NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 1843 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..c6f3957
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #54588 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54588)
diff --git a/old/54588-8.txt b/old/54588-8.txt
deleted file mode 100644
index ae713fa..0000000
--- a/old/54588-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1843 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Bela, by Mikhail Iurevich Lermontov,
-Translated by S. L.
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Bela
-       Kaukaasialainen kertomus
-
-
-Author: Mikhail Iurevich Lermontov
-
-
-
-Release Date: April 22, 2017  [eBook #54588]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK BELA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-BELA
-
-Kaukaasialainen kertomus
-
-Kirj.
-
-M. LERMONTOV
-
-Suomentanut S. L.
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Yrjö Weilin,
-1907.
-
-Osakeyhtiö F. Tilgmannin Kirja- Ja Kivipainossa.
-
-
-
-
-Matkustin kyytirattailla Tiflisistä. Matkakapineita oli minulla
-pienehkö matkalaukku, joka oli puolillaan käsikirjoituksia
-matkamuistelmiin Grusiasta.
-
-Teidän onneksenne katosi suurin osa näistä, vaan minun onnekseni säilyi
-matkalaukkuni muine tavaroineen. Tullessani Koishaur laaksoon alkoi
-aurinko jo laskea lumivuorijonon taakse. Osetiiniläinen kyytimieheni
-kiirehti lakkaamatta hevosia, ehtiäkseen ennen pimeän tuloa Koishaur
-vuorelle.
-
-Ihana paikka, tämä laakso. Joka puolelta ympäröivät sitä jyrkät vuoret,
-punertavat kalliot, joita plataanipuut seppelöivät ja joiden huippuja
-verhoo viheriäinen samettipeitto. Siellä täällä näkee keltaisenruskeita
-kallionhalkeamia, joihin vesi on uurtanut syvennyksiä ristiin rastiin.
-Ja tuolla korkealla on ikuisen lumen kultainen reunus; ja alhaalla,
-hopeisena juovana välkkyy kuin kiiltävä käärme Aragvavirta, syleillen
-toista nimetöntä jokea, joka kohisten syöksyy mustan synkästä rotkosta.
-
-Saavuttuamme Koishaur vuoren juurelle, pysähdyimme. Tässä puuhaili
-meluten noin parikymmentä grusialaista ja gortsia; heidän vieressään
-loikoili yötiloilleen asettunut kamelilauma. Koska maa näin syksyllä on
-iljanteinen, täytyi minun ottaa härkiä vetämään ajopeliäni vuorelle.
-
-Minun täytyi ottaa kuusi härkää ja muutamia osetiineja. Yksi heistä
-otti matkalaukkuni olalleen, toiset rupesivat auttamaan härkiä hoilaten
-ja huutaen.
-
-Rattaitteni jälessä tulivat toiset neljän härän vetämät ajoneuvot ilman
-pienintäkään vaikeutta, huolimatta siitä että ne olivat aivan täyteen
-ahdetut. Tämä seikka ihmetytti minua suuresti. Rattaitten perässä
-asteli niiden omistaja poltellen pientä hopeahelaista kabardiiniläistä
-piippuaan. Hän oli puettu vanhaan upseeritakkiin ja päässä oli hänellä
-pitkäkarvainen tsherkessiläislakki. Näöltään oli hän noin
-viidenkymmenen vanha; kasvojensa tummasta väristä voi päättää hänen jo
-ammoin tutustuneen Kaukaasian aurinkoon. Liian aikaisin harmaantuneet
-viiksensä eivät myöskään sopineet hänen voimakkaaseen käyntiinsä ja
-reippaaseen olentoonsa. Menin hänen luokseen ja tervehdin; hän kumarsi
-äänettömänä ja puhalsi paksun savutuprun ilmaan.
-
--- Taidamme olla matkakumppanit?
-
-Hän kumarsi taas ääneti.
-
--- Te varmaankin menette Stavropoliin?
-
--- Niin menen... vien kruunun tavaroita.
-
--- Voisitteko selittää minulle kuinka neljä härkää vetää niin helposti
-teidän painavaa kuormaanne kun sitävastoin kuusi härkää miesten avulla
-tuskin saa liikahtamaan minun tyhjiä rattaitani?
-
-Hän hymähti merkitsevästi katsahtaen minuun viekkaasti.
-
--- Varmaankin olette äsken tullut Kaukaasiaan?
-
--- Noin vuosi sitten, vastasin.
-
-Hän hymähti taaskin.
-
--- Miten niin?
-
--- Muuten vaan; petoja ovat nämä aasialaiset! Te tietysti luulette
-heidän auttavan noin huutaessaan?
-
-Piru sen tietää mitä he huutavat? Härät heitä kuitenkin ymmärtävät; ja
-vaikka te valjastaisitte kaksikymmentä härkää, kun he vaan huutavat
-omalla kielellään eivät ne liikahdakaan paikaltaan... Kauheita
-veijareita! Vaan minkäpä heille mahtaa? Nylkevät matkustajia... Nuo
-roistot ovat pilattuja! Saattepa nähdä, vielä ne teiltä juomarahatkin
-ottavat. Kyllä minä ne tunnen... minua eivät petä!
-
--- Oletteko kauankin palvellut täällä?
-
--- Palvelin täällä jo Aleksei Petrovitsh-Jermolovin aikana, vastasi hän
-oikaisten itsensä. -- Hänen tullessaan tänne olin aliluutnantti --
-lisäsi hän -- ja hänen aikanaan sain kaksi arvonylennystä
-urhoollisuudestani taistelussa gortsia vastaan.
-
--- Entäs nyt?
-
--- Nyt kuulun kolmanteen linjapataljoonaan. Entäs Te, jos rohkenen
-kysyä?
-
-Ilmoitin hänelle kuka olin. Keskustelu päättyi siihen ja me jatkoimme
-matkaa äänettöminä. Vuoren huipulla näimme lunta. Aurinko laski ja yö
-seurasi heti päivää niinkuin aina etelässä. Lumen heijastusta saamme
-kiittää siitä, että aivan hyvin näimme tien, joka yhä kohosi, vaikkei
-enää niin jyrkästi. Käskin laskea matkalaukun rattaille, vaihtaa härät
-hevosiin, ja vielä viimeisen kerran katsahdin alas laaksoon; vaan sakea
-sumu, joka nousi vuoren rotkosta peitti sen kokonaan, eikä yksikään
-ääni sieltä voinut enään kuulua korviimme. Meluavat osetiinit
-piirittivät minut vaatien juomarahoja, vaan alikapteeni katsahti heihin
-niin ankarasti, että kaikki lähtivät silmänräpäyksessä. -- Tuommoista
-väkeä, sanoi hän, eivät he tiedä leivänkään nimeä venäjäksi, vaan
-ovatpa oppineet sanomaan: "Upseeri, anna juomarahaa". Tataaritkin ovat
-mielestäni parempia, he eivät ainakaan juo...
-
-Asemalle oli vielä virstan verran matkaa. Ympärillä oli hiljaista, niin
-hiljaista, että hyttysen surinasta saattoi päättää mihin suuntaan se
-lensi. Vasemmalla näkyi syvä musta rotko; sen takana sekä edessämme
-tummansiniset lumikerroksen peittämät vuortenhuiput, kuvastuen vaaleaa
-taivaanrantaa vastaan, johon vielä heijastuivat iltaruskon viimeiset
-säteet. Tähdet alkoivat tuikkia tummalla taivaalla, ja omituista,
-minusta näytti, niinkuin ne olisivat olleet paljon korkeammalla kuin
-meillä pohjolassa. Molemmin puolin tietä oli paljaita mustia kiviä,
-toisin paikoin lumen alta pilkotti pensaita, mutta ei yksikään lehti
-liikahtanut. Keskellä tätä kuolon hiljaisuutta oli hauskaa kuulla
-väsyneen postikolmivaljakon korskuntaa ja venäläisen kellon kilinää.
-
--- Huomenna tulee kaunis ilma sanoin minä.
-
-Alikapteeni ei vastannut sanaakaan, näytti vaan sormellaan aivan
-edessämme olevaa korkeaa vuorta.
-
--- Mikä tämä on? kysyin.
-
--- Se on Gut-vuori.
-
--- No, entä sitten?
-
--- Katsokaa miten se savuaa.
-
-Ja todellakin, Gut-vuori savusi; molemmin puolin sitä kulki
-pilvenhattaroita ja huipulla kohosi musta pilvi, niin musta että se
-näytti nokipallolta tummaa taivasta vasten.
-
-Etäisyydessä erotimme jo postiaseman, sen ympärillä olevien mökkien
-räystäät ja herttaisesti tuikkivat tulet, mutta yht'äkkiä puhalsi
-rotkosta vinkuen kostea kylmä tuuli ja sade alkoi hiljalleen tihmua.
-Tuskin olin ennättänyt heittää burkan (kamelinvillainen viitta)
-hartioilleni kun alkoi sataa lunta. Kunnioituksella katsahdin
-alikapteeniin.
-
--- Meidän täytyy jäädä tänne yöksi, sanoi hän harmissaan; tämmöisessä
-pyryssä emme mitenkään pääse vuorten yli. -- Onko Krestovoi-vuorella
-ollut railoja, kysyi hän kyytimieheltä.
-
--- Ei herra, vastasi tämä vaan, paljon on niitä tulossa.
-
-Koska ei ollut minkäänlaisia huoneita matkustajille, saimme me yösijan
-savupirtissä. Pyysin matkatoveriani juomaan kanssani lasin teetä,
-minulla kun oli mukanani teekannu -- ainoa lohdutukseni matkoilla
-Kaukaasiassa. Mökit olivat kiinni toinen toisessaan; kolme liukasta,
-märkää porrasta johti asuntomme ovelle. Hapuillen astuin sisään ja
-kompastuin lehmään, (etuhuone on tavallisesti navettana). En tiennyt
-mitä tehdä: tuossa määkivät lampaat, tuolla murisivat koirat. Onneksi
-kimalsi lumi niin kirkkaasti, että voin löytää toisen oven. Edessäni
-oli mieltäkiinnittävä taulu: leveä pirtti, jonka kattoa kannatti kaksi
-savustunutta pylvästä oli täynnä väkeä. Keskellä multalattiaa loimusi
-tuli ja savu, jonka tuuli painoi takaisin räppänästä, levisi ympäri
-tupaa ja esti minua alussa näkemästä mitään, tulen ympärillä istui
-kaksi vanhaa naista, suuri joukko lapsia sekä muuan laiha grusialainen.
-Kaikki olivat he rääsyisiä.
-
-Mitäs muuta, mekin siirryimme tulta lähemmäksi, sytytimme piippumme, ja
-pian alkoi teekannu porista kodikkaasti.
-
--- Surkuteltavia ihmisiä, sanoin alikapteenille, osottaen likaisia
-isäntiämme, jotka äänettöminä, aivan kuin kivettyneinä katselivat
-meitä.
-
--- Tyhmää kansaa! vastasi hän. -- Uskokaa pois he eivät osaa mitään,
-eikä heihin pysty minkäänlainen sivistys! Vaikka kabardiinit ja
-tshetshenit ovatkin rosvoja, on heillä pää kuin partaveitsi; nämä eivät
-osaa edes aseita valmistaa: eihän kenelläkään heistä näe kunnollista
-tikaria. Kyllä ovat alkuperäisiä!
-
--- Olitteko kauan Tshetshenien maakunnassa?
-
--- Noin kymmenen vuotta olin komppanian kanssa linnoituksessa lähellä
-punaista Brodaa -- tiedättehän?
-
--- Olen siitä kuullut.
-
--- Kyllä saimme tarpeeksemme näistä huimapäistä. Nykyään ovat sentään,
-kiitos Jumalan, rauhallisempia, mutta ennen muinoin kun vaan poistut
-sadan askeleen päähän linnoituksen muurista, niin kyllä jossain kolossa
-istuu pörröpäinen piru vahtimassa: jos hetkeksikään unohdut
-töllistelemään niin saat joko nuoran kaulaasi tai luodin niskaasi.
-Reippaita poikia...
-
--- Olette varmaankin ollut monessa seikkailussa? sanoin minä yhä
-kasvavalla uteliaisuudella.
-
--- Kuinka en olisi ollut! olen kyllä, useastikin...
-
-Hän alkoi kierrellä viiksiään, kallisti päätään ja rupesi miettimään.
-Jännityksellä odotin saavani kuulla jonkun jutun, niinkuin ylimalkaan
-kaikki matkamuistelmien kirjoittajat. Sillä välin oli tee valmistunut;
-otin laukustani kaksi matkalasia, kaasin teetä ja asetin toisen
-toverini eteen. Hän ryyppäsi, ja sanoi aivan kuin itsekseen: "kyllä
-olen!" Tämä huudahdus herätti minussa suuria toiveita. Tiedän, että
-vanhat kaukaasialaiset hyvin mielellään kertovat, sillä heille niin
-harvoin tarjoutuu tilaisuus siihen. Muutamat saavat olla viisikin
-vuotta komppanian kanssa jossain takamailla saamatta koko tällä ajalla
-hyvän päivän toivotusta omalla kielellään (sillä vääpeli sanoo: Jumala
-varjelkoon).
-
-Kertomista kyllä olisi, kansa ympärillä on villiä ja uteliasta;
-jokainen uusi päivä tuo tullessaan uusia vaaroja; tapahtumat voivat
-olla kerrassaan ihmeellisiä ja silloin väkisinkin tulet pahoitelleeksi
-että on niin vähän muistiinpanoja.
-
--- Ettekö tahtoisi panna rommia teehen? sanoin seuralaiselleni. --
-Minulla on valkoista Tiflisistä; nyt on niin kylmä.
-
--- Ei kiitoksia, en juo.
-
--- Miksi ette?
-
--- Muuten vaan. Olen päättänyt. Ollessani vielä aliupseerina me kerran
-ryyppäsimme keskenämme, vaan samana yönä syntyi kapina ja me jouduimme
-iloisina rintamaan; mutta kyllä tuli nuhteita kun Aleksei Petrovitsh
-sai kuulla; Jumala varjelkoon miten hän suuttui! Vähällä oli kutsua
-oikeuteen. Tapahtuuhan niin toisinaan, kun ei yhteen vuoteen näe ketään
-ja jos sitten vielä on viinaa -- silloin on ihminen hukassa!
-
-Tämän kuultuani melkein kadotin toivoni. -- Esimerkiksi tsherkessit,
-jatkoi hän: kun vaan juopuvat häissä tai hautajaisissa, heti on tappelu
-valmiina. Kerran minäkin vaivoin pelastuin, ja sillä kertaa oltiin
-rauhallisen ruhtinaan kemuissa.
-
--- Mitenkä se tapahtui?
-
--- Niin... (hän täytti piippunsa, oikasihe ja alkoi kertoa), niin,
-nähkääs, silloin olin pataljoonani kanssa Terekin takana olevassa
-linnoituksessa -- siitä on kohta viisi vuotta. Kerran syksyllä tuli
-muonavara-kuormasto; sen mukana oli nuori, noin viisikolmatta vuotias
-upseeri. Hän tuli luokseni täydessä univormussa ilmoittaen, että hänen
-oli käsketty jäädä luokseni linnoitukseen. Hän oli hoikka ja vaalea,
-puvustaan, joka oli aivan uusi, voin päättää hänen aivan äsken tulleen
-Kaukaasiaan.
-
--- Teidät on varmaankin siirretty Venäjältä tänne? kysyin.
-
--- Aivan oikein, herra aliluutnantti, vastasi hän. Tartuin häntä käteen
-sanoen, olen hyvin iloinen, hyvin iloinen. Alussa teistä kyllä tuntuu
-vähän ikävältä, vaan me rupeamme elämään oikein toverillisesti. Olkaa
-hyvä kutsukaa minua vaan Maksim Maksimovitshiksi -- ja sitten, miksi
-teillä on juhlapuku? tulkaa luokseni aina vaan lakki päässä. Hänelle
-näytettiin asunto ja hän asettui asumaan linnoitukseen.
-
--- Mikä hänen nimensä oli? kysyin minä.
-
--- Nimensä oli Grigorij Aleksandrovitsh Petshorin. Hyvä poika, uskallan
-teille vakuuttaa; tosin hieman kummallinen. Kovassa sateessa ja
-kylmässä esimerkiksi, oli hän kaiket päivät metsästämässä; kaikki
-toiset kylmettyivät ja väsyivät, häneen ei pystynyt mikään. Toisinaan
-taas istui huoneessaan, kuvitteli tuulevan ja vakuutti kylmettyneensä;
-pieninkin risahdus saattoi hänet kalveten vavahtamaan. -- Omin silmin
-näin miten hän kerran taisteli metsäsikaa vastaan; väliin ei moneen
-tuntiin puhunut sanaakaan, vaan kerran kertomisen alkuun päästyään ei
-tahtonut voida lopettaa, emmekä me kuuntelijat voineet lakata
-nauramasta... Erittäin kummallinen oli hän, ja varmaankin rikas mies,
-sillä paljon oli hänellä kallisarvoisia esineitä!...
-
--- Asuiko hän kauankin kanssanne? kysyin.
-
--- Noin vuoden. Ja kylläpä onkin muistorikas se vuosi; paljon hän jätti
-minulle huolia, vaan en niitä muistele... On ihmisiä, joille jo
-syntymässä on määrätty että heille elämässä tulee tapahtumaan
-kaikenlaisia merkillisiä asioita.
-
--. Merkillisiä? huudahdin uteliaana, kaataen hänelle lisää teetä.
-
--- Kyllä sen teille kerron. -- Virstan kuuden päässä linnoituksesta
-asui rauhallinen ruhtinas. Hänen poikansa, noin viisitoistavuotias
-nuorukainen alkoi käydä luonamme joka päivä, milloin milläkin asialla.
-Ja totisesti, me hemmottelimme sitä poikaa. Oikea huimapää oli poika,
-kerkesi vaikka mihin, hän saattoi sekä nostaa lakkia että ampua hevosen
-juostessa täyttä laukkaa. Yksi paha vika oli hänellä: hän oli kovin
-ahne rahalle.
-
-Kerran huvin vuoksi lupasi Grigorij Aleksandrovitsh hänelle tukatin,
-jos hän varastaa parhaan vuohen isänsä laumasta: Ja mitä luulette? Jo
-seuraavana yönä toi hän sen, vetäen sitä sarvista. Väliin yllyimme
-häntä kiusaamaan, silloin silmänsä veristyivät ja hän tarttui heti
-tikariin.
-
-"Kuuleppas Asamat, ei sinun pääsi tule kauan säilymään", puhuin minä
-hänelle.
-
--- Kerran tuli vanha ruhtinas itse kutsumaan meitä häihin: hän piti
-häitä vanhimmalle tyttärelleen ja me kun olimme ruhtinaan ystäviä, emme
-mitenkään voineet kieltäytyä, vaikka hän olikin tataari. Läksimme
-häihin. Kylään tultuamme tervehtivät meitä kaikki koirat haukkuen.
-Naiset, meidät nähtyään piiloutuivat; ne, joiden kasvot onnistuimme
-näkemään olivat kaikkea muuta kuin kauniita. "Olen luullut
-tsherkessiläisnaisia paljon kauniimmiksi", sanoi Grigorij
-Aleksandrovitsh. -- Odottakaahan! vastasin hänelle nauraen. Minulla oli
-jotain mielessäni.
-
--- Ruhtinaan pirttiin oli jo kokoontunut paljon väkeä. Aasialaisilla on
-tapana kutsua häihin sekä tutut että tuntemattomat. Meidät otettiin
-vastaan kaikella kunnioituksella ja vietiin vierashuoneeseen.
-Odottamattomien tapahtumain varalta panin kuitenkin merkille paikan,
-johon hevosemme vietiin.
-
--- Mitenkä he sitten viettävät häitä? kysyin alikapteenilta.
-
--- Aivan tavallisesti. Ensin mulla (pappi) lukee jotain koranista,
-sitten annetaan nuorelle parille sekä kaikille heidän sukulaisilleen
-lahjoja, syödään, juodaan busaa (kaljan tapainen juoma), tämän jälkeen
-alkaa ratsastaistelu, jolloin joku ilvehtijä keikailee huonolla,
-ontuvalla hevosella naurattaen kelpo seuruetta; hämärän tullessa alkaa
-vierashuoneessa tanssi. Ukkopahanen vinguttaa kolmikielistä... en nyt
-satu muistamaan miksi semmoista kutsutaan... se muistuttaa meidän
-balalaikkaamme. Tytöt ja pojat asettuvat kahteen riviin vastatusten,
-paukuttavat käsiään ja laulavat. Tyttö ja poika astuvat keskelle,
-juttelevat keskenään runomitalla, ja toiset laulaen yhtyvät
-loppusäkeeseen. Me Petshorinin kanssa istuimme kunniapaikalla. Hänen
-luokseen astuu talon nuorin tytär noin kuusitoistavuotias neitonen, ja
-laulaa jonkun ylistyslaulun hänestä.
-
--- Mitä hän lauloi, ettekö sattuisi muistamaan?
-
--- Taisi olla jotain tämän tapaista: "Ryhdikkäitä ovat meidän
-ratsastajamme hopealla kirjailluissa takeissaan, vaan ryhdikkäämpi on
-venäläinen upseeri kulta kalunoissaan. Hän on kuin poppeli heidän
-keskellään, vaan ei hän kasva, eikä kukoista meidän puutarhoissamme."
-Petshorin nousi, kumarsi hänelle vieden kätensä otsalle sekä sydämelle
-ja pyysi minua vastaamaan; minä kun osasin hyvin heidän kieltään
-tulkitsin hänen vastauksensa.
-
--- Tytön poistuttua kuiskasin Grigorij Aleksandrovitshille: No, miltä
-näytti? -- Hurmaava! vastasi hän; -- mikä on hänen nimensä? Häntä
-kutsutaan Belaksi, vastasin minä.
-
--- Ja todellakin, hän oli kaunis: pitkä ja solakka, silmät tummat kuin
-vuorikauriilla, ja katseensa tunkeutui aina sieluun asti. Petshorin ei
-voinut kääntää silmiään tytöstä, joka tuon tuostakin salaa katsahti
-häneen. Petshorin ei ollut ainoa, joka ihaili kaunista ruhtinatarta;
-huoneen nurkasta katseli häntä toinen tulisempi silmäpari. Rupesin
-tarkastamaan nurkassa istujaa ja huomasin hänet vanhaksi tuttavakseni
-Kasbitshiksi. Hänestä ei voitu sanoa, oliko hän huimapäinen, vai
-tyyniluontoinen. Vaikkei häntä oltukaan nähty missään pahanteossa,
-epäiltiin häntä kuitenkin. Tavallisesti toi hän lampaita linnoitukseen,
-myyden ne hyvin huokealla, mutta tinkimättä; minkä kerran määräsi, sen
-sai maksaa, ei alentanut yhtään. Puhuttiin kyllä, että hän kulkisi
-Kubanin takana ryöstöretkillä, ja naama hänellä olikin kokolailla
-roistomainen; vartaloltaan oli hän pieni, kuiva, mutta harteva...
-notkea hän oli kuin itse paholainen.
-
-Takkinsa oli aina repaleinen, vaan aseet hopeahelaiset. Ja hevosensa
-oli kuulu koko Kabardiinien maakunnassa -- eikä parempaa hevosta olisi
-voinut ajatellakaan.
-
-Ei siis ihmekään, että kaikki ratsastajat kadehtivat häntä ja koettivat
-monta kertaa varastaa hevosta häneltä, kuitenkin onnistumatta. Näen
-vieläkin sen edessäni: musta kuin piki, jalat kuin viulun kielet ja
-silmät vetivät vertoja Belan silmille: ja miten kestävä se oli! voit
-ratsastaa vaikka viisikymmentä virstaa täyttä laukkaa levähtämättä;
-isäntäänsä seurasi kuin koira, tunsipa hänen äänensäkin! Siinä oli
-oikein ryövärin hevonen!
-
--- Tänä iltana oli Kasbitsh tavallista synkkämielisempi ja minä
-huomasin hänellä kauhtanansa alla olevan panssaripaidan. "Ei hän suotta
-rautapaitaa kanna", ajattelin itsekseni, "aivan varmaan hänellä on
-jotain mielessään." --
-
--- Pirtissä alkoi tuntua tukehduttavalta ja minä läksin ulkoilmaan
-virkistymään. Yö jo levitteli tummia varjojaan vuorten yli ja sumu
-aaltoili rotkoissa.
-
--- Minun pisti päähäni mennä katsomaan oliko hevosilla ruokaa, ja
-muutenkin, eihän varovaisuus ole koskaan haitaksi; minullakin oli hyvä
-hevonen, jota moni kabardiiniläinen oli lempein silmin katsellut.
-
--- Kuljen pitkin aitausta, ja yht'äkkiä kuulen ääniä; toisen äänen
-tunsin heti olevan isäntämme pojan, huimapää Asamatin, toinen puhui
-harvemmin ja hiljemmin. "Mistähän nuo täällä puhuvat?" ajattelin
-minä... "eiväthän vaan mahtane puhua minun hevosestani?" Istahdin aidan
-viereen, koettaen kuunnella hyvin tarkkaan. Väliin estivät minua
-kuulemasta sisältäpäin tulevat laulun sävelet ja puhelun hyminä.
-
--- "Sinulla on mainio hevonen! puheli Asamat: jos olisin isäntä talossa
-ja omistaisin kolmeen sataan nousevan hevoslauman, antaisin puolet
-sinun juoksijastasi, Kasbitsh!"
-
--- Jaha! Siellä on Kasbitsh! -- ajattelin minä muistaen rautapaitaa.
-
--- "Niin, vastasi Kasbitsh: ei koko maakunnassa ole toista sellaista.
-Kerran -- se oli Terekin takana -- olin venäläisiä laumoja rosvoamassa.
-Sillä kertaa ei onni ollut meille suotuisa, jonka vuoksi kaikki
-hajaannuimme. Neljä kasakkaa ajoi minua takaa; kuulin jo aivan selvään
-heidän huutonsa ja edessäni oli sakea metsä. Painauduin pitkäkseni
-satulaan turvautuen Allah'iin ja ensi kerran elämässäni sivalsin
-kovasti hevostani ruoskalla. Lintuna kiiti se oksien läpi; ohdakkeet
-repivät vaatteitani, ja vaivaisjalavan kuivettuneet oksat löivät minua
-vasten kasvoja. Hevoseni hyppi hautojen yli, halkaisten pensaita
-rinnallaan. Parempi olisi ollut jättää hevonen metsänreunaan ja
-piiloutua metsään, vaan en voinut luopua juoksijastani -- ja profeeta
-palkitsi minulle kaiken. Muutamia luoteja lensi pääni yli, kuulin jo
-mitenkä kiiruhtavat kasakat olivat aivan kintereilläni... Yhtäkkiä oli
-edessäni syvä kuilu, juoksijani ajatteli hetkisen -- ja hyppäsi, jääden
-riippumaan takajaloistaan, silloin jätin suitset heittäytyen ojaan;
-tämä pelasti hevoseni, se pääsi irti. Kasakat näkivät kaiken tämän,
-vaan ei yksikään heistä laskeutunut minua etsimään; luulivat varmaankin
-minun kuolleen, ja minä kuulin heidän ryntäävän ottamaan kiinni
-hevostani. Vereni jähmettyi, ryömin pitkässä ruohossa ja näin muutamia
-kasakoita tulevan metsänlaidasta niitylle sekä Karggesini juoksevan
-suoraan heitä kohti. Huutaen ryntäsivät kaikki kasakat sitä kiinni
-ottamaan; kauan ajoivat he sitä takaa, ja kerran olivat vähällä saada
-nuoran sen kaulaan; silloin vapisin, loin silmäni maahan ja aloin
-rukoilla. Hetken kuluttua nostin silmäni ja näin hevoseni tuulen
-nopeudella syöksyvän eteenpäin, kasakkain kulkiessa verkalleen poispäin
-väsyneine hevosineen. Myöhään yöhön olin piilopaikassani. Yhtäkkiä,
-mitäs luulet Asamat? pimeydessä kuulen hevosen juoksevan ojan reunaa
-pitkin, korskuen, hirnuen ja lyöden kavioita maahan; äänestä tunsin sen
-olevan ystäväni Karagesin!... Siitä hetkestä olemme olleet
-eroamattomat."
-
--- Aivan selvään kuulin mitenkä hän taputti sen kaulaa, mainiten sitä
-kaikellaisilla lempinimillä.
-
--- "Jos omistaisin tuhanteen nousevan hevoslauman, sanoi Asamat: niin
-saisit puolet Karagesistäsi."
-
--- "En huolisi", vastasi Kasbitsh tyynesti.
-
--- "Kuuleppas, Kasbitsh, puhui Asamat lempeästi, olet hyvä ihminen,
-olet urhoollinen ratsastaja, ja isäni pelkää venäläisiä, eikä laske
-minua vuoristoon; anna minulle hevosesi, teen sulle mitä ikinä tahdot;
-varastan sinulle isältäni hänen parhaan kiväärinsä tai miekkansa."
-
-Kasbitsh oli vaiti.
-
--- "Ensi kerran, nähdessäni hevosesi, jatkoi Asamat: sykähti sydämeni
-niin oudosti; siitä saakka olen katsellut halveksien isäni parhaita
-juoksijoita, olen hävennyt niillä näyttäytyä, ja surun valtaamana olen
-päivittäin istunut kallion reunalla ajatellen siroa suoraselkäistä
-hevostasi, se katsoo minua silmiin, aivan kun tahtoisi sanoa jotain.
-Minä kuolen, Kasbitsh, jos et myy sitä minulle!" sanoi Asamat
-väräjävällä äänellä.
-
-Minusta tuntui aivan kun hän olisi itkenyt, vaikka olikin
-lujaluontoinen, ei itkenyt edes lapsenakaan.
-
-Kasbitsh nauroi vaan hänen kyynelilleen.
-
--- "Kuule, sanoi Asamat lujalla äänellä, näethän että suostun kaikkeen.
-Jos tahdot varastan sinulle sisareni? Kuinka ihmeellistä onkaan hänen
-laulunsa, hänen tanssinsa ja verrattomia ovat hänen kullalla kirjaillut
-työnsä! Ei Turkin sultaanillakaan ole ollut sellaista vaimoa...
-Tahdotko? Odota minua ensi yönä siinä rotkossa, jossa puro virtaa:
-menen siitä ohi hänen kanssaan -- ja hän on sinun. Eikö Bela mielestäsi
-ole juoksijasi arvoinen?"
-
--- Pitkään aikaan ei Kasbitsh puhunut mitään; vihdoin, aivan kuin
-vastaukseksi hän alkoi laulaa vanhanaikaista laulua.
-
--- Turhaan koetti Asamat saada häntä suostumaan, itkien, imarrellen ja
-vannoen; vihdoin Kasbitsh keskeytti hänet kärsimättömästi; -- "Mene
-pois, järjetön pojannulikka! Mitenkä sinä kykenisit minun hevosellani
-ratsastamaan? Kolmella ensimäisellä askeleella heittäisi se sinut
-selästään ja pääsi murskautuisi kiviin."
-
--- "Minutko?!" huusi Asamat hurjistuneena ja samassa helähti pieni
-tikari rautapaitaa vastaan. Voimakas käsi sysäsi hänet luotaan, niin
-että hän kaatui aitaan, joka heilahti. Tarpeeksi iloa! ajattelin minä,
-juoksin talliin ja talutin hevosemme takapihalle. Parin minuutin
-kuluttua oli pirtissä kauhea melu.
-
--- Asia oli näin: Asamat juoksi sisään kauhtana rikki revittynä ja
-huusi Kasbitshin tahtovan tappaa hänet. Kaikki juoksivat ulos,
-tarttuivat pyssyihin ja nyt vasta ilo alkoi! Huutoja, melua, laukauksia
-ja keskellä joukkoa hevosensa selässä Kasbitsh heiluttaen miekkaa.
-
-"Paha on juoda pidoissa", sanoin Grigorij Aleksandrovitshille, saaden
-hänet kiinni takin hihasta, "eiköhän olisi parasta lähteä heti pois?"
-
--- Odottakaahan nyt toki loppua.
-
--- Varmaan tämä päättyy huonosti; semmoinen on tapa näillä
-aasialaisilla: juotuansa busaa rupeavat he heti tappelemaan!
-
--- Istuimme hevostemme selkään ja ratsastimme pois.
-
--- Mitenkäs Kasbitshille kävi? kysyin kärsimättömästi alikapteenilta.
-
--- Mitä niille tapahtuisi! vastasi hän juoden teelasinsa tyhjäksi --
-pääsi pakoon!
-
--- Haavoittumattako? kysyin minä.
-
--- Jumala sen tietää! Eläviä rosvoja ovat! Olen minäkin nähnyt muutamia
-toimessa: itse on haavoissa kuin seula, mutta miekkaa heiluttaa kuin
-poika.
-
-Lyhyen vaitiolon jälkeen jatkoi alikapteeni polkien jalkaa:
-
--- En koskaan voi antaa itselleni anteeksi erästä asiaa: en tiedä mikä
-minua lienee riivannut, kun kotiin tultuamme kerroin mitä olin kuullut
-aidan takana istuessani; Petshorin nauroi, näytti niin viekkaalta, ja
-minä huomasin hänen ajattelevan jotain.
-
--- Mitä se sitten oli? pyydän, kertokaa.
-
--- Eihän tässä muu auta, kun kerran olen alkanut.
-
--- Noin neljän päivän kuluttua tulee Asamat linnoitukseen.
-Tavallisuuden mukaan meni hän Grigorij Aleksandrovitshin luo, joka aina
-syötti hänelle makeisia. Minäkin olin saapuvilla. Tuli puhe hevosista,
-jolloin Petshorin alkoi kehua Kasbitshin hevosta; virma se on ja kaunis
-kuin vuorikauris -- aivan niinkuin hän itse sanookin, ettei koko
-maailmassa ole sen vertaista.
-
--- Pikku tataarin silmät alkoivat kiilua, vaan Petshorin ei ollut sitä
-huomaavinaan; koetin puhua muista asioista, vaan hän keskeytti minut
-heti, alkaen taas Kasbitshin hevosesta. Näin tapahtui joka kerta kun
-Asamat tuli meille. Noin kolmen viikon kuluttua huomasin Asamatin
-kuihtuneen ja kalvenneen, aivan kuin romaaneissa kerrotaan rakkaudesta
-tapahtuvan. Mikä ihme?
-
--- Vasta jälestäpäin sain tietää koko jutun: Grigorij Aleksandrovitsh
-oli kiusannut hänet niin, että poika olisi ollut valmis menemään vaikka
-veteen. Kerran sanoi hän Asamatille: näen että olet kovin mieltynyt
-hevoseen, vaan sitä on sinun yhtä vaikea saada kuin nähdä omaa
-niskaasi! Vaan sanohan mitä antaisit sille, joka sen sinulle
-lahjoittaisi?
-
--- Kaikki mitä hän tahtoisi, vastasi Asamat.
-
--- Siinä tapauksessa hankin minä sen sinulle, mutta ainoastaan
-ehdolla... Vanno, että sen täytät...
-
--- Minä vannon...
-
--- Vanno sinäkin!
-
--- Hyvä! Vannon, että tulet omistamaan hevosen; vaan siitä täytyy sinun
-antaa minulle sisaresi Bela: Karages tulee olemaan hänen kalim'insä
-(morsiuslunnaat tataarilaisilla). Toivon kaupan olevan sinulle
-edullisen.
-
-Asamat oli vaiti.
-
--- Etkö tahdo? Tee, niinkuin parhaaksi näet, luulin sinua mieheksi,
-vaan näytkin olevan vielä lapsi; ratsastus onkin sinulle liian
-aikasta...
-
-Asamat tulistui.
-
--- Mutta isäni? sanoi hän.
-
--- No, eikö hän sitten koskaan ole matkoilla?
-
--- Totta sanoit.
-
--- Oletko suostuvainen?...
-
--- Olen! kuiskasi Asamat kuolon kalpeana. Milloin se tapahtuu?
-
--- Kun Kasbitsh tulee ensi kerran tänne lampaita myymään: loppu on
-minun asiani. Muista sitten Asamat!
-
--- Näin he olivat sopineet tämän jutun... totta puhuen huonon jutun!
-Jälestäpäin puhuin siitä Petshorinille, vaan hän vastasi, että
-tsherkessitär voi olla onnellinen, saadessaan niin rakastettavan miehen
-kuin hän; sillä onhan hän kuitenkin hänen miehensä heidän käsityksensä
-mukaan, vaan mikä Kasbitsh on -- pahantekijä, jota olisi pitänyt
-rangaista...
-
-En tiennyt vielä mitään heidän välipuheistaan, kun Kasbitsh tuli kerran
-myymään lampaita ja hunajaa; pyysin hänen tulemaan seuraavana päivänä.
-"Asamat!" sanoi Petshorin "huomenna on Karages käsissäni, ellei Bela
-ole täällä ensi yönä, et saa nähdäkään hevosta..."
-
--- Hyvä! sanoi Asamat ja nelisti kylään päin. Illalla Grigorij
-Aleksandrovitsh varustautui aseilla ja läksi linnoituksesta; miten
-olivat asian päättäneet en tiedä, illalla he kuitenkin palasivat
-yhdessä, ja vahtisotamies huomasi, että Asamatin satulassa lepäsi
-nainen, jonka kädet sekä jalat olivat sidotut ja kasvoja peitti paksu
-huntu.
-
--- Entä hevonen? kysyin alikapteenilta.
-
--- Heti kerron. Varhain seuraavana aamuna tuli Kasbitsh myymään
-lampaita. Hän sitoi hevosensa aitaan ja tuli luokseni; vaikka hän
-olikin rosvo, tarjosin hänelle teetä, sillä olimmehan kuitenkin
-ystävät.
-
--- Puhelimme yhtä ja toista... Yhtäkkiä näen Kasbitshin kalveten
-kiiruhtavan ikkunaan; kaikeksi onnettomuudeksi oli ikkuna takapihalle
-päin.
-
--- Mikä sinua vaivaa? kysyin minä.
-
--- Hevoseni, sanoi hän, vavisten kuin haavan lehti.
-
-Minäkin kuulin kavioiden kopsetta: -- varmaankin on tullut joku
-kasakka...
-
--- Ei ole! ovat varastaneet hevoseni! huusi hän syöksyen ulos kuin
-villi pantteri. Kahdella hyppäyksellä oli hän jo pihalla; portilla
-sulki vahtisotamies pyssyllä häneltä tien; hän hyppäsi pyssyn yli ja
-alkoi juosta tietä pitkin... Etäisyydessä kohosi tomu Asamatin
-ratsastaessa uljaalla Karagesillä; Kasbitsh tempasi pyssyn ja ampui.
-Tullakseen vakuutetuksi siitä, että oli ampunut harhaan, seisoi hän
-hetken liikkumattomana, sitten hän kirkasi, löi pyssynsä kiveen särkien
-sen palasiksi, kaatui maahan ja alkoi itkeä kuin lapsi... Hänen
-ympärilleen kokoontui väkeä linnoituksesta, vaan hän ei huomannut
-ketään. Käskin panna rahat lampaista hänen viereensä. Hän ei
-koskenutkaan niihin, makasi vaan liikahtamatta, aivan kuin olisi ollut
-kuollut. Näin hän makasi koko yön... Seuraavana aamuna tuli hän
-linnoitukseen pyytäen, että hänelle ilmoitettaisiin ryöstäjä.
-Vahtisotamies, joka oli nähnyt Asamatin irroittavan hevosen, ei nähnyt
-tarpeelliseksi salata sitä. Tämän nimen kuultuaan Kasbitshin silmät
-salamoivat ja hän läksi kylään, jossa Asamatin isä asui.
-
--- Mitäs isä sanoi?
-
--- Siinäpä se onkin, Kasbitsh ei tavannut häntä: hän oli matkustanut
-jonnekin viikoksi, eihän Asamat muuten olisi voinut varastaa sisartaan?
-
--- Ja kun isä palasi, olivat sekä tytär että poika poissa. Asamat oli
-viisas... aavisti ettei henkensä olisi säilynyt, jos olisi Kasbitshin
-käsiin joutunut. Siitä saakka onkin ollut poissa: luultavasti yhtyi
-johonkin rosvojoukkoon ja kaatui Terekin tai Kubanin takana, se olikin
-hänelle ansionsa mukaan.
-
--- Totta puhuen, sain minäkin siitä osani. Saatuani tiedon, että
-tsherkessitär oli Grigorij Aleksandrovitshin luona, pukeuduin
-juhlapukuun ja menin hänen luokseen.
-
--- Hän loikoi etuhuoneessa, toinen käsi niskassa, toisella pidellen
-sammunutta piippua. Ovi toiseen huoneeseen oli lukittu, ja avain poissa
-suulta. Kaiken tämän huomasin heti... Minä yskäsin ja aloin koputtaa
-jaloillani kynnykseen -- hän vaan ei ollut kuulevinaan...
-
--- Herra vänrikki! sanoin minä, mahdollisimman ankaralla äänellä:
-ettekö näe minun tulevan luoksenne?
-
--- Tekö, siellä olettekin Maksim Maksimovitsh? hyvää päivää! Tahdotteko
-piipun? vastasi hän nousematta.
-
--- Anteeksi, en ole Maksim Maksimovitsh; olen alikapteeni.
-
--- Yhden tekevää. Tahdotteko teetä? Jos tietäisitte mikä minua painaa!
-
--- Tiedän kyllä kaikki, vastasin minä astuessani sängyn luo.
-
--- Sitä parempi: en olekaan kertomistuulella.
-
--- Herra vänrikki, olette tehnyt rikoksen, josta minullakin on oikeus
-teitä syyttää...
-
--- Mitä vielä! Mikä rikos se on? meillähän on jo kaikki yhteistä.
-
--- Mitä ihmeitä? Antakaa tänne miekkanne!
-
--- Mitjka, tuo miekka!...
-
-Mitjka toi miekan.
-
-Kun olin täyttänyt velvollisuuteni, istuin hänen sänkynsä laidalle
-sanoen: Kuuleppas Grigorij Aleksandrovish, myönnä tehneesi väärin!
-
--- Missä asiassa?
-
--- Ottaessasi Belan... kyllä se Asamat on roisto!... myönnä nyt vaan?
-
--- Vaan kun hän miellyttää minua!
-
-Mitä voin tähän vastata? Tulin aivan sanattomaksi. Vähän ajan kuluttua
-sanoin kuitenkin, että jos isä tulee vaatimaan Belaa takasin, niin
-hänen täytyy antaa.
-
--- Siihen ei ole mitään pakkoa!
-
--- Vaan jos hän saa tietää Belan olevan täällä.
-
--- Mitenkä hän saisi sen tietää?
-
--- Tulin uudelleen sanattomaksi. -- "Kuulkaa, Maksim Maksimovitsh,
-sanoi Petshorin, nousten pystyyn: tehän olette hyvä ihminen -- ja jos
-me annamme raakalaiselle hänen tyttärensä, hän joko tappaa tai myy
-hänet. Ei pidä pahentaa asiaa, antakaa hänen olla minun luonani, ja
-pitäkää te miekkani..."
-
--- Näyttäkää hänet minulle, sanoin minä.
-
--- Hän on tämän oven takana; vaan turhaan olen minäkin tänään koettanut
-nähdä häntä; istuu nurkassa, huntuun kääriytyneenä, ei puhu eikä näytä
-silmiään, arka hän on kuin villikauris. Olen ottanut hänelle seuraksi
-erään vaimon, joka osaa tataarien kieltä, ja joka vähitellen koettaa
-häntä totuttaa ajattelemaan asemaansa; sillä hän ei tule kuulumaan
-kenellekään muulle kuin minulle! -- lisäsi hän lyöden nyrkkinsä
-pöytään. -- Suostuin tähänkin... Enhän voinut tehdä toisin! on ihmisiä,
-joille aina täytyy antaa myöden.
-
--- Mitenkäs kävi? kysyin Maksim Maksimovitshilta: saiko hän kaunottaren
-omakseen, vai kuihtuiko tämä koti-ikävään?
-
--- Eihän nyt toki koti-ikävään! Näkyiväthän linnoituksesta samat vuoret
-kuin kylästäkin -- eivätkä nämä vuoriston lapset muuta tarvitsekaan. Ja
-sitten vielä Grigorij Aleksandrovitsh toi hänelle lahjoja joka päivä;
-ensipäivinä työnsi hän ne ylpeästi luotaan sanaakaan sanomatta.
-Seuralaisensa sai silloin lahjat, jotka vaan kiihottivat hänen
-kaunopuheliaisuuttaan. Niin, lahjat! mitä ei nainen tekisi värillisestä
-kangaspalasesta!... Vaan leikki sikseen... kauan taisteli Grigorij
-Aleksandrovitsh, opetteli kuitenkin tataarien kieltä ja Belakin alkoi
-jo ymmärtää venäjää. Vähitellen tyttö alkoi katsoa häneen, ensin
-kulmainsa alta vinosti, ja murheellisena laulaen puoli ääneen
-surullisia laulujaan, saaden minutkin synkäksi, joka kerran kun kuulin
-laulunsa viereisestä huoneesta.
-
-En voi koskaan unhoittaa erästä tapausta: kerran ohi kulkiessani
-kurkistin ikkunasta sisään; -- Bela istui pankolla, pää alas painuneena
-ja Grigorij Aleksandrovitsh seisoi hänen edessään. "Kuulehan armaani",
-puhui hän: "tiedäthän sen että ennemmin tai myöhemmin sinun täytyy
-tulla omakseni -- minkätähden sitten kiusaat minua? Rakastatko jotakuta
-toista? Jos niin on, päästän sinut heti kotiin." -- Hän vavahti tuskin
-huomattavasti ja pyöritti päätään. "Vai olenko sinusta vastenmielinen",
-jatkoi hän? -- Bela kalpeni äänetönnä. -- "Usko minua, Allah on sama
-kaikille kansoille, ja jos hän kerran sallii minun rakastaa sinua, niin
-miksi kieltäisi hän sinua rakastamasta minua?" -- Bela loi häneen
-tutkivan katseen ja näytti hämmästyvän kuullessaan tämän uuden
-mietinnön; silmissään kuvastui epäilys ja halu saada varmuus asiassa.
--- Mitkä ihanat silmät! ne säkenöivät kuin kaksi hehkuvaa hiiltä. --
-"Kuule minua, armas Bela!" jatkoi Petshorin: "Näethän kuinka sinua
-rakastan, olen valmis antamaan kaikki saadakseni sinut iloiseksi!
-tahtoisin tehdä sinut onnelliseksi; vaan jos vielä suret, kuolen minä.
-Sano, voitko tulla iloiseksi?" Bela ei kääntänyt tummia silmiään
-hänestä, mutta vaikeni yhä, sitten hän hymähti ystävällisesti,
-nyökäyttäen päätään myöntymyksen merkiksi. Petshorin tarttui hänen
-käteensä pyytäen häntä suutelemaan itseään. Bela peräytyi askeleen ja
-toisteli huonolla venäjän kielellä: "ei ole tarpeellista, ei ole
-tarpeellista." Grigorij Aleksandrovitsh pyysi jyrkästi, Bela itki
-vavisten. -- "Olen vankisi", sanoi hän: "olen orjasi, voit siis pakottaa
-minut!" -- ja kyyneleet tulvivat virtana. --
-
--- Grigorij Aleksandrovitsh löi nyrkillä otsaansa, kiiruhtaen toiseen
-huoneeseen. -- Pistäydyin hänen luokseen: hän käveli edestakasin
-huoneessa sangen synkän näköisenä. -- Mikä nyt on veliseni? sanoin
-hänelle. -- "Paholainen hän on, eikä nainen!" vastasi hän; "vaan annan
-teille kunniasanani siitä, että hän kerran tulee omakseni..."
-
-Pudistin päätäni.
-
-"Lyömmekö vetoa?" sanoi hän: "viikon kuluttua!" -- Lyödään vaan! --
-Löimme kättä ja erosimme. -- Seuraavana aamuna hän lähetti miehen
-Kisläriin vartavasten ostoksille; tämä toi koko joukon mitä
-erilaisimpia persialaisia kankaita -- ei niitä kaikkia jaksa
-luetellakaan.
-
--- "Mitä arvelette Maksim Maksimovitsh, sanoi hän minulle lahjoja
-näytellessään, voiko aasialainen kaunotar vastustaa tämmöistä
-loistoa?" -- "Ette tunne tsherkessittäriä, vastasin minä; eivät he ole
-grusialais- eikä takakaukaasian tataarilais-naisten kaltaisia -- ei,
-nämä ovat aivan toisenlaisia. Heillä on omat tapansa; he ovat saaneet
-toisellaisen kasvatuksen." Grigorij Aleksandrovitsh hymähti ja alkoi
-viheltää marssia.
-
-Olin ennustanut oikein lahjojen vaikutuksesta, sillä saatuaan ne tuli
-Bela vaan jonkun verran ystävällisemmäksi ja luottavaisemmaksi, eikä
-sen enempää. Petshorin päätti turvautua viimeiseen keinoon. Eräänä
-aamuna hän käski satuloida hevosen, pukeutui tsherkessiläispukuun, otti
-aseensa ja astui Belan huoneeseen. -- "Bela!" sanoi hän: "Sinä tiedät
-kuinka sinua rakastan. Otin sinut luokseni toivoen voittavani
-rakkautesi; huomaan erehtyneeni: -- jää hyvästi! Hallitse emäntänä koko
-kotiani, jos haluat, voit lähteä isäsi luo -- olet vapaa. Olen rikkonut
-sinua vastaan ja minun täytyy sovittaa se rankaisemalla itseäni,
-Hyvästi, minä lähden -- mihin? -- en itsekään tiedä! Ehkei minun kauan
-tarvitse hakea kuulaa, joka rintani lävistäisi tai miekkaa, joka pääni
-halkaisisi; silloin muista minua ja anna minulle anteeksi." -- Hän
-kääntyi poispäin ojentaen Belalle kätensä jäähyväisiksi. Tämä ei
-tarttunut ojennettuun käteen, eikä puhunut sanaakaan. Minä, seisoessani
-oven takana näin raosta hänen kasvonsa; minun tuli sääli häntä --
-kuolon kalpeat olivat nämä ihanat kasvot! Saamatta vastausta astui
-Petshorin muutamia askeleita ovea kohti; hän vapisi -- ja totta puhuen
-luulen, että hän olisi ollut valmis täyttämään, mitä oli leikillä
-uhannut. Hänhän oli aina niin kummallinen. Hän oli tuskin koskettanut
-oveen, kun Bela hypähti ylös ja itkien heittäytyi hänen kaulaansa. --
-Voitteko uskoa? minunkin silmäni kostuivat tämän nähdessäni -- en
-oikein tiedä mikä lienee ollut... -- Alikapteeni vaikeni. -- Minun
-täytyy tunnustaa, että olin harmissani, kun ei yksikään nainen ollut
-minua niin rakastanut.
-
--- Oliko heidän onnensa pitkällinen? kysyin.
-
--- Kyllä oli. Bela tunnusti meille, että siitä päivästä, kun hän ensi
-kerran näki Petshorinin oli hän usein nähnyt unta hänestä ja ettei
-kukaan mies ollut häneen tehnyt semmoista vaikutusta. -- Niin, kyllä he
-olivat onnellisia!
-
--- Kuinka ikävää! huudahdin vastoin tahtoani. Olin odottanut
-traagillista avioeroa, ja yhtäkkiä niin odottamatta petyin
-toiveissani!.... Onko mahdollista, jatkoin minä: eikö isäkään arvannut,
-että tyttö oli linnoituksessa?...
-
--- Kyllä hän taisi epäillä. Jonkun päivän kuluttua saimme tietää, että
-vanhus oli murhattu. Näin se oli tapahtunut... Huomioni heräsi
-uudestaan.
-
--- Luulen Kasbitshin käsittäneen asian niin, että Asamat oli varastanut
-hevosen isänsä suostumuksella. Kerran asettui hän odottamaan tien
-syrjään, noin kolmen virstan päähän kylästä; ukko palasi tytärtään
-etsimästä; oli hämärä, hän ajoi käyden, seuralaisensa olivat jääneet
-jälelle, yhtäkkiä hiipii Kasbitsh pensaikoista kuin kissa, hyppää
-hevosen selkään hänen taakseen, kaataa hänet tikarin iskulla, ottaa
-suitset -- ja livistää tiehensä; muutamat ruhtinaan seuralaisista
-näkivät koko tapahtuman mäen törmältä; he läksivät ajamaan häntä takaa,
-vaan eivät voineet saavuttaa.
-
--- Hän korvasi hevosensa kadottamisen kostamalla, sanoin minä,
-saadakseni tietää seuralaiseni mielipiteen.
-
--- Tietysti hän menetteli aivan oikein, -- heidän käsityksensä mukaan,
-sanoi alikapteeni.
-
-Vasten tahtoani kummastelin venäläisen kykyä mukautua sen kansan
-käsitykseen, jonka keskuudessa hänen tulee elää. En tiedä, pitääkö
-kummastella vaiko ylistää tätä ominaisuutta, kuitenkin todistaa se
-taipuisuutta ja tervettä järkeä, joka antaa rikoksen anteeksi aina
-silloin kun huomaa sen välttämättömäksi.
-
-Sillä välin oli tee juotu; aikoja valjastetut hevoset värisivät
-kylmästä; kuu kumotti kalpeana lännessä, valmiina peittymään synkkiin
-pilviin, jotka repeytyneen verkon tavoin riippuivat etäisten vuorten
-huippujen yli. Tulimme kylän ulkopuolelle. Huolimatta seuralaiseni
-ennustuksista, ilma selkeni luvaten ihanan aamun; etäällä
-taivaanrannalla muodostivat tähtiryhmät mitä ihanimpia kuvioita,
-sammuen toinen toisensa jälkeen, aina sen mukaan kun idän heikko
-valaistus levisi sinipunertavalle taivaalle, kirkastaen vähitellen
-lumipeitteiset vuorten huiput. Oikealla ja vasemmalla häämöttivät
-synkät salaperäiset kuilut, joihin sumu pakeni kierrellen kaarrellen
-kuin käärme, ja ikäänkun peläten nousevaa päivää.
-
-Oli niin hiljaista maassa ja taivaassa, aivankun ihmisen sydämessä
-aamurukouksen hetkellä; silloin tällöin kulki idästä viileä tuuli
-pörröttäen hevosten härmäisiä harjoja. Me lähdimme liikkeelle. Viisi
-huonoa hevosta tuskin jaksoi vetää ajopeliämme mutkaista tietä
-Gut-vuorelle. Me kuljimme jälessä pannen kiviä pyörien alle, silloin
-kun hevostemme ponnistukset eivät riittäneet; tuntui siltä kun tie
-olisi vienyt taivaaseen, sillä niin pitkälle kun silmä voi erottaa se
-yhä vaan kohosi, kadoten viimein pilveen, joka vielä illasta saakka
-lepäili Gut-vuoren huipulla kuin saalista odottava korppikotka. Lumi
-narisi jalkaimme alla, ilma alkoi tuntua ohuelta vaikeuttaen
-hengittämistä, tuon tuostakin syöksyi veri päähän; vaan kaiken tämän
-ohella virtasi suonissani jonkunmoinen suloisuuden tunne ja minusta
-tuntui ikäänkuin keveämmältä, ollessani niin paljon korkeammalla muuta
-maailmaa. Tunsin itseni lapseksi -- niinkuin aina poistuessamme
-valistuneesta yhteiskunnasta ja lähestyessämme luontoa ehdottomasti
-tunnemme tulevamme lapsiksi: kaikki ulkoapäin tullut eroaa sielusta ja
-se muuttuu sellaiseksi miksi se luultavasti joskus tulee muuttumaan.
-Se, joka on sattunut samoin kuin minä kuljeksimaan autioilla vuorilla
-tarkkaan katsellen niiden kummallisia muotoja, ja ahnaasti hengittäen
-niiden loviin tulvinutta, uutta elämää antavaa ilmaa, hän tietysti
-ymmärtää haluni näiden salaperäisten taulujen kuvaamiseen. Vihdoin
-olimme Gut-vuoren huipulla, pysähdyimme ja katselimme ympärillemme:
-vuoren yli riippui harmaa pilvi, jonka kylmä hengitys ennusti pikaista
-rajuilmaa; vaan idässä oli niin kirkasta ja kullalle hohtavaa, että me,
-s.o. alikapteeni ja minä unohdimme rajuilman kokonaan. Alikapteeni oli
-niitä luonnonlapsia, joissa kauneuden ja luonnon suuruuden tunto on
-satakertaa voimakkaampi ja elävämpi kuin meidän innostuneiden kertojain
-sanat, tahi paperille kirjoitettu kuvaus.
-
--- Olette varmaankin tottunut näihin komeihin tauluihin? sanoin minä
-hänelle.
-
--- Kyllä, vastasi hän; luotien vinkunaankin voi tottua, se tahtoo
-sanoa, oppii salaamaan sydämensä äänen.
-
--- Olen kuullut päinvastoin, muutamille vanhoille sotilaille tämän
-soiton olevan mieluista?
-
--- Niinpä niinkin, jos niin tahdotte, on se mieluista; vaan silloin
-sydän lyö vielä kovemmin. Katsokaa, lisäsi hän osottaen itää: -- mikä
-ihana seutu!
-
-Ja todellakin, tämmöistä maisemaa tuskin nähnen missään: allamme oli
-Koishaur laakso, jonka Aragva ja eräs toinen virta halkasivat kuni
-kaksi hopeista lankaa; sinertävä sumu liiti sitä pitkin, paeten aamun
-lämpimiä säteitä; oikealla ja vasemmalla toinen toistaan korkeampina
-olivat lumipeitteiset tai pensasta kasvavat vuorenharjat; --
-etäisyydessä näkyivät samat vuoret, vaan jotka kaikki tarkemmin
-katsottuna olivat eri muotoisia.
-
-Lumi hohti hehkuvan punasena, niin kirkkaasti, niin iloisesti että
-olisi tehnyt mieli jäädä sinne ainiaaksi; aurinko pilkoitti esiin
-tummansinisen vuoren takaa, jonka ainoastaan tottunut silmä voi erottaa
-ukkospilvestä; auringon yläpuolella oli veripunanen juova, johon
-matkatoverini kiinnitti erityistä huomiota. "Sanoinhan teille",
-huudahti hän, "että tänään tulee rajuilma; täytyy kiiruhtaa, muuten voi
-se saavuttaa meidät Krestovoi-vuorella. Eteenpäin!" huusi hän
-kyytimiehille.
-
-Jarrujen asemasta pantiin ketjuja pyöriin, etteivät ne olisi
-luistaneet; miehet taluttivat hevosia suitsista ja näin me aloimme
-laskeutua. Oikealla oli jyrkkä kallio, vasemmalla niin suuri syvyys,
-että osetiiniläiskylä sen pohjalla näytti pääskysen pesältä; minä
-säpsähdin, ajatellen, että tätä tietä, jolla kaksi kuormaa ei voi
-sivuttaa toisiaan, usein öiseen aikaan kulkee joku kuriiri, joka ei
-koskaan astu alas täriseviltä rattailtaan. Toinen kyytimiehistämme oli
-venäläinen, jaroslavilainen talonpoika, toinen osetiiniläinen.
-Osetiiniläinen talutti keskimäistä hevosta hyvin varovaisesti, antaen
-toisten tulla vapaina jälessä, vaan suruton venäläisemme ei edes
-laskeutunut istuimeltaan. Huomautettuani hänelle, että hän voisi edes
-matkalaukkuni vuoksi nousta rattailta, koska en itse tuntenut halua
-lähteä hakemaan sitä hornan suusta, vastasi hän minulle: "No, herra!
-jos Jumala sallii, tulemme yhtä hyvin perille kuin toisetkin, emmehän
-ole ensimäisinä!" -- ja hän oli oikeassa; me olisimme yhtä hyvin
-voineet olla perille pääsemättä, vaan pääsimme kuitenkin. Ja jos kaikki
-ihmiset enemmän ajattelisivat, tulisivat he vakuutetuiksi siitä, ettei
-elämä ole sen arvoinen, että siitä kannattaisi niin paljon huolehtia...
-
-Ehkä te tahdotte kuulla lopun kertomukseen Belasta? -- Ensiksikin minä
-en kirjoita tarua, vaan matkamuistelmia, enkä siis mitenkään voi
-pakottaa alikapteenia kertomaan, ennenkun hän itse alkaa. Siis
-odottakaa hetkinen, taikka kääntäkää joku lehti, vaan en kehottaisi
-sitä tekemään sillä ylimeno Krestovoi-vuoren poikki (taikka niinkuin
-oppinut Gamba sitä kutsuu, le Mont St. Christophe) ansaitsee huomiota.
-Ja näin me laskeuduimme Gut-vuorelta laaksoon. Tämä laakso oli täynnä
-lumikinoksia, muistuttaen meille jokseenkin elävästi Saratovia, Tambovia
-ja monta muuta rakasta paikkaa isänmaassamme.
-
-"Kas niin, nyt ollaan Krestovoi-vuorella!" sanoi alikapteeni osottaen
-lumipeittoista vuorenkukkulaa; sen huipulla häämötti kivinen risti, ja
-sen sivulla oli tuskin huomattava tie, jota kuljetaan silloin kun lumi
-tukkii oikean tien: kyytimiehemme ilmottivat, ettei railoja vielä ole
-ollut, ja säästääkseen hevosia, ajoivat ympäri. Käännöksessä kohtasimme
-muutamia osetiinejä, jotka tarjosivat apuaan tarttuen pyöriin, ja
-huutaen alkoivat pidätellä ajopelejämme. Tie oli vaarallinen: oikealla
-riippuivat päittemme päällä lumikinokset, jotka näyttivät millä
-hetkellä tahansa olevan valmiit putoamaan; tie oli kapea, toisin
-paikoin lumi upotti, paikottain oli se muodostunut jääksi auringon
-säteiden ja yökylmien vaikutuksesta, niin että me itse kuljimme hyvin
-vaivaloisesti eteenpäin; hevosemme upposivat alinomaa; -- vasemmalla
-ammotti halkeama, jonka pohjalla virtasi puro, väliin kadoten jääkuoren
-alle, väliin vaahtoisena kiiruhtaen mustien kivien yli. Kahdessa
-tunnissa tuskin olimme ehtineet kiertää Krestovoi-vuoren -- siis kaksi
-virstaa kahdessa tunnissa! Sillävälin pilvet laskeutuivat, alkoi sataa
-rakeita ja sen jälkeen lunta; kivinen risti katosi sumuun, joka
-aaltomaisena levisi idästä... Kerrotaan Pietari I:sen pystyttäneen
-tämän ristin matkallaan Kaukaasiassa; vaan ensiksi, ei Pietari käynyt
-kun Dagestanissa saakka, ja toiseksi on ristiin kirjoitettu suurilla
-kirjaimilla, että sen on pystyttänyt kenraali Jermoloff v. 1824. Vaan
-kirjoituksesta huolimatta on luulo yleinen, varsinkaan kun emme ole
-tottuneet luottamaan päällekirjoituksiin.
-
-Päästäksemme Kobin asemalle meidän täytyi kulkea vielä noin viisi
-virstaa upottavassa lumessa ja jäisten vuorien yli. Hevosemme olivat
-nääntyneet, itse me vilusta värisimme; tuuli ulvoi yhä kovemmin ja
-kovemmin aivan kuin oma pohjatuulemme; ainoastaan sen villi sointu oli
-valittavampi, surunvoittoisempi. "Ja sinäkin maanpakolainen", ajattelin
-minä, "ikävöit laajoja alankojasi! Siellä voit vapaasti hengittää,
-täällä sinä tukehdut, täällä on mielestäsi ahdasta, kuin kotkasta, joka
-huutaen lyö rautasta häkkiään vastaan."
-
--- Huonosti! sanoi alikapteeni: -- katsokaa ympärillämme ei näy muuta
-kuin sumua ja lunta; voimme helposti pudota kuiluun tai jäädä jonnekin
-solaan; ja tuolla alhaalla on kait Baidera-virta niin tulvillaan
-ettemme mitenkään pääse yli. Olen kyllästynyt koko Aasiaan! sekä
-ihmiset, että joet -- kaikki ovat samanlaisia.
-
-Kyytimiehet huutaen ja toruen löivät hevosia, jotka eivät tahtoneet
-liikkua paikaltaan.
-
-"Teidän ylhäisyytenne", sanoi yksi heistä vihdoin: "emme mitenkään voi
-ehtiä tänään Kobiin; ettekö määräisi kääntymään vasemmalle niin kauan
-kun on mahdollista? Tuolla vuorenrinteellä häämöttää jotain,
-luultavasti kylä; huonon ilman sattuessa pysähtyvät matkustajat aina
-sinne; he lupaavat viedä meidät sinne, jos annatte juomarahaa", lisäsi
-hän osottaen osetiinejä.
-
--- Tiedän veliseni, sanomattasikin! sanoi alikapteeni. -- Kyllä ne ovat
-aina valmiita ottamaan juomarahoja.
-
--- Myöntäkää kuitenkin, sanoin minä, -- ilman heitä meidän olisi paljon
-pahempi.
-
--- Aivan niin, aivan niin, murisi hän: -- en kärsi saattajia! he ovat
-valmiit hyötymään pienimmästäkin; aivan kun ei ilman heitä voisi löytää
-tietä.
-
-Käännyimme vasemmalle ja monien ponnistusten jälkeen saavuimme
-viheliäiseen turvapaikkaamme. Repaleiset isäntämme ottivat meidät
-vastaan sydämellisesti. Jälestäpäin sain kuulla, että hallitus maksaa
-heille ja syöttää heitä siitä, että antavat suojaa rajuilmaan
-joutuneille matkustajille.
-
--- Kaikki on hyväksi mikä tapahtuu, sanoin minä astuen tulen luo: --
-nyt Te kerrotte loppuun tarinan Belasta; olen varma ettei se siihen
-loppunut.
-
--- Mistä sen päätätte? vastasi alikapteeni, silmää iskien ja viekkaasti
-hymyillen.
-
--- Siksi ettei niin voi olla: mikä kerran alkaa kummallisesti, sen
-täytyy loppuakin samoin.
-
--- Olette arvannut oikein.
-
--- Olen iloinen.
-
--- Kyllähän teidän kelpaa iloita, vaan aina sitä muistaessani tulee
-mieleni murheelliseksi. Bela oli hyvä tyttö. Lopulta pidin hänestä kuin
-tyttärestä ja hänkin rakasti minua. Minun täytyy teille sanoa ettei
-minulla ole perhettä: isästä ja äidistä en ole pariinkymmeneen vuoteen
-kuullut mitään, vaimoa en huomannut hankkia ajoissa, eikä nyt enää
-sovi, olin iloinen saadessani jonkun hemmoteltavakseni. Tavallisesti
-hän joko lauloi meille, tai tanssi lesginkkaa... Ja miten hän tanssi!
-Olen nähnyt meidän kaupunkilaisneitosia, olinpa kerran Moskovassa
-vapaasukuisessa seurassakin, parikymmentä vuotta sitten, -- vaan he
-eivät riitä tämän rinnalle! Ei, se on aivan toista!... Grigorij
-Aleksandrovitsh puki häntä kuin nukkea, hyväillen ja hemmotellen; on
-aivan ihme, miten hän kaunistui luonamme! Päivetys katosi kasvoilta
-sekä käsistä ja poskilla heloitti puna... Miten iloinen hän oli ja
-semmoinen veitikka, tavallisesti teki pientä pilaa minusta... Jumala
-antakoon hänelle anteeksi!...
-
--- Kuinka kävi, kun te ilmoititte hänelle isänsä kuolemasta?
-
--- Pidimme häneltä salassa kunnes hän oli ehtinyt kotiutua; kun sen
-sanoimme, itki hän pari päivää ja sitten unohti.
-
--- Neljä kuukautta kului erittäin hyvin. Taisin jo puhua, että
-Petshorin rakasti metsästystä; tavallisesti meni metsään
-ampumaan villisikoja tai metsävuohia. -- Huomasin hänen tulleen
-synkkämieliseksi; kulki vaan kädet selän takana edestakasin huoneessa;
-ja sitten kerran läksi metsään sanomatta kenellekään sanaakaan, -- oli
-koko aamupäivän poissa, tämä tapahtui kerran, toisen ja aina vaan
-useammin... "Eivät ole asiat oikein", ajattelin minä: "musta kissa on
-kai juossut heidän välistään".
-
--- Eräänä aamuna menen heidän luokseen -- vieläkin näen aivan silmieni
-edessä kuinka Bela istui sängyssä, yllään musta silkkipuku, niin
-kalpeana, niin surullisena, että minä säikähdin. -- Missä on Petshorin?
-kysyin.
-
--- Metsästämässä.
-
--- Läksikö hän tänään?
-
-Bela vaikeni, hänen näytti olevan vaikea puhua.
-
--- Ei, vaan eilen, sanoi hän vihdoin syvästi huoaten.
-
--- Olisikohan hänelle mahtanut tapahtua jotain?
-
--- Eilen ajattelin koko päivän samaa, vastasi hän kyyneltensä läpi; --
-keksin kaikellaisia onnettomuuksia; väliin kuvittelin metsäsian
-haavoittaneen häntä, väliin tsetshentzin vieneen hänet vuorille... Vaan
-tänään minusta tuntuu ettei hän enää rakastakaan minua.
-
--- Et todellakaan voinut pahempaa keksiä!
-
--- Hän alkoi itkeä, sitten nosti ylpeästi päätään, kuivasi kyyneleet ja
-jatkoi:
-
--- Jos hän ei rakasta minua, niin kuka estää häntä lähettämästä minut
-kotiin? Minä en häntä pakota. Jos tämmöistä tulee jatkumaan lähden itse
-pois: en ole orja -- olen ruhtinaan tytär!...
-
--- Rupesin häntä lohduttamaan. -- Kuulehan Bela, eihän Petshorin voi
-ikäänsä istua kotona kuin kiinni ommeltuna hameeseesi: hän on vielä
-nuori, pitää metsästämisestä -- aikansa kun kulkee, palaa takasin; vaan
-jos sinä rupeat suremaan, ikävistyy hän sinuun.
-
--- Totta on, vastasi hän: tulen iloiseksi -- ja ääneensä nauraen otti
-hän tamburiininsa, alkaen laulaa, tanssia ja hyppiä ympärilläni; mutta
-ilonsa ei ollut kestävää, hän heittäytyi vuoteelle peittäen kasvonsa
-käsiin.
-
--- Mitä oli minun tehtävä? En ollut, tiedättekö, koskaan tottunut
-seurustelemaan naisten kanssa; koetin keksiä jotain lohdutukseksi, vaan
-en löytänyt mitään; jonkun aikaa molemmat vaikenimme. Perin tuskallinen
-asema.
-
-Vihdoin sanoin hänelle: "tahdotko, mennään kävelemään vallille, ilmakin
-on niin ihana!" -- Tämä tapahtui syyskuussa. Kuljimme äänettöminä
-edestakasin vallilla, viimein hän istui turpeelle, ja minä istuin hänen
-viereensä. Naurattaa, kun muistelen, juoksin hänen jälessään kuin
-mikäkin lapsentyttö.
-
--- Linnoituksemme oli korkealla paikalla, ja näköala vallilta oli mitä
-ihanin, toisella puolen leveä keto, joka päättyi vuorijonoon asti
-ulottuvaan metsään; siellä täällä savusivat mökit ja karjalaumat olivat
-laitumella; toisella puolen juoksi matala joki, jonka rantoja peitti
-tiheä pensaikko. Me istuimme niin, että voimme nähdä kumpaankin
-suuntaan. Yhtäkkiä, näen metsästä jonkun tulevan ratsain harmaalla
-hevosella; hän tulee yhä lähemmäksi ja vihdoin pysähtyy virran toiselle
-puolelle noin sadan askeleen päähän meistä, alkaen pyörittää hevostaan
-kuin mielipuoli. Mikä sattuma!... "Katsohan Bela nuorilla silmilläsi,
-sanoin minä: mikähän ratsastaja tuo on, ja ketä on hän tullut
-huvittamaan?..."
-
--- Hän katsoi ja huudahti: "se on Kasbitsh!"
-
--- Voi sitä roistoa! onkohan hän tullut pilkkaamaan meitä? -- Katson,
-ja todellakin se on Kasbitsh, naamansa oli musta, pukunsa repaleinen ja
-likanen, niinkuin ennenkin.
-
--- "Hänellä on isäni hevonen", sanoi Bela, tarttuen käteeni, hän vapisi
-kuin lehti, ja silmänsä säkenöivät. -- Jaha! ajattelin minä, et
-sinäkään lintuseni, ole vailla ryöväriverta!
-
--- Tuleppas tänne sanoin vahtisotamiehelle: tarkasta pyssysi ja poista
-tuo nuori mies. -- "Kuulen, teidän ylhäisyytenne; vaan eihän tuo seiso
-paikallaan..." Käske! sanoin minä, nauraen. -- Kuuleppa, ystäväni huusi
-vahtisotamies huitoen kädellään: "odota pikkusen, mitä siinä pyörit
-kuni villikissa?" -- Kasbitsh pysäytti hevosensa ja alkoi kuunnella,
-luullen että hänen kanssaan tahdotaan keskustella. Krenatöörini
-laukasi, mutta ohi, -- ruudin savun läpi näkyi vaan miten Kasbitsh
-kiiti eteenpäin.
-
--- Etkö häpeä! sanoin vahtisotamiehelle.
-
--- Teidän ylhäisyytenne! kuolemaan se meni: ovat ihmeellistä väkeä, ei
-niitä yhdellä iskulla tapa.
-
--- Noin neljännes tunnin kuluttua palasi Petshorin metsästysretkeltään.
-Bela heittäytyi hänen kaulaansa, lausumatta yhtään valitusta tahi
-moitetta tämän pitkällisestä poissa olosta... Minäkin olin jo suuttunut
-häneen. -- Ajatelkaas, puhuin minä hänelle: Kasbitsh oli juuri tuolla
-virran toisella puolella, ja me yritimme ampua hänet; olisitte voinut
-sattua yhteen hänen kanssaan. Nämä vuoristolaiset ovat kostonhimoista
-väkeä; luuletteko, ettei hän aavista että te olitte Asamatin apuna? Ja
-lyön vaikka vetoa, että hän tänään tunsi Belan. Vuosi sitten tiedän
-Belan hyvin miellyttäneen häntä -- hän itse puhui minulle siitä -- ja
-luultavaa on, että jos olisi voinut saada tarvittavat lunnaat, olisi
-kosinut... Petshorin vaipui mietteisiin. -- Niin, vastasi hän: täytyy
-tulla varovaisemmaksi... Bela! tästä päivästä alkaen ei sinun pidä
-mennä linnoituksen valleille. -- Illalla oli meillä pitkä keskustelu:
-minua harmitti hänen muuttunut käytöksensä tyttö parkaa kohtaan; paitsi
-sitä että hän ainakin puolipäivää oli metsästämässä, oli hänen
-käytöksensä kylmää, ja hän hyväili häntä harvoin. Bela alkoi kuihtua
-huomattavasti; kasvonsa kalpenivat, suuret silmänsä himmenivät. Kun
-joskus kysyin häneltä: mitä huokailet, Bela! painaako sinua suru? "Ei."
-Tahdotko jotain? "En." Ikävöitkö vanhempiesi luo? "Ei minulla ole
-vanhempia." Tapahtui niinkin ettei häntä päiväkauteen saanut muuta
-puhumaan kuin "niin", ja "ei".
-
--- Tästähän minä rupesinkin puhumaan Petshorinille. "Kuulkaa, Maksim
-Maksimovitsh" vastasi hän; "minulla on onneton luonne: kasvatusko lie
-tehnyt minut semmoiseksi, vai Jumalako lie luonut -- en tiedä; tiedän
-vaan sen, että tuntiessani olevani syyllinen jonkun toisen
-onnettomuuteen, olen itsekin onneton. Tietysti, tämä on huono
-puolustus, vaan niin nyt kuitenkin on. Aikaisimmassa nuoruudessani,
-nimittäin silloin kun pääsin vanhempieni holhouksesta, rupesin elämään
-hurjasti, nauttien kaikesta mitä voi saada rahalla ja nyt tietysti
-inhoan näitä nautinnoita. Sitten tulin suureen maailmaan, jonka
-seurapiiriin kyllästyin hyvin pian; rakastuin hienoihin kaunottariin ja
-sain vastarakkautta; mutta heidän rakkautensa vaan kiihotti
-itserakkauttani, jättäen sydämen tyhjäksi... aloin lukea, tahdoin oppia
--- tieteetkin kyllästyttivät minua; huomasin ettei onni riipu
-kunniasta, ei vähääkään, sillä onnellisimmat ihmiset ovat tyhmiä,
-kunnia on sattuma eikä sen saavuttamiseksi tarvitse muuta kuin vähän
-sukkeluutta. Olin kyllästynyt elämään... Pian siirrettiin minut
-Kaukaasiaan: se oli onnellisinta aikaa elämässäni. Toivoin, ettei ikävä
-asusta tshetsheniläisten luotien keskellä -- vaan turhaan: kuukauden
-kuluttua olin niin tottunut niiden surinaan ja kuoleman läheisyyteen,
-että todella, kiinnitin enemmän huomiota hyttysiin, ja elämä tuntui
-entistäkin tukalammalta, sillä olin kadottanut viimeisen toivoni. Kun
-ensi kerran näin Belan kotonaan, kun ensi kerran, pitäen häntä
-sylissäni, suutelin hänen tummia kiharoitaan, minä tyhmyri luulin häntä
-enkeliksi, jonka säälivä kohtalo oli minulle lähettänyt... Taaskin
-erehdyin... villin naisen rakkaus ei juuri paljon eroa maailmannaisen
-lemmestä; edellisen hävyttömyys ja sydämen raakuus vaikuttaa yhtä
-vastenmielisesti kuin jälkimäisen teeskentely. Jos niin tahdotte,
-rakastan häntä vieläkin, olenhan hänelle kiitollinen muutamista
-onnellisista hetkistä... annan vaikka henkeni hänen edestään mutta
-minun on ikävä hänen kanssaan... Olenko tyhmä vaiko julmuri -- en
-tiedä; varmaa on, että sääliä ansaitsen yhtä paljon kuin hän, ehkä
-enemmänkin. Maailma on turmellut sieluni, mielikuvitukseni on levoton,
-eikä sydämeni löydä tyydytystä; ei mikään riitä minulle, suruun totun
-yhtä helposti kuin nautintoonkin, ja elämäni tuntuu päivä päivältä
-tyhjemmältä; on enää ainoastaan yksi mahdollisuus: matkustaminen. Heti
-kun pääsen, lähden, vaan en Eurooppaan, Jumala varjelkoon! -- menen
-Ameriikkaan, Arapiaan ja Intiaan, -- ehkä kuolema tulee jossain
-matkalla. Toivon ainakin, ettei tämä viimeinen lohdutus niin pian lopu,
-kun tuulet ja huonot tiet antavat siihen apuansa." -- Näin hän puheli
-ja sanansa tarttuivat muistiini, sillä ensi kertaa elämässäni kuulin
-viisikolmatta vuotiaan ihmisen noin puhuvan, ja Jumala suokoon sen
-olevan viimeisenkin... Mikä kumma! --
-
-Olkaa hyvä sanokaa, jatkoi alikapteeni, minun puoleeni kääntyen: tehän
-olette ollut pääkaupungissa, ja aivan äskettäin -- onko siellä kaikki
-nuoriso samanlaista?
-
-Vastasin, että on paljon ihmisiä, jotka puhuvat aivan samaa;
-luultavasti on niitäkin, jotka puhuvat totta, ja että elämään
-kyllästyminen niinkuin kaikki muodit, alkaen ylimmistä kerroksista,
-siirtyy alempiin, mutta usein eniten kärsivät koettavat salata
-onnettomuuttaan kuin jotain pahetta. Alikapteeni ei ymmärtänyt näitä
-hienouksia, pudisti vain päätään viekkaasti hymähtäen.
-
--- Arvelen että ranskalaiset ovat tuoneet ikävöimisen?
-
--- Ei, vaan englantilaiset.
-
--- Vai niin!... vastasi hän; hehän ovatkin aina olleet ilmeisiä
-juoppoja!...
-
-Ehdottomasti muistui mieleeni eräs moskovalainen rouva, joka vakuutti
-ettei Byron ollut muuta kuin juoppo. Muuten, oli alikapteenin huomautus
-anteeksi annettava. Voidakseen pysyä raittiina, hän tietysti koetti
-uskotella, että kaikki onnettomuus maailmassa johtuu juoppoudesta.
-
-Kuitenkin hän jatkoi kertomustaan näin:
-
--- Kasbitshia ei näkynyt sen jälkeen. Vaan, en tiedä miksi, en voinut
-karkoittaa mielestäni ajatusta, ettei hän tänne turhaan tullut, ja että
-hänellä oli jotain pahaa mielessään. -- Kerran saa Petshorin minut
-lähtemään kanssaan metsäsianpyyntiin. Otimme viisi sotamiestä mukaan
-ja läksimme varhain aamulla. Kello kymmeneen asti kuleksimme
-kaislikossa ja metsässä, vaan otusta emme nähneet. "Emmekö kääntyisi?"
-sanoin minä. "Ei maksa vaivaa yrittää? on kai sattunut onneton
-päivä!" Vaan kuumuudesta ja väsymyksestä huolimatta, ei Grigorij
-Aleksandrovitsh tahtonut palata ilman saalista... Semmoinen oli mies:
-minkä kerran sai päähänsä, ei hellittänyt; äiti oli varmaankin lapsena
-hemmotellut... Puolenpäivän aikaan löysimme kirotun metsäsian: pau!
-pau! ei sattunut: pakeni kaislikkoon... olihan sattunut onneton
-päivä!... Ja niin me vähän levähdettyämme läksimme kotiin.
-
--- Ratsastimme vieretysten äänettöminä, annoimme suitsien riippua ja
-olimme jo melkein linnoituksen kohdalla, puut vaan estivät meitä sitä
-näkemästä. Yhtäkkiä kuului laukaus... katsahdimme toisiimme: meidät
-valtasi sama epäilys... Päistikkaa nelistimme laukausta kohti, ja
-näimme vallille kokoontuneen joukon sotamiehiä, jotka kaikki osottivat
-kedolle päin, jota pitkin näimme ratsastajan kiitävän täyttä
-laukkaa, pidellen jotain valkoista esinettä satulassaan. Grigorij
-Aleksandrovitsh kiljasi, tempasi pyssyn olalta -- ja samaa tietä; minä
-perässä.
-
--- Onneksi eivät hevosemme olleet väsyneitä, joten me nopeasti
-lähestyimme ratsastajaa... Ja viimein minä tunsin Kasbitshin, vaan en
-voinut erottaa mitä hän piteli satulassaan. Huusin Petshorinille: se on
-Kasbitsh!... Hän katsahti minuun päätään nyökäyttäen ja löi hevostaan.
-
--- Nyt olimme enää muutaman askeleen päässä hänestä; lieneekö hänen
-hevosensa ollut väsynyt tai huonompi kuin meidän, vaan kovista
-ponnistuksistaan huolimatta ei se mennyt eteenpäin. Luulen hänen tällä
-hetkellä muistaneen Karagesiään...
-
--- Näin Petshorinin tähtäävän... "Älkää ampuko!" huusin hänelle: --
-"säästäkää latinkia; saammehan me hänet kiinni muutenkin." -- Kyllä se
-nuoriso aina tulistuu sopimattomasti... -- Kuului laukaus, luoti oli
-lävistänyt hevosen takajalan: vauhdissa meni se vielä jonkun hyppäyksen
-eteenpäin, kompastui ja kaatui polvilleen. Kasbitsh hyppäsi maahan, ja
-silloin me huomasimme hänen pitelevän hunnutettua naista... Se oli
-Bela... Bela raukka! Kasbitsh huusi meille jotain omalla kielellään ja
-kohotti miekkansa häntä kohti... Ei ollut aikaa vitkasteluun. Nyt
-ammuin minä vuorostani, onnistuen; kuula sattui luultavasti hänen
-olkapäähänsä, koska miekka heti putosi hänen kädestään. Savun
-hajaannuttua näimme maassa makaavan hänen hevosensa ja sen vieressä
-Belan; vaan Kasbitsh heitettyään pyssynsä pensastoon kiipesi kuin kissa
-jyrkkää kallionseinää ylös. Teki mieleni ampua hänet sieltä, vaan ei
-pyssyni ollut ladattu! Hyppäsimme satulasta, kiiruhtaen Belan luo. Hän
-raukka makasi liikkumattomana, veri vuoti haavasta virtana... Peto!
-olisi edes sydämeen pistänyt, niin olisi heti henki paennut, vaan kun
-lyö selkään... semmoinen on oikea ryövärin isku! Bela oli tajuttomana.
-Me revimme hunnun, sitoen sillä haavan niin kireästi kun voimme.
-Turhaan suuteli Petshorin hänen kylmiä huuliaan -- ei mikään saattanut
-häntä tuntoihinsa.
-
--- Petshorin istui satulaan, minä nostin Belan hänen eteensä; hän
-kietoi kätensä hänen ympärilleen, ja hiljalleen me läksimme
-paluumatkalle. Lyhyen vaitiolon jälkeen sanoi Grigorij Aleksandorvitsh
-minulle: "Kuulkaahan Maksim Maksimovitsh, tällä tavalla emme saa häntä
-elävänä kotiin." -- "Totta on!" sanoin minä, ja me läksimme eteenpäin
-täyttä laukkaa. -- Linnoituksen portilla odotti meitä suuri joukko
-ihmisiä. Varovasti kannoimme haavoitetun Petshorinin asuntoon lähettäen
-kutsumaan lääkäriä. Vaikka tämä olikin juovuksissa, tuli hän kuitenkin,
-tutki haavan ja ilmoitti, ettei sairas voi elää päivää kauemmin, mutta
-hän erehtyi...
-
--- Paraniko hän? kysyin alikapteenilta, tarttuen hänen käteensä
-ilostuneena.
-
--- Ei, vastasi hän, vaan lääkäri erehtyi päivissä, sillä hän eli kaksi
-päivää.
-
--- Selittäkäähän minulle, miten Kasbitsh ryösti hänet?
-
--- Se tapahtui näin: huolimatta Petshorinin kiellosta Bela poistui
-linnoituksesta, mennen joelle. Oli hyvin kuuma; hän istui kivelle
-laskien jalat veteen. Kasbitsh hiipi takaa, tukki häneltä suun ja vei
-pensastoon, jossa hyppäsi hevosen selkään, lähtien laukkaamaan!
-Kuitenkin oli tyttö ehtinyt kerran huutaa; vahtisotamiehet
-hämmentyivät, ampuivat, mutta ohi, ja silloin juuri me saavuimme
-paikalle.
-
--- Vaan minkätähden tahtoi Kasbitsh viedä hänet?
-
--- No mutta! ovathan tsherkessit tunnettuja varastamishalustaan: mikä
-on otettavissa, se otetaan; vaikka ei olisi tarpeenkaan, niin
-varastetaan... pyydän, antakaa se heille anteeksi! -- Sitäpaitsi olihan
-hän ihastunut Belaan.
-
--- Ja Bela kuoli?
-
--- Kuoli; vaan kauan sai kärsiä, ja kyllä mekin näimme vaivaa. Noin
-kymmenen ajoissa illalla tuli hän tajuihinsa; me istuimme vuoteen
-vieressä; heti silmänsä aukaistuaan, alkoi hän kutsua Petshorinia. --
-"Olen luonasi armaani!" vastasi tämä ottaen hänen kätensä. -- "Minä
-kuolen!" sanoi Bela. -- Koetimme lohduttaa häntä: puhuimme, että
-lääkäri on luvannut parantaa hänet. Hän pudisti päätään kääntyen
-seinään päin; hän ei olisi tahtonut kuolla!... Yöllä hän alkoi
-hourailla; päätä poltti, vaan pitkin ruumista kulki kylmiä väreitä ja
-hän halusi kotiin vuoristoon... Sitten hän puhui Petshorinista; kutsui
-häntä lempinimillä ja moitti siitä, ettei tämä enää rakastanut
-armastaan. Petshorin kuunteli häntä vaieten, pää käsien nojaan
-painuneena; en huomannut yhtään kyyneltä hänen silmissään. Eikö hän
-voinut itkeä, taikka hillitsikö hän itsensä -- en tiedä; mitä minuun
-tulee -- en ole koskaan nähnyt mitään liikuttavampaa. -- Aamupuolella
-hän lakkasi hourailemasta; tunnin verran hän makasi liikkumattomana,
-kalpeana, ja niin heikkona että tuskin voi huomata hänen hengittävän;
-sitten hänen tuli helpompi olla ja hän alkoi puhua, vaan ajatelkaas
-mistä?... Ainoastaan kuoleva voi ajatella semmoista!... Hän rupesi
-suremaan ettei hän ollut kristitty, eikä hänen sielunsa voi kohdata
-Grigorij Aleksandrovitshin sielua toisessa maailmassa, vaan että toinen
-nainen tulee hänen kumppanikseen taivaan valtakunnassa. Pisti päähäni
-kastaa hänet ennen kuolemistaan. Ehdotin hänelle sitä; hän katsoi
-minuun epäröivän näköisenä, voimatta lausua sanaakaan; viimein hän
-ilmoitti tahtovansa kuolla samassa uskossa, kuin oli syntynytkin. Näin
-kului koko päivä. Kuinka hän oli muuttunut yhdessä päivässä! Kalpeat
-posket olivat painuneet, suuret silmät tuijottivat pyöreinä, huulet
-kuumeisina hehkuivat. Hän tunsi sisällistä polttoa, aivan kuin rinnassa
-olisi ollut tulikuuma rauta.
-
--- Tuli yö; emme ummistaneet silmiämme, emmekä poistuneet hänen
-vuoteensa äärestä. Bela kärsi kovia tuskia, hän valitti ja aina kivun
-vähän helpottaessa koetti vakuuttaa Petshorinille, että hänen on
-parempi, kehotti häntä menemään maata, suuteli hänen kättään, jota koko
-ajan piteli omissaan. Aamulla hän alkoi tuntea kuolon tuskia. Heitellen
-edes takasin vuoteella hän repi siteen auki, joten veri alkoi vuotaa
-uudestaan. Kun olimme sitoneet haavan, rauhoittui hän hetkeksi, pyytäen
-Petshorinin suutelemaan itseään. Tämä polvistui sängyn eteen, kohotti
-Belan päätä tyynyltä ja painoi huulensa hänen kylmeneville huulilleen;
-tyttö kietoi vapisevat kätensä lujasti hänen kaulaansa, aivan kun olisi
-tahtonut antaa hänelle sielunsa tässä suutelossa... -- Vaan kyllä se
-oli hyvä, että hän kuoli! Mihin hän olisi joutunut jos Grigorij
-Aleksandrovitsh olisi hänet hyljännyt? Ja niin kyllä olisi käynyt,
-ennemmin tai myöhemmin.
-
--- Aamupuolen päivää oli hän hiljainen ja kärsivällinen, vaikka
-lääkärimme kuinka olisi kiusannut häntä hauteilla ja rohdoilla. -- Mitä
-varten lääkkeitä, sanoin hänelle? Olettehan itse sanonut, että hän
-kuolee varmasti? "On kuitenkin parempi, vastasi hän, että omatunto on
-rauhallinen."
-
--- Puolen päivän jälkeen häntä rupesi vaivaamaan kuumuus. Avasimme
-ikkunan, vaan ulkona oli kuumempi kuin huoneessa; panimme jäätä vuoteen
-viereen, sekään ei auttanut. Tiesin tämän sietämättömän kuumeen olevan
-lähenevän lopun merkin, ja sanoin sen Grigorij Aleksandrovitshille.
-
--- Vettä, vettä!... puhui sairas korisevalla äänellä, kohottautuen
-vuoteelta.
-
--- Petshorin kalpeni, tempasi lasin, täytti sen vedellä ja antoi
-sairaalle. Ummistin silmäni ja aloin lukea rukousta -- en muista
-mitä... Niin, veliseni, olen nähnyt paljon kuolevia ihmisiä sekä
-sairaaloissa että taistelutantereella, vaan tämän kaltaista en
-koskaan!... Täytyy tunnustaa, että minua surettaa eräs asia; nimittäin,
-ettei hän kertaakaan muistanut minua ennen kuolemaansa; ja minä kun
-rakastin häntä kuin omaa tytärtä... No, Jumala antaa sen hänelle
-anteeksi!... Ja totta puhuen mitä varten olisi hänen pitänyt muistaa
-minua kuollessaan?...
-
--- Vettä juotuaan, hänen oli helpompi ja parin minuutin kuluttua hän
-kuoli. Asetimme peilin huulien eteen -- kaikki oli lopussa!...
-
-Vein Petshorinin vallille kävelemään; kauan me kuljimme edestakasin
-puhumatta sanaakaan. Hänen kasvonsa eivät ilmaisseet mitään erityistä,
-ja minua rupesi harmittamaan. Hänen sijassaan olisin kuollut surusta.
-Sitten hän istui varjoon ja alkoi piirtää kepillään hiekkaan. Rupesin
-lohduttamaan häntä vain kohteliaisuudesta; hän kohotti päätään
-naurahtaen... Kylinä väristys kulki läpi ruumiini... nousin, ja läksin
-arkkua tilaamaan.
-
--- Tein tämän mielihyvällä. Minulla oli palanen silkkikangasta, jolla
-vuorasin arkun, koristaen sen tsherkessiläisillä hopeakalunoilla, joita
-Petshorin oli hänelle ostanut.
-
--- Varhain seuraavana aamuna me hautasimme hänet linnoituksen taakse
-virran reunalle, lähelle sitä paikkaa, jossa hän viimeisen kerran oli
-istunut. Hautansa ympärillä kasvaa nyt akasia- ja seljapuita. Ajattelin
-pystyttää ristin, vaan eihän se olisi sopinut; eihän hän ollut
-kristitty.
-
--- Mitenkä Petshorinin kävi? kysyin minä.
-
--- Hän oli kauan sairaana, laihtui ja kalpeni; vaan siitä saakka emme
-koskaan puhuneet Belasta; Huomasin sen olevan hänelle vastenmielistä.
-
--- Parin kuukauden kuluttua nimitettiin hänet E:n rykmenttiin, ja hän
-matkusti Grusiaan.
-
-Siitä saakka emme ole tavanneet toisiamme... Muistelen jonkun äsken
-kertoneen että hän oli palannut Venäjälle, vaan käskykirjeissä en ole
-määräystä huomannut, vaikka eiväthän tiedot tänne asti saavu.
-
-Sitten hän puheli pitkät ajat siitä, miten ikävää on saada uutiset
-vuotta myöhemmin -- luultavasti karkoittaakseen surullisia muistoja.
-
-En keskeyttänyt häntä, mutta en kuunnellutkaan.
-
-Tunnin kuluttua pääsimme lähtemään; rajuilma oli tauonnut, taivas
-kirkastunut ja me läksimme.
-
-Matkalla käänsin keskustelun tahtomattanikin Belaan ja Petshoriniin.
-
--- Ettekö kuulleet mitään Kasbitshista? kysyin minä.
-
--- Kasbitshistako? hänestä en todellakaan tiedä mitään... Olen kuullut
-että shapsugien oikeassa sivustossa on joku Kasbitsh, joka punasessa
-kauhtanassa ratsastaa hiljalleen, väistäen luotiamme, ja aina
-kohteliaasti kumartaen, vaan tuskinpa lienee sama!...
-
-Kobissa erosin Maksim Maksimovitshista; minä jatkoin matkaa
-postihevosilla; hän ei voinut seurata minua painavan kuormansa vuoksi.
-Emme uskoneet enää koskaan tapaavamme toisiamme, vaan tapasimme
-kuitenkin, ja jos tahdotte kerron teille koko jutun, se on pitkä
-juttu... Myöntäkää, että Maksim Maksimovitsh ansaitsee kunnioitusta?
-Jos sen myönnätte, olen saanut runsaan palkinnon mahdollisesti liian
-pitkästä kertomuksestani.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK BELA***
-
-
-******* This file should be named 54588-8.txt or 54588-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/5/8/54588
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/54588-8.zip b/old/54588-8.zip
deleted file mode 100644
index 9b8aed7..0000000
--- a/old/54588-8.zip
+++ /dev/null