diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54998-8.txt | 10648 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54998-8.zip | bin | 205035 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10648 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..ce5bab8 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54998 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54998) diff --git a/old/54998-8.txt b/old/54998-8.txt deleted file mode 100644 index a82130f..0000000 --- a/old/54998-8.txt +++ /dev/null @@ -1,10648 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Götalaiset huoneet, by August Strindberg - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Götalaiset huoneet - Sukutarinoita vuosisadan vaihteesta - -Author: August Strindberg - -Translator: Aarni Kouta - -Release Date: June 28, 2017 [EBook #54998] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK GÖTALAISET HUONEET *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -GÖTALAISET HUONEET - -Sukutarinoita vuosisadan vaihteesta - - -Kirj. - -AUGUST STRINDBERG - - -Suomentanut - -Aarni Kouta - - - - - -Helsingissä, -Yrjö Weilin & Kumpp. Osakeyhtiö, -1911. - -Vihtori Kosonen Osakeyhtiö - - - - -SISÄLLYS: - - I. Götalaiset huoneet. - II. Palatsivallankumous. - III. Storölaiset. - IV. Toimittaja. - V. Kuningas Lear ja rippi-isä. - VI. Epäselvä asema. - VII. Pääelinkeino. - VIII. Yhdeksänkymmenluku (Fin de Siecle). - IX. Ester. - X. Neuvostossa. - XI. Uusi toimittaja. - XII. Tohtori Borg. - XIII. Storön Brita rouva. - XIV. Majesteettirikos. - XV. Oopperakellarissa. - XVI. Kuolleiden valtakunnassa. - XVII. Sovintojuhla. - XVIII. Uudenvuodenyö. - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU - -Götalaiset huoneet - - -Sähkövalot sytytettiin Götalaisissa huoneissa, ja vahtimestarit -järjestivät pöytää. - -Kaksi hännystakkiin puettua herraa astui samassa sisään ja loi -tarkastavan katseen järjestelyihin, joita he tuntuivat valvovan. - --- Etpä ollut täällä ihan eilispäivänä! sanoi toinen hommaajista, -arkkitehti Kurt Borg, Hirvittäväksi nimitetyn tohtori Borgin -veljenpoika. - --- En, vastasi maalari Sellén, en ole ollut täällä viiteentoista -vuoteen, jolloin istuin Punaisessa huoneessa ja filosofoin Arvid -Falkin, Olle Montanuksen ja muiden kanssa. Voitko sinä arkkitehtinä -määrätä vanhan huoneemme paikan? - -Arkkitehti, joka oli ollut täällä ennen, mittasi askelin -puolisuunnikkaan nukkamatolla, ja kuvasi entisen huoneen näön. - --- Niinpä niin, tuumiskeli Sellén; ajat muuttuvat, mutta me pysymme -ennallamme. - -Hän osoitti harmentuvia ohimoitaan ja jatkoi: - --- Arvid Falk, niin; hän joutui rappiolle, kuten hänen pitikin; -elääkö hän vielä? - --- Elää, murhattuna, kuten he äsken murhasivat meidän Syrachimme, -Rembrandtinpojan, parhaan miehemme, lippumme suojelijan, joka kaatui -eturintamassa. - --- Ja näiden murhamiesten parissa me vietämme tämän illan? - --- Niin, katsopas, juhlan esinehän on norjalainen, eikä seurasta voi -sulkea hänen vanhoja ystäviään Parisin ja Rooman ajoilta. - --- Eipä tietenkään; mutta jos setä Borg tulee tänne, niin syntyy -siitä ehkä aika melske. - --- Pahinta on, että Lage Lang, norjalaisemme, luulee tästä sukeutuvan -sovintojuhlan. Uskotko sinä sovintoon? - --- En, vastasi Sellén jyrkästi. Me olemme koettaneet, mutta siitä -ei tule mitään. Lundell esimerkiksi otti vastaan kutsun akatemiaan, -avatakseen sisältäpäin linnoituksen portit, uudistaakseen ja -rakentaakseen rauhaa; mutta sitten hän joutui saarroksiin, ja nyt -hän maalaa kuin professorit. Ei, älä usko heihin! Näin he sanovat: -Tule meidän luoksemme, muutu meidän kaltaiseksemme; tule, saat -vaasanritarinmerkin meidän ollessa komentajina; tule ja taivu -alammaiseksemme, niin me olemme sinun yläpuolellasi! -- Ei, kiitos! -Mieluummin ulkopuolella, mieluummin jätkänä maleksia kadulla! -Muistatko Lassen laulua Hornassa Parisissa? - ---. Niin, Parisi! Ja nyt me olemme jälleen kotona! Miltä sinusta -tuntuu? - --- Tympäisevältä! Ihan hirveältä! Ilma on liikkumaton, ja vuosisadan -loppu lähenee: odotetaan uutta! Mutta mitä? - --- Saapa nähdä! - -Liike ovensuussa tiesi, että vieraat alkoivat saapua. - -Sisään astui nyt, lihavana, parta vasta ajeltuna, hansikkaat kädessä, -professori maalari Lundell. Hänen hännystakkinsa rinnassa oli -vaasanritarinmerkki. - --- Ota pois tuo p--a, sanoi Kurt Borg, ja irroitti tähden koukusta. - --- Älä, anna olla! väitti Lundell sävyisästi vastaan, tottuneena -siihen, että häntä pidettiin pilkkana. - --- Niin, mutta se on häväistys Langia, kunniavierastamme, kohtaan, -jolla ei ole tähteä, vaikka hän olisi paremmin ansainnut sellaisen -kuin sinä. Vahtimestarit voivat pitää häntä ja meitä muita -rangaistuina ihmisinä, ymmärrätkö! - --- En! - -Uutta liikettä ovensuussa; konsuli Isak Levi, muinoin Punaisen -huoneen jäsen, astui sisään ja kätteli Selléniä, Lundellia ja Borgia. - -Sitten saapuivat vieraat ryhmittäin. Parvi akateemikkoja astui -sisään, pilven lailla, joka varjostaa niityn. - -Pauhulla ja ryskeellä ryntäsi Hirvittävä tohtori Borg huoneeseen, -arkkitehdin nuorekas setä. Katsellen taistelunhaluisesi ympärilleen -hän tervehti oikealle ja vasemmalla lausuen kompasanoja. - -Saapui naisia ja herroja, mutta jyrkän eron huomasi siinä, että -akateemikoilla ei ollut rouviaan mukanaan. Seura ei ollut heille -comme il faut, ja täällä tiedettiin käytettävän kieltä, joka -muistutti selvää ruotsia. Sen lisäksi ei hienosto saanut juhlia -norjalaista valtakunnanoikeuden mukaan, ja taiteilijanaisilla oli -tapoja, jotka eivät olleet salonkimaisia. Huhuiltiinpa päälle -päätteeksi, että taiteilijat saapuivat "ystävättärineen", ja kun -näitä ei voinut eroittaa toisista naisista, saattoi helposti sattua -erehdyksiä. - -Viimein astui sisään mainehikas mies, päätään pitempi muita. Se -oli Lage Lang, uuden ajan maalari, kuuluisa nimi. Omistaen paljon -ystäviä, ollen rikas ja vieraanvarainen hän oli ulkopuolella -ruotsalaisten riitaisuuksien, ja senvuoksi hän liikkui -vahingoittumattomana tulten välissä, joita hän ei tuntenut. -Juhlittiin ystävää ja taiteilijaa, mutta tahdottiin myöskin muistaa -norjalaista pienellä mielenosoituksella; tahdottiin näyttää, -että kansa ei yhtynyt hallituksen mielipiteeseen, se kun kohteli -Norjaa valloitettuna maakuntana, ja tahdottiin puolestaan sovittaa -ylhäältäpäin lietsottua vihaa veljeskansaa vastaan, jonka parasta -ei valvottu, maata kun hallittiin puhelimella Tukholmasta, kuten -mukavuutta rakastava pehtori hoitaa ulkotilaa. - -Senvuoksi ohjattiin kunniavieras heti parvekkeelle, joka oli suuren, -väkeä täynnä olevan musiikkisalin yläpuolella. Kun hän astui esille, -keskeytti naputus soitettavana olevan numeron, ja viritettiin: "Ja, -vi elsker." - -Professorit muodostivat suljetun ryhmän, joka pysytteli sisällä, -sillä he vainusivat, että tapahtui jotain luvatonta, johon heidän ei -pitäisi ottaa osaa. - -Senjälkeen vietiin vieras pöytään! -- Oli katettu ranskalainen -cabaret-illallinen. Jokaisen vieraan edessä oli kuusi osteria ja -avattu pullo nimetöntä valkoviiniä, aivan kuin Laurentin luona -Grez'ssä, ja näin oli illalle annettu leima, muistot olivat -herätetyt, tunnelma 80-luvun, vaikka elettiinkin varovaisella -90-luvulla. - -Yksi ainoa nomen proprium sytytti jo muistot tuleen. - --- Barbison! Marlotte, Montigny, Nemours! -- Hoo! Tai: Manet, Monet, -Lepage! -- Hoo! - -Puheita ei pidetty vielä, mutta kaikki puhuivat yht'aikaa: rauha ja -riemu, sopu ja ilo vallitsivat. - -Jälkiruuan aikana kohosi mieliala haltioitumiseen saakka. -Appelsiineja viskottiin pöydän yli, lautasliinat lentelivät, -tupakansavu tuprusi ja tulitikkuja näpäytettiin ilmaan kuin -raketteja; loihdittiin esiin kitara; Spadan lauluja laulettiin -kuorossa. Merkki seurustelutapojen taukoamiseen oli täten annettu; -professorit temmattiin mukaan ja he kävivät nuoriksi; he päästivät -ritarinmerkit ha'asta ja jakoivat niitä avoimin käsin; Sellénin -selässä riippui vaasanritarinmerkki ja eräs vahtimestari oli saanut -kunnialegioonan merkin olkapäälleen. - -Viimein naputettiin pöytään. Tohtori Borg puhui: - --- Me olemme juoneet ystävä Lage Langin menestykseksi, ja -taiteilijan, nyt tahdon kohottaa maljan norjalaiselle: Älkää luulko, -että rakastan norjalaisia ja heidän talonpoikaiskerskailuaan ja -suuria eleitään; olen itse naimisissa norjattaren kanssa, kuten -tiedätte, ja helvetillinen kansa se on; mutta minä rakastan oikeutta; -en tahdo nähdä, että pöyhkeä kansakunta nöyryytetään lainaamaan -meidän kuningastamme kuudeksi viikoksi vuodessa, enkä tahdo mitään -läheistä yhteyttä vieraan kansan kanssa, jonka kehitys kulkee -toista latua kuin meidän; en tahdo nähdä norjalaisten Ruotsin -valtiopäivillä sekaantuvan meidän asioihimme ja vastustavan kaikkea, -kuten puolalaiset ja elsassilaiset Saksan valtiopäivillä; tahdon -rauhaa naapurien kanssa, ja tämä rauha saavutetaan vain eroamalla, -kuten onnettomassa avioliitossa. Te ette peloita minua venäläisellä, -sillä vapaat norjalaiset ja vapaat ruotsalaiset ovat voimakkaita -tekemällä vapaaehtoisen liiton, mutta heikkoja, jos heitä yhdistää -dynastinen uniooni, joka ei ole mikään uniooni. Norja on itse -asiassa Ruotsin kruunun perintömaa, kuten Böhmi on Itävallan, ja on -sellaisena vaarallisempi kuin liittoutuneena. Ruotsin hallituksen -politiikka perustuu petokseen, ja on se alkujaan pyhän alliansin -ajoilta, jolloin kansainvälinen oikeus ja kohtuus sivuutettiin; on -koetettu sytyttää vihaa veljeskansojen kesken, mutta voi niitä, -jotka sellaista eripuraisuutta ovat etsineet saadakseen hallita! Voi -niitä! -- Meitä, jotka olemme työskennelleet kokoamisen ja sovinnon -aikaansaamiseksi, nimitetään isänmaanpettureiksi. Niitä, jotka ovat -meitä siksi nimittäneet, sanon minä roistoiksi! Siinä sen saitte! --- -- -- Lage Lang, ota vastaan onnentoivotusmaljani vapaalle -Norjalle, jota vailla ei vapaata Ruotsia voi olla, eikä sovitettua! - --- Vapaa Norja! Lage Lang! - -Professori Lundell pyysi puheenvuoroa, mutta kun hän alkoi -venäläisellä, Kielin rauhalla ja neuvotteluilla, kiihtyi puhelu niin, -että hänen sanansa hukkuivat, kunnes seura keskeytti hänet viimein -virittämällä laulun "Norges Bæste". - -Kun Lage oli vastannut, noustiin pöydästä, ja karnevaali alkoi -itsestään. - -Pieniä ryhmiä erosi kuitenkin saadakseen keskustella, ja ulos -parvekkeelle oli asettunut konsuli Levi, Sellén ja Kurt Borg. - --- No, tänä iltanahan vedetään yhtä köyttä? sanoi Levi, luuletteko, -että sitä kestää kauan? - --- Ei, vastasi Sellén; se on vain aselepoa. - --- No, mitä pahaa he sitten tekevät teille, professorit? - --- Sitä te ette voi arvostella, te syrjäiset. He estävät, he -muodostavat yleisen mielipiteen, he tukahuttavat; sitäpaitsi me -olemme kuin kaksi vihollismielistä heimoa, ja minä luulen, että -taistelua täytyy olla, muutoin kaikki maalaisivat samoin, ja silloin -syntyisi kiinalaista taidetta, joka on liikkumatonta, ja jota tehdään -sivelemällä harjalla valmiiksi leikattua mallia. Sitä paitsi taistelu -kehittää voimia ja pitää henget valveilla. - --- Niinpä kyllä, väitti Isak Levi vastaan, mutta kun taistelu on -taisteltu, niin solmitaan rauha. - --- Aivan niin, jos ehdot ovat hyväksyttävät! vastasi Kurt Borg; -mutta ne eivät ole. He vaativat alistumista, ja siihen ei voida -suostua; he vaativat vain toisen sielua ja henkeä... ja kaikkea! -Me, jotka pyrimme yhdessä, emme muodosta mitään puoluetta, mutta me -tunnemme kuuluvamme yhteen, olemme kuin sukulaisia, kuin saman vuoden -satoa, ja ne toiset ovat... en tiedä mitä väkeä he ovat; minuun ne -vaikuttavat kuin demoonit, joita vihaan kuin positiivista pahaa; kun -jumalat käyvät liian vanhoiksi, muuttuvat ne demooneiksi, ja nämä -miekkoset pitävät kyllä itseään jumalien jälkeläisinä, sillä he ovat -olemassa Jumalan armosta, ajattelevat ja puhuvat Jumalan armosta, -ja kun he tekevät väärin, niin he vetoavat Jumalan armoon. Minä en -ymmärrä heitä, eivätkä he ymmärrä meitä. - --- He ovat, katsopas, jarruja, jotka tasoittavat vauhdin, väitti Levi -vastaan. - --- Kiitoksia vain, mutta silloin minä olen mieluummin veturi, tuotan -enemmän hyötyä, niitän suurempaa kunniaa. - -Silloin Lundell astui parvekkeelle mukanaan akateeminen -taiteilijarouva, joka oli eksynyt tähän hirveään seuraan. - -Alhaalla musiikkilavalla lauloi eräs italialainen laulaja parhaillaan -loistonumeroa, joka sytytti mielet; ja juhlahuumauksessa pisti rouvan -päähän viskata laulajalle ruusu. Mutta välimatka oli liian suuri; -kukka vaipui lennossaan kuin meteoori ja pysähtyi erään marmoripöydän -ääressä istuvan herran liiveihin. - -Yksinäinen vieras kiersi juuri paperossia ruusun pudotessa hänen -syliinsä; hän pysähtyi liikkeessään, otti ruusun ja katsoi ylös -parvekkeelle. - --- Se on Syrach! huudahti Sellén, ja kaikki parvekkeella olijat -nyökkäsivät erakolle. Tämän päässä oli punainen fetsi ja pukimiltaan -hän oli hiukan omituinen. - -Mutta Syrach ei näyttänyt tuntevan yhtään ainoata vanhoista -ystävistään, vaan asetti ruusun napinläpeen, jatkaen -paperossinpyörittelyä. - --- Hän ei tunne meitä! huudahti Sellén. Käynkö noutamassa hänet tänne? - --- Silloin minä menen tieheni, sanoi rouva lyhyesti; valitan, että -ruusuni joutui niin likaisen takin rintaan. - --- Mene sinä vain, Augusta, keskeytti tohtori Borg, joka oli tullut -saapuville; kukaan ei ole sitäpaitsi kutsunut sinua tänne. - --- Kuule nyt, Borg, puuttui Lundell puheeseen... - --- Tuki sinä suusi, keskeytti tohtori, hän, joka istuu tuolla -alhaalla sammuneena, olisi ollut ensimmäinen mies täällä tänä iltana, -ellette sinä ja sinun kaltaisesi olisi sekoittaneet myrkkypikaria -hänelle; ja sinä et ole edes sen arvoinen, että hän sylkäisisi sinua -silmille; et, sillä te riistitte kunnian, leivän ja oman arvon -tunnon häneltä sillä kertaa, sinä tiedät! Sitten Sellénin puoleen -kääntyneenä: - --- Anna Syrachin olla rauhassa unelmamaailmassaan; siellä hänen on -parempi olla kuin me aavistammekaan, eikä hän sitäpaitsi tunne meitä -enää! - -Lage Lang saapui paikalle; kun hän näki vanhan ystävänsä, joutui -hän vimmoihinsa ja tahtoi esittää eläköön- ja hurraahuudon meidän -suurimmalle maalarillemme, mutta onneksi tämä saatiin estetyksi, -sillä olisi kai kutsuttu poliisia, eikä salissa ollut sitäpaitsi -ketään, joka olisi tuntenut maalaria, ellei mahdollisesti höperönä -ja rappiolle joutuneena ihmisenä, jonka punainen fetsi ja omituiset -eleet olivat herättäneet huomiota kaduilla. - -Syrach sai istua rauhassa; hän istui nyt katse kohotettuna yli -ihmisjoukon, ikäänkuin ei olisi nähnyt heitä, vaan silmäillen kauaksi -ylös hän viihtyi unelmiensa parissa, joita ei voinut näyttää toisille. - -Alakuloisuus valtasi mielet Götalaisissa huoneissa, ja ukkosta oli -ilmassa. Mutta ennenkuin se puhkesi, olivat professorit poistuneet. - -Pilvi oli jäljellä; voitoniloa sumensi kuolleiden ja haavoittuneiden -lukeminen; eikä Syrach ollut ainoa kaatuneiden joukossa. - -Viimein vaikeni soitto salongissa; tuli puoliyö, ja suuri sali oli -autio ja sinisen savupilven peitossa. Pienellä marmoripöydällä, -jonka ääressä Syrach oli istunut, loisti veripunainen täplä. Se oli -ruusu, jossa tuo ylenmäärin tunteellinen mies oli viimein vainunnut -vihollisen, ja jonka hän oli jättänyt paikoilleen. - -Hajaannuttiin ja kunniavieras saatettiin alas. Kadulla vartosivat -komeat ajopelit, joissa istui jääkäri ajomiehen vieressä. Jääkärillä -oli töyhtöjä hatussa ja kuvetappara sivulla. - --- Kuka on niin hieno, että ajaa seitsenlasivaunuilla? kysyi Sellén. - -Jääkäri seisoi avoimen vaunun oven ääressä ja laski sisään suuren -Langin. - --- Minä vaan! sanoi Lage; asun serkkuni luona Norjan -ministerihotellissa, jonne te olette kutsutut päivällisille -ylihuomenna, joka sorkka. - -Vanha boheemi hurrasi; norjalaisen viittauksesta vaunut täyttyivät -ja lähtivät vyörymään Blasieholmenia kohti. Tohtori Borg oli -ottanut jääkärin kolmikulmaisen hatun ja kuvetapparan sekä tahtoi -välttämättömästi "komentaa ajoa", kuten hän sanoi, se on saada -ohjakset käsiinsä ja ajaa Stallmästaregårdeniin. - --- Ole varuillasi! huusi Isak Levi. - --- Ei minusta tule lääkintöneuvosta, vastasi Borg. -- Ja luullen -olevansa purjeveneessään, hän huusi: - --- Tiukentakaa! -- käännetään! Täysin purjein! - -Mutta samassa vaunut ajoivat ministerihotellin pihalle. - -Borg tahtoi saada aineita pihalle, mutta vaikka norjalainen piti sitä -täysin kohtuullisena, estivät toiset kuitenkin kujeen; ja jäähyväiset -lausuttiin vihdoin viimein. - -Senjälkeen alkoi yövaellus, juhlien jälkeen tavanmukainen, jolloin -tahdottiin sanoa kaikki, mitä sisällä jäi sanomatta. - -Siis kantajoukko: tohtori Borg, Kurt Borg, Isak Levi ja Sellén, kulki -ensin rantakatuja ja katseli linnaa, kuten tavallisesti. - --- Tuolla on linna! sanoi Kurt, arkkitehti; se pysyy paikoillaan, se. - --- Pysyy aikansa, virkkoi tohtori vastaan; mutta kun graniittinen -valtiopäivätalo valmistuu Helgeandsholmenille, niin murenevat tiilit -tuolla ylhäällä. - --- Miksikäs ei; ajan henkihän on sellainen, puuttui Levi puheeseen. -Hallitushan istuu valtiopäivillä nyttemmin, mutta syytä siihen -ei tiedä kukaan; perustuslain mukaan kuningas valitsee itse -neuvonantajansa, mutta nyt valitsee Karl Ifvarsson ne. - --- Sinä olet hullu! - --- En; Karl Ifvarsson määrää valiokuntavaalit ja päättää siis, -milloinka ministerit eroavat. Silloinpa hän kai on hallitsija. - --- Kuulkaahan, tässä on uuden oopperan paikka, keskeytti Sellén, joka -ei sietänyt politiikkaa. - --- Niin, nythän puuhataan oopperaa; mitä valtiopäivät sanovat siitä? - --- Siellä ei tahdota enemmistöoopperaa, vaan saa siitä tulla -kunnallisooppera perustanaan Lagerlund ja pohjakerros. - -Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Norrbron ja Mynttikadun poikki -torille. - --- Tuollahan on vielä Ritarihuonekin! sanoi Sellén. - --- Niin on, ja minä olin mukana, kun se suljettiin, puuttui -tohtori Borg puheeseen. Ajatelkaahan meidän suuria miehiämme viime -täysi-istunnossa! Tuo suurista suurin; sellainen loppu! - --- Ja tuolla on Riddarholmankirkko; siellä on Kaarle kahdestoista ja -kaikki muut! - --- Tarkoitat Kustaa Aadolfia, vaikka et uskalla sanoa. - --- Niin, Kustaa Aadolf; tiedättekö, että tuota pientä hautakuoria -nimitetään Vasaborgilaiseksi, ja siellä lepää hänen ja Margaretha -Cabeljoun poika? - --- Aivan niin, ja se on sangen mautonta; mutta oletteko nähneet -ukko Cabeljoun hautakiveä kirkossa? Minä en ole nähnyt sitä, mutta -se mainitaan eräässä kirkkoa koskevassa kuvauksessa. Niin vaalitaan -meidän suuria muistojamme! He voisivat varsin kernaasti loihtia pois -nuo Cabeljout! - --- Luin tässä äskettäin, minkälainen penkominen pantiin toimeen -Saint-Denis'ssä 1793, jolloin kaikki kuninkaiden haudat avattiin -ja tyhjennettiin, selitti tohtori. Siellä saattoi tehdä joukon -mieltäkiinnittäviä fysioloogisia kokeita. Ludvig viidestoista oli -esimerkiksi vain kuin jonkinlaista mustaa mädäntynyttä haisevaa -tervalaitetta... - --- Kuulkaahan, kun me nyt tässä alamme käydä kirkkohartaiksi, niin -ettekö tahdo tulla katsomaan minun kirkkoani, sanoi arkkitehti Borg; -en ole tosin rakentanut sitä, mutta olen pannut sen entiseen kuntoon; -avaimet ovat taskussani, ja Isak saa soittaa urkuja, jos häntä -haluttaa. - -Se miellytti tohtoria, ja nyt käännyttiin samaa tietä takaisin -katsomaan Kurtin kirkkoa, kuten sitä nimitettiin. - -Kun nuo neljä olivat astuneet puolipimeään temppeliin, jonka holveja -ulkona palavat kaasulyhdyt ainoastaan heikosti valaisivat, vaikutti -rakennuksen suuruus ja holvien kauniit viivat vasten heidän tahtoaan -valtavasti heihin; he paljastivat päänsä ja kulkivat äänettömästi -alttaria kohti. - --- Siitä on kaksikymmentä vuotta kuin olen ollut täällä, alkoi -tohtori; ja minusta tuntuu täällä oudolta. Missä on alttaritaulu? - --- Se on poissa, vastasi Kurt. Nyt meillä on sen asemesta -tabernaakeli, näkyleipäpöytä ja seitsenhaarainen kynttilänjalka. - --- Sehän on vanhaa testamenttia, sanoi Isak. - --- Me kohtaamme siis jälleen toisemme, vastasi Kurt Borg. - --- Ja täällä? Mitä tämä on? - --- Se on kastekappeli eli baptisterium. - --- Ja sitten sinä olet maalannut kuvia seinille... - --- Niin olen, se on tuomiokirkon tyyliä... - --- Ja saarnastuoli on tehty vähäpätöisemmäksi! - --- Senvuoksi, että pääalttari on kaikkein pyhin. - --- Oletko sinä katolilainen, senkin riivattu? - --- En niin nimeksikään, mutta tuomiokirkko on katolilainen; -protestanttisuus ei ole keksinyt mitään kirkkotyyliä, senvuoksi että -sillä ei ole positiivista sisältöä. - --- On joka tapauksessa mainiota nähdä, kuinka te korjaatte -tuomiokirkkoja; te palautatte jälleen niiden alkuperäisen kauneuden, -rakennatte ne sellaisiksi kuin ne olivat ennen uskonpuhdistuksen -hävityksiä. Olkaa varuillanne, että ette kaiva esille katolilaisuutta. - --- Niin, täällä on melkein jokainen varomaton katolilaisuuden -suhteen, aivan kuin Atterbomin aikana. Kirkkoherraa itseään, -joka muutoin on valtava pokerinpelaaja, on kauan epäilty -sala-katolilaiseksi, ja on hän sekä eräs pappisnurkkakunta -ehdoittanut kirkonmenoja muutettavaksi ja koettanut saada niihin -hiukan enemmän kauneutta. -- Liike alkoi muutoin 70-luvulla, -jolloin löydettiin meidän vanhoja messukirjojamme, joita oli -virastojemme asiakirjain päällyksinä, niitä soviteltiin entiseen -asuun ja julkaistiin pala palalta. Niistä löydettiin muun muassa -messuja kansallispyhimyksellemme, Erikille, Ruotsin suojeluspyhälle. -Kapellimestari Norman sävelsi Birgitan Rosa roransin; Wirsén läksi -haistelemaan Sienan tuomiokirkon pyhääsavua; ja professori Byström -työskenteli kirkkomusiikin palauttamiseksi vanhalle pohjalle; -Kivimuseo kohoili vanhoja alttarikaappeja; Vadstenan luostari -laitettiin entiseen kuntoon ja Birgitasta tuli melkein luterilainen -pyhimys; Upsalan tuomiokirkko uusittiin ja maalattiin ja arkkipiispa -matkusti Roomaan, pudisti paavin kättä, ja tämä avasi Vatikaanin -kirjaston kerettiläiselle. -- No, mitä vaarallista siinä on? Sehän -osoittaa, että sovinto on syntymässä äidin ja pojan välillä, ja onhan -kaunista, että sukulaiset elävät sovussa, vallankin kun molemmat ovat -kristittyjä ihmisiä, joita dogmien katoava varustus vain eroittaa. - --- Niin, virkkoi tohtori, kaikki tuo liikuttaa minua sangen vähän, -sillä minä varmaankin olen pakana; isoisäni lienee ollut neekeri, -enkä minä kuulu tähän lammashuoneeseen; en ole vihamielinen sitä -kohtaan, mutta se on minulle vieras. - --- Sinulle niin; mutta luterilaiset kirkuvat kuorossa, ylipappi -etunenässä, sovinto-opin tulkit ulvovat, kun kuulevat puhuttavan -sovinnosta eri uskontunnustusten välillä. Heikkoja astioita, jotka -halkeavat vain nähdessäänkin uutta viiniä! - --- Onko se totta, että Falkista on tullut katolilainen? - --- Se on valhetta; mutta luterilaisuuden on vallannut niin silmitön -säikähdys, että he alkavat nähdä katolilaisia kaikkialla, vieläpä -he näkevät jesuiittojakin, vaikka minä en ole nähnyt ainoatakaan. -Usea paavihan on lakkauttanut jesuiittain veljeskunnan, mutta niitä -nähdään kuitenkin, aivan kuin jesuiitat "näkivät" vapaamuurareita -ennen maailmassa. He sanovat minuakin jesuiitaksi, minua!!! minua!!! - --- Kirkkojen laita tuntuu olevan sama kuin synagoogankin, puuttui nyt -Isak puheeseen. - --- No, kuinkas sitten on synagoogan laita? kysyi tohtori. - --- Niin, nähkääs, se on kuin simpukankuori, josta eläin on ryöminyt -ulos ja kuollut. Se on vain tyhjä huone, jossa vallan heikosti -humisee kuin muisto muinaisesta kuohuvasta elämästä. - --- Olet oikeassa, Levi; mutta mitä uusia bassorumpuja ne ovat, joiden -ääni nyt kuuluu maailmassa? - --- Tarkoitat armeijalaisia? puuttui Kurt puheeseen. Ne ovat -kansainvälisiä kristityitä, uskontojen sekoittajia, jotka aukaisevat -temppelinsä kaikille Kristuksen tunnustajille. Heillä ei ole -mitään jumaluusoppia, ei leivoksia, ei määrättyjä muotoja, ei eroa -katolilaisen ja protestantin välillä; se on elävää kristinoppia, -johon kuuluu usko ja hyvät työt. Tämä pieni ja-sana on yhdistysside -särkyneiden kirkkojen välillä, jotka taistelivat _joko_ uskosta _tai_ -töistä. - --- Mikä sinä sitten olet? kysyi Sellén viimein. - --- Sitä en tiedä! -- Kristitty vapaa-ajattelija, ehkä; kristitty -senvuoksi, että olen syntyisin kristitystä suvusta, vapaa-ajattelija -senvuoksi, etten voi liittyä mihinkään "tunnustettuun" kirkkokuntaan. - --- Oletko sinä kristitty? - --- Samassa määrin kuin Isak on juutalainen, ja setä Borg pakana, yhtä -suuressa tai yhtä pienessä. - --- Nyt minä tahdon musiikkia, keskeytti tohtori; Isak soittaa Bachia, -ja minä poljen! - -Onneksi oli urkulehteri kiinni, eikä Kurtilla ollut avainta. Se -ärsytti tohtoria, joka juhlatunnelmassaan oli joutunut takaisin -Punaisen huoneen ajoille, ja vaatien tavatonta voimanponnistusta -hän pyysi tornin avaimia, sillä hän tahtoi ylös soittaakseen yhteen -isolla kellolla. Sittenkuin tämäkin ehdoitus oli rauennut, lähdettiin -ulos ja erottiin eräällä ajuriasemalla. - - - - -TOINEN LUKU - -Palatsivallankumous - - -Toimittaja Gustaf Borg, tohtorin vanhempi veli, istui toimituksessa -poltellen aamusikariaan ja koki kirjelaatikkoa. Kirjelaatikko on -kummallinen kapine, sillä se on suljetussa läkkilaatikossa tuotu -posti, jonka avain on toimittajalla. Tuossa pienessä laatikossa -on toimituksen salaisuudet: vastaukset, lähetetyt kirjoitukset, -anomukset; nimettömät kirjeet, hävyttömät postikortit; ja tämän -laatikon synnyn aiheuttivat juuri avonaiset postikortit, jotka -joutuivat vahtimestarien ja muiden käskynalaisten luettaviksi, mikä -seikka herätti heissä ylenkatsetta toimittajaa ja lehteä kohtaan, -sekä antoi heille tuttavallisuuteen perustuvan ylemmän aseman. - -Pitkäaikaista harjoitusta oli vaatinut, että päällikkö ei raivostunut -joka kerran laatikkoa avatessaan; ankaran hikoilun se tosin maksoi, -mutta hän oli viimein saavuttanut sellaisen taidon kirjeiden -avaamisessa, että näki heti käsialasta, allekirjoituksesta ja muusta, -tarvitsiko hänen lukea vai viskata paperikoriin. - -Tänään sujui tämä toimitus hiukan hitaammin kuitenkin, sillä ensi -kerran lehden elinaikana sai toimittaja avonaisia kortteja, joissa -oikeistolaiset, perheenisät ja yhteiskunnansäilyttäjät ylistivät ja -kiittivät häntä senvuoksi, että hän eilisessä numerossa oli tarttunut -aseisiin sosialismia vastaan. - -Gustaf Borg oli nimittäin syntynyt vuosisadan keskivaiheilla, ja oli -elänyt 1890-luvulle säilyttäen 40-luvun vapaamielisiä ihanteita, -joihin kuului: perustuslaillinen yksinvalta (tai mieluimmin -tasavalta), uskonvapaus, yleinen äänioikeus, naistenvapauttaminen, -kansakoulut, venäläisviha j.n.e. Hän oli ollut näkemässä, kuinka -eduskuntajärjestelmä muutettiin 1866, ja uskonut Tuhatvuotisen -valtakunnan tuloon. Mutta se ei tullut. Laskelmat, joihin oli luultu -voitavan luottaa, osoittautuivatkin erehdyttäviksi. Uudet vaalit 1867 -johtivat nimittäin seuraaviin omituisiin tuloksiin: Aateli, joka -ennen oli muodostanut eduskunnan neljännen osan, oli _voittanut_, ja -havaittiin sen nyt muodostavan kolmannen osan, huolimatta siitä, että -Ritarihuone oli kukistettu. Pappissääty oli supistunut neljännestä -osasta kolmanteenkymmenenteenneljänteen osaan. Meidän paavikuntamme -oli siis kadottanut maallisen valtansa. Porvarissäädyn luku oli -alentunut neljännestä osasta kuudenteen osaan; ja talonpoikaissääty -säilytti neljäs-osansa, mutta oli kaksikamarijärjestelmän kautta -päässyt kuitenkin suurempaan valtaan. - -Ritarihuone oli tosin kukistettu, mutta ensimmäisen kamarin -enemmistön muodostivat virkamiehet ja sitten herraskartanonomistajat, -jotka olivat enimmäkseen aatelismiehiä. - -Valtiopäivät olivat siis pääpiirteissään samanlaiset kuin vanhassa -Roomassa, patriiseineen ja plebeijeineen. Lähemmin tarkasteltaessa -huomattiin tosin plebeijien olevan voitolla ja sen seikan täytyi -ilahuttaa vapaamielistä; mutta vieläkin lähemmin tarkasteltaessa -havaittiin plebeijit vanhoillisiksi. - -Tässä Babelin sekoituksessa hämmentyi Gustaf Borg tykkänään. Hänen -jonkun verran abstraktiset käsityksensä politiikasta houkuttelivat -hänet uskomaan, että valtiopäivät pohtivat valtio-oikeudellisia -teorioja, niiden tehtävänä kun päinvastoin oli pitää huolta -kansalaisten tarpeista juuri sillä hetkellä. Hän oli takertunut -omaan ansaansa alati puoltaessaan enemmistön oikeutta ja nähdessään -nyt kansan valitseman enemmistön ohjaksissa. Ruotsi oli silloin -maanviljelysmaa, ja senvuoksi maanviljelijät muodostivat enemmistön. -Se oli johdonmukaista; ja nyt saivat talonpojat vuorostaan vanhemmat -valituksensa käsiteltäviksi, vanhat vääryydet laillisen huomion -alaisiksi. Tähän kaikkeen hän saattoi suostua. Mutta kun sama -enemmistö tahtoi laatia lakeja kultuurikysymyksissä, määrätä mitä -kansan tuli uskoa ja ajatella, kuinka nuoriso oli kasvatettava; -ja kun he tahtoivat viskata vankilaan ne, jotka työskentelivät -tulevaisuuden hyväksi, silloin hänen täytyi puuttua asiaan ja käydä -plebeijiensä kimppuun. Mutta samalla hän joutui taisteluun itseänsä -vastaan, ja alkoi horjua. - -Tekijäin moninaisuus sotki laskelmat; sillä nähdessään uuden -valtiomuodon heikontavan kuningasvaltaa, ei hän voinut olla -kannattamatta plebeijejä, huolimatta heidän säästäväisyydestään, -suvaitsemattomuudestaan ja hitaudestaan. Oli hetkiä, jolloin hän -näki Vapaudenajan palaavan. Valtiopäiväthän eroittivat kuninkaan -neuvonantajia; talonpojat olivat asettaneet valiokunnat, ennenkuin -vaalit toimitettiin kamarissa; esitykset kuninkaan eläkkeen -vähentämisestä uudistuivat tavan takaa, ja pohdittiin prinssien -hovinpitoa. - --- Nyt emme ole kaukana nimileimasimesta! virkkoi toimittaja eräänä -valoisana hetkenään. - -Kaikki vanhemmat poliittiset käsitteet hajosivat, ja suuri pesu -keitettiin, missä rohtimet ja hienot palttinat yhtyivät, ja oli -melkein mahdotonta eroittaa mustaa valkeasta, omaa toisen omasta. -Oli jouduttu tähän suureen paradoksiin: vanhoilliset plebeijit -ovat sentään kukistaneet kuningasvallan, ja tämä kolminkertainen -sisällinen ristiriitaisuus vaikutti kuin sähköankerias: sitä ei -voinut käsitellä osittain siksi, että se oli liukas kuin ankerias, -osittain siksi, että se oli sähköinen. Sai iskun, jos koski siihen, -ja se iski joka suunnalle, oikealle ja vasemmalle, ylöspäin ja -alaspäin. - -Silloin ilmestyi se uusi ja sai ihmiset puhumaan muusta kuin -talonpojista. Se oli tuo niin sanottu sosiaalinen kysymys: -yhteiskunnan perustukset tutkittiin ja havaittiin iän ja kosteuden -rappeuttamiksi, niin että talon luhistumisen pelosta ei rohjettu enää -rakentaa niiden varaan. - -Silmitön säikähdys, joka silloin syntyi, valtasi ensin ylemmät. -Ylemmät, keveimmät, jotka senvuoksi olivat kohonneet pinnalle; -ylemmät, heikoimmat, jotka senvuoksi olivat etsineet suojaa ja -tukea ylhäältä, säikähtivät tietenkin enimmän. Mutta pelko levisi, -ja eräänä kauniina päivänä olivat taistelevaiset, kasvavaiset, -vapaamielisetkin säikähdyksissään. Oli nimittäin otettu perhe -pohdinnan alaiseksi, ja havaittu se liian ahtaaksi yksilöllisesti ja -personallisesti kasvavalle elämälle. Kun nyt vanhojen mielestä perhe -oli yhteiskunnan perustus, katsoivat he vaaran uhkaavan yhteiskuntaa. -Mutta nyt ei yhteiskunnan tai valtion perustana ole perhe, sillä -valtio ei ole lainkaan avioliiton kaltainen, vaan valtiot syntyivät -siten, että vapaat _miehet_ liittoutuivat yhteiseen puolustukseen. -Siitä ei ollut apua, jankutettiin yhä edelleen perheestä valtion -perustana. Eikä auttanut vastaväite: olkoonpa nyt perhe vaikka -perustus, mutta kun perustus ei enää pidä, niin meidän täytyy laskea -toisaalle uusi perustus ja rakentaa uutta. - -Perhe-käsitettä tarkasteltaessa havaittiin, että kaksi ihmistä -nykyisen nopean kehityksen päivinä ei voinut vannoa pysyväistä -yksimielisyyttä koko elinajakseen, jota vailla puolisoiden -yhteiselämä kävi sietämättömäksi. Voimakkaana esiintyvä -personallisuuden pyrkimys kiisti molemminpuolista alistumista -vastaan; naisen työhön ryhtyminen ja hänen osanottonsa julkiseen -elämään ehkäisi perhe-elämän kehitystä ja lapsien kasvatusta kotona. -Kokemushan oli osoittanut, kuinka avioerojen luku lisääntyi; -ja tämän perinpohjin katkeran toimenpiteen tahtoivat vanhat -ymmärtämättömyydessään lukea kevytmielisyyden syyksi, vaikka -asianomaiset kyllä tiesivät, että he ainoastaan pelastaakseen -yksilöllisyytensä pakenivat pahinta kaikesta, orjuutta. Kun -lastentarhat ja koulut olivat sen lisäksi ottaneet lasten kasvatuksen -haltuunsa, lakkasi kotikasvatus. Kotihan oli sitäpaitsi ollut vain -tyyssija, missä kaikki koirankujeet kukoistivat; ja kasvatus alkoi -koulussa, jatkui kasarmissa ja alkoi uudelleen todenteolla elämässä. - -Jotenkin tähän tapaan lausuttiin syytökset perhettä vastaan. Ja -silloin valtasi säikähdys niinkin voimakkaan miehen kuin Gustaf -Borgin. - -Eilen hän oli itse laatinut johtavan kirjoituksen -yhteiskunnanhajoittajia vastaan; ja tänään olivat vanhoilliset -ojentaneet hänelle kätensä kiitokseksi avusta. - -Poikansa Holgerin, toimitussihteerin, kanssa hänellä oli ollut -edellisenä päivänä myrskyinen selvittely, jolloin tämä oli uhannut -erota. Tohtori Borg, veli, oli telefoonipuhelussa luvannut käydä -tapaamassa häntä; ja veljeä hän parhaillaan odotti, tuntien jonkun -verran levottomuutta, johon oli syynä myöskin se, että osa tilaajista -oli lähettänyt lehden takaisin. - - * * * * * - -Odotettu saapui; tohtori astui sisään ilmoittautumatta veljensä luo, -ja kivahti heti: - --- Mitä sinä olet tehnyt? - --- Olen kirjoittanut vakaumuksesta teidän siveettömyyssaarnojanne -vastaan. - --- Sinun vakaumuksesi tulisi perustua paikkansa pitäviin tosiasioihin -ja olla kokemuksen vahvistama, mutta se ei ole; mitään saarnoja ja -saarnaajia ei ole olemassa, sillä ne, jotka kirjoittavat perheestä, -kertovat vain havaintojaan ja kokemuksiaan; he sanovat näin: -siihen ja siihen suuntaan näyttää kehitys kulkevan, sellaiseksi -ja sellaiseksi on perhe-elämä rappeutunut viimeisen miespolven -aikana, ja koti on näyttäytynyt hirmuvaltaisuuden, itsekkäisyyden, -teeskentelyn kouluksi. He tuovat siis esiin vain todenperäisiä -tietoja eivätkä saarnaa mitään teorioja. - --- Mutta sinä, jolla itselläsi on tyttäriä, yhdyt näihin oppeihin? - --- Pidän yhtä hellää huolta tyttäristäni kuin sinä, enkä opeta heille -mitään; sillä tässä asiassa olen ihan tietämätön; mutta minä pysyn -odottavalla kannalla ja teen havaintoja, olen jo ollut huomaavinani, -että lapsillani on toiset aatteet kuin minulla; häveliäisyys estää -meitä puhumasta siitä, senvuoksi on hyvä, että siitä kirjoitetaan; -painettu sana vaikenee eikä loukkaa ketään. Mutta sen minä sinulle -sanon, että olen valmis kuten sinäkin -- kaikkeen! Tietäessäni, -etten voi sille mitään, sillä neuvojen arvonhan sinä tunnet, minä -vaikenen ja ajattelen: ehkä se on niin oleva; he ehkä ymmärtävät -sen paremmin; tämä ehkä on tie uuteen yhteiskuntajärjestykseen. -Nuoret, jotka taistelevat uusien ihanteittensa puolesta, saavat kyllä -kärsiä ensimmäisistä kokeista; monet kaatuvat ja monet luopuvat -senvuoksi; mutta ajan virta vierii kysymättä meidän mieltämme, enkä -minä ole epätoivoisesti koettava seisauttaa sitä, -- kuitenkin, kun -sinä nyt olet asettunut meitä vastaan, olet sinä turmellut lehden. -Osakkeenomistajana ja johtajana kehoitan sinua eroamaan ja jättämään -paikan pojallesi Holgerille. - --- Minäkö, eroisin? -- En milloinkaan! - --- Hyvä! silloin Holger ja minä perustamme uuden lehden! - --- Uusi lehti ei menesty! - --- Uusi lehti, joka pysyy kannassaan ja omaksuu sinun hylkäämäsi -traditsioonit, menestyy kyllä. - --- Tarkoitat yksipuolista puoluelehteä, joka kohtelee vastustajiaan -pahantekijöinä. - --- Ei, vaan vihollisina! Taistelun kestäessä ammutaan se sotamies, -joka alkaa hieroa sopimusta. -- Etkö ole huomannut, että jos tekee -yhden myönnytyksen tai sanoo hyvän sanan viholliselle, niin hän -riemuitsee alistumisesta. Hyvät sanat ja kohteliaisuudet seuraavat -myöhemmin, rauhanteossa. -- Pidä nyt itseäsi ammuttuna luopiona ja -eroa. - --- En milloinkaan! - --- Silloin kukistamme sinut perustamalla kilpailijan! - --- Onko se veljen puhetta! - --- On, rehellisen veljen, joka ei siedä suvunsuosintaa eikä -puolueellisuutta, joka asettaa oikeuden yläpuolelle veljenmaljaa, ja -yleisen hyvän yläpuolelle yksityistä. - --- Olet unhoittanut, että menetät rahasi, jos kukistat minut! - --- Sitä en ole unhoittanut, mutta minulla on enemmän rahaa kuin -luuletkaan, enkä joudu niin muodoin perikatoon. Saat miettimisaikaa -huomiseen kello 12. Hyvästi!... - -Tohtori meni ulos ovesta, ja toimittaja jäi yksin hautomaan raskaita -ajatuksiaan. - -Hänet oli virkajättönä, aikansa palvelleena heitetty tunkiolle, -hänet, joka oli ottanut osaa aineelliseen uudestiluomiseen jälkeen -1850:n. Hän muisti ensimmäisen rautatienkaistaleen 1852; muisti -sähkölennätinlinjan avaamisen 1853; ensimmäisen kaasulyhdyn 1854; -ensimmäisen postimerkin 1855, ja puhelimen ja sähkövalon tulon -hän oli nähnyt 80-luvulla. Mutta hänen nuoruutensa valtiollisista -ihanteista olivat, kuten tavallista, vain muutamat toteutuneet, -useimmat olivat rauenneet tyhjiin ja kadonneet kuin ojaan langennut -itämätön vilja; muutamat olivat toteutuneet toisin kuin hän oli -uneksinut, ja olivat niiden seuraukset olleet toiset kuin hän oli -laskenut. Ajan kuluessa oli ilmestynyt uutta, jota hän ei ymmärtänyt -ja jota hän pelkäsi. Niinpä hän ei ymmärtänyt suurta työväenliikettä, -sillä hän ei ollut huomannut, että maa näinä neljänäkymmenenä -vuotena oli alkanut muuttua maanviljelysmaasta teollisuusmaaksi; hän -nimitti työväenpuolueen johtajia kiihoittajiksi ja anarkisteiksi, -vaikka he juuri työskentelivät lainlaadinnan ja järjestyksen -aikaansaamiseksi näiden järjestämättömien joukkojen keskuudessa. -Hän ei ymmärtänyt nuorison pyrkimystä vapauteen ja edesvastuuseen, -itsetoimintaan ja itsemääräämisoikeuteen, ja senvuoksi hän kaatui. -Sehän oli traagillista, sillä autettavissa ei ollut se, että aika -rajoitti ihmishengen kasvamismahdollisuuden; eikä hän kaatunut omasta -syystään, vaan elämän lakien vuoksi. - -Olihan hän aina ajatellut, että poika seuraisi häntä, mutta että tämä -työntäisi hänet syrjään ja tällä tavalla, se oli raskaampaa kuin koko -elämän katkeruus. - - * * * * * - -Hän sulki kirjoituspöytänsä ja läksi ulos matkustaakseen maalle -ja miettiäkseen siellä, minkä päätöksen tekisi. Hän oli nimittäin -muutaman vuoden omistanut maatilan saaristossa, missä hän eli -suurimman osan vuotta perheineen. - - - - -KOLMAS LUKU - -Storöläiset - - -Toimittaja Gustaf Borg seisoi pienen saaristolaivan etukannella, -joka meni Storöhön, missä hänen maatilansa oli; mutta järkytetyssä -mielentilassaan hän olisi toivonut olevansa näkymätön, tai -hätätilassa sokea ja kuuro. - -Kaksi vierasta herraa istui hänen läheisyydessään, ja hänen täytyi -kuunnella heidän vuoropuheluaan. - --- Kaunis kaupunki se Tukholma joka tapauksessa on, mutta vaikuttaa -kuitenkin liian koristeellisesti, sillä se on liian suuri ja loistava -edustaakseen autiota maata. - --- Autiota? - --- Juuri niin, olen tehnyt vast'ikään tarkastusmatkan kautta koko -Ruotsin, olen näet erään henkivakuutusyhtiön tarkastaja; ja minä -kuljin monen maakunnan lävitse näkemättä ihmisiä; istuin junassa -itse viidentenä miehenä; asemilla oli kuolonhiljaista. Tullessani -suureen kaupunkiin löysin sieltä pelkkiä virkamiehiä; milloin -maaherran, piispan, everstin, esikuntanaan pormestari, raatimiehet, -postimestari, telegraafikomisario -- ja muutamia kauppiaita. - --- Mutta väkilukuhan on kasvanut viiteen miljoonaan? - --- Totta kyllä; mutta näistä viidestä miljoonasta on 20 ja 55 vuoden -välillä olevia miehiä vain yksi miljoona. Lapsia ja vaimoja, joilla -ei ole mitään ammattia, on kaksi ja puoli miljoonaa. Mutta näiden -miljoonan täysikasvuisen työkuntoisen miehen täytyy elättää nuo -kaksi ja puoli miljoonaa aikaansaamatonta, ja heidän täytyy elättää -sitäpaitsi 170,000 virkamiestä, lukuunottamatta sotaväkeä, jota -lasketaan olevan 133,000. -- Huomaat, että olen selvillä hengistäni, -kuten todellinen henkivakuuttaja ainakin. - --- Onko meillä 170,000 siviilivirkamiestä? - --- On, meillä on 67,000 posti-, sähkölennätin- ja -rautatienvirkamiestä, 27,000 siviilivirkamiestä, 28,000 pappia -apulaisineen, 38,000 opettajaa, 17,000 kunnallisvirkamiestä. - --- Sehän on luonnotonta. - --- On kyllä, mutta niin se on! En voi auttaa asiaa; eikä se ole -mikään salaisuus, sillä se on painettuna Ruotsin virallisessa -tilastossa. Mutta pahin kaikista on siirtolaisuus: Yhtiöön -liittymiseni jälkeen 1866 on 780,000 ihmistä muuttanut maasta. - --- Seitsemänsataa tuhatta? - --- Niin, neljänä vuotena 66 ja 70 välillä muutti 100,000. Kun -lukumäärä sitten aleni, rääkyivät isänmaan ystävät ja sanoivat: se -ei ollut mitään vaarallista, kuten näette! Mutta sitten tuli 1881 ja -85, jolloin 175,000 muutti maasta. Ja sitten tuli 86 ja 90, jolloin -muutti 200,000. - --- Mitä isänmaan ystävät silloin sanoivat? - --- Eivät mitään! Niin, he rupesivat keräämään muistojaan Skansenille -ja rakensivat museon tuntien, että loppu oli käsissä. - --- Miksi sitten muutetaan maasta; onko siihen köyhyys syynä? - --- Ei, vastataan, köyhyys ei ole siihen syynä. - --- Mikä sitten? - --- Kansanopiston opettajat -- siinä kummaa väkeä, usko pois -- -väittävät, että se johtuu isänmaanrakkauden puutteesta, mutta he -eivät sano, mikä tämän puutteen on aiheuttanut. Olen kerran vastannut -eräälle tuollaiselle kasvattajalle: kuinka voi rakastaa maata, -joka on ulkomaalaisten oma? Sinähän tiedät, että Ruotsin maa on -pantattu ulkomailla 226 miljoonasta, että kuntien velat nousevat -175 miljoonaan ja valtion sitoumusvelka 287 miljoonaan. "On maamme -pantiss', siksi jää" lauletaan nyttemmin muutamissa klubeissa. -Hypoteekkilainat tasataan tavallisesti säästöpankkivaroilla. -Mutta säästöpankkivarat ovat sijoitetut epävarmoihin käsiin, ja -säästöpankkivaroja nostavat säännöllisesti siirtolaiset, jotka ovat -varanneet ne laivapilettiä varten. Valtionobligatsioonit tasataan -rautatietavarastolla, mutta se on väärää kirjanpitoa, sillä kiskot ja -veturit kuuluvat kalustoon. - --- Mutta liikennevälikappaleethan ovat tuottavia voimia. - --- Aivan oikein, niitähän ovat maantietkin ja vesireitit myös, -mutta ne eivät ole pääomaa. Onnettomuudeksi ei meidän 27 tuhannen -siviilivirkamiehemme joukossa ole _yhtään_ kirjanpitäjää; vaikka -mitäpä hyötyä siitä olisi valtiossa, jossa valtio ja yksityiset -elävät yli varojensa. Valtion tulisi määrätä veroja maksukyvyn eikä -mielivallan mukaan. Mutta nyt; sanotaan vain: täytyy saada kokoon -uusi sotajoukko, ja niin kiskotaan puoli miljaardia. Ajattelehan, -puoli miljaardia, joka on maksettava kymmenessä vuodessa. - --- Mutta maasta-muutto? Mitä arvelet syyksi siihen? - --- Ruotsalaiset eivät viihdy; kaikki tyynni on tympäisevää; -heidän on ikävä istua yksin sydänmaissa; heillä ei ole mitään -yhteenkuuluvaisuustunnetta, senvuoksi että kansa ei ole yhtäläistä. -Koko aateli, yläluokka ja keskisääty ovat suurimmaksi osaksi maahan -muuttaneita ulkomaalaisia, jotka ovat kätkeytyneet ruotsalaisten -nimien taa. Nämä muodostavat feodaalisen virkamiesvaltion ja -kiskovat palkkansa helooteilta. Päästä virkamieheksi ja saada eläke, -sehän on jokaisen "paremman ihmisen" ihanne. Yliopistot ovat vain -kouluja virkatutkintoja varten ja eräässä yliopistossa on sama määrä -dosentteja kuin ylioppilaita yhdessä tiedekunnassa. Ylioppilaat -pysyvät yhä vanhoillisten poikien muodostamana etuoikeutettuna -luokkana, jotka edustavat kansaa juomatilaisuuksissa (poikkeuksia -lukuunottamatta.) Mutta on muutakin, mikä hajoittaa. Vanha -maakuntaeristyväisyys on sellainen, ja se ilmenee vielä yliopistojen -osakunnissa, mihin kaikki vanha roska kokoontuu. He kadehtivat ja -vihaavat toisiaan, ja viranylennyksiä toivovan papiston etenkin sitoo -syntyperäoikeus maakuntaan. Virastoista huomaat, että jos esimies on -esimerkiksi smålantilainen, niin ryntäävät smålantilaiset heti siihen -virastoon; ja pääkaupungissa on seuroja, missä maakuntaintoilijat -lyöttäytyvät yhteen "edistääkseen yhteisiä rientoja", valtiopäivillä -istutaan sijoittuneina maakuntien mukaan, ja Ruotsin Akatemian -jäsenet valittiin yhteen aikaan eteläruotsalaisen syntyperäoikeuden -mukaan, niin että tuota loistavaa laitosta sanottiin, leikillä -tietysti, Skånen Akatemiaksi. -- Niin, on niin paljon moskaa, mikä -tekee täällä elämän sietämättömäksi. Kukaan ei tunne olevansa -kotonaan; jokainen on vihollinen vihollisen maassa; kukaan ei -uskalla tehdä mitään, sillä hän tulee estetyksi; ainoa tarmonilmaisu -on huomattavissa silloin, kun on estettävä jotakin. Niiden, jotka -tahtovat tehdä jotakin, täytyy etsiä toinen maa, ja senvuoksi -tarmokkaat muuttavat, mutta estäjät jäävät: se on liian pirullista! - - * * * * * - -Alkoi tuulla Blockhustullin luona, ja toimittaja painautui alas -peräsalonkiin. Siellä hän näki nukkuvan herran, joka oli kääntyneenä -selin salonkiin; hartiain suunnattomasta leveydestä hän huomasi -heti, että se oli lankomies, Storön kirkkoherra, jota hän nyt ei -ollut halukas tapaamaan. Senvuoksi hän seurasi esimerkkiä, kellistyi -vastapäätä olevalle sohvalle, ja käänsi selkänsä. - - * * * * * - -Mutta lankomiesten maatessa peräsalongissa istuivat tohtori Borg ja -hänen kälynsä Brita, toimittajan vaimo, tupakkahytissä ja puhelivat. -He tiesivät kyllä toisten läsnäolon laivassa, mutta eivät halunneet -tavata heitä. - --- Tästä ei päästä muutoin kuin aika romahduksella! jatkoi tohtori, -ja sinä, Brita, heität pommin! - --- Niin, ystäväiseni, vastasi rouva mitä hyväntahtoisimmalla -autiudella, olen jo heittänyt pommejani niin monta vuotta, että minun -täytyy käydä käsiksi dynamiittiin. Gustaf vanhoillisvapaamielisine -aatteineen on pahin vihollisemme; hän ei ymmärrä mitään siitä -suuresta, mitä nyt tapahtuu maailmassa; hän tosin omaksui teoriat -kerran, mutta kun yksi ainoa ajatus olisi toteutettava, yksi ainoakin -hänen nuoruutensa ihanteista, silloin hän pettää. - --- Aivan niin: senvuoksi meidän täytyy nolata hänet; hänen -pitää erota ja luovuttaa johto määrätystä vuokrasummasta sinun -Holgerillesi; jos hän tahtoo yhä edelleen kirjoittaa lehteen, niin -antaa hänen kirjoittaa, mutta päällikön tarkastuksen alaisena. - --- Kunhan ei Holger vain ole liian nahjusmainen! -Insinöörintaipumuksistaan huolimatta on hänellä vielä perinnäiset -heikkoutensa... - --- Ne minä kyllä kynin pois, ja sinä, joka olet ehdottomasti -tunteeton, voit olla apuna. Solmikaamme liitto keskenämme, niin -saamme jotakin aikaan. - --- Tehkäämme se, vastasi Brita kasvoillaan suruton ihmisystävällinen -ilmeensä, mutta silloin meidän täytyy hieroa sovintoa. Sinun täytyy -yhtyä minun naisasiaani. - --- Tiedäthän, että sen teen, mikäli se pysyy oikeuden rajoissa, -mutta vääryyksiin en suostu. Yhdyn taisteluusi, joka tarkoittaa -ihmisoikeuksien hankkimista palkollisille, työläisnaisten -palkkaehtojen parantamista, tyttöjen vapauttamista toimettomuudesta -ja turhuudesta; kannatan vapaita suhteita, jotka ovat laillisen -edesvastuun alaisia; mutta en vapaata rakkautta avioliitossa, sillä -se on miehen orjuutusta, vallankin kun hän saa toisten lapsia -papinkirjaansa; en kannata naineen naisen omistusoikeutta, joka -vapauttaa naisen käyttämästä omaisuuttaan perheen hyväksi, mutta -pysyttää miehen omaisuuden yhteisenä. - --- Mutta vaimon työ kotona? Eikö hän saisi siitä maksua. - --- Mitä työtä se on? Oletko sinä milloinkaan tehnyt työtä kotona? -Sinä olet jaellut käskyjä, jotka Gustafin palkkaamat palvelijat ovat -täyttäneet. Mutta hän on elättänyt sinut, vaatettanut sinut ja sinun -lapsesi ja palkollisesi. Sinä puhut hölynpölyä! - --- Mutta köyhät pesijättäret, jotka ansaitsevat itse, eivätkö he saa -pitää rahojaan, vai onko heidän annettava ne miehen juotavaksi? - --- Kun mies ei saa pitää kurjaa palkkaansa, vaan hänen täytyy antaa -se perheelle, niin on naisenkin palkka lankeava kodin hyväksi. Etkö -ymmärrä, että mies on muutoin orja, ja orjuutta vastaan on itse -vanhoillisvapaamielinen Gustafkin saarnannut? Oletko sitäpaitsi -nähnyt yhtään pesijätärtä, joka on antanut miehen juoda rahansa? -Jos olet nähnyt, niin oli se kaiketi hänen tahtonsa, ja jos se on -hänen tahtonsa, niin ei mikään lainlaadinta voi estää sitä. Sinä -esimerkiksi käännät, etkä hoida taloutta, ja ryyppäät palkkiosi, -se on kuljet ja kylvät ne juhlimisiin, jolla aikaa Gustaf palkkaa -sijaasi palvelijoita. Onko se sinusta oikeudenmukaista, tai onko -sinusta naisen asema sorrettu? Silloin sinä olet pölkkypää, enkä minä -voi hieroa kanssasi sovintoa. Brita vapisi kiukusta, mutta ei saanut -päästään näitä entisiltä ajoilta periytyneitä tuhmuuksia, jolloin -mielistely vaati, että miehen oli uhrattava kaikki ihanteille. -Tohtori, joka oli vapautunut kaikesta vanhasta ennakkoluulosta, -katsoi, että hetki oli tullut puhua suunsa puhtaaksi ja päästä -selville kälyn päähänpistoista. - --- Ja se seikka, että naiselle yleensä maksetaan vähemmän, jatkoi -hän, riippuu siitä tärkeästä tosiasiasta, ettei hänen tarvitse -maksaa rakkauttaan, vaan saa siitä tavalla tai toisella itse maksun. -Laki näet tuomitsee vain miehen avustamaan lapsen kasvatusta, eikä -milloinkaan naista, jolla kuitenkin on suurin ilo äitiydestä, -ja jonka omistusoikeus lapseen nähden on eittämätön! -- Niin, -ja sitten sinä tahdot poistaa ammattihaureuden! Tiedätkö mitä -tarkoitat ammattihaureudella? Jos tarkoitat sillä lääkärin hoitoa, -niin olet säälimätön tahtoessasi poistaa sen! Jos taas tarkoitat -sitä tosiasiaa, että joukko naisia harjoittaa sukupuolielämää -ammattinaan, niin ei laki voi ehkäistä sitä, sillä salaisimpaan -ja arkaluontoisimpaan ei laki voi puuttua! Mutta te ette tahdo -milloinkaan vastata kysymykseen, vaan ryömitte rottien lailla kolosta -toiseen. Poliisihan koettaa tarkastuksella rajoittaa ammattihaureutta -ja peloittaa sillä sen harjoittamista; työskentelee siis teidän -tarkoitusperienne hyväksi, mutta tehän työskentelette ehkäisykeinoja -vastaan. Mitä te tahdotte? Sitä ette itsekään tiedä! Senvuoksi teidän -jaarittelunne on paljasta roskaa! -- Vieläkö muuta? Äänioikeus? Ensin -miehille; sitten nähdään, kunhan olette käyneet oikeudenmukaisiksi ja -saaneet järkeä päähänne. - --- Ja sinä tahdot, että minä työskentelisin kanssasi? - --- Niin, kaikissa niissä kohdin mistä olemme yksimielisiä, ja -kaikissa pyrkimyksissäsi, jotka ansaitsevat kunnioitusta, ja -joille tiedät minun antavan arvoa! Mutta minä en tahdo apuasi -suorasukaisessa asiassa auttaakseni sinua vastapalkkioksi -vääryydessä. Kun sinä, joka olet kotisi hallitsija, tahdot esiintyä -orjana, niin minä pidän sinua pettäjänä, jota syljen vasten silmiä! -Sen tiedät jo ennestään, Brita! - -Brita rouva oli liian hyväluontoinen suuttuakseen niin vähästä, ja -hänen uskonsa heidän yhteiseen suureen asiaansa niin vahva, että hän -piti hyvänään ja päätti puheen tavanmukaisella loppulauseellaan: - --- Niin, katsopas, tässä kysymyksessä me emme tule milloinkaan -ymmärtämään toisiamme. - -Mutta tohtori ei tyytynyt pelkkiin puheisiin, vaan tahtoi ratkaisevaa -vastausta ja sanoi senvuoksi: - --- Kyllä minä sinut ymmärrän, ystäväiseni, mutta sinä et ymmärrä, -mitä minä sanon, ja se on sinun vikasi. - -Keskustelu olisi jälleen alkanut alusta, ellei Storön kirkkoherra, -Brita rouvan veli, olisi astunut tupakkahuoneeseen: Musta, -hirvittävän näköinen jättiläinen, kintereillään vanha ränstynyt koira. - --- Siinä tulee Petter pirskottimineen, sanoi tohtori; ja -selvittääkseen vertausta, nosti Fylaks takajalkaansa. - -Brita rouva, joka katsoi velvollisuudekseen olla eläinten ystävä, -piti aina Fylaksin puolta, ja oli heti puolustukseen valmis. - --- Niin, Henrik on se mies, joka ei rakasta sukulaisiaan. - --- Häpeä, minä en ole koirien sukulainen, ja minä vihaan kaikkea -eläimellistä, niin itsessäni kuin muissakin. Nyt olisi Petter -velvollinen noutamaan rievun ja kuivaamaan kannen, jos lakia ja -oikeutta olisi maassa... - --- Äh, sinä olet ankara viatonta eläintä kohtaan, väitti kirkkoherra -vastaan... - --- En, mutta sinulle minä olen ankara, joka tuot eläimiä ihmisten -seuraan; itse sinä et uskalla haukkua ja purra, mutta hyödyttömän -eläimesi annat sitä tehdä; sinä et uskalla nostaa takajalkaasi, mutta -viaton eläimesi saa tehdä sen. Sinä olet raato; siinä kaikki. - --- No, no, no; suostutteli kirkkoherra; olkaamme armeliaita. - --- Niin, olkaamme armeliaita kanssaihmisiämme kohtaan, älkäämme -ottako leipää lapsilta ja heittäkö sitä koirille; sinä et anna -ropoakaan köyhille; sinä annat muonamiehillesi separeerattua maitoa, -mutta mädälle, haisevalle elukallesi sinä annat kerman, ja se, joka -pitää eläintä, hyödytöntä eläintä ihmistä parempana, hän on itse -mädäntynyt eläin. - --- Oletko nähnyt Gustafia? keskeytti nyt Brita rouva. - --- Hän nukkuu alhaalla peräsalongissa, vastasi kirkkoherra. - -Se oli odottamaton uutinen molemmille salaliittolaisille, ja he -vaipuivat molemmat yhteiseen aprikoivaan äänettömyyteen, jota -kirkkoherra käytti hyväkseen ja katsoi ikkunasta, kuinka pitkälle he -olivat ennättäneet. He olivat kanavan suussa, missä aina tuli kysymys -siitä, oliko niin paljon vettä, että laiva saattoi kulkea. - - * * * * * - -Oltiin vain puolen tunnin matkan päässä pääkaupungista, ja sydänmaa -alkoi jo. Milloin näkyi harmaita kivikoita ja vaivaismänniköitä, -lampia ja sisäjärviä, milloin pieniä peltotilkkuja, joissa -maanviljelys tuntui viihtyvän vain näön vuoksi. Maata viljelevät -herrasmiehet elivät koroilla tahi ammateillaan, ja pitivät maatiloja -pääasiallisesti metsästyksen ja kalastuksen vuoksi, tai saadakseen -asua maalla. Ainoa todellinen maanviljelijä oli kirkkoherra, joka -omisti kaksisataa tynnyrinalaa metsätöntä maata, karjan ja meijerin, -elätti hevosia ja teuraseläimiä, kasvatti sikoja ja valmisti munia -uuden järkiperäisen menettelytavan mukaan; hän käytti myöskin -vesimyllyä, omisti laivan osakkeita, rakennutti vuokrattavia -kesähuviloita. Hän oli Storön rikkain mies, ja sielunhoidon hän -jätti kappalaisen ja apulaisensa tehtäväksi; mutta kansliatöihin ja -kirkkoherrantoimeen hän puuttui, sillä hän tahtoi kernaasti hallita -ja sekaantua asioihin. - -Ystäviään ja sukulaisiaan kohtaan hän oli lauhkea kuin lammas, näytti -sävyisältä naudalta, mutta vihollisiaan hän kohteli kuin kiljuva -jalopeura; ja seurakuntaa hän piti ylimalkaan vihollisenaan, etenkin -köyhiä. - --- Köyhiä ei ole olemassakaan, hän sanoi. Laiskoja on! Sairaita ei -ole, on vain sairaiksi tekeytyviä, jotka tahtovat avustusta. - -Verotuksessa hän oli terävä kuin partaveitsi, ja osasi vainuta ilmi -salaisia tuloja. Kun koko pitäjä todellakin koetti alituisessa -riidassa vyöryttää veroja toinen toisensa niskoille, niin oteltiin -lautakunnassa kuumimmat ottelut, ja pastori Alroth antoi vakoilla -seurakuntaan muuttaneita. Jos joku osti huvilan, niin otettiin hänen -kaupungintulonsa heti lukuun, jos nimittäin ostaja asui jonkun osan -talvea saarella, sillä silloin hän oli sen asukas. Valitettiin ja -käräjöitiin loppumattomiin; ja käräjillä rovasti istui aina kuin -minäkin yleisenä syyttäjänä, valmiina myöskin milloin tahansa -esiintymään todistajana jos jonkinlaisissa jutuissa. Hän ei ollut -mikään tavallinen pappi, ja hänellä olisi ollut monta vihollista, -ellei hänessä olisi ollut pientä leikillisyyden pisaraa, joka -sai hänet hymyilemään omille ja muiden heikkouksille. Hän oli -maailmanmielinen pappi, mikä kylläkin kuulostaa ristiriitaiselta, -hän kun oli hengenmies, mutta valtiokirkon maailmallistuessa, -jolloin papisto oli muuttunut jonkinlaiseksi maanviljelyksellä -eläväksi ruotujakolaitokseksi, oli meidän hengenmiehistämme tullut -maanviljelijöitä ja meijeristejä, jotka olivat enemmän pakotettuja -härkien ja lehmien hoitoon kuin ihmisten. Hän oli myöskin iloinen -pappi, joka kävi pidoissa; ja hän oli tunnettu seudun parhaaksi -viiranpelaajaksi. Mutta hän ei hairahtunut koskaan, ei juonut -milloinkaan _liiaksi_; petkutti tosin pelissä, mutta oli aina -valmis tunnustamaan joutuessaan kiinni. Hän ei kiroillut eikä -tahtonut esiintyä valistuneena epäilijänä; laski kernaasti leikkiä, -mutta ei hänelle sopimattomista asioista; uskoi sanaan eikä -tehnyt pelkurimaisia myönnytyksiä seurassa. Ajan kysymyksistä ja -levottomuuksista hän ei välittänyt; ei lukenut milloinkaan kirjoja, -mutta seurasi sanomalehdistä päivän politiikkaa, tullikysymystä ja -verojenkorotusta. - -Sisarensa Britan kanssa hän hämmästeli leikillään, ja lankomiehen, -toimittajan, kanssa hän oli jotensakin hyvä ystävä. Tohtori Borgista -hän piti senvuoksi, että tämä oli kunnon mies, ja hänen raakuuksiaan -piti pastori leikinlaskuna. Enin antoi hän arvoa tohtorille tämän -varman kannan takia idioottimaisessa naiskysymyksessä, ja soi hänelle -puolestaan anteeksi hänen raivonsa koiria kohtaan. Hänen sukulaisensa -olivat huvilanomistajia, ja hän piti heitä hyvinä naapureina, mutta -ahdisti heitä verotuksessa. Lähintään, eli vaimoaan lapsettomassa -avioliitossa, hän kohteli vaimonaan, kumppanina, talon "sisäosasten" -hallitsijana; mutta voi häntä, jos hän rohkeni astua valtansa rajojen -ulkopuolelle, silloin pastori puolusti paikkaansa. Brita oli kyllä -ollut siellä ja koettanut villitä, mutta silloin oli kirkkoherra, -kotirauhasta välittämättä, nostanut sellaisen metelin, että heidän -oli täytynyt peräytyä. - --- Vaimo rinnallani, mutta ei yläpuolellani! oli hänen -tunnuslauseensa. - -Ja hän sanoi sodomiiteiksi niitä miehiä, jotka antoivat naisten -hallita itseään. Mutta sen hän oli myöskin huomannut, että naisten -hyökätessä esiin ei ollut kysymyksessä yhdenvertaisuus, vaan -hirmuvaltaisuus. - --- Tulevaisuuden yhteiskunnassa te ehkä saatte äänioikeuden, hän -sanoi, kun teette kaikki työtä; mutta ette tässä yhteiskunnassa, -jossa olette joukon jatkona. - -Sellainen oli Storön pastori Alroth; keskiaikainen prelaatti, -hengellinen virkamies, jolla oli paljon maallista valtaa, rikas mies, -joka omisti suuria maatiloja, ja oli senvuoksi oma suojelijansa, s.o. -asetti itse itsensä kirkkoherrakuntaan, josta sai 30,000 kruunua -palkkaa, jotka kruunut yhteensä hänen omien 20,000 kruunun korkojensa -kanssa pyöristivät hänen vuositulonsa 50,000 kruunuksi. - - * * * * * - -Kanavan suussa huomattiin kuitenkin, että vesi oli matalalla; -senvuoksi perämies alkoi komentaa tuota tavanmukaista meritemppua. - --- Matkustajat alihankaan! - -Se oli ensimmäinen temppu; mutta kun kaikki eivät tienneet, missä -alihanka oli, menivät muutamat ylihankaan. - -Kun humalainen perämies -- hän oli aina humalassa ja silmät punaisina -kuin särjellä -- huusi ylihankaan, niin ymmärsi syrjäinenkin asian -oikean laadun ja sen seikan, että oli siirryttävä samalle puolelle. -Siitä laiva kallistui ikäänkuin se olisi ollut keikahtamaisillaan -kumoon, mutta pääsi kuitenkin mairitellen kappaleen matkaa eteenpäin -kaislikon laitaa, jossa polakoukut kumartuivat laivan vanavedessä. - --- Miksi kanavaa ei ruopata? kysyi Brita rouva viattomasti. - --- Siksi, vastasi tohtori, että jos ruopattaisiin, niin ilmestyisi -heti nopeakulkuinen kilpailija vesille, ja sitä eivät tämän lotjan -osakkeenomistajat tahdo. Vai kuinka, Petter? - -Pastori ei tahtonut kieltää eikä myöntää, vaan virkkoi: - --- Eiköhän Gustafin nivuslihoihin koske alhaalla peräsalongissa! Hän -on sangen raskas, ja perämiehen pitäisi mennä alas "asettelemaan" -häntä. - -Nyt sattui tohtori astumaan polakoukkuja kurkistelevan Fylaksin -käpälille, ja tämä ulahti kauhun ulvontaan, johon Brita yhtyi: - --- Sinä olet raakalainen! huusi hän tohtorille. - --- Se on valhe, ystäväiseni, vastasi tohtori; en kiduta milloinkaan -eläintä, en edes onkimatoa, mutta teidän eläimenne kiduttavat minua -olemalla tielläni ja ulvomalla. - -Kanavamatka oli suoritettu, ja merenhaara avautui eteen. Laituri -seurasi laituria, ja joka kerran kun poikettiin maihin, oli tilaisuus -tehdä jokin huomautus, antaa selitys asukkaista. Ne olivat ikäänkuin -turvapaikkoja, toisinaan sellaisten ihmisten piilopaikkoja, jotka -olivat vetäytyneet pois maailman hälinästä. Toinen tarina ei ollut -toisensa kaltainen, ja tähän sydänmaahan, puolen tunnin päähän -Tukholmasta, he olivat asettuneet, enimmäkseen ehkä tunteakseen meren -läheisyyden, ainoan suuren, mitä Ruotsin tiherretyssä luonnossa on. -Ne olivat jokapäiväisiä murhenäytelmiä, joiden viimeinen näytös -suoritettiin täällä. Hävitetyt omaisuudet, murtuneet perhekohtalot, -rangaistut tai rankaisemattomat harha-askeleet, loukattu kunnianhimo, -suru ja kaipaus, kaikkinainen kurjuus oli kokoontunut näihin -harmaiden kivimäkien välissä oleviin vihreihin laaksonnotkelmiin. -Asioista tietoiset, jotka kulkivat tätä vesireittiä, tunsivat -käyvänsä ohi elämän kaiken katkeruuden, ja ahdistuksen ohella heräsi -mielihyvän tunne siitä, että itse oli ulkopuolella. Pastori, joka -tiesi enin, puhui vähimmän, mutta tohtori oli uupumatta äänessä: - --- Katsokaa, tuolla seisoo tuo vanha pederasti laiturillaan ja vartoo -sanomalehteä. Sinä Brita, joka tutkit sosiaalista kysymystä, voitko -selittää pederastian syyt, ja voitko sanoa minulle, miksi niin -moni mies meidän piirissämme antaa tehdä itsestään sen suuntaisia -viittauksia? - --- Sitä en voi, enkä tahdo puhua siitä, vastasi Brita rouva -turhia kainostelematta, mutta osoittamatta myöskään vähintäkään -mielenkiintoa. - --- Sellaisista asioista ei puhuta, keskeytti pastori. - --- Siinähän juuri on onnettomuus, sanoi tohtori, että tärkeimpiä -kysymyksiä ei saada selvitellä. Murhasta ja murhapoltosta, -varkaudesta ja väärennyksistä saadaan puhua äänekkäästi -alaoikeudessa, missä laki säätää suullisen kuulustelun, mutta näistä -asioista ei saa edes kirjoittaa! - --- Inhimillinen häveliäisyys vaatii tässä vaikenemaan, väitti pastori -vastaan. - --- Silloin pitäisi tuomaria hävettää kuulla murhasta ja -varkaudesta myöskin. Ei, te olette höperöitä, tai tahdotte näyttää -paremmilta kuin olette. Te olette ihan selittämättömiä! Itse -teko on rankaisematon, mutta jos joku runoilija kuvaa ylevästi -synnyttämistilaisuuden ensimmäisen kohtauksen, niin tahdotte -heittää hänet vankilaan. Nuorison takia! Irstaan nuorison, joka -ei leikkaa nimiään puihin, vaan piirtää koko salaisuuden pitkin -nurkkia ja seiniä. Minä en ymmärrä teitä, mutta en tahdo sanoa -teitä teeskentelijöiksi, sillä en tiedä, mitä se on! Sinä, Petter, -et tahtoisi käyttäytyä sopimattomasti katukäytävällä, mutta sinun -koirarakkisi saa loukata kauneudenaistia lapsilauman nähden, ja sinä -seisot ja katselet kaikkea rauhallisesti! Hyi hitto! - --- Kas nyt hän on taas koirien kimpussa, keskeytti Brita rouva; se on -hänen ainainen puheenaiheensa. - --- Niin on, kun te laahaatte likaiset eläimenne ihmisten pariin ja -annatte niiden ottaa osaa keskusteluun, niin saatte sanan sanasta, -kaksi parhaasta. - --- Likaisia? Kissojen jälkeen ei ole sen puhtaampia eläimiä, katso -niiden turkkia... - --- Katso sinä hamettasi, Brita, kirkui tohtori, katso Fylaksin -pirskotinta! - -Fylaks oli todellakin tutkinut Brita rouvan kaupunginhametta ja -nostanut takajalkaansa. - -Kuin ampiaisen pistämänä hypähti rouva pystyyn; punainen töyhtö hänen -hatussaan vapisi kuin kaurakimppu tuulessa, hänen kasvonsa kuvastivat -yhdellä erää kaikkia mahdollisia mielenliikutuksia; raivoa nolauksen, -epätoivoa hävityksen, häpeää nöyryytyksen johdosta, mihin sekaantui -ystävällinen hymy, joka vielä kuolossakin tahtoi ilmaista myötätuntoa -viatonta eläintä kohtaan. - --- Miksi sinä et kurita eläintäsi? karjui tohtori, joka kuitenkin -tahtoi pitää loukatun ja häväistyn ihmisen puolta. - --- En voi, eläinsuojeluyhdistys tulee väliin! viisasteli pastori. - --- Yhdistys voi olla oikeassa, jos nimittäin keppi sen sijaan saisi -tanssia sinun selässäsi; mutta minä tiedän, että sinä et uskalla -kohottaa keppiä Fylaksia vastaan, sillä silloin sen ikenet menisivät -irviin; ja silloin se on herra ja sinä olet koira! Senkin saakelin -itsekäs nauta! - -Näin sanoen hän läksi tupakkahuoneesta ja paukahutti oven kiinni -perässään. - -Oli saavuttu aavalle ulapalle ja tohtori meni peräkannelle -vilvoittelemaan. - -Siellä hän näki tukkukauppias Levin, joka myöskin omisti huvilan -Storössä, sekä Britan kolmannen pojan, jolla oli eräs pastori -Alrothin ulkotila vuokralla. - -Tohtorin täytyi ensin purkaa mielensä, ennenkuin aloitti toisen -puheenaineen, ja Isak oli uskollinen sielu, johon hän saattoi -tyhjentää närkästyksensä. - --- Ajattele noita saakeleita! Naiset ovat liittoutuneet eläinten -kanssa; eläin saa purra minua, mutta jos minä puolustaudun -potkaisemalla, niin joudun vankilaan. Onko maailman loppu käsissä, -vai mitä tämä on? Ja nämä eläin-naiset kuvataan ihmiskunnan -hyväntekijöiksi, kohotetaan elämäkerroissa jättiläisneroiksi... - --- Niin, sanoi Isak, siinä seuraukset zooloogisesta -maailmankäsityksestä, eläinlääkäripsykologiasta, demokraattisten -periaatteitten ulottamisesta eläimiin saakka. Kaikki on samanlaista, -kaikki ovat yhdenvertaisia... - --- Mitkä pässinpäät ovat voineet tehdä niin järjettömiä -johtopäätöksiä? Jos ihminen on eläinasteikon huippu, niin on hän -kai hallitseva eläimiä, se on johdonmukaista. -- -- -- Mutta -se on mädäntymismerkki, kun pienet tai suuret eläimet pääsevät -valtaan; bakteriot tai koirat, yhdentekevää; basillia vastaan saan -puolustautua, mutta en koiraa? Tiedättekö, kaikki tyynni on ihan -mätää! - -Isak huomasi hetken keskeytykseen sopivaksi, ja sanoi sivumennen: - --- Andersin mielestä on maanviljelyskin mätää! - --- En tahdo sanoa mätää, mutta kyllä on päin mäntyä maanviljelyskin, -se on vissi. Eikö maasta ole imetty mehu, kun emme voi lannoittaa -sitä tuottamatta ulkoa lannoitusaineita? Tiedättekö, että Ruotsi -osti yhtenä vuonna 60 miljoonaa kiloa keinotekoista lannoitusainetta -ulkomailta? Tiedättekö sen? Ja luuletteko, että se lyö leiville? -- -Me emme voi ruokkia edes karjaamme: tiedättekö, että olemme ostaneet -yhtenä vuonna 90 miljoonaa kiloa leseitä ja öljykakkuja. Me emme voi -kylvää ostamatta siementä ulkomailta; 16 miljoonaa kiloa siementä -vuodessa ulkomailta. Akat, jotka ennen hoitivat kanoja, eivät viitsi -tehdä sitä enää, vaan me ostamme 20 miljoonaa munaa vuodessa, -oikeammin 27, mutta me viemme todellakin maasta 7 miljoonaa. - --- No, kuinkas on sitten viljan laita? viskasi Isak kalikkansa jo -sytytettyyn tullitakkaan? - --- Älkää puhuko siitä! 132 miljoonaa kiloa vehnää yhtenä vuonna, -mitäs sanotte siitä? - --- Tasaan sen maastaviennillä, sanoi Isak. - --- Sinä et voi tasata 132 miljoonaa kiloa maahan tuotua vehnää 18 -_tuhannella_ maastaviedyllä, vaikkapa ottaisit lukuun 27 miljoonaa -kiloa maastavietyä kauraakin; ja sitäpaitsi sinä olet tuonut maahan -92 miljoonaa ruista ja 27 miljoonaa maissia, kaikki kiloissa! Millä -Ruotsi elää? - --- Puulla ja raudalla! - --- Ei, Norlannissa ei ole enää jäljellä yhtään jättiläishirttä, ei -yhtään mastopuuta, sanovat jotkut; toiset väittävät sitä valheeksi; -vastaus riippuu siitä, mikä vaaliyhdistykselle on edullista sillä -hetkellä; me viemme maasta vain kaivoskeppejä ja "lastikkoja" sanoo -sahanomistaja, jos hän on vasemmistolainen, mutta kieltää sen, jos on -oikeistolainen. - --- Entäs rauta sitten? - --- Me viemme maasta rautaa, se on totta, mutta me tuomme sitä myöskin -maahan; kankirautaa on viety maasta 162 miljoonaa kiloa, mutta -tuotu 21 miljoonaa; 91 miljoonaa kiloa valurautaa on viety, mutta -50 miljoonaa on tuotu, ja me olemme ostaneet 55 miljoonaa kiloa -rautatienkiskoja ulkomailta yhden vuoden kuluessa. Millä Ruotsi elää? - --- Keinottelulla! vastasi tohtori Borg arvelematta. - -Isak hymyili. - --- Niin, keinottelulla, mutta sellainen päättyy tavallisesti aika -romahduksella, kun korkoja ei voida maksaa, ja toisinaan se päättyy -tyrmällä, jos velallinen on huomattu huolimattomaksi. Ajatelkaahan, -jos koko Ruotsi pistettäisiin huolimattomana velallisena salpojen taa? - --- Niin, vastasi tohtori, kerran oli Arvid Falk sitä mieltä -seisoessaan vielä vartiossa ja saarnatessaan kuuroille korville. - --- Kumma mies tuo Falk, joka viimein joutui taisteluun itseään -vastaan... huomautti Isak. - --- Ei minun nähdäkseni, keskeytti tohtori. Hän kokeili -katsantokannoilla, ja tunnontarkkana kokeilijana hän pani toimeen -tarkistuskokeita, asettui koetteeksi vastustajan puolelle, rupesi -korjausluvussa vastalukijaksi, tarkisti laskelman alhaalta ylöspäin, -ja kun vastakoe johti kielteisiin tuloksiin, palasi hän takaisin -koeteltuun lähtökohtaan. Tätä te ette käsitä. Mutta Falk olisi -suoriutunut tästä käyttämällä Kierkegaardin menettelytapaa. Tämä -loi kirjailijapersonallisuuksia ja esiintyi joka kerran uudella -salanimellä. Victor Eremita on toinen kuin Johannes Climacus; -Constantin Constantius ei ole Johannes de Silentio, mutta ne kaikki -yhteensä muodostavat Sören Kierkegaardin. Falk oli elävältäleikkaaja, -joka kokeili omalla sielullaan, kulki aina haavat avoimina, -kunnes antoi henkensä tietämisen puolesta, en tahdo käyttää tuota -väärinkäytettyä sanaa totuus. Ja jos hänen kootut teoksensa -ilmestyisivät kerran, niin ei olisi muutettava sanaakaan, vaan -kaikki ristiriitaisuudet koottava yhteen ja merkittävä Kierkegaardin -yhteisellä nimityksellä: Asteita elämän polulla. - -Nyt laski laiva Kirkkolahteen, ja matkustajien täytyi kohdata -toisensa maihin noustessa, niin ystävien kuin vihollistenkin. - - - - -NELJÄS LUKU - -Toimittaja - - -Toimittaja Gustaf Borg oli syntynyt Bergslagenissa aatelisista -vanhemmista. Isä oli nimismies, ja piti ankarasti kiinni -aateluudestaan; kasvatti poikansa jonkun verran ylpeiksi, mikä eristi -heidät keskisäädystä, valmistamatta heille pääsyä yläluokkaan. Pojat, -Gustaf ja Henrik, opiskelivat Vesterisin kimnaasissa ja olivat -muutamien ylhäisaatelin jälkeläisten tovereita, mutta nämä eivät -tahtoneet lähestyä, he eivät olleet tietävinään Borgien aateluudesta. - -Nimismiehen pojat varttuivat kuitenkin; olivat yksinkertaisia -ulkoasultaan, mutta etusormissa kantasormukset ja kruunut -parranajovehkeissä he huolehtivat käytöksestään, pysyttelivät -pinnalla, kuten sanotaan, ja olivat päättäneet aateloida nimen -tiedoilla ja edistymisellä. - -Mutta kun se aika teki tuloaan, jolloin aateli piti "poistettaman", -tuli Gustaf ylioppilaaksi. - -Hän matkusti Upsalaan ja kävi kuraattorin luona kirjoittautumassa -osakuntaan. Siihen aikaan oli ylioppilasluettelossa jokaisen -aatelisnimen jälkeen nob. (nobilis). - -Kun nyt kuraattori kirjoitti Borgin nimen nimikirjaan, unohti hän -piirtää perään nob. - -Gustaf Borg tulistui ja kysyi, aikoiko kuraattori riistää hänen -perunsa ja omansa, hänen traditsiooninsa ja perhekunniansa. - -Kuraattori pysyttelihe rauhallisena, mutta kysyi: - --- Onko Borg todellakin ruotsalainen aatelismies? - --- Todellakin? Mitä se on? Eikö minun nimeni ole aateliskalenterissa? - -Kuraattori, joka itse oli aatelismies ja tunsi ammattikunnan -salaisuudet, vastasi silmäänsä vilkuttaen: - --- On: aateliskalenterissa! - --- Entä sitten? kysyi Gustaf edelleen. - --- Niin, nähkääpäs, aateliskalenteri on _vain_ kirja, mutta -sukuluettelot, ne ovat toista. Eikö herra tunne sukuluetteloja, -Anrepin sukuluetteloja? - --- En, minä en ole nähnyt niitä, mutta jokin häväistyskirja se taitaa -olla. - --- Katsokaammehan sitä sitten, vastasi kuraattori ja otti erään -nidoksen kirjoituspöydältään. -- Tämä on merkillinen kirja; sitä -alettiin julkaista kauan sitten ja viimeinen vihko ilmestyi -vast'ikään. Kirja tuli kuin käskystä; ja ehkäpä juuri se sulkee -Ritarihuoneen -- katsokaammepa nyt: B; B, O; Borg. Aatelissuku Borg -numero 1570. Jäljessä on risti ja se merkitsee sitä, että suku on -kuollut. - -Nuori ylioppilas tunsi todellakin kuolevansa; ja hän vaipui tuolille -istumaan. Mutta toinnuttuaan hän koetti tarttua oljenkorteen: - --- Silloin me olemme adopteerattuja! - --- Ruotsin laki ei myönnä adopteerausta, ja herra kai ymmärtänee, -että jos voisi täten tulla aateloiduksi, niin antaisi jokainen rikas -tukkukauppias köyhän rappiolla olevan aatelismiehen adopteerata -itsensä vähäpätöisestä summasta. Niin, tehän tiedätte, että -ritarihuonelippuja eli valtakirjoja myödään juuri nyt. - -Gustaf Borg hypisteli kantasormustaan ja teki vielä hyökkäyksen: - --- En voi käsittää tätä; isäni on syytön, sillä hän on ehdottomasti -rehellinen! - --- Sitä en ole kieltänyt, mutta esi-isäin pahat teot käyvät -perintönä, ja jos tahdotte nähdä jotain hullunkurista, niin -silmäilkäämmepä erästä kiivainta Ritarihuoneen puhujaa, joka -taistelee perunsa ja omansa puolesta. Kas tässähän se onkin; -suvun aateloi Englannin Kuningas Kaarle I käydessään Dublinissa -1652. Nyt mestattiin Kaarle I, kuten tunnettua, 1649, joten hänen -käyntiään Irlannissa 1652 täytyy sanoa päättömäksi, mutta vieläkin -päättömämmäksi sitä, että hän aateloi kapinallisen irlantilaisen. -Näettekös juuri tällaiset seikat ovat tehneet meidän aatelimme -epäilyttäväksi, ja etenkin kaikki nämä ulkomaalaiset sukuluettelot -ovat sangen ontuvia. Oletteko kuulleet, millainen sukuperä meidän -Ritarihuoneen-sankarillamme on? Luen koetteeksi muutamia 42 -luetellusta. "Felimlomkóode Kingissä; Ferghis Avrenoud (skottilaisten -kuningas); Eochy; Collumium." -- Mitä arvelette Collumiumista! Joko on -jäljentäjä sotkeutunut tai on joku tekaissut nimen. Siitä ei herran -tule olla pahoillaan, sillä kohta on parempi olla Anderson kuin -Gyllensparre; silloin ei kukaan käy nuuskimassa toisen papinkirjaa -eikä penkomassa vuoteita, kuten tämä Anrep tekee. Ajatelkaahan, -herraseni, että eräs kirjanpainaja pahus on laskenut, että 60 sukua -on syntynyt aviottomassa vuoteessa, tai polveutuvat ne poikamiehen -sohvalta. Ja että meidän suurimmat Ritarihuone-sankarimme ovat -ulkomaalaisia; että uudistusministeriössä istuu hollantilaisia, -saksalaisia, kaiken maailman kansaa; ja jos laskemme äidinpuolelta, -niin saamme Afrikan ja Aasian mukaan. Curry Treffenberg, tuo -naurettava isänmaanystävä on mustalainen; ja lähetyskunnansihteeri ---sky on puolalainen. Niin että älkäämme olko siitä pahoillamme. -- -Kuitenkin; nyt en kirjoita nobilista tai nob'ia, josta Thackeray on -johtanut sanan: snobbi! sitäpaitsi! - -Tämä oli väkivaltainen isku nuorelle ylioppilaalle; hän viskasi -kantasormuksen nurkkaan, matkusti kotia isänsä luo ja sadatteli -niitä, jotka olivat saaneet hänet esiintymään väärällä kantakirjalla. -Isä havaittiin syyttömäksi, mutta kantasormuksensa hän piti. -Ritarihuoneella toimeenpannussa tarkastuksessa hänelle neuvottiin -Vaakunakirjaa varmana lähteenä; ja sen mukaan oli vaakuna ollut -poissa sata vuotta, mutta toisen sadan vuoden kuluttua se oli tuotu -varkain sinne jälleen. - --- He ovat petkuttaneet tietysti, keskeytti Ritarihuoneen -vahtimestari, joka oli tottunut tuollaisiin temppuihin. - -Mutta Gustaf Borg ja hänen veljensä Henrik kulkivat häpeissään -monta vuotta ja tunsivat olevansa kuin väärentäjiä: mutta sitten he -suoristausivat, ja saivat sellaisen vastenmielisyyden kaikkea väärää -kohtaan, että he asettuivat täydellisesti niiden puolelle, jotka -60-luvun lopulla vaativat vanhan hutiloimistyön tarkastusta sekä -valtion ja kirkon että yhteiskunnan alalla. - -Upsalan yliopistossa kävi Gustaf Borgin niinkuin niin monen muunkin -sillä aikakaudella. Hän tunsi vaipuvansa alkuaikaan ja epävapauteen: -ilmakehä oli niin täydellisesti eroava kaikesta siitä, mitä hän oli -uneksinut; ylhäältäpäin painostus niin sietämätön, siksi että sen -alkuperää ei tuntenut. Nämä opettajat, joiden käsissä oli hänen -kohtalonsa ja tulevaisuutensa, määräsivät mitä hänen tuli ajatella ja -tuntea, mutta opettajain hirmuvaltaa seurasi tovereiden hirmuvalta. -Ylioppilaskunta oli _toisen_ hirmuvaltiaan nimi. Osakunta oli toisen. -Nämä laativat julistuksia, lähettivät matelevaisia sähkösanomia -suuruuksille, joita hän ei kunnioittanut, päinvastoin. Osakunta -valitsi kunniajäseniä, joiden alaisena hän ei katsonut kunniakseen -olla, mutta tämä tapahtui osakunnan nimessä, siis myöskin hänen, -vastoin hänen tahtoaan. - -Marraskuun 30 päivänä hän oli tunteva kuilun itsensä ja muiden -välillä. Oli juhlittava Kaarle XII:tta, ja hän seisoi muun -ylioppilaskunnan mukana ja kuuli ylistettävän jätkä-kuninkaan -"siveellistä suuruutta". - -Häntä raivostutti, ja kun osakunnalla oli illalla kekkerit, astui hän -pöydän ääreen, ja pyysi saada panna vastalauseensa Kaarle XII:nnen -puhujan lausunnoihin. Hän ei käsittänyt itsekään, miten sai sanat -suuhunsa; mutta hänellä oli täysiparta ja mahtava Bergslagin-ääni, -joka vaikutti valtavasti noihin enimmäkseen parrattomiin -nuorukaisiin, ja hän tunsi noudattavansa vaatimusta, joka oli -vastustamaton ja vaikutti senvuoksi vastustamattomasti; jotenkin -tähän tapaan sattuivat hänen sanansa: - --- Kansa, joka vaalii suuria muistojaan, menettelee tosin oikein; -mutta voi sitä, joka sanoo väärää oikeaksi ja pahaa hyväksi. Te -olette suitsuttaneet tänä iltana pahan miehen kunniaksi, ja se on -häpeällistä. Kuolleethan eivät ole olevaisia, he ovat varjoja, ja -olemattomistahan ei pitäisi puhua. Sanotaan tosin, että me teoissamme -elämme kuoltuammekin, mutta en tiedä yhtään Kaarle XII:nnen tekoa, -mikä saisi hänet elämään näennäisesti meidän muistossamme. Olemme -juhlineet tänä iltana Ruotsin tuhoojaa kuin kansallispyhimystä ikään; -niin, te tiedätte yhtä hyvin kuin minä, että hän tuhosi valtakunnan -kaiken mieskuntoisen väen; te tiedätte yhtä hyvin kuin minä, että -hän ottamalla kansaa tunnottomasti sotaväkeen tuhosi elinkeinot ja -kaupan, sekä saattoi Ruotsin maan rappiotilaan. Te ette ehkä tiedä, -mitä rappiotilassa oleva maa merkitsee, ja mitä autiotila on! Se -merkitsee sitä, että korjataan rikkaruohoa sieltä, mihin kylvettiin -ruista! -- Mutta teidän sankarinne -- ei minun! -- oli maailman -siveettömin ihminen; sillä ken silmäänsä räpäyttämättä uhraa maansa -ja kansansa oman kunnianhimonsa tähden, hän on siveettömin. Ja ken -Kaarle XII:nnen lailla huomaa erehdyksensä, mutta ei tunnusta eikä -korjaa niitä, hän on siveetön. - -Ruotsalaiset ovat kuningasmielistä väkeä, jumala paratkoon! Niin -olivat kreikkalaiset ja roomalaisetkin ollessaan vielä villitilassa. -Orjanmieli tahtoo totella, siksi että se on mukavampaa, ja senvuoksi -ruotsalaiset ovat orjamaista kansaa. Meitä on sanottu lakeijoiksi ja -syystä kyllä... - -Osakunnansalissa alkoi kuulua muminaa, ja se ärsytti meidän -vuorimiestämme, niin että hän teki päätöksen ja muutti äänilajia. - --- Lakeijoiksi, niin, sillä ruotsalaisen ihanne on päästä -virkamieheksi ja saada eläke, olla mukana jossakin loukossa ja -hallita tottelemalla, tottelemalla esimiestä. - -Muminan muuttuessa rytinäksi, tulistui puhuja yhä enemmän, ja -muistaessaan ympäristön, missä liikkui, siirtyi hän leikilliseen -totisuuteen. - --- Valmistaakseen kuninkaalle uskottuja palvelijoita, myöhemmin -luottamusmiehiä, on valtio perustanut yliopiston. Tehän tiedätte, -yhtä hyvin kuin minä, että sen rihkaman tarkoituksena, jota neljä -tiedekuntaa myö täällä vähittäin, on tehdä meidät virkamiehiksi, -sillä jos minusta tulee pappi, notaario, varalehtori tai -piirilääkäri, niin olen joka tapauksessa virkamies. Siinähän ei -olisi mitään muistuttamista, ellei viisaudenlähteen luo olisi niin -vaikea pääsy. En käsitä, miksi viisaus on oleva niin kallista, ellei -joku tahtoisi näyttää minulle, että on vaikeata saada paikkoja. -Tiedättehän, kuinka vaikeata on saada paikka; ei näet haeta paikkaa -hovioikeudessa, kuten etsitään työtä jossakin kaupassa, sinne -kutsutaan. Se riippuu siis kutsusta ja armovalitsemuksesta. Tämä -ihmeellinen vaalitoimitus näyttäikse jo tutkinnoissa. Muutamat -hyvät lukupäät eivät saa tutkintoa suoritetuksi, jotavastoin -monet huonopäiset valmistuvat. Se on ennakoltamääräämistä. Ja -uskokaa minua, että kaikki, mitä täällä opitaan luennoista ja -luentosarjoista, se on ostettavissa kirjakaupoista. Perustamalla -hyvinvarustetun kirjakaupan ja asettamalla asianomaisia -tutkintotoimikuntia voisi sulkea yliopistot, joissa aika hukataan -makailemalla ja ryypätään hermot pilalle. Yliopisto on yhdistelmä -luostarista, kapakasta ja porttolasta; yliopisto on koulu -- -ylpeyden, sorron, laiskuuden, kateuden, ryömimisen koulu. Tähän -aikaan, jolloin säädyt poistetaan, olisi oppinut säätykin pyyhittävä -pois. Mitä on oppineisuus? Tänään et tiedä mitään roomalaisesta -oikeudesta, mutta huomenna ostat kirjakaupasta pienen roomalaista -oikeutta käsittelevän kirjan, ja ylihuomenna tiedät, mitä roomalainen -oikeus on. Siinä oppineisuus, josta me niin pöyhkeilemme. Tänään emme -tiedä, että Kaarle XII sulki pastori Boëthiuksen Danvikiin, senvuoksi -että tämä oli saarnannut, kuinka vaarallinen viisitoistavuotias -lurjus oli valtaistuimella, mutta huomenna ostamme Ruotsin historian, -ja tiedämme sen! (Nähkääs minä palasin kuitenkin takaisin aineeseen!) -Tänään emme tiedä, että Kaarle XII oli nöyräpäinen, mutta huomenna -me pyydämme kirjakauppalaskun, ja tiedämme sen! Hyvät herrat, pyydän -esittää maljan hyvin järjestetylle kirjakaupalle ja rajattomalle -luotolle, niin me pääsemme tämänkaltaisista päivistä, jolloin -tietämättömyydestä juhlitaan Ruotsin tuhoojaa, murhapolttajaa, -suur-inkvisiittoria, vääränrahan tekijää Kaarle XII:tta sen -ominaisuuden tähden, mikä häneltä puuttui, nimittäin siveellisen -suuruuden. - -Seuraus tästä oli sellainen kuin saattoi arvatakin. Gustaf Borg kävi -mahdottomaksi yliopistossa. Ja senvuoksi hän ei käynyt milloinkaan -luennoilla, vaan hankki itselleen kirjakauppalaskun; valitsi siis -itse opettajansa, ja enimmäkseen ulkomaalaisia, sillä ruotsalaisia ei -ollut. Jokainen ylioppilashan tiesi, että professorit itse ammensivat -tietonsa ulkoa; suurimmat oppikirjathan olivat saksankielisiä, -etenkin lääketieteen, jumaluusopin ja kaunotieteen. - -Kolmen vuoden vapaiden tutkimusten jälkeen Gustaf Borg näki nuoremman -veljensä Henrikin astuvan akatemiaan. Kaksi saman pesuuden veljestä, -mutta niin perinpohjin erilaisia. Vanhempi vaalea, kasvot vaalean -täysiparran peitossa, germaanityyppi, polveutui isästä; nuorempi -musta ja kuusitoistavuotiaana mieheksi kehittynyt, valkoinen -afrikalainen, johti selvästi juurensa äidin puolelta, jonka isä oli -ollut jossakin yhteydessä tropiikin kanssa, mikäli traditsioonit -tiesivät kertoa. - -Nämä veljekset eivät olleet vetäneet yhtä köyttä. Vanhempi oli -sortanut nuorempaa nuorempana, ja niitä muutamia vuosia, jotka -olivat heidän välillään, ei vanhempi voinut milloinkaan unhoittaa. -Lapsuudesta saakka oli hänelle tullut tavaksi halveksia tuota -poikasta, ylenkatsoa kaikkea, mitä tämä sanoi, kohdella häntä -pölkkypäänä ja niin edespäin; kuten tavallisesti perheissä. Nyt -yliopistossa osoittautui ero vieläkin jyrkemmäksi. Gustaf oli -ruotsalainen ja bergslagilainen, jonkun verran alkuruotsalainen, joka -harrasti isänmaallisuutta, joskaan ei sokeasti, jotavastoin Henrik -eksoottisena ilmiönä ei ollut tunteiltaan ruotsalainen, eikä mahtanut -sille mitään. - -Keskusteltaessa esi-isien muistoista, saattoi Henrik lausua -veljelleen tähän tapaan: - --- Minusta on yhtä epärehellistä yhtyä teidän muistoihinne kuin -meidän aatelimmekin oli. Äitini musta isoisä tanssi kanelinuotion -ympärillä päiväntasaajalla, eikä hän voinut mitenkään juhlia -Kaarle XII:tta, yhtä vähän kuin skånelainen voi sydämestään ja -sielustaan yhtyä Kustaa Aadolfin juhlaan, koska Skåne kuului Tanskaan -kolmikymmenvuotisen sodan aikana. - -Veli ei jättänyt vastaamatta, vaan virkkoi aina: Lützen. - --- Miksi me juhlimme tappioitamme ja häpeäämme? väitti Henrik silloin -vastaan. Teidän kuninkaanne (hän ei sanonut milloinkaan meidän!) -kaatui Lützenin kentällä, ja katolilaiset juhlivat voittoa; peli -on voitettu, silloin kuin kuningas on kaatunut, ja Wallenstein -ei kaatunut. Lützenin jälkeen ruotsalaiset uudistivat liittonsa -kardinaali Richelieun kanssa ja houkuttelivat Ranskan sotajoukot -Saksaan. Senvuoksi saksalaiset kiroavat ruotsalaisia Lützenin -jälkeen. Ajatelkaahan: saada ranskalaiset ryntäämään maahan; -vetää perivihollinen, gallialainen maahan, jonka piti olla meidän -ystävämme! Senvuoksi minua suututtaa lukiessani teidän jumaloivia -esityksiänne tuosta raa'asta Banér-jätkästä, joka hävitti Saksin ja -otti Böhmiltä pakkoveroa, mutta on kuuluisin pakoretkiensä vuoksi. - -Silloin Gustaf tulistui. Kaarle XII ainesta hän oli luopunut, mutta -Kustaa Aadolfiin ja Johan Banériin ei saanut kajota. - --- Oletko sinä ruotsalainen? hän huusi. - --- En, minä olen maailmankansalainen! karjui Henrik. - -Gustaf otti Wreden-kiväärin seinältä, ja Henrik paljasti -uplantilaisen rakuunasapelin -- ja sitten he häpesivät; solmivat -vastaiseksi rauhan, jota ei kauan kestänyt. - -Mutta oli toisia ja syvällisempiä eroavaisuuksia. Gustaf työskenteli -vanhan uudistamiseksi, mutta Henrik toimi tulevaisuuden hyväksi. - --- Nykyinen vanha on niin mätää, että se ei kestä kosketusta. -Yksinvaltahan on kaikkineen päivineen vanhan hallitusmuodon -armovuosia; se on lahoava itsestään ja muodostava pehkun, josta uusi -on nouseva; sitä ei voi uudistaa, senvuoksi se elää lahjomisilla: -ritarimerkeillä, akatemioilla, viroilla, ylennyksillä. Meillä, joille -on langennut vallankumouksen perintö, on muuta ajateltavaa, ja me -olemme samaa mieltä siitä kuin lääkärit ovat prostitutsioonista: -se on jotakin, jota toistaiseksi ei voi muuttaa, mutta jota täytyy -suvaita -- maison de tolérance, enfin! - -Henrik oli ikäänkuin jo syntymässään saanut nämä periaatteet -yhteiskunnan uudestisyntymisen välttämättömyydestä, ja siitä, että -tämä saattoi tapahtua huomaamatta vanhan valtiomuodon vallitessa, -joka viimein heikentyneenä oli luhistuva itsestään. - -Veljekset riitelivät, kunnes jättivät akatemian, vanhempi -suorittamatta tutkintoja antautuakseen sanomalehtimieheksi, nuorempi -valmiina lääkärinä. - - * * * * * - -Gustaf Borg perusti sanomalehden pääkaupunkiin, ja Henrik veli otti -osaa siihen. He olivat perineet isänsä ja sijoittaneet omaisuuden -kirjapainoon. Mutta Henrik kartutti omaisuuttaan säästäväisyydellä -ja toimeliaisuudella, niin että hän viimein omisti suurimman osan -sanomalehteä. Veljekset riitelivät, mutta eivät eronneet. Menivät -naimisiin, saivat lapsia, uusia riidanaiheita. Viimein kävivät välit -vuosien kuluessa niin kireiksi, että rikkoutumisen täytyi tapahtua. -Ja nyt se oli tapahtunut. - - * * * * * - -80-luvun maailmankäsitys tai eläinlääkärifilosofia ei ollut -ainakaan hienostanut mieliä, mutta sitä ei voitu pyytääkään; ja -pieni villiytyminen silloin tällöin on vain lepoa. Mahtisanat -olivat: taistelua, taistelua kaikesta; iske puolestasi, kukaan -ei anna ilmaiseksi; ole julkea, niin menestyt. Vanhat, jotka -olivat oppineet toisin, nimittäin että siviät saavat maan periä, -kävivät alussa neuvottomiksi; mutta sitten hekin amerikalaistuivat -ja ryhtyivät taisteluun, niin että koko yhteiskunta oli kahtena -varustautuneena leirinä, joilla oli yhteisenä tunnussanana: kaikki -keinot ovat luvallisia! Kaikki apujoukot olivat hyviä, ja kun -miehet nyt taistelivat, olivat he kyllin varomattomia asettaakseen -naisensa taakseen sotavaunuihin; ensin taakse, sitten eteen, sillä -eläinteoriaa seurasi taikauskoinen pelko naarasta kohtaan, mikä -on ominaista kaikille eläimille. Se, mikä vanhoilla oli perittyä -ritarillisuutta, kunnioitusta vaimoa ja äitiä kohtaan, kristillisen -mielen vapaaehtoista uhria, kävi nyt inhimilliseksi oikeudeksi, -s.o. teoreettiseksi suhdattomuudeksi. Pelkurimaiset miehet ryömivät -naistensa taakse, työnsivät naisensa eteensä; käyttivät toinen -toisensa naisia pistoaseina ja räjähdysaineena; ja moni voimakas -mies, joka itsessään oli voittamaton, räjäytettiin ilmaan juuri hänen -omassa lujassa linnassaan, perheessä. Vihollinen kiihoitti vaimon -ja lapset kapinaan, ja niin oli linnoitus kavallettu. Se ei ollut -siistiä taistelua, mutta se asetti päälaelleen vanhat käsitteet -avioliitosta elinkautisena sopimuksena, se synnytti muutosta ja -vireyttä; terveellistä epävarmuutta, joka piti ihmisen kurissa, aina -valveilla, varuillaan; alituista uudistusta hillittömän etenemisen -aikana. - - * * * * * - -Tohtori Henrik Borg oli nainut norjattaren, perikuvallisen Nooran; -väärän marttyyrin, hysteerisen hupsun, jolla ei ollut vastinetta -todellisuudessa, ennenkuin näivettyneet miehenaivot synnyttivät sen -tuntiessaan olevansa naisten ja lasten tasalla. Mutta hänessä oli -myöskin vahvasti kaikkea sitä hölynpölyä, jota Norjan kansanopistot -silloin levittivät maailman markkinoille; hän luuli esimerkiksi -kuuluvansa nuoreen kansakuntaan, jolla oli lukemattomat herttaiset -nuoruudenvikansa. Tämä oli olevinaan Norjan kansa, joka on ikivanha, -vanhempi kuin Ruotsin ja siihen määrin, että Ruotsin historia alkaa -Norjan kuningas-saduista. Hän oli elänyt Kristianian boheemielämän, -ja se oli hänen asiansa; mutta hulluudessaan hän haaveksi samalla -Svavaa, hansikasnaista. Nyt hän tahtoi puhtaita nuorukaisia, ja hänen -ensimmäinen muistutuksensa tohtoria vastaan oli se, että tämä ei -ollut puhdas. - --- Mutta ethän sinäkään ollut, vastasi teeskentelemätön tohtori. - -Kun vaimo silloin vastasi vain kasvojen ilmeelle, jonka saattoi -tulkita: Minä? Se on toinen asia! niin silloin mies ymmärsi, että -tässä ei ollut kysymyksessä tasa-arvoisuus, vaan hirmuvaltaisuus, ja -tarttui hirmuvallan vihaajana miekkaan. - -Ei voi taistella kauan hurjan ihmisen kanssa, johon eivät mitkään -syyt, tosiasiat, eivätkä järkiperustat pysty, vaan jättää arvottoman -tappotantereen, eikä ryhdy otteluun aseettoman kanssa. Mutta tohtori -jäi käärmekuoppaan toistaiseksi, lasten vuoksi, odottaen hetkeä, -jolloin saattoi olla varma, että nämä eivät kaipaisi häntä, vaikka -hän lähtisikin. Omituinen piirre sen ajan miehissä oli se, että -heidän tunteensa lapsia kohtaan olivat voimakkaammat kuin äitien, -jotka näyttivät kadottavan terveet vaistonsa ja etsivän ulkoelämää, -jotavastoin miehet vielä uneksivat kotielämää. - -Eräässä kuuluisassa erojutussa teki mies muun muassa sen harvinaisen -syytöksen vaimoa vastaan, että hän sai viettää illat yksin kotona -vaimon istuessa kapakassa hänen ystäviensä kanssa. Tuo julkea ja -tuhma nainen uskalsi väittää vastaan, että mies jätti hänet yksin -(kapakkaan), ja sai tyytyä senvuoksi osaansa. - -Tohtori Borg sai taistella yksinään; ja hän koetti juuri sillä -hetkellä vallassa olevan uuden maailmankatsomuksen perusteella -todistaa ystävilleen, että jos nämä olivat varovaisia, niin heidän -täytyi vastustaa eri sukupuolten sekoittamista toisiinsa. Hän koetti -osoittaa, että kautta koko luonnon havaittavissa oleva työnjako johti -voimien säästämiseen ja täydellistymiseen. - --- Miehen osalle voima ja ulkotyö; naiselle kauneus ja sisäaskareet! -Mitä suurempi sukupuolien eroavaisuus, sitä paremmat jälkeläiset. -(Eroavaisuuslaki). - -Mutta se ei auttanut; eivät edes vankimmatkaan naturalistit voineet -nähdä "mitään eroa sukupuolien välillä". Ja he loivat toisen -naissuuruuden toisensa jälkeen; heistä oli autuasta osoittaa, miten -paljon alapuolella naisia he olivat. - --- Se on pederastiaa tai itsesaastutusta, oli tohtorilla tapana -kivahtaa. Tehän olette menettäneet kaiken miehisen itsetunnon, -kun tunnette olevanne alapuolella; ja koskapa kerran tunnette -huonommuutenne, niin tottapa kai te sitten olette huonompia! - -Omituista se oli, mutta johtavien miehien joukossa oli useita -perversejä; monesta tämä puhe tosin oli panettelua, mutta useasta -se tiettiin aivan yleisesti, kuten joukko tunnettuja naisia oli -epäilyksen alaisia tai syyllisiksi todistettuja. - -Sitten sanottiin tohtoria naisten vihaajaksi, tietysti. Se ei -säikyttänyt häntä, sillä hän tiesi sen valheeksi. Ja hän saattoi -vastata: - --- En ole senvuoksi lastenvihaaja, että tunnustan lapsen naista -heikommaksi; enkä ole naisenvihaaja senvuoksi, että olen huomannut -naisen kehkeymättömän tilan. Mutta te ette voi tehdä havaintoja -ettekä ajatella. Te olette jälki-ajattelijoita, joilla ei ole -hillintäkeskusta isojen ja pienten aivojen välillä... - -Kuitenkin, kellarissaan hänellä oli ruuti ja nyt hän oli -räjäytettävä ilmaan; murhayrityksen oli suunnitellut hänen oma -veljensä, toimittaja. Oikeutta rakastavana miehenä oli tohtori Borg, -kuten tiedämme, puoltanut norjalaisia heidän oikeudenmukaisessa -vapaudenpyrkimyksessään ja oikeistolaiset nimittivät häntä siis -Norjan ystäväksi, mutta kun hän eli huonossa sovussa vaimonsa -kanssa, joka oli norjatar, niin tekivät vasemmistolaiset vastoin -hänen tahtoaan hänet Norjan vihaajaksi. Hän vihasi pahaa, tuhmaa -vaimoaan; vaimo oli norjatar, siis oli mies Norjan vihaaja. Tämä -typerä johtopäätös meni puoluemiesten pehmeihin aivoihin, ja vain -sillä perusteella häntä alettiin epäillä "lipun pettäjäksi"! Se -seikka, että hän ei yhtynyt naishullutteluun, riitti tekemään hänet -vanhoilliseksi. - --- Hän on perinjuurin vanhoillinen pentele, oli nyt Gustafin -viimeinen sana. - -Mutta kun se ei pystynyt karhunnahkaan, niin koetti hän käydä -hametietä. - -Päivää myöhemmin kuin hänet oli eroitettu, kävi hän vieraisilla -kälynsä, Dagmar rouvan luona. Kauniiseen nimeen oli hänellä liittynyt -synnynnäinen kauneus, jota hän koetti kaikin tavoin peittää ja -vääristellä. Kauniin tukkansa hän oli leikannut, jotta se ei olisi -muistuttimena siitä, että hän oli orjatar. (Tohtori oli sitävastoin -oppinut, että pitkä tukka oli vapaan miehen merkki, ja että kaikkien -vankien hiukset leikattiin); kauniin kaulan hän peitti korkealla -kauluksella unohtaakseen, että oli nainen; pienet jalkansa hän oli -kätkenyt liian suuriin rasvanahkakenkiin, jotka olivat menneet -poimuihin ja synnyttäneet hieroontumia; kaiken ruman hän oli -haalinut pukuunsa, ja kaiken, mikä näytti ilkeältä, hän oli koonnut -kotiinsa; ilkeys pisti esiin joka huonekalusta, uutimien väreistä -ja koristuksista. Siitä näkyi uhkamielisyys miestä kohtaan, jonka -kauneudenaisti oli tunnettu, ja saattoi huomata, että koko koristelu -oli tehty selvässä tarkoituksessa loukata miehen hyvää makua. -Hän tahtoi näyttää riippumattomuutensa, sanoi hän, osoittaessaan -riippuvaisuuttaan pahuudestaan. - -Kuitenkin kaikitenkin: lankomies Gustaf otettiin vastaan -siistimättömässä huoneessa; ja hän näki heti kahdesta pienestä -lasista, joissa oli tilkka jäljellä, että siellä oli ollut -naisvieraita. Käsittäen täysin osansa ja asiaintilan, hän tiesi, -että tässä ei maksanut vaivaa aloittaa kohteliaisuuksilla, kaikkein -vähimmän ulkonäköä ja pukua koskevilla, mikä olisi ollut "loukkaus -naisen sukupuolta kohtaan". - -Käly ei ollut milloinkaan pitänyt Gustafista, mutta sillä hetkellä -kuin tästä tuli hänen miehensä vihollinen, rakasti hän lankomiestään. -Senvuoksi sai keskustelu heti alusta alkaen sangen ystävällisen -luonteen. - --- No, Dagmar, alkoi siis lanko; miehesihän rupee vapaamielisen -puolueen valtiopäivämiesehdokkaaksi. - --- Onko hän vapaamielinen? keskeytti Dagmar rouva heti, joka oli -saanut sanat suuhunsa huomaamattaan. - --- On, aina häntä siksi voi nimittää, vastasi pahansuopa lankomies. - --- Nimittää, niin? mutta hänhän on vanhoillinen... - --- Tarkoitat kai muutamissa kysymyksissä? - --- Sitä juuri tarkoitan; naisasiassa hän on taantumuksellinen, ja -häntä vastaan on taisteltava. Sitäpaitsi hän on Norjan vihaaja! - --- Eipä suinkaan, ärsytti Gustaf; onhan hän naimisissa sinun kanssasi! - --- Senpä vuoksi juuri tiedän, mikä hän on: hän sanoo Ibseniä -tyhmeliiniksi ja Björnsonia akaksi. Eikö sellainen ole Norjan vihaaja? - --- Sitä hän ei todenteolla tarkoittane? - --- Eikö hän sanonut Lage Langin juhlassa norjalaisia helvetilliseksi -kansaksi, ja sitten hän haukkui vaimonsa pataluhaksi; mutta minä olen -jo käynyt asianajajan puheilla... - -Nyt kirkastui Gustaf Borg, sillä hänen käyntinsä päämaalina oli saada -tietää, kuinka pitkälle asiat olivat kehittyneet. - --- Miksi te eroatte? jatkoi lankomies vanhemman veljen koko -osanotolla. -- Ajatelkaa lapsia! - --- Niistä minä kyllä pidän huolen! - --- Oletko varma, että hän antaa ne? - --- Minä otan ne! vastasi rouva varmuudella, joka ei ennustanut -kysymyksen rauhallista ratkaisua. - --- Sinä et ota heitä, sillä tuomioistuin tuomitsee kuulusteltuaan -molempia asianomaisia. - --- Tuomioistuimella ei ole mitään tekemistä minun lasteni kanssa! -huusi Dagmar rouva. - --- On kyllä, ystäväiseni; ja sillä on sangen ratkaiseva merkitys, -mitä miehesi tulee sanomaan sopimattomuudestasi äitinä; sillä hän on -lääkäri ja tunnettu luotettavaksi henkilöksi. - --- Hänkö? Maailman suurin valehtelija! - -Nyt oli taula syttynyt, ja enempää ei Gustaf Borg pyytänytkään. Hän -tahtoi kuitenkin hiukan puhaltaa siihen ennen lähtöään. - --- Mutta ystävä kulta, ajattele mitä teet! Ero tällä hetkellä -turmelisi hänen mahdollisuutensa päästä valtiopäiville, ja ethän -sitä tahtone; naiset hän saa etenkin vastaansa, ja tiedäthän, kuinka -vapaamieliset ovat naistensa tohvelin alla. - --- Juuri sen minä tiedän, ja senvuoksi annan naisten-äänen kirjoittaa -häntä vastaan! - -Sen pituinen se! nyt oli tuli valloilla ja Gustaf saattoi -lähteä. Mutta ennen lähtöään hän osoitti pieniä laseja ja sanoi -ystävällisesti, kahdenkeskisesti: - --- Älä pidä tuollaisia esillä, Dagmar: se voi olla sinulle -epäedullista oikeudenkäynnissä! - --- Eikö hän sitten juo? kipenöi rouva Borg. -- Juo kyllä, -ystäväiseni, mutta ei aamupäivällä! - -Siihen loppui se kohtaus. - - * * * * * - -Mutta tämän par'aikaa kestäessä tohtorin luona, tapahtui toinen -kohtaus toimittajan kotona. - -Taistelu koski kaikkea, mutta taistelussa vallasta tällä kertaa -oli määrättävä, mikä oli oleva vapaamielistä. Kun kaikki -kannattivat kehitysteorioja, niin oli kaikkien kunnianhimona pysyä -kehityksen tasalla, edistää kehitystä. Senvuoksi taisteltiin sen -ratkaisemisesta, mikä oli kehitystä, muutamat luulivat, että kaikki -eteenpäin menevä oli sitä, mutta kun nähtiin vanhojen katojen ja -sairauksien kehittyvän hirvittävää vauhtia, niin alettiin hiukan -epäröidä; ja viimein keksittiin, että kehitys saattoi merkitä -ainoastaan edistymistä inhimillisyydessä, pyrkimystä kauneuteen ja -onneen, jota oikeus ja kohtuus kohottivat. Mutta puoluetaisteluissa -ei huolita mistään järkisyistä; nostetaan lippu ja sanotaan: nyt -sinä olet vanhoillinen! Tohtori Borg, joka otti maltillisesti -järkisyyt huomioonsa, oli nyt kaatuva malttavaisuutensa vuoksi. -Kun norjalaisten pyhimpiä oikeuksia loukattiin 1885, oli tohtori -puoltanut heitä. Mutta kun vaara oli ohi ja he kykenivät auttamaan -itse itseään, ja siihen määrin, että uhkasivat sodalla, silloin -tohtori katsoi enemmän avun tarpeettomaksi; ja koska hän oli merkitty -henkikirjoihin ruotsalaiseksi, piti hän vääränä yhtyä viholliseen. -Vaikka hän perheessään ei kuullut vaimonsa suusta muuta kuin -norjalaista talonpoikaiskerskailua aamusta iltaan, ja kuinka tuhmia -ja lahjattomia ruotsalaiset olivat, niin ei hän kuitenkaan väsynyt -myöntämään oikeaksi mahdollista oikeutta. Mutta tätä ruotsalaista -ritarillisuutta, joka ilmeni Norjan suurmiesten demonstratiivisessa -tunnustamisessakin, ei ymmärretty, vaan oli päälle päätteeksi nähty -Norjan sanomalehtien pilkkaavan ruotsalaisia siitä, että taiteilijat -olivat juhlineet Lage Langia. - -"Pelkurimaiset ruotsalaiset", sanottiin, "ruotsalaiset ryömivät", -"Norja tarttuu ohjaksiin" ja niin edespäin. Niin kauan kuin tämä -ei ollut totta, ei se vaikuttanut tohtoriin; mutta kun ryömiminen -sitten muuttui todellisuudeksi, kun kateelliset, halpamieliset -ruotsalaiset, akat vallankin, alkoivat järjestelmällisesti ylistää -_kaikkea_ norjalaista, keskinkertaistakin, sen kustannuksella, mikä -oli ruotsalaista ja selvästi tarkoittaen sen halventamista, niin -silloin hän nousi vastarintaan. Mutta silloin hänestä luovuttiin -ja nimitettiin häntä Norjan vihaajaksi. Hänen perherauhansa särkyi -ja hänen valtiopäivämiesehdokkuutensa oli vaarassa. Gustaf veli -oli luonteeltaan suurruotsalainen ja sydämessään vihollismielinen -norjalaisia kohtaan, mutta hän antoi politiikan, hyödyn ja -intohimojen vaikuttaa itseensä, ja senvuoksi hän käytti Norjan -kysymystä veljeään vastaan. Tuo epärehellinen menettely ärsytti -rehellistä tohtoria, ja hän ryntäsi keskelle veljen linnoitusta -räjäyttääkseen hänet ilmaan. - -Hän kävi tapaamassa Brita rouvaa Gustafin toimiessa Dagmar rouvan -luona. - -Brita rouva oli huvilassaan; hän sanoi sitä _omakseen_ senvuoksi, -että oli tuonut pesään rahoja, mutta Gustaf sanoi sitä heidän -omakseen, koska laki määräsi aviopuolisoiden omaisuuden yhteiseksi. -Se oli suuri puutalo, jossa oli viisitoista huonetta ja kaksi -keittiötä. Toinen keittiö oli Britan kirjoitushuoneena, jossa hän -kirjoitti esitelmänsä, artikkelinsa, kirjeensä, ja se oli se ainoa -huone, missä hän sai olla rauhassa monilta lapsiltaan; hänellä oli -niitä seitsemän kappaletta. - -Tavattomalla hyväntahtoisuudellaan hän otti vastaan lankomiehensä -Henrikin huolimatta tämän raa'asta keskustelusta laivamatkalla. - --- Kuulehan, eukkoseni, alkoi tohtori; jos minä sanon sinulle, että -meidän täytyy tehdä Gustaf tehottomaksi, niin ei se merkitse sitä, -että aion hieroa sovintoa kanssasi. - --- Mitä hänellä on nyt sitten tekeillä? - --- Ensinnäkin hän toimii lehteä vastaan; toiseksi hän tahtoo ehkäistä -minun edusmiesehdokkuuteni, ja kolmanneksi hän keinottelee pörssissä -teidän rahoillanne. - --- Minun rahoillani? - --- Ei, vaan teidän; mutta se on yhtä moitittavaa! - --- Keinotteleeko hän pörssissä? - --- Keinottelee, nuo vanhat lurjukset ovat oppineet sen! - --- Mitenkä voin ehkäistä sen? - --- Eroa! - --- Oletko sitä mieltä? - --- Juuri sitä mieltä minä olen. Teidän avioliittonne on ollutta ja -mennyttä, ja nyt älkää istuko ja homehtuko yhdessä; poikaset ovat -valmiit lentämään ja pesä on ikävän näköinen. - --- Kylläpä sinä puhut! - --- Juuri niin minä puhun! Te ette ole pitkiin aikoihin olleet -aviopuolisoita, ja nyt täytyy lasten saada elää ja hengittää. Isä -on tehnyt tehtävänsä, ja nyt hän painostaa vain, sortaa, ehkäisee, -tukauttaa! Suorikoon hän tiehensä! - --- Ja sinä olet itse isä! - --- Olen; juuri senvuoksi minä tiedän... - --- Keinotteleeko hän pörssissä? - --- Kahvilla ja sokerilla! - --- Vai niin? Kahvilla ja sokerilla? -- Vai niin? - -Tässä Brita rouva vaikeni hetken, ja ollen nopsatuumainen hän -ennätti tehdä tuon vaikenemisen ajalla päätöksen. Hän nousi ja meni -käyttämättömän jääkaapin luo, jossa hän säilytti tärkeitä papereita. -Hän etsi ja löydettyään ryhtyi jälleen keskusteluun: - --- Minulla ei ole tosin avioehtoa, mutta minulla on jotakin muuta; -minulla on kirjeitä. - --- Varo kirjeitä, Brita; tuomioistuimen edessä he puhdistautuvat -kirjeistä; he joko väittävät, että eivät ole kirjoittaneet niitä, tai -etteivät ole tarkoittaneet sitä, että se oli pelkkää pilaa. Ei, sinun -täytyy nojautua tosiasiaan, mieluimmin flagrans delictum'iin. - --- Mitä se on? - --- Se on rikollinen teko kahden järkähtämättömän todistajan -läsnäollessa. - --- Sitä en tahdo! - --- Et tänään, mutta anna tapausten kehittyä, niin ehkä tahdot -myöhemmin. - --- Olen teeskennellyt tietämättömyyttä, olen antanut anteeksi; -voidaan sanoa, että olen suostunut siihen, mutta kun on kysymyksessä -lapseni, heidän perintönsä ja tulevaisuutensa, niin ei kanssani ole -hyvä leikitellä. Sitäpaitsi; saattaisi ajatella hänen keräävän --- -- -- uuden avioliiton varalle, jonka hän aikoo solmia -_tuon toisen_ kanssa. - --- Koskapa ajatuksesi ovat alkaneet kulkea sitä latua, niin: ole -varuillasi ja kavahda ennen kaikkea kirjoittamasta mitään papereille, -joita hän asettaa eteesi! Sinä tiedät, että en ole mikään sokea -naisten kannattaja; mutta oikeus ennen kaikkea! - --- Sinä vihaat veljeäsi? - --- Se on kai hiukan liioiteltua, mutta minä varustaudun peljättävää -vihollista vastaan... Asiasta toiseen; tiedätkö mitään Gustafin ja -Holgerin välikirjasta? - --- Holgerin täytyy maksaa suuri vuotuinen vuokra Gustafille -sanomalehdestä ja kirjapainosta. - --- Kuinka suuri? - --- Sitä en tiedä! - --- No niin, se on siksi suuri, että hän ei voi suorittaa sitä. - --- Eikö Holgerilla sitten ole mitään asetta häntä vastaan? - --- Onhan hänellä amerikalainen julkeutensa! - --- Miten tässä on meneteltävä? - --- Meidän täytyy auttaa häntä, vastasi tohtori ja ojensi kätensä -kälylle. Sillä nyt alkaa taistelu henkeen ja veriin! - --- Etkö jää päivällisille? kysyi Brita rouva, en tiedä, mitä on -ruuaksi, sillä en hoida itse taloutta? - --- Kiitoksia, ystäväiseni, mutta minä en tahdo istuutua samaan -pöytään kuin se mies, joka juuri on tunkeutunut kotiini murhatakseen -minut. - --- Onko hän teillä? - --- On, hän ei karta mitään keinoja; ja kotia tultuani pääsen niistä -selville. Hyvästi! Brita. - - - - -VIIDES LUKU - -Kuningas Lear ja rippi-isä - - -Entinen toimittaja oli alistunut kohtaloonsa, asui maalla ja -kirjoitti artikkeleitaan. Eräänä kesäaamuna hän istui kuistillaan -ja odotti lehteä, saadakseen lukea viimeisen pääkirjoituksensa. -Se oli ovela pala, jonka hän toivoi tekevän suuren vaikutuksen; -se koski vapaamielistä ohjelmaa, jonka ehdokkaat olivat valalla -vahvistavat vaalikokouksissa, ja sen salaisena tarkoituksena oli -osoittaa Henrik veli vanhoilliseksi. Se oli laukaus vesirajaan, jonka -määränä oli upottaa sotalaiva. Gustaf istui ja nautti hengessään, -kuuli myrkyllisten sanainsa surisevan korvissa, oli näkevinään, -kuinka veli aukaisi lehden etsiäkseen kirjoitustaan, ja kuinka hän -sitten löysikin toisen, joka kuulana lensi vasten kasvoja. Hän nautti -mielessään niin, että hymyili, pyöritteli viidentoista äyrin sikaria -hekumallisesti suupielissään, sytytti monta tulitikkua ja muhoili. - -Viimein saapui lehti. - -Hän nousi ja asettui miekkailija-asentoon levittäessään auki -sanomalehden, käänsi sen nurin narin, lukeakseen makupalansa toiselta -sivulta. - -Sitä ei ollut siinä! Hän haki kolmannelta sivulta. Sitä ei ollut -siinäkään. - -Lehti ruttuun puristettuna hän hyökkäsi puhelimeen ja pääsi -toimitukseen. Hänen poikansa Holger oli koneessa ja otti vastaan -iskun: - --- Miksi kirjoitukseni ei ole lehdessä? kysyi isä sähisten. - --- Me emme voineet painattaa sitä, vastasi poika. - --- Mutta minä näin sen ladottuna; luin korehtuurin ja... - --- Me emme voi painattaa tuollaista sekamelskaa! vastasi poika -jälleen. - -Silloin isän ääni sammui; hän koetti karjua, mutta ei saanut ääntä. -Ja äänettömänä hän poistui puhelimesta, otti hattunsa ja keppinsä -painuakseen metsään. - -Kulkiessaan Britan keittiönikkunan ohi, näki hän tämän istuvan lehti -toisessa kädessä ja kynä toisessa; hän kirjoitti, kirjoitti häntä, -miestänsä vastaan, ja poika oli riistänyt kynän hänen kädestään, -ainoan itsepuolustusaseen. - -Hän kutistui kokoon, tunsi raukeavansa tyhjiin. Hän, joka oli -perustanut lehden, kohottanut sen kirjoituksillaan valta-asemaan ja -tehnyt siitä varallisuuslähteen, hän ei saanut kirjoittaa siihen, -hänen oma poikansa esti sen. Ja hän ajatteli Kuningas Learia, -syrjäytettyä, virkaheittoa. Hän alkoi kävellä, kohti tiluksia, läpi -hakojen ja niittumaiden. - -Mitä apua oli pitkästä elämästä ja opetuksesta, kun kokemukset -eivät lopullisesti kelvanneet. Nuorena hän oli aina kuullut, että -vanhana vasta viisastui, käytyään monet vuodet elämän koulua. Hän -oli koulunsa käynyt; hän oli nähnyt kaiken nykyisen sen syntymästä -saakka; siksi ymmärsi hän sen paremmin kuin muut, tuumiskeli hän, -mutta siitä huolimatta hänet viskattiin syrjään kuin viskataan -kulunut huosiain, häntä kohdeltiin kuin vanhaa idioottia. - -Kun hän oli kävellyt itsensä hikeen, tyyntyi hän, nousi eräälle -vuorelle, josta oli näköala kauaksi merelle. Se vilvoitti -häntä, ja tuo ääretön liikkuva pinta antoi hänelle voimia. Hän -istuutui paadelle ja ajatteli kohtaloaan. Hän saattoi elää vielä -kolmekymmentä vuotta, kokonaisen miespolven; hän tunsi itsensä -voimakkaaksi aloittamaan taistelun, tunsi kestävänsä ja hätätilassa -voivansa varrota vihollisia, jotka kuluttivat voimansa tyhjää -tavoitellessaan, ja joiden pian täytyi olla ikäkuluja, vallankin -kun eivät ymmärtäneet säästää ja uudistaa. Kymmenen vuoden -kuluttua, mietti hän mielessään, on noussut uusi nuoriso uusine -ihanteilleen, järkevä todellisuudentavoittelijajoukko, joka ymmärtää -paremmin häntä ja panee vuorostaan viralta nämä uneksijat, jotka -nyt riehuivat sosialistiyhteiskunta-keksintöineen, teorioineen, -jotka hän oli nuoruudessaan koetellut ja hyljännyt. Nämä nuoret -luulivat olevansa hänen edellään, mutta elivät kuitenkin niin -etäällä omasta ajastaan kuin 1830- ja 40-luvulla. Olihan hän juuri -juhlinut Ranskan vallankumousta, ja selittänyt puheessaan olevansa -konventin jälkeläinen, traditsiooneille uskollinen, leppymätön -yksinvaltaa kohtaan, tasavaltalainen veriin, henkiin saakka. Ja nyt -he sanoivat häntä vanhoilliseksi! Vanhoillinen vallankumouksellinen -ja kuninkaansurmaaja! Se nyt oli mieletöntä jos mikä! Mutta -elettiinkin sekamelskan ajassa, joka oli kuin värihyrrä, missä kaikki -sateenkaaren värit sekaantuivat yhdeksi ainoaksi valkeaksi; kaikki -virrat ja vastavirrat olivat juosseet mereen, ja olivat siellä -sekoittaneet veden pohjamuria myöten. Jumalankieltäjät kannattivat -sosialismia, joka oikeastaan oli kristinoppia, ja kristityt olivat -itsekkäitä pohattoja; talonpojat olivat kuningasmielisiä, mutta -heikonsivat kuningasvaltaa; kuningasmieliset leikkivät vapaamielisiä, -ja hallitsija oli vapaakauppalainen, vapaakirkollinen, ja häntä -pidettiin vapaamielisenä. Se oli Babelin sekoitusta, kaikkien -vanhojen käsitteiden hajoamista. Anarkistit olivat aristokraatteja; -vapaamieliset työskentelivät naistyrannian hyväksi, vääryyden -perustalla, ja vapaakaupan oikeuden puolesta tukauttaa omat -elinkeinot; suojelustullien puoltajat tahtoivat auttaa elinkeinoja, -mutta pakoittaa omat maanmiehet ostamaan kallista ja huonoa tavaraa. - -Se oli pitkällinen keitos, josta suurin osa oli haihtuva ja lopulta -jättävä pienen, ainesosiltaan tiiviimmän pohjasakan, mikä kelpasi -ravintoaineiksi. Tapahtui ehkä pysyväinen käänne kehityksessä, mikä -muistutti kaasujen imeytymistä toisiinsa, jossa kaikki tunkeutui -toinen toiseensa; tai kokoontui nyt kaikkien erittelyjen kautta -saavutettu paras yhteen; erilaatuiset voimat kohdistuivat moneen -pisteeseen ja kivi liikahti lopulta. - -Kenties se oli oikein, mitä tapahtui; kenties tämä saos oli sitten -taas liukeneva, ja uusi suuri voimien yhteistyö syntyvä uusista -taisteluista, niin että voitiin sanoa vähäpätöisimmänkin olleen -osallisena edistyksessä, ja että voittanut mielipide oli yhteenveto -kaikkien mielipiteistä, koska se oli jalojen ja epäjalojen metallien -seos. Tämä olisi vanhurskasta kuin Jumala itse, ja saattaisi se -harmittaa vain kunnianhimoisia puolueenjohtajia. - -Näitä asioita aprikoidessaan hänen silmänsä olivat kiintyneinä -muutamiin harmaanruskeihin luotoihin, jotka siintivät kaukaa -merenselältä. Hän oli likinäköisyydestään huolimatta huomannut -ne muodoltaan hiukan oudoiksi, eikä tuntenut niitä, vaikka tiesi -jokaisen karinkin ulkona ulapalla. Nyt -- juuri nyt -- ne alkoivat -liikkua, väriltään kammottavina kuin yöperhoset, minkä selvänä -tarkoituksena oli tehdä ne näkymättömiksi. Samalla nousi kolme -savupatsasta taivasta kohti, ja hän ymmärsi: se oli Ranskan -laivasto, joka saapui Kronstadtista ja ohjasi kulkunsa Tukholmaan. -Kolmiväriliput nostettiin, ja vanhan vallankumouksellisen sydän -sykähti, sillä Saksan politiikka, johon Ruotsin hallitus oli -yhtynyt Sedanin taistelun jälkeen, ei ollut hauska ja muistutti -epämiellyttävästi alistumista ja hädänalaisen hylkäämistä. Ranska -oli nyt noussut syrjäytetystä asemastaan ja astunut jälleen Europan -suurvaltojen riviin, esiintyäkseen vuosisadan vaihteessa niiden -Europan valtojen joukossa, jotka tulivat jakamaan maanpiirin. -Ranskan elpyminen merkitsisi jälleen liikuntoa eteenpäin, sillä -heti, kun johdot olivat kunnossa, virtasi Ranskan moottorista aina -voimaa muihin kansoihin. Kolmen keisarin liitto oli hajonnut, ja -suurimmat vastakohdat, tsaarikunta ja Europan tasavalta, tasoittivat -kaukaisessa Idässä sen, mitä Englannin ylivalta Egyptissä ja -Välimerellä oli uhannut järkyttää. - -Iloisena ja mieleltään rohkaistuna hän nousi ja kääntyi kotia -kohti, mutta läksi nyt kulkemaan oikeanpuolista tietä yli pappilan -tiluksien. Hän tunsi tarpeen tavata ihmisiä ja haihduttaa puhelemalla -aamupäivän epämiellyttävät vaikutukset. - -Pappila näkyi pian lehmuksien lomista; suunnattoman suuri -punainen kaksikerroksinen puutalo; ollen rakennettu ruotsalaisten -talonpoikaistupien tapaan, ympäröivät luhdit ja navetat sitä joka -taholta. Kun nyt toimittaja ensin astui puustellin eteiseen ja Fylaks -otti hänet vastaan ovella pyyhkien tervehdykseksi käpälänsä vieraan -vaatteisiin, ilmoitti palvelija hänelle, että pastori oli navetassa -toimittamassa koelypsyä. - -Hän läksi siis määräpaikkaan, missä näki lankomiehensä täydessä -toimessa. Päässään lippalakki ja yllään haalistunut päällysnuttu -hän istui ja piti maitoluetteloa, ja ikkunalla hänen takanaan oli -tyhjennetty aamiaistarjotin. - -Gustaf Borg laski tavallisesti leikkiä lankomiehen sielunhoidosta -navetassa ja meijerissä, mutta tänään häntä ei haluttanut, sillä -hän tahtoi voittaa langon puolelleen, ja sitäpaitsi teki hänet -aseettomaksi pastorin katse, joka anoi, että hän armosta tulisi -säästetyksi palvelijain läsnäollessa. - --- Me olemme olleet työssä neljästä saakka aamulla, ja senvuoksi -minun täytyi hiukan syödä! - -Tällä hän tahtoi väistää iskun aamiaistarjotinta vastaan, jolta ei -olut- ja viinapullokaan puuttunut. - --- Tahdoin vain käydä _tervehtimässä_ sinua! vastasi lankomies -tarjottimeen katsomatta. - --- Olemme juuri lopettaneet: Odota hetkinen, niin tulen kanssasi. - -Gustaf odotti ja heitti yleissilmäyksen noihin sataan lihavaan -nautaan, jotka pureksivat ja heiluttivat häntäänsä. - -Pastori laski yhteen litrat ja oli tyytyväinen tulokseen, vaikkakin -hän ihmetteli sitä, että valvonnan alainen koelypsy johti aina -parempiin tuloksiin kuin jokapäiväinen lypsy. - --- Siinä nähdään isännän silmä! sanoi hän. Ellei pidä huolta -omastaan, niin kyllä seuraukset näkyvät. Ja maa antaa ainoastaan -viljelijälleen. Jos antaisin tämän arennille, niin en saisi vuokraa -milloinkaan. Arentimies valittaa aina, ja kun maksuaika lähestyy, -niin hän lähettää vaimonsa ja lapsensa itkemään vuokrasummaa -anteeksi. Ei, oma itse on rengeistä parhain, nyt me vain -_vilkaisemme_ meijeriin. Oletko nähnyt uutta separaattoriani? Se on -aika pahus pyörimään, tämä turbiini. -- - -Hän aukaisi erään peräoven, ja he olivat meijerissä. - --- Täällä tehdään kultaa! jatkoi hän sellaisella innolla kuin -olisi tahtonut estää kaikki sopimattomat kysymykset ja pisteliäät -huomautukset. -- Katsohan vain tuota voita! katso! Maistapa nyt -myöskin! - -Mitä? -- Se on ensiluokkaista! -- -- -- No niin, mitäpä huvia sinulla -siitä olisi! - -Ja sitten he lähtivät. - -Kun he tulivat eteiseen, otti Fylaks jälleen vastaan Gustaf Borgin ja -pyyhki kuononsa hänen valkeihin vaatteisiinsa. Eläin kun juuri oli -syönyt, tunsi saapuva vieras mielipahaa, mutta hänen täytyi vaieta ja -kärsiä, sillä hän tahtoi voittaa jotakin. - -Papin asunto oli vanhanaikainen nahkasohvineen, lautapeleilleen, -piippuhyllyineen ja kirjakaappeineen, jossa oli kirkkoisien -nelitaitteiset niteet sekä hiippakunnan sanomat ja asetuskokoelmat! -Tuo maallisen ja hengellisen vallan omituinen sekoitus. - -Huonekalut olivat mahongista, ja näyttivät siltä kuin eivät -olisi milloinkaan olleet uudet, vaan siinneet itsestään jossakin -huutokaupassa maailman alussa. Mahonki ei näytä kasvisaineelta, vaan -muistuttaa kuivettunutta lihaa ja voi hikoilla rasvaa. Senvuoksi -siinä näkee aina sormenjäljet, ja se ei ole miellyttävää. Seisten -sillisalaatin värisillä räsymatoilla, muodosti huonekalusto -sopusointuisen yhdistelmän kodikasta pikkutörkyä, joka tuoksui -Gyllenhaalin sekoitukselle. - -Lähemmin tarkastaessa huomasi ovensuussa rasvaisen hattu- ja -lakkimuseon alla kokoelman keppejä. Sen vieressä hyllyn täynnä -lasimittoja maidonkoetusta varten, järkiperäisen maanviljelyksen -uudet vertauskuvat. - -Lankomiehet istuutuivat, ja molemmat kun olivat suulaita, kävivät -kielet kuin voideltuina. - --- Sinä olet aikaisin lähtenyt jaloittelemaan, sinä, virkkoi pappi. - --- Eipähän minulla ole muutakaan tekemistä sen jälkeen kuin jouduin -toimettomaksi, vastasi toimittaja. - --- Niinihän se nuoriso ahdistaa! Se on maailman meno! - -Tässä Gustaf Borg oli lankeamaisillaan ruikutukseen, mutta vältti -kiusauksen, sillä hän tiesi, että lankomies olisi ilkkuen nauranut -hänelle, joka aina oli ajanut nuorison asiaa. Hän pidättäytyi -senvuoksi ja peräytyi: - --- Nuoriso, niin; sinähän tiedät, että olen aina ajanut heidän -asiaansa, niin kauan kuin heidän vaatimuksensa olivat kohtuullisia ja -järkeviä, mutta kun ne menivät yli rajojen, niin minun täytyi asettua -heitä vastaan. - -Kun pastorikin oli rauhaa rakastavalla tuulella, niin hän asettui -kohteliaasti vastustajansa kannalle. - --- Siinä teitkin oikein. Senvuoksi olet saanutkin kiitosta. - -Hän otti lautapelipöydältä sanomalehden; mutta kun Gustaf Borg näki -nimen _Kotimaa_, niin oli rauha lopussa, ja naamio putosi. - --- Kiitetäänkö minua siinä? Siinä? -- Silloin on loppuni käsissä! - --- Sinä et rakasta kotimaatasi? puuttui pastori torjuvasti ja -leikillisesti puheeseen. - --- Enpä juuri, sillä se ei ole herttainen ja mitä taas sanomalehteesi -tulee, niin ovatko ne omasta mielestäsi kristityitä ihmisiä, jotka -kirjoittavat tuolla tavalla? Ne ovat hengen miehiä kumminkin, ja -kirjoittavat kuin perkeleet. Valhe, väkivalta, puolueellisuus, viha, -väärät todistukset, siinä lehden ohjelma! - -Nyt pastori kuohahti, ja hän nousi ja alkoi laukata matolla, niin -että tomu pölysi: - --- Eikö sinun mielestäsi ole parempi, että valtiokirkon humaaniset, -sivistyneet papit ohjaavat kansaa, eivätkä oppimattomat -kiihkomieliset maallikkosaarnaajat? - -Kyllähän Gustaf Borg oli sitä mieltä, arkioloissa, mutta tässä ei -saanut jäädä tuppisuuksi, ja senvuoksi muutti hän vihapäissään -mieltään äkkipikaa: - --- Maallikkosaarnaajat? Mitä muuta sinä sitten olet? Sinä, joka -pidät maanviljelystä ammattinasi, annat kappalaisen ja apulaisen -hoitaa virkaasi. Ja mitä sinun kappalaisesi tekee? Hän syö silloin -kuin ei nuku, ja väliajat hän juo ja pelaa korttia. Lepää kuusi -päivää ja tekee työtä seitsemäntenä. Entäs sitten apulaisesi, joka -on Kotimaan aputoimittaja ja puolustaa naimakaarta, tiedätkö, -mitä hän hommailee saarellaan? Sinä tiedät, että hän elää kuin -turkkilainen ja on soudellut ihmisten nähden ilkialasti erään kauniin -tytön kanssa, ja sinä et ole asiasta tietävinäsikään, siksi että -tarvitset häntä viirapeliisi! Mutta seurakunta luopuu kirkosta ja -rakentaa rukoushuoneita, joita te vainoatte! Niin, vanha Ruotsi on -muuttumaisillaan pappistasavallaksi kuin Paraguay, ja valtiokirkko -on nyt yhtä mätä kuin vuonna 1527. Hengellisen vallan te olette -menettäneet, mutta maallinen teillä on jäljellä. Teidän piispanne -syövät tarkastuspäivällisiä, istuvat valtiopäivillä ja maankäräjillä, -komiteoissa ja akatemioissa, -- meillä oli äskettäin piispa, jolla -oli 80,000 kruunun vuositulot ja peräsyöpä -- (hän oli syömällä -hankkinut sen!); hän käänteli runoja ja kirjoitteli leikillisiä -lauluja, mutta sielunhoidolle hän antoi palttua. Minun serkkuni, -jonka sinäkin tunsit, oli pappina eräässä kaupungissa pohjanpuolessa. -Hän söi itsensä kuoliaaksi; sillä joka toimituksessa, häissä, -ristiäisissä, hautajaisissa, hänen täytyi syödä ja juoda; ja elämänsä -viimeisenä sunnuntaina hän suoritti kahdeksantoista toimitusta, hän -söi ja joi toisin sanoen kahdeksantoista kertaa sinä päivänä; siksi -hän sai halvauksen ja kuoli! -- Sinä puhut teidän humaanisuudestanne. -Se on vain epäuskoon perustuvaa ennakkoluulottamuutta! Te ette usko -oppeihinne, sitä ei teiltä kukaan pyydäkään, mutta silloin teidän -täytyy erota, muutoin te olette teeskentelijöitä! Mutta te ette tahdo -luopua leivästä ja vallasta! Papit ja upseerit, ne kaksi ovat yhtä, -ja Te tuette valtaistuinta, joka on vain vanha reikätuoli... - -Nyt olivat molemmat nousseet ja laukkasivat ristiin rastiin matoilla -kuin jalopeura ja karhu. Mutta Gustaf Borg ei jäänyt tuppisuuksi. - --- Lehmiä ja sikoja sinä osaat hoitaa, mutta jos joku ihminen -tulee sielunahdistuksessa luoksesi, niin silloin sinä et sääli -etkä auta etkä lohduta, sillä sinä olet kova, ahne, säälimätön! Ja -28,000 sinun ja sinun laistasi moista kapinetta saa valtio elättää. -Seitsemän miljoonaa kruunua te syötte, ja varat siihen kiskotaan joko -hyvällä tai pahalla, tunnustajilta ja ei-tunnustajilta, ja tavalla, -mikä muistuttaa rahankiristämistä. Lempo ties, mihin te uskotte, -mutta lähinnä Te olette perkeleen palvelijain kaltaisia, teidän -äänenkannattajanne kun jumaloi Kaarle XII:tta, Ruotsin tuhoojaa, -joka ei ollut ihminen, vaan perkele. Ja kun joukko ylioppilaita -asettui vastustavalle kannalle tätä petoa viimeksi juhlittaessa, -jolla ei ollut mitään suuruutta, ei edes siveellistäkään, niin -heidät kutsuttiin rehtorin puheille, ja läheltä piti, ettei heitä -häväisty eroituksella. Hourujenhuonettako vai kuritushuonetta te -ansaitsisitte? -- Ja sinä kirkkoherrantoiminesi. Sanotaan, että -sinä hosut rottingilla, silloinkuin sinun pitäisi liikuttaa järkeä -ja sydäntä. Ja sinun kirkkosi, mitä sinä siellä teet? Samaa kuin -metropoliitta sakastissa! Sinä kehuskelit äskettäin aikamoisessa -kemuhutikassa, että et käy milloinkaan kirkossa, että et ole vuoden -päiviin ollut kirkossa! Ja sinä, joka puollat ehtoollispakkoa, -milloin kävit viimeksi ehtoollisella? Kaksikymmentä vuotta sitten, -jolloin sinut vihittiin papiksi! Hyi helvetti, ja nyt minä pyyhin -tomun jaloistani sinun räsymattoosi! Sääli sinua on, sillä sinä -et ole milloinkaan ajatellut, mitä teet, tai kuka olet! Mutta jos -sinä heräät, niin älä mene vanhaan hökkeliisi, jonka alttarikaapin -sivumennen sanoen möit äskettäin muinaiskalujen kauppiaalle, -vaan mene rukoushuoneeseen, jos uskallat; siellä tapaat ainakin -kristityltä ihmisiä, jotka _koettavat_, vaikkakin onnistumatta, -siivota sisäpuoltaan! - -Pastori ei ollut mikään paha mies, eikä myöskään teeskentelijä, -mutta hän oli muiden lailla elänyt elämän sellaisena kuin se oli, -mietiskelemättä; ahertanut päivän kerrallaan, ei kääntänyt koskaan -katsettaan taaksepäin eikä tarkastanut sekavaa menoja tulotiliä, -vastattavaa ja vastaavaa, jota sanotaan elämäksi. - -Kun hän nyt kuuli sen ja näki laskunsa, ei hän voinut kieltää -ainoatakaan tosiasiaa. Hän näki itsensä, Fylaksinsa, ensi kerran, ja -hän luuli kuolevansa. Hän jäi sanattomana istumaan sohvalle ja oli -kasvoiltaan musta kuin teurastettu musta härkä. - -Lankomies, jolle tämä purkaus ja voitto oli antanut takaisin hänen -aamulla kadottamansa itsetunnon, alkoi paisua kutistumistilastaan, -ja kun hän tahtoi jättää kunnialla taistelutantereen, ennenkuin -vihollinen oli ennättänyt koota voimansa, antoi hän viimeisen iskunsa. - --- Sinä olet rippi-isä, mutta et hengellinen; sinä alat aamurukouksen -navetassa oluella ja viinalla, sen jälkeen vedät aamupäiväunet ja -pelaat lautapeliä päivälliseen saakka; syötyäsi kolme ruokalajia -puoliseksi ja humalluttuasi toistamiseen, heittäydyt sänkyyn ottamaan -päivällisunia, tai, kuten sitä Upsalassa sanotaan, päivällisen -pyörittelemiseksi; senjälkeen pelaat lautapeliä iltaan saakka, -jolloin todinjuonti ja viirapeli alkaa ehtoolliseen saakka, johon -kuuluu joka ilta kylmää ja lämmintä ruokaa. Oletko pannut selvänä -maata yhtenäkään iltana; oletko ollut selvänä kahteenkymmeneenviiteen -vuoteen kolmine päivittäisine hutikkoinesi? Luetko milloinkaan -iltarukoustasi? Et, sinä et ole ihminen, vaan sika! Se sinä juuri -olet. - -Hän ei ollut tosin saavuttanut tarkoitustaan, mutta hän oli -saavuttanut jotain muuta; ja hän toivoi vain, että he olisivat -kuulleet hänen puheensa, silloin eivät olisi sanoneet häntä -vanhoilliseksi. - - - - -KUUDES LUKU - -Epäselvä asema - - -Ranskan laivasto tuli ja hajoitti hetkeksi yksityiset liitot ja -muutamat yleisetkin. Ruotsalainen kevytmielisyys näytti rakastettavan -puolensa, unhoittamistaidon. Huolimatta siitä, että oli äskettäin -yhdytty Saksan politiikkaan, nähtiin hallituksen jäseniä juhlissa ja -kuultiin heidän pitävän puheita Ranskalle. Gustaf Borgilla oli suuri -päivä Tivolijuhlaa vietettäessä, sillä hän oli yksi isännistä; ja kun -hän osasi sitäpaitsi täydellisesti ranskaa ja oli erinomainen puhuja, -teki hän mainion vaikutuksen. - -Ranska oli ollut hiukan kylmäkiskoinen Ruotsia kohtaan 1870 vuoden -sodan jälkeen, kun sen ikivanha liittolainen oli kääntänyt selkänsä -sekä tasavallalle että voitetulle ystävälle, mutta nyt oli kaikki -unhoitettu. Ranskan ministeri Tukholmassa, eloisan älykäs mies, -tasavaltalainen, ja entinen kommunaardi, kuten väitettiin, oli -ennen ollut ystävyksin Tukholman vapaamielisten salonkien kanssa, -seurusteli porvarisperheissä ja piti esitelmiä klubeissa, jotka -eivät olleet aivan comme il faut. Ylemmät saivat tyytyä häneen, -sillä hän oli suuren kansakunnan lähettiläs, joten hänen personansa -oli loukkaamaton. Hänen asuntonsa ja Norjan ministerihotelli olivat -kaikkien edistysmieliseen puolueeseen kuuluvien valtiomiesten, -tiedemiesten, taiteilijain ja kirjailijain keskuksena; ja uteliaisuus -ja pakko veti sinne monta ylempää, joita vain syntyperä ja virat -sitoivat sinne. Nämä koettivat kyllä syrjäyttää punaisia ja saada -heidät huonoon huutoon, mutta huomasivat pian puhuneensa päänsä -poikki. Niinpä sattui eräälle ruotsalaiselle ala-lähettiläälle -seuraava erehdys Norjan ministerin luona. - -_Ala-lähettiläs_ (Ranskan ministerille). Minkä rentun tuo kunnon -Blehr on tuonut salonkiinsa? - -_Ranskan ministeri_. Kenen? Tuonko noin! Hän on minun erikoinen -ystäväni, maalari X. - -_Ala-lähettiläs_. Herra hallitkoon, mutta hän on kauhean näköinen! - -_Ranskan ministeri_. Mitä se tekee, hän on kunnialegioonan upseeri, -ja me (me kaksi) olemme vain ritareita! - -_Ala-lähettiläs_ (yhä huonommalla menestyksellä). Mutta kyllä -ovat naiset hiukan omituisia. Katsokaahan tuota, joka on ihan -laulajattaren näköinen. - -_Ranskan ministeri_. Hän ei tosin ole minun vaimoni, mutta _hän_ oli -myöskin laulajatar. - -Pam! - -Näissä piireissä Gustaf Borg liikkui kuin kotonaan, ja nyt -Tivolijuhlassa, kun hän piti loistavan puheensa Ranskalle, josta -kaikki edistys lähtee, unohdettiin hänen virasta eroituksensa; ja hän -esiintyi puhtaana kuin vanha tasavaltalainen ikään, vallankumouksen -jälkeläinen, jota ei voinut hetkeäkään epäillä vanhoilliseksi. - -Luokkien ja mielipiteitten sekoitus yhdeksänkymmen-luvulla oli -niin voimakas, että kaikki vanhat käsitteet eivät enää vastanneet -merkitystään. Noita kahta yksinkertaista nimitystä vanhoillinen -ja vapaamielinen käytettiin vain haukkumaniminä, niinkuin kerran -ennen vanhaan hattuja ja myssyjä. Elämä oli käynyt rikkaammaksi, -mielipiteet saaneet vivahduksia, ahdasnäköiset rajoitukset olivat -jätetyt alemman porvariston pikkulehtien tehtäväksi, jotka näkivät -vain kaksi väriä yksinkertaisessa spektrissään. Niinpä oli -valtiopäiväin Cato Censor, perustuslakien pyhyyden järkähtämätön -vartia, saanut moneen kertaan haukkumanimen vanhoillinen, viimeksi -silloin, kun hän ei voinut yhtyä naisasiaan, mutta se ei järkyttänyt -häntä. Jotavastoin Y:n röyhkeää, ajan vaatimuksille umpisokeaa -piispaa pidettiin punaisena, senvuoksi että tämä oli kerran sulasta -erehdyksestä puhunut yleisen äänioikeuden puolesta. - -Vallanjako maan hallinnossa oli hajaantunut niin moniin käsiin, -ettei voinut sanoa, kuka ei olisi ollut hallitsemassa. Neuvosto -ei sitä tehnyt; valtiopäivät näyttivät laativan lakeja, mutta -mielipide valmistettiin edeltäkäsin sanomalehdissä, kirjallisuudessa, -perheissä, klubeissa, kahviloissa, salongeissa, verstaissa. Pelkkä -sanotun sanan valta on suuri, ja kirjoitetun vielä suurempi. -Sanomalehdistön vallan, joka oli siihen aikaan hyvin suuri, teki -monien lehtien synty tehottomaksi; niin että jollakin kuuluisuudella -tai auktoriteetilla oli merkityksensä vain omassa piirissään; -_toisten_ piirissä hän ei ollut mitään. Yhteiskunnan muodosti monta -excentristä kehää, joilla oli kullakin keskipisteensä, mutta ei -yhtään yhteistä. Ja senvuoksi ei mikään voimalähde saattanut käydä -niin väkeväksi, että se olisi voinut painaa muita alas, jotavastoin -kaikki tunsivat heikkoa sivupainetta, mikä pysytti holvia koossa. - -Tivolijuhlaa vietettiin kuitenkin parhaillaan eräänä aurinkoisena -kesäiltana. Yleisesikunnan päällikkö piti ensimmäisen puheen -johdattaen mieliin aseveljeyttään Ranskan armeijan kanssa, hän kun -otti osaa vuoden 1870 sotaan, taistellen Vionvillen ja Gravelotten -luona. Senjälkeen nousi Nordensköld. Tasavaltalainen, joka oli -juuri viettänyt vallankumousjuhlaa; vapaamielisten edusmies, -suomalainen maanpakolainen, Ruotsin suurin nimi, rahvaanomainen, -vaatimaton mies, ei ylpeä eikä eleiltään mahtaileva, mutta kotona -piironginlaatikossaan hänellä oli Europan kaikki rintatähdet. Noita -rintatähtiä eivät vapaamieliset tahtoneet mitenkään ymmärtää, mutta -se oli hänen uhrauksensa. Maassa, jossa kaikki on tehtävä kruunun -etuudeksi, oli hän pakoitettu valitsemaan: Ilman rintatähteä ei -koillisväylää! Ja hän otti molemmat! - -Vanhan hallitusmuodon aikana oli _Le roi soleil_ antanut loiston -kaikelle suurelle, nyt lainasi hallitus sitävastoin loistonsa -kaikelta suurelta, antamalla sille korkean suojeluksensa. Nordensköld -otti vastaan sen kuin jonkinlaisen viattoman leikkikalun, mutta -antamatta vastalahjaksi mitään personallisuudestaan. - -Vanhoillisvapaamieliset olivat tosin napisseet, mutta nähdessään, -että se ei vahingoittanut miestä, antoivat he pian hänelle anteeksi, -ja sen hän ansaitsikin. - -Kuitenkin, juhlan virallinen puoli oli lopussa ja hajaannuttiin -ryhmiin. Hienosto oli vetäytynyt tanssipaviljonkiin, toiset -pikkuryhmät olivat asettuneet huvihuoneisiin, ja ylös terassin -kahvilaan, vaatemajoihin, keilaradoille. - -Gustaf Borg oli hienoston joukossa, mutta eräässä viereisessä -huvihuoneessa istui hänen vaimonsa Brita, poikansa Holger ja -arkkitehti Kurt sekä tohtori Borg, ei kuitenkaan rouvansa seurassa, -joka ei osannut ranskaa eikä tahtonut tulla nöyryytetyksi. - --- Asema on epäselvä, sanoi tohtori, epäselvä kuten kaikki on -nykyään. Vapaamieliset ovat nousseet laivastoon, ja Gustaf kukoistaa -tuolla alhaalla penkereellä. - --- Kenen kanssa hän puhelee? kysyi Brita. - --- Ajattelehan, se on eräs suomalainen nainen. - --- Joka juhlii Kronstadtin laivastoa ja venäläistä alliansia? - --- Hm! Asema on epäselvä! Mutta varma on, että suomalaiset saavat -nyt kärsiä rajattomasta röyhkeydestään ja tuhmasta ylenkatseestaan -Ruotsia kohtaan. Seitsenkymmenluvun fennomania, jota Suomen -ruotsalaiset johtivat, oli vain Anjalan liiton jatkoa. Minäkin olin -sillä kertaa Helsingissä ja sietämätöntä se oli. Forsman halveksi -ruotsinkieltä niin syvästi, että risti itsensä uudelleen Yrjö -Koskiseksi tai joksikin sentapaiseksi; Topelius oli venäläinen -valtioneuvos tai jotakin muuta venäläistä; puhuessani ruotsia -eräälle Suomen ruotsalaiselle, en saanut vastausta; he loruilivat -"Ruotsin ikeestä", joka oli merkitsevinään ruotsinkieltä, ja he -koettivat rakentaa jotain Kalevalan pohjalle, tuon nuorisonkirjan, -joka näyttää olevan jonkun sahanhoitajan kokoonkyhäämä. Äskettäin -80-luvulla he tahtoivat poistaa ruotsinkielen ja asettaa sijaan -oman samojeedilaisen tuohikultuurinsa ja suomenkielen; vanhat -leikkivät venäläisiä valtioneuvoksia ja nuoret olivat olevinaan -venäläisiä nihilistejä; Walter Runeberg tekee Aleksanterin patsaan -Helsinkiin; Troijan hevonen, vai? Mutta nyt, kun he ovat pulassa, -ja Venäjä aikoo liittää Suomen yhteyteensä, niin he tulevat -tänne ja tahtovat, että me rupeisimme sotimaan Venäjää vastaan. -Ajatelkaahan, että tuon suomalaisen naisen salongissa seurustelee -eräs suomalainen senaattori, joka luulee olevansa maanpaossa, kun -ei tsaari muka ole ollut hänelle suosiollinen, mutta tsaari ei -tiennyt mitään epäsuosiosta ja on äskettäin kysellyt "ystäväänsä" -senaattoria, jota hän on kaivannut. Ottakaa selvä siitä! Ja tuo -suomalainen nainen luulee olevansa suuri isänmaanystävä, vieläpä hän -oli niin perisuomalainen, että otti osaa Helsingin _Ruotsalaisen_ -Teatterin oppilaskoulun perustamiseen, jossa juuri maahan tulleiden -ruotsalaisten piti oppia suomalainen lausuntatapa, se on oppia -puhumaan suomenvoittoisesti. Mitä arvelette? Poloiset suomalaiset, he -eivät tiedä, mitä tekevät, mutta he ovat niin tahtoneet! -- Kaikki -merkit viittaavat sitäpaitsi liittoutumiseen ja pienien kansakuntien -sulautumiseen. Se on alussa katkeraa, mutta maailmankansalaisuutta ei -osteta pikku rahoilla! -- Katsokaa, nyt hän liehii erästä venäläistä -apulähettiä! Sietäisipä senaattorin olla näkemässä! -- -- -- - --- Pienten kansakuntien _täytyy_ hävitä, puuttui nyt Brita rouva -puheeseen, iloisesti ja raikkaasti ikäänkuin olisi ilmaissut -keksinnön. - --- Niin, ja me kuljemme jo sitä kohti! Tiedättekö, että tämä juhla -ei huvita minua; se merkitsee meille ruotsalaisille sitä, että -meitä ruotsalaisia ei tarvita enää. Ranska on jo monta vuosisataa -käyttänyt meitä etuvartiana Venäjää vastaan, ja on olemassa -vanha Ranskassa lyöty mitali, jossa ruotsalainen on osoitettu -oikealle paikalleen Ranskan palkkasotamiehenä. He ovat oikeastaan -pitäneet meitä jonkinlaisina sveitsiläisinä, jotka ovat eläneet -sotajoukkoja vuokraamalla; ja nyt kun he ovat liittoutuneet Venäjän -kanssa jakaakseen Kiinan keskenään, on Ruotsi menettänyt osansa -historiassa. Meitä ei tarvita enää! -- Läksin eilen laivastosta erään -lääkärin kanssa ja näytin hänelle Tukholmaa. Hän puhui liitoista -ja maapallon tulevasta jaosta Europan kansojen kesken. Ajattelin -maatani, joka ei pääse mukaan, jonka mielipidettä ei tiedusteta, -jota ei oteta lukuun; ja minusta tuntui kuin olisin ollut koulusta -eroitettu, rangaistuksen alainen, jota ei merkitä henkikirjoihin, -paaria, jolla ei ole inhimillisiä oikeuksia maailmanhistoriassa. -Nyt olen saanut samanlaisen kasvatuksen kuin tekin, ja olen -oppinut, että on ylpeiltävä siitä, että on ruotsalainen. Mitä -ylpeiltävää siinä on? Puhua kuuromykänkieltä, jota kukaan ei ymmärrä -Europassa; romaanisissa maissa tulee sekoitetuksi halveksittuihin -sveitsiläisiin, joille hymyillään; Saksassa kohdellaan -ala-saksalaisena, joka on omaksunut _heidän_ Eddansa, jotka Wagner -varasti meiltä sodan jälkeen. Serbialainen, bulgarialainen tai -rumanialainen voi ylpeillä enemmän kuin me, sillä heillä on tehtävä -maailmanhistoriassa: olla puskureina Turkkia vastaan, mutta meillä ei -ole mitään. Kuitenkin tahdoin kääntää ranskalaiseni; ja koska olen -ollut yhtä ylpeä Skansenistamme kuin tekin, niin vein hänet sinne -ylös masentaakseni hänet. Alashan näkyy Bredablick ja kellotapulit. -Kun olimme päässeet portille, tahdoin saada hänet juhlalliselle -tuulelle, osoitin punaista tornia ja lausuin: - --- Siellä on Akropoliimme; siellä säilytetään Sveaa, hänen -suojeluspyhäkköään, ja hänen syntyperäänsä. Sanani sattuivat -omasta mielestäni hyvin; ja ranskalainen valmistautui nolaukseen. -Me mutkittelimme ylös, löysimme kellotapulin ja muutamia poroja, -kaakinpuun ja vanhan tykin, mutta kuinka siinä kuljimmekaan, niin -tapasimme eläimiä. Onnettomuudeksi oli lääkärini eläintieteilijä ja -kohdisti mielenkiintonsa eläimiin, niin etten voinut saada häntä -erkanemaan niistä. Nähdessään jääkarhut hän kysyi, onko niitä -Ruotsissa, ja minun täytyi valhetella ja myöntää. - --- Hyvä eläinnäyttely, hän sanoi, hyvin hyvä. - -Ohjasin hänet tupia katsomaan, mutta ne eivät saavuttaneet hänen -myötätuntoaan. - --- Tupia, talonpoikaistupia, hyvin hyvä. - -Meidän täytyi kulkea olutpalviljongin ja soittolavan ohi. - --- Varietee! hän sanoi, hyvin hyvä! - -Päästyämme Bredablickiin, täytyi hänen katsoa näköalaa, ja sitten hän -ei tahtonut nähdä mitään enää. Ja tiedättekö, ystävät hyvät, siellä -ei ollut enää mitään nähtävää! - -Mutta nyt hän alkoi kysellä: - --- Akropolis? Katsokaamme nyt Akropolista. Minä mykistyin. - --- Svea? Mitä se on? Ja missä on suojeluspyhäkkö? - -Silloin hän alkoi laskea leikkiä kuin ranskalainen ainakin; ja -osoittaen jääkarhuja hän sanoi: - --- Siinäkö on syntyperä? Esi-isät? - -Olin itkeä raivosta, mutta kohtelias ranskalainen tahtoi säästää -minua ja lisäsi: - --- Minä olla darwinist. Eikö te olla? - -Siinä sain syntyperästä! - -Mutta poistuessamme me tapasimme muutamia suomalaisia, joihin olimme -eilen tutustuneet. Nuo hävyttömät lurjukset olivat olevinaan ryssiä, -puhuttelivat ranskalaistani kuin liittolaista ja laskivat pilaa -minusta ja Akropoliistani. - --- Ei ole todellakaan mikään kunnia olla ruotsalainen, se on varma; -ja pisarainen vaatimattomuutta kaunistaisi todentottakin meitä, -vallankin Skansenista puhuessamme. Mutta en olisi ikänäni uskonut, -että siellä oli niin vähän näytettävää: kaksi kellotapulia, yhdeksän -tupaa ja eläinkokoelma. Punehdun korviani myöten, kun ajattelen -puhettani Skansenin vihkiäisissä. Jos muistatte, niin älkää puhuko -siitä! - -Nyt katsoi Holger uuden toimittaja-arvonsa velvoittavan hänen -sanomaan jotain ylevää. - --- Mitä valittamista siinä on, jos pikku valtiot häviävät! Ruotsi -tosin kuolee täällä, mutta se täyttää maailmanhistoriallisen -tehtävänsä Amerikassa, missä ruotsalaiset ja muut skandinaavialaiset -muodostavat parhaillaan voimakasta talonpoikaissäätyä, joka on kerran -lähettävä presidentin valkeaan taloon. Ja te loruilette, että Ruotsi -ei ole mukana jakamassa maailmaa! - --- Siinä olet tavattoman oikeassa, puuttui nyt Kurt puheeseen, -ja maasta-muuttoa olisi todellakin helpoitettava määräämällä -englanninkieli oppiaineeksi kansakouluihin. - --- Samaa sanoi eräs mies tässä muuanna vuonna, ja he olivat -iskemäisillään hänet kuoliaaksi, kuten talonpojan valtiopäivillä, -joka piti asiain tilaa niin toivottomana, että oli valmis yhtä -kernaasti maksamaan veroa Venäjälle kuin Ruotsin armeijan upseereille. - --- Venäjä, niin, keskeytti tohtori, näettekös, kuinka -suomalaisnaisemme tuolla veikostelee venäläisen professorittaremme -tai professorin kanssa, kuinka häntä nyt on nimitettävä. Luulen, että -professori on aivan yksinkertaisesti suomalainen, sillä hän puhui -sujuvasti suomenvoittoista ruotsia tänne tullessaan. - --- Sinä puhut turhia, keskeytti Brita rouva! - --- On niitäkin, jotka väittävät häntä puolattareksi! Niin, -teillä naisilla on hyvät päivät tätä nykyä; ajatelkaa meidän -kirjailijattariamme! Olutkeittoa; tiistailientä, hiukan toisten -aiheiden muuttelemista ja heti tekee Pikku Sakari heidät -jättiläisneroiksi! kas tuolla hän muutoin meneekin. Mies, jolla -jo syntyessään oli ihramaha, lasisilmät, kaljupää ja eläke; -kirjallisuuden suojelija, naisten ystävä; syömäveikko, varjo. -Hän synnyttää silkkimatoja ostettuaan ensin munat; hän on -kummituseläimen näköinen, käyttää silmälaseja kuin detektiivi, Faux -bonhomme, joka on hirvittävä; pettäjä, jota vastaan ei saa koskaan -todistuksia, mutta jota vaistomaisesti täytyy paeta; selittämätön -ja senvuoksi kammottava; imartelee saadakseen kynsiä; käyttää -kaikkia tarkoitusperiinsä, ruumiitakin; antaa anteeksi, missä luulee -olevan jotakin voitettavaa, ja kostonhimoinen, missä ei ole mitään -menetettävää. Hän puhuu naisten nimessä ikäänkuin olisi nainen; -panettelee omaa sukupuoltaan kuin itsesaastuttaja ja ryömii naisten -edessä, kuten kaikki pederastit: -- -- -- Mutta katsokaahan tuota! - --- Meidän täytyy lähteä nyt, keskeytti Brita rouva, muutoin me -herätämme pahennusta. - -Seura lähti liikkeelle etsiäkseen kentältä ajuria. Mutta kulkiessaan -erään vaatemajan ohi, näkivät he miehen, jonka päässä oli punainen -fetsi, seisovan pöydällä ja pitävän puhetta ranskalaisille -laivamiehille. - -Se oli Syrach, maalari, joka oli tullut hiukan järkiinsä ja luuli nyt -olevansa Brestissä, jossa hän vietti viime kesänsä. - --- Asema on epäselvä, jatkoi tohtori; vesi on sameaa ja yläluokka -tulee kalastamaan. - - - - -SEITSEMÄS LUKU - -Pääelinkeino - - -Päivää ennen uudenvuoden-aattoa istui Anders Borg, toimittajan -kolmas poika, Långvikin vuokratilallaan ja teki tilinpäätöstä sekä -suoritti arvioimislaskuja. Långvik, joka kuului pappilan alueeseen, -oli keskikokoinen maatila erään Itämeren merenpuoleisen lahdelman -rannalla, luotojen ja karien muodostamassa saaristossa. - -Anders Borg, joka oli opiskellut maanviljelyskoulussa ja mennyt hyvin -nuorena naimisiin, niin että hänellä nyt oli neljä lasta, oli ollut -kolme vuotta arentimiehenä. - -Kaksi vuotta oli isä maksanut vuokran, mutta tänä kolmantena hän -oli kieltäytynyt. Alussa oli Anders, joka oli kevytmielinen vintiö, -elänyt herroiksi ja toivonut parempia aikoja tullien astuttua -voimaan. Tullit tulivat, mutta ajat eivät parantuneet, sillä hänen -täytyi ostaa nyt kalliilla hinnalla huonoa tavaraa. Toisena vuonna -hän koetti vähentää palkollisia, mutta huomatessaan, ettei sekään -auttanut, hän hellitti jälleen ja heitti kaikki oman onnensa nojaan. - -Mutta kun vuoden loppu lähestyi, ja päivät olivat kaikessa -lyhyydessään loppumattoman pitkät, kulutti hän aikaansa laskemalla, -laskemalla selville syyt maanviljelyksen rappiotilaan. Ja hän johtui -mitä merkillisimpiin tuloksiin. - -Niinpä katsellessaan nyt maitoluetteloa hän näki, että kilo voita -maksoi hänelle seitsemän kruunua, ja itse hänen täytyi myödä se -kahdesta kruunusta. Hän luuli ensin laskeneensa hullusti, mutta -pelästyi nähdessään kirjasta, että lehmä, antaakseen kilon voita, söi -viisitoista leiviskää heiniä, jotka maksoivat viisikymmentä äyriä -leiviskä. Vaikkakin separeerattu maito käytettiin palkollisille, -vasikoille ja porsaille, niin hän sai kuitata sen elukan hoidolla, -pahnoilla ja kalliilla kaupunkiinviennillä. - -Katsoessaan nyt, mitä yhden elukan elättäminen oli maksanut, hän -huomasi, että elukka oli syönyt oman hintansa, ja että hän oli tehnyt -ilmaista työtä. - -Mutta kaikkein kummallisimpiin tuloksiin johtivat hänen kemialliset -laskelmansa karjan meno- ja tulopuolesta. Ravinnokseen käytti -lehmä pelkkiä kuivia heiniä ja muutamia ämpäreitä vettä. Heinäthän -sisältävät pääasiallisesti soluainetta, joka on typetöntä, ja -vedessähän ei ole lainkaan typpeä. Mistä sitten tuli se suunnaton -typpimäärä, joka oli maidossa ja lannassa? Jos hän vastasi: eläimen -ruumiin käytetyistä kudoksista, niin hänen täytyi jälleen kysyä, -mistä eläimen ruumis sai typen kudoksien uudistukseen; sillä elleivät -nämä uudistuneet, niin eläimen täytyi hävitä jäljettömiin kolmessa -kuukaudessa. Heinistä tuli niin mitättömän vähän typpeä eikä vedestä -lainkaan; ilmastako ne sen sitten saavat? Ei, vastasi Pettenkofer! -Sehän oli ihme, tai sitten oli kemia päin mäntyä. - -Ja kun hän ruokki perunoilla, joissa oli yhdeksänkymmentä -prosenttia vettä ja kaksi prosenttia typpeä, niin oli tulos sama. -Tässähän täytyi uskoa, että typetön tärkkelys saattoi muuttua -- -typpipitoiseksi munanvalkuaiseksi, ja että vesi vaihtui siksi -ammoniakiksi, joka heitettiin navetankuoppaan. Mutta se oli -ristiriidassa tieteen voimassa olevien teoriojen kanssa, ja senvuoksi -se oli hänelle arvoitus, jonka hän karkoitti mielestään. - -Kouraantuntuvampia olivat sitävastoin pääkirjan tiedot siitä, -että hän oli tänä vuonna ostanut kolmella tuhannella kruunulla -tuomaskuonaa, ja että vuokrasumma nousi kahteen tuhanteen viiteen -sataan kruunuun. Se oli suora ja selkeä tosiasia, joka sytytti -hänessä ajatuksen, mikä valaisi hänen tilansa. Maa voi elättää -omistajan, mutta ei omistajaa ja arentimiestä; ja maa tulee -lannoitetuksi itsestään hyvin järjestetyllä karjanhoidolla, mutta -maalla ei ole varaa ostaa lannoitusaineita. Tämä hänen olisi -pitänyt tietää ennen, mutta sitä ei sanottu maanviljelysopissa eikä -kansantaloudessa. - -Hän kuuli jonkun tulevan, ja iski kirjat kiinni sekä sytytti sikarin -peittääkseen rauhattomuuttaan. - -Sisään astui vaimo, nuorena ja voimakkaana, mutta kasvoillaan tällä -kertaa huolestunut ilme. - --- Anders! Anna minulle varastohuoneen avaimet; tarvitsen jauhoja -leipomiseen. - --- Jauhoja? Ne ovat lopussa. - --- Lopussa? - --- Niin! - --- Voi, Herran nimessä! -- Oletko myönyt ne? - --- Minun täytyi! - --- Mutta entäs palkolliset sitten? - --- Täytyy tarvittaessa ostaa heille. - --- Emmekö voi jauhattaa hätäpikaa? - --- Ei ole mitään jauhatettavaa. - --- Oletko myönyt viljankin? - --- Minun täytyi! - --- Ei, ei, ei! Mitä sitten on jäljellä varastohuoneessa? - --- Ei mitään! Rotat vain! - --- Paha meidät perii, jos se joutuu voudin korviin. - --- Hän tietää sen. - --- Senvuoksi hän uskaltaakin mitä tahansa. Tämä ei käy laatuun, -Anders, ei käy. - --- Käy kyllä, mutta käy niin, että minusta täytyy tulla -maantienmatkalainen. -- Mitä vouti sitten tekee? - --- Tekeepä vain sitä, että antaa päivätyötä tekevien torpparien -lahjoa itseään munilla ja voilla, ja vapauttaa heidät päivätyöstä. - --- Onko menty jo niin pitkälle? - --- On ja vielä pitemmälle, hän on salajuonissa lypsäjien kanssa! -Miksi et aja häntä tiehensä? - --- En voi, en uskalla. Talon asiat ja asema ovat hänelle liian -selvillä. Pahin on tuo tyhjä varastohuone, sillä se on hiukan -laitonta. Sen sisältö oli ikäänkuin vuokran ja palkollisten palkkojen -panttina. - --- Ajattele, että minun täytyy sietää tuota voutia pöytäni ääressä, -kun hän tunkeutuu siihen... tiedätkö, että hän renttuilee kaupungissa -ja juo suihinsa koko talon, niin että meidän täytyy elättää heidän -lapsensa? -- -- -- - --- Sen kyllä uskon! Mutta loppujen lopuksi täytyy minun ruveta -pehtoriksi, niin ehkäpä pääsen käsiksi maatilaan ennen kuolemaani. - -Nyt rouva tahtoi siirtyä yleisistä mietiskelyistä todellisuuteen. - --- Kristiina tuolla kyökissä pyytää palkkaansa. Oletko saanut rahat -lehmästä, jonka möimme teurastajalle? - --- En, mutta odotan häntä joka hetki rahoja tuomaan. Paljonko olemme -velkaa Kristiinalle? - --- Koko vuoden palkan, kuten tiedät, ja sitten olen lainannut häneltä -käteistä... niin, mitä on tehtävä? - --- Kuulehan, mehän menemme huomenna pitoihin; onko pojilla vaatteita? - --- Ei, tiedäthän, että heillä on vain kesänutut. - --- Saamme kai kääriä heidät saaleihin ja peitteisiin, sillä kotia he -eivät saa jäädä. - --- Niin, Anders, hullusti ovat asiat. Olen syntynyt maalla ja tiedän, -mitä talo kestää, mutta sitä et sinä tiedä! Tällaisen pienen maatilan -ei kannata pitää seppää, metsänvartiaa ja ajomiestä. Ja siksi, että -et voi maksaa heille palkkoja, he varastavat. Seppä varastaa rautaa -ja tekee työtä omaksi hyväkseen; hän kengittää puolen pitäjän hevoset -sinun raudallasi; metsänvartia myö halkoja. Ja ajomies kauroja. -- -Tiedätkö, ystäväiseni, minä jättäisin mieluimmin kaikki oman onnensa -nojaan, sillä talossa ei ole leivän palaakaan! Minä itkisin, ellen -säälisi sinua, mutta sinä olet niin hyvä, etkä voi mitään tälle -sotkulle. - -Nyt ei Anders voinut pidättää liikutustaan; sillä hän oli hyvä mies, -jonka hyvät sanat saivat sulamaan kyyneliin; mutta hän ennätti -puristaa kiitollisuudesta vain vaimonsa kättä, kun kuuli kulkusten -kilinää ulkoa. - --- Teurastaja tuo rahoja! Me olemme pelastetut, huudahti hän ja -hypähti pystyyn. - --- Voi, jumala! Mikä onni, yhtyi rouva ja asettui ikkunaan. -- Mutta -älä mene sinä ulos; anna Lindkvistin ottaa vastaan! - --- Tehköön vain sen, sillä teurastaja ja minä emme ole hyviä ystäviä. - -Kulkuset olivat vaienneet, mutta sensijaan rupesivat molemmat -kahlekoirat haukkumaan ja riuhtomaan; metsäkoirat vastasivat, ja -talon kaikki rakit kokoontuivat jäävaraston taakse, joka kätki -teurastajan ja voudin välisen kohtauksen. - -Vuokraaja ja hänen rouvansa eivät nähneet mellakkaa, mutta he -kuulivat teurastajan ja voudin sananvaihdon, joka oli niin äänekäs, -että sana petkuttaja tunkeutui sisäikkunain läpi. - -Hetken kuluttua kulkuset etenivät; koirien haukunta muuttui -karjunnaksi, joka tiesi tappelua, ja sitten vouti saapui juosten -kartanolle. - -Herra aavisti pahaa, ja hellävaroin tahtoi hän johtaa vaimon -huoneesta pois säästääkseen häntä kohtaukselta ja itseään -nöyryytykseltä, mutta vaimo jäi. - -Vouti tuli sisään. - --- Mikä on? kysyi patruuna. - --- Teurastaja toi takaisin lehmän, vastasi vouti. Hän sanoi, että se -oli itsestään kuollut tuntemattomaan tautiin, ja että hän haastaa -patruunan oikeuteen. - --- Mihin panitte sitten eläimen? - --- Hän heitti sen mäelle, ja sitten koirat karkasivat sen kimppuun; -en saanut niitä erilleen. - --- Antaa niiden olla! Niille emme mitään mahda. Herra Lindkvist menee -sitten talliin ja valjastuttaa hevosen kilpareen eteen. -- Sanokaa -metsänvartialle, että hän ottaa jäätuuran ja seuraa minua. - -Vouti tahtoi kyllä pitentää puhelua, sillä jokainen patruunaan -tähdätty isku suurensi hänen rankaisemattomuuttaan; mutta hänen -täytyi mennä, sillä patruuna lähti vaimoineen huoneesta. - -Puolisot olivat kahden makuuhuoneessa, minne heidän oli tapana -piiloutua neuvottelemaan ja olemaan kätkössä, silloinkuin väki -vaatimuksineen piiritti talon. - -Vaimo aloitti: - --- Onko se totta, että olet myönyt sairaan eläimen? - --- Totta se on! Minusta _tulee_ petkuttaja, jos tätä kauemmin jatkuu! - -Ja he itkivät molemmat. - -Mitä nyt olisi myötävää? Mitä tehdä? He neuvottelivat ja päättivät, -että mies ajaisi lainaamaan rahaa. Sitten muutettaisiin koko -talonpito. Arentia kesti vielä vuoden, ja maa oli pantava kauraksi; -sitä ei tarvinnut lannoittaa ja se myötiin heti raitiotieyhtiölle; se -imi tosin mehun maasta, mutta mitä se koskee heihin, he kun muuttavat. - -Koko maa oli ruvennut viljelemään kauraa, kun mikään muu ei -kannattanut, ja senvuoksi Ruotsin maa oli pian mehuton. Ruis, köyhän -viljaa sekin, ei menestynyt enää, vaan täytyi sitä tuottaa maahan; -vehnästä oli vajottu, sivuuttamalla ruis, syöttökauroihin; se oli -rappiotilaa. Ja kun talonpojat olivat korjanneet viimeisen kaurasadon -ostaakseen piletin Amerikaan, niin arvottomalle maalle tuskin -ilmaantui ostajaa. Maa, jonka aura oli muokannut ja joka oli ollut -lannoitettu, se kasvoi vain rikkaruohoa, kumma kyllä; se ei voinut -muuttua itsestään luonnonniituksi, kuten sydänmaa; se oli kirottu; se -oli viljelyksen pilaama ja vaati viljelystä; se voitiin tosin kylvää -jälleen apilanurmikoksi, mutta ellei sitä uusittu, niin se lakkasi -kasvamasta. - -Kun sitten vuokra-aika oli kulunut loppuun, niin myötiin tarvekalut -huutokaupalla. Koska talonpojilla oli omituinen halu ostaa -huutokaupoista, he kun luulivat kaiken olevan niissä huokeampaa -ja parempaa, niin möivät eroavat arentimiehet tavallisesti kaiken -kunnollisen irtaimistonsa ennakolta, ja hankkivat uutta huonompaa. -Hyvä karja ja hevoset myötiin vähitellen, ja ostettiin kehnoja -sijaan. Työkaluja, vaunuja ja rekiä kyhättiin kokoon hät'hätää, ja -pantiin huutokauppaan. Sehän ei ollut epärehellistä, mutta hienoa se -ei ollut, eikä siihen ollut _varaakaan_. - -Kun neuvottelu oli lopussa, ajoi kilpareki kartanolle: metsänvartia, -mustalaistyyppi, patruunan suosikki siksi, että hän oli torppareita -ripeämpi, oli lähtöön valmiina jäätuura kädessään. Hänen tehtävänään -oli näet niemien ja salmien kohdalla, joissa pelättiin virtapaikkoja, -kulkea hevosen edellä ja koetella jäätä. - -Noustessaan rekeen näki patruuna näytelmän, joka sai hänet -hymyilemään huolimatta siitä kurjuudesta, mikä tässä paljastui. - -Neljä suurinta koiraa oli kaikessa sovussa laahannut kuolleen -lehmän jäävaraston valtavan pyramiidin huipulle. Mutta kun ne -olivat suorittaneet tämän yhteistyön, ajoi talon suurin verikoira -kolme muuta osakasta alas, ja makasi nyt yksin kuin sfinksi ja piti -pitoja siellä ylhäällä. Paisti oli houkutellut naapuritalojen koirat -sinne, ja jäävuoren juurella oleva haukkuva liuta rähähti toisinaan -tappeluun ja muodosti yhden ainoan pyörteen turkkeja, häntiä ja -käpäliä. Muutamat muonamiesten muijat olivat heikosti yrittäneet -jakaa saalista verikoiran kanssa, mutta peräytyneet. Kaikki talossa -olivat nälkiintyneitä, ihmiset ja eläimet. Koirat olivat hädässään -ajaneet kaikki jänikset ja poikaslinnut, ja oppineet viimein -salakalastukseen jäällä, jossa sieppasivat särjet hauenkoukuista. -Mutta nyt niillä oli kemut. Ruoska läimähti, ja kilpareki kiiti -pyrynä alas jäälle ja ulos välkkyville ulapoille. - -Kulku ohjattiin ensin jään yli toiselle rannalle, jonne kaksi vanhaa -miestä oli asettunut eräälle niemelle punaiseen tupaan odottamaan -päiviensä päättymistä. Toinen oli eräs kaupungin virastossa palvellut -entinen kamreeri ja leskimies, joka nyt seitsenkymmenvuotiaana eli -eläkkeellään; toinen oli kahdeksankymmenvuotias vanhus, valkea kuin -kyyhkynen, eikä ollut milloinkaan ollut mitään, sen koommin kuin oli -ylioppilaana Upsalassa. Kaksikymmenvuotiaana hän oli saanut elinkoron -eikä tehnyt mitään senjälkeen. Tapaus oli harvinainen: mutta ukolla -oli ollut elämässään yksi ainoa urotyö, yksi ainoa harrastus: hän oli -ollut juvenaali. Hän pitikin itseään nyttemmin kuin museokapineena, -jota saattoi näytellä. Punainen tupa oli kuuluisa kalliin sisältönsä -vuoksi; sinne tehtiin huvimatkoja katsomaan "yhtä glunteista", -sillä siksi oli traditsiooni muuttanut juvenaalin. Hän oli laulanut -Wennerbergin kanssa, oli tuntenut Kaarle XV:nnen, hän oli puhunut -Jenny Lindin kanssa, nähnyt Geijerin. Mutta kaikella tällä ei ollut -mitään merkitystä, kun Anders Borg ajoi rahaa lainaamaan. - -Ukot iloitsivat suuresti, kun reki ajoi tuvan eteen, sillä he olivat -olleet umpilumessa neljätoista päivää, eivätkä olleet saaneet -sanomalehtiä ja postia kahdeksaan päivään. - -Andersilta riisuttiin turkit, hänet vietiin sisälle lämpimään, sai -keitettyä viiniä, ja sitten hänen täytyi kertoa, mitä uusia lehdet -tiesivät. Sitten otettiin kortit esille, ja pelattiin viirapeli, noin -vain ohimennen. - -On ikävää puhua rahasta, sillä kulta on viimeinen, mistä ihminen -luopuu, siitä yksinkertaisesta syystä, että tämä metalli muodostaa -olemassaolon ehdot, asunnon, ruuan, vaatteet ja lämmön. - -Kerrottuaan kahden tunnin ajalla kaikki, minkä tiesi vanhuksia -miellyttävän, sanoa paukahutti hän vihdoin asiansa. Silloin laskeutui -pilvi tuohon valkeiden uutimien verhoamaan valoisaan huoneeseen; -vanhuuden rauha oli häiritty, ja vanhuksia vaivasi se, että eivät -voineet auttaa hädänalaista. Heiltä ei riittänyt rahaa lainaksi, -ja heitä kiusasi se, että olivat pakoitetut tunnustamaan sen, -paljastamaan asiainsa tilan. - -Ja Anders taas kärsi puolestaan siitä, että oli synnyttänyt tämän -painostavan mielialan; oli viheliäistä lainata rahaa; ja hän ymmärsi -nyt, kuinka niin monet mieluummin turvautuivat petokseen ja vieläpä -varkauteenkin. - -Noustessaan nyt jälleen rekeen hän aikoi kääntyä takaisin kotia, -mutta muistaessaan vaimonsa ja lapsensa hän havahtui, pani -ruoskaniskulla hevosen liikkeelle ja suuntasi kulun aavalle ulapalle. -Metsänvartia takapulkilla lausui muutamia epäilyksiä, mutta patruuna -ummisti korvansa. Jää oli ohutta, mutta sitkeää, läpikuultavaa kuin -lasi, niin että ruskolevät näkyivät matalikoilla. - -Ulapalla jää keinui, aaltoili, mutta hevonen kiihdytti vauhtia, -vaistomaisesti tuntien, että voisi hätätilassa hypätä avannosta, ja -patruuna tiesi kokemuksesta, että suolaisen veden jää oli sitkeämpää -kuin miltä se näytti, ja että vaara näköjään oli suurempi kuin se -todellisuudessa oli. Kulun hän suuntasi itäänpäin kohti kaukaista -pitkää maankaistaletta, missä apulaispappi asui. Tämä, jonka hallussa -oli pieni kirkonkassa, saattoi kyllä lainata kymmenen kruunua; näin -alhaalle hän oli jo asettanut vaatimuksensa. - -Näkyi vain ilmaa ja vettä ja mustanvihreä viiru kaukaisuudessa, kun -hevonen äkkiä pysähtyi. - -Metsänvartia hypähti heti hevosen päänpuolelle: heitti jäätuuran kuin -keihään, ja vesi roiskahti reiästä. - --- Tästä ei tule mitään, patruuna, sanoi Vihtori. Jos tuuli kääntyy -hiukankin idemmäksi, niin jää murtuu, ja me olemme mennyttä miestä! - --- Minä en käänny, vastasi patruuna; istu alallesi, niin näet kuinka -meillä mennään! - -Ruoska vingahti hevosen lautasille, ja oistonaan se lentää lasketti -tuhannen tulimmaista laukkaa. Jäänsiruja ja vettä räiskyi vasten -kasvoja. - -Kysymyksessä oli vain kymmenen kruunua, mutta oli myöskin -saavutettava päämaali ja ennen kaikkea täytettävä velvollisuus, ja -hänestä tuntui kuin hän panisi henkensä alttiiksi omiensa puolesta ja -jättäisi taaksensa häpeän. - -Tuo kaukainen tumma viiru leveni levenemistään ja läheni; -katonharjoja häämöitti, ja kohta näkyi rannalla väkeä, joka viittoili -ja huusi. - -Metsänvartia tajusi ensimmäiset merkit, hypähti pukilta ja huusi: - -Seis patruuna, jäässä on railo! - -Anders Borg pysäytti hevosen, sillä hän näki avonaisen väylän, jossa -höyrylaiva oli kulkenut. Hän nousi reestä ja mittasi katseellaan -väylän leveyden ikäänkuin olisi aikonut uida yli, sillä hänen täytyi -päästä perille. - -Mutta hetken harkittuaan hän tarttui seipääseen, joka oli väylän -merkkinä, astui uiskentelevalle jäälautalle, meloi seipäällä ja -joutui vesiajolle. Väki rannalla huusi, kun lautta lähti liikkeelle, -mutta Anders meloi edelleen. Kun hän lähestyi toista rantaa, alkoi -hänen jäälauttansa vajota, hiljalleen, tasaisesti kuin laskuluikku. -Yhdellä harppauksella hän hypähti seuraavalle lautalle, jonka jälkeen -hän syöksyi suin päin maihin; mutta viimeisen kaistaleen hän kulki -vajoten joka askeleella rantajäähän, joka kilisi murskaantuneitten -ikkunaruutujen lailla. - --- Onko pastori kotona? kysyi hän tervehtimättä. - --- On kuin onkin, vastattiin. - -Ja nyt riensi Anders erääseen punaiseen taloon, joka oli jotensakin -toisten kaltainen. - -Hän syöksyi sisään samalla vauhdilla kuin oli kulkenut jääväylän -poikki, tempasi auki oven ja joutui tupaan, missä apulaispappi istui -nukkuen keinutuolissa, kahdentoista aikaan päivällä. - --- Älähän, sinäkö se olet? Minä hiukan torkahdin ja kuulin hätähuutoa -jäältä, sanoi hän karistellessaan unta silmistään. - --- Minä vain, olen pulassa, ja sinä saat lainata minulle kymmenen -kruunua. - --- Kymmenen kruunua? Mistä ne sieppaisin? Koetin juuri saada -diskonttolainaa, mutta ei onnistunut... - --- Lainaa kassasta! - -Syntyi hiljaisuus, ja Anders Borg ymmärsi, että hän oli jälleen -eksynyt tunkeutumaan toisten salaisuuksiin ja pakoittanut onnettoman -ihmisen tekemään nöyryyttävän tunnustuksen asiainsa kehnoudesta. -Mutta hän tointui pian ja virkkoi sivumennen: - --- Etkö voi lainata joltakin talonpojalta? - --- Minäkö talonpojalta? En, ystäväiseni, tilani ei salli sitä. -Näepäs, ensimmäisenä vuonna tekeydyin kansanomaiseksi, ja minun -täytyi syödä ja juoda heidän kanssaan; mutta silloin hävisi -kunnioitus, vallankin kun lainasin heiltä rahoja Upsalan velkoihini. - -Kun sitten vetäydyin heidän seurastaan, alkoivat he vihata minua. - -Jäin ihan yksinäiseksi; minulla ei ole yhtään puhekumppania, ei -mitään tekemistä. En saa kalastaa, en metsästää, en viljellä -maata. Lukea en voi, sillä silloin nukahdan. Olen tuomittu -tyhjäntoimitukseen, paitsi sunnuntaisin! Minä kuivetun, kivetyn -nukkuessani; nukun koko yön, kaksitoista tuntia, kahdeksasta -kahdeksaan, ja minä vedän aamiaisunet, päivällisunet, nukun vain -nukkumistani. Kunpa tietäisit, millaista elämää tämä on! Se on -valekuolemaa! -- Sielunhoitoa he eivät kaipaa, ja ne, joita suru -ja murhe kohtaa, menevät heränneiden luo. Toivon toisinaan, että -itsekin olisin herännyt; mutta silloin täytyy uskoa, ja sitä en voi! --- Anders Borg, auta minut täältä jumalan nimessä, muutoin kuolen! --- En ole puhunut kahdeksaan päivään, ja nyt olen kaiken kurjuuden -kukkuraksi saanut vielä haasteen. Muuan talonpoika varasteli puita -pappilan metsästä; näin itse sen ja ilmoitin rovastille. Nyt olen -saanut haasteen kunnianloukkauksesta, kun en voi _todistaa_, että -näin miehen varastavan. Varas kulkee vapaana, ja minä ehkä joudun -telkien taa; minä, joka en ollut metsänvarkaissa. Talonpojat sanovat, -että olen kielinyt; samaa he sanovat nimismiehestäkin, kun tämä -antaa ilmi heidät, ja äskettäin tahtoi eräs roisto haastaa tuomarin -kunnianloukkauksesta, tämä kun tuomitsi neljännysmiehen kanteen -nojalla, joka on täysin pätevä todistus. Mihin ryhtyä? Jos saan -virkaeron, niin en saa paikkaa entisenä pappismiehenä. - -Hän ei olisi lopettanut milloinkaan, ellei olisi purskahtanut itkuun. -Ja Anders Borg unhoitti huolensa, nähdessään tämän pohjattoman -kurjuuden. Mutta kun hän ei tiennyt mitä sanoa, niin apulainen jatkoi -ylen onnellisena siitä, että sai kuulla oman äänensä ja valittaa. - --- Mitä he tekevät papeilla? Eivätkö he voi tehdä juutalaisten -lailla ja antaa jonkun seurakunnan vanhimman lukea saarnakirjasta -sunnuntaisin -- minä kirjoitan saarnakirjoista, kuten muutkin -papit. Eivätkö samat ymmärtäväiset, rehelliset miehet voi myöskin -haudata ja kastaa? -- Baptistithan kastavat, ja heränneet -jakavat ehtoollista hoitaessaan ammattejaan kuin apostolit! -Tiedätkös, uskonto ammattina ja elinkeinona on järjetöntä. Ja tuo -yliopistossa vetelehtiminen ja ryypiskeleminen, rikkiviisauksien ja -jumaluusopillisten sanasaivartelujen päähän pänttääminen, se karistaa -miehestä kaiken uskonnollisuuden! Ja nythän pappien pitää marssia -kasarmeissakin, ovat pakoitettuja laulamaan sikamaisia lauluja, -kuuntelemaan kaartilaisten yöllisiä keskusteluja, se tekee lopun koko -leipäkirkosta! - -Tässä meni keskustelu viistoon, sillä Anders tunsi liian vähän -mielenkiintoa kirkkoa kohtaan, voidakseen valittaa sen rappiota; -sitäpaitsi heräsi hänen oma itsesäilytysvaistonsa, niin että hän -keskustelun loppupuolella oli ennättänyt ajatella, mistä nyt -sieppaisi kymppänsä. Senvuoksi hän nousi äkkiä ja heitti hyvästit -lausuen ainoan rohkaisevan sanan, minkä saattoi löytää: - --- Karskista luontosi, poika! Tule sinne mantereen puolelle -tervehtimään meitä, niin me ravistamme eloon sinut. - -Apulainen katsoi ystävätään kuin vierasta, sillä hän oli pettynyt -toivoessaan osanottoa. Hän pani kuitenkin karvalakkinsa päähänsä -saattaakseen Andersia rantaan; ja hän osoitti ystävällisyyttä kuin -koira, puhui taukoamatta, mutta nyt tyhjänpäiväisistä asioista, -ilmasta ja kalastuksesta, tulvajäästä ja merihädästä, mutta hänen -sanansa kaikuivat kuuroille korville. - -Kun Anders Borg oli rähminyt jääväylän yli ja istuutunut rekeen, -ohjasi hän pohjoista kohti; mutta muistaessaan rannalle jääneen -papin, kääntyi hän ja näki nyt tuon hyljätyn heiluttavan lakkiaan -jäähyväisiksi. - -Hänen rintaansa ahdisti, mutta samalla hän tunsi epätoivoisen lohtua -siitä, että näki vieläkin epätoivoisemman ihmisen. - --- Koditonna, vailla ystäviä, vankilan ja perikadon partaalla! -ajatteli hän. Häntä on sääli, mutta mistä nyt kaappaan kympin? - -Tähän kysymykseen hän oli kuitenkin miettinyt mielessään vastauksen, -ohjatessaan kulkunsa pohjoiseen halki ulapan, sillä siellä asui -vanha oopperalaulaja, joka maailmaan kyllästyneenä oli vetäytynyt -eläkkeineen ja eukkoineen erääseen taloon, jonka hän oli vuokrannut -ilman viljelysmaita, mutta pidättänyt metsästys- ja kalastusoikeuden. - -Peninkulma on runsas matka hevosella ajaen, mutta menihän sekin, -ja Anders Borg tiesi varmasti saavansa ainakin hyvän lasin ja -ystävällisen vastaanoton, olipa sitten kympin laitan miten tahansa. - -Kuistilla seisoi vanha laulaja pyssyineen ja ajokoirineen. Hän palasi -jänismetsästykseltä, tietenkin saamatta mitään, ja ilostui suuresti -nähdessään ihmisen, sillä hän asui sydänmaalla, josta naapuriin oli -puoli peninkulmaa. - -Anders Borgin hääriessä jalkapeitteen kimpussa, taputti laulaja -vaahtoista hevosta kuonolle ja sanoi: - --- Sinulla on hyvä juoksija, Anders. - --- Tahdotko ostaa sen? kysyi Borg vain jotain sanoakseen. - --- Jos myöt! -- minulla on juuri ollut yksi koetteella, mutta se oli -pattijalka. - --- Ihan tosissasi, tahdotko ostaa hevosen? - --- Tietysti! - --- Ota sitten minun, niin saat reen samaan kauppaan. - --- Mitäs se sitten maksaa? - --- Saat sadallaviidelläkymmenellä rekineen päivineen. - --- Olkoon menneeksi! - --- Käteistä? - --- Käteistä! Käy sisään, niin lyön rahat pöytään. - --- Mutta sinä saat antaa minulle kelkan ja luistimet, jotta pääsen -kotia! Vihtori saa työntää minua jäällä. - --- Saat kyllä! Siis ovat kaupat tehdyt! - -Anders oli pelastettu, kynitty putipuhtaaksi, päässyt jaloilleen; -ja pistettyään ryypyn poskeensa, läksi hän kotimatkalle päivän -painuessa mailleen. Hän istui potkukelkassa, jota perässä luisteleva -metsänvartia työnsi. - -Lähestyessään iltahämyssä kotia, hän näki koko talon valaistuna, -ja hän ajatteli vaimoraukkaansa, joka varmaankin oli saanut -äkkiarvaamatta vieraita, joille hänellä ei ollut mitään tarjota. - -Jotta ei olisi tullut sopimattomaan aikaan, nousi hän kartanolle -polkua pitkin ja kulki ohi jäävaraston, missä hänen verikoiransa -makasi verissään ja herraskartanon kahden verikoiran raatelemana, -jotka nyt pitivät pitojaan kuolleen lehmän kimpussa; oikean omistajan -saadessa vain katsella kemuja. - -Anders meni sisään keittiön kautta ja vetäytyi makuuhuoneeseen -muuttaakseen pukua. Siellä istui hänen vaimonsa itkien. - --- Mitä on tapahtunut? Kuka täällä on? Miksi olet jättänyt vieraat? -ahdisti hän kysymyksillä itkevää, joka vastasi suurimmassa -epätoivossa: - --- Isäsi on täällä, ja aikoo jäädä luoksemme... - --- En voi elättää häntä! - --- Hän sanoo, että olet velkaa hänelle suurehkon summan... - --- Mitä tekemistä hänellä on täällä? - --- Hän ei voi enää asua kotona, sillä hän on haastettu kirkkoraatiin -kuulusteltavaksi, jossa hänen avioerojuttunsa alkaa. - --- Voi, Herra Jumala... - -Tämä on hirveätä! Hirveätä! - -Anders valmistautui seikkailurikkaan retkensä jälkeen lähtemään isän -luo ja kuulemaan, mitä tällä oli hänelle uskottavaa, vaikka hän ei -näistä luottamuksista välittänyt. Mutta hän rauhoitti ensin vaimoaan -asettamalla kaksi viidenkymmenenkruunun seteliä pukupöydälle; -kolmannen hän jätti omaan taskuunsa, sillä nuo iän ikuiset ikävyydet -ja puute olivat tehneet hänet epärehelliseksi parhainta ystävääkin -kohtaan. - - - - -KAHDEKSAS LUKU - -Yhdeksänkymmenluku - -(Fin de Siécle) - - -Kahdeksankymmenluvun voimakas naturalismi oli kaikkien muiden -virtojen lailla laskeva mereen. Luonnontieteellinen menettelytapa -oli lakannut kukkimasta eikä kantanut enää hedelmää; monet pitivät -menettelytapaa itse totuutena ja pysyttelihevät itsepintaisesti -lahon laudan varassa sen vaipuessa pohjaan. Toiset lujatahtoisemmat -etsivät uusia aluksia purjehtiakseen edelleen. He erkanivat tosin -aikakaudesta kaihomielin, sillä tuo villiytyminen, intiaanielämä oli -ollut virkistävää, kuten koulupojan rosvoelämä kesälomalla; tämä -maailman ja ihmisten yksipuolinen valaiseminen kohotti ne jyrkästi -taustastaan, asetti esineet ja tapahtumat Rembrandtin valaistukseen; -tämä vanhojen asiain uudestaan arvioiminen synnytti sananmukaisesti -uuden maailmankatsomuksen, joka ei nähnyt etäälle, mutta näki -terävästi läheltä. Se oli mikroskoopillista menettelytapaa. Mutta -ken on työskennellyt mikroskoopin avulla, hän tietää liian hyvin, -että voi nähdä soluja ja suonia siinä, missä on vain kuplia, ja -että tomuhiukkanen voi harhauttaa todistamaan olemattomien elimien -olemassaolon. Silloin, 1889, sai maailma kaksi uutta ajattelijaa -tai profeettaa, Langbehnin, Rembrandt als Erzieher nimisen teoksen -tekijän, ja Nietzschen, pääasiallisesti Jenseits von Gut und Böse -nimisen teoksen tekijän. Niin suuresti kuin nämä kaksi eroavatkin -toisistaan, ja saattavatpa näyttää jyrkiltä vastakohdiltakin, -niin oli heillä kuitenkin yksi yhteinen kosketuskohta, ja se oli -heidän vastavaikutuksensa mikroskoopillista menettelytapaa vastaan. -Langbehn on ennen kaikkea makroskopisti. Kukaan ei ole käsittänyt, -mitä tekemistä Rembrandtilla on hänen kirjansa kanssa, ja vaikkakin -tunsi halua kumota joka kohdan teoksessa, niin aukaisi sen jokainen -tosiasia kuitenkin uusia tulevaisuuden näköaloja, ja luonnontiede, -joka oli kuihtumaisillaan liian perinpohjaisten tutkijainsa käsiin, -elpyi uuteen eloon. - -Langbehn, johon vuosisata oli loppuva, oli oikeastaan jälleen -ylösnoussut Kant, jolla vuosisata oli alkanut, ja molemmat he etsivät -pelastuksensa vaatimuksista ja imperatiiveista, kun arvostelukyky -ja puhdas järki olivat osoittautuneet kykenemättömiksi ratkaisemaan -maailmanarvoituksia ja antamaan yksilölle sitä ryhtiä, jota kulku -aukealla merellä vaati, säilyäkseen turvallisena. Sekä Darwin että -Hæckel olivat ennen, vaikkakin turhaan, panneet vastalauseensa -niitä nopeita johtopäätöksiä vastaan, joita oli tehty heidän -lajien polveutumisopistaan siveysopin kumoamiseksi, ja Langbehn -vastustaa sitä naturalistista psykologiaa, joka oli alennettu -eläinlääkintätieteeksi. Kun naturalistit sanoivat: Olkaamme ihmisiä! -niin he tarkoittivat: Olkaamme eläimiä! Itse jumaluusoppi eli oppi -Jumalasta johdettiin eläintieteestä. Eläimen pelko tuntematonta -kohtaan ja villin kykenemättömyys eroittaa unta ja todellisuutta -toisistaan, kas siinä uskonnon synty. - -Mitä sitten oli uskottava maailmasta, missä ihmiset olivat kuolleet -valheen marttyyreinä? Mitä oli ajateltava tulevaisesta, kun -menneisyys julistettiin valheeksi? Kahdeksantoistasatavuotinen -kristinoppi, joka huomattiin eräänä kauniina päivänä erehdykseksi? -Se oli _liian_ järjetöntä, ja kuula otsaan oli ainoa mahdollinen -pelastus! - -Itsemurhan partaalla oli nyt ihmiskunta eikä nähnyt mitään pelastusta. - -Silloin nousi toinen profeetta, Nietzsche, ja julisti ensin, että -paha oli hyvää ja hyvä pahaa, sitten, että hyvää ja pahaa ei ollut -olemassa. Se oli rikoksen puolustusta, pahantekijämoraalia, joka -Oscar Wilden perversisyydessä sai räikeimmän ilmenemismuotonsa. -Jos Langbehn oli negatiivikuvillaan vasten tahtoaan tuonut esiin -naturalismin valopuolet, niin Nietzsche vei sen irvikuviin, joissa -sen virheet näyttäytyivät. - -Parisissa oli samaan aikaan herännyt tunne positivismin -riittämättömyydestä, ja alkoi vihmoen sataa sanoma-lehtikirjoituksia, -joiden niminä oli: Etsitään uskontoa; Palvelukseen halutaan: -profeetta; Halutaan vuokrata: yhteinen, ajanmukainen kirkko. - -Itse Zola alkaa havahtua; ja hän, joka oli pysynyt katselijana, -levollisena, tunteettomana, nousee etsiäkseen uskontoa. Lourdes'sta -hän ei sitä löydä, sillä hänen lääkärinsä on "selittänyt" ihmetyöt, -ei petokseksi, se on liian vanhanaikaista, vaan hypnotismiksi. -Silloin hän matkustaa Roomaan, eikä ole suinkaan vapaa siitä -harhaluulosta, että voisi siellä tehdä kristinopin nykyaikaiseksi -ja saada aikaan ajanmukaisen sovinnon tieteen ja uskonnon välillä. -Mutta se ei onnistu. Myöhemmin hän tekee kiihkomielisenä uskovaisena -uskonnokseen ihmiskunnan edistyksen tieteen ja työn kautta oikeutta -ja totuutta kohti, sekä johtuu lopuksi Cabet'n paratiisinihanaan -Ikariaan, missä karitsat leikkivät jalopeurojen kanssa ja metsän -linnut syövät falansterin asukkaan yltäkylläisestä pöydästä, kun -köyhiä ei enää ole. - -Zola kehittyi, hedelmättömästä eläintieteellisestä epäilystä, -uskomaan onneen ja hyveeseen pyrkivään edistykseen (se oli uusi -sana). Mutta monet hänen oppilaistaan pysähtyivät kehityksessä -ja märehtivät yhä tuota kulunutta ohjelmaa, joka nyt tehtiin -positiiviseksi. - -Zola lopetti idealistina sanan oikeassa merkityksessä, ja -vaikkakin hän vihasi ja vastusti uskonnollisia muotoja, etenkin -roomalaiskatolilaisia, niin hän oli uskonnollinen, uskovainen omalla -tavallaan. Mutta Ranskan yhdeksänkymmenluvun nuoriso ei ollut -tuntenut Zolata, ei tahtonut tuntea häntä, ei tietää hänestä mitään. -Heillä oli aivan toinen opettaja ja profeetta, ja se oli Josephin -Péladan. - -On käsittämätöntä, että meidän kirjallisuushistorioitsijamme, jotka -nauttivat vuosipalkkaa aikakautensa kirjallisuuden seuraamisesta, -eivät milloinkaan mainitse tuota merkillistä ilmiötä Péladania -muuta kuin sivumennen hymähtäen, jota vastoin he luennoivat hänen -saksalaisista jäljittelijöistään. Miettii mielessään, eivätkö -he tiedä mitään hänen olemassaolostaan; vai onko Péladanin -osaksi tullut, että hän ei saavuta milloinkaan tuota iljettävää -yleistajuisuutta, joka tavallisesti päättyy arkipäiväistymiseen, -joukon epäjumalaansa ikävystymiseen, suuruuden kukistumiseen ja -tunkiolle viskaamiseen. - -Jo 1884, siis silloin kuin Zola on ehtinyt vasta Au Bonheur des -Dames nimiseen teokseensa saakka, alkaa Péladanin toiminta hänen La -Décadence Latine nimisen sarjansa ensimmäisellä niteellä -- joka on -saanut nimityksen Le vice Suprême. - -Niiden kahdenkymmenen vuoden ajalla, jotka siitä ovat kuluneet, hän -on julkaissut neljätoista romaania, paitsi näytelmiä ja filosoofisia -teoksia, yhteensä kolmekymmentäkahdeksan nidettä. Nuo neljätoista -romaania ilmestyvät rinnakkain Zolan romaanien kanssa, mutta tämän -kuvatessa Rougon-sarjassa toista keisarikuntaa, kuvaa Péladan -omaa aikakauttaan, kolmatta tasavaltaa. Finis Latinorum on hänen -mottonaan, ja hän uskoo, että latinalaiset kansat häviävät; hän -ennustaa heidän perikatoaan, kuvaa Juvenaliksen lailla nykyisen -Parisin kaiken kurjuuden; yhtä pelottomasti kuin Zola ja yhtä -lapsellisen ujostelemattomasti. Hänen kokemuksiin ja näkemyksiin -perustuva aineistonsa on suunnaton, mutta hänen sanontatapansa -hehkuu harrastusta; hän sukeltaa liejuun, mutta nousee aina jälleen -pinnalle, räpyttelee siipiään ja kohoaa korkeuteen. - -Hänen loistavin romaaninsa on L'Initiation sentimentale, kirja, jossa -käsitellään rakkauden kaikkia lajia, äänilajia, lajimuunnoksia, jossa -hän paljastaa kaikki sokkelot ja näyttää Parisin sisukset. Se on -peljättävä kirja, runsas, suuri ja kaunis huolimatta kaikesta siitä -rumuudesta, minkä hän tuo esille. - -Tämä sama mies on uskaltanut ryhtyä suurtyöhön ja onnistunut -siinä! Hän on runoillut Aiskhyloksen Promotheukseen ne trilogian -kaksi osaa, jotka ovat hävinneet; ja joskaan niiden sävy ei ole -aivan sama, niin se riippuu niiden runsaammasta ja syvemmästä -sisällöstä, siltä ainakin tuntuu sen mielestä, joka ei usko antiikin -saavuttamattomuuteen. Olisihan surkuteltavaa, ellei maailma olisi -edistynyt ja kehittänyt samalla ajatuselämää ja ilmaisukeinoja. - -Péladan ei ole mikään kansalliskiihkoilija eikä kostonhimoinen; hän -on maailmankansalainen ja on tehnyt Wagnerin Ranskassa tunnetuksi, -huolimatta isänmaanystävien vastustuksesta; ja tuskin yksikään -saksalainen on tehnyt Wagneriaan niin jättiläismäiseksi kuin Péladan -omansa. - -Nykyaikaisen taiteen hyväksi hän on työskennellyt näyttelyillään, ja -hän on perustanut kaiken symbolismin. - -Mikä on miehessä vikana, koskapa hän ei ole tullut tunnetuksi -omien piiriensä ulkopuolella? -- Hän oli liian sivistynyt kaikkien -ymmärrettäväksi; hän oli kristillismielinen kuin ristiretkeläinen, -ja sai senvuoksi pakanat vastaansa, hän piteli pahoin kolmannen -tasavallan chequardeja ja panamalaisia. - -Péladanin vaikutus on arvaamattoman suuri, mutta hän ei vaikuta -suoranaisesti, vaan oppilaittensa kautta. Häneen ei viitata, -mutta hänen altaastaan lainataan; hänen personalleen ei annettu -mitään arvoa, ja syynä siihen olivat hänen poimukauluksensa kuten -Kirkegaardilla hänen vihreä sateenvarjonsa; mutta hän elää kuin -huutavan ääni, joka toi germaanisen sivistyksen maahansa, ja aukaisi -sen suljetut portit Europalle. - - * * * * * - -Ihmishenki heräsi eristymistilastaan ja tunsi voimiensa loppuvan -katkaistuaan kosketuksensa tuonpuoleisen maailman kanssa. 90-luvun -erikoispiirteenä oli sen pyrkimys henkimaailman yhteyteen. -Sittenkuin Hæckel nimittäin oli laatinut 80-luvulla järjestelmänsä -Systema Naturæ eli Luomisen Sukutaulu, oli luonnontieteen aika -mennyttä, ei tehty yhtään uutta merkitsevää keksintöä; suurinta -hälinää herätti serumparannuskeino, mutta se huomattiin vääräksi; -sitten oli kaikkialla pelkkää pikku kähnimistä; vanhoja väitelmiä -kehitettiin hiukan ja pidettiin suurta melua, vaikka vainu oli väärä. -Luonnontiede oli todenteolla tehnyt vararikon. Ajan voimalähteen, -sähkön, liitti teollisuuden palvelukseen oppimaton Edison, joka -valmisti valon ja teki fonograafin; puhelimen keksi Bell 60-luvulla; -joten vallassa oleva darwinilaisuus ei ole milloinkaan vaikuttanut -käännettätekevästi aikansa sivistyselämään, ei edes kemiaan, -jossa Mendelejeffin perioodinen järjestelmä on kuin hautakivenä -järjestelmällisyyden kuolinkentällä. - -Silloin ihmiskunta huomasi olevansa harhatiellä ja kääntyi takaisin -löytääkseen uuden polun tienristeyksestä. Oli kerätty ilmiöitä -ja tosiasioita, mutta ei voitu selittää mitään; selittäminenhän -oli ilmiön syiden tietämistä, ja kun huomattiin, että syyt olivat -etsittävissä "tuolta puolen", niin haettiin aivan johdonmukaisesti -tuonpuoleista maailmaa. Nyt oli taas tullut mystiikan vuoro. Ja -silloin nousi Swedenborgkin satavuotisesta kuolonunestaan. Hän -palasi takaisin monella muotoa. Balzacin hahmossa, jota alettiin -jälleen lukea helppohintaisena painoksena, jossa Swedenborgin -nièce Séraphitasta löydettiin jälkiä Nietzschen yli-ihmisestä ja -Péladanin androgynistä. Parisilaiset salatieteilijät löysivät jälleen -Swedenborgin ja Böhmen tutkimalla Eliphas Leviä ja Saint Martinia; -teosoofit havaitsivat hänet Blawatskyn Salaisesta opista. Mutta -voimakkaimman avun mystillisyydelle antoi Berthelot julkaisemalla -alkemian historian. Tämä positivisti, joka oli tutkinut hiilivetyjen -synteesiä, teki tässä mystillisyydelle palveluksen, jota ei ollut -aavistanutkaan. Jos nimittäin muutamin sanoin tahtoo lausua alkemian -ja kemian eron, niin saattaa sanoa, että alkemia uskoi alkuaineiden -voivan muuttua toisiksi alkuaineiksi (transmutatsiooni), mutta -uudempi kemia ei tehnyt sitä. Nyt oli Berthelot työn edistyessä -alkanut osoittaa yhä suurempaa myötätuntoa alkemisteja kohtaan, mikä -vahvisti heikkouskoisten rohkeutta jatkuvaan tutkimukseen. Samaan -aikaan oli Crookes "Alkuaineiden synnyssä" lausunut mielipiteenään -sen, että "alkuaineet" olivat syntyneet ja kehittyneet toisistaan. -Lockyer oli Ranskan Institutille esittänyt epäilynsä siitä, että -fosfori oli koottu aine, koska sillä oli kaksi spektriä. Tämähän -kaikki oli sopusoinnussa vallalla olevan monismin eli kaikkeuden -ykseyden kanssa ja olisi aikalaisten pitänyt johdonmukaisesti olla -samaa mieltä, mutta epäjohdonmukaisesti kyllä pysyttiin mielipiteessä -alkuaineiden erikoisesta muuttumattomasta luonteesta, millä vasten -tahtoa pönkitettiin tuota hyljättyä oppia erikoisista luomistoimista. - -Berzelius oli kuitenkin vielä 1835 tehnyt seuraavan tärkeän -kysymyksen: "Ovatko metallit alkuaineita?" ja vastatessaan tähän hän -oli lausunut seuraavat tärkeät sanat: "Aine, jonka olen asettanut -metallien joukkoon, on ammonium, joka on kokoonpantu typestä ja -vedystä; ja sen metallisoiminen sähkön avulla johtaa ajattelemaan -yhdistettyä metallia. Muiden metallien yksiaineisuuden tekee -epäilyttäväksi se, että ne elimellisessä luonnossa näyttävät syntyvän -aineista, joissa ei ole jälkeäkään näistä metalleista." - -No niin, kun metallit eivät kerran olleet yksiaineisia, niin ne -saattoivat muuttua toisiksi metalleiksi, ja luonnollisena seurauksena -tästä oli ehdottomasti: kultaa voidaan valmistaa! - -Ja seuraava johtopäätös oli: On aina "valmistettu" kultaa -rikkikiisusta, kun on luultu lioitettavan sitä. Mikä seikka selittää -sen Gahnin havainnon, että melkein kaikki rikkikiisu sisältää kultaa. - -Kuitenkin, ihmisen aivojen hitaus on niin suuri, vallankin -harjaantuneiden, että kun ne ovat tehneet ensimmäisen korollaarin, -niin ne eivät jaksa tehdä toista. - -Senvuoksi muuttui hämmästys tuhmaksi nauruksi, joka sittemmin -kävi pahanilkiseksi ja päättyi irvistykseen. Kun viimein meidän -vuosisadallamme Ramsay (ja Kelvin) todisti, että radium voi muuttua -heliumiksi, niin vanhat rutinistit saivat kouristuksia huomatessaan, -että olivat joutuneet harhaan ja että oli liian myöhäistä kääntyä -takaisin. - -Siinä tarina kullantekotaidosta 90-luvulla, joka oli niin -yksinkertainen, yksinkertaisempi kuin Kolumbuksen muna. - -Palatkaamme kuitenkin Swedenborgiin. Satapäisenä hän nousi -haudasta: Pulkovan astronoomit tervehtivät häntä astronoomina, -Kantin ja Laplace'n edeltäjänä; eläintieteilijät keksivät hänet, -ja huomasivat että Buffon oli Eläinkuntansa johdantoon anastanut -hänen kosmogoniansa; etenkin kemistit ja vuorityön harjoittajat -ylistivät häntä; ja vihdoin tuli joukoittain fysioloogeja ja -anatomian tutkijoita tuomaan suitsutusta ja mirhamia tuolle -uudestasyntyneelle. Mutta suurimman tunnustuksen sai Swedenborg -eräältä kirjallisuushistorioitsijalta, Max Morrisilta, joka -pitemmässä tutkielmassa esittää nykyajan ylevät epäjumalat, itse -Goethenkin Swedenborgin oppilaina. "Swedenborg im Faust" on -kirjoituksen nimi (Euphorionissa 1899. 6 vihko), jossa nojautumalla -Areana Coelestiaan todistetaan, että Swedenborg on välittänyt Kantin -ja Fräulein von Klettenbergin kautta (jo 1771) Faustin kosketukset -henkimaailman kanssa. - -Mitä sanoivat Goethe-ystävät siitä? Eivät mitään, sillä kun vastausta -ei ole, niin ei virketa tavallisesti mitään! - - * * * * * - -Siinä vuosisadan vaihteen tärkeimmät henkiset virtaukset, jotka -loppuvuosina kuitenkin puhkesivat muutamiksi suuriksi säkeniksi, -jotka olivat sytykkeenä ja valaisivat uutta vuosisataa, josta -kenties on tuleva kaikkein suurin, vaikkakin 1800-luku oli suurin -- -1400-luvun jälkeen. - - - - -YHDEKSÄS LUKU - -Ester - - -Ester Borg, toimittajan ja Brita rouvan tytär, ei ollut kaunis -tyttö. Sen hän tiesi itse, ja siksi kypsyi hänessä jo varhain päätös -tulla joksikin, sensijaan, että olisi jäänyt miestä odottamaan. -Hän tuli ylioppilaaksi seitsentoistavuotiaana ja matkusti Upsalaan -lukeakseen lääkäriksi, ei erikoista kutsumusta tuntien, vaan jotakin -toimittaakseen. - -Hän pääsi nimensä avulla piireihin, joissa nykyajan kysymykset -olivat käsitellyt loppuun ja joissa vallitsi uusi elämänkatsomus, -tietoisuus tulevaisuudesta. Ei epäilty eikä emmitty enää, kaikki oli -päivänselvää. - -Miestoverit kohtelivat häntä kuin toveria, mutta kuin miespuolista, -jota ei tarvinnut kursailla. Aluksi se tavallaan miellytti häntä, ja -hän tunsi olevansa kohotettu sukupuoltaan ylemmäksi; mutta heti kun -seuraan saapui kaunis naistoveri, niin muuttui käytös. Kun tätäkin -kohdeltiin toverina, tapahtui se toisella tavalla. Kaunottarelle -oltiin kohteliaita kuin korkeammalle olennolle ikään, häntä -kohdeltiin sanalla sanoen naisena. Raaka leikinlasku lakkasi, herrat -kävivät säädyllisiksi, levisi lämpöä, ja vienon runollinen mieliala -hiipi seuraan, jossa Ester tunsi itsensä vieraaksi, sillä eihän häntä -voinut hurmata naisellinen kauneus eikä hän saattanut toveriensa -lailla tuntea ihastusta omaa sukupuoltaan kohtaan. - -Silloin hän huomasi asemansa kierouden; ja tuo tasa-arvoisuus -miesten kanssa ikäänkuin solvasi, loukkasi häntä, vallankin kun -häntä laiminlyötiin. Senvuoksi hän hoiti huolimattomasti ulkoasuaan, -tukautti kokonaan naisellisuutensa, kävi kapakoissa, heitti keilaa -ja tappeli eräänä iltana sällien kanssa. Pyöräillessään hän käytti -urheilunuttua ja polvihousuja, ja tämä puku muuttui vähitellen -miehenvaatteiden kaltaiseksi. - -Toverit unhoittivat myöskin vähitellen, että hän oli nainen, eivät -sanoneet alussa häntä milloinkaan Esteriksi, vaan Borgiksi, mutta -illalla häntä nimitettiin Pelleksi, ja oli hänen yllään silloin -kaulakapalla varustettu kauhtana ja päässä ylioppilaslakki, niin että -kukaan ei voinut pitää häntä muuna kuin miehenä. - -Eräänä iltana, kun oli otettu jättiläishutikka Rullanissa, ehdoitti -eräs medisiinari, että he menisivät tyttöjen tykö ja Pelle tulisi -mukaan; sitä pidettiin vallan luonnollisena. Tapahtumanahan sillä oli -uutuutensa, vaikkakin lääketieteen ylioppilas Ester Borg oli kaikesta -perillä. - -Tytöt kyllä katsoivat hiukan kummastellen tuota poikaa, mutta heillä -oli muuta ajateltavaa, ja sinnehän mentiin pääasiallisesti juomaan ja -juttelemaan. Vieraiden joukossa oli myöskin muuan nuori kreivi, joka -tiesi kuka Ester oli, mutta oudoksui kuitenkin sitä, että perhetyttö -oli tällaisessa paikassa. - -Sali tyhjeni hetkeksi, niin että kreivi ja tuo valheellinen nuori -herra jäivät kahden kesken. - -Huoneessa oli oma mielialansa; se oli matalakattoinen, mikä esti -pimenemisen pään yläpuolella; seinät olivat jaetut veistettyjen -reunakoristeitten kehystämiin aloihin, joihin oli maalattu maisemia -paimenineen ja paimenettarineen, jotka kaitsivat lampaita ja -söivät kirsikoita, viattomasti, lapsellisesti. Ikkunaverhot olivat -isokukkaista taftisilkkiä, ja niiden lomitse näkyi linna kuutamossa. -Kreivi oli istuutunut vanhan pianon ääreen ja näppäili koskettimia, -ikäänkuin olisi varronnut, että Ester olisi keskeyttänyt hänet jotain -virkkamalla. Mutta kun tämä vaikeni itsepintaisesti, alkoi kreivi -soittaa Chopinin toista g-duuri nocturnea. - -Ester ei tuntenut kappaletta, senvuoksi häntä hämmästytti nuo ihanat -sävelet, jotka tuntuivat hänestä juuri nyt syntyneiltä. Sointujen -vaihtelua duurissa, jotka kaikuvat kuin mollisävelet, syvintä -tuskaa, joka on oma lohtunsa; uneton yö, jonka lievityksenä on se, -että synkät unet eivät häiritse, olkoonpa sitten valvonta kuinka -kiduttava tahansa. Paikka muutti muotoaan, ympäristö sai kullan -kajastuksen, ja nuoren tytön valtasi kaihomielisyys, joka oli outoa -hänen välinpitämättömälle luonteelleen. Hän oli tullut tänne kuin -anatomiasaliin, jossa oli inhoittava, mutta missä mielenkiinto -aateloi iljettävän. Äkkiä hänelle aukenee toinen puhtauden ja -kauneuden maailma; valoisa pilvi eristi nuo kaksi epäsiististä -ympäristöstä, verhosi suojellen heidät ja sai heidät unohtamaan -olinpaikan. - -Kun kreivi oli lopettanut soiton, täytyi hänen puhua, koska tyttö ei -virkkanut mitään: - --- Tiedättekö, mitä soitin? - --- En, en tunne kappaletta. - --- Se oli Chopin'ia! Ja minusta tuntuu kuin hän olisi runoillut tämän -nocturnen yöllä, tällaisessa paikassa, missä käy kaihomieliseksi -etsiessään iloa, jota ei ole; missä tuntee olemassaolon koko -viheliäisyyden nähdessään epätäydellisimmän kaikesta epätäydellisestä. - --- Uskotteko, että Chopin todellakin kävi tällaisissa paikoissa? -kysyi tyttö, joka ei ollut vielä päässyt oikein mukaan. - -Kreivi hymyili surullisesti: - --- Kävi tietenkin; olisiko se niin ihmeellistä? Te ja minäkin olemme -täällä. - -Tuo te ja minä kohotti heidät yläpuolelle, ja yhdisti heidät. - --- Se on totta, vastasi Ester naivimmin kuin tahtoi, hän kun siten -hyväksyi kohteliaisuuden. - -Kreivi hymyili sille naiselliselle piirteelle, mikä ilmeni siinä, -että Ester ei halveksinut lausuttua kohteliaisuutta, ja sillä -hetkellä tyttö tunsi, että häntä puhutteli toisessa maailmassa -liikkuva olento, ja hän etsi kosketusta tuon paremman kanssa. - --- Mitä te oikeastaan teette täällä? Miksi olette täällä? kysyi hän -melkein vasten tahtoaan soimaavasti. - --- Niin, neitiseni, ei ole helppo sanoa sitä. Seuraan mukana; annan -epäilyksen varjon langeta ylleni, että olen muiden kaltainen, -välttääkseni joutumasta muiden väärien epäluulojen alaiseksi. -Näissä paikoissa ja niiden asukkaissa on sitäpaitsi vetovoimaa. He -elävät kuin luonnontilassa, jonka me olemme jättäneet taaksemme, -ja senvuoksi heidän käytöksensä tuntuu minusta naivilta kuin -maalaistytön. En näe milloinkaan mitään julkeaa, en katumusvaivaa, -joka osoittaisi tietoisuutta väärästä; en ymmärrä sitä, mutta en -voi tuomitakaan, en hyväksy sitä myöskään. Joulunaikaan, itse -jouluiltana, kuljin sairashuoneen tyttöosaston ohi. Talohan on sen -näköinen kuin se potisi kaikkia kipuja ja rappaus on irtautunut -paikkapaikoin kuin haavarupi. No niin, kuljin joulumietteissä -siitä ohi, ja läpi pohjakerroksen rautaristikko-ikkunain tunkeutui -laulu kadulle; tunsin hetken aikaa suunnatonta tuskaa, kun asetuin -noiden onnettomien asemaan -- ajatelkaa! jouluilta noiden seinien -sisäpuolella! -- Mutta mitä tapahtui? Laulu kaikui voimakkaammin -korviini, ja minä kuulin: Ylioppilaan riemusta laulamme vain... - -Ester keskeytti ja jatkoi: - --- Tein juuri kierrokseni siellä sinä iltana, ja näin heidän -tanssivan joulukuusen ympärillä, jossa riippui ristiinnaulitun -kuva, jonka he olivat saaneet Elisabet-yhdistyksen sisarilta. -He iloitsivat yhtä teeskentelemättömästi ristiinnaulitusta kuin -piparikakku-ukoista. He sanoivat ristiinnaulittua Vapahtajaksi, -eikä Kristukseksi, ja Jeesus nimeä he eivät lausu milloinkaan. He -uskovat Vapahtajaan ja puhuvat hänestä kuin pikku lapset; jos he -kuulevat vapaa-ajattelijan pilkkaavan, niin heitä pöyristyttää ja he -ilmaisevat kauhunsa. Voitteko selittää näitä ihmisiä? - --- En! Sitä en voi! vastasi kreivi; ja senvuoksi kohtelen heitä aina -epämääräisellä kunnioituksella kuin kanssaihmisiä ikään. Oletteko -muutoin huomanneet, että ette näe heidän seinillään milloinkaan rivoa -kuvaa, tuskin kuulette heidän koskaan sanovan törkeätä sanaa... - --- Niin, minähän en saa lääkärinä ja (tässä Ester pysähtyi, mutta -laski kuitenkin sanan huuliltaan) naisena kuulla sitä... - --- En minäkään, vastasi kreivi... Silloin Ester hymyili: - --- Riippuu kai siitä, kenelle he puhuvat. Kreivi punehtui kuin mies, -jolle nainen lausuu kohteliaisuuden, ja peittääkseen hämmästyksensä -hän jatkoi hyvin innokkaasti: - --- Mutta ominaisinta näille tytöille on heidän halunsa nauraa; pitää -olla hauskaa, kaiken pitää olla hauskaa, ei senvuoksi, että he -tahtoisivat unhoittaa ja tukauttaa omantunnon äänen, kuten me ennen -luulimme; heitähän sanotaan ilotytöiksi, ja se on oikea nimitys. Mikä -luonnollinen valikoima ihmisiä tämä sitten on? Mitä teidän tieteenne -sanoo siitä? - --- Se ei voi sanoa mitään, sillä se ei tiedä mitään. Mahdollisesti -he ovat villien läheisiä jälkeläisiä, heillä kun on toisenlainen -omatunto kuin -- meillä, sillä on melkein mahdoton herättää heissä -häpeäntunnetta; he eivät tahdo kuulla puhuttavan siitä, eivät ymmärrä -sitä, eivät välitä siitä, ja vakavia miehiä he pelkäävät pahimmin. - --- Sen kyllä tiedän, vastasi kreivi; minua he vihaavat senvuoksi, -että olen ikävä, enkä minä ole kuitenkaan milloinkaan koettanut puhua -järkeä heille; mutta minä en osaa nauraa... - --- Ettekö? Mutta se on niin terveellistä! - --- Jos kerran näen jotain hymyiltävää, niin olen hymyilevä; se -on inhimillistä; mutta nauru on aina ilkeätä, ja sen synnyttää -hullunkurinen, nurinkurinen, paha; senvuoksi se muuttuu tavallisesti -kyyneliksi ja sitä seuraa usein tyhjyydentunne, joka päättyy -todelliseen itkuun, aiheettomaan itkuun. - -Nyt vasta Ester huomasi, että nuoren kreivin yllä oli hännystakki. -Tämä näki sen ja jatkoi: - --- Katselette hännystakkiani! Olin illallisella professori X:n luona. - --- No? - --- Se on hirvittävää, mutta kenties hyödyllistä. Nuoret -harjoittelevat vaikenemaan ja vanhat salaamaan ajatuksiaan; -kaikki kulkevat kuin päitsissä, jotta eivät purisi toistaan; ja -tänä iltana oli seura sellainen, että kukaan ei uskaltanut lausua -järjensanaakaan; kaikki olivat ääneti. Sitä sanotaan ajatusten -vaihtamiseksi. Tiedättekö, sellaisten naamiaisten jälkeen kaipaa -tänne. Muutoin kiirehtivät kaikki illallisvieraat tavallisesti -kahvilaan, saadakseen sanoa siellä sen, mitä kutsuissa ei sanottu. - --- Onko mielestänne hauskaa elää? kysyi Ester aivan äkkiä. - --- Elää? Onko tämä elämää? kysymyksessähän on vain kuolettaminen, -kaikkien terveiden, voimakkaiden vaistojen kuolettaminen, joiden -tulisi säilyttää elämää; ja ellei niitä kuoleta kieltäymyksen kautta, -niin kuolee sairaalassa, tai kuolee sitten myöhemmin kylmänvihoihin -pyhässä avioliitossa. Tuo 80-luvun elämänilo oli hirvittävää -lörpötystä; profeetat vaipuivat suruun, ja kaikki palasi jälleen -vanhalle ladulleen. Tiedättekö, minulla on ystävä, joka makaa -sairaalassa ja tekee hiljalleen ja varovaisesti kuolemaa. - --- Tunnen hänet; tarkoitatte runoilijaa? - --- Aivan oikein, lähdemmekö sinne, kuutamossa? Hän ottaa asian sangen -levollisesti. - --- Kernaasti! vastasi Ester, ja he lähtivät liikkeelle. - -Oli kirkas syysyön kuutamo ja ilma oli lauhkea; he kulkivat hiljaisia -pikku katuja, suuria vihreitä katuja ja saapuivat sairaalan puistoon. -Mahtavien puiden siimekseen oli pystytetty telttoja sairaille, -jotka nukkuivat tai valvoivat niissä, mikä mitenkin. Mutta erään -vaahteran alla istui alilääkäri ja joi whiskyä kandidaatin kanssa. -Ester ja kreivi, jotka tunsivat molemmat, astuivat esille ja kysyivät -runoilijaa. - --- Hän makaa tässä vieressä ja on valveillaan, vastasi alilääkäri, -mutta hänellä ei kai ole enää pitkiä aikoja, koskapa on lähettänyt -noutamaan professori X:ää. - --- Mitä? Teoloogia? kysyi Ester ihmeissään. - --- Niin, ukko ja Akselhan seurustelivat kaikessa ystävyydessä, -otellakseen, kaikessa ystävyydessä, ja runoilija on pyytänyt meitä -todistajiksi heidän viimeiseen taisteluunsa estääkseen väärät -selonteot asiain kulusta. - --- Saammeko sitten sillä aikaa pistäytyä hänen luokseen? - --- Tehkää hyvin; hän makaa lukien Andersenin satuja. - -Ester ja kreivi astuivat lähimpään telttaan, ja siellä lepäsi Aksel -E. lukien lyhdyn valossa. - -Hän oli pieni kuihtunut olento, jolla oli musta täysiparta, -eksoottinen ulkomuoto, ranskalainen tai italialainen; hänen silmänsä -olivat suuret, loistavat, ja hän katsoi tutkivasti hetken aikaa -ennenkuin tunsi tulijat, sillä hänen näkönsä oli alkanut heikentyä -kuten kuulokin. Sitten hän hymyili, ojensi käden kummallekin ja pyysi -kuiskaavalla äänellä heitä istumaan. Hän tiesi kyllä kuolevansa, -mutta salasi sen itseltään, eikä tahtonut, että kukaan toinen sanoi -sitä. Mutta toisinaan hän kävi ylpeäksi, ja silloin hän alkoi -kehuskella pelottomuuttaan. - --- Niin pojat, kuiskasi hän, nyt minä sammun; silmä kadottaa valonsa, -korva kuulonsa ja ääni sointunsa. - -Nyt hän yski, kammottavasti, sillä hänellä oli pitkälle kehittynyt -keuhkotauti. - --- Mutta nähkääs, vielä ei ole mitään hätää, sillä valtimo laskee -38 asteeseen öisin, ja yöt ovat pahimmat. Olisi joka tapauksessa -vahinko, jos minusta nyt aika jättäisi, kun nyt olen puhdistettu -tupakasta, viinasta ja jos jostakin. Tunnen itseni kuin sisällisesti -pestyksi. Niin, on innoittavaa elää. -- Kuulkaahan, tuo Efraim -on kumma mies. Hän kirjoitti minulle kirjeen Norrbottenista ja -aloitti näin: Jos eläissäsi saat vielä tämän kirjeen. -- Ei niin -pidä kirjoittaa sairaalle ihmiselle. Niin, elämä! Tiedättekö, -mikä on viheliäisintä, mitä olen elänyt?? Istukaa, niin saatte -kuulla!... Ester muistaa tuon punatukkaisen tytön, jonka kanssa minun -muutoin piti mennä naimisiin! Niin, me matkustimme Pietariin, ja -ensimmäistä onnenaikaa seurasi ikävystyminen. Tiedättekö, millainen -ikävä kahdenkesken on? Yksin se voi olla vaikeaa; se on kuitenkin -kohottavaa; mutta kahdenkesken se on kammottavaa, se on kuolemaa; -on sidottu toisiinsa, mutta vihaa toisiaan niin rajattomasti -senvuoksi, että sitoo toinen toistaan. No niin, hän oli hankkinut -salaa papereita, jotka sitoisivat minutkin vihkimisellä. Kun huomasin -millainen hän oli, niin sanoin köyhyyteni estävän avioliiton -solmimista, mutta silloin hän vastasi: minulla on rahaa. Meillä oli -yhteinen huone vaatimattomassa hotellissa. Mutta eräänä päivänä -- -hän oli poissa puoli päivää -- hän vei minut ravintolaan, Pietarin -hienoimpaan. Siellä hän esitti minut eräälle ystävälleen, joka -tarjosi meille sadan frangin päivälliset. Minun ei tarvinnut muuta -kuin pitää silmät auki ymmärtääkseni, ja kun he sampanjaa juotaessa -vaihtoivat katseen, tein minä päätöksen. No niin; tullessamme yöllä -kotia olin nukahtavinani. Kun tiesin, että hän oli vaipunut uneen, -nousin vuoteeltani, otin hänen kukkaronsa, sillä omat rahani olivat -lopussa; otin vaatteeni ja kenkäni, hiivin eteiseen; ja pukeuduin -jääkylmässä talvi-ilmassa -- kivieteisessä. Sitten juoksin asemalle. -Mutta seuraava juna lähti vasta kuuden tunnin kuluttua. Pojat! -Kuljeksin kuusi tuntia asemalla! Ja pelkäsin joutuvani kiinni -varkaana! -- Mutta minun onnistui paeta! -- -- -- Varas! Mitä siitä -sanotte? -- Ja kuinka te olisitte menetelleet? - --- Samoin, vastasi kreivi, joko sitten lohduttaakseen kuolevaa, tai -uskoi hän todellakin voivansa tehdä niin. - --- Varas! toisti Aksel E. - --- No, oletko sitten myöhemmin soimannut itseäsi siitä? kysyi Ester. - --- En, vastasi runoilija. Ajatelkaahan! En ole soimannut itseäni, -mutta olen ollut raivoissani siitä, että olen ollut pakoitettu -joutumaan sellaiseen iljettävään asemaan. Toimin täydestä -vakaumuksesta, innostuksesta, ja sitten... mutta en tiedä, kenelle -minun tulee olla suutuksissa. Sattumalle, kohtalolle, asianhaarat -ovat minusta kuin henkilöitä, joita en voi määritellä, mutta jotka -mielestäni ovat eläviä olentoja. - --- Miksi olet lähettänyt noutamaan professoria? keskeytti nyt Ester, -joka piti enemmän todellisuudesta. - --- Professoria? Vai niin; olin vallan unohtanut! Olin näet yksin ja -tahdoin otella hänen kanssaan. - --- Etkö tahdo morfiinia ja nukkua sensijaan? - --- Ei morfiini minuun pysty; ei, minä tahdon valvoa ja puhua; tahdon -kuulla ääneni niin kauan kuin se vielä kuuluu! - -Nyt ilmestyi teltan ovelle valkea ukonpää, joka ei ollut lainkaan -tavallinen. Se ei ollut Paavalin pää, eikä Pietarinkaan, mutta hiukan -kumpaakin. Edestä loisti hyväntahtoisuus, kohtaloon alistuminen, -kristillinen nöyryys; mutta profiilista näkyi druidi, Odinin pappi, -joka etsi piikiviveistä kaivertaakseen sydämen vankien povesta. -Mieleen juontuivat Upsalan hautakummut, Odinin lehdon puunoksat, -joissa teurastettujen tuli riippua leppymättömän sovittajan uhreina. - -Mutta Aksel E., joka näki lyhdynvalon heittävän vanhuksen -jättiläismäisen varjokuvan teltan kankaalle, piti hänen kuviotaan -kuin pilvipeikkona, jonka näkee ukkosilman jälkeen. Siinä oli hiukan -Zeusin tai Mooseksen näköä, ja se vaikutti häneen valtavasti vasten -hänen tahtoaan, kuten kaikkiin, jotka joutuivat tämän nuorison -rippi-isän läheisyyteen. - --- No, rakas Aksel, aloitti vanhus, kuinka voit nyt? - --- Huonoapa se vain on, setä, vastasi Aksel E., joka katui jo, että -oli heikkoudessaan haastanut taisteluun tämän rotevan soturin. - --- Kuinkas sitten on sielusi laita? - --- Niin, nähkääpäs setä, sitähän olen juuri tässä maatessani -ajatellut yhdeksänkymmentä päivää, mutta en ole päässyt selville. - --- Etkö ole? Etkö ole? Eikö synnintunto ole herännyt sinussa? - --- Ei ole. Tiedän kyllä, että olen syntinen, koskapa olemme synnissä -siinneet ja syntyneet; ja koska me kaikki olemme syntisiä, niin en -minä ole mikään poikkeus, jonka pitää tunnustaa syntinsä toiselle -syntiselle, jonka tulisi yhtä suurella syyllä tunnustaa vikansa -minulle, me kun olemme sisarukset... - --- Olet vielä kaukana, poikaseni... - --- Odottakaa hetkinen, niin sanon kaikki seikat syitä myöten, ja -ystäväni tässä ovat todistajiani. -- -- -- - -Sitten hän yski, ja hänen kuiskaava äänensä sai jälleen sointunsa -hänen noustessaan istuvaan asentoon. - --- Olin kaksitoistavuotias, kun mieskuntoisuuteni näyttäytyi. Aivan -ymmärtämättömänä, noin vain leikillä, minut viekoitteli muuan -vanhempi toveri, jota sittemmin kirosin nuoruuteni viettelijänä -tavatessani hänet jälleen paljon myöhemmin, jolloin hän mainitsi -_oman_ viettelijänsä nimen. No niin, muuan kirja säikytti minut, -ja oli saattaa minut hourujenhuoneeseen iankaikkisen rangaistuksen -pelosta. Minusta tuli herännyt, ja luulin saavuttavani rauhan; -mutta sitä mielentilaa, jonka uskonto synnytti, tahtoisin sanoa -kadotukseksi; kaikki musteni ympärilläni, maailma ja ihmiset, ja -pahinta oli askeesi ja kidutus. -- Makasin paljaalla sängynpohjalla, -jonka tukihihnat viilsivät ruumistani, ja minua palelsi pelkän -lakanan alla; rukoilin iltarukoukseni uunin edustalla olevilla -kivillä; kidutin itseäni nälässä; nöyrryin ihmisten edessä, niin että -vetäydyin katuojaan, väistyin jokaisen tieltä, koska pidin itseäni -kaikkein huonoimpana ja arvottomana kävelemään katukäytävällä. Kun -sitten olin voittanut itseni, niin ahdistivat unet minua öisin; ja -tuo uusi selittämätön säikytti minua niin, etten uskaltanut nukkua; -pyhä uni oli muuttunut minulle kiroukseksi; mutta sieluni oli -puhdas, sillä minä runoilin vain kauniista asioista, sen tiedätte -kaikki, jotka olette lukeneet nuoruuteni runoja. Kun sitten näin, -että hyvä tahto, kaikki ponnistukset olivat turhia, ja luulin, että -elämäni kuluisi tyhjiin, kun huomasin, että Jumala pilkaten vastasi -rukouksiini, silloin luulin olevani helvetissä, ja että Jumala oli -hyljännyt minut. Silloin luin sattumalta Stagneliusta, ja sain -häneltä jonkinlaisen selityksen tähän kurjuuteen. Sielu oli kytketty -ruumiin kahleisiin, ja saattoi pysyä vapaana vain heittämällä -silloin tällöin lihapalan uhriksi eläimelle. Minä tein niin -- -- -- -ja joka kerran niin tehtyäni on sieluni lähtenyt ankkurista, ja -minä olen lentänyt yli rämeikköjen. Mutta heti kun vaivuin jälleen -itsekidutukseen, askartelivat ajatukseni vain aistillisissa asioissa, -kuten nälkäinen aina ajattelee ruokaa. Sitten kohtasi minua tämä -sairaus! -- Kysytään sitten, miksi kaikki eivät saa sitä; ja miksi ne -eivät sorru ensin, jotka harjoittavat haureutta urheiluna, jota minä -en ole tehnyt. Vastatkaa siihen! Lääkärit väittävät, että muutamat -henkilöt ovat vastaanottamattomia, siksi että heidän vanhempansa ovat -olleet myrkytettyjä... - -Nyt nousi Druidivanhus suutuksissaan ja nakkasi niskojaan: - --- Oletko kutsunut minut luoksesi istumaan ja kuulemaan tuollaista -sikamaisuutta? - --- Juuri niin, ukkoseni, sinun täytyy kuunnella minua, huusi -pienoinen mies vuoteellaan; ja tarttui tuohon valkeaan partaan -ikäänkuin olisi tahtonut temmata irti tekoparran. Sinun täytyy -kuunnella minua, sinun täytyy tietää, ennenkuin tuomitset. Tiedä, -että tunteeni olivat joutua harhateille, kun pidättäymisellä koetin -vapautua tuosta helvetinpoltteesta; tiedä, että isäni kotilääkäri -määräsi minut naisten pariin, ja että tämä tapahtui isäni tieten ja -tahtoen. - --- Sen sinä valehtelet, vastasi ihmisuhraaja. - --- Ettäs kehtaatkin: häpeä hiukan! Sinä vanhus, joka olet maannut -aviovuoteessa rakastamasi naisen kanssa, se on onni, joka ei tule -milloinkaan nuoren miehen osaksi siksi, että hänellä ei ole leipää: -sinun pitäisi sääliä, pitäisi lohduttaa, mutta sinulla on vain kiviä -ja käärmeitä leivän ja kalan asemesta. - -Ukko tarttui yöpöydällä olevaan kirjaan, ja nähdessään Andersenin -sadut, asetti hän sen jälleen paikoilleen kasvoillaan pettymyksestä -aiheutunut anteeksiannon ilme. - --- Niin, tirsku vain saduille, mutta lue se, jossa kerrotaan papin -pahoista unista sen jälkeen kuin tämä oli saarnannut iankaikkisesta -rangaistuksesta. Tunnetko sitä? - --- Täällä on minun osani suoritettu loppuun, harhautui Druidi -sanomaan. - --- Sinäpä sen sanoit; osasi! jatkoi kuoleva. Muista maailmalliset -pyyteet omissa povissanne, sinä, joka olet niistä saarnannut -nuorisolle, ajattele koko tuota "sisäisen mielen vapautumista -maailman lumouksesta", kun maailma ensi kerran on lumoava sinut, -hovisaarnaaja! "Voi sitä, ken tässä taistelussa sortuu ja heittää -aseensa", Principiis obsta! Sinä tunnet nuorison viettelykset, -vanhus, mutta sinä et tunne vanhuuden viettelyksiä, silloinkuin -maailmallinen kunnia ja kunnianosoitukset houkuttelevat sinut -luopumukseen, sinun hetkesi tulee, jolloin olet kolmasti kieltävä -vapahtajasi, Pietari, jolloin tulet viekoitelluksi ylistämään -antikristusta, joka hiipivine oppeineen puolusti syntiä, jolloin -Jumala on lyövä sinut sokeudella, niin että kilvoitellen pyrit sen -valtaistuimelle, joka on pistänyt vapahtajaamme kantapäähän! Ole -varuillasi! se hetki on koittava, ja ajattele silloin minua, jota ei -enää ole... - -Tässä sammui sairaan ääni ja hän painui jälleen pielukselle ja vaipui -unenhorrokseen. - -Hovisaarnaaja, sillä siksi hänen hahmonsa oli nyt muuttunut, ja -monta hänellä niitä olikin, oli nyt käynyt korkeaksi ajatellessaan -arvokkuuttaan, joka oli säilytettävä opiskelevan nuorison nähden, -joka oli kuullut hänen saamansa läksytyksen; ja ikäänkuin -jättäen lopun asianomaisen lääkärin huomaan, kohotti hän kätensä -jäähyväisiksi ja virkkoi tyhjänpäiväisen sanan: - --- Tohtori pitää huolen, että hän saa nukkua. - -Sitten pilvipeikko alkoi kasvaa teltan katossa ja kävi peljättävän -suureksi, jolla oli jättiläismäinen pää, alkuajan ihmisen, joka -kivitti kirkkoja, ei suvainnut kellonsoittoa ja kauhistui kristityn -veren hajua. Sitten jäljellä oleva osa kutistui ja ryömi ulos teltan -aukosta. - -Tasangolta tuleva yötuuli ravisteli suuria vaahteroita, jotka -humisivat ja solisivat kuin pikkukivien yli juokseva puro; -telttakangas aaltoili pienissä kareissa ja lyhdyn neljä -nurkkapylvästä heitti häkin muotoisen varjon, missä näkyi sairaan -valkeat kasvot, joissa kuvastui ihmisen suunnaton tuska, joka kärsii -mielestään syyttömästi. - --- Hän nukkuu ilman morfiinia, sanoi alilääkäri valtimoa koeteltuaan. - -Nuo kolme nuorta ihmistä astuivat ulos, ja istuutuivat whiskypöydän -ääreen vaahteran alle. Kuu oli painunut alemmaksi ja paistoi valkeana -teltan kankaalle; leiri, haavoittuneille ja kuolleille rakennettu. - --- Niin, pojat, alkoi alilääkäri, pääsettekö selville siitä -professorista? Minä teosoofina ja martinistina olisin taipuvainen -otaksumaan, että jokin vieras sielu on aikaisin oksastanut -itsensä tähän metsärunkoon, ja elää yhä loisena hänessä. Tämä -suurinkvisiittori ei ole oikeastaan se, miltä hän näyttää; jos -saisin ajaa hänen partansa ja leikata hänen tukkansa, niin näkisitte -luultavasti tyypin Lombroson albumista: tarkoitan, että hän on paha -ihminen, joka tuntee pahuutensa, ja on siksi saanut sen tutkaimen -lihaansa, jota sanotaan uskonnoksi; tai on hän itse pannut kapulan -suuhunsa, jotta ei purisi. Oletteko huomanneet, että hyvät ihmiset -eivät ole milloinkaan heränneitä? ja että heränneet tuntuvat aina -ilkeiltä meistä tavallisista syntisistä? Olin nuorena herännyt, ja -otin vastaan uskonnon kuin vihaisten koirien piikkikaulaimen. Ilman -nuoruuteni ankaraa uskonnollisuutta olisi minusta tullut ihmispeto, -sillä en ollut luonnostani hyvä. Herännäisyys on mielentila, joka -tulee tai on tulematta; on siis järjetöntä vihata tai soimata ihmistä -hänen mielenlaatunsa vuoksi; herännäisyys on katumustila, pyrkimys -kohoamaan kasvatuksen kautta yli-ihmiseksi; epäonnistuu usein, ja -senvuoksi heränneet näyttävät teeskentelijöiltä, vaikkakaan eivät -ole; uskonnollinen ihminen on aina hiukan muita huonompi, siksi -että hän tarvitsee ruoskaa, ja hiukan muita parempi, siksi että hän -käyttää ruoskaa. Ajatelkaahan _uskonnotonta_ Oftedalia? Hän olisi -ollut todennäköisesti Caligula; nyt tuli hänestä vain pienoinen -Ludvig XV:s; onhan aina jotakin voitettu. Mitä sitten Akselin -tunnustukseen tulee, niin tiedän sen todeksi, ja oli tuskallista -kuulla vanhuksen tekevän hänet valehtelijaksi, mutta varmaankaan -hän ei paremmin ymmärtänyt, sillä ei kai hän ole milloinkaan elämää -elänyt. Ja nähkääpäs, se on suuri kysymys, onko elämä läpeensä -elettävä vai kierrettävä ulkopuolelta koko moska. En tiedä; muutamat -sukeltavat kerran ja uivat edelleen; muutamat jäävät pohjaan. Se -tuntuu olevan määrätty jokaiselle ennakolta, ja näyttää siltä, että -Akselin gnostilaisuus, jonka hän oli saanut Stagneliukselta, oli -herättänyt hänessä tarpeen tuhota aineellisen pohjan, jotta henkinen -olisi päässyt vapauteensa. Jos uskonto yleispiirteissään katsottuna -on liittymistä maata ylempään, niin oli Aksel uskonnollinen, sillä -hän oli aina lennossa, etsi aina ilmiön syitä, piti elämää jonakin -väliaikaisena muotona, ohimenevänä, tilapäisenä vierailunäytäntönä, -kärsi olemassaolosta, ja kaipasi kotia. Hän ei ollut mikään paha -ihminen, pikemmin päinvastoin... - -Tässä Ester, joka oli tullut liikutetuksi, keskeytti puhujan: - --- Miksi sanot hän _oli_? - -Lääkäri näytti tahtovan peruuttaa sanansa, mutta se oli liian -myöhäistä: - --- Sanon _oli_ senvuoksi, että häntä ei _ole_ enää. -- Tiesin sen -hetki sitten. - --- Onko hän kuollut? - --- On! - -Syntyi äänettömyys, ja noiden kolmen kasvot kalpenivat. Yksikään -ei tahtonut sanoa mitään jokapäiväistä katsoessaan silmästä silmään -tuota suurta arvoitusta. Mutta he nousivat ja menivät telttaan -lausumaan jäähyväisiä. - -Aamu oli valjennut ja lyhty sammunut. - -Heikko ruusunhohde punasi telttakangasta ulkoa, ja kuollut lepäsi -pää taaksepäin vaipuneena, suu avoinna kuin haltioitumistilassa, ja -silmät luotuina ylös; kasvot säteilivät kuin hurmauksessa ikäänkuin -hän olisi nähnyt jotakin suunnattoman kaunista, unelmiensa maan -kenties. - - * * * * * - -Pitkän talven jälkeen Upsalassa tuli jälleen kevät, ja Ester saapui -kotia vanhempiensa luo. Storö oli muodostunut kylpypaikaksi ja oli -sinne rakennettu seurahuone; sinne saapui kansaa kaikenlaista, -purjehtijoita, kesävieraita. Ja Esterin täytyi pukeutua hienon -naisen tavoin, mikä tuntui hänestä sangen eriskummalliselta; etenkin -valkeissa pukimissa tuntui ikäänkuin olisi kulkenut makuuvaatteissa, -ne muistuttivat niin lakanoita ja pieluksia, hän tuumiskeli. Mikään -ei sopinut hänelle, ei näyttänyt hyvältä, ja tietäessään sen, -pysytteli hän syrjässä. Mutta Brita rouva pakoitti hänet käymään -seurahuoneella, sillä hän ei saanut unohtaa olevansa nainen. Nämä -hetket olivat hänelle katkerimmat silloinkuin tanssittiin. Silloin -hän saattoi istua seinivierellä ja odottaa tuntikausia tanssiin -pyyntöä, mutta yksikään herra ei tullut: ja jos joku todellakin tuli, -niin hän näki siinä vain sääliä rumaa tyttöä kohtaan, ja se loukkasi -hänen sisintään. Silloin hän ei mennyt, vaan painui metsään, läksi -merelle, mutta lähetettiin jälleen tanssisaliin seuraavan tilaisuuden -sattuessa. Tämä hänen naisellisuutensa näytteille asettaminen, tämä -kilpailu epätasaisessa, arvottomassa taistelussa raateli häntä, ja -hän kirosi sitä julmaa huvitusta, missä luonnostansa kovaosaiset -asetettiin julkisen huomion alaisiksi. - -Oli sellainen tanssi-ilta alkukesällä. Vanhemmat kuuluivat -johtokuntaan, ja Ester oli heidän takiaan ja ajatellen myöskin -juhlan hyväntekeväistä tarkoitusta lähtenyt mukaan. Mutta hän ei -ollut mennyt sisälle, vaan istuutunut lasiseinäkuistille, josta hän -näki parien kulkevan ohitse. Enin häntä tuskastutti pettymystä ja -mielikarvautta kuvastavien kasvonilmeittensä peittäminen, ja tämä -väkivalta muutti hänen ilmeensä hurjiksi ja uhmaaviksi. - -Hänen siinä istuessaan tuli muuan upsalalainen medisiinari hiukan -iloisella tuulella eräästä purjeveneestä: - --- Kas, Pellehän se on, sanoa paukahutti tämä. Onko -Saulkin profeettojen joukossa? Et kai sinä käy tällaisissa -reproduktsioonieläinten näyttelyissä? - -Ester jäi sanattomaksi, ja toveri meni sisään pyytämättä häntä -tanssiin. Se että tämä ei pannut kysymykseenkään sitä, että hän -olisi tahtonut tanssia, loukkasi Esteriä erikoisesti, huolimatta -kohteliaisuudesta miehen kaksimielisessä lausunnossa, tämä kun piti -häntä liian hyvänä moiseen ilveilyyn. - -Hetken kuluttua näyttäytyi nuori Upsalan kreivi tanssittaen huvien -kuningatarta, seudun kaunotarta, joka lepäsi hänen käsivarsillaan ja -joi hänen katseitaan. Ester näki heidän astuvan saliin, tanssivan, -ja sitten keskustelevan. Kaikki kylpyvieraat seurasivat noita kahta -merkitsevin katsein, ja erään vanhan naisen, joka astui salista, -kuultiin sanovan: - --- Tuosta tulee kreivitär! Onneksi olkoon; kreivi, jonka isä on -rahastonhoitaja, ja joka itse on sosialisti, siitä sukeutuu hieno -kauppa. - --- Mutta hän on miellyttävän näköinen! vastasi toinen naisista. - -Ester kuuli tämän; ja nähdessään nyt uuden ilmeen kreivin kasvoissa, -jotka kuvastivat nuoren kaunottaren ilmeitä, silloin hänen mielensä -musteni, ja hän ymmärsi, miksi ei ollut milloinkaan nähnyt sellaista -loistoa kreivin kasvoilla omassa seurassaan. - -Hän läksi suoraa päätä kotia ja istuutui omaan kamariinsa. Oli yö, -mutta valoisaa, ja muutamat seurahuoneen soiton yksinäiset sävelet -tunkeutuivat hänen huoneeseensa. Silloin hänen mieleensä muistui -Chopinin nocturne, jonka kreivi oli soittanut hänelle tuossa -harvinaisessa seurapiirissä Upsalassa. Ollen luonteeltaan kylmä ja -järkevä, hän oli luullut olevansa yläpuolella sellaisia lapsellisia -tunteita kuin erotiikka on, mutta nyt hän oli takertunut siihen, -siitä ei ollut epäilystäkään. Ja siinä hän nyt itki tuskasta, että -oli ylenkatsottu. - -Kun hän ei saanut unta, läksi hän ulos; joutui alas rantaan ja otti -veneen; istuutui soutamaan ja suuntasi ulapalle kohti pientä luotoa, -joka tavallisesti oli hänen päämääränään. - -Mutta hänen täytyi soutaa seurahuoneen ohi, ja sieltä kaikui vielä -soitto; himmenneet valot loistivat ikkunoista. Hän tahtoi paeta, -mutta jokin voima veti häntä sinne kuin virran pyörre. Silloin hän -vetäisi aironvedon ja kääntyi suoraan ulommaista nientä kohti, niin -että maa jäi hänen taakseen, ja ohjasi sitten ulapalle. - -Mutta maista tuleva heikko tuuli kantoi hänen korviinsa pianon -sävelet. Ja hänen oli pakko soutaa valssin tahdissa, yksi, kaksi, -kolme, mikä tuntui siltä kuin häntä olisi komennettu tuolta sisältä, -tuolta kaukaa, missä _heidän_ ruumiinsa keinuivat samassa tahdissa. -Silloin hän muutti jälleen suuntaa, mutta ei päässyt pakoon, ei -päässyt tästä lumopiiristä. Äkkiä taukosi valssi, ja syntyi hetken -hiljaisuus, jota vain lokit ja laineiden loiske häiritsivät. Mutta -silloin alkoi äänettömyys soida, ja hän kuuli mielessään nocturnen, -tunsi sen pikemmin, kuten voi muistella soittoa hiljaisuudessa. -Kuitenkin, nehän olivat oikeita säveliä, g-duurissa, jotka kaikuivat -kuin mollissa; Ester tunsi hänen kosketustapansa, soittotapansa! Mikä -kavallus! Hän soitti heidän Chopiniansa tuolle toiselle, veti hänet -heidän peitteensä alle, johon he olivat kerran kätkeytyneet! - -Nyt hän todenteolla pakeni aukealle merelle, ja koetti airojen -melulla vaientaa soittoa; veden kohina kokassa auttoi sitä, ja -lopulta hän pääsi pois kuulopiiristä, soutaessaan pienen luodon ohi, -jolla kasvoi petäjä. Mutta hiljentäessään vauhtia ja lakatessaan -soutamasta hän kuuli luodon takaa airojen hiljaista narinaa hankaimia -vasten. Seuraavassa silmänräpäyksessä pisti soutuveneen terävä kokka -esiin matalan paaden takaa, näkyi pää, ja airoissa oleva kreivi tuli -näkyviin. - --- Esterkö se on? kysyi hän aivan rauhallisesti. - -Tyttö vastasi, vähääkään hämmästymättä: - --- Niin on, oletko sinä täällä? - -Se, minkä hän luuli jättäneensä taakseen, oli hänen edessään; -virranvaihdos tapahtui niin äkkiä, että hän toimi heti säännöllisesti. - --- Siellä sisällä oli hirvittävä näytös! jatkoi kreivi. - -Nyt vasta Ester joutui takaisin äskeiseen kiusalliseen mielialaansa: - --- Luulin, että olisit vielä jäänyt tanssimaan kaunottaren kanssa! - --- Ei kiitos! Hän oli sellainen, jonka pyydyksissä aina piti olla -jonkun; keimaileva kokotti! Hän viritti pauloja minulle saadakseen -meriupseerin, ja sitten hän otti meriupseerin kiduttaakseen -postimestaria, ja heti paikalla saattoi nähdä, että hän lopuksi oli -ottava apteekkarin. - --- Niinkö? tokaisi Ester, häntä nimitettiin jo kreivittäreksi. - --- Vai niin, hän varasti minut? Sen näköinen hän oli, ja sellainen -päättyy kyllä koiramarkkinoihin. - --- Mitä se on? - --- Laskemmeko maihin katsomaan auringonnousua? - -He laskivat maihin; ja kun syy Esterin suruun oli poistunut, -vaipui hän jälleen vanhaan tavalliseen mielentilaansa, hiljaiseen -välinpitämättömään epäilyyn, ja aavistamatta mitään erotiikasta. - -Ja niin läksivät he kotia auringonnousussa! - - * * * * * - -Kreivi Max viipyi kahdeksan päivää Storön hotellissa, ja seurusteli -koko ajan tuttavallisesti Esterin kanssa. He purjehtivat ja -kävelivät, mutta eivät menneet milloinkaan seurahuoneelle; heidän -suhteensa pysyi ennallaan; ainoan eron huomasi vain siinä, että Ester -alkoi pitää huolta ulkoasustaan, naisen pukua seurasivat naiselliset -tavat, ja hänen olemukseensa ilmestyi eräitä kesyttömän, terveen -kauneuden piirteitä. Vanhemmat eivät virkkaneet mitään, sillä he -tiesivät, ettei siitä olisi ollut mitään apua. Mutta eräänä iltana --- eräänä iltana olivat nuoret painuneet kauaksi metsään merta -katselemaan. Ester oli istuutunut paadelle, ja Max oli heittäytynyt -pitkälleen hänen viereensä. Se näytti sydämellisemmältä kuin itse -asiassa oli, vallankin kun Max juuri oli tarttunut tytön käteen ja -kysynyt, mistä tämä oli saanut sormessaan olevan sormuksen. - -Silloin astui yht'äkkiä esiin isä Borg, toimittaja, ja vapisten hän -sai suustaan vain nuo tavanmukaiset sanat: - --- Onko herrasväki kihloissa? - -Asema oli kiusallinen, ja kreivinhän täytyi puhua ensin: - --- Sitä emme ole milloinkaan ajatelleet, hän vastasi ja nousi, -hitaasti, mutta hän tarkasteli Esterin kasvoja, joihin oli tullut -uusi ilme, häpeän, kainouden ja lapsellisen pelon isää kohtaan, -ja hän havaitsi yhdellä erää heidän sisäisemmän suhteensa laadun. -Senvuoksi hän jatkoi, mutta toisella äänellä: - --- Sehän riippuu sitäpaitsi Esteristä. - -Tämä myönnytys sai tytön hahmon jälleen muuttumaan, ja isä oli -tahtomattaan sytyttänyt sen kipinän, joka ei vielä äsken ollut -syntynyt. - --- Koska Max pitää sitä mahdollisena, ja... - -Sitten purskahti hän itkuun, ja heittäytyi isän syliin ikäänkuin -olisi sinne tahtonut kätkeä tunteet, joita hän itse häpesi. - -Gustaf Borg ei ollut pitkiin aikoihin kokenut tällaista, ja -pitäessään Esteriä helmassaan, tuntui hänestä kuin tämä olisi ollut -jälleen lapsi, ja hänen isälliset tunteensa siirtyivät tuohon nuoreen -mieheen, jonka käteen hän tarttui. - --- Onneksi olkoon sitten, hän sanoi, ja karkaisi luontonsa. Nyt jätän -teidät, mutta odotan herrasväkeä päivällisille kotiani. - -Ja sitten hän läksi. - -Muutos oli tapahtunut, muodonmuutos, ja nuo kaksi nuorta ihmistä -seisoivat siinä, ei tovereina ja ystävinä, vaan miehenä ja naisena; -tavallaan he huomasivat alastomuutensa, kainostelivat, heidän -äänensä sai uuden soinnun, uudet sanat syntyivät, he kulkivat käsi -kädessä, kuten pienet lapset värisevien puiden siimeksessä, ja -ihmisiä kohdatessaan he eivät hävenneet, vaan olivat ylväitä kuin -nuoret jumalat, ja heistä tuntui kuin kaikki olisivat kumartaneet ja -tervehtineet heitä kunnioituksella. - - * * * * * - -Tämä tapahtui kesällä 1890. Seuraava vuosi kului samalla tavalla -tutkintoluvuissa ja tulevaisuuden suunnitelmissa. Vanhemmat -tahtoivat kernaasti johtaa puheen avioliittoon, mutta nuoret -eivät vastanneet mitään. Toisinaan herätti tämä äänettömyys -levottomuutta. Purkautuneet kihlaukset olivat niin tavallisia, mutta -epämiellyttäviä; oli kuviteltu toisiaan sukulaisiksi, sekoitettu -harrastuksia, otettu tunteita etukäteen ja sotkettu ehkä yhteen -aineellisia arvoja. - -Brita rouva oli levollisempi kuin Gustaf. - --- Antaa heidän olla rauhassa; siihen me emme saa sekaantua. - -Tuli sitten joululoma 92. Silloin Brita rouva oli miehensä -mielipidettä kysymättä kutsunut sulhasen asumaan heille Storöhön. -Gustaf oli raivostunut, mutta hänen täytyi alistua järkähtämättömään -tosiasiaan. - -Joulu oli ohi ja vuoden viimeiset päivät olivat käsissä. - -Oli harmaata ja uneliasta, ja Gustaf Borg tahtoi pelata erän -lautapeliä. Senvuoksi hän nousi tornikamariin hakemaan vävyään. -Huomatessaan, että avain oli otettu ovesta, koputti hän. Kukaan ei -avannut, mutta hän kuuli kaksi ääntä, jotka kuiskaten lausuivat -"hiljaa". - -Silloin hän ymmärsi, ja läksi alas etsimään vaimoaan. Hyvin -tietäen, kuinka mainiosti tämä osasi antaa sanan sanasta, valikoi -hän mielessään sarjan kysymyksiä, laadultaan enemmän väittäviä, -sillä vaikeampaa oli torjua syytös kuin vastata kieltävästi tai -myöntävästi kysymykseen. Hän syöksyi siis salamana Brita rouvan -kirjoituskeittiöön, ja sinkahutti: - --- Kuinka kauan olet tiennyt, että nuoret sulkeutuvat Maxin -huoneeseen? - --- Kuinka kauan? Koko ajan kuin he ovat olleet täällä! vastasi Brita -rouva, joka laati juuri kirjoitusta avioliiton uusista muodoista. - --- Se on siis tapahtunut sinun tietesi ja äänettömällä -suostumuksellasi? - --- Julkisella suostumuksellani. - --- Parittaja! huusi ärsytetty isä ja alkoi kieputtaa tuolia käsissään. - --- Häpeä! vastasi rouva. - --- Sinä olet tehnyt kotimme porttolaksi! - --- Se kai se aina on ollut. - -Tätenhän oli kaikki sanottu, mutta isä puhui tällä kertaa isän -näkökannalta, eikä puolison, senvuoksi hän jatkoi edelleen: - --- Nyt menen kuitenkin murtamaan auki oven, sitten ajan keppi kädessä -molemmat ulos, ja haen sitten avioeron... - --- Minkä nojalla? - --- Sen nojalla, että vaimo on esiintynyt tyttärensä parittajana. - --- Entäs alaikäiset lapset sitten? - --- Ne otan minä, sittenkuin sinä olet havaittu sopimattomaksi äidiksi. - --- Sinä aiot ajaa minut ulos? - --- Aion! - --- Kuulehan Gustaf, lasten vuoksi, etkö tahdo selvitellä tätä -kaikessa sovinnossa? - --- En! - --- Silloin pyydän lykkäystä, vastasi Brita rouva; minun täytyy -järjestää perheseikat, ja jätän sitten kaikessa rauhassa tämän kodin. - -Se kuulosti todennäköiseltä, ja sitä se tavallaan olikin sen tuskan -ilmaisuna, joka aina seuraa eroamisajatusta. Mies, joka tunsi samaa, -antoi viekoitella itsensä, ja lupasi, ettei ryhtyisi kolmeen päivään -mihinkään toimenpiteisiin sillä ehdolla, että kreivi läksi talosta. - -Sitten hän vetäytyi takaisin huoneisiinsa toiseen kerrokseen, pyytäen -ettei hänen tarvitsisi saapua yhteiselle aterialle. - - * * * * * - -Illalla tämän tapahtuman jälkeen Gustaf Borg kuuli innokkaasti -käytettävän puhelinta, kuuli rekien ajavan kartanolle ja lähtevän, -kuuli sipsutusta portaissa ja käytävissä; mutta kun talo oli hyvin -suuri, eikä hän uskaltanut osoittaa uteliaisuuttaan, jäi hän -tietämättömäksi siitä, mitä oli tekeillä. Tämä epävarmuus vaikutti -kuitenkin huolestuttavasti, vallankin kun hänen päätöksensä riippui -toisten hyökkäyssuunnitelmista. Hän rupesi arvailemaan, aprikoi jos -johonkin suuntaan, mutta hylkäsi arvelun toisensa jälkeen sitä mukaan -kuin hänen arvaamistensa löyhä hiekka vyöryi alta. - -Yksinäisyys tässä tilassa kävi hänelle sietämättömäksi, mutta -hän ei uskaltanut poistua huoneistaan. Hän tahtoi lähteä tapansa -mukaan lastenkamariin lausumaan hyvää yötä nuorimmille lapsille, -kuusivuotiaalle pojalle ja nelivuotiaalle tytölle, mutta nämä eivät -nukkuneet yksin, vaan lastenhoitajatar oli heidän luonaan, ja tänään -ei ollut sopiva hetki hänen näyttäytyä neidin seurassa, syistä, -joihin Brita rouva oli viitannut eräässä edellisessä tilaisuudessa. -Siinä oli hänen heikko kohtansa, jonka hän tähän saakka oli salannut, -mutta joka nyt tuli uhkaavana esille. - -Näin hän oli luisunut tähän suhteeseen, joka ei herättänyt huomiota, -ja josta vaiettiin; jota epäiltiin, mutta siedettiin; joka ei -vaikuttanut mitään talon tapoihin; jota miltei kunnioitettiin, talon -emäntä kun ei siitä välittänyt. Viisikolmattavuotisen avioliiton -jälkeen oli Brita rouva neljä vuotta sitten selittänyt viimeisen -lapsen synnyttyä: että hän ei tahtonut enää lapsia ja että hän tahtoi -omistaa loppuelämänsä yhteiskunnan ja ihmiskunnan palvelukseen. -Tämä ei ollut mikään uutuus, sillä hän oli jo ensimmäisen lapsen -syntyessä selittänyt, että ei tahtonut lisää. Ja siitä huolimatta -ne olivat tulleet, tulleet vahingossa, kuten ihmislapsista useimmat -ovat tulleet tähän maailmaan. Mutta nyt rouva oli niin järkähtämätön, -että vapautti puolisonsa uskollisuuslupauksesta, tämä kun selitti, -ettei voinut elää naineena miehenä naimakiellossa. Vaimo pyysi vain -"saada olla rauhassa", ja "päästä kuulemasta mitään näistä asioista". -Miehellehän ei ole niin helppoa muuttaa mieltymystään; uusi ei ole -noin vain hyllyltä kaapattavissa, tilaisuuden siihen tarjoutumatta. -Ja tilaisuus siihen tarjoutui lastenhoitajattaan muodossa. -Jättäessään taloutensa tuon seitsenkolmattavuotiaan neidin haltuun, -ei Brita rouva tuntenut lainkaan kaipausta. Neiti oli ymmärtäväinen -ja kuuliainen, ei pyrkinyt valtaan; mutta otti huolet hartioilleen. -Hän ja mies hoitivat yhdessä lapset ja talouden, ja kun vaimo oli -enimmäkseen poissa, milloin ei ollut kirjoitushommissa, niin syntyi -yksinäisyydessä luonnollinen ystävyyssuhde miehen ja hänen lapsiensa -hoitajattaren välillä, ja pian muuttui heidän välinsä sydämelliseksi, -josta oli tehty viittauksia, vaikkakaan se ei saanut aikaan mitään -huomattavaa muutosta puolisoiden yhdyselämässä, joka päinvastoin kävi -vähemmän myrskyisäksi ja entistään kunnioittavammaksi. - -Talon koneisto kävi äänettömästi ja olisi tehnyt sen edelleenkin, -ellei vaimo olisi tuntenut asemaansa uhatuksi, ja peljännyt ennen -kaikkea erota lapsista, jotka ehkä saisivat äitipuolen, sittenkuin -hän itse olisi tullut viskatuksi pellolle. - -Tuntien mitä tuleman piti, hän oli kaikessa kiireessä koonnut -puoltajia ja aseita, ja päättänyt taistella taistelun ja surmata -vihollisen mieluummin kuin itse tulla surmatuksi. - - * * * * * - -Vietettyään unettoman yön, epäilyksen ja epävarmuuden raastamana, -heräsi Gustaf Borg ja pukeutui. Sitten hän meni muitta mutkitta -kahvipöytään, missä tapasi vaimonsa ja lapsensa. Kaikki oli -ennallaan, mutta tuntui kuitenkin hiukan erilaiselta. Ester oli kylmä -ja umpimielinen, ja kun isän katse etsi kreivi Maxia, oli äiti heti -paikalla valmis vastaamaan: - --- Max käski paljon terveisiä; hän ei tahtonut häiritä sinua. - -Tässä yhdessä ainoassa vastauksessa piili perherakenteen salaisuus. -Antaa asiain mennä menojaan, häipyä, hieroa sovintoa, vaieten peittää -ajatuksensa, ja jatkaa matkaa. Ja tämä vaikutti vapauttavasti, niin -että Gustaf Borg tointui jälleen uskoen kaiken unohdetuksi, ja hän -iloitsi siitä, että oli omiensa joukossa, tunsi itsensä voimakkaaksi -luonnollisen henkivartiostonsa ympäröimänä. - -Hän luopui kaikista hyökkäys- ja puolustusajatuksista, rauha oli -solmittu, tapahtunutta ei ollut milloinkaan tapahtunut; ja hän läksi -metsään kävelemään kahden nuorimman kanssa, joiden seura nuorensi -häntä. He joutuivat erääseen hakaan, jossa juoksenteli oravia lumessa -saadakseen liikuntoa pitkän unen jälkeen. Nähdessään kävelijät -nämä vikkelät eläimet kiirehtivät kapuamaan erääseen tammeen -piiloutuakseen siinä olevaan reikään. Nuorin poika, lemmikki, tahtoi -heti, että isä nousisi puuhun ja ottaisi kiinni yhden oravan. Mitkään -nuhteet eivät auttaneet, ja kun poikanen rukoili katseillaan, oli hän -vastustamaton. Isä heitti takin yltään ja kiipesi tammeen, saamatta -kuitenkaan muuta aikaan kuin että tuli alas hiestyneenä ja kädet -verissä. - -Tämä muistutti erästä kohtausta viime kesänä, kun isä oli mennyt -rantaan yksin kylpemään hyvin varhain. Hän oli uinut uintinsa ja -pukeutunut jälleen, iloitsi mielessään ajatellessaan odottavaa -kahvia, kun poikanen tuli alas uintia katselemaan. Pienokaisen -pettymys oli suuri, kun hän saapui liian myöhään, ja hän rupesi -itkemään. Kuivatakseen lapsosen kyynelet äkkiä, riisuutui isä -jälleen, hyppäsi veteen ja läksi uimaan, mikä häntä ei muutoin -miellyttänyt, mutta hän tunsi uhraustaan korvaavan sen rajattoman -ilon, jonka hänen vaivannäkönsä ja itsensävoittaminen olivat -synnyttäneet. - -Nyt he kävivät yhdessä katselemassa kaikkia vanhoja leikkipaikkoja, -luolia ja ketunkoloja, ihmeellisiä rantakiviä, muurahaispesiä, -tuulen kaatamia puita; ja isä katseli niitä ikäänkuin ne olisivat -olleet kadotettuja ja jälleen löydettyjä. He seurasivat jäniksen -jälkiä, ja hän opetti lapset eroittamaan ne ketunjäljistä; he -tutkivat linnunjälkiä ja rottien pitkiä reittejä; he näkivät teiriä -koivunlatvoissa ja punatulkkuja kuusissa... - -Tässä hiljaisessa viattomassa ilossa hänet valtasi äkkiä tunne, joka -herää jäähyväisvierailulla. Ja hän kääntyi kotia kohti, levottomana, -huolissaan, pahaa aavistaen. - -Sitten hän pysyttelihe huoneissaan, tarkaten jokaista risahdusta. -Mutta enimmäkseen oli äänetöntä, ja tämä kolea hiljaisuus kiusasi -häntä. - -Iltapuolella hän oli niin rauhaton, että hänen täytyi puhutella -jotakin, ellei mieli menehtyä. Omiensa kanssa hän ei saanut puhua, -sillä hehän vaikenisivat, muutoin katkeaisi tuo hauras side. - -Hän tiesi kyllä, mistä olisi saanut tietoja, mutta ystävättären luo -hän ei uskaltanut mennä. Silloin hänen ovelleen naputettiin, ja -kun hän aukaisi, oli lastenhoitajatar siinä, mutta solahti äkkiä -huoneeseen ja otti avaimen ovelta. - --- Minun täytyy puhutella Gustafia, puhkesi hän puhumaan. Tässä -talossa tapahtuu niin paljon, jota en ymmärrä... - --- Istukaa, ystäväiseni, ja kertokaa minulle, mitä tiedätte. - --- En tiedä mitään varmasti, mutta vinnillä asuu joku, joka ei -näyttäydy. Hänelle kannetaan ruokaa, ja rouva käy siellä... - --- Mitä te puhutte? - --- Ja alhaalla sivurakennuksessa on myöskin vieraita; tytöt eivät -vastaa minulle, ja kohtelevat minua kuin vihollista... - --- Mitä on tekeillä? Mitä luulette? - -Silloin neiti alkoi itkeä, ja aavistaen asiain kulun -kokonaisuudessaan, meni Gustaf Borg kirjoituspöydän luo käyttääkseen -puhelinta jonkun asian toimittamiseen, jota hän ei itsekään tiennyt, -mutta joka ilmaisi kaipuuta päästä pois johonkin. - -Silloin koputettiin ovelle kaksi kertaa, ja käytävästä kuului askelia. - -Tuossa tuokiossa Gustaf Borg oli aukaissut ikkunan mitatakseen -allaolevan syvyyden; mutta lumen valossa hän näki kaksi tuntematonta -miestä. - -Koputus ovelle uudistui, ja nyt kuului ääni: - --- Tehkää hyvin ja avatkaa. Täällä on nimismies! - --- Molemmat sisälläolijat jäivät jäykistyneinä istumaan paikoilleen, -jolloin puhelin alkoi äkkiä kilistä. Tottumuksen voimasta Gustaf Borg -meni koneen luo, ja huusi halloo! - -Silloin työnnettiin jokin esine avaimenreikään; avain sisäpuolella -vääntyi, putosi huoneen lattialle ja ovi aukeni. - -Ulkopuolella näkyi ryhmä ihmisiä; nimismies, Brita rouva, tohtori -Henrik Borg ja kaikki palvelijat. - -Ikäänkuin odottaen tätä loppua, astui itse teossa tavattu mies suoraa -päätä ulos, laskeutui alas portaita. Eteisessä hän pukeutui, painui -juoksunhölkässä talliin, josta sai hevosen ja reen; komensi sitten: -Långvikiin, ja läksi matkoihinsa etsimään kattoa päänsä päälle -sen pojan luota, joka oli aina ollut hänelle uskollinen, ja jonka -puolesta hän oli tehnyt melkoisia uhrauksia. - - - - -KYMMENES LUKU - -Neuvostossa - - -Saapuessaan Långvikiin ja nähdessään pojan olevan poissa kotoa, kävi -Gustaf Borg ensin alakuloiseksi, sillä hän ei rakastanut miniäänsä, -ja tämän hämmästyksestä hän huomasi, että hän ei ollut tervetullut, -hän kun oli sekä velkoja että appi. Senvuoksi heidän keskustelunsa -supistui hyvin lyhyeksi, ja hän sulkeutui vierashuoneeseen. - -Miksi hän oli tullut tänne? Niin, ei hän voinut valittaa -pojalleen, sillä tämä piti tietysti äidin puolta, ja olihan hänen -varomattomuutensa kotona sitäpaitsi riistänyt häneltä kaikki -oikeudet. Jossakin hänen täytyi tässä pitäjässä oleskella, jossa -arvioero oli ajettava, ja tämähän oli kuitenkin jonkinlainen koti, -missä hänellä oli pieni oikeus olla. - -Kun nyt Anders palasi kotia, ja hänen epätoivonsa ensimmäinen puuska -oli asettunut, meni hän isän luo ja kun hän oli hiukan päästään -pyörällä ja neuvoton, ei hän kyennyt osoittamaan iloa kohtaamisen -johdosta eikä lausumaan isää tervetulleeksi, varsinkin kun tiesi, -että avioero oli tapahtuva. - --- Päivää, poikaseni, virkkoi isä, jolle heti selvisi pojan helposti -selitettävissä oleva kasvojen ilme. Älä minua pelkää, sillä en aio -viipyä kauan enkä vaatia sinulta vuokrasummaa. - -Anders pureksi viiksiään ja räpytteli silmiään, sillä velan pelkkä -muistuttaminenkin oli hänelle jo kiusallista. Tämä äänettömyys -hermostutti isää, ja hänen täytyi puhua itse. - --- Tietänet kai, mitä muutoksia kodissani tulee tapahtumaan -- hm! -- -mutta asia on pian järjestetty. - -Andersin ajatukset olivat niin etäällä. Hän oli varronnut -rattoisaa iltaa vaimonsa seurassa, jolloin olisi saanut kertoa -matkaseikkailunsa varmana turvanaan hankitut rahat, ja nyt hän istui -tässä odottaen vavistuksella epämiellyttäviä kysymyksiä tyhjästä -varastohuoneesta ja muusta. Isä huomasi kyllä pojan ulos- ja -sisäänpäin tähtäävistä silmistä, että tämän ajatukset olivat muualla, -mutta hän ei käsittänyt oikein asemaa. - -Sen hän käsitti, että oli tullut sopimattomaan aikaan, mutta -hänen täytyi päästä pälkähästä, ja kun hän ei saanut sanaakaan -vastaukseksi, takertui hän itse kiinni, hänen katseensa alkoi -harhailla kuin sen, joka etsii uutta puheenaihetta. Ja yhtä -onnettomasti sattui hänen aiheenvalintansa, jonka hän salaisella -ajatustenluvulla sai pojan tietoisuudesta, minkä tämän pelko juuri -tuon aran kohdan koskettamisesta oli laskenut irralleen. Pojan -tyhjistä silmistä hän lienee nähnyt tyhjän varastohuoneen, ja joutui -siihen vastoin tahtoaan. - --- No, sinä olet tehnyt kirjan-päätöksen ja olet vuoteesi -tyytyväinen? Ladot ja varastohuoneet täynnä, eikö niin? - -Andersin valtasi raivo nähdessään itsensä paljastetuksi, hän kävi -kiukusta vieläkin äänettömämmäksi, tahtoi nousta katkaistakseen -näkymättömän langan, etsi syytä, toivoi kuulevansa vaimon pyörtyvän -toisessa huoneessa tai piikojen tappelevan; kylmä hiki kohosi hänen -ruumiiseensa, mutta hän istui alallaan tuolilla. - --- Oletko kuuro vai oletko humalassa? kivahti isä, joka ei ollut -saanut sanaakaan vastaukseksi puhutellulta. - -Tämä herätti Andersin horrostilasta; hän aikoi puhjeta sanatulvaan, -mutta isän-vallan voittamaton voima jähmetti hänet. Hän vain -masentui, näytti häpeävän, niin että isä katui hyökkäystään, ja -päätti muuttaa käytöstään saadakseen toisen mielialan syntymään. Hän -nousi ja teki yksinkertaisen arkikysymyksen! - --- Mihin aikaan syötte illallista? En ole syönyt päivällistä ja -mieleni tekee jotakin lämmintä. - --- Emme syö milloinkaan illallista! vastasi Anders. Olemme vuosi -sitten luopuneet siitä tavasta. - --- Anna minulle sitten leipää ja voita, virkkoi isä, voin tyytyä -vähäänkin. - --- Niin, en tiedä, onko meillä mitään kotona. - --- Lähetä sitten kauppapuodista noutamaan, yritti isä, alkaessaan -aavistaa pahaa. - --- Tallissa ei ole hevosta. - --- Missä se sitten on? - --- Sillä on lähdetty kaupunkiin. - -Isä huomasi pojan vilhuilevista katseista, että tämä valhetteli, ja -hän ymmärsi asiain tilan, mutta ei tahtonut nyt omasta kurjuudestaan -vajota toisten kurjuuteen. - --- Juokaamme sitten lasi totia, ja kuluttakaamme ilta puhelemalla, -ehdotti hän. - --- Jospa minulla olisi jotakin kotona, kuului soinnuton vastaus, joka -näytti sopivalla tavalla lopettavan keskustelun. - -Isä läksi huoneesta enemmän hämmästyneenä kuin vihaisena tekemistään -huomioista; hän ei ollut tunteellinen luonne, oli aikaisin alentanut -vaatimuksensa ihmisten suhteen, eikä pitänyt kohtauksista eikä -selvittelyistä. Mutta tultuaan vierashuoneeseen, jota ei oltu -muistettu lämmittää, tunsi hän sellaisen vilunpuistatuksen, että -heittäytyi vaatteet yllä vuoteeseen; sillä hän ei tahtonut vaivata -talonväkeä. Karahviinissa ei ollut vettä, kynttilänpätkä lupasi valoa -vain tunnin ajaksi, ja alaston, uutimeton ikkuna nieli suurimman osan -valoa: harmaat keittiökamarintapetit kangastivat kuin ikuinen ikävyys -ja kyllästyminen, huonekalujen vähyys tiesi köyhyyttä ja häviötä. - -Mutta hän oli niin järkytetty päivän tärisyttävistä tapauksista, että -vaipui heti kuolonkaltaiseen uneen. - -Herätessään hän luuli, että oli aamu, mutta samassa löi salinkello, -ja hän laski yksitoista lyöntiä. Yksitoista! Hän oli mennyt levolle -yhdeksältä, ja nyt hänellä oli edessään pitkä uneton yö, sillä hän -oli ihan valveilla. - -Ja nyt, yhdellä erää selvisi hänelle koko hänen tilansa. Mies hänen -asemassaan, hänen iässään, karkoitettuna kotoaan, eroitettuna -virastaan: päivällistä syömättömänä, kuin heittiö ikään, nälkäisenä -ja viluisena, epätervetulleena vastuksena, jota toivottiin niin -pitkälle kuin... Kotona tapahtuneen kohtauksen koko nöyryytys, kun -hänet paljastettiin lastensa edessä, kauhu siitä, mitä tuleman -piti... oikeudenkäyntejä ja häväistysjuttuja. - -Hän makasi ja tuijotti kynttilänpätkään, tiesi, että kun se oli -lopussa, niin pimeys alkaisi. Kun hän oli niitä ihmisiä, jotka eivät -voi vaivata toisia, ei hänen mieleensä juontunut hetkeäkään herättää -palvelijaa saadakseen valoa, tulta ja vettä. Ollen kohtalon iskun -herpaisema, hän ei uskaltanut edes liikahtaakaan, vaan makasi kuin -kiinninaulittuna, väristen vilusta, ikäänkuin ruumiin kaikki nesteet -olisivat todellakin jähmettyneet. - -Hän katseli taukoamatta kynttilän vähenemistä; ja tunsi nyt ikäänkuin -hänen elämänsä riippuisi siitä, sammuisi silloin, kun sekin sammuu. -Nälkä alkoi janottaa häntä, ja häntä palelsi nälästä, mutta suru ja -kaipaus, häpeä ja harmi sekaantuivat siihen ja täydensivät tuskan -soinnun. Elämän koko katkeruus yhdellä kertaa, eikä mahdollisuutta -löytää valittamalla lohtua, sillä hän oli liian valistunut -ruikuttaakseen kiittämättömien lasten tai uskottoman puolison tähden. -Hän oli kovin kourin käynyt elämään käsiksi eikä ollut tottunut -hemmoitteluun, mutta tämä meni yli hänen voimiensa, ja kun kynttilän -sydän painui rätisten alas, hypähti hän pystyyn suojellakseen -itseään pimeydeltä. Hän astui hiljaa saliin, tulitikut mukanaan, ja -sytyttäessään tulen hän näki, että kello oli vain viisi minuttia -yli yhdentoista. Hän nosti alas kattolampun ja sytytti sen; meni -kaapin luo ja löysi seisonutta vettä kellastuneesta karahviinista; -kaapin päällä oli pojan harmaat majavannahkaiset ajokintaat: -toisen kintaan sormet olivat koukussa kuin kovan, uhkaavan nyrkin, -toinen oli selällään, käsi ojennettuna kuin kerjäläisen, joka anoo -almua; molemmat karkeat ja nivelien kohdalta paisuneet, ikäänkuin -katkaistut, jäljelle jääneet, sisältä vielä ihmisen ihran peitossa. -Hän aukaisi kaapinoven; kun hän kumartui, näytti hänen suuri varjonsa -samalla ryömivän sisään. Hän löysi ainoastaan kovan leipäpalan; -maustesäiliöstä hän otti keltaista senappia ja levitti sitä -- -leivälle, sekä hiukan suolaa, mutta kun hän oli pistämäisillään sen -suuhunsa, haisi se paloöljylle, sillä hän oli kosketellut lamppua, -ja hän pani leivän takaisin hyllylle, jonka käherretty paperi -muistutti hepeniä, joita käytetään pikku lasten kaulassa. Silloin hän -ajatteli; jos leipä löydetään tästä senapilla siveltynä, niin saattaa -joku lapsista saada huomenna selkäsaunan, syyttömästi epäiltynä -vallattomuudesta. Hän otti leivän toiseen käteensä ja lampun toiseen, -mutta jäi epäröivänä seisomaan keskelle lattiaa, tietämättä minne -kätkeä omituisen öisen retkensä hankalan todistuskappaleen. "Jos -panen sen uuniin, niin palvelijatar voi löytää sen huomenna; hän vie -sen heti rouvalle, ja syyttää tietysti lapsia, tai sitä lasta, josta -hän vähimmän pitää, ja sitten seuraa selkäsauna, ensin rikoksesta -ja sitten kieltämisestä. Olen itse kokenut samaa." Se oli kuitenkin -hävitettävä, ja hän keksi lopulta, että ainoa keino oli kääriä se -paperiin, pistää se taskuun ja varrota huomispäivää. Hän meni nyt -sanomalehtihyllyn luo ottaakseen tarvittavan paperin, ja hänen -jättiläisvarjonsa nousi lattiasta, kohosi ylös seinää pitkin ja otti -pyöreän seinäkellon hartioilleen, jossa se oli kuin pää, molemmat -vetoreiät muodostaen silmät ja kellosepän nimi suun. Kun hän tuli -sanomalehtihyllyn luo, hän peräytyi, sillä, ajatteli hän jos lehdistä -puuttuu yksi numero, niin palvelijattaret voivat saada syyttä -nuhteita. Tämä oli pulmallinen asia. "Otan ilmoitusliitteen", hän -sanoi, mutta peräytyi jälleen, sillä, "maalla luetaan ilmoitukset, -ja jos minulla on huono onni... ja se on minua seurannut jonkun -aikaa, ties mistä syystä..." Hän otti kuitenkin lehden, ja kun hän -aukaisi sen, rapisi se ja piti sellaista ääntä, että hän pelästyi. -Ja lehden ensi sivulla oli jättiläisilmoitus: _Juuri tulleita -Ostereita_. Ostereita, juuri nyt, Metropolissa, puoli kahdeltatoista -se suljetaan, sepä olisi jotakin! Hän lähestyi ikkunaa ja ajatteli -viskata leipäpalan ulos vetoluukusta, mutta mikään eläin ei söisi -senappia, ja asian laita olisi aivan sama. - -Siitä huolimatta hän seisoi ikkunan ääressä, ja katsoessaan ulos -yöhön, hän huomasi, että oikeanpuoleinen ulkoneva sivurakennus oli -valaistu; hän nousi tuolille seisomaan kätkettyään lampun pianon -alle, ja silloin hän näki... Vierashuoneessa istuivat aviopuolisot -takkavalkean ääressä; mies hämmennellen totia ja poltellen sikaria, -iloillen. Heidän takanaan oli pieni pöytä, jolla oli sievän -illallisen jätteet; hummerin loistavan punaiset kuoret pistivät -silmään, niin että teki kipeätä... - -Gustaf Borg ei ollut milloinkaan säälinyt Kuningas Learia; hänen -mielestään tämä oli saanut ansionsa mukaan, kun oli appena asettunut -vastanaineiden luo, tuoden mukanaan satamiehisen linnaväkijoukon. -Hänestä oli Isä Goriot myös saanut ansaitun palkkansa siitä -hellyydestä, jota oli osoittanut lapsilleen, sillä kaikki lapset -eivät tahdo hellyyttä, Kaikesta tästä huolimatta hän tunsi pistoksen -sydämessään ja astui alas tuolilta; meni viereiseen huoneeseen, joka -oli konttori. Siellä oli parranajotelineet, ja ikäänkuin tietäen, -mitä etsi, aukaisi hän laatikon, otti esille partaveitsen ja -hiomahihnan sekä alkoi vedellä. - --- Paras tehdä loppu! Paras tehdä loppu. - -Mutta sitten hänen mielensä muuttui; ensin, ensin oli leipä -hävitettävä, ehdottomasti. Hän viskasi sen uunin päälle, ja samassa -hän tunsi vapautuneensa, tunsi itsensä vapaaksi jostakin. - -Ja sitten hän otti kirjoituspöydän alla olevan taljan, peitti sillä -itsensä vaipuessaan nahkasohvalle. Hänen kaksi viimeistä ajatustaan -ennen uneen vaipumista olivat seuraavat: - --- Täällä on lämmintä ja ihanaa joka tapauksessa. Ja: hehän ovat -voineet lähettää noutamaan iltaruokaa ja konjakkia minun levolle -mentyäni. Ehkäpä he ovat myöskin olleet sisällä kutsumassa minua -mukaan, mutta nähneet minun nukkuvan. Ihmisiähän tuomitaan niin usein -väärin. - - * * * * * - -Kun Gustaf Borg heräsi seuraavana aamuna, oli lepo antanut hänen -ruumiilleen jälleen voiman kärsiä, sillä heikontunut ruumis kykenee -ainoastaan heittäytymään välinpitämättömyyden tylsyyteen. Hän hypähti -ylös sohvalta ihan valveutuneena ja tajusi asemansa täydellisesti. -Tänne hän ei voinut jäädä, siinä ensimmäinen seikka; kaupungissa hän -ei tahtonut asua, kotoa hän oli karkoitettu, mutta tässä pitäjässä -hänen täytyi oleskella oikeudenkäynnin takia. Hänen mieleensä juontui -eräs talonpoika, jolla oli tapana vuokrata huone kesäasukkaille. -Sinne hän päätti nyt ajaa, ja kun hän lähti mieluimmin jäähyväisiä -heittämättä, meni hän talliin saadakseen hevosen ja reen. - -Tallirenki, joka ei ollut saanut palkkaansa, ja jota isäntä -edellisenä iltana oli haukkunut, oli tänään erittäin puhelias. Ja kun -toimittaja näki pilttuun tyhjänä, kertoi renki heti, että hevonen -ja reki oli myöty; ei hän myöskään vitkastellut kertoa, kuinka -varastohuone oli tyhjennetty, talo rappiolla ja maasta imetty mehu. - -Tämä oli uusi isku isälle, joka oli takuussa arennista; ja hän oli -juuri kääntymäisillään takaisin taloon, kun pieni hento olento astui -esiin ja kysyi, oliko se toimittaja Borg. Vastattuaan myöntävästi, -sai toimittaja kaksi leimattua paperia, joihin hän loi silmäyksen ja -pisti ne sitten taskuunsa. - -Sensijaan että olisi kutistunut kokoon, näytti hän vain kasvavan, -sillä hän oli saanut jotakin, jota vastaan saattoi vaikuttaa, ja -jotain, niihin käydä käsiksi. Kääntyen neljännysmiehen puoleen, hän -kysyi: - --- Luuletteko, että lähimmästä naapurista voi saada kyytiä? Minun -täytyy näet olla pappilassa yhdeltätoista. - --- Naapurista saa tavallisesti aina kyydin, vastasi neljännysmies, ja -läksi näin sanoen matkoihinsa. - -Gustaf Borg katsoi kelloaan ja huomasi, että hän hevosella ajaen -ennättäisi kirkkoraadin kokoukseen, jonne hän oli kutsuttu ottamaan -vastaan varoitusta. Hän napitti nuttunsa ja alkoi marssia, tuntien -itsensä kuin sotilaaksi, joka lähtee ensi kerran sotaretkelle. - -Mutta lunta oli paksulta, tie ummessa ja askeleet kävivät pian -raskaiksi. - -Hänellä oli aikaa yllin kyllin ajatella tilaansa. - -Kahdesta barbaarisesta tavasta purkaa monivuotinen yhdyselämä, oli -siis valittu tuo nöyryyttävä ja julkea, joka asetti aviopuolisot sen -oikeusistuimen eteen, jota sanotaan kirkkoraadiksi. Siellä heidän -tuli istua ja paljastaa toinen toisensa, syyttää toisiaan ja kuin -holhouksen alaisina ottaa vastaan varoituksia. Pitkä yhdyselämä oli -selviteltävä, vaikkakin kummankin juuret olivat niin takertuneet -toisiinsa, että toista ei voinut repiä irti runtelematta toista; -jossa syytä ja syyttömyyttä ei mitenkään voinut mitata, jossa syy -sekoitettiin seuraukseen ja päinvastoin; jossa kaikki anteeksi -suotu ja unhoitettu vanha oli kaivettava esiin ja asetettava uuteen -valaistukseen; se mikä rakkaudesta oli annettu anteeksi, siitä -syytettiin nyt vihassa. - -Tämä tapa oli valittu, kun tahdottiin välttää häpeällistä, pakollista -karkaamista, jossa jäljelle jäänyt sai kantaa hyljätyn häpeän, -ja karkaaja uskottoman, ja kuitenkin oli karkaaminen enemmän -inhimillisten häveliäisyyskäsitteiden mukainen, siinä kun poistuttiin -näyttämöltä ja kätkettiin kurjuus uteliailta katseilta. - -Kirkkoraadin varoitus oli kuitenkin vain muodollisuus, joka -toimitettiin ennen asiain käsittelyä käräjillä, ja hän oli haastettu -ensimmäisille kevätkäräjille syytettynä lain... luvun ja... pykälän -mukaan, joka vaati hänet tuomittavaksi aviorikoksesta ja menettämään -koko naimaosan. - -Astuttuaan raskaita askelia ja nähtyään naapurin tuvan, päätti -hän melkein olla menemättä neuvostoon, osaksi päästäkseen siitä -hirvittävästä kohtauksesta, jolloin hän oli tapaava puolisonsa, -osittain siksi, että katsoi kaiken puolustuksen turhaksi. - -Päästyään taloon, hän kuuli, että kaikki hevoset olivat ajossa. Tämä -oli hänelle kuin vapautus, ja hän istuutui penkille lepäämään. Mutta -isäntä oli sattumalta lautamies, ja hän harrasti pitäjän asioita. - --- Kirkkoraatiinkos sitä mennään? kysyi hän. - --- Sinnepä kai, koska sen näytte tietävän! vastasi toimittaja. - --- Sieltä ei pidä jäädä pois, jatkoi talonpoika; sillä käräjillä -tuomitaan heidän pöytäkirjojensa mukaan, ja jos on jotain -puolustuksekseen esitettävää, niin on se tehtävä nyt. - -Tämä yksinkertainen tiedonanto teki epäröivän jälleen vireäksi; hän -hypähti penkiltä ja katsoen kelloaan hän kysyi: - --- Ennätänkö sinne jalan? - --- Kyllä, mutta silloin pitää astua rivakasti, ja vielä oikaista -kirkkolahden yli. - --- Onko kirkkolahti sitten jäässä? - --- Kerrottiin sen ainakin eilen olleen. - --- Hyvästi sitten, lautamies. Mutta tosiaankin, saanko vuokrata -kesähuoneenne talveksi? - --- Käypä se kai laatuun! - --- Tulen takaisin, niin saamme puhtia siitä. - -Ja niin alkoi astunta jälleen Nyt hän tiesi, että hänen täytyi päästä -perille, päästä perille puolustautumaan, jos syiden mainitsemista -voitaisiin pitää edes lieventävänä asianhaarana, kun laki ei -hyväksynyt yksityisiä sopimuksia, jotka olivat ristiriidassa -voimassaolevien asetusten kanssa. - -Kun hän oli kulkenut puoli tuntia, pilkistihe aurinko esiin, ja kun -se oli matalalla, niin se poltti. Hän aukaisi nutun ja kantoi hattua -kädessään. Ilma oli suoja, lumi kävi nuoskeaksi ja muodosti tieroja -saappaan pohjiin. Askeleet kävivät yhä raskaammiksi, hengästys kasvoi -ja hikiset alusvaatteet polttivat kuin nokkoset. - -Mutta hänen täytyi päästä perille. Kun hän puolen tunnin kuluttua -katsoi jälleen taakseen, näki hän askeliensa muodostavan käyrän, -kuoppaisen viivan. Kuljettuaan vieläkin puoli tuntia, hän pääsi -maantielle, ja elpynein voimin hän astui edelleen, ikäänkuin -jalkaraudoista vapautuneena, ja jouduttuaan eräälle kukkulalle, -hän näki kirkon kaukaa kuumottavan. Mutta lahti oli välissä, eikä -sitä nähnyt hänen tähystelypaikaltaan. Sitten hän alkoi painua alas -myötämaata, ja kiirehti puolihölkässä kalastajan mökille. Siellä -hän pysähtyi ja näki -- lahden avoimena, sinisenä, pilkallisesti -hymyilevänä, eroittaen hänet ja taistotantereen, missä ottelu oli -oteltava, vilkaistuaan kelloon, hän huomasi että kymmenen minuttia -puuttui yhdestätoista. Hän syöksyi kalastajan majaan, ja kysyi -venettä. -- Vene on vajotettu turpoamaan. - --- Tulkaa sitten tyhjentämään se. - --- No, mitäs nyt sillä? - --- Auttakaa minua, hyvät ihmiset; minun täytyy päästä kirkolle -yhdeksitoista. - -Ei, ketään ei haluttanut. - -Silloin hän juoksi veneen luo ja näki sen olevan täynnä vettä. Se -oli vanha ruuhi, jossa ei ollut airoja eikä viskainta. Hän juoksi -paikasta toiseen etsien airoja, mutta ei löytänyt; hän etsi ämpäriä, -jolla viskata vettä, mutta ei löytänyt; mutta eräällä seinävierellä -oli jonkun verran kupera lapio. Hän otti sen ja palasi veneelle; -riisuutui paitahihasilleen, ja seisoen hajasäärin laitojen varassa, -hän tyhjensi lapiolla ruuhen puoliksi. Sitten hän työnsi sen vesille -ja meloen kuin kanootinkuljettaja hän pääsi veneen vahvasti vuotaessa -lahden yli. Päästyään toiselle rannalle, upposi vene. Hän jätti sen -paikoilleen, viskasi lapion siihen, ja riensi juoksujalassa pappilaan. - -Hänellä ei ollut ollut aikaa kuvitella mielessään kohtausta, joka -vartosi häntä; varmasti hän vain tunsi, että pastori oli vihamielinen -häntä kohtaan viime mellakan jälkeen, ja että kirkkoraati, jonka -jäsenet olivat körttiläisiä, oli pitävä häntä tiukalla. Astuessaan -saliin hän näki lankomiehensä istuvan puheenjohtajan paikalla, -tyynenä, arvokkaana, kasvoillaan melkein ystävällinen ilme. - -Rouva Borg istui sohvalla, kylmänä, odottavana. - -Kun toimittaja oli tervehtinyt, ja häntä oli pyydetty istumaan, -aloitti kirkkoherra asiain käsittelyn vasaranlyönnillä ja kysyi -neuvostolta, tahtoivatko he jäävätä hänet, hän kun oli miehen lanko -ja vaimon veli. - -Kukaan ei tahtonut jäävätä, ja näin ollen alkoi puheenjohtaja: - --- Velvollisuuteni mukaan ja nojautumalla kirkkoraadin määräykseen, -kysyn täten sisareltani, aikooko hän jatkaa avioliittoa Gustaf Borgin -kanssa? - --- En! vastasi Brita rouva, lyhyesti, varmasti. - --- Kysyn sitten Gustafilta, aikooko hän jatkaa avioliittoa? - --- En! vastasi tämä, yhtä varmasti. - --- Jospa nyt kysyisin sisarelta, minkä syyn perusteella hän vaatii -avioliittoa purettavaksi? - -Brita rouva vastasi: - --- Miehen aviorikoksen. - -Asiahan oli tunnettu, mutta kuitenkin vaikutti tuo sana kuin -laukaus; ukot pöydän ääressä heristivät korviaan, ja puheenjohtaja, -joka tahtoi, että kaikki olisi käynyt siististi ja säädyllisesti, -loukkaantui. Hän kääntyi senvuoksi jonkunlaisella osanotolla vanhan -vihollisensa puoleen, ja tuntien kaikki asianhaarat ennestään, koetti -hän sovittaa lieventävät asianhaarat kysymykseen: - --- Voiko Gustaf Borg tunnustaa olevansa täydellisesti syyllinen -mainittuun rikokseen. - --- Rikosta en ole tehnyt, sillä en ole rikkonut aviolupaustani, minut -kun on siitä vapautettu, ja sen on tehnyt se ainoa henkilö, jolla on -ollut oikeus vapauttaa minut, nimittäin vaimoni. - -Taaskin liikettä neuvospöydän ääressä; jonka jälkeen puheenjohtajan -ääni heti kuului: - --- Onko tämä totta, täytyy minun kysyä sisareltani? - --- Se on valhetta! vastasi Brita rouva. - --- Kas niin vain! puuttui Gustaf Borg puheeseen. Henkilön kanssa, -joka ei _voi_ puhua totta, en tahdo neuvotella; ja pyydän senvuoksi -sitä muodollista varoitusta, joka lain mukaan on annettava, ennenkuin -käräjillä ryhdytään juttua käsittelemään. - --- Hyvät herrat, alkoi kirkkoherra. Syyt avioliiton onnettomuuteen -ovat tavallisesti niin monien vuosien takaisia, että (tässä hän loi -silmäyksen oveen, joka johti sisähuoneisiin) niitä ei voi selvitellä. -Olen senvuoksi sitä mieltä, että kun ei voida päästä perille siitä, -ken on aloittanut, tai ken on syyllinen siihen, mitä tapahtunut on, -että siirrymme lainmukaisen varoituksen antamiseen. Onko kenelläkään -jäsenistä mitään muistuttamista? - -Tässä pyysi vapaakirkollinen tilanomistaja Lundström puheenvuoroa. - --- Varoituksen antamista vastaan minulla ei ole mitään -muistuttamista, mutta toimittajan käsitystä avioliitosta yksityisenä -sopimuksena pyydän luvan saada vastustaa. Sekä valtio että kirkko -esiintyvät auktoriteetteina saadakseen takeita, mikä näyttäikse -siinä, että maallinen tuomioistuin käsittelee erojutun käräjillä, ja -hengellinen tuomioistuin eli konsistoriumi antaa erokirjan. Vaimo ei -voi siis vapauttaa miestään tämän uskollisuusvalasta eikä julistaa -häntä rikokseen syyttömäksi. - -Toimittaja Borg pyysi saada vastata: - --- Avioliitto perustuu alkujaan yksityiseen sopimukseen, joka -päättyy kihlaukseen. Ja laki tunnustaa yksityisen, uskollisuutta -koskevan sopimuksen avioliiton alettuakin. Esimerkiksi: vaimo on -uskoton ja synnyttää toisen miehen lapsen avioliitossa. Tässähän on -tapahtunut aviorikos, mutta yleinen syyttäjä ei saa nostaa kannetta -siitä. Jos mies antaa anteeksi, niin laki vaikenee, ja tunnustaa -siten yksityisen sopimuksen; laki ei ole tietävinään rikoksesta, -jolta näyttää senvuoksi puuttuvan yleisperusteellinen pohja. Jos -mies kuitenkin on ollut kyllin varomaton antaakseen anteeksi, mutta -myöhemmin, aviottoman lapsen synnyttyä, muuttaa mielensä, ja tahtoo -hakea eroa vaimon aviorikoksen perusteella, niin hän ei saa sitä, -siksi että hän on antanut anteeksi. Ja pahinta on se, että vieraan -lapsi merkitään miehen papinkirjaan, saa hänen nimensä, perii hänet, -senvuoksi vain, että mies on antanut anteeksi. Tästä näemme, että -yksityinen sopimus rikkoo sekä yhteiskuntakin että luonnonlain. Pysyn -senvuoksi edelleen vaatimuksessani, että vaimoni syytös julistetaan -mitättömäksi, kun hän ei ole neljään vuoteen pannut juttua vireille. -Tahdon vielä lisätä, että on oleellinen ero miehen ja naisen -aviorikoksen välillä, ero, jonka luonto itse on järjestänyt; sillä -miehen uskottomuudesta ei ole milloinkaan seurauksena väärien -lapsien tulo perheeseen ja niiden merkitseminen vaimon papinkirjaan -(jos hän jää leskeksi ja saa oman papinkirjansa); senvuoksi laki -on puutteellinen, kun se tuomitsee ylimalkaisesti, ikäänkuin mies -ja nainen olisivat yhtäläiset, eikä se ole oikeudenmukainen miestä -kohtaan; niin, tiedän tuomarin, joka tuomitsi miehelle lapsen, joka -ei ollut hänen, huolimatta siitä, että mies oli hakenut eroa oikeaan -aikaan. Tämä lapsi, jonka isän nimi mainitaan julkisesti, on merkitty -miehen papinkirjaan, sillä on hänen nimensä, saa häneltä elatuksensa -ja on perivä hänet. Sehän on hirvittävää, mutta tuomari sanoo, että -yhdelläkään miehellä ei ole oikeutta kieltää lapsia, jotka ovat -syntyneet hänen avioliitossaan. - -Brita rouvan hatuntöyhtö vapisi kiukusta, sillä hän oli sitä maata, -että luuli "mielipiteittensä" naisasiassa olevan yläpuolella kaikkia -tosiasioita. Mitä hän "piti" oikeana, se oli oikein; lait menettivät -merkityksensä, kun hänen "mielestään" jokin oli oleva niin, ja häntä -ei voinut milloinkaan saada vakuutetuksi erehdyksestä, siksi että hän -ei ymmärtänyt todistuksia eikä ottanut syitä huomioonsa. - -Hän puhkesi senvuoksi puhumaan ja lörpötteli naisen ja miehen -yhtäläisyydestä, siitä että luonto oli muodostanut heidät -samanlaisiksi (sepä vasta pirua!) vaikkakin miehet olivat kohdelleet -naista orjana (talon hallitsijattarena!) lasketti koko tuon -linnunsonnan, jota sen ajan rappeutuneet miehet olivat myöskin -märehtineet. - -Lopulta löi puheenjohtaja vasaralla pöytään, ja selitti, että -käräjät olivat erojutun oikea paikka, ja että naisliitto oli naisten -lörpöttelyn oikea paikka. - -Sitten hän varoitti puolisoita ja julisti kokouksen päättyneeksi. - -Tämä oli vuosisadan vaihteessa miehen ja naisen välisen keskustelun -tavallinen loppu: kokous lopetettiin. - -Naisasia, sen ajan suurin ja vaikein probleemi, oli kai lähinnä -demokratian äärimmäinen suhdaton johtopäätös. Kaikki ihmiset olivat -yhtäläisiä (vaikkakin he olivat niin erilaisia); siinä heidän väärä -väitteensä. Demokraattien _täytyi_ pitää kiinni siitä, tai luopua -periaatteistaan. Aristokraatit yhtyivät siihen, osittain saadakseen -ääniä ja voidakseen kopeloida demokraattien taskuja, osittain siksi, -että nainen heidän vanhentuneen maailmankatsomuksensa mukaan oli -korkeampi olento. - -Tässä kaikessa oli niin paljon näennäistä ja niin paljon todellista. -Nainen, jota mies rakastaa, on näennäisesti yläpuolella tätä, niin -kauan kuin mies häntä rakastaa, mutta ainoastaan miehen mielestä, -ja näennäisesti hänen mielestään, sillä miehen rakkauteen kuuluu, -että hän asettaa rakastamansa yläpuolelle itseään, ja yläpuolelle -muitakin. Mutta nyt tehtiin tästä järjestelmä, ja mies luopui -vallastaan. Milloinkaan ennen ei oltu nähty miesten niin matelevan -vatsallaan ja syövän maata naisen jalkojen juuressa kuin silloin. -Miehet, joista olisi luullut parempaa, oikein nauttivat saadessaan -maata salinmatolla rumimman naisen pesemättömien jalkojen, juuressa. -Sensijaan että miehet ennen kadulla tarjosivat naiselle käsivartensa, -joka oli kauniisti tehty, senvuoksi että se oli oikein, nähtiin nyt, -miten naiset taluttivat rappeutuneita miehiään. - -Naiset pukeutuivat kuin miehet, ja miehet kuin naiset; rannerengas -siirtyi miehille. Se oli perversisyyttä, ja ikäviä erehdyksiä -sukupuolten välillä alkoi ilmetä; mutta perversien miesten ollessa -ehdottomia naistenystäviä, johtuiko se nyt siitä, että he tahtoivat -siten peittää vikansa, tai että he tunsivat omassa luonteessaan -olevan jotain naisellista, olivat perversit naiset sitävastoin -miessuvun ehdottomia vihaajia, jota seikkaa he eivät peittäneetkään, -ja heidän elämäntehtävänään oli rikkoa avioliittoja -- tietysti -naisen vapautukseksi. - -Probleemi, sekalaisen seurakunnan hämmentämänä, saatettiin kuitenkin -supistaa seuraavaan johtopäätökseen: Naisen vapautuminenhan olisi -vapautumista lapsien synnyttämisestä ja kasvattamisesta. Uskooko -kukaan ihminen tällaiseen luonnon luonnottomaan järjestykseen. Ja -kuka sitten synnyttää lapsia, ellei nainen? Tämä kaikkihan oli -hölynpölyä! Mutta tulevaisuuden yhteiskunnassakin, jossa nainen tekee -työtä, täytyy hänen luonnollisesti synnyttää, niin että mistään -vapautumisesta sanan varsinaisessa merkityksessä ei kai tule mitään. -Minkä tähden sitten kääntää yhteiskunta nurin narin muutamien -hysteeristen naisten takia? - -Riistämällä paikat miehiltä, estettiin jokainen leivätön -mies menemästä naimisiin; senvuoksi avioliitot vähenivät ja -prostitutsiooni kasvoi! Ja tämän hyväksi työskentelivät yhteiskunnan -säilyttäjät ja siveellisyyden harrastajat. - -Se oli sulaa hulluutta! - -Kuitenkin kaikitenkin; Storön kirkkoherra Alroth oli pitänyt -silmällä tätä liikettä; hänen sisarensa, Brita rouva, oli koettanut -nostaa kapinaan hänen oman vaimonsa, viekoitella tämän pois kotoa -kokouksiin ja sen semmoisiin, senvuoksi veljen tunteet kirkkoherran -povessa eivät voineet sokaista häntä, vaan ymmärsi hän sangen hyvin -lankomiehensä kiusallisen aseman talossa. Häntä miellytti myöskin -se, että lanko ei tahtonut asettaa rikosta rikosta vastaan, tuomalla -esiin viimeistä juttua lapsista ja sitä, mitä talossa tapahtui vaimon -luvalla, joka hänen näkökannaltaan katsottuna oli ollut iljettävää. - -Kun nyt neuvosto oli hajonnut, ja Brita rouva rientänyt heidän -edellään kotia, jäivät lankomiehet kahdenkesken. - -Kirkkoherra oli niitä ihmisiä, jotka olivat huomanneet edulliseksi -unhoittaa ja käydä edelleen. Elämä oli hänelle opettanut, että sitä -häväistystä ei ollut olemassa, josta ei ollut tietävinään ja että -kosto vei aikaa, ja synnytti kostoa vastakkaiselta puolelta. Hän -oli senvuoksi pyyhkinyt mielestään lankomiehen viimeiset häpäisevät -soimaukset, vaikkakin niiden jättämä vaikutus oli jäljellä. Oli -myöskin toisia syitä, jotka tekivät hänet lempeäksi; jonkinlainen -luonnollinen ja selittämätön myötätuntoisuus Gustaf Borgia kohtaan -vaikutti sen, että kirkkoherra ei voinut häneen oikein suuttua, -hyvin tavallinen tapaus, mikä selittää sen seikan, miksi on niin -vaikeata saada oikeutta muutamien ihmisten suhteen, vaikkakin he ovat -todistetut syyllisiksi ja tavatut itse teossa. - -Valitetaan jollekin ystävälle jonkun poissaolevan kehnoa -käyttäytymistä. - --- Sitä en voi hänestä uskoa! Se ei ole lainkaan hänen tapaistaan! -vastaa ystävä. - -Ei pääse puusta pitkään, vaan istuu alallaan kuin mikäkin -raukka, jota vaivaa epäluuloisuus; selkeimmistä todistuksista, -uskottavimmista todistajista ei ole mitään apua. - -No niin, lankomiehet olivat jääneet kahdenkesken. - --- Tämä on ikävä juttu, aloitti pastori. Eikä sinulla ole mitään -toiveita käräjillä; tuomarit ovat villittyjä, ja antavat jokaiselle -naiselle oikeuden, kun miehistä on kysymys, selvistä todistuksista -huolimatta. Ajan henki on näet sellainen! Etkö ole näinä päivinä -lukenut siitä englantilaisesta naisesta, joka myrkytti miehensä? -Viisikymmentäkaksi lääkäriä vannoi, että hän oli viaton; mutta -nainen oli vankilassa ja tunnusti tällä aikaa! Pam! Nyt luultiin -asian olevan lopussa! Mutta eipäs, nyt alkoi sataa joukkoanomuksia, -joissa puolustettiin myrkytystä sillä verukkeella, että mies oli -emäsika. Omalta näkökannaltani, ota huomioosi se, olisin taipuvainen -selittämään asian niin, että kaitselmus rankaisee miehiä heidän -epämiehekkäisyytensä, luonteenheikkoutensa takia siten, että naiset -päästetään valloilleen. Ne, jotka eivät voi puhua totta, ja joiden -ei pitäisi senvuoksi saada esiintyä todistajina, ne pääsevät -asianajajiksi ja tuomareiksi. Jumala meitä silloin varjelkoon! -Tässä muuanna päivänä istui postineiti suuressa seurassa ja kertoi, -että avasi ja luki kaikki kirjeet postissa. Mitä siitä sanotaan? -Kerroin sen eräälle nykyaikaiselle herrasmiehelle, ja hän väitti -sitä valheeksi! Aioin lyödä häntä ensin, mutta hän tuntui minusta -mieltäkiinnittävältä, ja minä aloin ajatella häntä. Hän suuttui -kertomuksestani ikäänkuin olisi ollut nainen, ja ottanut itseensä. -Tai sitten hän oli vannoutunut naisasian palvelukseen ja suuttui -itseensä senvuoksi, että oli ollut väärässä. Jälkimmäinen otaksuma -on luultavinta. Kuitenkin, veliseni, sinulla on hyvin vähän -mahdollisuuksia käräjillä: sillä jos nainen meidän päivinämme -tekee vääryyttä miehelle, niin on koko maailman myötätuntoisuus -hänen puolellaan. Ja Brita on tehnyt sinulle vääryyttä, sen tiedän -minä ja sen tiedämme me kaikki! -- Minkä sille mahtaa? Ei mitään! -Mutta seuraa neuvoani! Ota asianajajaksesi oikea sikunasihteeri, -sulavakielinen lurjus, äläkä lähde itse sinne. Hiukan parempi se on -kuin itse seista siellä lörpöttelemässä; mutta varma et voi asiasta -olla sittenkään, sillä hameen nähdessään alkaa miestä jänistää. -Minulla oli äskettäin oikeudenkäynti täkäläistä opettajatarta -vastaan. Ja minä valitsin vartavasten joukosta asianajajan, joka oli -onnettomissa naimisissa. Kyllä hän nyt saa, ajattelin! Vielä mitä. -Ajattelehan, tuo maksun saanut ryökäle puolusti minun vastustajaani! --- - -Gustaf Borg oli sangen mielellään kuunnellut näitä lohdun ja -osanoton sanoja, mutta hän ei voinut pakoittaa itseään tunnustamaan, -että pastori oli oikeassa, sillä se olisi ollut oman erehdyksen -myöntämistä. Hän tunsi päinvastoin hetkeksi halua nousta -vastarintaan, puolustaa naisia, kuten hän lehdessään oli heitä alati -puoltanut. - -Lähdettyään ja päästyään tielle, hänessä heräsi jälkitunne -tapahtuneesta, ja hän huomasi, että viimeiset lohdun sanat olivat -häntä nolanneet. Tämä sai hänet liikkeelle, ja kulkiessaan, ulos -maailmalle, tietämättä minne, hän päätti matkustaa kaupunkiin, kun -hänen läsnäolonsa täällä oli nyt tarpeeton. Hän suuntasi senvuoksi -askeleensa laivalaiturille. - -Katsoessaan kelloa hän huomasi, että laivan tuloon oli vielä kolme -tuntia. - -Aikaa siinä oli runsaasti, mutta häntä vartosi uusi elämä, ja entisen -hän oli jättänyt taakseen. - -Laivalaiturit ovat erinomaisen sopivia mietiskelypaikkoja; jalkojen -alla on sileätä, niin että voi kävellä ajatellen; siellä loppuu -maa, ja suuri autio vesi alkaa; siellä on hiljaisen liikkumatonta, -siellä kulkee varroten jotakin, joka panee ihmisen uuteen liikuntoon, -siirtää hänet toisaalle, muuttaa näköalat ja ohjaa kohtalon uusille -urille. - -Gustaf Borg kulki siellä mietiskellen. Hän oli nyt joutunut -elämässään siihen kohtaan, jota sanotaan "nielaisemisen" ajaksi. "Sen -saat vielä kerran nielaista" oli hän niin usein kuullut, ymmärtämättä -sen merkitystä, uskomatta sitä, elämän uupumatta rientäessä -eteenpäin. Nyt hän ymmärsi sen, mutta niin monen muun tavoin hän teki -sen väärän johtopäätöksen, että hänen pitäisi katua ja peruuttaa -ne opit, joita oli levittänyt, ja jotka eivät olleet johtaneet -täydellisesti tarkoitettuihin tuloksiin. Hän luuli uhranneensa -työnsä erhetysten hyväksi, joita hänen nyt tuli vastustaa, mutta -ei käsittänyt, että hänen niin sanotuissa erehdyksissään oli -jonkun verran totuutta, jonka ainoastaan vastakkaisten plus- ja -minus-päätepisteitten yhteistyö saattoi pusertaa esille. Vastustajat -olivat jo tehneet oikaisut, eikä hänen tarvinnut tehdä niitä -uudelleen. Mutta häntä suututti nyt hukkaan mennyt vaiva, harmitti -se, että oli narrin lailla tehnyt takaperoista työtä, vaikka oli -luullut kulkevansa etunenässä. Ja ne kärsimykset, jotka olivat häntä -nyt kohdanneet, hän luuli saaneensa rangaistukseksi siitä pahasta, -mitä oli tehnyt, vaikkakin ne saattoivat olla koetuksia. - -Se tilinteko, jonka jokainen ihminen määrättynä ikäkautenaan -suorittaa, on kuitenkin vain personallisuuden tilinpäätös, jossa -tarkempi tarkastelu on osoittava, että se suhteellinen paha, jota -on täytynyt toisille tehdä hyvää asiaa ajaessaan, oli välttämätön -paha. Mutta toiselta puolen näyttää sisäinen, iäinen oikeus vaativan, -että syyttömästikin aiheutetut kärsimykset ovat sovitettavat -maailmanjärjestyksessä sen henkilön vastaavilla tuskilla, joka on -aiheuttanut nämä kärsimykset. Jos joku tähän korkeampaan kirjanpitoon -perehtynyt olento olisi läsnä sinä hetkenä, kun ihminen tekee -tätä tiliä, niin hän murtaisi kaikki sinetit ja lausuisi tuolle -katumuksen tuskan raatelemalle: "Älä ole lohduton! Katso, tässä -tekemäsi hyvän palkka, ja tässä pahan! Nyt kuittaamme toisen erän -toisella, ja sittenkin on oleva jotakin jäljellä sinun hyväksesi; -sillä yksinomaan se, että olet jaksanut elämäsi elää, parhaan -kykysi mukaan, on sankariteko; ja jokainen ihminen, joka täällä -on päässyt luonnolliseen kuolemaan saakka, on sankari: jokainen -kuollut ansaitsisi muistopatsaan, sillä niin vaikea ja tukala on -elämä elää. Eikä kurjin ihminen ole vähimmän ihailtava, sillä hänen -taakkansa oli raskaampi kuin toisten, hänen taistelunsa suurempi, -hänen kärsimyksensä syvemmät; ja minkä vuoksi hän oli kurja, sitä -ei yksikään kuolevainen tiedä, kukaan ei voi sitä selittää, ei -tilastotietojen eikä kansantalouden avulla." - -Gustaf Borg ei voinut täydellisesti suorittaa vielä elämänsä -synteesiä, vaan oli kokonaan käännekohdassa, astumassa siihen -valtakuntaan, jota Swedenborg sanoo Hävitykseksi. Ja pahinta -oli se, että hän seisoi itseään vastaan, sillä hän, siveyslain -kumoamisen vastustaja, oli syytteenalaisena siveysrikoksesta. Tämä -ristiriitaisuus ei ollut helposti ratkaistavissa. - -Laiturilta hän näki kotinsa savupiiput. Juuri nyt nousi kaksi sinistä -savupatsasta ilmaan. Liesissä leimusi tuli, niissä paloi poroksi -kaikki tyynni ja parhain: vaimo ja lapset. - - - - -YHDESTOISTA LUKU - -Uusi toimittaja - - -Holger Borghan oli aikansa lapsi; ollen insinööri ja sähköopin -tutkija, hän eli elämänsä yksinkertaisesti, mietiskelemättä, -käytännöllisesti. Meni aikaisin naimisiin pienen teatterilaistytön -kanssa, jonka hän harjoitti näyttelemään toverin osaa, sen ajan -tavan mukaan. Hiukan vaikeatahan tämän oli tuota pikaa perehtyä -insinööritieteeseen, mutta täytyi tyytyä muutamiin oppisanoihin -koskettimista ja lyhytsuluista; hän oli olevinaan insinööri, ja -kehitti itsensä tendenssivaimoksi, joka oli näyttävä maailmalle, -että nainen oli kaikessa miehen vertainen. Tämän yhdenvertaisuuden -tuli näyttäytyä myöskin seuraelämässä; mies ei saanut mennä yksin -ravintolaan, vaan piti vaimon olla mukana; mutta aamupäivin kävi -vaimo yksin kahvilassa, ja kun mies aluksi tahtoi todeta tämän -matemaattisen vääryyden, sai hänet vaikenemaan kysymys siitä, oliko -vaimo vapaa ihminen vaiko orjatar. Jotta perherauha ja rattoisuus -olisi säilynyt, ei mies vastannut kysymykseen, mukautui, alistui, -aluksi enemmän leikillään, mutta aina ottaen huomioon sen, että -kaikki näyttäisi erinomaiselta. Hänellähän täytyi olla kaikkein -uudenaikaisin vaimo, ja hän tahtoi noudattaa oppejaan. Siten sai -hän vähitellen vaimostaan kotiopettajattaren, joka teki hänelle -huomautuksia seurassa ja joka loppujen lopuksi tahtoi opettaa -miehelleen kaiken, minkä tämä tiesi paremmin kuin vaimo. Mutta mies -ei valittanut; eikä hän huomannut, miten ylenkatse kätkeytyi vaimon -äidillisyyteen. Hän aavisti sen kuitenkin, nähdessään ystäviensä -kohtelevan vaimoa kuin korkeampaa olentoa ikään, ja häntä itseään -kuin raukkaa. Toiselta puolen tämä miellytti häntä. Se seikka, että -oli kyennyt vainuamaan itselleen komeimman rouvan, ja tämän ollessa -seuran keskipisteenä, oli hänen paikkansa näennäisesti ylempänä. - -Avioliiton alkuaikoina elivät vastanaineet sangen ahtaissa oloissa; -he elivät kuitenkin ulkoelämää, koska se kävi halvemmaksi, ja -toisinaan vietettiin boheemielämää kotona. Sitten syntyi lapsi. Se -alkoi tuntua. Miehen tulot, jotka ennen jaettiin kahdelle hengelle, -olivat nyt jaettavat neljälle. Tämä oli kieltäytymistä, ja siitä ei -pidetty, vaan lainattiin rahaa ja jatkettiin. Mutta kun lapsi täytti -kolme vuotta, pantiin lapsenpiika pois, ja puolisot hoitivat itse -lapsen. Vaimo, jolla ei ollut mitään muuta tekemistä, vaati kuitenkin -miehen, joka työskenteli tehtaassa ja sanomalehdissä, ottamaan osaa -lapsen hoitoon. Täytyi tietenkin olla tasa-arvoista. Mies, tuo pöllö, -ei uskaltanut kieltäytyä, eikä yrittänytkään, siksi että tahtoi -aateloida vaimon työn, mutta ei huomannut, minkälaista vääryyttä -hän kannatti, ja kuinka hän valmisti omaa perikatoaan. Korvatakseen -vahingon, hän teki kuten muutkin aviomiehet, haukkasi salaa aamiaisia -ulkona; keksi kokouksia iltaisin, ja joutui viimein vakiintuneiden -aviomiesten piiriin, jotka joivat punssinsa kuuden ja seitsemän -välillä illalla, ennättääkseen kotia illalliselle. Jos hän sitten -tuli kotia haisten punssille, niin rouva suuttui; ja lapselta puuttui -silloin aina sukat. Silloin hän tavallisesti pelasti itsensä sillä, -"että häntä oli kutsuttu", ja silloin olisi sukkakysymyksen pitänyt -raueta, mutta niin ei käynyt, sitä jatkettiin. - -Mies saapui aina kotia illalliselle ja oli ikävällä tuulella. -Pöydän ääressä, jossa hän pureksi kuivaa ruokaa, muistellen ehkä -oopperakellarin herkullista aamiaista, kirkastuivat hänen kasvonsa -toisinaan heikosti, niille ilmestyi sisäisen hymyn viimeinen -kajastus, jonka synnytti muisto jostakin lystikkäästä, pikku -hävyttömästä jutusta. Silloin rouva synkistyi, ja ymmärsi, että mies -oli huvitellut ilman häntä, ja häntä kiukutti se, että tällä saattoi -olla hauskaa, kun hän ei ollut mukana. Ja niin täytyi miehen kertoa -tuo lystikäs juttu. Se kuului vaimon avio-oikeuksiin. - -Eräänä iltana puolisot istuivat kotona kuten tavallisesti. Rouva oli -väsynyt lapsen kirkunasta, pesusta keittiössä, pöydän kattamisesta. - -Pöydällä oli kovaa leipää, margariinia, ja avattu anjovislaatikko, -jonka pohjaa tuskin peitti kolme kurjaa kalaa, joihin kukaan ei -moneen päivään ollut tahtonut kajota, ja jotka senvuoksi olivat -kuivuneet kuin kahvin selvikenahat. Väärän sveitsinjuuston kuori, ja -muutamat raa'at silavaviipaleet, jotka olivat olevinaan savustettuja, -muodostivat kolmiomittauksen asemat. Ikävyys, huolimattomuus, -haluttomuus pilkistihe esiin kaikesta, ja tämä kaikki oli niin -erilaista kuin entiset kuvittelut kodista ja kodikkaisuudesta. Ja -tuo toinen toisensa heikkouksien äänetön vaaniskeleminen, tuo toinen -toisensa keskeneräisten ajatusten vakoileminen. He olivat kuin kaksi -vankia, jotka salassa vahtivat toisiaan. - -Mies silmäili synkkänä ruokaa, ja katsellessaan anjovista, tunsi hän -suussaan hirvittävän tinanmaun, ummehtuneen öljyn... Äkkiä hänen -päähänsä pälkähti ajatus. - --- Mitäs, jos lähtisimme ulos pitämään hauskaa! Emme ole pitkiin -aikoihin olleet ulkona! - --- Entäs Ragnar sitten? Lapsi? - --- Se on totta se! Rouva tuumi: - --- On hirvittävää joka tapauksessa, että lapsi hallitsee vanhempiaan! -Päinvastoinhan sen pitäisi olla! - --- Niin pitäisi! Me, jotka olemme koko nuoruutemme ajan kieltäytyneet -ja nyt alkaisimme nauttia elämästä, me olemme orjia. - --- Eikä hän nyt nukkuessaan meitä tarvitse. - --- Nukahdettuaanhan hän tavallisesti nukkuu? - --- Me olemme hemmoitelleet sitä, siinä kaikki! Ajattelehan kaikkia -köyhiä lapsia, jotka suljetaan huoneeseen aamulla, ja saavat istua -siellä yksin päivällisiin saakka... Tiedätkö mitä, Holger; sanotaan -portinvartiattarelle, että tämä kuuntelee itkeekö poika... - --- Eiköhän tuo käyne laatuun, vastasi Holger. Tuumasta toimeen! -Hetken kuluttua herrasväki oli matkalla kaupungille. Nybrolla he -erosivat; herran piti pistäytyä toimituksessa ja rouvan varrota häntä -Grand Hôtelin "Kuopassa", tuossa klassillisessa, jonka 70-luvun -miehet olivat perustaneet, 80-luvun miehet perineet, ja jonka -90-luvun miehet sittemmin hylkäsivät siirtyen uudistettuun Rydbergiin. - -Kun rouva tuli Kuoppaan, astui hän sisään ja istuutui heidän -tavallisen pöytänsä ääreen, otti sanomalehden, ja odotti. - -Heti sen jälkeen astui näyttelijä sisään, heidän läheinen -seurusteluystävänsä, ja etsi seuraa. - --- Kas, Marttahan se on, tervehti hän, missä Holger on? - --- Hän saapuu tuossa tuokiossa! vastasi Martta, joka heti tuli -loistavalle tuulelle. - --- Saanko istuutua? - --- Totta kai! vastasi rouva empimättä. - -He pääsivät heti puheenvauhtiin, ja siinä silmänräpäyksessä ilmestyi -punssitarjotin sekä tupakat pöydälle. - -Näyttelijä oli tehnyt tilauksen niin nopeasti, että rouva ei ollut -huomannut sitä, ja nyt he istuivat siinä, kahdenkesken, eivätkä -tahtoneet alkaa, ennenkuin mies tuli. He puhuivat kaikista maailman -asioista, ja aika kului. - -Ajattelematta sen enemmän asiaa ja pitkästyen odotukseen, täytti -ystävä kaksi lasia, sanoi terve, ja he joivat. - -Kului taas hetkinen, ja he sytyttivät tupakan. - --- Kylläpä se Holger nyt viipyy, sanoi rouva, eikä meidän olisi -pitänyt mitenkään alkaa. - --- Nyt se on myöhäistä, vastasi ystävä. - -Silloin saapui seura, joka tiesi keitä he olivat, vaikka eivät -tunteneet heitä. He katselivat tietysti kummeksuen noita kahta, ja -heidän katseensa kävivät pilkallisiksi, kun he olivat istuutuneet -vastapäätä heitä. - -Samassa saapui Holger, näki ensi silmäyksellä aseman, jonka hän -saattoa käsittää, ja jota hän ennakkoluulottomana miehenä ei -paheksunut, mutta sitten hän näki nuo pilkalliset katseet, ja se osui -arkaan kohtaan, niin että hän synkistyi. - -Päästyään pöydän luo, hän tervehti niin luonnollisesti kuin taisi. - --- Teitte oikein, kun aloitte, sain sähkösanoman ja minun täytyi -kirjoittaa muutamia rivejä. - -Hän kun joutui toisten jo aikaisemmin kohonneeseen mielialaan, ja -edellä nämä olivat, oli hänen vaikea heti päästä heidän tasalleen. -Ja hän, joka toi mukanaan toimituksesta tuulahduksen työn raskaasta -totisuudesta, vaikutti heihin painostavasti. Mieliala särkyi, ja -seuran valtasi ikävystymisen nolous. - -Onnettomasta päähänpistosta koetti rouva, joka tahtoi pitää hauskaa, -saada miehen vireille, mutta silloin tämä kävi mykäksi. - -Hänen seuraava yrityksensä päättyi kuitenkin vielä onnettomammin, -jolloin hän, saadakseen kaikki oikealle tolalleen, teki kömpelön -kysymyksen: - --- Mikä sinua vaivaa? - -Se oli kuin tunkeutumista hänen sisimpäänsä, ja hän säpsähti, suuttui -itseensä senvuoksi, että ei voinut hillitä itseään, häntä suututti -katseleva seura, suututti kaikki tyynni. - -Hänen kiusaantunut ulkonäkönsähän ilmaisi mustasukkaisuutta, mutta -mustasukkainen hän ei ollut, häntä vain iljetti ajatus siitä, että -häntä moisesta epäiltäisiin, ja hän tunsi olevansa naurettava. Vaimon -kysymys oli tehnyt hänet naurunalaiseksi, kysymys, johon hän ei -voinut vastata. Silloin syntyi äänettömyys, jota kukaan ei uskalla -häiritä senvuoksi, että kaikki tietävät, että ken ensin puhuu, -hänen täytyy sanoa tuhmuus, täytyy paljastaa salaisuus, jota kaikki -hautovat. - -Kului hetki, pitkä kuin iankaikkisuus. Mutta silloin tuli pelastus: -kaksi heidän piiriinsä kuuluvaa taiteilijaa syöksyi sisään, he -käänsivät virranvaihtajan ja johtivat vastakkaiset virrat toisaalle. -Ja niin kului ilta iloisesti. - -Teatterin päätyttyä seura kasvoi. Kaikki nuo ihmiset, jotka olivat -saman hengen lapsia, tunsivat kuuluvansa yhteen, ikäänkuin olisivat -olleet saman perheen jäseniä. Ja vaistomaisesti he aavistivat -ystävän; selityksiä ei tarvittu; ja vaikka heitä oli vainottu, olivat -he suruttomia, toivorikkaita, varmoja siitä, että olivat oikealla -tiellä. - -Kello oli puoli kaksitoista ja ilo oli ylimmillään, kun eräs mustiin -puettu nainen äkkiä ilmestyi pöydän ääreen ja pyysi saada puhutella -Martta rouvaa. - -Tuo vieras tuntematon vaikutti kuin musta lippu, ja riemu taukosi. - --- Rouva Borg, hän alkoi: asun samassa talossa kuin tekin ja -minulla oli onni sattumalta kulkea lastenkamarinne ikkunan ohi, -jolloin kuulin yksinäisen, huoneeseen suljetun lapsen huutavan -- -kas niin, älkää nyt luulko, että soimaan teitä! Mutta kun huudot -olivat epätoivoisia, menin portinvartian luo saadakseni avaimen ja -päästäkseni sisään. Portinvartian asunto oli tyhjä. Lähetin erään -armeliaan ihmisen noutamaan seppää, jolla aikaa loruilin lukkojen -takana olevalle lapselle suljetun ikkunan läpi -- -- -- Olkaa -levollinen, rouvaseni, teillä on ollut huono onni, ja te olette -luottaneet epäluotettavaan portinvartiattareen. -- -- -- Päästyäni -sisään, viihdyttelin lapsiraukkaa; istuin siellä kolme tuntia, ja -nyt se nukkuu tuon jälleen löydetyn portinvartiattaren hoivassa. Kas -niin... - -Herra ja rouva Borg syöksyivät ulos... - -Sellaista se oli, kun oli lapsia! Niin, niin, niin, ja he soimasivat -itseään, päättivät, että eivät milloinkaan enää läksisi ulos. -He tuumiskelivat, että minkälainen opettavainen juttu tästä nyt -pantaisiin liikkeelle; he riensivät puoli juoksussa kotia, kun eivät -löytäneet ajuria. - -Nybronkadulla, kun he olivat juuri ennättäneet läähättäen mäen -päälle, törmäsivät he erästä jättiläismäistä herraa vastaan, joka -sulki heidät suureen syliinsä ja huusi: - --- Hohoi! Löysinpä teidät vihdoin viimeinkin! Se oli tohtori Henrik -Borg. - --- Sinä, Holger, olet lehden toimittaja, ja palkkaa saat kuusi -tuhatta; toimeesi ryhdyt huomenna! Eikö niin? - -Martta rouva itki jättiläisen rintaa vasten. Ja niin he juoksivat -sedän luota; juoksivat, nauroivat ja itkivät. - --- Tiedätkös, me otamme kaksi piikaa, huusi rouva. - --- Ja huoneuston Strandvägenillä. - -Östermalmin torilla he tanssivat lyhtypatsaan ympärillä, ja juoksivat -leskisillä kahden puolen kauppakojuja. - -Niin tuli Holger Borgista toimittaja, ja niin päättyi kiusallinen -päivä iloon. - - - - -KAHDESTOISTA LUKU - -Tohtori Borg - - -Tohtori Borg oli ollut kaksi kertaa naimisissa; ensi kerran -kotimaisen hupakon kanssa, johon hän oli kiintynyt tämän kauneuden ja -nuoruuden vuoksi. Mutta tämä nainen oli niin tietoinen kauneudestaan, -että suorastaan jumaloi sitä. Hän saattoi istua puolialastomana -kuvastimen ääressä tuntikausia itseään ihaillen; saattoi suudella -pyöreitä käsivarsiaan, muovailla rintaansa, näytellä itselleen -hampaitaan, hieroa nenäänsä saadakseen kauneimman kaarroksen -muodostumaan oikeaan paikkaan. Kun tohtori näki salaa hänet kerran -tässä hommassa, pelästyi hän, sillä vaimon kasvojen ilme ei ollut -ihmisen, vaan järjettömän eläimen; linnun, joka kuvastelee itseään -lähteessä ja kynii höyheniään. Ajatus siitä, ettei ollut yhdistetty -ihmiseen, kauhistutti tohtoria niin, että hän suorasukaisuudestaan -huolimatta antoi asian mennä menojaan. - -Kauneudestaan huolimatta hän ei osannut pukeutua, ja kun mies teki -muistutuksen, niin sitä pidettiin majesteettirikoksena. Hän sulkeutui -itseensä loukkautuneena, pilkkasi miestään siitä, että tämä ei muka -kyennyt pitämään arvossa häntä; ja yksinkertaisuudessaan hän luetteli -kaikki ihailijansa, kertoi heidän arvostelujaan. Naimisiin mentyäkin -tohtori jatkoi suitsutuksiaan kukkien ja sampanjan muodossa; mutta -kukat eivät olleet milloinkaan mieluisia. - --- Sain luutnantti X:ltä orkideoja, jotka maksoivat seitsemän kruunua -kappale. Ja oikea sampanja maksaa yksitoista kruunua. - -Hän rakasti itseään ja kauneuttaan niin objektiivisesti, että kadehti -tohtoria siitä, että tämä oli saanut hänet. - --- Sinä olet saanut, sinä! Sinä et tiedä, miten hyvät päivät sinulla -on. Ajattelehan, kuinka moni sinua kadehtii. - -Mutta tämä itsensä rakastaminen meni niin pitkälle, että hän ei -voinut antautua miehelle; hän ei tahtonut suoda tälle rakkauttaan, -vaan oli vielä hellyydenkin hetkenä niin kateellisen kylmä, että ei -voinut ottaa mitään vastaan. Ja sitten hän valitti. - -Ensin tohtori ei välittänyt siitä, sillä hän tunsi itsensä. Mutta -jonkun ajan kuluttua hän rupesi valittelemaan äidilleen ja sanoi, -että ei katsonut olevansa naimisissa. Äiti ei ymmärtänyt mitään, eikä -tahtonut mitään tietää. - -Tohtori, joka oli nuori lääkäri, ei ymmärtänyt myöskään, mitä vaimo -tarkoitti, mutta kävi levottomaksi, ja neuvotteli erään vanhemman -lääkäriystävänsä kanssa. - --- Niin, poikaseni, sanoi vanhus, ratkaistavanasi on nyt probleemi, -jota minä yhä vielä tavailen. Mutta minä olen äskettäin lukenut -erään suurimman gynekoloogimme jyrkän lausunnon tästä kysymyksestä. -Hän sanoo, että ilotyttö etsii iloa, mutta aviovaimo tahtoo lasta; -ja hän lausuu vääjäämättömästi, että lapsen täytyy syntyä siveästi -rakastavaisessa syleilyssä, ei intohimoisessa. Kunniallinen -äiti-nainen käy avioliitossa siveäksi, vastoin tahtoaan, eikä löydä -etsimäänsä; senvuoksi hän valittaa. Mutta, ystäväni, olen päässyt -niin pitkälle, että olen huomannut miehenkin halujen aateloituvan -avioliitossa, ne ikäänkuin talttuvat, henkevöityvät; siksi olen -kuullut miesten valittavan yhtä paljon. Näethän vastanaineista, miten -paljon pettymystä... mutta, onko vaimosi raskaana? - --- On, oltuaan kaksi kuukautta naimisissa! - --- Sittenhän voit olla rauhallinen! - -Tohtori rauhoittui, liiaksikin, niin että se ärsytti rouvaa. Hän kävi -yhä kateellisemmaksi miestä kohtaan siitä, että tämän osaksi oli -tullut kunnia saada lapsi hänen kanssaan, ja vihasi raskauttaan, joka -haittasi hänen kauneuttansa. Ja mistä hän ei pitänyt, se oli hänelle -olematonta. Ollen ajattelematon ja typerä, esiintyi hän yhä vielä -kaikkialla neitseenä. - -Silloin hänen äitinsä raivostui: - --- Oletko mieletön, lapsi? Sinähän olet siunatussa tilassa. - --- Niin, en minä tiedä... - --- Etkö tiedä? Kuulepas; jos sinä lörpöttelet tuollaista, niin surmaa -miehesi sinut. Etkö käsitä, että ihmiset ihmettelevät, mistä olet -saanut lapsen, jos loruilet heille viattomuudestasi. - -Mutta nähdessään miehen isänilon ja ylpeyden hän alkoi kiehua -vihasta. Aivan petomainen ilkeys kehittyi hänessä; hän ei tahtonut -suoda, että mies olisi hänen, _hänen_ lapsensa isä. - -Johtuiko se sitten typeryydestä tai pelkästä ilkeydestä, kuitenkin -kaikitenkin, eräänä aamuna hänen tapansa mukaan nalkuttaessaan, -sattuivat hänen sanansa näin: - --- En tiedä, mutta minusta tuntuu siltä kuin sinulla ei olisi mitään -osaa tähän lapseen... - -Silloin tohtorin afrikalainen luonto kuohahti, jota hän oli niin -kauan pidättänyt: - --- Mitä p--lettä sinä puhut? Ellei se ole minun lapseni, niin sinä -olet... ja sitä et tarkoittane. - -Rouva nousi, pukeutui; ja lähtiessään hän lausui: - --- Nyt lähden, iäksi! - --- Lähde vaan, mene h--tiin, vastasi tohtori. Sinun pöyristyttävä -tuhmuutesi ja saatanallinen ilkeytesi voi viedä hengen ihmiseltä. -Lähde nopeasti, muutoin potkin sinut ulos! - -Siihen loppui se avioliitto. Varjo oli langennut tohtorin ylle, sillä -eihän hän voinut puolustaa itseään, vaikka esitti fysioloogisia -todistuksia, joita kukaan ei pyytänyt. Niin hän raivosi pari -kuukautta, ja raivoissaan hän nai erään norjattaren, ja teki hänet -heti raskaaksi. Seitsemäs kuukausi oli kulumassa, kun heidät -vihittiin; rouva tahtoi hiljaisia häitä, mutta mies pani toimeen -humuavat häät kirkossa ihan sydänpäivällä. - --- Oli niin kaunista katsella siunattua naista, hän sanoi. - -Pappi ei ollut samaa mieltä, mutta sai tyytyä. Ja kun tohtori, ollen -oma naittajansa, kuljetti korkeakumpuisen morsiamensa halki kirkon -pääkäytävän, silloin häipyi varjo; hän oli päässyt valoon, nousi -raikkaana ja terveenä, jollainen hän oli... - -Päivällisillä hän piti puheen sadan kutsuvieraan läsnäollessa, ja joi -vaimonsa ja syntymättömän lapsensa maljan. - --- Se oli suurenmoista! sanoivat muutamat. Mutta toiset pitivät sitä -kyynillisenä. - -Tämä toinen avioliitto menetteli jonkun aikaa, jotakuinkin! Sitten -tuli tietysti Nukkekoti ja koko moska perästä. Joukkuenaisia ja -tykkinaisia, yhdistysnaisia ja hansikasnaisia. Aviomiehen elämä oli -kuin helvetti! - -Koko ikivanha epäjumalanpalvelus oli muuttunut gynolatriaksi eli -naisenjumaloimiseksi. Eräs ateisti-runoilija selitti, että nainen oli -hänen uskontonsa. Sitä kirjallisuutta, joka ei ihannoinut naista, -pidettiin arvottomana, niin että todellakin saattoi Spencerin tavoin -uskoa runouden ja taiteen alkuperän johtuneen uroksen matelemisesta -naaraan edessä. Tämä naistenmalja-runous olisi käynyt laatuun, ellei -sitä olisi seurannut miesten itsensäalentaminen. Miehet nauttivat -siitä, että saivat halventaa itseään, että saivat todistaa miehen -olevan alemman eläimen, ja kun nuo vanhat narrit Ibsen ja Björnson -selittivät suoraan, että yhteiskunta oli pelastettavissa ainoastaan -kohottamalla nainen ja panemalla mies viralta, silloin hulluus oli -huipussaan. - -Kun Norjan kysymys tuli tämän lisäksi, niin oli tohtorin koti hauska. -Kaksi lasta oli tosin kasvanut, kolme- ja viisitoistavuotiaiksi, -mutta nyt sukeutui heistäkin riidanaihe. Kaikki muuttui -riidanaiheeksi, ja hurjalle naiselle ei mahtanut mitään. - -Miksikä he eivät eronneet? Lapset pitivät koossa kurjuutta, muistoja, -ja tuo selittämätön, mikä sitoo puolisoita, silloinkin kun nämä -vihaavat toisiaan. Salatieteilijät sanovat, että he synnyttävät -toinen toiseensa puoleksi henkisiä substraatteja, joilla on -jonkinlainen olentomainen olemassaolo; toiset arvelevat, että miehen -ja naisen sielut kasvavat toisiinsa imujuuriin, ja että he oikeastaan -elävät alinomaisessa syleilyssä; he tuntevat yhdessä ja toistensa -kautta kuten kaksoisten väitetään tekevän; senvuoksi kärsii sekin, -joka tekee toiselle pahaa; hän kärsii sen kärsimyksistä, jotka -itse on aiheuttanut, senvuoksi on aseeton rakastamaansa kohtaan, -ja rakkaus on kärsimystä. Senvuoksi on eroaminen myöskin kaikkein -tuskallisinta; se on olemassaolon rikkirepimistä ja hävittämistä, -ja muistot ovat sielujen lapsia; niitä ei voi hyljätä milloin vain -haluttaa. On olemassa puolisoita, jotka ovat yrittäneet erota -kolmekymmentä vuotta, onnistumatta siinä; he erosivat kihlautuneina, -vastanaineina, naineina; he erosivat kahdeksan päivää ennen -hopeahäitä; ja kun he olivat päässeet niin pitkälle, luulivat he sen -kestävän koko elämän ajan. Mutta kolmen viikon päästä mies lähti -kotoa, oli poissa koko yön, ensi kerran kolmeenkymmeneen vuoteen. -Seuraavana päivänä hän palasi jälleen, ja jotta sovinto olisi saanut -näkyväisen muodon, perusti hän uuden kodin; ja niin se sitten jatkui. - -Tohtori oli kärsinyt ensimmäisestä erostaan niin perinpohjin, -että oli päättänyt kestää toisen avioliiton, sietää kaiken, paitsi -alennusta. Mutta on olemassa niin paljon, mikä alentaa huomaamatta. -Miehelle on alentavaa tulla palvelijain aikana koiramaisesti -kohdelluksi, ja vielä alentavampaa on, jos häntä omien lasten -läsnäollessa kohdellaan idioottina, vallankin kun hän todellisuudessa -itse on älykkäämpi. Tällainen oman mielensä jokapäiväinen ja -alituinen tukahuttaminen voi lopuksi riistää voimakkaimmaltakin -kaiken itsetunnon, ja kun tohtori huomasi olevansa vaarassa, päätti -hän paeta, ainoa mahdollinen tapa taistellessa pahojen naisten -kanssa, sillä ken pahaan puuttuu, hän siihen itse myös tarttuu. Ja -vaimon pahuus vaikutti kuin hermomyrkky, joka oli turmella hänet. - -Riidan puhkeamisen aiheutti lähinnä, kuten tavallista, muutamien -ystävättärien tulo taloon. Eräs heistä rakasti Dagmar rouvaa, -vaikeata päättää kuinka viattomasti, mutta naiset pitävät kaikkia -hommiaan viattomina, vaikkakin on jo menty yli rajan. - -Tämä ystävätär rupesi sekaantumaan lasten kasvatukseen. Tytön tukka -leikattiin lyhyeksi ja pojan hiukset saivat kasvaa pitkiksi, jotta -eroavaisuus sukupuolien välillä saataisiin poistetuksi. Mutta kun -poika sai kärsiä pilkkaa koulussa naisellisen ulkomuotonsa takia, ja -kun isä myöskin huomasi, että pojan vaistot aikoivat naisellistua, -rupesi hän pelkäämään; tarttui saksiin ja leikkasi tukan. Kun äiti -näki tämän, raivostui hän: - --- Eikö äiti saa kasvattaa lapsiaan? hän huusi. - --- Ei piru vie saakaan kasvattaa miehimyksiä! Kahden me huolehdimme -kasvatuksesta, ja toinen siinä olen minä. - -Äiti uhkasi mennä asianajajalle. Se oli hänen tavallinen tapansa. - -Mutta oli olemassa toinen syy, joka vaikutti häiritsevästi -avioliittoon, ja se oli erään siihen aikaan kuuluisan lääkärin -keksimä konjakki. Sitä rouva käytti yleislääkkeenä kaikkiin -kipuihin, ja enin aamupäivin hermostumista ja iltaisin unettomuutta -vastaan. Nuo näennäisesti viattomat pikku lasit turmelivat mielen ja -ruokahalun, uuvuttivat uneen sopimattomaan aikaan, ja haihduttivat -yöunen. Vaikkakin keksijän itsensä, professorin ja auktoriteetin, -kävi huonosti, hän sortui konjakkihypoteesinsa uhrina, jatkoivat -naiset juontia. - -Kun tohtori varoitti rouvaansa, veti tämä aina esiin professorin. - --- Tottahan professori ymmärtää sen paremmin kuin sinä, joka et ole -edes dosentti. - -Sanalla sanoen, tämä avioliitto oli kypsä, niin perinpohjin kypsynyt, -että veljeskiistan puhjetessa saattoi keveinkin tuulenpuuska murtaa -sen. - -Dagmar rouva kirjoitti naisten-ääneen miehensä teorioja vastaan, -kuten hän niitä nimitti, kuitenkin mainitsematta hänen nimeään, -teki hänet epäilyksen alaiseksi vanhoillisuudesta ja varoitti -vapaamielisiä valitsijoita sellaisesta ehdokkaasta. Siten oli sota -avoimesti julistettu, ja puolisot asuivat kukin omalla puolellaan -huoneustoa. - -Mutta itse ratkaisua kiirehtii eräs pieni tapaus, joka tuli kuin -tilauksesta. - -Yhtenä aamuna vastaanottoajalla astui erittäin hyvin puettu nainen -tohtorin huoneeseen. Se hämmästytti häntä, sillä naiset olivat -hylänneet tohtorin siksi, että tämä oli "epähieno"; hän ei tahtonut -näet ymmärtää heidän vihjauksiaan, vaan lausui julki muitta mutkitta -heidän salatuumansa; paljasti heidän salaisuutensa tarvitsematta -kysyä niitä. - -Hän pyysi kuitenkin naista istumaan, ja silmäillessään tätä näki -tohtori heti, mitä lajia hän oli. Silmien ilme ei ollut sopusoinnussa -suun kanssa. Hänellä oli lapsen leuka, posket ja huulet, mutta silmät -puhuivat toista kieltä, sillä hän oli unohtanut kasvattaa silmiään. -Kun tohtori nyt kysyi, mikä häntä vaivasi, valitti tämä verenvähyyttä -ja hermostusta. - -Tohtori oli päässyt tutuille jäljille, ja jatkoi varovasti; kyselyään: - --- Oletteko naimisissa? - --- Olen! - --- Onko teillä lapsia, ja kuinka monta? - --- Yksi. - --- Milloin se syntyi? (Nyt se alkoi luistaa kuin kaavasta lukien, -sillä hän osasi ulkoa tuon jutun.) - --- Kolme vuotta sitten! - --- Entäs sitten? - -Syntyi äänettömyys, sillä "sitten" sanaan sisältyi koko tunnustus, -jonka tohtori sai epäsuorasti häneltä; mutta rouva ei ollut tullut -mitään tunnustamaan, päinvastoin. Senvuoksi tohtori puuttui jälleen -puheeseen ja jatkoi itse. - --- Eikö miehenne tahdo useampia lapsia? - --- Ei! - --- Tahdotteko te sitten? - --- En! - --- Senpä vuoksi juuri olette hermostunut ja vähäverinen; onko -miehennekin hermostunut? - --- Josko hän on? Hän se juuri tekee minut hermostuneeksi, ja siitä -minä juuri tahdoin puhua. - --- Kuulkaapas nyt rouva! Te hermostutatte toisenne tuolla -hutiloimisella... - --- Eikö tohtori voi sanoa, mitä minun on tehtävä; en voi naineena -elää kuin naimaton... - --- Eikö miehennekin tee samoin, koskapa ette tahdo lapsia? - -(Hän ei tahtonut puhua miehestään, ei ajatella häntä.) - --- Eikö tohtori voi määrätä minulle jotakin, jotakin joka... - --- Tarkoitatteko, että minun pitäisi määrätä teille rakastaja? -Silloin tämä tekee lapsen, ja tuo peljätty raskaus on yhtä lähellä. - -Siinä oli koko salaisuus, ja nyt tohtori näki näyttämövaihdoksen -esiripun ylhäällä ollessa; pienet kasvot muuttuivat toisiksi, niin -hirvittäviksi, että tohtori luuli kokonaan toisen ihmisen istuvan -tuolissa. Mutta hän jatkoi säikähtämättä: - --- Minua ei ihmetytä, että miehenne kyllästyy harjoittamaan teidän -paheitanne... - -Pitemmälle hän ei päässyt, sillä nainen pujahti silmänräpäyksessä -ulos ovesta. - -Sehän oli säännöllinen tapaus, joka oli yhtä yleinen kuin onnettomat -avioliitot. - -Mutta kun tohtori meni vahtimestarin luo odotushuoneeseen, näki hän -naisen nimen. Hän oli vapaamielisen yhdistyksen äänenkannattajan -toimittajan rouva. Kylläpä hän nyt oli laittanut asiansa sellaiseen -kuntoon, että kelpasi olla ja elää. - - * * * * * - -Maitta siihen ei asia päättynyt, sillä neljännestunnin kuluttua -Dagmar rouva astui huoneeseen, ja kun hän tahtoi pitempää puhelua, -oli hän leppeä, tietäen hyvin, että tunkeilemista olisi seurannut -oven sulkeutuminen: - --- Mikä vaivasi pikku rouva ----, joka oli puheillasi? - --- Se, että hän tahtoi minun määräämään itselleen rakastajan? Niin, -he juoksevat tänne pyytämään neuvoja sikiön ulosajamisessa, kysymään -ehkäisykeinoja... - --- Muutoin tehdään Lääkäriseuralle ilmoitus, että olet kohdellut -loukkaavasti naispotilasta. - --- Pidätkö hänen pyyntöään oikeutettuna? - --- Pidän! - --- Silloin olet sinäkin... - -Hän etsi hiilihankoa, ja rouva hävisi. Silloin hän tunsi, että kaikki -oli lopussa. - -Sellainen oli ajan helvetillinen sukupuolitaistelu, jota käytiin -henkiin veriin saakka. Ja vaikka nähtiin niin monen miehen -sortuvan ja kuolevan ennen aikojaan, niin syytä siihen ei tutkittu -milloinkaan, sillä siitä ei saanut kirjoittaa. - -Luonto oli antanut miehelle alkuunpano-oikeuden, koska hän on -vaikuttava syy, mutta nyt se oli häneltä riistettävä; nainen, joka -ei mitään anna, ottaa vain vastaan, anasti alotteen itselleen; ja -kun hänen vastaanottavaisuutensa on rajaton, täytyy jokaisen miehen -jäädä huonommalle puolelle epätasaisessa taistelussa, jossa voiman -menetyksillä on luonnolliset rajansa. Ja kaikki luonnonlakien -kiertämiset rankaisivat itsensä. Sensijaan, että miehistä olisi -tullut isiä, alentuivat he rouviensa alfonseiksi; nykyaikaiset -makuuhuoneet rautasänkyparineen muistuttivat lääkekoneellisia -laitoksia, siementenkaristuslaitoksia, tai sairasvoimistelulaitoksen -yksityisiä huoneita. Puolisot eivät löytäneet sitä, mitä etsivät, -sillä se on löydettävissä ainoastaan äitiydestä ja isyydestä. -Senvuoksi tuli kuolema syntymisen asemesta. - -Kahdeksantoistasataluku ei ollut lapsien vuosisata, se on valhetta. -Seitsentoistasataluku, Rousseaun Emilen vuosisata, jolloin äidit -oppivat jälleen imettämään lapsiaan ja antoivat äitiydelle -uudelleen sen kadotetun arvon, se oli lasten kultainen aika. Mutta -kahdeksantoistasataluku, etenkin sen loppupuoli, muuttui lasten -helvetiksi. Ne lapset, jotka tulivat maailmaan, olivat syntyneet -tapaturmassa, jonka aiheutti tahdontoiminnan epäonnistunut -pidättäminen; senvuoksi he olivat tahdottomia, sukupuolettomia, -hölläluonteisia olentoja. Äitiyttä halveksittiin; kukaan ei tahtonut -synnyttää lapsia, ja häpeällisenä pidettiin sitä, jos äiti itse -imetti. Lapset kasvatettiin pullolla, ja olivat ne aina kärtyisiä, -unettomia ja sairaita. Kemialliset ainekset, hiilihappoinen natrom, -maitosokuri, sterilisoitu lehmänmaito olivat ravintona. Hedelmättömän -nesteen, jonka elinvoima oli surmattu, piti korvata elävä äidinmaito! -Se kasvatti myös hedelmättömiä ihmisiä, jotka eivät voineet synnyttää -yhtään uutta ajatusta; jälkikaikuihmisiä, automaatteja, jotka -antoivat painettuja vastauksia ihmiskunnan kysymyksiin, painettuja -pienille paperiliuskoille kansakoulumaksun vastapalkkioksi. Se -oli automaatin aikakausi, ja automaattilapsen, pullolapsen ja -tuttilapsen, joka ei ollut milloinkaan maannut äidin lämmintä rintaa -vasten, vaan joka komennettiin makaamaan hiljaa ja ruumiillisesti -ja henkisesti värisemään vilusta vaappuvissa vaunuissa vieraan -joukkuenaisen ja tämän sulhasen hoidossa, useinkin prostitueeratun, -joka sai "imeä tutin kuntoon" sterilisoimattomilla huulillaan. - -Tämä oli hedelmättömien naisten kultainen aika; ja he saarnasivat -hedelmättömyyttä, muodostivat seurakuntia ja saivat naisprofeettoja, -kunnes heistä tuli lopulta valtion tunnustama kirkkokunta. -Taistelussa tätä rappeutumista vastaan kaatui tohtori Borg, tuo terve -mies, ikipäiviksi. - -Kahdeksan päivää myöhemmin hän istui yksin hävitetyssä kodissaan, -ja neljäntoista päivän päästä hänen nimensä oli pyyhitty kaikilta -vaalilistoilta, hän kun oli sekä vanhoillinen naiskysymyksessä että -Norjan vihaaja. - -Mitään ilmoitusta ei tehty Lääkäriseuralle, mutta hänen praktiikkansa -oli kärsinyt. - - - - -KOLMASTOISTA LUKU - -Storön Brita rouva - - -Rouva Brita Borg ei ollut lainkaan niin merkillinen kuin luultiin, -ja hänen hyväntahtoisuutensa riippui suurimmaksi osaksi hänen -hyvinvoinnistaan. Kun naisasia heräsi eloon, liittyi hän heti -mukaan pelastamaan ihmiskuntaa, jonka perustus oli nyt laskettava -yhteiskunnan pylvään, naisen varaan. Mies oli niinmuodoin -kukistettava; ja Brita rouva heittäytyi ajometsästykseen. Nämä -mielipuolet ahdistivat suurmiehiä erikoisella taputusajolla. Kaarle -XII itse kaivettiin haudasta ja selitettiin, että hän oli ollut -nainen. Napoleon ei ollut itsessään mitään, vaan oli kaikki hänen -äitinsä ansiota; Goethe oli oppinut kaikki äidiltään (joka ei tiennyt -mitään). Toiselta puolen: naisten kaikki salaiset taudit tarttuvat -miehistä (jotka miehet olivat kuitenkin saaneet naisilta); ja kaikki -miehet olivat naisten synnyttämiä (mutta siitä ei hiiskuttu sanaakaan -että kaikki naiset olivat siinneet miehistä). - -Kaikkea tätä valheellisuutta ja vääryyttä puolustettiin sillä, että -nainen kosti nyt kärsimänsä kuvitellut vääryydet. Mitkä vääryydet? -kysyttiin. Luonnon epätasaisen, mutta kauniin sukupuolijaon, joka -näytti kultaisen jaon mukaan tehdyltä, jossa pienempi osa suhtautuu -suurempaan kuin suurempi kokonaisuuteen. Jossa nainen sai kauneuden -ja viehkeyden; mies voiman ja älyn. Jossa naisen velvollisuudeksi -tuli synnyttää lapsi ja hoitaa sitä: miehen siittää se ja elättää se -sekä äiti. - -Ja aina, kun mies on rakastanut kunniallista naista, on _tällä_ -ollut täydelliset takeet siitä, että häntä kohdellaan hyvin, niin -kauan kuin hän oli uskollinen. Senvuoksi nainen oli aina väärässä -valittaessaan miehestään; sillä hänen käytöksestään riippui miehen -käytös. Kun eräs amerikalainen oli heittänyt palavan lampun vasten -vaimonsa kasvoja, antoi rauhantuomari tällaisen lausunnon: Miten -hirvittävä nainen! -- Niin, miehen, joka on rakastanut naista, on -täytynyt nähdä hänen ikuinen pahuutensa, ennenkuin on voinut unohtaa -itsensä siihen määrin. - -Nainen on aina väärässä miehensä suhteen, senvuoksi, että mies on -mies ja nainen hänen jälkijatkonsa. - -Mies on yksin luonut koko kultuurin: maanviljelyksen, teollisuuden, -tieteen, taiteet, kirjallisuuden, joiden hedelmät hän on tarjonnut -naiselleen (se seikka, että joku ani harva nainen on kähminyt -jossakin nurkassa mukana, ei merkitse mitään). - -Brita rouva ja hänen kaltaisensa vastasivat: Mutta nainen on -synnyttänyt kaikki ihmiset. Siihen vastattiin: Mutta mies on -siittänyt kaikki ihmiset ja antanut naisen synnyttää lapsensa! (Amen!) - -Gustaf Borg oli vuosisadan alkupuolelta peritystä kohteliaisuudesta, -jolloin romantiikka herätti jälleen eloon keskiaikaiset -käsityskannat, heti asettunut naisten puolelle; ja kohteliaisuudessa -eli ritarillisuudessa naisia kohtaanhan on puolueellisuutta ja -vääryyttä. Kun mies nousee ja jättää paikkansa naiselle, ei se -merkitse sitä, että hän siten tunnustaa ehdottoman alemmuutensa; se -on voimakkaamman vapaaehtoinen uhri heikommalle. Mutta siltä kannalta -eivät naiset tahtoneet ottaa enää asiaa, vaan vaativat alistumista -etevämmän alle. - -Kun Brita rouva nyt tahtoi näyttää voimaansa, kävi hän raa'aksi ja -tunteettomaksi; ja mitään sen iljettävämpää kuin raaka nainen ei -ole olemassa. Vähäpätöinen asia oli eroittaa lapset isästä; eikä se -tehnyt mitään, että lapset kuihtuivat isäänsä kaivaten. Ei tullut -koskaan kysymykseenkään hellyys, sääli, armeliaisuus viattomia -pienokaisia kohtaan, kunhan hän vain saattoi osoittaa raakuutta -vihattua miestä kohtaan. - -Käräjähaasteessaan hän esitti kaksikymmentä syytöskohtaa, joista -useimmat olivat vääriä, tai joihin oli helppo vastata. Mies oli -ollut törkeä (vaimon valehdellessa vasten hänen kasvojaan); mies oli -laiminlyönyt häntä avioliitossa (senvuoksi, että hän oli kieltänyt -mieheltä suosionsa tai tahtonut myödä sitä); mies oli ollut ahne -häntä kohtaan (siksi, että vaimo ansaitsi itse käännöstyöllä ja pani -rahat pankkiin tai tuhlasi ne juhlimisiin); ja niin edespäin. - -Hänen "ritarillisuutensa" ei sallinut hänen käräjillä paljastaa -vaimoaan, ei edes tyttären parittajanakaan. Senvuoksi hän antoi -valtakirjan asianajajalle, jonka tuli kaikkiin kysymyksiin oliko -hänellä mitään muistuttamista, vastata ainoastaan: "ei mitään". - -Hän ei tahtonut taistella lapsista, sillä he tarvitsivat paremmin -äitiään kuin häntä. - -Jos hän olisi saattanut ruveta puolustamaan itseään tekemällä -vastasyytteitä, niin olisi hän mahdollisesti voittanut sekä lapset -että omaisuuden. Nyt hän tuli menettämään kaikki; sen hän tiesi, -sillä tuomari oli naisasian harrastaja. - -Kuitenkin, nyt hallitsi Brita rouva Storössä. Lastenhoitajatar oli -tietysti eroitettu ja alaikäiset olivat ymmällään. Jätettyinä omiin -ja vieraan neidin hoteisiin he kulkivat paikasta toiseen suruissaan -ja kyselivät isää. Armeliaat vastasivat, että tämä oli matkoilla, -säälimättömät, että hänet oli ajettu tiehensä. Itse asiassa oli -isän elämä alituista muuttoa. Kaupungista hän oli lähtenyt takaisin -Storöhön ja vuokrannut asunnon lautamieheltä. Sieltä hän teki -retkeilyjä saarelle; nousi vuorille ja kiipesi korkeihin puihin -nähdäkseen edes katonharjat, joiden alla hänen lapsensa elivät. - -Nyt olivat Ester ja Max asettuneet mielensä mukaan asumaan eivätkä -salanneet lainkaan suhdettaan. Niin, vieläpä he panivat toimeen -päälle päätteeksi pieniä perhekohtauksia, jotka muistuttivat -avioliiton kaikkein rumimpia. Äiti piti heitä silmällä, mutta pysyi -kauan vaiti. Vihdoin eräänä iltapäivänä hän meni nuorten luo ja kysyi -peittelemättä kreiviltä: - --- No, Max, milloin aiot mennä naimisiin? - -Hämmästyksen synnyttämän äänettömyyden jälkeen Ester vastasi: - --- Mekö naimisiin? Emme koskaan? - --- Eikö Max ole antanut aviolupausta? - --- Ei, päinvastoin, vastasi Ester; me olemme luvanneet toisillemme, -että emme mene milloinkaan naimisiin. Emmekö ole nähneet täällä ja -muualla kylliksi kurjuutta, mikä on ollut omiaan säikyttämään meidät -vannomasta Jumalan edessä rakastavamme koko elinajan toisiamme? -Ken mahtaa tunteilleen ja mielelleen mitään? Ken uskaltaa keväällä -luvata, ettei syksy tule? - --- Vai niin, kreivi Max on sellainen sulhasmies, jonka kanssa täytyy -pitää peliä keittiökamarissa? Minun nuoruudessani sanottiin sellaisia -leipävieraiksi. - -Kreivi nousi ja huomasi silmänräpäyksessä, miten väärä hänen asemansa -oli, niin että hän kävi sanattomaksi. Mutta tyttö puuttui jälleen -puheeseen. - --- Milloin olet saanut nämä mielipiteet, äiti? Sinä, joka... - --- Nyt, vastasi äiti. Nyt, kun olen teissä tutkinut vapaata suhdetta; -ja kuunnellessani teidän myrskyjänne ja riitaanne, olen huomannut, -että vapaa on yhtä hullua kuin sidottukin. Niinpä on lain syyttäminen -roskapuhetta ja minä tiesin sen melkein edeltäkäsin, kun olen nähnyt -rakastajattarien ja heidän rakastajiensa olevan yhtä onnettomia kuin -naineetkin ihmiset ovat, ja, huomatkaa se, heidän on ollut yhtä -vaikeata erota, vaikkakin ovat olleet vapaita. Syy ei ole avioliiton, -vaan on se itse asian luonnossa; rakkaus on taistelua veriin, henkiin -saakka, ja vastakkaisista voimista on syntyvä uusi voimakas elämä, -jolla on oikeutensa elämään, ja näitä oikeuksia valvoo valtio ja -kirkko toistaiseksi, jotka ovat kaikkien lastensa holhoojia. Nyt -annatte kuuluttaa itsenne; ruuan ja asunnon saatte minulta, mutta -ette penniäkään rahaa. - --- Mutta vala, väärä vala. - --- Sen ottaa valtio niskoilleen; on sitäpaitsi olemassa avioero, joka -vapauttaa ihmisen valasta. - -Keskustelu loppui siihen. Erottiin ja tavattiin jälleen vasta -illallispöydässä. - -Nuoret istuivat Esterin huoneessa ja olivat vakavia. - --- Meidän täytyy mennä vihille, sanoi kreivi, sillä muutoin on -maineeni mennyt, enkä minä voi kunnioittaa itseäni. - --- Olkoon menneeksi vihkiminen, vastasi Ester, mutta me emme muuta -milloinkaan yhteen asumaan, sillä silloin meistä tulee viholliset, -tunnen sen. Laillinen vapaus! siihen suostun, mutta en lailliseen -pakkoon. - --- Hyvä! Mutta uskollisuutta vaadin niin kauan kuin olemme toisiimme -sidottuja, liitti siihen kreivi. - --- Uskollisuutta? Sehän on itsensä sitomista. - --- Mehän sidomme itsemme ja toisemme välipuheella, ja välipuhe on -pidettävä, muutoin menee maailma nurin. - -Sitä Ester ei ymmärtänyt: - --- Se sotii luonnettani vastaan, sanoi hän. - --- Sillä sinun luonteesi on uskoton! tuli kreivi sanoneeksi. - -Ja samassa hetkessä murtui jotakin; ja uusi tuli syttyi. -Sukupuolitaistelu syntyi heidän elämässään nyt ensi kerran. Sitä -kysymystä ei ollut heille olemassa, he tuumivat, ja he elivät -vähääkään ajattelematta sukupuolten luonnollista eroa. Nyt he -istuivat siinä miehenä ja naisena, alastomina syntiinlankeemuksen -jälkeen, syötyään itsetietoisuuden tiedonpuusta. - -Hirvittävän äänettömyyden perästä Max alkoi jälleen keskustelun: - --- Huomaatko, että vihaamme nyt toisiamme? - --- Miehenä ja naisena kyllä. - --- Silloin lienevät eri sukupuolet toistensa vihollisia? - --- Tietysti, kuten pohjois- ja etelänapa magneetissa. - --- Silloin on rakkaus vihaa, ja ihmissuku syntyy vihasta, eikä -rakkaudesta. - -Ihmeellistä oli, että heidän aina vihaisesti puhuessaan vetovoima -kasvoi, ikäänkuin suunnan vaihdos olisi enentänyt virranvoimaa; -ja heitä veti niin valtavasti toisiinsa jokin, joka muistutti -rakkautta, mutta ilmeni kiehuvana vihana. Nyt etsi Max Esteriä -tulistunein katsein ja lähestyi häntä ikäänkuin olisi tahtonut tehdä -pahaa hänelle, polttaa hänet, tuhota hänet. Ei mitään saadakseen, -vaan antaakseen, antaakseen jotakin hirvittää, jotakin alkutulen -olemuksesta, nähdäkseen hänen kuin ennakolta kärsivän synnytystuskia. - -Mutta tyttö, jonka äskeinen keskustelu oli herättänyt, ei tahtonut -ottaa vastaan; hän muisti nyt asemansa naisena, nöyryyttävän -asemansa, jolla ei ollut mitään annettavaa, ja joka peitti sen -sananparrella, "että hän oli antanut miehelle kaikki, että hän oli -antanut itsensä"; ja hän hypähti ylös kuin villikissa, otti pöydältä -paperiveitsen, ja huusi: - --- Minä vihaan sinua. - -Tämä saattoi merkitä: Minä pelkään sinua tällä hetkellä, sillä -jos nyt saisit tahtoni lannistetuksi, niin minä kulkisin yhdeksän -kuukautta kuin sinun poikasesi linnunpesänä; sinun! Sitä en tahdo. En -tahdo hautoa sinun munaasi. En tahdo olla peltonasi, johon kylvät... - -Max seurasi tytön äänettömiä ajatuksia ja vastasi niihin mielessään. -Sinä korjaat elon sieltä, minne minä olen kylvänyt; sinä poistut -mukanasi minun lapseni, sittenkuin olen antanut sinun synnyttää -sen; sinä varas, joka, synnytettyäsi minun poikaseni, (sillä se -on minun, koska minusta lähtee elämä ja liikunto) tahdot tehdä -tyhjäksi minut ja minun työni. Näen silmistäsi, että voisit kieltää -isyyteni ja tehdä itsesi portoksi, päästäksesi vain käsiksi minun -omaisuuteeni, ja äidinylpeydellä kuljettaaksesi minun lastani pitkin -katuja ja työlläsi kerskataksesi. Halventaa miestä, kas siinä naisen -kunnianhimon korkein päämaali! - -Sitten he häpesivät; istuivat kumpikin sohvannurkkaansa ja vihasivat. - -Sitten rupesivat he jälleen. Kreivi aloitti: - --- Niin, nyt sinä et kuule rukoustani, enkä minä saa suuttua siitä; -mutta ellen minä tottele sinun käskyäsi, niin katsot sinä oikeudeksi -suuttua, niin... Ajattelehan, että järkevät ihmiset raastavat -toisiaan kuin kissat! Kiima ja viha! Kas siinä rakkaus, korkein, -jollainen sen tulisi olla, ja joka kuitenkin kuuluu alhaisimpiin -ilmakehiin. Sinä, joka olet lääkäri, sano mitä rakkaus on sen -todellisimmassa ilmenemismuodossa? - --- Eriymä! - --- Hyvä! Ja sellainen on riistävä parhaan aikamme ja parhaat -ajatuksemme! Tiedätkö, Ester, idealisti en ole milloinkaan ollut, -mutta kyllä todellisuus on ajatustemme irvikuva asioista. Kaikki -on halvennettua ja vääristettyä; on hetkiä, jolloin minusta -tuntuvat tosilta vanhan tarinan sanat: Kirottu olkoon maa sinun -tähtesi! On hetkiä, jolloin uskon, että tuo hullu Stagnelius -oli oikeassa valittaessaan sitä, että meidän ihmissielumme ovat -saaneet ryömiä eläinten ruumiisiin. Mehän käyttäydymme kuin -eläimet, me suutelemme samalla suulla, jolla nautimme ruokamme, -ja me rakastamme ulostuselimillämme! Onko sitten ylvästä olla -ihminen? Ei, nöyryyttävää se on, ja meidän tulisi alati hävetä. -Darwinistit ovat kyllä oikeassa siinä, että ihmisenruumis on -kehittynyt eläimenruumiista, mutta he unohtavat, että sielun -olemassaolo on itsenäinen, joka on ylhäältä polveutunut, ja jonka -muistot ovat tähdistä, ja että tämä liha on vain pusertava kotelo. -Egyptiläisten sielujenvaellusoppi on kyllä oikea, mutta minä luulen, -että suoritamme jo tätä vaellusta tässä apinamaisessa majassamme. -Tiedätkö, katselin kerran uimakoulussa valkeanpunakellertäviä -ihmisruumiita, ja minua hämmästytti niiden ja -- ei apinain, vaan -porsaiden yhdennäköisyys, jotka myöskin ovat ruusunpunaisia ja -karvattomia. Tiedätkö, että on hetkiä, jolloin totta tosiaan en -ole mahtua nahkoihini, jolloin tahtoisin ryömiä kuorestani, ja -lentää tieheni. Alan uskoa kaikkiin vanhoihin satuihin; uskon -syntiinlankeemukseen, sillä sen jälkeen kuin me lankesimme, sinä -ja minä, olemme vain halveksineet toisiamme. Ensi aikoina, jolloin -rakastin sinua, en nähnyt ruumistasi; näin vain sielusi, ja se oli -kaunis ja hyvä. Sitten tulivat perkele ja eläin. Eräänä päivänä näin -eläimen sinussa, silmissäsi. Se muuttui yhdellä erää kuin kuolleeksi -maalatuksi porsliiniksi, tai muistutti se silmälasikauppiaan kyltin -emaljisilmää. Silloin aloin pelätä. -- Ja kuitenkin, meidän täytyy -antaa kuuluttaa itsemme! täytyy vaipua keittiön ja lastenkamarin -liejuun; sinun ja minun kuten kaikkien muidenkin. -- Pyhä aviosääty, -missä rakkaudella ei ole mitään sijaa, missä haukkuminen aina -seurannee vastaanottamisen ihanaa silmänräpäystä, missä kaikki paheet -kukoistavat, ja hyve, jos se ilmenisi hyvänä makuna, hyve on vika, -joka voi aiheuttaa avioeron. Minulla on naimisissa oleva ystävä, -jota syytettiin kylmyydestä vaimoa kohtaan. Tuomarille hän vastasi -seuraavaan siistiin tapaan. Vaimoni syyttää minua kylmyydestä. -Meillä on ainoastaan yksi lapsi oltuamme vuoden avioliitossa; mutta -jos olisimme olleet naimisissa Konstantinopolissa, olisi minulla -nyt voinut olla kaksi sataa lasta; ja kuitenkin valittaa _vaimoni_! -Kaksisataa! Mutta sinä tiedät, ihmiset eivät pidä siitä, että -puolustaa itseään... - -Nyt soitettiin illalliselle, ja heidän täytyi lähteä alas. Mieliala -pöydässä oli kylmä, jäykkä. Pienokaiset olivat myöskin aterialla. -Epähuomiossa oli poika saanut isän lautasliinarenkaan. Hän istui -leikkien sillä ja luki nimikirjaimet; hänen huulensa liikahtivat, -mutta ei kuulunut ääntäkään. Brita rouva kuitenkin kuuli, hän, ja -ymmärsi; ja hän tempasi renkaan lapselta. - -Poika punehtui, painoi katseensa maahan, ja virkkoi hetken kuluttua: - --- Voiko toinen ihminen kieltää toista ajattelemasta? - -Vastausta ei kuulunut; sillä tuossa lausumatavassa "toinen ihminen ja -toinen" oli sellainen personallinen itsetunto, joka osoitti lapsen -olevan samalla tasolla kuin äiti; ja se koski myös häneen, mutta -enin senvuoksi, että hän kuuli isän äänen puhuvan lapsen suusta. -Mies, jonka hän luuli kokonaan hävittäneensä, ilmestyi jälleen ja -istui pöydän ääressä, puhuen, soimaten. Kostaisiko hän lasten kautta, -oleskelisiko hänen sielunsa vielä tässä talossa, joka oli häneltä -suljettu? Tällä hetkellä hänessä syttyi ääretön viha lasta kohtaan, -ja kun poika ajattelematta tai tietämättään tahtoen, otti takaisin -lautasliinarenkaan, nousi äiti raivoissaan ja veti lasta korvasta. -Levollisesti, kylmästi, hillitysti ja täysikasvuisen henkilön -vakaumuksella poika lausui nämä sanat, joita hän ei ollut harkinnut: - --- Älä koske minuun, äiti, sillä silloin sinä kuolet! - -Mitä hän tarkoitti? Tarkoittiko hän jotakin? Ken tietää? Kaikki -lapset ovat ihmelapsia siinä suhteessa, että heidän havainnollinen -järkensä näyttää piilevän valmiina heidän pienessä kehkeymättömässä -ruumiissaan. Mutta lapsen ruumiskin tuntuu olevan valmis; se esiintyy -vain pienennetyssä muodossa, ja usein saa sen käsityksen, että -lasta katsellessa näkee pienoisihmisen. Ne naivit purkaukset, joita -kuulee lapsen suusta, eivät ole naivia, ne ovat yhtä syvämielisiä -kuin vanhemmankin ihmisen. Luimmehan juuri äskettäin erään suuren -valtiomiehen muistelmista, kuinka hän muisteli poikavuosinaan -olleensa aivan yhtä viisas kuin vanhanakin. Jos asian laita on niin, -mitä hyötyä sitten on kasvatuksesta? Sillä vain ehkäistään! - -Mutta kun poika oli puhunut, piti hänen vastaukseksi päästä pimeään -huoneeseen senvuoksi, että oli puhunut pöydässä. Äiti oli tarttunut -hänen käsivarteensa, yleinen mieliala oli masennuksissa, ja kreivi -Max valmistautui menemään väliin, kun kaikki yhdellä kertaa -heristivät korviaan. - -Ulkoa puutarhasta kuului karjuva ääni, ehkä mylvivän kotieläimen... - --- Eihän karja käy talvella ulkona? katkaisi kreivi kammottavan -äänettömyyden. - -Kukaan ei vastannut, mutta äiti seisoi kalpeana, pysähtyen -liikkeessään, ja pojan kasvoille levisi sisäisen valon kajastus ja -rauha kuin kuolevan kasvoille. Äiti ja hän olivat yksin ymmärtäneet -tämän äänen. Se oli isä! Mies, joka ei voi vuodattaa kyyneliä, -karjuu tuskasta. Hän oli siis pimeänä talvi-iltana kulkenut talon -ulkopuolella nähdäkseen lapset edes vilaukselta! - -Brita rouva tapasi kädellään rintaansa, poistuen huoneesta sanaakaan -sanomatta. - -Kun nuoret sitten kysyivät häntä, vastasi palvelijat, että rouva oli -mennyt levolle ja oli sairas. - - * * * * * - -Seuraavana aamuna rouva makasi vielä sairaana; mutta hän ei -ottanut vastaan lääkäriä eikä tahtonut nähdä ketään. Hän kirjoitti -määräyksensä paperilapuille. Nuori pari sai seuraavan määräyksen: -"Matkustakaa heti kaupunkiin ja ottakaa kuulutus." - -Ja he matkustivat. - -Kun he työllä ja tuskalla olivat saaneet todistukset kuntoon -piirivirkamiehien luona, kuten luulivat, läksivät he -pastorinkansliaan "ottamaan" kuulutusta. - -He kulkivat etuhuoneen läpi, joka muistutti pienempää eteistä, ja -astuivat kansliaan, joka muistutti suurempaa eteistä. Lattialla -lunta ja likaa, ikkunat ilman uutimia, puupenkkejä seinivierillä, -pulpetteja; ikävää, ilma raskasta, karua, rumaa. Täällä seisoi ja -istui syntisiä, joiden piti alkaa elämä, miehen ja naisen, koko -vaellusajan kestävä yhteiselämä; täällä seisoi ja istui vanhempia, -jotka tahtoivat vihkiä vastasyntyneen taisteluun, ja antaa hänelle -nimen; täällä seisoi ja istui ihmisiä, jotka tahtoivat saada omaisen -multaan, mikä ei myöskään ole niin helppoa. Mikään ei ole helppoa, -ei sisään- eikä uloskäynti. Ja sen he tulivat huomaamaan, kun heitä -pyydettiin istumaan ja odottamaan. - -He näkivät mustien miesten merkitsevän suuriin kirjoihin, merkitsevän -ja pyyhkivän pois; tekevän julkisesti mitä nenäkkäimpiä kysymyksiä. -Isän nimi? Tuntematon. Ollut ennen naimisissa? Ehkäpä eronnut? -Näyttäkää erokirja! Ei ole! Onko lapsi kastettu? On, mutta ei -täällä. Missä? Kaukana Amerikassa! Kirjoittakaa sinne! Kirjoittakaa, -kirjoittakaa, kirjoittakaa! -- Tämä puoli sielunhoidosta on hiukan -omituinen; alkoi kreivi kuiskaten. Konttoritöitä, reskontran, -muistikirjan pitoa. Kuten piirimiehen virastossa! Henrik setä sanoo -sitä papinkonttoriksi; mutta tämähän on julkinen rippituoli. -- -Oletteko käynyt ehtoollisella? -- Mitä se teihin kuuluu! -- Eivätkä -he ole kilttejä! Kuuluu niin kovalta, kun Herran palvelija puhuu. - -Sali tyhjeni hetkeksi, ja eräs, joka näytti olevan konttoripäällikkö, -ähkyi ja puhkui silmälasejaan kuivaten. Hän näytti olevan -maailmallinen pappi, sillä hän kertoi ääneen kaskun naisesta, joka -oli viime sunnuntaina kuulutettu hullun miehen kanssa. Luotuaan -silmäyksen ympäri salia ja tunnettuaan kuuluisan Brita rouvan -tyttären, joka oli myöskin antanut puheenaihetta Upsalassa, punehtui -hän hiusrajaa myöten; ja kun kirkonvartia tuli samassa kohentamaan -kamiinaa, ei hän voinut tukkia suutaan. - --- Lämmitä sinä, Söderström, niin että kamiina käy punaiseksi; -punaista pitää olla, punaista punaisille! - --- Haukkuuko hän meitä? kuiskasi kreivi. - -Mutta konttorihenkilökunta oli palkinnut päällikkönsä tukahutetulla -nauruntirskunalla, ja hän, jonka päähän, menestys oli kohonnut, -tahtoi leikata uusia laakereita. - --- Eikö täällä käynyt äsken eräs mulli, joka tahtoi tietoja viimeisen -avioeron yksityiskohdista? kysyi hän lukkarilta. - -Tämä mutisi jotakin, mikä oli vain synnyttävä sukkeluuden, joka nyt -laukesi. - --- Vai niin, hän aikoi naimisiin; vihkimälläkö vai ilman? - --- Tämähän on kuin Etelä Teatterissa, kuiskasi kreivi. Ja minä kun -otin sen niin vakavalta kannalta! Lähdemmekö matkoihimme, Ester? - --- Emme! Ajattele äitiä! - --- Mutta tämähän on pilaa! Minä lähden! - -Kirkonvartia tuli jälleen sisään, kädessään katajanoksa, jonka -hän sytytti kamiinassa, ja jota hän heilutti ympäri salia. Oli -nimittäin liikkeellä kulkutauti, ja kaikkia julkisia huoneustoja oli -savustettava. Se oli kuin virikettä papin tuleen. - --- Hyvä, Söderström, savuta ulos nihilistit! - --- Tämähän on uskomatonta! kuiskasi kreivi. Hehän ovat jätkiä! -Jätkiä! -- Ajattelehan noita viinaan menneitä ylioppilaita; kun eivät -muuhun pysty, niin heistä tulee sielunpaimenia, ja sitten heillä on -oikeus antaa nuhteita kanssaihmisilleen. Otetaan hutikka, ja sitten -voidaan päästää ja sitoa sieluja. Ei, tiedätkös, tämä on mätää, ja -minä hoidan itse paremmin sieluni. - -Nyt saapui kirkkoherra. Hän oli sivistynyt, arvokas mies; kuitenkin -ylempi virkamies, ei mikään paimen eikä ylimmäinen pappi. Hän -silmäili todistuksia, ja kasvoillaan ystävällinen ilme, ei lainkaan -alentuvainen, hän sanoi: - --- Tähän on kirjoitettu herra Adelstorm, pitäisi kai olla kreivi. - --- Niin pitäisi, mutta isäni, joka on rahastonhoitajana eräässä -pankissa, on luopunut arvonimestä, joka aiheutti vain vääriä -vaatimuksia... - --- Kirkkoherra nyökäytti hyväksyvästi, melkeinpä ihailevasti päätään. - --- Ja minä, jatkoi kreivi, olen seurannut isäni esimerkkiä, vallankin -kun koko arvonimijärjestelmä on vanhentunut. - -Kirkkoherra synkkeni, sillä hän vainusi tämän olevan niitä -nykyaikaisia hyökkäyksiä yhteiskuntaa kohtaan, joka järjesti -jäsenensä niiden oikean arvon mukaan. Mutta hän oli humaaninen mies -ja jatkoi: - --- Eikö... kreivi, anteeksi, en näet voi yhtyä kreivin mielipiteeseen -arvonimien merkityksettömyydestä, kun itse valtio niillä arvioi -henkilön yhteiskunnalliset ansiot... Eikö kreivi ole kastettu? En näe -kastetodistusta. - --- Kastettu? En, enpä luule. - --- Ettekö? -- Silloin en voi antaa kuulutusta. - --- Siinä nyt ollaan! Ester! Mutta ihmeellistä on joka tapauksessa, -herra kirkkoherra, että jollei tahdo mennä naimisiin, antaa vihkiä -itseään, niin joutuu vainon alaiseksi; ja jos tahtoo mennä naimisiin, -antaa vihkiä itsensä, niin kohtaa esteitä, joita kaikki naineet -ihmiset ovat valittaneet. Miksi tahdotte estää niin yksinkertaista -asiaa? Tehän vaaditte muun muassa todistusta siitä, että on esteetön -avioliittoon: Mitenkä se on todistettavissa? - --- Otan ainoastaan huomioon minulle annetut määräykset... - --- Mutta sitä en voi minä tehdä, ja siksi... siksi menemme me nyt -tiehemme, kuljemme _omaa_ tietämme. - --- Odottakaahan hiukan, puuttui kirkkoherra jälleen puheeseen. -Katsokaamme neidin todistusta! -- Tässä on -- ripillä käymätön! Ei -käy laatuun siinä tapauksessa. Valitan, mutta en mahda sille mitään. - -Nyt oli Esterin vuoro puhua, sillä hän oli luvannut äidilleen, ja -hänen mieleensä oli myöskin juontunut muisto isästä, se nimittäin, -kun tämä oli rannalla sulkenut hänet syliinsä kihlauksen tapahtuessa, -joka oli vihkimys uuden perheen perustamiseen. Ja siten oli liitto -käynyt ikäänkuin tuttavuutta suuremmaksi. - --- Eikö kirkkoherra voi auttaa meitä? lausui hän puoleksi -epätoivoissaan, joka teki hänet miellyttäväksi. - --- En, hyvät ystävät, sitä en voi. Sillä minä edellytän, että kreivi -ei tahdo mennä kasteelle, eikä neiti ripille. - --- Emme, vastasi Ester pikku tytöksi muuttuen, sillä me emme usko -oppiin. Mutta täytyykö meidän senvuoksi kulkea vanhempien ja -sisaruksien hyljeksiminä ja halveksimina? Eikö se ole liian kovaa? - -Kirkkoherra tuli vastoin tahtoaan liikutetuksi, kuullessaan miten -he kuitenkin ottaessaan tuon tärkeän askeleen ikäänkuin etsivät -korkeamman suojelusta elämän vaikeimmassa, onnettomimmassa -taistelussa. Hän piti myös kauniina heidän alistumistaan vanhempien -tahtoon, vaikka he oikeastaan uhrasivat täten vakaumuksensa. - --- Myönnän, aloitti kirkkoherra... - --- Nyt rykäsi konttoripäällikkö, mikä rykäisy merkitsi: "Älä myönnä -mitään!" - --- Myönnän tosin... - --- Herra kirkkoherra, keskeytti kirjanpitäjä... Eikä myöntämisestä -tullut mitään sillä kertaa. - -Kun nuoret astuivat ulos syntisten huoneesta, ei kreivi voinut -hillitä itseään: - --- Hyi! sanoi hän. Kaikki tyynni on nurinkurista. - -Samassa oli kirkkoherra heidän rinnallaan; ja kasvoillaan -ystävällinen, inhimillinen ilme hän tarttui Esterin puuhkaan -ikäänkuin olisi tahtonut pidellä tyttöä hännästä tai veitikkamaisesti -tukistaa häntä: - --- Neiti! sanoi hän, käykää ripillä; sehän on vain muodollisuus; ja -te, herra kreivi, antakaa kastaa itsenne, eihän se ole vaarallista; -hiukan vettä vain! - --- Ovatko ne vain muodollisuuksia, vastasi kreivi Max; ja -hiukan vettä vain? No, mikäpäs sitten... kiitos tiedonannosta, -kirkkoherra... Mutta ajatelkaahan meitä raukkoja, jotka luulimme sen -olevan muuta! Tule, Ester! - -He läksivät. - --- Luuletko, että hän piti niitä paljaina muodollisuuksina? kysyi Max. - --- En, vastasi Ester itkuun purskahtamaisillaan; hän oli hyvä mies, -joka tahtoi lohduttaa ja auttaa meitä. Siksi puhui hän niin. - --- Nyt suutelen sinua, Ester, ajatuksissani, tässä kadulla, siksi -että uskot hyvää ihmisistä! - --- Voihan pappikin käydä sääliksi! - --- Niinpä niin, pappikin! -- Niin, nyt sen näemme, että kirkko saa -aikaan avioliittojen vähenemisen ja vapaiden suhteiden kasvamisen. -Tapahtukoon heidän tahtonsa. - --- Mitä teemme nyt? - --- Menemme Holgerin luo toimitukseen ja haihdutamme puhelemalla tämän -mielestämme. - --- Tehkäämme se. - - * * * * * - -Sanomalehti oli tavattomasti edistynyt senjälkeen kuin se nuoren -toimittajansa muodossa oli saanut uuden voimakoneen. Rohkeana, -ennakkoluulottomana miehenä hän oli koonnut akkumulaattoriinsa kaikki -virrat. Vapaamielisyyttä, hiukan sosialismia, koko naisasian, hieman -teosofiaa, eläinsuojelusta, urheilua, hituisen maan puolustuksen -suosimista vähitellen tapahtuvan aseitten riisumisen rinnalla, -maailmankansalaisuutta isänmaallisella pohjalla, periaatteellista -vapaakauppaa suojelustulleineen, kun vaara uhkasi. Saattoi tuntua -siltä kuin tämän eklektisismin olisi synnyttänyt halu laajentaa -tilaajamäärää, mutta toiset syyt sen kyllä aiheuttivat. Kun Ruotsin -maanviljelys 80-luvulla oli todellisessa vaarassa, herätettiin -kamareissa tullikysymys, mikä sai maan täydelliseen kapinaan. Kuten -tavallista laadittiin esitys väärin: joko tulli tai vapaakauppa; -ja koko kansakunta oli jakautuneena kahteen leiriin: vatsaan -ja jäseniin, vaikkakaan kukaan ei tiennyt varmasti, ken oli -vatsa. Tullin puoltajat voittivat ja talonpojat pitivät itseään -pelastettuina. Mutta -- seuraavana vuonna kohtasi Venäjää kato, -ja meidän talonpoikamme, joiden _myös_ täytyi ostaa viljaa, -pelkäsivät nälänhätää. Silloin viljatullit lakkautettiin jälleen, -ja koko tuo hirvittävä tullisota osoittautui olleen ajan- ja -voimaintuhlausta, ja voittajat olivat kärsineet tappion. Meidän, -jotka uudella vuosisadalla olemme nähneet, kuinka Englannin vanhoista -vapaakauppateorioista luovutaan, meidän käsityskantamme ovat -arvatenkin muuttuneet, ja olemme kai huomanneet, että taloudellinen -elämä ei kulje niin matemaattisia ratoja kuin on luultu. Vapaakauppa -merkinnee kai sitä, että valtiot vapaasti vaihtavat tuotteitaan. -Silloin ehkä häviää jossakin erässä, mutta voittaa toisessa, ja -vähitellen on tapahtuva tasoitus kaikkien eduksi. Mutta kun valtio -sanoo: nyt olen vapaakauppalainen toisten ollessa suojeltuina, -silloin se ryöstää itseään, ja on tämä sitäpaitsi luonnotonta, se kun -kokonaisuudessaan edellytti useampien yhteistä sopimusta. Sehän on -kuin aseiden riisumista sodan aikana. - -Ne kuitenkin, jotka olivat eläneet tullisodan ja nähneet, että -oikeus ja vääryys ei ollut kummallakaan puolella, kävivät hiukan -varovaisemmiksi; ja tunnusmerkillistä vuosisadan vaihteen -elämänmuodoille oli: varovaisuus, harkitsevaisuus. Sitä oli -ennen sanottu kompromissiksi sanan ilkeässä merkityksessä -tai kaupanhieromiseksi, epäilyksi, mikä merkitsi luonteen ja -mielipiteitten löyhyyttä. Nyt oli koittanut tasoituksen aika, jolloin -toinen otti todellakin vastaan toiselta: opittiin toinen toiseltaan; -ja toinen antoi edun toisen korvaukseksi; yhteiskuntaluokat -sekaantuivat, ei tarvinnut muuta kuin katsoa aateliskalenterista, -kuinka monta aatelitonta nimeä oli yhdistynyt ylhäisaatelisiin, ja -kuinka halpoja virkoja oli suurimpien nimien jälkeläisillä; valtio -avusti sosialismia, ja sosialistit taistelivat anarkismia vastaan. -Hajaantumisen aika alkoi muuttua kokoontumiseksi, ja ihmiset -koettivat ymmärtää toisiaan. Suuri osa tuosta uudesta osoittautui -epäonnistuneeksi kokeeksi, mutta kielteisiinkin tuloksiin johtaneet -kokeet ovat hyödyllisiä, ja synnyttävät ne lisätuotteita; alkemistit -eivät ehkä keksineet kultaa, mutta löysivät sensijaan rikkihapon, -joka on paljon hyödyllisempi. - -Saatuaan ohjakset käsiinsä oli insinööri Borg heti huomannut, ettei -maksanut vaivaa koettaa hallita jotakin mielipidettä ja vainota -toista, sillä silloin tilaajamäärä väheni heti vuosineljänneksen -vaihteessa. Rahastonhoitaja oli ilmapuntari; hän näki kirjoistaan, -minne tuulet kääntyivät. Ja vaikkakin toimittaja olisi uskaltanut -uhmata taloudellista tappiota, näki hän lehden vaikutusvallan -vähentyvän tilaajien vähentyessä. Senvuoksi hän kadotti pian iloisen -uskonsa sanomalehdistön kaikkivaltaan, ja tottui vähitellen olemaan -palvelijana herran asemesta; ja senvuoksi kukoisti liike. - -Nuori pari oli saanut suuren huoneustonsa ja kolme palvelijaa, -ja toimitus oli laajentanut myöskin huoneustoaan. Toimittajan -työhuoneessa kävi ministereitä, talonpoikia, työmiehiä, kenraaleja, -näyttelijöitä ja taiteilijoita. Vaikutusvaltaa oli, mutta valta -suhtautui suoraan siihen riippuvaisuuteen, johon tahtoi alistua. -Totella ja hallita! - -Tänään oli myrsky riehunut toimituksessa. Oli nimittäin -avustajia, jotka elivät menneessä ajassa, ja käyttivät lehteä -yksityisten harrastustensa palvelukseeni, jokaisella uutisella, -viattomimmallakin, oli oma salainen sisältönsä; sillä koetettiin ajaa -jotakin harrastusta, voittaa jokin etu, tyydyttää vanhaa kaunaa. -Etenkin teatteriarvostelija oli anastanut mahtiaseman, jota hän -käytti väärin saadakseen hallita ja tunteakseen jotakin olevansa, -vaikka ei ollutkaan mitään. Yksissä tuumin naissuosikkien kanssa -hän tuhosi ihmisten kohtaloja, kukisti ja iski milloin mitenkin. -Vallankin hän oli ottanut hoivaansa sen teatterin, jota helposti -arvattavista syistä sanottiin hovinhankkijaksi. Se tarjosi huonompaa -tavaraa kuin toisenluokan teatteri, mutta nautti suojelusta ja -valtioapua, jota paitsi sen henkilökunta lukeutui korkeampain -hovipalvelijain joukkoon. - -Insinööri Borg ei tuntenut teatterioloja, mutta häntä harmitti se, -että huonompi nautti suojelusta, mikä esti paremman edistymistä. Hän -tiesi myös, että moni seikka oli siellä hyvin ilkeällä tolalla, mutta -ei puuttunut siihen; sitä vastoin hän ei tuntenut arvostelijansa -läheistä suhdetta kuninkaalliseen huvitarhaan. Senvuoksi hän -kyhäsi kirjoituksen "laitonta suojelusta vastaan", ja sattui siinä -tallaamaan toisen peltoa. Sitten seurasivat paljastukset, joista -kävi ilmi, että juuri hänen lehtensä oli tukenut tuota kurjuutta. Se -oli kiusallista, ja insinööri Holger oli mennyt pitemmälle kuin oli -tahtonut, koskenut mätään munaan, ja oli tehnyt itsensä syylliseksi -pieneen majesteettirikokseen. - -Kannetta ei oltu vielä nostettu, mutta korkeimmissa piireissä -puhuttiin siitä, ja toimituksessa varustauduttiin taisteluun. - -Mielet olivat juuri tässä kuohumatilassa kreivi Maxin ja hänen -Esterinsä saapuessa toimitukseen Holgeria tapaamaan. - -Tämä oli loistavalla tuulella ja iloitsi tapahtumasta, joka antaisi -aihetta monen vanhan selkkauksen selvittämiseen. Hän tervehti sisarta -ja Maxia, jota sanoi jo langoksi, ja piti häntä sinä, sillä nuoremmat -katsoivat kihlauksen olevan luvallisen liiton julkaisemista. - --- Vai niin, te tulette papinkonttorista, ja teille on oltu -hävyttömiä! Mitä tekemistä teillä siellä oli? Kirkon omat lapset ovat -lapsipuolen asemassa; juutalaiset ja mormoonit saavat kuulutuksen, -mutta me oikeat lammashuoneen jäsenet emme. Kuulkaahan, jos teitä -haluttaa, niin pidän itse teille häät, ja kuulutan teidät lehdessä, -ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran. - --- Olisimme jättäneet kaikki muodollisuudet sikseen, vastasi Ester, -ellei äiti olisi pakoittanut. - --- Niin, äiti? Kuinka on hänen laitansa? - --- Hän ilmoitti olevansa huonona, ja kävi vuoteen omaksi erään -kohtauksen jälkeen... - --- Niin, tuo ukon juttu oli hiukan ikävä, mutta tähän aikaan saa -taistella personallisen olemassaolonsa puolesta, ja ken kaatuu, hän -ei ole minkään arvoinen. - -Silloin soi puhelin viereisessä huoneessa. - --- Anteeksi! -- Ja Holger poistui nuorten tyköä. Puoliavoimesta -ovesta kuului muutamia hajanaisia huudahduksia. - --- Mitä sanotte? -- Mitä Herran tähden! -- Sehän on uskomatonta. -- -Kyllä, he istuvat huoneessani, lähetän heidät heti sinne! -- Se on -_liian_ ilkeätä! -- Että isä, isä olisi...? -- Ei, kiitos! -- Ja -pappi uskoo siihen? -- Herra jesta! -- Tiedättekö... tiedättekö... -Halloo!... Onko lääkäri käynyt siellä?... Mitä hän sitten sanoi?... -Ei mitään ulkonaista väkivaltaa!... Hyvästi siksi; he tulevat ensi -laivalla! - -Holger tuli sisään, nokka valkeana, joka oli kapea kuin veitsi. - --- Voi Herran nimessä, millainen tapaus!... Äiti on kuollut! Kuollut -vuoteelleen! - --- Onko äiti kuollut? - --- On, ja mikä pahinta: ihmiset sanovat... että isää epäillään... -senvuoksi että hänen oikeusjuttunsa saattoi raueta vain... täten! - --- Sehän on hirveätä! huudahti Ester, joka ei tällä hetkellä tiennyt -varmasti, kehen hänen myötätuntonsa kohdistui. -- Mitäs sitten -lääkäri sanoo? - --- Hän ei näe muuta kuolemansyytä kuin sydänhalvauksen. - --- Silloin meidän täytyy heti matkustaa sinne! Ei kyyneltäkään -vuodatettu, ei osoitettu muuta mielenliikutusta kuin vakavaa -ihmettelyä. Tunnettiin elämä ja sen raa'at tavat; oltiin alusta -saakka valmistuttu kaikkeen, ja täytyihän taistelussa, ikuisessa -taistelussa kaikesta, jonkun sortua. - - * * * * * - -Kun Ester ja Max saapuivat Storön huvilaan, näkivät he valkeat -lakanat ikkunoissa. Salissa he kohtasivat pikku lapset, jotka olivat -mustiin puetut. Heillä ei ollut mitään käsitystä kuolemasta, ja -tuntuivat he hyvin viihtyvän siinä rauhassa ja hiljaisuudessa, joka -vallitsi nyt myrskyjen tauottua. - --- Äiti on kuollut! virkkoi poika, ikäänkuin olisi kertonut -jokapäiväisinpä asiaa, ja tuntui hän hieman ylpeilevän siitä, että -saattoi ensimmäisenä kertoa uutisen. - -Kun Ester astui taloudenhoitajattaren kanssa äidin huoneeseen, muisti -hän heti olevansa medisiinari, ja tutki kuolleen ruumiin, joka -todellakin havaittiin kuolleeksi. Kasvojen ilme oli aivan sama kuin -se, minkä hän oli huomannut niissä viimeisen kerran kohdattaessa, -jolloin isän kiljuntaa oli kuulunut puutarhasta, mikä seikka sai -hänet ajattelemaan, että sielullinen syy oli aiheuttanut kuoleman. -Oli siis olemassa jokin sellainen, jota sanottiin sieluksi, oli -olemassa tunteita ja sellaista, joiden syntyä ei voinut johtaa -soluista ja kudoksista. - -Todettuaan sen, minkä halusi, hän kysyi taloudenhoitajattarelta: - --- Onko herra, onko isäni näyttäytynyt talossa lähtönsä jälkeen? - --- Ei, ei ole; mutta... mutta hän on varmaankin mieleltään sairas; -sillä on kuultu hänen... koko yön, ja päivän täällä metsässä. - --- Kuultu hänen? - --- Niin, hän on huutanut niin, ettei rouva voinut nukkua. Mutta heti -rouvan kuoltua hän vaikeni. - --- Miten ihmeellistä! -- Missä hän nyt sitten on? - --- Kerrotaan hänen asuvan pappilassa. Ester läksi Maxin luo, -joka istui pianon ääressä ja oli soittavinaan, mutta ei painanut -koskettimia. - --- Luuletko, hän kysyi, että äidin omatunto heräsi. - --- En, sitä en usko. - --- Mitä sitten arvelet? - --- Niin, jos olisin teosoofi, niin arvelisin, että _hän_ kuoli isäsi -surusta. Tämän sielu, joka oli kasvanut kiinni puolisonsa sieluun, -temmattiin pois, eikä hiljaiseen irtautumiseen ollut kylliksi -aikaa; senvuoksi särkyi äitisi sydän. Eroaminen ei ole niin helppoa -kuin luullaan, eikä se ole vaaratontakaan. Kun vaimo on miehelleen -uskoton, niin, vaikkakaan tämä ei tiedä siitä mitään, tuntee hän -sen telepaattisesti, ja hänet valtaa itsemurhahalu. Omituista on, -että petetyn miehen murhahalu useimmiten etsii purkautumistaan -hirttäytymisessä. Se, että hän tahtoo kuolla, riippunee siitä, että -hänen sielunsa joutuu naisen kautta luvattomaan yhteyteen toisen -miehen alempien ilmapiirien kanssa; ja sielun itsesäilytysvaisto on -niin voimakas, että hän mieluummin kuolee kuin käy saastaiseksi. -Jospa miehet tietäisivät, kuinka vaarallista on kajota toisten -vaimoihin, hengenvaarallista; ja jospa he tietäisivät, kuinka vähän -iloa heillä on toisen miehen naisen omistamisesta! He hakevat -_häntä_, mutta löytävät _miehen_, sillä hän on sisäpuolella ja -taistelee vastaan. Eräs nuori miljoonamies matkusti äskettäin erään -toisen miehen vaimon kanssa. He matkustivat hyvin kauaksi, Itämaille -saakka. Saatuaan nyt toisensa, he eivät voineet saada toisiaan. -Senvuoksi mies ampui ensin naisen ja sitten itsensä. - --- Eivät voineet? - --- Eivät! Niin hän kirjoitti viimeisessä kirjeessään -- miehelle, -joka oli ollut hänen ystävänsä, ja nyt kuolinhetkellä tuli siksi -jälleen! -- Toinen tapaus! Muuan mies hylkäsi vaimonsa siksi, että -tämä oli mahdoton. Vuoden päästä hän meni naimisiin erään nuoren -tytön kanssa. Astuessaan morsiuskammioon, hän näki ensimmäisen -vaimonsa morsiusvuoteessa. Tämä se ei tietysti ollut, mutta -yhdennäköisyys oli niin erehdyttävä, että hän kauhistui ja pakeni -tuota kummittelua. Siinä sinulle sen arvoituksellisen asian ratkaisu, -minkä tunnet. Parin vuoden perästä hän meni uusiin naimisiin, sai -lapsia, ja elää vieläkin. - --- Nepä vasta kamalia kertomuksia! - --- Arkielämästä. Pidä nyt silmällä isääsi hänen jälleen palatessa -kotia, sillä hän palaa, mutta ei ennen kuin äiti on mullassa. Hän -on silloin terve. Hän ei kaipaa vaimoaan, päinvastoin; hän ei sure, -päinvastoin; mutta hänessä on kalman väri, ja hän kärsii etenkin -kylmästä; häntä paleltaa niin hirvittävästi, ja hän itkee myöskin, -mutta ei kaipaa silti. Samalla hän laihtuu, ja hänen ruumiillinen -riutumisensa kasvaa suhdattomasti. Se on irtautumista puolisosta. -Sitä kestää tavallisesti vuoden päivät. - --- Mistä olet tuon lukenut? - --- En ole lukenut, olen tehnyt havaintoja, arki-ihmisistä. -- Ja -kun miehessä syttyy rakkaus, suuri rakkaus naiseen, niin olet kai -huomannut hänessä tapahtuvan muodonmuutoksen. Ensinnäkin hän laihtuu: -mutta kauniilla tavalla. Kaikki kudokset käyvät hienommiksi kihloissa -ollessa; hän muuttaa, asiaa ajattelematta, ruokajärjestystään. -Nauttii hedelmiä, maitoa ja viiniä; ei siedä mitään raakaa eikä -pahalle haisevaa. Ruumis se on, joka valmistautuu uudesti syntymään, -ottamaan vastaan naisen sielun emanatsiooneja; hän pitää vaarin -teoistaan ja ajatuksistaan, sillä hän tietää kaiken riippuvan nyt -hänestä. Hän ei tahdo saastuttaa naista etäältä, ja hän tietää tämän -kärsivän hänen ajatellessaan pahaa. Oletko nähnyt, kuinka hänen -ulkonainen olemuksensa henkevöityy, kuinka hän sädehtii, säteilee -fosforivaloa, kuinka yksinkertainen käy teräväksi, tuhma henkeväksi, -ruma kauniiksi? Se on sielujen hääjuhlaa! - --- Sitä en ymmärrä! keskeytti Ester. - --- Et, tiedän sen, vastasi Max, ja siksi on suhteemme lopussa! - --- Lopussa? - --- Niin! Lopussa! Sillä minä olen jo irtautunut sinusta! - -Nyt Ester nousi vimmoissaan: - --- En ole milloinkaan omistanut sinua! - --- Et, sinä et voinut saada minua! Sinä et kuulunut minun -ilmakerroksiini. - --- Ja sen sanot sinä, niin, niin kylmästi! - --- En kylmästi, mutta se tuntuu sinusta siltä! -- Eikö sinua viluta -nyt? - --- Viluttaa, ihan hirvittävästi! - --- Nyt sen näet! On olemassa muita lämpölähteitä kuin mekaaninen työ -ja kemiallinen taipumus. -- Eikö sinusta vedä täällä huoneessa? - --- Oi, täällähän tuulee. - --- Minä se olen, joka otan takaisin _aurani_; tiedätkö mitä aura on? -Et, siitä eivät eläinlääkärikirjasi tiedä mitään. -- Etkö todellakaan -ole koskaan omistanut minua? - -Ester punehtui ja kuiskasi ikäänkuin olisi hävennyt. - --- Olen, kerran... unessa! - --- Tiesin sen, vastasi kreivi; ja tiedän vielä milloin! Näepäs, -ystäväiseni, minä luulen, että meidän ruumiimme vihaavat toisiaan, -ja sellaista tapahtuu niin usein avioliitossa... Kuitenkin, nyt olet -saanut todistuksia sielun laajenemiskyvystä eli sen näennäisestä -voimasta irtautua itsestään. -- Tiedätkö, mitä painajainen on? Se -on vihollisesi sielu, joka käy luonasi. Katsopas, senvuoksi ei pidä -antautua liian läheisiin suhteisiin ihmisten kanssa, sillä siten -he pääsevät kanssamme kosketukseen ja saavat vaikutusvaltaa, tai -kyvyn päästä yhteyteen kanssamme. -- Tiedän kaksi vastanainutta, -jotka heräsivät keskellä yötä sydämentykytykseen ja tuskantuntoon. -He eivät voineet selittää sitä. Mutta sittemmin huomattiin, että -ilmiö oli yhteydessä erään unen kanssa, joka oli hyvin hämärä, -niin hämärä, että se jätti jälkeensä vain vaikutelman eräästä -määrätystä henkilöstä. Miestä ei haluttanut mainita nimeä, sillä -se oli eräs rouvan armastelijoista ennen kihlausta. Mutta kun -rouva mainitsi hänen nimensä, tunsi mies vapautuvansa, ja katso, -heidän ajatuksiaan ja uniaan häiritsi tuon hyljätyn öinen käynti. -Ajattelehan nyt, kuinka tyystin täytyy vartioida ajatuksiaan, -jotta ei tekisi rikosta... Nuorukaisia ja neitoja ei tee unessa -useinkaan rauhattomiksi heidän _omat_ mielikuvansa, kuten luullaan, -vaan _toisten_ mielikuvat, olivatpa nämä sitten nukuksissa tai -valveillaan. En voi muistaa, että hekumalliset unet olisivat -vaivanneet minua nuorukaisena, mutta kylläkin aistimukset, jotka -ikäänkuin tuntuivat tulevan ulkoapäin, ja olivat minusta ihan -kouraantuntuvia. -- Mutta palataksemme nyt isääsi, olen vakuutettu -siitä, että hän tietämättään surmasi äitisi. Hän on jäätänyt hänet -kuoliaaksi, ja jos katsot, niin huomaat äitisi kuolleen vilusta. - -Ester alkoi kulkea pitkin lattiaa, ja otti kaulavaipan -vaatenaulakosta: - --- Minä pelkään sinua! hän sanoi. Sinä jäädät sinäkin minut -kuoliaaksi. - --- Pane pois äitisi kaulavaippa! sanoi kreivi rauhallisesti. Siinä -on niin paljon hänen _auraansa_ jäljellä; ja se voi tehdä sinut -rauhattomaksi! Sinussa voi syntyä sairaloisia mielialoja... - -Ester viskasi kaulavaipan luotaan ja sanoi: - --- Se polttaa nokkosten lailla ruumista! - --- Nessus-vaippa! siinäpä se. -- Nyt näet, kuinka herkkä sielunelämä -on. Sitä et näe mikroskoopin avulla, mutta sisäinen valvova silmäsi -näkee sen! - --- Miksi et ole milloinkaan ennen puhunut minulle tästä? - --- Siksi, että jos sen olisin sanonut, olisi suhteemme ollut lopussa; -sillä sitä piti koossa se sinun luulosi, että minut oli johdettu -harhaan. -- Mutta ystäväni, sinä et ole koskaan voinut salata mitään -minulta. -- Kun menit viime kerralla yksin tanssiaisiin, niin -olit minulle vihainen, ja olit päättänyt kostaa. Istuin kotona ja -seurasin ajatuksissani sinua. Kun petit minut, kun kavalsit henkeni -ja kunniani eräälle keikarille, arvaan kuka hän oli, silloin sieluni -itki kuin surren taivaan lakeja vastaan tehtyä rikosta. Ja kun annoit -hänen suudella itseäsi erään oven takana... - -Ester seisoi kauhusta mykistyneenä, ja hänen kasvonsa kysyivät: -"Kuinka voit tietää sen?" Mutta Max, joka oli vain varronnut tätä -myönnytystä, jatkoi: - --- Silloin tunsin niin voimakkaan likaisuuden tunteen koko -ruumiissani, että minun täytyi heittää yltäni kaikki vaatteet, -ja huuhtoa itseni kylpyammeessani. Siitä näet, että emme saata -elää yhdessä, sinä kun et voi mitään salata minulta! Senvuoksi, -täytettyäni kunnianvaatimukset ja tarjottuani sinulle avion -laillistuttamista, sanon hyvästi. -- Jää hyvästi! Nyt otan jälleen -omani takaisin! - -Hän läksi, ja Ester jäi seisomaan keskelle lattiaa jäykkänä kuin -kuvapatsas. - - - - -NELJÄSTOISTA LUKU - -Majesteettirikos - - -Kanne oli tehty ja oli se herättänyt suurta huomiota. Tuumiskeltiin -oliko se ylimielisyyden vaiko pelon ilmaisu. Kuninkaan valtahan oli -heikontunut niin, ettei sen omistaja uskaltanut käyttää perustuslain -hänelle myöntämiä suuria oikeuksia, kuten esim. valita vapaasti -neuvonantajiaan. Ja Norjassa hallittiin todenteolla nimileimalla. -Hallitsija oli ainoastaan valtakunnan jonkinlainen edustaja kotona, -kuten ala-lähettiläät edustivat valtakuntaa ulkomailla. Valtiopäivät -hallitsivat, kuningas ei ollut enää hallitsija. Ottaessaan vastaan -erään lähetystön, joka pyysi hänen apuaan eräässä tärkeässä -lainlaadintakysymyksessä, oli majesteetti valittanut sitä, ettei -voinut tehdä mitään asian hyväksi, hänen valtansa kun ei ollut niin -suuri kuin he luulivat. Mutta mitä heikommaksi tuolta ylhäältä tuleva -tuki kävi, sitä pelokkaammiksi kävivät kaikki nuo avuttomat, jotka -etsivät tukea ylhäältä, he keräytyivät laumoihin arkojen lampaitten -lailla ja kulkivat kaitoja polkuja ehtiäkseen edelle, polkuja, -jotka eivät olleet milloinkaan suoria ja joita senvuoksi itseään -alhaaltapäin puolustavien oli sangen vaikea seurata. - -Eräs monarkkian viattomammista itsepuolustuskeinoista oli sen -yliherruus teatterimaailmassa. - -Teatterissa kansa kohtasi hallitsijansa, ainoastaan siellä; se oli -hänen vastaanottopaikkansa, siellä hänen uskollisensa tervehtivät -häntä, ja taputtamalla käsiään hän antoi merkin siitä, mille oli -osoitettava suosiota, ja mikä oli vaieten painettava alas. Se oli -sotaväenkatselmuksen ja yleisten maankäräjien pitoa, ja senvuoksi -oli asema tärkeä. Kun nyt valtiopäivät säästäväisyyden puuskasta, -tai tuntien teatterin merkityksen lainsyrjäisenä valtiokokouksena, -jossa saattoi tapahtua, että tilauksesta tehdyt kappaleet esittivät -irvikuvia valtiopäiväin lainsäätäjistä, lakkauttivat teatterien -apurahan maksamisen, kävi ylempi leiri levottomaksi. - -Toisenluokan teatterin, joka oli seurannut aikaansa ja kannattanut -suuren taiteen lippua, oli ollut vaikea kilpailla valtion -teattereiden kanssa, ja keinot, joilla tuota vapaata teatteria -ehkäistiin, eivät olleet aina niin valittuja. Niinpä olivat -kuninkaalliset, jotka itse istuivat ehdottomasti tulenvaarallisessa -talossa, saaneet viranomaiset vaatimaan toisenluokan teatterin -ryhtymään niin kalliisiin varokeinoihin rakennuksensa pienempää -tulenvaaraa vastaan, että se sai niskoilleen suuren rasittavan -velkataakan. - -Nyt, kun kuninkaallinen oli suljettava, alettiin pelätä, että -toisenluokan teatterista tulisi määräävä ja ensimmäinen, ja se oli -ehkäistävä. Silloin aateliset ja porvarit lyöttäytyivät yhteen, ja -muodostivat teatteriyhtiön, joka isänmaallisen uhrautuvaisuuden -varjolla perusti arpajaisteatterin, joka sitten oli peijattava -kansalle kuninkaallisen kansallisteatterin nimellä, mikä kaikki -tapahtui sillä edellytyksellä, että valtiopäivät ottaisivat vastaan -tuon troijalaisen lahjan. Se on, aiottiin saada hoviteatteri, -jota valtiopäivät kannattaisivat, huolimatta siitä, että ne -olivat ehdottomasti kieltäytyneet harjoittamasta teatteri- ja -kapakkaliikettä. - -Tämä petollinen ja hiukan typerä menettelytapa oli ärsyttänyt -demokraatteja, ja muodostanut Holger Borgin kirjoitusten lähtökohdan, -jotka päättyivät viimein majesteettirikokseen. - -Kirjoituksen sisällys oli kaikessa lyhykäisyydessään seuraava: - - Ruhtinaasta - - _kirjoittanut Anti-Macchiavelli_. - - Niin kauan kuin kansat tahtovat herraa, on tämän aina - muistettava, että hän on päässyt asemaansa kansan tahdosta; mutta - vaikkakin hän luulisi saaneensa sen Jumalan armosta, tulee hänen - muistaa, että on saanut sen Jumalan armosta, eikä hänen pidä - vaipua siihen harhaluuloon, että saa hallita miten vain haluttaa. - - Ruhtinas on kasvatettava valtiomieheksi eikä upseeriksi, sillä - valtio ei ole mikään sotajoukko, vaan valtio on valtio. - - Ruhtinas on _myöskin_ kirkon korkein piispa, mutta ei hänen - tarvitse silti esiintyä valtioneuvostossa päässään hiippa ja - kädessään piispansauva, mikä olisi yhtä muodotonta kuin se, että - hän ottaa amiraaliunivormussa vastaan vieraita lähettiläitä. - - Ruhtinaalla ei saa olla yhteiskunnallisia eikä pikkuporvarillisia - harrastuksia, sillä hänen personansa kuuluu valtiolle; ja hänen - tulee personassaan arvokkaasti säilyttää sen arvoa, jota hän - edustaa. - - Ruhtinas ei saa harjoittaa kauppaa, ei kilpailla taiteen, - tieteen tai kirjallisuuden aloilla, sillä koko hänen aikansa on - valtion. Ja kenen pitää valvoa kahdeksan valtio-osaston ja kahden - edustajakamarin töitä, hänellä ei _saa_ olla muuhun aikaa. Jos - häneltä _riittää_ aikaa muuhun, niin hän ei hoida tehtäviään. - - Ruhtinaan tulee olla oikeudenmukainen kuin kaikkivaltias, johon - hän uskoo; luja, mutta ei julma; anteeksi antava, mutta ei - veltto; nuhteeton, mutta ei ulkokullattu; hänellä tuke olla - rohkeutta kieltäytyä epävakaisen joukon suosiosta, ja tietoisena - korkeampien velvollisuuksien täyttämisestä uskaltaa seisoa yksin, - jos niin tarvitaan. - - Korkeassa asemassaan, vapautuneena kosketuksesta elämän roskan - kanssa, vapaana toimeentulon huolista, hänen tulee elää - kauneudessa ja seurustella viisaiden ja hyvien miesten kanssa, - eikä narrien ja pelurien parissa; silloin hän voi katsella - valtakuntaa nähden asiat laajemmin kuin muut kuolevaiset; silloin - hänen neuvonsa painavat ja hänen sanansa merkitsevät jotakin. - - Ruhtinas ei saa tuntea kuuluvansa mihinkään erikoiseen - luokkaan. Hän ei saa olla aateliston päämies, ei hovin, eikä - hallitsijahuoneen, vaan pitää hänen tuntea olevansa kuin valtion - kaitselmus, kansakunnan turva ja maan isä. - - Ruhtinas ei saa kiinnittää huomiotaan pikku seikkoihin, hänen - tulee seista sellaisten yläpuolella: hänen armonsa tulee kohdata - ansiokasta eikä ansiotonta; sillä armo käy helposti vääryydeksi. - - Ruhtinaan tulee suojella heikkoa, ei senvuoksi, että tämä on - heikko, vaan kun häntä sorretaan; muutoin ei. - --- -- -- - -Yleisiä sanoja, joita voitiin sovittaa yksityistapauksiin, kas siinä -kirjoituksen sisältö. Tuomio oli kuitenkin langennut, ja määräsi se -kirjoituksen laatijalle kolme kuukautta vankeutta. Ihmeteltiin, miten -se saattoi olla mahdollista. - -Viime vuosina oli tapahtunut paljon: tulleilla valtio oli eristänyt -itsensä; ylempien mielet oli vallannut jonkinlainen junkkari- ja -sotilashenki sen jälkeen, kun hallitus oli ruvennut lähestymään -Saksan valtakuntaa; ja nyt väliaikaisten valtiopäiväin päätyttyä, kun -sotajoukko oli päässyt käsiksi kansakunnan kasvatukseen, alkoi ilma -käydä sakeaksi. Norjalaisten sodanuhka ja varustukset peloittivat -maan rauhalliset; sosialidemokratian edistyminen uhkasi yhteiskunnan -perustuksia; senvuoksi kerääntyi kaikki avuttomuus, kaikenlainen -väsymys ja laiskuus korkeimman suojaan, ja tämä suurporvarillinen -enemmistö tervehti kannetta ja tuomiota yksimielisellä -tyytyväisyydellä. - -Holger Borgin koti oli sanomalehden vaikutusvallan kasvaessa -muuttanut luonnettaan ja käynyt kansan kaikenlaisen tyyssijaksi. -Mutta talon rouva, joka kirjoitti kutsut, huomasi pian kieltäyvien -luvun kasvavan, niin että tulokkaita täytyi ruveta ottamaan -vastaan luokittain eli ruokakunnittain. Ja senvuoksi pidettiin -eri kutsuja korkeammille upseereille, entisille valtioneuvoksille -ja valiokunnanjäsenille; siinä ensi luokan tulokkaat. Monet -tulivat senvuoksi, että eivät uskaltaneet jäädä pois, ja ne, jotka -olivat pakoitettuja tulemaan, näyttivät peittelemättä, etteivät -olleet tulleet mielisuosiosta. He eivät täyttäneet tavallisen -kohteliaisuuden vaatimuksia; eivät keskustelleet rouvan kanssa; -söivät äänettöminä, mutta saattoivat olla kajoamatta pariin -ruokalajiin, siksi että olivat ennestään kylläisiä. Tämä kaikki -nöyryytti tiukkaa insinööriä, mutta se tapahtui hänen vaimonsa -tahdosta, ja kun mies ajoi naisten oikeuksia, niin oli määräämisvalta -vaimolla. - -Oli juuri sellaiset päivälliset, kun kanne alettiin panna kyseeseen. -Korkeammat upseerit olivat jääneet pois, läsnä oli ainoastaan yksi -kapteeni. Hän oli siellä senvuoksi, että hänellä toiselta puolen -oli vekseleitä, ja toiselta puolen hän sai lehteen pieniä uutisia -yleisesikunnan merkeistä, näennäisesti viattomia, mutta sisällöltään -sangen merkityksellisiä. Tänään hän oli ylhäistä poikaa, koska -hänen esimiehensä eivät olleet saapuvilla ja koska hän vainusi -epäsuosiota. Hän kaiveli hampaitaan jälkiruokaveitsellä, hoiti itse -pulloja, ja sytytteli paperosseja. Talon emäntä oli hermostunut, ja -kun hän oli saanut tuon ruman tavan korjata miestään, huomautti hän -kaikesta, mihin ikänä tämä vain ryhtyi, vähemmän ilkeydestä kuin -ajattelemattomuudesta ja puuttuvasta itsensähillitsemistaidosta. -Mies, jota toiselta puolen loukkasi vaimo, toiselta kapteenin töykeä -käytös, kävi aivan mykäksi, ja hänen äänettömyytensä vaikutti -seuraan. Päät painuivat lautasten yli eikä kukaan uskaltanut katsoa -toinen toistaan. - -Tuo miellyttävä lumous, joka tavallisesti vallitsee juhla-aterian -aikana, jolloin ihmiset näyttävät juoneen unhoa kimaltavista -laseista, jolloin eletään yhdessä muutamia puolitunteja siinä -täydellisessä uskossa, että ollaan ystäviä, ettei välillä ole mitään -selvittämätöntä, tuo lumous oli haihtunut. Kaikki olivat valveillaan -ja tietoisina, ja he istuivat kuin alastomina toistensa edessä; -he kuulivat toistensa äänettömät ajatukset, kasvojen ilmeillä he -lausuivat kaikkien salaisuudet; kaikki harrastukset ja intohimot, -jotka olivat koonneet heidät tänne, näyttivät paljastuneilta, ja -he häpesivät toisiaan ja itseään. Emäntä, joka oli tilapäisesti -heittänyt boheemitavat, ja ollut jäykkä ja juhlallinen, muutti -nyt käytöstään ja siirtyi toiseen äänilajiin, nähdessään että ei -ollut enää rajoja; ja pelkästä epätoivosta hän tyhjensi kokonaisen -lasin saadakseen rohkeutta, mutta kohdisti sen kapteeniin, joka -heti käsitti, mistä oli kysymys, ja päätti puhaltaa enemmän eloa -seuraan. Muisto siitä, että lehti helli ja hoivasi "säädytöntä -kirjallisuutta", jota hän ei milloinkaan lukenut, ja muutamat -kuulopuheet talon kolmannenluokan taiteilijaboheemi-kutsuista, -joissa kuuluttiin pidettävän niin hauskaa, kohosivat viimeisen lasin -pohjasta, ja unhoittaen viisaiden miesten harmaat päät hän alkoi -iloilla. - --- No, teillähän taitaa olla aikamoista taiteilijakutsuissanne, hän -sanoi; olen kuullut niistä meheviä juttuja, ja ensi kerralla tulisin -niihin kernaasti. - --- Mitä olette kuullut? kysyi rouva, varomattomasti kyllä, mutta nyt -hän tahtoi pitää hauskaa, maksoi mitä maksoi. - --- Niin, kun... - -Tässä koetti isäntä ehkäistä, mutta se oli liian myöhäistä. - --- Niin, kuulin runoilija Grönlundista, joka saapui puoli tuntia -liian myöhään päivällisille, ja tullessaan hän oli niin hutikassa, -että ammensi eteensä kalopsia pöytäliinalle! - --- Ei se kalopsia ollut... huusi rouva. - --- No, sitten se oli keuhkomuhennosta... Ja kun he pääsivät -lettuihin, otti hän rouvan polvelleen sillä seurauksella, että hänet -nostettiin ylös ja viskattiin eteiseen. Onko se totta, Holger? - --- Totta on, että hänet heitettiin ulos, vastasi isäntä, ja se voi -sattua kenelle tahansa, joka käyttäytyy sopimattomasti, ole varma -siitä. - -Teeskentelyn viimeinenkin varjo oli hävinnyt; istuttiin siinä -toisiaan kursailematta, synnynnäisinä vihollisina, vihollisiksi -kasvatettuina, ja sitten laukesi mielten kuohu. Upseeri karkasi -kimppuun: - --- Tarkoitatko, että minä, joka kunnioitan taloasi läsnäolollani, -vartoisin potkua, ensi viittauksesta minä pyyhkisin nämä tomut -jaloistani, ja kääntäisin selkäni seuralle, johon minun ei olisi -milloinkaan pitänyt nokkaani pistää... - -Rouva juoksi itkien ulos; herra seurasi häntä. Vieraat nousivat ja -vetäytyivät eteiseen. Viimeinen urho, kapteeni, täytti madeiralasin -ja tyhjensi sen levollisesti, osoittaen sillä, ettei hän paennut, -vaan oli valmis taisteluun. Mutta kun kukaan ei tullut, sytytti -hän sikarin, ja meni tyhjään eteiseen, jossa palvelustyttö auttoi -nutun hänen ylleen. Nipistettyään tätä leuvasta ja kysyttyään hänen -nimeään, hoiperoi kapteeni ulos porraskäytävään. - -Mutta rouva oli heittäytynyt raivoissaan vuoteelleen. - --- Niin, miksi kutsut tuollaisia univormuun puettuja jätkiä? lohdutti -mies. - --- Oi voi, eivät he jätkiä ole, mutta sinä kirjoitat lehteen kuin -jätkä, ja siksi ei kukaan kunnon ihminen tahdo tulla meille enää. - -Siinä vaimon koko mielipide hänen toiminnastaan. Hän tunsi sen -jonkun verran ennestään, mutta vaimo oli niin usein kuullut -itseään juhlittavan miehensä hyvänä hengettärenä, että olisi -kernaasti tahtonut osan takia olla niiden kirjoitusten innostajana, -jotka otettiin suosiollisesti vastaan. Tämä hänen avomielinen -tunnustuksensa siitä, että halveksi miehensä mielipiteitä, sattui -kuin isku vasten tämän kasvoja juuri nyt, jolloin hän tarvitsi -hyväksymistä, mutta hän ei voinut suuttua vaimoonsa, joka kuitenkin -oli vienyt hänet piireihin, joissa hän ei tahtonut olla. - -Hän meni saliin, jonka huomasi tyhjäksi; jäljellä oli vain mullin -mallin oleva pöytä; palvelijat odottivat, ja hän häpesi heitä. -Vieraat olivat poistuneet hyvästiä sanomatta. Koti oli tahrattu, -ja hän itse kärsinyt häväistyksen, nöyryytyksen. Mutta tällä -hetkellä hän päätti puhdistaa talon, eikä enää taipua naisensa -turhamaisuuteen. Se särkisi hänen vaivaisen onnensa, joka oli vain -kuviteltua, mutta sen piti tapahtua. - -Hän pukeutui päällysvaatteisiin lähteäkseen lehteen. Siellä hän sai -tiedon kanteesta, ja se valaisi yhdellä erää hänen asemansa. Se oli -sodanjulistus, ja iltalehdet olivat jo valmiina rynnäkköön. Ei enää -sovittelua; ei enää harhaluuloja eri luokkien välisestä sovinnosta; -ylemmät olivat voitolla ja saatuaan sotajoukon ja ylimääräiset -valtiopäivät, aloittivat he taistelun. - - * * * * * - -Päivää ennen vankilaan menoaan hänellä oli kohtaus vaimonsa kanssa, -joka rikkoi heidän välinsä. Tämä vaati, että mies pyytäisi armoa, -hänen takiaan. Hänen siitä kieltäytyessä vaimo selitti, ettei -sellainen ollut mies eikä mikään; sillä mies uhrautuu vaimonsa tähden. - -Hän oli takertunut niin teorioihinsa, ettei saanut sanaakaan -suustaan; mutta tässä turvattomuuden tunteessa heräsi nyt ensi kerran -vastustushalu, josta oli koituva vapaus. - -Miksi hän ei voinut vastata? Siksi että vaimon väite oli niin tuhma, -että siihen ei voinut löytää sopivaa vastausta. - -Hän läksi ulos illalla päättäen, ettei palaisi takaisin. Puoli -yhdeltätoista hänen ystävänsä pitivät hänelle jäähyväisjuhlat -Götalaisissa huoneissa. Ennen kokoontumista hän meni setänsä, tohtori -Borgin kanssa Oopperaan. He istuivat permannolla ja odottivat -alkusoittoa. Yleisö oli juhlapuvussa, mutta kuninkaallinen aitio oli -tyhjä, joten hän ei päässyt asiasta selville. - -Orkesteri kokoontui ja alkoi viritellä soittokoneitaan. Johtaja nousi -paikalleen; naputti... mutta kääntyi samassa kumartaen kuninkaallista -aitiota kohti; ja nyt soitettiin laulu "Ur svenska hjärtan". - -Yleisö nousi seisaalleen; kaikki nousivat paitsi Holger ja tohtori. - --- Gesslerin hattuako he kumartavat? kysyi hän sedältä. - --- Taitaa olla nimi- tai syntymäpäivä... - --- Niin, mutta tyhjää aitiota? Sehän on hölmöä. - -Samassa kuului käskevä ääni: Ylös! - -Holger kääntyi ympäri, mutta samassa joku tarttui hänen kaulukseensa -ja nosti hänet paikoiltaan. Kun hän ei käyttänyt koskaan muita aseita -kuin sanoja ja kynää, läksi hän, ja tohtori seurasi. - --- Mitä tämä on? hän kysyi kadulle päästyään. - --- Ruotsalaista lakeijamaisuutta! Tervehtiä hallitsijaansa, miksei, -mutta tuoleja ja pöytiä! Nyt tiedät, mikä laitos uusi Ooppera on! - --- Osuipa iskuni oikeaan! -- Taitaapa meille koittaa kymmenvuotinen -ajanjakso, joka käy ihanaksi. - --- Kerron sinulle, mitä kuulin tänään, mutta sinun pitää vaieta -siitä. Eräs lääkäri maaseudulla, ystävä, joka ei milloinkaan -valhettele, kertoi että sotilaspiirin päällikkö oli kysynyt häneltä, -tahtoisiko hän, sodan mahdollisesti syttyessä Norjaa vastaan, seurata -mukana kirurgina! - --- Olen kuullut samaa toiselta taholta, mutta ylhäältä nämä huhut -kielletään julkisesti. - --- He tietysti valehtelevat. - --- En usko heidän sitä tekevän, mutta sehän saattaa olla -tunnustelemista. - --- Eivätkö he valehtele, tuolla ylhäällä? Silloin et tunne -valtioviisaita. Onhan sitäpaitsi vanha valtiotaito näyttää -rehelliseltä, mutta olla viekas. Rehellinen kaupanvälittäjä olisi -kuitenkin toimittanut Emsin sanoman. Niin, Norja! joka on tuottanut -Ruotsille kaksikymmentä vuotta päänvaivaa, joka on hajoittanut meidät -ja kääntänyt huomiomme omista harrastuksistamme. Kannattaako tähän -pieneen maahan kiinnittää niin suurta huomiota? Kalastaja-, laivuri- ja -paimenkansa, joka elää päivän kerrallaan ja on yhtä velkainen kuin -mekin. Matkailijamaa ravintolanisäntineen; kuuluisampi näköalojensa -kuin peltojensa vuoksi; vie maasta kuivaa kalaa ja jäätynyttä vettä. -Mitä tekemistä meillä on heidän kanssaan? Pöyhkeitä peeveleitä, jotka -tahtovat naisvaltaa! Hyi hitto! - --- Sinä, naistenvihaaja! - --- Tyhmeliini! Aion juuri mennä kolmannen kerran naimisiin. - --- Minulle ei ole olemassa mitään naiskysymystä! Näen vain ihmisiä. - --- Ellet myöskään näe eroa miehen ja naisen välillä, niin olet -perversi, kuten kaikki muutkin. Mutta kun pääset huomenna linnaan, -niin puhumme nyt jostakin muusta! -- Oletko kuullut, että keltaiset -ovat alentuneet arvossa? - --- Niin väitetään, mutta he ovat tainneet pelissä menettää kirkon. - --- Muistomerkki Lützenin tappiosta. Mainioita ollaan tässä maassa, -kun juhlitaan tappioitamme; ja he aikovat kohta juhlia Pultavaakin. - --- Keltaisista juohtuu mieleeni, että heidän sukuperänsä lienee -myöskin väärä, sillä keltaisen prikaatin Lützenin luona muodostivat -saksalaiset, ja oli se keskustassa; muutoin useammat rykmentit -muodostivat yhden prikaatin; ja tämä keltainen polveutunee -vapaudenajalta. - --- Selvä se; mutta joutuvatko nämä kassanhoitajat vankeuteen? - --- Eivät, he ylenevät viroissaan; mutta ken siitä uskaltaa mitään -hiiskua, joutuu varmasti vankeuteen! Olin aikonut pistää tuon jutun -kirjoitukseeni, mutta muutin mieltäni; nyt minua kaduttaa. - --- He kulkivat Pienen teatterin ohi, joka oli valaistu juhlanäytäntöä -varten. - --- Eteläteatterin ohjelmisto, ja Kansallisteatterin vaatimukset. - --- Kuninkaallinen teatteri, jonka on perustanut majesteetinrikkoja -Anders Lindeberg; alkaa majesteettirikoksella ja päättyy siihen! -Miten eriskummallista! Ajattelehan! - --- Kansallisteatteri, jota hallitsee eräs Strandvägenin varrella -asuva pelihuoneen emäntä, ja johon uusia jäseniä värvää... niin; -mutta suurilta suljetaan ovet; Antigone ja Julia ovat paenneet, -Hamlet ja Horatio kulkivat joutilaina loppua odottaen. Maku ei ole -korkea kukkuloilla. "Iloista ja likaista", siinä heidän makunsa! -Vakavuutta he pelkäävät. - --- Nuo vanhat idealistit ovat mainioita; Allehanda julistaa Paul de -Kockin viattomaksi, ja Posttidningen suojelee tuota "irstasta ja -jumalatonta" Anatole Francea! Mitä se merkitsee? - --- Barrabasta! Vapauttakaa kuka tahansa, vaikka itse Barrabas, -kunhan ette vain suurta Zolata! Heillä on niin suunnaton kauhu -kaikkea suurta ja voimakasta kohtaan siksi, että itse ovat -pieniä ja heikkoja. -- Tiedätkö, äsken oopperassa, kun tunsin -tuon käden takaapäin tiukasti tarttuvan minuun, niin ajattelin, -mitä tuo tuntematon tahtoi. -- Personaton raukka, joka ei mahda -minulle mitään, suurentaa vähäpätöisen personansa tekeytymällä -kuninkuuden osaksi. Hän tahtoo, että palvelisin _hänen_ jumalaansa -senvuoksi, että se on _hänen_, ja siten hän tuntee olevansa hetken -yläpuolellani. Hän on jonkinlainen ryhmäeläin, kuten korallit, jotka -elävät ja kasvavat yhtenä möhkäleenä. He eivät ajattele mitään, -vaan muistelevat ainoastaan, mitä ovat lukeneet sanomalehdestä, -kirjasta, mitä ovat kuulleet puhuttavan, lukiessaan he sulattavat -kaiken, perkkaamattomana, jyvät ja pienet kivet, paltun ja papanat; -ja puhuessaan he aukaisevat kurelihakset ja laskettavat sanoja -suustaan, joka on heidän peräreikänsä. Sellainen on enemmistö, -uskollinen kansa, terve ymmärrys, joka on vain ymmärtämättömyyttä; -he ovat oikeinajattelevia, maan rauhallisia, he muodostavat väestön -ytimen. Ja kaikki he ovat vallanhimoisia, mutta voivat hallita vain -hallitsijan kautta, joka käy heidän välikappaleekseen siksi, että -hän hallitsee heidän kauttaan. -- Tiedätkö, minusta tulee anarkisti, -vastoin tahtoani. - --- Ken ei siksi tulisi! -- Kun elämän ja kehityksen kulku on niin -kiihtynyt, että nyt suoritetaan maailmanhistoriallinen ajanjakso -kymmenessä vuodessa, niin kasvuvoimaisille käy yhä kiusallisemmaksi, -että heidät tukahuttaa vanhentunut hallitusmuoto, jolla ei ole -mitään käsitystä nykyajasta. Tavat muuttuvat, mutta vanhat lait -pysyvät voimassa; oikeuskäsitteet uudistuvat, mutta lakikirja pysyy -samana kuin se oli 1734 ja 1866. Meidän laskiessamme metreissä ja -kruunuissa, mittaavat vanhat kyynäräkepillä ja laskevat rahansa -rikseissä. Nämä epäsuhtaisuudet yhteiskuntarakennuksessa tekevät -elämän siinä kuin helvetiksi tai hourujenhuoneeksi. Tiedätkö mitä: -maa, jolla ei ole ollut vallankumoustaan, ei voi kasvaa. Katso -aateliskalenterista, niin huomaat tarvitsemmeko Tukholman verilöylyä, -Lindköpingin samanlaista ja Kaarle XI:nnen reduktsioonia. Oletko -Lundissa katsellut Lundagårdia? Siellä ei viihdy yksikään nuori puu, -sillä vanhat ovat tiellä ja varjostavat; onttoja ja lahoja ne ovat, -ja huuhkajat asuvat niissä. Kaataa niitä ei saa! Miksi piru vie ei -saa?... Sinä päivänä kuin ne kaatuvat itsestään, muuttuu koko puisto -hiekka-aavikoksi, ja miespolvia saa varrota, ennenkuin uusia kasvaa -sijaan. Ei, harventaa pitää ja uudistaa! - --- Tahtoisitko seisoa mestauslavan ääressä? - --- Minäkö? Kernaasti! Olen tottunut näkemään viattomien kärsimyksiä -leikkauksissa; ja minä seisoisin pään puolella ja sanoisin heille -lohduttavan sanan viime hetkellä annettuani heille kloroformia. -Minä olen villi, minä, vaikkakin olen merkitty henkikirjoihin -ruotsalaiseksi; ja minä luulen, että tulevaisuus on villien. -Tiedäthän, että kaikki sivistyneet kansakunnat kuolevat; sivistys, -hupsuttelu, eläinsuojelus ja kansantieteelliset museot tappavat -heidät. Ken kääntyy taakse tunkioitaan katsomaan, hän on kuolemalla -kuoleva. Niin tekee nyt kansa tähystellessään taakseen Lützeniä -ja Narvaa, Kustaa kolmatta ja Ruotsin akatemiaa, kaakinpuita ja -kellotapuleita, vemmelpuita ja raintoja; he kääntyvät vain ympäri, -osoittavat sontakokkareita ja sanovat: Kas tämän me olemme tehneet! --- Niin, ja elleivät he ole pian tyhjentäneet itseään, niin ei meillä -ole milloinkaan tilaisuutta tehdä _omaa_ tarvettamme! - --- Oletko joutunut takaisin aikaisemmalle kannallesi kaiken -suunnattomasta roskaisuudesta? - --- Kun väsyn, niin tuntuu minusta kaikki roskalta; mutta kylliksi -nukuttuani olen jälleen valmis tanssimaan suurta tuntematonta kohti! - - * * * * * - -He kulkivat katuja edestakaisin. - --- Katsopas, puuttui tohtori jälleen puheeseen; nykyinen asiain tila -on sietämättömämpi minulle ja minun ikäisilleni, jotka kasvoimme -60-luvulla siinä uskossa, että yksinvalta oli laitonta, anastettua; -että ruhtinas oli kansan luonnollinen vihollinen, ja että se, -ken tahtoi olla Brutus, ansaitsi suuren riemusaaton. Kuulimmehan -vapaudenlaulajien sellaisten kuin Talis Qvalisen ja Snoilskyn -lauluissaan ylistävän tasavaltaa korkeimmaksi hyväksi. Tämä aiheutti -sen, että me tasavaltalaiset odottelimme uutta Jerusalemia, ja 1866 -luulimme sen tulleen. Mutta se ei tullut. Ja kun tämä sinua kohtasi, -niin me suistuimme takaisin 40-luvulle. Minusta tuntuu, että tänään -löyhkää Kaarle Juhanalle, Crusenstolpelle ja Anders Lindebergille, -mutta enin Kaarle-Juhanalle. Tällä viimeksi mainitulla tarkoitan -kaikkea tympeää: lakkauttamisvaltaa ja kaupungintaloa, Vaxholman -linnoitusta ja suurleiriä; sanalla sanoen: ennen minua ollut oli -tuhkana ja tomuna, jossa me jo kasvoimme; se kaivettiin ylös ja -löyhkää nyt. No, mutta pelkäätkö vankilaa? - --- En! Päinvastoin! Se on oleva minulle lepoaika, jolloin tahdon -kasvattaa uudelleen itseni. - --- Niin, leikin asia se ei ole; olen istunut kuusi vuorokautta -sotilaslääkärinä, ja aivoni olivat pakahtua liikatuotannosta. - --- Mitä sitten olit tehnyt? - --- Olin vastustanut asevelvollisten laitonta kohtelua. Lääkärit -käyttivät miehistöä idioottimaisiin kokeisiin, kuten mahalaukun -suuruuden mittaamiseen, jonka jokainen oppikirja sanoo vetävän -kolme litraa. Senvuoksi heidän piti nieleskellä letkuja, ja kun -he eivät voineet tai eivät tahtoneet, niin heitä rangaistiin -tottelemattomuudesta. Mitä sanot siitä? No niin, aloin puolustaa -noita sorrettuja, ja sain kuusi päivää vankeutta. Sellainen on -Ruotsi, maa, joka minun nuoruudessani oli lailla rakennettava. -- -Tuo uusi armeija merkitsee pientä piiritystilaa! Perustuslaillinen -yksinvalta, suojanaan pretoriaanikaarti, joka määrää korkeimman -tahdon. Mielivaltaa, puolueellisuutta, laittomuutta, siinä kaikki. -- - -He kävelivät vielä puoli tuntia, äänettöminä, odottaen kellonlyöntiä, -jolloin jäähyväisjuhla oli alkava. - -Silloin ilmestyi takaapäin äkkiä jättiläinen heidän eteensä, ja -lempeällä, osanottavalla äänellä lausui pastori Alroth: - --- Miksis olette niin murheelliset? - -Pastori oli näet matkustanut kaupunkiin tervehtimään sisarenpoikaansa -Holgeria ja osoittamaan hänelle osanottoaan. Tosin hän oli -lainkuuliainen alammainen, mutta, kuten papisto yleensä, ei hänkään -voinut sietää sitä, että luterilaisen kirkon päämies oli amiraali. -Uskonpuhdistuksen seurauksena oli ollut se, että maan isästä oli -tullut kirkon korkein piispa; ja maallinen paavi arkkipiispan -yläpuolella muistutti hieman kaartinrykmentin pappisvaltaa, jossa -eversti oli kuitenkin aina vain alapäällikkö. Holgerin huomautus -tämän vanhan muodottomuuden johdosta oli miellyttänyt pastoria, ja -senvuoksi hän säteili ystävällisyyttä heidän vaeltaessaan Götalaisiin -huoneisiin. - -Vanha kaarti oli koolla; konsuli Levi, arkkitehti Kurt, joka muutoin -kulki omia teitään, pysyen syrjässä; Sellén, joka harvoin näyttäytyi -ja oli usein matkoilla. - -Mieliala oli painostava. He olivat viimein vakiutuneet, ja -poikavuodet olivat ohi. Nyt heidän piti kärsimyksellä vahvistaa -oppinsa ja valittamatta kestää seuraukset. - --- Missä on Lundell, professori? kysyi tohtori, jonka piti saada -syntipukki. - --- Hän ei tule, vastasi Sellén. Hän on ritarikunnan-tähden ritari -eikä voi kärsiä majesteettirikoksia. - --- Siinä näette, mitä ritarikunnan-tähti on! Vastamerkki siitä, että -on antanut päällysvaatteensa, myönyt nahkansa! Se ei ole niin viaton -kuin sanotaan! kiivasteli tohtori. - -Pastori vei Holgerin erikseen ikkunanpieleen: - --- Terveisiä isältäsi! - --- Mitä hän tekee, miten elää? - --- Hän on jälleen kotona lasten luona, mutta ei ole entisellään. Tuo -ansaitsematon paha maine, johon hän oli joutunut, ja nuo hirvittävät -epäluulot, jotka syntyivät äitisi kuoleman johdosta, tuntuvat -ahdistavan häntä, niin että hän luulottelee olevansa syyllinen. - --- Tapaus ei ole ollenkaan odottamaton, vastasi Holger. Siihen aikaan -kun luin lehtien hävyttömyyksiä itsestäni, aloin lopulta vähin uskoa, -että olin tuo lurjus, joksi minut kuvattiin. -- No, kuinkas Anders -veli voi Långvikissa? - --- Etkö sitä tiedä? -- Hänhän matkustaa Amerikaan vuokra-ajan -loputtua. - --- Amerikaan? Uuteen Ruotsiin? -- Niin; siellä kai kohtaamme kaikki -kerran toisemme. - -Booli oli valmis, ja tohtori kutsui: - --- Niin, ystävät hyvät, hän aloitti. Tässä huoneessa me juhlimme -Ranskan vallankumousta 80-luvun viimeisenä vuotena. Veli Alroth ei -tosin ollut silloin mukana, sillä hän ei ole vallankumouksellinen, -ja hänen läsnäolonsa tänään aiheuttavat omat yksityiset syyt, joita -meidän on kunnioitettava. Ovet musiikkisaleihin ovat myöskin hänen -vuokseen kiinni, mutta hän sallii meidän kyllä raottaa hetkeksi -niitä, kun minä annan soittaa päivän kunniaksi Marseljeesin. - -Pastori nyökäytti hyväksyvästi päätään, mutta tuntien kuitenkin -jonkinlaista pelkoa. - --- Sen, mitä meillä on sanottavaa Holgerille tänä iltana, jatkoi -tohtori, sen hän tietää ennestään; me emme ylistä hänen tekoaan -emmekä valita hänen kohtaloaan, sillä soturi täyttää velvollisuutensa -palkkaa tai kiitosta pyytämättä. - --- Ei vain politiikkaa! kuiskasi Holger pappiin katsellen, jonka -tunteita hän sääli, kaikesta huolimatta. - --- Ei, politiikkaa ei, hiukan vain musiikkia mieltemme rohkaisuksi. - -Hän viittasi vahtimestarille, joka aukaisi peräovet salonkeihin, -ja astui parvekkeelle, josta antoi lautasliinalla viittauksen -soittokunnalle. Syntyi äänettömyys. Ja sen jälkeen orkesteri viritti -laulun: "Ur svenska hjärtans djup". - -Alhaalta kuului tuolien ja pöytien melua yleisön noustessa -seisaalleen ja yhdellä kertaa yhtyessä lauluun. - --- Sana sanasta, pojat! sanoi tohtori. - -Pastori ei käsittänyt asiain yhteyttä, vaan luuli kaikkea pilaksi, -niin että häntä ei liikuttanut se vastaisku, joka painoi toisten -mieliä. Ja hän rupesi juttelemaan kaiken maailman asioista, -vähäpätöisistä pikkuseikoista, joita toiset kuuntelivat miettien omia -äänettömiä mietteitään. - -Illallinen syötiin kaikessa kiireessä, ja hajaannuttiin pian, sillä -tuo kirjava melu alhaalla salissa tuntui uhkaavalta, tukahuttavalta. - -Tohtori ja veljenpoika läksivät kahden hotelliin, sillä Holger ei -tahtonut enää nähdä kotiaan ennen vankilasta pääsyään. - --- Vähemmistönä tänään, enemmistönä huomenna! puhui tohtori. Kokemus -on sitäpaitsi opettanut, että se, ken metsässä vaeltaessaan on -luullut kulkeneensa harhaan, joutuu äkkiä matkan määrään. Ranskan -vallankumous saattoi syttyä vain Ludvig XV:nnen hallituksen jälestä. -Sen parempi, mitä huonompaa. Sitäpaitsi tämä on vain lepoaikaa; -hihnaa hellitetään ja ruokahalu palaa jälleen, käännyttäessä tuuli -on puhaltava purjeita vastaan, ja sinä olet näkevä, että vene kohta -muuttaa suuntaansa. Minusta tuntuu kuin kuljettaisiin lausumassa -jäähyväisiä kaikelle vanhalle, josta kohta on erottava; kaikki käy -silloin niin rakkaaksi, jota on pitänyt vähemmässä arvossa. Uusi -vuosisata saapuu uusine sukupolvilleen, ja uusine ajatuksineen, -ja silloin on kaikki tämä kuihtunut itsestään. Ryömi nyt, Holger, -koteloosi. Palaa jälleen siivekkäänä, niin lähdemme lentoon! -- Ja -nyt! Terve mieheen! Ja hyvää yötä. - -He erosivat, tuskaa tuntematta, ilman suuria sanoja, mutta -totisempina kuin milloinkaan ennen. - - - - -VIIDESTOISTA LUKU - -Oopperakellarissa - - -Oli kulunut jälleen pari vuotta. Tohtori Borg ja toimittaja Holger -istuivat eräänä iltapäivänä uudessa Oopperakellarissa. Holger Borg -ei ollut entisellään; nuo kolme vankeudessa viettämäänsä kuukautta -olivat vaikuttaneet kummasti häneen. Oli tapahtunut jotakin, josta -hän ei tahtonut puhua; ja hänen kasvonsa olivat jäykistyneet niin, -että hän ei vainut hymyillä; hänessä oli sisällisesti jotakin -jäätynyttä, ja jokin hermo näytti häneltä katkenneen. Mutta -virkeissä edistyspyrkimyksissään hän pysyi: ero oli kuitenkin -havaittavissa siinä tavassa, jolla hän nyt kohteli uskonnollisia -ihmisiä. Hän ei pilkannut enää, ei herjannut myöskään, hänen -iloinen uskonsa maailmankoneistoon, jolla ei ollut koneenkäyttäjää, -oli haihtunut, eikä hän voinut selittää enää ihmisten kohtaloita -eläintieteen avulla. - -Vuosi oli sama, jolloin maailmassa alkoi kummitella. Nähtiin merkkejä -ja ihmeitä, salaperäisiä kuolemantapauksia, kaukoaavistuksia, -ennustuksia. Ja rintaman-muutoksia tapahtui: uskovaiset kävivät -uskottomiksi, ja valistusopin miehistä tuli uskovaisia. Itse tiede -meni päin mäntyyn: Kockin miljoona-lymfa ei pitänyt paikkaansa; ei -keksintöjä eikä edistystä, kähnimistä vain; mutta silloin saapui -viesti Amerikasta, että hopeasta ja kuparista tehtiin kultaa, ja että -oli muodostettu yhtiö, jonka suojana olivat nuo suuret nimet Edison -ja Tezla. Tätenhän kemia oli lopussa ja alkemia tuli sen sijaan. - -Kerrottiin, että Parisissa oltiin panemassa vireille noitajuttuja; -kääntymisiä katolilaisuuteen huomattiin; kaunotaiteet olivat -hyljänneet naturalismin ja kallistuivat mystillisyyteen kuten -kirjallisuuskin. Maailmassa kiehui ja kävi, mikä ennusti uutta. - -Ystävät istuivat juuri ja laskivat tulevaisuuden mahdollisuuksia, kun -Holgerin katse sattui noihin kuuluisiin kattomaalauksiin: - --- En voi nähdä mitään siveetöntä noissa; tuollaisia taulujahan on -museo ja Tukholman linna täynnä. - --- Niin, mutta mainiointa oli nähdä, miten tuo suuri -Faustin-kääntäjä, joka oli siveydenharrastaja ja antinaturalisti -84-luvulla, nyt esiintyi alastomuuden puoltajana ja sellaisella -tarmolla, jota häneltä oli turhaan varrottu oikeaan aikaan. - --- Hän on nyt kuollut, ja haudataan huomenna. Onpa mieltäkiinnittävää -nähdä. - -Samassa tuli iltalehti. Holgerin täytyi vilkaista siihen. - -Tohtori kuuli ähkinää ja puhkinaa, ja huomasi, että Holger kävi nolon -näköiseksi. - --- Oletko hävinnyt jotakin? hän kysyi. Lehti kahisi lukijan kädessä, -ja hän pudotti sen pöydälle. - --- Mitä on tapahtunut? - --- Lue! - -Tohtori luki; luki ja paisui, luki ja kirkastui. - -Hän luki, että Ruotsin naisvapautumisen ylimmäinen papitar oli -heittänyt hiiteen koko moskan havaittuaan sen hassutukseksi. Ja hän -kehoitti sukupuoltaan ja äitejä työskentelemään sen hyväksi, että -nainen kehittyisi naiseksi, äidiksi ja puolisoksi. - --- Vihdoinkin! huudahti tohtori. Pannukakku siitä tuli ja pannukakku -se oli senvuoksi, että se lähti väärästä edellytyksestä. Mutta -ajattele, kuinka paljon työtä, kuinka paljon vihaa, kuinka paljon -p--aa tähän on tuhlattu. Hehän tahtoivat surmata Falkin, kun tämä ei -voinut käsittää tuon hulluuden hienouksia. Jos olisin uskovainen, -niin uhraisin hekatombin jumalille! - -Holger ei voinut yhtyä iloon, sillä hän tunsi kadottaneensa -uskontonsa, uskon naiseen! Eikä hänellä ollut voimia tunnustaakseen -erehtyneensä. Hän suuttui tapansa mukaan, ja hänen jälleen -toinnuttuaan nousivat hänen harjaksensa. - --- Siksi:, että hän on väsynyt... - --- Vai niin? Puhummeko muusta! Miten Ester ja Max voivat? - --- Varmaankin he ovat hyviä ystäviä, mutta avioliitto lykkäytyi, kun -papit eivät tahtoneet kuuluttaa. - --- Ja minkä vuoksi on kuulutettava, että kaksi ihmistä aikoo -rakastaa! Salaisin, jonka luonnollinen tunne vaatii peitettäväksi, -asetetaan näytteille! Minusta se on kyynillistä! Mutta pelätään -kaksinnaimista. Sitä pelätään, mutta tunnetut kaksinnaimiset -ja moniavioisuudet tunnetuissa _avioliitoissa_, ne ovat -rankaisemattomia, ovat tulleet tavaksi. Nainen ottaa nykyään -miehen saadakseen vain kaitsijan ja laillisen suojelijan -- piru -tässä ruvetkoon irstaitten naisten syöttinä olemaan. Ja kun te -vapautitte naisen naisellisuudesta ja häveliäisyydestä, tuli hänestä -kokotti. Te juuri olette pilanneet sukupuolen ja avioliiton, ja -juuri nuo miehekkäät naiset ovat turmelleet miesten vaistot niin, -että heistä on tullut perversejä. Sellainen oli Kreikan loppu! -Aspasioihin, ystävättäriin ja sodomiitteihin he joutuivat. Luulen, -että lähestymme loppua! Olen, kuten tiedät, monta kertaa etsinyt -puolisoa, perheenemäntää ja äitiä, mutta löytänyt vain kokotin. -Kiimaa ja vihaa, sitä minä löysin. Etsin rakkaudelleni -- anteeksi -lausumatapa -- vastarakkautta, mutta kohtasin pelkkää vihaa; vihaa -miestä kohtaan, joka näyttää muodostavan naisen niin sanotun -rakkauden. Häväistä miestä, siinä naisen ihanne. Sinä tiedät sen! -- -Annat hänelle miehuudenvoimasi, ja tällä voimalla, sinun voimallasi, -hän hallitsee sinua. Ja hän vaikuttaa kuin induktsioonikone; tekee -virranvoimasi moninkertaiseksi ja kääntää virran sinua vastaan. Mutta -sitä et ole milloinkaan ymmärtänyt! Katsohan aarrettasi, miten hän -kutistuu joka kerran, kun sinä katkaiset virran! Itsesi alle sinä -aina alistut hänen tahtoonsa alistuessasi! -- Katsohan vain, miten -nuo ihailemasi "suuret naiset" syntyvät. Ensin he etsivät voimakkaita -miehiä, kuuluisia, suggestiivisia; saatuaan akkumulaattoreihinsa -voimaa, alkavat he itse leikkiä patteria ja synnyttää virtoja, -jotka kuitenkin ovat vain toisarvoisia. -- Kun kaikki on valmiina, -tulevat he ottamaan; kun taistelutantereet ovat täynnä kuolleita -ja haavoitettuja, silloin saapuvat luittenkerääjät; ja aina on -laumoittain heikkoja miehiä, jotka kunnioittavat tunkionpenkojattaria -kuningattarina; sinä tunnet nuo miehet, jotka aina tähtäävät potkun -miesten haaroihin... - --- Niin, mutta sinä olet naistenvihaaja! - --- Kun ajattelen tarkoin, niin minun on ehkä vastattava myöntävästi. -Minähän vihaan kaikkea vihollismielistä, ja koskapa vihaan naista, -niin hän on vihollinen. Ja jos hän on vihollinen, niin hän vihaa -miestä. Totta lienee, että sukupuolet vihaavat toisiaan, ja tämä -viha on kyllä vieroitusvoimaa kahden vastakkaisen välillä, joka -rakkaudessa vaihtuu vetovoimaksi. Voit yhtä hyvin sanoa kaikkia -naisia miehenvihaajiksi kuin minua naisenvihaajaksi. Ajoittaisia -virtoja! Siinä rakkaus! -- Mutta nainen on aina vaikuttanut -terveellä vetovoimalla minuun, siksi en voi hyvällä omallatunnolla -tunnustaa mitään erikoista naisvihaa, johon yksin olisin syyllinen! -Päinvastoin, olen aina tuntenut elämän autiuden, ellei lähellä ole -ollut äidin helman lämpöä, mutta teidän turmeltuanne naiset, on -mahdoton enää sietää tätä elämää. Te sanotte, että en voi säilyttää -heitä, minä vastaan, etten ole tahtonut säilyttää mätää lihaa -talossa. -- Kas tuossahan on Kurt! Tunnetko sitten hänen avionsa? Se -oli mainio! Usko pois! - -Arkkitehti tuli sisään seurassaan silmälaseja käyttävä mies, joka oli -epämääräisen näköinen. Veli nyökkäsi ja painui seuroineen erääseen -salin nurkkaan. - --- Niin, mitenkä on hänen avioliittonsa laita? kysyi Holger. Kaikki -siinä oli niin salaperäistä; onko se lopussa? - --- Lopussa? Toivottavasti! Näin hän sai omansa! Hänet laahattiin -erääseen lapsettomaan perheeseen, ja juuri sillä hetkellä, kun -puolisot olivat kyllästyneet toisiinsa. Hänestä tuli molempien -ystävä; he riippuivat hänessä ja kuljettivat häntä mukanaan -haihduttaakseen ikävystymistä. Luonnollisesti hän ja rouva -rakastuivat toisiinsa; mies vei tietämättään heidät yhteen; ja -eräänä kauniina päivänä, ollakseen rehellisiä, he ilmoittivat -miehelle tunteensa, jonka jälkeen rouva matkusti Parisiin saadakseen -avioeron. Kurt odotti, ja jonkun ajan kuluttua hänen piti palata -takaisin. Kurt kun oli kärsimätön, matkusti hän Söderteljeen rouvaa -vastaan. Juna pysähtyi; Kurt puikkelehti vaunujen läpi löytääkseen -morsiamen, joka ei aavistanut mitään. Vihdoin hän joutui erääseen -tupakkavaunuun. Siellä makasi hänen lemmittynsä, pää erään vieraan -herran polvella, ja tupakoi. Kurt ei hämmentynyt; nosti lakkiaan, -pyysi anteeksi, eikä ollut tuntevinaan naista. Mutta päästyään -viereiseen vaunuun, oli nainen hänen kintereillään, ja kohta hänen -kaulassaan; itkien, vannoen hän vakuutti, ettei se merkinnyt mitään: -vain ystävä, joka oli tarjonnut hänelle suojelusta matkalla. Kurt -kun itse oli rehellinen ja uskollinen, luuli naista samanlaiseksi. -Senvuoksi nainen pitää miestä tuhmana! nyt sen tiedät! No niin, -ystävä esitettiin, ja oli hän kyllin hienotunteinen hävitäkseen -ensimmäisenä iltana. Mutta seuraavana ehtoona syötiin yhdessä -illallista sukulaisten kanssa, ja ystävä oli mukana. Siellä ystävä -ja morsian vaihtoivat keskenään tuttavallisia sanoja ja silmäyksiä, -niin sydämellisiä, että Kurt menetti viimein malttinsa, pani toimeen -kohtauksen ja viskasi lautaset lattialle. Aivan äkkiä hän huomasi -näyttelevänsä naurettavan aviomiehen osaa, mutta meni kuitenkin -nopeasti naimisiin. Nyt he istuivat ikävissään, aivan kuin rouva ja -tämän mies ennen. Miten kummallista! -- Hänen elämänsä piti näet olla -vain alituista menoa. Kurtin täytyi myötäänsä kuljettaa häntä ulkona. -Silloin hän vasta eli, kun sai kapakassa herrojen katseet kääntymään -puoleensa, ja silloin hän nautti nähdessään miehen kärsivän. Koko -hänen olemassaolonsa riippui siitä, että mies kärsi. Ja hänen täytyi -näytellä onnellista aviomiestä, kuten kaikkien, jotka ovat naimisissa -eronneiden kanssa. Hänen piti olla elävä todistuskappale siitä, -että entinen mies "ei voinut tehdä vaimoa onnelliseksi". Ja entisen -musertamiseksi piti näiden saada lapsia. Kurt näet pitää itseään -tässä suhteessa oikein aika poikana! Mutta katso, lapsia ei tullut. --- Siis: ei hänkään! -- Nyt vaimon alituiset soimaukset muuttivat -hänen elämänsä helvetiksi. -- "Nykyään ei ole enää olemassa miehiä", -virkkoi vaimo. -- Hänen oma vikansa se ei tietysti mitenkään voinut -olla. - -Mitä Kurt teki? Niin, mitä oli hänen tehtävä? Hän hankki itselleen -suhteen, ja lapsen. Hänenhän täytyi pelastaa miehenkunniansa. -- Syy -oli selvästi rouvan. Mutta Kurt sai kantaa kuitenkin koko häpeän. -"Hän oli vietellyt toisen miehen vaimon, ja hylkäsi sitten tämän". --- Mutta Kurt ei ollut vietellyt häntä! Ei siitä apua! "Hän oli -vietellyt toisen miehen rouvan!" Siitä ei välitetty mitään, että -se oli juuri rouva, joka oli lähtenyt tiehensä. No niin, nyt on -Kurt vapaa, mutta oletko kuullut kummempaa, että hänen ajatuksensa -askartelevat vielä tänäkin päivänä tuossa vaunussa olleessa -ystävässä. Hän on kysynyt varmaan kaikilta tuttaviltaan, uskovatko -he, että se merkitsi mitään. -- Niin, sotkuista on nykyään! - -Samassa astui saliin suuri lihava herra, nainen ja kolme lasta. - -Nainen oli erittäin hyvinvoivan näköinen, ja oli hänellä harteitten -yllä melkein liian pieni pää. - -Tohtori katsoi hetken seuraa, säpsähti, kääntyi ikkunaan päin ja -varjosti kädellä silmiään, kasvoillaan naurun ja, itkun sekainen -ilme. Annettuaan seuran kulkea ohi, puhui hän hullunkurisen -mahtipontisesta: - --- Siinä meni ensimmäinen vaimoni toisen miehensä kanssa (tai -kolmannen, ken tietää?). Tuo hupakko, joka vastanaineena sanoi -elävänsä nunnan elämää, ja hupsutteli lapsen tullessa, ettei -käsittänyt, mistä se tuli. Tämä kylmäverinen veitikka pakoitti -idioottimaisella puheellaan minut eroamaan ja menemään uusiin -naimisiin. Katsopas, Holger, hänen suutaan, ja varo lapsensuita. -- -Ja hän oli ensimmäinen rakkauteni! -- Luulen toisinaan, ettei se -ollut tuhmuutta, vaan ilkeyttä. Hän oli minulle mustasukkainen siitä, -että olin saanut hänet. Kunnia oli liian suuri, ja senvuoksi se oli -minulta riistettävä! -- Hän oli suurin nauta, mitä olen tuntenut, -senvuoksi kaikki viholliseni tekivät hänestä korkeimman olennon; he -sanoivat, että olin saanut kaikki häneltä, vieläpä lääketieteellisen -sivistyksenikin. Tuon pikku suun jokainen sana oli niin ilkeä, että -aioin kerran lyödä naulan hänen kielensä läpi. Toivon, että hän on -saanut selkäänsä tuolta mörökölliltään, minun syyni. -- Niin, Holger, -sellaista on elämä, eikä se ole minun syyni. - - - - -KUUDESTOISTA LUKU - -Kuolleiden valtakunnassa - - -Ester Borg kulki kirkon edustalla ja näki, että se oli auki. Siellä -sisällä oli kaunista, ja alttari oli vihrein köynnöksin koristettu. -Kuusenhavuja oli siroitettu edustalle, oli siis odotettavissa -hautajaiset. Kansaa tulvi, ja väkijoukossa hän näki kreivi Maxin, -jonka kanssa ei ollut seurustellut kuuteen kuukauteen. Ester näki -hänet, mutta hän se ei ollut, vaan joku hänen näköisensä. Tätä hän -sanoi "näkemiseksi", ja silloin hän tiesi Maxin pian saapuvan. Hän -meni sisälle odottamaan. Hänen ja kreivin välit olivat särkyneet -sillä kertaa, ja he olivat päättäneet erota; mutta olivat kärsineet -erosta niin, että solmivat jälleen liiton. Senjälkeen he olivat -kärsineet toistensa läheisyydestä ja eronneet taas; ja sitä menoa oli -jatkunut vuosikausia. - -Ester nousi oikeanpuoliselle lehterille, hän ei tiennyt minkä vuoksi, -mutta tunsi, että tulisi viihtymään siellä. Sen näköinen lehteri -vaan oli; lähellä holvia, korkealla väkijoukon yläpuolella, ja niin -turvallinen. - -Hetken kuluttua kreivi todellakin saapui, ja lähestyi levollisesti -Esteriä, ikäänkuin olisi ennakolta määrännyt kohtauksen hänen -kanssaan. - --- Oletko varronnut kauan? kysyi hän hillityllä äänellään. - --- Kuusi kuukautta, kuten tiedät, vastasi Ester mutta oletko nähnyt -minut tänään? - --- Olen, äsken juuri raitiovaunussa; ja minä katsoin sinua silmiin -niin, että luulin puhelevani kanssasi. - --- On "tapahtunut" paljon viime näkemästä? - --- Niinpä niin, ja minä luulin, että välimme olisivat olleet lopussa. - --- Kuinka niin? - --- Kaikki pikku esineet, jotka olen saanut sinulta, ovat särkyneet -salaperäisellä tavalla. Mutta tämä on vanha havainto. - --- Todellakin! Nyt muistuu mieleeni joukko tapauksia, mutta -luulin niitä vain sattumaksi. Sain kerran isoäidiltäni silmälasit -meidän ollessamme vielä hyviä ystäviä. Ne olivat tahkotusta -vuorikristallista ja erinomaiset ruumiinavauksissa, oikeat -ihmekapineet, joita vaalin kuin silmäterääni. Eräänä päivänä -särjin suhteeni eukon kanssa, ja hän suuttui minuun. Seuraavassa -ruumiinavauksessa tapahtui sitten, että lasit putosivat niistä ilman -syytä. Luulin, että ne olivat ihan yksinkertaisesti rikki; lähetin ne -korjattavaksi. Mutta eipäs, ne yhä vain kieltäytyivät palvelemasta; -joutuivat erääseen laatikkoon ja katosivat. - --- Mitä sanotkaan! Ihmeellistä, että se, mikä koskee silmiä, on -kaikkein arinta. Sain eräältä ystävältä kaksoiskiikarin; se sopi -aivan minun silmilleni, ja minä nautin sen käyttämisestä. Ystävästä -ja minusta tuli vihamiehet. Tiedät, että sellaista sattuu, ilman -näkyväistä syytä; tuntuu siltä kuin ei saisi olla sovinnossa. No -niin, kun minun piti käyttää seuraavalla kerralla kiikaria, niin en -nähnyt selvästi. Väli oli liian lyhyt, ja minä näin kaksi kuvaa. Ei -minun tarvinne mainita sinulle, ettei väli ollut lyhentynyt eikä -silmien etäisyys kasvanut! Se oli ihme, jollaisia tapahtuu joka -päivä, ja joita huonot havainnontekijät eivät huomaa. Entäs sitten -selitys? Vihan sielullinen voima lienee suurempi kuin uskommekaan. -Muutoin on kivi sinun antamastasi sormuksesta pudonnut -- eikä sitä -voi korjata, ei voi. Samoin on nimileiman laita! Tahdotko nyt erota -minusta? - --- Sinähän tiedät, että me molemmat tahdomme, mutta emme voi. Olen -päivät päästään niin läheisessä yhteydessä kanssasi, että tuskin -kaipaan läsnäoloasi, ja minä pidän enemmän siitä, sillä tavatessa -me käymme eripuraisiksi. Tuntuu siltä kuin ruumiimme eivät kärsisi -toisiaan. - --- Niin, siltä tuntuu. Mutta sinun _aurasi_ seuraa minua, ja etäältä -tunnen mielialasi minua kohtaan kolmena eri tuoksuna, joista kaksi -on minulle erittäin mieluista. Ensimmäinen on kuin suitsutus, ja -se voi käydä niin sakeaksi, että se vaikuttaa kuin noituus ja -hulluus, viimeinen on tuoreen hedelmän kaltainen. Järjestyksessä -toinen on tukahuttava kuin saippuan haju ja vaikuttaa aistillisen -epäystävällisesti. Mutta läheisyydessäsi en tunne milloinkaan näitä -enkä muitakaan tuoksuja; siis eivät ne ole mitään hajuaistimuksia -aineellisessa merkityksessä, vaan tuntuvat jonkin tulkinnalta. Enkä -tunne milloinkaan poissa ollessani olevani epäsovussa kanssasi; -kun eroamme riideltyämme, jolloin vihani on niin suunnaton, etten -saa sanaakaan suustani, niin, heti lähdettyäsi viha häipyy ja -hiljainen ihana rauha leviää mieleen, jossa olen niin läheisessä -suhteessa kanssasi kuin haluan. Puheeni, ajatukseni, kirjoitukseni, -kaikki omistan sinulle; ja kun hyväksyt ne, voin tuntea makusi -suussani, ja silloin suitsutuksesi käy lievitykseksi. Päästäkseni -sinusta vapaaksi, etsin toisinaan seuraa, mutta alan pelätä -ihmisiä, he loukkaavat minua läsnäolollaan, sotkevat kudoksemme, -ja minusta tuntuu kuin olisin uskoton sinulle. -- Niin, ystäväni, -maailmankaikkeudessa _on_ arvoituksia; ja ihmiset hapuilevat, eivät -sokeina, sillä he näkevät, mutta eivät ymmärrä. -- Ken sinä olet, ken -minä, sitä emme tiedä! Mutta yhtyessämme minusta tuntui kuin olisin -syleillyt ruumista, joka ei ollut sinun, vaan jonkun toisen... en -tahdo sanoa kenen. - --- Ja minusta tuntui kuin sinä, sinä olisit ollut isäni, niin että -minua hävetti ja inhoitti! Mitä tuo peljättävä, salaperäinen on, -johon olemme joutuneet? - --- Nyt vasta ehkä ihmiskunta pääsee noiden ratkaisemattomien -arvoitusten perille. Ainakin saa aavistuksen niistä! Olet kai usein -huomannut minun tullessani luoksesi, että synkistyin ja kävin -sanattomaksi. Sanoit sitä huonoksi tuuleksi. Ei, ystäväni, saavuin -riemusta säteillen ja valmiina seurustelemaan kanssasi tuntikausia. -Mutta sinä katsoit vieraasti minuun, huoneesi oli niin myrkyllinen, -että olin tukehtua; tiesin vain, että minun täytyi päästä pois. -- -Ja kun sitten olit minulle vihainen, niin en voinut vastata enkä -puolustautua. Uskon sitäpaitsi, ettei ole olemassa kahta ihmistä, -jotka ymmärtävät toisensa. Toinen antaa sanalle toisen arvon kuin -toinen, ja kuinka toinen voisi sitäpaitsi ymmärtää toista, kun -itsekään ei ymmärrä itseään? Äänettömyydessä ymmärrän sinut parhaiten -ja kaukana luotasi; silloin olet minua lähinnä, silloin ei synny -väärinymmärryksiä. - --- Minun ei tarvitse kertoa sinulle elämääni viime näkemästä, sillä -sinä tunnet sen... - --- Niin, minä tunnen sen; sinä kaipaat pois tuosta epävapaudesta, -sillä niin on meidän laitamme; jokainen rakkaussuhde merkitsee -epävapautta ja on senvuoksi kiduttava... - -Samassa laskeutui kaksi raskasta kättä ystävällisesti heidän -harteilleen, ja tohtori Borg istuutui heidän taakseen. - --- Hyvää päivää, lapset, oletteko tekin tulleet tänne katselemaan -tuota ilveilyä. Kristuksen seuraajat hautaavat Antikristuksen. Ruotsi -saa suuren runoilijan, joka ei ollut milloinkaan runoilija, koska hän -ei milloinkaan elänyt, hän valitti itse ettei ollut mitään kokenut, -eikä hänellä ollut mitään senvuoksi kerrottavaa. -- Hän käänsi -ensimmäisen osan, toista hän ei jaksanut! Se poika oli ruotsalainen. -Kaiken, jota hän oli sylkenyt, hän lopulta poimi maasta ja ripusti -rinnalleen, kaikki nuoruutensa ihanteet hän vaihtoi arvonimiin ja -arvoasemiin, ja tätä hölläluonteista, selkärangatonta otusta on jo -ylistetty lujaluonteiseksi, tarmokkaaksi mieheksi! Mehän elämme -humbuugin aikakaudessa. - --- Älä puhu pahaa kuolleista, kuiskasi kreivi Max, he voivat kostaa! - -Nyt tuli saattojoukko sisään; ja Max kumartui Esterin puoleen -alentaen äänensä, jotta tohtori ei olisi kuullut hänen sanojaan. - --- Näetkö, tuolla kulkevat kuolleet! Nykyään elossa olevat -hengittävät oman aikansa ilmaa, elävät nykyisyydestä; nuo tuolla -alhaalla elävät 1850 elämää kuten vainajakin; he ovat syöneet -tuhkaa ja luita, senvuoksi he ovat tuhkankarvaisia; kaikki jo ennen -nautittu ja sulatettu, jäännökset, elottomat jätteet ovat heidän -ravintonaan; varjojen valtakuntaan he kuuluvat, ja elävään, kasvavaan -kaikkivaltaan uskomatta he tekevät itselleen savesta epäjumalan ja -panevat sen hopeajalkaiseen arkkuun; mutta vainaja ei ollut heidän; -ei tee mitään, sillä he tekevät tyhjästä; hän oli heidän aran, -verettömän jälkikaiku-aikansa lapsi, ja he tuntevat omansa; he ovat -aikanaan taistelleet häntä vastaan, he ovat voittaneet hänet, ja nyt -he kantavat ruumista riemusaatossa; taistelua Patrokloksen ruumiista, -Patrokloksen, joka makasi vuosisatoja toimetonna ja heräsi viimein, -jolloin itse Apollon löi hänet sokeudella ja Hektor hänet surmasi. - -Tohtori Borg keskeytti tässä: -- Kuulkaahan! Nyt puhuu heidän -jättiläisneronsa, mies, joka ei ole koskaan tehnyt mitään, mutta tuli -entiseksi valtioneuvokseksi kolmenkymmenen seitsemän vuoden ikäisenä, -ei saanut milloinkaan mitään valmiiksi, paitsi muutamia keskeneräisiä -lentokirjasia. Lentokirjanen, dosenttikirjoitus, se oli ajan muoto. --- Hän pelkää jälkimaailman arvostelua kuolleen elämäntyöstä, ja -senvuoksi hän vakuuttaa hänet sen tapaturman varalta. Kuulkaa! --- Hänen, vainajan, ajatukset olivat niin valtavat, että vasta -tulevien vuosisatojen sukukunnat kykenevät käsittämään niitä! Sepä -vasta peto. -- Nyt tulee Kristuksen seuraaja, joka ei kainostele -istuutua antikristuksen valtaistuimelle. Sovinnollisuus on kaunista, -mutta kun se ostetaan maailmallisesta kunniasta ja maallisesta -kunnianosoituksesta, niin se on roskaa! -- Kuulkaahan, kuinka hän -tasoittelee uskonoppia, sovittelee sääntöjä -- -- -- ja nyt! Nyt -muuttui musta valkeaksi! -- Luonne! Lujaluonteinen! Luonteen lujuus! -Ja nyt: vapaamielinen, vapaa, -- miksi ei vapaa-ajattelija? -- Ei -kiitos! - -Kreivi Max kääntyi Esterin puoleen. - --- Hän oli mukana tuomitsemassa Holgeria majesteettirikoksesta. Tämä -on merkillinen näytelmä! -- Nämä tuhkaihmiset muistuttavat lemuureja -ja toukkia, jotka tahtovat varastaa Faustin ruumiin! Muistatko? -- Ja -tuntuu siltä kuin Mefistofeles seisoisi alttarin takana ja kääntäisi -heidän silmänsä! He näkevät vainajassa kaikki ne ominaisuudet, joita -tällä ei ollut. Aivan kuin Auerbachin kellarissa: - - Falsch Gebild und Wort - Verändern Sinn und Ort. - --- Puhutko Oopperakellarin kuvista? keskeytti tohtori, joka oli -kuullut väärin. - --- _He_ näkevät viinamäkiä ja rypäleitä! kuiskasi Max Esterille. - - Betrug war alles, Lug und Schein! - -Mutta ylimmäinen pappi on minusta pahin; hän on sokeudessaan -kammottava; häntä on nähtävästi kohdannut "väkevä eksytys", niin että -hän luulee valhetta totuudeksi. Muistatko, että hän syytti Akselia -valheesta kuolinvuoteella, jolloin tämä puhui totta? - --- Niin, nyt Ruotsi sai yhden pyhimyksen lisää! lopetti tohtori -Borg. Hän oli ruotsalainen sielultaan ja sydämeltään, heidän -perikuvansa; diletantti, joka ei saanut mitään valmiiksi; -kuivakiskoinen ajattelija, joka filosofoi tyhjää; laulaja, jolla ei -ollut ääntä; kirkui äänensä ensimmäisestä bassosta tenoriksi; alkoi -vastustuspuolueen miehenä, päätti päivänsä Ruotsin Akatemiassa; -oli alussa espanjankärpänen, lopuksi valkea laastari. Barrabashan -se on, joka makaa hymyillen laatikossa; mutta pappi luulee häntä -ristiinnaulituksi! -- -- -- kuulkaa, miten hän suostuttelee -uskonkappaleita; mutta kuulkaa, kuinka kuudestoista tuoli narisee; -liukkaita sanoja kuin sokerivesi kynttilän valossa. He itkevät! -Aivankuin Voltaire'n kortinpelaajat, jotka itkivät Homeroksen -kuolemaa! Tiedätkö, että tuollainen jäte nimitti äskettäin vainajan -meidän Homerokseksemme, vaikka tämä ei ollut kirjoittanut Iliadia -eikä Odysseiaa; hänen elämänsä oli kyllä Odysseia siinä suhteessa, -että hän oli poissa niin kauan, ja hänen kotia tullessaan olivat -kosijat valloittaneet hänen talonsa. -- Toivotammeko rauhaa hänen -tomulleen onnitellen itseämme siitä, että yksi aikakausi hänen -hahmossaan on saanut kolme lapiollista multaa; aikakausi, joka oli -suuren vallankumouksen vihollinen; jonka kielteisenä ja vähemmän -kunniakkaana tehtävänä oli ehkäistä. - -Tohtori läksi urkujen soiton alkaessa, sillä hän ei voinut kärsiä -sitä soittokonetta. - -Ester ja Max jäivät paikoilleen. - --- Niin, virkkoi Max; kunnon tohtorimme katselee asioita 80-luvun -valossa, mutta unohtaa, että elämme nyt 90-luvulla. Hän ei ymmärrä -uutta aikaa, joka tekee tuloaan; hän ei ymmärrä meitä nuoria; sillä -jos hän olisi kuullut äskeisen keskustelumme, niin hän olisi sanonut -sitä -- niin, mikä tuo kaunis selittävä sana olikaan? - --- Hermostuneisuus! - --- Niin, sehän se oli! 80-luvulla sairastettiin vatsakatarria, joka -oli pelkkää tyhjää puhetta; nyt vaivaa hermostuneisuus ihmisiä. -Kullakin ajalla on omat vammansa, jotka näyttävät riippuvan -sielullisista muutoksista, aivankuin lasten selittämättömät sairaudet -kasvavassa iässä. "Hän kasvaa", sanotaan. Niin, me olemme kasvaneet, -ja olemme senvuoksi sairaita. Mitä on umpisuolentulehdus? Se lienee -eläimellisen elimen sairautta, joka on käynyt tarpeettomaksi ja -leikataan senvuoksi pois. Toivon, että kaikki eläimellinen voitaisiin -leikata pois; ja katsos, senvuoksi en tahdo kieltää, että tunsin -toisinaan myötätuntoa vainajaa kohtaan, jonka pieniin voimiin oli -yhtynyt hyvä tahto ja ylevä pyrkimys. Tohtorimme sitävastoin -- niin, -hän oli aikansa lapsi, mutta se aika on ohi, minulle hän on vieras -ja jo vainajien joukossa oleva. Hänen nuoruutensa ihanteet ovat -osaksi lakanneet olemasta ihanteita, siksi että ne ovat toteutuneet; -ja ihanteiden tulee olla edessäpäin. Mutta vaarallisinta tohtorissa -on se, että hän on käynyt jo ehkäisijäksi. Hän pelkää nuorisoa, -eikä tahdo kuulla puhuttavan uudesta. Hän on vetänyt rajaviivansa; -tähän saakka, mutta ei siitä yli. Sensijaan, että koettaisi selittää -jokapäiväisen elämän selittämättömiä seikkoja, hän sivuuttaa ne. -Hän, joka uskoo lainalaisuuteen ja järjestykseen, uskoo kuitenkin -sattumiin; sehän on ajatustavan heikkoutta, että samassa henkäyksessä -kieltää väitteensä. Hän, joka uskoo kehitykseen ja kasvamiseen, -tahtoo evätä sielunelämältämme mahdollisuuden kehittyä korkeampiin -kykyihin. Hän uskoo langattomaan sähkölennättimeen, mutta kieltää -sielun kyvyn asettua toistensa yhteyteen välimatkan päästä. Kunnon -tohtorimme on hieman yksinkertainen. Holger sitävastoin _voi_ -kasvaa; hän näyttää tehneen muutamia havaintoja vankilassa, mutta ei -ilkeä puhua niistä, ja arkailee, että häntä hymähtäen sanottaisiin -mystikoksi; ja hän tietää sitäpaitsi, että hänen lehtensä kuolisi -sinä päivänä, jona hän koskettaisi sitä kieltä. -- -- -- - -Tiedät itse; en saa painetuksi sitä, mitä kirjoitan, sillä sitä -sanotaan hassutukseksi; ja minä saan varrota, kenties käydä -perikatoon matkalla... - -Nyt läksi saattojoukko kirkosta. - --- On omituista nähdä, sanoi Ester, miten niin erilaiset puolueet -ovat yhtyneet kunnioittamaan vainajaa. - --- Niin, ystäväni, se voi merkitä sitä, että kaikkien mieliin on -painunut muisto Tuonpuoleisesta, ja että ylhäinen vetää luoksensa. -Voin lukea hänen elämänsä ristiriitaisuudet ja tehdä yhteenvedon -räikeistä ristiriitaisuuksista, mutta siihen vaaditaan kasvatusta ja -itsensä voittamista. - - Gerettet ist das edle Glied - Der Geisterwelt vom Bösen; - Wer immer strebend sich bemüht - Den können wir erlösen. - Und hat an ihm die Liebe gar - Von oben Theil genommen, - Begegnet ihm die selige Schaar - Mit herzlichem Willkommen. - -Mutta minä ymmärrän myöskin Mefistofeleen osan, oikeutetun osan. -"Herra" tulkitsee sen näin: - - Ich habe deines Gleichen nie gehasst. - Von allen Geistern die verneinen, - Ist mir der Schalk am wenigsten zur Last. - -Kuuntele tarkasti nyt! - - Der Menschen Thätigkeit kann allzuleicht erschlaffen, - Er liebt sich bald die unbedingte Ruh; - Drum geb ich gern ihm den Gesellen zu, - Der reizt und wirkt und muss als Teufel schaffen! - -Siinä kieltäjän tehtävä, pahan oikeutus elämän taloudessa. Siinä -tohtorimme ekvatsiooni; vastustajan, vikojen löytäjän, joka hoitaa -tehtävänsä kuin mies, ja jota kipeästi kaivataan näinä aikoina, -jolloin sovinnon tehneet kilpailevat keskenäisessä imartelussa ja -ylistyksessä. -- Nyt meidän täytyy lähteä; kirkko suljetaan! - -He läksivät, ja suuntasivat askeleensa kuin äänettömästä sopimuksesta -Saaria kohti. Heidän yhteiset vaelluksensa olivat heidän parhaita -hetkiään. Kulku samassa tahdissa pakoitti heidät astumaan rinnan ja -mukautumaan toinen toisensa mukaan; tästä syntyi molemminpuolisiin -myönnytyksiin perustuva sopusointu; ihmisten katseet saivat heidät -varomaan lähentelevää lähestymistä; ja kun uusia esineitä aina kiiti -ohi, vaihtuivat mielialat ja niiden mukana keskusteluaiheet: - -Mutta kun he olivat uupuneet kävelystä, tahtoi Ester istua uudella -Oopperaterassilla. Hetken emmittyään Max seurasi häntä. Ja nyt he -istuivat kumpikin omalla puolellaan pöytää; lähenivät lähenemistään -toisiaan, ja katsoivat toisiaan silmiin. - --- Miten suoriudumme tästä, Ester? kysyi Max. - --- En tiedä! Toivon sitä, enkä toivo kuitenkaan. - -Äkillinen halu puhua jostakin muusta valtasi molemmat; he tahtoivat -nähtävästi siirtää tuonnemmaksi tuon tuskallisen leikkauksen. Ester -silmäili ympärillään istuvia monia ihmisiä löytääkseen jonkun, -josta keksisi puheenaiheen, ja joka synnyttäisi mielikuvan jostakin -kaukaisesta. Tuolla istui eräs kapteeni tykkiväen univormussa, -ja tästä Ester sai heti tukikohdan pelastaakseen molemmat tuosta -alakuloisesta tunnelmasta. - --- Muistatko, hän aloitti, viime vuonna tuota ranskalaista tykkiväen -kapteenia, joka vietiin siirtovankeuteen syylliseksi todistettuna -vakoojana. - --- Muistan, vastasi Max hajamielisesti. - --- Nyt aletaan huhuilla, että hän oli viaton; mitä arvelet asiasta? - -Max ei pitänyt tuollaisista käänteistä keskustelussa; hänestä ne -tuntuivat siltä kuin häntä olisi yritetty pettää, houkutella hänen -ajatuksiaan radoille, joille hän ei tahtonut. Hän vastasi kuitenkin -kohteliaisuuden vuoksi. - --- Olin siihen aikaan Parisissa, ja sain sen käsityksen, että hän oli -syyllinen, jota pidin sangen luonnollisena, kun mies oli syntyään -saksaa puhuva elsassilainen ja tullut valtakunnan alammaiseksi 1871. - --- Miksi sitten luulet, että hän oli syyllinen? Kreivi koetti -muistella asiaa, joka ei liikuttanut häntä, ja vastasi: - --- Kapteenista tuli ranskalainen, mutta hänen sukulaisensa -Mülhausenissa pysyivät yhä saksalaisina; ja kun Dreyfus, sehän -muistaakseni oli hänen nimensä, kävi joka kesä heidän luonaan, niin -hän luonnollisesti juorusi. Näin myös, että hänen luonaan olisi -käynyt Fontainebleau'ssa tai jossakin muualla hänen saksalainen -veljensä, ja että hän olisi näyttänyt tälle joukon uusia keksintöjä, -jos hänellä nyt oli yleensä mitään näytettävää. - --- No, minkä nojalla hänet sitten tuomittiin? - --- Epäilyä herättävien seikkojen nojalla; yhtäpitävien todistusten -ja sitovien asianhaarain; nykyaikainen todistamistapa kiinnittää -enemmän huomiota tällaisiin kuin aineellisiin; ja todistuksethan ovat -aina vääriä siitä syystä, että ihmisen muisti on epätäydellinen. Ja -yleinen mielipide riippuvainen harrastuksista ja intohimoista. - --- Niin, mutta olen muistavinani, että hänet tuomittiin nojautumalla -epätietoiseen todistuskappaleeseen. - --- Tarkoitat tuota niin sanottua Bordereauta. Näin sen autografoituna -erään Dreyfusin kirjeen rinnalla, ja vielä sen kirjelmän, jonka -eversti -- mikä hänen nimensä nyt olikaan -- antoi Dreyfusin -kirjoittaa sanelun mukaan. Näiden kirjoitusnäytteiden nojalla ei -voida todistaa mitään, sillä Dreyfus käytti kahta kirjoitustapaa; -lapsena oppimaansa saksalaista ja Ranskassa oppimaansa ranskalaista. -Bordereaussa on käytetty ranskalaista kirjoitustapaa, numeroissa -sen huomaa etenkin 4:stä, joka on merkitty siten kuin sen vain -ranskalainen merkitsee, ja samoin myös 5:stä, joka on kirjoitettu -ranskalaiseen tapaan. - -Hän piirteli marmorilevyyn lyijykynällä. - --- Mutta everstin sanelemassa näytekirjoituksessa Dreyfus on -käyttänyt saksalaisia numeroita ja saksalaista päivänmäärän -merkitsemistä. Kirjoitus alkaa näin: "Paris 15 Oktobre 1894". - -Ester ällistyi: - --- Näyttää siltä kuin olisit tutkinut perusteellisesti tuon jutun. - --- Niin olen, perusteellisemmin kuin minulla on oikeus tunnustaa -sinulle; ja... kuitenkin: tässä ovat numerot saksalaisia; hän on -sentään muuttanut päivänmäärää, niin että 13 on korjattu 15:ksi. -Minkä vuoksi hän kirjoitti ensin 13, kun hän sanelussa varmaankin -saattoi kuulla eron quinze ja treize sanojen välillä? Senvuoksi, -että kolmantenatoista päivänä oli tapahtunut jotakin, jota sinä et -tiedä! Bordereaun käsiala on siis todistukseksi kelpaamaton, kun mies -käytti kahta kirjoitustapaa, joista lapsuuden kirjoitustapa esiintyi -erinäisissä tilaisuuksissa. - --- Etkö sitten usko, että hän on kirjoittanut Bordereauta? - --- En tiedä! Mutta kun häntä ei ole tuomittu sen nojalla, vaan -useiden epäilyä herättävien seikkojen perustalla, on se yhdentekevää. -Omituista on, että löydettiin ote Bordereausta Dreyfusin -liivintaskusta häntä Ile de Rez'sta vietäessä. Mistä hän sen sai, kun -hänen käytettävänään ei ollut alkuperäistä kappaletta vankilassa; ja -mitä hän sillä teki, se kun osoitti hänet syylliseksi? Tiedetäänkö -oliko tuo ote alkuperäinen vai eikö? - --- Kuinka tämän tiedät? - --- Onhan se selostuksessa, eikä hän ole milloinkaan kieltänyt, että -ote oli liivintaskussa, se kun tavattiin ihan verekseltä. -- Miksi -tämä oikeusjuttu kiinnittää niin suuresti mieltäsi? - --- Sitä en voi selittää. - --- Kuitenkin, nyt hän istuu saarella, jolle muutamat ovat antaneet -nimen du Diable, toiset taas du Salut. Onhan se merkillistä. Ja -kerrotaan risteilevistä aluksista, jotka tahtovat vapauttaa hänet. - --- Oliko hän juutalainen? - --- Oli tietysti; mutta se ei pahentanut hänen asiaansa valistuneessa -Ranskassa, jonka sotajoukossa oli jo kolmekymmentäkuusi juutalaista -upseeria, ja jossa Dreyfus, saksalaisesta sukuperästään huolimatta, -oli päässyt yleisesikunnan jäseneksi, _senvuoksi_ että hän -oli juutalainen. Tahdottiin näet osoittautua valistuneiksi ja -ennakkoluulottomiksi. Luulen tietäväni, että siitä munasta puhkee -jotakin. Varmasti se on basiliskin muna! - --- Uskotko sitten, että hän on syyllinen. - -Max katseli Esteriä, ja tunsi hänen kysymyksessään vihan odan, -taisteluun vaatimuksen, ansan. Hän vastasi senvuoksi kylmästi: - --- Uskon, että hän on juorunnut ja sitä pidän anteeksi annettavana, -en tiedä, onko hän kirjoittanut Bordereaun, mutta katson -epätodennäköiseksi, että mies pitää luetteloa rikoksistaan. -Todennäköisesti hän on syyllinen, mutta ei siihen rikokseen, josta -häntä on syytetty. Ja siinä on hänen voimansa! Senvuoksi hän saattoi -virka-arvon alennuksen saatuaan huudahtaa rohkeasti Marskentällä: -"olen viaton!" (se on: "teidän tuhmaan syytökseenne!") - -He kävivät alakuloisiksi ja Esteriä rupesi viluttamaan. Kreivi -Maxia alkoi hermostuttaa ja hänestä kävi viereinen seura liian -äänekkääksi; pahanilkinen koira kulki paikasta toiseen ja lakasi -pöytiä hännällään; vahtimestari töykkäsi Esteriä selkään joka kerran -ohi kulkiessaan. - --- Luulen, että istunto on lopussa, virkkoi Max. Täällä on ikävää, -ja niin käy aina, kun keskustelut alhaisista asioista rupeavat -vaikuttamaan. Ilmassa on ilkeä tuntu, kuolleet ympärilläni -vaikuttavat minuun vastenmielisesti, ja minä kaipaan pois, ulos; -toivoisin voivani ryömiä ruumiistani ja lentää lokkien kanssa -merelle, kylpeä suuressa vihreässä laineessa, maata selälläni -ja nähdä vaan taivaan; olla jättiläisvalas ja huuhtoa itseni -valtameressä, uida kilpaa pursien kanssa ja sukeltaa levämetsiin --. - -Nyt alkoivat kirkonkellot soida. - --- Ja sitten nuo kellot! Tuo kirkko on aina tuntunut minusta -Oopperakellarin apuseurakunnalta, sisäänkäytävä on Österlånggatanilta -ja torni Champs de Mars'n salongista. Kun tuolla ylhäällä soitetaan, -niin kaikki totilusikat kalisevat terassilla ja punssilasit kilisevät -tarjottimilla, laakeripuut värisevät ja niissä on elohopean maun -haju, tämä terassi muistuttaa muutoin ranskalaista kirkkomaata -istutuksilla koristettuine hautoineen ja tasaisiksi leikattuine -puineen. -- Huh, miten minua viluttaa; lähdemmekö? - -Ester tiesi sen merkitsevän eroa; sillä nyt alkoi vieraantuminen, -viha, ilman erikoista syytä, ja jos hän itsepintaisesti jäisi Maxin -luo, niin syntyisi tappava äänettömyys, tai puhkeisi järjetön riita. - -He erosivat hyvästiä heittämättä molemmanpuolisesta äänettömästä -sopimuksesta, mutta kuitenkin varmoina siitä, että kohtaisivat -jälleen toisensa, ennemmin tai myöhemmin. - - - - -SEITSEMÄSTOISTA LUKU - -Sovintojuhla - - -Ester ja Max kulkivat pitkin Strandvägeniä matkalla näyttelyyn, -jota eivät olleet vielä nähneet. Molemmat kun olivat syntyneet -Tukholmassa, muistivat he Djurgårdenin vanhat ääriviivat niin -tarkasti, että olisivat voineet piirtää sen pimeässäkin. -- Nyt, kun -he keskusteluihinsa vaipuneina olivat kulkeneet katse sisäänpäin -tähdättynä, pysähtyivät he äkkiä ja loivat ylös silmänsä. He näkivät -edessään valkean, siintävän kaupungin, joka oli kuin juhlaan -pukeutuneena. - -Max pysähtyi, ja tuijotti eteensä, ylös kuin hurmiossa: - --- Valkeus on jälleen koittanut! - -Ja he vaelsivat edelleen Maxin puhuessa: - --- Pelko valkeaa kohtaan on kadonnut. Silmät eivät sietäneet -valkeita taloja, senvuoksi terveysoppi kielsi kalkkikiilloitukseni, -ja meidän nuoruutemme talojen seinät olivat sivellyt noella ja -ruosteella; ja viranomaiset määräsivät käytettäväksi kimröökin ja -rautamullan sekaista kalkitusta. Ja vihreä, toivehikkaan vihreä, -jonka estetiikka oli julistanut pannaan siksi, ja senvuoksi että... -vihreä on viettänyt jälleen paluujuhlaansa; valkea vihannoi, ja -vehreys kullataan. Itse kansallislippu on valjennut koleasta -indigosta lempeäksi koboltiksi, paksusta munanruskuaisesta kelmeäksi -kullaksi. -- Me olemme vaeltaneet pimeydessä, mutta se oli vain -auringonpimennystä, jota täytyi aikansa kestää. Muistan, miten -lapsena ollessani pikku siskoilla oli valkeat sukat kuten heidän -äideilläänkin; ja muistan ajan, jolloin heidän säärensä kävivät -mustiksi; minusta he muistuttivat demooneja, jotka laskeutuivat alas -savupiipuista; valkea muuttui mustaksi, ja oli muutamia naisia, -jotka keikailivat surupuvulla, vaikka heillä ei ollut surua. Nyt -alkaa taas valjeta; sukka on käynyt värikkääksi, ja kenkä kadottanut -mustuutensa; nainen on saanut jälleen pitkät hiuksensa, paljastanut -kaulansa ja povensa -- nyt saamme jälleen -- äitejä -- joiden -kaulakoruina ovat lapset! - -He olivat joutuneet sillankorvaan ja astuivat valkeaan kaupunkiin. He -eivät nähneet ihmisiä; heitä ympäröi heidän oma suojeleva _auransa_, -joka teki heidät ikäänkuin näkymättömiksi. Rakennuksia ja esineitä -he eivät tutkistelleet, vaan pitivät niitä kuin omien aatekuviensa -koristeina. Kuin kisaten he kulkivat ohi koneiden, mineraalien, -aseiden, huonekalujen ja kaikenlaisen rihkaman. He vaipuivat vanhaan -Tukholmaan; viihtyivät muinaisajan unhossa hetken; mutta tunsivat -ahdistusta ja riuhtautuivat siitä irti takaisin nykyisyyteen! Elää -nykyisyyden elämää, ei silloista! Ei päivääkään taaksepäin, pikemmin -eteenpäin, itsensä ja aikansa edellä. - -Lopuksi he istuutuivat siniseen luolaan. Max jatkoi puhettaan. - --- Nyt ajattelen sinistä, nyt näen sinistä, tiedän missä olen, -mutta olen unhoittanut sen, enkä ole täällä. Tiedän nimesi, mutta -en tahdo mainita sitä, sillä et ole se, ken olet. -- Tiedätkö, mitä -"Gudsivalag" oli? Se oli henkistä sukulaisuutta, jota luultiin olevan -saman lapsen kummien välillä. Uskon siihen, sielujen itsenäiseen -olemassaoloon ruumiiden ulkopuolella, henkiseen sukurutsaukseen. -Lienemme sisaruksia jollakin tuntemattomalla tavalla, ja senvuoksi -emme saa lapsia; siksi olemme syyllisiä rikokseen, tunnemme häpeätä, -jota emme voi selittää. Sinä et ole se, ken olet, sillä kun et ole -luonani ja minä koetan muistella sinua, niin muutut toiseksi... - --- Keneksi sitten muutun? - --- Milloin äidikseni, milloin sisarekseni, milloin... Tiedätkö, -uskon sielujen elävän niin riippumattomina ruumiista, että voivat -ruveta versomaan toisen rungossa, ja elää saprofyyttien lailla -toisten varassa. Jäkälä, joka kasvaa puissa ja kivissä, on levän ja -sienen yhteiselämää, pesäyhteyttä, jota sanotaan symbiokseksi. Se on -avioliittoa, henkistä tarkoitan, ja avioyhtäläisyys on sielun vielä -tuntematonta muovailukykyä, joka voi muodostaa aineen toiseksi. Olin -nähnyt isäsi, mutta en milloinkaan äitiäsi, kun kerran teatterissa, -edessäni monta penkkiriviä, näin naisen niskan, joka veti huomioni -puoleensa. Käännyin seurani puoleen ja sanoin tahtomattani: Tuon -naisen niskasta muistuu Gustaf Borg mieleeni! -- Nainen on hänen -vaimonsa, vastattiin minulle. Jos ne olisivat olleet kasvot, olisi -saattanut käsittää seurustelusta johtuneen mukautumisen vaikutuksen, -mutta niska. Sehän tuntuu satumaiselta. - --- Tosin synnytään kaksoisina, jatkoi Ester, mutta siksi voi myöskin -tulla. Äidilläni oli kaksoissisar, jakun tämä leikkasi kerran -käteensä, niin äitini tunsi tuskan pitkän matkan päähän. Sinusta ja -minusta on tullut kaksoiset, mutta meidän täytyy lakata olemasta sitä. - --- Luulen, että kuolemme sinä hetkenä kuin side katkaistaan. Erosta -johtuva tuska on kärsimyksistä suurin, mutta me emme voi välttää sitä! - --- Voitko ajatella loppua? - --- En! Ja mitä ei voi ajatella... sitä ei ole. He läksivät -vaihtaakseen jälleen paikkaa; ja joutuivat Skansenille. - -Koirat tervehtivät haukkuen heitä, ja Max kutistui kokoon tuskasta: - --- Nuo eläimet täällä? Eikö sitten Ruotsissa ole ihmisiä? - --- Et ole eläinten ystävä? - --- En, vihaan kaikkea eläimellistä, kuten tiedät, etenkin itsessäni. -Ja nuo eläinten ystävät -- niin, sinähän tiedät, että itse johtajatar -oli tappaa lapsensa rusinoilla ja manteleilla (hän oli kasvissyöjä), -mutta ei voinut kuulla puhuttavan lampaan teurastuksesta. Ne, jotka -ovat niin alhaisella eläinasteella, että tuntevat myötätuntoa -eläimiä, mutta eivät ihmislapsia kohtaan, ne pitäisi rankaisematta -voida lähettää eläinlääkäriin sinihappoa haistamaan, Kuilut, joita -tuollainen ihmisen kaltainen sielu kätkee, pitäisi sen oikeastaan -koettaa salata. Olen kuullut, että ratsuväki ja paimenet... Ei, -nyt jätämme tämän paikan. Täällä on ilkeätä, ja ilkeätä on aina -siellä, missä pidetään eläimiä häkeissä! -- Lähtekäämme Swedenborgin -huvimajaan. - --- Oletko lukenut Swedenborgia? - --- Swedenborgia ei _lueta_, hänet saadaan, tai ollaan saamatta. Häntä -voi ymmärtää vain se, joka elämässään on kokenut samaa kuin hän. -Senvuoksi ei ole vaarallista lukea häntä; syrjäiselle hän on suljettu -kirja. - -He kulkivat kulkemistaan. - - * * * * * - -Pääravintolan edustalla istui konsuli Levi tohtori Borgin kanssa. - --- No, vikojen löytäjä, mitä sanot kaikesta tästä? - --- Tahtoisin mieluimmin vaieta ja säilyttää juhlan kauniin -vaikutuksen. - --- Ei, sinun tulee ihailla, ihailla Ruotsin teollisuutta ja -keksintöjä. - --- Mitä keksintöjä? - --- No, kas niin! - --- Vanhempien ideoiden pientä sovittelua, aiheet toisten, muutokset -omat! - --- Mutta entäs sitten separaattori? Ruotsin kunnia ja rikkaus. - --- Se juuri! Sentrifuugin tehtävänä on aina ollut eroittaa malmeja, -sokereja ja sokerinestettä; nyt se eroittaa kermaa, siinä kaikki! - --- Puhut joutavia! Se juuri on uutta, että sitä käytetään maidon -erottamiseen. - --- Ei, maitoseparaattorin keksi 1864 Prandtl Baijerissa, mutta -keksintöä kehitettiin Ruotsissa. - --- Siinäpä vasta poika! Entäs sitten höyryturbiini? Kelpaako se? - --- Kyllä, mutta se on vanha! Lasketaan sisään höyryä veden asemesta, -siinä kaikki! Akseli on uusi! Ei, ken laskee höyrykoneeseeni toista -nestettä kuin vettä, nestettä, jonka kiehumapiste on alhaisempi, -kuten esim. eetteriä, jonka kiehumapiste on 45°, hän on säästänyt -voimaa; hän on keksijä. Silloin kun voidaan lämmittää veturi -väkiviinalampulla, olen minäkin mukana palkitsemassa. Tai kun tehdään -ilmapallo, joka nousee typpikaasulla täytettynä ja paloöljykamiinalla -lämmitettynä. - --- Typpikaasulla? - --- Niin, typpi, jonka ominaispaino on sama kuin valokaasun eli 0,9, -on luonnollisesti nostava pallon. Kun typpi ei syty eikä räjähdä, -voidaan sitä lämmittää, joko bentsiinilampulla, paloöljykamiinalla -tai asetyylillä. Silloin istun lämmössä ja hoidan ruuvia; nousen ja -laskeudun mieleni mukaan, saatan poistua pallostani tyhjentämättä -sitä, ja silloin voin nousta ja laskea etsimään sopivia tuulia. - --- Entäs tulenvaara? - --- Typpi ei ole tulenvaarallista eikä kyllästetty kangas syty! -Sellaisen voit tilata joltakin insinööriltä, kuten regulaattorinkin -eetteri- tai bentsiinihöyry-koneeseeni! - --- Onko sinulla muita keksintöjä? - --- On, meidän pitää sytyttää vesi tuleen. Tiedäthän, että koksi -palaa paremmin vedessä kuin ilman sitä! Niinpä valmista joku määrä -huokoista koksia tulenkestävästä savesta tai valuraudasta ja -kostuta sitä herkeämättä tulistuneella höyryllä saatuasi sytykkeen -tavallisesta koksista, joka synnyttää höyryn. - --- Tuo kuulostaa hyvältä; onko sinulla näyttelyysi muuta näytteille -asetettavaa? - --- On, kaukoputki. Nuo vanhat suuret rumilaat ovat aivan -tarpeettomia. Katsoin äsken erään magneettisen teodoliitin -kaukoputkeen, jonka putki ei ollut puolta jalkaa pitempi eivätkä -lasit kahdenäyrin lanttia suuremmat. Se kiikari oli jonkin arvoinen. -Nyt on asianlaita niin merkillinen, ettei saa käyttää liian -voimakkaasti suurentavia kaukoputkia taivaankappaleita tutkittaessa. -Mars ei siedä kuin 50-kertaisen suurennuksen. Tähtiä ei maksa vaivaa -katsella, sillä ne vain pienenevät suurennuksen kasvaessa, ovat siis -merkillisiä valonlähteitä. Jäljellä on aurinko ja kuu, ja ne näkee -yhtä hyvin teatterikiikarilla. Nyt meillä pitäisi olla... Kas tuolla -tulee Kurt! - -Kurt Borg astui esiin. Hän oli juhlallisen näköinen, mutta samalla -hajamielisen: - --- Mistä tulet? tervehti tohtori. - --- Tulen eräästä suuresta ja kauniista tilaisuudesta; olen ollut -ritarihuoneella, uskontokongressissa; ja olen kuullut erään piispan -lausuvan kohteliaisuuksia rabbiinille. - -Isak Levi näytti vähemmän ihastuneelta kuin arkkitehti oli odottanut, -sillä Isak luki uskonnolliset asiat niiden joukkoon, joista ei puhuta. - -Tohtori sitävastoin kävi aineeseen käsiksi: - --- Niin, sekin on jälkikaikua! Uskontokokous Chicagossa 1893 oli -paljon suurempi. Siellä oli maanpiirin kaikki kansat ja uskonnot -edustettuina ja seurakunta sai joka aamu siunauksen sen päivän -esimieheltä, olipa tämä sitten muhamettilainen, katolilainen tai -protestantti, ja itse paavi lähetti onnentoivotuksensa... Meidän -kongressistamme puuttuu jotain oleellista, siellä ei ole yhtään -katolilaista. - --- Kas niin, onko sinustakin tullut katolilainen? vastasi Kurt. - -Tohtori ei vastannut tuohon tuhmaan kysymykseen: - --- Tässä kokouksessa on jotakin niin yksinomaan -luterilaista-ainoaa-autuaaksitekevää, ja siksi se on pöyhistelevää -kuin kaikki luterilainen. Sitäpaitsi ette muistane, että Pius IX -1868 kutsui myös kreikkalaiset, protestantit ja muut ei-katolilaiset -Vatikaanin kirkolliskokoukseen saadakseen aikaan sovinnon -kristittyjen kesken, aluksi. Kutsutut harhaoppiset eivät saapuneet, -ja niin kehittyivät asiat sellaisiksi kuin ne nykyään ovat! - --- Voi olla niin, puuttui Kurt puheeseen, mutta suurta on tekeillä, -ja me saamme nähdä uutta uudella vuosisadalla. - --- Ranskan valistus vallankumouksen ajalla oli päässyt paljon -pitemmälle kuin me nyt; he repivät maahan kaikki tyynni; ja kongressi -koettaa nyt vain kännien hävittää sitä, mitä heidän oma vastarintansa -on rakentanut. -- -- -- - -Taivas oli mennyt pilveen, ja ilmanrannoilla kiemurteli -ruskeanvärisiä hattaroita. Ylhäällä pimeni, mutta valkea kaupunki -näytti vieläkin valkeammalta, hymyillen mustaa taivasta vasten. - --- Nousee ankara tuuliaispää, virkkoi tohtori. - --- Tuuliaispää, niin, muistatteko tuuliaispäätä Parisissa? puuttui -Kurt puheeseen. Se riehui syyskuun 10 päivänä viime vuonna, olin -silloin siellä ja näin sen. Se oli niin hirmuinen näky, että monet -menettivät järkensä kauhusta. Se raivosi Jesuiittaseminaarin luona -olevalla Saint-Sulpice'n torilla... jatkoi matkaansa Seine'ä kohti ja -särki la Revanche nimisen hiilialuksen... - --- Se oli vertauskuvallinen tuuliaispää, puuttui Isak puheeseen. - --- Sitten se jatkoi matkaansa Ludvig Pyhän pyhään kappeliin ja -repi maahan telineet, ja ryntäsi sieltä oikeuspalatsiin. Siellä -istui muuan tuomari käsitellen erästä juttua; silloin ikkunat -ponnahtivat yhdellä erää auki ja suuri puu lensi juurineen päivineen -oikeushuoneeseen; eräs vahtisotamies lensi vahtikoppeineen sisään -ja kiiti halki pitkän käytävän. Oikeuspalatsissa se näytti -tehneen, suurimmat tuhonsa. Mutta sieltä pyörre suuntasi kulkunsa -Saint-Louis'n sairaalaan ja kaatoi 50 metriä rauta-aitauksesta, joka -oli musertaa kuoliaaksi erään Le Courrier de Paris'n aputoimittajan. - --- Kaikkeapa sinä keksit. Veli Max sommittelisi siitä ennejutun, -mutta onneksi on Parisissa ollut vuoden päivät rauhallista, eivätkä -enteet tavallisesti jätä pitämättä paikkaansa vuoden ja vuorokauden -kuluessa? - --- Keksin? Saat lukea Vossische Zeitungista leikkaamani kohdan, joka -on mukanani! - --- Ei ole tarpeen! Muistan ilmankin. Jesuiittaseminaari, Saint Louis -kaksi kertaa, la Revanche ja oikeuspalatsi... - --- Paina se sitten mieleesi, lausui Kurt terävällä, melkein -kiihkeällä äänellä; ja jos Parisissa tapahtuu jotakin, tänä tai -tulevana vuonna niin... - --- Oletko sinäkin käynyt taikauskoiseksi? iski tohtori vastaan. - --- Olenpa tai en, mutta täällä tapahtuu asioita!... Näin unta -Parisissa... - --- Etsi selitys unikirjasta! - --- Laske sinä vain leikkiä, mutta ota tämä sanomalehtiliuska, ja -säilytä se, ainakin koetteeksi. Sinähän pidät kokeista. Se on -syyskuun 15 päivänä 1896 ilmestynyt Vossische Zeitung. Nyt meillä on -97! - --- Hyvä, sanoi tohtori! Lyömmekö vetoa, ettei tuosta tarusta tule -mitään? - --- Lyödään vaan! Sata kruunua! sanoi Kurt. Isak todistaa. - -Isak oli hyvin tarkkaavaisesti kuunnellut kertomusta; ja -todistettuaan vedon hän otti esiin lompakkonsa, veti sieltä -sanomalehtipaperin, ja asetti sen pöydälle. - --- Tässä on todellakin ranskalainen kuvaus tuuliaispäästä, ja se -pitää yhtä Kurtin kuvauksen kanssa. Merkitseekö se jotakin? Hm! -Sepähän nähdään! - --- Mitä hittoja se merkitsisi? Ei voi tehdä tuuliaispäitä, ei -vaikka olisi jesuiitta tai salatieteiliä, eikä kukaan ihminen usko -yliluonnollisiin tuuliaispäihin. - --- Sepähän nähdään! Sepähän nähdään! - - * * * * * - -Ester ja Max kulkivat taidekokoelmain edustalla. Max puhui: - --- Tuntuu siltä kuin ruotsalaiset eivät rakastaisi täällä toisiaan, -vaan kokoontuisivat enemmän pelosta, kuin säikkyen jotakin -tuntematonta tulevaa; se on kuin sairaan tarvetta tehdä sovinto -vihamiehen kanssa; mutta jos hän elpyy, voittaa vihollisuus jälleen. - -He pysähtyivät ja katselivat ensin myrskypilviä, siirsivät sitten -katseensa taidekokoelmien pylväskäytävään ikäänkuin etsien suojaa -sieltä. - --- Näetkö? puuttui kreivi jälleen puheeseen. Näetkö tuota rintakuvaa? - --- Se on Arvid Falk! Elääkö hän? - --- Elää. - --- Mennään katselemaan häntä! - -He astuivat lasiseinäkuistille; ja kreivi Max aloitti jälleen: - --- On odottamatonta, että hänet päästetään tänne, mutta häntä -pidetään kuolleena ja vaarattomana. - --- Kuka on tehnyt rintakuvan? - --- Eräs nainen: merkillistä kyllä. - --- Kuinka niin; hänhän on aina elänyt naisten ja lasten parissa, -vastasi Ester. -- Mutta mitä on jalustaan piirretty? - --- Ne näyttävät tulenlieskoilta. Tarkoittaneeko se rikkiä, jonka -perille hän väittää päässeensä, vaiko infernoa, jossa hän nyt vaeltaa? - --- Hän ei ole pelkurimaisen näköinen, pikemmin hänen kasvonsa -kuvastelevat jumalallista ylimielisyyttä, jota jumalat vihaavat. - --- Luuletko, että kukaan on ymmärtänyt sitä miestä? Hän väittää, -ettei kukaan ole tehnyt sitä, koska hän itsekään ei ole ymmärtänyt -Useaan; mutta tuntuu siltä kuin hän joskus aavistaisi elämänsä -arvoituksen ja käsittäisi olemassaolonsa jonkin tehtävän -suorittamiseksi. Hän muistuttaa minusta min Balzacin Louis Lambert'a, -olentoa, joka ei kuulu tähän maailmaan. Tyytymättömyytensä -kaikkeen täällä alhaalla hän johtaa jonkin paremman synnyttämistä -muistoista, jotka piilevät hänen sielussaan; hänestä on kaikki -huonoja jäljennöksiä alkuperäisistä jotka muistuvat hämärästi hänen -mieleensä. Ja hänen häilymisestään itseään kiduttavan hurskauden ja -aistillisen jumalattomuuden välillä ilmenee, että hän pitää tätä -ajallista elämää rangaistuksena, ja että hänen täytyy toisinaan ottaa -katumuksessaan mutakylpy. - --- Oletko tuntenut hänet? - --- En, uskon, ettei yksikään ihminen ole tuntenut häntä. Hänellä -on taito kätkeytyä seurustelussa mukautumalla puhujaan, niin että -kuulijasta tuntuu ikäänkuin olisi vain kuvastellut itseään tai -puhutellut itseään. Senvuoksi on olemassa niin monta merkillistä -luonteenkuvausta hänestä, joista tuntuu kuin kuvaajat olisivat -piirtäneet omansa, eivätkä hauen kuvaansa! Nykyään on muuan nainen -koettanut tehdä selvää hänestä eräässä tutkielmassa, mutta tunnustaa -epäonnistuneensa, ja olleensa vahalla menettää järkensä. - --- Miksi häntä sitten vihataan niin? - --- Koska te ette ole tästä maailmasta, niin maailma vihaa teitä!... - --- Samassa kreivi Max tunsi kuin lämpimän läikän selässään; ja -kääntyessään katsomaan, hän näki erään epämääräisen ikäisen miehen -tarkastelevan rintakuvaa pilkallisesti, melkein ilkeästi hymyillen. - -Kreivi oli miltei huudahtamaisillaan, mutta kääntyi sensijaan Esterin -puoleen ja lausui hänelle jotakin katseellaan. - --- Tuntematon poistui kokoelmiin. - --- Oliko se hän? - --- Niin luulen! - --- Näitkö hänen kasvojensa ilmettä? Hän katsoi halveksien itseään, ja -hänen, kasvonsa lausuivat: Tuo on jo voitettua! - --- Mitä se merkitsee? - --- Hänhän oli aina itseään ylempänä, ja mitä suurimpaan oman arvon -tuntoon hänessä yhtyi mitä rehellisin itsensä halveksiminen. -Ehkä hänen henkensä on joutunut uusille radoille ja katselee nyt -halveksien vanhaa reinkarnatsiooniansa. - --- Luuletko, että se oli hän? Hänhän on Parisissa! - --- En usko kummittelijoihin rahvaan tavoin; mutta se saattoi olla -meidän synnyttämämme kuvainen taideteoksesta. Me, sinä ja minä, -"näemme" silloin tällöin toisemme, ja sehän on vain kuvastusta sekä -jotakin lisäksi, jota en vielä tunne. Teosoofit ovat todenneet tuon -huomion, mutta eivät voi selittää sitä; sanovat sitä kuitenkin -"ajatuksen puolittaisen aineen satunnaisiksi aineellistumisiksi". - --- Mutta hänen askeleensa olivat niin raskaat? -- Niin, hän astunee -niin raskaasti, ikäänkuin pysytelläkseen maassa, jotta ei nousisi -ylös. -- Tiedätkö, mitä levitatsiooni on? - --- Tiedän! -- Mutta etkö tahdo katsella taideteoksia? - --- Silmäni ovat sokeat, en näe ulkonaisia esineitä; tahdon vain -kulkea sinun rinnallasi, sillä silloin syttyy sisäinen valo -minussa -- voitko selittää sitä? Vaikka minusta usein tuntuu sinua -ajatellessani kuin olisit pimeyden lapsi. Silloin vihaan sinua kuin -pahaa; mutta silloin pimenee kohta. Mitä se on? -- No, uskotko nyt, -kun sovinnon aika on koittanut, että mies ja nainenkin sopivat, ja -että sukupuolitaistelu taukoaa? - --- En, vastasi Ester, sitä en usko, sillä jolleivät erilaisuudet -eroittaisi heitä, kävisi koko maailma perversiksi. Tiedäthän, että -kaikki naisten ystävät ovat omituisia. Heillä on naisten sielu, ja -senvuoksi he kunnioittavat itseään naisessa. Nuorukaiset, joiden -sukupuolielämä ei ole joutunut vielä käännekohtaan, jumaloivat -naista. Mutta oletko huomannut, että meikäläiset herrat ovat -lakanneet puhumasta suhteistaan... - --- En kuullut mitä sanoit. - --- Et, sinulla on erikoinen kyky olla ottamatta vastaan toisten -vaikutuksia. - --- Silloin kun ne alentavat! -- Nyt sinä pimenet jälleen. - -He kulkivat, mutta pysyttelihevät kaukana toisistaan, ja näytti siltä -kuin Max olisi tahtonut juosta piiloon ensimmäiseen porttikäytävään. - --- Erotkaamme hetkeksi, sanoi Ester, niin kohtaamme toisemme tunnin -kuluttua täältä lähtiessämme. - --- Kiitos siitä, että olit ymmärtäväinen! vastasi Max; mutta me -eroamme ystävinä, muutoin olemme heti toistemme kintereillä. - --- Ystävinä! - - * * * * * - -Näyttelyn valkea kaupunki kohosi uhkaavan rajuilma-taivaan alla, joka -ei tahtonut milloinkaan puhjeta. - -Rakennustapa oli improvisoitua, joka ei muistuttanut Ruotsin, -vaan enemmän Itämaiden rakennustapaa. Mistä rakennusmestarit -saivat tämän vaikutuksen? Auringonnousun maista, jonne maanpiiri -nyt käänsi katseensa odottaen ja vapisten, senjälkeen kuin -Japani oli antanut iskun, joka jatkoi liikettä länttä kohti, ja -joka ehkä oli alkava maailmanhistoriassa uuden ajanjakson, niin -uuden, että historioitsijat saisivat nimittää sitä ja kaikkea -sitä ennen, meidänkin aikaamme, uudemmaksi ajaksi. Oli puhkaistu -läpiä kaukaisen idän suureen ampiaispesään, ja nyt kihisivät -keltaiset ja mustat parvissa. Mutta kaukainen länsi auringonlaskun -mailla oli myöskin liikahtanut. Maanpiirin kaikki kansat olivat -sekoittuneet siellä ja synnyttäneet uusia jälkeläisiä, jotka tunsivat -maailmankansalaisuutensa, jotka eivät tunnustaneet Atlantia rajaksi, -vaan tahtoivat jakaa muiden kanssa maanpiirin, päästä Europan -suurvaltojen joukkoon. Vanha Espanja, hidalgo, Amerikan ensimmäinen -valloittaja, oli työnnetty syrjään, ja Columbus oli ensimmäisestä -haudastaan Haytilta kostanut kärsimänsä vääryydet. Tässä idän ja -lännen välisessä peikon painannassa Europa tunsi olemassaolonsa -uhatuksi, ja säikyksissään kuin pikku linnut he yhtyivät pakolliseen -ystävyyteen, jonka ensimmäinen ilmenemismuoto oli tsaarin käskykirje, -joka sitten aiheutti Haagin rauhankongressin, joka kai lähinnä -merkitsi: Europan valtojen yhtymistä yhteiseen puolustukseen yhteistä -vihollista vastaan, ei siis mitään maailmanrauhaa. Pansaroitu -nyrkki oli särkenyt Kiinan muurin portit, ja Sedanin jälkeisen -kostopuolueen miehet olivat luopuneet kostosta taistellakseen -yhdessä preussilaisten kanssa. Europalaiset olivat lakanneet -olemasta paikallispatriootteja, ja heidän kansakuntansa olivat -käyneet muistomerkeiksi, jotka muistuttivat ylioppilaiden osakuntia -yliopistossa, jotka kantoivat omia lippujaan juhlatilaisuuksissa, -mutta olivat arkioloissa ylioppilaskunnan jäseniä. Ruotsi, -tuntiessaan yhdyskuntana käyvänsä perikatoon, oli myöskin yhtynyt, -kääntynyt katsomaan muistojaan, siistinyt piironginlaatikot ja -poiminut esille sen, mikä oli säilytettävä ja sen, mikä oli -poltettava. Oli etsitty kirkoista, linnoista ja tölleistä ja muistot -olivat kootut pyhälle vuorelle, Skansenille. - -Yli Leijonakentän valkean maailmankaupungin kohosi Skansenin -vuori mustine petäjämetsineen ja maalaisille vanhanaikaisine -kellotapuleineen, jotka soittivat hautaan menneisyyden, jonka monet -luulivat nyt heräävän uudestaan eloon. Ja runoilijat kutsuivat -esiin varjoja, loihtivat ilmoille Kaarle XII:nnen ja muita hänen -kaltaisiaan. Pyhän vuoren teille ja poluille oli annettu suuria -nimiä, jotta ne herättäisivät kansakunnan omanarvon tuntoa, ja -lujittaisivat yhdyssidettä hajaantuneiden puolueiden välillä, joita -menneisyyden piti nyt yhdistää. - -Sanomalehdistön osastossa istuivat tohtori Borg ja toimittaja Holger -yksityishuoneessa ja ottelivat ankarasti. Tohtori raivosi: - --- Tämähän on naamiohuvia, etkä sinä saa imarrella maanmiestesi -turhamaisuutta, niin että he kadottavat järkensä ja luulevat olevansa -Kaarlekahdensiatoista. Nykyhetkellä voimme rehellisesti yhtyä vain -tulevaisuutta varten. Hallitsijasukuhan on vuodelta 1809 eikä voi -johtaa syntyperäänsä Lützenistä ja Narvasta; puolet aatelista on -ulkomaalaisia, ja koko Skåne alkaa vasta Lundin taistelun jälkeen; -ethän voi vaatia, että skånelaiset hurraisivat Breitenfeltille, -jossa he eivät olleet mukana; näyttelyn edusmies, ystävämme Isak, -on muukalainen itäisiltä mailta, eikä voine juhlia Lutheria eikä -Kaarle XI:ttä. Te olette tahdittomia, ja loukkaatte toisianne -tietämättänne! Itse Skansenin ukko on ulkomaalainen, menen valalle -siitä, ja minä neekeripoikana voin yhtä vähän kuin Syrach ja Isak -innostua Grönlundin lailla taalaalaistyttöihin ja Jössen kihlakunnan -poikiin. Tämä ei ole rehellistä peliä, ja ennen kaikkea sinun pitäisi -komentaa: Luokaa silmänne tulevaisuuteen! -- Sinä et huomannut -rabbiinin oikeutettua hyökkäystä kurjan menneisyyden jumaloimistamme -vastaan hänen eilen kongressissa käydessään sivistyksemme kimppuun, -jonka pohjana on Hellas ja Rooma. Hän veti paksun viivan Platonin -ihannevaltion yli, jota hän nimitti -- keskellä ritarihuonetta! -- -pederastivaltioksi. Jos olisin ollut siellä, olisin hurraten nostanut -miehen ilmaan, -- Mitä saatanaa meillä on Kreikan, Rooman ja Kaarle -kahdennentoista kanssa tekemistä? Te asustatte alhaalla haudoissa -ruumiiden parissa, ja nykyaika ja tulevaisuuskin kiitää ohitsenne. -Mutta sen aiheuttaa hirvittävä koulu- ja yliopistokasvatus, ja -ylioppilastutkinto, joka nykyään vastaa 30-luvun maisteritutkintoa. - --- Mitä sitten mielestäsi olisi tehtävä? - --- Perustettava ammattikouluja ja valmistettava miehiä heidän -toimiinsa. Anna lakimiesten alkaa uransa nelitoistavuotiaina -asianajajain puhtaaksikirjoittajina ja juoksupoikina; lähetä -medisiinarit saman ikäisinä sairaaloihin hoitajiksi; anna insinöörien -aloittaa viilareina työpajoissa, anna pappien, jos sellaisia -tarvitaan, alkaa lukkarin apulaisina asettelemalla virsinumeroita -ja oppimalla kansliatehtäviä piirimiehen luona. Sulje kaikki neljä -tiedekuntaa, ja suorittakoot lapset rippikoulunsa kansakoulussa -oppimalla lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan: sitten kukin -ulos maailmalle ammattiinsa perehtymään. Nykyään täytyy taitaa -ammattinsa, muutoin sortuu kilpailussa; emmekä me kykene muuhun kuin -salonki-, kapakka- ja kokousjutteluihin. Meidän tulee olla kaikesta -perillä ja haastella vaikka mistä naisten kanssa, mutta me olemme -vain diletantteja kaikilla aloilla. Mistä saamme valtiomiehiä, -kun valtiotiedettä ei opeteta? Pilantekoa on hallituksemmekin. -Kesäisin nähdään meriministerin hoitavan kirkkoa ja koulua, -kaartinupseeri pitää huolta maanviljelyksestä ja joku entinen -asessori johtaa sotajoukkoa ja laivastoa. Onko se valtiotaitoa. -Ja toimituspäällikkö ei ennättäne opettaa valtioneuvokselle edes -alkeitakaan, ennenkuin tämä saa potkut. Koko maa on senvuoksi täynnä -entisiä valtioneuvoksia, ja jos kysyy joltakin koulupojalta, miksi -hän aikoo, niin hän vastaa: entiseksi valtioneuvokseksi! Täytyy -tuntea perustuslait tullakseen varatuomariksi, mutta päästäkseen -osastonpäälliköksi ja ministeriksi ei tarvitse osata mitään. -En tahdo puhua äänestävistä valtiopäivämiehistä, heillä on sen -verran hävyntuntoa, että tavallisesti ostavat perustuslain, mutta -valiokunnanjäsenten, jotka todella laativat lakeja, tulisi tuntea -maan kaikki lait ja olla koulutettuja valtiomiehiä. Jos valiokunnan -jäsenet olisivat valtiomiehiä, niin he olisivat pysyväisesti -koolla ja työskentelisivät yhdessä hallitusosaston kanssa, eivätkä -esiintyisi, kuten nyt, muutamia kuukausia häiritsevästi, puuttuen -umpimähkään asioihin, ja aina hallituksen vihollisina. Miksi hallitus -ja valtiopäivät esiintyvät aina vihollisina, koettavat aina nolata -toisiaan! Sehän on suuri ennätys, jos saa läpi jonkin ehdotuksen, -ja jos joku ministeri pääsee enemmistöön, niin hän on voittanut -palkinnon -- päässyt saamasta potkut, taannut itselleen paikan. --- Ja mistä valtiopäivillä keskustellaan? P--kasta, varieteista -ja oopperakellarista, eläkkeistä ja siltojen rakentamisesta; -vieläpä poliisiasioista, kaartilaisten kahakoista, hevosten -ruokkimisesta, kaljan käyttämisestä ja tarkastusuhasta, naisten -puvuista ja koulupoikien tupakoimisesta. Onko se valtiotaitoa? --- Valtiopäiväthän, ovat osoittaneet kyvyttömyytensä, ne kun -lykkäävät kaikki tärkeät asiat asiantuntijoista muodostettuihin -komiteoihin, mutta itse valtiopäiväinhän pitäisi olla kokoonpantu -asiantuntijoista! -- Onko se hallitusta, ovatko ne lainlaatijoita? - --- Minkä sille mahtaa? - --- Ei mitään! Hajoittaa vaan, hajoittaa! Lumen alla ei voi mitään -kasvaa; mitään ei voi rakentaa, ellei ensin ole hajoittanut vanhaa -rakennusta. Toimi ainoastaan kielteisesti; älä tee milloinkaan mitään -myönteistä ehdotusta, sitä vain pilkataan; kumoa vanhoja lakeja, suo -vapautta, ja anna voimien vaikuttaa! Sinun tulee olla herättäjä, eikä -uneen uuvuttaja! Terve mieheen, nyt löi kello seitsemän! - - * * * * * - -Skansenvuoren alapuolella ja ikäänkuin sinne kuuluvana, kohosi musta -rakennus, jonka muodosti suurimmaksi osaksi raskas katto; rakennettu -vanhasta, lahosta puusta, joka oli valmistettu vartavasten näyttämään -laholta; rivi pieniä maan tasalla olevia ikkunoita ilmaisi valon -kaihtamista. Se muistutti latoa, mutta saattoi olla kirkko. - -Tohtori Borg ja Isak Levi katselivat sitä, ja tohtori puhui tapansa -mukaan itse: - --- Siinä on Norja! Mustana ja lahona, joka heittää varjonsa -meidän valoisan kaupunkimme ylle. Tuo korkea katto näyttää vain -kerskailulta, sen alla ei ole mitään; ei ullakoita eikä ylisiä, ei -kelpaa mihinkään, pelkkää talonpoikaiskerskailua! - --- Vihaatko nyt Norjaa? - --- Vihaan, ihan jumalattomasti! -- Miksi en vihaisi vihollistani! -Miksi en saisi vihata norjalaisia, kun he kerskuvat vihaavansa -ruotsalaisia? Saanen kai määrätä vastenmielisyyteni ja mieltymykseni -kuten muutkin kuolevaiset. Onko sinulla mitään sitä vastaan -muistuttamista? - --- Mutta sinähän työskentelet vapaan Norjan hyväksi! - --- Tietysti, tunnustan sen oikeutetut vaatimukset, mutta tahdon -myöskin vapautua tuosta mustasta hullutuksesta, joka on yltänyt -meidät kuin mielisairaus. Pitääkö meidän jumaloida tuota Dovren-ukkoa -ja hänen hupsua Nooraansa? Tiedätkö, miksi Zola sanoo häntä? -- -"Kunnon George Sand'mme kuivettuneiden lanteiden viimeiseksi -hedelmäksi." Sardou sanoo häntä "pöllöksi", ja Tolstoi väittää, että -hän on hullu. Tuollaista poikaa jumaloidaan Ruotsissa! -- No, hän se -sentään on pappi. Mutta pahempi on lukkari! Nyt he molemmat ovat kuin -kaksi vanhaa gorillaa! ja Isak, eikö sinusta pappi ole kuin unsere -Leute? - --- Saatatpa olla oikeassa, vastasi Isak. Ei hän vain pelkkä -saksalainen ole. Froschmäuleriksi häntä sanottiin Fliegende -Blätterissä. - --- Ja koko Norjan vapautumispolitiikka on rappeutunut Karolinen -karkeissa kourissa taisteluksi Norjan ministerihotellista, josta -Norja luulee voivansa hallita Ruotsin hienostoa. En mene milloinkaan -enää siihen hotelliin; kyllästyin juomaan Dovren-ukkojen ja -Kristianian boheemin maljoja, enkä tahdo kuulla heidän nalkutustaan -Andréen ilmapallomatkasta. Tiedätkö eroa Ruotsin ja Norjan välillä? -Ero on sama kuin Nordenskiöldin ja Nansenin välillä? Nordenskiöld -löysi päämääräkseen asettamansa koillisväylän, mutta hänestä -ei tullut kansallissankaria; Nansen ei löytänyt lupaamaansa -pohjoisnapaa, mutta hänestä tuli kansallissankari. Ruotsi on kuin -äitipuoli, ja senvuoksi se tekee tavallisesti suuruutensa tyhjästä, -se etsii mitättömyyksiä ja korottaa ne monenkertaiseen arvoon... - --- Mutta sinähän olit julistamassa Dovren-ukkoa pyhimykseksi? - --- Tiedäthän, kuinka se käy: ei saa rauhaa, ennenkuin on viskannut -luupalan joukolle. Samoin minusta tuli Wagnerilainenkin, vaikka -hän mielestäni on kirjoittanut vain epämusikaalista ja rumaa -musiikkia; "kirjoittanut" on oikea sana, sillä sitä musiikkia ei -ole kuultu eikä sävelletty; se on kirjoitettua. Mutta me elämme -perversissä ajassa, ja demokraattisessa. Tuumiskelen myös toisinaan -eikö tämä demokratiakin, jonka hyväksi olemme raastaneet, ole -hassua, siinä kun oppimaton jakaa opetusta, neuvoton antaa neuvoja, -heikko ohjaa, sorretut sortavat ja joukkio tekee kaiken. Kuitenkin -valtiossa sellaisessa kuin meidän, jossa toinen puoli kansakuntaa -kirjoittaa muistiin, mitä toinen tekee, jossa valtiokalenteri on -suuri kuin kirkkoraamattu, jossa virkamiesten palkat muodostavat -kokonaisen kansallisomaisuuden, jossa virat ovat muuttuneet -feodaalisiksi, ja virkamiehet vasalleiksi, siellä tarvitaan ehkä -alituista kansankiihoitusta vastapainoksi. Mutta kummallisinta -nyt on se, että rahvas on kuningasmielistä, akatemiaa suosivaa, -aristokraattista, keikaroivaa, Kaarle-kahdestoistalaista, -Skansen-isänmaallista, jotavastoin hovi on demokraattinen, -kansankiihkoinen, rahvaanomainen. Rahvas on sitoutunut maksamaan -puoli miljardia pretoriaanikaartille kahdessatoista vuodessa, mutta -kun huomaavat olevansa maksukyvyttömiä, niin pakenevat -- Amerikaan. -Mutta valtion velkaantuminen ei ilmene vain hypoteekkilainoissa ja -pitäjien rappiotilassa, se ilmenee pankkien vekseleissä. Kaikki -kauppa käy velaksi ja vekseleissä; se on etumaksun ottoa; ja etumaksu -on tekemätöntä työtä. Koko kansakunta elää kuuden kuukauden etumaksun -otolla; vuokra maksetaan vekselillä, verot vekselillä, taloustarpeet -vekselillä. Mutta vekseliä ei lunasteta kuuden kuukauden kuluttua, -vaan uudistetaan se ja maksetaan korko uudella vekselillä. Eletään -siis -- tekemättömällä työllä. Ja koko kansallisomaisuuden -arvioimistapa on väärä. Mehuttomaksi imetty maa ei ole minkään -arvoinen: rappeutuneiden linnojen kunnossapito vain maksaa: -ruostuneita rautatienkiskoja ja käytettyjä vetureita voidaan myödä -vain rautaromuna, mutta ovat ne merkityt varojen joukkoon valtion -pääkirjaan; vesiputoukset eivät ole minkään arvoisia, ennenkuin -niiden varrelle on rakennettu tehdas, tehdas ei ole minkään arvoinen -ennenkuin siinä on työväkeä, ja työntekijä ei ole minkään arvoinen, -ellei hän ole taitava: mutta tehtaan tuotteilla ei ole myöskään -mitään arvoa, ennenkuin ovat saavuttaneet menekin. Norrlannin rauta -pelastaisi meidät, mutta estäjät estävät sen. Mihin joudumme? -- -- -- -Kehitys kulkee kulkuaan tehden hyppäyksiä, ja valmistaen yllätyksiä. -Voihan jonakin kauniina päivänä sattua, että Norrlannin kultahuhut -osoittautuvat tosiksi. Ajattelehan silloin Ruotsia kaiken maailman -kansojen kokoontumispaikkana. Väkiluku kasvaa, Norrlantiin ilmestyy -kaupunki kaupungin viereen; maa jätetään oman onnensa nojaan ja -alkuasukkaat ryyppäävät itsensä kuoliaaksi kuin punaihoiset. -Yhdessä miespolvessa joutuu vanha Ruotsi uuden yleismaailmallisen -rodun haltuun, ja valtiopäivillä istuu kirjavaa väkeä... - --- Luuletko niin? - --- En, enpä tietenkään, mutta kaikki on mahdollista. Voihan käydä -toisinkin... _mutta tätä menoa ei voi kauan jatkua_! Ja sinun -velvollisuutesi on lausua se julki, kirjoittaa, huutaa, päivät -pääksytysten. Kuuroillekin korville. - -Hän läksi paviljongista ja häipyi väen vilinään, niissä muukalaisten -oudot kasvot ilahuttivat häntä kuten kaukaiset vieraat ilahuttavat -korven erakkoa, ja missä vieraiden maiden elävien kielten kaiku johti -hänen mieleensä, että hänen oma kielensä kuului kuolleiden kielien -joukkoon, koskapa kukaan ei ymmärtänyt sitä hänen maansa rajojen -ulkopuolella. - - - - -KAHDEKSASTOISTA LUKU - -Uudenvuodenyö - - -Vuosia oli vierinyt; vuosisata oli todellakin lopussa; puuttui vain -muutamia tunteja. Borgin suvun piti kokoontua Götalaisissa huoneissa, -ja lähteä sydänyön tienoissa Skansenille. Elämä kuluu nopeasti, -eikä tämä huoneusto ollut enää muodissa, vaan oli johto kirjallisen -"Rydbergin" käsissä; ja kun joku puhui Punaisesta Huoneesta, kaikui -se kuin menneisyydeltä, sitä sekoitettiin Vihreään Ruutuun tai -johonkin muuhun sentapaiseen... - -Oltiin koolla, ja vanha toimittaja Borg, nykyään yli kuudenkymmenen, -oli mukana. Päivän kunniaksi oli saatu aikaan näennäinen sovinto. -Ester, joka lopetteli juuri tutkintojaan, oli seuran ainoa nainen; -kaikki muut olivat joutuneet syrjään ja siirretyt takaisin -koteihin, sittenkuin toverielämä kapakoissa oli osoittautunut -kestämättömäksi. -- "He liikkuivat toistensa vaimojen kanssa, niin -ettei tiennyt, kenen kanssa he olivat naimisissa." Tuhkatiheään -he erosivat ja menivät naimisiin, niin että lopuksi keksittiin -se, että naiset pitivät tyttönimensä. Elämäkerran kirjoittajat -lakkasivat mainitsemasta, kenen kanssa suuruus oli naimisissa, ja -aateliskalenteri keksi eufemismin eronneille, jotka olivat menneet -uudelleen naimisiin: "Toisissa naimisissa." Viimein ehdotettiin -myöhemmin eräässä naapurimaassa, että tyttöjäkin sanottaisiin -rouviksi, he kun enimmäkseen eivät olleet enää tyttöjä, vaan -kävelyttivät lapsiaan. - -Kuitenkin, Götalaisten huoneiden pöydällä oli lista, johon kerättiin -allekirjoituksia. Kaikki olivat piirtäneet nimensä paitsi tohtori -Borg, joka kuitenkin oli sepittänyt adressin Zolalle, lausuen siinä -ihailun, jonka tämän rohkeus Dreyfus-jutussa oli synnyttänyt, -ja toivomuksen, että uusi vuosisata näkisi hänen suojattinsa -täydellisesti hyvitettynä. "Oikeutta, mutta ei armoa!" - --- No tohtori, sanoi Isak Levi, etkö sinä pistä siihen nimeäsi? -Ehkäpä luulet häntä syylliseksi? - -Kysymys oli vielä niin polttava, ettei mainittu kernaasti Dreyfusin -nimeä, nimeä, joka oli viime vuosina jakanut ihmiskunnan kahteen -osaan. - -Tohtori tarttui kynään ja allekirjoitti oman adressinsa muutamin -ripein vedoin. - -Kunpa nyt en olisi menettänyt kunniaani ja mainettani, hän sanoi. - --- Kas niin vain! huudettiin kuorossa. - --- Niin, pojat, puuttui tohtori puheeseen, minun on täytynyt muuttaa -mieltä neljä kertaa jutun kestäessä, enkä tiedä vielä onko minusta -tullut Dreyfuslainen samoin kuin Wagnerilainen. - -Kaikki loivat alas silmänsä, toiset salatakseen, toiset osoittaakseen -mieltään, ja tohtori huomasi syntyneen äänettömyyden syytteeksi, -johon hänen täytyi vastata. -- - --- Nähkäähän, ensinnäkin on melkein mahdoton päästä totuuden perille -vakoilujutussa, kaikki osalliset kun ovat olleet vakoojia ja -tekemisissä valheen, petoksen ja väärien paperien kanssa. Toiseksi -on ihan luonnotonta, että kolmen vuoden kuluttua tarkastetaan -oikeudenkäyntiä, ihmisen muisti kun on niin puutteellinen, näkökohdat -kun ovat muuttuneet vuosien kuluessa, uudet harrastukset herättäneet -uusia intohimoja; kun todistajat ovat hävinneet, paperit hävitetyt -tai joutuneet hukkaan... - --- Niin, mutta asiaa käsitteli salainen tuomioistuin, väitti iäkäs -Gustaf Borg vastaan. - --- Niinpä kyllä, miksikäs ei? Meidän vapaamielinen valamiehistömme on -myös salainen... - --- Taidat pitää kenraalien puolta? tokaisi Gustaf. - --- Siinä sitä nyt ollaan! vastasi tohtori. Sehän nyt on vallan -hittoa, että ihmiset kadottavat järkensä, kun vaan syntyy puhe tästä -saatanan oikeusjutusta. - -Isakista oli sääli tohtoria, joka syyttä oli joutunut väärään -asemaan. Ja koetti inhimillisen osanottavasti auttaa häntä; jos se -nyt siitä sitten johtui: - --- Myönnän, että asia ei ole selvä, puuttui hän puheeseen. Mielestäni -siinä on kolme hämärää kohtaa, joita en voi mitenkään selittää. -Ensinnäkin: Miksi Dreyfus pyysi sinihappoa kuultuaan, että asiaa -alettaisiin uudelleen tarkastaa? Miksi se ei ilahuttanut häntä? -- -Toiseksi: Hän luuli silloin heti, että kenraalit olivat asettuneet -hänen puolelleen ja pyysi rouvansa etsimään apua Boisdeffre'lta. -Kuinka hän saattoi ajatella niin hyvää Boisdeffre'sta, jonka hän -tunsi? Sehän on pirullinen asema. Kolmanneksi: Lukiessani kenraalien -syytteet Rennes'ssa, niin, hyvät herrat, silloin tulin vakuutetuksi -Dreyfusin syyllisyydestä; mitä siitä sanotte? Ja siihen määrin, -vallankin kun kenraalit selittivät, ettei bordereau ollut vaikuttanut -ratkaisevasti; niin vakuutetuksi heidän kaikki todistusaiheensa -saivat minut, mutta enin heidän selvät sanansa ja ylevä käytöksensä, -että mietin mielessäni: Ammu itsesi, Labori! Kun sitten Laboria -ammuttiin ja hän kieltäytyi ottamasta vastaan oman parisilaisen -lääkärinsä apua; kun murhamiestä ei koetettu etsiä; kun haavasta -otettua kuulaa ei tutkittu, jotta sen avulla olisi päästy murhamiehen -jäljille, niin ajattelin: tässä on arka kohta! Asia on epäselvä. - -Nyt tapahtui, kuten usein sattuu, että yhden ihmisen osoittaessa -jalomielisyyttä, toiset alkavat paisua yli äyräittensä -jalomielisyydestä. Holger iski heti kiinni kuin hammasratas, ja -jalomielisyyden pyörä alkoi pyöriä. - --- Samaa olen minäkin ajatellut kuin Isak; ja mestari Demange'n -puolustus, josta ei tullut mitään, on johtunut siitä kauhusta, joka -valtasi hänet nähdessään suojattinsa Rennes'ssa. Labori ja Piquart -ovat tainneet hyljätä hänet nyt... - -Huutokauppa oli alkanut, ja turhamaisuus saada näyttää uusia -näkökohtia vanhassa asiassa valtasi kaikki. - --- Niin, keskeytti Kurt, minäkin olen huomannut muutamia hämäriä -kohtia. Vallankin heidän logiikkansa on minusta perin surkea. -Saksan valtakunnan kansleri on selittänyt valtiopäivillä, ettei -hän tiennyt mitään Dreyfusin vakoiluista. Eipä suinkaan, kuinka -hitto vie hän tietäisi kaukana Berlinissä siitä, mitä Parisissa -tapahtui. Mutta loistavaa on, että Bülowin yksinkertaista lausuntoa, -joka ei ole minkään arvoinen, pidetään todistuksena! Edelleen kun -kersantti Depert on vankilassa kuullut Dreyfusin selittävän: "Olen -syyllinen, mutta en yksin", niin jäävätään tämä todistus sillä, -että vankilan johtaja ei ole kuullut sitä. Onko se vain totta, -mitä joku vankilanjohtaja on kuullut? Ken ottaa huomioon sellaisen -verukkeen, hänen aivonsa ovat pehmenneet. -- Ajatelkaa: se on väärä -senvuoksi, ettei johtaja ole kuullut sitä. -- Edelleen sanotaan ja -vaaditaan väitteelle pätevyyttä: Dreyfusia ei ilahduttanut se, että -asia otettiin uudelleen käsiteltäväksi! -- Ei! Se oli ylpeyttä! -- -Voitteko käsittää sitä ylpeyttä? -- Silloin hän olisi ollut ylpeä, -jos olisi kieltäytynyt pyytämästä armoa! Mutta kieltäytyä ottamasta -vastaan oikeutta? -- - -Kiihko kasvoi ja kuume kohosi. Sellénkin tahtoi viskata kalikkansa -tuleen: - --- Niin, logiikka, niin! Nojautumalla siihen, että Henry ammatti -vakoojana on väärentänyt erään asiakirjan, tehdään johtopäätös, että -oikeiksi todistetut oikeatkin olivat vääriä. Onko se johdonmukaista? -Tunnustan sitäpaitsi, että... - --- Älkää hiidessä, jos jatkamme näin, keskeytti tohtori, niin saamme -Dreyfusin syylliseksi, eikä se suinkaan ollut tarkoituksemme, vai -mitä Max tuumii? - --- En voi kieltää, vastasi kreivi harkitsevasti, että asia on -hämärä. Muodostettiinhan Dreyfus-ministeristö, Waldeck-Rousseau -etunenässä, jonka määränä oli vapauttaa Dreyfus; tämä ministeristö -määräsi hallituksen edustajaksi Carrière'n, joka ei ollut kenraali, -ja jonka piti vapauttaa Dreyfus, koska hän oli vakuutettu tämän -syyttömyydestä. No niin: sittenkun oli kuulusteltu kenraaleja ja -todistajia Rennes'ssa, ja huolimatta Esterhazyn bordereau'sta ja -Henryn väärennyksestä, hänen mielensä muuttui oikeudenkäynnin aikana. -Se on ihmeellistä! Sitten on viitattu bordereauhon, aivankuin taikuri -viittaa kattoon ottaessaan jotakin pöytäliinan alta. Bordereau kelpaa -yhtä vähän todistukseksi kuin Esterhazyn todistukset; mutta vaikkakin -asiantuntijat nyt ovat vannoneet, että bordereau ei muistuta -hituistakaan Dreyfusin käsialaa, niin on Dreyfus itse tunnustanut -näiden yhtäläisyyden huudahtaessaan: "He ovat varastaneet käsialani!" -Ristiriitaisuuksia on niin paljon, että meillä tuskin on oikeutta -muodostaa asiasta mitään mielipidettä. Se ei merkitse mitään, ettei -Dreyfus ollut enkeli, mikä hänestä tehtiin, hän kun näet oli ihminen, -mutta Zolan ja Björnsonin ei olisi pitänyt mennä valalle hänen -kunniastaan. Dreyfus on saatu kiinni kymmenestä valheesta. Ensinnäkin -hän väitti, ettei tuntenut itäisen radan järjestelyä. Hän tunsi sen! -Hän väitti, ettei tuntenut keskityssuunnitelmaa! Hän tunsi sen! Hän -kielsi olleensa läsnä kenraali Ransonin neuvottelussa! Hän oli läsnä. -Hän väitti, ettei ollut milloinkaan tuntenut Picquart'a! Hän tunsi -hänet! Hän sanoi ennen, ettei ollut milloinkaan ollut Mülhausenissa! -Nyt hän tunnustaa olleensa siellä joka kesä. Hän väitti, ettei ollut -milloinkaan nähnyt ampumataidon käsikirjaa. Hän oli nähnyt sen! Hän -vakuutti, ettei ollut milloinkaan nähnyt tykkiä T20. Hän oli nähnyt -sen. Hän kielsi tavanneensa ulkomaalaisia sotilaslähettejä Bodsonin -luona. Hän oli tavannut heitä. Björnson, tuo, tuo... meni valalle -Dreyfusin siveellisyydestä! Dreyfus tunnusti, että hänellä oli -naimisissa ollessaan ollut rakastajattaria, mutta että se ei kuulunut -kehenkään, koska hänellä oli varoja. Olkoon niin, eikä se kuulukaan -kehenkään. Mutta Björnsonin todistus! La verité! Zola syytti -kenraaleja konnamaisuudesta! Mutta Dreyfus kiitti kenraaleja, uskoen -heistä parempaa. Totuus, Zola! Mutta oikeudenkäynnissä esiintyy -muitakin kammottavia yksityiskohtia. Dreyfus kutsuu avukseen majuri -Curé'n. Tämä tulee -- ja todistaa häntä vastaan. Dreyfus luottaa -eversti Cordier'n apuun! Tällä ei ole mitään sanottavaa. Mutta entäs -sitten tämä: eversti Munier, jonka piti tuoda tärkeitä sähkösanomia, -kuoli junassa. Chaulain-Sauvinière kuoli junassa, majuri d'Attel, -kuoli junassa. Entäs nämä salaperäiset kuolemantapaukset: Lemercier -Picard, Guenée, Ressman ja muut! Ja nyt myöhemmin on Schneider -kuollut Wienissä, Scheurer-Kestner on kuollut, yleisesikunnan -päällikkö on kuollut! -- Tämä ei ole rehellistä peliä, ja tämä -valhettelusota saa ihmisen kaipaamaan ruutia ja kuulia! Mutta -minusta tuntuu kuin jumalallinen oikeus olisi puhunut ja tuominnut -kaikessa tässä. Dreyfusille tuomittiin kymmenen vuotta Rennes'ssa, -siksi että hän oli juorunnut, ja kavaltanut siten uuden isänmaansa; -mutta hänet armahdettiin, oikein kyllä, lieventävien asianhaarain -takia: oikeutettujen tunteittensa vuoksi vanhaa isänmaatansa -kohtaan, lapsuutensa ensimmäistä. Henry sai vanhurskauden -väärentäjänä surmata itsensä; Esterhazy valehtelijana menetti -kunniansa ja joutui maanpakolaiseksi; Felix Faure sai varoituksen -mairittelustaan; kenraalit kehoituksen, etteivät kärsimättömyytensä -ja heikkouskoisuutensa vuoksi luottaisi ruhtinaisiin ja heidän -kaltaisiinsa. Ja kansakunta sai tietää, että siihen kuului jo niin -monta vierasta ainesta, ettei se voinut ajatella kostoa, josta -voisi syntyä veljessota; ja kun sotajoukko on menettänyt maineensa, -niin se saa sijaan uuden ja samalla uudemman tehtävän. Se toimii -tällä hetkellä kaukana idässä rinnan saksalaisten kanssa, jota se -ei olisi milloinkaan tehnyt, ellei "oikeudenkäyntiä" olisi ollut! -Ranskan portit ovat auki! kuten Kiinan! Mutta "oikeudenkäyntiin" -sekoitettiin myös uskonnollinen kysymys, jonka sekoittamista tähän -yhteyteen en ymmärrä; mutta se joutui siihen senvuoksi, että Dreyfus -oli juutalainen. Ja nyt aukaisevat protestantit ja juutalaiset -parhaillaan luostareita ja päästävät vapaaksi pari sataa tuhatta -elinkautista vankia. Aivankuin kruunajaisissa tai uuden kuninkaan -astuessa valtaistuimelle; mutta se on myöskin vastaus Bartholomeuksen -yöhön, vaikkakin paljon sävyisämpi; nehän ovat pelkkiä hyviä töitä -palkkana pahoista töistä; se on puhdasta kristillistä rakkautta, -vaikkakaan tahto ei liene hyvä; mutta näemmehän niin usein, miten -paha saa palvella hyvää; eikä Dreyfus ollut hyvä mies, mutta hän on -tehnyt palveluksensa, kuten me kaikki! - --- Niin, puuttui tohtori Borg jälleen puheeseen. Tehtyämme kaikki -nämä myönnytykset, jotka vastustushalu lienee synnyttänyt, tai -uteliaisuus nähdä asian nurja puoli, pidän kevytmielisenä tämän -kirjelmän lähettämistä Zolalle, joka luulee yksin löytäneensä -totuuden. Muutamia jyväsiä hän löysi, mutta enemmän akanoita, ja -hiukan pehkuiseksi hänen selkänsä on kyllä käynyt. Jospa sensijaan -onnittelisimme häntä uudestisyntyneenä uskovaisena, Parisin ja -Työn tulevaisuuteen luottavana tekijänä; sosialisti Emile Zolalle? -Teemmekö niin? - -Kaikki paitsi ukko Borg, vastasivat myöntävästi; ja niin päätettiin -asia. - -Ester, jonka piti viran puolesta olla hourujenhuoneella, poistui -Maxin saattamana. - -He kulkivat kauan äänettöminä katuja, viimein sanoi Max: - --- Oletko huomannut, että hän muistuttaa Hioja nimistä antiikista -kuvapatsasta? - --- Olet oikeassa; enin leuka, joka alkaa korvista. - --- Muistatko nyt Parisin ankaraa tuuliaispäätä 96, joka alkoi S:t -Sulpice'n luona, upotti la Revanche'n, hävitti oikeuspalatsin ja -päätti tuhotyönsä Saint Louis'n sairaalan kohdalla, mullistettuaan -ensin Saint Louis'n Pyhän kappelin? Uskotko nyt vertauskuvallisiin -tuuliaispäihin? - --- Mihin herran nimessä on uskottava? Minua alkaa peloittaa! - --- Mutta eräs toinen salaperäinen seikka, toisin sanoen vieläkin -selittämättömämpi kuin tämä: Suuren vallankumouksen aikana, päivää -ennen Bastiljin rynnäkköä, raivasi Royal Allemand Tuilerian -puutarhan. Upseerien joukossa oli muuan Reinach ja Esterhazy. Uskotko -sattumiin? - --- En! Entäs sitten yhteys? - --- En tiedä! Yhteyden tietämisessähän olisi selitys, ja sitä me emme -saa. Ja senvuoksi kaikki selitykset käyvät naurettaviksi. Entäs -sitten tämä? Bædecker, joka ei ole mikään salaperäinen kirja, kertoo -ihan viattomasti: kuninkaanhautoja hävitettäessä Speyerissä 1689 -johti toimenpidettä eräs Hinz niminen henkilö. Kun Saint-Denis'n -kuninkaanhaudat ryöstettiin 1789, pani ryöstön toimeen myöskin eräs -Hinz. - --- Mitä se merkitsisi? - --- En tiedä! - --- Kuulehan, oletko tuntenut Dreyfusin? Tässä kreivi Max pysähtyi, ja -silmäili Esteriä, ikäänkuin olisi tahtonut nähdä, tekikö tämä pilaa: - --- En, en ole tuntenut häntä... mutta jos kohtaamme toisemme -kahdenkesken monen vuoden päästä, niin kerron erään jutun... Niin, -kaitselmuksen mies hän oli, mutta mikään kärsivä Kristus hän ei ollut. - --- Oletko kristitty? - --- Olen kristillinen vapaa-ajattelija... Ja kummallista on, että kun -nyt olemme raastaneet kristinopin, niin katosi sen kera niin paljon -viisautta ja niin paljon inhimillisyyttä. Olemme käyneet raaemmiksi -ja tuhmemmiksi... Jos nyt tahtoo tavata hienon ihmisen, niin on häntä -etsittävä heränneiden joukosta, kunhan he eivät vain puhu Jeesuksesta -ja kysele sielusi tilaa. Jos tahdot nähdä hillityn, puheiltaan ja -ajatuksiltaan huolestetun, arvosteluissaan inhimillisen, surun -nöyryyttämän ihmisen, jonka katse on aina korkeammalle tähdätty, -joka henkevöi kaiken, mihin koskettaa, kavahtaa loukkaamasta -ja haavoittamasta toista, pitää kurissa ruumiinsa, niin katso -herännyttä! Hän pyrkii yli-ihmiseksi, mutta epäonnistuu usein, -myönnettäköön. Mutta, näethän, se on pyrkimystä... Kunpa hän ei vain -puhuisi siitä. Uskonto omiksi tarpeiksi, sisällisesti, mutta ei... - --- Mutta elämänilo? - --- Mitä iloa se tuottaisi? - --- Näehän, siinä meidän tiemme eroavat. - --- Miksi niin? Tunnen omalla tavallani hiljaista iloani... Muistutat -mieleeni Chopinin 2:sen nocturnen ja ensi kohtaamisemme tyttöjen -tykönä, jotka elivät ilossa... se korvasi heille... - --- Mikä on sinun suurin ilosi? - --- Uuden ajatuksen synnyttäminen! Silloin olen yht'aikaa isä ja äiti, -eikä minun tarvitse jakaa kunniaa naisen kanssa, joka lähtee tiehensä -mukanaan lapseni, ja sanoo, että se on hänen... - --- Max, nautitko minun kärsimyksestäni? - --- En, kärsin niistä kärsimyksistä, joita muille tuotan, mutta kuulen -kysymyksestäsi, että sinun laitasi on päinvastainen... - --- Nähdessäni sinun kärsivän, rakastan sinua; se pukee sinua. -Mutta kun olet iloinen, niin vihaan sinua; käyt arkipäiväiseksi, -ylimieliseksi, ylpeäksi. Muutoin säikähdän aina iloista ihmistä; ken -nauraa, hän näyttää hampaansa, eikä puutu paljon, ettei hän pure... - -Molemmat vaikenivat, Ester sen vuoksi, että huomasi iskeneensä omaan -nilkkaansa, ja Max senvuoksi, ettei tahtonut loukata paljastamalla -hänen harhaiskuaan. - - * * * * * - -Götalaisissa huoneissa oli mieliala käynyt eloisammaksi. Gustaf Borg -oli saanut kirjeen Anders pojaltaan Amerikasta, ja luki otteita siitä: - --- Tunnusmerkillisintä uudelle elämälle täällä Amerikassa on kaiken -liikkuvaisuus, vaihtelevaisuus. Ei ole mitään lepoa; kaikki muuttuu -niin nopeasti; varallisuus ja köyhyys vaihtelevat, niin ettei luokkia -ja sukuja ennätä muodostua; rikas on ollut köyhä ja voi tulla -siksi jälleen, sen hän tietää; köyhä on ollut rikas ja voi tulla -siksi jälleen. Senvuoksi he ymmärtävät toisiaan; ovat varovaisia -ja harkitsevaisia. -- -- -- Päivä on liian lyhyt, ja yön lepoon -riennetään kuin siihen ainoaan suureen nautintoon, joka ei maksa -mitään; ja herätään pyhän työn totisuuteen, jonka tunnollisesta -suorittamisesta ihmisen olemassaolo riippuu. Täällä on työn saanti -armoa, ja joka hetki on muistutuksena siitä, ettei ole mitään -oikeutta elämään, vaan että kaikki on armoa. -- -- -- Tämä kova -koulu kasvattaa sukupolven, joka käy hirvittäväksi, kun se kerran on -lähettävä parviaan maailmalle. Pidän jo Europaa kuin kukoistuksestaan -kuihtuneena Hellaana: hyvin kauniina, mutta heikontuneena ja -todennäköisesti tyhjentyneenä; mietiskelee elämää, mutta ei elä -sitä... - --- Niin, poika on oikeassa, keskeytti tohtori, joka tapansa mukaan -tahtoi johtaa puhetta. Tiedättekö, että viimeisen selonteon mukaan -on 250,000 henkeä muuttanut Ruotsista jälkeen 1890; ja useimmat ovat -olleet iältään 15 ja 35 välillä. Maan asutuksen muodostavat lopulta -pelkät lapset ja vanhukset... - --- Onko sitten ihmeellistä, että naisten täytyy ryhtyä työhön? -puuttui Gustaf Borg puheeseen, joka otti kernaasti tilaisuudesta -vaarin. - --- Sinäpä sen sanoit! Niin, lasten ja eläkettä nauttivien -muodostamassa yhteiskunnassa hänen _täytyy_ ruveta tekemään työtä, -miehiä kun ei ole, joiden kustannuksella elää... Se oli uusi -näkökohta! Mutta jos hän myöskin on hallitseva, niin vyöryköön Aasia -ylitsemme, ja mieluummin hallitkoot barbaariset miehet meitä kuin -ylhäisön naiset, aspasiat ja emansipissat. -- -- -- - --- Nyt lopetamme ja lähdemme Skansenille! komensi Gustaf Borg. - --- Niin, lähtekäämme Kapitoliumille ja kiittäkäämme jumalia -kuluneesta vuosisadasta, joka loppui Dreyfusiin ja alkoi -Napoleonilla, jonka veljet ainakin tuntuvat olevan Israelin lapsia. - - * * * * * - -Ester ja Max olivat joutuneet tullin ulkopuolelle, jossa hämärissä -kohosi tuo yksinäinen linna valkeana, korkeat ikkunat sisäpuolelta -kynttilöin valaistuina. - -Max puhui kuin itsekseen: - --- On olemassa sana, joka on joutunut käytännöstä sivistyneiden -keskuudessa, ja jota hävetään mainita; se sana on "synti". -Filosofoimalla on poistettu syyllisyyskäsite, mutta syyllisyydentunto -on jäljellä. Olen saanut syntymässä pahan omantunnon, ja pelkäsin -lapsena aina joutuvani kiinni. Sitä ei voi selittää muun kuin jonkin -edellisen tuntemattoman avulla. - --- Ne ovat sairaloisia tunteita, ja sellaisia tapauksia meillä on -monta täällä sisällä, selitti Ester. Meillä on esimerkiksi muuan, -joka luulee kirjoittaneensa bordereaun. - --- Niin, mistä tiedät, vaikka olisikin? - --- Kuulehan! Nyt en enää voi seurata sinua. - --- Tiedän sen, enkä pyydäkään sitä sinulta. Olet alati samassa -äänilajissa kuin minä, mutta vähintäin yhtä oktaavia alempana. -- -Tyhjästä ei tule mitään, ja kaikella on riittävä syynsä; siis, -jos hän luulee itseään syylliseksi, niin on siihen olemassa -loogillinen syy. Kuvitteluilla on korkeampi todellisuus, jonka -yhteyttä todellisuuden kanssa en ymmärrä, mutta en uskalla kieltää -sitä. Todellisuushan ei voi tunkeutua sisinpääni ja saada jälleen -ilmenemismuotoa, ellei sitä ole ollut olemassa mielikuvana tai -kuvitteluna. Todellisuuden me tunnemme vain sellaisena, miksi olemme -kuvitelleet sen; senvuoksi vaihtelevat esityksemme käsittämästämme -todellisuudesta niin suunnattomasti. Sitäpaitsi ei sielulla voi -olla olemassaoloa, ellei se ole yhteydessä toisten sielujen -kanssa. Nyt minulla on syytä olettaa, että kaikki sielut ovat -keskenään yhteydessä; ja on olemassa ihmisiä, joilla on niin herkkä -vastaanottokoneisto, että tuntevat koko ihmiskunnan tunteet ja siis -kärsivät sen kärsimykset. Mutta on sellaisiakin, jotka välimatkan -päästä voivat vaikuttaa toisiin, vieläpä tuntemattomiinkin; tiedäthän -sen. - --- Sitä en kiellä! - --- No niin, mistä sitten tiedät, ettei... - -Kreivi Maxille oli tullut tavaksi, ettei lausunut lauseita loppuun, -hän kun tiesi Esterin täydentävän ne tai kuulevan hänen ajatuksensa, -ja hän katkaisi puheensa aina, kun äänetön ajatus tulkitsi paremmin -tuon keskeneräisen kuin arkipäiväistyttävä sana olisi sen tehnyt. - --- Uskalsin mainita sanan synti; uskon, että kaikki sairaudet -ovat synnin seurauksia. Ruumiilliset sairaudethan parannetaan -myös rinnan henkisten kanssa. Ensin täytyy alistua tekemään -nöyryyttävät tunnustukset lääkärille (synnintunnustus). Sitten hän -tuomitsee katumuksentekoon; katkeria yrttejä, paastoamista, ankaraa -vaarinottoa, kieltäymyksiä; ja usein määrätään hylkäämään tapoja, -paheita, välttämään mielenliikutuksia, ajattelemaan valoisampia -asioita. Kun sitten on elpynyt, täytyy mennä papin (lääkärin) -luo kiittämään ja uhraamaan. Ja sitten saa neuvon: Varokaa nyt -taudin uudistumista; toisin sanoen: Mene, äläkä enää syntiä tee! --- Eikö niin? -- Mutta kuinka te kohtelette mielisairaitanne, -sielultaan sairaita, jotka tarvitsevat sielunhoitoa? Te annatte -heidän ruumiilleen kylmää vettä ja morfiinia! -- Muistatko, kuinka -Hanne Joel merkillisessä teoksessaan "Hinsides" kuvaa elpymistään? -Häväistyään kauan lääkäreitä ja ympäristöään, hän joutui vihdoin -eräänä jouluiltana käännekohtaan. Hän puhkesi itkuun ja huudahti: -Olen ollut tuhma ja ylpeä! Ja niin hän parani. Rouva Schram oli -jäykempi, mutta nöyrtyi lopulta, ja erään sairaanhoitajattaren -ystävällisyys paransi hänet. Toisinaan voi niin vähäinen auttaa --- hyvä sana! jota niin harvoin kuulee! -- Tämä linna ei ole -mikään sairashuone, Inferno se varmaan on tai rangaistuslaitos, ja -rangaistuksen pahin puoli kyllä on se, että lääkäri ei "ymmärrä" -sairasta; helvettiähän on, ellei saa osakseen ymmärtämystä tai joutuu -väärinkäsityksen alaiseksi. - --- Onhan meillä myös pappi, eli sielunpaimen. - --- Eikö asianlaita ole niin, että useammat täällä tuntevat -vastenmielisyyttä pappia ja uskontoa kohtaan? Hehän opettavat vain -herjaamaan ja pilkkaamaan? - --- Miten milloinkin, sillä muutamat joutuvat juuri uskonnollisen -mietiskelyn takia tänne. - --- Niin, he tahtovat nähdä esiripun taakse ja näkevät sitten -näytelmät nurinkurisin kulissein... se on heidän rangaistuksensa. - --- Täällähän on runoilija X? - --- On, hän on täällä! - --- No niin, hän haastoi Herran taisteluun ja vaati hänet -taistelutantereelle Hinnomin laaksoon! ken voitti? - --- Luuletko sen johtuneen siitä? - --- Mitä muuta se sitten olisi? Tupakka- ja alkohoolimyrkytyshän on -helposti parannettavissa. Juoppohullut menevät itse sairaalaan, ja -pääsevät pois kahdeksan päivän päästä. On omituista, ettei voi nähdä -syyperäistä yhteyttä, joka on niin päivänselvä! - --- Pakkomielikuvat... - --- Sanakirjaan ilmestynyt uusi sana; mutta asia ja syy? Missä -pakoittaja? Ken pakoittaa murhamiehet! ajattelemaan rikostaan? -Omatunto! Ja omantunnon takana? -- Kuitenkin, runoilija joutui -lopulta uskonnolliseen järkytystilaan... - --- Siitä näet, mitä uskonto on! - --- Ole varuillasi! Ole varuillasi! -- Uskon nyt, että on kohtuutonta -syyttää täkäläistä lääkärinhoitoa. Sairaan lähimmän ympäristön -ymmärtämättömyys on kai eristävä hänet täydellisesti; hän on yksin -sopiva omantuntonsa kanssa; hänellä ei ole tilaisuutta valittaa eikä -tulla vääräksi marttyyriksi. -- -- -- Eikö sinua milloinkaan peloita -olla täällä? - --- Ei, ei minua, sillä pidän silmällä itseäni. Mutta on -kandidaatteja, jotka tekevät itsensä heikoiksi viettämällä -epäsäännöllistä elämää, ja rupeavat pelkäämään pimeää, vaikka -eivät usko mihinkään muuhun kuin fysiologiaan. Täällähän on ollut -professoreita, jotka ovat saaneet kohtauksia; ja meillä on monta -palvelijaa... - -He astuivat linnaan. Se oli abstraktinen, jäykkä, itkettävä kuin -itsemurhahuone hotellissa, huone, joka aina annetaan kaikkein -onnettomimman näköiselle vieraalle, huone, jossa on kolme ovea ja -yksi ikkuna; jossa vuode on lukitun oven kohdalla, jonka avaimenreikä -on päänalaisen vieressä, ja vastapäätä toista ovea sohva, vartavasten -siten tehty, ettei siinä voi istua eikä maata; huone, josta näkee -vain takapihan ja vastapäätä olevan siistimättömän huoneen, ja joka -tuntuu olevan itsemurhaajalle varattu. - -Kreivi Max kävi alakuloiseksi; mutta Esterin, joka saapui liian -myöhään, täytyi heti tehdä kierroksensa, ja ystävä seurasi häntä. -Pitkä käytävä ja alaspäin johtava porras; paloruiskuja, joiden letkut -kiemurtelivat kuin pitkät mustat käärmeet pitkin valkeita seiniä, -kaasuliekkejä kuin tuliperhosia; vihdoin rautaristikkoikkuna, jonka -kohdalla he pysähtyivät. Kopissa, joka muistutti tallia, seisoi vanha -alaston mies keskellä lattiaa, ilkialasti kivilattialla, ja hänen -käsivartensa olivat kohotettuina ilmaan kuin antiikisen rukoilijan -tai pylväspyhimyksen. - --- Miksi hän on alasti? kysyi Max. - --- Siksi, että hän riisuu vaatteensa ja hänellä on 40 asteen kuume; -sitä hän on potenut kolme vuotta, ja tuossa hän on seissut kolme -vuotta. Hän luulee olevansa käärmekuopassa. - --- Silloin arvaan, ken hän on! Hän se on, joka riisti petoksella -leskiltä ja orvoilta heidän omaisuutensa, ryösti vaatteet heidän -yltään, mutta laillisilla keinoilla! Huomaatko, että on olemassa -muita lakeja kuin raastuvanoikeuden! Mutta, Ester, miksi hän luulee -olevansa käärmekuopassa? Ei hän ole lukenut Danten Infernoa, 24:ttä -laulua, missä käärmeet kiduttavat varkaita. - --- Niinkö? Ei hän ole lukenut Dantea! - --- No, mistä luulet Danten saaneen sen? Onko hän keksinyt sen, vai -onko hänellä ollut siihen syynsä? Onko näissä rangaistusmuodoissa, -joita te sanotte sairauksiksi, mitään objektiivistä, mitään mihin -tarttua? On, vastaan minä, ja syystä kyllä... Uskon myös, että -uskonnoissa on viittauksia... Jos olet lukenut Swedenborgia, niin -olet huomaava, että hänen kuvauksensa helveteistä, jotka ovat -_mielentiloja_ eivätkä _paikkoja_, että ne ovat samanlaisia kuin ne -kuvittelut, joiden kanssa olet täällä tekemisissä. On siis olemassa -pysyväinen laki: Etsi se, ja moni arvoitus selviää sinulle... jos -voit tai tahdot! - -He kulkivat eteenpäin. Ester liehuen edellä suuressa kaulaviitassaan -ja hiukset vallattomina telmien, jotka välkkyivät kultaisina -kaasuliekkien valon hohtaessa niiden läpi. Solakka, tumma, kalpea -kreivi seurasi häntä. - -Sitten he pysähtyivät erään rautaristikon kohdalla. Sisällä istui -nuori tyttö tuolilla ihan toimetonna. - --- Puhuttele häntä! sanoi kreivi. - --- Mitä teette täällä, neiti? kysyi Ester ollakseen vain Maxin -mieliksi. - --- Minä kärsin, vastasi tyttö, joka oli niin kaunis, että sielu -heijasteli ihan ihoon asti. - --- Miksi sitten kärsitte? - --- Kärsin isäni pahojen tekojen vuoksi; hänellä ei ole aikaa kärsiä -rangaistustaan, sillä hänen täytyy tehdä työtä perheen elatukseksi. -Ja minä olen rukoillut Jumalaa, että saisin kärsiä hänen puolestaan. -Minä kun olen viaton, ovat kärsimykseni suuremmat kuin hänen -olisivat, ja senvuoksi aikaa on lyhennetty. Mutta voi häntä, jos -hän on kiittämätön tai ei tee parannusta, silloin hän saa itse -kärsiä sen! Hän tietää sen, ja on senvuoksi varuillaan. Hän tietää -myös, että seuraan häntä kaikkialla ja pidän silmällä häntä. -- Oi, -raskasta se on, mutta kerran se loppuu sentään. -- Kolmen vuoden -päästä pääsen jouluksi kotia! - -He kulkivat edelleen. - --- Etkö usko, kysyi Max, että tuo enkeli tietää, mitä tekee? Etkö -usko, että hän on viisas? Vaivaudu salaisesti ottamaan selkoa hänen -isästään, ja tutki onko hän puhunut totta! - --- Sellaiseen ei meillä ole aikaa! - --- Olet oikeassa! -- Mutta huomasitko kenen näköinen hän oli? - --- Niin, nyt tiedän, ketä tarkoitat... - --- No? Jos hän on hänen sisarensa, niin tunnet isän!... Mutta minne -nämä portaat johtavat? - --- Alas kaikkein pahimpaan! Siellä asuvat... - --- Tiedän; siellä ovat Swedenborgin hekumallisten lokahelvetit... - --- Sanooko Swedenborg niin...? - --- Sanoo, onko asianlaita niin? - --- On! Nyt alan pelätä pimeää! - --- Kuulehan! Danten Infernossa kerrotaan varkaista, että he muun -puutteessa varastavat toistensa ulkomuodon. Muistatko tuota -selvittämättömäksi jäänyttä oikeudenkäyntiä norrlantilaista varasta -vastaan, sen yhteydessä olevaa murhaa ja erään naisen unta jostakin -tapahtumasta rautatienvaunussa... ajattele sitä. Ajattele myöskin -noita kahta salaperäistä oikeusjuttua Norrlannissa ja Itägötanmaalla, -joista selveni, ettei mitään rikosta ollut tapahtunut, ei ainakaan -aineellista... ja kuitenkin saatiin kärsiä niin paljon... -lainsyrjäisesti, "syyllinen ja syytön" näyttää olevan ainoa tuomio... -Niin, jos lausuisimme kaikki ajatuksemme... Rousseau oli kyllin -epäviisas tehdäkseen sen... Minkä näköinen sisäinen ihmisemme on! Ja -toisinaan tuo sisäinen elämä tulee esiin, hämmentää käsitteet, tekee -selvät todistukset epäuskottaviksi, ja syyttäjästä tulee syyllinen, -Senvuoksi meidän tulisi ensin puhdistaa juoma-astia sisältäpäin... -Miten hirvittävää naamiaista elämä on! En voi milloinkaan mennä -seuraan, sillä kuulen ajatukset, luen kasvoista ja olen niin ankara -itseäni kohtaan, että rankaisen äänettömiä ajatuksiani, jotka ovat -toisinaan ihan hirvittäviä, niin etten ole tuntea niitä... Ja -huonossa seurassa voin toisinaan olla vastaanottamaton, ikäänkuin -suojattu, mutta toisinaan heidän pahuutensa valtaa minut, ja he -puhuvat minun suullani... He saavat sen harhaluulon, että olen raaka -ihminen... - -He kulkivat eteenpäin ja joutuivat viimein suureen kokoussaliin, -johon oli järjestetty pieni juhla. - -Max ei tahtonut astua sisään, vaan jäi ovelle! - --- Tämä muistuttaa elämäni hirvittävinpä näkyä. Ne olivat perversien -miesten ja naisten niin sanotut wieniläistanssiaiset Berlinissä. -Olin niissä poliisikomisariuksen ja erään lääkärin seurassa. -Ajattelehan vain tätä: muuan nuori mies, joka oli rakastunut ja liehi -erästä nelikymmenvuotiasta miestä, jolla oli punaiset, karkeat, -rumat kasvot, husaarin viikset ja silmälasit. Se oli olevinaan -rakastajatar! Kuka oli kääntänyt näiden ihmisten silmät? Mitä siihen -on kätkeytyneenä? Täytyy olla olemassa syy! -- -- -- En, minä en -tahdo käydä sisään! Minä pelkään mielipuolia; he ovat kuin demooneja, -sillä he lausuvat heti julki kaikki salaisuuteni, vieläpä kaikki -syntymättömät ajatuksenikin. Ja tässä mielipuolen ekvatsiooni: hän -elää äänettömässä aavistuksessa, pääsee meistä selville edeltäkäsin, -on niin tarkkanäköinen, että hän tuntuu ilkeältä. Tavattomien -matkojen päästä hän kuulee sen, mikä ei vielä ole muodostunut -ääneksi; hän näkee ajatuksia ja tunteita; hänen sielunkykynsä ovat -tavallaan yläpuolella meidän tavallisia, senvuoksi hän on mahdoton -elämän naamiaisiin... kas, tuossahan on runoilija! - --- Niin, hän saarnaa nyt siveyttä itseään vastaan! - --- Eikä tiedä, että "Sköna Helena" kiertää maailman markkinoita -kilvan hänen banaalien laulujensa kanssa? - --- Ei, sitä hän ei tiedä! - --- Kuinka silloin käy, jos hän saa tietää sen? Hänen personansa -näyttää tosin jo jakautuneen kahtia, mutta onko hän, ollen -ristiriidassa entisen minänsä kanssa, selviävä tästä epäsoinnusta -kompromissin kautta vaiko taistelemalla itseään vastaan?... -Tiedätkö... tämä siveys, oikein käsitettynä, on enemmän hyväksyttävää -kuin paheksuttavaa. Kauhistuttavaa on, kun pidetään tuota valtavaa -luomisvoimaa leikkikaluna, ja sitä harjoitetaan enin ja pahimmin -avioliitossa, jossa se on käynyt ajanvietteeksi. Senvuoksi vaadin -siveellisistä syistä avioliiton poistamista. Kaksin maattavassa -vuoteessa kadottaa yksilöllisyytensä, oman arvon tuntonsa, -ihmisarvonsa. Siinä myö sielunsa, oppii vaikenemaan, jota sanotaan -sovinnoksi. Se on hauta, johon Jumalan kuva lasketaan, ja josta -eläin nousee! Siinä syntyy tuo rajaton ylenkatse itseään, rakkautta, -puolisoa ja kotia kohtaan! Kuulin äskettäin erään kolme vuotta -naimisissa olleen miehen, jonka keittiökamari ihan kuhisi sulhasia, -vihdoinkin huudahtavan: En jaksa kauemmin olla porttolan isäntänä. --- -- -- Ei, nyt lähdemme Skansenille. Tunnin päästä on sydänyö! - - * * * * * - -Götalaisten huoneiden vieraat kulkivat pienempiin ryhmiin -jakautuneina ja öisiä puheluja pitäen; vanhat ja nuoret, isä ja -pojat, setä ja veljenpojat kuin yhdenikäiset toverit konsanaan; ajan -tunnussana oli: "kuolema ei ole mikään puolustus eikä vanhuus lisää -miehen arvoa". "Isyyttä ei voida todistaa, ja senvuoksi olemme kaikki -veljiä." - -Gustaf vanhus kulki etunenässä Isakin kanssa: - --- Ajattelehan, Anders kirjoitti myös muutaman sanan Amerikan -perheoloista, mutta sitä palaa en tahtonut antaa pojille. Hän sanoo, -että kodit hajoavat ja että perheet asuvat täysihoidossa. Tunnustan, -että meidän perhekomentomme on tuhlausta ja että keittiön liesi -oikeastaan muodostaa kodin alttarin. Ruuanlaitto ja astiain pesuhan -kestää auringon noususta sen laskuun saakka. -- Ja sitten hän sanoo, -että avioerot ovat yhtä tavallisia kuin häät, ja että tuntuu siltä -kuin tämä personallisuuden uudistuminen rikastuttaisi elämää. - -Isak, joka ei pitänyt tällaisten kysymysten käsittelemisestä, väisti -ja löysi uuden puheenaiheen: - --- Niin, Nobelhan kuoli ja jätti hieman jälkeensä; 30 miljoonan -vaiheilla. - --- Silloinhan akatemia saa hiukan käyttövaroja; kunhan siitä ei vain -tulisi luikertelurahasto, jolla ostetaan valtiollisia vastustajia. - --- Virasto siitä varmaan tulee... - -Kurt ja tohtori toisessa ryhmässä jauhoivat jotakin naisjuttua; Kurt -johti puhetta. - --- Sitten se piru läksi tiehensä lapsi mukanaan antaakseen minulle -kuoliniskun; mutta minäpäs en lähtenyt perästä, vaan annoin hänen -olla, ja sitä hän ei ollut ottanut huomioon. Silloin hän sanoi, -etten ollut kunnon mies; ja juoksi sitten asianajajalle ja pyysi -avioeroa senvuoksi, etten tehnyt "häntä onnelliseksi". Tiedätkö, mitä -merkitsee tehdä nainen onnelliseksi? - --- Tietysti sen tiedän: Jos hän saa viedä sinut perikatoon, riistää -kunniasi, häväistä sinut, silloin olet tehnyt hänet onnelliseksi; ja -ellet siitä häntä soimaa, niin olet kunnon mies! - -Holger ja Sellén kolmannessa ryhmässä puhuivat lehdestä: Sellén ei -pitänyt selostuksista eikä mieskohtaisista vihjauksista. - --- Mutta elämä on käynyt julkiseksi, kuten vanhassa Ateenassa; -efoorit ja sensorit arvostelevat yksityisen käytöstä, ja siihen -täytyy tyytyä, ottaa se opikseen, ja kun kaikki muutoin saarnaavat -personallisuusperiaatetta, niin personallisuudet joutuvat arvostelun -alaisiksi, jonka täytyy olla personallinen. Mutta oikaisukeinoksi -olemme saaneet haastattelun. Ennen ei käynyt päinsä vastata -valheelliseen syytökseen; sanomalehden tuomio oli drakooninen. Nyt -saa vähäpätöisinkin vastata ja antaa selityksensä. Se on suuri -edistysaskel... - --- Niin, mutta kun he tekevät vääryyttä... - --- Ei mikään ole tuhmempaa kuin vääryys. Vääryyttä kärsinyt -käy marttyyriksi, ja saa usein osakseen ansaitsematonta -myötätuntoisuutta... Kyvyn on vaikeata päästä esiin tässä maassa, -sillä valitaan mieluummin joku kyvyttömyys ja tehdään jotakin -hänestä, joka on luu heidän luustaan: mutta usein tapahtuu, että -menestymisen syynä on toisten kateus kilpailijaa kohtaan, ja se -tie on tavallinen... Jotta voisivat kukistaa kadehditun, täytyy -heidän kohottaa joku toinen... Mutta toitottamisen varaan ei mitään -rakenneta, enkä käsitä, miksi ihmiset ilmoittavat! Nähdessäni suuren -ilmoituksen pelästyn ja luulen sitä pilaksi! Ei, hyvää tavaraa -saaneen ostajan suullinen suosittelu on ainoa keino! -- Ystävämme -Lundell, maalari, hän toitotti itseään koko elämänsä, mutta hänestä -ei tullut milloinkaan mitään, kuoli nimettömänä, ja on nyt joutunut -unhoon, vuoden kuluttua! - -Isak oli jalomielisellä tuulella ja viskasi nyt luotaan mitä käsiin -vain sattui, valtteja ja pikkukortteja. - --- Sanottakoon mitä tahansa, mutta ilman Pelastusarmeijaa ja -Templareita olisi Ruotsi hukkunut viinaan. Eiväthän he hauskoja ole, -mutta... - --- Amerikan valmistavana kouluna on heillä kyllä ollut merkityksensä, -ja sille yleisölle... Joka tapauksessa, suurimmat uudistukset -yhteiskuntaelämässämme ovat tehdyt yksityisestä aloitteesta, -valtiopäivien ulkopuolella, hallitushan ei ole milloinkaan tehnyt -muuta kuin ehkäissyt Ritarihuoneen kukistamiseen ei suuria vaadittu, -ja aateliskalenteri on vielä olemassa, mutta Aftonbladetin -neitireformi antoi surmaniskun aatelille. Se oli giljotiini. -Samoin ovat templarit luoneet raittiuden ja heränneet kukistaneet -valtiokirkon, kirjallisuus muodostanut uudestaan tavat, ja yksityiset -pankit uudistaneet taloudellisen elämän. - --- Taloudellinen elämä, niin! Tiedätkö, että henkivakuutus on Ruotsin -paras liikeyritys. Ei siksi, että ihmiset ajattelisivat kuolemaa, -vaan siksi, että vakuutuskirjoja käytetään lainojen vakuutena; ja -kaikki kun lainaavat... Mutta suurimman voiton tuottavat mitättömiksi -menneet vakuutukset... miten ruotsalaista se on! Saadakseen 200 -kruunua he maksavat kuusi sataa vakuutusmaksua ja antavat sitten -vakuutuksen mennä mitättömäksi! - -Tohtori riehui omassa aineessaan, kulkien toisessa ryhmässä: - --- Vaimoni tuli eräänä yönä teatterista ja tahtoi voileipää -vasikanpaistin ja kurkkujen kera. Paisti löytyi, sittenkuin hän oli -haukkuen herättänyt minut, mutta kun kurkkuja ei ollut, suuttui -hän ja sytytti kaikki sähkölamput, jotka paloivat aamuun saakka. -Kun sitten höyhensin hänet, sanoi hän, etten ollut kunnon mies, ja -todistaessani hänelle, että olin ainakin mies, meni hän asianajajalle -ja sanoi, etten tehnyt häntä onnelliseksi, aivan kuin sinunkin -vaimosi. Sopiiko nyt terveen miehen elää yhdessä mielettömän lapsen -kanssa? Antaa nimensä ja kunniansa pahimmalle viholliselleen? -- -Ketä nainen rakastaa, sitä hän vihaa! -- Kiimaa ja vihaa, siinä -naisen rakkaus! -- Mies rakastaa, ja nainen vihaa! -- Kaikki hänessä -näkemämme kaunis on vain meidän, projektsioonejamme hänen valkealle -kankaalleen, jolla ei ole mitään. -- Maailma on hukkuva vihaan! -Lapset syntyvät vihassa, kasvatetaan vihassa! On iljettävää elää -perversissä ajassa, jossa kaikki on nurinkurista. Jos he näkevät -miehen, jolla on miehen tahto, niin he sanovat häntä naiseksi; jos -he näkevät Alfonsen, joka puhuu naisen nimessä ja taipuu naisen -tahtoon, niin sanotaan: kas siinä vasta mies! Sellainen tulee miehen -olla! Runoilija Grönlund, joka prostitueeraa itsensä maksusta ja -on maksettu rakastaja, hän on naisten runoilija! Hän kirjoittaa -omaa sukupuoltaan vastaan ja panettelee sitä... Gynolatria! -- Oi -latriini! -- Latriini! -- Siinä kolmisointu, jonka juuri tein! - --- Olet tehnyt yhden Ruotsistakin! - --- Niin, tämän: Riita! -- Tora! -- Viina! - --- Ja yhden Grönlundista, väitetään! - -He olivat kulkeneet Holmenin ohi ja saapuneet lauttasillalle. -Nyt näkyi yhdellä kertaa Skansenvuori vartiotulien valossa, ja -Bredablickin tuliseppele hulmusi pimeässä... - -He pysähtyivät äänettöminä hetkeksi, sitten jatkettiin marssia ja tuo -kuusiääninen fuuga kulki jälleen kulkuaan. - --- Sellén ja Punainen huone keksivät Skansenin 1870; onhan se -mainiota... ja ennen näkötornin rakentamista; silloin maalarit -käyttivät mäkeä aiheena, myöskin jonkinlaisena tähystyspaikkana... -aina Singelbackeniin saakka. - --- En unhoita milloinkaan tuota laivaston ranskalaista, joka vainosi -minua kaksi päivää, vieläpä Oopperakellarissakin hokien: "terve -Akropolis". - --- Maasta muuton syyt? Katso valtiokalenteria ja sotajoukon luetteloa. - - * * * * * - --- Nyt vaihtuu kaikki niin nopeasti, eikä voida käyttää kymmenen -vuoden vanhaa tietoa, sillä se on käynyt vääräksi. -- Missä on -panslavismi? Pangermanismi? Borussianismi? Ei missään! -- Minne -on joutunut. Amerikan vehnä, joka sai Europan kauhistumaan? Ja -fylloksera? Se on kuollut, eikä Ranska tiedä minne myödä uuden viinin -runsauttaan. - --- Kaikki näyttää lopulta järjestyvän, mutta ei voi kieltää -jonkinlaisen kaitselmuksen vaikutusta. Ennenkuin Dreyfus saattoi -päästä vapaaksi, täytyi Bismarckin kuolla. Hänen kuoltuaan tuli -tsaarin käskykirje, ja siten oli kostontuuma rauennut, siten -saatettiin Kiina avata ja Dreyfus armahtaa, mikä tukahutti Ranskan -sotajoukon taisteluhalun... - - * * * * * - --- Sanottakoon mitä tahansa, mutta Saksan keisari (tuo Berlinissä -asuva) on mies; hän on ainoa hallitsija, joka uskaltaa käyttää -laillisia oikeuksiaan ja personallista vaikutusvaltaansa. Hänen -sähkösanomansa Transwaalilaiselle vaati rohkeutta! - --- Perustuslaillisia hallitsijoita, sehän ei ole mitään. Eikö -valtamarsalkka voisi avata valtiopäiviä ja vihkiä rautateitä? -Ritarimerkit voitaisiin poistaa, niin niitä ei tarvitsisi jakaa. - - * * * * * - --- Jos tahdottaisiin lausua Mark Twainin ekvatsiooni, olisi se -seuraava: Nykyaikaisen ihmisen toimittama kaikkien vanhojen -rappeutuneiden arvojen uudelleen arvioiminen! menneisyys nähtynä -nyt sähkövalossa; vanhan kultuurin huutokauppa, jossa ei anneta -mitään arvoa, eikä säälitä, muuta kuin juuri sen hetken pakosta; -täytyy muuttaa rahaksi mistä hinnasta tahansa... ensimmäinen, -toinen ja kolmas kerta! -- Kirjastot olisivat poltettavat silloin -tällöin, muutoin käy laahattava kuorma liian suureksi. Kiinalaiset -ja arapialaiset ovat koettaneet sitä -- ja Japani viskasi menemään -kokonaisen kultuurin yhdellä kertaa... Japani, niin! - - * * * * * - --- Kerrotaan, että Holger on elänyt vankilassa sellaista, josta hän -ei tahdo puhua... mutta varma on, että hän on kadottanut vanhan -uskonsa apinaan ja koneistoon, jolla ei ole koneenkäyttäjää. Niin -pitkälle kuin Max hän ei ole päässyt... - --- Niin, Max ja Ester! Siihen ei saa sekaantua; sitä on pidettävä -salassa ja kunnioitettava. Kahden sielunelämään ei kukaan voi eikä -saa tarttua karkein käsin... - --- Miksi Tukholma ei kasva merta kohti, vaan lätäköitä kohti? -Kuinka saadaan ostella tontteja Lifgedingiltä, mikä edellyttää -omistusoikeutta vain elinajaksi, joka on epämääräinen? Ei, Rantatie, -Lange linje kaupungin toisesta laidasta Blockhusin tulliin saakka; -teollisuus Sicklaöhön, laivasto Vaxholmaan ja Lidingö Tukholman -kaupungin yhteyteen... merta kohti! - - * * * * * - --- Pastori Alroth makaa sairaalassa leikattavana. -- Se on hirvittävä -temppeli, jossa ihmisiä teurastetaan tuntemattomalle jumalattarelle, -joka tahtoo nähdä umpisuolen. Sinne heitä viedään surmattavaksi kuin -koiria eläinlääkäriin. - --- Koiria, niin! Onhan hävytöntä, että Tukholman kuusi tuhatta koiraa -riistää leivän ja kerman lapsilta... Ja isännät, jotka vuokraavat -hienot huoneustonsa eläimille ja heidän kaltaisilleen... onko se -laillista? Välikirjassahan sanotaan, että tulee viettää hiljaista ja -rauhallista elämää... Eläimet ovat siis saaneet suuremmat oikeudet -kuin ihmiset; silloin on ihminen kypsä! Jos palvelijat tekisivät -lakon ja kieltäytyisivät värisemästä vilusta kadulla koirien voidessa -erinomaisesti, silloin saataisiin pian sivistynyt yhteiskunta. -- -Ajattelehan, että palvelija saa seista häveten portin ulkopuolella! -Hyi liitto sellaisia ihmisiä... Armeliaisuutta eläimiä kohtaan! Mutta -ensin ihmistä kohtaan! - -Fuuga kohosi ylös Skansenvuorelle. - --- Akropolis, Pyhä Vuori, Kapitolium! - --- Maailmankansalainen ei merkitse sitä, että norjalaiset hallitsevat -Ruotsia Blasieholmenilta; ei, kansallinen ja kunnallinen itsehallinto -kaikille liittoutuneille. - --- Itse Talmud kiroo sen miehen, joka alistuu vaimonsa tahdon alle. - --- Kas niin! Nyt hänen koiransa alkavat haukkua, kun kuulevat -laulun tapulista; mitään ei voi tapahtua ilman koiria! Toisin on -turkkilaisten... ja japanilaisten laita! Heidän keskuudessaan -on saastainen eläin saastainen... mutta meillä... jokainen -koiranomistaja on cynède... etsi sanan selitys Lombrosolta... - --- Katsos, tuolla tuvassa Grönlund johtaa perkeleenpalvelijoita... -niin, ne, jotka palvelevat Kaarle XII:tta, ovat -perkeleenpalvelijoita, ja niiden, jotka jumaloivat Kustaa Adolfia, -tulisi myöskin lukea Swedenborgin Diarium Spirituale... - - * * * * * - --- Sydänyö saapuu idästä, puhui Max; tällä hetkellä se on Itämeren -yllä, ja sylissään sillä on uusi vuosisata. - -He olivat Swedenborgin huvimajan edustalla, ja Ester katsoi -velvollisuudekseen sanoa jotakin tuosta suuresta ruotsalaisesta, -joka nyt oli noussut satavuotisesta unhosta ja ansaitsemattomasta -halveksumistilasta. - --- Et kai uskone, että Swedenborg oli yhteydessä muiden maailmain -kanssa; ei voi päästä muiden maailmain yhteyteen, joita ei ole. - --- Eikö ole? Kohota katseesi taivasta ja tähtiä kohti! Etkö näe nyt -toisia maailmoja? - --- Näen, mutta... - --- Etkö näe Capellaa, tuota suurta, valkeata tähteä tuolla? - --- Näen? - --- Koska olet nähnyt sen, niin on sen valo kohdannut silmäsi, ja sinä -olet jonkinlaisessa yhteydessä sen kanssa, kun olet ottanut jotakin -vastaan siltä. - --- Niin, valonsäteen... - --- Niin, valonsäteen, jonka otat vastaan. Tiedäthän, että valonsäteen -avulla voi lähettää ääniaallon? - --- En, sitä en tiedä. - --- Etkö tunne Bellin fotofoonia; jolla puhutaan etäältä valonsäteen -avulla? No niin, se on olemassa, vaikka et sitä tunne. Sinä voit -kuitenkin lähettää ääniaallon Capellan valonsädettä myöten. Sinähän -tiedät, että ääniaalto voi kuljettaa ajatusta; lähetät minulle joka -päivä ajatuksen puhelimella. Onko perusteluni oikea? - --- On... - --- Siis, johtopäätös: toisia maailmoja on olemassa, koska näet ne, ja -sinä voisit lähettää ajatuksen ääniaaltoa myöten valoaallon avulla, -ja päinvastoin ottaa vastaan ajatuksen samaa tietä samalta taholta. - --- Perustelu on oikea... - --- Silloin olemme yhtä mieltä; ja Swedenborg on voinut olla -yhteydessä muiden maailmojen kanssa. - --- Sitä en käsitä... -** --- Pitääkö minun todistaa vielä kerran? Ei, sitä sinä et tahdo! --- Kuitenkin, Holger eli vankilassa yhtä ja toista, jota hän ei -voinut selittää, mutta joka teki hänet rauhattomaksi. Niin kauan -kuin emme voi selittää jotakin, sanotaan sitä mystiikaksi. Hän ei -ollut milloinkaan lukenut Swedenborgia; mutta päästyään vankilasta -hänelle tapahtui tämä, jonka todenperäisyydestä voit saada selvän,, -jos tahdot. -- Päästyään vapaaksi hän eli mietiskelyissä ja luuli -tietysti tulevansa hulluksi. Tulee sitten eräänä päivänä toimistoon -muuan köyhä nuoruuden ystävä, joka tahtoo myödä Swedenborgin Areana -Coelestian ruotsinkielisen laitoksen, mutta hänellä oli vain teoksen -6:s, 7:s ja 8:s osa. Auttaakseen miestä Holger osti ne aikomatta -erikoisesti lukea niitä. Mutta selaillessaan niitä yksinäisyydessä -hän huomasi, että teoksessa oli -- hänen kokemuksensa vankilassa, ja -niiden selitys piti paikkansa. Silloin hän rupesi mietiskelemään, -koetti manata henkiä hypnotismin, suggestsioonin ja pakkomielikuvien -y.m. avulla. -- Kuitenkin, hän näki menneisyytensä ja nykyisyytensä -uudessa valossa. Neljätoista päivää myöhemmin hän oli Upsalassa, -ja meni antikvaariin ostamaan vuoden 1734 lakikirjaa. Hän sai -itse etsiä hyllyltä, ja löysi nyt Arcanan 1:sen, 2:sen ja 3:nen -osan; mutta ne eivät tietysti olleet osia hänen omistamastaan -kappaleesta. Saavuttuaan sitten Tukholmaan hän meni suoraa päätä -hankkimaan koko teoksen, mutta sitä ei ollut missään. Hän oli juuri -lähtemäisillään viimeisestä antikvaarista, kun hänen päähänsä -pälkähti kysyä: Mutta ehkä teillä on irtonaisia osia? -- Heillä oli; -ja juuri 4:s ja 5:s osa, jotka puuttuivat; eivätkä nekään olleet -kummankaan hänen omistamansa kappaleen osia. Jos tahdot selittää -tämän sattumaksi, niin voit myös sanoa voitatko arpajaisissa vai et. -Kuitenkin kaikitenkin, hän ei ole spiritisti eikä näe näkyjä -- -- -- -mutta hän tuntee, saa vaikutuksia ja varoituksia, aivan kuin tuo -selväjärkinen Sokrates daimoniltaan. Hänen personansa tuntuu minusta -olevan sublimoitu tislausastiassa kärsimyksen hehkuvimmassa tulessa, -mutta hän on jakautunut arki-ihmiseksi, joka elää alhaalla aineessa, -ja sunnuntai-ihmiseksi, jonka hän laskee lentoon täytettyään -uskollisesti velvollisuutensa. - --- Oletko sinä lukenut Swedenborgia? keskeytti Ester, joka ei pitänyt -näistä keskusteluista. - --- Olen lukenut! ja uskon, ettei yksikään ihminen ole saanut tietää -niin paljon salaisuuksia kuin hän... Ei ole mikään sattuma, että -tämä maja on joutunut tänne vuoreille... ja juuri nyt, kun häntä -tarvitaan... Kuuletko nimestä, Sweden borg, mitä hän Ruotsillemme -merkitsee. -- Minusta tuntuu kuin näkisin hänen istuvan tuolla -ovensuussa, Abrahamin lailla, silloin kuin Herra kävi hänen -luonaan Mamren lehdossa... Hän palaa jälleen, mutta vapahtamaan ja -tuomitsemaan; henkeä vapauttamaan, eläintä sitomaan! En ole oikein -ymmärtänyt, miksi kaikki nämä eläimet ja niiden saasta on kytketty -tälle vuorelle, mutta ehkäpä siksi, että näkisimme eron niiden ja -itsemme välillä, ja että vertailemalla löytäisimme ihmisen! -- -- -- -Nyt on sydänyö saapunut, ja minä kuulen vuosisadan tulevan, idästä; -nyt se on Värtanin yllä. Vaxholmassa soitetaan... Suhisevatko -sen siivet rauhaa, taisteluilla voitettua rauhaa? Ihmiset eivät -tahdo rauhaa! Tänään hyväksyi 26 valtiota Haagin rauhankongressin -keskustelut! Mutta kukaan ei usko rauhaan; kaikki varustautuvat! --- -- -- Jos puhut hyvää ihmisistä, niin he nauravat sinulle; he -tuntevat itsensä, me tunnemme itsemme; mutta jos puhut pahaa heistä, -meistä, niin he suuttuvat. Hiukan mainettaan huonompia, ja hiukan -parempia, ovat ihmisten lapset! - - * * * * * - -Nyt kuului soitto molemmista tapuleista, ja kaupungista kohosi -kuin kumisevien äänten synnyttämä pilvenpatsas, mikä sai vuoren -vapisemaan. Väristys kulki läpi kansanjoukkojen, jotka vaikenivat -ja paljastivat päänsä ajattelematta ketä kunnioittivat. Eläimet -häkeissä ja luolissa ryömivät koloihinsa ja piiloutuivat, säikkyen -kuin pakanat vihittyjen kellojen kaikua; petäjissä kävi humina, joka -saattoi olla yötuulen, mutta myöskin pronssin tärisyttämän ilmameren. - -Suuri Te Deum nousi kaupungista nousemistaan, ja terävät kirkontornit -kohosivat kuin ukkosenjohdattimet johtaakseen pois vihan salamat. -Mutta tähtitaivas hymyili, lempeänä, ystävällisenä, anteeksiantavana. - -Ja sitten tapulien kellot vaikenivat, kaupungin myöskin, toinen -toisensa jälkeen. - --- Luuletko, että se kuului tuonne ylös? kysyi Ester, - --- Kuului, niin totta kuin sieluni elää! vastasi Max. - -Hetken vaiettuaan hän jatkoi: - --- No, miltä sinusta tuntuu uusi vuosisata, joka on koittanut? - --- Entisen kaltainen! - --- Jotakuinkin! mutta sittenkin toinen! - --- Vaellammeko? Yhdessä? - --- Kappaleen matkaa! - --- Ylöspäinkö? - --- Eteenpäin! - --- Mutta alaspäin emme enää! - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Götalaiset huoneet, by August Strindberg - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK GÖTALAISET HUONEET *** - -***** This file should be named 54998-8.txt or 54998-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/4/9/9/54998/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/54998-8.zip b/old/54998-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 949c88f..0000000 --- a/old/54998-8.zip +++ /dev/null |