diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54817-8.txt | 6105 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54817-8.zip | bin | 126071 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6105 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..f540e45 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54817 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54817) diff --git a/old/54817-8.txt b/old/54817-8.txt deleted file mode 100644 index 37ff70e..0000000 --- a/old/54817-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6105 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Auskultantin päiväkirja, by Ilmari Kianto - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Auskultantin päiväkirja - Pöytälaatikon salaisuuksia - - -Author: Ilmari Kianto - - - -Release Date: May 31, 2017 [eBook #54817] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AUSKULTANTIN PÄIVÄKIRJA*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -AUSKULTANTIN PÄIVÄKIRJA - -Pöytälaatikon salaisuuksia - -Luettavaksi sallinut - -ANTERO AVOMIELI [Ilmari Kianto] - - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1907. - -Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino. - - - - -Proloogi. - - -Elämä menee menoaan ja useimmat päivät tunnelmineen, havaintoineen -painuvat unhotuksen yöhön... - -Mitähän? jos rupeaisi pitämään päiväkirjaa siltä elämänsä -aamuajalta, jolloin juuri on saanut kiusalliset yliopistotutkintonsa -suoritetuiksi ja kesäloman perästä "nuorena toivorikkaana -maisterina" maaseudun hiljaisuudesta rientää takaisin pääkaupungin -hälinään juhlallisesti kuunnellakseen opetusta Suomalaisessa -normaalilyseossa --? Millainenhan kronika tuostakin tulisi ja olisiko -siitä kenellenkään hupia tai hyötyä? Vai joutuisikohan moisen -tekeleen tautta naurunalaiseksi ihmisten edessä, nimittäin jos sen -sitten jolloinkin julkaiseisi --? Kuka ylipäänsä ilkeää näytellä -päiväkirjojaan muu kuin kaunokirjailija, vaikka monet muutkin -kuolevaiset hiljaisuudessa elämänsä yksilöllisyyksiä kirjoittelevat? - -Sillä ensimäinen ehto päiväkirjan siveelliseen oikeutukseen on -luonnollisesti se että kirjoittaja siinä ilmaisee tunteensa ja -arvostelunsa juuri sellaisina kuin ne sydämestä tulevat eikä -keinotekoisesti rupea päiväkirjansa lehtiä koristelemaan. Toisin -sanoen: vaaditaan erinomaista rehellisyyttä ja erikoista lapsen -mieltä, jota pienetkin seikat huvittavat yhtäpaljon kuin suuret. Ja -kun kerran päiväkirjaa kirjoittaa, niin pitää kirjoittaa aivankuin -kokeeksi omalle itselleen tai aivankuin ei kirjan koskaan tarvitseisi -joutua muiden nähtäviin -- jos kohta hämärästi tuntee, että se -mahdollisesti joskus joutuukin. Eiköhän esimerkiksi Leo Tolstoi monia -tunnustuksiaan kirjoitellessaan elämänsä eri aikoina liene aavistanut -että arimmatkin mielenilmaisunsa joskus joutuvat päivänvaloon, eikä -se ihminen kuitenkaan noita lehtiä ole salannut eikä papereitansa -liioin polttanut? Joku tietenkin huomauttaa terävästi että onkin -suuri ero neron ja tusinaihmisten välillä, mutta tähän voipi -väittää että kun kerran neron päiväkirjat julkaistaan ihmissielun -tutkimuksia varten, niin eiköhän joskus olisi hupaista saada lukea -tusinaihmisenkin päiväkirjan lehtiä, jollei muun vuoksi, niin ainakin -nähdäksemme, kuinka suuri todella on eroitus neron ja tusinasielun -välillä? - -Olipa miten oli, se nyt vain on varma, että jos esimerkiksi "minä" -päiväkirjan pitoon ryhdyn, niin en sitä tee sentähden että joku -suuri ihminen on samoin tehnyt, vaan aivan omaksi huvikseni ja -omaksi kehityksekseni piirtelen muistiin mitä milloinkin haluan -enkä kaavanani tässä tahdo käyttää mitään muuta kuin mainitsemaani -rehellisyyttä sekä tuota lapsenmieltä, jolle salamieliset suurmailman -ihmiset nauravat. - -_Auskultantti_. - - - - - - -I. SYYSKAUSI. - - - - -VUONNA 1898. - - -_16 p. syyskuuta_. Tänään kuuntelin ensimmäisen tuntini Suomenmaan -suurimmassa Mallikoulussa ja sattui se tapahtumaan I luokalla; -meitä oli siellä penkillä istumassa viisi kappaletta vastaleivottua -kandidaattia. Pikkupojat eivät läsnäoloaan paljonkaan arastelleet. -Tohtori Pontevan opetus oli selvää ja reipasta; aineena oli suomi, -äidinkieli. Ensin oli kielioppia: Mikä on subjekti? -- Subjekti on -se, josta lauseessa jotakin sanotaan! Oikein! Mikä on lause? -- Lause -on sanoilla ilmoitettu ajatus! Oikein! Harjula, tiedätkös jonkun -lauseen? -- Poika juoksee! Tohtori lisäsi: Niin, poika juoksee ja --- huutaa. Hän on samalla leikillinen mies tuo opettaja. Sitten oli -heillä Maammekirjasta runo luettavana: - - Laps Suomen, kasva siinä vaan - Kuin nuori koivu puistossaan, - Ja sille henkes uhraa! - -Se oli joku patrioottinen runo, jossa kehoitettiin uhraamaan henkensä -isänmaan puolesta. Mitä on _uhrata_? kysyy opettaja. -- Se on samaa -kuin _antaa_, -- vastaa kimakasti eräs oppilas. Kuinkas voi henkensä -antaa isänmaalle? Kun menee _sotaan_! vastaa eräs pikkuolento -varmasti. "Vanha, turmiollinen lauseparsi!" ajattelen minä itsekseni, -olen näet nykyisin lukenut Bertha von Suttnerin valtavan "Aseet -pois"!... - -Kummallinen tunnelma valtasi sieluni: Minäkinkö tässä nyt muka olen -maisteri ja kaikkia noita pikkupoikia viisaampi? Minustako, joka -aivan tuollaisena pullukkana tuonoin istuin koulupenkillä, nyt on -tuleva samallaisten pikkupoikain herra ja ohjaaja? Suuri erehdys! -Olen jokaista noista tuhmempi. Kieliopissa ovat he jokainen minua -viisaammat. En tottatosiaan niin tarkoin kuin he osaisi selittää, -mikä on _nomini_ tai mikä _partikkeli_. Minusta koko kielioppi onkin -hyvin ikävä ja joutava juttu. Vai onko siitä rahtuakaan hyötyä -todelliselle elämälle? Mitähän, jos opettajaksi tultua jättäisi -kajoomatta koko kielioppiin? Opettaisi vain runoja ja lauluja ja -kertoisi "elämän totuuksia"? Neuvoisi luontoa ja terveydenhoitoa --- eikö olisi se paljon tärkeämpää kuin "partikkelit ja noominit"? -Varjeleisi nuoret ihmistaimet siitä, mistä omat opettajani minua -eivät varjelleet? Jaa, mitähän tästä tullenee... - -_17:s päivä_. Kuuntelin ensi tuntini venäjänkielessä, -- aineessa, -jossa vakaa aikomukseni on tulla pedagoogiksi. Menin VI:lle luokalle, -jossa ilmoituksen mukaan oli venättä sinä tuntina. Kun opetus alkoi, -äkkäsin kuuntelevani -- kreikkaa. Nousin ylös, kumartelin ja pyytelin -anteeksi sekä poistuin kiireesti. Nämät olivatkin kreikanlukijoita, -mutta venäjänlukijat olivat eräässä syrjähuoneessa alakerroksessa. -Repäsin oven auki ja tapasin itseni kumartamassa venäjänkielen -opettajalle kumminkin jättäen esittelyn toiseen kertaan. Aivan -oikein: täällähän venättä luettiin. Puhuttiin parhaillaan niin -viehättävästä kulttuurimailman asiasta kuin "passiivin partisipin -preteeritistä"... "Onnii" ja "Jennii" kajahteli muikeasti vastaani. -Selkäpiitäni värisytti ajatellessa että nyt muka olin siinä -varsinaisessa elementissäni, jossa elämänleipäni olin ansaitseva! -Joka kerta kun opettaja teki kysymyksen, säpsähdin ja pidätin -hengitystä; en olisi tiennyt, jos _minulle_ nuo kysymykset olisi -tehty. Säikähdin kauheasti, kun muistin että olin maisteri, jolla -oli korkein arvosana mainitussa kielessä. Koetin kumminkin näyttää -siinä yksin kuuntelijana istuessani varsin asianymmärtäväiseltä. Eräs -oppilaista toi kohteliaasti kirjansakin minulle, jotta suvaitseisin -mukana seurata. Ja minä olin seuraavinani, loin silloin-tällöin -silmälasieni takaa oppineen katseen milloin opettajaan, milloin -johonkin oppilaaseen, joka sattui vastaamaan huonosti. Saas nähdä, -mikä tästä tulee, sanon vieläkin. Mutta ruokahaluni on ihmeen hyvä. -Ja se kai on oiva enne... - -_19:s päivä_. -- Kuuntelin toisen tuntini venäjää V:nnellä luokalla. -Nähtävästi ei auskultanteista kukaan muu tätä kieltä kuuntele. -Päätäni vähän huumasi seuratessani kysymyksiä ja vastauksia. -Väsyneenä astuin ulos Normaalilyseosta ja marssin suoraapäätä -saunaan. Minulle on sanottu että kuunteleminen enemmän uuvuttaakin -kuin itse opettaminen. - -20:s päivä. -- Kolme tuntia yhteen perään! Kuuntelin syrjäaineina -ensin historiantuntia, jolloin puhuttiin Englannin parlamentista, -maurilaistaisteluista ja jostakin Henrik Purjehtijasta; sitten -myös "uskontoa", jossa puhe oli jostain "saeculum obscurum'ista", -himmeästä vuosisadasta -- joista kaikista en tietäisi -tuontaivaallista. Venäjän tunnilla myös kävin -- torkkumassa. -Shto budjet, Bozhe moj? -- Tänään olen viimeistellyt valmiiksi -käsikirjoituksen uuteen runokokoelmaani... - -_21:nen päivä_. -- IV luokka, suomea. Tekijän ja olijan nimiä, -paikan nimiä... Männikkö, lepikko, päivyt, yöhyt, poikue, pappila... -Tässä on kuitenkin ikäänkuin jotain kotimetsän tuoksua, sointuvan -kansankieleni sanoja. Tohtorin opetustapa on verrattoman raikasta. -Jospa hänen laillaan kerran voisi opettaa! Döbeln Juuttaalla... -- -Se kasvaa, paisuu, nielee sotajoukot... -- Niin, se on mahtava runo, -sillä vain pilassa että sotaa ja verityötä ihastellen lauletaan. Mikä -on korpraali? kysyy opettaja. -- Se on vähän ylempi kuin sotamies! -huutaa oppilas tolkussaan. Jaa, se on sama kuin nykyaikainen -jefreitteri, jolla on kolme nauhaa, -- selittää tohtori. Tässä -pikkuasiassa viisaustieteen tohtori kuitenkin erehtyi. Entisenä -isänmaanpuolustajana tiedän näet jefreittereillä olevan vain yhden -kapean nauhan! -- Tunnin loputtua kävelimme tohtorin kanssa rinnan -alas rappusia. - --- Milloin annatte ensimmäisen harjoitustuntinne? - --- Minäkö? En uskalla vielä ajatellakkaan. - --- Antakaa pois vain I luokalla, eihän maammekirja ole vaikeaa. -Hymm... - -Ystävällinen tohtori erosi minusta komeasti rykäisten. Se oli -seitsemäs tuntini. Aamiaisen jälkeen kuuntelin kahdeksannen ja -yhdeksännen. - -_22:s päivä_. -- Latinaa 8--9 II luokka. - - Nominatiivi Puella, suomeksi tyttö. - Genitiivi Puellae -- tytön. - Datiivi Puellae -- tytölle. - Akkusatiivi Puellam -- tyttöä. - Vokatiivi Puella! -- oi tyttö! - Ablatiivi Puella -- tytöltä, tytön kautta jms. - -Mitenkäs kuuluu pluraalin datiivi? Armas? - -Armas: Puellis -- tytön. - -Opettaja (kiivaasti): Mihinkä kysymykseen vastaa datiivi? - -Hän, Armas onneton, ei sitä tietänyt! - --- Tule minun luokseni kello 6! karjasi opettaja: -- kun kerran on -koulussa, niin täytyy oppia! - -Taivutettiin myös _Incola_ sanaa. - --- Toivo, miten kuuluu monikon genitiivi? - --- Incola... Opettajan keppi paukahti pöytään: -- kello 6 minun -luoks... - --- Incolarum! kajahti samalla Toivon vastaus. Se pulpahti samalla -silmänräpäyksellä kun rangaistus määrättiin. Sillä kertaa vältti siis -poika rangaistuksen, mutta auta armias: kohta sai hänet opettaja -kiinni siitä ettei poika oikein tiennyt mihin asti oli läksyä. -- -Kello 6 minun luokseni Armaan kanssa! huusi ankara ludimagister. -- -Ja tuo päiväkirja mukanasi! Saat puolen tunnin arestin siitä ettet -tiennyt läksyä... - -Toivo parka koetti turhaan sopertaa ettei hänellä viime kerralla -ollut ollut kirjaa ja että sentähden... Mutta tuomio oli lausuttu. -Toivo purskahti hiljaiseen itkuun eikä koko lopputuntina voinut -mielenliikutukseltaan seurata mukana, kun uutta läksyä valmistettiin. --- Tämän, kaiketi ihan jokapäiväisen tragikomedian latinantunnilla -näin minä, auskultantti, "ja olen sen valmis valallani todeksi -todistamaan". - -_23:s päivä_. -- Tänään kuten eilenkin olen istunut koulussa -kaikki viisi tuntia, mutta kyllämaar tuntuukin niissä kappaleissa, -joilla istutaan. Välitunneilla käyn ympäristössä kävelemässä ja -hengittämässä ulkoilmaa. Muutamilla tunneilla olen koettanut päässäni -sommitella runontapaista, -- mahdotonta! Jos vain tietäisin että -opettajaksi-antautuminen vahingoittaa runollista tuotantoa tai vie -hiiteen mielialat ja tunnelmat, niin hetipaikalla hylkäisin niin -kuivakiskoisen alan. Kuinka saisi tietää? Missä on kohtalon sormi? -Illalla palasin asuntooni paratiisillisesta paikasta. Tunteeni olivat -kukkuroillaan kultaa. Niitä oli niin paljon että oli mahdoton niistä -sulattaa riemunrunoa. En ole sepittänyt ainoatakaan runoa senjälkeen -kun auskulteeraamaan rupesin. Mitä tämä merkinnee? Hyväjumala! - -_24:s päivä_. -- Eilenillalla kun kävelin runoilija Tantus -Kvantuksen kanssa Aleksanterilla, tuli vastaamme parvi koulupoikia, -jotka nostivat minulle lakkia. Tietenkään en kerennyt vastaamaan -tervehdykseen. Toverini onnitteli minua leikillisesti (ja luultavasti -sala-ivalla): Pitääköhän minun elää se päivä, jolloin olen näkevä -sinut lehtorina? Pudistin päätäni ja huokasin: "jospa tietäisit!" -Mutta sitten käänsin asian leikiksi. - --- Koulupojat nostavat minulle lakkia, ha, ha! - --- Tietääpäs sen: runoilija Kannelrinnalle! - --- Eivät he tiedä salanimeäni? - --- Tietävät kyllä, siitä saat olla patentti. - --- Arvelet kai että pitäisi jo "stormikin" ostaa? - --- Tietenkin! vieläpä kaksi kappaletta, joita pidät päällekkäin: -toista runoilijamaineesi merkiksi -- toista maisteri-arvosi tulkiksi! - --- Kiitos neuvosta, eiköhän kuitenkin yhteisen runoilijasynnin -johdosta ostettaisi yhteinen torni, jota vuorotellen kallossa -kanneltaisiin? - --- Enpä suostu, -- sanoi Tantus Kvantus ja ojensi järeän kätensä -hyvästiksi. - - * * * * * - -Tänään olin syrjäaineena seuraamassa voimisteluakin. Ruumiin -kauniiksitekeminen ja "mens sana in corpore sano" -- on sentään -luontoa lähempi kuin mensa-sanan taivutus latinantunnilla! -- -Viidennellä tunnilla olin myös saksankieltä kuuntelemassa. Sama -iänikuinen juttu kuin muissakin kielissä: - - Das Mädchen, - Des Mädchens, - Dem Mädchen... - -Jos tyttöjä itsiäänkin tässä murheen laaksossa yhtä paljon -taivutettaisiin kuin tyttö-nimeä kaikissa kouluissa ja kaikissa -kielissä, niin kyllämaar kerran mailmassa saisimme kaikkiin -mahdollisiin ja mahdottomiin suuntiin taipuvaisia vaimoja. Sillä -muokassa siinä on tyttö-riepu hulivilipoikain hampaissa! - -_26:s päivä_. -- Latinan tunnilla II luokalla: - -Opettaja: Sinullahan on veli, joka on maisteri? - -Oppilas: Niin. - -Opettaja: Sinun pitää pyytää että hän lukee sinun kanssasi kotona, en -minä jouda täällä sinun kanssasi äkseeraamaan! Sinähän et tiedä mikä -on subjekti, mikä predikaatti lauseessa, sinä vain laskettelet sanoja -ulkoa kuin papukaija. _Sinun ei olisi pitänyt päästä tälle luokalle!_ -Vaan kun kerran olet sille otettu, niin täytyyhän sinun nyt sillä -pysyä, mutta muistakkin että täytyy myös lukea ja ajatella. -- No, -sinä siellä, missä sinun kirjasi on, koska kurkistat toisen kirjaan? - --- Minun kirjastani on juuri tämä lehti poissa! - -Vai niin. No, mitä sinä siellä, etkö tiedä mitä _taurus_ sana -merkitsee? - --- Minä olin maalla sunnuntaina! - --- Vai niin -- sentähden et muka tiedä läksyäsi. Eikö silläkin, joka -käy maalla, ole velvollisuutensa? - -Oppilas (ujosti): O-on... - -Hyvät ihmiset, luuletteko nyt että 10-vuotias poika täysin tajuaa, -mikä on velvollisuus? - -_27:s päivä_. -- Uskonto-tunti IV luokalla. Puhuttiin Kristuksesta -Getseemanessa, kuinka hän yöllä rukoili, kuinka hän rupesi vapisemaan -ja kauhistumaan... - --- Miksi hän niin kauhistui? - --- Hän pelkäsi kuolemaa. - --- Niin, sillä kuolema on jotakin kauheaa. - -Mitä kuolema oikeastaan on? -- Oppilas ei tiedä, vaan opettaja itse -selittää: -- Se on ikuista kulumista, alituista voimien vähenemistä, -alituista ruumiin koneiston rappeutumista. "Morior, dum orior": minä -kuolen kasvaissani -- sanoivat jo vanhat viisaat Roomalaiset. -- -Missäs on Vanhan Testamentin mukaan ihmisen sielu? - --- Se on hänen veressään. - --- Tässä sanotaan että Jeesus hikoili verta. Kuinka se on selitettävä? - --- Hän oli niin kovassa tuskassa ja ahdistuksessa että veri seisahtui -ja pusertui ulos hikihuokosista. - --- Mikä hänet vihdoin rohkaisi? - -Opettaja sai taaskin itse ammentaa vastauksen omasta tietopussistaan. - --- Se, kun enkeli häntä puhutteli, luvaten tällaisen kuoleman -merkityksen: kuinka miljoonat ihmiset ja niiden takana taas uudet -miljoonat tämän kuoleman voiton ja kärsimyksen johdosta saisivat -lohdutuksen ja ikuisen autuuden... j.n.e. - -_28:s päivä_. -- Olin taas I luokalla, suomentamilla. Noista -pikkupojista pidän! Siellä lehahtaa aina vastaan luonnon raikkaus -ja lapsellisuus. Oikein tunnen nuortuvani, kun katselen poikasten -kasvoja. Mikähän tulevaisuus piilee tuonkin, vielä niin miellyttävän -muodon takana, minkähänlaiseksi ovat mailman olot ja kohtalon -tuulet tuon nuoren taimen kerran kehittävät? Eiköhän vain tuosta -vilkkaasta naskalista tule taiteilija tai tuossa vesassa piile tuleva -runoilija? Tuosta tulee etevä tiedemies, tuosta kuuluisa urheilija, -tuosta vakavasta paisuu kerran oikeauskoinen pappi! Tuossa taas on -ilmeinen tyyppi "pienehköstä, paksuhkosta, pyöreähköstä", tulevasta -valtion virkamiehestä, miniatyyri siitä, jonka Juhani Aho meille niin -mainiosti on esittänyt! Kas vaan tuota kaksinkertaiseksi pullistuvaa -leukaa, kas tuota nenän-nypykkää, joka niin pehmeänä painuu pyöreiden -poskien sisään. Ja tuosta taas tulee -- hutilus ja heittiö... -voi pikkuraukkaa, jos se sen itse aavistaisi nyt, niin se lapsen -sydämellä sitä itkisi! Mutta tuo tuossa: hänessä on jotain surkeaa ja -kamalaa, koko hänen persoonansa näyttää olevan surullinen todistus -niiden rikoksista, jotka hänet ovat mailmaan saattaneet. Lapsi parka! -Syyttä saa hän kärsiä isäinsä pahat teot... - -_Iltapäivällä_. -- Tänään oli auskultanttien ensimmäinen kokous, -jonka oli kutsunut kokoon "opetusasiain ministeri". Istuttiin -opettajain huoneessa suuren pöydän ääressä. "Ministeri" saapui -rehtorin seuraamana ja lausui lyhyessä puheessa meidät tervetulleiksi -toivottaen menestystä (luultavasti sanoja, joita aina tällaisissa -tilaisuuksissa puhutaan). Hän puhui hengästyneesti ja hermostuneesti -eikä hänen puheensa mitään erikoista vaikutusta tehnyt. Kirjoitti -kaikkien nimet listaansa. Jokaisen piti nimensä kuullessaan vastata, -kuunteliko ensimmäistä vai toista lukukautta. Harmillista, kuinka -minussa koulupojasta saakka on ahdistava tunne rinnassa aina kun -tiedän lähestyvän sellaisen hetken, jolloin on persoonallisuutensa -ilmaiseminen suuren joukon kuullen. - -Kandidaatti A----! - --- Ens... ensimmäistä, sopersin vuorollani ja kumarsin kuin unessa, -tuntien samalla itseäni silmättävän joka-suunnalta (en näet ole tuttu -juuri kenenkään kanssa). Kuulesti että opetusasiain herra lausui -nimeni hiukan erilaisella äänenpainolla kuin muiden nimiä. Oliko se -hänelle jotenkin tuttu tai vilahduttiko se mieleensä jonkun muiston, -en uskalla sanoa. Minusta vain tuntui... - -Sitten valittiin esitelmänpitäjät Spencerin kasvatusopille. Uusikkoja -ei onneksi vielä pyydetty. Kumarruksia, äänettömiä, kömpelöitä... ja -kokous loppui. Loppuillan kävelin toverien seurassa kuutamossa. - -_29:s päivä_. -- Tänään pistäysin erään matematiikan maisterin -kolleegakokeita kuulemassa. Siellä hän käydä heippasi kuin -mikäkin tuulimylly luokan edessä; tuulimyllyllä oli yllänsä -hännystakki ja säärissä kovin pitkälahkeiset housut... Alkutunnilla -esitti hän opetustansa selvästi ja täsmällisesti, mutta lopulla -hätäysi ja hämmensi asiat tuhannen tuppuraan. Kuuntelemassa tätä -tragikomediaa istui puolen tusinaa auskultantteja sekä täysi sarja -syvämietteisiä yliopettajia, joiden parvesta koko lopputunnin kuului -pahaa-ennustavaa murinaa ja puoliääneen-puhumista. Tuulimyllyä, joka -lakkaamatta levottomasti sätkytti siipiään, en tässä asemassaan -ensinkään kadehtinut! Opetusta en muistanut kuunnella, katseeni -olivat koko ajan kiintyneinä tuulimyllyn tuskaiseen liikkeeseen. -Ainakin kolmesti katsoi hän kelloansa eikä se kelvoton koskaan -näyttänyt olevan tarpeeksi paljon. Viimein kilahti koulun sähkökello; -sen sointi mahtoi kokeilijan korvissa kuulua enkelien laululta. - --- Pari tuntia kuuntelin taas venäjänkielen opetusta. Ne ovat -totisesti ikävimpiä tunteja! Opettaja on vähän unelias, vähän -laiska ja olemukseltaan -- peräti epäintresantti. Näen selvään -ettei häntä niin respekteerata kuin muita opettajia. _Hän tekee -venäjänkielen oppilaille vastenmieliseksi_; hän suutahtaa usein, -mutta ei suuttumuksellaan mitään voita. Oppilailla näyttää olevan -yleensä aivan huonot perustukset koko kielessä. On kuin raskas ilma -vallitseisi aina näillä venäjäntunneilla... - -Ja tässä vihatussa kielessä minä muka pyrin opettajaksi? Herrajumala -sentään! Mutta minusta tuntuu, kun kuuntelen toisten opetusta, että -voisihan sen tehdä ainakin yhtä hauskaksi kuin muutkin aineet, -ehkä hauskimmaksikin kaikista opetusaineista. Miten? Ottaisi koko -opetuksen ikäänkuin leikin kannalta! Pitäisi oppilasten kanssa -yhtäpuolta: haukkuisi venäjänkieltä senkin sikakieleksi, asettuisi -oppilasten kannalle... ja kuitenkin esittäisi samalla tämän kielen -rikkaudet, tätä kieltä puhuvan kansan sielukkuuden, vapaustaistelun, -tämän kielen kirjallisuuden ihanuudet, runollisen voiman... kieli -kuin kieli, vapautukaamme ennakkoluuloista. "Ruotsalaisia emme ole, -Venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme vain Suomalaisia!" Soikoon -vaan tämä Arvidssonin huuto sieluissamme, mutta kuolemaa ei meille -tuota venäjänkielen oppiminen. - -_30:s päivä_. -- Taas suomentunnilla I luokalla. Noihin pikkupoikiin -ei koskaan kyllästy. On kummallista nähdä, kuinka he vähitellen -oppivat niitä vieraskielisiä sanoja, jotka koulusivistykseen -kuuluvat. Kuinka ihmeellisiltä heistä tuntuneekaan ensi kuulemalta -sanat semmoiset kuin _nominatiivi, genetiivi_? Hyvin harvakseen, -tavuu-tavuulta lausuvat he esimerkiksi: _ak... kuu... sa... tiivi_, -samalla ikäänkuin unohtuen kummastelemaan että mikähän merkillinen -tiedon välikappale tämäkin lienee. Komitatiivia sanoi muuan hyvin -tolkussaan _kominatiiviksi_, ensin kotvanaikaa kotkotettuaan ko... -ko... ko... Toinen viisauden vesa yhtä totisena lausui _passiivi_, -kun tarkoitti _abessiivia_. Vai passiivi! huudahti opettaja -naurahtaen. Kyllä sitä vielä passiiviinkin kerran mailmassa tullaan. - -_Pluraali_ se vasta on kaikista kiusallisin sana! Siitä tulla -puljahtaa väkistenkin "purlaari", "prulaari", "pruraali", vaikka -_singulariksen_ osaa jokainen sinkauttaa. -- Mutta kaikki tämä -aivoihin ahtaminen väkipakolla: eikö se oikeastaan ole jotain -luonnotonta, eikö siinä ole jotakin surullista? Miksi on elämämme -sivistys tehty niin pikkumaiseksi, että se vaatii noita pikkuisia -aivoja välttämättä imemään sisäänsä komitatiivit ja instruktiivit, -noominit ja partikkelit? Eikö se ole jollakin tavoin nurinperäistä ja -naurettavaa? - -_3 p. lokakuuta_. -- Aamutunnit ovat raikkaimmat kuunneltavat. -Historian tunnilla sain kuulla sen vanhan tarinan Romuluksesta ja -Reemuksesta, jotka muka susimamma imetti. Semmoiset jutut historian -lehdillä ovat pojille keitaita Saharan aavikossa. Toisen tunnin -istuin luonnontieteellisessä kuulimossa maantiedettä seuraamassa -II luokalla. "Huopari" ukko on mainio opettaja! Siellä tulvahti -vastaan koko elävän luonnon esitys. "Suomea peittää metsävyöhyke -pääasiallisesti mäntyjä ja kuusia. Metsikköinä tavataan koivuja, -haapoja, tuomia, pihlajia, leppiä. Tervasleppä kasvaa vain -Etelä-Suomessa, harmaa leppä ulottuu hyvinkin pohjoiseen. Kataja -kasvaa yli Suomen, mutta on Lounais-Suomessa aivan erilainen kuin -pohjoisessa! edellisessä on se suora ja sorea, tuuhea puu; keski- ja -pohjois-Suomessa alenee se pensaaksi; Lapissa se ryömii ujona -ja lyhytoksaisena aivan pitkin maata, pitkin kaljua tunturia. -Siellä Lapin tuntureilla on omituinen, surkastunut kasvullisuus. -Tunturin juurella kasvaa mäntyjä ja kuusia; kun kiivetään ylemmäs, -kasvaa pieniä koivuja; kun siitä taas ylemmäs kohotaan, kasvaa vain -vaivaiskoivuja ja pienenpieniä pajupensaita, jotka keskikesän aikana -vain hiukkasen työntävät vihantia vesojaan maan sisästä ilmaan, -kuni arastellen; mutta kun siitä yhä ylemmäs kavutaan, ei kasva -enää mitään muuta kuin vähän sammalia ja leviä autiolla tunturilla. -Jos nuo tunturit olisivat jonkunverran korkeammat, kohtaisimme -vähänpäässä jo ikuisen lumen. -- Mutta Suomea koskettaa heikosti myös -n.s. tammivyöhyke. Tammia on Etelä-Suomessa ennenaikaan kasvanut -runsaammin, nyt ne ovat vähenemässä. Niiden mukana kasvaa muitakin -jalompia puulajeja: vaahtera, jalava, saarni, niinipuu eli lehmus, -jota siellä-täällä tavataan vielä Iisalmellakin asti ja Kallaveden -saaristossa, sekä hevoskastanja, jota on täällä esplanaadeilla -Helsingissä ja joka on erinomaisen kaunis puu ja kukkii kesäkuun -alulla. Pieni pyökkipuun taimi on täällä vanhan kirkon puistossa, -kaakkoiskulmassa. Pyökkejä muuten ovat enimmäkseen esim. Tanskan ja -Espanjan metsät". -- Puhuttiin myös ilmastosta. "Etelä-Ranskassa on -keskilämpö sydäntalvella 4 astetta, Pariisissa 2 astetta. Adrianmeren -rannalla on sydäntalvi niin lauhkea että puut eivät pudota lehtiään, -vaan seisovat vihantina läpi vuoden. Mutta kun mennään sisemmä -maahan, vuoristoon, jossa joet kaivautuvat maanalitse kalkkivuorien -läpi, niin siellä kohtaa meitä kova pakkanen. Saksan kylmimmät -seudut ovat Preussin järvimaat, lämpimin seutu on Reinin laakso". -- -"Eläinmailma on myös eri vyöhykkeissä. Lapin tuntureilla elää sieltä -etelään tulematta valkoinen lintu, pulmunen. Siellä Lapin metsissä ne -asuvat tilhitkin, jotka jonkunverran Pohjoissuomessakin esiintyvät. -Siellä tuntureilla, joilla kasvaa pieniä, kauniita kukkasia, ne -parveilevat sopulit. Siellä se on peura ja hirvi; petoeläimistä on -siellä ahma ja naali, joka joskus tulee etelämpäänkin, jolloin sitä -luullaan 'valkeaksi ketuksi'. Siellä myös murmeli nukkuu yhdeksän -kuukautta vuodessa tainnuksissa... y.m." -- Suloinen asia olisi voida -opastaa nuoria poikasia luonnon merkillisyyksiä tuntemaan. Tämmöinen -aine olisi oikea _runollinen_ aine! - --- -- -- - -_6:s päivä_. Päiväkirja on vaijennut pari vuorokautta. Sillä, -välin on auskultantille tapahtunut jotakin odottamatonta. Uusi -runokokoelmani, josta minulla salassa oli niin hyvät toiveet, se -hyljätty, koko sen henki häväisty, kaikki arvo ja ansio kielletty -- -oi jumala! "Emme ole katsoneet olevan syytä niiden julkaisemiseen" -niinhän siinä seisoo tuossa kamalassa kirjeessä. Näinkö surkeasti -siis runoilijaurani katkesi? Kaikki saavat sen tietää että -kokoelmani on hyljätty, minua osoitellaan sormella: "tuokin se -luuli olevansa jotain, nyt sillä on töppöset kääntyneet taivasta -kohden!" Näin tunsin, silloin kun isku sattui. Ja vieläkin vapisen -siitä iskusta. Näyttää siltä kuin kohtalo pakoittaisi minut vasten -luontoakin antautumaan pedagoogin uralle. Olen ollut kovassa surussa -yhtäperää kaksi vuorokautta. Sitä viihdyttääkseni olen harhaillut -yksikseni... virstottain ulkopuolella kaupunkia iltakuutamossa. Ei -ole hellittänyt. En ole tahtonut mennä kenenkään tuttavan luo, olen -päättänyt yksin tämän iskun kestää ja salata kärsimykseni. Ehkä -se vähitellen haihtuu ja alan tottua... Oi jumala, miten minua -rankaiset... pahoista töistäni! - --- -- Tänään minulle normaalilyseossa ensikertaa tarjoiltiin tuntia, -mutta koska se oli ruotsinkielessä, en rohjennut sitä oikein -vastaanottaa. Pikkuinen, vilkas poika juoksi jälkeeni välitunnilla -lakki kourassa: "Opettaja! opettaja! tuleekos opettaja meille -ruotsinkieleen täksi tunniksi?" huusi hän hehkuvin silmin. "He -kutsuvat minua opettajaksi, vaikka en sekuntiakaan vielä siinä -virassa ole ollut!" -- En! vastasin teeskennellyllä arvokkaisuudella; --- teille tulee eräs toinen maisteri K. -- Näinä päivinä olen -alakuloisena istunut lyseossa huonosti seuraten opetusta. - -_7:s päivä_. -- Kyllä näen että olen kiirastulen kintereillä. -Olin näet kuuntelemassa erästä toisen nuoren kokelaan pitämää -harjoitustuntia (latinassa) sekä sitä seuraavaa kritiikkiä. -Rehtorinkansliassa tapahtui arvostelu, siellä istui nojatuoleissa -suuren pöydän ympärillä, paitsi tunninantajaa, kielten yliopettaja, -Rector magnificus, ynnä kolme auskultanttia, allekirjoittanut siihen -luettuna. Toimituksen alotti yliopettaja kehoittaen tunninantajaa -itseään ensin tekemään huomautuksia omasta antamastaan tunnista, -mainiten puoleksi leikillä kaiken kritiikin lähtevän siitä -perustuksesta että "kaikki on inhimillistä". Minä olin luullut -tunnin käyneen loistavasti, mutta kummakseni sainkin kuulla, kuinka -kaikenmokomista pikkuseikoista osattiin huomauttaa. Vieläpä molemmat -auskultantantti-toverini osasivat tehdä monenmoisia muistutuksia. Kun -yliopettaja minultakin kysyi, oliko minulla jotain muistutettavaa, -vastasin vain että mitäpä tietäisi se, joka on outo näihin asioihin -ja varsinkin koska aine oli minulle syrjäaine. "Minusta tunninantaja -esiintyi varmana ja reippaana" sanoin -- itse epävarmalla ja -pelokkaalla äänellä. Nyt ryhtyi itse Pater Scholae arvostelemaan. -Paljon hän puhui ja selvästi näki että sillä miehellä oli syvät -tiedot, suuret kokemukset, tarkka silmä ja herkät korvat. Hänen -puhetapansa on ystävällistä, hienoksihiottua, mutta säälimätöntä. -Kumminkin oli hän yleensä tyytyväinen ja myönsi että tunninantaja -jo oli "melkoinen pedagoogi". Tätä kritiikkiä kuullessani ajattelin -kauhulla ja vapistuksella, miten itseni käy. Varmaan minun käy -hullusti, minulle nauretaan, irvistellään, tietämättömyyksiäni -pilkataan ja kummeksitaan? Mitä silloin teen? Ilmoitanko -avomielisesti että olenkin pintapuolisin ja kehnoin kandidaatti, mitä -koskaan on auringon alla ilmestynyt, sanonko etten tutkintoluvuista -ole tietänytkään enkä ymmärtänytkään hölynpölyä? Ja lausunko samalla -että minusta kaikki tuhmuuteni kuitenkin on pikkuseikka elämässä -ja että on aivan yhdentekevää, mitä herrat minusta ajattelevat? -Lahjattomuus ei ole häpeä! Elämän onni ja sisällys on ulkopuolella -näitä koulun temppuja. Sanonko silloin heille kaiken tämän vasten -naamaa? - -_11 päivä lokakuuta_. -- Ensimmäinen opetustunti elämässäni! Jo -monta tuntia ennen tunsin ahdistavan painon rinnassani. Oli kuin -keuhkot eivät olisi saaneet tarpeeksi ilmaa, vaikka hengitin syvään -ja varustausin... Tohtori, joka vapaaehtoisesi tuntinsa minulle -luovutti, istui kuuntelemassa; huoneessa oli sitäpaitsi pari -auskultanttia. Kello oli kilissyt viimeisen kerran, täytyi työntyä -sisään, täytyi astua opettajan korkealle valtaistuimelle, täytyi -kirjoittaa nimensä päiväkirjaan -- käteni vapisi niin että tuskin -sain sen tehdyksi. Säikähdin hetipaikalla omaa asemaani. Herra-jumala -nähköön: minäkö tässä olen? Mitä taivaannimessä aijon tässä -toimittaa? Olisin huutanut kauhistuksesta, jos olisin tohtinut... - -Jännittävä hiljaisuus! - -Katsahdin luokkaan ja huomasin sen hämmästyksekseni vielä -- -seisomassa. _Minunko_ siis piti käskeä heidän istua?... Istukaa -alas! kuulin itseni sanovan, mutta ääni kumahti varmaankin kuin -parahdus maan alta. - -Taas jännittävä hiljaisuus! -- murhaava silentium!... Minun täytyy -avata suuni ja lausua, -- ei _kysyä_ jotakin... - -Ja minä alotin: - --- Mitä ymmärretään sanojen taivutuksella? - -Näin käsiä, pieniä poikain käsiä epävarmasti nousevan ilmaan: -varmaankin minua oudosteltiin? Kumarruin katsomaan oppilasluetteloon, -tokasin sieltä umpimähkää nimen. - -Kuulin kysymykseeni jotakin vastattavan. - --- Oliko se oikein? kuulin itseni kovalla, kolkolla äänellä kysyvän; -silmäys paperiin -- nimen huudahdus - kysytty näytti ällistyneeltä -(varmaankin hän siltä näytti)... minä kysyin uudestaan, tai en minä, -vaan joku ääni minusta... kaikki oli kuin savun peitossa... tyynny, -tyynny! neuvoi joku rohkeampi sävel sisässäni -- ja minä koetin -parastani. Kysymyksiä ja vastauksia sateli: _nomini -- singulaari -- -deklinatsiooni_ -- taivutetaan sana _aalto_ eri sijoissa!... Vielä -kerran, sinä siellä... ja vielä kerran... ja vieläkin kerran... -Kiusallinen paussi... Ottakaa kieliopit esille... N. N. jatkaa. Ensi -kerraksi saatte lisää kolme sijaa... Pankaa kirjat pois... Osaatteko -kertoa maammekirjasta kappaleen "Suomen maakunnat"? N. N. alottaa! -Lisää... ja lisää... entä sitten?... no, pysähdy... luetaan läpi -kaikki alusta... kovemmalla äänellä!... reippaasti eteenpäin... Sinä -luet jotenkin huonosti... Tietävätkö kaikki, mikä on räme? - --- Se on semmoinen vetinen paikka, jossa on paljon roskia! tiesi -helsinkiläinen koulupoika. - --- Ei siinä roskia ole! kuulen itseni oikaisevan: -- räme on yleensä -suo, pienempi ja ehkä mättäikömpi kuin tavallinen suo -- mene tiedä -maanmittarin määrittelyitä... Kuulen itseni lukevan ääneen eteenpäin -uutta läksyä: "Viimein tuli vanha, yksitotinen karhuntappaja ja sanoi -sotapäällikölle: kyllä huomaan aina kovin myöhään tulevani: mutta -herkut viimeisinä, Vaikka lyhty kädessä halki maamme etsisit..." -j.n.e. -- Yksitotinen! Mitä se on? -- - --- Se on samaa kuin yksimielinen! - --- Ei ole, se on vakava, hätäilemätön... Katsahdin kelloon, se -osoitti viittä vaille kolmea. Vielä pari kysymystä, kirjasta -luettamista... ja kello kilahti -- kohta kilahti se toisen kerran ja -sen kilistessä kuulin itseni sanovan: "Te saatte nyt lukea uudestaan -koko kappaleen alusta loppuun, mutta lukekaakin niin hyvin että -osaatte kertoa..." - -Tapasin itseni kohta koridoorissa, tohtori tuli luokseni ja sanoi -rykäisten: - --- Se oli nyt kai teidän ensi tuntinne? No niin, kyllähän sitä -siihen tapaan... vaan päävika opetuksessanne oli nyt se ettette -katsonut luokkaan, kyllä opettajan tulee katsoa luokkaan... ja ne -paussit... no, se on tottumattomuudessa... kyllä te teitte yleensä -hyviä kysymyksiä... mutta olisi saattanut kysellä enemmän esimerkiksi -karhuntappajasta ja antaa poikain itsiensä selittää, mitä mikin -tiesi. Antakaa nyt vain harjoitustunti yhteenmenoon. - -Ja hän erosi minusta kuten ennenkin komeasti rykäisten ja pontevasti -päätään keikauttaen. - -Vähän alakuloisena ja ristiriitaisessa mielentilassa astuskelin -päivällispaikkaani. "Minustako opettajaksi?"... - -_12 p. lokakuuta_. -- Ja tänään oli kuin olikin ensimmäinen -harjoitustuntini (s.o. virallinen tunti). Samalla luokalla ja -samassa aineessa, missä eilen sain vapaehtoisen tunnin. Illalla -maatapannessani sen olin päättänyt ottaa, kävi miten kävi. Aamulla -8-aikaan kiiruhdin koululle ja ilmoitin asian Rehtorille. Rector -magnificus suostui, mutta pyysi erityistä ohjelmaa. Tunti oli oleva -jo kello 12. Kiiruhdin kotiin, tempasin paperiarkin. Tahdotteko -kuulla tämän ohjelman? - -Ohjelma harjoitustunniksi suomenkielessä suomal. normaalilys. I luok. - -Tunnin alussa kuulustellaan kielioppia: - -a) kuulustellaan läksynä-olevat uudet sijat: inessiivi, elatiivi, -illatiivi. - -b) annetaan luetella kaikki tähänasti-opitut 12 sijaa. - -Taivutetaan joku nomini opituissa sijoissa. Tämä suoritetaan siten -että opettaja ensin itse lausuu sijan nimen ja yksi oppilas erältään -vastaa yhden sijamuodon kerrallaan. Sitten käypi opettaja saman sanan -taivutuksen läpi päinvastaisessa järjestyksessä: lausuen itse jonkun -muodon ja tiedustelee muotoa vastaavan sijan nimeä. - -c) opettaja valmistaa uudeksi läksyksi seuraavat kolme sijaa: -adessiivi, ablatiivi, allatiivi. - -Senjälkeen annetaan oppilaiden kertoa maammekirjasta kappale "Suomen -maakunnat", joka on heillä kotiläksynä. Kun tämä on tehty, ryhtyy -opettaja valmistamaan uutta kappaletta: "Lapinmaan tunturit". Se -tapahtuu seuraavassa järjestyksessä: - -a) opettaja lukee ääneen osan kerrallaan; - -b) kyselee luetun ymmärtämistä tiedustellen mahdollisesti oudompien -sanojen merkitystä ja itse niitä selitellen; sallii oppilaan omin -sanoin kertoa mitä tämä milloinkin jostakin esilletulevasta asiasta -omasta kokemuksestaan tuntee. - -c) lopuksi antaa oppilaiden vuorostaan lukea kirjasta täten -selvitetyn kappaleen. - -Tällaista menettelytapaa jatkuu tunnin loppuun saakka. - -Helsingissä 12 p. lokak. 1898. - - N. N. - fil. kand. - - * * * * * - -Eikös tämä kuulesta aito-pedagoogimaiselta ainakin näin -keltanokkasiltaan? - -Ennen virallista esiintymistäni olin tietenkin kuin tulisilla -hiilillä. Vuoroin vilkasin kielioppiin, vuoroin heittäysin -maammekirjan kimppuun: aivoni tekivät salaperäistä työtä. Kuulin -hengessä itseni jo siellä kyselemässä, puhumassa, selittelemässä, -kuulin selvästi millä äänenpainolla mikin kysymys tehtäisiin. -Kertomuskappale vilisi täynnä salaisia, yksistään minulle -ymmärrettäviä merkkejä. Päivälehti oli jo varhain aamulla kannettu -ovelleni, mutta minä olin sen paiskannut avaamattomana nurkkaan: -"tässä ei nyt sovi aivojansa sekoittaa semmoisilla!" Aamiaista -syödessä vapisin eikä ruoka maistunut. Kiiruhdin Espikselle -kävelemään, pitihän tietysti saada ilmaa keuhkoihinsa. Lähestyessäni -Kappelia, kuulin torvisoiton säveleitä ja näin suunnattoman -ihmisjoukon vyöryvän kaartinkasarmia kohti. Kun kävelyltäni palasin, -sain kuulla että uusi kenraalikuvernööri juuri oli saapunut maahan -ja ottanut siunauksen kirkossa. Vai niin, mutta tällä pojalla -on tärkeämpääkin ajattelemista kuin jotakin Bobrikoffia! Tulin -kamariini, luin muutamia kertoja läpi oppilasluettelon, heittäysin -sohvalle seljälleni, nousin taas ylös, veri tuntui syöksyvän päähän, -söin omenan, muutin kuivat sukat, otin hiukan bromia, huuhdoin -kurkkuni oroolilla, kävelin edestakaisin huoneessa oppilasluettelo -kourassa, olin jo olevinani luokan edessä, rykäsin ja alotin: "meillä -on nyt tänään puheena suomenkielen sijat... mitkä uudet sijat olette -täksi päiväksi oppineet?"... - -Kello osoitti 13 minuuttia vaille 12. Kokosin kirjani -- läksin. -Siellä oli auskultantteja jo koolla, luultavasti tulevat kuuntelemaan --- oi jospa piru heidät veisi! - --- Teillähän on nyt harjoitustunti? - --- Onhan minulla... - -Tiesiväthän ne juutakset sen kysymättäkin, olinhan ollut pakotettu -aamulla naulaamaan mustalle taululle ilmoituksen. - -Jo kilisi kello -- hornan kello -- se kutsui miestä tuliseen -pätsiin. Ja minä menin edellä ja puolitusinaa pikkupiruja (s.o. -auskultantteja) seurasi perässä; aivan kintereilläni tulla luikki -se pää- (noh, te arvaatte). Nimeni kirjoittaminen kävi nyt -vakavammin kuin eilen, mutta vapisin minä nytkin. Uskalsin katsahtaa -kuuntelijoihini. Opetukseni alkoi kovalla ja kuuluvalla äänellä; -tunsin kohta saavani varmuutta enemmän; en peljännyt, menin luokan -eteenkin, istahdin ikkunallekkin. Ja äänessä pysyin koko ajan. -Lopputunnin istuin pöydän ääressä. Tänään katselin luokkaa silmiin. -Tästä ne siis minua eivät voisi tänään huomauttaa, ajattelin. -Oppilaitakin tunsin paremmin, olin laatinut jonkunlaisen pulpettien -pohjapiirustuksen. Tunti riensi raittiisti. En ehtinyt niin paljon -valmistaa uutta läksyä kuin olin toivonut. Puhuin koskenlaskusta -Lapinmaassa. Tiesinhän minä, miten koskenlaskussa menetellään, -tiesin, miltä näyttää, miltä tuntuu kosken kuohu, pyörteet ja -aaltojen pauhu. Tämähän oli oikeastaan minulle kiitollinen ala. -Kello kilahti, kilahti toistamiseen -- minun täytyi lopettaa... -Kritiikki seurasi heti, se kesti runsaasti tunnin. Paljon minua -huomautettiin, erinäisiä kyselytapoja neuvottiin välttämään, -"paraita metoodeja" esiteltiin... olin ollut pari kertaa kuulinma -hajamielinenkin, en ollut huomannut, kun eräs sanoi "ellatiivi" pro: -_elatiivi_ ja "taloa" pro: _metsää_. Kieliopin uusi läksy olisi ollut -havainnollisemmin valmistettava, isoa mustaa taulua olisi pitänyt -käyttää, siihen olisi kuulinma pitänyt kirjoittaa "pikkaraisia" -lauseita, joissa uudet sijat olisivat esiintyneet ja sanoa sitten -että "tämä se nyt on se sija, jota kutsutaan adessiiviksi" j.n.e. -Kun porosta oli kysymys, olisi kuulinma pitänyt hankkia poron kuva, -jota olisi näyttänyt luokalle. (Lemmostako minä sen hankin?) Kun -Ivalonjoesta ja Inarista oli kysymys, olisi välttämättä pitänyt olla -Lapinmaan kartta esillä. Ynnä muuta, y.m., y.m. Herra yliopettaja -myönsi että opetus oli käynyt selvästi ja katkeamatta, sujuvasti, -jopa väliin vilkkaastikin. Hän neuvoi kaikinmokomin ottamaan -yhteenmenoon toisenkin harjoitustunnin samalla asteella ja samassa -aineessa. - --- Sopisihan itsensä niittää työnsä hedelmät, lausui hän. -- Ja -sopisi nyt koettaa ottaa neuvoista vaarin... Jäin epäilevälle -kannalle. Kumarsimme ja läksimme eri suuntiin. Antaudunko -pedagoogiksi, en vieläkään tiedä; minulla on niin surulliset tunteet; -saattavathan temput olla hyviäkin, mutta vapaus on poissa, poissa... - -P.S. -- Eilenillalla luin siskoni kirjeestä seuraavat sanat: "Tule -vain pedagoogiksi, ethän sinä kuitenkaan voine elää paljaalla -runoilemisella? Ja jotta runoella voisit, niin eläähän sinun -täytyy!" -- Onhan se loogillinen neuvo nuorelta tytöltä, joka -paraikaa lueskelee ylioppilaaksi. Ja hän jatkaa samaan äänilajiin, -kuvaillen kuinka voin tulevaisuudessa... kasvattaa nuorisoa, -istuttaa siihen vakavia aatteita, kylvää innostusta ja rakkautta -nuoriin mieliin... edistää... kehittää... Se kaikki ei estäne sinua -Nuoren Suomen kannelta "helkyttämästä, runoutta palvelemasta!..." -Ja sitten seuraa lämmin kehoitus ja varoitus: "Älä velikulta hylkää -sitä vaikutusalaa, minkä opettajan virka tarjoo! Jos nuorisolla on -opettaja, joka isänmaataan rakastaa ja sen runoutta harrastaa, niin -on se sama nuoriso seuraava esimerkkiä ja varttuva isänmaalliseksi ja -runolliseksi kansaksi." - -Ovathan ne taivaallisen koreita sanoja. Mutta sitten tulee viimeinen -lauselma, joka on kuin kylmää vettä niskaan: "Hilppa se aina on -uneksinut että saisivat sinut Jatkoon -- venäjänkielen opettajaksi!" - -Kiitos siukku-kulta, kyllä ymmärrän, mutta, mutta -- --? - --- -- -- -- -- - -_28 p. Lokak_. -- Monta päivää ja yötä olen elellyt runomailmoissa -muistamatta normaalilyseota. Minulta taitaa sittenkin tulla runovihko -jouluksi! Olen verrattain raittiilla mielellä ja hyvissä voimissa. -Terveyden oireita lienee ihmisessä että hetkellisesti voi nauttia -omasta itsestäänkin. Muutamia päiviä takaisinpäin olin tosin kovin -surkeassa tilassa. Elämäni häilyy valoisan hyvyyden ja mustan -syvyyden vaiheilla... - -_1 p. marraskuuta_. -- Tohtori Ponteva oli minua pyytänyt ottamaan -suomenkielen tuntinsa III luokalla. Tuntui jotenkin vapaalta ja -helpolta astua luokan eteen, kun ei ollut ketään kuuntelemassa. -Kieliopista selitin heille t:n vaihtumiset s:ksi i:n edellä valaisten -näitä intresantteja juttuja kirjoittamalla mustalle taululle -esimerkkejä erään metoodin mukaan, jota muistin yliopistossa -nähneeni. Mutta poikanaskalit eivät vain istuneet siivolla niinkuin -harjoitustunnilla; siellä noustiin ylös, huudettiin ja viuhdottiin -viitaten: "opettaja! opettaja!" Hiljaa pojat! täytyi minun aina -vähäväliä karjaista kuten vanhan koulupirun. Tuskin oli kello -kilahtanut, kun kaikki ryntäsivät opettaja-pöydän ääreen lukeakseen -päiväkirjasta, kuka se heillä oli ollut opettajana. "Kylläpä te -olette aika velikultia!" naurahdin poistuessani luokalta. - -_3:s päivä_. -- Sataa ja tuulee tuimasti. Sateensuojaa on ollut -mahdoton pitää levällään kadulla kulkiessa. Raskas pimeys on -vallinnut koko päivän sisällä ja ulkona. Tämmöisessä säässä -- josta -muutoin tavattomasti pidän -- astelin päivällä koululle ja annoin -ensimäisen venäjänkielen tuntini (ei harjoitustuntina) V luokalla. -Minua suvaitsisi arvostella saman aineen varsinainen opettaja, -tuo punapartainen pienenläntä mies, jolla on rasvaiset silmät ja -venäläinen akka. Tietämättä suomentunneistani otaksui hän että tämä -oli ensimmäinen tunti elämässäni ja nähtävästi siitä syystä esiintyi -jotenkin isällisenä neuvonantajana huomauttaen m.m. että olisi ollut -esiintyminen reippaampana luokan edessä -- huomautus, jonka tahtoisin -viskata juuri hänen omaa naamaansa vasten. Myönnän kyllä että en -ollut mikään reipas tällä tunnilla, mutta sen teinkin _tahallani_ -- -erityisistä syistä. Lausui hän sitten tuo "punapartainen tataari" -muutamia kiittäviäkin puolia opetuksessani... Minusta tuntuu -venäjänkielen opettajaksi tulo tällä hetkellä kerrassaan plöröltä. En -mieti sinne enkä tänne. Piru vieköön kaiken pikkumaisuuden!... - -_11 päivä_. -- Piru vieköön koko pedagoogiksi tulemiseni! Eilen -annoin harjoitustunnin venäjänkielen alalla ja menihän tuo verrattain -hyvin, ainakin metoodia yliopettaja paljon kehui (havainnollinen -metoodi), mutta kun tänään annoin samassa aineessa ja samalla -luokalla toisen harjoitustunnin, niin mitäs tapahtuikaan? Tapahtui -se että melkein heti tunnin alettua äkisti koko ajatuskyky katkesi --- ja kun sen huomasin, kauhistuin itsekkin niin perinpohjin että -teki mieli hiidenhamppua rynnätä ulos luokalta ja jättää kaikki -skandaaliani nauramaan. Kumminkin pidätti minua joku tuntematon, -tuhma voima paikoillani ja jäin siis sopertamaan ja hapuilemaan kuni -hukkuva. Ja tajutessani että tämän tunnin onnen aurinko oli ikuisesti -minulta laskenut, masentui mieleni niin, että en viitsinyt tehdä -sitäkään, mitä olisin voinut tehdä, pysyinhän kuitenkin äänessä -koko tunnin, ja annoin tuiskuna sadella kysymyksiä pojille, jotka -näyttivät vähän kylmemmiltä kuin eilen. Esitettävänäni oli venäjän -bytj-verbin preteeriti-muodot ja merkitykset ja sitä varten otin -vertauksia suomen, ruotsin ja latinan kielistä -- nähtävästi tahtoen -rohkeasti näyttää syväoppisuuteni. Mutta ylpeys käy aina lankeemuksen -edellä ja naurettava erehdys sattui minulle, kun väitin että latinan -"kirja" sana on yksikön nominatiivissa muka _librum_ eikä _liber_, -vaikka oppilaat sen itse oikein tiesivät. (Jos ei olisi ollut -kuulijoita, ei tätäkään lapsusta olisi tapahtunut). Turhaan muistin -silloin saaneeni laudaaturin latinankielessä ylioppilastutkinnossa -6 vuotta takaperin. Epäilin kyllä erehtyneeni ja tunsin että -myrkyllistä sihinää oli ilmassa (mikä tuli kuulijain penkiltä) mutta -kaikki oli jo myöhäistä. Kun tunti loppui, ajattelin karjaista Tshort -vozjmi! -- ja opettaa se oppilaillekkin. Olihan minulla ollut vallan -selvä ohjelma mielessäni, mutta näin nyt kohtalo minua rankaisi. -Tosin ei sovi toivoa että nuori kandidaatti, joka samana päivänä -juuri lukee korehtuuria uuteen runovihkoonsa, samalla voisi olla -onnistunut pedagoogi! Kritiikissä en hiiskunut paljon muuta kuin että -tuntini tiettävästi oli "mennyt penkin alle". Pari auskultanttia, -jotka olivat kuuntelemassa, sanoivat kumminkin ettei tuntini "aivan -päinhongikkoon" mennyt. "Punapartainen tataari" antoi sitten minulle -"neuvoja" -- herra yliopettaja ei koko komediaan huolinut sekaantua, -olihan siksi hieno. No niin, ei näy sopivan yhteen harjoitustunnit ja -lyyrillinen runous. -- -- - -_15 p. marrask_. -- Kun tänään kello 1 menin venäjäntunnille -VII:nnelle luokalle, kuunnellakseni 90:nnen tuntini, tapasin -kummastuksekseni tuon inhoittavan ryssänopettajan puettuna pitkään -mustaan lievetakkiin ja puhumassa silkkaa venättä oppilaille, -mitä en tähänasti muista kuulleeni millään luokalla. Tunti oli -loppumaisillaan, kun kuulin sotilaskannusten kilinää alhaalta, -kilinä katkesi hetkeksi, mutta sitten sen taas selvästi erotin, -kas -- nyt se lähestyi, lähestyi... Venäjänkielen opettaja ei -näyttänyt kuulevan mitään. Mutta minä kuulin ja ymmärsin. Jonkun -sekunnin kuluttua astuikin -- kenraalikuvernööri Bobrikoff muutamain -muiden nappiherrain seurassa luokalle. Entisenä sotilaana ajattelin -että "kukahan meistä nyt huutaa _smirnaa_?" mutta samassa älysin -ettei minun tarvinnut muuta kuin nousta ylös kuuntelijapenkiltä ja -luovuttaa paikkani sapeliherroille. Jäin seisomaan luokan uunia -vasten. Kenraalikuvernööri istahti alas ja puhutteli istualtaan -punapartaista opettajaa, joka oli ponnahtanut seisomaan ja karahtanut -kasvoiltaan veripunaiseksi. Tietysti keskustelu kävi venäjäksi. -Korkea herra kysyi, mitä oppilaat ovat lukeneet ja pyysi jatkamaan. -Ryssänopettaja alkoi nyt kysellä juuri samoja kysymyksiä, mitä olin -kuullut hänen pänttäävän tunnin alussa: - -Kto napisal etu poovjestj? - -Vastaus: Graf Ljef Nikolajevitsh Tolstoi. - -Kto geroi etoi poovjesti? - -Vastaus: Shilin... j.n.e. - -Ja koska oppilaat olivat valmistetut ikäänkuin papukaijat, osasivat -he tietenkin lyhyesti jätkyttää tarvittavat vastaukset. Näin kului -vain pari kolme minuuttia ja samalla kello soi. Kenraalikuvernööri -lausui nyt istualtaan: davoljno -- jo riittää! Ja kääntyen opettajaan -sanoi olevansa _hyvin tyytyväinen_ siihen mitä oli kuullut sekä käski -adjutanttinsa (mustapartaisen parooni von Kothenin) tulkita hänen -"tunteensa". "Venäjäksi eivät ymmärrä", kuulesti minusta adjutantti -mutisevan. - --- No, sanokaa se heille _heidän kielellään!_ komensi Bobrikoff. - -Adjutantti sopersi huonolla suomenkielellä ja ikäänkuin häpeissään -että täytyi tällä kielellä esiintyä: - --- Kenraalkuvernöri tahto sanoa että hän on teiden kanssa hyvin -tytyväinen! - -Yksi oppilas, joka ei ollut viitannut, oli herättänyt hänen -ylhäisyytensä huomion, ja Bobrikoff alkoi tiedustaa, eikö tämä mitään -osaakkaan. - --- Hän on hyvin heikko, hyvin heikko oppilas! kuulin ryssänopettajan -selittävän (oppilasparka istui kalpeana ja häpeissään -- -vähemmästäkin!). - --- Millä kielellä te täällä opetatte venäjää! kysyi Bobrikoff. - -... En saanut selvää, nakkasiko opettaja tässä paikassa hätävalheen -vai ei. - --- Niin, on nimittäin hyvä, kun aineen opetus käypi venäjäksi! sanoi -kenraalikuvernööri. -- Te tietysti puhutte venäjää? - --- Puhun -- ja myös suomea ja ruotsia, vastasi opettaja sangen -lipevästi. - -Kenraalikuvernööri oli noussut ylös ja teki lähtöä. Hän kääntyi nyt -luokan puoleen ja sanoi mahtavasti: - -Zshelaaju vam uspjeeha! sekä pyysi sitten tulkin kautta että ne, jotka -hänen sanansa ymmärsivät, nostakoot kätensä ylös. - -Ei ainoatakaan kättä noussut! - -Opettaja vähän hätääntyi ja koetti turhaan tingata oppilaita -arvaamaan. - --- Onhan meillä ollut "djeelatj uspjeehi", huusi hän. - --- No, sanokaa se heille suomeksi! komensi Bobrikoff kiusaantuneena. - --- Kenraalikuvernööri toivoo että te edistyisitte! änkytti opettaja -turkinpunaisena ja hämillään ollen, nähtävästi keksimättä parempaa -käännöstä. - -Oppilaat näyttivät hölmistyneiltä... Kannukset alkoivat kilistä ja -seurue poistui -- eikä enää koskaan tullut takaisin. - -_19 p_. -- Viimeaikoina olen vastenmielisesti käynyt koululla. Nuo -vaaditut 100 tuntia ovat jo ansioluettelossani... - -_21 p_. -- Uskonnon tunti I luokalla. - -Opettaja: Noo, mitäs olette täksi päivää lukeneet? - -Oppilas: Iisakista ja hänen pojistaan. - -Toinen oppilas (huutaa samalla): Minulta putosi nappi puserosta! - -Opettaja: Vai putosi sinulta nappi. No ota se ylös! -- minä näen sen -jo tänne asti, mihin se pyöri... Mitä se tietää että Rebekka oli -hedelmätön? - -Oppilas (terveesti): Että hänellä ei ollut sikiöitä! - -Paussi. - --- Noo, minkälaisia poikia olivat nämät veljekset? - -Oppilas: Jakob oli sivistyneempi kuin Esau. Esau oli kömpelömpi ja -karvaisempi. - -Opettaja: Jaa, se Jakob oli oikea mammanpoika... Mutta mitä se -esikoinen on? Lintuko vai kala, vai mikä se on? - -Oppilas Lindholm vastaa: Se on -- keitetty lammas! - -Yleinen nauru. - - - - - - -II. KEVÄTKAUSI. - - - - -VUONNA 1899. - -Helsinki... - - -Vastoin sydämmeni tunteita läksin maaseudulta, jossa olin suurimman -osan joululomastani viettänyt. Minun olisi tehnyt mieli jäädä sinne -Karjalaan, jossa vinttikamarini ikkunasta näin laajalti sinertäviä -vaaroja ja jonka humisevissa havumetsissä joka päivä hiihtelin. -Hiihtomatkoillani sain aihetta pieniin lauluihin, jotka sitten taloon -tultua kirjoitin paperille. Mutta helisivätpä ne korvissani öisinkin. -Viimeinen yö, jonka siellä nukuin, oli oikea laulun yö. En tahtonut -tehdä lauluja, mutta ne tulivat itsestään eteeni, soivat korvissani -ja ellen niitä olisi paperille purkanut, olisin siitä äärettömästi -kiusautunut. Makasin vuoteellani ja tahdoin nukkua, mutta sanat -soivat sielussani ja minun täytyi vähä-väliä sytyttää kynttilä ja -kirjoittaa... Minusta tuntui silloin että laulujen kirjoittaminen -on kummallinen tauti tai sairaus niinkuin mikä ruumiillinen tauti -tahansa. Tahi paremmin: runoileminen on pahe. Pahetta tyydyttäessä -tuntee nautintoa ja hekumallista onnea, mutta sitten -- joskus -jälestäpäin -- seuraa kipu, kärsimys ja tyhjyyden tunne... Voi -laulajapoikaa! Paljon hänellä on iloa ja autuutta laulunlahjastaan, -mutta suruisia hetkiä on hänellä enemmän. Mutta minulle oli -runopaheeni sangen rakas. Tosin kesken parasta nautintoani täytyi -minun lähteä tänne Helsinkiin, tähän helvetilliseen Helsinkiin, -missä vuosia olen surrut, missä usein olen kärsinyt kamalia hetkiä -tuntiessani itseni täällä niin yksinäiseksi ja orvoksi. - -Niin, tänne taas. - -Ja alkoi se ikävä huoneenhaku. Kaksi vuorokautta laukkasin yksikseni -ylös ja alas kymmeniä pääkaupungin portaita enkä mistään mieluisata -suojaa löytänyt. Ehkä mieluisan olisin saanut, mutta tavattoman -kallishintaisuuden takia ei sopinut ottaa. Vihdoin muutin erääseen -pieneen puutaloon (Freedrikinkatu 21), tein kontrahdin ja noudin -kapsäkkini asemalta. Mutta heti tunsin itseni levottomaksi ja -yksinäiseksi... Ei! en viihdy tässä paikassa! Miksikä en? Tuolta -seinän takaa kuuluu puhetta ja tunnen että se on sellaisten -henkilöiden puhetta, joiden kanssa en sympatiseeraa. Tuotako -räkytystä minun nyt täytyy kuunnella kevääseen asti?... Ja mitä -tämä on? Loksutus, naksutus, räikeä raksutus seinän takaa? Minä -hiivin sille kohdalle, josta se kuuluu. Jospa sen edes näkisi, mutta -näkymättömänä ja kuuluvana on se kauhea. Se on suuri seinäkello, -joka lyöpi tuntinsa kumea-äänisellä helinällä. Minä en voi olla sitä -kuuntelematta! Tulee yö ja minä koetan nukkua ohuen peiton alla. Eikö -vain käyne uhokin joka nurkasta? Minua vilustaa, minä värisen kuin -koira ja kääntelen itseäni tuskissani vuoteella. Uneni on katkonaista -ja kolkkoa. Kello 3 yöllä herään seinäkellon lyöntiin. Se riivattu -kapine! Niin, niitä on vielä kaksi, toinen toisen seinän takana, -mutta onneksi helisee ja raksuttaa toinen hiljemmin. Tätä en voi -sietää, se minua kiusaa ja ärsyttää. Kuuntelen päivän valkenemiseen -asti kellon lyöntejä... ja värisen vilusta. Ei, tämähän on surkeaa. -Ja sisäovesta on ulko-avain poissa niin että on täytynyt heittää -se auki, jotta palvelijatar aamulla pääsisi sisään... kummallinen -järjestys -- minun täytyy käydä nykäsemässä ovi kiinni, jotta en -paleltuisi. Päätän mennä avaamaan sitten kun palvelijatar kolkuttaa... - -On vielä pilkkopimeä, kun kuulen palvelijattaren kopeloivan ovea, -mutta en viitsi mennä avaamaan. Odottakoon! Nyt vasta aloin näet -saada unta. Jo melkein nukahdin... - -Yhtäkkiä kuulen palvelijattaren aukaisevan oven salista päin ja -tulevan tarjottimineen vuoteeni viereen. En huoli avata silmiäni, -sillä minua väsyttää kovin. Palvelijatar kumartuu ja koskettaa -varovasti rintaani, tunnen ihan selvään hänen kätensä kosketuksen. -Ja minä avasin silmäni noustakseni ottamaan teetä. Säpsähdin kovin: -eihän huoneeseen ketään ollut tullutkaan -- olin ypöyksin. Sama -harhakuulo ja harhatunne uudistui pari kertaa -- eikä huoneeseeni -ketään tullut. Pitkän ajan päästä vasta kuulin jonkun tulevan. -Hypähdin avaamaan ja nyt se vasta oli palvelijatar todellisuudessa. -"Katala paikka!" päätin itsekseni pukeuduttuani, ja riensin -päätäpahkaa kaupungille uutta asuntoa tiedustamaan. Eineen syötyäni -esitin tykyttävin sydämin talonrouvalle että minun nyt täytyy muuttaa -pois, niin ikävää kuin se hänelle lieneekin. Pyytelin anteeksi -- ja -hän suostui. Mutta heti kun olin asian ratkaissut, aloin epäillä, -teinkö viisaasti hyljätessäni asuntoni. Katselin ympärilleni. -Huoneessa oli kaikki mitä tarvitsin; maksu oli kohtuullinen ja -ruoka näytti olevan hyvää ja maukasta. Tuossa niin mukava leposohva -ja tässä keinutuoli. Ja seinäkelloihin ja puheenpärinään ehkä -voisi piankin tottua?... Ja nyt juuri poismuuttaessani kannetaan -sisään uusi rautasänky (jollaista olin pyytänyt), jossa on komeat, -kovat patjat. Minua melkein kaduttaa, mutta lähden kuin lähdenkin -kapsäkkeineni ajamaan uuteen asuntoon. - -_Kolmikulma 7_ -- pikkuinen huone maakerroksessa, kivijalassa. -Yksi ikkuna pihalle päin. Ei ole keinutuolia! Kaksi vanhanaikuista -halpaa taulua seinällä. Pieni divaani ja pari nojatuolia nurkassa, -kaikki valkoisella päällystettyä, mutta kun tarkemmin tutkii, on se -valkoinen -- tahrattua. Piironki siisti ja sen päällä kunnollinen -peili. Pöytä aivan pieni, vihreällä päällystetty kirjoituspöytä, -mutta vanha ja vähän nuhruinen, siitä kuitenkin hyvä että siinä on -laatikoita, viisi laatikkoa, tosin lukottomia. Pesukaappi moitteeton. -Uuninpesä matalalla. Sänky puinen, mutta auttava. Lattialle naulattu -ohut, pehmoinen, punainen kokomatto. (Tämä se minut vietteli). -Oven päällä seisoo porsliinilevyssä nimi: M. Olander. Niin, eilen -tänne saavuin. En tiennyt vähääkään, mitä väkeä tässä asui. Olin -tietooni saanut ainoastaan että se on eräs neiti, joka huoneen -vuokraa. Mutta samana päivänä kun tulin, sanoi neiti matkustavansa -pois kahdeksi viikoksi. Pyysi etukäteen puolen kuukauden hyyryn. Kun -minulle ensin oli pyhästi vakuutettu että huone todella oli lämmin, -hiljainen ja hoito siistiä, uskoin ja maksoin etumaksun henkilölle, -joka huonetta minulle oli näyttänyt ja jota olin luullut "neidin" -piiaksi. Viimevuotisesta asunnostani kävin ajurilla noutamassa -kaikki tavarani ja aloin laatikoltani purkaa. Ripustelin seinille -omia taulujani, panin korottimet pöydänjalkojen alle j.n.e. Tuli -iltahämärä ja silloin huomasin hämmästyksekseni ettei huoneessani -ollut minkäänlaista lamppua eikä kynttilää. Tietysti lamppu olla -pitää. Menenpä heti piioille sanomaan. Kolkutan erästä ovea -etehisessä. Ei vastausta: aukaisen -- se onkin kylmä kylpyhuone, -pimeä. Kolkutan salin ovelle. Ei vastausta. Aukaisen. Ihan oven -vieressä seisoo -- päätön nainen, seisoo hievahtamatta kuni patsas. -Vai niin, siis modisti on tuo vuokraajaneiti. Astun peremmä; siellä -on toinen ovi. Kolkutan -- ei vastausta. Mitä ihmettä, koko talo on -tyhjä -- yksin saan täällä kulkea miten tahdon. Mutta lamppu, lamppu, -täytyyhän minun se saada. Missä ihmeessä on palvelijatar?... Tulee -jo pimeä, mutta talossa vallitsee kuolemanhiljaisuus. Merkillistä, -salaperäistä. Täytyy lähteä kynttilöitä ostamaan. Mutta ensin -tietysti kynttiläjalkoja. Ja minä lähden; lukko ovessa juonittelee, -rämisee, sisäovi ei pysy kiinni, paha merkki. Siinä rassatessani -kulkee joku naisolento sivu ylempään kerrokseen. Häneltä saan kuulla -että aavistukseni on tosi: täällä ei ole palvelijatarta! Ja neiti -on matkustanut pois? Kukahan huonettani siis kahden viikon ajalla -järjestää? Kuka puut kantaa ja lämmittää? Pitääköhän itse vuoteensa -korjata ja muuta semmoista? Helsingissä! Maksetussa huoneessa! Ei -tule kysymykseenkään että voisin saada asunnossani sokurinpalaakaan -suuhuni... Synkkänä ja harmistuneena, mutta uteliaana palaan -kynttiläjalkoineni ja kynttilöineni kaupungilta. Pakkanen paukkuu -nurkissa. Huoneessani on kylmä. Sytytän kynttilät. Talo on yhä -autio. Olen juuri laittautumassa lähteäkseni ulos kaupungille -"korukirjailijain" kokoukseen, kun kuulen rasahduksen etehisen -ovesta. Kurkistan huoneestani -- ahaa, siellä on sama henkilö, jota -olin pitänyt palvelijattarena ja jolle olin maksanut vuokran. - --- Vai niin, tekö se olette. Mitä ihmettä kaikki tämä merkitsee: eikö -talossa ketään asukkaan? - --- Ei, kuuluu lyhyt vastaus. - --- Kuinka luulette vuokralaisen toimeentulevan yksikseen! Olen täällä -kolkutellut ja siunaillut ovien edessä, täällä saa vaikka kiljaista --- ei ristinsielua kuulu. Mitä hullutusta se on? Ja kuka _te_ -oikeastaan olette? - --- Minä olen täällä kulkenut fröökkinän luona neulomassa ja -auttamassa. - --- Mikä te sitten olette? - --- Minä neulon eräässä makasiinissa puolelta päivältä... - --- Ja kuka on sitten se neiti? - --- Hän on oikea neulojatar. - --- Mihinkä hän nyt on matkustanut? - --- Ei hän mihinkään ole matkustanut... - --- Mutta niinhän hän itse sanoi?! - --- Jassoo, en minä tiedä miksi hän niin sanoi... hän on -sairashuoneessa... lääkäri on määrännyt. - --- Tämäpä on hiukan merkillistä. Jos hän on mennyt sairashuoneelle, -niin miksi hän sen salasi? Onko hän rehellinen ihminen? - --- On! - -Tyttö antoi lakoonisenlyhyitä vastauksia. - --- Onko hän vaarallisestikin sairas? - --- Ei! - -Enempää sieltä ei lähtenyt enkä minäkään siitä asiasta enempää -urkkinut. Kysyin vielä: - --- Ja nyt hänen muotiliikkeensä siis seisoo? - --- Niin! - --- Mistäs olette kotoisin? (teki mieleni sanoa sinuksi, sillä tyttö -oli aivan nuoren näköinen). - --- Iitistä. - --- Missä se on? - --- Uudellamaalla. - --- Asuuko täällä ehkä muita kuin minä? - --- Ei ketään mieshenkilöä. Yksi neiti asuu salinviereisessä -huoneessa, mutta hän on poissa aamusta iltaan... lasipuodissa -Mikonkadulla. - --- Mikä hänen nimensä on? - --- Borgström tai jotain sinnepäin. - --- Milloin hän on tänne muuttanut? - --- 1 päivä helmikuuta. - --- Siis päivää ennen minua. Ja koko talo on autio päivillä? - --- On. Aamulla käyn sitten herran huoneen siivoamassa ja uunin -lämmittämässä. Ja kengät kiilloitan. Mutta minä tulen vasta kello 9. - --- Ja minä kun menen ulos koululle kello 8:lta, niin jäävät kengät -kiilloittamatta? - --- Niin jäävät, sanoi tyttö tyynesti, tietämättä muuta neuvoa. - --- Entä lamppu? - -Tyttö haki kylmillejätetystä salista lampun, jonka kupu oli rikki. -Läksin kaupungille otettuani tytöltä lupauksen että hän aamulla -kävisi huoneeni hyvin lämmittämässä. Huoneessani oli jo nyt niin -kylmä että hengitys näkyi... - -_3 p. helmikuuta_. - -Ja minun pitäisi alottaa auskulteeraamiseni? Mutta nämät ulkonaiset -olosuhteet tekevät sisällisen ihmisen siihen yhä enemmän -vastenmieliseksi. - -Kello 9 aamulla kävelin Normaaliin. Kuuntelin ensi tuntini tällä -lukukaudella luonnontieteessä II luokalla. Puhuttiin yölepakoista -ja siilistä. Koko tunnin ajan haudoin mielessäni vain sitä että -jospa heittäisin koko auskulteerauksen hiiteen ja pakenisin takaisin -maalle. Ei minusta tänne ole! Ei mikään täällä minua viehätä. En -saata enkä tahdo tehdä mitään koulun hyväksi. Minua iljettää kaikki, -varsinkin ajatus taas ruveta kuuntelemaan venäjänkielen velttoa -opetusta ja sitä punapartaista puoliryssää... - -_4 p. helmikuuta_. -- Illalla oli ilma lauhtunut ja sen mukana -mielenikin. Palasin asuntooni kainalossani mytty ruoka-aineita ja -omenia -- aijon näet esi-isäin tapaan ruveta aterioimaan omassa -huoneessani; tämä muistuttaa kasarmiaikojani. Puolen tuntia -kammiossani istuttuani tunnen kovaa vilua -- henkäykset näkyvät -ilmassa. Jospa edes vuoteessa olisi lämmin! Sepitän pienen runon -kylmällä sydämmellä... ja ryömin vuoteeseen. Tämmöistä tämä on -- -huone on auttamattomasti kylmä; minun ei pitäisi täällä asua, voin -väleen sairastua enkä saata nytkään tehdä mitään pelkkien ulkonaisten -olojen takia. Aamulla heräsin kovin kummalliseen päänkipuun, jota -en ennen ole kokenut: tuntui kuin ei veri pääsisi päästä vapaasti -virtaamaan muihin ruumiinosiin. Seinästä ja ikkunasta käy salainen -uho. Alakuloisena nousin ylös ja läksin tavalliselle asialleni: -Hufvustadsbladetia ostamaan. Parissa kolmessa paikassa kävin taas -huonetta urkkimassa, mutta sopivaa ei löytynyt. Ei kannattaisi vielä -muuttaakkaan tuon etumaksun tähden... Harmittaa että kerkesin purkaa -kaikki tavaralaatikkoni... Auskulteeraamisesta ei puhettakaan... - -Viereiseen kylmään saliin on ilmautunut ihmisiä, joiden puhe selvästi -kuuluu huoneeseeni. Talo ei siis enää ole autio. Mutta aikani kuluu -tyhjään, koska on mahdoton mihinkään ryhtyä ja rahani hupenevat -hirveää vauhtia. Eiköhän olisi viisainta jättää kaikki ja matkustaa -pois -- iäkseen. Ketäpä se liikuttaisi? Hiukan kummasteleisivat -tuttavat -- sitten unohtaisivat. Kukaan ei tiedä neuvoa. Kukaan -ei oikeastaan välitä. Kaikki ovat itsekkäitä ja kukin elää omia -tarkoituksiaan varten. Ymmärrän hyvin että jokainen on oman -onnensa seppä. Vaikea on kuitenkin oppia ajattelemaan ettei kukaan -"minusta" välitä ja että se on kaikille samantekevä, miten minun -käypi ja miksi tulevaisuuteni muodostuu! Sydämmeni on raskas, eikä -ole kenelle sen voisi tyhjentää. Surullisimpina hetkinä on minusta -kaikki toimintakyky poissa -- kaikki on mykkää ja vaikenevaa, sillä -en voi edes kynään tarttua, jota jos voisi, niin se lohduttaisi. -Täksi illaksi muistan olevan kuulutetun auskultanttien kokouksen. En -aijo sinne mennä. En tahdo enkä kykene "kasvatusopillista" esitelmää -pitämään... - -_6 p. helmikuuta_. -- Eilen, kun oli Runebergin päivä, harhailin -levotoinna pitkin katuja haluamatta tavata tuttuja tai ystäviä; -mieleni oli synkkä. Kävin katsomassa taas erästä asuntoa, jonne -aijon muuttaa tästä kylmästä kammiosta. Kunpa sielläkään viihtyisin. -Illalla olin teatterissa ja istuin partterilooshissa. Partterilla -oli muutamia tuttuja ylioppilaita, ne nyökyttivät minulle päitänsä, -mutta minä tuskin tunsin, keitä ne olivat. Mitähän ne minusta -ajattelevat? -- tietysti luulevat...? Mutta mitä syytä minulla olisi -olla ylpeä? Kärsinhän juuri siitä että olen huonompi muita... Ensi -rivillä istui Tantus Kvantus, josta tänäpäivänä oli parjaava pätkä -Matti Meikäläisen kirjeessä. En ole maalta tultuani hänen luonaan -vielä käynyt. Minulla on omat tunteeni suhteestani tähän nuoreen -neroon... -- Tänään oli minulla virkatunti venäjänkielessä, koska -aineen opettaja oli jonnekkin matkustanut. Oli läksynä taivutettavana -ryssäksi 'vanha kauppias' 'vanha koira' ja 'vanha kynä'. Oppilaat -rähisivät ja vastailivat tahallansa väärin.. Lopussa minua heidän -tuhma vallattomuutensa kiusasi, vaikka olin koettanut nauraa heidän -mukanaan. Tämmöistäkö olisi olla tämän kirotun kielen opettajana? -ajattelin ja tunsin kummallisen piston sydämmessäni. Eikö minulla -ole vaikutusvaltaa noihin oppilaisiin? Eivätkö he minua vähääkään -kunnioita? Eikö olemukseni heissä herätä minkäänlaista myötätuntoa? -Jos ei, niin onhan kauheaa antautua pedagoogiksi. Toisen tunnin olin -ylemmällä luokalla ja annoin kirjoittaa venäjää erään kappaleen -mukaan, jonka aineenopettaja oli lähettänyt. Siinä oli oppilaille -paljon uusia sanoja. Kirjoitin ne taululle. Yhdessä sanassa erehdyin -itse. Semmoista muotoa ei koko kielessä ollut olemassakaan. Epäilin -itsekkin sen antaessani. Nyt minua hävettää. Mitä aineen vakinainen -opettaja tästä sanonee. En kerskailekkaan osaavani kieliopillista -venäjää. Siinä olen heikompi jokaista oppilasta. Sydämmen ja tunteen -kieltä vain olen oppinut venäjäksi käyttämään. Tieteellinen kieli -minulle on terra incognita. - -_7 p. helmik_. -- "Pedagoogin pitäisi olla iso ja ryhdikäs mies", -virkkoi minulle tänään palatessamme koululta eräs nuori kandidaatti, -joka on samassa kadotuksessa kanssani. Hänellä näet on 9 tuntia -viikossa sijaistunteja realilyseossa, mutta oppilaat eivät kuulu -häntä tarpeeksi respekteeraavan; tämän syyksi arveli hän vain -sitä että on pienikasvuinen ja hinteläruumiinen mies. Ison miehen -sitävastoin ei tarvitse muuta kuin vähän kämmentään käännähyttää ja -hiukan kulmiaan rypistää, niin häntä jo ääneti kunnioitetaan. Mutta -hintelä ja pieni opettaja, vaikka kuinka pihertää ja puhkaa että -"siivolla pojat", niin se ei moneksi sekunniksi tepsi. - - * * * * * - -Mikä on kutsumukseni? Mikä on elämän-urani? Minä kuljen siellä -normaalilyseossa puolikuolleena, uneksivana olentona, harvoin -kuuntelen mitä tunnilla puhutaan, istun itseeni vaipuneena miettien -ja haudoskellen sielussani sitä mitä aina olen miettinyt: "Mikä on -tarkoitukseni? mihin kelpaan? mitä pitää minun tekemän että tekisin -sitä mikä minun yksilöllisyydelleni on elämän arvoista? Enkö tee -väärin että täällä istun ja tylsänä tuhlaan aikaa? Jokainen tunti -tappaa minua -- mitä minua liikuttaa mitä opettaja sanoo ja selittää -tai mitä oppilaat vastaavat? mitä minua liikuttavat opinnot, koulu -ja tietosivistys? niissä ei minulle itsellenikään koskaan ole ollut -elämää. Muistan että itse koulupenkillä olin kuin masina, joka -säännöllisesti käy ja tekee mitä tarvitaan. Olin ahkera oppilas, -joka kotona luki läksynsä ja koulussa piti kunnianaan ne osata. Ja -niin vuodet vierivät ja minut päästettiin aina ilman ehtoja luokalta -luokalle, mutta viisautta eivät minussa opettajat osanneet kehittää --- eivät ne aavistaneet (tai eivät tahtoneet sitä tietää) että -edistymiseni ja vastaukseni olivat papukaijan oppia, jolle sisäinen -olemukseni oli kokonaan vieras. En oppinut siellä itsenäisesti -ajattelemaan, en saanut siellä mitään mikä sieluani olisi innostanut; -ei mitään hyvää itua, joka olisi versonut ja kasvanut, minulla ole -koulustani. Koulu iski ensimmäisen parantumattoman haavan minuun, -yliopisto ja kandidaattitutkinnon lukeminen iski minuun lähes -kuolettavan iskun -- oli tehdä minut hulluksi turhuudellaan, ja -tämä pedagoogiksi-aikominen aineellisen hädän tähden -- se minut -maahan masentaa! Ikäänkuin läähättäen ja verissä-silmin makaan minä -seljälläni katsellen kohti sinitaivasta ja huutaen kärsivän sieluni -pohjasta: 'Lapsuuteni Jumala! elä ole julma minua kohtaan, vapauta -minut kerrankin pitkän orjuuden kahleista ja anna minun elää ja -virkistyä puhtaan luontosi helmassa, sillä minä näännyn ja lakastun -ja elämäni menee tyhjään täällä, jossa tyhjyys vallitsee! Taivas, -sinipuhtoinen taivas, sääli minua, sillä olen luonnon lapsi, joka -haluan elää korkeita tarkoituksia varten'...!" - -Ei taivas minua kuule, ei lapsuuteni Jumala minulle enää kuiskaile... -Kuka siis minua neuvoo? Kuka antaa minulle merkin, mitä minun -on tekeminen etten turhaan eläisi? Kuulen äänen, vienon äänen -syvältä sisästäni kuiskaavan: "Olet syntynyt herkkien tunteiden -lapseksi, tulkitse ne tunteesi synnyinmaasi hyväksi -- siinä sinun -elämäntehtäväsi! Elä katso aineellisia etuja, elä pyri virkoihin, jos -et niihin voi omistautua, jää mieluummin köyhäksi kitujaksi, mutta -pelastetulla sielulla -- ennenkuin aineellisesti hyvinvoivaksi, mutta -tyhjentyneellä ja rikkilyödyllä sydämmellä. Tee nopea päätös ja heitä -tämä helvetillinen laitos -- palaa maaseuduille, sinne, missä Jumalan -kirkas päivä vapaasti tuntureille paistaa ja jossa korkea havumetsä -ympärilläsi humisten syvää suomalaista virttänsä veisaa. Sillä siellä -on elämä, missä on luonto ja terveys!"... - -Tätä kirjoittaessani kello 1/2 10 illalla kuulen yhtäkkiä kolkutusta -oveltani ja kun olen vastannut "astukaa sisään!" pistää sieltä ovesta -naisen pää, joka peljästyneenä kysyy ruotsinkielellä: - --- Onko herra nähnyt tai kuullut kenenkään tänään menevän sisään -saliin? - -Se on sama lasipuotineiti, josta ennen olen maininnut. Hän on -palannut tavallisuuden mukaan kotiin päiväntyöstä ja pyrkinyt -kamariinsa, joka on salin takana. Hämmästyksekseen tapaa hän siellä -salin oven lukittuna, siitä ei pääse; se on lukittu sisäänpäin, avain -näkyy, kun avaimenreijästä katsoo. Kuinka on se mahdollista? Kuka on -oven lukinnut? Kuka on siitä mennyt sisään?... - -Hänellä on vastapäätä koridooria asuva emäntä mukanaan, hänen on -täytynyt turvautua lähimpiin outoihin ihmisiin. Minäkin menen -sitä kummaa katsomaan; siinä seisomme kaikin lukitun oven edessä -puolikylmässä etehisessä, neiti valaisee kynttilällä avaimen reikää --- totisesti on asia kuten hän on kertonut. Minäkin rynkytän ovea, -kolkutan -- ei vastausta. Neiti on peljästyksissään. -- En kai voi -jäädä tähän kylmään porstuaan yöksi, sanoo hän. -- Minun täytyy tulla -teidän luoksenne, -- sanoo hän vieraan emännän puoleen kääntyen. Ja -niin he poistuvat, neiti minua kiitellen siitä että näytin puolestani -myös olevan huvitettu asiasta. - --- Tässä talossa on muutenkin vähän kummalliset olot, lienen sanonut -siinä ovea renkuttaessa. - --- Niin on: ei palvelijaa, ei emäntää, neiti Olander makaa -sairashuoneella. - --- Olen aikonut muuttaa pois -- huoneeni on kylmä... - --- Huolimattomia ovat minunkin huoneeni suhteen -- valitti neiti... - -Eipä tiedä, mitä tässä talossa on tekeillä. Neiti Olander kuuluu -olleen ennen W:ssa, "pahamaineinen" nainen. Sen olen sattumalta -kuullut varmalta taholta. Nyt hän ei kuulenma _enää_ semmoinen ole. --- Parasta panna ovensa yöksi lukkoon sisääpäin. Entäpä saliin, jossa -ne päättömät naiset kummittelevat, todella olisi joku murtautunut ja -sieltä yöllä hiipisi huoneeseeni?... Koko lokaali niin autio. -- -- - -_7 p. helmik_. -- Opettaja koulussa: Mitkä ovat moodit? - -Oppilas: Aktiivi ja passiivi. - -Opettaja: Moodit! Etkö sinä tiedä mitä moodit ovat?... - -Kysyy toiselta, joka ne luettelee: indikatiivi, konjunktiivi ja -imperatiivi. - -Opettaja (närkästyneenä oppilaalle, joka erehtyi): Siin' on -mies, joka ei tiedä mitä moodit ovat! Sehän kuuluu jo _yleiseen -sivistykseen_! Sitä ihmistä pidetään vähän sivistymättömänä, joka ei -tiedä mitä _moodit_ ovat. Muista nyt se!... - -(Sic!) - -_11 p. helmikuuta_. -- Lauvantai- iltapäivä. Lauhkea, pehmoinen -talvisää. 25 tuntia olen nyt istunut "kuritushuoneella" -- neljäs osa -noista 100:sta tunnista, jotka vaaditaan siis kuitattu. - -Se on suurimmaksi osaksi idiotiseeraamista tuo opetuksen -kuunteleminen. Varsinkin tunnit puolelta päivin. Silloin -uuvuttaa. Tekisi mieli panna pitkäkseen penkille, jolla istuu. -Kieliopetuksen kuunteleminen on mitä kuivinta olla voi. Ijänkaikkista -päätteiden, sijojen, sukujen, verbien ja adverbien jankkaamista -ja tankkaamista... Mitenkä kuuluu nominatiivi? Mitenkä on monikko -tästä sanasta? Mitä sukua on tämä sana tässä kielessä? Miksikä se on -neutria? Mikä on nyt neutrin pääte yksikön nominatiivissa?... - -Tämä kaikki se nyt kuuluu "yleiseen sivistykseen"! Tätä tämmöistä -jauhetaan oppilaiden aivojen avulla vähintään 8 vuotta koulupenkillä. -Täytyyhän tuntea kielioppia, jos mieli oppia kieltä oikein! -Niin sanotaan. Ja sen, jolle kieliopin lukeminen on tympeää ja -ikävänitkettävää, senkin täytyy, ei auta. "Kun on kerran koulussa, -niin täytyy!" - - * * * * * - -Minulle on kielioppi kuin kuluttava tuli; Koulupoikana muistan sitä -lukeneeni niinkuin muutkin, latinankieliopin muistan osanneeni monin -paikoin ulkoa. Sitten tulin yliopistoon. Sain uudelleen lukea suomen- ja -venäjän kielioppeja, vieläpä latinankin. Nyt kaikki tuo tuntui -minusta sanomattoman tympeältä. Mutta niitä vaadittiin; täytyihän -suorittaa tutkintoja; täytyi lukea kielioppejakin. Ja minä luin. Luin -päiväkausia, ei, luin viikkoja, jopa kuukausia kielioppeja -- ja -tulin aivan tylsäksi. Kauhistuneena huomasin itsekkin että _minun_ -oli mahdoton lukea kielioppia; ymmärsin tuskin yksinkertaisinta -sääntöäkään enää. Minun täytyi pinnistämällä pinnistää järkeni -kiintymään kielioppiin, mutta se, minkä yhtenä päivänä olin saanut -muistiini, se hälveni jo seuraavana. Itku kurkussa luin kielioppeja. -Mutta turhaan. Minun oli mahdotonta omistautua viideksikään -minuutiksi kieliopille -- sen jälkeen kun olin saanut vapauden -lyyryn. Tutkinnoissani en tiennyt kieliopista mitään, minulle -naurettiin ja minua kummasteltiin. "Tämähän kuuluu jo kouluasioihin!" -sanoivat professorit. Oletteko ensinkään repeteerannut kielioppia? --- Olen, vastasin minä aina varmasti. -- Mutta ei se siltä näytä! -Tuskinhan tiedätte mikä lauseessa on subjekti ja mikä predikaatti! - -Ja minulle annettiin reppuja kieliopeissa. Mutta reput eivät -auttaneet. Minulle naurettiin ja minua haukuttiin. Minua väitettiin -valehtelijaksi etten muka ollut lukenut... Oh, minä kärsin sisässäni -kovat tuskat. Jos ei minulla siihenaikaan olisi ollut jotakin -ystävää, joka minut ymmärsi ja minua auttoi, niin olisin lausunut -ikuiset hyvästit yliopistolle, joka minun Helsinki-elämässäni on -ollut helvetti -- sillä muuta helvettiä ei minulla pääkaupungissa -koskaan vielä ole ollut -- tähän asti. -- - -- - -_14 p:nä helmikuuta_. -- Laskiaistiistai. Kirkas päivä paistaa. -Kouluilla on lupa. Erityisiä ylioppilasyhdistyksiä juhlailee "naisten -kera" Alppilassa. Sadottain vaeltaa hiihtäjiä kaupungin satamaan ja -Eläintarhan metsiin. - -Minulla ei ole mitään ohjelmaa. Tunne sanoo että minunkin tänään -pitää jonnekkin mennä -- tehdä retki jonnekkin ja jonkun kanssa, -"pitää hauskaa" luonnon helmassa tai iloisessa seurassa, saada siten -mieluinen muistelma tulevaisuudelle -- tästäkin päivästä... - -Astelen aamiaiseltani pitkin esplanaadia. Jaa, tänään ei täällä kulje -mitään karnevaaliakaan, mieliala maassa ei sitä salli, onhan näet -nuot ylimääräiset herrainpäivät, jotka viettävät haudanhiljaista, -joskohta merkityksellistä elämäänsä. Ei karnevaalia, ei mitään -julkista, remuavaa leikkiä. Niin, vaan nyt on kuitenkin laskiainen --- ja johonkin mennä pitäisi. Kouluajat muistuvat mieleeni. Siellä -Peräpohjolassa aina laskiaisaamuna poikaparvessa hiihdettiin -jokivartta ylöspäin -- johonkin Junttilaan tai Runttilaan, ja -laskettiin mäkeä jyrkistä törmistä. Ja päivällisiksi tultiin takaisin -kaupunkiin, mutta iltapäivä laskettiin kelkkamäessä "tipojen" -kanssa. Silloin oli elämän virkeyttä! Kasarmiajoilta muistan myös -laskiaisvieton. Punssipullot taskuissa silloin marssittiin Punttilaan -Eineettömään vatsaan hulautettiin viekas neste. Päähän se kihahti, -ja ensi kerran elämässäni lienen silloin ollut humalassa. Muistan -että se oli sanomattoman lystiä sekä itselleni että varsinkin muille -tovereille. Lienen ollut vilkas silloin, puhellut paljon, laulanut, -pysäytellyt outoja sotamiehiä kaduilla ja selitellyt heille jotain -- -ja hekin riemastuivat ja nauroivat. Se oli kaikki niin lapsellisen -puhdasta! Ja lyseolaisten mäessä lienen kulkenut toverien kanssa -käsikynkässä -- ja taas laulanut. Taisin olla hyvin rohkealla -tuulella. Mutta mitään tuhmuutta en tehnyt, ei ollut halukaan pahaan, -hyvään vain. Iltapimeässä muistan hiipineeni illalliselle johonkin -tuttuun taloon, joidenkin tätikultien luo, jotka eivät mitään -huomanneet. Muistelenpa että pienet sisareni olivat ihmeissään ja -iloissaan että minäkin sinä iltana olin niin iloinen, niin puhelias -ja avosydämminen... Voi menneitä aikoja! Muistoina ne nyt vain -silmieni edessä häämöittävät... - -Olen kävellessäni saapunut ylioppilastalolle. Sinnehän askeleet -tavallisesti johtavat, kun ei ole varmaa päämaalia, mihin mennä. -Siellä selaillaan sanomalehtiä ja katsotaan aina jonkunlaisella -tuhmalla uteliaisuudella, olisiko mahdollisesti kirjettä -kirjetaululla. Kirjettä tietenkään ei ole; kaikki kirjeet saapuvat -omalla osoitteella. Suomettaressa yhä näkyy Kyösti Kamalan -raivohulluja selityksiä ja vastauksia Tantus Kvantukselle. Nekin jo -väsyttävät. Uskaltaisiko telefooniin? -- 75 03 -- Soitettu! Kiitos! -Onko se tohtori Tavi? -- On. Terve mieheen, se on -- ahaa, terve, -terve... -- Kuule, onko teillä mitään ohjelmaa täksi päiväksi siellä, -sinulla ja rouvallasi? Ettekö lähde Alppilaan? -- Ei nyt sovi... -ei meillä ole mitään ohjelmaa... minä olen kylmettynyt... en voi -mihinkään lähteä... - -Siinä nyt oli. Kyllähän he kohteliaasti aina käskevät talossa -käymään, mutta koskaan eivät tarkoita että juuri sillä hetkellä -sopisi! - -Voisihan tosin telefonoida toiseenkin paikkaan, mutta kun ensimmäinen -yritys menee myttyyn, niin se jo mielen masentaa. Kuitenkin riennän -läheisen naapurini, maisteri Hento Ivalan luo. Mutta hän ei ole -kotona. On tietysti luikkinut juhliin savokaksariensa kanssa?... -Luovun vähitellen kaikesta ohjelmasta. Sydäntä karvastelee, mieliala -käy kärsiväksi ja alakuloiseksi. Tunnen taas olevani hyljätty. Ei ole -minulla toveria. Entiset toveruudet ovat aikoja rauenneet. Entisiä -luokkakumppaneita on pari- kolme kaupungissa -- en tiedä yhdenkään -asuntoa. Ja jos tietäisinkin, tokkopa menisin. Heillä on eri _mailma_ -kuin minulla. En heidän parissaan viihdy. Ainainen uneksija! Joka -aina haaveilee nuorista, kauneista, reippaista tytöistä -- sellaisten -kanssa tämä päivä muka viettää pitäisi... - -Laskiaistiistai? Istuskelen autiossa asunnossani miltei koko -päivän. Järjestelen tavaroitani ja kuljetutan ne ajurilla uuteen -asuntoon, jonne huomenna aijon muuttaa. Siis kolmanteen kortteeriin. -Viihtyneekö sielläkään? Minun täytyy tästä elostua, muuten kuolen -suruun. Nuori elämä, kuinka tyhjä sinä useimpina hetkinäsi olet! -Kenellä muulla minun iälläni ja minun asemassani lienee niin vaikeaa -elää ja olla... Huomenna taas kello 8:lta koetan keretä koululle. -Täytyy uutterasti kerätä tunteja, jotta ajoissa pääsisi helpommalle... - -_15 p. helmikuuta_. Kasarminkatu... vastapäätä Kaartin kasarmia. -Nyt olen uudessa asunnossani. -- Aamulla noustessani entisessä -majapaikassani, tunsin pääni omituisen raskaaksi. Kuitenkin pukeuduin -kiireesti ja riensin koululle. Ulkona vallitsi sankka, kostea sumu. -Päätäni kolotti kovasti. Tulin auskultanttien huoneeseen, rukoukset -oli juuri pidetty tunnit olivat alkamaisillaan. Vaivuin kuni ukkosen -lyömänä tuolille -- onneksi ei huoneessa sattunut olemaan muita. Ei! -minun oli mahdoton tässä tilassa jäädä opetusta kuuntelemaan. Riensin -siis ulos. "Tulen tunnin päästä takaisin", arvelin. Kävelin ympäri -kaupunkia sumussa. Mitä ihmettä, päänkipu yhä vaan lisääntyi. Tunsin -heikkeneväni ja vaikka kuljin hiljaa eteenpäin, tunsin hengästystä. -Hornako päähäni on iskenyt? Kirottu huoneeni, kirottu kammioni! -Tietysti kaikki oli sen syy. Illalla olin terveenä paneutunut -levolle ja yön olin nukkunut jotenkin hyvin. Että tämä nyt piti -sattuakkin juuri viime aamuna! Kuljin torin sivu, josta aina ennen -olin ostanut omenia. Tällä hetkellä inhosin kaikkea suuhunpantavaa. -Palasin asuntooni, heittäysin seljälleni vuoteelle. Kaikki turhaa. -Päänpakotus yhä kasvoi. Kello oli jo yli 9. Siis toinenkin tunti -mennyttä kalua. Olenhan kipeä, en voi mennä kouluun... koko päivänä. -Tuntui kuin vasaralla taottaisiin pääni sisässä, korvissa kumea -humina. Varmaan on veri sulkeutunut päähän eikä pääse alaspäin -tavallisia laskimoitaan (kun sitä pitää olla niin tuhma tuossa -terveysopissakin). Koetin hieroa päätä ja niskaa, ohimoita ja otsaa. -Lyijynraskas on pää. Tunnen sellaisia tuskia että tekisi mieleni -huutaa. Joko kuolemani hetki lienee tullut? Kurjaa, jos täytyy näin -epämiellyttäviin tuskiin kuolla. Nousen varovasti ylös, päätä viepi -ja viipottaa. Katson kuvastimeen. Silmissäni omituinen kiiluvaisuus, -otsa kiiltäväntumma... Rupean tukkimaan viimeisiä tavaroitani -kapsäkkiin. Sitä tehdessä rupeaa ylönannattamaan, täytyy taas -viskautua vuoteeseen. Siten makaan monta tuntia niin heikkona että -tuskin omaa hengitystä kuulen. Värisen vilusta. Olen sairas ja työhön -kykenemätön. Kuinka on mahdollista että näin äkkiä olen heikontunut? -Eilen vielä riemastutti puristella omia nyrkkejään... - -Astelen taas kaupungille. Päätä porottaa yhtenään. Ostan -yliopiston apteekista pari kiniinikapsellia ja nielaisen toisen -ylioppilastalolla. Kunhan eivät liene erehdyksissä antaneet -kuolettavaa myrkkyä, arvelen, ja rupean odottamaan vaikutusta. Jos se -on myrkkyä, niin kuolen -- keikahdan tähän lukusalin lattialle? Siitä -tulee harvinainen tapaturma. Huomenaamuna siitä jo lehdet kertovat. -Ja minusta kirjoitetaan lyhyt nekroloogi. -- Suomalaiset lehdet -mainitsevat suopeudella -- tunnen sen vaistomaisesti. Minua mainitaan -kuolinilmoituksessa "nuorena runoilijana"... tulen kuolemani kautta -enemmän huomatuksi kuin elämäni... Kuluu puoli tuntia; jos se olisi -ollut myrkkyä, niin se jo olisi tapahtunut. En siis tarvitsekkaan -kuolla. Päinvastoin tunnen itseni paremminvoivaksi. Lähden ulos. -Sumut kaupungilla alkavat haihtua. Lauha leppoinen ilma. Päänpakotus -laimenee. En ole pannut ruuan palaakaan suuhuni koko päivänä. Syön -siis vankan aterian, vaikka varovaisesti -- ja lähden kapsäkkeineni, -kanteleineni ajamaan uuteen asuntoon. - -Iltapäivällä on auskultanttien kokous. Olin siellä, mutta väsyin. -Minun oli mahdoton tajuta, mistä siellä puhuttiin. Se tuntui -kaikki mitä kuivakiskoisimmalta ja turhanpäiväiseltä filosofialta, -sellaiselta, josta ei ole hyötyä elämässä elävälle opettajalle. -Läksin sieltä ennen muita... - - * * * * * - -Uudessa asunnossani on minulla tilava huone kaksine akkunoineen. -Mutta lamppu on huono -- se on kuin saunatuiju maalla ja valaisee -heikosti, väliin se savuaa. Olen puhunut uuden lampun saamisesta -emännälle, mutta ei hän vielä ole mitään luvannut. Huoneeni minua -miellyttää ainakin yhdessä suhteessa: tässä on fortuska -- siitä -saa yöksi raitista ilmaa. Alan olla jo entiselläni. Jumalankiitos! -Surkeaa on olla sairas. Armahtakoon taivaan enkeli niitä, joilla -_aina_ on kipuja!... - -_16 päivä helmikuuta_. -- Nukuin hyvin ja heräsin jo kello 7. -Päivälehti tuotiin. Virkeänä ja tuntematta jälkiäkään päänkivusta -astelin koululle. Istuin siellä 5 tuntia. Minulle ilmoitti -venäjänkielen opettaja että jos tahdon ja haluan, niin saan -heti vikariaatin entiseltä venäjänkielen opettajaltani samassa -kaupungissa, jossa 6 1/2 vuotta sitten vielä istuin koulupenkillä. -Hän maksaa verrattain hyvin: noin 300 markkaa kuukaudelta, työtä on -26 tuntia viikossa, luokat pienet... - -Vai niin, ajattelin, -- nyt se siis opettajaurani alkaisi, jos -sen antaisi alkaa. Houkutus on suuri -- rahaa tarvitsee. Ja minä -kuvailen jo itseäni siellä entisten opettajaini joukossa: nuorena -maisterismiehenä ja "nimen" saavuttaneena nuorena kynäilijänä. Onhan -se jotain! Rehtori tietenkin kohtelee isällisellä ystävyydellä, -luulee minua hyvilläkin tiedoilla varustetuksi ja pitää minua -sitäpaitsi totuuden puolesta taistelevana miehenä -- olen näet -sattumalta kuullut että hän eräälle henkilölle runojeni suhteen -kuuluu lausuneen että: "hjaah, se poika oli koulunpenkillä peräti -umpimielinen ja hiljainen, mutta jo silloin havaitsin että pojalla on --- hyvä sydän!" Minua hävettää... Ja "Ropsa" maisteri, se rähisevä -matematiikan opettaja katsoo minut tietysti jo vertaisekseen, -lyöpi hartioille ja muikeasti vääntäen suutansa ja siristäen -poliisisilmiään tokaisee: "kä, kä, kä... kuules sinä veliveikkonen, -mennääns pikku-ryypylle Susiköökiin!" ja kaikki "entiset välit" -kuitataan virkatoveruuden yhdenvertaisuudella. Ja sitten minut -tietysti viedään entisten opettajain perheisiinkin, minulle tarjotaan -illallinen, minut istutetaan rouvan ja herra opettajan väliin -ja ystävällisesti hymyillen lausuu rouva että: "maisteri tekisi -niin hyvin ja ottaisi lisää... eikö maisteri halua silakkaa... -maisteri on varmaan siellä Helsingissä tottunut toisenlaiseen?" -Maisteri, maisteri, joka paikassa vain maisteri! Ja se lausutaan ja -kuiskitaan niin ihmeen koreasti että oikein sydäntä vihlaisee. Ja -sitten: jos ei joku jossakin seurassa satu tietämään, mikä ilmiö se -nuori sijaisopettaja on, niin ne, nuot pedagoogien rouvat ja muut -supattavat seljän takana niin ihmeen ihanasti: "no etkös tiedä, sehän -on nuori maisteri... hän, joka on kirjoittanut... ja hänhän on minun -mieheni entisiä oppilaita"... "Ahaa! kuuluu toisen kuiskaus, vai hän -se on: esitä minut hänelle!" Ja minut tietysti esitetään kaikille -kaupungin naisille... - -Voisin jatkaa tätä ihanaa kuvaa hyvinkin laajasti. Kaikki seikat -huomioon ottaen on se todellakin sangen houkutteleva ja nuoren -maisterismiehen itserakkautta kutkuttava. Tiketti rautatien päähän, -hyvä kuraassi -- ja tästä ainaisesta surkeilijasta tulisi äkkipäätä -kunnianarvoisa v.t. kolleega valtionlyseossa. Tietämättömyys -peitettäisiin mahtavalla rykimisellä -- oppimattomuuden korvaisi -nenäkakkulain oppinut kiilto... Päiväkirjani vaatii nyt kuitenkin -ilmoittamaan että minä tähän edulliseen tarjoukseen, heti sen -kuultuani, vastasin jyrkästi kieltämällä. _En!_ tuli suorastaan -tunteesta ja se tunne toivoakseni puhui totta, napiskoonpa järki kuin -sitä vastaan. - - * * * * * - -Samana päivänä, illan tullen. - -Tulen kaupungilta, jossa parin-kolmen toverini kanssa olen -kauvan kuljeskellut ja istuskellut ylioppilastalolla. Yhteisenä -puheenaiheena oli se _kamala manifesti_, jonka tänään kerrotaan -saapuneen Pietarista. Että nyt ei enää muka ole Suomen -Suuriruhtinaanmaata, että kansamme kaikki itsehallinto nyt -on katkaistu, että tästälähtien valtijaamme itsevaltias käsi -mielinmäärin ohjaa olemustamme...? Senaattirakennuksessa sanottiin -paraikaa palavan tulien: Siellä senaattorit pohtivat tullutta -Julistusta... lauvantaina se vasta kuulenma sanomalehdissä kerrotaan. - -En tajua paljon poliittisia asioita. En nähtävästi ymmärrä näiden -tosien huhujen kauheaa merkitystä, josta muut puhuvat. - -Minusta tuntuu vain että kaikki käy hyvin. Ei meitä suomalaisia sudet -syö. Yhtä sitkaasti kuin vähitellen olemme tulleet sivistyneeksi -kansakunnaksi, yhtä sitkaasti ja paljon sitkaammastikin meidät -muutetaan muukalaisiksi -- niin, muutos on kerrassaan mahdoton! -Tuntoni se näin sanoo. - -Vai lieneekö tuntoni tällä kertaa väärä? Onko Suomen kansa poljettava -sortajain jalkain alle? Mitä on historiallinen laki? Kuka johtaa -kansojen kohtalot? Riippuuko tuhansien ja miljoonien onni tai -onnettomuus yhdestä ainoasta henkilöstä, joka on sielultaan ja -ruumiiltaan sairas (kuten huhutaan), vai onko Jumala, tuo tuntematon -voimien voima, kaiken takana? Ja kaikki mitä tapahtuu, tapahtuuko -vain _Hänen_ tahdostansa? Onko Piru helvetistä laskettu irti Suomen -kohtaloa kourailemaan kuni mitäkin saviruukkua, joka kolauksen -saatuaan hajoo pirstaleiksi?... - -Yö on hiljainen talviyö, ei kuulu tuulen tohinaa, sää on suopea ja -lauha. Eikö ukkonen luonnossakin jyriseisi ja salamat sinkoileisi, -jos Suomen kohtalo todella nyt tärisee? Eikö tulisi maanjäristys ja -aukeaisi ammottava repeämä, jonka kuiluun kaikki vääryys ja ilkeys -upotettaisiin? Tuntoni sanoo: "ollos huoleti, viel' uusi päivä kaikki -muuttaa voi!" - -_17 päivä helmikuuta_. -- Aamulla kun tulin normaalikoululle, -tapasin auskultantteja yhdessä ryhmässä erään tohtorin ympärillä. -Ylikerroksessa pidettiin paraikaa aamurukouksia. Tohtori nähtävästi -oli puhunut _siitä_. Keskustelu kävi puoleksi kuiskaavalla äänellä, -kaikkien kasvoilla ilmaantui totisuutta ja jännitystä. Se on totta, -sanottiin niille, jotka vielä eivät asiasta tienneet. Koko päivän -vallitsi koululla erityinen "stimmung" -- kokoonnuttiin ryhmiin. -Aamulla en ollut saanut Päivälehteä. Siis painoeste! Ja koululle -tultua kuulin että U. Suomettarella myös oli painoeste. Sananvapaus -siis kielletty. Puhuttiin kahden suurimman lehden lakkauttamisesta... --- Iltapäivällä vasta ilmestyi Päivälehti -- johtava kirjoitus oli -kokonaisuudessaan poispyyhkäisty. -- Felix Faure kuollut eilen -illalla kello 10. Mielenosoituksia ja kapinoita siellä täällä -mailmalla. Ajat levottomat. Suomen kadettikoulusta ehdotettu -spesiaaliluokat pois -- kaikki venäläiseen henkeen. Päivälliseltä -tullessa näin senaattori Yrjö-Koskisen "Suomitiellä" erään -toisen kanssa. Säälien katselin ukkoa. Minusta hän tänään näytti -raihnaiselta ja askeleet näyttivät horjahtelevan. Miksi? Miksi? -- - -Emäntäni kertoi minulle tänään unen, jonka sanoi nähneensä kolme -vuotta takaperin. Oli nähnyt koko mailman -- läpikuultavana. Yksi -paikka vain oli läpikuultamaton. Se oli senaattori Mechelinin asunto, -unessa ikäänkuin palatsi. Maanalaiset telefoonit kulkivat palatsiin. -Balkongilla oli senaattori kiireesti kävellyt edestakaisin. Sitten -oli tullut räätäli ja tuonut senaattorille -- mustat vaatteet. "Nyt -minä tiedän", selitti emäntäni totisella naamalla, "että uneni on -toteutunut; senaattorilla on nyt surupuku. Mutta hänen palatsinsa -yksin seisoo läpikuultamattomana." Häneen sanoi emäntäni luottavansa -"Siinä se on mies!" -- Ennenkin emäntä oli nähnyt valtiollisia unia, -jotka olivat käyneet toteen. Ennen Aleksanteri II:en murhaa oli hän -nähnyt unessa kaksi lasikruunua kulkevan taivaalla. Ne pysähtyivät -Venäjän kohdalle, Pietarin päälle, muuttuivat auringoiksi, vaan -sitten niistä yhtäkkiä rupesi tippumaan punaista verta. Ja kohta -senjälkeen ammuttiin Suuriruhtinaamme... - -Tänä iltana menen Ibsenin "Brandia" katsomaan Suomalaiseen teatteriin -taiteilijatar X:n kanssa, joka oli pyytänyt hankkimaan itselleen -piletin. - -_18 p. helmikuuta_. Pohjalaisten suuri arpajaisjuhla. Tulin kotiin -1/2 2 yöllä. Mieliala sielläkin oli isänmaallinen. Voitin erään -nuoren neitosen onnella yhden yhtä hohtavan voiton kuin ovat hänen -timanttisilmänsä... - - - - -19.II. MONOLOOGI. - -(Sulkumerkkien välissä). - - -Toverit ja ystävät! Kauan olen seurassanne kannellut kiveä -povellani kärsien salaisesti kovia tuskia. Kauvan on huulillani -leikkinyt sanoja, jotka sieluni surussa olen tahtonut huutaa -teille ja koko mailmalle, mutta olen ne aina hillinnyt, alentuen -edessänne raukkamaiseksi hölmöksi, joka vain pilkkaa ansaitsee. -Mutta nyt tulkoon suhteellemme loppu. En voi enempää kestää enkä -hetkeäkään elää, ellen saa sanotuksi sitä mikä sydäntäni karvastaa -ja elämäni rauhan rikkoo. Että ihminen, joka on varustettu -heikoilla järjenlahjoilla, mutta herkillä tunteilla, itse ei ole -syypää siihen, miksi hän olojen pakosta on kehittynyt ja että -hänkään ei ole halveksittava kipuna luomisen suuressa kruunussa, -sen minä tällä hetkellä yhä selvemmin tunnen, koska suru omasta -kykenemättömyydestäni minua painaa ja silmäni itkevät kateuden -kuumia kyyneleitä. Te ystävät nauroitte lahjattomuudelleni ja -sivistykseni pintapuolisuudelle, mutta sanon teille vasten kasvoja: -elkää luulko että ihmisen onni ja arvo riippuu siitä, missä määrin -hän on kokonainen kulttuuri-ihminen, jolla on elegantit ulkonaiset -käytöstavat tai vissi annos poliittisia tai kirjallisia tietoja. -Se tuli, joka olemuksessanne palaa ja jota kutsuttanee terveeksi -järjeksi, se sama tuli on muuttuva teille kostontuleksi niin pian -kun te säälimättä pilkkaatte sitä, jolla tätä tulta ei ole. Sillä -tietäkää että sama korkea voima, joka antoi teille järjen, salli -minulle tunteen, jonka juuret kasvavat jumalaisessa maaperässä... -Kauvan olen seurassanne vaijennut ja äänetönnä niellyt karvaita -paloja, mutta nyt tiedän ja näen että tästä hetkestä en enää kuulu -seuraanne, josta minulla ei ole muuta kuin kärsimystä ja tuskaa. -Ystävät! Minä käännyin puoleenne lohdutuksen toivossa, koska -elämä minulle oli taakaksi muodostunut, mutta te ette sitä olleet -huomaavinanne, vaan lisäsitte yhä taakkaani. Te löitte lyödyn mieltä -ja särjitte särjetyn sydäntä ajattelematta, kuinka kipeästi se -kipeään nuorukaiseen koski. Ei ole minulla enää toivoa että millään -tavoin olisitte apuna täyttämässä sitä tyhjyyttä, joka sielussani -mustana ammottaa, vaan yhdessä-olomme päättyköön vihdoinkin, -sillä olemme liiaksi erilaisia kasveja luonnon taimitarhassa ja -tarkoituksemme käyvät eri suuntiin. Jääkää hyvästi ja naurakaa -keskenänne kummallista toveria, jonka kanssa ennen suvaitsitte -olla likeiset tuttavat ja kutsua häntä ystäväksenne, jota hänkin -herttaisimpina hetkinä teistä luuli. Ne hetket olivat sokeuden -hetkiä ja niitä itkien kiroilen, sillä ne ovat minua paljon, paljon -pettäneet. En ymmärrä teitä ettekä te minua. Puristan viimeisen -kerran kättänne ja käyn kotia itkusilmin, povi täynnä myrkkyä. Ja -salaan ikuisiksi ajoiksi sen hellyyden, joka kaiken katkeruuteni alla -piilee... - -_20 p. helmikuuta_. Eilen, sunnuntaina oli se merkillinen päivä, -jolloin keisarillinen manifesti julaistiin kaikissa sanomalehdissä. --- Olin sitten rauhanaatteen mielenosoitusta katsomassa. Valkoisessa -lipussa, joka Kurikan ja Boldtin johdolla kulki ympäri kaupunkia, -seisoi sinisillä kirjaimilla: - -"Ei sinun pidä tappaman! -- Du skall icke dräpa!" - -"Eläköön kansojen veljeys! Lefve folkens förbrödring!" - -Seisoin likellä puhujalavaa Senaatintorilla ja kuulin joka sanan. -Juhlallisuutta enemmän kaipasin. -- Illalla olin ollut vieraissa, -josta palasin surullisin mielialoin, (mikä kuvastuu edellä -kirjotetussa tunnelmassa). - -Tänään on minulla ollut pari suomenkielen virkatuntia maisteri V:ltä, -joka isänsä kuoleman johdosta on ollut poissa lyseolta. Sain selittää -_lylystä_ ja _kalhusta, jousesta_ ja _jänteestä_... - -Mitenkä laitani oikeastaan lienee? Pelkään että auskulteeraus -jotenkin minua _muuttaa_. Tietämättäni, salaisesti. Taivas nähköön: -enhän ole pitkiin aikoihin kirjoittanut pienintäkään runoa. Siksi -tuntenenkin itseni niin suruiseksi ja kuolleeksi, aikani on kuin -hukkaan mennyttä. - -_21 p_. -- Astellessani yksikseni pitkin bulevaardia säpsähdin -äkisti omia ajatuksiani. Huomasin näet ajatelleeni sitä että mikäs -nuoren miehen lienee oikeastaan hätänä elellä, jos saa rahaa. Rahaa -niin että kukkaro pullottaa! Silloin on mies tukeva, ei sitä tuulet -heiluttele, pääkin on tavallista pystympi, ryhti miehekkäämpi, koko -käytös ja olemus niin ihmeen varma... ja kaikki sairaloiset mietteet -unhoituksissa. Terve ja hyvinvoipa... tulevaisuus... pohja, jolla -seisoo... arvo yhteiskunnassa... kunnon mies... kansalainen. Oikein -hytkäytti ja suu meni leveään hymyyn. - -Näitä ajatuksiani minä yhtäkkiä säpsähdin. Varmaankin -- ajattelin --- on turvattu toimeentulo ja hyvinvointi jossakin suhteessa -vahingollinen. Kun tuntee olemuksessaan sen ryhdin, jonka vaikuttaa -tuo pulleva kukkaro taskussa, silloin ei sielu vaella runotarten -tarhoissa, henki ei keskustele jumalien kanssa -- ei, se on niin -äärettömän tyhjä ja tylsä, äärettömän hiljainen ja mykkä, niin -että oikein kauhistaa... mitenkä olisikaan se altis totuuden -tutkisteluille, kun ei ole mitään puutteita, mitään huolia tai hätää? -Juuri sellaisina hetkinä, jolloin sielussani on asunut suru ja tuska, -olen mailmalle voinut henkeni paraimmat pisarat antaa. Surussa on -syvyyttä, ilossa hyvyyttä, mutta kun on sellaisessa välitilassa -kuin minä nyt olen: ettei ole huutavia huolia eikä remahtelevan -riemun aiheita -- niin sehän on köyhää... sehän ei ole elämää! -Jospa kiihkeästi voisi rakastua johonkin naiseen, niin sekin ehkä -sytyttäisi sen oikean elämänkipinän? Eläisin, joskohta kärsisin! -_Elää_ tahdon, sillä näin jääden olen kuin kadotettu, kuin tapettu... - -_24 p. helmikuuta_. -- "Skakkus" on omituinen ilmiö lukumiesten -elämässä. Se alkaa aivankuin tauti, hiljaa ja viattomasti, -kehittymistään kehittyen tuskalliseksi painajaiseksi. Meillä -auskultanteilla alkaa se huomattavasti noin vuorokautta ennen -harjoitustuntia. Tuntee olevansa hengästynyt, sydän alkaa -levottomasti pamppailla, posket punehtuvat! Yöllä ei saa unta, ei -ainakaan virkistävää unta, vaikka olisikin illalla vartavasten käynyt -kävelyssä ja vetänyt syvästi henkeensä raitista ilmaa. Unet ovat -katkonaisia, kummallisia, pelottavia. Aamulla nousee vuoteeltaan -valmiiksi väsyneenä. Kun sitten rupeaa läpikäymään läksyänsä, valtaa -äkisti kova kauhistus, veri nousee päähän, mutta pakenee käsistä, -jotka ovat kylmät ja sinertävät. Hengitystä salpaa, rinnasta kuuluu -sydämmen lyönti ikäänkuin seinäkellon raksutus... Se on onnettomimpia -tiloja, missä ihminen ikinä olla voi. Sillä orjuuden kahleet ovat -oman itsensä päälle-panemat. Harjoitustuntia ajatellessa alkaa -korvissa soida kaikenlaisia kysymyksiä. Näet itsesi hengessä luokan -edessä. Kuulet pitäväsi niin tai näin kuuluvan pienen johdannon tai -esitelmän, jonka viimeisen lauseen johdolla vasta voit onnellisesti -ja luonnollisesti luiskahtaa ensimmäiseen kysymykseesi ja siis -alottaa tunnin (jumalavarjelkoon jos sen lunastuslauseesi unohdat!) -Sinä sovittelet yhä suutasi ja saat niin tai näin kuuluvia vastauksia --- ja yhtenä hurinana menee tunti (kaikki fantasiassa). Pausseja, -noita töksähtäviä rakoja ei tule, sillä kaikki on edeltäpäin -mietitty. Näet syrjäsilmällä yliopettajan ja auskultanttien -istuvan kuuntelupenkillä, kirjat kourissa. Yliopettaja kirjoittaa -suhistaa mustakantiseen tuomiokirjaansa, kirjoittaa toisinaan niin -että rapisee. Sinä tiedät sen jo edeltäpäin. Varustaudu siis sitä -vastaan eläkä hämmästy! Korota yhä ääntäsi ja ole ryhdikäs, rykäise -joskus kaikuvasti, jos jumalat sen suovat, ikäänkuin kaikki olisi -"parfaitement bien", vaikka olisitkin juurikään tehnyt jonkun kamalan -virheen tai yliluonnollisen tuhmuuden! Eteenpäin vaan -- Jumalan -nimessä. Ah! vihdoin koittaa se lunastuksen hetki, jolloin sähkökello -kilahtaa (jumala siunatkoon vahtimestaria!), vielä pari kärsivällistä -minuuttia ja vapautuksen symbaali soi. Sinä käännyt yliopettajan -puoleen silmissä sellainen ilme että: "niin, nyt se on tehty... -divide et impera!... herra on hyvä ja tekee nyt puolestaan mitä -ikinä tahtoo... minä en voi hiuskarvaakaan enää muuttaa siitä, mikä -tapahtunut on!" -- -- Niin, hyvät ystävät, nyt on harjoitustunti ohi, -nyt se on ohi. Tunnille tultua haihtui skakkus. Pari auskultanttia -oli kuuntelemassa, toinen heistä oli hameisiin puettu. Tunti sujui -keskinkertaisen hyvin. Satukirjailija Krylovin "Aasi ja kettu" -kerrottiin kahdella kielellä; myös "Korppi ja Kettu" saivat osansa -mukaan. Olisi ollut paljon kyseltävää ja seliteltävää, mutta tunti -loppui kesken. "Se on sangen vaikeaa se Krylovin satukieli", -virkkoi kielten yliopettaja tultuamme koridooriin ja selitti -ettei hän ollut oikein pätevä slaavilaisia tunteja arvostelemaan. -Skakkus oli perinpohjin kuollut. Tunsin itseni lämmenneeksi ja -vilkkaaksi ja laskin leikkiä auskultanttien kanssa. Olinpa lisäksi -niin huvitettu kouluasioista että yhteenperään menin kuuntelemaan -toistenkin opetusta. Se kiltti ja kiitollinen I luokka! Katselin koko -tunnin vain poikasia. Ihmeen hauskoja olentoja! Siellä oli monta -sellaista joita katsellessa suu väkisinkin meni leveään nauruun, -hyväntahtoiseen nauruun. Ja merkillistä oli että kun jonkun oppilaan -silmät osuivat minuun, kuuntelijan silmiin, oppilaskin alkoi hymyillä -ja nauraa, painoi päänsä pulpettia vasten ja oli katketa riemuunsa. -Mistä ne riemuitsivat ja nauroivat nuot pienet pojat? Mille itse -hymyilin ja hyrähtelin? Sitä en tiedä. Hyvinvoinnin tunne näkyy -väliin väkistenkin panevan ihmisen nauramaan kaikelle. Tällä tunnilla -oikein tunsin rakastavani muutamia noista luonnon lapsista. Ymmärsin -heitä -- ja he minua. Muuan nykäsi minua veitikkamaisesti saappaankin -kärestä ja nauroi sitten tempulleen herttaisen hartaasti. - -Päivällispöydässä ruokapaikassani istui minua vastapäätä nuori, -täyteläinen naisolento, jonka punaisia poskia olen ihastuksella -katsellut. Minun oli vaikeaa pidättää ääneeni nauruun pyrskähtämästä. -Tekipä mieli "hypätä melkein kaulaan" ja nauraa, nauraa oikein -lämpimästi. Onnellinen auskultantti! - -_25 p. helmikuuta 1899_. -- Merkkipäivä elämässäni. -Ensikertaa on käännytty puoleeni tärkeissä yhteiskunnallisissa, -päivänpolttavissa asioissa. Minua pyydettiin näet matkustamaan kauvas -Perä-Pohjanmaalle, aina kotiperukoille asti... Huomenna olisi jo -matkalle lähdettävä. Huomenna saisin tarpeelliset ohjeet käsiini ja -matkarahat kukkarooni. Onko maisteri A:lla mitään esteitä? kysyttiin. -Toivottavasti ei ole? Mutta minä ilmoitin kaikkien kummastukseksi --- kieltäytyväni. Syitä ei kysytty enkä itse niitä sanonut. Selitin -ne vain muutamille läheisille tovereille kahdenkesken. Mutta he -eivät ottaneet syitäni korviinsa, pitivät minua varsin sopivana. -"Isänmaa on vaarassa! Viimeistä pelastuskeinoa on vielä koitettava. -Katsokoot pohjalaiset puolestansa etteivät itseänsä häpäise!" Minuun -närkästyttiin. Istuin vaijeten kuin muuri. Ja kun _sieltä_ tulin, -olin sangen alakuloinen. Enkö tehnyt aivan oikein että kieltäysin? -Koko sisällinen itsearvostelun tuntoni puhui suoraa kieltä: sinusta -ei ole tällaisiin! se sanoi. Kuuntelin totuuden ääntä. Mutta -velvollisuus! kuiski toinen ääni. Mikä on velvollisuus? kysyin... -Mikä on minun velvollisuuteni... Minun, joka olen se mikä olen... -Tiedänkö selvää eroitusta oikeuden ja vääryyden välillä? Joskus -tuntuu kuin en tietäisi... - -Pitääkö mennä virran mukana? -- tehdä niinkuin toveritkin tekevät? --- toimittaa asioita, joita aivan pintapuolisesti ymmärtää? -Kunniatoimi? -- niin, mutta kunniatoimikin hävettää, jos ei siihen -sisällisesti ole ansiollinen. Olen jo kyllästynyt maailman edessä -kulkemaan kuvana, joka on valheen kuva. "Jumala käyttää usein halpoja -välikappaleita suuriin asioihin" muistan tässä. Koskeeko tämä asia -jotain sellaista. Ehkä... - -Olin jyrkästi kieltäytynyt kokouksessa, mutta illalla mieleni -alkoi muuttua. Tapasin toverin, hyvän toverin, jolla olisi kohta -joku tärkeä tutkinto suoritettavana, mutta nyt hänet on määrätty -yhtäkkiä ja kesken kaikkia puuhiaan matkustamaan äärimmäisiin -maanosiin -- sinne Lapin rajoille saakka. Ja hän suostui -- -nurkumatta. Yksityisesti hän kuitenkin valitti kohtaloaan. Kehoitti -minua lähtemään sijaansa. "Sinä kykenet siihen kuten muutkin! -Sinä, mielialainmies olet omiasi ajelemaan siellä Kolarissa vaikka -porolla!..." - -Kyllähän matkalla olisi viehättävät puolensa, mutta nuot laajat, -kymmeniä penikulmia pitkät taipaleet talvisäällä, rekikyydillä -- ne -peloittavat. Olen vilunarka ja sairastun aina tuommoisilla matkoilla -rekitautiin. Ja siinä tilassa ei ihminen pysty isänmaallisia -asioita toimittamaan. Toista olisi, jos saisi hiihtää, mutta sillä -pelillä ei kerkeä... Toveri parka, säälin häntä etten voi sijaansa -lähteä. Minua oli ajateltu erään valtiopäivämiehen kumppaniksi. -Silloin olisin ollut tilaisuudessa matkustamaan aina kotipuolessa -saakka. Mutta, kuten sanoin -- minä kieltäysin. Nyt minua tuo matka -jo viehättää ajatella. Kotiseudulle -- äkkiarvaamatta? Kauniina -talvipäivänä ajaa karauttasin pappilan pihalle. Kulkuset hurjasti -heliseisivät! Koirat haukkuen ryntäisivät vastaan! Ikkunasta -kurkistaisi isävanhus uteliaana: kuka ajoi pihaan? Hyppäisin reestä -komeissa turkeissa, kookkaana ja juhlallisena, rientäisin etehiseen. -Rovasti raottaisi etehisen ovea... Hämmästyisi hyvänpäiväisesti, -äijä parka! Siihen tulla tömähtäisi ruustinnakin: "Nå men i alla -tider!"... ääretön ihmettely! Mutta minä vetäisisin povestani -paperipinkan: Isänmaa on vaarassa, hälyttäkää kokoon ihmiset -- -soitattakaa kirkonkelloilla!... Minulla olisi tietysti hirmuinen -kiire. En joutaisi viipymään kuin muutamia tunteja... Ehkä matka -minua virkistäisi! Palaisin pääkaupunkiin uutena miehenä -- -auskulteeraamistani jatkamaan. Auskulteeraus? peijakas! Lupasin -tänään ensi tiistaiksi ottaa harjoitustunnin. Jos huomenna tulee -äkillinen matka pohjoiseen, niin jäävät kouluasiat pariksi viikoksi. -Entä huoneeni?... No, se on pikkuseikka se. Huomenna on sunnuntai. -Huomenna nähdään... Ikävää että asun yksin! - -_26 p. helmikuuta_. -- Nyt _he_ menivät... matkasivat ensin yhdessä --luun, siellä hajaantuakseen. - -Kun juna oli lähtenyt eikä kukaan lähtevistä ollut minulle lausunut -jäähyväisiä (mitä tämä merkitsi?), tunsin sydämmessäni ääretöntä -tyhjyyttä, mielikarvautta, itsenihalveksimista ja katumusta. Jos -minulle tuntiakaan ennen junan lähtöä uudestaan olisi ehdotettu -sitä, minkä eilen kovakorvaisesti hylkäsin, niin olisin empimättä ja -riemulla suostunut. - -Minäkin olisin matkustanut! - -Oi onnetonta luonnetta! Oi päättämätöntä mieltä ja oikullista -tahtoa!... - -Nyt kun tässä istun ja uudestaan ajattelen, mitä olisin voinut -tehdä -- enkä tehnyt -- tunnen masentavaa surua ja polttavia -tunnonvaivoja. Omatunto? nytkö vasta heräät. Nyt, kun jo on -myöhäistä. Iäksi myöhäistä! Ei ikinä tällaista enää tarjoudu! Siitä -olisi jäänyt tulevaisuudelleni ikuiset, ihanat isänmaalliset muistot, -kuinka minullakin oli ollut onni olla _yksi niistä, jotka_ -- --. -Ja mitä aatteellisia aiheita olisikaan tällainen matka samalla -tarjonnut! Talven ihanimpaan aikaan, helmi- ja maaliskuun vaiheilla -ajella Pohjanmaan jokivarsilla, päivillä lumien havumetsissä -kimmeltäessä talviauringon paisteessa, illoin otavan ja revontulten -romantillisessa hohteessa... Mitä mielialoja ja tunnelmia olisikaan -siellä itsestään siinnyt reen luistaessa mäkirinteitä, kulkusen -hauskasti helistessä järvien seljillä. Mitä kaikkia kansallisia kuvia -olisikaan mieleen jäänyt ohiajetuista taloista ja mökkilöistä, joissa -päre liedosti loimuaa pihdissä ja tuvasta kuuluu rukin hyrinä... - -Hullu minä olin! Raukka ja nahjus olin. Syytän sielullista -"vähäverisyyttä" ja rekitautia -- mutta tuo kaikkihan oli -pikkumaista. Jospa olisi siellä sairastunutkin -- vaikkapa kuollut, -niin se olisi ollut _pikkuasia_ pääasian suhteen... olisinhan kuollut -kunnian tielle, riutunut riemun poluille! Sillä henki se on, joka -eläväksi tekee... - -Mutta myöhäistä ovat nyt katumuksen kyyneleet ja maineeni toverien -kesken lienee nyt maan tasalla? Miesnä minua pidettiin -- minä -menettelin kuin itsepäinen lapsi. - -Mutta elä laske, oi taivas ja korkein tuomari, päälleni taakkaa, -sillä olin sairas, ja satunnaisessa onnettomassa tilassa silloin -kun lopullisen kieltoni (tänä aamuna) annoin, luopuen aikeestani, -josta illalla olin varman lupauksen antanut! Elkää halveksiko minua, -toverit, sillä minäkin lemmin isänmaatani enkä ikinä sitä petä, -sillä kallis on minulle kansallinen olemuksemme, kallis on minulle -suomenkieli, kalliimpi kuin monelle teistä (sen uskallan sanoa) ja -kallis se kansa, joka itsenäisyyttänsä harrastaa, ja maa ja maisemat, -joiden yli kansallinen kieli kaikuu. Ja jollen yleisillä toimilla -kykene maatani palvelemaan, niin olen voimaini mukaan sen tekevä -yksityisellä toimella, jos sallimus sen minulle suo. Suuri sallimus, -anna minun kehittyä kirjailijaksi, sillä se on sisäisin toivoni ja -muuta en elämältäni vaadi!... - -Tänään on ollut rukoussunnuntai ja olen kirjoittannt virren "Suomen -sorretulle maalle"... - - * * * * * - -_27 p. helmikuuta_. -- Kun muut rientävät kouluihinsa, astelen -minä sukset olalla ja lähden liukumaan alas meren jäälle. Taivas -on vaaleansininen ja aurinko kirkkaasti valaisee lumikenttiä. -Ah! suloista on jälleen hiihtää. Kaikki mielikarvaus hivuu pois -sitä myöden kuin suksi notkeasti luistaa ja sauvat tahdissa -suhahtelevat. Minne suuntaisin matkani? Tiedän. Huhu on kertonut -että Viaporin linnoituksessa suurimmat tykit näinä päivinä muka ovat -käännnetyt kaupunkia kohti. Lähden siitä selkoa ottamaan. Hiihtelen -linnoitussaarien ympäri. Vähän pelottaa -- ajat ovat epäluuloiset... -ehkä minut huomataan linnoituksesta, luullaan vakoojaksi... otetaan -kiinni... ja jos en antaudu, niin ammutaan jälkeeni kiväärillä... -Lempo tietää -- ennenkin olen ollut ikävissä seikkailuissa, nuorena -ylioppilaana, samalla saarella. Jo silloin luultiin todenteolla -vakoilijaksi ja täytyi antautua venäläisen päivystyskapteenin -tutkittavaksi, josta oli se seuraus että meidät toverini kanssa -ilmiannettiin yliopistoon. Yliopiston herrat sille ilmiannolle -tietenkin nauroivat... siitä on ehkä viisi vuotta. - -Kierrän Viaporin saaria. Näen pattereita ja valleja, tuolla viruu -vanhan kanuunan raato rannalla. Tuolla liehuu kuni ylösalasin -käännetty Norjan lippu kolkon kivirakennuksen huipulla. Mitähän se -tietää? Tuolla on tähystystelineet, joilta näkee kauvas ulapalle. -Taas pattereita. Ranta jyrkkenee. Vallituksia. Kaivoksia. Vahti. -Ruutikellarit. Peeveli kuinka katselee hiihtäjää uteliaasti -kummultaan ryssän vahtimies! Mitähän minusta luulet? Vai eikö ole -lupa hiihtää merta! Meidän merta tämä on -- Suomen merta! Täytä -virkasi eläkä ällistele. Lienetkö sama, joka silloin heristit meille -kivääriä, kun liian likelle tulimme ja huusit venäjäksi: mikä on -pääsysana? Tshortta sinun "proopuskisi" tietäköön, arvelin, mutta -sinullahan tuo oli valta sillä kertaa. Ja toverini kera olin vähällä -joutua vankeuteen. - -Mutta tuolla, tuolla jumaliste on suuri kanuuna ja aivan oikein -- -kita on Helsinkiä kohti käännetty. Ja tuolla on toinen järeä tykki, -lumipeitto seljässä... kuni hirmuinen jääkarhu. Sen musta kita -ammottaa minua kohti, joka hiihdän kuin tulen alla. Sylkäiseppäs jos -osaat, pirun kissa!... Muita havainnoita en voinut tehdä. Palasin -Puiston kautta kaupunkiin. Hiihto oli minua virkistänyt. - -Normaalilyseossa istuin klo 12-3. Huomenna on minulla harjoitustunti. -Kumma kyllä, ei vielä ole "skakkusta". - -_28 p. helmikuuta_. -- Harjoitustunnille menin melkein ilman -jännitystä. Ilokseni näin itseäni seuraavan kuuntelemaan ainoastaan -aineen varsinaisen opettajan. Kielten yliopettajaa ei näkynyt. -Ainoastaan yksi auskultantti istui toisena kuuntelijana. Mutta -hänkin oli tuttu mies, pohjalainen fyysismatti. Kun huomasin aseman -näin rauhalliseksi, en koko tuntina hätäillyt. Levollisesti kyselin -Krylovin "varista ja juustoa" sekä käännätin hiukan "kvartettia". -Näytteen loputtua ilmoitti toverini tuntini menneen vallan tyynesti -ja hyvin. Olin vain näyttänyt liian laimealta. Eikä kummakaan -- -minua todella väsytti ja nukutti, sillä aamulla ennen 8:aa olin jo -ollut merellä hiihtämässä... - - * * * * * - -_1 p. maaliskuuta_. -- Päivä paistaa kirkkaasti. Valkoiset pilvet -kiirivät kiivaasti sinisellä taivaalla. On sellainen tuulinen -sää, josta erityisesti pidän, sellainen, jolloin tunnen itseni -voimakkaaksi ja elämänhaluiseksi. - - * * * * * - -Tohtori P. oli pyytänyt minut "custodieeraamaan" VIII:tta luokkaa. -Heillä oli ainekirjotuksenaan "Porvoon valtiopäivät v. 1809". -Poikaparat! Niin kauniisti he kirjoittivat _perustuslaeista_, -jotka H. M. jalo hallitsija, ikimuistettava Aleksanteri II -vahvisti ja siten -- "korotti Suomenmaan kansakuntien joukkoon". -Jotkut oppilaista näkyivät kuitenkin tietävän jotain nykyisestä -valtiollisesta tilasta ja lopettivat aineensa varmalla toivolla että -"_perustuslakimme ovat pyhät eikä niitä ikinä voida kumota_, vaikka -ankarat ajat nykyään ovat maatamme uhkaamassa". Poikain kirjoittaessa --- kolmen tunnin ajalla -- ainetta Porvoon valtiopäivistä, luin -lävitse illalla ostamani J:n uuden näytelmän S. C. joka juuri oli -kirjakauppaan ilmestynyt. Siinä oli tekijän mukainen henki. Suuri, -ihmeellinen rauha täyttää lopussa sankarin sielun -- hän antaa -anteeksi kaikille eikä kosta pahaa pahalla... - - * * * * * - -Illalla olin teatterissa, jossa esitettiin kaksi premiäärikappaletta. -Alaholvissa tapasin tutun "taiteilijattaren" joka kovin sanoi -ihmettelevänsä, miksi viimeaikoina muka olin ollut niin näkymätön. -Ajattelin hänelle vastata oikean syyn: "siksi ettei ole oikeita -ystäviä eikä kukaan minusta välitä". Hän oli, kuten aina, minua -kohtaan hyvin ystävällinen. Sääli vain etten tunne häntä kohtaan -samallaista sympatiaa, jota hän näyttää tuntevan minua kohtaan. -Merkillistä siis, miten häijyt kielet kuuluvat toitottavan että muka -olen -- kihloissa tuon vanhan piian kanssa! - -Kerron näytöksistä. Ensimmäisenä esitettiin tuntemattoman tekijän -uutuus, nimeltä "Pikku poikani". Alku oli lapsekasta, keskikohdalta -lähelle loppua oli näytelmä hyvin kirjoitettu ja vaikutti katsojaan, -mutta aivan liki loppua se pahasti onnahti ja pilasi vaikutelman. -Muuten oli somaa näinä aikoina semmoista nähdä. Se pani ainakin -ajattelemaan voisiko kenestäkään näinä aikoina tulla spiooni? -Voisinko esimerkiksi minä pettää isänmaani ja myödä sieluni -- rahan -perkeleelle?! - -Toisena uutuutena esitettiin _Salmin tyttö_. Kansanlaulut ja soreat -tytöt tietenkin kovin viehättivät. "Soriall', soriall', sorialla -poijalla on niin monta heilaa!" "Miss' on mamman sinisilmä, kun ei -tule rinkiin?" Väliajalla huomasin senaattori X. Y:n rouvineen. He -sattuivat katsahtamaan minuun, joka heidät jotenkin tahtomattani -olen tullut tuntemaan. Tein äänettömän kumarruksen ja he vastasivat -kohteliaasti. Mitähän senaattori ajattelee? Muistaneeko vielä -viimekeväistä kummallista käytöstäni? Pitääkö viisaana vai hulluna? -Luulee kai nyt "tavalliseksi ihmiseksi". Otaksuu olevani ahkerissa -kirjallisissa puuhissa? Ehkä otaksuu minusta vielä tulevan miehen, -joka hankkii itselleen vakavan yhteiskunnallisen aseman, julkaisee -joka vuosi teoksen ja menee lopulta hyviin naimisiin? Huh... -Dosentti D. oli myös siellä rouvineen, mutta näyttivät minua -välttävän. Minun täytyykin oppia pitämään itseni vieraantuneena -ja vieroitettuna tuonmoisista "ystävistäni". Vieressäni istui -myös tuttavani, taiteilija Tammipuu. Lihava taiteilija nauroi -katketakseen karjalaiselle prissakka-tanssille, nauroi niin että -maha vonkui, kirjaimellisesti sanoen. Siellähän olivat kaikki -nuot kirjailijatuttavani. Kopeana kuin lautapäähärkä asteli -Tantus Kvantus. Näytti kummastuvan, kun uskalsin muistuttaa häntä -jostakin pyhästä lupauksestaan. "Pitäisit itseäsi framilla!" sanoi -hän olkapäitään kohauttaen. "Sanasta miestä, sarvesta härkää" -vastasin. Hänen seurassaan sorkkelehti taiteilija Ropponen. -Heillä on oma kielensä keskenään tuolla Ropposella ja Tantus -Kvantuksella. Se on katkonaista mutinaa ja kolisevaa naurahtelemista, -käsillä-vääntelemistä ja suulla suurentelemista. Ei sitä koskaan voi -oikein sietää. Heidän alituista viisasteluaan en ymmärrä. Kummassakin -on jotakin karkeakantaisuutta. Kirjailija Koskinen oli siellä myös. -Kummakseni huomasin että hän minua täällä teatterissa ikäänkuin -karttoi, vaikka kadulla vielä eilen oli niin veljellinen. Vai oliko -hänellä jotain erikoista miettimistä? Myös se mies, josta kerran -huudettiin: "Suomelle on syntynyt suuri runoilija!" oli siellä. Hänen -tervehdyksensä on väkinäinen ja lyhyt. Pätevä kirjailija R--fors -vilahti myös sivutseni. Minut nähtyään hän hetkeksi pysähtyi ja -katseli minua pienillä punareunaisilla silmillään: - --- Mitä? täälläkö sinä oletkin? Sinun tiettiin matkustaneen -kotipuoleesi... - -Taas tuo pisto sydämmeen. Kaikki olivat otaksuneet minun -matkustaneen... Nuori säveltäjä Jevrei kumarsi kohteliaasti. -Miksikä hän nyt lienee kohteliaasti kumartanut? Miksikä myös -muutamat tuttavat, jotka kadulla tuskin ovat näkevinään, nyt niin -ystävällisesti tulivat kättelemään? Olin näkevinäni heidän silmistään -että nyt antoivat "arvon"... Oliko se ehkä sentähden että näkivät -minut sen tai sen tunnetun henkilön seurassa tai olivat näkevinään -näiden pitävän minua "vertaisenaan"? Kummallinen, oikullinen on suhde -ihmisiin. Väliin ikäänkuin halveksittu, väliin aivankuin kunniassa -pidetty. Mistähän tämä riippunee? Siellä oli myös maisteri Kamala. -Tuli kättelemään ja pisti taskuuni salaisen plakaatin, joka koski -nykyisiä asioitamme; se oli käännös hollantilaisesta lehdestä. -"Kakaduuvaa" saatoin kotiinsa. Hän pyysi käymään luonansa milloin -suinkin haluan. Ei kuulu lähtevänkään Italiaan tänä keväänä, kuten -ennen aikoi. Miksikähän se ei lähde -- minä hänenä luistaisin... - -_2 p. maaliskuuta_. -- Tänään istuin normaalilyseossa luonnontieteen -tunnilla II luokalla. Puhuttiin oravasta. Tunti oli ihmeen hauska. -Oppilaat saivat itse kertoa kaiken mitä tiesivät tästä vikkelästä -elukasta. Eräskin kertoi: - -"Meillä oli maalla kotiorava. Me panimme sen vaateaittaan. Niin kun -mentiin katsomaan, niin se oli repinyt vaatteista jok'ikisen napin -irti!" - -Tämän kertoi hän suurella riemulla ja merkillisenä ihmeenä, posket -hehkuen innosta. - -Opettaja hymyili isällisesti. - -Toinen kertoi nähneensä, kuinka kerran kotiorava hyppäsi lastun -päälle ja läksi seilaamaan järvelle. Kun mentiin veneellä sitä -kiinniottamaan, niin puri se kiinniottajaa peukaloon. Sitten se söi -kärpäsenmyrkkyä ja kuoli! - -Tämäkin kerrottiin suurella vilkkaudella ja vähän kuin ihmetyksellä -että tuo veitikka viitsi kuolla myrkkyyn. - -Kolmas jutteli: - -"Meilläkin oli kerran orava kotona. Eräänä päivänä pääsi se karkuun, -mutta kissa ajoi sitä takaa. Ne juosta vilistivät molemmat metsään. -Oravapa kiipesi puuhun ja istahti oksalle kiikkumaan. Kissa perässä! -Kun ne nyt juuri molemmat istuivat samalla oksalla, katketa rasahti -yhtäkkiä oksa ja molemmat putosivat alas maahan." - -Luokka rähähti riemuitsevaan nauruun ja tähtäsi opettajaa silmiin. -Opettaja kysyi nauraen: - --- No, mitenkä kävi sitten oravan? - --- Se kirpasi pakoon eikä kissa sitä enää tavottanutkaan! - -Mitä kaikkea oravasta saikaan kuulla yhden ainoan tunnin kuluessa! -Opettaja kertoi m.m. että kotiorava, joka syö sokeria, hyvin -mielellään piiloittaa sokuripalan makaavan ihmisen korvaan. Pitkän -ajan perästä tulee se sitten katsomaan onko sokuripala vielä -paikoillaan. Sen puremisesta sain tietää ettei se hellitä ennenkuin -saa hampaansa vastakkain. Oravan pahin vihollinen on näätä. Myös -kettu ja petolinnut. Kun haukka yrittää iskeä oravaan, niin tämä -yhtäkkiä kapsahtaa toiselle puolelle puunrunkoa. Orava kiertää -alituisesti runkoa; haukalla on paha saada sitä kynsiinsä. - -Orava rakentaa pesänsä onttoihin puihin ja puunoksille. Se tekee -pesänsä hyvin lämpöiseksi. Sen pesässä on aina kaksi reikää -- toinen -on näet paon varalta tehty. Kun tuuli talvella käy toisen reijän -puolelta, tukkii orava tuulenpuoleisen reijän ettei kävisi uhoa. -Pojat sillä on sokeita ja alastomia syntyessään, mutta kasvavat pian. - -_3 p. maaliskuuta_. -- Kirjoitin pitkän kirjeen vanhaan kotiin. -Mutta koska siinä oli paljon nykyisiä juttuja, en uskaltanut sitä -tavallisessa kuoressa lähettää. (Huhutaan nimittäin jotakin pahaa -postilaitoksestamme.) Ostin sentähden "pesänsytykkeitä", ompelin -paketin ja kätkin 5 arkkia pitkän epistolani sisään. Tänäpänä -lauloivat molemmat ylioppilaslaulukunnat yhdessä Aleksanteri II:n -patsaalla, joka oli kauniisti kukitettu. - - * * * * * - -Yöllä näin salamanleimauksen ja uneksuin sitten koko aamuyön pirusta, -joka tahtoi minut jousipyssyllä ampua... jossakin liukkaalla jäällä... - -_4 p. maalisk._... Päässä ankara särky -- sellainen, jota en koskaan -ennen ole tuntenut. Se on lyijynraskas ja sen sisässä pihisee kuni -höyrykattila. Korvissa suhisee, silmissä mustenee ja kaadun kuin -kuollut takaisin vuoteelleni. Luulen viimehetkeni tulleen -- tuskat -äärettömät. Miksi minua näin rangaistaan? Vai saanko nyt kylvää mitä -itse olen niittänyt? Kiroilen edellistä asuntoani. Sieltä tämän -kauhean päänsäryn olen perinnyt. - -Koko päivänä en kykene mihinkään... - -Saunassa käytyäni hoipertelen illan tullen kuitenkin teatteriin, -jossa menee "Seitsemän veljestä" -- Sanomalehdet kertovat jostakin -"Bjurbölen meteoorista". Että se ei iskenyt parempaan paikkaan!... - -_5 p_. -- Sunnuntai. Olen terve taas. Läksin hiihtämään meritse -Siltasaareen, josta liuvuin Alppilan takalistoon. Kylmä, Kaunis -talvipäivä. Löysin ihanan paikan metsässä. Jos olisin taidemaalaaja, -saisinpa aiheen seuraavaan tauluun: - -Yksinäinen, kookas, korkea, lumenpeittämä paasi metsässä, joka -kasvaa mäntyä ja kuusta. Vasemmalla kohoaa luminen kumpu. Taivas -helakansininen, aurinko paistaa hilpeästi lumeen, mutta puiden -varjot, jotka käyvät viistoon oikealle, ovat tummat. Paaden seljässä -istuu lepoasennossa täysikasvuinen nuorukainen nojaten vasemmalla -kädellään suksisauvaansa, joka seisoo pystynä kiven päällä; -toinen sauva makaa rentonaan kiven kyljellä. Nuorukaisen kasvot -ovat hiihdosta paahtavanpunaset; silmät tähtäävät puoliummessa ja -haaveellisenautuaallisesti paatta vastapäätä seisovaan männynrunkoon, -jota pieni lintu hiljaa pyristellen kiipeää ylöspäin. Paaden juurella -näkyvät hangella suipot pohjalaiset sukset. Yksi ainoa latu johtaa -hiukan kaartaen paaden luo puhtaan lumipinnan läpi. Taulun merkitys: -_Hiihtäjän uinailu tai kuulttuuria paossa_... - - * * * * * - -Samana päivänä. Olen kirjoittanut runon "Maakuntaylpeys", joka -erityisellä tavalla koskee nyk. yht. olojamme. - -Illalla: vieraissa ystävällisten ihmisten luona. - -_6 p. maalisk_. -- Aamulla varhain heräsin taas surkeaan päänsärkyyn. -En tohtinut nousta ylös ennenkuin olin lähettänyt palvelustytön -apteekiin antipyriiniä ostamaan, (en ole koskaan ennen moisia -lääkkeitä tarvinnut). Surkeassa tilassa horjahtelin sitten pöytäni -luo ja kirjoitin kansanlaulun tapaisen runon sairaasta tilastani; -luulisi että kun siinä tilassa tarttuu kynään, jokaisesta sanasta -pitäisi huokua tosikärsimystä ja teeskentelemätöntä tuskaa. Päivän -tullen aloin tointua ja läksin kaupungille. Normaalilyseolla lupa. -Kävin erästä tuttua mieshierojaa tiedustamassa. Illalla paahtelin -suksiani huoneessani. - -_7 p. maalisk_. -- Taas terve ja kolme tuntia koululla. Käväsin -Päivälehdessä... Kun iltapäivällä palasin huoneeseeni, löysin -pöydältäni kirjeen. Kirjeen kuoressa ei seisonutkaan fil. kand. eikä -mikään maisteri, vaan "Runoilija". Liitän tuon hellyyttä herättävän -kirjeen tähän päiväkirjaani ikuiseksi muistoksi. - - Veikkoseni! - - Terve! Kiitos kirjeestäsi. Kirjoitan nyt heti vastauksen, - sillä sitten en enää jouda. Kenraalikokeet ovat jo alkaneet. - Toissa päivänä oli ruotsi ja eilen ainekirjoitus. Ruotsi lienee - mennyt aivan kohtuullisesti, mutta aineessa minulla on kaksi - facta-virhettä. Kirjoitin historiallisen aineen ja muistin - väärin. Huomenna on matematiikka ja se se on kamalinta kaikista; - Sitten on tiistaina latina ja saksa. Kyllä me tytöt kaikki - kirjoitamme saksassa ja se onkin ainoa aine, jossa me olemme - melkein varmat onnistumisesta. - - Muuten on kaikki niin kummallista nykyään. Ei tule luetuksikaan, - kaikki on niin levotonta ja omituista. Mikähän tästä lopuksi - tulleneekaan. Mikset kirjoittanut mitään Helsingin oloista? - Täällä ollaan myös hyvin intreseerattuja valtiollisista asioista. - Ne ne pyörivät jokaisen mielessä ja siksi on kaikki keikahtanut - entisestä tasapainostaan. - - Olisit tullut tänne venäjänmaisteriksi. Sehän olisi ollut niin - "fiksua", kun meikäläisiä taas olisi tänne niin monta karttunut. - Sitä iloa tosin et olisi saanut että minut tentissä reputtaa, - sillä minä luen latinaa enkä venäjää, mutta kaksi tyttöä olisit - saanut tenttiä ja paljon hauskoja poikia. Heitä on kahdeksannella - luokalla 11 poikaa ja sitäpaitsi ottaa kirjoituksiin osaa yksi - privatisti T. ja muuan ennen reput-saanut. Meitä tyttöjä on - seitsemän, mutta paha kyllä: ei ketään meistä ole erittäin - nättiä. Fanny Sovelius -- kenties -- on parhainman näköinen - ja on muutenkin erinomaisen hauska ja fiksu. Muut ovat aivan - tavallisia, mutta kelpo tyttöjä kaikki, vaikkei sieviä. Panen - tähän muutaman runon, joka tosin jo on vuoden vanha, mutta siinä - on selitetty meidät kaikki. Onhan siinä muitakin, jotka jo ovat - lukemasta lakanneet, vaan annan niittenkin olla matkassa. Kenties - siitä saat heistä käsityksen edes jonkunlaisen. Obs! Ne, jotka - aikovat ylioppilaaksi, olen merkinnyt tähdellä. Yksi sieltä - puuttuu joukosta, nimittäin Lilli Himmelros: pieni, vaalea, - iloinen ja puhelias, mutta ei sievä hänkään, rikas. Niin että - siinä sinulla sitten on meidät kaikki. Kirjoitukset alkavat jo - maanantaina (13 p.). Kyllä on hyvä kun niistä pääsee, meni miten - meni. Jos läpäsee, niin on hyvä, jos ei, niin on hyvä sekin, - sillä silloin pääsee kotiin. "Matti" ja "Pekka" ja tädit voivat - hyvin. Heiltä tervehdys. Jää'ös hyvästi ja kirjoita joskus: - - "Pyryharakalle". - - - - -JATKO. - -Runo tehty Jatkon penkinpainajaisiin 1814/5. - - - Talo on torin tykönä, _Reunamuistutuksia_: - Pytinki pyryn pitävä, - Siin' on suuret opin ahjot, Vanhoja pulpetteja, - Tietopajat parahimmat. jotka eivät meille kelpaa. - Pulpeetit on puhtahimmat, Opettajan pöytä - Pelipöydät pienoisimmat. -- entinen pelipöytä. - - Kipikka on kieronlainen, - Remuvärkki reuhkamainen, Puhujatuoli, jossa - Laakerikin laihanlainen. rukoukset pidetään. - - Kello aivan omituinen, Kellon viisareita tarpeen - Joskus eistää, joskus jättää. mukaan, milloin eteen, - Ei oo koskaan mitään "hättää". milloin taaksepäin. - - Siell' on suuret Suomen naiset - Aivan kuulut Jatkolaiset. Muutamilla opettajilla - Ne kun oppii, seinät ryskää, oli innostuessaan tapana - Liidut lentää, penkit jyskää. heittää liitu lattiaan. - - * * * * * - - Yks on tyttö topranlainen, - Viisas, reipas, tarkkaavainen, - Koti-, koulu-vihkot laittaa Hanna Nordfors, - Eikä koskaan ketään haittaa. etevä, vakava. - (katso reunam.) - - Entäs vieno Viipurista, - Neito kaunis Karjalasta, Heidi Tallberg sievä - Vilkkusilmä, hymyhuuli, ja iloinen -- tanssii hyvin. - Tovereiden hyvä tuuli? - - Sitten tyttö pienenlainen, - Aivan ehta "oululainen": Nanni Hanelius -- hänen - Hän se aina fraasit fraasaa, sananparsiaan nämä. - "Broikkaillen" ei "aikaa plaasaa"! - - Vieressään on Jatkon kumma, - Se on kaiken opin summa, Magda Castrén, etevä ja - Varsin viisas, vakavainen, kaikinpuolin mallikelpoinen. - Tosi, suora suomalainen! - - Mutta kukas tuolla virskuu, - Aina nauraa, tunnit tirskuu, Hellin Djupström -- se, joka - Absenteeraa ahkerasti, eräänä kesänä kävi meillä. - Oppii ylen ankarasti? - - Sitten "poika" Pohjolasta, - Villikissa Kirkkolasta: - Tunnit tyyrää, renkut rustaa, Tämän runon tekijä - Eik'oo sydän syttä mustaa, "Pyryharakka". - Ihaileepi hevosia, - Vaan ei nukkeneitosia. - - Mutta täällä! -- Mikäs täällä? - _Tyttö_ täällä, pysty päällä! Henne Saksa -- suuret ajatukset - Miten neuvoja se sietää, itsestään. Aika sievä tyttö. - Joka aina läksyt tietää? - - Tääll' on sitten Jatkon helmi, - Joka milloinkaan ei telmi, Natta Glomerus, Maisteri - Hänestäpä Antti tykkää, Koskikaran suosikki. - Hälle kysymykset lykkää! - - Perässä on perämiessä, - Kynsin-hampain opin tiessä Lienu Prutz -- hyväntahtoinen - Tyttö tyyni, tyttö tuima, mutta nykyään hermostunut - Ranskan kääntäjäinen huima, liiallisesta huolehtimisesta. - Monet kahvikupit kantaa, - Kaiken hyvän meille antaa. - - Sitten seuraa jonkunlainen, - Ahtolasta aikahainen, Mandi Ahonius -- fiksu, pulska, - Ainekirjoittaja oiva, aika fiininnäköinen välistä, - Joll' on kieli vallan soiva. mutta käyttää pinsettejä. - - Ai! kas pieni, rouvamainen, - Tyttö soma, toimivainen, Jeffi Borenius -- - Hänpä kutoo, keittää, paistaa, herttainen, käytännöllinen. - Ruuat laittaa, että maistaa! - - Viimeinen on virkkamatta, - Kaikkein kummin kertomatta: Talja Gammelby. - Hento on, vaan kieli laulaa, - Vaikka tauti kalvaa kaulaa. - - Siinä kaikki Jatkolaiset, - Nuoret, reippaat Suomen naiset, - Nyt on tullut eron hetki, - Edessä on elon retki; - Vaan jos joku sitä kysyy: - Kyllä Jatkon muisto pysyy! - Ilot, surut toveritten - Yhteiset on ystävitten. - - * * * * * - -_11 p. maalisk. lauvantaina_. -- Juuri kun tulen kotiin -Normaalilyseosta, ja rupean syömään einettä, joka huoneeseni -kannetaan, ilmoittaa palvelijatar että asunnossani on käynyt eräs -mies minua tavottamassa aikoen tulla uudestaan 10:ltä. - --- Millainen mies se oli? - --- Semmoinen vanhanpuoleinen mies... selitti piika. - --- Varmaan joku maalainen, arvelin itsekseni, -- joku kotipuolesta -lähetetty edustaja siihen suureen deputatsiooniin, jonka on -huomiseksi määrä saapua Helsinkiin, tai ehkä joku täällä olevista sen -puolen valtiopäivämiehistä... - -Olin hädintuskin ehtinyt nylkeä pari perunaa, kun jo etehisen -kello soi. Ryyppäsin kiireesti maitoa palan paineeksi ja tapailin -salvettia, kun samassa heikosti kolkutettiin ovelle. - --- Jaa-ah! äänsin minä ja se ääni merkitsi = astukaa kursailematta -sisään, kuolevainen! - -Ovi aukeni ja kynnyksellä kumarsi vanhanpuoleinen mies silmälasit -päässä... tuiki tuntematon sielu. - --- Ä' de magister --? - --- Jaa! kuului ääni kurkustani. - -Jumala varjelkoon, ajattelin itsekseni, mitähän tuleman pitää, -sillä harvinaista on että puoleeni käännytään ruotsinkielellä, jota -puhekielenä näin Suomessa ollessa kaikin tavoin karttelen. - -Mitt namn ä' Liljeborg! äänsi vieras olento. Kumarsin syvään nimen -kuullessani, vähääkään vielä aavistamatta, minkä yhteiskunnallisen -arvohenkilön kanssa minulla oli kunnia puhella. - --- Jag ville fråga magistern, sku' icke magistern åtaga sig ett -vikariat i finska språket i en skola på landsorten?... - -Jo älysin, mistä tuuli kävi! Sijaisopettajan tarjous n:o 2... -muutaman viikon kuluessa... tämähän on loistavaa... _minua_ -pyydetään... _minulle_ tarjotaan, tarjoamalla tarjotaan virkoja... -virkoja... oikeita herrasvirkoja... ja tiettävästi rahoja myös! - -Tunsin silmänräpäyksessä arvoni nousevan rinnassani ja luulempa -rykäisseeni sen merkiksi: - --- Vikariat... i finska språket... på landsorten... hm...? hamuilin -hämmästyneenä. - --- Det vill säga i Nikolaistad svenska lyceum... selitti outo herra. - --- Var så god och sitt ner! toimitin minä juhlallisesti kaapaten -käsiini keveän tuolin ja asettaen sen _keskelle_ lattiaa. Mutta -suureksi ihmeekseni ei herrasmies siihen suvainnut istua, vaan -vetäytyi varovasti seinäviereen ja istahti pyytämättäni sohvaan, -jolla myös ruokatarjotin istui kanteleen vieressä. - --- Ja, sku' int' herr magistern åta sig den tjänsten? kuulin taas -oudon herran huulilta. - --- Nej! pääsi nyt tiukasti ja kuin parahtamalla suustani, sillä -tietenkin tahdoin heti kieltäytyä ettei minusta mitään ennätettäisi -toivoa. -- - --- Nej! Jag kan icke... för auskulterings skull... nej! O' annars -också... det är icke sagdt att jag blir... - --- Pedagog? auttoi sohvassa-istuja arvaten ovelasti ajatukseni. - --- Ja, just så... det är icke ännu... så säkert... - --- Jag förstår! Nå -- jag ville bara fråga och föreslå... De' ä' -en magister Halju som är lärare där i finska språket, men han har -insjuknat och ligger nu här på sjukhuset... _Jag_ är Rektor i skolan, -men har nu blifvit öfverlärare här vid... - -Tunsinpa respektini nousevan huimaa vauhtia kuullessani että olento, -joka tuossa istui nuoren kandidaatin luona, oli vanha _paidagogos, -rector magnificus_, obermeister-yliopettaja ja herraties mitä kaikkea -muuta -- ehkäpä ritarikunnan jäsenkin...! - -Olisin tarjonnut senjohdosta tupakkaakin, mutta minulla sattui -olemaan ainoastaan yksi Sevilla-paperossi -- enkä voinut tietää, -polttavatko yliopettajat Sevillan paperosseja; piipputupakkaa -olisi kyllä ollut, ja ehkä olisi sopinutkin sitä tarjota vanhalle -ludi-magisterille... - -Kun herra Yliopettaja näytti heti uskovan kieltoni todeksi, alkoi hän -kysellä, enkö tietäisi niitä, jotka mahdollisesti... - -Niin, tunsinhan auskultantteja suomalaisessa normaalilyseossa. -Saatanhan heille sanoa... - -Herra "Öfverlärare" pyysi minun olemaan niin hyvän ja, jos joku -haluaisi viran, niin pitäisi hänen hetimiten ilmoittautua hänelle... -hänen luokseen sopii telefonoida... se on telefoonissa professori -Liljeborg -- hän, herra "Öfverlärare" näet asuu herra veljensä -luona... - -Yhym, ajattelin yskän ymmärtäen, professorinkin veli... jumalaties -vielä jonkun senaattorin serkku?... ja arvonsa nousi alituisesti -silmissäni. - -Luulen hiukan kumartaneeni oman halpa-arvoisuuteni osoitteeksi -- -professorin veljelle. - -Ovesta saatellessani herra Yliopettajaa, sopersin hänelle -kohteliaisuuksia: - -Det var nu mycket ledsamt att... att... herr Ofverlärarn... Ja -mitä komplemangeissani oli vaillinaista, sen koetin korvata -lisäkumarruksilla herra Yliopettajalle, joka ovesta mennessään myös -näytti pahasti pyllistävän kohteliaisuutensa merkiksi. Sitten palasin -jatkamaan keskenjäänyttä aamiaistani, jonka ruuat olivat ammoin -kylmiksi jäähtyneet. - --- -- Sydäntäni kuitenkin karvastelee että täytyy alituisesti -kieltäytyä tarjouksista. Totisesti tässä ei ole leikinsijaa ja -tunnen tekeväni väärin että aina ivaan itseäni kokeneempia. (Mitä -lemmon syytä minulla on esim. ivata tuota herraa joka juuri luonani -kävi?) Enhän taaskaan kieltäytynyt sentähden ettei minun sopisi, -vaan sentähden että tunnen sisällisen taitamattomuuteni, jota häpeän -paljastaa. Sillä vaikka se myös on totta että en ole viehätetty -aamusta iltaan ikäni selittämään "supistuneesta ja typistyneestä -vartalosta tai passiivin partisipin preesensistä", niin on myös totta -että todellakaan en näistä asioista paljoa tiedä, vaan täytyisi -minun yhtärintaa oppilasten kanssa läksyjä päähän päntätä, jos -mieli jotakin ymmärtää. Mutta olisiko se oikea opettaja, joka ei -tietäisi enempää kuin oppilaatkaan? Eikö olisi väärin silloin olla -opettajana?... - -_15:s päivä maaliskuuta_. -- Elämäni on äärettömän ristiriitaista. -Samalla tunnilla, jolla olen tuntenut olevani onnettomin olento -mailmassa tai kirjoittanut jonkun synkimmistä runoistani, jo samalla -tunnilla saattaa sattua että tunnen olevani verrattain onnellinen -ihminen, jolla ei ole syytä valittaa eikä surra. Mutta ne ilonhetket -ovat kuin harvinaisia välähdyksiä elokuun tummalla taivaalla. Ei, -eihän ilon syytä olekkaan, vaan surun. Mikä oikeastaan lienee -tullutkaan, katkeruus vain aamusta iltaan povessani asustaa ja -huomaan sellaisten intohimojen, joista etinen en ole tiennyt, nyt -saaneen jalansijaa sydämessäni. Saatan tuntea kateutta ja vihaa niitä -kohtaan, joita ennen pidin parhaina ystävinä. Olen epäluuloinen siinä -määrässä että se minussa on muuttunut sairaudeksi... - -Olen ollut huolimaton etten tähän päiväkirjaani viime päivien -asioista ole mitään kirjoittanut. Ja niin paljon niitä olisi ollut ja -niin paljon sillä ajalla olen sielussani tuntenut!... - -Meillä pohjalaisilla oli toisiltana merkillinen illanvietto -ylioppilastalolla. Olivat näet vierainamme ne avaran maakuntamme -eri kunnista saapuneet edusmiehet, jotka näinä päivinä ovat -kerääntyneet tänne pääkaupunkiin matkustaaksensa täältä joukossa -keisari-suuriruhtinaamme eteen viimeistä pelastusta koettamaan. -Siellä oli miehiä aina Kittilästä saakka -- ikävä vain ettei minun -kotipitäjästäni ollut, vaikka naapurikunnista oli. Oleksin pitkän -aikaa P--n ja H--n edusmiesten seurassa. Kumpikin oli ensi kertaa -Helsingissä eikä ikinä ennen Oulua etempänä käynyt. Arvaa sen, kuinka -paljon uutta heille oli täällä pääkaupungin hälinässä ja millä -mielellä he näkivät ylioppilasparvet veljinä ympärillään. Ja miten -he vastaanottivat kaikki ne kauniit ja liikuttavat puheet, jotka -heille pidettiin ja ne laulut, jotka Pohjankööri ja Y. L. esittivät! -Varsinkin Porilaisten marssi riemastutti sarkatakinkin alla sykkivää -sydäntä. "Se vasta ääntä -- mistä hurratahan?" Olin jo paripäivää -ennen innostuksissani kirjoittanut tervehdysrunon näille edusmiehille -ja lähettänyt sen P:lehteen. Päivälehti ilmestyi painoesteen takia -vasta illalla -- juuri silloin kun juhla alkoi, mutta harmikseni -huomasin että runosta oli pyyhkäisty yksi säkeistä, jossa mielestäni -tunnelman huippu oli. Annoin sentähden alkuperäisen käsikirjoituksen -eräälle civikselle, ja tervehdysrunoni lausuttiin juhlallisesti -satojen kuullen. Istuin paraikaa erään hienomuotoisen naisylioppilaan -vierellä, kun runoni lausuttiin. Hänellä ei vielä ollut tietoa, kuka -runon sepittäjä oli ja sentähden oli minulla hauskuus kuulla hänen -suustaan vilpitön arvostelu. - --- Kukahan sen lienee sepittänyt!... kuiskasi neito. - --- En tiedä... mitä piditte runosta? - --- Se oli oikein hyvä! - --- Niin... olihan tuo paikoin, -- sanoin kylmästi. - --- Niin, paikoin erinomaisen sattuva, -- toisti neitikin. - --- Runon sepittäjä näkyy muuten istuvan -- vieressänne. - --- Te!?... - -Ylioppilasneiti hämmästyi todella niin että oli lentää tuolilta. -Punastui, naurahti ja alkoi ikäänkuin peruuttaa viimeisiä sanojaan, -joissa kuitenkaan ei ollut mitään pahaa. Runo oli kai nyt _kokonaan_ -hyvä! - -Osakuntamme naisylioppilaat olivat todella isänmaallisella tuulella. -Hekin kilistelivät raittiusboolejaan maalaisukkojen kanssa ja -hieroivat tuttavuutta. Juhla ja rähinä loppui virteen "Jumala ompi -linnamme!" Kello oli silloin 1 yöllä. Saatoin kaunokaisen immen -kotiinsa. Yö oli tähtiyö; kevään varhaisinta tuoksua tuulahti jo -ilmassa... Tietysti kotiintultuani tunsin olevani -- "rakastunut". -Siitä onkin pitkät ajat, kun olen ollut rakastunut. Varmaankin monta -kuukautta! -- Tuo kaikki tapahtui toisiltana. Seuraavana päivänä -lähetin _hänelle_ sen runon, jota hän oli arvostellut, "pieneksi -muistoksi". Muuten olen saanut runosta tunnustusta monelta taholta: -sitä pidetään hyvin hyvänä ja valtavana. Eräs toveri nykäsi jo -samana iltana minua hihasta ja sanoi totisena: "kuule, sinähän olet -kirjoittanut hyvän runon!" (aivankuin ennen olisin pelkkää roskaa -ihmisille syötellyt). Ja kun tänään lähestyin normaalikoulua, kuulin -erään VI:nnen luokan oppilaan, joka seisoi avatussa ikkunassa, -juhlallisesti siteeraavan muutamia sanoja runostani. Ja kun tapasin -taiteilijatar X:n, kertoi hän siskonsa, joka on yhteiskoulussa, -suurella innostuksella puhuneen runostani... Poeta inglorius on siis -tällä kertaa saanut seppeleensä (ja anteeksi syntinsä, josta ennen on -puhuttu). - -Toisiltana oli "Sielujen seura" koossa Kaisaniemellä. Siitä illasta -olin toivonut paljon, mutta se meni myttyyn. Povessani kannan yhä -lukemattomana "kansalliskielemme hymniä", jonka sepitin samana -iltana, jona olin saanut Pyryharakan koulurunon. Sitä ei lueta kuin -aivan, aivan arvokkaassa seurassa, jonakin merkkihetkenä! Tunteeni -niin vaatii. Sillä runon tiedän olevan "objektiivisinta, mitä ikinä -olen kirjoittanut". En syyttä sydämmeni tunteita ole tulkinnut. Olen -todella tuntenut ja ajatellut niinkuin runossani olen laulanut... -Maalaiskirjailija Jalokiveen tutustuin eilen. Hän poikkeaa edukseen -kaikista muista. - - * * * * * - -Tänä iltana olin asemahuoneella, kun suurlähetystö (yli 500 miestä) -läksi Pietaria kohti. Siellä oli joukossa eräs kookas talonpoika, -pohjalainen, lakki takaraivolla. Sanotaan Edelfeltin hänet jo -ikuistaneen. Mies oli Yli-Härmästä. Semmoinen mies ei pelkää -piruakaan, saati sitten... Jumalankiitos ja kunnia synnyinmaalleni, -että on vielä sellaisia eksemplaareja. Ei voi hukkua kansa, jolla -moisia miehiä on. Ei! -- - -_16 p. maaliskuuta_. Kirje Pyryharakalta. Ilmoittaa kaksi "prässiä" -ylioppilaskokeista läpäisseensä. Isonvihan ajoista oli aineensa -sukaissut. "Torstaina" kuuluu "kovasti reppuja pelkäävän"... "Voi -sentään kun menisi onnellisesti se torstaipäivä, niin sitten jo -uskaltaisi vähän huokaista!" -- Minulta hän sitten kysyy että: "miten -voit sinä siellä mustien pilvien keskellä? Varo toki, ettei salama -sinuunkin satu!" Ja hän lupaa ilmoittaa heti kun kokeet ovat ohi. - - * * * * * - -Kirjoittelen sururunojani. Ääretön ikävyys ja tyhjyys rinnassani. -Kevään tuoksua ilmassa... Miksikä annan tulevaisuuteni tiedottomuuden -itseäni masentaa? Miksi ensinkään ajatella tulevaisuutta?... - -_17 p. maaliskuuta_. Tänään sanomalehdistä nähtyäni ylioppilaslaskut, -jotka eilen ovat olleet suoritettavina maan kaikissa kouluissa, -pääsee rinnastani huokaus: "Pyryharakka parka!" Sillä laskut -näyttävät vaikeilta. Olen melkein patentti siitä että Pyryharakka -on laskenut itselleen repposet. Tänään lennätin hänelle _varalta_ -lohdutuskirjeen. Lohdutin häntä sillä että nythän "harakka" pääsee -kotiinsa, kerrankin näkemään korven kevättä! "Kadehdin sinua!" niin -kirjoitin hänelle. "Nähdä hankien sulavan, kuulla purojen lorisevan, -kiurun laulavan korkealla sinervässä ilmassa, tuntea havumetsien -huumaavan tuoksun!" -- - - * * * * * - -_20 p. maaliskuuta_. - - VENI, VIDI, VICI! - -Kolme voitonsankarin sanaa! Ne seisoivat postikortilla, jonka tänään -Pyryharakalta sain. Hän oli siis läpäissyt ylioppilaskokeet -- ja -minä olin onnellisesti erehtynyt. - -Riemuissani lähetin hänelle helsinkiläisen loistokortin, joka sekin -oli olevinaan latinaksi kirjoitettu. Panin siihen kaiken latinani, -mitä suinkin sillä hetkellä muistin. Se kuului seuraavasti: - - Soror carissima! - Docta, clarissima! - -Non dubito qvin verum sit. Vivant puellae Botnienses! Sint tibi -tentamina leves. Jubil... (päätettä en tiedä) coelum et terra, mare -silvaeque. Gaudeamus igitur... lopuksi taisi tulla ainoastaan qvi, -qvae, qvod -- pax tecum! -- ja munkkilatina oli täydellinen. Toivon -ettei kortti ikinä satu latinanprofessorin käsiin. - -_19 p. maaliskuuta (1899)_. Päivä kirottu! Mutta ei siunattu! -Suurlähetystöämme Pietarissa ei vastaanotettu. Se tämän päivän -uutinen... - -Se oli kuin meteoori, joka hetken kirkkaasti valaisi Suomenmaata, -yhtäkkiä räjähti rikki, valo sammui -- ja korven peittää synkkä -pimeys. Ja pimeydessä huokailevat toivottomina Suomen aallot -- -- --. - -_20 p. maaliskuuta_. Kuutamoyö. Tulen saattamasta _häntä_ johon -viikko takaperin tutustuin. Me tapausimme Osakunnassa, kokouksen -loputtua. Kokous oli ollut mieltäkiinnittävä -- siellä pohdittiin -tärkeitä -- kansanvalistusta koskevia asioita. Jokaisen ylioppilaan -pitäisi ensi kesänä uhrautua kokonaan kansan hyväksi, asettua asumaan -talonpoikain keskuuteen, ottaa osaa heidän askareihinsa ja töihinsä, -syödä yhdessä heidän kanssaan, siten päästä likeiseen yhteyteen -heidän kanssaan, puhella, keskustella ja pitää esitelmiä j.n.e... - -_Nyt_, ennen kaikkea, on isänmaan merkitys selvitettävä kansalle, -nyt on sen oikea kansallistunto herätettävä -- jotta se kestäisi ne -myrskyt, jotka sitä uhkaavat ja jotka jo ovat alkaneet. - -Me puhelimme _hänen_ kanssaan näistä päivänkysymyksistä. Hän -on puheista päättäen erittäin isänmaallinen ja kansallinen -naisylioppilas. Aina kun hän kulkee kenraalikuvernöörin palatsin ohi, -sanoo hän "puivansa nyrkkiä" sille -- mutta "Majanderilla", tietää -hän, on "kolmenkertaiset ikkunat". Niiden läpi ei _se_ näe nuoren -neidin nyrkinheristelyitä! - --- Onko oikein rukoilla Bobrikoffin puolesta? kysyi hän yhtäkkiä -minulta. - -Hän oli sitä itsekseen aprikoinut näinä päivinä. -- Eikö se ole -ristiriidassa isänmaan onnen kanssa? arveli hän. -- Semmoisen miehen -puolesta! - --- Mutta voittehan, hyvä neiti, sovittaa rukouksenne niin että -rukoilette taivasta muuttamaan herra Bobrikoffin sydämen suopeaksi ja -suomalaiseksi, silloin rukoilette oikein! huomautin minä. - --- Ah niin, tosiaankin!... - --- Joka yö, -- jatkoi ihana neitoni, -- uneksin jotakin kummaa. -Viimekin yönä oli ikäänkuin minä tai joku muu minussa olisi heittänyt -tulisia kuulia Bobrikoffin seinään. Ajatelkaas -- tulisia kuulia! -Enkös ole paatunut näin nuoreksi tytöksi? - --- Hirveän paatunut! myönsin minä... - --- Kuulkaas maisteri, tänne Kaivopuistoon on eräs mies hirttäytynyt! -sanoi hän yhtäkkiä. - --- Herran tähden, hyvä neiti, elkää kertoko... en tahdo kuulla -sellaista teidän suustanne. - --- Miksikä ette... minä näytän teille koivunkin, jossa se tapahtui! - --- Ei, ei... en tahdo tietää... tulen sitte aina muistamaan sen -koivun, kun täällä K:puistossa kuljen. Elkää herrannimessä pilatko -sitä kaunista kuvaa, jonka teistä... ymmärrättehän? - -Mutta huolimatta kaikista vastustuksistani kertoi neito jutun, -näyttipä kovanonnen koivunkin. Kaikeksi onneksi, siunatuksi lopuksi -hän veitikkamaisesti ilmaisi että hirttäytynyt mies olikin "stopattu" -ja naamioitu olento, kukkavihko kainalossa... - -Tätä naista saatellessa tunsin yht'äkkiä omituisen piston sydämessä. -Minusta näet tunnahti etten häneen voi tutustua, en ole tilaisuudessa -tutustumaan, en saa... kova kohtalo, kierot yhteiskunnalliset olot -ja nurinkurinen seurustelutapa sen tekevät mahdottomaksi... En saa, -vaikka sydämeni halu sanoo toisin... Tulin kovin murheelliseksi -mieleltäni. Ja -- erosin kohteliaana, mutta salaten tunteeni. Miksi -olimme niin vieraat toisillemme? Miksi emme olleet luonnolliset -keskenämme? Kaksi nuorta -- kuutamoyössä, hiljaisessa kuutamoyössä, -jossa ei muita kulkijoita näkynyt... Saa nähdä, tapaanko hänet vielä -ja milloin? Ja tuleeko meistä koskaan lähempiä ystäviä? Mikä on -kohtalo? Määrääkö kohtalo tuttavuuksien rajat? Onko sallimus yksin -avioliittoon-johtaja?... Lienenkö rakastunut?... Lienenkö kipeä! -Mitähän _hän_ ajattelee ja tuntee?... - -_22 p. maalisk._ -- Tulen normaalikoululta. Eräällä auskultantilla -oli suomenkielen harjoitustunti IV luokalla. Kun tulin ulos kadulle, -kuulin jonkun saman luokan oppilaista virkahtavan itsekseen -ääneen: "kyyppari! -- istuskella sain!" Ymmärsin heti mitä hän -noilla sanoilla tarkoitti. Edellisellä hän nimittäin ilmaisi sen -persoonallisen vaikutelman, minkä auskultantti häneen oli tehnyt. -Jälkimäisellä hän ivasi hänen opetustaan; erästä runoa luettaessa -oli näet auskultantti tullut panneeksi liian painokkaan koron -runotavuulle, niin että se koko luokkaa hytkäytti. En olisi tahtonut -olla tuon "kyypparin" sijassa... - - * * * * * - -_27 p. maalisk_. -- Latinankielen kokeita kuuntelemassa: -- -Amabor, amaberis, amabitur -- amabimur, amabimini, amabuntur... -Oi sinä iankaikkinen klassillisuuden huippuvuori -- Amabimini! -Vieläkö kummittelet, sinä vanha laihtunut luuranko muinaisajan -raunioista irvistellen, nykyajan eläväisten keskellä? Luulinhan -sinulle lausuneeni ikuiset jäähyväiset silloin kun "Konstaapeli" -maisteri viimeisen kerran sinut vetäsi esiin klassillisen lyseomme -romulaatikosta, silloin kun Apollon kultainen lyyry vapautta -ennustaen kiilteli pohjolaisen nuorukaisen silmien edessä... mutta -nyt minä vieläkin sinut olen nähnyt ja kauhistuksella naurahtanut -sinun irvihaamullesi. Amabimini? Enkö, enkö, todentotta kuuna kullan -valkeana sinun rimsuistasi irtipääse, etkö sinä siunattu-kirottu -Amabimini ikinä aijo päästää minua rauhaan? Ah ja voi, sinä -armas-karmas Amabini, jokaisen ylioppilaan ihanan-ilkeä henttu!... -Saammeko koskaan sinulle laulaa hautauslaulua "Integer vitae..."? -Qvousqve tandem abutere, Catilina, patientia nostra? - -_27 p. maalisk_. -- - - _Tyttöä saattamasta tultua_: - - Oi unelmani utuisin, ah armain ajatelma, - Sieluni puhtain punelma, ihanin ihannelma, - Ah milloinka - Taas sinua - Saan, impi, illoin kohdata?... - - Sa kuljit kuni keijunen hohteessa kuutamaisen: - "Oi jos sais maata helmoissa tuon pilven hopeaisen!" - Niin lausuit Sa, - Vaan siihen ma - Noin lisäsin: oi varoppa! - - "Ma, näet sen, soisin istuvain kuun kultareunustalla - Ja kanteletta soittavain sen lepopilves alla, - Niin sillonpa - Myös minulla - Ois onni Sullen kuiskailla!"... - -Auskultantti parka! Taidat olla auttamattomasti Veenuksen verkoissa? - -Runo? - -Niin, runo -- jahka se puhtaaksi kirjoitetaan ja viimeistellään -- -on soma... Se ei ole ainoastaan soma, vaan myös... erinomainen... se -on hienonhieno Liebeslied, jonka vain... No, en tahdo itseäni kehua, -puhukoon runo puolestaan. Mutta siltä vain _tällä hetkellä_ tuntuu. -Ehkä huomenna runo jo tuntuu huonolta -- ja kymmenen vuoden päästä -ihan surkuteltavan kömpelöltä; mutta elkäämme nyt siitä huolehtiko. - -Runo on myös siitä hyvä että se perustuu todellisuuteen. Juuri -tuollainen keskustelu oli minulla _hänen_ kanssaan, jota nyt -kolmannen kerran saatoin kotiaan -- sinne meren rannalle. Me olimme -tapautuneet jälleen Osakunnan kokouksessa... Mitähän varten _hän_ -tuli Osakunnan kokoukseen? Yksikseen -- ilman toisten naistoverien -seuraa! Kysyin häneltä, kirjoittaako hän päiväkirjaa nykyisistä -asioista. Ei kirjoita -- sillä hänellä ei ole vielä lipasta, mihin -vihkon kätkisi, _siksi_ ei kirjoita... Kertoi lukeneensa "Gottlundin -päiväkirjaa"... nauroi sille... se oli kuulenma niin ihmeen hauska ja -lystikäs! - -Kirjoittaakos hän runoja? Ei... ei, ei!... niin, no, tietysti on -kullakin entisellä koulutytöllä ollut omat hupinsa joskus kirjoittaa -"värssyjä", mutta eihän se... - -AUSKULTANTIN PÄIVÄKIRJA - -112 - --- Mutta oletteko huomannut, kuinka joku pieni laulun sävel johdattaa -muistoon jonkun rakkaan hetken menneiltä päiviltä? kysyi hän. - --- Niin, olenhan minäkin jotain samansuuntaista huomannut... - -Tyttö sanoi matkustavansa pääsiäiseksi maalle metsien helmaan -ajelemaan... - -Toivotin hauskaa retkeä! -- - - * * * * * - -Hyvä neito! Tämä ihana kuutamoilta on kultakuvana painettu sieluni -päiväkirjaan, mutta sen kuvan alle on synkänsinisillä kirjaimilla -piirretty seuraavat sanat: - -"Oi miksi me taas olimme niin ujot! Miksi taas salasimme toisiltamme -sen suloisimman mitä on sieluissamme?" - --- Olinhan hänelle aikonut sanoa niin paljon. Olinhan hänelle aikonut -sanoa että meistä varmaan tulisi hyvät ystävykset, _jos_ toisiimme -saisimme paremmin tutustua... Kun hän kertoi kesänvietostaan ihanassa -saaristossa, niin teki mieleni huudahtaa: "Oi jospa minäkin saisin -viettää kesäni siellä, missä te!... Siellä missä te noin kuljitte -hajahapsin rannan kivillä... avojaloin..." - -Mutta -- minä vaikenin kuin muuri. Kotiin tultuani tunnahti minusta -yhtäkkiä että on mentävä kihloihin, nyt, nyt -- hänen kanssaan. -Miksihän se niin nyt tunnahtikin? Hänkö nyt on se sieluni kauvan -kaivattu, hänkö se valittu? Tuntoni -- myöntää... aivankuin myöntäisi. - -Tuntuu kuin kihloihin meneminen juuri hänen kanssaan olisi niin -luonnollista, tuntuu kuin tuttavat ja ystävät siitä ilostuisivat... - -Olisimme tietysti ensin salakihloissa... kuukauden verran. Sitten... -vapunpäiväksi sen julkaisisimme... sitä ei siihenasti tietäisi kukaan -muu kuin Jumala. Vapunpäivän aamulehdissä letkahtaisi äkisti kaikkien -luettavaksi: - - Kihloissa: - Impi Inkeri Intomo Bom -- - Antero -- -- -- -- -- - -Nimet sointuvat taivaallisesti yhteen! Niistä syntyisi kaunis akordi. -Molemmat harvinaisen kauniita supisuomalaisia nimiä, hänellä kolme, -minulla kaksi etunimeä... Mikä hellä helähdys, tahtoisin sanoa: mikä -tunnelma noissa nimissä! Ja Päivälehden pikku-uutisten joukossa olisi -luettavana toimituksen oma lentokohteliaisuus: kihloihin ovat täällä -menneet -- se ja se, sen ja sen tytär, äidin puolelta omaa sukua, -sekä nuori kirjailijamme (tai nuori runoilijamme)--hm. Jaa, jaa, -"risum teneatis amici!" -- muistaakseni se merkitsee: tässä ei ole -leikin sijaa! - -Ja kirkkaana koittaisi se vapunpäivä. Lumenvalkoinen, putipuhdas -ylioppilaslakki päässä rientäisin heti noustuani sinne -merenrantamalle nuorta morsiantani noutamaan. Ilmassa tuulahtaisi -ihana kevään tuoksu, kaste kimmeltäisi kuin jalokivimeri nurmen -nukassa. Ja linnut laulaisivat puissa ja meren aallot välkkyisivät... -Ja mä kulkisin sydän täynnä ihaninta tunnetta mitä nuormies ikinä -tuntea voi. Ja noutaisin _hänet_ sieltä. Hän olisi minua jo -vartomassa... seisoisi siellä huvilassaan balkongilla, kukkavihko -kädessä ja ylioppilaslakki päässään... niillä pehmeillä kiharoilla... -ihanana, puhtaana, nuorena, suloisena, koskemattomana, onnellisena... - -Aamunraikas olisi se suudelma, jolla toisiamme kohtaisimme. Hän -tuoreen ruusun rintaani kiinnittäisi -- tuoksuvat kielot hänen -povelleen painaisin minä... vai päinvastoinko olisi sopivinta? -- -Ja me lähtisimme sieltä hilpeinä, kauneina, nuorina... tulisimme -kaupunkiin ylioppilastalon edustalle... siellä olisivat jo kaikki -koolla... tulomme huomattaisiin... meihin luotaisiin erityisiä -silmäyksiä, siellä-täällä kuiskattaisiin vierustoveria nyhjäisten: -"katso, tuossa tulevat -- -- -- Olethan nähnyt tämän aamun -Päivälehdestä että ovat kihloissa?" - -Samalla kajahtaisi Y.L:n suusta laulu: - - -- -- "joka rinta riemastuupi, - laulu, lausu sydämille: - Eespäin..." - -Ja samalla nähtäisiin meidänkin hiljaa vierivän joukon ohi rattailla --- edeltäpäin Alppilaan... Ja siellä... Niin: siellä sitten -kummankin lukuisat tuttavat tulisivat kilistelemään maljojaan -meidän onneksemme. Meille pidettäisiin joku sievä puhekkin... joku -tuttu kirjailija tai poeta laureatus sen pitäisi... Me vastaisimme -onnentoivotuksiin -- simamaljoilla. Y.L. esittäisi hienoimman, -piano-pianissimon lemmenlaulunsa... vähän niinkuin meidän -kunniaksi... - -Se olisi onneni, nuoruuteni, maineeni ihanin kevätpäivä. Minusta, -murheellisesta, elämänhaluttomasta sielusta olisi äkisti tullut -onnellisin, kadehdittavin olento... olisin suvannon suuri sulho, hän --- Kalevan ihanin morsian... - - * * * * * - -_28 p: maaliskuuta_. Isänmaallinen innostus maamme polttavassa -kohtalossa on minutkin vallannut. Vaikka en yleisiä asioita vielä -paljon tunne enkä ymmärrä, enkä niistä ole huvitettukaan, niin -uskallanpa väittää että on minulla kuitenkin syvä myötätunne -kotimaani ja kansani kansallisuuden pelastamiseksi venäläisten -uhkaavaa ylivaltaa vastaan. Ja kun en muuta pysty tekemään isänmaani -varjelemiseksi, niin tahdon osaltani sitä laululla puolustaa. -Olen viettänyt suuria hetkiä silloin kun todellinen laulutuuli on -päälleni puhaltanut. Tuntuupa kuin tässä kuussa olisin sepittänyt -pysyväisimmät runoni... Ehkä tunne kuitenkin on liian tulvainen -ja ehkä jo vuoden perästä ankarammin arvostelen tämänkin ajan -tuotantoa. Ihanat ovat ne hetket, joina tuntee pontevan runon soivan -sielussaan. Astelenpa silloin huoneessani vahvana kuin jättiläinen, -joka ei ketään pelkää. Ja jos minut silloin siitä työstä väkisin -poisvietäisiin, olisi se kuin murha, kuin kuolema... Sillä silloin -vain todella elän! - -Mistä syystä on minulle nykyään mahdollinen pontevain runojen -kirjoittaminen? Siitä syystä että olen nykyään ollut terveempi kuin -ennen. Kun tuntee rintansa leveäksi ja lihaksensa vahvoiksi sekä -tuntee nuoruuden suonissaan virtailevan -- silloin on mahdollinen -tämmöinen työ. "Veressä on ihmisen sielu!"... - - * * * * * - -_29 p. maalisk_. -- Pääsiäislupa alkaa kouluilla. Olen tänään -istunut sadannen kevätkausituntini normaalilyseossa. Mitta on täysi! -Syntikuorma kannettu. Yhden tunnin kiirastuli on vain jäljellä, -nimittäin harjoitustunti suomenkielen alalla. - - * * * * * - -_30 p. maalisk_. -- Pitkänperjantain aatto. Koko päivän olen sateessa -ja liassa juossut ympäri kaupunkia rahaa lainatakseni joltakin -toverilta. Turha vaiva! -- Kaikilla matti taskussa. Ainoastaan -maakuntatovereilta tahdoin lainata: tiesinhän saavani joltakin -pätevältä koulumieheltä, mutta "paraiden ystävien" luo en ensinkään -kehdannut. Jotakin saatavaa olisi ollut sanomalehdiltä, mutta en -niidenkään puoleen iljennyt kääntyä. Kello läheni jo 4:jää j.pp. -- -kuljin katua 35 penniä taskussani. Täytyi ensi kertaa elämässään -mennä syömään päivällisensä -- velaksi. Päivällispaikasta ulostultua -ryntäsi iso koira kimppuuni ja oli vähällä purra sääreen... ajattelin -silloin että varmaan koira vainusi kurjuuteni, miksi se juuri minun -kimppuuni kävi? kulkihan kadulla muitakin! Vihdoin sain hyvältä -tuttavaltani "Strutsilta" yhden punasen lainaksi kahdeksi viikoksi. - -Ei ole hauska olla rahatta. Elämä tuntuu kovin tyhjältä ja on -kuin kulkisi aseettomana aseellisten joukossa. Jospa voisi ottaa -rahapulan humoristiselta kannalta kuten niin monet muut! -- Tänään -lähetin Päivälehdelle runoni "Alas sortajan valta!" Saa nähdä, -läpäiseekö eheänä senssorin kiirastulen? Ujostelin itse viemästä sitä -toimitukselle... - - - - -HUHTIKUU. - - -_2 p. Pääsiäissunnuntai_. Päivälehdessä runoni _Alas sortajan valta_ --- kumma kyllä, eheänä ja karsimattomana. -- Kävin Alppilassa -naisväen seurassa. Sosialisti M.K. tuli vastaan: kurjannäköisenä, -mustana, sairaloisen-pirullinen kiilto silmissä niin että sydäntä -vihlaisi... -- Deus ex machina -- kaikkea sitä sattuu! Bulevaardilla -tuli vastaani muotineiti Olander, edellisen asuntoni emäntä, josta -ennen olen kertonut. Tuli vastaan, pysähytti miehen ja tulisella -äänellä alkoi ruotsiksi lakia lukea: - -Herrako se oli, joka peililaatikkoon jätti sellaisen sepustuksen? -Enpä olisi uskonut että olette noin -- ilman karaktääriä? - --- Olen tehnyt velvollisuuteni! sopersin vastaukseksi ja käänsin -vihaiselle olennolle selkäni. Vihaisina käänsimme molemmat -toisillemme selkämme... Mitä olikaan tapahtunut? Älysin sen vasta -sitten, kun olin päässyt muutamia syliä erilleen tuosta hyökkäävästä -naisesta. Asia oli seuraava. Muuttaessani edellisestä kurjasta -asunnostani, olin kirjoittanut pienen lipun osoittamatta sitä -kellenkään ja kätkenyt sen peililaatikkoon. Lipussa oli seisonut -seuraavantapaisia teesejä: - --- Tässä huoneessa asuu alituinen kosteus ja salainen uho! - --- Tämä huone on epäterveellinen ja tässä asuu tauti ja kuolema! - --- Tästä huoneesta muuttakoon pian pois se, joka ei halua osakseen -ennenaikaista kuolemaa! - -Alla oli seisonut: - - Edellinen hyyryläinen. - -Tämä "pommi", joka oli kätketty peililaatikkoon, oli siis tepsinyt -ihmiskunnan pelastukseksi, jumalankiitos että pienestä lipusta -oli hyötyä! Neidin kiukusta saatoin näet varmasti tehdä sen -johtopäätöksen että hänen hyyryläisensä taas oli muuttanut kesken -pois. Miksi? -- siksi että oli sattunut löytämään peililaatikosta -tuon varoittavan lipun, jossa juhlallisesti tunnustettiin, mitenkä -edellinen hyyryläinen oli huoneessa viihtynyt. Olisinpa utelias -tietämään, kuka tuo herrasmies oli, jonka hengen olen pelastanut? -Tietysti käy emäntää sääliksi, mutta omatuntoni on puhdas... - -Illalla hengellisessä konsertissa Uudessa kirkossa. Se oli mahtavaa: -Kun saapuu Sodan Jumala... Fantasia basuunoilla ja trumpeteilla: Oi -Herra siunaa Suomen kansa! - -... Niin kummallisen uskonnollisiakin meistä kaikista nyt yhtäkkiä on -tullut, kun Bobrikoff meitä löylyttää!? - -Minäkin lueskelen raamatusta Salomonin korkeita veisuja. Hiljaisuus -ympärillä, ilma raskas ja painostava... - - * * * * * - -_Toinen Pääsiäispäivä_. Kirje Pyryharakalta, puolittain latinaksi. -Muitakin kirjeitä. Erään maaseutulehden toimittaja kiittää -"arvoisasta lähetyksestä" ja toivoo että vastakin... niin, sitähän ne -kaikki toivovat, kun sattuu käsistään kilunkaan saamaan. - -Runo näyttää herättäneen "yleistä huomiota". Olen saanut seuraavia -tunnustuksia: Eilen kun lepään pitkälläni sängyssä, kuulen kolkutusta -ovelta ja sisään astuu talon muori, ääretön massapaljous. - --- Minun täytyi vartavasten lähteä sisään maisteria onnittelemaan -siitä runosta... "että kun laupias Jumala on antanut herralle -niin korkeat lahjat". Muistelenpa muorin mennessään toivottaneen -poetalle "suurta tulevaisuuttakin". Niin, kuten näkyy, on minulla -patrioottinen emäntä, jolla on arvostelijan taipumuksia. - -Näytelmäkirjailija Rajanto kohtasi minut kadulla ja puristi monta -kertaa kättäni: "kiitos sulle, kirjoititpa hyvän runon!" - --- Sinä sanot sen? - --- Sitä en sano ainoastaan minä, vaan olen kuullut kaikkien sanovan. -Se oli kerrassaan hyvä, sattui näiden päivien sydänhermoon... olen -lukenut sen monta kertaa läpi! - -Esplanaadilla tapasin Tantus Kvantuksen ja taiteilija Ropposen -(Don Quixote ja Sancho Panza). Kumpikaan _heistä_ ei sanallakaan -koskettanut runooni, mutta heidän mukanaan laahustava -sanomalehtineekeri näki velvollisuutensa olevan "kiittää lastusta". -Vanhemman kirjailija S:stenin kohtasin kenraalikuvernöörin palatsin -kulmassa ja sivumennen hän paiskasi kättä sanoen: - --- Gratulor! -- sinähän kirjoitit hyvän runon! - --- Oliko hyvä? tokasin myös pysähtymättä. - --- Hyvä oli! kuulin hänen virkkavan mennessään. Hänellä oli kiire -jonnekkin sanomalehden toimistoon. - -Pistäytyessäni pienelle käynnille hovineuvos A:n perheeseen, sain -myös kuulla perheen tyttäriltä samaa: "Kuulutte kirjoittaneen hyvän -runon! Miksette ole meille antanut? Meille tulee vain Suometar..." - -Itserakkauteni on täydellisesti tyydytetty. Nyt olen näet itsekkin -varma että olen onnistunut kirjoittamaan _hyvän runon_. Ensi kertaa -elämässäni! Tuntuupa kuin tuttavat ällistyksissään olisivat kadulla -kävellessäni tänään minuun katsoneet ja ajatelleet: "kas vaan: hän, -joka tähän asti on rustaillut vain huonoja runoja, on nyt kerrankin -saanut kirjoittaneeksi yhden hyvänkin runon!" - -Illalla kotia palatessani kiipesin Ulrikaborgin vuorelle ja hengitin -keuhkoihini raikasta ranta-ilmaa. Taivas sinikorkea ja tähditetty! -Mereltä huokui hiljainen tuuli. Ilmassa lemusi varhaista kevättä. -Katselin taivasta ja sain itseeni puhtaita aatteita, katselin aavalle -merelle ja minussa syntyi käsittämätöntä kaihoa, huomasin seisovani -niin yksinäisenä mailmassa ja erilläni tuosta kaupungin hälinästä, -joka jalkaini alla lepäsi vilkkuen tuhansissa tulissa. Hyvä Jumala! -ajattelin: -- mitä on maallinen menestys, mitä on kiitos ja kunnia? -Pientä, pientä! sanoi totuuden ääni minussa. Jos itserakkauden -päästän poveeni, olen iäti hukassa, jos itsetyytyväisyyden tunnetta -kantelen povessani, olen tyhjä. Sinua, suruni, minä rakastan! Elä -pakene pois! Sillä sinä se vain olet, joka minusta voit tehdä ihmisen -ja -- runoilijan. Tule surelmani, tule yksinäisyys, tule musta -murhelmani ja epätoivoni!... Sinä tulet -- kutsumattanikin. Tiedänhän -sen. Tämä oli valhetta vain... - -_4 p. huhtikuuta_. Sata markkaa. Hävettää ottaa vastaan sitä -- -sieltä. Postikortti ystävälle. Postikortissa Aleksanterin patsaan -kuva. Yliopiston kirjastossa. Ylioppilastalolla... Pääsiäisloma -loppuu. Huomenna alkavat koulut. - -... Kello 10 illalla. Tulen kävelyltä. Sisällä henkeäni ahdistaa ja -olen taas hermostunut... - -Askeleeni veivät meren rantaan. Vettä satoi tuimasti. Puut humisivat -kolkosti siellä meren rannalla. Avarasta pimeydestä hohti silmään -tulipunainen loistolaitoksen valo. Olin kiedottu puolalaiseen -sadeviittaani. Sotamiehet tekivät minulle erehdyksestä kunniaa... - - Ah mikset tyttö sä tullutkaan - tänä iltana tammen alle, - miss' eilen me kahden katseltiin - meren seljälle seijastavalle? - - Minä kuljin siellä ja kuuntelin -- - vaan kuullut en mitään muuta - kuin aallon ärjyvän huokauksen - ja tuulen puistavan puuta... - - Minä astelin autiolla rannalla - Sua muistellen, ystäväinen; - mun sydämeni kävi niin suruiseks - että olin niin yksinäinen! - -Tässä laulussa on nyt tietysti hiukan "licentia poetica'a", sillä en -eilen ole minkään neidon kanssa istunut tammen alla ja tuskin siellä -tammipuita kasvaakaan. Mutta "Musat" minut ymmärtävät. - -Miksikähän juuri siellä nykyään käynen iltakävelyllä? En tiedä --- sinne vain askeleeni aina vievät... huomaamatta. Kyyhkyseni, -valkoinen kyyhkyseni... Etkö koskaan olkapäilleni istahtaisi? Enkö -koskaan saisi silitellä kupurintaasi ja hienoa kaulaasi... Olen -niin yksinäinen mailmassa, olen niin kunnoton ja onneton. Sinun -kanssasi olisin onnellinen... Olen taas kadottanut päiväni, olen -taas elänyt turhaan! Milloinka on tästä kaikesta loppu tuleva? -Milloinka on tuleva se suuri ratkaiseva muutos, jota sieluni -aavistaa? Milloin kaikesta tästä valheesta luovun? Milloin nöyrryn -ja vetäydyn hiljaisen maaseudun helmaan? Ja luovun kaikista -virkatulevaisuus-puuhista? Ja luovun kuvasta, jota valheen kiilto -kaunistaa? En tahdo pettää itseäni enkä ihmisiä. Saakoot kaikki -tietää, mitä todellisuudessa olen... Jumala, lapsuuteni Herra, etkö -anna mitään merkkiä että tietäisin, mitä minun on tekeminen? -- -- -- - -_5 p. huhtikuuta_. -- Parahiksi koiralle kylmä sauna! Olen tänään -saanut näin kuuluvan epistolan: - - Veikko hyvä! - - Vastaan nyt kerran verekseltä kirjeeseesi, jonka sain tänä - aamuna juuri kun ylösnousua tehden aijoin ruveta "yli lukemaan" - saarnaani. - - En minä erittäin tahdo mitään apologeettista esitelmää tästä - kyhätä edellisten lausuntojeni selvittämiseksi. Sanonpahan vain - sanan kaksi noin vain päällisin puolin. - - Ei se ollut loukkautuneesta sydämmestä lähtenyt viime kirjeeni; - Sinun kirjeesi saapumisesta oli nim. siksi paljon jo aikaa, - että varsinainen loukkautumisen tunne jo oli haihtunut, se oli - paremminkin suorassa veljellisessä hengessä kirjoitettu ja - tarkoitti pääasiallisesti huomauttaa siitä epäjohdonmukaisesta - vaatimuksestasi, jonka jokainen meidän heimostamme on huomannut, - että pidätät itsellesi täyden vallan hyvin auktoriseeraavasti - arvostella muitten ihmisten menettelyä, vieläpä usein - ajattelemattomia tuomioitakin heistä langettaa, mutta itse tahdot - arvostelemattomana pysyä -- kaikkien tiet, kaikkien työt ja - ajatukset ja alkusyyt tiedät ja ymmärrät, sinua ei muka kukaan - ymmärrä, ja sillä perustuksella ei myöskään arvostella saa. Eikös - ole niin? Itserakkautesi myönnät ja siitähän johtuu juuri tuo, - mitä sanoin. Se siitä vain. - - Niin lapsellinen en ikipäivinä ole ollut, että kadehtisin - sinun lahjojasi. Kernaasti minun puolestani nimesi loistakoon - ensimäisten joukossa "kirjailija-looshissa", mutta en minä - puolestani sittenkään tuota "kirjailijan" titteliä hyväksy, - (voinhan sitä mieliksesi siten käyttää), jos kerran muita - arvonimiä on olemassa. Sillä tuo nimitys sisältää ja sanoo - osaksi liian paljon, osaksi liian vähän eikä sillä mitään - yleisesti tunnettua, rajoitettua merkitystä ole, muualla kuin - ehkä omassa pienessä piirissänne. Ei Runebergit, Topeliukset, - Snellmannit, Lönnrotit y.m. käyttäneet itsestään koskaan - kirjailija-titteliä, joskohta he juuri kirjailijoina suurimman - maineensa ovat saavuttaneet, eikä se mielestäni muille sovi kuin - ammattikirjailijoille kuten esim. J. A:lle, joilla ei ehkä mitään - muita epiteettejä ole. En toivoisi sinun, veliseni, antautuvan - ammattikirjailijaksi, joka yksistään kynänsä tuotteilla - toimeentulonsa ansaitsisi. Semmoiset miehet enemmän kuin muut - kirjailijat joutuvat vaaraan tarjota painoon monen hyvän helmen - seassa paljonkin ala-arvoista, jonka vuoksi kirjailijamaine - useinkaan ei kasva suhteellisesti painoarkkien lukumäärän kanssa. - Ota sinä esimerkkiä tässä suhteessa suurista kirjailijoistamme, - joilla kaikilla on ollut joku yhteiskunnallinen toimi ja virka - ulkonaisena elämän tukena ja siinä sivussa ovat täysipainoista - kirjallisuutta maailmalle tarjonneet. Hanki sen vuoksi itsellesi - opettajan virka, äläkä häpeä muita aloja kuin "kirjailijan alaa". - -- -- -- -- -- - - Hyvää vointia toivotan. Älä Jumalaa unohda kirjailijanakaan. - Kaikkia etevimpiä kirjailijoita on elähyttänyt uskonnollisuus, - luulen? Tarvitsemme Jumalaa ja Vapahtajaa, papit ja maallikot. - Valeas! -- -- --. - - _Petrus_. - -_7-9 p. huhtik_. -- Sadetta ja sumua aamusta iltaan. En käy missään, -istun synkkänä kotona. Ääretön suru painaa sieluani... - -Vaikuttaneeko sen tämä ilma, tämä raskas sää ja alituinen märkyys? -Kurjana nousen vuoteeltani ja on kuin elämä olisi poissa. Tiedän -olevani huono ja huokaan sitä, vaan kuka minut pelastaa? Minutko, -joka ihailen nuoruuden kukoistusta ja tahtoisin itse sitä edustaa, -on kohtalo tuominnut kuihtumaan? Jaksanko kestää tätä polttavaa -ristiriitaa elämässäni? Oi Jumala, kuinka kauvan... - -Olenhan kipeä. Minua pyydetään vieraisiin, mutta minun on pakko -kolkkona kieltäytyä. Minusta ei ole iloa muille... - -_10 p. huhtikuuta_. -- Tänään saapui "keskimäinen veljeni" -odottamatta luokseni kaukaa Pohjois-Suomesta. Olin juuri -suomentamassa erästä Pushkinin kertomusta, kun hän astui sisään. -Esiinnyin mielestäni reippaana, minusta ei mitään voinut huomata... -"Sinäpä näyt kasvattaneen itsellesi taiteilijan tukan!" huomautti -hän ulkomuodostani. Hän toi kapsäkkinsä muassaan ja jäi luokseni -"kiinailemaan". Olemme molemmat hyvällä tuulella -- ainakin -olevinamme. Hän on saapunut Helsinkiin noin vain ilmanaikojaan, -tosin hänellä on eräitä papereitakin ylihallitukseen jätettävänä. -Hän on valmis virkamies. Hänellä on hyvästi rahaa muassaan eikä -hän sitä säästä. Pulskasti kaikki. Kaikki tavaransa on komeaa ja -käytännöllistä. Hän onkin itse käytännöllisyys koko mies, kiireestä -kantapäähän. Hän puhuu väittelevällä äänellä aivankuin joku häntä -alati vastustaisi, toisinaan melkein huutaa, rallattelee ja yltyy -kovalla äänellä jotakin laulunpätkää mörähyttämään niin että joskus -täytyy varottaa näin Helsinkipaikassa, jossa vierushuoneisiin kaikki -kuuluu. "Sepä merkillistä ettei täällä saa äännellä niinkuin tahtoo!" -tokasee hän silloin tiukkana ja naurahtaa. - --- Onko sinulla kiireitä tai tunteja? - --- Ei mitään; olen aivan vapaa. - -Ja minä hylkään kaikki kirjoitustyöt ja laukkaan koko päivän -keskimäisen veljeni kanssa. Tuntuu niin turvalliselta kun on -niin pätevä veli, rakas veli. Hän tahtoo taas nähdä edistyvää -Helsinkiämme, uusia rakennuksia, uusia keksinnöitä, tavata tuttuja, -käydä teatterissa. Vuosi sitten oli hän samalla tavalla täällä -käymässä... Nyt on hänellä aikaa pari viikkoa. Jo tässä kuussa -täytyy hänen siirtyä kauas Lapinmaan rajoille koko kesäkseen. Ei -siis kumma että hän tahtoo ennen erämaan elämää vähän vilkaista -suurmailman meluun. Sopii siellä sitten sitä muistella ja makeasti -märehtiä korvessa rakovalkiain ääressä. Aivan oikein hän tekee, näin -ei hän pääse kehittymään yksipuoliseksi, kun menee äärimmäisyyteen, -kultaisen keskikohdan kautta. Hän on tupakkaa-polttamaton, ikänsä -väkeviä-nauttimaton nuori, lujatahtoinen mies. Mutta tukan kasvu on -hänellä huono ja hän hiukan suree kaljupääksi-tulemistaan... - -Me käymme kolmannenkin veljen puheilla, syömme yhdessä päivällistä... -Ja päivällisen jälkeen menemme kahden -- Weckselliin. Ostamme -hänelle, keskimäiselle veljelleni -- silinterihatun. Hän on nyt -semmoisessa yhteiskunnallisessa asemassa kerran. Hänen sopii se -ostaa eikä kukaan sitä ole ihmettelevä. Tärkeä askel ja merkkitapaus -"meidän Matin" elämänvaiheissa... - -Mutta ennenkuin uskallamme astua sisään silinterimyymälään, kuljemme -pari kertaa edestakaisin esplanaadikadun, päästäpäähän ja visusti -tutkimme salaa kaikkia vastaantulevia silinteriniekkoja: kas tuolla -on tuommoinen... ja tuolla on tuommoinen... tuolle sopii hyvin tuo... -tuota pukee... jahah, eiköhän sinullekkin tuommoinen, niin... juuri -tuommoinen --? Sinä olet keskikokoinen mies, ei sinua saata kutsua -miksikään pitkäksi mieheksi eikä ensinkään miksikään lyhyeksikään... -ergo itaqve: tästä teemme sen tärkeän johtopäätöksen että sinulle ei -saa olla liian korkea eikä liian matala silinteri... sen täytyy olla -keskikorkean. Eikö muuten semmoista seikkaa voisi kontrolleerata -- -vatupassilla? - --- Elä huoli viisastella! sanoi veljeni vakavasti. - -Ja me astuimme juhlallisina ylös myymälän portaita, minulla -tosin suu vallattomassa hymyssä, mutta veljelläni syvät, totiset -kasvonpiirteet. Hän astui edellä, allekirjoittanut jäljessä. Molempia -meitä salaisesti ujostutti. Näin toverini lähestyvän myöjäneitiä, -joka seisoi yksikseen kauppapöydän takana, näin hänen tekevän -kohteliaan, arvokkaan kumarruksen. Minä en tehnyt oikeata kumarrusta, -vaan en siitä kuitenkaan saanut omantunnon vaivoja... - --- Saisinko minä _kovan_ hatun? kuului nyt kuni tykinlaukaus veljeni -avatusta kidasta. Jokainen sana tuli täsmällisesti ja varmasti, niin -että ken ne kuuli, uskoi ehdottomasti, ettei tässä leikkiä laskettu. - -Ja hän taas kumarsi tai nyökkäsi sinnepäin, jossa myyjätärryökkynä -seisoi. - -"Kovan hatun" matkin minä mutisten, "nimitetäänkö sitä kovaksi -hatuksi?" - --- "Kovan hatun", matki neitikin kuni kaiku kalliosta, lähtien -kiivaasti liikkumaan hattupöytää kohti. - --- Niin, kovan hatun -- silkkihatun, oikaisi nyt veljeni. - --- Jahah, kyllä,... mikähän numero? - -Numeroa ei veljeni ollut ajatellut. Näkisihän sen koettaessa. -Sukkelasti kantoi neiti muutamia suuria pahvipönttöjä tiskille ja -sieltä silkkipaperien peitosta kohosi kiiltävä kapine toinen toisensa -perästä päivänvaloon. Näin veljeni haparoivan ensimäistä kouraansa. - --- Minkähänlainen se mahtaisi sopia? tuli hänen suustaan nöyrällä, -mutta tarpeeksi arvokkaalla äänellä, sillä eihän sopinut aivan -suoraankaan ilmaista neidille, että hän nyt oli ensikertaa tämmöistä -kulttuurikapinetta ostamassa. Mutta hän luotti kuitenkin salaisesti -neidin kokemukseen ja tämän asianymmärrykseen ja aistiin, sillä -jumala sen tiesi, kuinka moni herrasmies tämän neidin edessä jo oli -suorittanut silkkihattututkinnon. - -Silkkihatun, kovan hatun valikoiminen herra veljelleni alkoi. -Ensimäinen, jota hän päähänsä koetteli, oli kerrassaan pieni, toinen -meni päähän, mutta puristi molemmilta sivuilta ohimoita, sillä herra -veljelläni oli pyöreä pää. - --- Minulla on pyöreä pää, huomautti herra veljeni nyökäten -ryökkynälle. - --- Ah, herralla on pyöreä pää!... huudahti neiti toistaen... mutta -ei se mitään haittaa, kyllä sylinterin saa pyöreäksikin... meillä on -sellainen kone! - --- Vai niin, sanoi herra veljeni salaisesti ihastuneena. Hattu siis -voidaan pyöristää... - -Jännittävä hiljaisuus vallitsi kauppahuoneessa. - -Hattua koeteltiin uudestaan. Seisoin taampana ja äkkäsin herra -veljeni silinteri päässä ensi kerta mailmassa. Hän seisoi tähdäten -tiukasti suureen seinäpeiliin. - --- Käännyppä tännekkin että nähdään, äänsin minä, joka jo kadulla -olin koettanut vakuuttaa verevälle veijolleni että kyllä minä, vaikka -en mikään esteetikko olekkaan, aina osaan ihmisen pään ja hatun -suhdetta toisiinsa arvostella kulttuurin kannalta. Ja luulenpa että -herra veljeni todella hiukan luotti minuun, sillä kun olin ehdottanut -että hankittaisiin noin viisikuusi-henkinen seurue asianymmärtäviä -henkilöitä (entisiä ja nykyisiä silinterinkäyttäjiä) ja muka sitten -vasta mentäisiin makasiiniin, niin veljeni tosin pitäen neuvoani -huomattavana oli arvellut että "kyllä minä sinunkin kanssasi -uskallan..." Ja mistäpä niitä nyt yht'äkkiä olisi ottanutkaan -asianymmärtäviä? Nikolain tornin kello osoitti noin 5 j.pp. eikä -tähän aikaan vuorokaudesta edes Kämpin hotellin ikkunasta vilkkunut -ainoatakaan tuttua kaljupäätä. - -Herra veljeni kääntyi minuun päin. Näin hänen seisovan vakavana -edessäni silmää räväyttämättä, juhlallisesti mykkänä. - --- Niin... kyllähän tuo... mikseikäs... hm... (En käsitä mikä lempo -tässä pyrki naurattamaan). - --- Eikö ole liian korkea? kuului ääni silinterin alta. - --- Korkeako? sekaantui neiti huomautukseen. Ei se ole korkea: -semmoisia nykyään käytetään! - --- Teillä ei ole matalampia? kysyin nyt minä neidiltä hyvin -asianymmärtäväisen äänellä. - --- Ei, meillä ei ole... vaan kyllä nämät ovat parhaiksi herroille. - -(Sanoiko hän "herroille" -- luuleeko tuo että minäkin ostan?) - --- Jaa, no... ehkä nämätkin nyt soveltuvat... - -Veljeni koetteli, koputteli, kihnutteli yhä samaa hattua, pieni -huolen pilvi otsallaan, luulenpa että siihen oli kohonnut vähän -hikeäkin. Mielenliikutuksestako vai muusta syystä? Kukapa tienee. - -En malttanut olla koettelematta samaa hattua omaan päähäni. Tulinpa -vilkaisseeksi peiliinkin ja näin silloin vastassani "komean" niinkuin -minusta näytti -- herrasmiehen, korkohattu tuuhealla tukallaan ja -nenäkakkulat oppineesti kiiltäen. Minusta tuntui ja olisin sen -voinut vaikka vannoa että olin jossakin ennen nähnyt samanlaisen -herran -- jonkun nuoren pikkukaupungin rehtorin tai jonkun Eurooppaa -matkustelleen taulukauppiaan... varsin elegantin... - -Sellaisia ihmeitä tekee silkkiprännäri! Ja minussakin syttyi -yhtäkkiä voimakas intohimo hankkia itselleni silinteri. Nyt, -samalla kertaa, yhdessä veljeni kanssa... Me kävelisimme yhdessä -kadulla, ystäväni olisivat riemuissaan... minusta puhuttaisiin ehkä -"kaunoklikin" piirissäkin: oletteko nähnyt? -- hänkin jo käyttää ja -näyttää... Non plus ultra... Ja tutut ylioppilaat, heistä suurin -osa tietysti pitäisi aivan luonnollisena, sillä sopiihan se... kun -on maisterismies ja kaksi runokokoelmaa julkaissut... Ja muutamat -pitäisivät melko mukavana saada kävellä rinnallani -- silloin. Hyy... - -Hillitse himosi Apollon poika ja muista ettäs olet ihminen, jolla ei -ole vakavaa yhteiskunnallista asemaa eikä vakaantuneita mielipiteitä. -Ainoastaan sellaiset ovat kompetentit kovaa hattua kantamaan. -- - -Se oli itsetunnon pyhä ääni, joka näin kuiskasi. Jumalankiitos että -himoni voitin ja tyydyin nauttimaan vain siitä, kuinka toinen nautti -varustautuessaan tuota kulttuurin korkeinta symboolia kantamaan. - --- Niin, minulla on pyöreä pää, mutta nämät hatut ovat soikeita, -sanoi hän kauvan koeteltuaan muitakin hattuja, mutta aina lopuksi -pysähtyen samaa hattua hypistelemään. - --- Jaa, meillä on pyöristyskone... sanoi neiti ennen lausutut sanansa. - --- Kuinkahan kauvan viipyy ennenkuin hattu on pyöristetty? kysyi -herra veljeni. - --- Viisi minuuttia, vastasi neiti. - --- Olkaa siis hyvä ja pyöristäkää tämä hattu... me odotamme täällä. - -Vaalissa enin ääniä saanut silinteri katosi nyt ynnä neidin kanssa -kulissien taa. - -Jäimme veljeni verevän kanssa tyhjään puotiin odottamaan. - -Tunsin olevani hilpeällä tuulella, herra veljeni vastoin -tavallisuutta oli julman totinen. Mitä hän mietti, sitä en tiennyt, -sen vain huomasin ja merkille panin että silinterinosto on suurimpia -rajapyykkejä niin hyvin ihmisen ulkonaisessa kuin sisällisessäkin -elämässä. Sillä on erikoinen siveellinen merkityksensä -- joko se -sitten on ylentävä tai alentava, riippuen luonnollisesti siitä, missä -määrin kukin on moista ulkopoleerausta sisällisesti ansaitseva. Mitä -herra veljeeni erityisesti tulee, niin olenhan sen jo ennen sanonut -että hänen "sopi" todellakin ostaa tämä kaunis pääkappale sekä että -hän siis sen ansaitsi. Taisi kulua kuusikin minuuttia ennenkuin -myöjätär palasi kantaen pyöristettyä hattua. - --- Nyt sen pitäisi sopia! sanoi hän iloisesti. - -Koetteleminen alkoi jälleen. - -Sitä tehdessä teki veljeni äkkiarvaamatta yhden tärkeän kysymyksen: - --- Mikä tällä on hintana? - --- Kaksikymmentä kaksi markkaa! tuli vastaus sievästi livahtamalla -neidin suusta. - --- Ohoh! sanoi vain veljeni. Muuta ei hän sanonutkaan vaikka minusta -ihan siltä tuntui. Hän yhä koetteli, koetteli, katsoi peiliin ja -koetteli... - --- Käännystä tänne! komensin minä taas. Ja hän kääntyi ja katso: -hänen päässänsä loisti se kirkas ja korkea. - --- Yhden huomautuksen teen ja se on tärkeä: sinun naamasi ei ole -tarpeeksi kiiltävä sointuakseen yhteen noin kirkkaan hatun kanssa. -Joko on naama kiillotettava tai hattu himmennettävä. - --- Elä huoli olla hävytön! sanoi herra veljeni ankarasti. - --- Mutta nytpä tiedänkin, väitin minä, -- sinun on ostaminen -silmälasit samalla. - --- Mitä varten? - --- Sitä varten että juuri niillä saadaan ne kirkkaat välähdykset, -joita estetiikka vaatii. - --- Ethän sinä ole lukenut estetiikkaa? - --- Aprobaatturi, aprobaatturi, arvoisa herra! - -Me naurahdimme molemmat. Neiti seisoi ja hymyili. - -Lopuksi olivat kaupat tehty ja nyt tuli kysymys n:o 2. Nimittäin -kotelosta, jossa pyhää kapinetta säilytettäisiin. Neiti ilmoitti -niitä olevan kahta lajia: toiset maksavat kaksi markkaa -- toiset, -hienot, seitsemän. - --- Siltä väliltä ei ole? kummasteli veljeni. - -Neiti ei oikein ymmärtänyt, mitä veljeni tarkoitti. - ---... me myömme markasta kahden markan koteloita, kun hattu samalla -ostetaan. - -Veljeni valitsi -- omituista kyllä -- markan maksavan kotelon. -Sinne nyt upotettiin kaunis kapine. Seurasi kysymys n:o 3. -Silkkihattuharja? Tottakai sellainen olla pitää. - --- Mutta kuule, kuiskasin minä puoliääneen veljeni korvaan: -- eikö -sinulla jo ennestään ole harja?... ja muistelen kuulleeni että -kenkäharjallakin vallan hyvin... - -Tämä oli törkeätä pilaa veljeni mielestä. Tässä ei sopinut leikkiä -laskea! - -Hän osti kahden ja puolen markan silkkiharjan. Sekin upposi samaan -pahvipökkelöön. Pökkelön kansi pistettiin kiinni. Seurasi toimitus -n:o 4: maksaminen. Veljeni kaivoi esiin lompakkonsa ja minä näin -hänen levittävän kauppapöydälle punaisen sadanmarkan setelin. - -Eikö herralla ole pienempää? - --- Eikös neidillä sitten ole vastaanantaa? - --- Ei. - -Seurasi hiukka neuvottomuus. - --- Ei sinulla liene kahtakymmentä viittä markkaa? kuulin veljeni -yhtäkkiä kysäsevän minuun kääntyen. - -Minä ihan säpsähdin. Sellaista kunniaa ei minulle ollut tapahtunut -moneen päivään että joku olisi tiedustellut niin suuria summia. -Vastasin naurahtaen vakavalle veikolleni että "ei ole tällä kertaa". - --- Me lähetämme laskun kotiin, sanoi nyt neiti. Minnekkä saa luvan -lähettää? Mikä herran nimi on? - --- Nimeni on ------, olen asuntoa Kasarminkatu 26. - --- Taikka jos herra itse tahtoo käydä jälestäpäin maksamassa? huomasi -nyt neiti. - --- Mutta kuinka voitte luottaa matkustavaiseen henkilöön? ihmetteli -rehellinen herra veljeni. -- Olen näet matkustavainen... - -Neiti hymyili. Lopuksi kuitenkin tehtiin viimemainitun ehdotuksen -mukaan. Ja me työnnyimme vihdoinkin ulos. Ja tulimme kadulle. -Ja katso! herra veljeni kantoi oikeassa kädessään sitä suurta -pahvipökkelöä. Ja me joudutimme askeleitamme... - -Juuri kun olimme harpanneet espiksen poikki sekä hiivimme Kappelin -ohi, huomasimme erään kuluneissa vaatteissa vaeltavan herrasmiehen -kääntyvän ympäri ja jäävän meitä kohdastansa tirkistämään -kadunkulmauksessa. Ja katso: hän seisoi liikahtamatta, suu -tuskallisessa ja samalla iloisessa irvistyksessä ja hänen punaiset -silmänsä tähtäsivät visusti pahvipökkelöä kohti, joka kantimessaan -kieppui herra veljeni sormessa... Mitä hän siitä katsoi, aavistiko -ehken mitä moiset pökkelöt sisällänsä pitävät tai johdattiko tämä -joutava näky hänen mieleensä murtuneita muistelmia, sitä en tiedä, -minä vain huomasin että tuolla risaisella herrasmiehellä ei ollut -silinteriä päässään, vaan peitti hänen kaljuaan ainoaltaan vanha, -halpa hatunreuhka. - -Kuni häipyvää ihannetta jäi hän pökkelöä jälkeemme katsomaan, mutta -me riensimme nopein askelin maallista kotiamme kohti... - -Silkkihatun osto tapahtui, kuten veljeni itsekkin huomautti (ja -taisi muistiallakkaansa kirjoittaa) armon vuonna 1899 10:ntenä p:nä -huhtikuuta kello 5 ja 30 min. jälk. puol. päiv. samana vuonna jona -Nikolai II istui Venäjän valtaistuimella ja Nikolai Bobrikoff alkoi -beelsebub-pelinsä Suomalaisten maassa. Minä itse ja Joh. Wecksellin -puotineitsyt olemme sen tapahtuman kaksi todistajaa. - - * * * * * - -Mutta tämä päivä oli, paitsi herra veljeni elämän merkkipäivä, -muistettava päivä minullekkin. Samana iltana näet minulle tohtori -Ikivarma ylen auliisti kaupitteli sanomalehdentoimittajan paikkaa -yhdeksi vuosikaudeksi noin neljäntuhannen markan tuloilla. - --- Miksi et sinä siihen vallan hyvin sopisi? tyrkytti hän. -- Sinä -sovit siihen mainiosti. Sinä olet tyylitaiteilija -- sinun ei -tarvitse muuta kuin päästellä menemään siihen suuntaan että mihin -päätoimittaja haluaa. (Sic.) Ole vaiti! sinulla on tavallinen terve -järki! Se on hyvä ettet itseesi luota, niinkuin väität, liika paljon. -Siinä vaurastut, siinä harjaannut, siinä perehdyt yleisiin ja -yhteiskunnallisiin asioihin. Kyllä maar sinä kykenet! Lempo-soi sinä -kykenet! Minulla ei ole ketään parempaa ehdokasta kuin sinä. Ota pois --- kun saat -- tällainen virka! - -Minä kieltäydyin jyrkästi. - -Jospa ne tietäisivät... - -_Seuraavana aamuna_. - -Kirje eräältä toiselta sanomalehdeltä, joka sanoo kiitollisuudella -vastaanottaneensa lähettämäni runosikermän ja lupaa rahoja... Vai -niin: illalla sanomalehtimies, aamulla runoilija ja aamiaisen jälkeen --- pedagoogi. Näet eräs V luokan oppilas normaalilyseosta ilmaantuu -luokseni ja pyytää saada venäjänkielen tunteja "edessäni". - -_12 p_. -- Keväthattu? Rahat loppuvat taas. En käy juuri koskaan -kapakoissa, mutta tänä iltana olen tullut juoneeksi olutseidelin -ja syöneeksi illallisen "Gambrinissa". Meikäläiset teatterissa. En -mennyt mukaan, vaikka olisi ollut piletti. Väittelyä... - -_13 p. huhtik_. -- Sadannes-ensimmäinen kuuntelutunti -Normaalilyseossa. Kurssi alkaa olla kuitti. Kun siellä kävin, -huomasin kovin vieraantuneeni kaikesta entisestä. Minua värisytti -ajatella itseäni opettamassa luokalla, jossa olisi kuuntelijoita. -En voi ymmärtää, kuinka olenkin kyennyt antamaan 2 harjoitustuntia -talvella. Minäkö -- minä? Minua kauhistaa ajatellessa että vielä -täytyy antaa 1 harjoitustunti ennenkuin mitta on kukkuroillaan. Että -jätinkin näin myöhäiseksi! Kevät kun tulee ja päivä jo polttaa! -Naiset kuhisevat kevätpukimissaan, nurmi jo hiukan vihertää vuoren -rinteellä, rattailla ajetaan... Ja minua orjuuttaa 1 ainoa tunti! -Kunpa voisi olla sitä ajattelematta! - -Toimistossa painetaan paraikaa minunkin isänmaallisia runojani N. S. -K:n lentokirjasiin kansalle. Olenhan onnellinen... - -Illalla "populäärissä". - -_14 p_. -- Tärkeä momentti pedagoogi-esikartanossani. Olenhan -maininnut koulupojasta, joka kävi pyytämässä että rupeisin hänelle -antamaan yksityisopetusta. Pari päivää olen tätä asiaa miettinyt -ja nyt vihdoin suostunut. Tuleehan samalla jotakin ansainneeksi -(lieneekö pirullista ajatella opetustointa pelkän rahallisen hyödyn -kannalta?) Olen tuuminnut vaatia oppilaalta, joka on varakkaan papin -poika, 3 m. 50 p. tunnilta. Hirmuinen hinta? Toverit sanovat että se -on aivan tavallista Helsingissä. Kolmekkaan tuntia viikossa ja herra -maisteri saa 10 markkaa taskuunsa! Oppilaalle en ole ilmoittanut -maksuvaatimustani eikä hänkään ole sitä kysynyt. - -Tänään tuli hän luokseni ensi kerran, kirja mukana. Aurinko paistoi -sisään huoneeseeni. Pyysin hänet istuutumaan sohvaan pöydän taa. -Itse istuuduin tuolille, häntä vastapäätä. Kotiopetus alkoi -s.o. läksyn valmistaminen koulua varten. Hän käänsi hauskasti. -Sanojen taivutuspäätteet näkyivät olevan hänen heikoin puolensa. -Huomenna päätimme ottaa toisen tunnin... Istuessaan sohvalla tuli -hän sanoneeksi että hänellä on ollut umpisuolen tulehdus. Vähän -kummallinen poika -- lieneekö siivo niinkuin näyttää. Avomielinen -hän oli. Katseli ympärilleen seinällä olevia taulujani. Kysyi: -monennestako vihkosta nuot Kalevalakuvat ovat? "Oletteko nähnyt kuvia -Eddasta?" kysyi sitten yhtäkkiä minulta. "Ne ovat hyviä", selitti hän -etehisessä mennessään. "Kenenkä rintakuva tuo on?" muistan hänen myös -kysässeen kesken opetusta... Saa nähdä, mitä tästä tulee. Kyllähän -minä, mutta venäjänkielen verbejä en näy itsekkään varmasti osaavan. -Ja opettajan pitäisi -- tietää kaikki. Onkohan toimesta mitään -siunausta minulle? Vieroittaako se... siitä? - -Täytyy olla onneton ja syvästi suruinen tunne-elämässään, jos mieli -olla runoilija... Sen olen havainnut... - -_15 p. huhtikuuta_. -- Toinen tunti kotiopetusta. Aurinko paistoi -kuumasti vasten kasvojani, avonaisen ikkunan alta kuului pihalta -kanojen kaakatusta ja mattojen pieksämistä... Maltshik tshitaet -- -Poika lukee. Tshitaet li maltshik? Lukeeko poika? -- Njet, on pishet --- Ei, hän kirjoittaa. Zdjes -- täällä. Kuda? -- minne?... Onhan -se ihanaa tointa tämä. Kauniina kevätpäivänä! Mutta ei sovi antaa -tunteille valtaa. - -Helppoa tointahan tämä onkin. Enkä suinkaan vetelästi opeta. -Tiukasti, vireästi vain, sillä laimea kysely piankin nukuttaisi -oppilaani lämpöiseen päivänpaisteeseen. Tällä kertaa hän kiinnitti -huomionsa pieneen valokuvaan. Kuka tuo on? - --- Se on eräs upseeri. -- Kuka upseeri? -- Serkkuni -- Eikö hän ole -täällä Helsingissä? Aivan oikein: hän on Helsingissä nykyään. -- -_Minä_ olen hänet nähnyt! huudahti poika. -- Vai niin, mutta jos nyt -sentään jatkettaisiin tätä lukemista... - -Alussa tuntia oli hän jonkunlaisella riemulla ilmoittanut minulle sen -uutisen että olimme olleet _yhdessä_ tänään parturituvassa, siellä -Kluuvikadun varrella, vaikka en kuulenma häntä ollut huomannut. -_Hänen_ tukkaansa oli juuri leikattu silloin, kun minä olin astunut -sisään!... - -"Jasnaja Poljana!" -- ajattelin Leo Tolstoin kyläkoulua muistaen. - -_16 p. huhtik_. -- Sukulaisteni seurassa en näy olevan sitä, mitä -voin olla ventovierasten seurassa. Sukulaisteni seurassa en ole -vapaa, vaan olen kuin orja ja minua vaivaa tuskastuttava tunne, -jonka saan peitetyksi vaan välinpitämättömäksi heittäytymisellä. -Sukulaisteni seurassa katoaa minusta kaikki ihanteellisuus enkä -heidän piirissään oltuani saattaisi kirjoittaa esimerkiksi -ainoatakaan runoa. Sukulaisteni parissa en ole oikea minä. Jos -tahdon näyttää ja kehittää todellista minuani, näkyy siis olevan -välttämätöntä että niin vähän kuin mahdollista olen persoonallisessa -tekemisissä omaisteni kanssa... Tämä on rehellinen tunnelma. Mutta -kuka tietää: eikö heillä kullakin ole samallaisia vieromistunteita -_minun_ läsnäollessani?... Lieneeköhän muissa suvuissa sama -surullinen suhde? Tai kuuluuko tämä luonnon järjestykseen?... Siinä -on miettimistä yllinkyllin... - -_17 p. huhtik_. klo 12,15 p. -- Hän matkusti pois, tuo verevä -veijoni. Olin häntä saattamassa asemalle (tätä kirjoittaessani -soittaa vanha ukko ovella ja pyytää rahaa -- annan hänelle -kymmenpennisen, sillä markkaa, joka myös on kukkarossa, pidän -liikana). Emme vaihtaneet monta sanaa. Ei minkäänlaista liikutusta. -Tavallinen kädenpuristus ja sanat "hyvästi nyt" sekä tuo kuiva "ja -kiitoksia..." -- siinä kaikki. - -Ja kuitenkin! -- mikä merkitys erolla? Eihän tiedä, mitä kummallekkin -saattaa tapahtua. Eihän tiedä, näemmekö enää toisiamme koskaan... -Voi! surullinen se suhde, jossa ei ikinä osaa toistaan lähestyä... - -Tyhjyyden tunne rinnassa palasin asuntooni. - -_Saman päivän iltana - myöhään_. - -Nyt tulen taas saattamasta _häntä_. Pitkästä ajasta oli minulla -siihen tilaisuus... - -Ah! olisinhan valmis heittäytymään hänen kaulaansa ja sanomaan -hänelle koko totuuden. Minua itkettää ja sielussani on kuvailematon -kärsimys. Tiedän että rakkauden tuskalle mailma nauraa, mutta -rinnassani on tällä hetkellä totisesti sellainen tuska... - -Yö siellä meren rannalla oli taas niin hiljainen. Ei keitään muita -siellä näkynyt. Olimme täydellisesti kahden. Maassa hohti valkoinen -lumi, jota juuri oli satanut. Ilma oli hermostoon herkästi käypä. -Luulen että tällaisella ilmalla enin tunteekin lemmen kaipiota... - -Hän sanoi olevansa väsynyt. Ah kuinka rakastan tuota hänen -väsymystäänkin! Ah miksi en saa häntä tukea silloin kun hän on -väsynyt? Hän kertoi pääsiäisenvietostaan maalla. Eräässä hauskassa -iltamassa oli _hän_ lukenut molemmat isänmaalliset runoni, jotka -ovat olleet sanomalehdissä (anti-bobrikoffilaiset). Oh, kuinka -niistä oli pidetty, tiesi hän. Kiitin häntä sydämmellisesti että -runoni olivat saaneet kunnian tulla hänen huuliltaan lausutuiksi. -Miksi en puristanut kätöstään mieleni osoitukseksi?... tunteenihan -niin käski, mutta turha ujous esti. Tunnen että minun täytyy hänelle -näyttää, mitä minussa on hyvää ja lämmintä, mutta en näy saavan sitä -näytetyksi. Ja tästä, tästä kärsimykseni johtuvat... - -Katumus täyttää rintani. Miksi en koskaan puhu hänelle sitä, mitä -yksinollessani olen päättänyt puhua siltä varalta että hänet -tapaisin... miksi en kysele, onko minulla mitään tilaisuutta häntä -vastedes tavata? -- - -Hän ei sanonut huomenna tulevansa sinne. Ehkä oli tämä siis viimeinen -tilaisuus, jolloin sain hänet tavata ja kotiin saattaa? Miksi en -siis maininnut edes tästä ja ilmaissut suruani? Ja miksi en sanonut -että jos hän huomenna todella ei ole Alppilassa muiden mukana, niin -sitä suren ja häntä koko illan muistelen ja kaipaan! -- Minä, jos -ei kukaan muu! Ei ilta ilman häntä ole minulle mistään arvosta. En -sanonut hänelle tätä, sanoinhan vain: tulkaa, neiti, voi tulkaa -nyt sinne kumminkin! (tuntuu kauhealta ja vieraalta kutsua häntä -neidiksi; tuntoni sanoo että pitäisi nimittää häntä sillä ihanalla -nimellä, mikä hänellä on). - - * * * * * - -Olisinhan valmis menemään kihloihin hänen kanssaan! Vaikka hänessä -olisi kuinka paljon tahansa puutteellisuuksia, vaikka hän olisi -kuinka kipeä -- nyt en sitä minään pitäisi, rakastan vain sitä hyvää -ja hellää, mitä hänessä tunnen olevan. Minulla ei olisi mitään -vaatimuksia: hän saisi olla millainen tahansa ja tulla millaiseksi -hyvänsä... ja hänellä saisi olla millaiset sukulaiset hyvänsä... kun -hänet saisin, se minut kokonaan nyt lohduttaisi ja saisin elämän ja -onnen ja tarkoituksen, jonka tähden elää... - -Sairaloinen haaveksija... olen tänään lueskellut onnettoman -venäläisen runoilijan Nadsonin elämäkertaa... sieluni tuntee samaa -mitä hän on tuntenut joskus päiväkirjansa ääressä... - -Lemmityiseni! - -Jos uskaltaisin _hänelle_ tunteeni kirjoittaen ilmaista? Olenhan -hänelle ennen runoni lähettänyt, mutta silloin olivat syyt -pätevämmät. Kyllä uskallan, olen aina uskaltanut tällaista... olen -myös usein saanut katua kirjeitäni, jotka hetken tunnelmissa ovat -irtipäästetyt. Kentiesi hän säikähtäisi, pelästyisi tykkänään, -pitäisi minua puolihulluna... pitäisi minua koulupoikamaisena... ja -joutuisin ehkä naurunalaiseksi... - -_19 p. huhtik_. klo 3,20 aamuyöllä... Tulen Alppilasta. Siellä -toverein seurassa join olutta ja likööriä. Juhla oli muuten sangen -laiha. Tyhjyyden tähden joimme -- juomisesta saimme valheinnostusta -ja laulun ja melun halua. "Pohjalaiset! pohjalaiset!" Mutta minä -sanon että mennyt sukupolvi, se jolta meillä ovat ne kauniit -traditsioonit, se oli meitä vankempi, se oli fyysillisesti vankempi -ja siis henkisestikin väkevämpi. Voi nykyistä polvea! Mitä meissä on? -Laihtuneet luut ja lainatut sanat! Me matkimme turhaan suurmiehiämme. -Meissä ei ole sitä tarmoa ja voimaa, mikä heissä oli. - -... Ihana yö! Tuuli tohisi puissa. Taivaanrannalla vaalasti varhainen -päivä. Omituinen hämärä, joka levittää läpikuultavan hunnun -ympärilleen... Täysin rinnoin hengitämme ilmaa. Oi luonto, sinä -iäti nuori, sinua vastaan me rikomme, jos yöt juomme ja valvomme -juhlissa... - -Minä kuljin erään ystävän huvilan sivu. Minun teki mieleni hiipiä -hänen makuuhuoneensa ikkunan alle ja virittää kaihomielinen sävel -nuorukaisen elämästä ja tummasta tulevaisuudesta. Onnettoman? Niin... -sillä en ymmärrä, mikä minua oikein vaivaa, tunnen itseni niin -kelvottomaksi vertaisteni joukossa. Milloinka heitän päältäni tämän -valhenaamarin ja sanon tovereille koko totuuden... - -Rakkautta ja hellyyttä minä kaipaan, ne minut parantaisivat -ja mieheksi tekisivät. _Hän_ ei siellä ollut -- ei ollut -siellä ainoatakaan suloista olentoa... Olen aivan selvä tätä -kirjoittaessani. Istun kynttilän hohteessa, ikkuna raollaan, -ulkoa kuuluu yhä tuulen tohina. Kummallinen on mieleni tämän yön -helmassa... Romantillisen surullinen... Elämän kipinä? Antakaa -minulle elämän kipinä! -- -- - -_19 p. myöh. ill_. Huhtikuinen kuutamoyö! Tulen taaskin Alppilasta, -jossa "Ystävän" kanssa kävimme tilaamassa huoneen meidän seuraamme -varten. Suloista on kun on semmoinen tuttava. Kuinka monta ihanaa -hetkeä olenkaan hänen kanssaan viettänyt! Ei se ole valhetta, vaikka -sitä synkkinä hetkinä luulottelen... Olen siellä kuin kotonani -ja niin minun tahdotaankin olevan. Istuin salissa, hämärässä -ja soittelin kannelta. Sillä aikaa oli toverini ujostelematta -kylpemässä. Kuutamo paistoi kukkien takaa. Olin iloinen että olen -käsittänyt suhteeni "Ystävään". Se on herttainen, veljellinen ja -puhdas. - -Venäjänkielen professori kuuluu eräälle tuttavalleni lausuneen -kummastuksensa auskulteerauksestani. "Aikooko hän opettajaksi?" -kuuluu nuhtelevasti kysyneen. Hän nimittäin pilkkasi tietojani -silloin kun minut päästi. En siis saisi täydentää tietojani enkä -antautua opettajaksi "häpäisemään professoria"? - - Kiusallisia muistoja! - -Itse en puolestani tiedä, miten käy. Nytkin on kukkaro melkein tyhjä -ja rahaa olisi tarvis. Olisi sentään ihanaa, jos olisi vakinainen -palkka ja rahalähde. Mutta se hiuduttava työ se _ikävä työ_, nuot -määrätyt tunnit! Ei, en sitä tuskaa kärsi Läkähdyn, jos hädän tähden -täytyy pedagoogiksi tulla. En ole kone, olen luonnon helmassa -häilyvä nurmen korsi, joka janoaa virvoittavaa sadetta ja lämmintä -päivänpaistetta. Elkää minua tallatko, vaan sallikaa minun vapaasti -kasvaa, jotta saisin hempeänä kesäpäivänä länsituulen lietseessä -heilua... ja vasta kylmä talvi elonnesteeni hyytäköön. Kahleita -vapisen ja kammon... - --- -- -- - -_Seur. aam._ - -En pysty mihinkään. Aikani menee hukkaan. Suru, viha, kateus, -rakkauden kaipuu, tunnontuskat kalvavat ja kuluttavat... Painaneeko -minua joku kirous?... - -_20 p_. Kirkas päivä. Viimeinen levähdys vanhoilla laakereilla. -Oikeinpa repäsi sydäntäni, kun minulle noista kahdesta sanomalehdessä -olleesta runosta maksettiin kokonaista 50 markkaa. Olin odottanut -korkeintaan 20, enkä sitäkään olisi kehdannut vaatia, mutta hätä -siihen pakotti. Sillä enhän ollut ajatellut mitään aineellista -palkkiota sepittäessäni nämät -- ainoat laatuaan minulta -- -isänmaalliset, huomiota herättäneet hymnit maaliskuulla. Kas, kas, -kuinka sydänalassa tuntuu hyvälle -- ja ne molemmat runot ovat nyt -erityisiin kirjasiinkin painetut -- Suomen kansalle levitettäviksi -- -niitä kirjasia sain ottaa ilmaiseksi mielinmäärin herra toimittajalta. - -Taas minulle tarjottiin toimi -- venäläisten lehtien referoiminen -sanomalehdessä. Ja taas minä kieltäysin -- onneton, johon ihmiset -varmaan luottavat sentähden että olen "filosofian kandidaatti". -Maisteri? Mainiokin nuori maisteri! Patrioottisia runoja hän -rustata osaaja matkii Runebergia kuin papukaija konserttia, mutta -yhteiskunnalliseen elämään ei hän käytännössä kelpaa. Varmaan -hänessä "sepittelemisen" kyky on kehittynyt kaikkien muiden kykyjen -kustannuksella? Sitä olen jo monesti itsekseni ajatellut. Lienen -niitä, joille on suotu vain yksi ainoa lahja... Mutta en edes sitä -kykene huippuunsa kehittämään. Viikkokausiin en ole kirjoittanut -oikeata runoa! - -_Saman päivän iltana klo 11_. - -Tulen Kaivopuistosta, sellaisesta talosta, jossa en ennen ollut -käynyt. Kuulun näet johonkin huvitoimikuntaan... - -Kauniissa kuutamossa saavuin sinne erään toverin kanssa... -Keski-ikäinen pari... - -He olivat matkustaneet Wienit ja Wiesbadenit, Jenat ja Jerusalemit, -nähneet sen ja senkin kuuluisan vuoren, sen ja senkin pyhän -luostarin, saaneet audienssin Hessen-Nassaun herttuattaren luo, jonka -valokuva heillä loisti salin pöydällä, tutustuneet merkillisiin -henkilöihin, nähneet turnajaiset Turkinmaalla tai jossain siellä -päin, juoneet tuhatvuotista kellariviiniä Unkarin pustalla ja heillä -oli ääretön joukko kuvia maailman maisemista, rakennuksista ja -merkkihenkilöistä... - -Mitä minua liikuttaa nuo loistavat mailman paikat, erikoiseen tyyliin -raketut luostarit ja luostariportit, kaikellaiset historialliset -hirttokuvat ja monumentit, solat ja sillat, tunnelit ja -turnajaiset...! Sieluni ei niistä mitään saa, ja valheviehätystä se -on, jos johonkin sieluttomaan rakennukseen ihastuisin ja sen jokaista -nurkkaa huumauneena katseleisin!... - -"Se kuuluu sivistykseen"? "Oletkos ainoa muukalainen, joka et -tiedä..." - -Lieneekö ihmiselämälle niin siunauksellista, jos itselleni hankkisin -paljouden kaikellaisia tietoja eri maiden oloista? Ottaisin -tarkan selon siitä tai tuosta portinpylväästä, siitä tai tuosta -kivimöhkäleestä? - -Minua surettaa ja suututtaa, huolestuttaa ja samalla hävettää ääretön -tietämättömyyteni kaikesta suurmaailman n.k. sivistyksestä. Mitä -tiedän esimerkiksi Panamajutusta? En yhdellenkään ihmiselle osaisi -siitä selkoa tehdä, sillä en ikinä ole siitä selkoa ottanutkaan, -sillointällöin jonkun pätkän sanomalehdistä lukaissut... ilman -mielenkiintoa. Kreikan ja Jaappanin sota, Ameriikan Yhdysvaltain ja -Espanjan väliset taistelut, jotka kaikki ovat kuuluneet nykyaikaisiin -merkkitapauksiin -- niistä en tiedä mitään, en tiedä enkä välitä -sodan syistä tai seurauksista -- mitä ne minua liikuttavat? -(vuosiluvuilla on aivoni koulussa väsytetty). - -Järkeni lienee rajoitettu, aivoissani lienee aidattuna vain pienoinen -pelto, joka kasvaa suomalaista ohraa. Vehnät ja maissit eivät siellä -menesty... - -Pitäisikö ruveta todenteolla lukemaan kieliä: saksaa ja ranskaa -ja suurmaailman kirjallisuutta? Kuka kaikkea ennättää tänä -kuumeentapaisena aikana? Väliin tekisi mieli kirota nuuskuksi kaikki -kirjahyllyt, jotka ovat kukkuroillaan minulle vielä tuntematonta -kirjallisuutta... "Sivistys" on sentään jotakin kauheaa, sillä -sillä on hirveästi paljon vaatimuksia. "Sivistys" on turmiollista, -sillä se herpaisee nuoren hengen voimat. Vihaan sydämmeni pohjasta -kiljuvia junia ja päriseviä kone-pyöriä -- ne kaikki ovat tuoneet -mukanaan mammonan palveluksen! Edistys ja suuret keksinnöt ovat -kamalat! Kuinka monta yksilöä sekunnissa tappaneekaan maailman -kehitys?... Rauhaa, rauhaa minä tahdon! Luontoa ja rauhaa ja -uutisviljelystä koko olemukselleni. Koulu ja opistot ovat minut -tylsentäneet. Miksi jatkoinkin lukuja yliopistossa ja sain valheella -"viisaustieteellisen" maineen?.. Milloin tulee käännekohta ja -uus elämä?... (Toiselta puolen on viehättävää ajatella että koko -kulttuuri lepää nenäni alla kuni aukaisematon paksu kirja; jahka -sunnuntai joutuu, niin siihen tartun -- nyt en jouda.) - -_21 p. huhtikuuta_. Kävin Normaalissa. Ah sentään! - -Luokkatoverini, jonka kanssa pikkupoikina olemme sylityksin -maanneet, jonka kanssa rinnatusten ripillä käyneet, jonka kanssa -yksissä ylioppilaiksi tulleet -- hän siellä jo suorittelee lehtorin -näytteitä. Ja se käy kuin rasvatuin rattain. - -Seisoin oven takana, sillä luokka oli ääriään myöten -täynnä yliopettajia ja auskultantteja. Kuulin hänen puhuvan -korkea-runollisin vertauksin Ranskan vallankumouksesta ja -Napoleonista: "niinkuin kevättulva, joka..." Hänen sanansa olivat -punnittuja, hän seisoi voitonvarmana luokan edessä avaroine, -kiiltävine rinnuksineen, hyvinmukautuva hännystakki yllään. - -Kuuntelin häntä neljännestunnin ja ajattelin itsekseni: "voi sinuas -miekkoinen Malakiias! Sinä olet totisesti syntynyt _valmiina_ -tähän mailmaan, jota kuitenkin koi syö ja ruoste raiskaa..." -Kuuntelin ja jätin kesken, uskoin ja läksin suoraan saunaan, sillä -lauvantaipäivinä on tapani tällainen. - -Tragikomedia on elämä. - -_22 p. huhtikuuta_. Olen nähnyt -- _hänet_! Hän tuli minua vastaan -Aleksanterin kadulla. Minä olinkin kävelyssä vartavasten häntä -kohdatakseni ja kaihoni oli suurimmallaan ja ajattelin vain häntä -ja olin mietteisiini vaipunut... niin juuri silloin hän ohitseni -sipsutti: näin hienonvalkoisen otsan tummat, kirkkaat silmät, pehmeät -kiharat... Säpsähdin ja haparoin lakkiani... minä narri!... Hän oli -nähtävästikin havainnut minut ennen kuin minä hänet -- ja minusta -näytti että hänkin säpsähti... mutta minusta näytti myös ikäänkuin -olisi hän yrittänyt naurahtamaan minut nähdessään juuri niin kuin -naurahdetaan sille, josta juuri on ollut erityistä puhetta jonkun -kanssa ja joka samalla sattuu tulemaan vastaan... Hän meni menoaan -enkä rohjennut kääntyä hänen mukaansa, sillä minusta näytti että joku -outo naishenkilö oli kävellyt hänen rinnallaan. Tunsin iloa ja tuskaa -ja pyörähdin Mikonkadun kulmasta Espikselle -- ensimmäinen ajatukseni -oli kiirehtiä Unioonikadun kulmaukseen häntä vahtimaan, sillä varmaan -hän nyt oli kotiaan menossa ja voisin siis taas mennä -- saattamaan... - -Mutta kohta häpesin omaa kiihkeyttäni ja minusta tuntui oma tilani -naurettavan surkealta ja koomilliselta: -- tämmöisellä säällä olla -lemmenretkillä! (Satoi näet taivaantäydeltä märkää lumiräntää). Ja -- -minä, auskultantti, tulin surullisin mielin yksinäiseen asuntooni... - -Niin, vilahdukselta hänet näin: Milloin saanen hänet taas nähdä? -Tokko enää milloinkaan. Ylihuomenna on toverikokous, mutta olen -päättänyt etten sinne mene, sillä monet toverit jo ivailivat että -"sinustakin on tullut niin ahkera osakunnassa-kävijä!" - -Jollen häntä saa tavata, niin kirjoitan hänelle. Jumaliste kirjoitan! -Sillä en voi pidättyä: täytyy saada hänelle sanotuksi tunteeni että -hän on minulle kalliimpi muita. Olkoon se kuinka koulupoikamaisesti -tahansa tehty, mutta miksikä salata hyvää itsestään? Ensin -kirjoitan hänelle esimerkiksi tuollaisen aivan lyhyen, muutamia -rivejä käsittävän kirjeen, jossa kysyn: _saanko hänelle kirjoitella -kirjeitä_? Jos hän lähettää myöntävän vastauksen, silloin olemme -ikuiset ystävykset ja minä sanon hänelle kaikki... Ja minä kysyn -häneltä m.m. tunsiko hänkin minun läsnäoloni tänään ennenkuin tulimme -toisiamme vastaan. Olen varma siitä että hän hermoissansa sen tunsi! -Sillä hänellä on myös hennonherkkä vaisto... ja luulen että hän on -salaisimmissa sydämmen tunteissaan myös paljon minua muistanut... - -Voi minua! olisin niin valmis rakastamaan ja tekemään onnelliseksi, -mutta lieneekö minulle sitä suotu? Elä sammu, ihana tähti, elä sammu, -vaan salli lempeän valosi levitä murheelliseen sieluuni, joka on -hellyyttä täynnä!... Niin, tämä kai on sitä rakkautta, sitä nuorta -rakkautta. Ja nämät kai ovat niitä lemmen ikuisia tuskia... - -_23 p. Sunnuntai_. Tunnen itseni ihmeen virkeäksi ja vallattomaksi. -Olen juossut huvitoimikunnan asioissa; puhellut telefoonitse j.s.s. -Iltapäivällä Y.L:n konsertissa. Korvissani soipi: "Siell'on lapsen -lysti olla..." Sitten olen ajellut tohtori Tuohisen kanssa Alppilaan, -viettänyt siellä puolen tuntia simamaljan ääressä Y.L:n laulua -kuunnellen, kadottanut toisen kalossini, pudottanut hohtokivinapin, -vieraillut huvilassa "Talven pulmu"... Olen niin terve ja voimakas -että tuntuu kuin voisin hypätä yli kokonaisten talojen ja yhdellä -ponnahduksella pääsisin tuohon kuuhun, joka täytenä paistaa -raikkaassa kevätyössä. Oi ihanaa on olla terve ja nuori ja koko elämä -edessä avoinna! - -Mutta minulta on jäänyt juttelematta, mitä erikoista on tänään -tapahtunut. - -Päivälliseltä kotiin palattuani ja istahdettuani Nadsonin runoja -katselemaan, soi etehisen kello kahdesti, jolloin riensin avaamaan. -Sisään astui -- entinen luokkatoverini, jonka kanssa yhtäaikaa oli -ylioppilaaksi tultu, insinööri Köykäinen, yksi niitä tovereita, -joiden kanssa ei ikinä ole lähemmin seurusteltu ja joista en ole -pitänyt, (miksi en sitä tunnustaisi.) Ne harvat kerrat jolloin -pääkaupunki-ajalla olin hänet kadulla kohdannut, olin tuntenut häntä -kohtaan kylmyyttä ja inhon tapaista suvaitsemattomuutta. Toveri näet -joi ja eleli epäsiveellisten naisten kanssa, halveksi kirjallisuutta, -jota ei mitenkään harrastanut, lörpötteli mitä sylki suuhun toi ja -naurunsekaisella irvistyksellä kohteli kaikkia vakavampia kysymyksiä. -Olin häntä oppinut pitämään täydellisenä materialistina, hengettömänä -dekadenttina. - -Nyt tuli hän luokseni ja sentähden vähän hämmästyin: - -_Sinä_ tulet luokseni -- sinua mahtaa joku erityinen asia tännepäin -ajaa? - -Hän ei vastannut mitään, mutta suu vetäytyi nytkin jonkunlaiseen -irvistykseen ja riisuessaan palttoota yltään sanoi hän: otatkos -vastaan? - -Pyysin häntä astumaan huoneeseeni, koetin tehdä sen jonkunlaisella -ystävyydellä etten entistä luokkatoveria pahoin loukkaisi, mutta -tunsin kuitenkin että hänen tulonsa oli minulle yhä vastenmielinen. -Tulonsa syyksi virkkoi hän: "Mä näin sun akkunasta kulkevan sivu -ruokapaikan ja arvasin sun menevän kottiisi, aattelin että nyppä -kerran lään käymään sen siistin poijan tykönä." - --- Vai niin, sanoin, painappas puuta... Mitä sinun mailmaasi nyt -kuuluu? - --- Minunko mailmaani?... - --- Niin, se on tuota sillä tavalla että jokaisella näkyy olevan oma -maailmansa ja oma piirinsä, jossa hän elää ja hengittää... Se entinen -toverielämäkin se on aikaa sitten hajonnut, jokainen on joutunut -omalle alalleen ja liikkuu ja ottaa vaikutuksia vastaan omasta -ympäristöstään. Sentähden tässä niin vieraantuu. En kai minäkään -sinusta paljoa tiedä etkä sinä minusta? - -Hän sanoi huomanneensa samaa. - --- Minunko mailmaani? toisti hän sitten itsekseen vastaamatta -jäänyttä kysymystäni. -- Että mitäkö minun mailmaani kuuluu? Kuuluu -siihen yhtä ja toista... Mutta mitä sinun mailmaasi kuuluu? -- -vieläkö sinä yhä niitä runojasi kirjoittelet? _Mihinkä_ nä niillä -luulet pääseväsi? Heitä pois, kuule (hän lausui nimeni yhä tavalla, -joka aina oli minua kiusannut) se turhuus... Et sinä niillä rauhaa -saavuta... ainoa lohdutus ainakin minulle on -- raamattu siitä _minä_ -olen rauhan löytänyt? - -Katsoin toveriini hämmästyneenä. Tuo mies, tuo, jonka olin luullut -astuneen kynnykseni yli samanlaisena materialistina kuin ennenkin, -vailla mitään siveellisiä tai ihantellisia pyrkimyksiä, hän ilmoitti -nyt tutkineensa raamattua! - --- Ettäkö siis sinäkin, insinööri Köykäinen, luet raamattua? - --- Niin... se on paras kirja maailmassa, ainoa kirja, josta saa -lohdutuksen. Sitä minä luen joka päivä! - -Ja hän alkoi minulle puhella jumalansanaa, siteerata Nikodeemuksen -sanoja Jeesukselle ja Kristuksen vastausta Nikodeemukselle: "Tuuli -puhaltaa kusta hän tahtoo ja sinä kuulet hänen humunsa etkä tiedä, -kusta hän tulee ja kuhunka hän menee -- _niin_ on myös jokainen, joka -uudesta _syntyy_." - -Hän toisti viimeisen lauseen kolme eri kertaa, joka-kerta pannen -painon sanalle _niin_. - -Hänen silmänsä kiilsivät omituisesti raamatun lauseista puhuessaan. - -Lausuin iloni että hänessäkin nyt oli herännyt vakavampia -elämänharrastuksia ja että hänkin nyt oli ruvennut ajattelemaan -kaikkia tekojansa, hän, se entinen... - --- Mutta onko sinussa nyt todella tapahtunut oikea kääntymys? kysyin. - -Hän ei oikein tahtonut sitä kehua. Hän selitti vain mitä _hänelle_ -oli tapahtunut: - -Maaseudulla ollessa oli hänelle lähetetty lahjaksi raamattu. Häntä -oli _hävettänyt_, hän ei ollut kehdannut siitä kenellekään puhua, -sillä hän _vihasi raamattua_. Mutta hän otti sen vastaan ja kirjoitti -lahjoittajalle: "Ainoastaan siitä syystä että _te_ sen minulle -lahjoititte, suostun ottamaan raamatun vastaan." Joutohetkinään -rupesi hän sitä katselemaan, aluksi halveksien ja ylenkatseellisesti. -Mutta erään kerran sai hän ikäänkuin sähköniskun, joka tunki läpi -sielun ja ruumiin... Hän alkoi rukoilla Jumalaa: "älä hylkää minua, -älä hylkää minua!" Nyt alkoi hän lukea Raamattua joka aamu ja ilta. -Nyt ymmärsi hän, mitä siinä sanotaan... hän löysi alituisesti uutta, -mikä valaisi hänen entistä elämäänsä. Ja hänestä tuli vähitellen -- -muuttunut mies. - --- Minä olen suuri raukka, sanoi hän: minä epäilen vielä paljon, -mutta joka-päivä saan minä lisätodistuksia siihen että olen oikealla -tiellä. Minä rukoilen joka-päivä jotakin. Ja minä olen ihmeekseni -huomannut että rukoukseni auttavat... Kerran, näin puolisilta -palatessani, tuli minulle entinen paha halu mennä juomaan... lähdin -kävelemään alas Korkeavuoren katua keskikaupungille päin. Silloin -- -yhtäkkiä -- tapahtui kuin olisi maa jalkani alta poikkilyöty... ja -silmissäni kaikki musteni... silloin minä ymmärsin mitä olin aikonut -tehdä ja minä palasin kotiini ja aloin entistä hartaammin rukoilla -Jumalaa. - --- Kuka olisi tällaista sinustakin uskonut! huudahdin minä. -- Felix -Köykäinen? - --- Niin, minä olen ollut huono ihminen, mutta varmaan Jumala -armossaan on tahtonut minut pelastuksen tielle johdattaa. - --- Mutta jos sinä vielä vaivut entiseen elämäntapaasi? Entä jos vielä -lankeat? - --- Sitähän ei osaa sanoa. Mutta jos minä lankean, niin lankean vielä -pahemmin kuin ennen. - --- Juuri sitä minäkin pelkään. - -Hetken päästä olimme väittelyssä. Huomasin että hän alkoi minua -ikäänkuin käännyttää ja se hieman suututti minua (kokematonta). - -Minä vastasin hänelle että jokaisella on oma sisällinen elämänsä -eikä pidä toista tuomita ennenkuin tämän sisällisen elämän tarkemmin -tuntee. - --- Niin, sinähän olet kyllä aina ollut siisti poika, "mamman poika", -mutta sinä et tahdo tunnustaa Kristusta. Luetko sinä koskaan -raamattua? Onko sinulla ensinkään raamattua? - -Minä näytin hänelle. - --- Olen sen itse itselleni ostanut, sanoin. - --- _Eikö sinua hävettänyt_, kun menit raamattua ostamaan? - --- Ei, ostin sen kuten muunkin arvokkaan henkituotteen... sehän on -hebrealaisen runouden helmikimppu... - --- Ja oletko lukenut myös? - --- Silloin tällöin, en minä kovinkaan paha pakana ole. On minullakin -uskonnollisia hetkiä. - --- Mutta ne _syntiset runosi_? - --- Oletko niitä koskaan lukenut? - --- En... - --- Mistäs siis tiedät että ne ovat "syntiset"? Sinä -- joka et -runoutta muutenkaan ikinä ole käsittänyt etkä siitä osannut nauttia -etkä sitä tunne! - -Hän myönteli. Vedin hyllyltä esiin "salatun kammioni" ja pyysin hänen -sieltä lukemaan runot "Huokaus" ja "Hetket heikot". Hän luki ne -läpi puoliääneen. -- Mitäs arvelet, sanoin, -- eikö minullakin ole -sisälliset taisteluni ja jonkunlainen kristinusko hetkellisesti? - -Toveri nosti päätänsä kirjasta: "Näistä päättäen luulis sinun olevan -hyvinkin lähellä Kristusta!"... - -Lähdimme yhdessä ulos, sillä minun oli kiiruhtaminen Y.L:n -konserttiin. Kadulla vielä puhelimme samoista asioista. Kehoitin -muuttunutta toveriani nyt rupeamaan harrastamaan muutakin -kirjallisuutta yhtärintaa uskonnollisen kanssa. Sanoin että hän -muuten kehittyy yksipuoliseksi. Hän pudisti päätänsä ja arveli ettei -hän jouda maailman turhia kirjoja lukemaan sekä kehoitti puolestaan -minua lukemaan "Augustinuksen tunnustuksia", jonka kirjan hän sanoi -maksavan ainoastaan 75 penniä. - -Ylioppilastalon vestibyylissä eksyin toveristani, niin ettemme -tulleet toisillemme hyvästiä sanoneeksi. - - * * * * * - -_Pieni lisähuomautus vuosien perästä_: - -Sen jälkeen en ole tätä toveria tavannut enkä häntä ikinä tavata voi. -Parin vuoden perästä kääntymyksensä jälkeen kuulin hänen tehneen -itsemurhan. Sitä ennen muistan häneltä postissa saaneeni järjettömän -ja aiheettoman kirjeen. Muistan etten sanallakaan osannut vastata -siihen. Nähtävästi oli Felix toverini niitä, joita uskon lääke ei -paranna, vaan myrkyttää. Synnintunto ruumiillisesta turmeltumuksesta -oli surmannut häneltä elämänhalun. Rauha tomulleen!... - -_25 päivä huhtikuuta_. Jumalankiitos! nyt se on ohi -- viimeinen -harjoitustunti. On kuin raskas paino olisi pudonnut sydämmeltä... -Koko eilisen päivän ahdisti se minua, ahdisti selittämättömästi. -Levotoinna harhailin kaupungilla; olin jo tehnyt ne valmistukset, -jotka kykenin tekemään ja jos yhä yritin, meni kaikki vain sekaisin. -"Sehän nyt merkillistä ettei voi pitää ajatuksiaan koossa, ettei voi -järkevästi johtaa kysymyksiä oikeassa järjestyksessään... tunteita, -tunteita vaan!" Tähän levottomuuteen liittyi toinen polte: olin -nähnyt _hänet_ eilen, hän oli tullut vastaani esplanaadilla, aivan -yksin, keskellä paistavaa päivää... ja minä, minä hullu en nytkään -kääntynyt hänen mukaansa! Minä julma! Miksi tein vasten sydämmeni -sisintä halua? Tervehdin kylmästi, annoin hänen mennä... sitten vasta -käännyin ympäri, tahdoin tavoittaa hänet, riensinkin ensimmäiseen -kadunkulmaukseen, siinä pysähdyin ja häpesin (mitä minä häpesin?) -- -hän meni tuolla... juopa suureni... - -Illalla oli ihana kuutamo. Olin osakunnassa. Siellä oli _hänkin_. -Mutta en mennyt häntä saattamaan, vaikka tilaisuus tarjoutui... Miksi -en mennyt? Siksikö että toverit kaikki olivat kiihkoni huomanneet... -he sille keskenään irvistelivät. Tahdoin muka näyttää että voin olla -välinpitämätönkin tuosta tytöstä... Koko yön lepäsin yksinomaan -häntä muistaen (kaihoni oli puhdas), lepäsin kuumeessa, vaikka -ikkuna oli auki. Jo klo 5 heräsin. Olin tuskallisesti nukkunut. -Koko ruumiini vapisi sisällisestä liikutuksesta. Koetin rohkaistua, -koetin olla häntä muistamatta... ei, minä muistin hänet joka sekunti. -Hullunkurista oli kaikki samalla kertaa: harjoitustunnin "skakkus" -- -ja rakastumisen ahdistus -- yhtaikaa. - -Kello 8 aamulla menin kouluun. Päivä paistoi kirkkaasti. En tuntenut -itseäni omaksi itsekseni. Olisin ennen vaipunut alle maan kuin nyt -mennyt esiintymään. Mutta minun täytyi. Yliopettaja ja kymmenkunta -auskultanttia marssivat armottomasti jäljessäni luokalle. Ja tunti -alkoi -- ja tunti loppui. Seurasi kritiikki... tehtiin huomautuksia, -enimmäkseen vähäpätöisiä... myönsin kaikki vikani... Rehtorin -arvostelun kiittävä puoli on aina hyvin lyhyt ja tulee lopuksi -muistutusten pistinten perästä ikäänkuin pieni sokurileivos suolaisen -puuron jälkeen. Tuiki terävän miehen kiittävät sanat kuuluivat näin: -Yleensä tunti meni tasaisesti ja sujuvasti... Loppu oli epäselvää -mutinaa parran sisästä. Tunsin jonkunlaista myötätuntoisuutta herra -Rehtoria kohtaan. En hänen huomautuksiaan tai moitteitaan pane -ollenkaan pahakseni. Hänellä on kunnioitettava kokemus pienimmistäkin -seikoista opettamisessa (merkillistä vain että hänen omaa opetustaan -arvostelevat kovin kuivaksi). - -Lieneeköhän tämä nyt ollut viimeinen tunti julkisessa -oppilaitoksessa? En näet huoli neljättä harjoitustuntia, koska ei ole -pakko. Tyydyn vähimpään lailliseen määrään. Minulla on tileissäni -toista sataa kuuntelutuntia, toista tusinaa virkatunteja ynnä -nämät kolme ammattituntia. Riittää! Työni Suomen normaalilyseossa -on loppunut. Olen päässyt piinapenkistä, kilvoitellut hyvän -kilvoituksen... ja otan nyt riemulla vastaan vapunpäivän vieton. -Tänään menen viemään ylioppilaslakkiani pesetteelle... - -Saa nähdä mitä tämä vuorokausi mukanaan tuo? Illalla on m.m. osakseni -tullut mennä noutamaan eräs nuori, minulle tuntematon laulajatar -mukaan siihen iltamaan, jonka huvitoimikuntaan kuulun. - --- -- Tänään olen saanut kaupungin postissa uskonnollisen kirjasen -nimeltä "Epäilyksestä uskoon". Sen lähettäjäksi "epäilen" tuonoin -luonani käynyttä toveria... - -Merkillinen ilmiö maailmassa on, että heti kun on saanut oman -sielunsa "pelastetuksi", alkaa huolehtimalla huolehtia niistäkin, -jotka eivät haudantakaista helvettiä pelkää... - -_Sam. pnä j.pp. klo 3_... - -Turhaan käveltyäni Espiksellä _häntä_ kohdatakseni, palasin pois -poiketakseni päivällispaikkaani. Silloin tuli _hän_ vastaan -- -ei yksin, vaan toisen kanssa. Se toinen oli -- herrasmies. Minä -tervehdin ja _hän_. Impeni näytti vastaavan ystävällisesti se toinen -näytti minuun vilkaisevan. Herrajumala! Kuka tämä herrasmies mahtoi -olla? Taivas varjelkoon, eihän _hän_ vain liene jo -- kihloissa? -Vai oliko herrasmies joku hänen sukulaisensa: veli tai serkku, -jollaisesta hän kerran oli jotain maininnut. Soisin niin olleen... - -Ihmeellinen psyykillinen toiminta! Taas olin juuri kiihkeimmilläni -neitoani ajattelemassa, kun hän samalla ilmestyikin eteeni. Minulla -oli ollut tajuton aavistus hänen läsnäolostaan. Sen huomasin heti -hänen sivumentyään. - -Ruoka ei maistunut! Mietin koko syöntiajan runoa, joka ilmaiseisi -mustasukkaisuutta. Sellaista tietenkin syvästi tunsin... - -Läheisin naapurini Leo Lemmetön, joka paraikaa viimeistelee -kandidaattitutkintoansa, tietää minun tilani. Hän laskettelee -siitä raitista leikkiä. Hän väittää että hermoissani muka on joku -kummallinen vika. Muuten en muka näin kiihtyisi ja viehtyisi tuohon -naiseen. "Sinun veressäsi liikkuvat molekyylit liian herkästi -- -sentähden sinä noin rakastut. Sinun pitäisi ottaa jotakin ainetta, -joka asettaisi nuot molekyylit luonnolliseen tasapainoon?" -- Niin, -minähän olenkin epänormaali, vastaan minä: -- tiedän itsekkin että -jonkunlaisesta sähköherkkyydestä tämä rakastumiseni suuresti riippuu. - -"Miehen täytyy hillitä itseänsä! Rakkautta ei sovi päästää -hallitsevaksi tunteeksi. Miehen täytyy olla _mies_!" - --- Mutta minä kaipaan naisen hellyyttä... kidun ja läkähdyn ilman -sitä... - -Hän, Leo Lemmetön, nauraa minulle kaikuvasti vasten kasvojani ja -sanoo että minulle olisi terveellistä saada asua viikonkin ajan -yhdessä puulaakissa _hänen_ kanssaan, niin saisin muka nähdä, -kuinka arkipäiväinen ja pikkumainen olento _hänkin_, tuo ihanteeni, -oikeastaan on. Ja minä kuulenma kyllästyisin ennenpitkää _häneen_ ja -viehtymykseni lakkaisi ja lempeni lakastuisi... - -Toverini sanat eivät tepsi vähääkään. En pääse puuhun en petäjään -tästä että minussa kuohuu erityisiä helliä tunteita tuota neitoa -kohtaan. - -_Yöllä_... - -Tyhjää, tyhjää, tyhjää! sielussani ja kukkarossani! Tulen -"ihanteellisten" illatsusta. Muistan siellä lukeneeni runoni "Kuin -virta vilpas uurtaa uraa suomenkieli!" Tantus Kvantus sanoi sen -johdosta arvoni _suuresti alentuneen_ hänen silmissään. Vahinko ettei -se hyvin juotettu sonnivaska saanut tietää, kuinka suuresti _hänen -arvonsa_ aleni minun silmissäni sen arvostelun johdosta. Merkillistä -tosiaan! Vai ei Bobrikoffin tultua maahan enää muka saisi virittää -hymniä omalle kansalliskielelleen? Sitä peliä en ymmärrä!... - -_26 p. huhtikuuta_. -- -- -- - -Ei! en kestä tätä! En kestä... Taas _hänet_ vilahdukselta näin -seisoessani teatteripilettien myymälässä, näin hänet lasioven läpi -ja hänen kanssaan käveli eri mieshenkilö kuin eilen. Näin _hänen_ -hymyilevän, näin nuot tummat silmät, joiden kiilto on jotain -erikoista... hän ei minua voinut huomata... Miksi minun pitääkin -hänet nykyään joka-päivä nähdä, nähdä kuni ihanan tähdenlennon, joka -vain silmänräpäyksen ajan leimahtaa hukkuakseen tyhjään pimeyteen?... -Oi, olen rakastunut, onnettomasti rakastunut, hulluuteen asti -rakastunut tuohon kiharaiseen tyttöön... - -Olenko rakastunut? Suuresti, pysyväisesti rakastunut? Kestääkö -rakkauteni hautaan saakka? Kaikista vaikeimmat tuskat tuottaa minulle -tämä lempi sentähden, etten kykene siitä kirjoittamaan runoja. Ja -miksen? Siksi kai että tunteeni ovat tulvillaan tulkitsemattomia -haaveita ja suruja. - -Oi kuinka onneton olen. Miten on minun käyvä? Jos voisi runoella, -niin se helpottaisi. Saaneeko hän milloinkaan tietää, mitä hänestä -olen ajatellut? Jos hän saisi, niin eikö ymmärtäisi... - -_Vähän myöhemmin_... - -Koetan sovittaa tunteeni seuraaviin säkeisiin: - - Hellytä Herra mun Impeni mieli, - Immen, jota ma ikävöin, - Jota ma illat ihaillen itken, - Jota ma muistan päivin ja öin! - - Elämäni tuki, elämäni turva, - Sieluni lohdutus ainoinen! - Hänet jos saisin, elämän ma saisin -- - En olis iäti murheinen... - -Lähdin kaupungille, sillä autiossa asunnossani en viihdy. Päätin -vartoa hänen tuloaan. Olen näet kuullut että hänellä on vapaa tunti -klo 12--1. Varustausin sisällisesti neitoani kohtaamaan. Sitä ja sitä -pitää minun muistaa hänelle sanoa, minun täytyy, sillä hänen _täytyy_ -saada tietää jotain oikeasta suhteestani... - -Kävelin rantatorille ja katselin ruusuja ja hyasintteja, joita -siellä myötiin. Ihana tekosyy, ajattelin, olla olevinaan täällä -ruusuja ihailemassa ja samalla odotella sydämmensä ruusua, sielunsa -sinilemmikkiä, unelmoivaa valkokieloa... Kello osoitti 10 minuuttia -yli 12. Aloin astua esplanaadia ylöspäin. Silloin näin hänen tulevan -toista puolta katua -- yksin. - -Riensin kadun poikki ja tavotin hänet pian. Hän käänsi minuun -kirkkaat silmänsä... "Hyvä neiti", taisin sanoa päästäkseni -johonkin keskusteluun, "olen nähnyt teidät nykyään joka-päivä... -vilahdukselta... mutta tavannut en teitä ole!" - --- Ja minä olen nähnyt teidät! virkkoi neito hilpeästi. - --- Vaan minäpä olen teidät nähnyt tänäänkin aamupäivällä erään -lasioven läpi... - -Semmoisista pikkuseikoistahan puheenvaihdon useinkin täytyy alkaa. - -Niin lähdin häntä _saattamaan_ meren rantaan. Me kuljimme ruusujen ja -hyasinttien ja kielojen keskitse, mutta niitä en enää muistanut. Mitä -me puhuimme tai keskustelimme, sitä en huoli tarkemmin selvittää. -Ne olivat satunnaisia asioita, joihin puheemme johtui. Muun muassa -sattui vastaamme tulemaan raajarikko mies ja sen keskustelun -johdosta, jonka hän tästä asiasta alotti, tiedän immelläni olevan -hellän, sääliväisen sydämmen... Kevätpäivä paistoi kuumasti. Hän -ei mennytkään kotiaan, vaan tuttavainsa luo. Ja minä, miekkoinen, -jäin tietenkin hänen takaisintuloansa odottamaan. Hän sanoi -viipyvänsä vain neljännestunnin... Odotin valtiatartani jossakin -tienristeyksessä edestakaisin kävellen ja katsellen merta, jossa -välkkyi enemmän jäätä kuin avovettä. Tämäkin kevätpäivä on jääpä -ikuisesti muistiini, ajattelin. Tällä hetkellä olen onnellinen -ihminen, sillä kohta saan taas nähdä hänet, sydämmeni valitun! - -Oi jospa elämä alati olisi tämän hetken kaltaista! - -Hän tuli lupauksensa mukaan. Katsoi minua suoraan silmiin. Nuo -kirkkaat silmät! Tarkastiko hän minua? tahtoiko hän tutkia mikä -oikeastaan olen? Oliko joku ehkä hänelle minusta jotakin outoa -kertonut ja hän nyt tahtoi tutkia, huomaisiko hän sitä samaa?... -Näkikö hän mitään hyvää? Näytinkö yön valvottuani ehkä väsyneeltä... - -Minulle tuli semmoinen tunne että minun täytyy tulla hyväksi -ansaitakseni hänen hyvyyttänsä... Olisinko siis kelvollinen hänelle? -Ansaitsisinko hänet?... Hyvä Jumala... - -Me palasimme verkalleen kaupunkia kohti. Sain puheen johtumaan -hänen nimeensä. Sain sanotuksi, mikä kauvan oli ollut sydämmelläni, -että hänellä on -- kaunis nimi. Hän ihmetteli että tiesin hänen -koko nimensä... Sitten kysyin, missä hän kesänsä aikoo viettää. -Hän matkustaa täältä kotiinsa kesäkuussa, mutta viipyy siellä -vain pari viikkoa. Sitten hän tulee takaisin tänne pääkaupunkiin -ja kulkee säännöllisesti työssään. Mutta joka lauvantai menee hän -höyryvenheellä 3 tunnin matkan päähän Läntiseen saaristoon, jossa -hänen ystävillään on huvila. Surkuttelin että hänen täytyy niin -paljon olla Helsingissä eikä saa kesällä vapaasti asua maalla. "Elkää -sanoko mitään! voi elkää sanoko!" huudahti hän. "Sitten puhuimme -vapunpäivän vietosta ja minä kysyin leikillä, oliko hän jo muistanut -ylioppilaslakkiansa 'pesettää'. Hän sanoi jo eilen saaneensa sen -puhtaana takaisin. Mainitsin että minä puolestani vasta eilen olin -vienyt lakkini pesetteelle. Saakohan teitä tavata vapunpäivänä?" -tulin sanoneeksi. Hän arveli että kyllä kai tavataan. Hän ottaa -osaa klubi-iltamaankin. Ja ehkä osakuntalaisten päivällisiinkin. -Mutta entä Kaivohuoneella, tavataankohan siellä? Teki mieleni -sanoa että soisin tulevani hänen kanssaan samaan pöytään (somasti -mahtaa valkolakki soveltua hänen kauniiseen päähänsä?). Mutta -- se -jäi sanomatta. Ja surulla huomasin että oli mahdotonta nyt keksiä -syytä kysyä häneltä, saisinko jolloinkin, jos haluaisin, hänelle -kirjoittaa... - -Siinä olikin jo hopeainen jalopeura, hänen työpaikkansa nimikilpi... -Lausuin hänelle hyvästit. Hän hymyili. Ja silmät olivat kirkkaat... - -Tuskin olin neidosta eronnut, kun tapasin Tantus Kvantuksen. Menimme -juomaan simaa. Toveri kertoi vapulta lähtevänsä kuukaudeksi Saksaan. -Palaa sitten Hankoon "kylpemään päältään kesän tomut". Itsekullakin -ovat omat polkunsa. - - * * * * * - -_Saman päivän iltana_. - -Ihanaa! Taas olen ollut _hänen_ seurassaan, istunut hänen -rinnallaan ylioppilastalolla kansansivistysesitelmää kuulemassa, -(tosin en kuullut enkä ymmärtänyt siitä sanaakaan) saattanut -hänet konserttiin Yliopistoon... kääntynyt palatakseni asuntooni, -mutta saanut itsekkin piletin vastaantulevalta säveltäjältä sekä -palannut konserttiin. Mahtava simfonia! Sävelten humussa ajattelin -häntä... En keksinyt missä hän istui. Kun konsertti loppui ja -seisoin holvissa, olin jälleen näkevinäni hänet ihmisjoukosta... -hänkin varmaan huomasi minut, ajatteli kai että olin tullut häntä -konsertista onkimaan saadakseni taas luotsata kotiin... piti miestä -jo hulluna tungeksijana... arvasi että olin hänen tähtensä "pääni -palelluttanut"? Sentähden käänsinkin "paleltuneen pääni" poispäin, -vaikka viima siihen viilsikin... "Minä saatteleisin hänet maailman -ääriin... enkä väsyisi!"... - -Silloin olin jälleen näkevinäni hänen tummat silmänsä ja hienon -hipiänsä: hän oli portaita alasmenemässä ja hänen rinnallaan oli -mieshenkilö... he näyttivät iskevän silmää keskenään ja ikäänkuin -vetävän suitaan nauruun, joka kai tarkoitti minun olemustani -(se nauru oli sanovinaan: "katso, tuossa hän taas töllöttää se -hajamielinen magister lyricus, joka on pikeentynyt...") Sitten he -katosivat väkijoukkoon ja minä tunsin sydämmessäni piston. Ehkä -olin nähnyt väärin? Ehkä kaikkea vain kuvittelin? Kaihomielisellä -sydämmellä läksin saattelemaan kotiaan kahta muuta tuttua neitiä, -jotka samalla tapasin... Olen väsynyt, mutta tämä päivä on minulle -ihana, jos kohta siihen liittyy levottomuutta ja tuskaa... - -_Seuraavana päivänä_. - -Pilvinen on päivä ja vettä vihmoo, tuuli lauhasti etelästä -puhaltelee. Tämä sade tekee hyvää: pian nousee viheriä nurmi ja -jäät irtaantuvat. Ah, milloinka rinnastani lähtevät jäät? Milloinka -sulanevat sydämmet yhdeksi hymyileväksi, kevätauringon loisteessa -välkehtiväksi lammeksi? - -... Kuljen kaupungilla vaaleansinervässä sadeviitassani (muisto -ensimmäiseltä ulkomaaretkeltäni), se sopii minulle, sanovat -asiantuntijat, minua käännytään silloin tällöin katsomaan kadulla... -luullaan toisinaan ulkomaalaiseksi... mutta olen ylpeä siitä että -puhun suomea, juuri kun joku on ulkolaiseksi otaksumassa. - - * * * * * - -Tänään kysyi eräs tuttava juristi kadulla, onko totta että olen -"rakastunut neiti _Bomiin_" ja arveli että "pidä vain kiinni siitä -plikasta... ei se ole hullumpi"... - -Sietämättä hänen neuvojaan huudahdin suutahtaen: - -"Sinun kaavojesi mukaan en rupea rakastelemaan!" - -Onpa hiukan harmillinen juttu että kaikki alkavat tietää -ihastumisestani, huomauttelevat ja hämmästelevät. Irvistelevät -suloisimmille tunteilleni!... - -Tänään en ole yrittänytkään häntä kohdata. Koetan hillitä itseäni. -Koetan päästä käsiksi johonkin työhön. Voisinko silti unohtaa hänet, -voisinko nyt, kun minulla on hänestä ehkä puhtain kuva sielussani? En -tahdo koettaakkaan. - -_28 p. huhtikuuta_. - -Onnetar soi minun taas _hänet_ tavata! Istuimme ylioppilastalon -juhlasalissa... Silloin tuli "ystäväni" Teuvo Tuohinen seuraamme. En -totisesti ollut tiennytkään että toverikin tunsi _hänet_... Minussa -on mustasukkaisuus luonteenomaista. Tähän toveriin olen kuitenkin jo -tottunut. Sentähden, vaikka hänen äkillinen tunkeutumisensa pariimme -minua alussa hiukan harmitti, tyynnyin pian ja me läksimme kahden -_häntä_ saattamaan. Niin, tietysti, kun ajattelen, on _hänellä_ -oikeus olla tuttu kenen nuoren miehen kanssa hyvänsä saati sitten -niin hienon miehen kuin tohtori Teuvo Tuohisen! Mutta uusi huoli oli -kuitenkin kaikitenkin pistänyt sydämmeeni ja siellä se nyt jäytää, -jäytää ja kalvaa. Mistä me keskustelimme? Teatteriarvostelusta! Se -oli ystäväni Teuvo Tuohisen ansio. _Hän_, saatettavamme, oli eilen -illalla ollut premiäärissä ja pitänyt kappaleesta hyvin paljon... ja -sitten oli hän lukenut Tantus Kvantuksen arvostelun sanomalehdestä. -"Voi kuinka Tantus Kvantus on tyhmä!" huudahti neito. "Hän on -kirjoittanut kovin epähienosti!" Tästä syntyi Teuvo Tuohisen ja -neidon välillä pitkä väittely, jota kesti puolet saattoajasta. Minä -tietenkin sanoin pitäväni neidin puolta: "todellakin oli Tantus -Kvantus kirjoittanut kovin karkeasti!" Ihmeekseni huomasin että -ystävälläni Teuvo Tuohisella oli vaikutusvaltaa _hänen_ ylitsensä: -neito ei pyynnöstämme mennytkään kotiaan, vaan me kävelimme puistossa -edestakaisin, kiipesimme kalliolle ja jäimme katsomaan maisemaa. -Ilta hämärsi. Meren ranta oli paikoin sula, avovesi päilyi kylmänä -ja tyynenä jäiden välissä. Majakasta kaukaa ulapalta hohti punainen -tuli, pieni höyrylaiva värilyhtyineen liukui satamasta linnoitusta -kohti. "Tämä on kaunein paikka Helsingissä", virkkoi neito, "tämä -on runollinen paikka". Hän kertoi usein istuneensa tuolla rannalla -niemen nenässä, kuutamossa... syksyllä, kun ei ollut ihmisiä -liikkeessä, kun sai olla rauhassa... Hän katseli avovettä, jonka -liikkumattomassa pinnassa heijasti taivaan hattaroita... kaikki me -ajattelimme samaa asiaa: kesää ja soutamista! Ja keskustelu johtui -kesänviettoon ihanien sisäjärvien rantamilla. _Hän_ oli Laatokan -rantamilla syntynyt ja kasvanut. Voi kuinka hän rakasti Laatokkaa! -Hän kuvaili erästä elokuun iltaa. Kuutamossa soutivat he saaren -ympäri. Eräs ulkomaalainen herra oli sanonut että sellaista näkyä -kuin Suomen luonto sinä hetkenä tarjosi, ei ollut Itaaliassa, ei -Sveitsissä, ei missään muualla koko maailmassa... - -Mutta Pohjanmaalla ei hän ollut käynyt, vaikka kuuluikin siihen -ylioppilasryhmään. Se olikin hänellä kuin omantunnon vaiva. "Ensi -kesänä, ensi kesänä!" arveli hän. "Tulkaa, voi tulkaa!" kehoitin -minä. "Saisittepa laskea alas Oulunjoen kuohuvia koskia?" "En minä -uskaltaisi -- venhe kaatumaan sattuisi!" "Vielä mitä -- laskumiehet -siellä ovat pyhän valan vannoneita! Eikä sallimus voisi olla niin -julma että juuri _te_ osuisitte yhteen niistä tuhansista, joille joku -vahinko tapahtuu!" "Entäpä sattuisin juuri sellaiseen venheeseen?", -puhui hän leikillä. Oletteko käynyt Imatralla? kysyi hän vuorostaan -minulta. "En". "Ah siellä teidän pitäisi käydä!" - -Teuvo Tuohisen kanssa palasimme kahden kaupunkiin ja puhuimme taiteen -arvostelemisesta. Hän todisteli minulle suomalaisen kirjallisuuden -kehnoutta ja mitättömyyttä mailman kirjallisuuden vainiolla. Nyt -ymmärsin hänen ankaruuttaan paremmin kuin ennen. Meillä ei todella -ole ainutta aito-taiteilijaa kirjailijoidemme ja runoilijoidemme -joukossa. Yksi ainoa on, joka jotakin merkitsee ulkomaillakin. Suurin -osa mitä meillä kirjoitetaan tai runoellaan, on roskaa. Mikä taas -on parempata, se taas ei ole omaa, me kuljemme kuin pikkuapinat -ulkolaisten leijonain turvissa. Todellisesti lahjakkaita miehiä ja -naisia puuttuu... j.n.e. - -_29 p. huhtikuuta_. - -Oi kuinka surullinen päivä, jona ei voi tavata häntä! Tosin hänet -näin tänäänkin, mutta outojen naisten seurassa. En viihdy kotonani, -kävelen edestakaisin pitkin pääkaupungin pääkatuja toverien kanssa, -joita aina iltahämärissä siellä tapaa. - -Kello 5 j.pp. istuin yksikseni penkillä esplanaadin varrella. -Tiesin ja tunsin että _hän_ tätä tietä kulkee. Siinä istuessani -ja katsellessani sivukulkijoita näin yhtäkkiä Tantus Kvantuksen -tulevan pitkin Espistä. Katsahdin kelloon. Se osoitti täsmälleen 5... -Runoilija tuli keppi kourassa, hänellä näytti olevan joku tärkeä -toimitettava... hän kulki sivuitseni -- eikä minua huomannut. Hän -kääntyi juuri samasta nurkasta, josta odotettavani määrä oli tulla. -Minussa syttyi epäluulo: toveri on varmaankin _häntä_ kohtaamassa, -miksikä hän muutoin juuri tuosta nurkasta kääntyisi...? Hän katosi -ja kohta nousin minäkin ja riensin samaan suuntaan, mutta en häntä -nähnyt, vaan kyllä _hänet_... Mutta hänellä oli naisseuraa, _hän_ ei -minua huomannut... olin niin lapsellinen että kiersin takaisin toista -katua toivoen hänen tulevan vastaani, mutta vastaan tulikin vain -- -hänen äitinsä. - -"Ave Maria, ora pro nobis!" - -Ei! minä en rupea tähän päiväkirjaani enää kirjoittamaan mitään -lempiseikoistani. Herrajumala, jos joku tämän näkisi? Ikuisen pilkan -ja takanaurun osakseni saisin! - -Kun iltapimeässä tulin huoneeseeni, odotti minua kirje pöydällä. Se -oli S:lta, päätoimittajalta. Hän kirjoitti että hän "mielihyvällä -olisi painanut kauniin ja voimakkaan runon" lehteensä, mutta koska -olin pannut ehdoksi ettei se saisi tulla takasivulle, niin täytyi -hänen -- hän kirjoitti -- "valitettavasti lähettää se takaisin". -Lähetin runoni uudestaan hänelle vielä samana iltana vieden sen -postilaatikkoon ja korjasin tuhmuuteni. - -Tuskin olin päässyt uneen, kun minut äkisti herätti kova -kanuunanlaukaus... oli kuin ilma ikkunani edessä olisi revennyt... -aina vähänpäästä uudistui pamahdus... kuulin kellojen helvetillistä -helinää -- ja ymmärsin että nyt oli venäläisten pääsiäisyö. Kristus -oli heille noussut ylös... Ylioppilaita oli kielletty menemästä ulos -tänä yönä... Nukuin rauhattomasti. - -_30 p. huhtik., sunnuntai_. - -Noustessa sepitin pari pientä runoa: toinen aiheutui _hänestä_, -toinen eräästä toverista, jolta aamun lehdessä näin runon -"Kevätkukkasia". - -Iltahämärissä veivät askeleeni sinne päin. Käväsin Kaivopuiston -ravintolassa ja tarkastelin paikkoja, jotka odottivat osakuntaa -huomista vapunpäivän-viettoa varten. Löysin pitkän pöydän, jolle -oli kiinnitetty lippu kirjoituksineen: "För österbottningar, 200 -personer." Siis tässä tulemme istumaan. Kun kovassa vesisateessa -palasin kaupunkiin, näytti minusta kuin _hän_ olisi toista puolta -katua tullut vastaan. Kuljin surullisin mielin asuntooni. Tuntuu -niin yksinäiseltä. Ajattelen huomista päivää. Minkähänlaiseksi se -minulle muodostunee? Onnistuneeko päästä _hänen_ viereensä siinä -suuressa joukossa? Onhan varsin luultavaa että hän joutuu toiseen -päähän pöytää, minä sorrun jonnekin kauvas, muut hakkailevat -häntä... minä näen hänet hymyilevän henkilöiden seurassa, jotka ovat -minulle vastenmieliset. -- Oi kuinka kipeästi se tulee koskemaan -sydämmeeni! Vappuiltani on vaarassa muuttua salaiseksi kärsimykseksi, -ristintieksi, tulen pahalle tuulelle tovereiden seurassa... ja koko -päivä on tuntuva hukkaan menneeltä? Mutta ehkäpä kestänkin nämät -mustasukkaisuuteni puuskat, kun näin edeltäpäin varustaudun. Hei! -Menkää repaleiksi hienoimmat, hellimmät tunnelmani! Jos niin käy -kuten pelkään, koetan olla kahta iloisempi. Nauran, lasken leikkiä -tovereini kanssa, ehkä hurjastelenkin... en ole näkevinänikään -mitä _hänen_ ympärillään tapahtuu... vaikka suuteleisivat häntä! -Juon pullon simaa, syön tippaleipää, heiluttelen keppiäni laulun -tahdissa. Repeä lempeni, painu matalaksi tunteeni punatuli, minun -täytyy kestää, minun täytyy olla mies, vaikka puukko sydämmeen -työnnettäisiin... - - Härmästä poikia kymmenen, - Hurraamme pois, hurraa... - -Oi! olen heikko, tunnen sen. Jos voisin, rukoilisin Jumalaa tänä yönä -satuttamaan niin että huomenna pääsen hänen kanssaan rinnakkain. -Lapsellinen rukous, mutta "joka paljon rakastaa, sille paljon -anteeksi annetaan". Hyvää yötä nyt, sinä ikilevoton päiväkirjani -- -huomenna on vappu. - -Huomenna en kirjoita päiväkirjaani sanaakaan! - -_Vapunpäivän jälkeisenä aamuna_. - -Eilinen päivä on ikuisesti säilyvä muistossani! Päiväkirjan lehti on -liian halpa sitä kuvaillakseni. Lausun tässä vain että Jumala lienee -lapsellisen rukoukseni kuullut. Olin onnellinen saadessani istua -_hänen_ rinnallaan ja olla suurimman osan päivää _hänen_ seurassaan. -Kuinka ihana hän olikaan valkolakissaan! (me istuimme kaikki, toista -tuhatta ylioppilasta, valkoiset lakit päässä). Olen sieluni pohjasta -häneen rakastunut! - -Ja olen nyt varma siitä että -- jos kohtalo sen suo -- minun on -mentävä hänen kanssaan kihloihin. Alan nyt tuntea itseäni omituisella -tavalla. Huomaan, mikä olen -- puhtaan, hienon naisen rinnalla. -Tiedän että minussa on paljon rumaa, mutta toivon että hän on minut -kauniiksi tekevä. Suhteeni kaikkiin ihmisiin on muuttuva. Minussa -tapahtuu perinpohjainen käännekohta. Alan elää ja hengittää uutta -elämää... - -En ikinä ole katuva tätä lempeä, en sittenkään, vaikka ihanimmat ja -hempeimmät naiset silmieni eteen tuotaisiin. Rakastan vain häntä -- -kuolemaan asti. (???) Ja vaikka paha mailma hänet minulta muuttaisi, -niin olen lempivä häntä sellaisena, jollaisena hän eteeni on -ilmestynyt nuoruutensa suloisimmassa kukoistuksessa... - -Vaikka hänessä olisi puutteita kuinka paljon, niin katson vain hänen -hellään sieluunsa, hienonhentoon olentoonsa ja toivon että hänkin on -minun synkät ominaisuuteni anteeksiantava ja kiintyvä vain hyvyyteeni -ja lämpimään sydämmeeni. - -Tästälähtien vaijetkoon päiväkirjani kaikista pikkuasioista, -mitkä lempeni seikkoja koskevat. (???) Pulputtakoot runot -esille vilpittömät tunteeni. Ihanimman, kauneimman, puhtaimman, -hienoimman helmen tahdon runottarelta hänelle rukoella. Elämäni... -uudestasyntymiseni... - --- -- -- -- -- - -Kuinka kohtalo on minulle suopeaksi ruvennut! Kuinka onnellinen -sentään olen, minä särkyväin tunnelmain levoton lapsi: minua omaiseni -hellästi rakastavat, tänä aamuna tuotiin vuoteelleni kirje, siinä -minua suloisesti onnitellaan syntymäpäiväni johdosta ja lähetetään -lahjaksi 100 markkaa... - - * * * * * - -_Kevätkirje ylioppilaskokelaalle_. - - Helsingistä 2 p. toukok. 1899. - - _Pyryharakka kulta!_ - - Niin, tietysti "kulta", sillä satun olemaan tällä hetkellä niin - kultaisella tuulella. - - Eilen oli meillä vapunpäivät! Ensi kertaa elämässään olivat nyt - kaikki ylioppilaat, kielistä ja mielistä huolimatta, yhdessä - viettämässä tätä kevään merkkipäivää. Aamusella marssittiin meren - rannalle, Kaivopuistoon. Oli se harvinainen näky! Jos tietäisit - kuinka pitkä on esplanaadikatu täällä Helsingissä niin voisit - tämän näyn ymmärtää, kun sanon että tuo lumivalkolakkinen joukko - ulottui päästä päähän tuon Helsingin komeimman kadun, vaikka - vähintään neljä ylioppilasta kulki rivissä. Edellä kulkivat - molemmat laulukunnat Y.L. ja Akademiska sångförening-lippuineen. - Kaivohuoneella istahdettiin pitkien pöytien ääreen ja juotiin - simaa. Väkeviä ei _siellä_ maistettu. Minä sain paikkani meidän - kauneimpain naisylioppilaidemme seurassa. Herranterttu kuinka - ihanalta muutamat hienohelmat näyttävät valkolakki päässä!... - - Me istuimme kaikki, paitsi laulajat, taivas-alla. Vähät siitä - ettei päivä paistanut ja että vettä riputteli. Alussa tosin - "stemninki" oli huono, kun saatiin odottaa kauvan simaa, - Kaivohuoneelta palattiin kaupunkiin ja täytyi erota tyttölapsista - iltaan asti. Nyt pisti meillä kolmella pohjalaisella: Pentti - Flinkillä, Antti Järviluodolla sekä allekirjoittaneella - päähän pistäytyä myös Alppilassa, jonne aina muina vappuina - oli vaellettu jo aamulla (Alppila on paljon kauniimpi ja - runollisempi paikka kuin Kaivohuone). Hyppäsimme kolmin miehin - samaan ajuriin, jonka gummipyörät äänettöminä vierivät itäistä - viertotietä. Mäntymäen ohitse ajaessamme soitettiin maammelaulua - torvilla. -- Ajoimme ohitse paljastetuin päin. Siellä olivat näet - juomalakkolaiset juhlimassa. - - Alppilassa istuimme juomaan kylmää punssia (avec aqva vita). - Olihan tosin ylioppilaskunta lausunut toivomuksen, jotta - oltaisiin raittiita tänä vappuna, _mutta koska ilman paino oli - kova ja sää sateinen_, niin se aina vaikuttaa nautinnonhalua. - Sanon sen tässä että mainio asia on olla raitis, mutta paljon - mainiompi -- osata juoda, juoda nimittäin silloin kun "henki - päälle tulee", juoda sielunsa ja ruumiinsa virkistykseksi! Sillä - kaikki yksipuolisuus kuolettaa vähitellen ihmisen. Pane sinäkin - tämä mieleesi, rakas Pyryharakka. Joimme kolmeen Pekkaan pari - pulloa hyvää punssia ja niin pääsimme mainiolle vapputuulelle. - Tulimme avomielisiksi, lempeiksi ja samalla rohkeiksi, puhelimme - sellaista mitä ei selvillä ollessa saa sanotuksi. Kun olimme - tämän kohtuullisen viftin lopettaneet, lähdimme taas kaupunkiin, - jalkaisin, ja ylioppilastalolla käytyämme nousimme Kämppiin. Nyt - alkoivat juhlapäivällisemme, joita syötiin monessa huoneessa, - ovet välillä avoinna. Syödessä laulettiin yhteen ääneen - isänmaallisia lauluja. Reipas kuraattorimme piti puheen j.n.e. - Iltapäivällä kävin kotona puolen tuntia levähtämässä ja sitten - taas hyökkäsin uudestaan kaupungille, saattelin muutaman kiltin - tyttölapsen kotiinsa ja lähdin ylioppilastalolle. Hyvät ystävät - olivat pitäneet huolta istumapaikastani parhaassa seurassa. - - Olipa pulska näky, mikä kohtasi silmää ylioppilastalolla! - "Kilometrin pituisia" pöytiä oli valmiiksi katettu monta kymmentä - ja joka-ikiseen sivu- ja lehterihuoneeseenkin. Kiittää saivat - onneaan ne, jotka omistivat sijansa itse suuressa juhlasalissa, - jossa koko ohjelma tapahtui, jossa koko klubi-iltaman loisto - enin tuli esiin. Täällä olivat näet laulukunnat, täällä kaikki - arvokkaimmat cives academici ja -- cae, yliopiston opettajat, - joista useimmilla oli valkolakki päässä. - - Ajatteleppas, toista _tuhatta_ valkolakkista istumassa - kimaltelevissa riveissä, kukkia ja ruusuja rinnoissa, - valkoisten pöytien ääressä, sali koristettu kaikkien osakuntien - kunnia-lipuilla, jotka riippuivat aistikkaasti laipion rajasta. - - Ja koko illan ja koko yön olivat _lakit päässä_ eikä niitä - otettu pois muulloin kuin Maamme-laulua ja muita kansallisia - lauluja laulettaessa tai eläköötä kajahuttaessa eri puhujille tai - ilohuutoja päästeltäessä niiden sähkösanomien johdosta, joita - tanskalaiset, norjalaiset ja ruotsinmaalaiset ylioppilaat olivat - lähettäneet tähän vapunjuhlaamme, lausuen myötätuntoisuutensa - maamme nykyisessä asiassa ja asemassa. - - Oli se kaunista katseltavaa, oli siinä nuoruutta ja voimaa. - Olisitpa kuullut miten esim. porilaistenmarssia päästeltiin. - Kun tuhat paria jalkoja yhtäaikaa laulun tahdissa iskee lattiaa - ja kun säestykseksi nuot kilometrin pituiset pöydät laseineen - pannaan heläjämään, niin on vaikutus niin tärisyttävä että jos - semmoista Bobrikoffin edessä esitettäisiin, luulisi viimeisenkin - p--n hänestä huudolla lähtevän ulos ja jumalaisen innostuksen - hänetkin täyttävän!... - - Minä olin onnellinen tänä vappu-iltana, sillä sainpa istua - suloisen impilapsen vieressä, jonka pehmeillä kiharoilla - lyyrylakki hohtaa kuni hopeainen jäkälä hymyilevien sammalten - keskellä. Minusta tuntui kuin nyt vasta minäkin olisin ollut - _nuori_ ja ymmärtänyt nuoruuden arvon ja minusta oli kuin - minullekin, syksyn kolkon kuutamopojalle, elämän kevätaurinko - olisi säteitään näyttänyt ja kuin minäkin olisin saanut oikeuden - elää, minä -- kuollut sielu. Ja minusta tuntui että minäkin - vielä voisin muuttua ja tulla hyväksi, erinomaisen hyväksi, jos - minun sieluni toivot täyttyisivät -- jos saisin olla suloisten - henkilöjen seurassa enkä tarvitsisi nähdä pahuutta, kurjuutta, - likaisuutta. - - Semmoinen olen: antakaa minulle enkelin hyvyyttä -- ja minustakin - tulee enkeli. Mutta pahojen enkelien seurassa paadun ja tulen - kaikista pahimmaksi. Antakaa minulle lämpöä ja kauneutta -- ja - minustakin tulee kaunis, elkää salatko herttaista hellyyttä ja - luonnollisuutta -- ja minäkään en niitä salaa! ja te saatte nähdä - että kovankin kuoren alla piilee paljon, paljon pehmeää... - - Olen väsynyt ja ammoin tuskastunut yksinäisen elämäni juoksuun, - minä menen ulos viheriälle niitylle ja jos löydän raikkaan - ruusun, niin koetan sen poimia. Olkoon vain että ruusuja - ruusutarhoissa olisi kauniimpiakin -- minä rakastan valkoista - ruusua, josta näin ihanaa unta, tahdon mennä sitä poimimaan ja - laulan ruusulleni: paranna, ihana kukkanen, tuoksullasi sairas - sydämmeni! -- Sinä yksin sen voit tehdä! -- -- - - Kello 1/2 2 yöllä vierivät nelipyöräiset ajoneuvot jonnekkin -- - ehkä meren rannalle... niissä näkyi istuvan hennosti uupunut - nuori nainen ja eräs mieshenkilö. "Minusta tuntuu kuin meistä - voisi tulla hyvätkin ystävät, jos tutustuisimme oikein toisiimme" - sanoi se saattelija. "Niin minäkin luulen" taisi se hennosti - väsynyt lausua. Yö oli sangen kolkko ja kostea, kylmä ja - sumuinen, mutta minulla oli rinnassani outo poltto ja usvan läpi - kajasti sielussani kirkas aamu, joka ehkä kohta koittaisi... - - Ihanaa ja kamalaa on rakastuminen. Autuaallista, onnetonta on - lempi... "Hullusti rakastunut!" huudahdat sinä, siukkuseni. - Huudahda vain, kunhan teet sen hyvin hiljaa, niin hiljaa - etteivät muut hiiskaustakaan kuule. Ei se ole ensi kertaa. Mutta - toivottavasti -- viime kerta. - - Otan sinulta, Pyryharakkaiseni, pyhän lupauksen nyt ettet tätä - tunnustustani kellenkään kerro, et omaisille etkä paraimmille - ystävillesikään. Sillä siitä voisi tulla ikävyyksiä minulle. Et - vielä, ehkä et vuosikauteen, saa mitään tästä puhua! Sinulle - tulin nyt vain sivumennen hiiskahtaneeksi. Nimeä elä tiedustele. - Se on _hyvä nimi_!... - - Säilytä tämä kirje huolellisesti, polttaa et sitä tarvitse. Se - on oleva muuan muisto vapunpäivästäni 1899, viikkoa ennen 25 - vuotista olemassa-olo-juhlaani. - - Olen vähän väsynyt tätä kirjettä kokoonpannessani, valvotun yön - perästä tulee lähettäneeksi usein kirjeitä, joita seuraavana - päivänä katuu... - - Auskulteeraukseni olen lopettanut, minulla ei ole täällä mitään - pakollista tekemistä enää ja joutaisin siis pois. - - Olen kuitenkin päättänyt odottaa sinun tuloasi tänne, kunnes olet - saanut lakkisi, joka tapahtunee noin 12-15 päivä kesäkuuta. 6 p. - kesäkuutahan näet olette tänne kutsutut, te kokemattomat kokelaat - ja keltanokat. - - Enkö tee sinullekin mieliksi jäämällä tänne etelään sinua - odottelemaan? Tietysti en täällä Helsingissä viitsi olla, vaan - vetäytynen noin 15 p. tätä kuuta jonnekkin lähistöön maalle tai - saaristoon, kunhan ensin hankin itselleni majapaikan. Sitten - ilmestyn teidän kekkereihinne, kun te ne valkoiset lakit saatte, - ja sitten lähdemme yhdessä -- jollei ulkomaille, niin kuitenkin - mutkien kautta omille maille, en vielä osaa sanoa mitä teitä, - mutta pitäisihän sinun nähdä jotakin armaasta Suomenniemestämme. - Ja muistakkin ettet saa kotia hätiköidä! et vähääkään, siitä - ei ole itsellesi mitään siunausta. Kyllä sinnekkin keretään. - Ja oikea kesä alkaa siellä Peräpohjolassa vasta heinäkuussa. - Sentähden olisi parasta viivytellä matkalla täällä vähän - etelämpänä, jossa on siihen aikaan jo hymyilevä luonto, kukat ja - koivulehdet. Ehkä, kun hyvin sattuu, seilaamme Ahvenanmaalle, - jossa juhannuksena on joku suuri suomalainen juhla; sillä - matkalla näkisimme vanhan Turun muistoineen ja meren saariston. - Sieltä sitten sopisi hyvin kiivetä O--n suureen ylioppilasten - muisto- ja kesäjuhlaan, jossa ensi kertaa nuorena civiksenä - saisit keimailla vanhempien parvessa ja alkaisit saada hajua - "spirituksesta". - - Sittenpähän nähtänee. Monestihan ne hyvät programmit menevät - kokonaan myttyyn. Ja minutkin saattaa kohtalo viskata minne - tahansa, niin ettei vielä varmaan voi mitään sanoa, mutta sen - sanon että koetan hyväksesi parastani. _Tiedätkö mikä sinua - odottaa kotiin tultuasi?_ Ynnä minua? -- _Kansansivistystyö!!!_ - Olen ilmoittanut pakosta _sinutkin_ päätoimikunnalle. Jokaisen - ylioppilaan velvollisuuteen näet vedotaan. Hauska kuulla - sinunkin pitävän esitelmiä esim. Takaruotin kylässä! Ja nähdä - kulkevan kontti seljässä liukkaita suoportaita, mökistä mökkiin, - neuvomassa torpparijoukkoa. Jaa,, jaa -- se on tekevä hyvää sinun - "aristokratiiallesi" ja siellä me opitaan rikasta suomenkieltä, - jos ei muuta... Mutta välttämättä sinulla pitäisi olla naistoveri - koko kesäksi. Muuten en työstäsi usko tulevan mitään. Sinun - täytyy sellainen tilata itsellesi. - - Terveeksi nyt. - - Hyvää jatkoa ja kärsivällisyyttä luvuissa. Kyllä sinä kestät. Ora - et labora. - - _Frater_. - -_4 p. toukokuuta_. Kolme vuorokautta olen nyt lakkaamatta ollut yhden -ainoan hallitsevan tunteen alainen. Olen pidättämällä pidättänyt -itseäni kirjoittamasta _hänelle_ kirjettä, jota sydämmeni vaatii. -Olen kuunnellut järjen ääntä, joka on sanonut: "ole varovainen, odota -vielä ja tutki sitten, pitääkö sinun hänelle todella kirjoittaa -- -ehkäpä kaikki vain on satunnaista, sammuvaa laatua!" Olen koettanut -viihdyttää itseäni kirjoittamalla kimpun runoja, ne ovat enimmäkseen -syntyneet aamusilla, toinen toisensa jälkeen, neljä ja viisikin -yhteen jaksoon. Jospa hän tietäisi, että näin sepitän runoja hänelle? -Jospa hän tietäisi, mikä poltto rintaani vaivaa! - - Miks salaan mä sanat sydämmen, - jotka hänelle lausua voisin? - Joilla onneni päivyen ikuisen - ehkä itselle iloksi loisin? - - Ne polttavat tässä mun povellain, - ne huokuvat huulillani -- - Mut vaiti, vaiti ma viivyn vain - ja kiusaan mun tuntehiani! - - Oi miksikä hävetä hyvyyttään, - jonka toiselle vain voi antaa? - Ah miksikä lisätä kärsimystään - ja yhä vain kaihoa kantaa? - -Ei! En voi pidättää itseäni kauvemmin. Minun täytyy päästä -johonkin varmaan tulokseen. Kidun selittämättömällä tavalla. En -voi sekuntiakaan olla ajattelematta häntä. Rakkauteni häneen on --- järkähtämätön. Rakkauteni on puhdas ja henkinen, se on syvällä -sydämmessä. En tunne pienintäkään huonoa himoa. Sen täytyy olla sen -oikean... - -Olen tutkinut itseäni ja punnitsen tunteitani. Syvälle alas painuu -rakkauden vaaka. En jaksa sitä käsillä nostaa... - -Huomenna hänelle kirjoitan! En voi elää, ellen sitä tee. Ja jos -hänkin minua rakastaa, niin hänkin kärsii siitä etten heti ilmaise -itseäni. Miehenhän se on tehtävä. Miksi taistelen tunteitani -ja sydäntäni vastaan, koska järkikin sanoo että menettelen -luonnollisesti, jos tunnustan. - -Ellei hän ennen ole saanut rakkaudenkirjettä, niin saakoon nyt, -saakoon kaikki tulipunaiset mietteeni tietää, saakoon tietää -rajattoman ikäväni ja ihastukseni! - - * * * * * - -... Olen laihtunut. Kaikki toverit siitä huomauttavat. Kolmessa -vuorokaudessa olen laihtunut. Kasvoillani lepää outo kalpeus, tunnen -palttooni riippuvan väljänä ympärilläni. "Sinä olet rakkaudesta -kipeä: sinun täytyy mennä naimisiin!" nauravat he. "Tai osta hanuri -ja soittele sillä, kyllä ikävä lähtee! Oletko jo viinaa ja saunaa -koetellut?" - -Tänään kello 5 riensin satama-alueelle häntä kohdatakseni, näet -näihin aikoihin hän aina palaa päivälliselleen työstään. Näin hänet -seisomassa torin laidassa puhuttelemassa jotain naishenkilöä: hän -oli kotia menossa. Tervehdin häntä lakkia nostamalla ja menin sivu, -käännyin sitten takaisin ja riensin hänen jälkeensä, sillä olin -nähnyt hänen eroavan naishenkilöstä, joka häntä puhutteli. Mutta -juuri kun olin hänet tavottamaisillani, suuntasi hän askeleensa torin -toiseen laitaan ja jäi puhuttelemaan toista naishenkilöä, joka käveli -pienen lapsen kanssa. En voinut enää kääntyä takaisin: minun täytyi -taas hänet sivuuttaa ja rientää siis hänen edelleen. Tämä oli jo -hirmuisen koomillista: hän oli minut huomannut jäljessään juoksemassa -ja -- niinkuin näytti -- nähnyt sen epämieluusti. Sillä nyt hänen -täytyi minut kohdata, koska taas käännyin takaisin ja hän pääsi -vihdoinkin yksikseen tulemaan. - -Ensimmäiset sanani olivat että pyysin anteeksi kummallista -käytöstäni: tätä sekä hänen edellään että jäljessään -juoksentelemista. Kirotut tuttavat! ajattelin sanoa. Minua todella -sekä harmitti että hävetti... - -Ilta oli kaunis, mutta kylmä. Meri aaltoili hiljalleen -likaisenkeltaisena -- jäät olivat vihdoinkin menneet. Puheleminen -kävi molemmin puolin hiukan väkinäisesti, kiusallisia pausseja -syntyi: huomasin olevani suuri hölmö... En saanut sitä kysytyksi mitä -varmasti olin päättänyt, maksoi mitä maksoi, tänään häneltä kysyä: -nimittäin lupaa saada hänelle kirjoittaa. - --- Lieneeköhän osakunnan kokousta ensi maanantaina? kysyi neito -sitten, nähtävästi jotakin sanoakseen. - --- Suokoon Jumala että olisi: että saisin vielä kerran _teidät_ -tavata ja kotia saattaa! pääsi minulta. - --- -- Te olette hassu! -- huudahti _hän_. - -Mitä lienen, jumalaparatkoon, mutissutkaan tähän... - -Taisimme kävellä hitaasti, koska -- ennenkuin perille saavuimme --- hänen serkkunsa tuli jäljessämme ja tavoitti meidät. Hän toi -seuraamme hiukan vilkkautta ja meidän keskinäinen ujoutemme katosi. - -Lausuin kohteliaat hyvästit ja lähdin takaisin. Linnut lauloivat -lehdettömissä puissa. Ne olivat kevätlintuja. Olin toivonut -tämänpäiväisestä tapaamisestani enemmän, paljon enemmän. Nyt olin -alkanut epäillä: _mitä hän minusta ajatteli_? "Ehkä olenkin hänelle -sangen vastenmielinen olento, ehkä en ikinä saa toivoa hänen -vastalempeään?" - -Koko illan harhailin sitten siellä-täällä toverien luona ja kaduilla. -Mutta lohdutusta en saanut. Minua kaiveli ääretön ikävä. Herra -Jumala! mitä pitää minun tehdä? En tahdo tappaa tätä lempeäni, jonka -luulen vievän onneen. En tahdo! en saa, enkä voi!... - -_5 p. toukokuuta_. Tänään en mene häntä kohtaamaan! Häpeän omaa -itseäni. Lisäksi tuntuu kuin hän pelkäisi minua tavata. Olin -näkevinäni hänet tänään kaukaa; jos se todella oli _hän_, niin kulki -hän nyt _eri tietä_ kotoaan... Olen joutunut ikävään asemaan: -- -_hän_ pitää minua jonkunlaisena vainoojanaan (kunpa kaikki taas olisi -omaa kuvitteluani -- lienen luulosairas). - -... Kotioppilaani on tuhma ja hiukan hölmömäinen olento. Hänellä -on peräti katkonainen ajatuskyky. Minkä hän edellisenä sekuntina -on päähänsä iskenyt, siitä hän seuraavana silmänräpäyksenä ei -kuolemakseenkaan tiedä... Vai lieneekö hänkin salaa rakastunut -johonkin tyttöön? Jonkun verran luulen hänen kuitenkin tunneistani -hyötyvän. Sitä hän itsekkin arvelee. Kertoo nauraen ja irvistellen -että hän tosin jääpi luokalleen toiseksi vuodeksi, mutta: "mitä se -tekee? -- mihinkä on kiire!" Kolmannella ja neljännellä luokalla -sanoo hän myös istuneensa kaksi vuotta. Papalla nähtävästi on varoja -häntä kouluttaa kuinka kauvan tahansa... - - * * * * * - -Uusia huolia! Huomenna lankeaa maksettavaksi seitsemänsadan -markan vekseli eräälle toverille -- minä ja eräs toinen olemme -takuussa. Kirottu olkoon se hetki, jona hän minut sai houkutelluksi -allekirjoittamaan! Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, sen vannon. -Mies on itse Pietarissa, sähköttää sieltä, makaa sairaana 39 asteen -kuumeessa. Siinä nyt oli. Ei ollut saanutkaan seisovaa lainaa, vaikka -pyhästi vakuutti. Meillä takuumiehillä tuli kiireellinen rahan haku, -kolmesataa oli hän lähettänyt ja pyysi hankkimaan sata lisäksi sekä -sitten ottamaan uuden kolmen sadan vekselin... Kirurgilla käynti: -muuan mies oli pudonnut, kalliolta ja murskannut pääkallonsa. -Vekselin takia tuli sielläkin käyntiä. Muuten en itse ymmärrä, -mitä vekseli onkaan, toverit minulle nauravat. Sadattelen vain ja -kiroilen kaikkea vekselihommaa. Minulle selitetään että pitäähän toki -tovereitaan auttaa. "Auttaa?" Tämäkö on auttamista? Kukkarolla ja -kynällä -- sydäntä ei mukana. En ymmärrä mokomaa auttamista. - --- Saat oppia kokemaan elämää! sanotaan minulle. "Vai elämää, tämäkö -on elämää, tämä on tyhjää tyhjempää. Miksikä ensinkään sotkeutua -noihin viheliäisiin vekseleihin?" - -Tyynnyn -- mitäpä asia minua koskee. - -Toinen toverini näkyy tekevän kaikki (on asianomaisen ystävä). Hän -lainaa rahat muilta tovereilta, minun tarvitsee panna ainoastaan -puolensataa markkaa ja huomenna vekseli maksetaan. Raha-asioissa -lienee minua aina pidetty "huonona toverina"... - -_6 p. toukok_. Aamulla kävin torilla ostamassa itselleni kukkamaljan, -jossa kasvaa valkoisia ja sinisiä hyasintteja, muutamia kieloja -sekä yksi kellertävä narsissi. Pidän kukista -- huomenna on -syntymäpäiväni. Vietän syntymäpäivääni salassa kukkieni kanssa. Vai -kutsuisinko vieraita, hyviä ystäviä..., syöttäisin appelsiineja -ja juottaisin viiniä?... Päivä on lämmin ja ihana. _Hän_ tuli -päiväsydännä minua vastaan. En mennytkään hänen seuraansa, -- -ajattelin: kärsikäämme kumpikin toinen- toisemme takia; jos hän -minusta välittää, niin hän tänä iltana hiljaisuudessa itkee sitä -etten ollut hänestä näyttänyt enää piittaavan! -- Olen istunut -ypöyksin kolme tuntia Suomal. Kirjall. Seuran lukusalissa ja -jäljentänyt muistikirjaani kansanlauluja. Tosin muistelin häntä -koko ajan. Muistelleeko hän minua koskaan kirjoitustyössään? Kunpa -tietäisi! Kunpa näkisi, mitä tuon nuoren tytön sydänsopukoissa -liikkuu... - -_Seuraavana aamuna_. Eilen illalla oli meitä muutamia siiviksiä -Suomal. teatterissa katsomassa, kuinka kolme neitosta "debyteerasi". - -Siellä tapasin _hänet_ serkkuineen, kaikilla oli esitystä katsoessa -valkolakit päässä, meitä oli kuusi saman osakuntalaista. Teatterista -päästyä poikkesimme Kappeliin "suklaata juomaan". Kun sitten piti -lähteä neitojamme kotia johdattamaan, tehtiinkin yhtäkkiä hurja -päätös: jatkaa illanviettoa jossakin lämpöisemmässä paikassa. -Syöksyimme kaikki "Kleihneen", kaksi naisylioppilasta tilattiin -telefoonitse lisäksi (kello lähempänä 11 ill.), he tulivat, -esitettiin -- seksa tilattiin. Puhelu oli vapaata. Johduttiin -puhumaan kihlauksista ja siitä vähitellen -- rakkaudesta. _Hän_ oli -sitä mieltä että julkikihloissa oleminen olisi ilkeää ja runotonta: -ensin oli oltava salakihloissa ja sitten suoraan mentävä naimisiin. -Keskusteltiin myös siitä, missä määrin muka nainen ja mies ovat syvät -rakkaudessaan. _Hän_ sanoi halveksivansa sellaista miestä, joka -rakastuksissaan, saamatta vastarakkautta, suree niin että esimerkiksi -ottaa itsensä hengiltä. Miehellä ei rakkaus saa olla hallitsevana -tunteena eikä koskaan pääasiana! Sen pitää olla sivuasiana (hänen -serkkunsa sanoja). Naisen rakkaus on muka syvempi ja kestävä hautaan -asti. Miehen rakkaus voi olla tulinen ja kiihkeä, mutta "menee -ohi". Minä ja pari toveriani olimme toista mieltä kuin neidot. -Miksei miehellä rakkaus yhtähyvin kuin naisella saisi olla pääasia -elämässä, miksikä hän sen kautta olisi halveksittavampi? Kolmas -toveri oli naisten kanssa samaa mieltä: "Semmoinen mies, joka antaa -onnettoman rakkauden vaikuttaa itseensä niin ettei enää anna omalle -elämälleen mitään arvoa, vaan tekee itsemurhan, hän on", väitti tämä -kolmas, "jo sillä osoittanut ansaitsevansa rukkaset!" Keskustelu oli -todellakin intresanttia. Tietysti ajattelin koko ajan suhdettani -_häneen_, joka istui minua vastapäätä, koetin tutkia häntä, mutta -sain hämäriä tuloksia, näytti siltä kuin en hänen sielunelämäänsä -vielä olisi päässyt hituistakaan tunkeutumaan. Tunsin itseni melkein -loukatuksi ja kovasti nöyryytetyksi. Murheelliseksi tulin muutenkin -tässä iloisessa seurassa ollessani. Taas rupesi vanha haava verta -vuotamaan: "en ollut se, mikä minun asemani mukaan olla pitäisi". -Sain hävetä sivistysaukkojani, kun esimerkiksi puhuttiin Göthestä, -Ibsenistä (jotka tietenkin minäkin tavallaan tunnen) y.m. Varhainen -kevätaamu jo kajasti meren ylitse, kun vihdoinkin joukolla saatimme -kaikki neitoset koteihinsa. - -(Illatsu oli tullut kukkarolle kalliiksi). - -_7 p. toukokuuta_. Tänään on syntymäpäiväni. Hiljaisuudessa huudahdan -Oksasen runon mukaan: - - Jo viisikolmatta vuotta? - Ja lapsena ruikutan vielä! - Olis aika jo mieheksi tulla, - Varovaksi ja viisaaks kuin muutkin... - -Kello 12 on meidän, tuon yöllisen seurueen, taas aikomus kokoontua -yhteen Paciuksen patsaalle sekä lähteä jonnekin tuulottelemaan. -Tahdon ikäänkuin muiden kiusalla olla mukana. Minulla on se tunne -että olen aina kuin viides ratas vaunussa -- liikaa. Ei kumma, jos -ei minusta pidetä. Huomaan itse parhaiten olevani seurassa tyhjä ja -tuhma. Silmäni aukenevat aukenemistaan näkemään omaa elämääni... - - * * * * * - -_Rendez-vous!_ Heitä oli kaksi, meitä neljä. Suloinen sunnuntai-ilma. -Kuinka ylpeä olinkaan kävellessäni _hänen_ rinnallaan -- minusta -tuntui että meidät "huomattiin". Siellä oli paljon tuulottelijoita -Alppilan pihalla istuksimassa -- eräs tuttu, laiha luutnantti -näkyi uteliaasti katsovan, _millaisessa_ seurassa muka kuljen. -Ajattelin: katsele vaan, kyllä kestää! Ylpeilen hänen suloudestaan. -Valkovuokkoja. Kiipesimme vesitorniin. Kapuilimme kallioilla. -Eräs toveri heitti kiven kallion seinää vasten ja samalla kuului -metallin kilinää jalkaini juuresta. Sormus oli lentänyt sormesta -- -kallis maisterisormus. Ihmeellistä -- me löysimme sen kuitenkin. Me -olimme vallattomat kuin lapset vuorilla juostessamme. _Hän_ ja minä -levähdimme samalla paadella (että se tapahtui samalla, on tietysti -mainittava), _hän_ leväten kyljellään -- minä istuen. Toinen pari -istui rotkon toisella puolella. "Meidän ryhmäkuva on kauniimpi!" -huudahti _hän_ yli rotkon. Me hyräilimme Ateenalaisten laulua, -jonka sanat hänellä olivat taskussaan. Kuinka ihana hän oli tuossa -paateren palleassa levätessään! Nuori, iloinen, kirkassilmäinen, -posket kiipeämisestä lämpöisinä, punehtivina, huulet huolettomassa -hymyssä, hienot kiharat pehmeinä kiiltäen ylioppilaslakin alta. -Puhdas neitseellisyys ja akateeminen ylevyys ja kunnia -- voiko -kauniimpaa näkyä itselleen nuoresta naisesta kuvitellakkaan? Kuinka -häntä ihailin! Ja tämä oli syntymäpäiväni, josta en hänelle sanaakaan -hiiskunut... - -_8 p, toukok_. -- On sentään suloista että on oikeus kantaa -valkoista lakkia! Mikä tuores tunnelma kirkkaana toukokuun -aamuna laskeutua uudessa kesäpukimessaan keppiä heilutellen -tuonne puhtaaksi lakaistulle esplanaadille!... Kun ei ole mitään -pakottavaa työtä... koko maailma tuntuu hymyilevän vastaani... -kesän ohjelma on hämäryytensä tautta juuri suloinen. Tuntuu kuin -voisi matkustaa ulkomaille, milloin hyvänsä... Reinin vihreille -rannoille: Sveitsin hymyileville alppijärville... Naiset leijuvat jo -keveissä kesäpuvuissaan... torilla myödään alati ruusuja. Pikkuinen -avojalkatyttö tarjoilee sinivuokkoja, joita ei voi olla ostamatta... -Meri kimmeltelee raikkaana aamupaisteessa, satamassa vilisee laivoja. -Taivas seljastaa pääsi päällä sinisenä ja korkeana, koko ilma kuultaa -ja heloittaa. Koivu ei tosin vielä ole hiirenkorvalla, sillä lämmintä -vesisadetta puuttuu. Mutta nurmi jo hiukan vihoittaa. Runebergin -patsaan ympärille on istutettu kallisarvoisia kukkia, taimet versovat -päivä-päivältä, pian on sieltä tuulahtava suloinen tuoksu. Kevät on -kevättä sentään pääkaupungissakin!... - -_10 p. toukok_. Tämä lienee tulevaisuudessa oleva minulle muistossa -ihanaa aikaa. - -Ajatellappa että saa olla ja elää aivan kuin itse tahtoo! Ei ole -kiinni minkäänlaisessa virastossa tai koulussa. Ja rahastakin näyttää -onnellinen kohtalo sentään huolen pitävän... - -Näiden päivien ohjelma on seuraava: Aamulla astelen lempeässä -päivänpaisteessa alas Espikselle, ostan pikkutytöltä kimpun -sinivuokkoja rintaani, istahdan esplanaadipenkille ja vedän povestani -Juhani Ahon uuden teoksen "Katajainen kansani". Saan tällätavoin -tehdyksi kolme tärkeää asiaa: _primo:_ hengitän raitista ilmaa -keuhkoihini! _secundo:_ luen uusinta kirjallisuutta; _tertio:_ -varron ohi menevää armastani! Ihana ohjelma?... Entä nämät hempeät -illat, kun etelän leyhkeys hivelee kasvojani ja koko mailma -on kuni pumpulia. Meri tyyntyy illaksi, lahdelmat kimmeltävät -peilikirkkaina, taivas on haaleansininen, lieto, laskevan auringon -rusko... hienonhieno hämäränhuntu peittää vienosta soitosta raikuvan -kaupungin... Jos olen jäänyt yksin kadulle tai eksynyt iloisista -tovereista, niin tosin tapaa minut lemmenkaiho ja hempeässä -kärsimyksessä astelen meren avaralle rannalle. En häntä tavanne? -Silloin keksin sen keinon että riennän iltaani kuluttamaan johonkin -perheeseen, jossa tiedän minulla olevan luotettavia ystäviä... - -Nuori mies on kaikkialle tervetullut! - -Kohta toivon pääseväni saaristoon asumaan... - -_Samana päivänä:_ Tapasin _hänet_. Hän on nyt minua kohtaan -kylmänkohtelias. Hän kieltäytyy kaikesta mitä hänelle ehdotan. En voi -tehdä hänelle ainoatakaan palvelusta. Hän ei huoli piletistä, jota -hänelle tarjoan, hän tahtoo käydä itse sen ostamassa, hän ei halua -kirjaa, jota hän ennen on sanonut haluavansa: hänellä on muka niin -paljon _muuta_ lukemista... ja saapihan hän sen itse kirjastosta, -jos haluaa. "Kuten suvaitsette" soperran minä kohteliaasti, mutta -sydämmessä tunnen kovaa kipua. - -_Illalla:_ Olin norjalaisen kirjailijan Knut Hamsunin esitelmää -kuulemassa Yliopiston juhlasalissa. _Hän_ oli myös siellä ja me -tapasimme toisemme ulostultua, vaikka hän nähtävästi koetti päästä -minusta. - --- Tunnetteko Hamsunia, neiti? - --- Olen lukenut hänen viimeisen teoksensa -- se mies on kärsinyt -paljon. - -Mitähän _hän_ tarkoitti norjalaisen kirjailijan kärsimyksillä? - --- En ole vielä lukenut ainoatakaan teosta Hamsunilta, sanoa -höläytin minä, vaikka tietysti olisi kuulunut asiaan salata tämä -sivistymättömyys. - --- Ymmärsittekö hyvin esitelmän? kysyin lisäksi. - --- Ymmärsinpä tietenkin... olenhan lukenut norjaa. - --- Minun täytyy tunnustaa että ymmärsin vain paikkapaikoin. Minua -_sattui nukuttamaan_ ja väsyttämään. En jaksanut oikein seurata... -Tuntui terävältä mieheltä! - -Hän oli menossa nimipäiville jonkun luo. Saatoin hänet -Vladimirinkadulle. Erosin hänestä syvästi murheellisena ja palasin -kotia onnettomana, hyljättynä. Koetin pukea surumieliset tunteeni -runonmuotoon. Tuntui ihan siltä kuin hänen joskus pitäisi saada -tietää, mitä tänäkin iltana hänen tähtensä kärsin... - -_11 p. toukok. helatorstai_. Huvimatka Borgå-laivalla Helsingin -ympäristöön. Se raitisti. Iltapäivällä kävelyssä Alppilan -takalistossa. Vieraissa Unioninkad. v... Kieltävä vastaus. -Surullista! En siis pääsekkään siihen meren saareen. Ei kukaan näy -tarjoavan huonetta näin aikaiseen keväällä. Iltapäivällä italialaista -blai-soittokuntaa kuulemassa. Ei sellainen siveellisesti ylennä. - -I skutshno i grustno i njee kamu ruuku padatj! on Lermontov aivan -oikein laulanut yksinäisestä mielestä. - -_12 p. toukok_. -- Käväsin Normaalilyseossa rehtorin kansliasta -hakemassa lanketin tilintekoa varten. Nyt siis pääsemme erilleen -tästä kuritushuoneesta, me auskultantit. Jään odottamaan -auskultanttistipendiä. Jaan maalliset tavarani kolmeen osaan: yhden -osan lähetän edeltäpäin kotipuoleeni, toisen pidän mukanani matkoja -varten ja kolmannen jätän tänne pääkaupunkiin, vaikka en tiedä, -tuleeko tänne enää tuloakaan. - -Ei mitään tienviittaa ole minulle tulevaisuudessa! Sydämmelläni on -paino. Mihin joutunenkin tulevana syksynä? Johonkin pikkukaupunkiinko -"sijaiseksi"? -- kauheaa!... - -Jos olisin onnellisissa kihloissa, varmaan saisin elämänhalun. Nyt -sitävastoin tunnen itseni halveksituksi ja ajattelen kuolemaa. -Rakkaus tekisi minut eläväksi, olen varma siitä... - -Tavannenko häntä enää, en tiedä. Saanenko häneltä kysytyksi koskaan, -saisinko hänelle kirjoittaa? Jaksanenko salata sydämmeni tunteet ja -tämän kevätlemmen? Onko rakkauteni sammuva siksi vain etten uskalla -enää toivoa vastarakkautta?... - -_13 p. toukok_. Yö... Tulen laivaretkeltä Itäisestä saaristosta, -jossa olen viipynyt koko päivän siten laiminlyöden yhden -yksityistuntini. Minulla on siellä salaisia ystäviä... - -Kuinka mukava on huvila siellä kuusien ja mäntyjen keskellä, meren -kalliolla! Meren? Aava, sinervänvihreä ulappa jolta valkoisia -purjeita pilkoittelee. Aallot siellä loiskivat hiidenhinkaloissa, -tuuli humisee metsäkruunuissa, kuusten latvat nuojuvat, nuojuvat... -paiste kimmeltää jättiläislaineilla, peipponen piiskuttaa... - -Kas siellä on vapaus, siellä hiljainen rauha, siellä on viihdytys... -Juoksentelin siellä ylös ja alas kallioita, poimiskelin vuokkoja, -kevään ensi kukkasia, joita siellä oli paitsi valkoisia ja sinisiä, -myös punaisia. Raidat kukkivat! Kukkiva raita on runollinen esine -- -niin varhain se uskaltaa kukkia, vaikka rannoilla vielä siellä-täällä -hohtaa jäätä ja lunta, ja tuuli lietsoo kylmästi pohjoisesta. - -Siellä oli "höga berg och djupa dalar". Siellä oli syvä laakso, jossa -lainehti viheriä laiho, laihon pientarella rusotti punainen lato. - -Rantakallioista löytyi syviä hiidenkirnuja... - -_14 p. sunnuntai. Iltayö_... Tulen M. M:n konsertista. Olen -väsynyt, väsynyt ruumiiltani, väsynyt sielulta -- elämän haluni -on taas sairas... olen kokenut ja tuntenut ja ajatellut elämääni -tänäpäivänä... huomaan itseni niin mitättömäksi, näen sen suhteistani -tuttaviin. - -Naapuri-toverini Leo Lemmetön yhä nauraa mieltymystäni _häneen_. -Sanoo ettei hän puolestaan voi ymmärtää, miten _häneen_ vakavammin -voisi mieltyä. Hän haavoittaa minua, saattaa minut yhä enemmän -hautomaan, särkee kauniit kuvani ja unelmani kuivalla järjellään... -Mutta minä halveksin järki-ihmisiä! En heistä pidä. Minkä sille voi, -että olen tunneihminen? - -Jaksanenko huomenna nousta 1/2 7 keretäkseni laivaan. Lupasin näet -käydä tiedustamassa "siellä", saanko asuntoa. On nimittäin aikomus -asettua saaristoon muutamiksi viikoiksi. En ikinä ennen ole asunut -meren saarilla... - -_Häntä_ en ole nähnyt moneen päivään. - - * * * * * - -_15 p. toukokuuta_. - -Yöllä klo 1/2 1... - - Yö tumma, kaunis, toukokuun - Ja meri tyyni niin! - Me hiljaa soutain soljuttiin - Venheessä kaupunkiin. - - Ol' ilta ollut ihana, - Nyt nousi öinen kuu... - Oi moisen hetken helmassa - Maailma unhoittuu! - - Ol' yöhyt täynnä tunnelmaa - Ja laulun hyminää... - Ma haudoin yhtä unelmaa - Ja yhtä elämää. - - Se vieno istui vierelläin, - Ma hälle kuiskailin, - Mut kylmäks, kylmäks hänet näin - Ja salaa huokasin. - - Yö tumma, tyyni, keväinen, - Sä tuutu tunnelmain... - Liet muille muisto riemujen, - Mut mulle -- tuskan vain! - -Jääkööt selitykset yhdessä-olosta armastettuni kera tänä iltana tämän -laulun varaan... - -_16 p. toukokuuta_. En koeta enää häntä kohdata, en vahdi hänen -tuloaan katujen kulmauksissa, en juoksentele hänen perässään... -Lempeni on muuttunut hiljaiseksi, sisällisesti kalvavaksi suruksi, -jonka huntuun kiedottuna katselen mailman menoa oman onnettomuuteni -valossa... minusta on kuin päivieni loppu piankin tulisi, näen -tulevaisuuteni oman elämäni riutuvassa iltapaisteessa. Minulla ei ole -mitään toivoa enää, näen haaveeni haihtuvan arkipäivän runottomaan -toimintaan... tekisi mieleni ääneen huutaa sitä tuskaa, jota -povellani kantelen... en huuda, olen tyyni... - -Oi nainen! sinä, joka voisit niin vähällä minut tehdä -elämänhaluiseksi, sinä et sitä vähää minulle salli, sinä hylkäät -minut pikkumaisesti, sinä halveksit minua ymmärtää ja oikein tuntea... - -Toverini, joka tietää rakkauteni, säälii minua, mutta ei voi olla -pilkkaamattakaan. Hänestä on hulluutta sellaiseen mielistyminen. -Hänen sanansa ovat kuin kylmä vesi, jonka alla vilusta värisen. - -Tiedän että tämä rakastumiseni on jonkunlaista kummallista -hermoheikkoutta, olkoon vaan, mutta varma on että on olemassa -sisällistäkin vakaumusta, että rakkaudessani on jotakin enempää, -jotakin suurempaa, korkeampaa... - -Uskon kyllä että saan tämän rakastumiseni sammutetuksi, _jos -tahdon_, jos heittäyn sille välinpitämättömäksi; ehkäpä lähimmässä -tulevaisuudessa voin sille irvistellen nauraakkin ja pilkata omaa -lapsellisuuttani -- mutta onko se _oikein_, jos niin annan käydä? -Onko oikein repiä sielustaan sitä, mikä siellä on suloisinta, -parhainta, puhtainta ja jalointa?... - -_17 p_. Nuot suuret Moskovan-stipendit ovat julistetut haettaviksi. -Miksi en ole ryhtynyt mihinkään hakupuuhiin? Kävin yliopiston mustaa -ilmoitustaulua katsomassa. Julistuksessa sanottiin että opintorahan -voi saada ainoastaan se, jolla on varmoja teoreettisia tietoja... -Nuot sanat minut masentivat. Ne olivat ikäänkuin minua varten siihen -pantu, ne ikäänkuin kuiskasivat: "sinä raukka, jolla ei teoreettisia -tietoja ole, et ole oikeutettu ikinä tuota matkarahaa nauttimaan". - -Muistan niin hyvin kandidaatiksi-tuloni, vuosi takaisinpäin. -Muistan tarkoin, millaista koko tutkinto oli, muistan professorin -paheksuvan katseen ja muistan että minut vain "armosta" päästettiin -läpi, armosta! -- ja sentähden että muka olin kirjailija. Muistan -publiikista professorin sanat, kun huonosti osasin tehdä selkoa -Venäjän suurista runoilijoista: Mne skazali shto vy poet -- a razvje -poet ne dolzshen znat drugih poetov. [Minulle on sanottu että Te -olette runoilija -- mutta eikö runoilija ole velvollinen tuntemaan -muita runoilijoita?] - -Se oli nöyryyttävä hetki, joka ikuisesti on painunut sieluuni, vaikka -siitä tovereille usein lienen leikkiä laskenut. - -Saada Moskovan stipendi? Muuttaa Venäjän kuuluisaan suurkaupunkiin -kahdeksi vuodeksi? Uusi elämänvaihe se minulle olisi! Ja jotain -uudistusta ehkä olisikin tarpeen. Ehkä siitä koituisi siunausta... -ehkä päinvastoin. Jos sinne joutuisin olematta kihloissa kenenkään -kanssa omassa maassa, vaara olisi tarjona -- rakastuisin siellä -johonkin venäläiseen (jota tällä hetkellä inhoan ajatella) ja menisin -naimisiin. Mutta se olisi vastoin kaikkia isänmaallisia unelmiani ja -mielipiteitäni! Minun, joka olen laulanut kotikielen puhtaudesta? - -Arvaan että jos menisin professorilta stipendistä tiedustelemaan, -hän ivanhymy huulillaan huudahtaisi: Hospodi Booshe moi, _tekö_ tätä -apurahaa himoitsette? te, joka... muistatteko miten tutkinto meni? ja -muistatteko että jotain lupasittekin?... - - * * * * * - -Olen nyt jakanut tavarani kolmeen osaan. Huomenna kello 1/2 5 -iltapäivällä on minulla vakaa aikomus pudistaa Helsingin tomut -jaloistani ja astua höyryvenheeseen, joka minut vie saaristoon. -Pääsen näet sinne asumaan. Jumalankiitos... Saanhan nähdä meren -loiskivan jalkaini juuressa joka-päivä, saan nähdä purjeiden -puuntelevan ulapalta ja kuunnella tuulen huminaa nukkuessani. Siellä, -Tyynelässä, olen muisteleva rakkauttani ja, jos Jumala suo, sepittävä -merirunoelmia. Surulliselta ja ihanalta tämä kaikki tuntuu. Jos sinne -kuolisin, olisi se lohduttavaa: kuolisinhan puhtaasti rakastuneena, -ja ainoastaan meren aalloille valitellen etten kohdannut -vastarakkautta. - -Tätä kirjoittaessa loistaa kuunpuolikas suoraan sisään ikkunastani. -Se on kasvava kuu. Minua odottaa siis romantilliset illat siellä -saaressa... - -Silloin-tällöin olen saapuva kaupunkiin asioille. - -_18 p. toukokuuta_. Jää hyvästi päiväkirjani! Jää hyvästi sinä -salaisten tuskieni tulkki, sinä toverini uskollisin iloissa ja -suruissa! Nyt upotan sinut -- sukkien sekaan ja lähetän sinut -kaukaiseen kotoon, halki Suomen. Meren saaristoon en sinua mukaani -huoli. Alkakoon siellä uusi elämä ja uusi päiväkirja. -- Jää hyvästi -Sinä vieno, jota eronhetkenäkään en tavata saa, vaikka minusta -tuntuu että jos olen uskollinen hyville tunteille, meidän vielä -täytyy toisemme tavata. Ja Sinun täytyy vielä kerran saada tietää, -mitä olen kärsinyt ja kuinka hellästi olisin ollut valmis sinua -omanani pitämään. Sinun täytyy kerran sinunkin tulla lemmensairaaksi -ja lemmenhölmöksi -- siitä että minä olen ollut lemmensairas ja -lemmenhölmö... - -Minä kuulen jo meren mahtavan kohinan ja näen valkoisten purjeiden -nousevan taivaanrannalle. Jää hyvästi, Sinä vieno. Tahdon rukoilla -taivasta meidän molempien puolesta... - - * * * * * - -_1 päivä elokuuta, Lapin rajoilla_... - - 'Hyvä Neiti. - - Minä, allekirjoittanut, rakastin Teitä ja aijoin pyytää Teitä - omakseni. Sieluni oli kuin polttava maa, joka janoaa kastetta... - - Tutustuin Teihin viime talvena ja näin Teidän sielunne teidän - silmistänne sekä tulin tuntemaan Teidän sydämmenne hyvyyden - Teidän puheistanne. "Hänellä on jalo ja hellä sydän", sanoin - itsekseni kerran palatessani Teitä saattamasta. "Hänessä on - se, mikä minutkin tekisi eläväksi ja onnelliseksi. Hän on - hienotunteinen ja tunteellinen tyttö ja hän on samalla henkisesti - hyvin kehittynyt -- hän on ehkä etevämpi minua ja juuri - sellaisena voisi hän tehdä minut eheäksi ja hyväksi." - - "Hän rakastaa luontoa ja luonnollisuutta eikä ole suurmailman - muodin orja"... - - "Hän säälii onnettomia ja kärsiväisiä ja tahtoisi kaikkia - auttaa"... - - "Hän rakastaa lapsellista riemua ja näkee pienessäkin kaunista"... - - "Hän ymmärtää tunnelmia ja rakastaa todellista runoutta... - - "Ja hän on nuori ja muodoltaankin suloinen... - - "Vaatisinko enempää? Edessäni heloittaa hento kukkanen, joka - minua miellyttää ja jonka tuoksu minut ihanasti hurmaa". - - "Voi kukkanen, voi kukkanen, haluan sinut painaa povelleni enkä - ikinä sinua heittää"... - - "Minä, joka en koskaan naista ole syleillyt, tahdon vihdoinkin - toteuttaa lemmenlaulujeni levottoman mielikuvituksen"... - - "Jos me saisimme tutustua toisiimme enemmän, niin tulisi meistä - ehkä hyvin hyvät ystävät!" -- muistatteko näitä sanojani, - kun ylioppilasten juhlasta saatoin Teidät kotiin pimeänä - vapunpäivän yönä? Te vastasitte hiljaa: "niin"... Ne eivät olleet - kevytmielisesti lausuttuja sanoja, vaan ne olivat puserretut - palavasta joskohta ujostelevasta sydämmestä. Voi miksi emme me - nuoret aina noudata sydämmiemme ääntä? Miksi ujostelemme asioita, - jotka ovat pyhimmät elämässä? Miksi teeskentelemme itsemme - kylmiksi silloin, kun sisässämme tunnemme suloisimman lämmön? - - Jospa silloin olisin tietänyt Teidän sydämmenne tunteet! Mutta - niitä en tietänyt ja minun täytyi olla varovainen. Ja tahdoin - myös tutkia itseäni: kestääkö lempeni Teihin, vai onko se vain - hetken heikkoutta? Sillä minä en tahtonut pitää Teitä tunteitteni - leikkikaluna. - - Koko keväimen kuluessa ajattelin ainoastaan Teitä ja olin - kuni kuumesairas. Toverini minulle nauroivat ja ne, jotka - kiintymisestäni Teihin tiesivät, laskivat siitä pilaa. Mutta - se ei muuttanut salaista rakkauttani Teihin, se vain teki - tuskat kovemmiksi. Mitä oli minun tekeminen päästäkseni Teitä - lähemmäksi? Te vieroitte minua ja kahden kanssani ollessanne - näytitte väliin kylmältä, sellaiselta kylmältä, joka on - kohtelias, mutta ehdottomasti työntää luotaan. Noli tangere! - - Ei ollut minulla helppo sellaisten hetkien perästä. Minusta - tuntui kuin joku olisi kertonut minusta Teille jotakin - vastenmielistä ja kuin olisi minun mahdotonta näyttää Teille että - minullakin sentään oli hyvä sydän, kuinka karkeankummalliselta - tahansa persoonallinen käytökseni Teistä näyttikään! - - Päästäkseni Teidän kanssanne tutustumaan syvemmin, aijoin - Teille kirjoittaa ensin lyhyen kysymyksen: "saisinko ruveta - kirjevaihtoon?" - - Mutta -- ajattelin että Te sellaisen kysymyksen saadessanne - pitäisitte minua hassuna tungettelijana. Ja jäin siis vartomaan - sitä päivää, jolloin vielä saisin Teidät kerran tavata ja - suusanallisesti sitä Teiltä kysyä. Tahdoin vain vähitellen saada - itseni vahvistetuksi siinä uskossa ja tiedossa että todenteolla - Teitä rakastan enemmän kuin muita. - - Mutta! -- minä en Teitä enää saanutkaan tavata, minun täytyi - matkustaa kauvas pois ja silloin jäin ikäänkuin polttaville - hiilille: kirjoittaakko vai odottaakko vastaisia tuntemattomia - aikoja, jolloin taas ehkä palaisin pääkaupunkiin ja saisin Teidät - nähdä? - - Silloin samalla tapahtui se mitä olin salaisesti peljännyt, mutta - mitä en sydämmessäni ikinä ollut vielä uskonut: -- _Teidät oli - toinen valloittanut!_... - - Luin sen sanomalehdestä. - - Se oli minulle äkkiarvaamaton isku ja tulevaisuuteni taivas - peittyi murheen mustiin pilviin. - - "Myöhäistä! myöhäistä!" huusi ääni sielussani. - - Minä kirosin itseäni, kirosin kohtaloa. Kaikki kadotettu... - hiljaiset unelmani usvana haihtuneet... Minun toivoni ja - pelastukseni, minun onneni ja minun elämäni. Särkynyt, - särjetty!... - - "Myöhäistä! myöhäistä!" - - Jääkää hyvästi. - - A.A. - - P.S. - - Nuorena, herkkätuntoisena naisena ette tätä kirjettäni pane - pahaksenne. Sentähden uskallan sen lähettää. Avomielisyys ja - sydämmen suoruus -- eikö se ole kultaa? Sellaista en häpeä. - - Jos Te joskus mailmassa minut näette -- ja näette sellaisena kuin - näette -- niin muistakaa silloin että tuossa oli kuitenkin se, - jonka sydän kerran hellästi sykki vain Teille ja Teidän kauttanne - tunsi tai unelmoi saavuttavansa sen elämän eheytymisen, mitä - väsyneet sielut ikänsä etsivät, mutta jota eivät kaikki kohtaa. - Sen nimi on naisen rakkaus, joka voisi sulattaa jäykimmätkin jäät - ja huuhtoa puhtaiksi haikeimmatkin huolet. Ilman sitä lämpöä olen - ainakin minä kuni kurja kukkanen, joka vailla auringon paistetta - erämaan korvessa kasvaa.' - - - - -EPILOOGI. - - -Kohta 10 vuotta on vierähtänyt siitä kun tämän päiväkirjani -kirjoitin. Osaan sitä siis jo arvostella kilpaa lukijain kanssa. -Osaan sen paljastuksille hymyillä ja osaan sen totuuksia paikotellen -"hävetä", osaan sen pahoja puolia pahoilla ja hyviä puolia hyväillä. -Ja tunnustan mielelläni ettei sillä ole juuri minkäänlaista -niinsanottua "kirjallista arvoa". -- Mitä lemmentarinaan tulee, niin -se minua itseäni nyt suorastaan kummastuttaa -- olemassa-olollaan. -Niin helppoa ja hassunhauskaa lemmenjuttua kuin tämä auskultantin -romaani ei minulla todella liene koskaan muulloin ollut!... Joku muu -sijassani tällaisen päiväkirjan tietenkin polttaisi -- joutavana -roskana, lapsellisena renkutuksena? - -Minä en sitä polta. Päinvastoin: annanpa sen vielä halukasten -luettavaksikin. - -Johtosääntöni on tämä: Mitä ihminen oikeastaan pahenee siitä että -toiset ihmiset saavat hänen tunteidensa tilikirjaan kurkistaa? -Ilkeät vain siitä voivat pilaa tehdä, mutta kaikki hyvänsuovat -koettavat sitä ymmärtää. Ja jos yksi löytää yhden, toinen toisen -"kultajyväsen", niin siitähän tietää avomielinen kirjoittaja että -hänen päiväkirjallaan sentään on arvoa ihmissydämmien edessä. Enempää -ei saata vaatiakkaan. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AUSKULTANTIN PÄIVÄKIRJA*** - - -******* This file should be named 54817-8.txt or 54817-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/8/1/54817 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/54817-8.zip b/old/54817-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 22efde7..0000000 --- a/old/54817-8.zip +++ /dev/null |