Initial commit

2 files changed, 2623 insertions, 0 deletions

diff --git a/54359-8.txt b/54359-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..81e0606
--- /dev/null
+++ b/54359-8.txt
@@ -0,0 +1,2623 @@
+The Project Gutenberg eBook, Suomalaisia, by Niilo E. Wainio

+

+

+This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most

+other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 

+whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of

+the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 

+www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have

+to check the laws of the country where you are located before using this ebook.

+

+

+

+

+Title: Suomalaisia

+

+

+Author: Niilo E. Wainio

+

+

+

+Release Date: March 14, 2017  [eBook #54359]

+

+Language: Finnish

+

+Character set encoding: ISO-8859-1

+

+

+***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISIA***

+

+

+E-text prepared by Tapio Riikonen

+

+

+

+SUOMALAISIA

+

+Kuvaellut

+

+Niilo E. Wainio

+

+

+

+

+

+

+Porvoossa,

+Werner Söderström

+1897.

+

+

+

+

+SISÄLLYS:

+

+ Suomi synnyinmaa.

+ Mikael Agrikola.

+ Kaarina Maununtytär 1-3.

+ Kyrönmailla.

+ Nuijamiesten marssi.

+ Korsholmalla.

+ Anna Liisa.

+ Lechin luona.

+ Hakkapeliittain marssi.

+ Hovissa.

+ Isä ja poika.

+ Kerttu.

+ Profeetta.

+ Napuen kentällä.

+ Pakolaisten palaaminen.

+ Kaksi "Kaarlolaista", 1, 2.

+ Antti Chydenius.

+ Lauri herra, 1, 2.

+ Vallesmanni.

+ Aleksander II:n muisto.

+ Juhlaruno.

+ Väinön sanoja.

+ Liittolaulu.

+ Toivotus.

+

+

+

+

+Suomi synnyinmaa.

+

+

+    Suomi synnyinmaa.

+    Suomi synnyinmaa,

+    Äiti hellin, kallihin,

+    Pyhä, puhdas Pohjolassa,

+    Sulle omistaa

+    Työnsä kansas kaunoisin

+    Uuden päivän toiminnassa;

+    Lapsiesi rakkaus

+    Elosi on armaus.

+

+    Suomi synnyinmaa,

+    Sulle poikas parahat

+    Pyhittivät työnsä ennen;

+    Heitä noudattaa

+    Vielä nytkin tahtovat,

+    Yhteisvoimin työhön mennen,

+    Lapset laajat isien,

+    Suku suuri urhojen.

+

+    Suomi synnyinmaa,

+    Vapauttas väijymään

+    Vihamies jos viekas saisi,

+    Pyytäin orjuuttaa,

+    Yksin mielin äitiään

+    Tämä kansa puolustaisi,

+    Ennen kävis kuolemaan,

+    Kuin se suostuis sortajaan.

+

+    Suomi synnyinmaa,

+    Kun sä vartut, vaurastut,

+    Elämä kun uhkuvainen

+    Kasvos kirkastaa,

+    Silloin kansas toipunut,

+    Kaikki kansa Suomalainen

+    Riemumielin hedelmän

+    Nähdä saapi työstähän.

+

+    Suomi synnyinmaa,

+    Sinut Herra taivahan

+    Sulkekohon suojallansa,

+    Että hältä saa

+    Siunauksen runsahan

+    Toimillensa kaikki kansa,

+    Niin ei huku päältä maan

+    Suomen suku milloinkaan.

+

+

+

+

+Mikael Agrikola.

+

+

+    Aina kun Suomen sointuvan kielen

+    Kuulen laulavan vapauttaan,

+    Hartaus pyhä valtavi mielen,

+    Muistojen templihin astua saan.

+        Koitossa uuden aamun

+        Näen kuin enkelin haamun

+        Suomelle siunausta,

+        Elämän innostusta

+    Työllä ja neuvolla tuottavan,

+    Haamu on Mikael Agrikolan.

+

+    Hengen vainion perkaajaksi

+    Soi sinut Suomelle kaitselmus,

+    Uuden siemenen sirottajaksi

+    Sun teki uskonpuhdistus.

+        "Oppe nyt vanha ia noori,

+        Joilla on Sydhen toori,

+        Jumalan keskyt ia mielen

+        Iotca taidhat Somen kielen."

+    Näitä opetti aapinen,

+    Esikoiskirjasi kultainen.

+

+    Viisauden alku on Herran pelko,

+    Kirjojen kirjassa seisoi niin;

+    Siitäkin saatihin nyt jo selko,

+    Saatihin selko ja riemuittiin.

+        Suomeksi jo sitä kuuli,

+        Vaikka monikin luuli,

+        Tulkita ettei saakaan

+        "Sanaa" kielehen raakaan.

+    Mikael kumosi väitteen tään

+    Uudella Testamentillaan.

+

+    "Kylle se cuule Somen kielen",

+    Lausuit sä Rukouskirjassas,

+    "Ioca ymmerdhe caickein mielen";

+    Kiitos sinulle lauseestas:

+        Suomenkin turveskansa

+        Rukoilla Jumalatansa

+        Kielellään jo nyt saattoi;

+        Munkkien uskon se kaatoi,

+    Ol' ajan uuden se sarastus,

+    Koitti maallemme vapaus.

+

+    Kansan laps' olit, kansasi lempi

+    Tähtenä ohjasi toimintaas;

+    Maan se ol' mahteja voimallisempi,

+    Paavin se alttarit maahan kaas.

+        Niinkuin päästetty jousi

+        Kansamme sorrosta nousi;

+        Ilmaa uutta se henki,

+        Töllihin pienosehenki

+    Pääsi jo valoa taivahan,

+    Toivo toi elämän armahan.

+

+    Ohjaaja kansamme huojuvan laivan

+    Olit sä aikana myrskyjen;

+    Rauhan miehenä viisaasti aivan

+    Ohjasit maatamme onnehen.

+        Kansalles koetellulle

+        Rauhan tuotuas sulle

+        Koitti se kaivattu hetki,

+        Kun elon siunattu retki

+    Päättyi ja työmies toimistaan

+    Pääsi lepoa nauttimaan.

+

+    Aina luojaansa Suomi kiittää

+    Kun sai Mikael Agrikolan,

+    Jonka uudistyöstä se niittää

+    Hedelmän saanut on runsahan.

+        Nimensä kirkasna päilyy,

+        Hartaassa muistossa säilyy;

+        Missä on Suomalainen

+        Yksikin oikea vainen,

+    Siellä sinua siunataan,

+    Isä uskon, kielen ja maan.

+

+

+

+

+Kaarina Maununtytär.

+

+

+    1.

+

+    Eerikki nuor' oli kuningas,

+    Oli Sveain ja Gööttein valtias,

+    Hän rakasti reipasta Ruotsiansa,

+    Vaan riemuja rakasti enemmän,

+    Sydämmen kiivaasti sykkivän

+    Kun tuns' elonintoa rinnassansa.

+

+    Lait sääsi hän uudet ja rattoisat,

+    Sääs kaunihit kukkien markkinat

+    Pääkaupungillensa Tukholmalle.

+    Ja porvarit kaunisti innoissaan

+    Kukilla, lehvillä huoneitaan

+    Mieliksi nuorelle hallitsijalle.

+

+    Nyt Eerikki lähtevi kaupunkiin,

+    Miss' surut jo riemuilla surmattiin,

+    Seurassaan uljaita on ritareita.

+    Kukasta kukkahan veikaten

+    Ja neitojen ruusuja silmäillen

+    He noutavat herransa askeleita.

+

+    "Kas, tuollapa, herrani armollisin,

+    Ruusuista ruusu on kaunihin;

+    Se on kuni vieno umppunen vasta."

+    Pian keksivi Eerikki neitosen,

+    Ihamielin käypi hän äärehen,

+    Jo hyväelee hän poskelle lasta.

+

+    "Mikä nimesi?" -- Eerikki kuningas

+    Kysäisee, poski on hohdokas,

+    Kun kukkasneitohon silmät jääpi.

+    "On Kaarina nimeni, kotoisin

+    Oon Suomesta, laps' olen korpraalin",

+    Ja kullan kirkasna ään' heläjääpi.

+

+    Vaan äkkiä tappelun rähinää,

+    Väkijoukon ääntä ja hälinää

+    Nyt alkaa kuulua torilta tuolta.

+    Kas, kuinka se vanhus nyrkillään

+    Sitä nuorukaista piekseekään!

+    Ja kansa jo pitää kummankin puolta.

+

+    "Tie auki!" -- Kuningas katsomaan,

+    Käy paikalla rikosta rankaisemaan.

+    "Pois rauhanrikkoja tyrmään tuokaa!" --

+    Ja Kaarina kuulee tuomion tään,

+    Hän syöksevi armoa pyytämään:

+    "Kuningas, isälle armoa suokaa!"

+

+    Sai armon vanhus ja tytärkin,

+    He kuninkaan linnaan tuotihin.

+    Näin Eerikki lausuvi tuomionsa:

+    "Pääs lunnaiksi, vanhus, sä tyttäres

+    Jätät tänne, niin saat vapautes." --

+    Hän ojensi ukolle kukkaronsa.

+

+    Näin kaunis Kaarina hovihin

+    Jäi riemuksi, lohduksi Eerikin,

+    Ja tähtenä kirkkahinna hän loisti.

+    Kun onneton kuningas huolissaan

+    Pääs lepäämään hänen helmoillaan,

+    Hänen suukkonsa pois pahat peikot poisti.

+

+

+    2.

+

+    Tuvassa Pietari Pentinpojan

+        On kuningas Eerikki kurja,

+    Ruumiilta, sielulta riutuneena,

+        Ja katse on kamalan hurja.

+

+    On yllänsä Pietarin sarkatakki,

+        Omassaan niin oli verta.

+    "Jumala, antaos anteheksi,

+        Oi, anna ees tämä kerta!"

+

+    Kuningas Eerikki käsistänsä

+        Nyt Stuurein verta pyyhki,

+    Hän Pietarin tuvassa tekojansa

+        Katuen itki, nyyhki.

+

+    Ja neuvotonna on kunnon kansa,

+        Ei lääkkehet sairasta auta;

+    Vaan päivän koitossa apuu joutuu

+        Jo kauniin Kaarinan kautta.

+

+    Hän yksin herraansa onnetonta

+        Nyt tuskista päästää voipi;

+    Kuin hyvä enkeli ympärillä

+        Hän Eerikin askaroipi.

+

+    Ja vihdoin Kaarinan hellään helmaan

+        Pää sairahan hiljaa painuu.

+    Hän eipä siinä nyt nukkuissansa

+        Verikostoa aatelin vainuu.

+

+    "Eerikki kultani, nukkuos kauan,

+        Niin terveeksi tulet taasen;

+    Jumala syntisi anteeksi antaa,

+        Luo henkensä kuninkaasen."

+

+

+    3.

+

+    Prinssi Gustaf ol' joutunut lassa

+    Orvoksi maastansa, äidistään;

+    Käydä ei sallittu Liuksialassa,

+    Ei tulla äitiä tervehtimään.

+

+    Määrätty vihdoin paikka on, missä

+    Saavat he kohdata toisiaan.

+    Prinssi on syvissä miettehissä,

+    Suuret on aikehet aivoissaan.

+

+    Kauan hän ollut on maanpakolaissa,

+    Kurjuutta kyllin jo kärsinyt.

+    Kirjoitettu on Ruotsin laissa,

+    Hän että kruunun ois perinyt.

+

+    Mutta jo onni käy myötäiseksi,

+    Isänsä surman hän kostaa saa,

+    Ruotsin kun saa hän perineheksi, --

+    Helposti hän sen nyt valloittaa.

+

+    Venäjän mahtava tsaari hälle

+    Suo sotajoukon uhkean;

+    Kun vain tuumalle miehevälle

+    Sais luvan äidinkin armahan!

+

+    Kaarina saapui ja helmahansa

+    Prinssi vaipuvi riemuissaan;

+    Äidin suukoista, aikeistansa

+    Toivon on säde katseissaan.

+

+    Tuumansa suuret hän selvittääpi,

+    Aatteistaan ihan innostuu,

+    Vaan niin kylmäksi Kaarina jääpi,

+    Että jo poikakin oudoksuu.

+

+    "Haltuuni vain otan perintöni;

+    Koston päivä on koittanut.

+    Siunaa, äiti, mun pyrintöni,

+    Niin on poikasi voittanut!"

+

+    "Ei niin, poikani! Houreet heitä!"

+    Ankara katse on Kaarinan;

+    "Karttaos valheen ja vilpin teitä,

+    Aattehes moiset mä kiroan!

+

+    Maasi ja kansasko pettäjäksi,

+    Poikani, sinut synnytin;

+    Sitäkö varten Suomesta läksin,

+    Että sen tsaarille jättäisin?

+

+    Jos olet oikea Ruotsalainen,

+    Pyrinnöt moiset sä heitä pois;

+    Muista, ett' äitis on Suomen nainen,

+    Suomi ei vilppiä kärsiä vois!"

+

+    Prinssi on vaiheella lemmen ja vimman,

+    On kova taistelu syömmessään;

+    Viimein hän voiton saa ihanimman,

+    Anteeksi pyytävi äidiltään.

+

+

+

+

+Kyrönmailla.

+

+

+    "Jos ette muulla, aidan seipähillä

+    Ja nuijilla nuo joukot Flemingin

+    Päältänne torjukaa! -- en tiedä, millä

+    Sen teette muuten." -- Tämä vastaus

+    Huulilta Kaarle herttuan tuotihin

+    Ruotsista, ja se löi kuin leimaus.

+

+    "Kirotut olkoot nylkijät nuo kansan,

+    Kätyrit Klaun", jo kuuluu murinaa

+    Juurelta kirkon; "joka huovi ansan

+    Ansaitsis kurkkuun, jotta rauhan sais

+    Vieraista verenimijöistä maa, --

+    Tuot' entä jospa kerran ko'ettais?"

+

+    Kirkosta hurskas virrenveisuu kaikuu,

+    Par'aikaa kansa siellä harrasna

+    Rukoilee Jumalaansa, -- niin jo raikuu

+    Talosta Konttaan huudot sotaisat;

+    On miesten mieli ylen karvasna:

+    Vai vielä kimppuun käyvät, rosvoojat!

+

+    "Ei, nyt ei auta muu kuin kova tässä,

+    Kuin herttua on meidän käskenyt.

+    On talvi eessä, kansa nääntymässä,

+    Jos linnaleiriä ei saada pois;

+    Suupohjan sankareille viesti nyt:

+    Se tulkohon, ken maansa vapaaks sois!"

+

+    Ja kansa kärsiessään huovein uhkaa

+    Kun kuuli Kyröläisten nousevan,

+    Joukottain tarttui aseisinsa. -- "Tuhkaa

+    Me tehdään sortajista! Eteenpäin

+    Nyt miehet Ilmajoen, Lapuan

+    Ja Kyrön! Taistoon, voittoon vierekkäin!"

+

+    Ol' oma liesi suojattava heidän

+    Ja kallis isäin luoma vapaus,

+    Sydämet toivo täytti: voitto meidän

+    Täytyy olla, totuus perii maan;

+    Vain vapaus on elon armaus,

+    Se sorron hallat saapi haihtumaan.

+

+    Suupohjan nuijamiehet urhokkaiset

+    Masensi tosin Marski mahdillaan,

+    Sortuivat monet toiveet uhkuvaiset;

+    Vapauden aate vaan ei sortunut,

+    Se suojaksi on jäänyt Suomenmaan, --

+    Ei hukkaan isäin veri vuotanut.

+

+

+

+

+Nuijamiesten marssi.

+

+

+    Tänne miehet, tänne,

+    Miekat, nuijat käsissänne;

+    Kuntoon vanhan jousen jänne,

+    Joutuin aseisin!

+    Kelle koti kallis,

+    Ken ei sitä sortaa sallis,

+    Vaan sit' turvaamaan on altis,

+    Käyköön riveihin!

+    Pois jo riisutahan

+    Sorron ies;

+    Huovit hurjat Marskin pahan

+    Niskoiltamme poistamahan

+    Tulkoon joka mies!

+

+    Suotta heikko huokaa,

+    Syöden orjan kyynelruokaa,

+    Tänne miekat, nuijat tuokaa!

+    Pois jo heikkous!

+    Ylen on tää elo kurja,

+    Marskin valta vallan nurja;

+    Ensin tulkoon taisto hurja,

+    Sitte vapaus,

+    Taikka käymme kunnialla

+    Kuolemaan,

+    Niin saa meidän lipun alla

+    Pojat miellä puhtahalla

+    Puoltaa vapauttaan.

+

+    Kellä mieli arka,

+    Jos ken pelkuri on parka,

+    Menköön! Kruunun sarka

+    Ompi edessään.

+    Itku lasten, naisten,

+    Pilkka huovein muukalaisten

+    Soikoon miesten raukkamaisten

+    Korviss' yhtenään!

+    Vaan me emme tuota

+    Kuulla vois.

+    Oikeutees, kansa, luota;

+    Lapses eivät itke suotta, --

+    Sorto täältä pois!

+

+    Kansa kaikkialta,

+    Kyröstä ja Lapualta,

+    Ilmajoelta, Laihialta

+    Kokoontukohon!

+    Klaun on joukot tuolla

+    Vastassamme Hämeen puolla,

+    Voittaa taikka kuolla

+    Meidän mieli on.

+    Sotaan samotkaamme

+    Vierekkäin!

+    Oikeata asiaamme

+    Ajaa Herran nimeen saamme.

+    Miehet eteenpäin!

+

+

+

+

+Korsholmalla

+

+

+    Raskain, kiivahin askelin

+    Kaarle herttua asteleepi,

+    Katsein tuimin ja leimuavin

+    Oven puolehen katseleepi.

+    Pelko ja vavistus Korsholmalla

+    Suuret ja pienet on vallannut,

+    Tuomari sinne on saapunut,

+    Hän, joka kostavi kuolemalla.

+

+    Paukkuu nurkissa pakkanen,

+    Maat, meret talvinen vaippa peittää,

+    Vaan kun herttua katsehen

+    Nimismiehien puoleen heittää,

+    Niin hiki herroille otsaan saapi,

+    Variksi huoneessa sangen käy.

+    Vielä ei salamoita näy, --

+    Voi, pian ilmi ne leimahtaapi!

+

+    "Kulkaatte kansan nylkijät,

+    Korkean kruunun pettäjät, varkaat,

+    Nyt tilit tehdähän selkeät!

+    Vouti junkkari, vieläkö karkaat

+    Suojaan Sigismundosi armaan?

+    Vieläkö luulet sä pääseväs

+    Vanhoilla konnanvehkeilläs?

+    Nytpä kiinni sä jouduit varmaan!

+

+    Joutuin kirjuri katso'os

+    Tarkoin kaikki tilit ja kirjat;

+    Sitte, vouti, sun varastos

+    Kyllä tutkimme, rahat ja viljat". --

+    Seisovat miehet kuin kekäleillä,

+    Kirjuri laskevi hiessä päin. --

+    "Kurjuutta Ruotsissa kyllä näin,

+    Vaan enemmän sitä Suomessa teillä!

+

+    Voi sua, Suitian Klaus! Tään maan

+    Saatoit sä turmion partahalle;

+    Jumala ehti sun tuomitsemaan,

+    Ennenkuin sain sinut telottajalle.

+    Vallalla vääryys, vilppi on vainen,

+    Kansa on sotihin sortunut,

+    Maa on autioks joutunut,

+    Itkevi kansani Suomalainen.

+

+    Kylläksi kurjuutta rahvas tää

+    Noiden herrojen alla jo kärsi;

+    Huovien joukkoja sai elättää,

+    Vaikka itse se pettua järsi.

+    Vaan nyt koittavi uusi huomen;

+    Aatelisroistoista perkaan maan,

+    Tuon lain kansoa turvaamaan,

+    Maata ja kansaa kallihin Suomen"...

+

+    Näistä syvistä mietteistään

+    Havahti herttua astellessaan

+    Ulkoa kuuluvaan hälinään,

+    Ja nyt pihalle katsellessaan

+    Huomasi kulta Aadolfinsa,

+    Kuusi-vuotisen aaluvan

+    Suksilla vallilta laskevan, --

+    Siitäkö rahvas haltioihinsa!

+

+    Lumi se tuiskuna tuprusi vain,

+    Prinssi kun lappalaissuksilla laski;

+    Tervehti äänin innokkain

+    Häntä herra ja sotilaskin.

+    Isän kasvoja ankaroita

+    Hellä hymyily kirkastaa:

+    "Mennä nyt nimismiehet saa,

+    Huomenna jatkan tutkinnoita.

+

+    Rahvaan tulkohot lähetit,

+    Ilmoittamaan valituksiansa!" --

+    Muutamat nuijasankarit

+    Klemetti Erkinpojan kanssa

+    Valtaherransa eteen astui.

+    Kuullessa kansan kurjuuden

+    Heltyvi mieli rautainen,

+    Silmä jo ankaran Kaarlen kastui.

+

+    Kääntyen johtajan Klemetin,

+    Venäläisvoittajan vankan puoleen

+    Lausuvi herttua herttaisin:

+    "Älköön kansani vaipuko huoleen,

+    Määrään verojen huojennuksen

+    Uskolliselle Suomellen,

+    Varalle vihollislaumojen

+    Rakennan Pohjahan linnoituksen.

+

+    Olen vielä mä päättänyt myös

+    Antaa kaupungin tälle maalle,

+    Täyttää, Kustaa, mä tahdon työs;

+    Muistoksi nimelles kunniakkaalle

+    Tähän sen määrään linnan luoksi,

+    Isäni nimen ja vaakunan

+    Kaupungille mä lahjoitan

+    Maakunnan uskollisuuden vuoksi".

+

+    Kuultuaan tämän kaikki kansa

+    Pihalla nyt käsin jäntevin

+    Nostavi ilmoille innoissansa

+    Prinssin Kustaa Aadolfin.

+    Siinä hän istuvi sankarin lailla

+    Laps' punaposkinen riemuiten,

+    Istuin on kansan rakkauden.

+    Toivoa taasen on pohjan mailla.

+

+

+

+

+Anna Liisa.

+

+

+    Anna Liisa, neito nuori

+      Istuvi ikävissään;

+    Mieltä painaa kaihon vuori,

+      Rauhoa ei saa missään.

+

+    Kulta kun lähti Venäjälle

+      Laiska-Jaakon väkeen,

+    Niin meni mieli melkeälle.

+      Tuskin hänt' enää näkee

+

+    Lähtee talvi, lähtee kesä,

+      Vaan ei Laiska-Jaakko.

+    Saapa nähdä, Ryssien pesän,

+      Revityksi hän saako.

+

+    "Ehkä kultani tulee vielä

+      Kotia kunnialla;

+    Rinnallaan saan riemumiellä

+      Seisoa tellan alla".

+

+    Huu! Niin raivoo syksyn myrsky,

+      Uksikin ulvahtaapi;

+    Tuntuu tupahan tuulen tyrsky,

+      Vieras kun majaan saapi.

+

+    "Kuinka kultani palajatkaan

+      Kotia tuolla lailla;

+    Lähdithän suureen sodan matkaan,

+      Onko jo rauha mailla?"

+

+    "Hiljaa, Annani, ettei kuule

+      Kenkään tulostani;

+    Mierolaiseksi ällös luule,

+      Katsohan aarteitani!

+

+    Sinua, Anna, mä kaipaellen

+      Karkasin Jaakon luota,

+    Vaan enpä tuonne Venäellen

+      Retkeä tehnyt suotta.

+

+    Katsohan uäitä kolikoita!

+      Mennään muille maille;

+    Päiviä nähdään ihanoita,

+      Mitään jää et sä vaille!" --

+

+    "Voi sua, kultaa onnetonta,

+      Voi sua pettäjätä!

+    Siksikö valvoin yötä monta,

+      Nähdä ett' täytyi tätä!

+

+    Vielä jos Anna Liisaas lemmit,

+      Lähde jo Jaakon luokse;

+    Vaan jos sitä sä tehdä emmit,

+      Kainin korpehen juokse!"

+

+    Seisoi kuin tuomittu nuorukainen,

+      Vihdoin hän nosti päätä;

+    "Voittohon taikka kuoloon vainen,

+      Tulkoon myrskysäätä!

+

+    Tahranneeksi mä sydäntäni

+      Tulin lempeni tähden;

+    Pesemään nyt itseäni

+      Veri-leikkiin lähden".

+

+    Mennessään hän aartehensa

+      Viskasi laattialle.

+    Tunsi jo Anna sulhasensa:

+      "Onnea voittajalle!"

+

+    Anna Liisa se uskollisna

+      Aartehen kätki maahan;

+    "Kun hän saapuvi voitollisna,

+      Omansa jälleen saahan."

+

+    Anna kultaansa monta vuotta

+      Vartovi saapuvaksi,

+    Aarre maassa makaa suotta,

+      Neito käy kalpeaksi.

+

+    Vaan tuli viimein Moskovassa

+      Kulta puhtaaksi jälleen;

+    Muistossa on hän kirkkahassa

+    Lohduksi lempijälleen.

+

+

+

+

+Lechin luona.

+

+

+    Kuningas Kustaa Aadolf

+    Näin lausuvi miehilleen:

+    "Ken tietä nyt raivaamahan,

+    Kenen päiväksi tämän teen?

+    On virta vuolas ja tuolla

+    On Tillyn kanuunat.

+    Vaan emmekö joen yli pääse

+    Me merien kulkijat!"

+

+    "Me saammeko?" -- Suomalaiset

+    Heti vastaavat yksin suin.

+    "Menkäätte! Mä luotan teihin!"

+    Näin kuningas innostuin.

+    Pian silta on valmis, se tehtiin

+    Soidessa kanuunain,

+    Ja kunniasoihdut tupruu

+    Savun naamaan vastustajain.

+

+    Kuin kestihin Suomen miehet

+    Nyt hyppäsi sillallen

+    Ja lapiot käissä he ryhtyi

+    Heti luontihin vallien.

+    Tuo korpien raataja joukko

+    Osas käyttää aseitaan,

+    Kun kumppani rinnalta kaatui,

+    Kiivaammin luotihin vaan.

+

+    Ja tietä aukaista kelpaa,

+    Tienraivaaja-joukon tään,

+    Käy kuningas rannalla itse,

+    Kanuunia lämmittämään;

+    Ja meidän poikia lisää,

+    Yli sillan jo ennättää,

+    Vaikk' kasvoihin luodit vettä

+    Ja vertakin lennättää.

+

+    Pian valli on valmis, sen turviin

+    Jo toisetkin tulla saa --

+    Ja hurraa! Tälläpä rantaa

+    Jo veikkoja ratsastaa.

+    He voitonriemulla kertoo,

+    Miten joen yli ratsut ui,

+    Ja Tillylle luodin sääreen

+    Kuin ampua onnistui.

+

+    "Nyt hakkaa päälle!" kaikuu

+    Yli tykkien jyskehen,

+    Ja Pohjolan pojat syöksyy

+    Kuin vihuri eellehen;

+    Ja kunnon Baijerilaiset

+    Jo pyyhkivät pakohon.

+    Ja valiojoukot Tillyn

+    Sai surkean tappion.

+

+    Kevät maass' oli kauniimmillaan,

+    Hymyili aurinkokin,

+    Kun sankarikuningas saapui

+    Vihamiestensä leirihin;

+    Ja kiitettyään Jumalaansa

+    Hän kiittävi urhojaan:

+    "Tää päivä on Suomalaisten",

+    Hän puhkevi lausumaan.

+

+    Ja tuollapa kunnioittain

+    Rivit tietä antavat,

+    Näet kumppanit kuollutta kantaa,

+    Min posket on kalpeat,

+    Ja rinnasta nuorukaisen

+    Veri kastavi vieraan maan.

+    "Hän, veikkoset, ensimmäisnä

+    Riens' sillalle juoksemaan".

+

+    "Tehkäätte sankarille,

+    Te sankarit kunniaa!"

+    Näin kuningas Kustaa Aadolf

+    Sotajoukkoa komentaa,

+    Ja lasketuin lipuin marssii

+    Sotilaat ohi kuollehen.

+    Tää päivä ol' Suomalaisten,

+    Se päiv' oli voittojen.

+

+           *   *   *

+

+    Vaan Tilly se haavojansa

+    Poteepi, on tuskissaan,

+    Tuo Suomen noitien luoti

+    Näet vielä on ruumiissaan;

+    Vaan paljoa suuremman tuskan

+    Vanhuksen sielulle toi

+    Nuo "hakkapeliittain" huudot,

+    Ne korvissaan yhä soi.

+

+    Ei voinut hän tuota kestää,

+    Uros sortuvi sortajain;

+    Näin paavien patsas kaatui

+    Ihastukseksi uskovain.

+    Jo painoi raskasna sangen

+    Ies sorron ja orjuuden;

+    Taas hengitti kansat ilmaa

+    Elon, voiton ja vapauden.

+

+

+

+

+Hakkapeliittain marssi.

+

+

+    Vainon suuri päivä koitti,

+    Sotatorvehen jo soitti

+    Meidän mies.

+    Vihollinen meitä uhkaa,

+    Lupaa tehdä turmaa, tuhkaa;

+    Pois jo sorron ies!

+    Sotaleikkiin käydä saamme,

+    Vihollinen voittakaamme,

+    Taikka itse kaatukaamme.

+               Eteenpäin!

+

+        Alkaa tuima työ,

+        Hakkaa päälle, lyö!

+        Oikea on asiamme,

+        Jumala on puolestamme.

+        Hakkaa päälle, hakkaa päälle,

+                   Lyö!

+

+    Täällä taiston tuimin ryske,

+    Täällä kanuunoitten jyske,

+    Tänne vaan!

+    Vastassamme rivit sankat,

+    Kuulkaa, meidän miehet vankat,

+    Nuo me murretaan.

+    Missä taisto rajuin riehuu,

+    Siellä meidän lippu liehuu,

+    Sydän Suomalaisen kiehuu;

+               Eteenpäin!

+

+        Onpa tuima työ,

+        Hakkaa päälle, lyö!

+        Oikea on asiamme,

+        Jumala on puolestamme.

+        Hakkaa päälle, hakkaa päälle,

+                   Lyö!

+

+    Hurraa, miehet, hurraa, voitto!

+    Kuuluu meidän marssin soitto,

+    Eteenpäin!

+    Jo nuo rivit horjuu, vääntyy

+    Pelokkaina pakoon kääntyy.

+    Näin se käypi, näin!

+    Kuolemaan nuo paavilaiset,

+    Pyhän uskon painajaiset,

+    Vapauden vainolaiset!

+               Eteenpäin!

+

+        Tuima oli työ;

+        Hakkaa päälle, lyö!

+        Oikea on asiamme,

+        Jumala on puolestamme

+        Hakkaa päälle, hakkaa,

+                   Lyö!

+

+

+

+

+Hovissa.

+

+

+    Hovissa suuren sotaherran

+    On iloa ja elämää,

+    Kun alamaiset vielä kerran

+    Saa nähdä vanhaa isäntää.

+           He hovihin

+           Jo aikaisin

+    Sai kutsun tulla terveisille,

+    Ja sanoma se iloisin

+    On noille kunnon ihmisille.

+

+    Salissa ryhmä ritareita

+    Ja aaluvoita herrojen,

+    Sodasta Saksan palanneita

+    Sekaantui neitoin parvehen.

+           He taistojaan

+           Ja voittojaan

+    Nyt kertoeli kaunokielin,

+    Ja sankarkertomuksiaan

+    Omaiset kuuli riemumielin.

+

+    Vaan kaikkein oli iloisinna

+    Ja kaunosista kaunosin

+    Isännän jalo tytär Minna

+    Rinnalla nuoren ritarin.

+           Mik' ihastus,

+           Kun kihlaus

+    Vieraille ilmoitettiin sitten!

+    Mon' harras onnentoivotus

+    Lausuttiin suusta vierahitten.

+

+    Pihalla vanhat sotaveikot

+    Myös kertoi urostöistähän,

+    Kuin väistyi paavilaisten peikot

+    Pois tieltä joukon ryntäävän.

+           Min meidän mies

+           Tapella ties,

+    Ett' tulkoon vaikka paholainen,

+    Niin, avita sun herran kies,

+    Ei väistyä voi Suomalainen!

+

+    "Herroiksi silloin elettihin,

+    Kun valloitettiin Saksanmaa;

+    Jos kääntyi miesi, vaikka mihin,

+    Sai viiniä ja silavaa.

+           Ja kaunihin

+           Me saaliinkin

+    Kotia Suomeen sieltä toimme,

+    Hopeeta, kultaa säkkihin

+    Niin paljo kuin vain kantaa voimme."

+

+    Maljoista miehet vierahista

+    Olutta juovat oman maan,

+    Ja tarinoivat kanuunista

+    Ja töistä sankarkuninkaan.

+           "Nyt Suomi on

+           Myös arvohon

+    Kohonnut kautta poikiensa;

+    Palkkansa myös se olkohon

+    Edestä veriuhriensa!"

+

+    Vaan tuonne ihan peräpuoleen

+    On muuan vanhus joutunut;

+    Vajonnut on hän suruun, huoleen,

+    Iloihin hän ei suostunut.

+           "Kustantaa saa

+           Tää köyhä maa

+    Herrainsa tuota koreutta,

+    Ja rahvaan vaan he orjuuttaa

+    Keskellä suurta komeutta".

+

+    Puheestaan ei nyt kukaan huoli,

+    Pois tieltä moiset profeetat!

+    Kas, tuolta tulee niinkuin nuoli

+    Ruotsista sanansaattajat!

+           Ei ehdikään

+           Nyt väistymään

+    Pois tieltä vanhus, vaan ne heitti

+    Kumohon hänet kiitäissään

+    Ja siihen lokaan, tomuun peitti.

+

+    "On kirje kuningattarelta!

+    Kristiinan allekirjoitus."

+    Säteilee valtaistuimelta

+    Herroille armo -- lahjoitus.

+           Häälahjaksi

+           Hän läänitti

+    Taloja sata pitäjästä.

+    Lahjoituskirja lausuvi:

+    "Palkaksi työstä ylevästä."

+

+    Vaan ken on haava päässä tuolla,

+    Hän, jota miehet taluttaa?

+    "Oi, eihän mahda vanhus kuolla!"

+    Näin kansasta mon' huudahtaa.

+           "Ei ennusta

+           Se onnea!

+    Käyvätkö toteen aavistukset,

+    Kun ukko puhui sorrosta?"

+    Rinnoista nousee huokaukset...

+

+

+

+

+Isä ja poika.

+

+

+    Jo mailleen laskee päivä kesäinen,

+             Ja tuulonen

+    Tyyntyypi metsälammen lainehilla;

+    Kätkössä korven käki kukahtaa,

+    Ja pienen uutishalmeen pientarilla

+    Jo kukkasetkin uneen nukahtaa.

+

+    Vaan vielä tuossa pirtin ovella

+             Käs' povella

+    Istuupi muuan vanhus harmaahapsi.

+    Pihalla, kuusenkävyt lehminään,

+    Juurella hongankantoin leikkii lapsi,

+    Niin kirkas hymy sinisilmissään.

+

+    "Ainikki, etkö mitään huomaakaan?"

+             Ja katsomaan

+    Yrittää vanhus, vaikk' on näkö poissa.

+    "Läks' Matti poika tuonne kartanoon,

+    Isäsi läksi päivänä jo toissa;

+    Kun ei vain oisi tullut turmioon!"

+

+    "Pian tulee isä kotiin!" -- lapsonen

+             Kuusvuotinen

+    Tietääpi antaa toivon, lohdutuksen;

+    Vaan sentään kuulevi hän kummakseen

+    Rinnasta isoisän huokauksen

+    Kohoovan, kun hän puhuu itsekseen:

+

+    "Voi, entä jos jäi herrain kynsihin

+             Taas Mattikin!"

+    Ja aatos siirtyi kolkkoon entisaikaan,

+    Hän miten joutui maastaan, mannustaan,

+    Paljasna perheinensä tähän paikkaan

+    Keskelle kolkon, kovan korpimaan.

+

+    Hän joutunut ol' Saksan sotihin,

+             Vaan kotihin

+    Ol' päässyt, talon saanut isältänsä,

+    Vaan kauan onnen aik' ei kestänyt;

+    Kun ei hän myynyt itsenäisyyttänsä,

+    On korvessa hän pakolaisna nyt.

+

+    Iskulta turman tuntui määräys:

+             On läänitys

+    Hoville talosi nyt kaikkinensa,

+    Maa isiesi korpeen raivaama.

+    Sua käskee kreivi kautta voutiensa,

+    Oot orja, orja, ikeen vaivaama.

+

+    Hän vetos lakiin vapaaks päästäkseen

+             Ja oikeuteen,

+    Vaan turhaan kaikki! Vihdoin vimmoissansa

+    Jo joutui voudille hän nyrkillään

+    Lukemaan omaa aimo lakiansa --

+    Ja sitte herrain tyrmää kärsimään.

+

+    Vaan silloin kohtalonsa kuitenkin

+             Ol' katkerin,

+    Kun täytyi jättää oma koti armas

+    Ja kanssa perheen käydä mierohon.

+    On antipala puhdasnakin karmas;

+    Suruihin sortui vaimons' onneton.

+

+    Vaan viimein tänne korpehen hän pääs;

+             Kai Luoja sääs

+    Hänelle tämän sopen tyyssijakseen.

+    Ei tänne löytänehet sortajat,

+    Ei saaneet heitä herrat ruoskiakseen,

+    Rauhassa eli korven raatajat.

+

+    Useinpa kyllä jälttä petäjän

+             Sai leipähän

+    Miniä toimelias sekotella,

+    Mut laajeni se halme kuitenkin,

+    Elettiin Ahdin, metsän antimella;

+    Vanhuksen oli ilta onneisin.

+

+    Vaan kerran tänne herrat osuivat,

+             Nuo sortajat,

+    Olivat karhunpyyntiretkellänsä.

+    Jo tarkastettiin uudisasutus,

+    Jo lausueli vouti mielissänsä:

+    "Kreivillä maahan ompi oikeus."

+

+    Sai Matti sitte kutsun hovihin,

+             Ja kovinkin

+    Ja tarkoin verot siellä kirjoitettiin. --

+    Ja mitähän on nyt taas asiaa?

+    Nuo maksut sentään aina suoritettiin;

+    Niit' aiotaanko vielä korottaa?

+

+    Aatteistaan vanhus äkin heräjää,

+             Laps' äännähtää:

+    "Jo katso, taatto, isä tulee tuolla!"

+    Ja kotiin saapuu äiti, veikkokin.

+    "Hei, nyt ei tarvis enää surra, huolla!"

+    Huudahtaa Matti, astuin esihin.

+

+    "Kuulkaatte kaikki omat rakkahat,

+             Me vapahat

+    Olemme kautta Kaarle kuninkaamme!

+    On herrain sortovalta päättynyt;

+    Me Suomalaiset saamme pitää maamme,

+    Niin kuningas on selvään säätänyt.

+

+    Kun saavuin kreivin hoviin, määräsi

+             Mun veroni

+    Tuo kurja vouti kahdenkertaiseksi;

+    Vaan silloin, silloin tuli pelastus,

+    Minusta näytti ihan ihmeheksi,

+    Näin äkkiä kun koitti vapaus."

+

+    Ja vielä kertoella Matti ties:

+             Tul' kruunun mies

+    Hovihin, kirjat kovat muassansa:

+    Takaisin läänitykset avarat,

+    Vapaaksi, itsenäiseks Suomen kansa!

+    Ne kruunun säädökset ol' ankarat.

+

+    Olisit nähnyt naaman herrojen!

+             Mä säälien

+    Jo milt'en silmäelin voutiparkaa.

+    Hän vuorostaan kai saapi taivaltaa

+    Piankin mierontiellä kruunun sarkaa,

+    Ansaitun palkan pahuus viimein saa.

+

+    "Siis vapaat, vapaat, kiitos Jumalan

+             Nyt ollahan!"

+    Huudahtaa äiti, lapset innoissansa.

+    Hartaana nousi taatto seisaallen

+    Ja lausui: "vapaa olkoon Suomen kansa!"

+    Aurinko kultas kasvot vanhuksen.

+

+

+

+

+Kerttu.

+

+

+    "Kerttu joutuu kyöpelihin",

+    Toiset nuoret ilkkui;

+    "Kyllä vielä kostan teille!"

+    Silmät kierot vilkkui.

+    Kerttu käypi mustan koulun,

+    Luvut lujat taitaa;

+    Kulkee öisin kirkkomaassa,

+    Vaan ei tietä kaitaa.

+

+    Kerttu hornaan ratsastaapi

+    Juhannuksen yönä,

+    Ihmisiä vahingoittaa

+    Hänellä on työnä.

+    Kertun maine yhä kasvaa,

+    Hän on suuri noita;

+    Sielunsa myi saatanalle,

+    Hänt' ei moni voita.

+

+    Hyvä rouva kirkkoherran

+    Käypi sairahaksi;

+    Ei oo tauti taivahasta,

+    Pahain panemaksi

+    Vaimot vakaat vakuuttavat.

+    Kerttu auttaa voisi,

+    Kenenkään kun tietämättä

+    Hänet luokseen toisi.

+

+    "Tule Jeesus, ilman herra,

+    Tänne tarvitahan,

+    Kipeät surelemahan

+    Hurmat hautomahan."

+    Luvut lujat Kerttu lukee

+    Tähän tautiin liikaan;

+    Rouvan jättää häijy henki,

+    Siirtyy pahaan piikaan.

+

+    Paha piika poteissansa

+    Rouvan raukeutta

+    Lähtee luoksi esivallan,

+    Etsein oikeutta.

+    Noidan tahtoo roviolle,

+    Niin hän terveeks saisi;

+    Ehkä väistyis häijyläinen,

+    Jumal' armahtaisi.

+

+    Selvä laki, oikeushan

+    Vallitseepi maassa;

+    Tuomarit nyt päätään vaivaa

+    Jutuss' solmukkaassa.

+    Jumala ja Ruotsin laki

+    Ankaruutta vaatii,

+    Ja sen mukaan tuomarikin

+    Päätöksensä laatii.

+

+    "Noita-akka roviolle

+    Hornankonstein tähden,

+    Hyvä rouva julkirippiin

+    Kirkkoon kaikkein nähden."

+    Jumalalle kunniaksi

+    Häijyn hengen saasta

+    Sekä juonet pimeyden

+    Peratahan maasta.

+

+

+

+

+Profeetta.

+

+

+    Taas vanha templi Unikankareella

+    On sanankuulijoista täyttynyt,

+    On kunnon kansa taivaan lohdukkeella

+    Sydäntään virkistämään yhtynyt.

+    Löys viimein arvon rouvat penkkeihinsä

+    Jo kauan kiisteltyään sijoistaan,

+    Jo hartautta saivat sieluihinsa,

+    Kun esipappi nousi saarnaamaan.

+

+    Ruokonsa unilukkari jo nouti,

+    Herättää jolla alkoi nukkujat,

+    Ne, jotka täällä unta vetää jouti,

+    Vaikk' kuulemahan sanaa saapuivat.

+    "Se joka händäns ymbärinsä käändä

+    On autuas", niin pappi todistaa;

+    On kirkko täynnä laulavata ääntä,

+    Oi, niin se lohduttaa ja -- nukuttaa!

+

+    Yht'äkkiä nyt kirkon käytävälle

+    Olento kummallinen ilmestyi,

+    Jo kaikkein katseet kääntyi yhtähälle,

+    Kovasti hienot naiset säikähtyi.

+    On hiukset pitkät, parta polviin asti,

+    Rääsyinen puku, vyönä nuora vain;

+    Nuo silmät säihkyvät niin tuikeasti,

+    Kun katselee hän kansaan tuijottain.

+

+    "Kuulkaatte!" -- lausuu hän nyt selkeästi,

+    "Kuulkaatte kansa kaikki Gomorrhan!

+    Synneissä elätte nyt ylpeästi,

+    Rankaisee teidät Herra taivahan.

+    Pappinne saarnaa vainen rauhaa, rauhaa,

+    Vaan eipä rauhaa maassa olekaan.

+    Pasuuna tuomion jo kohta pauhaa,

+    Te helvettihin ratki tuomitaan!"

+

+    On kuulijat ja pappi kauhuissansa:

+    "Herralta onko tämä varoitus?"

+    Jo heräjääpi horrostansa kansa,

+    Jo tuli monen mieleen katumus.

+    "Armahda Herra, vihasi pois heitä!"

+    Näin toiset huokaa, mutta useat

+    Sanovat: "et sä säikähytä meitä.

+    Pois täältä moiset kierot profeetat!"

+

+    "Se oli vainen hullu pappi parka";

+    Pian tapahtuma leikiks lyötihin.

+    Vaan monen mieli oli kauan arka,

+    Se entä jos ol' merkki kuitenkin...

+    Niin, olihan se hullu pappi vainen,

+    Mutt' toteen kävi pian ennustus:

+    Muistaapi aina kansa Suomalainen,

+    Mik' oli isonvihan kauheus.

+

+

+

+

+Napuen kentällä.

+

+

+    Vanhan Kyrön vainiolla

+      Kyntää maamies peltoaan,

+    Rauhallisna kesäpäivä

+      Kääntyy mailleen laskemaan.

+    "Joko ruuna kotiin kaipaa,

+      Vai mik' olikaan nyt syy,

+    Keskivakohon kun tuossa

+      Äkkiä näin pysähtyy!"

+

+    Kyntömiesi kumartuupi,

+      Auraa aikoo tarkastaa;

+    "Mikä kumma auran tiellä?

+      Katso vanhaa kanuunaa!"

+    Kummituksen lailla maasta

+      Tuijottaa se avosuin.

+    "Mitä tehdä tuolla?" -- miettii

+      Miesi ensin oudoksuin.

+

+    Vaan jo tiesi, mitä tehdä:

+      "Pojat tulkaa auttamaan!

+    Löysin täältä vanhan aarteen,

+      Tulkaa, talteen otetaan!"

+    Melkein hartahina miehet

+      Nostaa löydön nurmellen,

+    Isonvihan inhat ajat

+      Muistuu heille mielehen.

+

+    Talvi oli silloin maassa,

+      Talvi pitkä, lohduton;

+    Sodan viima kansan niitti

+      Milt'ei sukupuuttohon.

+    Uupuneena, viluissansa

+      Värjyi silloin Suomenmaa;

+    Tuoni oli valtiasna,

+      Valta sen ol' kamalaa.

+

+    Tässä päätti vainolaista

+      Meidän miehet tervehtää;

+    Uljas Armfelt innoissansa

+      Rivejään jo järjestää.

+    Pieni joukko verrattuna

+      Vihollisten laumoihin,

+    Vaan on miestä joka miesi,

+      Sekin maksaa jotakin.

+

+    Kolme päivää pakkasessa

+      Muurin lailla seistä sai

+    Siinä meidän pieni joukko.

+      "Myötätuulta tulla kai

+    Venäläiset tänne aikoo,

+      Mutta kyllä käännetään

+    Tuuli heille vastaiseksi,

+      Kunhan miekkaa mitellään."

+

+    Tuolta tulee laajat laumat,

+      Herra meitä auttakoon!

+    Tässä arpa heitetähän;

+      Joka miesi asentoon!

+    Säästetään vaan luotejamme,

+      Kunnes niistä jokainen

+    Varmaan löytää miekkosensa,

+      Vihollisen sydämmen!

+

+    Nyt, nyt! Herran kanssa! Syöskää

+      Niinkuin tuisku talvisään! --

+    Luodit lentää, miekoin, peitsin

+      Eteenpäin nyt rynnätään.

+    Vihollisten rivit horjuu,

+      Joukot kaatuu, pakenee;

+    "Voitto voitto!" -- Sotamiehet

+      Meidän puolla huutelee.

+

+    Vaan oi, kohta voiton äänet

+      Valituksiin vaihtuvat;

+    Uuden päivän armaat toiveet

+      Haudan yöhön haihtuvat.

+    Viekas vihollinen pääsi

+      Salaa meidän selkähän;

+    Missä meidän ratsuväki?

+      Senhän piti estämän...

+

+    Kuolonvimmoin, kaatuenkin

+      Meidän miehet taistelee,

+    Vaikka maansa menneheksi

+      Selvästi he havaitsee.

+    Verissään ja haavoissansa

+      Iskevät he vielä vaan;

+    Kunnialla kuolemahan,

+      Orjaksi ei milloinkaan!

+

+    Mailleen meni viluissansa

+      Päivä lyhyt talvinen,

+    Yö jo peittää hunnullansa

+      Kentän kolkon, hurmeisen.

+    Pakkanenkin armahtaapi

+      Uhreja nyt taistelun,

+    Vaimentaapi viimallansa

+      Tuskat kansan ruhjotun.

+

+    Pitkä ompi pohjan talvi,

+      Ei sen luulis loppuvan,

+    Pitempi aik' isonvihan;

+      Luullut ei ois virkoovan

+    Suomen enää sorron alta

+      Uuteen eloon ensinkään.

+    Ja -- nyt näät, kuin rauhan mies käy

+      Peltoansa kyntämään.

+

+    Eipä ole Suomen kansa

+      Luotu kesken kuolemaan,

+    Elää se, jot' ei voi kaataa

+      Edes isovihakaan.

+    Uusi polvi tämän tuntee;

+      Isiänsä mainiten

+    Pojat vievät sotamuiston

+      Kotiansa iloiten.

+

+

+

+

+Pakolaisten palaaminen.

+

+

+    Hiipii perhe pakolainen

+    Metsän laitaan arkaillen.

+    "Jokohan on vainolainen

+    Mennyt mailta taistojen?" --

+    Rauniot ei vastaa heille,

+    Vieno kuiske viidakon

+    Haihtuu tuonne ilmanteille

+    Yli vanhan vainion.

+

+    Mutta missä pellot, missä

+    Kodin kaunis lakeus?

+    Pelloiss' isäin kyntämissä

+    Nuorta metsää, asumus

+    Jok' on sutten ahnahitten;

+    Kolkko kotiseutu on,

+    Mutta mieli palaavitten

+    Vielä kolkompi auoton.

+

+    Eipä kuulu vainolaista;

+    Mennyt on jo vietyään,

+    Mit' ol' ottaa arvokkaista,

+    Tuleen sytytettyään,

+    Mit' ei voinut myötään viedä.

+    "Napueen jäi hautoihin

+    Isä, mieroon me, -- en tiedä,

+    Kuinka henkiin jäätihin."

+

+    Äidin puhe nyyhkytystä,

+    Siitä itkee tytärkin;

+    Lasna pakoon hävitystä

+    Joutui maihin vieraisin,

+    Tuskin muisti kotiansa;

+    Veikot viimein puhkeaa

+    Lausumahan innoissansa:

+    "Tämä siis on meidän maa!

+

+    Kirves käteen, kuokka toiseen,

+    Työhön eestä synnyinmaan!

+    Aura isäin vainioiseen,

+    Omaks niin se voitetaan.

+    Perintömme, äiti, näytä!

+    Onko kotipelto tuo?

+    Lemmelläsi mielet täytä,

+    Sepä rintaan voimaa luo!"

+

+    Äiti parka askeleitaan

+    Jouduttaa, niin päästihin

+    Erämaasta ääreen keitaan,

+    Juureen vanhan temppelin.

+    Niinkuin leski murheellisna,

+    Raastettuna seisoi se;

+    Ilomielin, voitollisna

+    Astui nuoret sisälle.

+

+    Templi täyttyy vähitellen

+    Kansaa köyhää palaavaa;

+    Virsi kaikuu värähdellen,

+    Herran sana virvoittaa,

+    Nääntyneille voimaa uutta

+    Luo se mieliin lohdullaan:

+    Herra käyttää ankaruutta,

+    Vaan ei hyljää kuitenkaan.

+

+    "Herra, siunaa meit' ja auta!"

+    Tää ol' kaikkein huokaus.

+    Pian kansanlemmen kautta

+    Elpyi elon armaus,

+    Uudet kodit rakennettiin,

+    Aineen, hengen vaurastus

+    Tosi työllä saavutettiin, --

+    Jälkimailman siunaus.

+

+

+

+

+Kaksi kaarlolaista.

+

+

+    1.

+

+    Joukossa kuuluin "sinisten"

+    Mainittiin kesken veikkojen

+    Useinkin kahta Suomalaista.

+    Kun luodit tuiskui tuiriiimmin,

+    Vierekkäin aina nähtihin

+    Nää kaksi kunnon kaarlolaista.

+

+    Jo nuorna Skoonen sodissa

+    Ol' Pekka sodan opissa,

+    Läks' itse sinne Pohjanmaalta;

+    Vaan Hämeen Matti kodistaan

+    Vaadittiin arpaan kolmikkaan,

+    Ei näyttänyt hän sotilaalta.

+

+    Ollessaan Kaarlen leirissä

+    He nähtiin aina yhdessä,

+    Toistensa kaksi vastakohtaa;

+    On Matti jörö jättiläs,

+    Ja Pekka pieni, lystikäs,

+    Mutt' aina asiat hän johtaa.

+

+    Leirissä leikiks lyödähän,

+    Kun pitkän Matin tekevän

+    Havaitaan sotatemput väärin.

+    Hän ei oo siitä ollakseen,

+    Astuilee vainen verkalleen,

+    Iloitkoot toiset mielin määrin.

+

+    Vaan kerran kummat nähtihin,

+    Kuohahti veri hidaskin,

+    Kun pilkkas häntä Ruotsalaiset.

+    Nyt tarttui Matti kanuunaan

+    Ja alkoi sillä huitomaan, --

+    Tulipa aimo tanssiaiset!

+

+    "Huut, venska huut!" -- hän karjasi,

+    Niin että leiri kaikasi, --

+    Kuninkaan niin näk' takanansa.

+    Jo Matti työtään kauhistui,

+    Vaan kuningas ol' hymysuin,

+    Puolusti Pekka veikkoansa.

+

+    Mutt' toinen leikki leikittiin,

+    Kun Narvan luona voitettiin

+    Armeija suuri Venäläisten.

+    Molemmat miehet hiessä päin

+    Löi, iski, pisti vierekkäin,

+    Rivissä rientäin ensimmäisten.

+

+    Kun iskivät he parhaillaan,

+    Kuningas kiiti ratsullaan

+    Ohitse lumituiskun lailla.

+    Vaan voi, jo ratsu kompastui,

+    Kuningas ojaan vajoutui, --

+    On saapastaan ja miekkaa vailla.

+

+    Pian miehet ehti auttamaan,

+    Hevosta Matti nostamaan,

+    Jalastaan Pekka saappaan antaa.

+    Pääs, Matin miekka kädessään,

+    Nuor' leijona taas iskemään,

+    Uus hepo häntä taistoon kantaa...

+

+

+    2.

+

+    Kun Fredrikshallin vallilla

+    Kukistui Ruotsin leijona,

+    Myös haihtui henki sotainen,

+    Ol' mennyt aika Kaarlojen.

+

+    Ja rauha Uudenkaupungin

+    Vihdoinkin aikaan saatihin;

+    Pääs sodan alta Suomenmaa,

+    Uus aika alkoi sarastaa.

+

+    Kotihin pääsi Mattikin,

+    Pää harmaa, käynnin horjuvin;

+    Sai nähdä sentään synnyinmaan,

+    Ennenkuin ehti kuolemaan.

+

+    Kotona kaikki toisin nyt,

+    Tääll' oli sota telminyt;

+    Ja sodista hän virkkaa ties,

+    Tää vanha kaarlolainen mies.

+

+    Kun loimus talvi-iltoina

+    Takassa aimo valkea,

+    Kertoili "setä" lapsillen

+    Satuja Kaarlen urhojen.

+

+    Hän kertoi, kuin läks' astumaan

+    Kymmentä vastaa yksi vaan,

+    Kun henki nuoren leijonan

+    Innosti koko armeijan.

+

+    Voitosta miten voittohon

+    Riennettiin kuin hääviettohon,

+    Kuin kaukomaihin marssittiin,

+    Ja vilut, näljät kestettiin.

+

+    Vaan mainitessaan Pultavaa

+    Poskelle kyynel herahtaa.

+    "Rukous silloin jätettiin,

+    Sentähden myöskin kävi niin..."

+

+    Ei paeta Matti osannut,

+    Niin oli hänkin joutunut

+    Vangiksi tsaarin Pietarin, --

+    Heit' oli luvuin tuhansin.

+

+    Vanhuksen ääni kolkko on

+    Kun kertoo, juhlasaattohon

+    Kuin tsaari vangit Moskovaan

+    Vei ylpeillessään voitostaan.

+

+    "Ken lukee tuskankyyneleet,

+    Joit' ovat vangit itkeneet

+    Aroilla suuren Venäjän

+    Ja Siperian synkeän? --

+

+    Kiitetty isäin Jumala,

+    Kun toi mun vielä kotia!" --

+    Hän kyynelsilmin lopettaa,

+    Karskisti takkaan tuijottaa.

+

+    Viel' yksi viesti tuotihin:

+    Jäi Pekka lumituiskuihin

+    Laelle Norjan tunturein

+    Kanss' Suomen viime soturein.

+

+    Saapuissa surusanoman

+    Näin kuultiin Matin lausuvan:

+    "Pois minäkin jo himoitsen

+    Luo kaarlolaisten henkien."

+

+

+

+

+Antti Chydenius.

+

+

+    Mennyt oli Ruotsin mahtavuus,

+    Laskeutui sen päivä Pultavalla;

+    Vaan nyt koitti jälleen aika uus:

+    Toimella ja työllä rauhaisalla

+    Korjatahan vanhat vahingot,

+             Sotain vauriot.

+

+    Mutta eihän sankar'aaluvain

+    Sovi tehdä kodin pikkutöitä!

+    Väitti toiset mielin urhokkain,

+    Pilkkaellen rauhan pyrinnöitä.

+    "Myssyt" näin ja "hatut" toisiaan

+             Sätti ainiaan.

+

+    Kaikkein huulilla ol' vapaus,

+    Orjina vaikk' oltiin puolueiden;

+    Häilyväinen oli hallitus,

+    Hämmennys suur' oli käsitteiden.

+    Mistä selvittäjä saadahan

+             Vyyhdin sekavan?

+

+    Kaukaa salomailta Sotkamon

+    Ilmestyi nyt papinpoika nuori,

+    Astui neuvospöytään valtion,

+    Vyyhdit sekavaiset selväks suori,

+    Tunnussananansa valistus,

+             Tosi vapaus.

+

+    "Senkötähden täällä pidetään

+    Sorron alaisena Suomenmaata,

+    Siinä uskossa kun eletään,

+    Ettei erämaita pyytää saata

+    Viholliset saaliinhimoiset? --

+             Oivat aattehet!"

+

+    "Maalle vapaus vain suotakoon,

+    Niin se pian elpyy eloon uuteen;

+    Kukin, min voi, myyköön, tuottakoon,

+    Varmaan vie se kansan varakkuuteen."

+    Päivän selvä oli ajatus, --

+             Voitti valistus.

+

+    "Jos ei pääse kansan toivehet

+    Koskaan kuuluville hallituksen,

+    Niin ei poistu maasta puuttehet." --

+    Ajain asiata valistuksen

+    Sai Chydenius näin kansallen

+             Painovapauden.

+

+    Vielä mursi hän myös kahlehet

+    Hengen vanhan ahdasmielisyyden,

+    Uskonvapauden siemenet

+    Kylvi aikana hän itsekkyyden.

+    Uuteen päivään katseen kääntää ties

+             Selvä Suomen mies.

+

+    Aikakaus ei tosin kyennyt

+    Täysin oivaltamaan aatteitansa,

+    Mutt' on siemenen hän kylvänyt,

+    Josta heelmää nauttii Suomen kansa.

+    Hengen kylvömiesten kaunistus

+             On Chydenius.

+

+

+

+

+Lauri herra.

+

+

+    1.

+

+    "Oi kuinka onkaan ihanaa

+    Hovissa olo -- hurmaavaa!"

+    Ties kotiin tullen Lauri herra.

+    "_Charmant, charmant_!" -- hän ranskaksi

+    Innoissaan vielä huudahti,

+             Ol' ainaki

+    Miehessä miestä toisen verran.

+

+    Näet nuori kreivi hovihin

+    Ol' päässyt oivaan oppihin,

+    Harjoittamahan aateluutta.

+    "_Ma chère maman_, et arvaakaan,

+    Hovissa Kustaa kuninkaan,

+             Niin loistokkaan,

+    Kuin näkee paljo suurta, uutta!"

+

+    "Lumoojakuninkaaksihan

+    Useiden kuulin sanovan

+    Herraamme ylen armollista.

+    Hän on niin hieno, lempeä,

+    Suur'aatteinen ja henkevä,

+             Niin etevä,

+    Näet silmistään sen loistavista.

+

+    Hän isäin sankarmaineesen,

+    Voimalla Vaasain, Kaarlojen

+    Ruotsimme vanhan vielä nostaa.

+    Hän kukistaa nuo puolueet,

+    Jotk' ovat maata hallinneet

+             Ja raadelleet, --

+    'Hatuille', 'myssyille' hän kostaa.

+

+    Hän kaavat muinaisaikojen

+    Ja vanhain uskontaikojen

+    Poistaapi, kaikki uudeks luopi.

+    Ja uuden ajan valistus

+    Ja hengen tosi vapaus

+             Kuin tenhous

+    Onnellisuuden maahan tuopi."

+

+    "Hovista kerro jotakin!"

+    Näin äiti silmin kiiltävin.

+    Nyt kaskun kertoi Lauri herra:

+    "Matkalla kerran Haagaan päin

+    Kuningas kulki vieressäin,

+             Hän virkki näin:

+    'Josp' oisi kyllin rahaa kerran!'

+

+    'Mä tiedän, missä rahaa ois',

+    Mä lausuin, 'kunhan vainen vois

+    Sen aarteen kätköstänsä kaivaa.'

+    'Sanoppas, missä, veikkonen!' --

+    'Lippaassa kuningattaren...

+             Ei, vaikenen,

+    Kun puhua ei maksa vaivaa.'

+

+    'Älähän huoli, hankipas

+    Se mulle!' -- vastaa kuningas,

+    Ja pian tuli lipas meille.

+    Siin' oli kultarahoja,

+    Noin viisitoista tuhatta

+             Tukaattia. --

+    Näin pääsin, _maman_, onnen teille.

+

+    Nyt olen, _ma chère_ äitini,

+    Kuninkaan Kustaan suosikki,

+    Pian hoviviran otan vastaan.

+    Mä kiiruhdan nyt Tukholmaan,

+    Mua riennä, äiti, siunaamaan"...

+             "Onneksi vaan!"

+    Otsalle suutel' äiti lastaan.

+

+

+    2.

+

+    "Tään sodan kuningas on alkanut

+    Lakia vastoin, maamme saattanut

+    Jalkoihin sodan ihan ilman syyttä.

+    Me emme tottele lainrikkojaa,

+    Vain onnetuutta hänestä saa maa,

+    Etsimme Katariinan ystävyyttä.

+

+    Tuo tapahtuma luona Puumalan

+    Vain juoni oli Kustaan kavalan;

+    Hastfehrin miehet siellä sukkelasti

+    Nimessä venäläisten alkoivat

+    Tään sodan, rajan takaa ampuivat;

+    Näin puoltaa Kustaa maataan hurskahasti!"

+

+    Leirissä hiipii henki kapinan,

+    Jo salaa öisin kokoonnutahan,

+    Ja Pietarin jo teitä kirjeet kulkee.

+    Lujasti uskoo liitto Anjalan,

+    Ett' tulee Suomi hyvään turvahan,

+    Kun Katariina syliinsä sen sulkee.

+

+    "Minäkö vielä tuonne leirihin!"

+    Näin Lauri herra kasvoin kalpe'in

+    Huudahtaa ihan kauhistuksissansa.

+    "Niin huonot siellä varustukset on,

+    Saa terveyskin siellä vaurion;

+    Mä olen täällä armaan äidin kanssa."

+

+    "Kreiville kirje!" -- "Käsky sotaan kai!

+    Sprengtporten kirjoittaapi. -- Vai niin, vai!

+    No, kyllä teen mä käskettyä työtä.

+    Oi, äiti, maani tahdon pelastaa,

+    Minulle onnen ovi aukeaa...

+    Mä lähden oitis! Äiti, hyvää yötä!"

+

+    "Jos vangiksi vain saamme kuninkaan,

+    Niin silloin ollaan herrat Suomenmaan,

+    Ja uusi aika alkaa Pohjolassa."

+    Näin Anjalassa salaa tuumittiin;

+    Vaan eipä käynyt otus satimiin,

+    Hän on jo Tanskaa vastaan sotimassa.

+

+    Jo täytyi Lauri herran pakohon

+    Kanss' onnenonkijoiden joukkion

+    Armoille Katariinan synnyinmaastaan.

+    "Mun miksi laitoit, äiti, hovihin,

+    Ja miksi pettäjöitä kuuntelin,

+    Maan jotka vieroittivat kuninkaastaan?"

+

+    Sanoma Anckarsvärdin murhatyön

+    Kun saapui, niinkuin huntu synkän yön

+    Ois kaikki peittänyt, niin tuntui juuri.

+    Ei ollut Kustaa valapattoinen,

+    Vain uhri nurjan ajan, valheisen.

+    Tää aikakaus ol' valapatto suurin.

+

+

+

+

+Vallesmanni.

+

+

+    Arvon vallesmanni se kamarissaan

+    Astuvi painavin askelin;

+    Sangen ompi herra nyt suutuksissaan,

+    Pohja jo siintävi pullonkin.

+

+    "Oi, voi näitä vaivoja virkamiesten

+    Maassa suomalaismoukkien;

+    Vallattuuden mä ruoskalla selkään piesten

+    Juuritan mielestä junkkarien."

+

+    Kunnon vallesmanni se pamppuansa

+    Katsellessahan lohdun saa,

+    Kamariin niin astuvi peloissansa

+    Maamies, nöyrästi kumartaa.

+

+    "Kas niin! Siinä yksi on kiusanhenki",

+    Herra miettivi äkeissään.

+    "Mikä lempo villitsi moukan senki,

+    Mikä on riivannut kansan tään?"

+

+    Uupuneena taistoissa tuhoisissa

+    Maa pääs Venäjän helmoihin;

+    Nyt ei huolta, asuvi Pietarissa

+    Keisari suurin ja mahtavin.

+

+    Turhaan Snellman peistänsä heiluttaapi,

+    Kaikkihan maassa nyt oivasti on;

+    Talonpoika rauhassa elää saapi

+    Turvissa viisahan hallinnon.

+

+    Vaan on tuokin tolvana lauluillansa

+    Kapinanhenkeä lietsonut;

+    Kuinka käykään, jos heräjää tää kansa,

+    Kun hyvin juuri on nukkunut!

+

+    Ruotsin laki voimassa onhan vielä,

+    Entä ne oorderit salaiset...

+    Vallesmanni kolkolla ompi miellä:

+    Tepsivät nyt vain lääkkehet!

+

+    "Mitte, mitte lurjus sä kechta laula?

+    Kylle mine sun oppeta!

+    Mine hakka kochta sun poikki kaula,

+    Jos et viisujas loppeta."

+

+    Kaino runolaulaja kansan mielen

+    Tulkinnut vain oli lauluillaan,

+    Vaikeroinut sortoa Suomen kielen,

+    Siitä nyt joutuvi vastaamaan.

+

+    Kansan henki heräsi horrostansa,

+    Laulut intoa mieliin loi;

+    Jakoi esivalta nyt palkintojansa,

+    Pamppu kun miehen seljällä soi.

+

+

+

+

+Aleksander II:n muisto.

+

+1894.

+

+

+    "Mittaaja vallan jalon ruhtinaan

+    Voi vainen kansan tosi onni olla";

+    Ei hallitsijan istuin milloinkaan

+    Vahvistu taistoin verivainiolla,

+    Ja kansanlempi päärly kallihin

+    Kruunussa keisarin on varmaankin,

+    Loistonsa säilyttää se kauimmin.

+

+    Suurvaltiaan sait, Suomi, kruunuhun

+    Kalliimman lemmenhelmesi sä panna,

+    Ja ansaitsi hän rakkautes sun,

+    Se tieto ikikunnianas kanna!

+    Hänelle kun sä muistopatsaan loit

+    Velvollisuutes vainen täyttää ko'it,

+    Osoitit lempes, niinkuin parhain voit.

+

+    Sun sopii muistaa tänään, Suomen mies,

+    Mlk' kohtalosi ilman häntä oisi.

+    Sun maasi nukkui, moni luul' kenties:

+    Ei koskaan enää noustakaan se voisi.

+    "Kuolleena syntynyt tää kansa on,

+    Reunalla ainakin on turmion",

+    Näin ilkkuikin jo moni kunnoton.

+

+    Sai rahvas tosin maata raataen

+    Leipänsä niukan, vierahissa halla

+    Vaikk' usein kulki, nälkä valjuinen,

+    Vaan turhaan valittaa sai vaivain alla.

+    Vallitsi herrat vierasmieliset,

+    Kuin halla virkavallan aattehet

+    Vei hennot kansallisuustaimiset.

+

+    Ei päässyt kansan ääni kuulumaan,

+    Se kapinoitsemista muka vainen

+    Ja juonta yllyttäjäin kurjain vaan.

+    Ja kuinka kelpais raaka Suomalainen

+    Maan asioista mitään päättämään? --

+    Ei heillä liioin liene hätääkään,

+    Kuin "Irokeesit" voi he metsissään.

+

+    Vaan hallat voitti kevään henki uus:

+    Kautt' _Aleksander Toisen_ uusi aika

+    Jo koitti, aurinkoisen armaisuus

+    Ja lämpö maahan vaikutti kuin taika.

+    Jo kansan toiveet, tarpeet syvimmät

+    Hallitsijankin korviin pääsivät,

+    Min parhaat parannukset syntyivät.

+

+    Vapauttaja-Tsaari! Suojanaan,

+    Edistäjänä tosi valistuksen

+    Muistaapi Sua kansa Suomenmaan,

+    Ja muistolles se lausuu siunauksen,

+    Niinkauan kuin se muistaa itseään:

+    Se saapi siitä innon elämään, --

+    Kuin kieltää vois se sydänlämpöään?

+

+

+

+

+Juhlaruno

+

+Etelä-Fohjanmaan Suomalaisen kansanopiston vihkijäisissä

+Ilmajoella 8/1 1896.

+

+

+          1.

+

+          Mikä onkaan linna tuolla,

+          Kaukaa silmiin siintävä;

+          Onko hovi mahtimiesten,

+          Herrain hovi kiiltävä?

+          Onko saatu sortamahan

+          Kansaa orjuusikeeseen

+          Talo suuri Korpisaareen,

+          Ilmajoen sydämmeen?

+

+          Ootko yksin muukalainen,

+          Vielä tuota kysytkin! --

+          Ei se ole hovilinna,

+          Ei se lyökään kahleisin.

+          Valistuksen ahjon oivan

+          Kansan lempi luonut on,

+          Opin ahjon nuorisolle:

+          Nä'et _kansanopiston_.

+

+    Väinämöinen vakaa vanhus synnyt syvät ilmi toi,

+    Suomen kansa tiedon valon kalliiks aina arvioi;

+    Miekkonen se, joka tiesi luvut luonnon mahtavat,

+    Häntä kuulee miehet, naiset, vanhuksetkin vakavat.

+

+    Vaan kun poika Marjattaisen ruhtinaaksi ristittiin,

+    Kaiken vallan vartijaksi, mailman valoks mainittiin,

+    Niin jo väistyi Väinämöinen, laulun ladun jättäen,

+    Niinkuin päivän koittaessa väistyy valo kuuhuen.

+

+    Mutta myöhään Pohjanmailla voiton saapi valkeus,

+    Kauan kanssa pakanuuden kesti ristin kamppaus;

+    Itsekin tää hämärässä viihtyi templituohusten,

+    Ei siis kumma, jos ei kansaan päässyt valo taivainen.

+

+    Voitti viimein valon valta: katso, taivas ruskottaa!

+    Herran sanaa omin kielin Suomen kansa kuulla saa.

+    Siitä virtaa valo uusi, elähyttäin, lämmittäin,

+    Tunkeuu se tölleihinkin, saloillekin ennättäin.

+

+    Vaikka vielä sodat, näljät edistystä ehkäisee,

+    Pohjan hallat, idän ilmat tiedon taimet turmelee,

+    Sittenkään ei Suomen kansa uskostansa luopunut,

+    Synkälläkin on se säällä valon voittoon luottanut.

+

+                     *   *   *

+

+    Moni kysyi kaihomielin: mik' on Suomen vastaisuus?

+    Kansa itse vastuun tiesi: vielä koittaa päivä uus.

+

+                     *   *   *

+

+          Päivä uus on koittanutkin,

+          Aika armas keväimen,

+          Isäin usko voittanutkin

+          Tiedon valon kansallen.

+          Kun se tenhovoimallansa

+          Täyttää mielet nuorison,

+          Suojan saapi Suomen kansa,

+          Turvana se maamme on.

+

+

+    2.

+

+    Vankin Suomen heimoveljeksistä,

+    Suku Pirkkalaisten tarmokas

+    Työkseen sai Suupohjan rämehistä

+    Luoda meidän laajat vainiot.

+    Estänyt ei halla valjukas,

+    Eivät verivainoin vauriot

+    Tuimaa työtä poikain pohjolaisten,

+    Taisteloa urhoin urheaisten.

+

+    Uupuivat kun isät raatamasta,

+    Päästen alle nurmen synnyinmaan,

+    Pojat vankat isäin neuvomasta

+    Tarttui kuokkaan, työtä jatkaen,

+    Tai kun vihamies sai sortamaan,

+    Tarttuivat he nuijaan, peitsehen.

+    Eestä vapauden veri, henki! --

+    Oli oppi isäin, poikienki.

+

+    Usein saivatkin he hurmeellansa

+    Kostuttaa sen maan, min raatoivat.

+    Kenpä lukee vauriot, jotk' kansa

+    Tään Suupohjan kestää saanut on?

+    Vaan kun sodat kansaa kaatoivat,

+    Hurme kastoi isäin vainion,

+    Kasvoi touko tuorekkaampi vainen,

+    Heelmä vapauden ihanainen.

+

+    Nämät verikylvöt Suomalaisten

+    Luona Santavuoren, Napuen,

+    Kentäll' Lapuan ja Oravaisten

+    Ihmetou'on ovat kantaneet, --

+    Rakkaus on tehnyt ihmehen, --

+    Kuollessaan on isät voittaneet

+    Jaloisimman voiton sankaritten:

+    Suomi synnyinmaa on vapahitten!

+

+    Nuorukainen! Kunnioita heitä,

+    Joiden työstä nautit hedelmää,

+    Eespäin heidän aukomiaan teitä

+    Vapauden, valon taistohon!

+    Elämään käy jaloint' elämää!

+    Työtä, taisteloa vielä on,

+    Ennenkuin on Suomi suomalaisna,

+    Elinvoimaa uutta uhkuvaisna.

+

+

+    3.

+

+    Ei meistä maata kalliimpaa

+    Kuin suloinen Suupohjan maa,

+    Sen lakeudet laihoisat,

+    Sen lehdot, nurmet tuoksuvat;

+    Se meidän synnyinseutu on,

+    Se pyhä on ja tahraton.

+

+    Muut mainitkohot kunnaitaan

+    Ja järviään ja saariaan,

+    Meist' Ilmajoen lakeus

+    Ja Kyrön peltoin aukeus,

+    Maat Laihian ja Lapuan

+    On maita elon armaimman.

+

+    Tään opinahjon rakkaus

+    On luonut tenhollansa,

+    Se on Suupohjan kaunistus,

+    Luo kauas loistoansa.

+

+    Jos kunne tiemme johtuukin,

+    Tää maa on meille rakkahin;

+    Nää vainiot ja nurmikot

+    Kuiskaavat: pyhät olkohot

+    Sinulle seudut synnyinmaan,

+    Nää kasvot äidin sulokkaan.

+

+    Siis Pohjolamme saakohon

+    Lempemme asti kuolohon!

+    Sen eteen työtä tekemään

+    Me nuoruusvoimin yhdytään.

+    Kun lempi mieltä lämmittää,

+    Se ehoisinta elämää!

+

+

+    4.

+

+    Sen Suomi-äiti kantakoon

+    Kuin päärlyn povellansa,

+    Sit' taivaan koitto valaiskoon,

+    Pois pimeys tienoiltansa!

+

+    Taivainen rakkaus antakoon

+    Elolle vihannuutta

+    Ja innostusta nuorisoon,

+    Aatteiden ihanuutta.

+

+    Suo, Herra, meille siunaus,

+    Tuo taloon onnekkuutta,

+    Töihimme tarmo, hartaus,

+    Ja kansaan voimaa uutta!

+

+

+

+

+Väinön sanoja.

+

+

+    Kävi kerran Väinämöinen

+    Suomenmaata katsomaan,

+    Miten täällä mentyänsä

+    Eletähän, toimitaan.

+    Kansan, kovaa kokenehen,

+    Kansan tutun tapas hän,

+    Vaan se nukkui uupuneena,

+    Tuskin tuntui henkivän.

+

+    Silloin viisas Väinämöinen

+    Sanoiksi näin nimesi:

+    "Tullos taasen, Pellervoinen,

+    Siementämään Suomeni;

+    Kylvä, kylvä kyyhyttele

+    Kautta Luojan sormien

+    Elon siemen Suomen kansaan,

+    Henki hyvä isien.

+

+    Kylvä syvät syntysanat,

+    Tiedon, taidon siemenet,

+    Elämähän uuteen nosta

+    Riennot suuret henkiset;

+    Kylvä mieliin innostusta

+    Kaikkeen hyvään, jalohon,

+    Valistuksen harrastusta

+    Sydämmihin nuorison."

+

+    Pellervoinen, kunnon poika,

+    Kylvämään sai siementään,

+    Kylvi kylät, salomaatkin,

+    Toivotellen mielessään:

+    "Paistakohon armas päivä

+    Näille maille pohjolan,

+    Hallat hyiset estäköhön

+    Täältä Luoja taivahan!"

+

+    Paistoi päivä kirkkahasti,

+    Päivä uuden keväimen,

+    Taimelle sai kylvöt kauniit,

+    Maahan syvään juurtuen.

+    Ei nyt enää takatalvi

+    Orahia kaataa saa,

+    Tulkoot tuhot idän, pohjan,

+    Kestävi ne tämä maa.

+

+    Kyllä koitti hallat hyiset

+    Vielä tehdä tuhojaan,

+    Vihamiehen rikkaruohot

+    Myöskin pääsi versomaan,

+    Vaan on tuolla onnen ohjat

+    Kaikkivallan kädessä,

+    Häneen luottaa Suomen kansa

+    Onnessa ja hädässä.

+

+    Väinämöinen kylvömaita

+    Katsomahan tullessaan,

+    Sanoiksi näin itse virkki:

+    "Kuullos, kansa Suomenmaan,

+    Vanhat vaarin ottakaatte

+    Sekä nuoret neuvo tää:

+    Maa ei kasva makaajalle,

+    Laiha laiskan tähkäpää.

+

+    Onni ompi ahkeralla,

+    Kunto miehen karkaisee,

+    Hyvä elo hurskahalla,

+    Viisaus maata vallitsee;

+    Lyhyet on valheen jäljet,

+    Rehellisyys perii maan;

+    Jumalassa elon lähde,

+    Siveätä siunataan."

+

+    Näitä neuvoi Väinämöinen

+    Kasvavalle kansallen,

+    Siitä alkoi elon taimet

+    Versomahan Suomehen.

+    Näitä muistaa uusi polvi;

+    Siinä taivaan siunaus,

+    Missä kunto kaikkinainen,

+    Jalon, hyvän harrastus.

+

+

+

+

+Liittolaulu.

+

+

+    Nyt liittohon nuoret me yhdytähän

+    Eest' armahan syntymämaan;

+    Ken soisi sen varttuvan, edistyvän,

+    Saa tehtävän kunniakkaan.

+    On liittomme valon ja vapauden,

+    Synnyttämä kansamme rakkauden.

+    Tää synnyinmaa eläköön,

+          Eläköön!

+      Ja Suomena säilyköön!

+

+    Sä nuoriso lippusi mainehikkaan

+    Isiltäsi periä sait,

+    Vapaasti se nostaos hulmuamaan

+    Ja muista sen perimälait:

+    Maan eestä ken uhravi henkensäkin,

+    Se lapsista urhojen on parahin.

+    Siis Suomenmaa eläköön,

+          Eläköön!

+      Sua lapsesi lempiköön!

+

+    Taas kansamme elohon elvyttyään

+    Sai Sampoa takomahan,

+    Sentähden me nuoret jo yhdistytään

+    Työn intoa lietsomahan.

+    Pian Sampo on valmisna jällehen uus

+    Ja Suomessa säilyvi onnellisuus.

+    Siis Suomenmaa eläköön,

+          Eläköön!

+      Pian Sampo sen syntyköön!

+

+    Pois kahlehet kaikki jo sortajien!

+    Vapaaksihan kansamme kaitselmus loi,

+    Pois velttous! Voimalla rakkauden

+    Vain liittomme luod' elon heelmiä voi.

+    Siis henkemme vahvaksi varttukohon,

+    Niin Suomemme pohjolan päärlynen on.

+    Tää synnyinmaa eläköön,

+          Eläköön!

+      Ja puhdasna päilyköön!

+

+

+

+

+Toivotus.

+

+

+    Jumala, siunaos syntymämaata,

+    Suureksi, kauniiksi kansa sen saata,

+    Onnen sä voit sille varmimmin taata,

+             Isäin Jumala!

+

+

+    Sinuhun suotta ei turvannut kansa;

+    Kun oli ahdistus korkeimmallansa,

+    Katkesi neuvostas sortajan ansa,

+             Isäin Jumala!

+

+    Niinkuin sä ain' olit isien suoja,

+    Ollos sä meidänkin onnemme luoja,

+    Taivahan valon ja elämän tuoja,

+             Isäin Jumala!

+

+    Suojasi saakohot lapsetkin lasten!

+    Ain' olethan, kuningas kuningasten,

+    Turvana kansojen vanhurskasten,

+             Isäin Jumala!

+

+

+

+***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISIA***

+

+

+******* This file should be named 54359-8.txt or 54359-8.zip *******

+

+

+This and all associated files of various formats will be found in:

+http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/3/5/54359

+

+

+Updated editions will replace the previous one--the old editions will

+be renamed.

+

+Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright

+law means that no one owns a United States copyright in these works,

+so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United

+States without permission and without paying copyright

+royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part

+of this license, apply to copying and distributing Project

+Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm

+concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,

+and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive

+specific permission. If you do not charge anything for copies of this

+eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook

+for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,

+performances and research. They may be modified and printed and given

+away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks

+not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the

+trademark license, especially commercial redistribution.

+

+START: FULL LICENSE

+

+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

+

+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

+distribution of electronic works, by using or distributing this work

+(or any other work associated in any way with the phrase "Project

+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full

+Project Gutenberg-tm License available with this file or online at

+www.gutenberg.org/license.

+

+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project

+Gutenberg-tm electronic works

+

+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

+and accept all the terms of this license and intellectual property

+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all

+the terms of this agreement, you must cease using and return or

+destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your

+possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a

+Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound

+by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the

+person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph

+1.E.8.

+

+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

+used on or associated in any way with an electronic work by people who

+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few

+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

+even without complying with the full terms of this agreement. See

+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project

+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this

+agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm

+electronic works. See paragraph 1.E below.

+

+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the

+Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection

+of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual

+works in the collection are in the public domain in the United

+States. If an individual work is unprotected by copyright law in the

+United States and you are located in the United States, we do not

+claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,

+displaying or creating derivative works based on the work as long as

+all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope

+that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting

+free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm

+works in compliance with the terms of this agreement for keeping the

+Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily

+comply with the terms of this agreement by keeping this work in the

+same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when

+you share it without charge with others.

+

+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern

+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are

+in a constant state of change. If you are outside the United States,

+check the laws of your country in addition to the terms of this

+agreement before downloading, copying, displaying, performing,

+distributing or creating derivative works based on this work or any

+other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no

+representations concerning the copyright status of any work in any

+country outside the United States.

+

+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

+

+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

+immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear

+prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work

+on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the

+phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,

+performed, viewed, copied or distributed:

+

+  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

+  most other parts of the world at no cost and with almost no

+  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it

+  under the terms of the Project Gutenberg License included with this

+  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the

+  United States, you'll have to check the laws of the country where you

+  are located before using this ebook.

+

+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is

+derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not

+contain a notice indicating that it is posted with permission of the

+copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in

+the United States without paying any fees or charges. If you are

+redistributing or providing access to a work with the phrase "Project

+Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply

+either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or

+obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm

+trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

+with the permission of the copyright holder, your use and distribution

+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any

+additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms

+will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works

+posted with the permission of the copyright holder found at the

+beginning of this work.

+

+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

+License terms from this work, or any files containing a part of this

+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

+

+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

+electronic work, or any part of this electronic work, without

+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

+active links or immediate access to the full terms of the Project

+Gutenberg-tm License.

+

+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,

+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including

+any word processing or hypertext form. However, if you provide access

+to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format

+other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official

+version posted on the official Project Gutenberg-tm web site

+(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense

+to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means

+of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain

+Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the

+full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

+

+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works

+provided that

+

+* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

+  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

+  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed

+  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has

+  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid

+  within 60 days following each date on which you prepare (or are

+  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty

+  payments should be clearly marked as such and sent to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in

+  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg

+  Literary Archive Foundation."

+

+* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

+  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

+  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

+  License. You must require such a user to return or destroy all

+  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue

+  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm

+  works.

+

+* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

+  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

+  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of

+  receipt of the work.

+

+* You comply with all other terms of this agreement for free

+  distribution of Project Gutenberg-tm works.

+

+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project

+Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than

+are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing

+from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The

+Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm

+trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

+

+1.F.

+

+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

+works not protected by U.S. copyright law in creating the Project

+Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm

+electronic works, and the medium on which they may be stored, may

+contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate

+or corrupt data, transcription errors, a copyright or other

+intellectual property infringement, a defective or damaged disk or

+other medium, a computer virus, or computer codes that damage or

+cannot be read by your equipment.

+

+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

+liability to you for damages, costs and expenses, including legal

+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

+DAMAGE.

+

+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

+written explanation to the person you received the work from. If you

+received the work on a physical medium, you must return the medium

+with your written explanation. The person or entity that provided you

+with the defective work may elect to provide a replacement copy in

+lieu of a refund. If you received the work electronically, the person

+or entity providing it to you may choose to give you a second

+opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If

+the second copy is also defective, you may demand a refund in writing

+without further opportunities to fix the problem.

+

+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth

+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO

+OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT

+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

+

+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

+warranties or the exclusion or limitation of certain types of

+damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement

+violates the law of the state applicable to this agreement, the

+agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or

+limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or

+unenforceability of any provision of this agreement shall not void the

+remaining provisions.

+

+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in

+accordance with this agreement, and any volunteers associated with the

+production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm

+electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,

+including legal fees, that arise directly or indirectly from any of

+the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this

+or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or

+additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any

+Defect you cause.

+

+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

+

+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

+electronic works in formats readable by the widest variety of

+computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It

+exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations

+from people in all walks of life.

+

+Volunteers and financial support to provide volunteers with the

+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future

+generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see

+Sections 3 and 4 and the Foundation information page at

+www.gutenberg.org 

+

+Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 

+Archive Foundation

+

+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification

+number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by

+U.S. federal laws and your state's laws.

+

+The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the

+mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its

+volunteers and employees are scattered throughout numerous

+locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt

+Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to

+date contact information can be found at the Foundation's web site and

+official page at www.gutenberg.org/contact

+

+For additional contact information:

+

+    Dr. Gregory B. Newby

+    Chief Executive and Director

+    gbnewby@pglaf.org

+

+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation

+

+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

+spread public support and donations to carry out its mission of

+increasing the number of public domain and licensed works that can be

+freely distributed in machine readable form accessible by the widest

+array of equipment including outdated equipment. Many small donations

+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

+status with the IRS.

+

+The Foundation is committed to complying with the laws regulating

+charities and charitable donations in all 50 states of the United

+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a

+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

+with these requirements. We do not solicit donations in locations

+where we have not received written confirmation of compliance. To SEND

+DONATIONS or determine the status of compliance for any particular

+state visit www.gutenberg.org/donate

+

+While we cannot and do not solicit contributions from states where we

+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

+against accepting unsolicited donations from donors in such states who

+approach us with offers to donate.

+

+International donations are gratefully accepted, but we cannot make

+any statements concerning tax treatment of donations received from

+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

+

+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other

+ways including checks, online payments and credit card donations. To

+donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

+

+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

+

+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project

+Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be

+freely shared with anyone. For forty years, he produced and

+distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of

+volunteer support.

+

+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

+editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in

+the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not

+necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper

+edition.

+

+Most people start at our Web site which has the main PG search

+facility: www.gutenberg.org

+

+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

+

diff --git a/54359-8.zip b/54359-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..d8c0f19
--- /dev/null
+++ b/54359-8.zip