diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54207-8.txt | 6173 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54207-8.zip | bin | 107856 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6173 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..0d55115 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54207 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54207) diff --git a/old/54207-8.txt b/old/54207-8.txt deleted file mode 100644 index fc69bdb..0000000 --- a/old/54207-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6173 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Surun tie, by Jalmari Hahl - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - -Title: Surun tie - Romaani - -Author: Jalmari Hahl - -Release Date: February 19, 2017 [EBook #54207] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SURUN TIE *** - - - - -Produced by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -SURUN TIE - -Kirj. - -Jalmari Hahl - - - - -Jyväskylässä, -K. J. Gummerus, -1922. - - - - -I - - -Tohtori Hannes Borg palasi sisarentyttärensä Elisabetin kanssa -nuorisoseuran kokouksesta. - --- Se oli myrskyisä, sanoi Hannes Borg, heidän kotvan aikaa -astuttuaan ääneti vieretysten metsäpolkua pitkin. - --- Ja ikävintä on, lisäsi Elisabet, että ei vieläkään ole päästy -mihinkään tulokseen. - --- Luulisi sentään, että edes nuorisoseuran talon rakentamisasiassa -voitaisiin tulla yksimielisyyteen ja luopua puoluepolitiikasta. -Mutta sitähän täytyy meillä sekoittaa kaikkeen, koko maan etua -koskevista tärkeistä asioista pienimpään yhteiseen yritykseen -asti. Ja räikeimmältä tuo eripuraisuus tuntuu, kun on kyseessä -jälleenrakentamistyö, kapinan iskemien vammojen parantaminen. - --- Huomasitko, kuinka kiivaasti kauppias Herhilä vastusti uuden -nuorisoseuratalon rakentamista entiselle paikalle? - --- Hänellä on aina omat omituiset mielipiteensä. Hän puhuu liian -paljon, hän kun niin kernaasti kuuntelee oman äänensä kaikua. Muuten -en luota häneen ollenkaan. Kapinan aikana hän näytteli hyvinkin -epäilyttävää osaa. - -He tulivat juuri metsästä Hannes Borgin pienen tilan, Koivukosken, -avaran niityn laitaan, punaisen ladon kohdalle. Siitä näkyi matkan -päässä Hannes Borgin punakattoinen talo ja sen läheltä, koivikosta, -pisti esiin pienemmän rakennuksen pääty. Tämän "metsämökin" oli -Elisabet avioeronsa jälkeen tänne itselleen rakennuttanut. - -He aikoivat juuri kääntyä niityn poikki taloon johtavalle tielle, -kun rautatienasemalta päin kuului auton toitotus. Seuraavassa -silmänräpäyksessä tuli näkyviin komea auto. Siinä istui -suoraryhtisenä tummatukkainen herra, Julius Eversen, Louhivaaran -hovin isäntä. - -Elisabet ja Hannes Borg väistyivät tienviereen, päästääkseen -auton ohi. Hovinherra tunsi heidät, tervehti ja käski kuljettajan -pysäyttää ajoneuvot. Kohteliaasti hän sitten tuli heitä kättelemään. -Vaihdettiin sovinnaisia tervehdyslauseita. - -Kuultuaan, että he olivat olleet nuorisoseuran kokouksessa, Julius -Eversen kysyi ivallinen hymy huulillaan: - --- No, joko nyt vihdoinkin aletaan pystyttää tuota uutta taloa -poltetun sijalle? - -Hannes Borgin vastattua kielteisesti, hymähti hovinherra: - --- Eipä siis ole vahinko, etten ehtinyt ajoissa perille toteamaan -tätä auttamatonta saamattomuutta. - --- Sanokaa pikemminkin eripuraisuutta, huomautti Hannes Borg. - -Hänen katseensa kääntyi vaistomaisesti autoon. - --- Katselette uutta autoani. Mitä siitä pidätte? kysyi Julius Eversen. - --- Se on komea. - --- Ennenkaikkea se on mukava. Saanko houkutella herrasväkeä pienelle -koeajolle? Jos sallitte, pyydän saada viedä teidät autollani kotianne --- tai ehkä saan kunnian pyytää teitä pienelle käynnille Louhivaaraan? - --- Kiitos, sanoi Hannes Borg lyhyesti, mutta ilta on jo käsissä ja -minulla on vielä yhtä ja toista toimitettavaa kotona. Mutta jos -tahdotte vaivautua viemään meidät perille Koivukoskelle, olemme -kiitolliset. - -Julius Eversen kumarsi kohteliaasti, avasi auton oven ja auttoi -kädestä Elisabetia hänen noustessaan ajoneuvoihin. - --- Olkaa hyvä, herra tohtori! - -Yhtenä sujahduksena auto kiiti kaarevan niittytien päähän. Vanha -Henrika, Hannes Borgin uskollinen palvelijatar, oli jo kaukaa -huomannut tulijat ja riensi pihan poikki portille. Portin pieleen -oli sidottu hevonen rattaineen. Hannes Borg tunsi metsänhoitaja -Forsgrénin ajokalut ja samassa Henrika ehättikin kertomaan: - --- Se vorstmestari on jo kauan verannalla odottanut tohtoria. - -Autoretkeläisten astuttua pois ajoneuvoista Julius Eversen aikoi -hyvästellä heitä ja kääntyä paluumatkalle. Mutta Elisabet ehdotti nyt -vuorostaan: - --- Eikö kapteeni Eversen tahtoisi olla hyvä ja juoda kanssamme teetä? - --- Kiitos, vastasi Eversen, se on hyvin rakastettavaa, mutta kuulin, -että tohtorilla on vieras, pelkään, että häiritsen... - --- Ette suinkaan, virkkoi Hannes Borg. Metsänhoitaja Forsgrén kyllä -vielä odottaa hetken -- ja muuten hänkin, jos tahtoo, voi liittyä -seuraamme. - -Eversen kumarsi taas, ja kaikki kolme alkoivat astua Elisabetin -rantametsikön siimeksessä olevalle pienelle talolle. Henrika poistui -viemään metsänhoitajalle Hannes Borgin terveiset. - -Elisabetin kuistikko oli lähellä järven rantaa. Järven pintaa -kähersivät hiljaiset kareet. Saattoi selvästi kuulla kaislikon -kahinan. Oli auringonlaskun aika, ja kultainen välke kimmelteli -järven läntisellä kulmalla. Vastakkaisen rannan korkea kalliometsä -upotti tumman kuvansa kirkkaaseen veteen. - --- Tämä on erittäin runollinen paikka, huomautti kapteeni Eversen. -Näkee kaikesta, että tämä on taiteilijakoti. Epäilemättä tohtorinna -Sarela -- anteeksi, rouva Borg -- näin hän hämilleen joutuen korjasi -muistettuaan, että Elisabet avioeronsa jälkeen oli ottanut enonsa -sukunimen -- epäilemättä olette itse valinnut tämän paikan, ehkäpä -tehnyt huvilan piirustuksetkin. - --- Meissä on molemmissa hiukan arkkitehdin vikaa -- tietysti vaan -kotitarpeiksi, selitti Hannes Borg. Näitä molempia pikku taloja -rakennettaessa emme ole turvautuneet muuhun arkkitehtiin kuin -pitäjän rakennusmestariin. Mutta luonnollisesti, ei saa olla suuria -vaatimuksia. Varsinkin teistä, herra kapteeni, joka olette tottunut -komeaan Louhivaaran hoviin, tämä kaikki epäilemättä tuntuu hyvin -alkuperäiseltä. - --- Ei suinkaan, vastasi Eversen. Tällä kaikella on verraton idyllinen -viehätyksensä. Mutta kun mainitsitte Louhivaaran, muistuu mieleeni, -että minulla oli tänne vähän asiaakin. Olen vihdoinkin saanut kotini -kuntoon ja tahtoisin nähdä pitäjäläisiä luonani. Tosin lähetän -kutsukortit -- olen sotilasajoiltani ja seurustelustani Pietarin -hovipiireissä säilyttänyt muutamia kohteliaisuusmuotoja, joille te, -herra tohtori, ehkä hymyilette, mutta joihin minä sentään vielä -kiinnitän hiukan huomiota. Tahdoin vaan näin edeltäkäsin tunnustella, -olisiko ensi lauantai-ilta teillä vapaa. - -Hän otti esille sikaarin, jonka kärkeä hän pyydettyään luvan -Elisabetilta alkoi taitavasti leikata. Sikaaria sytyttäessään hän -välkytti pikkusormensa hohtokivistä sormusta. - -Hän huomautti: - --- Tohtorille en tarjoa, sillä tiedän, että ette polta sikaaria. - -Samassa hän puhalsi ilmaan hienotuoksuisen savupilven. - -Hannes Borgia tämä kutsu ei miellyttänyt. Verrattain kauan hän -oli asunut paikkakunnalla tutustumatta kapteeni Everseniin. Ja -jo tuttavuuden alusta hän oli tuntenut jonkunmoista vaistomaista -vastenmielisyyttä tätä sileän kohteliasta, nautinnonhaluista -elostelijaa kohtaan. - -Hän ei tietystikään voinut kieltäytyä ja vastasi kuivahkosti: --- Kiitän kutsusta. Minä puolestani kyllä olen vapaa ensi -lauantai-iltana, mutta en tiedä, miten on Elisabetin laita. - -Elisabet sanoi vaatimattomasti: - --- Ainahan näin maaseudun oloissa voi asettaa niin, että ilta on -vapaa. Kiitän siis minäkin kutsusta. - -Vieraalle tarjottiin teetä. Juodessaan virkkoi kapteeni Eversen: - --- Rouva Borg on kai saanut tottua siihen, että kun teidät kutsutaan -jonnekin kylään, niin teitä aina kiusataan soittamaan. Minä pyydän -saada heti huomauttaa, että teidät minun talooni kutsutaan oman -persoonanne vuoksi, ja että hyvin ymmärrän, että kieltäydytte -esiintymästä, jos ette ole soittotuulella. Mutta voitte olla varma -siitä, että olen teille erinomaisen kiitollinen, jos kauniilla -soitollanne tahdotte luoda loistoa kutsuihini. Ainakin pelkään, -etteivät muut vieraani jätä teitä rauhaan, heistä en todellakaan voi -mennä takuuseen. - -Elisabet väisti: - --- Minun soitostani ei luullakseni olisi kuulijoille suurta -huvia. Enhän enää juuri ollenkaan harjoittele. Maalaus on nyt -pääharrastukseni. - -Teen juotuaan Eversen nousi ja hyvästeli emäntää ja tohtori Borgia. -Kuljettaja pani auton töksähtelemään, hovinherra upposi pehmeään -nahkapatjaan, ja hetken kuluttua hän oli kadonnut näkyvistä. - - - - -II - - -Hannes Borg muisti, että metsänhoitaja Forsgrén häntä odotti ja -kysyi lähtiessään: -- Vieläköhän ehdimme tänä iltana käydä verkot -kokemassa. Forsgrén viipyy tavallisesti myöhäiseen. - -Elisabet vastasi: - --- Aion valvoa tänään ja kirjoittaa muutamia välttämättömiä kirjeitä. -Voimme tavata myöhemminkin, jos tahdot. - -Metsänhoitaja Forsgrénin käynnit olivat Hannes Borgille tervetulleet. -Sillä vaikka kummankin harrastusmaailma oli erilainen, oli ajatusten -vaihto heidän välillään virkistävä. - -Metsänhoitaja istui puutarhanpuoleisella kuistikolla teelasinsa -ääressä. Hänellä oli yllään vihreällä kauluksella ja vihreillä -rinnusliepeillä koristeltu takki ja päässä kapealierinen huopahattu. -Tämä ulkoasu sai hänet muistuttamaan tyrolilaista alppimetsästäjää. - --- Hyvää iltaa ja terve tulemaasi pitkistä ajoista, huudahti Hannes -Borg. -- Onpa hauska, että veli vihdoinkin on terve ja että taas saa -nähdä sinut noin reippaana! - --- Mutta kovalle se tauti otti. Ajattele, että minun täytyi -piileskellä pari viikkoa metsässä, nukkua heinäladossa, jopa yksi yö -ladon lattian alla, kun punaiset kävivät siellä kotitarkastuksella. - --- Se ei suinkaan parantanut vanhaa leiniäsi. - --- No ei, totisesti. Kun pääsin jälleen ihmisten ilmoille, oli -minulla niin kova särky niskassa ja jäsenissä, että luulin tulevani -elinkautiseksi rammaksi. Helsingissä, yksityisessä sairaalassa, -sitten kuitenkin paranin. Mutta yhä vielä, varsinkin huonolla säällä, -tuntuu säärissä pahalta. Mutta viis siitä! Onhan nyt niin paljo -sellaista, josta rehellinen suomalainen voi iloita. - --- On kyllä, mutta on myös paljo sellaista, mikä tekee alakuloiseksi. -Tämä alituinen riitaisuus ja rikkinäisyys. Tuo ainainen kyseleminen, -mihin puolueeseen se ja se kuuluu. Ja jos asianomainen kuuluu toiseen -puolueeseen, hänellä kyselijän silmissä tuskin on oikeata ihmisarvoa. - --- Antaa heidän riidellä, huudahti metsänhoitaja, sivellen lyhyttä -harmahtavaa partaansa. Eivätköhän lopulta saane siitä tarpeekseen. -Se on sentään pikkuseikka sen rinnalla, että maa nyt on vapaa -- -ajattelehan, ryssä on karkoitettu pois, eikä se enää pääse tänne -isäntänä rehentelemään, tuo piru. Siitähän saattaa tulla vallan -haltioihinsa ja nuoreksi jälleen. - --- Voit olla oikeassa. Ehkä minä liiaksi takerrun olojemme -varjopuoliin, vaikka ilon aihetta onkin olemassa runsaammin. - --- Niin, sinä piintynyt pessimisti. -- Mutta etpä sinäkään, -kuulemani mukaan, päässyt helpolla siitä jupakasta. Tietysti sinua -suojeluskunnan johtajana erityisesti vainottiin. - --- Olin tuomittu ammuttavaksi, mutta pelastuin viime hetkellä. - -Samassa tuli Henrika ilmoittamaan, että illallinen oli valmis. Hannes -Borg kehoitti vierastaan käymään ruokasaliin, selittäen, että se -oli ainoa huone, joka kapinan hävityksen jälkeen oli suhteellisessa -kunnossa. - --- Muissa huoneissa vallitsee vielä hirveä epäjärjestys. Punaiset -olivat sijoittaneet tähän asuntooni "kansliansa". Huoneissani he -lisäksi panivat toimeen ampumaharjoituksiaan ja käyttivät muun muassa -seiniä koristavia tauluja maalipilkkana. Useat niistä ovat kurjassa -tilassa. Sitäpaitsi he jättivät joka paikkaan "puumerkkinsä", seinät -ovat täynnä rivoja kuvia ja kirjoituksia. Kaikenlaista romua, ruuan -jätteitä, tyhjiä sardiinilaatikoita ja likaisia vaateriekaleita oli -kasattu permannoille. Kirjoistani oli revitty lehtiä, niitä oli -töhritty ja heitelty sikin sokin ympäri huonetta. Vaikka siitä jo -on kulunut kuukausia, en ole jaksanut käydä käsiksi perinpohjaiseen -järjestämistyöhön. - -Metsänhoitajan tavallisesti hymyilevät kasvot olivat käyneet -vakaviksi ja hän virkkoi: - --- Surullista on, että tämä kapina paljasti kansassamme niin paljon -raakuutta ja eläimellistä julmuutta. Sanottakoon vaan, että se johtui -vanhan aasialaisen verivihollisemme kiihoituksesta ja inhoittavasta -esimerkistä. Vastaanottavaisuutta ja ainestakin kuitenkin piili tässä -kansassa, ja se tietoisuus on surmannut monen ihanteelliset unelmat. - --- Minut se toistaiseksi on siihen määrin lamauttanut, että henkinen -työ on ollut minulle vallan mahdoton. Ja olen joskus epäillyt -tokko ponnistukseni tällä paikkakunnalla kansan sivistämiseksi -ja kohottamiseksi sanottavasti hyödyttävät. Entinen oppilas- ja -kuulijakuntani on kuivunut vähiin, ja katkerinta on, että muutamat -iltakouluni oppilaista, joilla luulin olevan oman vakaumuksensa, -antoivat houkutella itsensä punaisten puolelle. Olen hyvin usein -viime aikoina itseltäni kysynyt: Voiko ihminen yleensä toisen ihmisen -vaikutuksesta tulla paremmaksi? - --- Minun käsitykseni on se, ettei ihmistä ainakaan paljoa voi muuttaa -kasvatuksen ja hyvän esimerkin kautta. Luonnostaan hyvät pysyvät -hyvinä ja voivat vielä vaurastua hyvässä. Mutta pahat pysyvät -pahoina, vaikka heille puhuisi kuin Herran enkeli. - --- Eiköhän veli ole yksipuolinen, jakaessaan ihmiset kahteen -toisistaan jyrkästi eroitettuun ryhmään. Onhan väliasteita. Kaikista -pettymyksistäni huolimatta en minä puolestani vielä tahtoisi heittää -kirvestä järveen. Ollessani ennen ammattiopettajana huomasin kuinka -vähän tällaiselle opettajalle jää aikaa ja tilaisuutta vaikuttaa -oppilaidensa luonteen kehitykseen. Ryhdyttyäni tähän vapaaseen ja -yleistajuiseen opetukseen olen kokeiluistani saanut rohkaisua. -Mutta sitten tuli tämä kapina, eroitti ihmiset toisistaan ja käänsi -kaikki ylösalaisin. Ehkä sentään kapinan iskemät haavat vielä -kerran paranevat. Täytyy alkaa alusta. Luulen, että hyvyydellä ja -epäitsekkyydellä voi saada jotain aikaan. - --- Minulla on siitä toinen käsitys ja huononlainen kokemus. Tiedät, -että hoidan tilani metsät itse. Mutta maanviljelykseni olen -luovuttanut vuokralle. Arentimiehen ja minun välit eivät ole hyvät, -sillä hän on kiero. Vuokraansa hän ei koskaan maksa säännöllisesti, -paraikaa hänellä on melkoinen määrä rästinä. Ymmärrän, että hänellä -on vaikeutensa, ja olen sentähden odottanut ja ollut kärsivällinen. -Mutta hän väärinkäyttää lempeyttäni, tuhlaa rahaa turhuuteen. Jos ei -hänellä olisi perhettä, olisin jo sopimusajan päätyttyä erottanut -hänet. - --- Sinun pitäisi antaa maasi osaviljelykselle. Puhumme siitä toiste -tarkemmin. - --- Niin, noista sinun uudenaikaisista maanviljelyshaaveiluistasi. Älä -luule, että saat minua niihin houkutelluksi. - --- Saammepa sitten nähdä. - -He olivat lopettaneet syöntinsä ja nousivat. - -Ennen lähtöään sanoi metsänhoitaja: - --- Olemme tässä puhuneet kaikenlaista, ja niin olin vähällä -unhoittaa, että minulla oli sinulle asiaakin, tai oikeammin -vaimollani. Näetkös, siellä meillä on kuukauden päivät asunut nuori -neitonen, vaimoni serkun tytär. Hänellä on kova halu antautua -näyttelijäksi, ja kun tiedetään, että sinä niitä taideasioita -harrastat ja ymmärrät, niin toivoisi hän saavansa sinulta vähän -neuvoja. - --- Kaiketi olette koettaneet saada tuon neitosen luopumaan -teatterihaaveistaan, -- tarkoitan, olette kai selittäneet kuinka -vaikea ja ohdakkeinen ala se on, ja että täytyy omata aivan erikoisia -lahjoja, jos tahtoo tulla huomatuksi. - --- Minä kyllä olen koettanut panna parastani. Mutta hän on vaimostani -saanut vahvan liittolaisen, ja tiedäthän, että kun naisväki saa -jotain päähänsä, olemme me miehet voimattomia. - --- Kernaasti teen minkä voin -- teidän tähtenne. Mutta sen sanon -suoraan, etten lähiaikoina ehdi kiinnittää paljoa huomiota muuhun, -minä kun taas rupean virkoamaan omille töilleni. - -Forsgrén nousi kääseihinsä, puristettuaan moneen kertaan Hannes -Borgin kättä ja kehoitettuaan häntä pian käymään Kuuselassa. - - - - -III - - -Aurinko oli jo kotvan aikaa ollut maillaan, heinäkuun loppupäivien -iltahämärä tummeni tummenemistaan. Vastakkaisen rannan kalliometsä -heijastui sinisen mustana järveen ja taivas hohti päivänlaskun -kohdalla upean keltaisena. - -Elisabet ja Hannes Borg olivat järvellä kokeneet verkot. Kalansaalis -oli ollut runsas. Särjet ja ahvenet sätkähtelivät veneen pohjalla. - -Laskettuaan viimeisen verkon takaisin veteen, he soutivat järven -selälle, mistä aina kernaasti katselivat Koivukosken rantaa pikku -taloineen, viljelyksineen ja somine metsikköineen. Tavallisesti he -näillä souturetkillään kävivät vastakkaisella rannalla asti, missä -jyrkkien kallioiden juurella oli kirkas "terveyslähde". Ylhäällä -kallioilla oli tasainen paikka, mistä avautui laaja näköala yli -seudun, aina kirkonkylään asti. Elisabet kertoi sieltä ylhäältä -löytäneensä paikan, joka oli soveltunut maalattavaksi häneltä pitäjän -kirkkoon tilattuun alttaritauluun. - --- Tuletko pian katsomaan luonnostani? hän kysyi. Olisi hauskaa -kuulla sinun mielipiteesi. - -Hannes Borg sanoi tekevänsä sen jo seuraavana päivänä. Samalla hän -pahoitteli, että niin moni Elisabetin maalaamista pienistä tauluista -kapinan aikana oli tärveltynyt. - --- Vähitellen alan maalata sinulle uusia, lohdutti Elisabet. - --- Ne olivat käyneet minulle rakkaiksi, sinä olit kiinnittänyt -kankaalle niin monta herkullista palaa tästä kodin ympäristöstä. -Enimmin minua kuitenkin pahoittaa se, että nuo raakalaiset tärvelivät -sen pienennetyn kopion, jonka teit minulle "Atenalaisten laulusta". -Se oli sinun kaikkein parhaitasi ja minun silmissäni harvinaisen -kaunis taideteos. Se uhkui nuoruuden innostusta kauniiseen ja hyvään. -Sen he tahrasivat jollakin likaisella lähtemättömällä aineella ja -kaiversivat puukolla kehykseen: "Lahtarikaarti". - -Hannes Borg huomasi, että Elisabet kalpeni hänen mainitessaan -maalausta "Atenalaisten laulu", ja nyt johtui hänen mieleensä, että -siihen tauluun liittyi surullisia muistoja Elisabetin entisyydestä. - -Hetken kuluttua Elisabet virkkoi: - --- Kunhan pääsen tästä alttaritaulusta, rupean katsomaan mitä tuosta -hävityksestä mahdollisesti vielä olisi korjattavissa. - -Myöhäisen hetken vuoksi he päättivät palata kotia. - -Saatettuaan sisarentyttärensä hänen asuntoonsa Hannes Borg tapansa -mukaan lähti pienelle iltakävelylleen. - -Rob Roy, joka oli levännyt pihaportaiden luona, liittyi hänen -seuraansa. Hedelmäpuutarhan kohdalla se äkkiä rupesi murisemaan. - -Hannes Borg katsahti mansikkamaahan ja näki siellä kyyristyneenä -miehen, joka koiran murinan kuullessaan koetti lymyillä kyyristymällä -vielä syvemmälle. - -Hannes Borg lähestyi puutarhanaitaa ja kysyi: - --- Kuka on siellä mansikkamaassa? - -Hitaasti ja vastahakoisesti sieltä kohosi pystyyn nuori mies, joka -veti mustaa lerppahattuaan syvemmälle kasvoilleen. - -Hannes Borg huomasi, että se oli Vapun Junu, köyhän mäkitupalaisen -poika. - --- Enhän minä muuta, sanoi Junu hetken kuluttua matalalla äänellä -- -kuin tässä ohikulkiessani noukin muutaman mansikan. - -Hannes Borg huomasi iltahämystä huolimatta, että Junun huulet ja -kädet olivat marjoista vallan punaiset. - -Hän sanoi vakavasti, mutta lempeästi: - --- En sure niitä mansikoita, jotka olet syönyt. Moitin vaan sitä, -että olet tullut puutarhaani salaa ja omin lupinesi ottanut marjoja. - -Rob Roy oli nyt alkanut äkäisesti haukkua Junua, mutta sen isäntä sai -sen vaikenemaan. Sitten hän sanoi Junulle, joka neuvottomana seisoi -siinä mulkoillen kulmiensa alta: - --- Jos olet työttömänä, Junu, voit saada täältä Koivukoskelta vähän -työtä. Aion pian ruveta kaivauttamaan ojia isolla suolla. - -Junu mörähti vastaukseksi: - --- En tiedä, kannattaako ruveta töihin täällä kotona. Lähden -ehkä tästä metsätöihin. Siellä tienaa aina enemmän. Hän nykäisi -lerppahattuaan ja aikoi poistua. - --- Onko äitisi vielä sairas? kysyi Hannes Borg. - --- Onhan se jo maannut siinä pari kolme päivää. - --- Mikä häntä vaivaa? - --- Vilustunut kai se on saunan jälkeen ja valittaa särkyä jäsenissä. - --- Tahdotko odottaa hiukan, niin noudan sisältä äidillesi vähän -lääkkeitä? - --- Eiköhän se siitä parane ilmankin, sanoi Junu tylysti ja alkoi -poistua. - -Hannes Borg palasi sisälle. - - - - -IV - - -Koivukoskella noustiin varhain aamuisin. Lämpimänä vuodenaikana -Elisabet ja Hannes Borg joivat aamukahvinsa vuoroin kummankin talon -kuistikolla. Sitten he tavallisesti joko yhdessä tai kumpikin -erikseen läksivät aamukävelylle. - -Kuultuaan edellisenä iltana, että mökin Vappu vielä oli sairas, oli -Hannes Borg ehdoittanut, että he menisivät viemään hänelle ruokaa ja -lääkkeitä. - -Vappu asui metsän laidassa olevassa vanhassa saunassa, joka oli ylen -rappeutunut, ja jonka vuokrana hänen taloon täytyi tehdä päiviä. - -Ovi oli sisältä suljettu. Hannes Borg kolkutti, kuulematta mökistä -mitään liikettä. Viimein kysyi kiukkuinen naisääni: - --- Kuka siellä kolkuttaa? - --- Täällä on vaan aikaisia vieraita Koivukoskelta. - -Hetken kuluttua aukeni ovi. - -Vappu oli pukenut ylleen vahvasti vaatetta, ja paksu villahuivi -peitti hänen päätään, niin että vaan silmät ja nenä pilkistivät esiin. - -Tervehtimättä tulijoita Vappu kysyi epäluuloisena: - --- Mitä herrasväellä on asiaa? - -Elisabet ja Hannes Borg astuivat eteiseen. Ummehtunut, lialta -löyhkäävä ilma tunki heitä vastaan sisähuoneesta. - --- Kuulin eilisiltana Junulta, että Vappu vielä on sairas, vastasi -Hannes Borg. -- Tulimme tuomaan Vapulle ruokaa ja lääkkeitä. - -Tyytyväisyyden välkähdys näkyi Vapun nyrpeillä kasvoilla, hänen -katsellessaan miten Elisabet latoi pöydälle tuomiansa ruokatavaroita. - --- Onko täällä lähellä ketään ihmistä, joka teitä hoitaa ja -tarvittaessa auttaa? kysyi Elisabet. - --- Käyhän se liikkaava Saara täällä joskus. Mutta vaivanenhan se on, -niin ettei siitä ole paljoa apua. - --- Onhan teillä Junu täällä kotona, huomautti Hannes Borg. Vapun -kasvot muuttuivat jäykiksi. - --- Junu lähti tänä aamuna varhain naapuripitäjään työtä hakemaan. -Se puhui jotain tukkitöistä. Mutta en minä oikein tiedä sen pojan -meiningeistä... - -Hän vaikeni hetken ja jatkoi sitten: - --- Se voi viipyä kauankin sillä matkalla, ja jos herrasväki pitää -sille vihaa niiden muutamien marjojen vuoksi, jotka se ohimennessään -noukki siitä puutarhasta ja jos aiotte siitä nostaa kanteen, niin -ei se asia sellaista ankaruutta ansaitse... Meillä ei ole mitään. -Tuskin on leipäpalaa pistää suuhun, ja kun se poikakin on ruvennut -ryyppäämään... ei se itse luonnostaan ole sellainen, mutta kun ne -kylän pojat sitä houkuttelevat... - --- Vappu erehtyy täydellisesti, sanoi Hannes Borg, jos luulee että -minä enää muistelen Junun eilistä käyntiä mansikkamaassani. Minähän -vaan hänelle selitin, että on sopimatonta mennä ilman lupaa toisen -puutarhaan marjoja syömään. Ja sillä koko asia oli sovittu. Eikö -Vappu käsitä, että me tahdomme Vapun parasta, ja että olemme vallan -vapaaehtoisesti tulleet tänne Vappua auttamaan. Meitä suuresti -pahoittaa, että Vappu käsittää tulomme väärin ja on noin katkera. - --- Katkeraksi tässä käy väkisinkin, kun on sairas ja köyhä, ja kun -rikkaat elävät ylellisyydessä ja sortavat meitä... - --- Me emme ole rikkaita, emmekä ole koskaan Vappua sortaneet, selitti -Elisabet. - -Vappu vaikeni. Elisabet otti esille lääkkeet ja neuvoi niiden -käyttämisen. Vappu katsahti niihin epäluuloisesti ja kysyi: - --- Eihän niistä vaan tule vahinkoa, jos niitä syö? - -Elisabet rauhoitti häntä ja sanoi: - --- Ne ovat hyviä lääkkeitä, kun on vilustunut. Hän kehoitti Vappua -parannuttuaan käymään hänen luonaan saamassa vaatteita. - -He poistuivat mökistä toivottaen Vapulle pikaista parantumista ja -huoahtivat helpoituksesta päästyään tästä ummehtuneesta ilmasta -jälleen aamunraikkaaseen luontoon. - -Hannes Borg sanoi heidän kääntyessään kotipolulle: - --- Paatuneita ja sydämettömiä kiihoittajia ei voi parantaa. Ainoa, -minkä voi tehdä, on että turvaa heiltä yhteiskuntaa. He ovat -myrkyttäneet suuren osan tätä kansaa. Mutta nämä heidän onnettomat -uhrinsa, nämä poloiset sairaat ovat parannettavat, ja meidän -velvollisuutemme on koettaa heitä aineellisesti ja henkisesti nostaa. - --- Mutta se ei ole helppoa, huokasi Elisabet. - --- Järkisyyt ja vakuutukset eivät yksin riitä. Heitä täytyy parantaa -enemmän teoin kuin sanoin. - - * * * * * - -Myöhemmin aamupäivällä ajoi kapteeni Julius Eversenin auto Elisabetin -portaiden eteen. Hän oli sotilasunivormussa, tähtiä rinnassa, ja -hänellä oli kädessä iso vihko tummanpunaisia ruusuja, jotka hän -sisään astuessaan siron kohteliaasti, kuin entinen hovimies ainakin, -ojensi Elisabetille. - -Elisabetille tämä käynti ja nämä kukkaset olivat suuri yllätys. -Eversen näytti huomaavan sen ja selitti, että hänen ulkomailta erästä -tuttavaa myöten tilaamansa herkut ja juomatavarat tuon tuttavan -viipymisen vuoksi olivat myöhästyneet, ja että se juhla, jonka hän -oli aikonut toimeenpanna maatilallaan saman viikon lauantaina, oli -siirrettävä. Tästä oli Eversen tullut ilmoittamaan. Samalla hän pyysi -Elisabetia maalaamaan hänen muotokuvansa. Häntä ei oltu maalattu -suomalaisessa upseeripuvussa, jota hän eron otettuaan oli oikeutettu -kantamaan. - -Hän perusteli pyyntöään: - --- Työhuoneeni on vallan uudestaan sisustettu. Siinä on erään sohvan -yläpuolella tyhjä seinä, ja sen tahtoisin täyttää soturikuvallani. - -Hän lisäsi: - --- Voinko saada kunnian tulla teidän siveltimenne ikuistamaksi? - -Ennenkuin Elisabet vastasi tähän kysymykseen, hän pyysi vierastaan -istumaan. - -Julius Eversen loi katseen ympärilleen. Hän näytti hiukan -ihmettelevän tämän ulkoapäin vaatimattoman talon melkein upeata -sisustusta. Elisabetin entinen mies oli heidän avioeronsa jälkeen -lähettänyt hänelle hänen kauniit huonekalunsa ja taide-esineensä, -ja Elisabet oli osannut järjestää kaikki aistikkaasti tähän uuteen -kotiinsa. Hallitsevana huonekaluna hänen salongissaan oli iso -Steinway-flyygeli, yksi hänen arvokkaimmista häälahjoistaan. - -Heidän istuuduttuaan Elisabet vastasi: - --- Kapteeni kunnioittaa minua suuresti luottamuksellaan, ja kernaasti -olen valmis muotokuvanne maalaamaan. Mutta en mielelläni tee -kahta työtä yhtaikaa. Suunnittelen paraikaa luonnoksia kirkkomme -alttaritaulua varten, joka on minulta tilattu. Mutta jos herra -kapteeni malttaa hiukan odottaa, olen jonkun ajan kuluttua valmis -ryhtymään työhön. - -Tyytymättömyyden varjo ilmestyi Julius Eversenin kasvoille. Hän -oli jo lapsuudestaan hemmoiteltu ja tottunut tyydyttämään kaikki -mielijohteensa ja oikulliset pyyteensä. - -Hän huudahti kärsimättömänä: - --- Sepä kovin ikävää. Nyt olisi minulla juuri pari viikkoa vallan -joutilasta aikaa. Sitten tulee juhlani ja huoleni paperitehtaalla. Ja -sitten on syksy vähitellen käsissä... - -Elisabet eli kokonaan taiteestaan ja varsinkin muotokuvatilauksista, -joita hänelle tehtiin kaukaisistakin pitäjistä, jopa pääkaupungista -käsin. Hän ei sentähden kernaasti hylännyt tilausta. Hän sanoi siis -sovitellen: - --- Jos kapteenilla on kiire, voisin ehkä tällä kertaa tehdä -poikkeuksen. Ja oikeastaan on alttaritaulutyöhöni tullut pysähdys. -Sen aihe on: Kristus Getsemanessa. Varomattomasti kyllä käytin kolmen -opetuslapsen malleina paikkakunnan henkilöitä. Kunnan asettama -arvostelijalautakunta, jolle näytin luonnokseni, paheksui sitä, -että maalauksessa esiintyi tavallisten ihmisten kasvoja. Varsinkin -kauppias Herhilä vaatimalla vaati uutta luonnosta. - --- Entä Kristuksen kasvot, hyväksyivätkö he ne? - --- Kristuksen olin hahmoitellut Parisissa opintoaikana piirtämieni -luonnoksien mukaan. Minulla oli siellä mallina eräs surumielinen -italialainen, jonka kasvoista kuvastui kaiken maailman kärsimys. -Minä tosin puolestani olin vähimmin tyytyväinen noihin kasvoihin, ne -kun vivahtivat sovinnaiseen Kristus-tyyppiin. Mutta lautakunnalla ei -ollut niitä kasvoja vastaan mitään muistuttamista. - --- Sovinnaisuushan viehättää moukkia. Minussa yhä enemmän vahvistuu -se vakaumus, että kaikki tässä maailmassa käy niin hullusti -suureksi osaksi sentähden, että tyhmillä ihmisillä on päätösvalta. -Valistunut despotia on mielestäni ainoa, mikä voi ylläpitää -yhteiskuntajärjestystä ja edistää kehitystä. - --- Voittepa osaksi olla oikeassa. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, -mitä katsoo sisältyvän käsitteeseen valistunut. Jos siitä puuttuu -sydämen hyvät voimat, en minä allekirjoita väitettänne. - --- Suostuitteko tekemään uudet luonnokset? - --- Suostuin, vaikka se kyllä loukkasi taiteellista itserakkauttani. - --- Siinä teitte väärin. Tuollaiset "asiantuntijat" pitää perinpohjin -nolata. - --- Minä asetuin sille kannalle, että maalaan tuon alttaritaulun -pitäjäläisiä, enkä itseäni varten. Noudatan periaatetta, ettei pidä -aikaansaada pahennusta yksinkertaisissa sieluissa. - --- Siis tämä keskeytys ehkä tuottaa minulle tilaisuuden saada olla -mallinanne. - --- Jos niin haluatte. - -Jotta Elisabetin ei tarvinnut vaivautua kuljettamaan -maalausvehkeitään Louhivaaraan, he sopivat siitä, että maalaaminen -tapahtuisi Elisabetin luona. Kapteeni Eversen lupasi autollaan -saapua sinä päivän hetkenä, joka Elisabetille olisi sopivin. Ja jo -seuraavana päivänä he päättivät alkaa. - - - - -V - - -Hannes Borg sanoi viikon loppupuolella Elisabetille: - --- Minun täytyy nyt vihdoinkin lähteä Kuuselaan metsänhoitaja -Forsgrénia tervehtimään. Hän saattaa jo pitää epäkohteliaisuutena, -että en vielä ole vastannut hänen käyntiinsä. - -Syötyään päivällisen kello neljän ajoissa hän käski valjastaa Toverin -kääsiensä eteen ja lähti matkaan. - -Niittytiellä hän kohtasi kapteeni Eversenin autoineen. Eversen oli -matkalla Elisabetin luo. Hän käski pysäyttää ajoneuvonsa, ja molemmat -herrat tervehtivät toisiaan kylmän kohteliaasti. Eversen kertoi, että -hän jo neljä kertaa oli käynyt Elisabetin atelieessa mallina, ja että -muotokuva oli hyvin lupaava. - -Hannes Borg toivotti työlle menestystä, ja kumpikin jatkoi matkaansa. - -Hannes Borg ei ollut ottanut renkipoikaa mukaansa ja istui itse -ohjaksissa. Toveri, hänen ripeä hevosensa, oli sekin saanut kokea -kapinan tuottamia kärsimyksiä. Punaiset olivat vieneet sen, ja vasta -pitkän etsinnän jälkeen vapaussodan päätyttyä se oli löydetty ylen -kurjana. Jo kaukaa se oli isännälleen hirnunut, kun se tuotiin kotia. -Tyytyväisyydestä ja hyvästä hoidosta se oli taas ruvennut lihomaan ja -saamaan kiiltoa karvaansa. - -Parisen kilometriä ajettuaan Hannes Borg saapui Forsgrénin -mäntymetsään. Täällä pisti heti silmään, miten erinomaisesti se oli -hoidettu. Jokaista puuta oli sopivalla tavalla oksittu ja yleensä -vaalittu kuin elävää olentoa. Puut olivatkin metsänhoitaja Forsgrénin -ystäviä. Ken niitä laiminlöi tai vahingoitti, sai hänet raivoihinsa. -Ja täynnä paheksumista hän joskus puhui siitä, kuinka monet -maanviljelijät meillä haaskaavat metsiään, näitä maamme kauneimpia -koristuksia ja suuriarvoisinta kansallisomaisuuttamme. - --- Se on suorastaan anteeksiantamatonta laiminlyöntiä -- näin muisti -Hannes Borg Forsgrénin kerran huudahtaneen -- ettei pidetä mitään -huolta uuden kasvun hankkimisesta hakatun sijalle! - -Kun he kerran yhdessä olivat kulkeneet tuollaisen umpimähkään -haaskatun metsäalueen ohi, oli Forsgrén virkahtanut: - --- Tämä on hirvittävää raakuutta ja luonnon rumentamista. Ainoastaan -meillä kyetään sellaiseen! - -Erottuaan toimestaan valtion metsänhoitajana ja vetäydyttyään syrjään -maatilalleen, oli Forsgrén entistä suuremmalla lämmöllä antautunut -hoitamaan metsiään, puutarhaansa ja mehiläisiään. - -Hannes Borg saapui nyt Forsgrénin vihannes- ja hedelmäpuutarhan -kohdalle. Se oli mallikelpoisessa kunnossa, ja hän muisteli -kiitollisena, että hän metsänhoitaja Forsgrénilta oli saanut ensi -virikkeen perustamaan Koivukoskelle vihannes- ja hedelmäpuutarhan, -joka vähän myöhemmin oli menestynyt niin hyvin, että hän saattoi -myydä lähistölle, jopa kaupunkiinkin, puutarhatuotteitaan, siten -saaden sievät lisätulot. - -Tultuaan perille Hannes Borg ajoi kääsinsä vajan eteen ja jätti -hevosen rengin huostaan. Tapaamatta ketään hän kulki pihan -poikki kuistikolle. Forsgrénin asuinrakennus oli vanha, isohko, -yksikerroksinen puutalo, jonka suippokaariset ikkunat ja ylhäältä -typistetty näköalatorni loivat siihen jonkummoista goottilaista -tyyliä. Köynnöskasvit kiemurtelivat kuistikon pylväitä ylös ja -peittivät melkein kokonaan rakennuksen pitkänpuolen seinän. - -Sisältä kuului pianon säestämä kirkas sopraanoääni. Hannes Borg ei -tahtonut häiritä ja istuutui kuistikolle odottamaan. Hetken kuluttua -ilmestyi sisään johtavalle ovelle rouva Fredrika Forsgrén, hiljainen, -herttainen ihminen, jonka vaaleansiniset silmät säteilivät lempeyttä -ja hyvyyttä. - -Hän kätteli vierasta sydämellisesti ja virkkoi: - --- Mieheni on odottanut tohtoria joka päivä. Hän häärii paraikaa -mehiläistensä parissa. Lähden häntä hakemaan, hän tulee varmaankin -hyvin iloiseksi. - --- Häntä ei pidä työssään häiritä, vastusti Hannes Borg. -- Ja -sitäpaitsi tahtoisin kernaasti nähdä hänet keskellä noita ahkeria -pikkuolentojaan. Lähden kohta itse sinne hänet yllättämään. Älkää -siis vaivautuko, rouva Forsgrén. - --- Niinkuin suvaitsette. Ja jos ette pane pahaksi, lähden asettamaan -kahvipannun tulelle. - -Laulu oli äkkiä tauonnut sisällä, ja kuistikolle astui -parinkymmenvuotias neitonen. - --- Serkkuni tytär, Aino Vanaja, esitti rouva Forsgrén. - -Hän lisäsi: - --- Ainolla on rohkeita tuumia pyytää tohtorilta hiukan neuvoja niissä -teatteriasioissa. - -Hän poistui sisälle. - -Hannes Borg pani merkille neiti Vanajan solakan varren, hänen -ihmeen kauniit ruiskukansiniset silmänsä ja hänen keltaisen, -kullanvivahteisen tukkansa, joka oli luonnostaan kihartunut otsalle, -muodostaen kutritöyhdön oikealle ohimolle. - -Heidän istuutuessaan sanoi Aino Vanaja: - --- Täti vaivaa heti herra tohtoria minun teatteriharrastuksillani. Te -luultavasti pidätte minua ylen vaativaisena ja itserakkaana, kun näin -vasta-alkajana rohkenen kääntyä niin etevän asiantuntijan puoleen. - --- Enpä tahdo kerskata asiantuntemuksellani. Olenhan ollut muutaman -vuoden teatteriarvostelijana ja seuraan vieläkin koti- ja ulkomaan -näyttämötaidetta -- tietysti teoreettisesti ja mikäli näin syrjään -vetäytyneenä siihen saa tilaisuutta. Mutta ehkä voin teitä jollakin -tavoin hyödyttää. Kaikkein ensimäinen tehtäväni on negatiivista -laatua. Peloitan teitä antautumasta näyttämöalalle. - --- Luulen, että se on tarpeetonta. Olen punninnut kaikkia -näyttämöuran varjopuolia, joita esiintyy varsinkin meidän pienissä -oloissamme. Mutta ei mikään voi pidättää minua yrittämästä. Enhän -edes tiedä, kelpaanko näyttelijäksi, mutta se vaan on minulle -ehdottoman selvää, että koettaa minun pitää. - -Hänen kauniit ruiskukkasilmänsä saivat omituisen syvältä sisästä -heijastuvan loisteen, ja noihin muuten levollisiin, vielä hiukan -lapsellisiin kasvoihin levisi tarmoa ja lujaa päättäväisyyttä -kuvastava ilme. Hannes Borgin huomio kiintyi näiden kasvojen -ilmehikkäisyyteen, ja hän ajatteli, että se oli hyvä enne tulevaan -näyttelijäuraan nähden. Hetken kuluttua hän huomautti: - --- Sittenhän asia on paljon yksinkertaisempi. Mutta tiedättekö, -ettei tuollainen kokeilu ole suoritettu kädenkäänteessä? Täytyy -ensin vakavasti valmistautua näyttelijäksi, täytyy tehdä ahkerasti -työtä. Useat nuoret neitoset antautuvat tälle alalle muotioikusta, -esiintymishalusta... - -Aino Vanajan silmistä näki, että hän oli loukkaantunut. Niiden -kauneus tuntui taas esiintyvän eri puolelta. - -Kotvan vaiettuaan hän virkkoi: - --- Minussa ainakaan ei tämä päätös johdu mistään hetken oikusta. -Minulle se on elinkysymys. Olen yhden ainoan kerran nähnyt Ida -Aalbergin näyttämöllä. Olin silloin vielä hyvin nuori, mutta -sittenkin se ilta oli suuri elämys. Haltioidun vielä, kun ajattelen, -kuinka täydellisesti hän tempasi katsojat mukaansa. Ja ajattelen, -että varmaankin oli suuri tyydytys ja nautinto tuolle tulisielulle -tuntea, mikä taikamahti hänellä oli vallassaan noin innostaa ja -kohottaa muita kuolevaisia. Siitä hetkestä en ole saanut rauhaa. -Näyttämö vetää minua vastustamatta puoleensa. Tunnen, että vasta -siellä koko olemukseni pääsee kehittämään voimiaan... vahvasti -vaikuttamaan muihin... - --- Huomaan nyt, ettei päätöksenne johdu hetken oikusta, vaan että -sen juuret piilevät syvemmällä. -- Miten siis luulette minun voivan -aikeitanne hyödyttää? - --- Minulla olisi niin paljo kysyttävää, ja niin paljo opittavaa. -Tahtoisin tutustua valaiseviin kirjoihin. Tahtoisin saada -ohjeita roolianalysiin... Ymmärrän niin hyvin, että minun tulee -tietopuolisesti valmistautua tulevaan tehtävääni. Ja niin pian kuin -minulle on selvinnyt mitä kaikkea minun tulee oppia, täytyy minun -millä keinoilla tahansa päästä ulkomaille... vaikkapa kerjäämällä... -käyttääkseni suuren runoilijan sanoja. - -Hannes Borgissa, joka alussa oli suhtautunut pidättyvästi asiaan, -oli tämän keskustelun kuluessa herännyt harrastusta siihen. Hänen -täytyi itsekseen myöntää, että tässä nuoressa naisessa oli jotain -omintakeista, jotain mielenkiintoista, mikä suuresti erosi niiden -monien taidealokkaiden ominaisuuksista, jotka aikaisemmin olivat -käyneet häneltä neuvoja pyytämässä. - -Hän ehdotti siis: - --- Olette tervetullut Koivukoskelle, neiti Vanaja. Voimmehan siellä -lähemmin keskustella asiasta. Ehkä kirjastostani löydämme teille -hyödyllisiä teoksia. - -Aino Vanajan silmissä oli kiitollinen ilme ja hän sanoi: - --- Olen hirveän iloinen, herra tohtori. En vaan tiedä, kuinka -rohkenen teitä näin vaivata. Uskallanko suorastaan pyytää teiltä -vähän opetusta tuntien muodossa. - --- Teillä ei tarvitse olla mitään arveluja tässä suhteessa. Olemmehan -hyviä ystäviä sukulaisenne, metsänhoitaja Forsgrénin kanssa. Hän -on sitäpaitsi tehnyt minulle suuren palveluksen. Minulle on varsin -mieluisaa edes tässä vähäisessä muodossa osoittaa tälle perheelle -kiitollisuuttani... - -Heidän keskustelunsa keskeytyi siitä, että metsänhoitaja Forsgrén -puutarhan puolelta palasi mehiläistensä luota. Hannes Borgin tulo -Kuuselaan oli hänelle ilmeisesti iloinen yllätys. Hänen kasvonsa -kirkastuivat, kun hän matkan päästä tunsi vieraansa, ja hän joudutti -askeleitaan. Samassa tuli rouva Forsgrén kuistikolle kutsumaan -kahvipöytään, joka oli katettu puutarhaan. - -Siirryttiin sinne. Forsgrén uhkui innostusta mehiläisiinsä. - -Hän huudahti: - --- Ne ovat ihmeellisiä yhteiskuntaolentoja, nuo mehiläiset! Kaiken ne -uhraavat yhteiskuntansa hyväksi. Yksilö sinänsä ei niille ole mitään, -yhteiskunta on kaikki kaikessa. - --- Mutta onko se nyt sedän mielestä ihannetila? kysyi Aino Vanaja. -- -Minä puolestani harrastan ja kannatan yksilön oikeuksia. - --- Niinkuin ne muka muuten jäisivät kannatusta vaille! ilkkui -metsänhoitaja. Sinulla, esimerkiksi, pikku ystävä, on sitä -yksilöllistä itsetietoisuutta vallan riittämiin. - --- Sitä tarvitsee henkilö, joka aikoo ryhtyä valloittamaan itselleen -sijaa näyttämöllä, huomautti hymyillen Hannes Borg. - --- Onko tohtori ollut ystävällinen ja luvannut antaa Ainolle neuvoja? -kysyi epäröiden rouva Forsgrén. - --- Tohtori on ollut kerrassaan suuremmoisen ystävällinen. Saan käydä -Koivukoskella ja tohtori on luvannut suositella minulle kirjoja. - --- Toivon, että vielä saat tämän lapsukaisen käännetyksi pois -turhuuden tieltä, hymähti metsänhoitaja. - --- Mieheni ei ymmärrä eikä rakasta taidetta niinkuin Aino ja minä, -selitti Fredrika rouva. - --- On hyvää taidetta ja huonoa taidetta, virkkoi Hannes Borg. Sen, -joka ei kykene hyvää taidetta luomaan, on luonnollisesti parasta -pysytellä loitolla taiteesta. - -Aino Vanaja innostui: - --- Minä puolestani asetan itselleni vaatimuksen: joko jotain -huomattavaa ja suurta, tai ei mitään... - - - - -VI - - -Samaan aikaan kun Hannes Borg oli käymässä Kuuselassa, sujui -Elisabetilta maalaaminen erinomaisesti. - -Kapteeni Eversen oli tuonut entistään isomman ja komeamman -ruusuvihon, ja kun hän tapansa mukaan suudellen Elisabetin kättä -ojensi sen hänelle, tunsi Elisabet, että hänen henkensä löyhkäsi -väkeviltä. Kahvipaussin alussa kuistikolla Eversen siirtyi istumaan -liian lähelle Elisabetia, joka hankki asiaa sisälle ja sieltä -palattuaan kahvikuppineen asettui toiselle puolelle pöytää. - -Kapteeni oli hyvällä tuulella ja kertoi puheliaasti vaikutelmiaan -sotilasvuosiltaan Venäjällä. Vaikka hänen keskustelussaan olikin -ylhäisen maailman piireihin tottuneen miehen sileä ja hienokäänteinen -sävy, kuulsi siitä kuitenkin esiin joltinenkin kerskuruus ja halu -korostaa omaa osaansa. Hän mainitsi mielellään kreivittäriä ja -suuriruhtinattaria, joiden kanssa oli seurustellut "intiimisti", -ja viehättyi värikkäästi kuvaamaan erään suuriruhtinaan palatsissa -vietettyä orgiaa, jonka osanottajat olivat esiintyneet Aatamin ja -Eevan puvuissa. Ylhäinen orgian toimeenpanija vähän väsähti keskellä -yöllistä hurjastelua ja otti silloin virkistyäkseen samppanjakylvyn -marmorialtaassa. Kylvyn aikana soitti näkymätön orkesteri -kiihoittavaa kappaletta, jonka säestäminä tanssijattaret ammeen -ääressä harsoja heilutellen, mutta muuten tuiki puvuttomina, tekivät -kiehtovia liikkeitä... Elisabet, jonka mielestä tällaiset realistiset -kuvaukset paremmin soveltuivat herraseuraan, oli käynyt totiseksi ja -sanoi hetken kuluttua: - --- Tuollaiset orgiat todistavat oikeastaan suurta henkistä onttoutta -ja dekadenssia ja olivat luullakseni luhistuvan Venäjän viimeisiä -perikadon syitä. - -Eversen vastusti: - --- Siltä voi tuntua vakavista suomalaisista, joilla on kylmempi ja -hitaampi tempperamentti. Minusta ei. Sukuni on kotoisin Tanskasta, -mutta äitini puolelta on suoniini valunut slaavilaista verta. -Huumaavaa se oli, tuo elämä! Ja nuo Pietarin hovipiirien naiset --- niissä vasta oli intohimoa ja tulta! En silti tahdo moittia -suomalaisia naisia. Heillä on oma viehätyksensä, ehkä etupäässä -sentähden, että he ovat vaikeammin valloitettavissa. Onhan heissäkin -intohimoa, mutta se piilee syvemmällä, kova ulkokuori on ensin -puhkaistava... - -Emännän tarjottua kolmatta kuppia, josta vieras kohteliaasti -kieltäytyi, he päättivät vielä hetken jatkaa maalaamista. - -Toinen puoli Elisabetin salia oli järjestetty maalausatelieeksi, -jonka leveistä ikkunoista ja lasikatosta sisälle tulvivaa valoa -tarpeen mukaan saattoi lieventää vaaleilla tai tummahkoilla -verhoilla. Elisabetin mielestä iltapäivä-aurinko heloitti -häikäisevänä ja hän veti esiin muutaman verhon. Sitten hän asettui -matkan päästä katselemaan keskeneräistä muotokuvaa. Eversen riensi -hänen viereensä ja kysyi katsellessaan hänen yksinkertaista, mutta -aistikasta avokaulaista kesäpukuaan: - --- Onko teidän muotokuvaanne koskaan maalattu, rouva Borg? Jos -minulla olisi siveltimen taito, en voisi löytää viehättävämpää mallia -kuin te... - -Hän oli vallan lähellä Elisabetia, tunsi hänen ihonsa raikkaan -ja terveen tuoksun, näki hänen somasti kaarevan povensa ja -kaunisviivaisen, hiukan ruskettuneen niskansa, ja voimatta hillitä -kuohahtavaa intohimoaan, hän painoi tuohon niskaan hehkuvan suudelman. - -Elisabet pakeni pelästyneenä maalausjalustan ääreen. Mutta Eversenin -raju intohimon puuskaus siitä vaan kiihtyi. Hän riensi Elisabetin -jälkeen ja tarttui häntä voimakkaasti vyötäisistä, aikoen vetää hänet -syliinsä, kuiskaten: - --- Te olette kiehtovin nainen, jonka koskaan olen tavannut. Mies voi -teidän tähtenne tulla vallan hulluksi. - -Tehden epätoivoisen ponnistuksen Elisabet kiskaisi itsensä irti -hänen käsivarsistaan. Ja kun Eversen sittenkin lähestyi häntä, -silmät kiiluen hillitöntä himoa, tempasi Elisabet hädissään -maalausjalustalta keskeneräisen muotokuvan ja löi sillä ahdistajaansa -vasten kasvoja. - -Maalattu kangas osui Eversenin otsaan, joka tahrautui tuoreesta -maalista, hän peräytyi ja alkoi nenäliinallaan pyyhkiä pois maalia, -mutisten: - -Iltapäivä -- Te ette aina ole ollut yhtä ankara ja pidättyväinen -miesten ihailuun nähden, rouva Borg. - -Elisabet, jonka hermot olivat kovassa kiihoituksessa, paiskasi -sameaksi tahrautuneen maalauksen jalustan juurelle ja huudahti: - --- Emme siedä täällä Suomessa pietarilaisia hovitapoja, emme -varsinkaan nyt enää, kun Suomi on venäläisistä vapaa. - --- Rouva Borg, sanoi Eversen kähisten, vain yksi henkilö on -elämässäni solvannut minua siihen tapaan kuin te äsken... noin -kouraantuntuvasti. Se oli eräs toverini Pietarin kadettikoulussa. -Voin vakuuttaa, että se tuli hänelle _hyvin kalliiksi_. Mutta te -olette nainen, en voi vaatia teiltä sellaista hyvitystä. Naiset -saattavat joskus käyttää heikkouttaankin puolustuskeinona. - --- Ja miehet käyttävät voimaansa raakuutena. - -Näin sanottuaan Elisabet poistui salista, sulkien jälkeensä oven. - -Hetken kuluttua hän makuuhuoneestaan kuuli auton jyskytyksen ja näki -Eversenin kiiltävissä ajoneuvoissaan huimaa vauhtia kiitävän pois. - - - - -VII - - -Kauan Elisabet istui makuuhuoneensa sopessa sekalaisten tunteiden -raatelemana. -- Oliko hänen mahdoton saada rauhaa entisyydeltään? -Oliko siis hänen elämänsä salaisuus levinnyt tännekin, tultiinko -siis hänen tyyssijaansa muistuttamaan, että tuo salaisuus ei enää -ollutkaan mikään salaisuus. - -Ja ilmielävinä kohosi hänen eteensä kuvia ja muistoja. - -Hänen suuren, ainoan rakkautensa esine oli ollut Yrjö Vahtera. Kuinka -rajattomasti hän oli tuota voimakasta ja kaunista miestä ihaillut. -Mutta lyhyt kesäinen unelma oli päättynyt räikeään todellisuuteen. -Kuinka olikaan mahdollista, että tuo hänen jumaloimansa mies oli -joutunut rappiolle, niin että hän lopulta alentui kiristäjäksi? -Kuinka hän, Elisabet, oli voinut kestää kaikkea siitä johtunutta -katkeruutta, avioerosta aiheutunutta ihmisten uteliaisuutta ja -parjausta! -- Epäilemättä vaan sentähden, että hän oli voinut -vetäytyä tänne enonsa turviin, missä pitkät ajat oli elänyt vallan -erillään muista ihmisistä. - -Ja sitten oli tullut punakapina, joka oli karkoittanut kaiken -rauhan. Punaiset olivat yllättäneet ja vanginneet Hannes Borgin ja -Elisabetin. Molempia he olivat pitäneet rikollisina ja vaarallisina, -Hannes Borgia pitäjän suojeluskunnan johtajana ja Elisabetia hänen -läheisenä sukulaisenaan ja valkoisten sairaanhoitajattarena. - -Kun heidät vartiojoukon saattamana vietiin naapuripitäjän -kirkonkylään, kulki heidän rekensä kirkkomaan ohi. Sen kiviaidan -edessä oli järjestyneenä punakaartilaisjoukkue. Etumaisena seisoi -komea, solakka, vaaleatukkainen mies, heidän johtajansa, joka -paraikaa jakoi määräyksiään. Elisabet tunsi tuon miehen Yrjö -Vahteraksi. Hänkin tunsi Elisabetin, vaikka vaan vilahdukselta -näki hänet ohi kiitävässä reessä. Yrjö Vahtera käski ajajan -pysäyttää reen ja kysyi vartijoilta, minne vankeja vietiin. -- -Kunnantalolle tutkittavaksi ja tuomittavaksi, kuului vastaus. Yrjö -Vahtera nousi hevosen selkään ja seurasi rekeä kunnantalolle. -Hannes Borgia tutkittiin kauan ja vaadittiin ilmaisemaan valkoisten -sotasalaisuuksia. Kun hän oli selittänyt, ettei hän paljoa niistä -tietänyt ja kun hän ehdottomasti oli kieltäytynyt ilmaisemasta -sitä, minkä tiesi, tuomittiin hänet heti ammuttavaksi. Yrjö Vahtera -piti koko ajan silmällä Elisabetia, huomasi hänen epätoivoisen -ilmeensä ja vastusti tuomion pikaista täytäntöönpanoa. Hän sanoi -tahtovansa yksityisesti kuulustella vankeja ja kyllä löytävänsä -keinoja pakottaakseen heidät puhumaan. Kun Yrjö Vahteralla oli ylin -sotilaallinen johto paikkakunnalla, ja "tuomioistuin" oli tilapäinen, -ei rohjettu vastustaa hänen vaatimustaan. Vankeja vietäessä pois -tuomiosalista, iski Yrjö Vahtera merkitsevästi silmää Elisabetille. -Vangit majoitettiin vajantapaiseen kylmään rakennukseen, mutta -siirrettiin sitten Yrjö Vahteran toimesta kunnantalolle. Myöhemmin -illalla Yrjö Vahtera kävi Elisabetia tervehtimässä ja lupasi tehdä -kaiken pelastaakseen hänet ja hänen enonsa. Unhoittumaton oli se -keskustelu, joka heillä siinä pienessä kunnantalon huoneessa oli -ollut. Elisabet oli rukoillut Yrjö Vahteraa luopumaan kantamasta -aseita isänmaataan vastaan ja pakenemaan heidän kanssaan valkoiselle -puolelle. Mutta Vahtera oli vastannut, että hän tahtoi olla mukana -vapauttamassa Suomea, järjestämässä täällä uusia parempia oloja, -poistamassa sortoa, hankkimassa leipää ja elämän mukavuutta kaikille. - -Turhaan Elisabet kyynelsilmin oli vakuuttanut, ettei tämä ollut Yrjö -Vahteran valitsemalla tiellä toteutettavissa. Yrjö Vahtera huudahti, -että nyt viimeinkin oli koittanut uusi aika, mutta että kaikki eivät -sitä vielä käsittäneet. Ja hän lisäsi: - --- Sinutkin, Elisabet, kohotan loistaviin oloihin, hyvitän kaiken, -mitä olen sinua vastaan rikkonut, sillä rakastan sinua vielä... en -koskaan ole ketään muuta rakastanutkaan... - -Ja hän oli koettanut intohimoisena lähestyä Elisabetia, joka -pelästyneenä oli paennut häntä huoneen soppeen. Silloin oli Yrjö -Vahteran raju veri kuohahtanut ja hän oli uhaten huomauttanut, että -heidän molempien henki oli hänen käsissään. Siihen vastasi Elisabet, -että hän, Yrjö Vahtera, jo oli tuhonnut hänen elämänsä, että hän -nyt saattoi antaa sille kuoliniskun. Kiivaana syöksyi Yrjö Vahtera -pois. Mutta myöhemmin yöllä hän karkasi sisään ja kertoi kiireissään, -että täytyi viipymättä paeta, sillä ylivoimaiset valkoiset joukot -lähestyivät kirkonkylää, ja hän aikoi auttaa Elisabetin ja Hannes -Borgin turvaan. Omaan rekeensä hän otti heidät ja jätti heidät -erääseen mäntymetsään, jossa he sitten kohtasivat valkoiset. - -Erotessaan oli Yrjö Vahtera sanonut Elisabetille: - --- Toivon, että vielä tapaamme toisemme rauhallisemmissa oloissa. -Mutta jos emme enää näe toisiamme, elä onnellisena, jää hyvästi, -äläkä muistele minua katkeruudella... - -Nämä jäähyväissanat olivat kuin tulikirjaimin kaiverrettuina -painuneet Elisabetin sydämeen. Olivatko ne vilpittömät? Oliko -Yrjö Vahtera vakaumuksesta liittynyt kapinallisiin, uskoiko -hän asiansa oikeuteen? Vai oliko hän vaan seikkailunhalusta, -katkeruudesta väärään suuntaan suistuneen elämänsä tähden liittynyt -maankavaltajiin? Turhia kysymyksiä, jotka jäivät vastausta vaille. -Mutta yksi seikka oli Elisabetille varma: hänessä oli taas -leimahtanut ilmiliekkiin rakkaus tuohon voimakkaaseen ja kauniiseen -mieheen, joka uhmaili kaikkea. Mutta tämä rakkaus oli katkera, sillä -olihan Yrjö Vahtera sillä puolella, jonka teot Elisabetin täytyi -tuomita, se oli epätoivoinen, sillä hän ei ollut Yrjö Vahterasta -kapinan jälkeen kuullut mitään. Oliko hän kaatunut taistelussa, oliko -hän joutunut vangiksi ja ammuttu, vai oliko hän paennut Venäjälle?... - -Kirvelevä haava oli taas auennut hänen rinnassaan. Joskus sen kipu -vaimeni. Iltapäivän kohtaus Eversenin ja hänen välillään oli taas -ollut uusi veitsenväännös arpeutumattomassa haavassa... - -Missä viipyi Hannes Borg? Aurinko kallistui jo laskuunsa, eikä -häntä vielä kuulunut. Elisabet oli kahdenvaiheilla, pitikö hänen -kertoa Hannes Borgille mitä hänen atelieessaan oli tapahtunut vai -ei. Se varmaankin suuresti olisi pahoittanut hänen enoaan, niin -hän ajatteli. Ja mitä oikeastaan hyödytti tuon ikävän tapauksen -mainitseminen? Luultavaa oli, ettei Eversen sitä itse kertoisi. -Olihan hänen osansa siinä ollut siksi epäedullinen. Mutta tokko tämä -tapaus saattoi pysyä salassa? Eikö maalaamisen keskeytys vaatinut -selitystä? - -Elisabet ei jaksanut sillä hetkellä ajatella sen pitemmälle. - - - - -VIII - - -Oli jo auringonlaskun aika, eikä Hannes Borgia vielä kuulunut kotiin -Kuuselasta. - -Elisabetin hermot olivat kiihoittuneet, hän oli alkanut soittaa -pianoa tyyntyäkseen, mutta sulki jälleen soittokoneen yhden kappaleen -soitettuaan. Hän päätti nyt lähteä kävelemään raittiiseen iltailmaan. -Poiketessaan metsäpolulle hän muisti, ettei moneen päivään ollut -saanut tietoa Vapun tilasta. Hän palasi sentähden kotia ja otti -mukaansa muutaman vanhan vaatekappaleen, viedäkseen ne Vapulle. - -Ei kestänyt kauan, ennenkuin Elisabet saapui kävelynsä päämäärään, -Vapun kurjalle mökille. Vappu istui portailla kuorien perunoita. -Hän kuivasi esiliinallaan märät kätensä, tarttuakseen Elisabetin -ojennettuun käteen. Mutta Elisabet huomasi, että hän teki sen -vastenmielisesti, epäluuloisena. - --- Tulin katsomaan, miten Vappu voi, sanoi Elisabet niin -ystävällisesti kuin suinkin. - --- Niin se vanha elää, kuin märkä palaa, vastasi Vappu äreästi. -- -Olenhan tässä jo pari päivää laahustellut kotiaskareissa. Kukapa -sitä köyhää hoitaisi, jos ei itse hoida itseään, saa nähdä nälkää ja -kuolla kuin koira. - --- Näkeehän Vapun terveydentilassa sentään edistystä, huomautti -Elisabet. -- Ilmatkin ovat käyneet lämpimämmiksi. Kenties Vappu pian -kokonaan paranee, ja silloin tämä maailma ehkä Vapunkin mielestä -näyttää vähän valoisammalta. - --- Mikäpä tätä minun elämääni tekisi valoisammaksi. Kun se Junukin on -lähtenyt kiertämään maita mantereita. Eikä siitä täällä kotonakaan -olisi ollut suurta apua, se kun on ruvennut ryyppäämään. Se oli -toista maata se nuorempi poikani Risto. Mutta sen herrat ampuivat -kapinan aikana. - --- Vappu tekee väärin, kun aina vetää köyhälistön kärsimykset -sivistyneen säädyn syyksi. Kapina vaati suuret uhrinsa niin hyvin -valkoisilta kuin punaisiltakin. Eivätkä herrat olleet punakapinan -alkuunpanijoita, vaan sydämettömät yllyttäjät ja kansan pettäjät. -- -Mutta en ole tullut tänne väittelemään Vapun kanssa asioista, joita -Vappu ei ymmärrä, vaan tuomaan Vapulle vähän vaatteita. - -Hän ojensi Vapulle tuomansa vaatekappaleet, hameen, villapuseron ja -huivin. - -Vappu loi niihin tutkivan katseen, sieppasi ne käsiinsä ja sanoi: - --- Tässä alkaakin tämä vaatteen puoli olla hyvin huonoa. - -Ja Elisabetin äskeisestä huomautuksesta huolimatta hän jatkoi: - --- Täällä kävi eilen eräs pitäjän mies, Taavi Keto, ja hän kertoi, -että nyt herrat aikovat laskea meidän köyhien niskoille mahdottomat -verotaakat, että me saamme maksaa koko sen sodan kulut. Ja se Taavi -kehoitti vaan tekemään vastarintaa ja olemaan maksamatta, sillä -olemme jo muutenkin liiaksi saaneet kärsiä. - --- Se oli ilmeisesti noita ilkeämielisiä kiihoittajia, jotka pettävät -kansaa. Vapun ei pidä niitä kuunnella. Veroja tietysti korotetaan, -mutta kaikille, ei vaan köyhille. Ja tämä korotus tapahtuu jokaisen -varojen mukaan. Siltä, jolla ei mitään ole, ei voida mitään ottaa. -Muuten on ikävää, että Vappu aina on näin katkera. Eikö Vappu käsitä, -että esimerkiksi minäkin elän työlläni. Minä vaan teen toisenlaista -työtä, taidetyötä. Paraikaa minulla on tekeillä alttaritaulu pitäjän -kirkkoon. - --- Se sama Taavi Keto sanoi, ettei pitäisi ollenkaan olla kirkkoja, -eikä pappeja. Ja se sanoi, että ei tarvitse uskoa taivaaseen eikä -helvettiin. - --- Jos emme usko, että ulkopuolella meitä on taivas ja helvetti, -tulee meidän kuitenkin uskoa siihen taivaaseen ja helvettiin, joka -on omassa sydämessämme. Tarkoitan hyvään ja pahaan, joka on jokaisen -sydämessä. - -Vappu tuijotti tylsänä eteensä, ja Elisabet huomasi, ettei hän -kyennyt käsittämään tällaista puhetta, ja hän sanoi lähtiessään: - --- Kun Vappu täydelleen paranee, olisi meillä työtä -vihannespuutarhassa. Ja sitten Vappu tulee ruualle ja kahville meidän -keittiöömme... - -Palatessaan Koivukosken pihalle tapasi Elisabet pojan polkupyörineen. -Hän oli tuomassa kirjettä Louhivaaran hovista Everseniltä. Poika -sanoi siihen odotettavan vastausta. - -Elisabet vetäytyi kuistikolle kirjettä lukemaan. Eversen kirjoitti: - - 'Kunnioitettava Rouva Borg! - - Riennän ilmoittamaan suuren pahoitteluni tämänpäiväisen - menettelyni johdosta. En tahdo sitä puolustaa, vaan koetan sitä - selittää. Sain muutamia hyviä tovereita luokseni kaupungista. - Heillä oli mukanaan juomatavaroita, ja näihin aikoihin, joina - väkijuomien saanti on vaikeaa, tulin maistaneeksi liiaksi. Siitä - johtui, etten tänään voinut hillitä tulista luontoani. En rohkene - pyytää Teiltä anteeksi, sillä pelkään että paheksumisenne on - siksi suuri. En myöskään oleta, että olisitte halukas jatkamaan - muotokuvani maalaamista. Mutta olen jo tullut Teitä melkoisesti - vaivanneeksi ja kysyn sentähden, millä saan korvata vaivanne ja - ajanhukkanne. Uskokaa, että kaiken käytökseni alkusyynä on ollut - ihailu Teitä kohtaan, vaikka se valitettavasti kehittyi väärään - suuntaan. - - Pyydän vastausta. - - Syvästi valittaen ja kunnioittavimmin: - - _Julius Eversen_.' - -Elisabet istuutui kirjoituspöydän ääreen ja vastasi kapteeni -Eversenille: - - 'Kiittäen kirjeestänne saan sen johdosta mainita, että se työ, - jonka ehdin omistaa muotokuvanne maalaamiseen, oli niin vähäinen, - etten katso voivani vastaanottaa siitä mitään korvausta. - Puolestani valitan sitä tapaa, jolla hädissäni vastasin - menettelyynne. - - Kunnioittaen - _E.B_.' - -Hän sulki kirjeen kuoreen ja antoi sen polkupyöräilijälle. - - - - -IX - - -Vasta myöhemmin illalla Hannes Borg palasi Kuuselasta. Hän oli -hilpeällä tuulella ja riensi heti kotiin saavuttuaan Elisabetin -asuntoon. Hänen sisarentyttärensä alakuloisuus herätti hänen -huomiotaan ja hän kysyi: - --- Oletko sairas? Kasvosi ovat niin kalpeat. Vältellen vastasi -Elisabet: - --- Olen hiukan väsynyt, olen ehkä tänään tehnyt tavallista enemmän -työtä. Ja illan suussa kävin Vapun mökillä. Hänen katkeruutensa ja -kiittämättömyytensä saattaa minut aina alakuloiseksi. - -Ja kääntääkseen huomion toisaalle hän kysyi, saiko näyttää -alttaritaulu-luonnostaan. - -Se miellytti Hannes Borgia sekä sommittelultaan, että henkilökuvien -ilmeiltä. Ainoastaan Kristuksen kasvoja hän piti hieman sovinnaisina. - -Elisabet kertoi, että kunnan asettama arvostelijalautakunta -oli vaatinut häntä käyttämään apostolien kuvia varten toisia --- paikkakunnalla tuntemattomia malleja. Hannes Borg piti tätä -vaatimusta kohtuuttomana ja sanoi, ettei taideteos ole samanlainen -kuin pukukappale, joka tilauksesta tehdään. Tilattua hametta voi -tilaajan vaatimuksesta koeteltaessa muuttaa, voi jälkeenpäin siihen -lisätä kaistaleen, nauhan tai pitsin. Mutta tilattu maalaus on -taideteos, jota ei voi ruveta muuttamaan. - --- Minä sinun sijassasi en suostuisi muuttamaan luonnosta. Jos -tahdot, puhun asiasta kirkkoherran kanssa. Hän on ennakkoluuloton -mies ja voi arvovallallaan vaikuttaa lautakuntaan. - -Elisabetille tämä käänne oli tervetullut, sillä kernaasti hän tahtoi -niin pian kuin suinkin ryhtyä alttaritaulua maalaamaan, luonnostaan -muuttamatta. Ja sitten myöhemmin syksyllä, saatuaan palkkion taulusta -hän aikoi pitkistä ajoista käydä ulkomailla virkistymässä ja saamassa -uusia taiteellisia virikkeitä. - -Hannes Borg teki lähtöä. Kun hän poistuessaan kulki maalausjalustan -ohi, hän huomasi Eversenin tärveltyneen muotokuvan. - -Se herätti hänen hämmästystään ja hän alkoi aavistaa pahaa. Elisabet -huomasi sen, eikä tahtonut kauempaa salata päivän kohtausta. - -Kuultuaan Elisabetin lyhyen kertomuksen tapahtumasta, Hannes Borg -laski muotokuvan takaisin jalustan juurelle ja virkkoi: - --- Minua koko tuo muotokuvakysymys arvelutti, mutta en tahtonut -siihen puuttua. Mutta annoitpa hänelle hyvän opetuksen. -- Ja se -hyöty ottelustanne ehkä on, että pääsemme tiheään seurustelemasta -Eversenin kanssa. - -Sitten Hannes Borg kertoi käynnistään Kuuselassa ja sanoi yhä enemmän -antavansa arvoa Forsgrénin puolisoille. Ja ohimennen hän huomautti -saaneensa siellä oppilaan, Forsgrénien sukulaisen, neiti Vanajan, -joka aikoi antautua näyttelijäuralle. - -Palattuaan kotiin ei Hannes Borgia myöhäisestä iltahetkestä -huolimatta haluttanut panna maata. Hän rupesi hakemaan esille -kirjojaan, mikä ei ollut helppo tehtävä, kun punaiset olivat panneet -ylösalaisin hänen kirjastonsa. Puolisen tuntia etsittyään hän oli -saanut esille melkoisen kasan näyttämötaidetta käsitteleviä teoksia, -jotka järjesti työpöydälleen. - -Hän katsoi ulos ikkunasta. Järvelle oli laskeutunut syksypuoleen -kallistuvan kesän hämärä. Vaalea keltainen juova läntisellä -taivaanrannalla tiesi auringon jo aikoja sitten menneen mailleen. - -Rauha oli laskeutunut yli hänen kotinsa. Tämä koti ei ollut säästynyt -kapinan hävitykseltä, ja kaikki kestetyt kärsimykset, kaikki katkerat -ja järkyttävät mielenliikutukset olivat tähänasti painaneet maahan -hänen elämänilonsa. Mutta nyt se taas alkoi elpyä ja nousta, ja -hänestä tuntui kuin olisivat uudet keväiset nesteet ruvenneet -kiertelemään hänen suonissaan. Ja hänessä heräsi samanlainen suuri -työnhalu kuin entisinä aikoina. Nyt hän aikoi jatkaa historiallisten -erikoistutkielmiensa sarjaa, "Luonteen ja toiminnan sankareita". -Näissä monografioissa hän yleistajuisessa muodossa kuvasi huomattavia -henkilöitä eri aikakausilta, asettaen ne kulttuurihistoriallista -taustaa vastaan. Vapaasti hän tulkitsi iltakouluoppilailleen näitä -luonteita, toivoen siten edistävänsä heidän henkistä kehitystään. -Vasta myöhemmin hän aikoi ne julkaista. Ja esteettistä tutkielmaansa -"Kauneus" hän tahtoi ruveta jatkamaan. Hänessä monasti heränneet -tutkijan epäilyt olivat saaneet hänet keskeyttämään tämän työn. -- -Tokkohan saattoi tietoperäisesti eritellä kauneuden olemusta ja -määritellä sitä yleispätevien käsitteiden avulla? -- Eikö kauneus -olemukseltaan ole jotain _sui generis_ -- jotain niin omalaatuista -kuin auringonvalo, rakkaus, hyvyys -- eikö kauneus ole luonnon -salaisuus, jota se ei ihmisille ilmaise? Mutta joskin niin oli, -saattoi sentään kiinnittää huomiota sen vaikutuksiin, niihin -sielullisiin tapahtumiin, jotka heräävät kauneuden ihailijassa. -Ainakin ne ovat avoinna tutkijan tarkastelulle ja erittelylle. - -Hannes Borg katsoi kelloa. Se osoitti puoliyötä. Kuinka nopeasti tämä -ilta oli kulunut, kuinka kevyt oli hänen mielensä. Hän viipyi vielä -hetken kirjoituspöytänsä ääressä selaillen näyttämöhistoriallisia -teoksia ja suunnitellen neuvoja, joita aikoi oppilaalleen antaa. - - - - -X - - -Hannes Borg oli ryhtynyt antamaan Aino Vanajalle "näyttämötunteja". -Niitä oli kestänyt jo viikon päivät, ja sekä opettaja että oppilas -olivat tehtävään innostuneet. Tunnit annettiin milloin Koivukoskella, -milloin Kuuselassa. Hannes Borg saattoi todeta oppilaansa älyn -pirteyden ja vastaanottavaisuuden. - -Ensimäisellä kerralla Aino Vanaja kertoi kuinka hän edellisenä -syksynä eräässä maaseutukaupungissa, jossa hänellä oli ollut -konttoripaikka, oli seurannut sen teatterin ohjelmistoa. Ja kun -kerran oli esitettävä "Elinan surma", oli nimiosan esittäjätär -pari päivää ennen näytäntöä sairastunut. Teatterin johtaja -tunsi Aino Vanajan ja tiesi hänen eräässä juhlassa maalla -menestyksellä esiintyneen Elinana. Ja kun kappaleen oli määrä mennä -helppohintaisena uusintana, uskoi hän tuon osan esittämisen Aino -Vanajalle ja antoi hänelle pari kolme harjoitusta. Ja niin hän tuli -ensi kerran esiintyneeksi suurehkolle yleisölle. Eräs näytännössä -ollut arvostelija oli kiittävästi maininnut hänen näyttelemisestään, -kuitenkin huomauttaen, että vasta-alkaja selvästi pilkisti esiin. -Tämä esiintyminen ja sen johdosta annettu tunnustus oli häntä -rohkaissut jatkamaan. - -Hannes Borg selitti aluksi oppilaalleen näyttämötaiteen aseman -muiden taiteiden piirissä. Sitten hän loi yleiskatsauksen suuriin -näyttämökausiin antiikista alkaen. Aino Vanaja näytti koko sielullaan -seuraavan tätä esitystä, ja hänen silloin tällöin tekemänsä -kysymykset osottivat syventymishalua. - -Näiden valmistavien tuntien jälkeen he päättivät ryhtyä -osa-analyysiin, ja Hannes Borg ehdotti, että he ensiksi rupeaisivat -tutkimaan Shakespearen "Othelloa". - --- Mutta eikö Desdemona, tuo enkelinviaton olento, ole dramaattisesti -epäkiitollinen? kysyi Aino Vanaja. - --- Neiti hyvä, huomautti Hannes Borg hiukan ivallisesti, mutta -samalla ystävällisen oikaisevasti, ei nyt vielä voi olla -kysymys dramaattisen primadonnaosan valitsemisesta. Me tutkimme -vasta näyttämötaiteen aakkosia, tai korkeintain harjoittelemme -tavailemista. Roolitutkimisen tulee perustua koko kappaleen -tutkimiseen. Ei yksityinen osa ole irrallaan kappaleesta. Ja -"Othello" on Shakespearen täydellisimpiä luomuksia. Mikä psykologinen -syvyys luonteiden erittelyssä, mikä suuremmoinen taito kasvavan -intohimon kuvaamisessa. Joka sana on tärkeä, välttämättömänä kehittyy -toiminta, ja tragiikka ulottuu äärimäisiin rajoihinsa... - -Aino Vanaja häpesi hätäisyyttään ja virkkoi: - --- Kuinka typerä olenkaan! - - * * * * * - -Eräänä iltana elokuun alkupäivinä Aino Vanaja ja Hannes Borg istuivat -Koivukosken päärakennuksen puutarhakuistikolla. He olivat syventyneet -"Othellon" viimeiseen näytökseen ja joutuivat pelkästä lukemisesta -sen järkyttävän vaikutuksen valtaan. - -Henrika toi kuistikolle teetä ja loi salaa molempiin tutkivan katseen. - -Teenjuonnin aikana Aino Vanaja, joka osaksi oli voittanut ujoutensa, -kysyi: - --- Voisinkohan tohtorilta saada vähän ohjeita näyttämöplastiikassa? - --- Plastiikka, vastasi Hannes Borg, on hyvin tärkeä puoli -näyttämötaidetta ja meillä melkoisesti laiminlyöty. Mitä minuun -tulee, voin kyllä sanoa, mikä plastiikka on hyvä, mikä huono, mutta -olen teoreetikko, en mikään käytännöllinen plastiikan opettaja. -Tunnen Münchenissä erään erinomaisen plastiikan opettajan, Vincenzo -Olivan. Hänen sukunsa on italiaista juurta, itse hän on täydelleen -müncheniläistynyt. Jos kerran saatte tilaisuuden päästä Müncheniin, -voin suosittaa teitä hänelle. - -Aino Vanajan sinisiin silmiin tuli himmeä varjo ja hän huokasi: - --- Milloinkahan niin pitkälle pääsen? - -Heidän keskustelunsa keskeytyi Elisabetin tulosta. Hänellä oli -tärkeää asiaa Hannes Borgille, ja molemmat poistuivat sisälle. - -Kapteeni Everseniltä oli saapunut Hannes Borgille ja hänen -sisarentyttärelleen kutsu siirrettyyn ja nyt viimein sen viikon -lauantaina toimeenpantavaksi aiottuun juhlaan. - -Hannes Borg kävi vakavaksi, ja hän kysyi: - --- Mitä _sinä_ aiot tehdä? - --- Minua luonnollisesti ei haluta sinne lähteä. Mutta eikö näytä -paremmalta, että sinä noudatat kutsua? - --- Hauskaa se kylläkään ei ole. Mietinpä tarkemmin asiaa. - -Hannes Borg aikoi palata oppilaansa luo, mutta Elisabet pidätti häntä -ja kertoi, että hän oikeastaan oli keskeyttänyt heidän tuntinsa -toisen asian vuoksi. Kapteeni Eversen oli Elisabetille lähettänyt -renesanssityylisen lippaan, joka oli koristettu taotusta kullasta -tehdyillä vanteilla ja jalokivillä. Lipasta seurasi kirje: - - 'Kunnioitettava Rouva Borg. - - Kun ette salli minun rahan muodossa korvata ajanhukkaanne, - toivon, että ette kieltäydy vastaanottamasta tätä lipasta, - joka on perhe-esine suvussamme, ja jonka tyyliasu ehkä Teitä - taiteilijana miellyttää. Luulen tämän lahjan avulla osaksi - voivani luoda hartioiltani sitä kiitollisuudentaakkaa, joka - muuten jäisi ainaiseksi niitä painamaan. - - Kunnioittavimmin: - _Julius Eversen_.' - --- Neuvo minua, mitä minun pitää tehdä, pyysi Elisabet luettuaan -ääneen tämän kirjeen. - --- Se on hyvin kaunis ja kallisarvoinen esine, sanoi Hannes Borg. En -haluaisi vaikuttaa päätökseesi, mutta minun mielipiteeni on se, että -vastaanottamalla tämän kalliin lahjan sinä jäisit niin sanoakseni -taloudelliseen kiitollisuudenvelkaan Eversenille. - -Elisabet mietti hetken ja Hannes Borgin palattua oppilaansa luo hän -istuutui kirjoittamaan: - - 'Herra Kapteeni Julius Eversen, - - En voi vastaanottaa lahjaa, jonka olette minulle lähettänyt, - sillä se on liian suuriarvoinen korvaamaan minun muutaman tunnin - kestänyttä työtäni. Onhan se sitäpaitsi perhekalleus, josta - Teidän epäilemättä on vaikea luopua. Vakuutan, että ystävällinen - aikomuksenne täydellisesti korvaa hyödyttömän työni, jonka pyydän - Teidän unhoittamaan. - - Kunnioittaen: - _E.B._' - -Hän asetti lippaan takaisin koteloon, jonka kirjeen mukana jätti -odottavalle autonkuljettajalle. - -Hannes Borg oli aikaisemmin käskenyt panna hevosen valjaihin, -hänellä oli asiaa kirkonkylään ja hän tarjoutui samalla kyyditsemään -oppilaansa Kuuselaan. - -Kun hän oli istuutunut kääseihin Aino Vanajan viereen ja tarttunut -ohjiin, kuiskasi Henrika Elisabetille: - --- Oikeinkohan se meidän tohtori nyt viimeinkin aikoo ottaa itselleen -rouvan? - --- Mitä Henrika nyt sellaisia puhuu! soimasi Elisabet. -- Antaahan -tohtori hänelle vaan opetusta. - --- Niin, se meidän tohtori on niin hirveän oppinut mies ja kaikille -se vaan sitä suurta oppiansa ilmaiseksi jakelee. - - - - -XI - - -Louhivuori, Eversenin komea kartano, kohosi Louhijärven ylhäisellä -rannalla. Mitä avarin näköala avautui siitä saaririkkaalle järvelle -ja ympäröiville viljelysmaille. - -Kapteeni Julius Eversenin isoisä, Adam Eversen, oli tullut Suomeen -köyhänä, mutta ahkerana ja kyvykkäänä koneenkäyttäjänä. Hänen oli -onnistunut koota itselleen pieni omaisuus, jonka jätti perinnöksi -pojalleen, Sören Eversenille. Tämä, joka ei isältään perinyt -ainoastaan varoja, vaan myös hänen tarmonsa ja yritteliäisyytensä, -oli perustanut pienen paperitehtaan, jota myöhemmin laajensi ja jonka -vuorostaan jätti perinnöksi pojalleen Juliukselle. Pääasiallisesti -siitä johtuivat kapteeni Julius Eversenin tulot, joita hän -ruhtinaallisen suurenmoisesti tuhlaili. - -Eversenin odotettujen kemujen ilta oli viimeinkin tullut. Paljon oli -niistä pitäjällä puhuttu, ja vallan mahdottomia oli kerrottu niitä -varten tehdyistä valmistuksista. - -Vieraita oli kutsuttu runsaasti, sekä pitäjäläisiä että -helsinkiläisiä. Viimemainittujen joukossa oli vanha parooni -von Stackelbom, Eversenin kaupunkilaisia juomatovereita, -elähtäneisyydestään huolimatta ryhdikäs ja hännystakkiaan -moitteettomasti kantava entinen upseeri. Pitäjän väestä olivat -huomattavimmat kirkkoherran, kappalaisen, tohtorin, apteekkarin -ja maanmittarin perheet, aviopuolisot Forsgrén ja neiti Vanaja. -Hannes Borg oli niinikään saapunut, mutta Elisabet oli häntä myöten -lähettänyt kiitoksensa ja pyytänyt sanoa saaneensa esteen. Keskellä -juhlapukuisia vieraita pisti räikeästi silmään kauppias Herhilä. -Hänellä oli yllään smoking-takki, tummansiniset sheviotti-housut, -valkoiset liivit, vaaleanpunainen kravatti ja jalassa ruskeat kengät. -Paroni von Stackelbom, joka vanhan tapansa mukaan kapteeni Eversenin -kanssa puhui ranskaa, varsinkin silloin, kun ei tahtonut, että muut -häntä ymmärtäisivät, rypisti nenäänsä nähdessään kauppias Herhilän -ja sanoi Eversenille: "Comme il est drôle ce bonhomme-là!" Eversen -selitti, että hän tehtaansa asioissa oli ollut vähän tekemisissä -kauppias Herhilän kanssa, ja ettei hän valitettavasti ollut voinut -jättää häntä kutsumatta. - -Iso sali oli juhlaa varten erityisesti koristettu. Keskeltä kattoa -riippuvasta vanhasta kristallikruunusta lähtien oli pingoitettu -valkoisia silkkinauhoja säteittäin yli katon seiniin asti. Näihin -nauhoihin oli kiinnitetty tummanpunaisia ruusuja. Ruusukoristusta oli -muutenkin tuhlaillen käytetty. Olihan puutarhan terasseilla ruusuja -loppumattomat varastot. - -Alkoholikiellosta huolimatta oli taloon hankittu melkoiset määrät -juomatavaroita, ja jo kemujen alussa vuoti laseihin runsaasti jaloja -viinejä. - -Kun tuliaismaljat oli juotu, ehdotti isäntä, että lähdettäisiin -katsomaan Louhivaaran kartanon nähtävyyksiä, puistoa, ruusutarhaa, -uutta hevostallia, kasvihuonetta, y.m. Jo matkan päästä tuntui -ruusuterasseilta vahva tuoksu. Läheltä se oli huumaava. Talli, -Eversenin hartaimman huolenpidon esine ja ylpeys, oli vieraiden -mielestä suuremmoinen. Permanto oli sileä ja puhdas kuin salin -lattia. Kiiltävät, hyvin syötetyt hevoset, joiden joukossa kalliita -kilpajuoksijoita, seisoivat itsetietoisina kahden puolen pitkää -keskikäytävää olevissa pilttuissaan, eivätkä ollenkaan näyttäneet -hämmästyvän, kun talli vierasten sisään astuessa sähköllä valaistiin -häikäisevän kirkkaaksi. - -Kun lopuksi oli käyty kasvihuoneessa, jossa Eversen muun -muassa englantilaisten ylimysten tavoin kasvatti harvinaisia -kämmekkä-lajeja, palattiin sisälle. Useat vieraista imartelivat -Everseniä sen johdosta, mitä oli nähty, ja joku mainitsi, että tästä -uudenasuisesta Louhivaarasta sai käsityksen ruhtinaallisten hovien -komeudesta. - -Kapteeni Eversen oli säkenöivän henkevä ja kohtelias isäntä, hovimies -kiireestä kantapäähän. Emännän tehtäviä hoiti talossa leskirouva -Agathe Wigge, Eversenin "serkku", neljänkymmenen vaiheilla oleva -nainen, hyvin hienosti puettu ja vielä hyvin kiehtova. - -Eversen alotti hänen kanssaan juhlan tanssiosaston. - -Hannes Borg oli liittynyt Forsgrénin perheen seuraan, ja hänen -huomionsa kiintyi Aino Vanajan pukuun. Se oli tehty vaaleanpunaisesta -harsokankaasta. Useimmat muut naiset olivat silkissä, mutta Aino -Vanajan yksinkertaisen aistikas hame oli Hannes Borgin mielestä -pukevampi kuin kaikki muut. Se päästi hänen solakan vartalonsa -sopusuhtaiset viivat täysiin oikeuksiinsa. Ja Hannes Borg totesi, -että vaikka Aino Vanaja ei ollutkaan mikään säännöllinen kaunotar, -hänen kasvoissaan ja koko olemuksessaan oli vastustamatonta suloa ja -nuorekasta viehätystä. - -Kun Eversen "serkkunsa" kanssa oli avannut tanssikemut, hän riensi -Aino Vanajan luo ja tanssi hänen kanssaan kauan. Hannes Borg seurasi -heidän tanssiaan, ja hänen täytyi itsekseen tunnustaa, että he -olivat komea pari. Mutta heti kun Eversen oli pyytänyt Aino Vanajaa -tanssimaan, oli Hannes Borgissa herännyt epämääräisen tuskallinen -tunne, jota hän ei voinut itselleen selvitellä. -- Aikookohan tuo Don -Juan pyydystää tämänkin nuoren naisen pauloihinsa? näin hän sitten -ajatteli. - -Hannes Borg, joka ei osannut uudenaikaisia tansseja, vetäytyi herrain -huoneeseen, missä juomingit olivat täydessä vauhdissa. Innokkain -Bakkon palvelija oli kauppias Herhilä. Hän kaatoi ahkerasti viiniä -lasiinsa, jonka viipymättä tyhjensi yhdellä siemauksella. - -Hänen heikkoutensa oli esiintyä herrasmaisesti ja pyrkiä "lähempään -tuttavuuteen" herrassäätyisten henkilöiden kanssa. Hän ei kuitenkaan -kehdannut itse suorastaan ehdottaa "arvonimien poisheittämistä". -Mutta kautta rantain hän huomautti, että muut sen tekisivät ja -että se hänelle olisi ollut mieluisaa. Ja tässä tarkotuksessa hän -eri henkilöille kertoi, kuinka vanha kirkkoherra-vainaja oli ollut -harvinaisen ystävällinen, oikein "kansan mies", ei yhtään ylpeä. Hän -seurusteli hänen, kauppias Herhilän, kuin vertaisensa kanssa ja oli -heti alussa pitäjään tultuaan ehdottanut lähempää tuttavuutta. Eikä -hän pitänyt siitä, että häntä "karahteerattiin veljeksi"; _sinuksi_ -häntä muitta mutkitta täytyi sanoa. - -Huolimatta tästä viittailusta, ei kukaan näyttänyt olevan halukas -seuraamaan kirkkoherra-vainajan esimerkkiä. - -Herhilä teki nyt toisenlaisen hyökkäyksen, suunnaten sen Hannes -Borgiin. Imarteleva hymy huulilla hän virkkoi: - --- Kirkkoherra puhui tässä eräänä päivänä arvostelulautakunnan -kanssa, johon minäkin kuulun, ja hän arveli, että voisimme hyväksyä -sen teidän sisarentyttärenne alttaritaulun. Ja kun niin valistunut -mies kuin meidän kirkkoherramme on sitä mieltä -- Herhilä kohotti -tässä ääntään ja katsoi merkitsevästi kirkkoherraan -- niin emme -mekään pane vastaan. Niin että maalatkoon vaan sen taulun valmiiksi, -kyllä rahat sitten heti maksetaan. - --- On hyvä, huomautti Hannes Borg, että arvostelulautakunta -kirkkoherran vaikutuksesta on asettunut näin järkevälle kannalle. - --- Se on hauskaa, jatkoi Herhilä, että näin suuri taiteentuntija -on samaa mieltä kuin kirkkoherra. Ja tämän asian päälle kannattaa -kilistää laseja ja juoda maljat pohjaan, sillä olemmehan me jo sangen -vanhoja tuttavia... - -Hannes Borg ymmärsi yskän, mutta ei ollut halukas juomaan -veljenmaljaa, kilisti lasiaan ja kasteli hiukan huuliaan. - -Herhilä oli ilmeisesti hyvin pettynyt ja siirtyi maanmittari -Haaviston luo paremman onnen toivossa. - -Juomahuoneessa oli ilma ummehtunut ja läkähdyttävän tupakansavun -täyttämä. Hannes Borg poistui sieltä ja palasi saliin. Siellä -paraikaa taukosi tanssi, ja parit hajaantuivat eri tahoille, -mitkä istumaan salin rococo-sohville ja nojatuoleihin, mitkä -isolle kuistikolle ja puutarhaan. Aino Vanaja kulki käsi Eversenin -kainalossa, ja molemmat istuutuivat kuistikolle, lähelle lasiovea. - -Hannes Borg aikoi mennä puutarhaan, mutta kuistikon ovella pidätti -häntä hetkeksi maanmittarin rouva Haavisto, hienosti puettu ja -arvonsa tunteva nainen. Hän uhkui paheksumista ja sanoi puoliääneen -Hannes Borgille: - --- Tietääkö tohtori, että minä ja moni muu tämän pitäjän rouvista -olisimme odottaneet sellaiselta hovimieheltä kuin kapteeni Eversen -hieman ritarillisempia seurustelutapoja. Sillä onhan täällä muitakin -tanssitaitoisia neitosia kuin tuo neiti Vanaja. Vaan kerran -tanssittuaan muutamien muiden kanssa, ei kapteeni Eversen suvaitse -kunnioittaa heitä katseellakaan. Ja mikä on tuo neiti Vanaja? -Tuntematon suuruus, konttorineiti jostain maaseutukaupungista... - -Hannes Borg huomautti tähän ohimennen: - --- Kapteeni Eversenilla on tunnetusti kaikessa oma päänsä ja makunsa. - -Ja hän siirtyi kuistikolle. - -Eversen istui hyvin lähellä Aino Vanajaa, ja Hannes Borg, joka -oli asettunut kuistikon sohvalle vilvoittelemaan, kuuli selvästi -kapteenin soinnukkaan äänen. - --- Te tanssitte jumalaisesti, neiti Vanaja, hän huudahti. Liikkeenne -ovat harvinaisen sulavat ja ruumiinne niin joustava, että se kykenee -ilmaisemaan pienimmätkin tunneväreenne. Sanoitte, että aiotte ruveta -näyttelijättäreksi. Minä puolestani kehoitan teitä antautumaan -taidetanssin alalle. Tätä alaa varten teillä on kaikki edellytykset, -ja kauniille ja etevälle tanssittajattarelle on tätä nykyä koko -maailma avoinna. Onhan se kieli, jota hän esiintyessään puhuu, -kansainvälinen. - -Hannes Borgissa heräsi hänen kuullessaan tätä houkuttelevaa puhetta -omituinen levottomuus, ja hänen teki mieli astua esiin ja vastustaa -Everseniä. Mutta luontainen ujous ja vastenmielisyys sekaantua toisen -puheeseen hänet siitä pidätti. - -Eversen oli innostunut ehdotukseensa ja jatkoi hiukan hengästyneenä: - --- Näin kerran Wienissä esiintyvän tanssijatar Grit Hegesan. Te -olette hänen näköisensä, tai hänen kasvonsa vivahtavat teihin, sillä -te olette häntä paljon kauniimpi. Mutta tanssiessaan hänkin oli -kaunis. Hän esiintyi silloin eräänlaisessa Pierrot-puvussa, joka -päästi hänen vartalonsa edulliset puolet esille. Minulla on hänen -kuvansa. Jos teitä huvittaa nähdä se, käyn sen noutamassa... - -Eversen riensi sisälle. - -Hannes Borg meni Aino Vanajan luo ja varoitti: - --- Älkää langetko viettelykseen. Tanssitaide -- mikäli sitä voi -taiteeksi sanoa -- on näyttämötaidetta vähäarvoisempi. - --- Kapteeni Eversen on kohtelias hovimies, sanoi Aino Vanaja, hän -näkee minun tanssitavassani etevyyttä, jota siinä luultavasti ei ole. -Muuten ei teatteri-intoni niinkään helposti ole tukahutettavissa. - -Kapteeni Eversenin palatessa tanssijatar Grit Hegesan kuva kädessään, -ilmestyi hännystakkisia tarjoilijoita kutsumaan vieraita illalliselle -Louhivaaran avaraan ruokasaliin. - - - - -XII - - -Juhlaillallinen oli ollut tuhlailevan ylellinen. Sitä oli kestänyt -lähes kolme tuntia. Kauppias Herhilä, joka jo aikaisemmin -nauttimistaan väkijuomista oli kohonnut intoilevaan mielentilaan, -viljeli illallisen aikana samppanjalasinsa sisällystä niin -uutterasti, että hän aterian lopulla muuttui suorastaan -häiritseväksi. Lasi kädessä hän meni eri henkilöiden luo ja ehdotti -muitta mutkitta lähempää tuttavuutta. Lopulta hän teki tällaisen -ehdotuksen maanmittari Haaviston rouvalle. Tämä ylpeä nainen, joka -omalta suvultaan oli aatelia ja joka jo muutenkin oli katkera -siitä, että kapteeni Eversen tanssin aikana oli laiminlyönyt hänen -tytärtään, tiuskaisi: - --- Näissä kemuissa on totisesti sietämättömän sekalainen seurakunta! - -Hän sanoi tämän tahallaan niin kovaa, että Eversen, joka paraikaa -keskusteli rouva Forsgrénin kanssa, sen kuuli. - -Eversen meni Herhilän luo ja kuiskasi hänelle pari sanaa korvaan, -kehoittaen häntä tulemaan viereiseen huoneeseen. Herhilä oli siksi -juopunut, että Eversen toivoi saavansa hänet nukkumaan johonkin -toisella puolella rakennusta olevaan huoneeseen. Mutta hän oli -erehtynyt. Herhilässä oli vielä hereillä järjen kipinä, ja hän huusi -kapteenin puoleksi väkisin vetäessä häntä pois ruokasalista: - --- Tämä voi käydä teille kalliiksi, herra kapteeni! - -Vielä useiden huoneiden kautta pöytävieraat kuulivat hänen rähisevän, -kunnes Eversen erään rotevan tarjoilijan avulla sai hänet nousemaan -autoon, joka vei hänet kotia. - -Ulkonaisesti tyynenä, mutta sisässään raivoten Eversen palasi -vieraidensa luo ja sanoi: - --- Olen kauppias Herhilän kautta tilannut tavaroita hovin -korjaustöihin. Sentähden kutsuin hänet tänne täksi illaksi. -Kadun sitä nyt ja toivon, että vieraani unhoittavat tämän ikävän -välikohtauksen. - -Jälkiruuan syötyään vieraat kiittelivät isäntää ja hajaantuivat -saliin ja sisähuoneisiin. - -Jotenkin pian kahvin jälkeen alkoivat useimmat heittää hyvästiä, -maanmittarin rouva ensimäisenä. Hän ojensi itsensä suoraryhtiseksi, -nosti pään kenoon ja sanoi jäykästi: - --- Saan kiittää tästä illasta. - -Eversen kehoitti vieraitaan vielä jäämään. - --- Näin aamuhämärässä pieni huviretki moottorissa ja veneissä -lähimpään saareen saattaisi aterian jälkeen virkistää -- hän -huomautti. - -Mutta runsaan kestityksen saaneiden vierasten lähtöinto ei ollut -hillittävissä. Toinen toisensa jälkeen hyvästeli isäntää ja poistui. -Forsgrénien ja Aino Vanajan hyvästiä jättäessä sanoi Eversen: - --- Toivon, neiti Vanaja, että pian taas tapaamme. Kiitän teitä vielä -kerran notkeasta tanssistanne. - -Kun metsänhoitaja Forsgrén ja hänen vaimonsa istuutuivat -ajoneuvoihinsa ja Aino Vanaja alkoi nousta kuskilaudalle, huomautti -Eversen: - --- Neidillä on siinä epämukava istua. Jos maltatte odottaa hetken, -kunnes autoni palaa, on minulla kunnia viedä teidät sillä kotia. - -Hannes Borg, joka samalla teki lähtöä, kuuli tämän ja ehätti sanomaan: - --- Onhan se turha vaiva. Minun ajoneuvoissani on hyvä tila, ja tieni -vie Kuuselan ohi, jos neiti Vanaja tyytyy näihin vaatimattomampiin ja -hidaskulkuisempiin ajoneuvoihin. - --- Tohtori on kovin ystävällinen, virkkoi Aino Vanaja. Mutta voisin -aivan hyvin istua tuossa kuskilaudalla. - -Hannes Borg kehoitti: -- Olkaa hyvä vaan, neiti. Ja hän ojensi -kätensä auttaakseen häntä nousemaan ajoneuvoihin. - -Kapteeni Eversen loi Hannes Borgiin terävän katseen ja näytti -loukkaantuneelta. Mutta hän ei sanonut mitään, kumarsi vaan ja palasi -sisälle. - -Viimeisten vieraiden lähdettyä riensi "leskirouva" Agathe Wigge -kiihoittuneena Eversenin luo ja tiuskaisi: - --- Sinun pitäisi hiukan pitää vaaria hovimiesmaineestasi, eikä -esiintyä niin poikamaisena kuin tänä iltana! - --- Anteeksi, rakkaani, virkkoi Eversen ivallisesti, ole hyvä ja -motivoi tarkemmin tuo mainesanasi "poikamaisena". - --- Niinkuin se olisi tarpeellista! Niinkuin et itse tietäisi, kuinka -tänä iltana olet suututtanut pitäjän "noblessin" rouvat ja neidit -tanssimalla koko illan tuon tyttöletukan kanssa. - --- Hovimiesmaineestani en välitä rahtuakaan ja tämän pitäjän -"noblessista" en maksa viittä penniä. Tuossa nuoressa naisessa, jota -suvaitsit mainita tyttöletukaksi, on jotain teeskentelemätöntä ja -luonnonraikasta. Minua huvitti seurustella etupäässä hänen kanssaan, -se oli pikanttia, siinä kaikki... - --- Sinun "nonchalancesi" on suorastaan häikäilemätön. - --- Oletko mustasukkainen, Agathe? Se olisi lapsellista. Unhoitat, -että molemmat olemme pidättäneet toisillemme täyden vapauden. -Ainoastaan täydellinen vapaus voi sitoa. -- Miksi nyt otat näin -mitättömän seikan niin traagillisesti? - -Eversen lähestyi häntä ja tahtoi painaa suudelman hänen paljaalle -kaulalleen. Mutta Agathe Wigge väisti häntä, riensi huoneeseensa ja -lukitsi sen oven. - -Tämä vastustus kiihoitti Everseniä, ja hän kolkutti ovelle sanoen: - --- Agathe, älä nyt ole vihainen, olkaamme ystäviä niinkuin ennenkin. - -Agathe Wigge ei suvainnut vastata mitään. Samassa kuului auton -jyskytys pihalta. Se palasi kyyditsemästä Herhilää. - --- No hyvä, huusi Eversen. Kyllä minä saan muualta seuraa. Lähden -karjatalolle. - -Hän riensi makuuhuoneeseensa, riisui juhlavaatteensa ja puki ylleen -urheilupuvun. Tätä tehdessään hän avasi ikkunan ja käski kuljettajan -pitää auton lähtövalmiina. - -Kun hän muutettuaan vaatteet kulki Agathen oven ohi, oli se raollaan -ja hänen "serkkunsa" sanoi: - --- Aiotko todella lähteä karjatalolle tähän vuorokauden aikaan? -Sinäpä olet lapsellinen. - --- Olemme siis molemmat lapsellisia. Kaipaan muuten nyt hauskaa -seuraa. Hyvää yötä, Agathe. - -Hän alkoi astua pihalle, noustakseen autoon. - --- Jos nyt lähdet karjatalolle, tiedän _millaista_ seuraa haet -itsellesi. Jos et muuta päätöstäsi, käännän minä huomenna selkäni -Louhivaaralle. - --- Eläköön täydellinen vapaus. - --- Sen sanon vaan, että et koskaan ole antanut minulle tunnustusta -siitä työstä, jonka olen uhrannut talosi hoitoon. Saammepa nähdä, -kuinka pitkälle pääset tämän niskoittelevan ja epärehellisen -väen kanssa, kun itse ryhdyt ohjiin. Epäkäytännöllisyytesi, -välinpitämättömyytesi ja tuhlailusi ovat tunnetut. Minä... - --- Tuskallisinta, mitä tunnen, on kiitollisuuden taakka. En suinkaan -tahdo jäädä sinulle liian suureen kiitollisuuden velkaan. Hyvästi, -Agathe. - -Hän nousi autoon ja käski kuljettajan ajaa karjatalolle. - - - - -XIII - - -Auringon nousuun ei enää ollut monta hetkeä. Linnut lauloivat -riemukkaasti uuden päivän ylistystä, ja tienviereisellä niityllä -liiteli ohuita sumukaistaleita. Kauempana, punaisen ladon kohdalla ne -näyttivät keinuvalta keijujen utupiiriltä. - -Hannes Borg palasi Kuuselasta saattamasta Aino Vanajaa. - -Hän istui ajoneuvoissaan unelmiin vaipuneena. Höllästi hänen kätensä -pitelivät ohjia, mutta tie oli tuttu Toverille, ja se juoksi omin -päin vinhaan kotia kohti. - -Hannes Borg tunsi, että hänen sisällään oli tapahtunut suuri ja -ihmeellinen muutos: hän rakasti voimakkaasti ja syvästi. Aino -Vanajan valoisa ja nuorekas kuva päilyi hänen mielessään: solakka, -joustava varsi... kullankeltainen tukka, oikealle ohimolle valuva -kiharatöyhtö... ruiskukansiniset silmät, joiden ilmeet ihmeellisesti -vaihtuivat tunnevivahduksien mukana. - -Hän tunsi samantapaista elämänriemua kuin ylioppilasvuosina, -jolloin mieli aukeni kauneudelle ja elämä hymyili edessä suurena, -koettelemattomana, mutta täynnä kiehtovia lupauksia ja suloista hymyä. - -Hän saapui niityn laidassa olevan punaisen ladon kohdalle. Aurinko -nousi paraikaa ja kultasi hänen kotinsa. Kuinka hän sitä nyt rakasti, -hänestä tuntui, kuin olisi se käynyt hänelle entistään kalliimmaksi. - -Kaikki nukkuivat vielä Koivukoskella. Ainoastaan Rob Roy oli -valveilla ja riensi häntäänsä heiluttaen herraansa tervehtimään. - -Hannes Borg riisui hevosen valjaista ja päästi sen niitylle syömään. -Hän oli niin pirteä, ettei häntä haluttanut vielä lähteä levolle... -niin, tokko hän yleensä panisi maata ollenkaan? Olihan yö jo ohi ja -oli valjennut kultainen päivä täynnä ihanuutta ja uutta elämää. - -Hän meni puutarhan kautta rannalle. Kukkalavojen kastepisarat -kimmelsivät jalokivillä ja lennättivät hänen sieraimiinsa tuoksujaan. -Rob Roy seurasi isäntäänsä ja meni hänen kanssaan veneeseen. Hannes -Borg souti järven vastakkaiselle rannalle ja nousi näköalakalliolle. -Kaukaa havumetsän takaa pisti esiin Kuuselan kartanon torni. Siellä -asui hän, jonka valoisa kuva täytti Hannes Borgin mielen ja jonka -muisteleminen sai hänen povensa rajusti sykähtelemään. Ja tämä uusi -tunne oli puhjennut selvänä ja voimakkaana hänen tietoisuuteensa -kuluneen yön kemuissa. - -Sanomaton hellyys täytti hänen sydämensä, tuo yksinäinen mies tunsi -onnentarvetta, elämäntoverin kaipuuta, hän, joka luuli aikoja sitten -kuolleensa sellaisille tunteille. -- - -Hän tunnusti itselleen, että hän yksinomaan Aino Vanajan tähden -oli lähtenyt noihin kemuihin, jotka hänelle olivat olleet -vastenmieliset... nähdäkseen miten Eversen suhtautui tuohon nuoreen -naiseen, niin, suorastaan peläten tuon häikäilemättömän miehen -vaikutusta. Ja nyt hän sen tiesi: hänellä oli kilpailija, vaarallinen -kilpailija, joka kaikkea uhmaillen ajoi takaa hetken nautintoa -ja huumausta. Olihan Hannes Borg jo neljänkymmenen viiden vuoden -ikäinen, mutta luuli olevansa hyvin säilynyt... ei vielä harmaata -hiusta ohimoilla. Lisäksi hän oli nuori mieleltään ja elinvoimainen. -Mutta Eversen oli seitsemän tai kahdeksan vuotta nuorempi, pitkä, -pulska mies, ja täynnä niitä ominaisuuksia, jotka häikäisevät ja -kiihoittavat naisia. Hän oli komea sotilasunivormussaan, rikas -ja tuhlailevan antelias. Saattoiko Hannes Borg toivoa voittoa -tämän miehen kilpailijana? Ainakin täytyi yrittää. Hän tiesi, -että Eversenin pyyteet olivat rajuja, mutta ohimeneviä, että hän -katkottuaan uuden kukkasen oli hakeva itselleen uutta aistien -kiihoitusta. Hannes Borg taas tunsi, että hänen kiintymyksensä oli -syvä ja luja, siihen näytti sisältyvän hänen loppuelämänsä onni -tai onnettomuus, ja hänen täytyi ryhtyä taisteluun loitontaakseen -Eversenin tuosta nuoresta naisesta. Mutta miten? Pyytääkö Aino -Vanajan kättä? Hänen luontainen ujoutensa sai hänet heti hylkäämään -tämän keinon. -- Kosia niin lyhyen tuttavuuden jälkeen -- ollenkaan -tietämättä mitkä tuon nuoren neidon tunteet häntä kohtaan olivat. - -Ja lisäksi sukelsi hänen mielensä syvyydestä esille muisto -aikaisemmilta vuosilta -- hairahdus ja synkkä naiskohtalo, johon -hän, joskin epätahallisesti, oli antanut ensi sysäyksen. Ja vaikka -tuo syvälle vajonnut nainen, jonka hän kaikesta huolimatta oli -tarjoutunut ottamaan vaimokseen, jo oli kuollut, itse tuon suhteen -synkeys oli jäljellä, painaen hänen omaatuntoaan. Ja hänen ja tuon -naisen poika, tuo rappiolle joutunut nuorukainen, missä hän nyt -olikaan, mitä hänestä oli tullut senjälkeen kun Hannes Borg oli -turhaan koettanut häntä kohottaa ja siveellisesti kasvattaa, ja -sittenkuin hän oli kotoaan karannut? Saattoiko hän, Hannes Borg, -tämän entisyytensä painamana astua tuon viattoman nuoren naisen -eteen ja pyytää hänen kättänsä? Ei ainakaan tunnustamatta tuota -entisyyttään. Miten tuo nuori nainen silloin oli suhtautuva häneen... -ja saattoiko hän häntä rakastaa? - -Nämä ristiriitaiset ajatukset olivat himmentäneet Hannes Borgin -äskeisen riemun. Mutta olihan tuo riemun hetki, vaikkakin lyhyt, -ollut kaunis ja kirkas. - -Hän palasi kotiin, tunsi raukeutta, riisui hännystakkinsa, heittäytyi -salin isolle mahonki-sohvalle ja vaipui unenhorrokseen. - - - - -XIV - - -Aino Vanaja ja Hannes Borg olivat palatessaan Eversenin kemuista -sopineet, etteivät seuraavana päivänä pitäisi osa-analysituntia. -Neiti Vanaja oli huomauttanut, ettei hän väliintulleen juhlan vuoksi -ollut tarpeeksi ehtinyt valmistautua. Ja "osaamatta läksyään" hän ei -kehdannut tulla tohtorin luo tunnille. Hannes Borg oli sanonut hyvin -ymmärtävänsä sen, mutta että he silti seuraavana päivänä tapaisivat -toisensa, sillä hänellä oli asiaa Forsgrénille. - -Herättyään ja muutettuaan pukua Hannes Borg läksi tervehtimään -sisarentytärtään. Elisabet oli ollut varhain ylhäällä. Hän näytti -alakuloiselta ja sanoi ikävystyneensä Hannes Borgin poissaollessa. - --- Minulla on tunnonvaivoja siitä, että jätin sinut tänne yksiksesi, -sanoi Hannes Borg, ja että läksin noihin ikäviin kemuihin. Mutta... - -Hän keskeytti puheensa, epäröiden mitä sanoa. Oikean lähtönsä syyn -hän hyvin tiesi, mutta vältti sitä koskettelemasta, jatkaen: - --- Olisi epäilemättä herättänyt huomiota, jos me molemmat olisimme -loistaneet poissaolollamme. Se olisi antanut aihetta monenlaisiin -arveluihin ja juoruihin... - -Sitten hän kertoi, että kunnan arvostelulautakunta oli päättänyt -suostua alttaritaulun maalauttamiseen alkuperäisen muuttamattoman -luonnoksen mukaan, ja tämä tieto ilahutti Elisabetia. Hän sanoi -ryhtyvänsä työhön ja saatuansa sen valmiiksi matkustavansa ulkomaille. - -Hannes Borg ehdotti, että he yhdessä lähtisivät Kuuselaan, ja -Elisabet suostui siihen kernaasti, hän kun kaipasi vaihtelua ja -virkistystä. Ja hänen enonsa virkkoi hetken vaiettuaan: - --- Minulla olisi vielä toinenkin ehdotus, tai oikeastaan se onkin -tilaus. Luuletko, että levätessäsi alttaritaulun maalaamisesta voisit -tehdä muotokuvaluonnoksen. Tiedän, että et kernaasti tee kahta työtä -samaan aikaan. Mutta ajattelin... että kun varsinainen taideaihelma -on valmis, ei tällainen pieni sivutyö kenties häiritsisi. - --- Ei suinkaan. Sinun "tilauksesi" eivät minua yleensä häiritse. -Mutta olenpa utelias kuulemaan mitä saan sinulle maalata. - -Ujoudestaan huolimatta Hannes Borg rohkaisi itsensä ja virkkoi: - --- Tahtoisin maalauttaa Aino Vanajan kuvan. Ne tunnit, jotka olen -hänelle antanut, ovat olleet mielenkiintoisemmat, kuin mitä alussa -odotin. Oppilaani on hyvin lahjakas, ja jos hän vaan pääsee hyvään -alkuun, luulen, että hänestä tulee jotain huomattavaa. Hänellä oli -tutkiessamme Desdemonan osaa traagillinen ilme, joka minuun vaikutti -syvästi. Hänen kasvolihaksensa ovat hyvin joustavat ja tottelevat -hänen eri tunnelmiaan, joita silmät ihmeellisesti kuvastavat. -Olisipa mielenkiintoista, jos saisit juuri tuon ilmeen kiinnitetyksi -kankaalle. - --- Minusta on hauskaa maalata neiti Vanajan kuva. Hänen kasvonsa ovat -todella mielenkiintoinen malli. -- -- - -Saapuessaan Kuuselaan he huomasivat, että oli tapahtunut jotakin, -mikä oli painanut alas isäntäväen muuten tasaiset ja rauhalliset -mielet. - -Kun oli vaihdettu tervehdykset ja istuuduttu vanhanaikuisesti -kalustettuun saliin, valitti Forsgrén, että hänellä arentimiehensä -takia taas oli ollut ikävyyksiä, että tämä mies oli ruvennut juomaan -ja että hänen perheensä asiat ja vuokralle ottamansa tilan hoito -olivat joutuneet rappiolle: - --- Minun oli pakko sanoa hänet irti vuokrasopimusajan päättyessä. -Enhän voi sallia, että viljelysmaani joutuvat hunningolle, ja etten -maakamarastani saa irti edes puoltakaan siitä, mitä sen pitäisi -tuottaa. - --- Tekisitpä nyt osaviljelyssopimuksen, johon niin usein olen sinua -kehoittanut, huomautti Hannes Borg. - --- Mikä se oikein on tuo kuuluisa osaviljelyssopimuksesi? kysyi -Forsgrén puoleksi epäilevänä, puoleksi ivallisena. - --- Siitä voisi paljonkin sanoa. Onhan olemassa runsas osaviljelystä -käsittelevä kirjallisuus. Mutta lyhyesti sanoen on osaviljelyssopimus -sellainen, että maanomistaja luovuttaa maansa viljeltäväksi niin -sanotulle osaviljelijälle, samalla myöntäen hänelle vapaan asunnon ja -työkalut. Osaviljelijä viljelee hänen maatansa ja korjaa sadon, jonka -omistaja ja viljelijä keskenään jakavat tasan. - --- Ja siinäkö kaikki? - --- Siinä lyhyesti kaikki, mikä koskee sopimuksen aineellista puolta. -Mutta sen siveellinen puoli on paljon laajempi ja painavampi. Se -henkilö, jolle osaviljelyssopimuksen mukaan olet maasi viljeltäväksi -antanut, ei ole työorjasi, ei ole palvelijasi, vaan on etutoverisi. -Kuta suurempaa huolta hän omistaa viljelystyölleen, sitä suurempi -on hänen osuutensa sadosta ja siis myös hänen työnsä palkka. Siinä -paljon suurempi molemminpuolisen tyytyväisyyden lähde. Arentimies -tekee pakollista työtä, ja kun tulee huono vuosi, on hänen kuitenkin -suoritettava sinulle sovittu maksu. Tämä saattaa arentimiehen -kyvyttömäksi maksamaan sinulle vaadittua vuokramaksua. Se taas -aiheuttaa tyytymättömyyttä ja katkeruutta. Mutta osaviljelystä -harjoittaessanne te molemmat huonon sadon tultua kärsitte vahingon. -Tämä on omansa synnyttämään luottamusta ja tyytyväisyyttä. - --- Tuo kuulostaa lupaavalta. Jospa se vaan olisi meidän oloissamme -toteutettavissa. Mutta tahdonpa joka tapauksessa punnita asiaa. - --- Se minua ilahuttaa. Osaviljelys on lempituumani, ja kun rupean -viljelemään suotani, noudatan osaviljelysaatetta. Ja sinulta, joka -olet suoviljelyksen erikoistuntija, tulen sitten pyytämään neuvoja. - -Rouva Forsgrén, jota tämä keskustelu ilmeisesti ei ollut huvittanut, -oli odottanut sen päättymistä ja puhkesi heidän vaiettuaan puhumaan: - --- Tietääkö tohtori, että meillä eilisten kemujen tähden on ollut -ikävyyksiä. Kävin aamupäivällä kirkonkylän puodissa ja tapasin -siellä maanmittari Haaviston rouvan. Hän oli huonolla tuulella ja -tervehti minua jäykästi. Hän oli katkera Eversenin sukulaisellemme -Aino Vanajalle osoittamasta huomaavaisuudesta. "Onhan tässä -pitäjässä muitakin tanssitaitoisia nuoria naisia. Esimerkiksi -meidän tyttäremme, joka on ollut vuoden Sveitsissä ja läpikäynyt -uudenaikaisen salonkitanssikurssin"... näin hän selitti ja sitten -hän kähisten jatkoi: "Mutta se kuuluu olevan hyvin lyhytaikainen se -kapteeni Eversenin suosio. Näkeehän sen siitäkin, että rouva Agathe -Wigge muuttaa pois Louhivaarasta, tänä aamuna hän soitti minulle ja -sanoi tulevansa jäähyväisille..." - -Rouva Forsgrénin ystävälliset lapsensilmät hohtivat surullisina ja -hän huokasi syvään sanoen: - --- Mitä me sille voimme, että kapteeni Eversen tanssi enemmän Ainon -kanssa kuin muiden. - -Syntyi kiusallinen hiljaisuus, jonka Hannes Borg viimein keskeytti: - --- Kapteeni Eversenillä on päähänpistonsa ja oikkunsa, eikä hän huoli -siitä, jos hän niillä loukkaa muita. - -Aino Vanaja tuli nyt saliin vieraita tervehtimään. Hänen kasvoissaan -oli jotain outoa ja uhmaavaa. Hän koetti kuitenkin esiintyä iloisena -ja löi leikiksi pitäjän naisten suuttumuksen: - --- Minun tasapainoani tämä vähäpätöinen seikka ei saa horjumaan. -Minua vaan pahoittaa, että tädillä sentähden on ollut ikävyyksiä. - -Hannes Borgia ei miellyttänyt se, että Aino Vanaja otti asian niin -kevyeltä kannalta. Tuo uhma ja toisten mielipiteen ylenkatsominen oli -hänestä vastenmielinen. Ja sitten hän ajatteli: oliko neiti Vanaja -sisimmässään iloinen Eversenin osoittamasta huomaavaisuudesta? - -Hän olisi tahtonut sanoa jotakin, mutta selittämätön vaisto esti -häntä sitä tekemästä. - -Fredrika rouva tajusi, että tilanteessa oli jotain väkinäistä, -ja haihduttaakseen ikävän tunnelman hän ehdotti, että kahvia -odotettaessa naiset lähtisivät kävelylle puutarhaan, jotta Elisabet -näkisi sen paikan, mistä rouva Forsgrén halusi saada heidän talonsa -maalatuksi, ja että Forsgrén sillä aikaa näyttäisi tohtori Borgille -mehiläisiään. - -Ehdotukseen suostuttiin kernaasti. Mutta heidän astuessaan -pihanpuoleiselle kuistikolle, ajoi Eversenin auto portaiden eteen. -Siinä istui ainoastaan kuljettaja, joka toi neiti Vanajalle kapteeni -Everseniltä ison ruusuvihon ja kirjeen. - -Aino Vanaja siirtyi kuistikon kulmaan ja luki itsekseen kirjeen: - - 'Kunnioitettava Neiti. - - Kun eilisissä kutsuissani sattui pieniä epäsointuja ja vierailla - oli niin kiire, ettei ehditty panna toimeen mitään intiimimpää - ohjelmaa, olen aikonut täydentää sen mikä jäi vajanaiseksi. - Aikomukseni on järjestää ravunpyyntiretki karjatalolleni, jonka - ohi virtaa rapurikas joki. Tahdon tällä kertaa kutsua pelkkää - nuorta väkeä. Siitä on tuleva nuoruuden ja kauneuden juhla. - Ei varsin paljo vieraita: ahdas, valittu piiri. Eivätkä kai - kaikki pitäjän neitoset olisikaan halukkaita tulemaan. Monet - ovat, mikäli olen kuullut, loukkaantuneet siitä, että viehätyin - tanssimaan etenkin Teidän kanssanne. - - Ehkä saamme ilon nähdä Teidän soihtujen valossa tanssivan - tarantellaa. Minulla on naamiopukuvarastossani etelämaalaisia - kansallispukuja. Kenties suvaitsette niistä valita jonkun. Olen - ajatellut täksi huviretkeksi huomisiltaa. Toivon, että voitatte - ennakkoluulot ja tulette, sillä ilman Teitä huviretki menettäisi - pääviehätyksensä. - - Autoni tai vaununi ovat milloin tahansa käytettävissänne. Teidän - tarvitsee vaan käyttää puhelinta. - - Pyydän vastaustanne. - - Kunnioittavimmin: - _Julius Eversen_.' - -Luettuaan kirjeen Aino Vanaja kertoi Everseniltä saaneensa -kutsun huviretkelle hänen karjatalolleen. - --- Se vielä puuttuisi, huudahti Forsgrén. Ethän toki aio lähteä -sinne? Tuo karjatalo on hänen pahimpien orgioidensa pesäpaikka. - --- Miksi en lähtisi, vastasi Aino Vanaja. Aion uhmailla tämän -pitäjän naisten pikkumaista suuttumusta. - --- Te nuoret olette niin valmiit uhmailemaan. Ja uhmailkaa -vaan minun puolestani, kun uhmanne on oikeutettua. Mutta se, -mitä sinä sanot pikkumaiseksi suuttumukseksi, on itse asiassa -suureksi osaksi oikeutettua loukkautumista Eversenin ylimielisen -käytöksen johdosta. - --- Se on totta, että kapteeni Eversen suvaitsi tanssia enemmän -minun kuin muiden kanssa. Ja se voi olla hänen asiansa. Mutta se -ei ollut minun syyni, en minä häntä siihen kehoittanut. - -Fredrika rouva puuttui nyt puheeseen: - --- Minusta on kyllä ikävä, että verrattain pienestä seikasta on -nostettu suurta melua, ja se voi vielä kiihtyä, jos Aino lähtee -huviretkelle. Mutta paha on myös suututtaa kapteeni Everseniä. -Hän on rikas ja aulis auttamaan. Hän ehkä lainaisi Ainolle -rahoja hänen opintoihinsa. - -Forsgrén nuhteli närkästyneenä: - --- Sinä, Fredrika, olet joskus vallan sokea teatteri-innossasi. -Eversen on viimeinen henkilö, jonka puoleen on käännyttävä -raha-asioissa. Hän vaatii aina erityisen korvauksen antamastaan -avusta. - --- Mutta setä näyttää pitävän minua lapsena, jota voi kohdella -mielivaltaisesti. Minä en pelkää kapteeni Everseniä, olenhan -jo nuoresta saanut tulla omin neuvoin toimeen ja osaan pitää -varani. Te nähtävästi pidätte Everseniä hirviönä. Minulle hän on -näyttänyt ainoastaan ritarilliset puolensa. - --- Hän osaa olla ritarillinen ja rakastettava, silloin kun -tahtoo ja niin kauan kuin se häntä itseään miellyttää. Toiste -hän taas voi olla häikäilemätön, jopa raakakin, huomautti -Elisabet. - -Aino Vanaja loi Elisabetiin pitkän, kysyvän katseen. - --- Minä en salli, että lähdet tuolle huviretkelle, huudahti -Forsgrén, kun sinne yksinomaan tulee nuoria ja kun pidot ovat -syrjäisellä karjatalolla. - --- Minua ei erityisesti huvita lähteä sinne, mutta minusta -tuntuu omituiselta kieltäytyä ja vaikealta keksiä siihen syy. - --- Sen sanon vaan, virkkoi Forsgrén, että niin kauan kuin -asut minun talossani, en hyväksy lähtöäsi tuon elostelijan -pietarilaiseen orgiaan. - -Metsänhoitaja oli käynyt vallan punaiseksi kasvoiltaan. Ja -peläten, ettei voisi hillitä itseään vieraiden läsnäollessa, hän -poistui sisälle. - -Tilanne oli kehittynyt lopen tuskalliseksi, ja Elisabet ja -Hannes Borg eivät tietäneet mitä sanoa, miten suhtautua siihen. - -Rouva Forsgrén näytti surulliselta ja ehdotti toistamiseen, että -lähdettäisiin kävelylle puutarhaan. - - - - -XV - - -Naapuritilalliselta Hannes Borg oli polkuhinnasta ostanut -laveahkon suon, joka oli molempien tilojen rajalla. Niinä parina -vuotena, joina hän oli sen omistanut, hän ei ollut siihen -kajonnut, eikä ollut siitä hyötynyt muuten kuin mikäli siitä oli -poimittu karpaloita ja muuramia. Mutta siihen suohon liittyi -hänen tulevaisuudentuumiaan. - -Kulkiessaan kirkkaana elokuun aamuna pitkin sen laitaa hän -päätti vielä sinä syksynä ruveta kaivauttamaan siihen ojia ja -siten panna alkuun suoviljelyksensä. - -Hänen siihenastinen viljelyksensä oli ollut siksi vähäinen, -että se juuri tyydytti hänen pienen taloutensa tarpeet. Siinä -hän ei ollut voinut toteuttaa lempituumaansa, osaviljelystä. -Mutta tämän suon hän aikoi viljelyttää osaviljelysperiaatteiden -mukaan. Ja kun hän katseli tätä mutaista, osaksi sammalen -peittämää vetelää maa-aluetta, hän ajatteli, että meillä vielä -on niin paljo muokkaamatonta maaperää, sekä aineellista että -henkistä, että vielä on niin paljo raivaustyötä suorittamatta. -Miten saada tähän työhön innostusta ja sovinnollisuutta? Yhdeltä -aineellisen työn sovinnollisuuden edistäjältä hänestä tuntui -osaviljelys. Ja hänessä heräsi halu puutarhaviljelyksensä ohella -itse ottaa osaa tuohon suonraivaukseen. - -Tiheän männikön kautta hän teki laajan kierroksen ennenkuin -palasi kotia. Silloin sukeltautuivat eilispäivän tapaukset -hänen mieleensä. Eversenin uudet kutsut häntä huolestuttivat. -Oliko hänen puuttuminen asiaan? Kehottaisiko hän Aino Vanajaa -jäämään niistä pois? Se tuntui perin vaikealta. Sekaantuminen -toisten ihmisten asioihin oli aina ollut hänen luonteelleen -vastenmielistä. Mutta toiselta puolen, katsoisiko hän kädet -ristissä miten tuo hurjimus pyytäisi pauloihinsa sen naisen, -jota hän ihaili ja rakasti, joka oli muuttanut ja nuorentanut -koko hänen olemuksensa? Ei, ja tuhannesti ei! Jo sinä iltana -saattoi tuo onnettomuus tapahtua. Se oli estettävä millä -keinoilla tahansa. - -Kun hän palasi kotiin kävelyltään, odotti häntä poika, joka toi -kirjeen neiti Vanajalta. Hannes Borg avasi kuoren ja luki: - - 'Kunnioitettava Herra Tohtori! - - Eilinen kohtaus, jonka todistajaksi Te jouduitte, kärjistyi - lähdettyänne, ja setä Forsgrénin ja minun välillä vaihdettiin - sanoja, jotka kummaltakaan puolelta kenties eivät olleet niin - pahasti tarkoitettuja, mutta jotka kuitenkin saattavat minulle - mahdottomaksi kauempaa nauttia sukulaisteni vieraanvaraisuutta. - Ja vaikka olen päättänyt olla lähtemättä kapteeni Eversenin - huviretkelle, ovat setä Forsgrénin lausumat paheksumissanat - siksi ankarat, että en voi tehdä muuta kuin jo huomispäivänä - lähteä pois Kuuselasta. Konttoripaikastani Tampereella olen - aikaisemmin sanoutunut irti, ja kun ei minulla tällä haavaa ole - muuta toimeentuloa, aion toistaiseksi lähteä auttamaan äitiäni, - joka on postinhoitajattarena pienessä syrjäisessä sisämaan - postikonttorissa. Mutta en voi lähteä seudulta, ennenkuin olen - saanut Teitä kiittää ja sanoa Teille hyvästi. Sillä olenhan - elinikäni Teille kiitollinen harvinaisesta ystävällisyydestänne - ja niistä uusista avaroista näköaloista, jotka olette aukonut - minulle taiteen maailmassa. Saanko tulla jo tänään iltapäivällä? - Olen kiitollinen, jos pojan mukaan lähetätte minulle vastauksen. - Mutta pelkään, että Tekin olette minuun suuttunut. Voin kuitenkin - vakuuttaa, etten ole tarkoittanut pahaa. Mutta luonteessani on - jotain itsepäistä ja päättäväistä, joka vastustuksesta yltyy - jyrkäksi. - - Kunnioittavin terveisin: - _Aino Vanaja_.' - -Tämä kirje sai Hannes Borgin ensin levottomaksi, mutta sitten se -häntä rauhoitti. Levottomuus aiheutui siitä, että ratkaiseva tapaus -oli edessä, rauhoittava vaikutus taas siitä, että neiti Vanaja -oli päättänyt jäädä pois Eversenin kutsuista ja että tämän miehen -turmiollinen vaikutus ainakin toistaiseksi oli torjuttu. - -Mutta millaisiksi olot nyt muodostuivatkaan? Olihan Hannes Borgista -vaikea se ajatus, että Aino Vanaja poistuisi sinne kauas sydänmaahan. -Katkeaisihan siten heidän seurustelunsa, ja kuka takaisi, etteikö -Eversen ottaisi selvää hänen uudesta olinpaikastaan. - -Mitä siis tehdä? Hannes Borg kulki kauan edestakaisin työhuoneessaan. -Viimein hänelle selvisi tuuma. Hän pyysi kirjeentuojaa odottamaan -ja riensi Elisabetin luo. Hänen tekemänsä päätös oli niin luja, -ja hän piti asiaansa niin kiireellisenä, että hän epäröimättä ja -valmistuksitta ryhtyi siihen. - --- Olen saanut neiti Vanajalta kirjeen -- näin hän alkoi. Kuuselassa -näyttää lähdettyämme olleen kuuma ottelu hänen ja Forsgrénin välillä, -ja ukko tuntuu lausuneen niin kovia sanoja, että neiti Vanaja katsoo -välttämättömäksi lähteä pois Kuuselasta. Hän sanoo matkustavansa -äitinsä luo kauas sisämaan seudulle. En tahdo, että oppilaani näin -hautautuu sinne syrjäseudun unhoitukseen, en tahdo, että hänen -opetuksensa katkeaa, sillä hänellä on todella erinomaiset lahjat. -Olen siis päättänyt toistaiseksi tarjota neiti Vanajalle tyyssijan -täällä Koivukoskella. Pihakamarin, jossa itse asuin, kuten muistanet, -ennenkuin päärakennus valmistui, voi helposti järjestää asuttavaan -kuntoon. Ottaisitko sinä hänet niin sanoakseni suojelukseesi, -Elisabet? - -Hän oli puhunut kaiken tämän melkein kuin yhteen hengenvetoon, ja -hengästyneenä hän jäi odottamaan sisarentyttärensä vastausta. - -Elisabet tuntui epäröivän muutaman silmänräpäyksen. Huomattuaan, -miten voimakkaasti hänen enonsa oli kiintynyt Aino Vanajaan, hän oli -ruvennut pelkäämään tätä kiintymystä. Mutta silti hän ei katsonut -olevansa oikeutettu lausumaan arvelultaan. Hän vastasi: - --- On luonnollista, että teen kaiken voitavani, jos vaan saatan -sinulle tehdä palveluksen, ja jos tuo nuori nainen hyväksyy minut -suojelijaksensa. Mutta minusta tuntuu sopivammalta, että hän muuttaa -asumaan minun ullakkohuoneeseeni, joka on kunnossa ja kodikkaampi. Ja -ihmisillä on vähemmän aihetta puheisiin, kun voin sanoa, että neiti -Vanaja on minun mallinani ja seuranani. - -Hannes Borg painoi Elisabetin kättä ja sanoi: - --- Sinulla on aina niin paljo ymmärtämystä, Elisabet! - -Hän riensi työhuoneeseensa ja kirjoitti: - - 'K. Neiti Vanaja! - - Kirjeenne antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta, mutta - tahdon heti vakuuttaa, että minä en ole suuttunut ja toivon, - että vanha ystäväni Forsgrén leppyy, kun olen puhunut hänen - kanssaan, ja että hyvät välit palaavat. Olette hyvin tervetullut - Koivukoskelle, jo tänään, niin pian kuin ehditte. Meillä on paljo - puhuttavaa, etenkin tulevaisuudestanne. Tulkaa siis empimättä, ja - kuta pikemmin tulette, sitä iloisempi olen. - - Terve tuloa! - - _Hannes Borg_.' - - - - -XVI - - -Aino Vanaja oli muuttanut asumaan Koivukoskelle, Elisabetin -ullakkohuoneeseen, ja viihtyi siellä hyvin. Hän ei ollut suostunut -jäämään Kuuselaan, vaikka Hannes Borg oli tarjoutunut välittäjäksi. -Eikä tohtori Borg ollut erityisen innokkaasti häntä siihen -kehoittanutkaan, sillä olihan hänelle mitä mieluisinta saada tämä -rakastettu olento asumaan läheisyyteensä. Metsänhoitaja Forsgrénille -oli hän kirjoittanut ja perinpohjin selittänyt toimenpiteensä aiheen. -Ja hyväluontoinen Forsgrén, joka ensin oli ollut nyrpeä ja murissut -jotain hullutuksista ja hemmoittelusta, oli sitten lauhtunut ja -virkkanut: -- Tehkää, miten haluatte. Eihän se asia oikeastaan -liikuta minua. - -Aino Vanaja ei ollut epäröimättä vastaanottanut Hannes Borgin -tarjoamaa vieraanvaraisuutta. Mutta hän oli suostunut, sillä Hannes -Borg oli osannut tehdä tarjouksensa niin luontevasti ja oli muun -muassa viitannut siihen, että hän katsoi sisarentyttärensä kaipaavan -naisseuraa. Ja lisäksi -- näin oli Hannes Borg huomauttanut -- -neiti Vanajan äkillinen lähtö ja siirtyminen etäiselle seudulle -keskeyttäisi hänen opintonsa... - -Vasta jälestäpäin Hannes Borg tuli ajatelleeksi: -- Minkähän neiti -Vanaja katsoo tämän ehdotukseni päävaikuttimeksi? Luontainen ujous -ja onnettoman nuoruudenelämyksen muisto estivät häntä sitä selvästi -sanoin tulkitsemasta. - -Kaikesta levottomuudestaan huolimatta hän tunsi suurta tyydytystä -siitä, että hänen näin oli onnistunut -- ainakin toistaiseksi -- -turvata Aino Vanaja, että sai seurustella tämän olennon kanssa, joka -päivä päivältä kävi hänelle rakkaammaksi. - -Heidän draamalliset tuntinsa jatkuivat entiseen tapaan, ja -Elisabet alkoi maalata Aino Vanajan muotokuvaa. Hannes Borg ei -yleensä tahtonut häiritä heitä maalaustilaisuuksissa. Mutta joskus -Elisabet lähetti häntä kutsumaan "paussikahville". Ja kerran Hannes -Borgin hiukan viipyessä siellä, Aino Vanaja virkkoi katsellessaan -keskeneräistä muotokuvaansa: - --- Kun näen, että te, Elisabet rouva, liikutte valmiina taiteilijana, -varmana tarkoituksistanne ja keinoistanne, tunnen itseni levottomaksi -ja ajattelen, että vasta olen ihan alussa ja voinkohan koskaan -saavuttaa varmaa jalansijaa taiteen alalla. - -Tähän huomautti Hannes Borg: - --- Taide vaatii ennenkaikkea lahjoja, ja niitä teillä on. Mutta se -vaatii myös uupumatonta työtä. - -Ja Elisabet lisäsi puolestaan: - --- Se vaatii rakkautta, paljon epäitsekästä rakkautta, se yksin voi -voittaa kaikki vastukset. Sanoitte minua valmiiksi taiteilijaksi. -Ei kukaan vakava taiteilija kuitenkaan voi väittää olevansa -aivan "valmis". Taiteessa ei ole olemassa lopullista saavutettua -mestaruutta, sehän tietäisi paikallaanpysymistä. Paikallaanpysyminen -taas on tavallaan taantumista. Taiteilijan työn elinehto on -eteenpäinpyrkiminen, taidenäköalojen avartaminen ja tekniikan yhä -jatkuva kehittäminen. Jos otatte huomioon tämän, ei teidän tarvitse -lamautua. Toinen taiteilija on taipaleella ehtinyt kauemmaksi, toinen -on vasta alkutaipaleella, siinä ero... - -Palvelijatar toi sisälle kahvia ja ilmoitti, että köyhä -mäkitupalainen, Vappu, oli keittiössä ja tahtoi puhua rouvan kanssa. - --- Pyytäkää hänet tänne sisälle, sanoi Elisabet. - -Aino Vanaja näytti ihmettelevän tätä. Elisabet huomasi sen ja selitti: - --- Tuo nainen on yksi niitä poloisia, jotka punaisten kiihoittajat -ovat opeillaan myrkyttäneet. Hänen katkeruudestaan huolimatta olemme -tohtori Borg ja minä koettaneet kohdella häntä lempeästi, toivoen, -että hän lopulta muuttuisi sovinnolliseksi. - -Hetken kuluttua Vappu palvelijattaren opastamana tuli sisälle. Hän -jäi seisomaan oven pieleen, niiasi ja katsoi epäröivänä ympärilleen, -tietämättä, miten tämä kunnia tuli hänen osakseen ja mitä sanoa. - -Elisabet meni hänen luokseen, tervehti häntä kädestä ja sanoi: - --- Mitä Vapulle kuuluu? Joko Vapun terveys on parempi? - -Vappu vastasi, äänessä lempeämpi sävy kuin mihin Elisabet oli -aikaisemmin tottunut: - --- Alkaahan se menetellä, kun jo jaksaa kävellä vähän pitemmälle. Ja -kun rouva silloin puhui työstä, niin tulin sitä tiedustelemaan. - --- Täällä Koivukoskella on kyllä Vapulle työtä, ja puhumme siitä -sitten. Vappu tulee nyt ensin juomaan kahvia. - --- Enhän minä toki näin hienossa paikassa... kelpaahan se minulle -kyökkikin... - --- Vappu tulee nyt vaan tänne istumaan. Elisabet vei hänet -kahvipöydän ääreen, sai hänet kursailun jälkeen istumaan ja kaatoi -hänelle kahvia. Vappu joi halukkaasti höyryävää lempijuomaansa ja -söi vahvasti vehnäleipää. Sen ohella hän loi ihmettelevän katseen -ympärilleen ja virkkoi hetken kuluttua: - --- Mutta onpa sillä rouvalla täällä nättiä. Juotuaan muutaman kupin -kahvia Vappu kävi avomielisen puheliaaksi: - --- Enhän muuten olisi tullut työtä kysymään, mutta kun olen ollut -huono ja se poikani Junu nyt on poissa kotoa. Sanovat, että se -ansaitsee hyvin tukkitöissä ja että sillä on lisätulojakin. Se Tuomas -kertoi, että se on ruvennut pirtutrokariksi... - -Vappu pelästyi, että oli tullut kertomainnossaan omasta pojastaan -maininneeksi sellaista, mikä saattoi käydä hänelle vaaralliseksi ja -ehätti lieventämään: - --- En kuitenkaan usko, että se pirtua myy, sillä onhan se kiellettyä -ja vaarallista työtä. Ihmiset puhuvat niin paljon, eivätkä ajattele, -että puheillaan vahingoittavat toista. Paljon se Tuomas kuitenkin -sanoi Junun liikuttelevan rahoja, mutta ei siltä kuitenkaan näy -liikenevän minulle lähettää, kun en vielä ole saanut penniäkään ja -olen elänyt puutteessa... - -Elisabet käytti tilaisuutta kääntääkseen tämän Vapun ikävän -kokemuksen hänelle opetukseksi: - --- Vappu huomaa nyt, että se, mitä Vappu sanoo sortamiseksi, ei tule -herrojen puolelta. Oma poikanne ei teitä auta, vaikka tietää, että -olette sairas ja kärsitte puutetta. Kaikki riippuu siitä millaiset -ihmiset ovat, eikä siitä mihin säätyluokkaan he kuuluvat. Toinen -tahtoo auttaa lähimäistään, toinen ei. - -Hannes Borg huomasi, että Aino Vanaja Vapun ja Elisabetin puhuessa -näytti välinpitämättömältä. Hän selaili hajamielisesti korukantista -kirjaa. Oli ilmeistä, että Vapun läsnäolo hänestä oli vastenmielinen. - -Kun Vappu oli poistunut keittiön puolelle, sanoi Aino Vanaja: - --- En voi sille mitään, että tunnen inhoa, kun joudun kosketuksiin -punikkien kanssa. Kapinan aikana toimin sairaanhoitajattarena ja -tulin nähneeksi kuinka petomaisesti he olivat kiduttaneet kuoliaaksi -vankejaan. - -Hannes Borg huomautti: - --- Samallainen inho on meilläkin näitä kiduttajia ja murhaajia -kohtaan. Mutta punaisissakin on harhaan vietyjä, sydämettömän -kiihoituksen myrkyttämiä. Ja näitä katsomme velvollisuudeksemme -parantaa ja auttaa. - - - - -XVII - - -Eräänä aamuna saapui Koivukoskelle odottamaton vieras: kauppias -Herhilä. Hän tuli ilmoittamaan Elisabet rouvalle, että kirkko kapinan -hävityksestä oli kärsinyt siksi paljon, että se oli perinpohjin -korjattava ja sisältä maalattava. Uuden alttaritaulun paljastajaiset -saattoivat sen vuoksi tapahtua vasta joulun jälkeen, kevätpuolella. -Tästä oli Herhilä tahtonut tulla kertomaan, jotta taiteilijatar ei -turhaan pitäisi kiirettä. - -Hän lisäsi: - --- Ehkäpä se tulee vielä parempi, kun ei tarvitse maalata niin -joutuin. Mutta kyllä rahat maksetaan heti kun taulu on valmis, että -ei se meille mitään merkitse; ne rahat on jo siihen tarkoitukseen -varattu. - -Elisabet huomautti, ettei hän ollut riippuvainen palkkion -kiireellisestä suorittamisesta ja että hän kevääseen mennessä -valmistaisi tilatun maalauksen. - -Herhilä sanoi, että hänellä vielä oli asiaa tohtori Borgille, teki -kiireisesti lähtöä ja riensi Hannes Borgin rakennukseen. - -Neiti Vanaja oli parhaillaan tohtori Borgin luona tunnillaan. -Astuttuaan saliin ja tervehdittyään tohtori Borgia Herhilä alkoi -kiihkeästi selittää tulonsa aihetta. - --- Kun oli asiaa sille taiteilijattarelle, päätin samalla -käväistä tohtorin puheilla ja kysyä, mitä tohtori ajattelee siitä -loukkauksesta? - --- Mitä loukkausta tarkoitatte? - --- Sitä kunnianloukkausta siellä kapteeni Eversenin pidoissa. Olihan -se hyvin suuri loukkaus, kun kapteeni vieraiden nähden ajoi minut -pois pidoista, joihin oli minut kutsunut. Olen aikonut nostaa siitä -kanteen häntä vastaan, sillä olihan monia kymmeniä todistajia, niiden -joukossa herra tohtori itse. Mitä tohtori tästä asiasta oikein meinaa? - --- En saata puolestani käsittää, että kapteeni Eversen olisi tehnyt -itsensä syypääksi kunnianloukkaamiseen. - --- Vai ette, kiljaisi Herhilä kiivastuen. Enkös minä ole auttanut -häntä lainaamalla hänelle rahoja, melkoisen summan! Sillä eivät -sen miehen ahväärit ole niin hyvät, kuin miltä ulkoapäin näyttää. -Ja miten hän elää? Se nainen, joka oli emännöitsijänä Louhivaaran -hovissa ja jota Eversen sanoi leskirouvaksi ja serkukseen, ei -se ollut mikään rouva eikä serkku. Se oli yksi monia kapteenin -lyhytaikaisia heiloja, ja se suuttui pahasti kun kapteeni niin -hurjasti hakkaili sitä neiti Vanajaa, pani pillit pussiin ja pötki -tiehensä. - --- Nuo ovat asioita, joihin minä en tahdo sekaantua. Ja kun kauppias -Herhilä kysyi mielipidettäni, niin on vakaumukseni se, että ette -mitään voita, jos nostatte kanteen kapteeni Everseniä vastaan, sillä -olitte liiaksi maistanut väkeviä ja siinä tilassa tarvitsitte lepoa. -Kapteeni teki teille päinvastoin palveluksen. - --- Vai niin, kiivastui Herhilä, se minun olisi pitänyt tietää, että -emme me kansanmiehet saa tukea ja puolustusta herroilta. Herrat -vetävät kaikki yhtä köyttä, se on tunnettu asia. - --- Erehdytte, jos luulette minua tässä asiassa puolueelliseksi; minä -en puolusta kapteeni Everseniä, mutta kun olette kääntynyt minun -puoleeni, olen sanonut mielipiteeni. - -Loukkaantuneena siitä, ettei ollut saanut kannatusta, poistui -Herhilä. Kun hän nousi ajoneuvoihinsa, ajoi Eversen autossaan -portaiden eteen. - -Herhilä ei tervehtinyt häntä, vaan loi häneen vihamielisen katseen, -läimäytti hevostaan piiskalla ja ajoi tiehensä. - -Eversen tuskin kiinnitti häneen huomiota. - -Henrika toi tohtorille kapteenin käyntikortin. Hannes Borgista tämä -kapteenin äkillinen tulo oli ikävä yllätys. Hän pahoitteli Aino -Vanajalle, että heidän tuntinsa toistamiseen keskeytyi, mutta lupasi -palata niin pian kuin suinkin. - -He olivat istuneet ryijyn peittämällä sohvalla vastapäätä salin ovea, -ja Hannes Borgin avatessa oven saattoivat Aino Vanaja ja Eversen -vilaukselta nähdä toisensa. - -Kapteeni oli hienossa siviilipuvussa. Hänen moitteettoman pitkän -takkinsa reunusliepeen napinlävessä oli valkoinen ruusu. Hän oli -riisunut toisen kermanvärisistä käsineistään ja leikitteli sillä -huolettomasti. - -Hän mainitsi käyntinsä lähimmäksi aiheeksi tohtori Borgin -ranskankieliset kirjat, joita oli saanut lainaksi ja joita -valitettavasti oli tullut liian kauan pitäneeksi. Nyt vasta hän oli -ne kaikki lukenut ja oli rientänyt tuomaan ne takaisin. - -Hannes Borg sanoi, ettei hän niitä ollut tarvinnut eikä kaivannut. - -Sitten Eversen ilmoitti haluavansa tutustua osaviljelyksen -periaatteisiin, joihin tiesi tohtori Borgin olevan perehtyneen. Ehkä -Louhivaaran laajoilla viljelysmailla osaksi saattaisi niitä toteuttaa. - -Hannes Borg sanoi olevansa valmis antamaan haluttuja tietoja, mutta -että hän sillä hetkellä ei joutanut, hänellä kun paraikaa oli luonaan -oppilas. - -Eversen ymmärsi häiritsevänsä ja nousi, kuitenkaan pitämättä -erityistä kiirettä, ja sanoi: - --- Tiedän, että esitätte neiti Vanajalle draamallista estetiikkaa. -Minä olen sitä mieltä, että neiti Vanajalla on kaikki edellytykset -tullakseen kuuluisaksi tanssijattareksi. - --- Minä puolestani en ole tanssitaiteen ihailija. Eihän se mitenkään -kohoa draamallisen taiteen tasolle. Useimmiten se on etupäässä -aistillisuuden kiihoitusta. - --- Mutta sitähän oikeastaan kaikki taide on. Kuvataiteet ovat -näköaistin, musiikki kuuloaistin, runous "sisäisen aistin" ja -mielikuvituksen kiihoitusta. - --- Eikö mitään muuta? Herra kapteeni suvaitsee laskea leikkiä. -- No -niin, väitteleminen näistä asioista on turha, ovathan käsityskantamme -siksi erilaiset. - -Hannes Borg lausui nämä sanat kuivahkosti, ja Eversen oivalsi, että -hän häntä jo häiritsi. Ja hän virkkoi hieman ivallisesti: - --- Minähän olenkin maallikko näissä kysymyksissä. Ja olen jo liian -kauan kuluttanut tohtorin aikaa. - -Hän teki lähtöä, mutta sanoi ojentaessaan Hannes Borgille kättään -ikäänkuin ohimennen: - --- Olen kiitollinen, jos ennen lähtöäni saan sanoa neiti Vanajalle -pari sanaa. - -Hannes Borg säpsähti. Siinä nyt oltiin. Oli ilmeisen selvää, että -kirjojen palauttaminen ja osaviljelysharrastus olivat pelkkiä -verukkeita, ja että Eversenin käynnin päätarkoitus oli tavata neiti -Vanaja. - -Vaikka se olikin vastenmielistä Hannes Borgista, ei hän voinut -kieltäytyä täyttämästä kapteenin pyyntöä. Saattoihan muuten olla -mielenkiintoista kuulla, mitä asiaa Eversenillä oli Aino Vanajalle, -sillä Hannes Borg katsoi oikeudekseen olla läsnä. Ei kukaan voinut -vaatia, että hän omassa kodissaan tarjoaisi kilpailijalleen -tilaisuuden kahdenkeskiseen kohtaukseen. - -Hän naputti työhuoneensa ovelle, avasi sen ja sanoi: - --- Neiti Vanaja, kapteeni Eversen haluaisi tavata teitä. - -Joustavin askelin neiti Vanaja astui saliin ja tervehti kapteenia. - -Hannes Borg vetäytyi syrjään selaillen ikkunan ääressä Eversenin -tuomia ranskalaisia romaaneja. Silti hän ei päästänyt heitä -katseistaan. Hän pani merkille, että Eversen melkein hypnotisoiden -loi Aino Vanajaan läpitunkevia silmäyksiä. - --- Muistatte kaiketi, neiti Vanaja -- näin alkoi kapteeni, että -olen intohimoinen tanssitaiteen ihailija. Ulkomaanmatkoillani olen -koonnut kuuluisien tanssijattarien kuvia. Minulla on niitä sievoinen -kokoelma. Lupasin lähettää ne teille. Kysyin teitä puhelimitse -Kuuselasta, ja sieltä vastattiin, että olitte matkustanut pois. -Saanko kysyä, millä osoitteella voin lähettää nuo kuvat? - --- Asun toistaiseksi täällä Koivukoskella rouva Elisabet Borgin -luona, joka maalaa muotokuvaani. - --- Minulla on siis kunnia lähettää nuo kuvat sinne. - -Eversen nousi ja ojensi kätensä hyvästiksi. Hannes Borg huomasi, että -kapteeni hyvästellessään Aino Vanajaa kauan -- liian kauan -- painoi -hänen kättään. Koko heidän keskustelunsa aikana Hannes Borg oli -syrjästä tarkannut Aino Vanajaa, nähdäkseen minkä vaikutuksen Eversen -häneen teki. Mutta hän ei ollut voinut huomata mitään erikoista. -Ja Hannes Borg ajatteli: -- Jos hän peittää mielenkiintonsa tai -mieltymyksensä tunteet, hän näyttelee hyvin. Eversen sitävastoin ei -ollut ilmeillään ja esiintymisellään salannut tunteitaan. Kiihkeä -intohimo kiilui hänen silmistään ja hän virkkoi lopuksi, hellittäen -neiti Vanajan käden: - --- Näkemiin, neiti Vanaja. - -Hän hyvästeli jäykän kohteliaasti Hannes Borgia ja poistui. - -Kapteenin lähdettyä Hannes Borg oli hyvin kiihoittunut. Eversenin -menettely tuntui hänestä sovinnaisen seurustelutottumuksen -verhoamalta julkeudelta. Hän selitti neiti Vanajalle, että nämä -keskeytykset olivat vieneet häneltä siksi aamupäiväksi oikean -työskentelytuulen, että hän nyt katsoi parhaaksi keskeyttää tunnin ja -jatkaa vasta seuraavana päivänä. - -Kapteeni Eversenin käynti Koivukoskella ei jättänyt Hannes -Borgia vähääkään epätietoiseksi siitä, että Eversen aikoi jatkaa -tuttavuuttaan Aino Vanajan kanssa. Hänen entinen rakastajattarensa, -tuo tanskalainen "serkku" oli suuttunut ja poistunut. Eversen kaipasi -uutta rakastajatarta. Häikäilemättä hän oli tunkeutunut tähän -taloon, jossa aikaisemmin oli esiintynyt loukkaavasti, eikä Hannes -Borg muuten olisi ottanut häntä vastaan, ellei olisi käynyt hänen -kemuissaan. Eversen tahtoi mistä hinnasta tahansa päästä kosketuksiin -neiti Vanajan kanssa, ja olihan hän taitavasti osannut perustella -käyntinsä. Ja ulkonaisesti hän kyllä oli ollut "korekti". Mistä hän -olikaan saanut tietää Aino Vanajan uuden olinpaikan? Palvelijoilta, -postikonttorista -- vaiko itse neiti Vanajalta? - -Kuta kauemmin Hannes Borg ajatteli tilannetta, sitä pulmallisemmalta -se hänestä tuntui. Eversen oli luultavasti uudistava kutsunsa -huviretkelle. Miten Aino Vanaja nyt oli suhtautuva näihin kutsuihin? -Jos hän vielä olisi yhtä päättäväinen kuin Kuuselassa, voisivatko -Elisabet ja Hannes Borg mahtisanoin pidättää häntä menemästä -Eversenin luo? Ja saattoihan tuo ovela mies keksiä muitakin keinoja -tavatakseen uuden intohimonsa esineen. Eihän Hannes Borg ollut -viehättävän oppilaansa holhooja. Miten valvoa, miten suojella häntä? - - - - -XVIII - - -Hannes Borg ei ollut löytänyt mitään ratkaisua, kun hän myöhemmin -samana päivänä läksi Elisabetin luo asiasta keskustelemaan. - -Elisabet oli alakuloinen ja kertoi ottaneensa esille maalauksensa, -"Atenalaisten laulun", tehdäkseen siitä Hannes Borgille pienen -jäljennöksen. Silloin olivat kaikki hänen viehkeät ja haikeat -muistonsa elpyneet. Yrjö Vahtera oli taas kuin ilmielävänä kohonnut -hänen eteensä, ja hänet oli vallannut vastustamaton kaiho tietää, -mikä kohtalo heidän eronsa jälkeen oli tullut tuon miehen osaksi, -joka oli tuottanut hänelle hänen elämänsä suurimman riemun, mutta -myös katkerimman surun. - -Ainoastaan muutamin sanoin hän tähän viittasi, mutta Hannes Borg -aavisti, että hänen sisarentyttärensä vanha sydänhaava jälleen oli -auennut. - -He vaikenivat hetken. - -Sitten Elisabet kertoi Herhilän käynnistä ja että alttaritaulua vasta -kevätpuoleen tarvittaisiin. - ---Tämä uutinen onkin minulle oikeastaan tervetullut, jatkoi Elisabet. -Pääsen aikaisemmin lähtemään ulkomaille, heti kun neiti Vanajan -muotokuva on valmistunut. Tarvitsen vaihtelua ja virkistystä. Ja -totta puhuen olen osaksi tyytymätön siihen alttaritaulu-luonnokseen. -Ehkä ulkomailla löydän paremman Kristusmallin. En tahtoisi maalata -pelkkää tilaustaulua, soisin, että siitä tulisi taideteos, joka -itseäni tyydyttäisi. Enhän ole riippuvainen palkkiosta, voin -kustantaa matkani säästöistäni. - -Hannes Borg kertoi, että Eversen oli kunnioittanut häntä käynnillään. --- - --- Tai oikeastaan tämä käynti ei tarkoittanut minua, sillä oli, -niinkuin voit arvata, vallan toinen tarkoitus. Hän näyttää -tahtovan, maksoi mitä maksoi, saada tuon nuoren naisen valtaansa. -Ja mitkä seuraukset siitä olisivat, sen sinä hyvin tiedät. Tulin -neuvottelemaan kanssasi, mitä olisi tehtävä. - --- Niin kauan kuin minä olen kotona, hän voi olla täällä, mutta minun -lähdettyäni ulkomaille hänen luonnollisesti on mahdotonta jäädä -tänne ihmisten puheiden tähden. Mutta mitä arvelet siitä, jos minä -muotokuvan valmistuttua lähtisin saattamaan häntä hänen äitinsä luo? -Voisin varsin hyvin tehdä sen sillä verukkeella, että lähden pienelle -virkistysmatkalle. - --- Se ei luullakseni asiaa parantaisi. Eversenillä olisi kyllä -keinonsa ottaa selville Aino Vanajan olinpaikka, ehkä hän jo -tietääkin, missä hänen äitinsä asuu. Ja ennen pitkää Aino Vanaja -ikävystyisi syrjäisellä sydänmaan seudulla, tuntisi pettymystä -taidetuumiensa raukeamisesta ja voisi silloin olla altis lankeamaan -Eversenin pauloihin. - -Hetkeksi Hannes Borg vaipui mietteisiin ja sai äkkiä tuuman, joka loi -ilonvälkkeen hänen kasvoihinsa. - --- Kuulehan, hän huudahti. Kun sinä tarjouduit saattamaan neiti -Vanajaa, heräsi minussa ajatus, jonka ehkä voit hyväksyä. Etkö -suostuisi siihen, että hän sinun seurassasi ja suojeluksesi alaisena -lähtisi ulkomaille näyttämöopintojaan jatkamaan? Onhan minullakin -säästöjä puutarhaviljelykseni tuottamista varoista. Voisin kustantaa -hänen matkansa. - -Elisabet karkoitti epäröimisensä ja vastasi: - --- Luonnollisesti, jos minä vaan olen oikea henkilö häntä saattamaan -ja suojelemaan. Hän on ikäisekseen harvinaisen itsenäinen, kuuntelee -tosin toisen mielipiteitä, mutta menettelee enimmäkseen oman päänsä -mukaan. Mutta ehkä hänellä sentään saattaa olla jotain hyötyä -minusta, ja sinä voit minulta saada tietoja hänen opintojensa kulusta. - -Täynnä kiitollisuutta Hannes Borg puristi Elisabetin kättä ja sanoi: - --- Olen äärettömän iloinen siitä, että hän saa matkustaa juuri sinun -kanssasi. Sen paremman oppaan huostaan en voisi häntä uskoa. - -Hän kävi äkkiä vakavaksi ja jatkoi: - --- Kunhan hän vaan itse on halukas lähtemään. He kuulivat askeleita -ullakkohuoneen portaista ja seuraavassa tuokiossa Aino Vanaja astui -sisälle. Hänen tarkka silmänsä huomasi jotain erikoista opettajansa -kasvoissa. - -Hannes Borg päätti heti ilmaista hänelle ehdotuksensa. Elisabet -vetäytyi hienotunteisesti viereiseen huoneeseen. - --- Sisarentyttäreni -- näin alkoi Hannes Borg -- on päättänyt siirtää -alttaritaulun maalaamisen tuonnemmaksi ja heti teidän muotokuvanne -valmistuttua lähteä ulkomaille. Tästä heräsi minussa se ajatus, että -teillä nyt olisi hyvä tilaisuus matkoihin tottuneen sisarentyttäreni -seurassa lähteä ulkomaille opiskelemaan. Olette epäilemättä -huomannut, kuinka lämpimästi... harrastan... taidepyrkimyksiänne. -Toivon siis, että ette pahastu, jos tarjoudun kustantamaan matkanne -ja kuuden kuukauden kestävän oleskelunne ja opintonne Münchenissä. - -Heleä riemu kuvastui Aino Vanajan sinisissä silmissä, jotka loistivat -kuin kaksi tähteä. - --- Onko tämä totta, vai onko se unta! hän viimein huudahti. -- Mutta -ei, se ei ole mahdollista, enhän ole ansainnut sellaista hyvyyttä. - --- Emme puhu sellaisista. Teette minut hyvin iloiseksi, jos suostutte -ehdotukseeni. Kun palaatte ulkomailta, ei teidän liene vaikeata -päästä työskentelemään jollakin huomatuista näyttämöistämme. - -Aino Vanaja näytti hetken miettivän. Sitten hän virkkoi: - --- Ainoastaan yhdellä ehdolla saatan vastaanottaa jalomielisen -tarjouksenne: että saan nuo rahat lainana ja että annan teille niistä -takaajien nimillä varustetun velkakirjan. - --- Emme puhu lainoista ja velkakirjoista. Pääasia on, että -nyt sopivan tilaisuuden tarjouduttua voitte tutustua ulkomaan -näyttämötaiteeseen ja suurempiin oloihin. Münchenissä saa nähdä -hyvin hyvää taidetta, ja toivon, että ystäväni Vincenzo Oliva ottaa -teidät oppilaakseen. Silloin epäilemättä näette taiteen vallan -uudessa valossa. Hän on itse ihmeellinen taiteilija ja erinomainen -näyttämötekniikan opettaja. - -Ensi kerran huomasi Hannes Borg Aino Vanajassa suurta, välitöntä -mielenliikutusta. Hän riensi opettajansa luo ja painoi lämpimästi -hänen kättään, voimatta saada lausutuksi ainoatakaan kiitollisuuden -sanaa. - - * * * * * - -Kun Hannes Borg mieli täynnä tyydytystä poistui Elisabetin -rakennuksesta, ajoi kapteeni Eversenin auto pihaan. Siinä istui -ainoastaan kuljettaja, joka kysyi neiti Vanajaa. Hänellä oli paperiin -kääritty iso kirjapinkka ja kirje, jotka hän pyysi jättämään neiti -Vanajalle. - -Hannes Borg lupasi toimittaa ne perille. Tuo kirje tuntui polttavan -hänen kättänsä, ja hän olisi uhrannut paljon saadakseen tietää, mitä -se sisälsi. - -Aino Vanaja sanoi vastaanottaessaan tämän lähetyksen -välinpitämättömänä: - --- Ne ovat kapteeni Eversenin lupaamat tanssikirjat. Enpä niitä nyt -tarvitse, enkä edes ehdi katsella. - -Hannes Borg poistui, ajatellen: Vieläkö Eversen ennen heidän lähtöään -ehtii virittää ansojaan. - -Tuota matkaa täytyi jouduttaa. - - * * * * * - -Vaikutusvaltaisten saksalaisten välityksellä, joihin Hannes Borg -vapaussodan lopulla oli tutustunut, hän sai nopeasti hankituksi -Aino Vanajalle ja Elisabetille ulkomaanpassit. Ja kun Aino -Vanajan onnistunut muotokuva oli valmis ja molemmat naiset olivat -suorittaneet matkavalmistuksensa, he pääsivät lähtemään. Hannes Borg -saattoi heidät Helsinkiin. Ja syyskuun alussa he Turun ja Tukholman -kautta matkustivat Saksaan. - -Mieli kaihoavana, mutta samalla tyytyväisenä Hannes Borg palasi -asemalta heitä saattamasta ja matkusti vielä samana iltana takaisin -Koivukoskelle. - - - - -XIX - - -Kun Hannes Borg myöhään illalla palasi Helsingistä Koivukoskelle, -tuntui hänen kotinsa autiolta ja kolkolta. Hän käveli edestakaisin -salissa ja työhuoneessaan, unhoittaen illallisensa, jonka Henrika -hänelle oli huolellisesti valmistanut. Tuontuostakin hän pysähtyi -katselemaan seinällä riippuvaa Aino Vanajan muotokuvaa. Ja nuo -silmät näyttivät seuraavan häntä minne hän asettuikin huoneessaan. -Kuinka hän rakasti noita piirteitä, kullanhohteista tukkaa ja -ihmeellisiä sinisilmiä. Nyt oli tullut hänen elämänsä suuri tunne, -joka oli kietonut valtaansa koko hänen olemuksensa. Alussa se oli -ollut melkein taidepalvontaan vivahtavaa harrasta ihailua. Nyt se -oli kasvanut suureksi vastustamattomaksi intohimoksi, joka kaipasi -vastakiintymystä ja vaati omistamista. - -Hän tiesi, että Aino Vanaja ja Elisabet aikoivat viipyä pari päivää -Berlinissä ja sieltä matkustaa suoraa päätä Müncheniin. Jos hän -nyt kirjoittaisi heille, saisivat he perille tultuaan häneltä -tervehdyksen. Hän päätti jo sinä iltana kirjoittaa molemmille. Hän -istuutui työpöytänsä ääreen ja tarttui kynään. Kummalleko hän ensin -kirjoittaisi? Mietittyään hetken hän päätti rauhoittaa tunteitaan -kirjoittamalla ensin Elisabetille: - - 'Rakas Elisabet! - - Vaikea on minun sanoin kuvailla kuinka hylätyksi tunnen itseni - Teidän molempien lähdettyä. Koivukoski on vallan kuin autio. - Helsingistä palattuani kuljin iltapimeässä pihalla ja tein - kierroksen Sinun pienelle huvilallesi. Oli outoa, kun ikkunoista - eivät pilkoittaneet tuttavalliset tulet. Ja nyt istun tässä, - hiljaisessa työkammiossani, ja ajattelen, että kuusi kuukautta - on pitkä aika -- ylen pitkä sille, joka odottaa. Mutta teen - väärin, kun näin valitan, sillä tiedänhän, miten tärkeä tämä - matka on Sinulle, sekä mielesi tasapainolle että taiteellesi. - Ja toivottavasti jonkun ajan kuluttua totun ja opin mukautumaan - yksinolooni. Olisipa hauska, jos Münchenissä pääsisitte asumaan - Weilerin täysihoitolaan. Rouva ja herra Weiler ovat herttaisia - ihmisiä. He osaavat täysihoitolaisissaan herättää viihdyttävän - kodintunteen. Kirjoita minulle usein, en odota pitkiä kirjeitä, - kirjekorttikin riittää, niin että näen, miten voitte ja - viihdytte. Ja luonnollisesti olen kiitollinen, jos annat minun - seurata neiti Vanajan opintoja, edistymistä ja hänen elämäänsä - suurkaupungissa. Kuinka onnellinen olen tietäessäni, että Sinä - olet siellä häntä tukemassa. - - Levottomasti odottaen ja lämpimästi tervehtien - - _Hannes_.' - -Nyt hän oli siksi tyyntynyt, että saattoi ryhtyä kirjoittamaan Aino -Vanajalle: - - 'Kunnioitettava Neiti! - - Yksinäni työhuoneessani myöhäisenä iltahetkenä muistelen elävästi - niitä draamallisia keskusteluja, joita minulla oli Teidän - kanssanne tässä samassa huoneessa. Ne antoivat paljon uutta - sisällystä elämääni ja saivat minut toivorikkaasti odottamaan - niitä taiteellisia saavutuksia, joihin lahjanne selvästi - viittaavat. Nämä "tunnit" kävivät minulle rakkaiksi, ja niiden - keskeytys on luonut elämääni tyhjyyttä, jota en voi millään - täyttää. - - Toivotan Teille hartaasti kaikkea menestystä ja pitäisin erittäin - onnellisena tapauksena sitä, että pääsisitte ystäväni Vincenzo - Olivan oppilaaksi. Silloin saisitte varman pohjan tulevalle - taidetoiminnallenne. Jos sattuisi niin ikävästi, ettei hän enää - olisi Münchenissä, tai että sota olisi aiheuttanut mullistavia - muutoksia hänen oloissaan, pyydän Teitä viipymättä sähköttämään - minulle, niin että voin kääntyä toisten henkilöiden puoleen. - - Suuresti kärsimättömänä jään odottamaan tietoja matkanne - onnistumisesta ja siitä, miten olonne järjestyvät Münchenissä - perille tultuanne. Toivon siis, ettei odotukseni ole liian pitkä. - - Kunnioittavin terveisin: - _Hannes Borg_.' - -Matkansa varrelta olivat Elisabet ja Aino Vanaja lähettäneet -postikortteja. Viimeiset olivat päivätyt Berlinissä. Sitten -seurasi parin päivän pysähdys. Ilokseen sai Hannes Borg niiden -kuluttua Elisabetilta seuraavan sähkösanoman: "Glückliche Ankunft -München Pension Weiler". -- He olivat siis saavuttaneet matkansa -päämäärän ja päässeet asumaan Weilerin täysihoitolaan. Se oli -suuresti rauhoittavaa. Mutta nyt seurasi kirjeiden odottaminen, -olihan sodanaikainen postinkulku hidas, ja odotus saattoi paisua -viikkokausien pituiseksi. Mutta jo kymmenen päivää sähkösanoman -saapumisen jälkeen Hannes Borg ihmetellen sai Elisabetilta ja Aino -Vanajalta kirjeen. - -Hän sulkeutui huoneeseensa niitä lukemaan. - -Elisabet kirjoitti: - - 'Matkamme on käynyt kaikin puolin onnellisesti, ja olemme - perillä tässä miellyttävässä taidekaupungissa. Hilpeät ja - rehdit baierilaiset eivät sodan vaikutuksesta ole sanottavasti - menettäneet hyvää tuultaan. Asumme siis Weilerin täysihoitolassa. - Weilerin puolisot ovat todella herttaisia ja kohtelevat meitä - melkein kuin omia lapsiaan. He lähettävät Sinulle sulimmat - terveisensä. - - Paljoa en vielä ole ehtinyt täällä kokea, sillä tahdoin - viipymättä kirjoittaa. Sattui näet niin hyvin, että nuori maalari - Teuvo Kaisla lähti täältä Berliniin ja lupasi toimittaa kirjeemme - kuriiria myöten Suomeen. - - Tunnen kuitenkin jo nyt, että olen päässyt virkeään taiteelliseen - ilmakehään. Huomenna aion lähteä nuorten maalaajien klubiin. Älä - silti pelkää, että eksyn futuristisiin ja ekspressionistisiin - hullutuksiin. Mutta väritykseen nähden toivon heiltä oppivani - jotain uutta. - - Jotta elämämme täällä tulisi halvemmaksi, asumme Aino Vanajan - kanssa samassa huoneessa. Minä saan sitäpaitsi käyttää pientä - lasikattoista ullakkokamaria maalaushuoneenani. Samaan aikaan - saapuvassa kirjeessään Aino Vanaja epäilemättä kertoo käynnistään - herra Vincenzo Olivan luona. - - Toivon, että et pahasti ikävysty yksinäsi Koivukoskella. Olen - usein siellä ajatuksissani luonasi. Totta puhuen olen jo - ehtinyt saada koti-ikävän. Kaipaan Sinun henkisesti avartavaa - ja rikastuttavaa seuraasi. Nyt täällä kaukana osaan antaa sille - oikean arvon. - - Lämpimin terveisin - _Elisabet_.' - -Hannes Borg oli tahallaan säästänyt Aino Vanajan kirjeen viimeiseksi. -Ja vieläkin hän viivähti, ennenkuin aukaisi sen. Hän teki sen -sitten nopealla saksien leikkauksella, kuin teon ainakin, joka oli -päättäväisesti ratkaistava. Hän luki: - - 'Kunnioitettava Tohtori! - - Monet uudet ja voimakkaat vaikutelmat ovat täällä suuressa - maailmassa täyttäneet mielen. Mutta olen huono kynäilijä niistä - näin kirjeessä kertomaan. Tahdon kaikkein ensiksi mainita, että - professori Vincenzo Oliva oli erittäin ystävällinen ja hyväksyi - minut oppilaakseen. Hän haavoittui sodassa ja ontuu lievästi - vasemmalla jalallaan. Mutta mikä oivallinen plastiikanopettaja - hän silti yhä vielä on. Olen ihastunut hänen opetukseensa, - ja hän on mairittelevasti puhunut näyttämöedellytyksistäni. - Hänen oppilaansa ovat jaetut kahteen ryhmään, vasta-alkajiin - ja edistyneihin. Olen saanut katsojana olla läsnä jälkimäisten - harjoituksissa, ja nähdessäni kuinka paljon he jo osaavat, on - kunnianhimoni paisunut entistään suuremmaksi. Tahdon taiteen - alalla aikaansaada jotain etevää ja tunnustusta ansaitsevaa. - Onhan kaikki toistaiseksi vaan alulla, mutta kun pääsen - pitemmälle, toivon voivani siitä Tohtorille jotain kertoa. - - Kaikesta tästä odottamattomasta ja mielenkiintoisesta, joka on - tullut osakseni, saan yksinomaan kiittää Teitä, herra Tohtori. - Enkä tiedä, miten koskaan saatan palkita luottamuksenne ja - tarpeeksi osoittaa kiitollisuuttani. - - Professori Oliva lähettää parhaat terveisensä ja lupaa pian - kirjoittaa. - - Kunnioittaen ja kiitollisena: - _Aino Vanaja_.' - -Tämä kirje, muuten niin ilahuttava sisällykseltään, herätti Hannes -Borgissa jonkunlaista pettymystä. Aina vaan tuota ylenpalttista -kunnioitusta ja kiitollisuutta! Hän olisi toivonut jotain hellää -sanaa, jotain viittausta kaihoon, jommoista hän itse Müncheniin -kirjoittamassaan kirjeessä oli ilmaissut. Mutta kun hän oli hetken -asiaa ajatellut, johtui hänen mieleensä, ettei neiti Vanaja -todennäköisesti tätä ensimäistä kirjettään kirjoittaessaan vielä -ollut ehtinyt saada Hannes Borgin kirjettä, hän kun ei siitä -maininnut mitään, ja ettei Hannes Borg suoranaisesti ollut ilmaissut -hänelle tunteitaan, joten tällä nuorella naisella ei ollut aihetta -hellien tunteiden esille tuomiseen. - - - - -XX - - -Saadakseen vastapainoa henkiselle työlleen ja ikävälleen -Hannes Borg oli alkanut ottaa osaa suon ojittamiseen. Lisäksi -hän köyhille ojankaivajille tahtoi siten todistaa, ettei hän -ylenkatsonut sellaista työtä. Ojankaivajien joukossa oli pari hänen -iltakoululaistaankin. Vapun Junulle, joka taas oli ilmestynyt -paikkakunnalle, hän niinikään oli tarjonnut tätä työtä. Mutta Junu -oli ylimielisesti vastannut, että muka metsätöissä oli ansainnut niin -hyvin, ettei hänen pitkiin aikoihin tarvinnut olla työn orja. Hänellä -oli uusi tummansininen sheviotti-puku, kiiltonahkaiset pitkävartiset -saappaat, kaulassa räikeänpunainen silkkihuivi ja päässä harmaa -Borsalino-hattu. Hän ei asunut äitinsä mökissä, vaan oli vuokrannut -itselleen huoneen kirkonkylästä. Hän seurusteli kaiken ajan, joka -jäi yli salaisesta pirtu-kaupasta, pahamaineisen torpantytön, Heti -Vaaksan kanssa. Äitiään hän harvoin kävi tervehtimässä, ja Vappu, -joka usein kävi töissä Koivukoskella, valitti tohtori Borgille, että -hänen oma poikansa, joka nyt oli tullut hyviin varoihin, vaan silloin -tällöin antoi köyhälle äidilleen rovon. - --- Enkä minä niitä hänen rahojaan rukoile, oli Vappu sanonut, -pitäköön ne itse, kun on niin kitsas. Kyllä minä sentään, vaikka -vähän vaivaisesti, itseni elätän, kun nyt taas kykenen työhön. -- - -Pitäjällä jo yleisesti kerrottiin, millaista salaista ammattia -Junu harjoitti. Ja vaikka nämä huhut joutuivat viranomaistenkin -korviin, he eivät puuttuneet asiaan, jopa kerrottiin, että moni -heistäkin kuului Junun ostajapiiriin. Kauppias Herhilä, joka julkisen -kauppaliikkeensä ohella harjoitti samallaista salaista sivuhommaa -ja joka karsain silmin katseli tätä paikkakunnalle ilmestynyttä -kilpailijaa, puhui Junusta ympäri pitäjää, tuomiten hänen "rikollisen -ammattinsa". Hän toivoi täten kääntävänsä pois epäluulon ja huomion -omasta laajalle levinneestä salakaupastaan ja mahdollisesti saavansa -kilpailijansa syrjäytetyksi. - -Pantuaan alulle suoviljelyksensä Hannes Borg päätti lähteä -tervehtimään metsänhoitaja Forsgrénia, jota ei ollut pitkään -aikaan tavannut. Kirkkaana syyspäivänä, hevosen ollessa ajossa, -hän läksi jalan kulkemaan Kuuselaan. Metsä molemmin puolin tietä -oli jo verhoutunut erivivahteisiin keltaisiin väreihin. Ilma oli -kuulakka, aurinko paistoi iloisena. Hannes Borgin kaiho, joka raskaan -ruumiillisen työn kestäessä oli hellittänyt, virisi taas kalvavaksi -kivuksi. Vastattuaan Elisabetin ja Aino Vanajan kirjeisiin ei hän -vielä ollut saanut heiltä tietoja, vaikka jo oli kulunut viikkoja -hänen kirjeidensä lähettämisestä. Verhotuin sanoin hän oli tulkinnut -hehkuvat tunteensa. Minkä vaikutuksen ne olivat tehneet? Mitä oli -Aino Vanaja vastaava? Mutta eihän Elisabetiltakaan vielä ollut -saapunut toista kirjettä. Sellaista tilaisuutta kuin viimeksi, -lähettää kirjeet kuriirin mukana, ei tietysti joka päivä tarjoutunut. - -Kun hän näitä miettien astui tietä edelleen, tuli metsänhoitaja -Forsgrén ajaen häntä vastaan. Forsgrén oli matkalla Koivukoskelle, ja -molemmat naurahtivat tälle yhteensattumalle. - --- Koivukoskelle on lyhyempi matka, huomautti Hannes Borg. Lähdemme -sinne, eikö niin? Ehkä voimme käväistä suollanikin, niin saan sinulta -lupaamasi neuvot. - -Hannes Borg nousi rattaille ja he alkoivat yhdessä ajaa köröttää -Koivukoskelle. Forsgrén kertoi nyt lopullisesti tehneensä -osaviljelyskontrahdin erään nuoren pehtorin kanssa. - --- Olen tehnyt tämän välikirjan vaan vuodeksi -- varovaisuuden -vuoksi. Tahdon kokeilla. Jos olen tehnyt tyhmyyden, syytän sinua. - --- Enpä luule, että osaviljelyksellä voit hävitä enempää kuin -arentimiehesi kautta, joka ei suorittanut vuokraansa. - --- Tiedät, että olen vanha koiranhammas. Luonnollisesti otan tämän -kokeilun kokonaan omalle vastuulleni. Minä kyllä olen etupäässä -käytännön mies, ja niinkuin sinun veroisesi idealisti kai ajattelee: -kuivasti erittelevä järjenmies. Mutta silti on minussakin pisara -idealismia tai oikeammin mielikuvitusta. - --- Se pisara on melkoinen, veliseni. En koskaan ole pitänyt sinua -kuivana järkeilijänä; luulen että tuo järkeilysi etupäässä koskee -pintaa. Syvemmällä sinussakin käyvät tunne-elämän aallot, vaikka -ne eivät ole niin herkät liikehtimään kuin minulla. Ja suorastaan -kadehdin tuota luonteesi tasaisuutta ja tyyntä harkintaasi elämän eri -tiloissa. - -He olivat saapuneet asemalle kääntyvän tien haaraan. Asemalle päin -sujahti siitä ohi kapteeni Eversenin auto. Kapteeni oli matkapuvussa -ja hänellä oli mukanaan matkalaukku. - --- Eversenillä on ollut selkkauksia paperitehtaallaan, kertoi -Forsgrén. Hänen tapansa kohdella väkeänsä on kursailematon, ja -niinpä se eräänä päivänä, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, -teki lakon. Kun tapahtuma oli ilmoitettu Eversenille ja hän saapui -tehtaaseen, huomattiin, että yksi tärkeimmistä koneista oli pahasti -vioitettu. Tehdas on nyt pysähdyksissä, ja kun kapteenia on kohdannut -taloudellisia vaikeuksia, sanotaan hänen matkustavan Tanskaan -koettamaan saada apua sukulaisilta. - --- Minua ei ihmetytä, sanoi Hannes Borg, että kapteenille lopulta -tulee suuriakin vaikeuksia, kun tietää, miten tuhlailevasti hän elää. - -Saapuessaan punaisen ladon kohdalle he näkivät pieneltä metsäpolulta -poikkeavan ajotielle nuoren naisen ja miehen. He kulkivat käsi -kädessä. Nuorella miehellä oli räikeänpunainen kaulahuivi. Hannes -Borg tunsi nyt parin: Vapun Junun ja Heti Vaaksan. Heidän kasvonsa -punoittivat ja saattoi selvästi huomata, että molemmat olivat -ryypiskelleet. - -Junu tuijotti uhmailevasti vastaantulijoihin, tervehtimättä. - -Nyt Forsgrénkin tunsi Junun ja virkkoi heidän kuljettuaan ohi: - --- Siinä pitäjän uusi pirtu-trokari, Herhilän kilpailija. - --- Olen kuullut siitä, sanoi Hannes Borg. Tuo Junu on muuten -paikkakunnan ikävimpiä punaisia. Hänessä on jotain häijyä ja -taipumatonta. Häneen ei toistaiseksi mikään hyvä sana tehoa. - --- Yhäkö sinä haaveilet ihmisten parantamisesta ja jalostamisesta? -Milloinka silmäsi aukeavat näkemään, että on turha vaiva koettaa -kohottaa ihmisiä? He ovat mitä ovat. Ei heitä voi muuttaa. - --- Minä taas uskon, että jos he joutuvat erityiseen elämänkohtaan, -joka voimakkaasti valtaa ja hellyttää heidät, voi toisen ihmisen -vaikutus heihin tehota ja aikaansaada heissä mielenmuutoksen. Tosin -on minulla ollut pettymyksiä. Mutta toisinaan olen taas huomannut -kokeistani hyviäkin tuloksia. Eikä aina vaadita edes mullistavia -koettelemuksia. Esimerkkinä mainitsen vanhan mäkitupalaisen, Vapun, -äsken kohtaamamme Junun äidin. Vielä joku aika sitten hän oli lopen -katkera ja syytti herroja sorrosta. Nyt, kun hän on käynyt meillä -töissä ja minä melkein joka päivä olen puhunut hänen kanssaan, -selittäen hänelle asioita ja elämän menoa, hän jo on muuttunut paljon -sovinnollisemmaksi. - --- Mahdollisesti. En tahdo vähentää sinun persoonallisuutesi -kehittävää vaikutusta enkä haihduttaa harhaluulojasi. Mutta mitä -tuohon vaimoon tulee, oletko ottanut huomioon, että hänen poikansa on -hurja elostelija, joka ei auta äitiään, ja että tuon naisen puute ja -hätä on pakoittanut hänet myöntyväisemmäksi ja nöyremmäksi. Onkohan -tällä muutoksella syvempiä juuria? - --- Täytyy ainakin koettaa syventää niitä. -- - -He saapuivat pihaportille. - -Samuli Aura, hiukan kumarassa kulkeva renki, tuli ottamaan haltuunsa -hevosen. Hän kertoi, että eräs naapuripitäjän mies odotti kyökissä -tohtoria. - --- Onko hänellä kiire? kysyi tohtori Borg. - --- En luule, sanoi ehtivänsä odottaa. Hannes Borg meni vieraansa -kanssa sisälle. - - - - -XXI - - -Metsänhoitaja oli tohtori Borgin kanssa käynyt suota katsomassa ja -antanut ensimäisen neuvonsa: - -"Älkää tehkö ojia lähelle toisiaan, älkääkä kaivako niitä kovin -syviksi. Vaikka suossa onkin vettä, voisi se siitä kuivua liian -vähiin". - -Kun he päivällisen syötyään siirtyivät Hannes Borgin työhuoneeseen -kahville, näki metsänhoitaja siellä Aino Vanajan muotokuvan. - --- Se on aika elävästi maalattu, hän virkahti. -- Kuulehan, sinä -taidat olla oikein pikiintynyt tuohon tyttöön. - -Hannes Borgia ei miellyttänyt tuo Forsgrénin käyttämä sana -"pikiintynyt" eikä hänen huomautuksensa leikillinen sävy. Olihan -tunne, joka hallitsi häntä, siksi vakava. - -Hetken kuluttua hän vastasi: - --- Voinhan sen sinulle, vanhalle ystävälleni, tunnustaa. Minä, -neljäkymmentäviisi-vuotias mies, olen häneen rakastunut hehkuvasti -kuin nuorukainen. - --- Koska nyt puhumme asiasta avoimesti, ehkä et pahastu, jos sanon -mielipiteeni suoraan. En luule, että tämä tunne saattaa sinua -onnelliseksi. - --- Se on mahdollista. Mutta se on elämäni tähänastinen voimakkain -tunne. - --- Siksipä sitä vielä enemmän pelkään. Epäilemättä tunnet Aino -Vanajaa puutteellisesti. Hänellä on vallan erikoinen luonne, -hän on itsepäinen ja lujatahtoinen. Et muuten ehkä tiedä, että -hän on avioton lapsi. Hänen äitinsä oli tyttönä harjoittelijana -maaseutukaupungin postikonttorissa. Tiedettiin, että hänellä oli -suhde kaupunkiin majoitetun venäläisen varusväen ylhäiseen upseeriin. -Puhuttiin kreivistä tai ruhtinaasta. Heti suhteen alettua hän alkoi -käydä hienosti puettuna. Viimein tuo ylhäinen upseeri kyllästyi -lemmittyynsä ja siirtyi Venäjälle. Köyhälle postineidille syntyi -tyttölapsi. Se oli Aino Vanaja. Äiti, vaimoni serkku, on hiljainen, -miellyttävä ihminen, hyväsydäminen, mutta heikko luonteeltaan. -Hänellä ei ole muuta vikaa, kuin että hän on koreilunhaluinen -ja tuhlaa vieläkin pienistä tuloistaan melkoisen osan hienoihin -vaatteisiin. -- Tämä piirre -- elämänkoreuden tavoittelu -- on ainoa, -jonka Aino Vanaja on äidiltään perinyt. Muut ominaisuudet: kaunis -ulkomuoto, hyväpäisyys, tahdonlujuus, lienevät perintöä isältä, jota -hän ei ole nähnyt. Tuo mies ei koskaan ole tiedustellut entisen -lemmittynsä olinpaikkaa ja suhteensa seurauksia. - --- Se on mielenkiintoinen, romantillinen tarina. Jos olet kertonut -sen minulle siinä tarkoituksessa, että tunteeni muuttuisivat, olet -osunut väärään. - --- Ethän toki ajattele pyytää Aino Vanajaa vaimoksesi? - --- Se on luja aikomukseni. Jo ennen hänen lähtöään ulkomaille aioin -ilmaista sen hänelle. Mutta pelkäsin, että hän katsoisi tuttavuutemme -liian lyhytaikaiseksi. Mutta suurin syy tunnustukseni siirtämiseen on -nuoruuteni onneton suhde. - --- Oletko viime aikoina kuullut mitään pojastasi? - --- En. Tuo poloinen oli sekaantunut kapinaan punaisten puolella. -Asiamies, jonka kautta olen hänen olojaan tiedustellut, on saanut -selville, että hänet oli pakoitettu punakaartiin, ettei hän -kuitenkaan ollut tehnyt mitään rikosta, mutta että hän jonkun -aikaa oli istunut vangittuna, ja että hänet päästettiin vapaaksi, -kun tutkimus ei todennut mitään raskauttavaa. Hänen nykyisestä -olinpaikastaan en toistaiseksi ole saanut tietoa. Ja minussa on -herännyt kovia tunnonvaivoja siitä, etten näinä viime vuosina enempää -ole häntä etsinyt saadakseni hänet takaisin luokseni. - --- Olithan aikaisemmin tehnyt kaiken häntä nostaaksesi. Mutta hän oli -ja on luultavasti parantumaton renttu. Muistatko millaisessa tilassa -hän takavuosina tuli tänne, juopuneena, repaleisena, uhkaavana? - --- Sen muistan. Ja juuri silloin, huolimatta hänen kurjasta tilastaan -ja uhkamielisyydestään, olisi minun pitänyt sulkea hänet isän syliini -ja pidättää hänet täällä. Että en sitä tehnyt, se oli rikokseni. Ja -minun täytyy koettaa, jos se vielä suinkin on mahdollista, korjata -laiminlyöntini. Siinä pääsyy, joka on estänyt minua pyytämästä Aino -Vanajan kättä. - --- Ne arvelut ovat turhat Aino Vanajaan nähden. Jos hän kiintyy -johonkin ihmiseen -- jos hän yleensä voi kiintyä -- en luule, että -sinun entisyytesi saisi häntä epäröimään. Päinvastoin luulen, että -hän pitäisi sellaista mielenkiintoisena ja "pikanttina". Mutta -toistan vielä kerran: onnea se avio ei sinulle tuota. -- Luulen, että -voimakas kiintymys matkaansaa enemmän kärsimystä kuin onnea -- jos -kaksi suuresti erilaista luonnetta liittyy toisiinsa. - - * * * * * - -Kun Hannes Borg illan suussa oli saattanut metsänhoitajaa hänen -ajoneuvoihinsa, kohtasi hän pihakuistikon portailla miehen, jonka -ulkomuoto herätti hänen huomiotaan. Nyt hän muisti, että Samuli Aura -oli maininnut erään naapuripitäjän miehen odottavan keittiössä. Tuo -mies oli noin kolmikymmenvuotias, hyvin kalpea ja kärsivän näköinen. -Hänen nimensä oli Veikko Aavikko ja hän sanoi, että hänellä oli asiaa -rouva Elisabet Borgille, jonka asuinpaikkaa hän kauan oli hakenut. - --- Rouva Elisabet Borg, sisarentyttäreni, on tätä nykyä ulkomailla -ja palaa kotiin vasta joulun jälkeen, sanoi Hannes Borg. -- -Mutta kenties voitte ilmaista asian minulle, hänen läheiselle -sukulaiselleen. - -Mies näytti joutuvan ymmälle. Hetken mietittyään hän vastasi: - --- Se on vähän sellaista yksityistä asiaa, joka minun on toimitettava -sille rouvalle itselleen. - -Ja kääntääkseen puheen toisaalle hän jatkoi: - --- Olisin samalla tilannut häneltä kuvan, kun hän kuuluu olevan niin -taitava kuvien tekijä. Nuori veljeni sai surmansa kapinassa. Minulla -on mukana hänen valokuvansa, että jos sen mukaan voisi suurentaa -kuvan ja tehdä siitä oikein värikuvan, kun minä hyvin muistan -millainen tukka ja minkäväriset silmät hänellä oli. - -Hän oli puhunut hengästyneesti, mielenliikutus oli moneen kertaan -tukahuttanut hänen äänensä. - -Nyt vasta Hannes Borg oikein huomasi, kuinka syvästi surulliset tuon -miehen kasvot olivat ja hän virkkoi: - --- Puhun siitä sisarentyttärelleni, kun hän joulun jälkeen palaa -kotiin, jos ette katso voivanne minulle sitä asiaanne ilmaista. Ehkä -saan osoitteenne, niin ilmoitan teille milloin voitte tulla häntä -tapaamaan. - -Veikko Aavikko kaivoi esiin povitaskustaan pienen repaleisen -muistikirjan, kirjoitti osoitteensa, repäisi irti lehden ja ojensi -sen Hannes Borgille. - --- Millä puolella velivainajanne oli? kysyi Hannes Borg. - --- Valkoisella. Ja minä onneton kun jouduin punaisten puolelle ja kun -minun täytyi nähdä miten he hänet ampuivat. - -Nyt hän ei enää voinut hillitä itseään, vaan purskahti itkuun, -peittäen käsillään kasvonsa. Koko hänen ruumiinsa vapisi, ja hän -nyyhkytti rajusti. - -Hannes Borg pyysi häntä sisälle ja koetti rauhoittaa häntä. Vasta -pitkän hetken kuluttua hän senverran tyyntyi, että saattoi jatkaa -puhettaan: - --- Elinikäni kadun, että menin sille puolelle. Luulin, että he -tuottaisivat kansalle onnea, mutta kun näin, kuinka he omilta -kansalaisilta ryöstivät, kuinka polttivat taloja ja kiduttivat -kuoliaaksi viattomia ihmisiä... silloin silmäni aukenivat ja kirosin -sen hetken, jona jätin vaimoni ja lapseni ja yhdyin punaisiin. - --- Te olette siis vakavasti katunut tätä tekoanne? - --- Antaisin henkeni, jos saisin sen teon tekemättömäksi. En koskaan -saa mielestäni veliparan epätoivoista katsetta, kun he laahasivat -hänet ammuttavaksi. Se näky vaivaa minua yöt ja päivät. Maatessani -näen pahoja unia, ja usein veljeni kalpeat kasvot ilmestyvät eteeni -syyttäen minua. Kun kuulin, että tässä asuu tohtori, päätin jäädä -odottamaan ja kysyä, että kun ne tohtorit parantavat ruumiin tauteja, -niin eivätkö ne osanne parantaa sielunkin tauteja. - -Hannes Borg selitti hänelle olevansa "viisauden tohtori" ja ettei hän -osannutkaan ruumiin tauteja parantaa. Mutta sielun tautien hän luuli -keventyvän puhumisesta ja lohdutuksesta. - -Veikko Aavikko valitti vielä, että monet hänen kotikylässään -vieroivat häntä "punikkina" ja että hänen oma vaimonsakin oli käynyt -hänelle kylmemmäksi. - --- Siinä he tekevät väärin, sanoi Hannes Borg. Jos katumuksenne -on vilpitön, ja sitä en epäile, tulisi heidän päinvastoin teitä -kunnioittaa. Jos tahdotte, käyn paikkakunnallanne ja puhun vaimonne -kanssa. - -Veikko Aavikon alakuloisille kasvoille tuli ilonväike ja hän virkkoi: - --- Se olisi liian suuri vaiva herra tohtorille! Millä minä sen voisin -palkita? - --- Emme puhu palkinnosta. Minulle on suuri ilo, jos voin teitä auttaa. - -Ilta oli heidän keskustellessaan pimennyt ja tohtori Borg kehoitti -Aavikkoa jäämään Koivukoskelle yöksi. Hiukan kursailtuaan tämä -suostui tarjoukseen. Ylikamari lämmitettiin ja siihen valmistettiin -Veikko Aavikolle vuode. Illallisen jälkeen tohtori Borg saattoi -vieraansa yläkertaan ja sanoi toivotettuaan hyvää yötä: - --- Jos ette saa unta, ja jos nuo pahat ajatukset ja muistot teitä -ahdistavat, voitte tulla herättämään minut. Nukun kevyesti, herään -helposti, ja sitten karkoitamme synkät näkynne. - -Veikko Aavikko vastasi: - --- Enpä luule, että minun tarvitsee tohtorin yörauhaa häiritä. Enhän -pitkiin aikoihin ole tuntenut itseäni näin rauhalliseksi. - - - - -XXII - - -Lausuen monet tuhannet kiitokset hyvästeli Veikko Aavikko seuraavana -aamuna tohtori Borgia ja pyysi häntä käymään luonaan. - -Aamupäiväpostissa Hannes Borg sai Vincenzo Olivalta Münchenistä -kirjeen. Oliva kirjoitti: - - 'Arvoisa ystäväni, - - Nyt vasta olen saanut senverran levollista aikaa, että voin - lähettää Teille tämän tervehdyksen. Valitettavasti sota keskeytti - kirjeenvaihtomme. Minäkin olin rintamalla ja sain jalkaani - vamman, joka ei koskaan täydelleen parane. Minun täytyy ontua - loppuikäni. Silti koetan kykyni mukaan ylläpitää tasapainoani, - mikä kylläkin on tarpeellista meille kaikille tässä kaaoksessa. - - Kiitän Teitä vilpittömästi kaikista ystävällisistä - sanoista, jotka kirjeessänne suvaitsitte mainita minusta ja - taidepyrkimyksistäni. Mutta varmasti Te arvioitte kykyni - liian suureksi. Niinikään kiitän Teitä luottamuksestanne, - jota osoititte minulle lähettämällä luokseni oppilaanne - neiti Vanajan. Hän on viehättävä nuori nainen ja hyvin - lahjakas. Alussa hän hartaan innokkaasti otti osaa ohjaamiini - harjoituksiin. Mutta äskettäin hän on alkanut käydä eräässä - taiteellisessa tanssiopistossa, ja tämä tuntuu niin jakavan hänen - harrastustaan, että näyttämötaide jää vähäosaisemmaksi. Olen - hänelle huomauttanut siitä aiheutuvasta vahingosta. Olen myös - katsonut velvollisuudekseni puhua siitä Teille, koska olen Teidän - edessänne vastuunalainen hänen kehityksestään. - - Olen hyvin iloinen, jos pian taas saan Teiltä tietoja, rakas - tohtori. Tällä kertaa sulkeudun parhaiten suosioonne. - - Ystävänne - _Vincenzo Oliva_.' - -Tämä kirje herätti Hannes Borgissa sekalaisia tunteita. Pitkään -aikaan hän ei ollut saanut Aino Vanajalta muita tietoja kuin lyhyen -ilmoituksen ja kiitoksen rahalähetyksestä. Ei Elisabetkaan ollut -kirjoittanut. Oliko tuo Aino Vanajan harrastuksen kääntyminen -tanssiopintoihin Elisabetia niin syvästi pahoittanut, ettei hän -sentähden ollut tahtonut kirjoittaa? Ja oliko tuohon uuteen -harrastukseen syynä Eversenin vaikutus? Ehkä Eversen oli ulotuttanut -matkansa Müncheniin asti ja ehkä suorastaan sitoutunut maksamaan Aino -Vanajan tanssiopinnot. - -Hannes Borgille selveni selvenemistään, että hänen oli otettava -ratkaiseva askel ja avoimesti tunnustettava Aino Vanajalle -rakkautensa. Hän yritti alkaa kirjettä, mutta kynä ei kulkenut -paperilla, lauseet takertuivat alkuunsa. Hän tunsi itsensä -epävarmaksi ja hermostuneeksi ja läksi kävelemään metsään. Raju tuuli -puhalsi ja raastoi puista ja pensaista viimeisiä lakastuneita lehtiä, -jotka hurjina tanssivat kuolintanssiaan. Ahdistus valtasi hänen -sydämensä, ja hän tunsi entistä kipeämmin elämänsä yksinäisyyden -ja kaihon. Tästä yksinäisyydestä ja kaihosta hänen täytyi pyrkiä -vapautumaan, se jääti, se musersi hänet. Hänen täytyi koettaa saada -tähän kotiinsa ja itseensä lujin sitein kiinnitetyksi se olento, jota -hän rajattomasti ihaili. - -Raitis syysilma virkisti häntä hänen pitkällä kävelyllään, ja kun hän -palasi työhuoneeseensa, hän oli saavuttanut sen sisäisen tasapainon, -jota tarvitsi kirjoittaakseen ratkaisevan kirjeen. - -Hän tarttui kynään ja kirjoitti: - - 'Kunnioitettava Neiti! - - Se, mitä Teille tässä kirjoitan, ei ehkä tule Teille täydellisenä - yllätyksenä. - - Jo tutustumisemme ensi päivistä alkaen olen Teitä kohtaan - tuntenut ihailua ja kiintymystä, joka on kehittynyt elämääni - hallitsevaksi voimakkaaksi tunteeksi, jonka rinnalla kaikki - muu tuntuu vähempiarvoiselta. Tunnustan nyt suoraan, että olen - pettänyt itseäni ja Teitä luulotellen, että harrastus tulevaan - taiteilijauraanne olisi ollut pääsyynä lähentymiseeni Teihin. Ei, - tämän lähentymiseni on aiheuttanut Teidän harvinainen, muista - eroava persoonallisuutenne, koko lumoava keväinen olentonne, - jonka pelkkä muisteleminen saa vereni virtaamaan suonissa - vilkkaasti kuin nuorukaisen ja nostaa minussa elämäntuntemuksen - aallot korkealle. Rohkenenko toivoa Teiltä vastakaikua näihin - tunteisiini? Kirjoittakaa minulle heti vastauksenne. Siitä - riippuu paljon: kohtaloni, elämäni onni. - - Ihaillen, odottaen - _Hannes Borg_.' - -Kun tämä kirje oli kirjoitettu, tuntui Hannes Borgista, kuin olisi -raskas taakka pudonnut hänen hartioiltaan. Hän tiesi astuneensa -ensimäisen tärkeän askeleen ratkaisua kohti. Hän tiesi samalla -asettaneensa painavan kysymyksen kohtalon vastattavaksi. Mikä oli sen -vastaus oleva? - - - - -XXIII - - -Viikon päivät oli kulunut Veikko Aavikon käynnistä Koivukoskella. -Silloin Hannes Borg varhain eräänä lauantai-aamuna läksi matkalle -naapuripitäjään häntä tervehtimään. Ajajana hänellä oli Koivukosken -iäkäs renki, Samuli Aura. Tie oli Hannes Borgille tuttu. Olihan -hän kuluneena kevättalvena kulkenut sitä, kun häntä kapinan aikana -vangittuna oli viety naapuripitäjään, missä hänet jo oli tuomittu -ammuttavaksikin. - -Miten toisenlaisin tuntein hän nyt siinä ajoi samaa tietä pitkin, -toisenlaisin, mutta ei silti iloisin. Polttihan hänen sisällään tuo -uusi voimakas tunne, tuo hivuttava intohimon liekki. - -Kun he saavuttuaan naapuripitäjän kirkonkylään ajoivat hautausmaan -ohi, muistui Hannes Borgin mieleen, että hän siinä oli ensi kerran -nähnyt Yrjö Vahteran, tuon kauniin ja uljaan miehen, joka tuntui -ylenkatsovan ja uhmailevan koko maailmaa, mutta joka kuitenkin oli -osoittanut ritarillisuutta pelastamalla Elisabetin ja hänet punaisten -käsistä. Ja hän saattoi hyvin ymmärtää Elisabetin kiintymyksen. -Heidän luonteidensa vastakohtaisuus epäilemättä oli tuon kiintymyksen -perustus: Elisabet pehmeä, herkkä ja syvä luonne -- Vahtera -miehekkään luja ja häikäilemätön... - -Hannes Borgin miettiessä tätä, katkaisi Aura hiljaisuuden: - --- Se Aavikko oli merkillinen mies. Pahasti kapina oli häntä -masentanut. Mutta paljon lohdutusta se sanoi saaneensa tohtorilta. - --- Kärsivä voi saada kevennystä, jos uskoo surunsa toiselle, joka sen -ymmärtää ja joka siihen ottaa osaa. - --- Sitä mieltä olen minäkin. Ja kun nyt olen näin kahdenkesken -tohtorin kanssa, tekisi minunkin mieleni puhua tohtorin kanssa niistä -nuoruuteni asioista. - -Hän keskeytti puheensa epäröiden. - -Hannes Borg tunsi hänen tarinansa ja muisti, että Aura, joka nuorena -oli ollut kihloissa, eräässä huvitilaisuudessa sai kuulla, että -hänen morsiamensa oli ollut hänelle uskoton. Silloin tämä tulinen -pohjalainen oli puukolla surmannut viettelijän. - --- Arvaan mitä asiaa Samuli tarkoittaa. Se teko, joka Samulin -omaatuntoa painaa, on sellaisenaan suuri rikos ja inhimillisyyden -tunnetta syvästi loukkaava. Mutta Samulin teossa oli paljon -lieventävää. Tuo nainen oli kipeästi loukannut Samulia, ja tuo mies -esiintyi julkisesti röyhkeänä, kerskaten teostaan. Samulin teko ei -ollut harkittu, vaan se aiheutui hetken katkeruudesta ja kuuman -veren kiehahduksesta. Ja monivuotista vankeutta Samuli sai kärsiä -rangaistuksena. Eikö omatunto jo ala rauhoittua? - --- Toisinaan se on koko rauhallinen. Toisinaan sitä kaivelee -kipeästi. Ja lisäksi näen ihmisissä ylenkatsetta. - --- Järkevät ja kunnialliset ihmiset eivät osota ylenkatsetta. Sitä -saa kokea ainoastaan häijyiltä ja parjaushaluisilta. - --- Tiedän, ettei kukaan Koivukoskella minua halveksi. Katkeralta vaan -tuntuu ajatella, että elämäni on mennyt piloille naisen tähden... - -He olivat saapuneet keltaisen talon kohdalle, jota kirkonkylässä -oli mainittu Ahtialan taloksi. Sen edustalta haarautui teitä eri -tahoille. He eivät tietäneet, mikä niistä johti Lehtolaan, Veikko -Aavikon taloon, ja Samuli Aura läksi keltaisesta talosta kysymään -sitä. - -Hänen mentyään tuli metsäpolun päästä näkyviin joukko miehiä, jotka -palasivat metsätöistä kirveineen ja sanoineen. Hannes Borgin mieleen -johtui, että oli lauantai-päivä ja että väki palasi aikaisemmin -työstä. Ohikulkijoista kiinnitti eräs nuori mies hänen huomiotaan. -Hän oli hiukan paremmin puettu kuin muut, punaposkinen ja astui -suoraryhtisenä. Lähemmin katsoessaan Hannes Borg ei voinut olla -epätietoinen siitä, että tuo nuori mies oli hänen poikansa. Hän kulki -viimeisten joukossa, ja kun hän oli tullut ajoneuvojen kohdalle, -sanoi Hannes Borg: - --- Päivää, Väinö! - -Nuori mies katsoi hämmästyneenä kääseissä istujaan. Hetkisen kuluttua -hän tunsi isänsä, nosti lakkiaan ja virkkoi hiljaa: - --- Päivää. - -Muiden miesten poistuttua Hannes Borg jatkoi: - --- Olen kauan turhaan tiedustellut olinpaikkaasi, Väinö, ja olen -hyvin iloinen, että sattumalta viimeinkin sinut tapasin. Minulla on -paljo puhuttavaa kanssasi. - -Väinö katsoi poistuvien toveriensa jälkeen ja sanoi ääni epävarmana: - --- Minulla on vähän kiire... on tilipäivä ja... tuolla talossa -maksetaan palkkoja. - --- Käy siis ensin saamassa tilisi ja palaa tänne, minä odotan, ja -saamme sitten puhua enemmän. - --- Asun tässä naapuritalossa ja siellä odottavat minua ruualle, sanoi -Väinö vältellen. - --- Sen asian voimme järjestää. Tahtoisin, että tulisit minun kanssani -Koivukoskelle ja jäisit sinne asumaan. - --- Olen vielä kiinni näissä metsätöissä. - --- Voimme kai saada sopimuksesi peruutetuksi. Väinö vaikeni hetken. -Sitten hän virkkoi: - --- Minua kohdeltiin siellä Koivukoskella tylysti, kun viime kerralla -siellä kävin. - -Hannes Borg muisti, että Väinö kerran, ollessaan rappiolla ja -juopuneena, oli tullut Koivukoskelle ja tahtonut tavata isäänsä, -mutta että metsänhoitaja Forsgrén kovakätisesti oli ajanut hänet -pois. Hän selitti: - --- Se ei tapahtunut minun tahdostani. Minä pahoittelin sitä ja -lupaan, ettei sellaista enää tapahdu. - --- Ette ehkä tiedä, huomautti Väinö, että jouduin kapinaan punaisten -puolelle. - --- Sen olen kuullut. Mutta minulle kerrottiin, että sinut siihen -pakoitettiin, se ei ollut sinun syysi. - -Syntyi lyhyt vaitiolo, ja Hannes Borg huomasi mielipahakseen, ettei -hänen poikansa ollut halukas tulemaan Koivukoskelle. Mutta hän tunsi -myös, että hänen sinä hetkenä oli saatava aikaan ratkaisu. Hänellä -oli voimakas tarve voittaa itselleen tämä eksynyt lapsi. Hänen -äänensä kävi helläksi ja vakuuttavaksi: - --- Jos kysyt omaltatunnoltasi, täytynee sinun myöntää, että minä -aina olen tahtonut parastasi, ja että mikäli minusta on riippunut, -sinun ei koskaan olisi tarvinnut lähteä luotani ja hylätä kotiasi. -Mutta levoton luontosi veti sinua maailmalle. Tahtoisin turvata -tulevaisuutesi. Saisit, jos haluat, käydä maanviljelyskoulua ja -sitten ottaa hoitoosi Koivukosken viljelykset. Ja kun minä kerran -muutan manalle, jäisi Koivukoski sinulle perinnöksi. - -Nuoren miehen kauniissa silmissä välkähti nyt myöntyvämpi ilme, ja -hän sanoi aikoessaan mennä: - --- Kun saan nämä metsätyöt tehdyksi, niin ehkä sitten... - -Hannes Borg kehoitti lämpimästi: - --- Älä anna minun kauan odottaa. Tunnet tien Koivukoskelle. - -Hän huomasi, ettei hän kauempaa voinut poikaansa pidättää. Eikä hän -voinut eikä tahtonut häntä pakoittaa. Hän ojensi hänelle kätensä ja -sanoi: - --- Terve tuloa siis pian Koivukoskelle. - -Väinö nosti lakkiaan ja riensi taloon. - -Kun Samuli Aura oli palannut tietä tiedustelemasta, he jatkoivat -matkaansa. - -Heidän kotvan aikaa ajettuaan tie johti heidät mäen rinteelle, -josta aukeni näköala somalle järvelle. Poikansa kohtaaminen oli -syvästi vaikuttanut Hannes Borgin herkkään mieleen, ja nuorukaisen -silmät olivat palauttaneet hänen eteensä sen naisen kuvan, joka -hänen nuoruudessaan oli hänet huumannut, mutta sitten riistänyt -häneltä kaiken ilon ja rauhan. Näin kiihoittuneena hän ei tahtonut -saapua Aavikon luo. Hän käski Auran pysähdyttää hevosen ja läksi -rauhoittuakseen kävelemään metsämäen rinnettä alas rannalle päin. -Alempana metsä harveni ja päättyi aukioon. Rinteen keskikohdalla oli -pengermä. Siinä kohosi yksinkertainen puuristi, ja syrjemmässä toinen -pienempi. - --- Varmaankin kapinan uhreja, hän ajatteli. Hän meni rantaan asti -ja viipyi siellä kauan, katsellen harmaata, syyskylmän hyydyttämää -vettä. Oliko hän tehnyt väärin, kun ei vielä hartaammin ollut -koettanut taivuttaa poikaansa tulemaan mukaansa? -- Mutta nythän hän -tiesi hänen olinpaikkansa. Olihan jo ensi läheneminen tapahtunut. - -Hän palasi ajoneuvoihin, ja ennen pitkää he saapuivat Lehtolaan. Talo -oli ulkoapäin päättäen varakkaanlainen ja piha siisti. - -Auran asettaessa heiniä hevosen eteen Hannes Borg riensi sisälle -tupaan. Lähellä liettä askaroitsi nuorehko naishenkilö, arvatenkin -talon emäntä. Pöydän ääressä istui kaksi poikaa aterioiden, He -herkesivät hetkeksi syömästä, jääden katselemaan odottamatonta -vierasta. Tervehdittyään kysyi Hannes Borg: - --- Onko isäntä, Veikko Aavikko, kotona? - --- Kotona on, vastasi emäntä, luoden epäluuloisen katseen tulijaan. -Hän on karjapihalla työssä. - --- Olen tohtori Borg. Te olette kaiketi Aavikon vaimo. Tunnen -miehenne ja tahtoisin puhua hänen kanssaan. - -Aavikon vaimo oli kuullut miehensä puhuvan tohtori Borgista ja -oletti, ettei hän ollut tullut vihamielisissä aikeissa. - -Hän yltyi valittamaan: - --- Se on nyt taas viime päivinä ollut sillä alakuloisella päällään, -eikä sen työstä tahdo olla suurta hyötyä... haaveilee vaan itsekseen -ja suree... ja kyllä on syytäkin surra, kun on vetänyt sellaisen -häpeän koko talon yli... vaikka minä sitä kyllä varoitin, ettei se -lähtisi siihen leikkiin. Ja monta kertaa olen sille jälestäpäin -sanonut, että jos se olisi kuullut minun neuvoani, niin ei olisi -syössyt itseään tähän häpeään. Ja ei tahdo kehdata katsoa ihmisiä -silmiin, kun se on istunut linnassa, vaikkakin vaan lyhyen ajan... - -Hän oli vallan hengästynyt sanatulvastaan, ja kun hän vaikeni, -puuttui tohtori Borg puheeseen: - --- Tiedän tuon kaiken. Se oli hyvin valitettava seikka, että miehenne -joutui mukaan kapinaan, mutta hänet houkuteltiin siihen ja hänen -vakaumuksensa oli, että hän teki oikein. Mutta kun hänen silmänsä -aukenivat, hän syvästi katui tekoaan ja on saanut sen raskaasti -sovittaa. Te, hänen vaimonsa, teette hyvin väärin, että häntä -tuomitsette ja yhä soimaatte. Teidän tulee päinvastoin antaa hänelle -anteeksi ja lohduttaa häntä, niin että hänen sairas mielensä paranee. -Kun hän kävi minun luonani, ja kun olimme tyynesti keskustelleet -asiasta, hän rauhoittui ja oli vallan kuin toinen ihminen. - -Vaimo oli jo melkoisesti lauhtunut, vaikka hän ei vielä oikein -jaksanut ymmärtää anteeksiantavaisuuden ja lempeyden tärkeyttä. - -Hetken kuluttua hän veti padan syrjään tulelta ja pyysi vierasta -peremmälle istumaan, sanoen: - --- Se on kyllä totta, että Veikko sieltä herran luota tultuaan oli -vallan toisenlainen ja kykeni paremmin työhön. Mutta emmehän me -yksinkertaiset ihmiset osaa niin puhua kuin herrasväki ja oppineet. - --- Teidän ei tarvitsekaan niin paljoa puhua. Ystävällinen kohtelu on -pääasia. - -Veikko Aavikon vaimo läksi nyt miestään kutsumaan. Hänen -poissaollessaan Hannes Borg keskusteli poikien, Vilhon ja Aleksin, -kanssa. Vanhempi heistä kävi kansakoulua, sinä päivänä hänellä -oli lupa. Pojat vastasivat pirteästi ja älykkäästi Hannes Borgin -kysymyksiin. Heidänkin nuoriin mieliinsä hän teroitti, että heidän -tuli olla ystävällisiä ja nöyriä isälleen, että tämä taas tulisi -iloiseksi. - -Kun Veikko Aavikko vaimonsa seurassa astui tupaan, loisti -tyytyväisyys hänen kalpeista kasvoistaan. - -Hän kätteli vierastaan sydämellisesti ja sanoi vaimolleen: - --- Helena, laita nyt vieraalle ruokaa ja pane kahvipannu tulelle. -Herra tohtori on tehnyt halvalle talollemme liian suuren kunnian. - - * * * * * - -Vasta illan suussa Hannes Borg teki lähtöä. Sitä ennen hän oli -kauan puhunut kahdenkesken Helenan kanssa, kehoittaen tätä -sovinnollisuuteen sekä vaikuttamaan naapureihin, että hekin -inhimillisesti kohtelisivat Veikkoa. Niinikään Veikon kanssa hän -keskusteli pitkään heidän kävellessään katselemassa hänen karjaansa, -hevosiaan ja lähimpiä viljelysmaita. Aavikko valitti, että hänen -maanviljelyksensä kapinan jälkeen oli jäänyt takapajulle, hän kun -itse oli ollut huonoissa voimissa ja hänen kelpo renkinsä oli -kaatunut vapaussodassa. Hannes Borg tuli silloin ajatelleeksi, että -hän ehkä myöhemmin saisi Veikko Aavikon innostumaan osaviljelykseen. - -Veikko Aavikko tuli heitä vähän matkaa saattamaan. Kun he saapuivat -sille aukealle mäenrinteelle, johon Hannes Borg tulomatkalla -oli pysähtynyt, saattoi selvästi huomata, että Aavikko joutui -mielenliikutuksen valtaan. Ja hän osoitti pengermällä olevia ristejä -sanoen: - --- Tuohon hautasin veljeni, jonka punaiset ampuivat ja... ja tuohon -erään toisen kapinassa surkeasti surmansa saaneen... - - - - -XXIV - - -Lunta oli satanut jo aikaisemmin, marraskuun lopulla ja joulukuun -alussa. Mutta se oli sulanut. Jouluun oli nyt vaan muutama päivä, ja -luonto oli sitä vastaanottaakseen verhoutunut puhtaaseen lumipukuun, -joka tällä kertaa tuntui pysyvältä. - -Hannes Borg oli hartaasti odottanut poikansa Väinön tuloa -Koivukoskelle. Jopa hän kärsimättömänä pitkästä odotuksesta oli -aikonut lähteä naapuripitäjän Ahtialan taloon poikansa olinpaikkaa -tiedustelemaan. Mutta hän hylkäsi tämän tuuman, ajatellen, ettei -pakko auttaisi, ellei hänen poikansa vapaasta tahdostaan tulisi. - -Jouluaatto oli tullut, eikä odotettua vieläkään kuulunut. - -Forsgrénin puolisot olivat kutsuneet Hannes Borgin Kuuselaan -jouluaattoillaksi. Iltapäivällä hän vietti lyhyen hartaushetken -palvelusväkensä kanssa. Ennen hänen lähtöään Kuuselaan saapui -postissa Aino Vanajalta kirje. - -Hannes Borg luki: - - 'Arvoisa Tohtori! - - Pyydän anteeksi, että Tohtori näin kauan on saanut odottaa - vastaustani viime kirjeeseenne. Se, mitä siinä puhuitte, - oli minulle odottamatonta ja on antanut minulle niin paljon - ajattelemista, etten vieläkään ole siitä selvillä. Antakaa - minulle vielä aikaa selvitellä tunteitani. Mutta suokaa minun - nyt jo tunnustaa, että heti tutustumishetkestämme asti olen - asettanut Teidät hyvin korkealle. Teidän persoonallisuutenne, - älynne ja laaja sivistyksenne ovat minussa herättäneet sekä - syvää kunnioitusta että teihin verrattuna oman persoonani - vähäarvoisuuden tietoisuutta. Ja minun on tunnustaminen, etten - kykenisi tyydyttämään sitä ihannetta, joka syvällä mielessänne - kytee. Pidän itseäni arvoituksena. Ihmiset sanovat minua - kylmäksi. Ehkä en sentään ole kylmä, niinkuin pinnalta päättäen - saattaa luulla. Mutta kieltämättä luonteessani on paljon - ristiriitaista. - - Laskelmieni mukaan olen jo 15 päivänä tammikuuta kotimaassa. - Opintosuunnitelmani on hiukan muuttunut. Kaikesta tästä on - helpompi suullisesti keskustella, jos Tohtori silloin tahtoo - minua tavata. - - Ilmoitan Teille vielä varmemmin tulopäiväni ja toivon sitten - saavani tietää, missä haluatte minut tavata, Helsingissä vaiko - Koivukoskella. Silloin teen Teille tiliä opintoajastani täällä - ulkomailla. - - Syvästi kiitollisena ja kunnioittaen: - - _Aino Vanaja_.' - -Tämä kirje ei ollut erityisen rohkaiseva. Tuo "miettimisaika" -vaikutti tympäisevältä. Oliko Hannes Borgin viime kirjeen sisällys -todella ollut odottamaton, vai oliko puhe siitä ainoastaan -kohteliaasti verhottua epäystä? - -Täytyi siis taas malttaa mielensä ja odottaa. Kohtaamiseen ei enää -ollut kuin kolmisen viikkoa. Silloin hän oli saava varmuuden, joka, -vaikkakin se olisi kuinka musertava tahansa, kuitenkin oli parempi -kuin tämä kiusallinen epätietoisuus. - -Alakuloisena hän läksi Kuuselaan ja tavallista vaiteliaampana -hän otti osaa yksinkertaisen jouluaaton viettoon. Tarkalla -naisvaistollaan Fredrika rouva tajusi, että Hannes Borg -oli suruissaan ja arvasi, että hän ajatteli Aino Vanajaa. -Hienotunteisesti hän vältti koskettelemasta kaikkea, mikä olisi -johtanut ajatukset ja puheen hänen ulkomailla olevaan serkkunsa -tyttäreen. - -Mutta kursailemattoman suoraan kuin aina metsänhoitaja Forsgrén -illallispöydässä virkahti: - --- Oletpa sinä, Hannes, suuresti muuttunut. Enpä olisi luullut, että -sinä, vakava mies ja filosofi, vielä todenteolla rakastuisit. - -Rouva Forsgrén, joka katsoi miehensä huomautuksen sopimattomaksi, -koetti sovitella: - --- Mieheni laskee joskus leikkiä. Tohtorin ei pidä pahastua hänen -puheistaan. - -Ja Forsgrén, joka Hannes Borgin ilmeestä huomasi, että asia oli -vakava, rupesi kertomaan Eversenistä: - --- Siellä Louhivaaran hovissa alkoivat asiat jo käydä huonosti, -kun ei kapteeni Everseniä kuulunut. Hänen pehtorinsa, jolta varat -juokseviin tarpeisiin loppuivat, kierteli pitäjällä koettaen lainata. -Hän kävi minunkin luonani. Tässä vähää ennen joulua kapteeni viimein -palasi Tanskasta. Maanmittari Haavisto kertoi minulle, että kapteeni -tämän matkan jälkeen on muuttunut. Hän on käynyt vakavammaksi, ei -enää järjestä hurjia juominkejaan ja on alkanut harrastaa tilansa ja -tehtaansa hoitoa. - -Kohta illallisen jälkeen Hannes Borg kiitti ja hyvästeli Forsgrénin -puolisoja. Paluumatkalla renkipoika itsekseen ihmetteli tohtorin -vaiteliaisuutta, hän kun aina ennen tällaisilla ajoretkillä oli ollut -puhelias... - - * * * * * - -Tapanin päivän illansuussa, kun Hannes Borg valmistautui lähtemään -pappilaan tavanmukaisiin joulukemuihin, tuli Henrika ilmoittamaan, -että outo nuori mies odotti keittiössä ja pyysi päästä tohtorin -puheille. Hannes Borg aavisti, kuka se oli, ja hänen sydämensä sykki -ilosta. - -Henrikalle hän aikaisemmin oli puhunut pojastaan ja hänen -mahdollisesta tulostaan, jotta se ei olisi ollut liian suuri -yllätys. Tähän vanhaan uskolliseen palvelijattareen oli tohtorin -nuoruuden salaisuuden ilmaiseminen tehnyt mullistavan vaikutuksen. -Että tohtorilla, jota hän oli tottunut pitämään vakavuuden ja -itsehillinnän esikuvana, oli sellainen entisyys, että hänellä oli -avioton poika, joka päällepäätteeksi oli maankulkija, se oli hänelle -katkera kokemus, johon hän vasta vähitellen tottui. Eikä Hannes Borg -ollut asiaa kaunistellut, päinvastoin hän oli sanonut, että hän oli -heikko ihminen niinkuin monet muutkin. - -Tullessaan keittiöön hän näki poikansa Väinön istuvan tuolilla oven -suussa. Hänellä oli yllään huononlainen puku ja hän oli hiukan -laihtunut. - -Hannes Borg tervehti häntä sydämellisesti ja pyysi häntä käymään -sisälle. - -Heidän molempien istuessa Hannes Borgin työhuoneessa ei puhe tahtonut -heiltä sujua. Väinö oli ujo ja tunsi itsensä vieraaksi tässä -ympäristössä. Kun hänen isänsä kysyi häneltä, miksi hän ei ollut -tullut pikemmin, hän vastasi: - --- En oikein tiedä. Se tuntui niin oudolta. - -Myöhemmin, heidän syödessään illallista, Väinö tuli puheliaammaksi ja -kertoi, että metsätöissä oli syntynyt "pomon" kanssa erimielisyyttä -ja että Väinö oli poistunut työstä. Sitten hänen ei ollut onnistunut -saada uutta työmaata ja hänen oli ollut pakko myydä parempi pukunsa. - -Hannes Borg huomasi kaikesta, että Väinö pitkän eron aikana oli -vieraantunut isästään ja järjestyneistä oloista, ja hän päätti -varovasti ja vähitellen palauttaa hänet sivistyneen henkilön tapoihin -ja sitten alottaa hänen luonteensa kasvattamisen. - -Hän sai illallisen jälkeen perinpohjin peseytyä ja koetella erästä -isänsä pukua, joka sopi hänelle hyvin, isä ja poika kun olivat -kasvultaan aivan samankokoiset. - -Saatettuaan Väinön myöhemmin illalla yläkerran huoneeseen Hannes Borg -sanoi hyvää yötä toivottaessaan: - --- Nyt olet kotonasi, Väinö, isäsi luona, joka tahtoo parastasi. - -Väinö oli vieraantunut sovinnaisesta kiittämisestä ja -kohteliaisuuslauseista, eikä sanonut muuta kuin: - --- Hyvää yötä! - -Astuessaan portaita alakertaan Hannes Borg tunsi sisällään -värähtelevän lämpimän tunteen, jommoista hän ei vuosikausiin ollut -kokenut. - - - - -XXV - - -Ensi päivinä Hannes Borg antoi Väinön elää täydessä vapaudessa, -tutustutti hänet Koivukosken vähäisiin nähtävyyksiin ja näytti -hänelle sukset, sen varalta että hän aikansa kuluksi tahtoisi -lähteä hiihtämään. Hän pyysi häntä vapaasti oleskelemaan talossa -ja liikkumaan eri huoneissa, kuin omassa kodissaan ainakin, ja toi -hänen huoneeseensa huvittavia kirjoja. Hän pani merkille, että Väinö -kernaimmiten pysytteli yläkerran huoneessa, missä hän vahvasti -tupakoi. - -Eräänä päivänä Hannes Borg palasi navetasta, missä oli käynyt -katsomassa sairasta lehmää, ja kun hän astui salin läpi mennäkseen -työhuoneeseensa, riensi Väinö sieltä pois ja kiiruhti ilmeisen -levottomana yläkertaan. Hannes Borg ei ollut tätä huomaavinaan, -mutta kun hän mentyään huoneeseensa silmäili kirjoituspöydälleen, -hän huomasi, että Havanna-sikari-laatikon kansi oli auki ja että -melkoinen osa sen sisällyksestä oli poissa. Kuka muu olisi voinut -viedä sikarit kuin Väinö? Siihen viittasivat hänen säikähtyneet -kasvonsa ja kiireellinen poistumisensa. Hannes Borg joutui ymmälle, -eikä ensin tietänyt, mitä hänen tuli tehdä. Mutta tilannetta -punnittuaan hän ei katsonut voivansa olla asiaan kajoamatta, ja -hän nousi yläkertaan. Väinö oli heittäytynyt pitkäkseen vuoteelle. -Isän astuessa sisään, hän nousi ja asettui nolona seisomaan ikkunan -ääreen. Hannes Borg tiesi ennestään, että Väinö oli heikko hetken -vaikutuksille, hyvälle ja pahalle altis, mutta samalla herkän -tunteellinen. Hän päätti vedota hänen tunteellisuuteensa ja sanoi: - --- Se, mitä juuri teit alhaalla huoneessani, pahoittaa minua -suuresti. Mutta olen valmis antamaan sinulle anteeksi, jos -peittelemättä tunnustat tekosi ja lupaat tästälähin sellaista karttaa. - -Väinö kumarsi päänsä alas, mutta ei virkkanut mitään. - -Hänen isänsä jatkoi: - --- En sure niitä sikareja, jotka otit. En itse niitä polta, vaan -tarjoan niitä tuttavalleni metsänhoitaja Forsgrénille, joka niistä -pitää. Olen pahoillani siitä, että olet tehnyt teon, joka on ruma, -että olet omin lupinesi salaa anastanut toisen omaisuutta. Sellainen -teko jää painamaan omaatuntoasi. Tahtoisin, että luopuisit siitä, -mikä sinussa on pahaa, ja että sinusta tulisi kunnon mies. - -Väinö seisoi yhä allapäin ikkunan ääressä, ja Hannes Borg näki, että -hän häpesi. Hetken kuluttua Väinö pisti kädet taskuihinsa, kahmaisi -esille ottamansa sikarit ja laski ne vaieten pöydälle. - --- Kadutko tekoasi? kysyi Hannes Borg. - -Väinö nyökäytti päätään. - --- No niin, se on siis unhoitettu. Saathan riittävästi muuta -tupakkaa. Ja kun nyt olet tunnustanut, voit pitää nämä sikarit. - --- Ei, viekää ne pois, en voi niitä ottaa, virkkoi Väinö laskeutuen -istumaan tuolille ja peittäen käsillä kasvonsa. - --- Kaikki on sovittu ja unhoitettu, ole nyt siis taas iloinen, sanoi -Hannes Borg. - -Väinö katsahti isäänsä surullisena, ja Hannes Borg muisti taas hänen -äitivainajansa kauniit silmät. - --- Etkö lähde alakertaan, Väinö? Saamme heti kahvia, kysyi isä. - --- Minun on niin paha olla, vastasi Väinö. Antakaa minun lähteä -hiihtämään. Se minua virkistäisi. - --- No niin, miten tahdot. Mutta tule ajoissa kotiin päivälliselle. - -Väinö läksi hiihtämään. Ikkunasta hänen isänsä näki, miten tuo -jäntevä nuori mies voimakkain liikkein suksillaan kiiti tasaisen -niityn poikki ja katosi punaisen ladon kohdalla metsään. - -Hannes Borg istuutui kirjoituspöytänsä ääreen ja alkoi merkitä -paperille esitelmän pääkohtia, jonka hän aikoi pitää seuraavassa -nuorisoseuran iltamassa. Mutta -- tämä työ ei luistanut. Hän laski -kynän pöydälle ja jäi miettimään, tokko hän pystyisi kasvattamaan -pojastaan kunnon ihmistä, karsimaan pois hänen pahat taipumuksensa ja -kiinnittämään hänet isäänsä ja kotiinsa. - -Keskitalven iltapäivä pimeni, ja Henrika tuli ilmoittamaan, että -päivällinen oli valmis. Väinöä ei kuulunut. Tohtori Borg käski -Henrikan vielä odottaa jonkun aikaa, ennenkuin toi ruuan pöytään. -Mutta kun ei odotettua ollenkaan näkynyt, Hannes Borg istuutui yksin -syömään. Päivällisen jälkeen hän muutaman kerran kävi katsomassa -pihanpuolisesta ikkunasta, eikö hiihtäjää näkyisi. Mutta turhaan. -Ikävissään hän otti esille viulunsa, johon ei ollut pitkiin aikoihin -kajonnut. Hän alkoi soittaa nuoruutensa aikuisia kappaleita. Välillä -jousi vaipui alas, ja hän ajatteli: -- Oliko Väinö tämän lyhyen -oleskelun jälkeen taas jättänyt kotinsa? Eikö hän täällä viihtynyt? -Oliko kulkurielämä painanut häneen liian syvät jäljet? -- Ei, se ei -voinut olla mahdollista. Olihan hänessä heikkoutta ja pahaa, mutta -myös herkkää ja hyvää, Borgin suvusta periytyneitä ominaisuuksia... - -Huomaamattaan hän alkoi soittaa kansanlauluja, ja niiden joukossa oli -muutamia harvinaisia, jotka hän nuorena ylioppilaana jalkamatkoillaan -oli kuullut sydänmailla. - -Kun hän viimein herkesi ja katsahti taakseen, hän näki Väinön istuvan -tuolilla ovensuussa. Nuorukaisen kasvoilla oli soiton herättämä -harras ilme. - -Hannes Borg meni iloisena hänen luokseen ja huomasi hänen silmissään -liikutuksen kostean väikkeen. - -Väinö nousi ja mutisi: - --- Tulin hiihtäneeksi liian kauas, jalkojani paleli ja poikkesin -kirkonkylään lämmittelemään. - --- Odotin sinua jonkun aikaa päivälliselle. Sinun on kai nyt kova -nälkä. Saamme heti illallista. - -Seisoessaan Väinön vieressä hänestä tuntui kuin pojan henki olisi -löyhkännyt väkijuomille. Mutta hän ei sanonut mitään ja toivoi -erehtyneensä. - - * * * * * - -Seuraavana päivänä ennen lähtöänsä nuorisoseuran iltamaan Hannes Borg -sanoi Väinölle: - --- Etkö tule mukaani, minä pidän siellä esitelmän. Soisin, että -saisit hyviä ja hauskoja tovereita, joita on useitakin kuulijoiden -joukossa. Viihtyisit sitten paremmin tällä seudulla. - --- En oikein tiedä, vastasi Väinö. Kun metsätöissä ollessani kävin -iltamassa, näyttivät minua sormella ja sanoivat punikiksi. - --- Tämän pitäjän nuorisoseuralaiset eivät sitä tee, sen takaan. He -ovat siksi valistuneita. - --- Kun ehdin enemmän perehtyä tähän kaikkeen... se on alussa niin -outoa. - --- Niinkuin tahdot. Mutta miten saat iltasi kulumaan minun -poissaollessani? - --- Onhan minulla ne kirjat, jotka teiltä sain. - --- Niin, jospa todella niitä lukisit. Henrika valmistaa sinulle -illallisen. Sinun ei tarvitse minua odottaa, jos sattuisin viipymään. - -Hevonen oli pihaportaiden edessä, ja Hannes Borg läksi kirkonkylään. -Nuorisoseuran uutta taloa ei oltu vielä rakennettu erimielisyyksien -tähden, ja kokoukset ja iltamat pidettiin toistaiseksi erään -varakkaan talon isossa tuvassa. - -Väkeä oli kokoontunut tavallista runsaammin. Kauppias Herhiläkin oli -siellä, ja hän tuli imartelevana tervehtimään tohtori Borgia eteiseen -sanoen: - --- Jos tohtorilla ei ole mitään sitä vastaan, jään minäkin -kuuntelemaan esitelmäänne. Tosin tohtori puhuu etupäässä nuorille, -mutta saattaa näin keski-ikäisellekin olla siitä oppimista, kun -tohtori on niin perehtynyt kirjallisuuteen ja taideasioihin, vaikka -kyllä minäkin luen kirjoja, mikäli monet hommani sallivat, mutta -eihän se meikäläinen voi olla niihin niin perehtynyt kuin sellainen -pesialisti kuin tohtori... - --- Tällä kertaa en aio puhua kirjallisuudesta, vaan -sovinnollisuudesta ja nuorisoseurojen tehtävästä sen edistämiseksi -- -näin keskeytti tohtori Borg Herhilän puheen. - -Kauppias Herhilän kasvot kuvastivat pettymystä, ja hän huomautti: - --- Sovinnollisuus olisi kyllä hyvä olemassa, mutta eipä sitä löydä -tästä matoisesta maailmasta. Esimerkiksi kapteeni Eversen. Olenhan -sitä miestä auttanut, mutta onkos se siitä kiitollinen. Kaikkea -muuta. Ylpeä se vaan on ja katselee meikäläistä vaan noin yli olkain. -Sanovat, että se nyt on tullut säästäväisemmäksi, mutta luulen, että -se jo voi olla liian myöhäistä... - --- Kuulijani odottavat minua, sanoi Hannes Borg ja siirtyi tupaan. - -Hetken aikaa puhuttuaan hän huomasi, että Herhilä, joka oli -istuutunut lähelle ovea, livahti tiehensä, eikä häntä sinä iltana sen -enempää näkynyt. - - * * * * * - -Nuorisoseuran illanvietto kesti kauan. Oli jo myöhäinen, kun Hannes -Borg palasi Koivukoskelle. Väinön ikkuna yläkerrassa oli pimeä. -- -Hän on jo makuulla, ajatteli Hannes Borg. Henrika tuli häntä vastaan -eteisessä ja ilmoitti tapansa mukaan, että oli säästänyt tohtorille -iltaruokaa. Hän lisäsi: - --- Se nuori herra söi illallista ja sanoi sitten lähtevänsä -kävelylle. Siitä on nyt kolmatta tuntia aikaa, eikä se vieläkään ole -palannut. - -Hannes Borg söi kiireisesti illallisensa, puki jälleen yllensä -päällystakin ja läksi ulos. Sukset olivat paikoillaan. Hän läksi -astumaan niityn poikki punaiselle ladolle vievää ajotietä, toivoen -kohtaavansa poikansa. Mutta saavuttuaan tien mutkaan, hän kääntyi -katsahtaen pihalle päin. Navetan päässä olevan pesutuvan ikkunasta -pilkoitti valoa. Tämä tuntui omituiselta, kun Henrika oli ainoa, joka -siellä kävi ja askarteli, ja hän tiesi Henrikan jääneen keittiöön. -Hän päätti ottaa asiasta selvän, palasi pihalle ja riensi pesutupaan. -Tultuaan lähelle hän kuuli sisältä ääniä ja naisen laulunloilotusta. -Hän astui pesutuvan eteiseen ja tempasi oven auki. Sisällä istui -Vapun Junu, käsi Heti Vaaksan kaulassa. Heidän edessään pöydällä oli -viinapullo, ja kahvikuppi teki juomamaljan virkaa. Lähellä heitä -istui Väinö, ihaillen tätä hellää idylliä. Kaikki kolme olivat jo -vahvasti ryypiskelleet. - -Hannes Borg tiesi, että Heti Vaaksa kapinan aikana oli toiminut -ilmiantajana, jonka vääristä kanteluista moni kunnon mies ja -nuorukainen oli joutunut punaisten uhriksi. Nähdessään oman poikansa -tässä huonossa seurassa Hannes Borg ei voinut hillitä itseään, vaan -sanoi vihoissaan: - --- Sinun pitäisi hävetä, Junu, kun tulet vieraaseen taloon -juopottelemaan ja houkuttelet toisen samaan paheeseen. - -Junu karkasi pystyyn ja sanoi röyhkeästi: - --- Eipä tässä ole tarvinnut houkutella, kun hänellä itsellään on -ollut niin hyvä halu. Mutta voidaan lähteä muuallekin, ei meidän ole -pakko jäädä tänne. - -Hannes Borg huudahti: - --- Sinun mittasi, Junu, alkaa jo olla täysi. Liian moni tietää, -millaista ammattia näillä seuduilla harjoitat. Kiellän sinua -ankarasti tästälähin seurustelemasta poikani kanssa ja tarjoamasta -hänelle väkijuomia, muuten asetan sinut viranomaisten valvonnan -alaiseksi. - --- Enpä minä kaipaa herraskaisten poikien seuraa, ärjäisi Junu. Enkä -niitä teidän viranomaisianne pelkää. - -Hän veti mielenosoituksellisesti tupesta ison puukkonsa ja työnsi sen -takaisin tuppeen, lyöden pari kertaa nyrkillään sen varren päähän. - -Hän tiuskaisi: - --- Lähdetään, Heti. - -He poistuivat pesutuvasta. Väinö oli noussut, hän näytti -kiihoittuneelta ja aikoi seurata heitä. - --- Sinä et saa lähteä heidän seuraansa, sanoi Hannes Borg, luja kaiku -äänessä, ja kiellän sinua koskaan seurustelemasta heidän kanssaan. - -Väinö ei välittänyt tästä kiellosta, vaan lähestyi ovea, mutisten: - --- En ole tähän taloon pyrkinyt, eikä minun ole pakko jäädä tänne, -kyllä minä muuallakin itseni elätän. - -Hannes Borg tarttui hänen käsivarteensa ja virkkoi: - --- Sinä et lähde mihinkään. Näen, ettei sinuun lempeys ja hyvyys -vaikuta, sinä olet kiittämätön, ja sinussa piilee vielä pahankurinen -nulikka. - -Nuori mies tempautui rajusti irti ja juoksi ulos. - -Hannes Borg tyyntyi sen verran, että huomasi kiivaudessaan menneensä -liian pitkälle. Hän riensi poikansa jälkeen ja sanoi jo paljoa -lempeämmin: - --- Väinö, viivy vielä hetkinen, puhukaamme tyynesti, ja kaikki voi -vielä kääntyä hyvin päin. - -Väinö ei antanut itseään pidättää ja huusi mennessään: - --- Minulla ei ole täällä enää mitään tekemistä. - -Hän kiiruhti Junun ja Heti Vaaksan jälkeen ja saavutti heidät -ajotiellä vähän matkaa portista, ja kaikki kolme poistuivat -kirkonkylään päin nopein askelin. - -Hannes Borg katsoi kotvan heidän jälkeensä ja oivalsi, ettei ainakaan -sinä hetkenä ollut mitään tehtävissä, ja raskain mielin hän palasi -sisälle. - - - - -XXVI - - -Pari päivää Hannes Borg oli turhaan odottanut Väinön paluuta. Mökin -Vapulta ja useilta muilta henkilöiltä hän oli tiedustellut Junun -olinpaikkaa, olettaen, että hänen poikansa yhä oli hänen seurassaan. -Hänelle kerrottiin, että Junu ja Heti ja heidän seurassaan eräs nuori -mies olivat yhdessä poistuneet kirkonkylästä, eikä heitä sen koommin -oltu nähty. Junu oli ilmeisesti pelästynyt tohtori Borgin uhkauksesta -ja oli päättänyt lähteä pois paikkakunnalta. - -Väinön poistuminen koski kipeästi hänen isäänsä. Hän ajatteli -katkerana, että kulkurielämä ehkä jo oli painanut poikaan niin syvät -jäljet, etteivät ne enää olleet poistettavissa. - -Olivatko hänen nuoruutensa intohimoinen kiintymys ja sen seuraukset -niin suuri rikos, että hänen koko elämänsä yksinäisyydellä täytyi -niitä sovittaa? - -Hän vaipui usean päivän ajaksi vaiteliaaseen synkkämielisyyteen. -Sitten hän alkoi totuttaa itseään siihen ajatukseen, että hänen oli -alistuminen kohtaloonsa, että hänen poikansa voittopuolisesti tuli -äitiinsä, että hän perinnäisominaisuuksien ja aikaisemman elämänsä -vaikutuksesta kenties oli tavallaan onnellisempi siinä maailmassa, -johon oli tottunut, ja että ehkä on tehotonta koettaa muuttaa toisen -ihmisen luontoa. Jos ei Väinö vapaaehtoisesti palaisi ja elleivät -hänen elintapansa olleet muutettavissa, oli kai parasta, niin -surullista kuin se olikin, että isä ja poika elivät erossa, kumpikin -omassa maailmassaan. - -Hannes Borgin mieleen muistui, että tammikuun viidenteentoista -päivään tuskin oli viikkoa jäljellä, ja taas leimahti hänen -intohimoinen kiintymyksensä Aino Vanajaan ilmiliekkiin. Ja tuntui -siltä, kuin hän jälleen hillittömästi antautumalla tämän tunteen -valtaan olisi hakenut viihdytystä poikansa suhteen kokemastaan -pettymyksestä. Hän päätti kohdatessaan Aino Vanajan käyttää kaiken -vaikutusvaltansa ja vakuuttavasti ja lämpimästi tulkita tunteensa, -kehoittaa häntä, jos mahdollista, jättämään taiteilijauran ja -tulemaan hänen vaimokseen. - -Aino Vanajan vastaanoton hän aikoi tehdä juhlalliseksi, viettää -sitä Helsingissä tai Koivukoskella. Huomatessaan pukunsa jo -vanhanpuoleiseksi hän päätti lähteä Helsinkiin tilaamaan uuden puvun -ja samalla tekemään ostoksia. - -Ennen lähtöään hän teroitti Henrikan mieleen, että hän kohtelisi -Väinöä hyvin, jos tämä sillä aikaa palaisi Koivukoskelle, ja -älykkäälle renkipojalle hän antoi toimeksi kirkonkylästä puhelimitse -heti ilmoittaa Helsinkiin matkustajakotiin, jos Väinö tulisi. - -Itsekseen hän ajatteli sitä vaikeutta, joka syntyisi, jos Väinö -palaisi juuri samaan aikaan kuin Aino Vanaja -- siitähän aiheutuisi -pitkiä selittelyjä, jotka häiritsisivät Aino Vanajan vastaanottoa. - -Helsinkiin tultuaan hän poikkesi rauhalliseen matkustajakotiin, -jossa ennenkin oli asunut. Vapaussodan jälkeen hän vaan pari kertaa -pikimmiltään oli käynyt pääkaupungissa. Uudet olot, muutamien -hyvien tuttavien tapaaminen ja jonkun tunnin työskentely Yliopiston -kirjastossa tuottivat hänelle virkistystä niistä levottomista -ajatuksista ja polttavista tunteista, jotka hänen sisällään -temmelsivät. - -Neiti Vanaja oli viime kirjeessään maininnut olevansa Helsingissä -tammikuun 15. päivänä. Siihen oli vielä aikaa kolme päivää, mutta -Hannes Borg odotti jälleennäkemishetkeä yhtä kärsimättömänä ja -kuumeisena, kuin olisi se tapahtuva jo sinä päivänä. - -Tammikuun aikainen iltapäivähämärä laskeutui yli kaupungin. Hannes -Borgilla oli asiaa asemalle. Hän oli unhoittanut antaa Samuli -Auralle eräitä määräyksiä ja vei kirjeen asematalon postilaatikkoon. -Palatessaan asemalta hän poikkesi kulkemaan Kaivokatua. Vähää -ennenkuin hän saapui Seurahuoneen ovelle, näki hän siitä tulevan ulos -kookkaan upseerin ja naishenkilön. Hannes Borg ei ensin kiinnittänyt -heihin erityistä huomiota. He astuivat hitaasti, ja tultuaan -lähemmäksi Hannes Borg tunsi, että tuo upseeri oli kapteeni Eversen. -Hänen vieressään kävelevä nainen oli hienosti puettu, hänellä -oli yllään upea kärpännahkakauluksinen sametti-kappa ja päässä -leveälaitainen hattu, jota koristi tuuhea valkoinen sulka. - --- Joku näyttelijätär tai ulkomaalainen primadonna, hän ajatteli. - -Mutta katseltuaan tuota naista tarkemmin, hän huomasi, että se oli -Aino Vanaja. Mutta oliko se mahdollista? Noin ruhtinaallisen upeasti -puettuna ja jo kotimaassa aikaisemmin kuin oli ilmoittanut. - -Tämä sai Hannes Borgin tyrmistyksen ja äärimäisen levottomuuden -valtaan. Kiireissään hän ajatteli, mitä nyt oli tehtävä. Mennäkö -muitta mutkitta heitä tervehtimään ja pyytää neiti Vanajalta -selitystä, miksi hän oli saapunut aikaisemmin? Mutta miten eroittaa -nuo molemmat toisistaan? Se, että Aino Vanaja ja Eversen tulivat -Seurahuoneelta ja yhdessä läksivät kaupungille, viittasi siihen, että -he aikaisemmin olivat sopineet kohtaamisesta. Eikö siis ollut turhaa -tunkeutua heidän välilleen? Eikö ollut parasta, että Hannes Borg oli -heitä puhuttelematta ja ainaiseksi käänsi selkänsä heille molemmille? - -Niin hän ensin katkeruutensa yllyttämänä aikoikin tehdä. Mutta -seuraavassa tuokiossa ääni hänen sisällään vaatimalla vaati häntä -puhuttelemaan Aino Vanajaa ja saamaan varmuutta. Mutta oliko se -saavutettavissa? Ehkä he jo kauankin, ehkä jo ulkomailla olivat -olleet suhteissa, ja sen he kyllä osaisivat peittää. Vaistomaisesti -hän kuitenkin seurasi heitä ja aikoi sopivassa kadunkulmassa -tervehtiä heitä, jos ei muun vuoksi, niin todistaakseen neiti -Vanajalle, että oli nähnyt hänet Eversenin seurassa. - -He eivät olleet häntä huomanneet, vaan kulkivat edelleen, ja -tultuaan Heikin puistoon he alkoivat astua keskikaupungille päin. He -kääntyivät Etelä-Esplanaadikadulle vilkkaasti keskustellen. - -Hannes Borg seurasi heitä yhä, tietoisena siitä, että tämä menettely -oli jotain nöyryyttävää ja alentavaa. Mutta hänen sisällään kaiveleva -katkeruus ja hurja mustasukkaisuus saivat hänet hylkäämään kaikki -sovinnaisuuden vaatimukset, ja hän seurasi heitä hellittämättä kuin -salaurkkija. - -He poikkesivat oikealle kulkemaan Fabianinkatua, ja Hannes Borg -päätti heidän tultua syrjemmälle toteuttaa aikeensa. Mutta joka -kerta kun hän joudutti askeleitaan, tuntui salainen voima häntä -pidättävän. He olivat saapuneet Kasarmintorin kulmaan ja poikkesivat -kulkemaan sen vasenta laitaa pitkin Tähtitorninmäelle päin. Heidän -kääntyessään kadunkulmassa Hannes Borg luuli huomaavansa, että -Eversen vilahdukselta hänet näki, mutta hän ei ollut siitä varma. He -olivat nyt alkaneet astua nopeammin. - -Heidän saavuttuaan lähelle Fabianinkadun päätä Hannes Borg, joka oli -pysytellyt toisella puolen katua, joudutti askeleitaan, kulki kadun -poikki, meni heidän luokseen, tervehti ja sanoi: - --- Anteeksi, että häiritsen. Neiti Vanaja on siis saapunut kotimaahan -aikaisemmin kuin mitä minulle ilmoititte viime kirjeessänne. - -Hänen äkillinen ilmestymisensä ja huomautuksensa saattoi neiti -Vanajan niin ymmälle, ettei hän muutamaan silmänräpäykseen osannut -sanoa mitään. Mutta pian hän tointui ja virkkoi: - --- Tärkeä sähkösanoma kutsui minut kotia muutamia päiviä aikaisemmin -kuin aikomukseni alun pitäen oli ollut. On kyseessä kiireiset -neuvottelut opintojeni jatkamisesta. - --- Olen sattumalta käymässä Helsingissä, huomautti Hannes Borg. -Palaan huomenna Koivukoskelle, mutta minulla olisi ylen tärkeää -puhuttavaa kanssanne, neiti Vanaja. Saanko tavata teidät mitä -pikimmin? - -Eversen, joka tämän keskustelun aikana oli näyttänyt kärsimättömältä -ja odottanut sopivaa tilaisuutta keskeyttääkseen sen, sanoi: - --- Neiti Vanaja on lupautunut syömään päivällistä minun kanssani -tänään. Pidän ehdottomasti kiinni tästä lupauksesta. - --- Luulen, että osottamani harrastus neiti Vanajan ulkomaanmatkaan ja -opintoihin antaisi minulle etusijan... mutisi Hannes Borg. - -Ennenkuin Aino Vanaja ehti vastata, ehätti Eversen huomauttamaan: - --- Neiti Vanaja on muuttanut taidealaa. Minulla on kunnia kuulua -niihin, jotka järjestävät hänen tulevien opintojensa taloudellisen -puolen. - -Ottamatta huomioon tätä keskeytystä Hannes Borg virkkoi: - --- Minun täytyy välttämättömästi saada puhua kanssanne, neiti Vanaja, -jo tänään ja niin pian kuin suinkin. - -Aino Vanajan kasvot kävivät jäykiksi ja hän sanoi: - --- Huomenna olen valmis keskustelemaan kanssanne, herra tohtori, ja -tekemään tiliä kaikesta. - --- Kieltäydyttekö siis myöntämästä minulle kohtaamista tänä -iltapäivänä, vaikka vakuutan, että siitä riippuu kohtaloni ratkaisu. - --- En voi tänään, sanoi Aino Vanaja lyhyesti. Hannes Borgin sisällä -alkoi kiehua sanomaton katkeruus noita molempia kohtaan, jotka -raatelivat hänen sisimpäänsä, ja jotka seisoivat niin kylminä ja -armottoman taipumattomina hänen edessään. Hän ei voinut hillitä -itseään, vaan huudahti: - --- En siis tahdo tästälähin häiriten tunkeutua elämäänne, neiti -Vanaja, ja kadun, että olen uhrannut harrastusta niin kylmälle ja -kiittämättömälle henkilölle kuin te. - --- Saan huomauttaa, virkkoi neiti Vanaja, etten ole pyytänyt teidän -harrastustanne enkä suoraan sanoen taloudellista avustustanne. Voin -vakuuttaa, että niin pian kuin suinkin maksan teille velkani takaisin. - -Tähän Eversen lisäsi loukkaava sävy äänessä: - --- Huomispäivänä lähetän teille shekin, herra tohtori. Neiti -Vanajalta toivon saavani tietää suorittamanne rahamäärän suuruuden. - --- Minä en ole halukkaampi kuin sisarentyttärenikään vastaanottamaan -_teiltä_, herra kapteeni, rahallista korvausta tai maksumääräyksiä. - -Näin sanottuaan Hannes Borg nosti lakkiaan ja poistui heidän luotaan. - -He olivat tämän kiihkeän keskustelun kuluessa saapuneet -Tähtitorninmäen huipulla olevalle pyöreälle leikkikentälle. Ennenkuin -Hannes Borg alkoi laskeutua sen laidassa olevia kiviportaita alas -palatakseen kaupungille hän katsahti taakseen ja näki heidän astuvan -Kaivopuistoon vievää tietä. Hän muisti kuulleensa, että Eversenillä -Kaivopuistossa oli vuokrattuna huoneusto, jossa hän tiheillä -käynneillään pääkaupungissa asui ja jossa toimeenpani herkullisia -aterioita ja hurjia juominkeja. - --- Menkööt, ajatteli Hannes Borg. Tuo nainen on säälimättä iskenyt -veitsen sydämeeni. Menköön siis vihamieheni luo. - -Hän riensi kaupunkia kohti, aikoi käydä matkustajakodissa, maksaa -laskunsa ja heti palata maalle. Mutta tultuaan matkustajakotiin, -hän oli niin väsynyt ja lamautunut, että päätti siirtää matkansa. -Hän heittäytyi rentona sohvalle, tuntien sisällään epätoivoista -ahdistusta. Mikäli veren kuohunta tyyntyi, hän alkoi täysin tajuta -häntä kohdanneen iskun vakavuutta. Miksi hän olikaan kiihoittanut -tuon itsenäisen ja ylpeän naisen uhmaa, miksi hän oli antanut tuon -tuskallisen kohtauksen kärjistyä huippuunsa? Eikö vielä ollut -mahdollista aikaansaada sovintoa? Hän olisi nyt ollut valmis uuteen -ja suurempaankin nöyryytykseen, jos vielä olisi saanut tavata -Aino Vanajan ja pyytää anteeksi äskeistä tungettelevaisuuttaan ja -kiihkeyttään. Mutta hän huomasi, että oli myöhäistä korjata, mitä -äsken tapahtui. Olihan melkein mahdotonta ainakaan sinä päivänä -päästä Aino Vanajan yhteyteen. Eversen osasi kyllä häntä vankasti -vartioida. - -Ja tyynnyttääkseen itseään hän ajatteli Eversenin töykeätä -esiintymistä ja Aino Vanajan välinpitämättömyyttä. Mutta kaikki vaan -turhaan. Intohimo oli syöpynyt liian syvälle sydän juuriin. - -Kipeästi hän nyt kaipasi ihmistä, jolle olisi uskonut surunsa. Mutta -ajatellessaan niin sanottuja ystäviään ei hän muistanut ainoatakaan, -jolle olisi tahtonut täydesti avata sydämensä. Hänellä oli se -kokemus, että ani harvat osottavat toisen kipeälle kärsimykselle -sellaista ymmärtämystä, joka lohduttaisi. Useimmiten, näin hän -ajatteli, saa kuulla yleisiä lauseita, sellaisia kuin: "aika parantaa -kaikki haavat" ja "kunhan ehdit tyyntyä, näet kaikki toisessa -valossa", tai "se henkilö ei varmaankaan ansaitse, että hänen -tähtensä noin suret". - -Hänen muististaan sukelsi kuitenkin esille yhden tuttavan nimi, -jonka seura olisi häntä viihdyttänyt. Se oli Reino Ahti, eräs -"originaali", konttoristi ammatiltaan ja huomaamaton syrjässä -eläjä, mutta sivistynyt, aikaansa seuraava ja hienotunteinen -mies. Hannes Borg haki hänen puhelinnumeroaan luettelosta. Hän ei -sitä löytänyt ja muisti nyt, ettei Ahti koskaan ollut kodissaan -kärsinyt puhelinta. Vieläkö hän asui samassa paikassa, siellä -Hermannissa? -- Katua Hannes Borg ei muistanut. Hän aikoi soittaa -poliisilaitoksen osoteosastoon, mutta hylkäsi tämän aikeen, tuntien -sinä hetkenä olevansa vailla kaikkea toimintatarmoa. Mutta kolkkoon -matkustajakodin huoneeseen hän ei voinut jäädä. Ilma siellä -tuntui tukahuttavalta. Hänen täytyi päästä ulos, lähteä pitkälle -kävelylle. Se vähän rauhoittaisi. Kaupungin katuja hän karttoi. Nuo -välinpitämättömät tai turhanpäiväisestä naureskelevat ohikulkijat -häntä häiritsivät. Hän suuntasi kulkunsa Kaisaniemeen ja sieltä -Eläintarhaan. Rautatien yli vievälle sillalle hän pysähtyi. Etäällä -kiilsivät saapuvan junan veturilyhdyt. Huumaus nousi hänen päähänsä. -Jos hän heittäytyisi alas sillalta ja antaisi eteenpäin kiitävän -junan pyörien murskata itsensä! Silloin kaikki olisi lopussa. - -Mutta hän oli kuin jähmettynyt paikalleen, kuin horrokseen vaipunut, -nojatessaan sillan kaiteisiin, ja vasta kun veturin höyry alhaalta -syöksyi hänen kasvoihinsa, hän heräsi ja alkoi astua eteenpäin, -Alppilaa kohti. Kauempana hän tunsi outoa raukeutta jäsenissään ja -laskeutui istumaan tien laidassa olevalle penkille. -- Miksi hän ei -vapaussodassa saanut kuolla, kun kuolema jo katsoi häntä suoraan -silmiin? Silloin häneltä olisi säästynyt tämä raateleva tuska. - -Hän oli istunut siinä puolisen tuntia vaipuneena horrostilaan. -Kaksi sotilasta kulki ohi lemmittyineen. He olivat iloisia, -tupakoivat ja naurattivat naisiaan. Hannes Borg heräsi horroksesta -ja tunsi viiltävän kylmiä väreitä ruumiissaan. Hän nousi ja alkoi -palata kaupunkiin. Lyhdyn kohdalla hän katsoi kelloaan: vielä noin -puolitoista tuntia viimeisen junan lähtöön. Jos hän kiiruhti, ehti -hän käydä majatalossa, järjestää laskunsa ja joutua junaan. Hän -takertui tähän ajatukseen kuin hukkuva oljenkorteen. Pois hänen -täytyi päästä kaupungista, sieltä, missä hänen onnensa sinä yönä -murskattiin, pois omaan pieneen kotiinsa, joka sentään viihdytti ja -jossa hän saattoi puhua hyväätarkoittavien ihmisten kanssa. Ja hän -alkoi joutuin astua takaisin kaupunkiin. - - * * * * * - -Myöhään illalla hän kyytihevosella pieneltä asemalta saapui -Koivukoskelle. Hän oli jo senverran rauhoittunut, että päätti olla -Henrikaa ja Samuli Auraa herättämättä. Renkituvasta ja talosta ei -näkynyt valoa. Hän asetti matkalaukkunsa pihanpuolisille portaille. -Silloin hän kuuli Rob Royn, uskollisen talonvahdin, haukunnan -sisältä eteisestä, avasi oven ja tervehti iloa uhkuvaa koiraansa. -Vaistomaisesti tajuten herransa alakuloisuuden viisas eläin hiljensi -intoansa ja nuoleskeli hellästi hänen kättänsä. - -Oli tähtikirkas kuutamoyö. Hannes Borg tiesi, ettei hän sinä -yönä saisi unta, ja kun ei ketään talon väestä näkynyt, hän -päätti lähteä kävelemään jäälle ja vastakkaisen rannan kalliolle, -jonka huipulta hän usein oli katsellut tähtiä. Hän oli lukenut -yleistajuisia tähtitieteellisiä teoksia ja tunsi tärkeimmät tähdet ja -tähtisikermät. Rob Roy seurasi häntä, hiipien hänen vieressään. - -Pakkanen oli kiihtynyt ja lumi narskahteli jalkojen alla. Taivaalla -kiiti harvoja läpikuultavia valkoisia untuvapilviä ja jäinen tuuli -lakaisi kuivaa löysää lunta, joka kahisten solui jäätä pitkin, -jopa se väliin pyyhkäisi sitä niin korkealle, että se hiveli hänen -kasvojaan. Silloin hän tunsi, kuinka hänen ohimonsa polttivat ja -kuinka virkistävä tuo kylmä hyväily oli. - -Tie vei avannon ohi. Sen ääressä oli varrellinen sanko. Avannosta oli -ilmeisesti äskettäin otettu vettä, sitä peitti vaan ohut jääkuori. -Hannes Borg puhkaisi sen sangon varrella, täytti sangon vedellä ja -alkoi himokkaasti juoda jääkylmää vettä. Kuinka se jäähdytti hänen -verensä hivuttavaa hehkua. Jospa hän olisi saanut yhtä tehoisan -sammutuksen sielunsa poltolle! - -Hän joi sitä ylenmäärin, kunnes taas tunsi väristystä ruumiissaan, -laski sangon avannon reunalle ja jatkoi kävelyään. - -Ylhäällä kalliolla avautui hänen eteensä kuutamoyön säteilevä -kirkkaus. Hän näki kaukana Kuuselan kartanon tornin. Hän muisti -kuinka hän tuona kesäisenä auringonnousun hetkenä oli katsellut samaa -tornia ja tuntenut sisässään autuaallista riemua. - -Hänen katseensa siirtyi siitä vaistomaisesti vasemmalle, metsästä -esiin pistävään kirkontorniin. Sen risti kiilsi kuutamossa. Siellä -syrjässä, kirkkomaan kiviaidan kulmassa, hän nyt olisi tahtonut -levätä syvän kinoksen peittämänä... - -Vihuri kiidätti tiheän lumiräiskeen hänen ylitsensä. Kalliohongat -humisivat surumielisesti. Hän käänsi silmänsä tähtilakeen. Siellä -ne kulkivat ainaisia ratojaan, nuo loistavat taivaankappaleet. -Järkähtämättä kiertotähdet kehäliikkeineen palvoivat aurinkojaan, -valonsa, lämpönsä, elämänsä lähteitä. Ja koko tämä meidän -aurinkokuntamme kiiti jotain salattua päämäärää kohti, sinnepäin, -missä pohjoisen taivaan kirkas tähti Vega säteilee Lyran sikermässä. -Mikä on kaiken tämän taukoamattoman kiertokulun ja liikkeen -tarkoitus? -- Mitä onkaan se salaperäinen tunne, joka kiinnittää -toisen olennon toiseen, mikä voima saa tuon ihaillun olennon -vastarakkauden ja omistamisen kangastamaan ylimpänä onnena, ja miksi -samaisen olennon saavuttamattomuus syöksee tyhjyyteen ja epätoivoon! - -Hän ajatteli itsekseen: - --- Onkohan kaikkeudessa itsetietoisia yleviä voimia ja kuulevatkohan -he ihmisen, tuon maan matosen, tuskanhuokauksen? Vai onko tämä -huokauskin vaan heikko väre, jota selittämätön kaikkeus tarvitsee -mitättömänä lisävoimana äärettömiin kiertoliikkeisiinsä? Onko se -vaan kupla, joka halkeaa ja haihtuu, onko se heikko kuiske, joka -ahdistuneesta ihmisrinnasta noustuaan haihtuu jäljettömiin? -- -- - - * * * * * - -Hän heräsi näistä haaveista Rob Royn lyhyestä haukkumisesta. Hän -katsahti jäälle ja näki siellä astuvan kalliolle päin mieshenkilön, -jota kumaraisesta asennosta päättäen luuli Samuli Auraksi. Hän -laskeutui alas jäälle ja kohtasi siellä palvelijansa. - -Samuli Aura tervehti isäntäänsä ja sanoi hieman häpeissään: - --- Se Henrika ei jättänyt minua rauhaan -- ne naishenkilöt ovat aina -niin levottomia -- se kun koiran haukuntaan heräsi ja näki tohtorin -menevän jäälle. Ja kun pyry alkoi kiihtyä ja tohtori viipyi, se -pelkäsi, että jos oli jotain tapahtunut. Tiesinhän minä, että tohtori -on mies, joka itsensä hoitaa ilman meidän huolenpitoamme, mutta -tahdoin tehdä sille mieliksi ja lähteä katsomaan. - --- Sain asiani kaupungissa pikemmin toimitetuksi, selitti tohtori -Borg, niin että palasin jo tänä iltana. On niin kirkas yö, ja läksin -kävelemään. - -Auran tarkka silmä oli huomannut, että Hannes Borgin kasvot olivat -kärsivät ja kuumeiset, ja hän virkkoi: - --- Kovin sairaaltapa tohtori näyttää. Tohtorin pitäisi joutua tästä -pakkasesta lämpimään vuoteeseen. - --- Välistä sielun sairaus on ankarampi ruumiin kipua. Silloin ei auta -vuode eikä uni. - -Aura vaikeni hetken. Sitten hän koetti lohduttaa murheellista -isäntäänsä: - --- Se on totta se. Minähän olen vaan yksinkertainen kansanmies, -enkä kykene lieventämään sellaisen miehen surua kuin tohtorin. -Mutta olen omassa halvassa elämässäni tullut huomaamaan, että suru -on kestettävä. Sitten vasta sydän rauhoittuu tai puutuu ja tuska -hellittää raadellun ihmisrinnan. - --- Samuli on oikeassa. Ja alussa suru on haikein kestää. Kun siihen -tottuu, sitä on helpompi kantaa. - -Hänen uskollisen palvelijansa osanotto teki hänelle hyvää. - -Saavuttuaan sisälle ja riisuttuaan päällystakkinsa, Hannes Borg -tunsi itsensä niin heikoksi, että hänen viipymättä täytyi paneutua -vuoteeseen. Hänellä oli kova kuume, ja hän pyysi Henrikalta usein -kylmää vettä juodakseen. Aamuyöstä hän alkoi hourailla. Hänellä oli -näky, joka sai hänet levottomasti kääntymään vuoteessaan. Hän oli -vielä seisovinaan jäällä. Mutta se oli paljoa avarampi, se ulottui -silmänkantamattomiin. Tähdet säteilivät entistään kirkkaammin. Hänen -eteensä tälle jäälakeudelle ilmestyi paljasjalkainen nainen, joka oli -pukeutunut ohueeseen jalokivillä siroitettuun harsohameeseen. Hänen -sirot jäsenensä ja solakka vartalonsa kuulsivat sen läpi. Hänellä oli -kullanhohteinen tukka ja ruiskukansiniset silmät. Kiihoittava soitto -alkoi kaikua etäällä. Se läheni vihurin mukana. Siinä lauloivat -tuhannet viulut vienosti, siinä pauhasi välistä ukkosen jylinä. -Ja nainen alkoi tanssia kiehtovin liikkein. Lunta pyrytteli hänen -ympärillään, mutta hänen ihania paljaita jalkojaan ei palellut. Hän -lähestyi tanssijatarta ja aikoi poimia yhden jalokiven hänen hameensa -helmasta, mutta kun hän tarttui siihen, se poltti hänen käteensä -syvän haavan. - -Hannes Borg päästi voihkinan ja heräsi. - -Henrika, joka valvoi viereisessä huoneessa, meni herättämään -renkipojan ja käski hänen lähteä kirkonkylään lääkäriä hakemaan. - - - - -XXVII - - -Viikon ajan Hannes Borg sairasti, loppupäivinä liikkuen ylhäällä -huoneessaan. Hänen vilustumisensa oli ollut ankaraa laatua, mutta -vahva luonto oli sen voittanut ja ruumiinvoimat alkoivat palata. -Hän oli melkein tyytyväinen tästä väliin tulleesta sairaudestaan, -hän kun oli lääkäriltä saanut unilääkettä ja oli täten pelastunut -pitkistä unettomista yöhetkistä ja raskaista ajatuksista. Ja hänen -veres sydänhaavansa oli tällä ajalla menettänyt pahimman kirpeytensä. -Se hellitti joskus, toisinaan se taas ärtyisämmin muistutti kivusta. -Tämä kipu tuntui joskus vallan sietämättömältä. Hän tiesi, että hänen -henkinen tilansa oli sairautta ja hän taisteli sitä vastaan kaikella -tarmolla, kuitenkaan voimatta siitä vapautua. - -Eräänä päivänä hän hämmästyksekseen sai Louhivaaran hovista kirjeen, -jonka kuoressa oleva osote oli Aino Vanajan käsialaa. Kuoreen -oli suljettu shekki, johon merkitty summa vastasi Hannes Borgin -neiti Vanajan ulkomaanmatkaa varten antamaa rahamäärää ja sen -puolivuotiskorkoja. Shekkiä seurasi kirje: - - 'Kunnioitettava herra Tohtori! - - Saatuani taloudelliset asiani järjestetyiksi, palautan Teille - korkoineen sen rahasumman, jonka hyväntahtoisesti tarjositte - minulle ulkomaanmatkaani varten. Kiitän Teitä parhaiten - uhrautuvasta avustanne ja pyydän Teitä unhoittamaan ne ikävyydet, - jotka olen, vaikkakin epätahallisesti, Teille aiheuttanut. - - Kunnioittaen: - _Aino Vanaja_.' - -Hän oli siis Louhivaaran hovissa Eversenin luona! Saadakseen rahoja -tanssiopintojensa jatkamiseen ja upeaan elämään hän oli alentunut -Eversenin rakastajattareksi! Hän ei ollut välittänyt säädyllisyyden -vaatimuksista, ei ihmisten tuomiosta, hän oli katsonut nuorella -elämällään voivansa uhmata kaikkea tätä. Katkeruus täytti Hannes -Borgin mielen. "Ikävyyksiä" hän siis vaan luuli aiheuttaneensa. -Eikö tuo nainen tietänyt, vai eikö ollut tietävinään, että hän -oli syynä toisen ihmisen syvään onnettomuuteen?... Hän oli saanut -"taloudelliset asiansa" järjestetyiksi... kenen avulla, sen Hannes -Borg hyvin tiesi. Hän ei tahtonut vastaanottaa mitään Everseniltä, -vihamieheltään, ei jäädä hänelle kiitollisuuden velkaan. Hän tarttui -heti kynään ja kirjoitti: - - 'K. Neiti Vanaja! - - Tarjotessani Teille rahallisen avustukseni ulkomaanmatkaanne - varten, tein sen omasta vapaasta aloitteestani, asettamatta - ehtoja ja tarkoittamatta takaisinmaksamista. Te olette myöhemmin - valinnut toisenlaisen, tosin minun harrastuksilleni vieraan - alan. Tämä ei muuta asiaa, _silloin_ oli aikomuksenne vakavasti - antautua näyttämötaiteen palvelukseen. - - Palautan siis nämä rahat, joita en voi katsoa minulle kuuluviksi. - Toivon, että valitsemallanne uudella uralla saavutatte - tavoittelemanne tyydytyksen. - - Kunnioittaen: - _Hannes Borg_.' - -Hän sulki tämän kirjeen ja shekin kuoreen ja jätti sen Louhivaaran -autonkuljettajalle, joka vielä viipyi portilla, keskustellen -renkipojan kanssa. Senjälkeen hän tunsi sisällään kolkkoa tyhjyyttä. -Lopputili oli tehty, kummallakaan ei enää tuntunut olevan toiselle -mitään lisättävää. - -Illalla tuo tyhjyydentunne kävi sietämättömäksi, ja hän päätti lähteä -Kuuselaan. Hänen tullessaan perille oli Fredrika rouva yksin kotona. -Hän sanoi miehensä olevan neuvottelemassa osaviljelystoverinsa kanssa -ja pian palaavan kotia. - -Talonemäntä vastaanotti tohtori Borgin herttaisesti kuin aina, mutta -hän oli alakuloinen, ja hänen syvissä silmissään oli kostea väike. - --- Olen kovin pahoillani, hän sanoi, että tohtori serkkuni tyttären -kautta on saanut niin suuren surun. Kuka olisi uskonut, että Aino -voisi olla tohtorille niin kiittämätön ja että hän voisi antautua -sellaiseen elämään! - --- Minun syytäni on ollut, virkkoi Hannes Borg, että olen odottanut -hänessä olevan sellaisia tunteita, joita hän ei ole minua kohtaan -tuntenut. - --- En puolestani sentään tuomitse Ainoa, sillä en luule, että hänen -luonteensa on huono. Hän on heikkoudessaan langennut Eversenin -pauloihin. - --- Heikko hän ei ole, päinvastoin hyvin lujatahtoinen. Hän kyllä -tietää, mitä tahtoo, ja mitä hän tahtoo, sen hän järkähtämättä -toteuttaa. - -Metsänhoitaja Forsgrén astui sisään ja huudahti: - --- Tervetuloa! Miten se potilas nyt jaksaa? Kuulimme sairaudestasi, -ja aioin juuri tänä iltana käydä sinua katsomassa. Mutta olethan -jalkeilla, siis vaara on ohi. - -Hän kertoi sitten olevansa tyytyväinen osaviljelystoveriinsa, joka -oli rehellinen ja viljelysuudistuksia harrastava mies. - -Hän katsahti vaimoonsa ja huomasi hänen surullisen ilmeensä. -Kursailemattomaan tapaansa hän jatkoi: - --- Fredrika on ylen suruissaan sen serkkunsa tyttären tähden. Minä -puolestani olen sitä mieltä, ettei se tyttö ansaitse, että kukaan -meistä on hänen tähtensä pahoillaan. Muuttaa Louhivaaraan asumaan -ja ruveta Eversenin rakastajattareksi... se osottaa, ettei hänellä -enää ole häpeän tunnetta. Niin, ja siitä elämästä Louhivaaran hovissa -kerrotaan somia juttuja. Siellä kuulemma vietetään taas lopen -ohutpukuisia orgioita suuriruhtinasten malliin. - --- Mutta kuinka voitkaan puhua noin, soimasi Fredrika rouva miestään. - --- Minä puhun vaan, mitä olen kuullut maanmittari Haavistolta. Ja kun -tuntee Eversenin, se ei ole uskomatonta. - -Hannes Borg oli käynyt kalpeaksi ja ehdotti: - --- Jos sallit, tutustuisin kernaasti osaviljelystoveriisi. Hauskaa -olisi puhua hänen kanssaan ja kuulla hänen mielipiteitään. - --- Kutsumme hänet tänne, sanoi Forsgrén. - -Samassa tuli palvelijatar sisälle ja kertoi, että Koivukosken -renkipoika oli keittiössä ja tahtoi tavata tohtori Borgia. - -Hannes Borg muisti, että hän sinä päivänä oli antanut renkipojalle -luvan lähteä iltamaan työväentalolle, ja hän aavisti pahaa. Hän -riensi keittiöön, ja siellä renkipoika hengästyneenä kertoi, että -tohtorin poikaa, Väinöä, työväentalon iltamassa oli puukotettu -rintaan. - --- Se makaa siellä työväentalon eteisessä henkitoreissaan ja sylkee -verta, näin kertoi poika edelleen. - -Huolimatta kovasta säikähdyksestään Hannes Borgilla oli sen -verran mielenmalttia, että puhelimitse kutsui kirkonkylästä -lääkärin työväentalolle, mainiten, että hänen poikaansa siellä oli -vaarallisesti puukotettu. Hän pyysi lääkäriä kirkonkylästä lainaamaan -auton, jotta mitä pikimmin pääsisi perille. - -Kiireessä hän Forsgrénille kertoi, mitä oli tapahtunut, jätti hyvästi -ja alkoi renkipojan kanssa täyttä laukkaa ajaa työväentalolle, jonne -oikotietä yli jään oli noin kilometrin matka. - -Renkipoika kertoi tapauksesta lähemmin. Väinön ja Vapun Junun -välille oli syntynyt riita -- Heti Vaaksan tähden -- ja Junu oli -sen kestäessä vetänyt puukkonsa ja iskenyt Väinöä rintaan. Poliisi -oli vanginnut Junun, joka oli tehnyt sitkeää vastarintaa. Tämä -järjestyksenvalvoja ja paikalle osunut suojeluskuntavääpeli olivat -vaatineet iltaman keskeyttämistä, mutta heidän vaatimustaan ei oltu -otettu huomioon. Saapuessaan perille Hannes Borg kuuli sisältä -tanssin töminää. - -Hän riensi eteiseen. Väinö oli laskettu pitkäkseen penkille, ja -hänen päänsä alle oli asetettu kokoonkääritty likainen vaatekappale. -Hänen kasvonsa olivat sinervän kalpeat ja hänen rintaansa isketystä -haavasta kohisi esille ilmaa. Hän näytti hyvin heikolta, mutta -oli vielä niin tajuissaan, että tunsi isänsä. Hän soperteli -käsittämättömiä sanoja, mutta oli silloin tukehtumaisillaan, ilma -kohisi rajummin esiin haavasta, ja suusta valui verta. - -Hannes Borg piti tätä kaikkea arveluttavana, mutta ei tietänyt mitä -tehdä ja odotti levottomana lääkäriä. Ennen pitkää tämä saapuikin -autolla, ja nähtyään potilaan hän totesi, että haava ulottui -keuhkoon. Kun hän painoi kätensä haavaa vastaan, lakkasi ilma -virtaamasta esiin, ja sairas näytti hengittävän helpommin. - -Viipymättä lääkäri ompeli haavan kiinni, ja kun tämä oli suoritettu, -tahtoi horroksestaan herännyt Väinö taas puhua, mutta samassa valui -taas suusta verta. - --- Älkää puhuko, kehoitti lääkäri. Täytyy jonkun aikaa olla aivan -puhumatta. - -Lääkäri kääntyi Hannes Borgin puoleen, joka henkeään pidättäen oli -seurannut haavan ompelemista, ja sanoi hänelle hiljaa: - --- Jumalan kiitos, ettei keuhko ole sen pahemmin vioittunut, kun -verta ei tule sen enempää. Ja olipa onni, että tulin näin pian. - --- Luuletteko, että hän voi parantua? kysyi Hannes Borg. - --- Toivon sitä, jos vaan ei tule mitään käännettä pahempaan. Mutta -minne viemme hänet? Tähän hän ei voi jäädä. Kaupunkiin häntä ei voi -lähettää, ei ainakaan heti. - --- Eikö häntä voisi paareilla kantaa Koivukoskelle? - --- Se käy päinsä. Ruiskutan häneen ensin morfiinia. - -Saatuaan tämän ruiskutuksen sairas vaipui syvään uneen; järjestettiin -tilapäiset paarit, ja suojeluskuntavääpelin välityksellä saatiin -kantajat. Hannes Borg vuorotteli itse matkalla heidän kanssaan, -osottaen mielenliikutuksestaan huolimatta väsymätöntä sitkeyttä. -Yöksi lääkäri jäi Koivukoskelle ollakseen saapuvilla sen varalta, -että sairaan tilassa tapahtuisi odottamaton käänne. - - - - -XXVIII - - -Muutaman päivän kuluttua verensylky lakkasi, ja Hannes Borg alkoi -toivoa poikansa paranemista. - -Väinön silmiin oli tullut jotain kirkasta ja nöyrää, ja huomatessaan -eräänä aamuna, että hänen isänsä oli riisuutumatta istunut -nojatuolissa hänen vuoteensa ääressä, samassa paikassa, mihin illalla -oli asettunut, hän sanoi: - --- Olette liian hyvä minulle, isä, en sitä ole ansainnut. - -Isäksi Hannes Borg ei vuosikausiin ollut kuullut itseään mainittavan, -ja tuo sana sai hänet heltymään. Hän ajatteli: Ehkä voitan hänet -jälleen lapsekseni, ehkä hän muuttuu. - -Pari päivää myöhemmin Väinön tila äkkiä paheni. Hänen kuumeensa nousi -illalla, ja lääkäri, joka kiireisesti kutsuttiin kirkonkylästä, -totesi sairasta tutkiessaan, että haavaan oli tullut mätää. Leikkaus -oli välttämätön. Levottomana Hannes Borg ajatteli, oliko potilas, -jonka sydämen toiminta oli heikko, kestävä leikkauksen. - -Helsingistä oli kutsuttu tottunut sairaanhoitajatar, jonka tuloa -odotettiin. Väinö oli edellisen yön houraillut, eikä ollut tuntenut -isäänsä. - -Aamupäiväpostissa saapui Elisabetilta sähkösanoma, joka -ilmoitti, että hän oli paluumatkalla. Sama posti toi myös -kirjeen Aino Vanajalta. Kuoressa ei ollut muuta kuin pitäjän -suojeluskuntapäällikön antama kuitti, jossa hän tunnusti, että neiti -Aino Vanaja oli suojeluskunnalle lahjoittanut suurehkon rahasumman. -Tämä rahamäärä vastasi sitä summaa, jonka Hannes Borg oli antanut -hänen ulkomaanmatkaansa varten. - --- Hän on ylpeä, ajatteli Hannes Borg. Mutta tämä kuitin lähettäminen -ei tehnyt Hannes Borgia katkeraksi, ja hänen poikansa sairauden ja -tulevan leikkauksen aiheuttama jännitys sai hänet pian unhoittamaan -sen. - -Hannes Borg oli varovasti ilmoittanut pojalleen, että leikkaus oli -välttämätön. Väinö otti tämän tiedon levollisesti ja sanoi: - --- Jos minut nukutetaan ja jos en enää herää, niin ettekö muistele -minua katkerasti. - --- En luule, että sinua nukutetaan täydellisesti. Lääkäri arveli, -että ainoastaan paikalliskuoletus on tarpeen. Ja toivon vahvasti, -ettei leikkaus ole vaarallinen. Enkä sinua koskaan muistele -katkerasti. Mielenmuutoksesi tuottaa minulle suurta iloa ja saa minut -unhoittamaan kaiken sen surun, jota olen sinun tähtesi tuntenut. - -Väinö tarttui isänsä käteen ja painoi sitä. - --- Jos kuitenkin pahin tapahtuisi, jos voimat eivät riittäisi... -ettekö näyttäisi minulle äitini valokuvaa. Tahtoisin viimeisen kerran -nähdä hänen kuvansa... - -Hannes Borg pelkäsi, että äidin kuvan näkeminen voisi aiheuttaa -mielenliikutusta ja heikentää hänen vastustuskykyään, ja hän sanoi: - --- Näyttäisin sen sinulle kernaasti, mutta pelkään, että se saa sinut -liiaksi heltymään... - --- Olen aivan tyyni... - -Hannes Borg haki esille valokuvan. Väinö katseli sitä kauan, painoi -sen povelleen, ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Mutta hän -näytti muuten rauhalliselta. - - * * * * * - -Puheensa mukaan lääkäri käytti leikkausta varten ainoastaan -paikalliskuoletusta. Hannes Borg päätti olla läsnä -leikkaustilaisuudessa, ollen levoton sen onnistumisesta. Mutta se -kävi onnellisesti, nuori mies kesti sen sankarillisesti. Kun märkä -oli valunut ulos ja siteet asetettu haavalle, vakuutti tohtori, että -pahin vaara oli ohi. Hannes Borgin ilo oli suuri ja syvä. Hän oli -valvonut viime yöt ja oli jännityksestä lisäksi niin rasittunut, että -hän sen lauettua tunsi raskasta uupumusta. Lääkärin kehotuksesta hän -pani pitkäkseen työhuoneensa leposohvalle ja vaipui uneen. - -Seuraavana päivänä Väinön kuume oli melkoisesti laskenut, puna oli -poissa poskilta, silmät olivat kirkkaammat, kieli oli kosteampi, ja -hänen oli helpompi olla. Iltapuolella hän jo tunsi hiukan ruokahalua. -Ja vaikka hän seuraavina päivinä yhä vielä oli heikko, arveli -lääkäri, että kaikki viittasi paranemiseen. - -Väinön toipuminen edistyikin jatkuvasti, ja kun oli kulunut pari -viikkoa leikkauksesta, hän jo oli niin voimistunut, että hänen isänsä -saattoi häntä rasittamatta keskustella hänen kanssaan ja alkaa -kohottavan ja kasvattavan vaikutuksensa. Hän sai Väinön käsittämään -ja tunnustamaan, että hänen aikaisempi elämänsä oli ollut kehno, -ettei se ollut voinut tuottaa hänelle onnea, ja että ainoastaan työ -ja säännöllinen elämä voi ihmistä tyydyttää. - -Mutta Hannes Borg ei tahtonut yksistään keskustelun ja vakuuttavan -puheen muodossa aikaansaada hänen sielussaan parannusta, hän koetti -myös uhrautuvalla huolenpidolla ja hoidolla lujasti kiinnittää hänet -itseensä. Hän oli lääkäriltä ja sairaanhoitajattarelta oppinut -potilaan hoitamisen, ja minkä suinkin saattoi itse siitä suorittaa, -sen hän teki, säästämättä itseään, lähettäen sairaanhoitajattaren -nukkumaan ja itse valvoen potilaan vuoteen ääressä. - -Eräänä päivänä Väinö sanoi: - --- Te rasitatte itseänne liiaksi minun tähteni, isä. Millä voin -hyvyytenne koskaan palkita? - -Hannes Borgista tämä hänen poikansa henkinen ja siveellinen -toipuminen oli kuin kaunis elämän antama lahja, jota hän ei ollut -rohjennut toivoakaan. - -Ja toisena päivänä Väinö kertoessaan puukotuksesta työväentalolla -mainitsi, että hänen ja Junun välillä oli syntynyt riita -vähäpätöisestä seikasta. Väinö oli pyytänyt Heti Vaaksaa tanssimaan, -ja Junu oli temmannut tytön pois hänen käsikoukustaan sanoen, että -Heti oli hänen heilansa. Molemmat nuoret miehet olivat illan kuluessa -juoneet Junun pirtua. Väinö oli vedonnut Hetiin ja kysynyt, aikoiko -hän koko illan tanssia Junun kanssa. Heti oli vastannut, että -voihan sitä toki myös muidenkin kanssa, ja siiloin oli Junu vetänyt -puukkonsa ja iskenyt sen Väinön poveen. Väinö huomautti isälleen, -että hän, joka oli riidan alkaja, tahtoi antaa Junulle anteeksi, -niin että hän pääsisi vankilarangaistuksesta. Hannes Borg lupasi -puhua tuomarin kanssa, mutta tiesi, ettei rangaistuksen täydellinen -anteeksiantaminen voinut tulla kysymykseen, vaikka puukotettu sitä -halusikin. Mutta rangaistuksen lievennystä Junu voisi saada. - - - - -XXIX - - -Hannes Borg oli matkalla asemalle vastaanottamaan Elisabetia. -Hän aikoi poiketa kirkonkylässä apteekkiin ja näki sen edustalla -auton. Siinä istui Aino Vanaja. Hän oli nostanut turkinkauluksensa -suojellakseen itseään kylmältä. Hannes Borg, joka tahtoi välttää -Eversenin kohtaamista -- epäilemättä kapteeni oli sisällä apteekissa --- päätti toiste tehdä ostoksensa apteekissa. Mutta hänen tiensä -johti apteekkitalon ohi, ja sivuuttaessaan auton hän tervehti neiti -Vanajaa, joka hänestä näytti entistään kauniimmalta, mutta jonka -kasvoilla oli surumielinen varjo. Samassa kapteeni Eversen tuli ulos -apteekin ovesta ja alkoi astua alas portaita. Hän näytti vakavalta ja -tervehti tohtori Borgia juhlallisen kohteliaasti. - -Poiketessaan asemalle vievälle tielle, Hannes Borg tunsi, että -äskeinen lyhyt kohtaaminen oli liikuttanut hänen sisimpäänsä. Syvällä -piilevä haava ei vielä ollut ummessa, se alkoi kirveliä vähäisestäkin -kosketuksesta... - -Elisabetin ja Hannes Borgin jälleennäkeminen asemalla oli mitä -herttaisin, niinkuin aina heidän oltua jonkun aikaa erossa. - -Elisabet ei matkalla Koivukoskelle ollenkaan kosketellut enonsa -välejä neiti Vanajaan, eikä Hannes Borg niihin kajonnut. Hän kertoi -sensijaan pojastaan Väinöstä kaiken, mitä oli tapahtunut siitä asti -kuin hän hänet näki naapuripitäjässä. - -Elisabetin huvilan huoneita oli viikon päivät ahkeraan lämmitetty, -ja saapuessaan illan suussa Koivukoskelle, hän näki tuttavallisten -valojen tuikkivan ikkunoista, ja seuraavassa tuokiossa hänen pieni -kotinsa sulki hänet lämpimään syliinsä. - -Seuraavina päivinä Hannes Borg mielihyväkseen näki, miten -ystävällisesti Elisabet kohteli Väinöä, joka alussa oli ujo ja -harvapuheinen, mutta vähitellen kävi avomielisemmäksi. Ja ennen -pitkää Hannes Borg saattoi havaita tämän vaalivan hienon naiskäden -hyväntekevän vaikutuksen nuoren miehen koko olemukseen. - -Kuultuaan, että Väinöllä poikana oli ilmennyt jonkunverran -piirustuslahjoja -- perintö Borgin suvulta -- Elisabet lupasi antaa -hänelle piirustustunteja, ja tämä lupaus ilahutti poikaa ja isää. -Väinö saattoi jo liikkua huoneissa ja kävi eräänä päivänä Elisabetin -huvilassa katselemassa hänen maalauksiaan. - -Hänen paranemisensa edistyi yhä, niin että sairaanhoitajatar saattoi -matkustaa takaisin Helsinkiin. - - * * * * * - -Eräänä iltapäivänä Elisabet näytti Hannes Borgille ulkomailla -maalaamiaan luonnoksia ja valmiita kankaita. Hannes Borg katseli -niitä kauan ja huudahti: - --- Olenpa iloinen, että olet oppinut siellä suuressa maailmassa -jotain uutta, silti eksymättä kubistisiin ja ekspressionistisiin -liioitteluihin. - -Vähän myöhemmin heidän istuessaan takkavalkean ääressä, Elisabet -epäröiden otti puheeksi olonsa neiti Vanajan kanssa ulkomailla. - --- En ole aikaisemmin tahtonut puhua siitä -- näin hän alkoi -- -kun tiedän, että se asia on sinulle tuskallinen. Samasta syystä en -ulkomailta tahtonut kirjoittaa sinulle hänestä tarkemmin. - --- Aavistin jo itse pahaa. On luultavaa, että minun silloin niin -suuren etäisyyden päässä ja pitkän eron vallitessa olisi ollut perin -vaikea kestää koko totuutta. - -Elisabet jatkoi: - --- Ei ollut kulunut kuin kuukauden aika, kun Aino Vanajan alussa -lämmin harrastus näyttämötaiteeseen alkoi heiketä. Sensijaan hän -intohimoisesti antautui tanssitaidetta opiskelemaan. Hän kävi joka -päivä kuuluisan tanssiplastiikan opettajattaren, Signora Sembrinin, -luona. Hänen näyttämöopettajansa Vincenzo Oliva valitti minulle siitä. - --- Tiedätkö, ylläpitikö hän kirjevaihtoa kapteeni Eversenin kanssa? - --- Jo melkein alussa oli Everseniltä ruvennut tulemaan tiheään -kirjeitä. Aino Vanajan ja minun välillä oli suuri kohtaus. Huomautin, -miten väärin hän menetteli sinua kohtaan muuttamalla opintoalaa, -kuitenkin edelleen käyttäen sinun uhraamiasi varoja. Siihen hän -huomautti, ettei hän ollut sitoutunut mihinkään, että nyt vasta oli -huomannut oikean alansa, ja että hänellä oli takeita siitä, että -ennen pitkää saisi nuo rahat sinulle takaisin maksetuiksi. Samaan -aikaan hän alkoi käydä upeasti puettuna, ja kun hän huomasi, että -minä tätä kaikkea paheksuin, hän muutti asumaan toiseen, erittäin -hienoon täysihoitolaan. - --- Luuletko, että hän Münchenissä ollessaan antautui kevytmieliseen -elämään? - --- Sitä en luule. Hän kävi minua joskus tervehtimässä, ja näin hänet -silloin tällöin taidetilaisuuksissa ja kahviloissa. Mutta hänen -mukanaan oli aina joku hänen täysihoitolansa perhejäsenistä. - --- Tapasivatkohan hän ja Eversen toisensa jo ulkomailla? - --- Eivät, ainakaan minun tietääkseni. Mutta Aino Vanaja läksi -Berliniin jo pari viikkoa ennen paluutaan kotimaahan. Hänen olostaan -siellä en voi sanoa mitään. - -Heidän keskusteluunsa tuli pysähdys, ja Hannes Borg tunsi -vaistomaisesti, että Elisabet aikoi jotain kysyä, mutta että -hienotunteisuus esti häntä sitä tekemästä. Hän arvasi tuon kysymyksen -sisällyksen ja virkkoi: - --- Tahdot ehkä tietää, mitkä välimme nyt ovat. - --- En tahdo tietää muuta, kuin minkä itse haluat kertoa. Jos se on -sinulle vastenmielistä, emme enää puhu tästä. - --- Saatan nyt jo puhua siitä intohimottomasti. Yllätin neiti Vanajan -ja kapteeni Eversenin Helsingissä, ja kun neiti Vanaja muutti asumaan -Louhivaaran hoviin, olin ensi ajat epätoivoisessa, sairaaloisessa -mielentilassa. Mutta poikani sairaus, hänen häälymisensä elämän -ja kuoleman välillä -- ainakin mikäli minusta tuntui -- ja hänen -paranemisensa ovat tyynnyttäneet mieltäni. Nyt liikkuu sisälläni -etupäässä myötätuntoa ja surua tuon naisen nykyisen tilan johdosta. -Kun viimeksi näin hänet Eversenin seurassa, molemmat näyttivät -vakavilta. Ajattelin, ett& Eversen ehkä jo alkaa kyllästyä ja hylkää -hänet... niinkuin hän on tehnyt ennenkin. - --- Ja silloin? - --- Silloin koetan tukea hyljättyä. - -Elisabet loi enoonsa säikähtyneen katseen ja kysyi: - --- Kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut? - --- Niin, kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut. Se on -velvollisuuteni, tai oikeammin, tunne sisälläni sanoo, että minun -tulee koettaa estää häntä luisumasta huonoon elämään ja perikatoon... - - - - -XXX - - -Oli jo tultu maaliskuun loppupäiviin. Väinö oli parantunut -saamastaan vammasta ja oli ehtinyt kotiutua Koivukoskella. Lääkäri -oli tosin kehottanut häntä olemaan varovainen, mutta silti hän jo -ajanvietteekseen hiukan askarteli pienen talouden hoidossa. - -Hän oli ottanut Toverin erityisesti hoitaakseen, ja selvästi huomasi, -miten kiiltäväksi ja pirteäksi talon ainoa hevonen oli lyhyessä -ajassa käynyt. - -Hannes Borgilla oli asiaa kirkonkylän postikonttoriin, ja Väinö, -joka aina kernaasti häntä kyyditsi, oli nytkin hänen ajajanaan. -Postikonttorin edustalla he kohtasivat lääkärin, joka onnitteli -Väinöä hänen terveestä näöstään. Sitten hän kävi vakavaksi ja sanoi: - --- On kai tohtori Borg kuullut kerrottavan eilispäivän tapahtumasta? - --- En ole kuullut, vastasi Hannes Borg, elämmehän niin syrjässä. - --- Kapteeni Eversen ampui itsensä revolverilla eilisiltana. Minut -kutsuttiin heti paikalle, mutta en voinut muuta kuin todeta, että -henki oli lähtenyt. - -Tämä lääkärin lyhyesti kertoma uutinen teki Hannes Borgiin -tyrmistyttävän vaikutuksen. Hiukan toinnuttuaan hän aikoi kysyä miten -oli neiti Vanajan laita, mutta älysi, ettei se sentään käynyt päinsä. -Lääkäri jatkoi: - --- Kapteeni Eversenin raha-asiat olivat käyneet kovin huonoiksi, -niinkuin tohtori kai tietää. Ja viimein hänen velkojansa panivat -hänet kovalle. Kiukkuisin oli kauppias Herhilä, jolla oli verrattain -pieni saatava, parisenkymmentä tuhatta. Hän oli päättänyt hakea -kapteenin konkurssiin. Toiset velkojat, joilla oli monta vertaa -suuremmat saatavat, olisivat suostuneet jatkamaan tehdasliikettä, -mutta holhouksensa, eli niinkuin lakitieteellinen nimitys kuuluu, -administration, alaisena. Toiset taas vaativat Louhivaaran tilan -myymistä. Kaikki tämä oli liian suuri nöyryytys tuolle ylpeälle -luonteelle. Hän teki itsestään lopun. - -Hannes Borg ei ollut kostonhimoinen eikä vahingoniloinen, mutta -kapteeni Eversenin kohtalo ei myöskään itsessään häntä järkyttänyt. -Hänen ajatuksensa kiintyivät etupäässä kysymykseen, miten tukea neiti -Vanajaa siinä tukalassa tilassa, johon hän epäilemättä oli joutunut. - -Erottuaan lääkäristä Hannes Borg ja hänen poikansa kävivät -postikonttorissa. Siellä oli kirje Veikko Aavikolta. Hän valitti, -ettei pitkään aikaan ollut saanut tietoja tohtori Borgilta. - -Hannes Borg pahoitteli itsekseen, että noina vaiherikkaina viime -kuukausina oli kokonaan laiminlyönyt Veikko Aavikon ja hän kirjoitti -hänelle heti kirjeen, jossa pyysi häntä käymään Koivukoskella. -Hänen mieleensä muistui samalla, että Aavikolla oli ollut asiaa -Elisabetille, ja hän mainitsi kirjeessään, että sisarentyttärensä jo -oli palannut ulkomailta. Elisabetille hän aikoi viittaillen mainita -Veikko Aavikon käynnistä Koivukoskella. - - * * * * * - -Eversenin hautajaiset olivat hänen komeaan elämäänsä verrattuina -olleet hiljaiset ja yksinkertaiset. Useat pitäjäläisistä olivat -jääneet niistä pois. Helsingistäkään ei ollut tullut kuin -muutama hautajaisvieras, vainajan lähimpiä ystäviä, niiden -joukossa raihnainen paroni von Stackelbom. Kantajina olivat eräät -paperitehtaan työmiehet, jotka olivat palvelleet talossa jo kapteenin -isän aikana ja jotka ajan ristiriidoista huolimatta olivat olleet -kiintyneet isäntäänsä. - -Hannes Borg oli kauan ollut kahdenvaiheilla, lähtisikö hautajaisiin -vai jäisikö pois. Mutta vaikka hän ei kantanutkaan kaunaa vainajan -muistolle, oli lähtö maahanpanijaisiin hänen tunteidensa vastainen. - -Hän ja hänen sisarentyttärensä lähettivät haudalle yhteisen seppeleen. - -Lääkäriltä, jolle Hannes Borg hautajaisten jälkeisenä päivänä kävi -maksamassa Väinön hoidon, Hannes Borg kuuli, että neiti Vanaja oli -ollut mukana kirkkomaalla, ja etteivät tilaisuudessa saapuvilla -olleet pitäjäläiset olleet häntä tervehtineet. Herhilä oli lisäksi -esiintynyt julkeasti ja oli tahallisesti lausunut niin kovaan, -että neiti Vanaja sen kuulisi, loukkaavia sanoja hänen suhteestaan -vainajaan, jopa oli viitannut siihen, että hänet olisi pantava -syytteeseen kapteeni Eversenin oikeastaan hänen velkojilleen -kuuluvien rahojen tuhlaamisesta. Neiti Vanaja oli näyttänyt hyvin -alakuloiselta ja masentuneelta. Hautajaisten jälkeen hän oli -muuttanut asumaan kirkonkylän majataloon. - -Tuntui siltä, kuin lääkäri olisi tuntenut jotain neiti Vanajan ja -Hannes Borgin välisistä asioista, kun hän näin itsestään antoi nämä -tiedot. - -Ne tekivät Hannes Borgiin mitä syvimmän vaikutuksen, ja jo keskeltä -kotimatkaa hän aikoi palata kirkonkylään tapaamaan neiti Vanajaa. -Hän ajatteli: -- Hän tarvitsee minua, hän on kaikkien hylkäämä. --- Kestetty haikea suru, kaikki katkerat pettymykset täytyi nyt -unhoittaa, täytyi voittaa itsensä ja rientää hänen luokseen. - -Mutta hänen mielenliikutuksensa oli liian suuri, jotta hän olisi -katsonut voivansa esiintyä hillitysti. Sitäpaitsi alkoi jo hämärtää, -ja tämä päivän hetki ei hänestä tuntunut sopivalta. - -Tultuaan kotiin hän sulkeutui huoneeseensa ja koetti löytää oikean -aiheen ja tavan kohdatakseen Aino Vanajan seuraavana päivänä. Mutta -hänen ajatuksensa olivat raskaat. - --- Miten olikaan Aino Vanaja vastaanottava hänet? Ehkä Hannes Borgin -tulo olisi hänestä kiusallinen! - -Tuntiessaan mielensä kiihoittuneeksi Hannes Borgin oli tapana -tyynnyttää itseään koneellisella työllä. Hän ryhtyi nyt -järjestelemään papereitaan ja kirjeitään. Näiden joukosta osui -hänen käteensä kellastunut italiankielinen kirjanen, jonka hän oli -ostanut vanhalta kuljeskelevalta kirjakauppiaalta odottaessaan -junaa eräällä italialaisen pikkukaupungin asemalla. Sen nimi oli: -_Amore del paria_ -- Paarian rakkaus. Hän rupesi sitä selailemaan, -lukien sieltä täältä sivun. Hän muisti nyt sen sisällyksen: -- -Nuori paaria -- ulkopuolella yhteiskuntaa, lakia ja oikeutta oleva -hindulainen -- oli kerran nähnyt kuninkaan tyttären, ja hänessä -oli herännyt mieletön rakkaus tähän naiseen, joka oli kaunis kuin -unelma: _bella come un sogno_. Ja ajattelematta seurauksia hän -oli heittänyt punaisen ruusun prinsessan kantotuoliin, sitä ohi -kuljetettaessa. Tästä rikoksesta, että hän, näin alhainen olento, oli -rohjennut ilmaista ihailuaan kuninkaan tyttärelle, hänet ruoskittiin -ja teljettiin pieneen synkkään vankikomeroon, jossa hän sai kitua -useita vuosia. Hallitsijan palatessa voitokkaana sotaretkeltä ja -julistettua laajan armahduksen, hänet viimein vapautettiin. Linnaansa -tultuaan kuningas tahtoi suudella tytärtään, mutta kun hän poisti -hänen harsonsa, tuli näkyviin prinsessan suun kohdalla inhoittava -syöpä. Ilkeät kadehtijain kielet kuiskasivat hänen korvaansa, -että prinsessa hänen poissaollessaan oli uhrannut neitsyytensä -saastaiselle hovimiehelle, ja että jumalat olivat lähettäneet hänelle -tämän hirvittävän rangaistuksen. Hallitsija uskoi heidän puheensa ja -hylkäsi tyttärensä, joka rupesi harhailemaan kaduilla, anoen almuja. -Useimmat kääntyivät kammoksuen hänestä pois, mutta armeliaat ihmiset -antoivat hänelle hengenpitimiksi ruokaa, sanoen: - --- Hän on tuo onneton kuninkaantytär. - -Eräänä päivänä kohtasi hänet vapauteen päästetty paaria, ja hän -rakasti häntä vieläkin, huolimatta hänen hirvittävästä taudistaan. -Ja hän otti hänet asumaan majaansa, elätti häntä ja ihaili hänen -silmiään. Mutta öisin, kun entinen prinsessa nukahti, paaria valvoi -ja itki verikyyneleitä. Ja kun paarian poloinen lemmitty viimein -armottoman tautinsa murtamana kuoli, hän peitti hänet niin runsaasti -veripunaisilla ruusuilla, että vainaja vallan hautautui niihin. Ja -paaria itse tunkeutui näiden ruusujen peittoon, tukehtuen niiden -voimakkaaseen tuoksuun --. - -Tämä naiivin yksinkertaisesti kerrottu satu liikutti Hannes Borgia. -Ja hän ajatteli, että hän itse oli lemmenonnesta osattomaksi jäänyt -paaria. Mutta hänen lemmittynsä ei ollut auttamattoman alennuksen -saastuttama. Ei ainakaan Hannes Borg tahtonut nousta hänen -tuomitsijakseen. Eihän hänen oma nuoruutensa ollut nuhteeton. Ja -salainen ääni hänen sisällään kuiskasi, että hän tuota naista kohtaan -vielä tunsi hellyyttä. Mutta tämä tunne oli vapaa intohimoisista -pyyteistä, siihen yhtyi jalostunut myötätunto ja tarve auttaa ja -kohottaa. Niin, hän aikoi nostaa hänen arvoansa ihmisten silmissä, -hän aikoi pyytää hänen kättään. - -Tämä hänen päätöksensä oli luja, ja sen tehtyään hänestä tuntui, kuin -olisi koko hänen olemuksensa rauhoittunut, kuin olisi hän ratkaissut -häntä kauan kiusanneen pulmallisen ongelman. - -Hän lähetti renkipojan viemään kirkonkylän majataloon neiti Vanajalle -kirjeen, jossa pyysi saada seuraavana päivänä tulla häntä tapaamaan. - -Sitten hän läksi Elisabetin luo ja ilmoitti hänelle päätöksensä. -Elisabet pelästyi sen kuullessaan. Hetken kuluttua hän tointui -senverran, että sai sanotuksi: - --- Eikö hyvä sydämesi houkuttele sinua liian suureen uhraukseen, etkö -voisi siirtää päätöksesi täyttämistä? - --- Päätökseni on järkähtämätön, vastasi Hannes Borg. - --- Mutta oletko ajatellut askeleesi seurauksia? Viihtyisikö tuo -nainen tässä syrjäisessä sopukassa, kun hän juuri on huumautunut -rikkaudesta ja suuren maailman humusta. - --- Onnettomuus on toivottavasti syventänyt häntä ja tehnyt hänet -nöyräksi. - --- Hänen sydämensä on kylmä, en luule, että elämä sitä muuttaa. - --- Siinä tapauksessa hän on onnettomista onnettomin, ja minun -velvollisuuteni on olla hänen omanatuntonaan. - --- Entä poikasi, joka on parantunut, jonka taas omistat -- etkö -pelkää, että äitipuolen kylmyys voisi vaikuttaa hänessä pahaa, voisi -taas vieroittaa hänet kodista? - -Elisabet, joka katsoi enonsa aikeen täytäntöönpanoa suureksi -onnettomuudeksi, oli turvautunut tähän viimeiseen keinoon. Ja se oli -osunut arkaan paikkaan. Hannes Borgia raateli lyhyt ristiriitainen -sisäinen taistelu. Hän voitti sen ja virkkoi: - --- Jos poikani todella on parantunut, hän ymmärtää isänsä päätöksen. -Jos hän ei sitä ymmärrä ja sentähden vielä lähtee luotani, vaatii kai -hänen kohtalonsa häneltä vielä suurempaa elämänkärsimystä. - --- Olen epätoivoinen ajatellessani, miten onnettomaksi sinä tulet ja -jaksatko enää kestää niitä kärsimyksiä, jotka tuon naisen tulo tänne -sinulle epäilemättä tuottaa, sillä hän on arvoton vastaanottamaan -sinulta niin suurta anteeksiantamusta. - --- Unhoitat, että sinä itse olet antanut anteeksi henkilölle, joka on -sinua vielä paljoa raskaammin loukannut. - -Elisabet painoi päänsä alas ja vaikeni. - -Hannes Borg poistui omalle puolelleen. Hän tunsi sisällään rauhaa, -joka kevensi ja kirkasti mieltä. Illemmalla toi renkipoika hänelle -kirjeen: - - 'Kunnioitettava herra Tohtori! - - Olen liikutettu siitä, että vielä muistatte minua, joka tunnen - itseni koko maailman hylkäämäksi. Otan kiitollisena vastaan - ehdotuksenne tulla minua tapaamaan, arvaten, että tahdotte - lohduttaa minua masennuksessani. Viivyn täällä vielä huomisen - päivän. - - Kunnioittaen: - _Aino Vanaja_.' - - - - -XXXI - - -Lähtiessään seuraavana päivänä kirkonkylään, Hannes Borg ei käynyt -Elisabetin luona. Hän tahtoi välttää enempää tehotonta ja kiusallista -keskustelua. - -Majatalon eteisessä Aino Vanaja tuli häntä vastaanottamaan ja pyysi -häntä käymään pieneen huoneeseen, johon ovi johti suoraan porstuasta. -Sisällä hän kehotti vierastaan istumaan, mutta Hannes Borg ei -mielenliikutukseltaan huomannut hänen kehotustaan. Ja molemmat -seisoivat matkan päässä toisistaan. - -Aino Vanajan kauniisiin kasvoihin oli suru painanut varjonsa ja hänen -silmissään oli ihmeellinen hohde. - -Hannes Borgin sydän oli niin täysi, hän olisi tahtonut sanoa niin -paljon, mutta hän ei löytänyt ainoatakaan sanaa alottaakseen -puhettaan. Hänellä oli se vaistomainen tietoisuus, ettei tuo nainen -ollut häpeän ja ylenkatseen ruhjoma, vaan että raskas kohtalonisku -oli häntä kohdannut. Ja kun hän seisoi siinä suorana ja solakkana, -keltainen tukka kiiltäen kullanhohteisena ja ruiskukansiniset -silmät kirkkaina ja syventyneinä, hän näytti Hannes Borgista -surevalta ruhtinattarelta, suruunsa ylpeänä sulkeutuneelta ja -saavuttamattomalta. Viimein soperteli Hannes Borg: - --- Olen ajatellut... että teillä yksinäisenä naisena näiden -asianhaarojen vallitessa voisi olla vaikeuksia... tarkoitan -käytännöllisiä tehtäviä, joissa ehkä kaivattaisiin mieshenkilöä. -Jos minä voin teitä jollakin tavoin hyödyttää, olen valmis teitä -palvelemaan. - --- Olen syvästi kiitollinen ystävällisestä tarjouksestanne. Mutta -olen jo saanut kaikki asiani järjestetyiksi. Eilen kävi täti Forsgrén -minua tapaamassa ja postissa sain äidiltäni kirjeen, jossa hän pyytää -minua tulemaan luokseen. Vielä tänään iltapäivällä lähden matkalle. - -Hannes Borgilta oli mennyt melkein kaikki rohkeus jatkaa. Mitä -hänellä oikeastaan enää oli täällä tekemistä? Houkkio hän oli ollut, -kun oli tahtonut esiintyä lohduttajana ja kohottajana. Ylpeänä ja -itsetietoisena, joskin surun painamana, tuo nainen seisoi hänen -edessään. Hannes Borg aikoi heittää hyvästit ja poistua, mutta sitten -hänen mieleensä johtui, että hänellä nyt oli ainoa mahdollisuus saada -täysi selvyys kohtalostaan. - -Hän noudatti Aino Vanajan toistunutta kehotusta istuutua ja sanoi: - --- Näen teidät ehkä viimeisen kerran. Sallitteko minun ennen eroamme -tehdä teille muutamia kysymyksiä? - --- Hyvin kernaasti. Olenhan kauan tahtonut puhua tohtorin kanssa. - --- Ettekö ajatellut silloin kohdatessamme Helsingissä, että olitte -julma, että syöksitte minut epätoivoon, hylätessänne minut ja -poistuessanne kapteeni Eversenin kanssa? - --- Olisin ollut vielä julmempi, jos olisin teeskennellyt tunteita... - -Hän keskeytti puheensa, huomatessaan Hannes Borgin kärsivän ilmeen. - --- Ettekö epäröinyt seuratessanne Everseniä hänen maatilalleen? -Tiedän, että olette sovinnaisuuksista vapaa, mutta onhan nuoren -naisen kunnia ja maine sentään suuriarvoinen. - --- Julius Eversen oli minulle ritarillinen. Hän oli luvannut -minulle täydellistä hienotunteisuutta ja kunnioitusta. Ja hän piti -lupauksensa. - --- Ja te... lähdittekö sinne sentähden, että Eversen oli luvannut -kustantaa opintonne? - --- Suuri maailma oli minut huumannut, kunnianhimon ääni kaikui -ylinnä sisälläni. Tunsin kipeästi köyhyyteni, tahdoin päästä -riippumattomaksi. Näyttämöura olisi ollut pitkä ja vaivaloinen. Se -ei olisi vienyt minua nopeasti perille. Tanssijattaren ala, jolla -minulle oli ennustettu menestystä, kangasti edessäni. Tämä oli syynä -siihen, että uhmasin ihmisten puheita ja noudatin kapteeni Eversenin -kutsua. Mutta kun näin, miten hän vähitellen muuttui, kuinka hän -jätti entiset elintapansa ja joskus oli nöyrä kuin lapsi... silloin -tunteemme sointuivat yhteen... kihlauduimme muutama päivä ennen hänen -surullista loppuaan... - -Hannes Borg huokasi syvään. Hän tiesi nyt kaiken. Hän aikoi vielä -kysyä, mitkä olivat Aino Vanajan aikeet tulevaisuuteensa nähden. -Mutta hän muisti jo liiaksi kysyneensä ja vaikeni. - -Luodessaan katseen tähän pieneen majatalon huoneeseen, missä mitä -köyhimmän kalustuksen lisänä olivat Aino Vanajan matkalaukut, hän -muisti tämän nuoren naisen rauenneet loistavat tulevaisuudentoiveet -ja sen huomaamattoman syrjäisen elämän, joka ainakin lähinnä häntä -odotti, ja ahdistus valtasi hänen mielensä. - -Hannes Borg painoi jäähyväisiksi hänen kättään ja sanoi: - --- Kiitän teitä suoruudestanne. Toivon, että elämä auttaa teitä -kantamaan suruanne. - -Aino Vanajan silmissä oli myötätuntoon vivahtava ilme. Hannes Borg -käänsi pois katseensa ja läksi. - - * * * * * - -Sillä aikaa kuin Hannes Borg oli kirkonkylän majatalossa, saapui -Veikko Aavikko Koivukoskelle. Hän kysyi tohtori Borgia, ja -kuultuaan, että tämä oli käymässä kirkonkylässä, hän jäi odottamaan. -Odottaessaan hän muisti, että tohtori kirjeessään oli maininnut -rouva Elisabet Borgin palanneen ulkomailta. Ja saatuaan Henrikalta -tietää hänen asuntonsa, Aavikko lähti hänen puheilleen. Hänen tulonsa -oli Elisabetille yllätys, siksi vähän oli Hannes Borg hänestä -kertonut, jotta ei Elisabet odottaessaan hänen tuloaan olisi käynyt -levottomaksi. - -Veikko Aavikko istuutui Elisabetin pyynnöstä. Ja kun tuo hänen kauan -odottamansa hetki viimein oli tullut, oli hänen kiire täyttää hänelle -uskottu tehtävä. Hän kaivoi esille lompakostaan kirjeen, jonka -kuori oli likainen ja rypistynyt, ojensi sen Elisabetille ja sanoi -juhlallisesti: - --- Tuntuu kuin raskas kivi lankeaisi hartioiltani, kun saan antaa -rouvan omiin käsiin tämän kirjeen. Vannoin toimittavani sen perille, -jos jäisin eloon ja löytäisin asuinpaikkanne. - -Elisabet repi kuoren auki ja luki: - - 'Rakas Elisabet! - - Kun kirjoitan tätä, ei minulla ole muuta kuin tunnin verran - elonaikaa. Sen kuluttua on minut määrätty ammuttavaksi. - Vartijani, Veikko Aavikko, on luotettava mies, ja hän on luvannut - tuoda tämän kirjeen perille. - - Vihamieheni, Simo Myyrä, oli seurannut minua matkan päässä - silloin, kun autoin Sinut ja enosi pakenemaan. Hän ilmiantoi - minut tästä, hankki lisäksi vääriä todistajia, että minä muka - olin kavaltanut punakaartin varoja, antanut tietoja valkoisille, - y.m. Hän kadehti johtavaa asemaani ja tiesi, että hän - syrjäyttämällä minut pääsisi sijalleni. Olin joskus kiivaudessani - tullut häntä loukanneeksi, niin että hän kantoi minulle vanhaa - kaunaa. Mainitsen tämän sentähden, että tietäisit kuolemani syyn. - - En pelkää kuolemaa, olenhan monta kertaa katsonut sitä suoraan - silmiin. Mutta kadun katkerasti, että olen joutunut ajamaan - kansan asiaa väärällä tavalla. Tässä vankikopissani tehdessäni - elämäni lopputiliä, olen oivaltanut, ettei maailmaa paranneta - lietsomalla vihaa ihmisveljien välille, vaan että siihen on - pyrittävä sovinnon ja edistyksen tietä. - - Sinun rakkautesi muisteleminen luo kirkkaan valon synkeän elämäni - viimeisiin hetkiin, ja kun ajattelen, että olisin voinut sen - omistaa, ellen olisi antanut luontoni pahoille voimille valtaa, - tunnen suurta surua ja ahdistusta. Jospa voisin jäädä elämään, - antaakseni Sinulle todisteen mielenmuutoksestani, ihailustani - ja uskollisuudestani! Olenhan loukannut Sinua niin raskaasti, - kuin ihminen voi toista loukata. Ja tämä rikokseni jää minulta - sovittamatta. Mutta rohkenen näinä elämäni viimeisinä hetkinä - sentään toivoa, että jalo sydämesi antaa minulle anteeksi, - silloin kun lepään maan povessa. - - Jää hyvästi, rakkaani. Seuratkoon elämän siunaus askeleitasi. - - Sinua viimeiseen henkäykseen ihaileva ja rakastava - - _Yrjö Vahtera_.' - -Moneen kertaan oli Elisabetin täytynyt keskeyttää kirjeen lukeminen -ja pyyhkiä kyyneleitään. Ja kun hän oli päässyt loppuun, peitti hän -kasvonsa, antoi surunsa hillittömänä purkautua esiin ja puhkesi -rajuihin nyyhkytyksiin. - -Veikko Aavikko istui vastapäätä häntä neuvottomana katsellen hänen -suruaan. - -Saatuaan kyyneleistään hiukan huojennusta, Elisabet kysyi: - --- Oliko hänen kuolemansa helppo, kuoliko hän heti, kitumatta? - -Veikko Aavikko vaikeni hetken, epätietoisena, rohkenisiko lisätä -hänen suruaan. Mutta Elisabet rohkaisi häntä: - --- Voitte kertoa minulle kaiken, täytyyhän minun saada tietää koko -hänen kohtalonsa. - --- Olenhan todella velvollinen tekemään sen vainajankin tähden, -virkkoi Aavikko. No niin, minä poloinen olin joutunut punaisten -puolelle ja Yrjö Vahteran vartijaksi. Niin masentunut olin, kun -saapuneiden lisävartijoiden kanssa saatoin hänet ampumapaikalle, että -jalkani tuskin kannattivat minua pystyssä. Mutta minulle uskottu -kirje rohkaisi mieltäni, sillä tahdoin täyttää kuolemaan tuomitun -viimeisen tahdon. - -Kun hänet jo oli asetettu seinää vastaan ammuttavaksi, tuli Simo -Myyrä paikalle ja käski, että Yrjö Vahtera pakkasesta huolimatta oli -riisuttava alasti. Sitten hänet sidottiin puuhun, ja ensimäisenä Simo -Myyrä rääkkäsi häntä pistimellään ja käski sotilaidensa tehdä samoin. -Yrjö Vahtera kesti tämän kidutuksen kuin sankari, valittamatta, -armoa anomatta. Vasta kun eräs ilkeä nainen, Kerttu Huhta, oli häntä -rivosti silponut puukolla ja raiskannut hänen miehuutensa, nousi -hänen povestaan hirvittävä korina ja hän kuoli verenvuotoonsa. Kerttu -Huhta huusi: - --- Mene nyt rakastelemaan lahtarin naisia, petturi! - -He jättivät ruumiin siihen. Sain illalla lomaa pistäytyäkseni -läheiseen kotitalooni, otin pimeän tultua ruumiin kelkassa mukaani ja -hautasin sen talomme maalle lähelle omaa punaisten ampumaa veljeäni. --- - -Elisabet oli tästä Aavikon kertomuksesta kuin kivettynyt, eikä hän -enää saanut kyyneliltä hoivaa, vaan tuijotti mielettömin katsein -eteensä. Mutta vähitellen alkoi hänen silmistään loistaa sisäinen -valo, Yrjö Vahteran kirkastunut kuva kohosi hänen eteensä, ja hän -riensi ottamaan esille piilosta ison maalauksensa, "Atenalaisten -laulun", jonka huomattavin nuorukaishahmo kantoi Yrjö Vahteran -miehekkään kauniita piirteitä. Hän asetti sen jalustalle ja leikkasi -sisäkasveistaan oksia, joilla koristi sen kehyksen. - -Kun Hannes Borg palasi kotia kirkonkylän majatalosta ja meni -Elisabetille ilmoittamaan käyntinsä tulosta, ja kun hän näki siellä -Veikko Aavikon ja kukilla koristetun maalauksen, hän aavisti -Elisabetin saaneen tietoja Yrjö Vahterasta. Luettuaan Yrjö Vahteran -kirjeen, hän virkkoi: - --- Hän pelasti meidät ja sai omalla hengellään maksaa kauniin -tekonsa. Hän sortui veljesvihan marttyyrina, jättäen meille -elinajaksi nöyräksi tekevän muiston. - - - - -XXXII - - -Toukokuun lopulla nuori suvi heloitti kukkeana. - -Elisabet oli palannut Veikko Aavikon tilalta, missä hän oli kukin -koristanut Yrjö Vahteran ja Veikko Aavikon nuoren veljen haudat. Hän -aikoi pystyttää Yrjö Vahteran haudalle kiven ja aitauksella ympäröidä -tämän paikan, johon hän oli lunastanut itselleen omistusoikeuden. -Aavikon talo ja perhe oli käynyt hänelle rakkaaksi. Hän oli päättänyt -kasvattaa ja sivistää hänen molemmat poikansa. - -Tästä talosta ja tuosta haudasta oli tuleva hänen toivioretkiensä -päämäärä. - -Veikko Aavikkoon tutustuttuaan Elisabet oli saanut hänen kärsivistä -kasvoistaan soveliaan mallin alttaritaulunsa Kristuskuvaan. - -Tämä taulu oli nyt valmis ja asetettu kehykseensä hävityksen jälkeen -korjatussa ja uudestaan maalatussa kirkossa. - -Nuorisoseuran jäsenet olivat kukilla ja köynnöksillä koristaneet -Herran huoneen. - -Oli lauantai-aamupäivä. Uuden alttaritaulun paljastajaisia vietettiin -hartaushetkellä. - -Alttaritaulun kuva: Kristus Getsemanessa, antoi kirkkoherralle aiheen -puhua kärsimyksestä. Kosketeltuaan sitä raamatun kohtaa, joka esittää -Kristuksen kärsimystä Getsemanessa, hän jatkoi: - -"Kärsimys on elämän laki, siitä ei kukaan pääse vapaaksi. Mutta -toisten hartioille elämä luo kevyemmän kärsimystaakan, toisten -hartioille raskaamman. Meidän tulee koettaa kantaa kärsimystämme -niin, että siitä syventyisimme ja tulisimme kykeneviksi lohduttamaan -ja tukemaan toisia kärsiviä. - -"Joskus inhimillinen kärsimys on niin suuri, että se murtaa, että se -musertaa. Se katkaisee nuoren kukoistavan elämän, se tuhoaa täysissä -voimissa olevan toimitarmoisen miehen, se kukistaa vanhuksen, joka -hyvyydellään ja viisaudellaan olisi voinut lämmittää ja valistaa -muita. - -"Sellaisen kärsimyksen edessä on meidän nöyrtyminen. - -"Vuosisatoja oli synnyinmaamme kantanut vieraan sortajan raskasta -orjuudentaakkaa. Tämä sortaja oli vähitellen soaissut ja myrkyttänyt -osan kansastamme. Suuret maailmanhistorialliset tapahtumat toivat -meille sellaisen hetken, jona pieni sorrettu maamme tunsi voimakasta -tarvetta ja toivoa vapautua tuosta kärsimystaakasta. Ja monet -veljistämme ottivat kantaakseen entistä suurempia kärsimyksiä. Useat -uhrasivat henkensä, joka eläville olennoille on kaikkein rakkainta. -Ja ylenmääräisen kärsimyksensä ja kuolemansa hinnalla he lahjoittivat -maalleen suurimman lahjan, minkä orjuudessa kitunut kansa voi -vastaanottaa: vapauden. - -"Nöyrrymmekö tällaisen uhrauksen edessä, tunnemmeko sen velvoittavana -voimana? - -"Emme sitä tee. Ylläpidämme yhä edelleen kansallispahettamme, -eripuraisuutta. Mielemme mataa maassa, takerrumme pieniin näkökohtiin -ja pyyteisiin, eikä katseemme kohoa ylös seesteisiin kevätilmoihin. -Eikö suvinen kauneus meitä hellytä, eikö keväinen sulous saa -isänmaanrakkauttamme leimuamaan? -- -- --" - -Sitten kirkkoherra vielä puhui kauneudesta inhimillisen kärsimyksen -lieventäjänä, hän puhui taiteen merkityksestä ihmismielien avartajana -ja kiitti lopulta taiteilijatarta, joka taideteoksellaan oli -kaunistanut Herran huonetta. - -Peite lankesi alttaritaulun edestä, ja koolla oleva yleisö sai -katsella Elisabet Borgin viime taideluomusta. Ymmärtäjät ihailivat -sen silmiä hiveleviä värisoinnoksia, ja useita liikuttivat -Kristuskuvan kärsivät kasvot. - -Nuorisoseuran sekakuoro lauloi urkujen säestämänä hymnin, ja tämä -lyhyt juhlahetki oli päättynyt. - -Elisabet ja Hannes Borg olivat pyytäneet siksi lauantai-illaksi -Koivukoskelle kirkkoherran, Forsgrénin puolisot, useita nuorisoseuran -jäseniä ja Aavikon perheineen, jotka olivat saapuneet alttaritaulun -paljastajaisiin. - -Veikko Aavikon, hänen puolisonsa ja poikiensa, Elisabetin ja Väinön -seurassa Hannes Borg palasi kirkosta Koivukoskelle. - -Keskipäivän aurinko säteili lämpöä hehkuen, peipot lauloivat -raikassävelisiä vuorolaulujaan. Nuoren nurmen ja kevätkukkien tuoksu -tunki sieraimiin ja puhdas ilma täytti keuhkot. - -Vaikka Hannes Borg tunsi, että hänen sydämensä pohjalle oli -laskeutunut herkeämätön surumielisyys hänen kauniina kangastaneen -onnensa saavuttamattomuudesta, vallitsi hänen mielessään sentään nyt -tyven intohimojen rajujen myrskyjen jälkeen. - -Ja hän aikoi tavoitella sitä tyydytystä, jonka tarjoaa mielien -valistaminen, haavojen parantaminen, kärsimysten huojentaminen. - -Ja niitä seudun nuoria, joille hän oli koettanut selvitellä -elämänkatsomustaan, ja lähinnä omaa poikaansa, hän tahtoi innostaa -yhtymään hänen liittolaisikseen. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Surun tie, by Jalmari Hahl - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SURUN TIE *** - -***** This file should be named 54207-8.txt or 54207-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/4/2/0/54207/ - -Produced by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/54207-8.zip b/old/54207-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 372d681..0000000 --- a/old/54207-8.zip +++ /dev/null |