NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 1456 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..6c1f38c
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #54204 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54204)
diff --git a/old/54204-8.txt b/old/54204-8.txt
deleted file mode 100644
index db0e8f6..0000000
--- a/old/54204-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1456 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Pikku kertoelmia, by Theodolinda Hahnsson
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-Title: Pikku kertoelmia
-
-Author: Theodolinda Hahnsson
-
-Release Date: February 19, 2017 [EBook #54204]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKKU KERTOELMIA ***
-
-
-
-
-Produced by Helvi Ollikainen
-
-
-
-
-
-
-
-
-PIKKU KERTOELMIA
-
-Kirj.
-
-Theodolinda Hahnsson
-
-
-
-
-
-Hämeenlinna,
-Hämäläisen osake-yhtiön kirjapaino,
-1878.
-
-
-
-Sisällön-luetteloa:
-
-
- Pitkän-niemen synty (alkuperäinen)
- Rikas köyhänäkin (alkuperäinen)
- Katri (mukailema)
- Tekla (mukailema)
- Kalastaja-Lassi (mukailema)
- Onnen Kukkaset (suomennos)
-
-
-
-
-Pitkän-niemen synty.
-
-(Tarina.)
-
-
-Ennen muinoin asui Hämeessä Katumaa-järwen pohjoispuolella korkean
-Kappolanwuoren takana eräs mahtawa hämäläinen, Aimo nimeltä. Hän oli
-pitkä ja sorea kuin metsässä honka, kaswot werewät, ja kähäräiset
-hiukset walkoiset kuin ketopellawat. Aimo oli hywä metsästäjä, metsot
-ja teeret hän ampui, sudet ja karhut kaatoi, ja samoin tekiwät
-hänen kumppaninsa myöskin, sillä Aimon seurassa oli suuri joukko
-metsästäjiä, jotka uskollisesti häntä seurasiwat ja palweliwat
-ja kunnioittiwat häntä johtajanansa ikäänkuin suurta päällikköä.
-Katumaan eteläisellä puolella Mantereenwuoren takana asui myöskin
-mies: kowa, ankara Kammo. Vaan hänen asuntoansa ei kukaan uskaltanut
-lähestyä, sillä hänellä oli suuri joukko kamaloita palwelijoita,
-jotka pitkät keihäät kädessä oliwat warjelemassa hänen kotoansa, eikä
-kukaan tietänyt, mistä hän oli tullut; hän oli muukalainen. Välistä
-hän kulki kaukana ryöstöretkillä, kunnes taas oli saanut runsaat
-ryöstösaaliit, joita hän sitte asunnossaan rauhatonna säilytti. Mutta
-Aimo kulki seuroinensa metsästäjäretkillänsä rauhallisena, wapaana
-kuin lintunen, ja missä hän wain joutui muitten ihmisten pariin, oli
-hän terwetullut, sillä hän lahjoitti heille aina metsäsaaliistansa
-runsaita lahjoja. Moni punaposkinen neitonen oli suosiolla
-katsellut soreaa Aimoa, waan eipä heidän punaposkensa, sinisilmänsä
-eikä sulohuulensa woineet Aimon sydäntä kahlehtia -- wapaus ja
-metsästäminen oli hänelle aina wain rakkahinta.
-
-Eräänä kauniina kesäisenä iltana, kun Aimo wäsyneenä oli palannut
-metsästysretkiltänsä, meni hän korkealle Kappolanwuorelle lepäämään.
-Täällä hän katseli nyt mielihywällä Katumaan wälkkywää wedenpintaa ja
-tuuheaa metsikköä, joka ikäänkuin kiehkurana ympäröitsi järweä; mutta
-siinä hänen katsellessaan tuuditteli metsän hiljainen humu hänet
-makeaan uneen. Unissaan hän kuuli kanteleen surullisen äänen kaukana
-kaikuwan. Hän katseli sinne päin, josta soitto kuului, ja näki
-Mantereenwuorella nuoren ihanan neidon, joka nyt kurkoitti hänelle
-käsiänsä, huutaen suloisella äänellä: "Aimo, sorea, wäkewä Aimo, auta
-minua! Pelasta Lempi raukka Kammon kahlehista!" Ilta-aurinko laski
-wiimeiset säteensä neidon keltaisille kiharoille, juuri kun Aimo
-häntä katseli, ja tunne ennen tuntematon nousi Aimon sydämmeen. Hän
-huusi, nyt ihastuneena: "Lempi, minä sinut pelastan, waikka wiimeiset
-woimani menettäisin!"
-
-Nämät sanat huusi Aimo warsin ääneen ja heräsi unestaan. Hän katseli
-ympärilleen -- ilta-aurinko säteili wielä läntisellä taiwaanrannalla,
-mutta Mantereenwuorella ei neitoa näkynyt. Aimo hieroi silmiänsä ja
-katseli taas wuorelle päin, waan eipä Lempeä näkynyt. "Minä hohko!"
-huudahti nyt Aimo, "olenpa uneksinut, mutta tuo unennäkö on wienyt
-rauhani." -- Näin ajatellessaan hän kuuli warsin läheltä metsiköstä
-laulun äänen, ja laulun sanat kuuluiwat:
-
-"Ensin on metsä, ja sitten on wettä, ja sitten on korkea wuori, ja
-sen korkean wuoren takana on neito kaunis ja nuori."
-
-"Mistäpä tuo laulaja on?" sanoi itseksensä Aimo, "eipä hän minun
-wäkeni joukosta ole." Hän meni nyt sinne, josta laulu kuului, ja näki
-nuorukaisen, joka istui puun juurella.
-
-"Mistä sinä olet? Miksi täällä laulelet? Ja mitä laulusi merkitsee?"
-kysyi Aimo.
-
-Nuorukainen wastasi: "Paljon sinä kyselet, wäkewä Aimo, mutta wielä
-enemmän tahdon sinulle wastata: Lauloinpa sen wuoksi, että laulullani
-toiwoin woittawani sinun huomiotasi, koska en rohjennut lähteä
-luoksesi. Kowan Kammon palweluksesta tulen. Olen siellä wähän aikaa
-ollut, waan en wiihdy hänen luonansa. Lauluni merkitsee, että tuolla
-Mantereenwuoren takana on neito niin ihana kuin kewäinen aamu. Kammo
-on ryöstöretkillänsä hänet tuonut kaukaisilta mailta jo hänen pienenä
-ollessaan. Neito kammoksuu Kammoa ja tahtoo pois wankeudestansa,
-mutta Kammo aikoo hänet myydä orjaksi, saadaksensa suuret rahat.
-Tyttö raukka ei pääse laweammalle yksin kulkemaan kuin tuonne
-Mantereenwuorelle, sillä Kammon wartijat owat hänet niin ahtaalle
-piirittäneet; mutta wäkewä Aimo, sinä, joka olet urhoollinen ja
-mahtawa, pelasta Lempi Kammon kahleista!"
-
-"Lempi, sanot sinä! Onko hänen nimensä Lempi?"
-
-"Onpa niin."
-
-"Ah, unennäköni kaunotar, hän siis on olemassa! Kuinka saisin Lemmen,
-oman ihanteeni nähdä?"
-
-Nuorukainen wastasi: "Joka ilta wähän ennen auringon laskua tulee
-Lempi Mantereenwuorelle itseänsä ulkoilmassa wirkistyttämään. Ole
-niihin aikoihin täällä wuorella, silloin hänen saat nähdä."
-
-"Sen teenkin", sanoi Aimo iloisesti, "mutta mene sinä, nuorukainen,
-takaisin Kammon palwelukseen, koe Lempeä puhutella ja ilmoita
-hänelle, että Aimo, waikka sydänwerensä wuodattaisi, on hänet
-pelastawa Kammon kahleista. Tulewana iltana, ennenkuin aurinko on
-maillensa mennyt, pitää minulla joku pelastuskeino olla ajateltuna.
-Lähde nyt; toimita tehtäwäsi, ja onnea matkallesi!"
-
-Nuorukainen meni, jättäen Aimon sywiin mietteisiin. Kun toisen päiwän
-aamu koitti, kokosi Aimo kaikki wäkensä Kappolanwuorelle, kertoi
-heille, mitä nuorukainen oli puhunut, ja sanoi: "Mikä nyt olisi paras
-pelastuskeino?"
-
-Yksi joukosta wastasi: "Pian on wene kokoon kyhätty, tuokaamme siinä
-Lempi."
-
-"Ei sowi", sanoi Aimo. "Kammo ja Ahti owat yksissä liitoissa; pian
-hän, weden isäntä, karille weneen wiskaisi ja muruiksi musertaisi.
-Parempi neuwo tarwitaan." Taas tuumattiin, ja wihdoin Aimo lausui:
-"Nyt olen keinon keksinyt: Katumaan läpi on polku tehtäwä."
-
-"Viisas Aimo on keinon keksinyt", sanoiwat miehet, "kaunis nurmipolku
-on Lemmelle tehtäwä."
-
-Nyt ruwettiin järween ajamaan kiwiä ja kantoja, multaa ja soraa.
-Sukkelaan joutui työ, waan illan tultua, kun aurinko juuri oli
-laskemaisillansa, jätti työwäki hämmästyneenä työnsä ja huusi
-osottaen sormillansa Mantereenwuorelle päin:
-
-"Katso, wäkewä Aimo! Tuolla on Luonnotar!"
-
-"Se on warmaankin Tellerwo, metsän kaunis tyttö!" huusiwat muutamat.
-
-"Ei, ei, se on Lempi suloinen", wastasi Aimo. "Minä hänet tunnen,
-unelmani kaunottaren." Sitte hän huusi: "Lempi, sinun wapautesi hetki
-lähestyy!" -- ja kaiku wei sanat Lemmelle.
-
-Päiwä kului; jo oli polku niin pitkälle walmistunut, että se
-kauniina, pitkänä niemenä lepäsi Katumaassa. Mutta eipä sitä nyt
-pitemmäksi saatukaan, -- työntekijät koettiwat työtänsä jatkaa,
-mutta turhaan, -- järwi oli sywä ja pohjaton, sitä ei woinut
-täyttää. "Pois, pojat", sanoi Aimo, "Älkää turhaan työtä tehkö,
-jääköön Pitkäniemi nyt sillensä. Ahti ei suwaitse työtämme, hän on
-tehnyt järwen pohjattomaksi; waan eipä tästä niemen päästä ole pitkä
-Mantereenwuorelle. Katumaa on nyt tywen, ja Ahti nukkuu, minä uin
-Mantereelle ja tuon Lemmen wapaana tänne."
-
-"Tee se, wäkewä Aimo", sanoiwat hänen seuralaisensa, "silloin olet
-suurimman urhotyösi tehnyt."
-
-Jo rupesi aurinko lähenemään läntistä taiwaanrantaa. Järwi lepäsi
-tyynenä, wälkkywänä. Aimo katseli Mantereenwuorelle päin ja jopa
-näki, mitä toiwoi näkewänsä, sillä Lempi seisoi wuorella.
-
-"Nyt on pelastuksen hetki!" huudahti Aimo, ja Lempi wiipoitteli
-punaista ruususeppelettä wastaukseksi Aimolle, joka nyt hyppäsi
-järween ja pikaisesti ui toiwottuun rantaan, jossa hän Lempensä
-tapasi. Vaan nytpä oli heillä toinen toisellensa niin paljo
-sanottawaa, etteiwät huomanneet, että se aika, jonka Lempi wuorella
-sai olla, jo oli kulunut. Silloin nuorukainen, joka jo ennenkin oli
-Lemmen puolesta puhunut, tuli kiiruhtaen heidän luoksensa, huutaen:
-
-"Joudu, Aimo, pelasta pian Lempi, sillä kohta on Kammo täällä!"
-
-Pikaisesti sieppasi Aimo rakkaan taakkansa sylihinsä ja riensi järwen
-helmaan. Mutta samassa tuli Kammo wuorelle, ja nähtyänsä, että Lempi
-nyt oli toisen omana, julmistui hän kowasti ja kirkasi: "Aimo! Lempi!
-Jollette kohta takaisin palaja, niin Ahti, aaltojen isäntä, on teidät
-järwen sywyyteen upottawa."
-
-"Lempi on minun, hän ei takaisin tahdo", wastasi Aimo, uiden
-eteenpäin. Mutta nytpä nousi aaltojen kuohu järwelle, ja jota enemmän
-Aimo pyrki Pitkäänientä kohti, sitä enemmän aallot hänet weiwät
-toisaalle. Vielä Kammo kerran kirkasi: "Lempi, palaja, taikka waiwut
-järwen pohjaan!" -- mutta Lempi nosti ihanaa päätänsä, huutaen
-suloisella äänellä:
-
-"Vapaus ja rakkaus, teidän eestä kuolla woi!"
-
-Samassa tuli suuri laine, peittäen järwen sywyyteen Aimon ja Lemmen,
-mutta kaiku wei Lemmen sanat metsään, joka järweä ympäröitsi. Tapio,
-metsän kultainen kuningas, kuuli sanat ja ihastui niin, että kaswatti
-siihen paikkaan, johon Aimo ja Lempi waipuiwat, kauniin saaren. Vaan
-Kammo seuroinensa läksi wihoissaan muille maille kaukaisille. Mutta
-saaressa puut kauniina kaswawat, ja Tuulikki, Tapion tytär, on wienyt
-niistä siemeniä lehdosta lehtoon, metsästä metsään, ja on wuosien
-kuluessa niistä kaswattanut puita kaikkiin maamme metsiin. Kun Suomen
-nuorukainen tywenenä, kauniina kesäiltana maansa metsissä kulkee,
-kuulee hän puitten latwoista hiljaisen huminan -- se kuiskaa hänen
-korwiinsa Lemmen sanat: "Vapaus ja rakkaus, -- niitten eestä kuolla
-woi!"
-
-
-
-
-RIKAS KÖYHÄNÄKIN.
-
-
-T----n kaupungin katuja pitkin ajoi komeissa waunuissaan eräs rikas,
-ylhäinen nuori rouwa. Kaksi somasti waatetettua lasta istui hänen
-kanssaan waunuissa.
-
-"Äiti", sanoi näistä wanhempi, "ajakaamme maalle, siellä jo kaikki
-lehdikot owat wiheriäiset, ja siellä jo käkikin kukkuu."
-
-"Menkäämme Annaa katsomaan", pyysi nuorempi, "hän sanoi asuwansa
-kaupungin lähellä."
-
-Rouwa kysyi palwelijaltansa: "Tiedätkö, missä Annan asunto on?"
-Palwelija wastasi tietäwänsä, ja nyt he ajoiwat, niin että kiwikadut
-tärisiwät, pois kaupungista maalle päin.
-
-Anna oli ennen ollut tämän ylhäisen rouwan nuoremman lapsen
-hoitajana. Silloin hänellä oli iso palkka, hywät waatteet ja hywä
-ruoka, mutta wapaus häneltä puuttui, sillä hän oli toisen palwelija.
-Annan kunnollisuus ja hywä luonne saattoiwat hänet pian erään nuoren
-rehellisen työmiehen tuttawaksi ja morsiameksi. Hän joutui naimisiin
-ja sai oman kodin; siinä hän oli onnellisena elänyt jo kaksi wuotta.
-Tämän entisen palwelustyttönsä asunnolle rouwa nyt käski palwelijansa
-ajamaan.
-
-Vähän aikaa ajettuansa palwelija seisahdutti waunut wähäisen
-mökin edustalle. Mökki oli niin pieni ja matala, että melkein oli
-peittymäisillänsä sen wieressä kaswawien pihlajain lehewiin oksiin.
-
-"Tässäkö Anna asuu?" kysyi rouwa.
-
-"Niin, tässä", wastasi palwelija, ja aukaisi mökin owen, pyytäen
-herraswäkeänsä astumaan sisälle.
-
-Komea rouwa meni lastensa kanssa matalasta owesta tupaseen ja katseli
-säälien nuorta waimoa, joka heidän sisään tullessaan liikutti
-kätkyessä makaawaa pientä lastansa.
-
-"Voi Anna parka!" huudahtiwat tytöt, "tämä sinun kotisipa ei ole
-paljon isompi kuin meidän ison kahlekoiran koppelo."
-
-"Vaiti, waiti, lapset!" sanoi rouwa, "älkää noin puhuko, Anna
-raukalla kyllä ilmankin on kärsimistä, hänellä, joka ennen asui
-meidän komeissa huoneissa, ja jolla oli kyllin kaikkea." Mutta Anna
-meni ilosilmin wieraitansa wastaan ja sanoi:
-
-"Rouwa hywä, teidän luonanne oli minulla hywä palweluspaikka, mutta
-te ette saata aawistaakkaan, kuinka suuriarwoinen oma koti on sille,
-jonka aina on täytynyt toista palwella. Tämä wähäinen mökki on minun
-oma kotini, ja minä olen onnellisempi tässä kuin koskaan ennen."
-
-Rouwa katseli kummastellen nuorta waimoa. Annan kukoistawat posket
-ja onnesta loistawat silmät todistiwat, että hän oli totta puhunut;
-mutta rouwan mielestä oli mökki niin ahdas, että hengitystäkin
-tukehutti, ja pian hän taas istui waunuissaan ajaen kaupunkiin päin.
-
-Vuodet kuluiwat. Anna istui mökissään kangaspuissa, palttinata
-kutoen, hänen miehensä oli työssä, ja kolme wähäistä lasta leikitteli
-lattialla. Anna kutoi, niin että kangaspuut jyskyiwät, eikä
-huomannut, että waunut oliwat seisahtuneet mökin edustalle, ennenkuin
-owi aukeni, ja hänen entinen emäntänsä lastensa kanssa taas astui
-matalaan huoneeseen.
-
-"Kah, minun hywä rouwani!" huudahti Anna, ja pyyhkiellen hikeä
-otsastansa hän sanoi: "Kudoin niin, etten huomannutkaan teidän
-tuloanne. Käykää istumaan -- lapset, menkää pois tieltä, että pikku
-neiditkin istumaan pääsewät."
-
-"Voi Anna", sanoi rouwa, "on sinulla paljo wastuksia warmaankin.
-Oikein säälini tulee sinua, kun muistan, kuinka poskesi punottiwat
-meillä ollessasi, ja nyt olet noin laihtunut ja kalpeaksi käynyt."
-
-"Rouwa hywä, silloin on kana huonoimmallansa, kun on poikaset
-pienimmällänsä. Ei ole minulla yhtään hätää. Mieheni saa hywän
-päiwäpalkan, ja minä, kun tämän kankaani walmiiksi saan,
-lähden kaupunkiin sitä myymään; siitä tulee taas rahaa hywästi
-elatukseksemme."
-
-Rouwa antoi Annan lapsille makeisia, sanoi sitte hywästi ja läksi
-pois, kummeksien, miten tuommoisessa mökissä, kuin Annan koti oli,
-saattaisi elää kolmen lapsen kanssa.
-
-Taas oli muutamia wuosia kulunut, ja nämät wuodet oliwat Annalle
-monta kärsimystä tuottaneet. Hänen miehensä oli kuollut ja köyhiä
-wuosia ollut, jonka wuoksi Annallakin oli työn puute. Hänen täytyi
-lastensa kanssa mennä ihmisten armoa anomaan. Eräänä päiwänä, kun he
-kulkiwat T----n kaupungin katuja pitkin, nuori tyttö, joka koulusta
-palasi, heidät tapasi ja huudahti: "Anna!" Tämä tyttö oli Annan
-entinen hoitolapsi. "Voi Anna hywä!" sanoi tyttö, "tule äitini tykö,
-hän sinulle kyllä jotakin antaa." Vaimo meni, ja hänen tultuansa
-tuohon komeaan taloon muistui hänen mieleensä selwästi se aika,
-jolloin hän ennen siellä palweli.
-
-Rouwa tuli Annan luo ja antoi hänen lapsillensa wanhoja waatteita
-ja heille kaikille ruokaa. Anna otti ne wastaan lausuen tuhansia
-kiitoksia. Nyt sanoi rouwa: "Oi Anna parka, etkö tunne itseäsi kowin
-onnettomaksi täällä, näissä huoneissa, joissa ennen olet suruttomia
-päiwiä elänyt?"
-
-"Rouwa hywä", wastasi Anna, "mieron tie on joka paikassa raskas,
-mutta onneton en kuitenkaan ole, en, en suinkaan. Minä tiedän, että
-kaikki wastoinkäymiset, mitkä Jumala minulle lähettää, owat iäiseksi
-onnekseni; ja sydämmessäni asuu tunne, joka on minun maallinen
-onneni. Se seuraa minua kuhunka menemme. Se tunne on äidin rakkaus.
-Jokainen hymyily näitten pienten huulilta tekee minun sydämmelleni
-sanomattoman ilon. Kuinka siis saattaisin sanoa itseäni onnettomaksi?"
-
-"Äidin rakkaus!" sanoi rouwa. "Oikein sanoit, se on wäkewä tunne
-sydämmessämme. Minä katselin lapsiasi ja ajattelin: Kuinka kowaa
-olisikaan, jos minun täytyisi nähdä omat lapseni tuossa tilassa -- ja
-päätinpä ottaa sinut ja lapsesi asumaan tuonne meidän leiwintupamme
-takana olewaan kamariin. Siellä saat työtä tehdä ja olla minun
-ruoassani. Katso, Anna, tämän lahjan antoi sinulle _äidin rakkaus_."
-
-Annan silmistä wieri kyyneleitä, ja hän kiitteli sydämmellisesti
-entistä emäntäänsä. Mutta rouwa sanoi:
-
-"Älä minua kiitä. Anna, sinä olet köyhyydessäsi rikkaampi kuin minä,
-sillä sinulla on tyytywäinen sydän, mutta minä olen usein tyytymätön,
-waikka minulla on maallista tawaraa kyllä. Sitä tahdon sinullekin
-antaa, mutta hywällä esimerkilläsi ja'a sinä sen sijaan minulle
-parempaa tawaraasi: sitä täydellistä tyytywäisyyttä, joka kaikissa
-elämänwaiheissasi sinut noin onnelliseksi tekee."
-
-
-
-
-
-
-Katri.
-
-
-1.
-
-Kirkkaana paistoi aurinko taiwahalla, laskein kultaista loistettaan
-aamu-tuulessa hiljaisesti liikkuwille joen aalloille, ja
-kaste-helmet kimalteliwat puissa sekä ruohossa. Joen-äyräällä
-oli kankaita walkenemassa, ja näitä katsomaan tuli nyt eräs
-kahdeksantoista-wuotinen neito. Hän oli hoikka warreltansa, waan
-kaswonsa ymmyrkäiset ja werewät, ja hänen waaleat hiuksensa oli
-pantu kahdelle kauniille palmikolle, jotka pehmeinä putoiliwat hänen
-hartioillensa. Neito kantoi olallansa pari kankaan mittaa, joita hän
-taas alkoi laskea walkenemaan; hän ennätti net jo lewittää äyräälle
-ja aikoi niitä juuri ruweta nappuloimaan, kun maantieltä kuului
-ratasten jyrinä. Tyttö tuskin ennätti katsoa taaksensa, ennenkuin
-kuuli tutun äänen huutawan:
-
-"Kas niin, Katri! Tuo on hywä, laita wain kapiot walmiiksi, sillä nyt
-minä jo pian tulen."
-
-Tämä puhuja oli Anttilan Antti, yhdenkolmatta-wuotinen poika.
-Hän oli kylän nuorukaisista kaikkein kelwollisin ja oli ollut
-Katrin rippikoulu-kumppani. Antti wei nyt puukuormaa kaupunkiin,
-ja nähtyänsä Katrin äyräällä koetti hän saada tämän kanssa
-naimis-kauppaa alkuun, mutta Katri wastasi:
-
-"Mitäs tuommoisia puhut? Luuletpa warmaankin minua hywin
-herkkä-uskoiseksi."
-
-"En luulekkaan, mutta sanon wain, että jos joku minua ennen tulee
-pyytämään sinua omaksensa, niin älä häntä ota. Kuule! Teetkö niinkuin
-pyydän?"
-
-"Saadaanpa nähdä."
-
-"Ihmiset sanowat, että Mattilan Mikko sinusta paljon pitää."
-
-"Sanowatko niin? Eikö he myöskin sano, mitä minä Mattilan Mikosta
-pidän?"
-
-"Puhutaanpa, ettet sinä hänestä huoli."
-
-"Silloinpa ei ihmiset walehtele."
-
-"Oikein on harmillista, että tämä talo on näin lähellä maantietä."
-
-"Miksi? Etkö luule, että kotoni pihassa olewat wahterat ja pihlajat
-suojelewat meitä maantien pölystä?"
-
-"Sinä nyt olet sillä tuulella, ett'et tahdo sanojani ymmärtää. Minä
-tarkoitan sitä, että Mattilan Mikko pääsee liian helposti tänne,
-sillä hän käy usein kaupungissa, ja silloin on aina sopiwa poiketa
-näin lähellä maantietä olewaan taloon."
-
-"Entäpäs tätä; anna hänen tulla, kyllä hän minun puolestani saa tulla
-ja mennä, en suinkaan minä hänestä huoli."
-
-"Sinä, Katri, olet toki wiisas tyttö. Sen kyllä huomaa, että sinä
-olet kaupungin koulua wähän käynyt."
-
-"Wai niin."
-
-"Niin, ei se haita, että tiedät wähän sitä ja tätä, jota eiwät nuot
-meidän kylän tytöt tiedä. He owat niin tyhmät kinkereillä, ett'eiwät
-ymmärrä ikään mitään papille wastata."
-
-"Tieto ei ikänä taakkana ole. Kyllä minä saatan kankaani kutoa siinä,
-kuin joku muukin, waikka jouto-aikana luen ja wähän kirjoitustakin
-harjoittelen, mutta älä sinä tuosta kaupungin koulusta mitään puhu,
-sillä se puhe on wain pelkkää pilkkaa."
-
-"Hywästi sitte! Kukatiesi saan sinua nähdä, kun kaupungista palaan?"
-
-"Mahdollista kyllä. Hywästi nyt!"
-
-Antti lähti, waan Katri jäi nappuloimaan kankaitansa. Hänen
-sydämmensä käwi surulliseksi. Hän katseli sinne päin, johon Matti
-lähti, waan pian oli matkustaja joutunut mäen taakse, ett'ei Katri
-häntä enään nähnyt. Aallot loiskiwat, perhoset lenteliwät kukkien
-ympärillä, ja sääski-parwi tanssi; koko luonto oli ylen ihana, mutta
-Katri toki surullinen, sillä hän muisti isäänsä, jota hän wain
-wuosi takaperin oli saattanut hänen wiimeiseen lepo-kammioonsa,
-hautaus-maahan.
-
-"Tietänewätkö kuolleet eläwistä mitään?" ajatteli Katri. "Nähneekö
-isäni minua nyt, kun tässä yksin kuljen?" Katrin mieleen muistui,
-miten hän lapsena joka ilta sai nukkua isän weisatessa ehtoo-wirsiä,
-sekä ne hetket, joina hän kesällä pyhä-iltoina oli isänsä seurassa
-ollut niittu-mailla; isä oli silloin puhunut rakkaasta luojasta, joka
-oli tehnyt koko luonnon wiehättäwän ihanaksi ja tullut ihmiseksi
-kaikkein syntisten tähden. Katrin näitä muistellessa nousi kyyneleet
-hänen silmiinsä ja hän ajatteli taas: "Äitini on kelwollinen
-työ-ihminen, mutta ei hän lue eikä weisaa, sen saan nyt wain yksin
-tehdä, sillä isäni on poissa, i'äti poissa!"
-
-Katri lähti äyräältä ja meni kotiinsa. Kamarinsa akkunalla oli
-hänellä wähäinen kaswawa myrtti sekä palsamiinikukka, ja tuosta Katri
-nyt ilostui, että palsamiini oli täydessä kukassa. "Kun Matti tulee
-kaupungista tänne, niin saapa hän nähdä, että olen hywin hoitanut
-kukkaseni", ajatteli Katri.
-
-Ilta-puolella palasi Matti muutamien kyläläisten seurassa. Katri tuli
-juuri lehmiä lypsämästä, ja Antti huusi: "Hywää iltaa, Katri!" sekä
-heitti hänelle samassa pari omenaa; sitte lisäsi hän wielä: "Nyt
-on minun kiiru kotia, muista wain, mitä aamulla sanoin." Wastausta
-odottamatta ajoi hän nyt aika wauhtia pois.
-
-
-2.
-
-Katrilla oli kaksi weljeä, jotka asuiwat lähimmässä kylässä toisella
-puolen jokea. Heillä oli molemmilla wähäinen talo ja punaiseksi
-maalattu asunto. Toinen heistä ei toki awioliitossaan oikein
-onnellinen ollut, sillä hänen waimonsa ei muusta lukua pitänyt, kuin
-ruo'asta ja waatteista, mutta Katrin weli ajatteli niinkuin hänen
-isä-wainajansakkin, että ihmisen elämällä on parempi tarkoitus.
-Hän ei toki ikänä koto-oloistansa mitään puhunut, sillä hänen oli
-ajatuksensa, että miehen ja waimon ei sowi toisiansa moittia. Usein
-tämä weli käwi äitiään ja sisartaan terwehtimässä ja nytkin tuli hän
-eräänä lauwantai-iltana heidän tykönsä. Katri meni weljeänsä wastaan,
-iloisesti huutaen: "Heikki! Olipa" -- Muuta ei hän ennättänyt sanoa,
-sillä samassa hän hämmästyi, kun näki Heikin kanssa toisenkin miehen,
-Mattilan Mikon, tuon, joka yks-päisesti pyrki Katrin sulhaseksi.
-
-Katri aukaisi tuwan owen ja wieraat astuiwat tupaan, jossa talon
-emäntä heitä mieli-hywällä wastaan otti, mutta Katri riensi pois
-kyökkiin.
-
-Emäntä piti paljon Mikosta ja olisi halusta hänen ottanut wäwykseen,
-sillä Mikko oli rikas sekä kokosi tawaraa, miten wain saatti,
-ja tämäpä juuri oli emännän mielen mukaista. Hän oli sen wuoksi
-Mikon tulosta warsin hywällä tuulella ja käski Katrin keittämään
-maito-puuroa illalliseksi sekä paistamaan raswaista sian-lihaa.
-
-Talossa oli iso hopea-pokaali, joka ainoastaan pidoissa taikka
-kihlauksissa otettiin esille, ja senpä emäntä nyt toi pöytään täynnä
-waahtoawaa olutta. Mikko katseli mieli-hywällä pöytää, miten siihen
-tuotiin yhtä ja toista lisäksi, ja kun Katri käymältä tuli sisälle,
-silloin Mikko wilkasten Katriin sanoi:
-
-"Minä olen nyt uuden huone-rakennuksen saanut talooni, ja karjaa on
-enentynyt; rahaa on minulla säästö-pankissa, mutta säästänyt olenkin
-kelpo lailla, että pelkkää sekuli-leipääkin olemme syöneet, waan
-kyllä nyt onkin talo hywässä kunnossa." Näin sanoen hän aina wilkasi
-Katriin, mutta Katri meni kyökkiin puuroa sekoittamaan, ajatellen
-itseksensä:
-
-"Jumalan sanassa sanotaan: mitä se ihmistä auttaa, jos hän woittaa
-kaiken maailman ja kuitenkin saattaa kadotuksen sielullensa." Näin
-miettien seisoi Katri puuroa sekoittaen, kun hänen weljensä tuli
-sisälle, sanoen:
-
-"Kyllä kai sinä Mikon asian tiedät?"
-
-"Hm, kai hänellä on tuo wanha asia taas?"
-
-"Niin on, tottahan siitä joskus pitää päätös tehtämän; mutta en minä
-toki usko, että sinä hänelle olet waimoksi sopiwa, sillä hänpä on
-oikea mammonan orja. Tätä en suinkaan sano häntä panetellakseni, waan
-sen wuoksi, että asian oikea laita on semmoinen."
-
-"Niinpä onkin. Hän on warmaankin unhoittanut, että hänellä on
-kuolematoin sielu, joka ei ole sillä autettu, että hän markkoja
-säästö-pankkiin panee."
-
-"Et suinkaan sinä hänestä huoli?"
-
-"Minä? En mar! Minäpä tulen isääni, eikä hän ikänä ahneista ihmisistä
-pitänyt."
-
-"Mutta äiti ottaisi halusta Mikon wäwykseen. Oletko huomannut, että
-hän on tuonut hopea-pokaalin esille, sepä on jo ikään kuin lupauksen
-merkki, sillä eihän siitä ole olutta juotu paitsi kesteissä ja
-kihlauksissa."
-
-"Kyllä minä pokaalin lasken kaappiin takaisin, ennenkuin iltaselle
-menemme, ja toiwonpa, että Mikko siitä ymmärtää, mitä tarkoitan."
-
-Kun iltanen oli walmistettu, otti Katri pokaalin ja laski sen
-kaappiin paikallensa, mutta Mikko huudahti:
-
-"Katri! Anna pokaalin olla pöydällä."
-
-"En, sillä tänään se on sopiwampi kaapissa."
-
-"Minulla on myöskin tuommoinen kotona. Ei minulta nyt enään mitään
-muuta puutu paitsi yksi hewonen ja pari mullikkaa sekä juuri
-kupari-kattila, jota tarwitaan olutta pannessa ja pyykkiä pestessä.
-Täällähän on kyökissä semmoinen, ja Katri sen, tiemmä, saakin
-myötäjäisiksi."
-
-"Jos saankin, mikäpä hyöty sinulla siitä on", lausui Katri kaappia
-tukitessaan.
-
-"Niin, eipä olekkaan", wastasi Mikko, "sillä sinä et warmaankaan
-tahdo sitä walkealle panna, mutta meidän omaksihan se toki tulee ja
-jää perintö-kappaleeksi sukuumme."
-
-"Enpä ymmärrä, mitä sinä tarkoitat", wirkkoi Katri.
-
-"Syödään nyt iltaista ensin", sanoi emäntä', "niin saamme sitten
-selwemmin puhua asiasta."
-
-Mikkoa ei tarwinnutkaan kahdesti käskeä. Nyt ruwettiin siis
-iltaselle, ja emäntä lausui: "Mikolla on nyt uusi huone-riwi
-walmiina."
-
-"Sehän mahtaa olla hupaista Mikon mielestä", wastasi Katri.
-
-"Pian minä sen walmiiksi laitan, mitä työkseni otan", kehui Mikko.
-
-"Anna muitten kiittää, jos sinussa kiittämistä on", pilkkasi Katri.
-
-"Enpä wäliä pidä, waikka tuon itsekin sanon, että semmoisia poikia ei
-olekkaan monta, kuin minä olen; kyllä niitä tytöt saa hakea."
-
-Katri, jota tuo Mikon ylpeys harmitti, wastasi: "Sen kyllä minäkin
-luulen, sillä taitawatpa tämän-aikuiset pojat tawallisesti edes
-sisältä kirjaansa lukea, kun kinkereillä owat, waan sitä ei taida
-Mattilan Mikko."
-
-"Mutta mitä owat he Mattilan Mikon rinnalla?" pakisi Mikko. "Sen
-sanon, että minä taidan työtä tehdä kuin orja ja säästää rahojani
-taidan myöskin."
-
-"Kyllä tuo on tunnettu asia", wastasi Katri.
-
-"Mutta jos joku hywä ystäwä tulee luokseni, niin Mattilan Mikolla on
-wieraan-waroja kylläksi; silloin ei puutu ruokaa eikä olutta."
-
-"Mikko hywä, ei siareni ole sinulle waimoksi sopiwa, sillä hän ei ole
-tottunut orjan tawalla työtä tekemään", sanoi Heikki.
-
-"Niin kylläpä on paras, että waimoksesi haet jonkun toisen naisen,
-sillä et sinä minua saa omaksesi etkä myöskään kupari-kattilaa."
-
-"Wai niin, mutta sen minä takaan, ett'ei yksikään waimo koko kylästä
-lähde kirkkoon niin uljaalla hewosella eikä niin kiiltäwissä,
-heiluwissa kääseissä kuin minun waimoni", kehui Mikko.
-
-"Enpä minä hänen onneansa kadehdi", wastasi Katri.
-
-"Katri! Mieti asiaa wielä, ennenkuin päätöksen teet", sanoi äiti.
-
-"Saanko luwan kysyä, miksi et minusta huoli?" wirkkoi Mikko.
-
-"Miksi - sitä en juuri tiedä, mutta olkoon syy mikä hywänsä, minä en
-sinulle sowi, Mikko, sillä sinä olet kowin ahne ja ajattelet wain,
-miten saisit tawaraa koottua, etkä muista, ett'ei koko haluansa
-saa kiinittää semmoiseen, joka on katoowaista, jota koi ja ruoste
-raiskaa."
-
-"Wai siltäkö nyt tuntuu. Tyhmäpä olinkin, kun en ottanut puhe-miestä,
-sillä minä sanon aina totuuden ja puhun suoraan mitä ajattelen."
-
-"Sepä on hywä hänelle, joka sinun waimoksesi tulee, että hän saa
-tiedon ajatuksistasi ja tawoistasi, niin tietääpä hän ottaa mukaansa
-muutaman wartaallisen ruis-leipää, jota hänen silloin sopii nauttia,
-jolloin sinä häntä waadit sekuli-leipää syömään."
-
-"Älä tee minusta pilkkaa, sillä minua parempaa poikaa saat kyllä
-hakea", ärjäsi Mikko ja löi nyrkkiään pöytää, mutta emäntä lausui:
-
-"Toiwonhan, että Mikolle sekä Katrille wielä on elon-päiwiä suotu;
-saatamme toiste paremmalla onnella tästä asiasta puhua."
-
-"Tiedänpä warmaankin, ett'ei Mikko minusta huolisi, jollen saisi sitä
-wertaa myötäjäisiksi, kuin saan; mutta sen sanon sinulle, Mikko, että
-minua warten ei sinun tarwitse tänne toiste tulla, ei yksin eikä
-puhe-miehen kanssa, sillä se olisi tuiki turhaa."
-
-"Saanpa jonkun toisen", wastasi Mikko ja läksi, hywän werran olutta
-wielä juotuaan, talosta pois.
-
-
-
-
-3.
-
-Kesän päiwät oliwat menneet, ja syksy oli jo tullut, kun Katri eräänä
-sunnuntai-aamuna läksi kirkolle. Hän ennätti sinne liian aikaisin,
-ja päätti mennä siksi, kuin jumalan-palwelusta aljettaisiin,
-hautaus-maalle. Sinne tultuansa meni Katri isänsä haudalle ja pisteli
-sen kummulle sinne tänne kukkia, joita oli kotoaan kädessänsä tuonut.
-Hautaus-maalla ei ollut muita ketään kuin Katri eikä sinne tuntunut
-mitään maailman tohinaa. Muutto-lintujen parwi lensi kirkon tornin
-ylitse, ja heidän siipeinsä suhina kuului, mutta hetkisen wain; sitte
-oli taas kaikki hiljaista, äänetöintä. Katri katseli haudoilla olewia
-ruohoja ja kukkia, jotka hänen mielestään aamu-tuulessa noikkasiwat,
-ikään-kuin olisiwat tahtoneet tarinan kertoa noista kumpujen alla
-lepääwien elämästä. Tässä hänen istuessaan kuului portin narina, ja
-Antti tuli hautaus-maalle. Nähtyään Katrin sanoi hän:
-
-"Kas sinäkö täällä istut; kiitoksia wiimeisestä!"
-
-"Kiitoksia kiittämästäsi! Minä wartoon täällä yhteen soimista."
-
-"Pian kyllä jo soitetaankin. Kuinka sinä nyt olet jaksanut."
-
-"Hywin wain, mutta tahtoopa olla isääni wähän ikäwä."
-
-"Hän lepää rauhassa."
-
-"Niin hänen ruuminsa lepää rauhassa, ja toiwonpa, että hänen
-sielunsa on autuas, sillä hän eli kuin oikia kristitty ihminen. Ei
-hän palwellut jumalaa ainoastaan suullaan, waan sydämmellään. Hänen
-töistänsä sen huomasi, että hän jumalan sanaa sekä luki että uskoi."
-
-"Jaa sen hän teki. Hän oli hywänä esimerkkinä muilllekkin; ja minä
-luulen, ett'ei semmoinen jumalan-pelko ole totinen, joka ei ihmistä
-tee kelwolliseksi, sillä joka jumalaa rakastaa, hän koettaa elää
-jumalan tahdon mukaan. Etkö muista, että prowastikin rippi-koulussa
-meille niin sanoi."
-
-"Muistan, mutta jopa yhteen soitetaan."
-
-Katri aikoi nyt mennä kirkkoon, mutta Matti wirkkoi:
-
-"Wartoopa wähäsen, Katri! Oletko muistanut mitä minä sinulle sanoin
-silloin, kun kaupunkiin puu-kuormaa wein?"
-
-"Hm, enpä juuri ole tahtonut sitä muistaa, koska sinulla on monta
-sataa markkaa enemmän kuin minulla."
-
-"Niin, mutta kun sinä ja minä laskemme markkamme yhteen, tuleepa
-siitä toki silloin enempi."
-
-"Kun en wain sitte aina wäliin saisi kuulla, että minulla oli wähempi
-kuin sinulla?"
-
-"Etpä saakkaan, sillä en minä wiina-päissä kulje."
-
-"Ethän korttiakaan lyö, tiemmä?"
-
-"En. Semmoisista huwituksista en ole milloinkaan huolinut; silloin,
-kuin en kelwollisten ihmisten seuraa saa, luen minä kirjojani, joita
-minulla on montakin, ja saanhan niitä lainastosta lisäksi. Saatanpa
-myöskin käydä katselemassa luontoa, se on kyllä hywä kirja sekin ja
-siitä saa paljon oppia."
-
-"Sinä ajattelet juuri kuin minäkin."
-
-"Tuleppa sitte omakseni, Katri!"
-
-"Hm, minun täytyy ensin puhua äidilleni ja weljilleni asiasta; mutta
-sinäpä, Antti, olet mielestäni warsin isä-wainajan tapainen, ja
-semmoisen minun sulhoni pitääkin oleman."
-
-"Tänä iltana, Katri, tulen isäni kanssa teille."
-
-"Terwe tultua wain!"
-
-Näin keskusteltuaan meniwät he nyt molemmat kirkkoon.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ilta-puolella tuli Antti ja hänen isänsä Katrin kotia, eikä
-Katrilla silloin ollut mitään sitä wastaan, että hänen äitinsä otti
-hopea-pokaalin esille.
-
-Muutama kuukausi tämän jälkeen oli Antin ja Katrin häät. Antti jäi
-koto-wäwyksi ja rakensi anoppi-muorillensa oman kauniin huoneen.
-Siellä he usein kesä-iltoina hywässä sowussa muorin kanssa istuiwat,
-katsellen wiljawia peltojansa sekä joen wälkkywiä aaltoja ja jutellen
-siksi, että aurinko laski wuorien taakse.
-
-
-
-
-
-Tekla
-
-
-Tekla oli seitsentoista-wuotinen neito, kaunis kuin juuri puhjennut
-kukka, ja nykyään kihlattu morsian. Hän seisoi au'aistun akkunan
-ääressä, kädessään piteli hän kaunista helmi-nauhaa ja sanoi, sitä
-katsellen, itseksensä:
-
-"Morsian! Tämä sana korwiani miellyttää, waan sydäntäni se ei
-lämmitä, ja kuitenkin olen minä huomannut, että kun ystäwistäni on
-joku morsianna ollut, niin on hänen sydämmensä kowemmin sykkinyt,
-hänen silmänsä kirkkaammin loistaneet ja poskensa puna kauniimpana
-hohtanut sulhon häntä lähestyessä; waan kun Sakari minua lähestyy, ei
-sydämeni syki tawallista taajempaan. Jos hän menee taikka tulee, on
-sydämmeni yhtä lewollinen; miksi olen niin? Onko tämä rakkautta? --
-Minun wanha hywä sulhoni antaa minulle kalliita lahjoja ja koristeita
-yltä kyllin, ja nyt wiimein antoi hän tämän kalliin helmi-nauhan,
-joka hää-päiwänä on minun kaulaani pantawa, mutta -- helmiä en tahdo
-hää-päiwänä kaulassani kantaa, helmet eiwät hywää merkitse -- kun
-niitä unissakin näkee, niin saa itkeä."
-
-Peippo lauleli iloisesti somassa häkissään; Tekla kuunteli sitä, ja
-hänen sydämmensä selwitti laulun sanoiksi: "Rakkaus on nuori, se on
-auringon ja kewään lapsi. Lemmetär ei suosiele harmahia hiuksia, hän
-ei wiihdy wanhan helmassa eikä anna sitoa itseänsä koruilla eikä
-kalleilla helmillä." -- "Niinkö sinä laulat, sinä luonnon ja wapauden
-lapsi", sanoi Tekla, "warmaankin sinun kulta-häkkisi on sinulle
-liian ahdas; lennä sinä wapaana kumppaniesi luo." Näin sanottuansa
-laski hän häkistä lintusen, ja riemuiten lensi se ulos lemmittyänsä
-hakemaan.
-
-Teklan wielä lintua katsellessa aukeni owi, ja nuori meri-mies astui
-sisälle. Hänen kaswonsa oliwat auringon polttamasta ruskettuneet ja
-mustat hiuksensa oliwat kähäröillä, hänen silmänsä säihkyiwät, ja
-sydämmensä aaltoili niin, kuin se riehuwa meri, josta hän juuri olit
-tullut; hän kiiruhti Teklan luo sanoen:
-
-"Tekla! Minun orpanani, minun lapsuuteni morsian! Nytpä toki
-wihdoinkin sinun nähdä saan. Tiedätkö? siitä asti kuin kodostani
-lähdin, olet sinä mielessäni ollut. Kun meren aaltoja purjehdin,
-jos murskyissä taikka kauniilla säällä, aina oli sinun kuwasi
-mielessäni, ja nyt näen sinun edessäni kauniimpana, suloisempana,
-kuin saatin aawistaakkaan. Tekla! Minulla on nyt laiwa, minulla on
-koto, ja pyydän saada sinua tämän kotoni haltiattareksi, pyydän sinua
-omakseni, mutta -- woi minua, jos liika myöhään tulen! --"
-
-Teklan posket oliwat walkoiset kuin lumi, hänen kätensä wapisiwat, ja
-hän wastasi: "Myöhään, Pentti, tulet", ja näyttäen kihla-sormustansa
-lisäsi hän: "Katso! tämä kahle, jota kannan, ja joka minulle nyt
-ylen raskaalta tuntuu, otin wapaalla tahdolla wastaan, en aawistanut
-silloin, että elämäni onni olisi ollut minua näin lähellä; nyt olen
-minä wanhan kunnioitetun Sakarin oma, ja hän on minua wihki-tuolille
-saattawa."
-
-"Hywästi Tekla", sanoi Pentti kolkosti, "minä lähden pois, waan en
-merelle, mutta mereen. Meren kylmät aallot saawat jäähdyttää minun
-polttawaa rintaani!"
-
-"Ei, Pentti, älä puhu noin, ole mies ja kärsi kuin mies äläkä tee
-minua syy-pääksi kuolemaasi. Hae onnesi wieraista maista ja unhota
-minua."
-
-Nuorten näin puhuessa oli heidän huomaamattansa wanhan-puolinen mies
-astunut sisälle; hänen wartalonsa oli sorea sekä muotonsa jalo ja
-miehuullinen. Hän läheni nyt Penttiä sanoen:
-
-"Nuorukainen, sinä joka nykyään olet mereltä tullut niin
-riehuwa-sydämmisenä, kuin ne kuohuwat aallot, joita purjehtimassa
-olet ollut, ota sinä tämä loistawa morsian, sinua hän rakastaa,
-mutta minua ei; te olette elämänne kewäimessä, minun sitä wastaan
-on matkani lyhyt wiimeiseen koto-paikkaan. Tyhmä minä olinkin, minä
-wanha, joka luulin elämäni ehtoolla saawani, mitä ei minulle suotu
-sen aamuna eikä sen päiwänä, tyhmä minä olin, joka niin luulin; mutta
-woi sinua, nuorukainen, jos ei sinun rakkautesi kestä niin kauan,
-kuin sinussa sydän sykkii. Muista, ettäs rakastat häntä elämäsi
-loppuun asti, ja tästä lähtien olkoon Tekla minun kaswatti-tyttäreni,
-hän periköön omaisuuteni; helmi-nauhan pitäköön hän hää-päiwänä
-kaulassaan muistoksi siitä wanhuksesta, joka ainoastaan tahtoi olla
-hänen onnensa perustajana."
-
-
-
-
-
-
-Kalastaja-Lassi.
-
-
-Eräällä lahdella näkyi yksinäinen wene, jota sousi nuori hartewa
-mies. Soutajalla oli myötä-tuuli, ja pian oli hän joutunut mihin
-pyrki: lahden toiselle rannalle. Hän astui nyt maalle ja riensi
-mäen päälle olewaan mökkiin päin. Eipä haita, waikka lähemmältä
-tarkastelisit tämän nuorukaisen muotoa, sillä silloin huomaisit,
-että noissa ahwettuneissa kaswoissa on oikein rehellisyyden ja
-tunnollisuuden kuwa. Wähän alakuloiselta hän nyt toki näyttää,
-kulkeissaan mökkiin wiewää polkua pitkin.
-
-Oli lauwantai-ilta, ja wanha Kalastaja-Lassi istui mökin edustalla
-olewalla lawitsalla, werkkoa kutoen. "Hän on itse-päinen", sanoiwat
-naapurit, ja niin kyllä olikin, sillä mitä muut mieliwät tehdä,
-sitä ei hän mielinyt, hän wain aina piti omaa päätänsä. Lassi oli
-warallinen mies ja halweksi kaikkia, jotka eiwät, niinkuin hän,
-saattaneet koota tawaraa arkkunsa pohjalle.
-
-"Noh, oletko nyt siellä, uneksia!" huusi Lassi, kun näki poikansa
-tulewan polkua pitkin. "Olet kaiketi taas tuota tyttö-renttua ollut
-kurkistamassa, waikka sinulla täällä kyllä olisi työtä ollut, mutta
-muista mitä minä olen sanonut: juokse sinä, Pekka, mitäs juokset, ja
-ajattele mitäs ajattelet, mutta siitä asiasta ei mitään walmistu."
-
-"Niin te, isä, olette sanonut", wastasi Pekka säwyisesti, waan warsin
-wakawalla muodolla, jota wanhus ei toki huomannut, "ja kuitenkin
-tahdon minä wielä kerran teille puhua Hannasta sekä pyydän, että
-tywenellä mielellä sanojani kuuntelisitte. Isä kyllä tietää, että
-minä olen kaikissa asioissa koettanut mieltänne noudattaa ja siitä
-asti, kun äitini kuoli, teille apua tehnyt niin paljon, kuin olen
-jaksanut. Nyt olen minä wuoden ollut Hannan kihloissa ja monta kertaa
-teitä rukoillut, että edes kerran saisin saattaa Hannan tänne,
-näyttääkseni, minkä-moisen miniän teille kauppaan, waan te ette ole
-sanojani korwiinnekaan ottanut. Te sanotte: hän on köyhä, mutta minä
-sanon, että hänessä itsessänsä on rikkautta kylläksi. Teillä, isä, on
-tawaraa enemmän, kuin tarwitsette, ja täällä mökissä on kyllä tilaa
-meille kaikille. Mitäpä se sitte, waikka hän onkin köyhä."
-
-"Ei, kiitoksia wain, en minä mitään nurkka-hiiriä tarwitse - Sinä
-tahtoisit näyttää häntä! -- mukamaakin näytettäwää -- kaikki ne owat
-yhtäläisiä. Ei, yhden minä olen nähnyt, sen sinä kyllä tunnet, joka
-minulle sopii miniäksi -- se on sepän Liisa. Hänen isällänsä on talo
-sekä sekä paljo irtainta tawaraa, ja tyttö itse on myöskin kelpo
-ihminen, mutta Hanna on perin köyhä, eikä hän äitinsä, tuon ylpeän
-lesken, kuoltua myöskään mitään peri."
-
-"Tuossa teette wäärin, isä, että pidätte noin paljon maailmallisesta
-tawarasta", wastasi Pekka, "waan olisiko mahdollista, että tahdotte
-kostaa Hannalle ja minulle sen, että teidän nuorena ollessanne
-Hannan äiti halukkaammin otti köyhän renki-miehen kuin rikkaan
-Kalastaja-Lassin, joksi teitä kutsutaan? Se olisi, isä, teille
-häpeäksi! Mutta nyt tahdon myöskin minä sanoa teille wiimeiset
-sanani. Isäni kyllä tietää, että maailma on lawea, sekä että minulla
-on tilaa muuallakin, kuin kalastajan mökissä. Minulla on wankat kädet
-ja luottamus jumalaan. -- Mutta -- enpä nyt tahdo kanssanne kinata
-tänä iltana, sillä nytpä on lauwantai-ilta, ja huomenna menemme
-yhdessä rippi-kirkkoon. Antakaa minulle werkot, että menen niitä
-laskemaan; kauan en poissa wiiwy."
-
-Pekka wiskasi werkot olallensa ja lähti rannalle. Hetken kuluttua
-kuului airojen hiljainen loiske lahdelta.
-
-Kalastaja-Lassi pisti tupakkaa piipun-nysäänsä, sytytti sitä ja
-mumisi itseksensä: "Hm -- tyhjää puhetta -- turhia hullutuksia - hm."
-Näin sanottuaan waipui hän sywiin ajatuksiin. Mitäpä hän mietiskeli?
--- Kukatiesi ajatteli hän poikansa sanoja: Maailma on lawea, ja
-muuallakin on tilaa kuin kalastajan mökissä. -- Kentiesi ajatteli
-Lassi, että hänen yksin jäätyänsä tuntuisi mökki hänestä hänelle
-kowin tyhjältä. Miettiessään puhalteli ukko sakeita sawu-pilwiä,
-jotka haihtuiwat ja katosiwat ilta-tuuleen.
-
-Hanna oli kaunis tyttö, sen kyllä kaikki myönsiwät, ja hän oli
-myöskin iloinen sekä lempeä. Häntä sanottiin köyhäksi, mutta Pekan
-mielestä hän oli rikas, eikä tuo ollut ihmettäkään, sillä hänen
-äänensä oli heleä kuin hopea, terweytensä raitis sekä taitonsa hywä,
-ja paras puhtain kulta löytyi kätkettynä hänen sydämmestään -- senpä
-wuoksi oli Hanna Pekan silmissä kalliimpi kuin hohtawin timantti.
-
-Aurinko kaunistutti loistollaan koko seutua, kun kirkon-kellot
-pyhä-aamuna rupesiwat kajahduksellansa ihmisiä kokoon kutsumaan.
-Kirkon-mäelle seisattui sinne tänne eri joukkoihin wäkeä, waan kun
-yhteen soitettiin, riensiwät kaikin kirkkoon.
-
-Saarnastuolin lähellä istui Hanna äitinsä wieressä, hän katseli
-kirkkain silmin opettajaa, tarkasti kuunnellen hänen opetuksiaan.
--- Taaempana kirkossa istui Kalastaja-Lassi sekä Pekka. Kun pappi
-saarnassaan puhui siitä tawarasta, jota ei koi syö eikä ruoste
-raiskaa, tuntui Lassin mielestä, ikään-kuin olisi kaikki häneen
-katsoneet. Jumalan palweluksen päätettyänsä tuli pappi kuorin
-laattialle ja ilmoitti kansalle, että hänelle oli lähetetty Piplia,
-joka oli lahjoitettawa seurakunnan taitawimmalle ja siweimmälle
-neidolle, ja kun Kirkkoherra nyt mainitsi Hannan nimen sekä wiittoi
-häntä tuota kallista lahjaa ottamaan, silloin katsoi myöskin
-Kalastaja-Lassi kuoriin päin. Mitäpä hän siellä näki? Nuoren naisen,
-jonka ihanille kaswoille aurinko juuri laski kultaiset säteensä, ja
-joka seisoi siinä nöyränä, kiitollisena. Mitä näki hän seurakunnan
-silmissä? Kunnioitusta - ja kun hän katsoi Pekkaan sekä näki hänen
-silmissään ilo-kyyneleitä, silloin hän ymmärsi poikansa sanat, että
-Hannalla olisi rikkautta kylläksi. "Itse-päinen" painoi päänsä
-nöyrästi alas, ja hänen sydämmensä pehmeni kuin jää kewäisen auringon
-loisteessa.
-
-Kirkon-menot oliwat loppuneet, mutta kirkon-mäellä tunkeusiwat Hannan
-tuttawat hänen ympärillensä, waan Pekka wähän etäämpänä seisoi
-odottaen, että hänkin wuorostansa pääsisi Hannan tykö. Silloin
-Kalastaja-Lassi hiljaa löi häntä olalle, kuiskaten: "Mitäs tässä
-katselet, mene kohta tytön luokse ja ilmoita hänelle, että miniää,
-jota poikani on minulle tarjonnut, odotan minä tänä iltana." Näin
-sanottuaan riensi ukko pitkillä askeleilla kotia.
-
-Miniä tuli kalastajan mökkiin, eikä pitkiä aikoja kulunutkaan,
-ennenkuin hän jo sinne jäi emännäksi; ja maailma on lawea ja tilaa on
-kyllä muuallakin, mutta Pekan maailma on kalastajan mökki. Iloisena
-laskee hän werkkojansa lahteen, ja hänen nuori waimonsa istuu
-tyytywäisenä weneessä, laulaen:
-
-        Airoillani lykkelen
-    Weneheni wesillen,
-    Kiidän mielell' iloisella
-    Wälkkywillä lainehilla,
-    Aatellen: ei parempi
-    Saattais olla onneni.
-
-        Armahani seurassa
-    Rauhaisessa kodissa
-    Werkkoani kutoelen
-    Muistojani miettielen,
-    Aatellen: ei parempi
-    Saattais olla onneni.
-
-        Eikä ole haittana
-    Mulle maailman tohina.
-    Olla saatan onnellisna,
-    Rikkaana, jos tyytywäisnä
-    laulan: eipä parempi
-    Saattais olla onneni.
-
-Kalastaja-Lassi mökkinsä edustalla usein istuu puhaltaen sawu-pilwiä
-ja hartaasti kuunnellen, kun miniänsä lukee pipliasta, jonka sai
-kirkkoherralta, ja silloin ajattelee hän, että kulta, joka löytyy
-sydämmestä kätkettynä, on toki suuremmasta arwosta ja tuottaa enemmän
-korkoa kuin se, jota tallennetaan arkun pohjalla.
-
-
-
-
-
-
-Onnen Kukkaset.
-
-Satu.
-
-
-
-Eräässä kauniissa laaksossa asui muuan maan-wiljeliä waimonsa ja
-lastensa kanssa. Hänen maa-tilansa ei ollut suuri, mutta ahkeralla
-työn-teolla sai hän toki tarpeeksi elatusta wähäiselle perheellensä.
-Tässä asui hän tyytywäisenä, ja hänen asuntonsa ympärillä kaswoi
-runsaasti onnen kukkasia.
-
-Onnen kukkaset oliwatkin erinomaisia kukkia. Lapset eiwät tietäneet,
-kuka niitä oli istuttanut, ja kun he tätä isältänsä kysyiwät, niin
-hän wastasi:
-
-"Me olemme ne saaneet lahjaksi ylhäältä, ijankaikkisen onnen
-herralta."
-
-Eräänä iltana istuiwat nuorimmat lapset leikitellen pihalla; he
-kuunteliwat koiran haukuntaa, joka silloin tällöin metsässä wuorten
-wälistä kajahteli, sillä kartanon herra oli metsästämässä, mutta
-äkkiä juoksi nuori hirwi metsästä oikoiseen lasten luo, se katseli
-heitä rukoilewin silmin, ikään-kuin olisi heiltä apua pyytänyt, sillä
-sitä wainottiin -- wiattomuus turwasi wiattomiin.
-
-Lapset hywäiliwät hirweä, mutta samassa he peljästyiwät, sillä
-metsästä tuli ratsastaja ajaen aika wauhtia; tämä oli itse kartanon
-herra, ja hänen aluettansa oli tuo laaksossa olewa wähäinen
-maa-tilakin. Hän oli uljaasti waatetettu, mutta hänen silmänsä
-katsanto oli synkkä, hänen otsassansa sywiä ryppyjä, ikäwyys ja
-onnettomuus oli ne siihen liika aikaisin kaiwanut.
-
-Kartanon herra näki nyt uhrinsa ja aikoi juuri ampua, mutta
-samassa sattuiwat hänen silmänsä näkemään onnen kukkasia, jotka
-ystäwällisesti hänelle noikkasiwat. Hän laski heti pois pyssynsä, ja
-silmänsä loistiwat lempeästi, kun hän astui alas hewosen seljästä
-ja kiiruhti talon tupaan päin. Maamiehen waimo tuli portailla häntä
-wastaan, ja lapset meniwät kaikin äitinsä ympärille, jossa he sitte
-uuteliaasti katseliwat wierasta.
-
-"Noh! Jopa toki wiimein löysin nuo kukkaset", sanoi kartanon
-herra, "niitä olen hakenut ympäri maailmaa ja olen antanut isot
-raha-summat saadakseni edes yhden ainoan näitä kukkasia, mutta kaikki
-hakemukseni on ollut turhaa, ja nyt löydän ne minä täällä köyhimmällä
-alustalaisellani ja noin runsaasti; minä tahdon ne kullalla maksaa ja
-istuttaa ne puutarhaan kartanoni ympärille."
-
-"Armollinen herra", sanoi wiimein maan-wiljeliän waimo, "ei mikään
-kulta ole niin suuressa arwossa meille kuin nämät kukkaset, ja ne
-lakastuisiwat teidän puutarhassanne, sillä nuot menestywät ainoastaan
-silloin, kuin ijankaikkisen onnen herra ne meille lahjoittaa."
-
-Silloin wihastui kartanon herra; hän tempasi juurinensa muutamia
-kukkasia maasta, ja läksi wihoissaan pois.
-
-Kotia tuntuansa istutti hän kukkaset hopea-astioihin, kasteli ja
-hoiti niitä, mutta ne surkastuiwat wain ja pian warsin lakastuiwat
-somissa hopea-astioissaan.
-
-Silloin kartanon herra kiroten nousi istualta, käski palweliansa
-satuloida hewosen ja ratsasti sitten ikään-kuin tuuliais-pää
-maamiehen laaksoon.
-
-Aurinko oli juuri laskenut, kun hän ennätti taloon; pienet lapset
-oliwat jo menneet lewolle, ja wanhin tytär istui tuwan peräisessä
-kamarissa wanhempainsa seurassa. Kun maamies näki herransa tulewan,
-kiiruhti hän jo portaille wastaan ottamaan, mutta seisahtui tässä
-warsin peljästyksissään, sillä hänen herransa silmät pyöriwät wihasta.
-
-"Orja!" huusi kartanon herra, "sinun matalan asuntosi ympärillä
-kaswaa kukkasia, jotka heti lakastuwat minun komioissa huoneissani;
-sen wuoksi olen nyt päättänyt, että sinun pitää ennen auringon nousua
-perheinesi muuttaman pois tästä talosta, sillä minä tahdon itse asua
-näitten kukkasten keskellä, joita ei kaikella kullallanikaan saa
-menestymään kartanossani."
-
-Suotta rukoili maamies ja hänen waimonsa, joka myöskin oli tullut
-ulos, kartanon herraa päätöksestään luopumaan, hän oli taipumaton.
-
-Silloin tuli maamiehen nuori tytär tuwan owesta ulos ja lankesi
-polwillensa kartanon herran jalkain eteen ja huudahti: "Herra,
-herra! Älkäätte ajako meitä pois kodostamme, sillä silloin saatte
-ijankaikkisesti kaiwata niitä kukkasia, joita nyt omaksenne
-tahtoisitte. Katsokaatte wain ympärillenne, ne lakastuwat jo! Mutta
-jos osoitatte laupeutta ja armollisuutta kaikille, silloin on teillä
-näitten kukkasten siemen omassa sydämmessänne."
-
-Kun kartanon herra näki tämän ihanan neitosen kyyneleiset silmät,
-heräsi hänen hekumallinen, syntinen, kowa sydämmensä ja hänen
-silmissään kimalteli kaksi kirkasta helmeä -- katumuksen kyyneleet,
-sillä hän suri nyt entistä elämäänsä, turhuudessa wietettyjä
-päiwiänsä. Hän huokasi sywään, nousi hewosensa selkään ja riensi
-takaisin kartanoonsa.
-
-Muutamia wiikkoja oli kulunut, ja kartanon herra wei maamiehen nuoren
-tyttären morsiamenansa komeaan kartanoonsa. Päiwät, wiikot, kuukaudet
-kuluiwat, jopa wuosikin joutui loppuun, ja kartanon herra tunsi
-itsensä ylen onnelliseksi, sillä maamiehen tytär oli hywä ja lempeä
-waimo, ja rauha oli häntä seurannut kartanon uljaisiin huoneisiin.
-
-Kartanossa oli iso ilo, sillä herran waimo oli miehellensä
-lahjoittanut pojan, josta herra oli sanomattoman onnellinen; hän meni
-puutarhaansa saadaksensa oikein hartaasti Jumalaa kiittää onnesta, ja
-katso! Siellä kukoisti nyt koko kartanon ympärillä onnen kukkasia.
-Nähdessänsä näitä rakkahia kukkia, itki kartanon herra ilosta ja
-laski itsensä polwilleen kiittäen ijankaikkisen onnen herraa tästä
-hänen lahjastansa, ja siitä asti kaswoiwat nämät harwinaiset kukkaset
-aina kartanon puutarhassa.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Pikku kertoelmia, by Theodolinda Hahnsson
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKKU KERTOELMIA ***
-
-***** This file should be named 54204-8.txt or 54204-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/4/2/0/54204/
-
-Produced by Helvi Ollikainen
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/54204-8.zip b/old/54204-8.zip
deleted file mode 100644
index 90c33cf..0000000
--- a/old/54204-8.zip
+++ /dev/null