diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54592-8.txt | 5967 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54592-8.zip | bin | 103782 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5967 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..2e0a5a3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54592 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54592) diff --git a/old/54592-8.txt b/old/54592-8.txt deleted file mode 100644 index bb5ba79..0000000 --- a/old/54592-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5967 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Morsiuspuku, by Alexandre Dumas père - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Morsiuspuku - -Author: Alexandre Dumas père - -Translator: Gertrud Colliander - -Release Date: April 23, 2017 [EBook #54592] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MORSIUSPUKU *** - - - - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - - - - - - - - -MORSIUSPUKU - - -Kirj. - -Alexandre Dumas - - -Suomentanut G. C. [Gertrud Colliander] - - - -Alkuperäinen nimi: Cécile - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1913. - - - - - - -Johdanto. - - -Oli Tilsitin rauhanteon ja Erfurtin kongressin aika, siis -keisarikunnan ensimäinen loistokausi. - -Eräs nainen, pitseillä koristettu musliininen aamupuku yllä, -pienet samettiset tohvelit jalassa ja punertavanruskea tukka -ajan muodin mukaan nostettuna solmuksi päälaelle ja käherrettynä -otsaa kehystäviksi pieniksi kiharoiksi, joiden säännöllisyys -ilmaisi kähertäjän vastikään käyneen, loikoi sinisellä silkillä -päällystetyllä leposohvalla muhkeassa kammiossaan, Taitbout-kadun -varrella sijaitsevan talon ensi kerroksessa olevan asunnon sisimmässä -huoneessa. - -Tästä naisesta ja kammiosta on meidän sanottava sananen, ennenkuin -käymme itse asiaan. - -Naisella oli, puhumattakaan vyötäistensä solakkuudesta, jalkansa -hentoudesta ja kätensä valkeudesta, kasvot sellaiset, jotka kaikkina -aikoina ovat kyenneet hurmaamaan tervejärkisimpienkin miesten mielet. -Kauniiksi häntä ei juuri käynyt sanominen, ei ainakaan hänen oman -aikansa ihanteen mukaan; hänen viehätyksensä ei ollut piirteiden -säännöllisyydestä tai säännöttömyydestä riippuvainen. Hänen silmänsä -olivat kenties liian suuret, nenänsä liian pieni, huulensa liian -punaiset, ihonsa liian läpikuultava, mutta nuo oudot virheet huomasi -vain silloin, kun hänen kasvonsa olivat levossa ja liikkumattomina. -Niin pian kuin joku ilme pääsi niitä elähyttämään, olipa se sitten -ilon tai surun, säälin tai veitikkamaisuuden ilme -- sillä tämä -nainen saattoi luoda kasvoilleen mitä erilaisimpia ilmeitä, niin -hyvin viattoman immen kainoutta kuin bakkantin hurjaa raivoa -- hänen -piirteissään syntyi sellainen sopusointu, että pieninkin korjaus -olisi pilannut kokonaisuuden. - -Hänellä oli kädessään paperikäärö, missä näkyi kirjoitusta, -kahta erilaista käsialaa. Vähänväliä hän nosti suloisen -raukealla liikkeellä käärön silmiensä tasalle ja luki muutamia -rivejä nyrpistäen somasti huuliaan; sitten hän huoaten jälleen -laski kätensä, jaksaen tuskin pitää kiinni tuosta onnettomasta -paperikääröstä, josta hänen silminnähtävä ikävystyneisyytensä tuntui -johtuvan. Tämä nainen oli eräs Théâtre Français'n suosituimpia -näyttelijättäriä, ja käärö hänen kädessään sisälsi murhenäytelmän, -aikansa ikävimpiä; edellinen olkoon nimeltään "Fernande", jälkimäisen -nimeä emme uskalla mainita. - -Mitä huoneeseen tulee, oli ajan huono maku, sen komeasta -sisustuksesta huolimatta, painanut siihen leimansa. Se oli sievä, -pieni, neliömäinen kammio, seinät sinisellä silkillä verhotut. -Silkkikaistoja eroittivat hienot, korinttilaistyyliset pylväät, -joiden kullatut päät kannattivat kipsifriisiä, mihin oli maalattu -pompeijilaistyyliin jousella ja viinellä varustettuja amoriineja ja -melkoinen joukko avioliiton alttareita, joilla mainitut amoriinit -uhrasivat satuttamansa sydämet. Sitäpaitsi huoneessa oli neljä ovea, -joista kaksi oli valeovia symmetrian tähden. Nämä kaikki olivat -valkeiksi maalatut ja koristetut kullatuilla Bacchuksen sauvoilla -sekä Thalian ja Melpomenen naamioilla. Yksi näistä ovista oli auki -ja päästi huoneeseen hajuvesikylvyn kosteata ja tuoksuvaa höyryä. -Huonekalut olivat niinkuin seinätkin verhotut sinisellä silkillä ja -olivat muuten sitä jäykkää ja epämiellyttävää muotoa, joka nykyaikana -hämmästyttää aistikkuuteen ja mukavuuteen tottunutta katsojaa, -hänen kun on mahdoton käsittää, miten voitiin sietää noita antiikin -jäljittelyjä, ja vielä vähemmän, miten niitä voitiin käyttää; sillä -sohvilla oli tuskin mahdollista maata ja tuoleilla tuskin sopi -istumaan. Emme nyt puhu noista X-muotoisista jakkaroista, sillä -ne olivat oudosta muodostaan ja ateenalaisista koristuksistaan -huolimatta sittenkin ainoat, jotka jotakuinkin vastasivat -tarkoitustaan. - -Kamiinin koristeet olivat samaa sekasotkua. Kello esitti suurta, -pyöreätä, neljän laihan, taakkansa painaman amoriinin kantamaa -kilpeä, ja haarakynttiläjalat olivat nekin muodostetut ryhmäksi -yhdistyneistä neljästä amoriinista, joiden ilmassa liehuvat soihdut -tarjosivat kynttilöille sijaa. - -Mutta kuten jo olemme sanoneet, pilaantuneesta makusuunnasta -huolimatta huone oli rikas, muhkea, ylellinen ja sellaisena -viehättävä, varsinkin kun siinä asuva seireeni, käyttääksemme -mekin sen ajan mytologista puhetapaa, kirkasti sitä suloutensa ja -kauneutensa loisteella. - -Tämän pienen temppelin jumalatar loikoi siis, kuten on mainittu, -veltosti leposohvallaan, ollen lukevinaan rooliansa, mutta ajatellen -itse asiassa vain kuinka pukunsa oli järjestettävä, peploni -kannettava ja tunika laskostettava esitettävässä tragediassa. Silloin -ovi aukeni ja kamarineitsyt astui sisälle, esiintyen tuttavallisesti -ja rohkeasti niinkuin ainakin palvelijatar, joka on tottunut olemaan -emäntänsä neuvonantajana ja uskottuna arkielämän kaikissa vaiheissa. - --- Mitä! Joko te taaskin tulette! huudahti näyttelijätär, jonka -näennäistä suuttumusta lievensi salainen mielihyvä keskeytyksen -johdosta. -- Sanoinhan minä teille, että tahdon olla yksin, -ehdottomasti yksin, voidakseni työskennellä rauhassa. Tätä roolia en -saa ikinä päähäni, ja se on teidän syynne, neiti Cornélie! - --- Hyvä Jumala! Pyydän tuhannesti anteeksi, sanoi palvelijatar, ja -suostun ottamaan syykseni myöhästymisen, jos näytelmänkirjoittaja -sattuisi panemaan pahakseen, mutta täällä on kaunis, nuori herra, -joka niin itsepintaisesti tahtoo päästä teidän puheillenne, että -minun oli mahdotonta käskeä häntä pois. - --- Suvainnette kai sanoa mikä on tuon kauniin, nuoren herran nimi? - --- Herra Eugène. - --- Herra Eugène? sanoi näyttelijätär hitaasti kerraten -palvelijattarensa sanat, -- herra Eugène? Mutta eihän se ole mikään -nimi. - --- On kyllä, hyvä rouva, ja vieläpä sangen kaunis nimi. Minä -puolestani pidän paljon siitä nimestä. - --- Vai niin. Ja nyt tahdotte saada minutkin yhtymään -mielipiteeseenne. Ja voitteko nyt sanoa minkä näköinen tuo -suosikkinne on? - --- Tietysti. Hän on, niinkuin jo sanoin, sangen kaunis, nuori mies, -kookas vartaloltaan, hiukset mustat, silmät mustat, viikset mustat. -Hän esiintyy siviilipuvussa, mutta voisin lyödä vetoa, että hän on -upseeri; sitä paitsi hänellä on napinlävessä kunnialegioonan nauha. - --- Herra Eugène, mustaverinen, kunnialegioonan nauha napinlävessä... -toisti Fernande vaivaten muistiaan päästäkseen asiasta selville. -Kääntyen sitten kamarineitsyensä puoleen hän kysyi: - --- Muistatteko koskaan ennen nähneenne tätä kaunista nuorta herraa -luonani vuoden kuluessa, jonka olette ollut palveluksessani? - --- En koskaan, hyvä rouva. - --- Kuka hän sitten on?... Eugène d'Harville kenties? - --- Ei ole hän, hyvä rouva. - --- Eugène de Chastellux? - --- Ei hänkään. - --- Eugène de Clos-Renaud? - --- Hän vielä vähemmän. - --- No siinä tapauksessa saatte sanoa tuolle herralle, etten ole -kotona. - --- Mitä! Käskeekö rouva minun...? - --- Menkää! - -Fernande lausui tämän viimeisen sanan sellaisella traagillisen -prinsessan arvokkuudella, että kamarineitsyt, vaikka häntä olisi -vielä enemmän haluttanut puolustaa suosikkiaan, näki hyväksi tehdä -kokokäännöksen ja totella niin ryhdikästä käskyä. - -Cornélie neiti lähti siis huoneesta. Fernande, vielä entistänsä -hajamielisempänä ja hermostuneempana, alkoi uudelleen silmäillä -käsikirjoitusta. Mutta hän oli tuskin saanut neljä säettä luetuksi, -kun ovi taas aukeni ja kamarineitsyt jälleen astui sisään. - --- Kas niin, joko taas? sanoi Fernande äänellä, jota hän koetti -pakottaa vakavaksi, mutta josta ankaruus jo oli osaksi kadonnut. - --- Voi, hyvä Jumala! vastasi Cornélie. -- Täällähän minä taas olen, -mutta rouvan täytyy suoda anteeksi. Herra Eugène ei ota lähteäkseen. - --- Mitä, eikö hän ota lähteäkseen? - --- Hän sanoo, ettei rouva lähde koskaan aamuisin niin varhain ulos. - --- Totta on, mutta aamusella otan vain ystäviä vastaan. - --- Hän sanoo olevansa hänkin ystävänne. - --- Sepä omituista. Asia käy yhä sekavammaksi. Eugène... -mustaverinen... kunnialegioonan nauha... ystävä... Eihän vain lie -Eugène de Miremont? - --- Ei toki. Kauniimpi. - --- Eugène d'Harcourt kenties? - --- Ei sinnepäinkään, hän on paljon kauniimpi! - --- Eugène d'Argy? - --- Hän on tuhat kertaa kauniimpi! - --- Mutta, neiti Cornélie, te saatatte minut vallan uteliaaksi. - --- Sitäpaitsi, jatkoi kamarineitsyt ojentaen rouvalleen pienen -viidenfranginkappaleen suuruisen, nahkaisen kotelon, -- hän sanoi: -"Antakaa tämä Fernandelle, hän heti arvaa kuka olen." - --- Fernandelleko? Sanoiko hän niin? - --- Niin, rouva, hän sanoi: "Fernandelle". - --- Ihmeellistä. Minä joudun aivan pyörälle päästäni, sanoi Fernande -siirtäen kannen pientä koukkua ja avaten uteliaana kotelon. - --- Hyvänen aika! Rouvan kuvahan siinä on! huudahti kamarineitsyt. --- Voi, kuinka se on onnistunut! Kuinka rouva on kaunis tuo liehuva -huntu päässä! - --- Minun kuvani? mutisi Fernande suuresti ihmeissään. -- Minun -kuvani?... Kuka siellä on? Toden totta, minä en pääse selville. - -Sitten hetken vaiti oltuaan hän huudahti: - --- Ah, Eugènekö? - --- Niin. - --- Mustaverinen? - --- Niin. - --- Kunnialegioonan nauha? - --- Niin. - --- Ystäväni?... Tämä muotokuva... tämä nimimerkki kannessa, jota -en äsken huomannut: E.B. Nyt olen jo selvillä! Hyvä Jumala! kuinka -huonoksi muistini onkaan käynyt! Kuinka olenkaan hajamielinen! -Käskekää sisään tuo Eugène parka! Ja minä kun annoin hänen odottaa! -Ja kun vielä ajattelee, että sama asia tapahtui minulle tuskin -kuukauttakaan sitten, kun Jérôme tuli käymään! - -Cornélie neiti ei odottanut toista käskyä, vaan katosi nuolena -huoneesta, ja tuskin oli Fernande saanut sanotuksi itseensä -kohdistetut nuhdesanat, kun tuo kaunis mustatukkainen, mustasilmäinen -ja mustaviiksinen nuori mies jo ilmestyi ovelle kiiltävänpunaisine -kunnialegioonan nauhoineen. - --- Anteeksi, rakas Fernande, huusi hän nauraen, mutta, kunniani -kautta, en voinut todellakaan arvata, että poissaoloni kestäessä on -käynyt noin mahdottomaksi päästä teidän puheillenne! - --- Mutta kuinka minä sitten olisin voinut arvata, että te siellä -olitte, rakas prinssini? vastasi Fernande, ojentaen kätensä -vastatulleelle, joka ylpeänä voittajana suuteli sitä. -- Minähän -tunnen niin monta Eugène-nimistä herraa... - --- Ettette osaa eroittaa minua joukosta. Kunniaksi minulle -todellakin... Ah, anteeksi!... Muotokuva. Olkaa hyvä ja antakaa se -minulle takaisin! - --- Siis yhä välitätte siitä? sanoi Fernande veitikkamaisesti -kiemaillen. - --- Yhä, vastasi prinssi vetäen jakkaran leposohvan viereen. - --- Cornélie! sanoi Fernande. -- Niin kauan kuin hänen keisarillinen -ylhäisyytensä on luonani, en ota ketään vastaan. - -Cornélien silmät repesivät suuriksi. Hän oli nähnyt rouvansa luona -käyvän paljon ylhäisiä herroja, mutta ei yhtäkään, jota olisi hänen -ylhäisyydekseen mainittu, vielä vähemmin "hänen keisarilliseksi -ylhäisyydekseen". Ja Cornélie neiti menikin pois sanaakaan sanomatta. - --- Joko siitä on kauan, kun palasitte Pariisiin, rakas Eugène? sanoi -Fernande Cornélien mentyä. -- Ah, anteeksi! Puhuttelen teitä yhä, -niinkuin vielä olisitte vain everstinä ensimäisen konsulin kaartissa. - --- Olette oikeassa, kaunis Fernande. Jatkakaa niinkuin olette -alkanutkin. Että olenko ollut kauan Pariisissa? Eilisestä lähtien. Ja -ensimäisen käyntini olin varannut teitä varten, kiittämätön! - --- Todellakin? Kävittekö täällä eilen? - --- En, sillä tiesin, ettette ollut kotona, koska teidän oli -esiinnyttävä illalla. - --- Niin, se on totta. - --- Olin teatterissanne. - --- Keisarin aitiossako? Mutta enhän minä teitä siellä huomannut. - --- Olisitte kyllä huomannut, jos olisin ollut siellä, sillä tarpeeksi -sinne katsoitte. Olihan Poniatowsky siellä. - --- Todellako? En nähnyt häntäkään. - --- Vai ette, valehtelija! huudahti prinssi. -- Olette oikeassa, en -ollut siellä. Olin tuntemattomana yksityisaition perällä. - --- Yksinkö? - --- En, teidän kuvanne seurassa. - --- Hyvä Jumala, kuinka kohteliaasti te osaatte puhua! Ja minä voin -vannoa teille, etten usko sanaakaan kaikesta mitä sanotte. - --- Täyttä totta se sittenkin on. - --- No niin. Teidän ei olisi pitänyt käydä siellä eilen. - --- Miksikä niin? Olitte mainio Zaïrena ja ihmeellinen Roxelanena. - --- Minulla ei ollut eilen edullinen päivä. - --- Älkää laskeko leikkiä! Päinvastoin, hurmaava olitte. - --- En, olin pahalla tuulella. - --- Puhutteliko Poniatowsky liian usein naapuriaan? - --- Olin ärtyisällä mielellä. - --- Onko Duroc kuollut? - --- Olin alakuloinen. - --- Onko Murat tehnyt vararikon? - --- Niin, Murat'sta puhuttaessa, suurherttuahan hänestä on tullut, -eikö niin? Ja varakuningashan hänestä tehdään niinkuin teistä ja -Josephista, eikö niin? - --- Olen kuullut siitä huhuiltavan. - --- Sukkelata. Ja ovatko kaikki nuo kuninkaan virat edes palkan -puolesta edulliset? - --- Jotakuinkin. Ja jos tämä puheenaine teitä miellyttää, niin -puhutaan siitä paremman puutteessa. - --- Mutta teitä nuo virat eivät turmele, rakas Eugène. Prinssinä -pysytte nyt niinkuin ennenkin. Toista on keisarinne laita. - --- Vai niin. Ja mitä pahaa keisarini on tehnyt teille? Luulin hänen -tehneen teistä keisarinnan. - --- Niin, onhan hän hyvin ystävällinen. Mutta puhumme siitä myöhemmin. -Kuulkaahan, minua haluttaa matkustaa pois Ranskasta ja mennä Milanoon. - -Samassa Cornélie astui sisään. - --- No, mitä nyt? kysyi Fernande. -- Mitä tahdotte? - --- Pyydän anteeksi, rouva, mutta siellä on joku, joka pyytää päästä -rouvan puheille. - -Ja tätä sanoessaan hän iski rouvalleen silmää ikäänkuin -kuiskatakseen: "Olkaa huoletta, tiedän mitä teen." - --- Joko nyt taas joku kaunis nuori herra? kysyi Fernande. - --- Ei tällä kertaa, rouva, vaan köyhä, nuori tyttö, joka näyttää -hyvin alakuloiselta ja tuntuu olevan pahoilla mielin. - --- Ja mikä hänen nimensä on? - --- Cécile. - --- Cécile? Entä sukunimi? - --- Ei hän muuta nimeä sanonut. Cécile vain. - --- Eikö hänkään? naurahti prinssi. -- Taitaapa olla tänään -ristimänimien päivä. - --- Ja mitä hän tahtoo? kysyi Fernande. - --- Hän tahtoo näyttää rouvalle jotakin, johon rouva varmaankin -suuresti ihastuu. Sanoin hänelle ensin, ettei maksanut vaivaa -puhua siitä rouvalle, koska tiesin, että rouva nyt aikoo tulla -säästäväiseksi, mutta hän pyysi niin hartaasti, lapsi parka, etten -hennonut käskeä häntä pois. Käskin odottaa ja sanoin, että niin pian -kuin rouva saa aikaa, niin rouva varmaankin ottaa hänet vastaan. -Silloin hän nöyrästi istuutui tuolille etehisen nurkkaan, rasia -polvillaan, ja siellä hän nyt odottaa rouvan kutsua. - --- Salliiko hänen keisarillinen ylhäisyytensä, että otan hänet -vastaan? kysyi Fernande. - --- Tietysti, kuinkas muuten, vastasi prinssi. -- Haluan sitäpaitsi -suuresti nähdä tuota nuorta tyttöä ja tietää mitä hänellä on tuossa -rasiassa, jota hän niin nöyrästi pitää polvillaan. - --- No, kutsukaa hänet sitten sisään, sanoi Fernande. - -Cornélie meni ja palasi hetken kuluttua ilmoittaen: "Neiti Cécile", -ja mainittu henkilö astui hänen takanaan huoneeseen. - -Hän oli kaunis, nuori tyttö, noin yhdeksäntoistavuotias, -vaaleatukkainen, sinisilmäinen, hienohipiäinen ja vyötäisiltä hoikka -kuin kaisla. Hän oli surupuvussa, ja hänen mustissa vaatteissaan -ei ollut ainoatakaan koristetta, enemmän kuin hänen mustassa -päähineessäänkään. Hänen poskensa olivat kalpeat ja silmät itkusta -punaiset. Näki, että hän oli paljon kärsinyt ja paljon itkenyt. -Liikkumattomana ja mitään sanomatta hän jäi seisomaan ovelle. - --- Tulkaa lähemmäksi, neiti, sanoi Fernande, ja sanokaa minulle -asianne. - --- Hyvä rouva, vastasi Cécile vapisevalla äänellä, jossa kumminkin -oli enemmän surua kuin pelkoa, tässä rasiassa on puku, jota olen -kaupitellut monessa paikassa, mutta sen hintaa on aina sanottu liian -korkeaksi. Viimeisessä paikassa sanottiin minulle, että kuningattaret -yksin ostavat sellaisia pukuja, ja silloin päätin käydä teidän -luonanne, koska tiedän, että olette kuningatar. - --- Olen kyllä kuningatar, mutta ainoastaan seitsemästä kymmeneen -illalla, näyttämö kuningaskuntana, maalatut paperit linnana ja -vaskirengas kruununa. Mutta ette ole sentään kokonaan eksyksissä, -sillä jos minussa näettekin ainoastaan valekuningattaren, niin -tapaatte luonani todellisen kuninkaan. - -Nuori tyttö loi vakavan katseensa prinssiin, ja hänen suurissa -sinisilmissään oli ilme, joka todisti, ettei hän täysin tajunnut -noiden sanojen sisällystä. Sillä aikaa Cornélie nosti rasian kantta. - -Fernandelta pääsi ihastuksen ja hämmästyksen huudahdus. - --- Mikä ihmeellinen puku! huudahti hän tarttuen siihen turhamaisen -naisen ihastuksella, levittäen sen sohvalleen ja pistäen kätensä -kankaan alle, voidakseen paremmin arvostella kudoksen hienoutta ja -mallin kauneutta. - -Prinssikin, vaikkei ollut pätevä arvostelemaan neulalla valmistettuja -mestariteoksia, ymmärsi mitä ääretöntä kärsivällisyyttä ja taitoa -sellainen työ oli kysynyt. - -Fernande jäi hetkeksi katsomaan kirjauksen verrattoman hienoja -kukkakiehkuroita; sitten hän kääntyi uudestaan Cécilen puoleen ja -kysyi: - --- Kuka on tehnyt tämän puvun? - --- Minä, hyvä rouva, vastasi Cécile. - --- Ja kuinka kauan olette tehnyt sitä? - --- Puolen kolmatta vuotta. - --- Sen kyllä uskon. Katsokaahan toki, prinssi, kaikki on tehty käsin -eikä koneella, ja se sen juuri tekeekin arvokkaaksi. Puolen kolmatta -vuottako vain? Mutta silloin kai olette hirveästi rasittanut itseänne? - --- Olen työskennellyt yötä päivää, hyvä rouva. - --- Oletteko nähnyt sellaista vaivaa vain myydäksenne puvun? - --- En myydäkseni. Toinen minulla oli tarkoitus. - --- Ymmärrän kyllä, ettette ole saanut tälle ostajaa, sillä -kuninkaallinen hinta tästä on pyydettävä. - --- On kyllä, valitettavasti. Minun täytyy pyytää siitä jotensakin -suurta hintaa. Senpätähden juuri en ole saanutkaan sitä myydyksi, -vaikka olen suuressa rahantarpeessa. - --- Ja mikä on sitten hintanne? kysyi prinssi hymyillen. Nuori -tyttö pysyi hetken ääneti uskaltamatta lausua noita sanoja, joista -kaupan huono menestys tähän asti oli johtunut. Sitten hän melkein -kuulumattomasti kuiskasi: - --- Kolmetuhatta frangia. - --- Kuinka paljon? kysyi Fernande. - --- Kolmetuhatta frangia, toisti Cécile. - --- Kallista on, on kyllä, mutta sen arvoinen puku on, sanoi Fernande -epämääräisen näköisenä. - --- Mutta ostaessanne tämän, hyvä rouva, huudahti nuori tyttö, -heittäytyen polvilleen ja pannen kätensä ristiin, -- te tekisitte -samalla hyvän työn, jalon ja hyvän työn, vannon sen teille. - --- Lapsi parka, sanoi Fernande, täyttäisin mielelläni toivomuksenne -ja tunnustan, että minua suuresti haluttaisi, mutta kolmetuhatta -frangia... - --- Oi, hyvä Jumala, eihän kolmetuhatta frangia merkitse mitään -teille, sanoi nuori tyttö, katsoen ympärilleen ja arvostellen -huoneenhaltijan varallisuutta kuvaamamme muhkean kaluston mukaan. - --- Ei merkitse minulle mitään! huudahti näyttelijätär. Kolmen -kuukauden palkka! -- Kuulkaahan, neiti, kääntykää prinssin puoleen. -Kenties hän ostaa puvun jollekin kauniille hovinaiselle. - --- Todellakin, sanoi prinssi, rouva on oikeassa. Ostan teiltä puvun, -lapseni. - --- Ostatteko te, herra, tai prinssikö! huudahti nuori tyttö. -- -Aivanko todella ostatte sen minulta pyytämästäni hinnasta? - --- Ostan kyllä, sanoi prinssi, ja jos suurempi summa olisi teille -tarpeen... - --- Ei, armollinen herra, sanoi nuori tyttö, kolmetuhatta frangia -tarvitsen, siinä on minulle tarpeeksi. Puku ei sitäpaitsi ole enemmän -arvoinen. - --- No niin, sanoi prinssi, olkaa hyvä ja viekää tämä rasia -kamaripalvelijalleni, Jeanille, jonka tapaatte portilla, käskekää -panna se vaunuihini ja antakaa hänelle osoitteenne, jotta voisin -jo tänään lähettää teille rahat, joita näytätte niin suuresti -tarvitsevan. - --- Niinpä todellakin. Vannon teille, etten olisi koskaan luopunut -tästä puvusta, ellei sellaista tarvista olisi ollut. - -Nämä sanat sanoessaan lapsi parka painoi monta kertaa huulensa -kankaaseen, jonka luovuttaminen nosti hänessä sellaisen tunteitten -kuohun, että hänen sydämensä oli pakahtua. Sitten kumartaen vielä -kerran Fernandelle ja prinssille hän kääntyi lähteäkseen. - --- Vielä sananen, sanoi Fernande. -- Suokaa anteeksi, että -teen teille kysymyksen, joka luullakseni johtuu yhtä paljon -myötätuntoisuudesta teitä kohtaan kuin uteliaisuudesta. Kenelle tämä -puku oli aiottu? - --- Minulle itselleni, hyvä rouva. - --- Teillekö? Ja mitä tilaisuutta varten? - --- Morsiuspuvukseni sen aioin. - -Ja tämän sanottuaan nuori tyttö syöksyi ovesta ulos, tukehduttaen -nyyhkytyksen. - -Kahden tunnin kuluttua Cécile sai rahansa. - -Mutta viikon päästä Fernande esiintyi kappaleessa: "Filosofi vastoin -tietoaan", niin ihana puku yllään, että yleisesti luultiin sulttaani -Solimanin lahjoittaneen sen hurmaavalle Roxelanelle. - -Ja historioitsijana, jonka etuoikeutena on tuntea kaikki salaisuudet, -tahdomme nyt tutustuttaa lukijan tuohon nuoreen tyttöön, joka -hetkeksi oli näyttäytynyt Fernandelle ja prinssille ja joka oli -kadonnut Coq-kadun varrella sijaitsevasta asunnostaan, missä hänelle -ei tiedetty muuta nimeä kuin Cécile. - - - - -I LUKU. - -Saint-Denis'n tulliportti. - - -Syyskuun 20 p:nä 1792 pienet kangaskatoksen suojaamat -talonpoikaisrattaat, joiden pohja oli oljilla peitetty, lähestyivät -puoli kuuden aikaan aamusella Saint-Denis'n tulliporttia, aisalla -istuvan talonpojan ohjaamina. Ne olivat viimeisinä pitkässä jonossa -samanlaisia rattaita, jotka kaikki pyrkivät pääkaupungista pois, mikä -ei ollut suinkaan helppoa tänä emigranttien aikana. - -Rattaat pysähtyivät itsekukin vuorostaan vahtihuoneen eteen, missä -niitä tutkittiin pienimpiäkin pohjukoita myöten. Nähtävästi niissä ei -kuitenkaan havaittu mitään epäluulonalaista, sillä ne pääsivät kaikki -esteettä kulkemaan, kunnes rivin viimeiset saapuivat ristikkoportille -ja vuorostaan jäivät seisomaan vahtihuoneen eteen. - -Silloin talonpoika, odottamatta virkamiehen tutkivia kysymyksiä, -nosti itse katoksen ja ojensi hänelle matkapassinsa. - -Tämä Abbevillen pormestarinviraston luovuttama passi kehotti -viranomaisia päästämään Pariisiin aikovan tilanvuokraajan Pierre -Durandin, hänen vaimonsa Catherine Payot'in ja äitinsä Gervaise -Arnoult'in esteettä kulkemaan. Paperin toisella puolella Pariisin -kunnallishallitus valtuutti mainitut henkilöt palaamaan Nouvionin -kylään, mikä oli heidän varsinainen asuntopaikkansa. - -Virkamies pisti päänsä verhojen alle ja näki kaksi naista, joista -toinen oli iältään neljänkymmenenviiden tai viidenkymmenen paikoilla, -toinen noin kahdenkymmenenviiden ikäinen, sekä noin nelivuotiaan -tytön. - --- Kuka teistä on Gervaise Arnoult? kysyi virkamies. - --- Minä, hyvä herra, vastasi vanhin vaunuissa istujista. - --- Kuka on nimeltään Catherine Payot? - --- Minä, kansalainen, vastasi nuorempi. - --- Miksikä ei tätä pientä tyttöä ole passissa mainittu? - --- Ka, minun syynihän se on, sanoi talonpoika, vastaten naisten -puolesta. -- Kyllähän vaimoni sanoi, että tytönkin nimi oli paperille -pantava, mutta minä sanoin, että kukapa nyt sellaisesta tytön -typykästä välittää, annetaan olla. - --- Onko tyttö sinun lapsesi? kysyi virkamies. - -Lapsi avasi suunsa vastatakseen, mutta äiti pani kätensä hänen -huulilleen. - --- Minun tietysti, sanoi talonpoika, eipähän se kenenkään muun lie. - --- Hyvä on, sanoi virkamies, mutta, niinkuin vaimo sanoi, lapsi -olisi pitänyt mainita passissa. Ja taitaa tässä olla toinenkin -erehdys, sillä äitiäsi sanotaan kuudenkymmenenviiden ja vaimoasi -kolmenkymmenenviiden ikäiseksi, ja molemmat näyttävät paljon -nuoremmilta. - --- Olen minä kumminkin kuudenkymmenenviiden vuoden vanha, sanoi -vanhempi naisista. - --- Ja minä kolmenkymmenenviiden, sanoi nuorempi. - --- Ja minä, hyvä herra, olen neljän vuoden vain ja minä osaan jo -lukea ja kirjoittaa, pisti pieni tyttö väliin. - -Naiset hätkähtivät ja talonpoika ehätti sanomaan: - --- Osannethan toki. Johan sinua on tarpeeksi koulutettu ja vieläpä -maksettu kuusi frangia kuukaudessa Abbevillen koululle. Jos et siitä -hinnasta oppisi, niin käräjiin haastaisin opettajasi. En kai minä -suotta ole Normandiasta kotoisin. - --- Jo riittää, sanoi virkamies, saatte kaikki laskeutua rattailta ja -pistäytyä minun huoneeseeni siksi aikaa, kun tutkitaan ajopeliänne ja -katsotaan, eikö sinne ole ketään kätketty. - --- Kuulkaahan, hyvä herra... alkoi vanhempi naisista, mutta nuorempi -puristi häntä käsivarresta, sanoen varottavasti: - --- Äiti! - --- Kas niin, tehkää niinkuin kansalainen käskee, sanoi talonpoika. -- -Joutavat tutkia, ja kun näkevät, ettei meillä ole mitään ylimyksiä -olkiin kätkettyinä, niin päästävät kai sitten lähtemään. Eikös niin, -hyvä herra? - -Naiset tottelivat ja menivät vahtihuoneeseen. Mies jäi seisomaan -hevosensa viereen. - -Virkamies avasi virkahuoneensa oven ja päästi sisään naiset ja -lapsen. Sitten hän sulki oven. - -Syntyi hetken hiljaisuus, jonka kestäessä virkamies katseli tarkasti -naisia. Nämä eivät tietäneet mitä ajatella sellaisesta sanattomasta -tarkastuksesta, kun virkamies äkkiä siirsi nojatuolin vanhemmalle ja -kädellään osoitti nuoremmalle istuinta sanoen: - --- Tehkää hyvin ja istukaa, rouva markiisitar. Ja te, rouva -paronitar, käykää istumaan. - -Naiset kävivät kalmankalpeiksi ja vaipuivat hervottomina heille -osoitetuille istuimille. - --- Erehdytte, hyvä herra, sanoi vanhempi. - --- Kansalainen, vakuutan teille, että olette pettynyt, huudahti -nuorempi. - --- Älkää teeskennelkö minulle, hyvät rouvat, sanoi virkamies. -- Se -on tarpeetonta, sillä teillä ei ole mitään peljättävää. - --- Mutta kuka te olette, ja kuinka te meidät tunnette? - --- Olen Lorges'in herttuattaren entinen vouti. Herttuatar pakeni -Pariisista prinssien kanssa ja jätti minut tänne pitämään huolta -hänen omaisuudestaan. Olen monta kertaa nähnyt teidät herttuattaren -kodissa ja tunsin hyvin teidät jo ensi silmäyksellä. - --- Henkemme on teidän vallassanne, virkkoi nuorempi naisista, -jota virkamies oli sanonut paronittareksi, -- sillä meidän ei käy -enää kieltäminen, että olemme ne henkilöt, joiksi meitä luulette. -Lorges'in herttuatar oli meidän parhaimpia tuttaviamme. Mutta te kai -armahdatte meitä, eikö niin? - --- Voitte olla huoleti, hyvät rouvat, vastasi entinen -taloudenhoitaja, sillä aion tehdä minkä vähänkin voin auttaakseni -teidät pakosalle. - --- Oi, hyvä herra! huudahti markiisitar, saatte uskoa, että ikuisesti -olemme teille kiitolliset, ja jos suosittelumme olisi teille missään -suhteessa hyödyllinen, niin lupaan... - --- Voi, äiti kulta! sanoi paronitar, mitä hyötyä meidän -suosituksestamme enää voi olla herralle? Vahingoksi se vain olisi. -Emme voi enää mitään muitten hyväksi, itse me tarvitsemme apua. - --- Niin, olet oikeassa, tyttäreni, vastasi markiisitar. -- Unohdan -aina, että ajat ovat muuttuneet niin meidän kuin onnettoman maammekin -suhteen... - --- Vaiti, äiti! sanoi nuorempi naisista, älä taivaan nimessä -sellaisia puhu... - --- Oh, ei teillä ole mitään pelkäämistä, sanoi virkamies, niin kauan -kuin ei ole muita kuuntelemassa teitä kuin minä... Mutta, rouva -markiisitar, neuvoisin teitä puhumaan niin vähän kuin suinkin, jatkoi -virkamies hymyillen. -- Teidän puheessanne on hienostunut sävy, jota -ei meidän aikanamme suosita, ja jos uskallan antaa teille vielä -toisenkin neuvon, niin sinutelkaa puhutellessanne ihmisiä ja sanokaa -heitä kansalaisiksi. - --- En koskaan, hyvä herra, en koskaan! huudahti markiisitar. - --- Ettekö minunkaan tähteni ja pienen tyttäreni tähden? sanoi -paronitar. -- Häneltä on jo riistetty isä; minne hän joutuu, jos hän -jää meistäkin orvoksi? - --- No niin, olkoon menneeksi, sanoi markiisitar. -- Lupaan, rakas -tyttäreni, että teen minkä voin. - --- Ja nyt, hyvät rouvat, tahdotteko jatkaa matkaanne tällä passilla? - --- Mitä te siihen sanotte? kysyi paronitar. - --- Ettei se ole teille miksikään hyödyksi, päinvastoin vain -vahingoksi. Te ette kumpikaan näytä sen ikäisiltä kuin teitä -matkapassissa sanotaan, ja niinkuin äsken sanoin, lastahan ei -passissa mainita ollenkaan. - --- Mitä meidän sitten tulee tehdä? Meillä ei ole toista. - --- Mutta minä voin hankkia teille toisen. - --- Voi, hyvä herra! huudahti paronitar, olisitteko todellakin niin -jalomielinen! - --- Tietysti, mutta siinä tapauksessa teidän täytyy odottaa täällä -puoli tuntia, kenties vielä kauemminkin. - --- Yhdentekevää, herra, kuinka kauan vain tahdotte, sanoi paronitar, -sillä tiedän, että teidän luonanne olemme turvassa. - -Kaupunginpalvelija pistäytyi ulos ja palasi hetken kuluttua, -matkapassi puoleksi palasina ja lian tahraamana. - --- Kansalainen kirjuri, sanoi hän kutsuen luokseen nuoren miehen, -jolla niinkuin hänelläkin oli vyötäisillä kolmivärinen nauha, -- mene -pormestarinvirastosta hakemaan minulle allekirjotuksilla varustettu -passikaavake. ... Näytä heille tämä ja sano, että se putosi minulta -likaan ja joutui vaununpyörän alle sekä että siinä mainitut henkilöt -ovat virkahuoneessani. Panen kyllä itse siihen heidän nimimerkkinsä. - -Nuori mies otti virkamiehen kädestä passin ja lähti tekemättä -vähintäkään vastaväitettä. - --- Ja nyt, hyvä herra, sanoi paronitar, saammeko vuorostamme kysyä -teiltä nimeänne, jotta aina muistaisimme sen rukoillessamme Jumalalta -siunausta henkemme pelastajalle. - --- Hyvä rouva, onneksi minulle ja ken ties teillekin on nimeni -aivan halpa ja tuntematon. Niinkuin äsken sanoin, olen ollut -taloudenhoitajana Lorges'in herttuattaren luona, ja hän naitti minut -englantilaisen kotiopettajattarensa kanssa, jonka hän oli tuottanut -luokseen tyttärensä kasvatusta varten. Vaimoni seurasi herttuatarta -maanpakoon pienen, kuuden vuoden ikäisen poikamme kanssa. Nyt he ovat -Englannissa, Lontoossa, ja koska arvaan, että teilläkin on aikomus -mennä sinne... - --- Olette oikeassa, sinne aiomme lähteä, vastasi paronitar. - --- ... niin, voin antaa teille herttuattaren osoitteen. Hän asuu -edelleenkin yhdessä hänen kuninkaallisen ylhäisyytensä, Artois'n -herttuattaren kanssa. - --- Ja hänen osoitteensa? kysyi paronitar. - --- Regent street 14. - --- Kiitos herra, kyllä muistan. Ja onko teillä mitään asiaa -vaimollenne? - --- Sanokaa hänelle, että minulla on ollut onni tehdä teille pieni -palvelus ja että isänmaallinen mieleni on suojellut minua tähän asti -kaikista rettelöistä. Mutta kun en uskalla luottaa siihen, aion tulla -hänen luokseen ja asettua Englantiin asumaan, niin pian kuin olen -saanut omat asiani järjestetyiksi ja pienen omaisuuteni lopullisesti -luovutetuksi hänen käsiinsä. - --- Hyvä herra, saatte luottaa siihen, etten unohda sanaakaan siitä, -mitä nyt olette sanonut. Mutta nimeänne emme sittenkään vielä tiedä. - --- Sen saatte lukea allekirjoittamastani passinne vahvistuksesta. -Suokoon Jumala, että siitä olisi teille turvaa silloinkin, kun en -itse ole teitä suojelemassa. - -Samassa kirjuri palasi, uusi passi kädessään. Vanha oli otettu -pormestarinvirastoon todisteeksi. - --- Asetu tuohon ja kirjoita, sanoi virkamies kirjurille. - -Tämä totteli ja pantuansa paperille tavalliset alkulauseet hän -keskeytti kirjoituksen kuullakseen siihen pantavat nimet. - --- Mikä on miehesi nimi ja ikä, kansalainen? kysyi virkamies. - --- Pierre Durand, kolmekymmentäkuusi vuotta. - --- Hyvä. Ja äitisi? - --- Gervaise Arnoult, ja hän on neljänkymmenenviiden vuoden ikäinen. - --- Ja itse olet nimeltäsi? - --- Catherine Payot. Kahdenkymmenenviiden vuoden ikäinen. - --- Ja tyttäresi. - --- Cécile. - --- Ikä? - --- Neljä vuotta. - --- Hyvä on, sanoi virkamies. -- Ja nyt, paljonko olet maksanut tästä, -Joseph? - --- Kaksi frangia, vastasi kirjuri. - -Markiisitar otti kukkarostaan kultarahan maksaakseen, mutta paronitar -tarttui hänen käteensä varoittaen: - --- Äiti, äiti! - -Sitten hän otti itse taskustaan kuparirahoja, joita hän vähitellen -laski kirjurin käteen, kunnes summa oli täysi. Kirjuri kiitti ja -poistui. - -Sillä aikaa virkamies kirjoitti vahvistuksensa ja ojensi sen tehtyään -kallisarvoisen paperin paronittarelle sanoen: - --- Nyt, hyvä rouva, voitte jatkaa matkaanne, ja toivon, että se -päättyy onnellisesti. - --- Herra, sanoi paronitar, olkoon palkkanne ikuinen kiitollisuutemme, -niin äitini puolesta kuin minunkin ja pienen tyttäreni puolesta, kun -hän joutuu siihen ikään, että hän ymmärtää mitä kiitollisuus on. - -Markiisitar teki virkamiehelle juhlallisen kumarruksen, ja pikku -Cécile lennätti hänelle suudelman. - -Sitten he nousivat kaikki kolme rattaille, Pierre Durand asettui -entiselle paikalleen aisalle ja katsottuaan, oliko kaikki reilassa, -hän näpsäytti piiskallaan hevosta, joka lähti liikkeelle. - --- Louis Duval, sanoi paronitar, joka ensi työkseen oli hakenut -passista pelastajansa nimen. - --- Louis Duval, toisti markiisitar. -- Eivät sentään kaikki -kansanmiehet ole jakobiineja ja murhaajia. - -Tämä viimeinen sana sai kyyneleet vuotamaan paronittaren silmistä. - -Mutta hänen pikku tyttärensä kuivasi ne suudelmillaan. - - - - -II LUKU. - -Kuningattaretkin itkevät niinkuin rahvaannaiset. - - -Nyt muutamia sanoja lapsesta ja näistä kahdesta naisesta, jotka -arvokkaan kaupunginpalvelijan avulla pelastuivat niin suuresta -vaarasta. - -Vanhempi näistä naisista oli Roche-Bertaud'in markiisitar, syntyisin -de Chémillé, siis niin hyvin omansa kuin puolisonsa suvun puolesta -valtakunnan etevimpiä. - -Nuorempi, hänen tyttärensä, oli paronitar de Marsilly. - -Tyttö, hänen lapsenlapsensa, oli, niinkuin jo on mainittu, nimeltään -Cécile. Hän on kertomuksemme päähenkilö. - -Paroni de Marsilly, Cécilen isä, oli kahdeksan vuotta ollut kaartin -upseerina. Paronitar de Marsilly puolestaan oli viisi vuotta -palvellut kuningatarta hovinaisena. - -Molemmat olivat jääneet hallitukselleen uskollisiksi. Paroni olisi -kyllä vuosina 1791 ja 1792 voinut paeta ulkomaille niinkuin moni -hänen vertaisistaan, mutta hän oli luullut velvollisuudekseen jäädä -kuninkaansa luo ja, jos hänen oli kuninkaansa edestä kuoltava, -kuolla hänen rinnallaan. Paronittaren mieleen ei olisi koskaan -johtunut erota miehestään, jota hän sydämensä pohjasta rakasti, ja -kuningattarestaan, jota hän kunnioitti. - -Kun kuningas ja kuningatar tekivät pakoyrityksensä, niin paroni -ja paronitar vetäytyivät Verneuil-kadun varrella sijaitsevaan -asuntoonsa, valmistuakseen hekin pakenemaan Ranskasta pois ja -yhtyäkseen ulkomailla kuninkaalliseen perheeseen. Mutta kuultuaan, -että tämä oli vangittu Varennesissa ja palautettu Pariisiin, he -riensivät takaisin Tuileries-palatsiin tervehtiäkseen ensimäisinä -kuningasta ja kuningatarta heidän sinne saapuessaan ja ryhtyäkseen -uudestaan heidän palvelukseensa. - -Ja siitä lähtien asema kävi niin vakavaksi, etteivät sellaiset -uskollisuudenosoitukset voineet olla herättämättä huomiota. Kesäkuun -20:s valmisti elokuun 10:ttä ja elokuun 10:s tammikuun 21:ttä. - -Pariisi oli muuttunut oudon näköiseksi. Kadullakulkijat eivät enää -näyttäneet välittävän omista asioistaan, vaan mielettömästi rientävän -minne intohimot käskivät. Tavallisen, lapsellisuuksia tavoittelevan -alhaison asemesta kuohui kaduilla vihasta yltynyt joukko; toiset, -alakynnessä olevat, pakenivat henkensä edestä, toiset, valtansa -päihdyttäminä, harjoittivat kostoa. Joka päivä tiedettiin luetella -uusia murhia. Milloin kerrottiin, että Reuilly-kadulla onneton -prokuraattori oli piesty kuoliaaksi, kun hän muka oli Lafayetten -kätyri; milloin taas, että entinen henkivartioston sotamies oli -hukutettu Tuileries-puiston suureen lammikkoon, suuren, näytännöstä -iloitsevan, rähisevän ja nauravan väkijoukon nähden; milloin että -kapinoitseva pappi oli hirtetty katulyhdyn pylvääseen, milloin että -Duval d'Epremesnil oli Feuillants'in penkerellä ruhjottu kuoliaaksi. -Ja näitä julmuuksia, näitä murhia, näitä hirmutöitä ylistettiin -juhlallisesti kansan oikeudentunnon vaatimiksi. Kun sellaiset -uutiset saapuivat kuninkaalliseen hoviin, niin ne herättivät siellä -yleistä hämmästystä, ja siellä ihmeteltiin tuota uutta valtaa, joka -rankaisematta asettui kuninkaan vallan sijaan. - -Päästiin elokuun 3:nteen v. 1792. Päivällä vallitsi masentava -kuumuus, ja aurinko poltti hellittämättä Pariisin katuja. Omituinen -voimattomuus ja pelko, jonkinlainen synkkä alakuloisuus tuntui -vaivaavan ihmisiä. Naapurit puhuttelivat pelonalaisina toisiaan -talojensa ovilta tai ikkunoista, osoittaen vaskenvärisiä, ahtaiden -katujen yllä taivaalla liiteleviä pilviä, jotka päivän laskiessa -yhtyivät toisiinsa muodostaen äärettömän, verenkarvaisen meren. -Ei ollut taivas koskaan niin uhkaavalta näyttänyt, eivätkä päivän -jäähyväiset olleet koskaan niin mieltäahdistavilta tuntuneet. - -Ei aikaakaan, niin rajuilma puhkesi. Mutta ihmiset eivät heti -suostuneet peräytymään. Ukkosen jyristessä ja tulta iskiessä tuo -muukalaisjoukko, jota sanottiin marseillelaiseksi, ei siksi, että -se olisi ollut Marseillesta kotoisin, vaan siksi, että se niinkuin -myrskytkin tuli etelästä, kuohui kaduilla raivoten ja kiljuen kilpaa -irtipäässeiden luonnonvoimien kanssa. Mutta lopuksi taivaan myrsky -pääsi voitolle, ja karjuvat joukot hajaantuivat, jättäen kadut -autioiksi sadevirtojen huuhdottaviksi. - -Tuileries-linnassa ei sinä hirveänä yönä kukaan ummistanut silmiänsä. -Kerta toisensa jälkeen kuningas ja kuningatar katsahtivat raollaan -olevista ikkunaluukuista rantakatuja ja vapauden klubin rakennuksia. -Kaupunki niinkuin sen väestökin tuntui heistä vieraalta ja -muuttuneelta. - -Vasta seitsemän aikaan ukonilma asettui. - -Silloin kuului kummia uutisia. Salama oli iskenyt ainakin -viiteenkymmeneen eri paikkaan, tappaen lähes kaksikymmentä henkilöä -ja kaataen Issyn tasangon, Crosnen, Hay-hautausmaan ja Charentonin -sillan ristit. - -Ja tänä yönä Danton, Camille Desmoulin, Barbaroux ja Panis laativat -ukkosenjyrinän säestäminä elokuun 10 p:n ohjelman. - -Elokuun 9 päivänä paroni de Marsilly suoritti linnassa -vahtipalvelusta. Paronitar hoiti tapansa mukaan tointansa -kuningattaren luona. - -Kahdeksan aikaan aamulla kuului Pariisin eri osissa rummunpärrytystä. -Mandar, kansalliskaartin ylipäällikkö, kutsui väkensä kokoon -Tuileries-linnaa puolustamaan, koska tiedettiin, että etukaupungit -edellisestä päivästä lähtien hankkivat rynnäkköä sen kimppuun. - -Tätä käskyä totteli tuskin kolme tai neljä pataljoonaa. Näistä -sijoitettiin osa n.s. Prinssien pihaan, toinen Sveitsiläispihaan -ja loput linnan alakerrokseen. Prinssien piha vei Floran -rantakadun-puoleiselle paviljongille, Sveitsiläispiha Marsanin, -Rivoli-kadun puoleiselle paviljongille. - -Kahdentoista aikaan herra de Maillardor määräsi sveitsiläisille, mitä -paikkoja heidän tuli vartioida. - -Puoli yhden aikaan paroni de Marsilly sai käskyn seurata kuningasta -kappeliin. Koko kuninkaallinen perhe tahtoi olla jumalanpalveluksessa -läsnä. - -Juhlallinen oli tämä messu, kuninkaalle viimeisen edellinen. -Viimeisessä messussaan Ludvig XVI kävi tammikuun 21 päivänä. - -Loppupäivä kului jotenkin rauhallisesti. Sen kestäessä pantiin linjan -sisällä kuntoon muutamia puolustusvarustuksia. - -Yhdentoista aikaan illalla Péthion, Pariisin pormestari, kävi -kuninkaan luona viipyen siellä puoliyöhön saakka. - -Heti sen jälkeen kuningas avasi erään vahtihuoneen oven ja -huomattuaan herra de Marsillyn vartioväen päälliköksi hän sanoi: - --- Voin ilmoittaa teille, että vietämme rauhallisemman yön kuin -mitä olimme odottaneet. Pormestari vakuuttaa minulle, että kaupunki -on rauhoittumaan päin. Toimittakaa tämä hyvä uutinen herra de -Maillardorille, mutta älköön se kuitenkaan estäkö häntä olemasta -valveilla. - -Paroni kumarsi ja meni täyttämään kuninkaan käskyä. Mutta kun -hän saapui pääportaitten vartioväen luo, sai epämääräinen hälinä -hänet pysähtymään ja kuuntelemaan. Tuliko hänen uskoa korviaan? -Hälyytyskello soi, ja rumpua lyötiin. "Joka mies paikalleen", -huudettiin linnan toisesta päästä toiseen, ja Carrousel-torin suuri -rautainen portti suljettiin. - -Puoli tuntia sen jälkeen levisi huhu, että kansalliskaartin -tykkimiehet, jotka oli kutsuttu kokoon puolustamaan kuningasta ja -sijoitettu pihaan, olivat kääntäneet tykkinsä linnaa kohti. - -Kahden aikaan paroni de Marsilly sai käskyn tulla kuninkaan puheille. - -Paroni tapasi kuninkaan ja kuningattaren läheisten ystäviensä -ympäröiminä kuninkaan työhuoneen vieressä olevassa huoneessa. -Paronitar seisoi ikkunan edessä kahden toisen hovinaisen kanssa. - -Kaikki naiset olivat kalmankalpeat. Kuningas ei ollut sinä yönä -ollenkaan mennyt levolle. Paronin astuessa sisään hän lepäsi -sohvalla, sinipunerva takki yllä ja miekka vyöllä. - -Ludvig XVI nousi, meni paronia vastaan ja tarttuen hänen -takinnappiinsa, niinkuin hän tavallisesti puhutteli läheisiä -tuttaviaan, vei hänet huoneen nurkkaan. - --- Kuulkaahan, rakas paroni, sanoi hän, herra Péthionin -rauhoittavista sanoista huolimatta asiat näyttävät kääntyvän -pahimpaan päin. Joukot kuuluvat kokoontuvan, ja väitetään, että -päivän koittaessa he aikovat käydä linnan kimppuun. Mitä heillä lie -mielessä, sitä en tiedä. Tappaa meidät, epäilemättä... Luuletteko, -että linna on puolustuskunnossa? - --- Teidän majesteettinne tahtoo kai kuulla totuuden, eikö niin? - --- Tietysti, ehdottoman totuuden. Jos minulle olisi aina puhuttu -totta, niin eivät asiani olisi sillä kannalla, millä ovat. - --- Jos ahdistajiamme on jonkinmoinen joukkio ja jos he tekevät rajun -rynnäkön, niin linna ei kestä kahtakaan tuntia, vastasi paroni. - --- Mitä! Luuletteko siis, että puolustajani luopuvat minusta? - --- En, teidän majesteettinne, vastasi paroni, mutta kahdessa tunnissa -he ovat kaikki kaatuneet. - --- Paroni, tuota älkää sanoko julki; säästäkää toki kuningatarta! -Sekö on todellakin mielipiteenne? - --- Niin, teidän majesteettinne. - --- Samaa mieltä on Maillardorkin, jonka äsken haetin puheilleni. -Paroni, ottakaa mukaanne viisikymmentä miestä, rohkeimmat mitkä -tunnette, ja asettukaa Kelloporttia puolustamaan. Se on varustettu -kahdella tykillä. Tahdon täysin luotettavia miehiä tähän linnamme -tärkeimpään paikkaan. - --- Kiitän teidän majesteettinne minulle osoittamasta luottamuksesta -ja koetan näyttää ansainneeni sen, sanoi paroni kumartaen -poistuakseen. Mutta kuningas pidätti hänet. - --- Sallin teidän puhutella paronitarta, ennenkuin menette, sanoi hän. - --- Kiitän teidän majesteettianne! En olisi koskaan uskaltanut anoa -tätä armoa, mutta teidän majesteettinne tuntee palvelijainsa sydämet -ja arvaa heidän hartaimmat toivomuksensa. - --- Olenhan itse isä ja puoliso niinkuin tekin, vastasi kuningas, ja -rakastanhan minäkin kuningatarta kaikesta sydämestäni. -- Sitten hän -hiljaa lisäsi: Marie parka! Jumala häntä suojelkoon! - -Paroni lähestyi vaimoaan. - --- Louise, sanoi hän, mahdotonta on tietää mitä voi tapahtua. Jos -linna joutuu kapinallisten valtaan, niin pakene rouva Elisabetin -kirjastohuoneen takana olevaan pieneen kammioon. Jos elän, niin haen -sinut sieltä. - --- Mutta jos kuningatar lähtee Pariisista pois? - --- Siinä tapauksessa meidän ei tarvitse erota toisistamme, sillä minä -puolestani aion seurata kuningasta. He puristivat toistensa kättä. - --- Syleilkää häntä, kuiskasi kuningas paronin korvaan. Ja pannen -kätensä hänen olkapäälleen hän lisäsi: -- Kuka sen tietää, tapaavatko -koskaan enää toisiaan ne, jotka nyt toisistaan eroavat. - --- Kiitos, teidän majesteettinne, kiitos! huudahti paroni painaen -vaimonsa syliinsä. Kuningatar pyyhkäisi kyynelen silmästään. Paroni -huomasi tämän myötätuntoisuuden osoituksen; hän notkisti toisen -polvensa kuningattaren edessä. Kuningatar ojensi hänelle kätensä -suudeltavaksi. - -Paroni syöksyi ovesta ulos. Karaistunut soturi tunsi hyrskähtävänsä -itkuun niinkuin lapsi. - - - - -III LUKU. - -Croix-Rougen tykkimies. - - -Paroni de Marsillyn mentyä kuningas, kuningatar ja rouva Elisabet -lähtivät kiertämään linnaa tervehtiäkseen puolustajiaan. Jokaiselle -vartiojoukolle kuningas koetti sanoa jotakin rohkaisevaa. Kuningatar -tahtoi puhua hänkin, mutta nyyhkytykset tukahduttivat hänen äänensä. - -Tuileries-linnan tarjoama näky ei ollutkaan omiaan mieltä -rohkaisemaan. - -Sveitsiläiset ja ranskalaiset henkivartijaväet olivat paikoillaan, -valmiina kuolemaan kuninkaansa puolesta, mutta kansalliskaartin -riveissä tuntui olevan eripuraisuutta. Petit-Pères'in, -Butte-des-Moulins'in ja Filles-Saint-Thomas'in pataljoonat olivat -pysyneet uskollisina ja seisoivat järkähtämättöminä paikoillaan -Sveitsiläisten ja Prinssien pihassa. Mutta muut pataljoonat olivat jo -tähdänneet tykkinsä linnaa kohti. - -Kuningas palasi kiertomatkaltaan murtunein mielin. Kuningatar ja -rouva Elisabet olivat menettäneet viimeisenkin toivonkipinän. -Linnassa ei sinä yönä nukkunut kukaan muu kuin perintöprinssi. - -Kuuden aikaan seuraavana aamuna kuului kovaa hälinää; etukaupunkien -etujoukot saapuivat Carrousel-torille. Samassa kuninkaan, -kuningattaren ja vallanperijän nähtiin laskeutuvan linnan pääportaita -alas. Kuningatar kantoi lasta sylissään. He menivät kaikki kolme -kansankokoukseen. - -Prinssi puristi puolustajiensa kättä, ja näiden pieni joukko huusi -yhdestä suusta: - --- Eläköön kuningas! - -Mutta niin ei ollut laita kuninkaallisen perheen lähestyessä vapauden -klubin pengertä, joka oli täynnä ihmisiä. Sieltä heitä vastaan kaikui -hirveitä häväistyshuutoja. Muuan sapööri riisti kuningattarelta -lapsen sylistä häväisten häntä solvauksillaan. - -Tämän miehen kantamana kuninkaallinen lapsi vietiin kokoukseen. - -Samassa ensimäiset tykinlaukaukset jyrähtivät. - -Tämän kuullessaan paronitar de Marsilly muisti miehensä kehoituksen -ja meni hänen osoittamaansa huoneeseen. Häntä seurasi pari kolme -kuningattaren hovinaista. - -Tykkien pauke kävi hetki hetkeltä yhä kauheammaksi. Tuontuostakin -pyssyt pamahtivat joukkoon. Linna tärisi pitkin pituuttaan, -ikkunaruudut särkyivät kylväen asuinhuoneiden lattiat lasisirpaleita -täyteen, ja luodit rapisivat seinien laudoitusta vastaan. Kohta -kuului huutoja, jotka lähestyivät lähestymistään. Ne tulivat -linnan portailta, jossa oli käynnissä kansalliskaartilaisten ja -sveitsiläisten teurastus. Kuningas oli kansankokouksesta lähettänyt -linnan puolustajille pikakäskyn antautua ja lakata ampumasta. Mutta -se tuli liian myöhään, sillä linna oli rynnäköllä valloitettu. - -Pakenevien askelet alkoivat kaikua asuinhuoneissa, jonne taistelu oli -siirtynyt portaista, edeten huoneesta huoneeseen. Paronitar kuunteli -painaen korvansa ovea vasten ja luullen jokaista huutoa miehensä -hätähuudoksi. Äkkiä ovi antoi perään kovan sysäyksen painosta. Kolme -Butte-des-Moulins'in pataljoonan kansalliskaartilaista töytäsi -huoneeseen apua rukoillen. He tapasivat siellä paronittaren ja hänen -toverinsa itkettynein silmin. Paronitar tiedusteli miehensä kohtaloa, -mutta kaartilaiset eivät tunteneet paronia eivätkä tietäneet kertoa -mitään. - -Nähdessään nämä miehet, joiden ryysyiset vaatteet olivat veren -tahraamat, nuo naisparat joutuivat kauhun valtaan. Huoneessa oli ovi, -joka vei käytävään ja siitä salaportaita myöten alempana sijaitseviin -huoneistoihin. Eräs naisista ehdotti, että paettaisiin tätä tietä, ja -muut kuullessaan viereisestä huoneesta pyssynlaukauksia ja kuolevain -hätähuutoja suostuivat heti siihen. Suinpäin miehet ja naiset -syöksyivät käytävään ja laskeutuivat nopeasti portaita alas. Vain -paronitar, valmistautuen hänkin ensi hetkessä lähtemään, pysähtyi -rappusten ensimäiselle portaalle. -- Olihan hänen miehensä käskenyt -hänen odottaa tässä huoneessa; tämä käsky, joka keskellä kaikkea -kauhua muistui hänelle mieleen, pysähdytti hänet yhtäkkiä ja pakoitti -hänet palaamaan. - -Hän luuli jo toveriensa pelastuneen. Kurkottaen rappusten käsipuun -yli hän näki jo heidän katoavan portaista ja kuuli heidän juoksevan -käytävää pitkin. Pian askelet häipyivät kuulumattomiin. Mutta kohta -kuului sieltäpäin pari kolme laukausta, sitten huutoja ja hälinää -ja vihdoin pakenevien hätäistä juoksua. Paronittaren seuralaiset -ja heidän kanssaan paenneet kansalliskaartilaiset olivat käytävän -toisessa päässä törmänneet marseillelais-joukkoa vastaan ja -palasivat, näiden takaa-ajamina, samaa tietä takaisin sitä huonetta -kohti, jossa paronitar yksin odotti. - -Portaissa yksi kaartilaisista kaatui pyssynluodin lävistämänä. - -Verilöyly lähestyi nyt kummaltakin puolen. - -Huoneeseen ei voinut enää jäädä. Marseljeesia laulettiin täyttä -kurkkua käytävässä. Kirjastohuoneen kautta oli tie suljettu; siellä -oli teurastus pahimmillaan. Naiset painuivat polvilleen maahan, -ja miehet tarttuivat tuoleihin käyttääkseen niitä aseinaan, sillä -taistella he tahtoivat viimeiseen asti henkensä puolesta. - -Tällä hetkellä eräs mies, Croix-Rougen tykkimiesten vormu yllä, -heittäysi huoneeseen ikkuna-aukosta, joka oli puhkaistu tämän -huoneen ja sen takana olevan pienen kammion väliseinään. Naiset -väistyivät huudahtaen kauhusta, ja kansalliskaartilaiset nostivat -tuolinsa musertaakseen tykkimiehen, kun äkkiä paronitar asettui kädet -levällään tämän eteen häntä suojellakseen: hän oli tuntenut paronin. -Muutkin naiset tunsivat hänet, ja kaartilaiset arvasivat hänen olevan -ystäviä. - -Muutamilla sanoilla paroni selitti heille aseman. Hän oli tuon -pienen, syrjäisen huoneen ovella löytänyt kaatuneen Croix-Rougen -tykkimiehen, oli laahannut ruumiin huoneeseen, riisunut siltä -vaatteet ja pukenut ne päälleen; sitten hän oli heittäytynyt -ikkuna-aukosta siihen huoneeseen, missä tiesi paronittaren odottavan. - -Tuskin oli hän saanut selityksensä loppuun, kun jo marseillelaiset, -seuraten pakolaisten verisiä jälkiä, lähestyivät portaissa. Paronin -mieleen juolahti silloin eräs ajatus. Hän töytäsi heitä vastaan -huutaen: - --- Tännepäin, ystävät, tännepäin! - --- Oletko Croix-Rougen tykkimies? kysyivät marseillelaiset. - --- Olen. Olimme joutua vihollisten käsiin, nuo kunnon -kansalliskaartilaiset ja minä, ja varmaankin olisi meidät surmattu, -elleivät nämä naiset olisi kätkeneet meitä tähän huoneeseen. Heidän -henkensä on säästettävä, sillä he ovat pelastaneet meidän henkemme. - --- Olkoon menneeksi. Huutakoot vain: "Eläköön kansa!" - -Naisparat huusivat niinkuin käskettiin. Sitten marseillelaisten -joukko hajosi ympäri huoneita vieden kansalliskaartilaiset mukaansa. - --- Entä nämä naiset, pelastajamme! huusi paroni. -- Tännekö he ovat -jätettävät muitten murhattaviksi? Eiväthän muut tiedä missä määrin he -ovat olleet meille avuksi. - --- Eivät kyllä, sanoivat marseillelaiset palaten takaisin, -- mutta -mitä me sille taidamme? - --- Täytyy saattaa heidät kotiinsa ja palkita heidän auliutensa, sanoi -paroni. - --- Tarttukoot sitten käsivarteemme ja sanokoot missä asuvat. - --- Missä sinä asut, kansalainen? sanoi paroni vaimolleen. - --- Verneuil-katu 6, vastasi rouva de Marsilly. - --- Kuulehan, toveri, sanoi paroni eräälle marseillelaiselle, -joka hänen mielestään oli luotettavan näköinen, ota sinä tämä -saatettavaksesi, sillä hän varsinkin piti minusta huolta ja hän asuu -aivan vastapäätä, Seinen toisella rannalla, silta vain kuljettava. - --- Ole huoletta, vastasi mies, kyllä minä muijasta huolen pidän. Ja -kotiin vien, siitä minä vastaan. - --- Entä sinä, kansalainen, minne sinä joudut? huudahti vaimo parka -tarttuen miehensä käsivarteen. - --- Minäkö? sanoi paroni, puheessaan matkien niitä, joiden puvun hän -hetkeksi oli lainannut, minä pistäydyn hiukan kuningasta katsomaan. - -Paronitar huokasi syvään, päästi miehensä käden ja seurasi -suojelijaansa. - -Sitten paroni meni takaisin samaa tietä kuin oli tullutkin ja -pukeutui jälleen omiin vaatteisiinsa, joista hän oli luopunut -ainoastaan voidakseen valepukunsa avulla pelastaa vaimonsa. - -Paronitar odotti miestänsä turhaan koko 10:nnen päivän ja -vielä seuraavankin, 11 p:nä illalla, kun ruumiit korjattiin -Sveitsiläis-pihasta pois, eräs ovenvartija, joka oli apuna -heittämässä niitä rattaille, tunsi paronin ruumiin ja antoi viedä sen -omaan kotiinsa. Sitten hän meni ilmoittamaan paronittarelle, joka oli -hyvässä turvassa kotonaan, että hänen miehensä oli tavattu kuolleiden -joukosta. - - - - -IV LUKU. - -Roche-Bertaud'n markiisitar. - - -Paronitar suri syvästi miestään, mutta vakaumus, että tämä oli -kuollut uskollisena velvollisuudelleen, piti häntä siitä huolimatta -pystyssä, sillä hän oli vaatimaton ja urhea mieleltään. Sitäpaitsi -jäihän hänelle äitinsä ja pieni tyttärensä, joiden hyväksi kannatti -elää. - -Mutta Pariisiin hän ei uskaltanut jäädä markiisittaren kanssa, sillä -hän olisi siten antautunut tuhansien vaarojen alaiseksi. Markiisitar -oli niitä luonteita, jotka eivät suostu peittelemään, ei siksi, -että mielenylevyys tai vakaantunut valtiollinen kanta olisi estänyt -häntä siitä, vaan siksi, että hän oli niin piintynyt kasvatuksen -häneen istuttamiin katsantotapoihin ja ennakkoluuloihin, ettei hän -hetkeksikään voinut unohtaa kuka oli eikä koskaan pystynyt salaamaan -syntyperäänsä, mielipidettään, vihaansa eikä suosiotansa. Sitäpaitsi -ajat kävivät yhä myrskyisemmiksi. Kuningas ja kuningatar olivat -Temppelitornissa vankeina, ja puoluemurhat kaduilla jatkuivat yhä -suuren kansallisverilöylyn salaa valmistuessa. Ja herra Guillotin oli -lakiasäätävälle kokoukselle esittänyt mestauskoneen, jonka hän oli -onnistunut keksimään ihmiskunnan onneksi. Oli siis jo aika lähteä -Ranskasta. - -Mutta Ranskasta lähteminen ei ollut tällä hetkellä helpointa. Mitä -ankarimmat rangaistukset odottivat pakolaisia, jos he joutuivat -kiinni. Suuri varovaisuus oli siis tarpeen, jos mieli kiertää vielä -pahempaa vaaraa. - -Markiisitar tahtoi järjestää kaikki. Hän puhui matkavaunuista, -kyytihevosista ja passeista, joita hän muka aikoi hankkia -ulkomaalaisten lähettiläiden kautta; kyllä kai nämä tietäisivät -maansa hallituksen nimessä pakoittaa nuo moukat taipumaan ja -suostumaan hänen, hänen tyttärensä ja lapsenlapsensa lähtöön. -Mutta paronitar rukoili äitiään jättämään hänelle kaikki huolet ja -matkavalmistukset ja sai hänet vihdoinkin suostumaan. Paronitar sai -siis pitää huolen kaikesta. Hänellä oli Abbevillestä Montreuiliin -johtavan tien varrella maatila, jonka vuokraajaan hän uskalsi -täydellisesti luottaa, syystä että tämä oli kunnon mies ja että -vuokraajantoimi Marsilly-suvun tiluksilla oli ainakin sata vuotta -ollut hänen esivanhempainsa käsissä kulkien perintönä isältä -pojalle. Hän lähetti tämän luo vanhan palvelijansa, joka oli ollut -ainakin neljäkymmentä vuotta perheen palveluksessa, ja uskoi -hänelle suulliset käskynsä, sillä kirjoittaa hän ei uskaltanut -kotitarkastusten pelosta. Oli näet sepitetty sellainen tuuma, että -tilanvuokraaja, jolla ei ollut muuta perhettä kuin vaimo ja äiti, -tulisi näiden kanssa Pariisiin valmistaakseen paronittarelle ja -markiisittarelle tilaisuuden lähteä pääkaupungista pois käyttämällä -heidän matkapassiaan. Odottaessaan heidän tuloaan markiisittaren ja -paronittaren tuli valmistua matkalle. - -Viimemainitun matkavalmistukset eivät olleet pitkäaikaiset; niissäkin -hänen luonteensa vaatimattomuus ja järkevyys tulivat ilmi. Mutta niin -ei ollut markiisittaren laita. Hänellä oli laatikoita, matkakirstuja -ja myttyjä niin paljon, että niissä olisi ollut kuormaa tarpeeksi -kolmelle hevoselle. Hän ei olisi tahtonut luopua ainoastakaan -hameesta, ei ainoasta liinavaatekappaleestakaan. Paronitar käydessään -hänen luonaan ja nähdessään tämän tavarakasan pudisti surullisena -päätään sanoen: - --- Äiti kulta, turhaa vaivaa tuo kaikki. Jos emme tahdo herättää -epäluuloa, niin emme voi ottaa mukaan muuta pukua kuin mikä on -päällämme, ja mitä liinavaatteihin tulee, niin yksi ainoa teidän -kirjauksilla koristettu ja pitsitetty nenäliinanne riittäisi antamaan -meidät ilmi ja johtamaan vankilaan. - --- Mutta, rakas lapseni, vastasi markiisitar, täytyyhän meillä -kumminkin olla vaatteet päällä, kun lähdemme. - --- Täytyy kyllä, äiti kulta, vastasi paronitar, luopumatta -hetkeksikään hiljaisesta lempeydestään, -- mutta lähtemään pääsemme -ainoastaan sillä ehdolla, että vaatteemme ovat aivan yksinkertaiset -ja passissamme mainitun säädyn mukaiset. Älkää unohtako, lisäsi hän -heikosti hymyillen, että olemme talonpoikaisnaisia, te talonpojan -äiti, minä talonpojan vaimo, että te olette niineltänne Gervaise -Arnoult ja minä Catherine Payot. - --- Kaikkea tässä täytyy nähdäkin, hyvä Jumala! valitti markiisitar. --- Ja kun ajattelee, että jos hänen majesteettinsa olisi heti alussa -osannut panna vastaan, hirtättänyt Neekerin ja ammuttanut Lafayetten, -niin emme olisi joutuneet siihen, missä nyt olemme. - --- Äiti kulta, teidän täytyy muistaa, että on ihmisiä, joita -on kohdannut vielä kovempi onni kuin meitä; siten opitte -kärsivälliseksi. Ajatelkaa kuningasta ja kuningatarta, jotka kituvat -Temppeli tornissa, ajatelkaa vallanperijää, pientä prinssi raukkaa, -ja säälikää, jos ette itseänne ja minua, niin ainakin pikku Cécileä, -joka jäisi orvoksi, jos kadottaisi meidät. - -Markiisittaren täytyi tunnustaa, että tytär oli oikeassa, mutta -nurkumatta hän ei sitä tehnyt. Hän oli ylellisyydessä syntynyt, -oli tottunut siinä elämään ja toivoi saavansa ylellisyydessä -kuoliakin, ja vähinkin ylellisyystavara oli tullut hänelle ehdottoman -välttämättömäksi. - -Tilanvuokraaja, hänen vaimonsa ja äitinsä saapuivat. Paronitar -kohteli heitä kunnioittaen, henkensä pelastajina, markiisitar -alentuvaisesti, ihmisinä, joille hän tuotti suurta kunniaa -suostuessaan heidän pelastettavakseen. Paitsi omia matkapukujaan -oli tulijoilla mukanaan parhaimmat pyhävaatteensa; nämä olivat -paronittarelle ja markiisittarelle aiotut. Jo samana iltana -kuin vuokraajan perhe saapui, suljettiin ikkunaluukut ja pukuja -koeteltiin. Onneksi ne kävivät jotakuinkin hyvästi. - -Päätettiin lähteä parin päivän kuluttua. Näinä päivinä Catherine -Payot valmisti pikku Cécilelle täydellisen talonpoikaispuvun, ja -lapsi oli herttaisen näköinen uusissa tamineissaan. Itse Cécile oli -ihastuksissaan, kun uudet vaatteet pantiin ylle. Lapsille vaihtelu -tuottaa onnea. - -Paronitar itki hiljaa jättäessään kotinsa, missä oli viettänyt -onnensa päivät, uskolliset palvelijansa sekä nuo kunnon -talonpoikaisnaiset, joiden ystävyys oli tehnyt hänen pelastuksensa -mahdolliseksi. Pikku Cécile taas ei osannut muuta kuin kysyä: - --- Missähän isä on? Miksei isä lähde meidän kanssamme matkalle? - -Kaikki onnistui hyvin, kunnes matkustajat saapuivat Saint-Denis'n -tulliportille, missä edelläkerrottu kohtaus oli vähällä tehdä -tyhjäksi heidän kaikki matkasuunnitelmansa. Onneksi se kumminkin -päättyi paremmin kuin ensi hetkenä saattoi toivoa, ja emigranttiperhe -pääsi onnellisesti jatkamaan matkaansa. - -Niinkuin tuo kunnon kaupunginpalvelija oli ennustanut, uusi -matkapassi suojeli heitä kaikilta rettelöiltä. Sitäpaitsi he -varmuuden vuoksi pysähtyivät vain pieniin kyläkievareihin, niinkuin -ainakin vähävaraiset matkustajat. Hevonen oli hyvä, ja kulku sujui -niin nopeasti, että viivyttiin vain viisi päivää matkalla. Kuudetta -vasten yöllä saavuttiin Boulogneen. - -Abbevillessä Pierre Durand oli tarkastuttanut passin päästäkseen -jatkamaan matkaa. - -Emme huoli viivytellä kertomalla markiisittaren epätoivosta -ja loppumattomasta tyytymättömyydestä kievarisänkyihin ja -talikynttilöihin. Paronitar osoitti aina mitä suurinta -kärsivällisyyttä äitinsä nuristessa ja koetti yhtämittaisella -lempeydellään lieventää markiisittaren ylpeätä käytöstä. - -Pikku Cécile vain riemuitsi nähdessään kukkia, puita ja peltoja. -Lapset ovat niinkuin linnut; enempää he eivät vaadi. - -Yöllä siis saavuttiin Boulogneen ja pysähdyttiin Pariskadun varrella -sijaitsevaan "Ranskan hotelliin". - -Tämän hotellin emäntä, rouva Ambron, oli sielunsa pohjasta -kuninkaallismielinen, ja häntä oli paronittarelle suositeltu kaikin -puolin luotettavana henkilönä. Tuskin olikaan paronitar uskonut -hänelle huolensa, ennenkuin tämä kunnon vaimo jo lupasi järjestää -asiat, niin että perhe mitä pikimmin, jos tuuli oli suotuisa, pääsisi -purjehtimaan Englantiin. - -Jo seuraavana aamuna rouva Ambron, joka tunsi kaikki -rannikkolaivurit, teki sopimuksen pienen purjelaivan omistajan -kanssa, joka 100 louisdorista sitoutui viemään pakolaiset Boulognesta -Doveriin. - -Viiden aikaan matkustajat nousivatkin uudestaan rattaille, ja Pierre -Durand asettui entiselle paikalleen aisalle. Kun he näkyivät palaavan -samaa tietä takaisin, ikäänkuin mennäkseen Montreuiliin, ja kun -heidän matkapassinsa oli viranomaisten tarkastama ja siis täydessä -kunnossa, ei kukaan estänyt heitä menemästä ulos kaupungista. Mutta -muutamia kilometrejä ajettuaan he poikkesivat valtatieltä pienelle -oikotielle, joka johti rouva Ambronin ostamalle, noin neljännestunnin -matkan päässä rannikolta sijaitsevalle pienelle maatalolle. Tässä -talossa Englantiin pyrkivät pakolaiset tavan mukaan odottivat sopivaa -hetkeä lähteäkseen. - -Tällä kertaa rouva Ambron tahtoi itse saattaa vieraitaan, ja kun -nämä kymmenen aikaan saapuivat määräpaikalle, oli talon emäntä itse -ottamassa heitä vastaan. Täällä heidän täytyi odottaa puoliyöhön -saakka. - -Kahdentoista aikaan koputettiin ovelle. Laivuri tuli noutamaan -matkustajia. Sopimuksen mukaan oli hänelle maksettava puolet -matkarahoista matkalle lähdettäessä, toinen puoli Englannin -rannikolle noustaessa. - -Naiset kääriytyivät turkkeihinsa. Rouva Ambron otti pitääkseen -huolta markiisittaresta, jota tämä jalkamatka keskellä yötä suuresti -peloitti. Pierre Durand otti Cécilen syliinsä, ja seurue lähti -liikkeelle. - -Sikäli kuin he lähestyivät rannikkoa, valtameren hengitys, tuo -kumea ja surunvoittoinen kohina, kävi heille yhä kuuluvammaksi. -Markiisitarta värisytti ajatus, että hänen oli näin keskellä yötä -uskaltauduttava valtamerelle pienessä purjealuksessa, ja hän alkoi jo -peräytyä sanoen mieluummin kätkeytyvänsä jonnekin maaseudulle. - -Vähänväliä paronitar katseli pikku tyttöään, joka oli nukkunut -talonpojan syliin, ja kyynelet kihosivat hänen silmiinsä. - -Saavuttiin rantatörmälle, joka jyrkkäreunaisena muurina ulottui -pitkin rannikkoa, niin kauas kuin silmä kantoi. Tätä jyrkkää -rinnettä täytyi nyt laskeutua kahden jalan levyistä, kiertelevää -polkua myöten. Markiisitar huusi kauhistuksesta. Paronitar otti -pienen tyttönsä Pierre Durandin sylistä ja astui sitten edellä -painaen sydänkäpynsä rintaansa vasten. Rouva Ambron seurasi sitten, -vuokraajan käsivarteen nojaten, ja lopuksi tuli markiisitar laivurin -tukemana. - -Vihdoinkin päästiin rannalle. Siellä paronittaren valtasi hetkellinen -säikähdys, sillä venettä ei näkynyt missään, enemmän kuin -venemiehiäkään. Mutta laivuri vihelsi pilliään, ja samassa ilmestyi -merelle jonkun matkan päähän rannalta pieni musta piste, joka -lähestyessään suureni, kunnes saattoi huomata, että se oli pieni, -kahden miehen soutama vene. - --- Pian veneeseen! huusi laivuri keskeyttäen kaikki jäähyväispuheet; -sattuisipa vain joku tullivahti kiertämään täältä kautta, niin saatte -uskoa, että olisimme kaikki hukassa. - -Laivuri oli oikeassa. Paronitar puristi vielä kerran Pierre Durandin -karkeata kättä, syleili rouva Ambronia ja hyppäsi veneeseen, jossa -markiisitar ja lapsi jo odottivat. - --- Ken siellä? kuului samassa karkea ääni rannalta. - --- Nyt pojat soutamaan, ja aika kyytiä! huusi laivuri työntäisten -jalallaan veneen vesille. - -Kymmenen minuuttia soudettuaan matkustajat nousivat purjealukseen, ja -seuraavana aamuna paronitar oli perheineen turvassa Doverissa. - - - - -V LUKU. - -Koti Englannissa. - - -Maalle noustuaan paronitar tahtoi heti vuokrata vaunut Lontooseen, -mutta markiisitar väitti, että koska hän nyt kerran onnekseen oli -päässyt Ranskasta pois ja oli turvassa vieraalla maalla, niin hän ei -enää hetkeäkään tahtonut esiintyä noissa naurettavissa tamineissa, -joihin hänen oli täytynyt paetessaan pukeutua. Kun ei enää ollut -mitään syytä kieltää, paronitar suostui mielellään noudattamaan -äitinsä tahtoa, niinkuin hän ylipäänsä aina teki, olivatpa -markiisittaren oikut kuinka mielettömiä tahansa, osoittaen siinä -sitä lapsen kuuliaisuutta, josta ei oltu vielä luovuttu hienoissa -perheissä, missä seitsemännentoista vuosisadan katsantotavat edelleen -olivat vallalla. - -Paronitar antoi siis ajaa Doverin parhaaseen hotelliin, ja siellä -markiisitar huolimatta matkan aiheuttamasta väsymyksestä ja -hetkeäkään lepäämättä avasi matka-arkun, jonka oli tuonut muassaan -rattaihin kätkettynä. Siitä hän otti omat alusvaatteensa ja pukunsa -heittäen inholla luotaan nuo talonpoikaisryysyt. Hän järjesti -hiuksensa ja puuteroi kasvonsa yhtä suurella huolella, kuin jos hänen -olisi ollut esiinnyttävä kuningattaren kutsuissa. - -Mitä paronittareen tulee, kaikki hänen huolensa kohdistuivat pikku -Cécileen, joka onneksi oli jotenkin hyvin kestänyt merimatkan -rasitukset. Mutta kun hänellä oli kiire joutua Lontooseen asuntoa -puuhaamaan, tilasi hän jo samana iltana kaikki paikat seuraavana -aamuna yhdeksän aikaan Lontooseen lähtevissä yhteisvaunuissa. - -Matka Doverista Lontooseen tapahtui tavallisella nopeudella. -Canterburyssä ja Rochesterissa pysähdyttiin vain hetkiseksi ja -samana iltana saavuttiin Lontooseen. Matkustajamme sijoittuivat -siellä erääseen rouva Ambronin heille suosittelemaan hotelliin -Golden Squaressä, muutaman sadan askelen päähän Regent streetistä. -Sieltä paronitar lähetti heti kirjeen Lorges'in herttuattarelle -ilmoittaakseen hänelle tulostaan. - -Jo samana iltana herttuatar riensi heidän luokseen auttaakseen -paronitarta neuvoillaan, jos tämä aikoi asettua Lontooseen asumaan. - -Mutta rouva de Marsillyta ei haluttanut jäädä Lontooseen. Hän oli -päättänyt viettää sangen hiljaista elämää ollessaan ulkomailla ja -kysyi sen tähden, eikö herttuatar voinut neuvoa hänelle jotakin -sievää kylää, jossa hän voisi kaikessa rauhassa kokonaan antautua -tyttärensä kasvatukseen. Herttuatar mainitsi hänelle Hendonin kylän -sanoen paikkaa sangen miellyttäväksi ja mukavaksi, se kun tarjosi -asukkailleen maalaiselämän kaikki edut olematta kuitenkaan liian -kaukana kaupungista. Paronitar päättikin kohta käydä katsomassa tuota -pikku paratiisia, jota herttuatar niin suositteli. - -Seuraavana päivänä paronitar ja markiisitar menivät vastakäynnille -herttuattaren luo. Paronitar kysyi heti rouva Duvalia, jonka mies, -niinkuin muistamme, oli toimittanut matkustajille uuden matkapassin -Saint-Denis'n tulliportilla. Herttuatar lähetti heti hakemaan -häntä, ja muutaman hetken kuluttua rouva Duval saapui poikansa, -sievän kuusivuotiaan lapsen kanssa, joka heti annettiin Cécilelle -leikkitoveriksi. - -Paronitar, kerrottuaan ensin rouva Duvalille, kuinka auliisti hänen -miehensä oli auttanut heitä heidän paetessaan Ranskasta, lausui -sitten terveiset, jotka hän oli ottanut toimittaakseen perille. Rouva -Duval oli suuresti kiitollinen näistä terveisistä, sillä kolmeen -kuukauteen hän ei ollut kuullut miehestään mitään. Tämä ei näet -uskaltanut kirjoittaa postissa, vaan lähetti kirjeensä matkustajien -mukana, kun vain sopiva tilaisuus tarjoutui, mikä kävi päivä päivältä -yhä harvinaisemmaksi. Viimeksi kuluneiden kuukausien kestäessä olivat -elokuun 10 päivän ja syyskuun 2 ja 3 päivien verilöylyt tapahtuneet, -eikä vaimo parka tietänyt mitään miehensä kohtalosta. Hänkin oli -mahdollisesti uhrien joukossa. - -Huomattuaan täten pelkonsa turhaksi rouva Duval kutsui luokseen -poikansa, joka saapui taluttaen pikku Cécileä käsikoukussa. - --- Edvard, sanoi äiti hänelle, pyydä, että paronitar sallii sinun -suudella kättänsä, ja kiitä häntä sydämesi pohjasta, sillä hän -vakuuttaa minulle, että isäsi on vielä elossa. - --- Entä minun isäni? sanoi pikku Cécile. -- Missä minun isäni on, -äiti? - -Paronitar purskahti itkuun ja vetäen lapset luokseen painoi heidät -syliinsä yhteiseen syleilyyn, markiisittaren suureksi harmiksi. - -Illalla paronitar sai herttuattarelta kirjeen, missä tämä lupasi -tulla seuraavana päivänä vaunuillaan hakemaan häntä ja markiisitarta, -käydäkseen heidän kanssaan katsomassa Hendonin kylää. - -Lontoosta Hendoniin ei ollut kuin kahden tunnin matka. Paronitar -ihastui suuresti englantilaisiin maalaistaloihin, jotka näyttivät -niin rauhallisilta ja vaatimattomilta. Jok'ainoa ohi vilahtava pieni -asunto tien varrella tuntui tarjoavan hänelle sitä yksinäisyyttä ja -lepoa, josta hän oli aina ja varsinkin paronin kuoltua uneksinut. -Hänestä tuntui, että noissa kodeissa varmaankin vietettiin, jos ei -aina onnellista, niin kumminkin melkein aina rauhallista elämää. - -Hendon oli, niinkuin herttuatar oli vakuuttanut, mitä sievin pieni -kylä. Paronitar tiedusteli, oliko noista kauniista taloista mikään -vuokrattavana, ja heti hänelle neuvottiin viisi kuusi, jotka -tuntuivat mainiosti täyttävän hänen vaatimuksensa. Hän halusi niin -kiihkeästi päästä tuollaisen talon haltijattareksi, että hän heti -meni ehdotettuja asuntoja katsomaan, ja ensimäinen, jossa hän kävi, -miellytti häntä jo niin suuresti, että hän muitta mutkitta tahtoi -tehdä vuokrasopimuksen, sillä hän ei uskonut parempaa löytävänsä. -Mutta herttuatar, joka oli enemmän perehtynyt maan oloihin, ei ollut -tyytyväinen huoneiden keskinäiseen asemaan, vaan väitti löytävänsä -paljonkin mukavampia. Paronitar päätti siis jatkaa etsintää ja -vihdoin, katsottuansa useampia, hän tapasi erään, joka kaikin puolin -oli niin mukava ja sopiva, ettei herttuattarenkaan mielestä voinut -saada parempaa. Sovittiin vuokrasta, ja rouva de Marsilly sai jo heti -samana päivänä talon haltuunsa kahdeksankymmenen punnan suuruisesta -vuotuisesta vuokrasta. - -Se oli pieni, kolmikerroksinen valkea rakennus, jonka ikkunaluukut -olivat vihreät. Pitkin taloa kulki niinikään vihreäksi maalattu -säleikkö, kokonaan leveälehtisten köynnöskasvien peitossa, jotka -tähän vuoden aikaan hohtivat mitä kauneimman purppuravärin eri -vivahduksissa. Taloon kuuluva, puolen tynnyrinalan suuruinen puutarha -tarjosi silmälle vihreät nurmikkonsa, akaasia- ja syreenipuiden -reunustamat käytävänsä ja kapean, somasti kiertelevän puronsa, -joka loristen huuhteli pieniä kallionlohkareita, muodostaen näiden -alapuolella vähäisen lammikon, niin pienen, että etelän aurinko olisi -yhtenä ainoana päivänä juonut sen kuiviin. - -Talon sisustus oli mitä yksinkertaisin. Alakerroksessa oli keskellä -käytävä, johon aukeni neljä ovea, ruokasalin, salin, arkihuoneen -ja yhden makuuhuoneen. Keskikerrokseen vievät portaat päättyivät -etehiseen, jonka kolmesta ovesta keskimäinen johti sangen -sievään saliin ja toiset kaksi salin kummallakin puolen oleviin -makuuhuoneisiin ja näihin kuuluviin pukuhuoneisiin. - -Yläkerroksessa olivat palvelijain huoneet ja sitäpaitsi -liinavaatesäiliö. - -Huonekaluja talossa ei tietysti ollut; kaikki oli ostettava tai -vuokrattava. Herttuatar ja markiisitar, jotka yhä vahvasti uskoivat, -että Ranska, liittoutuneiden valtojen kurittamana, pian tointuisi -sekasorrostaan ja palauttaisi pakolaiset asetettuansa lailliset -hallitsijat jälleen valtaistuimelle, puolustivat vuokraamista, mutta -paronitar, jonka suru oli tehnyt tarkkanäköiseksi, oli toista mieltä. -Hän laski, että kolmen vuoden vuokrasumma vastaisi ostohintaa ja -että siis oli edullisempi ostaa kaikki, niin huonekalut kuin muutkin -talousesineet. Lopuksi hän kehoitti äitiään päättämään mitkä huoneet -olivat hänelle sopivimmat, koettaakseen sitten järjestää kaikki hänen -mielensä mukaiseksi. - -Markiisittaren mielestä ei talossa kokonaisuudessaankaan ollut -liiaksi tilaa hänelle ja kaikille hänen puvuilleen; olihan hänellä -Tourainessa linnassaan ollut vaatesäiliöitä, joihin tämän hökkelin -kaikki huoneet olisivat mahtuneet. Mutta täytyihän tyytyä oloihin, -koska nyt oltiin Englannissa eikä Tourainessa. - -Juostuaan portaita ylös ja alas senkin seitsemän kertaa ja -tarkastettuaan vastaisen asuntonsa kaikki nurkat ja sopukat hän -päätti vihdoin ottaa haltuunsa alakerroksen makuuhuoneen ja -arkihuoneen. - -Kun asia oli ratkaistu, palattiin Lontooseen. - -Viikon kuluttua talo oli asuttavassa kunnossa. Sen kalusto oli -äärettömän yksinkertainen, jos kohta siisti ja aistikas. Mutta kun -kaikki oli täytynyt ostaa, huonekalut, hopeat, liinavaatteet, niin -oli kaikesta säästäväisyydestä huolimatta talon sisustaminen maksanut -paronittarelle kaksikymmentätuhatta frangia, viidennen osan hänen -omaisuudestaan. - -Puhdasta rahaa hänellä ei ollut enää kuin kymmenentuhatta frangia, -mutta olihan vielä markiisittaren timantit, joiden arvo nousi -kuuteenkymmeneen- tai kahdeksaankymmeneen tuhanteen frangiin. Olihan -siinä tarpeeksi viideksi tai kuudeksi vuodeksi, ja vaikka kohtalon -iskut olivat riistäneet paronittarelta luottamuksen tulevaisuuteen, -niin hän ei voinut olla salaa toistamatta äitinsä ja rouva de -Lorges'in sanoja: - --- Johan siinä ajassa voi tapahtua yhtä ja toista. - -Ja paljonhan näinä viitenä tai kuutena vuotena tapahtuikin. Mutta -onneksi ei meidän tällä hetkellä tarvitse kertoa muusta kuin Hendonin -pienestä kodista ja sen asukkaista. - - - - -VI LUKU. - -Kasvatus. - - -Markiisittaresta ei tietysti voinut olla mitään apua talon -järjestämisessä, jonka vuoksi hän jäikin Lontooseen Lorges'in -herttuattaren luo, kun sitävastoin rouva Duval läksi herttuattaren -pyynnöstä auttamaan paronitarta. - -Olemme jo kertoneet, että rouva Duval oli Englannista kotoisin. -Vaikka hän olikin porvarisperheestä, oli hän saanut sangen -hyvän kasvatuksen, mikä olikin tehnyt hänelle mahdolliseksi -antautua opettajanuralle. Yhteiset onnettomuudet olivat jo -herättäneet paronittaressa suurta myötätuntoisuutta häntä -kohtaan, ja tämä myötätuntoisuus muuttui vähitellen miltei -ystävyydeksi heidän viettäessään yhdessä nuo viisi kuusi päivää -kodin järjestämispuuhissa. Rouva Duval oli sitäpaitsi tarpeeksi -hienotunteinen ymmärtääkseen mitkä rajat yhteiskunnalliset olot -olivat pystyttäneet heidän välillensä ja pysytelläkseen aina -vaatimattomasti näiden rajojen sisällä. - -Lapset, jotka eivät vielä tietäneet mitään luokkaeroituksista -tai sääty-ylpeydestä, leikkivät päiväkaudet yhdessä piehtaroiden -heinikossa tai salin matoilla ja juosten käsitysten puutarhan -kiertelevillä käytävillä. - -Viikon päästä, kun järjestämispuuhat olivat päättyneet, rouva Duval -otti toimekseen hankkia paronittarelle palvelijattaren, joka pystyisi -hoitamaan taloudessa niin hyvin keittäjän kuin sisäkönkin tehtävät, -ja sitten hän palasi takaisin Lontooseen. - -Seuraavana päivänä Lorges'in herttuatar saapui tuoden mukanaan -vaunuissaan Roche-Bertaud'n markiisittaren sekä tämän palvelukseensa -pestaaman ranskalaisen kamarineitsyen. - -Tämä odottamaton palveluskunnan liiallinen lisäys herätti kyllä -paronittaressa hiukan levottomuutta, mutta hän alistui nytkin -nurkumatta, sillä hän tiesi, että äitinsä oli tottunut hemmotteluun, -eikä tahtonut kieltää häneltä vielä tätä mukavuutta muitten -kieltäymyksien lisäksi. - -Pikku Cécile ei vielä tietänyt mitään tämän maailman menoista. -Onni ja onnettomuus olivat hänelle vain tyhjiä sanoja, joita hän -matki muitten mukaan niinkuin kaiku, ymmärtämättä ollenkaan niiden -merkitystä. - -Hän oli muuten herttainen pikku tyttö, neljän vuoden ikäinen, kaunis -ja lempeä kuin taivaan enkeli. Naisen parhaimmat ominaisuudet olivat -jo hänessä taimella, ja hyvät ja jalot työt saivat hymyn puhkeamaan -hänen huulilleen, niinkuin kevään aurinko saa kukan puhkeamaan -kuorestaan. Äidinrakkauden hoivissa tällainen lapsenluonne kehittyi -nopeasti kaikkien hyveiden palvelijaksi. - -Lapsen hyvät taipumukset eivät jääneetkään äidiltä huomaamatta, -ja hän päätti yksin ohjata pienokaisen kasvatusta oman ihanteensa -mukaiseksi. - -Mutta jo ensi päivästä lähtien hän kohtasi tässä suhteessa jyrkkää -vastarintaa markiisittaren taholta. Tämä olisi tahtonut antaa -lapsenlapselleen loistavan kasvatuksen valmistaakseen hänet siihen -yhteiskunnalliseen asemaan, johon hän oli joutuva, kun kuningas, -kostettuaan vihollisillensa ja noustuansa jälleen valtaistuimelle, -antaisi paronittarelle takaisin hänen entiset, kiitollisuuden -korkojen suurentamat rikkautensa. Hänen mielestään piti Cécilelle -etupäässä opettaa kieliä, piirustusta ja tanssia ja hankkia lapselle -taitavia näiden aineiden opettajia. - -Paronitar oli tässä suhteessa aivan toista mieltä. Hänen terve -järkensä ei sallinut hänen eksyä sellaisiin haaveihin, ja hän -otti asiat todellisuuden kannalta. Kuningas ja kuningatar olivat -Temppelitornissa vankeina, ja itse hän oli äitinsä ja lapsensa -kanssa maanpaossa. Tulevaisuus ei herättänyt hänessä kullanhohteisia -toiveita; hyvin epävakaalta se päinvastoin hänestä näytti, häämötti -hänelle suruharson synkistämänä. Tällaista tulevaisuutta varten oli -Cécile kasvatettava. Hänestä oli tehtävä vaatimaton nainen, joka -ei asettanut elämälle liikoja vaatimuksia ja joka ymmärsi tyytyä -vähään. Ja olihan sitten hänen omassa vapaassa vallassaan, jos ajat -muuttuisivat paremmiksi, ommella äidin kutomalle vahvalle kankaalle -loistavan kasvatuksen hienot kirjaukset. - -Sitäpaitsi tanssin, piirustuksen ja kieltenopettajan palkkaaminen -edellytti rikkauksia, joita hänellä ei enää ollut. Totta on, -että markiisitar tarjoutui uhraamaan osan timanteistaan Cécilen -kasvatukseen, mutta siinäkin suhteessa paronitar näki kauemmaksi -kuin hän. Kiittäen sydämensä pohjasta äitiään, joka rakkaudesta -lapseen oli valmis uhraamaan kalleimpansa, hän pyysi häntä säästämään -aarteitaan tositarvetta varten, sillä jolleivät olot Ranskassa -muuttuneet, niin tositarve kyllä kerran oli heillä edessä. - -Ja osasihan paronitar, jos hän itse otti tyttärensä kasvattaakseen, -yhtä hyvin kuin muutkin opettaa hänelle nuorelle tytölle -tarpeellisten taiteiden ja tieteiden alkeet, kehittämällä samalla -hänen taipumuksiaan, joita ei kukaan paremmin tuntenut kuin -hän, ja sen ohessa hän kykeni varjelemaan lasta ulkoa tulevilta -vahingollisilta vaikutuksilta. - -Markiisitar, joka ei kauan jaksanut väittää vastaan, peräytyi -nytkin pian, ja rouva de Marsilly, pitäen äitinsä äänettömyyttä -suostumuksena, ryhtyi heti opettajantoimeensa. - -Ensi työkseen hän määräsi opetusajat. Vakuutettuna siitä, että -lapsi voi leikkiessään oppia niiden tietojen alkeet, joita hänen -täysikasvaneena oli täydennettävä, hän tarjosi Cécilelle työn -huvin muodossa. Lapsi taipui heti ja sitä mieluummin, kun työ oli -hänen rakkaan äitinsä määräämä. Aamupäivä käytettiin lukemiseen, -kirjoittamiseen ja piirustamiseen, iltapäivä soittamiseen ja -kävelymatkoihin. Nämä vaihtelevat henkiset ja ruumiilliset -harjoitukset keskeytti kolme ateriaa, joiden jälkeen perhe vietti -jonkun aikaa yhdessä alakerroksen salissa. - -Talvi kului näin, hiljaisesti ja säännöllisesti, ja se olisi -maanpaossa oleville ollut kaikin puolin siedettävä, elleivät -Ranskasta saapuvat tiedot olisi käyneet yhä synkemmiksi. Ja koittipa -kerran päivä hirveämpi vielä kuin elokuun 10:s ja syyskuun 2:nen, -joka puistatti ei ainoastaan Ranskaa, vaan koko Eurooppaa, tammikuun -21:s, kuninkaan kuolinpäivä. - -Isku oli kova. Kuninkaan kuolema ennusti samaa kohtaloa -kuningattarellekin. Siten katkesi viimeinen side vallankumouksen ja -kuninkuuden välillä, ja yksinvaltius oli kumottu kenties ainiaaksi -Ranskassa. Markiisitar ei tahtonut uskoa tätä veristä uutista, mutta -niin ei ollut paronittaren laita. Tulevaisuus oli aina näyttänyt -uhkaavalta, siksi että hänen oma surunsa oli sitä hänen silmissään -synkistänyt. Onneton ennustaa onnettomuutta. Hän oli peljännyt -pahinta, ja kaikki oli toteutunut. - -Mutta nämä hirveät tapaukset eivät kuitenkaan vaikuttaneet mitään -muutosta paronittaren hiljaisessa kotielämässä. Äitinsä kyynelistä -huolimatta pikku Cécile varttui varttumistaan ja kevään tullen hän -tuntui puhkeavan kukoistukseen kilpaa puutarhan kanssa. - -Silloin koitti lapselle onnen aika. Englannin synkkä, kylmä ja -sateinen talvi oli häneltä kulunut melkein samalla tavalla kuin -talvet Pariisissa, niin ettei ero voinut tuntua hänestä suurelta, jos -hän ylipäänsä ollenkaan muisti entisiä talviaan. Hänen oli täytynyt -viettää se huoneisiin suljettuna niinkuin ennenkin, Verneuil-kadun -varrella asuessaan. Mutta kevät, tuo Pariisissa tuntematon vieras, -oli hänelle jotain aivan uutta. Valtavana se tuli, niin lähelle, että -käsin pääsi sitä koskettelemaan, loistavana, rehevänä, kukoistavana, -eloa uhkuvana. Silloin Cécilen ilolla ei ollut rajoja, ja jokaisen -joutohetkensä hän vietti pienessä puutarhassa. - -Paronitar rukoili miehensä ja kuninkaansa, manalle menneiden, -puolesta; hän rukoili kuningattaren ja vallanperijän puolesta, joille -kuolemaa ennustettiin. - -Ei aikaakaan, niin tuli sanomia tasavaltalaisten saavuttamista -voitoista, ja Fleurusin ja Valmyn maine levisi aina Hendonin pieneen -kylään saakka. - - - - -VII LUKU. - -Jumala kaikessa. - - -Yksinäisyys, jossa perhe eli, ja markiisittaren haaveileva -mielikuvitus ympäröivät Cécilen kasvatuksen aivan erikoisella -ilmakehällä. Puutarhassa hän eli onnellisimmat hetkensä. - -Paronitar, joka yksin hoiti tätä puutarhaa, kasvatti siinä mitä -kauneimpia kukkia. Siellä liljat, ruusupensaat, orapihlajat ja -jasmiinit huojuttelivat oksiaan ja levittivät suloisia tuoksuja -iloksi lapselle, joka itse kukkasena liehutteli muiden keskellä -lyhyttä hamettaan ja kullalta hohtavia hiuksiaan. Mutta oli tämä -tarha tyttöselle muutakin kuin liljojen ja ruusujen tarha; ihmeiden -maailma se hänelle oli, missä kaikenmuotoiset kullanväriset -hyönteiset välkkyivät heinikossa, käytävien hiekassa ja pensaikkojen -siimeksessä, missä ikäänkuin taivaasta satelevat kiiltosiipiset -perhoset tanssien lentelivät kukkasarkojen päällä, missä tiklit ja -leivoset rakensivat pesiään sammalista ja korsista ja syöttivät -piipittäviä, pesästä päätään kurkottavia poikasiaan. - -Kun Cécilellä ei ollut muita tuttavia tai leikkitovereita, otti hän -kukat, linnut ja perhoset ystävikseen. Kukat olivat kumminkin hänestä -parhaimmat. Sillä kun hän juostessaan tavotteli perhosia, niin nämä -livahtivat hänen sormiensa lomista pakoon, ja kun hän kurotti kätensä -ottaakseen pensaassa visertävän lintusen kiinni, niin tämä pakeni -laulujansa lopettamaan puun oksalle, johon lapsen käsi ei ulottunut. -Mutta kukkaset, nuo rakkaat kukkaset jäivät siivosti paikoilleen; kun -hän tahtoi niitä käsillään hyväillä, antautuivat ne vastustelematta -hänen suudeltavikseen, jopa poimittavikseenkin. Tosin ne kyllä -poimittuina kalpenivat ja kuolivat. Miksi? Sitä täytyi kysyä äidiltä. - -Ja äiti tiesi vastata kaikkeen. Aukenevasta ruususta hän sai aihetta -selittää elämän ilmiöitä, katkenneesta liljasta kuoleman kolkkoa -tarua. - -Senjälkeen Cécile ei enää katkonut kukkia. Vakaumus että puutarhan -asukkaat elivät niinkuin hänkin, tunsivat niinkuin hänkin tuskaa, -surua tai iloa, herätti lapsessa myötätuntoisuutta niitä kohtaan. -Milloin kukat olivat sairaita ja tarvitsivat hoitoa, milloin heikkoja -ja kaipasivat tukea. Kun ne olivat terveet ja onnelliset, täytyi -iloita niiden kanssa, kun suru painoi niiden mieltä, oli niitä -lohdutettava. - -Lapsen mielikuvitus oli täynnä kukkia. Kukkien kuvia hän piirsi -kynällään paperille ja kakkien kuvia hän neulallaan kirjaeli -kankaalle. Kun puutarhassa joku lilja aukeni kauniimpana kuin muut, -oli se maalattava; kun ruusujen joukosta joku pääsi siskoistaan -voitolle väriensä rikkaudessa tai nuppujensa runsaudessa, oli sen -kuva silkillä ommeltava liinalle, jottei se koskaan unohtuisi. -Keväällä, kesällä ja syksyllä Cécile oli puutarhassa luonnollisten -kukkien seurassa, talvella niiden kuvat olivat hänen tovereinaan. - -Aika-ajoin kumminkin Lorges'in herttuattaren tai rouva Duvalin käynti -tuli keskeyttämään kodin yksinäistä rauhaa. Nämä käynnit, varsinkin -rouva Duvalin, olivat alussa Cécilelle juhlahetkiä, sillä Edvard -oli aina äitinsä mukana. Silloin lapset mielensä mukaan leikkivät -puutarhassa, piiloutuivat pensaitten alle, tallasivat juostessaan -nurmikkoja ja kukkasarkoja, ajoivat perhosia, peloittelivat lintuja -ja katkoivat oksia koettaessaan kiivetä puihin. Mutta vähitellen, -sikäli kuin kukat, linnut ja perhoset Cécilen mielikuvituksessa -saivat oman persoonallisuutensa, hän alkoi pelätä tuon rajun -pojan tuhotöitä puutarhassa. Alussa hän koetti selittää hänelle -kukkiensa iloja ja suruja, opettaa hänelle lintujensa kieltä -ja kertoa perhosten huikentelevaisuudesta, mutta poika nauroi -hänelle väittäen, etteivät sellaiset olennot ymmärtäneet mitään ja -etteivät ne välittäneet rahtuakaan rakkaudesta, vihasta, ilosta tai -surusta. Kerran kun Cécile oli unohtunut niin tärkeään keskusteluun -vastapuhjenneen ruusun kanssa, ettei hän enää muistanutkaan katsoa -minne toveri oli juossut, tämä palasi hänen luokseen nuppineulan -lävistämä komea perhonen hatussaan. Cécile hyrähti itkemään -nähdessään kuinka eläin parka tuskissaan kiemurteli, mutta poika ei -hänen suruaan ymmärtänyt. Olihan hänellä kotonaan alun neljättä sataa -perhosta, jotka hän oli neulalla lävistänyt ja järjestänyt rasiaan ja -jotka olivat yhtä kauniit kuin elossa olevat. - -Tästä päivästä lähtien Cécile ei enää päästänyt poikaa puutarhaan. -Hän pidätti häntä jos jollakin tekosyyllä huoneessa tarjoten hänelle -nukkensa, talouskalunsa, kauppapuotinsa ja muut aarteensa ympäri -lattiaa heitettäviksi ja särjettäviksi. Mutta puutarhaan ei vieras -päässyt pilkkaamaan kukkia, hätyyttämään lintuja ja rääkkäämään -perhosia. - -Rouva de Marsilly, joka oli huomannut tyttärensä menettelyn, kysyi -häneltä vieraiden lähdettyä miksi hän oli estänyt poikaa menemästä -puutarhaan. Silloin Cécile kertoi äidilleen miten leikkitoveri oli -käyttäytynyt kysyen, oliko hän menetellyt väärin. - --- Et, lapseni, vastasi hänelle äiti, päinvastoin, olet ollut -oikeassa. Väärin käsitämme Luojan tarkoitusperiä, jos ylpeydessämme -luulemme, että maailma oli luotu yksin meitä varten, meidän -hävitettäväksemme ja särjettäväksemme. Jumalan työtä on kaikki tässä -maailmassa, niin ihminen kuin kaikki luontokappaleetkin. Jumala on -kukassa ja linnussa, hän on haihtuvassa vesipisarassa yhtä hyvin kuin -maailmaa valaisevassa auringossa. Jumala on kaikessa. - - - - -VIII LUKU. - -Aika kuluu. - - -Maanpakolaisten nauttiessa pienessä englantilaisessa kodissaan -maaseudun rauhaa tapahtui muualla Euroopassa suuria mullistuksia. -Ranskassa kuninkaan murha kantoi, hedelmänsä. Murhaajat alkoivat -raadella toisiaan, ja hirmuhallitus pääsi valloilleen. Louis Duval, -joka salaa oli kuninkaallismielisten puolella, ei enää uskaltanut -jäädä kotimaahansa, vaan päätti mennä hänkin Englantiin perheensä -luo jättäen sikseen vielä myymättä olevat maatilansa. Vaimonsa -suureksi iloksi hän eräänä päivänä odottamatta saapui Lontooseen -astuakseen uudestaan Lorges'in herttuattaren palvelukseen. Mutta kun -tämä ei enää tarvinnut taloudenhoitajaa, hänellä kun ei enää ollut -käytettävänään viiteensataantuhanteen frangiin nousevia korkoja, -ja kun herra Duval vielä oli liian nuori jäädäkseen toimettomaksi -ja liian köyhä voidakseen elää yksinomaan koroillaan, hän hankki -itselleen paikan suuressa englantilaisessa pankkihuoneessa, -tarjoten takaukseksi neljään tai viiteenkymmeneentuhanteen -nousevan omaisuutensa. Siellä hän kohta osoittautui rehelliseksi -ja työkuntoiseksi virkamieheksi ja saavutti niin suuressa määrässä -pankin hallituksen luottamuksen, että hänet otettiin liikkeen -osakkaaksi. - -Vastoin kaikkia markiisittaren toiveita liittoutuneiden valtain -armeijat olivat joutuneet tappiolle ja paenneet Ranskan rajojen -ulkopuolelle, niin ettei maanpakolaisilla enää ollut toivoakaan -päästä nauttimaan niitä tuloja, joihin he olisivat olleet oikeutetut. -Päinvastoin vallankumouksellinen hallitus palautti valtiolle heidän -maatilansa ja talonsa ja möi ne kansan yhteisenä omaisuutena. - -Paronittaren täytyi siis turvautua timanttien myymiseen -hankkiakseen varoja perheen toimeentuloksi. Hän ehdotti sentähden -markiisittarelle, että kaikki timantit myytäisiin samalla kertaa -ja että niistä saatu summa pantaisiin Englannin pankkiin korkoa -kasvamaan, jotta, ainakin osa heidän toimeentulostaan olisi näillä -koroilla turvattu. Tämä ehdotus oli tietysti sangen järkevä, mutta -ilman markiisittaren suostumusta sitä ei voitu panna toimeen, ja -markiisitar ei tahtonut luopua aarteistaan. Hän tiesi keksiä jos -minkälaisia esteitä ja verukkeita, ja kun ei muu auttanut, koetti hän -viivytellä luvaten miettiä asiaa. - --- Niin, miettikää, äiti, sanoi paronitar ja suudellen markiisittaren -kättä hän jätti sillä kertaa asian sikseen. - -Mutta kun hän viikon kuluttua taas otti asian puheeksi, oli -markiisitar ennättänyt niin lujasti varustautua puolustaakseen -kantaansa, että paronitar kohta huomasi kaikki hyökkäykset turhiksi. -Hän päätti sentähden kääntyä herra Duvalin puoleen ja kirjoitti -jo samana päivänä tälle pyytäen häntä seuraavana pyhänä saapumaan -perheineen Hendoniin koko päiväksi. - -Markiisitar ei tässäkään suhteessa hyväksynyt tyttärensä käytöstä. -Hänen mielestään paronitar osoitti liian suurta taipumusta alhaison -seuraan. Kohtelihan hän esimerkiksi Duvalin perhettä kuten -vertaisiaan. Kun paronitar muistutti äidilleen mistä tämä ystävyys -oli saanut alkunsa ja kuinka suuressa kiitollisuudenvelassa he -olivat herra Duvalille, niin markiisitar ei tosin uskaltanut suoraan -kieltää sitä, mutta teki parastaan vähentääkseen heille osoitetun -palveluksen arvoa sanoen, ettei herra Duval ollut tehnyt muuta, kuin -mitä jokainen kunnon mies olisi hänen sijassaan tehnyt. Mutta olihan -siinäkin muka ansiota tarpeeksi sellaisena aikana, jolloin kunnon -ihmiset olivat niin vähissä. Ja tästä seurasi, että markiisitar -mainittuna pyhänä sairastui päänkivistykseen, juuri samana hetkenä, -jolloin Duval rouvansa ja poikansa kanssa astui salin ovesta sisään, -niin ettei hän voinut olla läsnä päivällisellä. Paronittaren tuli -pyytää hänen puolestaan vierailta anteeksi. - -Päivällisen jälkeen paronitar pyysi saada puhutella herra Duvalia -kahdenkesken omassa huoneessaan. Pyydettyänsä vierasta istumaan hän -otti esille pienen arkun, missä hänellä oli ainoat kalleuksensa, -pari korvarengasta ja risti. Jalon luonteensa yksinkertaisuudella -hän selitti herra Duvalille rahapulansa pyytäen häntä Lontooseen -palattuaan muuttamaan rahaksi nämä koristeet myymällä ne jollekin -jalokivikauppiaalle, joka olisi tarpeeksi rehellinen maksaakseen -niistä niiden täyden arvon. - -Herra Duval tarjoutui heti lainaamaan paronittarelle rahoja, jotta -kivet säästyisivät parempia aikoja varten, sillä, niinkuin herttuatar -ja markiisitar, hänkin toivoi, että asiain tilassa kumminkin piakkoin -joku muutos tapahtuisi. Mutta paronitar ei suostunut ottamaan vastaan -tätä tarjousta ollen Duvalin auliudesta niin kiitollinen, ettei -kielto voinut tuntua loukkaukselta ja niin luja päätöksessään, ettei -käynyt tarjousta toistaminen. - -Herra Duvalin täytyi siis tyytyä auttamaan paronitarta sillä tavalla -kuin tämä itse tahtoi. Hän vei timantit muassaan Lontooseen, ja parin -päivän kuluttua paronitar sai vastaanottaa yhdeksäntuhatta frangia, -mikä summa kivistä oli maksettu. - - - - -IX LUKU. - -Oireita. - - -Timanteista saatu summa riitti paronittarelle kahdeksi vuodeksi, ja -näiden vuosien kuluessa eivät valtiolliset olot suinkaan parantuneet. -Asiat eivät tosin jääneet ennalleen, mutta muutokset kävivät siihen -suuntaan, että kuninkaallismielisiltä kaikki toiveet raukesivat. - -Bonaparte oli palannut Egyptistä, hajoittanut direktorion, kohonnut -konsuliksi ja voittanut Marengon tappelun. - -Olihan kyllä vielä kuninkaallismielisten joukossa muutamia, jotka -uskalsivat toivoa ja jotka väittivät, että Bonaparte raivasi tietä -Bourboneille ja että hän, voitettuansa jakobiinit, panisi valtikan --- niinkuin tähän aikaan sanottiin -- laillisten kuninkaiden käteen. -Mutta tervejärkiset eivät uskoneet siitä sanaakaan. Koko Eurooppa -pelkäsi Lodin, Pyramidien ja Marengon voittajaa. Paronitar koetti -saada rahansa riittämään niin kauan kuin suinkin ja vasta viime -tingassa hän päätti vielä kerran kääntyä markiisittaren puoleen. -Siitä päivästä lähtien, jolloin timanttikysymys ensimäisen kerran -oli otettu puheeksi, markiisitar tuntui unohtaneen koko asian. Hän -ei puhunut siitä sanaakaan eikä välittänyt vähääkään tyttärensä -toimeentulosta tai raha-asioista. Yhdentekevää, mistä tämä otti -rahat, kun ei puutetta ollut. Kun paronitar nyt toisen kerran otti -saman kysymyksen puheeksi, oli markiisitar suuresti hämmästyvinään -ja asettui heti puolustusasemaan. Paronittaren täytyi oikein -lujasti vaatia, esittäen asian samalla arvokkaasti ja vakavasti, -ennenkuin äiti vihdoinkin taipui. Syvään huoaten markiisitar otti -arkustaan kaulakoristeen, noin viidentoistatuhannen frangin arvoisen, -antaakseen sen paronittarelle. - -Mutta tytär ei siihen tyytynyt. Vieläkin kerran hän koetti selittää -äidilleen, kuinka tärkeätä olisi ollut myydä kaikki koristeet samalla -kertaa ja panna rahat pankkiin, mutta markiisitar pani niin jyrkästi -vastaan, että paronittaren täytyi peräytyä ja tyytyä siihen, minkä -oli saanut. Sitäpaitsi markiisitar vaati, että hänelle annettaisiin -kolmetuhatta frangia kaulakoristeen myyntisummasta hänen omia -menojansa varten. Timantit myytiin niinkuin ensimäiselläkin kertaa -herra Duvalin välityksellä, ja rahakysymys oli taas joksikin aikaa -ratkaistu. - -Tietämättä mitään äitinsä huolista Cécile kasvoi ja kehittyi kodin -hoivissa. Hän oli nyt kahdentoista vuoden ikäinen, lempeä ja vakava -nuori tyttö. Usein äiti ikkunastaan katsoi tytärtä, joka itse ruusuna -käyskenteli puutarhassa ruusujen keskellä. Kolme vuotta vain enää, -ja lapsuuden aika oli Cécileltä lopussa, ja hän oli varttumaisillaan -naiseksi. Mitä kantoikaan tulevaisuus helmassaan neitoselle, jolle -luonto oli tuhlannut parhaimmat lahjansa? - -Mikä varsinkin äidin mieltä painoi, oli, että hän tunsi terveytensä -horjuvan. Hänen keuhkonsa olivat aina olleet huonot ja olivat nyt -tuntuvasti heikontuneet Englannin kostean ilmanalan ja ainaisten -kalvavien huolien vaikutuksesta. Syksyllä varsinkin tuon hirveän ja -leppymättömän taudin oireet aikoivat häntä rasittaa. Hän aavisti, -että tämä tauti oli hänelle kuolemaksi, ja suri tyttärensä tähden, -joka hänen kuoltuaan jäisi turvattomaksi. - -Nämä oireet jäivät kumminkin toistaiseksi paronittaren salaisuudeksi. -Muitten silmissä hän päinvastoin näytti terveemmältä kuin koskaan -ennen. Hänen kiiltävät silmänsä ja hehkuvat poskensa, jotka -asiantuntijalle olisivat ilmaisseet kuumetta, kaunistivat häntä -ikäänkuin uudella nuoruudella, samalla kuin hermojen kiihotus antoi -hänen puheilleen ja liikkeilleen vilkkautta, jota olisi voinut luulla -elpyneen elämänvoiman vaikutukseksi. - -Itse paronitar ei pettynyt. Kun v. 1802 Ranska taas avasi -porttinsa pakolaisille, paronittaren valtasi kiihkeä halu päästä -synnyinmaahansa kuolemaan, ja hän ajatteli hetkeksi tätä paluumatkaa -mahdolliseksi, vaikka hän tiesi, että hänen talonsa Verneuil-kadun -varrella ja hänen monet maatilansa Tourainessa ja Normandiassa olivat -polkuhinnasta luovutetut niin sanottujen _kansanmaiden_ ostajille. -Mutta kun hän sitten ajatteli, ettei hänellä ollut siellä turvattua -toimeentuloa ja että huone- ja talouskalujen myynti, muutto, jopa -matkakin olisivat tuottaneet hänelle niin paljon menoja, että -perheen jo ennestäänkin niukat varat olisivat tuntuvassa määrässä -vähentyneet, niin hän luopui allapäin tästä viimeisestä toivostaan. -Tämä oli hänelle sitä vaikeampi, kun markiisitar alinomaa kiusasi -häntä tyytymättömyydellään ja rukoili häntä palaamaan Pariisiin, -missä entiset tuttavat ja suosijat muka kyllä auttaisivat heitä. -Ja oli kai noiden entisten ystävien joukossa sellaisiakin, joilla -olisi valtaa tarpeeksi hankkiakseen heille takaisin heidän entiset -oikeutensa ja rikkautensa. Mutta paronitar ei uskaltanut luottaa -äitinsä toiveihin ja taloudellisiin laskelmiin. - -Täten aika vierähti vuoteen 1803. Cécile oli silloin kolmentoista -ikäinen, mutta häntä olisi voinut luulla viisitoistavuotiaaksi. Hänen -tunteensa eivät olleet enää lapselliset, mutta hän oli säilyttänyt -lapsenuskonsa ja viattomuutensa. Kun perheellä ei ollut muita -miestuttavia kuin herra Duval ja Edvard, joka viimeksimainittu -oli vuosien kuluessa käynyt Cécilelle yhä vieraammaksi, ja kun -paronitar oli yksin pitänyt huolta hänen kasvatuksestaan ja ollut -hänelle ainoana opettajana, niin hän oli aina vain tottunut naisten -seuraan. Hänen katsantotapansa ja tietonsa olivatkin sentähden hiukan -yksipuoliset ja jonkun verran syvyyttä vailla, mutta sensijaan oli -hänelle opetettu kaikkea mikä tekee hienon naisen miellyttäväksi. -Hän osasi taidokkaasti piirtää ja vesiväreillä maalata kukkia ja -maisemia; hänen äänensä oli heleä ja sointuva, kun hän lauloi, -ja hän osasi soittaa pianoa tarpeeksi säestääkseen laulujaan ja -soittaakseen omaksi huvikseen ja muitten iloksi; hän puhui sujuvasti -italian, ranskan ja englannin kieliä ja tunsi erinomaisesti historian -ja maantieteen. Häneltä ei siis puuttunut mitään siitä, mitä -täysikasvuiselta naiselta vaadittiin. - -Duvalin perhe, jonka varallisuus perheenisännän ahkeruuden ja -työkunnon kautta lisääntymistään lisääntyi, oli aina yhtä hyvissä -väleissä paronittaren kanssa. Yhä useammin herra Duval kävi Hendonin -pienessä kodissa, missä hänet aina otettiin ystävällisesti vastaan. -Markiisitar yksin pysytteli erillään ja kohteli aina Duvalin perheen -jäseniä jäykästi ja ylpeästi, varsinkin kun hän ei koskaan voinut -hyväksyä tyttärensä läheistä seurustelua noiden alhaissäätyisten -kanssa. - -Kului vielä muutamia kuukausia, ja paronittarelta alkoi taas puuttua -rahoja. Markiisitar oli saanut vaatimansa kolmetuhatta frangia, jotka -hän oli kuluttanut kaikki turhanpäiväisiin ostoksiin. Nyt kun tytär -taas tuli valittamaan hänelle rahapulaansa, ei hän tahtonut ottaa -sitä kuuleviin korviinsakaan eikä suostunut auttamaan, ennenkuin -hänelle oli tehty tarkka tili kaikesta. Silloin vasta, tuskallisen -väittelyn jälkeen, hän veti kätköstään soljen, jonka arvo saattoi -nousta noin kymmeneentuhanteen. - -Rouva de Marsilly kirjoitti tapansa mukaan herra Duvalille, ja -niinkuin aina tämä nytkin kiiruhti kutsua noudattamaan. Paronitar -näytti hänestä suuresti muuttuneelta, vaikka tuskin oli kulunut -viikkoakaan siitä, kun hän viimeksi oli käynyt Hendonissa; kyynelet -olivat jättäneet selvät jäljet hänen kasvoilleen. - -Cécilekin, jolla ei ollut vähintäkään aavistusta heidän asemastaan -ja joka ei tietänyt mitään tämän maailman asioista, oli huomannut -äitinsä alakuloisuuden ja itkettyneet kasvot, joissa ruumiillisen -kärsimyksen jäljet kävivät näkyviin, sikäli kuin niistä katosi tuo -tasainen hilpeys, johon lapsi oli tottunut. Levottomana hän väijyi -käytävässä herra Duvalin tuloa, ja kun tämä astui sisään, hän tarttui -hänen käteensä tuskaisesti kuiskaten: - --- Herra Duval, rakas herra Duval, olen kärsimättömänä odottanut -teitä. Äiti on hyvin pahoilla mielin, enkä tiedä siihen mitään -syytä. Olen kysynyt häneltä, mutta hän sanoo minua lapseksi eikä -suostu vastaamaan. Hyvä herra Duval, jos voitte tehdä jotakin hänen -hyväkseen, niin tehkää se, pyydän teitä! - --- Rakas neitiseni, vastasi tuo kunnon mies katsellen hellästi nuorta -tyttöä, -- olen monta kertaa tahtonut auttaa rouva paronitarta kaiken -mahdollisuuden mukaan, mutta hän on aina kieltäytynyt ottamasta -apuani vastaan. En voi sille mitään. - --- Mutta mikä äitiä sitten vaivaa? kysyi lapsi. - --- Mikäkö häntä vaivaa? Siihen voisin kyllä vastata, sanoi herra -Duval. - --- Koska tiedätte, niin sanokaa heti... Ja jos minä voin siihen -mitään, niin... - --- Voitte paljonkin, lapseni. - --- No, siinä tapauksessa teidän vain tarvitsee käskeä. - --- Menen äitinne luo, rakas lapseni, ja aion puhua vakavasti hänen -kanssaan. Jos hän suostuu siihen, mitä aion hänelle ehdottaa, niin... -hänen asiakseen tulee pyytää teiltä sitä rakkauden osoitusta, josta -kaikkien meidän onnemme riippuu. - -Cécile loi häneen hämmästyneet silmänsä, mutta herra Duval ei antanut -hänelle mitään selitystä, puristi vain hänen kättään ja meni rouva de -Marsillyn puheille. - - - - -X LUKU. - -Tulevaisuudentuumia. - - -Rouva de Marsilly näytti todellakin herra Duvalista niin -muuttuneelta, että tämä ensi sanakseen kysyi häneltä, oliko hän -sairas. Rouva de Marsilly pudisti kieltävästi päätään ja ojentaen -kätensä herra Duvalille pyysi häntä istumaan viereensä. - --- Hyvä herra Duval, sanoi hän hetken kuluttua -- minun ei tarvinne -sanoa teille minkätähden olen kutsunut teidät luokseni. Johan -arvaatte, eikö niin? - --- Arvaan kyllä, valitettavasti, hyvä rouva, vastasi herra Duval, ja -tunnustan teille, että kun sain kirjeenne, niin päätin mielessäni -pyytää teiltä vähäistä selitystä. - --- Olen valmis kuuntelemaan, vastasi paronitar. -- Ystävyytemme teitä -kohtaan on jo niin suuri, ettei meidän tarvitse salata teiltä mitään, -ja olen vakuutettu siitä, että mitä ikinä tahdottekaan tietää, -tahdotte sen meidän hyväksemme. - --- Rouva paronitar, sanoi herra Duval kumartaen, tämä on jo kolmas -kerta, kun myytätte minulla timanttejanne, enkä tiedä, onko teillä -vielä paljon jäljellä. - --- Suunnilleen yhtä paljon kuin jo olemme myyneet. - --- No niin, suokaa anteeksi, että teen teille huomautuksen. Jos -olisitte myyneet kaikki yhdellä kertaa, niin olisitte voineet -saada niistä noin kuusikymmentä- tai seitsemänkymmentätuhatta, -ja tämä summa olisi Lontoon pankissa voinut tuottaa teille noin -satakahdeksankymmentä puntaa vuotuista korkoa. Lisäämällä siihen -tuhat tai kaksituhatta frangia vuodessa olisitte voineet tulla -toimeen. - --- Sen tiedän, ja niin olin aikonut tehdäkin. Mutta nämä timantit -eivät ole minun omiani, ne ovat äitini, ja kun ehdotin hänelle mitä -nyt olette ehdottanut minulle, niin hän kielsi jyrkästi. - --- Niin, niin, se on aivan hänen kaltaistaan, jatkoi herra Duval. --- Liian järkevää se olisi ollutkin... Oh, pyydän anteeksi, rouva -paronitar, nuo sanat pääsivät minulta aivan vahingossa. - --- Ei mitään anteeksi pyytämistä, hyvä herra. Tiedänhän kyllä, että -äidilläni on omituisuutensa, joille kyllä kannattaa nauraa, ja -onhan minun tunnustettava, ettette ole koskaan ennen ollut niitä -huomaavinanne. Mutta päästäksemme nyt asiaan, minulla olisi tässä -solki, jonka arvo on noin kymmenentuhatta frangia ja joka olisi -muutettava rahaksi. Tahdotteko ottaa sen tehdäksenne? - --- Mielelläni, vastasi herra Duval käännellen soikea käsissään, --- taikka kun sanon: "mielelläni", niin sanon sen vain -kohteliaisuudesta, sillä minusta on todellakin hyvin ikävä nähdä -teidän noin luopuvan entisen rikkautenne jätteistä. - --- Minkä me sille mahdamme, sanoi rouva de Marsilly surunvoittoisesti -hymyillen. -- Täytyyhän meidän tyytyä Jumalan lähettämiin koetuksiin. - --- Mutta niinkuin itse äsken mainitsitte... suokaa anteeksi, että -yhä vielä palaan samaan asiaan... teillä ei ole enää jäljellä kuin -puolet timanteistanne. Toinen puoli on riittänyt teille kuudeksi tai -seitsemäksi vuodeksi; teillä on siis varoja tarpeeksi kuudeksi tai -seitsemäksi vuodeksi vielä. Ja näiden kuluttua, niin, minne sitten -joudutte? - --- Jumala yksin tietää, herra Duval. - --- Ja te ette ole tuumineet mitään tulevaisuuden varalta. - --- Ei mitään. - --- Eikä teillä ole mitään toivoa, että asiat voivat tulevaisuudessa -parantua? - --- Ei muuta, kuin että Ludvig XVIII kenties kerran nousee -valtaistuimelle ja antaa meille takaisin valtiolle peruutetut tilamme. - --- Voi, hyvä rouva, siitä toivosta teidän on luovuttava, sillä päivä -päivältä käy yhä selvemmäksi, että kaikki on hukassa. Bonaparte -on kenraalista kohonnut konsuliksi, ja nyt sanotaan, että hänellä -on mielessä julistautua keisariksi. Tehän ette ole niitä, eikö -totta, jotka uskovat, että hän aikoo antaa valtaistuimen takaisin -Bourboneille. - -Paronitar pudisti päätään. - --- No niin, toistan vieläkin, kun niin pitkälle olette päässyt, mitä -sitten aiotte tehdä? - -Paronitar päästi huokauksen eikä vastannut mitään. - --- Neiti Cécile on neljäntoista vuotias, eikö niin? Paronitar -pyyhkäisi kyynelen silmistään. - --- Kahden tai kolmen vuoden kuluttua teidän täytyy ajatella hänen -myötäjäisiään. - --- Älkää, rakas herra Duval, siitä puhuko! huudahti rouva de -Marsilly. -- Kun rupean ajattelemaan lapseni kohtaloa, niin minusta -tuntuu, että Jumala on meidät hyljännyt. - --- Olette väärässä, hyvä rouva, jos niin ajattelette. Täytyy toivoa, -ettei Jumala lähetä enkeleitään noin vain hyljätäkseen heidät, -sitten. Kohtaa kai neiti Cécilekin jonkun jalon nuoren miehen, johon -hän voi mieltyä ja joka pitää onnenaan tarjota hänelle sydämensä. - --- Hyvä herra Duval, Cécile on köyhä, ja epäitsekästä rakkautta on -maailmassa vähän. Sitäpaitsi, kuka löytäisi hänet täältä? Kymmenen -vuotta olemme olleet täällä, eikä meillä ole muita tuttavia kuin -teidän perheenne... Mutta perheestänne puhuttaessa, suokaa anteeksi, -etten ole vielä kysynyt mitä teille kuuluu. Kuinka rouva Duval voi, -ja rakas Edvardinne, kuinka hän voi? - --- Sangen hyvin kumpikin, Jumalan kiitos. Kiitän kysymyksestänne, -hyvä rouva. Olenpa vielä sangen tyytyväinenkin poikaani. Hänestä -tulee kunnon mies, josta voin vastata niinkuin itsestäni ja joka, -siitä olen varma, kerran tekee vaimonsa onnelliseksi. - --- Jos hän vain seuraa isänsä esimerkkiä, sanoi paronitar hymyillen, -niin kyllä hänestä tulee hyvä ihminen. Olette oikeassa, onnelliseksi -sopii sanoa sitä tyttöä, joka voittaa hänen rakkautensa. - --- Onko teidän mielipiteenne todellakin se, rouva paronitar? kysyi -vilkkaasti herra Duval. - --- Epäilemättä. Ei kai minulla olisi mitään syytä sanoa muuta kuin -mitä ajattelen. - --- Ajattelin vain, että sanoitte sen ainoastaan jotain sanoaksenne, -minulle mieliksi. - --- En ollenkaan. Sydämeni ajatuksen minä lausuin. - --- Ah, sepä vallan mainiota, että lausuitte ajatuksenne, sillä -se antaa minulle rohkeutta. Kuulkaahan, rouva paronitar, tänne -tullessani aioinkin tehdä teille erään ehdotuksen. Lontoossa tämä -ehdotus tuntui minusta vallan yksinkertaiselta, mutta mikäli -lähestyin Hendonin kylää, se alkoi näyttää minusta liian rohkealta, -jopa naurettavaltakin. - --- En ymmärrä, herra Duval... - --- Se vain todistaa, että ehdotukseni on kaikkea järkeä vailla. - --- Odottakaahan, jatkoi paronitar, ettehän tarkoittane... - --- Te hymyilette, rouva paronitar, se rohkaisee mieltäni. Sanoinhan -minä sitä miestä onnelliseksi, joka saa sanoa neiti Cécilen omakseen, -ja nyt te sanoitte samaa siitä naisesta, joka voittaa Edvardin -rakkauden... Kas niin, nyt olen saanut teidät itkemään. - --- Itken kyllä, rakas herra Duval, sillä sananne sattuvat suoraan -sydämeeni. Ojennan teille käteni ja sanon teille, ettei sellainen -ehdotus teidän puoleltanne minua kummastuta. Suostun siihen omasta -puolestani, mutta ymmärrättehän, että minun ensin täytyy puhua siitä -Cécilelle ja äidilleni. Ja Cécile on vasta neljäntoista vuotias; -vasta kahden vuoden kuluttua voimme keskustella vakavasti tästä -asiasta. Ja nyt minun täytyy vieläkin kerran pyytää teiltä sitä -palvelusta, jota varten olen kutsunut teidät luokseni. - -Herra Duval ymmärsi, ettei hänen sopinut enää pitkittää tätä -keskustelua, ja kun hän halusi kiireesti päästä kertomaan vaimolleen -iloisia uutisiaan, hän sanoi hyvästi ja lähti. - -Vieraan mentyä paronittaren ensimäinen ajatus oli kiittää Jumalaa. -Epäilemättä moni hänen vertaisistaan olisi halveksinut sellaista -onnea, mutta kymmenen kovan onnen vuotta oli opettanut paronitarta -arvostelemaan asioita niiden todellisen arvon mukaan. - -Ilman taistelua hän ei kumminkaan tehnyt lopullista päätöstään. Hänen -täytyi erikseen punnita joka ainoata tämän liiton tuottamaa etua, -ennenkuin uskalsi pakoittautua sellaiseen päätökseen, ja sittenkään -hän ei saanut omaltatunnoltaan rauhaa. Sentähden, kun hän suostui, -hän suostuikin ainoastaan omasta puolestaan tehden asian lopullisen -ratkaisun riippuvaksi tyttärensä ja äitinsä suostumuksesta. - -Niin kävikin, kuin rouva de Marsilly oli arvannut. Cécile kuunteli -levottomana ja hämmästyneenä äitinsä tulevaisuudentuumia ja kysyi -sitten: - --- Täytyykö minun siinä tapauksessa erota teistä, äiti? - --- Ei, lapseni, vastasi paronitar; se on kenties päinvastoin ainoa -keinomme ollaksemme edelleenkin yhdessä. - --- Siinä tapauksessa voitte päättää puolestani. Luotan teihin -täydellisesti. - -Cécilen tunteet Edvardia kohtaan olivat siis ainoastaan sisaren. -Olihan äiti jo arvannut sen, mutta olihan toiselta puolen -mahdollista, että lapsi parka siinä suhteessa erehtyi. Eihän hän -tuntenut maailmaa eikä tietänyt rakkaudesta mitään. Sentähden kai hän -suostui, vähääkään epäröimättä, varsinkin kun äiti vakuutti, ettei -heidän tarvinnut toisistaan erota. - -Mutta Roche-Bertaud'n markiisitar ei ollut niin helposti -voitettavissa. Jo ensimäiset sanat kuullessaan hän väitti, ettei -ikinä aikonut suostua sellaiseen ennenkuulumattomaan epäsäätyiseen -avioliittoon. - - - - -XI LUKU. - -Ihminen päättää. - - -Seuraavana sunnuntaina Duvalin perhe tapansa mukaan tuli paronittaren -luo. Markiisitar ei näyttäytynyt; hänellä oli tavallinen -päänkivistyksensä. - -Ei puhuttu sanaakaan kysymyksessä olleesta naimisliitosta, mutta -paronitar ja rouva Duval syleilivät toisiaan, ja Edvard suuteli -kädelle Cécileä, joka lensi punaiseksi. Selvää oli, ettei yksikään -seurasta ollut tietämätön puheena olleesta asiasta. Ja yhtä selvää -oli, että Duvalin perheen kaikki jäsenet olivat siitä suuresti -hyvillään. - -Mitä paronittareen tulee, niin hän ei voinut ottaa osaa heidän -iloonsa. Syvä alakuloisuus painoi hänen mieltään hänen ajatellessaan, -että kolmeensataan vuoteen tämä oli kenties ensimäinen kerta, jolloin -sukuylpeyttä tällä tavalla loukattiin. Ja vaikka hän oli vakuutettu -siitä, että hänen rikoksensa niitä lakeja vastaan, joita hänen -ylimykselliset esivanhempansa olivat ehdottomasti totelleet, oli -hänen tyttärellensä onneksi, niin hänen mielensä oli kuitenkin sangen -levoton. - -Cécile katsoi äitiinsä. Jo muutamia päiviä sitten hän oli alkanut -huomata, ettei hänen äitinsä terveys ollut entisellään. Sinä -päivänä varsinkin, epäilemättä syvän mielenliikutuksen takia, väri -vaihteli paronittaren kasvoilla niin, että ne toisin ajoin olivat -kalmankalpeat, toisin hehkuvanpunaiset, ja vähänväliä hän yskäisi -kuivasti, tuskallisesti. Päivällistä syötäessä paronittaren täytyi -nousta kesken pöydästä, ja Cécile, joka hetken kuluttua levottomana -seurasi äitiään, tapasi hänet käytävästä, missä hän seisoi pitäen -nenäliinaa suunsa edessä. Huomatessaan tyttärensä paronitar pisti -kiireesti nenäliinan piiloon, mutta Cécile oli jo ehtinyt huomata -siinä veren jälkiä. Hän päästi huudon ja tahtoi rientää hakemaan -apua, mutta äiti painoi hänet hellästi syliinsä vakuuttaen, ettei -ollut mitään hätää ja että hänen pahoinvointinsa jo oli ohi. Yhdessä -he palasivat ruokasaliin. - -Tämä kohtaus teki tuskallisen vaikutuksen kaikkiin. Paronittaren -rauhoittavista vakuutuksista huolimatta vieraat nousivat lähteäkseen, -ja Cécilen silmät olivat kyyneleitä täynnä. - -Tuskin oli Duvalin perhe mennyt ja paronitar jäänyt tyttärensä kanssa -kahdenkesken, kun lapsi päästi kauan pidätetyn surunsa valloilleen -ja puhkesi haikeaan itkuun. Hän olisi tahtonut salata äidiltään -levottomuutensa, mutta hän ei osannut vielä peitellä ei ainakaan -suruansa; onnettomuus oli hänelle vielä aivan tuntematon. - -Päivät kuluivat toinen toisensa perästä tuomatta mitään muutosta -perheen oloihin. Paronittaren terveys vain kävi yhä huonommaksi. - -Eräänä päivänä tuli Lorges'in herttuattarelta kirje, missä tämä, -palattuaan matkoilta, ilmoitti aikovansa seuraavana päivänä -käydä Hendonissa ystäviänsä tervehtimässä. Tämä uutinen tuotti -iloa kaikille, mutta varsinkin markiisittarelle, joka täten sai -tilaisuuden "puhdistautua" noitten Duvalien ainaisesta seurasta ja -kerrankin puhutella vertaisiaan. - -Seuraavana päivänä kahden aikaan, kun perhe oli salissa koolla, -kuultiin vaunujen pysähtyvän portille, ja kohta kuuluva ovikellon -soitto kajahti aivan erikoisen ylhäisesti. Heti senjälkeen -kamarineitsyt ilmoitti Lorges'in herttuattaren ja kreivi Henrik de -Sennones'in tulon. - -Seitsemään kahdeksaan vuoteen herttuatar ja rouva de Marsilly -eivät olleet tavanneet toisiaan, ja he heittäytyivät toistensa -syliin niinkuin ainakin vanhat ystävät, joiden tunteita ei aika -eikä ero pysty jäähdyttämään. Herttuatar hämmästyi suuresti -nähdessään ystävättärensä taudin hivuttamat kasvot ja aikoi lausua -myötätuntoisuutensa, kun paronitar, joka arvasi sen, ehätti -kuiskaamaan: - --- Olen paljon muuttunut mielestänne, eikö totta? Mutta pyydän teitä, -ei sanaakaan siitä Cécile paran tähden. Menemme aivan heti puutarhaan -ja siellä saamme keskustella rauhassa. - -Herttuatar puristi hänen kättään ja sanoi vain: - --- Yhä olette entisellänne. - -Sitten hän kääntyi markiisittareen, joka vieraansa kunniaksi oli -pukeutunut juhlapukuun, onnitellen häntä hänen hyvästä terveydestään, -ja lopuksi hän tervehti Cécileä. - --- Kaunis lapseni, sanoi hän tälle, teistä on tullut mitä -lapsuudessamme teistä toivottiin. Tulkaa, jotta saan teitä suudella -ja onnitella, sillä olen kuullut noilta kunnon Duvaleilta, että -olette kaikin puolin täydellinen nuori tyttö. Duval kävi eilen -perheineen minua tervehtimässä. - -Cécile lähestyi herttuatarta, joka suuteli häntä otsalle. Sitten -palaten rouva de Marsillyn luo herttuatar sanoi: - --- Rakas paronitar ja te, rakas markiisitar, sallikaa minun esittää -teille sisareni poika, Henrik de Sennones, jonka minä puolestani -pyydän sulkea teidän suosioonne. Hän on sangen miellyttävä nuori mies. - -Herra de Sennones ei joutunut vähääkään hämilleen herttuattaren -peittelemättömistä kiitoksista, vaan tervehti vapaasti ja sirosti -niinkuin suuren maailman tapoihin tottunut mies ainakin. - --- Teidän tulee tietää, hyvät rouvat, että herttuatar on ollut -minulle äidin sijassa ja ettei siis tarvitse ihmetellä, jos hän -liioittelee kiitostaan. - -Kreivi de Sennones'in vaatimattomasta vastauksesta huolimatta täytyi -tunnustaa, etteivät herttuattaren kiitokset olleet liioittelevat. -Henrik oli vasta täyttänyt kaksikymmentä vuotta ja oli kaunis -nuori mies, joka, saaden kasvatuksensa kodissa, oli säilyttänyt -sen hienojen tapojen kiillon, jonka kouluopetus usein hankaa pois. -Muuten Henrik oli köyhä niinkuin useimmat muutkin maanpakolaiset. -Hänen äitinsä oli kuollut hänen aivan pienenä ollessaan, ja isä oli -joutunut giljotiinin uhriksi. Guadeloupessa hänellä oli setä, joka -oli antautunut kauppa-alalle, mutta tämä oli valitettavasti omituisen -oikukas luonteeltaan ja väitti itsepäisesti, ettei hän aikonut antaa -veljensä pojalle mitään, ellei tämä ruvennut kauppamieheksi niinkuin -hänkin. Korkeasukuisen perheen muut jäsenet tietysti suuresti -loukkaantuivat sellaisesta ehdotuksesta, ja Henrik kasvatettiin -aivan toisia tarkoitusperiä silmälläpitäen eikä suinkaan kahvi- ja -sokerikauppiaan ammattia varten. - -Markiisitar, joka aina piti velvollisuutenaan vastustaa tyttärensä -tuumia, oli heti Henrikin nähdessään selvillä siitä, että tämä hieno -nuori herra oli paljon sopivampi sulhanen pikku Cécilelle kuin nuoren -Duvalin kaltainen halpasukuinen moukka. - -Sen tähden hän, heti kun paronitar oli vieraansa kanssa mennyt -huoneesta ulos, teki parastaan saadakseen rakkaan lapsenlapsen -esiintymään niin edullisessa valaistuksessa kuin suinkin, käskien -hänen näyttää milloin käsitöitään, milloin piirustusalbumiaan, -huvittaaksensa muka siten nuorta herraa. - -Vaikka Henrik, olkoon se sanottu hänen kunniakseen, kyllä oli -pätevä arvostelemaan kirjailutaidon mestariteoksia nähtyänsä -niitä tehtävän joukoittain Englannissa ja Saksassa iltapuhteiden -kestäessä, ihastui hän paljon enemmän piirustusalbumeihin. Näissä -oli, niinkuin jo olemme kertoneet, Cécilen puutarhan kauneimmat -kukat kuvattuina, ja jokaisella oli oma nimensä sivun alareunaan -merkittynä. Mikä varsinkin herätti nuoren miehen huomiota, oli, -että jokaisella näistä kukista oli niin sanoaksemme oma omituinen -ilmeensä, joka oli täydellisesti sopusoinnussa sille annetun nimen -kanssa. Hän pyysi Cécileä selittämään tätä omituista seikkaa, ja -nuori tyttö kertoi hänelle yksinkertaisesti ja luontevasti kuinka -hänet oli kasvatettu kukkien keskellä, kuinka niistä oli tullut -hänen lähimmät ystävänsä ja ainaiset rakkaat toverinsa, kuinka hän -oli vähitellen oppinut tuntemaan ruusujensa ja liljojensa ilot ja -surut, luonteenominaisuudet ja merkilliset elämänvaiheet ja kuinka -hän oli jokaiselle antanut sen nimen, joka parhaiten tuntui sopivan -itsekunkin luonteelle. - -Henrikistä tuntui tämä kertomus ihanalta sadulta, sillä eroituksella -vain, että satu oli tosisatu ja haltija hänen edessään nuoren tytön -hahmossa. Olisipa toinen nuori tyttö tullut kertomaan hänelle -sellaisia, niin mieletöntä se olisi hänestä ollut, turhanpäiväistä -teeskentelyä vain. Mutta niin ei ollut Cécilen laita. Elämänsä tarua -nuori tyttö tuntui kertovan hänelle, ilojensa ja surujensa tarua. Jos -kohta hänen kukkiensa persoonallinen elämä ei ollut muuta kuin hänen -oman persoonallisuutensa heijastusta, niin hän ainakin itse uskoi sen -todeksi ja esitti viehättävät satunsa niin liikuttavasti, että Henrik -tunsi silmänsä vettyvän. - -Markiisitar kuunteli tätä keskustelua ja koetti vähänväliä kääntää -puhetta toisaalle; kaikki nuo kasviopilliset tarut tuntuivat hänestä -sangen mitättömiltä ja joutavilta. Mutta Henrik, joka oli toista -mieltä, palasi aina samaan aineeseen, niin suuri oli hänestä sen -viehätys. Kumminkin, niin pian kuin markiisitar rupesi puhumaan -soitannosta ja avasi pianon, Henrik, joka itse oli taitava soittaja, -pyysi Cécileä laulamaan. - -Nuori tyttö oli heti valmis ja istuutui pianonsa ääreen uutta pyyntöä -odottamatta. Oliko hänellä taitoa vai ei, siitä hän ei itse tietänyt -mitään, tuskinpa hän tiesi mitä taito onkaan. - -Hänen soittonsa ja laulunsa niinkuin hänen maalauksensakin olivat -tunnetta täynnä. Kun hän oli laulanut sanomattoman suloisesti ja -viehättävästi muutamia lauluja, kysyi Henrik, eikö hän osannut -soittaa mitään omasta päästään. - -Heti Cécile, tekemättä verukkeita, alkoi soittaa noita outoja -ja surunvoittoisia säveleitä, joita hänen oli tapana sepitellä, -istuessaan yksin pianon ääressä. Heikko, sordiinin himmentämä sävel -kuvasi yön hiljaisuutta; elämän äänet toinen toisensa perästä -laimenivat ja kuolivat, kunnes yksin vähäisen puron hiljainen lorina -keskeytti äänettömyyden. Sitten äkkiä kohosi yöstä linnun soinnukas -laulu, tuntemattoman linnun, joka ei ollut satakieli eikä kerttu, -vaan Cécilen sydämessä laulava lintu, joka äänessään kertasi taivaan -sulosäveliä, toivon, uskon ja rakkauden sinfoniaa. - -Henrik kuunteli tätä haavemielistä soittoa pää käsien varassa. -Sitten, kun hän jälleen nosti katseensa, muistamatta pyyhkiä pois -silmäripsissään kiiltävää kyyneltä, hän näki Cécilen istuvan kostea -katse taivaalle luotuna, kokonaan ihanien unelmiensa vallassa. Henrik -olisi tahtonut heittäytyä hänen jalkojensa juureen rukoillakseen -häntä niinkuin madonnaa. - -Samassa hetkessä paronitar ja herttuatar palasivat huoneeseen. - - - - -XII LUKU. - -Jumala säätää. - - -Kun vieraat olivat lähteneet, markiisitar mennyt omalle puolelleen -ja paronitar huoneeseensa, kun sanalla sanoen Cécile vihdoinkin oli -yksin, niin hänestä tuntui, että hänen elämässään oli tapahtunut -suuri muutos. Ja kuitenkin, jos häneltä olisi kysytty missä suhteessa -se oli muuttunut, niin hän ei kuolemakseen olisi voinut sitä sanoa. - -Rakkaus oli ensimäisen kerran taikasauvallaan koskettanut tätä -lapsensydäntä, ja heti oli maailma muuttunut. Auringonsäde oli -tunkenut yöhön ja äkkiä valaissut lapsen silmälle kokonaisen, tähän -saakka välinpitämättömyyden pimeään peittyneen uuden maailman. - -Tuo häntä vaivaava outo ahdistus tuntui hänestä ensin johtuvan ilman -puutteesta, ja hän riensi puutarhaan vapaammin hengittääkseen. -Ukonilma oli kohoamassa, ja kukat nuokkuivat ikäänkuin ilma olisi -niitäkin painostanut. Ennen oli Cécile lohdutellut niitä rajuilman -lähestyessä, nyt hän itse astui allapäin, lohdutusta kaivaten hänkin. - -Alkoi putoilla suuria pisaroita, ja ukkonen alkoi jyristä. Cécile -ei kuullut jyrinää eikä tuntenut sadepisaroita. Levottomana -hänen äitinsä huusi hänet luokseen, mutta vasta kolmannen kerran -kutsuttaessa Cécile tunsi äitinsä äänen ja noudatti käskyä. - -Paronitar oli tavallistaan kalpeampi, ja hänen hymyssään oli -sanomattoman surunvoittoinen ilme. Cécile säpsähti, sillä hän luuli, -että äiti alkoi puhua hänelle Henrikistä. - -Mutta siinä hän pettyi. Paronitar kertoi hänelle herttuattaren tuomia -uutisia valtiollisten olojen tilasta. Bourbonien oli täytynyt luopua -kaikista toiveista, ja Bonaparte vakaannutti valtaansa yhä enemmän -omaksi hyödykseen. Herttuatar oli sentähden päättänyt toistaiseksi -jäädä ulkomaille niinkuin paronitarkin. - -Tätä kertoessaan ei paronitar maininnut mitään nimeä, ja kumminkin -Cécilestä tuntui, että puhe koko ajan koski Henrikkiä. Mutta äitipä -olikin koko ajan ajatellut Edvardia. Olihan päivänselvää, että jos -valtiolliset olot pakoittivat äitiä ja isoäitiä yhä pitkittämään -maanpakolaisuutta, niin Duvalin perheen kanssa solmittava liitto kävi -taloudellisista syistä välttämättömäksi. - -Rouva de Marsilly jatkoi puhettaan siirtyen oman terveytensä tilaan. -Cécile silloin unohti itsensä ja omat huolensa ja nojasi itkien -päänsä äitinsä olkapäähän. - --- Älä pelkää, kuiskasi hän sydämessään, jaksamatta kuitenkaan -pakoittaa huuliaan ajatusta ilmilausumaan, älä pelkää, olenhan -luvannut mennä Edvardille. - -Mutta sellaisen lupauksen täyttäminen tuntui hänestä tällä hetkellä -hyvin raskaalta. Melkein tietämättänsä hän oli alkanut verrata -Lorges'in herttuattaren sisaren poikaa Edvard Duvaliin, ja vertailu -ei suinkaan ollut eduksi viimeksi mainitulle. Molemmat olivat -samanikäiset, molemmat olivat saaneet huolellisen kasvatuksen, -molemmat olivat kasvoiltaan kauniit ja luonteeltaan miellyttävät. -Mutta sittenkin, mikä eroitus! Edvard oli vielä kahdestakymmenestä -ikävuodestaan huolimatta ujo ja kehittymätön koulupoika, kun -sitävastoin Henrik oli suureen maailmaan tottunut nuori mies, -sanalla sanoen toisen esiintyminen oli alhaissäätyläisen, jos -kohta sivistyneenkin, toisen täydellisen aatelismiehen. Seuraavana -sunnuntaina varsinkin, kun Edvard vanhempiensa kanssa tuli -paronittaren perhettä tervehtimään, tämä eroitus tuli yhä selvemmin -esiin. Markiisitar oli näet sinä päivänä vastoin tapaansa suvainnut -ottaa osaa päivällisiin ja oli käyttänyt tilaisuutta pannakseen -Edvardin saman koetuksen alaiseksi kuin äskettäin Henrikin. Herra -Duvalin mentyä vähäiselle asiamatkalle kylään ja paronittaren -kävellessä rouva Duvalin kanssa puutarhassa markiisitar kehoitti -Cécileä näyttämään Edvardille piirustusalbumiaan. Nuori tyttö, joka -tähän asti vaistomaisesti oli pitänyt kaikki henkistä elämäänsä -koskevat asiat Edvardilta salassa, totteli vastenmielisesti ja haki -albuminsa Edvardille selailtavaksi. Nuori mies ihaili piirustuksissa -esiintyvää taitoa, mutta pysyi koko ajan kylmänä käsittämättä -mitään niistä tunteista ja mielikuvista, joista nämä kukat olivat -puhjenneet. Cécile, joka ymmärsi, ettei selityksistä tässä suhteessa -olisi ollut mitään apua, ja joka muisti kuinka Edvard ennen heidän -lapsina ollessaan oli nauranut hänen kukkasalaisuuksilleen, antoi -hänen selailla sanomatta sanaakaan. Siten ei tämä albumi ollut -Edvardille muuta kuin tavallinen kuvakirja, jonka lehtiä hän -välinpitämättömästi käänteli. - -Markiisitar, joka koko ajan piti häntä silmällä, huomasi minkä -vaikutuksen Edvardin arkipäiväinen käsitystapa teki Cécileen, -ja vaikkei hän itsekään voinut kerskailla käsittävänsä noita -haavemielisiä unelmia, ymmärsi hän kuitenkin, että tämä runollisuuden -puute teki nuoren Duvalin Cécilelle vastenmieliseksi. Hän päätti -siis jatkaa samalla tavalla, ja kun albumi oli loppuun selailtu, hän -kehoitti Cécileä soittamaan. - -Soiton suhteen kävi samoin kuin kuva-albuminkin. Edvard kiitteli ja -ylisteli, mutta kiitteli ja ylisteli ymmärtämättä. Siitä seurasi, -että hänen kiitoksissaan oli epätosi kaiku, josta Cécile loukkaantui -enemmän kuin täydellisestä vaitiolosta. - -Kun sitten markiisitar kehoitti Cécileä soittamaan Edvardillekin sitä -sinfoniaa, jota hän oli Henrikin kuullen soittanut, kieltäytyi Cécile -jyrkästi. Hänestä tuntui mahdottomalta paljastaa vieraalle sisäistä -tunne-elämäänsä, niinkuin hän oli paljastanut sen hengenheimolaiselle. - -Muuten päivä kului niinkuin ainakin, sillä eroituksella vain, -ettei Cécile, vaikka hän kuinka olisi koettanut, voinut salata -alakuloisuuttaan. Tätä eivät kumminkaan muut huomanneet kuin äiti ja -isoäiti. - -Paronitar, joka oli sangen väsynyt, vetäysi heti vieraitten lähdettyä -omaan huoneeseensa, jonne Cécile häntä seurasi. Nuori tyttö luuli -huomaavansa, että äiti vähänväliä levottomasti katsoi häneen. Mitähän -tuo outo katse merkitsi? Cécilen teki mieli kysyä ja hän yritti pari -kertaa saamatta kumminkaan sanoja huuliltaan. - -Paronitarkaan ei puhunut mitään, painoi vain tytärtä tavallistaan -lujemmin syliinsä hyvää yötä sanoessaan ja suuteli häntä otsalle -syvästi huoaten. - -Raskas oli Cécilellä mieli, kun hän hitaasti astui ulos äitinsä -huoneesta mennäkseen omalle puolelleen. Mutta käytävässä Aspasia -neiti, isoäidin kamarineitsyt, odotti häntä kutsuakseen häntä -markiisittaren puheille. - -Markiisitar oli mennyt nukkumaan ja luki pitkällään. Hän oli ennen -kahdeksannellatoista vuosisadalla vallitsevan tavan mukaan vuoteessa -maatessaan ottanut vieraita vastaan ja tätä tapaa hän nyt koetti -sovitella perheensä jäseniin, kun hänen luonaan ei täällä käynyt enää -vieraita. - --- Olette kutsunut minut luoksenne, isoäiti, sanoi Cécile suudellen -häntä kädelle. -- Pelkäsin jo teitä sairaaksi, mutta näen ilokseni, -että olette terveen näköinen kuten ennenkin. - --- Vai niin, rakas lapseni, vastasi markiisitar, mutta tällä -kertaa ulkomuoto pettää. En kärsi nähdä noita Duvaleja, vielä -vähemmin kuulla heidän arkipäiväistä puhettaan. Heti rupeaa päätäni -pakoittamaan. - --- Onhan kumminkin herra Duval erinomaisen hyvä ihminen, rakas -isoäiti. Olenhan monta kertaa kuullut teidänkin niin sanovan. - --- Enhän minä sitä kielläkään. Onhan hän kauan ollut Lorges'in -herttuattaren palveluksessa ja kelpo mies hän kuuluu olevan. Ja enhän -minä sano mitään pahaa hänen vaimostaankaan. Mutta koska nyt kerran -on Duvalin perheestä puhe, niin mitä sinä sanot heidän pojastaan? - --- Edvardistako? vastasi Cécile aivan hämillään. -- Mitä minä -sanoisin hänestä muuta, kuin että hän on miellyttävä nuori mies, -ahkera, rehellinen, hyvin kasvatettu... - --- Hyvin kasvatettu kyllä, oman säätynsä mukaan, sillä ovathan hänen -vanhempansa siksi viisaat, että pysyvät alallaan. Naurettavaahan -olisi kerrassaan, jos hänen kasvatuksensa esimerkiksi olisi ollut -sellainen kuin nuoren herra de Sennones'in. - -Cécile säpsähti ja loi silmänsä maahan punastuen korvia myöten. Hänen -ilmeinen hämmästyksensä ei jäänyt markiisittarelta huomaamatta. - --- Etkö osaa vastatakaan? sanoi hän. - --- Mitä minä siihen vastaisin, rakas isoäiti? kysyi Cécile. - --- Voisithan minun mielestäni sanoa mitä herra de Sennones'ista -ajattelet. - --- Onko sopivaa, isoäiti, että nuoret tytöt näin lausuvat -mielipiteensä nuorista herroista? - --- Etpähän sinä salannut minulta mielipidettäsi Edvardista. - --- Oh, Edvardista, sehän on aivan toista, huudahti nuori tyttö. - --- Onhan tietysti, sillä Edvardista sinä et pidä ja... - --- Isoäiti kulta! keskeytti Cécile estääkseen häntä jatkamasta. - -Mutta isoäiti ei hellittänyt. - --- Ja Henrikistä sinä pidät, jatkoi hän armottomasti. - --- Oh! kuiskasi Cécile kätkien päänsä markiisittaren tyynyyn. - --- Kas niin, sanoi tämä, eihän sinun tarvitse sitä hävetä. Jos -pitäisit Edvardista, niin se olisi sinulle häpeäksi, mutta Henrikhän -on kaikin puolin rakastettava nuori mies ja sulhaseksi sangen sopiva. - --- Mutta, hyvä isoäiti, huudahti Cécile, unohdatteko mitä äiti on -päättänyt Edvardin suhteen! Unohdatteko... - --- Rakas lapseni, äitisi on ollut aina heikko päästään, ja -onnettomuus on tehnyt hänet kokonaan hulluksi. Täytyyhän toki pysyä -lujana vastoinkäymisessäkin eikä heti pitää kaikkea menneenä. Äitisi -tahtoisi, että menisit Edvardille, mutta minä sanon, että sinä menet -Henrikille. - -Tällä hetkellä kuului paronittaren huoneesta kova kellonsoitto. -Säikähtäen Cécile hypähti tuoliltaan ja jättäen markiisittaren yksin -juoksi äitinsä huoneeseen. - -Rouva de Marsilly oli mennyt tainnoksiin kovasta verensyöksystä. Heti -Cécile unohti kaikki markiisittaren puheet Edvardista ja Henrikistä -ajatellen vain äitiään. Palvelijattaren avulla hän hoiti sairasta, -käytti hajusuoloja ja kylmää vettä ja näki pian ilokseen äitinsä -jälleen tointuvan. - --- Lapsi parka, kuiskasi paronitar herätessään. - --- Johan te toinnutte, rakas äiti, ei se ollut ollenkaan vaarallista, -sanoi Cécile hellästi rauhoittaen. - -Kohtaus olikin nyt ohi, mutta paronitar oli vielä sen johdosta niin -heikko, ettei Cécile uskaltanut jättää häntä yksin. Palvelijatar -sai laittaa hänelle vuoteen paronittaren sängyn viereen, ja siellä -nuori tyttö vietti yönsä kuunnellen noita yskänkohtauksia, jotka -vähänväliä keskeyttivät äidin levottoman unen. Sellaisia olivat siis -nuo yöt, joita äiti yksinäisessä kamarissaan vietti taistellen tuskia -vastaan ja saamatta tarpeeksi lepoa, jaksaakseen kestää joka päivä -uudistuvia huolia! Ääretön hellyys täytti tyttären sydämen ja piti -hänet valveilla yön hitaasti kuluvien tuntien kestäessä. Aamun tullen -paronitar vihdoinkin vaipui uneen. Vähän aikaa Cécile vielä valvoi, -mutta sitten luonto sai hänessäkin voiton, ja hän nukkui. - -Nukkuessaan hän näki outoa unta. Hän oli kävelevinään ihanassa -puutarhassa, missä kukkien tuoksut olivat niin suloiset ja lintujen -laulut niin ihanat, ettei hän ollut koskaan ennen sellaista tuntenut -tai kuullut. Ja hänelle kävi selväksi, että hän oli taivaassa. - -Mutta hän ei ollut siellä yksin, Henrik oli hänen kanssaan. Hän -oli kalmankalpea niinkuin kuollut. Cécile pani kätensä sydämelleen -ja huomasi, että sen sykintä oli lakannut; hänkin siis oli kuollut -samoin kuin Henrik. - -Äkkiä hän näki naisen lähestyvän ruumisliinaan käärittynä ja tunsi -hänet äidikseen. Ja katsoen tarkemmin itseään ja Henrikkiä hän -huomasi, että hekin olivat käärinliinoihin verhotut. - --- Oi äiti, sanoi hän ojentaen kätensä syleilläkseen äitinsä hahmoa, --- mikä sanomaton onni, että olemme kaikki kolme kuolleet! - -Hän oli unissaan lausunut nämä sanat aivan ääneen ja heräsi samassa -kuullessaan sydäntäsärkevän nyyhkytyksen. Hän aukaisi silmänsä ja -näki äitinsä seisovan sängyn vieressä yövaatteissaan valkeana kuin -äsken unessa hahmo, kalpeana kuin kuollut ja hämärässä läpikuultavan -näköisenä kuin varjo. - -Paronitar oli herännyt ennen tytärtään ja valvonut hänen untansa, -niinkuin tytär äsken oli hänen nukkuessaan valvonut, ja huomatessaan, -että Cécile näki tuskallista unta, hän oli noussut herättääkseen -lapsensa ja karkoittaakseen hänestä ahdistavat mielikuvat. Samassa -hän oli kuullut nuo sanat, jotka olivat riistäneet nyyhkytyksen hänen -rinnastaan. - --- Olet siis hyvin onneton, lapseni, sanoi hän, -- koska kuolema -tuntui sinusta onnelta? - --- En toki, äiti kulta, kun vain teidän terveytenne jälleen palajaa, -niin mitäpä minun onnestani puuttuisi. Olen nähnyt mieletöntä unta -vain. Antakaa minulle anteeksi! - --- Minunhan päinvastoin on sinulta anteeksi pyydettävä, sanoi -paronitar. -- Olenhan tehnyt kaikki, Jumala sen tietää, totuttaakseni -sinua yksinkertaiseen ja nöyrään elämään. Minkä tähden Jumala -on pannut sydämeesi tunteita ja toivomuksia; jotka kyllä ovat -sopusoinnussa syntyperäsi, mutta eivät nykyisen asemasi kanssa? -Sano lapseni, olenko tietämättäni kasvattanut sinussa sukusi -ennakkoluuloja ja sääty-ylpeyttä? - --- Oi, äitini, olette tehnyt kaikki mitä voi tehdä, ja jos minussa -siitä huolimatta on ylpeyttä ja ennakkoluuloja, niin teitä ei -suinkaan voi syyttää siitä. - --- Rakastatko siis häntä? kysyi paronitar huoaten. - --- En tiedä, äiti kulta, mutta unessani tuntui, että kuolema hänen -kanssaan oli suloisempi kuin elämä toisen kanssa. - --- Tapahtukoon siis Jumalan tahto eikä minun, sanoi paronitar pannen -kätensä ristiin ja nostaen silmänsä taivasta kohti, alistuvainen ilme -katseessa. - - - - -XIII LUKU. - -Hurskaan kuolema. - - -Alistuminen ei ollut tässä suhteessa paronittarelle helppoa. Tähän -asti kaikki hänen huolensa olivat tarkoittaneet Cécilen eroittamista -maailmasta ja sen kiusauksista ja tuon viattoman sielun suojelemista -intohimon turmelevilta vaikutuksilta. Pysytelläkseen tytärtä -valtiollisten vainojen ulkopuolella hän oli tahtonut kätkeä hänet -halpaan kotiin ja suostumalla herra Duvalin ehdotukseen hän oli -tahtonut valmistaa lapselleen hiljaisen ja tasaisen onnen. Hän oli -kyllä odottanut kohtaavansa vastarintaa markiisittaren puolelta -ja oli valmistautunut sitä torjumaan, mutta Cécilen suhteen hän -oli pettynyt. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että aiotun -liiton solmiminen voisi tuntua lapsesta uhraukselta. Eikä nuori -tyttö tuntenutkaan sydämessään vastenmielisyyttä Edvardia kohtaan, -ennenkuin oli tavannut Henrikin. Päinvastoin äidin tahdon täyttäminen -oli tuntunut hänestä onnelta, ja olihan hän pari kertaa itsekin -kääntänyt puheen tähän asiaan rauhoittaakseen äitiään. Mutta sattuma, -tai sanoisimmeko onnettomuus, oli johtanut Henrikin Hendoniin. -Markiisitar, joka vastusteli tyttärensä suunnittelemaa epäsäätyistä -avioliittoa, oli huomannut nuorten mieltyneen toisiinsa ja Cécilen -kanssa ottanut asian puheeksi. Tämän keskustelun johdosta nuo hämärät -tunteet olivat Cécilen sydämessä kohonneet tietoisuuteen. Kerran -valveille päästyään ne olivat hänen nukkuessaankin hereillä, ja hänen -vuoteensa ylitse kumartuneelle äidille oli lörpöttelevä uni ilmaissut -hänen salaisuutensa. - -Henrik puolestaan oli jo ensi näkemältä ihastunut Cécileen. Hän oli -suuresti hämmästynyt tavatessaan tässä syrjäisessä pienessä kylässä -nuoren tytön, joka äitinsä kasvattamana, ilman koulua ja opettajia, -oli kehittynyt niin eteväksi, ettei nuori mies ollut laajoissa -seurapiireissään tavannut hänen vertaistaan. Cécilen vaikutus -nuoreen mieheen oli niin suuri, ettei tämä kotimatkalla voinut puhua -tädilleen muusta kuin hänestä. Hänen pyynnöistään herttuatar oli -kertonut minkä tiesi rouva de Marsillyn merkillisistä vaiheista, -hänen paostaan äitinsä ja pienen tyttärensä kanssa Ranskasta ja -hänen tulostaan Englantiin. Seuraus tästä kaikesta oli, ettei -Henrik Lontooseen jouduttuaan muuta ajatellut kuin päästä jollakin -tekosyyllä palaamaan Hendoniin Cécileä tapaamaan. - -Valitettavasti hänen ei tarvinnut kauan odottaa tätä tekosyytä. Rouva -de Marsillyn liikutus hänen huomatessaan, että tyttären sydän oli -herännyt ja lahjoittanut rakkautensa toiselle, aiheutti uudistuvan -taudinkohtauksen. Seuraavana päivänä hän oli niin heikko, ettei -jaksanut nousta vuoteesta. Markiisitar kirjoitti heti Lorges'in -herttuattarelle paronittaren tilasta, mainitsematta kumminkaan -mitään niistä tapauksista, jotka olivat aiheuttaneet hänen äkillisen -huonontumisensa. - -Cécile puolestaan kirjoitti kirjeen herra Duvalille pyytäen häntä -lähettämään heille lääkärin ja ilmoittaen hänelle pelkonsa äidin -tilan johdosta. - -Seuraus näistä kahdesta kirjeestä oli, että melkein samaan -aikaan kahdet vaunut pysähtyivät pienen asunnon ovelle. Toisista -laskeutuivat herttuatar ja hänen sisarenpoikansa, toisista rouva -Duval ja Edvard. - -Jos Henrik ja hänen tätinsä olisivat tulleet yksin, niin Cécile -kenties olisi voinut sulkeutua huoneeseensa ja kieltäytyä tapaamasta -Henrikkiä, mutta vierasten saapuminen samaan aikaan teki kaiken -pakenemisen mahdottomaksi. Nuoret herrat jäivät naisten käydessä -paronitarta tervehtimässä saliin odottamaan, ja markiisitar, jonka -täytyi pitää heille seuraa, lähetti heti noutamaan Cécileä. - -Henrik ja Edvard olivat jo ennestäänkin tutut, mutta heidän -välinsä olivat jäykät niinkuin ainakin ylhäisen herran ja hänen -palvelijansa. Henrik oli kyllä liian hienotunteinen osoittaakseen -millään tavoin syntyperästään ja yhteiskunnallisesta asemastaan -johtuvaa etevämmyyttään, mutta Edvard oli kasvatettu tätä -etevämmyyttä tunnustamaan, ja tämä katsantotapa oli häneen niin -juurtunut, ettei hänen olisi koskaan johtunut mieleenkään asettautua -toisen vertaiseksi. Muitten seurassa hän tunsi olevansa varakkaan -pankkimiehen poika ja perillinen, mutta Henrikin seurassa hän ei -voinut koskaan unohtaa, että isänsä oli ollut Lorges'in herttuattaren -palveluksessa. - -Tämä ero ei jäänyt Cécileltä huomaamatta, ja markiisitar, joka yhä -piti omia tarkoitusperiään silmällä, käytti vähintäkin tilaisuutta -hyväkseen teroittaakseen hänelle oman suosikkinsa etevämmyyttä. - -Vaikkei markiisitar kevytmielisessä välinpitämättömyydessään -huomannut paronittaren tilassa mitään levottomuuden aihetta, niin -Cécile ei siinä suhteessa pettynyt. Lääkärin käyntikään ei pystynyt -häntä rauhoittamaan. Äiti oli kuolinvuoteellaan, sen tytär selvään -huomasi, ja hänen hellyydellään ja huolenpidollaan ei ollut mitään -rajoja. Jokainen ajatus, joka ei tarkoittanut äitiä ja hänen -parastaan, oli Cécilen mielestä anteeksiantamaton rikos. - -Henrik tuli melkein joka päivä tiedustelemaan rouva de Marsillyn -terveyttä, milloin yksin ratsastaen, milloin vaunuissa herttuattaren -seurassa. Mutta harvoin hän sai tavata Cécileä. Jonkinlainen -epämääräinen velvollisuudentunne kielsi Cécileä menemästä minne sydän -käski. Kun hän ikkunastaan suljettujen uutimien takaa tähysteli -Henrikin tuloa ja lähtöä, oli hän jo mielestään uskoton tuolle -ainoalle hellyydelle, joka eheänä ja jakamattomana oli äidille tuleva. - -Mitä Edvardiin tulee, kävi hän ainoastaan sunnuntaisin Hendonissa, -sillä arkena hän ei voinut päästä konttoristaan. - -Kun syksy tuli sateineen ja sumuineen, kävi paronitar niin huonoksi, -että selvään huomasi lopun olevan käsissä. Cécile ei enää hievahtanut -äitinsä vuoteen äärestä. - -Tulipa sitten kerran ratkaiseva päivä. Edellisenä iltana paronitar -oli tuntenut itsensä paremmaksi niinkuin ainakin keuhkotautiset -kuoleman lähestyessä, ja hänen hartaista pyynnöistään Cécile suostui -menemään hetkeksi levolle kehoittaen palvelijatarta, joka asettui -hänen sijalleen valvomaan, heti ilmoittamaan, jos mitä erikoisempaa -tapahtuisi. - -Alkupuoli yötä kului jotenkin rauhallisesti. Mutta aamupuolella -Cécile heräsi äkkiä unestaan kuullessaan nimeänsä mainittavan. Hän -hypähti sängystään, heitti aamupuvun yllensä ja riensi äitinsä -huoneeseen. - -Paronitarta oli taas kohdannut verensyöksy, niin runsas tällä kertaa, -ettei palvelijatar uskaltanut jättää häntä yksin, vaan huusi apua. - -Tämä hätähuuto oli herättänyt Cécilen. Ensimäinen ilme, joka rouva de -Marsillyn toinnuttua elvytti hänen kasvojaan, oli tytärtä tervehtivä -hymy. Kohtaus oli tällä kertaa ollut niin ankara, että hän oli -luullut kuolevansa, ennenkuin Cécile ehtisi saapua. Ja nythän Jumala -armeliaisuudessaan salli hänen nähdä tytärtä vielä kerran. - -Cécile heittäysi polvilleen tarttuen sairaan käteen, itkien -ja rukoillen yhtaikaa. Vaikka äiti alkoi rauhoittua, ei tytär -suostunut palaamaan huoneeseensa, sillä hänestä tuntui, että jos -hän hetkeksikään menisi pois, Jumala käyttäisi juuri sitä hetkeä -kutsuakseen äidin luokseen. Ja tosin ei paronittarella tuntunut -olevankaan monta hetkeä jäljellä. - -Päivällä heikkouskohtaukset vähänväliä uudistuivat, mutta tuskia ei -enää ollut. Iltasella hän käski avata ikkunan, jotta mailleen menevän -auringon viimeiset säteet pääsisivät huonetta kirkastamaan. - -Cécile katsoi äitiinsä. Kuume oli poissa, ja kalpeus peitti sairaan -kasvot. Kädet olivat kylmät. Kun ikkuna oli avattu, kääntyi sairas -käyttäen viimeiset voimansa nähdäkseen laskeutuvan auringon kultaaman -taivaan. - -Samassa kuului satakielen laulu. - --- Kuuntele, sanoi paronitar, vetäen tytärtä lähemmäksi. Cécile -painoi päänsä paronittaren rintaa vasten ja kuunteli. Sydämen sykintä -oli hidas ja epätasainen; väliin se tuntui kokonaan lakkaavan, -elpyäkseen uudestaan hetken kuluttua. Cécile kuunteli yhä. Satakieli -oli lentänyt pois noin sadan askelen päähän, missä se jatkoi -soinnukasta lauluaan. - -Hetken kuluttua lintu taas nosti siipensä lähteäkseen vielä kauemmas -laulamaan. Sitten yhtäkkiä laulu kokonaan taukosi. - -Samassa hetkessä sairaan sydänkin herkesi sykkimästä. - -Cécile säpsähti. Oliko tuo satakieli, jonka laulu oli lakannut, oliko -se äidin sielu, joka kohosi linnun muodossa taivaaseen? Hän nosti -päätään. Paronitar lepäsi kalpeana ja liikkumattomana, suu ja silmät -puoliavoinna. Cécile kumartui hänen ylitsensä ja kuuli hiljaisen -kuiskeen: "Hyvästi". Sitten silmät sulkeutuivat, vähäinen väristys -puistatti ruumista, käsi vavahti heikosti ikäänkuin tarttuakseen -tyttären käteen, ja kaikki oli lopussa. - -Paronitar oli kuollut. - -Cécile ei valittanut eikä nyyhkyttänyt. Jäykkänä hän siinä seisoi, ja -runsaat kyynelet vierivät hänen poskiaan pitkin. - -Sitten hän laskeutui puutarhaan, taittoi kauniin, tuoksuvan liljan ja -palasi takaisin pannen kukan kuolleen käteen. Ja hänestä tuntui, että -äiti levätessään noin kuolinvuoteellaan oli vahaan valettu taivaan -autuasten kuva. - -Cécile polvistui vuoteen viereen ja käski kutsua markiisitarta. -Olihan äidinkin rukoiltava tyttärensä puolesta niinkuin tyttären -äitinsä. - - - - -XIV LUKU. - -Jäähyväiset. - - -Emme huoli viivytellä kertomalla kaikista niistä toimenpiteistä ja -juhlamenoista, jotka kuolemantapausta seurasivat. Heti saatuansa tuon -surullisen uutisen Lorges'in herttuatar ja herra Duval riensivät -Hendoniin, edellinen lohduttaakseen ystävällisillä sanoillaan -jäljellejääneitä, jälkimäinen tarjotakseen heille kokeneen miehen -apua, joka tällaisissa tapauksissa on niin tärkeä turvattomille. -Hienotunteisuudesta herttuatar jätti tällä kertaa kotiin nuoren -sukulaisensa, ja herra Duvalkin tuli samasta syystä yksin. - -Paronitar haudattiin kylän pieneen hautausmaahan. Jo aikoja sitten -hän oli itse valinnut sen paikan, missä tahtoi levätä ja oli antanut -papin siunata sen. - -Markiisittareen kolaus koski kipeästi. Hän oli rakastanut tytärtään -niin paljon kuin hänen luontonsa salli, mutta hän oli pintapuolisen -aikakauden lapsi, jolla ei ollut tunteellisuutta kuin nimeksi -vain. Ja sen tähden ei hänessä surukaan päässyt syvemmälle -juurtumaan. Ennenkuin herra Duval palasi Lontooseen, tarjosi hän -kaikinpuolista apuaan Cécilelle virkkamatta sanaakaan puheena -olleista tulevaisuudentuumista, ja Cécile vastasi ilmaisten äänellään -sydämensä vilpittömimmät kiitollisuudentunteet, että jos hän milloin -oli avun tarpeessa, niin vanhaan ystäväänsä hän aikoi turvautua eikä -kehenkään muuhun. - -Markiisitar piti herttuattaren kanssa pitkää neuvottelua -tulevaisuudesta. Nyt kun ei paronitar enää ollut estämässä, oli -markiisitar lujasti päättänyt palata Ranskaan, jonne hän jo -kauan oli ikävöinyt. Hän ei ollut koskaan voinut käsittää millä -oikeudella valtio oli anastanut hänen maatilansa, ja hän toivoi -yhä, että asiamiehensä tavalla tai toisella saisi laittomat myynnit -peruutetuiksi. - -Pari päivää hautajaisten jälkeen markiisitar kutsutti Cécilen -luokseen ja ilmoitti hänelle, että hänen oli valmistauduttava -lähtemään Ranskaan. - -Cécile hämmästyi suuresti tästä uutisesta. Hänelle ei ollut koskaan -johtunut mieleen, että hänen oli kerran luovuttava tästä seudusta, -joka oli tullut hänen isänmaakseen. Täytyikö hänen siis erota -tästä talosta, jossa hän oli kasvanut, tästä puutarhasta, missä -hän oli nuoruutensa viettänyt ruusujensa ja liljojensa seurassa, -tästä huoneesta, jossa hänen lempeä, kärsivällinen ja puhdas -äitinsä oli heittänyt henkensä, tästä hautausmaasta, missä vainaja -nukkui viimeistä untansa. Hän ei alussa uskaltanut oikein luottaa -korviinsa, ja vasta kun markiisitar oli toistanut sanansa, pääsi hän -asiasta selville. Silloin vasta hän totteli ja meni huoneeseensa -valmistautuakseen kestämään elämässänsä tapahtuvaa perinpohjaista -mullistusta, sillä niin hiljaisesti oli hänen elämänsä tähän asti -kulunut, että pieninkin muutos oli hänestä perinpohjainen mullistus. - -Cécilestä tuntui ensin, ettei hän tulisi kaipaamaan muuta kuin -kotiseutua, kotia, puutarhaa, äidin kuolinhuonetta ja hautausmaata, -mutta tutkiessaan tarkemmin itseään hän huomasi, että Henrikin kuva -oli jollain tavalla yhtynyt kaikkien näiden kaipaukseen. Silloin -vasta hän oikein ymmärsi mikä onnettomuus lähtö oli hänelle. - -Hän meni äitinsä huoneeseen. Siellä kaikki hänen lapsuutensa muistot -ikäänkuin tulvivat häntä vastaan. Huone oli yhä samassa kunnossa -kuin paronittaren aikana, kaikki vanhat tavarat paikoillaan. Cécile, -joka oli luullut jäävänsä koko elämänsä ajaksi Hendoniin, oli täten -tahtonut säilyttää kaikki entisellään ja kuvitella mielessään, että -äiti oli millä hetkellä tahansa kotiin odotettavissa. Monta kertaa -äidin kuoleman jälkeen Cécile oli sulkeutunut tähän huoneeseen -hakeakseen surulleen lievennystä. Sillä todellinen lievennys, Jumalan -ihmiselle lahjoittama lievennys tuskien ahdistaessa, kyynelten suoma -lievennys, oli hänellä täällä tarjona. On kuitenkin hetkiä, jolloin -kyynelten lähde, olkoon suru kuinka suuri tahansa, tuntuu ehtyneen; -silloin rintaa ahdistaa, silloin sydäntä paisuttaa, silloin ikävöi -kyyneliä. Mutta silmä ei jaksa vettyä. Vaan jos sellaisina hetkinä -muisto heräjää, jos kaukaa kaikuva sävel muistuttaa meille vainajan -äänen sointua tai jos katseemme kiintyy johonkin esineeseen, jota -hänen kätensä on koskettanut, silloin sydämen kuivuus jälleen sulaa, -silloin tunteiden tulva puhkee kyynelvirtaan, mielemme ahdistus -nyyhkytyksiin, ja surumme saa omasta kyllyydestään huojennusta. Niin -kävi Cécilenkin hänen itkiessään äitinsä huoneessa. - -Ja nyt oli hänen erottava tästä huoneesta, niinkuin hänen oli -erottava puutarhastakin, missä äidin muisto vielä tuntui elävän -kaikissa hänen kasvattamissaan kukkasissa. Cécilen täältä lähtiessä -oli tämä muistokin kuoleva, äiti toisen kerran haudattava ja lapsi -toisen kerran jäävä orvoksi. - -Mutta markiisittaren tahtoa ei käynyt vastustaminen. Markiisitar oli -paronittarelta perinyt äidin vallan, ja Cécilen ohjaaminen hämärää -tulevaisuutta kohti oli joutunut hänen käsiinsä. - -Päivä alkoi lähestyä loppuaan, ja Cécile pyysi markiisittarelta lupaa -käydä jäähyväisillä äidin haudalla. - -Pieni valkea risti osoitti sitä paikkaa, missä Cécilen äiti lepäsi -suurten, vihreiden puitten siimeksessä ja missä hautakumpu vielä oli -kaivamisen jälkeen tuoreella mullalla. Cécile polvistui sen juurelle -ja suuteli hellästi maata. Ollen liian köyhä pystyttääkseen kiven -haudalle hän oli aikonut istuttaa siihen puutarhansa kauneimmat -ruusut ja liljat, joiden tuoksussa hän seuraavana keväänä saisi -tuntea äitinsä sielun elävän. Nyt hänen täytyi siitäkin lohdutuksesta -luopua; puutarha, huone, hauta, kaikki oli jätettävä. - -Cécile päätti piirtää kuvan äitinsä haudasta. Sitä myöten kuin kuva -paperilla valmistui, hänestä tuntui, että Henrikin muisto, joka -näinä surun päivinä oli hämärästi häämöittänyt hänen sydämessään, -äkkiä kävi selväksi ja näkyväksi, ikäänkuin se olisi astunut esiin -haihtuvasta sumusta. Karkoitettuna hetkeksi hänen elämästään koko -hänen olemustaan järkyttävien tapauksien vaikutuksesta tuo muisto -pyrki nyt vaativana asettumaan etualalle ja kävi eläväksi, niinkuin -se olisi ollut ruumiillisesti läsnä. - -Samassa Cécile kuuli takanansa liikuttavan ja kääntyi katsomaan: -Henrik oli siellä. - -Eikö meille ole joskus tapahtunut kaikille, että sielumme -jonkinlaisella magneettisella vaistolla aavistaa rakkaan henkilön -läsnäolon, ennenkuin ruumiillinen silmämme on hänet havainnut ja -kätemme häntä koskettanut? Niin oli Cécile nyt tuntenut Henrikin -läsnäolon, niin ettei hän ollenkaan hämmästynyt hänen tulostaan. - -Cécile, joka ei ennen uskaltanut katsoa Henrikkiä silmiin, hymyili -hänelle nyt ystävällisesti niinkuin veljelle. - -Henrik tervehti ja sanoi: - --- Oh, olen itkenyt paljon teidän tähtenne, kun en ole saanut itkeä -kanssanne. - --- Herra Henrik, vastasi Cécile, kiitän teitä, että tulitte. - -Henrik kumarsi. - --- Niin, kiitän teitä, jatkoi Cécile, sillä olen ajatellut teitä. -Voisitte olla minulle suureksi avuksi. - --- Oh, hyvä Jumala, missä suhteessa voisin olla teille avuksi? -huudahti Henrik. -- Suurin iloni on palvella teitä, uskokaa se. - --- Herra Henrik, lähdemme matkalle, Englannista pois, luultavasti -kauaksi aikaa, ainiaaksi kenties. - -Cécilen ääni katkesi, ja kyynelet tulvivat hänen silmiinsä, mutta hän -koki hallita itseään ja jatkoi: - --- Herra Henrik, tahtoisin pyytää teitä hoitamaan äitini hautaa. - --- Neiti, vastasi Henrik, Jumala tietää, ettei tämä hauta ole minulle -vähemmän rakas kuin teillekään, mutta minäkin aion lähteä Englannista -pois, kauaksi aikaa, ainiaaksi kenties. - --- Tekö myöskin? - --- Niin, neiti Cécile. - --- Mutta minne sitten aiotte lähteä? - --- Lähden, vastasi Henrik punastuen, lähden Ranskaan. - --- Ranskaanko! kuiskasi Cécile, katsoen häneen pitkään. - -Tuo sana tuli muuttamaan koko Cécilen kohtalon, se loi valoa hänen -tulevaisuuteensa. - -Henrik tuli siis hänkin Ranskaan, ja elämä oli siis sielläkin -mahdollinen. Kuka olisi sitä uskonut? - -Ja samassa hänelle kävi selväksi, että Ranska kumminkin oli hänen -oikea synnyinmaansa ja Englanti vain hänen äitinsä valitsema, -satunnainen olopaikka. - -Hänelle selveni, että Ranska oli ainoa maa, missä puhuttiin hänen -äitinsä kieltä, joka oli hänenkin ja Henrikin kieli. - -Hänelle selveni, että hänen olonsa vieraalla maalla, olipa se kuinka -suloinen tahansa, kumminkin oli vain maanpakolaisuutta. Ja hän muisti -äidin sanoneen, ennenkuin kuoli: "Olisinpa kumminkin suonut kuolevani -Ranskassa." - -Mikä onkaan tuo mahtisana, joka yhdessä ainoassa tuokiossa kohottaa -edestämme taivaanrantaa peittävän esiripun ja avaa silmälle -rajattomia näköaloja! - -Cécilellä ei ollut enää mitään pyytämistä Henrikiltä, ja kun -palvelija huomautti hänelle, että alkoi hämärtää, hän kumarsi -Henrikille ja poistui. - -Kuljettuaan vähän matkaa hän heitti silmäyksen taakseen ja näki -Henrikin istuvan samalla paikalla, missä hän itse oli istunut. - -Hautausmaan portilla hän näki satuloidun hevosen, jota toisen hevosen -selässä istuva palvelija piteli suitsista. - -Henrik oli siis, niinkuin oli sanonutkin, tullut vartavasten haudalla -käymään ja aikoi heti sieltä palata takaisin kotiinsa. - - - - -XV LUKU. Lähtö. - - -Kun Cécile palasi kotiin, tapasi hän siellä herra Duvalin ja ymmärsi -heti, että tämä oli tullut raha-asioiden vuoksi, vaikkei niistä hänen -tultuaan enää puhuttu. - -Lähtiessään herra Duval tarjosi markiisittarelle asuntoa talossaan -siksi aikaa kuin heidän Lontoossa-olonsa kestäisi, mutta markiisitar -vastasi, että jos hänen täytyi viipyä Lontoossa, hän aikoi asua -Lorges'in herttuattaren luona, jonne hänet oli jo pyydetty. Luultavaa -oli kumminkin, ettei hänen tarvinnut jäädä Lontooseen kuin joksikin -päiväksi vain, ja siinä tapauksessa hän aikoi neiti Cécilen kassa -majoittua hotelliin. - -Cécile huomasi, että herra Duval oli hyvin alakuloisen näköinen -sanoessaan heille jäähyväisensä, mutta että tämä alakuloisuus tuntui -johtuvan enemmän sääliväisyydestä heitä kohtaan kuin omista huolista. - -Lähdön piti tapahtua pari päivää tämän jälkeen. Markiisitar kehoitti -sentähden Cécileä valitsemaan heidän tavaroistaan tarpeellisimmat -ja rakkaimmat mukaan otettaviksi, sillä herra Duval oli ottanut -myydäkseen loput. - -Kuullessaan myynnistä puhuttavan Cécile tunsi sydäntänsä kouristavan. -Pyhyyden loukkausta oli hänestä äidin tavarain myyminen. Hän -huomautti siitä isoäidilleen, mutta tämä vastasi, että heidän oli -mahdotonta ottaa kaikki huonekalut ja muut tavarat mukaansa, koska -rahti tulisi nousemaan niiden arvoa kahta vertaa kalliimmaksi. - -Tämä vastaus oli käytännölliseltä kannalta niin järkevä, ettei sitä -käynyt vastustaminen tunteihin perustuvilla syillä, ja Cécilen täytyi -alistua. Mutta sensijaan hän ryhtyi innokkaasti kokoamaan kaikki -äidin käyttämät vaatteet ja muut tarvekalut, vakuuttaen isoäidilleen, -että kaikki mahtuisi kahteen matkakirstuun ja että hänestä olisi -sanomattoman suloista käyttää omiksi puvuikseen rakkaan äitinsä -perintöä. - -Markiisitar puolestaan ei tahtonut kieltää, huomautti vain, että -ylhäisissä perheissä oli tapana polttaa kuolleiden vaatteet tartunnan -ehkäisemiseksi. - -Cécile hymyili surunvoittoisesti, kiittäen isoäitiä suostumuksesta, -ja aikoi lähteä, kun markiisitar kutsui hänet takaisin, käskien -häntä tarkasti valvomaan, ettei mikään paronittaren käyttämä kappale -soljahtaisi hänen, markiisittaren, tavarain joukkoon. - -Kuudenkymmenen ikäinen markiisitar pelkäsi kuolemaa enemmän kuin -kuudennellatoista oleva lapsenlapsensa. - -Cécile käski tuoda matka-arkut äidin huoneeseen ja siellä hän, -ottamatta palvelijatartakaan avukseen, yksin täytti pyhän -velvollisuutensa kuollutta kohtaan, kokoamalla kaikki rakkaan -vainajan muistot. Vaikka näiden muistojen käsittelemisessä oli -kaipaukselle kiihoketta, niin siinä oli samalla niin suurta suloutta, -että yön hiljaiset tunnit kuluivat häneltä tässä työssä aivan -huomaamatta. Seuraavana päivänä hän järjesti omat tavaransa. Kaikki -hänen lapsuutensa aarteet olivat mukaan otettavat, ja näiden joukossa -olivat hänen kuva-albuminsa kalleimmat. Illalla kaikki oli valmista. - -Ja sitten saapui lähtöpäivä, jolloin täytyi erota rakkaasta -lapsuudenkodista. Varhain aamusella Cécile nousi käydäkseen vielä -kerran puutarhassaan, mutta rankkasade esti häntä menemästä. - -Sydän surusta pakahtumaisillaan Cécile asettui ikkunan ääreen -katsomaan syksyistä kukkasarkaa, joka sekin tuntui olevan surua -ja kaipausta täynnä. Sateen pieksämät puut varistivat lehtiänsä -käytäville, viimeiset kukat nuokkuivat läpimärkinä, sateen liottaman -mullan tahraamina. - -Sade ei lakannut hetkeksikään; virtanaan se valui pitkin päivää, niin -ettei Cécile voinut käydä hautausmaallakaan, niinkuin oli aikonut. - -Kolmen aikaan matkavaunut saapuivat, ja matkatavarat ja kirstut -kannettiin pihalle. Jäähyväishetki oli tullut. - -Markiisitar säteili ilosta. Vaikka hän oli viettänyt Englannissa -kaksitoista vuotta, ei hän ollut tottunut sikäläisiin ihmisiin, ei -oloihin eikä maisemiin, vaan oli aina ikävöinyt kotimaahansa. Nyt oli -vihdoinkin vapaudenhetki koittanut. - -Cécile juoksi huoneesta huoneeseen kuin mieletön, suuteli huonekaluja -ja itki. Hendoniin hän jätti osan sydämestään. - -Itse hän otti huostaansa talon avaimen, joka oli jätettävä Lontoossa -herra Duvalille. Hän pani sen sydämelleen. Olihan tuo avain hänen -menneisyytensä avain; Jumalalla yksin oli tulevaisuuden avain -käsissään. - -Hän pyysi ajajaa kiertämään hautausmaan kautta ja pysähtymään -sen portille. Sade kyllä esti häntä haudalla käymästä, mutta -porttiristikon lomista hän saattoi nähdä suurten puitten varjossa -piilevän vähäisen hautakummun risteineen. - -Mutta markiisitar kiirehti lähtöä, sillä hautausmaiden läheisyydessä -hän ei viihtynyt. Ne tekivät häneen liian kamalan vaikutuksen. - -Viimeisen kerran Cécile huusi: - --- Hyvästi, äiti kulta, hyvästi! Sitten hän laski mustan harson -kasvoilleen, kätkeytyi vaunujen perälle ja sulki silmänsä. Vasta -vaunujen pysähtyessä hän avasi ne ja huomasi, että oli saavuttu -Lontooseen, Roi Georges'in hotelliin. - -Hotellin pihassa toiset vaunut odottivat heitä. Lorges'in herttuatar -oli heitä vastassa ilmoittaen heille, että heidän oli heti jatkettava -matkaa Doveriin, sillä herra de Sennones oli sieltä kirjoittanut, -että jo seuraavana päivänä oli tilaisuus päästä laivalla purjehtimaan -Ranskaan. Jos siis tahtoi käyttää tätä tilaisuutta, oli lepoaikaa -vain pari tuntia. - -Cécile tahtoi mennä rouva Duvalia tervehtimään, mutta tämä asui -niin kaukana, että yksin matka olisi vaatinut kokonaisen tunnin. -Markiisitar pani siis vastaan ja kehoitti häntä kirjoittamaan. -Lapsi parka ymmärsi kyllä, ettei jäähyväiskirje ollut tarpeeksi -äidin vanhoista ystävistä erotessa. Mutta eihän hän voinut mitään -markiisittaren tahtoa vastaan. Täytyi totella. - -Hän kirjoitti siis kirjeen, jonka herttuatar otti toimittaakseen -seuraavana päivänä entiselle taloudenhoitajalleen. Sitäpaitsi -herttuatar tarjoutui auttamaan matkustajia rahalainoilla, jommoiset -palvelukset hienoissa piireissä tuskin ansaitsevat kiitostakaan, -mutta myytyänsä loput timanteistaan markiisitar luuli hankkineensa -tarpeeksi rahoja tullakseen toimeen, kunnes jälleen saisi haltuunsa -entiset rikkautensa. - -Matkaa jatkettiin siis läpi pääkaupungin, jota Cécile ei ollut -koskaan ennen nähnyt ja jonka komeudet vilahtivat vaununikkunan -ohitse kiinnittämättä hänen huomiotaan. Pian oltiinkin kaupungin -ulkopuolella maantiellä, missä vaunut vierivät tasaisemmin ja ilma -tuntui puhtaammalta. - -Pysähdyttiin ainoastaan hevosia muutettaessa, joten matka kului -nopeasti, ja seuraavana aamuna viiden aikaan saavuttiin Doveriin. - -Siellä ajettiin hotellin pihaan, ja Cécile, joka oli nukkunut, heräsi -soihtujen valoon. Hän avasi silmänsä ollen vielä aivan huumauksissa -kauan kestäneestä ajamisesta, ja hänen ensimäinen katseensa kohtasi -Henrikin. - -Henrik oli siis odottanut heidän tuloaan. - -Cécile tunsi punastuvansa ja veti harson silmilleen. - -Henrik ojensi ensin kätensä markiisittarelle auttaakseen häntä -vaunuista alas, sitten Cécilelle, joka nyt ensimäistä kertaa pani -kätensä Henrikin käteen. Se tuntuikin nuoresta miehestä vapisevan -niin arasti, ettei hän uskaltanut sitä puristaakaan. - -Huoneet oli hotellissa tilattu, ja kaikki oli valmista, ystävällisen -huolenpidon järjestämää. Kun laivan piti lähteä vasta kymmenen -aikaan, oli matkustajilla muutamia tunteja levähdysaikaa. Cécile -sulkeutui hioneeseensa, mutta vaikka hän olikin hyvin väsynyt, ei hän -saanut unta silmiinsä. Henrikin odottamaton ilmestyminen oli tehnyt -hänen mielensä niin levottomaksi, ettei hän saanut ajatuksiltaan -rauhaa. Henrik oli sanonut lähtevänsä hänkin Ranskaan. Aikoiko hän -tulla heidän kanssaan yhtä matkaa, samassa laivassa? Tätä kysymystä -hän lakkaamatta hautoi mielessään saamatta siihen vastausta. Ja -Henrikiltä hän ei olisi koskaan uskaltanut sitä kysyä. - -Mutta tuo unettomuus ei häntä vaivannut; suloiselta se päinvastoin -tuntui. Sillä olihan nyt joku pitämässä hänestä huolta, niinkuin -äidinkin eläessä. Osoittihan kaikki tuota ystävällistä huolenpitoa: -palvelijat, jotka pihalla odottivat heidän tuloaan, huoneet, jotka -oli heille varattu, tavarat, jotka toimitettiin valmiiksi laivalle. -Rakkaus yksin kykeni noin edeltäpäin arvaamaan hänen tarpeensa ja -toivomuksensa, valvomaan hänen parastaan, luomaan hänessä noin -täydellistä turvallisuudentunnetta. - -Rakastiko Henrik siis häntä todellisesti, vilpittömästi, kaikesta -sydämestään? - -Kuinka suloiselta tuntuikaan! - -Ja nauttiakseen tuosta suloisesta turvallisuudentunteesta nuori -tyttö karkoitti väkisinkin unen silmistään, kun se vihdoinkin pyrki -tulemaan. Hän näki päivän koittavan ja laski tunnit. Sitten hän -nousi, ja kun määrättyyn aikaan tultiin koputtamaan hänen ovelleen, -hän oli jo täydellisesti pukeutunut. - -Cécile meni ikkunan luo katsoakseen aikansa vietteeksi vilkasta -katuliikennettä, edestakaisin kulkevia vaunuja ja rattaita. Eräät -vaunut, jotka tulivat satamasta päin, vierivät nopeasti hotellia -kohti ja pysähtyivät portille. Cécile arvasi jo heti kuka tulija oli, -ja hänen sydämensä alkoi kovasti tykyttää. Ja kun hän näki Henrikin -keveästi hyppäävän vaunuista ja huomasi oikein arvanneensa, kävi -hänen sydämensä tykytys vieläkin kovemmaksi. Nopeasti hän vetäytyi -ikkunasta pois verhojen taa. - -Mutta Henrik oli jo ennättänyt nähdä hänet. - -Cécile joutui aivan hämilleen ja jäi seisomaan liikkumattomana -paikoilleen, kasvot polttavan kuumina, toinen käsi sydämellä, toinen -ikkunaverhon lievettä pidellen. Hetken kuluttua hän kuuli ovikelloa -soitettavan, oven aukeavan ja Henrikin äänen: - --- Tehkää hyvin ja ilmoittakaa markiisittarelle ja neidille, että -täytyy kiirehtiä, sillä puolen tunnin kuluttua laiva on lähtövalmiina. - --- Olen itse täällä, sanoi Cécile astuen ovesta ulos ja unohtaen, -että hänen vastauksensa ilmaisi hänen kuunnelleen. -- Olen itse -täällä ja menen heti isoäidille ilmoittamaan, että odotatte. - -Sitten tervehdittyään hän kulki nopeasti salin poikki ja katosi -markiisittaren huoneeseen. - -Markiisitar oli jo melkein valmis ja viiden minuutin kuluttua hän -astui ulos Cécilen seuraamana. Henrik tarjosi hänelle kätensä, -ja Cécile kulki heidän jäljessään Aspasia neidin kanssa, josta -markiisitar ei tahtonut erota. - -Matkalla Cécileä vaivasi yhä sama ajatus, josta hän yölläkin oli -pääsemättömissä: laivalle astiko Henrik vain aikoi saattaa heitä, -vai oliko hänelläkin matka mielessä? Saavuttiin satamaan, missä oli -varattu vene heitä varten. Naiset astuivat siihen, ja Henrik yhä -seurasi heitä. Soudettiin laivalle. - -Henrik tarjosi kätensä markiisittarelle auttaakseen häntä laivaan, -sitten Cécilelle. Tällä kertaa, vaikka tuo pieni käsi nytkin vapisi -hänen kädessään, Henrik ei voinut olla sitä hellästi puristamatta. -Cécile tunsi silmäinsä pimenevän ja päätänsä pyörryttävän. Tuo -kädenpuristus ilmaisi hänelle mitä katseet jo olivat ilmaisseet: -Henrik rakasti häntä. - -Mutta jäähyväisiksikö vain Henrik oli hänen kättänsä puristanut? - -Päästyään kannelle Cécile vapisi niin kovasti, että hänen täytyi -nojautua maston ympärille päällekkäin ladottuihin matkatavaroihin, -joita laivamiehet, pahaa ilmaa peläten, paraikaa peittelivät -öljykankaalla. Siinä seisoessaan hän huomasi eräässä matka-arkussa -nimen, johon hänen silmänsä heti kiintyivät: - -"Kreivi Henrik de Sennones. Pariisi. Ranska." - -Tuossa osoitteessa oli hänelle vastaus. Nyt hän tiesi minkä tahtoi -tietää. - -Cécile huokasi syvään ja nosti silmänsä kohdaten samassa Henrikin -katseen. - -Tuo katse tuntui Cécilen kasvoilta lukeneen hänen sydämensä -ajatukset, sillä sen ilme oli hellästi nuhteleva. - --- Ah, Cécile! sanoi Henrik tuokion kuluttua pudistaen päätänsä, -- -oletteko hetkeäkään voinut uskoa, että minä eroaisin teistä? - - - - -XVI LUKU. - -Matka. - - -Äkilliset ilmanmuutokset ovat tavalliset merenrannikolla. Nytkin -olivat syksyiset sadepilvet hajonneet, ja taivas kuulti selkeänä -ja kirkkaana kuin keväällä. Matkustajat saattoivat oleskella -kannella, ja Henrik sai seurustella Cécilen kanssa, mikä olisi ollut -mahdotonta, jos sade olisi pakoittanut Cécileä hakemaan suojaa -naistensalongista. Henrikillä oli täysi syy kiittää Jumalaa. - -Ensimäisen kerran äidin kuoleman jälkeen Cécile jaksoi kiinnittää -huomionsa ympäristöön ja hän kysyi uteliaasti Henrikiltä selitystä -kaikkeen mitä näki. Henrik vastasi näihin kysymyksiin miehenä, joka -on perehtynyt kaikkeen, ja hänen äänensä sointu oli nuorelle tytölle -niin suuri nautinto, että hän yhä jatkoi kyselemistään yksinomaan -kuullakseen hänen puhuvan. Hänelle tuntui aukeavan aivan uusi elämä, -johon hän astui Henrikin opastamana. Tämä laiva, joka kantoi häntä -toista maata, synnyinmaata kohti, irroitti hänet menneisyydestä ja -kiidätti häntä tuntemattoman tulevaisuuden rantoja kohti. - -Matka kului onnellisesti. Taivas oli, kuten jo olemme maininneet, -niin kaunis kuin Englannin syksytaivas voi olla, niin että kahden -tunnin matkan päästä Doverista Ranskan rannikko alkoi häämöittää -usvaisena taivaanrannalla, kun taas Englannin rannikko oli vielä -selvästi näkyvissä. Cécilen silmät siirtyivät vuorotellen toisesta -toiseen. Kumpi näistä kahdesta oli hänelle onnen maa? - -Seitsemättä käydessä saavuttiin Boulogneen. Markiisitar muisti, että -he viime kerran siellä käydessään olivat asuneet Postihotellissa, -mutta hän ei muistanut sen emännän nimeä. - -Mutta Cécile, joka monta monituista kertaa oli kuullut äitinsä -kertovan myrskyisen lähtöillan tapahtumista ja yhtä monta kertaa -kuullut rouva Ambronin, hotellin ystävällisen emännän nimeä -mainittavan, ei ollut yhtä huonomuistinen kuin hänen isoäitinsä, ja -tuo nimi oli jäänyt hänelle mieleen. - -Heti hotelliin saavuttuaan hän kysyikin rouva Ambronia, ja tämä, joka -oli aina aulis palvelemaan vieraitaan, saapui heti. - -Cécile, nähdessään tämän kunnon naisen, joka oli auttanut heitä niin -ystävällisesti heidän paetessaan Ranskasta, tahtoi heittäytyä hänen -syliinsä, mutta markiisitar viittasi hänelle epäävästi. - --- Miten voin teitä palvella, hyvät rouvat, kysyi rouva Ambron. - --- Hyvä rouva, sanoi markiisitar, minä olen markiisitar de la -Roche-Bertaud, ja tässä on neiti de Marsilly, lapsenlapseni. - -Rouva Ambron kumarsi, mutta hänen kasvojensa ilmeestä huomasi, -etteivät nämä markiisittaren mainitsemat nimet herättäneet hänessä -mitään muistoa. Markiisitar huomasi sen. - --- Ettekö siis muista, että jo ennenkin kerran olemme asuneet -hotellissanne? - --- Mahdollista kyllä, että minulle jo ennenkin on tapahtunut -se kunnia, vastasi rouva Ambron, mutta minun täytyy häpeäkseni -tunnustaa, etten voi muistaa milloin se olisi ollut ja missä -tilaisuudessa. - --- Rakas rouva Ambron, sanoi Cécile, aivan varmaan tulette pian -muistamaan. Tulihan teidän luoksenne eräänä syyskuun iltana v. 1792 -kaksi Pariisista pakenevaa naista, talonpoikaisvaatteihin puettuina, -ajaen talonpoikaisrattaissa ja tilansa vuokraajan Pierre nimisen -talonpojan saattamina. - --- Niin, niin, aivan oikein, huudahti rouva Ambron, muistan toki -vallan mainiosti. -- Nuoremmalla näistä naisista oli vielä pieni -tytär, kolmen tai neljän vuoden ikäinen herttainen lapsi, oikea -taivaan enkeli... - --- Lopettakaahan toki, rakas rouva Ambron, keskeytti hymyillen -Cécile, sillä jos vielä jatkatte siihen suuntaan, niin en enää -uskalla sanoa teille, että tuo herttainen lapsi, tuo taivaan enkeli -on... - --- No? - --- Edessänne. - --- Mitä! Tekö, rakas lapseni? huudahti rouva Ambron. - --- Entä sitten! mutisi markiisitar närkästyneenä mokomasta -tuttavallisuudesta. - --- Oh, suokaa anteeksi! sanoi rouva Ambron säikähtäen itsekin -tungettelevaisuuttaan, vaikkei hän kuullutkaan markiisittaren -huomautusta, suokaa anteeksi, neiti, mutta olen nähnyt teidät niin -pienenä. - -Cécile ojensi hänelle kätensä. - --- Mutta teitähän oli silloin kolme? kysyi rouva Ambron, katsoen -ympärilleen ikäänkuin hakeakseen paronitarta. - -Cécile huokasi syvään ja painoi päänsä alas. Rouva Ambron ymmärsi -heti. - --- Niin, niin, sanoi hän, maanpakolaisuus on kova koulu. Monen olen -nähnyt lähtevän, mutta en palaavan. Rohkaiskaa kuitenkin mieltänne, -neiti kulta! Jumala tietää miksi hän meitä koettelee ja vain omia -lapsiaan hän kurittaa. - --- Jättäkäämme nuo asiat, hyvä rouva Ambron! sanoi markiisitar -kärsimättömästi. -- Olen sangen herkkätuntoinen, ja nuo asiat -vaivaavat minua sietämättömästi. - --- Pyydän anteeksi, rouva markiisitar. -- Sanoin sen vain neitiä -varten, osoitteeksi että muistan. Ja nyt markiisitar kenties -suvaitsee sanoa minulle mitä asiaa varten olette kutsuneet minua. - --- Minulla ei ole mitään asiaa teille. Neiti de Marsilly tahtoi teitä -puhutella, voitte kääntyä hänen puoleensa. - --- Siinä tapauksessa neiti kenties sanoo... - --- Olen pyytänyt teitä puheilleni, rakas rouva Ambron, ensiksikin -kiittääkseni teitä kaikesta sydämestäni, sillä olette tehnyt meille -niin suuren palveluksen, että voimme korvata sen ainoastaan ikuisella -kiitollisuudellamme. Ja sitten olen tahtonut kysyä teiltä, ettekö -tuntisi ketään, joka voisi näyttää minulle tietä meren rannalle, -siihen paikkaan, missä kaksitoista vuotta sitten nousimme laivaan -paetessamme Ranskasta... Siinä tapauksessa tietysti, ettei isoäiti -kiellä minua menemästä. - --- En tietysti, jos rouva Ambron voi ehdottaa sinulle luotettavan -henkilön toveriksi. Tarjoaisin Aspasia neidin, mutta tiedäthän, että -aamusella varsinkin minun on vaikea tulla toimeen ilman häntä. - --- Menen itse, rouva markiisitar, menen itse, huudahti rouva Ambron. --- Mielelläni saatan neitiä, ja koska, Jumalan kiitos, minä satuin -olemaan siellä, kun läksitte, niin jos neiti haluaisi tarkempia -tietoja, niin minä osaan vastata paremmin kuin kukaan muu. - --- Rouva markiisitar, sanoi Henrik, joka suurella mielenkiinnolla oli -kuunnellut keskustelua, -- sallitteko minunkin saattaa neitiä tuolle -matkalle? - --- Miksikäs ei, en minä näe siinä mitään sopimatonta, ja koska -tuollaiset romantilliset muistot ovat teidän mieleenne, niin menkää -vain, lapseni, menkää vain! - -Ja sitten ikäänkuin rauhoittaakseen omaatuntoaan hän teki rouva -Ambronille pienen viittauksen, joka merkitsi: - -"Uskon heidät teidän huostaanne. Valvokaa heitä." - -Rouva Ambron vastasi nyökäyttäen päätänsä, ja päätettiin tehdä -kävelymatka seuraavana päivänä. - -Kun Cécile oli tahtonut nähdä varsinkin sen paikan, missä -laivaannousu oli tapahtunut, niin oli rouva Ambronin mielestä -tarpeetonta tehdä sama kierros kuin tuona muistettavana iltana, -jolloin se oli ollut tärkeä epäluulojen välttämiseksi. Kuljettiin -sentähden vain Nationkatua päähän asti; sitten tulliportille -saavuttua käännyttiin vasemmalle pientä, peltojen poikki kulkevaa -tietä, joka johti rantakalliolle. - -Tämä matka olisi varmaankin tuntunut jotenkin mitättömältä ja -vähäpätöiseltä jokaisesta muusta kuin Cécilestä. Hänelle, maalla -kasvaneelle tytölle, joka ei ollut nähnyt mitään kodin ulkopuolella -ja jonka kävelymatkat tähän saakka olivat ulottuneet joko pikku -puutarhan muuriin tai kirkon porttiin, kaikki oli uutta ja huomiota -herättävää. - -Saavuttiin vihdoinkin rantakalliolle, missä heidän eteensä aukeni -suurenmoinen näköala yli aavan meren. Mahtavan vaikutuksen teki -heihin meren synkkä majesteettisuus. Cécile pysähtyi hetkeksi -juhlallisen tunteen valtaamana. Kuolema, Jumala, iankaikkisuus kävi -hänen sielulleen selväksi tuon rajattoman suuruuden edessä, ja hän -tunsi kyynelten vierivän poskilleen. - -Sitten hän katsoi maahan ja huomasi pienen polun, joka kierteli -törmää alas. Rouva Ambronilta kysymättä hän arvasi heti, että juuri -tätä tietä hänen äitinsä tuona myrskyisenä yönä oli kulkenut kantaen -häntä sylissään kuohuvaa valtamerta kohti. Hän lähti kulkemaan polkua -pitkin, ja Henrik riensi hänen jälkeensä, valmiina auttamaan, jos -hänen jalkansa sattuisi kivikossa luiskahtamaan. Hänen rinnallaan ei -Henrik voinut astua, sillä polku oli liian kaita kahdelle. - -Kun he saapuivat rannalle, sille paikalle, minne vene oli soutanut -pakolaisia noutamaan, he pysähtyivät katsomaan. Hämäriä muistoja -sukeltausi Cécilen mielessä esiin ikäänkuin sakean sumun keskeltä. -Varsinkin tuntui hänestä tutulta tuo kumea kohina, valtameren mahtava -hengitys, joka nousi rantahiekkaan murtuvista laineista. Hetken aikaa -hän seisoi liikkumatta; sitten äkkiä, ikäänkuin tukea hakeakseen, hän -kääntyi Henrikkiin ja nojausi hänen käsivarteensa kuiskaten: - --- Kuinka kaunista, kuinka suurta, kuinka mieltä ylentävää! - -Henrik ei vastannut mitään. Hän seisoi avopäin, hattu kädessä -niinkuin kirkossa. - -Olihan heille opetettu, niin Henrikille kuin Cécilellekin, että -Jumala on joka paikassa läsnä; mutta sen he tunsivat, että Jumala oli -etenkin täällä. Täällä etenkin hän esiintyi heille kaikkivaltiaana ja -mahtavana, jota heidän oli heikkoudessaan palveltava. Nojautuneina -toisiinsa he unohtivat ajan kulun, ja tuskin he olisivat koko päivänä -siitä hievahtaneet, ellei rouva Ambron olisi muistuttanut heille, -että nyt oli aika lähteä. - -Heidän palatessaan hotelliin he tapasivat markiisittaren vilkkaasti -keskustelemassa erään asianajajan kanssa myydyistä maatiloistaan. -Asianajaja selitti markiisittarelle mitä tämä ei vielä tiennyt, -että konsulikunta nyt oli monarkiaksi muuttumaisillaan, että kolmen -kuukauden kuluttua Bonapartesta tulisi keisari ja että uusi hallitus, -joka tarvitsi sekä tulevaisuuden että menneisyyden kannatusta, -mielihyvällä tervehti vanhoja perheitä, jotka tarjoutuivat sitä -palvelemaan. - -Mitä valtion myymiin maatiloihin tuli, ei niiden takaisinsaamista -kannattanut ajatellakaan, mutta sensijaan keisarikunta tarjosi -rahoja, eläkkeitä, tuottavia virkoja ja sukukartanolta korvaukseksi -niille, jotka siihen kauppaan suostuivat. - -Nämä tiedot antoivat markiisittarelle paljon ajattelemista. Mutta -Cécile ei kiinnittänyt niihin suurtakaan huomiota, hän kun ei -ymmärtänyt minkä verran hänen toimeentulonsa oli valtiollisista -oloista riippuvainen. - -Markiisitar ihmetteli suuresti, että Ranska noin vastustelematta -antautui korsikkalaisen hallittavaksi, vähäpätöisen tykistönupseerin, -jolla ei ollut muuta ansiota, kuin että hän oli voittanut muutamia -tappeluita ja johtanut Brumairen 18 päivän. Siinä kaikki. - -Kauan aikaa hän keskusteli Henrikin kanssa näistä asioista. Henrik -oli kyllä sydämensä pohjasta kiintynyt entiseen hallitsijasukuun, -jolle koko hänen perheensä oli ollut uskollinen, mutta hän oli -nuori, hän oli aina uneksinut loistavaa tulevaisuutta, ja hänet -oli kasvatettu sotilaanammattia varten. Hän tahtoi elää ja toimia -synnyinmaassaan ja koetti rauhoittaa omaatuntoaan sillä väitteellä, -että Ranskassa palveleminen oli samalla Ranskan palvelemista. -Tuo mies, joka johti hallitusta, oli tehnyt maan mahtavaksi ja -kunniakkaaksi ja sillä ansainnut kaikkien anteeksiannon. Henrikin -silmissä Bonaparte kyllä oli laittomasti anastanut vallan, -mutta hänen loistavat luonnonlahjansa oikeuttivat osaksi tämän -vallananastuksen. - -Päivä kului sellaisissa keskusteluissa. Seuraavana aamuna piti -lähteä kuuden aikaan. Siinä oli markiisittarelle syytä katkeriin -valituksiin. Olisipa ollut omat hevoset, niin olisi voinut lähteä -mihin aikaan hyvänsä, yhdentoista tai kahdentoista aikaan, suklaan -juotuansa. Mutta silloin niinkuin meidänkin aikanamme matka vaunuilla -oli määrätyt lähtöaikansa, ja vaununkuljettajat eivät voineet pitää -lukua markiisittaren mukavuudesta. Kuuden aikaan siis nuo raskaat -yhteisvaunut lähtivät liikkeelle Pariisia kohti. - -Kello seitsemän illalla matkustajat jo kaukaa huomasivat Pariisin -tulet. - -Saint-Denis'n tulliportilla pysähdyttiin tullitarkastuksen tähden, ja -Cécile laskeutui markiisittaren suostumuksella vaunuista katsoakseen -sitä paikkaa, missä perhe oli elänyt pakomatkansa jännittävimmät -hetket. - -Tämän saman tulliportin läpi hänen siis kahdentoista vuoden -poissaolon jälkeen tuli palata Pariisiin. - -Lapsena hän oli itkenyt mennessään siitä ulos, tyttönä hän itki sinne -palatessaan. - -Eikä hän tietänyt, lapsi parka, että hänen kerran vielä oli itkien -kuljettava tämän saman tulliportin kautta. - - - - -XVII LUKU. - -Enghienin herttua. - - -Markiisitar ja Cécile asettuivat asumaan Pariisin hotelliin, ja -Henrik vuokrasi myös samasta hotellista huoneen itselleen. - -Ensimäiset päivät kuluivat kaikenlaisissa perehtymispuuhissa. -Markiisitar lähetti tiedustelemaan entistä asiamiestään, mutta tämä -oli kuollut, ja hänen täytyi tyytyä toiseen, joka sanasta sanaan -kertoi hänelle samaa, mitä asianajaja Boulognessa jo oli kertonut. - -Pariisi oli kokonaan muuttanut muotoa, sillä aikaa kun markiisitar -oli ollut ulkomailla, niin ettei hän enää tuntenut omaa kaupunkiaan. -Uudet asukkaat, uudet muodit, uusi kieli. Roche-Bertaud'n markiisitar -oli luullut palaavansa surevaan, entisiä onnettomuuksiaan itkevään -kaupunkiin ja huomasikin hämmästyksekseen, ettei se enää välittänyt -menneisyydestä, vaan huoletonna nautti hetken iloja niinkuin -ennenkin. Ja lisäksi se oli saanut ylpeilevän ja juhlivan leiman, -jota ei markiisitar muistanut ennen siinä nähneensä. Se kai arvasi -tulevan asemansa mahtavuutensa kukkulalle kiivenneen Ranskan ja monen -muun kostetun kuningaskunnan pääkaupunkina. Sanalla sanoen Pariisi -oli markiisittaren mielestä pukeutunut kerskailevan nousukkaan -loistavaan pukuun. - -Niinkuin markiisittarelle jo oli sanottu, tasavalta oli -muuttumaisillaan keisarikunnaksi. Koko kansa valmistautui -loistavasti viettämään tätä suurta muutosta, jonka lopullisesti -piti kukistaa puoluetappelujen säästämät, vallankumouksen -aatteelle uskollisina pysyneet tasavaltalaiset ja jota ulkomaille -paenneet kuninkaallismieliset vastustelivat. Sentähden olikin -jokainen kuningasmielinen, joka astui konsulikunnan palvelukseen, -jokainen korkeasukuinen nainen, joka liittyi vastaisen keisarinnan -hovikuntaan, uudelle hallitukselle tervetullut, ja heille myönnettiin -etuja ja kunniapaikkoja, joihin ei vanhimmilla ja uskollisimmilla -palvelijoilla ollut oikeutta pyrkiä. Aivanhan se oli luonnollista; -eihän entisiä ystäviä käynyt palkitseminen. - -Henrik tapasi joka päivä nuoria miehiä, jotka eivät olleet häntä -vanhemmat ja jotka kumminkin jo olivat päässeet kapteeniksi -ensimäisen konsulin armeijaan. Roche-Bertaud'n markiisitar kuuli -joka päivä puhuttavan entisistä ystävistä ja tuttavista, jotka -tunnustettuaan uuden hallituksen olivat saaneet yltäkyllin korvausta -vallankumouksen aikana menettämistään rikkauksista ja jotka -rehennellen ajelivat vaunuissa, joihin entiset vaakunat jo alkoivat -ilmestyä. Vähitellen Henrik alkoi tutustua noihin nuoriin miehiin, ja -markiisitar alkoi lähestyä entisiä tuttaviaan. Henrikille ilmestyi -suosijoita, markiisittarelle tehtiin edullisia ehdotuksia; edellisen -kunnianhimo, jälkimäisen taipumus mukavuuteen ja ylellisyyteen -alkoivat järkyttää toisen vielä vakaantumattomia ja toisen jo -vanhentuneita mielipiteitä valtiollisista asioista. Mutta he eivät -uskaltaneet toisilleen ilmaista kantaansa. Toiselle olivat vielä -nuoruuden ihanteet liian tahraamattomat, toiselle oli elämä jo -liiaksi opettanut, niin että molemmat tiesivät uuden hallituksen -tunnustamisen olevan heidän kannaltaan luopion petosta. Mutta heillä -oli kummallakin tekosyy millä puolustautua: heidän rakkautensa -Cécileä kohtaan. - -Ja todellakin, minne tyttö parka oli joutuva, jollei sulhasella ollut -tulevaisuutta eikä isoäidillä varoja? - -Cécile ja Henrik ymmärsivät, että he olivat iäksi antautuneet -toisilleen; heidän liittonsa ei siis ollut tulevaisuuden toiveista -eikä juhlallisista lupauksista riippuvainen. He olivat jo ensi kertaa -toisensa nähdessään niinkuin Romeo ja Julia sydämessään vannoneet -toisilleen uskollisuudenvalan, jonka kuolema yksin pystyi rikkomaan. -Mutta tuon liiton toteutuminen oli Henrikin ja markiisittaren -valtiollisesta kannasta riippuvainen. Guadeloupen setä olisi kyllä -suostunut auttamaan, jos Henrik olisi täyttänyt hänen ehtonsa ja -ruvennut kauppiaaksi. Mutta kun Henrik ei sitä tahtonut, täytyi -hänen luottaa yksinomaan itseensä ja raivata itselleen oma tiensä. -Mutta tähän aikaan ei pidetty muita aloja tarpeeksi arvokkaina -korkeasukuisen miehen valittavaksi kuin sota- ja diplomaattialaa, ja -nämä olivat kumpikin hallituksesta riippuvaiset. Oliko hänen siis -pysyttävä entiselle katsantokannalleen uskollisena vai tuliko hänen -tunnustaa uusi hallitus, siinä kysymys. - -Cécile oli vielä liian lapsellinen kuuluakseen mihinkään määrättyyn -valtiolliseen puolueeseen, ja kun hänelle isoäidin kautta -ehdotettiin paikka vastaisen keisarinnan hovissa, lykkäsi hän asian -markiisittaren päätettäväksi. Markiisitar ei jaksanut kieltää, ja -Cécile riensi kertomaan sulhaselleen minkä käänteen hänen kohtalonsa -oli saanut. Henrik ei tarvinnut muuta kehoitusta suostuakseen -hänkin ottamaan vastaan hänelle tarjotun paikan ja hän valtuutti -välittäjänä olleen ystävän vastaamaan hänen puolestaan. Sinä iltana -puhuttiin peittelemättä markiisittaren edessä siitä loistavasta -tulevaisuudesta, joka aukeni Henrikille hänen antautuessaan -upseeriksi keisarin armeijaan ja Cécilelle hänen suostuessaan -ottamaan vastaan hovinaisen paikan Tuileries-linnassa. - -Pari päivää sen jälkeen Henrik tuli kotiin komea sotilaspuku yllä. -Cécile puolestaan oli ollut rouva Louis Bonaparten puheilla ja oli -kertonut tälle kaikista perheensä onnettomuuksista voittaen samassa -lempeän suosijattarensa ystävyyden. Tämä nuori ja miellyttävä rouva, -joka sittemmin Hortense kuningattaren nimisenä kauan eli kansan -muistossa, lupasi puhua Cécilen puolesta keisarinnalle. - -Kaikki näytti onnistuvan hyvin, ja odotettiin vain ratkaisevaa -päätöstä, kun eräänä aamuna hirveä uutinen levisi Pariisin kaduilla. - -Enghienin herttua oli ammuttu Vincennes'in vallihaudassa. - -Samana päivänä Henrik de Sennones jätti eronhakemuksensa ja Cécile -kirjoitti rouva Louis Bonapartelle ilmoittaen luopuvansa hänelle -ehdotetusta kunniasta ja että hänelle luvattu paikka oli avoin -toiselle tarjottavaksi. - -Muutamia päiviä näiden tapauksien jälkeen markiisitar sai kirjeen -herra Duvalilta. Tämä kertoi myyneensä paronittaren talous- ja -huonekalut ja lähetti markiisittarelle niistä saadut rahat, 6,000 -frangia. - -Myyntisumma oli ainoastaan viisisataa frangia pienempi kuin -ostosumma, ja markiisitar, vaikkei hän ylipäänsä ollut halukas -tunnustamaan herra Duvalin ansioita, myönsi tällä kertaa, että hän -oli raha-asioissa sangen etevä ja asiamiehenä luotettava. - - - - -XVIII LUKU. - -Päätös. - - -Cécile ja Henrik olivat siis luopuneet loistavasta tulevaisuudesta, -joka hetkeksi oli heille häämöittänyt, mutta asia ei ollut sillä -hyvä. Tulevaisuus oli uudestaan luotava ja neuvottelut uudestaan -aloitettavat. Vihdoinkin, kun kaikkia muita mahdollisuuksia oli -punnittu, tarkastettu ja hyljätty, hyväksyttiin se, joka ensimäiseksi -oli ollut heillä kaikilla mielessä ja joka kaikesta huolimatta oli -ainoa järkevä: Henrikin oli lähdettävä Guadeloupeen ja ruvettava -liikemieheksi. - -Mutta tämä ammatti, sellaisena kuin Henrik sen käsitti, edellytti -pitkiä merimatkoja ja niistä johtuvia tuhansia vaaroja. Sellainen -seikkailijaelämä, joka Henrikistä oli ainoa hänen vastaisen -ammattinsa valopuoli, peloitti Cécileä. Sentähden olikin vasta viime -tingassa ryhdytty tähän päätökseen, sitten kun kaikki muut keinot -oli huomattu mahdottomiksi. Olihan tämä tuuma kumminkin ainoa, joka -tarjosi heille runsaan ja varman toimeentulon. Henrik tiesi, että -jos hän saapuisi Guadeloupeen tuoden mukanaan kauppavaraston, vaikka -kuinkakin pienen, niin setä varmaankin avaisi hänelle sylinsä ja -maksaisi hänelle hänen tavaroistaan hinnan, joka olisi niiden arvoa -kahta vertaa suurempi. Vähin mitä tämä miljoonamies saattoi tehdä -veljensä pojan hyväksi, oli valmistaa hänelle tilaisuus sadan tai -kahdensadantuhannen voittoon. Tämän voiton saatuaan Henrik oli vapaa -tekemään uuden kauppamatkan ansaitakseen vielä enemmän tai tyytyen -tähän vähäiseen varallisuuteen asettumaan Cécilen kanssa johonkin -syrjäkylään, missä he rauhassa saisivat nauttia hiljaista onneaan, -kunnes uusi valtiollisten olojen mullistus sallisi heidän astua -esiin elämän kilvoitukseen. Ja kävipä vaikka niinkin, että Henrik -oli elinajakseen tuomittu toimettomuuteen, olihan hänen rakkautensa -Cécileä kohtaan niin suuri, että hän hyvin tyytyi hiljaiseen elämään -ja kätkettyyn onneen hänen rinnallaan. - -Päätöksen tehtyään he määräsivät lähdön tapahtuvaksi marraskuussa. -Kolme kuukautta oli kihlatuilla vielä edessä, ennenkuin eron hetki -saapui, ja heidän iällään on kolme kuukautta sama kuin vuosituhansia. -Kummallekin oli tuo päätös tuottanut paljon kärsimystä, mutta matkan -viivytys lohdutti heitä, ikäänkuin ei kolmesta kuukaudesta koskaan -olisi loppua tullutkaan. Elinkaudelta se heistä tuntui. - -Mutta aika, joka ensimäisenä kuukautena kului hitaasti ja tasaisesti, -tuntui jo toisena juoksujalkaa rientävän ja kolmantena, sikäli kuin -lähtöpäivä lähestyi, se jo siivillä lensi. Kolmannen kuukauden -viimeisinä päivinä Henrik oli aikonut purjehtia Plymouthiin. Hän oli -Pariisissa kuluttanut viimeiset rahansa ja hänen täytyi turvautua. -Englannissa asuviin sukulaisiin ja tuttaviin saadakseen kokoon -tavaravarastoa ja matkaa varten tarvittavan summan. - -Ei ole maailmassa mitään surkeampaa järkeville ja yleväluontoisille -ihmisille kuin olla kaikissa toimissaan ja teoissaan sidottuja -varojen puutteen takia. - -Jos Henrikillä ja Cécilellä olisi ollut vain kymmenes osa -vanhempiensa varallisuudesta, niin he olisivat voineet viettää täysin -onnellista elämää. - -Henrikin määräämä lähtöpäivä saapui, mutta kun ei mikään muu -pakoittanut häntä tähän lähtöön kuin hänen oma tahtonsa, ei hän -jaksanutkaan panna päätöstänsä toimeen, vaan vietti koko päivän -Cécilen seurassa sanallakaan mainitsematta tuota hirveätä eroa. -Cécilekään ei siitä puhunut. Vihdoin kumminkin, kun ilta jo oli niin -pitkälle kulunut, että maatamenon aika joutui, katsoivat nuoret -toisiinsa surunvoittoisesti hymyillen. Olihan heillä kummallakin sama -asia mielessä, eikä toinen ollut toisen ajatuksista tietämätön. - --- Milloin aiot lähteä, Henrik? kysyi vihdoin Cécile. - --- En koskaan omasta tahdostani, vastasi Henrik, ellei tahtoani -mahtavampi voima pakoita minua siihen. - --- Sitten jäätkin tänne ainiaaksi, jos tuo mahtava voima on minun -tahtoni, sillä minä en koskaan henno pakoittaa sinua lähtemään. - --- Mitä meidän sitten on tehtävä? kysyi Henrik. - -Cécile otti häntä kädestä ja vei hänet ristiinnaulitunkuvan eteen, -jonka hän oli tuonut muassaan äitinsä huoneesta. Henrik ymmärsi hänen -tarkoituksensa. - --- Vannon, sanoi hän katse tähän kuvaan kiinnitettynä, -- hänen -kauttansa, joka kuoli, että lähden viikon kuluttua tästä päivästä -luettuna ja että pitkin matkaa ainoa ajatukseni on oleva palata niin -pian kuin suinkin hänen lapsensa onnea rakentamaan. - --- Ja minä, sanoi Cécile, vannon odottavani Henrikkiä uskollisesti, -kunnes hän palaa, ja jos hän ei palaa koskaan... - -Henrik pani kätensä hänen suulleen estääkseen häntä lopettamasta -lausetta. Sitten ristiinnaulitunkuvan edessä hän painoi morsiamensa -huulille ensimäisen suudelman, puhtaan ja viattoman kuin veljen -suudelma. - -Seuraavana päivänä Henrik meni Cécilen kanssa markiisittaren -huoneeseen tiedustellakseen tältä morsiamensa toimeentuloa hänen -poissa ollessaan. Markiisitar, joka vihasi kaikkia raha-asioita, ei -ollut ensin kuulevinaan, mutta kun Henrik ei hellittänyt ja Cécilekin -yhtyi sulhasensa pyyntöön, päätti hän heittää koko kiusan heidän -niskoilleen antaen raha-arkkunsa avaimen Cécilelle ja käskien häntä -itseään pitämään huolta toimeentulostaan. - -Arkussa ei ollut kuin kahdeksantuhattaviisisataa frangia, jäännös -perheen yhteisestä omaisuudesta. Mutta siinä oli markiisittarelle ja -Cécilelle tarpeeksi puoleksitoista vuodeksi, jos he säästäväisesti -elivät, ja Henrik ei aikonut viipyä matkallaan kuin kuusi kuukautta. -Ei siis tarvinnut siitä asiasta huolehtia. Kumminkin Henrik -varmuuden vuoksi kehoitti markiisitarta muuttamaan pois hotellista -ja vuokraamaan pienen kalustetun huoneuston, joka tulisi hänelle -paljon halvemmaksi. Ja kiirehtiäkseen tätä muuttoa, joka kumminkin -ennen pitkää oli tehtävä, hän sanoi tahtovansa ennen lähtöään nähdä -sen kodin, missä Cécile hänen poissa ollessaan asuisi. Kuinkapa hän -muutoin tietäisi, mistä morsian oli hänen muistoissaan etsittävä, kun -hän ei enää silmillään voinut häntä nähdä. - -Markiisitar ei mielestään pitänyt tätä viimeksimainittua syytä -tärkeänä, mutta rahallinen puoli voitti. - -Jo seuraavana päivänä Henrik rupesi asuntoa tiedustelemaan ja löysi -sopivan Coq-Saint-Honoré-kadun varrelta. - -Muutto tapahtui. Hotellilaskut, jotka nousivat viiteensataan -frangiin, maksettiin, ja Cécilelle ei enää jäänyt kuin vähän vaille -kahdeksantuhatta frangia. - -Henrik sai auttaa Cécileä kodin järjestämisessä. Yhdessä he asettivat -huonekalut paikoilleen ja järjestivät kuva-albumit pöydille. Ja -sitten päätettiin, että kaikki oli säilytettävä samassa kunnossa -Henrikin palaamiseen asti. - -Päivät vierivät. Henrik kysyi Cécileltä mitä hän aikoi tehdä yksin -jäätyään. - --- Kirjailen morsiuspukuani, vastasi Cécile. - -Lähtöpäivän aattona Henrik toi Cécilelle komean musliinikankaan -morsiuspukua varten. - -Cécile ompeli siihen ensimäisen kukan Henrikin nähden, ja päätettiin, -että viimeinen oli hänen takaisin tultuaan siihen kirjaeltava. - -Illalla he erosivat vasta kolmen aikaan. He eivät raskineet -nukkumiseen kuluttaa yhdessäolonsa viimeisiä hetkiä. Kahdeksan aikaan -aamulla he jo taas olivat yhdessä. Juhlalliselta tämä viimeinen -päivä heistä tuntui. Valansa vannottuaan Henrik ei hetkeäkään -ajatellut viivytellä lähtöään ja hän oli jo tilannut itselleen paikan -matkavaunuissa. - -Emme tahdo yksityiskohtia myöten luetella tämän päivän tapahtumia. -Kyyneleitä, lupauksia, valoja, pitkiä ja helliä suudelmia, sitä tiesi -kertoa eron päivä, surullisin minkä Cécile oli elämässään kokenut -äidin kuolinpäivän jälkeen. - -Armottomasti tämän viimeisen päivän hetket vierivät. Henrik ja Cécile -katsoivat toisistaan kelloon, jonka viisarit eivät hetkeksikään -pysähtyneet, ja kellosta taas toisiinsa. He olisivat vaihtaneet -vuosia elinajastaan yhteen ainoaan yhdessä vietettyyn päivään, päiviä -yhteen ainoaan tuntiin. - -Kello kävi jo viidettä; oli enää neljännestunti jäljellä, sitten -kymmenen minuuttia, sitten viisi. Viimeisen kerran he polvistuivat -yhdessä ristiinnaulitunkuvan eteen. Noustuansa heillä ei ollut enää -aikaa kuin suudelman vaihtamiseen. - -Henrik lähti kiireesti huoneesta, mutta Cécileltä pääsi silloin -sellainen tuskanhuudahdus, että hänen vielä täytyi palata. Viimeinen -sana, viimeinen lupaus, viimeinen suudelma, viimeinen kyynel! Sitten -Henrik riistäytyi irti ja pakeni. - -Cécile nojautui kaiteeseen nähdäkseen hänen juoksevan portaita alas. -Sitten hän riensi ikkunaan katsomaan kuinka hän nousi vaunuihin. -Henrik huomasi hänet, tervehti hattuansa heiluttelemalla. Vaunut -vierivät Saint-Honoré-katua pitkin. Hetkeksi ne pysähtyivät tungoksen -estäminä. Henrik kääntyi ja huiskutti nenäliinaansa Cécilen ikkunaa -kohti. Iltahämärästä huolimatta hän näki siinä varjon vilahtavan ja -valkean nenäliinan vastaukseksi liehuvan. Vaunut lähtivät jälleen -liikkeelle, mutta Henrik yhä kumartui niistä ulos tervehtien ikkunaa -kohti, kunnes käännyttiin toiselle kadulle; silloin vasta hän -nyyhkyttäen heittäytyi vaunujen perälle. - -Cécile oli jo hänestä kaukana; tuskinpa valtameren laineetkaan -olisivat voineet häntä kauemmaksi siirtää. - - - - -XIX LUKU. - -Kirjeenvaihto. - - -Cécile puolestaan, kun näki vaunujen katoavan kadun käänteessä, -lyyhistyi tuolille istumaan melkein tajuttomana. - -Kymmenen minuutin kuluttua hän kuuli ovelle koputettavan ja nousi -avaamaan. Siellä oli asiamies, joka toi hänelle kirjelipun. -Cécile katsahti osoitteeseen ja tunsi Henrikin käsialan. Hän -huudahti ilosta, tyhjensi kukkaronsa miehen käteen ja riensi omaan -huoneeseensa vavisten tästä odottamattomasta onnesta. - -Niin, onnesta, sillä kun rakastaa ensimäistä kertaa, sillä -rakkaudella, jonka juuret tunkevat niin syvälle olentomme sisimpään, -ettei mikään myöhempi rakkaus pysty niitä hävittämään, ei sydämessä -ole sijaa onnen ja onnettomuuden välisille laimeille tunteille. -Kaikki on sille silloin joko suurinta autuutta tai syvintä epätoivoa. - -Cécile avasi kirjeen ja luki puoleksi itkien, puoleksi nauraen: - - "Rakas Cécile, olen juuri saapunut kievarin pihaan, ja hetken - kuluttua yhteisvaunut lähtevät liikkeelle. Mutta jalka vaunun - astimella minun täytyy vielä kirjoittaa sinulle muutama sana - taskukirjastani revitylle lehdelle. - - "Rakastan sinua, Cécile, niin paljon kuin kuolevaisen sydän voi - rakastaa. Sinä olet vaimoni maan päällä, enkelini taivaassa, iloni ja - onneni joka paikassa. Rakastan sinua. - - "Vaunut lähtevät. Jää hyvästi, armaani!" - -Tämä oli ensimäinen Henrikin Cécilelle kirjoittama kirje. Nuoren -tytön täytyi lukea se yhä uudestaan, ainakin kymmenen kertaa. -Sitten, ikäänkuin kiittääkseen Jumalaa tästä rakkauden lahjasta, hän -polvistui ristiinnaulitunkuvan eteen ja rukoili. - -Vielä samana iltana Cécile teki luonnoksen morsiuspukunsa -kirjaukseen. Hänestä tuntui, että kuta enemmän hän joudutti tätä -työtä, sitä pikemmin Henrik palaisi. Mailiksi hän valitsi albuminsa -kauneimmat kukat, tehden siten lapsuutensa ystävät ja toverit -osallisiksi onnestaan. - -Vähänväliä hän keskeytti työnsä kirjettä lukeakseen. - -Yöllä malli tuli valmiiksi. Sitten Cécile pani maata, kirje kädessä, -käsi sydämellä. - -Herätessään seuraavana aamuna hän ei heti päässyt todellisuudesta -selville. Hän luuli nähneensä unta, että Henrik oli lähtenyt. -Mutta sitten hän muisti, että hänen nyt täytyi tyytyä vain pieneen -kirjelippuunsa, ainoaan lohdutukseensa. - -Hän alkoi ommella kaunista morsiuspukuansa ja huomasi, että kirjaus, -sellaisena kuin hän oli sitä suunnitellut, vaati valmistuakseen -ainakin seitsemän tai kahdeksan kuukautta. Ja matkan piti kestää -enintään kuusi kuukautta. Mitä, jos ei puku joutuisikaan ajoissa -valmiiksi? - -Mitä markiisittareen tulee, hän ei välittänyt mistään. Kaikki oli -hänelle yhdentekevää, matkat, meret ja myrskyt, kunhan hän vain itse -sai elää rauhassa ja mukavuudessa, ja hän puhui tulevaisuudesta, -ikäänkuin hänellä vielä olisi ollut sata vuotta elettävänään. - -Parin päivän kuluttua Cécile, joka oli herännyt viiden aikaan aamulla -ja valvonut vuoteessaan koettaen jouduttaa ajan kulkua seuraten -silmillään viisarien juoksua kellotaululla, sai yhdeksän aikaan näin -kuuluvan kirjeen: - - "Olen Boulognessa, rakas Cécile. - - "Asun samassa huoneessa, missä sinä asuit täältä kulkiessasi. Olen - siis yhä seurassasi. - - "Olen haettanut luokseni rouva Ambronin ja olen puhunut hänelle - sinusta. - - "Tuhannet näkymättömät mutta todelliset siteet sitovat meitä vielä - toisiimme. Nähdessäni niitä paikkoja, joita olemme yhdessä nähneet, - minusta tuntuu, että olet vielä näkyvänä ja elävänä luonani. Mutta - kuta kauemmas joudun vieraille maille, purjehtiessani Ranskasta - Englantiin ja Englannista Ameriikkaan, sitä enemmän kuvasi kai - käy henkiseksi, liitelee enkelinä rinnallani. Taivas on sama joka - paikassa, niin täällä kuin sielläkin; taivasta minä katson, kun olen - sinusta kaukana, sillä tiedän, että sieltä olet kotoisin ja sinne - kerran palajat. - - "Tultiin juuri ilmoittamaan minulle, että kahden tunnin kuluttua - pieni laiva lähtee täältä Englantiin. Minun täytyy siis kiiruhtaa - käydäkseni sillä rannalla, joka on kolminkertaisesti minulle - muistettava, sillä rannalla, jossa sinä olet käynyt yksin, jossa - olemme yhdessä käyneet ja jonne minä olen yksin palannut. Lasken siis - kynän kädestäni, hetkeksi vain, rakas Cécile. Jatkan kun palaan. - - "Kuinka näyttääkään meri suurelta ja kauniilta, kun katselemme sitä - sydän täynnä rakkauden suurta ja kaunista tunnetta! Sopusoinnussa - se tuntuu olevan kaikkien jalojen ja ylevien ajatuksien kanssa. - Se kohottaa meidät maasta taivaaseen ja johtaa mieleemme Jumalan - suuruuden ja ihmisen kurjuuden. - - "Ah, tällä hetkellä, Cécile -- suokoon Jumala minulle anteeksi tämän - ajatuksen, jos se johtuu jumalattomasta ylpeydestä -- uskallan - väittää, ettei mikään tässä maailmassa, ei edes kuolemakaan, - pysty eroittamaan meitä toisistamme. Yhtyy ja sekoittuuhan kaikki - luonnossa, tuoksut tuoksuihin, pilvet pilviin, elämä elämään; - miksei kuolema sitten yhtyisi kuolemaan? Ja koska kaikki yhtyessään - hedelmöittyy, miksikä kuolema yksin, joka on luonnon elämisen - ehto ja rengas iäisyyden ketjussa, miksikä kuolema yksin olisi - hedelmätön? Jumala ei olisi luonut kuolemaa ainoastaan hävityksen - välikappaleeksi, ja ellei se, eroittaen ruumiit, yhdistäisi sieluja - toisiinsa. - - "Ja sen tähden, Cécile, ei kuolemakaan pysty meitä eroittamaan, sillä - sanotaanhan raamatussa, että Herra on voittanut kuoleman. - - "Ja sentähden, Cécile on jäähyväisissäni jälleennäkemisen toivoa, - sillä tiedän tapaavani sinut jälleen, jos en tässä maailmassa, niin - varmaankin tulevassa. - - "Mitä nämä ajatukset tällä hetkellä merkitsevät? Menneisyyden - muistojako ne ovat vai tulevaisuuden enteitäkö? En tiedä. - - "Jää hyvästi! Minulle ilmoitetaan, että laiva on valmis lähtemään. - Uskon tämän kirjeen rouva Ambronille, joka itse lupaa toimittaa sen - postiin. - - Henrik." - -Viikko kului ilman kirjeitä. Sitten saapui seuraava: - - "Olet suojelusenkelini, Cécile. Sinun rakkaudestasi saan voimia, - sinun uskostasi valoa. - - "En tavannut enää Lontoossa rouva de Lorges'ia enkä muitakaan - sukulaisiani. He ovat kaikki matkustaneet pois. Mutta tuskin - olisinkaan voinut raha-asioissa turvautua heihin, he kun ovat liian - köyhiä auttaakseen. Heidän poissaolostaan ei siis ole minulle muuta - huolta, kuin etten saanut heitä tavata. - - "Ei heistä olisi ollut minulle mitään turvaa, enkä minä toden perästä - heihin luottanutkaan. Perheemme vanhan palvelijan tai paremmin - sanoakseni ystävän puoleen olin aikonut kääntyä, tuon kunnon herra - Duvalin, jonka sinäkin tunnet. - - "Tiedäthän, ettei minulla, enemmän kuin sinullakaan, ole varoja. - Minun täytyy siis saada rahoja lainaksi voimatta tarjota takaukseksi - muuta kuin kunniallisen nimeni. Ei ollut kuin yksi ainoa mies, - jonka puoleen olisin uskaltanut kääntyä sellaisella pyynnöllä, ja - se mies oli herra Duval. Eikä hän pettänyt. Tuskin olin avannut - hänelle sydämeni -- sillä sinun tulee tietää, etten salannut häneltä - mitään, en rakkauttani sinuun, en nykyistä asemaani enkä mitä olin - häneltä toivonut -- tuskin olin siis avannut hänelle sydämeni, kun - hänen vaimonsa kääntyen hänen puoleensa huudahti: 'Enkö ole monta - kertaa sanonut sitä sinulle, että he jo silloin pitivät toisistaan. - Nuo hyvät ihmiset olivat siis ajatelleet meitä ja olivat arvanneet - rakkautemme siihen aikaan jo, jolloin emme uskaltaneet tunnustaa sitä - toisillemmekaan.' - - "Herra Duval silloin lähestyi minua kyynelsilmin -- niin, Cécile, hän - oli vähällä purskahtaa itkuun -- ja sanoi: 'Rakastakaa häntä oikein - paljon, herra Henrik, rakastakaa häntä sydämenne pohjasta, sillä - hän on jalo ja hyvä tyttö, ja jos meidän kaltaiset ihmiset olisivat - koskaan uskaltaneet nostaa silmänsä häneen asti, niin hänet minä - olisin valinnut vaimoksi pojalleni.' Sitten tarttuen käteeni hän - puristi sitä kovasti. - - "'Ja nyt ovat asiat selvitettävät', sanoi hän sitten vieden minut - työhuoneeseensa. - - "Ja pian ne selvisivätkin. Täytyy myöntää, että kaupankäynti - on jotakin suurta ja ylevätä, kun sen vain oikealla tavalla - käsittää. Olin aina kuullut sanottavan, että mitättömän summan, - muutamien tuhansien lainaamista varten tarvittiin leimapapereita, - allekirjoituksia, notaaria, takausmiehiä ja muuta sellaista. Mutta - eipä ollenkaan! Herra Duval otti paperin ja kirjoitti: 'Täten - ilmoitan herroille Smith & Thursen, että annan Herra Henrik de - Sennones'ille viidenkymmenentuhannen frangin luoton.' Sitten hän pani - nimensä alle ja antoi minulle paperin. Siinä kaikki. - - "Seuraavana päivänä menin mainittujen herrojen luo ja selitin heille, - että aikomukseni oli hankkia kauppatavaravarasto Guadeloupeen - vietäväksi. Heillä oli juuri laiva lähdössä Antillien saarille, ja he - kysyivät minulta mitä tavaroita halusin kaupitella. Vastasin heille, - että kun olin aivan kokematon näissä asioissa, täytyi minun siinäkin - suhteessa kokonaan turvautua heidän ja herra Duvalin neuvoihin, ja he - lupasivat seuraavana päivänä ottaa asian puheeksi. - - "Seuraavana iltana kahdeksan aikaan minut kutsuttiin näiden herrojen - puheille herra Duvalin kotiin, jonne he saapuivat säntilleen - määrättyyn aikaan. He sanoivat hyvästi tuntevansa minun setäni, joka - heidän sanoistaan päättäen on äärettömän rikas ja kaikin puolin - kunnioitettava mies, hiukan omituinen vain luonteeltaan. - - "Kaikki päätettiin samana iltana. Komea priki oli satamassa täydessä - lastissa ja lähtökunnossa. Laivan isäntä oli näiden herrojen tuttava - ja hän otti minun lastiani viidenkymmenentuhannen frangin arvosta. - Ja, ajatteles vielä, kuinka hyvästi kaikki onnistuu: laiva lähtee - huomenna! - - "Niin, unohdin kertoa, että laivan nimi on Anna-Bell, melkeinpä yhtä - kaunis nimi kuin Cécile. - - "Hyvästi huomiseen asti. Ennenkuin lähden, kirjoitan vielä ja - toimitan sitten kirjeeni postiin. - - "Yhdentoista aikaan aamupäivällä. - - "Näyttää siltä, kuin Duvalit olisivat saaneet eilen erään mullistavan - uutisen. Sen mukaan mitä olin kuullut, oli Edvard tavallaan kihloissa - erään naisen kanssa, jota kohtaan hänellä oli vain veljen hellyys, - kun hän sitävastoin oli lahjoittanut sydämensä toiselle. Herra ja - rouva Duval, joiden mielestä miehen on sanassaan pysyttävä, eivät - tietysti sallineet hänen solmia tätä toista liittoa, ennenkuin hän - oli päässyt edellisestä sitoumuksestaan vapaaksi. - - Eilen tai toissa päivänä on heille saapunut se uutinen, että tuo - entinen liitto on purettu, niin että Edvard parka jo piakkoin saa - mennä naimisiin sydämensä lemmityn kanssa. - - "Hän on tietysti suuresti hyvillään. - - "Kaikki ennustaa meille onnellista matkaa. Cécile, Cécile, tahtoisin - pysyä lujana ja luottavaisena. Tahtoisin sinussakin herättää - luottavaisuutta tulevaisuuteen. Mutta sinulle en jaksa teeskennellä. - Kovalta lähtö tuntuu. Boulognesta lähtiessäni erosin vain Ranskasta, - nyt minun on erottava Euroopasta. - - "Hyvästi Cécile, lemmittyni! Hyvästi, hyvä enkelini! Rukoile - puolestani! Sinun rukouksiisi minä panen toivoni. Olen kirjoittanut - sinulle aina viimeiseen hetkeen asti, mutta nyt en ehdi enempää. - Herra Duval ja Edvard laskeutuvat jo veneeseen soutaakseen laivalta - pois. Minä yksin viivytän lähtöä. Vielä sananen, ennenkuin suljen - kirjeeni: Rakastan sinua! Hyvästi, Cécile! - - Hyvästi! - - Henrik." - - - - -XX LUKU. - -Setä. - - -Cécile sai tämän kirjeen neljä päivää sen jälkeen kuin se oli -kirjoitettu. Englannin rannikko oli siis jo kaksi päivää sitten -kadonnut Henrikin näkyvistä. Tällä hetkellä hän purjehti aavalla -merellä näkemättä muuta kuin vettä ja taivasta vain. Luettuaan -kirjeen Cécile, lankesi polvilleen ja rukoili Jumalaa lemmittynsä -puolesta. - -Sitten hänen ajatuksensa siirtyivät siihen osaan Henrikin kirjeestä, -missä oli puhe Duvalin perheestä. Henrik oli kääntynyt herra -Duvalin puoleen tietämättä mitään Edvardin suhteista Cécileen -eikä hän aavistanutkaan, että Cécile juuri oli se tyttö, johon -Edvard oli luullut olevansa sidottu ja jolle hän ei tahtonut -olla uskoton, vaikka hän rakastikin toista. Jalosti hän olisi -uhrannut koko elämänsä onnen pysyäkseen sanassaan. Cécile riensi -silloin kirjoituspöytänsä ääreen ja innostuksensa ensi hetkessä -hän kirjoitti rouva Duvalille pitkän kirjeen, missä hän uskoi -vanhalle ystävättärelleen kaikki sydämensä salaisuudet, sanoen häntä -äidikseen. Niin herkkä Cécile oli innostumaan kaikesta, mikä oli -jaloa ja ylevää. - -Tämän tehtyään hän tarttui jälleen työhönsä, morsiuspukunsa -kirjailemiseen, josta oli tullut hänen yksinäisen elämänsä ainoa -ilo ja virkistys. Markiisittaresta hänellä ei ollut mitään seuraa. -Tämä jatkoi yhä entistä elämäänsä viettäen aamupuolen kokonaan -vuoteessa, missä hän luki tai luetti itselleen romaaneja, ja -sulkeutuen loppupäiväksi omaan huoneeseensa välittämättä vähääkään -lapsenlapsensa seurasta. Ruokahetket vain olivat heille yhteisiä. -Heidän luonteissaan olikin niin suuri ero, etteivät he voineet -lähestyä toisiaan. Toisen nautinnot ja toimet olivat kaikki henkisiä, -toisen aistillisia, toinen arvosteli kaikki sydämen, toinen kylmän -järjen kannalta. - -Lapsi parka vietti yksinäiset päivänsä seuraamalla ajatuksissaan, -kartta edessään, tuota pientä aaltojen pieksämää laivaa, joka -purjehti uutta maailmaa kohti. Hän oli aivan selvillä siitä, ettei -voinut saada Henrikiltä tietoja ennenkuin kolmen kuukauden kuluttua. -Hän ei siis odottanut mitään kirjettä, mutta sittenkään hän ei voinut -olla säpsähtämättä joka kerta, kun hän kuuli ovikelloa soitettavan. -Hetken aikaa neula silloin vapisi hänen sormissaan, kunnes tulijan -astuttua sisään hän näki, ettei tällä ollut Henrikin kanssa mitään -tekemistä. Silloin hän taas huoaten kumartui työtään jatkamaan. - -Ääretöntä kärsivällisyyttä, taitoa ja aistia tämä työ vaati. Kirjaus -ei ollut tavallista yksinkertaista laatua; se oli taiteellista -korko-ompelua. Kukat, vaikkakin värittömät, niinkuin kukat vihille -astuvan neitosen kruunussa tai hautaan laskettavan kuolleen kädessä, -olivat täynnä eloa. Jokainen niistä oli hänelle ystävä lapsuuden -ajoilta, ja ommellessaan hän puheli niille menneistä onnen päivistä. - -Eräänä aamuna, istuessaan tapansa mukaan työ kädessä, hän taaskin -säpsähti ovikellon soidessa ja säpsähti vielä enemmän kuin ennen, -sillä soittamistavasta hän luuli tuntevansa kirjeenkantajan. Hän -juoksi itse avaamaan, ja kirjeenkantaja astui sisään. Kirje oli -hänelle, ja osoite oli Henrikin kirjoittama. Se oli Le Havressa -leimattu. - -Vapisevana hän jäi seisomaan, kirje kädessä, uskaltamatta avata -sitä. Oliko Henrik palannut takaisin? Oliko hän nyt Le Havressa ja -aikoiko hän kotiin? Samassa hän huomasi, että kirjeenkantaja yhä -seisoi ovella odottaen maksua. Tästä hän heräsi, haki kukkarostaan -tarvittavat rahat, maksoi ja kiiruhti sitten sulkeutumaan omaan -huoneeseensa. - -Kuinka olivatkaan tuon kirjeenkantajan hymyilevät kasvot hänelle -rakkaat! Hän avasi kirjeen ja näki, että se oli merellä päivätty. -Henrik oli siis saanut tilaisuuden kirjoittaa hänelle matkalta, siinä -selitys. Kirjeen sisällys oli seuraava: - - "Rakas Cécile! - - "Nyt näet, että rukouksesi tuottavat minulle onnea. Kuka olisi voinut - toivoa, että näin äkkiarvaamatta saisin tilaisuuden kirjoittaa - sinulle matkaltakin, että rakastan sinua. - - "Tänä aamuna vahtia toimittava laivamies ilmoitti, että laiva - oli näkyvissä. Kun sodan takia täytyy olla varuillaan, niin sekä - kapteeni että kaikki matkustajat heti nousivat kannelle. Mutta pian - huomattiin, että vastaantulija oli tavallinen kauppalaiva, joka - suuntasi kulkunsa suoraan meitä kohti antaen hätämerkkejä. - - "Älä odota mitään draamallisen merionnettomuuden jännittävää - kuvausta. Rakas Cécile, Jumala säästää hellältä sydämeltäsi senkin - huolen, ettei sinun tarvitse surra niiden puolesta, jotka ovat - ottaneet toimittaakseen sinulle tämän kirjeen. Vastaantulija oli - ranskalainen laiva, Le Havresta kotoisin, ja sen oli täytynyt - New-Yorkista lähdettyään viivytellä matkalla kolme viikkoa tyvenen - takia. Nyt laivaväki pelkäsi vesivaraston loppuvan ennen Ranskaan - pääsyä ja pyysi meiltä apua. Kapteenimme suostui luovuttamaan heille - kaksitoista tynnyriä, ja minä ryhdyin heti kirjoittamaan sinulle, - Cécile, että rakastan sinua, että aina olet mielessäni päivällä - niinkuin yölläkin. - - "Tiedätkö mitä ajattelen nähdessäni nämä laivat vierekkäin sadan - askelen päässä toisistaan? - - "Ajattelen, että jos muuttaisin tästä laivasta toiseen, niin olisin - kahden viikon kuluttua Le Havressa ja seuraavana päivänä sinun - luonasi. - - "Ajatteles, Cécile, että saisin nähdä sinut jälleen, sulkea sinut - syliini, ymmärrätkö! Minun tarvitsisi vain tahtoa. Mutta sellaista - ihmiset sanoisivat hulluudeksi, ja se hulluus johtaisi meidät - perikatoon. - - "Hyvä Jumala, minkätähden en antautunut jollekin alalle, joka olisi - sallinut minun pysyä luonasi? Minusta tuntuu, että kaikki olisi - onnistunut minulle, jos vain sinun katseesi, sinun sanasi olisivat - minua rohkaisemassa. Tuottaahan rakkautesi minulle menestystä - silloinkin, kun olen sinusta kaukana. - - "Mutta, toistan sen vieläkin, tämä yhtämittainen onnemme peloittaa - minua. Minusta tuntuu joskus, ettei meillä ole enää jalansijaa maan - päällä, vaan että olemme kumpikin matkalla taivaaseen. - - "Tiedätkö miten päiväni vietän, Cécile? Kirjoitan sinulle pitkän - päiväkirjan, jonka lehdiltä saat lukea ajatukseni tunti tunnilta, - päivä päivältä pitkin koko matkaa. Siitä saat nähdä, ettet - hetkeksikään ole mielestäni poissa. - - "Olen saanut laivaväen joukosta luotsin ystäväkseni. Poika paralta - on jäänyt häneltäkin morsian kotiin, Gravesendeen. Arvasin sen - tavasta, jolla hän katseli taivasta, ja hänen huokailuistaan. Meitä - yhtäläisesti kohdannut onnettomuus lähensi meitä toisiimme. Hän - kertoi minulle rakkaasta Jennystään, ja minä, Cécile -- suo minulle - anteeksi -- minä kerroin hänelle sinusta. - - "Minulla on siis joku, jolle voin mainita nimeäsi. Minulla on ystävä, - joka ymmärtää minua. - - "Halpa laivamies vain, niin kai moni sanoisi. Onneton se, joka - uskaltaa sanoa minulle sellaista! - - "Tämän nuoren miehen nimi on Samuel. - - "Tahdon, että sinäkin tiedät hänen nimensä. - - "Sulje hänetkin rukouksiisi. Rukoile, että hän saisi vielä tavata - Jennynsä. Olen luvannut sen hänelle sinun puolestasi. - - "Hyvästi, Cécile, rakkaani. Vettä kuljettava vene palaa viimeistä - kertaa laivalleen. Uskon tämän kirjeen päällikölle, joka lupaa - toimittaa sen postiin Le Havressa. Hyvästi siis vielä kerran, - lemmittyni. Kahdenkymmenen tai kahdenkymmenenviiden päivän kuluttua, - jos tuuli vain yhä on meille suotuisa, olen Guadeloupessa. - - "Hyvästi vieläkin. Rakastan sinua. - - Henrik. - - "P.S. Muista rukoilla Samuelin ja Jennyn puolesta." - -Kirje teki Cécileen valtavan vaikutuksen, varsinkin kun se oli tullut -niin odottamatta. Hän lankesi polvilleen, ja kiitollisuuden kyynelet -kihosivat hänen silmiinsä. Hän ei löytänyt sanoja rukoukseensa, nimiä -hän vain kuiskaili, ja näiden joukossa oli, niinkuin Henrik oli -pyytänyt, Samuelin ja Jennynkin. - -Sitten, rohkeampana ja luottavaisempana kuin koskaan ennen, hän -jatkoi työtään. - -Päivät seurasivat toisiaan yksitoikkoisen säännöllisesti tuomatta -mitään uutta mukanaan. Tuo kallisarvoinen kirje oli saanut Cécilen -toivomaan, että vieläkin jokin odottamaton tapaus toisi hänelle -tietoja Henrikistä. Mutta sellaiset sattumat eivät monta kertaa -uudistu, ja Cécile odotti turhaan. - -Kului vieläkin kuukausi, ja Cécile alkoi käydä kärsimättömäksi. Mutta -kirjettä ei kuulunut vielä seuraavallakaan viikolla, ja Cécile odotti -tuskaisena vielä tämänkin jälkeen neljä päivää. Vihdoinkin viidentenä -päivänä kuului tuo kauan ikävöity tutunomainen kellonsoitto. - -Ja Cécile sai seuraavan kirjeen: - - "Rakas Cécile! - - "Ennenkuin muuta sinulle kirjoitan, minun täytyy sanoa sinulle, että - hyvä onni yhä on puolellamme. - - "Olemme saapuneet Guadeloupeen. Matkamme sujui hiukan hitaasti, mutta - siihen oli vain tyven syynä eikä myrsky. Olen tavannut setäni, ja hän - on paras mies maailmassa. Hän oli niin suuresti hyvillään saatuansa - minut, niinkuin hän sanoi, rykmenttiinsä pestatuksi, että hän heti - sanoi ottavansa minut perillisekseen. Ja sanottakoon sivumennen, - rakas Cécile, että hän on äärettömän rikas. - - "Mutta ei niin hyvää, ettei toinen puoli pahaa. Tuo kunnon mies sanoi - heti mieltyneensä minuun niin paljon, ettei hän millään ehdolla - tahdo päästää minua lähtemään ennen kahta kuukautta. Minun teki - jo mieli julistaa, että siinä tapauksessa luovun koko perinnöstä. - Mutta onneksi maltoin mieleni muistaessani, että kahden kuukauden - olo Guadeloupessa oli minulle melkein välttämätön saadakseni pienen - tavaravarastoni myydyksi. Sitäpaitsi Anna-Bellin kapteeni vakuuttaa - minulle, ettei hänkään pääse ennemmin lähtemään, sillä uuden lastin - ottaminen vaatii ainakin kaksi kuukautta. Minun on siis pakko tyytyä - kahden kuukauden oloon Pointe-à-Pîtressä. Onneksi lähtee täältä - huomenna laiva Eurooppaan, niin ettei sinun tarvitse turhaan odottaa - kirjettä maanpakolaisuudessa ikävöivältä, jonka rakkaus sinua kohtaan - on suurempi kuin sana voi lausua, tai ajatus käsittää. Olen kertonut - sedälle kaikki. Ensimältä hän tuntui panevan pahaksi, etten ollut - valinnut morsiantani kauppiaspareista. Mutta kun olin ylistänyt - hänelle kaikkia ansioitasi ja hyviä avujasi vakuuttaen, että - varmaankin rakkaudesta minuun suostuisit häntäkin kunnioittamaan ja - rakastamaan, lupasi hän antaa sinulle anteeksi kauneutesi ja ylhäisen - sukuperäsi. Tuo kunnon ukko! Minun täytyy sanoa sinulle, Cécile, että - kauppakiihkostaan huolimatta hän on aatelismies sanan parhaimmassa - merkityksessä. Hänen silmissään oma ansio yksin määrää ihmisen arvon. - - "Keskeytän hetkeksi. Setäni tahtoo viedä minut viljelysmaitaan - katsomaan. Olisin mieluummin jäänyt sinun seuraasi, mutta setä - väittää, että ne ovat katsottavat, koska ne kerran joutuvat minun - haltuuni. Jatkan palattuani. - - "Tiedätkö, Cécile, mitä meidän tulee tehdä, jos kerran muutamme tänne - Guadeloupeen? Hankimme pienen englantilaisen kotisi ja puutarhasi - piirustukset ja tuotamme tänne siinä kasvavien kukkien taimia ja - siemeniä. Sitten keskelle setäni tiluksia perustamme itsellemme uuden - onnelan, entisen onnelasi kaltaisen. - - "Vietän aikani sepittämällä tulevaisuuden tuumia ja rukoilen Jumalaa, - ettei hän hävittäisi tuulentupiani. - - "Hyvästi, Cécile! Lähetän Ranskaa kohti liitelevän, päivän kultaaman - pilven tervehtimään sinua puolestani. Se näytti minusta äsken - siivekkäältä enkeliltä, mutta nyt se muuttaa muotoa ja lentää kotkan - siivillä joutuakseen nopeammin siihen maahan, jossa taivas on - heleämpi ja ilma viileämpi kuin täällä. Kiidä kultapilveni! Jouduta - terveiseni sydämeni lemmitylle! - - "Hyvästi vielä kerran! Vieläkin kerran: rakastan sinua. - - Henrikkisi." - -Vaikka tällä kirjeellä oli pituutta tarpeeksi, tuntui se Cécilestä -liian lyhyeltä. Hän luki sen kerta toisensa perästä pitkin päivää, -kunnes osasi sen ulkoa. Siten hän morsiuspukunsa kukkia kirjatessaan -saattoi mielessään kerrata lemmittynsä sanoja. Ja kun hänen -sydämessään kaikuvat sanat eivät enää hänelle riittäneet, otti hän -uudestaan kirjeen käsiinsä kosketellakseen sen paperia ja nähdäkseen -Henrikin käden piirtämän kirjoituksen. - -Päivien kuluessa työ edistyi edistymistään. Kukkaskiehkura, jonka -piirustuksen mukaan tuli reunustaa hameen helmaa ja edestä nousta -etukaistaa pitkin vyötäisille hajotakseen sitten liivissä kaulaa ja -hihoja kiertäviksi oksiksi, oli jo puoleksi valmis, ja koska Henrikin -vielä täytyi jäädä matkalle kolmeksi tai neljäksi kuukaudeksi, ei -tarvinnut pelätä, ettei puku joutuisi valmiiksi. - -Päivät seurasivat toisiaan. Cécile tiesi, että vasta kuuden viikon -kuluttua uusi laiva lähtisi Guadeloupesta Eurooppaan ja ettei hän -voinut sitä ennen saada kirjettä. Hän odotti kärsivällisesti sen ajan -ja kaksi viikkoa ylikin. Vihdoinkin hän samalla onnenvavahduksella, -samalla ilohuudolla kuin ennenkin sulki käteensä uuden Henrikin -kirjoittaman kirjeen: - - "Palaan, Cécile kulta, palaan! Laiva, joka tuo tämän kirjeen, - saapuu sinne viikkoa ennen kuin itse saavun. Mutta kenties tulen - kirjeeni kanssa yhtä aikaa tai ennemminkin, sillä Anna-Bell on mainio - purjehtija. - - "Käsitätkö sitä onnea, Cécile! Palaan! Palaan rikkaana! Oma - tavaravarastoni on tuottanut minulle sata prosenttia voittoa. - Maksettuani heti velkani herra Duvalille minulla on vielä 50,000 - frangia jäljellä, ja setäni on toimittanut minulle tavaravaraston, - joka on ainakin 300,000:n arvoinen. Ja lisäksi hän antaa minulle - häälahjaksi 100,000 frangia. - - "Cécile kulta, voitko kuvitella mielessäsi iloni suuruutta? - Lakkaamatta puhun kapteenille lähdöstämme ja kysyn, onko maaliskuun 8 - päivä todellakin määrätty lähtöpäiväksi. Ja vastaukseksi saan, että - lähdemme maaliskuun 8 päivänä, elleivät vastatuulet estä. - - "En ole sitäpaitsi yksin iloitsemassa ja toivomassa. Samuel parka, - tiedäthän, luotsi, josta kirjoitin sinulle, hänkin oli liian köyhä - perustaakseen oman kodin. Häneltä puuttui muutamia satoja niinkuin - meiltä muutamia tuhansia. Mutta asia oli helposti autettavissa. - Kolmellatuhannella oli hänen onnensa turvattu, ajatteles, niin - vähällä! Annoin ne hänelle sinun nimessäsi. Kun hän palaa, aikoo hän - naida Jennynsä. - - "En tiedä oikein, uskallanko lähettää sinulle tämän kirjeen. Jos - ajattelen, että olisin sinun sijassasi ja että saatuani tällaisen - kirjeen minun pitäisi yhdessä kohti odottaa voimatta rientää sinua - vastaan, niin tiedän, että minun olisi miltei mahdoton sietää - odotusta ja että mieluummin olisin ilman tietoja tulostasi. Enkä - sittenkään voi olla ilmoittamatta sinulle, että palaan, Cécile, - palaan! Odota minua! - - "En enää heitä hyvästiä. Viikon kuluttua lähden täältä, rientääkseni - sinun luoksesi. Näkemiin asti siis, Cécile, näkemiin! Ennenkuin - arvaatkaan, olen luonasi. Kun saat kirjeeni, olen jo tulossa. - - Henrik." - - - - -XXI LUKU. - -Morsiuspuku. - - -On helppo arvata minkä vaikutuksen sellainen kirje teki nuoreen -tyttöön. Hän lankesi polvilleen ristiinnaulitunkuvan eteen; sitten -lausuttuaan rukouksensa ja kiitoksensa hän riensi markiisittarelle -ilmoittamaan tätä iloista uutista. Markiisitar luki paraikaa -uutta romaania, jonka rakkausjutut olivat hänestä paljon -mieltäkiinnittävämmät kuin Cécilen jokapäiväiset ilot ja surut. -Kumminkin hän onnitteli tavallista hellemmin ja suuteli Cécileä -otsalle. - --- Näetkö nyt, lapseni, sanoi hän, että äitivainajasi naimistuumat -olivat kaikkea järkeä vailla ja että minä yksin olin oikeassa. Minua -sinun siis tulee kiittää onnestasi. Älä koskaan unohda sitä, lapseni. - -Cécile palasi raskain mielin omaan huoneeseensa. Tuo äitiä koskeva -nuhde hetkellä, jolloin häntä kohtasi niin suuri onni, kouristi hänen -sydäntänsä. Äsken hän oli langennut polvilleen kiittääkseen Jumalaa; -nyt hän polvistui toisen kerran pyytääkseen anteeksi äidiltään. - -Sitten luettuansa taas uudestaan kirjeen tarttui hän jälleen työhönsä. - -Puku olikin nyt valmistumaisillaan, ja kaikesta päättäen Cécile ei -näyttänyt laskuissaan erehtyneen. Viikoksi siinä vain enää oli työtä, -ja viikon kuluttua Henrik oli tuleva. Viimeinen kukka oli valmistuva -yhdeksän kuukautta sen jälkeen kuin ensimäinen oli pantu alulle. - -Totta oli mitä Henrik oli kirjoittanut. Kovin pitkiksi odotuksen -tunnit jo tänä ensimäisenä päivänä kävivät. Mutta sittenkin ne -verkalleen vierivät, ja joutui ilta ja yö. Cécile ei saanut unta -silmiinsä. Joka kerta kun ohitse vierivien vaunujen räminä tärisytti -ikkunaruutuja, hän hypähti vuoteestaan. Olihan Henrik sanonut, -että Anna-Bell oli mainio purjehtija ja että hän kenties saapuisi -kirjeen kanssa yhtaikaa. Mutta mieletöntähän oli sellaista toivoa. -Olihan päinvastoin hyvinkin mahdollista, että odottamattomat seikat -viivyttäisivät laivaa matkalla. Eihän kannattanut toden perästä -odottaa ennenkuin viikon kuluttua. Mutta sittenkin vähinkin liike -portaissa sai hänet juoksemaan ovelle, vähinkin hälinä kadulla -ikkunaan. - -Seuraava päivä kului Cécileltä samalla tavalla ja samaten sen -jälkeinen ja sitä seuraavat. Viikon viimeinen päivä oli hänelle -oikea kidutus. Edellisenä iltana hän oli lopettanut morsiuspuvun, ja -kirjauksen viimeinen kukka oli loistavana ja riemuitsevana puhjennut -hänen sormiensa kosketuksesta. Mutta tämäkin päivä kului häneltä -niinkuin muutkin. Kahdesta lähtien myöhäiseen yöhön asti Cécile istui -ikkunansa ääressä, katse kiintyneenä St.-Honoré-kadun kulmaan, mistä -Henrikin hänen mielestään piti ilmestyä, niinkuin hän oli sinne -kadonnutkin. - -Hänen siinä istuessaan hänet valtasi tuollainen outo tunnelma, joka -on meille todisteena siitä, ettei aika ole itsessään mitään, tyhjä -sana vain. Nuo pitkät, odotuksessa kuluneet päivät tuntuivat hänen -mielestään katoavan, ikäänkuin ei niitä olisi ollutkaan ja ikäänkuin -Henrikin lähtö olisi tapahtunut edellisenä iltana ja koko yhdeksän -kuukautta kestänyt matka olisi ollut unennäköä vain. - -Yö kävi yhä pimeämmäksi, mutta taivas oli kirkas, eikä Cécile -hievahtanut paikaltaan, ennenkuin päivä alkoi koittaa. Silloin -vasta hän murtuneena väsymyksestä, raskain mielin ja itku kurkussa -heittäysi vuoteelleen. - -Hän nukkui levottomasti. Yhtämittaa hän säpsähti unestaan luullen -kuulleensa ovikelloa soitettavan. Ja tätä yötä seurasi päivä, joka -kului samassa tuskallisessa odotuksessa kuin edellinen. - -Silloin hän päätti turvautua järkeensä. Eihän laivojen kulku tapahdu -niinkään edeltäpäin määrättyjen sääntöjen mukaan. Kaikenlaisista -seikoistahan se on riippuvainen. Nuo kuuman ilmanalan niin tavalliset -tyvenet olivat voineet viivyttää Anna-Bellin lähtöä päiviä, jopa -viikkokausiakin. Cécile päätti malttaa mielensä ja olla kolme päivää -kokonaan odottamatta. Mutta mitä tuli hänen tehdä näinä kolmena -päivänä? - -Hän otti morsiuspukunsa esille ja päätti täydentää mallia ompelemalla -vieläkin kukkavihkon jokaiseen kiehkuraan. - -Nuo kolme päivää kuluivat, ja niitä seurasi vielä neljä, ja viikko -oli täysi. Tämän viikon kuluessa Cécile sai kukkavihkonsa valmiiksi. - -Nyt oli jo kulunut kaksi viikkoa yli sen ajan, jolloin Henrikin olisi -pitänyt tulla kirjeen mukaan, ja Cécilen maltittomuus alkoi muuttua -levottomuudeksi. - -Silloin kaikki kiihtyneen mielikuvituksen tuottamat kauhut alkoivat -hätyyttää häntä. Tuo ääretön meri, jonka kumea kohina Boulognessa oli -tehnyt häneen niin valtavan vaikutuksen, tuo ärjyvä meri oikkuineen, -myrskyineen ja kuohuvine aaltoineen, mitä se oli tehnyt Henrikille ja -Anna-Bellille? - -Odotus ja levottomuus kiduttivat häntä alituisesti päivällä, mutta -yöllä ne vasta oikein kovalle ottivat. Tuo ainainen ajatus, joka -Cécilen valvoessa kumminkin oli järjen hallitsema, paisui yöllä -mahtavaksi hirviöksi, joka vaivasi häntä unessakin näyttäen hänelle -milloin äidin, milloin sulhasen tuhansien vaarojen uhkaamana, niin -että hän heräsi kauhuun ja itkun puistatuksiin. - -Henrik oli jo myöhästynyt kokonaisen kuukauden. - -Täyttääkseen tyhjät tuntinsa ja viihdyttääkseen kipeää sydäntään -Cécile turvautui morsiuspukuunsa siroittaen reunuskiehkurain välisen -pohjan kukkavihkoja täyteen. - -Mutta ei aikaakaan, niin tuli uusia huolia entisten lisäksi. -Markiisitar jatkoi entistä elämäänsä huolettomassa itsekkyydessään -välittämättä vähääkään tulevaisuudesta. Kerran kun Cécile avasi -laatikon, missä hänen isoäidillään oli kaikki rahansa, huomasi -hän kauhukseen, että koko heidän omaisuutensa oli huvennut -tuhanteenviiteensataan frangiin. - -Hän riensi markiisittaren luo ja selitti hellä varoen tälle aseman ja -siitä johtuvat pelkonsa. - --- No ei hätää, sanoi markiisitar, riittävät kai nämä rahat vielä -kolmeksi tai neljäksi kuukaudeksi, ja siihen mennessä Henrik jo palaa. - -Cécile avasi suunsa sanoakseen: "Niin, mutta jos hän ei palaakaan", -mutta nämä sanat eivät päässeet hänen huuliltaan. Oliko hänellä -oikeutta epäillä näin Jumalan armoa? Hänestä tuntui, että -epäillessään hän itse manasi onnettomuuden esiin. Hän palasi omaan -huoneeseensa, mieli isoäidin vakaumuksen rauhoittamana. - -Ja todellakin, miksi Henrik ei palaisi? Eihän vielä ollut niin pitkää -aikaa kulunut. Henrik oli muutamia viikkoja myöhästynyt, siinä -kaikki. Olihan Henrik pelännyt, ettei Anna-Bell pääsisi määräpäivänä -lähtemään, ja niin kai oli käynytkin. Henrik oli epäilemättä nyt -matkalla, lähestyi kenties jo Englantia tai saapui Ranskaan. Kenties -hän jo oli tulossa, ennenkuin uusi morsiuspuvussa aloitettu työ oli -ehtinyt valmistua. - -Kolme kuukautta kului näin. Puku oli jo ommeltu kukkavihkoja täyteen, -ja ihmeellisen kaunis siitä oli tullutkin. Ne, jotka näkivät sen, -väittivät sitä liian komeaksi ihmislapsen kannettavaksi. Loretten tai -Mont-Carmelin kirkon pyhälle neitsyelle se olisi ollut lahjoitettava. - -Cécile päätti nyt täyttää lomat vihkojen välillä yksityisillä kukilla. - -Eräänä aamuna Aspasia neiti tuli Cécilen huoneeseen, jossa hän ei -juuri koskaan käynyt. - --- Mitä nyt, neiti Aspasia! huudahti Cécile. -- Onko isoäidille -tapahtunut jotain? - --- Ei toki, mitään, Jumalan kiitos, vastasi tämä. -- Mutta laatikossa -ei ole enää ollenkaan rahoja, ja minä tulin neidiltä kysymään mistä -minä niitä otan. - -Cécilen otsalle nousi kylmä hiki. Nyt siis tuo pelätty hetki oli -käsissä. - --- Hyvä on, sanoi hän. -- Käyn puhuttelemassa isoäitiä asiasta. - -Cécile meni isoäitinsä luo. - --- Mitä nyt on tehtävä, isoäiti? sanoi hän. -- Nyt on käynyt niinkuin -minä ennustin. - --- Missä suhteessa, lapseni? kysyi markiisitar. - --- Rahat ovat lopussa, eikä Henrik vielä ole palannut. - --- Oh, kyllä hän palaa, lapseni, aivan varmaan hän palaa. - --- Mutta siihen mennessä, isoäiti, mitä meidän on tehtävä?... - -Markiisitar katsahti käteensä. Hänellä oli pikkusormessaan sormus, -jonka kantana oli timanttikehän ympäröimä, soikea medaljongi. - --- Öh, sanoi hän, en minä mielelläni eroaisi tästä sormuksesta, mutta -mitäpä sille taitaa. - --- Isoäiti kulta, sanoi Cécile, eihän teidän tarvitse erota muusta -kuin timanteista vain. Voimmehan panettaa kultakehän timanttikehän -sijaan, ja sitten saatte sormuksenne takaisin. - -Markiisitar huokasi vielä kerran, sillä timantit ne juuri olivatkin -hänelle rakkaat. Mutta hän veti sormuksen sormestaan ja antoi sen -Cécilelle. - -Nuorella tytöllä ei ollut ketään, jolle hän olisi voinut uskoa -sormuksen myymisen, ja vaikka hänellä olisi ollutkin, ei hän olisi -tahtonut ilmaista kenellekään, että puute oli pakoittanut hänet -sellaiseen toimenpiteeseen, kaikkein vähimmän Aspasia neidille. -Hän meni sentähden itse hakemaan sille ostajaa. Jalokivikauppias, -jonka puoleen hän kääntyi, antoi kivistä kahdeksansataa frangia -luvaten panna sormuksen jälleen käyttökuntoon laittamalla kultakehän -timanttikehän sijaan. - -Tästä hetkestä lähtien Cécile ymmärsi, että entisestä onnettomuudesta -oli kasvanut uusi onnettomuus, jonka torjumiseen hänen täytyi -varustautua, kun hän ei voinut mitään edellistä vastaan. Kun -hän muutaman päivän kuluttua meni sormusta hakemaan, otti hän -mukaansa korko-ompelumallejaan näyttääkseen niitä kauppiaalle, -jonka rehelliset kasvot olivat herättäneet hänessä luottamusta, ja -kysyäkseen tältä, eikö hän tietänyt mitään käsityötarpeiden kauppaa, -josta hän voisi saada piirustustyötä. Kauppias haetti vaimonsa -katsomaan, ja ihastuneena malleihin tämä lupasi puhua Cécilen -puolesta eräälle tuttavalleen. Kolmen päivän kuluttua Cécile sai -työtä, joka tuotti hänelle kuusi tai kahdeksan frangia päivässä. - -Siitä lähtien ei mikään muu huoli estänyt Cécileä omistamasta kaikki -ajatuksensa Henrikille. - -Aika kului, eikä Henrikkiä kuulunut. Neljä kuukautta oli jo -vierähtänyt siitä, kun hänen olisi pitänyt tulla. Cécile ei enää -nauranut, Cécile ei enää itkenyt, Cécile tuntui muuttuvan yhä enemmän -kylmäksi ja välinpitämättömäksi. Hänen surunsa tuntui paatuvan -sydäntä ympäröiväksi jääkuoreksi, niin että tunteetkin jäätyivät ja -kuolivat. Joskus vielä tuo jäätynyt sydän säpsähti, kun ovikello -soi siihen aikaan, jolloin kirjeenkantaja ennen oli tullut. Mutta -kello ei kajahtanut entisellä äänellään, ja Cécile painui takaisin -tuolilleen, josta hän jo puoleksi oli noussut. Ja hän tarttui -uudestaan neulaansa jatkaakseen morsiuspukunsa kirjaamista, joka työ -oli käynyt hänelle miltei elämänehdoksi. Kangas täyttyi kukilla. Joka -päivä siihen ilmestyi uusia, toiset toisiaan ihanampia. Eikä kirjettä -kuulunut! Eikä mikään viesti palauttanut hymyä lapsi paran huulille -tai kyyneleitä hänen silmiinsä. - -Näiden kolmen kuukauden vieriessä sormuksesta saadut rahat olivat -kulutetut, mutta sitä ei kukaan huomannut, kun Cécilen ansiot -riittivät talouden pienten menojen suorittamiseen. Viikottain -Cécile sai nostaa neljä- tai viisikymmentä frangia työstään eikä -hänen kuitenkaan tarvinnut siihen käyttää niin tarkasti aikaansa, -ettei häneltä olisi riittänyt pari tuntia päivässä morsiuspuvun -kirjaamiseen. Hänestä tuntui, että niin kauan kuin kankaassa vielä -oli sijaa uusille kukille, niin side, joka sitoi häntä menneisyyteen, -ei ollut vielä katkennut, eikä toivo vielä kokonaan rauennut. - -Saapuipa sitten vihdoinkin päivä, jolloin ei enää ollut mahdollista -lisätä malliin mitään. Kaikki, vähimmätkin välit olivat täytetyt. -Puku oli valmis. - -Eräänä aamuna Cécile levitteli sitä polvillaan pudistaen surullisena -päätään. Vaikka hän kuinka olisi hakenut, ei hän löytänyt siitä -tilaa vähimmällekään kukalle tai koukerolle. Silloin äkkiä ovikello -kilahti. Cécile hypähti tuoliltaan. Tällä kertaa hän oli tuntenut -kirjeenkantajan. - -Ja niin olikin. Cécile sai kirjeen, mutta nimi ei ollut Henrikin -kirjoittama. Se oli suuri neliskulmainen ministeristön leimalla -varustettu kirje. Cécilen käsi vavahti ottaessaan sen. - --- Mitä tämä on? kysyi hän melkein kuulumattomalla äänellä. - --- En tiedä, neiti, vastasi kirjeenkantaja, mutta eilen meidät -kutsuttiin kaikki poliisiviraston puolesta koolle ja meiltä -tiedusteltiin, tiesikö kukaan neiti Cécile de Marsillyn osoitteen. -Minä vastasin, että joku aika sitten olin vienyt useampia kirjeitä -sen nimiselle neidille ja että hänen osoitteensa silloin oli -Coq-Saint-Honoré-katu N:o 5. Osoite kirjoitettiin muistiin ja -tänään minulle annettiin tämä kirje teille tuotavaksi. Se on -meriministeristöstä. - --- Voi hyvä Jumala! kuiskasi Cécile, mitähän tämä sisältää? - --- Hyviä uutisia toivottavasti, neiti, sanoi kirjeenkantaja ja lähti. - -Cécile katsoi kirjettä kauan uskaltamatta avata sitä. Vihdoinkin hän -mursi sinetin ja luki. - -"Kauppalaivan Anna-Bellin kannella. Laivanpäällikkö kapteeni John -Dickins. - -"Tänään, maaliskuun 28 päivänä 1805, kolmen aikaan iltapäivällä, -ollessamme Azorien tasalla 32:sen leveysasteen ja 42:sen pituusasteen -kohdalla, minun, Anna-Bell nimisen prikin ensimäisen perämiehen, -Edvard Thomsonin ollessa vahdinpidossa kannella, toinen perämies -tuli ilmoittamaan, että kreivi Charles Henrik de Sennones, merkitty -matkustajaluetteloon numerolla yhdeksän, oli juuri kuollut. - -"Lääketieteen kandidaatti, herra Williams Smithin seuraamana menin -hyttiin N:o 5, jossa tapasin kuolleen ja tunsin hänet yllämainituksi -herra Charles Henrik de Sennones'iksi. - -"Todistaja Samuel ilmoitti minulle silloin, että viisi minuuttia -vailla kolme herra Henrik de Sennones oli heittänyt henkensä hänen -nähden, että hän, Samuel, tullakseen vakuutetuksi siitä, että henki -todellakin oli lähtenyt, oli pitänyt peiliä hänen suunsa edessä sekä -että hän, nähdessään, että lasi pysyi puhtaana ja että hengitys siis -oli lakannut, oli mennyt ilmoittamaan esimiehelleen kuolemantapauksen. - -"Ruumiinavauksessa matkustaja, herra Williams Smith, lääketieteen -kandidaatti, joka oli hoitanut sairasta, antoi seuraavan lausunnon: - -'Minä allekirjoittanut Williams Smith vannon sieluni ja omantuntoni -kautta, että kreivi Charles Henrik de Sennones on kuollut -keltakuumeeseen, jonka hän epäilemättä on saanut ollessaan -Guadeloupessa, että kolme päivää sitten ensimäiset oireet huomattiin -ja että kuume on ollut niin ankara, että hoidosta ja lääkkeistä -huolimatta sairas heitti henkensä tänään kello viisi minuuttia vailla -kolme.' - -"Minkä lausunnon perustuksella tämä pöytäkirja on laadittu ja -asianomaisilla allekirjoituksilla varustettu. - -"Pöytäkirja laadittu Anna-Bellin kannella yllämainittuna päivänä, -kuukautena ja vuotena. - -"Allekirjoitukset: - -"John Dickins, laivan kapteeni; Edvard Thomson, ensimäinen perämies; -Williams Smith, lääketieteen kandidaatti. - -"Mitä todistajaan, yllämainittuun perämieheen tulee, pani hän -puumerkkinsä, koska hän ei sanonut osaavansa kirjoittaa." - -Luettuansa tämän kirjeen Cécile päästi huudon ja kaatui lattialle -tajuttomana. - - - - -XXII LUKU. - -Onnettomuus onnettomuuden jälkeen. - - -Cécile toipui hajusuolojen kitkerästä hajusta, joita Aspasia neiti -oli tuonut hänelle. Hänen huutonsa oli kuulunut markiisittaren -huoneeseen saakka, ja tämä oli lähettänyt kamarineitsyensä -tiedustelemaan mitä oli tapahtunut. - -Hetken kuluttua markiisitar, nähden ettei Aspasia neiti palannut, -tuli itse katsomaan. - -Vaikkei Cécilen suhde markiisittareen ollut hellimpiä, heittäysi hän -isoäitinsä sylin ojentaen hänelle tuon hirveän pöytäkirjan, joka -yhdellä iskulla oli lyönyt sirpaleiksi kaikki hänen unelmansa ja -toiveensa, ja toisti kerta toisensa perästä: - --- Kuollut! Kuollut! Kuollut! - -Mitä markiisittareen tulee, hän lysähti kokoon tuon masentavan -uutisen kuullessaan. Jo ensi silmäyksellä hänelle selveni -mitä kauheita seurauksia tästä iskusta oli hänelle ja hänen -lapsenlapselleen. Kaikki hänen tulevaisuuden toiveensa, lepo, -mukavuus ja ylellisyyden nautinnot olivat olleet Henrik de -Sennones'ista riippuvaiset. Hän oli perustanut kaikki laskelmansa -viimeiseen Guadeloupesta saapuneeseen kirjeeseen, jossa Henrik oli -tehnyt selkoa rahallisesta asemastaan. Ja nyt oli kaikki hukassa. -Henrik oli kuollut, timantit myydyt, onnettoman perheen kaikki -tulolähteet ehtyneet. Heillä ei ollut enää mitään jäljellä, ei -kerrassaan mitään, varsinkaan ei markiisittaren mielestä, sillä hän -ei tietänyt mitään Cécilen ansioista, joista perhe jo pari kuukautta -oli elänyt. Aspasia neiti yksin oli arvannut mistä rahat saatiin -ja oli, peläten köyhyyttä, ilmoittanut markiisittarelle haluavansa -erota palveluksesta ja lähteä maalle lepäämään muka huonontuneen -terveytensä tähden. - -Markiisittaren suru oli suurempi kuin Cécile olisi voinut odottaa, -ja lapsiparka, joka ei voinut aavistaakaan tämän surun todellisia -vaikutteita, tunsi siitä lievennystä. Nähdessään isoäidin horjuvan -heitä kohdanneen iskun kovuudesta Cécile koetti karaistua tukeakseen -häntä. Aspasia neidin avulla hän saattoi markiisittaren takaisin -hänen huoneeseensa ja auttoi hänet vuoteeseen. - -Mutta Cécile ei voinut tyytyä tähän kylmään ja viralliseen -tiedonantoon. Hän tahtoi tarkempia tietoja sulhasensa kuolemasta -ja halusi selitystä siihen, mitä tietä kirje oli ministeristöön -saapunut. Sanalla sanoen, lapsi parka ei vielä suostunut uskomaan, -vaan vaati suullisia todisteita. - -Kirjeissä oli meriministeristön leima. Sinne hänen siis oli -kääntyminen, jos mieli päästä asian perille. - -Hän jätti isoäitinsä Aspasia neidin huostaan, heitti kiireesti harson -hattunsa ympäri ja pisti vasta saapuneen tuhoisan kirjeen taskuunsa; -sitten hän kiiruhti portaita alas ja heittäytyi ajurinvaunuihin -käskien ajaa meriministeristöön. - -Saavuttuaan portille hän näytti kirjeensä ovenvartijalle ja kysyi -mistä toimistosta se oli lähtenyt. Hänelle vastattiin, että se tuli -sihteerinvirastosta. - -Cécile meni sinne ja pyysi puhutella sitä virkamiestä, jonka -lähettämä kirje oli. - -Virkamies ei ollut vielä saapunut. Cécilen täytyi odottaa. -Liikkumattomana ja kylmänä hän siellä istui, silmät kuivina. Hän ei -ollut vuodattanut kyyneltäkään siitä asti, kun kirje oli hänelle -annettu. - -Vihdoin virkamies saapui. Hän selitti nuorelle tytölle, että kirje -oli tullut Plymouthista, jonka satamaan Anna-Bell oli laskenut -ankkurinsa palattuaan Guadeloupesta ja että sitä oli seurannut näin -kuuluva tiedonanto: - -"Kun kreivi Henrik de Sennones kuoli Anna-Bell laivalla maaliskuun -28 p:nä 1805 ja kun hänellä ei meidän tietääksemme ole sukulaisia -Englannissa, pyydämme Ranskan hallitusta ilmoittamaan hänen -kuolemastaan neiti Cécile de Marsillylle, josta hän on usein puhunut -laivan luotsille Samuelille sanoen mainitun neidin olevan hänen -kihlatun morsiamensa. Kaikesta päättäen mainittu neiti asuu Ranskassa. - -"Myötäliitetään kuolemantapausta todistava pöytäkirja." - -Cécile kuunteli kaikkia näitä yksityiskohtia murtunein mielin, mutta -kasvot kylminä ja jäykkinä kuten ennenkin. Hän kysyi virkamieheltä, -tiesikö hän minne ruumis oli pantu. - -Virkamies vastasi, että kun laivassa merimies tai matkustaja kuolee, -ei ruumista pidetä laivassa, vaan se heitetään muitta mutkitta mereen. - -Cécilestä tuntui, ikäänkuin hän näkisi salamanvälähdyksen valaisemana -äärettömän valtameren kohisevan ja lainehtivan sellaisena kuin se oli -näyttäytynyt hänelle hänen kävellessään Henrikin kanssa Boulognen -rantakalliolla. - -Hän kiitti virkamiestä saamistaan tiedoista ja lähti. - -Kaikki oli nyt selvinnyt. Tuo pitkä aika, joka oli kulunut Henrikin -kuolinpäivästä siihen hetkeen, jolloin ilmoitus oli saapunut -hänelle ja jonka hän oli viettänyt tuskallisessa odotuksessa, oli -virastolta kulunut hänen osoitteensa tiedustelemiseen. Virasto oli -siinä suhteessa, noudattanut tavallista tapaansa, kun on kysymys -vähäpätöisistä yksityisiä koskevista tiedonannoista. Sanomalehtiin -oli pantu ilmoituksia, jotka eivät koskaan saapuneet Cécilen tietoon, -hän kun ei sanomalehtiä lukenut. Sitten vihdoinkin oli keksitty kysyä -kirjeenkantajilta, ja yksi niistä oli muistanut tuoneensa puolitoista -vuotta sitten kirjeitä Cécile de Marsilly nimiselle neidille, jonka -osoite oli Coq-Saint-Honoré-katu N:o 5. Eipähän siinä mitään sen -kummempaa ollut. - -Cécile palasi kotiin, nousi portaita viidenteen kerrokseen ja -aikoi soittaa, mutta huomasi samassa, ettei ovi ollutkaan lukossa. -Otaksuen, että Aspasia neiti oli pistäytynyt jonkun naapurin luona -käymään, meni hän sisään sulkematta hänkään ovea. - -Ensi työkseen hän meni markiisitarta katsomaan. Tämä makasi -vuoteessaan ja tuntui nukkuvan. - -Cécile poistui hiljaa ja meni omaan huoneeseensa. - -Siellä hän meni suoraan kirjoituspöytänsä ääreen, jonka laatikkoon -hän oli kätkenyt ainoan aarteensa, Henrikin kirjeet. - -Niistä hän valitsi yhden, jonka Henrik oli kirjoittanut Boulognesta, -ja luki seuraavan sivun: - - "Kuinka näyttääkään meri suurelta ja kauniilta, kun katselemme sitä - sydän täynnä rakkauden suurta ja kaunista tunnetta! Sopusoinnussa - se tuntuu olevan kaikkien jalojen ja ylevien ajatuksien kanssa. - Se kohottaa meidät maasta taivaaseen ja johtaa mieleemme Jumalan - suuruuden ja ihmisen kurjuuden. - - "Ah, tällä hetkellä, Cécile -- suokoon Jumala minulle anteeksi tämän - ajatuksen, jos se johtuu jumalattomasta ylpeydestä -- uskallan - väittää, ettei mikään tässä maailmassa, ei edes kuolemakaan, - pysty eroittamaan meitä toisistamme. Yhtyy ja sekoittuuhan kaikki - luonnossa, tuoksut tuoksuihin, pilvet pilviin, elämä elämään; - miksei kuolema sitten yhtyisi kuolemaan? Ja koska kaikki yhtyessään - hedelmöittyy, miksikä kuolema yksin, joka on luonnon elämisen - ehto ja rengas iäisyyden ketjussa, miksikä kuolema yksin olisi - hedelmätön? Jumala ei olisi luonut kuolemaa ainoastaan hävityksen - välikappaleeksi, ja ellei se, eroittaen ruumiit, yhdistäisi sieluja - toisiinsa. - - "Ja sentähden, Cécile, ei kuolemakaan pysty meitä eroittamaan, sillä - sanotaanhan raamatussa, että Herra on voittanut kuoleman. - - "Ja sentähden, Cécile, on jäähyväisissäni jälleennäkemisen toivoa, - sillä tiedän tapaavani sinut jälleen, jos en tässä maailmassa, niin - varmaankin tulevassa." - -Niin on, kuiskasi Cécile. Oikeassa olet, Henrik. Näkemiin asti. - -Tällä hetkellä Cécile kuuli huudon markiisittaren huoneesta. Hän -lähti juoksemaan sinnepäin ja tapasi käytävässä Aspasia neidin, joka -kalpeana ja vapisevana tuli häntä vastaan. - --- Mitä on tapahtunut? huudahti Cécile. - -Mutta Aspasia neiti ei osannut vastata mitään. Silloin Cécile juoksi -isoäitinsä huoneeseen. - -Markiisittaren pää oli luisunut tyynyltä, ja toinen käsi riippui -hervotonna vuoteesta. - --- Isoäiti kulta! huudahti Cécile tarttuen hervottomaan käteen. - -Käsi oli kylmä. - -Cécile nosti pään takaisin vuoteelle ja suuteli sitä kerta toisensa -perästä rukoillen vastausta. Mutta turhaan. Vastausta ei kuulunut, ja -käsi pysyi kylmänä. Markiisitar oli kuollut. - -Aspasia neidin ollessa hetkisen ulkona markiisitar oli saanut -halvauksen ja oli jo silloin ollut hengetönnä, kun Cécile, kotiin -tultuaan, oli käynyt hänen huoneessaan ja luullut hänen nukkuvan. - -Mutta hän oli kuollut kipua tuntematta, valitusta päästämättä, -liikettä tekemättä; hän oli kuollut, niinkuin hän oli elänytkin, -ajattelematta kuolemaa, yhtä vähän kuin hän oli eläessään elämää -ajatellut. Hän oli kuollut hetkellä, jolloin elämä ensimäisen kerran -oli muuttumaisillaan hänelle raskaaksi ja katkeraksi. - -Merkillistä on, että kun sama henkilö yhtä aikaa joutuu kahden -onnettomuuden alaiseksi, auttaa toinen näistä onnettomuuksista häntä -toista kestämään. Cécilekin olisi kenties hetkeä aikaisemmin iäksi -murtunut häntä kohdanneen ensimäisen iskun johdosta, mutta nyt hän -ponnahti pystyyn uuden iskun sattuessa. - -Ja mahdollista on sitäpaitsi, että isoäidin kuolema oli hänelle -huojennukseksi, sillä se helpoitti hänelle erään tuuman -toteuttamista, jota hän oli alkanut hautoa saatuaan tiedon Henrikin -kuolemasta. - -Kun Aspasia neiti näki, että markiisitar oli kuollut, sanoi hän -surevansa niin suuresti, ettei tahtonut hetkeksikään enää jäädä -taloon. - -Cécile nousi isoäitinsä vuoteen äärestä, niissä oli polvillaan -rukoillut, maksoi kamarineitsyelle hänen saatavansa ja kiitti häntä -hänen monista markiisittarelle osoittamistaan palveluksista, joita ei -voinut rahassa arvostella. - -Sitten hän kääntyi talonomistajan puoleen pyytäen häntä pitämään -huolta kaikista kuolemantapauksesta johtuvista toimenpiteistä. Tämä -suostui mielellään auttamaan häntä, sillä nuori tyttö, vaikkei hän -juuri lähestynyt ketään, oli siivolla ja hiljaisella käytöksellään -voittanut kaikkien talon asukkaiden rakkauden ja kunnioituksen. - -Saatuansa kaikki asiat selville Cécile meni omaan huoneeseensa ja -otti morsiuspukunsa esille. Tämän nähdessään hän vihdoinkin puhkesi -kyyneliin, onneksi kyllä, sillä tuo pidätetty suru oli jo vähällä -hivuttaa tuhkaksi hänen sydämensä. Itkettyään kauan morsiuspuku -pölyillään, suudeltuaan jokaista sen kukkaa, rukoiltuaan taivaalta -rohkeutta ja kuiskattuaan monta kertaa lemmittynsä nimeä hän heitti -vielä kerran hunnun päähänsä ja meni ulos. - -Aspasia neidin palkan maksettuaan ei Cécilellä enää ollut rahoja -ollenkaan, ja saadakseen isoäitinsä hautaan hänen täytyi turvautua -viimeiseen keinoon: myydä morsiuspukunsa. - -Hän riensi sen kauppiaan luo, joka osti häneltä hänen piirustuksensa, -ja levitteli hänen nähtäväkseen tuon ihmeellisen teoksen, jonka -valmistaminen oli kysynyt niin paljon kärsivällisyyttä, ahkeruutta ja -taitoa. Mutta kauppias kieltäytyi heti ostamasta sitä sanoen, ettei -hän voinut maksaa siitä tarpeeksi suurta hintaa. Muualle oli Cécilen -kääntyminen. - -Jo samana iltana Cécile kävi muutamien kauppiaan neuvomien -henkilöiden luona pukua kaupittelemassa, mutta turhaan. - -Seuraavana päivänä markiisitar haudattiin. Talonomistaja, joka -luuli, ettei perhe ollut aivan varaton, oli ottanut Cécilen puolesta -suorittaakseen kaikki hautajaismenot. - -Sitten Cécile taas lähti matkalle pukuansa kaupittelemaan. Olemme jo -kertoneet kuinka hän, käytyään turhaan monessa paikassa, vihdoinkin -tuli Fernanden luo ja kuinka prinssi, heltyneenä hänen kyynelistään -ja tehdäkseen Fernandelle mieliksi, osti tuon ihmeellisen puvun -maksaen siitä Cécilen vaatiman hinnan. - -Rahat saatuaan Cécile kutsui luokseen talonomistajan ja maksoi -hänelle sekä hautajaismenot että vielä suorittamatta jääneen vuokran -sanoen tahtovansa muuttaa pois jo seuraavana päivänä. - -Mutta talonomistajan pyynnöistä huolimatta Cécile ei suostunut -ilmoittamaan minne aikoi mennä. - -Cécile pysyi sanassaan. Seuraavana päivänä hän katosi talosta teille -tietymättömille. - -Jonkun aikaa vielä puhuttiin Cécilen pienessä tuttavapiirissä -hänen katoamisestaan ja ihmeteltiin minne hän oli joutunut. Mutta -vähitellen väsyttiin koko asiaan, ja kun ei Cécileä enää koskaan -kuulunut, joutui hän kokonaan unohduksiin. - - - - -XXIII LUKU. - -Loppu. - - -Kolme kuukautta vastakerrottujen tapauksien jälkeen kaunis -kauppalaiva kiiti Antillien saaria kohti kuumalle vyöhykkeelle -ominaisten pasaadituulien purjeita pullistaessa. - -Tämä laiva ei ollut muu kuin vanha tuttavamme Anna-Bell, joka -täydessä lastissa purjehti Lontoosta Guadeloupea kohti. - -Se oli jo ollut kaksi viikkoa matkalla, kun viiden aikaan -iltapäivällä vahtia toimittava laivamies kaikuvalla äänellä ilmoitti: - --- Maata näkyvissä. - -Tämä huuto, joka aina tekee yhtä valtavan vaikutuksen niin hyvin -matkustajiin kuin laivamiehiinkin, houkutteli heti kaikki kannelle. - -Matkustajien joukossa oli nuori yhdeksäntoista tai kahdenkymmenen -ikäinen tyttö, joka vilkkaasti lähestyi luotsia sanoen: - --- Hyvä Samuel, pettivätkö korvani, vai onko maata todellakin -näkyvissä? - -Samuel otti lakin päästään ja vastasi: - --- Olette kuullut oikein, neiti Cécile. Maata on todellakin näkyvissä. - --- Mitä maata se on? kysyi nuori tyttö. - --- Azorit, vastasi luotsi. - --- Vihdoinkin! huokasi nuori tyttö, vajoten hetkeksi ajatuksiin, -katse kaukana ja surunvoittoinen hymy huulilla. Sitten kääntyen -uudestaan luotsin puoleen hän jatkoi: - --- Lupasittehan näyttää minulle sen paikan, missä Henrikin ruumis -heitettiin mereen, eikö totta, Samuel? - --- Lupasin kyllä ja sanassani pysyn, kun niin pitkälle joudumme. - --- Onko sinne vielä pitkälti? - --- Noin neljäkymmentä meripenikulmaa. - --- Noin neljän tunnin kuluttua siis kuljemme siitä ohitse? - --- Niin, ja aivan samasta paikasta. Luulisinpä melkein, että laiva -tietää tiensä ja ettei se tahdo askeltakaan siitä poiketa. - --- Tiedätte varmaan, ettette erehdy? - --- Tiedän kyllä, neiti. Se kyllä näkyy saarien asemasta, ja yö on -kirkas, niin että voitte olla aivan huoletta. - --- Hyvä on, Samuel. Kutsukaa minua puoli tuntia ennen paikalle -saapumistamme. - --- Kutsun kyllä, vastasi merimies. - -Nuori tyttö sanoi hyvästi ja palasi kannen alle kadoten hyttiinsä. - -Tuntia myöhemmin päivälliskello soi. Matkustajat riensivät -ruokasaliin. Cécile yksin ei tullut. Mutta sitä tuskin kukaan -huomasi, sillä hänet nähtiin harvoin pöydässä muitten kanssa. -Kapteeni lähetti kysymään, tahtoiko hän päivällistä omaan hyttiinsä, -mutta hän vastasi, ettei häntä haluttanut syödä. Laiva kiiti yhä -eteenpäin voimakkaan tuulen ajamana kulkien kymmenen solmunväliä -tunnissa, joten lähestyttiin nopeasti Azoreja. Matkustajat olivat -jo nousseet pöydästä ja kävelivät nyt kannella nauttien illan -viileydestä. - -Kapteeni John Dickins ja luutnantti Edvard Thomson seisoivat puhellen -komentosillalla, katse kiinnitettynä merestä kohoavaan saariryhmään. -Samuel seisoi entisellä paikallaan peräsimen tankoon nojautuneena, -syviin mietteisiin vaipuneena. Aika-ajoin upseerit katsahtivat häneen -ja vihdoin he alkoivat häntä puhutella. - --- Eikö totta, Samuel, hän se on? - --- Puhutteko hänestä, josta Henrik herra aina minulle kertoi. - --- Niin, hänestä, jota sanoitte Cécileksi. - --- Hän se on, vastasi luotsi. - --- Näettekö nyt, Edvard, että olin oikeassa? sanoi kapteeni. - --- Mitä hänellä on Guadeloupessa tekemistä? kysyi luutnantti. - --- No, onko se nyt sitten niin ihmeellistä? vastasi Samuel. -- Olihan -Henrik herralla Guadeloupessa setä, joka kuuluu olevan äärettömän -rikas. Hänen luokseen hän kai menee. - -Upseerit lähtivät uudelleen liikkeelle, ja Samuel jäi yksin. - -Illan tunnit kuluivat toinen toisensa perästä. Matkustajille -tarjottiin teetä kannella, ja Cécileltä käskettiin kysyä, eikö -häntäkin haluttanut ottaa jotakin. - -Mutta hän vastasi nytkin, ettei hänen ollut nälkä. - -Näillä seuduilla päivä äkkiä sammuu, niin että jo kahdeksan aikaan on -pilkkosen pimeä. - -Jo yhdeksän aikaan kaikki matkustajat olivat kadonneet kannelta -ja menneet levolle. Luotsi ja ensimäinen perämies yksin jäivät, -valvomaan laivan tasaista kulkua. Suurina, synkkinä siipinä purjeet -paisuivat pimeässä. - -Puoli yhdeksän aikaan kuu nousi Azorien takaa kylväen hopeitansa -meren kuohuville laineille. Saariryhmä kuvastui nyt selvästi -taivaanrannalla pitkänä, mustana juovana. - -Alettiin jo lähestyä sitä paikkaa, missä Henrikin ruumis oli heitetty -mereen. Samuel muisti lupauksensa ja käski kutsua Cécilen. - -Nuori tyttö tuli heti kannelle. Hän oli muuttanut pukua ollen nyt -aivan valkoisiin puettu, huntu päässä niinkuin morsiamella. - -Samuel katseli häntä ihmetellen. Valkea morsiuspuku valtamerellä -keinuvalla laivalla ja keskellä pimeätä yötä teki laivamieheen oudon -vaikutuksen. - --- Olemme siis jo lähellä, Samuel? kysyi nuori tyttö. - --- Olemme, neiti. Puolen tunnin päästä joudumme sinne. - --- Ja paikan tunnette, aivanko varmaan? - --- Ei ole epäilemistäkään. Vaikka olisin kapteenin koneita käyttänyt, -niin en olisi varmempi. - --- En ole kysynyt teiltä mitään Henrikin viimeisistä hetkistä, -Samuel, mutta tänä iltana haluaisin tietää minkälainen hänen -kuolemansa oli. - --- Mitä me siitä puhumme, neiti Cécile. Siitä vain joudutte pahalle -mielelle, ja minä tulen teille vastenmieliseksi. - --- Jos Jenny olisi kuollut, Samuel, kaukana luotanne, ettekö silloin -haluaisi kuulla yksityiskohtia myöten hänen kuolemastaan ja ettekö -olisi kiitollinen sille, joka teille antaisi noita tietoja? - --- Tietysti olisin. Suurelta lohdutukselta se tuntuisi. - --- Näettekös nyt, Samuel. Armotonta olisi kieltää minulta noita -tietoja. - --- Enhän minä toki kielläkään, neiti kulta. Pidinhän niin paljon -Henrik herrasta, sillä hän oli aina niin ystävällinen ja hyvä minulle -ja antoipa minulle vielä 3,000 frangia kodin perustamista varten, -niin että saatoin mennä Jennyn kanssa naimisiin. Häntä minun tulee -kiittää nykyisestä onnestani. - --- Henrik parka! kuiskasi Cécile. -- Hänellä oli niin hyvä sydän. - --- Kun herra Smith, lääketieteen kandidaatti, tuli minulle sanomaan, -että Henrik herra oli kipeä, panin heti erään laivamiehen sijaani -ja menin häntä katsomaan. Voi surkeutta! Edellisenä iltana hän oli -ollut hiukan pahoinvointinen, mutta yöllä kuume oli kohonnut, ja -kun minä menin hänen luokseen, oli hän jo houreissa. Mutta keskellä -houreitaan, neiti, hän tunsi minut ja alkoi puhua minulle teistä, -sillä teidän kuvanne, neiti, teidän kuvanne oli ainoa valokohta hänen -sekavissa unelmissaan. - --- Hyvä Jumala! kuiskasi Cécile kyynelsilmin. - --- Niin, ja sitten hän puhui pienestä englantilaisesta kodista ja -puutarhan kukista ja Boulognesta. Ja morsiuspuvun hän mainitsi ja -kuolinvaatteen, jonka te valmistitte kääreiksi teille kummallekin. - --- Henrik parka! Totta hän puhui. - --- Jo ensi hetkestä lähtien minä ymmärsin, että hän oli hukassa. -Olinhan nähnyt niin monen miehen kuolevan samaan tautiin. Keltakuume -ei hevillä päästä kynsistään. Eikä kukaan tahtonut häntä hoitaa, -sillä kaikki pelkäsivät tartuntaa, ikäänkuin hänessä olisi ollut -rutto. Ja senpätähden sanoin itsekseni: "Samuel, poikani, hädässä -ystävä tutaan; sinun on nyt ryhdyttävä toimeen." Menin kapteenin -puheille ja sanoin: "Herra kapteeni, pankaa toinen mies minun -paikalleni, sillä minun on nyt oltava Henrik herran vuoteen vieressä, -josta en hievahda, ennenkuin hän kuolee, poika parka." - --- Kiitos Samuel! sanoi Cécile puristaen laivamiehen karkeaa kättä. - --- Kapteeni hiukan esteli, sillä niinkuin tiedätte on keltakuume -hyvin tarttuva tauti, ja hän pelkäsi minun puolestani. Olen näet -luotettava luotsi. Mutta minä sanoin hänelle: "Älkäähän joutavia, -herra kapteeni, olemmehan jo niin monta kertaa kulkeneet tätä tietä, -että lapsikin ummessa silmin osaisi Plymouthiin takaisin. Tahdon vain -sanoa teille, että jos minäkin vuorostani saan taudin ja kuolen, niin -minulla on laukussani kolmetuhatta frangia rahoja, Henrik herran -antamia. Niistä teidän tulee antaa toinen puoli vanhalle äidilleni, -toinen Jennylle." -- "Hyvä on, poikani", sanoi hän silloin. "Mene -minne sydämesi käskee, äläkä pelkää! Jumala ei hylkää." - -Cécile päästi huokauksen ja nosti katseensa taivaaseen. - --- Olin ollut vain puoli tuntia poissa, ja jo tällä ajalla Henrik -herran tila oli käynyt paljon huonommaksi. Hän ei enää oikein -tuntenutkaan minua. Kuume oli hirvittävän kova. Lakkaamatta hän -sanoi: "Minä hengitän tulta. Miksikä minun täytyy hengittää tulta?" -Ja sitten hän tahtoi juoda. Teistä hän alati puhui, neiti Cécile. -Hänet muka tahdottiin eroittaa teistä, mutta turhaa vaivaa! Olittehan -te hänen vaimonsa ja kyllä kai te hänet löydätte vaikka mistä -piilosta. - --- Hän oli oikeassa, Samuel. - --- Yö kului sillä tavalla. Koetin karkoittaa hänestä polttavan -kuumeen houreet ja lohduttaa häntä puhumalla teistä, ja huomasin -selvään, että vaikkei hän enää minua tuntenut, säpsähti hän joka -kerta, kun mainitsin nimenne. Lääkäri kävi vähänväliä hänen -luonaan, iski häneltä suonta ja pani sinappihauteita, mutta yhä -vain päätänsä pudistaen. Nähtävästi hän teki tehtävänsä vain -velvollisuudentunteesta, sillä näkihän hänkin, ettei enää voinut -odottaa parantumista. Kolmannen päivän aamuna kuume alkoi lauhtua, -mutta vieden elämän muassaan. Kuumeen kestäessä olin tuskin jaksanut -pitää häntä vuoteessa, sillä hän pyrki yhtämittaa sängystään -päästäkseen teidän luoksenne. Mutta kuumeen lauhduttua olisin -pikkusormellani voinut estää häntä liikkumasta. Sillä nähkääs, neiti -Cécile, syy ei ollut hänen heikkoudessaan eikä minun väkevyydessäni; -kuolema siinä oli mahtisanansa sanonut. - --- Hyvä jumala, sanoi Cécile, anna minulle anteeksi! - -Samuel luuli kuulleensa väärin ja jatkoi: - --- Heikkous yhä lisääntyi. Pari kertaa häntä vielä, puistatti niin -kovasti, että olisi voinut, luulla hengen palaavan, mutta niin ei -ollut. Päinvastoin jäähyväisensä sielu sanoi ruumiille, ja viisi -minuuttia vaille kolme hän veti viimeisen henkäyksensä. Näen hänet -vieläkin edessäni, neiti, yhtä hyvin kuin näen teidät tuossa. Hän -nousi istualleen, katsoi terävästi ympärilleen, mainitsi teitä -nimeltä ja kaatui vuoteelleen. Häntä ei enää ollut. - --- Entä sitten, Samuel, entä sitten? - --- No niin, sitten neiti... Juhlamenot eivät laivassa ole pitkiä, -varsinkaan jos sairas on kuollut tarttuvaan tautiin. Pidin peiliä -hänen suunsa edessä nähdäkseni, vieläkö hänessä oli henkeä. Ja kun -ei ollut, niin mitä sitten... Menin kapteenille ilmoittamaan, että -kaikki oli lopussa. - --- Hyvä Jumala, kuiskasi toisen kerran Cécile, annathan minulle -anteeksi? - --- "No niin", sanoi kapteeni, "koska hän on kuollut, niin sinun -täytyy tulla pöytäkirjaa laatimaan meidän kanssamme ja sitten saat -asettua entiselle paikallesi." -- "Anteeksi herra kapteeni", sanoin -minä, "mutta tehtäväni ei ole vielä lopussa. Täytyyhän poloinen toki -verhota purjekankaaseen, vaikka hän onkin vain tavallinen matkustaja. -Eihän häntä käy mereen heittäminen niinkuin koiraa." -- "Olet -oikeassa", sanoi kapteeni, "mutta se on tehtävä kiireesti." Vastasin -päätäni nyökyttämällä ja ryhdyin heti työhön, sillä laivamiehet -tahtoivat päästä ruumiista vapaaksi niin pian kuin suinkin. Enkä -minä siinä kauan viipynytkään. Kun tulin kapteenille sanomaan, että -ruumis oli kääritty, niin hän kysyi: "Oletko sitonut kuulan hänen -jalkaansa?" -- "Olen, kaksikin", vastasin minä, "säästäväisyys ei -ole paikallaan, kun on ystävistä kysymys." -- "Oikein teit", sanoi -kapteeni. "Nostettakoon nyt ruumis kannelle." Otin sen syliini ja -kannoin kannelle. Siinä se pantiin laudalle. Kapteeni, joka on -Irlannista kotoisin ja siis katolilainen, luki muutamia rukouksia; -sitten lauta nostettiin laivan partaalle ja kallistettiin, niin että -ruumis luisui mereen. Ja siihen se upposi. Eikä siitä ole sen enempää -sanomista. - --- Kiitos, hyvä Samuel, kiitos! Mutta nyt kai jo kohta olemme siinä -paikassa, missä hänet heitettiin mereen? - --- Olemme kyllä, neiti, aivan heti, viiden minuutin päästä, kun -kokkapuumme tähtää suoraan tuon lähimmän saaren suureen palmuun. - --- Ja mistä paikasta ruumis heitettiin? - --- Paapuurilta. Odottakaahan, tuosta ette voi nähdä paikkaa, sillä -pääpurje on edessä, portaitten ja mesaanivanttien väliltä. - --- Hyvä on, sanoi Cécile. - -Hän meni määrättyä paikkaa kohden ja katosi pääpurjeen taa. - --- Neiti parka, sanoi Samuel. - --- Kun joudumme siihen paikkaan, Samuel, sanoi Cécile, niin -sanottehan minulle. - --- Olkaa huoletta, neiti, kyllä minä sanon. - -Samuel kumartui katsoakseen pääpurjeen alitse. Hän näki Cécilen -rukoilevan polvillaan. Kului tuskin viisi minuuttia, ennenkuin -Samuel, joka piti lähimäisen saaren suurta palmua silmällä, huomasi -sen olevan aivan kokkapuun edessä. - --- Tässä on paikka! huusi hän. - --- Jo tulen, Henrik! vastasi purjeen toiselta puolen Cécilen ääni. - -Ja samassa kuului vedestä kumea pulahdus ikäänkuin raskaan esineen -pudotessa. - --- Putosiko kuka mereen! kuului vuoroaan suorittavan ensimäisen -perämiehen huuto. - -Samuel hypähti paikaltaan, päästi tangon käsistään, riensi -mesaanivanttien luo ja katsoi veteen. Vanavedessä hän näki -välkähtävän valkean esineen, joka kohottuaan hetkeksi pinnalle upposi -syvyyteen ja katosi. - --- Senkö tähden siis, sanoi Samuel tarttuen uudestaan peräsimen -tankoon, senkö tähden hän siis pyysi Jumalalta anteeksi? - -Anna-Bell jatkoi matkaansa ja saapui, oltuansa vielä kahdeksantoista -päivää merellä, onnellisesti Pointe-à-Pîtreen. - - - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Morsiuspuku, by Alexandre Dumas père - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MORSIUSPUKU *** - -***** This file should be named 54592-8.txt or 54592-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/4/5/9/54592/ - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/54592-8.zip b/old/54592-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 47bb2ca..0000000 --- a/old/54592-8.zip +++ /dev/null |