diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54828-8.txt | 5864 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54828-8.zip | bin | 119004 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5864 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..17962f4 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54828 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54828) diff --git a/old/54828-8.txt b/old/54828-8.txt deleted file mode 100644 index 9cb289b..0000000 --- a/old/54828-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5864 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Hemsöläiset, by August Strindberg, Translated -by Arkadius - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Hemsöläiset - Kertomus saaristosta - - -Author: August Strindberg - - - -Release Date: June 2, 2017 [eBook #54828] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HEMSÖLÄISET*** - - -E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - -HEMSÖLÄISET - -Kertomus saaristosta - -Kirj. - -AUGUST STRINDBERG - -Ruotsin kielestä suomentanut - -Arkadius - - - - - - -Helsingissä, -Wentzel Hagelstam'in kustannuksella, -1895. - -Haminassa, Kansankirjapainossa. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Karlsson alkaa palveluksensa ja huomataan huliviliksi. - 2. Sunnuntailepoa ja sunnuntaitoimia; hyvä paimen ja kehnot - lampaat; mäkikurpat saavat mitä tarvitsevat, ja renki - saa kammarin. - 3. Renki lyö valtin pöytään, pääsee yksinvaltiaaksi ja - kärventää kukonpoikain siivet. - 4. Häitä hankitaan ja naidaan emäntä -- rahain vuoksi. - 5. Kolmantena kuulutuspäivänä tapellaan, sitten mennään - rippikirkkoon ja vietetään häitä, vaan morsiusvuoteelle - ei sittenkään päästä. - 6. Mielipiteet muuttuvat olojen mukaan; maanviljelys joutuu - takapajulle, ja kaivosviljelys pääsee etukynteen. - 7. Karlssonin unet toteutuvat; sifonjeeriä pidetään silmällä, - mutta pesänsuorittaja tulee ja vetää viivan laskujen yli. - - - - - -Ensimäinen luku. - -Karlsson alkaa palveluksensa ja huomataan huliviliksi. - - -Hän tuli kuin tuulispää eräänä perjantaipäivänä huhtikuun -keskitienoissa. Kiviruuska killui roikkuen remelihihnasta hänen -kaulassaan. Lotta ja Liisa tulivat jataruuhella häntä noutamaan -Dalarön laiturilta; mutta Karlsson luuli hiuksensa harmentuvan, ennen -kuin päästäisiin lähtemään. Tyttöjen oli mentävä kauppamiehelle -tervan ostoon ja apteekkiin ottamaan luuvoidetta porsaalle, sitten -postiin kirjeitä kysymään, ja sitten Krookin Fiialle kukkoa -lainaamaan. Ja nyt Karlsson, joka heti tahtoi päästä hyviin väliin, -pyysi tytöt kestikievariin, missä juotti heille vehnäiskahvit. -Kahviteltua tuli viimeinkin lähdetyksi. Tulokas tahtoi pitää perää, -vaikka hän siihen ei ollenkaan pystynyt, hän kun ei ikittään ollut -nähnyt venettä, jossa käytettiin raakapurjeita. Ja hän huusi, että -tytöt nostaisivat keulapurjeen, jota ei ollut olemassakaan. - --- Kuules, sinun veneesi vuotaa! huusi eräs luotsioppilas tuulen -halki. Tuki reikä, Herran tähden! Ja kun Karlsson kumartui reikää -tapailemaan, survaisi Liisa hänet syrjään, tarttuen melaan, ja -airojen avulla Lotan onnistui saada ruuhi tuulen päälle jälleen, -jotta se nyt pyyhki aika puhtia Aspön suulle. - -Karlsson oli pienenläntä, kulmikas vermlantilainen, silmät siniset ja -nenä käyrä kuin patakoukku. Leikkisä, utelijas, vilkas ja sukkela hän -oli, mutta meriasioihin peräti kykenemätön. Eikä häntä Hemsöhön muun -vuoksi kutsuttukaan kuin peltoja ja karjaa hoitamaan, johon toimeen -kukaan ei tahtonut ryhtyä Flod-ukon kuoltua ja lesken jouduttua talon -hallitsijaksi. - -Mutta kun Karlsson nyt rupesi tytöiltä urkkimaan paikkakunnan oloja, -niin nämä vastailivat hänelle viisastelemalla: - --- Kas siihen minä en mitään ymmärrä! No tuota minä en ensinkään -tiedä!... Mistäpä se meikäläinen semmoisia... - -Kyselemisestä hän siis ei tullut hullua hurskaammaksi. - -Ruuhi uida livisti saarien ja luotojen lomitse, allin kaakottaessa -karikkojen ja kivien turvissa ja teirien soidessa saloilla; soluttiin -salmia ja virtoja, kunnes ilta pimeni ja tähdet rupesivat tuikkimaan -taivaalla. Jo jouduttiin väljemmille vesille, missä Hufvudskär'in -majakka vilkui. Milloin laskettiin vastasta tehdyn, milloin -valkoisen, aaveentapaisen meriviitan ohitse; milloin sivutettiin -luodoilla lojottavia vaaleanharmaita lumikinoksia, milloin mustasta -merestä nousi verkkotupuri, joka raapasi veneentalkaa; milloin taas -peljästynyt lokki, jättäen piilopaikkansa, kimakalla äänellään -herätti muut kajavat ja tiirat, jotka rupesivat kirkumaan pahemmin -kuin lempo, ja tuolta taivaan rannasta, missä tähdet aaltoihin -sammuvat, näkyi ison höyrylaivan punainen ja vihreä silmä. - -Karlssonille kaikki täällä oli outoa. Hän kyseli kyselemistään, ja -nyt tuli vastauksia niin viljalti, että selvään tunsi joutuneensa -ventovieraille maille. - -Ruuhi lipui salmeen, tuulen suojaan, jotta täytyi kääriä purjeet ja -turvautua yksistään airoihin. Toisen salmen suuhun saavuttuaan he -näkivät valkeata pilkoittavan metsän ympäröimästä tuvasta. - --- Nyt ollaan kotona, sanoi Liisa, kun pursi poikkesi kotilahden -ruohokkojuottiin. Sen syrjät kahisivat veneen laitoja vastaan, joka -herätti polakoukun eteen mietteisiinsä vaipuneen kutuhau'in. - -Kylärakki rupesi haukkumaan, ja lyhdyn valoa näkyi tuvan nurkalta. - -Ruuhi sidottiin laiturin päähän ja lastia ruvettiin purkamaan. -Purje käärittiin raakapuun ympärille, masto irroitettiin ja pantiin -pitkälleen ruuheen. - -Tervatynnyri vieritettiin maihin, ja hulikat, vasut sekä kääryt -kössöttivät jo laiturilla. - -Pelkkää outoa ja tavatonta tavaraa osui Karlssonin silmiin. -Laiturin päässä oli kala-arkku vipusimineen, sillan molemmin puolin -kaidepuut, täynnä verkkotupureita, pestejä, harkkeja, kiveksiä, -köysiä, pitkäälankaa, koukkuja; laiturilla hailitynnyreitä, altaita, -tiinuja, sammioita, pönttöjä; laiturin maapäässä ranta-aitta, jonka -seinät täpötäynnä kaavikkaita, täytöstettyjä haahkoja, röhkiä, -jouhikoskeloita, sortteja, sotkia ja räystään alla pitimillä -purjeita ja mastoja, airoja, keksejä, tulloja, viskaimia, tuuria, -madenuijia. Vapeilla venyivät kirkonikkunain kokoiset silakkaverkot -ja kampelaverkot, jotka olivat niin harvasilmäiset, että niistä olisi -käsi sopinut; ahvenpyydyksiä, uusia ja valkoisia kuin komeimmat -rekiverkot; ja sillasta suoraan lähti kuin herraskartanon kujanne -ikään, minkä muodostivat kahden puolen tietä törröttävät haarapuut, -joista isonuotta riippui. Lyhty alkoi nyt luoda valoaan käytävän -toiseen päähän, jonka hiekasta näkinkengät ja kalankitusimet -säkenöivät, ja nuotasta välkkyivät silakansuomukset kuin huude -hämähäkin verkosta. Mutta lyhty valosti erään vanhan vaimonkin -kasvoja, jotka näyttivät tuulen kuivaamilta, ja kahta ystävällistä -silmää, jotka olivat kutistuneet pesävalkeasta. Vaimon jaloissa pyöri -rakki, karvainen otus, joka liikkui vedessä yhtä liukkaasti kuin -maalla. - --- Johan olette kotona, lapsiraiskat, -- no onko teillä poika -mukananne? - --- Parempiko kysymä kuin näkemä? vastasi Liisa. -- Täss' on mies, -täti! - -Muori kävi pistämään kättä rengille. - --- Terveeks! - --- No, tervetuloa sitten, Karlsson! Toivonpa viihtyvänne olemaan -meillä. -- Onko teillä kahvit ja sokurit mukananne, tytöt? Ovatko -purjeet jo aitassa? -- No, tulkaa sitten suojaan, jotta saatte jotain -suuhunne. - -Lähdettiin tallustamaan mäkeä ylös, Karlsson äänetönnä, utelijaana. -Minkähänlaiseksi hänen elämänsä nyt oli muodostuva? - -Takkavalkea loimotti tuvassa, ja valkoiseksi pestyn pöydän kattoi -puhdas liina. Pöydällä upeili tuntilasin muotoinen viinapullo ja sen -ympärillä ruusun ja orvokin kuvilla kirjatut kupit; äskenleivotut -vehnäset ja murakat korput, voilautanen, sokeriastia ja kermakannu. -Karlssonin mielestä painoivat nuo esineet pöytään rikkaan miehen -leiman, jota hän ei olisi luullut tapaavansa näin etäällä ihmisten -asunnoista. Eikä tupakaan kovin vihelijäiseltä näyttänyt, kun sitä -tarkkaeli takkatulen leimuavassa valossa, joka murtui vaskijalasta -lähtevän talikynttilän liekkiin, loisti mahonkipuisen sifonjeerin -tuhritussa pinnassa, kuvastui seinäkellon lakierattuun kaappiin ja -vaskiheiluriin, säihkyi pitkien korupiippuisten lintupyssyjen -kulta- ja hopeaheloista, ja pani päilymään postillain, virsikirjain -ja almanakkain selkäkoristeet. - --- Tulkaahan peremmälle, pyysi muori, ja Karlsson, joka oli uuden -ajan lapsi, ei kilpaissutkaan pihalle, vaan astui esiin ja istuutui -ujostelematta lavitsalle. Tytöt korjasivat hänen kirstunsa kyökkiin, -etehisen toiselle puolelle. - -Muori nosti pannun tulelta, sekoitti selvikettä, pani sen uudelleen -tulelle, kiehautti vielä pikkuisen, kehotti toistamiseen Karlssonia -peremmälle, ja käski pöytään istumaan. - -Mutta Karlsson pysyi paikallaan, ja lakkiaan pyöritellen hän -koki ottaa vaarin tuulenpuuskista tarvittaessa voidakseen nostaa -purjeensa, sillä hänen oli alusta pitäen päästävä hyviin kirjoihin. -Kun hän ei vielä ollut varma siitä pitikö muori pakinoimisesta, niin -hän ei lengottanut sanalipastaan, ennen kuin kuulostellen ja vaanien -oli päässyt muorin mielipiteiden perille. - --- Tuopa on vietävän soma tuo sifonjeeri, hän sanoi puheen aluksi, -vaskiheloja hypistellen. - --- Hm! eukko vastasi, mutta siin' ei oo paljost' mitään sisällä. - --- Johan nyt -- kyllä minä tiedän -- imarteli Karlsson, tunkien -pikkusormensa laskulaudan avainreikään, -- tuolla on kolikkaa kosolti! - --- Saattoipa siinä ennenvanhaan joku killinkinen ollakin, mutta -Flod-vainaja oli haudattava ja Kusti äksieraukseen laitettava. -Siitä lähtien on koko talous ollut vähän niin ja näin. Vielä päälle -päätteeksi pälkähti poikain päähän ryhtyä uuden tuvan salvantaan, -josta meille ei ole ollut vähintäkään hyötyä. Siihen menivät -viimeisetkin. Karlsson tekee hyvin ja panee sokuria kuppiin! - --- Minäkö ennen emäntää? Enhän toki, kursaili Karlsson. - --- Niin kyllä, kosk'ei kukaan vielä ole kotona. Poika veitikka on -vesillä pyssyineen, ja Normaniakin hän kulettaa mukanaan, jotta työt -jäävät tekemättä. Ne kun kerran pääsevät linnun hajuun, niin jättävät -elikot ja kalanpyynnin oleville onnillensa, ja katsokaas, sentähden -Karlsson on tänne kutsuttu saattamaan kaikki uuteen kuntoon; -sentähden Karlssonin tulee pitää itseään ikääskuin hiukan parempana -ja pitää poikia silmällä. Karlsson tekee hyvin ja ottaa korppua! - --- Jaa, katsokaapas, täti, jos niin on, että minun tulee pitää -itseäni ikääskuin vähän parempana, jotta muut minua tottelisivat, -silloin minä tarvitsen teidän tukeanne, sillä kyllä minä tiedän, -minkälaisia pojat ovat, jos niiden vertaiseksi heitäiksen, vastasi -Karlsson rohkaistuneena. -- Mitä meriasioihin tulee, niin niihin -minä en puutu, sillä niitä minä en ymmärrä, mutta maalla minä olen -isäntänä, täällä minä tahdon hallita. - --- Niin, tuon me järjestämme huomenna, sunnuntaina, silloin saamme -keskustella päivänvalossa. Karlsson ottaa ryypyn, että pääsee levolle -sitten. - -Muori nuristi pannusta lisätilkan, uusi isäntärenki otti "tuntilasin" -ja valutti siitä neljänneksen kuppiinsa. Kun Karlsson oli ryypännyt -kunnon kulauksen, teki hänen mielensä uudelleen puuttua äsken -katkenneen keskustelun juoneen, sillä se oli suuresti häntä -viehättänyt. Mutta muori oli noussut askartelemaan lieden ääreen, -tytöt juoksentelivat edestakaisin, ja rakki rupesi haukkumaan, vetäen -huomion pihasalle. - --- Kas niin, nyt pojat ovat kotona, huudahti eukko. - -Ääniä ja korkorautain kalinaa kuului ulkoa, ja balsamiinien lomitse -Karlsson näki kuuvalossa kaksi miestä, pyssyt olalla ja muut -kannettavat selässä. - -Jo kuului rakin haukunta porstuasta, ja tuvan ovi aukesi. Ovesta -väänsiin poika kurtikassa ja jahtisaappaissa; hyvä-onnisen erämiehen -huolettomalla ylpeydellä hän mätkäytti metsälaukkunsa ja haahkakimpun -ovenpieliselle pöydälle. - --- Terve, äitiseni, siin' olis lihaa. - -Hän ei vielä huomannut vierasta. - --- Hyvää iltaa, Kusti. Kauvanpa te taas olette vesillä viipyneet. -Muori loi vasten tahtoaan tyytyväisen katseen uljaisiin, mustan- ja -valkeankirjaviin koirashaahkoihin ruusunpunaisine rintoineeen -ja merivihreine niskoineen. -- Linnustuksennehan on luonnistunut -hyvinkin, näen mä. Katsos, täss' on nyt Karlsson, jota olemme -odotelleet. - -Pojan pienet, terävät, vaaleanpunaisiin kulmakarvoihin puoleksi -peittyneet silmät iskivät vieraaseen tutkivan katseen; ja ilme -muuttui oitis avonaisesta ujoksi. - --- Hyvää iltaa, Karlsson, hän lausui lyhyesti ja arasti. - --- Hyvää iltaa, itse, renki vastasi, koettaen puhua luontevasti, ja -valmiina näyttämään etevyyttään, niin pian kuin pääsisi miehestä -selville. - -Kusti laskiin istumaan kunniasijalle, perälavitsalle, nojaten -käsivartensa ikkunalautaan ja käskien äitinsä kaataa kahvia, jota -tuotapikaa höysteli viinalla ja joi, salaa katsoa murjottaen -Karlssoniin, joka tarkasteli lintuja. - --- Nuo ovat pulskia otuksia nuo, kiitteli Karlsson, puristaen heidän -rintojansa, tunnustellen olivatko hyvässä lihassa. -- Ollaan taitavia -pyssymiehiä, luulen ma, sillä ampumat ovat osuneet oikeaan paikkaan. - -Kusti ei virkkanut mitään, ilkeä hymy vaan asui suupielissä. Hän -kuuli kohta, ettei renki ymmärtänyt linnustukseen niin mitään, kun -kehui laukauksia, joita oli ammuttu myötäsukaan, joten linnut eivät -kelvanneet kuviksi. - -Mutta Karlsson rupatteli nyt kainostelematta, kiitteli -hylkeennahkalaukkuja ja pyssyjä, tekeytyen niin vähäpätöiseksi kuin -suinkin, niin typeräksi meriasioissa kuin hän todellisuudessakin oli, -ja vähän päällekin. - --- Mihin olet Normanin hukannut? kysäisi vihdoin muori, jota alkoi -nukuttaa. - --- Se kantelee metsästystamineitamme aittaan, kyllä hän kohta sieltä -joutuu. - --- Ja Rundqvist on jo mennyt levolle, alkoi eukko, no, onhan jo -aikakin, ja Karlsson lienee jo hyvinkin väsyksissä, hän kun on -taivalta tehnyt. Minä lähden Karlssonille näyttämään makuusijan, -Karlsson on hyvä ja seuraa. - -Renki olisi mielellään jäänyt paikoilleen katsomaan miten "tuntilasi" -valuisi tyhjiin, mutta emännän viittaus oli niin selvä, ettei sitä -tohtinut olla noudattamatta. Saatettuaan hänet kyökkiin muori -palasi poikansa luo, jonka kasvonjuonteet taas olivat muuttuneet -levollisiksi. - --- No, mitä miehestä arvelet? kysyi eukko; -- nöyrältä ja -kunnolliselta hän minusta näyttää. - --- Jopa jo, jupisi Kusti. Elä usko tuota huopparia, äiti, hän puhua -parpattaa paljon puuta heinää, senkin vilkuna. - --- Joutavia, poikani, saattaa hän silti olla kunnon mies, vaikka hän -halusta leikkiä laskee. - --- Usko pois, äiti, tuo mies on suuri lurjus, jonka kynsissä varmaan -vielä ollaan helisemässä. Mutta mitäpä tuosta: tehköön työtä -ruokapalkoillaan, enkä minä vaan hänen salli nenälleni hypätä, -sen vannon ja vakuutan. Niin, ethän sinä milloinkaan minua usko, -mutta saatpahan nähdä, saatpahan nähdä! Kyllä sitten kadut, kun on -myöhäistä! Miten oli vanhan Rundqvistinkin laita? Hänenkin huulensa -olivat kyllä höpöllänsä ja selkänsä norja kuin kuumennettu kataja; -pääsemättömissä hänestä on oltu, ja ikielätiksi hänkin vaan meille -jää. Tuommoiset suupaltit, joiden sanalipas aina on auki, saavat vaan -puurovadissa suuria aikaan. Usko pois! - --- Sinä Kusti, sinä olet ihan isääsi, et ikinä usko ihmisistä muuta -kuin pahaa, ja sen lisäksi vaadit heiltä mahdottomia. Rundqvist tosin -ei kykene vesille. Hän on ylämaasta, mutta paljon hän osaa mitä muut -eivät taida; meritoimiin harjaantunutta väkeä emme ikinämme enää -yhytä, ne kun kaikki menevät tulliin, laivastoon ja luotsilaitokseen. -Näet sen, meidän on pakosta tyytyä maamoukkiin. - --- Niin, oikeassa olet: kuka tähän aikaan viitsii rengiksi ruveta, -kun voipi päästä ruunua palvelemaan. Siitähän kaikki roskaväki -sydänmailta meille kotiutuu. Älköön kukaan uskoko, että tänne -rannistoon oikeita ihmisiä tulee, joill' ei siihen ole erityisiä -syitä, ja siksipä minä vielä kerran sanon: pidä varasi! - --- Niin, Kusti, pidä varasi sinäkin, intteli muori -- ja pidä huolta -omaisuudestasi, sillä sinullehan tämä kaikki kumminkin kohta jää. -Olisit kotosalla, etkä aina vesillä etkä edes ottaisi miehiä työstä, -niinkuin tähän asti olet tehnyt. Haahkaa nyppien Kusti vastasi: - --- Onhan tuo tuotakin, äiti, mutta syöthän sinäkin mielelläsi -lintupaistia, talven umpeen suolaista sianlihaa ja kuivaa kalaa -järsittyäsi; elä siis linnustamista moiti. Ja sitä paitsi, enhän minä -kapakoissa kuhnustele, minä, ja saaneehan tuota nyt sentään jollain -lailla huvitella. Onhan meillä ruokaa riittämään asti ja joitakuita -ropoja pankissakin, eikä talo mätäne, ja jos palaa, niin palakoon, -onhan se vakuutettu. - --- Niin, ei talo mätäne, sen minäkin tiedän, mutta kaikki muu hajoaa; -aidat olisivat korjattavat, ojat kaivettavat. Luuvan katto lahoaa, -jotta vesi juoksee elikoiden niskaan; ei yksikään silta ole ehyt, -veneet ovat ravistuneet, verkot olisivat paikattavat ja maitokellarin -katto laitettava. Ja paljon muutakin olisi tehtävä, joka taitaa -tekemättä jäädä. Vaan saashan nähdä, eikö se kumminkin nyt tule -tehdyksi, kun olemme hankkineet miehen nimen-omaan sitä varten, ja -saappas nähdä eikö Karlsson tässä ole mies oikealla paikallaan. - --- No, tehköön vaan, enhän minä kiellä, tiuskasi Kusti, kädellään -pannen piikkisen leikkotukkansa pörröttämään. - --- Kas tuoss' on kadonnut lammas! Tules tänne, niin otetaan pieni -naukku, Norman! - -Norman, sinisilmäinen, lyhytläntä, jäntevä valkotukka, vaaleat -viiksenalut huulessa, saapui tupaan, ja tervehdittyään muoria hän -istuutui linnustus-toverinsa viereen. Otettuaan savipiippunsa -liivintaskusta, ja puolikuppejansa kallistellen sankarit alkoivat -metsämiesten tavoin juurta jaksain kerrata merenpartaalla tekemiään -urotöitä. Lintuja kopeloitiin sormilla, haavoista kaivetut haulit -laskettiin, epätietoisista laukauksista keskusteltiin ja uusia -linnustusretkiä suunniteltiin. - -Karlsson oli saapunut keittiöön. - -Tuvan kurkihirsi oli näkyvissä, joten se oli kuin kaatunut soima -ylöspäin kääntyneine emäpuineen. Mustuneesta kurkihirrestä ja -kattopalkeista riippui lankoja ja kalanpyydyksiä; niiden alle -oli veneenlaitoja ja muita lautoja ladottu kuivamaan; pellava- ja -hamppuvyyhtiä, meltorautaa, naaroja, sipulikimppuja, talikynttilöitä, -eväsvakkoja; muutamalla ristipalkilla pönötti pitkä jono hiljakkoin -täytöstettyjä kuvia, toiselle oli lampaannahkoja heitetty, -kolmannelta riippui upokkaita, röijyjä, miesten ja naisten paitoja -ja sukkia; palkkien poikki vartaat reikäleipineen; keppejä, joihin -ankeriaannahkoja oli pujotettu, saittoja, joiden ympärille pitkälanka -ja polakoukkusiima oli kääritty. - -Päätyikkunan luona oli maalaamaton pöytä, seinämällä kolme -vetosohvaa, joihin vuoteet oli tehty. Raidit olivat joltisenkin -puhtaat, mutta karkeat. Yhden sohvista emäntä määräsi makuupaikaksi -Karlssonille, joka emännän kynttilöineen poistuttua jäi hämäriin. -Huonetta valaisi vaan lieden hehkuva hiilus ja kuun kalpea valo, -joka laskeutui lattialle, siihen muodostaen ikkunan kuvan ruutuineen -ja puoloineen. Kynttilätä ei maatapannessa käytetty, jottei -säädyllisyyttä loukattaisi. Tyttöjen makuusijat olivat näet myös -kyökissä. Karlsson alkoi siis riisuutua iltahämyssä. Hän oli jo -riisunut takkinsa ja saappaansa sekä ottanut kellonsa liivintaskusta -vetääkseen sitä hiilustan ääressä. Hän oli pistänyt avaimen reikään -ja alkoi vetää hieman harjaantumattomalla kädellä, -- sillä kello -pantiin käymään ainoastaan sunnuntaisin ja juhlatiloissa --, kun -rohiseva ääni vuoteelta mörähti: - --- Kas peijakasta! Sillähän on kellokin! - -Karlsson säpsähti, katsahti ympärilleen ja keksi vihdoin hiiluksen -hohteessa tihrusilmäisen pörrötukan karvaisten käsivarsien varassa. - --- Koskeeko se sinuun? vastasi Karlsson jotain sanoakseen. - --- Ei koske eikä pakota. Mutta pulska mies se sentään onkin -- -sahviaanisuiset saappaanvarret! -- voi tokiin! - --- Onpa tietenkin, ja kalossit vielä lisäksi, jos niiksi tulee. - --- No, elähän mitään, oikeinko kumlastkalloosit! Jopa silloin varmaan -kannattaa tarjota pieni ryyppykin! - --- Kyllä siihenkin pystyn, jos tahdon, vastasi Karlsson pönäkästi ja -nouti ruuskansa. -- Tuoss' on! Pidä hyvänäsi! - -Toinen ottaa aika siemauksen, ja ojentaen astian omistajalle takaisin -hän lausuu: - --- Kost' Jumala! Oikeata viinaahan se taisi olla! Maljanne, ja -tervetuloa meille! Tästä lähtien minä sinuttelen Karlssonia, ja sinä -kutsut minua Rundqvist-hupakoksi, sillä siksi minua täällä aina on -haukuttu. - -Puhuja hävisi peitteen alle. - -Viimeiset riisuttuaan Karlssonkin laskeusi vuoteelleen. Kellon hän -oli pannut suola-astian kannelle ja saappaansa keskelle lattiaa, -jotta punainen sahviaani heti pistäisi tulijan silmiin. Tuvassa -vallitsevaa hiljaisuutta ei kohta mikään muu häirinnyt kuin -Rundqvistin rohiseva korsailu lieden luona. Karlsson ei saanut unta -silmiinsä, hän ajatteli tulevaisuutta; nuo emännän sanat, että hän -pitäisi itseään hiukan parempana muita, ja että hän panisi talon -entiseen hyvään kuntoon, olivat kuin naulatut hänen mieleensä. Naula -rupesi pakottamaan, siitä syntyi ajos ja vihdoin suuri kasvain -päähän. Hän ajatteli mahonkisifonjeeriä, pojan punaista tukkaa ja -epäileviä silmiä. Hän näki itsensä tuossa pihasalla kävelemässä, -teräsrenkaasta riippuva avainkimppu housuntaskussa. Joku tulee rahaa -pyytämään. Hän nostaa nahkaista vyöliinaansa, panee oikean säärensä -vipajamaan, pistää kätensä lakkariin ja nauttii, kun tuntee avainten -painavan reiteensä, hypistelee avaimia, kunnes pienin niistä osuu -sormiin, se, joka sifonjeerin lukkoon käy. Sitten hän pistää sen -avaimenreikään, aivan kuin eilenillalla pikkusormensa, mutta avaimen -reikä, joka on ihan kuin ihmisen silmä, suurenee, mustenee ja muuttuu -pyöreäksi pyssyn piipuksi, jonka toisessa päässä punasilmä poika on -tähtäämässä, väijyen ja tarkkaan, ikäänkuin kultiaansa vartioiden. - -Keittiön ovi aukesi, ja Karlsson heräsi horroksistaan. Kuutamon -valaisemalle lattialle ilmestyi kaksi haamua, jotka pian hävisivät -- -sänkyyn. Se narahti kerran aikalailla aivan kuin veneen törmätessä -vaperaan siltaan. Sitten naurettiin ja kikatettiin, kunnes kotvasen -kuluttua ei enää hiiskaustakaan kuulunut. - --- Hyvää yötä, tytyskäiseni, pienet sydänkäpyseni, kuului taas -Rundqvistin koriseva ääni. -- -- Uneksikaa minusta, niin olette -kunnon tyttöjä. - --- Kyllä mar', vastasi Lotta. - --- Ole vaiti! Elä huoli vastata tuolle ilkiölle, hoki Liisa. - --- Te olette kuin herran enkelit! Jospa minä olisin teidän -kaltaisenne! huokaili Rundqvist. Niin, jumala paratkoon, kun -vanhettuu, niin ei enää saa mitä mieli haluaa, eikä elämällä silloin -enää ole paljon mitään arvoa. Hyvää yötä, lapsukaiset, ja kavahtakaa -Karlssonia, sillä hänellä on kello ja sahviaanisuiset saappaat! -- -Niin, Karlsson, hän on onnenmyyrä, hän! -- Mitä siellä hykätätte, -tytöt? Kuules Karlsson, eikö sun ruuskastasi vielä ehtyisi pieni -naukku? On niin hiton vilu tässä hiiden hinkalossa. - --- Ei riitä, sillä nyt aijon nukkua, äyhkäsi Karlsson, jonka -tulevaisuudenunelmia Rundqvistin jaaritukset jo liian kauvan olivat -hämmentäneet. Hän ei haaveksinut tytöistä eikä viinasta -- ei mistään -muusta kuin etevämmyydestä toisten rinnalla. - -Pian vallitsi jälleen äänettömyys; ainoastaan lintumiesten sekavata -puhetta kuului väliin, ja yötuuli kiskaisi tuontuostakin peltiä. - -Karlsson ummisti silmänsä ja kuuli uneen vaipuessaan Lotan -ulkomuistista lukevan jotain, mitä ensiksi ei ymmärtänyt, -vaan joka vähitellen muodostui pitkäksi lanakaksi: -äläkäjohdatameitäkiusaukseen, vaanpäästämeitäpahasta, -silläsinunonvaltakunta, voimajakunniaijankaikkisestiamen! Hyvää yötä, -Liisa! - -Kohta korsnattiin tyttöjen sängyssä, ja Rundqvist veti hirsiä, jotta -ikkunanlasit tärisivät, lieneekö ollut pilaa vai täyttä totta. Mutta -Karlsson oli herpoontunut horroksiin, eikä itse tiennyt valvoiko vai -nukkui, ennenkuin yhtäkkiä tunsi peiton kohoavan ja jänterän, hikisen -ruumiin soljuvan viereensä. - --- Norman se vaan on! kuului mairitteleva ääni, ja Karlsson arvasi -nyt, että renki oli hänelle määrätty makuutoveriksi. - --- Vai niin -- linnustaja on palannut kotiin, narisi Rundqvistin -ruosteinen basso. -- Minä luulin sinua enistä Kalleksi. - --- En ole Kalle minä, vaan oikea lintumies! Parasta muuten olisi, -ettet virkkaisi mitään sinä, Rundqvist riepu, joll'ei enää ole -pyssyäkään, ilkkui Norman. - --- Vai ei minull' oo' pyssyä, kinasi ukko, jott'ei sanattomaksi -raukeaisi, ja ettenkö minä mukamas sitä osaisi käyttää -- osaanhan -minä ampua mustakottaraisiakin potaattipyssyllä ja päälle päätteeksi -lakanain lomitse. - --- Oletteko sammuttaneet tulen? kysyi porstuasta eukko, tehden -väittelystä lopun. - --- Ollaan, vastattiin miehissä. - --- Hyvää yötä sitten! - --- Hyvää yötä, täti! - -Jo vedettiin pitkiä huokauksia, ähkittiin, vohkuttiin ja puhkailtiin, -kunnes kaikki muut kuorsasivat paitsi Karlsson, joka ei ensinkään -ollut saada unen päästä kiinni, ja joka laski ikkunanlaseja, jotta -jos nukkuisi, näkisi oikeita unia. - - - - -Toinen luku. - -Sunnuntailepoa ja sunnuntaitoimia; hyvä paimen ja kehnot lampaat; -mäkikurpat saavat mitä tarvitsevat, ja renki saa kammarin. - - -Kun kukon laulu seuraavana aamuna Karlssonin herätti, niin kaikki -sängyt jo olivat tyhjinä ja tytöt alushameissaan lieden ääressä. -Aurinko paistoi täydeltä terältä keittiöön. - -Karlsson vetäisi housut jalkaansa ja lähti pihamaalle peseytymään. -Siellä istui jo pystyyn nostetun hailitynnyrin päässä nuori Norman, -jonka tukkaa tuo jos johonkin pystyvä Rundqvist par'aikaa leikkasi. -Pienellä suopasipaleella täytyi Karlssonin puhdistautua sunnuntaiksi, -pesuastiana pahainen, jalaton patarani. - -Tuvan ikkunasta näkyi valkoisena saippuasta Kustin pisainen naama, -jota hän, peilirisaan hirmuisesti irvistäen, kahni auringonpaisteessa -välkähtelevällä partaveitsellä. - --- Lähdettekös kirkolle tänään? kysyi Karlsson aamutervehdykseksi. - --- Eipä tuonne niin taajaan meiltä tule lähdettyä, vastasi Rundqvist; -Herran huoneelle tulee meiltä soutumatkaa parisen peninkulmaa ja -saman verran sieltä takaisin, eikähän lepopäivää suotta työllä pidä -rikkoa. - -Lotta tuli pihasalle potaatteja huuhtomaan, Liisa meni ruoka-aittaan -noutamaan suolakalaa talvitarveammeesta tahi "sukuhaudasta", jonne -kaikki verkkoihin ja kala-arkkuun kuolleet pikkukalat, joita ei -muuten saattanut säilyttää, talven varalle suolattiin, sikin sokin, -"ilman muodon katsomatta". Siinä oli vierettäin valkoista särkeä -ja punaista sorvaa; lahnan parttia, kiiskiä, vilukalaa, ahventa, -pientä paistinhaukia, kampelata, suutaria, matikkaa, siikaa. Mikä oli -mitenkin surmansa saanut. Minkä olivat kitusimet revittyinä, minkä -silmän koukku ruhjonut sijoiltaan, minkä selkään ahraimella isketty -ilkeä haava, minkä vatsaan painunut saappaan koron jälki. Hän kaapasi -kourallisen, ja toisen, liotti vedessä enimmät suolat, vei kyökkiin -ja paiskasi pataan. - -Aamiaista valmistettaessa Karlsson oli pukeunut ja lähtenyt tiluksia -katsomaan. - -Tupa, joka alkuaan oli rakennettu kahdesta, mökötti mäentörmällä, -pitkän ja matalahkon lahden perimmäisessä pohjukassa. Lahti oli -siksi pitkä, ettei merta näkynyt, joten talolta katsellessaan luuli -olevansa sydänmaan lammin rannalla. Töyrämät laskeusivat loivina -laaksoihin, joissa leppä-, koivu- ja tammimetsäin reunustamat -ha'at, niityt ja laitumet vaihtelivat. Lahden pohjoispäätä suojasi -kylmiltä tuulilta havumetsää kasvava ylänne, saaren etelä-osassa oli -männiköitä, koivuhakoja, rämeitä ja soita, joiden välistä sieltä -täältä pellonmuru pilkisti. - -Mäellä oli, paitsi asuinhuoneita, ruoka-aitta ja vähän matkan päässä -isotupa, punaiseksi maalattu, vanhanaikaisilla nurkilla salvettu, -isohko, tiilikattoinen rakennus. Sen oli Flod-vainaja aikoinaan -tehnyt asuakseen siinä eläkkeellä, mutta hänen kuoltuaan se oli -jäänyt autioksi, sillä muori ei tahtonut siinä yksinään asuskella, -koska siten tarpeettoman monessa tulenpesässä olisi puita haaskattu. - -Ha'an laidassa olivat navetta ja luuva; kookkaita tammia kasvavassa -lehdikossa kellari ja sauna; etelästä päin näkyi pajan ränstynyt -katto. - -Poukaman perukassa olivat ranta-aitat. Ne ulottuivat laiturille asti, -jonka luona venevalkama oli. - -Karlsson ei juuri ihastunut maiseman kauneuteen, vaan näkyi se -kumminkin häntä tyydyttävän. Kalaisa lahti, tasaiset niityt, -viettävät pellot tuulen suojassa, tiheä hirsimetsä ja oivallista -puuainetta ha'oissa. Ei siis oikeastaan mitään puuttunut. Ei muuta -kuin miehen järjestävä järki, tarmokas tahto ja väkevä käsi, joka -pani voimat työhön ja nosti aarteet päivänvaloon. - -Äkkiä katkaisi kaikuva "hoi" hänen mietteensä. Ääni lähti tuvan -kuistilta, liukui lahdekkeita ja maita pitkin, raikui luuvasta, -ha'asta ja pajasta. - -Liisa huusi murkinalle, ja kiireen vilkkaa kokoontui kaikki neljä -miestä kyökin pöydän ääreen, johon oli pantu perunoita ja suolakalaa, -ruisleipää ja -- viinaa, koska oli sunnuntaipäivä. Emäntä hääräsi -lakkaamatta, kehotti syömään, tuon tuostakin luoden silmäyksen -lieteen, missä kanain ja porsasten ruoka kiehui. - -Karlsson kenotti pöydän ylipäässä, Kusti toisella pitkäpuolella, -Rundqvist toisella ja Norman Karlssonia vastapäätä, joten ei -ollut aivan selvä kellä kunniansija oli. Olisi pikemmin saattanut -heitä pitää neljänä tasa-arvoisena lautamiehenä. Karlsson tässä -sentään vähitellen puheenjohtajaksi rupesi, ja lausuntojensa -vaikutusta vahvistaakseen hän lyödä pamahutteli kahveliansa -pöytään. Hän puhui maanviljelyksestä ja karjanhoidosta. Mutta -Kusti ei vastannut, tahi vastasi, Normanin kannattamana, puhumalla -metsästyksestä ja kalastuksesta. Ja Rundqvist istui puolueettomana, -heittäen kiistakapulan tuleen, milloin se oli sammumaisillaan -ja sopu syntymäisillään, puhaltaen hiilukseen, jottei lakkaisi -kytemästä, pistellen oikealle ja tokaisten vasemmalle näyttääkseen -lautamiehille, että kaikki olivat yhtä typeriä, ja että hän yksin -ymmärsi jotain. - -Kusti ei koskaan vastannut Karlssoneille kohdastaan, vaan kääntyi -joka kerta naapuriinsa, joten Karlsson huomasi, ettei ainakaan pojan -puolelta ollut ystävyyttä odotettavissa. - -Norman, nuorin heistä, piti aina siitä huolen, että tarvittaessa -taisi tukea käsivarttaan Kustin hartioihin. Isännän suojatillahan -ajan pitkään oli varmin asema. - --- Ei porsasten elättäminen leiville lyö, jos talossa ei ole maitoa, -väitti Karlsson mahtipontisesti, eikä maitoa taas muuten lisätä -kuin kylvämällä apilasta syystoukoihin. Maanviljelyksessä, näet, on -oikeutta myöten vuoroviljelystä käytettävä, siinä pitää kaikki, niin -sanoakseni, kiertää. - --- Niin, sen on laita aivan kuin kalastuksenkin, tiedäthän sinä sen, -Norman, Kusti kääntyi naapurinsa puoleen; -- eihän silakanverkoilla -pyydetä, ennenkuin kampelain syönti loppuu, eikä kampeloita pyydetä, -ennen kuin hauki herkii kutemasta. Toinen, niin sanoakseni, puuttuu -toiseen; mihin toinen päättyy, siitä toinen alkaa. Eikö niin, Norman? - -Nurkumatta Norman suostui, ja varmuuden vuoksi hän vielä säesti -loppupontta, huomatessaan, että Karlsson taas hankkiutui tarinan -juoneen tarttumaan: - --- Joo, kyllä se niin on, että mihin toinen loppuu, siitä se toinen -taas alkaa. - --- Kuka loppua tekee ja Manalle menee -- Rundqvist katsoi parhaaksi -puuttua puheeseen, kun havaitsi Karlssonin, sorvanpyrstö hampaissa -hurjasti huitovan käsillään soutaakseen keskustelun omalle puolelleen -takaisin, -- mutta jonka nyt oli pakosta muiden nauruun yhtyminen. -Menestyksestä mielissään Rundqvist rupesi lörpöttelemään enemmältäkin -samaan suuntaan, niin ettei ketään enää haluttanut yksivakainen -keskustelu maanviljelyksestä. - -Murkinan päätyttyä muori tuli huoneeseen, pyytäen Karlssonia ja -Kustia navettaa ja viljelyksiä katsomaan sekä sopimaan työnjaosta -ja talon kuntoonpanemisesta; sitten kokoonnuttaisiin tupaan lukua -kuuntelemaan. - -Rundqvist laskiin sohvankannelle, lieden ääreen, ja sytytti -piippunsa, mutta Norman otti harmoonikkansa ja istuutui kuistille, -muiden mennessä navettaan. Täällä Karlsson huomasi asiain olevan -hiukkasen paremmalla kannalla kuin oli rohjennut toivoa. Kaksitoista -lehmää oli polvillaan sammalta ja olkia syömässä, sillä muu rehu oli -jo aikoja loppunut. Niitä koeteltiin nostaa koivilleen, mutta kaikki -ponnistukset raukesivat tyhjään. Kusti ja Karlsson koettivat vielä -kerran kohottaa niitä työntämällä laudan vatsojen alle, vaan kun -siitäkään ei ollut apua, niin elikot jätettiin oman onnensa nojaan. - -Karlsson puisti epäilevästi päätään kuin tautivuoteelta -lähtevä lääkäri, mutta säästi toiseen kertaan neuvonsa ja -parannusehdotuksensa. - -Juhtien laita oli vielä kurjempi, sillä ne olivat äskettäin -lopettaneet kevätkynnön, eikä lampaillakaan ollut muuta kuin kuivaa -kuorta käperrettävänä, sillä lehtikerput oli talven mittaan tyhjiksi -syöty. - -Siat olivat laihoja kuin metsäkoirat, kanat juoksentelivat navetassa; -sontatunkioita oli siellä täällä, ja vesi uursi itselleen uitteja -mihin sai. - -Kun tarkastus oli päättynyt ja kaikki huomattu olevan rappiolla, -väitti Karlsson, ettei nyt muu tullut neuvoksi kuin tarttua puukkoon. - --- Kuusi lypsävää lehmää antaa enemmän kuin kaksitoista nälkään -nääntyvää! Ja hän tunnusteli maitopeilejä ja maitoreikiä ja määräili -vastustamattomalla varmuudella mitkä ne kuusi olivat, jotka ensin -olivat ruokittavat ja sitten vietävät teurastajalle. - -Kusti intteli minkä jaksoi, mutta Karlsson vakuutti ja vannoi, että -niiden piti kuolla. Niiden piti kuolla, niin totta kuin hän eli! - -Sitten vasta toden perästä ryhdyttäisiin parannustoimiin. Mutta -ensinnäkin ostettaisiin kuivia ja hyviä heiniä, ennen kuin lehmät -laskettaisiin laitumelle. - -Kun Kusti kuuli heinän ostosta puhuttavan, pani hän mitä innokkaimmin -vastaan, sillä miksi ostettaisiin semmoista, mitä ostamattakin -ennestään oli talossa, mutta muori sai hänet vaikenemaan, väittäen, -ettei poika tätä asiata ensinkään kyennyt arvostelemaan. - -Kun muutamia pieniä, valmistavia uudistushankkeita oli tehty, -lähdettiin viljelyksiä katselemaan. - -Suunnattomat alat olivat kesantona. - -Karlsson vihelsi pitkään, surkuttelevasti, nähdessään, että niin -satoisa maa pilattiin noin vanhettuneella viljelystavalla, -- Voi, -voi, lapsellisuutta! Eihän kukaan ihminen enää kesantoa käytä, vaan -nyt kasvatetaan apilasta. Kun saattaa korjata satoa joka vuosi, miksi -sitä sitten ottaisi vaan joka toisena? - -Kusti arveli, että vuotuiset sadot imisivät tyhjiin maan, joka sekin, -ihmisen tavoin, kaipasi lepoa, mutta Karlsson selitti aivan oikein, -jos kohta hieman hämäräperäisesti miten apilaat eivät suinkaan maan -mehuja kuiviin imeneet, vaan päinvastoin lannoittivat maata ja -ehkäisivät rikkaruohon kasvun. - --- No, elähän mitään, mokomaa ei ennen ole kuultu, että kasvit -sonnittavat maata, jätkytteli Kusti, joka ei tajunnut Karlssonin -oppinutta esitystä siitä miten ruohokasvit parhaasta päästä ottavat -ravintonsa "ilmasta." - -Sitten tutkittiin ojia, jotka havaittiin olevan pohjavettä täynnä, -paikoittain umpeenkasvaneita ja kaikkialla kovin kapeita. Vilja -kasvoi harvana, juuri kuin jyviä olisi pivottain viskelty kasaan, -ja rikkaruoho rehotti rauhassa mätästen lomissa. Niityt olivat -perkaamatta, ja paksu lehtipeite tukehutti hennon heinänalun. -Aidat olivat kumossa tai kaatumaisillaan, siltoja ei ollut -ensinkään; kaikki oli rappiotilassa. Muori siis ei suotta illalla -keskusteltaessa Kustia moittinut. Tämä ei ollut kuulevinaan -Karlssonin seikkaperäisiä selityksiä ja huomautuksia, vaan koki -niitä mielestään haihduttaa kuin vistottavia vanhoja muistoja ikään. -Hän pelkäsi suunniteltujen töiden paljoutta ja vielä enemmän sitä -rahanmenekkiä, minkä parannuspuuhat tuottaisivat. - -Kun he sitten poikkesivat lehmihakaan, niin Kusti jättiin jälelle, ja -kun saavuttiin metsään, oli hän hävinnyt. Eukko huutaa hoilasi pariin -kertaan, vaan vastausta ei kuulunut. - --- No, kun meni, niin menköön! Kusti on ikänsä ollut vähän noin -typerähkö ja unelijas, paitsi kun hän pääsee vesille pyssyineen. -Mutta Karlsson ei huoli tuota pahaksua, sillä se ei mitään merkitse. -Katsokaas, isä tahtoi hänestä ikäänkuin vähän parempaa eikä muka -renkiä vaan ja salli siis pojan huvitella ja hommata oman mielensä -mukaan. Kahdentoista vuotiaasta hänellä on ollut oma ruuhi, ja pyssy -tietysti, ja siitä pitäen hän on ollut omin hoteinsa. Mutta nyt on -kalansaalis entisestään isosti huonontunut, ja siksipä minun taas -oli turvauminen maahan, joka kumminkin aina on vettä luotettavampi; -ja olisihan maanviljelys hyvinkin menestynyt, jos Kusti vaan olisi -ymmärtänyt pitää miehet kurissa, mutta hän tahtoi aina veljestellä -niiden kanssa, ja tietäähän sen mitä työstä silloin tulee. - --- Niin, mitä siitä tulee, jos rupeaa työväkeä hemmottelemaan, toisti -Karlsson, ja sallikaa täti, minun tässä kahden kesken sanoa, että -jos tahdotte minusta pehtuoria, niin minun tulee syödä tuvassa ja -maata kammarissa. Muuten minulle ei anneta kylliksi kunnioitusta, ja -silloin ollaan kuin täi tervassa. - --- Mitä Karlssonin tuvassa syömiseen tulee, vastasi muori -porraspuitten yli kavutessaan, -- niin kyllä minua pahoin -ajatteluttaa koko se tuuma. Palkolliset eivät enää suvaitse, että -isäntäväki syö muualla kuin niiden kanssa samasta pöydästä, ei -itse Flod-vainajakaan viime aikoina eikä Kusti ikänään sitä ole -tohtinut tehdä; kun on koetettu, niin ne ovat olleet perin nopsia -juonittelemaan ruuvasta ja ovat muutoinkin ruvenneet niskoittelemaan. -Siitä siis en luule mitään tulevan. Mutta kammarissa makaaminen on -järkituuma; siitä me kyllä sovimme. Palvelijoita on kyökissä melkein -liiaksi jo ennestään ja Normankin, luulen ma, nukkuu mieluimmin yksin -sohvallaan. - -Karlssonin täytyi siis tyytyä puoleen voittoon ja pistää toinen -pillinsä pussiin. - -Nyt tultiin kuusimetsään, minne vielä muuan puuneulaisten ja pölyn -peittämä kinos oli unohtunut kahden kallion väliin ötköttämään; -huhtikuun paahtava aurinko pani ikihongat pihkakyyneleitä vuotamaan, -ja puitten juurilla vuohensilmät kukkivat, ja pähkinäpensasten alta -tunkeutuivat märänneiden lehtien läpi sinivuokot. Sudensammal höyrysi -nuorteata kosteuttaan, ja loitompaa siinti salmen vienosti väreilevä -selkä, oravat kurnuttivat kuusien oksilla, ja vihreätikka takoi ja -korisi. - -Eukko kävellä teputteli edeltä neulaisten peittämää polkua, ja kun -Karlsson näki miten notkeasti hänen jalkansa vuoroon tuli esiin ja -taas hävisi helmain alle, johtui hänen mieleensä, että muori eilen -hänestä oli paljon vanhemmalta näyttänyt. - --- Ylen vikkelä ja ketterä jaloiltaan se täti sentään onkin! - --- Voi, voi, sitä Karlssonia! Mitä minusta vanhasta akanrähjyksestä -viitsitte pilkata. - --- Elkää luulko. Minä en milloinkaan puhu muuta kuin asiaa, vakuutti -Karlsson, -- jos mieli minun pysyä tätin perässä, niin pian on otsani -hiessä. - --- Nyt riittää, muori hyräili, pysähtyen huoahtamaan. - --- Täss' on nyt se metsä, missä lehmiä kesällä parhaasta päästä on -pidetty. - -Karlsson tarkasti metsää asiantuntijan silmällä ja keksi sen kasvavan -halkopuita kosolti puhumattakaan jylhästä hirsihongistosta. - --- Mutta onpas maa kehnossa kunnossa, puunlatvoja ja rytöä -kaikkialla, jotteihan pirukaan tästä pääse kulkemaan. - --- Niin, Karlsson näkee nyt millä kannalla asiat ovat ja saa itse -määrätä ja järjestää kaikki oman nokkansa mukaan. Ja Karlsson tekee -sen taidolla, siitä olen varma. Eikö niin? - --- No kyllä minä puolestani parastani panen, jos muutkin tekevät -tehtävänsä, ja tätin tulee olla tukenani, virkkoi Karlsson, -joka edeltäpäin arvasi, ett'ei tulokkaalle kävisi helpoksi -korpraalinaseman anastaminen, kun miehistö oli talossa entuudestaan. - -Yhä siitä pakinoiden millä neuvoin Karlsson nopeimmin isännyyteen -pääsisi ja miten siinä pysyisi, jotka seikat hän oli tyrkyttänyt -muorin päähän talon koittavan kukoistuksen ensimäisinä ehtoina, he -saapuivat kotiin. Nyt oli saarna luettava, mutta sanankuulijoita -ei näkynyt. Lintumiehet olivat pyssyineen lähteneet metsälle, ja -Rundqvist piileskeli kai tapansa mukaan jossain auringonpaisteisessa -mäenrinteessä. Karlsson vakuutti, että he aivan hyvin tulisivat -toimeen ilman kuulijoitakin, ja tyttöjen sopi avata kyökin ovi, jotta -heidänkin osalleen tulisi sananen patain kiehuessa. Ja kun muori -varoi olevansa huonolukuinen, oli Karlsson heti altis alkamaan. - --- Olihan hän aikoinaan, viskaalilla ollessaan, saarnan ja toisenkin -lukenut, niin ettei siitä tarvinnut tinkaa tulla. Muori tarttui -allakkaan, löysi päivän tekstin, joka tänään, toisena sunnuntaina -Pääsijäisestä, puhui "hyvästä paimenesta." Karlssonin käteen sattui -Lutherin postilla, ja hän istuutui tuolille keskelle lattiaa, josta -paraiten näkyi "yli koko seurakunnan." Avattuaan virsikirjan hän -alkoi lukea, kaikkia askelikon ääniä hyväkseen käyttäen, niinkuin oli -kuullut kulkukauppiasten tekevän ja itsekin jo monasti oli tehnyt. - --- "Siihen aikaan sanoi Jesus juutalaisille: Minä olen se hyvä -paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä, mutta -palkollinen, joka ei ole paimen, eivätkä lampaat ole hänen omansa, -koska hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee." - --- Omituinen persoonallisen edesvastauksen tunne valtasi lukijan, -kun hän lausui sanat: "minä olen se hyvä paimen", ja hän loi -ankaran katseen ikkunaan, ikään kuin etsien palkattuja pakenijoita, -Rundqvistiä ja Normania. - -Muori nyökäytti päätään surumielisesti myöntäen ja nosti kissan -polvelleen, ikään kuin kadonneelle lampaalle sylinsä avaten. - -Mutta Karlsson luki liikutuksesta väräjävällä äänellä, melkein kuin -hän itse olisi kirjoittanut sanat: - -"Mutta palkollinen pakenee", -- hän huusi, -- "sillä hän on -_palkollinen_" -- taas hän huusi -- "eikä tottele lampaista." - -"Minä olen se hyvä paimen, joka tunnen omani, ja minä tunnetaan myös -omiltani", -- jatkoi hän ulkoa aivan kuin katkesmuksesta. Sitten -hän alensi ääntään, loi silmänsä lattiaan ikään kuin haikeasti -surren ihmisten pahuutta ja vilkuen syrjään, ikään kuin suureksi -mielipahakseen katseellaan ilmiantaen tuntemattomia veijareita -kuitenkaan tahtomatta täydelleen vastata kanteestaan. Ja sitten hän -jatkoi, sanoja voimakkaasti korostaen: - -"Minulla on myös _muita_ lampaita, jotka eivät ole _tästä_ -lammashuoneesta; ne pitää minun myös tänne saattaman; ja he _saavat_ -kuulla minun ääneni!" -- Ja kirkastunut hymy huulilla hän kuiskasi -ennustavasti, toivoisasti, luottoisasti: - --- "Ja pitää olla yksi lammashuone ja yksi _paimen._" - --- Ja _yksi_ paimen, kaiutti eukko, jonka ajatukset olivat aivan -toisaalla. - -Sitten renki otti postillan, laski arviolta lehtien lukumäärän, -veti suunsa irviin huomatessaan, että luettava oli "pitkä rakkari", -mutta rohkaisi mieltänsä ja pani alkuun. Aineen esitystapa ei -oikein soveltunut hänen tarkoituksiinsa, vaan pysyttelihe paremmin -tekstin kristillis-vertauksellisella puolella, jotta hartaus ei enää -ollut niin palava kuin itse tekstiä luettaessa. Hän kiiti pitkin -palstoja huumaavaa kyytiä yhä lisäten vauhtia käänteissä, joten hän -kostealla peukalollaan sai käännetyksi kaksi lehteä kerrallaan eukon -huomaamatta. - -Mutta kun lukija huomasi lopun lähestyvän ja että "amen'kin" jo kohta -oli käsissä, alkoi hän rauhoittua; mutta oli jo melkoisen myöhäistä, -sillä viimeistä kertaa kääntääkseen hän oli syläissyt liian läämältä, -jotta meni kolme lehteä yht'aikaa; siten "amen" sattui sivun -alkuun ja hänestä tuntui aivan siltä kuin olisi paiskannut päänsä -seinään. Muori heräsi jysäyksestä, katsahti unenpöpperössä kelloa, -joka saattoi Karlssonin uusimaan amenensa ja sitä vielä hiukan -koristelemaan "isän, pojan ja pyhän hengen nimeen, ja vapahtajamme -Jesuksen Kristuksen tähden". - -Lopettaakseen niin luontevasti kuin suinkin ja sovittaakseen -rikoksensa luki hän isämeidän niin verkalleen ja hivuttavasti, että -auringonpaisteeseen sattunut muori ennätti toistamiseen torkahtaa, -herätä ja horrostilastaan ihan täyteen tolkkuun jälleen selvetä, -sillä välin kuin Karlsson turhia selityksiä välttääkseen peitti -silmänsä vasemmalla kädellään toimittaakseen äänettömän rukouksen, -jota ei mitenkään voitu katkaista. - -Muorikin tahtoi levotonta omaatuntoaan rauhoittaa ja todistaa -tarkkaavaisuuttaan. Hän yritteli sentähden omatekoisilla lauseilla -saattamaan ilmi mitä luvusta oli oppinut, mutta hänet keskeytti -Karlssonin jyrkkä vaatimus, alkutekstin ja vapahtajan omien sanojen -mukaan, ettei vähemmässä ollut tarpeeksi kuin että oli _yksi_ -lammaslauma ja _yksi_ paimen! _Yksi:_ yksi kaikkien edestä, _yksi, -yksi, yksi!_ - -Liisa huusi samassa miehiä päivälliselle, ja vastaukseksi metsästä -heti helähti kaksi laukausten säestämää, hilpeätä hoilahdusta, -ja pajan piipusta kajahti kuin nälkäisestä vatsasta Rundqvistin -"hih"-huuto, jonka kaikki heti tunsivat. - -Tuokiossa tulivat kadonneet lampaat ja karkasivat ruuvan kimppuun. -Muori torui heitä leppeästi siitä, että olivat jääneet lukuun -tulematta; mutta jokikinen noista viattomista keksi jonkin -vastauksen, vakuuttaen, ettei hän ollut kutsua kuullut, muuten hän -heti olisi tullut. - -Karlsson istui arvokkaana pöydän päässä, mutta Rundqvist puhui -salaperäistä kieltä maanviljelyksen "perin ihmeteltävästä" -edistymisestä, jotta Karlsson arvasi hänen jo olevan uudistuspuuhain -perillä ja kuuluvan vastapuolueeseen. - -Kun oli syöty päivällinen, joka oli valmistettu kahdesta maitoon -keitetystä ja pippurilla hyöstetystä haahkasta, hajosivat miehet mikä -minnekin; mutta Karlsson haki virsikirjan arkustaan, meni mäelle, -istuutui kuivalle kivelle ja torkahti, joka muorin mielestä oli aivan -paikallaan näin pyhäpäivänä. - -Kun Karlssonin mielestä oli aikaa sen verran kulunut, että hänen -hartautensa näytti uskottavalta, nousi hän ylös, meni tupaan ja -kysyi luvattua kammaria. Emäntä veti verukkeitaan ja koetti päästä -pintehestä muun mu'assa sillä tekosyyllä, että kammari muka vielä oli -siivoamatta, vaan Karlsson ei hellittänyt, ennen kuin pääsi vinnille, -jonka sisimpään sopukkaan, katon rajaan oli kun olikin pahainen -huoneenhylky kyhäisty. Päätyseinän ikkunan peitti siniraitainen -uudin. Huonekaluja oli sänky ja pieni pöytä ikkunan vieressä. -Pöydällä vesikarafiini. Lakanan läpi kuulsi seinällä riippuvat -vaatteet; tuosta pistäysi takinkaulus näkyviin, tuossa letkui -housunlahe. Niiden alla kenkärykelmä, jossa oli jalkinetta jos jonkin -laista. Ovensuussa ankara arkku, raudoitettu, lukonkilpi kuparista. - -Karlsson veti uutimen ylös, avasi ikkunan, jotta kanvertin, -pippurin ja koiruohon saastuttama, kostea ilma pääsisi ulos, heitti -lakkinsa pöydälle ja väitti täällä vetävänsä makeat unet. Kun muori -sanoi, että vilu hänelle täällä hätää näyttää, niin renki vakuutti -tottuneensa kylmässä makaamaan, jota etua hänellä ei ollut kuumassa -kyökissä. - -Muorin mielestä ei niin kovaa kiirettä olisi tarvinnut pitää. -Ainakin vaatteet olivat ensin korjattavat pois, etteivät tulisi -tupakansavuun. Mutta Karlsson lupasi olla tupakoimatta ja kärtti -ja manasi, että ne jätettäisiin paikoilleen; hän ei olisi niistä -tietävinäänkään, eikä tätin laisinkaan tarvinnut itseään vaivata eikä -tehdä muutoksia hänen mukavuudekseen. Tilan kehui hän tekevänsä itse, -jottei kenenkään tarvitseisi pistää nokkaansa huoneeseen, sillä hän -ymmärsi hyvin, että täti pelkäsi tavaroitaan, ja olikinhan täällä -omaisuutta viljalti. - -Kumottuaan eukon varomiset Karlsson laskeutui kyökkiin, laahasi -kirstunsa ja viinansa kammariin, ripusti nuttunsa naulaan ikkunan -poskeen ja pani saappaansa toisten jalkineiden joukkoon. - -Sitten hän pyrki emännän puheille, jolloin Kustinkin tuli olla -saapuvilla, sillä nyt oli työnjako toimitettava ja kullekin annettava -määrätehtävä. - -He saivat kun saivatkin Kustin käsiinsä ja veivät miehen milt'ei -väkisin tupaan; vaan tämä ei ottanut osaa keskusteluun ja vastasi -kysymyksiin väittelemällä, esitti esteitä, sanalla sanoen, hän teki -tenää. - -Karlsson koetti voittaa hänet puolelleen imartelemalla, musertaa -hänet asiallisilla tiedoillaan, hankkia häneltä kunnioitusta -vanhemman etevämmyydellä, mutta kaikki oli turhaa. Viimein väsyi -kumpikin puolue, ja ennen kuin tiedettiinkään oli Kusti pujahtanut -pihalle. - -Oli jo ilta, ja aurinko oli laskeunut sumuun, joka kotvasen kuluttua -kohosi ja kattoi taivaan hienoihin pilvenhattaroihin; ilma pysyi -lauhkeana. Karlsson lähti kävelemään umpimähkään niitylle päin -ja joutui lehmihakaan; jatkoi matkaansa kukkivien pähkinäpuitten -suojassa ja läheni rantaa. - -Hän seisahtui äkkiä nähdessään katajapensaikon läpi Kustin ja -Normanin, pyssynhanat veteissä ja tähdäten, seisovan aukean kummulla, -ja katsellen joka haaralle. - --- Hiljaa, tuossa se tulee, sanoi Kusti supattaen, mutta kumminkin -siksi ääneen, että Karlsson kuuli, joka luullen, että häntä -tarkoitettiin, puikahti pensastoon piiloon. - -Mutta nuorten kuusien yli lensi lintu verkalleen ja siivet lerpallaan -kuin pöllöllä; pian tuli toinenkin. - --- Korr-orr-orr-viip, kuului ilmasta ja sitten pam! pam! molemmista -pyssyistä. - -Koivun oksat ruskivat, ja maahan tupsahti kurppa kivenheiton päähän -Karlssonista. - -Metsästäjät karkasivat saaliin kimppuun, ja pieni kinastus syntyi. - --- Tuo on saanut minkä sietää, intoili Norman ja pani vielä lämpimän -linnun rintahöyhenet pörröttämään. - --- Minäpä tiedän toisenkin, jonka pitäisi saada saman verran, jupisi -Kusti, jonka päässä metsästysinnosta huolimatta muut ajatukset -pyörivät. -- Mitäs siitä sanot, että se veijari vielä päälle -päätteeksi aikoo maata vinnikammarissa? - --- No elähän mitään! päivitteli Norman. - --- Ja kaikki asiat mukamas järjestetään uudelle kannalle. Ikään kuin -me emme paremmin kuin hän ymmärtäisi mitä järjestys tietää. Mutta -niinhän se on: uusi luuta se uunin puhdistaa, niin kauvan kuin uutena -pysyy, tietysti. Mutta antaa hänen olla, kunnekka joutuu tekemisiin -minun kanssani. En minä aijo tuollaista hölöttäjää väistyä! Tulkoon -hän vaan, niin kyllä saa kovat kokea. -- Hiljaa tuossa tulee toinen! - -Metsästäjät olivat jo ladanneet uudestaan ja juoksivat entiselle -väijymäpaikalleen, mutta Karlsson hiipi hiljalleen kotiin, päättäen -asettautua hyökkäysasentoon, niin pian kuin varustukset olivat -valmiina. - -Kun hän illansuussa saapui kammariinsa, oli laskenut uutimen alas -ja sytyttänyt kynttilän, tuntui mieli yksinäisyydessä ensisti -vähän raskaalta, sillä hän pelkäsi noita, jotka hän oli itsestänsä -eristänyt. Tähän asti hän oli tottunut päivät pääksytysten olemaan -muiden parissa. Ei hän milloinkaan ollut kuuntelijain puutteessa, -jos tahtoi tarinoida. Nyt ei kuulunut hiiskahdustakaan mistään, -vaan tottumuksesta hän odotti, että joku häntä puhuttelisi. Hänen -korvissaan soi olemattomia ääniä, ja hänen päässänsä, joka tähän -saakka oli purkanut kaikki ajatukset puhuttuihin sanoihin, alkoivat -käyttämättä jääneiden sanansiementen tähteet itää ja ponnistelivat -päästäkseen ulos missä muodossa hyvänsä, masentaen mieltä, jottei -tahtonut saada unta silmiinsä. - -Hän rupesi kävelemään sukkasillaan edestakaisin ikkunan ja oven -ahdasta väliä ja keskitti kaikki ajatuksensa huomispäivän töihin; -järjesti päässään tehtävät askareet, jakoi ne, kumosi edeltäkäsin -väitteet ja voitti vastukset. Tunnin verran työtä tehtyään, -rauhoittuivat ajatukset, jotta hänen päänsä nyt oli kuin hyvin -järjestetty ja huolellisesti viivoitettu vastakirja, johon kaikki eri -ostokset on määräpaikkoihinsa piirretty, jotta yhdellä silmäyksellä -saa yleiskatsauksen koko asemasta. - -Vihdoin hän heittiin sänkyyn, ja kun tiesi olevansa yksin puhtaitten, -tuoreitten raitien välissä, ja varmana siitä, ettei kukaan hänen -untaan häiritseisi, tuntui siltä kuin hän nyt olisi ollut enemmän -omassa vallassaan istukkaan tavoin, joka omin takein oli juurtunut, -ja jonka nyt sai leikata emäpuusta irti, koska se tästä pitäen kykeni -elämään elämänsä yksin, omin voimin, nähden kovempaa vaivaa, vaan -myös runsaammin nauttien. - -Ja siihen hän nukkui rientääkseen elämän maanantai-aamua ja -työviikkoa kohti. - - - - -Kolmas luku. - -Renki lyö valtin pöytään, pääsee yksinvaltiaaksi ja kärventää -kukonpoikain siivet. - - -Lahna kävi parhaillaan kudulla, kataja pölysi, tuomi kukki, ja -Karlsson teki kevätkylvönsä paleltuneisiin syystoukoihin, teurasti -kuusi lehmää, osti kuivia heiniä eloon jätetyille, joten ne saivat -koivet alleen ja kykenivät kömpimään metsään. Hän järjesti ja -hommasi, raatoi itse kahden verosta, ja kun hän pani väen liikkeelle, -niin ei yksikään uskaltanut ruveta niskoittelemaan. - -Hän oli syntynyt eräällä Vermlannin tehtaalla kutakuinkin -hämäräperäisistä vanhemmista ja osotti jo aikaisin haluttomuutta -väkityöhön, mutta oli kuulumattoman kekselijäs karttamaan tätä -syntiinlankeemuksen harmittavaa seurausta. - -Kun häntä halutti tutustua inhimillisen toiminnan kaikkiin -puoliin, niin hän ei koskaan suotta vitkastellut samassa paikassa, -vaan niin pian kuin hän opittavansa oli oppinut, hankki hän uuden -työalan, ja siten hän oli sepänammatista siirtynyt maanviljelijän -toimeen, kokenut hevosmiehen virkaa, ollut puotipoikana, puutarhurin -renkinä, rautatientyössä, tiilinpolttajana ja vihdoin kiertävänä -kirjakauppiaana. Hänen täten muuttuessaan milloin miksikin maailma -oli tasinut hänen luontonsa, ja hän oli tottunut tyytymään -kaikenlaisiin oloihin ja ihmisiin, ymmärtämään heidän tarkoituksiaan, -oivaltamaan heidän ajatuksiaan, arvaamaan heidän salaiset -toivomuksensa. Hän oli sanalla sanoen, lähimmäisiänsä etevämpi, ja -hänen tietonsa eri aloilla tekivät hänet taitavammaksi johtamaan ja -järjestämään kuin tottelemaan huonompaansa ja sovittumaan sen vaunun -pyöräksi, jonka tuli häntä itseään vetää. - -Jouduttuaan sattumalta uudelle uralle älysi hän oitis tulleensa -hyvään tarpeeseen. Hän kyllä kykenisi tähän asti arvottomasta maasta -pusertamaan paljolti tuloja, hän pääsisi arvoa tuottavaan asemaan, -eikä hänettä vihdoin laisinkaan tultaisi aikaan. Hänen pyrinnöillään -siis tästäpuolen oli järkähtämätön päämäärä ja hänen takanaan -liikkeelle panevana voimana paranevan aseman toivo. Hän teki työtä -muiden hyväksi, mutta samalla hän takoi oman onnensa Sampoa, ja -jos kohta hän ajoi asiaa niin, että näennäisesti uhrasi voimansa -ja aikansa toisten eduksi, niin sillä vain osotti olevansa monta -älykkäämpi, joka mielellään olisi menetellyt samoin, jos siihen olisi -kyennyt. - -Poika oli pahin vastus hänen tiellään. Kalastajan ja metsämiehen -tavoin rakastaen epätietoisia ja odottamattomia tapauksia, tämä -toisaalta vihasi kaikkea järjestystä, kaikkea varmaa. Kun kylvi, -hän arveli, niin sai enintään minkä oli laskenut, ei koskaan -enempää, useimmiten paljoa vähemmin. Mutta jos veti nuottaa tahi -laski verkot, niin milloin ei saanut tuon taivaallista, milloin -taas seitsenkerteisesti minkä oli odottanut. Jos lähti allin -ammuntaan, niin välistä sattui saamaan hylkeen, jos oli saaristossa -puoleen päivään koskeloita väijymässä, saattoi niinkin sattua, että -haahkoja osui pyssynpiipun eteen; aina sattui jotain ja useimmiten -jotain odottamatonta. Paitsi sitä pidettiin metsästystä vielä, kun -se etuoikeutena oli periytynyt ylemmiltä kansaluokilta, hiukan -hienompana ja urheampana kuin auran kurjessa ja sontäkärryjen takana -tallustamista, ja tämä katsantotapa oli kansaan siksi syvälle -juurtunut, ettei voinut saada ketä renkiä tahansa ajamaan juhtaparia -joko sitten siitä syystä, että härkä oli "muunnettu" tahi sen vuoksi, -että vanhastaan hevosta, etentammaa, taikaluuloisesti kunnioitettiin. - -Toinen kompastuskivi oli Rundqvist. Oikeammastaan vanha koiransilmä, -joka omalla tavallaan oli koettanut takaisin valloittaa maallisen -paratiisin, jossa työstä ei mitään tiedetty, vaan jossa oli lyhyet -ryypyn välit ja vedettiin runsaat ruokalevot, oli hän, osaksi -luulotetuilla tiedoillaan salaperäisistä asioista, osaksi laskemalla -leikkiä kaikista vakaista, semminkin rasittavasta ruumiintyöstä, -osaksi myös hätätilassa teeskentelemällä henkistä heikkoutta ja -ruumiillista raihnautta osannut narrata ihmisiä häntä säälimään, -liiatenkin jos oli siitä toivoa, että armelijaisuus ilmaantuisi -puolikoppisen tahi nuuskanaulan muodossa. Niinpä hän taisi iskeä -sian suonta ja salvaa porsaita, luuli voivansa löytää kaivonsijoja -loihtuvavalla ja saavansa ahvenen menemään verkkoon. Hän paranteli -muiden pieniä vammoja, vaan jätti omansa parantamatta, ennusti -kaunista säätä kuun syntyessä, kun oli puolen kuukautta satanut ja -uhrasi toisten rahoja ison rantakiven alle, kun hailia odotettiin. -Mutta hänen vallassaan olivat monet kehnotkin temput. Niinpä -hän taisi kasvattaa ruhkaruohoa naapurin peltoon, panna lehmät -ehtymään, ampua poikenluomia ja sen semmoistakin, joka verhosi hänet -pelottavaan sädekyhään, niin ettei kukaan häntä mielellään tahtonut -vihamiehekseen. - -Takoma- ja veistämistaito olivat hänen tosioloiset ansionsa, ja -niiden turvissa oli hän käynyt talolle tuiki tarpeelliseksi. Hänessä -oli harvinainen kyky semmoiseen, mikä enin pisti silmään, ja se teki -hänen Karlssonin vaaralliseksi kilpailijaksi, sillä eihän se, minkä -Karlsson sai aikaan navetan räystään alla tai pellolla, kuinkaan -kauvas näkynyt. - -Siten Karlssonille jäi vaan Norman, tanakka työmies, joka oli -anastettava Kustin voimakkaan vaikutuksen alaisuudesta ja -palautettava säännölliseen maatyöhön. - -Tässä kysyttiin uupumatonta itsepintaisuutta sekä sen lisäksi -valtioviisautta ja älykkyyttä, jos mieli onnistua, ja koska Karlsson -kaikessa oli toisia etevämpi, pääsi hän pian voittajaksi. - -Kustin kanssa hän ei käynyt miekan mittelyhyn; poika sai olla -alallaan. Renki vaan kielotteli puolelleen hänen aseenkantajansa -Normanin, myöntämällä hänelle joitakuita etuja. Tämä kävi joltisenkin -helposti, sillä Kusti oli, totta puhuen, hiukan itsekäs isäntä. -Normania oli linnustusmatkoilla pidetty parhaastaan soutumiehenä, -eikä hän milloinkaan saanut ensimäiseksi ampua. Jos hän silloin -tällöin sai pienen naukun, niin Kusti salaa otti kolme. Ne palkka- ja -muut edut, sukkapari, paita ja vähäsen muuta pientä, mitkä Karlsson -oli hänelle hankkinut ja sen lisäksi rengin laajentuva valta, josta -sopi toivoa enemmän kuin Kustin vähenevästä, saivat miehen äkkiä -luopumaan. Tämä ehkäisi pojan linnustusintoa, sillä yksin vesillä -liikkuminen ei ajanmittaan miellyttänyt; ja jahtitoverin puutteessa -täytyi yhtyä toisten työhön. - -Tukalampi oli Rundqvistiä "suomustaa", sillä se kala oli sekä ruma -että vanha, mutta viimein sai hän tämänkin satkaan. - -Karlsson ei tuhlannut rahaa pyyteitten parantelemiseen. Hän korjautti -silakanverkot, eikä silakanpuutetta enää kohta muistettukaan; uusia -kaivoja ei enää etsitty, vaan entinen vuoritettiin, ja siihen -laadittiin pumppuhirsi. Lehmille ei enää loihtuja luettu; sen sijaan -niitä su'ittiin ja pantiin kuivaa pehkua alle. Rundqvist taisi -hevosenkenkänauloja takoa, mutta Karlsson osasi niitä käyttää, -Rundqvist taisi tehdä karhin, mutta Karlssonilta syntyi sekä -sirotekoiset sahrat että jykevä jyrä. - -Kun Rundqvist havaitsi itsensä syrjäytetyksi ja myyränmättäästään -karkoitetuksi, ryhtyi hän toimiin, joilla toivoi enemmän huomiota -herättävänsä. Hän rupesi tuvan taustaa siivoamaan, korjasi pois -jaloista sen, mikä talonväeltä talven pitkään laiskuudesta ja pimeän -pelosta pihalle oli "jäänyt", hyvitteli kanoja ja kissaa ja laittoi -uuden linkun tuvan oveen. -- Kappas vaan Rundqvistiä! Hän on tehnyt -uuden linkun vanhaan ovirämään, kuuli Karlsson piikain kyökissä hänen -kilpailijaansa kiitettävän; -- kyllä se yhtäkaikki on hyvä mies, se -Rundqvist. - -Mutta Karlsson ei hellittänyt. Eräänä aamuna pani hänen valkoiseksi -maalaamansa tuvan uuni koko talonväen päivittelemään. Toisena aamuna -mustat vanteet ja valkoiset sydämmen kuvat koristelivat vihreiksi -maalattuja vesiämpäreitä, ja taas muutamana aamuna keittopuut -pönöttivät pinottuina katoksessa, minkä Karlsson yöseutuna oli -tekaissut ruoka-aitan taakse. Hän oli viholliseltaan oppinut kyökin -suurvaltaa arvossa pitämään, ja uusi pumppu teki hänen voittonsa -täydelliseksi. - -Mutta Rundqvist oli sitkeä ja juonikas, ja eräänä yönä maalasi hän -hyyskän iilakanpunaiseksi. Silloin Karlsson, joka alati piti häntä -silmällä, lahjosi Normanin viinakorttelilla, ja kolminaisuuden -sunnuntaita vasten yöllä kuuli muori jonkun nuhjailevan tuvan -nurkissa, vaan koska hän ei jaksanut nousta katsomaan, niin sai -hän vasta aamusella nähdä, että tupa oli iilakanpunainen paitsi -valkoisiksi maalatuita ikkunanpieliä. Ja nyt voipuivat ainaiseksi -Rundqvistin voimat. Alituinen sodan käynti oli hänen ikäiselleen -miehelle liian työlästä. Nyt naurettiin hänen omituista makuaan, kun -makista alotti kaunistustyönsä, ja Norman menetteli kuin heittolainen -ainakin, sepittäessään Rundqvististä kokkapuheen, joka sitten tuli -hyvin ahkeraan käytäntöön ja kuului tähän tapaan: Päästä pino -alettava, sanoi Rundqvist, maalasi makin ensimäiseksi. Voitettu -päätti levähtää, mutta väijyen. Jonkun aikaa hän vielä koettaisi -vehkeillä -- kenties sitten oli pakosta rauhan solmiaminen. - -Kusti ei puuttunut rettelöihin. Puolueettomana katselijana hän antoi -asiain mennä menojaan. -- Kyntäkää te ja kylväkää, hän ajatteli; -- -kyllä minä korjaan! - -Näihin asti Karlssonin tarmokkaista toimista ei vielä ollut tuntuvaa -siunausta ennättänyt karttua. Lehmärahat tosin olivat säilyneet -sifonjeerissä pari päivää ja olivat laskettaessa tehneet tehokkaan -vaikutuksen, mutta peräti pian ne olivat hävinneet, herättäen -kaipuuta ja apeata mielialaa. - -Jo joutui juhannus. Karlssonilla oli ollut paljon tointa ja vähän -joutoaikaa. Eräänä sunnuntaina hän kävellessään pihamaalla tuli -huomanneeksi ison-tuvan, joka ammotti autiona, raidit ikkunain -edessä. Utelijas kun oli, meni hän koettamaan ovea, joka olikin -auki. Meni porstuaan, jonka takaa löytyi keittiö; jatkoi matkaansa, -saapui salin tapaiseen, suureen herrashuoneeseen; ikkunoissa -valkoiset uutimet, seinämällä vaskikoristeinen sänky ja kultaheloilla -kirjaeltu peili, jonka lasi oli tahottu -- tuon hän tunsi hienon -hienoksi -- sohva, sifonjeeri, kaakeliuuni, kaikki herrastyyliin. -Porstuan toisella puolen oli toinen samallainen huone uunineen, -ruokapöytineen, sohvineen, seinäkelloineen. -- -- -- Hänen täytyi -ihmetellä ja kunnioittaa, mutta samalla surkutella ja halveksua -omistajain toimintakykyä, nähdessään, että rakennukseen sen lisäksi -kuului kaksi kammaria monine sänkyineen. - --- Taivaallinen isä, mikä sänkyjen paljous eikä kylpyvieraista -tietoakaan! - -Siis uusia, ennen aavistamattomia tuloja. Tuon ajatuksen hurmaamana -hän kiiruhti emännän luo ja nuhteli häntä moisesta mielettömästä -tuhlaamisesta. Miksi huoneita ei vuokrattu kesävieraille? - --- Herra Jesta, eihän meille ketään tule, joka täällä tyytyisi -asumaan. - --- Mistä täti sen tietää? Oletteko tarjonneet niitä vuokrattavaksi? -Oletteko panneet ilmoituksen lehtiin? - --- Mitäpä noista vähistä roposista vielä olisi mereen heittää! intti -Flodin matami. - --- Lasketaanhan verkotkin järveen, väitti Karlsson, -- vaan niinhän -täytyy tehdä, jos mieli hyötyä. -- Eihän kalaa saada jalkaa -kastamatta. - --- Voisihan tuota koettaa, vaan ei _meille_ kesävieraita tule, -siitä olen varma, päätti vanhus, joka ei enää toivomuksiin paljoa -perustanut. - -Kahdeksan päivän perästä nähtiin erään hienon herran tulla -keikuttelevan pitkin niittyä, katsellen ympärilleen. Hän lähenteli, -ja pihassa tervehytti häntä rakki yksin, koska väki tottumuksesta -ja kauniin tapansa mukaan oli puikkinut piiloon, mikä tupaan, mikä -kyökkiin, hetkistä sitä ennen joukossa, "suu kolmantena silmänä" -vierasta töllisteltyään. Vasta kun herra oli ovella, esiintyi -viimeinkin Karlsson, joka oli kaikista rohkein. - -Vieras on lukenut lehdistä ilmoituksen... Niin kyllä tämä on -oikea talo... Ja tulija vietiin isoon-tupaan. Hän oli kutakuinkin -tyytyväinen, ja Karlsson lupasi korjata mikä korjausta kaipasi, kun -herra vaan heti päättäisi jääkö hän tähän vai ei, sillä halullisia -ottajia oli kosolta, ja kevät oli jo ovella. Vieras, jota talon ihana -asema näytti miellyttävän, kiirehti kaupantekoa. Pian sovittiinkin -hinnasta, ja kesäkuun ensi päivinä huoneet piti olla kunnossa. Kun -vielä molemmin puolin muutamia mieskohtaisia kysymyksiä taloudesta ja -perheoloista oli tehty, poistui herra samaa tietä. - -Karlsson saattoi häntä veräjälle, töytäsi sitten tupaan, löi emännän -ja pojan eteen pöytään seitsemän valtiopankin kymmöstä ja yhden -yksityispankin viitosen. - --- Hyvänen ihme! Eihän toki ihmisiä noin pitäisi nylkeä, nurisi eukko. - -Vaan Kustin mielestä tuo ei ollut hullumpaa, ja ensi kerran hän -julkisesti Karlssonia kiitti, kun tämä kertoi miten oli saanut tuon -herran narratuksi puhumalla useista "halullisista". - -Täten Karlsson oli lyönyt valttinsa pöytään, ja hän korotti ääntään -tämän tapahtuman jälkeen, jossa hänen tietonsa kauppa-asioissa -tulivat hyvään tarpeeseen. Mutta uudet tulot eivät supistuisi -yksistään noihin ikään kuin pilvistä pudonneisiin käteisiin -vuokrarahoihin, syrjästäkin olisi tästä lähtien saatava etuja, -joita Karlsson reippaasti ja elävästi kuvaeli ihmettelevälle -kuulijakunnalle. - -Kalaa, maitoa, voita, munia myytäisiin, eikä ilmaiseksi puitakaan -annettaisi; ja kyydistä Dalaröhön yksi kruunu! Kenties menisi -kaupaksi jokunen vasikkakin, lammas, kelvoton kana, potaatteja ja -vihanneksia. Siitä vielä jos jotakin lähtisi, se oli pulska herra. - -Juhannusiltana saapuivat nuo kauvan odotetut "kultakalat:" herra, -rouva, kuusitoista vuotias tytär, kuuden vuoden vanha poika sekä -kaksi piikaa. Herra oli viulunsoittajana hovin soittokunnassa, -hyvissä varoissa, rauhan mies, kolmenkymmenen korvissa. Syntyään hän -oli saksalainen ja ymmärsi vaivoin saaristolaisten kieltä, jonka -vuoksi hän myöntyi kaikkeen mitä kuuli, nyökäyttäen päätään ja -lausuen "hyve!" Tästä päätettiin hänen olevan siivo ja hiljainen. -Rouva oli "oikea ihminen", hoiteli talouttaan ja lapsiaan, piti -piiatkin kurissa, torailematta ja paasailematta; lahjomisesta ei -puhettakaan. - -Karlsson, jolta ei puuttunut rohkeutta eikä puhetaitoa, otti -alunpitäin vieraat huostaansa, johon hänellä mielestään oli -etuoikeus, koska hän ne tänne oli hilannutkin. Ei yksikään toisista -vetänytkään vertoja hänelle, toimelijaisuutta ja seurustelukykyä -kysyttäessä. Kaupunkilaisten saaressa-olo tietenkin vaikutti -alkuasujanten mieliin ja tapoihin yleensä. Kun nämät joka päivä -näkivät juhla-asuisia ihmisiä kävelevän, soutelevan ilman -päämäärää, kalastelevan korjaamatta saalista, kylpevän, harjottavan -soitantoa, kuluttavan aikansa ikään kuin ei huolia eikä työtä -olisi olemassakaan, sanalla sanoen, näkivät heidän juhlivan päivät -pääksytysten, ei tuo ensisti heille kateeksi käynyt, se vaan herätti -kummastusta, että ihmiset saattoivat järjestää elämänsä niin -viehättäväksi, niin rauhaisaksi ja ennen kaikkea niin puhtaaksi -ja hienoksi, eikä silti kukaan tohtinut väittää heidän tehneen -vääryyttä eikä köyhiä ryöstäneen. Tietämättään hemsöläiset alkoivat -vaipua hivuttaviin haaveiluihin ja luoda pitkiä, salaisia silmäyksiä -isolle-tuvalle päin. Jos he näkivät vaalean kesäpuvun välähtävän -viidakosta, niin he pysähtyivät nauttimaan. Jos silmä keksi -itaalialaisen olkihatun, valkoisen harson tai poukamassa lellivästä -purresta hoikan vartalon, jonka ympärille punainen silkkinauha oli -kiedottu, valtasi kaiho, ääretön hartaus heidän mielensä. Heidän -henkensä ikävöi jotain tietämätöntä, sanomatonta, toivotonta joka -viehätti ja veti puoleensa. - -Haastelu ja hälinä kyökistä ja vanhasta tuvasta ei enää kuulunut niin -etäälle kuin ennen. Karlsson, valkoinen, puhdas paita alati yllään ja -sininen virkalakki arkionakin päässä, muuttui yhä enemmän pehtuorin -näköiseksi. Lyijykynä oli usein povitaskussa tahi korvallisessa ja -helposti palava sikari hampaissa. - -Mutta Kusti siirtyi siirtymistään syrjään, arkaantui yhäti ja -pysyttelihe niin loitolla kuin suinkin, jottei joutuisi vertailun -alaiseksi; muisteli monasti rahoja pankissa ja teki pitkiä kierroksia -välttääkseen isoa-tupaa ja vaalea-helmoja. Rundqvist kuhni enimmiten -pajan patinoilla, silmät noessa, ja mutisi välittävänsä viisi koko -maailmasta; ei itse leskikuningattarestakaan kehunut paljosti -piittaavansa. - -Norman otti uudelleen armoihin lakin, jota asevelvollisena -ollessaan oli käyttänyt, veti remelihihnansa kurtikan ympärille ja -oleskeli halusta kaivon lähiseuduilla illoin ja aamuin, kun herrain -palvelustytöt kävivät vedellä. - -Sitäkin tukalammalle tuntui elanto Liisasta ja Lotasta, kun kaikki -miehet, pelkurimaisesti heistä luopuen, pyrkivät herraspiikain -liittoon, joita kirjeen kuorilla nimitettiin "mamseleksi", ja jotka -menivät hatussa Dalaröhön. Avojaloin he navetassa kippasivat, sillä -siellä oli niin paljon likaa, etteivät mitenkään tahtoneet hienoja -vaatekenkiään siellä ryvetellä, ja niityllä ja kyökissä oli niin -kuuma, ettei jalkineita ensinkään kaivannut. He pitivät tummavärisiä -vaatteitaan. Hieltä, noelta, ja runsuilta eivät saattaneet somistaa -pukujansa valkoisella vaatteensiepaleellakaan, ja kun Liisa kerran -rohkeni ranteensa koristaa manseteilla, joutui hän säälimättä -irvihammasten uhriksi. Mutta sunnuntaisin he heittäysivät ahkeriksi -kirkossa-kävijöiksi korvatakseen vahingon ja päästäkseen paraita -vaatteitaan näyttämään. - -Karlssonilla oli tuontuostakin professorille asiaa, ja hän oleskeli -muutoinkin mielellään kuistin lähitteillä, jos joku siinä osui -istumaan. Hän kyseli terveyden laitaa ja muita kuulumisia, ennusteli -ilmaa, ehdotteli huviretkiä, antoi neuvoja ja tietoja kalastuksesta, -saaden silloin tällöin konjakkiryypyn tai olutlasin, jonka vuoksi -häntä toiset vähin rupesivat nurkkavieraaksi hokemaan. - -Kun muutamana lauantaipäivänä professorin kyökkyri oli Dalaröhön -vietävä, syntyi erimielisyyttä siitä, kuka häntä lähtisi kyytiin. -Karlsson ratkaisi asian pitemmittä mutkitta omaksi edukseen, sillä -tuo tummatukkainen, vaaleaihoinen tytön tyllerö oli mennyt hänen -veriinsä; ja kun muori uskalsi nuhdella Karlssonia siitä, että -hän, talon ensimäinen ja paras mies, lähti moisille eto-asioille, -niin Karlsson vastasi, että professori nimenomaan oli käskenyt -hänen toimittamaan muutamia tärkeitä kirjeitä postiin. Kusti, joka -tahtomattaan havaittiin hyvinkin halukkaaksi tähän toimeen, vakuutti -aivan hyvin osaavansa ajaa asian, mutta silloin Karlsson todisti -mahdottomaksi isännän alentautumisen rengin askareihin; häntäkin -muka perästäpäin haukuttaisiin. Siten asia päättyi Karlssonin mielen -mukaan. - -Dalarön matkoista oli paljon etuja, jotka kekselijäs renki jo -ennakolta oli vainunnut. Ensiksikin sai tytön kanssa olla kahden -kesken vesillä, rauhassa rupatella ja hupakoida. Ja Dalarössä taas, -kun hankki kauppiaille ostajia, niin saattoi nämät kiitollisuuden -velkaan, jota pyrkivät maksamaan käden puristuksilla, naukuilla ja -sikareilla. Paitsi sitä pidettiin aina sitä arvossa, jolle professori -uskoi asiansa toimitettaviksi, joka arkisinkin kävi siistissä -vaatteessa ja seurusteli Tukholman mamselin kanssa. - -Dalarössä kumminkaan ei käyty muuta kuin kerta viikossa, joten nämät -matkat eivät sotkeneet töiden säännöllistä kulkua. Karlsson antoi, -näet, niiksi päiviksi, joina hän oli matkalla, pojille urakoita; kun -olivat kaivaneet ojaa niin ja niin pitkältä, kyntäneet niin ja niin -monta sarkaa, kaataneet sen ja sen verran puita, niin saivat heretä -joutilaiksi. Tähän kauppaan he halusta suostuivat, sillä siten he -tavallisesti pääsivät työstä jo iltarupeaman keskivaiheilla. Työjakoa -toimitettaessa ja tehtyä tarkasteltaessa lyijykynää ja tuonaan -käytäntöön tullutta muistiinpanokirjaa ahkeraan käytettiin, ja renki -muuttui yhä enemmän pehtuorin kaltaiseksi, vähitellen vierittäen -väkityön omilta hartioiltaan toisten niskoille. Kammarinsa hän pani -kuntoon mieltään myöten ja niin kuin omansa ainakin. Jo aikoja hän -siellä oli poltellut tupakkaa ja seinviereiselle pöydälle asettanut -ruohonpäisen mustepullon, kyniä, kynänvarren, postipaperiarkin sekä -järjestänyt kynttilän ja tulitikut, niin kuin kirjoituspöydällä -pidetään. - -Ikkuna oli ison-tuvan puolella, ja siinä hän istui joutohetkinä -tarkaten herrain elämöimistä ja näytellen kirjoitustaitoaan. Illoin -hän avasi ikkunan, veteli, nojaten lynkkäpäänsä ikkunanlautaan, -paksuja savuja piipustaan tai liivintaskusta kaivamastaan sikarista, -jolloin hän myös tavallisesti luki sanomalehteä. Syrjäinen olisi -luullut häntä tilan hallitsijaksi. - -Hämärissä hän heittäytyi kynttilän sytytettyään sänkyynsä -tupakoimaan. Silloin hän monastikin vaipui unelmiin tahi seuloi -suuria hankkeitaan, jotka perustuivat vielä tapahtumattomiin, mutta -kotvasen takaa tapahtuviin seikkoihin. - -Kun hän niinikään muutamana iltana, selällään loikoen, veteli "mustaa -ankkuriaan" itikoita hätyytelläkseen, niin hänen katseensa kiintyi -vaatteita verhoavaan valkoiseen raitiin, jonka toinen pää jostain -tuntemattomasta syystä oli irronnut vaarnastaan ja liepsahtanut -lattialle. Vainajan vaatteet lähtivät marssimaan pitkin seinää -ikkunan luo ja sieltä takaisin ovelle, aina sikäli kuin ongehtiva uho -pani kynttilän tulen liekkumaan, ja hän näki Flod-vainajan kaikissa -niissä haamuissa, joita vaatekappaleet piirsivät ruutukaisiin -seinäpapereihin. Tuossa vanhus tuli, pörröisestä villavaatteesta -tehty vaippa hartioillaan ja harmaat verkahousut jalassa, jommoisena -hän istui satkaperäisessä veneessään, purjehtien kaupunkiin kaloja -viemään ja "Messingstångenin" kapakassa Tukholmassa, juoden totia -kalanostajan kanssa; tuossa taas hän tuli mustassa lievetakissa ja -pitkissä, mustissa roimahousuissa, joita hän piti kirkossa, ripille -mennessään, häissä, hautajaisissa ja ristijäisissä; tuossa riippui -musta lammasnahkakurtikka, jota hän piti nuotalla syksyisin ja -keväisin, tuossa rehenteli iso hylkeennahkaturkki, jossa vielä näkyi -joulukemujen tähteitä; ja villainen matkavyö, joka oli neulottu -viheriästä, keltaisesta ja punaisesta langasta, kiemuroi kuin "iso -merikäärme" lattiaan asti, pistäen päänsä saappaan varteen. - -Karlsson lämpisi ajatellessaan tuota muhkeata silkinlaheata -turkkia, ajatellessaan miten häntä lipeästi liukuvassa kelkassa -kiidätettäisiin jäiden poikki, hylkeennahkainen lakkilätsä päässä, -naapureiden luo, jotka tervehtivät jouluvieraitaan rannalle -rakennetuilla nuotiotulilla ja pyssynpaukauksilla, ja kuinka hän -sitten tupaan tultuaan antaisi turkkinsa soljua olkapäiltään ja -esiintyisi mustaan verkatakkiin puettuna, kuinka pappi häntä -sinuttelisi, kuinka häntä istutettaisiin pöydän päässä, renkien oven -suulla seisoessa tahi ikkunanlaudoilla istuessa. - -Karlssonin kuvitelmat vihdoin elostuivat niin, että ne nostivat -miehen koivilleen, ja melkein tietämättään pujahti hän turkkiin -ja havaitsi seisovansa keskellä lattiaa, käsillään turkin puuhkia -silittelemässä. Hekumallinen vavistus värisytti koko ruumista, -kun hän tunsi turkinkauluksen kasvojansa kutkuttavan. Sitten hän -pukeutui mustaan lievetakkiin ja napitti sen, nosti parranajopeilin -tuolille nähdäkseen miten takki soveltui selkään, pisti kätensä -laskokseen ja mitteli lattiaa pariin kertaan. Rikkauden tunne levisi -silkinhienoisesta vaatteesta; tuntui niin runsaalta ja varavalta, -kun hän siirtäen takinliepeitä kahtaanne istausi sängyn laidalle, -kuvaillen olevansa jossain kyläilemässä. - -Näistä päihdyttävistä unelmista hänet herätti meluavat äänet ulkoa. -Hän rupesi kuulostelemaan. Nyt hän erotti Iidan -- professorin -kauniin kyökkipiian -- ja Normanin äänet, jotka leijuivat vieretysten -toisiinsa kietouneina ja ikään kuin suuteloita vaihdellen. Tuntui -kuin pistos rinnassa. Tuossa tuokiossa lievetakki ja turkki -riippuivat vaatenaulakolla raidin peitossa, ja hän laskeusi portaita -alas vasta sytytetty sikari hampaissa. - -Kun Karlssonilla oli paljon työtä ja pää täynnä parannushankkeita, -niin hän ei tähän asti ollut joutanut mihinkään rakkaudenseikkoihin -tyttöjen kanssa. Paitsi sitä hän tyysti tiesi miten paljon aikaa -niihin kuluu sekä senkin, että niin pian kuin lemmen liekki pääsisi -raivoon, paljastuisi hänen heikko puolensa, jota olisi hankala -puolustaa. Ja jos hänen alakynnessä täytyisi taistotantereelta -väistyä, loppui valta ja arvoisuus. - -Mutta kun nyt kaunotar itse oli lupaunut voiton palkinnoksi ja -voittajalla tuntui olevan liiankin paljon voitettavissa, niin -häntä halutti käyttää kannuksiansa, ja harja pystyssä ja sillä -vakavalla päätöksellä, että hän tässä kukoksi pääsisi, hän lähenteli -pihatörmää, missä kuherrus jo kävi täyttä päätä. Hieman vihaksi -pisti, ettei kilpakosiana ollut parempaa miestä kuin Norman; olispa -ollut edes Kusti; mutta tuo pahainen Norman! Kyllä hän hänet -opettaisi. - --- Hyvää iltaa, Iida! hän alotteli eikä ollut näkevinäänkään -Normania, joka vastoin tahtoaan hyppäsi alas aidalta, jonne Karlsson -hänen sijalleen heti hyppäsi. - -Ja Iidan sytykkeitä ja puita kerätessä Karlsson rupesi puhelahjaansa -niin uuraasti käyttämään, ettei Norman saanut suunvuoroakaan. Mutta -tyttö oli oikullinen, heitti Normanille sanasen silloin toisen -tällöin, joihin yhtäkaikki Karlsson tuota päätä tarttui lähettäen ne -takaisin koreiksi sirottuina ja somistettuina. Kaunotar, jota kiista -miellytti, käski Normanin kiskomaan päreitä. Mutta ennen kuin tuo -suosittu ehti veräjällekään, oli Karlsson jo hypännyt aidalta maahan, -löytänyt kuivan kuusen ja pilkkonut säleiksi; samassa tuokiossa -hän oli pannut päreet puukantovaatteeseen, jonka Iidan seuraamana -pikkusormellaan kantoi keittiöön. Hän jäi oven suuhun, jonka hänen -leveä selkänsä kokonaan tukkesi, niin ettei kukaan päässyt siitä -kulkemaan. Ja Norman, joka ei keksinyt mitään asiaa, mitteli kotvasen -halkoliiterin edustaa, apein mielialoin aprikoiden hävyttömän helppoa -toimeentuloa tässä maailmassa, kunnes näki parhaaksi mennä kaivon -kannelle purkamaan suruansa harmonikan huolia lieventäviin säveliin. - -Klaveerin läkkikielten vienot soinnit tunkeusivat sumeton läpi -ovenvartijan ohi laupeuden istuimelle, kyökin liedelle asti. Iita -muisti nyt, että hänen oli noudettava juomavettä professorille -kaivolta. Ja Karlson tuli mukaan, tällä kertaa kuitenkin hiukkasen -epävarmana, koska hänen nyt täytyi koettaa voimiaan perin oudolla -alalla. Tehdäkseen tyhjäksi tuon houkuttelevan äänen lumoavan -vaikutuksen hän tarttui Iidan vaskipulloon ja kuiskasi helliä -lemmensanoja niin hiukeasti ja kauniisti kuin suinkin taisi, ikään -kuin sommitellakseen sanoja viekottelevaan soittoon ja sortaakseen -soolon vähäpätöiseksi säestykseksi, mutta juuri kun saapuivat -kaivolle, kuului tuvasta tädin ääni. Hän huusi Karlssonia ja äänestä -kuuli, että asia oli tärkeä. Ensinnä renki suuttui eikä ollut -vastata, mutta silloin paholainen meni Normaniin, ja hän huusi jotta -kajahti: -- Täällä hän on, täti! -- Kyllä hän tulee paikalla! - -Tuhatkertaisesti toivoen sukkelan soittoniekan h--n, voittajan -täytyi riuhtaista itsensä irti lemmenliekistä jättäen puoleksi jo -anastamansa saaliin huonommalleen, jonka tuli sattumaa onnestaan -kiittää. - -Muori hoilasi vielä kerran, ja äkäisesti Karlsson ärjäisi tulevansa -minkä kerkesi. - --- Karlsson tekee hyvin ja tulee ottamaan puolikuppisen, pyysi eukko, -seisoen porstuan kuistilla ja kädellään varjostaen silmiään hienossa -kesähämärässä erottaakseen tuliko renki yksin. - -Renki, joka muulloin mielellään kallisti puolikuppisen, olisi suonut -kaikki kahvit ja viinat hiiteen, vaan eihän kumminkaan sopinut -kieltäytä; ja mieliharmikseen hänen täytyi kuulla miten Norman -lähdeniityllä ilkkuen, voittoisana kajahutteli tarkk'ampujamarssiaan, -sen sävelillä säestäen hänen askeliaan tuvan portaita noustessa. -Eukko oli entistään suopeampi ja Karlssonin silmissä nyt entistään -vanhempi ja rumempikin, ja mitä makeammaksi muori muuttui, sitä -jurommaksi äkämystyi Karlsson, joka lopulta teki eukon milt'ei -helläksi. - --- Katsokaas Karlsson, hän vihdoin koetti, kahvia kaataessaan, -- -meidän on kutsuttava heinämiehiä nousviikoksi, ja siksi halusin -puhutella Teitä ensin, ymmärrättehän. - -Nyt juuri vaikeni paljepeli, Karlsson syöntyi entistään vieläkin -töykeämmäksi, ja hän mutisi soinnuttomasti ja hajamielisesti: - --- Niin, niin, aivan oikein -- heinäntekoon nousevalla viikolla! - --- Soisin, näethän, emäntä jatkoi, -- että Karlsson ja Liisa -lauantaina lähtisivät heinäsanaa viemään; mielestäni ei lainkaan -haitaksi olisi, että Karlssonkin välistä näyttäisi silmiään -ihmisille, sillä se aina tekee hyvää. - --- Katsokaas, lauantaina minä en pääse, katkaisi Karlsson jyrkästi -- -silloinhan minun on mentävä Dalaröhön professorin asioille. - --- No voisihan nyt kerran Normankin sen kyydin tehdä, väitti eukko -kääntyen Karlssoniin selin, jottei hänen tarvitseisi nähdä miten -rengin kasvonjuonteet muuttuivat. - -Samassa klaveerista kuului muutamia paussien katkaisemia sävelryhmiä, -jotka tuntuivat etenevän ja viimein raukeavan kesäyöhön, missä -kehrääjälintu jo par'aikaa polki hyrisevää rukkiansa. - -Karlssonin otsasta tihkui kalmanhiki, hän kaasi kurkkuunsa -viinakahvit, rintaa ahdisti, niinkuin sitä paasi olisi painanut, -päätä pyörrytti ja hermot herpoontuivat. - --- Norman ei siihen kykene; -- Norman ei pysty kaikkia professorin -asioita toimittamaan ja -- ja paitsi sitä hänellä ei ole luottoa. - --- Niin, mutta minäpä olen kysynyt professorilta itseltään, akka nyt -puolestaan päättävästi vastasi -- ja hän sanoi, että hänell' ei ole -asiaa Dalaröhön tulevana lauantaina. - -Senkin vietävä, ajatteli Karlsson. Mitenkäs tästä pälkähästä -päästään! Hänestä tuntui kuin olisi ollut loukussa. - -Hänen ajatuksensa olivat nyt niin hajallaan, ettei kyennyt niitä -kokoamaan vihollisen torjuntaan. Tuo muorilta ei jäänyt huomaamatta, -ja hän päätti takoa raudan kuumana ollessa. - --- Kuulkaahan nyt Karlsson, älkää pahastuko, vaikka minun täytyy -tehdä teille pikku muistutus, en minä sillä pahaa tarkoita. - --- Täti sanoo vaan, mitä pirua mielitte, yhdentekevää minulle on, -sähähti Karlsson, kuullessaan miten klaveerin yhä hellemmäksi käyvät -sävelet sammuivat sointumasta ha'an perimmäisessä pohjukassa. - --- Katsokaas Karlsson, soisin ettei Karlsson alentuisi noiden -likkojen kanssa lepertelemään, sillä selkkauksia siitä vaan aina -lopuksi syntyy; kyllä minä nuo seikat arvaan, ja hyvää minä vaan -tarkoitan, katsokaas Karlsson. Noilla kaupungin luiskilla aina -pitää olla miesjoukko ympärillään hyörimässä ja pyörimässä, eikä -hölöttämisestä, hössötöksestä ja huppeloimisesta tahdo loppua tulla. -Milloin menevät metsään toisen kanssa, milloin lakkaan toisen kanssa, -ja jos sitten sattuu hullusti käymään, niin ne syyttävät sitä, jonka -ensiksi käsiinsä saavat. Niin sen asian on laita. - --- Mitä hittoa se minulle kuuluu että pojat tyttöjä hyvänä pitelevät? - --- Niin, niin, älkäähän nyt pahaksenne panko, lohdutteli muori, -- -teidän laisenne miehen pitäisi naida, eikä silloin sovi karjakkojen -ja tuollaisten kanssa kuherrella, ja tässä saaristossa on paljon -rikkaita tyttöjä, tietäkää se, ja jos olette viisas ja hoidatte -asianne niinkuin pitää, niin pääsette omillenne, ennen kuin -arvaattekaan; älkää siis olko itsepintainen, vaan kuulkaa mitä -minä teille sanon käskiessäni teitä heinämiehille viestiä viemään. -Muistakaa se, etten minä ketä hyvänsä talon asioille lähetä, ja kyllä -kai poika minua tästäkin morkkaa, vaan siit'en välitä, sillä kehen -luotan, sitä myös tuen, siihen saatte luottaa. - -Karlssonin mieli alkoi rauhoittua. Kenties tuosta talon nimessä -esiintymisestä jotain hyötyä saattaisikin olla; mutta viimeiset -vastoinkäymiset kaivelivat vielä liiaksi hänen sydäntänsä. Ei hän -ruvennut rakkaudestaan niin vähälle luopumaan tuiki tietymättömäin -etuuksien saavuttamiseksi. Ainakin piti harjakaisia juotaman, jos -kerran kaupat tehtiin. - --- En minä arkioissani sille matkalle lähde, eikä minulla tämän -ehompia ole, arveli Karlsson ongitellen. - --- No, jos ei muusta tinkaa tule kuin vaatteesta, niin kyllä sille -aina keino keksitään. - -Pitemmälle Karlsson ei pyrkinyt tähän suuntaan, vaan sen sijaan -hän päätti vaihettaa puolen lupauksen toiseen, ja monet inttelyt -kumottuaan sai hän sen aikaan, että Norman, jota välttämättömästi -tarvittiin viikatteita hiomassa ja heinärattaita korjaamassa, jäisi -kotosalle, ja Lotta kävisi Dalarössä. - - * * * * * - -On kesäisen työpäivän aamu heinäkuun alkupuolella. Kello on kolme. -Takan piippu savuaa, kahvipannu on tulella; kaikki ovat jo jalkeilla -ja täydessä touhussa. Pihamaalla on pitkä kahvipöytä katettuna. -Eilis-iltana saapuneet heinämiehet ovat maanneet aittain ja riihen -ylisellä. Kaksitoista rotevaa saaristolaista seisoo paitahihasillaan, -olkihatut päässä, viikatteilla ja sieroilla asestettuina, ryhmittäin -tuvan edustalla. Tuossa pari soudun käyristämää vanhusta, tuossa -muuan Aspön jättiläinen meren partaalta, leuvassa harmaa soturin -parta, syvällä päässä siniset silmät, jotka tietävät yksinäisyyden -kaihoa, nimetöntä ja äänetöntä surua. Tuolla muuan vuorelainen, -särmäinen, käyräksi kasvanut kuin äärimmäisen karin räkämänty, -muuan vilkas, laiha, tuulen kuivaama saaren ukko; joitakuita, -veneenrakentamistaidostaan kuuluja myllysaarelaisia ja pari mainiota -hylkeenampujata Långvikistä. Niiden ympärillä häärivät tytöt, -paitahihasillaan nekin, huivit ja vaaleat pumpulihameet yllään, -silkkisaalit päässä; vastamaalatut haravat heillä on mukanaan, mutta -ulkomuodosta päättäen olisi pikemmin luullut heidän hankkiutuneen -juhlaan kuin kovaan työhön. Ukot napahuttelivat heitä rystysillään -vyötäisiin, mutta pojat pysyivät näin aamustapäivin loitommalla, -odotellen iltahämäriä soittoineen, karkeloineen ja kisoineen. -Aurinko oli jo paistanut neljänneksen tuntia, vaan ei vielä ollut -ehtinyt nuolla kastetta maasta; lahden laineetonta pintaa reunusteli -vaaleanvihreä ruohikko; sieltä kuului vasta munasta puhjenneiden -sorsanpoikain papatusta, jota vanhemmat käkertäen säestivät; lokit -pyytelivät salakoita leijaillen pitkillä, sivakoilla siivillään kuin -kirkon kipsienkelit; kellarintakaisen tammen latvassa heränneet -harakat räkättivät ja säkättivät siitä, mitä valkohihoista luulivat -tietävänsä; käki kukkui ha'assa kiimoissaan, raivoten, surren -ensimäisen heinäru'on tullen loppuvaa himojen aikaa; tapinvääntäjä -rääkyi ruispellossa; pihamaalla pyöri koiranpenikka liehitellen -vanhoja tuttuja; päivänpaisteessa välähtelevät paidanhihat -kurotteliivat pöydän poikki, missä kupit ja kulhot, lasit ja lautaset -kilisivät ja kalisivat kestityksen alkaessa. - -Tuo muutoin ujo Kusti anasti isännyyden, ja isänsä entisten -ystävien parissa olo tuntui hänestä niin turvalliselta, että -hän syrjäytti yksin Karlssoninkin ja hoiti viinapulloa itse. -Mutta renki oli heinämiehiä kutsuessaan jo ennättänyt hankkia -itselleen paljon tuttavia kyläläisissä, ja hän päätti nyt heittäitä -vanhemmaksi sukulaiseksi tai vieraaksi, jolle isäntäväen tuli -osottaa kohtelijaisuutta. Kustia kymmenisen vuotta vanhempana ja -kehittyneen, miehekkään ulkomuotonsa turvissa oli hänen helppo sortaa -nuorempatansa, joka kaiken ikänsä oli poikana pysyvä isävainajansa -ikäveljien rinnalla. - -Kahvi oli juotu, päivä oli noussut korkeammalle, ja vanhukset -lähtivät nuorten seuraamina, viikatteet olalla, isolle niitylle päin -kulkemaan. - -Tiheä, säärenkorkuisena rehottava heinä antoi Karlssonille aihetta -selittää uuden-aikaista niitynviljelystä; miten hän oli raatanut -pois niitylle karisseet lehdet ja kuloruohon, tasinut myyränmättäät, -kylvänyt heinänsiemeniä hallanpanemiin paikkoihin, jotka sitä ennen -oli tadevedellä väettänyt. Sitten hän järjesti joukkonsa kuin -sotakapteeni, antaen kunniasijat vanhoille ja varakkaammille, itse -jättäytyen viimeiseksi. Valkohihaiset heinäntekijät muodostivat -pitkän, suippopäisen jonon kuin joutsenet ikään syksyllä merien taa -muuttaessaan; miltei kintereitään tavottelemassa oli joka miehellä -seuraajansa viikate, ja hajallaan kuin tiiraisparvi, oikullisesti -liehuen milloin minnekin päin, mutta yhtäkaikki koossa pysyen, -tulivat haravoineen tytöt kukin niittomiehensä jälestä. - -Kahisten kaatui kasteinen heinä kimputtain kedolle; vierekkäin -viruivat siinä kaikki kesän kukkaset, jotka uhkarohkeasti olivat -metsän ja ha'an hylänneet; siinä päivänkakkarata ja käen kaalia, -keltamatarata ja tervakukkaa, koiranputkea, ketoneilikkata, -hiirenhernettä; rusojuurta, apilasta ja jos jotakin niityn ruohoa. -Hyvälle ne hajahtelivat kuin höysteet ja hunaja, ja mehiläis- ja -metsämettiäisparvet pakenivat murhaavata miesjoukkoa, myyrät -tunkeusivat maan sisuksiin, kun kuulivat huoneittensa heikkojen -kattojen ruskavan; tarhakäärme peloissaan puikahti ojaan ja luikahti -läpeensä; korkealla tappotantereesta lenteli metsäkirvispari, jonka -pesän kengänkorko oli musertanut; selusjoukkona olivat kottaraiset, -jotka nokkivat ja tökkivät kaikenlaista auringonpaahteeseen noussutta -pientä elukkata. - -Kun ensimäinen luoko oli tehty ja niityn päähän päästy, niin sankarit -seisattuivat ja piennarta vasten viikatteitaan nojaten he katselivat -tekemäänsä hävityksen työtä, pyyhkien hikeä lakkiensa hihnoista, sekä -vetäen nuuskaa nenäänsä vaskirasioistaan, sillä välin kuin tytötkin -eturintaan ehättelivät. - -Ja toistamiseen lähdetään ruohonpäiselle kukkaismerelle, jonka yltyvä -aamutuuli panee lainehtimaan, ja josta vielä välähtelee kirjavia, -loistavia värejä, kun kukkien jäykemmät varret ja päät tunkeuvat -pehmoisen kastikaisen läpi, joka milloin tuulessa häilyy sinne tänne, -milloin uinaa aallotonna kuin tyyni järven kalvo. - -Ei yksikään noista juhlamielisistä ja kilpailun kiihottamista ottaisi -viikatteestaan hetkeksikään luopuaksensa. Ennemmin hän auringon -poltteeseen kepertyisi. Karlssonin jälkiä luokoilee professorin -Iita, ja koska renki on jälkimäisenä miehenä, saattaa hän pohkeitaan -alttiiksi panematta kääntyä taakseen piian kanssa pikkuruisen -pakinoimaan, ja Normania, joka myös sattuu Iidan läheisyyteen, -pitää hän myös tarkkaan silmällä. Niin pian kuin tämä koettaa -luoda lemmensilmiä lounaaseen, on Karlsson viikatteineen hänen -kintereillään enemmän yrmeästi kuin hyvänluontoisesti ärjäisten: varo -sinä kinttujasi! - -Kello kahdeksan aikana on lähdeniitty niitetty tasaiseksi kuin -kämmen; pitkiksi harjanteiksi heinä siihen on heitäinnyt. Nyt -katsellaan työtä, tarkastetaan luokoa; Rundqvistin pää saa -kantaa, koska hänen viikatteensa on tehnyt huonointa jälkeä. Mies -puolustaikse syyttämällä sitä, että hänen täytyi katsella tyttöä, -mikä hänelle oli annettu, sillä ihan äskettäin tytöt eivät olleet -hänen pariinsa pyrkineet. - -Nyt Liisa pihamäeltä huutaa aamiaiselle; viinapullo säihkyy auringon -paisteessa, ja sahtitynnyri on aukaistu; perunapata höyryää hellalla, -silakat kulhoilla, voiastiat ja valmiiksi leikattu leipä ovat -pöydällä. Viinasarkkoja kallistellaan ja kilistellään ja ruvetaan -suurukselle. - -Karlssonia on kiitelty, ja voitto-onnekkaana hän pöydänpäässä -hymähtelee; suopealta Iitakin näyttää ja Karlsson osottaa hänelle -erinäistä huomaavaisuutta, jota tytön päivän kaunottarena sopikin -vaatia. Muori, joka teputteli kahakäteen, kanneskellen vateja -ja lautasia, sivutti heitä siksi usein, että veti Iidan huomion -puoleensa, mutta Karlsson ei huomannut muoria, ennen kuin tämä -tokaisten häntä kyynäspäällään selkään kuiskaa: - --- Karlssonin tulee olla isäntänä ja auttaa Kustia, Karlssonin pitää -olla kuin kotonaan. - -Mutta tämä on silmin korvin kiintynyt Iitaan, ja vain pikipäinsä -hän laskee jonkin pikipuheen muorille vastineeksi. Mutta nyt tulee -Liina, professorin lapsenpiika, kutsumaan Iidan kotiin siivoamaan. Se -miesten mieliä hiukkasen pahoitti, mutta tytöt siitä eivät näkyneet -olevan milläänkään. - --- Kuka minulle nyt luokoo, kun minull' ei enää ole tyttöä, -valitteli Karlsson teeskennellen epätoivoa, jolla pyysi todellista -mielipahaansa peitellä. - --- Kelvanneehan tuohon muori! pilaili Rundqvist, jolla sanottiin -olevan silmät selässäkin. - --- Muori haravoimaan! huutavat nyt kaikki yhteen ääneen. -- Muori -niitylle! - -Muori tekee vyöliinallaan estelevän liikkeen. - --- Hyvänen aika! Minäkö vanha räppäsilmäinen eukonrutimo tyttöjen -pariin? En, en sinä ilmoisna ikänä. Tehän olette kaikki päästänne -pilalla. - -Vastarinta ärsyttää. - --- Ota pois, ota sinä akka vaan, kuiskaa Rundqvist Normanin -säestämänä ja Kustin kasvojen yhä synkistyessä. - -Inttelyistä ei ollut apua. Toisten melutessa ja katketakseen nauraa -hohottaessa Karlsson juoksee tupaan hakemaan muorin omaa haravaa, -joka on piilossa jossain vinnillä; muori perästä huutaen: - --- Elkää Herran nimessä! Ette saa mennä minun piilojani repeloimaan! --- Ja molemmat katoavat, rähiseväin heinämiesten heitä kokkapuheilla -yhä hätistäessä. - --- Minusta -- Rundqvist katkaisi kotveroiseksi syntyneen -äänettömyyden -- minun mielestäni he viipyvät joltisenkin kauvan. -Meneppäs, Norman, katsastamaan mitä ne tekevät! - -Myrskyiset mieltymyksen osotukset kiihottivat kunnianhimoista -jatkamaan. - --- Mitähän ihmettä ne siellä tekevät? Ei, tämä ei käy päinsä! Minua -tämä rupee huolestuttamaan! - -Kustin huulet kävivät tummansinisiksi, mutta hän väänsi ne nauruun, -jottei toisista eroaisi. - --- Jumala minua vaivaista syntistä armahtakoon, jatkoi Rundqvist -samaa nuottia, -- nyt en enää tätä jaksa kestää, minun täytyy lähteä -ottamaan selkoa siitä, mitä ne tekevät. - -Samassa Karlsson ja muori ilmaantuivat etehisen ovelle tuoden -mukanaan löydetyn haravan. Komea kappale se on, ja siihen on -piirretty kaksi sydäntä ja vuosiluku 1852. Muori oli sen aikanaan -saanut morsiuslahjaksi sulhaseltaan, joka itse sen oli veistänyt. -Haravan ontossa varrenpäässä herneet hölkkyivät. Menneitten aikain -iloiset muistot näkyivät saattavan tuon muutoinkin hilpeämielisen -muorin hyvälle tuulelle, ja perin vapaana kivulloisesta -ventotunteisuudesta sanoi hän vuosilukua osottaen: - --- Tätä haravata Flod-ukko ei varsin hiljakkoin tekaissut. - --- Etkä sinä morsiusvuoteelle laskeutunut, muoriseni, virkkoi eräs -saaristolainen. - --- Mutta sen voit vielä kerran uudistaa, irvisteli toinen. - --- Kuuden kuukauden porsaihin ja kahden vuoden leskiin ei tiedä -luottaa, kiusotteli kolmas. - --- Mitä kuivempi karahka sitä kiihkeämpi syttymään, loskasi suutaan -neljäs. - -Joka-ikinen heitti kapulansa tuleen, mutta eukko hymähteli, torjuen -vihollista voimainsa tiestä, ei pannut pahakseen, vaan laski leikkiä -toisten kanssa kilvan, sillä asia ei olisi suuttumisella parannut. - -Sitten lähdettiin suoniitylle, joka kasvoi saraheinää ja korteita -kuin hyvääkin metsää ja jossa oli vettä miehen polvea myöten. - -Ja muori haravoi niin hartaasti, että pysyi Karlssonin jälessä ja -muiden edellä; purevia pistosanoja sateli aina edelleen "nuorten" -niskaan. - -Päästiin puolille päivin ja viimein illan suuhun. Viulun vinguttaja -oli saapunut soittoineen, luhan lattia oli puhtaaksi laistu ja -pahimmat oksat piellä silitelty. Kun aurinko oli majoilleen mennyt, -alkoi tanssi. - -Karlsson pani sen alkuun tanssittaen Iitaa, joka Maria -Stuartin-kaulus kaulassa, valkoinen röyhelö rinnoilla ja edestäpäin -kaarelle leikattuine mustine leninkineen herätti kateuden tunteita -talonpoikaistytöissä, pelkoa ja kalseutta vanhoissa, mutta pojissa -halua. - -Karlsson yksin osasi uutta valssia, jonka vuoksi Iita mielellään -hänen kanssaan tanssi moneen kertaan, liiatenkin kun se -kolmenaskeleen-valssi, jota Normanin kanssa olivat koettaneet, oli -mennyt vallan mitättömiin. Alakynteen joutuneella Normanilla ei -taaskaan ollut muuta neuvoa kuin turvautua harmonikkaan sydämensä -tuskia lieventääkseen ja koettaakseen eikö tähän viimeiseen -viehättimeen tarttuisi tuo korea viiripää lintu, jota parisen viikkoa -sitten jo luuli kädessään pitelevän, mutta joka piiraman päästä jo -katonräystäällä toisen kanssa nokiskeli. Karlssonin mielestä tämä -säestys oli lopen tarpeeton, kun hän kerran oikean soittoniekan varta -vasten oli tilannut; eikä todellakaan tuo ahdashenkinen paljepeli -pysynyt liikunnaltaan liukkaan viulun rinnalla, vaan häiritsi -tahtia ja sekoitti tanssia. Koska nyt oli hyvä tilaisuus antaa -kilpakosijalle kunnon letkaus, vallankin kun kaikki näkyivät olevan -yksimieliset harmonikan sopimattomuudesta, huusi Karlsson lattian yli -soppeen kyyristyneelle rakastajalle: - --- Kuuleks! Tuki leipälaukkusi toinen suu, jos täällä mielit istua, -mutta jos mahaasi niin möhyyttää, ett'et täällä kestä, niin pötki -sitten pellolle! - -Vaikka kaikki yksimielisesti yhtyivät hyväksyvään pilkkanauruun, -ei Normania sittenkään haluttanut väistyä kilpakosijansa tieltä. -Hänen mieltään rohkaisi ottamansa ryypyt ja voimiansa lisäsi Iidan -edestäpäin kaarrettu leninki. - --- Kuuleks! jätkytteli hän Karlssonia, joka vahingossa oli -käyttänyt kotopuolensa murretta, ja joka hemsöläisissä alunpitäen -oli herättänyt naurunhalua, -- tuleppas pihamaalle, niin sonsaroin -siannahkasi! - -Karlsson ei vielä pitänyt asiaa niin vaarallisena, että tarvitsi -käsikähmään käydä ja päätti toistaiseksi pysyä kinastelemisen -rauhallisemmalla alalla. - --- Mitäs kummallisia sikoja ne ovat, joiden nahkassa on sonsareja? - --- Eivätkö lie Vermlannin possoja! härnäili Norman. - -Tuo loukkasi kansallisuuden tunnetta, ja turhaan haettuaan kyllin -purevaa vastausta, karkasi Karlsson vihollisen kimppuun, tarttui -hänen liivinsä kaulukseen ja laahasi hänet ulos. - -Ovensuusta tytöt katselivat temmellystä, eikä kenenkään mieleen -johtunut mennä erottamaan. - -Norman oli vähäläntäinen, tanakka, Karlsson iso ja jykevä. -Heitettyään päältään nutun, jonka pelkäsi pilaantuvan, kävi hän -käsiksi; Norman puski päätään vihollisen vatsaan, jonka tempun oli -oppinut luotsipojilta. Mutta Karlsson tarttui hänen vyöhönsä ja -potkaisi häntä haaroihin, jotta Norman kokoonkääriytyneen siilin -tavoin tupsahti tunkiolle. - --- Perhanan rantajätkä! kiljaisi Norman, kun ei pystynyt -nyrkkiputikkaan. - -Vihan vimmaa kuohuen ja turhaan herjasanoja hakien painoi Karlsson -polvensa vastustajan rintaa vastaan, vetäen korville kaatunutta, joka -puri ja sylki, kunnes vihdoin sai suunsa pehkuja täyteen. - --- Nyt leipälinkkusi hankaan puhtaaksi! lausui voittaja, ja tunkion -pehkuilla hän hieroi kaatunutta, kunnes tämän nenä rupesi verta -vuotamaan. Mutta kiukkua kiehuva Norman sai arvoltaan suunsa auki, -ja nyt hän syyti kaikki herjasanansa Karlssonin silmille, joka -etevämmyydestään huolimatta ei saanut vihollisensa suuta tukituksi. - -Soitanto oli vaiennut, tanssi tau'onnut ja katselijat lausuneet -mielipiteensä sana- ja nyrkkisodan vaiheista, jota olivat kuunnelleet -ja katselleet yhtä välinpitämättömästi kuin teurastusta tai tanssia, -jos kohta vanhain mielestä Karlssonin temppu sylipainin alkaessa -sovinnaisen tappelutavan kannalta oli moitittava. - -Mutta nyt kajahti huuto, joka hajotti katselijajoukon ja rikkoi -juhlivain hilpeän mielialan. - --- Sillä on veitsi! huusi joku joukosta. - --- Veitsi! toistivat toiset. -- Kenellä? Veitset hiiteen! - -Sankarit saarrettiin; Normanin käsistä murrettiin linkkuveitsi, hän -nostettiin seisoalleen ja erotettiin Karlssonista. - --- Tapelkaa poikaset, mutta älkää toisianne puukottako, varoitteli -eräs vanha saariston ukko tappelun päättäjäisiksi. - -Karlsson vetäisi takin ylleen napittaen sen, jotteivät repaleiset -liivit jäisi näkyviin, mutta Norman hävisi tuvan nurkan taa, toinen -paidanhiha kainaloon asti repeentyneenä. Hän ei halunnut tytöille -näyttää likaisia, verisiä, pahoin raadeltuja kasvojaan, hänen -häviönsä oli jo ilmankin tarpeeksi tunnettu. - -Väkevämmän ja voittajan hilpeällä itseluottamuksella Karlsson -uudestaan esiintyi tanssipaikalla, ja otettuaan ryypyn jatkoi hän -kisaansa Iidan kanssa, joka häntä nyt kohteli lämpimästi, melkeinpä -ihmettelemällä. - -Illan hämärtäessä tanssi yltymistään yltyi; luuvasta kuului jyskettä -kuin riihtä puidessa. Viina kiersi miehestä mieheen, ja mikäli -elonnestettä nautittiin, sikäli tuli lähimmäisen käytöstä vähemmin -tarkatuksi. Siten Karlsson pääsi Iidan kanssa luvasta puikahtamaan -ja lähenteli jo, välttäen nenäkkäitä kyselyjä, ha'an veräjätä, mutta -juuri kun tyttö oli ehtinyt porraspuiden päähän ja Karlssonin piti -hypätä aidalta maahan, kuului pimeästä muorin ääni: - --- Karlsson! Onko Karlsson siellä? Tulkaa Karlsson luokojatartanne -pyöräyttämään! - -Vaan Karlsson ei vastannut, soljui ääntä päästämättä maahan ja -luiskahti hakaan liukkaasti kuin kettu. - -Muori näki hänet yhtäkaikki ja sen lisäksi Iidan valkoisen -nenäliinan, jonka tämä oli vyötäisilleen sitaissut leninkiä hikisiltä -käsiltä suojelemaan. Huudettuaan vielä kerran vastausta saamatta -muori lähti heidän peräänsä. Pähkinäpuitten paartama alanne oli -pilkkosen pimeä. Toisinaan vilahteli jotain valkoista, kunnes -vihdoin kaikki katosi näkymättömiin. Hän oli ensisti aikonut ottaa -pakolaiset kiinni, mutta samassa kuului uusia ääniä porraspuilta, -toinen matalampi, toinen kimakampi, molemmat kuuluivat hillityiltä, -ja lähetessään ne sammuivat supatukseksi. Kusti ja Liisa kapusivat -aidan yli, joka painosta rutisi, ja jäntevin käsin poika kiidätti -tytön hakaan. Pensaikossa lymyillen eukko näki miten nuoret toisiinsa -kietoutuneina keijuivat ohi tanssien, hyräillen, suudellen niinkuin -hänkin aikanansa oli tanssinut, laulaa helisyttänyt ja suudellut. -Kerta vielä porraspuut rusahtivat, kun eräs kylän poika ylpeän -sonnin tavoin töytäsi aidan yli, perässään eräs saariston kauniimpia -kassapäitä, joka aidalle päästyään tanssista hehkuvin poskin, suu -naurussa ja kädet ristissä niskan takana, suin päin syöksyi pojan -syliin, joka pitkään suudellen hänet kantoi metsään. - -Vanhus näki piilopensaastaan parin menevän, toisen palajavan aivan -niin kuin hänen nuorena ollessaan, ja vuotta pari hiilustassa -hehkunut kytö lieskahti ilmituleen. - -Viulu oli vähitellen herennyt vinkumasta, oli sydänyö, ja pohjoisen -taivaan punasi jo aamurusko. Häly hälveni hälvenemistään tuvassa, -niityltä kuului yksittäisiä ilohuutoja, jotka tiesivät tanssiseuran -jo hajonneen ja lähtöä jo tehtävän. Muorin siis oli jouduttava -jäähyväisiä sanomaan. Tultuaan valoisammalle paikalle, missä -jo erotti puiden oksia ja viheriöitä lehtiä, näki hän kaukaa -mäenrinteeltä Karlssonin ja Iidan, käsi kädessä, ikään kuin -masurkkaa alkamassa. Lymypaikkaansa häveten hän kiiruhti aidan -yli ennättääkseen kotosalle, ennen kuin heinäntekijät pääsisivät -lähtemään. Mutta porraspuitten toiselle puolelle sattui Rundqvist. -Muori painoi kasvonsa vyöliinaan, ettei tuo vanha pilkkakirves näkisi -miten häntä hävetti. Käsiänsä yhteen paukautellen tämä päivittelemään: - --- No vie sua pojat, onko tätikin metsässä ollut? No ei niitä -vanhojakaan tiedä taata enemmän kuin... - -Flodin matami ei kuullut enään mitään, vaan lähti kiireen kautta -tupaan, missä emäntää jo oli kaivattu. Hänen tupaan astuessaan -kajahti eläköönhuutoja vastaan, sitten käteltiin, kiiteltiin -vieraanvaraisuudesta ja tehtiin hyvästit. - -Kun viimein kaikki oli ennallaan, karkulaiset huudettu ha'oista ja -niityiltä kotiin -- kaikkia kumminkaan ei saatu käsiin -- laskeusi -vanhuskin levolle, vaan ei isoon aikaan saanut unta silmiinsä. Kotvan -hän vielä valvoi kuullakseen milloin Karlsson vihdoinkin nousisi -kammariinsa. - - - - -Neljäs luku. - -Häitä hankitaan ja naidaan emäntä -- rahain vuoksi. - - -Heinät oli korjattu, elot leikattu, kesä oli mennyt menojaan, ja -satoisa se oli ollutkin. - --- Siltä luonnistuu kaikki, senkin pahuukselta, arveli Kusti -Karlssonista, jota ei pidetty aivan syyttömänä talon koituvaan -vaurastumiseen. - -Kaikki miesväki oli lähtenyt rantaan silakan kudulle paitsi -Karlssonia, joka kotimiehenä touhuskeli. Hän oli professorin -herrasväelle hyvänä apuna matkareppujen ahtamisessa. Tehtiin, -näet, lähtöä Tukholman suuren ooperan avajaisiin. Karlsson käveli -lyijykynä korvallisessaan koko päivän, joi olutta kyökin pöydältä, -salin senkiltä, etehisen portauksilla. Milloin hän sai olkihatun -hylyn, milloin lusuun tallatut jalkineet, milloin lopin, milloin -polttamattomia sikareja, tyhjiä pulloja ja laatikoita, onkivapoja -ja hailimalkkeja, korkkeja, purjelankaa, nauloja, kaikellaista -romua, mitä ei voitu mukaan ottaa tai muutoin arvottomana pidettiin; -paljolti putoeli murusia rikkaan miehen pöydältä. Professorin -hyvinkin tunsivat, että heidän lähtönsä herätti kaipuuta ja ikävää. -Karlssonista alkaen, joka nyt menetti lemmittynsä, kanoihin ja -porsaisiin asti, joiden herkkupäivät ja makeanleivänjuhlat nyt -päättyivät. Lievin oli hylätyn Liisan ja Lotan suru, jotka nyt -tosin jäivät muutamaa kahvikuppista vähemmälle, mutta jotka samalla -tunsivat, että heidän keväänsä nyt kerrankin oli koittava, jahka -heidän vaaralliset kilpailijansa lemmen markkinoilla syystuulien -mukana olivat hävinneet. - -Kun iltapäivällä höyrylaiva tuli rantaan herrasväkeä noutamaan, -herätti se suurta huomiota saaren asukkaissa, sillä laivaa ei -vielä milloinkaan ennen siinä rannassa oltu nähty. Karlsson johti -maihinnousua, komennellen ja pitäen suurta suuta, laivan laituriin -pyrkiessä. Mutta pahempaan kuin pulaan hän tässä joutui, mies kun -ei meriasioista tietänyt tuon taivaallista. Ja juuri kun köysi -juhlallisesti heitettiin laiturille ja hänen Iidan ja herrasväen -silmissä tuli kunnostautua, romahti koko sylyys luomaköyttä hänen -niskaansa, jotta lakki vierähti veteen; hän tavotteli, siitä -huolimatta, köyttä ja hapuili samalla pakenevata lakkiaan, vaan -sotkeutuikin silmukkaan ja kaatui, vastoin tahtoaan tehtyänsä -muutamia tanssiaskeleita, pitkäkseen kapteenin haukkuessa hänen -suunsa ja silmänsä täyteen, ja laivamiesten katketakseen nauraa -hohottaessa. Iita ei ollut sankarinsa tomppelimaista käytöstä -huomaavinaan, ja kyynel kiertyi silmään, niin hän häpesi Karlssonin -puolesta. Pikipäin jäähyväiset heitettyään Iita jätti lemmittynsä -rautaportaalle seisomaan, ja kun tämä kättä puristaen tahtoi puhella -tulevasta kesästä, kirjeenvaihdosta ja osotteesta, kiskaistiin porras -hänen jalkainsa alta, jotta hän oli suistua nenälleen, ja märkä lakki -lotkahti niskaan perämiehen komennussillalta kiljaistessa: - --- Etkö ikinäsi saa köyden päätä irti, senkin tolvana? - -Ja herjasanoja sateli satelemistaan onnettoman rakastajan silmille, -ennen kuin hän sai touvin irroitetuksi. Laiva ulkoni peräytyen salmen -suuta kohti. Kuin herrastaan jäänyt koira Karlsson juoksi rantaa -pitkin kompastellen juuriin ja kantoihin, hyppien kiveltä kivelle, -ennättääkseen niemeen, missä hänen pyssynsä oli pajupehkon juurella -piilossa; jäähyväislaukaukset hänen täytyi ampua, maksoi mitä maksoi. -Mutta juuri kun laiva laski ohitse ja hänen piti laukaista, niin -pyssy ei lauennutkaan. Viskaten pyssynsä nurmeen otti hän sinisen -pumpulinenäliinansa, vilkutti sitä, juoksi veden partaalle yhä -viuhuttaen sitä ja päästäen eläköönhuutoja, vaan laivalta ei yksikään -vastannut, ei ainoatakaan kättä kohonnut, ei yhden yhtä nenäliinaa -heilunut. Iitaa ei näkynyt. Mutta uupumatta, yltyen, raivoissaan -hän kiiti kukkurakivisen rannan äyräälle, hyppäsi veteen, vedestä -takaisin maalle, syöksi leppäpensasten halki aitaan niin rutosti, -että tunkeusi senkin läpi. Seipäät repivät hänen vaatteensa ja -haavoittivat hänen kätensä, ja kun vihdoin laiva juuri oli niemen -taa katoamaisillaan, katkaisi ruohikkolahti hänen kulkunsa. Mies -empimättä veteen, vielä viimeistä kertaa nenäliinaansa liehuttaen -ja päästäen viimeisen, epätoivoisen eläköönhuudon. Laivan peräkeula -hävisi mäntyjen taa, ja hän näki professorin hatun viuhkuen katoavan -metsäniemeen, vetäen perässään postitorven kuvalla varustettua -lippua, joka vielä kerran vilahti leppien lomista; ja sitten ei -enää mitään näkynyt paitsi pitkää sakeata savua, joka laskeutui -suruharsoksi vedenpintaan, sumentaen ilman. - -Karlsson rämpi maalle ja palasi pyssynsä luo. Tuikeasti hän siihen -tuijotti kuin petturiin ainakin; puisti päätään, pani uuden nallin ja -laukaisi. - -Paluumatkallaan hän saapui sillalle. Koko äskeinen sappea -paisuttava tapahtuma uudistui hänen silmäinsä eteen; miten hän oli -siltalankuilla lenkoillut kuin pajatso, kuin markkinailveilijä -ikään; hän kuuli pilkkanaurun ja parjaukset, muisteli hämmästystä -ilmaisevan, kylmän katseen ja jäykän kädenannin. Kivihiilen ja -koneentalin haiku, kyökinkamiinin käry ja laivanlaiteiden öljymaali -tuntuivat vielä hänen sieramissaan. Laiva oli saapunut tänne, -hänen vastaiseen valtakuntaansa, tuoden mukanaan häntä halveksivia -kaupunkilaisia, jotka tuokiossa olivat survaisseet hänet maahan -tikapuilta, joiden kapuloita hän jo oli noussut hyvän matkaa ja -- -hän säpsähti -- riistäneet häneltä kesäonnen ja kesäilon. Hän katsoi -kotvasen aikaa veteen. Rattaansiivet olivat sen sameaksi velloneet, -sen pinnalla, joka oli tuhkan peitossa, päilyivät öljypilkut punaisen -vihreinä kuin vanhat ikkunanlasit; jos jonkinlaista likaa oli -puhkuileva peto vähään aikaan ennättänyt purkaa sisuksistaan, pilaten -pahanpäiväiseksi kirkkaan, viheriän veden: olutpullon korkkeja, -munankuoria, sikarinpätkiä, puoleksi palaneita tulitikkuja ja paperin -palasia, joita salakat huvikseen nieleskelivät. Näytti siltä kuin -kokonaisen kaupungin katuränni siihen olisi likansa ja saastansa -vuotanut. Hänen mielensä apeutui, ja hänessä selveni selvenemistään -se ajatus, että jos mieli päämäärän perille päästä, niin oli -lähdettävä juuri noille kaitaisille kaduille, noihin solukoihin -kaasulyhtyineen, puodinikkunoineen ja tyttöineen. Siellä ne olivat -kaikki nuo tytöt, joilla oli röyhelöt ja mansetit ja nappikengät, -siellä kaikki, mikä miestä saattoi houkutella. Mutta hän vihasi tuota -kaupunkia yhtäkaikki. Siellä hän aina oli viimeinen, siellä hänen -murrettaan naurettiin, kaupungin hieno työ ei hänen karkeata kättään -kaivannut, eikä hänen monet tietonsa täällä mitään tuottaneet. Ja -kumminkin hänen oli pakosta tuota matkaa tuumiminen, sillä Iita oli -väittänyt, ettei hän sinä ilmoisna ikänä maalaisrengille menisi. -Vilvakka vihuri yhä yltyi salmella. Aallot alkoivat nuoleskella -laiturin palkkeja. Leyhähtelevä tuulenhenki lakaisi vedenpinnan -puhtaaksi ja hajoitti pilvet. Haavanlehtien rapina, laineiden loiske -ja veneenkeulain jyskytys laituriin herättivät hänet haaveiluista, ja -pyssy olalla hän lähti kotiin. - -Kummun kuvetta kiertävä tie oli pähkinäpuitten peitossa, ja tien -oikealta puolen uhkaili kulkijaa korkea, mäntymetsää kasvava -kallionrinta. - -Uteliaisuuttaan hän sinne lähti kapuamaan kuolemankourain ja -vattupensaikon läpi ja saapui pian paaterolle, jonne merirasti oli -tehty. Sinne näkyi koko saari metsineen, peltoineen niittyineen, -pirttineen, ja sen ympärillä pienempiä saaria, kareja ja kallioita. -Olihan se oiva palanen tuota ihanata maailmaa, ja vedet, puut, -kivet, kaikki saisi hän itselleen omistaa, jos hän vaan ojentaisi -kätensä, toisen kätensä vaan ja vetäisi takaisin toisen, sen, joka -köyhyyttä ja turhuutta tavoitteli. Kiusaajaa ei kaivattu, joka -houkutteli polvistumaan tämän maiseman eteen, minkä laskevan auringon -lumoavat säteet panivat purppuralta paistamaan, missä sininen vesi, -viheriät metsät, keltaiset pellot, punaiset pirtit muodostivat -ihanan taivaankaaren, joka peräti olisi hurmannut huonompijärkisen -miehen kuin maalaisrengin. Suutuksissaan tuon kavalan tahallisesta -välinpitämättömyydestä, joka viiteen minuuttiin oli ehtinyt unohtaa -viimeisen pikku lupauksensakin -- jäähyväisvilkuttamisen -- -loukkauneena kuin selkäänsä saanut, pöyhkeileväin kaupunkilaisten -herjasanoista, ja tuon lihavan maan, kalaisain vesien ja lämpimien -pirttien hurmaamana hän päätti lähteä kotiin tutkiakseen vielä -kerran, enintään kahdesti, tuota petollista sydäntä, joka kenties -jo oli hänet unohtanut -- ja sitten -- ammentaa niin paljon kuin -suinkin, varastamatta. - - * * * * * - -Kun hän kotiin tullessaan näki ison-tuvan autiona ammottavan, uutimet -ikkunain eteen laskettuina, olkia ja tyhjiä sälylaatikoita rappusten -edessä, tuntui siltä kuin jotain olisi poikkiteloin hänen kurkustaan -solunut, ja koottuaan säkkiin lähteneiden kesävieraiden hänelle -jättämät muistot, hiipi hän hiljaa kammariinsa. Kätkettyään aarteensa -sängyn alle istautui hän pöydän ääreen, tarttui kynään ja hankkiutui -kirjeen kyhäämiseen. Ensi sivu paisui mahtavaksi sanatulvaksi, joka -osaksi vuoti Afzeliuksen saduista ja ruotsalaisista kansanlauluista, -osaksi oli omaa tekoa. Afzeliusta hän oli lueskellut erään pehtuorin -luona Vermlannissa ollessaan, ja nämät sadut olivat häntä suuresti -huvittaneet: - -"Hyvä rakas Ystävä!" hän alkoi -- "Yksin istun nyt piskuisessa -kammarissani ja kauheasti on Iita-kultaani ikävä; Iitan meille muutto -on ikimuistooni uurtunut, minä sen muistan aivan kuin se eilen olisi -tapahtunut; Iita tuli kevättoukoja tehdessä, käen härkäha'assa -kelliessä, ja nyt syksy on tullut ja pojat ovat vesillä silakan -pyynnissä; ei olisi muutoin niin kamalan ikävä, ellei Iita olisi -kaupunkiin mennyt ja vielä vilkuttamatta laivalta lähtiessään, -niinkuin professori alentui tekemään peräkeulankannelta. Tuntuu -niin ammottavan kolkolle, kun Iita ei ole täällä tänä iltana, ja se -surun tekee yhä raskaammaksi. Muistaako Iita mitä Iita lupasi viime -heinäntekotalkoissa, minä sen hyvin muistan, niin selvään kuin olisin -sen muistiini kirjoittanut, mutta minäpä kykenenkin _täyttämään_ -lupaukseni, johon _kaikki_ eivät pystykään, mutta samapa tuo lie, -enkä minä siihen paljon perusta mitenkä ihmiset minua pitelevät, -mutta ketä minä rakastan, sitä minä en unhota, sen minä sanon". - -Kaihoavan surun lievittyä kohotti mielenkarvaus päätään; sitten -pääsivät pelontunteet purkaumaan; hän puhui tuntemattomista -kosioista, kaupungin kiusauksista ja Bernsin salongista, ja koska -hän hyvin tiesi noiden pelättyjen syntiinlankeemisten olevan -Jumalan hallussa, kävi hän jalompiin tunteisiin käsiksi, ja silloin -tunkeusivat vanhat muistot kaupustelija-ajoilta esiin. Hän heittäytyi -juhlalliseksi siveyden saarnaajaksi ja ankaraksi kostajaksi, jonka -suulla Toinen (isolla alkukirjaimella) puhui: - -"Kun minä ajattelen miten Iita nyt on yksin eksyttävässä Baabelissa -ilman tukevata kättä, joka saattaisi torjua vaaraa ja kiusauksia -Iidasta, kun ajattelen kaikkia niitä syntisiä tilaisuuksia -lankeemiseen, jotka tekevät tien leveäksi ja jalan keveäksi, niin -tunnen sydämmenpistosta, tuntuu siltä, että olen rikkonut Jumalaa -ja ihmisiä vastaan, jättäissäni Iidan synnin pauloihin, olisin -tahtonut olla ikään kuin Iidan isänä, ja Iita olisi turvannut vanhaan -Karlssoniin kuin isään ikään". - -Kirjoittaessaan sanat "isä" ja "vanha Karlsson" heltyi hänen -sydämmensä perin pehmeäksi, ja hänen mieleensä muistuivat viimeiset -hautajaiset kylässä. - --- "Kuin isä, jonka sydän ja huulet aina ovat alttiit säälimään ja -anteeksi antamaan, kuka sen tietää miten kauvan vanhan Karlssonin -(hän rakasti jo tätä lausetapaa) on sallittu täällä elää, vai eikö -hänen päivänsä täällä jo ole luettu kuin vedenpisarat meressä ja -tähdet ilmassa, ehkä hän, ennen kuin arvataankaan, on lakastunut -kuin kulokorsi ja silloin joku kenties mielellään penkoisi hänet -ylös maan povesta, joka nyt ei sitä uskoisi, mutta toivokaamme ja -rukoilkaamme, että hänen on suotu elää vielä sinä päivänä, jolloin -kukkaset puhkeavat ja mettiset jälleen meillä kuhertelevat; silloin -on sarastava suloinen aamu _monelle,_ joka nyt valittaa ja huokailee -ja psalmistan kanssa tahtoisi laulaa -- -- --" - -Koska hän ei jaksanut muistaa miten psalmista lauloi, täytyi hänen -nousta testamenttiaan hakemaan kirstusta. Mutta siinä oli niin -paljolti valitsemisen varaa, ja Liisa huusi jo illalliselle, jotta -täytyi iskeä umpimähkään ja pistää paperille: - -Korven laitumet myös tiukkuvat ja kukkulat ovat ympäri iloissansa. - -Kedot ovat laumaa täynnä, ja laaksossa on tihkiältä jyviä, niin että -siitä ihastutaan ja myös lauletaan. - -Luettuaan tämän hän mielihyväkseen huomasi, että maalaiselämää -siinä sangen sattuvasti kuvattiin kaupungin elämää kaikin puolin -paremmaksi, ja koska juuri tämä asian kipeä kohta olikin, niin hän -päätti olla siihen enää kajoamatta; kyllä kaiketi Iita jo tuosta -yskän ymmärtäisi. - -Sitten hän rupesi miettimään mitä muuta hän voisi keksiä; vaan -nälkäpä siinä alkoi tulla ja yhdentekevä mitä hän kirjoitti, sillä -ennen kevättä Iita jo olisi poissa, sen hän tunsi. - -Siksi hän piirsi kirjeen alle "Sinun uskollisin ja luopumattomin -ystäväsi" ja laskeusi kyökkiin illastamaan. -- Iltapuoleen oli -ruvennut tuulemaan. Levottoman näköisenä eukko istuutui pöydän -ääreen, missä ennestään istui Karlsson yksin. Tytöt käyskelivät -äänettöminä ja odotellen takan ja pöydän väliä. - --- Karlsson on ryyppyä vailla tänä iltana, lausui muori; näen -silmistä, että se on ihan tarpeen. - --- Noh, olihan tuossa hiukan verran hommaa, tavaroita laivaan -saattaessa, vastaeli Karlsson. - --- Nyt saa levähtää, arveli muori ja lähti "tuntilasia" noutamaan. -- -Mutta hirveä on tuo myrsky tänä iltana, ja itäiseksi se kiertyy; saas -nähdä saavatko pojat jataverkot kunnolla nostetuksi tänä ehtoona. - --- Niin, sille minä en mitään taida; en minä säiden hallitsija ole, -murahti Karlsson. Mutta nousviikolla pitää olla kaunis ilma, sillä -silloin minä itse lähden kaupunkiin puhuttelemaan kalakauppiasta. - --- Vai niin, vaine, vai on Karlssonilla semmoiset aikeet? - --- Niin, näettehän, minun mielestäni pojat eivät saa hintaa kaloista; -lieneehän se vika jossain, missähän sitten lie. - -Eukko nyppi pöytää varoen, että eikö lie muuta asiata kaupunkiin kuin -tuo kala-asia. - --- Hm -- eihän Karlsson vaan jättäne käymättä professorilla? Yhdellä -tiellä! - --- Pitäisi kai sielläkin käväistä, jos vaan aikaa riittää, -professorilta näkyy tänne unehtuneen pullokorikin... - --- Kovasti hyviä ihmisiä ne vaan olivat... Eikö Karlsson huoli -puolikasta? - --- Suur' kiitosta, paljon kiitoksia, täti! -- Niin, kyllä ne olivat -mainiota väkeä, ja kai ne vielä palajavatkin -- niin ainakin Iita -arveli. - -Suurella mielihyvällä Karlsson lausui sen nimen ja laski siihen koko -mahtipontisen etevämmyytensä. Eukko tunsi olevansa vähäväkisempi, -alakynnessä, ja se tunne pani posket palamaan ja silmät säihkymään. - --- Minä luulin teidän välinne jo rikkoutuneen, kuiskasi eukko. - --- Ei sinnepäinkään, kyllä se vielä kauvankin eheänä kestää, intoili -Karlsson, joka siimasta tunsi, että hyväkin kala koukussa potki. - --- Menettekö te sitten yhteen? - --- Kyllä maar', kun sekin aika joutuu; mutta pitänee ensin hankkia -jonkinlaista palvelusta. - -Vanhuksen rypistyneet kasvot värähtelivät, ja luiseva käsi nypli -pöytäliinaa kuin kuumetautisen lakanaa. - --- Karlsson siis aikoo lähteä talosta? rohkeni muori kysyä -kuivettuneella äänellä. - -Niille paikoillepa se panee, lähdettävähän tästä kumminkin kerran -on, säikytteli Karlsson, -- omille puuroille -- eihän kukaan toisen -työhön ilmaiseksi viimeisiä voimiaan rupee tuhlaamaan. - -Liisa toi jauhopuuroa ja yhtäkkiä Karlssonin päähän pälkähti laskea -hiukkasen leikkiä tytön kanssa. - --- No, tytöt, eikö teitä pelota yksinänne nukkua tänä yönä, kun pojat -ovat kalassa? Ehkä minä tulisin toveriksenne? - --- Ei liioin kaivattane! vastasi Liisa. - -Keittiöstä ei kotvaseen kuulunut mitään. Ulkona riehui myrsky, -repi lehtiä koivuista, ravisteli aitoja, riuhtoi räystäitä ja -viirejä. Välistä tuulenpuuska puhahti piipusta lieteen, jotta -Lotan täytyi kädellään suojella silmiään. Ja kun tuuli hetkiseksi -herkesi vinkumasta, kuului ulapalta kuinka aallot jyskivät karikkoja -vastaan. -- Äkkiä rupesi koira pihamaalla haukkumaan, ja haukunta -kuului etääntyvän, ikään kuin peni olisi juossut tulijoita vastaan -tervehtien tai uhaten. - --- Karlsson on hyvä ja menee katastamaan kuka siellä on tulossa, -käski eukko, ja Karlsson nousi heti istualtaan. - -Kun renki tuli ovelle, kohtasi häntä niin paksu pimeä, että sitä -olisi saanut veitsellä viiltää, ja vinkka tuuli nosti hänen -nivuksensa pystyyn kuin herneen varret. Hän huusi koiraa luokseen, -mutta haukunta kuului jo lähdeniityltä asti, ja siltä kuului, että -koira tunsi tulijat. - --- Tulee vieraita näin iltamyöhällä, ihmetteli renki muorin ovelle -tullessa -- keitähän lienevät? Pitänee lähteä katsomaan. Kuules -Liisa, sytytäppäs lyhty ja anna mulle lakkini! - -Saatuaan lyhdyn hän pyrki vastatuuleen niittyä kohti ja saapui -haukuntaa noudattaen mäntymetsään, joka erotti niityn rannasta. Koira -oli herennyt haukkumasta, vaan männyt humisivat ja narisivat kaakon -kynsissä. Nyt renki kuuli korkorautain kalinaa, taittuvain oksien -rusketta, vesilätäköihin molskahtelemista, koiran älähdyksiä ja -jonkun vihastuneen kirouksia. - --- Hei! Kuka siellä, huusi Karlsson. - --- Pastori, vastasi painuksissa oleva ääni, ja samassa renki näki -kengän kannan iskevän kokonaisen kipinäkimpun mukurakivestä, ja -vuorenkynneltä tiheiköstä vierähti paksuun vaatteeseen kääriytynyt, -harteva mies. Ahavoituneita, karkeapiirteisiä kasvoja reunusti -harmaa, tuuhea korvaparta, ja niitä elähytti sammalisten kulmakarvain -varjostamat silmät. - --- Helvetin huonossa kunnossa te tienne täällä saaressanne pidätte, -toraili tulija terveisiksi. - --- Jesus siunatkoon, -- pastoriko se tämmöisellä säällä on yön -selkään lähtenyt! vastasi Karlsson nöyrästi sielunpaimenensa -sadatuksiin. -- Mutta miss' on ruuhi? - --- Sumpillapa minä tänne tulin; -- kyllä Roopertti siitä huolen -pitää. Viehän minut suojaan vaan, sillä tänä iltanahan tuulee läpi -luitten ja ytimen. Soh, mars vaan! - -Karlsson kulki edeltä, lyhty kädessä, ja pastori perässä -kintereillään koira, joka tuontuostakin hyppeli pensaihin ikään -lentoon lehahtaneen töyrin jälkiä nuuskimaan. - -Emäntä oli lähtenyt lyhdyn valoa kohti käymään, ja tuntiessaan -tulijan pastoriksi, ihastui hän ja toimitti hänelle tervetuliaiset. - -Pastorin oli kalanmyyntimatkalla myrsky yllättänyt, jotta oli pakosta -yötyminen taloon; hän manasi ja kiroili huonoa onneaan, kun ei ollut -päässyt ajoissa kaupunkiin kaloja myymään "nyt kun sata pirua oli -vaanimassa jok'ikistä häntää, mikä vedessä liikkui". - -Emäntä olisi vienyt tulijan tupaan, mutta tämä kulki suoraa päätä -kyökkiin pesävalkean ääreen, jonka nopeimmin luuli hänen vaatteensa -kuivavan. Lämpö ja valo eivät kumminkaan näkyneet tekevän pastorin -hyvää, sillä kasvojaan pahoin väännellen, ikään kuin karistellakseen -unet silmistään, hän rupesi riisumaan saappaita jalastaan. Karlsson -veti sill'aikaa hänen päältään vanhan, vihreänharmaan, pörröisestä -villavaatteesta tehdyn viitan, ja vähän ajan päästä pappi istui -sukkasillaan villaröijy yllään, pöydän kulmassa, johon eukko -vast'ikään oli kahvivehkeet tuonut. - -Se, joka ei pastori Nordströmiä tuntenut, ei mitenkään olisi voinut -arvata, että tämä saaristolainen kuului hengelliseen säätyyn; -siksi oli tuo Upsalasta määrätty, aikanansa jotensakin hieno -kappelikunnansaarnaaja kolmikymmenvuotisen sielunhoitonsa kuluessa -entuudestaan muuttunut. Lopen niukka palkka oli hänet pakoittanut -hankkimaan elatuksensa merestä ja maasta, ja kun tämä riista ei -riittänyt, täytyi turvauta pitäjäläisten avuliaisuuteen, jota hän, -oloihin mukautumalla ja ystävällistä kanssakäymistä viljelemällä, -piti vireillä. Mutta tuo hyvänsuonto ilmausi enimmäkseen kestityksen -ja puolikuppisten muodossa, jotka paikalla olivat nautittavat eivätkä -siis saattaneet pappilaa vaurastuttaa vaan pikemmin vaikuttivat pahaa -noiden etujen nauttijan ruumiilliseen ja hengelliseen tilaan. Koska -paitsi sitä saaristolaiset joko siitä syystä, että monasti olivat -kokeneet Jumalan hengenhädässä auttavan vaan sitä, joka itse kykeni -itseään auttamaan, tahi siitä, etteivät oikein jaksaneet käsittää -mitä yhteyttä kovalla itätuulella oli Augsburgin tunnustuksen -kanssa, eivät täysin pystyneet ymmärtämään tuon pienen rakentamansa -puukappelin hyötyä, niin muuttui kirkolla-käynti, jota vaikeuttivat -pitkät soututaipaleet tahi suorastaan estivät kovat vastatuulet, -paremmin jonkinlaisiksi markkinoiksi, joilla tuttavia tavattiin, -kauppoja tehtiin ja kuulutuksia kuunneltiin. Muuten pastori oli -ainoa paikkakunnan viranomainen, jonka kanssa jouduttiin tekemisiin, -etenkin kun loitommalla sydänmaissa asuvalta vallesmannilta ei -milloinkaan kysytty neuvoa lakiasioissa, jotka miehet keskenään -ratkaisivat viinatuopin tai oluthaarikan ääressä. - -Pappi oli nyt, niinkuin mainittiin, lähtenyt kaupunkimatkalle -myymään pyytämiään kaloja, mutta myrskyn noustessa joutunut -tuuliajolle. Pyssy raavaannahkaisessa huotrassa ja ruoka ja käsikirja -hylkeennahkalaukussa, märkänä ja vilusta kohmettuneena hän oli -valoon ja lämpimään tullut ja silmiään hieroen laskeunut kahvipöydän -ääreen. Kreikan ja latinan viimeisetkin jäljet olivat haihtuneet tuon -pesävalkean ja kahden talikynttilän valostaman olennon kasvoista, -joka oli merimiehen ja talonpojan parittelusta syntynyt. Tuo -muinoin valkoinen käsi, joka koko nuoruutensa ajan oli kirjanlehtiä -käännellyt, oli ruskea; aurinko ja suolainen merivesi oli siihen -kirjannut kellertäviä kesakoita, airot, purjenuorat ja ruoritanko -olivat sen kovoittaneet ja kansittaneet; puoleksi syötyjen kynsien -reunat olivat mustat mullasta ja likaisista työkaluista; ulkokorvat -olivat kasvaneet karvoja umpeensa, ja niihin oli pantu lyijyrenkaat -märänvuotoa ehkäisemään; villaröijyn taskusta riippui tukkalenko, -johon hänen vaskinen kellonavaimensa oli kiinnitetty, märistä sukista -kurottivat isot-varpaat likaisia päitään, jota jalkain alituinen -liikunta pöydän alla koki salata; röijy oli kainalokuoppien kohdalta -keltainen hiestä, housunlämsä ra'ollaan nappien puutteesta. - -Hän otti piipun housunlakkaristaan, ja juhlallisen vaitiolon -vallitessa hän sitä kopisti pöydän laitaan, jotta pieni myyränmätäs -tuhkasta ja happamesta tupakasta syntyi lattialle. Mutta käsi vapisi -eikä piippuun pistämisestä tahtonut sen valmiimpaa tulla; se kävi -niin seikkaperäisesti, ettei voinut olla huomiota herättämättä. - --- Mitenkäs pastorin terveyden laita tänä iltana on, ette taida olla -oikein hyvissä voimissa? kysyi Flodin matami. - -Pastori kohotti päätään ja katsahti katto-orsiin ikään kuin sieltä -puhujaa etsien. - --- Niin minäkö? kysyi hän, koettaen pistää tupakkaa piippuunsa, vaan -ei osunut. Sitten hän puisti päätään osottaen, että tahtoi olla -rauhassa ja vaipui synkkiin ja epämääräisiin mietteisiin. Karlsson, -joka huomasi millä kannalla asiat olivat, kuiskasi muorille: - --- Hän on päissään! -- Ja katsoen velvollisuudekseen puuttua asiain -juoksuun Karlsson otti pannun, kaatoi kahvia pastorille, siirti -viinapullon likemmäksi ja pyyteli kumarrellen vieraan pitämään -hyvänään. - -Kohottaen harmaata päätänsä vanhus iski masentavan katseen -Karlssoniin, miesparan melkein vialle pelottaen, ja inholla työntäen -tarjotun kupin luotaan hän ärjäisi: - --- Sinäkö tässä isäntänä olet, sinä, senkin renginrähjys! Ja kääntyen -emäntään hän käski: - --- Antakaa minulle kuppi kahvia, Flodin matami! - -Sitten hän vaipui kotvaksi aikaa sanattomaksi kenties mennyttä -suuruuttaan kaihoellen ja yhteisen kansan yhä yltyvää hävyttömyyttä -miettien. - --- Perhanan renki! mörähti hän vielä kerran. -- Ulos, mene auttamaan -Rooperttia! - -Karlsson koetti puhua mielin kielin, mutta pastori kiljaisi: -- -Tiedätkös kuka olet? Ja rengin täytyi poistua. - --- Onko teidän jataverkkonne laskettuna? kysyi hän muorilta, joka -koetti pyydeskellä anteeksi rengin käytöstä. Pastori oli hiukkasen -tointunut kahvikulauksesta. - --- Niinhän ne ovat, paha kyllä, pastori kulta. Kuuden aikana ei -kukaan osannut aavistaakaan, että yöksi nousisi tuuli, ja kyllä minä -Kustin tunnen; hän menisi ennen itse meren pohjaan kuin jättäisi -jatansa sinne yöksi. - --- Elä ole milläsikään, kyllä hän aina suoriutuu! lohdutteli pastori. - --- Elkää sanoko, pastori! Enhän minä verkkorääsyistä paljon piittaa, -vaikka onhan niistäkin rahaa maksettu, kunhan vaan poika kunnialla -sieltä pääsisi, niin... - --- Eihän tuo nyt tämmöiseen rajuilmaan lähtene jatoja nostamaan. - --- Pastori kulta, ei sitä tiedä taata; se on isäänsä, pitää -liiaksikin hellän huolen omaisuudestaan ja on aulis henkensä kaupalla -haromaan verkkonsa vaikka meren pohjasta. - --- Jos hän semmoista suden sukua on, niin hän on auttamattomissa! -Muuten vesi antaa runsaasti riistaa tätä nykyä, olimme menneellä -viikolla valaan pyynnissä ja saatiin kuudesta apajasta -kahdeksantoista kappaletta. - --- No olivatko nuo minkälaisessa lihassa? - --- Vielä häntä kysyy! lihavia kuin syöttöporsaat. Mutta kuulkaahan -nyt, Flodin matami, onko noissa kuuluvilleni tulleissa juorupuheissa, -että uudelleen aijotte miehelle mennä, vähintäkään perää? Sanokaa -pois, onko niissä perää? - --- Voi, voi, niiden loruja ja lörpötyksiä, kyllä osaavat, jos niiksi -tulee. Voi, voi, san' niin, hupattavatko ne todellakin semmoisia? - --- No niin, eihän se minua liikuta, toisti pastori, -- mutta jos -siinä on perää, että renki olisi tuo valittu, niin tulee minun poikaa -sääli. - --- Mikäpähän pojalla olisi hätänä? Huonompaankin isintimään sen olisi -ollut pakosta tyytyminen. - --- Ka niin, kyllä jo yskän ymmärrän! Kutkuaako todellakin niin -tuhannen tulisesti tuota vanhaa ruumisrukkaa, ettet enää kumppalitta -kestä? No, no, saatavansa se lihakin kiskoo, ja vieläpä koron kanssa! -hähä-hähä-hä! - --- Eikö pastori suvaitse puolikasta? katkaisi akka, jota rupesi -arveluttamaan, kun keskustelu alkoi kallistua liian mielaalle -laidalle. - --- Kiitoksia, matami! Olkoonpa menneeksi pikkuinen tintti vielä! -Pitäisihän tästä jo muuten levollekin päästä; mutta ehk'ei minulle -vielä tilaakaan ole tehty. - -Lotta lähti tilaa kammariin tekemään; Karlssonia ja Rooperttia -makuutettaisiin tänä yönä kyökissä. - -Pastori haukotteli, jotta leuvat luskivat, hän raapi toista jalkaansa -toisella, siveli kädellään ryppyistä otsaansa ikään kuin nimettömiä -suruja häätääkseen. Pää painui nytkähdellen pöydänlaitaa yhä -likemmäs, kunnes leuka vihdoin siihen jäsähti. - -Akka, joka oivalsi minnepäin asiat nyt kallistuivat, tuli pastorin -luo, laski kätensä hänen olalleen, ja hellän hyväilevästi väsynyttä -taputellen hän pyysi liikuttavalla äänellä: - --- Pastori kulta! lukekaa vielä sananen ennen maatapanoa, muistakaa -äitiä ja hänen poikaansa, joka on hurjain aaltojen vallassa. - --- Sananen, niin! niin! Anna minulle kirjani, tiedäthän tuolta -ruokalaukusta! - -Muori löysi nahkalaukusta mustan kirjan, jonka kannessa oli kultainen -risti ja joka pastorin taloon saapuessa aina tuli näkösälle -aivan kuin matkalipas, mistä ikälopuille ja potilaille annettiin -vahvistavia rohtoja; ja täynnä hartautta, juuri kuin pastori olisi -tuonut osan kirkkoa muassaan muorin matalaan majaan, kantoi tämä -käsillään tuota salaperäistä kirjaa, yhtä varovasti kuin olisi vienyt -lämpösiä naapuriystävättärilleen; siirti kupin syrjemmäksi, pyyhki -vyöliinallaan kirjan sijaa pöydälle ja laski vihdoin pyhän kappaleen -tuon raskaan pään eteen. - --- Pastori kulta, kuiskasi muori myrskyn savupiippuja rutistellessa --- tässä olisi kirja. - --- Hyväh, vastasi pastori ikään kuin unissaan, ojensi kättään -päätänsä nostamatta, hapuili kahvikuppia, mutta sormi hipasi vaan sen -korvaa, ja kuppi kaatui, jotta viina virtanaan valui pitkin rasvaista -pöytää. - --- Ai-jai-jai -- pahoitteli muori korjaten kirjan tulvasta; -- ei nyt -luonnistu; pastoria nukuttaa, pastorin on mentävä levolle. - -Mutta pastori kuorsasi jo. Käsivarsi retkotti hervotonna -pöydänlaidalla ja pitkäsormi koikehti typerästi näkymätöntä ja -toistaiseksi saavuttamatonta päämäärää kohti. - --- Miten Herran nimessä me sen saamme sänkyyn korjatuksi, valitteli -muori huolissaan siitä, mitenkä nukkuva saataisiin hereille, sillä -hän tiesi vanhastaan kuinka pahalle päälle pastori muuttui, jos hänet -juovuspäissään nukkumasta herätettiin. Köykkiin häntä ei voinut panna -tyttöjen tähden eikä tupaankaan, siitäkin olisi hokua syntynyt. -Emäntä ja piiat kiersivät häntä kuin hiiret kissaa sitoakseen -kulkusen hänen kaulaansa, vaan ei kukaan rohjennut. - -Valkea oli pesässä sammunut, tuuli tunkiin ikkunoista ja hataroista -seinistä sisään, ja sukkasillaan istuvan ukon nenää lienee -kylmä viima kutkuttanut, sillä yhtäkkiä kohosi pää, suu aukesi -sepiselälleen, ja kolme kauheata hätähuutoa kuului. - --- Luulenpa aivastaneeni, mörähti pastori, lähti liikkeelle ja kulki, -silmät kiinni, seinämällä olevan sohvan luo, johon kepertyi, ojensiin -suoraksi selälleen ja vaipui uneen haikeasti huo'aten, kädet ristissä -rinnalla. - -Nyt häntä varmaan ei keinolla millään saataisi paikaltaan -hievahtamaan, sillä Karlssonilta ja Roopertiltakin, jotka ikään -olivat saapuneet, puuttui rohkeutta käydä häneen käsiksi. - --- Pöhnässä hän on paha tappelemaan, ilmoitti Roopertti, -- työntäkää -vaan patja päänaluseksi ja peittäkää ryijyllä, niin hän nukkuu -huomiseen. - -Muori otti tytöt luokseen tupaan, Roopertti makasi ruoka-aitan -lakassa ja Karlsson kammarissaan. - -Kohta nukkuivat kaikki, mikä mitenkin makeasti. - -Seuraavana aamuna, kun kukko lauloi ja Flodin matamin piti lähteä -pastoria herättämään, olikin vieras renkineen hävinnyt. Tuuli oli -hiukkasen talttunut, kylmiä, valkoisia syksypilviä liikkui idästä -maaperää kohden, ja taivas oli helakan sininen. Kahdeksan korvissa -muori lähti käymään itäiseen niemeen päin, että eikö ne kalamiehet -jo alkaisi kotiutua. Karien välistä välähti tuon tuostakin tuulen -pingoittama purje, hävisi ja tuli taas näkyviin. Isoina ajelehtivat -vielä aallot, kaukaisimmat saaret kuvastuivat utuisiin verhoihin, -kohosivat vedestä ja näyttivät häviävän ilmaan kuin yöusva. Koskelon -täysi-ikäiset pojat uiskentelivat niemissä ja lahden poukamissa ja -juoksentelivat pitkin veden pintaa, kun näkivät merikotkan heitä -vaanivan, sukelsivat pohjaan, nousivat kalvoon ja kiitivät jälleen -eteenpäin, jotta vesi koskena kohisi. Jos muori näki kalalokkien -kirkuen lähtevän lentoon joltain karilta, luuli hän sieltä purjeenkin -pian ilmaantuvan, ja tulikin niitä, mutta ne laskivat kaikki saaren -ohitse, suunnaten kulkunsa milloin oikealle, milloin vasemmalle. - -Kylmähkö tuulenviima ja valkoiset pilvet panivat silmät kirvelemään, -ja vanhus kääntyi takaisin metsään, väsyneenä pitkästä odottamisesta; -ja hän rupesi ajan kuluksi poimimaan puolukoita vyöliinaansa. -Poika oli sittenkin hänen paras tavaransa, eivätkä huolet olleet -häntä painaneet likimainkaan niin raskaasti sinä iltana kun hän -seisoi ha'an veräjällä ja näki erään toisen toiveen pettyvän, -pimeään häviävän. Mutta tänään oli poikaa tavallista ikävämpi, -sillä hän tunsi, että tämä kenties kohtakin tekisi eron hänestä. -Papin sanat eilenillalla olivat sytyttäneet ruutilangan ja pian -pyssy paukahtaisi. Vaikeata oli edeltäpäin arvata kenen kulmakarvat -kärventyisivät; se vaan oli varma että jotain tapahtuisi. - -Hän kääntyi vihdoin kotiin päin ja saapui tammitörmälle. Sinne -alkoi kuulua melua laiturilta, ja tammen lehtien lomitse näki hän -ihmisiä liikkuvan ranta-aitan ympärillä, väittelevän, keskustelevan, -selittelevän. Jotain oli tapahtunut, mutta mitä? - -Levottomuus ja utelijaisuus pakoittivat hänet rantaan. Veräjälle -näkyi jo jataruuhen peräpuoli. He olivat siis jo kotona saaren ympäri -soudettuaan. - -Norman kertoi selvällä, huutavalla äänellä tapahtuman. - --- Hän painui pohjaan kuin kivi ja nousi takaisin pintaan, mutta -silloin Tuoni iski hänen vasempaan silmäänsä, joka sammui kuin -kynttilä. - --- Herra Jeesus, onko hän kuollut? huusi eukko, karaten aidan yli, -vaan ei kukaan häntä kuullut, sillä Rundqvist jatkoi hautapuhetta -ruuhesta. - --- Ja naaraan hän viimeiseltä tarttui, ja kun rautakoukku hänen -selkäänsä sattui, niin... - -Muori oli joutunut vapeilla riippuvain verkkojen taa ja näki niiden -läpi kuin harsosta koko talon väen kyykistyvän harmaan, ruuhen -pohjalla viruvan esineen ympärille. Hän rupesi huutamaan ja pyrki -verkkojen alitse, mutta tuohikohokkeet takertuivat hänen tukkaansa ja -kivekset sätkivät häntä säärille kuin ruoskat. - --- Mikä Herran nimessä meidän kampelaverkkoihimme on käynyt? huusi -Rundqvist, joka huomasi oudon liikkeen verkoissa. -- No herranen -aika! Tätihän siellä taitaa olla! - --- Joko se loppui? huusi Flodin matami hätääntyneenä. -- Joko se on -kuollut? - --- Kuollut kuin koira. - -Muori pääsi irti ja töytäsi laiturille. Hän näki nyt paljaspäisen -Kustin nokallaan ruuhessa, mutta poika liikkui, ja hänen altaan näkyi -karvaista, isohkoa ruumista. - --- Sinäkö siellä olet, äiti? tervehti Kusti, päätään kääntämättä. -- -Tämä se on otus! - -Eukko ällistyi nähdessään ison lihavan hylkeen, jota Kusti -parhaillaan nylki. Hylkeitä tosin ei joka päivä saatu, ja niiden -lihakin oli syötävää näin syksyisin, hylkeenrasvalla sai monta -saapasparia voidelluksi ja nahastakin maksettiin parisenkymmentä -kruunua, vaan talvihailitta ei tultu aikoihin ensinkään, ja hän ei -nähnyt häntääkään veneessä; muorin tuli hiukkasen paha mieli, ja -unohtaen sekä löydetyn poikansa että odottamattoman hylkeen rupesi -hän toruskelemaan: - --- No mutta entäs silakat? - --- Niin silakat? Niitä ei ollut helppo saada käsiinsä, vastasi Kusti, --- mutta onhan meillä hyle, ja niitä ei kaikin ajoin oteta. - --- Niin, semmoisia sinä Kusti aina jaarittelet, mutta häpeäksi se -teille vaan on, että kolme päivää kalassa oltuanne, palajatte kotiin -tyhjin käsin. Mitähän syömme tulevanakin talvena taas. Tyhjää! -Hampaat naulaan, ei muuta neuvoksi! Vaan muorin puheita ei kukaan -kuunnellut eikä puoltanut, sillä silakoihin oli kyllästytty, ja -liha oli aina lihaa. Sitä paitsi kaikkien tarkkaavaisuus kiintyi -erämiesten hupaiseen kertomukseen kummallisesta retkestä. - --- Niin, Karlssonkin käytti hyväkseen tilaisuutta, anastaen itselleen -osan haaskasta -- joll'ei meillä maata olisi, niin hampaat naulaan! - -Sinä päivänä nuotanvedosta ei tullut mitään sillä iso pesupata -pantiin hylkeenrasvaan; ja kyökissä paistettiin ja keitettiin ja -juotiin puolikuppisia; eteläiselle luuvan seinälle pingoitettiin -nahka kuivamaan voitonmerkiksi; siinä sitä kiiteltiin, ja siinä -siitä hautapuheita pidettiin, ja kaikkien tulevien ja menevien -heikkouskoisten täytyi pistää sormensa luodinläpiin, kuulla miten -luodit sinne olivat joutuneet, mille kivelle hylje oli kavunnut, -mitä Kusti oli Normanille sanonut hetkistä ennen kuin laukaukset -pamahtivat, ja vihdoin miten peto viimeisen henkäyksensä oli vetänyt. - -Karlssonia näinä päivinä ei paljonkaan huomattu, mutta salakkali hän -veistään hioi, ja kun nuotanveto viimeinkin päättyi, niin hän istui -purjeveneen perään ja purjehti Lotan ja Normanin kanssa kaupunkiin. - - * * * * * - -Kun Flodin matami tuli laiturille kaupungista palaajia vastaan, oli -Karlsson niin myöntelijäällä ja mielaalla päällä, että muori oitis -arvasi Iidan ja hänen välinsä jollain tavalla muuttuneen. - -Illallisen syötyänsä Karlsson tuli tupaan tekemään tiliä -kalarahoista; ja sitten hänen oli kuulumisia kerrottava. Mutta -huononpuoleisestipa matkakertomus sujui, eikä renkiä oikein näkynyt -miellyttävän koko juttu. Mutta muori ei hellittänyt. - --- No, sano pois Karlsson, alkoi eukko lypsää, -- Karlsson tietysti -käväsi professorillakin? - --- Niin, tulihan sielläkin kerta käytyä, vastasi Karlsson, jota tämä -aine ei laisinkaan tuntunut huvittavan. - --- No kuinkas siellä jaksettiin? - --- Kyllähän ne; ne laittoivat paljon terveisiä kaikille, kielsivätpä -vielä suuruksellekin jäämään. Huoneet oli vietävän upeasti -sisustettu, ja hyvästi siellä kaikin puolin sovittiin. - --- Vai niin, no mitäs tarjottiin? - --- Merirapuja ja svampinjooneja syötiin ja portteria juotiin. - --- Noo, entäs, Karlsson kai tapasi tytötkin? - --- No mitenkäs, tapasinpa tietenkin, vastasi Karlsson, rohkaisten -mieltään. - --- Ja ne kaiketi olivat ennallaan, nekin, vai mitä? - -Eihän ne ihan ennallaan olleet, mutta Karlsson ei nyt tässä ruvennut -asiaa sen laajemmalta selittelemään, se olisi muoria liiaksikin -huvittanut. - --- Niin, kyllähän ne olivat siivoja, ja illalla oltiin Bernsin -salongissa soitantoa kuuntelemassa, ja siellä minä niille juotin -punssit ja syötin voileivät. Siellä oli, niinkuin jo mainitsin -erittäin rattoisa. - -Mutta asian todellinen laita oli aivan toisin. Karlssonin matka ei -ollut lainkaan hupainen. Hänelle oli Liina tarjonnut puolen pulloa -olutta kyökin pöydän kulmalta, sillä Iida ei ollut kotosalla. Sitten -professorin rouva pikimmältänsä oli käynyt kyökissä, ja Karlssonia -ohimennen tervehdittyään, käskenyt Liinan ostamaan meriravun -illalliseksi, sillä vierasta odotettiin. Kun oli jääty kahden kesken, -niin Liina ensimäiltä oli hiukan tyrmeä, mutta suuttumatta udellen -Karlsson viimein sai kuulla, että Iida oli lukenut hänen kirjeensä -sulhaselleen eräänä iltana, kun he kyökissä joivat portteria ja Liina -siivosi makusieniä. Makeat naurut he silloin olivat nauraneet, ja -sulhanen oli lukenut kirjeen kahteen kertaan ääneen, mahtipontisesti -kuin pappi. Enin he olivat irvistäneet "vanhalle Karlssonille" ja -hänen "viimeisille hetkilleen", ja kun tulivat siihen paikkaan, -missä puhuttiin "viettelyksistä ja harhateistä", oli sulhasmies -- -ammatiltaan olutkuski -- ehdottanut, että lähdettäisiin Bernsin -salonkiin, ja siellä juotiin punssia ja syötiin voileipiä. - -Karlssonin sepittämä juttu oli muoriin vaikuttanut niin kuin kertoja -oli toivonut, joko sitten Liinan tarinat Karlssonin mielen lienevät -myllertäneet ja hänen muistonsa sekoittaneet, vaiko hän niin -hartaasti toivoi olutkuskin asemalla olleensa, että luuli tyttöjen -kanssa herkutelleensa, syöneensä vieraalle aijotun meriravun, -juoneensa sulhasmiehen portterit ja ahmineensa Liinan sampinjoonit. -Asiain näin ollen onnistuisi viisaasti suunniteltu rynnäkkö varmaan -hyvinkin. Pojat olivat vesillä, Norman jo makuulla, ja tyttöjenkin -päivätyö jo päättynyt. - --- Mitä juorujuttuja pitäjällä kulkee ja kaikuu korvissani, minne -ikinä mennenkin? alkoi renki. - --- No mitä kieliä ne nyt taas kantavat? kysäsi muori. - --- Noh, tuota samaa, ijänilmoista lorua meidän naimisestamme -tietysti, mitäs muuta. - --- Tuohan jo melkein alkaa kyllästyttää. - --- Niin, mutta perin luonnotontahan on, että ihmiset olemattomasta -lopertelevat; minä en ainakaan sen perille pääse, sanoi Karlsson -ilkipilaisesti. - --- Niin, mitäs Karlsson, nuori pulska mies, minusta vanhasta, -hatarahampaasta akasta huolisi. - --- Joutavia, täti, vanhasta vara parempi. Ja jos minä kerran naimista -ajattelisin, niin en minä ottaisi lutusta, joka ei mitään osaa eikä -ymmärrä, sillä katsokaas, täti, halu on toista ja naiminen toista; -halu, lihallinen halu, katoaa kuin savu eivätkä monenkaan lupaus ja -luottamus mitään merkitse. Mutta toisin on minun laitani. Uskokaa -pois, täti, kenen minä nain, sille minä uskollisena pysyn; semmoinen -minä aina olen ollut ja semmoiseksi jään. Se valehtelee, joka muuta -julkenee sanoa. - -Flodin matami höristeli korviaan. - --- Entäs Iita, milläs kannalla se Iidan ja Karlssonin väli nyt on; -eihän vaan lie rikkoutunut? tutkisteli muori. - --- Niin, Iita, mitäs Iidalla on hätänä, jos vaan viitsisin sormellani -osottaa, olisi tyttö tuota pikaa sylissäni, mutta katsokaas, täti, -hänellä ei ole oikeata mielenlaatua, hän on maailmanmielinen ja -turhapäinen, ja eiköpä tyttö parka jo harhateillekin lie eksynyt. -Minulla alkaa jo olla ikää, eikä minua enää haluta hupsutteleminen; -minä sanon sen suoraan, että _jos minä_ naimista hommaisin, niin -minä ottaisin vanhanpuoleisen, ymmärtäväisen ihmisen, jolla on oikea -mieli. En oikein tiedä miten tuon sanoisin, mutta täti sen kenties -ilmankin hoksaa, sillä tätillä on pää ja aatteet, on niin, kautta -kunniani. - -Akka oli istautunut pöydän ääreen paremmin päästäkseen Karlssonin -koukkujen perille ja ollakseen valmis antamaan myöntävän vastauksen, -niin pian kuin Karlsson vähänkin ikään kuin kosijaksi kallisteleisi. - --- No mutta kuulkaahan Karlsson, eukko etsi vyyhdestä uuden langan -pään, -- eikö Karlsson ole ajatellut ypöyksinäistä ja upporikasta -Åvassan leskeä, joka ei muuta halaja kuin toista miestä entisen -sijaan? - --- Hyi tuo, kyllä minä sen vanhan hupakon tunnen, hänelläkään ei -ole _oikeata_ luontoa eikä oikeata mielenlaatua, joka yksin minua -tyydyttää. Rahoista, ulkonaisesta prameudesta ja koreista vaatteista -minä en välitä; ja se, joka minut tuntee, voi sen todeksi todistaa. - -Nyt oli luu nirhattu niin pilan pieneksi, ettei siitä enää paljon -mihinkään ollut. Nyt täytyi puhua valehia viimeisiä. - --- No ketä Karlsson sitten on ajatellut, tokaisi muori uskalijaasti. - --- Ajatellut tai ajattelematta ollut -- kyllähän jotkut paljonkin -ajattelevat, vaan minä en vielä ole sinnepäin miettinyt miposen -mitään; mutta se, joka lie ajatellut, puhukoon suunsa puhtaaksi. Minä -en virka luotuista sanaa, ettei sitten kukaan tarvitse hokea minun -houkutelleeni ja viekoitelleeni, sillä minulla ei ole se luonto. - -Eukko oli nyt joutua pyörälle; täytyi tunnustella toistamiseen. - --- No mutta hyvä Karlsson, jos Iita on valittunne, niin ettehän -silloin ketään toista todenperästä voi ajatella... - --- Iita, senkin hiiden narttu, sitä en huolisi, -- vaikka syliini -heittäisivät. Ehompi se olla pitää ja vaatteet päällä, ja lie hänellä -vähän muutakin, niin terve tuloa, vaikk'en minä siitä välitä, sillä -semmoinen minä olen ja semmoinen minun luontoni. - -Ja taas oltiin kuin tervassa eikä siitä olisi mihinkään päästy, -jollei eukko olisi noussut työntämään. - --- Noo, Karlsson, mitäs Karlsson siitä sanoisi, jos me lyötäisiin -ryysymme yhteen? - -Renki kohotteli olkapäitään, ikään kuin häntä olisi puistattanut noin -halpamainen ajatus. - --- No siitä nyt ei ikinä mitään tule! vakuutti hän. Siitä emme -koskaan enää sanaakaan hiisku. Kyllähän sen arvaa mitä sitten -ruvettaisiin hokemaan, että minä muka nain rahain vuoksi, vaan -semmoinen minä en ole enkä kuuna päivänä semmoiseksi muutu. Emme sinä -ilmoisna ikänä enää siitä sanaakaan virka. Lupaahan täti sen minulle -ja kättä paiskaten -- (hän ojensi kätensä) -- ettei siitä enää -milloinkaan puhuta. Tarttukaa käteeni. - -Mutta muori ei ollut siihen niinkään nopsa. Hän päinvastoin halusi -juurta jaksain asiaa pohtia. - --- Ja miks'ei siitä puhuttaisi, josta arvoltaan jotain saattaa tulla? -Minä en enää ole nuori, tietäähän Karlsson sen, eikä Kusti vielä -kykene taloa hoitamaan; minä olen tukea vailla ja ymmärrän hyvin, -ettei Karlsson tahdo kuluttaa paraita voimiaan toisen palveluksessa -eikä raataa palkatta. Mutta minä en tälle vialle muuta voidetta -tiedä kuin naimista. Joutaa ihmisten lörpötellä mitä ikinä haluavat, -pälpättää niiden kumminkin pitää. Minä todellakaan en käsitä miksi -emme menisi yhteen. - --- Enhän minäkään muusta -- -- mutta tuo turkasen pärpätys, joka -siitä syntyy, minun sydäntäni kaivelee, ja sitten tuo Kusti, se kai -meihin silmittömästi suuttuu. - --- No jos todellakaan ette itse jaksa poikaa torjua, niin teen sen -sitten minä. Onhan minulla jo ikää, vaan sopenkuluksi en vielä jouda, -ja -- näin kahden kesken sanoen: kyllä vielä saatan olla yhtä hurja -rakkaudessa kuin hyväkin kutka, jos niiksi tulee. - -Nyt jää oli murtunut, ja tuumat, suunnitelmat ja keskustelut -paisuivat tulvivaksi tyrskyksi -- -- siten ja siten Kustille tieto -annettaisiin, niin ja niin häät vietettäisiin ja niin edespäin. -Keskustelun lanka venyi pitkäksi vyyhdeksi, jotta sitä keriessä, -vaikk'ei se suinkaan sotkeuksissa ollut, kahvipannu tulelle siirtyi -ja tulelta pöydälle, viinapullo sen viereen; ilta kului ja yö loppui, -aamuakin luiskahti palanen. - - - - -Viides luku. - -Kolmantena kuulutuspäivänä tapellaan, sitten mennään rippikirkkoon ja -vietetään häitä, vaan morsiusvuoteelle ei sittenkään päästä. - - -Vasta kuoltuaan on kukin hyvä, naimisiin mennessään huonointakin -huonompi. Sen sai Karlssonkin nyt kokea. Kuin harmaa hylje nälissään -oli Kusti karjunut, kolme päivää umpeen rähissyt ja riehunut -kuin mielipuoli, mutta Karlsson käväsi sill'aikaa kaupungissa. -Flod-vainaja pengottiin haudastaan, häntä käänneltiin ja väänneltiin, -ja paras oli hän Jumalan luomista, jota vastoin Karlssonissa -huomattiin sisällisiä likapilkkuja kuin vanhoissa, käännetyissä -vaatteissa. Senkin rantajätkä ja renkutusten kaupustelija! Kolmesti -oli hänet palveluksesta ajettu, kerran hän oli karannut ja -yhdesti jo oikeuteenkin vedetty tappelemisesta. Flodin matamille -paiskattiin kaikki nämät totuudet vasten naamaa, vaan kerran -syttynyt lemmen liekki tuosta ei ottanut sammuakseen. Leskeys oli -nyt loppumaisillaan, ja sarastava avio-onni näytti hänen mieltään -melkoisesti virkistyttävän ja hänen nenänahkansa entisestään -vankemmaksi kovottavan, jotta se halkeilematta sieti sekä sitä että -tätä. - -Karlsson oli ulkopitäjistä syntyisin, ja siinäpä se häntä kohtaavan -vihan pääjuuri piilikin. Naimaoikeudella hän vast'edes oli omistava -maat ja kalavedet, joita pitäjäläiset tähän asti olivat tottuneet -pitämään milt'ei yhteisinä. Flodin matami hallitsi jakamatonta pesää, -ja siltä näytti, että hän terveyteensä nähden vielä vuosikaudet oli -sitä hallitseva. Kusti siis ei kaukaan aikaan pääsisi omaisuutensa -hallintoon ja tuli sen lisäksi entisen renkinsä isännyyden -alaiseksi. Ei siis sovi oudoksua, että kovia kiukun sanoja Kustin -huulilta tulvaili. Ja hän uhkasi rupeavansa hakemaan häätötuomiota -tuolle anastajalle, jota hänelle isäpuoleksi toimitettiin. -Korkeimmilleen Kustin viha ja kiukku kiehahti, kun Karlsson -palasi kaupunki-matkaltaan Flod-vainajan mustassa juhlatakissa, -hylkeennahkalakki päässä. Nämät hän oli saanut huomenlahjaksi -ensimmäisen hellän kohtauksen perästä. -- Kusti hillitsi, vaikka -vaivoin, läikkyvän mielensä, mutta harkitsi kostoa. Hän kielotteli -ja lahjosi Rundqvistin tekemään vihatulle kunnon kepposet. Ja eräänä -aamuna aamiaista alotettaessa Karlssonin sijalla oli verho, joka -näkyi peittävän koko joukon tavaraa. Pahaa aavistamatta Karlsson -nosti verhoa, löytäen pöydältä romukasan, jota oli säilyttänyt -sänkynsä alla säkissä. Siinä oli rapumalkkeja, portteripulloja, -korkkeja, rikkinäinen kukkarasia y.m. - -Vihreän vaaleaksi kalpeni Karlsson, mutta kenellepä tässä vihaansa -purki? Rundqvist koki hänen vimmaansa suistaa. Tämmöiset pienet -kolttoset tehtiin, näet, kaikille naimisiin aikoville. Tähän -asia kenties olisi rauennutkin, mutta kovaksi onneksi Kusti -sattui paikalle, ja hän rupesi heti päivittelemään ryysynajajan -aikaista saapumista tänä vuonna. Ennen hän oli tullut vasta uuden -vuoden vaiheilla. Mutta silloin Norman ehätti ilmoittamaan, ettei -ryysykauppiasta täällä vielä lainkaan oltu nähty; tähän oli vaan -Iidan jättämät muistit näytteille kerätty, koska Karlssonin ja Iidan -välit nyt olivat puretut. - -Nuolenpäisiä sanoja sateli kotvasen vielä, kunnes Kusti teki riidasta -lopun lähtemällä pappilaan, jossa sai toimeen häiden lykkäämisen -tuonnemmaksi, kun Karlssonin paperit muka eivät olleet selvät. Kuusi -kuukautta Karlssonin vielä tätä ilopäivää täytyi odottaa. Se isku -koski kipeästi häneen, mutta minkäpä sille taisi. Voimainsa takaa -hän pyysi väliaikaa hyväkseen käyttää. Hän puheli leikillisesti -lykkäyksestä ja voitti puolelleen talon väen, paitsi Kustia, jossa -ei sovinnon oireitakaan näkynyt. Karvasta mielialaa ja salamähkäistä -riitaisuutta koki poika kaiken aikaa vireillä pitää. - -Siten meni talvi hiljaista menoaan. Hirren hakkuu ja jäänuotan veto -vaihtelivat linnustamisen, korttipelin, puolikupin juonnin tai -pienempäin kemujen kanssa. Talvi meni mailleen, ja jälleen oli kevät. -Pitkissä jonoissa palasivat haahkatelkät ja houkuttelivat järvelle, -mutta maatyöhön Karlsson kiinnitti kaikki voimat. Runsas sato oli, -näet, tarpeen, jott'eivät hääkulungit lopen suurta läpeä kukkaroon -kaivaisi. Häät muutoin pidettäisiin oikein rahahäät, niin upeat, että -niiden täytyi painua jokaisen osanottajan ikimuistiin. - -Muuttolintujen keralla saapuivat suvivieraatkin. Professori lausui -kaikesta niinkuin ennenkin: "hyve, hyve!". Suuresti näyttivät häntä -huvittavan naimapuuhat ja tekeillä olevat häät. Ida onneksi ei ollut -mukana. Huhtikuulla hän oli luopunut palveluksesta, arvatenkin -naimista hommaten. Hänen jälkeläisensä ei ollut suinkaan viehättävä, -ja Karlssonilla oli tätä nykyä siksi paljon touhua, ett'ei hän -lainkaan joutanut piikain armastelijaksi; sitä paitsi hänellä oli -varmat valtit kourassa, joita tietenkään ei halunnut hyötähyviään -alttiiksi panna. - -Juhannuspäivänä kuulutettiin ensi kertaa, ja heinän teon ja leikkuun -välillä häät olivat pidettävät, silloin kun on hiukkanen työlomaa. - -Jo ensi aikoina kuulutuksen otettua saattoi Karlssonissa jonkinlaisen -mielenmuutoksen huomata. Flodin matami sen tietysti ensimäisenä -oivalsi. Maan tavan mukaan he tosin aina kihlauksesta saakka olivat -eläneet kuin aviopari ikään, mutta kun Kustin pappilassa ilmoittama -este yhä uhkasi Karlssonin tulevaisuutta, niin hän tällä ajalla oli -ollut varovainen ja sävyisä. Nyt kun sotkuinen vyyhti oli selvennyt, -nosti hän nokkansa pystyyn, rupesipa vielä kynsiäänkin näyttämään. -Muoriin tämä käytös silti ei sanottavasti vaikuttanut, kun hän tunsi -asemansa ja vallan hyvin tiesi kenen omaisuus oli. Hampaitaan näytti -kumminkin tarvittaessa hänkin, vaikka niitä tosin ei montakaan ollut. -Kolmantena kuulutuspäivänä sattui ensimäinen pieni kahakka. - -Paitsi Lottaa oli saaresta joka kynsi lähtenyt rippikirkkoon. Tavan -mukaan otettiin pienin vene tälle matkalle. Jos, näet, sattuisi -tyyntymäänkin, olisi tämä kevyt soutaa. Tilasta sentähden pyysi -tinka tulla, erittäinkin kun matkatarpeita liiemmaksikin oli mukana; -papille kaloja ja lukkarille kynttilöitä, sekä oman tarpeen varaksi -vaatteita, joita muutettaisiin kirkkorannassa; painoa lisäsi veneen -runsas kalustokin, purjeet, airot, viskaimet, istuinlaudat, jakkarat. - -Vanhan tavan mukaan suurusteltiin näin sunnuntai-aamuna tavallista -hiukkasen ylellisemmin; taskumateista ja lekkereistä tarjoiltiin -virvoketta. Järvellä pani paahtava helle miehet hikoilemaan, eikä -soutu tuntunut yhtäkään miellyttävän. Päinvastoin tehtiin tenää, ja -pikku kiistakin syntyi, sillä ei ketään haluttanut hikipäässä saapua -kirkolle. Naiset välittämään ja sovittamaan. Onneksi jo jouduttiin -kirkkolahdelle, jonne kirkonkellot rupesivat kuulumaan. Tämä rauhaa -ja sovintoa tietävä ääni, jota vuosikausiin ei oltu kuultu, sai -kiihtyneet mielet asettumaan. Aamukellot ne vasta olivat; ei siis -kiireestä vielä tietoakaan. - -Flodin matami lähti pappilaan kaloja viemään. Pastori oli -parranajo-puuhissa ja nurpealla päällä. -- - --- Harvinaisia, perinharvinaisia vieraita kirkolla tänään, tervehti -hän. -- Hemsöläiset eivät juuri heti huomenna kirkkoon tule. Pastori -pyyhki saippuan vaahtoa veitsestä etusormeensa. - -Karlsson, joka oli kantanut kalat, käskettiin kyökkiin, jossa sai -ryypyn kanto-vaivoistaan. - -Lähdettiin sitten lukkarille kynttilöitä viemään, ja siellä annettiin -niinikään ryyppy. - -Vihdoin yhdyttiin jälleen kirkonmäellä, missä aikaa kulutettiin -mahtimiesten hevosia tarkastamalla ja tuttujen parissa pakinoimalla. -Flodin matami kävi pikimältään miesvainajansa haudalla. Kellot -rupesivat soimaan yhteen, ja seurakunta samosi kirkkoon. Ihmisvirta -kiskaisi hemsöläisetkin mukaansa. Heidän täytyi seisattua käytävälle, -sillä vanhan kirkon palon jälkeen he olivat jääneet penkittä. -Ristikäytävällä täytyi vieretellä, vaan kovin ovelalta tuntui -siinä olo. Ujoina, neuvottomina, pelkkää nolouttansa hioten, he -siinä toljottivat kuin pakkotyöläislauma. Eipä siis ihmekään että -herneenkokoiset hikihelmet otsasta herahtelivat, kun vielä päivä -heleän kuumana kirkon ikkunoista rupesi paistamaan. Hemsöläiset -olivat kuin pihdissä, eikä kalveiseen paikkaan siirtymisestä -ollut puhettakaan. Kello lähenteliin yhtätoista, ennen kuin -saarnavirsi alkoi. Monta monituista kertaa hemsöläiset jo olivat -muuttaneet jalkaa kuin kanaparvi kylmän kynsissä lumella. Vihdoin -ilmestyi suntio ja merkitsi taululle virren 158. Urut vinguttavat -alkusoittelua, ja lukkari alkaa virren. Seurakunta yhtyy innolla -ensimäiseen värssyyn, siinä toivossa että saarna jo tämän perästä -alkaa. Mutta se toivo petti. Sillä nyt tuli toinen ja kolmas värssy. - --- Eihän tuo vaan laulattane kaikkia kahdeksaatoista, kuiskasi -Rundqvist Normanille. - -Niin kumminkin kävi. Ja sakariston ovelta näkyi aika ajoin pastori -Nordström itse. Vaativana, uhkaavana hän siinä seisoi. Hän oli -päättänyt kerran antaa aika ripityksen, koska seurakuntalaisia -tuonkin verran oli koolla. - -Kaikki kahdeksantoista värssyä laulettiin, joten kello pääsi -puoliväliin kahtatoista, ennen kuin pappi nousi saarnatuoliin. -Pitkälliset valmistavat toimet olivat sekä ruumiillisesti että -henkisesti sanankuulijat pehmittäneet. Lukuisa joukko oli vipunut -kasvoilleen mitä sikeimpään uneen. Vaan pitkää lepoa ei suotu. Äkkiä -kirkaisi pastori saarnatuolista. Nukkuneet säpsähtivät, ällistyneinä -katsoen toinen toiseensa, ikään kuin kysyen mikä kumma nyt oli hätänä. - -Likimmäksi saarnatuolia olivat vähitellen ja vastoin tahtoaan -joutuneet Karlsson ja Flodin matami. Palaamista ei siis ollut -ajatteleminenkaan, jos mieli häiriötä, vieläpä pahennustakin -välttää. Muori rukka itki, sillä paitsi sitä että hän ilmankin oli -väsyksissä, puristivat uudet ahtaat kengät jalkoja yhä enemmän, -mikäli jalat varistuivat ja turposivat. Tuon tuostakin hän loi -rukoilevia silmäyksiä sulhaseensa, aivan kuin olisi pyytänyt tämän -kantamaan hänet järveen. Vaan Karlsson ei ollut niinä miehinäänkään, -siinä Flod-vainajan kiiltonahkasaappaissa ylvästellessään ja -saarnaa tarkkaan kuunnellessaan. Uhittelevin katsein hän rankaisi -valvattiansa, joka moista sopimatonta rauhattomuutta Herran huoneessa -julkeni osottaa. Toiset olivat vähittäin siirtyneet kirkon perälle, -urkulehterien alle, jonne aurinko ei päässyt paistamaan. Kusti istui -paloruiskun kannella ja oli ottanut Liisan polvelleen. - -Rundqvist nojausi urkulehtehterin pilariin, ja hänen vieressään -seisoi Norman. Saarnaa kesti puolentoista tuntia, ja siinä annettiin -jokaiselle, ilman muodon katsomatta, oikein Porvoon mitalla. -Tekstinä oli vertaus taitavista ja tyhmistä neitsyistä, jota ei -yksikään miesväestä ottanut onkeensa, koska se ei mitenkään voinut -heille kuulua. Siitäpä miehet nukkuivatkin, mikä seisoallaan, mikä -istuallaan, mikä riippuen, mikä missäkin asennossa. - -Puolen tunnin kuluttua työkkäsi Norman, joka eteenpäin köykistyneenä -kuin pahoinvoipa varjosti silmiään kädellä, Rundqvistiä kylkeen, -silmää iskien ja osottaen Kustia. Varovasti Rundqvist käänsi päätään, -ja häntä pöyristytti, aivan kuin hän olisi nähnyt kadotuksen -ruhtinaan. Siellä istui Liisa ummistunein silmin, kieli pitkällä -suusta, ja Kusti tuijottamassa pappiin nielläkseen muka joka ikisen -sanan. - --- Kammottaviapa ovat, kuiskasi Rundqvist siirtyen varovasti -takaperin, kantapäillään tiilikivien epätasaisia syrjiä tunnustellen, -ettei vaan kolinata synnyttäisi. Norman oli jo arvannut toverinsa -aikeet, ja livahti ovesta ulos nuljakkaasti kuin ankerias. He -kiiruhtivat yksissä tuumin veneelle. - -Vilvakka tuulen henki leyhytteli rannassa. Eväsnyytit avattiin ja -puutuneita voimia virkistettiin kiireen kautta ruualla ja juomalla. -Sitten tuota päätä takaisin kirkkoon, hiljaa kuin oli tultukin. Pari -paloruiskun kannella nukkui nyt sikeätä unta. Kusti piteli tyttöä -vyötäreistä, mutta niin ylhäältä, että Rundqvist arveli sopivaksi -siirtää hänen käsiänsä vähän alemmaksi. Kusti heräsi ja tarttui -uudelleen saaliiseensa, ikään kuin peläten sen häneltä riistettävän. - -Puolen tuntia kesti vielä saarnaa ja toisen puolisen virsien -laulantaa. Sitten alkoi rippi. Syvästi liikutettuina nautittiin -armon välikappaleita. Rundqvist itki, mutta Flodin matami, joka -alttaritoimen loputtua vihoviimein toivoi pääsevänsä istumaan, oli -tässä toimessa vähällä riitaantua. Hänet käskettiin poistumaan -penkistä, ja loppuaika hänen täytyi seisoa kirkkoväärtin penkin -kohdalla. Kun kuulutusta luettaessa kaikkien katseet muoriparkaan -kiintyivät, ei tietysti sekään häntä paremmalle tuulelle saattanut. - -Toimitus kirkossa oli päättynyt. Nyt palattiin veneille. Jo -onnentoivotuksia kirkonmäellä kuunnellessaan muori riisui kengät -jalastaan, lähti sitten muiden mukana rantaan, jonne tultuaan -heti pisti tuliset jalkansa veteen, kiukutellen Karlssonille. -Eväät purettiin. Missä olivat pannukakut? Rundqvist arveli niiden -unehtuneen kotiin, ja Norman tuumaili, luoden epäluuloisen katseen -Karlssoniin, että eikö joku niitä jo tulomatkalla liene syönyt. - -Oltiin vihdoin vesillä ja tehtiin lähtöä, kun Karlsson muisti, että -hänen tervatynnyrinsä oli unehtunut kirkonaittaan. Siitäkös melu -syntyi. Naisväki pani jyrkimmästi vastaan. Tervaa ei millään muotoa -käynyt veneeseen ottaminen, koska he olivat juhlapuvuissaan. Mutta -Karlsson nouti astian ja sijoitti sen veneeseen. Nyt syntyi uusi -artti. Kuka ottaisi istuakseen likinnä tuota vaarallista astiata. - --- Missä tässä nyt istuu? kärnytti Flodin matami. - --- Nosta ylös hameesi ja istu perälläsi, vastasi Karlsson, joka jo -kolmannen kerran kuulutettua tunsi olevansa entistään kahta vertaa -väkevämpi. - --- Mitä Karlsson siinä rähisee? sähähti vanhus. - --- No eipähän erinäistä! Istuhan alallasi, sillä nyt lähdetään. - --- Saisiko kysyä kuka järvellä komentaa, mahtaili Kusti, jonka -mielestä se virka kuului hänelle eikä kenellekään muulle. - -Ja astuessaan peräpuoleen nostatti hän purjeen, kiinnitti purjenuoran -ja tarttui peräsimeen. Syvältä kynti vene merta, ja tuuli oli heikko. -Päivä oli kuuma, mielet kiihkeimmillään, ja vene kulki kuin tervassa. -Ei matkaryypystäkään tuntunut suurta apua olevan. Kohta herkesi -rasvatyyneksi, jonka tähden Karlsson ehdotti, että ruvettaisiin -soutamaan. Vaan tähän ei Kusti suostunut. Jahka tultaisiin -ulkopuolelle luotorykelmää, niin kyllä purje rupeaisi vetämään. - -Niin kävikin. Kaukaa saarien salmista siinteli sinisiä avovesiä, ja -laineiden jyskettä karien kupeisiin alkoi kuulua. Kova itätuuli oli -tulossa. Purjeet pullistuivat, nuorat pingoittuivat kireälle. Erään -niemen kärkeen tultua vinkka puuska kiskaisi venettä kulkemaan, jotta -kokka koskena kohisi ja perävesi lorisi kuin purot keväällä. Taas -ryypättiin. Mielet hilvistyivät nähtävästi. Tuuli yltyi yltymistään, -veneen toinen laita painui milt'ei veden alle. Kovin pelkäsi -Karlsson. Hän tarttui käsin mastoon ja rukoili purjeita käärimään. - -Vaan Kusti tuohon ei vastannut mitään, kiinnitti vaan purjenuoraa, -jotta vettä hulahti veneeseen. - -Raivoissaan nousi Karlsson seisoalleen ja koetti saada airot veteen, -mutta Flodin matami tarttui hänen takkinsa kaulukseen, painaen hänet -istumaan. - --- Istu Herran tähden, ihminen! kirkui matami. - -Karlsson istuutui paikoilleen, vaikka kalman kalpeana. Vaan -ei aikaakaan, ennen kuin toistamiseen nousee seisoalleen ja -epätoivoisena huitoo käsillään. - --- Herra varjelkoon, vuotaahan se sittenkin! huusi hän takkinsa -liepeitä huiskutellen. - --- Kuka vuotaa? kysyttiin yhteen ääneen. - --- Tynnyri, tynnyri, mikäs muu! - --- Voi, voi, Jesus siunatkoon! kuului nyt kaikkialta. Jokainen koetti -välttää tervaa, jota virtanaan valui veneeseen. - --- Istukaa veneessä! komensi Kusti, -- järveen teidät muuten kaadan -jok'ikisen! - -Taasen nousi Karlsson seisalleen, juuri kun tuulispää venettä läheni. -Rundqvist huomasi vaaran, kohottautui varovasti istuiltaan ja veti -Karlssonia korvalle voimainsa tiestä, jotta tämä typertyi istualleen. -Tappelu näytti nyt olevan välttämätön, mutta muori pyysi tarmonsa -takaa sitä ehkäistä. - -Hän tarttui lemmittynsä takin kaulukseen, puisteli ja potuutteli -häntä: - --- Mikä olet miehiäsi, raukka, etkö ennen ole vesillä kulkenut! Etkö -saa ihmisiksi veneessä istuttua? - -Karlsson vimmastui ja riuhtautui irti, mutta kappale nutun -kauluksesta jäi Flodin matamin käteen. - --- Revitkö vaatteeni, akka! kiljaisi hän ja nosti saappaansa veneen -laidalle tervatulvaa pakoon. - --- Mitä siinä parpatat? kirkaisi vanhus. -- Sinunko takkisi muka! -Keltä sinä takin olet saanut? Vai akka tässä, kaikenlaisten katalain -kutaleitten rinnalla! Senkin keppikerjäläinen, joka olet niin köyhä, -ettei sormi suussa kastu! - --- Suu kiinni! karjaisi Karlsson, jonka siipeen pahasti sattui, -- -vai puhunko suuni puhtaaksi? - -Nyt tora Kustin mielestä rupesi käymään järin hurjaksi. Hän -alkoi sentähden viheltää saksan polskaa, johon renkimiehetkin -yhtyivät. Kitkerä kiista tyyntyi vähitellen. Sen sijaan nyt käytiin -yhteisen vihollisen pastori Nordströmin kimppuun. Kaikki olivat -yksimieliset siitä, että sanankuulijoita ei niin pitkillä puheilla -pitäisi kiusata. Pullo pantiin kiertämään, tuuli lauhtui, mielet -rauhoittuivat, ja pursi laski kotorantaan. - -Nyt alkoivat häävalmistukset. Kolme päivää umpeensa näitä häitä -juotaisiin. Lehmä ja porsas teurastettiin, sata kannua viinaa -ostettiin, silakoita pantiin suolaan; leivottiin, keitettiin, -paistettiin ja kahvia jauhettiin. Kusti oli salamielinen, antoi -muiden puuhata eikä virkkanut mitään. Karlsson istui halusta -sifonjeerin edessä, kirjoitteli, laski, järjesteli ja kävi väliin -Dalarössä. - -Koitti viimein hääpäivän aatto. Aamulla ani varahin Kusti alkoi -hommata eväslaukkuansa ja pyssyänsä kuntoon. Hänen äitinsä heräsi ja -uuteli mihin poika teki lähtöä. - --- Tuonne meren rantaan katastelemaan joko siellä säynäät alkavat -nousta, jupisi Kusti tarpoen tiehensä. - -Rannassa oli jo vene varustettuna matkaeväillä useamman päivän -varalle. Siinä oli makuukset, kahvipannu, verkot ja muut -tarvittavat tamineet. Purjeen viritti hän heti, ja vähän hän -huoli hietalahdelmista ja sinne nousevista säynäistä. Hän laski -luotorykämien ohi suoraan aavoille ulapoille. - -Häikäisevän kirkkaana hohti heinäkuun haalean sinertävä taivaan -kansi, saaret, kalliot, karit ja kivet kuvastuivat kirkkaaseen veden -kalvoon, jotta jäi kahden vaiheille siitä kuuluivatko maahan vai -taivaaseen. Mantereen puoleiset saaret kasvoivat koivuja ja leppiä, -ja rantamilla loikoi koskeloita, meriteiriä, jouhikoskeloita ja -kalalokkeja; etempänä näkyi vaan jokuinen lylymänty kasvavan ja -rannoilta riskilöitä ja ruokkeja, jotka väliin liitelivät aivan -veneen läheisyydessä vetääkseen metsästäjän huomion vuoren rotkossa -piilevistä pesistään. Vielä ulompana luodot muodostuivat pitkiksi -matalikoiksi, minne joku mänty oli jätetty pesäkourua pitelemään; -siitä sai haahkatelkän munia kesäisaikana noutaa. Sieltä täältä -nosti päätään joku pihlajakin, jonka kohdalla sääskipilvi huojui -tuulessa. Tästä aukesi aava meri, missä räiskä, tiira ja lokki -kilvan ryöstelevät, ja missä merikotka lentelee raskain siivin, -hautovia haahkoja vaanien. Tuonne viimeiseen saareen Kusti suuntasi -veneensä. Piippu hampaissa hän huoletonna venyi purtensa perässä, -vienon etelätuulen vetämänä läheten Norstenia, jonne saapui yhdeksän -tienoissa. Pieni ja kivinen oli saari. Pari lehdetöntä pihlajaa -eli viheliäistä elämäänsä kivien lokeroissa. Kuusain tulipunaisine -marjoineen rehotti siellä täällä vuoren onkaloissa. Alangossa -kukoistivat kanerva, variksenvarvas ja maaraimen varret, jotka -viimemainitut jo alkoivat kellastua. Paikka paikoin kasvoi kuin -jalkain alle lätistynyttä katajata, joka kynsin hampain pyysi -pysytellä kalliossa kiinni. Kuin kotonaan oli Kusti täällä, hän -tunsi joka kiven, tiesi minkä karahkan alta hän löytäisi muniaan -hautovan haahkan, joka lentoon lähtemättä salli selkäänsä silitellä, -korvaukseksi tarttuen housun lahkeeseen. Aikaa oli yltäkyllin tehdä -noita samoja vanhoja kokeita kuin ennen poikasenakin. Haahkatelkät -eivät olleet entisestään aristuneet, ja vanhalla taatulla -haarukallaan hän otti ruokkeja kallion komeroista, taittoi niskat -ja valmisti aamiaiseksi. Tuolla vähän loitompana oli hemsöläisten -silakka-apajat; tuossa lahdelmassa heidän ja Qvarnölaisten yhteinen -kalasauna. Sinne lähti Kusti nytkin, otti avaimen sovitusta paikasta, -katon rajasta, ja kantoi tamineensa saunaan. Yksinkertainen oli -tämä suojus. Ikkunoita ei ollut ensinkään; seinämillä makuulavat, -lattialla pöytä ja istuimeksi käytettävä kolmijalka; yhdessä -salvaimessa tulisija. - -Kannettuaan tavaransa kojuun Kusti kipusi katolle, avasi savupiipun -tukon ja hyppäsi maahan. Nyt oli taloudellisiin askareihin -ryhdyttävä. Vanhan hyvän tavan mukaan edellinen kävijä oli kantanut -sylyyksellisen puita tulisijalle. Tulitikutkin olivat sovitulla -paikalla, kattoparrun alla. Pian toitotti tuli takassa ja perunapata -porisi tulella. Kusti poltteli odotellen perunain pehmenemistä. - -Syötyään ja juotuaan hän otti pyssynsä ja lähti veneellä viemään -kaavikkaita sopivaan paikkaan, saaren rantaan. Hän pani ne ankkuriin -niemen päähän. Vaan eipä haahkoja kuulunut, vaikka kaavikkaat niin -elävinä niemen käressä keinuivat. Hän ikävystyi aikojansa. Jos -olisi lähteä saukkoja tuolta rantakivikosta rapistelemaan. Vaan -eivätpä saukotkaan olleet saatavissa. Jokuinen kyykäärme vain sieltä -paaterostaan hänelle sapestuen sähähti. - -Eikä hän pilan saaliinhimoisella päällä ollutkaan. Hän oli kotoa -lähtenyt sieltä vaan poissa ollakseen. Yhdentekevä oli miten -aika kului, kunhan sai olla täällä luonnon helmassa, rauhassa, -näkymättömissä ja kuulumattomissa. - -Syötyään päivällisen ja maattuaan ruokalevot seinälavoilla, lähti -hän illan suussa uistinonneaan koettamaan. Meri oli rasvatyyni, ja -auteriset maat hohtivat kullalle ja purppuralle. Ei kuulunut mitään -muuta ääntä kuin airojen vinguntaa puolen peninkulman päästä. Hylkeet -mylläköivät tuonnempana, mölisten ja kohotellen pyyleitä päitään -veden pintaan, tuota pikaa takaisin meren syliin sukeltaakseen. - -Valkovatsainen turska oli hyvällä syöntituulella. Mielihyväkseen -Kusti pimeästä pohjasta hinaili noita kelpo otuksia, jotka kidat -auki ja uhvettuen sätkyttelivät vastaan ja vihdoin perin väsyneinä -joutuivat väkevämpänsä saaliiksi. - -Päivä oli jo laskenut ja Kustinkin oli jo aika yömajalleen lähteä. -Jo ennen maihin nousemistaan hän huomasi savua suitsuavan kalasaunan -piipusta. Saavuttuaan rantaan hän juosta silpaisi törmälle. - --- Sinäkö siellä oletkin? kuului saunasta pastorin ääni. - --- Kah, pastorihan siellä on, ihmetteli Kusti nähdessään papin -nokkapaisteilla kaloja tulessa kypsyttelemässä. -- Ja ypösen yksin -täällä asti? - --- Tietysti, lähdin turskia pyytämään. Olin tuolla eteläpuolella, -joten en sinua nähnyt. Vaan miksi et ole kotosalla häitä hommaamassa -sinäkin? - --- Kas niihin häihin meidän poika ei tulekkaan, uhmaili Kusti. - --- Mitä, mitä joutavia julkenet minulle lörpötellä? Miks'et muka -tulisi? - -Kusti koki selvitellä syitänsä. Ensiksikin hän ei tahtonut olla -kemuissa, jotka hänen mieltänsä tylkäisivät, ja toiseksi hän täten -tahtoi "merkitä" erään henkilön, joka häntä vastaan oli rikkonut. - --- No entäs äitisi? Et suinkaan häntä ilkiä häväistä? - --- No, enpä oikein tiedä. Suuremmaksi häpeäksi on itselleni, kun -täytyy ottaa tuommoinen ärmätti isäpuoleksi. Enhän ikinä pääse -talolliseksi, kun se rutale sinne kerta tulee. - --- Katsos, poikani, eihän sille nyt mitään voi, ehken aika sitten -neuvon antaa. Huomisaamuna sinä kauniisti lähdet kotiin soutamaan. -Häissä sinun olla pitää! - --- Kyllähän siitä ei taida mitään tulla, kun se kerran niin on tullut -päätetyksi, arveli Kusti. - -Pastori rupesi nyt syömään sillejänsä, lieden laidalla istuen. - --- Ei suinkaan sinulla ole ryyppyä, jatkoi hän kotvasen kuluttua. -- -Katsos meidän muorilla on se paha tapa, että hän pitää lukon takana -kaikki väkevät, joten ani harvoin pääsee viinan makuun. - -Kustilla oli viinaa, ja siitä ehtyi pastorille siksi, että pääsi -puhetuulelle ja juttusi kaikki pitäjän asiat. Rantakivillä istuen -kalastajat näkivät päivän majoilleen menevän ja hämärän harsoonsa -verhoavan saaret ja vedet. Lokit laskeutuivat liekoa kasvaville -kareille nukkumaan, ja varikset tavottelivat sisäsaarien metsiin -yöksi. - -Tuli levon aika, ja makuun varalle oli muutamia valmistuksia tehtävä. -Saunan ovi suljettiin, ja suoja tuprutettiin "mustaa ankkuria" täpö -täyteen. Sitten ovi äkkiä avattiin, ja savun mukana ajettiin itikat -pihlajan oksilla ulos. Kalamiehet riisuivat takkinsa ja kapusivat -lavoille yöksi. - --- Anna minulle vielä kirppuryyppy, pyyteli pastori, joka jo sitä -ennen oli ottanut hyvät paukut. Kusti antoi nyt vielä "viimeisen -voitelun", ja sitten oli maattava. - -Maja oli pimeä, vaan yhtäkaikki pääsi valoa seinän raoista vähän -sisälle ja valon mukana itikat, jotka säälimättä kävivät unisia -uhrejansa jältämään. Ja vaikka erämiehet kuinka vääntelivät ja -kääntelivät itseään lavoilla, eivät itikat sittenkään heitä -armahtaneet. - --- Tämäpä on pirullista, vaikeroi vihdoin epätoivoisena pastori. -- -Joko nukut, Kusti? - --- Vielä mitä, ei unesta tänä yönä puhettakaan. Mutta minkäpä sille -taitaa? - --- Ylös kaiketi tästä täytyy nousta ja tehdä tuli, ei ainakaan -minulla muuta neuvoa ole. Olisipa edes kortit! Tietysti sinulla ei -ole mukanasi? - --- Ei ole minulla, mutta luulenpa tietäväni missä Qvarnön asujamet -korttinsa pitävät, vastasi Kusti ja kömpi alimman makuulavan alle. -Hän löysi seinvierestä kuluneet "neljän kuninkaan kirjat". - -Pastori teki katajoista tulen takkaan ja sytytti kynttilänpätkän. -Kusti pani kahvipannun tulelle ja vieritti vanhan hailitynnyrin -lattialle. Siitä tuli aimo pöytä. Tupakoimalla ja korttia lyöden -kulutettiin yön tunnit. - --- Kolme kovaa! passia! valttia! kuului manausten höystäminä, kun -joku sääski tavallista kovemmin imi niskaa tai rystysiä. - -Mutta pastorin ajatukset näyttivät harhailevan kaukana korteista ja -hyttysistä. - --- Kuules Kusti, lausui hän vihdoin, -- voisithan sille antaa vähän -nenälle, silti häistä poisjäämättä. Pelkurimaiseltahan näyttäisi, jos -tuommoista viikaria väistäisit. Jos haluat häntä oikein suututtaa, -niin tiedän minä paremman keinon. - --- No mitenkä se sitten kävisi päinsä? kysyi Kusti, jonka mieleen nyt -johtui hääherkut, jotka sitä paitsi vielä hänen omista peruistaan -maksettaisiin. - --- Tule kotia heti vihkimisen päätyttyä. Voithan sanoa viivästyneesi -järvellä. Siinä on jo haveria yltäkyllin. Sitten juotamme hänet -yksissä neuvoin humalaan, jott'ei morsiusvuoteelle pääsekkään. -Pojilla teetetään hänelle jotain kuria sen lisäksi. Eiköhän tuo jo -riittäne? - -Pastorin tuuma alkoi Kustia miellyttää. Yksinäinen elämä ja öinen -taistelu hyttysten kanssa ei ajan mittaan huvittanut, ja sitä paitsi -alkoi yhä enemmän mieli tehdä hääruokia, joita kotoa lähtiessä oli -nähnyt valmistettavan. Pitkittä tuumitta hän siis hyväksyi pastorin -suunnitelman, jonka hän päätti panna toimeen, niin totta kuin eli. -Sangen tyytyväisinä itseensä ja toisiinsa he päivän noustessa -kapusivat lavoillensa nukkumaan, kun hyttysetkin vihdoin olivat -väsyneet yölliseen tanssiinsa. - - * * * * * - -Kotiin palaavilta hailinpyytäjiltä Karlsson oli kuullut pastorin ja -Kustin olleen matkalla Norstenille päin. Jotain koirankuria siis -varmaankin oli tekeillä, arveli Karlsson. Hän vihasi pastoria sekä -kuusikuukautisen esteen että yleensä halveksivan kohtelun vuoksi. -Karlsson oli imarrellut, liehakoinut, nöyristellyt, lahjonut, sanalla -sanoen, koettanut kaikkia keinoja pastorin suosiota saavuttaakseen, -mutta turhaan. Kun sattuivat samaan huoneeseen, kääntyi pastori -aina selin Karlssoniin pistellen ja laskien kokkapuheita, jotka -vallan hyvin soveltuivat rengin yksityisiin suhteisiin. Kuultuaan -yhtymisestä ulkoluodoilla, arvasi renki sillä olevan erityisen -tarkoituksen sekä että hänen varalleen salavehkeitä tehtiin. Hän -päätti sentähden olla varuillaan ja etukynnessä häätää heidän -hankkeensa. Ranniston pursimies oli sattumalta virkalomalla. Hän oli -otettu juomanlaskijaksi ja apumieheksi Hemsöhön, missä hän vanhastaan -oli taitavaksi huvien ja tanssien toimeenpanijaksi tunnettu. Tämä -mies oli Karlssonin puolelle voitettava. Se kävikin helpommin kuin -oli luullut. Pastori oli aikanaan viivyttänyt pursimies Rappia -rippikoulussa kokonaisen vuoden siitä syystä, että tämä enemmän -rakasti tyttöjen kuin kirjojensa seuraa. Tämä tietysti hidastutti -Rapin edistymistä laivaston virassa ja tuotti hänelle muitakin -haittoja. Kahvipuolikkaan ääressä suunniteltiin kostotuumaa pastorin -pään varalle. Naurun ja pilkan alaiseksi hän oli saatettava, joka -paraiten kävisi päinsä siten, että pappi juotettaisiin humalaan. Tämä -oli pääjuoni, sivuseikat ajallaan itsestään selviäisivät. - -Molemmin puolin paulat siis oli viritetty, sattumus oli ratkaiseva -ken voittajana saaliin korjaisi. - -Jo sarasti hääpäivän aamu. Kiukkuisina ja häähommista ylen -uuvuksissa sinä aamuna herättiin. Koska vesimatkoja on vaikea -tarkoin laskea, saapuivat ensimäiset vieraat ennen aikojaan, vaan -niitä ei kukaan ollut huomaavinaankaan. He kuhnivat sentähden pitkin -mäkiä kuin kuokkavieraat. Karlsson hulmusi paitahihasillaan laseja -pyyhkien, pulloja availlen, kynttilöitä jalkoihin asetellen ja -milloin missäkin askareessa. Morsianta vasta puettiin. Huonekalut -ryhmöttivät tuvan peräseinämällä kuin huutokaupan varalle. Tupa oli -lehvillä koristeltu, lattia puhtaaksi pesty. Viirisaikassa liehui -pursimieheltä lainattu tullilippu. Koivut olivat kahdenpuolen tuvan -ovea, ja yläpuolella seinämällä puolan varsista ja päivänkakkaroista -tehty seppele ja kruunu. Ikkunoissa loisti kauniine leimoineen pitkät -pullorivit kuin parhaassa väkijuomamyymälässä. Karlssonin toimesta -täten oli järjestetty, sillä hän rakasti koreita värejä. Päivän -säteiden tavoin loisti kullankarvainen punssi vihreiden ikkunalasien -läpi, ja konjakin purppura paistoi kuin hiilituli ahjossa, korkkien -hopeanhohtoiset koterot säkenöivät kuin uudet neljänkolmatta äyrin -kappaleet. Vastustamattomalla voimalla akkunat vetivät muutamia -nuoria miehiä puoleensa. Ihmetellen ja ihaellen he siinä seisoivat -kuin suuren kaupungin puodin ikkunassa. Oikeinpa kurkkulakea rupesi -repimään. - -Kahden puolen ovea oli kaksi kuudenkymmenen kannun astiaa. Siinä ne -törröttivät kuin tykit linnan portilla, toisessa viinaa, toisessa -sahtia. Näiden taa oli kaksisataa olutpulloa kartioiksi kasattu -kuin tykkien luodit. Uhka-uljaalta tuo näytti, ja korkinavain -vyöllä pursimies Rapp siinä käveli, ylvästellen ja kuin hyväkin -sotakapteini huostaansa uskottua sotavarastoa järjestellen. Tynnyrit -hän oli koristellut kuusen oksilla ja varustanut rautahanikoilla. -Tuon tuostakin hän löi pamahutti tulppavasaralla astioita, jotka -kumisten vastasivat olevansa täpö täynnä jaloja nesteitä. Pulska -tuo juomanlaskija juhlapukineissaan olikin. Sininen verkatakki -suli somasti solakan vartalon ympärille, valkoiset housut olivat -jalassa, kiiltonahkainen lakki päässä. Miekkaa hän vaan puuttui. -Moukat kunnioittivat ja pelkäsivät häntä, joten hänelle hyvin sopi -toinenkin luottamusvirka näissä pidoissa. Järjestysmiehenä hänen tuli -ehkäistä mahdollisesti sattuvia tappeluja, estää vallattomuutta ja -tarvittaessa heittää kinastelijoita ulos. Vauraampien talollisten -pojat olivat häntä halveksuvinaan, mutta silkkaa kateutta se oli. -Olisivat kyllä itsekin halusta virkatakissa upeilleet, jos eivät -pamppua ja ärhäköitä meritykkimiehiä olisi pelänneet. - -Kaksi isoa pataa lekotti kyökin liedellä kahvissa, ja kahvia -jauhoivat rämisten ja niristen lainatut myllyt. Sokeritopat -paloiteltiin pienemmäksi käsikirveellä, ja kahvileipää oli isot -kasat ikkunalaudoilla. Milloin mitäkin noutaen piiat tepsuttelivat -tuvan ja ruoka-aitan väliä. Viime mainittu huone oli täpösen täynnä -jos jonkinlaisia leivoksia ja paisteja, vehnäsiä oli suuret säkit. -Kammarin ikkunasta välähtelivät vähäväliä morsiamen valkoiset -paidanhihat ja läpäjävät tekoletit, kun hän palvelustytöille ohjeita -ja neuvoja huuteli. - -Purjeitten luku lahdella karttui. Toinen vene toisensa perään laski, -kiertäen pitkän mutkan laiturin ohitse, pyssyjen paukkuessa rantaan. -Kotvanen vielä kuhnailtiin ja nahjusteltiin talon likitienoissa, -ennen kuin lähdettiin suojaan. - -Professorin perhe oli edellisenä päivänä joutunut lähtemään jonnekin -vieraisille. Professori itse oli kotosalla ja oli uhannut olla -häissäkin saapuvilla. Olipa vielä suosiollisesti luvannut luovuttaa -salinsa juhlamenoihin ja nurmikot tammien alla häävieraiden -kestitsemiseen. Pitkät pöytärivit olivat jo valmiina valkoisine -liinoineen, sokeriastioineen, kahvikuppineen ja talehikkoineen -vieraita odottamassa. - -Pihamaalle ryhmittyi vähitellen hääväki. Joukosta näkyi Rundqvistkin, -tukka juhlan kunniaksi hylkeenrasvalla voideltuna, parta ajettuna -ja musta nuttu yllä. Hän piti velvollisuutenaan huvitella vieraita -laskettelemalla ivallista leikkiä kulloin kustakin. Normanille -ja pursimies Rapille oli tervehdyslaukausten ampuminen uskottu. -Harjaantuakseen toimeen Norman par'aikaa tuvan nurkan takana ahkeraan -opetteli vanhalla pistoolilla, ruutipatruuneja räjähytellen. -Paljepelistään hänen täksi juhlaa oli täytynyt luopua, sillä -paikkakunnan mahtavin viuluniekka, eräs räätäli Fifångin kylästä, oli -pyydetty soittajaksi, eikä tämä lainkaan suvainnut poropeukaloiden -tunkeutumista hänen taiteensa alalle. - -Nyt tuli pastori ja ylen iloisella häätuulella tuntui olevankin, -vanhan hyvän tavan mukaan valmiina pilan tekoon morsiusparin kanssa. -Karlsson otti hänet vastaan kynnyksellä ja lausui tervetulleeksi. - --- No otetaanko kirkkoon samalla? tervehti ilveillen pastori. - --- Oh hitto! -- Ei niin kiirettä kirkkoon! vastasi sulhanen -ujostelematta. - --- Oletko siihen niin varma? irvisteli pappi vieraiden nauraa -hohottaessa. -- Minä olen aikanani vihkinyt, ristinyt ja kirkotellut -samoissa häissä, mutta nepä olivatkin ripeätä väkeä, todella perin -kykeneviä toimeensa. Pilaa puhumatta, miten on morsiamen laita? - --- Tuota, ei ainakaan vielä mitään hätää ole, vaan ei tuo kuinkaan -kaukana sentään liene, vastasi Karlsson, ja vei sielunpaimenen -kirkkoväärtin emännän ja Avassan lesken väliin istumaan, joiden -kanssa pastori rupesi lopikoimaan ilmasuhteista, kalastuksesta ynnä -muusta. - -Professorikin liittyy häävierasten joukkoon. Hänellä on musta -silkkilakki päässä, valkoinen huivi kaulassa ja musta hännystakki -yllä. Pastori anastaa heti hänet vertaisenaan säätyhenkilönä -seuraansa. Heidän keskusteluaan ämmät pörhössä korvin kuuntelevat -perinvakuutettuna siitä, että professori on korkeasti oppinut mies. - -Nyt Karlsson tuli ilmoittamaan, että toimitus voisi alkaa, jahka vaan -Kusti saataisiin käsiin. - --- Kusti hoi! huudettiin ulkona täyttä kurkkua. - -Ei kukaan vastannut. Ei häntä kukaan ollut nähnyt. - --- Minäpä tiedän missä hän on, ilmoitti Karlsson. - --- No missä hän on? ilkkui pastori. - --- Eräs lintu lauloi häntä nähdyn Norstenilla. Ja muuan ryökäle -kuuluu olleen hänen parissaan, joka luultavasti on pojan vietellyt -juomaan! - --- Noh ei häntä sitten maksa odottaa, arveli pastori, -- jos hän on -huonoja tovereita yhdyttänyt! Poika parka ei ymmärrä pysyä kotona, -missä hänellä olisi hyviä opastajia, tukea ja turvaa! Mitäs morsian -sanoo? Alotetaanko jo, vai vieläkö varrotaan? - -Morsiamen oli paha mieli, mutta alotettava oli kumminkin, arveli -hän, koska kahvit muutoin piloille jäähtyisivät. Juhlasaatto siis -lähti kulkemaan pyssyjen paukkuessa kalliolla. Soittoniekka pihkasi -ja kierreskeli viulunsa kieliä, pastori sai kaapun hartioilleen, -morsiusrengit olivat etujoukkona. Pappi talutti morsianta, joka -kuhisi mustassa silkissä, valkoinen huntu ja myrttiseppel päässä, -pinnistettynä ahtaisiin kureliiveihin, jotka yhä enemmän saattoivat -näkyviin sen, mikä salattava oli. Ja professorin saliin suuntasi -juhlasaatto kulkunsa viulun vinkuessa, ja pyssyjen yhtämittaa -paukkuessa. - -Muori vilkui kaikkianne ympärilleen viimeisiin asti toivoen kateissa -olevan poikansa lopulta keksivänsä. Töin tuskin pastori sai hänet -salin kynnyksen yli hinatuksi. Salissa nyt yhtäkaikki oltiin, ja -sinne kokoontui vähitellen kaikki hääkansa. Seinvieriin vieraat -asettuivat seisomaan kuin mestauspaikalle vartijapiiriksi, ja -keskellä lattiaa seisoi morsiuspari sekä pappi ja heidän välillään -rekiryijyillä verhotut jakkarat. Pastori sovitteli kauluksensa -suoraan, selaili kirjaa, ryähteli ja hoki. Silloin morsian laski -kätensä hänen käsivarrelleen, pyytäen pastorin vartomaan vielä -siunaaman hetken, jos Kusti yhtä hyvin vielä tulisi. - -Melkein äänetön hiljaisuus vallitsi kotvasen aikaa. Jonkun keikarin -uudet saappaat narahtelivat, jonkun kaunottaren kangistetut -alushameet kahahtivat -- muuta ääntä ei kuulunut. Neuvottomina -vieraat katsoivat toisiinsa turvautuen pastoriin ainoana auttajanaan. - -Tämä lausui vihdoin juhlallisesti: - --- Pitkästyttämään jo rupee tämä vartoominen. Kun hän ei jo ole -tullut, niin ei hän tulekkaan. - -Pappi alkoi lukea: Rakkaat ystävät, avioliitto on Jumalan asettama... - -Toimitus oli jo hyvällä alulla. Vanhemmat naishenkilöt itkivät -koiruohoa haistellen; miehet ryähtelivät tuon tuostakin. Silloin -kartanolta äkkiä kuului pamaus ja ikään kuin pullojen pirstautumista. -Kuunneltiin kotvanen, sitten toimitus jatkui entiseen tapaan. -Karlsson yksin näytti levottomalta, vähäväliä syrjäsilmällä vilkuen -ikkunaan. Pam! pam! pam! kuului toistamiseen pihamaalta, aivan -kuin samppanipulloja olisi avattu, ja pojat rupesivat ovensuussa -hykättämään. Tästä huolimatta menot jatkuivat. Minä kysyn sinulta -Juhana Eerikki Karlsson Jumalan ja tämän pyhän seurakunnan läsnä -ollessa tahdotko ottaa tämän Anna Eeva Flodin aviovaimoksesi -rakastaaksesi häntä myötä- ja vastoinkäymisessä? Mutta vastauksen -sijasta nyt ulkoa kuului hirveätä räikkinää ja lasien murskautumista. -Rakki rupesi hurjasti haukkumaan. - --- Kuka siellä ulkona pulloja avaa, häiriten pyhää toimitusta? huusi -pastori julmistuen. - --- Sitäpä minäkin tässä juuri arvelin kysyä säesti Karlsson kovin -levottomana. -- Pursimieskö se siellä koiran kuria tekee? - --- Mitä, eläpäs syytöntä säti! nuhteli Rapp ovensuusta. - -Pam! pam! pam! kuului yhtä mittaa. - --- Menkää herran nimessä katsomaan mikä siellä on! Eihän vaan mitään -onnettomuutta liene tapahtunut, huusi pastori. -- Jatketaan sitten. - -Toiset syöksyivät ulos, toiset ahtautuivat oven suulle. - --- Oluthan siellä paukkaa! Olut on ruvennut happanemaan! huusi joku. - --- Ollu, ollu halkke, toisti professori. - --- No mutta kuka tomppeli on pannut oluen auringon paisteeseen? - -Kuin kuularuiskut olivat olutpullot sinkoilleet pihamaalle, paukkuen -ja sähisten, ja vaahtona olut nyt virtaili nurmea myöten. - -Toimituksen keskeytyminen, joka arvatenkaan ei hyvää tiennyt, teki -morsiameen kovin kiusallisen vaikutuksen; sulhasta vähin moitittiin -huonosta järjestyksestä, mutta Karlsson syytti Rappia, joten näiden -välillä oli syntyä tappelu. Pastori oli vihoissaan pyhän toimituksen -keskeytymisestä, mutta pihasalla pojat tyhjentelivät pullojen -pohjia, vieläpä erehdyksissä sellaisiakin, joista vaan tulpat -olivat lauenneet. Vihdoin olivat kaikki toistamiseen koolla, mutta -hartaus oli entisestäänkin heikommaksi haihtunut. Pastori uudisti -äskeisen kysymyksensä, ja toimitus päättyi ilman pahempia häiriöitä, -jos lukuun ei oteta porstuassa rehkiväin poikain tavan takaista -tirskutusta. - -Kun vastavihityitä oli onniteltu, lähdettiin tuota pikaa salista ja -käytiin kahville. Raskaana ja sakeana tuvasta tulvaili kuihtuneille -kukille, koiruoholle ja hielle hajahtava ilma. - -Papin ja professorin väliin istuutui nyt Karlsson; morsiamella ei -ollut rääpyä istahtaa, täytyi alati valvoa vieraiden kestitsemistä. - -Kirkkaana paistoi heinäkuun aurinko, ja yhä raikkaammiksi kävivät -mielet tammien suojassa. Vehnäiskahvit oli jo juotu, oli puolikasten -vuoro, ja viina valui virtanaan. - -Pöydän päässä sulhanen tarjosi punssia, jota ei kukaan pahonut. Aimo -kulauksia otti muiden muassa pastori kahvikupistaan; punssi ei ollut -vallan jokapäiväistä juomaa. - -Ja kuin tuhka tuuleen hävisivät papin ja Karlssonin väliset vanhat -vihat. Yhtämittaa he kilistelivät; ja pastori kiitteli Karlssonia, -tarinoiden mielin kielin hänen kanssaan siltä professoria -unohtamatta. Nyt oli harvinainen tilaisuus seurusteluun sivistyneen -miehen kanssa. Keskusteluaineista vain pyysi tinka tulla. Pappi ei -lainkaan ymmärtänyt musiikkia, ja professori koki kohtelijaisuudesta -pysytellä jumaluus-opillisella alalla, jolta taas hänen uusi -tuttavansa kynsin hampain pyrki pois. Huolimatta kielisuhteiden -synnyttämistä hankaluuksista, tahtoi keskustelu rakoilla siitäkin -syystä, että professori ei juuri ollut tottunut tunteitaan -ilmaisemaan paljon muuten kuin musiikissa. - -Viuluniekkakin, Fifångin räätäli, oli tietysti vahvistellut voimiaan -puolikuppisilla niinkuin muutkin. Nyt hänestä huomaamattomuutensa -alkoi tuntua ikävältä, jonka vuoksi hän lähenteli kunniansijaa -puhuakseen professorin kanssa musiikista. - --- Suokaa anteeksi, herra professori, tervehti hän viuluaan -näpsäytellen -- mehän oikeastaan olemme virkaveljiä, sillä soitanhan -minäkin, tavallani tietysti. - --- Mene helesinkiin, räätäli! rupeatko tässä hävyttömäksi! tiuskasi -Karlsson. - --- Niin, tuota noin, anteeksi, herra professori, -- vaan eipä siltä -että se Karlssoniin koskee, -- koettakaapas tätä viulua, herra -kammaripelimanni, koettakaapas, ja sanokaa sitten eikö se ole hyvä; -Hissiltä minä sen ostin, ja kymmenen riksiä se maksoi. - -Professori napsautti räätälin mieliksi yhtä kieltä ja lausui -hymähtäen: - --- Okke hyve, okke hyve! - --- Siinä se nyt nähdään, sitähän minä aina olen hokenut. Kun tapaa -asiantuntijan, niin saa mar' kuulla aivan tarkkoja tosia, vaan jos -näiden kanssa rupeaa taiteesta puhumaan, -- räätäli koetti kuiskata, -mutta sattuikin vahingossa huutamaan -- jos näiden tollojen kanssa... - --- Potkaiskaa räätäli pellolle! huudettiin miehissä. - --- Kuules nyt, räätäli, katso se väli, ettet humallu, sillä kuka -meille sitten soittaa! - --- Rapp, pidä räätäliä silmällä, ettei hän enää saa juoda! - --- Eikö minua juominkeihin muka olekaan kutsuttu, vai joko varot -varasi loppuvan, sen saituri? - --- Istuhan Rietu, eläkä ole milläskään! Rauhoitu, käski pastori, -- -muutoin saat selkääsi! - -Soittoniekka ei vaan ottanut rauhoittuakseen. Taiteesta piti hänen -kaikin mokomin jutella, ja todistaakseen, että hänen viulunsa toden -perästä oli erinomainen, liirutteli hän kielillä. - --- Kuulkaa, herra kammarisoittoniekka, kuulkaa basson jylkeätä ääntä, -se soi kuin pienet urut!... - --- Tukkikaa sen suu!... - -Pöytien ympärillä syntyi liikettä ja jymäkkätä. Silloin joku huutaa: -Kusti on täällä! - --- Missä? Missä? - -Liisa ilmoittaa nähneensä hänet halkovajan luona. - --- Ilmoita minulle heti koska hän saapuu, käskee pastori, -- elä -ennemmin eläkä myöhemmin, muista se! - -Totilasit ovat jo reilassa, ja pursimies Rapp availee konjakkipulloja. - --- Kutakuinkin nopeaanpa tässä riennetään, kursaili pappi, mutta -Karlssonin mielestä kävi kaikki niinkuin piti. - -Rapp luikki miehestä mieheen, salavihkaa vieraita yllytellen -kilistelemään pastorin kanssa. Pian olikin pastori tyhjentänyt -ensimäisen lasinsa ja oli jo toista tekemässä. - -Silmät pyörivät hänen päässään ja suu matustaa. Karlssonia tähystää -hän tarkoin päästäkseen siitä selville eikö mies jo alkanut olla -vähän niinkuin hienossa tikussa. Mutta näköä rupesi hämärtämään, -jonka vuoksi hän vaan kilisteli vanhan vihollisensa kanssa. - -Nyt Liisa huutaa: - --- Hän on siellä, hän on siellä! - --- Mitä hittoja, joko hän on siellä! - -Pastori oli peräti unohtanut mistä oli kysymys! - --- Kuka siellä on, Liisa? huudettiin miehissä. - --- No kah, Kusti! Kukas muu! - -Pastori nousi, astua hynttäili tupaan ja toi sieltä ujostelevan -Kustin, jonka väkisten istutti pöydän päähän. Pojan malja juotiin -"eläköön" huutojen kaikuessa. Kusti muutti sitten Karlssonin luo ja -kilisti sanoen: -- no, onneksi sitten! - -Karlsson muuttui nyt tunteelliseksi, joi maljansa pohjaan -laususkellen mielihyväänsä siitä, että Kusti yhtäkaikki, jos kohta -myöhäänkin, oli saapunut. Kahta vanhaa sydäntä se äärettömästi -ilahutti. - --- Ja usko pois, päätti hän puheensa, -- sille, joka oikein tahtoo -vanhaa Karlssonia ymmärtää, sille hän on vankkana tukena ja turvana. - -Kusti tuosta ei juuri näkynyt riemastuvan, vaan kehotti kumminkin -Karlssonin juomaan erityisen lasin hänen kanssaan. - -Ilta hämärsi, hyttyset survoivat, kansa sorisi; lasit kilisivät, -räikeätä naurun remakkata ja pieniä hätähuutoja kajahteli sieltä -täältä pensaikoista, naisten kikatusta, eläköönhuutoja ja pyssyn -laukauksia. Niityllä narkutti ruisrääkkä, heinissä sihisi sirkka. - -Pöydät tyhjennettiin ja katettiin iltaista varten; Rapp ripusteli -tammien oksiin professorilta lainatuita monivärisiä lyhtyjä. Lautasia -kanteli Norman kasottain pöytään, ja Rundqvist laski viinaa ja -kaljaa; tytöt olivat toimittaneet pöytään pinottain pannukakkuja ja -läjittäin lihapullia; kalaa siinä myös oli kosolta ja voita suuret -saatot. Nyt pöytä oli täpötäynnä. Sulhanen lausuu paukuttaen käsiään: - --- Vieraat tekevät hyvin ja käyvät ruualle! - --- Mutta missäs pastori on? kursailivat emännät. -- Emmehän me ennen -kuin pastori... - --- Ja entäs professori? Mihin he ovat hävinneet? Toden totta, perin -mahdotonta on ilman heitä alkaa! - -Huudettiin ja hoilailtiin, vaan vastausta ei mistään. Kuin nälkäinen -koiralauma seisoi siinä kiiltävin silmin häävierasten häilyvä parvi, -hyökkäykseen valmiina, vaan ei yksikään käsi kohonnut, ja äänettömyys -painosti. - --- Kunhan pastori vaan ei olisi huusissa, kuului Rundqvistin viaton -ääni. - -Pitemmittä mutkitta lähti Karlsson oitis mainitulle huoneelle ja -aivan oikein -- täällä istuivat kaivatut herrat, sanomalehdet käsissä -ja vilkkaasti keskustellen. Lattialta loi lyhty sovelijaan valon -asianomaisiin. - --- Anteeksi, hyvät herrat, mutta voileipä jäähtyy! - --- Sinäkö siellä olet, Karlsson! Hyväh! Sano että alkavat, kyllä me -täältä aikanamme joudumme! - --- Niin mutta kaikki vartoovat siellä. Tuota noin, antakaa anteeksi, -hyvät herrat, eikö herrat siuvaitseisi vähän niinkuin kiiruhtaa! - --- Tullaan, tullaan! Menehän nyt sinä vaan! - -Tyytyväisenä Karlsson palasi vieraiden luo, huomattuaan pastorin jo -olevan hyvällä alulla. - -Odottavia hän lohdutteli vakuuttaen, että pappi jo laittaitui ja -tuota pikaa oli saapuva. Piakkoin näkyikin lyhty mäen rintamalla ja -pöytiä lähenteli kaksi hoippuvaa varjoa. - -Pöydän ylipäähän ilmestyivät pastorin kalpeat kasvot, ja morsian tuli -leipää tarjoamaan. Odotuksen aika näytti siis vihdoinkin lähenevän -loppuaan. Vieläkös mitä! Karlsson oli toisin päättänyt. Hän kilkkasi -veitsellä lihavadin laitaan ja huusi kauvaksi kuuluvalla äänellä: - --- Hiljaa, hyvät vieraat; pastori haluaa lausua pari sanaa! - -Pappi tuijotti Karlssoniin eikä näyttänyt ymmärtävän mitään; sen hän -kumminkin oivalsi, että joku loistava esine oli hänen kädessään, -muistipa vielä senkin, että viime jouluna oli pitänyt puheen iso -hopeainen malja kädessään. Hän kohotti lyhtyä, lausuen: - --- Hyvät ystävät! Me vietämme tänään iloista juhlaa. - -Puhuja rupesi siirottamaan Karlssoniin päästäkseen juhlan laadun -ja tarkoituksen perille. Hänen henkensä näytti harhailevan kaukana -avaruudessa, vuodenaika, paikka, syyt, vaikuttimet, kaikki sulivat -yhteen sumuiseksi varjokuvaksi. Karlssonin irvistelevistä kasvoista -ei hänelle lainkaan ollut ohjaavaa apua. Hän tuijotti avaruuteen -ikään kuin johtavaa aatetta sieltä tavoitellen. Vihdoin välkkyvä -katse kiintyi tammien oksilla killuviin lyhtyihin. Aivan niin, -joulukuusi, arveli pastori, nyt ollaan tolalla. - --- Tämä valon riemujuhla, hän alkoi, -- jolloin päivä pakkasta -pakenee, ja lumi -- hän näki valkoisen pöytäliinan leviävän suureksi, -äärettömiin ulottuvaksi lumivaipaksi... -- hyvät ystävät, kun -ensimäinen lumi laskeutuu verhoamaan syksyn likaa... ei, luulenpa -teidän tekevän minulle kuria...! Pastori kääntyi vieraisiin selin. -Herpoontunut ruumis runnahti, väsähtänyt vartalo lyngistyi, ja puhuja -oli pöydästä poistettava. - --- Pastori on hieman vilustunut! lausui Karlsson -- hän suvaitsee -lähteä levolle! Vieraat tekevät hyvin ja alkavat! - -Pitkästyttävästä odottamisesta tuskistuneet, nälkäiset vieraat -karkasivat ruuan kimppuun ja pastori jätettiin omille hoteilleen. - -Tämä teki lähtöä yösijalleen, professorin vinnikammariin. -Todistaakseen olevansa selvä hän ei huolinut apua, jopa uhkasi -hyvänsuontoisille auttajille selkäänkin, joll'eivät jättäisi -häntä omiin rauhoihinsa. Ikkunasta kiiluvaa valoa kohti hän lähti -hoipertelemaan, lyhty lerkkuen polvien kohdalla, selkä kumarassa -kuin olisi etsinyt kastematoja kosteasta nurmesta. Mutta veräjälle -saavuttuaan hän kaatui ja suistui niin pahasti sen pieleen, että -lyhty särkyi ja valo sammui. Hän pyrki takaisin seisoalleen, mutta -oli nyt kuin säkissä, ei omaa kättänsä nähnyt. Hän lyykistyi -polvilleen. Ikkunassa palava kynttilä johti kuin tulitorni, ja hän -luuli astuvansa eteenpäin. Mustat housut kastuivat polvista ja -polviluita pakotti aivan kuin ne olisivat kiviin kolahdelleet. - -Vihdoin hänen kätensä alkavat hapuilla jotain suurta, pyöreätä ja -kosteata; hän tunnustelee ja hapuroi. Käteen pistää joku naula tai -muu, siihen sattuu veneen hankatappi tahi sen semmoinen; samassa -hän kuulee veden kohinaa ja kastuu pahanpäiväiseksi. Luullen -pudonneensa järveen hän kavahtaa mastoon kiinni, jonka sanomattomaksi -mielihyväkseen sittemmin huomaa ovenpieleksi, kaatuu nurin niskoin -porstuaan, loukkaa polvensa portaisiin ja kuulee piian huutavan: -- -Herra Kiesus! sahti! Ja himmeästi tuntien tehneensä jotain pahaa -hän kömpii voimainsa tiestä portaita ylös, avain sattuu käteen, ovi -aukenee sisään päin, ja hän romahtaa huoneeseen, johon on tehty vuode -isoon kahden maattavaan sänkyyn. Vielä oli voimia siksi, että pääsi -sänkyyn. Siihen hän suistui saappaineen päivineen, veti peitteen -korvilleen, joten luuli pääsevänsä vainoojiansa piiloon, jotka -huutaen etsivät häntä tuolta alhaalta; vielä hän oli kuulevinansa -huutoa sahdista, mutta sitten tuntui siltä, että hän sammui tai -kuoli tai hukkui. Välipäin hän tointui, oli syttyvinään, nousevinaan -vedestä, elävinään ja seisovinaan joulupöydän ääressä, mutta -uudelleen hänet puhallettiin sammuksiin kuni kynttilä, hän sammui, -kuoli, kastui ja upposi. - -Tammien suojassa illastettiin raikkaan mielialan vallitessa ja oluen -ja viinan viljoin vuotaessa. Pastoria ei muistanut enää kukaan. Kun -kulhot ja kupit oli tyhjennetty, lähdettiin tupaan tanssimaan. - -Morsian olisi lähettänyt maistiaisia hääpöydältä pastorille -kammariin, mutta Karlsson vakuutti, että sielunpaimen tällä erää ei -ollut mitään muuta kuin lepoa vailla. - -Kusti oli jättänyt liittolaisensa oman onnensa nojaan, nähdessään, -että yhteinen vihollinen heidät jo viekkaudellaan oli voittanut. -Harvoin häisiä päiviä, hän ajatteli ja huvitteliin tarmonsa takaa, -sammuttaen vihansa liekkejä Bakkos-jumalan ilomehuilla. - -Riehkeä tanssi pani lattian palkit ryskien huojumaan, ja tosissaan -soittoniekkakin työtänsä teki pesävalkean luona; avoimissa ikkunoissa -jäähdytteliivät hiestyneimmät yön raittiista ilmasta nauttien. -Pihatöyryllä vanhat iloitsivat, hurakasta tupakoiden, juoden ja -leikkiä laskien. - -Mutta niittyjen ja kumpujen kosteita heinikoita poljeskeltiin, -parittain kulkien tummasilmäisten tähtien suruvoittoisesti -tuikkiessa. Hyvähajuisten heinäin sylissä ja sirkan siksuttaessa -sammuivat tuvan lämpimän, ohraviinan ja soiton sytyttämät lieskat. - -Sydänyön kerkeät tunnit luiskahtelivat tiehensä, ja itäinen -taivas jo rusotti; otavaa ei näkynyt enää, jo häipymistään häipyi -seitsentähtinenkin, kunnes kokonaan katosi, sorsat käkersivät -kaislikossa ja lahden laineettomaan kalvoon kajastui kimallellen -aamukoi. Kotvasen kuluttua pilvet pimittivät ruskon ja taasen oli yö. - -Nyt kajahti kyökistä kuin sotahuuto: keittoviina! keittoviina! -Kulkujärjestyksessä tulivat miehet kantaen kattilata, jossa palava -viina liekehti, viulunvinguttajan marssia soitellessa. - --- Ja ensimäinen lasi pastorille! huusi Karlsson, joka aikoi -kostonsa loistavasti lopettaa. Myrskyisillä suosionosotuksilla -ehdotus hyväksyttiin. Nyt lähdettiin professorille ja kavuttiin -portaita ylös mikä minkin verran hoippuen. Avain oli ovella. -Miehet kömpivät sisään, vaikka olivat melkein varmat siitä, että -pastori lyöden ja piesten heille tervetuliaisia tekisi. Huone oli -tyhjänä. Viinakattilan väikkyvä valo valaisi sängyn, joka oli -koskematta. Onea aavistus pöyristytti Karlssonia, mutta hän salasi -epäluulonsa ja ilmoitti nyt muistavansa pastorin hänelle sanoneen, -että hän itikoiden vuoksi aikoi nukkua navetan ylisellä. Karlssonin -kesken kiireen tekaisema selitys lopetti arvailemiset ja hajoitti -epätietoisuuden kuin tuhkan tuuleen. Kun heinäparveen ei saanut tulta -viedä, luovuttiin alkuperäisestä suunnitelmasta ja juhlasaatto lähti -mäelle, missä uhri pantaisiin toimeen. - -Jätettyään isännyyden Kustille ja jouduttuaan Rapin kanssa -kahden kesken Karlsson ilmoitti juomanlaskijalleen hirvittävät -aavistuksensa. Kenenkään tietämättä salaliittolaiset hiipivät -portaita ylös morsiuskammariin, tulitikut ja kynttilän tynkä taskussa. - -Kun Rapp sai tulen viritetyksi, kohtasi miehiä morsiusvuoteelta niin -ilettävä näky, että se voitti Karlssonin synkeimmätkin kuvitelmat. - -Reikäneuloksilla koristetulla, valkoisella päänaluksella lepäsi, suu -sepiselällään, pörröinen pää. - --- Katso nyt tuota riiviötä, tirskui Karlsson. -- En sentään olisi -uskonut, että tuo roisto niin siaksi heittäytyisi. No, Jumala -nähköön! Ja saappaatkin sillä konnalla on jalassa! - -Mikäs nyt neuvoksi? Miten potilas saataisiin huoneesta häneen -koskematta, vieraiden siitä vihiä saamatta, ja ennen kaikkea -morsiamen mitään huomaamatta. - --- Se on ikkunan kautta hinattava! keksi Rapp. -- Me kiinnitämme -hänet taljaan ja laahaamme hänet veteen. Sammuta kynttilä! Minä -noudan luuvasta kalut. - -Ovi lukittiin ulkoa, avain otettiin ovelta; sitten kierrellen ja -kaarrellen luuvaan. Karlsson vakuutti ja vannoi, että hän antaisi -riitaveljellensä "kuin isän kädestä", jahka hänet ensin saisi -kunnialla ulos. - -Löydettyään riu'ut, nuoran ja väkipyörän he saapuivat kiertäen tuvan -taitse, ison-tuvan päätyseinämälle, pastorin ikkunan alle. Rapp -pystytti tikapuut, sitoi riu'ut ristiin, yhdisti päät ruoteella, -jonka kiinnitti räystääseen. Sitten hän laati raksin, sitoi kiinni -väkipyörän, ja puikahti itse ikkunasta huoneeseen. Karlsson odotteli -alhaalla, keksi kädessä. - -Vähän aikaa ähkäen ja puhkaen kammarissa työtä tehtyään, Rapp pisti -päänsä ulos komentaen: hinaa! - -Karlsson hinasi eikä aikaakaan, ennen kuin musta esine ilmaantui -ikkunaan. - --- Hinaa tiukkaan, komensi Rapp. Karlsson teki niinkuin käskettiin. -Riukujen haarassa roikkui jo pastorin hervoton ruumis, kuin hirtetyn -pitkäksi venyneenä. - --- Hellitä! komensi Rapp. Pitele! - -Mutta Karlsson oli jo laskenut nuoran kädestään, ja pastori oli -tupsahtanut kuin mallassäkki polttiaisiin ääntäkään päästämättä. - -Samassa tuokiossa pursimies kiipesi tikapuitansa myöten maahan, -korjasi pois telineet, ja sitten pappi taas yksissä neuvoin -laapustettiin rantaan pesulaiturille. - -Kun tultiin veden äyräälle, ähmi Karlsson: - --- Nyt saat kylpeäksesi, senkin raato! - -Ranta oli laito, mutapohjainen ja vuosikausien kalan sotkut olivat -siihen keräytyneet. Rapp tarttui hänen vyötäistensä ympärille -tekemäänsä silmukkaan ja viskasi hänet järveen. Pastori rupesi -äläjämään kuin tapettava porsas. - --- Hinaa! komensi Rapp, kun väkeä alkoi kokoontua mäelle ja muutamia -rantaan päin juosta. - -Mutta Karlsson laskeusi polvilleen nukkunutta liejussa -vierittelemään; hän ryvetteli mustat vaatteet saveen, jott'ei enää -jälkiäkään näkynyt morsiusvuoteella tapahtuneesta onnettomuudesta. - --- Mikä siellä on? Mikä kumma! huusivat paikalle saapuvat miehet. - --- Pastori on kaatunut järveen! Ohoi! vastasi Rapp, vetäen maalle -huutavaa pappia. - -Siihen kokoontuivat kaikki häävieraat. Karlsson rupesi nyt -jalomielisen pelastajan ja armelijaan samariitan osaa näyttelemään. -Hän oihkaili ja päivitteli käyttäen kotipuolensa murretta, niin kuin -ainakin kun oikein uskottavalta tuli näyttäytyä: - --- Outtako kummempoo kuulleet! Kun sattumalta tulen rantaan, kuulen -ve'estä pulikoimista ja puipotusta, jotta luulin hylkeen siellä -elämöivän; mutta ihmeekseni löyvän sieltä meijän oman pienen -pastorin. Herra Jiessus, huusin minä purs'miehelle, -- sehän taitaa -olla ite Nordströmin pastori, joka siinä siipiään räpyttelee! Ja -siittä minä sanoin Rapille: Juokseppas nuoran peä! Ja Rapp toi -nuoran. Mutta kun tuo lihava ruumis pingoitettiin raksiin, niin -tämäkös älähymään kuin tapettava porsas. Kahtokoo nyt missä siivossa -se on! - -Pastori oli todellakin tuiki ruokottoman näköinen, ja miehet -katselivat sielunpaimentaan häviämättömän kunnioituksen sekaisella -inholla ja kokivat kiireimmän kautta korjata hänet suojaan. - -Tätä tarkoitusta varten pastori nostettiin kahdesta airoparista -tekaistuille sapilaille, ja neljä tukevata miestä kantoi hänet -luuvaan kuiviin puettavaksi. - -Viulunsoittaja joka oli aivan päissään ja luuli, että hauskoja -kujeita oli tekeillä, vingutteli viulullaan: - - Veikot, veikot väistykää - Vanhan Smit'in tieltä! - Urhon aimon Bakkuksen - Kalma korjas' meiltä! - -Pensaikoista laukkasi poikia liittäytyen joukkoon, professori, joka -hetkiseksi oli nuorentunut, rupesi johtajaksi laulaa loilottaen, ja -Norman, jonka oli mahdoton pysyä soittamatta, oli hakenut klaveerin -käsiinsä. - -Pihaan saavuttaessa töytäsivät kaikki vaimot vastaan. Sääli ja -surku valtasi heidät. He armahtivat viheliäistä. Miehensä kiellosta -huolimatta Karlssonin emäntä haki peitteen, etteivät ihmiset tuota -iletystä näkisi. Vettä pantiin varistumaan, ja professorilta -lainattiin paita ja vaatetus. Luuvaan tultua laskettiin sairas -- -ei kukaan ollut niin hävytön, että olisi myöntänyt hänen olevan -juovuksissa -- hyvin hellävaraa kuiville olille. Rundqvist tarjousi -suoneniskijäksi, mutta hänet ajettiin pois. Hän palasi ja pyysi, että -hänen ainakin sallittaisiin "lukea" jotain sairaalle, sillä hänen -mieleensä muistui vesitautia poteville lampaille luettava loihtu, -vaan hänen ei sallittu ryhtyä mihinkään toimiin papin parantamiseksi, -eikä siihen ketään muutakaan miespuolta huolittu. - -Mutta Karlsson nousi kammariinsa, nyt yksin, nöyrtymyksensä jälkiä -hävittämään. Tultuaan sisään ja nähtyään siellä vallitsevan -"hävityksen kauhistuksen" tuntui hänen olonsa hetkiseksi ruti -ryytyneeltä. Häntä ramasi viime päiväin ja viime yön vaivat ja -valvonta. Toista olisi ollut, jos hän Iidan olisi saanut. Hän meni -ikkunan luo ja loi lahdelle pitkän, suruvoittoisen katseen. Pilvet -olivat hajonneet ja sumu venyi sakeana veden pinnalla; aurinko nousi -ja kurkisti morsiushuoneeseen, valostaen väsyneen miehen kalpeita -kasvoja ja sameita silmiä. Tukka oli käynyt vanukkeihin hikiselle -otsalle, valkoinen kaulus oli tahraantunut, takki riippui löyhänä -hartioilla, niinkuin väsyneellä ainakin. Auringon säteet häntä -värisyttivät, ja kokien kädellään pyyhkiä kiusat ja huolet otsastaan -hän kääntyi huoneeseen. - --- Toden totta, tämä on kumminkin lopen tavatonta, jupisi hän -itseksensä, ja terästäen mieltänsä rupesi hän kiskomaan vaatteita -sängystä. - - - - -Kuudes luku. - -Mielipiteet muuttuvat olojen mukaan; maanviljelys joutuu takapajulle, -ja kaivosviljelys pääsee etukynteen. - - -Karlsson puisteli pahoittavat mielivaikuutteet tajunnastaan kuin -väljät turkit olkapäiltään. Hän kesti rankkojakin sateita ja kuivi -niistä hyvinkin pian. Tilalliseksi hänet olivat saattaneet tietonsa -ja muu kuntonsa, ja naimistansa Flodin matamin kanssa piti hän yhtä -edullisena emännälle kuin itselleen. Kun hääruokain käry kyökistä -oli haihtunut, alkoi Karlssonin työinto laimentua; hän oli varma -naimaosasta ja perinnöstä, sillä lapsi arvatenkin tulisi jo kahden -kuukauden päästä. Hän heitti herrastelemisen sikseen huomattuaan, -ettei se häneltä luonnistunut, ja koska hän kerran oli ävertynyt, -päätti hän tekeytyä aimo talonpoikaispukariksi. Hän pukeutui -muhkeaan villanuttuun, vankkaan paarvaan ja veti reimat pitkävartiset -saappaat jalkaansa. Paljon aikaa kului häneltä sifonjeerin -läheisyydessä, joka nyt oli hänen mielipaikkansa; siinä hän istuskeli -lehtiä lukemassa, vaan kirjoitti ja laski entistä harvemmin ja näkyi -välittävän maatyöstä entistään paljoa vähemmin, parhaasta päästä -piippu hampaissa sitä valvoen. - --- Maanviljelys ei enää miestä elätä, sanoi hän; -- sen olen lehdistä -lukenut; ja helpommaksi käy ostoviljalla eläminen. - --- Mielipiteet tuntuvat muuttuvan oloja myöten, pisteli Kusti, -joka tarkoin muisti kaikki, mitä Karlsson oli sanonut ja tehnyt ja -tylsämielisesti alistui anastajan isännyyden alle, vaikkei häntä -isäkseen tunnustanut. - --- Ajat muuttuvat ja me aikain mukana! Minä kiitän luojaani siitä, -että hän suo minun viisastua päivä päivältä! - -Karlsson rupesi käymään kirkossa sunnuntaisin ja ottamaan osaa -yleisiin kysymyksiin. Hän valittiin kunnallislautakuntaan. Täten hän -joutui likeisempään yhteyteen pastorin kanssa, ja vihdoin koitti -se ilonpäivä, jona hän pääsi tämän lähempään tuttavuuteen ja sai -sinutella sielunpaimentansa. Hänen kunnianhimoisista unelmistaan -kauniin ja suurin oli täten toteutunut, ja kaiken vuotta hän kotona -oli jankuttanut sitä, mitä hän oli sanonut ja mitä Nordström oli -vastannut. - --- Kuuleshan, veli Nordström, sanoin minä; -- tällä kertaa sinun -pitää antaa minun määrätä! Ja silloin Nordström sanoi: -- Karlsson, -hän sanoi, -- elä ole itsepintainen, vaikka oletkin viisas ja kaikin -puolin järkimies, hän sanoi. - -Sitten Hemsön uusi isäntä ajoi jos joitakin kunnan asioita. -Palosyynien toimittaminen häntä enin huvitti. Hätäkös oli kunnan -kustannuksella pitäjätä ajaa ja tuttavien luona viinakahvia juoda. -Valtiopäivävaaleistakin hänelle oli sekä huvia että hyötyä. -Vaaliaikana ja pariin kertaan vuodessa muutoinkin tuli parooni -jahtitovereineen pienellä höyrylaivalla. Silloin maksettiin -viisikymmentä kruunua kahden päivän metsästysoikeudesta; punssi -ja konjakki tulvi yöt ja päivät pääksytysten, ja aina noista -metsästäjistä erosi siinä vakaumuksessa, että ne ne olivat aulista ja -pulskaa väkeä. - -Karlssonista oli täten tullut talon älyniekka: hän oli perehtynyt -semmoisiinkin asioihin, joihin muut eivät ensinkään pystyneet. Hänen -ainoana heikkona puolenaan pysyi auttamatta hänen kykenemättömyytensä -kaikkeen, mikä merta koski. - -Nyt hän uskosta alkoi harrastaa meriasioita poistaakseen tämän -viimeisenkin arvonerotuksen. Hän kiirasti pyssynsä, jotta se välkkyi, -kävi metsällä, otti osaa nuotan vetoon ja muuhun kalanpyyntiin ja -teki pitkiä purjehdusmatkoja. - --- Maanviljelys antaa huonosti, ja meidän on tästä pitäen -etupäässä turvautuminen kalastukseen, vastasi hän vaimolleen, kun -tämä mielipahakseen huomasi karjanhoidon ja maanviljelyksen yhä -rappeutuvan. - --- Kalastusta etupäässä! Kalastus kuuluu kalamiehelle, maa -maanviljelijälle! hän vastustamattomasti julisti; hän oli -kirkolliskokouksissa kansakoulunopettajalta oppinut laatimaan -lauseensa kuin säätykokousten puhujat. - --- Jos tulot eivät riitä, niin täytyy tarttua halkokirveeseen. - --- Metsä on harvennettava, jos mieli sillä hyötyä! Sitä mieltä on -ainakin järkiperäinen maanviljelijä. En minä muuta tiedä. - -Karlssonilla ei ollut muuta neuvoa. Kuinkas sitten muilla! - -Maanviljelys jäi Rundqvistin huostaan, karjanhoito Liisalle. -Ja Rundqvist pani pellot heinää kasvamaan, veteli pientareilla -aamiaisruokalepoja puolille päiville asti, nautti toiset ruokalevot -pensaikossa puolilta päivin iltaiseen ja teki taikoja, kun lehmät -alkoivat ehtyä. - -Kusti liikkui vesillä entistään uuraammin ja solmitsi uuden -metsästysliiton Normanin kanssa. Kotvan oli kestänyt tuota -harrastusta, joka kaikki kädet ja jalat oli pannut liikkeelle, nyt -se oli kokonaan haihtunut; toiselle raataminen ei ajan pitkään -ketään tyydyttänyt, ja sentähden talouden toimia tehtiin veltosti ja -ätöstämällä. - -Syksymmällä, pari kuukautta häistä, synnytti Karlssonin vaimo -ennenaikuisen, kuolleen sikiön. Tämä pikku tapahtuma oli vähällä -kaataa Karlssonin purren, jonka purjeet hiljattain olivat olleet -pulleana myötätuulesta. Seuraukset olivat sitä paitsi arveluttavat, -ja lääkäri vakuutti, että nyt oli loppu; toisia ei enää syntyisi. - -Asiain näin ollen Karlsson aikojen takaa joutuisi eläkkeelle. Kun -muori sitä paitsi lapsivuoteestaan oli raihnastunut, niin aseman -muutos miestä jo ennenaikojaan uhkasi. Nyt oli siis aika tyystin -käytettävä, hankittava "ystäviä väärästä mammonasta", koottava -riiheen ja huomispäivästä surtava. - -Karlsson tuli taas entisille evilleen. Maanviljelys oli tuota pikaa -parannettava; minkä tähden, se ei kehenkään koskenut. Rakennuspuita -kaadettiin, sillä uusi tupa oli rakennettava; minkä tähden, siitä hän -ei kenellekään huolinut tiliä tehdä. - -Normanin metsästyshalu oli kiireen kautta kukistettava ja kumppani -hänestä vieroitettava; ja Rundqvist saatiin satimeen ja narrattiin -työhön uusia etuja lupaamalla. Kynnettiin, kylvettiin, kalastettiin -ja tupaa salvettiin; kunnallistoimet jäivät sikseen. - -Perhe-elämää Karlsson sen ohessa viljeli; oleskeli eukkonsa -luona kotosalla, luki tuon tuostakin ääneen sanasen raamatusta -ja virsikirjasta; puhutteli häntä sydämellisesti ja vetosi hänen -jaloimpiin tunteihinsa, itsekään oikeastaan tietämättä mitä tuolla -tarkoitti. Muori piti seurasta ja kuunteli mielellään valmista; -pani arvoa pieneen kohteliaisuuteen ollenkaan huomaamatta mitä nämä -kuolemanvalmistukset tiesivät. - -Oli talvisilta. Lahti oli jäässä, ulapoita ei päässyt kulkemaan, -neljätoista päivää oli jo vankina oltu naapuria näkemättä, kirjettä -tai sanomalehteä saamatta. Yksinäisyys ja lumen paljous painosti -mieltä, ja pitkältä yöltä sai vaan vähäsen valmista. Väki oli -kyökissä ja muiden mukana Kusti. Loimottavan pesätulen valossa pojat -kutoivat nuottaa, tytöt kehräsivät ja Rundqvist vuoleskeli lapion -vartta. Päivän pitkään kasaantuneet kinokset olivat jo ylimmäiset -ikkunalasit peittämäisillään, jotta keittiö oli kuin ruumishuone, -ja joka neljännestunti jonkun miehen oli lähdettävä lunta ovelta -luomaan, ett'ei jäätäisi lumen alle. Tietäkin täytyi sen verran -tehdä, että pääsi navettaan lehmiä lypsämään ja vaalimaan. - -Nyt oli Kustin vuoro lähteä lumen luontiin. Hän pani saukonnahkalakin -päähänsä ja öljyvaatteesta tehdyn sadetakin ylleen. Hän kingotti -kinosten peittämän porstuan oven auki ja tuli paraaseen pyryyn. -Oli melkein pimeä, kananhöyhenen kokoiset lumihiutaleet liitelivät -harmahtavina maahan; lakkaamatta ne lisääntyivät, äänetönnä toinen -putosi toisensa niskaan, ensiksi hellavaraa, sitten vähitellen -upoten syvempään, toisten painamana. Kinokset kohosivat jo ikkunain -yläruutujen tasalle; ne jättivät kumminkin vielä kaitaisen -kulkuväylän tuvasta pilkottavalle valolle. Tuvassa, missä hän tiesi -äitinsä ja Karlssonin olevan, valvottiin siis vielä. Äkillisen -uteliaisuuden valtaamana hän lapionsa terällä lasin ylireunasta -liipaisi lunta sen verran, että pieni läpi syntyi, josta saattoi -tirkistää sisään. Karlsson istui tapansa mukaan avatun sifonjeerin -edessä, nenän alla iso paperi, jonka laitaan suuri sininen leima oli -painettu. Se oli kuin valtiopankin setelin luonnos. Hän keskusteli -innokkaasti vieressään seisovan muorin kanssa, ja hän näkyi olevan -antamassa hänelle kynää jotain kirjoitusta varten. Kusti painoi -korvansa ruutuun, mutta kaksinkertaiselta lasilta ei erottanut muuta -kuin sekavata jupinaa. - -Hän halusi hartaasti tietoa asiasta, sillä hän aavisti sen koskevan -häntä sangen likeisesti, ja hän tiesi kokemuksesta, että kun -leimattua paperia käytettiin, niin silloin oli leikki kaukana. - -Hän aukaisi varovasti porstuan oven, riisui olkivirsut jalastaan ja -kiipesi portaita ylös, kunnes tuli vinnin porstuaan. Hän laskeusi -vatsalleen lattialle, ja kallistaen korvaansa ovelle, erotti hän -selvään mitä tuvassa puhuttiin. - --- Anna Eeva, lausui Karlsson juhlallisella äänellä, -- joka -yhtä paljon ilmaisi kaupustelijan liehakoivaa hävyttömyyttä kuin -kunnanmiehen mahtia, -- elämä on lyhyt, ja kuolema saattaa meidät -yllättää milloin hyvänsä. Meidän siis tulee olla valmiina täältä -lähtemään, sattuipa se sitten tänään tahi huomenna, se on ihan -yhdentekevä! Kirjoita siis heti, ei se toistaiseksi lykkäämisellä -parane. - -Nuo alituiset kuoleman ennustukset eivät olleet muorin mieleen, vaan -kun Karlsson moneen kuukauteen muusta ei ollut puhunut, oli hänen -vastustuskykynsä vähitellen kilpistynyt. - --- Onhan tuo tuotakin, mutta katsokaas, Karlsson, minulle kumminkaan -ei ole ihan yhdentekevätä kuolenko tänään vai kymmenen vuoden päästä, -ja minä voin vielä kauvankin pysyä hengissä. - --- No, näetsen nyt, enhän minä ole sanonut, että sinun pitää kuolla, -olen vaan sanonut, että noutaja saattaa tulla, ja tulipa hän sitten -tänään, huomenna tahi kymmenen vuoden päästä, niin se on aivan -yhdentekevä, kun hän kumminkin kerran on tuleva. No, kirjoita pois! - --- Niin, niin, mutta tuota minä en saa päähäni -- koki eukko -sittenkin panna vastaan, -- ikään kuin kuolema jo olisi tulossa, ei -suinkaan se... - --- Niin, mutta yhdentekevähän se on, kun se yhtäkaikki on tapahtuva! -Ehkei niin ole! Enhän minä tiedä! Piirrä kumminkin! - --- Karlssonin loppuponsi: enhän minä tiedä, vaikutti muori parkaan -aivan kuin nuora olisi vedetty hänen kaulaansa, eikä hän enää kyennyt -vastarintaan. - --- No mitä Karlsson tällä sitten oikeastaan tarkoittaa? kysyi muori -kyllästyneenä ja tuskistuneena pitkiin puheisiin. - --- Anna Eeva, sinun tulee ajatella perillisiäsi, sillä se on ihmisen -ensimäinen velvollisuus, ja sen vuoksi sinun pitää kirjoittaa. - -Silloin Liisa lengotti kyökin ovea ja kysyi Kustia vaan tämä ei -vastannut, koska tahtoi pitää hankkeensa salassa. Nyt hän ei enää -voinut erottaa mitä tuvassa juteltiin. - -Liisa vetäytyi kyökkiin, Kusti laskeutui alas, pysähtyi tuvan oven -ulkopuolelle kuuntelemaan ja erotti Karlssonin viimeiset ratkaisevat -sanat, joista päätti kirjoituksen suoritetuksi ja testamentin -tehdyksi. - -Kun hän palasi kyökkiin, huomattiin, että jokin häntä vaivasi. Hän -puhui kautta rantain ja vertauksilla miten hän ampuisi ketun, jonka -oli kuullut huutavan, että olisi parempi lähteä vesille kuin ätköttää -kotosalla syöpäläisten syöttinä, että hiukkanen "valkoista" rehuun -sekoitettuna panisi hevoskonit pystyssä kapahumaan, vaan saattaisi -heidät tappaakin, jos sitä liiaksi tulisi. - -Karlsson puolestaan oli illallispöydässä sangen ystävällisellä -tuulella, puheli Kustin kanssa ulkotöistä ja metsästyksestä, otti -"tuntilasin" ja antoi valkoisen hiekan valua tyhjiin, sillä, -- hän -sanoi, -- aika on kallis, syökäämme, juokaamme ja mässätkäämme, sillä -huomenna meidän täytyy kuolla! Niin on, niin on, vähä on viinaa! - -Kusti ei ollut saada unta silmiinsä sinä yönä, ja ilkeitä hankkeita -hän mielessään hauteli; mutta häneltä puuttui mielen pontevuutta -ja tahdon tarmoa, hän ei kyennyt oloja mielensä mukaan muuttamaan -eikä muuntamaan ajatuksiaan toimintaan, vaan kun hän oli asian -ajatuksissaan pohtinut, niin hän sen piti suoritettuna ja jätti sen -sikseen. - -Muutamia tunteja nukuttuaan ja muista seikoista unta nähtyään, -nousi hän yhtä iloisena kuin ennenkin vuoteeltaan, luottaen siihen, -että kyllä aika neuvon keksii, että rehellisyys maan perii ja niin -edespäin. - - * * * * * - -Tuli uusi kevät, pääskyset parantelivat pesiään, ja professori palasi -paikkakuntaan. - -Hänen tupansa ympärille Karlsson oli vuotten vaihdellessa muokannut -puutarhan, istutellut sireenejä, joiden taimia oli saanut pappilasta, -hedelmäpuita ja marjapensaita, hiekoittanut käytävät ja laatinut -lehtimajoja. Talo muuttui muuttumistaan herrastyyliin. - -Talon nykyinen isäntä oli tuonut hauskuuden ja vaurauden mukanaan, -hän oli parantanut maanviljelyksen ja karjanhoidon, pannut kuntoon -rakennukset ja aidat; kalahinnatkin hän oli saanut nousemaan ja -sopinut laivan kapteinin kanssa kalain viennistä, joten päästiin -noista aikaa kuluttavista kaupunkimatkoista. - -Nyt kun hän alkoi herpoontua ja väsyä eikä paljon muuhun joutanut -kuin tupaansa salvamaan, rupesivat muut nurkumaan. - --- Raatakaapas nyt te, -- hän sanoi, niin saatte kokea miltä se -tuntuu. Kukin omasta puolestaan ja Jumala meidän kaikkien! - -Uusi tupa oli katon alla. Karlsson rupesi perkaamaan puutarhaa ja -siihen puita istuttamaan. Ja tupa oli niin somasti rakennettu, että -toiset huoneukset joutuivat häpeään. Siinä oli vaan kaksi kammaria -ja kyökki, mutta muhkeammalta se vain näytti entisiä, mikä lienee -syynä ollutkaan. Lieneekö sitten ollut korkeissa kannattimissa, vai -pitkissä räystäissä vai hyvinkin vuorilautain koristuksissa, vai -oveneteisessä verannassa, johon portaita myöten noustiin. Huvilalle -se vivahti, jos kohta koruja oli niukalti. Tupa oli punainen kuin -lehmä, mutta laudoitettujen, pitkällä törröttävien nurkkahirsien -päät oli mustaksi maalattu; ikkunalaudat olivat valkoiset ja -kevytkattoinen, nelipylväinen veranta oli sininen. Ja verraton oli -asema. Pihaan sattui kaksi ikätammea kuni puiston tai lehtokujan -aluksi. Tuvan taustalta kohosi vuoren seinämä. Verannalla istujan -silmää viehätti mitä ihanin näköala: lahti ruohokkoineen, pitkä, -viheriä lähdeniitty ja lehmiha'an notko, josta näki ulapalla -liikkuvat veneet. - -Kusti katseli kaikkea tätä kulmainsa alta ja olisi suonut sen -olemattomaksi. Karlsson oli kuin mehiläinen, joka itsepintaisesti -pesii katon kannattimien alle, ja jonka mielellään ravistaisi alas, -ennen kuin se laskee munansa ja perehtyy siihen sikiöineen. Vaan -Kusti ei kyennyt tungeskelijaa häätämään, ja siksi hän siihen jäi. - -Muori sairasteli, ja hänen mielestään oli kaikki niinkuin piti. -Hyvin arvaten mikä melakka hänen manalan majoille mentyään oli -syntyvä, hänestä oli ihan paikallaan, ett'ei miehensä, -- hänen -miehensä Karlsson kaikissa tapauksissa oli, -- joutuisi mierontielle. -Lakiasioihin hän ei mitään ymmärtänyt, mutta hän aavisti, ettei -kalunkirjoituksessa, perinnön jaossa ja testamenttia tehdessä ollut -kaikin puolin laillisesti menetelty, vaan vähät hän siitä, kunhan -vaan kerran pääsisi kaikesta erilleen. Viimeistäänkin Kustin naidessa -selkkauksia syntyisi, ja se hetki olikin jo kenties kohta käsissä, -koska poika viime aikoina oli entisestään isosti muuttunut. Alla päin -ja miettiväisenä hän käveli päivät pitkät. - -Eräänä toukokuun päivänä Karlsson muurasi uuden keittiön uunia, kun -Liisa astui huoneeseen huutaen: - --- Karlsson, Karlsson, professori on tullut ja hänen mukanaan Saksan -herra, joka kaipaa Teitä. - -Tämä riisui paarvansa, pyyhki kätensä, hankkiutuen vastaanottamaan. -Sitten hän lähti utelemaan. - -Tultuaan verannalle yhytti hän professorin ja mustapartaisen, -teräväsilmäisen vieraan herran. - --- Tirehtööri Diethoff tahtoo puhutella Karlssonia, lausui -professori, viitaten kumppaliinsa. - -Karlsson pyyhki verannan penkkiä ja pyysi vierasta istumaan. - -Tirehtöörillä ei ollut aikaa istua, vaan hän kysyi seisoaltaan eikö -Rågholmen ollut myytävänä. - -Karlsson oudoksui kysymystä, koska hän ei jaksanut ymmärtää mitä -mokomalla saarella tekisi, jossa ei ollut kolmeakaan tynnyrinalaa -maata, sekin kivikkoa, ja ainoastaan pikkuruinen tilkku lampaan -laidunta. - --- Teollisuutta varten, vastasi tirehtööri ja kysyi paljonko siitä -pyydettiin. - -Karlsson joutui kahden vaiheelle ja pyysi miettimisaikaa päästäkseen -siitä perille mikä ihme saarelle arvoa antoi. Vaan tirehtööri -ei tahtonut, että Karlsson siitä heti saisi tiedon ja hän kysyi -toistamiseen mikä saarella pidettäisiin hintana, tunnustellen -povitaskuaan, jossa paksu lompakko pullotti. - --- Eihän tuo taida hinnalla olla pilattu, arveli Karlsson, -- mutta -muijaa ja poikaa minun ensinnä täytyy puhutella. - -Hän näkyi olevan hiukkasen hämillään eikä ollut saada ilmaistuksi -vaatimustaan. - --- Kyllähän tirehtööri itse tietää mitä hän tahtoo antaa, sai hän -viimein sanotuksi. - -Mutta se ei ollut tirehtöörin mieleen. - --- Noh, jos sanoisin viisi, niin ettehän sitä paljoksune, sai -Karlsson, hikihelmet otsassa, vihoviimein soperretuksi. - -Tirehtööri Diethoff aukaisi takkinsa, veti lompakon taskustaan ja -laski Karlssonin kouraan kymmenen kappaletta sadan kruunun seteliä. - --- Täss' on käsirahaa, loput syksyllä. Onko oikein? - -Karlsson oli vähällä hämmentyä, mutta sai kuohuvat tunteensa -hillityksi, joltisenkin tyynesti vastaten, että oikein oli, vaikka -hän oli viittä sataa kruunua tarkoittanut ja saanut tuhat. Sitten -lähdettiin muorin ja pojan luo kauppakirjan alle puumerkkiä -piirtämään ja rahoja kuittaamaan. Karlsson vilkui ja irvisteli -molemmille kauppakumppanilleen, etteivät olisi niinä miehinäkään, -vaan he eivät oivaltaneet, mitä hän irmasteli. - -Vihdoin muori nosti nokkakakkulat nenälleen ja luki, kun ensin oli -kirjoittanut alle. - --- Viisi tuhatta! hän huusi. -- Mitä ihmettä? Karlssonhan puhui -sadasta. - --- Elä vetele! Enhän minä niin sanonut. Sinä kuulit väärin, Anna -Eeva. Enkös sanonut tuhat, Kusti? - -Nyt hän iski silmää vallan kamalasti, jotta tirehtöörikin huomasi. - --- Kyllä minun korvissani kaikui tuhat! säesti Kusti, niin -vakuuttavasti kuin suinkin. - -Kun paperit olivat reilassa, ilmoitti tirehtööri aikovansa ruveta -vuolukiveä kaivamaan Rågholmenista. - -Vuolukiveä ei tunnettu nimeksikään, eikä tuota aarretta kukaan ollut -ajatellut paitsi Karlsson, joka kyllä sanoi samaa aprikoineensa, vaan -pääoman puutteessa hän ei ollut pystynyt tuumaansa toteuttamaan. - -Tirehtööri selitti vuolukiven olevan erästä punaista kivilajia, -jota porsliinitehtaissa käytetään. Kahdeksan päivän kuluessa -tehtaankäyttäjän talo piti olla valmis, neljäntoista päivän päästä -työkasarmin, jossa kolmekymmentä miestä aamusta iltaan piti olla -täydessä touhussa. Ja sitten hän lähti. - -Kultaa oli niin äkkiarvaamatta satanut hemsöläisten niskaan, etteivät -vielä hetikään kaikkia seurauksia ennättäneet laskea. Tuhat kruunua -laatikossa, neljä tuhatta ensi syksynä arvottomasta saaresta, se -oli vähän liikaa yhdellä haavaa. Siksi he istuivat kaiken iltaa -hyvässä sovussa arvaellen ja tuumiskellen mitä uusia etuja heille -vielä kaupan päällisiksi kertyisi. Kalat ja maalaistuotteet tietysti -menisivät kaupan tuolle työmiesjoukolle ja tehtaan käyttäjälle ja -puut samoin, se oli tietty; ja tirehtöörikin ehkä tulisi maalle, -arvattavasti perheineen ja pyrkisi heille kesävieraaksi, ja -silloinhan sopisi professorinkin vuokraa korottaa. Ja Karlssoninkin -uusi tupa joutuisi vuokrattavaksi -- kaikki kävisi kuin rasvattu. - -Karlsson pani omin käsin rahat sifonjeeriin ja istui puoleen yöhön -sen oven edessä kolikoitaan laskemassa. - - * * * * * - -Seuraavalla viikolla Karlsson kävi moneen kertaan Dalarössä, toi -sieltä puuseppiä ja maalareita, kestitsi vieraitaan verannalla, johon -nyt pöytä oli asetettu. Sen ääressä hän tupakoitsi ja joi konjakkia, -pitäen silmällä nyt mainiosti edistyvätä työtä. - -Kohta oli kaikissa huoneissa seinäpaperit, yksinpä keittiössäkin, -johon uudenaikainen uuni oli laitettu. Ikkunoihin tehtiin viheriät -luukut, jotka loistivat loitolle, veranta maalattiin toistamiseen, -valkoiseksi ja ruusunpunaiseksi, ja varustettiin siniraitaisilla -patjanpäällisvaatteesta tehdyillä uutimilla; ja pihaa ja puutarhaa -kiersi valkonuppuinen, harmaaksi maalatuista liistareista tehty -piirtoaita. Ihmiset ällistyivät komeutta pitkiksi ajoiksi -ihastelemaan, mutta Kusti pälyili mieluimmin lymysillä nurkkain -takana tahi tiheissä pensaikoissa ja saapui aniharvoin Karlssonin -kemuihin. - -Kirkkaina kesäöinä Karlsson joskus oli uneksinut siitä miten hän -professorin tavoin istuskeleisi verannallaan huolettomasti tuolinsa -selustimeen nojautuen ja huultensa päitä jalallisessa konjakkilasissa -kostutellen, näköalasta nauttien ja vedellen savuja piipustaan -- -tahi mieluummin sikarista, -- joka kumminkin oli hänelle liian väkevä. - -Ja kun hän siinä istui eräänä aamuna kahdeksan päivää myöhemmin, -sattui höyrylaivan vihellys Rågholmenin salmelta hänen korvaansa. - --- Nyt ne tulevat, hän ajatteli, ja koska hän oli tilan hallitsija, -täytyi hänen tietysti lähteä tulijoita vastaan ottamaan. - -Hän meni tupaan pukeumaan, lähetti sanan Rundqvistille ja Normanille, -että tulisivat häntä Rågholmeniin soutamaan. - -Puolen tunnin kuluttua ruuhi solui valkaman teloilta vesille, ja -Karlsson istuutui perää pitämään. Poikia hän tuon tuostakin muistutti -pysymään tahdissa, jotta ihmisten tavoin tultaisiin määräpaikalle. - -Kun he olivat päässeet viimeisen niemen taa, aukeni Storön ja -Rågholmenin salmi heidän silmäinsä eteen. Ankkurissa lelli koreaksi -liputettu höyrylaiva, ja laivan ja rannan väliä soutelivat pieniä -veneitään vaaleansinisiin röijyihin puetut matruusit. Punaisena -paistoi paljastettu vuolukivi rantakalliosta. Kallion huipulla -seisoi herrasmiehiä; vähän tuonnempana oli soittokunta kiiltävine -valkovaskitorvineen. Havumetsän tumma tausta lisäsi kuvan -viehätysvoimaa. - -Hemsöläiset oudoksuivat moista loistoa ja soutivat kallion alle. -Täten he kenenkään huomaamatta pääsivät ihan likelle kuuntelemaan. -Äkkiarvaamatta alkoi ilmasta kuulua suhinaa, aivan kuin satoja -haahkoja olisi lentoon lehahtanut, sitten pamaus kuin vuoren -sydämestä ja viimein niin kova räjähdys, että olisi luullut koko -saaren halenneen. - --- Mitä pentelettä! Karlsson vaan ennätti huudahtaa, sillä nyt -ropsahti satamaan suuria kiviä kuin korvosta kaataen. Sitten ruhaa ja -viimein pientä kiveä kuin rakeita. - -Ja vuorelta kuului ääni, joka puhui veistämisestä ja elinkeinoista, -jostakin uudenaikaisesta työtavasta, jolla oli vieraskielinen -nimikin, ja jota hemsöläiset eivät lainkaan ymmärtäneet. - -Rundqvist paljasti päänsä luullen puhujaa joksikin saarnamieheksi, -mutta Karlsson ymmärsi, että johtokunnan keskustelua se vain oli. - --- Niin, hyvät herrat, lopetteli tirehtööri, "kivistä" meille ei -puutetta tule, ja minä päätän puheeni toivomalla, että ne kaikki -leiviksi muuttuisivat. - --- Hyvä! hyvä! - -Ja nyt soittokunta puhalsi marssin. Herrat tulivat meluten ja nauraen -rantaan, joka miehellä kiviliuska kädessä. - --- Mitä te siellä veneessä teette? huusi airoillaan lepääville -hemsöläisille eräs laivaston virkapukuun verhottu herra. - -Nämät eivät osanneet mitään vastata, vaan arvelivat, että saaneehan -tuota prameutta nyt ainakin katsella. - --- Hm, sehän on patruuna Karlsson itse, ilmoitti tirehtööri Diethoff, -keksittyään tulijat. -- Hän on isäntämme, lausui hän Karlssonia -esitellen. -- Tulkaa aterioimaan kanssamme heti! - -Karlsson ei ensisti ollut korviaan uskoa, mutta huomasi pian täyttä -totta tarkoitettavan eikä aikaakaan, ennen kuin hän istui laivan -peräkannella, katetussa pöydässä. Mokomaa Karlsson ei vielä eläessään -ollut nähnyt. Hän kursaili alussa, mutta herrat laskeutuivat aivan -hänen kannalleen, eivät sallineet hänen nahkavyöliinaansakaan riisua. -Mutta Rundqvist ja Norman söivät miehistön kanssa etukeulassa. - -Karlsson ei ikinään ollut itse paratiisia sen ihanammaksi kuvaellut. -Siinä oli ruokaa jos jonkin laista ja jos jonkin nimistä. Se suli -suussa kuin hunaja, ja repi kurkkua kuin viinaryyppy. Ja kuusi lasia -oli hänen niinkuin muidenkin herrain edessä; ja viinejä juotiin, -jotka tuoksuivat kuin kukkaset ja maistuivat kuin kauniin tytön -suutelo, viinejä, jotka pistivät nenään, kutkuttivat jäseniä ja -panivat nauramaan. Ja soitto helkkyi niin viehkeästi, että nenän -juurta kihelmöitsi ja itketti, toisinaan taas, että ohimoita kylmi, -ja väliin teki koko ruumiin niin hyvää, että oli kuolla. - -Tirehtööri piti puheen tilan omistajalle, kiitteli häntä siitä, -että hän kunnosti säätyään eikä hylännyt pääelinkeinoa hakien -epävarmaa hyötyä muilta aloilta, missä köyhyys ja kurjuus ovat -ylellisyyden seurakumppalina. Ja sitten he tyhjensivät maljan hänen -menestyksekseen. Karlsson ei tietänyt milloin hänen tuli nauraa, -milloin olla totinen. Mutta hän näki herrain nauravan, kun hänen -mielestään keskustelu oli hyvin vakaata laatua, ja silloin tietysti -hänkin muiden mukana nauroi. - -Kahvia odotettaessa noustiin ruokapöydästä. Onni oli Karlssonin -tehnyt jalomieliseksi, ja hän lähti etukeulaan katsastamaan saivatko -pojatkin suunavausta. Mutta tirehtööri pyysi häntä hetkiseksi -puheilleen hyttiin. - -Sinne tultua ehdotteli herra Diethoff, että Karlsson, vahvistaaksensa -asemataan ja saavuttaaksensa joskus kenties hyvinkin tarpeellista -vaikutusvaltaa saaren työmiehistössä, kirjoittaisi muutamia osakkeita. - --- Niin, noihin asioihinhan minä en ymmärrä niin mitään, pahoitteli -Karlsson, jolla kumminkin oli hieman vihiä raha-asioistakin ja tiesi, -ettei ikinä kauppoja juotuaan pitänyt tehdä. - -Mutta tirehtöörin käsistä hän ei niin vähällä päässyt. Hänen täytyi -kirjoittaa neljäkymmentä osaketta à sata kruunua Vuolukivi-Osakeyhtiö -Eaglessa. Hänestä tulisi sitä paitsi tilintarkastajan varajäsen. -(Karlsson pyysi tirehtöörin kirjoittamaan hänelle muistiin sen -sanan). Maksuista ei muuta puhuttu, kuin että ne saisi vähittäin -suorittaa. - -Sitten juotiin kahvia ja konjakkia ja punssia ja biliner-vettä, jotta -Karlsson vasta kello kuudelta pääsi lähtemään. - -Hän pisti kättä kaikille laskutikkaiden päässä seisoville -laivamiehille ja pyysi käymään talossa vasta maihin tullessa. - -Neljäkymmentä osakekirjaa taskussa, hän soudatti itsensä kotirantaan -pitäen perää, hieno sikari suussa, ja punssikori polvien välissä. - -Kotiin tullessa paisui hän autuuttaan, tarjoten punssia piioillekin, -näytteli osakekirjoja, jotka olivat kuin hyvin isoja valtiopankin -seteleitä; tahtoi kutsua professorinkin kemuihin, vastaten toisten -väitteisiin, että hän, tilintarkastajan varajäsenenä, ehkä oli yhtä -iso herra kuin joku saksalainen viuluniekka, joka ei ollut oppinut -eikä siis mikään oikea professorikaan. Hänen päässänsä pyöri pilven -pitäviä tuumia. Hän aikoi perustaa ison, koko saaristolle yhteisen -hailinsuolaamisyhtiön, kutsua tynnyrin vannehtijoita Englannista, -rahdata laivan, joka toisi hänelle suoloja suoraan Espanjasta asti! -Samassa henkäyksessä hän puhui pääelinkeinosta, sen edustajista ja -tulevaisuudesta, lausui arveluita ja toiveita. Hänen punssiansa -juotiin, hukuttiin savupilviin ja vaivuttiin elähyttäviin unelmiin -Hemsön loistavasta tulevaisuudesta. - -Karlssonin päätä rupesi viipottamaan kun hän näin oli kohonnut -ylimmäiselle harjalle. Rågholmenissa tuli niin taajaan käytyä, että -pääelinkeino laiminlyötiin. Karlsson tutustui tehtaankäyttäjään ja -joi kahvia ja konjakkia hänen verannallaan, katsellen työmiesten -touhuntaa saarella. Tehtaankäyttäjä oli entinen vuorivouti, -joka ymmärsi asettautua ystävälliselle kannalle osakkaan ja -tilintarkastajan varajäsenen kanssa; ja hän osasi senkin laskea -kauvanko liike kannattaisi. - -Mutta kaivosviljelys vaikutti melkoisesti hemsöläisten ruumiilliseen -ja hengelliseen hyvinvointiin. Kolmisenkymmenen naimattoman työmiehen -läsnäolo alkoi näyttää vaikutuksiaan. - -Rauha oli häiritty. Päivän umpeen kuului laukauksia ja pauketta -vuorelta; höyryalukset vihelsivät salmessa, jahtilaivoja tuli, -jotka syytivät suuria merimiesjoukkoja maihin. Illoin työmiehet -saapuivat taloon, kiertelivät kaivoa ja navettaa, urkkivat tyttöjä, -panivat toimeen tansseja; joivat poikien kanssa ja tappelivat tavan -takaa. Talon väkikin elämöi yökaudet, ja päivin sujui työ miten -kuten; niityllä nukuttiin, arinan ääressä torkuttiin. Ja vähä väliä -tehtaankäyttäjä vieraili talossa. Silloin kahvipannu tulelle, ja kun -sille herralle ei saattanut viinaa tarjota, niin konjakkia aina piti -olla talossa. Mutta koska kala ja voi meni hyvin kaupaksi, tulvaili -rahoja taloon niin kosolti, että voitiin elää laajasti ja syödä lihaa -entistä useammin. - -Karlsson alkoi lihoa ja oli hienossa hutikassa pitkin päivää -kuitenkaan juopumatta, ja kesä oli yhtämittaista juhlaa hänelle, -jonka aika meni osaksi kunnallistoimiin ja vuoriviljelykseen, osaksi -kartanon ympäristön kaunistamiseen. - -Kun Karlsson eräänä syysaamuna varhain kotiutui palosyynistä, -joka oli kestänyt kahdeksan päivää, otti muori hänet vastaan, -kertoen huolestuttavia uutisia. Rågholmenissa varmaankin jotain -oli tapahtunut. Neljään päivään sieltä ei ollut laukauksia eikä -höyrylaivain vihellystä kuulunut. Talosta oltiin riihellä, niin ettei -kukaan ollut saareen päässyt asiata tutkimaan. Tehtaan käyttäjätäkään -ei ollut näkynyt eikä työmiehiäkään liioin tuvan nurkissa. Jotain -olisi siis tapahtunut. Päästäkseen asian perille Karlsson käski -"valjastaa" kuten hänellä oli tapana sanoa, kun tahtoi soudattaa -itseään vuoriviljelykselle. Ruuhen hän oli maalauttanut valkoiseksi, -ja jotta hän perässä istuessaan näyttäisi enemmän patruunamaiselle, -oli hän peräsimeen laatinut taljan vanhasta uutimen nauhasta, joten -hän saattoi istua selkä kenossa viilettämässä. Sitä paitsi hän oli -opettanut Rundqvistin ja Normanin soutamaan laivamiesten tapaan, -jotta komealta näytti, kun hän vesillä liikkui. - -Utelijaisuus ja pelko pani miehet soutamaan voimainsa takaa. Piakkoin -oltiin Rågholmenin kohdalla. Autiona ammotti saari. - -Hautakammion hiljaisuus siellä vallitsi, eikä ainoatakaan ihmistä -näkynyt. Noustiin maalle ja astuttiin särmäisten kiviliuskakasojen -yli kaivokselle. Käyttäjän tupa oli hävinnyt, kaikki työkalut samoin; -ainoastaan kasarmi, joksi vihelijäistä puuhökkeliä nimitettiin, -oli paikoillaan, mutta autiona ja ränstyneenä. Kaikki irtain oli -poisviety: ovet, ikkunat, lavitsat, lauteet. - --- Eivätkö liene laputtaneet tiehensä, arveli Rundqvist. - --- Siitäpä näyttää, vastasi Karlsson ja käski valjastaa uudelleen, -mutta tällä kertaa Dalarön matkaa varten. Siellä varmaankin oli -hänelle kirje. - -Aivan niin. Siellä oli iso kirje tirehtööriltä, joka ilmoitti yhtiön -lakkauttaneen liikkeensä raaka-aineen sopimattomuuteen nähden. -Ja Karlssonin saatava, neljätuhatta kruunua, teki saman kuin ne -neljäkymmentä osaketta, jotka hän oli kirjoittanut, vaan jättänyt -maksamatta. Suorittamattomia laskuja siis ei enää ollut yhtiön ja -mainitun Karlssonin välillä. - --- Siis minulta on petkutettu neljätuhatta kruunua, ajatteli -Karlsson. -- No, sama se! - -Ja koska hänessä oli vesilinnun luontoa, vaikka oli maalaista -kotoperää, puisteli hän vaan höyheniään ja oli yhtä kuiva -kuin ennenkin, ja yhä kuivemmalta tuntui nahka, kun hän luki -jälkilisäyksessä, että kaikki perut jäisivät hemsöläisille, jos heitä -halutti ottaa ne haltuunsa. - -Hiukan nolostuneena Karlsson yhtä kaikki siltä matkalta palasi. -Häneltä oli riistetty paljon rahaa ja kunniata tuottava arvonimi. -Kusti koetti lyödä lyödyn mieltä, ottaen asian puheeksi kotiin -tultua, mutta Karlsson pyysi tehdä sen ihan mitättömäksi ja lausui -olkapäitään nostellen: - --- Kaikki se jutun aluksi kelpaakin! Joutavia! - -Ja jo seuraavana päivänä hän kolmen miehen kanssa hommasi kotiin -laudat ja tiilit Rågholmenista. Eikä aikaakaan, ennen kuin salmen -suussa kökötti pieni kesäasunto -- huone ja kyökki. Siihen näkyi kylä -ja leveät lahdenselät saarineen. - -Kesä viehättävine unelmineen oli vierinyt tiehensä. Talvi oli -tulossa. Ilma kävi raskaammaksi, upelmat synkeämmäksi, ja -todellisuuden kasvot muuttuivat toisille suopeammaksi, toisille -uhkaavammaksi. - - - - -Seitsemäs luku. - -Karlssonin unet toteutuvat; sifonjeeriä pidetään silmällä, mutta -pesänsuorittaja tulee ja vetää viivan laskujen yli. - - -Vaikka Karlssonin avioliitto oli ollut lyhyt, ei se ollut kaikin -puolin onnellinen. Eukko oli jo vanha, jos kohta ei vielä ikäloppu, -ja Karlssonin vaaralliset vuodet alkoivat. Menneet nelisenkymmentä -vuotta häneltä olivat kuluneet leipähuoliin, eikä hän sitä tyttöä -ollut saanut, jota rakasti. Nyt perille päästyään ja rauhallisen -vanhuuden koittaessa, rupesi liha ängertelemään, kenties siitä -syystä, että viime vuonna oli vähän työtä, ehkä siitäkin, että sitä -oli ylellisesti ruokittu. Hänen mielikuvituksensa ei enää ottanut -aisoissa pysyäkseen, kun hän istui kyökin lämpimässä, ja hänen -silmänsä tottuivat seuraamaan Liisan nuortean vartalon sulavia -liikkeitä. Katse seisattui väliin, laskeutui lepäämään, retkeili -kahakäteen, liihotti tiehensä, palasi jälleen. Vihdoin jäi tytön kuva -silmään, ja menipä hän minne tahansa, niin alati hän näki vaan hänet. -Mutta oli eräs kolmas, jonka silmät myös olivat näkemässä, ei Liisaa, -vaan niitä silmiä, jotka hänessä riippuivat, ja mitä kauvemmin hän -katsoi, sitä enemmän hän luuli näkevänsä, ja siitä syntyi vuotava -näärännäppylä, jota pakotti, ja joka vuoti. - -Joulu oli tulossa. Nouseva kuu pani lumipeitteiset puut, lahden -kierän selän ja valkoisen maan kuulakkaasti kumottamaan. Ahnas -pohjatuuli kokoili kuivaa lunta helmaansa. Kyökissä Liisa lämmitti -leivinuunia, Lotta alusti leipää. - -Karlsson istui pöydän päässä, polttaa tuprutellen ja kehräten -kuin kissa lämpimässä; hänen silmänsä liekkuivat jälleen, ja -ne lämmitteliivät ja ahmivat, pysähtyessään Liisan paljaille -käsivarsille. - --- Lähdetkö lypsylle, ennen kuin lakaisemme? kysyi Lotta. - --- Eiköpä sinne liene lähdettävä, vastasi Liisa, pani hiilikoukun -nurkkaan ja puki ylleen lammasnahka sielikkonsa. - -Sitten hän sytytti navettalyhdyn ja meni ulos. Ja hänen jälkeensä -lähti Karlsson. - -Kotvasen kuluttua muori tuli tupaan ja kysyi Karlssonia. - --- Hän meni navettaan Liisan perään, ilmoitti Lotta. - -Muori ei udellut sen enempää, otti lyhdyn ja lähti ulos. - -Tuuli oli jokseenkin tuima, vaan hän ei huolinut kääntyä takaisin -lisävaatetta ottamaan, koska oli vain kivenheiton matka kuljettavana. -Livettääpä tahtoivat iljameiset mäennystyrät, ja lunta tuiskuskeli -pikkuisen, mutta pian hän oli lämpimässä navetassa. Lammaskarsinasta -kuului supatusta. Kuutamo valosti hämähäkinverkkojen peittämistä -ikkunoista navettaa siksi, että hän näki kuinka lehmät kääntäen -päitään katsoivat häneen isoilla, pimeässä vihreälle vivahtavilla -silmillään. Lypsinjakkara ja rainta olivat oven suussa. Vaan noita -hän ei ollut katsomaan tullut, perin toista hän tiedusteli, jota hän -suurin surminsa ei ikinään olisi suonut näkevänsä; se houkutteli -häntä kuin mestaus ja oli pelottaa hänet kuolijaaksi. - -Hän kulki pehkukokojen yli ja saapui lammaskarsinaan. Se oli pimeä; -lyhty oli sammuksissa, mutta talikynttilän korsi kärysi vielä. -Lampaat kiskoa kahisuttivat kuivia lehväksiä. Vaan tuota hän ei ollut -katsomaan tullut. Hän jatkoi matkaansa ja saapui kanain luo, jotka -yöpuilleen painuneina kotkottivat, aivan kuin heidät vast'ikään olisi -herätetty. - -Ovi oli selällään. Hän meni ulos. Kaksi kenkäparia, toinen pienempi, -toinen isompi, oli painanut jälkiä lumeen, ja ne veivät ha'an -veräjälle, jonka ylimmät seipäät oli pudotettu maahan. Hän seurasi, -vaikka tylkistytti, ja ikäänkuin pakosta, jonkun vetämänä; hän -takertui noihin jälkiin kuin vitjoihin, joiden toisesta päästä joku -ha'assa-olija veti. - -Ja häntä vedettiin samaan hakaan, samasta veräjästä, samaan -pähkinäpuupensaikkoon, missä hän jo kerran ennen oli viettänyt -kauheita hetkiä, joiden olisi suonut muistostaan ainiaaksi -haihtuneen. Pähkinäpuut olivat nyt paljaina, tammien ruskeat, kovat -lehdet rapisivat tuulessa, ja niiden lomitse näkyivät tähdet ja -tummanvihreä taivas. - -Hän ei jaksanut vetämistä vastustaa. Häntä vietiin tuonne kuusien -alle, joiden oksilta putoeli lunta hänen harmaille, harvenneille -hapsilleen, raitaiselle röijylle, ja kaulalle; selkää kasteli ja -kylmi. - -Jälet vetivät häntä yhtä mittaa, yhä syvempään korven sydämeen, -missä koppelo yöoksaltaan kohahti lentoon häntä säikäyttäen; ne -veivät hyllyville soille, joihin polvia myöten upposi, kantojen, -kiviröykkelikköjen ja aitojen yli. - -Parittain jäljet kulkivat, toiset pienet, toiset isommat, -vieretysten, milloin taas toisiinsa tallaten, milloin muuten -yhteen sovittuen, melkein kuin olisivat tanssineet; sänkipellon -poikki, josta tuuli oli vienyt lumen, aidaskasojen, ryteikköjen, -ruuppuläjien ja ojain yli. - -Hän ei tiennyt kauvanko näin oli kulkenut, mutta päätä paleli ja -vanhoja luisevia käsiäkin alkoi kylmää, jotta vähäväliä täytyi niitä -lämmitellä röijyn liepeen alla. Hän olisi tahtonut kääntyä takaisin, -mutta oli jo myöhäistä, perille ei voinut olla pitemmälti taivalta -kuin kotiinkaan. Hän jatkoi siis matkaansa haavikon läpi, jossa -lehdet vapisivat ja värisivät, ikään kuin niitä olisi viluttanut; -tuli viimein porraspuille. Kuutamon valossa hän selvään näki, että -he siinä olivat istuneet. Tuossa Liisan hameen ja hänen lammasnahka -sielikkonsa painamat jälet. Tässä paikka siis oli! Tässä! Polvet -vapisivat, häntä paleli kuin veret olisivat jäätyneet, hän paloi, -kuin kiehuvaa vettä olisi suonissa kihissyt. Sydän sälähti. Hän -vaipui porraspuille, itki, parkui; tyyntyi yht'äkkiä, nousi ja kapusi -aidan yli. Toisella puolella lahti välkkyi kirkkaana, kieränä ja -mustana, ja sen toiselta laidalta pilkottivat tuvan kynttilät ja -tuo yksi navetasta. Hyinen pohjatuuli tunki luihin ja ytimiin, repi -hiussuortuvia ja jääsi sieramiin; juoksujalkaa hän töytäsi ruskavalle -jäälle, kahisten murtuivat kuivaneet ruovot hänen jalkainsa alle, -kunnes hän vihdoin kompastui kiinnijäätyneeseen verkonpuikkariin; -hän nousi, kiihtyi uudelleen juoksemaan kuin kuolemata pakoon, pääsi -toiseen rantaan, mutta sattui sille paikalle, mihin maalta juossut -vesi savipohjalle oli jäätänyt kuin ikkunanruuduiksi, jotka kilisten -ja kalisten särkyivät hänen alleen. Hän tunsi kylmän kohoavan pitkin -sääriään, vaan ei hirvinnyt huutaa, ettei kukaan tulisi utelemaan -missä hän oli ollut. Rykien, jotta rinta haletakseen korahteli, -hän kömpi avannosta, hiipi ahdetta ylös, meni suoraa päätä tupaan, -sänkyyn, laskeusi vuoteelle, käski Lotan tekemään tulta takkaan ja -keittämään seljateetä; ja siihen hän sitten kepertyi. Hän riisutti -vaatteensa, peitätti itsensä ryijyillä ja nahkasilla, antoi lämmittää -rankapuilla, mutta yhä häntä vilutti. Sitten hän kutsutti Kustin -luokseen. - --- Oletko sairas, äiti? kysyi poika vakaasti. - --- Olen, vastasi eukko läähättäen, enkä parane enää. Sulje ovi -ja mene sifonjeerin luo. Avain on hyllyllä, ruutisarven takana, -tiedäthän. - -Kustin mieli meni masennuksiin, ja hän teki niin kuin neuvottiin. - --- Avaa laskuluukku, vedä auki kolmas laatikko vasemmalla ja ota iso -paperikirje... Kas niin... Se tuleen! - -Kusti totteli, pian paperi leimahti ilmituleen, kipristyi kokoon ja -hiiltyi. - --- Sulje ovi, poikani, ja lukitse piironki! Pistä avain taskuusi! -Istu sängyn laidalla ja kuuntele, sillä huomenna olen sanaton. - -Kusti totteli ja itkeä tihutti vähän aikaa, sillä hän kuuli, että -tosi oli käsissä. - --- Kun minä olen silmäni umpeen painanut, niin sinä otat isäsi -pitsierin, joka on hallussasi ja painat sillä sinetin jok'ikiseen -avaimenreikään, kunnekka lakiherrat tulevat. - --- Entäs Karlsson? kysäsi Kusti epäröiden. - --- Hän joutuu eläkkeelle; sitä häneltä sentään ei voitane riistää, -vaan sen enempää hän ei saa; jos jaksat hänet lunastaa pesästä irti, -niin tee se! Jumalan haltuun, poikani! Vihkiäisiin olisit joutanut -tulla, mutta kai sinulla oli syytä poisjäämiseesikin. Ja nyt kun -minä täältä lähden, tulee sinun menetellä järkevästi. Hopeahelaista -arkkua en tahdo; ota yksi noista, joita on valmiina Slussplanissa; -elä kutsu paljon vieraita, vaan kelloja soitata; ja jos pastori -sanasen suvaitsee lausua, niin tehköön sen ja palkitse sinä hänet. -Anna isävainaasi syöskumipiippu, rouvalle lähetä lampaan puolisko. -Ja sitten, Kusti, nai; ota kainaloinen kana, josta pidät ja ota -vertaisesi. Jos hänellä on rahoja, niin ei nekään haitaksi ole. Elä -nai alhaistosta, ne sinusta tekevät lopun kuin syöpäläiset. Lue -minulle nyt pikkuisen, jotta nukkuisin. - -Ovi aukeni ja Karlsson astui huoneeseen, liukkaasti, toivoa täynnä. - --- Jos olet sairas, Anna Eeva, niin noudamme tohtorin. - --- En kaipaa, vastasi muori ja kääntyi seinään päin. - -Karlsson aavisti, että muori tiesi millä kannalla asiat olivat, ja -hän koki solmita sovintoa. - --- Olet suuttunut minuun, Anna Eeva. -- No jotain! Elä nyt eto -asiasta vihastu! -- Tahdotko, että luen sinulle kirjasta? - --- Elä huoli! vastasi muori. - -Kun Karlsson havaitsi, ettei asia enää ollut autettavissa, ja koska -hänellä ei ollut tapana tehdä turhaa työtä, alistui hän kohtaloonsa -ja laskiin kaplassohvalle odottamaan. Kun asiat olivat selvät, -eikä muori tahtonut eikä jaksanut puhua, katkesi keskustelu. Mitä -Karlssonin ja Kustin väliin tuli, niin ennättihän siitä sopia -aikanaan. Lääkärin hankkimista ei kukaan todenperästä ajatellut, -sillä täällä kansa oli tottunut kuolemaan yksinään. - -Kaksi vuorokautta umpeen he pitivät potilasta ja toisiaan silmällä. -Kun toinen nukahti tuolille tai sohvalle, uinuili toinenkin -koiranunta. Mutta jos toinen siksi liikahti, että vähäkään risahti, -säpsähti heti toinen. - -Jouluaaton aamuna kuoli Karlssonin emäntä. Kustista tuntui siltä, -kuin napasuoni nyt vasta olisi leikattu poikki, kuin hän nyt vasta -olisi äidin kohdusta irroitettu, ja siltä kuin hän nyt vasta olisi -itsenäiseksi mieheksi päässyt. Ummistettuaan vanhuksen silmät ja -pantuaan virsikirjan hänen leukansa alle, ettei suu jäisi auki, -sytytti hän Karlssonin läsnäollessa kynttilän, otti pitsierin ja -lakkaa ja sulki sineteillä sifonjeerin. - -Hillityt intohimot ponnahtivat nyt valloilleen; Karlsson astui -sifonjeerin eteen kääntäen kasvonsa Kustiin päin. - --- Kuules jolppi, mitä uskallat? uhkaili Karlsson. - --- Olenko minä mikään jolppi, ärähti Kusti -- minä Hemsön isäntä, -- -eläkemiehen rinnalla? - --- Elä inu! sepähän sitten nähdään, ärjyi Karlsson. - -Kusti kiskaisi pyssyn naulasta, veti hanan, jotta nalli näkyi, -naputti sormillaan pyssyn perää ja kiljaisi ensi kerran eläessään: - --- Ulos! Muutoin ammun sinut kuin koiran. - --- Uhkaatko sinä? - --- Uhkaanpa uhallakin! kun ei vierasta miestä ole, vastasi Kusti, -joka näkyi seurustelleen lakimiesten kanssa viime aikoina. - -Nyt Karlssonkin huomasi, että leikki oli kaukana. - --- Maltahan nyt, jahka pesän jako tulee, mutisi Karlsson pötkien -tiehensä. - -Jouluillasta ei sinä vuonna ollut paljon iloa. Ruumis oli talossa ja -arkkua ja hankituksia mahdoton saada, sillä lunta satoi alati, jotta -virrat ja ulapat eivät kestäneet eivätkä upottaneetkaan; venettä ei -saanut vesille, sillä lahdet ja salmet olivat täynnä jäänsohjoa, -jossa ei päässyt kulkemaan veneellä, hevosella eikä jalkaisinkaan. -Karlsson ja Flod, joksi Kusti nyt kutsutti itseään, välttivät -toisiaan, mikäli mahdollista, istuivat tosin yhtenä pöydässä, mutta -sanaakaan vaihtamatta. Talossa ei ollut minkäänlaista järjestystä; -ei ollut johtajata, toinen jätti työn toisen niskoille, joten se -enimmäkseen jäi tekemättä. - -Joulupäivä oli harmaa ja sumuinen. Lunta satoi. Kirkkoon lähdöstä -näin kelirikon aikana tietysti ei ollut puhettakaan. Karlsson luki -sen tähden saarnan kyökissä. Jokainen tunsi, että ruumis oli talossa, -ja se karkotti kauvas jouluilon. Ruoka oli huonoa, ei mikään ollut -ajoissa valmisna, eikä kukaan ollut tyytyväinen. Ilma oli tukahuttava -sekä ulkona että sisässä, ja kun vanhus makasi ruumiina tuvassa, -oleskelivat kaikki kyökissä. Oltiin kuin majokkaat, syötiin ja -juotiin; rupeamat maattiin ajan kuluksi. Mikä venyi sohvalla, mikä -sängyssä; ei kenenkään mieleen juolahtanut tarttua klaveeriin tahi -kortteihin. - -Toinen joulupäivä oli yhtä raskas ja ikävä kuin ensimäinen; mutta -nyt Flod menetti malttinsa. Hyvin ymmärtäen mitä ikävätä siitä -saattaisi olla, jos toimeen ei ryhdytty, koska ruumis jo alkoi -muuttua, lähti hän Rundqvistin kanssa veistoaittaan ja tekaisi arkun, -joka maalattiin keltaiseksi; käärinliinoiksi täytyi välttää mitä -kotosalla oli. Tuli jo viides päivä. Koska saattoi varmana pitää, -ettei ilma neljääntoista päivään paranisi, täytyi, maksoi mitä maksoi -tuota pikaa toimittaa ruumis kirkolle maahan laskettavaksi. Iso -jataruuhi työnnettiin vesille ja kaikki miesväki hankkiutui matkaan, -tuurilla, kelkoilla, kirveillä ja nuorilla varustettuna. Kuudennen -päivän aamuna lähdettiin tuolle vaaralliselle retkelle. Kun satuttiin -sulaan, niin soudettiin; tuli kierä ulappa eteen, silloin nostettiin -ruuhi kelkoille ja sitten joka mies vetämään; tukalammaksi kävi -kulku jääsohjossa, johon airot huonosti pystyivät, ja ruuhi eteni -vain tuumasen joka vedolta. Toisinaan katsottiin parhaaksi hakata -juova tuurilla ja kirveillä, mutta onneton se joka silloin iski liian -ankarasti tahi joutui juovan ulkopuolelle, missä salainen virta oli -syönyt jään kohvan alta. - -Vasta iltapuolella maltettiin haukata vähäsen leipää, sillä isohko -selkä oli vielä taivallettavana. Silmän kantaman alalle levisi laaja, -valkoinen lumivaippa, jonka muutoin tasaisesta pinnasta sieltä täältä -kohosi lumen kattamia kiviä; tummansininen, itäinen taivaanranta -tiesi lumisadetta; varikset tulivat rääkyen mereltä päin painaen -maata kohti yöpuulle päästäkseen; jää kumisi, railot raikuivat, leuto -oli siis tulossa; hylkeetkin möyrysivät meressä. Suivelota ei näkynyt -koko selällä, ja kumminkin kuului allin "allatusta" meren partailta, -mutta kun sieltä neljääntoista päivään muuta ei ollut kuulunut, -eivät hemsöläiset tienneet oliko tulitornin valkeat sammutettu, vaan -pitivät sen varmana näin joulun ja uudenvuoden välillä. - --- Nyt tie taitaa kääntyä pystyyn, virkkoi vihdoin Karlsson, joka -parhaasta päästä oli ollut ääneti. - --- Kääntyköön, mutta kirkolle tästä yhtäkaikki painetaan, lausui -Flod, työntäen kelkkaa. -- Måskläppanissa taas hiukkasen haukataan ja -kurkkujamme kostutetaan. - -Ja sitten suunnattiin matka ulapan keskimäistä karia kohti. - -Se oli etempänä kuin ensin oli luultu ja muutti muotoansa, mikäli -sitä lähestyttiin; nyt se oli vain sadan sylen päässä. - --- Suivelo edessä! huusi Norman, joka toimitti tähystäjän virkaa. -- -Käännä vasemmalle! Kelkat käännettiin vasemmalle, ja alati samaan -suuntaan kääntyen, saatiin kari kierretyksi. Viimeiset auringon -säteet tahi lämpimät pohjavirrat olivat leikanneet jään sen ympäriltä -auki, joten siihen ei päässyt mistään päin. Ilta hämärsi, ei auttanut -aprikoiminen ja Flod, joka oli ruvennut johtajaksi, komensi, että -ruuhi nostettaisiin kelkoilta ja työnnettäisiin suiveloon; samassa -tuokiossa joka kynsi hyppäisi ruuheen ja sitten heti airoihin. Niin -tehtiinkin. - --- Yks, kaks, komensi Flod, ruuhi liukui veteen, keikahti kallelleen, -ja ruumisarkku romahti veteen. - -Säikäyksissään Flod ja Karlsson, jotka kulkivat viimeisinä, eivät -hoksanneet hypätä ruuheen ja jäivät jään reunalle, mutta Norman ja -Rundqvist pelastausivat. Arkku oli hatara ja huonosti naulattu, se -täyttyi ja vajosi, ennen kuin kukaan ennätti ajatellakaan muuta kuin -omaa nahkaansa. - --- Nyt meidän on pyrittävä pappilaan heti! komensi Flod, joka tänään -oli kykenevämpi tarmokkaisiin toimiin kuin järkevään harkintaan. - -Karlsson koki intellä, mutta kun Kusti kysyi oliko hänen mielestään -parempi yötyä jäälle, niin hän ei osannut siihen myöntyväisestikään -vastata, etenkin kun hän pääsi siitä selville, ettei karille -pääsemisestä enää ollut mitään toivoa. - -Rundqvist ja Norman kömpyröivät maihin hoilaten tovereille, -että tulisivat perään, mutta Flod vastasi, kädellään viuhkoen -jäähyväisiksi ja viitaten etelään päin, missä pappila oli. - -Karlsson ja Flod käyskelivät kotvasen ääneti; Kusti edeltä, tuuralla -jäätä iskien koettaakseen kestikö se; Karlsson perästä takin kaulus -pystyssä, mieli synkkänä vaimonsa äkillisestä ja surkeasta lopusta, -joka varmaankin lykättäisiin hänen syykseen. - -Puolisen tuntia astuttua taukosi Kusti huoahtamaan, sitten hän -katseli kallioita ja rantoja opastuakseen. - --- Perkele, ollaan kun ollaankin eksyksissä, murisi hän; eihän -- se -Måskläppan ollutkaan! Sehän on tuossa, -- hän viittasi itään päin. - -Hän osotti soikealla saarella yksinäisenä kasvavaa mäntyä, johon oli -vaan jätetty kaksi oksaa. Se oli aivan kuin optillinen sananlennätin, -ja oli tunnettu purjehdusmerkki. - --- Ja tuossa on Trälskär. - -Hän puhuskeli itsekseen, päätään puistaen. Karlssonia alkoi -pelottaa, sillä saaristo oli hänelle ihan outo, ja hän oli luottanut -rajattomasti Kustin tietoihin. Flod tarkasteli merkkejään, muutti -suuntaa ja kääntyi kulkemaan etelämpään päin. - -Vaikka jo oli hämärä, heijastui lumesta vielä sen verran valoa, että -näkivät maata. Sanaakaan vaihtamatta johtajansa kanssa pysytteli -Karlsson hänen perässään. - -Yhtäkkiä tämä pysähtyi kuuntelemaan. Karlssonin harjaantumaton -korva ei erottanut mitään, mutta Kusti oli kuulostavanaan hiljaista -pauhinaa idästä, mistä näköpiirin peittävää sumuvaippaa paksumpi ja -mustempi pilvipatsas oli noussut. - -He pysyivät hievahtamatta paikoillaan, kunnes Karlssonkin erotti -kaukaista kohinaa ja jyskytystä, jotka tuntuivat lähenevän. - --- Mikä se on? hän kysyi luonnellen Kustia. - --- Meri se on, tämä vastasi. -- Puolen tunnin päästä meidät saavuttaa -itätuuli lumipyryineen, ja jos oikein hullusti käy, niin jää särkyy. -Hitto ties miten silloin suoriudumme. Joudu pois vaan! - -Hän kiiruhti askeliaan puolijuoksuun ja Karlsson samoin; lumi suhisi -jo kintereissä, ja jymy kuului seuraavan. - --- Nyt surma meidät perii! huusi Kusti ja seisattui, osottaen erään -koillisessa olevan kallion takaa pilkottavaa valoa. Majakassa palaa -tuli! Meri on auki! - -Karlsson ei ymmärtänyt vaaran suuruutta, vaan arvasi asiain olevan -pahoin päin, koska Kustiakin pelotti. - -Nyt itätuuli heidät saavutti. Kivenheitto matkaa heistä lumipatsas -näkyi lähenevän kuin musta varjostin, ja samassa he olivat taajaan -putoavan pikimustan lumen ympäröiminä. Pilkkosen pimeässä he nyt -olivat, ja majakasta tulviva tuli, joka vielä kotvaseksi himmeästi -kuin päivän sappi oli viitonnut heille tien, sammui viimein. - -Kusti kiihtyi kiivaaseen juoksuun, ja Karlsson kampi perään -voimainsa takaa; mutta lihavahkona hän ei kyennyt perässä pysymään. -Hän hengästyi ja pyysi Kustin helpottaa juoksuaan. Vaan tämän ei -vähääkään tehnyt mieli uhrautua, hän juoksi kuin surman ajamana. -Karlsson tarttui hänen takkinsa liepeeseen, rukoili hartaasti, ettei -Kusti häntä jättäisi lupasi yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista, -manuutti häntä kautta autuutensa, vaan ei mikään auttanut. - --- Kukin puolestaan ja Jumala meidän kumpaisenkin! ilkkui Kusti ja -käski Karlssonin pysyä paria askelta taampana, ettei jää halkeaisi. - -Niin näkyi käyvänkin, sillä jää hänen takanaan ruski yhä pahemmin, -ja kohina lähestyi nyt lähestymistään, aallokon loiske kallioihin -ja jäänreunaan kuului yhä selvemmin, ja vasta heränneet kalalokit -kirkuivat saaliin haluaan. - -Karlsson läähätti ja vohkui, Kustin ja hänen välinsä piteni, ja vähän -päästä hän huomasi jääneensä yksin pimeässä juoksemaan. Hän seisattui -äkkiä, haki jälkiä löytämättä, huusi saamatta vastausta. Yksinäisyys, -pimeä, kylmä ja vesi saavuttivat hänet kuoleman kera. - -Kauhistuen ponnisti hän viimeiset voimansa, juoksi niin, että näki -lumihiutaleiden lentävän taaksepäin, vaikka sinkoilivat samaan -suuntaan kuin hän, ja taas hän huusi. - --- Juokse myötätuuleen, niin saavut pian länsirannalle, kaikui -pimeästä pakeneva ääni, ja sitten ei enään hiiskaustakaan kuulunut. - -Mutta nyt loppuivat Karlssonin voimat. Toivotonna raukesi hän -astumaan ja käveli melkein verkalleen, jaksamatta väsymystään -vastustaa. Takaapäin hän kuuli meren karkaavan kimppuunsa, -pauhaten, korskuen, huohottaen, juuri kuin se olisi ollut öisellä -ryöstöretkellä. - - * * * * * - -Pastori Nordström oli mennyt levolle kello kahdeksan illalla ja -hetkisen sanomalehteä luettuaan nukkunut sangen sikeään. Mutta tuossa -yhdentoista korvissa hän heräsi siitä että vaimonsa häntä kylkeen -nykäisten huusi: - --- Eerikki! Eerikki! - --- No mitä nyt? Mikä hätänä? murisi pastori unenpörröksissä. - --- Ei minulla itselläni erinomaista hätää ole! -- -- -- - -Peläten pitkäveteisiä selityksiä pastori ei enää vastannut, vaan veti -tulta tikulla ja kysäsi toistamiseen mitä tekeillä oli. - --- Joku huutaa puutarhassa! Etkö kuule? Pastori kuunteli ja nosti -nenäkakkulat nokalleen paremmin kuullakseen. - --- Totta tosiaan! Joku siellä on! Kuka sitten lienee -- -- - --- Mene katsomaan eläkä vitkastele, vastasi rouva, tuupaten häntä -toistamiseen. - -Pastori veti alushousut ja turkit ylleen, päällyskengät jalkaansa, -otti pyssyn seinältä, pisti nallin, puisteli, jotta ruuti valuisi -alas ja lähti ulos. - --- Hei, kuka siellä? huusi hän. - --- Flod! vastasi käheä ääni sireenipensasten takaa. - --- Piruko sinut tänne lähetti tähän aikaan! Tekeekö muori lähtöä? - --- Vielä huonommin on asiat, toisti väsynyt ääni. -- Hän lähti jo. - --- Joko meni? Mihin? - --- Meren pohjaan hän meni. - -Kusti oli kuin tyhjiin puhallettu muna, kun hän pitkään päivään ei -ollut syönyt eikä juonut paljosti mitään ja päälle päätteeksi juossut -kilpaa itätuulen kanssa. Yhdessä henkäyksessä hän kertoi koko jutun. - -Pastori meni vaimonsa luo ja pikkuisen kinastelun jälkeen talon -emäntä antoi hänelle kyökinkaapin avaimen. Tämä lähti nyt -haaksirikosta pelastuneen vieraansa kanssa kyökkiin. Piakkoin Kusti -istui ison pöydän ääressä, pastorin tuodessa viinaa, ihravoita, -sylttyä ja leipää nälkään nääntyväisen eteen. - -Sitten ruvettiin tuumimaan mitä hädänalaisten hyväksi voitaisiin -tehdä. Turha vaiva varmaankin olisi lähteä yön selkään, pilkkopimeään -ihmisiä herättelemään; vaarallista oli virittää nuotiotulia -rannoille, koska ne voisivat viedä laivoja harhaan, jos valo jaksaisi -tunkea usvan halki. - -Karille pelastuneilla ei ollut mitään hätää, vaan Karlssonin lienee -käynyt pahemmin. Kusti luuli tietävänsä, että meren selkä oli -murtunut ja että Karlsson näihin aikoihin piti olla Tuonen tuvilla, -ja siltä näytti, arveli hän, että "hän oli saanut töittensä mukaan". - --- Kuuleshan nyt, Kusti, väitti pastori Nordström, -- minun -mielestäni te olette tehneet vääryyttä Karlssonille, enkä minä -käsitä mitä tarkoitat puheellasi hänen "töittensä palkasta". Etkö -muista talon rappiotilaa siihen aikaan kun Karlsson siihen tuli? -Eikö hän ole vaurastuttanut tilaa sinun hyväksesi? Eikö hän ole -hankkinut sinulle kesävieraita ja rakentanut sinulle uutta tupaa? -Ja hän nai lesken. Entä sitten? Leski oli miehelle perso. Karlsson -pakoitti hänet testamentin tekoon; no, tietysti hän parastaan koetti, -mutta olisihan äitisi saanut olla siihen suostumatta. Karlsson oli -terhakka ja toimelijas mies, joka teki sen, mitä itse mielelläsi -olisit tehnyt, vaan johon et kyennyt! Mitä, eikö niin? -- Etkö muka -soisi, että rupeen puhemieheksesi Åvassan rikkaan lesken luona, -jolla on kahdeksan tuhatta riksiä? Elä ole ankara, Kusti, ja katsos: -näkökohtia on useampiakin kuin tuo sinun ainoasi! - --- Niin, niin, mutta hän tappoi äitini, enkä sitä ikinäni unohda. - --- Elähän mitään! Vai et unohda! Minä takaan, ettet sitä muista, -kun laskeudut vaimosi viereen; ja tietymätöntä sitä paitsi on onko -Karlsson hänet todellakin tappanut. Jos muori esimerkiksi olisi -ottanut vähän enemmän vaatetta illalla ulos lähtiessään, niin hän -varmaankaan ei olisi vilustunut. Ja ei hän tuo nyt tuota lie kovin -oudoksunut, että Karlsson, nuori mies, hiukkasen hupsutteli tytön -kanssa. Tänä iltana emme enään pysty mihinkään toimenpiteisiin, -mutta huomenna, jos eletään! Huomenna on sunnuntai, ja kansaa tulee -kirkolle, jottei niitä tarvitse kokoon haalia! Mene nyt huoleti -levolle! Ja usko pois: ei niin pahaa, ettei siitä jotain hyvää -saattaisi koitua. - - * * * * * - -Seuraavana aamuna, kun kansaa oli kokoontunut kirkonmäelle, saapui -sinne pastori Nordström Flodin kanssa. - -Pappi ei mennyt kirkkoon, vaan pysähtyi joukkoon, jonka kuuluville -yölliset tapahtumat jo näkyivät tulleen. Ilmoitettuaan että -kirkonmenot tänään jäisivät pitämättä, kehotti hän miesväkeä -kokoontumaan veneineen pappilan laiturille, niin pian kuin suinkin, -että viipymättä päästäisiin hädänalaisia auttamaan. Takalikosta tosin -kuului hiljaista nurisemista, ulkolaisen kunnallisten vihamiesten -puolelta, jotka väittivät tahtovansa kuulla Jumalan sanaa. - --- Vieläkös mitä, intteli pastori; -- tokkopa liioin välittänette -vesivellistäni, jollen perin erehdy! Vai mitä? Mitäs Åvassan ukko -arvelee, sinä joka olet niin kirjan oppinut, että arvaat, koska -pöntöstäni pohja alkaa kuultaa. - -Myöntyen hymyilivät useimmat, ja epäilykset olivat puoleksi puretut. - --- Sitä paitsi on sunnuntai taas seitsemän päivän takaa. Tulkaa -silloin, niin kyllä minä teitä opetan ja ottakaa muijanne mukaanne; -minä lupaan heitäkin löylyttää, jotta sen muistavat kolmisen -kuukautta! Joko suostutte nostamaan naapurin aasin kaivosta? - --- Suostumme, kohisi kansajoukko, aivan kuin olisi saanut -synninpäästön sapatinrikkomisesta. Ja sitten lähdettiin kotiin; -heittäyttiin arkoisiin ja lähdettiin soutamaan. - -Pyry oli tauvonnut, tuuli kääntynyt pohjaiseksi, ja ilma selennyt -kylmäksi. Kymmenkunta jataruuhta lähti pappilan laiturilta -siintävälle selälle, joka kuohupäisnä hyrskyi valkoisten kallioiden -ympärillä. Kirveillä ja naaroilla varustetuilla miehillä oli -liiviturkit yllä, hylkeennahkalakit päässä. Purjehtia ei voinut; -airoihin joka mies. Pastori ja Flod istuivat ensimäisessä veneessä, -neljän rotevan saaristolaisen soutamina, kokassa Rapp tähystäjänä ja -keksimiehenä. - -Totisina siinä istuttiin, vaan ei lopen alakuloisina; täällä ei -pidetty ihmeenä eikä minään, että meri silloin tällöin ihmisen -nielaisi. - -Aaltoili joltisenkin ankarasti ja löi veneeseen vettä, joka heti -jäätyi; jää oli kiireimmän kautta rikottava ja vesi luotava. - -Tuon tuostakin tuli jäälohkareita, ne raapaisivat veneen laitoja; -vajosivat, nousivat jälleen pinnalle. Moneen oli jäätänyt ruovon -korsia, lehtiä, puunpalasia ja törkyä. - -Pastori tähysteli kaukoputkellaan Trälskäriä missä Hemsön pojat -olivat saarroksissa, vähä väliä toivottomasti katsoen ulapalle, -johon Karlsson luultavasti oli hukkunut, toisten taas koettaen -ajelehtivilla jäälohkareilla keksiä ihmisjalan jälkiä, jotain -vaatekappaletta tahi itse ruumistakin. Mutta turhaan. - -Parin tunnin kuluttua alkoi saarta näkyä. Rundqvist ja Norman olivat -jo kaukaa huomanneet apuvenheistön ja sytyttäneet ilotulia rannalle. -Kun veneet saapuivat, osottivat he pikemmin utelijaisuutta kuin -kiitollisuutta, sillä meri ei vielä ollut heille hätää näyttänyt. - --- Hätäpä tässä kuivalla maalla, iloitsi Rundqvist. - -Koska päivä oli lyhyt, ruvettiin ruuhta heti hinaamaan maalle, ja kun -se oli tehty, ruumista naaraamaan. - -Rundqvist tiesi täsmälleen ruumiin paikan, sillä hän oli nähnyt -noidantulen veden kalvossa. - -Vedettiin naaraa moneen kertaan, vaan eipä sieltä muuta kuulunut -kuin liekolonkeroita, simpukoita ja muita pikku elukoita; naarattiin -puolille päiville ilman menestystä. Miehet alkoivat väsyä ja -kyllästyä. Toiset olivat jo menneet maalle ottamaan ryyppyjä tai -juomaan kahvikuppisen, ja vihdoin Kusti julisti, ettei hänen -mielestään enää muuta asian hyväksi voitu tehdä, koska virta -luultavasti oli kulettanut arkun syvälle. - -Ja koska ei ketään erittäin haluttanut nähdä ruumiin nousevan veden -pintaan ja koska asia tarkkaan katsoen mieskohtaisesti ei kehenkään -koskenut, oli siitä kaikille hieman huojennusta, kun pääsivät -näyttäytymästä tunnottomilta toisen huolien suhteen. - -Jotta surkea loppu tulisi hiukkasen luontevampi kysyi pastori -Flodilta, tehtäisiinkö jotain vainaan sielun autuudeksi. Kirja -pastorilla oli muassaan ja virren kai joku osasi ulkoa. Kiittäen -Kusti suostui ehdotukseen, joka ilmoitettiin seurakunnalle. - -Miehet ryhmittyivät rannalle tilapäisiä peijakaisia viettämään. -Laskevan auringon viimeiset himmenevät säteet panivat kalliot ja -kivet rusottamaan. - -Kustin seuraamana pastori astui ruuheen, meni perään ja avasi kirjan. -Sitten hän paljasti päänsä ja miehet tekivät samoin. - --- Ehkä lauletaan virsi 205: Kuolon keskell' elämme Täällä -ollessamme. Osaatteko sen ulkoa? kysyi pastori. - --- Osataan, vastattiin rannalta. - -Vilu, nuo omituiset hautausmenot ja vanhan virren syvästi liikuttavat -sävelet, jotka jo olivat saattaneet niin monen viimeiseen lepoon, -panivat äänet värähtelemään. - -Kun viimeiset soinnut olivat kaikuneet vettä myöten, kallioihin, -kalsean ilman halki, häiritsi hiljaisuutta vaan lylymäntyjen -latvoissa humiseva pohjatuuli, laineen loiske rantaan, kajavien -kirkuminen ja veneitten jyskytys pohjaan. Pastori käänsi vanhat, -ryppyiset kasvonsa ulapalle päin, ja aurinko paistoi hänen paljaalle -päälaelleen, jonka harvoja hiuksia tuuli ravisteli kuni ikäharmajan -hongan hapenia. - --- Maasta olet sinä tullut, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman, -Jesus Kristus on sinun viimeisenä päivänä herättävä! -- Rukoilkaamme --- alkoi hän syvällä äänellään, jonka oli tuulen ja laineitten kanssa -taisteleminen, jos mieli kuuluakseen. - -Hautajaismenot loppuivat päättyen Isämeitään ja Herran siunaukseen. -Pastori ojensi kätensä merelle päin viimeisiksi jäähyväisiksi. - -Lakit pantiin jälleen päähän. Kusti puristi pastorin kättä kiittäen, -mutta vielä hänellä näytti olevan jotain sanottavaa. - --- Pastori, minusta... eiköhän Karlssonillekin olisi sananen luettava. - --- Nämät menot koskivat molempia, poikaseni! Mutta oikein teit siinä, -että häntäkin muistit, vastasi ukko, joka oli enemmän liikutettu kuin -itse olisi suonut. - -Aurinko oli laskenut. Oli erottava ja pyrittävä kotiin kiireimmän -kautta. - -Kun jäähyväiset oli heitetty, ja kaikki olivat astuneet veneisiinsä, -saatettiin Flodia vielä vähän matkaa, muodostettiin veneistä pitkä -jono kuin jatoja laskettaessa, ja tervehtien airoja nostamalla ja -huutaen hyvästejä, ilmaistiin nuorelle isännälle viimeiset osanoton -tunteet. - -Kunnioitettiin surua, vaan samalla myös nuorta miestä, joka nyt pääsi -aikaisten piiriin, jossa jokainen itse on töistään edesvastauksen -alainen. - -Oman ruuhensa perässä viiletti Hemsön uusi isäntä kotirantoja kohti. -Itse oli hän tästä lähin ohjaava aluksensa elämänkin myrskyisillä -ulapoilla ja vihreissä salmissa. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HEMSÖLÄISET*** - - -******* This file should be named 54828-8.txt or 54828-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/8/2/54828 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/54828-8.zip b/old/54828-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index c1afa02..0000000 --- a/old/54828-8.zip +++ /dev/null |