diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 08:46:30 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 08:46:30 -0800 |
| commit | f07869073aeb4962e3ced5508ea367f78dea53b1 (patch) | |
| tree | 433c03a317f5e521f7df0f27135747c865be6932 | |
| parent | 2947c1eddc9160c28ff9220d7e4b75d87ed35b62 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54753-8.txt | 14486 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54753-8.zip | bin | 170943 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 14486 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..57d2794 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54753 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54753) diff --git a/old/54753-8.txt b/old/54753-8.txt deleted file mode 100644 index 34ec5e6..0000000 --- a/old/54753-8.txt +++ /dev/null @@ -1,14486 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kalevala (1862), by Various - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - -Title: Kalevala (1862) - Lyhennetty laitos - -Author: Various - -Release Date: May 21, 2017 [EBook #54753] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KALEVALA (1862) *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -KALEVALA (1862) - -Lyhennetty laitos - - -Tärkeimmillä selityksillä koulujen tarpeeksi varustanut - -ELIAS LÖNNROT - - - -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 27 Osa. - - - - - -Helsingissä, -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, -1862. - - - - - - - Imprimatur: C. R. Lindberg. - - - - -Alkulause - - -Kun vuonna 1849 toimitettua Kalevalaa ei enää tavata kirjakaupassa, -niin annetaan tässä uusi, kouluin tarpeeksi lyhennetty laitos -Kalevalan runoista. Lyhennys on sillä tavoin toimitettu, että -siihen on otettu ainoastaan pää-asiaiset tarinat, jonka kautta, -syrjätapausten pois jättämällä, nykyisen laitoksen värsyistä ei tule -paljo päälle neljän joka kymmentä värsyä vastaan entisessä, niinkuin -seuraava osotus sen vielä tarkemmin selittää. [Värsyluku: S:a Entis. -22796, Nykyis. 9732.] - -Erinäisiä runovärsyjä nykyisessä laitoksessa paikoin tavataan -toisilla sanoilla kun entisessä. Niitä ei toki ole omasta päästä -saatu, vaan valittu niistä monilukuisista runoin toisinnoista, -joita eri laulajoilta kirjoitettuna yleensä löytyy, ja syynä niiden -valitsemiseen entisten sijasta on ollut, ei mikään muuttamisen halu, -vaan tavallisesti se ainoastaan, että suotava lyhennys sillä tavoin -on saatu paremmin mukautumaan. - -Kerake d, jota Karjalan kielimurteessa ei tavata ollenkaan, on näistä -Kalevalanki runoista pois jätetty. Vaikka semmoisen poisjäännön -hoksaamiseen ei paljo tarvita tottumista, niin ei toki haitanne -juuri vasta alkavain johdoksi luetella muutamia erinäisiä, näissä -runoissa tavattavia sanoja, joissa t, tahi sen sijainen d, sillä -tavoin vastoin tavallista kirjakieltä on katoomaan tullut. [Ahin = -Ahdin, Ahon = Ahdon, aian = aidan ... yhen = yhden, yheksi = yhdeksi, -yheksällä = yhdeksällä.] - -Syy vastamainittuun erotukseen on se, että tavallisessa kirjakielessä -t ja ht, kun ovat kahden ääntiön välissä (pata, lehto), pehmenevät -kerakkeiksi d ja hd, jos jälkimäinen ääntiö ei ole pitkä (pataan, -lehtoon) ja tavu sanan taipuessa tulee kerakkeella päättymään (padan, -lehdon, padassa, lehdossa jne.). Mutta Karjalan (kuin myös Savon ja -Kainun) murteessa t ei pehmene, vaan katoo kokonaan (pa'an, lehon, -pa'assa, lehossa jne.). - -Samoite katoo k peräti l:n ja r:n perästä, eikä pehmene j:ksi, kuin -monessa muussa murteessa, ja sentähden tavataan näissä runoissa -härän, jälen, kylen, kären, nälän, eikä härjän, jäljen, kyljen, -kärjen, näljän. Se kirjoitustapa jo toki muutenkin alkaa kyllä -tavallinen olla. Omituinen Venäjän-Karjalan murteellen on sk:n ja -tk:n pehmeneminen, edellisen s:ksi ja jälkimäisen t:ksi, jonka -tähden sanotaan itettäviä, kaselle, kosen, lasettakoon, matalla, so. -itkettäviä, kaskelle, kosken, laskettakoon, matkalla. - -Paitsi sanan ensimäisessä tavuessa jakauvat pitkät ääntiöt ja pitkät -kaksois-äänet eri tavuihin, jossa tapauksessa aa ja ää muuttuvat -oa:ksi ja eä:ksi: - -a) nimi-, laatu- ja luku-sanain infinitivo-siassa. - -[aikoa = aikaa, aloa = alaa, haavoa = haavaa ... vajoa = vajaa, -vertoani = vertaani, äijeä = äijää.] - -b) tekosanain i-mäisen nimitapa-lajin translativossa ja infinitivossa. - -[ajoa = ajaa, eleä = elää, hiihteä = hiihtää ... soutoa = soutaa, -työnteä = työntää, veteä = vetää.] - -c) toisen luokan tekosanain varressa ja johdoksissa. - -[arvoan = arvaan, harjoava = harjaava, hoiloa - hoilaa ... osoajaksi -= osaajaksi, osoamatta = osaamatta, vastoavi = vastaapi.] - -Kaikissa muissa tiloissa ääntiöt jakauvat muuttumattomina erilleen ja -saavat tavallisesti b:n väliinsä. Niin esim. tulee kaksitavuisista -sanoista: keihään, kotiin, käyään (käydään), kylään, melkein, pahaan, -saatiin, sotaan, taloon, usein, veneen, veteen, kolmitavuisia: -keihä'än, kotihin, käyähän, kylähän, melke'in, paha'an, saatihin, -sotahan, talohon, use'in, venehen, vetehen, ja kolmitavuisista: -hopeita, keihäille, kätkyille, kaotkoot (kadotkoot), olalleen, -rekeille, sivullaan, nelitavuisia: hope'ita, keihä'ille, kätky'ille, -kaotkohot, olallehen, rehe'ille, sivullahan; nelitavuisista: -sanelemaan, uu'istuneen (uudistuneen), viisitavuisia: sanelemahan, -uuistunehen jne. - -Suora- ja mutkatapaisten (modus indicativus ja concessivus) -tekosanain kolmas yksikön asema Venäjän-Karjalan murteessa pitkittyy -liitteellä vi, vastaava meidän tavalliselle pi, virolaiselle b. -Semmoisia ovat: ajattelevi, astuvi, elelevi, kapaloivi, kumottanevi, -laativi, menevi, paistanevi, tiennevi (tietänevi), yllättävi jne., -jotka meillä sanotaan: ajattelee eli ajatteleepi, astuu eli astuupi, -elelee eli eleleepi, kapaloi eli kapaloipi (kapaloitsee), jne. -Ainoastaan yksitavuisista sanotaan aina: luopi, saapi, uipi jne. - -Itsekohtaisista tekosanoista, joita suomen kielessä kaikin paikoin ei -käytetä, voipi niihin tottumaton seuraavain esimerkkien kautta jotain -johtoa saada: - -[ajoihe = ajoi itsensä, annoime = annoin itseni, astuikse = astuu -itsensä ... veäite = vedä itsesi, ylenteleikse = ylentelee itsensä, -itseänsä, ärtelihet = ärtelit itsesi, itseänsä.] - -Yleisiä kielessämme ovat äänimukaiset tekosanat, jotka usein -yhteydestänsä toisten sanain kanssa saavat parhaan selityksensä. -Senlaisia esim. ovat: suihkii, piukkii, loruu, noruu, kamuaa, -remuaa, nuhajaa, sohajaa, ratisee, vatisee, ärähtää, sorahtaa, -sirettää, hyräytyy, viehkuroi, kääperöitsee, häiläyttää nauskauttaa, -tölläyttää, tuivertaa, kaivertaa, karittelee, kahattelee, suhuttelee, -siuottelee, luskuttelee, juhmuttelee, käärämöittelee jne. Jonkun -toisen tekosanan vieressä ne osottavat tarkemmin sillä merkityn -toimituksen erityistä ääntä tai liikuntotapaa, esim. lyödä -lynnähyttelee = lyö niin että helähtelee, itkeä hyryttelee = itkee -hiljaisella äänellä, huutaa huikahuttaa = huutaa raikkaalla äänellä, -käydä kulleroittelee = käy keveästi ja ripsaasti, astua lykyttelee -= astuu joutusasti, hiihtää kivittää = hiihtää uutteraan, juosta -puikkii = juoksee liukkaasti. Tavataan välistä melkein samanlaatuisia -nimi- ja laatusanojaki, esim. huitukka, haitukka, ressukka, rehvana, -röyhetyinen, källeröinen, jotka samoin kuin senlaiset tekosanatki -usein ovat helpommat ymmärtää, kun tarkalleen muilla sanoilla -selittää. - -Tekosana-johdoksia: käännältää, väännältää, veältää, (vedältää), -sivaltaa, työnnältää, nostakaa, painaltaa, murraltaa jne., jotka -osiksi ovat tavalliselle kirjakielelle oudompia, käytetään runoissa -joksensaki tavallisesti. Niillä osotetaan toimituksen kiivautta -(kiireisyyttä ja väkevyyttä), esim. työnnältää = työntää kiivaasti -eli äkisti ja väkevällä kädellä. Äkillisyyttä yksinään merkitään -toisella johtolajilla, jota laatua ovat: vetäisee, tarpaisee, -sitaisee, kutaisee, tahkaisee, parkaisee, = vetää, tarpoo, sitoo, -kutoo, tahkoo, parkuu yht'äkkiä. Eri lajia taas ovat seuraavat -johdokset: aukoo, halkoo, katkoo, laukoo, leikkoo, lohkoo, pilkkoo, -ratkoo, seuroo, tempoo, viskoo, ja huiskii, jyskii, lykkii, ryyppii, -tuiskii jne., jotka tarkoittavat sievennettyä tahi vähennettyä -toimitusta. - -Aivan omituinen Aunuksen ja erittäinki Vepsän murteelle on mutka- ja -ehtotavan (modus concessivus ja conditionalis) yhdistys, jota -yhdistystä voisi arvelotavaksi sanoa. Jälkiä siitä löytyy näissä -runoissakin, esim. (XXIII: 187, 188) suuttuneisi = ehkä suuttuisi, -taitaisi suuttua, ja kamaltuneisi = ehkä kamaltuisi, voisi kamaltua. -Vepsän kielessä tavataan myös erityinen laji tekosana-johdoksia -päätteellä -ksennan, -ksentaa (-kseta), joka tarkoittaa toimituksen -alottamista eli siihen rupeemista. Kalevalan runoissa löytyy niin -ikään jälkiä siitäki lajista, esim. (XXVII: 213, 214) syännyksenti = -alkoi syäntyä (sydäntyä), ja suutuksenti = rupesi suuttumaan. - -Kun tahdotaan toista kohteliaammasti jotain tekemään käskeä, -käytetään runoissa yleisesti kehotustapaa (modus optativus), -esim. katso'ote, kukkuos, liikkuos, luistaellos, tehkös, tullos, -uiksennellos, ve'ellös (vedellös), viitsiöte jne., = tehkää niin -hyvin ja katsokaa, ole hyvä ja kuku jne. - -Kieltävissä lauseissa runo omaan laatuunsa usein asettaa kieltosanan -tekosanan jälkeen, esim. anna en sulle piikoani, huoli en haahen -haljakoista, maha et lausua lapiksi, oisi en paljoa pitänyt, ole -et joki juoksemahan, pääse en neitipäiviltäni, saanut ei paljo -saalihiksi, taia en sampoa takoa, tullut ei illalla kotihin jne. -Tavallisessa puheessa sanottaisi: en anna -- -- --, en huoli -- -- --, -et maha (mahda) -- -- --, en oisi, jne. - -Asemallinen tekosana (verbum personale) välistä jääpi koko -lauseesta pois, esim. emo tuosta itkemähän = rupesi itkemään, heti -tuonne hiihtämähän = läksi hiihtämään, kaikki kattilan pesohon = -lähtekööt pesoon, kenpä sanan saatantahan = läksi tahi lähtisi sanan -saatantaan, Lapin koirat haukkumahan = rupesivat haukkumaan, mie -tuota sanelemahan = käännyin sanelemaan, miksi neittä korjahasi = -pyydät eli tahdot neittä, miten olla, kuin eleä = pitäisi eli tulisi -olla, siitä seppo Ilmarinen tyttöä anelemahan = kääntyi eli rupesi -anelemaan. - -Nimi- ja laatusanat runokielessä hyvin tavallisesti saavat semmoisia -erilaisia johdepäätteitä, jotka antavat niille somistavaisen, -suosittelevaisen eli miellyttäväisen lisämerkinnön, esim. - -[anoppi = anoppinen, emä = emo, emonen, emyt, halko = halkonen ... -vesi = vetonen, veyt, vetyinen, vyö = vyöhyt, vyöhykkäinen, yö = -yöhyt.] - -Monikossa on Karjalan ja Savon murteella ynnä tavallisten päätetten -kanssa myös toiset omalaatuisensa, esim. helmilöitä, jokiloina, -kuoriloiksi, käärylöihin, lastuloita, lukkoloita, mahtiloita, -pilvilöiksi, ristilöitä, tähtilöinä jne., jotka usein tavataan näissä -runoissa. Ne eivät merkitse muuta, kuin yleensä tavalliset: helmiä, -jokina, kuoriksi, kääryihin, lastuja, lukkoja, mahtia, pilviksi, -ristejä, tähtinä. A:lla ja ä:llä päättyvissä sanoissa niitä ei -ollenkaan tavata. - -Sanaa on, vastaava tavallisille jälkiliitteille -han, -hän, -pa, --pä, usein käytetään ikään kuin lauseen lujitteeksi eli täytteeksi, -välillä melkein joutonaisesti, esim. eip' on ilmalla Jumalan, eip' -on mennyt Päivälähän, kenp' on veistäisi venosen, kun on ammut -Väinämöisen, lampiveet on laskemassa, luon on merta luutimahan, mies -on nousevi merestä, oi on vanha Väinämöinen, onp' on Hiiessä hiottu, -takoi -- -- -- laitahan on jauhomyllyn, tuop' on päätyvi pihalla, -uip' on vielä yötä kolme, jne. - -Muista Kalevalan kielen erinomaisuuksista, jotka jollain tavalla -poikkeevat tavallisesta kirjakielestä, erittäinki raamatun suomesta, -antanee seuraava erinäisten sanain luettelo jotain viittausta: - -[annituus = annittomuus, ensinkänä = ensinkään, hanka rauta = -rauta-hanka ... vyö vaski = vaskivyö, vaskivöinen, väänti = väänsi, -väätä = vääntää.] - -Sanarakentonsa puolesta joka runovärsyllä on neljä polvea eli mittaa, -esim. - - aisa tarttui aisan päähän; - yksin meillä yöt tu- levat, - -ja itse-kuki polvi on kaksitavuinen, paitsi ensimäinen, jossa voipi -olla kolme, vieläpä ehkä neljäki tavutta, esim. - - mene jo myöten myöty neiti; - ääni oli kaunis ja so- rea. - -Ensimäiseen polveen sopii kaksi lyhyttäki tavutta, esim. - - lähe kanssa laula- mahan, - -mutta sitä seuraavain polvien tavuista pitää edellisen olla pitkä, -jälkimäisen lyhyt, esim. - - oli ennen aikoi- nansa, - -kuitenki niin ymmärtäen, että lyhytääntiöisetki tavuet, paitsi sanan -alussa, taidetaan pitkiksi lukea, jos ovat korottomia, esim. - - tule- vi jo- ki tu- linen; - satu- ja sa- nele- mahan, - -ja välistä korollisinaki, esim. - - tyttä- reni nuorem- pani; - kysyt- teli lausut- teli. - -Sanaselitykseen eli sanastoon on otettu ainoastaan oudompia, -erittäinki länsi-Suomelle vähemmin tuttuja sanoja, ja vieraskielisten -sukulais-sanain osotuksella on tahdottu antaa jotain viittausta -vertailevasta kieli-tutkinnosta. Nimija laatu-sanoista saadaan -genitivo- ja tekosanoista infinitivo-sija niiden viimeisen tavuen -muuttamalla sen jälkeisen osotuksen mukaan. Merkki + muistuttaa sanan -varren samassa pehmenevän, s.t.s. että siinä löytyvät kk, lk, nk, rk, -p, lp, mp, pp, rp, t, ht, lt, nt, rt, tt tulevat olemaan k, l, ng, r, -v, lv, mm, p, rv, d, h, ll, nn, rr, t, ja k peräti katoomaan. - -Muutamia pieniä painovirheitä on tullut tähänki kirjaan [korjattu]. -Siihen lisäksi tavataan myös paikoin epävakaisuutta semmoisten -sanain kirjoittamisessa, kun esim. suvaitsen, tuuvitella, laskija, -onneton, tutkaimen, hopeinen, käyppä, pääsnekkänä. Lukija siis -suokoon anteeksi, jos jossa kussa paikassa niiden sijasta tapaisi -suaitsen, tuu'itella, laskia, onnetoin, tutkamen, hopeainen, käy'pä, -pääsne'känä. - -Helsingistä helmikuussa 1862. - -E. L. - - - - -Ensimäinen runo - - -Laulaja kehottaa toista kanssansa laulamaan ja nimittää laulun -erinomaisimmat aineet; vv. 1-22. -- Ilman tytär, kave Luonnotar, -ikävystyy yksinäiseen elämäänsä ilmassa, laskeikse sieltä mereen, -joutuu tuulen ja veden vaikuttamasta raskaaksi ja kuljeksii -kauvan aikaa aalloissa; vv. 23-54. -- Sotka lentää, laatii pesän -Ilmattaren polvelle, munii siihen, munat vierähtävät veteen ja -särkyvät palasiksi, jotka muuttuvat maaksi, taivaaksi, auringoksi, -kuuksi, tähdiksi ja pilviksi; vv. 55-102. -- Ilmatar yhä uiskentelee -merellä ja luopi viimein ympärillensä rantoja, niemiä, saaria, -luotoja ja muita paikkoja; vv. 103-136. -- Lopulta Ilmatar synnyttää -Väinämöisen, joka ensin jääpi aaltoin varaan, kunnes viimein -seisottuu muutaman saaren rannalle merellä; vv. 137-170. - - Veli kulta veikkoseni, - Kaunis kasvin-kumppalini! - Lähe kanssa laulamahan, - Saa kera sanelemahan, - Noita saamia sanoja, 5 - Virsiä virittämiä, - Vyöltä vanhan Väinämöisen, - Alta ahjon Ilmarisen, - Päästä kalvan Kaukomielen, - Joukahaisen jousen tiestä, 10 - Pohjan peltojen periltä, - Kalevalan kankahilta. - Niit' ennen isoni lauloi - Kirvesvartta vuollessansa, - Niitä äitini opetti 15 - Väätessänsä värttinätä; - Sampo ei puuttunut sanoja, - Eikä Louhi luottehia. - Vanheni sanoihin sampo, - Katoi Louhi luottehisin, 20 - Virsihin Vipunen kuoli, - Lemminkäinen leikkilöihin. - Noin kuulin saneltavaksi, - Tiesin virttä tehtäväksi: - Yksin meillä yöt tulevat, 25 - Yksin päivät valkeavat, - Yksin syntyi Väinämöinen, - Ilmestyi iki runoja, - Kapehesta kantajasta, - Ilmattaresta emosta. 30 - Olipa impi ilman tyttö, - Kave Luonnotar korea; - Ikävystyi aikojansa, - Ouostui elämätänsä, - Aina yksin ollessansa, 35 - Impenä eläessänsä, - Ilman pitkillä pihoilla, - Avaroilla autioilla. - Jop' on astuiksen alemma, - Laskeusi lainehille, 40 - Meren selvälle selälle, - Ulapallen aukealle. - Tuuli neittä tuuvitteli, - Aalto impeä ajeli, - Ympäri selän sinisen, 45 - Lakkipäien lainehien; - Tuuli tuuli kohtuiseksi, - Meri paksuksi panevi. - Kantoi kohtua kovoa, - Vatsan täyttä vaikeata, 50 - Vuotta seitsemän satoa, - Yheksän yrön ikeä; - Eikä synny syntyminen, - Luovu luomaton sikiö. - Tuli sotka suora lintu, 55 - Lenteä lekuttelevi - Etsien pesän sijoa, - Asunmaata arvaellen. - Ei löyä sitä sijoa, - Kuhun laatisi pesänsä 60 - Selvällä meren selällä, - Ulapalla aukealla. - Liitelevi, laatelevi, - Arvelee, ajattelevi: - "Teenkö tuulehen tupani, 65 - Aalloillen asunsijani, - Tuuli kaatavi tupasen, - Aalto vie asunsijani." - Niin silloin veen emonen, - Nosti polvea merestä, 70 - Sotkalle pesän sijaksi, - Asunmaaksi armahaksi. - Tuo sotka sorea lintu - Keksi polven veen emosen - Luuli heinä-mättähäksi, 75 - Tuoreheksi turpeheksi, - Siihen laativi pesänsä, - Muni kultaiset munansa. - Alkoi hautoa munia, - Päätä polven lämmitellä; 80 - Jopa tuosta veen emonen, - Veen emonen, ilman impi, - Tunsi polvensa palavan, - Kaikki suonensa sulavan. - Vavahutti polveansa, 85 - Munat vierähti vetehen, - Karskahti munat muruiksi, - Katkieli kappaleiksi. - Muuttuivat murut hyviksi, - Kappalehet kaunosiksi: 90 - Munasen alainen puoli - Alaiseksi maa-emäksi, - Munasen yläinen puoli - Yläiseksi taivahaksi, - Yläpuoli ruskeaista 95 - Päivöseksi paistamahan, - Yläpuoli valkeaista - Se kuuksi kumottamahan; - Mi munassa kirjavaista, - Ne tähiksi taivahalle, 100 - Mi munassa mustukaista, - Se on ilman pilvilöiksi. - Ajat eellehen menevät, - Vuoet tuota tuonnemmaksi, - Uuen päivän paistaessa, 105 - Uuen kuun kumottaessa; - Aina uipi veen emonen, - Veen emonen, ilman impi, - Noilla vienoilla vesillä, - Utuisilla lainehilla, 110 - Eessänsä vesi vetelä, - Takanansa taivas selvä. - Jo vuonna yheksäntenä, - Kymmenentenä kesänä, - Nosti päätänsä merestä, 115 - Kohottavi kokkoansa, - Alkoi luoa luomiansa, - Saautella saamiansa. - Kussa kättä käännähytti, - Siihen niemet siivoeli; 120 - Kussa pohjasi jalalla, - Kalahauat kaivaeli; - Kussa ilman kuplistihe, - Siihen syöverit syventi. - Kylin maahan kääntelihe, 125 - Siihen sai sileät rannat; - Jaloin maahan kääntelihe, - Siihen loi lohi-apajat; - Päin päätyi maata vasten, - Siihen laitteli lahelmat. 130 - Ui siitä ulomma maasta, - Seisattelihe selälle; - Luopi luotoja merehen, - Kasvatti salakaria, - Laivan laskema-sijaksi, 135 - Merimiesten pään menoksi. - Jo oli saaret siivottuna, - Luotu luotoset merehen, - Ilman pielet pistettynä, - Maat ja manteret sanottu, 140 - Viel' ei synny Väinämöinen, - Ilmau iki runoja. - Vaka vanha Väinämöinen - Kulki äitinsä kohussa - Kolmekymmentä keseä, 145 - Yhen verran talviaki, - Noilla vienoilla vesillä, - Utuisilla lainehilla. - Sanovi sanalla tuolla, - Lausui tuolla lausehella: 150 - "Kuu keritä, Päivyt päästä, - Otava yhä opeta, - Saata maille matkamiestä, - Ilmoillen inehmon lasta!" - Kuu keritti, Päivyt päästi, 155 - Otava yhä opetti, - Suisti miehen suin merehen, - Käsin käänti lainehesen; - Jääpi mies ve'en varahan, - Uros aaltojen sekahan. 160 - Virui siellä viisi vuotta, - Sekä viisi, jotta kuusi, - Vuotta seitsemän kaheksan; - Seisottui selälle viimein, - Niemelle nimettömälle, 165 - Manterelle puuttomalle. - Se oli synty Väinämöisen, - Rotu rohkean urohon, - Kapehesta kantajasta, - Ilmattaresta emosta. 170 - - - - -Toinen runo - - -Väinämöinen nousee maalle ja laittaa Sampsa Pellervoisen puita -kylvämään; vv. 1-32. -- Tammi ei ota taimiaksensa tavallisella -maalla, mutta sitte Meritursaan polttamiin tuhkiin kylvettynä se -sievään nousee, leviää yli koko maan ja estää lehvillänsä kuun -sekä auringon näkymästä; vv. 33-64. -- Väinämöinen rukoilee apua -äitiltänsä, ja merestä nousee pieni peukalon pituinen mies tammea -kaatamaan. Se mies maalla yhtäkkiä muuttuu hirveän suureksi -jättiläiseksi ja kaataa tammen kolmella lyönnillä; vv. 65-124. --- Tammen kaadettua päivä taas pääsee maalle paistamaan, linnut -laulelevat iloisesti, puut, kukat, ruohot ja marjat kasvavat -kauniisti; ohran kasvia ainoastansa ei vielä löydy; vv. 125-144. -- -Väinämöinen löytää meren rannalta muutamia jyvän siemeniä, kaataa -suuren kasken, saapi kotkalta tulta ja polttaa kasken; vv. 145-174. --- Väinämöinen kylvää löytöjyväsensä palomaahan, rukoilee Mannun -eukolta ja Ukolta kasvuonnea ja näkee jonkun ajan päästä ohran mitä -parahimman halmeessansa kasvavan. Käkeä, joka samalla aikaa puussa -kukahteli, pyytää ainaki onnea paikoillensa kukkumaan; vv. 175-232. - - Nousi siitä Väinämöinen - Jalan kahen kankahalle, - Saarehen selällisehen, - Manterehen puuttomahan. - Arvelee ajattelevi, 5 - Pitkin päätänsä pitävi: - Kenpä maita kylvämähän, - Toukoja tihittämähän. - Pellervoinen pellon poika, - Sampsa poika pikkarainen, 10 - Sep' on maita kylvämähän, - Toukoja tihittämähän. - Kylvi maita kyyhätteli, - Kylvi maita, kylvi soita, - Kylvi auhtoja ahoja, 15 - Panettavi paasikoita. - Mäet kylvi männiköiksi, - Kummut kylvi kuusikoiksi, - Kankahat kanervikoiksi, - Notkot nuoriksi vesoiksi. 20 - Läksi puut ylenemähän, - Vesat nuoret nousemahan, - Kasvoi kuuset kukkalatvat, - Lautui lakkapäät petäjät, - Koivuset noroille nousi, 25 - Lepät maille leyhke'ille, - Raiat maille raikkahille, - Pihlajat pyhille maille, - Tuomet maille tuorehille, - Katajat karuperille, 30 - Tuomehen hyvä he'elmä, - Katajahan kaunis marja. - Vaka vanha Väinämöinen - Kävi tuota katsomahan, - Sampsan siemenen aloa, 35 - Pellervoisen kylvämiä. - Näki puut ylenneheksi, - Vesat nuoret nousneheksi; - Yks' on tammi taimimatta, - Juurtumatta puu Jumalan. 40 - Niin näkevi neljä neittä, - Viisi veen on morsianta, - Sininurmen niitännässä, - Kastekorren katkonnassa, - Nenässä utuisen niemen, 45 - Päässä saaren terhenisen. - Tulipa merestä Tursas, - Uros aalloista yleni, - Tunki heinäset tulehen, - Ilmi valkean väkehen, 50 - Ne kaikki poroksi poltti, - Kypeniksi kyyätteli. - Tuli tuhkia läjänen, - Koko kuivia poroja; - Saip' on siihen lemmen lehti, 55 - Lemmen lehti, tammen terho, - Josta kasvoi kaunis taimi, - Yleni vihanta virpi. - Ojenteli oksiansa, - Levitteli lehviänsä, 60 - Latva täytti taivahalle, - Lehvät ilmoille levisi, - Peitti päivän paistamasta, - Kuuhuen kumottamasta. - Ikävä imehnon olla, 65 - Kamala kalojen uia, - Ilman päivän paistamatta, - Kuuhuen kumottamatta; - Eik' ole sitä urosta, - Ei ni miestä urheata, 70 - Joka taisi tammen kaata, - Satalatvan langettoa. - Silloin vanha Väinämöinen - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Kave äiti, kantajani, 75 - Luonnotar ylentäjäni! - Laita'pa veen väkeä, - Veessä on väkeä paljo, - Tämä tammi taittamahan, - Puu paha hävittämähän, 80 - Eestä päivän paistavaisen, - Tieltä kuun kumottavaisen." - Nousipa merestä miesi, - Uros aalloista yleni, - Miehen peukalon pituinen, 85 - Vaimon vaaksan korkeuinen. - Vaskivyöhyt vyölle vyötty, - Vaskikirves vyön takana. - Vaka vanha Väinämöinen - Sanan virkkoi, noin nimesi: 90 - "Mi sinä ollet miehiäsi, - Ku kurja urohiasi, - Vähän kuollutta parempi, - Katonutta kaunihimpi?" - Sai toki sanoneheksi, 95 - Katsahtavi vielä kerran, - Näki miehen muuttunehen, - Uu'istunehen urohon: - Jalka maassa teutaroivi, - Päähyt pilviä pitävi, 100 - Parta on eessä polven päällä, - Hivus kannoilla takana, - Syltä silmien välitse, - Syltä housut lahkehesta. - Astui kerran keikahutti 105 - Hienoiselle hietikolle, - Astui toisen torkahutti - Maalle maksan karvaiselle, - Kolmannenki koikahutti - Juurelle tulisen tammen. 110 - Iski puuta kirvehellä, - Tarpaisi tasaterällä, - Iski kerran, iski toisen, - Kohta kolmannen tavotti; - Tuli tuiski kirvehestä, 115 - Panu tammesta pakeni. - Niin kerralla kolmannella - Jopa taisi tammen kaata, - Ruhtoa rutimo-raian, - Satalatvan lasketella; 120 - Tyven työntävi itähän, - Latvan loi on luotehesen, - Lehvät suurehen suvehen, - Oksat puolin pohjoisehen. - Kun oli tammi taittununna, 125 - Kaatununna puu kamala, - Pääsi päivät paistamahan, - Pääsi kuut kumottamahan, - Pilvet pitkin juoksemahan, - Taivon kaaret kaartamahan, 130 - Nenähän utuisen niemen, - Päähän saaren terhenisen. - Siit' alkoi salot silota, - Metsät mielin kasvaella, - Lehti puuhun, ruoho maahan, 135 - Linnut puuhun laulamahan, - Rastahat iloitsemahan, - Käki päälle kukkumahan. - Kasvoi maahan marjanvarret, - Kukat kultaiset keolle; 140 - Ruohot kasvoi kaikenlaiset, - Monenmuotoiset sikesi; - Yksi on ohra nousematta, - Touko kallis kasvamatta. - Vaka vanha Väinämöinen 145 - Astuvi, ajattelevi, - Löyti kuusia jyviä, - Seitsemiä siemeniä, - Rannalta merelliseltä, - Hienoiselta hietikolta. 150 - Teetti kirvehen terävän, - Siitä kaatoi kasken suuren; - Kaikki sorti puut soreat, - Yhen jätti koivahaisen. - Lenti kokko halki taivon, 155 - Tuli tuota katsomahan: - "Miksipä on tuo jätetty - Puu sorea seisomahan?" - Sanoi vanha Väinämöinen: - "Siksipä on tuo jätetty, 160 - Sinulle lepuu-sijoiksi, - Itsellesi istumiksi." - Sanoi kokko ilman lintu: - "Hyvinpä sinäki laait, - Heitit koivun kasvamahan, 165 - Puun sorean seisomahan, - Linnuille lepuu-sijoiksi, - Itselleni istumiksi." - Tulta iski ilman lintu, - Valahutti valkeaista; 170 - Pohjaistuuli kasken poltti, - Koillinen kovin porotti, - Poltti kaikki puut poroksi, - Kypeniksi kyyätteli. - Siitä vanha Väinämöinen 175 - Läksi maata kylvämähän, - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Minä kylvän kyyhättelen - Luojan sormien lomitse, - Käen kautta kaikkivallan." 180 - "Akka manteren alainen, - Mannun eukko, maan emäntä! - Pane nyt turve tunkemahan, - Maa väkevä vääntämähän, - Tuhansin neniä nosta, 185 - Saoin haaroja hajota, - Kynnöstäni, kylvöstäni, - Varsin vaivani näöstä." - "Oi Ukko ylijumala, - Tahi taatto taivahinen, 190 - Vallan pilvissä pitäjä, - Hattarojen hallitsia! - Vihmo vettä taivosesta, - Mettä pilvistä pirota, - Orahille nouseville, 195 - Touvoille tohiseville." - Tuo Ukko ylijumala, - Taatto taivon valtiainen, - I'ätti iästä pilvet, - Toiset lännestä lähetti, 200 - Etelästä ennätteli, - Vihmoi vettä taivosesta, - Mettä pilvistä pirotti, - Orahille nouseville. - Jopa tuosta toisna päänä, 205 - Kahen kolmen yön perästä, - Vaka vanha Väinämöinen - Kävi tuota katsomahan, - Kyntöänsä, kylvöänsä: - Kasvoi ohra mieltä myöten, 210 - Tähkät kuuella taholla, - Korret kolmisolmuisena. - Siinä vanha Väinämöinen - Katseleikse, käänteleikse, - Niin tuli kevätkäkönen, 215 - Näki koivun kasvavaksi: - "Miksipä on tuo jätetty - Koivahainen kaatamatta?" - Sanoi vanha Väinämöinen: - "Siksipä on tuo jätetty 220 - Koivahainen kasvamahan, - Sinulle kukunta-puuksi; - Siinä kukkuos käkönen, - Helkyttele hietarinta, - Hoiloa hopearinta, 225 - Tinarinta riukuttele! - Kuku illoin, kuku aamuin, - Kerran keskipäivälläki, - Ihanoiksi ilmojani, - Mieluisiksi metsiäni, 230 - Rahaisiksi rantojani, - Viljaisiksi vieriäni!" - - - - -Kolmas runo - - -Nuori Joukahainen, kun oli kuullut Väinämöistä kiitettävän paremmaksi -laulajaksi, kun hän itse oli, lähtee häntä tiedoissa voittelemaan, -tapaa hänen tiellä ja vaatii lauluille; vv. 1-64. -- Väinämöinen -käskee Joukahaisen sanomaan, mitä luuli itsensä yli muista tietävän, -ja kun Joukahainen ensin muita loruttuansa viimein kerskuu maan ja -taivaan luomisessa apuna olleensa, soimaa Väinämöinen häntä julki -valehteliaksi; vv. 65-140. -- Joukahainen, kun havaitsee tiedoissa -ei voittavansa Väinämöistä, vaatii häntä miekkasille, josta -ylimielisyydestä ja muusta Joukahaisen hävyttömyydestä Väinämöinen -suuttuu niin, että laulaa hänen kainaloihin saakka maan sisään; vv. -141-174. -- Joukahainen rukoilee Väinämöistä peräyttämään lauseensa -ja päästämään häntä siitä surkeasta tilasta. Lupaa hänelle ensin -muita lunnahia ja viimein kovin hätäytyneenä ainoan sisarensa; vv. -175-222. -- Joukahainen sisarensa Väinämöiselle luvattua pääsee -jälleen vapaaksi, lähtee pahoilla mielin kotia ja kertoo äitillensä, -miten hänen oli täytynyt sisarensa Väinämöiselle luvata. Äiti siitä -ihastuu, kun kuulee Väinämöisen vävyksensä saavan; vv. 223-264. -- -Joukahaisen sisar ei suuresti ihastu kuullen itsensä Väinämöiselle -luvatuksi, jonka tähden itkeä vetistelee, ja kun äiti tiedustelee -syytä hänen itkuunsa, sanoo sitä itkevänsä, jos täytyisi niin nuorena -marjaisilta ahoilta ja ihanilta seuduiltansa pois lähteä; vv. 265-300. - - Vaka vanha Väinämöinen - Elelevi aikojansa - Noilla Väinölän ahoilla, - Kalevalan kankahilla, - Laulelevi virsiänsä, 5 - Laulelevi, taitelevi. - Olipa nuori Joukahainen, - Laiha poika Lappalainen, - Kuuli kummia sanoja, - Väinämöistä laulajaksi, 10 - Paremmaksi itseänsä; - Tuo tuosta kovin pahastui, - Lähteäksensä käkesi, - Tullaksensa toivotteli, - Noille Väinölän tuville, 15 - Kera Väinön voitteloille. - Valjasti tulisen ruunan - Korjan kultaisen etehen, - Itse istuvi rekehen, - Kohennaikse korjahansa, 20 - Iski virkkua vitsalla, - Heitti helmiruoskasella; - Läksi virkku vieremähän, - Hevoinen helettämähän. - Ajoa suhuttelevi, 25 - Jo päivänä kolmantena - Päätyi Väinölän ahoille, - Kalevalan kankahille; - Tuli tiellä vastatusten - Kera vanhan Väinämöisen, 30 - Aisa tarttui aisan päähän, - Vemmel vempelen nenähän. - Kysyi vanha Väinämöinen: - "Kuit' olet sinä sukua, - Kun tulit tuhmasti etehen, 35 - Vastahan varattomasti; - Säret länget länkäpuiset, - Vesapuiset vempelehet?" - Silloin nuori Joukahainen - Sanan virkkoi, noin nimesi: 40 - "Mie olen nuori Joukahainen, - Vaan sano oma sukusi, - Kuit' olet sinä sukua, - Kuta kurja joukkioa?" - Vaka vanha Väinämöinen 45 - Jo tuossa nimittelihe, - Sai siitä sanoneheksi: - "Kun liet nuori Joukahainen, - Veäite syrjähän vähäisen, - Sie olet nuorempi minua!" 50 - Silloin nuori Joukahainen - Sanan vastaten sanovi: - "Vähä on miehen nuoruuesta, - Nuoruuesta, vanhuuesta, - Kumpi on tieoilta parempi, 55 - Muistannalta mahtavampi, - Sep' on tiellä seisokahan, - Toinen tieltä siirtykähän!" - "Lienet vanha Väinämöinen, - Laulaja iän ikuinen, 60 - Ruvetkamme laulamahan, - Saakamme sanelemahan, - Mies on miestä oppimahan, - Toinen toista voittamahan." - Vaka vanha Väinämöinen 65 - Siitä tuon sanoiksi virkki: - "Kun ollet tieolta parempi, - Muisteloilta mahtavampi, - Sano korvin kuullakseni, - Mielin mittaellakseni, 70 - Mitä tietänet enemmän, - Yli muien ymmärtänet!" - Sanoi nuori Joukahainen: - "Tieänpä minä jotaki, - Tieän puut Pisan mäellä, 75 - Hongat Hornan kalliolla, - Kolme koskea kovoa, - Kolme järveä jaloa, - Kolme vuorta korkeata - Tämän ilman kannen alla, 80 - Hämehessä Hälläpyörän, - Kaatrakosken Karjalassa; - Ei ole Vuoksen voittanutta, - Yli käynyttä Imatran." - Vaka vanha Väinämöinen 85 - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Lapsen tieto, naisen muisti, - Ei ole partasuun urohon; - Sano syntyjä syviä, - Asioita ainoisia!" 90 - Se on nuori Joukahainen - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Tieän mä tiasen synnyn; - Vanhin on lintuja tianen, - Kyy viherä käärmehiä, 95 - Kiiskinen veen kaloja." - "Vesi on vanhin voitehista, - Kosken kuohu katsehista, - Itse luoja loitsijoista, - Jumala parantajista." 100 - "Mätäs on märkä maita vanhin, - Paju puita ensimmäinen, - Hongan juuri huonehia, - Paatonen patarania." - Vaka vanha Väinämöinen 105 - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Muistatko mitä enemmin, - Vain jo loppuivat lorusi?" - Sanoi nuori Joukahainen: - "Tieän vieläki vähäisen, 110 - Muistanpa ajan mokoman, - Kun olin merta kyntämässä - Meren kolkot kuokkimassa, - Kalahauat kaivamassa, - Syänveet syventämässä, 115 - Lampiveet on laskemassa, - Mäet mylleröittämässä, - Louhet luomassa kokohon." - "Viel' olin miesnä kuuentena, - Seitsemäntenä urosna, 120 - Tätä maata saataessa, - Ilmoa suettaessa - Ilman pieltä pistämässä, - Taivoa tähittämässä." - Sanoi vanha Väinämöinen: 125 - "Sen varsin valehtelitki; - Ei sinua silloin nähty, - Kun on merta kynnettihin, - Meren kolkot kuokittihin, - Kalahauat kaivettihin, 130 - Syänveet syvennettihin, - Lampiveet on laskettihin, - Mäet mylleröitettihin, - Louhet luotihin kokohon." - "Eikä lie sinua nähty, 135 - Ei lie nähty, eikä kuultu, - Tätä maata saataessa, - Ilmoa suettaessa, - Ilman pieltä pistettäissä, - Taivoa tähitettäissä." 140 - Se on nuori Joukahainen - Tuosta tuon sanoiksi virkki: - "Kun ei lie minulla mieltä, - Kysyn mieltä miekaltani: - Oi on vanha Väinämöinen, 145 - Laulaja lavea-suinen, - Lähe miekan mittelöhön, - Käy'pä kalvan katselohon!" - Sanoi vanha Väinämöinen: - "En noita pahoin pelänne 150 - Miekkojasi, mieliäsi, - Tuumiasi, tuuriasi, - Vaan kuitenki, kaikitenki, - Lähe en miekan mittelöhön - Sinun kanssasi katala, 155 - Kerallasi kehno raukka." - Siinä nuori Joukahainen - Murti suuta, väänti päätä, - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Ken ei käyne miekkasille, 160 - Sen minä siaksi laulan, - Alakärsäksi asetan." - "Panen semmoiset urohot, - Sen sikäli, tuon täkäli, - Sorran sontatunkioille, 165 - Läävän nurkkihin nutistan." - Siitä suuttui Väinämöinen, - Siitä suuttui ja häpesi; - Jopa loihe laulamahan, - Sai itse sanelemahan, 170 - Lauloi nuoren Joukahaisen, - Lauloi suohon suonivöistä, - Niittyhyn nivuslihoista, - Kankahasen kainaloista. - Siitä nuoren Joukahaisen 175 - Jopa tuskaksi tulevi, - Läylemmäksi lankeavi, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Oi on viisas Väinämöinen, - Tietäjä iän ikuinen! 180 - Pyörrytä pyhät sanasi, - Peräytä lausehesi, - Annan kultia kypärin, - Hopeita huovan täyen, - Isoni soasta saamat, 185 - Taluttamat tappelosta." - Vaka vanha Väinämöinen - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Kulkuna omatki kullat, - Lasten leikkinä hopeat;" 190 - Lauloi nuoren Joukahaisen, - Lauloi siitäki syvemmä. - Sanoi nuori Joukahainen: - "Oi on vanha Väinämöinen! - Päästä tästä pälkähästä, 195 - Tästä seikasta selitä; - Annan ainoat eloni, - Heitän hietapeltoseni, - Oman pääni päästimeksi, - Itseni lunastimeksi." 200 - Vaka vanha Väinämöinen - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Omat on elot paremmat, - Omat pellot armahammat;" - Lauloi nuoren Joukahaisen, 205 - Lauloi ainakin alemma. - Jo nyt nuori Joukahainen - Tiesi tielle tullehensa, - Voittelohon, laulelohon, - Kera vanhan Väinämöisen. 210 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Oi on viisas Väinämöinen! - Heitä vielä heikko henki, - Päästä pois minua tästä; - Virta jo jalkoa vetävi, 215 - Hiekka silmiä hiovi." - "Kun pyörrät pyhät sanasi, - Luovuttelet luottehesi, - Annan Aino siskoseni, - Lainoan emoni lapsen 220 - Sulle pirtin pyyhkiäksi, - Lattian lakaisiaksi." - Siitä vanha Väinämöinen - Ihastui iki hyväksi, - Kun sai neion Joukahaisen 225 - Vanhan päivänsä varaksi; - Pyörti pois pyhät sanansa, - Perin laski lausehensa. - Pääsi nuori Joukahainen, - Pääsi leuan liettehestä. 230 - Parran paikasta pahasta; - Kohoeli korjahansa, - Läksi mielellä pahalla, - Syämmellä synkeällä, - Luoksi armahan emonsa, 235 - Tykö valtavanhempansa. - Ajoi kummasti kotihin, - Itkeä vetistelevi - Alla päin, pahoilla mielin, - Kaiken kallella kypärin. 240 - Emo ennätti kysyä, - Vaivan nähnyt vaaitella: - "Mitä itket poikueni, - Nuorna saamani nureksit, - Olet huulin hyypynyisin, 245 - Nenän suulle langennuisen?" - Sanoi nuori Joukahainen: - "Oi on maammo kantajani! - Jo on syytä syntynynnä, - Taikoja tapahtununna: 250 - Annoin Aino siskoseni, - Lupasin emoni lapsen, - Väinämöiselle varaksi, - Suojaksi sopen kululle." - Emo kahta kämmentänsä, 255 - Hykersi molempiansa, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Elä itke poikueni! - Ei ole it'ettäviä; - Tuota toivoin tuon ikäni, 260 - Puhki polveni halasin, - Sukuhuni suurta miestä, - Vävykseni Väinämöistä, - Laulajata langokseni." - Sisar nuoren Joukahaisen 265 - Itse itkullen apeutui; - Itki suuresta surusta, - Apeasta miel'alasta. - Sai emo sanelemahan: - "Mitä itket Ainoseni, 270 - Kun olet saava suuren sulhon, - Miehen korkean kotihin, - Ikkunoillen istujaksi, - Lautsoille lavertajaksi?" - Tuon tytär sanoiksi virkki: 275 - "Oi emoni kantajani! - Jo minä jotakin itken, - Noita maita marjaisia, - Mansikkaisia ahoja; - Itken päivän armautta, 280 - Suloutta kuun komean, - Ihanuutta ilman kaiken, - Jos onpi nuorna jättäminen, - Lapsena unohtaminen, - Veikon veistotanterille, 285 - Ison ikkunan aloille." - Sanovi emo tytölle, - Lausui vanhin lapsellensa: - "Mene huima huolinesi, - Epätieto itkuinesi! 290 - Paistavi Jumalan päivä - Muuallaki maailmassa, - Ei isosi ikkunoilla, - Veikkosi veräjän suulla, - Myös on marjoja mäellä, 295 - Ahomailla mansikoita, - Poimia sinun poloisen - Ilmassa etäämpänäki, - Ei aina ison ahoilla, - Veikon viertokankahilla." 300 - - - - -Neljäs runo - - -Väinämöinen tapaa Joukahaisen sisaren vastaksia taittamassa ja pyytää -häntä puolisoksensa. Neiti vastaa, ei huolivansa hänestä eikä muista -ja lähtee itkien kotiin, kertoen sitte asian äitillensä; vv. 1-62. --- Äiti kieltää tyttärensä millänsäkään olemasta, käskee hänen mennä -aittahan ja siellä pukeutua koreammaksi, kun ennen olikaan. Mutta -tytär yhä itkee ja, äitin uudelleen kysyttyä, viimein sanoo oikean -syyn itkuunsa: ei tahtovansa vanhalle miehelle mennä; vv. 63-116. -- -Tytär lähtee sitte kävelylle, huolissansa astuu kauvan aikaa, tulee -viimein meren rannalle, viehättäytyy siellä uimaan, uipi ulommaksi -rannasta kiven kuvalle ja hukkuu; vv. 117-154. Sanan saatua äiti -itkee hukkunutta tytärtänsä jotta kyynäleet oikein jokena juoksivat. -Itkiessänsä myös varottaa muita vanhempia naittamasta tyttäriänsä -vastoin heidän omaa mieltänsä ja tahtoansa; vv. 155-232. - - Tuopa Aino, neito nuori, - Sisar nuoren Joukahaisen, - Läksi luutoa lehosta, - Vastaksia varvikosta. - Taittoi vastan taatollensa, 5 - Toisen taittoi maammollensa, - Kokoeli kolmattaki, - Verevälle veiollensa. - Tuli vanha Väinämöinen, - Näki neitosen lehossa, 10 - Hienohelman heinikossa, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Eläpä muille neiti nuori, - Kun minulle neiti nuori, - Kanna kaulan helmilöitä, 15 - Sio silkillä hivusta!" - Neiti tuon sanoiksi virkki: - "En sinulle enkä muille - Kanna kaulan helmilöitä, - Päätä silkillä sitaise; 20 - Huoli en haahen haljakoista, - Vehnän viploista valita, - Asun kaioissa sovissa, - Kasvan leivän kannikoissa, - Tykönä hyvän isoni, 25 - Kanssa armahan emoni." - Riisti silkit silmiltänsä, - Helmet kaulasta karisti, - Jätti maalle maan hyviksi, - Lehtohon lehon hyviksi, 30 - Meni itkien kotihin, - Kallotellen kartanolle. - Emo aitan portahalla - Kuoretta kokoelevi: - "Mitä itket tytti raukka, 35 - Tytti raukka, neiti nuori?" - "Oi emo imettäjäni! - Onp' on syytä itkiällä, - Sitä itken äiti rukka, - Sitä maammoni valitan: 40 - Taitoin luutoa lehosta, - Vastan päitä varvikosta, - Osmoinen orosta virkkoi, - Kalevainen kaskesmailta: - 'Eläpä muille neiti rukka, 45 - Kun minulle neiti rukka, - Kanna kaulan helmilöitä, - Sio silkillä hivusta!' - Riistin silkit silmiltäni, - Helmet kaulasta karistin, 50 - Heitin maalle maan hyväksi, - Lehtohon lehon hyväksi, - Itse tuon sanoiksi virkin: - 'En sinulle, enkä muille, - Kanna kaulan helmilöitä, 55 - Päätä silkillä sitaise; - Huoli en haahen haljakoista, - Vehnän viploista valita, - Asun kaioissa sovissa, - Kasvan leivän kannikoissa, 60 - Tykönä hyvän isoni, - Kanssa armahan emoni'". - Emo tuon sanoiksi virkki: - "Elä itke tyttäreni! - Astu aittahan mäelle, 65 - Aukaise parahin arkku, - Sio silkit silmillesi, - Kullat kulmille kohenna, - Kaulahan heleät helmet, - Kullan ristit rinnoillesi; 70 - Niin tulet tupahan tuolta, - Astut aitasta sisälle, - Ehompana entistäsi, - Parempana muinaistasi." - Sen emo sanoiksi virkki, 75 - Senpä lausui lapsellensa; - Ei tytär totellut tuota, - Ei kuullut emon sanoja. - Meni itkien pihalle, - Kaihotellen kartanolle, 80 - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Parempi minun poloisen - Syntymättä, kasvamatta, - Suureksi sukeumatta, - Näille päiville pahoille, 85 - Ilmoillen ilottomille; - Oisin kuollut kolmi-öisnä, - Kaonnut kapalo-lasna, - Oisi en paljoa pitänyt: - Vaaksan palttina-paloa, 90 - Pikkaraisen pientaretta, - Emon itkua vähäisen, - Ison vieläki vähemmän, - Veikon ei väheäkänä." - Siinä itki impi rukka, 95 - Itki päivän, itki toisen, - Mieli ei tervoa parempi, - Syän ei syttä valkeampi. - Emo päätyvi pihalle, - Sai emo kyselemähän: 100 - "Mitä itket impi rukka, - Kuta vaivainen valitat!" - "Sitä itken impi rukka, - Kaiken aikani valitan, - Kun annoit minun poloisen, 105 - Oman lapsesi lupasit, - Käskit vanhalle varaksi, - Ikäpuolellen iloksi; - Oisit ennen käskenynnä - Alle aaltojen syvien, 110 - Parempi meressä olla, - Alla aaltojen asua, - Sisarena siikasilla, - Veikkona ve'en kaloilla, - Kun on vanhalla varana, 115 - Turvana tulisialla." - Läksi siitä astumahan, - Ahon poikki, toisen pitkin, - Itse lausui mennessänsä, - Virkki vieriellessänsä: 120 - "Syäntäni tuimelevi, - Päätäni pahoin panevi, - Eikä tuima tuimemmasti, - Kipeämmästi kivistä, - Jotta koito kuolisinki, 125 - Katkeaisinki katala, - Näiltä suurilta suruilta, - Apeilta mielaloilta." - Astui päivän, astui toisen, - Päivänäpä kolmantena 130 - Ennätti meri etehen, - Ruokoranta vastahansa; - Tuohon yöhyt yllättävi, - Pimeä piättelevi. - Siinä itki impi illan, 135 - Kaiken yötä kaikerteli; - Aamulla ani varahin - Katsoi tuonne niemen päähän: - Kolme oli neittä niemen päässä, - Ne on merta kylpemässä, 140 - Aino neiti neljänneksi, - Vitsan varpa viienneksi. - Kivi oli kirjava selällä, - Paasi kullan paistavainen; - Neiet uimahan kivelle, 145 - Aino neiti neljäntenä. - Sitte sinne saatuansa, - Asetaiksen istumahan - Kirjavaiselle kivelle, - Paistavalle paaterelle; 150 - Kilahti kivi vetehen, - Paasi pohjahan pakeni, - Neitonen kiven keralla, - Aino paaen palleassa. - Se oli surma nuoren neien, 155 - Loppu kaunihin kanasen; - Kenpä sanan saatantahan, - Kielikerran kerrontahan, - Neien kuuluhun kotihin, - Kaunihisen kartanohon? 160 - Jänö sanan saatantahan, - Kielikerran kerrontahan, - Neien kuuluhun kotihin, - Kaunihisen kartanohon. - Läksi jänis juoksemahan, 165 - Vääräsääri vääntämähän, - Ristisuu ripottamahan; - Juoksi saunan kynnykselle. - Sauna täynnä neitosia, - Vasta käessä vastoavat: 170 - "Saitko kiero keittimiksi, - Paltsasilmä paistimiksi, - Isännälle iltaiseksi, - Emännälle eineheksi?" - Jänis saattavi sanoa, 175 - Kehräsilmä kerskaella: - "Liepä lempo lähtenynnä - Kattiloihin kiehumahan! - Läksin sanan saatantahan, - Kielikerran kerrontahan: 180 - Jop' on kaunis kaatununna, - Tinarinta riutununna, - Sortunna hopeasolki, - Vyövaski valahtanunna, - Mennyt lietohon merehen, 185 - Alle aaltojen syvien, - Sisareksi siikasille, - Kaimaksi ve'en kaloille." - Emo tuosta itkemähän, - Kyynelvierus vieremähän; 190 - Sai siitä sanelemahan: - "Elkätte emo-poloiset - Sinä ilmoisna ikänä - Tuuitelko tyttöjänne, - Lapsianne liekutelko, 195 - Vastoin mieltä miehelähän!" - Emo itki, kyynel vieri, - Vieri vetrehet vetensä, - Vieri maahan maan hyväksi, - Vetehen ve'en hyväksi. 200 - Ve'et maahan tultuansa - Alkoivat jokena juosta, - Kasvoipa jokea kolme - Itkemistänsä vesistä. - Kasvoipa joka jokehen, 205 - Kolme luotoa kohosi, - Kunki luo'on kunnahalle - Kasvoi kolme koivahaista, - Kunki koivun latvasehen - Kolme kullaista käkeä. 210 - Yksi kukkui lemmen, lemmen, - Sep' on kukkui kuuta kolme - Lemmettömälle tytölle, - Meressä makoavalle; - Toinen kukkui sulon, sulon, 215 - Sep' on kukkui kuusi kuuta - Sulholle sulottomalle, - Ikävissä istuvalle; - Kolmas kukkui auon, auon, - Se kukkui ikänsä kaiken 220 - Auottomalle emolle, - I'än päivät itkevälle. - Niin emo sanoiksi virkki: - "Elköhöt emo poloiset - Kauan kuunnelko käkeä! 225 - Kun käki kukahtelevi, - Niin syän sykähtelevi, - Itku silmähän tulevi, - Ve'et poskille valuvat, - Kyynärän ikä kuluvi, 230 - Vaaksan varsi vanhenevi, - Kuultua kevät-käkösen." - - - - -Viides runo - - -Väinämöinen pahoilla mielin Ainon hukkumasta tiedustelee Untamolta -hänen nykyistä olopaikkaansa meren pohjassa; vv. 1-24. -- Väinämöinen -lähtee kadonnutta tytärtä meren pohjasta pyytämään ja saapi -muutamana päivänä oudonlaisen kalan onkeensa; vv. 25-48. -- Kala -juuri leikattamaisillaan puikahtaa mereen ja ilmoittaa sieltä ei -olleensakaan kala, vaan sama Joukahaisen sisar, jota Väinämöinen -hartaasti oli pyytänyt. Sen jälkeen katosi pois näkyvistä, vaikka -Väinämöinen kyllä rukoilee häntä toiste tulemaan; vv. 49-92. --- Väinämöinen vielä kokee nuotalla kadonnutta tyttöä jälleen -saada, mutta kun näkee yrityksensä tyhjäksi, pahoittelee omaa -mielettömyyttänsä, kun sillä tavoin oli hänen veneestänsä laskenut; -vv. 93-120. -- Alakuloisna kotiin astuessansa Väinämöinen muistelee -äitiänsä ja arvelee, jos olisi elossa, siltä toki saisi jonkun -hyvän neuvon huolissansa. Äiti haudastansa kuulee pojan valituksen -ja kehoittaa häntä lähtemään Pohjolaan, Pohjan kaunista tytärtä -kosimaan, vv. 121-156. - - Vaka vanha Väinämöinen - Tuo tuosta pahoin pahastui, - Kun oli kaunis kaatununna, - Neitonen nukahtanunna, - Mennyt lietohon merehen, 5 - Alle aaltojen syvien. - Astui huolien, huokaellen, - Syämmellä synkeällä, - Rannalle meren sinisen, - Sanan virkkoi, noin nimesi: 10 - "Sano nyt Untamo unesi, - Maku'usi maan venyjä: - Missä Ahtola asuvi, - Neiot Vellamon venyvi?" - Sanoi Untamo unensa, 15 - Maku'unsa maan venyjä: - "Tuolla Ahtola asuvi, - Neiot Vellamon venyvi, - Nenässä utuisen niemen, - Päässä saaren terhenisen, 20 - Alla aaltojen syvien, - Päällä mustien mutien, - Kiven kirjavan kylessä, - Paaen paksun palleassa." - Siitä vanha Väinämöinen 25 - Vetihe vene-sijoille, - Otti ongen taskuhunsa, - Väkärauan väskyhynsä; - Soutoa melastelevi, - Päähän saaren saavuttavi. 30 - Siin' oli ongella olija, - Aina siimalla asuja, - Käeksellä kääntelijä; - Ongitteli, orhitteli, - Vapa vaskinen vapisi, 35 - Hopeinen siima siukui. - Jo päivänä muutamana - Kala otti onkehensa; - Sen veti venosehensa, - Talui talkapohjahansa. 40 - Katselevi, kääntelevi, - Ei tunne kaloa tuota: - Sileähk' on siikaseksi, - Kuleahka kuujaseksi, - Haleahka haukiseksi, 45 - Evätön emäkalaksi; - Luopuisin meriloheksi, - Syvän aallon ahveneksi. - Vaka vanha Väinämöinen - Veti veitsen viereltänsä, 50 - Huotrastansa pää-hopean, - Alkoi lohta leikkaella; - Lohi loimahti merehen, - Kala kirjo kimmeltihe, - Pohjasta punaisen purren, 55 - Venehestä Väinämöisen. - Äsken päätänsä ylenti, - Oikeata olkapäätä, - Vihurilla viiennellä, - Kupahalla kuuennella, 60 - Sieltä tuon sanoiksi virkki, - Itse kielin kerskaeli: - "Oi sie vanha Väinämöinen! - En ollut minä tuleva - Lohi leikkaellaksesi, 65 - Kala palstoin pannaksesi." - Sanoi vanha Väinämöinen: - "Miksi sie olit tuleva?" - "Olinpa minä tuleva - Sulle pirtin pyyhkijäksi, 70 - Lattian lakaisijaksi, - Leivän paksun paistajaksi, - Olutkannun kantajaksi, - Atrian asettajaksi." - "Ohoh sinua ukko utra, 75 - Vähämieli Väinämöinen! - Kun et tuntenut piteä - Ve'en viimeistä tytärtä, - Kuta pyyit kuun ikäsi, - Puhki polvesi halasit: 80 - Mie olin Aino, neiti nuori, - Sisar nuoren Joukahaisen." - Sanoi vanha Väinämöinen - Alla päin, pahoilla mielin: - "Oi on sisar Joukahaisen! 85 - Voit sie tulla toisen kerran." - Eip' on toiste tullutkana, - Ei toiste sinä ikänä; - Jo vetihe, vierähtihe, - Ve'en kalvosta katosi, 90 - Kiven kirjavan sisähän, - Maksankarvaisen malohon. - Vaka vanha Väinämöinen - Tuop' on tuosta arvelevi, - Miten olla, kuin eleä; 95 - Jo kutaisi sulkkunuotan, - Veti vettä ristin rastin, - Salmen pitkin, toisen poikki. - Ei saanut sitä kalaista, - Mitä mielensä pitävi, 100 - Vellamon vetistä neittä, - Ahon lasta ainokaista. - Siitä vanha Väinämöinen - Alla päin, pahoilla mielin, - Kaiken kallella kypärin, 105 - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Olipa minulla mieltä, - Oli ennen aikoinansa, - Vaanpa nyt tätä nykyä, - Tällä inhalla iällä, 110 - Kaikki on mieli melkeässä, - Ajatukset arvoisessa." - "Kuta vuotin kuun ikäni, - Kuta puolen polveani, - Vellamon vetistä neittä, 115 - Ve'en on viimeistä tytärtä, - Se osasi onkeheni, - Vierähti venoseheni, - Minä en tuntenut piteä, - En kotihin korjaella." 120 - Vaka vanha Väinämöinen - Astui huolien, huokaellen, - Kulkevi kotia kohti, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "En nyt tuota tieäkänä, 125 - Miten olla, kuin eleä, - Tällä ilmalla asua, - Näillä mailla matkaella." - "Oisiko emo elossa, - Vanhempani valvehella, 130 - Sepä saattaisi sanoa, - Miten pystössä pysyä, - Murehisin murtumatta, - Huolihin katoamatta, - Näissä päivissä pahoissa, 135 - Apeissa mielaloissa." - Emo hauasta havasi, - Alta aallon vastaeli: - "Viel' onpi emo elossa, - Vanhempasi valvehella, 140 - Joka saattavi sanoa, - Miten olla oikeana, - Murehisin murtumatta, - Huolihin hupenematta." - "Mene Pohjan tyttärihin, 145 - Siell' on tyttäret somemmat, - Neiet kahta kaunihimmat, - Viittä kuutta virkeämmät, - Ei Joukon jorottaria, - Lapin lapsi-lönttäreitä." 150 - "Sieltä naios poikaseni - Paras Pohjan tyttäristä, - Jok' on sievä silmiltänsä, - Kaunis katsannoisiltansa, - Aina joutuisa jalalta, 155 - Sekä liukas liikunnolta!" - - - - -Kuudes runo - - -Väinämöinen valmistaikse Pohjolaan, ottaa hevosensa ja lähtee -ratsahin matkalle; vv. 1-20. -- Joukahainen vanhaa vihaa Väinämöisen -päälle kantaen varustaikse ja odottaa tilaisuutta saada kostaaksensa -häntä; vv. 21-38. -- Jopa muutamana päivänä Joukahainen keksii -Väinämöisen hevosen selässä sivu ajavan ja koppaa jousen ampuaksensa -häntä; vv. 39-56. -- Äiti Joukahaisen tiedon saatua poikansa -hankkeesta kieltää häntä ampumasta, varoen kaikki ilolaulut -Väinämöisen kanssa maasta katoavan; vv. 57-84. -- Joukahainen vähän -äitinsä kiellosta huolien toki päättää ampua ja osasiki kolmannella -nuolellansa Väinämöisen hevoseen; vv. 85-112. -- Väinämöinen -hevosen altansa ammuttua sortuu veteen ja kova tuuli kantaa hänen -meren selälle, josta Joukahainen suuresti ihastuu; vv. 113-128. -- -Joukahainen kertoo äitillensä kerskuen, mitenkä oli Väinämöisen -menettänyt, josta työstä äiti häntä ei varsin kiitä; vv. 129-156. - - Vaka vanha Väinämöinen - Lähteäksensä käkesi - Tuonne kylmähän kylähän, - Pimeähän Pohjolahan. - Otti olkisen orihin, 5 - Hiirenkarvaisen hevosen, - Pisti suitset kullan suuhun, - Päitsensä hopean päähän, - Itse istuvi selälle, - Löihe reisin ratsahille. 10 - Ajoa hyryttelevi, - Matkoansa mittelevi, - Ajoi Väinölän ahoja, - Kalevalan kankahia; - Hepo juoksi, matka joutui, 15 - Koti jääpi, tie lyheni. - Jo ajoi meren selälle, - Ulapalle aukealle, - Kapioisen kastumatta, - Vuohisen vajoumatta. 20 - Olipa nuori Joukahainen, - Laiha poika Lappalainen, - Piti viikoista vihoa, - Ylen kauaista kaetta, - Kera vanhan Väinämöisen, 25 - Päälle laulajan ikuisen. - Laativi tulisen jousen, - Jalon kaaren kaunistavi, - Vuoli piiliä pinosen, - Kolmisulkia kokosen; 30 - Siitä vuotti Väinämöistä, - Saavaksi suvantolaista. - Vuotti illan, vuotti aamun, - Vuotti kerran keskipäivän, - Kuunnellen kujan perällä, 35 - Vahtaellen vainiolla, - Hyvä kaari kainalossa, - Viini nuolia selässä. - Jo päivänä muutamana, - Huomenna moniahana, 40 - Keksi mustasen merellä, - Sinerväisen lainehilla: - Onko se i'ässä pilvi, - Päivän koite koillisessa? - Ei ole i'ässä pilvi, 45 - Päivän koite koillisessa; - Onpi vanha Väinämöinen, - Laulaja iän ikuinen, - Matkoava Pohjolahan, - Kulkeva Pimentolahan. 50 - Tuop' on nuori Joukahainen, - Laiha poika Lappalainen, - Jou'utti tulisen jousen, - Koppoi kaaren kaunihimman, - Pään varalle Väinämöisen, 55 - Surmaksi suvantolaisen. - Ennätti emo kysyä, - Vanhempansa tutkaella: - "Kellen jousta jouahutat, - Kaarta rauta rauahutat?" 60 - Tuop' on nuori Joukahainen - Sanan virkkoi noin nimesi: - "Tuohon jousta jouahutan, - Kaarta rauta rauahutan, - Pään varalle Väinämöisen, 65 - Surmaksi suvantolaisen; - Ammun vanhan Väinämöisen, - Lasken laulajan ikuisen, - Luon on merta luutimahan, - Lainetta lakaisemahan." 70 - Emo kielti ampumasta, - Emo kielti ja epäsi: - "Elä ammu Väinämöistä, - Kaota Kalevalaista! - Väinö on sukua suurta, 75 - Lankoni sisaren poika." - "Ampuisitko Väinämöisen, - Kaataisit Kalevalaisen, - Ilo ilmalta katoisi, - Laulu maalta lankeaisi; 80 - Ilo on ilmalla parempi, - Laulu maalla laatusampi, - Kun onpi Manalan mailla, - Noilla Tuonelan tuvilla." - Tuossa nuori Joukahainen 85 - Jo vähän ajattelevi, - Käsi käski ampumahan, - Käsi käski, toinen kielti. - Virkki viimeinki sanoiksi, - Itse lausui, noin nimesi: 90 - "Kaotkohot jos kahesti - Kaikki ilmaiset ilomme, - Kaikki laulut langetkohot; - Varsin ammun, en varanne." - Jännitti tulisen jousen, 95 - Veti vaskisen vekaran, - Vasten polvea vasenta, - Jalan alta oikeansa; - Veti viinestä vasaman, - Sulan kolmikoipisesta, 100 - Tuon on juonelle asetti, - Liitti liina-jäntehelle. - Oikaisi tulisen jousen - Olailehen oikealle, - Ampui nuolen ensimäisen, 105 - Se meni kovan ylätse; - Ampui toisen nuoliansa, - Se meni kovan alatse; - Ampui kohta kolmannenki, - Kävi kohti kolmannesti, 110 - Ampui olkisen orihin - Alta vanhan Väinämöisen. - Siitä vanha Väinämöinen - Sormin suistuvi vetehen, - Käsin kääntyi lainehesen, 115 - Kourin kuohu'un kohahti, - Selästä hyvän hevosen, - Hyvän laukin lautasilta. - Nousi siitä suuri tuuli, - Kantoi vanhan Väinämöisen 120 - Noille väljille vesille, - Ulapalle aukealle. - Siinä nuori Joukahainen - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Kupli nyt siellä kuusi vuotta, 125 - Seuro seitsemän kesyttä, - Tuulen tuuviteltavana, - Aaltojen ajeltavana!" - Siitä pistihen sisälle, - Sai emo kysyneheksi: 130 - "Joko ammuit Väinämöisen, - Kaotit Kalevan poian?" - Tuop' on nuori Joukahainen - Itse kielin kerskaeli: - "Ei nyt vanha Väinämöinen 135 - Enämpi elävin silmin - Sinä ilmoisna ikänä, - Kuuna kullan valkeana, - Astu Väinölän ahoja, - Kalevalan kankahia." 140 - "Ammuin vanhan Väinämöisen, - Laskin laulajan ikuisen, - Läpi syämmen, maksan kautta, - Halki hartiolihojen; - Sortui ukko sormillehen, 145 - Kääntyi kämmenyisillehen, - Siitä kyykertyi kylelle, - Selällehen seisottihe, - Aaltojen ajeltavaksi, - Tyrskyn tyyräeltäväksi." 150 - Tuon emo sanoiksi virkki: - "Pahoin teit sinä poloinen, - Kun on ammuit Väinämöisen, - Kaotit Kalevalaisen, - Suvantolan suuren miehen, 155 - Kalevalan kaunihimman." - - - - -Seitsemäs runo - - -Väinämöinen uipi useampia vuorokausia aavalla merellä ja alkaa -viimen onnetonta tilaisuuttansa valittaa; vv. 1-20. -- Kokko ilmassa -lentäen näkee Väinämöisen aaltoin varassa ja kysyy, mitä oli -meressä tekevä. Väinämöinen hänelle sitten kertoo onnettomuutensa -ja epätoivonsa; vv. 21-46. -- Kokko vielä sitä muistellen, kun -Väinämöinen kaskessansa oli koivun häntä varten kasvamaan jättänyt, -nyt ottaa hänen selkäänsä ja viepi Pohjolaan; vv. 47-66. -- Pohjolan -piika aamulla ulkona käydessänsä kuulee joen takana itkettävän, -ja emäntä itse kuulemaan lähdettyänsä päättää sitä partasuu-uroon -itkuksi; vv. 67-102. -- Pohjolan emäntä, Louhi, ottaa veneen, soutaa -Väinämöisen luoksi ja kysyy, mitä miehiä oli, johon toinen vastaa, -tuskin itsekään tietävänsä, mi jo oli, ennen laulaja Väinölässä -oltuansa; vv. 103-134. -- Louhi saattaa Väinämöisen Pohjolaan, -hyvittelee häntä ruualla, juomalla ja lääkkeillä, ja kysyy, mitä -itki. Väinämöinen sanoo sitä ainian itkevänsä, kun oli kotimaalta -lähtenyt ja vieraalle maalle tullut; vv. 135-160. -- Louhi kieltää -häntä itkemästä, sanoo hyvän olla Pohjolassa elää, mutta Väinämöinen -kuitenkin arvelee kotoista elämää paremmaksi; vv. 161-180. -- Louhi -kysyy Väinämöiseltä, eikö taitaisi hänelle sampoa takoa, niin antaisi -tyttärensä palkaksi ja saattaisi hänen kotimaallensa. Väinämöinen -sanoo ei taitavansa, mutta lupaa kotiin päästyä laittaa seppo -Ilmarisen niin sampoa, kuin tyttöäki, varten; vv. 181-208. -- Louhi -vieläki vakuuttaa tytön sammon takojalle antavansa, hankkii hevosen -ja laittaa Väinämöisen matkalle kotimaillensa; vv. 209-238. - - Vaka vanha Väinämöinen - Uipi aaltoja syviä - Kuusi päiveä kesäistä, - Kuusi yötä järkiähän, - Eessänsä vesi vetelä, 5 - Takanansa taivas kirkas. - Uip' on vielä yötä kaksi, - Kaksi päiveä pisintä, - Niin yönä yheksäntenä - Itse tuon sanoiksi virkki: 10 - "Voi poloinen päiviäni, - Kun läksin omilta mailta, - I'äkseni ilman alle, - Kuuksi päiväksi kululle!" - "En nyt tuota tunnekana, 15 - Miten olla, kuin eleä; - Teenkö tuulehen tupani, - Ei ole tuulessa tukea, - Vetehenkö saunan salvan, - Vesi viepi salvokseni." 20 - Lentipä Lapista lintu, - Tuli kokko koillisesta, - Näki vanhan Väinämöisen - Selällä meren sinisen: - "Mit' olet meressä miesi, 25 - Uros aaltojen seassa?" - Sanoi vanha Väinämöinen: - "Sit' olen minä meressä, - Läksin neittä Pohjolasta, - Impeä Pimentolasta; 30 - Tulin Luotolan lähelle, - Joukolan jokivesille, - Hepo alta ammuttihin, - Itseäni mielittihin." - "Siitä jäin ve'en varahan, 35 - Tuli tuuli luotehesta, - Se mun kauas kannatteli, - Aallot rannalta ajeli, - Näille väljille vesille, - Ulapoille aukeille." 40 - "En nyt tuota tunnekana, - Eeltä arvata osoa, - Kumpi kuoloksi tulevi, - Kumpi ennen ennättävi, - Nälkähänkö nääntyminen, 45 - Vai vetehen vaipuminen." - Sanoi kokko ilman lintu: - "Ellos olko milläskänä! - Seisotaite selkähäni, - Mie sinun merestä kannan. 50 - Vielä muistan muunki päivän, - Kun ajoit Kalevan kasken, - Heitit koivun kasvamahan - Istunpuuksi itselleni." - Siitä vanha Väinämöinen 55 - Kohottavi kokkoansa; - Mies on nousevi merestä, - Uros aallosta ajaikse, - Siiville sijoitteleikse, - Kokon kynkkäluun nenille. 60 - Tuop' on kokko ilman lintu - Kantoi vanhan Väinämöisen - Pohjan pitkähän perähän, - Summahan Sariolahan; - Siihen heitti Väinämöisen, 65 - Itse ilmahan kohosi. - Siinä itki Väinämöinen, - Siinä itki ja urisi, - Pahalla pajupurolla, - Tiheässä tuomikossa, 70 - Sata haavoa sivulla, - Tuhat tuulen pieksämätä. - Itki yötä kaksi kolme, - Saman verran päiviäki, - Eikä tiennyt tietä käyä, 75 - Outo matkoa osannut, - Noille syntymä-sijoille, - Elomaille entisille. - Pohjan piika pikkarainen - Nousi aivan aikaisehen, 80 - Pesi pitkät pyöräpöyät, - Laajat lattiat lakaisi; - Vei pihalle rikkasensa, - Seisattelihe rikoille, - Kuulevi mereltä itkun, 85 - Poikki joen juorotuksen. - Juosten joutuvi tupahan, - Pian pirttihin menevi, - Sanoi tuonne saatuansa, - Toimitteli tultuansa: 90 - "Kuulin mie mereltä itkun, - Poikki joen juorotuksen." - Louhi Pohjolan emäntä - Pian pistihe pihalle, - Vierähti veräjän suuhun, 95 - Perimmäisen pellon päähän; - Siinä korvin kuunteleikse, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Ei ole itku lapsen itku, - Eikä vaimojen valitus, 100 - Itku on partasuun urohon, - Jouhileuan juorottama." - Louhi Pohjolan emäntä - Työnnälti venon vesille, - Souti luoksi Väinämöisen, 105 - Luoksi itkevän urohon, - Puhutteli, lausutteli, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Ohoh sinua, ukko utra, - Jo olet maalla vierahalla!" 110 - Vaka vanha Väinämöinen - Päätänsä kohottelevi, - Tuosta tuon sanoiksi virkki, - Itse lausui, noin nimesi: - "Tietänen mä tuon itsekin, 115 - Olen maalla vierahalla; - Maallani olin parempi, - Kotonani korkeampi." - Louhi Pohjolan emäntä - Sanan virkkoi, noin nimesi: 120 - "Saisiko sanoakseni, - Oisiko lupa kysyä, - Mi sinä olet miehiäsi - Ja kuka urohiasi?" - Vaka vanha Väinämöinen 125 - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Mainittihinpa minua, - Arveltihin aikoinansa, - Illoilla ilotsijaksi, - Joka lakson laulajaksi, 130 - Noilla Väinölän ahoilla, - Kalevalan kankahilla; - Mi jo lienenki katala, - Tuskin tunnen itsekänä." - Louhi Pohjolan emäntä 135 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Nouse jo norosta miesi, - Uros uuelle uralle, - Haikeasi haastamahan, - Satuja sanelemahan!" 140 - Otti miehen itkemästä, - Urohon urisemasta, - Souti poikki Pohjolahan, - Viepi vierahan tupahan. - Syötteli nälästynehen, 145 - Kastunehen kuivaeli, - Teki miehen terveheksi, - Urohon paranneheksi, - Kysytteli, lausutteli, - Sanan virkkoi, noin nimesi: 150 - "Mitä itkit Väinämöinen, - Uikutit uvantolainen, - Tuolla paikalla pahalla, - Rannalla meryttä vasten?" - Vaka vanha Väinämöinen 155 - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Tuota itken tuon ikäni, - Kun ma uin omilta mailta - Näille ouoille oville, - Veräjille vierahille." 160 - Louhi Pohjolan emäntä - Siitä tuon sanoiksi saatti: - "Elä itke Väinämöinen, - Uikuta uvantolainen! - Hyvä tääll' on ollaksesi, 165 - Armas aikaellaksesi! - Syöä lohta luotaselta, - Sivulta sianlihoa." - Silloin vanha Väinämöinen - Itse tuon sanoiksi virkki: 170 - "Kylkehen kyläinen syönti - Hyvissäki vierahissa; - Mies on maallansa parempi, - Kotonansa korkeampi." - "Soisipa sula Jumala, 175 - Pääsisin omille maille, - Parempi omalla maalla - Vetonenki virsun alta, - Kun on maalla vierahalla - Kultamaljasta metonen." 180 - Louhi Pohjolan emäntä - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Niin mitä minulle annat, - Kun saatan omille maille?" - "Taiatko takoa sammon, 185 - Kirjokannen kalkutella, - Joutsenen kynän nenästä, - Maholehmän maitosesta, - Yhen uuhen Villasesta, - Yhen ohrasen jyvästä, 190 - Niin annan tytön sinulle, - Panen neien palkastasi, - Saatan sun omille maille, - Oman peltosi perille." - Vaka vanha Väinämöinen 195 - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Taia en sampoa takoa, - Kantta kirjo kirjoitella; - Saata mie omille maille, - Työnnän seppo Ilmarisen, 200 - Joka samposi takovi, - Neitosi lepyttelevi." - "Se on seppo sen mokoma, - Ylen taitava takoja, - Jok' on taivoa takonut, 205 - Ilman kantta kalkutellut, - Ei tunnu vasaran jälki, - Eikä pihtien pitämä." - Louhi Pohjolan emäntä - Sanan virkkoi, noin nimesi: 210 - "Sille työnnän tyttäreni, - Sille lapseni lupoan, - Joka sampuen takovi, - Kannen kirjo kirjoittavi, - Joutsenen kynän nenästä, 215 - Maholehmän maitosesta, - Yhen uuhen Villasesta, - Yhen ohrasen jyvästä." - Pani varsan valjahisin, - Ruskean re'en etehen, 220 - Saattoi vanhan Väinämöisen, - Istutti oron rekehen. - Siitä tuon sanoiksi virkki, - Itse lausui, noin nimesi: - "Elä päätäsi ylennä, 225 - Kohottele kokkoasi, - Kun ei ilta ennättäne, - Tahi ei uupune oronen! - Jospa päätäsi ylennät, - Kohottelet kokkoasi, 230 - Jo toki tuho tulevi, - Paha päivä päälle saapi." - Siitä vanha Väinämöinen - Löi orosen juoksemahan, - Harjan liina liikkumahan, 235 - Ajoa karittelevi - Pimeästä Pohjolasta, - Summasta Sariolasta. - - - - -Kahdeksas runo - - -Kaunis Pohjan neiti kutoo kangasta taivaan kaarella istuen, jossa -Väinämöinen nähtyä hänen pyytää rekeensä laskeimaan ja häntä -puolisonansa Kalevalaan seuraamaan; vv. 132. -- Neiti vastaa rastaan -hänelle vast'ikään lehdossa laulaneen ja ilmoittaneen tytöillä paljoa -paremman elämän kun miniöillä olevan; vv. 33-60. -- Väinämöinen -päättää lintuin ei mitään tietävän ja yhä kutsuu neittä rekeensä. -Neiti määräelee hänelle tinkatöitä, joista Väinämöinen helposti -täyttää kaksi ensimäistä; vv. 61-98. -- Tyttö kolmanneksi työksi -ehdottelee Väinämöisen venettä särkyneestä kehrävarresta veistämään. -Veistäessä Väinämöinen lyöpi jalkaansa ja haavasta juoksee summatoin -veri maalle; vv. 99-146. -- Väinämöinen valjastaa hevosen ja lähtee -apua etsimään tuskassansa. Tulee taloon ja kysäisee, eikö olisi siinä -ketään veren sulkijata; vv. 147-176. - - Tuo oli kaunis Pohjan neiti, - Maan kuulu, ve'en valio - Istui ilman vempelellä, - Taivon kaarella kajotti, - Kultakangasta kutovi, 5 - Hopeaista huolittavi. - Vaka vanha Väinämöinen - Ajoa karittelevi, - Ajoi matkoa palasen, - Pikkaraisen piirrätteli, 10 - Kuuli sukkulan surinan - Ylähältä päänsä päältä. - Päätä korjasta kohotti, - Katsahtavi taivahalle, - Näki neien taivahalla, 15 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Tule neiti korjahani, - Laskeite rekoseheni!" - Neiti tuon sanoiksi virkki, - Itse lausui ja kysyvi: 20 - "Miksi neittä korjahasi, - Tyttöä rekosehesi?" - Vaka vanha Väinämöinen - Tuop' on tuohon vastoavi: - "Siksi neittä korjahani, 25 - Tyttöä rekoseheni: - Mesileivän leipojaksi, - Oluen osoajaksi, - Joka lautsan laulajaksi, - Ikkunan iloitsijaksi, 30 - Noilla Väinölän ahoilla, - Kalevalan kankahilla." - Neiti tuon sanoiksi virkki, - Itse lausui ja pakisi: - "Kun kävin matara-maalla 35 - Eilen ilta-myöhäsellä, - Lintu lauleli lehossa, - Kyntörastas raksutteli, - Lauleli tytärten mielen - Ja lauloi miniän mielen." 40 - "Mie tuota sanelemahan, - Linnulta kyselemähän: - 'Oi sie kyntörastahanen! - Laula korvin kuullakseni, - Kumman on parempi olla, 45 - Kumman olla kuulusampi: - Tyttärenkö taattolassa, - Vai miniän miehelässä?" - "Tianenpa tieon antoi, - Kyntörastas raksahutti: 50 - 'Valkea kesäinen päivä, - Neitivalta valkeampi, - Vilu on rauta pakkasessa, - Vilumpi miniävalta; - Niin on neiti taattolassa, 55 - Kuin marja hyvällä maalla, - Niin miniä miehelässä, - Kuin on koira kahlehissa, - Harvoin saapi orja lemmen, - Ei miniä milloinkana.'" 60 - Vaka vanha Väinämöinen - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Tyhjiä tiasen virret, - Rastahasen raksutukset; - Tule neiti korjahani, 65 - Laskeite rekoseheni, - En ole mitätöin miesi, - Uros muita untelompi." - Neiti taiten vastaeli, - Sanan virkkoi, noin nimesi: 70 - "Mieheksi sinun sanoisin, - Urohoksi arveleisin, - Jospa jouhen halkaiseisit - Veitsellä kärettömällä, - Munan solmuhun vetäisit, 75 - Solmun tuntumattomaksi." - Vaka vanha Väinämöinen - Halki jouhen halkaisevi - Veitsellä kärettömällä, - Tuiki tutkamettomalla, 80 - Munan solmuhun vetävi, - Solmun tuntumattomaksi; - Käski neittä korjahansa, - Tyttöä rekosehensa. - Neiti taiten vastaeli: 85 - "Ehkäpä tulen sinulle, - Kun kiskot kivestä tuohta, - Säret jäästä aiaksia, - Ilman palan pakkumatta, - Pilkkehen pirahtamatta." 90 - Vaka vanha Väinämöinen - Ei tuosta kovin hätäy, - Kiskoipa kivestä tuohta, - Särki jäästä järkäleitä, - Ilman palan pakkumatta, 95 - Pilkkehen pirahtamatta; - Kutsui neittä korjahansa, - Tyttöä rekosehensa. - Neiti taiten vastoavi, - Sanovi sanalla tuolla: 100 - "Sillenpä minä menisin, - Kenp' on veistäisi venosen - Kehrävarteni muruista, - Kalpimeni kappaleista, - Työntäisi venon vesille, 105 - Uuen laivan lainehille, - Ilman kouran koskematta, - Käsivarren kääntämättä." - Silloin vanha Väinämöinen - Itse tuon sanoiksi virkki: 110 - "Liene ei maassa, maailmassa, - Koko ilman kannen alla, - Mointa laivan laatiata, - Vertoani veistäjätä." - Otti värttinän muruja, 115 - Kehrävarren kiertimiä, - Läksi veistohon venosen, - Satalauan laittelohon, - Vuorelle teräksiselle, - Rautaiselle kalliolle. 120 - Veisti päivän, veisti toisen, - Niin päivällä kolmannella - Hiisi vartta vaapahutti, - Lempo tempasi tereä, - Kävipä kivehen kirves, 125 - Kasa kalkkoi kalliohon, - Siitä liuskahti liha'an, - Polvehen pojan pätöisen; - Veri pääsi vuotamahan, - Hurme huppelehtamahan. 130 - Vaka vanha Väinämöinen - Loihe siitä loitsimahan, - Luki synnyt syitä myöten, - Luottehet lomia myöten, - Mutt'ei muista muutamia 135 - Veren suuria sanoja, - Joista salpa saataisihin - Tulevalle tukkeheksi. - Veri juoksevi jokena, - Hurme koskena kohisi, 140 - Peitti maassa marjan varret, - Kanervaiset kankahalla, - Eik' ollut sitä mätästä, - Jok' ei tullut tulvillehen - Noita liikoja veriä, 145 - Hurmehia huurovia. - Jo nyt vanhan Väinämöisen - Toki tuskaksi tulevi; - Pani varsan valjahisin, - Ruskean re'en etehen, 150 - Siitä reuoikse rekehen, - Kohennaikse korjahansa. - Laski virkkua vitsalla, - Helähytti helmisvyöllä, - Virkku juoksi, matka joutui, 155 - Reki vieri, tie lyheni; - Jo kohta kylä tulevi, - Tietä kolme kohtoavi. - Ajoa suhauttavi - Ylimmäistä tietä myöten 160 - Ylimmäisehen talohon, - Yli kynnyksen kysyvi: - "Oisiko talossa tässä - Rauan raannan katsojata, - Veritulvan tukkijata, 165 - Salpoa verisatehen?" - Ukko uunilta urahti, - Halliparta paukutteli: - "Sulettun' on suuremmatki, - Jalommatki jaksettuna, 170 - Luojan kolmella sanalla, - Syvän synnyn säätämällä, - Joet suista, järvet päistä, - Virrat niskoilta vihaiset, - Lahet niemien nenistä, 175 - Kannakset kapeimmilta." - - - - -Yhdeksäs runo - - -Väinämöinen lähtee tupaan ja verta hänen haavastansa juoksee -summattomasti lattialle; ukkoa asia alkaa jo arveluttaa, kun ei -muista raudan syntyä, jolla saisi veren juoksun pysäytetyksi; vv. -1-22. -- Väinämöinen kertoo ukolle raudan synnystä, mitenkä Ukko -jumala veden, tulen ja maan luomisen jälkeen synnytti itsestänsä -kolme Luonnotarta, jotka ylhältä ilmasta lypsivät raudan ainetta -maalle; vv. 23-56. -- Väinämöinen jatkaa kerrontansa, mitenkä -rauta kävi veljeänsä tulta tervehtimään, ja kun tuli oli polttaa -hänen, pääsi pakoon suolle, jossa piili aikansa, kunnes metsän -eläväin jälissä joutui näkyviin; vv. 57-84. -- Seppo Ilmarinen -ottaa raudan ruosteen suolta ja työntää ahjoonsa, nähdäksensä miksi -tulessa muuttuisi. Rauta rukoilee itseänsä tulesta otettamaan ja, -kun seppo penkoo pahaksi rupeavan, oikein valalla vannoo siivosti -elävänsä; vv. 85-120. -- Ilmarinen tempaa raudan tulesta ja takoo -teräkaluiksi. Niitä karkaistaissa sai Hiiden lintu herhiläinen -vahingollisia aineita varkahin karkaisuveteen sekoitetuksi, ja siitä -tuli rauta pahantapaiseksi; vv. 121-146. -- Ukko kuultua raudan -synnyn muistuttelee sitä entisestä kurjasta olostansa ja vannotusta -valastansa, jonka nyt tuhmasti oli rikkonut; vv. 147-182. Sitte -ukko käskee raudan tulla pahatekonsa korjaamaan ja kiistää verta -asettumaan kovilla sanoilla ja uhkauksilla; vv. 183-226. -- Ukko -lähettää poikansa voiteen tekoon ja poika keittää tammen lastuista ja -ulkomaan ruohoista mahdottoman väkevää voidetta; vv. 227-252. -- Ukko -voiteen saatua pojalta voitelee sillä Väinämöistä, pois manaa kivut -ja käärii siteen haavalle; vv. 253-292. -- Väinämöinen parannuttuansa -kiittää Jumalaa avun saamastansa ja varottaa vastaisia kansoja omiin -voimiinsa luottamasta; vv. 293-32.2. - - Siitä vanha Väinämöinen - Heti korjasta kohosi, - Tuosta pirttihin tulevi, - Alle kattojen ajaikse; - Veri juoksevi jokena, 5 - Hurme koskena kohisi, - Vuoti tulville tupasen, - Siltalauat lainehille. - Ukko uunilta urahti, - Halliparta paukutteli: 10 - "Mi sinä lienet miehiäsi - Ja kuka urohiasi! - Vert' on seitsemän venettä, - Kantokorvoa kaheksan, - Sun poloinen polvestasi 15 - Lattialle laskettuna." - "Enkä tuota tunnekana, - Mikä multa mielen otti: - Kaikki muistan muut sanaset, - Vaan en arvoa alusta, 20 - Mist' on rauta syntynynnä, - Kasvanunna koito kuona." - Silloin vanha Väinämöinen - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Itse tieän rauan synnyn, 25 - Arvoan alun teräksen: - Ilma on emoja ensin, - Vesi vanhin veljeksiä, - Rauta nuorin veljeksiä, - Tuli kerran keskimäinen." 30 - "Tuo Ukko ylinen luoja, - Itse ilmojen jumala, - Ilmasta ve'en erotti, - Veestä maati manterehen; - Rauta on raukka syntymättä, 35 - Syntymättä, kasvamatta." - "Ukko ilmoinen jumala - Hieroi kahta kämmentänsä, - Mykelti molempiansa, - Vasemmassa polven päässä; 40 - Siitä syntyi kolme neittä, - Koko kolme Luonnotarta, - Rauan ruostehen emoiksi, - Suu sinervän siittäjiksi." - "Neiet käyä notkutteli, 45 - Astui immet ilman äärtä, - Utarilla uhkuvilla, - Nännillä pakottavilla, - Lypsit maalle maitojansa, - Uhkutit utariansa." 50 - "Yksi lypsi mustan maion, - Siitä syntyi melto rauta; - Toinen valkean valutti, - Siitä tehtihin teräkset; - Kolmas puikutti punaisen, 55 - Siit' on saatu rääky-rauta." - "Olipa aikoa vähäinen, - Rauta tahteli tavata - Vanhempata veikkoansa, - Käyä tulta tuntemahan." 60 - "Tuli tuhmaksi rupesi, - Kasvoi aivan kauheaksi, - Oli polttoa poloisen, - Rauta raukan, veikkosensa." - "Rauta pääsevi pakohon 65 - Tuon tuiman tulen käsistä - Suurimmalle suon selälle, - Tuiman tunturin laelle, - Jossa joutsenet munivat, - Hanhi poiat hautelevi." 70 - "Siellä sitte rauta piili, - Sekä piili, jotta säilyi, - Piili vuoen, piili toisen, - Piili kohta kolmannenki, - Suolla sorkissa sutosen, 75 - Aina karhun askelissa." - "Susi juoksi suota myöten, - Karhu kangasta samosi, - Suo liikkui suen jaloissa, - Kangas karhun kämmenissä, 80 - Siihen nousi rauan ruoste - Ja kasvoi teräskaranko, - Suen sorkkien sijoille, - Karhun kannan kaivamille." - "Syntyi seppo Ilmarinen, 85 - Sekä syntyi, jotta kasvoi, - Näki rautaiset orahat, - Teräksiset tierottimet, - Suen suurilla jälillä, - Karhun kannan kaivamilla." 90 - "Arvelee, ajattelevi: - 'Mitä tuostaki tulisi, - Josp' on tunkisin tulehen, - Ahjohon asettelisin." - "Siitä tunkevi tulehen, 95 - Alle ahjonsa ajavi; - Lietsoi kerran, lietsoi toisen, - Lietsoi kerran kolmannenki, - Rauta vellinä venyvi, - Kuonana kohaelevi, 100 - Sepon suurissa tulissa - Ilmi valkean väessä." - "Siinä huuti rauta raukka: - 'Ohoh seppo Ilmarinen, - Ota pois minua täältä 105 - Tuskista tulen punaisen!'" - "Sanoi seppo Ilmarinen: - 'Jos otan sinun tulesta, - Ehkä kasvat kauheaksi, - Kovin raivoksi rupeat, 110 - Vielä veistät veljeäsi, - Lastuat emosi lasta.'" - "Siinä vannoi rauta raukka, - Vannoi vaikean valansa, - Sanovi sanalla tuolla, 115 - Lausui tuolla lausehella: - 'Onpa puuta purrakseni, - Kiven syäntä syöäkseni, - Etten syö omaa sukua, - Heimoani herjaele.'" 120 - "Silloin seppo Ilmarinen - Rauan tempasi tulesta, - Asetti alaisimelle, - Takovi teräkaluiksi, - Keihä'iksi, kirvehiksi, 125 - Kaikenlaisiksi kaluiksi." - "Herhiläinen Hiien lintu - Katselevi, kuuntelevi, - Katseli katon rajasta, - Alta tuohen tuiotteli, 130 - Rautoja rakettavia, - Teräksiä tehtäviä." - "Lenteä hyrähtelevi, - Kantoi käärmehen kähyjä, - Kusiaisen kutkelmoita, 135 - Sammakon salavihoja, - Teräksen teko-mujuihin, - Rauan karkaisu-vetehen." - "Sai siitä teräs pahaksi, - Rauta raivoksi rupesi, 140 - Petti vaivainen valansa, - Söi kuin koira kunniansa, - Veisti kehno veljeänsä, - Sukuansa suin piteli, - Veren päästi vuotamahan, 145 - Hurmehen hurahtamahan." - Ukko uunilta urahti, - Parta lauloi, pää järähti: - "Jo nyt tieän rauan synnyn, - Arvoan alun teräksen." 150 - "Ohoh sinua rauta raukka, - Rauta raukka, koito kuona, - Teräs tenhon päivällinen, - Siitäkö sinä sikesit, - Siitä kasvoit kauheaksi, 155 - Ylen suureksi sukesit!" - "Et sä silloin suuri ollut, - Etkä suuri, etkä pieni, - Kun sa maitona makasit, - Rieskasena riuottelit, 160 - Nuoren neitosen nisissä, - Kasvoit immen kainalossa." - "Etkä silloin suuri ollut, - Et ollut suuri, etkä pieni, - Kun sua hirvet suolla hieroi, 165 - Peurat pieksi kankahalla, - Susi sotki sorkillansa, - Karhu kämmenyisillänsä." - "Etkä silloin suuri ollut, - Et ollut suuri, etkä pieni, 170 - Kun sa kuonana kohisit, - Venyit vehnäisnä tahasna, - Alla ahjon Ilmarisen; - Vannoit vaikean valasi - Ahjossa, alaisimella, 175 - Vasaroilla, valkkamilla." - "Joko nyt suureksi sukesit, - Äreäksi ärtelihit, - Rikoit vaivainen valasi, - Söit kuin koira kunniasi, 180 - Kun sa syrjit syntyäsi, - Sukuasi suin pitelit!" - "Tule nyt työsi tuntemahan, - Pahasi parantamahan, - Ennen kun sanon emolle, 185 - Virkan vierin vanhemmalle, - Enemp' on emolla työtä, - Vaiva suuri vanhemmalla, - Kun poika pahoin tekevi, - Lapsi tuhmin turmelevi." 190 - "Piäty veri vuotamasta, - Hurme huppelehtamasta; - Veri seiso kuni seinä, - Asu hurme kuni aita, - Kuin miekka meressä seisoi, 195 - Saraheinä sammalessa!" - "Vaan jos mieli laatinevi - Liikkua lipeämmästi, - Niin sä liikkuos lihassa, - Sekä luissa luistaellos, 200 - Et sä maito maahan joua, - Miesten hempu heinikkohon, - Ole et joki juoksemahan - Suo-hete solottamahan." - "Tyy'y tyyris tippumasta, 205 - Punainen putoamasta, - Kun et tyy'y, niin tyrehy! - Tyytyi ennen Tyrjän koski, - Joki Tuonelan tyrehtyi, - Meri kuivi, taivas kuivi, 210 - Sinä suurra poutavuonna, - Tulivuonna voimatonna." - "Jos et tuostana totelle, - Huuan Hiiestä patoa, - Jolla verta keitetähän, 215 - Hurmetta varistetahan, - Veren maahan vuotamatta, - Hurmehen hurajamatta." - "Kun ei lie minussa miestä, - Urosta ukon pojassa, 220 - Onp' on taatto taivahinen, - Pilven päällinen jumala, - Joka miehistä pätevi - Urohista kelpoavi, - Veren suuta sulkemahan, 225 - Tulevata tukkimahan." - Sillä sulki suun vereltä, - Tien on telkki hurmehelta, - Pani poikansa pajahan, - Tekemähän voitehia. 230 - Läksi poikanen pajahan, - Otti tammen kuoriloita, - Noita heinän helpehiä, - Tuhatlatvan tutkamia, - Joit'ei nähä näillä mailla, 235 - Kaikin paikoin kasvaviksi. - Panevi pa'an tulelle, - Laittoi keiton kiehumahan; - Pata kiehui paukutteli - Täynnä tammen lastuloita, 240 - Noita heiniä hyviä, - Jotk' oli tuotu toisialta, - Yheksältä loitsijalta, - Sa'an taipalen takoa. - Nostavi pa'an tulelta, 245 - Katselevi voitehia, - Onko voitehet vakaiset, - Katsehet alinomaiset. - Olipa voitehet vakaiset, - Katsehet alinomaiset, 250 - Vaikka vuoret voitelisi, - Kaikki kalliot yheksi. - Tuli poikanen pajasta - Tekemästä voitehia, - Rasvoja rakentamasta, 255 - Ne työnti ukon kätehen. - Voiti ukko Väinämöistä, - Pahoin tullutta paranti, - Voiti alta, voiti päältä, - Kerran keskeä sivalti, 260 - Sanovi sanalla tuolla, - Lausui tuolla lausehella: - "En liiku omin lihoini, - Liikun luojani lihoilla, - En väiky omin väkini, 265 - Väikyn väellä kaikkivallan, - En puhu omalla suulla, - Puhelen Jumalan suulla, - Suloisempi suu Jumalan, - Käsi luojan kaunihimpi." 270 - Kun oli voie päälle pantu, - Nuot on katsehet vakaiset, - Pani se puoli-pyörryksihin, - Väinämöisen väännyksihin. - Niin ukko kipuja kiisti, 275 - Työnti tuosta tuskapäitä, - Keskelle Kipumäkeä, - Kipuvuoren kukkulalle, - Kiviä kivistämähän, - Paasia pakottamahan. 280 - Tukun silkkiä sivalti, - Sen levyiksi leikkelevi, - Sitoi sitte silkillänsä, - Kapaloivi kaunihisti, - Polvea pojan pätöisen, 285 - Säärivartta Väinämöisen. - Sanovi sanalla tuolla, - Lausui tuolla lausehella: - "Katso nyt kaunoinen Jumala, - Varjele vakainen luoja, 290 - Jott' ei vietäisi vioille, - Vammoille veällettäisi!" - Siitä vanha Väinämöinen - Jo tunsi avun totisen, - Pian pääsi terveheksi, 295 - Liha kasvoi kaunihiksi, - Ehommaksi entistänsä, - Paremmaksi tuonnoistansa. - Siirti silmänsä ylemmä, - Katsahtavi taivahalle, 300 - Sanovi sanalla tuolla, - Lausui tuolla lausehella: - "Tuoltapa aina armot käyvät, - Merkit tuttavat tulevat, - Ylähältä taivahasta, 305 - Luota luojan kaikkivallan." - "Ole nyt kiitetty Jumala, - Ylistetty luoja yksin, - Kun annoit avun minulle, - Tuotit turvan tuttavasti, 310 - Noissa tuskissa kovissa, - Terän rauan raatamissa!" - Siitä vanha Väinämöinen - Vielä tuon sanoiksi virkki: - "Elkätte etinen kansa, 315 - Kansa vasta kasvavainen, - Veikaten venettä tehkö, - Uhkaellen ollenkana! - Jumalass' on juoksun määrä, - Luojassa lopun asetus, 320 - Ei uron osoannassa, - Vallassa väkevänkänä." - - - - -Kymmenes runo - - -Väinämöinen koti-tienoille tultua laulaa kultalatva-kuusen Osmon -pellon pientarelle ja ajaa siitä Ilmarisen pajalle; vv. 1-36. -- -Puheisille tultua Väinämöinen kertoo Pohjolassa kovin korean neiden -olevan, jonka Ilmarinen olisi sammon takomalla voittava, mutta -Ilmarinen ei lupaa milloinkaan Pohjolaan lähteä; vv. 37-67. -- -Ilmarinen lähtee Väinämöisen kanssa kukkalatva-kuusta katsomaan ja -nousee sen latvaan. Tuuliaispää tempaisee kuusen korkealle maasta -ja kantaa sen Ilmarinen latvassa Pohjolaan; vv. 65-104. -- Louhi -kummastelee oudonlaista tulokasta ja kysyy, jos tuntisi seppo -Ilmarista, jota kauan oli sammon taontaan odotettu. Ilmarinen sanoo -itsensä saman miehen olevan; vv. 105-128. -- Pohjolan emäntä ensin -ravittuansa Ilmarisen, lupaa hänelle ihanan tyttönsä palkasta, jos -olisi sammon takova; Ilmarinen jo lähteeki työhön; vv. 129-176. -- -Sampo ensimäisinä neljänä päivänä ei ota syntyäksensä; sen sijasta -vaan valmistuu muita aineita, jotka Ilmarinen syytää jälleen -ahjoonsa; vv. 177-204. -- Ilmarinen laittaa tuulet lietsomaan ja -niiden avulla toki saapi sammon valmiiksi; vv. 205-238. -- Sammon -taottua Ilmarinen kysyy tyttöä, joka hänelle palkaksi oli luvattu, -mutta tyttö teeskellen esteitä sanoo ei vielä taitavansa hänelle -lähteä; vv. 239-260. -- Ilmarinen pahoilla mielin ikävöipi kotimaille -ja saapiki Pohjolan emännältä purren sinne lähteäksensä. Kotiin -tultua kertoo Väinämöiselle sammon Pohjolassa jo valmiina täydessä -työssä olevan; vv. 261-300. - - Vaka vanha Väinämöinen - Pani varsan valjahisin, - Ruskean re'en etehen, - Ajavi karettelevi. - Kulki päivän, kulki toisen, 5 - Niin päivällä kolmannella - Tuli pitkän sillan päähän, - Osmon pellon pientarelle. - Siinä tuon sanoiksi virkki, - Itse lausui, noin pakisi: 10 - "Syö susi unen näkijä, - Tapa tauti Lappalainen! - Sanoi ei saavani kotihin - Enämpi elävin silmin - Sinä ilmoisna ikänä, 15 - Kuuna kullan valkeana." - Laulelevi, taitelevi, - Lauloi kuusen kukkalatvan, - Kukkalatvan, kultalehvän, - Lauloi kuun kumottamahan 20 - Kukkalatva-kuusosehen, - Lauloi oksillen otavan. - Ajavi karettelevi - Kohti kullaista kotia - Alla päin, pahoilla mielin, 25 - Kun oli seppo Ilmarisen - Luvannut lunastimeksi, - Oman päänsä päästimeksi, - Pimeähän Pohjolahan, - Summahan Sariolahan. 30 - Jopa seisottui oronen - Osmon uuen pellon päähän; - Kuuluvi pajasta pauke, - Hilke hiilihuonehesta, - Siell' on seppo Ilmarinen, 35 - Takoa taputtelevi. - Sanoi seppo Ilmarinen: - "Oi sie vanha Väinämöinen, - Miss' olet viikon viipynynnä, - Kaiken aikasi asunut?" 40 - Sanoi vanha Väinämöinen: - "Tuoll' olen viikon viipynynnä - Pimeässä Pohjolassa; - Siell' on neiti Pohjolassa, - Jok' ei suostu sulhosihin, 45 - Mielly miehi'in hyvihin, - Kiitti puoli Pohjan maata, - Kun onpi kovin korea, - Kuuhut paistoi kulmaluilta, - Päivä rinnoilta risotti." 50 - "Sinä seppo Ilmarinen - Lähe nyt neittä noutamahan, - Päätä kassa katsomahan, - Pimeästä Pohjolasta! - Kun saatat takoa sammon, 55 - Kannen kirjo kirjaella, - Niin saat neion palkastasi, - Työstäsi tytön ihanan." - Seppo tuon sanoiksi virkki, - Itse lausui, noin nimesi: 60 - "En sinä pitkänä ikänä - Lähe Pohjolan tuville, - Miesten syöjille sijoille, - Urosten upottajille." - Siitä vanha Väinämöinen 65 - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Viel' on kumma toinen kumma, - Onp' on kuusi kukkalatva, - Kukkalatva, kultalehvä, - Osmon pellon pientarella; 70 - Kuuhut latvassa kumotti, - Oksilla otava seisoi." - Lähettihin katsomahan - Tuota kuusta kukkapäätä; - Sitte sinne saatuansa 75 - Seppo kuusta kummeksivi, - Kun oli oksilla otava, - Kuuhut kuusen latvasessa. - Siinä vanha Väinämöinen - Itse tuon sanoiksi virkki: 80 - "Nyt sinä seppo veikkoseni - Nouse kuuta noutamahan, - Otavaista ottamahan, - Kultalatva-kuusosesta!" - Siitä seppo Ilmarinen 85 - Nousi kuuta noutamahan, - Otavaista ottamahan, - Kultalatva-kuusosesta. - Silloin vanha Väinämöinen - Lauloa hyrähtelevi, 90 - Lauloi tuulen tuppurihin, - Ilman raivohon rakenti. - Nousi tuuli tuppurihin, - Ilma raivohon rakentui, - Otti seppo Ilmarisen 95 - Vieä viiletelläksensä - Pimeähän Pohjolahan, - Summahan Sariolahan. - Siinä seppo Ilmarinen - Jopa kulki, jotta joutui, 100 - Yli kuun, alatse päivän, - Otavaisten olkapäitse; - Päätyi Pohjolan pihalle, - Sariolan saunatielle. - Louhi Pohjolan emäntä 105 - Tuop' on päätyvi pihalle, - Itse ennätti sanoa: - "Mi sinä lienet miehiäsi, - Tulit tänne tuulen tietä, - Ahavan rekiratoa, 110 - Eikä koirat kohti hauku, - Villahännät virkkaele?" - Sanoi seppo Ilmarinen: - "En mä tänne tullutkana - Kylän koirien kuluiksi, 115 - Villahäntien vihoiksi." - Siitä Pohjolan emäntä - Tutkaeli tullehelta: - "Oletko tullut tuntemahan - Tuota seppo Ilmarista, 120 - Jot' on viikon vuotettuna, - Sekä kauan kaivattuna, - Näille Pohjolan perille, - Uuen sammon laa'intahan?" - Se on seppo Ilmarinen 125 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Itse lienen Ilmarinen, - Sekä taitava takoja." - Louhi Pohjolan emäntä - Pian pistihe tupahan, 130 - Sanovi sanalla tuolla: - "Neityeni nuorempani! - Pane jo päällesi parasta, - Varrellesi valkeinta. - Ripeintä rinnoillesi, 135 - Kaulallesi kaunihinta, - Jo on seppo Ilmarinen - Saanut sammon laa'intahan." - Tuop' on kaunis Pohjan tytti, - Maan kuulu, ve'en valio, 140 - Otti vaattehet valitut, - Pukehensa puhtahimmat, - Viitiseikse, vaatiseikse, - Tuli aitasta tupahan, - Kullat rippui rinnoillansa, 145 - Päässänsä hopeat hohti. - Siitä Pohjolan emäntä - Syötti miehen syöneheksi, - Juotti miehen juoneheksi, - Sai itse sanelemahan: 150 - "Ohoh seppo Ilmarinen, - Takoja iän ikuinen! - Saatatko takoa sammon, - Kannen kirjo kirjaella, - Joutsenen kynän nenästä, 155 - Maholehmän maitosesta, - Ohran pienestä jyvästä, - Kesä-uuhen untuvasta, - Niin saat neion palkastasi, - Työstäsi tytön ihanan." 160 - Sanoi seppo Ilmarinen, - Itse virkki, noin nimesi: - "Taitanen takoa sammon, - Kirjokannen kalkutella, - Kun olen taivoa takonut, 165 - Ilman kantta kalkutellut." - Siitä seppo Ilmarinen, - Takoja iän ikuinen, - Etsi ahjollen alusta, - Leveyttä lietsehelle, 170 - Johon painoi palkehensa, - Asetti alasimensa. - Tunki ainehet tulehen, - Takehensa alle ahjon, - Otti orjat lietsomahan, 175 - Väkipuolet vääntämähän. - Orjat lietsoi löyhytteli, - Väkipuolet väännätteli, - Kolme päiveä kesäistä - Ja kolme kesäistä yötä. 180 - Orjat lietsoi löyhytteli, - Niin päivänä ensimäisnä - Jousi tungeikse tulesta, - Kaari kulta kuumoksesta; - Sen seppo kaheksi murti, 185 - Ajoi ahjohon takaisin. - Orjat lietsoi löyhytteli, - Niinpä päivänä jälestä - Veno tungeikse tulesta, - Punapursi kuumoksesta; 190 - Seppo sen murenti rikki, - Työnti jällensä tulehen. - Orjat lietsoi löyhytteli, - Niin päivänä kolmantena - Hieho tungeikse tulesta, 195 - Sarvi kulta kuumoksesta; - Seppo sen paloiksi leikkoi, - Toiste tunkevi tulehen. - Orjat lietsoi löyhytteli, - Niin päivänä neljäntenä 200 - Aura tungeikse tulesta, - Terä kulta kuumoksesta; - Senki seppo murtelevi, - Alle ahjonsa ajavi. - Siitä seppo Ilmarinen, 205 - Takoja iän ikuinen, - Laittoi tuulet lietsomahan, - Väkipuuskat vääntämähän. - Lietsoi tuulet löyhytteli, - Itä lietsoi, lietsoi länsi, 210 - Etelä enemmin lietsoi, - Pohjonen kovin porotti; - Lietsoi päivän, lietsoi toisen, - Lietsoi kohta kolmannenki, - Tuli tuiski ikkunasta, 215 - Säkehet ovesta säykkyi, - Tomu nousi taivahalle, - Savu pilvihin sakeni. - Se on seppo Ilmarinen - Päivän kolmannen perästä 220 - Kallistihe katsomahan - Ahjonsa alaista puolta, - Näki sammon syntyväksi, - Kirjokannen kasvavaksi. - Takoi sammon taitavasti, 225 - Laitahan on jauhomyllyn, - Toisehen on suolamyllyn, - Rahamyllyn kolmantehen. - Siitä jauhoi uusi sampo, - Kirjokansi kiikutteli; 230 - Jauhoi purnun puhtehessa, - Yhen purnun syötäviä, - Toisen jauhoi myötäviä, - Kolmannen kotipitoja. - Niin ihastui Pohjan akka, 235 - Saattoi sitte sammon suuren - Pohjolan kivimäkehen, - Yheksän lukon ta'aksi. - Siit' on seppo Ilmarinen - Tyttöä anelemahan, 240 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Joko nyt minulle neiti, - Kun sai sampo valmihiksi, - Kirjokansi kaunihiksi!" - Tuop' on kaunis Pohjan tyttö, 245 - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Kukapa tässä toisna vuonna, - Kenpä kolmanna kesänä, - Käkeä kukutteleisi, - Lintusia laulattaisi, 250 - Jos minä menisin muunne, - Saisin marja muille maille?" - "Enkä joua ilmankana, - Pääse en neiti-päiviltäni, - Noilta töiltä tehtäviltä, 255 - Kesäisiltä kiirehiltä: - Marjat on maalla poimimatta, - Lahen rannat laulamatta, - Astumattani ahoset, - Lehot leikin lyömättäni." 260 - Siitä seppo Ilmarinen - Jo tuossa ajattelevi, - Miten kulkea kotihin, - Tulla maille tuttaville, - Pimeästä Pohjolasta, 265 - Summasta Sariolasta. - Sanoi Pohjolan emäntä: - "Ohoh seppo Ilmarinen, - Laatisiko mieli mennä - Elomaille entisille?" 270 - Sanoi seppo Ilmarinen: - "Sinne mieleni tekisi - Kotihini kuolemahan, - Maalleni masenemahan." - Louhi Pohjolan emäntä 275 - Syötti miehen, juotti miehen, - Istutti perähän purren, - Melan vaskisen varahan; - Virkki tuulen tuulemahan, - Pohjosen puhaltamahan. 280 - Siitä seppo Ilmarinen, - Takoja iän ikuinen, - Matkasi omille maille, - Noille syntymä-sijoille. - Sitte sinne saanehelta 285 - Kysyi vanha Väinämöinen, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Veli seppo Ilmarinen, - Joko laait uuen sammon, - Kirjokannen kirjaelit, 290 - Pimeähän Pohjolahan, - Summahan Sariolahan?" - Sanoi seppo Ilmarinen, - Itse laatija pakisi: - "Jopa jauhoi uusi sampo, 295 - Kirjokansi kiikutteli; - Jauhoi purnun puhtehessa, - Yhen purnun syötäviä, - Toisen jauhoi myötäviä, - Kolmannen pieltäviä." 300 - - - - -Yhdestoista runo - - -Ahti Lemminkäinen kasvaa pulskeaksi, punaveriseksi mieheksi. Saaren -paikalla kukostavaa Kyllikki neittä kositaan turhaan kaikkein -ylhäisimpiinki sukuihin ja loistavimpiin paikkoihin; vv. 1-32. -- -Lemminkäinen vastoin äitinsä kieltoa ja varotusta lähtee Saaren -neittä kosiin. Perille päästyänsä ajaa kapahuttaa rekensä kumoon, -josta mieliharmiksensa heti joutuu naisten naurettavaksi; vv. 33-66. --- Lemminkäinen palkkautuu paimeneksi, käypi päivät paimenessa, yöt -impien iloissa, ja miellyttää pian Saaren neidet itseensä; vv. 67-92. --- Kylli neito ainoastansa ei suostu Lemminkäiseen, jonkatähden tämä -viimein kisa-kedolta ryöstää hänen rekeensä ja lähtee matkaan; vv. -93-138. -- Kyllikki reessä itkee ja valittaa, kun ei pääse pois. -Lemminkäinen lohdutellen häntä lupaa miekalla suku-arvonsa suurentaa, -jos toinen siitä surisi, ettei ollut kyllä suurta ja ylhäistä sukua; -vv. 139-164. -- Neiti vastaa ja käskee Lemminkäisen, jos mieli -hänestä puolisoa saada, sodat iäksi päiväksi mielestänsä heittämään. -Sen toinen lupaaki ja vannoo, kuitenki sillä ehdolla, että myös -Kyllikki puoleltansa vannoisi, ei milloinkaan kylän kisoihin -lähtevänsä; vv. 165-188. -- Kotiin tultua Lemminkäinen kerskaa -äitillensä, jo saaneensa, mitä oli lähtenytki saamaan. Äiti ihastelee -uutta miniätä ja käskee poikansa hankkimaan suuremmat asunnot, niin -kauniin ja suurisukuisen neidon saatuansa; vv. 189-226. - - Aika on Ahtia sanoa, - Veitikkätä vieretellä. - Ahti poika saarelainen, - Tuo on lieto Lemmin poika, - Kasvoi koissa kaunihisti 5 - Luona armahan emonsa. - Tuli mies mitä parahin, - Puhkesi punaverinen, - Joka päästänsä pätevi, - Kohastansa kelpoavi, 10 - Noien impien iloihin, - Kassapäien karkeloihin. - Kylli oli Saaren neiti, - Saaren neiti, Saaren kukka, - Kasvoi koissa korkeassa, 15 - Yleni ylen ehossa. - Kauan kasvoi, kauas kuului, - Kaukoa tuli kosijat - Neien kuuluhun kotihin, - Kaunoisehen kartanohon. 20 - Kosi Päivä poiallehen; - Eip' on mennyt Päivälähän, - Päivän luona paistamahan, - Kesäisillä kiirehillä. - Kosi Kuuhut poiallehen; 25 - Eip' on mennyt Kuutolahan, - Kuun luona kumottamahan, - Kehät ilman kiertämähän. - Kosi Tähti poiallehen; - Eip' on mennyt Tähtelähän, 30 - Pitkin öitä pilkkimähän - Talvisilla taivahilla. - Tuop' on lieto Lemminkäinen, - Itse kaunis Kaukomieli, - Lähteäksensä lupasi 35 - Sekä mietti mennäksensä - Saaren kukkoa kosihin, - Saaren mointa morsianta. - Emo kielteä käkesi, - Varotteli vaimo vanha: 40 - "Ellös menkö poikaseni - Parempihin itseäsi; - Ei suattane sinua - Saaren suurehen sukuhun." - Sanoi lieto Lemminkäinen: 45 - "Jos en oo su'ulta suuri, - Mie valitsen varrellani, - Otan muilla muo'oillani." - Ottavi hyvän orosen, - Valjasti valion varsan, 50 - Ajavi karittelevi - Saaren kuuluhun kylähän; - Ajoi korjansa kumohon, - Veräjähän vierähytti. - Nauroi naiset Lemminkäistä, 55 - Piiat pisti pilkkojansa, - Kun ajoi kummasti kujalle, - Kamalasti kartanolle. - Siinä lieto Lemminkäinen - Murti suuta, väänti päätä, 60 - Murti mustoa haventa, - Itse tuon sanoiksi virkki: - "En ole tuota ennen nähnyt, - En ole nähnyt, enkä kuullut, - Naisen nauravan minulle, 65 - Piian pilkkoja suannut." - Siitä lieto Lemminkäinen - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Onko Saarella sijoa, - Maata Saaren manterella, 70 - Minun leikki lyöäkseni, - Tanner tanhuellakseni, - Saaren impien iloissa, - Kassapäien karkeloissa?" - Saaren impyet sanovat, 75 - Niemen neiet vastoavat: - "Kyll' on Saarella sijoa, - Maata Saaren manterella, - Sinun leikki lyöäksesi, - Tanner tanhuellaksesi, 80 - Karjalaisna kaskimailla, - Paimenpoikana paloilla." - Mitä huoli Lemminkäinen, - Palkkasihe paimeneksi; - Kävi päivät paimenessa, 85 - Yöt oli impien iloissa, - Noien neitojen kisoissa, - Kassapäien karkeloissa. - Sillä lieto Lemminkäinen, - Tuo on kaunis Kaukomieli, 90 - Ihastutti Saaren immet, - Niemen neitoset lepytti. - Yksi on Kyllikki korea, - Saaren kukka kaunokainen, - Jok' ei suostu sulhasehen, 95 - Mielly miehe'en hyvähän. - Tuop' on lieto Lemminkäinen, - Itse kaunis Kaukomieli, - Sa'at saappahat kulutti, - Sa'at airot poikki souti, 100 - Tuota neittä saaessansa, - Kyllikkiä pyytessänsä. - Jo päivänä muutamana, - Iltana moniahana, - Neitoset kisaelevi 105 - Kaunihilla kankahalla, - Kyllikki ylinnä muita, - Saaren kukka kuuluisinna. - Tuli veitikka verevä, - Ajoi lieto Lemminkäinen, 110 - Keskelle kisaketoa, - Kaunokaisten karkeloa, - Koppoi neien korjahansa, - Reutoi Kyllikin rekehen. - Siitä läksi liukumahan, 115 - Lähtiessänsä sanovi: - "Elkätte minua immet - Ilmi antako ikänä, - Minun täällä käyneheni, - Täältä neien vieneheni!" 120 - "Kun ette totelle tuosta, - Niin teille paha paneikse: - Laulan sulhonne sotahan, - Nuoret miehet miekan alle, - Ettei kuulla kuuna päänä, 125 - Nähä ilmoisna ikänä, - Kujasilla kulkemassa, - Ahoilla ajelemassa." - Siitä lieto Lemminkäinen - Veti virkkua vitsalla, 130 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Jää hyvästi Saaren nurmet, - Joit' olen kesät kävellyt, - Kaiket talvet tallaellut, - Piileskellen pilvis-öillä, 135 - Paeten pahoilla säillä, - Tätä pyytä pyytessäni, - Allia ajellessani!" - Kyllä Kyllikki valitti, - Saaren kukka kuikutteli: 140 - "Päästä jo minua poies, - Laske lasta vallallensa, - Kotihini kulkemahan, - Luoksi itkevän emoni!" - Virkki lieto Lemminkäinen, 145 - Sanoi kaunis Kaukomieli: - "Kyllikki, syän-käpyni, - Minun maire marjueni! - Tuotako sinä sureksit, - Tuota huolien huokaelet, 150 - Ettei oo sukuni suuri, - Kovin korkea kotini?" - "Jos en oo su'ulta suuri, - Enkä korkea ko'ilta, - On mulla tulinen miekka, 155 - Sakeneva säilärauta, - Se onpi sukua suurta, - Laajoa lajipereä: - Onp' on Hiiessä hiottu, - Jumaloissa kirkastettu, 160 - Sillä suurennan sukuni. - Laajennan lajini kaiken, - Miekalla tuliterällä, - Säilällä sakenevalla." - Neiti tuon sanoiksi virkki: 165 - "Oi on Ahti Lemmin poika, - Jos tahot minusta neittä - Ikuiseksi ystäväksi, - Sie vanno valat ikuiset, - Ei sotia käyäksesi 170 - Kullankana tarpehella, - Hopeankana halulla!" - Siinä lieto Lemminkäinen - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Vannon mie valat ikuiset, 175 - Ei sotia käyäkseni - Kullankana tarpehella, - Hopeankana halulla; - Sie itse valasi vanno, - Ei kyliä käyäksesi 180 - Hyvänki hypyn halulla, - Tanhujuoksun tarpehella!" - Siitä vannoivat valansa, - Laativat iki lupansa, - Eessä julkisen Jumalan, 185 - Alla kasvon kaikkivallan: - Ei Ahin sotia käyä, - Eikä Kyllikin kyliä. - Siitä lieto Lemminkäinen - Jo kohta kotihin saapi, 190 - Luoksi armahan emonsa, - Tykö valta vanhempansa. - Emo tuon sanoiksi virkki, - Itse lausui, noin nimesi: - "Viikon viivyit poikaseni, 195 - Viikon mailla vierahilla!" - Lausui lieto Lemminkäinen: - "Oi emoni, kantajani, - Pane jo patjasi parahat, - Pehme'immät pään-alaiset, 200 - Maatani omalla maalla, - Nuoren neiteni keralla; - Mitä läksin, sen jo sainki, - Kuta pyysin, sen tapasin." - Emo tuon sanoiksi virkki: 205 - "Ole nyt kiitetty Jumala, - Kun annoit miniän mulle - Vanhan päiväni varaksi! - Itse kiitä onneasi! - Hyvän sait, hyvän tapasit." 210 - "Puhas on pulmonen lumella, - Puhtahampi puolellasi; - Valkea merellä vaahti, - Valkeampi valloissasi; - Sorea lähellä sorsa, 215 - Soreampi suojassasi; - Kirkas tähti taivahalla, - Kirkkahampi kihloissasi." - "Laai nyt lattiat laveat, - Hanki ikkunat isommat, 220 - Seisottele seinät uuet, - Tee koko tupa parempi, - Nuoren neien saatuasi, - Kaunihin katsottuasi, - Paremmaisen itseäsi, 225 - Sukuasi suuremmaisen!" - - - - -Kahdestoista runo - - -Kyllikki valaansa muistamatta lähtee kylän kisahan, josta -Lemminkäinen kovasti suuttuneena paikalla alkaa sotaretkelle -Pohjolaan hankkiutua; vv. 1-26. -- Nainen kokee kieltää Lemminkäistä -sotaan lähtemästä, mutta tämä vaan yhä pyytää äitiltä sotavaruksiansa -ja uhkaa lähteä onneansa Pohjolan pönäkän neidon luona kokemaan; vv. -27-60. -- Äiti peljättämälläki kokee estää poikaansa lähtemästä, -mutta Lemminkäinen kerskaa kyllä Pohjan noidille vastaavansa ja -päätään harjatessa viimein suuttuneena paiskaa harjan kädestään -ja sanoo, jo silloin harjasta verta lähtevän, kun hänestäki; vv. -61-98. -- Lemminkäinen lähtee matkalle ja tulee Pohjolaan. Jo ulkoa -kuulee tuvassa laulettavan, soitettavan ja hälistävän, ja sisään -pilkistäissänsä näkee sen väkeä täynnä olevan; vv. 99-140. -- -Lemminkäinen Pohjolan tupaan tultua innostuneena alkaa laulaa ja -laulaa miehet minne minki; yhden ainoan sokean ukko raiskan heittää -laulamatta; vv. 141-192. - - Siitä Ahti Lemminkäinen, - Tuo on kaunis Kaukomieli, - Aina eellehen eleli - Nuoren neitosen keralla, - Ei itse sotia käynyt, 5 - Eikä Kyllikki kyleä. - Niin päivänä muutamana, - Huomenna moniahana, - Lähtevi kalan kutuhun, - Tullut ei illalla kotihin; 10 - Jo meni Kyllikki kylähän, - Noien neitojen kisahan. - Ainikki sisar Ahilla, - Sepä saattavi sanoman - Sekä kielen kantelevi: 15 - "Armas Ahti, veikkoseni! - Jo kävi Kyllikki kylässä, - Veräjillä vierahilla." - Ahti poika, aino poika, - Tuosta suuttui, tuosta syäntyi, 20 - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Oi emoni, vaimo vanha! - Jospa paitani pesisit - Mustan käärmehen mujuista, - Mun sotahan mennäkseni, 25 - Pohjan poikien tulille." - Kyllikki sanan sanovi, - Nainen ensin ennättävi: - "Ohoh armas Ahtiseni, - Ellös lähtekö sotahan! 30 - Näin mä unta maatessani, - Sike'in levätessäni: - Tuli ahjona ajeli - Ahin ikkunan alatse, - Tuosta tuiskahti tupahan, 35 - Laikahtihe lattialle." - Sanoi lieto Lemminkäinen: - "En usko unia naisten. - Enkä vaimojen valoja; - Oi emoni kantajani, 40 - Tuo tänne sotisopani! - Mieleni minun tekevi - Itse korvin kuullakseni, - Nähä näillä silmilläni, - Onko neittä Pohjolassa, 45 - Piikoa Pimentolassa, - Jok' ei suostu sulhosihin, - Mielly miehi'in hyvihin." - Sanoi äiti Lemminkäisen: - "Ohoh Ahti poikaseni! 50 - Sull' on Kyllikki koi'ssa, - Koti-nainen korkeampi; - Kamala on kaksi naista - Yhen miehen vuotehella." - Sanoi lieto Lemminkäinen: 55 - "Kyllikki on kylän käviä, - Juoskohon joka kisassa, - Maatkohon joka majassa, - Kylän impien iloissa, - Kassapäien karkeloissa!" 60 - Emo kielteä käkesi, - Varotteli vaimo vanha: - "Ellös vainen poikaseni - Menkö Pohjolan tuville! - Siellä Lappi laulanevi, 65 - Tunkenevi Turjalainen, - Suin sytehen, päin savehen, - Kypenihin kyynäsvarsin, - Kourin kuumihin poroihin, - Palavoihin paateroihin." 70 - Niin sanovi Lemminkäinen: - "Jo minua noiat noitui, - Koki kolme Lappalaista, - Yhtenä kesäisnä yönä; - Sen verran minusta saivat, 75 - Min kirves kivestä saapi, - Järky jäästä iljanesta, - Tuoni tyhjästä tuvasta." - Ainapa emo epäsi - Lähtemästä Lemminkäistä, 80 - Tuon emo sanoiksi virkki: - "Tuho ainaki tulevi, - Tuho poikoa pätöistä, - Hukka lieto Lemminkäistä; - Ei sinussa laulajata 85 - Pohjan poikien sekahan, - Etkä tunne kieltä Turjan, - Maha et lausua Lapiksi." - Silloin lieto Lemminkäinen - Oli päätänsä sukiva, 90 - Hapsiansa harjoava, - Suan seinähän sivalti, - Harjan painoi patsahasen, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Silloin on hukka Lemminkäistä, 95 - Tuho poikoa pätöistä, - Kun suka verin valuvi, - Harja hurmehin loruvi." - Siitä lieto Lemminkäinen - Hyöteleikse, vyöteleikse, 100 - Rautapaitoihin paneikse, - Otti miekkansa omansa, - Tempasi tuliteränsä; - Sen sivullehen sitovi. - Varsan viiasta vihelsi, 105 - Kulokosta kultaharjan; - Pisti varsan valjahisin, - Puikkoihin tulipunaisen, - Itse istuikse rekehen, - Koha'utti korjahansa. 110 - Laski virkkua vitsalla, - Karkutti kariperällä; - Virkku juoksi, matka joutui, - Reki vieri, tie lyheni, - Hope'inen hiekka helkki, 115 - Kangas kultainen kumisi. - Kulki päivän, kulki toisen, - Kulki kohta kolmannenki; - Päivänäpä kolmantena - Kylä vastahan tulevi. 120 - Niin pihalle päästyänsä - Lyöpi maata ruoskallansa, - Utu nousi ruoskan tiestä, - Mies pieni u'un seassa, - Riisumahan rinnuksia, 125 - Aisoja alentamahan. - Siitä lieto Lemminkäinen - Itse korvin kuuntelevi: - Kuuli ulkoa runoja, - Läpi sammalen sanoja, 130 - Läpi seinän soittajoita, - Läpi lauan laulajoita. - Katsahti tupahan tuosta, - Tupa oli täynnä tuntijoita, - Lautsat täynnä laulajoita, 135 - Sivuseinät soittajoita, - Peripenkki tietäjiä, - Karsina karehtijoita; - Lauloivat Lapin runoja, - Hiien virttä vinguttivat. 140 - Mitä huoli Lemminkäinen, - Meni ulkoa tupahan, - Sai sisähän salvoksehen, - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Hyv' on laulu loppuvasta, 145 - Lyhyestä virsi kaunis; - Mieli on jäämähän parempi, - Kuin on kesken kätkemähän." - Louhi Pohjolan emäntä - Sanan virkkoi, noin nimesi: 150 - "Olipa tässä ennen koira, - Rakki rauan karvallinen, - Lihan syöjä, luun purija, - Veren uuelta vetäjä; - Kuin tulit sinä tupahan 155 - Ilman koiran kuulematta?" - Sanoi lieto Lemminkäinen: - "En mä tänne tullutkana - Koiriesi syötäväksi, - Haukkujen hakattavaksi." 160 - Siitä loihe loitsijaksi, - Laikahtihe laulajaksi; - Tulta iski turkin helmat, - Valoi silmät valkeata, - Lemminkäisen laulaessa, 165 - Laulaessa, lausiessa. - Lauloi lieto Lemminkäinen, - Lauloi miehet miekkoinensa, - Urohot asehinensa - Min mikäli, kun kukali; 170 - Lauloi nuoret, lauloi vanhat, - Yhen heitti laulamatta, - Karjan paimenen pahaisen, - Ukko vanhan umpisilmän. - Märkähattu karjan paimen 175 - Hänpä tuon sanoiksi virkki: - "Oi sie lieto Lemmin poika! - Lauloit nuoret, lauloit vanhat, - Lauloit kerran keski laa'un, - Niin miks'et minua laula?" 180 - Sanoi lieto Lemminkäinen: - "Siksi en sinuhun koske, - Kun olet katsoa katala, - Kurja koskemattaniki." - Märkähattu karjan paimen 185 - Tuosta suuttui ja vihastui, - Meni ulos usta myöten, - Pellolle pihoa myöten, - Juoksi Tuonelan joelle, - Pyhän virran pyörtehelle; 190 - Siellä katsoi Kaukomieltä, - Vuottelevi Lemminkäistä. - - - - -Kolmastoista runo - - -Lemminkäinen kysyy Pohjolan akalta parasta tyttöä. Akka vastaa -huonolle miehelle ei antavan tytärtänsä; pyytäisikö ensin Hiiden -hirven, sitte taitaisi tyttöä kuulustella; vv. 1-28. -- Lemminkäinen -varustaikse hirven ajoon ja toimittaa itsellensä sitä varten mitä -parahimmat sukset; vv. 29-66. -- Lähtee sitte ylpeästi metsään ja -Hiidet hankkivat eriskummaisen hirven varsin hänen ajaaksensa; vv. -67-94. -- Hirvi juoksee, nostaa aika kahakan Lapissa, Lemminkäinen -sen kuultua hiihtää sinne ja saapi tietää Hiitten hirven siellä -kummia tehneen; vv. 95-134. -- Lemminkäinen paikalla hiihtämään -jälestä, tapaa hirven ja kytkee sen tammisen tarhan sisään; vv. -135-160. -- Alkaa tunnustella taljaa, josta hirvi kiihtyy potkimaan, -särkee tarhan ja juoksee matkaansa, jottei päätäkään näkynyt; vv. -161-198. - - Siitä lieto Lemminkäinen - Sanoi Pohjolan akalle: - "Anna nyt akka piikojasi, - Työnnä tänne tyttöjäsi, - Paras parvesta minulle, 5 - Pisin piika joukostasi!" - Sanoi Pohjolan emäntä: - "Anna en sulle piikoani, - En parasta, en pahinta, - En pisintä, en lyhintä, 10 - Sull' on ennen naitu nainen, - Ennen juohettu emäntä." - Se on lieto Lemminkäinen, - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Heitän Kyllikin kylähän, 15 - Kylän kynnysportahille, - Täältä saan paremman naisen; - Tuo nyt tänne tyttäresi, - Impiparvesta parahin, - Kassapäistä kaunokaisin!" 20 - Sanoi Pohjolan emäntä: - "Mie en anna tyttöäni - Miehille mitättömille, - Urohille joutaville; - Äsken tyttöjä anele, 25 - Kuulustele kukkapäitä, - Kun sa hiihät Hiien hirven, - Hiien peltojen periltä." - Siitä lieto Lemminkäinen - Painui Lyylikin pajahan, 30 - Kävi Kaupin kartanohon, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Oi on viisas Vuojalainen, - Kaunis Kauppi Lappalainen! - Tee mulle sukeat sukset, 35 - Kalhut kaunoiset kaverra, - Joilla hiihän Hiien hirven, - Hiien peltojen periltä." - Lyylikki sanan sanovi, - Kauppi kielin kerkiävi: 40 - "Suotta lähet Lemminkäinen - Hiien hirveä ajohon: - Saat palan lahoa puuta, - Senki suurella surulla." - Sanoi lieto Lemminkäinen: 45 - "Toki lähen, en totelle; - Tee lyly lykittäväksi, - Kalhu kalpoeltavaksi!" - Lyylikki, lylyjen seppä, - Kauppi, kalhujen tekijä, 50 - Sai lylyn lykittäväksi, - Kalhun kannan lyötäväksi, - Sauvan varret valmihiksi, - Sompaset sovitetuksi. - Voiti voilla suksiansa, 55 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Liekkö tässä nuorisossa, - Kansassa kasuavassa, - Tuon lylyni lykkijäistä, - Kalhun kannan potkijaista?" 60 - Sanoi lieto Lemminkäinen, - Virkki veitikka verevä: - "Kyll' on tässä nuorisossa, - Kansassa kasuavassa, - Tuon lylysi lykkijäistä, 65 - Kalhun kannan potkijaista." - Se on lieto Lemminkäinen - Viinen selkähän sitaisi, - Olallehen uuen jousen, - Sauvan survaisi kätehen, 70 - Läksi lylyn lykkimähän, - Lähtiessänsä sanovi: - "Eip' on ilmalla Jumalan, - Tämän taivon kannen alla, - Löytyne sitä metsässä 75 - Jalan neljän juoksevata, - Kut' ei näillä yllätetä, - Kaunihisti kannateta, - Kalhuilla Kalevan poian, - Liukoimilla Lemminkäisen." 80 - Päätyi Hiiet kuulemassa, - Juuttahat tähyämässä; - Hiiet hirveä rakenti, - Juuttahat poroa laati, - Pään panevi pökkelöstä, 85 - Sarvet raian haarukasta, - Jalat rannan raippasista, - Muun lihan lahosta puusta. - Hiisi neuvoi hirveänsä, - Porollensa suin puheli: 90 - "Nyt sie juokse, Hiitten hirvi, - Jalkoa jalo tevana, - Hiihätä hikehen miestä, - Lemminkäistä liiatenki!" - Siitä juoksi Hiitten hirvi, 95 - Poropeura poimetteli, - Pohjan aittojen alatse, - Lapin lasten tanteritse, - Potkasi koasta korvon, - Kaatoi kattilat tulelta, 100 - Selin keitot keikahutti, - Vellit lietehen levitti. - Nousi melkoinen meteli - Lapin lasten tanterilla, - Lapin koirat haukkumahan, 105 - Lapin lapset itkemähän, - Lapin naiset nauramahan, - Muu väki murajamahan. - Itse lieto Lemminkäinen - Yhä hiihti Hiien maita, 110 - Hiihti soita, hiihti maita, - Hiihti aukkoja ahoja, - Tuli suihki suksiloista, - Savu sauvojen nenistä. - Kuuli melkoisen metelin 115 - Pohjan pitkästä perästä, - Lapin lasten tanterilta, - Heti tuonne hiihtämähän - Koiran haukunta-sijoille, - Lapin lasten tanterille. 120 - Sanoi sinne saatuansa: - "Mitä täällä naiset nauroi, - Naiset nauroi, lapset itki, - Kuta haukkui halli-koirat?" - "Sitä täällä naiset nauroi, 125 - Naiset nauroi, lapset itki, - Väki vanha vaikerteli, - Sekä haukkui halli-koirat: - Juoksi tästä Hiitten hirvi, - Silo-sorkka sorkutteli, 130 - Potkaisi koasta korvon, - Kaatoi kattilat tulelta, - Lihat tuhkahan tuherti, - Liemet lietehen levitti." - Siitä veitikka verevä, 135 - Tuo on lieto Lemminkäinen, - Lykkäsi lylyn lumelle, - Solahutti suopetäjän, - Itse virkki vierressänsä, - Sanoi sauvakätteheltä: 140 - "Mi lienee Lapissa miestä, - Kaikki hirven kannantahan, - Mi lienee Lapissa naista, - Kaikki kattilan pesohon, - Mi lienee Lapissa lasta, 145 - Kaikki lastun poimintahan, - Mi Lapissa kattiloa, - Kaikki hirven keitäntähän." - Kiinnistihe, jännistihe, - Potkaisihe, ponnistihe; 150 - Potkaisihen ensikerran - Silmän siintämättömähän, - Kerran toisen kuopaisihe - Korvan kuulemattomahan, - Kolmannen kohenteleikse 155 - Lautasille Hiitten hirven. - Otti vaajan vaahterisen, - Raksin koivuisen rapasi, - Jolla kytki Hiitten hirven - Tarhan tammisen sisähän. 160 - Siinä lieto Lemminkäinen - Selkeä silittelevi, - Taljoa taputtelevi, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Sopisipa tuossa maata 165 - Nuoren neitosen keralla." - Siitä kiihtyi Hiien hirvi, - Poropeura potkimahan, - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Lempo saakohon sinulle 170 - Nuorin nei'in maataksesi, - Tyttärin elelläksesi!" - Ponnistihe, jännistihe, - Raksin koivuisen revitti, - Rikkoi vaajan vaahterisen, 175 - Tarhan tammisen hajotti. - Sai siitä samoamahan, - Läksi hirvi hippomahan, - Vasten soita, vasten maita, - Vasten varvikko-mäkeä. 180 - Siinä veitikka verevä - Kovin suuttui ja vihastui, - Hiihti hirveä jälestä. - Niin kun kerran potkaisevi, - Lysmähti lyly lävestä, 185 - Taittui kalhu kannan tiestä, - Itse juoksi Hiien hirvi, - Jott' ei päätänä näkynä. - Siinä lieto Lemminkäinen - Kalujansa katselevi, 190 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Elköhön sinä ikänä - Menkö toinen miehiämme - Uhalla metsän ajohon, - Hiien hirven hiihäntähän, 195 - Kuin menin minä poloinen, - Hävitin hyvän sivakan, - Kalhun kaunihin kaotin." - - - - -Neljästoista runo - - -Lemminkäinen kun havaitsi ylimielisyydellä ei mitään voittavansa -alkaa tavallisilla rukouksilla metsän haltioita avuksensa pyytää; vv. -1-46. -- Lemminkäinen saapi Hiiden hirven ja viepi sen Pohjolaan. -Pohjan akka ei vieläkään anna tytärtänsä, vaan määrää hänen toiseksi -työkseen Hiiden ruunan suistamaan; vv. 47-86. -- Lemminkäinen -lähtee Hiiden ruunaa suistamaan. Kolmantena päivänä tapaa sen tulen -palavalla harjallansa ja rukoilee Ukko jumalaa sitä jäillä ja -rakeilla jähdyttämään, ennenkun tohtii käsiksi käydä; vv. 87-116. -Lemminkäinen suistaa ruunan, ajaa sillä Pohjolaan ja kysyy tytärtä. -Pohjolan emäntä vielä kolmanneksi ansiotyöksi ehdottelee hänelle, -ampua joutsenen Tuonelan joesta; vv. 117-148. -- Lemminkäinen astuu -Tuonelan joelle, jossa Pohjolan sokea ukko jo kauvan oli odotellut -häntä ja nyt hankkii hänelle varomattoman surman työntäen sitte -pahimpaan virran pyörteesen; vv. 149-202. - - Siitä lieto Lemminkäinen - Jopa hiihti hiljallehen - Mieliksi metsän emännän, - Salon impien iloksi. - Sanovi sanalla tuolla, 5 - Lausui tuolla lausehella: - "Mielly metsä, kostu korpi, - Taivu ainoinen Tapio, - Saata miestä saarekselle, - Sille kummulle kuleta, 10 - Jost' on saalis saatavana, - Erän toimi tuotavana!" - "Mielikki metsän emäntä, - Puhas-muoto, muori kaunis! - Pane kulta kulkemahan, 15 - Hopea vaeltamahan, - Miehen etsivän etehen, - Anelijan askelille; - Ikävä minun tulevi, - Ikävä tulettelevi, 20 - Tätä tyhjänä oloa, - Ajan kaiken annituutta." - "Metsän ukko halliparta, - Havuhattu, naavaturkki, - Pane metsät palttinoihin, 25 - Salot verkahan vetele, - Haavat kaikki haljakkoihin, - Lepät lempivaattehisin, - Hope'ihin hongat laita, - Kuuset kultihin rakenna!" 30 - "Metsän tyttö, mieli neiti, - Tuulikki, tytär Tapion! - Aja vilja vieremille, - Auke'immille ahoille, - Miehen etsivän etehen, 35 - Aina käyvän askelille." - "Tapion talon isäntä, - Metsän kultainen kuningas, - Mimerkki metsän emäntä, - Siniviitta viian eukko! 40 - Tule jo kullan muuttelohon, - Hopean vajehtelohon; - Ikävä minun tulevi, - Ikävä tulettelevi, - Kun ei oo kullan muuttajoa, 45 - Hopean vajehtajoa." - Niinpä lieto Lemminkäinen - Viikon hiihteä hivutti, - Lauloi virret viian päässä, - Kolmet korven kainalossa, 50 - Miellytti metsän emännän, - Itsenki metsän isännän, - Ihastutti metsän immet, - Taivutti tytöt Tapion. - Juoksuttivat, jouvuttivat, 55 - Hiien hirven piilostansa - Miehen etsijän etehen, - Sanelijan saataville. - Itse lieto Lemminkäinen - Jopa lämsänsä lähetti 60 - Hiien hirven hartioille, - Kaulalle kameli-varsan, - Jottei potkinut pahasti - Selkeä silittäessä. - Siitä lieto Lemminkäinen 65 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Salon herra, maan isäntä, - Mielikki metsän emäntä! - Tule jo kullat ottamahan, - Hopeat valitsemahan, 70 - Lempi-liinasi levitä - Alle noien antieni, - Alle kullan kuumottavan, - Alle huohtavan hopean." - Läksi siitä Pohjolahan, 75 - Sanoi tuonne tultuansa: - "Tuoss' on sulle Hiien hirvi - Hiien peltojen periltä; - Anna akka tyttöäsi, - Mulle nuorta morsianta!" 80 - Louhi Pohjolan emäntä - Tuopa tuohon vastaeli: - "Äsken annan tyttäreni, - Kun sa suistat suuren ruunan, - Hiien ruskean hevoisen, 85 - Hiien nurmien periltä." - Silloin lieto Lemminkäinen - Otti kulta ohjaksensa, - Hope'isen marhaminnan, - Lähtevi hevon hakuhun, 90 - Kuloharjan kuuntelohon, - Hiien nurmien periltä. - Etsi päivän, etsi toisen, - Niin päivänä kolmantena - Nousi suurelle mäelle, 95 - Korkealle kukkulalle, - Iski silmänsä itähän, - Käänti päätä päivän alle, - Näki hiekalla hevoisen, - Kuloharjan kuusikolla; 100 - Senpä tukka tulta tuiski, - Harja suihkivi savua. - Niin sanovi Lemminkäinen: - "Oi Ukko ylijumala - Sa'a rautaista raetta, 105 - Laske jäistä jäähytintä, - Harjalle hyvän hevoisen, - Hiien laukin lautasille!" - Tuo Ukko ylinen luoja, - Pilven päällinen jumala, 110 - Ilman riehoksi revitti, - Taivon kannen kahtaloksi, - Satoi hyytä, satoi jäätä, - Satoi rautaista raetta, - Harjalle hyvän hevoisen, 115 - Hiien laukin lautasille. - Siitä lieto Lemminkäinen - Kävi tuota katsomahan, - Likeltä tähyämähän, - Itse tuon sanoiksi virkki: 120 - "Hiitolan hyvä hevoinen, - Vuoren varsa vaahtileuka, - Tuo nyt kulta-turpoasi, - Pistä päätäsi hopea, - Kultaisihin koltuskoihin, 125 - Hope'isihin helyihin, - Lähe tietä pikkuruisen, - Matkoa ani vähäisen, - Tuonne Pohjolan pihoille, - Luoksi ankaran anopin!" 130 - Niinpä lieto Lemminkäinen - Pisti suitset kullan suuhun, - Päitsensä hopean päähän, - Ajoi matkoa vähäisen, - Tuli Pohjolan tuville, 135 - Sanoi tuonne tultuansa: - "Jo nyt suistin suuren ruunan, - Hiien varsan valjastelin, - Tuo nyt tänne tyttöäsi, - Mulle nuorta morsianta!" 140 - Louhi Pohjolan emäntä - Tuopa tuohon vastaeli: - "Äsken annan tyttäreni, - Sulle nuoren morsiamen, - Kun ammut joutsenen joesta, 145 - Virrasta vihannan linnun, - Tuonen mustasta joesta, - Pyhän virran pyörtehestä." - Siitä lieto Lemminkäinen - Astua lykyttelevi 150 - Tuonne Tuonelan joelle, - Pyhän virran pyörtehelle, - Jalo jousi olkapäällä, - Viini nuolia selässä. - Märkähattu karjan paimen, 155 - Ukko Pohjolan sokea, - Katselevi, kääntelevi, - Tulevaksi Lemminkäistä. - Jo päivänä muutamana - Näki lieto Lemminkäisen 160 - Saavaksi, läheneväksi, - Tuonne Tuonelan joelle, - Vierehen vihaisen kosken, - Pyhän virran pyörtehelle. - Vesikyyn ve'estä nosti, 165 - Umpiputken lainehista, - Syöksi sen syämmen kautta, - Läpi maksan Lemminkäisen. - Jopa lieto Lemminkäinen - Tunsi koskevan kovasti, 170 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Sen mä tein pahinta työtä, - Kun en muistanut kysyä - Emoltani kantajalta, - Miten olla, kuin eleä, 175 - Näinä päivinä pahoina: - En tieä vesun vikoa, - Umpiputken ailuhia." - "Oi emoni, vaimo vanha, - Tietäisitkö, tuntisitko, 180 - Miss' on poikasi poloisen, - Toki rientäisit avuksi, - Päästäisit pojan poloisen - Tältä tieltä kuolemasta." - Siitä Pohjolan sokea 185 - Syöksi lieto Lemminkäisen - Tuonen mustahan jokehen, - Pahimpahan pyörtehesen. - Meni lieto Lemminkäinen, - Meni koskessa kolisten, 190 - Myötävirrassa vilisten, - Tuonne Tuonelan tuville. - Tuo verinen Tuonen poika - Iski miestä miekallansa, - Lyöpi viieksi muruksi, 195 - Kaheksaksi kappaleksi, - Heitti Tuonelan jokehen, - Manalan alus-vesille. - Se oli loppu Lemminkäisen, - Kuolo ankaran kosijan, 200 - Tuonen mustassa joessa, - Manalan alantehessa. - - - - -Viidestoista runo - - -Muutamana päivänä suka Lemminkäisen kodissa alkaa verta vuotaa; se -oli varma merkki Lemminkäisellen onnettomasti käyneen; vv. 1-28. --- Äiti lähtee hakemaan kadonnutta poikaansa; etsii, etsii, jo -viimein saapi Päivältä tietää, Lemminkäisen Tuonelan joessa kuoliana -makaavan; vv. 29-52. -- Lemminkäisen äiti rientää harava kädessä -Tuonelan joelle. Jokea haravoidessaan saapi ensin pienempiä palasia -ja jo viimein koko ruumiinki kuollutta poikaansa; niistä sitte -laittaa uroon entiselleen; vv. 53-142. -- Lemminkäinen herää kuin -pitkästä unesta, nousee ja kertoo äitillensä, miten oli Tuonelan -jokeen joutunut; vv. 143-174. -- Lemminkäinen uudelleen yrittäisi -joutsenta ampumaan, mutta äiti käskee hänen jo ilmanki onneansa -kiittämään ja häntä kotiin seuraamaan; vv. 175-206. - - Äiti lieto Lemminkäisen - Aina koissa arvelevi: - "Minne on saanut Lemminkäinen, - Kunne Kaukoni kaonnut, - Kun ei kuulu jo tulevan 5 - Matkoiltansa maailmassa!" - Kyllikki korea nainen - Koissa lieto Lemminkäisen - Katsoi illalla sukoa, - Huomenella harjoansa, 10 - Niin päivänä muutamana, - Huomenna moniahana, - Veri vuotavi suasta, - Hurme harjasta norahti. - Kyllikki korea nainen 15 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Jo nyt on mennyt mies minulta, - Kaunis Kaukoni kaonnut, - Veri jo vuotavi suasta, - Hurme harjasta noruvi." 20 - Siitä äiti Lemminkäisen - Itse katsovi sukoa, - Itse itkulle apeutui: - "Voi poloisen päiviäni! - Tuho on poikoa pätöistä, 25 - Hukka lieto Lemminkäistä, - Jo suka verin valuvi, - Harja hurmehin noruvi." - Rupesihen etsimähän - Kaonnutta poikoansa, 30 - Pian juoksi pitkät matkat, - Sekä juoksi, jotta joutui, - Mäet mätkyi mennessänsä, - Norot nousi, vaarat vaipui, - Ylähäiset maat aleni, 35 - Alahaiset maat yleni. - Viikon etsi eksynyttä, - Viikon etsi, eikä löyä; - Päivyt vastahan tulevi, - Päivälle kumarteleikse: 40 - "Oi Päivyt Jumalan luoma! - Ootko nähnyt poikoani, - Kullaista omenatani, - Hopeaista sauvoani?" - Päivyt taiten vastaeli: 45 - "Oonpa nähnyt poikuesi, - Jo on poikasi poloisen - Kaotettu, kuoletettu, - Mennyt koskia kolisten, - Myötävirtoja vilisten, 50 - Tuonne Tuonelan perille, - Manalan alantehille." - Siitä äiti Lemminkäisen - Saapi rautaisen haravan, - Jonk' oli piit satoa syltä, 55 - Varsi viittä valmistettu, - Juoksi Tuonelan joelle, - Päiveä rukoelevi: - "Oi Päivyt Jumalan luoma, - Nukuttele nuiva kansa, 60 - Väsytä väki Manalan, - Tuonen valta vaivuttele!" - Tuo Päivyt Jumalan luoma, - Luoma luojan aurinkoinen, - Paistoi hetken heltehesti, 65 - Toisen himmesti hiotti, - Kolmannen koko terältä, - Nukutteli nuivan kansan, - Väsytti väen Manalan, - Nuoret miehet miekoillehen, 70 - Vanhat vasten sauvojansa, - Keski-iän keihä'ille. - Siitä äiti Lemminkäisen - Otti rautaisen haravan, - Haravoipi poikoansa 75 - Pitkin Tuonelan jokea, - Sekä pitkin, jotta poikki, - Saapi paian poikoansa, - Paian mieliksi pahoiksi, - Sai sukat, hatun tapasi, 80 - Sukat suureksi suruksi, - Hatun mieliharmiksensa. - Veti vielä kerran, toisen, - Kerrallapa kolmannella - Elotukku sai etehen, 85 - Haravahan rautaisehen. - Elotukku ei se ollut, - Oli lieto Lemminkäinen, - Itse kaunis Kaukomieli, - Vaan oli pikkuista vajalla: 90 - Yhtä kättä, puolta päätä, - Siihen henkeä lisäksi. - Emo tuosta arvelevi: - "Vieläkö tästä mies tulisi!" - Päätyi korppi kuulemassa, 95 - Tuop' on tuohon vastoavi: - "Ei ole miestä mennehessä, - Työnnä Tuonelan jokehen; - Jo silt' on siika silmät syönyt, - Hauki hartiat halaisnut." 100 - Tuopa äiti Lemminkäisen - Eipä heitä poikoansa; - Vetelevi vielä kerran - Haravalla vaskisella - Pitkin Tuonelan jokea, 105 - Sekä pitkin, jotta poikki, - Saapi kättä, saapi päätä, - Monta muuta muskulata. - Niistä poikoa rakenti, - Laati lieto Lemminkäistä. 110 - Loi miehen, uron sukesi, - Muinaisille muo'oillensa, - Ei saanut sanalliseksi, - Lasta lausehelliseksi. - Niin sanoi sanalla tuolla, 115 - Lausui tuolla lausehella: - "Mehiläinen mieli-lintu, - Metsän kukkien kuningas, - Lähe nyt mettä noutamahan - Ylähältä taivosesta, 120 - Periltä pyhän Jumalan, - Asunnoilta autuahan!" - Mehiläinen maasta nousi, - Simasiipi mättähältä, - Jopa lenti löyhytteli 125 - Yli kuun, alatse päivän, - Lenti luojan kellarihin, - Kamarihin kaikkivallan. - Sai sieltä simoa kyllin, - Metosia mielin määrin, 130 - Jo tulla tuhuttelevi - Sata sarvea sylissä, - Missä mettä, kussa vettä, - Kussa voietta parasta. - Siitä äiti Lemminkäisen 135 - Itse voiti voipunutta, - Pahoin tullutta paranti, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Nouse jo makoamasta, - Ylene uneksimasta, 140 - Näiltä paikoilta pahoilta, - Kovan onnen vuotehilta!" - Nousi mies makoamasta, - Heräsi uneksimasta, - Jop' on saattavi sanoa, 145 - Itse kielin kertoella: - "Kauvan malkio makasin, - Viikon utra uinaelin, - Makasin unen makean, - Sikeäisen siuvottelin." 150 - Sanoi äiti Lemminkäisen, - Itse lausui ja pakisi: - "Oisit maannut kauvemminki, - Vielä viikomman virunut, - Ilman äitittä pahatta, 155 - Katalatta kantajatta." - "Sano nyt poikani polonen, - Kerro korvin kuullakseni, - Mi sinun Manalle saattoi, - Työnti Tuonelan jokehen?" 160 - Sanoi lieto Lemminkäinen: - "Untamolan umpisilmä - Se minun Manalle saattoi; - Vesikyyn ve'estä nosti - Vasten vaivaista minua, 165 - Enkä tuota tiennytkänä, - En tiennyt vesun vihoa, - Umpiputken ailuhia." - Sanoi äiti Lemminkäisen: - "Voipa miestä mieletöintä, 170 - Kehuit noiat noituvasi, - Lappalaiset laulavasi, - Et tieä vesun vihoa, - Umpiputken ailuhia!" - Kysyi äiti poialtansa, 175 - Jos oli mitä vajoa, - Sanoi lieto Lemminkäinen: - "Äijeä olen vajoa! - Tuolla mieleni makaavi - Noissa Pohjan neitosissa; 180 - Home-korva Pohjan eukko - Eip' on anna tyttöänsä - Ilman allin ampumatta, - Joutsenen osoamatta, - Tuosta Tuonelan joesta, 185 - Pyhän virran pyörtehestä." - Sanoi äiti Lemminkäisen: - "Heitä jo herjat joutsenesi - Tuonen mustahan jokehen, - Sie lähe koti-perille, 190 - Vielä kiitä onneasi, - Julkista Jumalatasi, - Kun antoi avun totisen, - Vielä henkihin herätti, - Tuonen teiltä tiettäviltä; 195 - En minä mitänä voisi - Ilman armotta Jumalan, - Toimetta totisen luojan." - Siitä lieto Lemminkäinen - Toki lähtevi kotihin 200 - Kanssa armahan emonsa, - Kera valta-vanhempansa. - Siihen heitän Lemminkäisen - Virrestäni viikommaksi, - Lasken lauluni välehen, 205 - Runon uuelle uralle. - - - - -Kuudestoista runo - - -Väinämöinen laulaen venettä veistäessänsä ja juuri valmiiksi -saamaisillansa ei muista kolmea sitä varten tarvittavaa mahti-sanaa; -vv. 1-24. -- Väinämöinen lähtee Tuonelaan, huutaa salmen rannalla -venettä; Tuonetar kummastelee häntä ja muistuttaa vieläki olevan -paremman Väinämöiselle, jos palaisi kotiinsa; vv. 25-68. -- Tuonetar -viepi veneen Väinämöiselle. Tuonelan emäntä kuultuansa Väinämöisen -asian sanoo Tuonen ei jakelevan tietojansa muille, ja laittaa -Väinämöisen nukkumaan; vv. 69-98. -- Väinämöisen maatessa Tuonelan -väki yöllä laittaa rautaverkkoja ristiin rastiin Tuonelan jokeen, -ettei Väinämöinen uimallakaan pääsisi pakenemaan; vv. 99-124. --- Väinämöinen muutaikse pienemmäksi ja uipi sillä tavoin läpi -verkoista. Tuonelasta tultuansa toivottaa ei kenenkään sinne omin -mielin lähtevän, kun ei lienekään monta sieltä takaisin tullutta; vv. -125-162. - - Vaka vanha Väinämöinen, - Tietäjä iän-ikuinen, - Oli veistävä venettä, - Uutta purtta puuhoava, - Nenässä utuisen niemen, 5 - Päässä saaren terhenisen. - Teki tieolla venettä, - Laati purtta laulamalla; - Lauloi päivän, pohjan puutti, - Lauloi toisen, liitti laian, 10 - Lauloi kohta kolmannenki - Kokkien kohentimilla. - Niin kokat kuvattuansa, - Kaaritettua venosen, - Liitettyä laian liitot, 15 - Uupui kolmea sanoa - Pannessansa parraspuita, - Päitä kaarten päätellessä. - Arvelee, ajattelevi, - Mistäpä sanoja saisi, 20 - Itse tuon sanoiksi saatti: - "Tuolta saan sa'an sanoja, - Tuolta Tuonelan ko'ista, - Manalan ikimajasta." - Vaka vanha Väinämöinen 25 - Läksi Tuonelta sanoja, - Manalalta mahtiloita; - Kävi viikon vitsikkoa, - Viikon toisen tuomikkoa, - Kolmannen katajikkoa, 30 - Jo näkyi Manalan saari, - Tuonen kumpu kuumottavi. - Niin huhuta huikahutti - Tuossa Tuonelan joessa: - "Tuo venettä Tuonen tytti, 35 - Lauttoa Manalan lapsi, - Yli salmen saa'akseni, - Joen poikki päästäkseni!" - Lyhykäinen Tuonen tytti, - Matala Manalan neiti, 40 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Vene täältä tuotanehe, - Kuni syy sanottanehe, - Mi sinun Manalle saattoi - Ilman tau'in tappamatta, 45 - Muun surman musertamatta." - Sanoi vanha Väinämöinen: - "Te'in tieolla venettä, - Laa'in purtta laulamalla, - Niin päivällä kolmannella 50 - Rikkoihe reki runoilta, - Jalas taittui lausehilta; - Läksin Tuonelta oroa, - Laulukorjan laatiani." - Kyllä Tuonetar toruvi, 55 - Manan neiti riitelevi: - "Oi on hullu hulluuttasi, - Mies on mielesi vähyyttä! - Tulet syyttä Tuonelahan, - Surmatta Manan majoille, 60 - Parempi sinun olisi - Palata omille maille: - Paljo on tänne tullehia, - Ei paljo palannehia." - Sanoi vanha Väinämöinen: 65 - "Akka tieltä kääntyköhön, - Eip' on mies pahempikana; - Tuo venettä Tuonen tytti!" - Vei venehen Tuonen tytti, - Sillä vanhan Väinämöisen 70 - Yli salmen saattelevi, - Joen poikki päästelevi. - Tuop' on Tuonelan emäntä - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Oi on vanha Väinämöinen! 75 - Mitä sie tulit Manalle - Ennen Tuonen tahtomatta, - Manan mailta kutsumatta?" - Sanoi vanha Väinämöinen: - "Veistäessäni venoista 80 - Uuvuin kolmea sanoa - Peripäätä päätellessä; - Piti tulla Tuonelahan - Saamahan sanoja noita." - Tuopa Tuonelan emäntä 85 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Ei Tuoni sanoja anna, - Mana mahtia jakele; - Etkä täältä pääsnekänä - Sinä ilmoisna ikänä 90 - Kotihisi kulkemahan, - Maillesi matelemahan." - Uuvutti unehen miehen, - Pani maata matkalaisen - Tuonen taljavuotehelle; 95 - Siinä mies makaelevi, - Uros unta ottelevi, - Mies makasi, vaate valvoi. - Oli akka Tuonelassa, - Akka vanha käykkäleuka, 100 - Rautarihman kehreäjä, - Vaskilankojen valaja, - Kehräsi sataisen nuotan, - Tuhantisen tuuritteli, - Yönä yhtenä kesäisnä, 105 - Yhellä vesikivellä. - Oli ukko Tuonelassa, - Se on ukko kolmisormi, - Rautaverkkojen kutoja, - Vaskinuotan valmistaja, 110 - Kutovi sataisen nuotan, - Tuhantisen tuikutteli, - Samana kesäisnä yönä, - Samalla vesikivellä. - Tuonen poika rautanäppi, 115 - Se veti sataisen nuotan - Poikki Tuonelan joesta, - Sekä poikki, jotta pitkin, - Jott' ei päästä Väinämöisen, - Selvitä Uvantolaisen, 120 - Sinä ilmoisna ikänä, - Kuuna kullan valkeana, - Tuolta Tuonelan ko'ista, - Manalan iki majoista. - Vaka vanha Väinämöinen 125 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Joko lie tuhoni tullut, - Hätäpäivä päälle pääsnyt, - Näillä Tuonelan tuvilla, - Manalan alantehilla!" 130 - Pian muuksi muuttelihe, - Ruton toiseksi rupesi, - Matoi rautaisna matona, - Kulki kyynä käärmehenä, - Poikki Tuonelan joesta, 135 - Läpi Tuonen verkkoloista. - Siitä vanha Väinämöinen - Tuonelasta tultuansa - Sanovi sanalla tuolla, - Lausui tuolla lausehella: 140 - "Elköhön hyvä Jumala, - Elköhön sitä suvaitko, - Itse mennyttä Manalle, - Tuonelahan tunkeinutta! - Äijä on sinne saanehia, 145 - Vähä tuolta tullehia, - Tuolta Tuonelan ko'ista, - Manalan iki majoista." - Vielä saatteli sanoiksi, - Itse lausui, noin nimesi, 150 - Nuorisolle nousevalle, - Kansalle kasuavalle: - "Elkätte imeisen lapset - Sinä ilmoisna ikänä - Tehkö syytä syyttömälle, 155 - Vikoa viattomalle, - Pahoin palkka maksetahan - Tuolla Tuonelan ko'issa: - Sija siell' on syyllisillä, - Vuotehet viallisilla, 160 - Alus kuumista kivistä, - Peitto kyistä käärmehistä." - - - - -Seitsemästoista runo - - -Väinämöinen lähtee jo kauan kuolleelta ja maan alla maanneelta -Antero Vipuselta sanoja saamaan, tulee perille ja herättää Vipusen -pitkästä unestansa; vv. 1-50. -- Vipunen unesta herättyänsä nielaisee -Väinämöisen vatsaansa, jossa Väinämöinen alkaa häntä yhdellä ja -toisellaki tavalla kiusata; vv. 51-70. -- Vipunen arvelee, mikä -kumma jo lieneeki hänen mahassansa, rupeaa sitä sitte pois manaamaan -ja uhkaa pahasti pidellä, jos ilman ei lähtisi; vv. 71-106. -- -Väinämöinen kiistää ei milloinkaan lähteä, ellei saisi sanoja -Vipuselta, jonka kuultua Vipunen laulaa hänelle kaikki tietonsa; vv. -107-142. -- Yltäkyllin sanoja saatuansa Väinämöinen lähtee jälleen -matkaansa, tulee keskitekoisen veneensä luoksi ja saapi sen sitte -helposti valmiiksi; vv. 143-166. - - Vaka vanha Väinämöinen - Tuonelasta tultuansa - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Ohoh seppo Ilmarinen! - Taos rautaiset talukset, 5 - Tao rauta-rukkahiset, - Paita rautainen rakenna, - Laa'i rautainen korento, - Pane syämmehen teräkset, - Veä päälle melto rauta, 10 - Lähen saamahan sanoja, - Ongelmoita ottamahan, - Suusta Antero Vipusen, - Vatsasta vara-väkevän." - Se on seppo Ilmarinen 15 - Sanan vastaten sanovi: - "Viikon on Vipunen kuollut, - Kauvan Antero kaonnut, - Vipunsa virittämästä, - Ahtamasta ansatiensä, 20 - Et sieltä sanoa saane, - Et sanoa puoltakana." - Vaka vanha Väinämöinen - Toki läksi, ei totellut, - Astui päivän helkytteli 25 - Naisten neulojen neniä, - Astui toisen torkutteli - Miesten miekan tutkamia, - Kolmannenki koikutteli - Uron tapparan teriä. 30 - Itse virsikäs Vipunen, - Mies vanha vara-väkevä, - Jo oli viikon maassa maannut, - Kauvan kaihossa levännyt, - Haapa kasvoi hartioilla, 35 - Koivu kulmilla yleni, - Otsalla oravi-kuusi, - Pajupehko parran päällä. - Jo tulevi Väinämöinen, - Veti miekan, riisti rauan, 40 - Kaatoi haavat hartioilta, - Koivut kulmilta kukisti, - Otsalta oravi-kuuset, - Pajupehkot parran päältä. - Syösti rautaisen korennon 45 - Suuhun Antero Vipusen, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Nouse pois inehmon orja - Maan alta makoamasta, - Viikon unta ottamasta!" 50 - Tuop' on virsikäs Vipunen - Heti herkesi unesta, - Irvisti ikeniänsä, - Leukapielensä levitti, - Nieli miehen miekkoinensa, 55 - Kulahutti kulkkuhunsa. - Silloin vanhan Väinämöisen - Piti toisiksi ruveta, - Pani paitansa pajaksi, - Hiat paian palkehiksi, 60 - Polvensa alaisimeksi, - Vasaraksi kyynäspäänsä, - Itsensä teki sepoksi, - Rakenteli rautioksi. - Takoa taputtelevi, 65 - Lyöä lynnähyttelevi; - Takoi yön lepeämättä, - Päivän pouahuttamatta, - Vatsassa vara-väkevän, - Mahtipontisen povessa. 70 - Silloin virsikäs Vipunen - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Jo olen syönyt sa'an urosta, - Tuhonnut tuhannen miestä, - Enpä liene mointa syönyt, 75 - En ennen tämän tapaista: - Syet suuhuni tulevat, - Rauan kuonat kulkkuhuni." - "Ulos koira keuhkoistani, - Maan kamala maksoistani! 80 - Himmene jo Hiien hurtta, - Raukea Manalan rakki, - Puremasta, jäytämästä, - Syömästä, kaluamasta, - Syömästä syänkäpyä, 85 - Pernoani pehkomasta!" - "Luopui ennen luotu Lempo, - Eksyipä emollinenki, - Etkö sie emotoin eksy, - Luovu luonnotoin sikiö, 90 - Tämän tunnin tutkaimella, - Tämän kuuhuen kululla!" - "Kun et vääjänne välehen, - Eronne emoton rakki, - Saan minä kokolta kourat, 95 - Veren juojalta vekarat, - Joilla konnat kouristelen, - Ilkeät iki asetan, - Pään pärisemättömäksi, - Hengen huokumattomaksi." 100 - "Lähe nyt kumma kulkemahan, - Maan paha pakenemahan, - Siirrä pois sijasi konna, - Muuta murha kartanosi, - Ennenkun sanani saapi, 105 - Tahi mieli juohtunevi!" - Vaka vanha Väinämöinen - Silloin tuon sanoiksi virkki: - "Etpä pääse päivinäsi, - Selviä sinä ikänä, 110 - Kun en saa sanoja kuulla, - Luoa lempi-luottehia; - Ei sanat salahan joua, - Eikä luottehet lovehen, - Mahti ei joua maan rakohon, 115 - Vaikka mahtajat menevät." - Silloin virsikäs Vipunen - Aukaisi sanaisen arkun - Lauloaksensa hyviä, - Parahia pannaksensa. 120 - Lauloi synnyt syitä myöten, - Luottehet lomia myöten: - Kuinka luojansa luvalla, - Kaikkivallan vaatimalla, - Itsestänsä ilma syntyi, 125 - Ilmasta vesi erosi, - Veestä manner maatelihe, - Manterelle kasvut kaikki. - Lauloi kuun kuvoannasta, - Auringon asetannasta, 130 - Ilman pielten pistännästä, - Taivosen tähytännästä. - Siinä virsikäs Vipunen - Kyllä lauloi ja osasi, - Ei ole kuultu, eikä nähty, 135 - Sinä ilmoisna ikänä - Parempata laulajata, - Tarkempata taitajata; - Suu se syyteli sanoja, - Kieli laski lausehia, 140 - Kuni sälkö sääriänsä, - Ratsu jalkoja jaloja. - Siitä vanha Väinämöinen - Kun oli sanoja saanut, - Rupeavi lähtemähän, 145 - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Oi sie Antero Vipunen! - Avaa suusi suuremmaksi, - Pääsisin mahasta maalle, - Kotihini kulkemahan." 150 - Siitä Antero Vipunen - Avoi suunsa suuremmaksi, - Leukapielensä levitti, - Itse vanha Väinämöinen - Läksi suusta suuritieon, 155 - Mahtipontisen povesta, - Kuni kultainen orava, - Tahi näätä kultarinta. - Läksi siitä astumahan, - Tulevi venonsa luoksi, 160 - Teki tieolla venettä - Tieokkailla tehtahilla. - Sai venonen valmihiksi, - Päät on kaarten päätetyksi, - Veno syntyi veistämättä, 165 - Laiva lastun ottamatta. - - - - -Kahdeksastoista runo - - -Väinämöinen uuden laivansa koristettua lähtee sillä Pohjan neittä -kosjomaan. Ilmarisen sisar, Ainikki, pyykkiä rannalla pestessään -havaitsee jotain mustaa merellä häämöttävän ja arvelee sitä jos -miksiki; vv. 1-36. -- Oudon havaitsemansa lähemmäksi tultua tuntee -Väinämöisen laivaksi ja alkaa kysellä Väinämöiseltä, kunne oli -matkalla. Väinämöinen piloillansa ensin mitä kutaki ladeltua jo -viimein sanoo todenki, Pohjan neittä kosjomaan lähteneensä; vv. -37-102. -- Tytär asian kuultuansa heti juoksee ilmoittamaan sen -veljellensä Ilmariselle. Seppo siitä huolella rientää itse jälestä -ja saavuttaa Väinämöisen matkalla. Siinä sopivat keskenänsä, ei -kumpikaan neittä vastoin sen omaa mieltä tahtoa; vv. 103-148. -- -Jo tullaan lähemmä matkan määrää, koira Pohjolassa kuulee ja alkaa -haukkua. Pohjolan isäntä käypi katsomaan, mitä koira haukkuisi, ja -näkee vieraita sekä maisin että merisin tulevan. Kysytään arpaa -vieraista ja saadaan tietää, niiden kosjolaisia olevan; vv. 149-200. --- Pohjolan emäntä tunnettuansa vieraat Väinämöiseksi ja Ilmariseksi, -neuvoo tytärtänsä Väinämöiselle menemään, mutta tytär vastaa, ei -huolivansa semmoisesta vanhasta ukosta; vv. 201-230. -- Väinämöinen -tultuaan tupaan pyytää tyttöä puolisoksensa. Tyttö kysäisee, joko -olisi täyttänyt sen hänelle määrätyn ansiotyön, ja kun Väinämöinen -ei saata sanoa sitä tehneensä, niin tyttökin arvelee, ei hänelle -menevänsä; vv. 231-266. - - Vaka vanha Väinämöinen - Arveli, ajattelihe, - Mennä neittä kosjomahan, - Päätä kassa katsomahan, - Pimeästä Pohjolasta, 5 - Summasta Sariolasta. - Pani haahen haljakkahan, - Punaisehen pursi-puolen, - Kokat kullalla kuvasi, - Hopealla holvaeli. 10 - Nosti päälle purjepuunsa, - Veti puuhun purjehia, - Veti purjehen punaisen, - Toisen purjehen sinisen, - Läksi merta laskemahan, 15 - Sinistä sirottamahan. - Annikki oli niemen neiti, - Sisar seppo Ilmarisen, - Joutui sotkut sotkemassa, - Vaattehet viruttamassa, 20 - Nenässä utuisen niemen, - Päässä saaren terhenisen. - Keksi mustasen merellä, - Sinervöisen lainehilla, - Sanan virkkoi, noin nimesi: 25 - "Mi olet merellä musta, - Kun sa ollet hanhikarja, - Niin sä lentohon levaha." - "Kun ollet lohinen luoto, - Niin sä uimahan pulaha, 30 - Kun ollet vesikivonen, - Vesi päällesi ve'ellös. - Lienet veikkoni venonen, - Niin kohen kotia käänny, - Lienet pursi vento vieras, 35 - Ulommaksi uiskennellos." - Ei ollut veno kotoinen, - Eikä pursi vento vieras, - Olipa pursi Väinämöisen, - Laiva laulajan ikuisen, 40 - Jo luoksi lähentelihe, - Pakinoille painatteli. - Annikki hyväniminen - Purrelta kyselemähän: - "Kunne läksit Väinämöinen, 45 - Suorihit suvannon sulho?" - Sanoi vanha Väinämöinen: - "Läksin lohta pyytämähän - Tuonen mustasta joesta, - Syvästä sara-ojasta." 50 - Annikki hyväniminen, - Hänpä tuo sanoiksi virkki: - "Tunnen mie toen puhujan, - Sekä keksin kielastajan: - Toisinpa isoni ennen 55 - Läksi lohta pyytämähän, - Oli verkkoja venonen, - Laivan täysi laskimia, - Siinä nuotat, siinä nuorat, - Siinä tarpoimet sivulla; 60 - Kunne läksit Väinämöinen, - Ulkosit Uvantolainen?" - Sanoi vanha Väinämöinen: - "Läksin hanhien hakuhun - Saksan salmilta syviltä, 65 - Ulapoilta auke'ilta." - Annikki hyväniminen - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Toisinpa isoni ennen - Läksi hanhien ajohon: 70 - Jousi oli suuri jäntehessä, - Vetehessä kaari kaunis, - Koira musta kahlehissa, - Kahle kaarehen siottu; - Sano totta Väinämöinen, 75 - Kunne kuitenki käkesit?" - Sanoi vanha Väinämöinen: - "Entä jos minä menisin - Noihin suurihin sotihin, - Tasapäihin tappeloihin, 80 - Joiss' on verta säärivarsi, - Polven korkeus punaista." - Aina Annikki sanovi, - Tinarinta riukuttavi: - "Elä tyhjiä valehi! 85 - Tunnen mie soanki käynnin: - Kun ennen isoni läksi - Noihin suurihin sotihin, - Sata oli miestä soutamassa, - Tuhat ilman istumassa, 90 - Nenin jousia nenässä, - Terin miekat teljopuilla; - Sano jo toet totiset, - Valehettomat vakaiset, - Kunne läksit Väinämöinen, 95 - Suorihit Suvantolainen!" - Silloin vanha Väinämöinen - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Toki ma sanon toetki, - Jos vähän valehtelinki, 100 - Läksin neittä Pohjolasta, - Impeä Pimentolasta." - Annikki hyvä-niminen - Kun tunsi toet totiset, - Heti sai samoamahan, 105 - Tulevi sepon kotihin: - "Veli seppo Ilmarinen, - Takoja iän-ikuinen! - Taos mulle sukkulainen, - Tao sormukset soreat, 110 - Niin sanon toet totiset, - Valehettomat vakaiset: - Jo nyt vievät viekkahammat, - Etevämmät ennättävät, - Ottavat sinun omasi, 115 - Anastavat armahasi; - Jo menevi Väinämöinen - Selässä meren sinisen - Pimeähän Pohjolahan, - Summahan Sariolahan." 120 - Tunkihe sepolle tuska, - Rautiolle raskas tunti; - Pesi päänsä puhtahaksi, - Valelihe valkeaksi, - Sykysyisistä sysistä, 125 - Taonnoista talvisista. - Pukihe, somistelihe, - Vaatettihe, valmistihe, - Pisti varsan valjahisin, - Ruskean re'en etehen, 130 - Itse istuikse rekehen, - Otti ohjakset kätehen. - Ajavi, hypittelevi, - Meren hietaharjuloita, - Jo päivänä kolmantena 135 - Yllättävi Väinämöisen, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Oi on vanha Väinämöinen! - Tehkämme sula sovinto, - Jos on kilvoin kihlonemme, 140 - Kilvoin käynemme kosissa, - Ei neittä väellä vieä." - Sanoi vanha Väinämöinen: - "Teen minä sulan sovinnon, - Ei neittä väellä vieä, 145 - Vastoin mieltä miehelähän; - Sille neiti antaminen, - Kelle mielensä tekevi." - Ajoivat e'elle siitä - Matkoansa kumpanenki, 150 - Pursi juoksi, ranta roikki, - Oro juoksi, maa jämisi. - Kului aikoa vähäisen, - Pirahteli pikkaraisen, - Jopa haukkui hallikoira, 155 - Linnan lukki luskutteli, - Pimeässä Pohjolassa, - Sangassa Sariolassa. - Sanoi Pohjolan isäntä: - "Ei halli valetta hauku, 160 - Luppakorva luuhattele, - Joko käynen katsomahan, - Mitä haukkuvi halikka, - Linnan luppa luikuttavi." - Kävi siitä katsomahan 165 - Pellolle perimmäiselle, - Katsoi koiran suuta myöten, - Nenävartta valvatteli, - Jo näki toen totisen, - Mitä haukkui hallikoira: 170 - Purjehti veno punainen - Selän puolen Lemmenlahta, - Kirjokorja kiiättävi - Maa-puolen Simasaloa. - Tultua tupahan tuolta 175 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Jo tulevi vierahia - Selällä meren sinisen, - Ajetahan kirjokorjin - Tuon puolen Simasaloa, 180 - Lasketahan laivoin suurin - Tämän puolen Lemmenlahta." - Sanoi Pohjolan emäntä: - "Mistä arpa saatanehe - Tulevista vierahista? -- 185 - Oi on pieni piikaseni, - Pane pihlajat tulehen, - Puu valio valkeahan! - Kun on verta vuotanevi, - Niin silloin sota tulevi, 190 - Kunp' on vettä vuotanevi, - Aina rauhassa elämme." - Pohjan piika pikkarainen - Pisti pihlajat tulehen: - Vuo'a ei verta, eikä vettä, 195 - Läksi mettä vuotamahan. - Virkkoi Suovakko sopesta: - "Puu kun mettä vuotanevi, - Niin mi saapi vierahia, - Se on suuri sulhaiskansa." 200 - Siitä Pohjolan emäntä, - Sekä kaunis Pohjan neiti, - Pian pistihe pihalle, - Luoen silmänsä selälle: - Näki tuolta tuon tulevan, 205 - Uuen purren purjehtivan, - Näki juoksevan orosen, - Kirjokorjan kiiättävän. - Sanoi Pohjolan emäntä, - Itse lausui lapsellensa: 210 - "Ken se haahella tulevi, - Se on vanha Väinämöinen, - Ken se korjalla ajavi, - Se on seppo Ilmarinen." - "Kunp' on tullahan tupahan, 215 - Tuoppa on tuopilla olutta, - Kanna kaksikorvaisella, - Työnnä tuoppi sen kätehen, - Kellen on mieli mennäksesi; - Anna Väinölän ukolle, 220 - Ku tuo haahella hyvyyttä, - Aluksella aartehia!" - Tyttö tuohon vastoavi: - "Oi emoni, kantajani! - Ei ole neittä ennenkänä, 225 - Ei ole myötynä eloihin; - Enkä menne Väinölähän - Iki vanhalle varaksi, - Vaiva vanhasta tulevi, - Ikävä iällisestä." 230 - Silloin vanha Väinämöinen - Oli eellä ennättäjä, - Ajoi purtensa punaisen - Teloille teräksisille, - Itse tungeikse tupahan, 235 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Tuletko minulle neiti - Ikuiseksi ystäväksi?" - Tuopa kaunis Pohjan neiti, - Tuopa tuohon vastoavi: 240 - "Joko sie venosen veistit, - Joko laa'it laivan suuren, - Kehrävarteni muruista, - Kalpimeni kappaleista?" - Sanoi vanha Väinämöinen, 245 - Itse lausui ja pakisi: - "Jo laa'in hyvänki laivan, - Aivan ankaran venosen, - Jok' on tuulessa tukeva - Ja varava vasta-säällä 250 - Halki aaltojen ajella, - Selät vetten seurustella, - Poikki Pohjolan vesien, - Lakkipäien lainehien." - Tuopa kaunis Pohjan tytti 255 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "En kiitä meristä miestä, - Aallon laskia-urosta, - Tuuli vie merellä mielen, - Aivot särkevi ahava; 260 - Enkä taia tullakana, - En tulla minä sinulle - Ikuiseksi ystäväksi, - Polviseksi puolisoksi, - Sijasi levittäjäksi, 265 - Pään-alaisen laskijaksi." - - - - -Yhdeksästoista runo - - -Ilmariselle Pohjolan tupaan tultuansa tuodaan simaa juoda, mutta hän -uhkaa ei märkääkään maistavansa ennenkun saisi morsiamensa nähdä. -Saapi sitten ansiotyökseen käärme-pellon kyntää, jonka tehtyä kysyy -uudelleen tytärtä; vv. 1-38. -- Pohjolan emäntä määrää Ilmariselle -toiseksi ansiotyöksi pyytää Tuonen karhu ja kolmanneksi saada hirveän -suuri hauki Tuonelan joesta; vv. 39-84. -- Ilmarinen takoo tulisen -kokon, lähtee sen kanssa Tuonelan joelle, siellä syntyy kova tappelo -kokon ja hauvin välillä, kokko ensimäisellä ja toisella yrityksellä -ei voita mitään; vv. 85-126. -- Kokko kolmannella kokeella saapi -hauvin, lentää sen kanssa puun latvaan ja alkaa syödä. Ilmarinen -siitä kun nuhtelee häntä, niin kokko suuttuneena lentää matkoihinsa; -vv. 127-152. -- Ilmarinen kantoi hauvin pään Pohjolaan ja kysyy, -joko nyt olisi morsiamensa valmis. Pohjolan emäntä viimeinki lupaa -tyttärensä hänelle; vv. 153-180. -- Pohjolan emäntä kummastelee, -miten Ilmarinen arvasi hänen neittänsä kosjomaan tulla. Syyt siihen -selitetään; vv. 181-226. - - Siitä seppo Ilmarinen, - Takoja iän ikuinen, - Itse tungeikse tupahan, - Kaivaikse katoksen alle. - Tuotihin simoa tuoppi 5 - Seppo Ilmarin kätehen, - Seppo tuon sanoiksi virkki: - "En ennen sinä ikänä - Juone näitä juomisia, - Kun ma saan nähä omani; 10 - Onko valmis valvattini, - Valmis valvateltavani?" - Sanoi Pohjolan emäntä: - "Äsken on valmis valvattisi, - Kun sa kynnät kyisen pellon, 15 - Käärmehisen käännättelet, - Senpä Hiisi ennen kynti, - Lempo varsinki vakoili." - Silloin seppo Ilmarinen - Meni neitonsa tupahan, 20 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Työ minulle määrättihin - Kynteäni kyisen pellon, - Käärmehisen käännätellä." - Antoi morsian apua, 25 - Työnti neito neuvokkia: - "Ohoh seppo Ilmarinen! - Aura kultainen kuvoa, - Sillä kynnät kyisen pellon, - Käärmehisen käännättelet." 30 - Siitä seppo Ilmarinen - Auran kultaisen kuvasi, - Sillä kynti kyisen pellon, - Vakoeli maan matoisen, - Sanoi tuolta tultuansa: 35 - "Jo nyt kynnin kyisen pellon, - Joko tyttö työnnetähän, - Annetahan ainoiseni?" - Tuop' on Pohjolan emäntä - Sanan virkkoi, noin nimesi: 40 - "Äsken neiti annetahan, - Tyttö täältä työnnetähän, - Kun sa tuonet Tuonen karhun, - Suistanet suen Manalan." - Antoi morsian apua, 45 - Työnti neiti neuvokkia: - "Ohoh seppo Ilmarinen! - Teräksestä tehkös suitset, - Niillä tuonet Tuonen karhun, - Suistanet suen Manalan." 50 - Siitä seppo Ilmarinen - Teräksestä suitti suitset, - Päitset rauasta rakenti, - Kävi sitte suistamahan, - Sai sutosen suitsi suuhun, 55 - Karhun rauta-kahlehesen, - Sanoi tuolta tultuansa: - "Anna akka tyttäresi! - Jo olen tuonut Tuonen karhun, - Suistanut suen Manalan." 60 - Sanoi Pohjolan emäntä: - "Äsken alli annetahan, - Sinisotka suoritahan, - Kun saat suuren suomuhauvin, - Liikkuvan kalan lihavan, 65 - Tuolta Tuonelan joesta." - Jopa tuskiksi tulevi - Tuon on seppo Ilmarisen, - Meni neitonsa tupahan, - Itse tuon sanoiksi virkki: 70 - "Työ minulle määrättihin - Aina entistä parempi, - Saa'a suuri suomuhauki - Tuonen mustasta joesta." - Antoi morsian apua, 75 - Työnti neiti neuvokkia: - "Ohoh seppo Ilmarinen, - Ellos olko milläskänä! - Taoppa tulinen kokko, - Vaakalintu valke'inen, 80 - Sillä saanet suuren hauvin, - Liikkuvan kalan lihavan, - Tuonen mustasta joesta, - Manalan iki purosta." - Se on seppo Ilmarinen 85 - Takovi kokon tulisen, - Siitä neuvoi kokkoansa: - "Kokkoseni, lintuseni, - Menes lennä, kunne käsken, - Tuonen mustalle joelle, 90 - Iske suuri suomuhauki, - Liikkuva kala lihava!" - Tuo kokko komea lintu - Lenteä lekuttelevi, - Lenti hauvin pyyäntähän 95 - Tuonne Tuonelan joelle, - Yksi siipi vettä viisti, - Toinen taivasta tapasi. - Jo tulevi Tuonen hauki, - Ve'en koira vengottavi, 100 - Tahtoi seppoa tavata, - Syöä seppo Ilmarisen. - Tuop' on kokko rautakoura - Keksi suuren suomuhauvin, - Iskevi kaloa tuota, 105 - Vasten suomuja sukaisi. - Sillon suuri suomuhauki, - Liikkuja kala lihava, - Painavi kokon kynimen - Alle selvien vesien; 110 - Niin kokko kohotteleikse, - Ilmahan ylenteleikse, - Nosti mustia muria - Päälle selvien vesien. - Liiteleikse, laateleikse, 115 - Toki toisesti kokevi, - Yhen iski kynsiänsä - Hauvin hirmun hartioihin, - Toisen iski kynsiänsä - Vuorehen teräksisehen. 120 - Kilpistyi kivestä kynsi, - Kalpistihe kalliosta, - Jo hauki sukeltelihe, - Ve'en venkale vetihe, - Kynsistä kokon kynimen, 125 - Vaakalinnun varpahista. - Siitä kokko rautakoura - Kivastihe vielä kerran, - Siivet välkkyi valkeana, - Silmät selvänä tulena, 130 - Saip' on hauvin kynsihinsä, - Ve'en koiran kourihinsa. - Nosti suuren suomuhauvin, - Ve'en venkalan vetävi, - Tuosta Tuonelan joesta, 135 - Manalan alantehesta, - Ei vesi ve'elle tullut - Hauvin suuren suomuloista, - Ilma ei ilmalle hajaisnut - Kokon suuren höyhenistä. 140 - Kantoi suuren suomuhauvin - Päähän lakkapään petäjän, - Siinä maisteli makoa, - Riipoeli rintapäätä. - Sanoi seppo Ilmarinen: 145 - "Oi sinua kurja kokko! - Kun nyt maistelit makoa, - Viillit halki hauvin vatsan." - Tuop' on kokko rautakoura - Siitä syäntyi lentämähän, 150 - Ylös ilmahan kohosi, - Pitkän pilven rannan päälle. - Siitä seppo Ilmarinen - Katseli kaloa tuota, - Pään on varsin poikki pahkoi, 155 - Itse kantoi pään kaloa - Anopillen anteheksi, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Tuoss' onpi ikuinen istuin - Hyvän Pohjolan tupahan." 160 - Sanoi Pohjolan emäntä: - "Pahoinpa sinäki laa'it, - Kun sa päätä poikki pahkoit, - Kanssa maistelit makoa." - Sanoi seppo Ilmarinen: 165 - "Ei saalis viatta saa'a - Paikoilta paremmiltana, - Saati Tuonelan joesta; - Joko on valmis valvattini, - Valmis valvateltavani?" 170 - Sanoi Pohjolan emäntä, - Itse lausui, noin nimesi: - "Jo nyt on valmis valvattisi, - Valmis valvateltavasi, - Annettava alliseni, 175 - Sorsaseni suorittava, - Ilmariselle sepolle - Ikuiseksi istujaksi, - Polviseksi puolisoksi, - Kainaloiseksi kanaksi." 180 - Siitä Pohjolan emäntä - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Mistä tiesit teltamoinen - Tämän neien kasvavaksi, - Huohtiko hopeat neien, 185 - Neien kullat sinne kuului, - Sinne paistoi meiän päivät, - Meiän kuuhuet kumotti?" - Lausui lapsi lattialta: - "Siitä tiesi teltamoinen, 190 - Hyvä oli isosta huuto - Laivan suuren laskennalta, - Emosta sitäi parempi - Leivän paksun paistannalta, - Vehnäleivän leivonnalta, 195 - Vierahan ravitsennalta." - "Siitä tiesi teltamoinen, - Onnen myyrä tien osasi, - Kun kävi pihatse kerran, - Neiti oli matara-maalla, 200 - Paineli puna-patoja, - Keitti kelta-kattiloita." - "Kävi siitä toisen kerran, - Näki neien jauhamassa, - Kivi helmenä helasi, 205 - Kivenpuu käkenä kukkui, - Kiven siili sirkkusena, - Laklana kiven lapatta." - "Kävi kerran kolmannenki - Kuuli neitosen kutovan, 210 - Niin sen pirta piukkaeli, - Kuin on tikka puun kylessä, - Sukkulainen suikahteli, - Kuin kärppä kiven kolossa, - Käännähteli käärilauta, 215 - Kuin orava oksapuussa." - Itse vanha Väinämöinen - Kotihinsa kulkiessa - Alla päin, pahoilla mielin, - Kaiken kallella kypärin, 220 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Elkätte etinen kansa - Menkö uimahan uhalla, - Veikasta vesien päälle, - Kilvoin neittä kosjomahan, 225 - Toisen nuoremman keralla!" - - - - -Kaksikymmenes runo - - -Aljetaan häitä valmistaa Pohjolassa, joita varten suuri vallaton -härkä tuodaan Karjalasta. Sen sitte meren ukko saapi teurastetuksi; -vv. 1-54. -- Pohjolan emäntä keittää olutta ja valkeastansa leviää -paksu savu ympäri maata. Lemminkäinen rientää katsomaan, olisiko -sodan valkeita, ja nähtyänsä vaan olutta keitettävän härnää Pohjolan -emäntää salmen takaa; vv. 55-92. -- Oluen keitettyä, käytyä ja -tynnyrihin saatua Pohjolan emäntä alkaa muita ruokia häätarpeiksi -laitella; vv. 93-128. -- Pohjolan emäntä laittaa kansaa häihin -kutsumaan, käskee kutsuttamaan kaikki, Lemminkäisen yksin kutsumatta -jätettämään; vv. 129-182. - - Mitä nyt laulamme lajia, - Kuta virttä vieretämme? - Tuota laulamme lajia, - Tuota virttä vieretämme, - Noita Pohjolan pitoja, 5 - Jumalisten juominkia. - Mitä tuohon tuotettihin - Ja kuta veätettihin, - Rahvahan ravitsemiksi, - Joukon suuren syömisiksi? 10 - Kasvoi härkä Karjalassa, - Sonni Suomessa lihosi, - Ei ollut suuri, eikä pieni, - Oli hän oikea vasikka: - Hämehessä häntä häilyi, 15 - Pää keikkui Kemijoella, - Päivän lenti pääskyläinen - Härän sarvien väliä, - Kuun juoksi kesä-orava - Häpähältä hännän päähän. 20 - Sepä vallaton vasikka - Karjalasta kaimattihin, - Sata miestä sarviloista, - Tuhat turvasta piteli, - Härkeä taluttaessa, 25 - Pohjolahan tuotaessa. - Etsittihin iskijätä, - Maan kamalan kaatajata, - Suomen suurilta tiloilta, - Vienosta Venäjän maasta, 30 - Ruotsin maasta rohkeasta, - Lapin laajoilta periltä, - Etsittihin, eipä löytty, - Haettihin, ei havaittu. - Etsittihin iskijätä, 35 - Katsottihin kaatajata, - Selvältä meren selältä, - Ulapalta aukealta. - Mies musta merestä nousi, - Uros umpilainehista, 40 - Ei tuo ollut suurimpia, - Eikä aivan pienimpiä: - Alle maljan maata mahtui, - Alle seulan seisomahan. - Heti kun näki eränsä, 45 - Ruhtoi niskahan rutosti, - Sorti sonnin polvillensa, - Kylen maahan kyykähytti. - Saiko paljo saalihiksi? - Saanut ei paljo saalihiksi: 50 - Sata saavia lihoa, - Kuuta kuusi tynnyriä, - Noihin Pohjolan pitoihin, - Sariolan syöminkihin. - Siitä Pohjolan emäntä 55 - Alkoi keitteä olutta - Uuen puisen uurtehessa, - Korvon koivuisen sisässä. - Nousipa savu sakea, - Auver ilmahan ajoihe, 60 - Tuimilta tulisijoilta, - Varavilta valke'ilta, - Täytti puolen Pohjanmaata, - Kaiken Karjalan pimitti. - Tuop' on Ahti Saarelainen, 65 - Itse kaunis Kaukomieli, - Näkevi savun sakean - Pohjoisilla maailmoilla, - Arvelee, ajattelevi: - "Mistä tuo savunen saapi, 70 - Pieni on soan savuiksi, - Suuri paimosen paloiksi." - Jopa kaaloi katsomahan, - Likeltä tähyämähän, - Ei ollut soan savuja, 75 - Eikä paimenen paloja, - Olipa olut-tulia, - Kaljan keitto-valke'ita, - Sariolan salmen suulla, - Niemen kaiskun kainalossa. 80 - Siinä Kauko katselevi - Suu vähiten väärällänsä, - Virkki viimein katsellessa, - Poikki salmesta sanovi: - "Oi armas anoppiseni, 85 - Pohjan ehtoisa emäntä, - Laitappa oluet oivat, - Keitä kaljat kelvolliset, - Juotavaksi joukon suuren, - Lemminkäisen liiatenki, 90 - Noissa häissänsä omissa, - Kera nuoren tyttäresi!" - Itse Pohjolan emäntä - Keitti ohraista olutta, - Mehiläinen mettä kantoi 95 - Kukan kultaisen kuvusta - Oluelle käytteheksi, - Kaljalle kohottimeksi. - Siitä nousi nuori juoma - Korvon koivuisen sisässä, 100 - Kuohui korvien tasalle, - Ärjyi päälle äyrähien, - Tahtoi maahan tyyräellä, - Lattialle lasketella. - Pantihin olut punainen, 105 - Mehu miesten käytettihin, - Maan alle makoamahan - Kivisessä kellarissa. - Tammisessa tynnyrissä, - Tapin vaskisen takana. 110 - Siitä Pohjolan emäntä - Laittoi keitot kiehumahan, - Kattilat kamuamahan, - Riehtilät remuamahan. - Leipoi siitä leivät paksut, 115 - Suuret talkkunat taputti, - Hyvän rahvahan varaksi, - Joukon suuren syötäviksi. - Saipa leivät leivotuksi, - Talkkunat taputetuksi, 120 - Kului aikoa vähäisen, - Pirahteli pikkaraisen, - Olut tykki tynnyrissä, - Kalja keikkui kellarissa: - "Kun et laita laulajata, 125 - Kunnollista kukkujata, - Potkin poikki vanteheni, - Ulos pohjani porotan." - Siitä Pohjolan emäntä - Pani kutsut kulkemahan, 130 - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Ohoh piika pikkarainen, - Kutsu rahvasta kokohon, - Miesten joukko juominkihin, - Kutsu kurjat, kutsu köyhät, 135 - Sokeatki, vaivaisetki, - Rammatki, rekirujotki, - Sokeat venehin soua, - Rammat ratsahin ajele, - Rujot re'in remmätellös!" 140 - "Kutsu kaikki Pohjan kansa, - Ja kaikki Kalevan kansa, - Kutsu vanha Väinämöinen - Lailliseksi laulajaksi, - Elä kutsu Kaukomieltä, 145 - Tuota Ahti Saarelaista!" - Tuop' on piika pikkarainen - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Miks' en kutsu Kaukomieltä, - Yhtä Ahti Saarelaista?" 150 - Tuop' on Pohjolan emäntä - Sanan vastaten sanovi: - "Siks' et kutsu Kaukomieltä, - Tuota lieto Lemminkäistä, - Kun se on kaikitse toraisa, 155 - Aina tarkka tappelija, - Tehnyt on häissäki häpeät, - Pitoloissa pillat suuret!" - Tuop' on piika pikkarainen - Sanan virkkoi, noin nimesi: 160 - "Mistä tieän Kaukomielen, - Jotta heitän kutsumatta? -- - En tunne Ahin kotia, - Kaukomielen kartanoa." - Sanoi Pohjolan emäntä, 165 - Itse lausui, noin nimesi: - "Hyvin tunnet Kaukomielen, - Tuon on Ahti Saarelaisen: - Ahti saarella asuvi, - Veitikka vesien luona, 170 - Laajimman lahen sivulla, - Kaukoniemen kainalossa." - Siitä piika pikkarainen, - Raataja rahan alainen, - Kantoi kutsut kuusialle, 175 - Keruhut kaheksialle, - Kutsui kaiken Pohjan kansan, - Ja kaiken Kalevan kansan, - Nuotki hoikat huonemiehet, - Kaitakauhtanat kasakat, 180 - Yks' on aino Ahti poika, - Senpä heitti kutsumatta. - - - - -Yhdeskolmatta runo - - -Sulhoiskansan läheneminen Pohjolaan; vävyn vastaan-otto pihalla; vv. -1-34. -- Vävyn tupaan saatanta; vv. 35-66. -- Sulho käypi sisälle, -tekee tervehyksensä, laitetaan ylimäiseen sijaan; Pohjolan emäntä -alkaa syöttää ja juottaa vierahia; vv. 67-102. -- Väinämöinen oluen -ääressä rakenteleikse laulamaan; vv. 103-150. -- Väinämöinen laulelee -ja lopulta toivottelee onnea ja menestystä Pohjolan väelle; vv. -151-190. - - Kuului suolta ruoskan roiske, - Rannalta re'en ratina, - Aisan kalke kaivotieltä; - Tuop' on Pohjolan emäntä - Arvelee, ajattelevi: 5 - "Mi tämä väki väjyvi - Minun raukan rannoilleni, - Suurtako sotaväkeä?" - Kaaloi tuota katsomahan, - Likeltä tähyämähän, 10 - Ei ollut sotaväkeä, - Oli suuri sulhaiskansa, - Vävy keskellä väkeä, - Hyvän rahvahan raossa. - Itse Pohjolan emäntä 15 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Luulin tuulen tuulevaksi, - Pinon pystyn viereväksi, - Meren rannan roikkivaksi, - Someren karehtivaksi, 20 - Eipä tuuli tuullutkana, - Pino pysty vierrytkänä, - Meren ranta rauennunna, - Someret karehtinunna, - Vävyni väki tulevi, 25 - Saoin kaksin käänteleikse." - "Pois pojat, ulos urohot, - Pihalle pisimmät miehet, - Rinnuksia riistamahan, - Rahkehia raastamahan, 30 - Aisoja alentamahan, - Viemähän vävy tupahan - Hivuksin hatuttomana, - Käsin kintahattomana!" - Siitä Pohjolan emäntä 35 - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Vuotas katselen tupoa, - Jos sopii vävy tupahan, - Ilman uksen ottamatta, - Pihtipuolen purkamatta, 40 - Kamanan korottamatta, - Kynnyksen alentamatta." - "Ei mahu vävy tupahan, - Hyvä lahja laipiohon, - Vävy on päätänsä pitempi, 45 - Korvallista korkeampi." - "Kamanat kohottukohot - Lakin päästä laskematta, - Kynnykset alentukohot - Kengän kannan koskematta, 50 - Pihtipuolet välttyköhöt, - Ovet ilman auvetkohot, - Vävyn tullessa tupahan, - Astuessa aimo miehen!" - "Kiitos kaunoisen Jumalan, 55 - Jo saapi vävy sisähän! - Vuotas katsahan tupoa, - Silmeän tuvan sisähän, - Onko täällä pöyät pesty, - Lavitsat vesin valeltu, 60 - Siivottu sileät sillat, - Lautalattiat la'aistu." - "Onp' on täällä pöyät pesty, - Lavitsat vesin valeltu, - Siivottu sileät sillat, 65 - Lautalattiat la'aistu." - Sulho tungeikse tupahan, - Alle kattojen ajaikse, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Terve tänneki Jumala 70 - Alle kuulun kurkihirren, - Alle kaunihin katoksen!" - Sanoi Pohjolan emäntä: - "Terve, terve tultuasi - Tänne pienehen pesähän, 75 - Matalaisehen majahan, - Honkaisehen huonehesen, - Petäjäisehen pesähän!" - "Kylän pojat, kyyhkyläiset, - Viekätte tätä vävyä 80 - Isoimmille istumille, - Ylimmäisille sijoille, - Selin seineä sinistä, - Pä'in pöyteä punaista, - Kohin kutsuvierahia, 85 - Rinnoin rahvahan remua!" - Siitä Pohjolan emäntä - Syötti, juotti vierahia, - Syötti lohta luotaselta, - Sivalti sianlihoa, 90 - Pirotteli piirahia, - Koki kuore-kokkaroita, - Kultaisihin kuppiloihin, - Hopeaisihin vatihin, - Kupit kukkuraisillehen, 95 - Va'it varpe-laitehille. - Sanoi Pohjolan emäntä: - "Oi sie piika pikkarainen, - Tuoppa on tuopilla olutta, - Kanna kaksikorvaisella, 100 - Noille kutsuvierahille, - Vävylleni liiatenki!" - Mitä nyt olut osasi, - Virkki viisivantehinen, - Kun oli luona laulajansa, 105 - Kunnollinen kukkujansa, - Olipa vanha Väinämöinen, - Virren ponsi polvuhinen, - Laa'ullisna laulajana, - Parahana taitajana. 110 - Ensin ottavi olutta, - Siitä tuon sanoiksi virkki: - "Isännät imehtelevät, - Emännät ajattelevat: - Joko on laulut lauvennehet, 115 - Ilovirret vierinehet, - Vai panin pahan oluen, - Juoksuttelin juoman kehnon, - Kun ei laula laulajamme, - Hyreksi hyvät runomme, 120 - Kuku kulta vierahamme, - Iloitse ilokäkemme." - "Onko tässä nuorisossa, - Koko suuressa suvussa, - Ken saisi sanelemahan, 125 - Laikahtaisi laulamahan, - Päivän päätyvän iloksi, - Illan kuulun kunniaksi." - Sanoi ukko uunin päältä: - "Laulelin minäkin ennen, 130 - Ääni oli suuri ja sorea, - Säveleni sangen kaunis, - Se silloin jokena juoksi, - Vesi-virtana vilisi; - Vaan en nyt sanoa saata, 135 - Mikä sorti suuren äänen, - Äänen armahan alenti, - Ei se nyt jokena juokse, - Lainehina lailattele, - On kuin karhi kaskimailla, 140 - Reki rannan hiekkasilla, - Vene kuivilla kivillä." - Silloin vanha Väinämöinen - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Kun ei toista tullekkana 145 - Kerallani laulamahan, - Yksin lähtenen runoille, - Laikahtanen laulamahan, - En kysy kylästä tietä, - Päätä virren vierahalta." 150 - Siitä vanha Väinämöinen, - Virren ponsi polvuhinen, - Istuihen ilon teolle, - Laulu-työlle työntelihe. - Lauloi vanha Väinämöinen, 155 - Sekä lauloi jotta taitoi, - Ei sanat sanoihin puutu, - Virret veisaten vähene, - Ennen kalliot kiviä, - Umpilammit lumpehia. 160 - Siinä lauloi Väinämöinen, - Pitkin iltoa iloitsi, - Naiset kaikki naurusuulla, - Miehet mielellä hyvällä, - Kuuntelivat, kummeksivat, 165 - Väinämöisen väännätystä, - Kun oli kumma kuulijanki, - Ihme ilmankin olijan. - Sanoi vanha Väinämöinen, - Virkki virtensä lopulla: 170 - "Annapp' ainaki Jumala, - Toistekki totinen luoja, - Näin näissä eleltäväksi, - Toiste toimieltavaksi, - Näissä Pohjolan pi'oissa, 175 - Sariolan juomingissa, - Oloset jokena juosta, - Me'et virtana vilata, - Jotta päivät lauleltaisi, - Illat tehtäisi iloa, 180 - Tällä tämän isännän, - Elin-ajalla emännän!" - "Pankohon Jumala palkan, - Luoja koston kostakohon, - Isännälle pöyän päähän, 185 - Emännällen aittahansa, - Jott' ei konsana katuisi, - Vuonna toisna voikahtaisi, - Näitä pitkiä pitoja, - Suuren joukon juominkia!" 190 - - - - -Kahdeskolmatta runo - - -Häiden lopulla Pohjolan emäntä muistuttaa tytärtänsä mitenkä nyt -iäksi päiväksi tulee entisen kotinsa jättämään ja vieraalle paikalle -muuttamaan; vv. 1-46. -- Morsian huolissansa muistelee, mitenkä monta -kertaa ennen oli tätä nykyistä aikaa toivonut, jonka nyt kuitenki -tuntee kovin raskaaksi; vv. 47-86. -- Vanha akka harmissaan siitä, -kun neiti ei ollut hänen neuvonsa jälkeen miehelle menemättä pysynyt, -nyt kutittelemallansa ja miniän päiviä alentamallansa saattaa -morsiamen vieläki surullisemmaksi; vv. 87-120. -- Morsian kääntyy -itkemään, kertoo toisille tytöille suuren kaihonsa ja kuinka tunsi -nykyisen tilansa toisenlaiseksi, kun miksi ennen oli sitä luulossansa -kuvaellut; vv. 121-160. -- Neittä lohdutetaan, sanotaan hänen toiseen -vielä parempaan paikkaan pääsevän ja toimellisen, hyvin varakkaan -miehen saaneen; vv. 161-192. - - Kun oli kyllin häitä juotu, - Pi'etty pitoja noita, - Sanoi Pohjolan emäntä - Ilmariselle vävylle: - "Mit' istut isosukuinen, 5 - Maan valio valvattelet, - Istutko ison hyvyyttä, - Vai emonko armautta?" - "Et istu ison hyvyyttä, - Et emosen armautta, 10 - Istut impesi hyvyyttä, - Neien nuoren armautta, - Valvattisi valkeutta, - Kassapääsi kauneutta." - "Sulho viljon veljyeni, 15 - Viikon vuotit, et väsynyt, - Nyt on valmis valvattisi, - Suorinut iki sopusi. - Mene jo myöten, myöty neiti, - Kanssa kaupattu kananen! 20 - Oltua rakas rahoihin, - Käpäs kättä antamahan, - Ole nyt rakas rekehen, - Käpäs käymähän kylähän, - Ori jo suitsia purevi, 25 - Reki neittä vuottelevi." - "Hyvä oli sinun eleä - Näillä taattosi tiloilla, - Kasvoit kukkana keolla, - Ahomaalla mansikkana; 30 - Lähet nyt toisehen talohon, - Perehesen vierahasen, - Toisin siellä, toisin täällä, - Toisin toisessa talossa, - Toisin siellä torvet soivat, 35 - Toisin ukset ulvaisevat, - Toisin vierevät veräjät, - Sanovat sarana-rauat." - "Lähet nyt talosta tästä - Kuuksi päiväksi kululle, 40 - Täksi ison majoilta, - Elin-ajaksi emosi; - Askelt' on piha pitempi, - Kynnys hirttä korkeampi, - Sinun toiste tullessasi, 45 - Kerran kertoellessasi." - Neiti parka huokaeli, - Itse tuon sanoiksi saatti: - "Noinpa tiesin, noinpa luulin, - Noinpa arvelin ikäni, 50 - Et sä neiti neiti olle - Oman vanhemman varassa, - Äskenpä olisit neiti - Miehelähän mennessäsi." - "Tuota toivoin tuon ikäni, 55 - Katsoin kaiken kasvin-aian, - Vuotin kuin hyveä vuotta, - Katsoin kuin kesän tuloa; - Jo nyt on toivoni toeksi, - Lähtöni lähemmä saanut, 60 - Enkä tuota tunnekkana, - Mikä multa mielen muutti, - En lähe ilolla mielin, - Enkä riemulla eriä, - Tästä kullasta ko'ista, 65 - I'än nuoren istumasta, - Lähen hoikka huolissani, - Ikävissäni eriän, - Kuin syksyisen yön sylihin, - Kevä'isen kierän päälle." 70 - "Miten lieki mieli muien, - Mieli muien morsianten, - Tok' ei muut muretta tunne, - Kanna kaihoista syäntä, - Kuin kannan minä katala, 75 - Kannan mustoa muretta, - Syäntä syen näköistä, - Huolta hiilen karvallista." - "Niin on mieli miekkosien, - Autuaallisten ajatus, 80 - Kuin keväinen päivän nousu, - Kevät-aamun aurinkoinen; - Minun on mieleni poloisen, - Minun synkeä sisuni, - Kuin syksyinen yö pimeä, 85 - Talvinen on päivä musta." - Olipa akka askar-vaimo, - Talon ainainen asuja, - Hänpä tuon sanoiksi virkki: - "Kutti, kutti neiti nuori! 90 - Etkö muista, kuin sanelin, - Sanelin saoinki kerroin: - Elä sulho'on ihastu, - Elä sulhon suun pitohon, - Luota silmän luontehesen, 95 - Katso jalkoihin jaloihin!" - "Et sinä sitä totellut, - Et kuullut minun sanoa, - Käeten kävit tulehen, - Tieten tervan keittehesen." 100 - "Niinkö luulit neito nuori, - Niinkö kasvava kananen, - Huolet loppui, työt väheni, - Tämän illan istumilla, - Maata sinne vietäväsi, 105 - Unille otettavasi?" - "Eip' on maata vieäkkänä, - Unille otetakkana, - Vasta valvoa pitävi, - Vasta huolta hoivatahan, 110 - Ajatusta annetahan, - Pannahan pahoa mieltä." - "Mikäs neitosen kotona! - Niin neiti ison ko'issa, - Kuin kuningas linnassansa, 115 - Yhtä miekkoa vajoa." - "Toisin tuon miniä raukan: - Niin miniä miehelässä, - Kuin vanki Venäehellä, - Yhtä vahtia vajoa." 120 - Neito parka huokaeli, - Huokaeli, henkäeli, - Siitä loihen itkemähän, - Vierähti vetistämähän. - Itki kourin kyyneleitä, 125 - Kahmaloin haluvesiä, - Siitä tuon sanoiksi virkki, - Itse lausui, noin nimesi: - "Hoi sisaret sirkkuseni, - Entiset ikätoverit, 130 - Kaikki kasvinkumppalini, - Kuulkottenpa kuin sanelen! - En nyt tuota tunnekkana, - Mikä lienehe minulle - Iskennä tämän ikävän, 135 - Tämän huolen hoivannunna, - Tämän kaihon kantanunna, - Murehen mukaellunna." - "Enemp' on minulla huolta, - Kun on kuusessa käpyjä, 140 - Katajassa karpehia, - Oksia pahassa puussa, - Kanervia kankahalla; - Hepo ei jaksaisi veteä, - Rautakisko kingotella, 145 - Ilman luokin lotkumatta, - Noita hoikan huoliani, - Mustia mureniani." - "Toisin toivoin tuon ikäni, - Toisin toivoin, toisin luulin, 150 - Käkesin käkenä käyä, - Kukahella kukkuroilla, - Näille päivin päästyäni, - Näille tuumin tultuani; - Enpä nyt käkenä käyne, 155 - Kukahelle kukkuroilla, - Olen kuin alli aallokossa, - Tavi laajalla lähellä, - Uiessa vilua vettä, - Vettä jäistä järkyttäissä." 160 - Lauloi lapsi lattialta, - Kasvavainen karsinasta: - "Mitä neien itkemistä, - Suuresti sureksimista, - Ei sinua suolle vieä, 165 - Ojavarrellen oteta; - Vievät viljamättähältä, - Vievät vielä viljemmälle, - Ottavat olut-tuvilta, - Ottavat oluemmille." 170 - "Ei ole it'ettäviä, - Suuresti surettavia, - Sait miehen mitä jaloimman, - Urohia uhke'imman, - Ei sen jouset jouten olle, 175 - Viinet vaarnoilla venyne, - Koirat ei koissa maanne, - Pennut pehkuilla levänne." - "Mies on joukon jouvuttaja, - Uros karjan kasvattaja, 180 - Onpa tällä sulhollamme - Korvet koivin kulkevia, - Sata sarven kantajata, - Tuhat tuojoa utaren, - Aumoja joka aholla, 185 - Purnuja joka purolla, - Lepikköiset leipämaina, - Ojavieret ohramaina, - Karivieret kauramaina, - Vesivieret vehnämaina, 190 - Kaikki rauniot rahoina, - Kivet pienet penninkinä." - - - - -Kolmaskolmatta runo - - -Morsianta neuvotaan, mitä hänen tulee kotiin heittää, kuinka uudessa -paikassa aamusilla ylös nousta, tuli puhua, läävä lääniä; vv. 1-44. --- Lapsen katsanto, sillan, pöytäin, lautsain, seinäin, ikkunain -ja muiden paikkain siivonta, astiain peso; vv. 45-86. -- Jauhanta, -seulonta, leivonta, vedellä, pinolla, aitassa käynti, kehrääntä, -kudonta, mallasten teko, saunan lämmitys; vv. 87-146. -- Miehensä, -kydyn, apen, anopin ja vieraan kohteleminen; vv. 147-188. -- Kylässä -käynti, äitinsä mielessä pitäminen uudessaki paikassa; vv. 189-220. - - Nyt on neiti neuvominen, - Morsian opastaminen; - Kenpä neittä neuvomahan, - Orpoa opastamahan? - Osmotar oleva vaimo, 5 - Kalevatar kaunis vaimo, - Hänpä neittä neuvomahan, - Orpoa opastamahan. - Sanovi sanoilla noilla, - Lausui noilla lausehilla: 10 - "Kuules neiti, kuin sanelen, - Kun lähet talosta tästä, - Ne kolme kotihin heitä, - Päivän päälliset unoset, - Emon armahat sanaset, 15 - Joka kirnun pettäjäiset! - Tapa on uusi ottaminen, - Entinen unohtaminen, - Piteä sinun pitävi - Pää tarkka, tanea mieli, 20 - Iltaisella silmät virkut - Valkeata vaalimahan, - Aamuisella korvat tarkat - Kukon ääntä kuulemahan. - Kun ei kukko laulakkana, 25 - Ei äännä isännän lintu, - Piä kuuta kukkonasi, - Otavaista oppinasi! - Konsa oike'in otava, - Sarvet suorahan suvehen, 30 - Pursto perin pohjosehen, - Silloin nuorten nousu-aika. - Silloin sieki noustuasi - Sulhon viereltä verevän - Puhu tulta tuhkasista, 35 - Päre pihtihin viritä, - Lähe läävä läänimähän, - Raavahat ravitsemahan! - Syötä lehmät leppeästi, - Lammaskarja lauhkeasti, 40 - Hevoisille heinät heitä, - Varsoille valitut korret, - Eläkä sioille singu, - Elä potki porsahia! - Kun olet läävän lääninynnä, 45 - Jouvu tuiskuna tupahan, - Siell' on lapsi itkemässä, - Ei saata sanoa raukka, - Onko vilu taikka nälkä, - Tahi muu tapahtumainen, 50 - Ennen kun tulevi tuttu, - Oman äitin ääni saapi. - Kun saat sillan siivontahan, - Lattian lakaelohon, - Visko vettä lattialle, 55 - Elä visko lasten päälle; - Nähnet lapsen lattialla, - Nosta lapsi lautsaselle, - Pese silmät, pää silitä, - Anna leipeä kätehen! 60 - Mi on pöyällä pölyä, - Mi tomua ikkunoilla, - Nepä siivellä sipaise, - Vetäise vesitukolla, - Etteipä pöly pölähä, 65 - Tomu kattohon tomaha. - Sitte pöyät pestessäsi - Viikon päästä viimeistäki, - Pese pöyät, laiat muista, - Jalkoja elä unoha. 70 - Lautsaset vesin valele, - Seinät siivin siivoele, - Karista katosta karstat, - Noet nuoho kiukahasta, - Että tuntuisi tuvaksi, 75 - Asunnoksi arvattaisi. - Lähet astian pesohon, - Hulikkojen huuhtelohon, - Pese kannut korvinensa, - Tuopit uurtehuisinensa, 80 - Maljat huuho, muista laiat, - Lusikkaiset, muista varret! - Piä lusikat luvussa, - Astiasi arvelussa, - Ettei koirat kohottele, 85 - Lapset laittele levälle. - Tultua kivitupahan - Jauhon hienon jauhamahan, - Elä kuku kulkullasi, - Kalju kaulavarrellasi, 90 - Kukkuos kiven kamulla, - Lapattaisen laulamalla! - Seulo jauhot siepottele, - Kanna kannella tupahan, - Leivo leivät leppeästi, 95 - Vastoa ani visusti, - Jott' ei paikoin jauhot jäisi, - Toisin selkeät seokset. - Näet korvon kallellansa, - Ota korvonen olalle, 100 - Vesikappa kainalohon, - Ala astua ve'elle, - Tule tuulena takaisin, - Viikon veellä viipymättä, - Ettei appi arveleisi, 105 - Anoppi ajatteleisi, - Kuvoasi katselevan, - Itseäs ihastelevan, - Verevyyttäsi vetehen, - Kauneutta kaivosehen. 110 - Menet pitkälle pinolle - Haikosien suollantahan, - Elä halkoa hyleksi, - Ota halko haapainenki, - Heitä halko hiljallensa 115 - Kovasti kolajamatta, - Taikka appi arveleisi, - Anoppi ajatteleisi, - Vihoissasi viskelevän, - Kiukuissa kolistelevan. 120 - Kun sa astut aittasehen, - Lähet jauhon nouantahan, - Elä aittahan asetu, - Viikon siellä viipyele, - Taikka appi arveleisi, 125 - Anoppi ajatteleisi, - Jauhoja jakelevasi, - Antavan kylän akoille. - Kun tulevi kehruu-aika, - Kankahan ku'onta-aika, 130 - Itse langat kehräele, - Omin hyppysin kutehet, - Kuo sarka-kauhtanaiset, - Hanki villaiset hamehet, - Kesä-uuhen untuvista, 135 - Talvilampahan takuista. - Kun sa ohria imellät, - Ma'ustelet maltahia, - Elä koukulla kohenna, - Kärryksellä käännyttele, 140 - Aina kourilla kohenna, - Kämmenillä käännyttele; - Eläkä sure susia, - Pelkeä metsän petoja, - Saunahan samotessasi 145 - Syän-yöllä yksinäsi! - Piä herkät hiiren korvat, - Terävät jalat jäniksen, - Niska nuori notkuttele, - Kaula kaunis kaarruttele, 150 - Kuni tuore tuomen latva, - Tahi kasvava kataja! - Kyty kynnöltä tulevi, - Appi aitojen panolta, - Urohosi ulkotöiltä, 155 - Kaunosi kas'en ajolta, - Vieminen vesi-ropehut, - Käsi-pyyhe kantaminen, - Alaha kumartaminen, - Mielilause lausuminen. 160 - Anoppi aitasta tulevi, - Jauhovakka kainalossa, - Juokse vastahan pihalle, - Alaha kumarteleite, - Vaa'i vakka kainalosta, 165 - Tuo tupahan vieäksesi! - Iltasaunan saapuessa - Veet vetele, vastat katso, - Hauo vastat valmihiksi - Saunahan savuttomahan, 170 - Niin tule tupahan tuolta, - Käske appi kylpemähän: - 'Oi on armas appiseni! - Jo on sauna joutununna, - Veet ve'etty, vastat saatu, 175 - Kaikki lautaset la'aistu.' - Kun tuli talohon vieras, - Ellös vierasta vihatko, - Käske vieras istumahan, - Lausuttele laaskavasti, 180 - Syötä vierasta sanoilla, - Kunnes keitto kerkiävi. - Taas kun lähtevi talosta, - Jäähyväiset jättelevi, - Ellös viekö vierastasi 185 - Ulkopuolellen ovea, - Tuosta sulho suuttuneisi, - Kaunosi kamaltuneisi. - Kun sinun halu tulevi - Käyä toisessa talossa, 190 - Kysytellen käy kylässä, - Lausutellen vierahissa! - Sitte sinne tultuasi - Piä taitavat tarinat, - Eläkä kotia moiti, 195 - Alenna anoppiasi! - Kysyvät kylän miniät, - Tahi muut kyläiset naiset: - 'Antoiko anoppi voita, - Kuin ennen emo kotona?' -- 200 - Sano aina annettavan, - Kapustalla kannettavan, - Jos kerran kesässä saanet, - Senki toisen talvellista. - Kuules vielä kuin sanelen, 205 - Kuin jo virkan viimeiseksi: - Kun menet emon eloilta, - Tulet toisille tulille, - Emoas elä unoha, - Masentele maammoasi, 210 - Emo on nähnyt suuren vaivan, - Kantaja kovan kokenut, - Synnytellessä sinua, - Katalaista kantaessa. - Emopa sinun elätti, 215 - Imetti ihanat rinnat, - Monet yöt unetta vietti, - Monet atriat unohti, - Tuuvitellessa sinua, - Vaaliessa pienoistansa." 220 - - - - -Neljäskolmatta runo - - -Sulhoa varotetaan ei neittä pahoin pitämään, vaan puolustamaan -häntä muiltaki ja neuvomaan häntä kahden-kesken kauniisti; vv. -1-52. -- Morsian huolissaan selittää, kuinka jo tuntuuki hänestä -raskaalta kohta jättää entinen kotinsa, mutta siitä huolimatta -pyytää kuitenki kotiin jäävien häntä ei liiallisesti suremaan ja -kaipaamaan; vv. 53-86. -- Morsian kuvailee mielessään, kuinka hänen -toiste syntymäkotiin tultua kaikki siinä lienee muuttunut, isä, äiti -kuollut, ja hän ehkä kaikille tuntematon; vv. 87-136. -- Morsian -kiitettyä isää, äitiä, veljeä, sisarta ja muita tuttaviansa heidän -entisestä hyvyydestänsä häntä kohtaan, sanoo jäähyväisiä kaikille; -vv. 137-170. -- Ilmarinen kesken jäähyväisten tekoa koppoo morsiamen -rekeen, lausuu joitakuita sanoja itsekki jäähyväisten jatkeeksi, -lähtee ajamaan ja tulee kolmantena päivänä kotiinsa; vv. 171-196. - - "Jo nyt on neiti neuvottuna, - Morsian opastettuna, - Vielä virkin veiolleni, - Sulholleni suin puhelen. - Kiitä sulho onneasi, 5 - Kun kiität, hyvinki kiitä, - Hyvän sait, hyvän tapasit, - Hyvän luojasi lupasi: - Puhas on neiti puolellasi, - Soreainen suojassasi, 10 - Tytär riski rinnallasi, - Vereväinen vieressäsi, - Tytär riski riihen puija, - Pulski poukkujen pesijä, - Kensti rihman kehreäjä, 15 - Karski kankahan kutoja. - Sulholainen, nuorukainen, - Miehen kanta kaunokainen! - Ellös viekö neitostasi - Nurkkihin nuhajamahan, 20 - Olkileivän leivontahan, - Petäjäisen pieksäntähän; - Vie neittä salitupihin, - Leivän paksun paistajaksi, - Vehnäleivän leipojaksi, 25 - Oluen osoajaksi! - Sulho viljon veljyeni - Ellös sie tätä kanoa, - Tätä liina-linnuistasi, - Ikävillä itketelkö! 30 - Tulisiko tuhma tunti, - Saisi neiollen ikävä, - Pistä puuru puikkoloihin, - Tahi valkko valjahisin, - Tuo neiti ison kotihin, 35 - Emon tuttavan tuville! - Ellös vainen sulho rukka - Neitosta pahoin pi'elkö! - Seiso seinänä e'essä, - Pysy pihtipuolisena, 40 - Elä anna anopin lyöä, - Eläkä apen torua, - Elä vierahan vihata, - Talon toisen soimaella! - Neuvo sulho neitoasi, 45 - Opeta omenoasi, - Neuvo nelisnurkkaisessa, - Sano sammalhuonehessa, - Elä nurmella nukita, - Pieksä pellon pientarella, 50 - Kuuluisi kumu kylähän, - Naisen itku naapurihin." - Neito parka huokaiseikse, - Huokaiseikse, henkäiseikse, - Itse itkulle hyräytyi, 55 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Enpä tuota ennen luullut, - Enkä uskonut ikänä, - En mä luullut luopuvani, - Uskonut eroavani, 60 - Tämän linnan liepeheltä, - Tämän harjun hartioilta; - Jo nyt luulen, jotta luovun, - Jopa uskon ja eroan, - Ero- on tuopit tyhjettynä, 65 - Ero- juotuna oluet, - Kohta korjat käännettynä - Päin ulos, perin tupahan, - Lappe'in ison latohon, - Kaiten karjahuonehesen. 70 - Vaan ellös hyvä isoni, - Ellös ehtoinen emoni, - Tahi muu sukuni suuri, - Heimokuntani heleä, - Tuosta huolelle ruvetko, 75 - Saako suurelle surulle, - Jos menenki muille maille, - Kulkenen johon kuhunki! - Paistanevi luojan päivä, - Kuu luojan kumottanevi, 80 - Tähet taivon välkkynevi, - Otavat ojentunevi, - Ilmassa etempänäki, - Muuallaki maailmassa, - Ei yksin ison pihoilla, 85 - Näillä kasvinkartanoilla. - Lähen jo tästä, kuin lähenki, - Tästä kullasta ko'ista, - Heitän suoni, heitän maani, - Heitän heinikko-pihani, 90 - Heitän valkeat veteni, - Heitän hiekka-rantaseni, - Kylpeä kylän akoille, - Pasikoia paimenille. - Sitte toiste tultuani, 95 - Kotihini käytyäni, - Ei se äiti ääntä kuulle, - Iso ei itkua tajunne, - Jos ma kulmilla kujerran, - Pää-laella laulattelen, 100 - Jo on nousnut nuori nurmi, - Kasvanut kataja-pehko, - Ihollen imettäjäni, - Kasvopäille kantajani. - Minun toiste tullessani 105 - Tähän kuuluhun kotihin, - Muut ne ei tuntene minua, - Kun ne kaksi kappaletta: - Alimmainen aian vitsa, - Perimmäinen pellon seiväs, 110 - Ne ne piennä pistämäni, - Neitona vitsastamani. - Emoni mahova lehmä, - Minun nuorna juottamani, - Ammoa rikuttelevi 115 - Pitkillä piha-rikoilla, - Tuo minua tuntenevi - Kotoiseksi tyttäreksi. - Isoni iki oronen, - Minun piennä syöttämäni, 120 - Hirnua rikuttelevi - Pitkillä piha-rikoilla, - Tuo minua tuntenevi - Kotoiseksi tyttäreksi. - Veikkoni kotoinen koira, 125 - Minun lasna ruokkimani, - Haukkua rikuttelevi - Pitkillä piha-rikoilla, - Tuo minua tuntenevi - Kotoiseksi tyttäreksi. 130 - Muut ne ei minua tunne - Kotihini tultuani, - Vaikk' on vanhat valkamani, - Entiset elosijani, - Paikoillansa saaret, salmet, 135 - Asemillansa apajat. - Millä nyt erotessani, - Lähtiessäni katala, - Millä maksan maammon maion, - Sekä taattoni hyvyyen, 140 - Millä veikon arma'uen, - Mieli-siivot siskoseni? - Kiitän mä iso sinua - Entisistäni eloista, - Murkinoista muinaisista, 145 - Parahimmista paloista. - Kiitän mä emo sinua - Nuorna tuuviteltuasi, - Pienoisna pieltyäsi, - Rinnoin ruokkieltuasi. 150 - Vielä kiitän veikkoseni, - Veikkoseni, siskoseni, - Kostelen koko perehen, - Kaikki kasvinkumppalini, - Joien joukossa elelin, 155 - Kasvoin kanssa kasvin-aian. - Jää nyt taatto terveheksi, - Jää emoni terveheksi, - Kanssa veikot ja sisaret, - Kaikki kasvinkumppalini! 160 - Jätän kaikki terveheksi, - Pirtit lautakattoinensa, - Pihat pihlajaisinensa, - Kujavieret kukkinensa, - Kankahat kanervinensa, 165 - Maat ja metsät marjoinensa, - Lehot, laksot lauluinensa, - Hyvät kummut kuusinensa, - Veet satoine saarinensa, - Syvät salmet siikoinensa." 170 - Se on seppo Ilmarinen - Koppoi neien korjahansa, - Iski virkkua vitsalla, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Jää hyvästi järven rannat, 175 - Järven rannat, pellon penkat, - Kaikki kantoset aholla, - Kuivat hongat hongikossa, - Tuomikko tuvan takana, - Katajikko kaivotiellä, 180 - Kaikki maassa marjan varret, - Marjan varret, heinän korret, - Pajupehkot, kuusen juuret, - Lepän lehvät, koivun kuoret!" - Läksi Pohjolan pihoilta, 185 - Ajoa kahuttelevi, - Ajoi päivän, tuosta toisen, - Ajoi kohta kolmannenki, - Päivänäpä kolmantena, - Aletessa aurinkoisen, 190 - Jo sepon koti näkyvi, - Tuvat Ilman tuulottavi, - Noki nousi nuoraisena, - Savu paksuna pakeni, - Tuprusi sepon tuvasta, 195 - Ylös täytti taivahalle. - - - - -Viideskolmatta runo - - -Ilmarisen äiti jo kauvan odotettuansa ihasteleikse, kun näkee -poikansa nuoren verevän naisen vieressä kotipihoille ajavan; vv. -1-38. -- Äiti tiedustelee pojaltaan, miten matka oli onnistunut, -käskee siitä nuorta naista tupaan, jossa häntä jo kyllä kauvan oli -ikävöimällä odotettu; vv. 39-78. -- Ilmarista kehoitetaan nuorta -naistansa näyttämään, jota sitte ylistäen kiitetään ja toivotetaan -yhtä kuuluna miniänä miehelässä pysymään, kuin ennen oli tyttönä -vanhempainsa kodissa ollut; vv. 79-114. -- Vieraat syötetään ja -juotetaan yltäkylläisesti. Pitoin lopulla Väinämöinen kiittää -isännän, emännän ja muun väen, jonka tehtyä lähtee kotiinsa; vv. -115-198. - - Jopa viikon vuotettihin, - Vuotettihin, katseltihin, - Neion nuotehet tulevan - Seppo Ilmarin kotihin. - Niin iltana muutamana, 5 - Päivänä moniahana, - Kumu kuuluvi salolta, - Reen kapina kankahalta, - Lokka luopuisa emäntä, - Kalevatar kaunis vaimo, 10 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Se on poikani rekonen, - Jo tulevi Pohjolasta - Nuoren neitonsa keralla." - Se on seppo Ilmarinen 15 - Jo kohta kotihin saapi - Ison saamille pihoille, - Vanhemman varustamille. - Lokka luopuisa emäntä, - Kalevatar kaunis vaimo, 20 - Tuossa tuon sanoiksi virkki, - Itse lausui, noin nimesi: - "Kylä vuotti uutta kuuta, - Nuoret päivän nousentoa, - Lapset maata mansikkaista, 25 - Vesi tervaista venettä; - Mie en kuuta puolinkana, - Päiveä mokominkana, - Minä vuotin veioani, - Veioani, minjoani. 30 - Katsoin aamun, katsoin illan, - Päivän päässäni pitelin, - Pääni katsoin kallellehen, - Sykeröni syrjällehen; - Jo tuo viimeinki tulevi, 35 - Toki kerran kerkiävi, - Vierellä verevä muoto, - Punaposki puolellansa. - Sulho viljon veljyeni! - Sanele tarinojasi, 40 - Matkasitko mainehitta, - Kävit tiesi tervehenä, - Saitko neien, voitit vallan, - Sorritko sotiveräjän, - Langetitko lautalinnan, 45 - Levititkö lehmusseinän, - Astuitko anopin sillan, - Istuitko isännän lautsan? - Jo tuon näen kyselemättä, - Arvoan anelematta: 50 - Onp' on sotka suojassansa, - Kana kainaloisessansa, - Puhas neiti puolellansa, - Valkeainen valloissansa. - Nouse jo korjasta korea, 55 - Hyvä lahja laitiosta, - Astu tietä temminkäistä, - Maata maksan karvallista, - Pole jalka portahalle, - Siitä siirräite sisähän, 60 - Alle kuulun kurkihirren, - Alle kaunihin katoksen! - Jo täällä tämänki talven, - Jopa mennehen kesosen, - Silta soitti sorsanluinen 65 - Sillallista seisojaista, - Laki kultainen kumisi - Laen alla astujaista, - Ikkunat ilottelihe - Ikkunaisen istujaista. 70 - Jo täällä tämänki talven, - Jopa päivän eilisenki, - Vanhat istui ikkunoissa, - Nuoret raittoi rantasilla, - Tytöt seisoi seinuksilla, 75 - Pojat porstuan ovilla, - Nuoren vaimon varronnassa, - Morsiamen vuotannassa. - Sulho viljon veljyeni! - Pura pois punaiset paikat, 80 - Sivalluta silkkiverhot, - Näytä tuota neitoasi, - Tokko toit, kenen käkesit, - Käkesit käkösen tuoa, - Maalta valkean valita, 85 - Vesiltä verevän saa'a. - Jo tuon näen kyselemättä, - Arvoan anelematta, - Toit käkösen tullessasi, - Sinisotkan suojassasi, 90 - Vihannimman virven latvan - Vihannasta virvikosta, - Tuorehimman tuomen lehvän - Tuorehesta tuomikosta; - On kuin puola puolikypsi, 95 - Kuin on mansikka mäellä, - Tahi kuin käkönen puussa, - Pieni lintu pihlajassa, - Koivussa korea-sulka, - Valorinta vahteressa. 100 - Hyvä mutso, kaunis mutso, - Mutso valkean verevä, - Hyvinpä ko'issa kuuluit, - Tyttönä ison ko'issa, - Hyvin kuulu kuun ikäsi 105 - Miniänä miehelässä! - Hyvä täss' on neien olla, - Kaunis kasvoa kanasen, - Täss' on laajat saunan lauat - Ja leveät pirtin lautsat, 110 - Isännät isosi verrat, - Emännät emosi verrat, - Pojat onpi veikon verrat, - Tyttäret sisaren verrat." - Siitä joukko syötettihin, 115 - Syötettihin, juotettihin, - Liioilla lihamuruilla, - Kaunoisilla kakkaroilla; - Olut juoksi ostamaton, - Mesi markoin maksamaton, 120 - Olut huulten huuhtimeksi, - Mesi mielen kääntimeksi. - Kun oli kyllin kystä syöty, - Sekä syöty, jotta juotu, - Vaka vanha Väinämöinen 125 - Sai tuosta sanelemahan: - "Hyv' on tässä neien olla, - Armas muienkin asua, - Ei tässä surulla syöä, - Ei eletä huolen kanssa, 130 - Tällä tämän isännän, - Elin-ajalla emännän. - Kumman tässä ensin kiitän, - Isännänkö vai emännän? - Ainap' entiset urohot 135 - Ensin kiittivät isännän, - Ku oli suolta suojan saanut, - Ko'in korvesta kokenut, - Salvanut salosta seinät, - Hirret hirmulta mäeltä, 140 - Ruotehet rome'ikolta, - Malat marjakankahalta, - Tuohet tuomivaaran päältä, - Sammalet sulilta soilta. - Jopa vaan tämän isännän 145 - Saaessa tätä tupoa - Mont' on tukka tuulta nähnyt, - Hivus säätä hirveätä; - Use'in hyvä isäntä - Aivan aika huomenessa 150 - Nousnut on nuotio-tulelta, - Havannut havusijalta, - Havu päänsä harjaellut, - Kaste pesnyt sirkut silmät. - Siitä se hyvä isäntä 155 - Saaki tuttua tupahan, - Lautsan täyen laulajoita, - Ikkunat iloitsijoita, - Siltalauat lausujoita, - Karsinat karehtijoita. 160 - Isännän esinnä kiitin, - Siitä ehtoisen emännän - Ruokien rakentamasta, - Pitkän pöyän täyttämästä. - Use'in hyvä emäntä, 165 - Tuo tarkka taloinen vaimo, - Kuullut on kukotta nousta, - Kanan lapsetta karata, - Näitä häitä hankittaissa, - Teoksia tehtäessä. 170 - Hyvin on hyvä emäntä, - Tuo tarkka taloinen vaimo, - Osannut oluet panna, - Makujuomat juoksutella, - Puista imeltyneistä, 175 - Make'ista maltahista, - Joit' ei puulla puuhaellut, - Korennolla koukkiellut, - Aina kourilla kohenti, - Kätösillä käännytteli, 180 - Saunassa savuttomassa, - La'aistulla lautehilla." - Vaka vanha Väinämöinen, - Virren ponsi polvuhinen, - Vielä kiitti kansan kaiken, 185 - Kun oli kansa kaunihina, - Väki vanha vänkeänä, - Sekä nuoriso somana; - Siitä siirtihe rekehen, - Laittelihe laitiohon. 190 - Vitsattaki virkku juoksi, - Helmin lyömättä hevonen, - Ainoisillen appehille, - Taannoisille tanterille, - Saattoi vanhan Väinämöisen, 195 - Laulajan iän ikuisen, - Oman uksen aukomille, - Oman kynnyksen etehen. - - - - -Kuudeskolmatta runo - - -Lemminkäinen pahasti suutuksissaan siitä, kun häntä ei ollut Pohjolan -häihin kutsuttu, ylimielisyydessään päättää kuitenki lähteä sinne; -vv. 1-26. -- Äiti kieltää poikaansa lähtemästä ja sanoo monta -surmapaikkaa matkalla häntä kohtaavan, kokien silläki tavoin häntä -kotona pidättää. Lemminkäinen kysyy, mitä surmia ne olisivat; vv. -27-56. -- Lemminkäisen äiti nimittää kolme hengen vaaraa, joihin -poika oli matkallansa yhtyvä, mutta tämä niistä ei millänsäkään -aina vaan pyrkii lähtemään; vv. 57-110. -- Äiti yhä poikaansa -pelotellen sanoo hänen vielä Pohjolassaki surmattavan, jos perille -pääsisi. Lemminkäinen kuitenki valmistaikse lähtemään; vv. 111-162. --- Lemminkäinen lähtee matkaan, tulee ensimäisenä päivänä tulikokon -luoksi, laulaa teiriä kokolle ja pääsee, sen sitä syödessä, sivutse; -vv. 163-198. -- Toisena päivänä joutuu tuliselle kuopalle, saapi Ukon -siihen lunta satamaan ja pääsee vahingotta edelleen; vv. 199-230. --- Kolmantena päivänä tapaa suden ja karhun Pohjolan veräjän suulla -vastassansa. Niille hän laulaa lampahia syötäväksi ja pääsee niin -Pohjolan pihalle; vv. 231-256. - - Ahti oli saarella asuva - Kaukoniemen kainalossa, - Päätyi pellon kynnännässä, - Vainion vakoannassa. - Kuulevi jumun kylältä, 5 - Järyn järvien takoa, - Juohtui juoni mielehensä, - Tuuma aivohon osasi: - Häitä Pohjola pitävi, - Salajoukko juominkia. 10 - Murti suuta, väänti päätä, - Murti mustoa haventa, - Heti heitti kynnöksensä, - Lähtevi kohin kotia, - Luoksi armahan emonsa, 15 - Tykö valta vanhempansa. - Sanoi tuonne saatuansa, - Toimitteli tultuansa: - "Oi emoni, vaimo vanha! - Astu aittahan mäelle, 20 - Tuo sieltä somat sopani, - Kanna vaattehet vakaiset, - Jotka päälleni pukisin, - Varustaisin varrelleni, - Lähen Pohjolan pitoihin, 25 - Salajoukon juominkihin." - Emo kielti poikoansa - Lähtemästä Pohjolahan, - Noin sanoi emo pojalle: - "Ellös menkö poikueni 30 - Noihin Pohjolan pitoihin, - Suuren joukon juominkihin! - Ei sua kutsuttu sinne, - Ei tarkoin tahotakkana." - Tuop' on lieto Lemminkäinen 35 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Tuoss' on kutsut kuun ikuiset, - Airuhut alin-omaiset, - Miekassa tuliterässä, - Säilässä sakenevassa." 40 - Tuop' on äiti Lemminkäisen - Yhä kielteä käkesi: - "Ellös vainen poikueni - Menkö Pohjolan pitoihin! - Monet on kummat matkallasi, 45 - Isot tielläsi imehet, - Kolme surmoa kovinta, - Kolme miehen kuolemata." - Virkkoi lieto Lemminkäinen, - Sanoi kaunis Kaukomieli: 50 - "Ei uros hätäille noita, - Ei varsin varannekkana, - Vaan kuitenki, kaikitenki, - Sano korvin kuullakseni, - Mi on surma ensimäinen, 55 - Ensimäinen, viimeinenki!" - Virkkoi äiti Lemminkäisen: - "Se on surma ensi surma, - Menet matkoa vähäisen, - Pääset tietä päiväyksen. 60 - Tulevi joki tulinen - Poikkipuolin vastahasi, - Joess' on tulinen koski, - Koskessa tulinen luoto, - Luo'olla tulinen korko, 65 - Korolla tulinen kokko, - Yöt se hammasta hi'ovi, - Päivät kynttä kitkuttavi, - Tulijalle vierahalle, - Saavalle käkeävälle." 70 - Virkkoi lieto Lemminkäinen, - Sanoi kaunis Kaukomieli: - "Se on surma naisen surma, - Ei ole kuolema urohon; - Oi emoni kantajani 75 - Sano surma keskimäinen!" - Sanoi äiti Lemminkäisen: - "Se on surma toinen surma, - Menet matkoa vähäisen, - Toki toisen päiväyksen, 80 - Tulevi tulinen kuoppa, - Se on poikkipuolin tietä, - Täynnä kuumia kiviä, - Palavia paateroita; - Siihen on satoja saanut, 85 - Tuhansia tukkueltu." - Virkkoi lieto Lemminkäinen, - Sanoi kaunis Kaukomieli: - "Ei ole siinä miehen surma, - Eikä kuolema urohon; 90 - Oi emoni kantajani - Sano surma jälkimäinen!" - Sanoi äiti Lemminkäisen: - "Se on surma kolmas surma, - Menet vieläki vähäisen, 95 - Pääset siitä päiväyksen, - Susi päälle suimistaikse, - Karhu toisna kaimistaikse, - Suulla Pohjolan veräjän, - Kapeammassa kujassa; 100 - Syönyt on sa'anki miestä, - Tuhonnut tuhat urosta." - Virkkoi lieto Lemminkäinen, - Sanoi kaunis Kaukomieli: - "Uuhi uunna syötäköhön, 105 - Rieskana revittäköhön, - Vaan ei mies pahempikana, - Uros untelompikana; - Tuo tänne somat sopani, - Kanna vaattehet vakaiset!" 110 - Sanoi äiti Lemminkäisen: - "Ellös vainen poikueni - Menkö Pohjolan pitoihin, - Suuren joukon juominkihin! - Siell' on miehet miekka vyöllä, 115 - Urohot sota-aseissa, - Laulavat sinun poloisen - Miekkahan tuliterähän; - Jo on laulettu paremmat, - Jalommatki jaksettuna." 120 - Virkkoi lieto Lemminkäinen, - Sanoi kaunis Kaukomieli: - "Olen jo ennenkin elellyt - Noilla Pohjolan tuvilla, - Itse lauloin Lappalaisen, 125 - Sekä tungin Turjalaisen, - Kivet suuhun syrjin syöstin, - Paaet lappehin latelin." - Sanoi äiti Lemminkäisen: - "Ohoh poikani poloinen! 130 - Jo olet ennenkin elellyt - Noilla Pohjolan tuvilla, - Uinut Tuonen umpilammit, - Mitannut ve'et Manalan, - Siell' oisit tänäki päänä 135 - Ilman äitittä pahatta. - Muistapa mitä sanelen: - Tulet Pohjolan tuville, - Mäki on täynnä seipähiä, - Piha täynnä pylvähiä, 140 - Ne on täynnä miehen päitä, - Yks' on seiväs päätön seiväs, - Senpä seipähän nenähän - Sinun pääsi leikatahan." - Virkkoi lieto Lemminkäinen, 145 - Sanoi kaunis Kaukomieli: - "Hurja noita huolinevi, - Epäkelpo keksinevi, - Tuo tänne sotisopani, - Vanhat vaino-vaatteheni, 150 - Lähen Pohjolan pitoihin, - Salajoukon juominkihin." - Sai siitä sotisopansa, - Varsin vaino-vaattehensa, - Niin otti isonsa miekan, 155 - Tuon taaton sotatoverin, - Senpä siltahan sysäsi, - Terin työnti lattiahan, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Tuskin on Pohjolan tuvassa 160 - Tämän miekan miettijäistä, - Tämän kalvan katsojaista." - Siitä läksi Lemminkäinen - Istuen oron re'essä, - Iski virkkua vitsalla, 165 - Heitti helmiruoskasella. - Ajoi aikoa vähäisen, - Näki tiellä teirikarjan, - Teiret lentohon lehahti - Eestä juoksevan hevosen. 170 - Jäi hitusen höyheniä, - Tielle teiren sulkasia, - Ne kokosi Lemminkäinen, - Tapaeli taskuhunsa. - Ajoi eellehen vähäisen, 175 - Kulki tietä pikkuruisen, - Jo hepo hörösteleikse, - Luppakorva luonteleikse. - Se on lieto Lemminkäinen - Kaarastihe katsomahan: 180 - Aivan on joki tulinen - Poikitse hevon e'essä, - Joessa tulinen koski, - Koskessa tulinen luoto, - Luo'olla tulinen korko, 185 - Korolla tulinen kokko, - Sillä kulkku tulta kuohui, - Suu valeli valkeata. - Mitä huoli Lemminkäinen, - Tapasip' on taskuhunsa, 190 - Otti teiren sulkasia, - Hieroa hitustelevi, - Siitä syntyi teirikarja, - Sen syöksi kokolle suuhun. - Lauloi siitä jäisen sillan 195 - Poikitse joen tulisen, - Itse eellehen ajavi, - Pääsi päivän ensimäisen. - Ajoi matkoa vähäisen, - Piirrätteli pikkuruisen, 200 - Taas oronen ouostuvi, - Hevonen hörähtelevi. - Kaahistihe katsomahan: - On eessä tulinen kuoppa - Itähän iäti pitkä, 205 - Luotehesen loppumaton, - Täynnä kuumoa kiveä, - Palavata paateroa. - Mitä huoli Lemminkäinen, - Ukkoa rukoelevi: 210 - "Oi Ukko yli-jumala, - Sa'a lunta sauvan varsi - Noille kuumille kiville, - Palaville paateroille!" - Tuo Ukko yli-jumala, 215 - Taatto vanha taivahinen, - Nosti longan luotehelta, - Toisen lännestä lähetti, - Nepä yhtehen yhytti, - Lomakkohon loukahutti, 220 - Satoi lunta sauvan varren, - Kiehitteli keihäsvarren, - Noille kuumille kiville, - Palaville paateroille; - Sai siihen luminen lampi, 225 - Jäinen järvi muo'ostihe. - Siitä lieto Lemminkäinen - Ajoi poikki jäisen järven, - Sillä sen rovin vaelti, - Pääsi toisen päiväyksen. 230 - Laski virkkua vitsalla, - Helähytti helmisellä, - Sai virkku vilettämähän, - Hepo hötkellyttämähän. - Virkku juoksi virstan toisen, 235 - Maan paras palan pakeni, - Siitä seisahtui äkisti - Suulla Pohjolan veräjän. - Silloin lieto Lemminkäinen - Kavahtihe katsomahan: 240 - On susi veräjän suulla, - Karhu kauhea kujalla. - Tavotteli taskuhunsa, - Otti uuhen villasia, - Hieroa utustelevi, 245 - Siitä syntyi uuhikarja. - Puhui kerran kämmenelle, - Uuhet juoksuhun uhahti, - Suet sinne ryömäsihe, - Karhut kanssa kaimasihe. 250 - Siitä lieto Lemminkäinen, - Tuo on kaunis Kaukomieli, - Pääsi senki päiväyksen, - Ajoi eelle matkoansa, - Ajoi Pohjolan pihalle, 255 - Salakansan kartanolle. - - - - -Seitsemäskolmatta runo - - -Lemminkäinen tupaan tultuansa kysyy ohria hevoiselleen, olutta -itselleen, lähtee röyhkeästi pöydän päähän ja heittäytyy penkille -istumaan; vv. 1-32. -- Lemminkäiselle tuodaan vanhaa pilaunutta -olutta juoda, ja kun hän ei tyydy siihen, vaan vaatii parempaa, niin -Pohjolan isäntä kysyy, mitä varten hän nyt oli tullutki Pohjolaan; -vv. 33-66. -- Pohjolan isäntä kokee loihtutaidollaan Lemminkäistä -hätyyttää, mutta näkee pian kyllä sen kautta ei mitään voittavansa; -vv. 67-108. -- Pohjolan isäntä vaatii Lemminkäistä miekkasille -kanssansa ja Lemminkäisen siihen myönnyttyä alkaa tappelo ensin -tuvassa; vv. 109-144. -- Lemminkäinen arvelee pihalla paremmin -tapella sopivan. Niin mennään ulos pihalle, jossa Lemminkäinen -lopulta lyöpi pään poikki Pohjolan isännältä; vv. 145-196. -- -Lemminkäinen asettaa Pohjolan isännän pään seipääsen, lähtee tupaan -käsiänsä pesemään ja havaitsee omanki päänsä pian vaaraan joutuvan; -vv. 197-228. - - Nyt onpi saneltavana, - Miten lieto Lemminkäinen - Tuli Pohjolan tupihin, - Sariolan salvoksihin. - Heti kun tuli tupahan, 5 - Astui keski lattialle, - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Oisiko talossa tässä - Ohria orosen purra, - Olutta urohon juoa?" 10 - Itse Pohjolan isäntä - Tuop' on tuohon vastoavi: - "Ollevi talossa tässä - Tannerta orosen olla, - Eikä kielletä sinua 15 - Oven suussa seisomasta." - Siinä lieto Lemminkäinen - Murti mustoa haventa, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Eip' ennen minun isoni 20 - Seisonut sijalla sillä, - Olipa sijoa silloin, - Tanhua orihin olla, - Tupa pesty miehen tulla; - Miksip' ei ole minulle, 25 - Kuin ennen minun isolle?" - Siitä siirtihe ylemmä, - Pyörähtihe pöyän päähän, - Istuihe rahin nenähän, - Petäjäisen penkin päähän, 30 - Rahi rautainen rasahti, - Petäjäinen penkki notkui. - Sanoi lieto Lemminkäinen: - "Enpäs liene lempi vieras, - Kun ei tuotane olutta 35 - Tulevalle vierahalle." - Ilpotar hyvä emäntä - Hänpä tuon sanoiksi virkki: - "Ohoh piika pikkarainen, - Tuo olutta vierahalle!" 40 - Tyttö pieni, tyhjä lapsi, - Toi siitä olutta tuopin - Juoa lieto Lemminkäisen, - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Tokko lie sinussa miestä, 45 - Juojoa tämän oluen?" - Lemminkäinen lieto poika - Katsoi tuosta tuoppihinsa: - Toukat tuopin pohjukassa, - Maot äärillä mateli. 50 - Sanoi lieto Lemminkäinen: - "En mä liene lempi vieras, - Kun ei tuotane olutta, - Parempata juotavata." - Itse Pohjolan isäntä 55 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Mitä sie tulitki tänne, - Ken sinua koolle kutsui?" - Virkkoi lieto Lemminkäinen, - Sanoi kaunis Kaukomieli: 60 - "Koira kutsuen tulevi, - Hyvä ilman hyppeleikse: - Kuules poika Pohjolaisen, - Itse Pohjolan isäntä, - Anna ostoa olutta, 65 - Juomoa rahan alaista!" - Tuosta Pohjolan isäntä - Kovin suuttui ja vihastui, - Lauloi lammin lattialle, - Sanan virkkoi, noin nimesi: 70 - "Tuoss' on joki juoaksesi, - Lampi laikutellaksesi!" - Sanoi lieto Lemminkäinen: - "En ole härkä hännällinen - Juomahan jokivesiä, 75 - Lammikoita lakkimahan." - Itse loihe loitsimahan, - Lauloi sonnin lattialle, - Sepä lammin laikkaeli, - Joi jokosen kuivallehen. 80 - Pohjolainen pitkä poika - Suen suustansa sukesi, - Senpä lauloi lattialle - Surmaksi lihavan sonnin. - Lemminkäinen lieto poika 85 - Lauloi valkean jäniksen - Lattialle hyppimähän - Sen sutosen suun etehen. - Pohjolainen pitkä poika - Lauloi koiran koukkuleuan 90 - Tuon jäniksen tappamahan, - Kierosilmän kiskomahan. - Lemminkäinen lieto poika - Lauloi orrellen oravan, - Orsilla kapahumahan, 95 - Koiran tuota haukkumahan. - Silloin Pohjolan isäntä - Itse lausui, noin nimesi: - "Lähe jo tästä Hiien heitto - Luota kaiken ihmiskansan 100 - Kotihisi koittamahan, - Maahasi pakenemahan!" - Mitä huoli Lemminkäinen, - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Ei miestä manaten saa'a, 105 - Ei miestä pahempatana, - Sijaltansa siirtymähän, - Paikalta pakenemahan." - Silloin Pohjolan isäntä - Miekan seinältä sivalti, 110 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Oi sie Ahti Saarelainen, - Mitelkämme miekkojamme, - Katselkamme kalpojamme!" - Sanoi lieto Lemminkäinen: 115 - "Mitä minun on miekastani, - Kun on luissa lohkiellut, - Pääkasuissa katkiellut! - Vaan kuitenki, kaikitenki, - Mitelkämme, katselkamme; 120 - Eip' ennen minun isoni - Miekkamittoja varannut, - Pojastako polvi muuttui, - Lapsesta laji väheni." - Otti miekan, riisui rauan, 125 - Tempasi tuliteränsä, - Huotrasta huveksisesta, - Vyöstä vennon selkäisestä; - Mittelivät, katselivat - Noien miekkojen pituutta, 130 - Olipa pikkuista pitempi - Miekka Pohjolan isännän, - Yhtä kynnen mustuaista, - Puolta ohrasen jyveä. - Sanoi Ahti Saarelainen, 135 - Virkkoi kaunis Kaukomieli: - "Sinunpa pitempi miekka, - Sinun eeltä iskeminen." - Siitä Pohjolan isäntä - Sivalteli, sieppaeli, 140 - Tavotteli, ei tavannut - Lemminkäistä päälakehen, - Kerran ortehen osasi, - Kamanahan kapahutti. - Sanoi Ahti Saarelainen, 145 - Virkkoi kaunis Kaukomieli: - "Tukela tora tuvassa, - Tuvan uuen turmelemme, - Lattiat verin panemme, - Käykämme ulos pihalle! 150 - Pihalla veret paremmat, - Kartanolla kaunihimmat." - Mentihin ulos pihalle, - Tavattihin lehmän talja, - Levitettihin pihalle, 155 - Senp' on päällä seistäksensä. - Sanoi Ahti Saarelainen: - "Kuulesta sa Pohjan poika, - Sinunpa pitempi miekka, - Iske päältä Pohjan poika!" 160 - Iski päältä Pohjan poika, - Iski kerran, iski toisen, - Kohta kolmasti rapasi, - Eipä oikein osota, - Lipaise lihoakana, 165 - Ota orvas-kettuana. - Sanoi Ahti Saarelainen, - Virkkoi kaunis Kaukomieli: - "Annappas minäki koitan, - Jo se on vuoroni minunki." 170 - Tuopa Pohjolan isäntä - Ei tuosta totella ollut, - Yhä iski, ei epäillyt, - Tarkotteli, ei tavannut. - Tulta tuiski tuima rauta, 175 - Terä varsin valkeata, - Käessä lieto Lemminkäisen, - Läksi loiste loitommaksi, - Vasten kauloa valahti - Tuon on pojan Pohjolaisen. 180 - Sanoi kaunis Kaukomieli: - "Ohoh Pohjolan isäntä! - Niinp' on kaulasi katalan, - Kuni koite ruskeana." - Tuopa poika Pohjolaisen, 185 - Itse Pohjolan isäntä, - Sinne siirti silmiänsä - Pä'in kauloa omoa, - Silloin lieto Lemminkäinen - Jopa lyöä lipsahutti, 190 - Laski pään on päältä olka, - Kallon kaulalta sivalti, - Vei kun naatin naurihista, - Tahikka tähän olesta; - Päähyt pyörähti pihalle, 195 - Miehen kallo kartanolle. - Sata oli seivästä mäellä, - Tuhat pylvästä pihalla, - Saoin päitä seipähissä, - Yksi seiväs ilman päättä; 200 - Tuop' on lieto Lemminkäinen - Otti pään pojan pätöisen, - Kantoi kallon kartanolta - Senki seipähän nenähän. - Siitä Ahti Saarelainen, 205 - Tuo on kaunis Kaukomieli, - Tupahan palattuansa, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Tuo vettä vihainen piika - Käsiäni pestäkseni 210 - Veristä pahan isännän, - Häjyn miehen hurmehista!" - Pohjan akka syännyksenti, - Syännyksenti, suutuksenti, - Lauloi miestä miekallista, 215 - Asehellista urosta, - Sata miestä miekallista, - Tuhat kalvan kantajata, - Pään varalle Lemminkäisen, - Kaukomielen kaulan päälle. 220 - Jo aika tosin tulevi, - Päivä liitolle lipuvi, - Toki käypi tuskemmaksi, - Läylemmäksi lankeavi, - Asuskella Ahti poian, 225 - Lemminkäisen leyhytellä, - Noissa Pohjolan pioissa, - Salajoukon juomingissa. - - - - -Kahdeksaskolmatta runo - - -Lemminkäinen muutaikse kokoksi ja lentää Pohjolasta. Näkee harmaan -havukan itseänsä ilmassa takaa ajavan, jota ei kuitenkaan pahasti -pelkää; vv. 1-46. -- Kotiin tultuansa Lemminkäinen ei juuri näytä -iloiselta. Äitin kysyttyä, mikä häntä vaivaa, sanoo Pohjolan väen -sotaan nousneen häntä yhtä miestä vastaan; vv. 47-80. -- Äiti -muistuttelee Lemminkäiselle, kuinka aikanansa oli varotellut -häntä Pohjolaan lähtemästä ja kysyy, missä luulee nyt tapaavansa -piilopaikan; vv. 81-124. -- Äiti neuvoo poikaansa pakenemaan -kauvas yksinäiselle meren saarelle; siellä oli ennen isänsä kovina -sota-aikoina päänsä säilyttänyt; vv. 125-162. - - Jo nyt Ahti Saarelainen, - Itse lieto Lemminkäinen, - Läksi tuiskuna tuvasta, - Savuna pihalle saapi, - Pakohon pahoja töitä, 5 - Piilojansa piilemähän. - Niin pihalle tultuansa - Katseleikse, käänteleikse, - Etsi entistä oroa, - Näe ei entistä oroa, 10 - Näki paaen pellon päässä, - Pajupehkon pientarella. - Mikäs neuvoksi tulevi, - Mikä neuvon antajaksi, - Jo kumu kujasta kuului, 15 - Tomu toisista taloista, - Välkytys kylän väliltä, - Silmän isku ikkunoilta. - Tuossa lieto Lemminkäinen - Piti muiksi muuttai'ta, 20 - Kokkona ylös kohosi, - Nousi tuonne taivahalle, - Päivä poltti poskipäitä, - Kuuhut kulmia valaisi. - Siinä lieto Lemminkäinen 25 - Ukkoa rukoelevi: - "Oi Ukko hyvä jumala, - Mies on tarkka taivahinen! - Laa'ippa utuinen pilvi, - Luo nyt pilvi pikkarainen, 30 - Jonka suojassa menisin, - Kotihini koitteleisin." - Lenteä lekuttelevi, - Katsoi kerran jälkehensä, - Keksi harmoan havukan, 35 - Sen silmät paloi tulena, - Kuni pojan Pohjolaisen, - Pohjan entisen isännän. - Sanoi Ahti Saarelainen, - Virkkoi kaunis Kaukomieli: 40 - "Havukkani, lintuseni! - Käännäite kohin kotia, - Sano tuonne tultuasi - Pimeähän Pohjolahan: - 'Kova on kokko kourin saa'a, 45 - Kynälintu kynsin syöä.'" - Siitä lieto Lemminkäinen - Jo kohta kotihin joutui - Suulla surkean-näöllä, - Syämmellä synkeällä. 50 - Emo vastahan tulevi - Kulke'issansa kujoa, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Mi sinulla poikueni? -- - On sulle satunen saanut 55 - Pohjolassa käyessäsi." - Sanoi lieto Lemminkäinen: - "Oi emoni, vaimo vanha, - Sääli säkkihin evästä, - Pane jauhot palttinahan! -- 60 - Pois tuli pojalle lähtö - Tästä kullasta ko'ista: - Miehet miekkoja hiovat, - Kärestävät keihäitä." - Emo ennätti kysyä, 65 - Vaivan nähnyt vaaitella: - "Miksi miekkoja hiovat, - Kärestävät keihäitä?" - Sanoi lieto Lemminkäinen: - "Siksi miekkoja hiovat, 70 - Kärestävät keihäitä, - Mun poloisen pään varalle. - Tuli työ, tapahtui seikka, - Noilla Pohjolan pihoilla, - Tapoin pojan Pohjolaisen, 75 - Itsen Pohjolan isännän; - Nousi Pohjola sotahan, - Takaturma tappelohon, - Vasten vaivaista minua, - Yksinäisen ympärille." 80 - Siitä äiti Lemminkäisen - Itse lausui lapsellensa: - "Jo sanoin minä sinulle, - Jo vainen varottelinki, - Yhä kielteä käkesin 85 - Lähtemästä Pohjolahan. - Kunne nyt, poikani poloinen, - Kunne lähet piilemähän, - Ettei pää pahoin menisi, - Kaula kaunis katkeaisi?" 90 - "Menet männyksi mäelle, - Katajaksi kankahalle, - Tuho sielläki tulevi, - Kova onni kohtoavi: - Use'in mäkinen mänty 95 - Pärepuiksi leikatahan, - Use'in kataja-kangas - Seipähiksi karsitahan." - "Menet metsähän sueksi, - Korpimaille kontioksi, 100 - Tuho sielläki tulevi, - Kova onni kohti saapi: - Mies nuori noentolainen - Kärestävi keihä'änsä - Surmataksensa sutosen, 105 - Metsän karhun kaataksensa." - "Tahi menet hauviksi merehen, - Siiaksi silajokehen, - Tuho sielläki tulevi, - Kova loppu loukahtavi: 110 - Use'in merisen hauvin - Nuoret nuotalla vetävät, - Use'in jokisen siian - Vanhat saavat verkollansa." - Sanoi lieto Lemminkäinen: 115 - "Itse tieän ilkeimmät, - Arvoan pahimmat paikat, - Kussa surma suin pitäisi; - Oi emoni kantajani! - Sie sano parempi paikka, 120 - Kunne käsket piilemähän, - Aivan on surma suun e'essä, - Yksi päivä miehen päätä, - Tuskin täytehen sitänä." - Silloin äiti Lemminkäisen 125 - Itse virkki, noin nimesi: - "Sanon mie hyvänki paikan, - Missä piillä pillomuksen, - Paeta pahan alaisen, - Sie vanno valat ikuiset, 130 - Ei sotia käyäksesi - Kuunna kymmennä kesänä, - Hopeankana halulla, - Kullankana tarpehella." - Sanoi lieto Lemminkäinen 135 - "Vannon mie valat vakaiset, - Ei kesänä ensimmäisnä - Saa'a suurihin sotihin; - Viel' on haavat hartioissa, - Syvät reiät ryntähissä, 140 - Entisistäkin eloista, - Noista miekan melskehistä, - Suurilla sotatiloilla, - Miesten tappotanterilla." - Silloin äiti Lemminkäisen 145 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Otappa isosi pursi, - Lähe tuonne piilemähän - Ylitse meren yheksän, - Meri-puolen kymmenettä, 150 - Saarehen selällisehen, - Luotohon merellisehen. - Siell' ennen isosi piili, - Sekä piili, jotta säilyi, - Suurina sotakesinä, 155 - Vainovuosina kovina; - Hyvä oli siellä ollaksensa, - Armas aikaellaksensa. - Siellä piile vuosi, toinen, - Käy kotihin kolmannella 160 - Tutuille ison tuville, - Vanhempasi valkamoille!" - - - - -Yhdeksäskolmatta runo - - -Lemminkäinen työntää laivan vesille, purjehtii kolme kuukautta aavaa -merta, päästen viimein matkansa perille; vv. 1-32. -- Lemminkäinen -kysyy lupaa maalle noustaksensa, jonka tytöt hänelle mielellänsä -suovat; vv. 33-60. -- Elelee sitte liika rohkeasti saaren neitoin -kanssa; siitä miehet suuttuneena päättävät surmata hänen, jonkatähden -Lemminkäisen kerkeämiseen täytyy pakoon lähteä; vv. 61-110. -- -Lemminkäinen kotiin tultuansa ei enää näe jälkiäkään entisestä -kartanostaan, ja rupeaa sitte äitiänsä itkemään, jonka jo luulee -kuolleeksi; vv. 111-144. -- Löytää metsässä piileskelevän äitinsä ja -saapi häneltä tietää, Pohjolan väen tuvat polttaneen. Lupaa uudet -vielä paremmat tuvat laittaa ja kertoo elämästänsä saarella; vv. -145-206. - - Lemminkäinen lieto poika - Siitä läksi piilemähän, - Sekä läksi, jotta joutui, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Hyvästi hyvä emoni! 5 - Kun tulevi Pohjolan kansa, - Pimentolan pitkä joukko, - Päätäni kyselemähän, - Sanoppa samonneheksi, - Minun täältä menneheksi, 10 - Saman kasken kaattuani, - Joka jo on leikattuna!" - Vetäisi venon vesille, - Laski laivan lainehille, - Veti puuhun purjehia, 15 - Itse istuvi perähän, - Kokan koivuisen nojahan, - Melan vartevan varahan. - Tuuli tuuitti venoista, - Meren tyrsky työnnytteli, 20 - Selviä selän vesiä, - Ulapoita aukeita, - Tuuitteli kuuta kaksi, - Kuun on kohta kolmannenki, - Saarelle sanattomalle, 25 - Niemelle nimettömälle. - Istui immet niemen päässä - Rannalla meren sinisen, - Ken se vuotti veljeänsä, - Toivoi taattoa tulevan, 30 - Sepä vasta varsin vuotti, - Joka vuotti sulhoansa. - Pian lieto Lemminkäinen - Luotti purren luotoselle, - Laski laivan saaren päähän, 35 - Saaren niemyen nenähän. - Sanoi tuonne tultuansa: - "Onko saarella sijoa - Veteä venettä maalle, - Purtta kuivalle kumota?" 40 - Saaren impyet sanovat: - "Onhan saarella sijoa - Veteä venosi maalle, - Pursi kuivalle kumota: - Tääll' on valkamat varavat, 45 - Rannat täynnänsä teloja." - Virkkoi lieto Lemminkäinen, - Kysyi kaunis Kaukomieli: - "Onko saarella sijoa, - Maata saaren manterella, 50 - Minun laulut laulellani, - Ilovirret vieretellä?" - Saaren impyet sanovat, - Niemen neiet vastoavat: - "Onhan saarella sijoa, 55 - Maata saaren manterella, - Sinun laulut laulellasi, - Ilovirret vieretellä, - Lehot leikki lyöäksesi, - Tanner tanhuellaksesi." 60 - Siitä lieto Lemminkäinen - Eleä nutustelevi - Saaren impien ilossa, - Kassapäien kauneussa; - Kunnepäin on päätä käänti, 65 - Siinä suuta suihkatahan, - Kunne kättänsä kohotti, - Siinä kättä käpsätähän. - Kävi öillä oksimassa, - Syän-öillä yksinänsä; 70 - Niinpä kerran käyessänsä - Kulkiessansa kylitse, - Saaren niemen pitkän päähän, - Kymmenentehen kylähän, - Ei nähnyt sitä taloa, 75 - Kuss' ei miekkoja hiottu, - Tapparoita tahkaeltu, - Pään varalle Lemminkäisen. - Silloin lieto Lemminkäinen - Jo tunsi tuhon tulevan, 80 - Hätäpäivän päälle saavan, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Lempoko yhen urohon - Sovissansa suojelevi - Päälle saa'essa satojen, 85 - Tuhansien tunkiessa!" - Astuiksen aluksehensa, - Vierähti venon perähän, - Laski laivansa ulomma; - Tuli tuuli tuon puhalti 90 - Ulapalle aukealle, - Jäivät raukat rannikolle, - Saaren immet itkemähän, - Kultaiset kujertamahan. - Sini itki saaren immet, 95 - Niemen neiet voikerrehti, - Kuni purjepuu näkyvi, - Rautahankki haimentavi; - Ei he itke purjepuuta, - Rautahankkia haloa, 100 - Itki purjepuun alaista, - Rautahankin haltiata. - Itse itki Lemminkäinen, - Sini itki ja sureksi, - Kuni saaren maat näkyvi, 105 - Saaren harjut haimentavi; - Ei hän itke saaren maita, - Saaren harjuja haloa, - Itki saaren impyitä, - Noita harjun hanhosia. 110 - Siitä lieto Lemminkäinen - Päästyä kotiperille - Tunsi maat on, tunsi rannat, - Sekä saaret, jotta salmet, - Tunsi vanhat valkamansa, 115 - Entiset elo-sijansa, - Ei tunne tuvan aloa, - Seinän seisonta-sijoa; - Jo tuossa tuvan sijalla - Nuori tuomikko tohisi, 120 - Männikkö tupamäellä, - Katajikko kaivotiellä. - Virkkoi lieto Lemminkäinen, - Sanoi kaunis Kaukomieli: - "Tuoss' on lehto, jossa liikuin, 125 - Kivet tuossa, joilla kiikuin, - Tuossa nurmet nukkeroimat, - Pientarehet piehtaroimat, - Mikä vei tutut tupani, - Kuka kaunihit katokset?" 130 - Loihe siitä itkemähän, - Itki päivän, itki toisen - Ei hän itkenyt tupoa, - Eikä aittoa halannut, - Itki tuttua tuvassa, 135 - Aitallista armastansa. - Virkkoi lieto Lemminkäinen, - Sanoi kaunis Kaukomieli: - "Ohoh kaunis kantajani, - Ihana imettäjäni! 140 - Jo olet kuollut kantajani, - Mennyt ehtoinen emoni, - Liha mullaksi lahonnut, - Kuuset päälle kasvanehet." - Katseleikse, käänteleikse, 145 - Näki jälkiä hitusen, - Ruohossa rutistunutta, - Kanervassa katkennutta, - Läksi tietä tietämähän, - Ojelvoista ottamahan, 150 - Tiehyt metsähän vetävi, - Ojelvoinen ottelevi. - Vieri siitä virstan toisen, - Pakeni palasen maata, - Salon synkimmän sisähän, 155 - Korven kolkon kainalohon: - Näkevi salaisen saunan - Kahen kallion lomassa, - Siellä ehtoisen emonsa, - Tuon on valta vanhempansa. 160 - Siinä lieto Lemminkäinen - Ihastui iki hyväksi, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Ohoh äiti armahani! - Viel' olet toki elossa, 165 - Kun jo luulin kuolleheksi; - Pois itkin ihanat silmät, - Kasvon kaunihin kaotin." - Sanoi äiti Lemminkäisen: - "Viel' olen toki elossa, 170 - Vaikkapa piti paeta - Tänne synkkähän salohon: - Suori Pohjola sotoa, - Takajoukko tappeloa, - Poltti huonehet poroksi, 175 - Kaiken kartanon hävitti." - Sanoi lieto Lemminkäinen: - "Ellös olko milläkänä! - Tuvat uuet tehtänehe, - Paremmat osattanehe, 180 - Pohjola so'ittanehe, - Lemmon kansa kaattanehe." - Siitä äiti Lemminkäisen - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Viikon viivyit poikueni 185 - Noilla mailla vierahilla." - Virkkoi lieto Lemminkäinen, - Sanoi kaunis Kaukomieli: - "Hyvä oli siellä ollakseni, - Armas aikaellakseni; 190 - Siell' oli mäet simaiset, - Kalliot kananmunaiset, - Mettä vuoti kuivat kuuset, - Seipähät valoi olutta." - "Hyvä oli siellä ollakseni, 195 - Armas aikaellakseni, - Siitä oli paha elämä, - Siitä outo ollakseni, - Pelkäsivät piikojansa, - Luulivat lutuksiansa, 200 - Pahasti piteleväni, - Ylimäärin öitsiväni, - Minä piilin piikasia, - Varoin vaimon tyttäriä, - Kun susi sikoja piili, 205 - Havukat kylän kanoja." - - - - -Kolmaskymmenes runo - - -Lemminkäinen muutamana päivänä kuultuansa purren valittavan siitä -kun ei päässyt sotaretkelle, päättää lähteä sotaan ja saapi vanhan -sotatoverinsa Tieran kanssansa lähtemään; vv. 1-38. -- Pohjolan -matkalla kova pakkanen jäätää Lemminkäisen laivan ja hätyyttää jo -Lemminkäistä itseänsäki, joka loihtu-tiedoillaan toki pääsee pakkasen -kynsistä; vv. 39-82. -- Lemminkäinen ja Tiera lähtevät jäisin maalle -astumaan ja tulevat väsyneinä Nälkäniemen kylään meren rannalla; vv. -83-164. - - Ahti poika, aino poika, - Lieto poika Lemminkäinen, - Astuihen alusmajoille, - Läksi laivavalkamoille. - Siinä itki puinen pursi, 5 - Hanka rauta haikeroitsi: - "Mi minusta laatimasta, - Kurjasta kuvoamasta! - Ei Ahti sotia soua - Kuunna kymmennä kesänä 10 - Hopeankana halulla, - Kullankana tarpehella." - Se on lieto Lemminkäinen - Iski purtta vanttuhulla, - Itse tuon sanoiksi virkki: 15 - "Elä huoli hongan pinta! - Vielä saat sotia käyä, - Tappeloita tallustella; - Päivän huomenen perästä - Lienet täynnä soutajia." 20 - Kulkevi kylitse tuonne, - Teitse Tieran kartanohon, - Sanoi sinne saatuansa: - "Tieraseni, tiettyseni, - Armahani, ainoiseni! 25 - Tokko muistat muinaistamme, - Kun ennen kahen kävimme - Suurilla sotatiloilla? - Ei ollut sitä urosta, - Eikä miestä melkeätä, 30 - Kuta emme kaatanehet, - Ja kahen kapistanehet." - Tiera arvasi asian, - Työnti Tiera keihä'änsä - Ahin keihojen kes'elle, 35 - Sekä läksi, jotta joutui, - Ahille soan avuksi, - Liioin voivalle lisäksi. - Siitä Ahti Saarelainen, - Itse kaunis Kaukomieli, 40 - Lykkäsi venon vesille - Kuni kyyn kulonalaisen, - Läksi luoen luotehesen, - Tuolle Pohjolan merelle. - Silloin Pohjolan emäntä 45 - Pakkasen pahan lähetti - Tuolle Pohjolan merelle, - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Pakko poika pienokainen, - Lähe tuonne, kunne käsken, 50 - Kylmä veitikan venonen, - Pursi lieto Lemminkäisen, - Jott' ei pääse päivinänsä, - Selviä sinä ikänä!" - Pakkanen pahan sukuinen, 55 - Ja poika pahan tapainen, - Läksi merta kylmämähän, - Aaltoja asettamahan, - Kylmi veitikan venehen, - Ahin laivan lainehille. 60 - Aikoi kylmeä Ahinki, - Jääteä jalon urohon, - Siitä suuttui Lemminkäinen, - Kovin suuttui ja pahastui, - Sanovi sanalla tuolla, 65 - Lausui tuolla lausehella: - "Pakkanen Puhurin poika, - Talven poika hyyelmöinen, - Elä kylmä kynsiäni, - Vaa'i varpahuisiani, 70 - Eläkä koske korviani, - Elä päätäni palele!" - "Tuonne ma sinun manoan - Pohjan pitkähän perähän; - Sitte sinne tultuasi, 75 - Kotihisi käytyäsi, - Kylmä kattilat tulelle, - Hiilet uunin lietoselle, - Käet naisen taikinahan, - Poika neitosen povehen, 80 - Utarihin uuhen maito, - Vatsahan hevoisen varsa!" - Siitä lieto Lemminkäinen - Jätti laivan jäätehesen, - Sotapurren puutoksehen, 85 - Itse eillehen menevi, - Tiera tuossa toisna miesnä - Väänti veitikan jälessä. - Tallasi tasaista tietä, - Sileätä siuvotteli, 90 - Astui päivän, tuosta toisen, - Päivänäpä kolmantena - Jo näkyvi Nälkäniemi, - Kylä kurja kuumottavi. - Astui alle niemen linnan, 95 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Onko linnassa lihoa - Ja kalaista kartanossa - Urohille uupuneille, - Miehille väsynehille?" 100 - Ollut ei linnassa lihoa, - Ei kalaista kartanossa. - Virkkoi lieto Lemminkäinen, - Sanoi kaunis Kaukomieli: - "Tuli polta tuhma linna, 105 - Vesi vieköhön mokoman!" - Itse eistyvi etemmä, - Ylös korpehen kohosi, - Matkoille majattomille, - Teille tietämättömille. 110 - Siitä lieto Lemminkäinen - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Ohoh Tiera veikkoseni! - Jo nyt jouvuimme johonki, - Kuuksi päiväksi kululle, 115 - I'äksemme ilman alle." - Tiera tuon sanoiksi virkki, - Itse lausui, noin nimesi: - "Kostohonpa koito raukat - Saimme suurehen sotahan, 120 - Oman hengen heitteheksi, - Itsemme iki menoksi." - "Ei emo mitänä tieä - Poloisesta poiastansa; - Noin se itkevi emoni, 125 - Valittavi vanhempani: - 'Tuoll' on poikani poloisen - Tuonen toukojen panossa; - Saapi jo minun pojalta, - Saapi jouset jouten olla, 130 - Lintuset hyvin lihota, - Pyyt lehossa pyrhistellä.'" - Sanoi lieto Lemminkäinen, - Virkkoi kaunis Kaukomieli: - "Kyllä muistan muinaisenki, 135 - Arvoan ajan paremman, - Yöt kävimme öitsilöissä, - Illat impien iloissa, - Ei kuin nyt tätä nykyä, - Tällä inhalla iällä: 140 - Yks' on tuuli tuttuamme, - Päivä ennen nähtyämme, - Senki pilvet peittelevät, - Satehet salaelevat." - "Vaan en huoli huolimahan, 145 - Suuresti sureksimahan, - Jos immet hyvin eläisi, - Kassapäiset kalkettaisi, - Naiset kaikki naurusuulla, - Mesimielin morsiamet, 150 - Ikävissä itkemättä, - Huolihin häviämättä." - "Viel' ei meitä noiat noiu, - Noiat noiu, näe näkiät, - Kuolemahan korven päähän, 155 - Kankahalle kaatumahan, - Nuorena nukahtamahan, - Verevänä vieremähän." - Siihen Kaukoni kaotan - Virrestäni viikommaksi, 160 - Matkoille majattomille, - Teille tietämättömille, - Itse virren vierähytän, - Panen toiselle tolalle. - - - - -Yhdesneljättä runo - - -Veljekset Untamo ja Kalervo riitautuvat kalavedestä keskenänsä, -jonka riidan ratkaisemiseksi Untamo nostaa sodan veljeänsä Kalervoa -vastaan; vv. 1-28. -- Untamon väki hävittää koko Kalervon joukon, -paitsi yhden raskaan vaimon, jonka viepi sotavankina kanssansa. -Sille sitte syntyy poika Kullervo, joka jo piennä lasna miettii -kostoa vanhempainsa puolesta; vv. 29-66. -- Untamo päättää surmata -pojan; viskauttaa veteen, se ei huku sinne, laittaa tuliroviohon, -se ei pala siinä, hirttäyttää puuhun, se ei kuole hirsipuuhunkaan; -vv. 67-114. -- Untamo kun ei saa poikaa hengiltä, kasvattaa sen -suuremmaksi, panee lasta hoitamaan, se kuolettaa lapsen, laittaa -kaskea hakkaamaan, se kaataa koko Untamon metsän; vv. 115-146. --- Kolmanneksi työksi Kullervo määrätään aidan panoon. Sen panee -mahdottoman korkeaksi ja puipi sen perästä Untamon rukiit paljaaksi -pölyksi. Untamo viimein suuttuneena myöpi hänen turhasta hinnasta -Ilmariselle; vv. 147-190. - - Kasvatti emo kanoja, - Koko joukon joutsenia, - Kanat aiallen asetti, - Joutsenet joelle saattoi; - Tuli kokko, niin kohotti, 5 - Tuli haukka, niin hajotti, - Siipilintu, niin sirotti, - Yhen kantoi Karjalahan, - Toisen vei Venäjän maalle, - Kolmannen kotihin heitti. 10 - Minkä vei Venäjän maalle, - Siitä kasvoi kaupanmiesi, - Minkä kantoi Karjalahan, - Siitä se Kalervo kasvoi, - Kunkapa kotihin heitti, 15 - Se sikesi Untamoinen - Ison päiviksi pahoiksi, - Emon mielimurtehiksi. - Untamoinen verkot laski - Kalervon kalavetehen; 20 - Kalervoinen verkot katsoi, - Kalat konttihin kokosi. - Untamo utala miesi - Sepä suuttui ja vihastui, - Laittoi miehet miekka vyölle, 25 - Urohot ase kätehen, - Läksi suurehen sotahan, - Vasten veljeä omoa. - Kalervoisen kaunis minjä - Istui ikkunan lähellä, 30 - Katsoi ulos ikkunasta, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Onko tuo savu sakea, - Vai onpi pimeä pilvi, - Noien peltojen perillä, 35 - Kujan uuen ulkopäässä?" - Ei ollut ume umakka, - Eikäpä savu sakea, - Ne oli Untamon urohot, - Tulla suorivat sotahan. 40 - Tulipa Untamon urohot, - Kaatoivat Kalervon joukon, - Talon polttivat poroksi, - Tasottivat tantereksi. - Jäi yksi Kalervon impi 45 - Kera vatsan vaivaloisen, - Senpä Untamon urohot - Veivät kanssansa kotihin. - Oli aikoa vähäisen, - Syntyi pieni poikalapsi 50 - Emollen osattomalle; - Miksi tuo nimitetähän? - Emo kutsui Kullervoksi, - Untamo sotijaloksi. - Pantihinpa poika pieni 55 - Kätkyehen liekkumahan, - Liekkui päivän, liekkui toisen, - Jopa kohta kolmantena - Katkaisi kapalovyönsä, - Särki liekun lehmuksisen. 60 - Kasvoi kuuta kaksi kolme, - Jopa kuuna kolmantena - Alkoi poika arvaella: - "Kunpa saisin suuremmaksi, - Kostaisin isoni kohlut, 65 - Maksaisin emoni mahlat." - Untamo ajattelevi: - "Tästä saa sukuni surma, - Tästä kasvavi Kalervo, - Kunne tuo tuhottanehe?" 70 - Pannahanpa puolikkohon, - Työnnetähän tynnyrihin, - Siitä vieähän vetehen, - Lasketahan lainehesen. - Käyähänpä katsomahan 75 - Kahen kolmen yön perästä: - Poika oli pääsnyt puolikosta, - Istui aaltojen selässä, - Onkivi meren kaloja, - Merivettä mittoavi. 80 - Untamo ajattelevi, - Mihin poika pantanehe: - Kokosi kovia puita, - Honkia sata-havuja, - Tulen puihin tuiskautti, 85 - Roviohon roiskautti, - Pojan siihen paiskautti - Keskelle tulen palavan. - Paloi päivän, tuosta toisen, - Paloi päivän kolmannenki, 90 - Käytihin katsastamahan: - Poika oli porossa polvin, - Kypenissä kyynäsvarsin, - Hiilikoukkunen käessä, - Millä tulta kiihottavi, 95 - Hiiliä kokoelevi. - Untamo ä'itteleikse, - Mihin poika pantanehe, - Kunne tuo tuhottanehe, - Surma tuolle saatanehe: 100 - Poika puuhun hirtetähän, - Tammehen ripustetahan. - Kului yötä kaksi kolme, - Aika on käyä katsomahan, - Joko Kullervo katosi, 105 - Kuoli poika hirsipuuhun. - Ei ole Kullervo kaonnut, - Kuollut poika hirsipuuhun; - Poika puuta kirjoittavi - Pieni piikkonen käessä, 110 - Koko puu kuvia täynnä, - Täynnä tammi kirjoitusta, - Siinä miehet, siinä miekat, - Siinä keihä'ät sivulla. - Mitä taisi Untamoinen 115 - Tuon pojan katalan kanssa; - Piti viimeinki väsyä - Suorimasta surmiansa, - Kasvatella Kullervoinen - Orjapoikana omana. 120 - Kun oli Kullervo kohonnut, - Saanut vielä vaaksan vartta, - Tuopa työlle työnnetähän, - Lapsen pienen katsontahan. - Katsoi lasta päivän, kaksi, 125 - Siitä kohta kolmannella - Lapsen tau'illa tapatti, - Kätkyen tulella poltti. - Untamo ajattelevi: - "Ei tämä tähän sopiva, 130 - Panenko kasken kaa'antahan?" - Pani kasken kaa'antahan. - Kullervo Kalervon poika - Suorihe kasken ajohon, - Parahasen parsikkohon, 135 - Hirveähän hirsikköhön. - Niin huhuta heiahutti, - Vihellytti viuahutti, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Sini kaski kaatukohon, 140 - Kuni ääni kuulunevi, - Kuni vierrevi vihellys!" - Untamoinen mies utala - Kävi tuota katsomahan: - Ei kaski kas'elle tunnu, 145 - Ajamaksi nuoren miehen. - Untamo ajattelevi: - "Ei tämä tähän sopiva, - Hyvän hirsikön pilasi, - Kaatoi parsikon parahan; 150 - Panenko aitojen panohon?" - Pani aitojen panohon. - Kullervo Kalervon poika - Läksi aitojen panohon, - Kohastansa kokkahongat 155 - Aiaksiksi asettelevi, - Kokonansa korpikuuset - Seipähiksi seisottavi, - Laittoi aian aukottoman, - Veräjättömän kyhäsi. 160 - Untamo osaelevi - Tulla tuota katsomahan, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Ei tämä tähän sopiva, - Aian nosti taivosehen, 165 - Ylös pilvihin kohotti, - Ei tuosta ylitse pääse, - Eikä reiästä sisälle; - En tieä, mihin panisin, - Panenko puimahan rukihit?" 170 - Kullervo Kalervon poika - Jo on puimassa rukihit, - Pui rukihit ruumeniksi, - Olet kaunoiksi kaotti. - Tulipa isäntä tuohon, 175 - Kävi itse katsomahan: - Rukihit on ruumenina, - Olet kaunoina kahisi. - Untamo ä'itteleikse: - "Ei ole tästä raatajasta, 180 - Kulle työlle työntänenki, - Työnsä tuhmin turmelevi." - Möi siitä Kalervon poian, - Pani kaupan Karjalahan, - Ilmariselle sepolle, 185 - Takojalle taitavalle. - Minpä seppo tuosta antoi? - Äijän seppo tuosta antoi: - Viisi viikate-kulua, - Kuusi kuokan kuolioa. 190 - - - - -Kahdesneljättä runo - - -Kullervo Ilmarisen talossa pannaan karjaa paimentamaan. Emäntä nauraa -saadaksensa leipoo ison kiven hänen eväskakkuunsa; vv. 1-22. -- -Emäntä karjansa laitumelle laskiessa pyytää Luonnotarten ja metsän -haltiain sille onnea ja menestystä laittamaan; vv. 23-78. -- Hyvällä -puheella ja muillaki sanoilla kokee sitte saada otson rauhassa -elämään; vv. 79-122. -- Viimeiseksi rukoilee Ukon ja Kuippanan -näyttämään kovuutta otsolle, jos hyvistä sanoista ei tottelisi; vv. -123-164. - - Kullervo Kalervon poika, - Sinisukka äijä on lapsi, - Jo kohta sepon ko'issa - Kysyi työtä iltaisella, - Kulle työlle työntyminen, 5 - Raaolle rakentuminen; - Pantihinpa paimeneksi, - Sepon karjan kaitsijaksi. - Tuopa ilkoinen emäntä, - Sepän akka irvihammas, 10 - Leipoi leivän paimenelle, - Kakun paksun paistelevi, - Kauran alle, vehnän päälle, - Keskelle kiven kutovi. - Kakun voiti voi-sulalla, 15 - Kuoren rasvalla rakenti, - Pani orjallen osaksi, - Palaseksi paimenelle, - Itse orjoa opasti, - Sanan virkkoi, noin nimesi: 20 - "Ellös tätä ennen syökö - Karjan mentyä metsälle!" - Siitä Ilmarin emäntä - Laittoi karjan laitumelle, - Sanovi sanalla tuolla, 25 - Lausui tuolla lausehella: - "Lasken lehmäni leholle, - Maion antajat aholle, - Työnnän kuuta ottamahan, - Talia tavottamahan, 30 - Ahomailta auke'ilta, - Leve'iltä lehtomailta, - Korke'ilta koivikoilta, - Hopeisilta saloilta." - "Etelätär luonnon eukko, 35 - Suvetar valio vaimo, - Hongatar hyvä emäntä, - Katajatar kaunis neiti, - Pihlajatar piika pieni, - Tuometar tytär Tapion! 40 - Katso'ote karjoani, - Viitsiöte viljoani, - Kesä kaikki kaunihisti, - Lehen aika leppeästi, - Jotta karja kaunistuisi, 45 - Eistyisi emännän vilja, - Hyvän-suovan mieltä myöten, - Pahan-suovan paitsi mieltä." - "Suvetar valio vaimo, - Etelätär luonnon eukko! 50 - Käy nyt, syötä karjoani, - Raavahiani ravitse, - Syöttele metisin syömin, - Juottele metisin juomin, - Heraisilta hettehiltä, 55 - Läikkyviltä lähtehiltä, - Kultaisilta kunnahilta, - Hopeisilta ahoilta." - "Mielikki metsän miniä, - Tellervo Tapion neiti! 60 - Kaitse karja kaunihisti, - Viitsi vilja virkeästi, - Varjele vahingon teiltä, - Kaitse kaikista pahoista, - Ettei tuskihin tulisi, 65 - Häpeähän hämmentyisi, - Sorkka suohon sorkahtaisi, - Hettehesen herkähtäisi." - "Päivän mennessä majoille, - Iltalinnun laulellessa, 70 - Saata karjani kotihin - Utarilla uhkuvilla, - Nisillä pakottavilla; - Koissa on hyvä ollaksensa, - Maa imara maataksensa, 75 - Vaimot valkean tekevät - Nurmelle mesinukalle, - Maalle marjanvartiselle." - "Otsonen metsän omena, - Mesikämmen käyretyinen! 80 - Tehkämme sulat sovinnot, - Rajarauhat rapsakamme, - Ettet sorra sontareittä, - Kaa'a maion kantajata, - Tänä suurena suvena, 85 - Luojan lämminnä kesänä." - "Käyös kaarten karjamaita, - Piilten piimäkankahia, - Kierten kellojen remua, - Ääntä paimenen paeten! 90 - Kuulisitko kellon äänen, - Tahi torven toitotoksen, - Tunge korvasi kulohon, - Paina pääsi mättähäsen, - Tahi korpehen kokeos, 95 - Muille kummuille kuvahu, - Jott' ei kuulu karjan kello, - Eikä paimenen pakina!" - "Kun sulle halu tulevi, - Syöä mielesi tekevi, 100 - Syö'ös sieniä metsästä, - Murra muurahais-kekoja, - Juuria punaisen putken, - Metsolan mesipaloja, - Ilman ruoka-ruohoittani, 105 - Minun henki-heinittäni!" - "Kun ma otsona olisin, - Mesikämmennä kävisin, - En mä noin asuisikkana - Aina akkojen jaloissa; 110 - Onhan maata muuallaki, - Tarhoa ta'empanaki, - Soita kyllin sorkutella, - Viiakkoa viiletellä." - "Niin teemme sulat sovinnot, 115 - Iki rauhat ratkoamme; - Vaan jos tahtonet tapella, - Eleä soan tavalla, - Tapelkamme talvikauet, - Lumi-ajat luskailkamme, 120 - Sinisen salon sisässä, - Korven kuulun kainalossa!" - Siitä Ilmarin emäntä - Vielä tuon sanoiksi virkki: - "Oi Ukko ylijumala! 125 - Kun kuulet toen tulevan, - Muuta muiksi lehmäseni, - Kamahuta karjaseni, - Kiviksi minun omani, - Kantoloiksi kaunoseni, 130 - Kumman maita kulkiessa, - Vantturan vaeltaessa." - "Kun ei tuosta kyllin liene, - Kuippana metsän kuningas! - Korjaele koiriasi, 135 - Raivaele rakkiasi, - Käske koirasi koloihin, - Rakkisi rapaja kiinni, - Kultaisihin kytky'ihin, - Hihnoihin hope'isihin, 140 - Jott' ei piiloa pitäisi, - Häpehiä hämmentäisi." - "Kun ei tuosta kyllin liene, - Ei vielä sitä varone, - Ukko kultainen kuningas, 145 - Hope'inen hallitsia! - Paina panta pihlajainen - Ympäri nenän nykerän, - Kun ei pihlaja pitäne, - Niin sä vaskesta valata, 150 - Jos ei vaski vahva liene, - Panta rautainen rakenna!" - "Lepy jo lehto, kostu korpi, - Lempeä salo sininen, - Anna rauha raavahille, 155 - Sorkka-säärille sovinto, - Tänä suurena suvena, - Herran hellennä kesänä!" - Siitä Ilmarin emäntä - Lehmät läävästä lähetti, 160 - Laski karjan laitumelle, - Pani paimenen perähän, - Orjan lehmien ajohon, - Kullervoisen kaitsentohon. - - - - -Kolmasneljättä runo - - -Kullervo valittelee päiviänsä, kun oli paimenen huonoon virkaan -pantu, ottaa sitte iltapuolella leivän laukustansa, alkaa leikata ja -särkee veitsensä kiveen, jonka emäntä oli sisään leiponut; vv. 1-24. --- Suuttuneena emännän pilkasta ja veitsensä särkymisestä Kullervo -miettii kostoa ja saapi sekä varikselta että korpilta neuvoa siihen; -vv. 25-54. -- Hävittää Ilmarisen koko karjan, kerää lauman susia ja -karhuja, jotka yöksi ajaa karjan sijasta kotiin ja loihtii Ilmarisen -emännän repimään; vv. 55-82. -- Ilmarisen emäntä kuultua torven -äänen lähtee karjaa vastaan ottamaan ja lypsämään, jossa metsänpedot -paikalla repivät hänen kuoliaksi; vv. 83-120. - - Kullervo Kalervon poika - Otti konttihin evästä, - Läksi lehmien ajohon, - Sanan virkki vierressänsä: - "Voi minä polonen poika! 5 - Jo minä johonki jouvuin: - Härän hännän paimeneksi, - Vasikkojen vaalijaksi, - Joka suon on sotkijaksi, - Maan pahan mateliaksi." 10 - Kulki kangasta kavuten, - Päätyi päivän rintehesen, - Lintunen lehosta lauloi, - Pieni lintu pensahasta: - "Jo oisi aika orjan syöä, 15 - Isottoman illastella." - Kullervo Kalervon poika - Ajoi lehmänsä levolle, - Itse istui mättähälle, - Otti leivän laukustansa, 20 - Veti veitsensä tupesta, - Leivän leikkaellaksensa, - Veitsi vierähti kivehen, - Kajahutti kalliohon. - Kullervo Kalervon poika 25 - Katselevi veitsyttänsä, - Itse päätyi itkemähän, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Yks' oli veitsi veikkoutta, - Yksi rauta rakkautta, 30 - Ison saamoa eloa, - Vanhemman varustamoa, - Senki katkaisin kivehen, - Karahutin kalliohon, - Leipähän pahan emännän, 35 - Pahan vaimon paistamahan." - "Millä nyt maksan naisen naurun, - Naisen naurun, piian pilkan, - Akan ilkeän evähät, - Pahan vaimon paistannaiset?" 40 - Varis vaakkui varvikosta, - Varis vaakkui, korppi koikkui: - "Oi on kurja kullansolki! - Ota vitsa viiakosta, - Aja suolle sorkkasääret, 45 - Lehmät liejuhun levitä, - Puolen suurille susille, - Toisen korven kontioille." - "Kaikoa suet kokohon, - Karhut kaikki katrahasen, 50 - Aja karjana kotihin, - Kirjavana kartanolle; - Sillä maksat naisen naurun, - Pahan vaimon parjaukset." - Kullervo Kalervon poika 55 - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Malta, malta Hiien herja! - Jos itken isoni veistä, - Vielä itkenet itsekin, - Itket lypsy-lehmiäsi." 60 - Otti vitsan viiakosta, - Koivun korvesta tapasi, - Ajoi lehmät liettehesen, - Härät murtohon murenti, - Puoliksi susien syöä, 65 - Puolen korven kontiojen, - Suet lausui lehmäsiksi, - Karhut karjaksi saneli, - Minkä pisti Pienikiksi, - Kunka Kyytäksi kyhäisi. 70 - Lonkui päivä luotehelle, - Kulki kuusikon tasalle, - Tuo pahanen paimen raiska, - Kullervo Kalervon poika, - Ajoi kontiot kotihin, 75 - Susikarjan kartanolle, - Vielä neuvoi karhujansa, - Susillensa suin puheli: - "Repäise emännän reisi, - Pure puoli pohkeata, 80 - Kun tulevi katsomahan, - Lyykistäikse lypsämähän!" - Kullervo Kalervon poika - Jo kohta kotimäellä - Lujahutti luikullansa, 85 - Toitahutti torvellansa, - Kolmasti kotimäellä, - Kuuesti kujoisten suussa. - Tuop' on Ilmarin emäntä, - Sepon akka, selvä nainen, 90 - Kuuli soitannan kujalta, - Kajahuksen kankahalta, - Sanovi sanalla tuolla, - Lausui tuolla lausehella: - "Ole kiitetty Jumala! 95 - Torvi soipi, karja saapi; - Orja soitellen tulevi, - Toitatellen torvettavi." - Itse pistihe pihalle, - Kaapsahutti kartanolle, 100 - Sai siitä savupanolle, - Tuosta lypsylle tulevi. - Lyhmistäikse lypsämähän, - Heitäikse heruttamahan, - Susi päälle suimistihe, 105 - Karhu päälle kuopaisihe, - Puri puolen pohkeata, - Katkoi kannan sääriluusta. - Siitä Ilmarin emäntä, - Tuo takojan tarkka nainen, 110 - Vieri kohta kuoliaksi, - Kaatui kattila-noeksi, - Oman pirttinsä pihalle, - Kapehille kartanoille. - Se oli meno naisen nuoren, 115 - Kanssa kaunihin emännän, - Jot' oli viikon valvateltu, - Vuosin kuusin kuulusteltu - Ilmarin iki iloksi, - Sepon kuulun kunnioiksi. 120 - - - - -Neljäsneljättä runo - - -Iloten ja riemuten pakenee Kullervo Ilmarisen kodista. Ilmarinen -tapaa puolisonsa hengettömänä ja tulee siitä kovin surulliseksi; -vv. 1-24. -- Kullervo päivän korpia astuttua illalla valittaa -orpouttansa sekä muuta onnettomuuttansa ja päättää lähteä kostamaan -Untamolle sukunsa surmasta; vv. 25-54. -- Metsän eukko tulee matkalla -Kullervoa vastaan ja kertoo hänen vanhempansa ei vielä kuolleen, vaan -elävän Lapin rajalla, jonne neuvoo häntä matkustamaan; vv. 55-94. --- Kullervo löytää vanhempansa ja saapi äitiltänsä kuulla vanhemman -sisarensa marjaan lähteneen ja sillä matkalla tietämättömiin -kadonneen; vv. 95-152. - - Kullervo Kalervon poika, - Sinisukka äijä on lapsi, - Läksi soitellen seposta, - Ilon lyöen Ilman mailta, - Suo sorahti, maa järähti, 5 - Kangas vastahan kajahti, - Kullervoisen soitantoa, - Ilkeän ilon pitoa. - Kuului se sepon pajahan, - Seppo seisottui pajassa, 10 - Sai pihalle kuulemahan, - Mikä soitanta salolla. - Jo näki toet totiset, - Valehettomat vakaiset, - Näki naisen nukkunehen, 15 - Kaunoisensa kaatunehen, - Kaatunehen kartanolle, - Kellistynehen keolle. - Siihen seppo seisottihen - Syämmellä synkeällä, 20 - Puuttui yöksi itkemähän, - Viikoksi vetistämähän, - Mieli ei tervoa parempi, - Syän ei syttä valkeampi. - Itse Kullervo käveli, 25 - Astui eelle jonne kunne, - Päivän korpia kovia, - Hiien hirsikankahia; - Illan tullen, yön pimeten, - Päätyi maahan mättähälle. 30 - Siinä istuvi isoton, - Armoton ajattelevi: - "Kotihinsa muut menevät, - Majoillensa matkoavat; - Mull' on korvessa kotini, 35 - Tuulessa tulisijani." - "Piennä mun isoni jätti, - Matalana maammoseni, - Jätti jäisille jälille, - Pyöriville portahille, 40 - Joka suohon sortumahan, - Likahan litistymähän." - "Vaan en nyt iällä tällä, - Viel' en suohon sorrukkana; - Enmä sinnes suohon sorru, 45 - Kunnes kannan kahta kättä, - Viittä sormea viritän, - Kynttä kymmenen ylennän." - Juohtui juoni mielehensä, - Puuttui aivohon ajatus, 50 - Käyä Untamon kylässä, - Kostoa isonsa kohlut, - Ison kohlut, maammon mahlat, - Itsensä pahoin piännät. - Jopa tuosta toisna päänä 55 - Kullervo Kalervon poika - Astui eelle matkoansa, - Kohti Untamon kotia, - Tuli akka vastahansa, - Siniviitta viian eukko, 60 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Kunne läksit Kullervoinen?" - Kullervo Kalervon poika - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Läksin tuonne toisialle, 65 - Tuonne Untamon tuville; - Juohtui juoni mieleheni, - Puuttui aivohon ajatus, - Kostoa isoni kohlut, - Ison kohlut, maammon mahlat, 70 - Polttoa tuvat tuhaksi, - Kypeniksi kyyätellä." - Akka tuon sanoiksi virkki: - "Ei ole surmattu sukusi; - On sulla iso elossa, 75 - Maammo mailla tervehenä, - Lapin laajalla rajalla, - Kalalammin laitehella." - "Astut päivän, tuosta toisen, - Astut kohta kolmannenki, 80 - Kulet kohti luotehesen, - Vaara vastahan tulevi, - Sie astut alatse vaaran, - Käyt vaaran vasenta puolta; - Tuostapa joki tulevi 85 - Oikealle puolellesi, - Käyt siitä joen sivua, - Kolmen kosken kuohumitse, - Tulet niemen tutkamehen, - Pää'yt päähän pitkän kaiskun, 90 - Tupa on niemen tutkamessa, - Kalasauna kaiskun päässä, - Siinäpä iso elävi, - Siinä kaunis kantajasi." - Kullervo Kalervon poika 95 - Läksi tuosta astumahan, - Astui päivän, tuosta toisen, - Kulki kohti luotehesen, - Tuli niemen tutkamehen, - Päätyi pitkän niemen päähän; 100 - Tupa oli niemen tutkamessa, - Kalasauna kaiskun päässä. - Meni hän tupahan tuosta, - Eipä tunneta tuvassa: - "Mistä vieras veen takainen, 105 - Kusta kulkija kotosin?" - "Etkö tunne poikoasi, - Muista lastasi omoa, - Jonka Untamon urohot - Veivät kanssansa kotihin, 110 - Ison vaaksan varrellisna, - Emon värttinän pituisna?" - Emo ennätti sanoa, - Vaimo vanha lausuella: - "Ohoh poikani poloinen, 115 - Ohoh kurja Kullervoni, - Ettäpäs elävin silmin - Näitä maita matkaelet! - Kun jo itkin kuolleheksi, - Jo kauvan kaonneheksi." 120 - "Kaks' oli poikoa minulla, - Kaksi kaunoista tytärtä, - Niist' oli osattomalta - Kaksi vanhinta kaonnut, - Poika suurehen sotahan, 125 - Tyttö tietämättömihin; - Poikani tuli takaisin, - Tyttö ei se tullekkana." - "Läksi marjahan metsälle, - Alle vaaran vaapukkahan, 130 - Sinneppä kana katosi, - Lintu kuoli liioin surmin, - Surmihin sanattomihin, - Nimen tietämättömihin." - "Kenpä tuota etsimähän? 135 - Kenpä muu, jos ei emonsa. - Läksin mie emo polonen - Etsimähän tyttöäni, - Etsin päivän, etsin toisen, - Etsin kohta kolmannenki, 140 - Nousin suurelle mäelle, - Korkealle kompakolle, - Huusin tuosta tyttöäni, - Kaonnutta kaihoelin. - Vaarat vastaten saneli, 145 - Kankahat kajahtelivat: - 'Elä huua tyttöäsi, - Elä huua, hoilaele! - Ei se saa sinä ikänä, - Ei paloa polvenansa, 150 - Emon entisen tiloille, - Taaton vanhan valkamoille.'" - - - - -Viidesneljättä runo - - -Kullervo vanhempainsa kodissa, samoin kuin ennen Untolassa, -toimittelee töitänsä takaperoisesti; isä sitte viimein laittaa -hänen veronvienti-matkalle; vv. 1-24. -- Palatessansa tapaa tytön -matkallansa, jota pyytää rekeensä, tyttö ei lähde, vaan vastaa -hänelle tylysti; Kullervo väkivallalla koppaa tytön rekeensä ja -houkuttelee sen sitte lahjoillansa yöksi kanssansa jäämään; vv. -25-62. -- Aamulla jälkeen tyttö, kyseltyä oudon sulhonsa sukua, -tulee tuntemaan hänen omaksi veljeksensä ja kauhistuu sitte niin -naimakaupoistansa, että paikalla juoksee ja hukutaikse kuohuvaan -koskeen; vv. 63-92. -- Kullervo mielituskissaan repii rekensä rikki, -ratsastaa sitte kotiin äitillensä kertomaan sitä kauhistusta, kun -oli oman tuntemattoman sisarensa kanssa naimiskauppoihin ruvennut, -ja miettii lopettaa itsensä, mutta samassa muistaa Untamoisen vielä -kostamatta olevan; vv. 93-134. - - Kullervo Kalervon poika, - Sinisukka äijä on lapsi, - Sai tuosta elelemähän - Alla varjon vanhempien, - Ei saanut älyämähän, 5 - Miehen mieltä ottamahan. - Poika työlle työnteleikse, - Nuotan suuren souantahan, - Souti poikki puiset hangat, - Venon haapaisen hajotti. 10 - Sai Kalervo katsomahan, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Ei sinusta soutajaksi, - Mene nuotan tarvontahan!" - Meni nuotan tarvontahan, 15 - Tarpoi nuotan tappuroiksi, - Ruumeniksi pullot rouhi, - Selykset paloin paloitti. - Sai Kalervo katsomahan, - Sanan virkkoi, noin nimesi: 20 - "Ei sinusta tarpojaksi, - Lähe viemähän vetoja, - Maajyviä maksamahan, - Lienet matkassa parempi." - Kullervo Kalervon poika, 25 - Vietyä veot perille, - Maksettua maajyväset, - Rekehensä reutoaikse, - Alkoi kulkea kotihin, - Matkata omille maille. 30 - Iski virkkua vitsalla, - Heläytti helmivyöllä, - Ajavi karettelevi; - Neiti vastahan tulevi - Noilla Pohjan kankahilla, 35 - Lapin laajoilla rajoilla. - Kullervo Kalervon poika - Sanojansa säätelevi: - "Käy neito rekoseheni, - Armas alle vilttieni!" 40 - Neiti vastahan sanovi, - Tinarinta riuskuttavi: - "Vilu on olla viltin alla, - Kolkko korjassa eleä." - Kullervo Kalervon poika, 45 - Sinisukka äiön lapsi, - Koppoi neion korjahansa, - Reualti rekosehensa. - Neiti tuossa noin sanovi: - "Kun et päästä pois minua, 50 - Polen poikki pohjalauat, - Levittelen liistehesi." - Kullervo Kalervon poika - Aukaisi rahaisen arkun, - Näytteli hope'itansa, 55 - Verkaliuskoja levitti, - Kultasuita sukkasia, - Vöitänsä hopeapäitä. - Verat veivät neien mielen, - Raha muutti morsiamen, 60 - Hopea hukuttelevi, - Kulta kuihauttelevi. - antoi Jumala aamun, - Toi Jumala toisen päivän, - Niin neiti sanoiksi virkki: 65 - "Mist' olet sinä sukuisin, - Lienet suurtaki sukua, - Isoa isän aloa?" - Kullervo Kalervon poika - Sanan virkkoi, noin nimesi: 70 - "En ole sukua suurta, - Enkä suurta, enkä pientä, - Olen kerran keskimäistä, - Kalervon katala poika; - Vaan sano oma sukusi, 75 - Jos olet sukua suurta." - Neiti tuon sanoiksi virkki: - "Mie olen Kalervon tyttö; - Läksin marjahan metsälle, - Sinne mie kana katosin 80 - Kuolemahan korven päähän, - Kaatumahan kankahalle, - Enkä kuollut kuitenkana, - En mä kalkinen kaonnut, - Näille päivin päätymättä, 85 - Näille juonin joutumatta!" - Sai toki sanoneheksi, - Heti repsahti re'estä, - Siitä juoksihe jokehen, - Kosken kuohu'un kovahan, 90 - Siihen surmansa sukesi, - Kuolemansa kohtaeli. - Kullervo Kalervon poika - Pyyhältihe korjastansa, - Veitsin länkensä levitti, 95 - Rauoin rahnoi rahkehensa; - Hyppäsi hyvän selälle, - Ajavi palasen maata, - Päätyvi ison pihoille, - Oman taaton tanterille, 100 - Vähän kuollutta parempi, - Kaonnutta kaunihimpi. - Emo päätyvi pihalle, - Ennätti emo kysyä, - Vanhempansa tutkaella: 105 - "Mi sinulla poikaseni? - On kuin Tuonelta tulisit, - Manalalta matkoaisit." - Kullervo Kalervon poika - Sanan virkkoi, noin nimesi: 110 - "Jo on kummat kuulumassa, - Taikeat tapahtununna, - Kun pi'in oman sisaren, - Turmelin emon tuoman." - "Se jo surmansa sukesi 115 - Koskehen kohisevahan, - Itse tuot' en tieäkkänä, - Kunne kurja kuoletaime, - Suuhun ulvovan sutosen, - Vainko vatsahan valahan." 120 - Emo tuon sanoiksi virkki: - "Ellös sinä sinne menkö, - Onpa suurta Suomen nientä, - Sankkoa Savon rajoa, - Piillä miehen piilojansa, 125 - Hävetä pahoja töitä." - Kullervo Kalervon poika - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Enkä piile, en pakene, - Viel' on Unto oikeana, 130 - Mies katala kaatamatta, - Kostamatta taaton kohlut, - Taaton kohlut, maammon mahlat, - Itseni hyvin piännät." - - - - -Kuudesneljättä runo - - -Kullervo valmistaikse Untolaa sotimaan, enemmin toivomalla kuin -pelkäämällä siinä sodassa itsensäki kaatuvan; vv. 1-24. -- -Hyvästi-jättöä tehdessään kysyy ensin isältä, sitte veljeltä ja -sisareltaan, itkisivätkö häntä, jos kuulisivat kuolleeksi; ei kukaan -niistä lupaa häntä itkeä; vv. 25-56. -- Viimeiseksi kysyy äitiänsä, -itkisikö hänkään kuollutta poikaansa. Äiti vastaa kyllä paljonki -itkevänsä, jos kuulisi Kullervonsa kuolleeksi; vv. 57-82. -- Untolan -matkalla saapi Kullervo sanoja toisen toisensa perästä, ensin -isänsä sitte veljensä ja sisarensa kuolleen; niistä huolimatta hän -vaan kulkee edelleen; vv. 83-118. -- Kuultua jo viimein äitinsäki -kuolleen äsken Kullervo tulee kovin surulliseksi ja käskee häntä, -miten parhaiten taidettiin, maahan laittaa; itse hän vaan pitkitti -matkaansa Untolaan; vv. 119-144. -- Perille tultua kaataa Untamon -väkenensä ja palajaa sitte autioon kotiinsa. Jonkun ajan ensin -itkettyänsä lähtee viimein metsästä itselleen ruokaa hankkimaan ja -joutuu matkallansa juuri sille paikalle, jossa oli tuntemattoman -sisarensa kanssa elellyt; vv. 145-176. -- Tempaa miekkansa tupesta, -asettaa sen perin maahan ja syöksee sitte rinnoin kärkeä vasten, -sillä tavoin lopun onnettomasta elämästänsä tehden; vv. 177-202. - - Kullervo Kalervon poika, - Sinisukka äijä on lapsi, - Siitä suorikse sotahan, - Valmistaikse vainotielle, - Hetken miekkoa hioen, 5 - Kärestäen keihoansa. - Emo tuon sanoiksi virkki: - "Ellös poikani poloinen - Saako suurehen sotahan, - Menkö miekan melskehesen! 10 - Ken suotta sotahan saapi, - Tahallansa tappelohon, - Se soassa surmatahan, - Tapetahan tappelossa." - Kullervo Kalervon poika 15 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "En mä silloin suohon sorru, - Enkä kaa'u kankahalle, - Kun sorrun sotatiloille, - Kaa'un miekan kalskehesen; 20 - Sorea sotahan kuolla, - Äkin poika pois tulevi, - Potematta pois menevi, - Laihtumatta lankeavi." - Kohta lähtevi ko'ista, 25 - Sanovi sanan isolle: - "Hyvästi hyvä isoni! - Itketkö sinä minua, - Koskas kuulet kuolleheksi, - Kansasta kaonneheksi?" 30 - Tuon isä sanoiksi virkki: - "En minä sinua itke, - Jospa kuulen kuolleheksi, - Onhan mulla toinen poika, - Poika paljoa parempi, 35 - Äijeä älykkähämpi." - Virkkoi siitä veikollensa: - "Jää hyvästi veikkoseni! - Itketkö sinä minua, - Koskas kuulet kuolleheksi?" 40 - Veikko tuon sanoiksi virkki: - "En itke minä sinua, - Saan minä mokoman veljen, - Suun savesta, pään kivestä, - Veljen paljoa paremman, 45 - Äijeä älykkähämmän." - Virkkoi siitä siskollensa: - "Hyvästi sisarueni! - Itketkö sinä minua, - Koskas kuulet kuolleheksi?" 50 - Noin sisar sanoiksi virkki: - "En itke minä sinua, - Josko kuulen kuolleheksi, - Veli on minulla toinen, - Veli paljoa parempi, 55 - Kahta mointa kaunihimpi." - Kullervo Kalervon poika - Sanoi siitä äitillensä: - "Äitiseni, armaiseni, - Minun kaunis kantajani! 60 - Itketkö sinä minua, - Koskas kuulet kuolleheksi, - Kansasta kaonneheksi, - Sortuneheksi suvusta?" - Tuon emo sanoiksi virkki: 65 - "Ohoh poikani poloinen, - Et älyä äitin mieltä, - Et tunne emon syäntä! - Itkenpä minä sinua, - Kun sun kuulen kuolleheksi, 70 - Väestä vähenneheksi, - Sortuneheksi suvusta, - Itken tulville tupamme, - Siltalauat lainehille, - Kujat kaikki kuurullani, 75 - Läävät länkämöisilläni." - "Mit' en itkeä ilenne, - Kut' en voine voivotella, - Itkeä inehmisissä, - Itken saunassa saloa, 80 - Yliset kulasvesille, - Saunan lauat lainehille." - Kullervo Kalervon poika - Kulki soitellen sotahan, - Vieri viestinen jälestä: 85 - "Jo iso kotona kuoli, - Käyppäs tuota katsomahan, - Kuinka kuollut hauatahan!" - Kullervo Kalervon poika - Hänpä varsin vastaeli: 90 - "Kun lie kuollut kuolkahansa, - On siellä kotona ruuna, - Millä maahan vietäkähän, - Kalmahan katettakahan." - Soitti suolla mennessänsä, 95 - Kulahutteli kulossa, - Saatihin sana jälestä: - "Jo veli kotona kuoli, - Käyppäs tuota katsomahan, - Kuten kuollut hauatahan!" 100 - Kullervo Kalervon poika - Hänpä varsin vastaeli: - "Kun lie kuollut, kuolkahansa, - On siellä ori kotona, - Millä maahan vietäkähän, 105 - Kalmahan katettakahan." - Soitti suolla mennessänsä, - Kajahutti kankahalla, - Sai sanoma korvihinsa: - "Jo sisar kotona kuoli, 110 - Käyppä tuota katsomahan, - Kuten kuollut hauatahan!" - Kullervo Kalervon poika - Hänpä varsin vastaeli: - "Kun lie kuollut, kuolkahansa, 115 - On siellä kotona tamma, - Millä maahan vietäkähän, - Kalmahan katettakahan." - Soitti soilla, soitti mailla, - Patakoitteli paloilla, 120 - Sai sanoma korvihinsa: - "Kuoli ehtoinen emosi, - Käyppäs tuota katsomahan, - Miten miero hautoavi!" - Kullervo Kalervon poika 125 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Voi minä poloinen poika, - Voi poika polon alainen, - Kun kuoli emo minulta, - Kaatui kaunis kantajani, 130 - Enk' ollut luona luopuessa, - Läsnä hengen lähtiessä." - "Kuollut koissa pestäköhön - Saksan saipua-vesillä, - Silkkihin si'eltäköhön, 135 - Palttinoihin pantakohon, - Siitä maahan pantakohon, - Kalmahan katettakohon, - Itkuvirsin vietäköhön, - Laulaen las'ettakohon, 140 - Itse en kotihin joua, - Viel' on Unto kostamatta, - Mies katala kaatamatta, - Ilkeä hävittämättä." - Meni soitellen sotahan, 145 - Ilon lyöen Untolahan, - Kaatoi Untolan urohot, - Tuvat poltteli poroksi, - Kivet jätti kiukahia, - Pitkät pihlajat pihoja. 150 - Kääntyvi kotihin tuosta - Ison entisen eloille, - Tupa on tyhjä tultuansa, - Autio avattuansa. - Antoi kättä hiilokselle, 155 - Hiilet kylmät hiiloksessa, - Pisti kättä kiukahalle, - Kivet kylmät kiukahassa. - Loihen siitä itkemähän, - Itki päivän, itki toisen, 160 - Päivälläpä kolmannella - Ylös korpehen kohosi - Evähiä etsimähän, - Antia anelemahan. - Kävi matkoa vähäisen, 165 - Astui tietä pikkaraisen, - Tapahtui sijalle sille, - Tuli tuolle saarekselle, - Kuss' oli piian pillannunna, - Turmellut emonsa tuoman. 170 - Siin' itki ihana nurmi, - Aho armahin valitti, - Nuoret heinät hellitteli, - Kuikutti kukat kanervan, - Tuota piian pillamusta, 175 - Emon tuoman turmellusta. - Kullervo Kalervon poika - Tempasi terävän miekan, - Tupestansa tuiman rauan; - Katselevi, kääntelevi, 180 - Arvelee, ajattelevi, - Tokko tuon tekisi mieli - Syöä syyllistä lihoa, - Viallista verta juoa. - Miekka mietti miehen mielen, 185 - Arvasi uron pakinan, - Vastasi sanalla tuolla: - "Mikäpä minun olisi - Syöä syyllistä lihoa, - Viallista verta juoa, 190 - Syön lihoa syytöntäki, - Juon verta viatontaki." - Kullervo Kalervon poika - Perän painoi kankahasen, - Kären käänti rintahansa, 195 - Itse iskihe kärelle, - Siihen surmansa sukesi, - Kuolemansa kohtaeli. - Se oli surma nuoren miehen, - Kuolema Kalervon poian, 200 - Loppu ainakin urosta, - Kuolema kova-osaista. - - - - -Seitsemäsneljättä runo - - -Ilmarinen kauvan Tuonelaan joutunutta naistansa itkettyä viimein -päättää kullasta takoa uuden puolison itsellensä. Työ ei kuitenkaan -ensi yrityksellä ota oikein onnistuaksensa; vv. 1-46. -- Äsken -kolmannella yrityksellä toivottu kulta-neito lähtee ahjosta. Sille -seppä sitte takoo kädet, jalat, suun, silmät ja korvat, mutta henkeä -ei saa neitosellensa, ei sanoja suuhun eikä suloa silmään; vv. 47-72. --- Ilmarinen laittaa kultaneiden yöksi viereensä, mutta havaitsee -pian mieliharmiksensa siitä ei olevan puolisoksi; se kylkensä, joka -oli neittä vasten, pian oli kokonaan vilustua; vv. 73-94. -- Seppo -sitte viepi kultaneitonsa Väinämöiselle, joka heti nähtyänsä sanoo -sen hänellen ei sopivan, ja kehottaa Ilmarista viemään sitä vieraille -maille, siellä kulta ehkä saisi halukkaampia kosijoita; vv. 95-138. - - Se on seppo Ilmarinen - Naista itki illat kaiket, - Yöt itki unettomana, - Päivät einehettömänä, - Eikä kääntynyt käessä 5 - Vaskinen vasaran varsi, - Kuulunut pajasta kalke - Yhen kuuhuen kululla. - Itki kuuta kaksi, kolme, - Niinpä kuulla neljännellä 10 - Poimi kultia mereltä, - Hopehia lainehilta. - Työnti kullat kuumentohon, - Ajoi ahjohon hopeat, - Otti orjat lietsomahan, 15 - Palkkalaiset painamahan, - Itse ahjoa kohenti - Hiilikoukkunen käessä, - Pyyti kullaista kuvoa, - Hope'ista morsianta. 20 - Katsoi ahjonsa alusta, - Lietsehensä liepehiä, - Mitä ahjosta ajaikse, - Tungeikse tulisijasta. - Uuhi ahjosta ajaikse, 25 - Lähetäikse lietsehestä, - Karva kulta, toinen vaski, - Kolmas on hopea karva; - Muut tuota ihastelevi, - Ei ihastu Ilmarinen. 30 - Sanoi seppo Ilmarinen: - "Se susi sinua toivoi!" - Työntävi tulehen uuhen, - Laittoi orjat lietsomahan, - Itse ahjoa kohenti 35 - Hiilikoukkunen käessä. - Katsoi ahjonsa alusta, - Lietsehensä liepehiä, - Mitä ahjosta ajaikse, - Tungeikse tulisijasta. 40 - Varsa ahjosta ajaikse, - Lähetäikse lietsehestä, - Harja kulta, pää hopea, - Kaikki vaskesta kaviot; - Muut tuota hyvin ihastui, 45 - Ei ihastu Ilmarinen. - Siitä seppo Ilmarinen - Varsan työntävi tulehen, - Pani orjat lietsomahan, - Itse ahjoa kohenti. 50 - Katsoi ahjonsa alusta, - Lietsehensä liepehiä, - Mitä ahjosta ajaikse, - Lähetäikse lietsehestä. - Neiti ahjosta ajaikse, 55 - Letti kulta lietsehestä, - Pää hopea, kassa kulta, - Varsi kaikki kaunokainen; - Muut tuota pahoin pelästyi, - Ei pelästy Ilmarinen. 60 - Siitä seppo Ilmarinen - Takoi kullaista kuvoa, - Jalat laati neitoselle, - Jalat laati, käet kuvasi, - Eipä jalka nousekkana, 65 - Käänny käet syleilemähän. - Takoi korvat neiollensa, - Eipä korvat kuulekkana, - Niin sovitti suun sorean, - Suun sorean, sirkut silmät, 70 - Saanut ei sanoa suuhun, - Eikä silmähän suloa. - Sanoi seppo Ilmarinen: - "Oisi tuo sorea neito, - Kun oisi sanallisena, 75 - Mielellisnä, kielellisnä." - Saattoi siitä neitosensa, - Tuon on kultaisen kuvansa, - Utuisehen uutimehen, - Itse vierehen venähti 80 - Sulkkuisille vuotehille, - Pehme'ille pää-aloille. - Siinä yön levätessänsä - Kyllä peitettä kysyvi - Maata kera puolisonsa, 85 - Tuon on kultaisen kuvansa: - Se oli kylki kyllä lämmin, - Ku oli vasten vaippoansa, - Se oli jääksi jäätymässä, - Ku oli nuorta neittä vasten. 90 - Sanoi seppo Ilmarinen: - "Ei tämä hyvä minulle; - Vienen neien Väinölähän, - Väinämöiselle varaksi." - Siitä seppo Ilmarinen 95 - Viepi neien Väinölähän, - Sanoi sinne saatuansa: - "Oi sie vanha Väinämöinen, - Tuossa on sinulle tyttö - Kovin kaunis katsannolta, 100 - Ei ole suuri suun piolta, - Eikä leuoilta leveä." - Vaka vanha Väinämöinen - Katsahti kuvoa tuota, - Luopi silmät kullan päälle, 105 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Miksi tuot minulle tuota, - Tuota kullan kummitusta?" - Sanoi seppo Ilmarinen: - "Miksi muuksi, kun hyväksi, 110 - Ikuiseksi ystäväksi, - Kainaloiseksi kanaksi." - Sanoi vanha Väinämöinen: - "Oi on seppo veikkoseni! - Tunge neitosi tulehen, 115 - Tao kaikiksi kaluiksi, - Tahi vie Venäehelle, - Saata Saksahan kuvasi, - Rikkahien riian naia, - Suurien soan kosia; 120 - Ei sovi minun suvulle, - Ei minullen itselleni, - Naista kullaista kosia, - Hope'ista huolitella." - Siitä kielti Väinämöinen, 125 - Epäsi suvannon sulho, - Kullalle kumartamasta, - Hopealle horjumasta; - Sanovi sanalla tuolla, - Lausui tuolla lausehella: 130 - "Elkätte pojat poloiset, - Vasta kasvavat urohot, - Sinä ilmoisna ikänä, - Kuuna kullan valkeana, - Naista kullaista kosiko, 135 - Hope'ista huolitelko, - Kylmän kulta kuumottavi, - Vilun huohtavi hopea." - - - - -Kahdeksasneljättä runo - - -Ilmarinen lähtee Pohjolaan, ilmoittaa naisensa kuolleen, pyytää -Pohjolan emännältä sen nuorempaa tytärtä vaimoksensa; vv. 1-32. --- Pohjolan emäntä pahoillaan siitä, kun oli vanhemmankaan -tyttärensä Ilmariselle antanut, toista ei jo enään lupaakkaan -hänelle. Pahoittavan vastauksen saapi seppo sitte tytöltäki, kun -puhuttelee sitä puolisoksensa; vv. 33-56. -- Tytön mieltä kysymättä -Ilmarinen suutuksissaan ryöstää sen rekeensä ja lähtee matkaan. -Tyttö suruissaan itkee ja toivottelee itseänsä jos minnekki, kun -vaan pääsisi Ilmarisesta erilleen; vv. 57-92. -- Yöpaikkaan tultua -syrjäinen mies Ilmarisen nukkuessa alkaa tytön kanssa hilastella. -Ilmarinen siitä kovin suuttuneena haltioissaan laulaa neiden lokiksi -meren karille; vv. 93-118. -- Kotiin tulleelta Väinämöinen kysyy -Pohjolan elämästä, johon Ilmarinen vastaa, siellä sammon nojassa ei -mitään puutetta olevan, ja selittää sitte, minkätähden niin yksinänsä -palasi Pohjolasta; vv. 119-154. - - Tuop' on seppo Ilmarinen, - Takoja iän-ikuinen, - Pisti varsan valjahisin, - Ruskean re'en etehen, - Itse istuvi rekehen, 5 - Lähteäksensä lupasi, - Pyytämähän Pohjolasta - Toista Pohjolan tytärtä. - Sai päivän ajaneheksi, - Sekä päivän jotta toisen, 10 - Päivälläpä kolmannella - Tuli Pohjolan tuville. - Heti kun tuli tupahan, - Louhi Pohjolan emäntä - Kääntyvi kyselemähän 15 - Oman lapsensa oloa - Miniänä miehelässä, - Naisena anoppelassa. - Se on seppo Ilmarinen - Sanan virkkoi, noin nimesi: 20 - "Ellös nyt anoppiseni! - Ellös sie kyselkö tuota - Eläntöä tyttäresi, - Asuntoa armahasi, - Maassa on jo marjaseni, 25 - Kankahassa kaunoseni; - Läksin toista tyttöäsi, - Neitoasi nuorempata; - Annappa anoppiseni - Tuo on toinen tyttäresi 30 - Naisen entisen eloille, - Sijalle sisaruensa." - Louhi Pohjolan emäntä - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Pahoin tein minä poloinen, 35 - Kun ma työnsin toisenkana - Nuorena nukahtamahan, - Verevänä vieremähän, - Annoin kuin susien suuhun, - Karhun kiljuvan kitahan; 40 - Enkä toista annakkana - Nokiesi nuoliojaksi." - Se on seppo Ilmarinen - Murti suuta, väänti päätä, - Sanan virkkoi, noin nimesi: 45 - "Tuleppa minulle tyttö - Mesileivän leipojaksi, - Oluen osoajaksi!" - Neiti itse noin saneli - Ilmariselle sepolle: 50 - "Tapoit naisen ennen naiun, - Surmasit sisarueni, - Toki tappaisit minunki, - Surmoaisit itseniki; - En lähe minä sinulle, 55 - En sepon sysisijoille." - Se on seppo Ilmarinen - Murti suuta, väänti päätä, - Saavutti tytön samassa, - Työnnälti rekosehensa, 60 - Itse vierehen venähti, - Läksi kohta kulkemahan. - Neiti itki ja urisi, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Kuule seppo Ilmarinen, 65 - Kun et laskene minua, - Potkin korjasi paloiksi, - Sären reen repalehiksi." - Sanoi seppo Ilmarinen: - "Sentähen sepon rekosen 70 - Laiat rautahan rakettu, - Jotta potkia pitävi." - Neitonen kujertelevi, - Vyö vaski valittelevi, - Sanan virkkoi, noin nimesi: 75 - "Kun et laskene minua, - Laulaime meren kalaksi, - Syvän aallon siikaseksi." - Se on seppo Ilmarinen - Sanan virkkoi, noin nimesi: 80 - "Etpä sinä sinne pääse, - Minä haukina jälessä." - Kulki matkoa palasen, - Ajoi tietä pikkuruisen, - Neiti päätänsä kohotti, 85 - Näki jälkiä lumessa, - Huokaiseikse, henkäiseikse, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Voi minua kurja raukka! - Parempi minun olisi 90 - Jänön juoksevan jälillä, - Kun tämän kosijan reessä." - Se on seppo Ilmarinen - Puri huulta, väänti päätä, - Ajoa kahattelevi 95 - Yöksi uutehen kylähän. - Matkalta väsynehenä - Seppo nukkuvi sike'in, - Toinen naista naurattavi - Mieheltä unekkahalta. 100 - Siitä seppo Ilmarinen, - Aamulla havattuansa, - Sekä suuttui, jotta syäntyi, - Kovin suuttui ja vihastui, - Loihe siitä laulamahan, 105 - Syäntyi sanelemahan, - Lauloi moisen morsiamen - Meren luo'olle lokiksi, - Luo'oilla lokottamahan, - Kariloilla kaikkumahan, 110 - Nenät nienten niukumahan, - Vastatuulet vaapumahan. - Itse istuikse rekehen, - Kohennaikse korjahansa, - Ajoa kahattelevi, 115 - Alla päin, pahoilla mielin, - Matkasi omille maille, - Tuli maille tuttaville. - Vaka vanha Väinämöinen - Sanan virkkoi, noin nimesi 120 - Ilmariselle sepolle: - "Veli seppo Ilmarinen! - Mit' olet pahoilla mielin, - Kahta kallella kypärin, - Pohjolasta tullessasi; 125 - Miten Pohjola elävi?" - Sanoi seppo Ilmarinen: - "Mi on Pohjolan eleä, - Kun on sampo jauhamassa, - Kirjokansi kallumassa! 130 - Päivän jauhoi syötäviä, - Päivän toisen myötäviä, - Kolmannen kotipitoja; - Jotta sanon, kun sanonki, - Kerran toisen kertaelen: 135 - Mi on Pohjolan eleä, - Kun on sampo Pohjolassa! - Siin' on kyntö, siinä kylvö, - Siinä kasvo kaikenlainen, - Siinäpä ikuinen onni." 140 - Siitä vanha Väinämöinen - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Veli seppo Ilmarinen! - Minne heitit naisen nuoren, - Kun sa tyhjänä tulitki, 145 - Aina naisetta elelet?" - Se on seppo Ilmarinen - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Lauloin mie mokoman naisen - Meren luo'olle lokiksi; 150 - Nyt se lokkina lojuvi, - Kajavana kaakahtavi, - Kiljuvi vesikivillä, - Kariloilla kaljahuvi." - - - - -Yhdeksäsneljättä runo - - -Väinämöinen kehoittaa Ilmarista lähtemään kanssansa sampoa Pohjolasta -ryöstämään. Ilmarinen vastaa, ei tahtovansa vaaralliselle Pohjan -merelle lähteä, jonka tähden Väinämöinen suostuu maisinki kulkemaan; -vv. 1-22. -- Hevoista hakiessaan kuulevat veneen rannalla itkevän. -Väinämöisen kysyttyä mitä itki, vene sanoo sitä itkevänsä, kun -häntä ei milloinkaan viety vesille, vaan piti rannalla ikänsä -viettää; vv. 23-86. -- Väinämöinen laittaa veneen vesille ja -väkeä veneesen kaikenlaista. Kokevat soutaa pojat, tytöt, nuoret, -vanhat, mutta matka ei ota edistyäkseen, ennenkun Ilmarinen istuu -soutamaan; vv. 87-114. -- Lemminkäinen rannaltaan näkee oudon purren -merellä, arvelee kenen olisi, ja viimein tunnettuansa Väinämöisen -ja Ilmarisen, kysyy kunne olivat matkalla, johon Väinämöinen -vastaa Pohjolasta sampoa tapaamaan lähteneensä; vv. 115-150. -- -Lemminkäinen pyytää yhteen matkaan päästäksensä, ja luvan saatuansa -lähtee Väinämöisen laivaan. Veistetyn veneen laidan tuopi kanssansa, -arvellen Pohjolan merellä usein varalaidanki ei liikaa olevan; vv. -151-182. - - Vaka vanha Väinämöinen - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Veli seppo, veikkoseni, - Lähtekämme Pohjolahan - Tuon on sammon sa'antahan, 5 - Kirjokannen katsontahan; - Laatikamme laiva suuri, - Johon sampo saatetahan - Pohjolan kivimäestä, - Vaaran vaskisen sisästä!" 10 - Sanoi seppo Ilmarinen: - "Vakavampi mainen matka, - Lempo menköhön merelle, - Surma suurelle selälle!" - Sanoi vanha Väinämöinen: 15 - "Lysti on venon vesillä, - Purren juosta jolkutella, - Veet väljät välkytellä; - Vaan kuitenki, kaikitenki, - Kun et mieline merisin, 20 - Niin on maisin matkatkamme, - Rantaisin ratustelkamme!" - "Tao nyt mulle uusi miekka, - Tee miekka tuliteräinen, - Jolla hurttia hutelen, 25 - Pohjan kansan kaikottelen, - Saaessa otolle sammon, - Kirjokannen katselohon." - Tuo on seppo Ilmarinen - Takoi miekan mieltä myöten, 30 - Senp' on kullalla kuvasi, - Hopealla huolitteli. - Vaka vanha Väinämöinen - Sai miekan tuliteräisen - Kätehensä oikeahan, 35 - Senpä kuu kärestä paistoi, - Päivä paistoi lappeasta, - Tähet västistä valotti. - Sylkytteli miekkoansa - Vuoren rautaisen raossa, 40 - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Jo minä terällä tällä - Vaikka vuoret poikki löisin, - Kalliot kaha jakaisin!" - Lähteä luku tulevi, 45 - Liitto käyä kerkiävi; - Yks' on vanha Väinämöinen, - Toinen seppo Ilmarinen, - Läksivät hevon hakuhun, - Kuloharjan kuuntelohon, 50 - Suvikunnan suitset vyöllä, - Varsan valjahat olalla. - Astua ratustelevat - Kahen miehen rantamaita, - Kuului rannalta kujerrus, 55 - Valitanta valkamalta. - Vaka vanha Väinämöinen - Meni luota katsomahan, - Näki purren itkemässä, - Venosen valittamassa, 60 - Kysytteli, lausutteli: - "Mitä itket puinen pursi, - Itketkö sä puisuuttasi, - Hankauttasi haveksit?" - Pursi puinen vastoavi, 65 - Vene hankava sanovi: - "En mä itke puisuuttani, - Hankauttani haveksi; - Itken viejäistä vesille, - Laskiaista lainehille." 70 - "Muut purret, pahatki purret, - Ne aina sotia käyvät, - Tuovat täytensä rahoja, - Alustansa aartehia; - Minä lahon lastuillani, 75 - Venyn veistännäisilläni; - Pahimmatki maan matoset - Alla kaarteni asuvat, - Linnut ilman ilkeimmät - Pesän pielessä pitävät." 80 - Vaka vanha Väinämöinen - Tuossa tuon sanoiksi virkki: - "Elä itke puinen pursi, - Vene hankava havise, - Kohta saat sotia käyä, 85 - Tappeloita tallustella!" - Vaka vanha Väinämöinen - Lauloi purren lainehille, - Lauloi ensin laitapuolen - Sukapäitä sulhosia, 90 - Lauloi toisen laitapuolen - Tinapäitä tyttäriä, - Lauloi vieläki lisäksi - Teljot täytehen väkeä, - Kuss' oli vähän sijoa, 95 - Nuorukaisilta esinnä. - Pani sulhot soutamahan, - Neiet ilman istumahan; - Sulhot souti, airot notkui, - Eipä matka eistykkänä. 100 - Pani neiet soutamahan, - Sulhot ilman istumahan; - Neiet souti, sormet notkui, - Eipä matka eistykkänä. - Muutti vanhat soutamahan, 105 - Nuoret päältä katsomahan; - Vanhat souti, päät vapisi, - Eipä vielä matka eisty. - Siitä seppo Ilmarinen - Itse istui soutamahan, 110 - Jopa juoksi puinen pursi, - Pursi juoksi, matka joutui, - Loitos kuului airon loiske, - Kauvas hankojen hamina. - Ahti saarella asuvi, 115 - Kauko niemen kainalossa; - Kalatuutta Kauko itki, - Leivätyyttä Lemminkäinen, - Ahti aitan pieneyttä, - Veitikka osan vähyyttä. 120 - Veisti laitoja venehen, - Uuen purren pohjapuuta, - Päässä pitkän nälkäniemen, - Pakalla kylän katalan. - Se oli korvalta korea, 125 - Silmältä sitäi parempi, - Näki purren kulkemassa, - Venosen vaeltamassa, - Selvällä meren selällä, - Ulapalla aukealla. 130 - Huuti mies nenästä niemen, - Verevä vesien poikki: - "Kenen on vene vesillä, - Kenen laiva lainehilla?" - Miehet purresta puhuvat: 135 - "Mi olet mies metsän asuja, - Kun et tunne tuota purtta, - Keksi Väinölän venettä?" - Sanoi lieto Lemminkäinen, - Virkkoi kaunis Kaukomieli: 140 - "Jo tunnen perän pitäjän, - Ja älyän airollisen; - Minnekkä menette miehet, - Kunne läksitte urohot?" - Sanoi vanha Väinämöinen: 145 - "Kohti pohjoista kulemme - Sampoa tapoamahan, - Kirjokantta katsomahan, - Pohjolan kivimäestä, - Vaaran vaskisen sisästä." 150 - Sanoi lieto Lemminkäinen: - "Ohoh vanha Väinämöinen! - Otappa minua miestä - Urohoksi kolmanneksi, - Kun saat sammon nostantahan, 155 - Kirjokannen kannantahan; - Vielä mieki miesnä maksan, - Jos saisi tapella tarve." - Vaka vanha Väinämöinen - Otti miehen matkoihinsa; 160 - Se on lieto Lemminkäinen - Jo tulla tuhuttelevi, - Luopi laian tullessansa - Venehesen Väinämöisen. - Sanoi vanha Väinämöinen: 165 - "Oisi puuta purressani, - Laitoa venehessäni, - Parahiksi painoaki, - Miksi laitat laitoasi, - Puuta purtehen lisäksi?" 170 - Sanoi lieto Lemminkäinen: - "Ei vara venettä kaa'a, - Tuki suovoa tuhoa; - Use'in merellä Pohjan - Tuuli laitoa kysyvi, 175 - Vastatuuli varpehia." - Sanoi vanha Väinämöinen: - "Sentähen sotavenosen - Rinta rautahan rakettu - Ja tehty teräsnenähän, 180 - Jott' ei tuulen tuiki vieä, - Eikä viskoa vihurin." - - - - -Neljäskymmenes runo - - -Kolme päivää vesiä kulettua vene tarttuu kiini ja havaitaan ison -hauvin hartioilla istuvan; vv. 1-22. -- Lemminkäinen ensin ja sitte -Ilmarinen kokevat päästää venettä, mutta se ei lähde liikkeelle -ennenkun Väinämöinen itse miekallaan lyöpi kalan poikki. Pääpuolen -siitä hän nostaa veneesen; vv. 23-62. -- Hauki keitetään väelle -murkinaksi; sen isosta jääneestä leukaluusta Väinämöinen tekee -kantelen; vv. 63-94. -- Yrittävät toinen toisensa perästä soittaa -uutta kanteletta. Kun soitosta ei tule mitään, arvelee Väinämöinen -laittaa kantelen Pohjolan väelle koitteeksi; vv. 95-122. -- Kantele -laitetaan Pohjolaan, mutta kun ei sielläkään kukaan saa sitä oikein -soimaan, niin se pian jälleen peruutetaan Väinämöisen käteen; vv. -123-150. - - Vaka vanha Väinämöinen - Laskea karehtelevi - Tuon on pitkän niemen päästä; - Laski päivän maavesiä, - Päivän toisen suovesiä, 5 - Kolmannen kos'en vesiä. - Äsken tuonne tultuansa - Noille väljille vesille - Puuttui pursi juoksemasta, - Venonen pakenemasta. 10 - Vaka vanha Väinämöinen - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Oi sie lieto Lemmin poika, - Kallistaite katsomahan, - Miss' on pursi puuttumassa, 15 - Kivelläkö vai haolla?" - Se on lieto Lemminkäinen - Kallistihe katsomahan, - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Ei ole veno kivellä, 20 - Ei kivellä, ei haolla, - Vene on hauvin hartioilla." - Vaka vanha Väinämöinen - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Kun lie hauvin hartioilla, 25 - Ve'en koiran koukkuluilla, - Veä miekalla vetehen, - Katkaise kala kaheksi!" - Se on lieto Lemminkäinen - Miekan vyöltänsä vetävi; 30 - Veti miekalla meryttä, - Alta laian laskettavi, - Itse vierähti vetehen, - Kourin aaltohon kohahti. - Siitä seppo Ilmarinen 35 - Tarttui tukkahan urosta, - Nostalti merestä miehen, - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Kaikki on mieheksi kyhätty, - Pantu parran kantajaksi, 40 - Lisäksi sataluvulle, - Tuhannelle täytteheksi." - Miekan vyöltänsä vetävi, - Jolla kalhaisi kaloa; - Miekka murskaksi mureni, 45 - Eipä hauki tiennytkänä. - Vaka vanha Väinämöinen - Tuossa tuon sanoiksi virkki: - "Ei ole teissä puolta miestä; - Kun konsa tulevi tarve, 50 - Silloin on toimi toisialla, - Väki väljässä tilassa." - Itse miekkansa veälti, - Tempasi terävän rauan, - Veti haukia ve'estä; 55 - Hauki katkesi kaheksi, - Pursto pohjahan putosi, - Pää kavahti karpahasen. - Jo otti venonen juosta; - Vaka vanha Väinämöinen 60 - Luotti purren luotosehen, - Ravahutti rantasehen. - Siitä hauki keitetähän, - Murkinoiahan muruina, - Jäipä luita luotoselle, 65 - Kalan luita kalliolle. - Vaka vanha Väinämöinen - Noita tuossa katselevi, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Mikä tuostaki tulisi, 70 - Noista hauvin hampahista, - Leveästä leukaluusta, - Jos oisi sepon pajassa, - Miehen mahtavan käsissä?" - Sanoi seppo Ilmarinen: 75 - "Ei tule tyhjästä mitänä, - Kalan ruotasta kalua, - Ei seponkana pajassa." - Vaka vanha Väinämöinen - Itse tuon sanoiksi virkki: 80 - "Noistapa toki tulisi - Kalanluinen kanteloinen, - Kun oisi osoajata, - Soiton luisen laatijata." - Itse loihe laatijaksi, 85 - Tekiäksi teentelihe, - Laati soiton hauvinluisen, - Suoritti ilon ikuisen. - Kust' on koppa kanteletta? - Hauvin suuren leukaluusta; 90 - Kusta naulat kanteletta? - Ne on hauvin hampahista; - Kusta kielet kanteletta? - Hivuksista Hiien ruunan. - Kun oli soitto suorittuna, 95 - Vaka vanha Väinämöinen - Käski nuoren, käski vanhan, - Soittamahan sormillansa - Tuota ruotaista rojua, - Kalanluista kanteletta. 100 - Soitti nuoret, soitti vanhat, - Soitti keskikertaisetki, - Ei ilo ilolle nousnut, - Soitto soitollen ylennyt. - Se on lieto Lemminkäinen 105 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Ei ole teissä soittajata, - Tuokatte minulle soitto - Kahen polven pystyn päähän, - Kynnen kymmenen nenähän!" 110 - Saip' on kantelon käsille, - Soiton alle sormiensa; - Tuota käänti, tuota väänti, - Tuota sormin suoritteli, - Eipä soitto soitakkana, 115 - Ei ilo iloakkana. - Sanoi vanha Väinämöinen: - "Ei ole tässä nuorisossa - Tuon on soiton soittajaista, - Joko Pohjola paremmin 120 - Saisi soiton soittamahan, - Josp' on laitan Pohjolahan." - Siitä vanha Väinämöinen - Laittoi soiton Pohjolahan; - Soitti pojat Pohjolassa, 125 - Soitti pojat, jotta piiat, - Ei ilo ilolle tunnu, - Eikä soitto soitannalle. - Sokea sopesta lausui, - Ukko vanha uunin päältä: 130 - "Heretkätte, heittäkätte! - Puhki korvani puhuvi, - Läpi pääni läylentävi, - Viepi viikoksi uneni." - Noin ukko sanoiksi virkki: 135 - "Jos ei soitto Suomen kansan - Vasta vaikuta ilolle, - Tahi uuvuta unehen, - Niin vetehen visko'otte, - Aaltoihin upottaotte!" 140 - Soitto kielin kerkiävi, - Kantelo sanoin kajahui: - "En vielä vetehen joua, - Alle aaltojen asetu, - Ennen soitan suorijalla, 145 - Vangun vaivan nähnehellä." - Soitto vietihin visusti, - Kannettihin kaunihisti, - Miehen laatijan kätehen, - Pyytänehen polvuksille. 150 - - - - -Yhdesviidettä runo - - -Väinämöinen ottaa kanteleen polvillensa ja soittaa niin suloisesti, -että ensiksi kaikki metsän eläjät samoavat soittoa kuulemaan; vv. -1-34. -- Myös ilman ja veden eläjät rientävät lähemmäksi, heki -Väinämöisen suloista soittoa kuulemaan; vv. 35-60. -- Kaikki veden -kalatki ja muut veden eläjät samoite vetäyvät soittoa lähemmä; vv. -61-92. -- Väinämöisen soittaessa kaikille tulee vedet silmiin; -itsensä Väinämöisenki silmistä tippuu suuria kyyneleitä, jotka sitte -vierivät mereen ja siellä kasvavat helmiksi; vv. 93-136. - - Vaka vanha Väinämöinen - Istuiksen ilo-kivelle, - Hopeaiselle mäelle, - Kultaiselle kunnahalle. - Otti soiton sormillensa, 5 - Käänsi käyrän polvillensa, - Kantelen kätensä alle, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Tulkohon jo kuulemahan, - Ku ei liene ennen kuullut 10 - Iloa iki runojen, - Kajahusta kanteloisen!" - Alkoi soittoa somasti, - Jo kävi ilo ilolle, - Riemu riemulle remahti: 15 - Ei ollut sitä metsässä - Jalan neljän juoksevata, - Koivin koikkelehtavata, - Ku ei tullut kuulemahan, - Iloa imehtimähän. 20 - Oravat ojentelihe - Lehväseltä lehväselle, - Tuohon kärpät kääntelihe, - Aioillen asettelihe, - Hirvet hyppi kankahilla, 25 - Ilvekset piti iloa. - Tapiolan tarkka ukko - Ja kaikki Tapion kansa - Kulki vuoren kukkulalle - Soittoa tajuamahan, 30 - Itseki metsän emäntä - Loihe koivun konkelolle - Kanteloista kuulemahan, - Iloa imehtimähän. - Mi oli ilman lintusia, 35 - Kahen siiven sirkovia, - Ne tulivat tuiskutellen, - Kiiätellen kiirehtivät, - Soittohon sulan urohon, - Väinämöisen vääntelöhön. 40 - Korkealta kokko lenti, - Halki pilvien havukka, - Allit aaltojen seliltä, - Joutsenet sulilta soilta; - Pieniäki peiposia, 45 - Sirkkuja sivertäviä, - Leivoja satalukuisin, - Rastahia ratki paljon, - Ilmassa ihastelivat, - Hartioilla haastelivat, 50 - Tehessä isän iloa, - Soitellessa Väinämöisen. - Itse ilman Luonnottaret, - Ilman impyet ihanat, - Iloa imehtelivät, 55 - Kanteloista kuuntelivat, - Ken se ilman vempelellä, - Taivon kaarella kajotti, - Ken se pienen pilven päällä, - Rusoreunalla rehotti. 60 - Ei sitä oloista ollut, - Ei ollut ve'essäkänä, - Evän kuuen kulkevata, - Kaheksan karehtivata, - Ku ei tullut kuulemahan, 65 - Iloa imehtimähän. - Uipi hauvit hangotellen, - Ve'en koirat vengotellen, - Lohet luo'oilta samosi, - Siikaset syväntehiltä, 70 - Säret pienet, ahvenetki, - Mujehetki, muut kalatki, - Kaikki parvihin panihe, - Tukkupäihin tunkeilihe, - Virttä Väinön kuulemahan, 75 - Soittoa tajuamahan. - Ahto aaltojen kuningas, - Ve'en ukko ruohoparta, - Rinnoin aalloillen ajaikse, - Ja lapaikse lainehille; 80 - Sisarekset Sotkottaret, - Rannan-ruokoiset kälykset, - Ve'en kalvolle veäikse, - Luikahaikse lumpehelle; - Itseki ve'en emäntä, 85 - Ve'en eukko ruokorinta, - Väännäikse vesikivelle, - Vatsalolle vaivoaikse, - Tuota ääntä kuulemahan, - Iloa imehtimähän, 90 - Kun oli ääni kummanlainen, - Soitanta ylen sorea. - Siinä vanha Väinämöinen - Soitti päivän, soitti toisen, - Ei ollut sitä urosta, 95 - Ollut ei miestä eikä naista, - Kellen ei itkuksi käynyt, - Kenen syäntä ei sulannut. - Itsensäki Väinämöisen - Tippui tilkat silmistänsä, 100 - Vierivät vesipisarat, - Kareammat karpaloita, - Hereämmät hernehiä, - Pyöreämmät pyyn munia. - Ve'et pyöri silmistänsä 105 - Kaunihille kasvoillensa, - Rehe'ille rinnoillensa, - Päteville polvillensa, - Jalkapöy'ille jaloille, - Maahan alle jalkojensa, 110 - Läpi viien villavaipan, - Sarkakauhtanan kaheksan. - Vierivät vesipisarat - Rannalle meren sinisen, - Rannalta meren sinisen 115 - Alle selvien vesien. - Olipa sorea sotka - Ve'essä vilotteleiva - Rannalla meren sinisen, - Sanoi vanha Väinämöinen: 120 - "Use'in utuinen sotka - Suullasi sukelteleihet - Alle selvien vesien, - Käyppä poimi kyyneleni - Alta selvien vesien, 125 - Annan sulle sulkaturkin." - Saipa sotka poimimahan, - Poimi kyynelet merestä, - Alta selvien vesien, - Kantoi Väinölle kätehen: 130 - Jo oli muiksi muuttunehet, - Kasvanehet kaunoisiksi, - Helmiksi heristynehet, - Simpsukoiksi siintynehet, - Kuningasten kunnioiksi, 135 - Valtojen iki iloiksi. - - - - -Kahdesviidettä runo - - -Pohjolaan tultua Väinämöinen suoraan sanoo millä asialla olivat ja -uhkaa sammon kokonansa viedä, jos ei saisi osaa siitä; vv. 1-40. -- -Väinämöinen kantelen soitolla nukuttaa vastaansa nousseen Pohjolan -väen, käypi sitte Ilmarisen ja Lemminkäisen kanssa sampoa kivimäestä -tapaamaan ja saavat sen laivaansa rannalle; vv. 41-66. -- Uroot -lähtevät sampo veneessä paluu-matkalle ja matkaavat ensimäisinä -päivinä Pohjolan väen yhä nukkuessa kyllä onnellisesti; vv. 67-102. --- Pohjolan emäntä herättyänsä pitkästä unesta näkee sammon viedyksi -ja hankkii kerkiämiseen vastuksia matkalaisille; vv. 103-128. -- -Sakea sumu ensin piättää laivan merellä; siitä selvittyä nousee -Iku-Turso aalloista kaatamaan venettä ja hukuttamaan matkalaisia; vv. -129-188. -- Hirveä myrsky viimeiseksi hätyyttelee sammon ryöstäjiä; -siinä tilassa Väinämösen oiva kanteletki häviää meren pohjaan; vv. -189-250. - - Vaka vanha Väinämöinen, - Toinen seppo Ilmarinen, - Kolmas lieto Lemmin poika, - Siitä lähtevät selälle, - Tuonne kylmähän kylähän, 5 - Pimeähän Pohjolahan. - Päästyänsä matkan päähän - Vetivät venosen maalle, - Teloille teräksisille, - Valkamoille vaskisille. 10 - Astuivat tuville tuosta, - Alle kattojen ajoihe; - Kysyi Pohjolan emäntä, - Tutkaeli tullehilta: - "Mipä miehillä sanoma, 15 - Millä matkalla olette?" - Vaka vanha Väinämöinen - Tuopa tuohon vastoavi: - "Sammosta sanomat miesten, - Sillä matkalla olemme: 20 - Saimme sampuen jaolle, - Kirjokannen katselulle." - Louhi Pohjolan emäntä - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Ei pyyssä kahen jakoa, 25 - Oravassa kolmen miehen; - Hyvä on sampuen hyrätä - Pohjolan kivimäessä, - Hyvä olla itseniki - Sammon suuren haltiana." 30 - Vaka vanha Väinämöinen - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Kun et antane osoa, - Tuota sammon toista puolta, - Niin on kaiken kantanemme, 35 - Vienemme venehesemme." - Louhi Pohjolan emäntä - Tuo tuosta pahoin pahastui, - Kutsui Pohjolan kokohon, - Pään varalle Väinämöisen. 40 - Vaka vanha Väinämöinen - Kävi kanteloisehensa, - Tuota kaikki kuulemahan, - Iloa imehtimähän. - Väkeä väsyttelevi, 45 - Rahvahaista raukaisevi, - Kaikki nukkui kuuntelijat - Väinämöisen soitantohon. - Siitä viisas Väinämöinen, - Tietäjä iän-ikuinen, 50 - Ottavi uniset neulat, - Voiteli unella silmät, - Pani pitkähän unehen - Koko Pohjolan perehen. - Meni sammon sa'antahan, 55 - Kirjokannen katsantahan; - Lauloa hyrähtelevi - Vaaran vaskisen ovilla, - Jopa liikkui linnan portit, - Ovet vahvat aukieli. 60 - Siitä vanha Väinämöinen, - Toinen seppo Ilmarinen, - Kolmas lieto Lemmin poika, - Saattelivat sammon suuren, - Veivät sen venosehensa, 65 - Latjasivat laivahansa. - Siitä vanha Väinämöinen - Läksi poies Pohjolasta, - Laskea karehtelevi - Selkeä meren sinisen; 70 - Laski päivän, laski toisen, - Päivänäpä kolmantena - Tuo on lieto Lemminkäinen - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Miks'et laula Väinämöinen, 75 - Hyrehi hyväntöläinen, - Hyvän sammon saatuamme, - Tien oikein osattuamme?" - Vaka vanha Väinämöinen - Hänpä varman vastaeli: 80 - "Varahinen laulannaksi, - Aikainen ilon pioksi; - Äsken laulanta sopisi, - Ilon teentä kelpoaisi, - Kun omat ovet näkyisi, 85 - Omat ukset ulvahtaisi." - Sanoi lieto Lemminkäinen: - "Kun et lauloa luvanne, - Itse luome laulamahan, - Heitäme heläjämähän." 90 - Sai itse säveltämähän, - Loihe kurja kukkumahan, - Äreällä äänellänsä, - Käreällä kulkullansa. - Kurki istui kannon päässä, 95 - Märän mättähän nenässä, - Sepä säikähti kovasti, - Lenti poikki Pohjolahan, - Vielä parkaisi pahasti - Pohjan puolle saatuansa, 100 - Sillä Pohjolan herätti, - Pahan vallan valveutti. - Nousi Pohjolan emäntä - Unen pitkän maattuansa, - Kiirehti kivimäelle, 105 - Vaaran vaskisen ovelle, - Sanoi tuonne tultuansa: - "Voi polonen päiviäni! - Jop' on täältä sampo saatu, - Kaikki lukot lonkaeltu." 110 - Uutarta rukoelevi: - "Utu-tyttö, terhen-neiti, - Seulo seulalla utua - Selvälle meren selälle, - Jott'ei päästä Väinämöisen, 115 - Osata Uvantolaisen!" - "Kun ei tuosta kyllin tulle, - Iku-Turso äijä on poika, - Kaataos Kalevan miehet, - Upota Uvantolaiset, 120 - Alle aaltojen syvien, - Päälle mustien murien!" - "Kun ei tuosta kyllin liene, - Oi Ukko ylijumala, - Rakenna rajuinen ilma, 125 - Nosta suuri säien voima - Aivan vastahan venettä, - Kulkematta kunnekkana!" - Utu-tyttö, neiti terhen, - U'un huokuvi merelle, 130 - Sumun ilmahan sukesi, - Piti vanhan Väinämöisen - Kokonaista kolme yötä - Sisässä meren sinisen. - Yön kolmen levättyänsä 135 - Sisässä sumun sakean - Virkki vanha Väinämöinen: - "Ei ole mies pahempikana - U'ulla upottaminen, - Terhenellä voittaminen." 140 - Veti venettä kalvallansa, - Merta miekalla sivalsi: - Nousi talma taivahalle, - Utu ilmoillen yleni, - Selvisi meri sumusta, 145 - Meren aalto auteresta. - Oli aikoa vähänen, - Pirahteli pikkarainen, - Jo kuului kova kohina - Viereltä veno-punaisen, 150 - Nousi kuohu korkealle - Vasten purtta Väinämöisen. - Vaka vanha Väinämöinen - Loi silmät sivulle purren, - Näki kummoa vähäsen: 155 - Iku-Turso äijä on poika - Nosti päätänsä merestä, - Lakkoansa lainehesta. - Siitä vanha Väinämöinen - Saip' on korvat kourihinsa, 160 - Kovin korvista piteli, - Kysytteli, lausutteli: - "Iku-Turso äijä on poika, - Miksi sie merestä nousit - Etehen inehmisille, 165 - Saanikka Kalevan poian?" - Iku-Turso äijä on poika - Sanan vastaten sanovi: - "Siksi mie merestä nousin, - Oli mielessä minulla 170 - Kaata laiva lainehisin, - Surmata suku Kalevan; - Kun nyt heität herjan hengen, - Vielä lasket lainehisin, - Enpä toiste tullekkana 175 - Etehen inehmisille." - Silloin vanha Väinämöinen - Heitti herjan lainehisin, - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Iku-Turso äijä on poika, 180 - Ellös sie merestä nousko, - Ellös aallosta yletkö, - Etehen inehmisille, - Tämän päivyen perästä!" - Senpä päivyen perästä 185 - Ei Turso merestä nouse - Etehen inehmisille - Sinä ilmoisna ikänä. - Siitä vanha Väinämöinen - Laski eelle laivoansa; 190 - Oli aikoa vähänen, - Jo Ukko ylijumala - Virkki tuulet tuulemahan, - Säät rajut rajuamahan. - Nousi tuulet tuulemahan, 195 - Säät rajut rajuamahan, - Kovin läikkyi länsituuli, - Luoe-tuuli tuikutteli, - Etelä enemmän tuuli, - Itä inkui ilkeästi, 200 - Kauheasti kaakko karjui, - Pohjonen kovin porasi. - Kovin silloin tuulet tuuli, - Aallot hakkasi alusta, - Veivät harpun hauvinluisen, 205 - Kantelon kalan-eväisen, - Väen Vellamon hyväksi, - Ahtolan iki iloksi. - Siinä vanhan Väinämöisen - Ve'et silmihin vetihe, 210 - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Sinne sattui saalahani, - Katosi iki iloni, - En tuota enempi saane - Sinä ilmoisna ikänä, 215 - Kuuna kullan valkeana." - Sanoi seppo Ilmarinen: - "Voi poloinen päiviäni! - Kun läksin minä poloinen - Näille suurille selille; 220 - Jo on tukka tuulta nähnyt, - Hivus säätä hirveätä, - Harvoin lienevi havainnut - Tuulta ennen tuon nä'öistä, - Noita kuohuja kovia, 225 - Lakkipäitä lainehia." - Vaka vanha Väinämöinen - Tuopa tuossa arvelevi: - "Ei venossa vieremistä, - Purressa parahtamista, 230 - Itku ei hä'ästä päästä, - Parku päivistä pahoista." - Se on lieto Lemminkäinen - Otti laitansa omansa, - Liittelevi liikalaiat, 235 - Varppehet varustelevi, - Tuulen tuiman tuikutella, - Aallon ankaran lykätä. - Vaka vanha Väinämöinen - Itse tuon sanoiksi virkki: 240 - "Nouse jo tuuli taivahalle, - Ylös pilvihin ajaite, - Sukuhusi, syntyhysi, - Heimohon, perehesesi! - Vesi kiellä poikoasi, 245 - Laine lastasi epeä, - Ahto aaltoja aseta, - Vellamo ve'en väkeä, - Ettei parsku parraspuille, - Pääse päälle kaarieni!" 250 - - - - -Kolmasviidettä runo - - -Louhi varustaa Pohjan väen, lähtee takaa ajamaan ja on jo vähällä -saavuttaa Väinämöisen merellä; vv. 1-48. -- Kun Pohjan pursi yhä -lähenee ja paraskaan soutu ei auta, täytyy Väinämöisen miettiä toinen -keino ja luoda salakari meren pohjaan, johon Pohjolan pursi sitte -puuttuu ja särkyy; vv. 49-84. -- Louhi muutaikse linnuksi, lentää -kokkona Väinämöisen maston päähän, tavottaa sampoa ja saapi sen -veteen kaadetuksi, jossa se särkyy palasiksi. Niitä sitte aalto ajaa -rantaan, mitä meren pohjaan ei uponnut; vv. 85-120. -- Väinämöinen -toki ihastuu, kun näkee muutamia sammon palasia rannalle ajautuvan; -Louhi pahoillaan valtansa menettämisestä palajaa Pohjolaan, ei saaden -koko sammosta paitsi kannen jälelle; vv. 121-148. -- Väinämöinen -maalle noustuansa kokoaa tarkoin kaikki sammon palaset ja saattaa -ne kasvamaan, rukoillen Jumalalta onnea suloiselle Suomellensa; vv. -149-180. - - Louhi Pohjolan emäntä - Laittoi miehet miekkoihinsa, - Rakenteli Pohjan purren, - Suoritti sotavenosen, - Siitä läksi laskemahan, 5 - Sekä läksi, jotta joutui, - Sampoa tapoamahan, - Venehestä Väinämöisen. - Vaka vanha Väinämöinen - Laskevi sinistä merta, 10 - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Oi sie lieto Lemmin poika, - Nouse purjepuun nenähän! - Katsaise etinen ilma, - Tarkkoa takainen taivas, 15 - Onko selvät ilman rannat." - Tuopa lieto Lemminkäinen - Nousi purjepuun nenähän, - Katsoi iät, katsoi lännet, - Katsoi luotehet, etelät, 20 - Katsoi poikki pohjan rannan, - Siitä tuon sanoiksi virkki: - "Pieni on pilvi pohjosessa, - Pilven lonka luotehessa." - Sanoi vanha Väinämöinen: 25 - "Ei se pilvi ollekkana, - Se on pursi purjehinen; - Katso toiste tarkemmasti!" - Katsoi toiste, katsoi tarkoin, - Sanovi sanalla tuolla: 30 - "Saari kaukoa näkyvi, - Etähältä ennättävi, - Havukoita haavat täynnä, - Koivut kirjo-koppeloita." - Sanoi vanha Väinämöinen: 35 - "Jo vainen valehtelitki; - Havukoita ei ne olle, - Eikä kirjo-koppeloita, - Ne on Pohjan poikasia; - Katso tarkoin kolmannesti!" 40 - Se on lieto Lemminkäinen - Katsoi kerran kolmannenki, - Sanovi sanalla tuolla, - Lausui tuolla lausehella: - "Jo tulevi Pohjan pursi, 45 - Satahanka hakkoavi, - Sata miestä soutimilla, - Tuhat ilman istumassa." - Silloin seppo Ilmarinen - Souti kourilla kovilla, 50 - Souti lieto Lemminkäinen, - Souti kansa kaikenlainen; - Lyllyivät melat lyhyiset, - Hangat piukki pihlajaiset, - Nenä hyrski hylkehenä, 55 - Perä koskena kohisi, - Eipä matka eistykkänä, - Ei pakene puinen pursi. - Vaka vanha Väinämöinen - Jo tunsi tuhon tulevan, 60 - Arvelee, ajattelevi, - Siitä tuon sanoiksi virkki: - "Vielä mä tuohon mutkan muistan, - Keksin kummoa vähäsen." - Otti piitä pikkuruisen, 65 - Tauloa taki vähäsen, - Ne merehen mestoavi - Yli olkansa vasemman, - Sanovi sanalla tuolla, - Lausui tuolla lausehella: 70 - "Tuosta tulkohon karinen, - Salasaari kasvakohon, - Johon juosta Pohjan purren, - Satahangan halkiella!" - Se siitä kariksi kasvoi, 75 - Loihe luo'oksi merehen, - Itähän pitemmin puolin, - Poikkipuolin pohjosehen. - Tulla puikki Pohjan pursi, - Halki aallon hakkoavi, 80 - Juoksi luotohon lujasti, - Kaaret poikki katkieli, - Meren myrskyn hiertimessä, - Lainehen rapa'imessa. - Louhi Pohjolan emäntä 85 - Tohti toisiksi ruveta, - Levitäikse lentämähän, - Kokkona kohotteleikse, - Sata miestä siiven alla, - Tuhat purston tutkaimella, 90 - Sata miestä miekallista, - Tuhat ampuja-urosta. - Yllättävi Väinämöisen, - Lenti purjepuun nenähän, - Oli pursi päin pu'ota, 95 - Laiva laioin kallistua. - Vaka vanha Väinämöinen - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Ohoh Pohjolan emäntä! - Joko saat jaolle sammon 100 - Nenähän utuisen niemen, - Päähän saaren terhenisen?" - Sanoi Pohjolan emäntä: - "En lähe jaolle sammon - Sinun kanssasi katala, 105 - Kerallasi Väinämöinen." - Tahtoi sampoa tavata - Venehestä Väinämöisen, - Sammon saatatti vetehen, - Selvälle meren selälle; 110 - Siinä sai muruiksi sampo, - Kirjokansi kappaleiksi. - Mi meni muruja noita, - Sammon suuria paloja, - Alle selvien vesien, 115 - Ne jäivät ve'en varaksi; - Noita toisia muruja, - Sammon pieniä paloja, - Tuuli maalle työnnytteli, - Aalto rannalle ajeli. 120 - Vaka vanha Väinämöinen - Näki tyrskyn työntelevän, - Hyrskyn maalle hylkeävän, - Noita sampuen muruja, - Hän tuosta toki ihastui, 125 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Tuost' on siemenen sikiö, - Alku onnen ainiaisen, - Tuosta kyntö, tuosta kylvö, - Tuosta kasvu kaikenlainen 130 - Suomen suurille tiloille, - Suomen maille mairehille." - Louhi Pohjolan emäntä - Itse tuossa arvelevi: - "Jo minulta valta vaipui, 135 - Jo aleni arvioni, - Eloni meni merehen, - Sampo särkyi lainehisin." - Läksi itkien kotihin, - Polotellen pohjosehen, 140 - Ei saanut sanottavata - Koko sammosta kotihin; - Veipä kuitenki vähäsen - Sormella nimettömällä, - Kantoi kannen Pohjolahan, 145 - Sai rivan Sariolahan; - Siit' on polo Pohjolassa, - Elo leivätön Lapissa. - Vaka vanha Väinämöinen - Itse maalle mentyänsä 150 - Löyti sampuen muruja, - Kirjokannen kappaleita, - Rannalta merelliseltä, - Hienoselta hietikolta. - Saattoi sampuen muruset, 155 - Kirjokannen kappalehet, - Nenähän utuisen niemen, - Päähän saaren terhenisen, - Kasvamahan, karttumahan, - Saamahan, satoamahan, 160 - Olu'iksi ohraisiksi, - Leiviksi rukihisiksi. - Siinä vanha Väinämöinen - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Anna luoja, suo Jumala, 165 - Anna onni ollaksemme, - Hyvin ain' eleäksemme, - Kunnialla kuollaksemme, - Suloisessa Suomen maassa, - Kaunihissa Karjalassa!" 170 - "Ole puolla poikiesi, - Aina lastesi apuna, - Aina yöllisnä tukena, - Päivällisnä vartiana, - Vihoin päivän paistamatta, 175 - Vihoin kuun kumottamatta, - Vihoin tuulen tuulematta, - Vihoin saamatta satehen, - Pakkasen palelematta, - Kovan ilman koskematta." 180 - - - - -Neljäsviidettä runo - - -Väinämöinen surren kadonnutta kantelettansa kuulee muutaman koivun -itkevän ja kysyttyä mitä itki saapi koivulta pitkän vaivainsa -vaikeroimisen vastaukseksi; vv. 1-66. -- Väinämöinen laittaa koivun -kanteleeksi ja kanteleesen naulat tammen oksista, kielet immen -hivuksista; vv. 67-104. -- Uudella kanteleellansa Väinämöinen jo taas -ihastuttaa sekä ihmiset että muut niin hengelliset kuin hengettömät -olennot; vv. 105-168. - - Vaka vanha Väinämöinen - Arvelevi aivoissansa: - "Jo nyt soitanto sopisi, - Ilon teentä kelpoaisi, - Vaan on kantele kaonnut, 5 - Iloni iäti mennyt, - Tuonne lietohon merehen, - Kalaisehen kartanohon." - Astuessansa ahoa - Kuuli koivun itkeväksi, 10 - Jopa luoksi luontelihe, - Lähemmäksi laittelihe, - Kysytteli, lausutteli: - "Mit' itket ihana koivu?" - Koivu taiten vastaeli: 15 - "Typeryyttä tyhjä itken, - Vajauttani valitan, - Kun olen osaton raukka, - Tuiki vaivainen varaton, - Näillä paikoilla pahoilla:" 20 - "Osalliset, onnelliset, - Tuota toivovat alati, - Kesän kaunihin tulevan, - Suven suuren lämpiävän, - Toisinpa minä typerä; 25 - Minä vaivainen varoan - Kuoreni kolottavaksi, - Lehtivarvat vietäväksi." - "Use'in minun utuisen - Lapset kerkeän keväimen 30 - Veitsin viisin viiltelevät - Halki mahlaisen mahani, - Paimenet pahat kesällä - Vievät vyöni valkeaisen - Ken lipiksi, ken tupeksi, 35 - Kenpä marja-tuohiseksi." - "Use'in minun utuisen - Tytöt allani asuvat, - Lehvät päältä leikkelevät, - Varvat vastoiksi sitovat." 40 - "Use'in minä utuinen - Kaaetahan kaskipuiksi, - Pinopuiksi pilkotahan; - Kolmasti tänäi keväinnä - Miehet allani asuivat, 45 - Kirvestänsä kitkuttivat, - Mun polosen pään varalle, - Heikon henkeni lahoksi." - "Se oli ilo kesästä, - Riemu suuresta suvesta, 50 - Eik' ole talvi sen parempi, - Lumen aika armahampi." - "Jopa aina aikaisehen - Mure muo'on muuttelevi, - Tuuli vie vihannan turkin, 55 - Halla kaunihin hamehen, - Niin minä vähävarainen - Jään aivan alastomaksi, - Vilussa värisemähän, - Pakkasessa parkumahan." 60 - Sanoi vanha Väinämöinen - "Elä itke puu vihanta! - Vielä saat olevan onnen, - Elon uuen armahamman, - Kohta itkenet ilosta, 65 - Riemusta remahutellet." - Siitä vanha Väinämöinen - Koivun soitoksi kuvasi, - Sanovi sanalla tuolla: - "Tuoss' on koppa kanteletta, 70 - Emäpuu iki iloa, - Mistä tuohon naulat saisin?" - Kasvoi tammi tanhualla, - Tammessa tasaiset oksat, - Joka oksalla omena, 75 - Omenalla kultapyörä, - Kultapyörällä käkönen! - Kun käki kukahtelevi, - Kulta suusta kumpuavi - Kultaiselle kunnahalle, 80 - Siitä naulat kantelohon, - Vääntimet visaperähän. - Sanoi vanha Väinämöinen: - "Vielä uupuvi vähäsen, - Viittä kieltä kanteloinen; 85 - Mistä tuohon kielet saisin?" - Istui immikkö aholla, - Nuori neitonen norolla, - Ei se itke, ei iloitse, - Ilman lauloi itseksensä, 90 - Lauloi iltansa kuluksi, - Auringon ali menoksi, - Sulhon toivossa tulevan, - Armahansa aikehessa. - Vaka vanha Väinämöinen 95 - Tuonne hiipi hiljoillehen, - Alkoi hapsia anella: - "Anna impi hapsiasi - Kanteloisen kielosiksi, - Ääniksi ilon ikuisen!" 100 - Antoi impi hapsiansa, - Antoi hasta viisi kuusi, - Siit' on kielet kantelossa, - Ääntimet iki ilossa. - Saip' on soitto valmihiksi, 105 - Siitä vanha Väinämöinen - Otti kantelon käsille, - Ilon itsensä lähemmä, - Laski kynttä kymmenkunnan, - Viisi sormea viritti, 110 - Kielelle kapahumahan, - Sävelille hyppimähän. - Sormin soitti Väinämöinen, - Kielin kantelo kajasi, - Vuoret loukui, paaet paukkui, 115 - Kaikki kalliot tärähti, - Kivet laikkui lainehilla, - Somerot vesillä souti, - Petäjät piti iloa, - Kannot hyppi kankahilla. 120 - Kälykset Kalevan naiset - Kesken kirjan neulomisen - Tuohon juoksevat jokena, - Miehet virtana vilisi, - Sanoivat samalla suulla, 125 - Yhen kielen kerkesivät: - "Ei ole tuota ennen kuultu, - Noin suloista soitantoa, - Sinä ilmoisna ikänä, - Kuuna kullan valkeana." 130 - Mi oli metsän eläintä, - Nelijalkoa jaloa, - Kyykistyivät kynsillehen - Väinämöisen soittaessa; - Ilman linnut lentäväiset 135 - Varvuille varustelihe, - Veen kalaiset kaikenlaiset - Rantahan rakentelihe, - Matosetki maan alaiset - Päälle mullan muuttelihe 140 - Kanteloista kuulemahan, - Iloa imehtimähän. - Siinä vanha Väinämöinen - Kyllä soitteli somasti, - Kajahutti kaunihisti, 145 - Soitti päivän, soitti toisen, - Yhtehen rupeamahan, - Yhen vyönsä vyötäntähän. - Kun hän soitteli kotona, - Huonehessa honkaisessa, 150 - Niin katot kajahtelivat, - Permannot pemahtelivat, - Laet lauloi, ukset ulvoi, - Kaikki ikkunat iloitsi, - Kiukoa kivinen liikkui, 155 - Patjas patvinen pajahti. - Kun hän kulki kuusikossa, - Vaelti petä'ikössä, - Kuusoset kumartelihe, - Männyt mäellä kääntelihe, 160 - Käpöset keolle vieri, - Havut juurelle hajosi. - Kun hän liikahti lehossa, - Tahi astahti aholla, - Lehot leikkiä pitivät, 165 - Ahot ainaista iloa, - Kukat kulkivat kutuhun, - Vesat nuoret notkahteli. - - - - -Viidesviidettä runo - - -Louhi laittaa Tuonelan sokean tyttären synnyttämät ilkeät sikiöt -Kalevalan kansaa surmaamaan; vv. 1-32. -- Väinämöinen lähtee sotaan -tautia vastaan rukoillen ylijumalaa Ukkoa siihen avuksensa; vv. -33-70. -- Kipuja käsketään pois lähtemään, Kiputyttöä rukoillaan -niitä korjaamaan ja Kivutarta laittamaan terveyttä entisellensä; vv. -71-104. -- Päätteeksi Väinämöinen voitelee vikoja, siihenki Jumalalta -apua rukoillen; sillä saa sairaat parantumaan; vv. 105-128. - - Louhi Pohjolan emäntä - Sai sanoman korvihinsa, - Väinölän eleleväksi, - Kalevalan kasvavaksi, - ammon suurilla muruilla, 5 - Kirjokannen kappaleilla. - Tuo tuota kovin kaehti, - Arvelevi aivossansa, - Minkä surman suorittaisi, - Kunka kuoleman kokisi, 10 - Tuolle Väinölän väelle, - Kansalle Kalevalaisten. - Tyttö Tuonelan sokea, - Loviatar vaimo vanha, - Pahin Tuonen tyttäriä, 15 - Ilke'in Manattaria, - Teki poikoa yheksän - Yhtenä kesäisnä yönä. - Louhi Pohjolan emäntä - Ne on käski käyä tuonne 20 - Nenähän utuisen niemen, - Päähän saaren terhenisen, - Tau'illa tapattamahan, - Kuolemalla kaatamahan, - Tuota Väinölän väkeä, 25 - Kansoa Kalevalaisten. - Sillä Pohjolan emäntä, - Pohjan akka harvahammas, - Syyti surmat suunnattomat, - Tavattomat tau'it nosti, 30 - Vasten Väinölän väkeä, - Surmaksi su'un Kalevan. - Pojat Väinölän potevi, - Läsivi Kalevan kansa, - Tautia tavattomia, 35 - Nimen tietämättömiä, - Alta lattiat lahovi, - Päältä peite märkänevi. - Silloin vanha Väinämöinen, - Tietäjä iän-ikuinen, 40 - Läksi Tuonelle sotahan, - Kera tau'in tappelohon, - Sanovi sanalla tuolla, - Lausui tuolla lausehella: - "Onko tauti luojan luoma, 45 - Surma säätämä Jumalan, - Vai ompi pahan panema, - Surma syrjin synnyttämä?" - "Kun lienee pahan panema, - Surma syrjin synnyttämä, 50 - Tok' ei syyttä syötänehe, - Ei luvatta suuren luojan; - Kenpä meitä syyttä söisi, - Suuhunsa omat sanansa, - Päähänsä pahat panonsa, 55 - Ajatukset itsehensä!" - "Oi Ukko ylijumala, - Pilven päällinen Jumala, - Tule tänne tarvittaissa, - Ajaite anottaessa, 60 - Nämät tuskat tuntemahan, - Hätäpäivät häätämähän, - Rikonnaiset riisumahan, - Puutunnaiset purkamahan!" - "Tuo mulle tulinen miekka, 65 - Säkehinen säilä kanna, - Jolla ma pahat pitelen, - Ilkeät iki asetan, - Tuskat tuulen teitä myöten, - Kivut aavoillen ahoille!" 70 - Sanoi vanha Väinämöinen, - Itse lausui, noin nimesi: - "Tuonne ma kipuja kiistän, - Tuonne tuskia manoan, - Kivisihin kellareihin, 75 - Rautaisihin raunioihin, - Kiviä kivistämähän, - Paasia pakottamahan; - Ei kivi kipuja itke, - Paasi ei vaivoja valita, 85 - Vaikka paljo pantahisi, - Määrättä mätettähisi." - "Kiputyttö Tuonen neiti, - Jok' istut kipukivellä, - Jauhaen kipukiveä, 85 - Kipuvuorta väännätellen, - Käy kivut kereämähän - Kitahan kiven sinisen, - Tahi vieretä vetehen, - Syytäise meren syvähän, 90 - Tuulen tuntumattomahan, - Päivän paistamattomahan!" - "Kun ei tuosta kyllin liene, - Kivutar hyvä emäntä, - Vammatar valio vaimo, 95 - Tule kanssa, käy keralla, - Tekemähän terveyttä, - Rauhoa rakentamahan! - Tee kivut kivuttomaksi, - Vammat värjymättömiksi, 100 - Jotta saisi sairas maata, - Huono huoletta levätä, - Tuskahinen tunnin olla, - Vikahinen vieretellä." - Siinä vanha Väinämöinen, 105 - Tietäjä iän-ikuinen, - Vielä voiteli vikoja, - Noita vammoja valeli, - Yheksillä voitehilla, - Kaheksilla katsehilla; 110 - Sanovi sanalla tuolla, - Lausui tuolla lausehella: - "Tule jo luoja loitsimahan, - Jumala puhelemahan, - Kaikkivalta katsomahan, 115 - Tehkös yöllä terveheksi, - Päivällä imanteheksi, - Jott' ei tuska päällä tunnu, - Kipu keskeä kivistä, - Pakko ei syämmehen paneite!" 120 - Vaka vanha Väinämöinen, - Tietäjä iän-ikuinen, - Sillä riisui rikkehiä, - Purkaeli puuttehia, - Poies poisti poikenluomat, 125 - Paranti pahat panoset, - Päästi kansan kuolemasta, - Kalevan katoamasta. - - - - -Kuudesviidettä runo - - -Louhi nostaa kontion Kalevalassa vahingoita tekemään; Väinämöinen -lähtee Ilmarisen takomalla uudella keihäällä sitä kaatamaan, jossa -työssä hyvin onnistuuki; vv. 1-52. -- Väinämöinen tulee metsästä -saaliinensa; kotiväki vastaan ottaa hänen suurella ihastuksella; vv. -53-86. -- Kontio saatetaan tupaan ja sitte, turkin selästä riisuttua, -kattilaan, kattilasta pöydälle; vv. 87-112. -- Väinämöinen kutsuu -Metsolan väkeä kontion pitoihin ja kertoo pöydässä, kuinka helposti -saiki saaliinsa metsästä; vv. 113-140. -- Ruualta päästyä ottaa -kontion pääkallon ja istuttaa sen ylös honkaan mäelle; vv. 141-168. --- Lopuksi Väinämöinen laulaa, soittaa kantelettansa ja toivottaa -tuleviksi ajoiksi onnea ja iloista elämää Kalevalaan; vv. 169-200. - - Sai sanoma Pohjolahan, - Tieto kylmähän kylähän, - Väinölän vironneheksi, - Kalevalan pääsneheksi, - Noista nostanto-vi'oista, 5 - Tau'ista tavattomista. - Louhi Pohjolan emäntä - Tuo tuosta kovin pahastui, - Nosti karhun kankahalta, - Kontion kovilta mailta, 10 - Noille Väinölän ahoille, - Kalevalan karjamaille. - Vaka vanha Väinämöinen - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Veli seppo Ilmarinen 15 - Taos mulle uusi keihäs! - Ois' otso otettavana - Karjoani kaatamasta." - Seppo keihyen takovi, - Eikä pitkän, ei lyhyen, 20 - Takoi keski-laa'ullisen, - Sen susi sulalla seisoi, - Kontio terän kohalla, - Hirvi hiihti suoverossa, - Varsa varrella samosi, 25 - Peura potki ponnen päässä. - Siitä vanha Väinämöinen - Läksi miehistä metsälle, - Otsosen tuvan ovelle, - Tasakärsän tanhu'ille; 30 - Siinä otsosen tapasi, - Salon kullan saavuttavi, - Säteriset sängyt kaati, - Sijat kultaiset kumosi. - Katselevi kultoansa, 35 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Otsoseni, ainoiseni, - Mesikämmen, kaunoiseni! - Elä suutu suottakana, - En minä sinua kaannut, 40 - Itse hairahit havulta - Puhki puiset kaatiosi; - Sykysyiset säät lipeät, - Päivät pilviset pimeät." - "Metsän kultainen käkönen, 45 - Kauniskarva röyhetyinen, - Heitä jo kylmille kotosi, - Asunmaasi autiaksi, - Lähe kulta kulkemahan, - Rahan armas astumahan, 50 - Urohoisehen väkehen, - Miehisehen joukkiohon!" - Siitä vanha Väinämöinen, - Laulaja iän-ikuinen, - Astui soitellen ahoja 55 - Kera kuulun vierahansa; - Jo soitto kotihin kuului, - Alle kattojen kajahus. - Vierähti väki tuvassa, - Lausui kansa kartanolla: 60 - "Onko jo kuulu kulkemassa, - Salon auvo astumassa, - Koska soitellen tulevi, - Toitatellen torvettavi?" - Siinä vanha Väinämöinen 65 - Jo kohta kotihin saapi, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Varo'otte vaimo-raukat, - Ettei karja kammastuisi, - Pieni vilja pillastuisi, 70 - Otson tullessa tuville, - Karvaturvan tunkeitessa!" - Vierähti väki tuvasta, - Lausui kansa kartanolta: - "Terve otso tultuasi, 75 - Mesikämmen käytyäsi, - Näille pienille pihoille, - Kape'ille kartanoille! - Tuota toivoinkin ikäni, - Katsoin kaiken kasvin-ai'an, 80 - Toivoin kuin hyveä vuotta, - Katsoin kuin kesän tuloa, - Kuni suksi uutta lunta, - Lyly liukasta lipua, - Neiti nuorta sulhokaista, 85 - Punaposki puolisoa." - Siitä vanha Väinämöinen - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Lähe jo kuulu kulkemahan, - Armas maata astumahan, 90 - Alle kuulun kurkiaisen, - Alle kaunihin katoksen! - Eläkä otso tuosta huoli, - Jos tulevi turkin tunti, - Ei tuhota turkkiasi, 95 - Karvojasi ei katsota, - Herjojen hetalehiksi, - Vaivaisien vaattehiksi." - Siitä vanha Väinämöinen - Otatti otsolta turkin, 100 - Pani aitan parven päähän, - Lihat liitti kattilahan, - Kuparihin kullattuhun, - Vaskipohjahan patahan. - Kun oli keitto valmihina, 105 - Saatu kattilat tulelta, - Jopa saatti saalihinsa, - Kuletteli kultaisensa, - Päähän pitkän pintalauan, - Kultaisihin kuppiloihin, 110 - Simoa sirettämähän, - Olosia ottamahan. - Siinä vanha Väinämöinen - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Kummun ukko kultarinta, 115 - Tapion talon isäntä, - Metsän ehtoisa emäntä, - Kanssa muu Tapion kansa, - Tule jo häihin härkösesi, - Pitkävillasi pitoihin! 120 - Nyt on kyllin kystä syöä, - Kyllin syöä, kyllin juoa, - Kyllin itsensä piteä, - Kyllin antoa kylälle." - Väki tuossa noin sanovi, 125 - Kansa kaunis vieretteli: - "Mitä tehen metsä mieltyi, - Taipui ainoinen Tapio, - Jotta antoi ainokkinsa, - Menetti mesikkisensä; 130 - Oliko keihon keksimistä, - Tahi nuolen noutamista?" - Vaka vanha Väinämöinen - Tuopa tuohon vastaeli: - "Ei ollut keihon keksimistä, 135 - Ampuen ajelemista, - Itse vieri vempeleltä, - Horjahti havun selältä, - Risut rikkoi rintapäänsä, - Varvut vatsansa hajotti." 140 - Kun oli kyllin kystä syöty, - Kyllin syöty, kyllin juotu, - Vaka vanha Väinämöinen - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Otsoseni, ainoseni, 145 - Mesikämmen, kaunoiseni! - Viel' on matka käyäksesi, - Retki reiahellaksesi, - Tästä pienestä pesästä, - Matalaisesta majasta, 150 - Vasten varvikko-mäkeä, - Kohti vuorta korkeata, - Petäjähän penseähän, - Honkahan havu-satahan; - Hyvä siin' on ollaksesi, 155 - Armas aikaellaksesi, - Luona tiukujen tirinän, - Karjan kellon kuuluvilla." - Siitä saatti saalihinsa, - Ehätti erän vähänsä, 160 - Kulta-kunnahan kukulle, - Vaskiharjun hartioille; - Pani puuhun puhtahasen, - Honkahan havu-satahan, - Oksallen olovimmalle, 165 - Lehvälle leveämmälle, - Iloksi inehmisille, - Kunnioiksi kulkijoille. - Siitä vanha Väinämöinen - Laikahtihe laulamahan 170 - Päivän päätyvän iloksi, - Illan kuulun kunniaksi. - Sanoi vanha Väinämöinen, - Itse lausui, noin nimesi: - "Piä nyt pihti valkeata, 175 - Jotta lauloa näkisin! - Lauloa luku tulevi, - Suuni soia tahtelevi." - Siinä lauloi, jotta soitti, - Pitkin iltoa iloitsi, 180 - Lausui laulunsa lopuksi, - Itse virkki viimeiseksi: - "Anna toistekki Jumala, - Vastaki vakainen luoja, - Näin näissä elettäväksi, 185 - Toiste toimiteltavaksi, - Näissä häissä pyyly-poian, - Pitkävillaisen pioissa!" - "Anna ainaki Jumala, - Toistekki totinen luoja, 190 - Soivaksi Tapion torven, - Metsän pillin piukovaksi, - Näillä pienillä pihoilla, - Kapeilla kartanoilla!" - "Päivät soisin soitettavan, 195 - Illat tehtävän iloa, - Näillä mailla mantereilla, - Suomen suurilla tiloilla, - Nuorisossa nousevassa, - Kansassa kasuavassa." 200 - - - - -Seitsemäsviidettä runo - - -Kuu ja aurinko laskeutuvat alas Väinämöisen soittoa kuulemaan; -Pohjolan emäntä saapi ne siitä ja sulkee vuoreen, vieläpä saapi -tulenki Kalevalasta katoamaan; vv. 1-32. -- Ukko taivaalla iskee -tulta ja laittaa tytön tuuvittamaan sitä uudeksi kuuksi ja -auringoksi; tuuvittelija vahingossa pudottaa tulen maahan; vv. 33-64. --- Väinämöinen ja Ilmarinen lähtevät pudonnutta tulta hakemaan, -tulevat isolle joelle, laittavat veneen, lähtevät soutelemaan; vaimo -tulee vastaan ja kysyy, millä matkalla olivat, vastaavat lähteneensä -tulta tiedustamaan; vv. 65-94. -- Vaimo kertoo tulen tekemät tuhotyöt -Tuurin tuvassa, mitenkä se siitä oli Aluen järveen laitettu, kuinka -se oli siellä telmännyt ja vieläki vaivasi kaloja siellä; vv. 95-158. --- Väinämöinen ja Ilmarinen kokevat verkolla pyytää tulen vaivoissa -valittavan kalan; se työ heillen ei kuitenkaan onnistu; vv. 159-192. - - Vaka vanha Väinämöinen - Kauan soitti kanteletta, - Sekä soitti, jotta lauloi, - Jotta ilmankin iloitsi. - Soitto kuului kuun tupihin, 5 - Ilo päivän ikkunoille, - Kuu tuvastahan tulevi, - Päivä astui aitastansa, - Kuuhut koivun konkelolle, - Päivä latvahan petäjän, 10 - Kanteletta kuulemahan, - Iloa imehtimähän. - Louhi Pohjolan emäntä - Ne tuosta käsin tavotti, - Kätki kuun kumottamasta 15 - Kirjarintahan kivehen, - Lauloi päivän paistamasta - Vuorehen teräksisehen, - Lauloi varsin valkeanki, - Tulen Väinölän tuvilta, 20 - Sai tuvat tulettomiksi, - Pirtit valkeattomiksi. - Jo oli yö alinomainen, - Pitkä pilkkosen pimeä, - Yö oli Kalevalassa, 25 - Noilla Väinölän tuvilla, - Sekä tuolla taivahalla, - Ukon ilman istumilla. - Tukela tuletta olla, - Vaiva suuri valkeatta, 30 - Ikävä inehmisien, - Ikävä itsen Ukonki. - Tuo Ukko ylijumala - Alkoi tuota ouostella, - Mikä kumma kuun e'essä, 35 - Mikä terhen päivän tiessä, - Kun ei kuu kumotakkana, - Eikä päivä paistakkana. - Astui pilven äärtä myöten, - Taivahan rajoa myöten, 40 - Sukassa sinertävässä, - Kirjavassa kaplukassa, - Kävi kuuta etsimähän, - Päiveä tapoamahan; - Eipä kuuta löy'äkkänä, 45 - Päiveä tapoakkana. - Tulta iski ilman Ukko - Miekalla tuliterällä, - Antoi neien tuu'itella, - Ilman immen vaapotella, 50 - Kuun uuen kuvoamaksi, - Uuen auringon aluksi. - Impi tulta tuu'itteli, - Vaapotteli valkeaista, - Tuli tuhmalta putosi, 55 - Valkea varattomalta, - Kätösiltä kääntelijän, - Sormilta somittelijan. - Kirposi tulikipuna, - Putosi punakeränen, 60 - Halki tuon ihalan ilman, - Luojan luomilta tiloilta, - Ylähältä taivahasta, - Alaisehen maa-emähän. - Sanoi vanha Väinämöinen: 65 - "Veli seppo Ilmarinen, - Lähtekämme katsomahan, - Mikä tuo tuli tulonen - Yläisistä taivosista - Alaisihin maa-emihin!" 70 - Läksivät urosta kaksi - Tulen siirtymä-sijoille, - Joki joutuvi etehen, - Melkeän meren tapainen. - Siinä vanha Väinämöinen 75 - Alkoi veisteä venettä, - Alla korven kolkutella, - Toinen seppo Ilmarinen - Laati kuusesta meloja, - Petäjästä järkäleitä. 80 - Niin veivät venon vesille, - Soutelevat, joutelevat, - Ympäri Nevan jokea, - Nevan nientä kiertelevät. - Vaimo vastahan tulevi 85 - Puhutellen, lausutellen: - "Minne te menettä miehet, - Kunne läksitte urohot?" - Sanoi vanha Väinämöinen, - Itse virkki, noin nimesi: 90 - "Onp' on matka mielessämme, - Mennä tulta tietämähän, - Jok' on tullut taivahasta, - Puhki pilvien pu'onnut." - Vaimo tuon sanoiksi virkki: 95 - "Tuli on tuima tie'ettävä, - Jo teki tuli tekoset, - Tuikahti tulikipuna - Luojan luomilta tiloilta - Halki tuon ihalan ilman 100 - Tuurin uutehen tupahan, - Palvoisen laettomahan." - "Äiti lastansa imetti - Alla reppanan retuisen, - Tuohon tultua tulonen 105 - Poltti lapsen kätkyestä, - Se lapsi meni Manalle, - Tuskissa tulen punaisen." - "Emo ei Manalle mennyt, - Se tunsi tulen manata, 110 - Valkeaisen vaivutella, - Aaltoihin Aluen järven." - "Tuo ange Aluen järvi - Tuost' oli syttyä tulehen, - Säkehinä säihkyellä, 115 - Kuohui kuusien tasalle, - Ärjyi päälle äyrähien, - Tuon tuiman tulen käsissä." - "Kalat tuossa katselevat, - Ahvenet ajattelevat, 120 - Miten olla, kuin eleä; - Niin meni sinervä siika, - Nieli tuon tulisorosen, - Vajotteli valkeaisen." - "Oli aikoa vähäsen, 125 - Tuli tuska nielijälle, - Vaikea vajottajalle, - Pakko paljon syönehelle." - "Uiskenteli, kuiskenteli, - Ympäri Aluen järven: 130 - 'Ei ole vienossa ve'essä - Minun kurjan nielijätä, - Näissä tuskissa tulosen, - Vaivannoissa valkeaisen.'" - "Niin tuli kulea kuuja, 135 - Nieli tuon sinervän siian; - Oli aikoa vähäsen, - Tuli tuska nielijälle, - Vaikea vajottajalle, - Pakko paljon syönehelle." 140 - "Uiskenteli, kuiskenteli, - Ympäri Aluen järven: - 'Ei ole vienossa ve'essä - Minun kurjan nielijätä, - Näissä tuskissa tulosen, 145 - Vaivannoissa valkeaisen.'" - "Niin tuli halea hauki, - Nieli tuon kulean kuujan; - Oli aikoa vähäsen, - Tuli tuska nielijälle, 150 - Vaikea vajottajalle, - Pakko paljon syönehelle." - "Uiskenteli, kuiskenteli, - Ympäri Aluen järven: - 'Ei ole vienossa ve'essä 155 - Minun kurjan nielijätä, - Näissä tuskissa tulosen, - Vaivannoissa valkeaisen.'" - Vaka vanha Väinämöinen, - Toinen seppo Ilmarinen, 160 - Nuotan niinisen kutovi, - Katajaisen kaikuttavi, - Sen painoi paju-vesillä, - Raian kuorilla rakenti. - Veivät verkkonsa vesille 165 - Lahen suihin, luo'on päihin, - Lohiluotojen lomihin, - Siikasaarien sivuihin. - Käestelevät, käänteleivät, - Aina verkoilla asuvat, 170 - Vienoilla lahen vesillä, - Saarilla selällisillä; - Ei saa'a kaloa tuota, - Jota tarkoin tarvitahan. - Jo tuossa kalat valitti, 175 - Hauki hau'ille sanovi, - Kysyi siika säynähältä, - Lohi toiselta lohelta: - "Joko kuoli kuulut miehet, - Katosi Kalevan poi'at, 180 - Liina-nuotan nuikuttajat, - Lankapaulan laa'ittajat, - Suuren tarpoimen talujat, - Pitkän varren vaikuttajat?" - Kuuli vanha Väinämöinen, 185 - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Ei ole kuollehet urohot, - Kaatunut Kalevan kansa; - Yksi kuoli, kaksi syntyi, - Joill' on tarpoimet paremmat, 190 - Varret vaaksoa pitemmät, - Nuotat kahta kauheammat." - - - - -Kahdeksasviidettä runo - - -Laitetaan kerkiämiseen mahdottoman iso nuotta; vv. 1-26. -- Lähdetään -tulen niellyttä kalaa nuotalla pyytämään; lopulta se saadaanki -apajaan; vv. 27-68. -- Tuli samassa kun saadaan siian vatsasta -ilmi puikahtaa käsistä pois, polttaa pahasti Ilmarista ja metsään -kohottuansa hävittää paljon maita; vv. 69-100. -- Väinämöinen -lähtee tulta takaa ajamaan, tapaa sen viimein ja viepi pimeihin -Kalevalan tupiin; vv. 101-132. -- Ilmarinen paranteleikse tulen -polttama-vioista ja tulee jälleen entiseen terveyteensä; vv. 133-178. - - Vaka vanha Väinämöinen, - Tietäjä iän-ikuinen, - Tuosta tuumille tulevi, - Ajeleikse arveloille, - Nuotan liinaisen kutoa, 5 - Satahisen saa'utella. - Sen sisaret kehreävät, - Kälykset kävylle lyövät, - Veljet verkoksi kutovat, - Apet ainoille panevat, 10 - Yhtenä kesäisnä yönä, - Kahen päivyen kes'ellä. - Siinäkö käpynen kääntyi, - Palautui painopalko, - Kun sai nuotta valmihiksi, 15 - Lankapaula laa'ituksi, - Yhtenä kesäisnä yönä, - Vielä puolessa sitäki. - Saipa nuotta valmihiksi, - Lankapaula laa'ituksi, 20 - Perältä satoa syltä, - Siulat seitsentä satoa; - Sen kivestivät somasti, - Lau'ustivat laatusasti, - Yhtenä kesäisnä yönä, 25 - Kahen päivyen kes'ellä. - Siitä läksivät urohot, - Veivät verkkonsa vesille, - Yksi siula heitettihin - Saarehen selällisehen, 30 - Siula toinen heitettihin - Niittykannan niemeksehen, - Nostin tuonne laa'itahan - Vanhan Väinön valkamahan. - Pohetahan, potketahan, 35 - Ve'etähän, vennotahan, - Ve'etähän pitkin vettä, - Pohetahan poiken vettä; - Saa'ahan kaloja kyllin, - Ihveniä, ahvenia, 40 - Lahnoja, lohikaloja, - Ei saa'a sitä kaloa, - Kuta vasten nuotta tehty, - Lankapaula laa'ittuna. - Silloin vanha Väinämöinen 45 - Vielä verkkoja lisäsi - Viiellä sylisa'alla, - Köyttä saalia seitsemällä, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Viekämme syville verkot, 50 - Vetäkämme vettä vielä, - Toki toinenkin apajas!" - Verkot vietihin syville, - Ennätettihin etemmä, - Ve'ettihin vettä vielä, 55 - Toki toinenkin apajas. - Vaka vanha Väinämöinen - Itse nuotan nostannassa - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Jo nyt on kalainen karhi 60 - Tämän nuotan nostimilla, - Satalauan laskimilla." - Siitä nuotta nostetahan, - Puretahan, puistetahan, - Venehesen Väinämöisen, 65 - Saa'ahan kalainen karhi, - Kut' oli vasten nuotta tehty, - Lankapaula laa'ittuna. - Vaka vanha Väinämöinen - Siivosi kalaisen karhin, 70 - Sai sieltä halean hau'in, - Kut' oli viikon pyyettynä. - Siitä hauki halkaistahan, - Suu levä levitetähän; - Vatsasta halean hau'in 75 - Löytähän kulea kuuja, - Vatsassa kulean kuujan - Siell' oli sileä siika, - Sisällä sileän siian - Siell' oli sinikeränen, 80 - Siian suolen soukerossa, - Kolmannessa koukerossa. - Sisältä sinikeräsen - Putosi punakeränen, - Keskeltä punakeräsen 85 - Tuikahti tuli-soronen, - Poltti parran Väinämöisen, - Sepolta sitäi pahemmin - Poltti puolen poskipäätä, - Käsiänsä kärventeli. 90 - Meni siitä mennessänsä - Aalloitse Aluen järven, - Karkasi katajikolle, - Niin paloi kataja-kangas, - Kohautti kuusikkohon, 95 - Poltti kuusikon komean, - Vieri vieläkin etemmä, - Poltti puolen Pohjan maata, - Sakaran Savon rajoa, - Kahen puolen Karjalata. 100 - Vaka vanha Väinämöinen - Itse läksi astumahan, - Ylös korpehen kohosi, - Tuon tuiman tulen jälille; - Tapasi tulosen tuolta 105 - Kahen kannon juuren alta, - Leppä-pökkelön sisästä, - Lahokannon kainalosta. - Siinä vanha Väinämöinen - Itse tuon sanoiksi virkki: 110 - "Tulonen Jumalan luoma, - Luoma luojan valkeamme! - Syyttäpä menit syvälle, - Asiatta aivan kauas, - Teet paremmin, kun paloat 115 - Kivisehen kiukahasen, - Kytkeihet kypenihisi, - Himmennäihet hiilihisi, - Päivällä pieltäväksi - Kotapuissa koivuisissa, 120 - Yöllä piileteltäväksi - Kehän kultaisen kuvussa." - Tempasi tulosen tuolta - Palavoihin pakkuloihin, - Koivun kääpihin kovihin, 125 - Vaskisehen kattilahan; - Kantoi tulta kattilassa, - Koivun kuorella kuletti, - Nenähän utuisen niemen, - Päähän saaren terhenisen; 130 - Sai tuvat tulellisiksi, - Pirtit valkeallisiksi. - Itse seppo Ilmarinen - Syrjin syöstihe merehen, - Veäikse vesikivelle, 135 - Ranta-paaelle paneikse, - Tuskissa tulen palavan, - Vaike'issa valkeaisen. - Sanovi sanalla tuolla, - Lausui tuolla lausehella: 140 - "Millä nyt tulta tummentelen, - Valkeaista varventelen, - Ettei viikkoa vihoisi, - Kovin kauvan karvastaisi?" - "Tule tytti Turjan maalta, 145 - Neiti laskeite Lapista, - Hyyssä sukka, jäässä kenkä, - Hallassa hamehen helmat, - Hyinen kattila käessä, - Jäinen kauha kattilassa; 150 - Viskoa vilua vettä, - Riittehistä ripsuttele, - Paikoille palanehille, - Tulen tuimille vioille!" - "Kun ei tuosta kyllin liene, 155 - Tule poika Pohjolasta, - Mies pitkä Pimentolasta, - Lapsi täyestä Lapista, - Hyytä kelkalla vetäös, - Jäätä reellä reutoellos, 160 - Tuiman tunturin laelta, - Vaaran vankan liepeheltä! - Sillä hyyllä hyy'yttele, - Jää-vilulla jäähyttele, - Tulen tuomia vikoja, 165 - Panun tuiki paahtamia!" - "Kun ei tuosta kyllin liene, - Oi Ukko ylijumala! - Sa'a hyytä, sa'a jäätä, - Sa'a voietta hyveä, 170 - Paikoille palanehille, - Vian tuiki tullehille!" - Sillä seppo Ilmarinen - Tuota tulta tummenteli, - Valkeata vaimenteli; 175 - Sai seppo paranneheksi, - Entisellehen ehoksi, - Muinaisensa muotoiseksi. - - - - -Yhdeksäsviidettä runo - - -Pyydetään Ilmarista takomaan uutta kuuta ja aurinkoa; Ilmarinen ne -takoo, mutta ei saa valaisemaan; vv. 1-26. -- Väinämöinen saapi -arvalta tietää, kuun ja auringon Pohjolan kivimäessä olevan; vv. -27-50. -- Väinämöinen lähtee Pohjolaan, tappelee Pohjan poikain -kanssa ja voittaa ne, mutta ei saa vieläkään kuuta ja aurinkoa -vuoresta ulos; vv. 51-90. -- Kääntyy sieltä kotiin ja pyytää -Ilmarisen takomaan avaimia ja muita aseita, joilla kiskoisi vuoren -auki. Pohjolan emäntä lentää pajalle, kysyy mitä Ilmarinen takoi, -ja saapi vastaukseksi kaularengasta hänelle itsellensä taottavan; -vv. 91-124. -- Pohjolan emäntä menee, laskee kuun ja auringon irti, -lentää sitte uudelleen pajan kynnykselle ja ilmoittaa kuun ja -auringon entisillä sijoillansa taivaalla olevan; vv. 125-150. -- -Väinämöinen nähtyänsä kuun ja auringon taivaalla tervehtää niitä -ja toivottaa niiden aina kauniisti paistavan ja saattavan onnea ja -terveyttä ihmisille; vv. 151-190. - - Ain' on päivä paistamatta, - Kuu kulta kumottamatta, - Noilla Väinölän ahoilla, - Kalevalan kankahilla; - Vilu viljalle tulevi, 5 - Karjallen olo kamala, - Kun ei konsa päivyt paista, - Eikä kuuhuet kumota. - Nuoret neuvoa pitävät, - Ikäpuolet arvelevat, 10 - Kuinka kuutta lietänehe, - Päivättä elettänehe; - Päätyvät sepon pajahan, - Sanelevat, saattelevat: - "Nouse seppo seinän alta, 15 - Takoja kiven takoa, - Takomahan uutta kuuta, - Uutta auringon keheä! - Pah' on kuun kumottamatta, - Outo päivän paistamatta." 20 - Nousi seppo seinän alta, - Takoja kiven takoa, - Kuun on kullasta kuvasi, - Hopeasta päivän laati, - Ei kumota kulta kuuna, 25 - Paista ei päivänä hopea. - Vaka vanha Väinämöinen - Itse tuon sanoiksi virkki: - "Nyt on aika arvan käyä, - Miehen merkkiä kysyä, 30 - Minne meiltä päivä päätyi, - Kunne meiltä kuu katosi." - Leikkasi lepästä lastut, - Laittoi lastut laa'ullensa, - Kävi arvat kääntämähän, 35 - Sormin arvat suortamahan, - Sanovi sanalla tuolla, - Lausui tuolla lausehella: - "Sano totta luojan merkki, - Juttele Jumalan arpa, 40 - Minne meiltä päivä päätyi, - Kunne meiltä kuu katosi, - Kun ei ilmoisna ikänä - Nähä noita taivahalla!" - Toi arpa toet sanomat, 45 - Varmat liitot liikahutti, - Sanoi päivän saaneheksi, - Kuun tuonne kaonneheksi, - Pohjolan kivimäkehen, - Vaaran vaskisen sisähän. 50 - Siitä vanha Väinämöinen - Jopa läksi, jotta joutui, - Pimeähän Pohjolahan, - Summahan Sariolahan. - Tuli Pohjolan tuville, 55 - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Minnes meiltä päivä päätyi, - Kunnes meiltä kuu katosi?" - Pohjan poikaset sanovi, - Paha parvi pauhoavi: 60 - "Tuonne teiltä päivä päätyi, - Päivä päätyi, kuu katosi, - Kirjarintahan kivehen, - Rautaisehen kalliohon, - Sielt' ei pääse päästämättä, 65 - Selviä selittämättä." - Vaka vanha Väinämöinen - Veti miekan, riisui rauan, - Tempasi tuliteräisen, - Sanan virkkoi, noin nimesi: 70 - "Mitelkämme miekkojamme, - Katselkamme kalpojamme, - Eikö kuu kivestä pääsne, - Pääsne päivä kalliosta!" - Mentihin ulos pihalle, 75 - Käytihin käsirysyhyn, - Ruvettihin miekkasille; - Siitä vanha Väinämöinen - Löip' on kerran leimahutti, - Iski kerran, iski toisen, 80 - Listi kuin naurihin napoja - Päitä Pohjan poikasien. - Kävi kuuta katsomahan, - Päiveä kerittämähän, - Kirjarinnasta kivestä, 85 - Rautaisesta kalliosta; - Kourin koitteli ovia, - Salpoja sanan väellä, - Ei ovet käsin avau, - Salvat ei sanoista huoli. 90 - Silloin vanha Väinämöinen - Kohta kääntyvi kotia, - Meni sepponsa pajahan, - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Ohoh seppo Ilmarinen! 95 - Taos kuokka kolmihaara, - Tao tuuria tusina, - Avaimia aika kimppu, - Joilla kuun kivestä päästän, - Päivän päästän kalliosta." 100 - Se on seppo Ilmarinen - Takoi miehen tarpehia, - Takoi päivän, tuosta toisen, - Takoi kohta kolmannenki. - Päivälläpä kolmannella 105 - Louhi Pohjolan emäntä - Siitti siivet sulkinensa, - Levahutti lentämähän, - Lenti Ilmarin pajalle, - Istui pajan ikkunalle. 110 - Se on seppo Ilmarinen - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Mit' olet otus hakeva, - Istut lintu ikkunalla?" - Lintu kielelle paneikse, 115 - Havukkainen haastelevi: - "Mitä seppo siitä laa'it, - Kuta rautio rakennat?" - Se on seppo Ilmarinen - Sanan virkkoi, noin nimesi: 120 - "Taon kaularenkahaista - Tuolle Pohjolan akalle, - Jolla kiinni kytketähän - Vaaran vankan liepehesen." - Louhi Pohjolan emäntä 125 - Jo tunsi tuhon tulevan, - Heti loihe lentämähän, - Lenti poies Pohjolahan, - Laski kuun kivestä irti, - Päästi päivän kalliosta; 130 - Itse muuksi muutaltihe, - Kyhäisihe kyyhkyseksi, - Lenteä lekuttelevi - Sepon Ilmarin pajahan, - Lenti lintuna ovelle, 135 - Kyyhkysenä kynnykselle. - Se on seppo Ilmarinen - Sanan virkkoi, noin nimesi: - "Mitä lintu tänne lennit, - Tulit kyyhky kynnykselle?" 140 - Vastasi otus ovelta, - Virkkoi kyyhky kynnykseltä: - "Tuota lienen kynnyksellä - Sanomata saattamassa, - Jop' on kuu kivestä nousnut, 145 - Pääsnyt päivä kalliosta." - Se on seppo Ilmarinen - Kävi itse katsomahan, - Astuvi pajan ovelle, - Katsoi tarkoin taivahalle, 150 - Näki kuun kumottavaksi, - Näki päivän paistavaksi. - Siitä seppo Ilmarinen - Kävi luoksi Väinämöisen, - Sanan virkkoi, noin nimesi: 155 - "Ohoh vanha Väinämöinen! - Käyppä kuuta katsomahan, - Päiveä tähyämähän, - Jo ovat tarkoin taivahalla, - Sijoillansa muinaisilla." 160 - Vaka vanha Väinämöinen - Pistihen ulos pihalle, - Katsahtavi taivahalle, - Itse tuon toeksi tunsi: - Kuu oli nousnut, päivä pääsnyt, 165 - Taivon aurinko tavannut. - Silloin vanha Väinämöinen - Sai itse sanelemahan, - Sanovi sanalla tuolla, - Lausui tuolla lausehella: 170 - "Terve kuu kumottamasta, - Kaunis kasvot näyttämästä, - Päivä kulta koittamasta, - Aurinko ylenemästä!" - "Kuu kulta kivestä pääsit, 175 - Päivä kaunis kalliosta, - Nousit kullaisna käkenä, - Hope'isna kyyhkyläisnä, - Elollesi entiselle, - Matkoillesi muinaisille." 180 - "Nouse aina aamusilla - Tämän päivänki perästä, - Teeppä meille terveyttä, - Siirrä saama saatavihin, - Pyytö päähän peukalomme, 185 - Onni onkemme nenähän!" - "Käy nyt tiesi tervehenä, - Matkasi imantehena, - Päätä kaari kaunihisti, - Pääse illalla lepohon!" 190 - - - - -Viideskymmenes runo - - -Marjatta neiti lähtee paimeneen, kuulee marjan mäeltä valittavan, -kenenkään ei hänestä huolivan, menee poimii sen ja syöpi, vv. 1-34. --- Neiti sikiytyy syödystä marjasta, kantaa ja synnyttää aikanansa -pojan, jota sitte alkaa kauniisti kasvatella; vv. 35-54. -- Ukko, -poikaa ristimään tuotu, ei risti sitä ennen tutkittua ja tuomittua. -Väinämöinen tutkijana päättää pojan menetettäväksi. Pieni lapsi -itse nuhtelee häntä väärin tuomitsemasta; vv. 55-86. -- Väinämöinen -suutuksissaan astuu meren rannalle, laulaa vaskisen veneen, lähtee -sillä maasta pois ennustaen lähtiessänsä häntä toki kerran vielä -kaivattavan ja takaisin toivottavan; vv. 87-122. -- Runo arvelee -lopettaa laulantonsa, semminki kun kuulijansa ovat vennon vieraita, -omaisiansa ei ollenkaan kuulemassa; vv. 123-150. -- Pienoisena -orvoksi jäänyt ja vieraan armoihin joutunut Suomen runo on paljon -kovia päiviä nähnyt ja näkee niitä vieläki; vv. 151-178. -- Pyytää ei -paheksittamaan kehnoa lauluansa: ulompana ei ollut tilaisuutta opissa -käydä, kotona ei voinut paremmaksi päästä; vv. 179-204. - - Marjatta korea kuopus - Se kauan kotona kasvoi, - Aina piikoina eleli, - Kassapäänä kainusteli; - Päätyi karjan paimeneksi, 5 - Läksi lammasten keralle. - Lampahat meni mäkeä, - Vuonat vuoren kukkulata, - Neiti asteli ahoa, - Lepikköä leyhytteli, 10 - Käen kullan kukkuessa, - Hope'isen hoilatessa. - Niin marja mäeltä huuti, - Puolukainen kankahalta: - "Tule neiti noppimahan, 15 - Punaposki poimimahan, - Ennen kun etana syöpi, - Mato musta muikkoavi! - Sata on saanut katsomahan, - Sata neittä, tuhat naista, 20 - Ei ken koskisi minuhun, - Poimisi poloisen marjan." - Marjatta korea kuopus - Meni marjan katsontahan, - Keksi marjasen mäeltä, 25 - Punapuolan kankahalta: - Ylähähkö maasta syöä, - Alahahko puuhun nousta. - Tempoi kartun kankahalta, - Jolla marjan maahan sorti; 30 - Niinpä marja maasta nousi, - Nousi asti huulillehen, - Siitä suuhun suikahutti, - Alas vatsahan valahti. - Marjatta korea kuopus 35 - Tuosta tyytyi, tuosta täytyi, - Tuosta paksuksi panihe, - Lihavaksi liittelihe. - Sanovi sanalla tuolla, - Lausui tuolla lausehella: 40 - "Tule luoja turvakseni, - Avukseni armollinen, - Näissä töissä työlähissä, - Ajoissa ani kovissa! - Päästä piika pintehestä, 45 - Vaimo vatsan vääntehestä, - Ettei vaivoihin vajoisi, - Tuskihinsa tummeneisi!" - Siitä meiän Marjatalle - Syntyi pieni poikalapsi; 50 - Piiletteli poiuttansa, - Kasvatteli kaunoistansa, - Sylissänsä syöttelevi, - Käsissänsä kääntelevi. - Kasvoi meiän Marjatalle, 55 - Kasvoi poika kaunokainen, - Ei tietä nimeä tuolle, - Millä mainita nimellä. - Tuli ukko ristimähän, - Ukko tuon sanoiksi virkki: 60 - "En mä risti riivattua, - Kun ei ensin tutkittane." - Kenpä tuohon tutkijaksi? - Vaka vanha Väinämöinen, - Sepä tuohon tutkijaksi, 65 - Tutkijaksi, tuomariksi. - Vaka vanha Väinämöinen - Tuop' on tuossa tuomitsevi: - "Kun lie poika suolta saatu, - Maalta marjasta siennyt, 70 - Poika maahan pantakohon, - Marjamättähän sivulle, - Tahi suolle vietäköhön, - Puulla päähän lyötäköhön." - Puhui poika puolikuinen, 75 - Kaksiviikkoinen kajahui: - "Ohoh sinua ukko utra, - Kun olet tuhmin tuominnunna! - Eipä syistä suuremmista, - Töistä tuhmemmistakana, 80 - Itseäsi suolle viety, - Eikä puulla päähän lyöty." - Ukko risti ripsahutti, - Kasti lapsen kapsahutti, - Karjalan kuninkahaksi, 85 - Kaiken vallan vartiaksi. - Siitä suuttui Väinämöinen, - Jopa suuttui ja häpesi, - Itse läksi astumahan - Rannalle merelliselle; 90 - Tuossa loihe laulamahan, - Lauloi kerran viimeisensä, - Lauloi vaskisen venehen, - Kuparisen umpipurren. - Itse istuikse perähän, 95 - Läksi selvälle selälle, - Vielä virkki mennessänsä, - Lausui lähtemäisillänsä: - "Nyt minulta valta vaipui, - Arvoni meni alemma, 100 - Annappas ajan kulua, - Päivän mennä, toisen tulla, - Taas minua tarvitahan, - Katsotahan, kaivatahan, - Uuen sammon saattajaksi, 105 - Uuen soiton suorijaksi, - Uuen kuun kulettajaksi, - Uuen päivän päästäjäksi, - Kun ei kuuta, aurinkoa, - Eikä ilmaista iloa." 110 - Siitä vanha Väinämöinen - Laskea karehtelevi - Venehellä vaskisella, - Kuutilla kuparisella, - Yläisihin maa-emihin, 115 - Alaisihin taivosihin. - Sinne puuttui pursinensa, - Vierähti venehinensä, - Jätti kantelon jälille, - Soiton Suomelle sorean, 120 - Kansallen ilon ikuisen, - Laulut suuret lapsillensa. - - * * * - - Suuni jo sulkea pitäisi, - Kiinni kieleni sitoa, - La'ata virren laulannasta, 125 - Heretä heläjännästä; - Hevoinenki hengähtävi - Matkan pitkän mentyänsä, - Rautanenki raukeavi - Kesäheinän lyötyänsä, 130 - Vetonenki vierähtävi - Joen polven juostuansa, - Tulonenki tuikahtavi - Yön pitkän palettuansa, - Niin miks'ei runo väsyisi, 135 - Virret vienot vierähtäisi, - Illan pitkiltä iloilta, - Päivänlaskun laulannoilta? - Niin luonen, lopettanenki, - Herennenki, heittänenki; 140 - Mitäpäs tuosta, jos ma laulan, - Jos ma paljonki pajahan, - Ei ole emo elossa, - Vanhempani valvehella, - Eikä kulta kuulemassa, 145 - Oma armas oppimassa; - On mua kuuset kuulemassa, - Hongan oksat oppimassa, - Lepät, koivut lempimässä, - Pihlajat pitelemässä. 150 - Piennä jäin minä emosta, - Matalana maammostani, - Vaimon vierahan varahan, - Ehtohon emintimäisen; - Se mun karkotti katalan, 155 - Ajoi lapsen armottoman, - Tuulipuolelle tupoa, - Pohjoispuolelle kotia, - Vieä tuulen turvatonta, - Ahavaisen armotonta. 160 - Sainpa kiuru kiertämähän, - Lintu kurja kulkemahan, - Vieno maita vieremähän, - Vaivainen vaeltamahan, - Joka tuulen tuntemahan, 165 - Ärjynnän älyämähän, - Vilussa värisemähän, - Pakkasessa parkumahan. - Moni nyt minulla onpi, - Usea olettelevi, 170 - Virkkaja vihaisen äänen, - Äänen tuiman tuikuttaja; - Ken se kieltäni kirosi, - Kenpä ääntä ärjähteli, - Soimasi sorisevani, 175 - Lausui liioin laulavani, - Pahasti pajattavani, - Väärin virttä vääntäväni. - Elkätte hyvät imeiset - Tuota ou'oksi otelko, 180 - Jos ma lapsi liioin lauloin, - Pieni pilpatin pahasti! - En ole opissa ollut, - Käynyt mailla mahtimiesten, - Saanut ulkoa sanoja, 185 - Loitompata lausehia. - Muut kaikki oli opissa, - Mie en joutanut kotoa - Vaimon ankaran avusta, - Eloilta emintimäni; 190 - Piti oppia kotona, - Oman aitan orren alla, - Senki piennä pikkaraisna, - Paita-ressuna pahaisna. - Vaan kuitenki, kaikitenki, 195 - La'un hiihin laulajoille, - La'un hiihin, latvat taitoin, - Oksat karsin, tien osotin; - Siitäpä jo tie menevi, - Ura uusi urkenevi, 200 - Laajemmille laulajoille, - Runsahammille runoille, - Nuorisossa nousevassa, - Kansassa kasuavassa. - - - - -Selityksiä - - -1. RUNO - -vv. 3, 4. Pitopaikoissa ja muissa ilovietteissä tavallisesti kaksi -laulavat yhdessä, toinen _laulajan, päämiehen_ eli _edeltäjän (edellä -kävijän)_, toinen _puoltajan, säistäjän, kertojan, kerallisen -(keralla laulajan)_ nimellä. Vastatusten tai vieretysten istuessaan -he pitävät toinen toistaan kädestä, päämies alottaa runon ja -säistäjä yhtyy lauluun värsyn kolmannesta polvesta. Koko värsyn hän -laulaa sitte toistamiseen päästä päähän yksinänsä, jolla ajalla -päämies miettii tahi muistuttelee uutta ainetta lisäksi, jonka taas -kerallisetta laulaa kolmanteen polveen ja siitä kerallisen kanssa -loppuun. Laulaessa kumpainenki liikuttelee eli nyykähyttelee päätänsä -hyvin vakaisen ja miettiväisen näköisenä. - -Kertoessaan säistäjä välistä lisää värsyn ensimaiseen polveen, jos -sana siinä päättyy, jonkun pienen sanasen (on, oli, han, hän, ko, kö, -pa, pä, muka, sanoi, jne.) seuraavan osotuksen tapaan: - - 1. | päämies: veli kulta veikkoseni - | säistäjä: -- -- -koseni - 2. säistäjä: veli sanon kulta veikkoseni - 3. | päämies: kaunis kasvin-kumppalini - | säistäjä: -- -- -palini - 4. säistäjä: kaunis on kasvin-kumppalini jne. - -vv. 7-12 ja 17-22. Kalevala-runoin erinomaisimmat aineet. - -vv. 19-22. _Sammosta_ oli sanelemista, _Louhesta_ luotteita, -_Vipusesta_ virsiä ja _Lemminkäisestä_ leikkejä (leikillisiä -tarinoita) siksi, että niiden kertomisen ajalla ennättivät vanheta, -kuolla ja kadota, taikka: _Louhella_ oli luotteita, _Vipusella_ -virsiä jne. aina loppuunsa asti. - -vv. 25-28. Niin mahdotonta, kuin useamman yön ja päivän yhtaikainen -tulo, oli Väinämöisenki rinnalla muiden hänen vertaistensa -ilmestyminen. - -vv. 37, 38. Äärettömässä ilman avaruudessa. - -v. 46. Oikeemmiten: _laukkipäiden_. - -vv. 51, 52. Seitsemän sadan vuoden paikoilla eli noin seitsemän sataa -vuotta; uros-ikä tämän jälkeen tulisi olemaan noin 77 vuotta. - -vv. 61, 62. Kaikki vielä oli yhtenä merenä, maata ei missään. - -v. 69. Veden emoksi eli emoseksi sanotaan Ilmatarta, kun nykyään oli -meressä ja siinä raskaaksi tullut. - -v. 91. Leveämpi pää munan kuoresta. - -v. 99. Pilkulliset paikat munan kuoressa. - -vv. 111, 112. Edessänsä ei nähnyt, kun varattoman veden, takanansa ei -kun paljaan taivaan. - -vv. 135, 136. Joihin laivat puuttuvat ja merimiehet hukkuvat. - -v. 139. Maan äärimmäisissä osissa arveltiin pieliä eli pilareita -taivaan kannattimina olevan; katso III: 123. - -v. 145. Paripuolisia yksinäis- eli kymmen-lukuja, 3, 5, 7, 9, 30 -jne. käytettiin arvoisempia kohtia määrätessä. Kolmiluku niistä on -erittäinki mainittava. Kolme päivää viivyttiin Pohjolaan mennessä, -3 ansiotyötä määrättiin kosijoille, 3 surmaa uhkasi Lemminkäistä, -3 kertaa kysyi Väinämöinen Iku-Tursoa, 3:sta selittämättömästä -arvoituksesta pantiin Hymylään jne. - -vv. 151, 152. Kuuta ja aurinkoa arveltiin eläviksi, taikka oli -niillä, kuin kaikilla muillaki kappaleilla, haltiansa, jota -tarvittaissa avuksi huudettiin. Jokaisella ihmiselläkin oli oma -näkymätön haltiansa, joka suojeli häntä ja koki aavistuksilla tahi -muulla tavoin varjella häntä turmion teiltä. - -vv. 165, 166. Äsken luoduilla paikoilla ei vielä ollut nimiä, eikä -maalla puita. - - -2. RUNO - -v. 6. Miettii asiata tarkkaan, kauvan aikaa. - -v. 39. Suuri-arvoisin oli tammi puista, karhu nelijalkaisista, kotka -linnuista, hauki kaloista. - -vv. 41, 42. Neljä eli viisi meren neittä, vedessä tavallisesti -elävää, vaikka välistä maallenki nousevaa tyttöä. - -vv. 61-64. Runollinen ylimääräisyys. - -v. 66. Päivä ei pääsnyt merellenkään paistamaan. - -v. 78. Tarkoittaa yleisesti aaltoin ja koskien voimaa, mutta tässä -veden haltioita erittäin. - -vv. 85, 86. Erinomaisen pieni. - -v. 88 Kirves pistetty vyön ja lanteen väliin, kuin Karjalassa paikoin -vieläkin on tapana kirvestä pitää. - -vv. 97-98. Runo, jotain erinomaista kuvata tahtoessaan, useinkin -ensin esittelee sitä tavalliseksi tahi peräti toisin päin -tavattomaksi, jotta sen yht'äkkiä ilmastuva erinomaisuus sen kautta -tulisi sitä kummemmaksi. - -v. 100. Pää koski pilviin ja pidätti ne liikkumasta. - -v. 106. Meren hietarannalle. - -v. 108. Ruohoiselle maalle. - -v. 124. Puolet oksia pohjoseen. - -vv. 127, 128. Eri päiväin auringot ja kuut. - -v. 129. Pitkin ilmaa eli taivasta. - -v. 143. Kuin tammi puista, oli ohra jyväkasveista jaloin - -(v. 39) vv. 147, 148. Löysi muutamia veden rannalle ajamia tahi -laivan tuomia jyvän siemeniä. - -vv. 153, 154. Niin vieläki kaskea hakattaissa usein heitetään -yksinäisiä puita kasvamaan. - -vv. 157, 158. Väinämöinen nähdessään kokon ilmassa lentävän arveli: -"Tuohan se kyllä ihmetellee, miksi yksinäinen puu on seisomaan -jätetty"; sen arvelun runo sitte käänsi kokon sanoiksi; k. VIII: -49-60. - -vv. 160-162. Piti järjettömistä luontokappaleistaki huolta pitää. - -v. 169. Kiitollisuutensa osotteeksi. Tulta sitä ennen Väinämöisellä -ei liene ollutkaan. - -vv. 179, 180. Aina piti Jumalalle kunnia työnsä ja toimensa -menestymisestä antaman, ei kerskaaman omasta voimastansa. Kylvän -luojan sormien lomitse, so. minä en kylvä, vaan luoja itse; k. VIII: -111-114. - -vv. 181-196. Lähimmäisiä, alhaisempia haltioita tavallisesti -rukoiltiin ensin, ja sitte, jos niiden epäiltiin voivan tahi tahtovan -auttaa, ylhäisempiä ja itseä ylijumalaa Ukkoaki, jota suorastaan ei -tahdottu vaivata. - -vv. 199-201. Kaikilta ilman suunnilta. - -vv. 223-232. Käen luultiin kaikenlaista onnea ja menestystä -lähiseuduillensa kukkuvan, iän jatketta vanhoille, naimisonnea -tytöille, muuta hyvää muille; k. IV: 211-222, XXII: 151, 152, XLIV: -81. - - -3. RUNO - -v. 8. Lappalaisen sana alkuansa merkitsi _lapessa_ so. _lappeassa_, -vieressä eli rajalla asuvaista. - -v. 11. Samassa kun Väinämöistä kiitettiin hyväksi, Joukahaista -itseänsä lienee moitittu kehnoksi laulajaksi. - -v. 16. Kilpalaulannolle. - -v. 22. Ruoskan varsi oli helmillä koristettu. - -vv. 31, 32. Kaitaisilla talviteillä vastaan tulijat usein sillä -tavoin tarttuvat toisiinsa. - -vv. 37, 38. Jomman kumman, minun länkeni ja vempeleni, taikka omasi. - -v. 46. Sanoi nimensä hiljalleen, siivosti, ei röyhkeästi. - -v. 50. Nuoremman velvollisuus oli vanhemmalle joku parempi arvo eli -kunnian osotus antaa. - -vv. 55-58. Ken on oppineempi, sillen on suurempi arvo annettava, -olkaan jos nuorempiki. - -vv. 75-84. Tiedän mainittavimmat paikat: _Pisamäen_ pitkillä -puillansa, _Hornankallion_ isoilla hongillansa jne. - -vv. 87-90. Sellaisia tietoja on lapsilla ja naisilla; miehen pitäisi -tietää, mitenkä moninaiset aineet mailmassa ovat ensi-alkunsa saaneet. - -vv. 101-104. Ensimäinen vedestä nousnut maa kyllä oliki märkään -mättääseeen verrattava, jossa kasvoi ainoastaan pajuja; ihmiset, -ennenkun oppivat huoneita rakentamaan, elelivät honkain suojassa ja -keittivät ruokansa ontevalla paadella eli kivellä. - -vv. 112-124. Ikivanhan tietoviisauden jälkiä, joka lienee arvellut, -ihmisen ennen maalle ilmestymistään olleen Jumalan yhteydessä ja niin -hänen töissäänkin avullisna. Joukahainen ei sanokkaan meren kynnäntää -jne. omaksi yksinäiseksi työksensä. - -v. 116. Laittamassa eli asettamassa paikkaansa. - -v. 118. Korkeat vuoret rakentamassa. - -v. 123. Arveltiin maanpiirin äärimmäisissä perissä vahvat pielet -eli patsaat löytyvän, jotka kannattivat ilmaa ja taivasta. Maata -pidettiin litteänä, meret kaikin puolin ympärillä; k. L: 115, 116. - -vv. 127-140. Muutamissa ja ehkä enimmissä toisinnoissa Väinämöinen -päättää ne omaksi työksensä sanoilla: "omat on meret kyntämäni" jne. - -v. 135. _Sinua_, so. sinun kaltaistasi herjaa. - -vv. 144, 145. Jos tiedoilleni et anna suurta arvoa, ehkä tulet -paremman miekalleni antamaan. Miekka jo silloinkin oli riitain -ratkaisija valmis. - -vv. 147, 148. Kun kaksi toinen toisensa kanssa rupesivat miekkasille, -piti miekat ensin mitata ja tutkia; sitte määrättiin tappelu-piiri -(k. XXVII: 154-156) ja kumman ensiksi tuli lyödä. - -vv. 154-156. En alennaite sinun vertaiseksi. - -vv. 160-166. Tahallansa suututtaa Väinämöistä, jotta silläki tavoin -saisi hänen ilmoittamaan mahtinsa, jota vielä ei tietänyt pelätä. - -v. 168. Häpesi Joukahaisen hävyttömyyttä. - -vv. 182, 183. Takaisin ottamalla sanansa taisi laulaja eli loitsija -niiden vaikutuksen lopettaa. Välistä taisi sen joku toinenki loitsija -tehdä, erittäinki jos tunsi ne loitsuun käytetyt sanat. - -vv. 185, 186. Isän hankkimia perutavaroita pidettiin sitä -kalliimmassa arvossa, jos muistuttivat hänen urhoollisuudestansaki. -Vanhat tavarat jo ilmankin olivat rikkauden todistajia ja sentähden -suuri-arvoisia. - -vv. 189, 190. Omiaki kultiani ja hopeitani en pidä sen paremmassa -arvossa, kun että saavat lasten leikkikaluina ajelehtia. - -v. 215. Joukahainen tunsi jalkansa selvään maan-alaiseen veteen -joutuneen ja pelkäsi sinne kokonaan pian solahtavansa. - -v. 216. Oli jo silmistä saakka maahan uponnut. - -vv. 230, 231. Pääsi olemasta leuan (leuallaan) lietteessä, parran -(parrallaan) pahassa paikassa. - -v. 245. Huulet jäykkinä, kankeina, ei nauruun myhäilevinä. - -v. 246. Sanotaan vieläki _pitkän nenän_ saavan, ken saa mielensä -pahaksi. - -v. 254. Niin vanha ja voimaton, että sopissa eli nurkissa asuu ja -kuleksii. - -v. 256. Ihastuksissa hieroi käsiänsä yhteen. - -v. 259. _Itkettäviä_. Venäjän Karjalan murteessa _tk, sk, lk, st_ -pehmenneinä ovat: _t, s, ll, ss_ ja sanotaan siis: _matan, kosen, -ollan, issun_, missä meillä sanotaan: _matkan, kosken, olan, istun_. - -vv. 273, 274. Ei raskaasen työhön, vaan ikkunoista ulos katselemaan -ja joutilasna laulelemaan; k. VIII: 27-30, XXXVIII: 47, 48. - -v. 270. Latelee tekosyitä itkuunsa, kun ei julennut varsinaista -suoraan sanoa. - -vv. 289, 290. Heitä mieletön huolesi, en voi kuulla, ymmärtämätön, -itkuasi. - - -4. RUNO - -vv. 3, 4. Osottavat lehden aikaa kesällä; edellisen runon tapaukset -sattuivat talvella rekikelin aikana. - -vv. 5-8. Tyttöin työnä oli kylpyvastat perheelle illaksi sitoa, -tavallisesti myös saunaki lämmittää, vesi kantaa jne. - -vv. 13-16. Elä koristele itseäsi muita varten. - -vv. 21-26. En huoli laivan tuomista (osto-)vaatteista, enkä -vehnäisistä leivistä, tyydyn huonompaanki vanhempaini kodissa. - -v. 29. Heitti maahan, etteivät enää toiste viehättäisi Väinämöisen -silmiä. - -vv. 73, 74. Äiti ei näytä älynneen oikeata tyttärensä itkun syytä, -luuli näetsä itkevän metsään menetetyitä koristuksiansa. - -vv. 97, 98. Mieli katkera kuin terva, musta kuin sysi; surua -kuvattiin mustaksi, iloa valkeaksi. - -vv. 109, 110. Parempi, jos olisit käskenyt minun mennä mereen, sinne -hukuttaa itseni. - -vv. 113, 114. Kalain kumppalina eli toverina, kalain parvessa. - -vv. 123-126. Olisi parempi, jos kerrassaan kuolisin tuskiini. - -vv. 139-144. Sekä neitoset että kivi olivat veden väen eli -Ahtolaisten kuvattelemia valhe-haamuja, joilla houkuttelivat Ainoa -veteen. - -v. 142. Huolellista kuvataan hoikaksi; vitsan varvan hoikkuus jo siis -osottaakin ylen suurta huolta. - -v. 151. Äkillistä uppoamista runo vertaa kilahtamiseksi. - -v. 161. Kaukana kun asia tapahtui ihmisten seuduilta, niin muita, kun -metsän eläviä ei sattunut näkemässä olemaan. - -vv. 169, 170. Neidet par'aikaa kylpivät saunassa. - -vv. 194, 195. Tuuvitellessa ja liekutellessa toivotellaan lapsille -tulevaa onnea ja siitä ne sanat tulevat toivottelemistaki -merkitsemään. - -v. 202. Runollinen ylimääräisyys. - -vv. 211-222. Käen kukunta muistutti entisten aikain iloisemmista -mietelmistä, joiden rinnalla nykyinen huoli tuntui vielä -raskaammaksi. Joka kerralla käen ennen kukahtaissa nousi lemmen, -sulon ja auvon ajatuksia mieleen, nyt ei kun ainoastaan kaiho niistä; -k. II: 223-232, XXII: 151, 152, XLIV: 81. - -vv. 230, 231. Elämän ikää runo kuvailee kyynärin ja vaaksoin, kuin -muutaki pituutta, mitattavaksi, ja arvelee käen kukunnasta enenevän -huolen sitä lyhentelevän. - - -5. RUNO - -vv. 13, 14. Väinämöinen arvelee Ainon veden haltiain luona -pidettävän, mutta missä kohti, sitä ei tiedä. - -vv. 70-74. Nimittää emäntäin tavallisimmat askareet, sillä tietää -antaaksensa, että oli aikonut emännäksi Väinämöiselle tulla. - -vv. 85, 86. Hän oli tullut veljensä lupauksen täyttämään, ettei -Väinämöisellä olisi syytä Joukahaista sanansa syöjäksi soimata; k. -III: 219-222. Tyttö oli jo kuitenki siksi entisestä ihmismuodostaan -muuttunut, että Väinämöinen ei enää tuntenut häntä: k. v. 41-48. - -vv. 111, 112. Neuvottoman tavallinen sanalasku. - -vv. 129, 130. Väinämöinen ei näytä muistavan, äitinsä kuolemattomia -Luonnottaria olevan. - -v. 137. Ilman tytär, kave Luonnotar; k. I: 31 ja seur., II: 75-82. - -v. 145. Tyttärihin, so. tytärten luoksi eli tienoille. - -vv. 151-156. Tämä neuvo johdatti Väinämöisen uusiin, tuleviin, -monimutkaisiin onnen vaiheisin. - - -6. RUNO - -v. 5. Keveydestään tahi karvastaan olkeen verrattu. - -vv. 17, 18. Meren aavaa hietarantaa runo tavallisella -ylimääräisyydellä sanoo ulapaksi eli aavaksi mereksi; k. VII: 31-34. - -vv. 23, 24. Sen vihan alkuperästä katso III runo. - -v. 30. Nuolia varustettiin 3:lla sulkarivillä pitkin pituuttansa. - -vv. 43, 44. Tavallisessa puheessa sanottaisiin vertauksen lailla: -niinkuin pilven idässä -- -- --; sen runokieli kääntää kysymöksi -sanoen: onko se idässä pilvi -- -- --. - -v. 60. Kaarta rauta, so. rautakaarta eli rautakaarista. Runokieli -semmoista sana-osain takaheittoa eli edestakaisuutta usein hyväilee -ja sanoo: _harja liina, bivus kelta, kansi kirjo_ jne., kun oikein -pitäisi olla: _liinaharja, keltahivus, kirjokansi_. Sitä pidettiin -ikään kuin lauseen kaunistimena. - -vv. 69, 70. Ympäri merta ajelehtamaan tahi vesi-ajolle. - -v. 76. Kun sanoo Väinämöistä langoksensa ja sisarensa pojaksi, tahi -lankonsa sisaren pojaksi, niin sillä ei muuta osottane, kun vanhaa -etäistä sukuperän yhteisyyttä yleisesti. - -vv. 79, 80. Väinämöinen oli hyvin kuuluisa laulutaidostansa (k. III: -9-11) ja sitä taitoa piti Joukahaisen äiti suuressa arvossa; k. III: -260, 264. - -vv. 83, 84. Vainajain luultiin vanhan luonnon-laatunsa kuta kuinki -Tuonelassa pitävän; k. XXX: 128. - -vv. 87, 88. Oli kahden vaiheella; toinen käsi tahtoi Joukahaisen omaa -mieltä, toinen äitinsä kieltoa noudattaa. - -vv. 97, 98. Astui oikean jalkansa kaaren päälle maahan ja vetää -pinkotti jännettä pykälälle vasemman polvensa avulla. - -v. 110. Vaikeat työt useinki vasta kolmannella yrityksellä -onnistuivat; k. II: 145. - -vv. 121, 122. Väinämöinen tähän asti ei ollut ulompana rannasta; k. -vv. 17, 18. - -vv. 125-128. Joukahainen näillä sanoilla tahtoi toista iäksi päiväksi -nykyiseen tilaansa kiinnittää. - -vv. 143-148. Asian paremmaksi kuvaelmaksi runo usein kertoo ja -selittää pienimmätki seikat. - - -7. RUNO - -vv. 5, 6. Katso I: 111, 112. - -vv. 17-20. Turvattoman vieläki tavallisia sanalaskuja. - -v. 22. Jos ehkä lieneekin alkuperäisessä tarinassa kokolla -purjehtivaa laivaa kuvailtu. - -vv. 31-34. K. VI: 17, 18 ja 110-122. - -vv. 43-46. Toinen taikka toinen on epäilemättä lopun tekevä. - -vv. 51-54. K. II: 160-162. - -vv. 63, 64. Kunne oli kuullut Väinämöisen aikoneen. - -vv. 77, 78. Oli kosiotuumat jo kokonaan mielestään heittänyt. - -v. 81. Venäjän Karjalassa ovat pyöreät pöydät hyvin tavallisia. - -v. 87. Juoksi joko pelosta tahi jotta pikemmin saisi jonkun apuun -lähtemään. - -vv. 109, 110. Täällä et liene ennen käynyt, kun et rannalta tiedä -kylään tulla. - -vv. 115-118. Vähin närkästyneenä: "tiedän sen jo sanomattasiki, näin -surkeassa tilassa en ollut kotonani." - -vv. 121, 122. Havaittuansa toisen närkästyneeksi kokee sanojansa -paremmin sovitella. - -vv. 123, 124. Mikä mies sinä olet siitä joukosta, johon kuulut. - -vv. 127-132. Nimensä suoraan nimittämistä katsottiin jos ei -vihollisuutta osottavaksi, niin kuitenki liika rökkeydeksi, jonka -tähden Väinämöinen näin kaartaen ilmoittaa itsensä; k. III: 41. - -vv. 133, 134. Kokonaan toisenlainen kurja olen tätä nykyä. - -v. 138. Parempaan tilaan eli onneen. - -v. 140. Kertomaan mitä sinullen on tapahtunut. - -vv. 147, 148. Epäilemättäki loitsutaitonsa avulla. - -v. 151. Edellisestä viitosta (v. 127-132) Pohjolan emäntä hyvin -arvasi vieraansa nimen. - -vv. 157-160. Lieneekö sopimattomaksi katsonut nykyisessä tilassaan -kosioimaan ruveta, kun ei puolella sanallakaan osota sitä varten -lähteneensä; k. v. 77, 78. - -vv. 167, 168. Lohi ja sianliha paraita ruokia; olut ja sima paraita -juomia. - -vv. 171, 172. Sanalasku. Mies ei kostu ja parane siitä, jos kuinka -hyvin kylissä söisi ja joisi. - -vv. 177-180. Sanalasku. Olkoon jos kuinki köyhä kotimaa, kuitenkin on -armahampi vierasta maata. - -vv. 183, 184. Vieraan syöttäminen ja juottaminen olivat yleisen tavan -vaatima velvollisuus, muusta hyvänteosta sai palkintoa ehdotella. - -vv. 187-190. Sampo oli tehtävä metsän, karjan ja pellon annista, -jotka sen itsensä sitte piti satakertaisesti jällensä antaman. - -vv. 191, 192. Näyttää kun olisi itsestänsä arvannut Väinämöisen -tyttöänsä varten tulleen. - -v. 198. Kirjokantta eli kirjokansista. - -vv. 205-208. Yhtä taitava kun itse taivaan takoja; k. III: 112-124. - -vv. 225-228. Pelkäsi Väinämöisen hämmentyvän, jos tulisi ylös -katsahtamaan ja ihanan Pohjan neiden näkemään. Sepä sitte vaan -viivyttäisi hänen kotiin joutumistaan ja luvattua sammon takojan -lähettämistään. - -v. 235. K. VI: 60. - - -8. RUNO - -v. 2. Kuuluisa sekä maalla että merellä. - -vv. 3, 4. Lienee runollinen ylimääräisyys, osottava ei muuta, kun -luhdin tahi muun huoneen parvea. - -v. 13, 14. K. VII: 225-228. - -vv. 27-30. Rikkaan talon emännän tavallisille töille, so. semmoisen -talon emännäksi; k. III: 273, 274, XXXVIII: 47-48. - -vv. 35-60. Tyttö töykeällä kiellolla ei huolinut toisen mieltä -pahottaa, sentähden säälii sanansa tällä tavoin kohteliaammasti. - -vv. 49-60. Omat ajatuksensa panee linnun suuhun. Sillä tavoin runo -useinkin esittelee yhteisiä tahi jonkun erityisiä ajatuksia ja -mielipiteitä. Välistä asetetaan joku lintu ne ilmaisemaan, toisen -kerran pieni lapsi, vanha akka tahi joku puu, pursi, miekka, kukka, -aho, nurmi, kuu, aurinko jne. Arveltiinpa hengettömilläkin olennoilla -haltiansa olevan, joiden kautta taisivat ihmisten asioihin puuttua, -ja niinpä käyttävät vieläki sadut ja pienet lapset leikeissään samaa -tapaa yleisesti. Käypiki sen kautta mielensä ilmoittaminen monessa -tilassa vapaammasti ja sopivammasti. - -vv. 71-76. En ennen arvanne sinua oikeaksi mieheksi, kun halkaiset -jne. Se oli ensimäinen määrä- eli ansiotyö. Semmoisia töitä -kosijoille tavallisesti määrättiin kolme, toinen toistansa vaikeampaa. - -vv. 87-90. Toinen ansiotyö. - -vv. 102-108. Kolmas ansiotyö. Sehän se mahtia ja taitoa kysyi -niin turhasta aineesta vene saada, ja päälle päätteeksi piti se -erinomaisella tavalla tehtailtaan veteen saattaa. - -vv. 111-114. Väinämöisen tapa ei ollut omasta voimastansa kerskata. -Sen hän nyt kuitenki kovaksi onneksensa unhotti. Kerskaajalle ja -uhkaajalle haltiat mielellään hankkeivat vastusta ja vahinkoa sen -sijasta kun auttoivat niitä, jotka heihin turvasivat; k. II: 179, -180, IX: 263-270, XIII: 63-66. - -vv. 123, 124. Vahingoita pidettiin pahain haltiain saattamina. - -vv. 135-138. Loitsu-luvussa on useampia pienempiä osia, joita -nimitetään _sanoiksi_, niin esimerk. raudan luvussa: raudan -syntysanat, herjaus-, pelotus-, uhkaus- ja manaussanat, kipu-, -tuska- ja hätäsanat, apu-, turva-, vara- ja rukoussanat, suonten-, -verensalpaus-, voiteen-, siteen- ja parannussanat, kiitossanat ym. -Kaikkia näitä ei kuitenkaan tässä tavata. - -Loitsimalla eli laulamalla hyvän tietäjän luultiin voivan jos -jotaki matkaan saattaa. Sillä hän muutti itsensä tahi jonkun muun -kokonaan toiseksi olennoksi, ilmisaatti kaikenlaisia eläviä, puita -jne., lauloi henkensä ruumiista erille, kulki niin kaukaisia -asioita tiedustelemassa ja palasi sitte jälleen ruumiisensa, muita -mainitsematta. - -vv. 139-146. Runo usein poikkee ylellisyyteen kertomisessaan. - -v. 154. Helmillä koristettu letku. - -v. 162. Kiirut kun oli, niin kysyi jo ennen tupaankaan päästyänsä. - -vv. 169-176. Luojan eli Jumalan avulla kyllä sopei kerskata suuriaki -töitä tehneensä; k. VIII: 111-114. - - -9. RUNO - -v. 4. Pirtissä on kaksi kattoa, välikatto ja ulkokatto. - -vv. 5-8. K. VIII: 139-146. - -v. 21. Raudan syntysanoja ei muistanut; k. VIII: 135-138. - -vv. 27-34. K. I: 31 ja seur., ja XVII: 123-128. - -v. 32. Alisten sekä ylisten ilmakertain. - -vv. 38-42. Si'itti ja synnytti itsestänsä. - -v. 59. K. vv. 29, 30. - -vv. 71-76. Oli kauvan suossa, kenenkään tietämättä sitä raudaksi. - -v. 112. Ihminen oli myös Luonnottarien synnyttämä, ja siitä runo -häntä sanoo raudan veljeksi, suvuksi tahi heimoksi (vv. 119, 120). - -v. 127. Vahingolliset elävät arveltiin Hiiden hallittavina olevan. - -v. 142. Tarkoittanee vanhaa satua, jonka mukaan koira olisi vannonut -johon kuhun ei koskevansa ja sitte sen kuitenki syödä hotaisnut. - -vv. 143, 144. Ihmistä; k. v. 112. - -vv. 151-176. Herjaus- eli kehnonsanat, joilla loitsija toivoo jonkun -aineen tahi elävän paremmin vallita taitavansa, kun muistuttaa sitä -entisestä huonoudestansa. - -vv. 159, 160. K. vv. 47-56. - -vv. 165-168. K. vv. 65-84. - -vv. 171-176. K. vv. 95-120. - -v. 181. Sitä, joka on yhtä syntyperää sinun kanssasi; k. v. 112. - -vv. 183-190. Raudan pelotussanoja. - -vv. 191-226. Veren salpaus- ja uhkaussanoja. - -vv. 208-212. Jonkun tarinallisen muinaistapauksen muistelmaa. - -vv. 213-218. Sanat, jotka luettiin tulikuumalla raudalla haavaa -polttaissa. - -v. 232. Tammenkuorella on jumoova eli kokoova, veren ja muissa -vuodoissa avullinen voima, ja sama voima on tuhatlatva- eli -kärsäheinälläki (v. 234). - -vv. 235, 236 ja 242-244. Kaukaa ulkomailta saadut aineet jo -silloinkin olivat erinomaisessa arvossa. - -v. 243. Monet tietäjät olivat niihin loitsuluvuillansa voimaa -lisänneet, jota eri sanalla nimitettiin voidetten _lukemiseksi_ eli -_katsomiseksi_. - -vv. 251, 252. Niin väkeviä, että kallioin halkeematki niillä -voideltuina liittyivät yhteen. - -vv. 263-270. Turvasanat. Omiin voimiinsa luottamista pidettiin -vaarallisna; k. VIII: 111-114 ja 169-176. - -vv. 275-280. K. XLV: 73-92. - -vv. 291, 292. Jotta ei tulisi vikaa eli haittaa jälkeenpäin tuntumaan. - -vv. 299-312. Kiitossanoja. - -vv. 315-322. Monessa muussaki tilassa Väinämöinen osotti huolta -jälkeisistänsä pitävän. - - -10. RUNO - -vv. 13-16. K. VI: 135-140. - -vv. 25-30. Pidettiin kauheana rikoksena, jos ken ei täyttänyt, -vaikkapa vihollisenki hyväksi tehtyä lupaustansa, k. V: 85, 86. - -vv. 33-36. Ilmarinen alinomaa oli ahkerasti työssä kiinni, sentähden -aina tavattiinki pajassansa. Työtä pidettiin silloin miehen kunniana, -johon entiseen arvoonsa se nykyaikana taas on ylentymässä, sillä -ainoastaan kelvottomat roistot nyt enää häpeevät työtänsä tehdä. - -vv. 49, 50. Kalliita, loistavia koristuksia niin paljo otsassa ja -rinnassa, että vetivät auringolle ja kuulle vertoja. - -v. 53. Kassapäätä; k. VI: 60. - -v. 56. Kirjokannen, kirjokansisen; k. VI: 60. - -vv. 63, 64. Jossa miehet saavat surmansa (miekalla tahi loitsimalla) -ja jonne kulkiessa moni jo matkallaki hukkuu mereen. - -v. 90. Tietäjät sanojansa tavallisesti lukivat hiljaisella äänellä, -paitsi kun olivat haltioissaan. - -vv. 121-124. K. VII: 200-203. - -vv. 127, 128. Suomalainen kohteliaisuuden vuoksi usein käyttää -arvelotapaa selvimmistäkin asioista, niin tässäki: _lienen_, ei: -_olen_. - -v. 132. Joka olet nuorempi minua itseäni. - -v. 140. K. VIII: 2. - -vv. 148, 149. Syötti ja juotti yltäkylläisesti. - -vv. 155-158. K. VII: 187-190. - -vv. 165, 166. K. III: 112-124 ja VII: 205-208. - -v. 179. K. I: 145. - -vv. 183, 184. Metsästystilan eduskuva. - -v. 183. Kultakaari, kultakaarinen; k. VI: 60. - -vv. 189, 190. Kalastaja-elon eduskuva. - -vv. 189-202. Uudessa työssä täytyi useampia turhia kokeita tehdä. - -vv. 195, 196. Karjastaja-elon eduskuva. - -v. 196. Kultasarvi, kultasarvinen; k. VI: 60. - -vv. 201, 202. Maaviljelyksen eduskuva. - -v. 202. Kultaterä, kultateräinen; k. VI: 60. - -vv. 207, 208. Osottaa jo silloinki tuulen voimaa ei yksin -laivaliikkeesen käytetyksi. - -vv. 226-234. Sammolla jos lieneeki kuvailtu kaikkia senaikuisia -elinkeinoja yleisesti. Sen piti tuottaa kyllin jauhoja, suoloja ja -rahoja sekä jokapäiväisiksi tarpeiksi että säästettäviksi. - -v. 237. Kivimuurin sisään. - -vv. 247-260. K. VIII: 35-60. - -vv. 257-260. Kyllä tärkeitä töitä, kuin käkienki kukuttaminen ja -lintusten laulattaminen edellä (v. 249, 250). - -vv. 261-266. Niin tytön edellinen vastaus, kuin Ilmarisen tyytymys -siihen, jo ovatki jonkun paremman sivistyksen todistuksia; k. VIII: -35-60. - -vv. 273, 274. Raskaassa huolessani, kun tyttäreni minun hylkäsi, en -näekkään paitsi selvän kuoleman edessäni. - -v. 300. Säästöön pantavia. - - -11. RUNO - -vv. II, 12. Runo näillä sanoilla tarkoittaa hänen häilyväistä, -huikentelevaa luontoansa. - -vv. 21-32. Kuvallinen osotus korkeasukuisista, rikkaista kosijoista. - -v. 42. Niiden joukkoon, jotka ovat suurempi-sukuisia, kun sinä itse -olet. - -v. 44. Vaikka elettiinki niinä aikoina tasavallassa, niin se ei -estänyt ylhäisten ja alhaisten erotusta kansassa. - -vv. 46-48. Semmoinen kaunis, muhkea mies, kun minä olen, kyllä saapi -tytöt mieltymään, ettei sukua kysytäkkään. - -vv. 53-54. Silmät lienevät enemmän tyttäriin, kun veräjään päin -eläneet. - -vv. 60, 61. Suuttumisen merkki. - -vv. 81, 82. Tällä vastauksellansa ilmoittivat häntä neitosten -seuroihin ei tahdottavan. - -vv. 99, 100. Kulki paljon sekä jalan että venehin. - -vv. 123-128. Tämä kova, tytöille varta vasten sovitettu uhkaus jopa -vainen taisiki heidän suunsa tukkia. - -vv. 135, 136. Piti Saaren miehiä varoa ja pimeän aikana liikkua. - -vv. 137, 138. Tätä tyttöä, joka nyt on omanani. - -vv. 159, 160. Hiiden väki oli mainioita seppiä. - -vv. 161, 162. Sodassa julistan nimeni suurisukuisten vertaiseksi, -ylenen niiden rinnalle. - -vv. 170-172. Sen-aikuiset sodat enimmiten olivat ryöstöretkiä, -saaliin halusta nostetut. - -vv. 175-182. Lemminkäinen vertaa miesten sodankäyntiä naisten -tanssipitoihin ja lupaa ei sotaan lähteä, jos toinenki voisi itsensä -tansseista pidättää. - -v. 199. Mitä varten eli minkä toivossa läksin matkalleni. - -vv. 219-222. Näyttää kun Lemminkäisen tupa olisi kehnon puoleinen -ollut vanhoilla lahonneilla seinillä, pienillä ikkunoilla ja -kaitasilla lattioilla. - - -12. RUNO - -v. 20. Suuttui, kun nainen oli valansa unhottanut, ja ehkä senki -tähden, kun hänen kylänkäyntinsä osotti kyllästymistä koti-elämään. - -v. 24. Luultiin sillä tavoin lujemmaksi sota-aseita vastaan tulevan. - -vv. 31-36. Nä'in unissani koko tuvan valkean vallassa olevan. Outoin -unien aina luultiin jotain erinomaista ennustavan; k. XLIX: 33-36. - -vv. 38, 39. Tällä vertauksella myös komppaa naista valansa -unhottamisesta. - -vv. 47, 48. Pohjan neiden kylmyys kosijoita vastaan lienee -Lemminkäistäki harmittanut. - -vv. 53, 54. Kummaksi katsottiin niinäki aikoina kaksi- ja -monivaimoisuutta. - -vv. 57-60. Joihin oli näyttänyt mielensä tekevän. - -vv. 65, 66. _Lapin_ nimellä silloin ymmärrettiin rajakansoja yleisesti, -_Turjan_ sana sitä vastaan lienee Jäämeren rannoilla Skandinavilaista -kansaa osottanut. - -vv. 76-78. Eivät voineet pienintäkään vahinkoa minulle saattaa. - -vv. 87, 88. Turjan kansalla oli oma, erinäinen kielensä. - -v. 92. Nakkasi suan kiivastuneena seinää vasten kädestään, jonne se -puuttui seinän ja patsaan väliin. - -vv. 95-98. Yhtä helppo on saada tuosta suasta verta vuotamaan, kun -minustaki. Niillä sanoilla, jotka joku kiivastuneena ja innossaan -lausui, arveltiin aina erinomainen voimansa ja merkityksensä olevan. - -v. 105. Kutsui viheltämällä luoksensa. - -vv. 115, 116. Kuvaus kevyestä, joudukkaasta kulusta. - -v. 124. Maan eli Mannun haltioita. - -vv. 129-132. Luultiin sen voitolle pääsevän, joka ensin havaitsi -vastustajansa. - -vv. 145-148. Tahtoi riitaa alotella, jotta siitä saisi syytä -kiivastuaksensa ja loitsu-intoon päästäksensä. - -vv. 158-160. K. X: 114-116. - -vv. 163, 164. Täydessä innossansa eli haltioissaan Lemminkäinen oli -kokonaan toisen näköinen. - -v. 174. Umpisilmäksi runo tavanmukaisella ylellisyydellänsä sanoo -vähänäköistä. - -vv. 183, 184. Semmoiseen katalaan en tahdo mahtiani menetellä. - -vv. 189, 190. Tuonen eli Tuonelan joella, salolla, kankaalla jne. -useinki tarkoitetaan vaarallisia paikkoja yleensä, joissa Tuoni eli -Tuonen väki oli vahtimassa, jos ketään tulisi, joka niissä löytäisi -surmansa. Sen he sitte heti korjasivat Tuonelaan. Sama merkintä voipi -Manan ja Manalan sanoilla olla. - - -13. RUNO - -vv. 11, 12. Tieto siitä oli jo Pohjolaankin ennättänyt. - -vv. 15, 16. Avioliiton purkaminen silloin ei tainnut mikään erittäin -tavaton asia olla; k. XII: 57-60. - -vv. 27, 28. Ensimäinen ansiotyö; k. VIII: 71-76. - -vv. 30, 31. Joku mainio sen-aikuinen suksiseppä. - -vv. 43, 44. Hiiden väki lumoo silmäsi, että kun olet kauvan ajanut ja -luulet hirven ampuneesi, et tapaa paikalla kun vanhan lahopökkelön. - -vv. 59, 60. Olivat niin sukevat ja liukkaat, että epäili kenenkään -niillä hiihtää tohtivan. - -vv. 63-66. Lemminkäisen tapa oli ei koskaan epäillä mahdistansa, -oli tila mikä hyvänsä. Ulomma ajattelematta hän katsoi kaikkia -töitä hyvin helpoiksi ja tavallisesti kerskailiki voimastansa, -peräti vastoin kuin Väinämöisellä oli tapana. Pelkoa hän ei tuntenut -nimeksikään. - -vv. 73-80. Ajaton ja onneton kerskaus; k. VIII: 111-114. - -vv. 113, 114. Kun semmoisella vauhdilla kulki; k. XII: 115, 116. - -vv. 125-134. Lapin väen vastaus. - -vv. 141-148. Kun ei ollenkaan epäillyt hirven kohta tavottavansa, -niin määrää kaikille tehtävänsä, ikään kun olisi hirvi jo kädessä -ollut. - -v. 145. Valkeaksi kattilan alle. - -vv. 151-154. Tuli niin kauvas ensimäisellä potkaisulla, ettei enää -näkynyt, ja toisella niin, ettei kuulunutkaan. - -vv. 155-157. Sitoi hirven koivuisesta kytkyestä vaahteriseipääsen. - -v. 165. Poron taljoja Venäjän Karjalassa tavallisesti vieläki -levitetään vuoteeksi lattialle. - -vv. 170, 171. Lempo sinulle taljasi antakoon, nuorten neitten kanssa -maataksesi. - -vv. 185-188. Hiiden väen kosto Lemminkäiselle kerskaamisestansa; k. -vv. 73-80 ja 141-148. - - -14. RUNO - -vv. 3, 4. Kun ei enää luottanut omiin voimiinsa, vaan muisti -haltioitakin avuksensa pyytää. - -vv. 7-46. Metsästäjän lukuja, - -vv. 15, 16. Metsän kulta ja hopea, so. mikä metsän otus hyvänsä, -mutta Lemminkäinen sillä tarkoittaa Hiiden hirveä. - -vv. 25-30. Laita metsä komeimpaan juhlapukuunsa, niinkuin sen -anti-aikoina kuvailtiin olevan. - -vv. 41, 42. Anna sinä kultasi ja hopeasi (vv. 15, 16), niin minä sitä -vastaan uhraan sinulle kultaa ja hopeata. - -v. 62. Ko'oltansa kamelivarsaan verrattu. - -vv. 69-74. Uhrisanat, kun onnellisesta saaliista annettiin haltioille -vähän kulta- tahi hopea-kaavetta. - -vv. 84, 85. Toinen ansiotyö. - -v. 104. K. II: 181-196. - -vv. 121-128. Houkutussanoja. - -v. 124. Hopea-päätäsi. - -vv. 145-148. Kolmas ja vaikein ansiotyö. - -vv. 155-158. K. XII: 185-192. - -v. 166. Pitkän putkenmoisen umpipää-elävän. - -v. 177. En tiedä, miten vesikäärmeen pisto olisi loitsittava. - - -15. RUNO - -vv. 9, 10. K. XII: 92-98. Harja oli kaiken aikaa liikuttamatta ollut -siinä, mihin Lemminkäisen kädestä nakattua oli puuttunut. - -vv. 33-36. Kuvaus kiireestä kulusta; k. XII: 115, 116 ja XIII: 113, -114. - -vv. 41, 42. Päivällä eli auringolla, kuin kaikilla muillaki -kappaleilla, oli haltiansa, joka taisi ihmisten onneen puuttua; k. -VIII: 49-60. - -v. 56. Viittä sataa syltä. - -vv. 70-72. Lienevätkö Lemminkäisen äitiä vastaan itsensä niin -varustaneet. - -vv. 79-82. Kun niistä vielä paremmin tuli tietämään Lemminkäisen -hukassa olevan. - -vv. 85, 86. Harava tarttui johonki, jota arveli ensin elotukuksi. - -vv. 90-92. Runo kokkalauseisesti käyttää sanaa _pikkuista_ -vastahakaisella merkinnöllä. - -vv. 97-100. Korppi näetsä puhui omaan puoleensa, raadosta ruokaa -saadaksensa; k. VIII: 49-60. - -vv. 113, 114. Eikä liene vielä henkeäkään ollut. - -v. 118. Itse kauniin kukka tahi kukkain päällikkö. - -vv. 139-142. Henkiin saatanto-sanat. - -vv. 147-150. Arveli unen näöksi koko mennyttä kuoliotilaansa. - -vv. 155, 156. Ilman ylenkatsottua äitiäsi, jonka kiellosta ja -varotuksista et Pohjolaan lähtiessäsi ollut milläsikään; k. XII: 64 -ja edell. - -vv. 162-168. K. XIV: 155-178. - -vv. 171, 172. K. XII: 71-78. - -vv. 178-186. Muistui jo mieleen, mitä varten oli Tuonelan joelle -lähtenyt. - -v. 197, 198. K. II: 179, 180, VIII: 111-114 ja XIII: 185-188 - - -16. RUNO - -vv. 7, 8. Luki eli lauloi kunki eri työn tahi paikan hyväksi ne -tieto- eli mahtisanat, jotka sillen antoivat onnea ja menestystä, -erityiset sanat pohjalle, toiset laidoille, kokille, kaarille jne. - -vv. 17, 18. Jo kaikki valmiiksi saatuansa ei muistanut sanoja, joita -juuri viimeisiin töihin tarvittiin. - -vv. 22-24. Lieneekö ollut mielessään käydä entisiltä Tuonelaan -menneiltä tietäjiltä niitä kysymään, sillä paljo mahtia ja tietoja -arveltiin vainajoiden kanssa Manalaan joutuneen, kun eivät olleet -niitä eläissään muille ilmoittaneet. Tietäjät silloin pelkäsivät -tietonsa vähenevän heiltä itsiltänsä, jos ilmoittivat sen muille. - -vv. 39, 40. Manalaiset olivat ko'oltansa pienenlaatuista väkeä. - -vv. 45, 46. Terveitä, voimissaan olevia ihmisiä ei odotettu Manalaan. - -vv. 51-54. Kuvailee runoa eläväksi, reellä kulkevaksi olennoksi. - -v. 64. Sanoo: _ei paljo_, arvelee: _ei yhtään_. - -vv. 66, 67. Vaikeimman ja vaarallisimmanki työn kesken heittäminen -pidettiin häpeällisenä. - -vv. 87, 88. Tuonelasta ei annettu tietoja elävillen ihmisille. - -v. 89. K. X: 127, 128. - -v. 98. Makasi puolivalveella, koiran unta. - -v. 106. Monta tärkeätä työtä tietäjät vieläki toimittelevat -yksinäisillä vesikivillä, so. kivillä, joiden ympäri vesi kulkee. -Luulevat semmoisen paikan rikkeitä ja muita loukkauksia vastaan -paremmin vakuuttaa taitavansa. - -vv. 131-134. Mahdikkaat tietäjät tositarpeessa taisivat itsensä -muiksi olennoiksi muuttaa; k. VIII: 135-138. - -vv. 142, 143. Varjelkoon ketään itse Manalaan menemästä. - -vv. 153-162. Joku hämäräinen tieto oli silloinki toisesta elämästä. - -vv. 155, 156. Elkäät tehkö pahaa eli vääryyttä viattomille ihmisille; -k. IX: 315-322. - - -17. RUNO - -vv. 13, 14. Joku muinais-aikainen mahtava jättiläis-tietäjä, joka -eteen viritetyillä vivuillansa ja ansoilla (vv. 19, 20) väjyili -ihmisiä ja söi ne sitte suuhunsa (vv. 55, 56 ja 73, 74.) - -vv. 26-30. Kuvallinen esitys kovin vaarallisesta matkasta. -Arvattavasti Vipunen ennen eläissänsä oli asuntopaikkansa (linnansa -tahi luolansa) lähelle-pääsemättömäksi varustanut. - -vv. 35-38. Vahva metsä oli jo ennättänyt hänen hautakummullensa -kasvaa. - -v. 48. Jonka jo pitää ihmistä totella, joka et enää voi ihmiselle -pahaa tehdä. - -vv. 59-70. Teki pajan ja alkoi takoa Vipusen mahassa, sillä häntä -vaivataksensa. - -vv. 79-92. Pahan poismanaussanat; k. VIII: 135-138. - -vv. 81, 82. Hiiden sanalla usein osotetaan jotain _hirveätä, -kauheata_, ja Manalan sanalla _vaarallista_; k. XII: 189, 190. - -vv. 93-100. Pelotussanat; k. IX: 183-199. - -v. 94. Jolla ei ole emoa, tahi: jonka emoa ei tunneta. - -vv. 101-106. Manaussanoja. - -vv. 105, 106. Pikemmin kun kerkiän manata ja ajatellakkaan. - -vv. 115, 116. Itsekunki pitää tietonsa ja taitonsa jälkeistensä -hyväksi ilmoittaman, ei salassa pitämän. - -v. 118. Aukaisi suunsa. - -vv. 121, 122. K. VIII: 135-138. - -vv. 123-132. K. I: 31-136, III: 101-140 ja IX: 27-56. - -v. 162. Joilla tehtailla kuultiin paljo tietosanoja lausuttavan. - -vv. 165, 166. Ainoastaan mahtisanain voimalla. - - -18. RUNO - -vv. 2-6. Kolmatta ansiotyötänsä (k. VIII: 102-108) Väinämöinen ei -kyllä ollutkaan oikein täytetyksi saanut, sillä tämä oli uusi pursi -(k. XVI: 4), lähtee kuitenkin onneansa koettamaan. - -v. 4. Kassapäätä. - -vv. 7-14. Kosiomatkalle lähtiessänsä piti kaikki parhain päin -koristaa. - -v. 44. Purren haltialta. - -v. 65. Salmilta, joissa saksat eli kauppiaat laivoillaan kulkevat. - -vv. 78-80. Ensimäisessä vastauksessaan Väinämöinen vertasi neittä -loheksi, toisessa hanheksi ja tässä kolmannessa muistuttaa sodasta, -joka ehkä oli tarjona Pohjolaan päästyänsä. - -vv. 81, 82. Säärivarsi oli muinaisaikoina korkeuden mitta ja samoin -polviki. Muita mittavertoja olivat: kynnen mustukainen, kynsi, -sorminivel, sormi, peukalo, syrjäkämmen, vaaksa, kyynäsvarsi, -kirves-, keihäs- tahi sauvan varsi, syli jne. Korkeusmittoja -tavallisesti osotettiin pystössä olevilla, pituusmittoja maassa -makaavilla esineillä. - -v. 91. Jouset valmiina keulassa, jossa ensin tarvittiinki. - -vv. 109-111. Lapset ja muutki, kun ovat jotain erinomaista -tietävinänsä, useinki alottavat puheensa kysyen: "mitä annat, niin -sanon -- -- --". Semmoinen palkan kysyntä on kuin kehotteena saamaan -toista tarkemmin kuulemaan. - -v. 134. Hietaisia rantoja. - -vv. 139-148. Sen-aikuisen sivistyksen todistus; k. X: 261-266. - -v. 166. Koira nimittäin haukkui siellä. - -vv. 167, 168. Kun itse mitään ei nähnyt eikä kuullut, niin alkoi -tarkastella sinnepäin, kunne koiran nenä osotti. - -vv. 171-174. Meri tahi joki oli sulana, vaikka rannoilla oli lunta -rekikeliksi. - -vv. 187-192. Pihlajasta tulessa taisi pihkua punaisempaa tahi -valkeampaa nestettä; edellistä tässä verrataan vereksi. Löytyi -kyllä muitakin arpakeinoja, joiden avulla tulevista tahi muista -tietämättömistä asioista pyydettiin selkoa; k. XLIX: 33-36. - -vv. 197-200. Meden vuotaminen oli oudompi tapaus, jonka Suovakko -kuitenki tiesi selittää. Sama Suovakko taisi olla joku kulkuakka. Jos -olisi _Suomakko_ tahi _Savakko_, niin sana merkitsisi Suomen tahi -Savon akkaa. - -v. 216. Olutta silloin pidettiin jokapäiväisessä elämässä, sillä -vieraita varten sitä ei nytkään ollut tietty panna. - -vv. 218, 219. Lienee tapana ollut tytön mielisuosionsa osotteeksi -kosijalle olutta tarita. - -vv. 221, 222. Kosiolahjoja. - -vv. 225, 226. Osottaa tyttöin mieltänsä myöten saaneen valita, kenen -tahtoivat. Mutta kun silloinki moni tyttö vanhempainsa kehotuksesta -taisi rikkaan kosijan rakkaan sijasta ottaa, niin sitä kehotusta -tahi yllytystä sitte jälkeenpäin, kun katui kauppaansa, vertasi -myymiseksi, josta muutamat ovat päättäneet, vanhemmilla tapana olleen -myydä tyttärensä miehelle. - -v. 234. Teräs- tahi rautanavoista pyöriville ja rautavanteisille -teloille. - -vv. 237, 238. Kiiruhti kysymään, ennenkun Ilmarinen ennätti paikalle. -Sanoista _ikuinen ystävä, kainaloinen kana_ j.m. voisi päättää -naisten tilan niinä aikoina ei olleenkaan niin kovan, ylenkatsotun ja -orjallisen, kun moni sen on luullut olevan. - -vv. 241-244. K. VIII: 101-108. - -vv. 247-254. Kokee kaartelemalla vastata; k. vv. 2-6, muist. - -vv. 256-266. Tyttö, kun ymmärtää Väinämöisen ei täyttäneenkään -määrätyötänsä, kieltää lähtevänsä hänelle, ja laskee lisäksi muutamia -komppasanoja vastaukseksi Väinämöisen kehumiselle purrestansa. - - -19. RUNO - -v. 5, 6. Väinämöisellen ei liene tarittukaan olutta, koska siitä ei -lausuta mitään. - -vv. 8-10. Tyttö lienee pukeimaan mennyt, jonka tähden ei ollut -tuvassa. - -vv. 15-18. K. VIII: 71-76, XIII: 27-28. - -vv. 17, 18. Nämät sanat lisäsi pelottaaksensa Ilmarista ja -luovuttaaksensa häntä koko tuumasta. - -vv. 43, 44. K. XII: 189, 190. - -vv. 62, 63. Tyttöin tavallisia lempinimiä olivat: alli, sotka, -sorsa, sinisorsa, kana, hanhi, lintu, lempilintu, marja, mesimarja, -punapuola, mansikka, vaapukka, vesa, lempilehti, kukka, kulta jne. - -vv. 79, 80. Laivan voi runokieli kyllä kokoksi kääntää. - -vv. 97, 98. Niin hirveän suuri, että parhaiksi mahtui lentämään maan -ja taivaan välissä; runollinen ylimääräisyys. - -vv. 113, 114. Hauki oli painanut kokon pohjaan asti. - -vv. 117-120. Yhen kynsiänsä, so. kouransa. - -vv. 129, 130. Kauhtumisen eli innostumisen kuvaus; k. XII: 163, 164. - -vv. 137-140. Vesi oli suomuja täynnä, ilma höyheniä. - -v. 142. Havupuiden latvaan kotkilla onki tapa saaliinsa kantaa. - -vv. 146-148. Pelkäsi Pohjolan emännän siitä moittimisen syytä saavan. - -vv. 158-160. Leikillään tahi harmistuneenaki näistä liikamääräisistä -ansiotöistä, sillä sammon taonnalla (k. X) jo oli kun oliki tytön -ansainnut. - -v. 165. Suutuksissaan edellisestä muistutuksesta. - -vv. 185-188. Tiedettiinkö sinunki kotipaikoillasi neiden koreudesta -ja meidän hyvistä päivistä kertoa? - -vv. 189-216. K. VIII: 49-60. - -v. 192. Merikululta, kaupparetkiltä ja niiden kautta ko'otuilta -tavaroilta. - -vv. 194-196. Kotitoimilta ja vieraita kestitsemältä. - -v. 198. Onnen etsijä tahi kaivaja, onnellinen. - -vv. 200-202. Muistutus tytön taidosta. Kaikki tytöt vaan ei -osanneetkaan punaista ja keltaista painaa. - -vv. 204-216. Uutteruuden ja ripeyden kuvaus. - -vv. 223, 224. K. VIII: 111-114, XIII: 73-80. - - -20. RUNO - -vv. 1, 2. Runolaulajat usein alottavat uudet runonsa näillä sanoilla. - -v. 6. Muistuttaisiko Jumalisten nimi vanhaa Permiäläisten Jumalan -kuvaa? - -vv. 13, 14. K. II: 97, 98. - -vv. 15, 16. Häme ja Kemi, kuin monet muutki, olivat kulkunimiä, jotka -seurasivat Suomalaisia siirtomatkoillansa nykyisille asunnoilleen. -Niitä siis ei voi päättää nykyisiksi saman nimisiksi paikoiksi. - -vv. 15-20. Varsin tavaton ylimääräisyys. - -vv. 29-32. Ulompana asuvilla arveltiin enemmin voimaa ja mahtia -löytyvän. Niin vieläki turha-uskoiset pitävät Lappalaisia kovin -mahtavina tietäjinä. - -vv. 37, 38. Veden haltioita. - -vv. 39-44. K. II: 83-88. Runo, tavattoman pienelle voiton tavattoman -suuresta antaessansa, sillä saattaa kertomuksensa vieläki -kummallisemmaksi. - -v. 50. K. II: 97, 98. - -vv. 56-58. Padat kun olivat pieniä, piti vettä suurempiin tarpeisiin -keittää tahi lämmittää korvossa tahi muussa puu-astiassa, johon -nakattiin tulikuumia kiviä veden sekaan. - -vv. 57, 58. Kuumain eli kynäin sijasta monin paikoin vieläki -käytetään korvoja. - -vv. 63, 64. Runollinen ylimääräisyys. - -v. 71. Muistuttaa niiden aikain epävaraisesta tilasta, kun ei -tiedetty, koska sota oli niskassa. Edeltä-päin sotaa ei julistettu, -vaan paremmin varottiin, ettei toinen ilmankaan saisi tietoa -sotahankkeista; k. XI: 170-172. - -vv. 79, 80. Olutta keitettiin rannalla, johon ei tarvinnut vettä ja -kuumennuskiviä kaukaa hakea. - -v. 82. Harmissaan. - -vv. 85-92. Anopin nimellä ja muillaki sanoilla varta vasten tahtoi -härnätä Pohjolan emäntää. Toki tiesikin häntä itseänsä ei häihin -kutsuttavan; k. XII-XIV. - -v. 95. Mehiläisellä vanhoissa runoissa on paljo erinäisiä -toimituksia; k. XV: 117-134. - -vv. 135-140. Kaunis sen-aikuinen tapa, joka myös ynnä monen muun -kohdan kanssa todistaa jommoisestaki sivistyksestä. Siitä muistuttaa -esim. kauniit häätavat (k. XXIII), naisten lempinimet, jonkimoinen -kauneustunto (k. XXIV: 90-92), maalatut laiturit, pestyt lattiat, -hyvin siivotut, pihlajia kasvavat pihat jne.; k. XVIII: 139-148. - -vv. 149, 150. Orjilla ja palkollisilla toki oli valta tiedustella -syitä tehtäviin töihinsä. Moni sivistynytkin olevinansa ei anna -heille sitäkään valtaa. - -vv. 155-158. Tarkoittaa epäilemättä Lemminkäisen edellisiä vehkeitä -Saarella (k. XI) ja Pohjolassa (k. XII). - -vv. 161-164. Kun asui kaukana, piika ei tuntenut. - - -21. RUNO - -v. 8. K. XX: 71. - -v. 13. Sulholla piti olla edeltäjänsä eli edellä-kulkijansa. - -vv. 16-20. Nimittelee paikkoja, joista arveli semmoisen jyryn -nousneen, kun sen ensin kuuli. - -vv. 27-34. Pisinten, so. parasten miesten, piti paljain päin sulhoa -pihalla vastaan ottaman. - -vv. 43-46. Sulhon suuruus on näin silmin nähtäväksi esitelty. - -vv. 47-52. Ovien ja muiden paikkain väljennyssanat. - -vv. 57-62. Tällä tavoin saattaa sulhon ja muun tuloväen huomaamaan, -kuinka tupa jo oli häitä varten siivottu; sopimatonta olisi ollut -siitä muulla tavoin muistuttaa. - -vv. 65, 66. Huonommissa paikoissa lattiat vielä olivat pyöreistä -puista, taikka itse maaperustaki lattiana. - -vv. 75-78. Omaa kiitosta ei katsottu sopivaksi. - -v. 79. Kun kyyhkyset siivosti ja hiljaisesti, ei röykkeästi, liikkuen. - -v. 84. Ruokapöydän piti jo valmiina odottamassa olla. - -v. 108. Virren hallitsija eli tuki. - -vv. 113-122. Muistuttaa runoin ja lauluin tavallisuudesta -pitopaikoissa. - -vv. 130-142. Taisipa moni muuki samalla lailla estellä itseänsä; -lienevätkö hävenneet Väinämöisen rinnalla laulamaan ruveta. - -vv. 133, 134. Vertaus otettu keveäkulkuisista, yhtäläiseen -juoksevista aineista. - -vv. 140-142. Jotka kaikki kulkivat vastahakoisesti. - -vv. 149, 150. En kaipaa edeltäjää; k. I: 3, 4. - -vv. 153, 154. Muuttihe toiselle sijalle, josta paremmin kuuluisi -ympäriinsä. - -vv. 159, 160. Verratuita aineita kumpiakin löytyy epälukuisin. - -vv. 163, 164. Mitkä lähempänä Väinämöisen ympärillä, mitkä ulompana -seisoen ja istuen tahi askareitaan toimittaen. - -vv. 171-190. Jumalalta piti silloinki kaikenlainen oleva onni -rukoiltaman; k. II: 179, 180. - - -22. RUNO - -vv. 7, 8. Runo välistä ihan selviäki kohtia ei nimitä suoraan, vaan -arvelemalla ja muita ensin ehdottelemalla; k. XXI: 16-20. - -vv. 19-21. Sulhon lahjoja morsiamen omaisille ja kihloja morsiamelle -itsellensä runo vertaa ostohinnaksi: k. XVIII: 225, 226. - -vv. 29, 30. Olit yhtä huoleton ja kaikkein ihasteltu, kun kukat -kedolla ja mansikat ahosilla. - -vv. 35-38. Toisenlaisia ääniä tulet siellä kuulemaan. - -vv. 39-42. Ei olekkaan tämä matka, kuin ennen pienemmät matkat, -joille mielelläsi läksit. - -vv. 43-45. Et hypelle pihalla ja astelle kynnyksissä yhtä sievästi, -kun ennen lapsena ollessasi. - -vv. 49-58. Tyttöin tavallisia mielipiteitä ja toivotuksia. - -vv. 57, 58. Vertaus ihmisten hartaimmista toivotuksista. - -vv. 69, 70. Ettei tiedä mihin menee ja kuinka tulee pystössä pysymään. - -vv. 76-78. Muretta kuvattiin mustaksi (vv. 85, 86); k. IV: 97, 98. - -vv. 81, 82. Valoisa aika aina on iloisempi, kun pimeä, jona kaikki -makaa levossaan tahi muuten on äänetönnä. - -v. 90. Kutittaa siitä, kun hänen neuvoansa oli halveksittu. - -vv. 99, 100. Vertaus otettu tukalasta viertämisestä tulen ääressä ja -katkerasta savusta tervaa keittäissä. - -vv. 105, 106. Makaamista työntekijä-kansa vieläki tavallisesti pitää -suurimpana onnenansa. - -vv. 110-112. Huoli, ajatus ja paha mieli kuvatut käsin pideltäviksi, -annettaviksi aineiksi (vv. 134-138). - -vv. 115, 116. Paljo ei puutu kuninkaan onnesta. - -vv. 119, 120. Vähän vankia parempi. - -vv. 125, 126. Läksi kourat ja kahmalot kyyneliä täyteen poskipäitä -pyyhkiessänsä. - -vv. 140-148. Määrättömän paljo luvultansa ja niin raskaita, ettei -niitä hevoinenkaan oikein jaksaisi vetää; k. XXI: 159, 160. - -vv. 151, 152. Käkeä pidettiin oikein ilon ja onnen kuvana, kun -arveltiin hänellä laulaminen lämpiminä kevä- ja kesä-aikoina ainoana -työnänsä olevan; k. II: 223-232, IV: 211-222, XLIV: 81. - -vv. 157-160. Linnulla kylmässä jäisessä vedessä ei vaan ajateltukaan -vallan hyviä päiviä olevan. - -vv. 161, 162. Saatua morsian kylliksi entistä, vanhempainsa kodissa -vietettyä eloansa muistamaan ja sitä tulevaan, tietämättömään -onneensa vertaamaan, moni taas mielellään lohduttelisi häntä siitä -syntyneissä suruissa, jota yhteistä mieli-alaa runo nyt esittelee -lapsen sanoilla; k. XIX: 189-216. - -vv. 165, 166. Soilta ja ojavarsilta vehkoja varaleiväksi keräämään. - -vv. 175-178. On oivallinen metsästäjä. - -vv. 179-192. On suuren karjan elättäjä, mainio maan viljelijä ja -yltäkylläisten tavarain omistaja. - -v. 182. Metsät ja korvet karjaa täynnä. - -v. 185. Rikkailla vieläkin on monivuotisia elo-aumoja, joita sitte -tarpeen mukaan puidaan eli tapetaan. - -v. 186. Jyväsäästöjä ojatörmissä ja penkereissä. - -vv. 191, 192. Aarre-kätköjä kivien alla. Rahoja ja jyviäki kätkettiin -vihollisen pelosta metsään. - - -23. RUNO - -vv. 1-4. Muinaisena häätapana oli morsiamen juhlallinen neuvominenki -ja varottaminen, miten hänen tulisi itsensä miehelässä käyttää. -Julkisilla, kaiken hääväen kuullessa lausutuilla sanoilla luultiin -olevan parempi vaikutus, kun erinäisillä opetuksilla. - -vv. 5-8. Neuvojana taisi joku muuki, kun oma äiti, olla. - -vv. 14-16. Kauvan makaamista, oman äitin lempeyttä ja makupaloja elä -muualla odotakkaan. - -v. 22. Päreestä palanut karsi niistämään ja uusi päre kuluneen sijaan -muuttamaan tahi takassa eli totossa puita kohentelemaan ja uusia -lisäämään. - -vv. 25-28. Selkeinä öinä aika jokseenki tarkkaan arvattiin kuusta ja -Otavasta, pilvisinä ei ollut muuta ajan merkkiä, kun kukon laulu. - -vv. 29-32. So.: jo puoli-yön aikana tai varemminki (runollisen -ylimääräisyyden mukaan). - -vv. 35, 36. Tulen saanti kun kehnoilla tuluksilla oli vaivaloista, -niin palavia hiiliä illalla maata pannessa visusti mähkittiin -lieteen, jotta tuli niissä säilyisi seuraavaan aamuun ja voitaisiin -päreesen puhaltaa; k. XLVIII: 123-128. - -vv. 43, 44. Hoida suopeasti huonoimpiaki. - -v. 46. Joutuen ja keveästi. - -v. 55. Niinhän vieläki lakaisemaan ruvetessa ripsutellaan vettä, -talvella lunta, lattialle. - -v. 56. Kuin huolimattomat usein tekevät. - -vv. 69, 70. Leväperäiset pesijät ei aina niin tehneet. - -vv. 71-76. Tätä varotusta vieläki monen emännän tarvitsisi mielessään -pitää. - -v. 83. Siivottomissa taloissa astioita ei korjattu kissain, koirain -ja lasten käytäviltä. - -vv. 89-92. Jauha kiivaasti, eläkä venyttele työtä jauhorunoja -laulelemalla; laulu laiskana pitääpi, virret työtä viivyttääpi. - -v. 94. Pöydän puutteessa jauhot seulottiin jonkun tiinun eli muun -astian kumotulle kannelle. - -v. 95. Moniki vaimo katsoo leipomista suututtavaksi työksi. - -v. 99. Veden loppuessa korvoa piti kallistaa, ja silloin oli aika -lähteä uutta vettä noutamaan. - -vv. 107-110. Peilien puutteessa tytöt katselivat muotoansa veteen; -niin tekevät paikoin vieläki päätänsä somistellessa. - -v. 111. Pitkiä pinoja luettiin talon kunniaksi ja varallisuuden -merkiksi. - -v. 114. "Korjaa kehnoinki halko!" Haapainen puu kyllä rätisee -tulessa, mutta ei lämmitä oikein. - -vv. 117-120. Arvelisi sinua vihaiseksi ja kiukkuiseksi, jonkalaisna -vaimon ei sovi olla. - -vv. 125-128. Vaimoväki usein teettelee pieniä aputöitä vierailla ja -palkitsee ne salaa jyvillä, jauhoilla tahi muulla tavaralla. - -vv. 131, 132. Toimeton emäntä kankaan asetukseen ja kudontaan usein -hankkii apua kylästä; sinä elä kehräytä ja kudotuta kankaitasi -vierailla ihmisillä. - -v. 139. Huolimattomasti. - -vv. 143-146. Saunat monasti ovat ulompana talosta rannalla tahi -kaivon lähellä, jotta talvella öisinä aikoina kyllä saaki susia -pelätä. - -vv. 147-152. Ole herkkä kuulemaan mitä käsketään, liukas -liikunnoillesi ja nöyrä tottelemaan. - -vv. 157, 158. Kädet pestäksensä. - -vv. 165, 166. Auttele anoppiasi, ettei vanhemmalla ikäpuolella -ollessansa tulisi töissä vaivaumaan. - -vv. 172-176. Äkäiset vaimonpuolet eivät siksikään pidä lukua -toisesta, jonka tietävät jotain työtä valmiiksi odottavan, että -antaisivat hänelle tiedon siitä, sitte kun se on toimitetuksi tullut. - -vv. 181, 182. Vieläki tavallinen sananlasku; huvittele vierasta -sievillä puheilla, kunnes ruoka saadaan valmiiksi. - -vv. 185-188. Elä kohtele liian ystävällisesti. - -vv. 191, 192. Lupaa kysyen, ei itsevaltaisesti. - -vv. 195, 196. Paha lintu pesänsä hieroo. - -v. 202. Runsaasti ja isoissa lohkareissa. - -vv. 209, 210. Paljo paremmin, kun nyky-aikoina kaikin paikoin on -tapana, kunnioittivat lapset muinoin vanhempiansa. - -v. 216. Menetti ihanuutensa sinun hyväksesi. - - -24. RUNO - -vv. 3, 4. Yksiin häätapoihin edellisen kanssa kuuluu sulhonki -neuvominen. - -vv. 9-16. Hyvän miniän osotus. - -vv. 19-22. Elä vie häntä huonoon paikkaan, piilossa ja -puutteenalaisuudessa elämään. - -vv. 23-26. K. VIII: 27-30. - -vv. 28-36. Jos tulisi kovin ikävä, käytä häntä vanhempainsa kodissa. - -vv. 39-44. Turvaa ja suojele häntä muiltaki. - -vv. 47, 48. Kahdenkesken, muiden kuulematta. - -vv. 61, 62. Tästä korkeasta kodista. - -vv. 65, 66. Erotuopit ovat tyhjettynä, ero-oluet juotuna. Sillä -tavoin runo toisinaan yhdyssanain väliin pistää jonkun lyhyen muun -sanan erotteeksi. - -vv. 67-70. Viimeiset lähtövalmistukset suoritettuna. - -vv. 71-76. Oman haikean huolensa unohtaen kokee toisia suruissansa -lohdutella, kuin sivistyneen ihmisen aina tuleeki tehdä. - -vv. 79-86. Jumala osottaa hyvyytensä muuallaki; k. III: 291-300. - -vv. 90-92. Ruohoisia pihoja, kirkkaita, valkeita vesiä ja hietaisia -rantoja pidettiin silloin erinomaisina paikan kaunistuksina. -Sen-aikuisesta luonnon ihanuuden tunnosta todistaa myös moni muuki -kohta: pihat pihlajaisinensa, kujat kukkavierinensä, lehot, laksot -lauluinensa, veet satoine saarinensa (vv. 163-169). Nykyinen -talonpoikainen kansa semmoisiin ei paljo mieltänsä kiinnitä. - -vv. 95-136. Hyvinki liikuttava mielen kuvaelma mahdollisista -muutoksista syntymä-kodissansa. - -vv. 97-100. Isä ja äiti jo silloin ehkä makaavat haudassa, eivätkä -kuule, vaikka seisoisin ja valittaisin aivan pään päällä. - -vv. 101-104. On jo ruohoja ja pensaitaki äitini haudalle ennättänyt -kasvaa. - -vv. 109, 110. Vitsat ylempänä ja seipäät taloa lähempänä arvelee -silloin jo hävinneiksi tahi uudistetuiksi. - -v. 115. Ammoo surkeasti, vähissä voimissa. - -v. 116. Pitkät rikat ja lastut saavat paikallansa pihalla maata, -kenpä sitä hänen erottuansa enää lakaisisi. - -vv. 133-136. Tutut rannat, saaret, salmet ja apajat entisillä -paikoillansa. - -v. 162. Lautakatto, kuin lautalattiaki, on pirtin ylistykseksi -sanottu; huonoilla hökkeleillä katot ja lattia eivät olleet -laudoista; k. XXI: 66. - -vv. 163-170. Muistutuksia sen-aikuisten tyttöin ihannetunnosta. - -vv. 171-184. Ilmarinen ikävystynyt toisen jäähyväisiin keskeyttää -ne yht'äkkiä muutamilla komppalauseilla, joilla ikään kuin tahtoisi -sanoa: jos siihen tapaan rupeat vielä kaikkia kiviä ja kantojaki -hyvästi jättelemään, niin tästä ei tulla koskaan sen edemmäksi. - - -25. RUNO - -vv. 5, 6. K. XXIV: 190. - -vv. 23-30. Muilla oli muut hartaat odotuksensa, minulla vaan aina -poikani ja miniäni tulo mielessä; k. XXII: 57, 58. - -v. 29. Ylistyssanalla korottaa poikansa veljen kunniaan. - -vv. 33, 34. Tarkasti kuunnellessaan piti niin kauvan päätään ja -sykeröään kallella, etteivät siitä enää olleet suoriutua entiselleen. - -vv. 43, 44. Muistuttaa vanhoista tavoista, jolloin morsian piti -väkivallalla ryöstää. Niin vieläki muutamissa sivistymättömissä -kansoissa tapa vaatii ryöstämään morsianta, jos kuinka mielellään -ilmanki lähtisi ja vanhempansa myös antaisivat hänen mennä. - -v. 46. Lehmuspuiseksi sanottanee seinää siitä, että sen vieressä -kasvoi lehmuspuita. - -v. 52. Käsi morsiamen ympäri. - -v. 65. Jolle syötäissä usein oli sorsanluita nakeltu. - -vv. 65-70. Ääntelivät odotus-aikansa lyhentämiseksi. - -vv. 80, 81. Morsiamen kasvot olivat peitteessä. - -v. 95. Valkeanverevä. - -vv. 95-100. K. XI: 211-218, XIX: 62, 63. - -v. 110. Isoissa taloissa on leveät lavitsat eli penkit, joilla sopii -vaikka yönsäki nukkua. - -v. 119. Oluen myymäpaikkoja löytyi jo silloinki. - -v. 129. Ei tarvitse ruokain loppumista pelätä. - -vv. 135, 136. Emäntä siis elköön panko pahaksi, jos hanki seuraa -vanhaa tapaa. - -vv. 151, 152. Yönsä metsässä viettänyt. - -vv. 153, 154. Ei ole kerinnyt päätänsä harjaamaan ja silmiänsä -pesemään, vaan heti työhön tarttunut. - -vv. 155-160. Hyvään taloon kaikki poikkeevat. - -vv. 167, 168. Varhaisesta nousennasta kiitettiin isäntää, niin jo -toisilla sanoilla emäntääki. - -vv. 177-182. Laiskat vaimot kääntelivät maltaitaan korennolla, kun -eivät kehdanneet kymärryksissä olla ja käsillään sitä tehdä. Eivätkä -myös pitäneet saunan raittiudesta oikeata huolta, ei aina lavankaan -puhdistamisesta, ennenkun mallasjyvänsä sille levittivät; k. XXIII: -139-142. - -vv. 191, 192. Hevoisen kunniaksi sanottu. - - -26. RUNO - -vv. 5, 6. Kuuli kaikin puolin matkustavia kulkevan. - -v. 10. _Salajoukko_, so. joka salaa hänestä eli häntä kutsumatta piti -häitänsä. - -vv. 11, 12. K. XI: 60, 61. - -vv. 37-40. Parempata kutsua en tarvitse sinä ikänä, kun tuon miekkani -kehotuksen. - -vv. 45-48. Ne Pohjan väki juuri Lemminkäistä vasten lienee -loitsutaidollansa varustanutki. Jos olisivat vanhastaan olleet, niin -Lemminkäinen kyllä ilmankin äitinsä selittämättä olisi ne tietänyt. - -v. 61. Tulisella lienee ensin vihaista, kovaa, väkevää osotettu. - -v. 73. Semmoisia surmia eli vaarapaikkoja naiset pelätkööt ja -kavattakoot. - -vv. 105-108. Arvaatko minun lampaaksi, jonka metsän pedot siltään -söisi! - -vv. 123-128. K. XII: 161-171. - -vv. 131-134. K. XIV: 185-198 ja XV: 73 ja seur. - -v. 136. K. XV: 155. - -vv. 139-141. Muistuttaa muinaisesta tavasta, jolloin vihollisten -poikki lyödyt päät pelotukseksi ja urhoollisuuden muistoksi -asetettiin seivästen eli pylvästen päähän. Niin karhun pääkallon -kanssa vieläki tehdään. - -vv. 157, 158. Koetti, jos vielä olisi kyllin notkea. - -v. 161. Joka tohtisi tätä miekkaa vastaan ruveta. - -vv. 171, 172. K. vv. 191, 192. - -v. 177. Hevoinen useinki havaitsee vaaran ensimäiseksi. - -v. 190. Taskussa eli kukkarossa oli monenlaisia muitakin aineita, -joita loitsiessansa tarvitsi, sillä tyhjästä loitsija ei saanut -mitään. Niistä, joita oli jostain elävästä saatu, hyvä loitsija -helposti taisi koko ilmeisen elävän jälleen saada, muista muita -esineitä; k. VIII: 135-138. - -vv. 191-193. Hieromisesta mainitaan luomistyössä muuallaki; k. IX: -38-40. - -v. 195. Siihenkin arvattavasti piti vähän jäätä aluksi olla; -laulamalla sai sen sitte, jos kuinka suureksi. - -vv. 217, 218. Ukon pilvet tavallisesti yhtyvät useammalta suunnalta. - -vv. 221, 222. K. XVIII: 81, 82. - -vv. 225, 226. Lumi kuumilla kivillä suli hyhmäksi. - -vv. 244-246. K. vv. 191-193. - - -27. RUNO - -v. 6. Tupaan-tulija vieras tavallisesti ei ilman talonväen käskemättä -astu ylemmäksi. - -vv. 8-10. Ajaton ja sopimaton kysymys. - -vv. 13-16. "Hevosesi voipi seisoa pihalla ja itsellesi on ovensuussa -sijaa." Runo näetsä ei tahdo kaikkea syytä Lemminkäiselle yksinään -antaa, sentähden panee Pohjolan isännän näin loukkaavasti vastaamaan. - -vv. 20-26. Homeironki urot kerskaavat isistänsä, eivätkä tahtoneet -heitä kehnommat olla. - -vv. 29-32. Aika pöyhkeästi, ei siivon tavalla. - -vv. 39, 40. Emännän ei tehnyt mieli Lemminkäistä suututtaa. - -vv. 45, 46. Tokko saatat juoda näin kehnoa olutta. - -vv. 49, 50. Oli kovin pilaunutta, kelvotonta. - -vv. 53, 54. Nämät sanat taas sanoi riitaa alottaaksensa. - -vv. 57, 58. Soimaa häntä siitä, kun oli tullut kutsumatta. - -vv. 65, 66. Uusi loukkaava anomus. - -vv. 69-96. Haltioihin tultuansa loitsijat saattoivat jos mitäkin ilmi -tuottaa. - -vv. 74-76. Pidätkö minun härkänä, joka tuosta vesilammikosta ei saisi -selvää ilman juomattaki. - -vv. 99-102. Kaikenlaisten liikain vierotus- eli manaussanat; k. XVII: -135-138. - -v. 110. Miekat ja jouset rippuivat seinällä sekä näytteeksi että -tarpeenkin vuoksi, jos äkkiä hätä tulisi. - -vv. 113, 114. K. III: 147, 148. - -vv. 116-124. Miekkansa alentamisella muistutti sen entisistä töistä -ja myös herjasi Pohjolan isäntää, kun niin vikanaisellakin aseella ei -pelännyt häntä vastaan ruveta. - -v. 140. Miekkailtiin lyömällä, ei pistämällä. - -vv. 154-156. Piiri, jonka sisällä piti tapella, määrättiin tarkoin -ennen työhön rupeamista. Tässä tilassa piti kummanki seisoa yhdellä -lehmän taljalla. - -vv. 175-180. Miekalla oli eri haltiansa, joka nyt tulistui ja -kiivastui. - -vv. 182-184. Lemminkäinen koko tappelu-ajan oli hätäilemätön, -Pohjolan isäntä päin vastoin. - -v. 191. Olkapäältä. - -vv. 193, 194. Yhtä helposti, kun jos olisi nauriin listaisnut. - -vv. 203, 204. K. XXVI: 139-144. - -vv. 210-212. Olivat päätä seipääsen asettaessa veristyneet. - -vv. 213, 214. Alkoi sydäntyä ja suuttua. - - -28. RUNO - -vv. II, 12. Pohjolan väki oli hevoisen kiveksi, reen pajupensaaksi -loitsineet, tahi ainakin yhtä liikkumattomiksi, kun neki, saattaneet. - -vv. 15-18. Toisista taloista väki jo oli tulemassa, miekat ja keihäät -välkkyivät matkalla ja Lemminkäisellen iskettiin vihaisia silmiä -ikkunoista. - -vv. 20, 21. K. XVI: 131-134. - -vv. 22-24. Niin korkealle, ettei nuolikaan tapaisi. - -v. 34. Ilmassaki lentäessään ei ollut kokonaan vaaratta, sillä -Pohjolan väki ehkä taisi samoin linnuiksi muuttaita ja takaa ajamaan -ruveta. - -vv. 35-38. Havukka ehkä oli surmatun Pohjolan isännän henki. - -vv. 43-46. Sano: "en tohtinut käsiksi käydä, kun lensi kotkana, ei -muuna pienempänä lintuna." - -v. 55. On sinulle tapahtunut jotain erinomaista. - -v. 60. Talkkunajauhot. Niitä laitettiin keitetyistä ohrista, jotka -kuivattiin lämmitetyssä uunissa ja sitte jauhettiin karkeiksi -jauhoiksi. Kun olivat jo edeltä keitetyt, niin niistä sitte veden -kanssa pian saatiin valmista huttua eli puuroa. - -v. 78. Joka, tuvan takapuolelta tuleva, hankkii turmioa (ovi oli aina -etelään-päin tuvasta). - -vv. 83-86. K. XXVI: 26-144. - -vv. 91-114. Äiti ei kiirehi pojallensa varsinaista piilopaikkaa -neuvomaan, jotta paremmin tulisi mieleensä johdattamaan tyhmää -käytöstänsä Pohjolassa. - -v. 91. Jos menet ja muutat itsesi jne.; k. VIII: 135-138. - -vv. 112-114. Nuotanveto on nuorten työ, verkoilla voivat vanhemmatki -käydä. - -vv. 122-224. Ei enää päivääkään, niin jo ovat täällä. - -vv. 131, 132. K. XI: 170-172. - -vv. 136-138. Lemminkäinen kavatti niin pitkäksi ajaksi, kun äiti -tahtoi, itsensä sodasta vannoa, ainoastaan ensimäisen kesän lupasi -poissa olla ja senki puoleksi siitä syystä, että hänellä vielä oli -parantumattomia haavoja entisistä sodista. - -v. 139. Nykyiset sotasankarit eivät kyllä mainitsisi haavoista -hartioissansa, eivätpä jalkainsakaan nopeudesta, joka kuitenkin oli -sankari Akilleen tavallisin ylistyssana. - -v. 149, 150. Yleinen lause-tapa kaukaisista paikoista. - - -29. RUNO - -v. 7. Pitkässä jonossa kulkeva joukko. - -vv. 11, 12. Jo aikoja sitte, eli: siitä kun hän läksi, jo on -ennätetty kaski polttaa, ohra kylvää ja leikatuksiki saada. - -vv. 25, 26. Josta sanallakaan ei ole mainittu, jonka nimeä ei tunneta. - -vv. 29-32. Kenen oli veli, kenen isä taikka vielä sulhasensaki -merimatkalla (kaupalla). - -vv. 38-40. Saako saarelle nousta ja siellä jonkun ajan elää? Pian -jälle lähtevän ei tarvitse venettänsä kumota. - -vv. 59, 60. Saat sekä laulella että leikkiä lyödä ja tanssiaki. - -v. 64. Tyttöin kauniissa seurassa. - -v. 74. Saari oli hyvin asuttu monilla kylillä. - -vv. 75-78. Joka paikassa varustettiin sotaa häntä vastaan. - -vv. 99-102. Runo leikin vuoksi välistä ottaa selittääksensä jo -ilmanki kyllä selviä asioita; teeskennelty yksinkertaisuus. - -vv. 113-122. Kaikki paikat olivat entisellään, tupa ainoastaan -kadonnut ja metsää paikalle kasvanut. - -vv. 125-130. Surussaan muistelee entisiä, iloisia aikojansa. - -vv. 133-136. Itki kadonnutta äitiänsä; k. vv. 99-102. - -vv. 141, 142. Olet jo niin aikoja sitte kuollut, ettei merkkiäkään -sinusta enää ole jälillä. - -vv. 146-152. Äiti oli poikaansa kotiin odottaessa jonkun kerran -käväisnyt entisellä asuntopaikallansa. Hänen jälkensä Lemminkäinen -havaitsi ja rupesi niitä seuraamaan. - -vv. 155-160. Sinne oli äiti sodan aikana paennut ja siellä siitä -ajoin elellyt. - -vv. 166, 167. Se nyt enää ainoana suruna, että oli silmänsä -punaiseksi itkenyt. - -v. 174. K. XXVIII: 78. - -vv. 179-182. K. XVI: 79. - -vv. 191-194. SielP oli sima-astioita ja kananmunia röyköttäin, outoja -mehiläispatsaita, ja olut juoksi seipäiksi verratuista hanikoista. - -vv. 203-206. Mielellään olisi itsensä syyttömäksi tehnyt, mutta kun -ei tahtonut valhetellakaan, niin keksi suden ja havukan vertauksensa. - - -30. RUNO - -vv. 5-12. K. XXVIII: 130-138.; Lemminkäisen oma mielenpito, purren -vaikeroimiseksi käännetty; k. VIII: 4960, XIX: 48-60. - -v. 16. Honganpintaisista laudoista tehty. - -v. 27. Kaksi päämiestä, kumpiki joukkonensa. - -v. 35. Keskelle, so. sekaan. - -v. 38. Joka jo ilmankin oli kovin voimallinen. - -v. 42. Sotapursia tehtiin ennen vanhaan lohikäärmetten muotoisiksi. - -v. 49. Pakkasta arveltiin Pohjan akan sikiöksi. - -vv. 67-72. Epäys- eli kieltosanat. - -vv. 77-82. Kun loitsija paluutti jonkun pahan sinne, josta oli -tullutki, niin hän tavallisesti neuvoi sen siellä tuhotöitänsä -tekemään. - -vv. 89, 90. Tasaista, sileätä jäätä. - -vv. 101, 102. Linnasta ei annettu, mitä pyysi, ja lienee vielä -muutenki pahasti vastattu, koska Lemminkäinen toivottaa sille kostoa. - -v. 106. Paisuva tulvavesi hävittäköön. - -vv. 113-116. Lienee enemmin härnäksi, kun toden teolla, nämät sanat -lausunut. - -vv. 119-122. Siksi että viimein kosto saavutti. - -vv. 123-132. Vanhempiansa, varsinkin äitiänsä, muinaisaikoina useinki -muistelivat. - -v. 128. Jo arvelee kuolleeksi. Tuonelassa luultiin vainajain ennen -totutuita töitänsä harjoittelevan; k. VI: 83, 84. - -vv. 141-144. Tuuli ja aurinko ovat ainoat tuttavamme, niistäki -jälkimäinen usein katoaa. - -vv. 145-152. Luontonsa mukaan Lemminkäinen yht'äkkiä luopi huolet -mielestään ja kääntyy tyttöin elämää muistelemaan. - -vv. 153-158. Päättää täydellä turvalla ei vielä kovaa hätää olevan. - - -31. RUNO - -vv. 2, 3. Sai ne jotensaki itsevaraisiksi. - -v. 12. Venäläiset jo silloinki harrastelivat kauppaa. - -vv. 16-18. Mailmassa mies tulee joksiki, kotinurkissa usein ei -muuksi, kun vanhempainsa ristiksi. - -vv. 33-40. K. XXII: 7, 8. - -v. 54. Sanoi pilkalla sotijaloksi, kun Kalervon koko sotaväki nyt oli -siihen poikaan supistunut. - -vv. 57, 58. Päivän sana välistä näyttää pidempääkin epämääräistä -aikaa osottaneen. - -v. 60. Lehmuspuusta tehtiin kapineita, joita tahdottiin sievän -näköisiksi. - -vv. 64-66. Untamon pelko lapsen sanoilla osotettu. - -v. 66. Äitini kyyneleet. - -v. 70. Julmimmatkin ihmiset usein kavattavat suoraan surmata sen, -josta pelkäävät pahaa itselleen, jonka tähden koettavat siitä muulla -tavalla lopun saada. - -vv. 79, 80. Ei ollut millänsäkään koko yrityksestä. - -vv. 95, 96. Kohenteli valkeata paremmin palamaan. - -vv. 109-114. Piirusteli tammeen kuvia sotahaluisen mielensä -osotteeksi. - -v. 122. Vaaksan entiselle pituudellensa lisäksi. - -vv. 126-128. Huolettomalla hoidollaan saatti lapsen kuolemaan ja -viskoi kätkyen tuleen, kun sitä ei enään tarvittu. Kätkyet silloin -olivat pieniä, halpaisia, tavallisesti yhdestä puusta kaverrettuja -tahi päreistä tehtyjä koppia, jotka ripustettiin orsista kiikkumaan. - -vv. 130-132. Syyn itsellensä antaen, kun oli pannut hänen -sopimattomaan työhön, jo kokee laittaa häntä sopivampaan. - -vv. 135, 136. Luultavasti peräti toiseen paikkaan, kun mihin oli -neuvottu. - -v. 145. Ei ole kasken näköinenkään. - -vv. 149, 150. Pahottelee hyvän metsänsä menettämisestä. - -vv. 167, 168. En pääse tavalla enkä toisella aitauksen sisään. - -vv. 173, 174. Pilasi elot paljaaksi kahuksi. - -vv. 188-190. Runo pilkallisesti käyttää _äijän_ sanaa. - - -32. RUNO - -v. 4. Tiedusteli jo illalla ennen. - -vv. 11-12. Isommissa pereissä leivottiin joka aamu, mitä päiväksi -tarvittiin; emännän ei siis tarvinnutkaan erittäin Kullervoa varten -leipomaan ruveta. - -vv. 15, 16. Laitti kauniimman näköiseksi päältä-päin. - -vv. 21, 22. Elä nyt, vaikka näin kauniinki leivän saat, sitä kohta -syömään rupea. - -vv. 27-158. Karjanluku monilla erityisillä pienemmillä osilla (k. -VIII: 135-138 muist.). Semmoisia ovat uloslasku-sanat, syöttö-, -kaitsento- ja kotiinsaatto-sanat, otson-sanat jne. - -vv. 55-58. Tuoreilta, ruohoisilta paikoilta. - -v. 66. Se olisi emännän häpeä ollut, jos parempaa karjaonnea ei olisi -ymmärtänyt loitsia. - -v. 76. Kesanto-pellolle tahi nurmelle laitettiin joka ilta karjan -savua eli suitsua lastuista, jotka sytytettiin palamaan ja peitettiin -turpeilla eli mullalla yön ajaksi kytemään. Se tehtiin sääskien -karkottamiseksi, jotka metsästä karjaa seurasivat. - -v. 88. Kankaita, joilla lehmät kokoovat piimää (maitoa) utariinsa. - -v. 92. Paimenet laitumella soittelevat torveansa, milloin karjan -yhteen kokoomiseksi, milloin metsän petoin säikyttämiseksi, milloin -toistensa huviksi. - -vv. 99, 100. Erinomaisen syömähalun saatuasi. - -vv. 101-104. Aineita, joita karhu väli-aikoina mielellään syöpi. - -vv. 105, 106. Ilman minun lehmittäni. - -vv. 107-114. Häväistys-sanat. - -vv. 117, 118. Jos tahdot voimaasi ja urhoollisuuttasi osottaa. - -vv. 127-130. Lumoo karhun silmät niin, että luulee lehmiäni muiksi -aineiksi. - -vv. 135, 136. Metsän petoja vertaa metsän haltian koiriksi. - -vv. 153, 154. Metsän väki, korven ja salon haltiat. - - -33. RUNO - -vv. 6-10. Paimenen virkaa katsottiin alhaiseksi, johon -huonokuntoisetkin kelpasivat. - -vv. 13-16. K. VIII: 49-60. - -vv. 29-32. Muuta sukuperintöä hänellä ei ollut; veitsen arvattavasti -oli äitiltänsä saanut. - -vv. 45-48. Lienevätpä vielä omaa saalistansaki tällä neuvollansa -muistaneet; k. XV: 97-100. - -vv. 67-70. Muutti loitsutaidollaan lehmäin muotoisiksi, minkä -Pienikki lehmän, kunka Kyytän näköiseksi. - -vv. 79, 80. Loitsijan piti määrätä, mihin asti tahtoi työnsä -vaikuttamaan. - -vv. 85, 86. Paimenet illalla kotiin tullessa jo ulompana ilmoittavat -tulonsa torvella, jotta vaimoväki tietäisi karjaa vastaan ottamaan -valmistua. - -v. 97. Orjia oli kahdenlaisia: _osto-orjia_ ja _palkkalaisia_. -Edellistä lajia oli Kullervo. - -v. 101. K. XXXII: 76. - -vv. 103, 104. Silmänsä olivat lumotut, ettei vieläkään tuntenut. - -vv. 105-108. Pedot eivät ennen, kun vasta lypsylle ruvetessa, -karanneet päälle; niin heitä oli käsketty. - -v. 112. Muuttui mustan-näköiseksi. - - -34. RUNO - -v. 4. Iloissaan emännän pilkan kostosta. - -vv. 23, 24. K. IV: 97, 98. - -v. 26. Yhtä kaikki, minne päätyisi. - -vv. 35, 36. Minull' ei ole muuta kotia, kun korpi, jne. - -v. 39. Kodittomana jäisiä teitä polkemaan. - -vv. 43-48. Huolissaan yht'äkkiä urhastaikse, muistaen jotain vieläki -voivansa. - -vv. 52-54. K. XXXI: 41 ja seur. - -v. 53. K. XXXI: 66. - -vv. 69, 60. Metsän väkeä eli haltioita. - -v. 88. Kolmen kuohuvan kosken sivutse. - -v. 105. Veden takainen, so. kaukainen, tuntematon. - -vv. 110-112. Ei tiedä itsensä vasta Untamolassa syntyneen; k. XXXI: -45-51. - -vv. 117, 118. Manalanki hahmot välistä kulkevat ihmisten ilmoilla, -mutta ei elävin silmin. - -v. 125. Kun pojan onnettomuus seurasi sodasta, niin siitä äiti vertaa -hänen sotaan kadonneeksi. - -vv. 133, 134. Ei tavalliseen surmaan, vaan tietämättömään, josta ei -ollut sanaakaan saatu. - -vv. 147-152. Muuta vastausta en saanut, kun vuorten ja kangasten -kajahuksen; k. VIII: 48-60. - - -35. RUNO - -vv. 5, 6. Ei tullut sittenkään entistä mielevämmäksi. - -v. 10. Haapaiset veneet olivat kepeimpiä, eivätkä pehkauntuneet -vedessä niin pian, kun mäntyiset. - -vv. 16, 17. Repaleiksi ja pirstoiksi. - -vv. 22, 23. Osottaa Kalervon veron-alaisella maalla asuneen. - -vv. 43, 44. Reessä istujan tulee vilu kylmällä säällä. - -vv. 54-58. Jos lieneeki Kullervo veron vientiin lähtiessänsä -arvellut samalla matkalla puolisonkin itsellensä hankkia, koska oli -kihluksilla varustettu. - -vv. 71, 72. Löytyy suurempi-sukuisia, kun minä, löytyy kehnompiaki. - -vv. 78-86. Tytön hiljainen kertomus onnettomuutensa syystä hyvin -sopii Suomalaisen luontoon. Joku toinen hänen sijassansa olisi -sanaakaan virkkamatta heti tehnyt, mitä hän sitte vasta teki. - -vv. 95, 96. Vimmassaan eli raivossaan. - -vv. 107, 108. On kun olisit kauvan sairastanut ja siitä vironnut. - -vv. 113, 114. Marjatiellä kadonneen, tuntemattoman sisareni. - -vv. 119, 120. Tavallista kuolemaa ei nyt minunkaan sovi semmoisen -kauhistavan työn perästä odottaa, mutta en tiedä, menenkö metsään -surmaa hakemaan, vai hukutan itseni meren aaltoihin. - -v. 123. Suomi silloin ei ollut yhteinen maan, vaan eri paikkakunnan -nimitys, kuin Savo, Karjala, Häme jne. vieläkin ovat; k. XX: 15, 16. - -vv. 129-134. Nyt koston himo taas yht'äkkiä leimahti mieleensä ja -syrjäytti kaikki muut ajatukset. - - -36. RUNO - -vv. 11-14. Sen luultiin pikemmin surmansa saavan, joka ilman -tositarpeetta läksi sotaan; häntä ei jumalatkaan ottaneet -suojellaksensa. - -vv. 17-24. Arveltiin vainajain Tuonelassa pysyvän melkein semmoisina, -kun sinne tultuansakin olivat, ja siitäpä syystä ei ollut kuolema -kovin vanhana, heikkona ja riutuneena mikään erittäin toivottava asia. - -v. 28. Pidätkö minua enää senkään arvoisena, että edes itkisit minua. - -vv. 35, 36. Tämä vertaus ei suinkaan taitanut liioin Kullervon mieltä -ilahuttaa. - -v. 44. Rumasuisen ja kovapäisen. - -vv. 59-64. Ettei saisi äitiltänsäkin yhtä kovaa vastausta, puhuttelee -häntä hellimmillä sanoilla. - -vv. 66-68. Kysymyksesi jo osottaa, sinun ei tuntevan äitin sydäntä. - -vv. 75, 76. Suuressa surussani en jaksa suorana olla. - -vv. 77-79. Kun pelkään moitittavan itkuani. - -v. 84. Sotaväki matkallaan soitteli, niin Kullervokin, vaikka ihan -yksinään kulkiessa. - -vv. 92, 104 ja 114. Erilaisia kuolleita lienee erilaisilla hevoisilla -hautaan saatettu. - -v. 124. Edellisiä mieron eli vieraan väen ei tarvinnut haudata, -kun emäntä vielä oli elossa, mutta nyt hänenki kuoltuansa, ei enää -ollut ketään omaisistansa, joka olisi hänen maahan laittanut, jos ei -Kullervo ottaisi palataksensa. - -v. 134. Ostosaipualla. - -v. 139. Itkuvirsiä kuolleelle veisataan erittäinki vuoteelta olille -nostettaissa, pestäissä, liinattaissa, arkkuun pantaissa, maahan -vietäissä jne. Ne virret ovat hyvin vanhoja ja outosanaisia. -Veisaajat eli itkijät ovat joko omaisia tahi vieraita, palkatuita. - -vv. 149, 150. Muuta muistomerkkiä entisestä talosta ei jäänyt, -kun kiukaan kivet ja pihlajat pihalla. Pihapihlajat ovat -hyötökasvuisemmat metsäpihlajia. - -vv. 155-158. Tunnusteli, vastaisivatko enää vähänkään lämpimältä. - -vv. 167-170. K. XXXV: 45-64. - -vv. 171-176. Näytti kun olisi koko paikka surrut ja valittanut, kun -ruohot ja kukat eivät enää olisi entisessä ihanuudessansa; k. VIII: -49-60. - -vv. 181-184. Arveli, eikö olisi parasta kerrassaan lopettaa koko -onneton elämänsä. - -vv. 188-192. Kullervo arveli: monta viatontaki miekka menettää, miksi -ei siis minuaki syyn-alaista? K. VIII: 49-60. - -vv. 194-198. Tavallisella pistämällä ei saattanut itseänsä lopettaa -kun miekka oli liian pitkä siihen. - - -37. RUNO - -vv. 2-8. Suuren surun ehkä ylimääräinen kuvaus. - -vv. 11, 12. Laivoilta, kauppa-aluksilta. - -vv. 25-58. K. X: 182-224. - -vv. 29, 30. Orjat ihastelivat kaunista kuvaa, ja ihastuu se jo -ilmanki, joka näkee työnsä menestyvän; he muka luulivat uuhta -tahdottavanki. - -v. 32. Susi sinua lienee tahtonut, en minä. - -v. 59. Ei liene tavallista ollut ihmisiä kuvailla. - -vv. 63-70. Kädet, jalat jne. eivät heti valettaissa tulleet niin -täysivalmiiksi, etteivät tarvinneet jälkiperäistä muodostamista ja -somistamista. - -vv. 65, 66 ja 71, 72. Sivumennessään runo muistuttaa siitä, kuinka -saattamaton ihminen on Luojan töitä tekemään. - -vv. 93, 94. Lieneekö toivonut, Väinämöisen voivan sille -loitsumahdillaan hengenkin antaa. - -vv. 101, 102. Ilkastellen; ei ole avosuinen lärppä. - -vv. 104-108. Heti älysi, ei oikein tarvinnut katsoakkaan. - -vv. 119, 120. Siellä rikkaat ja suurelliset vielä riitelevät ja -sotivatki siitä. - -vv. 125-138. K. IX: 315-322, XVI: 141-162. - -vv. 127, 128. Antamasta kullan ja hopean houkutella itsensä. - -vv. 131-138. Elkää valitko vaimoa rikkauden tähden, se vaan saattaa -kylmäkiskoisuutta. - - -38. RUNO - -v. 8. Pohjolan emännällä oli muitaki tyttöjä; k. XIII: 3-6. - -vv. 16-18. Sanomat silloin eivät kulkeneet väleen, jonka tähden -Pohjolan emäntä ei vielä ollut tietoa saanut tyttärensä useampia -kuukausia (k. XXXVII: 9, 10) sitä ennen tapahtuneesta surmasta. - -v. 21. Puhuttelee kaunistus-sanoilla, paremmin toista suosittaaksensa. - -vv. 39, 40. Yhtä jos olisin metsän pedoille tyttäreni työntänyt. - -vv. 41, 42. Hylättäville kosijoille usein tahallaan annettiin -loukkaavia sanoja. - -vv. 46-48. Tytöillä itsellänsäkin oli valitsemisen valta; k. XVIII: -225, 226. - -vv. 47, 48. Hyvä-onnisen emännän päiville; k. III: 273, 274, VIII: -27-30. - -vv. 51-56. K. vv. 41, 42. - -vv. 67, 68. Jalkojaanpa vaan taisiki liikuttaa, seppo kun oli -käsivartensa vartalon ympäri lyönyt; k. XXXV: 51, 52. - -vv. 70-72. Ilkastellen toisen uhkausta. - -vv. 77, 78. Muistuttaa voivan itsensä kalaksi loitsia; k. VIII: -137-138, XVI: 131-134, XXVIII: 20, 21. - -vv. 81, 82. Uhkaa samassa hauviksi muuttaita ja takaa ajamaan lähteä. - -v. 91. Jäniksellä usein kuvataan kova-onnista, turvatonta. Koki -mielen taiten suututtaa Ilmarista, jos eikö sitte suuttuneena -heittäisi häntä. - -v. 95. _Uusi kylä_ taisi olla paikan eri nimi. - -v. 99. Kylän asukas taikka joku toinen matkamies. - -v. 102. Taisipa vielä Ilmarisen herättyäki kisata ja hilastella tytön -kanssa. - -v. 107. Semmoisen riehkinän, kun tytöllä oli tuntemattoman miehen -kanssa, arveli lokille paremmin sopivan, ja sentähden loitsei hänen -lokiksi. - -v. 124. Kahta sen vertaa, kun tavallisesti. - -vv. 131-133. Varakkaassa talossa pitääki tavaraa olla sekä -jokapäiväisiksi tarpeiksi että muille myydä ja säästöön panna; k. X: -226-228 ja 231-234. - -vv. 138, 139. Ei tarvitse huolta pitää kynnöstä ja kylvöstä, eikä -myös kasvusta surra. - - -39. RUNO - -vv. 1-5. Ilman edellisen runon kertomia tapauksia ei sammon ryöstöstä -olisi tainnut mitään tulla. Ilmarinen siihen ehkä ei olisi myöntynyt, -ja kuitenki taisi olla tarpeellista, että hanki, sammon takoja, yhtyi -siihen. - -vv. 31, 32. Laittoi kultakoristeita päälle. - -v. 34. Joka loisti eli hohti kuin tulenliekki. - -vv. 36-38. Olivat niin kirkkaita, että kuu, aurinko ja tähdet -kuvastuivat niissä, taikkapa varsinaisillaki kuun jne. kuvilla -koristetut. - -vv. 51, 52. Nuoren hevoisen, ei sanan jälkeen suvikuntaisen ja varsan. - -v. 53. Eri paikoillaan kumpainenki. - -vv. 62-86. K. XXX: 5-12, XXXVI: 171-192. - -vv. 72-74. Palaavat alinomaa ryöstöretkiltä suurilla tavaroilla; k. -XI: 170-172. - -vv. 77-80. Minä, joka saattaisin vihollistenki pelkona olla, nyt olen -niin surkeassa tilassa, ettei minua pelkää huonoimmatkaan elävät. - -v. 88. Työnsi purren vesille ja luki siinä tilassa tavalliset -vara- ja onnistussanat. - -v. 98. Ilman soutamatta, jouten. - -vv. 111-114. Runo juuri sitä varten lieneekin laittanut muut ensin -yrittelemään, jotta Ilmarisen soutu tulisi sitä suurempaan kunniaan. - -v. 123. K. XXX: 93, 94. - -vv. 136-138. Rantakansa tavallisesti jo kaukaa tuntee lähiseutuiset -veneet, ja erittäinki tunnettava lienee Väinämöisen vene ollut. - -v. 163. Sen arvattavasti oli uutta venettä vasten veistänyt, eikä -raskinut nyt vieraalla rannalla lahoomaan jättää. - -vv. 172, 173. Tavallinen sanalasku. - - -40. RUNO - -vv. 4-6. Matkattava vesi oli joku pitkä maajärvi tahi leveä joki -ja sen vaiheilla ensin kuivempia maita, sitte veteliä, soisia, ja -lopulta, ennen merelle päästyä, tuli koskia eteen. - -v. 22. Voi kyllä olla joku isompikin haukiin verrattu kala. - -v. 26. Joka, kuin koira maalla, vedessä ajaa pienempiä kaloja. - -vv. 33, 34. Kun täytyi kovin alas kumartua veneen alta kalaan -osataksensa. - -vv. 39-42. Sanalasku: huonompiki mies menee joukossa mukiin. - -vv. 51, 52. Toimi ei siinä, missä pitäisi, kyky ja mahti missä -kussakin, ei vaan tarvepaikassa. - -vv. 70-74. Kun näki ison, leveän leukaluun hampainensa, alkoi heti -miettiä, eiköhän siitä voisi saada jotain tarvekalua. - -vv. 81, 82. Olisiko jossain ennen semmoisen kanteleen nähnyt; k. XLI: -10-12. - -v. 94. Oli nimittäin _jouhikantele_, joksi väärä kalanleuka ja myös -_käyrän_ nimitys (k. XL: 6) paremmin sopii. Se oli noin kyynärän -pituinen, kolmella jouhikielellä varustettu kapine, jota soitettiin -jousella melkein kuin viulua. - -v. 97. Käski kaikkia. - -vv. 108-110. K. XIII: 63-66. - -vv. 129, 130. Joku kulku-ukko, joka lämpimän tähden oli uunin päälle -kiivennyt. - -vv. 141-146. K. VIII: 49-60. - - -41. RUNO - -v. 2. Kivelle, jolta tahtoi iloa herättää. - -vv. 9-12. Tunsi nimittäin luonnossaan, jotain erinomaista nyt -voivansa matkaan saattaa. - -vv. 14, 15. Edellisessä runossa mainittuin turhain yritysten suhteen -Väinämöisen soitanta oli sitäkin suuremman kunnian ansaitseva; k. -XXXIX: 111-114. - -vv. 21-26. Nelijalkaiset ensin yhteisesti nimitetyt, nyt muutamia -niistä erityisesti. - -vv. 27-32. Metsän väki kuunteli metsässä, ei lähtenyt sieltä -lähemmäksi. - -vv. 41-46. Samoin kuin nelijalkaisista, nimitetään linnuistaki -muutamia erittäin. - -v. 50. Pään päällä, hartioiden kohdalla. - -vv. 61-90. Ensin nimitettiin maa-elävät, sitte ilman ja nyt -viimeiseksi vedenkin elävät, sekä niiden haltiat, jokaisen laadun -erittäin. - -vv. 67-72. K. vv. 21-26 ja 41-48. - -vv. 87, 88. Oli vaivaloista siksikään vedestä kohottaita. - -vv. 97-101. Suloisen soiton vaikutus. Soiton vaikutuksista katso myös -XL: 132-138, XLII: 45-48, XLIV: 115-168. - -vv. 102-116. Runollinen ylimääräisyys. - -v. 126. Sotkalla sitä ennen ei liene höyhenverhoa ollut. - -vv. 131-136. Soiton korvin kuultava suloisuus oli kyyneleihin yhtynyt -ja silmin nähtäväksi kauneudeksi muodostunut. - - -42. RUNO - -v. 4. Tähän asti olivat kapeampia vesiä kulkeneet; k. XL: 4-6. - -v. 5. Kun kylmät pohjoistuulet tulivat Pohjolasta päin, niin siitä -Pohjolaa nimitettiin kylmäksi kyläksi, jos ei muuten olisikkaan ilma -siellä erittäin kylmempi ollut kun Kalevalassaki. - -v. 9, 10. K. XVIII: 234. - -vv. 15, 16. Tavallisesti kysyy talonväki ensimmäisiksi sanoiksi, mitä -vieras tietää eli mitä vieraalla kuuluu. - -vv. 25, 26. Yhtä vähän kun pyytä ja oravaa, käypi sampoa useammalle -jakaa. - -vv. 27-30. Nämät sanat lausui ikään kuin härnäämiseksi. - -v. 39. Miehet toisista taloista. - -vv. 41-48. K. XLI: 97-101. - -v. 51. K. XXVI: 190. - -vv 52-54. Soiton vaikuttama uni ilman olisi liian aikaiseen loppunut. - -v. 57. K. X: 90. - -v. 64. Kulettivat vähitellen, ei yhteen menoon. - -v. 70. Meri sinisen taivaan kajeelta itseki sinertää. - -vv. 81-86. Voipi vielä monta seikkaa sattua, ennenkun kotona olemme. - -vv. 105, 106. K. vv. 58-60, X: 237, 238. - -v. 124. Ukkoon tavallisesti aina turvattiin viimeiseksi; k. II: -181-196. - -vv. 129-131. Usvan ja sumun luultiin Uduttaren hengittämästä tulevan. -Toisin paikoin sanotaan hänen seulovan utua ilmasta alas. - -vv. 138-140. Innotus-sanoja. - -vv. 157, 158. Päänsä merestä kohottaminen oli Iku-Tursolle vaikeata, -vaivaloista työtä; k. XLI: 87, 88. - -vv. 169-172. Hädissään heti tunnusti aikomuksensa. - -vv. vv. 181-184. Kiinitys-sanoja. - -vv. 197-202. Muinais-aikoina taisi Suomalaisilla vaan kuusi päätuulta -olla, _koillinen_ ja _lounas_ tulivat sitte myöhemmin lisäksi. - -vv. 214-216. Erinomaisia mahtitöitä ihminen ei voinut uudistellen -tehdä. Ilmarinenki ei saattanut uutta sampoa Kalevalaan takoa, kun -kerran oli mahtinsa Pohjolan hyväksi menettänyt. - -vv. 218-224. K. XXXIX: 12-14. - -vv. 229, 230. Veneessä ei pidä hätäytyä ja neuvottomaksi heittäytyä. - -vv. 231, 232. Tavallinen sanalasku. - -v. 236. Varpe-laudat, noin puolen kyynärän levyiset, nidottiin -vitsoilla veneen laitoihin niiden korotteeksi, ja välistä korotettiin -vielä varppeetki toisilla, ohuilla, rapeiksi sanotuilla laudoilla. - -vv. 241-250. Myrskyn asetus-sanoja. - - -43. RUNO - -vv. 14-16. Katso, onko mitään haittaa edessämme tahi näkyykö ketään -jälestä tulevan. - -vv. 23, 24. Näki jotain pohjoispuolelta häämöttävän, jota arveli -pieneksi pilveksi. - -v. 27. Väinämöinen pelkäsiki takaa ajettavan. - -vv. 31-34. Arveli laivaa saareksi ja laivaväkeä linnuiksi. - -vv. 49-56. Mielellään eivät olisi ruvenneet sotaan paljo suurempaa -Pohjan joukkoa vastaan; k. XXXVI: 11-14. - -vv. 53-56. Vahvan soudun ja venejuoksun kuvaus. - -vv. 65, 66. K. XXVI: 190, 195. - -vv. 77, 78. Idästä länteen ja poikkipäin Pohjolaan. - -vv- 95-96. Johan se voisi vähemmästäki painosta tapahtua. - -vv. 100-101. Joko nyt paremmin, kuin ennen kotonasi, tahtoisit sammon -jakoon ruveta? - -vv. III, 112. Kovassa aallokossa. - -vv. 113-116. Se, mikä oli rautaa tahi kiveä. - -vv. 117-120. Mikä oli puuta tahi muuta veden päällä pysyvää ainetta. - -vv. 127-132. Tuosta vähästä alusta Suomeen aikaa voittain vielä -karttuu hyväkin onni. - -vv. 135-138. Koko valtansa ja arvonsa oli sammossa. - -v. 148. K. XII: 55, 56. - -vv. 151-154. Aallon kulettamia. - -vv. 161, 162. Ohra- ja ruiskasvun menestykseksi. - -vv. 167, 168. Aina loppuun asti hyvin ja kunniallisesti elää. - -vv. 171, 172. Ihmiset silloinki pitivät itsiänsä Jumalan lapsina. - -vv. 175-180. Päiväpaisteen ja muiden ilmavaiheitten varassa oli -ihmisten ajallinen onni. - - -44. RUNO - -vv. 2, 3. Kun matka kuitenki paremmin puolin oli onnistunut. - -vv. 5-8. K. XLII: 214-216. - -vv. 10-60. K. VIII: 49-60. - -vv. 21-24. Koivut, jotka kasvavat paremmilla paikoilla, ulompana -ihmisten tiloilta. - -vv. 30-36. Milloin laskevat mahalaa juodaksensa, milloin vuolevat -jälttä syödäksensä, milloin kiskovat tuohta muiksi tarpeiksensa. - -vv. 54-56. Lehdet ensin kellastuvat ja kalvettuvat, sitte tuuli ne -kokonaan karistaa maahan. - -vv. 65, 66. Kun kanteleena tulet suloisesti soimaan. - -v. 70. Onki nyky-aikaisten kanteletten koppa koivusta, lepästä, -kuusesta tahi muusta puusta. - -v. 72. Koivu ei kestä nauloina. - -v. 81. Käen kukkuminen Suomalaisten korvissa kun kuului suloiselta, -niin runo, suloa kanteleelle ko'otessansa, teettää naulat sen -kukkumasta kullasta; k. II: 223-232, IV: 24 ja 211-222, XXII: 151, -152. - -v. 85. Vanhan-aikaisissa vaskikanteleissa oli vaan viisi kieltä, -nyky-aikaisia kanteleita välistä tavataan useammalla kahdeksistollaki -eli oktaavilla. - -vv. 87-104. Siitä se Suomen laulanto tuliki ilon- ja surunsekaisen -laatunsa saamaan. - -v. 96. Jott'ei ylen rohkealla lähenemisellä säikähyttäisi ja -hämmentäisi neitosta laulussaan. - -v. 109. Vaskikanteletta soitetaan molemmilla käsillä, jouhikanteleen -kieliä (k. XL: 94) painettiin vaan vaseman käden sormilla, jousi -oikeassa kädessä. - -vv. 115-168. K. XLI: 14-104. - -vv. 115-120. Vielä parempi kun entinen kantele, sai tämä -hengettömätki olennot liikkeelle (k. vv. 151-168). - -v. 122. Kirjoja, so. kirjavia kuvia, naisilla on tapana neuloa -koristeiksi paitoihin, lakkeihin, kintaisiin, vöihin jne. - -vv. 147, 148. Ei syönyt välillä eikä päästänyt vyötään levolle -mennäksensä. - - -45. RUNO - -vv. 9, 10. Millaisen surman voisi laittaa. - -vv. 13-18. Synnytti yhdeksän pahaa sikiöä ihmisille surmaksi. Äiti -itse pimeää, ilotonta aikaa viettäen kyllä vähän taisi ihmisiä -säälitellä. - -v. 20. Lähetti ne loitsu-mahdillaan. - -vv. 37, 38. Sairaat yksillä vuoteillansa, joita ei kenkään enää ollut -korjaamassa, makasivat niin kauvan, että lattia jo alkoi lahota jne. - -v. 41. Tuonelasta tulleita tauteja vastaan. - -vv. 45-48. Taudit olivat joko Jumalan lähettämiä eli säätämiä (luojan -luomia) tahi pahain ihmisten nostamia (poiken luomia, rikkeitä, -panema-tauteja). Edellisille loitsijat harvoin taisivat mitään voida. - -vv. 54-56. Kääntää taudin itseä nostajatansa vastaan; k. XXX: 77-82. - -vv. 65, 66. Anna tulinen voima miekalleni. - -vv. 79, 80. Niitä ei tarvitse kenenkään sääliä ja armahella. - -vv. 84, 85. Joka istuen kipukalliolla jauhat kipuja jauhinkivellä -hienommiksi, lauheammiksi. - -v. 96. Kiputytön avuksi. - -vv. 109, 110. Loitsijat lukemistensa muassa käyttivät myös -monenlaisia voiteita; k. IX: 229, 230, XV: 136. - -vv. 113-120. K. IX: 263-270, XV: 196-198. - -vv. 123-128. K. vv. 45-48. - - -46. RUNO - -v. 8. Pahastui, kun ei ollut lähettämillä taudeillansa Kalevalan -väkeä surmatuksi saanut. - -vv. 9-12. Loitsijain vallassa oli metsänpetoja toisten vahingoksi -nostaa eli lähettää. - -vv. 22-26. Koristus- ja taikakuvia keihään terällä ja varrella; k. -XXXIX: 36-38. - -vv. 30-34. Karhua piti hyvillä sanoilla suositella, että antaisi -karjan rauhassa elää; sentähden hänen sijaksensaki ei kelvannut -paitsi kulta ja säteri. Samasta syystä luuloteltiin hänen itsestään -kuoliaaksi kaatuneen (vv. 40-44 ja 135-140). Sillä mielellä häntä -myös mainittiin moninaisilla lempisanoilla (vv. 35, 37, 38, 45, 46, -50, 56, 62, 129, 130) ja hyviteltiin muulla tavalla (k. vv. 95-98, -107-112, 155-158). Niin toivottiin karhun suvun tahi haltiain ei -kostoa hankkivan tapetusta heimolaisestansa. - -v. 42. Risuja verrattiin karhun kaadoiksi. - -vv. 43, 44. Oma kömpelyytesi siihen ei ollut syynä. - -v. 55. Soitti vieraansa (karhun) kunniaksi. - -vv. 63, 64. Tyhjänä tulija ei ilotellut. - -vv. 68-72. Karja tavallisesti säikähtyy jo karhun vainustaki. - -vv. 77, 78. Pienet ja kapeat niin suurelle vieraalle. - -vv. 81-86. Hartahien toivotusten somia vertauksia; k. XXV: 23-26. v. -100. Nyletytti nahan karhulta, vv. 111, 112. Karhu itsekin tahi hänen -hengen haltiansa ajatellaan vieraana pöydässä istuvan, kuin ylkä -häissänsä (k. v. 187). vv. 115-124. Karhun pidot eli peijaiset olivat -myös ikään kuin uhri-ateria metsän väelle; k. XIV: 41, 42 ja 69-74. - -vv. 127-130. Pitikö kauvanki rukoilla ja suostutella. - -vv. 145-158. Sanat karhun pääkalloa metsään viedessä. - -vv. 157, 158. Joita ennenki hyväilit. - -vv. 161-168. Julkiseen paikkaan ja kauniisen honkaan, josta hyvin -näkyi sivukulkijoille. - -vv. 175-178. Leikkipuhe; kyllä pimeässäki laulaa näkisi. - -vv. 183-194. K. XV: 196-198. - - -47. RUNO - -vv. 7-12. Runo osaavasti laittaa ne Pohjolan emännän saataville. - -vv. 15-18. Entiseen sammon paikkaan; k. X: 237. - -vv. 21, 22. Lieneekö sekä tulen että tulukset pois loitsinut. - -vv. 34-38. Arveli, mikä syynä, kun näin kauvan viipyvät pilven tahi -muun varjon takana. - -vv. 41, 42. Sukat ja kengät olivat ennestään tuttuja, pimeässä niitä -ei kyllä kukaan nähnyt. - -vv. 49, 50. Hoidella ja isommaksi kasvatella. - -vv. 73, 74. Hyvin iso, leveä joki. - -v. 83. Luultavasti joku toinen, kun nykyinen Nevan joki; k. XX: 15, -16. - -v. 96. Tulta on vaarallinen etsiä. - -v. 99. Luoma-tiloilta. - -vv. 119-121. Kalat oudostuivat järven kuohuntaa ja ajattelivat, mikä -jo olisi paras neuvo. - -v. 130. Kaikin paikoin, joista toivoi nielijänsä tulevan. - -vv. 161, 162. Paremman aineen puutteessa vanhaan aikaan ehkä -kudottiinki verkkoja niinestä ja katajan kuoresta tahi juurista. - -vv. 163, 164. Verkkoja painetaan vieläki parkkivedessä, josta tulevat -lujemmiksi, ja sanotaan paremmiksi kalastamaanki tulevan. - -vv. 175-180. Runo arvelee, jo kalainki kummastelleen niitä huonoja -pyydyksiä, ja kääntää arvelunsa kalain sanoiksi; k. VIII: 49-60. - -vv. 187-192. Ajat eivät huonone, kuin moni lyhytmielinen luulee, vaan -entisten menneitten sijaan tulee uudet kahta paremmat. - - -48. RUNO - -vv. 5, 6. Muistelee ensimäisen liinaisen nuotan hankintaa; k. XLVII: -163, 164. - -vv. 11, 12. Kun oli kova kiire; sentähdenpä oliki joka ainoa kynsi -yht'aikaa työssä. - -v. 40. Huonoja, kelpaamattomia ahvenia. - -v. 76. Leväsuu. - -vv. 99, 100. K. XX: 15, 16. - -vv. 106-108. Kannon-juurissa tuli vielä kauvan pitkittää kytemistänsä -metsän, kaskien ja soiden palon jälkeen. - -vv. 111-122. Kovan puheen sijasta loitsija välistä käyttää hyviä, -imartelevia sanoja. - -vv. 121, 122. K. XXIII: 35, 36. - -vv. 123-128. Metsä- ja kalastusmatkoilla tulta kuletettiin kotoa -pakkulassa, jota useinki kannettiin kattilan sisässä, ettei -muuten tuulen hengessä virisi riehkeämmästi palamaan. Kattila -ilmankin oli matkalla muassa. Kielessä säilynyt sana _kitkantuli_ -eli _kitkanvalkea_ muistuttaa Suomalaisten kitkuttamallaki tulta -synnyttäneen. Sitä sanottiin myös tulen kirnuumiseksi, koska sitä -varten pehmeämpään puuhun oli reikä eli kolo tehty, jossa kovempaa -puuta pyöritettiin siksi kun tuli syntyi. Sitä muistutellaan -seuraavissa tulensynty-runon sanoissa: _Panu poika aurinkoisen -kirnusi tulisen kirnun, säkehisen säilähytti_. - -v. 134. Hädässä ei ollut aikaa katsoa, miten tuli. - -vv. 141, 142. Tulen ja valkean saattamia kipuja. - -vv. 145, 146. Joku ajateltu hengellinen olento. - -vv. 156-158. Samoite. - -v. 168. Ukossa Ilmarisellaki viimeinen turva. - - -49. RUNO - -vv. 1-4. Vaikka oliki tuli jälleen saatu, niin kuu ja aurinko yhä -olivat kateessa. - -vv. 9, 10. Nuoret ja ikäpuolet, so. kaikki ihmiset; k. XL: 97 vv. 15, -16. Seinän vieressä kiukaan takana makaamasta. - -vv. 23-26. Ilmarinen, aina valmis takomaan mitä pyydettiin, ei näytä -aina sitä ajatelleen, tulisiko työstänsä mitään. - -vv. 29, 30. Epätietoisessa kohdassa arpa tavallisesti tuli neuvon -antajaksi; k. XVIII: 184-196. - -vv. 33-36. Arvaksi käytettiin seulan tapaista kapinetta, pohja eri -osiin jaettu ja kukin osa merkitsevä jotain erinäistä ainetta, -paikkaa tahi muuta tiedusteltavaa kohtaa. Niin taisi joku osa merkitä -tuulta, toinen vettä, kolmas metsää, neljäs noitaa jne. Pantiin -sitte kevyt lastu keskelle pohjaa ja juuri samassa, kun kysyttiin, -saatettiin arpa liikahtamaan, josta lastuki tuli liikkeelle ja -kulkemaan jonkun eri osan päälle. Siitä osasta, minkä päälle lastu -seisattui, selitettiin arvan vastaus. -- Monta muutaki tiedon -saamisen keinoa löytyi, esimerk. kaikenlaiset _unet, aaveet ja -enteet_. Korvain suhina eli soiminen tiesi _uusia sanomia_, harakan -risotus, kissan silmiänsä hierominen, kukon tavattomalla ajalla -laulaminen, poskipäiden ja leuvan kutkuminen _tulevia vieraita_, -seinämadon napsutus, hyypiän huudanta, leppälinnun likeinen laulu -_kuolon sanomaa_, jäiden tulo keväällä talon rantaan _häitä_ jne. - -vv. 39, 40. Ase, jonka kautta Jumala antaa merkin salaisista asioista. - -vv. 47-50. Lastu kulki Pohjolan osalle, ja sitte siitä tieto saatua, -taidettiin arvalta uudelleen kysyä, mihin kuu ja päivä siellä olivat -kätketyt. Osa-piireille sitä varten voitiin uudet merkitykset antaa. - -vv. 61-66. Pohvasteleva vastaus. - -vv. 65, 66. Ei pääse ilman, kun et tietäne päästö-sanoja. Kun -loitsijat jotain kätkivät tahi kiinnittivät (k. VI: 125-128), niin -tavallisesti samassa määräsivät, mitä sanoja piti käyttää, jos -tahdottiin sitä jälleen irti päästää. - -vv. 71, 72. Näillä sanoilla vaatii toista miekkasille. - -vv. 81, 82. K. XXVII: 193, 194. - -v. 90. Olivat lujitetut loitsusanoja vastaan. - -v. 96. Kolmiluku usein muissaki kohdissa vaikuttavaisin (k. I: 145). - -vv. 106-110. Pohjolan emännän, kun ei enää ollut entisellään, piti -varulla olla Väinämöistä vastaan. - -vv. 121-124. Ei huolinut toista viisaaksi tehdä taonnastaan, -ainoastaan viittomalla osotti sen tarkoitusta. - -vv. 135-136. Edellisellä kerralla oli ollut rumempana, väkevämpänä -lintuna, nyt sitä vastoin suotuisempana, vähäväkisenä. - -v. 162. Tuvissa niinä aikoina olivat pienet lauta-ikkunat, sentähden -piti ulos pihalle mennä. - -vv. 171-190. Tällä herttaisella tervehyksellä ja hartaalla -toivotuksella Väinämöinen osottaa ilonsa kuun ja auringon jälle -ilmaumisesta. - -vv. 184-186. Ihmisten parhaita odotuksia kuulta ja auringolta. - - -50. RUNO - -vv. 9, 10. Siivon, kainun tytön ei sopinut mäkiä ja kukkuloita myöten -hypiskellä. - -vv. 11, 12. Marjatan huviksi ja onneksi. - -vv. 27, 28. Ylempänä, kun että olisi maasta käteensä saanut, -alempana, kun että olisi puuhun kiivetä tarvinnut. - -vv. 36-38. Tuli raskaaksi. - -vv. 43, 44. Synnyttämisen tuskissa. - -vv. 57, 58. Ei tiedetä, mitä sukua oli. - -v. 62. Onko elätettävä, vai kadotettava; k. vv. 69-74. - -vv. 69-74. Arveli niin oudolla ja eriskummaisella tavalla si'inneestä -ja syntyneestä lapsesta ei ikinä hyvää maalle tulevan. - -vv. 79, 80. Niitä suuria syitä ja tuhmia töitä ei sen paremmin -nimitetä. Tarkoitettaisiko Joukahaisen sisaren surmaa, vai Ilmarisen -väkinäistä Pohjolaan lähettämistä, vaiko sammonkin itsevaltaista -ryöstämistä Pohjolasta. - -vv. 83-86. Ukko hämmästyksissään puoli-kuisen lapsen puhunnasta, -paikalla ristei hänen ja ennusti hänestä koko maan valtiaan tulevan. - -vv. 89-122. Ihmeteltävä on, Väinämöisen vastustelematta luopuneen -entisestä arvostansa ja vallastansa. - -vv. 101-110. Suomen nykyiset kansalliset ja kielelliset riennot näitä -Väinämöisen ennustus-sanoja par'aikaa ovat toteumaan saattaneet. - -vv. 115, 116. Maan ja taivaan yhtymä-paikkaan asti. "Sieltä hän vielä -kerran ilmi elävänä tulee takaisin tänne", niin ainaki runolaulajat -tavallisesti vakuuttavat; k. III: 123. - -v. 129. Viikate käypi tylsäksi. - -vv. 131, 132. Vesi, joen mutkasta päästyänsä, kulkee laimeammasti. - -vv. 143, 144. Aika, joka synnytti ja kasvatti Suomen laulun, ei ole -enää jälillä. - -vv. 147-150. Vieraskielinen vallasväki, joka yhtä paljon kun puut -korvessa suosii lauluani. - -vv. 151-154. Tulin varhain vieraan esivallan alle. - -vv. 157, 158. Kylmille, pohjoisille maan rajoille. - -vv. 173, 174. Yksi tuskastuu suomalaisiin sanoihini, toinen -yksi-ääniseen nuottiini. - -vv. 177, 178. Sanoo, ei taitavani laulaa kauniisti ja niin, kuin -oikein pitäisi. - -vv. 183-186. En ole, kun vallasväki, käynyt etäämpänä oppia hakemassa. - -vv. 188-194. Piti vääntää alinomaa työssä kiinni, etten saanut aikaa -muualta oppia hakemaan lähteä, ja muutenkin olin silloin vielä pieni -ja ymmärtämätön lapsi. - -v. 196. Suksimiehistä on sillä vaikein kulku, joka ensin hiihtää -ladun jälettömään lumeen. Valmista latua on toisten paljo huokeampi -kulkea. Jälki jäänehen vetääpi, umpi uuvuttaa hyvänki. - -vv. 197, 198. Tietöntä matkaa kulkeva taittelee puiden latvoja ja -karsiskelee oksia puista, jotta toiste jälkeenpäin osattaisi niiden -viittaamalla samaa matkaa paremmin kulkea. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kalevala (1862), by Various - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KALEVALA (1862) *** - -***** This file should be named 54753-8.txt or 54753-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/4/7/5/54753/ - -Produced by Tapio Riikonen -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/54753-8.zip b/old/54753-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 4f8696f..0000000 --- a/old/54753-8.zip +++ /dev/null |