diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53984-8.txt | 11119 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53984-8.zip | bin | 195394 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 11119 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..197a093 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53984 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53984) diff --git a/old/53984-8.txt b/old/53984-8.txt deleted file mode 100644 index 3773660..0000000 --- a/old/53984-8.txt +++ /dev/null @@ -1,11119 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Tarzan, apinain kuningas, by Edgar Rice -Burroughs, Translated by Lauri Karila - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Tarzan, apinain kuningas - Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä - - -Author: Edgar Rice Burroughs - - - -Release Date: January 17, 2017 [eBook #53984] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TARZAN, APINAIN KUNINGAS*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -TARZAN, APINAIN KUNINGAS - -Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä - -Kirj. - -EDGAR RICE BURROUGHS - -16. englantilaisesta painoksesta suomentanut Lauri Karila - -Alkuperäinen nimi: Tarzan Of The Apes - -Kariston nuorisonkirjoja 29. - - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Osakeyhtiö -1921. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Merellä. - II. Koti erämaassa. - III. Hengen kaupalla. - IV. Apinat. - V. Valkoinen pikku apina. - VI. Otteluita viidakossa. - VII. Tiedon valo. - VIII. Puunlatvasta metsästämässä. - IX. Ihminen ihmistä vastaan. - X. Metsänpeikko. - XI. Apinain kuningas. - XII. Ihmisen järki. - XIII. Hänen oma heimonsa. - XIV. Viidakon vallassa. - XV. Metsänhaltija. - XVI. "Tuiki merkillistä." - XVII. Hautajaisia. - XVIII. Viidakon vero. - XIX. Alkuajan valta. - XX. Isäin perintö. - XXI. Kauhun paikka. - XXII. Hukkaan mennyt retki. - XXIII. Ihmisten veljestyessä. - XXIV. Kadonnut aarre. - XXV. Sivistyksen etuvartio. - XXVI. Sivistyksen huipulla. - XXVII. Sankari esiintyy jälleen. - XXVIII. Loppu. - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU - -Merellä - - -Tämän kertomuksen olen kuullut henkilöltä, jolla ei ollut mitään -syytä kertoa sitä minulle tai kenellekään muulle. Vanhan viinin -houkutteleva vaikutus lienee ollut syynä siihen, että kertoja sen -aloitti, ja sitten seuranneina päivinä osoittamani epäuskoisuus sai -aikaan, että tämä merkillinen juttu kerrottiin loppuun asti. - -Kun puhelias isäntäni huomasi, kuinka paljon hän jo oli kertonut -minulle ja että yhä pysyin epäilevällä kannalla, otti hänen -lapsellinen ylpeytensä suorittaakseen urakan, jonka vanha viini oli -aloittanut, ja niin hän kaivoi todistukseksi esille homehtuneita -käsikirjoituksia ja Englannin siirtomaaministeriön kuivia virallisia -raportteja tukemaan monia ihmeellisen kertomuksen pääpiirteitä. - -Aikoja sitten kuolleen miehen päiväkirjan keltaiset ja tahraiset -lehdet ja siirtomaaministeriön asiakirjat pitivät täysin yhtä suulaan -isäntäni kertomuksen kanssa, ja siksi esitän tämän tarinan nyt -sellaisena kuin sen olen työläästi pannut kokoon näistä eri lähteistä. - -Siirtomaaministeriön papereista ja kuolleen miehen päiväkirjasta -saamme tietää, että eräs englantilainen aatelismies, joka olkoon -nimeltään John Clayton, Greystoken loordi, sai suorittaakseen -erittäin arkaluontoisen tehtävän, tutkia oloja eräässä Englannin -länsiafrikkalaisessa siirtomaassa. Oli näet saatu tietää, että -muuan toinen eurooppalainen valtio värväsi siellä väkeä sotilaiksi -alkuasukasarmeijaansa, jota se käytti yksinomaan kautsukin ja -norsunluun keräämiseen pakkoverona Kongon ja Aruwimin ympäristöllä -asuvilta villiheimoilta. - -Brittiläisen siirtomaan alkuasukkaat valittivat, että suuri määrä -heidän nuoria miehiään houkuteltiin pois kauniilla ja loistavilla -lupauksilla, mutta että vain perin harvat milloinkaan enää palasivat -kotiin. - -Afrikan englantilaiset väittivät enemmänkin. He sanoivat että -neekeri-parkoja pidettiin suorastaan orjuudessa, sillä kun heidän -palvelusaikansa loppui, käyttivät heidän valkoiset upseerinsa -hyväkseen heidän tietämättömyyttään, selittäen, että heidän oli -oltava palveluksessa vielä useita vuosia. - -Siksi siirtomaaministeriö määräsi John Claytonin uuteen toimeen -brittiläiseen Länsi-Afrikkaan, antaen hänelle salaiset ohjeet -perinpohjaisen tutkimuksen toimittamiseksi siitä väkivaltaisesta -kohtelusta, jonka alaisiksi ystävällisen eurooppalaisen vallan -upseerit olivat saattaneet Englannin mustia alamaisia. Vähän -kuitenkin merkitsee tässä kertomuksessa se syy, miksi hänet -lähetettiin, sillä hän ei koskaan suorittanut mitään tutkimusta eikä -edes saapunut määräpaikkaansa. - -Clayton oli juuri sitä lajia englantilaisia, joka lähinnä panee -muistelemaan historiallisia urotöitä tuhansilla voittoisilla -tappotanterilla -- voimakas, miehekäs mies -- älyllisesti, -siveellisesti ja ruumiillisesti. - -Hän oli keskikokoa isompi. Hänen silmänsä olivat harmaat, piirteet -säännölliset ja voimakkaat, ja hänen koko olemuksessaan ja -ryhdissään, johon oli lyönyt leimansa vuosikausia kestänyt harjoitus -sotaväessä, ilmeni täydellinen, vankka terveys. - -Poliittinen kunnianhimo oli saanut hänet pyytämään siirtoa armeijasta -siirtomaaministeriöön, ja siksi tapaamme hänet vielä nuorena -miehenä, kun hänelle jo uskotaan arkaluontoinen ja tärkeä tehtävä -kuningattaren palveluksessa. - -Tämä toimi herätti hänen mielessään sekä ylpeyttä että levottomuutta. -Se oli ylennystä, ja hän piti sitä hyvinansaittuna palkintona -huolellisesta ja älykkäästä palveluksesta ja portaana tärkeämpiin -ja vastuunalaisempiin toimiin, mutta toisaalta hän oli nainut -aatelisneito Alice Rutherfordin tuskin kolme kuukautta sitten, ja se -ajatus, että pitäisi ottaa kaunis nuori nainen mukaansa troopillisen -Afrikan vaaroihin ja yksinäisyyteen, teki hänet alakuloiseksi. - -Nuoren vaimonsa vuoksi hän olisi kieltäytynyt toimesta, mutta Alice -ei sitä sallinut. Päinvastoin hän kiihkeästi vaati, että Clayton -ottaisi toimen vastaan ja veisi hänet matkalleen. - -Äidit, veljet, sisaret, tädit ja serkut toivat tietysti asiasta -kuuluville eri mielipiteitään, mutta historia ei tiedä kertoa, mitä -neuvoja he kukin antoivat. - -Tiedämme vain, että eräänä kirkkaana toukokuun aamuna 1888 loordi -Greystoke ja lady Alice lähtivät Doverista matkalle Afrikkaan. - -Kuukautta myöhemmin he saapuivat Freetowniin; siellä he vuokrasivat -pienen purjealuksen Fuwaldan, jonka oli määrä viedä heidät -lopulliseen määräpaikkaansa. Ja silloin loordi Greystoke ja lady -Alice, hänen puolisonsa, katosivat ihmisten näkyviltä ja kuuluvilta. - -Kaksi kuukautta sen jälkeen kun he olivat nostaneet ankkurin ja -lähteneet Freetownin satamasta, pantiin puoli tusinaa Englannin -sotalaivoja risteilemään pitkin eteläistä Atlanttia etsiäkseen heitä -tai heidän pientä alustaan, ja melkein heti löydettiin St. Helenan -rannikolta haaksirikkoutunut pursi, mikä sai maailman uskomaan, että -Fuwalda oli kaikkineen tuhoutunut, ja siksi etsintä loppuikin jo -alkuunsa. Mutta toivo säilyi kaipaavien sydämissä monta vuotta. - -Fuwalda, sadan tonnin kuunariparkki, kuului siihen laivatyyppiin, -jota usein tavataan eteläisen Atlantin rannikolla ja jonka miehistö -on kokoonhaalittu merielämän hylkiöistä -- kaikkien rotujen ja -kansallisuuksien hirtehisistä ja roistoista. Eikä tämä alus ollut -mikään poikkeus säännöstä. Sen päällystö oli mustapintaisia -räyhääjiä, jotka vihasivat miehiään, mutta nämä puolestaan vihasivat -heitä. Kapteeni, joka kyllä oli pätevä merimies, kohteli alaisiaan -eläimellisen raa'asti. Hän ei tuntenut tai ainakaan käyttänyt muita -kuin kahta välikappaletta saadakseen pontta käskyihinsä -- naakelia -ja revolveria -- eikä hänen kirjava joukkonsa todennäköisesti -olisikaan toista puhetapaa ymmärtänyt. - -Niinpä jo toisena päivänä Freetownista lähdettyä John Clayton ja -hänen nuori vaimonsa joutuivat omin silmin näkemään Fuwaldalla -kohtauksia, joita eivät ikinä olisi luulleet mahdollisiksi muualla -kuin painettujen merikertomusten kansien välissä. - -Toisen päivän aamuna taottiin ensimmäinen rengas siihen asianhaarain -ketjuun, jonka vihdoin oli määrä päättyä silloin vielä syntymättömän -ihmisen merkilliseen kohtaloon, -- niin ihmeelliseen, ettei sen -vertaista liene ihmiskunnan historiassa. - -Kaksi merimiestä pesi Fuwaldan kantta, ensimmäisellä perämiehellä oli -vuoro pitää päällikkyyttä, ja kapteeni oli pysähtynyt keskustelemaan -Claytonin ja lady Alicen kanssa. - -Miehet siirtyivät työssään takaperoa tätä pientä ryhmää kohti, joka -katseli toiselle suunnalle, ja tulivat yhä lähemmäksi, kunnes toinen -heistä oli ihan kapteenin takana. Seuraavassa tuokiossa hän olisi -sievästi siirtynyt kapteenin ohitse, eikä tätä merkillistä kertomusta -olisi ikinä kirjoitettu. Mutta juuri silloin hän sattui kääntymään, -jättääkseen loordi ja lady Greystoken, kompastui merimieheen ja -kaatui suinpäin kannelle, potkaisten kumoon vesiämpärin, jonka -likainen sisällys valeli hänet läpimäräksi. - -Aluksi tämä vahinko oli hullunkurinen, mutta sitä kesti vain hetken. -Päästäen suustaan hirveän sadatustulvan ja lennähtäen kasvoiltaan -tulipunaiseksi raivosta kapteeni tempausi pystyyn ja löi hirveällä -iskulla merimiehen pitkäkseen kannelle. - -Mies oli vähänlainen ja vanhahko, ja siksi kapteenin tylyys tuntui -vielä raaemmalta. Mutta toinen merimies ei ollut vanha eikä -pienikokoinen, vaan oikea jättiläinen, mustaviiksinen, leveäharteinen -roikale, jolla oli niska kuin härällä. - -Nähdessään toverinsa tuupertuvan hän kyyristyi ja ilkeästi murahtaen -hyökkäsi kapteenin kimppuun, joka sai niin tuiman iskun, että -lyyhistyi polvilleen. - -Kapteenin tulipunaiset kasvot kävivät nyt äkkiä kalpeiksi, sillä -tämä oli kapina, joita hän oli villin, myrskyisen elämänsä aikana -kokenut ja kukistanut ennenkin. Malttamatta edes nousta hän vetäisi -revolverin taskustaan ja laukaisi suoraan edessään olevaan valtavaan -lihasvuoreen. Mutta vaikka hän oli nopea liikkeissään, niin Clayton -oli miltei yhtä nopea, niin että merimiehen sydämeen aiottu luoti -sattuikin sääreen, sillä loordi löi kapteenin käden alas samassa -hetkessä kuin näki aseen välähtävän auringonpaisteessa. - -Clayton ja kapteeni vaihtoivat sanoja keskenään, ja edellinen antoi -selvästi ymmärtää, että häntä ei miellyttänyt miehistöä kohtaan -osoitettu raakuus ja ettei hän sietäisi mitään sellaista sinä aikana, -jolloin hän ja lady Greystoke olivat matkustajina laivalla. - -Kapteeni oli vastaamaisillaan kiivaasti, mutta lähemmin ajateltuaan -hän käännähti kantapäillään ja meni tuiman näköisenä peräpuolelle. - -Hänen ei tehnyt mieli asettua vastustamaan englantilaista virkamiestä, -sillä kuningattaren mahtava käsi piteli rangaistusasetta, jota hän -kunnioitti ja pelkäsi -- Englannin kauaskantavaa laivastoa. - -Molemmat merimiehet nousivat, ja vanhempi auttoi haavoittunutta -toveriansa. Iso mies, joka vertaistensa piirissä tunnettiin nimeltä -Musta Mikko, koetti varovasti säärtään, ja huomattuaan, että sillä -vielä voi astua, hän kääntyi Claytoniin päin ja lausui muutaman -jäykän sanan kiitokseksi. - -Vaikka miehen ääni oli yrmeä, olivat hänen sanansa kuitenkin -ilmeisesti tarkoittaneet hyvää. Melkein jo ennenkuin hän oli -lopettanut pienen puheensa, hän kääntyi ja lähti ontuen kanssiin -päin, nähtävästikin aikoen estää kaikki pitemmät selitykset. - -He eivät nähneet häntä moneen päivään, eikä kapteenikaan suvainnut -lausua heille muuta kuin äreitä murahduksia, kun oli suorastaan pakko -puhua heille. - -He ruokailivat kapteenin kajuutassa kuten ennen tätä onnetonta -tapausta, mutta hän piti tarkkaa vaaria, että tehtävät aina estivät -häntä syömästä samaan aikaan. - -Muu päällystö oli jäykkiä, sivistymättömiä miehiä, eikä suurestikaan -yläpuolella komentamaansa miehistöä, ja he olivat mielissään, kun -ei tarvinnut seurustella hienostuneen ylimyksen ja hänen rouvansa -kanssa, joten Claytonit saivat enimmäkseen olla kahden kesken. - -Itse asiassa tämä olikin täysin heidän toivomustensa mukaista, mutta -samalla se eristi heidät melkein kokonaan pienen aluksen elämästä, -niin että he eivät voineet pysyä kosketuksissa päivittäisten -tapahtumien kanssa, jotka olivat pian kehittymässä veriseksi -murhenäytelmäksi. - -Mutta aluksen ilmapiirissä oli jotakin määrittelemätöntä, mikä -ennusti tuhoa. Ulkonaisesti, mikäli Claytonit voivat huomata, kävi -kaikki pienellä laivalla entiseen tapaansa, mutta että pohjalla -virtasi jotakin, mikä vei tuntematonta vaaraa kohti, sen he tunsivat -molemmat, vaikka eivät puhuneet siitä toisilleen. - -Toisena päivänä Mustan Mikon haavoittumisen jälkeen Clayton -tuli kannelle juuri parahiksi nähdäkseen neljän miehen kantavan -erään merimiehen retkottavaa ruumista kannen alle, ensimmäisen -perämiehen tuijottaessa kiiluvin silmin ja raskas naakeli kädessä -synkännäköisiin merimiehiin. - -Clayton ei tehnyt mitään kysymyksiä -- se ei ollutkaan tarpeen --- mutta kun seuraavana päivänä brittiläisen sotalaivan valtavat -piirteet sukelsivat esiin taivaanrannalla, teki hänen melkein mieli -pyytää, että hänet ja lady Alice siirrettäisiin sinne, sillä hän -alkoi yhä pahemmin pelätä, että jäämisestä pahaenteiselle Fuwaldalle -ei koituisi muuta kuin onnettomuutta. - -Puolenpäivän aikaan he olivat merkinantomatkan päässä brittiläisestä -aluksesta, kun Claytonille juuri kun aikoi pyytää kapteenia viemään -heidät sinne, selvisi äkkiä sellaisen pyynnön naurettavuus. Mitä hän -voisi hänen majesteettinsa laivaa komentavalle upseerille esittää -syyksi siihen, että halusi palata sinne, mistä päin äsken oli tullut! - -Entä jos hän kertoisi heille, että päälliköt olivat raa'asti -kohdelleet kahta uppiniskaista merimiestä! He vain nauraisivat -partaansa ja epäilisivät, että syynä hänen haluunsa päästä laivalta -ei voinut olla muu kuin pelkuruus. - -John Clayton, loordi Greystoke, ei pyytänyt päästä brittiläiselle -sotalaivalle, ja myöhään iltapäivällä hän näki sen häipyvän kaukaisen -taivaanrannan taakse. Mutta jo sitä ennen hän sai tietää jotakin, -mikä pani hänet kiroamaan väärää ylpeyttänsä, se kun oli estänyt -häntä etsimästä nuorelle vaimolleen turvaa muutamia lyhyitä hetkiä -aikaisemmin, jolloin sitä vielä olisi voitu saada. Nyt se oli -ehdottomasti myöhäistä. - -Iltapäivällä oli se vähäläntä vanha merimies, jonka kapteeni oli -muutamia päiviä sitten iskenyt kumoon kannella, tullut kaiteen luo -sille paikalle, missä Clayton vaimoineen seisoi katselemassa suuren -sotalaivan yhä pieneneviä ääripiirteitä. Vanha mies kiilloitti laivan -messinkiosia ja hiljalleen läheten Claytonia sanoi matalalla äänellä: - -"Hitonmoinen elämä tästä nousee, ja muistakaa minun sanoneeni, herra. -Hitonmoinen elämä." - -"Mitä tarkoitatte?" kysyi Clayton. - -"Ettekö ole nähnyt, mitä täällä hommataan? Ettekö ole kuullut, että -vietävän kapteeni ja kirotut perämiehet iskevät kuoliaiksi puolet -miehistä? Kaksi kalloa lyötiin puhki eilen ja kolme tänään. Musta -Mikko on taas kunnossa, eikä siedä semmoista, siitä saa herra olla -ihan varma." - -"Tarkoitatteko, että miehistö hankkii kapinaa?" kysyi Clayton. - -"Kapinaa!" toisti ukko. "Ihan murhatöitä he aikovat, herra, muistakaa -minun sanoneeni." - -"Koska?" - -"Tekeillä se on, herra, hyvinkin jo tekeillä, vaikken sano koska. -Muuten olenkin jo puhunut liian paljon, mutta olihan herra silloin -niin ystävällinen, ja minä ajattelin, ettei olisi haitaksi, jos -varoittaisin teitä. Mutta pitäkää suunne kiinni, kun kuulette -ampumista, menkää kannen alle ja pysykää siellä. No, ei sitten muuta, -muistakaa vain olla hiljaa, tai saatte pillerin kylkiluittenne -väliin, siitä saa herra olla, varma." - -Sen sanottuaan ukko jatkoi puhdistamistaan, mikä vei hänet pois -Claytonin luota. - -"Hitto vie, tästä voi tulla paha leikki, Alice", sanoi Clayton. - -"Sinun pitäisi heti varoittaa kapteenia, John. Ehkä vaara voidaan -vielä välttää", sanoi rouva. - -"Luullakseni minun pitäisi niin tehdä, mutta pelkistä itsekkäistä -syistä on melkein pakko pitää suuni kiinni. Mitä tahansa he -aikovatkin, säästävät he meitä kiitokseksi siitä, mitä tein Mustan -Mikon hyväksi; mutta jos he saisivat tietää, että olen estänyt heidän -aikeitaan, niin ei meille osoitettaisi mitään armoa, Alice." - -"Sinulla on vain yksi velvollisuus, John: olla laillisen esivallan -puolella. Ellet varoita kapteenia, niin olet yhtä syypää siihen, mitä -ehkä tapahtuu, kuin jos olisit itse auttanut, näitä salahankkeita." - -"Nyt käsität sanani väärin, kultaseni", vastasi Clayton, "Minä -ajattelin sinua -- se on minun ensimmäinen velvollisuuteni. -Kapteeni saa syyttää itseään... miksi siis panisin oman vaimoni -mitä hirveimpään vaaraan ja ryhtyisin nähtävästi turhaan yritykseen -pelastaa kapteenia satimesta, johon hänen oma raaka hulluutensa on -hänet vienyt? Sinä et osaa kuvitellakaan, rakkaani, mitä seuraisi, -jos tämä murhamieslauma sitten kuitenkin saisi valtaansa Fuwaldan." - -"Velvollisuus on aina velvollisuus, eikä mikään viisastelu, voi sitä -muuttaa. Minä en kelpaisi vaimoksi englantilaiselle loordille, jos -mitenkään olisin syynä siihen, että hän väistyy täyttämästä ilmeistä -velvollisuuttaan. Ymmärrän kyllä sen vaaran, josta puhut, mutta -sinun kanssasi voin sen kestää -- ja kestäisin paljon urhoollisemmin -kuin sietäisin sitä häpeää, ettet ole velvollisuutesi mukaan estänyt -murhenäytelmää, vaikka olisit voinut." - -"Käyköön sitten, niinkuin haluat, Alice", vastasi loordi hymyillen. -"Ehkä me hätäilemmekin suotta. Tosin en pidä oloista tällä -laivalla, mutta kenties asiat sentään eivät ole niin hullusti kuin -kuvittelemme. Voihan ajatella, että vanha merikarhu ilmaisi vain -häijyn sydämensä toiveita eikä puhunut tosiasioita. Kapina aavalla -merellä lienee ollut tavallinen sata vuotta sitten, mutta nyt -yhdeksännentoista vuosisadan lopulla sitä ei oikein voi kuvitella -mahdolliseksi... Mutta tuollapa kapteeni juuri menee kajuuttaansa. -Jos minun kerran on varoitettava häntä, niin voin tämän kiusallisen -tehtävän suorittaa yhtä hyvin nyt, vaikka minulla muuten ei olekaan -halua puhutella koko miestä." - -Hetkistä myöhemmin hän koputti kajuutan ovelle. - -"Sisään!" murahti kapteeni äreällä äänellä. - -Ja kun Clayton oli astunut sisään ja sulkenut oven perässään, kysyi -hän: - -"No?" - -"Tulin kertomaan teille, mitä tänään sain kuulla, sillä minusta -tuntuu, että vaikkei se ehkä merkitse mitään, niin kuitenkin on -hyvä, jos saatte varoituksen. Lyhyesti sanoen, miehistö suunnittelee -kapinaa ja murhia." - -"Se on vale!" ärjäisi kapteeni. "Ja jos olette taas sekaantunut -tämän laivan kurinpitoon ja pistänyt nokkanne asioihin, jotka eivät -teitä koske, niin saatte vastata seurauksista, saakeli soikoon. Minä -piittaan viis siitä, oletteko vai ette englantilainen loordi. Minä -olen tämän laivan kapteeni, ja tästä hetkestä pysytte erossa minun -asioistani." - -Tämän sanatulvan aikana kapteeni oli joutunut sellaiseen raivoon, -että oli ihan sinipunerva kasvoiltaan ja huusi viimeiset sanat -kiljuen. Samalla hän antoi huomautuksilleen pontta iskemällä toisella -nyrkillään pöytään ja häristellen toisella Claytonin kasvojen edessä. - -Greystoke ei hievahtanutkaan, vaan silmäili kiihtynyttä miestä -rauhallisin katsein. - -"Kapteeni Billings", sanoi hän vihdoin vitkaan, "antanette anteeksi -suoruuteni, mutta saanen huomauttaa, että teissä on aasin vikaa." - -Sitten hän kääntyi ja lähti kajuutasta kylmäkiskoisen huolettomasti, -mikä oli hänelle ominaista ja varmemmin kuin herjaustulva sai -Billingsin tapaisen miehen vihanvimmaan. - -Jos Clayton olisi koettanut puhua hänelle järkeä, niin kapteeni -olisi ehkä helposti joutunut katumaan äkkipikaista puhettaan, mutta -nyt hän jäi auttamattomasti Clay tönin herättämän suuttumuksen -valtaan, ja viimeinenkin mahdollisuus, että he toimisivat yhteisen -turvallisuutensa hyväksi, oli mennyt. - -"Kuulepas, Alice", sanoi Clayton tultuaan vaimonsa luo, "jos olisin -ollut sinne menemättä, niin olisin säästynyt haukkumisilta. Se mies -oli kerrassaan kiittämätön. Vähältä piti, ettei hän käynyt kimppuuni -kuin hullu koira. Hän ja hänen laivahylkiönsä menkööt kernaasti minun -puolestani vaikka hiiden kattilaan. Minä teen voitavani vain omaksi -pelastukseksemme, kunnes pääsemme tästä turvaan. Ja luulenpa, että -ensi työkseni pitää mennä hyttiimme tarkastamaan revolvereitani. -Ikävä juttu, että sijoitimme kiväärimme ja ampumatarpeemme -lastiruumaan muiden tavaroiden mukana." - -Hyttinsä he huomasivat olevan hirveässä epäjärjestyksessä. Heidän -laukkunsa ja kirstunsa oli avattu ja vaatteet heitelty pitkin tätä -pikku kammiota, vieläpä heidän vuoteensakin oli revitty palasiksi. - -"Ilmeisesti on joku muu enemmän huolehtinut tavaroistamme kuin -me", sanoi Clayton. "Ihmettelen, totta totisesti, mitä tämä -kotitarkastuksen pitäjä on etsinyt. Katsotaanpas, Alice, mitä -puuttuu." - -Perinpohjainen tarkastelu osoitti, että mitään muuta ei ollut otettu -kuin Claytonin kaksi revolveria ja pieni ampumatarvevarasto, joka -kuului heille. - -"Juuri ne tavarat olisin suonut heidän meille jättävän", sanoi -Clayton, "ja se seikka, että he halusivat yksinomaan niitä, on -pahinta, mitä on tapahtunut sen jälkeen kuin astuimme tähän kurjaan -laivarähjään". - -"Mitä nyt on tehtävä, John?" kysyi hänen vaimonsa. "En voi pyytää -sinua uudestaan menemään kapteenin luo, sillä enhän tahdo, että -sinua taas loukattaisiin. Ehkä on parasta pysyä puolueettomana. -Jos päällystö kykenee estämään kapinan, niin meillä ei ole mitään -pelättävää, mutta jos kapinoitsijat pääsevät voitolle, niin ainoa -heikko toivomme on siinä, että me emme ole koettaneet estää tai -vastustaa heitä." - -"Oikeassa olet, Alice. Valitkaamme siis kultainen keskitie." - -Ryhtyessään järjestämään kammiossa he molemmat huomasivat yhtaikaa -paperipalan, joka pisti esiin oven alta. Kun Clayton kumartui sitä -ottamaan, sai hän hämmästyksekseen nähdä, että se työntyi yhä -pitemmälle hyttiin. Varmaankin joku ulkopuolelta sysäsi sitä. - -Nopeasti ja ääneti hän astui ovelle, mutta juuri kun hän oli -tarttumaisillaan kahvaan avatakseen sen, laskeutui hänen vaimonsa -käsi hänen ranteelleen. - -"Ei, John", kuiskasi hän. "He eivät halua, että heidät nähdään, ja -siksi emme mekään saa mennä ulos. Älä unohda, että olemme valinneet -kultaisen keskitien." - -Clayton hymyili ja laski kätensä alas. Niin he seisoivat ja -katselivat pientä valkoista suikaletta, kunnes se lopulta oli -kokonaan työnnetty näkyviin oven sisäpuolelle. - -Silloin Clayton otti sen käteensä. Se oli likainen, kokoontaitettu -paperipala. He aukaisivat sen ja lukivat siitä kömpelöin kirjaimin -laaditun ilmoituksen, josta selvästi näkyi, että kirjoittaja oli -sellaiseen työhön tottumaton. Siinä varoitettiin heitä ilmoittamasta, -että revolverit olivat kadonneet, ja kertomasta, mitä vanha merimies -oli heille sanonut, mikäli henki oli heille kallis. - -"Luulenpa, että noudatamme tätä neuvoa", sanoi Clayton surkeilevasti -hymyillen. "Tässä ei auttane muu kuin istua hievahtamatta ja odottaa, -tapahtukoon mitä tahansa." - - - - -TOINEN LUKU - -Koti erämaassa - - -Heidän ei tarvinnutkaan kauan odottaa, sillä kun Clayton seuraavana -aamuna nousi kannelle tavanmukaiselle kävelylleen ennen aamiaista, -pamahti laukaus ja sitten yhä uusia. - -Hänen silmiään kohtaava näky vahvisti hänen pahimmatkin -aavistuksensa. Pientä päällystöryhmää vastassa oli Fuwaldan koko -kirjava miehistö, jonka etunenässä oli Musta Mikko. - -Päällystön ampuessa ensi yhteislaukauksensa miehet juoksivat hakemaan -suojaa, sitten he edullisista asemistaan mastojen, peräsinkojun -ja kajuutan takaa vastasivat niiden viiden miehen tuleen, jotka -edustivat laivan vihattua esivaltaa. Kaksi matruusia oli kaatunut -kapteenin revolverin luodeista. He jäivät makaamaan taistelevien -välille. - -Äkkiä tuupertui ensimmäinen perämies suulleen, ja Mustan Mikon -komennuksesta hyökkäsivät verenhimoiset roikaleet jäljelläolevien -neljän kimppuun. Miehistö oli saanut haltuunsa vain kuusi -ampuma-asetta, joten useimmilla heistä oli kädessään keksi, kirves -tai rautakanki. - -Kapteeni oli ampunut tyhjäksi revolverinsa ja panosti parhaillaan kun -hyökkäys tehtiin. Toisen perämiehen pyssy oli joutunut epäkuntoon, -niin että vain kaksi asetta oli kapinoitsijoita vastassa, kun nämä -nopeasti lähestyivät päällystöä, jonka täytyi peräytyä rajun rynnäkön -tieltä. - -Molemmin puolin kirottiin ja vannottiin hirveästi, mikä yhdessä -ampuma-aseiden pamahdusten ja haavoittuneiden huutojen ja ähkymisten -kera teki Fuwaldan kannen kuin hullujenhuoneeksi. - -Ennenkuin päällystö oli peräytynyt kymmentä askelta, olivat miehet -heidän kimpussaan. Roteva neekeri halkaisi kirveellään kapteenin -pään otsasta leukaan, ja hetkeä myöhemmin olivat toisetkin sortuneet -kymmenien iskujen ja luotien surmaamina tai haavoittamina. - -Lyhyt ja kauhea oli Fuwaldan kapinoitsijain työ ollut, ja kaiken -aikaa oli John Clayton tyynenä seissyt kajuutan portaisiin nojaten -ja puhallellut savuja piipustaan ikäänkuin olisi katsellut vain -mitätöntä krikettipeliä. - -Kun viimeinenkin virallinen käskyvallan edustaja oli kaatunut, oli -hänen mielestään jo aika palata vaimonsa luo, ettei kukaan miehistä -tapaisi häntä yksinään alhaalla. - -Vaikka Clayton esiintyi päältä päin tyynenä ja huolettomana, oli -hänen mielensä kuitenkin täynnä tuskaa, sillä vaimonsa puolesta hän -pelkäsi näitä tietämättömiä puoliraakalaisia, joiden käsiin armoton -kohtalo oli heidät jättänyt. - -Kääntyessään laskeutumaan alas portaita näki hän hämmästyen vaimonsa -seisovan miltei rinnallaan. - -"Kuinka kauan sinä olet ollut täällä, Alice?" - -"Alusta alkaen", vastasi toinen. "Kuinka hirveätä, John! Oh, kuinka -hirveätä? Mitä voimme toivoa tuollaisilta?" - -"Aamiaista luullakseni", vastasi Clayton hymyillen urheasti ja -koettaen siten tyynnyttää vaimonsa pelkoa. "Ainakin menen pyytämään -sitä heiltä", lisäsi hän. "Tule mukaan, Alice. Emme saa antaa heidän -ajatella muuta kuin että odotamme heiltä siivoa kohtelua." - -Miehet olivat nyt ympäröineet kuolleet ja haavoittuneet käskijänsä -ja ryhtyivät muitta mutkitta heittämään heitä yli laidan mereen, -välittämättä siitä, oliko heissä vielä henkeä. Yhtä sydämettömästi -he suoriutuivat omista haavoittuneistaan ja niiden kolmen merimiehen -ruumiista, joiden laupias kaitselmus oli sallinut äkkiä kuolla -päällystön luodeista. - -Äkkiä eräs merimiehistä huomasi lähestyvät Claytonit ja huutaen: -"Täällä on lisää kalanruokaa!" ryntäsi kirves koholla heihin päin. - -Mutta Musta Mikko oli vieläkin nopeampi, niin että mies paiskautui -luoti selässä kumoon, ennenkuin oli astunut viittäkään askelta. - -Mustan Mikon kova huudahdus kiinnitti toisten huomion häneen. -Osoittaen loordi ja lady Greystokea hän julisti: - -"Nämä ovat minun ystäviäni, ja heidät jätetään rauhaan. Ymmärrättekö? -Nyt olen minä tämän laivan kapteeni, ja mitä minä sanon, se pätee", -lisäsi hän kääntyen Claytoniin. "Pysykää vain kajuutassanne, siellä -ei kukaan tee teille pahaa." - -Claytonit noudattivat Mustan Mikon käskyä niin kiireesti, etteivät -ehtineet paljonkaan nähdä, mitä miehet puuhasivat tai suunnittelivat. - -Toisinaan he kuulivat heikkoja kaikuja miesten kirouksista ja -riidoista, pari kertaa ampuma-aseiden pahaenteistä rätinää. Musta -Mikko oli omiaan johtamaan tätä kirjavaa murhaajajoukkoa ja osasi -pitää heitä hyvässä kurissa. - -Viidentenä päivänä kapinan jälkeen näki tähystäjä maata. Musta -Mikko ei tiennyt, oliko se saari vai mantere, mutta hän ilmoitti -Claytonille, että jos paikka tutkittaessa huomattaisiin sellaiseksi, -että siellä voi asua, niin hänet ja lady Greystoke vietäisiin -tavaroineen maihin. - -"Siellä tulette hyvin toimeen muutamia kuukausia", selitti hän, -"ja sillä välin ehdimme päästä jollekin asutulle rannikolle ja -vähän hajaantua. Sitten pidän huolta siitä, että hallituksenne saa -tietää, missä olette, ja voi lähettää sotalaivan teitä noutamaan. -Te olette kyllä kelpo mies, mutta vaikeata olisi päästää teitä nyt -jollekin asutulle seudulle. Siellä tehtäisiin monia kysymyksiä, eikä -kenelläkään meistä ole varalla kovinkaan uskottavia vastauksia." - -Clayton vastusti tätä epäinhimillisyyttä, että heidät vietäisiin -tuntemattomalle rannikolle, missä he joutuisivat petojen tai -mahdollisesti vielä petomaisempien ihmisten armoille. Hänen sanansa -eivät auttaneet mitään, vaan ainoastaan kiukuttivat Mustaa Mikkoa. -Claytonin oli siis pakko jättää asia sillensä ja koettaa mukautua -onnettomuuteensa niin hyvin kuin osasi. - -Noin kello kolmen aikaan iltapäivällä he tulivat kauniille -metsäiselle rannikolle, vastapäätä erästä paikkaa, joka näytti olevan -luonnollinen satama. - -Musta Mikko lähetti pienen veneellisen miehiä luotaamaan väylää, -jotta saataisiin selville, pääsisikö Fuwalda turvallisesti sataman -suun läpi. - -Noin tunnin kuluttua he palasivat ilmoittaen, että sekä väylässä että -satama-altaassa oli syvää vettä. - -Ennen pimeän tuloa kuunariparkki lojui rauhallisesti ankkurissa -sataman hiljaisella, rasvatyynellä pinnalla. - -Rannikko oli ihana puolitroopillisessa kasvullisuudessaan, ja -kauempana kohosi maa valtamerestä mäiksi ja ylängöiksi, joita miltei -kauttaaltaan peitti alkuaikainen metsä. - -Mitään asutuksen merkkejä ei näkynyt, mutta että siellä helposti -voisi pitää yllä inhimillistä elämää, siitä oli todistuksena runsas -lintu- ja eläinmaailma, josta katselijat Fuwaldan kannella silloin -tällöin näkivät vilahduksia. Olipa siellä kimalteleva pieni jokikin, -joka laski satamaan ja tarjosi yllin kyllin raikasta vettä. - -Kun pimeys laskeutui maan ylle, seisoivat Clayton ja lady Alice -yhä laivan kaiteen ääressä ja tarkastelivat ääneti vastaista -asuinpaikkaansa. Mahtavan metsän tummista pimennoista kuului -villieläinten ääniä -- leijonan kumeaa karjuntaa ja toisinaan -pantterin vihlovia kiljahduksia. - -Alice painautui tiukemmin kiinni mieheensä ajatellessaan kauhuja, -jotka vaanivat heitä tulevien öiden synkkyydessä, kun he kaksi -olisivat yksinään tällä villillä ja asumattomalla rannikolla. - -Myöhemmin Musta Mikko tuli heidän luokseen ja kehoitti heitä -valmistautumaan aamullista maihinnousua varten. He koettivat -taivuttaa häntä viemään heidät vierasvaraisemmalle rannalle, joka -olisi niin lähellä asuttuja seutuja, että he saattaisivat toivoa -pääsevänsä ystävällisten ihmisten pariin. Mutta mitkään rukoukset tai -uhkaukset tai palkinnon lupaukset eivät tehonneet matruusiin. - -"Minä olen laivalla ainoa mies, joka ei halua teidän kuolemaanne, -ja vaikka tiedän, että se olisi varmin tapa pelastaa oma päämme, -niin Musta Mikko ei ole niitä miehiä, jotka unohtavat hyvät työt. -Pelastitte kerran henkeni, ja vastapalvelukseksi teen nyt teille -samaa, mutta siinä onkin kaikki, mitä voin tehdä. Miehet eivät -siedä suurempia myönnytyksiä, ja ellemme saa teitä hyvin pian -maihin, voivat he vielä muuttaa mielensä antamatta teille tätäkään -tilaisuutta. Panen mukaanne kaikki tavaranne ja keittoastioita ja -muutamia vanhoja purjeita teltoiksi ja ruokaa, joka riittää, kunnes -tapaatte hedelmiä ja riistaa. Kun lisäksi saatte pyssyjä turvaksenne, -niin teidän pitäisi voida aivan helposti elää täällä, kunnes tulee -apua. Sitten kun pääsen varmaan suojaan, pidän huolta siitä, että -Englannin hallitus saa tietää olinpaikkanne. En kuolemaksenikaan -osaisi heille täsmälleen sanoa, missä olette, sillä sitä en tiedä -itsekään, mutta he löytävät teidät sittenkin." - -Kun hän oli poistunut, menivät he ääneti kajuuttaansa, kumpikin -täynnä synkkiä aavistuksia. - -Clayton ei uskonut, että Mustalla Mikolla oli pienintäkään aikomusta -ilmoittaa Englannin hallitukselle heidän olinpaikkaansa, ja hyvinkin -saattoi olla jokin petos suunniteltu seuraavaksi päiväksi, kun heidän -oli mentävä maihin merimiesten mukana, jotka saattaisivat heitä -tavaroineen. Kun miehet olisivat poissa Mustan Mikon näkyvistä, -voisivat he lyödä kuoliaiksi vaaralliset matkustajansa, ja silti -jäisi Mustan Mikon omatunto kirkkaaksi. - -Ja vaikkapa he pelastuisivatkin tästä kohtalosta, niin eivätkö -heitä odottaisi toiset vielä peloittavammat vaarat? Yksinään ollen, -ajatteli Clayton, hän tulisi kyllä toimeen vuosikausia, sillä hän -oli voimakas ja terve mies, mutta kuinka kävisi Alicen ja sen pikku -olennon, joka oli piakkoin tulossa maailmaan, erämaan vaivojen ja -vaarojen keskelle? - -Miestä värisytti, kun hän mietiskeli tilanteen hirveää vaarallisuutta -ja avuttomuutta. Mutta laupias kaitselmus esti häntä ennakolta -näkemästä kauheaa todellisuutta, joka odotti heitä synkän salon -armottomissa pimennoissa. - -Varhain seuraavana aamuna heidän lukuisat arkkunsa ja laatikkonsa -vivuttiin kannelle ja laskettiin odottaviin veneisiin rannalle -kuljetettaviksi. - -Siinä oli paljon erilaista muuttotavaraa, sillä Claytonit olivat -arvelleet viipyvänsä kodissaan mahdollisesti viisi tai kahdeksan -vuotta, niin että he tarpeellisten tavarain lisäksi olivat ottaneet -mukaansa myös paljon ylellisyysesineitä. - -Musta Mikko oli päättänyt, ettei mitään Claytonin tavaroita -jätettäisi laivaan. Vaikea oli sanoa, oliko syynä tähän myötätunto -heitä kohtaan vai hänen omien etujensa ajaminen. - -Varmaa on ainakin, että jos kadonneen brittiläisen virkamiehen -tavaroita keksittäisiin epäilyttävältä alukselta, ei sitä olisi -helppo selittää missään sivistyneen maailman satamassa. - -Niin innokas hän oli ajamaan perille tämän aikeensa, että käski -merimiesten, jotka olivat takavarikoineet Claytonin revolverit, antaa -ne hänelle takaisin. - -Pieniin veneisiin lastattiin myös suolattua lihaa, laivakorppuja, -vähän perunoita, papuja, tulitikkuja, keittoastioita, työkalulaatikko -ja muutamia vanhoja purjeita. - -Ikäänkuin itsekin peläten samaa kuin Clayton, Musta Mikko seurasi -heitä maihin ja jätti heidät viimeisenä, sitten kun veneet -- miesten -täytettyä laivan tynnyrit raikkaalla vedellä -- työnnettiin rannasta -ja lähdettiin soutamaan takaisin Fuwaldaa kohti. - -Kun veneet hiljalleen lipuivat pitkin poukaman sileää pintaa, -seisoivat Clayton ja hänen vaimonsa ääneti katselemassa niiden lähtöä --- kummankin rinnassa uhkaavan onnettomuuden tunne ja äärimmäinen -toivottomuus. - -Ja heidän takanaan, matalan harjanteen reunan yli, katselivat heitä -toiset silmät -- toisiaan lähellä olevat ilkeät silmät, jotka -kiiluivat tuuheiden kulmakarvojen alla. - -Kun Fuwalda oli kulkenut ahtaasta satamansuusta ulos ja katosi -näkyvistä niemekkeen taakse, kietoi lady Alice kätensä Claytonin -kaulaan ja purskahti hillittömään itkuun. - -Urheasti hän oli ottanut vastaan kapinan vaarat; sankarillisen lujana -katsonut hirveätä tulevaisuutta kohti, mutta nyt, kun ehdottoman -yksinäisyyden kauhu oli heidän yllään, laukesivat hänen liian -jännittyneet hermonsa ja vastavaikutus sai hänet valtaansa. - -Clayton ei koettanut hillitä hänen kyyneleitään. Olihan parempi, että -luonto sai purkaa kauan patoutuneina olleet tunteet, ja hyvän aikaa -kesti, ennenkuin nuori nainen saattoi taas hallita itseään. - -"Voi, John", huudahti hän viimein, "tämä on niin kauheata. Mitä -meidän on tehtävä? Mitä meidän on tehtävä?" - -"Ainoa, mitä voimme tehdä, Alice", vastasi hänen miehensä niin -rauhallisesti kuin he olisivat istuneet hauskassa arkihuoneessaan -kotona, "on se, että käymme käsiksi työhön. Työ on pelastuksemme. -Emme saa jäädä ajattelemaan, sillä se voisi tehdä meidät hulluiksi. -Meidän on tehtävä työtä ja odotettava. Minä olen varma siitä, että -apua tulee piankin, kun huomataan, että Fuwalda on kadonnut, -- -vaikkei Musta Mikko pitäisikään meille antamaansa sanaa." - -"Niin, John, jos olisi puhe vain sinusta ja minusta", nyyhkytti -Alice, "niin voisimme kyllä kestää, sen tiedän, mutta --" - -"Rakkaani", keskeytti Clayton hellästi, "minä olen ajatellut sitäkin, -mutta meidän pitää kestää sekin, kuten kaikki muu, mikä meitä -kohtaa, urheasti ja viimeiseen saakka luottaen kykyymme suoriutua -olosuhteista, olkoot ne minkälaisia tahansa. Harmaassa muinaisuudessa -tuli esi-isiemme osaksi samoja vaikeuksia kuin nyt meille, ehkäpä -juuri näissä samoissa aarniometsissä. Että me nyt olemme täällä, se -todistaa heidän voittoaan. Emmekö me nyt voi tehdä sitä, mitä hekin? -Vieläpä paremminkin, sillä me olemme varustetut pitkinä aikakausina -kootuilla tiedoilla, ja meillähän on tieteen apuneuvoja, joilla -itseämme suojelemme, puolustamme ja ylläpidämme, ja joista he eivät -mitään tietäneet. Mitä he saivat aikaan kivestä ja luusta tehdyillä -työkaluilla ja aseilla, sen mekin, Alice, varmasti voimme suorittaa." - -"Ah, John, soisin niin mielelläni, että olisin mies ja voisin -ajatella miehen tavalla, mutta minä olenkin vain nainen ja ymmärrän -pikemmin sydämelläni kuin päälläni, ja se, mitä voin nähdä, on liian -hirveää, liian mahdotonta sanoin kuvattavaksi. Toivon vain, John, -että olisit oikeassa. Koetan parastani ollakseni urhea alkuihminen, -alkuaikaisen miehen kelpo vaimo." - -Claytonin ensi työnä oli valmistaa yöksi turvapaikka, joka suojelisi -heitä petoeläimiltä. - -Hän avasi sen laatikon, jossa olivat hänen pyssynsä ja ammuksensa, -jotta he molemmat työskennellessään olisivat aseistettuja -mahdollisten hyökkäysten varalta, ja sitten he yhdessä etsivät -paikkaa, missä nukkuisivat ensi yönsä. - -Noin sadan metrin päässä rannasta oli pieni tasainen, melkein puuton -ala, jolle he päättivät aikaa myöten rakentaa vakituisen majan, mutta -toistaiseksi oli heidän mielestään parasta kyhätä puihin pieni lava, -jonne eivät ylettyisi paikkakunnan isommat petoeläimet. Clayton -valitsi siis neljä puuta, jotka olivat neliössä lähes kolmen metrin -päässä toisistaan. Muista puista hän hakkasi pitkiä oksia ja teki -valitsemiensa puiden ympärille niistä kehän, joka oli runsaasti -kolme metriä korkealla maasta. Oksien päät hän sitoi lujasti kiinni -köysillä, joita Musta Mikko oli hänelle auliisti luovuttanut Fuwaldan -varastosta. - -Ristiin rastiin tälle kehälle Clayton sovitti pienempiä oksia -vieretysten ja kattoi näin saadun pohjan suunnattoman isoilla -"norsunkorvilla", joita ympäristössä kasvoi yltäkyllin. -Päällimmäiseksi hän levitti monta kerrosta purjekangasta. - -Pari metriä korkeammalle hän kyhäsi samanlaisen, vaikkakin kevyemmän -laitteen katoksi ja kiinnitti loput purjekankaastaan sivuille -seiniksi. - -Kun kaikki oli valmista, oli hän saanut toimeen melko mukavan -kammion, jonne hän sitten vei heidän huopapeitteensä ja eräitä -keveämpiä matkatavaroita. - -Oli jo myöhäinen iltapäivä, ja jäljelläolevat valoisat tunnit -käytettiin järeiden tikapuiden valmistamiseen. Niiden avulla lady -Alice saattoi nousta uuteen kotiinsa. - -Pitkin päivää oli heidän ympärillään metsässä ollut -loistavahöyhenisiä vilkkaita lintuja ja hyppiviä, lörpötteleviä -marakatteja, jotka uteliaina tarkastelivat näitä uusia tulokkaita ja -heidän kummia pesäpuuhiaan. - -Vaikka sekä Clayton että hänen vaimonsa olivat hyvin varuillansa, -eivät he nähneet mitään isompia eläimiä. Pari kertaa he tosin -olivat huomanneet pikku apinanaapuriensa rientäviin kovasti kirkuen -läheiseltä harjanteelta ja pelästyneinä katselevan sinne päin olkansa -yli, siten ilmaisten yhtä selvästi kuin olisivat puhuneet, että -siellä oli jotakin hirveätä ja vaarallista. - -Juuri vähää ennen pimeän tuloa Clayton sai tikapuunsa valmiiksi, -ja täytettyään ison astian vedellä läheisestä joesta he kiipesivät -kutakuinkin turvalliseen, ilmavaan kammioonsa. - -Kun oli hyvin lämmin, niin Clayton oli heittänyt sivuverhot katolle, -ja heidän siinä istuessaan kuin turkkilaiset, jalat ristissä allaan, -sattui lady Alice tähystämään metsän pimentoihin. Silloin hän äkkiä -kumartui eteenpäin ja tarttui Claytonin käsivarteen. - -"John", kuiskasi hän. "Katso! Mikä tuo on, ihminenkö?" Kun Clayton -kääntyi katsomaan osoitettuun suuntaan, näki hän tummaa taustaa -vasten hämärästi ison hahmon seisomassa harjanteella. - -Hetken se seisoi kuin kuunnellen, kääntyi sitten hitaasti ja häipyi -viidakkoon. - -"Mikä se oli, John?" - -"En tiedä, Alice", vastasi Clayton vakavasti, "nyt on liian pimeä -eikä voi selvästi nähdä niin kauas. Kenties se oli vain nousevan kuun -luoma varjo". - -"John, jollei se ollut ihminen, niin se oli suunnattoman iso ja -kauhea irvikuva ihmisestä. Voi, minä olen niin peloissani." - -Clayton otti hänet syliinsä ja kuiskaili hänen korvaansa rohkaisun -ja rakkauden sanoja, sillä suurinta huolta heidän onnettomassa -kohtalossaan tuotti Claytonille hänen nuoren vaimonsa sielunahdistus. -Vaikka hän itse oli urhea ja peloton, osasi hän kuitenkin arvostella -pelosta johtuvia hirveitä kärsimyksiä -- jollainen käsityskyky -on harvinainen, vaikka se tosin oli vain yksi niistä monista -ominaisuuksista, joiden takia loordi Greystokea kaikkien tuttujen -kesken kunnioitettiin ja suosittiin. - -Vähän tämän jälkeen hän laski sivuverhot alas ja kiinnitti ne -lujasti puihin, jättäen vain pienen aukon rannalle päin. Kun heidän -pienoisessa ilmakammiossaan nyt oli pilkkosen pimeä, laskeutuivat -he lepäämään huopapeitteilleen, koettaen unesta saada hetkiseksi -unohdusta. - -Clayton makasi juuri aukon kohdalla ja piti kaiken varalta kivääriä -ja kahta revolveria käsillä. - -Tuskin he olivat sulkeneet silmänsä, kun heidän takaansa viidakosta -kajahti pantterin karmiva huuto. Yhä lähemmäksi se tuli, kunnes he -saattoivat kuulla tämän ison pedon olevan suoraan allaan. Tunnin -tai enemmän he kuulivat sen haistelevan ja kynsivän puita, jotka -kannattivat heidän majaansa, mutta vihdoin se lähti tiehensä yli -ranta-aukeaman, jolloin Clayton selvästi näki sen kirkkaassa -kuutamossa -- iso, kaunis eläin se oli, suurin, mitä hän oli -milloinkaan nähnyt. - -Pimeyden pitkinä hetkinä he nukahtivat vain silloin tällöin, sillä -öinen aarniometsä, jossa vilisi tuhansia eläimiä, piti heidän -hermojaan jännityksessä, -- läpitunkevat kirkaisut tai valtavien -ruhojen hiipivät liikkeet heidän allaan saivat heidät tavantakaa -hätkähtäen heräämään. - - - - -KOLMAS LUKU - -Hengen kaupalla - - -Aamulla he olivat vain vähän, tuskin ollenkaan virkistyneitä, mutta -tavaton oli kuitenkin helpotuksen tunne, kun he näkivät päivän -valkenevan. - -Heti kun he olivat nauttineet laihan suuruksensa, johon kuului -suolaista sianlihaa, kahvia ja laivakorppuja, alkoi Clayton kyhätä -heille majaa, sillä hän ymmärsi, että he eivät voineet toivoa mitään -turvaa ja mielenrauhaa öisin, ennenkuin neljä vahvaa seinää suojelisi -heitä aarniometsän eläimiltä. - -Tämä tehtävä oli vaikea ja vei suurimman osan kuukautta, vaikka hän -rakensikin vain yhden pienen huoneen. Sen hirsiksi hän käytti kuuden -tuuman vahvuisia pölkkyjä ja täytti raot savella, jota löysi maasta -noin metrin syvyydestä. - -Huoneen toiseen päähän hän sijoitti rannan pikkukivistä valmistetun -tulisijan, liittäen kivet savilaastilla toisiinsa, ja kun maja oli -valmis, laastitsi hän sen paksulti savella. - -Ikkuna-aukkoon hän sovitti tuuman vahvuisia puikkoja kohti- ja -vaakasuoraan ja yhdisti ne toisiinsa niin tukevasti ristikoksi, että -se saattoi kestää voimakkaankin eläimen ryntäyksen. Näin he saivat -valoa ja ilmanvaihtoa eikä heidän silti tarvinnut pelätä, että -majassa olisi vähemmän turvallista. Kattona oli tiheä kerros oksia, -jotka päällystettiin ruohoilla ja palmunlehvillä ja viimeksi savella. - -Oven hän teki pakkauslaatikoiden laudoista, jotka naulattiin kerros -kerroksen päälle ristiin, niin että hänellä vihdoin oli noin kolmen -tuuman vahvuinen ovi, jonka erinomainen tukevuus pani heidät molemmat -nauramaan. - -Tässä kohtasi Claytonia suurin vaikeus, sillä hän ei tiennyt mistä -saisi saranat. Kaksi päivää aherrettuaan hän kuitenkin sai kyhätyksi -kovasta puusta kaksi vankkaa hakaa, joiden varassa ovi avautui ja -sulkeutui helposti. - -Laastitus- ja muut lopputyöt suoritettiin vasta sitten kun he jo -olivat muuttaneet majaan. He alkoivat näet asua siinä heti kun katto -oli valmis. Yöksi he aina laittoivat matkakirstut oven eteen, joten -he jo silloin tunsivat olonsa melko turvalliseksi ja nukkuivat -mukavasti. - -Vuoteen, tuolien, pöytien ja hyllyjen tekeminen oli verrattain -helppoa hommaa, ja siten heillä jo toisen kuukauden lopulla oli -asunto aika hyvässä kunnossa, eikä elämä olisi ollut heistä -vastenmielistä ja onnetonta, ellei olisi ollut ainaista yksinäisyyden -tunnetta ja pelkoa, että villieläimet hyökkäisivät heidän kimppuunsa. - -Öisin murisivat ja ärjyivät isot pedot heidän pienoisen majansa -ympärillä, mutta ihminen voi niin tottua usein kuulemiinsa ääniin, -että pian he eivät paljoakaan niistä välittäneet, vaan nukkuivat -rauhallisesti. - -Kolmasti he olivat nähneet nopeasti katoavia suuria ihmisenkaltaisia -olentoja, mutta eivät milloinkaan kyllin läheltä voidakseen varmasti -tietää, olivatko ne ihmisiä vai eläimiä. - -Loistavanväriset linnut ja pikku apinat olivat piankin tottuneet -uusiin naapureihinsa. Ilmeisesti ne eivät olleet milloinkaan ennen -nähneet inhimillisiä olentoja, ja kun siis ensi pelko oli haihtunut, -tulivat ne yhä lähemmäksi sen merkillisen uteliaisuuden pakoittamina, -joka on omiaan viidakon ja tasangon villeille asujamille. Jo ensi -kuukauden kuluessa olivat useat linnut tulleet niin hyviksi ystäviksi -Claytonien kanssa, että nokkivat murusia heidän käsistään. - -Kun Clayton eräänä iltapäivänä valmisteli lisärakennusta -- hän -suunnitteli näet useampien huoneiden rakentamista -- tuli joukko -heidän rumia pikku ystäviään kirkuen ja sättien puiden lomitse -harjanteelta päin. Paetessaan ne loivat pelokkaita katseita taakseen -ja vihdoin pysähtyessään Claytonin lähelle räkättivät hänelle -kiihtyneinä, ikäänkuin varoittaakseen häntä lähenevästä vaarasta. - -Lopulta hän sai itse nähdä sen olennon, jota pikku apinat niin -pelkäsivät -- ihmismäisen pedon, jonka Claytonit olivat silloin -tällöin nähneet vilaukselta. - -Se lähestyi viidakon halki puolipystyssä asennossa, välistä tukien -itseään nyrkeillään -- iso ihmisenkaltainen apina, joka päästeli -syviä kurkkukorahduksia ja toisinaan matalaa haukuntaa. - -Clayton oli jonkun matkan päässä majasta kaatamassa erikoisen sopivaa -puuta rakennustyötään varten. Hän oli käynyt huolettomaksi, kun -kuukausimääriin ei ollut nähnyt päivällä mitään vaarallisia eläimiä, -ja niinpä hän nytkin oli jättänyt pyssynsä ja revolverinsa pieneen -majaansa. Nähdessään nyt ison apinan hyökkäävän pensaikon halki -suoraan kohti, vieläpä suunnalta, joka teki paon mahdottomaksi, hän -tunsi väristyksen selkäpiissään. - -Hän käsitti heti, että kun hänellä oli aseena vain kirves, ei juuri -ollut paljon toiveita kunnollisesti selvitä tuosta hirviöstä; mutta -kuinka kävisi silloin Alicen? Voi, hyvä Jumala, mikä tulisi Alicen -kohtaloksi? - -Vielä oli pieni mahdollisuus ehtiä majaan. Hän kääntyi siis äkkiä ja -lähti juoksemaan sitä kohden, huutaen samalla vaimolleen, että tämä -rientäisi sisään ja sulkisi oven, jos peto saisi hänet kiinni. - -Lady Greystoke oli istunut vähän matkan päässä majasta ja kuullessaan -miehensä huudon katsahti sinne päin. Hän näki apinan rientävän -katkaisemaan Claytonilta pakotietä niin nopeasti, että sellainen -vauhti suorastaan hämmästytti noin isossa ja kömpelössä elukassa. - -Päästäen huudon Alice juoksi majaa kohti ja kynnykseltä loi taakseen -silmäyksen, joka sai hänet kauhusta jäykistymään, sillä peto oli nyt -ehtinyt hänen miehensä luo, joka seisoi pitäen kirvestä molemmin -käsin koholla. - -"Sulje ja telkeä ovi, Alice", huusi Clayton. "Kyllä minä selviän -tästä kirveelläni." - -Mutta hän tiesi, että nyt oli tulossa kauhea kuolema, ja sen käsitti -lady Alicekin. - -Apina oli suuri otus, luultavasti noin puolentoista sadan kilon -painoinen. Sen ilkeät likekkäiset silmät hehkuivat vihaa tuuheiden -kulmakarvojen alta, ja valtavat torahampaat paljastuivat sen -karmeasti muristessa, kun se hetkeksi pysähtyi saaliinsa eteen. - -Pedon olan yli Clayton saattoi nähdä majansa oviaukon tuskin -kahdenkymmenen askeleen päässä ja kauhu valtasi hänen mielensä, kun -hän näki nuoren vaimonsa tulevan majasta ulos aseenaan pyssy. - -Lady Alice oli aina pelännyt ampuma-aseita eikä milloinkaan halunnut -niihin koskea, mutta nyt hän ryntäsi apinaa kohden pelottomana kuin -poikastaan suojeleva naarasleijona. - -"Takaisin, Alice", huusi Clayton, "Jumalan tähden käänny takaisin!" - -Mutta Alice ei tahtonut totella, ja juuri samassa apina hyökkäsi, -niin ettei Clayton ehtinyt sanoa mitään muuta. - -Mies huitaisi kirveellään olan takaa, mutta väkevä peto tarttui -siihen hirveillä kourillaan, riisti sen Claytonilta ja heitti kauas -syrjään. Kamalasti muristen se nyt ryntäsi suojattoman uhrinsa -kimppuun, mutta ennenkuin sen hampaat olivat ehtineet iskeä Claytonin -kurkkuun, kuului pamahdus, ja luoti tunkeutui apinan selkään -lapaluiden väliin. - -Paiskattuaan Claytonin maahan peto kääntyi uutta vihollistaan -vastaan. Siinä seisoi kauhistunut nuori nainen koettaen turhaan -laukaista toista kertaa. Hän ei ollut selvillä ampuma-aseen -koneistosta, ja hana iski turhaan tyhjää patruunahylsyä. - -Kiljahtaen raivosta ja tuskasta apina hyökkäsi hennon naisen -kimppuun, joka tuupertui sen alle menettäen tajuntansa. Samassa pääsi -Clayton pystyyn ja riensi apuun. Hänen onnistuikin odottamattoman -helposti vääntää pedon ruho vaimonsa päältä syrjään -- apina oli -kuollut. Luoti oli tehnyt tehtävänsä. - -Kun Clayton hätäisesti tarkastaessaan vaimoansa ei huomannut hänessä -mitään loukkaantumisen merkkejä, päätti hän siitä, että peto oli -kuollut samalla hetkellä kun se oli karannut Alicen kimppuun. - -Hellävaroen hän nosti yhä tainnoksissa olevan syliinsä ja kantoi -majaan, mutta runsaasti kaksi tuntia kesti, ennenkuin Alice tointui. - -Hänen ensi sanansa herättivät Claytonissa epämääräistä pelkoa. -Tajuihinsa tultuaan Alice katseli kummastellen ympärilleen ja sanoi -sitten tyytyväisesti huoahtaen: - -"Oh, John, kuinka ihanaa on todella olla kotona! Minä näin niin -hirveää unta rakkaani, ikäänkuin emme enää olisikaan Lontoossa, -vaan jossakin kauheassa paikassa, missä suuret pedot hyökkäilivät -kimppuumme." - -"Kas niin, Alice", sanoi hänen miehensä, silittäen hänen otsaansa, -"koeta nyt nukkua taas, äläkä vaivaa päätäsi pahoilla unilla". - -Seuraavana yönä syntyi tässä aarniometsän laidalla olevassa majassa -poika, leopardin kiljuessa oven edustalla ja leijonan päästäessä -kumeita kiljahduksia harjanteen takaa. - -Lady Greystoke ei enää tointunut pahasta hermojärkytyksestä, ja -vaikka hän eli vielä vuoden aikaa lapsensa syntymän jälkeen, ei hän -enää koskaan käynyt majan ulkopuolella eikä liioin kyennyt täysin -käsittämään olevansa kaukana Englannista. - -Toisinaan hän kyseli Claytonilta, mitä merkillisiä ääniä täällä -kuului öisin, minne palvelijat ja ystävät olivat joutuneet ja -miksi heidän asuntonsa oli näin karkea ja vaillinainen, mutta -vaikka hänen miehensä ei koettanut johtaa häntä harhaan, ei hän -sittenkään voinut käsittää, mitä tämä kaikki merkitsi. Muuten hän -oli täysin järjissään, ja se ilo, jota hän sai pikku pojastaan, ja -hänen miehensä hellä huolenpito teki tämän vuoden hänelle hyvin -onnelliseksi -- olipa se hänen nuoren elämänsä onnellisin aika. - -Että sitä olisivat rasittaneet ainainen huoli ja pelko, jos hän olisi -ollut täysissä sielunvoimissa, sen Clayton käsitti hyvin, niin että -vaikka hän hirveästi kärsi nähdessään vaimonsa tällaisessa tilassa, -oli hän toisinaan Alicen itsensä puolesta miltei iloinen, ettei tämä -voinut tilannetta tajuta. - -Jo aikoja sitten hän oli luopunut kaikista pelastuksen toiveista, -ellei sattuma tulisi avuksi. Uupumattoman hartaasti hän oli tehnyt -työtä somistaakseen majan sisustaa. Leijonan- ja pantterinnahat -peittivät lattiaa, ja pitkin seiniä oli astia- ja kirjahyllyjä. -Kömpelöissä maljakoissa, jotka hän omin käsin oli muovaillut savesta, -oli ihania tropiikin kukkia. Heinä- ja bamburuokoverhot riippuivat -ikkunoissa, ja kaikkein vaivaloisin saavutus oli se, että hän -vaivaisilla työkaluillaan oli sievästi laudoittanut seinät ja katon -ja tasoittanut lattian sileäksi. - -Että hän ollenkaan oli kyennyt tällaiseen outoon työhön, se -kummastutti häntä itseäänkin. Mutta hän rakasti työtä, sillä hän -ahersi vaimonsa ja sen hennon olennon vuoksi, joka oli tullut -heitä ilahduttamaan, vaikka se samalla sadoin kerroin lisäsi hänen -vastuunalaisuuttaan ja aseman kauheutta. - -Seuraavan vuoden aikana kävivät Claytonin kimppuun useinkin ne isot -apinat, jotka nyt näyttivät alituisesti hätyyttävän majaa, mutta kun -hän ei enää milloinkaan mennyt ulos ilman pyssyjä ja revolvereita, ei -hänen tarvinnut suurestikaan pelätä näitä valtavia petoja. - -Hän oli vahvistanut ikkunaristikkoja, sommitellut oveen erikoisen -puisen lukkolaitteen, niin että ollessaan metsästämässä tai hedelmiä -keräämässä hänen ei tarvinnut vähääkään pelätä petojen sillä välin -tunkeutuvan majaan. - -Alkuaikoina hän ampui paljon riistaa majan ikkunoista, mutta lopulta -eläimet oppivat pelkäämään tätä merkillistä pesää, josta kuului hänen -pyssynsä julma pauke. - -Joutoaikoina Clayton usein luki vaimolleen ääneen kirjavarastosta, -jonka hän oli tuonut mukanaan heidän uutta kotiaan varten. -Kirjojen joukossa oli useita lapsille aiottuja -- aapisia, kuva- ja -lukukirjoja -- sillä he olivat ottaneet lukuun, että heidän -pikku lapsensa olisi kyllin vanha niitä tarvitsemaan, ennenkuin -he saattoivat toivoa pääsevänsä takaisin Englantiin. Toisin ajoin -Clayton teki heidän merkillisestä elämästään muistiinpanoja -päiväkirjaansa, johon hän oli tottunut kirjoittamaan ranskaksi. Tätä -kirjaa hän säilytti lukitussa metallilaatikossa. - -Kun oli kulunut vuosi pikku pojan syntymästä, nukahti lady Alice -eräänä yönä rauhallisesti ikuiseen uneen. Niin hiljainen oli hänen -loppunsa, että Clayton vasta monta tuntia myöhemmin heräsi tajuamaan, -että hänen vaimonsa oli kuollut. Vasta vähitellen hän pääsi selville -asemansa kauheudesta, ja epäiltävää on, ymmärsikö hän milloinkaan -täysin, mikä tavaton suru ja peloittava vastuu oli tullut hänen yksin -kannettavaksensa nyt, kun oli pidettävä huolta pienoisesta olennosta, -joka vielä oli rintalapsi. - -Viimeinen muistiinpano hänen päiväkirjassaan on tehty lady -Alicen kuoleman jälkeisenä aamuna. Siinä hän kertoo onnettomat -yksityiskohdat niin asiallisesti, että se yhä lisää traagillisuutta, -sillä se todistaa pitkällisen surun ja toivottomuuden synnyttämää -turtumusta, jota tuskin tämäkään julma isku saattoi enää pahentaa. - -"Pieni poikani itkee ruokaa -- voi, Alice, mitä minun on tehtävä?" - -Kun John Clayton oli kirjoittanut nämä sanat, jotka olivat hänen -viimeisensä, laski hän väsyneesti päänsä käsivarsien varaan pöydälle, -jonka hän oli nikkaroinut vieressään kylmänä ja mykkänä makaavalle -Alicelle. Pitkään aikaan ei mikään keskeyttänyt aarniometsän -kuolonomaista hiljaisuutta, paitsi että kuului pienoisen poikalapsen -säälittävää vaikeroimista. - - - - -NELJÄS LUKU - -Apinat - - -Metsässä jonkun matkan päässä rannikolta riehui vanha Kertshak, -apinakuningas, kansansa kesken vihan vimmassa. - -Nuoremmat ja kepeämmät hänen heimonsa jäsenistä pakenivat hänen -vihansa tieltä suin päin korkeiden puiden ylemmille oksille, jotka -tuskin kannattivat heidän painoansa, mutta mieluummin he sielläkin -panivat henkensä alttiiksi kuin olivat tekemisissä Kertshakin kanssa -silloin kun tämä oli hillittömän raivonsa vallassa. Toiset urokset -hajaantuivat eri suuntiin, mutta vasta sen jälkeen kun raivostunut -peto oli eräältä heistä murskannut selkärangan poikki valtavien -leukojensa välissä. - -Muuan onneton nuori naaras sattui hellittämään epävarman otteensa -korkean oksan latvassa ja mätkähti maahan melkein Kertshakin -jalkoihin. - -Hurjasti kiljahtaen Kertshak hyökkäsi hänen kimppuunsa, repäisi -mahtavilla hampaillaan ison palan hänen kyljestään ja takoi häntä -kaikin voimin päähän ja hartioihin paksulla kalikalla, kunnes kallo -oli ihan mäsänä. - -Sitten hän sai näkyviinsä Kaalan, naarasapinan, joka palasi -ruuanhakuretkeltä pienokainen sylissään eikä tiennyt mitään mahtavan -uroksen mielialasta, ennenkuin toisten äänekkäät varoitukset saivat -hänet henkensä kaupalla pyrkimään turvaan. - -Mutta Kertshak oli hänen kintereillään, jopa niin lähellä, että oli -jo vähällä tarttua hänen toiseen nilkkaansa. Silloin Kaala suoritti -hyvin pitkän hypyn toisesta puusta toiseen -- vaarallisen tempun, -johon apinat vain harvoin turvautuvat, paitsi jos vaara on niin -uhkaava, että muuta mahdollisuutta ei ole. Hän onnistui hypyssään, -mutta kun hän tarttui toisen puun oksaan, pakotti raju tärähdys pikku -apinan hellittämään otteensa, vaikka se pitikin kovasti kiinni emonsa -kaulasta, niin että paiskautui kymmenen metrin korkeudesta maahan. - -Säikähdyksestä kiljaisten Kaala riensi päistikkaa sen luo eikä enää -ajatellut vaarallista Kertshakia. Mutta kun hän painoi pienoista -runneltua ruumista rintaansa vasten, oli henki siitä jo lähtenyt. - -Hän istui maassa hiljaa vaikeroiden ja hyväillen sylissään pikku -ruumista. Kertshak antoi hänen nyt olla rauhassa. Lapsen onneton -kuolema sai hänen raivohullaannuksensa lauhtumaan yhtä nopeasti kuin -se oli hänet vallannutkin. - -Kertshak oli tavattoman iso kuningasapina, joka painoi ainakin -puolitoistasataa kiloa. Hänen otsansa oli hyvin matala ja taaksepäin -loiveneva, silmät pienet ja verestävät, likellä toisiaan karkean, -litteän nenän juuressa. Korvat olivat isot ja ohuet, mutta kuitenkin -pienemmät kuin useilla muilla hänen lajiinsa kuuluvilla. - -Hirveän mielenlaatunsa ja valtavan voimansa nojalla hän oli päässyt -yksinvaltiaaksi sen pienen heimon keskuuteen, jossa hän oli syntynyt -noin kaksikymmentä vuotta sitten. Nyt, kun hän oli parhaissa -voimissaan, ei yksikään apina koko aarniometsässä, jossa hän samoili, -uskaltanut häntä vastustaa, eivätkä myöskään toiset, isommat eläimet -häntä hätyyttäneet. - -Ainoastaan vanha Tantor, norsu, ei pelännyt häntä -- ja hän oli -myös ainoa, jota Kertshak pelkäsi. Kun Tantor antoi äänensä kuulua, -silloin tämä iso apina heimolaisineen kiirehti puiden korkeimmille -oksille. - -Siihen ihmisapinain heimoon, jota Kertshak hallitsi rautaisin -kourin ja paljastetuin torahampain, kuului noin kahdeksan perhettä, -jokaisessa näistä täysikäinen uros vaimoineen ja lapsineen, niin että -koko heimossa oli noin kuusi- tai seitsemänkymmentä apinaa. - -Kaala oli Tublatin -- mikä merkitsee murskattua nenää -- nuorin -vaimo, ja se lapsi, jonka hän äsken menetti, oli hänen ensimmäisensä, -sillä hän oli vasta yhdeksän tai kymmenen vanha. - -Mutta näinkin nuorena hän oli jo iso ja voimakas -- komea, -siromuotoinen eläin, jonka pyöreä, korkea otsa todisti hänellä olevan -enemmän älyä kuin useimmilla hänen heimolaisillaan. Niinpä hän myös -kykeni syvemmin tuntemaan äidinrakkautta ja äidinsurua. - -Mutta silti hän oli apina, iso, petomainen, hirveä eläin, kuuluen -gorilloille läheisesti sukua olevaan lajiin, joka on niitä paljon -älykkäämpi. Juuri tämä älykkyys ja gorillain tapainen voima ovat -syynä siihen, että nämä apinat ovat peloittavimpia ihmisten -edeltäjistä. - -Kun apinat huomasivat, että Kertshakin raivo oli mennyt, alkoivat -ne hiljalleen laskeutua lehväisistä pakopaikoistaan ja palasivat -keskeytyneihin toimiinsa. Nuoret leikkivät ja telmivät puiden -ja pensaiden seassa. Jotkut täysikasvuiset loikoivat pitkällään -kuihtuneen ja mätänevän ruohikon pehmoisella matolla, toiset -kääntelivät puista pudonneita oksia ja multakokkareita, etsien pikku -hyönteisiä ja matelijoita, jotka olivat heidän tavallista ravintoaan, -ja toiset taas haeskelivat läheisistä puista hedelmiä, pähkinöitä, -linnunpoikasia ja munia. - -Näin kului aikaa tunnin verran, ja sitten Kertshak kutsui heidät -kokoon, komensi seuraamaan itseään ja suuntasi matkansa rannikolle. - -He samoilivat enimmäkseen maata myöten, milloin kävi laatuun, ja -kulkivat silloin pitkin norsujen polkuja, jotka ovat ainoita teitä -tässä puiden, pensaiden ja köynnöskasvien sokkelossa. He liikkuivat -eteenpäin kömpelösti, ikäänkuin vierien, ja tukivat itseään kättensä -rystysillä. - -Mutta kun tie kulki matalampien puiden lomitse, pääsivät he eteenpäin -nopeammin, heilauttamalla itsensä oksalta oksalle, yhtä kepeästi kuin -heidän pikku marakattiserkkunsa. Ja koko matkan Kaala kantoi pientä -kuollutta lastaan rintaansa vasten puserrettuna. - -Puolenpäivän tienoissa he saapuivat harjanteelle, jolta näkyi -rantakaistale ja sinne rakennettu pieni maja. Kertshakin matkan -päämäärä. - -Hän oli nähnyt monen heimolaisensa kuolevan, kun oli pamahtanut jokin -pieni musta keppi, jota tuossa merkillisessä pesässä asuva valkoinen -apina oli käsitellyt, ja hänen eläimellisissä aivoissaan oli kypsynyt -päätös anastaa tuhoatuottava vehje ja tutkia, mitä salaperäisessä -pesässä oli. - -Ennen kaikkea hänen teki mieli upottaa hampaansa merkillisen eläimen -niskaan, jota hän oli oppinut vihaamaan ja pelkäämään, ja siksi hän -tuli usein heimolaisineen tähystelemään, vaanien sopivaa hetkeä, -jolloin valkoinen apina olisi unohtanut olla varuillaan. - -Viime aikoina he olivat visusti karttaneet hyökkäystä eivätkä olleet -edes näyttäytyneet, sillä joka kerta kun he siellä kävivät, oli pieni -keppi karjahtanut kuolonsanomansa jollekin heimon jäsenelle. - -Tänään ei valkoista apinaa näkynyt missään, ja vartiopaikaltaan he -saattoivat nähdä, että ovi oli auki. Hitaasti, varovasti ja ääneti -he hiipivät viidakon lävitse majaa kohti. Ei kuulunut murinaa, ei -raivoisia kiljahduksia -- pieni musta keppi oli opettanut heitä -tulemaan hiljaa. - -Lähemmäs, yhä lähemmäs he tulivat, kunnes Kertshak itse pujahti -salavihkaa ovelle asti ja tähysti sisään. Hänen takanaan oli kaksi -urosapinaa ja sitten Kaala, jolla yhä oli kuollut pienokainen -sylissään. - -Sisällä he näkivät merkillisen valkoisen apina kumartuneena pöydän -yli, nojaten päätään käsiinsä. Vuoteessa makasi purjekankaalla -peitetty ruumis, ja pienestä karkeatekoisesta kehdosta kuului lapsen -valittava itku. - -Kertshak hiipi ääneti sisään ja kyyristyi hyökätäkseen, mutta silloin -John Clayton havahti, nousi seisaalle ja tuijotti tulijoihin. - -Se näky, joka kohtasi häntä, sai hänet varmaankin kauhusta -jähmettymään, sillä hänen edessään oven puolella seisoi kolme isoa -koirasapinaa ja takana tungeskeli vielä joukko muita -- montako, -sitä hän ei koskaan saanut tietää, sillä hänen revolverinsa riippui -vastapäisellä seinällä pyssyn vieressä, ja Kertshak karkasi hänen -kimppuunsa. - -Kun kuningasapina sitten päästi hervottoman ruumiin, joka oli ennen -ollut John Clayton, Greystoken loordi, kääntyi hänen huomionsa -pikku kehtoon, mutta Kaala ehti sinne ennen häntä ja sieppasi -lapsen syliinsä, ja ennenkuin Kertshak kerkisi estämään, oli Kaala -livahtanut ovesta ja kiivennyt korkeaan puuhun. - -Ottaessaan Alice Claytonin pienen elävän lapsen oli apina laskenut -oman kuolleen poikasensa tyhjään kehtoon, sillä elävän valitus vetosi -hänen villissä rinnassaan hallitsevan äitiyden tunteeseen, jota -kuollut ei enää voinut tyydyttää. - -Korkealla valtavan puun oksien seassa hän puristi itkevää lapsukaista -hellästi kuin oma äiti rintaansa vasten ja sai sen pian tyyntymään. -Nälkä täytti heidän välisensä kuilun, ja englantilaisen loordin ja -englantilaisen ladyn poika imi ravintoa Kaalan, jättiläisapinan, -povesta. - -Sillä välin apinat tutkivat majassa uteliaasti tämän merkillisen -pesän sisällystä. - -Kertshak ei enää välittänyt surmaamastaan valkoisesta apinasta, -vaan käänsi huomionsa vuoteessa makaavaan olentoon, jota peitti -purjekankaan palanen. Ensin hän kohotti varovasti käärinliinan -kulmaa, mutta nähdessään siellä naisen ruumiin hän repäisi rajusti -vaatteen syrjään ja tarttui elottomaan valkoiseen kaulaan isoilla -karvaisilla käsillään. Hetkeksi hän upotti sormensa kylmään lihaan, -mutta huomattuaan, että makaaja oli jo kuollut, kääntyi poispäin ja -alkoi tarkastella huoneen eri esineitä, enää välittämättä lady Alicen -tai loordi Johnin hengettömästä ruumiista. - -Seinällä riippuva pyssy herätti ensin hänen mielenkiintonsa. Tätä -outoa, kuolettavaa ja pamahtavaa tankoa hän oli himoinnut jo -kuukausimääriä, mutta nyt, kun se oli hänen ulottuvillaan, hän tuskin -uskalsi sitä koskettaakaan. - -Varovasti hän lähestyi sitä, valmiina päistikkaa pakenemaan, jos se -päästäisi jyrisevän äänensä kuuluville, kuten se oli ennenkin puhunut -viimeiset sanat niille hänen heimolaisilleen, jotka olivat olleet -liian tietämättömiä tai hätäisiä ja käyneet valkoisen apinan kimppuun. - -Syvällä pedon älyssä vakuutti jokin vaisto, että ukkoskeppi oli -vaarallinen vain sen kädessä, joka osasi sitä käsitellä, mutta -kuitenkin kului useita minuutteja, ennenkuin hän rohkeni siihen -kajota. Hän käveli edestakaisin lattialla sen edessä ja käänsi päänsä -aina niin, etteivät hänen silmänsä kertaakaan hellittäneet hartaasti -haluttua esinettä. - -Käyttäen pitkiä käsivarsiaan kuten ihmiset kainalosauvoja ja joka -askeleella heilauttaen suurta ruhoaan puolelta toiselle kuningasapina -harppaili majassa, murahteli äkäisesti ja päästi silloin tällöin -korvia vihlovan kiljahduksen, joka oli viidakon villeistä äänistä -kauhein. - -Vihdoin hän pysähtyi pyssyn eteen ja kurotti hitaasti valtavan -kätensä, kunnes se oli koskemaisillaan kiiltävää putkea; mutta -samassa hän taas peräytyi ja jatkoi kiireistä marssiaan. Näytti siltä -kuin peto näin osoittamalla pelottomuuttaan ja antamalla villin -äänensä kuulua koettaisi kiihoittaa rohkeuttaan, kunnes uskaltaisi -ottaa pyssyn käteensä. - -Taas hän pysähtyi ja tällä kertaa hänen onnistui pakottaa empivä -kätensä koskettamaan kylmää terästä; mutta hän vetäisi kouransa -miltei heti takaisin ja jatkoi väsymätöntä vaellustaan. - -Tavantakaa toistui tämä kumma menettely, mutta joka kerta kasvoi -itseluottamus, kunnes hän vihdoin otti pyssyn naulasta ja piteli sitä -käsissään. - -Kun Kertshak huomasi, ettei se häntä vahingoittanut, alkoi hän -lähemmin tutkistella sitä, tirkisti putken mustaan syvyyteen, -hypisteli tähtäintä, perää ja vihdoin liipasinta. - -Kaikkien näiden temppujen aikana istuivat majaan tulleet apinat -kyykkysillään oven suussa ja katselivat päällikköään, kun taas ulkona -olevat ojentelivat kaulojaan nähdäkseen edes vilahdukselta, mitä -sisäpuolella puuhattiin. - -Äkkiä Kertshakin sormi painoi liipasinta. Majassa kuului huikea -pamahdus, ja oven luona ja takana tungeksivat apinat kompastelivat -kauhistuneina toisiinsa, kun jokainen koetti mahdollisimman pian -päästä pakoon. - -Kertshak oli yhtä pelästynyt -- niin suunniltaan, että unohti heittää -kädestään hirveän pamahduksen aiheuttajan, ja niin hän karkasi ovesta -ulos pitäen pyssyä lujasti puristettuna toisessa kädessään. Silloin -tähtäin tarttui sisälle päin aukenevan oven reunaan ja kiskaisi sen -kiinni pakenevan apinan jälkeen. - -Kun Kertshak vähän matkan päässä majasta pysähtyi ja huomasi vielä -pitelevänsä pyssyä, pudotti hän sen maahan, ikäänkuin se olisi ollut -tulikuuma rauta, eikä enää yrittänytkään ottaa sitä haltuunsa -- -pamahdus oli ollut liikaa hänen hermoilleen. Mutta nyt hän oli täysin -varma, että hirveä keppi oli vaaraton, jos se sai olla itsekseen. - -Kului tunti, ennenkuin apinat jälleen rohkenivat lähestyä majaa -jatkaakseen tutkisteluaan, ja vihdoin päästessään näin pitkälle he -huomasivat kiusakseen oven olevan kiinni, vieläpä niin lujasti, -etteivät sille mitään mahtaneet. - -Claytonin kekseliäästi kyhäämä lukko oli Kertshakin paetessa -loksahtanut kiinni, eivätkä apinat myöskään päässeet sisään vankasti -varustettujen ikkunoiden kautta. Kuljeskeltuaan majan ympärillä -jonkun aikaa he lähtivät takaisin syviin metsiinsä ja ylängöillensä, -mistä olivat tulleet. - -Kaala ei ollut kertaakaan laskeutunut maahan ottolapsensa kera, mutta -nyt, kun Kertshak komensi häntä muiden mukaan eikä äänessä ollut -jälkeäkään vimmasta, pudotteli hän itseään keveästi oksalta oksalle -ja liittyi toisiin kotimatkaa varten. - -Ne apinat, jotka yrittivät tarkastella Kaalan merkillistä lasta, -saivat vastaansa torahampaiden varoitussanoja. Mutta kun he -vakuuttivat, etteivät aikoneet lapselle mitään pahaa, salli Kaala -heidän tulla lähelle, mutta ei antanut heidän koskea kantamukseensa. -Näytti siltä, kuin hän olisi tietänyt, että lapsi oli heikko ja -hento, ja että hänen heimolaistensa karkeat kourat voisivat sitä -vahingoittaa. - -Hän teki muutakin, mikä tuotti hänelle rasitusta matkalla. Muistaen -näet, kuinka hänen oma pienokaisensa oli kuollut, hän piteli nyt mitä -huolellisimmin tätä uutta lastaan toisella kädellään poveaan vasten -koko vaelluksen ajan. Toiset apinan poikaset riippuivat emojensa -selässä, kietoen pikku kätensä tiukasti karvaisen kaulan ympärille ja -pistäen jalkansa kainalokuoppaan. Sensijaan Kaala piteli pikku loordi -Greystokea rintaansa vasten, ja lapsen pikkuruiset kädet tarttuivat -kiinni siinä kasvaviin pitkiin mustiin karvoihin. Hän oli nähnyt -yhden poikasen putoavan kuoliaaksi selästään, eikä hänellä ollut -mitään halua kokea sitä uudestaan. - - - - -VIIDES LUKU - -Valkoinen pikku apina - - -Hellästi Kaala hoiteli pikku löytölastaan, itsekseen hiljaa -ihmetellen, miksi se ei niin voimistunut ja kyennyt liikkumaan kuin -muiden emojen pikku apinat. Vasta lähes vuoden päästä siitä lukien, -kun se oli joutunut hänen haltuunsa, se oppi yksikseen kävelemään, ja -mitä kiipeämiseen tulee -- voi kuinka taitamaton se oli! - -Kaala puheli toisinaan vanhempien naaraiden kanssa pikku vesastaan, -mutta yksikään heistä ei voinut ymmärtää, kuinka lapsi saattoi -olla niin hidas ja kehityksessään takapajulla, ettei tullut omin -neuvoin toimeen. Sehän ei itse kyennyt edes hankkimaan ruokaansa, ja -kuitenkin oli enemmän kuin kaksitoista kuukautta kulunut siitä, kun -Kaala alkoi sitä hoitaa. - -Jos he olisivat tienneet, että lapsonen oli sitä ennen elänyt jo -kolmetoista kuukautta, niin he olisivat pitäneet hänen kehitystään -ehdottomasti toivottomana, sillä heidän heimonsa pikku apinat olivat -yhtä pitkälle varttuneita kaksi- tai kolmekuukautisina kuin tämä -pieni muukalainen kahdenkymmenenviiden kuukauden vanhana. - -Tublat, Kaalan mies, oli kovin vihoissaan, ja ellei naaras olisi -ollut niin varuillaan, olisi hän toimittanut lapsen pois tieltään. - -"Hänestä ei koskaan tule isoa apinaa", väitti Tublat. "Saat häntä -aina kanniskella ja suojella. Mitä hyötyä hänestä on heimolle? Ei -niin mitään; taakaksi hän vain on. Jätetään hänet rauhassa nukkumaan -ruohikkoon, jotta voit synnyttää vahvempia apinoita turvaamaan meitä, -kun olemme käyneet vanhoiksi." - -"Ei milloinkaan, Murtonenä", vastasi Kaala. "Vaikka minun täytyisi -kantaa häntä koko ikäni, niin minä en hellitä." - -Silloin Tublat meni Kertshakin puheille ja pyysi häntä esivallallaan -vaikuttamaan Kaalaan, niin että tämän olisi pakko hylätä Tarzan, -"Valkonahka", jonka nimen he olivat antaneet pikku loordi -Greystokelle. Mutta kun Kertshak puhui siitä Kaalalle, uhkasi tämä -lähteä tiehensä heimosta, elleivät he jättäisi häntä ja lasta -rauhaan, ja koska viidakon väellä on muun mukana kiistämätön oikeus -vapaasti erota kansastaan, ollessaan tyytymättömiä sen oloihin, -eivät he häntä sen enempää kiusanneet, sillä Kaala oli hieno, kaunis -jäseninen nuori naaras, jota he eivät halunneet menettää. - -Varttuessaan Tarzan edistyi nopeammin, niin että hän kymmenen vuoden -ikäisenä oli oiva kiipijä ja maan kamaralla osasi suorittaa monia -ihmeellisiä temppuja, joita hänen pienet veljensä ja sisarensa eivät -kyenneet jäljittelemään. Monessa suhteessa hän oli hyvin erilainen -kuin he, ja usein he ihmettelivät hänen erinomaista taitavuuttaan -muutamissa asioissa; mutta väkevyydessä ja koossa hän ei vetänyt -muille vertoja, sillä kymmenen vuoden ikäisenä isot ihmisapinat -olivat täysikasvuisia ja eräät heistä runsaasti kuusi jalkaa pitkiä, -kun sitävastoin pikku Tarzan oli toistaiseksi vain puolikasvuinen -poika. - -Mutta millainen poika! - -Varhaisesta lapsuudestaan asti hän oli käyttänyt käsiään heittääkseen -ruumistaan oksalta oksalle jättiläisemonsa tapoja matkien ja hiukan -vanhempana hän vietti päivittäin tuntikausia vilistämällä puun -latvasta toiseen leikkitoveriensa kanssa. - -Hän jaksoi hypätä kuudenkin metrin kuilun poikki huimaavan korkeiden -puiden välillä ja tarttui erehtymättömän varmasti, ilman nähtävää -tärähdystä, myrskyn käsissä hurjasti heiluvaan oksaan. Hän kykeni -nopeasti pudottamaan itsensä monta metriä kerrallaan oksalta oksalle, -kunnes pääsi maahan, tai kapuamaan niin vilkkaasti ja helposti kuin -orava korkeimmankin troopillisen jättiläispuun latvaan. Vaikka hän -oli vasta kymmenen vuoden vanha, oli hän kuitenkin täysin yhtä -väkevä kuin tavallinen kolmikymmenvuotias mies ja paljon ripeämpi -kuin yksikään hyvin harjaantunut voimailija. Ja päivä päivältä hänen -voimansa karttuivat. - -Hänen elämänsä oli näiden julmien apinoiden joukossa ollut -onnellinen, sillä hänen muistiinsa ei ollut jäänyt mitään muuta -elämää, eikä hän myöskään aavistanut, että maailmassa oli muuta kuin -hänen pieni metsänsä ja viidakon villit eläimet, jotka hän hyvin -tunsi. - -Hän oli lähes kymmenen vanha, ennenkuin hän alkoi huomata, että -hänen ja toverien välillä oli suuri ero. Hänen ruskettunut ihonsa -saattoi hänet äkkiä hirveästi häpeämään, sillä hän huomasi sen -ihan karvattomaksi kuin milläkin ilkeällä käärmeellä tai muulla -matelijalla. Tätä vikaa hän yritti korjata sivelemällä itseään -kiireestä kantapäähän mudalla, mutta se kuivui pian ja heltisi. -Sitäpaitsi se tuntui niin epämukavalta, että hän teki nopean -päätöksen ennemmin kärsiä häpeää kuin sitä vaivaa. - -Ylätasangolla, missä hänen heimonsa liikuskeli, oli vähäinen järvi, -ja siinä Tarzan ensi kerran näki kasvonsa kirkkaan, tyynen veden -kalvossa. - -Oli kuivan vuodenajan paahteinen päivä. Hän ja eräs hänen toverinsa -olivat menneet rannalle juomaan. Heidän kumartuessaan vettä kohden -kuvastuivat molempien kasvot näkyviin, villi ja peloittava apina -ja ihan vieressä vanhan ylhäisen englantilaisen suvun viimeinen -jälkeläinen. - -Tarzan kauhistui. Oli jo kyllin paha asia, että ruumis oli karvaton, -mutta nyt hänellä lisäksi oli tuollaiset kasvot! Hän ihmetteli, että -toiset apinat edes sietivät hänen ulkomuotoaan. - -Noin pienoinen rako oli muka suu, ja kuinka mitättömät olivatkaan -hänen hampaansa! Miltä ne näyttivät hänen onnellisen toverinsa -valtavien huulten ja voimakkaiden torahampaiden rinnalla! - -Kuinka vaivaisen pieni oli nenäkin! Sehän oli niin ohut, että näytti -puoleksi nälkiintyneeltä. Hän punastui verratessaan sitä toisen -kauniisiin, leveihin sieraimiin. Sellainen komea nenä täytti melkein -puolet kasvoista! Ihanaa olisi kaiketi olla niin kaunis, ajatteli -pikku Tarzan-parka! - -Mutta kun hän näki silmänsä, niin oh, siinä tuli pahin isku! Ruskea -pilkku, harmaa ympyrä, ja sitten pelkkää valkoista! Hirveätä! Ei edes -käärmeillä ollut niin ilkeitä silmiä kuin hänellä. - -Niin hartaasti hän arvosteli piirteitään, ettei kuullut ruohon -kahinaa takanaan, kun muuan valtava olento salavihkaa läheni -viidakosta. Mitään ei myöskään kuullut hänen toverinsa, sillä hän -joi, ja imaisevien huulten maiskutus ja mielihyvän röhinä vaimensivat -rauhanhäiritsijän askelten äänen. - -Tuskin kolmenkymmenenkään askeleen päässä heidän takanaan läheni -kyyristellen Sabor, iso naarasleijona, ja viuhtoi hännällään. -Varovasti se nosti pehmeän käpälänsä ja laski sen hiljaa maahan, -ennenkuin kohotti toista. Näin se eteni, vatsa miltei maata viistäen, -valmiina loikkaamaan saaliinsa kimppuun. - -Nyt se oli enää vain kolmisen metrin päässä toveruksista, jotka eivät -aavistaneet mitään pahaa. Huolellisesti se jännitti takajalkansa, ja -paksut lihakset liikahtivat kauniin nahan alla. Koko ruumis oli nyt -painunut maahan, paitsi kiiltävää takapuolta, joka yleni kaarena, -jännittyen hyppyyn. Häntä ei enää viuhunut edestakaisin, vaan lepäsi -suorana leijonan takana. - -Hetkeksi se jäi tähän asentoon kuin kivettynyt, ja sitten se -hirveästi karjaisten loikkasi. - -Sabor, naarasleijona, oli viisas metsästäjä. Syrjäisestä olisi tämä -hirveä karjahdus voinut näyttää tyhmältä, sillä eikö olisi voinut -varmemmin päästä uhrinsa kimppuun, jos olisi hyökännyt ääneti? - -Mutta Sabor tiesi hyvinkin, että viidakon asujamet ovat ihmeellisen -ketteriä ja uskomattoman tarkkoja kuulemaan. Heille oli ruohonkorren -liikahdus yhtä tehokas varoitus kuin hänen rajuin kiljahduksensa, ja -hän tiesi myös, ettei tätä valtavaa hyppäystä voinut suorittaa ilman -pientä rasahdusta. - -Hänen villi huutonsa ei ollut mikään varoitus. Sen tarkoituksena oli -lamauttaa uhrit siksi lyhyeksi hetkeksi, joka oli tarpeen, ennenkuin -hänen mahtavat kyntensä ehtisivät upota pehmeään lihaan, ja näin he -estyisivät pääsemästä pakoon. - -Mikäli asia koski apinaa, oli Sabor arvostellut oikein. Pikku raukka -kyyristyi väristen vain hetkeksi, mutta tämä hetki oli kyllin pitkä -viemään hänet perikatoon. - -Mutta Tarzanin, ihmislapsen, laita oli toisin. Hänen elämänsä -keskellä viidakon vaaroja oli opettanut hänet kohtaamaan äkillisiä -sattumia malttiaan menettämättä. Ja hänen korkeammalle kehittynyt -älynsä auttoi häntä tekemään päätöksensä paljon nopeammin kuin apinat -ehtivät ajatella. Niinpä nytkin Saborin karjaisu pani pikku Tarzanin -aivot ja lihakset toimimaan samassa silmänräpäyksessä. - -Hänen edessään oli pikku järven vesi, takana varma julma kuolema -- -terävien kynsien ja hampaiden raadellessa. - -Tarzan oli aina kammonnut vettä, paitsi sammuttaakseen janoansa. -Hänen mielestään vesi oli yhteydessä kylmien ja koleiden -rankkasateiden kanssa, ja hän pelkäsi sitä jylähdysten, salamain ja -tuulten vuoksi, jotka tavallisesti saattoivat sateita. Hänen villi -emonsa oli opettanut häntä karttamaan järven syvää vettä, ja olihan -hän itsekin nähnyt pikku Geetan vajoovan sinne vain muutamia viikkoja -sitten, tulematta enää milloinkaan takaisin. - -Mutta kahdesta pahasta hänen nopea älynsä valitsi pienemmän. Samassa -tuokiossa kun Saborin villi huuto häiritsi viidakon rauhaa, ja -ennenkuin valtava peto oli ehtinyt suorittaa loikkauksensa, tunsi -Tarzan viileän veden läiskähtävän umpeen päänsä yli. - -Hän ei osannut uida, ja vesi oli hyvin syvää, mutta sittenkään -hän ei menettänyt itseluottamustaan ja neuvokkuuttaan, jotka -olivat luonteenomaisia hänen ylemmälle alkuperälleen. Nopeasti hän -sätkytteli käsiään ja jalkojaan, koettaen päästä pinnalle, ja kenties -johtui ennemmin sattumasta kuin harkinnasta, että hän tällöin teki -samoja liikkeitä kuin uiva koira. Niinpä olikin muutaman sekunnin -päästä hänen nenänsä vedenpinnan yläpuolella, ja hän huomasi -voivansa pitää sitä yhä ylhäällä jatkamalla sätkyttelyä ja lisäksi -etenevänsäkin vettä myöten. - -Hän hämmästyi ja ihastui tästä uudesta kyvystä, joka oli niin äkkiä -tullut hänen osakseen, ja ui rantaa pitkin. Siellä hän näki julman -pedon kyyristyneenä pikku leikkitoverin elottoman ruumiin yli. - -Leijona tähysteli Tarzania, nähtävästi odottaen, että tämä palaisi -rantaan; mutta sitä poika ei vähääkään aikonut. Sen sijaan hän päästi -heimolle ominaisen kimeän varoitushuudon, joka ilmaisi, että oli -sattunut onnettomuus, ja jonka samalla tuli suojella mahdollisia -auttajia joutumasta suoraan Saborin kynsiin. - -Miltei heti kuului kaukaa vastaus, ja pian lennätti neljä- tai -viisikymmentä apinaa itseään kiireesti puusta puuhun, matkalla -murhenäytelmän tapahtumapaikalle. Etunenässä oli Kaala, sillä hän -oli tuntenut rakkaimpansa äänen, ja heti hänen jäljissään sen pikku -apinan äiti, joka nyt makasi kuolleena julman Saborin alla. - -Vaikka leijona oli voimakkaampi ja taistelukykyisempi kuin apinat, -ei sillä kuitenkaan ollut halua tavata näitä raivostuneita -täysikasvuisia, vaan vihaisesti muristen se katosi nopeasti -viidakkoon. - -Nyt Tarzan ui maihin ja kiipesi ketterästi rannalle. Uiminen oli niin -virkistänyt häntä, että hänellä nyt oli ihana tunne ruumiissaan, ja -tästedes hän kävi joka päivä uimassa järvessä, virrassa tai meressä, -kun siihen vain oli tilaisuutta. Pitkään aikaan ei Kaala voinut -tottua tähän näkyyn, sillä vaikka hänen heimolaisensa osasivat uida, -jos oli pakko, eivät he kuitenkaan siitä pitäneet eivätkä milloinkaan -vapaaehtoisesti menneet veteen. - -Leijonaseikkailu antoi Tarzanille hauskaa muistelemisen aihetta, -sillä tuollaiset tapahtumat toivat vaihtelua hänen yksitoikkoiseen, -jokapäiväiseen elämäänsä, joka oli vain kyllästyttävää ruuan -hakemista, syömistä ja nukkumista. - -Se heimo, johon hän kuului, liikuskeli laajanlaisella alueella --- nelisenkymmentä kilometriä meren rantaa pitkin ja noin -kahdeksankymmentä sisämaahan päin. Apinat olivat melkein yhtä mittaa -matkalla, joskus kuitenkin jääden kuukaudeksi samalle seudulle; -mutta kun he kiitivät puusta puuhun hyvin nopeasti, ehtivät he usein -alueensa läpi muutamissa päivissä. Paljon riippui ruuan saannista, -ilmoista ja siitä, oliko lähellä vaarallisia eläimiä. Mutta Kertshak -vei heimonsa usein pitkille retkille vain siitä syystä, että oli -väsynyt oleilemaan samalla paikalla. - -Illalla he laskeutuivat makuulle siihen, missä pimeys oli heidät -yllättänyt. He nukkuivat maassa, peittäen toisinaan päänsä, harvemmin -ruumiinsa, norsunkorvan suurilla lehdillä. Kaksi tai kolme saattoi -maata toisissaan kiinni, jotta olisi lämpimämpi kylminä öinä, ja näin -Tarzankin oli nukkunut Kaalan sylissä joka yö kaikkina näinä vuosina. - -Kun hän oli tottelematon, niin Kaala häntä tosin kuritti, mutta ei -ollut hänelle milloinkaan julma, vaan useammin hyväili häntä kuin -rankaisi. - -Kaalan mies Tublat vihasi Tarzania ja oli joskus vähällä lopettaa -hänen nuoren elämänsä, eikä Tarzan puolestaan koskaan jättänyt -käyttämättä tilaisuutta osoittaakseen, ettei hänkään pitänyt -kasvatti-isästään. Milloin hän vain tunsi olevansa turvassa, oli -hänen tapanaan kiusata Tublatia, irvistellä ja syytää haukkumasanoja, -kyyristellessään äitinsä sylissä tai puiden ylimmillä haurailla -oksilla. Hänen kehittyneempi älynsä ja neuvokkuutensa auttoivat häntä -keksimään tuhansia ilkeitä kepposia, jotka katkeroittivat Tublatin -elämää. - -Lakkaamatta kujeillen ja kokeillen hän perehtyi tekemään lujia -solmuja ja liukuvia silmukoita, joilla sitten huvitteli nuorten -apinatoverien parissa. Nämä koettivat matkia Tarzania, mutta hän -yksin keksi aina uutta ja kehittyi taitavaksi. - -Leikkiessään Tarzan heitti kerran köytensä pakenevan toverin jälkeen, -pitäen itse kiinni toisesta päästä. Sattumalta silmukka kiertyi -juoksevan apinan kaulaan ja pakotti hänet äkkiä pysähtymään. Sepä -oli uusi leikki, mainio temppu, ajatteli Tarzan ja koetti myös heti -uudestaan. Ja näin hän huolellisesti harjoitellen oppi heittämään -suopunkia. - -Nyt tuli Tublatin elämään todella painajainen. Nukkuessa tai -vaeltaessa, yöllä tai päivällä hän ei koskaan tiennyt, milloin -salavihkainen silmukka livahtaisi hänen kaulaansa ja miltei veisi -häneltä hengen. Kaala kuritti, Tublat vannoi hirveästi kostavansa ja -vanha Kertshak varoitti ja uhkasi, mutta mikään ei auttanut. Tarzan -uhmasi heitä kaikkia, ja ohut, vahva silmukka kietoutui yhä Tublatin -kaulaan silloin kun hän vähimmin sitä aavisti. - -Muut apinat ilakoivat sanomattomasti Tublatin kustannuksella, sillä -Murtonenä oli epämiellyttävä ukko, josta kukaan ei pitänyt. - -Tarzanin pääkkösessä pyöri monia ajatuksia, jotka saivat alkunsa -hänen kelpo älystään. Kun hän kerran sai pitkän ruohokäsivartensa -silmukkaan kiedotuksi apinatovereitaan, niin miksi ei myös -Sabor-leijonaa? Tämä ajatuksen itu oli jo vireillä hänen tietoisessa -ja itsetiedottomassa tajunnassaan, kunnes siitä oli tuloksena -suurenmoinen urotyö, mutta se tapahtui vasta myöhempinä vuosina. - - - - -KUUDES LUKU - -Otteluita viidakossa - - -Heimon vaellukset johtivat sen usein pienen suojatun sataman luona -sijaitsevalle suljetulle ja hiljaiselle majalle. Tarzanille se aina -oli ehtymättömän ihmettelyn ja kuvittelun aiheena. - -Hän tirkisteli uutimien verhoamista ikkunoista sisään tai kiipesi -katolle, tähystellen uuninpiipun mustiin syvyyksiin ja koettaen -turhaan päästä selville ihmeistä, joita varmaankin oli vahvojen -seinien sisäpuolella. Lapsellisessa mielessään hän kuvitteli, että -siellä oli kummallisia olentoja, ja sisäänpääsyn mahdottomuus -kiihoitti monin kerroin hänen haluaan tunkeutua sinne. - -Kun hän Sabor-seikkailunsa jälkeen taas joutui majan luo, huomasi hän -jo matkan päästä, että ovi näytti olevan eri laatua kuin muu seinä, -ja ensi kerran juolahti hänen mieleensä, että siinäpä voisi olla -pääsytie, jota hän niin kauan oli turhaan etsinyt. - -Hän oli yksin, kuten useimmiten oli laita hänen käydessään majalla, -sillä apinat eivät siitä pitäneet. Kertomus ukkoskepistä ei ollut -suinkaan laimentunut, vaikka sitä oli kymmenen vuotta kerrottu, ja -siksi oli valkoisen apinan autiolla majalla kammottava maine apinain -kesken. - -Hänen omaa osuuttaan tähän majaan ei ollut hänelle milloinkaan -selitetty. Apinain kieli on niin köyhä sanoista, että he osasivat -puhua vain vähän siitä, mitä olivat majassa nähneet, eikä heillä -ollut vastaavia sanoja kuvatakseen silloisia outoja olentoja tai -heidän tavaroitaan; ja sitten heimo oli unohtanut koko asian paljon -aikaisemmin kuin Tarzan ehti siihen ikään, että kykeni ymmärtämään. - -Vain hämärästi Kaala hänelle oli ilmaissut, että hänen isänsä oli -ollut outo valkoinen apina, mutta sitä ei Tarzan saanut tietää, että -Kaala ei ollutkaan hänen oma emonsa. - -Tänään hän siis meni oikopäätä ovelle, jääden tuntikausiksi -tarkastelemaan ja hypistelemään saranoita, ripaa ja salpaa. Vihdoin -hän sattui tekemään oikean tempun ja ovi ponnahti narahtaen auki -hänen kummastuneitten silmiensä edessä. Vähään aikaan hän ei -uskaltanut mennä sisään, mutta kun hänen silmänsä lopuksi tottuivat -majan hämyyn, astui hän hitaasti ja varovasti kynnyksen yli. - -Keskellä lattiaa lojui luuranko, josta liha oli tyystin poissa, mutta -sitä verhosi vielä mädänneet repaleet, jotka kerran olivat olleet -vaatteita. Vuoteessa makasi samanlainen kauhea hahmo, pienempi vain, -ja kehdossa oli kolmannen, hyvin pienen luurangon tähteitä. - -Näihin vanhan murhenäytelmän todistuskappaleisiin pikku Tarzan -vilkaisi vain sivumennen. Hänen villi viidakkoelämänsä oli totuttanut -hänet näkemään kuolleita ja kuolevia eläimiä, ja vaikka hän olisi -tiennyt katselevansa oman isänsä ja äitinsä jäännöksiä, ei se olisi -häntä paljoakaan enempää liikuttanut. - -Huonekalut ja muu majan sisällys sen sijaan olivat hänestä -erinomaisen mielenkiintoisia. Monia esineitä hän tutki tarkoin -- -outoja vehkeitä ja aseita, kirjoja, papereita, vaatteita -- kaikkea -sitä vähää, mikä oli kestänyt ajanhampaan hävitystä troopillisen -rannikon kosteassa ilmastossa. - -Hän avasi ne laatikot ja kaapit, jotka eivät uhmanneet hänen pientä -kokemustaan, ja näiden sisällyksen hän huomasi säilyneen paljoa -paremmin. - -Muun muassa hän löysi terävän metsästyspuukon ja leikkasi sillä -heti haavan sormeensa. Siitä hän ei ollut millänsäkään, vaan jatkoi -kokeitaan ja huomasi voivansa tällä uudella aseella veistää lastuja -pöydästä ja tuoleista. - -Hyvän aikaa tämä huvitti häntä, mutta vihdoin hän väsyi siihen ja -jatkoi taas tutkimuksiaan. Kirjoilla täytetystä kaapista hän löysi -erään, jossa oli heleästi väritettyjä kuvia. Se oli kuvallinen -aapinen, ja A:n kohdalla oli ampuja, E:n vieressä elefantti, j.n.e. - -Nämä kuvat huvittivat häntä tavattomasti. Niissä oli useita apinoita, -joiden kasvot olivat hänen omiensa kaltaiset, ja edempänä samasta -kirjasta hän tapasi M-kirjaimen kohdalla pikku marakatteja, jolloisia -hän päivittäin näki kiitämässä puusta puuhun. Mutta missään ei ollut -kuvia hänen omasta kansastaan, sellaisia, jotka olisivat olleet -Kertshakin, Tublatin tai Kaalan näköisiä. - -Ensin hän koetti irroittaa näitä pieniä kuvia kirjan lehdistä, mutta -pian hän älysi, että ne eivät olleet todellisia. Hän ei tiennyt, mitä -ne olivat, eikä hänellä ollut sanoja niiden olemusta ilmaistakseen. - -Veneet, junat, lehmät ja hevoset olivat hänestä tietysti -käsittämättömiä, mutta eivät sentään saattaneet niin ymmälle kuin -kummalliset pienet merkit värillisten kuvien alla ja välissä. Hän -arveli niitä joiksikin oudoiksi metsäluteiksi, sillä monilla oli -jalat, mutta ainoallakaan ei ollut silmiä eikä suuta. Tällaista oli -kymmenvuotiaan ensi tutustuminen aakkosiin. - -Luonnollisesti hän ei ollut ennen nähnyt painettuja sanoja eikä -koskaan puhunut elävän olennon kanssa, joka olisi edes aavistanut, -että kirjoitettua kieltä oli olemassa, eikä hän myöskään ollut nähnyt -kenenkään lukevan. Niinpä ei ollut mikään ihme, ettei hän mitenkään -saattanut arvata näiden outojen merkkien tarkoitusta. - -Kirjan keskivaiheilta hän löysi vanhan vihollisensa Saborin, -naarasleijonan, ja edempänä kiemurteli Histah, käärme. - -Oh, sepä vasta oli viehättävää! Tähän ikäänsä asti hän ei ollut -vielä milloinkaan saanut niin paljon huvia. Niin kiintynyt hän oli -tarkasteluunsa, ettei huomannut lähenevää hämärää, ennenkuin se -yllätti hänet, eikä hän enää voinut nähdä kuvia ja merkkejä. - -Hän pani kirjan takaisin kaappiin, jonka oven hän painoi kiinni, -jottei kukaan muu löytäisi hänen aarrettansa ja hävittäisi sitä, -ja mennessään ulos yhä enenevään pimeyteen hän sulki majan ison -oven jälkeensä, niin että kaikki oli samassa kunnossa kuin -hänen keksiessään lukon salaisuuden. Ennen lähtöään hän huomasi -metsästyspuukon lojuvan lattialla, jonne hän oli sen viskannut; nyt -hän otti sen käteensä ja vei mukaansa näyttääkseen sitä tovereilleen. - -Hän oli ehtinyt tuskin kymmentä askelta viidakkoa kohden, kun hänen -eteensä matalan pensaan varjosta kohosi iso, tumma hahmo. Ensin hän -luuli sitä omaksi heimolaisekseen, mutta näki seuraavassa tuokiossa, -että se oli Bolgani, tavattoman iso gorilla. - -Niin lähellä tämä oli, ettei ollut mitään mahdollisuutta päästä -pakoon, ja pikku Tarzan käsitti, että hänen oli nyt taisteltava -hengestään, sillä gorillat olivat hänen heimonsa verivihollisia, eikä -kummallakaan taholla milloinkaan pyydetty tai annettu armoa. - -Jos Tarzan olisi ollut heimonsa täysikasvuinen apina, olisi -hän hyvinkin kelvannut vastustajaksi, mutta hän oli vain pieni -englantilainen poika, tosin tavattoman väkevä, eikä niin ollen voinut -vetää vertoja julmalle ahdistelijalleen. Mutta hänen suonissaan -virtasi mahtavan taistelijarodun parasta verta, ja lisänä oli koko -hänen lyhyen elämänsä ajan kestänyt harjoitus viidakon villien -eläinten luona. - -Hän ei tuntenut sellaista pelkoa kuin me; hänen pieni sydämensä sykki -nopeammin, mutta se johtui seikkailun herättämästä kiihoituksesta ja -jännityksestä. Jos olisi käynyt päinsä, niin hän olisi paennut, mutta -vain siitä syystä, että hänen järkensä sanoi olevan mahdotonta omin -neuvoin suoriutua näin valtavasta vihollisesta. Mutta kun oli selvää, -ettei kannattanut yrittääkään pelastua väistämällä, kävi hän gorillaa -kohti suoraan ja urheasti lihaksenkaan vavahtamatta, ilman pelon -oirettakaan. - -Niinpä hän pedon hyökätessä otti sen vastaan jo puolitiessä ja -survaisi sen valtavaa ruhoa nyrkillään, mikä tietenkin oli yhtä -turhaa kuin jos kärpänen olisi ahdistanut norsua. Toisessa kädessään -hän yhä piteli isänsä majasta saatua puukkoa, silloin poika -sattumalta käänsi puukonterän sen karvaista rintaa kohden. Kun se -upposi syvälle lihaan, ulvoi gorilla tuskasta ja raivosta. - -Tämä lyhyt hetki opetti Tarzanin käyttämään terävää ja kiiltävää -asettaan, niin että kun teutaroiva peto paiskasi hänet maahan, työnsi -hän yhä uudestaan puukkonsa kahvaa myöten sen rintaan. - -Gorilla otteli lajinsa tavalla, antoi hirveitä iskuja kämmenellään ja -repi valtavilla torahampaillaan lihaa pojan kaulasta ja rinnasta. - -Hetkisen he pyörivät tanterella vimmatusti kamppaillen. Yhä -heikommaksi kävi silvottu ja verinen käsi, joka huitoi terävällä -puukolla, sitten pikku ruumis kangistui äkkiä ja Tarzan, nuori loordi -Greystoke, kierähti elotonna maatuneille lehdille, jotka olivat -mattona hänen viidakkokodissaan. - -Jonkun matkan päässä metsässä oli heimo kuullut gorillan hirveitä -ulvahduksia, ja Kertshak oli, kuten tapa vaati, kutsunut väkensä -koolle, jotta voisi nähdä, olivatko kaikki tallella ja järjestääkseen -heidät yhteistä vihollista vastaan, sillä tämä gorilla oli ehkä vain -yksi monista. - -Pian huomattiin, että Tarzan puuttui, ja Tublat vastusti kovasti -avun lähettämistä. Kertshak itse ei ollenkaan pitänyt oudosta -löytölapsesta, ja siksi hän kallisti korvansa Tublatin neuvolle, -kohautti hartioitaan ja kääntyi jälleen lehtikasalle, johon oli -tehnyt vuoteensa. - -Mutta Kaala oli eri mieltä. Hän ei jäänyt odottamaan, vaan heti kun -hän huomasi Tarzanin olevan poissa, lähti hän miltei lentäen matkalle -oksia myöten sinne päin, mistä gorillan karjunta vielä selvästi -kuului. - -Pimeys oli nyt verhonnut maan, ja nousevan kuun kalpea valo loi -kummallisia varjoja aarniometsän tiheihin lehvikköihin. Paikkapaikoin -tunki jokin yksinäinen kirkas säde maanpinnalle asti, mutta vain -tehostaen viidakon uumenien sysimustaa pimeyttä. - -Kuin mikäkin kaamea haamu heilautti Kaala itseään ääneti puusta -puuhun, milloin ketterästi juosten tukevaa oksaa pitkin, milloin -taas lennättäen itsensä yli pitkän välimatkan ja varmasti tarttuen -kaukaisen puun oksaan. Nopeasti hän eteni paikkaa kohti, missä hänen -viidakkokokemuksensa mukaan paraikaa suoritettiin murhenäytelmää. - -Gorillan karjahdukset ilmaisivat, että se oli hengestään -kamppailemassa aarniometsän jonkin toisen asujamen kanssa. Äkkiä -äänet vaikenivat, ja kaikki oli viidakossa hiljaa. - -Kaala ei voinut käsittää, kuinka oikein oli laita, sillä Bolganin -ulvonta oli viimeksi ilmaissut tuskaa ja kuolemaa, mutta ei ollut -kuulunut mitään ääntä, josta olisi voinut päättää, kuka sen -vastustaja oli. Eihän käynyt otaksuminen, että pikku Tarzan olisi -voinut tuhota ison urosgorillan, ja niinpä hän lähetessään paikkaa, -josta äänet olivat kuuluneet, liikkui varovammin ja hitaammin. Ääneti -hän hiipi pitkin alimpia oksia, tähysteli kuutamon valaisemia kohtia, -nähdäkseen edes vilaukselta, kutka siellä tappelivat. - -Äkkiä hän näki heidät aukealla paikalla, johon kuu paistoi. Siinä -makasi pikku Tarzanin runneltu ja verinen hahmo jättimäisen gorillan -kuolleen ruumiin vieressä. - -Kiljahtaen Kaala riensi Tarzanin luo, nosti hänet syliinsä ja -kuunteli, vieläkö poika-raukassa oli elonmerkkiä. - -Tarzanin sydän kuului heikosti sykkivän. - -Hellästi kantoi Kaala hänet synkän viidakon läpi heimon -oleskelupaikalle, istui sitten monta päivää ja yötä hänen vierellään, -hoiti häntä, toi hänelle ruokaa ja vettä ja karkoitti kärpäset ja -muut itikat hänen hirveistä haavoistaan. - -Lääkitsemisestä ja haavain hoidosta ei apinalla ollut mitään tietoa. -Hän saattoi vain nuolla haavoja ja siten pitää niitä puhtaina, jotta -parantava luonto nopeammin sai suorittaa työnsä. - -Ensin ei Tarzan tahtonut syödä mitään, vaan vääntelehti hurjissa -kuumehoureissa. Vain vettä hän pyysi, ja sitä Kaala toi hänelle sillä -ainoalla tavalla, jolla osasi -- omassa suussaan. - -Ei yksikään ihmisäiti olisi voinut osoittaa suurempaa -uhrautuvaisuutta ja huolenpitoa kuin tämä villi eläin omisti orvolle -löytölapselle, jonka kohtalo oli heittänyt hänen hoivaansa. - -Vihdoin kuume hellitti, ja poika alkoi toipua. Ei valituksen sanaa -päässyt hänen tiukasti yhteen puristetuilta huuliltaan, vaikka -haavojen tuottama tuska oli hirveä. Osa rintakehää oli raadeltu -kylkiluita myöten, ja gorillan valtavat iskut olivat katkaisseet -niistä kolme. Toinen käsivarsi oli melkein irti reväisty, ja niskasta -oli valtimon likeltä poissa iso kappale lihaa. - -Tyynesti alistuen, kuten on niiden petojen tapa, jotka olivat hänet -kasvattaneet, hän kärsi tuskansa ja piti parempana välttää toisten -seuraa ja maata kyyristyneenä korkeassa ruohikossa kuin paljastaa -onnettomuutensa muiden nähtäväksi. - -Vain Kaalaa hän mielellään piti luonaan, mutta nyt, kun hän jo -oli parantumassa, sai kasvatusäiti poistua pitemmillekin retkille -ruuanhakuun. Tämä huolehtiva apina oli tuskin syönyt kylliksi -pysyäkseen hengissä sinä aikana, jolloin Tarzan oli ollut -huonoimmillaan, ja siksi hän olikin enää vain varjo entisestään. - - - - -SEITSEMÄS LUKU - -Tiedon valo - - -Pitkän ajan kuluttua, joka tuntui pikku potilaasta kokonaiselta -iankaikkisuudelta, hän taas kykeni kävelemään, ja tästä alkaen hän -tointui nopeasti, niin että jo toisena kuukautena oli yhtä vahva ja -ripeä kuin ennenkin. - -Toipumisaikanaan hän oli monta kertaa palauttanut muistiin -tappelunsa gorillan kanssa ja hänen ensi ajatuksenaan oli nyt mennä -etsimään sitä pientä ihmeasetta, joka oli suonut hänen, toivottoman -heikkovoimaisen, päästä viidakon kauhusta voitolle. - -Sitäpaitsi hän halusi kiihkeästi jälleen jatkaa majassa ihmeitten -tutkimista. - -Niinpä hän varhain eräänä aamuna lähti yksinään retkelle. Vähän aikaa -etsittyään hän löysi entisen vihollisensa puhtaiksi kalutut luut, ja -niiden vieressä miltei hautautuneena pudonneitten lehtien alle oli -puukko, joka tällä välin oli ruostunut maan kosteudesta ja gorillan -verestä. - -Hän ei ollut mielissään siitä, että entinen kirkas ja välkkyvä pinta -oli näin muuttunut, mutta se oli yhä vielä peloittava ase, jota -hän aikoi käyttää, milloin tarve vaatisi. Hänen ei enää tarvitsisi -myöskään väistää vanhan Tublatin ilkeitä hyökkäyksiä. - -Sitten hän meni majan luo, sai pian avatuksi lukon ja astui sisään. -Hänen ensi työnään oli oppia tuntemaan lukon koneisto, josta hän -pääsikin selville tutkimalla sitä tarkasti oven ollessa auki, niin -että saattoi nähdä, mikä piti ovea kiinni ja kuinka se aukeni -hänen kosketuksestaan. Hän huomasi myös, että oven voi sulkea ja -lukita sisältäpäin, ja näin hän tekikin, ettei kukaan pääsisi häntä -häiritsemään. - -Hän alkoi nyt järjestelmällisesti tutkia majaa, mutta pian hänen koko -huomionsa kiintyi kirjoihin, joilla näytti olevan niin oudon voimakas -vaikutus häneen, ettei hän juuri muusta välittänyt kuin tämän -ihmeellisen arvoituksen ratkaisemisesta. - -Muiden kirjain joukossa oli aapinen, eräitä lasten lukukirjoja, -lukuisia kuvakirjoja ja iso sanakirja. Kaikkia näitä hän tutki, mutta -enimmin kiinnittivät hänen mieltänsä kuvat, vaikka tosin myös ne -oudot pienet itikat, jotka peittivät kuvattomia sivuja, herättivät -hänessä ihmettelyä ja syviä tuumailuja. - -Kyykkysillään pöydällä isänsä rakentamassa majassa -- sileä, ruskea, -paljas ruumis kumartuneena väkevien, sirojen käsien pitelemän kirjan -yli ja tuuhea musta tukka reunustamassa kaunismuotoista päätä -kirkkaine älykkäine silmineen -- tarjosi apinain Tarzan, pieni -alkuaikainen ihminen, nähtäväksi liikuttavan ja suurta tulevaisuutta -lupaavan näyn, vertauskuvan siitä, kuinka tietämättömyyden pimeästä -yöstä hapuillaan tiedon valoa kohti. - -Hänen pienet kasvonsa olivat tutkimisesta jännittyneet, sillä hän -alkoi jo hämärästi käsittää, millä tavalla menetellen saisi outojen -pikku itikkain arvoituksen ratkaistuksi. - -Auki levitetyssä aapisessa näkyi pieni apina, joka oli hänen itsensä -näköinen; koko ruumista, paitsi käsiä ja kasvoja, peitti värillinen -turkki, joksi hän luuli takkia ja housuja. Kuvan alla oli viisi -pientä itikkaa: - -POIKA - -Ja nyt hän oli juuri keksinyt, että sivulla tekstissä toistuivat nämä -viisi pikku kuviota monta kertaa samassa järjestyksessä. Lisäksi hän -pani merkille toisen asian -- että eri itikkamuotoja oli jokseenkin -vähän, mutta ne uudistuivat sitä lukuisammin, toisinaan yksinään, -mutta useimmiten monta rinnatusten. - -Hitaasti hän käänteli lehtiä, tutkien kuvia ja tekstiä löytääkseen -jälleen yhtymän P-O-I-K-A. Sitten hän tapasikin sen erään kuvan alta, -joka esitti toista pientä apinaa ja sen vieressä outoa eläintä, joka -käveli nelin jaloin kuin sakaali ja muuten oli hiukan tämän näköinen. -Sen kuvan alla näyttivät itikat tällaisilta: - -POIKA JA KOIRA - -Siinä ne taas olivat, nuo viisi pientä hyönteistä, jotka aina -seurasivat pikku apinaa. Ja näin hän edistyi hitaasti, perin -hitaasti, sillä tietämättään hän oli ryhtynyt kovaan ja vaivaloiseen -yritykseen -- joka voi näyttää mahdottomalta -- oppia lukemaan, -vaikkei hänellä ollut vihiäkään kirjaimista ja kirjakielestä tai -siitä, että sentapaista oli olemassa. - -Siitä hän ei suoriutunut päivässä tai viikossa, yhdessä kuukaudessa -tai yhdessä vuodessa, mutta hitaasti hän kuitenkin oppi yhä -lisää, päästyään ensin perille siitä, mitä mahdollisuuksia näihin -hyönteisiin kätkeytyi, ja niinpä hän viidentoista vanhana tunsi -kaikki eri kirjainyhdistelmät, jotka selittivät kuvia pienessä -aapisessa ja parissa kuvakirjassa. - -Muiden kuin nimisanain merkityksestä ja käytöstä hänellä oli vain -perin heikot ja hämärät käsitteet. - -Ollessaan kahdentoista vanha hän kerran löysi joukon lyijykyniä -pöydänkannen alaisesta huomaamattomasta laatikosta ja raapaistuaan -yhdellä niistä pöydän pintaan näki suureksi huvikseen, että siitä jäi -musta jälki. - -Hän puuhaili niin hartaasti uudella lelullaan, että pöydän pinta tuli -piankin täyteen harakanvarpaita ja kynän lyijypää kului puuta myöten. -Silloin hän otti toisen kynän, mutta tällä kertaa hänellä oli varma -tarkoitus. Hänen teki mieli koettaa piirtää eräitä niistä itikoista, -jotka ryömivät hänen kirjojensa sivuja pitkin. - -Se oli vaikeaa työtä, sillä hän piteli kynää kuin puukkoa, mistä -johtui, ettei kirjoittaminen suinkaan käynyt keveästi eivätkä -tulokset olleet kovinkaan tyydyttäviä. - -Mutta hän jatkoi kokeitaan kuukausimäärin, milloin hänelle vain -tuli tilaisuutta käydä majassa, kunnes hän lopuksi yhä uudestaan -yrittämällä keksi tavan pitää kynää niin, että hänen oli helppo sitä -ohjata, ja sitten hän lopuksi kykeni kömpelösti piirtämään jokaisen -pikku itikan. - -Näin hän alkoi oppia kirjoittamaan. - -Kirjaimia jäljentäessä tuli hänen mieleensä laskea, kuinka monta -niitä oli, ja vaikka hän ei osannut laskea meidän tavallamme, oli -hänellä kuitenkin käsitys paljoudesta. Perustana hänen laskelmissaan -oli hänen sormiensa lukumäärä. - -Tutkisteltuaan eri kirjoja hän sai varmuuden siitä, että oli löytänyt -kaikki erinäköiset itikat, jotka toistuivat eri yhtymissä, ja nämä -hän pani oikeaan järjestykseen hyvin helposti, sillä olihan hän -lukemattomia kertoja tarkastanut hauskaa kuva-aapista kannesta -kanteen. - -Hän edistyi yhä pitemmälle. Parhaat lisät hän sai ison kuvallisen -tietosanakirjan ehtymättömästä varastosta, sillä hän oppi enemmän -kuvista kuin tekstistä vielä senkin jälkeen, kun oli päässyt perille -kuolleiden itikkain merkityksestä. Kun hän älysi, että sanat olivat -aakkosjärjestyksessä, huvitti häntä etsiä tuttuja sanoja, joiden -kohdalla muut sanat ja määritelmät yhä lisäsivät hänen tietojaan. - -Seitsemäntoista vanhana hän oli oppinut lukemaan yksinkertaista -aapista ja päässyt täysin selville pikku itikkain oikeasta ja -ihmeellisestä tarkoituksesta. - -Hän ei enää hävennyt karvatonta ruumistaan ja inhimillisiä -piirteitään, sillä nyt hänen järkensä sanoi, että hän oli eri rotua -kuin hänen villit ja karvaiset toverinsa. Hän oli I-H-M-IN-E-N, -he olivat A-P-I-N-O-I-T-A, ja pikku apinat, jotka oleilivat ja -liikuskelivat puiden latvoissa, olivat M-A-R-A-K-A-T-T-E-J-A. Hän -tiesi vielä, että vanha Sabor oli L-E-I-J-O-N-A, Histah K-Ä-Ä-R-M-E -ja Tantor E-L-E-F-A-N-T-T-I. - -Tästä lähtien hän edistyi nopeasti. Suuren sanakirjan ja vilkkaan, -terveen älynsä avulla, joka jo perinnäisesti oli tavallista -terävämpi, hän arvasi monta asiaa, vaikkei voinut niitä oikein -ymmärtää, ja enimmäkseen hänen arvailunsa osui hyvin lähelle totuutta. - -Hänen itsekasvatuksensa keskeytyi aika-ajoin, mikä johtui hänen -heimonsa vaelluksista, mutta vaikkei hän tällöin saanutkaan -käsitellä kirjojaan, etsivät hänen toimeliaat aivonsa yhä edelleen -mielenkiintoisten ongelmien selityksiä. Kaarnat ja tasaiset lehdet, -vieläpä paljaat paikat maassa olivat hänen kirjoitusvihkojaan, joihin -hän metsästyspuukkonsa kärjellä piirteli, mitä kulloinkin mietiskeli. - -Silti hän ei lyönyt laimin elämän vakavampia velvollisuuksia, vaikka -näin noudattikin halua päästä kirjastonsa kaikkien salaisuuksien -perille. Hän harjoitteli suopunkinsa heittämistä ja käsitteli terävää -veistä, jota oli oppinut pitämään kunnossa hiomalla sitä sileihin -kiviin. - -Heimo oli karttunut sen jälkeen kun Tarzan oli joutunut sen -jäseneksi, sillä Kertshakin johdolla he olivat kyenneet pelottamaan -muut heimot pois viidakosta, joten heillä oli tarpeeksi syötävää ja -tuskin ollenkaan vastusta naapurien ryöstöretkistä. Siksi nuoret -urokset tultuaan täysi-ikäisiksi pitivät parempana ottaa itselleen -vaimot omasta heimostaan tai ryöstää niitä muualta ja tuoda -Kertshakin ryhmään, eläen hänen kanssaan ystävyydessä, kuin koettaen -perustaa omia heimoja ja joutua vallasta tappelemaan peloittavan -Kertshakin kanssa. Toisinaan joku tovereita uskaliaampi koetti -jälkimmäistä mahdollisuutta, mutta vielä ei ollut ilmestynyt ketään, -joka olisi kyennyt riistämään valtikkaa hurjan ja väkevän apinan -kädestä. - -Tarzanilla oli erikoinen asema heimon keskuudessa. Tosin häntä -pidettiin heihin kuuluvana, mutta kuitenkin myönnettiin, että siinä -oli eroa. Vanhemmat urokset joko eivät olleet häntä huomaavinaan tai -vihasivat häntä niin kiihkeästi, että ellei hän olisi ollut niin -ihmeteltävän nopea liikkeissään ja ellei voimakas Kaala olisi häntä -vimmatusti puolustanut, hänet olisi surmattu jo varhaisina vuosinaan. - -Tublat oli hänen hellittämättömin vihamiehensä, mutta juuri Tublatin -vuoksi, hänen ollessaan noin kolmentoista vanha, loppuivat äkkiä -muiden hätyyttelyt ja hän sai olla rauhassa paitsi silloin kun joku -joutui merkillisen raivon valtaan, joka vaivaa monia viidakon julmia -petoja. Silloin ei kukaan ollut turvassa. - -Sinä päivänä, jolloin Tarzan hankki itselleen muiden kunnioituksen, -oli heimo kerääntynyt pieneen hevosenkengän muotoiseen notkoon, -joka oli matalien kunnaiden keskellä ja vapaa viidakon rönsyistä -ja köynnöskasveista. Tätä aukeaa paikkaa ympäröivät joka puolelta -koskemattoman metsän mahtavat jättiläiset, joiden juurella pensasto -oli niin tiheä, että ainoa tie paljaalle tantereelle kulki puiden -ylimpien oksien kautta. - -Tänne, missä sai olla turvassa häiriöiltä, heimo usein tuli koolle. -Notkon keskellä oli kummallinen savirumpu, jollaisia ihmisapinat -kyhäävät merkillisiä juhlamenoja varten. Näiden humua ovat ihmiset -joskus kuulleet viidakon kätköistä, mutta kukaan ei ole saanut niitä -läheltä katsella. - -Monet matkailijat ovat nähneet jättiläisapinain rumpuja ja eräät -kuulleet niiden jyminää, mutta Tarzan, loordi Greystoke, on -epäilemättä ainoa inhimillinen olento, joka on itse ottanut osaa -näihin mielettömiin, villeihin ja riehuviin temppuihin. - -Tällaisesta alkeellisesta juhlimisesta ovat epäilemättä peräisin -nykyisen kirkon ja valtion muodollisuudet ja juhlamenot, sillä -mittaamattomia aikoja sitten, ennen ihmissuvun ensimmäisiä jäseniä, -ovat julmat karvaiset edeltäjämme tanssineet ja temppuilleet -savirumpujen kumahdellessa ja troopillisen kuun kirkkaasti paistaessa -mahtavassa aarniometsässä, joka on tänään sama kuin harmaan -menneisyyden jo ammoin unohdettuina öinä, kun turkispeitteiset -esi-isämme laskeutuivat huojuvilta oksilta, notkeasti pudottaen -itsensä ensimmäisen kokouspaikan pehmeälle turvematolle. - -Sinä päivänä, jolloin Tarzan kerta kaikkiaan vapautui vainosta, -saatuaan alati kokea sen uhkaa kolmetoista vuotta pitkän ikänsä -kahtenatoista vuotena, samosivat heimon jäsenet, lukumäärältään nyt -noin satakunta, vaiteliaina viidakon puiden alimpia oksia myöten ja -hypähtivät sitten ääneti pyöreän notkon tanterelle. - -Rumpujuhlan aiheena oli aina jokin tärkeä tapahtuma heimon -keskuudessa -- kun esim. oli saatu voitto, otettu vangiksi tai -surmattu jokin pelätty viidakon asuja tai kun kuningas oli kuollut ja -uuden piti astua tilalle -- ja silloin noudatettiin määrättyjä menoja. - -Tänään oli surmattu muuan vihollisheimoon kuulunut jättiläisapina, ja -kun Kertshakin kansa saapui paikalle, voitiin nähdä kahden väkevän -uroksen kantavan välissään kukistetun vihollisen ruumista. - -He laskivat taakkansa savirummun ääreen ja kyyristyivät siihen -vartijoiksi, toisten asettuessa ruohikolle nukkumaan, kunnes nouseva -kuu antaisi merkin juhlaan. - -Tuntikausia vallitsi pikku kentällä täydellinen hiljaisuus, paitsi -milloin sen keskeyttivät loistavahöyhenisten papukaijojen kirkuvat -huudot tai tuhannet visertelevät linnut lakkaamatta lennellessään -heleäin kämmekkäin ja liekehtivien kukkien seassa, jotka koristivat -aarniometsän kuninkaiden lukemattomia sammalpeitteisiä oksia. - -Pimeyden tullessa apinat alkoivat liikuskella ja järjestyivät -pian isoksi piiriksi savirummun ympärille. Naaraat ja nuorimmat -kyyköttivät ulommassa piirissä, täysikäiset urokset taas niiden -edessä sisempänä. Rummun ääressä istui kolme vanhaa naarasta, joilla -oli kullakin ryhmyinen karahka kädessä. - -Hitaasti ja hillitysti he alkoivat lyödä savirumpua, kun nousevan -kuun ensimmäiset heikot säteet hopeoivat puiden latvoja. Valon -lisääntyessä kävivät lyönnit yhä tiheämmiksi ja voimakkaammiksi, -kunnes lopulta villit, rytmikkäät kumahdukset kajahtelivat -kilometrien päähän aarniometsässä. Pedot keskeyttivät otusten pyynnin -ja kuuntelivat pää koholla ja korvat hörössä kumeata rummutusta, -joka oli merkkinä apinain erikoisesta juhlasta. Joskus kuului hurjaa -karjumista tai kimeää rääkkymistä vastaukseksi ihmisapinain villiin -jymyyn, mutta kukaan ei tullut lähelle urkkimaan tai uskaltanut -hyökätä niiden kimppuun. - -Kun rummun kumina paisui suorastaan huumaavaksi, hyppäsi Kertshak -avoimella paikalla kyyköttävien uroksien ja rummuttavien naarasten -väliin. Siinä hän seisoi pystyssä, kääntäen päätään taaksepäin ja -katsoen nousevaa kuuta kohti, ja samalla takoi rintaansa valtavilla -karvaisilla nyrkeillään, päästäen kamalia karjahduksia. - -Kolmasti kiiri tämä kammottava huuto korven autiossa hiljaisuudessa. -Sitten hän kyykistyi ja kiersi hiipivin askelin pitkin avointa -ympyrää, pysyen kaukana rumpualttarin vieressä lojuvasta -apinaruumiista, mutta kuitenkin pitäen yhä julmia, vihaisia, punaisia -silmiään siihen tähdättyinä. Nyt hyppäsi esille toinen uros, toisti -kuninkaansa hirveät karjahdukset ja seurasi hänen kintereillään. -Toiset tekivät samoin nopeassa tahdissa, niin että aarniometsä kaikui -heidän miltei keskeytymättömistä verenhimoisista ulvahduksistaan. - -Tämän kaiken oli määrä haasteena esittää taistelun alkua. - -Kun kaikki täysikasvuiset urokset olivat yhtyneet sotatanssiin, alkoi -toinen näytös, hyökkäys vihollista vastaan. - -Temmaten valtavan nuijan vartavasten kerätystä oksakasasta Kertshak -ryntäsi raivokkaasti apinaraadon kimppuun ja antoi sille tuiman -iskun, samalla ilkeästi muristen ja korskuen. Rummun kumahdukset -yltyivät yhä, samoin iskut, kunnes kaikki urokset olivat lähestyneet -uhria, antaneet sille nuijastaan kolhaisun ja sitten yhtyneet -kuolemantanssin riehuntaan. - -Tarzan oli mukana tässä villissä, hyppivässä laumassa. Hänen -ruskea, jäntevä ruumiinsa loisti kuutamossa ja näytti norjalta ja -sirolta kömpelöiden, karvaisten petojen rinnalla. Kukaan ei ottanut -väijyvämmin osaa kuviteltuun taisteluun, kukaan ei ollut julmempi -villissä hyökkäyksessä eikä kukaan kuolemantanssissa hypännyt niin -korkealle ilmaan kuin hän. - -Puoli tuntia kesti vimmattua tanssia, sitten rumpu vaikeni Kertshakin -käskystä, ja rummuttajat kiirehtivät tanssijain parven puhki -kyyristelevien katselijain sekaan. Nyt urokset kuin yhtenä miehenä -ryntäsivät käsiksi raatoon, joka heidän hirveistä iskuistaan oli -muuttunut muodottomaksi karvaiseksi rykelmäksi. - -Lihaa he harvoin saivat tarpeekseen, joten heidän meluisan juhlansa -päättäjäisiksi sopikin parhaiten tuoreen lihan syönti, ja tähän he -nyt kohdistivat kaiken huomionsa. Raateluhampaat upposivat vihollisen -ruhoon ja repelivät irti isoja kappaleita. Väkevämmät saivat -parhaimmat palat, heikompien jäädessä hyörimään tappelevan, murisevan -joukon kintereillä, vaanien tilaisuutta siepata pudonnut makupala tai -edes luu, ennenkuin kaikki olisi lopussa. - -Tarzan halusi ja tarvitsi enemmän lihaa kuin apinat. Hän, lihaasyövän -rodun jälkeläinen, ei ollut mielestään koskaan saanut tarpeekseen -eläimellistä ravintoa. Niinpä hän nytkin pujotteli tappelevain -apinain lomitse, tavoitellen osuutta, jota hänen voimansa ei olisi -voinut hänelle milloinkaan hankkia. - -Hänen kupeellaan heilui hänen isänsä metsästyspuukko, jolle hän oli -verrattomissa kirjoissaan näkemänsä mallin mukaan kyhännyt tupen. - -Vihdoin hän pääsi nopeasti vähenevän herkun luo ja viilsi terävällä -veitsellään isomman palan kuin oli edes toivonut, kokonaisen -karvaisen kyynärvarren, joka pisti esiin mahtavan Kertshakin -jalkojen alta, ja Kertshak oli niin syventynyt kuninkaalliseen -kaappausoikeuteensa, ettei huomannut tätä majesteettirikosta. Sitten -pikku Tarzan keinotteli itsensä irti tappelevien parvesta, puristaen -julmaa saalistaan tiukasti rintaansa vasten. - -Niiden joukossa, jotka turhaan kiertelivät tiheän lauman -ulkopuolella, oli myös vanha Tublat. Hän oli ollut ensimmäisiä herkun -kimpussa ja silloin saanut hyvän palan, jonka oli syönyt rauhassa -loitompana; nyt hän pyrki takaisin kaapatakseen lisää. Hän sattui -näkemään Tarzanin, kun tämä pääsi irti kynsivästä, sinne tänne -tuuppivasta joukosta. Tublatin pienet, ilkeät silmät välähtivät -rajusta vihasta, ja samalla niistä hehkui kiihkeä halu saada -haltuunsa pojan sieppaama herkkupala. - -Mutta Tarzan oli myös nähnyt verivihollisensa ja arvaten pedon -aikeet juoksi nopeasti naaraiden ja poikasten luo, toivoen voivansa -kätkeytyä sinne. Tublat seurasi hänen kintereillään, eikä Tarzanilla -ollut muuta neuvoa kuin kiivetä johonkin läheiseen puuhun. Korkealle -hypähtäen hän sai kiinni alaoksasta, tarttui saaliiseensa hampaillaan -ja kiipesi kiireesti ylöspäin -- Tublat yhä perässä. - -Yhä ylemmäs hän kapusi metsän jättiläisen huojuvaan latvaan asti, -jonne hänen painava ahdistajansa ei enää uskaltanut tulla. Sinne -Tarzan istuutui ja syyti iva- ja haukkumasanoja raivostuneelle, -vaahtoavalle pedolle, joka oli häntä toistakymmentä metriä alempana. - -Mutta silloin Tublatin valtasi hullu raivo. - -Hirvittävästi ulvoen ja karjuen hän ryntäsi maahan naaraiden ja -nuorten parveen, upotti raateluhampaansa moniin heikkoihin niskoihin -ja repi isoja kappaleita niiden selästä ja rinnasta, jotka joutuivat -hänen kynsiinsä. - -Istuen heleässä kuunvalossa Tarzan oli tämän raivoisan näytelmän -todistajana. Hän näki naaraiden ja poikasten suinpäin pakenevan -ylös puihin. Sitten saivat isot uroksetkin kokea hullun kumppaninsa -puraisuja ja kaikki kiirehtivät kauhistuneina ympäröivän metsän -pimeään suojaan. - -Lopuksi oli paikalla enää vain muuan myöhästynyt apina. Tämä riensi -hurjaa vauhtia sitä puuta kohti, jonka latvassa Tarzan istui, ja -hänen kintereillään seurasi hirveä Tublat. Se oli Kaala, ja heti kun -Tarzan näki, että Tublat oli saamaisillaan hänet kiinni, laskeutui -hän nopeasti kuin putoava kivi oksalta oksalle kasvattiemonsa avuksi. - -Nyt Kaala oli jo puun oksien alla, ja hänen yläpuolellaan odotti -Tarzan kilpajuoksun tulosta. - -Kaala hyppäsi ilmaan ja tarttui oksaan, joka oli vain hiukan -korkeammalla kuin mihin Tublat yletti suorastaan maasta. Kaala olisi -ehtinyt turvaan, mutta silloin kuului rasahdus, oksa murtui ja -lennätti hänet Tublatin päälle, joka tuupertui nurin. - -Molemmat olivat heti taas jalkeilla, mutta vaikka he olivatkin -nopeita liikkeissään, oli Tarzan vielä nopeampi, ja raivostunut -Tublat näki nyt edessään ihmislapsen, joka seisoi hänen ja Kaalan -välillä. - -Mikään ei olisikaan ollut julmalle pedolle mieluisampaa ja riemusta -karjahtaen Tublat hyökkäsi pikku loordi Greystoken kimppuun. Mutta -hänen hampaansa eivät päässeet puraisemaan pähkinänruskeaa ihoa. - -Jäntevä käsi tarttui Tublatin karvaiseen kurkkuun, ja toinen työnsi -kymmenisen kertaa terävän metsästyspuukon leveään rintaan. Pistot -seurasivat toisiaan nopeasti kuin salamanvälähdykset ja lakkasivat -vasta sitten kun Tarzan tunsi vihollisensa lyyhistyvän kokoon. - -Kun ruumis lojui hengetönnä maassa, laski Tarzan toisen jalkansa -niskalle, kohotti silmänsä täysikuuhun, keikautti nuorta päätänsä -uhmaavasti taaksepäin ja päästi ilmoille heimonsa villin ja -peloittavan sotahuudon. - -Yksitellen pudottautuivat hänen heimolaisensa lehväisistä -pakopaikoistaan ja kerääntyivät piiriksi Tarzanin ja hänen voitetun -vihollisensa ympärille. Kun he olivat kaikki saapuvilla, kääntyi -Tarzan heihin päin. - -"Minä olen Tarzan", huusi hän. "Minä olen suuri tappaja. Varokaa -hätyyttämästä Tarzania ja hänen emoansa Kaalaa! Teidän joukossanne ei -ole ketään niin mahtavaa kuin Tarzan. Varokoot hänen vihollisensa." - -Katsoen suoraan Kertshakin ilkeihin punaisiin silmiin nuori loordi -Greystoke löi tukevaan rintaansa ja päästi vielä kerran ilmoille -uhkavaatimuksensa. - - - - -KAHDEKSAS LUKU - -Puunlatvasta metsästämässä - - -Tappojuhlan jälkeisenä aamuna heimo lähti vitkalleen metsän läpi -takaisin rannikolle päin. Tublatin ruumis jäi sille paikalle, johon -oli kaatunut, sillä Kertshakin kansa ei syö omia vainajiaan. - -Retken varrella he verkalleen haeskelivat ruokaa. Kaikenlaisia -hedelmiä he löysivät yllin kyllin ja toisinaan linnunpoikasia, munia, -matelijoita ja hyönteisiä. Pähkinät he murskasivat voimakkailla -hampaillaan tai kivien välissä, jos ne olivat liian kovia. - -Kerran osui vanha Sabor heidän tielleen ja pani heidät kiireimmiten -kapuamaan korkeille oksille, sillä jos hän kunnioittikin heidän -lukuaan ja teräviä hampaitaan, niin hekin puolestaan pitivät yhtä -suuressa arvossa hänen hurjaa rohkeuttaan ja käpäliensä voimaa. - -Tarzan istui matalalla oksalla ihan sen kohdan yläpuolella, missä -Saborin notkea ja majesteetillinen hahmo hiipi tiheän viidakon läpi. -Hän heitti ananaksen kansansa iänikuisen vihollisen niskaan. Leijona -pysähtyi ja katseli ylöspäin virnistelevää apinapoikaa kohti, pieksi -vihaisesti hännällään ja muristen paljasti keltaiset hampaansa, -jolloin huulet kiristyivät ryppyihin ja ilkeät silmät kapenivat -raivoa ja vihaa uhkuviksi raoiksi. Korvat luimussa se katsoi Tarzania -suoraan silmiin ja päästi kuuluville karjuvan taisteluhaasteensa. - -Turvalliselta oksaltaan apinalapsi huusi heti heimonsa tuiman -vastauksen. Hetkisen he silmäilivät toisiaan ääneti, sitten peto -kääntyi viidakkoon, joka nielaisi sen kuin meri heitetyn kiven. - -Mutta Tarzanin mieleen juolahti suurenmoinen suunnitelma. Koska hän -oli ottanut hengiltä rajun Tublatin, niin eikö hän siis ollut mahtava -taistelija? Jos hän nujertaisi kavalan Saborin, olisi hän myös -mahtava metsästäjä. - -Hänen pienen englantilaisen sydämensä pohjalla oli kova halu peittää -alastomuutensa vaatteilla, sillä kuvakirjastaan hän oli oppinut, että -kaikki ihmiset olivat puettuja, kun taas marakatit, apinat ja kaikki -muut elolliset olivat alastomia. - -Varmasti olivat siis vaatteet suuruuden todellinen tunnus -- -osoittaen ihmisen ylemmyyttä kaikkien eläinten rinnalla, sillä -tietenkään ei voinut olla muuta syytä noiden kiusallisten vehkeiden -käyttöön. - -Monta täysikuuta sitten, kun hän oli ollut paljon pienempi, hän -oli halunnut Saborin, naarasleijonan, tai Numan, urosleijonan, -tai Shitan, leopardin, nahkaa peittääkseen karvattoman ruumiinsa, -ettei enää olisi inhoittavan Histah-käärmeen kaltainen. Mutta nyt -hän oli ylpeä sileästä ihostaan, sillä se oli merkkinä siitä, että -hän polveutui mahtavasta rodusta, ja niin hänessä heräsi kaksi -ristiriitaista halua: käydä alasti, siten ylpeästi osoittaakseen -alkuperäänsä tai noudattaa oman heimonsa tapoja ja ryhtyi käyttämään -ilkeyttäviä ja epämukavia vaatekappaleita. - -Heimon jatkaessa verkkaista kulkuaan metsän läpi, Saborin mentyä -matkoihinsa, oli Tarzanin mielessä yhä se suunnitelma, kuinka hän -surmaisi vihollisensa, eikä hän sitten monena päivänä voinutkaan -juuri mitään muuta ajatella. - -Pian hän kuitenkin sai muuta mietittävää. - -Äkkiä alkoi olla niin pimeä kuin keskiyöllä. Viidakon äänet -vaikenivat. Puut seisoivat liikkumatta kuin lamautuneina odottaen -äkillistä tuhoa. Koko luonto odotti -- kukaan ei tiennyt mitä. - -Kaukaa alkoi vihdoin kuulua heikkoa, kumeaa, surullista vinkunaa. -Lähemmäksi, yhä lähemmäksi se tuli ja kävi äänekkäämmäksi. Isot -puut taipuivat yhtä aikaa, ikäänkuin mahtava käsi olisi painanut -niitä maata kohti. Yhä matalammalle ne kumartuivat, eikä kuitenkaan -kuulunut muuta ääntä kuin tuulen syvä ja kammottava valitus. - -Sitten viidakon jätit äkkiä ponnahtivat pystyyn, heiluttaen valtavia -latvojaan, ikäänkuin vihaisina osoittaisivat mieltään. Terävä ja -sokaiseva salama välähti taivaalla vaeltavista mustista pilvistä, -ja ukkosen jyrähdykset pauhasivat vimmatusti. Vedenpaisumus syöksyi -maahan -- kaikki manalan vallat kävivät viidakon kimppuun. - -Heimo kyykisteli isojen puitten juurella, väristen kylmästä sateessa. -Pimeyttä halkovan salaman valossa näkyi hurjasti heiluvia oksia, -viuhuvia lonkeroita ja taipuvia runkoja. - -Väliin joku metsän vanhuksista murskautui välähtävän salaman -satuttamana tuhansiksi sirpaleiksi ja veti mukanaan lukemattomia -oksia ja pienempiä naapureitaan, mikä yhä lisäsi troopillisen -aarniometsän sekasortoa. Pyörremyrskyn käsissä sinkoili oksia, -suuria ja pieniä, rajusti liikehtivän vihannuuden halki, kuolemaksi -ja tuhoksi tiheästi asutun maailman lukemattomille onnettomille -asukkaille. - -Tuntikausia jatkui myrsky lakkaamatta, ja heimo kyyristeli yhä -pelosta väristen. Ollen alituisessa vaarassa joutua kaatuvien -puiden ja oksien alle ja lamautuneina välähtelevistä salamoista -ja jyrähdyksistä he pysyttelivät surkeina koossa, kunnes myrsky -vaimenisi. - -Loppu oli yhtä äkillinen kuin alkukin. Tuuli lakkasi, aurinko paistoi --- luonto hymyili jälleen. Vettä tiukkuvat lehdet ja oksat, uhkeiden -kukkien märät kuvut välkkyivät palaavan päivän loisteessa. Ja yhtä -pian kuin luonto unohti kauhunsa, tointuivat siitä myös sen lapset. -Toimelias elämä jatkui kuten aikaisemmin ennen pimeyttä ja pelkoa. - -Mutta Tarzanille oli nyt selvinnyt vaatteiden salaisuus. Kuinka -mukavaa olisikaan ollut Saborin paksun nahan alla! Ja niin sai -seikkailuhalu uutta virikettä. - -Useita kuukausia oleskeli heimo rannikolla, missä Tarzanin maja oli, -ja opinnot veivät suurimman osan hänen aikaansa; mutta aina kun hän -kuljeskeli metsässä, piti hän valmiina suopunkiaan. Monet pikku -eläimet joutuivat hänen nopeasti viskaamaansa silmukkaan. - -Kerran se osui Hortan, metsäkarjun, lyhyeen niskaan ja tämän vimmatut -ponnistelut päästä vapaaksi tempaisivat Tarzanin maahan oksalta, -jolla hän oli maannut vaanimassa. Väkevä karju kääntyi kuullessaan -hänen putoavan, ja nähdessään siinä vain helpon saaliin se painoi -päänsä alas ja hyökkäsi hämmästyneen pojan kimppuun. - -Onneksi Tarzan ei ollut loukkaantunut putoamisestaan, sillä kissan -tavoin hän oli levittänyt kaikki neljä raajaansa välttääkseen -tärähdystä. Heti hän oli pystyssä, ja hypäten kuin apina hän pääsi -turvaan oksalle. Hortan turhaan koettaessa häntä tavoittaa. - -Näin Tarzan kokeillen oppi oudon aseensa vahvat sekä heikot puolet. -Tällä kertaa hän tosin menetti pitkän köytensä, mutta hän tiesi, -että jos Sabor olisi vetänyt hänet oksalta, niin loppu olisi -todennäköisesti ollut toinen, sillä epäilemättä hän silloin olisi -menettänyt henkensä. - -Uuden köyden punomiseen meni häneltä monta päivää, mutta kun -se vihdoin oli valmis, lähti hän taas metsästämään, asettuen -väijyksiin tiheälatvaiselle oksalle, joka riippui veden luo vievän -paljonkuljetun polun yllä. - -Useat pikku eläimet kulkivat ehein nahoin hänen ohitseen. Hän ei -välittänyt niin mitättömästä saaliista. Jonkin isomman otuksen piti -näyttää toteen hänen aseensa tehokkuus. - -Vihdoin tuli se, jota hän etusijassa odotti. Notkeat lihakset -pullistuneina välkkyvän taljan alla, täyteläisenä ja kiiltävänä tuli -Sabor, naarasleijona. Pehmeät käpälät astelivat ääneti kapeaa polkua. -Päätänsä se piti korkealla, ollen alati varuillaan, ja pitkä häntä -heilui siroin kääntein hitaasti edestakaisin. - -Yhä lähemmäksi se tuli paikkaa, missä Tarzan piili oksalla, pitäen -pitkää suopunkiaan valmiina heittoon. - -Kuin pronssipatsas, hiljaa kuin muuri oli siinä Tarzan kyyryssä. -Sabor oli menossa alitse. Se astui ohitse askeleen -- toisen, -kolmannenkin, mutta silloin salavihkainen ansa suhahti lentoon. - -Hetkisen riippui levällään oleva silmukka leijonan pään yllä kuin -käärme, mutta samassa kuin peto katsahti ylöspäin, keksiäkseen -mistä suopungin suhahdus oli lähtöisin, kiertyi, köysi sen kaulaan. -Nopealla tempaisulla Tarzan tiukensi silmukkaa, päästi köyden ja -piteli molemmin käsin itseään kiinni oksalla. - -Sabor oli paulassa. Yhdellä loikkauksella ryntäsi säikähtynyt peto -viidakkoon, mutta Tarzan ei enää menettänyt toista köyttä eikä -saalistaan samoin kuin edellisellä kerralla. Kokemuksesta hän oli -saanut oppia ja ajoissa sitonut köyden pään siihen puuhun, jossa hän -istui. Loikatessaan leijona tunsi köyden puristuvan yhä kireämmälle, -teki ilmassa täydellisen kuperkeikan ja putosi raskaasti mätkähtäen -selälleen. - -Näin pitkälle oli Tarzanin suunnitelma täysin onnistunut; mutta kun -hän tarttui köyteen ja otti tukea kahden vahvan oksan haarukasta, -huomasi hän, ettei ollutkaan helppoa kiskoa väkevää, rimpuilevaa, -kynsivää, purevaa ja murisevaa otusta puuhun hirtettäväksi. - -Vanha Sabor oli tavattoman painava, ja kun se harasi vastaan -mahtavilla käpälillään, olisi vain itse Tantor, elefantti saanut sen -liikkeelle. - -Leijona oli taas polulla, mistä se saattoi nähdä konnankujeen -tekijän. Raivosta karjaisten se teki äkkihyökkäyksen ja ponnahti -korkealle ilmaan Tarzania kohti, mutta kun sen valtava ruho pääsi -oksalle, jolla Tarzan oli istunut, ei tätä enää siinä ollut. Sen -sijaan hän nyt keveästi keinui ohuemmalla oksalla, muutaman metrin -päässä vankia ylempänä. - -Hetken aikaa Sabor pysytteli oksalla Tarzanin heitellessä risuja sen -suojattomaan päähän. Sitten peto pudottautui taas maahan, ja Tarzan -kiirehti tarttumaan köyteen; mutta Sabor oli nyt huomannut, että -sitä piteli vain ohut nuora, ja kohta se katkaisi tämän valtavilla -hampaillaan, ennenkuin Tarzan oli toistamiseen ehtinyt tiukentaa -silmukkaa. - -Tarzan oli äkeissään. Hänen huolellinen suunnitelmansa oli rauennut -tyhjiin, ja niin hän istui haukuskellen ärisevää petoa ja irvistellen -sille parhaansa mukaan. - -Sabor käyskenteli edestakaisin puun juurella kolme tuntia. Neljä -kertaa se kyyristyi, mutta yhtä hyvin se olisi voinut saada kynsiinsä -tuulta, joka suhisi puiden latvoissa. - -Vihdoin Tarzan väsyi leikkiin, hihkaisi lähtiäisiksi, heitti hyvin -tähdätyn pehmeän ja tahmean hedelmän vihollisensa sähisevään kuonoon -mäsäksi ja lennätti itseään nopeasti puusta puuhun parinkymmenen -metrin korkeudella maasta, ollen taas pian heimolaistensa luona. - -Täällä hän kertoi seikkailunsa, rehenteli ja kerskaili, niin että se -herätti kunnioitusta katkerimmissa vihamiehissäkin, kun taas Kaala -suorastaan tanssi ilosta ja ylpeydestä. - - - - -YHDEKSÄS LUKU - -Ihminen ihmistä vastaan - - -Näin eleli Tarzan apinain kesken aarniometsissä monta vuotta -ilman mainittavia muutoksia, paitsi että hän tuli yhä vahvemmaksi -ja viisaammaksi ja oppi kirjoistaan yhä enemmän siitä oudosta -maailmasta, joka oli jossakin ulkopuolella. - -Hänestä ei elämä milloinkaan ollut yksitoikkoista tai ikävää. Olihan -siellä aina Pisah, kala, jota saattoi pyydystää monista virroista -ja pienistä järvistä, ja Sabor pelättävine serkkuineen pakottamassa -olemaan alati varuillaan ja antamassa jännitystä ja viehätystä joka -hetkelle, jonka hän vietti maan pinnalla. - -Usein he vainosivat häntä, ja vielä useammin hän niitä, ja vaikka -ne eivät koskaan saaneetkaan häntä julmiin teräviin kynsiinsä, niin -sattui toisinaan, että tuskin olisi voinut panna paksua lehteä niiden -käpälien ja hänen pehmeän nahkansa väliin. - -Nopea oli Sabor naarasleijona, ja nopeita olivat Numa ja Shita, mutta -Tarzan oli kuin salama. - -Tantorin, elefantin, kanssa hän pääsi ystäväksi. Kuinka? Älkää kysykö -minulta. Mutta viidakon asujamet tietävät, että monina kuutamoisina -öinä Tarzan ja Tantor käyskentelivät yhdessä, ja milloin tie oli -selvä, sai Tarzan ratsastaa korkealla Tantorin selässä. - -Koko muu viidakko oli hänen vihollisiaan, lukuunottamatta hänen omia -heimolaisiaan, joista useat olivat hänen ystäviään. - -Monta näiden vuosien päivistä hän vietti isänsä majassa, jossa vielä -olivat koskemattomina hänen vanhempiensa ja Kaalan pienokaisen luut. -Kahdeksantoista vanhana hän luki sujuvasti ja ymmärsi miltei kaikki, -mitä kerrottiin lukuisissa hyllyillä olevissa teoksissa. - -Hän osasi myös kirjoittaa painokirjaimilla nopeasti ja selvästi, -mutta kirjoituskirjaimia hän ei osannut käyttää, sillä vaikka hänen -aarteittensa joukossa oli monia kirjoitusvihkoja, oli majassa niin -vähän kirjoitettua englantia, että hänen mielestään ei kannattanut -ryhtyä tämän toisen kirjoitustavan opiskeluun. Lukea hän sitä sentään -osasi, vaikkakin työläästi. - -Näin hän siis kahdeksantoista vanhana oli nuori englantilainen -loordi, joka ei osannut puhua englantia, mutta joka kuitenkin luki -ja kirjoitti äidinkieltänsä. Hän ei ollut milloinkaan nähnyt muuta -inhimillistä olentoa kuin itsensä, sillä sitä pientä aluetta, jossa -hänen heimonsa oleili, ei kostuttanut mikään iso joki, jota myöten -sisämaan villit heimot olisivat kulkeneet. Kolmelta puolen sen -sulkivat sisäänsä korkeat kukkulat, ja neljännellä oli meri. Se -kuhisi leijonia, leopardeja ja myrkyllisiä käärmeitä. Sen koskematon, -vaikeakulkuinen viidakko ei ollut vielä houkutellut luokseen ketään -sen rajojen ulkopuolella asuvaa pelotonta uudisasukasta. - -Mutta kun apinain Tarzan eräänä päivänä istui isänsä majassa, -ponnistellen uuden kirjan salaperäisyyksien kimpussa, häiriytyi hänen -viidakkonsa entinen rauha ainiaaksi. - -Kaukana idässä päin tuli outo yksirivinen matkue matalan harjanteen -yli. - -Etunenässä oli viisikymmentä mustaa soturia aseenaan pitkiä -jousia, myrkytettyjä nuolia ja hoikkia puukeihäitä, joiden päät -oli kovennettu paahtamalla niitä hiljaisella tulella. Selässä -he kantoivat soikeita kilpiä, nenässä isoja renkaita, ja heidän -kiherävillaisista päistään pisti esiin heleänvärisiä höyhentöyhtöjä. -Heidän otsaansa oli tatuoitu kolme yhdensuuntaista värillistä viivaa -ja rintaan kolme samankeskistä ympyrää. Heidän keltaiset hampaansa -oli viilattu teräväkärkisiksi, ja paksut lerppahuulet yhä lisäsivät -heidän ulkonäkönsä eläimellisyyttä. - -Heidän perässään astui useita satoja vaimoja ja lapsia, -joista edelliset kantoivat päänsä päällä raskaita taakkoja -- -keittoastioita, talouskaluja ja norsunluuta. Takana kulki satakunta -sotilasta, jotka olivat etujoukon kaltaisia. - -Kulkueen kokoonpanosta ilmeni, että he paljon enemmän pelkäsivät -hyökkäystä takaapäin kuin niitä vihollisia, jotka voisivat vaania -heidän edellään. Ja niin olikin asian laita, sillä he pakenivat -valkoisen miehen sotilaita, jotka olivat heitä niin rasittaneet kumin -ja norsunluun keruulla, että he eräänä päivänä olivat hyökänneet -voittajiensa kimppuun ja surmanneet valkoisen upseerin ja pienen -osaston hänen mustaa joukkoaan. - -Monta päivää he olivat ahmineet lihaa, mutta sitten oli tullut -vahvempi joukko-osasto ja yöllä hyökännyt heidän kyläänsä kostaakseen -toverien kuoleman. - -Sinä yönä oli valkoisen miehen mustilla sotilailla ollut yllinkyllin -lihaa, ja pieni jäännös kerran niin mahtavasta heimosta oli lähtenyt -pakoon synkkään viidakkoon, tuntemattomia vaiheita ja vapautta kohti. - -Mutta mikä oli vapautta ja onnea näille villeille mustille, se -merkitsi häiriötä ja kuolemaa heidän uuden kotipaikkansa monille -kesyttömille asujamille. - -Kolme päivää tämä retkikunta marssi hitaasti yhä syvemmälle -tuntemattomaan ja tiettömään metsään, kunnes he vihdoin varhain -neljäntenä päivänä joutuivat vähäisen joen läheiselle pienelle -alueelle, joka ei näyttänyt niin sankasti kasvullisuuden peittämättä -kuin muut seudut. - -Täällä he ryhtyivät rakentamaan uutta kylää, ja kuukaudessa he olivat -raivanneet melkoisen alueen, pystyttäneet majoja ja paaluaitauksia, -istuttaneet jamsia ja maissia, ja niin heidän vanha elämänsä -jatkui uudessa kodissa. Täällä ei ollut valkoisia miehiä eikä -sotilaita, eikä ollut pakko kerätä kumia ja norsunluuta julmille ja -kiittämättömille kiusaajille. - -Monta kuukautta kului, ennenkuin mustat uskalsivat lähteä pitemmälle -uuden kylänsä ympäristöjä tutkimaan. Useat heistä olivat jo -joutuneet vanhan Saborin saaliiksi, ja kun viidakko vilisi julmia -ja verenhimoisia petoja, leijonia ja leopardeja, ei norsunluun -pyydystäjäin tehnyt mieli jättää turvallisia paaluaitauksiaan. - -Mutta eräänä päivänä lähti Kulonga, vanhin kuninkaan Mbongan poika, -kauas lännenpuolisiin tiheikköihin. Varovasti hän asteli, notkea -keihäs alati valmiina, vasemmassa kädessään lujasti pidellen pitkää -soikeaa kilpeä siloisen mustan ruumiinsa suojana. Selässään hänellä -oli jousensa ja kilpensä yllä viinessä monta norjaa ja suoraa nuolta; -ne oli huolellisesti voideltu paksussa, tummassa, tervaisessa -aineessa, joka tuotti kuoleman, kun pieninkin erä sitä pääsi -ruumiiseen. - -Yö yllätti Kulongan kaukana hänen isänsä kylän paaluaidoista, mutta -yhä hänen matkansa määrä oli länteen. Vihdoin hän kiipesi suuren puun -oksalle, kyhäsi itselleen makuupaikan ja laskeutui levolle. - -Muutaman kilometrin päässä hänestä länteen päin nukkui Kertshakin -heimo. - -Varhain seuraavana aamuna olivat apinat liikkeellä etsien itselleen -ravintoa viidakosta. Tapansa mukaan Tarzan suuntasi matkansa majaan -päin ja oli hiljalleen metsästellen saanut vatsansa täyteen, -saapuessaan rantamalle. - -Apinat hajaantuivat joko yksin tai kaksittain ja kolmittain eri -suuntiin, mutta pysyttelivät aina niin lähellä toisiaan, että -saattoivat kuulla hälytysmerkin. - -Kaala käyskenteli vitkalleen erästä norsunpolkua pitkin itään päin ja -käänteli ahkerasti oksia ja rankoja etsiessään syötäviä hyönteisiä -ja sieniä, kun outo, hiljainen äännähdys sai hänet jännittyneenä -tarkastamaan ympäristöään. - -Hänen edessään kulki polku viisikymmentä metriä ihan suoraan, ja -lehväisen tunnelin toisessa päässä hän näki salavihkaa hiipivän oudon -ja peloittavan olennon. - -Se oli Kulonga. - -Kaala ei jäänyt odottamaan nähdäkseen lisää, vaan kääntyi ja lähti -nopeasti polkua pitkin takaisin. Hän ei juossut, vaan heimolaistensa -tavoin, kun niitä ei hätyytetty, koetti vain välttää taistelua. - -Hänen kintereillään seurasi Kulonga. Tässä oli saatavissa lihaa. Hän -voisi tappaa ja sitten herkutella koko tämän päivän. Hän kiiruhti -eteenpäin keihäs valmiina heittoon. - -Polun mutkassa hän jälleen näki Kaalan. Hän jännitti kätensä -taaksepäin, ja lihakset pullistuivat sileän nahan alla. Käsi työntyi -eteenpäin, ja keihäs suhahti Kaalaa kohden. - -Se oli huono heitto. Keihäs vain raapaisi apinan kylkeä. - -Raivosta ja tuskasta älähtäen Kaala hyökkäsi kiusaajansa, kimppuun. -Heti alkoivat myös puut ritistä, kun Kaalan heimolaiset kuultuaan -hänen huutonsa kiiruhtivat paikalle. - -Samassa Kulonga otti esiin jousensa ja sovitti siihen kiireesti -nuolen. Hän jännitti aseen, ja kohta lävisti myrkytetyn nuolen kärki -suuren ihmisapinan sydämen. - -Kauheasti kiljahtaen Kaala kaatui suulleen maahan heimonsa -hämmästyneitten jäsenten eteen. - -Ulvoen ryntäsivät apinat Kulongaa kohti, mutta varova villi pakeni -pitkin polkua kuin säikytetty antilooppi. Hän tunsi jonkun verran -näiden villien karvaisten olentojen julmuutta, eikä hänellä ollut -muuta mielessä kuin niin suuren joukon nähdessään pelastaa nahkansa. - -He ajoivat häntä takaa samoten puita pitkin hyvän aikaa, mutta -vihdoin he toinen toisensa jälkeen jättivät ajonsa ja palasivat -murhenäytelmän paikalle. - -Yksikään heistä ei ollut ennen nähnyt muuta ihmistä kuin Tarzanin, -ja niinpä he kummastelivat, mikä ihmeellinen olento oli tunkeutunut -heidän viidakkoonsa. - -Kaukana sieltä sijaitsevan majan luona Tarzan kuuli heikkoa -kaikua tästä metakasta, ja käsittäen, että jotakin vakavaa oli -tekeillä heimon keskuudessa, hän lähti nopeasti sinne päin. -Saavuttuaan paikalle hän näki koko heimon olevan koolla kiihkeästi -lörpöttelemässä hänen surmatun kasvatusäitinsä ruumiin ympärillä. - -Tarzanin suru ja viha oli rajaton. Yhä uudestaan hän päästi ilmoille -hirveän kostonhuutonsa. Hän löi leveätä rintaansa nyrkeillään, -lankesi sitten Kaalan ruumiin ääreen ja nyyhki yksinäisen sydämensä -surua. - -Todellakin on suuri tappio, kun kadottaa koko maailman olennoista sen -ainoan, joka on osoittanut rakkautta ja hellyyttä. - -Mitäpä siitä, että Kaala oli julma ja hirveä apina! Tarzanille -hän oli ollut ystävällinen, Tarzanin mielestä hän oli kaunis. -Kaalalle hän oli tietämättään tuhlannut kaiken sen kunnioituksen -ja rakkauden, jota tavallinen poika tuntee omaa äitiään kohtaan. -Hän ei ollut koskaan tuntenut muuta äitiä, ja siksi Kaala sai -vaikkakin sanattomasti kaiken sen, mikä olisi kuulunut kauniille ja -rakastettavalle lady Alicelle, jos tämä olisi elänyt. - -Ensi surunpurkauksen jälkeen Tarzan malttoi mielensä ja sai -kyselemällä heimon jäseniltä, jotka olivat nähneet Kaalan lopun, -tietää kaikki mitä heidän köyhä sanastonsa saattoi kertoa. Siinä oli -kuitenkin tarpeeksi. He kertoivat hänelle oudosta, karvattomasta, -mustasta, sulkapäisestä apinasta, joka oli sinkauttanut kuoleman -hoikasta oksasta ja sitten juossut nopeasti kuin Bara-hirvi nousevaa -aurinkoa kohti. - -Tarzan ei odottanut enempää, vaan lähti nopeasti matkalle pitkin -puiden oksia. Hän tunsi elefanttipolun mutkat, joita myöten Kaalan -surmaaja oli paennut, ja niinpä hän oikaisi suoraan viidakon halki -saadakseen kiinni mustan soturin, joka todennäköisesti kulkisi pitkin -kiertelevää polkua. Hänen kupeellaan oli hänen tuntemattoman isänsä -metsästyspuukko, ja olalla riippui pitkä suopunki. - -Tunnin päästä hän jälleen tuli polulle, kapusi alas ja tutki tarkoin -maata. Pienoisen puron rantamudassa hän huomasi jälkiä, jollaisia -koko viidakossa vain hän itse oli jättänyt, mutta nämä olivat paljon -suurempia. Hänen sydämensä löi kiivaasti. Ajoiko hän takaa ihmistä -- -oman rotunsa jäsentä? - -Maassa oli kaksi sarjaa jälkiä, jotka kulkivat vastakkaisiin -suuntiin. Hänen otuksensa oli siis jo mennyt tästä pakomatkallaan. -Hänen tutkiessaan tuoreempia jälkiä putosi erään jäljen reunalta -pikkuinen kokkare sen pohjalle -- ahaa, jäljet olivat ihan tuoreet, -hänen saaliinsa oli siis juuri äsken sivuuttanut tämän paikan. - -Tarzan turvautui taas puihin ja lähti nopeasti ja ääneti matkalle, -kulkien korkealla polun yläpuolella. Hän oli samonnut tuskin -kilometriä, kun saavutti mustan soturin, joka seisoi pienellä -avoimella paikalla. Kädessä hänellä oli siro jousensa, johon hän oli -sovittanut kuolemaa tuottavan nuolen. Vastapäätä, avoimen paikan -toisella puolella, seisoi Horta, metsäkarju, pää alaspainettuna ja -torahampaat vaahdossa, valmiina hyökkäämään. - -Tarzan tarkasteli kummastellen allaan olevaa outoa olentoa -- -hänenlaisensa se oli muodoltaan, mutta kuitenkin perin erilainen -kasvoiltaan ja väriltään. Hänen kirjoissaan oli tosin kuva -_neekeristä_, mutta kuinka erilainen olikaan ollut kehno, kuollut -painokuva verrattuna tähän kiiltävän mustaan, kamalaan olentoon, joka -sykki elämää. - -Kun mies seisoi siinä jousi jännitettynä, ei Tarzanin huomio -kiintynyt niin paljon siihen, että hän oli _neekeri_, vaan hän näki -kuvakirjassa esitetyn _ampujan_: - -A:LLA ALKAA AMPUJA. - -Kuinka ihmeellistä! Tarzan melkein ilmaisi läsnäolonsa; niin -kiihkoissaan hän oli löydöstään. - -Mutta sitten tapahtui hänen allaan jotakin. Jäntevä musta käsi oli -kiristänyt jousenkaarta, Horta, metsäkarju, hyökkäsi, jolloin musta -sinkautti pienen myrkkynuolen, ja Tarzan näki sen lentävän nopeasti -kuin ajatus ja iskevän karjun harjaniskaan. - -Tuskin oli nuoli jättänyt jousen, kun Kulonga pani siihen toisen, -mutta Horta, karju, oli hänen kimpussaan niin äkkiä, ettei hänellä -ollut aikaa sitä ampua. Yhdellä loikkauksella musta hyppäsi ryntäävän -pedon yli, kääntyi uskomattoman nopeasti ja lennätti toisen nuolen -Hortan selkään. - -Sitten ampuja kapusi läheiseen puuhun. - -Horta pyörähti ympäri hyökätäkseen jälleen vihollisensa kimppuun. -Kymmenkunta askelta se pääsi, mutta alkoi sitten hoippua ja kellahti -kyljelleen. Vähän aikaa sen lihakset vääntelivät, sitten se makasi -hiljaa. - -Kulonga tuli alas puustaan. Kupeeltaan hän otti puukon, viilsi sillä -isoja kappaleita karjun ruumiista, teki tulta polun keskelle, paistoi -lihan ja söi itsensä kylläiseksi. Loput karjusta hän jätti koskematta. - -Tarzan katseli jännittyneenä. Tappamisen himo hehkui hurjana hänen -villissä rinnassaan, mutta oppimisen halu oli sitäkin suurempi. Hän -päätti seurata villiä hetken aikaa saadakseen tietää, mistä hän tuli. -Hän voisi surmata vihollisensa myöhemmin, kun jousi ja tuhoisat -nuolet eivät olisi ulottuvilla. - -Kun Kulonga oli lopettanut ateriansa ja kadonnut polun mutkan taa, -laskeutui Tarzan rauhallisesti maahan. Veitsellään hän leikkasi -useita paloja Hortan ruhosta, mutta ei paistanut niitä. - -Hän oli ennenkin nähnyt tulta, mutta vain silloin, kun Ara, salama, -oli iskenyt johonkin korkeaan puuhun. Tarzania kummastutti suuresti, -että yksikään viidakon asujamista kykeni tekemään punakeltaisia -hampaita, jotka söivät puuta ja jättivät jälkeensä vain hienoa -tomua, ja kokonaan hänen käsityskykynsä ulkopuolella oli se, että -musta soturi oli turmellut herkullisen ateriansa pitämällä sitä -korventavassa kuumuudessa. Ehkä Ara oli ystävä, jonka kanssa tämä -jousimies jakoi ruokansa. - -Mutta olkoon sen laita kuinka tahansa. Tarzan ei tahtonut pilata -hyvää lihaa noin hullulla tavalla, ja niinpä hän ahmi suuhunsa aika -annoksen raakaa lihaa ja kuoppasi loput ruhosta tienviereen, mistä -sen paluumatkalla löytäisi. - -Sitten loordi Greystoke pyyhkäisi rasvaisia sormiaan paljaita -reisiään vasten ja lähti jälleen tavoittamaan Kulongaa, kuningas -Mbongan poikaa, samaan aikaan kun kaukaisessa Lontoossa toinen loordi -Greystoke, todellisen loordi Greystoken isän nuorempi veli, lähetti -klubinsa hovimestarille kyljykset takaisin, koska ne eivät olleet -tarpeeksi kypsiä, ja lopetettuaan syöntinsä kastoi sormenpäänsä -hyvänhajuisella vedellä täytettyyn hopeamaljaan, kuivaten ne sitten -lumivalkoisella damastiliinalla. - -Koko päivän Tarzan seurasi Kulongaa liikkuen hänen yllään puissa -kuin mikäkin pahahenki. Vielä kahdesti hän näki mustan lennättävän -turmiotatuottavan nuolensa -- kerran Bangoon, hyenaan, ja toisen -kerran Manuun, marakattiin. Molemmissa tapauksissa eläin kuoli -melkein paikalla, sillä Kulongan myrkky oli tuoretta ja perin -tehokasta. - -Tarzan mietti kovasti tätä ihmeellistä tappamistapaa, hitaasti -heilautellessaan itseään puusta puuhun turvallisen välimatkan päässä -ajettavastaan. Hän tiesi, ettei nuolen pikku pää yksin voinut -niin äkkiä tappaa viidakon villejä asukkaita, jotka usein olivat -hirveästi rikkirevittyjä, runneltuja ja puhkottuja, kun tappelivat -naapuriensa kanssa, mutta kuitenkin aina taas tointuivat. Ei, jotakin -salaperäistä liittyi noihin tikkuihin, joiden pelkkä raapaisu tuotti -kuoleman. Siitä salaisuudesta oli otettava selko. - -Sinä yönä Kulonga nukkui mahtavan puun haarukassa, ja korkealla hänen -yläpuolellaan lepäsi Tarzan. - -Kun Kulonga heräsi, huomasi hän jousensa ja nuolensa kadonneiksi. -Musta soturi raivostui, mutta enemmän hän pelkäsi. Hän etsi maasta ja -puusta, mutta ei niin jälkeäkään näkynyt, ei jousesta, nuolista eikä -yöllisestä rosvosta. - -Kulonga kauhistui. Keihäänsä hän oli heittänyt Kaalaan eikä ollut -saanut sitä takaisin; nyt olivat hänen jousensa ja nuolensa hukassa -ja hän itse aseettomana yhtä ainoata veistä lukuunottamatta. Hänen -ainoa toivonsa oli päästä Mbongan kylään niin nopeasti kuin hänen -koipensa sinne kantaisivat. - -Hän oli varma, ettei nyt enää ollut pitkä matka kotiin, ja niin hän -lähti rivakasti juoksemaan pitkin polkua. - -Tuuheasta lehvistöstä kymmenkunnan askeleen päässä hänestä -sukeltautui esiin Tarzan ja alkoi levollisesti ajaa häntä takaa. - -Kulongan jousi ja nuolet oli vahvasti sidottu korkean jättiläispuun -latvaan, kaarnasta vuoltu läheltä maata pala pois ja viidenkymmenen -jalan korkeudessa jätetty puoleksi taitettu oksa riippumaan. Näin -Tarzan rasti metsäpolut ja merkitsi kätköpaikkansa. - -Vähitellen Tarzan pääsi Kulongan kintereille ja kulki miltei hänen -päänsä yläpuolella. Köyttänsä hän piti nyt vyyhtenä oikeassa -kädessään, joka hetki valmiina surmaamaan. - -Ainoa, mikä pidätti Tarzania, oli se, että hän halusi saada selville -mustan soturin päämäärän, ja pian odotus saikin palkintonsa, sillä -äkkiä heidän eteensä avautui laaja aukea paikka, jonka toisella -sivulla oli monta merkillistä pesää. - -Tehdessään tämän huomion Tarzan oli ihan Kulongan kohdalla. Metsä -loppui äkkiä, ja edessä oli kaksisataa metriä istutettua peltoa -metsänlaidan ja kylän välillä. Tarzanin oli siis toimittava -nopeasti, tai muutoin hänen saaliinsa pääsisi karkuun; mutta hänen -koulutuksensa ansiota oli, ettei äkillisen ilmiön sattuessa hänen -päätöksensä ja toimeenpanon välillä jäänyt aikaa edes ajatuksen -varjolle. - -Kun siis Kulonga sukelsi viidakon varjosta, suhahti notkea -köydensilmukka luikerrellen hänen yläpuoleltaan, valtavan puun -alimmalta oksalta, ja ennenkuin tämä kuninkaan poika ehti viittä -askelta, kiertyi silmukka tiukasti hänen kaulansa ympärille hänen -juuri aikoessaan astua isänsä Mbongan viljelyksille. - -Niin nopeasti vetäisi Tarzan saaliinsa päätä taaksepäin, että -Kulongan hätähuuto vain korahti hänen kurkussaan. Sitten Tarzan -kiskoi rimpuilevaa uhriaan ylös luokseen, kunnes se roikkui ilmassa, -jolloin hän kiipesi ylemmäs isommalle oksalle ja hinasi vielä -sätkivän Kulongan puun tiheään lehtisuojaan. Siellä hän kiinnitti -köyden lujasti tukevaan oksaan, kapusi sitten alemmas ja työnsi -metsästyspuukkonsa Kulongan sydämeen. Kaala oli kostettu. - -Tarzan tutki tarkkaan mustaihoista. Milloinkaan ennen hän ei ollut -nähnyt toista ihmisolentoa. Puukko tuppineen ja vöineen pisti -hänen silmäänsä; sen hän otti. Vaskinen nilkkarengas oli myös -hänen mieleensä, ja sen hän siirsi omaan jalkaansa. Sitten hän -tarkasteli ja ihaili otsan ja rinnan tatuoimista. Hän ihmetteli -teräviksi hiottuja hampaita. Höyhenisen päähineen hän myös anasti -ja oli nyt valmis käymään käsiksi saaliiseensa, sillä hänellä oli -nälkä, ja tässä oli lihaa, tapettu otus, jota hänen oli viidakon -kirjoittamattomien lakien mukaan lupa syödä. - -Kuka voisikaan häntä siitä tuomita, tätä apinaihmistä, jonka sydän, -pää ja ruumis olivat englantilaisen ylimyksen, mutta joka oli -kasvatettu villin eläimen tapoihin? - -Tublatin, jonka kanssa hän oli ollut vihoissa, hän oli tappanut -avoimessa taistelussa, eikä kuitenkaan ollut hänen päähänsä -juolahtanut syödä Tublatin lihaa. Se olisi hänestä ollut yhtä -inhoittavaa kuin ihmislihan syönti meistä. - -Mutta miksi ei Kulongaa voisi syödä yhtä hyvin kuin Hortaa, -metsäkarjua, tai Baraa, hirveä? Eikö tämä mustaihoinen ollut -vain yksi viidakon lukemattomista kesyttömistä olennoista, jotka -vainosivat toisiaan tyydyttääkseen nälkäänsä? - -Sittenkin hillitsi äkkiä outo epäilys hänen kätensä. Eivätkö hänen -kirjansa olleet opettaneet, että tuo oli ihminen? Ja eikö ampujakin -ollut ihminen? - -Söivätkö ihmiset toisiaan? Oh, sitä hän ei tietänyt. Mistä siis tämä -epäröinti. Vielä kerran hän yritti, mutta äkillinen pahoinvointi -valtasi hänet. Hän ei käsittänyt sen syytä. - -Sen hän vain tajusi, ettei hän ilkeäisi syödä tämän mustan miehen -lihaa, ja näin esti perinnäinen, ikivanha vaisto häntä rikkomasta -yleisinhimillistä lakia, jonka olemassaolosta hänellä ei ollut -pienintäkään tietoa. - -Kiireesti hän päästi Kulongan ruumiin solumaan maahan, irroitti -suopungin ja hävisi taas puiden sekaan. - - - - -KYMMENES LUKU - -Metsänpeikko - - -Korkealta oksalta Tarzan katseli viljelysten tuolla puolen olevaa -kaislakattoista kylää. - -Huomattuaan, että metsä yhdeltä taholta ulottui kylään asti, hän -lähti sille puolelle, tuntien vastustamatonta halua nähdä oman -rotunsa olentoja, oppia tuntemaan heidän tapojaan ja lähemmin -tarkastella heidän asumiaan oudonnäköisiä pesiä. - -Hänen villi elämänsä viidakon julmien petojen parissa oli totuttanut -hänet pitämään vihollisina kaikkia, jotka eivät kuuluneet hänen -omaan heimoonsa. Ulkomuodon samankaltaisuus ei eksyttänyt häntä -kuvittelemaan mitään hyvää niistä tervetuliaisista, jotka hän -saisi osakseen, jos nämä, jotka olivat ensimmäiset hänen näkemänsä -ihmissuvun edustajat, saisivat hänet käsiinsä. - -Apinain Tarzan ei ollut vähääkään tunteellinen. Hän ei tiennyt -mitään ihmisten veljeydestä. Kaikki vieraat olennot olivat hänen -verivihollisiaan, lukuunottamatta eräitä harvoja poikkeuksia, joista -Tantor, elefantti, oli huomattavin. - -Sen hän käsitti tuntematta vihaa tai katkeruutta. Tappaminen oli -hänen kesyttömän maailmansa laki. Harvoja olivat hänen alkeelliset -huvinsa, mutta suurin niistä oli metsästäminen ja surmaaminen, ja -siksi hän soi muillekin oikeuden nauttia samasta, vaikkapa itse -joutuisikin heidän metsästysintonsa uhriksi. - -Hänen ihmeellinen elämänsä ei ollut kuitenkaan tehnyt hänestä -verenhimoista. Että tappaminen häntä huvitti ja että hän sen -suoritti iloinen hymy kauniilla huulillaan, se ei todistanut hänessä -mitään synnynnäistä julmuutta. Enimmäkseen hän surmasi saadakseen -ravintoa, mutta koska hän oli ihminen, niin hän toisinaan metsästi -vain huvikseen -- mitä ei yksikään eläin tee: koko luomakunnassa -on ihminen ainoa, joka tappaa tunteettomasti ja turhanpäiten, vain -pelkästä huvista saada tuottaa tuskaa ja kuolemaa. - -Ja kun hän surmasi kostoksi tai itsepuolustuksen vuoksi, niin -senkin hän teki ilman erikoista mielenliikutusta. Olikin muuten -välttämätöntä pysyä maltillisena, jos tahtoi säilyttää oman nahkansa. - -Niin nytkin, kun hän varovasti lähestyi Mbongan kylää, hän oli täysin -valmistunut joko tappamaan tai itse menettämään henkensä, jos hänet -keksittäisiin. Hän eteni salavihkaa kuin varjo, sillä Kulonga oli -opettanut hänet suuresti kunnioittamaan teräviä tikkuja, jotka niin -nopeasti ja erehtymättömästi toivat kuoleman. - -Viimein hän pääsi puuhun, jolla oli raskas lehvistö ja josta riippui -joukottain jättiläismäisiä köynnöskasveja. Tästä melkein umpinaisesta -lehtimajasta hän kurkisteli kylää kohti, uteliaana odotellen uusia -ihmeitä. - -Alastomia lapsia juoksenteli ja leikki kylän raitilla. Jotkut naiset -jauhoivat kuivattuja ratamoja karkeatekoisissa kivihuhmareissa, kun -taas toiset leipoivat kakkuja jauhoista. Vainiolla hän saattoi nähdä -samoin naisia kuokkimassa, haravoimassa ja kaivamassa. - -Kaikilla heistä oli oudonnäköiset kuivista heinistä kudotut -vyöhameet, ja monella oli koristeena pronssinen tai vaskinen -rengas käsivarressa ja nilkassa. Monen mustan kaulan ympärillä oli -merkillisen näköiset metallilangasta punotut ketjut, ja toiset olivat -lisäksi koristaneet itsensä valtavilla nenärenkailla. - -Tarzan katseli yhä enemmän ihmetellen näitä outoja olentoja. Puiden -siimeksessä makaili useita miehiä, ja avoimen paikan äärimmäisellä -laidalla hän silloin tällöin näki vilahduksen aseistetuista -sotureista, jotka ilmeisesti vartioivat kylää vihollisen -äkkiarvaamattomilta hyökkäyksiltä. - -Hän huomasi, että vain naiset tekivät työtä. Missään ei näkynyt -miehiä, jotka olisivat muokanneet peltoja tai suorittaneet kotoisia -askareita. - -Lopuksi hänen silmänsä kiintyivät erääseen naiseen, joka oli aivan -hänen alapuolellaan. - -Naisen edessä oli vähänlainen pata, joka oli nostettu hiljaiselle -tulelle ja jossa poreili paksua punervaa, tervamaista ainetta. -Hänen toisella puolellaan oli kasa nuolia, joiden kärkiä hän kastoi -kiehuvaan aineeseen; sitten hän laski nuolet varovasti pienelle -telineelle. - -Tarzan oli kuin lumoutunut. Nyt hän oli päässyt selville jousimiehen -pikku nuolten salaisuudesta. Hän pani merkille sen äärimmäisen -huolellisuuden, jota vaimo noudatti, ettei kiehuva aine saisi -vähääkään koskettaa hänen käsiään, ja kun hänen sormelleen kerran -pirskahti pisara, kastoi hän hyppysensä kiireesti vesiastiaan, -riipaisi kourallisen lehtiä ja pyyhki niillä tahran. - -Tosin Tarzan ei tiennyt mitään myrkyistä, mutta hänen terävä älynsä -sanoi hänelle, että juuri tämä kuolettava aine tappoi eikä suinkaan -pikku nuoli, joka vain kuljetti sen uhrin ruumiiseen. - -Kuinka hän halusikaan saada lisää näitä kuolettavia tikkuja! Jospa -nainen vain hetkeksikään jättäisi työnsä, niin hän voisi pudottautua -maahan, ottaa niitä kourallisen ja kapsahtaa takaisin puuhun, -ennenkuin toinen ehtisi edes kolmasti hengähtää. - -Koettaessaan keksiä jotakin, mikä vetäisi naisen huomion puoleensa, -hän kuuli villin huudon avoimelta paikalta. Hän katsoi sinne ja näki -mustan soturin seisovan juuri sen puun juurella, johon hän tuntia -aikaisemmin oli hirttänyt Kaalan surmaajan. - -Mies huusi ja heilutti keihästään päänsä yläpuolella. Tavantakaa hän -osoitti johonkin, joka oli maassa hänen edessään. - -Kylä joutui heti kuohuksiin. Aseistettuja miehiä ryntäsi monesta -majasta ja juoksi kiivaasti aukion yli kiihtyneen etu vartijan luo. -Heidän jäljessään parveilivat vanhat miehet, naiset ja lapset, kunnes -äkkiä koko kylä oli jäänyt tyhjäksi. - -Tarzan tiesi, että he olivat löytäneet hänen uhrinsa ruumiin, mutta -se kiinnitti hänen mieltänsä paljon vähemmän kuin se tosiseikka, -ettei kylään ollut jäänyt ketään estämään häntä ottamasta nuolia. - -Nopeasti ja ääneti hän lipui maahan myrkkypadan viereen. Hetkisen -hän seisoi liikkumatta, ja hänen kirkkaat silmänsä tutkistelivat -paaluaidan sisäpuolta. - -Ei näkynyt sieluakaan. Hänen silmänsä kiintyivät läheisen majan -avoimeen oveen. Sopisipa katsoa sisään, ajatteli Tarzan, ja niin hän -varovasti lähestyi kaislakattoista rakennusta. Hetken hän seisoi -ulkopuolella kuunnellen tarkkaavaisesti. Ei kuulunut mitään, ja hän -livahti majan puolihämärään. - -Seinillä riippui aseita -- pitkiä keihäitä, oudonmuotoisia puukkoja -ja pari kapeaa kilpeä. Huoneen keskellä oli keittoastia ja nurkassa -heinistä tehty ja palmikoiduilla matoilla peitetty kasa, jota -asukkaat nähtävästi käyttivät vuoteena. Lattialla oli useita -ihmiskalloja. - -Tarzan tunnusteli jokaista esinettä, nosteli keihäitä ja haisteli -niitä, sillä hänellä oi kaikissa tutkimuksissaan erinomaista -apua tarkasta vainustaan. Hän mieli ottaa yhden näistä pitkistä -teräväkärkisistä kapineista, mutta sitä hän ei nyt voinut, hänen kun -piti ottaa nuolia mukaansa. - -Otettuaan eri esineitä seinältä hän heitti ne yksitellen keskelle -huonetta kasaan. Sen päälle hän pani ylösalaisin käännetyn -keittoastian ja tämän kukkuraksi irvistelevän kallon, johon hän -kiinnitti Kulonga-vainajan päähineen. - -Sitten hän astui pari askelta taaksepäin, tarkasteli työtänsä ja -irvisteli. Apinain Tarzan oli myös leikinlaskija. - -Mutta nyt hän kuuli ulkoa ääniä, huutoja ja haikeaa valitusta. Hän -hätkähti. Oliko hän viipynyt liian kauan? Nopeasti hän hypähti ovelle -ja tähysteli pitkin kylän raittia portille päin. - -Asukkaat eivät olleet vielä näkyvissä, mutta hän saattoi selvästi -kuulla heidän tulevan viljelysten poikki. He olivat varmasti jo -lähellä. - -Kuin salama hän juoksi avoimen paikan yli nuolikasan luo. Hän kokosi -nuolia niin paljon kuin jaksoi kantaa kainalossaan, potkaisi kiehuvan -padan nurin ja katosi puun lehvien peittoon samassa hetkessä, kun -ensimmäinen palaavista asukkaista astui esille aitauksen portista. -Sitten hän jäi katselemaan tapahtumien kulkua, istuen kyyryssä kuin -kesytön lintu valmiina nopeaan pakoon, jos pieninkin vaara uhkaisi. - -Kyläläiset tulivat jonossa pitkin raittia, ja neljä heistä kantoi -Kulongan ruumista. Takana tungeksivat naiset, päästäen ilmoille -outoja valitushuutoja. He lähestyivät Kulongan majaa, juuri sitä, -jossa Tarzan oli tehnyt kolttosiaan. - -Tuskin oli heistä muutamia astunut majaan, kun he syöksyivät jälleen -ulos villissä rytäkässä. Toiset kiirehtivät heidän ympärilleen. He -viittoilivat, osoittivat sormillaan ja juttelivat kiihtyneinä; sitten -lähti useita sotureita majan luo ja tähysteli sisään. - -Lopuksi astui majaan eräs vanha mies, jolla oli monia -metallikoristuksia käsivarressa ja jaloissa ja ihmisluurankojen -sormista tehdyt ketjut rinnassa. - -Se oli kuningas Mbonga, Kulongan isä. - -Hetken aikaa oli kaikki hiljaa. Sitten Mbonga tuli ulos, raivo ja -taikauskoinen pelko kuvastuneina hirveillä kasvoillaan. Hän puhui -muutamia sanoja kokoontuneille sotilaille, ja heti miehet juoksivat -kylän joka haaralle ja tutkivat tarkasti joka majan ja nurkan -paaluaidan sisäpuolella. - -Tuskin oli etsintä alkanut, kun huomattiin kumoon kaadettu kattila -ja myrkkynuolien varkaus. Mitään muuta ei keksitty, ja kauhuissaan -ja peloissaan kokoontuivat kylän asukkaat muutamia hetkiä myöhemmin -kuninkaan ympärille. - -Mbonga ei osannut selittää näitä outoja tapahtumia. Tarpeeksi -salaperäisyyttä oli jo siinä, että Kulongan vielä lämmin ruumis -puukotettuna ja kuristettuna oli löydetty heidän viljelystensä -vierestä kuulomatkan päässä kylästä, melkein isän kodin ovelta, mutta -viimeiset hirveät löydöt itse kylästä, jopa Kulonga-vainajan omasta -majasta, täyttivät heidän sydämensä kauhistuksella, ja heidän aivonsa -manasivat esiin mitä kamalimpia taikauskoisia selityksiä. - -He seisoskelivat pikku ryhmissä, puhelivat hiljaa ja loivat suurista -pyöreistä silmistään pelokkaita katseita taakseen. - -Apinain Tarzan katseli heitä hetken aikaa korkean puun oksalta. -Heidän käytöksessään oli paljon selittämätöntä, sillä taikausko oli -hänelle vieras, ja pelosta hänellä oli vain hämärät käsitykset. - -Aurinko oli jo noussut korkealle. Tarzan ei ollut syönyt tänään, -ja oli monta kilometriä matkaa sille paikalle, jonne Hortan, -metsäkarjun, herkulliset jätteet oli piilotettu. - -Niinpä hän käänsi selkänsä Mbongan kylälle ja hävisi metsän tiheän -verhon peittoon. - - - - -YHDESTOISTA LUKU - -Apinain kuningas - - -Pimeä ei ollut vielä tullut, kun hän saapui heimonsa luo, vaikka hän -olikin pysähtynyt kaivamaan esiin ja syömään villikarjun tähteitä ja -samalla myös ottamaan Kulongan jousen ja nuolet puun latvasta, jonne -hän oli ne kätkenyt. - -Tarzanilla oli aika kantamus mukanaan, kun hän laskeutui oksilta -Kertshakin heimon keskuuteen. Ylpeydestä paisuvin rinnoin hän kertoi -kuninkaallisista seikkailuistaan ja näytteli saalistaan. - -Kertshak murahteli ja meni tiehensä, sillä hän kadehti tätä heimonsa -merkillistä jäsentä. Pienissä ilkeissä aivoissaan hän haeskeli -jotakin syytä päästää vihansa valloilleen Tarzania vastaan. - -Seuraavana päivänä Tarzan harjoitteli jousen ja nuolien käyttöä jo -päivän ensi sarastuksessa. Alussa hän ampui harhaan melkein joka -nuolen, mutta vihdoin hän oppi ohjaamaan koko tarkasti näitä pieniä -vasamia, ja ennenkuin kuukausi oli kulunut, oli hänestä tullut hyvä -jousimies. Mutta tämän taidon hankkiminen olikin kuluttanut melkein -koko hänen nuolivarastonsa. - -Kun heimo yhä piti parhaana haeskella ruokaa rannikon läheisyydestä, -oli Tarzanilla myös hyvää aikaa tutkistella isänsä pientä, mutta -valikoitua kirjavarastoa. - -Tänä aikana sattui, että nuori englantilainen loordi löysi majasta -erään kaapin sopukkaan kätketyn pienen metallirasian. Avain oli -lukossa, ja muutaman hetken tarkastelun ja kokeilun jälkeen säiliö -aukeni. Siitä hän löysi sileäkasvoista nuorta miestä esittävän -haalistuneen valokuvan, pienessä kultaketjussa riippuvan jalokivillä -koristetun medaljongin, muutamia kirjeitä ja pienen kirjan. - -Tarzan tutki näitä löytöjään kauan aikaa. - -Valokuvasta hän piti enimmin, sillä sen silmät hymyilivät ja kasvot -olivat avoimet ja rehelliset. Se oli hänen isänsä. - -Medaljonkia hän myös ihasteli ja pani ketjun kaulaansa, matkien siten -koristelutapaa, jonka oli huomannut yleiseksi mustien keskuudessa. -Jalokivet kimaltelivat kauniisti hänen sileää ruskeaa ihoaan vasten. - -Kirjeitä hän ei voinut lukea, sillä hän tunsi kirjoitusta vähän -tai ei ollenkaan, niinpä hän panikin ne takaisin rasiaan ja alkoi -tutkistella kirjaa. - -Se oli miltei täynnä hienoa kirjoitusta, mutta vaikka hän tunsikin -nuo pienet kirjaimet, niin niiden järjestys ja yhdistelmät olivat -hänelle outoja ja kerrassaan käsittämättömiä. - -Tarzan oli aikoja sitten oppinut käyttämään sanakirjaa, mutta hänen -surukseen ja hämmästyksekseen siitä ei ollut mitään apua tässä -tapauksessa. Kun hän ei voinut löytää selitystä ainoallekaan kirjassa -olevalle sanalle, pani hän sen takaisin metallirasiaan, mutta päätti -myöhemmin ottaa selkoa sen salaisuudesta. - -Eipä hän aavistanut, että tuo pieni salaperäinen kirja sulki -kansiensa väliin hänen alkuperänsä selityksen, vastauksen hänen oudon -elämänsä arvoitukseen. - -Se oli John Claytonin päiväkirja, jota hän oli pitänyt ranskaksi, -kuten aina oli ollut hänen tapansa. - -Tarzan pani rasian takaisin kaappiin, mutta tästä hetkestä alkaen oli -hänellä sydämessään kuva isänsä voimakkaista, hymyilevistä kasvoista -ja päässään varma tahto ratkaista pienen mustan kirjan sisältämien -outojen sanojen salaisuus. - -Toistaiseksi hänellä oli tärkeämpiä tehtäviä, sillä hänen -nuolivarastonsa oli loppunut ja hänen täytyi siis käydä mustain -miesten kylässä sitä uusimassa. - -Varhain seuraavana aamuna hän lähti matkalle ja nopeasti kulkien -saapui ennen puoltapäivää avoimelle paikalle kylän edustalle. -Taas hän asettui suureen puuhunsa ja kuten ennenkin näki vaimoja -työskentelemässä pelloilla ja kylän raitilla ja myrkkypadan -poreilevan suoraan allansa. - -Neljä tuntia hän makaili odottaen tilaisuutta laskeutua huomaamatta -maahan ja anastaa haluamansa nuolet, mutta nytpä ei tapahtunutkaan -mitään, mikä olisi houkuttanut kyläläiset asumuksistaan. Päivä -kului, ja yhä kyräili apinain Tarzan vaimon yläpuolella, joka mitään -aavistamatta hääräili padan luona. - -Sitten palasivat ne, jotka olivat työskennelleet vainioilla. -Metsästämässä käyneet soturit tulivat myös esiin viidakoista, ja -kun kaikki olivat paaluaidan sisäpuolella, suljettiin ja teljettiin -portit. - -Nyt näkyi kylässä keittoastioita kaikkien majojen edustalla, ja -naiset hääräilivät keitostensa ääressä. Kaikille jaeltiin pieniä -pisankikakkuja ja kassavavanukasta. - -Äkkiä kuului metsän reunalta huuto. Tarzan katsoi sinne. Siellä -palasi pohjoisesta päin myöhästynyt metsästäjäjoukkue, ja välissään -he puoleksi taluttivat, puoleksi kantoivat vastustelevaa saalista. - -Heidän lähestyessään kylää avattiin heille portit, ja ilmoille kohosi -villejä huutoja, kun nähtiin, että saalis oli ihminen. - -Kun yhä vastaan pyristelevä vanki oli laahattu kylän raitille, -kävivät naiset ja lapset hänen kimppuunsa seipäin ja kivin, ja -apinain Tarzan, viidakon nuori ja kesytön olento, ihmetteli oman -lajinsa eläimellistä julmuutta. - -Koko viidakon väestä kidutti saalistaan vain Shita, leopardi. -Kaikkien muiden siveysopin mukaan oli uhrille nopeasti annettava -armahtava kuolema. - -Tarzan oli kirjoistaan oppinut vain hajanaisia tietoja ihmisolentojen -tavoista. - -Ajaessaan Kulongaa takaa metsän läpi hän oli odottanut joutuvansa -kaupunkiin, jossa olisi merkillisiä pyörien varassa seisovia taloja -tupruttamassa mustia savupilviä korkeasta puunrungosta -- tai -järvelle, jossa liikkuisi mahtavia rakennuksia, laivoja, pursia, -höyryaluksia, ja muita, kuten hän oli kirjoista lukenut. - -Hän oli surkeasti pettynyt tavatessaan mustien pienen kyläpahasen, -joka sijaitsi hänen omassa viidakossaan ja jossa ei ollut ainoatakaan -niin suurta taloa kuin hänen oma majansa kaukaisella rantamalla. - -Hän huomasi, että nämä ihmiset olivat ilkeämpiä kuin hänen omat -apinansa ja yhtä kesyttömiä ja julmia kuin Sabor. Tarzan alkoi -halveksia omaa rotuaan. - -Nyt he olivat sitoneet uhri-paran korkeaan paaluun kylän keskellä, -Mbongan majan edustalla, ja sitten soturit alkoivat hänen ympärillään -tanssia ja rääkyä, väläytellen puukkoja ja uhkaillen keihäillä. -Ulommassa piirissä kyyköttelivät naiset kirkuen ja rumpuja lyöden. Se -muistutti Tarzanille apinaheimon tappojuhlaa ja niinpä hän tiesikin, -mitä oli odotettavissa. Hän aprikoi hyökkäisivätkö he saaliinsa -kimppuun sen ollessa vielä elossa. Apinat eivät koskaan niin -menetelleet. - -Soturien piiri kävi yhä lähemmäksi turvatonta uhria rumpujen -päristessä. Äkkiä suhahti muuan keihäs ja raapaisi uhria. Se oli -merkkinä viidellekymmenelle muulle. - -Silmät, korvat ja kädet puhkottiin. Joka tuuma uhrin vääntelehtivää -ruumista, lukuunottamatta hengen säilymiselle välttämättömiä elimiä, -tuli julmien keihästäjien maalitauluksi. - -Naiset ja lapset kirkuivat ihastuksesta. Sotilaat nuoleksivat -huuliaan kuvitellessaan tulevaa juhla-ateriaa ja kilpailivat -keskenään keksiessään julmia ja inhoittavia kidutuksia yhä tajuissaan -olevalle vangille. - -Silloin apinain Tarzan huomasi aikansa tulleen. Kaikkien silmät -seurasivat ihastuneina paalun luona tapahtuvaa näytelmää. Päivän valo -oli antanut tilaa kuuttoman yön pimeydelle, ja vain muutamat nuotiot -heittivät paalun likelle virvavaloaan yhä jatkuvaan hurjisteluun. - -Hiljaa laskeutui notkea nuorukainen kylän raitin päähän ja kahmaisi -haltuunsa nuolet -- tällä kertaa kaikki, sillä hän oli tuonut -mukanaan niinikuituja, joilla sai sidotuksi ne yhteen. - -Liikoja hätäilemättä hän laittoi kimppunsa kuntoon, mutta juuri kun -hän aikoi poistua, valtasi hänet kova halu tehdä ilkiöille taas jokin -kepponen, jotta he saisivat huomata hänen jälleen käyneen heidän -luonaan. - -Pantuaan nuolikimppunsa kätköön puun juurelle hän hiipi varjossa -pitkin tien sivua, kunnes pääsi samalle majalle, jossa oli käynyt -ensi vierailullaan. - -Sisällä oli aivan pimeä, mutta hänen tunnusteleva kätensä löysi pian -hakemansa esineen, ja pitemmittä viivytyksittä hän kääntyi taas -ovelle päin. - -Mutta tuskin hän oli astunut askeltakaan, kun hänen herkkä korvansa -kuuli jonkun lähestyvän ulkoa, ja samassa näkyi naisen vartalo majan -ovella. - -Tarzan vetäytyi ääneti peremmän seinän luo, ja hänen kätensä etsi -isän pitkää terävää metsästyspuukkoa. Nainen astui nopeasti majan -keskelle. Siinä hän pysähtyi hetkiseksi ja haki jotakin käsillään. -Ilmeisesti se ei ollut tavallisella paikallaan, sillä hän tuli yhä -lähemmäksi sitä seinää, jonka vieressä Tarzan seisoi. - -Nyt hän oli jo niin lähellä, että Tarzan tunsi hänen alastoman -ruumiinsa lämmön. Puukko oli valmiina iskemään, mutta silloin nainen -kääntyi, ja pian kurkkuääninen "ah" ilmaisi, että hän vihdoinkin oli -löytänyt etsimänsä esineen. - -Nainen lähti heti majasta, ja hänen mennessään ovesta Tarzan näki, -että hänellä oli pata kädessä. - -Tarzan hiipi hänen jäljessään ja näki, että kaikki kylän naiset -kiiruhtivat majoihinsa noutamaan patoja ja kattiloita. Nämä he -täyttivät vedellä ja ripustivat nuotioiden yläpuolelle lähelle -paalua, missä kuoleva uhri retkotti muodottomana verisenä kasana. - -Odotettuaan hetkeä, jolloin ketään ei näyttänyt olevan lähellä, -Tarzan kiiruhti noutamaan nuolikimppunsa. Kuten edelliselläkin -kerralla hän kaatoi myrkkypadan nurin ja kiipesi sitten metsän -jättiläisen alimmalle oksalle. Hiljaa hän nousi yhä korkeammalle, -kunnes löysi paikan, josta voi lehvien välistä katsella alapuolellaan -suoritettavaa näytelmää. - -Naiset hääräsivät nyt viimeisissä valmistelupuuhissa vangin -keittämiseksi, miesten seistessä tai lepäillessä väsyttävän -riehuntansa jälkeen. Kylässä oli nyt jokseenkin rauhallista. -Tarzan nousi pystyyn ja käyttäen sitä taitoa, jonka oli hankkinut -vuosikausia viskelemällä hedelmiä ja kookospähkinöitä, sinkautti -majasta varastamansa esineen villien joukkoon. - -Se putosi suoraan heidän keskelleen ja osui erään soturin kalloon, -niin että hän tuupertui maahan. Sitten se vieri naisten sekaan ja -pysähtyi puoliksi teurastetun vangin viereen, jota he valmistelivat -juhlaruuaksi. - -Kaikki tuijottivat sitä hetken aikaa kauhistuneina, ja sitten koko -lauma ryntäsi pakoon majoihinsa. Maasta irvisteli heille ihmisen -pääkallo. Sen putoaminen taivaasta oli ihme, joka oli omansa -vaikuttamaan heidän taikauskoiseen mieleensä. - -Sitten Tarzan jätti mustat alkuasukkaat, annettuaan heille -uuden todistuksen siitä, että jokin näkymätön, yliluonnollinen, -vihamielinen haltia piili metsässä heidän kylänsä ympäristössä. - -Kun he myöhemmin huomasivat, että myrkkypata oli kaadettu ja että oli -taas viety nuolia, alkoi heille selvitä, että he olivat loukanneet -tätä viidakkoa hallitsevaa suurta jumalaa, kun hänelle ensin -uhraamatta olivat tänne sijoittaneet kylänsä. Tästä päivästä lähtien -he toivatkin päivittäin nuolien katoomispaikalle ison puun alle -ruoka-uhrin, koettaen siten lepyttää mahtavaa haltiaa. - -Mutta pelon siemen oli syvälle kylvetty, ja apinain Tarzan oli -tietämättään tehnyt kepposen, josta oli tulossa paljon huolta hänelle -ja hänen heimolleen. - -Sinä yönä hän nukkui metsässä lähellä kylää, ja seuraavana aamuna hän -verkalleen lähti kotiin päin haeskellen ravintoa matkan varrella. -Vain muutamia marjoja ja joitakin toukkia hänen onnistui löytää, ja -hän oli puoliksi nälissään, kun hellittäen katseensa kannosta, jonka -alta oli kaivellut maata, näki Saborin, naarasleijonan, seisovan -keskellä tietä tuskin kahdenkymmenen askeleen päässä. - -Suuret keltaiset silmät tähystivät häntä ilkeinä ja verenhimoisina, -ja punainen kieli nuoleskeli himoavia huulia, kun Sabor kyyristyi ja -mateli salavihkaa vatsa maahan painautuneena häntä kohden. - -Tarzan ei yrittänyt paeta. Hän tervehti tilaisuutta, jota hän todella -oli kuluneina päivinä etsinyt, ja nyt hänellä olikin muita aseita -kuin ruohoista tehty köysi. - -Nopeasti hän veti esiin jousensa, sovitti siihen hyvin valmistetun -nuolen, ja kun Sabor hyökkäsi, lensi sitä vastaan jo puolitiessä -terävä kärki. Samassa silmänräpäyksessä Tarzan loikkasi syrjään, ja -kun peto kumahti maahan hänen takanaan, upposi toinen kuolettava -vasama syvälle sen kupeeseen. - -Hurjasti kiljahtaen peto kääntyi ja hyökkäsi uudestaan, mutta tällä -kertaa se sai nuolen suoraan toiseen silmäänsä. Pikku apinamies oli -kuitenkin nyt liian lähellä päästäkseen hyökkääjän kynsistä. - -Tarzan kaatui vihollisen raskaan ruumiin alle, mutta hänen välkkyvä -veitsensä oli paljastettu iskemään. Hetkisen he makasivat siinä -liikkumatta, ja sitten Tarzan huomasi, että hänen päällään lojuva -jättiläinen ei enää milloinkaan kykenisi vahingoittamaan ihmisiä eikä -apinoita. - -Työläästi hän pääsi vääntymään suuren painon alta, ja kun hän -sitten seisoi suorana ja silmäsi voittosaalistaan, valtasi hänet -ylenpalttinen riemu. Ylpeänä hän laski jalkansa voimakkaan -vihollisensa ruumiille, heilautti taaksepäin nuorta hienopiirteistä -päätänsä ja päästi ilmoille isojen apinain voittohuudon. - -Metsän kaiku vastasi yltympäriltä, linnut vaikenivat, ja isot eläimet -hiipivät tiehensä, sillä vain harvat viidakon väestä haastoivat -riitaa ihmisapinoiden kanssa. - -Ja Lontoossa puhui toinen loordi Greystoke omalle lajilleen -parlamentin ylähuoneessa, mutta yksikään ei vapissut kuullessaan -hänen säyseän äänensä. - -Saborin liha ei maistunut edes apinain Tarzanille, mutta nälkä ei -pitänyt suurta lukua sitkeydestä eikä ilkeästä mausta, ja niin oli -apinamies ennen pitkää taas valmis nukkumaan vatsa täynnä. Ensin -hänen kuitenkin täytyi nylkeä nahka, sillä juuri tästä syystä hän -olikin halunnut surmata Saborin. - -Kätevästi hän irroitti paksun taljan, sillä hän oli tähän työhön -harjaantunut pienempiä eläimiä nylkiessään. Sitten hän vei -voitonmerkkinä korkean puun oksalle, kyyristyi siellä haarukan varaan -ja vaipui syvään uneen, jota eivät mitkään näyt häirinneet. - -Kun Tarzan ei ollut pitkään aikaan levännyt, vaan ollut ahkerassa -puuhassa ja nyt saanut vatsansa täyteen, niin ei ole kumma, että -hän nukkui koko vuorokauden ja heräsi vasta seuraavana päivänä -puolenpäivän tienoissa. Hän meni suoraa päätä Saborin raadon luo, -mutta huomasi mielikarvaudekseen, että toiset viidakon nälkäiset -asukkaat olivat kalunneet luut putipuhtaiksi. - -Puolen tunnin matkailu metsässä toi hänen tielleen nuoren hirven, -ja ennenkuin pikku otus tiesi vihollisen olevan lähellä, oli terävä -nuoli iskenyt sen niskaan. - -Niin nopeasti vaikutti myrkky, että hirvi ehti hypähtää tuskin -kymmentä askelta, kun se tuupertui kuolleena maahan. Taas sai Tarzan -oikein juhla-aterian, mutta tällä kertaa hän ei mennyt nukkumaan. - -Sensijaan hän riensi eteenpäin sille paikalle, jonne heimolaiset -olivat jääneet, ja sinne saavuttuaan hän näytteli heille ylpeänä -Saborin taljaa. - -"Katsokaa, Kertshakin apinat!" huusi hän. "Katsokaa, mitä mahtava -tappaja Tarzan on tehnyt! Kuka teistä on milloinkaan tappanut Numan -väkeä? Tarzan on joukossanne mahtavin, sillä Tarzan ei ole mikään -apina. Tarzan on?-" Tässä hän pysähtyi, sillä ihmisapinain kielessä -ei ollut sanaa, joka olisi merkinnyt ihmistä, ja Tarzan osasi vain -kirjoittaa sen sanan englanniksi, mutta sen ääntäminen oli hänelle -mahdotonta. - -Heimo oli keräytynyt katsomaan hänen ihmeellisen sankariutensa -voitonmerkkiä ja kuulemaan hänen sanojaan. - -Ainoastaan Kertshak pysytteli loitompana kateellisen vihan ja -kostonhimon vallassa. - -Äkkiä jotakin ratkesi ihmisapinan pienissä häijyissä aivoissa. -Kauheasti kiljahtaen Kertshak hyökkäsi kokoontuneitten joukkoon. -Huitoen ja lyöden suunnattomilla käsillään hän ehti tappaa ja ruhjoa -kymmenkunta apinaa, ennenkuin heimo pääsi pakoon metsän puihin. - -Vaahdoten ja karjuen hulluutensa puuskassa Kertshak katseli -ympärilleen nähdäkseen sen, jota enimmin vihasi, ja läheisen puun -oksalta hän keksikin Tarzanin. - -"Tule alas, Tarzan, suuri tappaja!" huusi Kertshak. "Tule alas, että -saisit tuntea vielä suuremman tappajan hampaita! Pakenevatko mahtavat -urhot puihin heti, kun vaara lähestyy?" Ja sitten Kertshak päästi -yhtenä vyörynä ilmoille heimonsa taisteluhaasteen. - -Levollisesti Tarzan hypähti maahan. Henkeään pidätellen katseli heimo -korkeilta oksilta, kuinka Kertshak yhä karjuen hyökkäsi verrattain -pienen vastustajansa kimppuun. - -Lähes seitsemän jalan mittaisena Kertshak nousi pystyyn lyhyille -jaloilleen. Hänen tavattomilla hartioillaan pullistuivat lihakset -kuin pallot. Lyhyt, leveä niska oli kuin kimppu rautaisia jänteitä, -paksumpi kuin hänen kallonsa, joten pää näytti vain pieneltä -kasvannaiselta lihaskasan keskellä. - -Huulet irvissä hän paljasti valtavat raateluhampaansa, ja hänen -pienet verestävät silmänsä kiiluivat ja kuvastivat kauheaa raivoa. - -Hänen edessään odottaen seisoi Tarzan, joka myös oli kookas ja -jäntevä, mutta ainoastaan kuuden jalan pituisena ja ruumiiltaan -hennompana hän sittenkin näytti auttamattomasti heikommalta siinä -kamppailussa, joka nyt oli tulossa. - -Hänen jousensa ja nuolensa olivat jonkun matkan päässä, minne hän oli -ne laskenut näytellessään apinatovereilleen Saborin taljaa, ja niinpä -hän otti Kertshakin vastaan aseistettuna vain metsästyspuukollaan ja -ylemmällä älyllään, joiden oli vastattava vihollisen hirveää voimaa. - -Kun Kertshak karjuen ryntäsi kohti, vetäisi loordi Greystoke pitkän -puukkonsa tupesta, vastasi taisteluhaasteeseen yhtä verenhimoisesti -kiljaisten ja syöksähti ottamaan hyökkäystä vastaan. Hän oli liian -viisas antaakseen pitkien, karvaisten käsien tarttua itseensä. Juuri -sillä hetkellä, kun molempien ruumiit olivat iskemäisillään yhteen -hän tarttui vihollisensa toiseen ranteeseen, käänsi sen syrjään -ja upotti puukkonsa kahvaa myöten Kertshakin ruumiiseen sydämen -alapuolelle. - -Ennenkuin hän ehti kiskaista terää taas esille, oli hirviö tarttunut -häneen kiinni ja riistänyt aseen hänen kädestään. - -Nyt Kertshak suuntasi nyrkillään Tarzanin päähän hirvittävän iskun, -joka olisi sen helposti murskannut, jos olisi osunut kohdalle. - -Mutta Tarzan oli kyllin nopea ja kumartuen väisti sen, iskien samalla -itse voimakkaasti nyrkillään Kertshakia vatsanpohjaan. - -Apina horjahti taaksepäin. Vaikka kuolettava haava hänen rinnassaan -oli miltei tainnuttanut hänet, virkosi hän epätoivoisesti ponnistaen -vielä kerran, sai kätensä vapaaksi Tarzanin otteesta ja puristi -vastustajansa tiukkaan syleilyyn. Suuret leuat lähenivät jo Tarzanin -kurkkua, mutta nuoren loordin jäntevät sormet tarttuivat Kertshakin -omaan kurkkuun, ennenkuin tämä kerkisi upottaa hampaansa sileään -ruskeaan ihoon. - -Näin he ottelivat, toinen uhaten lopettaa vihollisensa hirveillä -hampaillaan, toinen koettaen puristaa kokoon vastustajansa -henkitorvea ja pitää murisevaa kitaa loitolla itsestään. Apinan -suurempi voima näkyi kuitenkin pääsevän vihdoin voitolle ja pedon -hampaat olivat enää tuskin tuuman päässä Tarzanin kurkusta, -kun karvainen ruumis äkkiä värähti, sitten kangastui ja sortui -hervottomana maahan. - -Kertshak oli kuollut. - -Silloin Tarzan veti haavasta ulos puukon, joka niin usein oli -auttanut häntä voittamaan väkevämpiänsä ja painoi jalkansa voitetun -vihollisensa niskalle. Samalla kajahti taas metsän halki voittajan -hurjanvilli riemuhuuto. - -Näin tuli nuoresta loordi Greystokesta apinain kuningas. - - - - -KAHDESTOISTA LUKU - -Ihmisen järki - - -Tarzanin heimossa oli ainoastaan yksi, joka halusi kiistellä hänen -kanssaan vallasta. Tämä ainoa oli Terkoz, Tublatin poika, mutta hän -pelkäsi niin suuresti uuden herransa terävää puukkoa ja kuolettavia -nuolia, että tyytyi vain osoittamaan pikkumaista tottelemattomuutta -ja tekemään suututtavia kujeita. Tarzan tiesi kuitenkin, että Terkoz -vain odotti tilaisuutta riistääkseen häneltä kuninkuuden jollakin -kavalalla tempulla, niinpä hän aina olikin varuillansa yllätyksiä -vastaan. - -Kuukausia kului samaan tapaan kuin ennenkin. Tarzanin suurempi äly -ja metsästyskyky tyydytti heimon tarpeita paremmin kuin milloinkaan -aikaisemmin. Siksi olivatkin heistä useimmat erittäin tyytyväisiä -hallitsijan vaihdokseen. - -Öisin Tarzan johdatti heidät mustain miesten viljelyksille, ja siellä -he viisaan johtajansa käskyä totellen söivät vain niin paljon kuin -tarvitsivat, eivätkä milloinkaan hävittäneet, mitä eivät jaksaneet -syödä, kuten on Manun, marakatin, ja useimpien muiden apinain tapana. -Vaikka mustat olivatkin kiukuissaan näistä jatkuvista ryöstöistä, -eivät he kuitenkaan lakanneet maata viljelemästä, kuten olisi käynyt, -jos Tarzan olisi sallinut väkensä hillittömästi tuhota. - -Tähän aikaan Tarzan teki monta yöllistä retkeä kylään, täydentäen -siellä nuolivarastoaan. Pian hän huomasi, että oli aina pantu -ruokaa sen puun juurelle, jota hän käytti päästäkseen paaluaidan -sisäpuolelle, ja jonkun ajan kuluttua hän alkoi syödä, mitä hyvänsä -mustat hänelle tarjosivat. - -Kun villit näkivät, että ruoka öisin katosi, valtasi heidät pelko -ja vavistus, sillä toinen asia oli panna esille ruokaa aarniometsän -jumalan tai paholaisen hyvittämiseksi, ja toista oli, että sama henki -todella tuli kylään ja söi ne herkut. Se oli ennenkuulumatonta ja -värisytti heidän taikauskoista mieltään. - -Eikä siinä kaikki. Tavan takaa sattunut nuolten katoaminen ja -näkymättömien käsien tekemät kujeet olivat niin säikäyttäneet heitä, -että elämä heidän uudessa kodissaan oli käynyt taakaksi. Lopulta -Mbonga ja hänen alaisensa päälliköt alkoivat tuumia, että kylä olisi -jätettävä ja etsittävä uutta paikkaa syvemmältä viidakosta. - -Mustat sotilaat alkoivat tunkeutua yhä pitemmälle etelään, missä -metsä oli tihein, ja haeskella sopivaa seutua rakentaakseen uuden -kylän. Yhä useammin häiritsivät nämä vaeltavat metsästäjät Tarzanin -heimoa. Viidakon rauhallisessa yksinäisyydessä kuului uusia, outoja -ääniä. Nyt ei enää ollut turvaa linnuilla eikä pedoilla. Ihminen oli -tullut. - -Tosin eräät muut eläimet samoilivat metsässä sekä päivällä että yöllä --- rohkeat, julmat pedot -- mutta niiden heikommat naapurit pakenivat -vain jonkun matkan päähän ja palasivat taas, kun vaara oli ohi. - -Mutta toisin on ihmisen laita. Kun hän tulee, silloin useat suuret -eläimet vaistomaisesti jättävät alueen ja palaavat harvoin, tuskin -milloinkaan. Näin ovat aina menetelleet isot ihmisapinat. Ne -väistävät ihmistä, niinkuin ihminen pakenee ruttoa. - -Lyhyen aikaa Tarzanin heimo oleili rannikon läheisyydessä, sillä -heidän uusi johtajansa ei olisi millään ehdolla tahtonut ainiaaksi -jättää pienen majan aarteita. Mutta kun muuan heimon jäsenistä kerran -näki heidän sukupolvia vanhalla juomapaikallaan pienen puron rannalla -joukon mustia, jotka raivasivat viidakkoa ja rakensivat majoja, eivät -apinat halunneet jäädä enää tänne, ja Tarzan johti heidät monta -päivämatkaa sisämaahan, erääseen paikkaan, jota ihmisjalka ei ollut -vielä milloinkaan polkenut. - -Kerran kuussa Tarzan kuitenkin matkasi nopeasti puiden heiluvia -latvoja myöten majalle, viettääkseen siellä hupaisen päivän ja -täydentääkseen nuolivarastonsa. Jälkimmäinen tehtävä kävi yhä -vaikeammaksi, sillä mustat olivat alkaneet piilottaa varastojaan -yöksi jyväaittoihin ja asumuksiin. Se taas pakotti Tarzanin -odottamaan, kunnes päivä koitti, jotta saisi selville, minne nuolet -kätkettiin. - -Kahdesti hän oli pimeän turvissa käynyt majoissa, joissa asujamet -nukkuivat matoillaan, ja silloin siepannut nuolia ihan soturien -vierestä. Mutta tämän menettelytavan hän huomasi liian vaaralliseksi, -ja siksi hän alkoi pitkällä suopungillaan ottaa kiinni yksinäisiä -metsästäjiä, anasti heiltä aseet ja koristukset ja pudotti heidän -ruumiinsa yön hiljaisina hetkinä korkealta puusta kylän raitille. - -Nämä hyökkäykset saivat mustat taas niin kauhistumaan, että ellei -Tarzanin käyntien väliä olisi ollut kuukauden verran, jolloin he aina -toivoivat vaaran jo menneen ohitse, he olisivat piankin jättäneet -uuden kylänsä. - -Mustat eivät olleet vielä tavanneet Tarzanin rantamalla sijaitsevaa -majaa, mutta ollessaan kaukana heimonsa keskuudessa hän pelkäsi -alinomaa, että he keksisivät sen ja hävittäisivät hänen aarteensa. -Tästä johtui, että hän viipyi yhä kauemman aikaa isänsä viimeisen -kodin lähistöllä ja yhä vähemmän heimonsa luona. Hänen pienen -yhteiskuntansa jäsenet alkoivat tästä laiminlyönnistä kärsiä, -sillä alinomaa syntyi riitoja ja kinastuksia, joita vain kuningas -kykeni rauhallisella tavalla ratkaisemaan. Vihdoin eräät vanhemmat -apinat puhuivat asiasta Tarzanille, joka jäikin heimonsa luo koko -seuraavaksi kuukaudeksi. - -Ihmisapinain kuninkaalla ei muuten ollut kovin moninaisia tai -rasittavia velvollisuuksia. - -Iltapäivällä saattoi esimerkiksi Thaka tulla valittamaan, että vanha -Mungo oli ryöstänyt hänen uuden vaimonsa. Silloin Tarzanin oli -kutsuttava kaikki koolle, ja jos hän sai selville, että vaimo piti -uutta herraansa parempana, määräsi hän, että asia sai jäädä tälle -kannalle, tai mahdollisesti hän käski Mungon antaa Thakalle yhden -tyttäristään korvaukseksi. - -Kuinka tahansa hän tuomitsi, hyväksyivät apinat sen lopullisena ja -palasivat tyytyväisinä hommiinsa. - -Toisella kertaa tuli Tana huutaen ja pidellen kylkeään, josta vuoti -verta. Hänen miehensä, Gunto, oli purrut häntä! Ja Gunto, joka heti -kutsuttiin paikalle, väitti puolustuksekseen, ettei laiska Tana -viitsinyt tuoda hänelle pähkinöitä ja kuoriaisia eikä raaputtaa hänen -selkäänsä. - -Silloin Tarzan torui heitä molempia ja uhkasi Guntoa kuolettavilla -vasamillaan, jos hän vastedes pitelee pahoin Tanaa, ja Tanan -puolestaan täytyi luvata pitää parempaa huolta vaimon -velvollisuuksista. - -Enimmäkseen tarvitsi hänen tuomita vain pikku perhekahnauksia, mutta -jos ne olisi jätetty selittämättä, olisi niistä vihdoin paisunut -suuria puolueriitoja, hajoittaen koko heimon. - -Mutta Tarzania ei viehättänyt hänen kuningasarvonsa, kun hän huomasi, -että se supisti hänen yksityistä vapauttansa. Hän ikävöi pikku -majaa ja auringonpaisteista merta -- hyvin rakennetun talon sisällä -vallitsevaa viileyttä ja monien kirjojen loppumattomia ihmeitä. - -Vuosien kuluessa hän oli alkanut tuntea vieraantuneensa kansastaan. -Heidän ja hänen harrastuksensa olivat kaukana toisistaan. He eivät -olleet pysyneet hänen tasallaan eivätkä voineet hituistakaan -ymmärtää niitä monia ja ihmeellisiä unelmia, jotka askarruttivat -heidän ihmiskuninkaansa toimeliaita aivoja. Niin rajoitettu oli -heidän sanastonsa, ettei Tarzan voinut edes puhua heidän kanssaan -niistä monista uusista totuuksista, joihin hän oli kirjoja lukemalla -tutustunut, eikä liioin olisi saanut heitä käsittämään sitä -kunnianhimoa, joka kalvoi hänen sieluaan. - -Heimon keskuudessa hänellä ei enää ollut ystäviä, kuten ennen -vanhaan. Pieni lapsi voi saada tovereita oudoista ja yksinkertaisista -eläimistä, mutta aikaihminen tarvitsee olentoa, joka älyltään on -ainakin jossakin määrin samalla asteella, ennenkuin seurustelu -tuottaa hänelle tyydytystä. - -Jos Kaala olisi elänyt, olisi Tarzan uhrannut kaiken muun pysyäkseen -hänen läheisyydessään, mutta nyt kun kasvatusäiti oli kuollut ja -lapsuuden leikkitoverit kasvaneet äkeiksi ja jöröiksi pedoiksi, tunsi -hän pitävänsä majan rauhasta ja yksinäisyydestä paljon enemmän kuin -väsyttävistä johtajanvelvollisuuksista. - -Tublatin pojan Terkozin viha ja kateellisuus oli kuitenkin suurena -esteenä, miksi Tarzan ei tahtonut luopua apinain kuninkuudesta, -sillä hän oli itsepäinen nuori englantilainen eikä siis voinut -pakottaa itseään peräytymään niin ilkeämielisen vihollisen tieltä. -Hän tiesi näet hyvinkin, että Terkoz valittaisiin hänen sijalleen -johtajaksi, sillä monet kerrat oli tämä julma peto näyttänyt olevansa -voimakkaampi kuin ne harvat urosapinat, jotka olivat uskaltaneet -nousta hänen röyhkeyttään vastaan. - -Tarzanin teki mieli kurittaa häntä turvautumatta puukkoon tai -nuoliin. Niin suuresti olivat hänen voimansa ja notkeutensa -karttuneet hänen päästyään miehenikään, että hän oli johtunut -ajattelemaan kykenevänsä voittamaan pelättävän Terkozin rehellisessä -kaksintaistelussa, ellei apinalla olisi ollut valtavia torahampaita, -jotka soivat hänelle erinomaisen edun siinä suhteessa huonosti -varustetun vastustajansa rinnalla. - -Vihdoin Tarzan kävi asiaan käsiksi olosuhteiden pakosta ja sai -tilaisuuden lähteä tai jäädä pienimmänkään tahran himmentämättä hänen -villiä kilpeään. - -Tapausten kulku oli tällainen: - -Heimo haeskeli rauhallisena melko laajalta alueelta ruokaa, kun -Tarzanin korviin äkkiä kuului kamala huuto idästä päin hänen -maatessaan vatsallaan kirkkaan puron reunalla ja koettaessaan saada -puikkelehtivaa kalaa kiinni nopeilla ruskeilla käsillään. - -Koko heimo hyökkäsi kiireesti sinne päin, mistä kirkuna kuului, ja -tapasi siellä Terkozin pitelemässä vanhaa apinavaimoa hiuksista ja -lyömässä häntä armottomasti jykevillä nyrkeillään. - -Lähestyessään Tarzan kohotti toista kättään merkiksi, että Terkozin -piti lopettaa rääkkäyksensä, sillä vaimo ei ollut hänen omansa, -vaan erään vanhan apinan, joka oli aikoja sitten menettänyt -taistelukuntonsa eikä siis kyennyt suojelemaan perhettään. - -Terkoz tiesi, että heimon laki kielsi lyömästä toisen vaimoa, mutta -häijyydessään ja tuntien väkevämmyytensä hän oli käyttänyt hyväkseen -vanhan miehen heikkoutta ja ottanut itse rangaistakseen vaimoa siitä, -että tämä oli kieltäytynyt luovuttamasta hänelle pyydystämäänsä -nuorta herkullista nakertajaa. - -Kun Terkoz näki Tarzanin lähestyvän ilman nuolia, jatkoi hän yhä -lyömistään, tahtoen siten ehdoin tahdoin osoittaa röyhkeyttä -vihaamalleen päällikölle. - -Tarzan ei toistanut varoitusmerkkiään, vaan ryntäsi heti Terkozin -kimppuun. - -Milloinkaan ei apinamies ollut joutunut näin hirveään otteluun siitä -saakka kun suuri kuningasgorilla Bolgani oli niin kauheasti häntä -pidellyt, ennenkuin vastalöydetty puukko oli osunut pedon sydämeen. - -Tarzanin puukko oli nytkin jonkinlaisena korvauksena Terkozin -välähtelevistä hampaista, ja apinan hiukan suurempaa voimaa -vastassa oli Tarzanin ihmeellinen nopeus ja notkeus. Kaikki lukuun -ottaen ihmisapinalla oli sittenkin ylivoima, ja jollei olisi ollut -muita persoonallisia ominaisuuksia ratkaisevasti vaikuttamassa -lopputulokseen, niin apinain Tarzan, nuori loordi Greystoke, olisi -kuollut samoin kuin oli elänytkin -- tuntemattomana villinä eläimenä -Afrikassa. - -Mutta oli olemassa jotakin, mikä oli kohottanut hänet korkealle -viidakkotoveriensa yläpuolelle, -- pieni kipinä, joka erottaa -ihmisen eläimestä -- järki. Se hänet pelasti kuolemasta Terkozin -rautalihasten ja raatelevien hampaiden uhrina. - -Tuskin he olivat kamppailleet kymmentä sekuntia, kun jo vierivät -maassa, löivät, repivät, purivat -- kaksi villieläintä taistelussa -elämästä ja kuolemasta. - -Terkozilla oli kymmenkunta haavaa päässä ja rinnassa ja Tarzan oli -runneltu ja vuoti verta -- hänen päänahkansa oli puoliksi reväisty -irti päästä, niin että suuri liuska riippui hänen toisen silmänsä -yllä ja esti häntä näkemästä. - -Mutta tähän asti oli nuori englantilainen voinut torjua hirveitä -hampaita kurkustaan, ja kun he nyt hetkeksi hiukan talttuivat -päästäkseen hengähtämään, teki Tarzan viekkaan suunnitelman. Hän -aikoi hypätä Terkozin selkään, pysytellä siellä kynsin ja hampain ja -iskeä häntä puukolla, kunnes henki lähtisi. - -Tämä aie oli helpompi toteuttaa, kuin hän oli arvellut, sillä typerä -eläin ei ymmärtänyt, mihin Tarzan pyrki, eikä siis todenteolla -estänyt häntä. - -Mutta kun apina vihdoin älysi, että vastustaja oli päässyt sellaiseen -asentoon, jossa häntä vastaan ei voinut käyttää hampaita eikä -nyrkkejä, heittäytyi hän maahan niin rajusti, että Tarzanilla oli -täysi työ pitää kiinni kierivästä ja riuhtovasta pedosta ja ennenkuin -hän oli ehtinyt kertaakaan iskeä lensi puukko hänen kädestään eläimen -hurjasti tärähtäessä maata vasten, ja silloin Tarzan huomasi olevansa -aseeton. - -Seuraavien minuuttien ravistelun ja kieriskelyn aikana Tarzan -hellitti monesti otteensa, kunnes vihdoin hänen oikea kätensä teki -uuden tempun, jonka hän pian huomasi voittamattomaksi. - -Hän oli pistänyt käsivartensa takaapäin Terkozin kainaloon ja -painoi nyt kämmenellään apinan niskaa. Se oli nykyaikaisen painin -"puolinelsoni", ja oppimaton apinaihminen oli sattumalta sen -keksinyt; mutta terve järki osoitti hänelle samalla keksinnön arvon. -Se merkitsi pelastusta varmasta kuolemasta. - -Nyt hän ponnisteli saadakseen saman otteen vasemmalla kädellään, ja -hetken päästä Terkozin häränniska ritisi kokonelsonin puserruksesta. - -Taistelu oli nyt lopussa. Molemmat makasivat hiljaa maassa, Tarzan -Terkozin selässä. Hitaasti puristui apinan iso pää yhä alemmaksi -rintaa vasten. - -Tarzan tiesi, mikä tästä olisi lopputuloksena. Pian taittuisi -Terkozin niska. - -Silloin tuli pedon avuksi Tarzanin inhimillisyys, joka heräsi hänessä -voiton hetkellä; hän alkoi puhua itselleen järkeä. - --- Jos tapan hänet, -- ajatteli Tarzan, -- mitä hyötyä minulla siitä -on? Eikö heimo siten vain menetä kelpo taistelijaa? Ja jos Terkoz -kuolee, ei hän tiedä mitään minun etevämmyydestäni, mutta jos hän saa -elää, tulee hänestä hyvä esikuva muille apinoille. - -"Ka-go-da?" puuskutti Tarzan Terkozin korvaan. Apinainkielestä -vapaasti käännettynä se merkitsee: Tunnustatko itsesi voitetuksi? - -Aluksi ei kuulunut mitään vastausta, ja Tarzan lisäsi vähän -puristusta, mikä saattoi Terkozin tuskasta älähtämään. - -"Ka-go-da?" toisti Tarzan. - -"Ka-go-da!" ähisi Terkoz. - -"Kuule", sanoi Tarzan ja helpotti otetta, mutta ei päästänyt irti. -"Minä olen Tarzan, apinain kuningas, mahtava metsästäjä ja mahtava -taistelija. Koko viidakossa ei ole ketään niin suurta. Sinä olet -sanonut minulle Ka-go-da. Koko heimo on sen kuullut. Älä enää riitele -kuninkaasi tai heimolaistasi kanssa, sillä seuraavalla kerralla minä -tapan sinut. Ymmärrätkö?" - -"Huh", myönsi Terkoz. - -"Ja oletko tyytyväinen?" - -"Huh", sanoi apina. - -Tarzan antoi hänen nousta maasta, ja hetken päästä olivat kaikki -jälleen puuhissaan ikäänkuin ei mikään olisi häirinnyt viidakon -tyyntä rauhaa. - -Mutta syvälle juurtui apinain mieliin, että Tarzan oli mahtava -taistelija ja kummallinen olento. Sillä hän olisi voinut tappaa -vihollisensa, mutta oli antanut hänen elää, tekemättä mitään pahaa. - -Kun heimo sinä iltana kokoontui, kuten heidän tapansa oli ennen -pimeän tuloa, kutsui Tarzan ympärilleen vanhat urokset, ensin -pestyään haavansa pikku puron kirkkaassa vedessä. - -"Tänään olette taas nähneet, että Tarzan on suurin teistä", sanoi hän. - -"Huh", vastasivat he yhteen ääneen. "Tarzan on suuri." - -"Tarzan ei ole mikään apina", jatkoi hän. "Hän ei ole heimolaistensa -kaltainen. Hänen tiensä eivät ole samat kuin heidän, ja siksi Tarzan -lähtee oman heimonsa luo pitkin suuren, rannattoman järven vesiä. -Teidän tulee valita itsellenne toinen hallitsija, sillä Tarzan ei -enää tule takaisin." - -Näin nuori loordi Greystoke astui ensimmäisen askeleen päämääräänsä -kohti: löytää toisia itsensä kaltaisia valkoisia ihmisiä. - - - - -KOLMASTOISTA LUKU - -Hänen oma heimonsa - - -Seuraavana aamuna Tarzan lähti matkalle länteen merelle päin vielä -runneltuna ja kipeänä haavoista, joita oli saanut Terkozin kanssa -otellessaan. - -Hän kulki hyvin hitaasti, nukkui yöllä viidakossa ja saapui majalleen -myöhään seuraavana aamupäivänä. Moneen päivään hän ei sitten paljoa -liikkunut, ainoastaan sen verran, että sai tarpeekseen hedelmiä ja -pähkinöitä, tyydyttääkseen nälkänsä. - -Kymmenen päivän kuluttua hän oli taas aivan terve, lukuunottamatta -kauheaa, puoleksi parantunutta haavaa, joka ulottui hänen vasemmasta -silmäkulmastaan puoliympyrässä yli pään oikeaan korvaan asti. Se oli -Terkozin jättämä jälki, kun hän oli repäissyt päänahan irti. - -Toipumisaikanaan Tarzan koetti valmistaa itselleen viittaa Saborin -taljasta, joka oli koko tämän ajan lojunut majassa. Mutta hän -huomasi, että nahka oli kuivunut kovaksi kuin puu, ja kun hän ei -tietänyt mitään vuotien parkitsemisesta, oli hänen pakko luopua -lempituumastaan. - -Silloin hän päätti pukeutua Mbongan kylän mustilta anastamiinsa -vaatteisiin, sillä Tarzan tahtoi kaikilla mahdollisilla tavoilla -osoittaa nousseensa alempien olentojen yläpuolelle, eikä mikään -näyttänyt soveliaammalta ihmisen tunnusmerkiltä kuin vaatteet ja -koristeet. - -Hän keräsi siis ne erilaiset käsivarsien ja säärien koristeet, jotka -oli anastettu nopean ja äänettömän suopungin uhriksi joutuneilta -mustilta sotureilta, ja sovitteli niitä ylleen samaten kuin oli -nähnyt niitä käytettävän. - -Kaulaansa hän pani äitinsä, lady Alicen kultaketjut, joihin oli -kiinnitetty jalokivikoristeinen medaljonki. Selkäänsä hän ripusti -nuolikotelon, jonka nahkavyö kulki olan ylitse -- sekin oli -joltakulta mustalta otettu saalis. - -Vyötäisillä oli hänen itsensä raa'asta vuodasta leikkaama ja -muovailema vyö, josta riippui hänen isänsä metsästyspuukkoa suojaava -omatekoinen tuppi. Vasemmalle olalleen hän heitti pitkän jousen, joka -aikoinaan oli kuulunut Kulongalle. - -Nuori loordi Greystoke oli nyt todella merkillinen ja sotaisan -näköinen ilmiö. Tuuheat, mustat hiukset valuivat takana olkapäille, -ja edestä hän oli ne leikannut metsästyspuukollaan, etteivät ne -varjostaisi hänen silmiään. - -Hänen suora moitteeton vartalonsa oli lihaksiltaan kuin muinaisen -roomalaisen gladiaattorin, samalla kuitenkin pehmeäpiirteinen kuin -kreikkalaisen jumalan, ilmaisten tavatonta voimaa, notkeutta ja -nopeutta. - -Apinain Tarzan oli alkuaikaisen ihmisen, metsästäjän ja soturin, -ruumiillistuma. Kaunis pää ylväästi pystyssä, kirkkaiden silmien -loistaessa älykkyydestä, hän olisi hyvin voinut edustaa jonkin hänen -ikimetsässään muinoin asuneen villin ja sotaisen kansan puolijumalaa. - -Mutta tätä Tarzan ei ajatellut. Häntä huolestutti se seikka, ettei -hänellä ollut vaatteita osoittaakseen viidakon väelle olevansa -ihminen, ja usein tuli hänen mieleensä myös se painostava epäluulo, -että hän sittenkin oli apina. - -Eikö hänen kasvoihinsa alkanut kasvaa karvoja? Kaikkien apinain -kasvot olivat karvaiset, mutta mustat ihmiset olivat sileitä, -lukuunottamatta hyvin harvoja poikkeuksia. - -Tosin hän oli kuvakirjoissaan nähnyt ihmisiä, joilla oli ylen -runsaasti karvoja huulilla, poskilla ja leuassa, mutta sittenkin -Tarzan pelkäsi. Melkein joka päivä hän hioi terävää veistään ja raapi -sillä poskiaan, poistaakseen nämä apinain alentavat tunnusmerkit. - -Näin hän oppi ajamaan partansa -- kömpelösti ja tuskallisesti, mutta -kuitenkin tehokkaasti. - -Kun hän tunsi täysin parantuneensa verisestä kaksintaistelustaan -Terkozin kanssa, lähti hän eräänä aamuna Mbongan kylälle. Huoletonna -hän tällä kertaa matkasi pitkin mutkittelevaa viidakkotietä, -sensijaan, että olisi tapansa mukaan kulkenut puusta puuhun, ja -silloin hän äkkiä kohtasi kasvoista kasvoihin mustan soturin. - -Mustan kasvoilla ilmenevä hämmennys oli melkein naurettava, ja -ennenkuin Tarzan ehti jännittää jousensa, kääntyi mies ja pakeni -pitkin polkua huutaen, ikäänkuin olisi tahtonut hälyttää tovereitaan. - -Tarzan kiirehti ylös puihin, ajaakseen häntä takaa, ja sai hetken -kuluttua näkyviinsä kolme miestä, jotka perätysten juoksivat kuin -hullut pakoon tiheikön läpi. - -Tarzan pääsi helposti heidän ohitsensa. He eivät edes huomanneet -hänen äänetöntä kulkuaan yläpuolella eivätkä sitten edessään erään -puun alaoksalla istuvaa olentoa. - -Hän antoi kahden ensimmäisen juosta alitsensa, mutta kun kolmas -tuli, kietoutui silmukka mustan kaulaan. Nopea tempaisu kiristi -köyden. Uhri päästi tuskanhuudon, ja kun hänen toverinsa kääntyivät -katsomaan, näkivät he sätkyttelevän ruumiin kuin salaperäisen voiman -vetämänä hitaasti nousevan puiden tiheään lehvistöön. - -Kauhusta huutaen he jatkoivat taas pakoaan niin nopeasti kuin suinkin -pääsivät. - -Tarzan teki vangistaan pikaisen lopun, riisti häneltä aseet, -koristukset ja lisäksi -- sepä vasta oli onni! -- kauniin -lannevaatteen, sitoen sen ripeästi omille vyötäisilleen. - -Nyt hänellä vihdoin oli puku niinkuin miehellä pitää olla! Kukaan -ei olisi voinut epäillä hänen alkuperäänsä. Kuinka mielellään hän -olisikaan palannut heimolaistensa luo näyttelemään tätä komeutta -heidän kateellisille katseilleen! - -Hän otti ruumiin olkapäilleen ja alkoi hiljakseen matkata puita -pitkin kylää kohti, sillä hän tarvitsi taas nuolia. Päästyään -lähelle paaluaitausta hän näki kiihoittuneen joukon seisovan kahden -pakolaisen ympärillä, jotka pelosta ja uupumuksesta vapisten tuskin -kykenivät kertomaan kamalaa seikkailuaan. - -Mirando, selittivät he, joka oli ollut jonkun matkaa heidän edellään, -oli äkkiä huutaen juossut heidän luokseen ja kertonut, että hirveä -valkoinen soturi ajoi häntä takaa. Kolmisin he sitten olivat -kiirehtineet kylää kohti, minkä vain jalat kantoivat. Sitten oli -Mirandon kauhunhuuto saanut heidät katsomaan taakseen, ja he olivat -nähneet mitä kamalimman näyn: kumppanin ruumis kohosi puihin, hänen -kätensä ja jalkansa huitoivat ilmaa ja kieli riippui avoimesta -suusta. Ääntä hän ei kuitenkaan päästänyt, eikä liioin ketään ollut -näkyvissä. - -Kyläläiset olivat hillittömän pelon vallassa, mutta vanha viisas -Mbonga näkyi epäilevän koko juttua ja arveli, että se oli vain -keksitty salaamaan jotakin muuta, mitä ei uskallettu kertoa. - -"Te olette keksineet merkillisen selityksen, kun ette uskalla sanoa -totuutta", sanoi hän. "Ette uskalla tunnustaa, että juoksitte -tiehenne ja jätitte Mirandon, kun leijona hyökkäsi hänen kimppuunsa. -Pelkureita te olette." - -Tuskin oli Mbonga puhunut, kun oksien kahina mustien yläpuolella sai -heidät katsomaan sinne. Heidän silmiään kohtaava näky saattoi vanhan -viisaan Mbongankin vapisemaan, sillä sieltä lennähti Mirandon ruumis -kumahtaen maahan heidän jalkojensa eteen. - -Ulvoen lähtivät mustat pakoon eivätkä pysähtyneet, ennenkuin -viimeinenkin heistä oli kadonnut ympäröivän viidakon tiheihin -varjoihin. - -Taas Tarzan laskeutui kylään, uudisti nuolivarastonsa ja söi -uhriruokaa, jota alkuasukkaat olivat valmistaneet hänen vihaansa -lauhduttaakseen. Ennen lähtöään sieltä hän kantoi Mirandon ruumiin -kylän portille ja pystytti sen paaluvarustusta vasten niin, että -kuolleen kasvot näyttivät tähystelevän portinpielen takaa viidakkoon -vievälle tielle. Sitten Tarzan yhä metsästellen palasi rannalla -olevaan majaansa. - -Kauan aikaa kesti, ennenkuin kauhistuneet kyläläiset vihdoin -rohkenivat palata kyläänsä kuolleen toverinsa hirveästi irvistävien -kasvojen ohi. Ja kun he sitten lisäksi huomasivat ruoan ja nuolten -kadonneen, olivat he varmat siitä, mitä jo olivat aavistaneetkin, -että Mirando oli tavannut viidakon pahan hengen. - -Se tuntui heistä ainoalta järjelliseltä selitykseltä. Ken sattui -näkemään viidakon peljättävän jumalan, se oli kuoleman oma: ei -yksikään kyläläinen ollut elävänä palannut sellaisesta kohtauksesta. -Kaikki ne, jotka olivat saaneet surmansa hänen kädestään, olivat siis -hänet nähneet ja rangaistuksena oli ollut kuolema. - -Niin kauan kuin he antaisivat hänelle nuolia ja ruokaa, ei hän tekisi -heille mitään pahaa, kunhan he vain eivät katsoisi häneen, ja siksi -Mbonga määräsi, että paitsi ruokauhria oli tälle Munango-Kiwatille -annettava myös nuolia, ja niin tehtiinkin tästä hetkestä alkaen. - -Jos joskus joudutte tuohon kaukaiseen Afrikan kylään, saatte kylän -ulkopuolelle rakennetun pienen olkikattoisen majan edustalla vieläkin -nähdä rautapadan, jossa on ruokaa, ja sen vieressä kotelon täynnä -hyvin vuoltuja nuolia. - -Kun Tarzan tuli rannalle, missä hänen majansa sijaitsi, kohtasi -hänen silmiään outo näky. Niemekkeiden ympäröimän sataman tyynessä -vedenkalvossa keinui hiljaa iso laiva, ja rannalla vedettiin juuri -pientä venettä maihin. - -Mutta ihmeellisintä kaikesta oli, että joukko hänen kaltaisiaan -valkoisia miehiä liikkui rannan ja hänen majansa väliä. - -Tarzan huomasi, että nämä olivat monessa suhteessa hänen kuvakirjansa -ihmisten kaltaisia. Hän hiipi lähemmäksi pitkin puiden oksia, kunnes -oli melkein heidän yläpuolellaan. - -Siellä oli kaikkiaan kymmenen miestä -- mustanpuhuvia, -auringonparkitsemia ilkeännäköisiä roikaleita. Nyt he olivat -kokoontuneet veneen ympärille ja puhuivat kovaa ja vihaisesti, -viittoillen ja huitoen nyrkeillään. - -Äkkiä eräs heistä, pieni laihakasvoinen, mustapartainen olento, jonka -kasvot Tarzanin mielestä muistuttivat Panbaa, rottaa, laski kätensä -vieressään seisovan rotevan miehen olalle, jonka kanssa kaikki muut -olivat väitelleet ja riidelleet. - -Pikku mies osoitti sisämaahan päin, jolloin jättiläinen kääntyi -muista poispäin katsoakseen viitattuun suuntaan. Samassa pieni -laihakasvoinen mies veti revolverin vyöstään ja ampui häntä selkään. -Iso mies heilautti käsiään ylöspäin, hänen polvensa notkahtelivat, ja -ääntä päästämättä hän tuupertui kuolleena rannalle. - -Ampuma-aseen pamaus, ensimmäinen, mitä Tarzan oli milloinkaan -kuullut, sai hänet kummastumaan, mutta ei edes tämä outo ääni voinut -järkyttää hänen terveen mielensä tasapainoa. - -Mutta valkoisten vieraiden käytös huolestutti häntä. Hän rypisti -kulmakarvojaan ja mietti ankarasti. Hyväpä oli, ajatteli hän, ettei -ollut antanut valtaa ensimmäiselle päähänpistolleen juoksemalla -veljinään tervehtimään näitä valkoisia miehiä. Ilmeisesti he olivat -samanlaisia kuin mustat -- heissä ei ollut sen enempää sivistystä -kuin apinoissa -- ja julmuudessa he olivat Saborin vertaisia. - -Hetkisen seisoivat toiset ja katselivat pientä laihakasvoista miestä -ja rannalla kuolleena makaavaa jättiläistä. - -Sitten yksi heistä naurahti ja taputti pientä miestä selkään. Paljon -puhuttiin ja viittoiltiin, mutta nyt riideltiin vähemmän. - -Viimein he työnsivät veneen vesille, hyppäsivät kaikki siihen ja -lähtivät soutamaan kohti isoa laivaa, jonka kannella Tarzan näki -liikuskelevan ihmisiä. - -Kun he olivat kiivenneet kannelle, pudottautui Tarzan maahan suuren -puun taakse ja hiipi sen suojassa majaansa. Päästessään ovesta sisään -hän huomasi, että kaikkea oli kopeloitu hänen poissa ollessaan. Hänen -kirjansa ja kynänsä olivat lattialla, aseet, kilvet ja muut aarteet -heitetty huiskin haiskin. - -Tämän sekamelskan nähdessään hän joutui vihan vimmaan, ja äsken -parantunut arpi hänen otsallaan kuumotti punaisena auringon paahtamaa -ihoa vasten. - -Kiireesti hän juoksi kaapille ja tutki alimman hyllyn salaista -sopukkaa. Ah! Hän huudahti helpotuksesta vetäessään esiin pienen -tinalippaan, ja sen avatessaan hän näki, että hänen kalleimmat -aarteensa olivat säilössä. Hymyilevän, lujapiirteisen nuoren miehen -kuva ja musta muistikirja olivat tallella. - -Hiljaa! Mitä se oli? - -Hänen herkkä korvansa oli kuullut heikon, mutta oudon äänen. - -Hän hypähti ikkunan luo ja katsoessaan satamaan päin näki, että -laivasta laskettiin venettä toisen jo vesillä olevan viereen. Heti -sen jälkeen kapusi monta ihmistä aluksesta ja laskeutui veneisiin. He -aikoivat palata yhä lukuisampina. - -Hetkistä myöhemmin Tarzan pani merkille, että useita laatikoita -ja myttyjä laskettiin odottaviin veneisiin, mutta heti kun nämä -erkanivat laivan kyljestä, sieppasi apinamies lyijykynänsä ja palan -paperia ja alkoi piirrellä muutamia rivejä, selvillä, kookkailla, -melkein moitteettomilla painokirjaimilla. - -Sitten hän kiinnitti paperin oveen pienellä terävällä tikulla, otti -mukaan tinalippaansa, nuolensa ja niin monta jousta ja keihästä kuin -saattoi kantaa, kiirehti ulos ovesta ja katosi metsään. -- - -Kun molemmat veneet olivat laskeneet maihin hopeankirkkaalle -hiekalle, astui näistä rannalle merkillinen rykelmä ihmisiä. Noin -kaksikymmentä sielua heitä oli kaikkiaan, jos voi myöntää, että -myöskin viidellätoista merimiehellä oli tämä jumalallinen kipinä, -sillä heidän raa'at roistomaiset kasvonsa tekivät heidät todellakin -verenhimoisten elukkain näköisiksi. Seurueen muut jäsenet olivat eri -lajia. - -Eräs heistä oli vanhapuoleinen mies, jolla oli valkoinen tukka ja -suuret ympyriäiset silmät. Hänen vähän kumaroita hartioitaan verhosi -huonosti sopiva, mutta siisti pitkätakki; kiiltävä silkkihattu oli -vielä täydentämässä ristiriitaa hänen ulkoasunsa ja Afrikan viidakon -välillä. - -Toinen maihin astunut seurueen jäsen oli pitkä nuori mies, yllään -valkoinen palttinapuku, ja hänen jäljessään tuli taas vanhahko mies, -jolla oli erittäin korkea otsa ja hätäiset, vilkkaat liikkeet. - -Näiden jälkeen tuli lihava, räikeän kirjavasti puettu neekerinainen, -jonka suuret silmät pyörivät pelosta, sillä ilmeisesti häntä -kauhistutti viidakko ja kiroileva merimiesjoukko, joka purki -laatikoita ja myttyjä veneistä. - -Viimeinen maihin tuleva oli noin yhdeksäntoista vanha tyttö. Nuori -mies nosti hänet yli veneen laidan ja kantoi hänet kuivin jaloin -maalle. Tyttö hymyili hänelle urheasti ja kauniisti kiitokseksi, -mutta sanaakaan he eivät vaihtaneet. - -Ääneti he sitten lähtivät majalle päin. Mitä tahansa aikeita heillä -täällä oli, ainakin näytti varmalta, että kaikesta oli ennakolta -sovittu laivalla. Merimiehet astuivat edellä, kantaen laatikoita ja -myttyjä, jotka he sitten laskivat oven edustalle, ja toiset viisi -niin erilaista ihmistä heidän jäljessään. Äkkiä eräs miehistä huomasi -Tarzanin oveen naulaaman lapun. - -"Halloo, miehet!" huusi hän. "Mitäs täällä on? Tätä lappua ei täällä, -hitto vieköön, ollut tunti sitten." - -Muut keräytyivät hänen ympärilleen, kurkotellen kaulojaan toisten -olkien yli, mutta kun vain harvat heistä osasivat lukea, nekin kovin -vaivaisesti, kääntyi vihdoin eräs silkkihattuisen ja pitkätakkisen -vanhan miehen puoleen. - -"Hei, rohvessööri", huusi hän, "tulkaas lukemaan, mitä täällä on". - -Puhuteltu vanha mies tuli hitaasti merimiesten luo ja hänen perässään -muut seurueen jäsenet. Korjaten silmälasejaan hän katseli hetkisen -paperia, kääntyi sitten ja lähti saapastamaan tiehensä, itsekseen -mutisten: "Tuiki merkillistä -- tuiki merkillistä!" - -"No no, peruukki!" huusi se mies, joka ensin oli pyytänyt hänen -apuaan, "luuletteko te, että teidän piti lukea se vain omaksi -huviksenne? Tulkaa koreasti takaisin, ja lukekaa se meille kovaa, -senkin pitkäkaula!" - -Vanha mies pysähtyi, kääntyi ja sanoi: "Oh, suokaa anteeksi, herra. -Olin niin hajamielinen, kovin hajamielinen. Tuiki merkillistä -- -tuiki merkillistä!" - -Taas hän katsahti paperiin, luki sen ja olisi epäilemättä jälleen -kääntynyt ja märehtinyt sitä itsekseen, ellei merimies olisi -karkeasti tarttunut hänen kaulukseensa ja huutanut hänen korvaansa: - -"Lue se ääneen, vanha pöhkö!" - -"Ah, niin, ah niin!" vastasi professori hiljaisena, korjasi taas -silmälasejaan ja luki: - -"TÄMÄ TALO KUULUU TARZANILLE, PETOJEN JA MONIEN MUSTIEN MIESTEN -SURMAAJALLE. ÄLKÄÄ VAHINGOITTAKO TARZANIN TAVAROITA. TARZAN PITÄÄ -TEITÄ SILMÄLLÄ. APINAIN TARZAN." - -"Kuka lempo se Tarzan on?" huudahti merimies, joka oli ennenkin -puhunut. - -"Hän näkyy osaavan englantia", sanoi nuori mies. - -"Mutta mitä tarkoittaa 'Apinain Tarzan'?" kysyi nuori tyttö. - -"En tiedä, neiti Porter", vastasi nuori mies, "ellemme ole tavanneet -Lontoon eläintarhasta paennutta apinaa, joka on tuonut eurooppalaisen -sivistyksen mukanaan tänne viidakkokotiinsa. Mitä arvelette, -professori Porter?" lisäsi hän kääntyen vanhan miehen puoleen. - -Professori Archimedes Q. Porter korjasi silmälasejaan. - -"Niin, niinpä niin -- tuiki merkillistä, tuiki merkillistä!" sanoi -professori. "Mutta en voi mitään lisätä siihen, mitä jo olen lausunut -tästä todella merkillisestä tapauksesta", ja professori lähti -hiljalleen astelemaan viidakkoa kohti. - -"Mutta, isä", huusi tyttö, "ethän sinä ole siitä vielä mitään -sanonut". - -"No, no, lapsi, no, no", muistutti professori Porter ystävällisesti -ja kärsivällisesti. "Älä vaivaa sievää päätäsi sellaisilla vaikeasti -ratkaistavilla arvoituksilla", ja taas hän lähti hitaasti toiseen -suuntaan silmät maahan tähdättyinä ja kädet heiluvien takinliepeitten -takana ristissä. - -"Luulenpa, ettei se vanha nauta tiedä siitä sen enempää kuin mekään", -murahti rottanaamainen merimies. - -"Puhukaa siistiä kieltä!" huusi nuori mies ja kalpeni raivosta. "Te -olette murhanneet päällystönne ja ryöstäneet meidät. Olemme täysin -vallassanne, mutta teidän on kohdeltava professori Porteria ja -neiti Porteria kunnioittavasti", ja nuori mies astui niin lähelle -rottanaamaista, että tämä peräytyi hämmästyneenä, vaikka hänellä -olikin kaksi revolveria ja uhkaavalta näyttävä puukko vyöllä. - -"Senkin pelkuri!" jatkoi nuori mies. "Te ette ole koskaan uskaltanut -ampua kunnon miestä, ennenkuin hän on kääntänyt selkänsä. Te -ette uskalla ampua minua edes takaapäin". Ja hän käänsi selkänsä -merimiehille ja käveli huolettomasti tiehensä, ikäänkuin -todistaakseen olevansa oikeassa. - -Merimiehen käsi livahti tavoittamaan toista revolveria, -kostonhimoiset silmät kiiluivat katsellessaan nuoren englantilaisen -poistumista. Hänen toverinsa odottivat jännittyneinä, mutta sittenkin -hän epäröi. Sydämessään hän oli vieläkin suurempi pelkuri kuin -William Cecil Clayton oli ajatellut. - -Ei ole helppoa sanoa, kuinka siinä olisi lopuksi käynyt, mutta -silloin sekaantui asiaan uusi, salaperäinen voima, jonka kanssa -yksikään retkeilijöistä ei luullut joutuvansa niin paljon tekemisiin -tällä autiolla Afrikan rannalla. - -Kaksi tuikeaa silmää oli läheisen puun lehvien lomista tarkastanut -matkailijain jokaista liikettä. Tarzan oli nähnyt kuulutuksensa -herättämän hämmästyksen, ja vaikkei hän ymmärtänyt vähääkään näiden -outojen ihmisten puheesta, kertoivat heidän liikkeensä ja ilmeensä -hänelle paljon. - -Kun rottanaamainen merimies murhasi toverinsa, inhoitti se Tarzania, -ja kun hän nyt näki saman miehen uhkaavan kauniinnäköistä nuorta -miestä, yltyi hänen vihansa. - -Hän ei ollut milloinkaan ennen nähnyt ampuma-aseen vaikutusta, -josta hän tosin oli vähän lukenut kirjoissaan, mutta kun hän nyt -näki rottanaaman hypistelevän revolverin hanaa, ajatteli hän hetki -sitten näkemäänsä näytelmää ja tietenkin epäili, että nuori mies -murhattaisiin samoin kuin roteva merimies. - -Tarzan pani siis myrkytetyn nuolen jouseensa ja tähtäsi rottanaamaan, -mutta puu oli niin tiheä, että hän piankin huomasi lehtien ja pikku -oksien voivan muuttaa nuolen suuntaa, ja siksi hän lennätti sen -sijaan raskaan keihään väijytyspaikastaan. - -Clayton oli edennyt vain kymmenen askelta. Rottanaama oli puoleksi -vetänyt esiin revolverinsa, toiset merimiehet seisoivat liikkumatta -odottaen, mitä tästä tulisi. - -Professori Porter oli jo kadonnut viidakkoon, jonne häntä seurasi -hätiköivä Samuel T. Philander, hänen sihteerinsä ja apulaisensa. - -Esmeralda, neekerinainen, erotteli emäntänsä tavaroita majan luo -kasatusta mytty- ja laatikkoröykkiöstä, ja neiti Porter oli juuri -aikonut seurata Claytonia, kun jokin saattoi hänet taas kääntymään -merimiehiin päin. - -Ja silloin tapahtui kolme asiaa miltei yhtäaikaa -- merimies -kohotti aseensa ja tähtäsi Claytonia selkään, neiti Porter huusi -varoittaakseen ja pitkä metallikärkinen keihäs suhahti kuin salama -taivaalta ja lävisti rottanaaman oikean olkapään. - -Sitten revolveri pamahti ilmaan ketään vahingoittamatta, ja merimies -kyyristyi älähtäen tuskasta ja kauhusta. - -Clayton kääntyi ja hyökkäsi tapahtumapaikalle. Merimiehet seisoivat -pelokkaina ryhmissä paljastetuin asein ja tähystelivät viidakkoon. -Haavoitettu mies väänteli ja ulvoi maassa. - -Kenenkään huomaamatta Clayton otti pudonneen revolverin maasta, pisti -sen paitansa alle ja alkoi merimiesten mukana tuijottaa salaperäiseen -viidakkoon. - -"Kukahan se oli?" kuiskasi Jane Porter, jolloin nuori mies kääntyi ja -näki hänen seisovan silmät suurina hämmästyksestä aivan vieressään. - -"Luulenpa, että Tarzan tosiaan pitää meitä silmällä", vastasi hän -kahden vaiheilla. "Ihmettelen, kenelle se keihäs oli aiottu. Jos -se oli tähdätty Snipesiin, niin silloin Apinain Tarzan on todella -ystävämme... Mutta minne teidän isänne ja herra Philander ovat -menneet? Viidakossa on ainakin joku aseistettuna. Halloo! Professori! -Herra Philander!" huusi nuori Clayton, mutta mitään vastausta ei -kuulunut. - -"Mitä nyt on tehtävä, neiti Porter?" jatkoi nuori mies huolestuneen -näköisenä. "Enhän voi jättää teitä näiden murhaajien luo yksinänne, -ettekä te varmaankaan uskalla tulla mukaani viidakkoon. Kuitenkin -on jonkun lähdettävä etsimään isäänne. Hänen tapansahan on -hajamielisesti lähteä kävelemään ja olla välittämättä vaarasta tai -suunnasta, ja herra Philander on vain rahtusen käytännöllisempi. -Antanette anteeksi suorasukaisuuteni, mutta henkemme on täällä -ehdottomasti uhattu, ja kun vain saamme isänne tänne takaisin, täytyy -hänet saada käsittämään ne vaarat, joihin hänen hajamielisyytensä vie -sekä hänet itsensä että teidät..." - -"Olen aivan samaa mieltä", vastasi tyttö, "enkä ollenkaan loukkaannu -sanoistanne. Rakas isäni uhraisi hetkeäkään epäröimättä henkensä -minun puolestani, jos vain voisi pitää ajatuksiaan niin kauan koossa. -Ei ole muuta kuin yksi tapa, jolla hänet voi pelastaa -- pitäisi -sitoa hänet kiinni puuhun. Isäkulta on niin epäkäytännöllinen". - -"Nyt sen keksin!" huudahti Clayton äkkiä. "Tehän osaatte käsitellä -revolveria?" - -"Osaan. Entä sitten?" - -"Minulla on revolveri. Kun teillä on se mukananne, olette Esmeraldan -kanssa kutakuinkin turvattuja majassa niin kauan, että ehdin hakea -tänne isänne ja herra Philanderin. Kutsukaa heti palvelijatartanne, -ja minä lähden kiireesti etsimään. He eivät ole vielä päässeet -pitkälle." - -Jane Porter totteli neuvoa, ja kun Clayton oli nähnyt oven -sulkeutuvan heidän jälkeensä, kiirehti hän viidakkoon. - -Muutamat merimiehet vetivät keihästä toverinsa haavasta, kun Clayton -kulki ohitse ja kysyi, saisiko hän lainata heiltä revolveria -mennessään etsimään professoria. - -Kun rottanaama oli huomannut, ettei haava ollutkaan kuolettava, -oli hän jälleen toipunut ja kielsi karkeasti kiroillen antamasta -Claytonille asetta. - -Tämä mies, Snipes, oli omin ehdoin ruvennut merimiesten päälliköksi, -surmattuaan edellisen johtajan, ja nyt oli siitä kulunut vasta niin -vähän aikaa, ettei kukaan hänen tovereistaan ollut ehtinyt ruveta -häntä vastustamaan. - -Clayton vastasi vain kohauttamalla olkapäitään, mutta lähtiessään -heidän luotaan hän otti maasta keihään, joka oli haavoittanut -Snipestä, ja näin alkeellisesti varustettuna painui silloisen loordi -Greystoken poika tiheään viidakkoon. - -Tavantakaa hän huuteli kadonneiden ukkojen nimiä. Majaan turvautuneet -naiset kuulivat hänen äänensä yhä heikkenevän, kunnes se vihdoin -häipyi ja sulautui aarniometsän lukemattomiin muihin ääniin. - -Kun professori Archimedes Q. Porter ja hänen apulaisensa Samuel T. -Philander, jälkimmäisen kiihkeästä vaatimuksesta, vihdoin kääntyivät -takaisin majalle päin, eksyivät he viidakon loppumattomissa -sokkeloissa niin täydellisesti kuin yleensä on mahdollista, -vaikkeivät itse sitä tietäneet. Pelkkä kohtalon oikku johti heidän -askeliaan Afrikan länsirannikolle, niin etteivät he lähteneet -marssimaan Zanzibariin, mustien maanosan vastakkaiselle puolelle. - -Kun he sitten pääsivät rannalle eivätkä nähneet majasta merkkiäkään, -oli Philander ihan varma siitä, että he nyt olivat määräpaikkansa -pohjoispuolella, vaikka he itse asiassa olivatkin noin puolentoista -sadan metrin päässä siitä etelään. - -Näiden kahden epäkäytännöllisen teoreetikon päähän ei edes -juolahtanut huutaa, jotta heidän ystävänsä mahdollisesti kuulisivat. -Samuel T. Philander oli näet niin varma asiastaan kuin vain vääristä -edellytyksistä tehty johtopäätös voi ihmisen vallata, että hän -tarttui lujasti professori Archimedes Q. Porterin käsivarteen -ja laahasi tätä heikosti vastustelevaa vanhaa herraa mukanaan -Kapkaupunkia kohti, joka sijaitsee kaksituhatta neljäsataa kilometriä -etelämpänä. -- - -Kun Jane Porter ja Esmeralda olivat päässeet majan suojaan, oli -neekerittären ensi huolena teljetä ovi sisäpuolelta. Tätä ajatellen -hän alkoi haeskella sopivia esineitä toteuttaakseen aikeensa, mutta -ensi silmäys majan sisustaan toi kauhunhuudon hänen huulilleen ja -kuin pelästynyt lapsi kätki tukeva mustaihoinen kasvonsa nuoren -emäntänsä rintaa vasten. - -Huudon kuullessaan Jane Porter kääntyi ja näki, mikä siihen oli -syynä. Lattialla hänen edessään lojui ihmisen vaalentunut luuranko. -Toinen silmäys keksi vielä yhden luurangon vuoteelta. - -"Missä hirveässä paikassa me nyt olemmekaan?" mutisi hän -pelästyneenä, mutta ei menettänyt malttiaan. - -Vihdoin hän pääsi irti yhä kirkuvan Esmeraldan kiihkeästä -puristuksesta, astui lattian yli kehdon luo ja aavisti, mitä saisi -siellä nähdä, ennenkuin luuranko olikaan hänelle näyttäytynyt -surkeassa hauraudessaan. - -Mistä hirveästä murhenäytelmästä kertoivatkaan nämä mykät luut! Tyttö -värisi ajatellessaan, että mahdollisesti häntä ja hänen ystäviään -odotti sama kohtalo tässä kauhujen majassa, jossa he olisivat -salaperäisten ja kenties vihamielisten olentojen vallassa. - -Mutta vihdoin hän polkaisi päättäväisesti pikku jalkaansa lattiaan ja -koetti pudistaa mielestään kaikki synkät enteet. Sitten hän kääntyi -Esmeraldaan päin, käski tämän lopettaa ulvontansa. - -"Hiljaa, Esmeralda, hiljaa ja heti! Onko tämä laitaa? Milloinkaan en -ole nähnyt mokomaa isoa vauvaa." - -Hän vaikeni, ja hänen oma äänensä värähti hiukan, kun hän ajatteli, -että ne kolme miestä, joiden suojeluksessa hän oli, vaelsivat tällä -hetkellä kauhistuttavan metsän pimennoissa. - -Pian hän huomasi, että ovessa oli sisäpuolella raskas puinen salpa, -ja hetkisen yhdessä ponnisteltuaan he saivat sen työnnetyksi -paikalleen, -- ensi kerran kahteenkymmeneen vuoteen. - -Sitten he kädet toistensa ympärille kiedottuina istuutuivat penkille -ja -- odottivat. - - - - -NELJÄSTOISTA LUKU - -Viidakon vallassa - - -Kun Clayton oli kadonnut viidakkoon, alkoivat merimiehet -- -_Arrow_-laivan kapinoitsijat -- neuvotella, mihin toimenpiteisiin -oli lähinnä ryhdyttävä. Ainoastaan yhdestä asiasta olivat kaikki -samaa mieltä: heidän oli kiireimmän kaupalla lähdettävä ankkuroituun -laivaan, jossa ainakin saattoivat olla turvassa näkymättömän -vihollisen keihäiltä. Sillä välin kun Jane Porter ja Esmeralda -telkesivät majan ovea, soutivat siis pelkurimaiset murhaajat -joutuisasti tiehensä niillä kahdella veneellä, joilla olivat tulleet -maihin. - -Niin paljon ihmeellistä oli Tarzan tänään nähnyt, että häntä oikein -huimasi. Mutta ihmeellisimmät kaikista olivat nuoren valkoisen tytön -kasvot. - -Siinä oli vihdoinkin eräs hänen omaa lajiaan: siitä hän oli varma. -Myös nuori mies ja molemmat vanhukset olivat kutakuinkin sellaisia, -joiksi hän oli kuvitellut omia kansalaisiaan. - -Mutta epäilemättä he olivat yhtä julmia kuin muutkin hänen näkemänsä -ihmiset. Se seikka, että vain he koko seurueesta olivat ainoat, -jotka eivät olleet ketään tappaneet, sai selityksensä siitä, ettei -heillä ollut aseita. Varmasti he olisivat toisenlaisia, jos olisivat -aseistettuja. - -Tarzan oli nähnyt nuoren miehen ottavan maasta haavoitetulta -Snipesiltä pudonneen revolverin ja kätkevän sen poveensa. Hän oli -myös nähnyt, kuinka hän sen varovasti pisti tytölle, joka astui -majaan. - -Hän ei ymmärtänyt, miksi he käyttäytyivät näin, mutta sittenkin hän -vaistomaisesti piti nuoresta miehestä sekä vanhuksista, ja tyttöä -kohtaan hän tunsi outoa kaipuuta, jota tuskin itse käsitti. Mitä taas -paksuun mustaan naisihmiseen tulee, niin hän oli ilmeisesti jossakin -läheisessä suhteessa tyttöön, ja niinpä hän siis piti Esmeraldastakin. - -Merimiehiä, etenkin Snipesiä kohtaan hänessä oli herännyt syvä viha. -Hän ymmärsi heidän uhkaavista liikkeistään ja ilkeitten kasvojensa -ilmeistä, että he olivat vihamielisiä seurueen muille jäsenille, -minkä vuoksi hän päätti pitää heitä tarkoin silmällä. - -Hän kummasteli, miksi miehet olivat menneet viidakkoon, eikä hänen -mieleensäkään johtunut, että kukaan voisi eksyä tiheikössä, joka -hänelle oli yhtä selvä kuin jollekin toiselle kotikaupungin pääkatu. - -Nähtyään merimiesten soutavan laivaan ja tietäen tytön ja -neekerinaisen olevan turvassa majassa Tarzan päätti seurata nuorta -miestä viidakkoon, ottaakseen selville, mitä hän siellä aikoi. Hän -heilautti itseään nopeasti sinne päin, minne Clayton oli mennyt, ja -vähän ajan kuluttua hän kaukaa kuuli heikosti, kuinka englantilainen -huuteli ystäviään, tosin enää vain silloin tällöin. - -Hiljaa Tarzan lähestyi valkoista miestä, joka uupuneena nojasi puuhun -ja kuivaili hikeä otsaltaan. Apinamies kätkeytyi lehtien sekaan ja -katseli sieltä tarkkaavasti oman rotunsa jäseniä. - -Välistä Clayton huuteli uudestaan, ja vihdoin Tarzanille valkeni, -että hän etsi molempia vanhuksia. - -Tarzan oli lähtemäisillään itse heitä hakemaan, mutta samassa hän -huomasi notkean, keltaisen olennon, joka varovasti hiipi viidakon -halki Claytonia kohti. - -Se oli Shita, leopardi. Nyt Tarzan kuuli jo pehmeän ruohon kahisevan, -mutta nuori mies seisoi yhä huolettomana paikallaan. Eikö hän kenties -olisikaan kuullut niin äänekästä kahahdusta? Milloinkaan ennen ei -Tarzan ollut nähnyt Shitan liikkuvan noin kömpelösti. - -Ei, valkoinen mies ei kuullut. Shita kyyristyi hyppäykseen, mutta -silloin kajahti viidakon hiljaisuudessa ihmisapinan vihlova ja kauhea -taisteluvaatimus. Shita kääntyi, pujahtaen tiehensä tiheikköön. - -Hätkähtäen Clayton suoristautui. Tuntui kuin hänen verensä olisi -jähmettynyt. Koko elämänsä aikana hän ei ollut kuullut niin -kauhistuttavaa ääntä. Hän ei ollut mikään pelkuri, mutta jos -milloinkaan ihminen on tuntenut pelon jäisten kourien pusertavan -sydäntään, tunsi sen nyt Afrikan viidakossa William Cecil Clayton, -loordi Greystoken vanhin poika. - -Ison pedon paosta johtuva oksien ritinä ihan hänen likellään ja -ylhäältä kuulunut hirvittävä huuto panivat Claytonin rohkeuden -äärimmäiselle koetukselle. Hän ei kuitenkaan voinut tietää, että -juuri tätä kiljahdusta hän sai kiittää pelastuksestaan, eikä -sitäkään, että sen oli päästänyt ilmoille hänen oma serkkunsa -- -todellinen loordi Greystoke. - -Ilta lähestyi, ja Clayton mietti toivotonna ja alakuloisena mitä -nyt tekisi: etsisikö edelleen professori Porteria, jolloin hänen -oma henkensä oli melkein varmasti tuhon oma öisessä viidakossa, vai -palaisiko majalle, jossa hän ainakin voisi suojella Jane Porteria. - -Hänestä tuntui kuitenkin vastenmieliseltä palata ilman Janen isää; -mutta toisaalta häntä värisytti pelkkä ajatuskin jättää tyttö yksin -ja turvatonna _Arrowin_ kapinoitsijain ja viidakon lukemattomien -vaarojen käsiin. - -Ehkäpä ovat, ajatteli hän, professori ja Philander jo palanneet -rannalle. Se oli hyvinkin luultavaa. Ainakin hän tahtoi päästä siitä -selville, ennenkuin jatkaisi tätä nähtävästi hyödytöntä haeskeluaan. -Ja niin hän lähti taas liikkeelle, raivaten tietään halki viidakon -sinne päin, missä otaksui majan olevan. - -Tarzanin kummastukseksi nuori mies lähti syvemmälle viidakkoon -suoraan Mbongan kylää kohti, ja silloin nuori apinamies tuli -ajatelleeksi hänen joutuneen eksyksiin. Tarzan ei oikeastaan -käsittänyt, kuinka se oli mahdollista, mutta terve järki sanoi -hänelle, ettei yksikään ihminen tahallaan mennyt julmien mustien -kylään aseistettuna vain keihäällä, joka sekin oli valkoiselle -miehelle ilmeisesti outo ase, siitä päättäen, kuinka hän sitä piteli. -Hän ei myöskään seurannut molempien vanhusten jälkiä, jotka Tarzanin -tarkat silmät olivat keksineet. - -Tarzan oli hämmentynyt. Julma viidakko ottaisi pian saaliikseen -tämän turvattoman muukalaisen, ellei häntä pian johdettaisi takaisin -rannalle. - -Aivan oikein! Numa, leijona, vainusi jo valkoista miestä vain -kymmenkunnan askeleen päässä hänestä oikealle. - -Clayton kuuli ison eläimen kulkevan jossakin vierellään, ja äkkiä -kajahti halki illan pedon jylisevä karjunta. Hän pysähtyi keihäs -koholla ja tähysteli tiheikköön, josta kauhea ääni oli kuulunut. -Varjot syventyivät, pimeys kävi yhä sakeammaksi. - -Voi, hyvä Jumala! Kuolla täällä yksin villipedon hampaissa, revittynä -ja raadeltuna, tuntea pedon kuumaa hengitystä kasvoillaan, kun -valtavat käpälät murskaisivat hänen rintansa! - -Hetken aikaa oli kaikki hiljaa. Clayton seisoi jännittyneenä, pitäen -asetta yhä ojossa. Sitten pensaikosta kuuluva kahina ilmaisi hänelle, -että takaa hiipi joku. Peto kyyristyi hypätäkseen. Vihdoin hän näki -sen, tuskin viidenkään metrin päässä -- pitkän, notkean, lihaksisen -ruumiin, ison, keltaisen mustaharjaisen leijonan pään. - -Peto mateli vatsallaan hitaasti eteenpäin. Kun sen silmät kohtasivat -Claytonin, pysähtyi se ja veti takajalkansa varovasti alleen. - -Clayton odotti kuolemantuskassa, ei uskaltanut heittää keihästään -eikä kyennyt pakenemaan. - -Mutta silloin kahisi jokin ylhäällä puussa. Jokin uusi vaara, -ajatteli hän, mutta ei uskaltanut hellittää katsettaan edessä -olevista kellanvihreistä silmäteristä. Kuului terävä napsahdus, -ikäänkuin banjon kieli olisi katkennut, ja samassa ilmaantui nuoli -kyyristelevän leijonan nahkaan. - -Tuskasta ja raivosta karjahtaen peto loikkasi, mutta Clayton ehti -heittäytyä sivulle, ja kun hän kääntyi taas kohtaamaan eläinten -kuningasta, kauhistutti häntä uusi merkillinen näky. Sillä juuri kun -leijona valmistui toiseen hyökkäykseen, pudottautui puusta alaston -jättiläinen hajareisin pedon selkään. - -Salamannopeasti kietoutui rautalihaksinen käsivarsi leijonan valtavan -kaulan ympärille, ja vastaanponnisteleva karjuva peto kohotettiin -takaapäin pystyyn -- yhtä helposti kuin Clayton olisi nostanut -sylikoiran. - -Tämä ihmeellinen kohtaus, jonka todistajaksi hän joutui Afrikan -viidakon hämärässä, painui ainaiseksi hänen muistiinsa. - -Outo mies oli hänestä ruumiillisen täydellisyyden ja jättimäisen -voiman perikuva, eivätkä kuitenkaan nämä ominaisuudet ratkaisseet -taistelua, sillä vaikka hänen lihaksensa olivatkin mahtavat, eivät ne -olleet mitään Numan rinnalla. Mutta hänen vikkelyytensä, älynsä ja -pitkä terävä puukkonsa hankkivat hänelle voiton. - -Hänen oikea käsivartensa puristi leijonan kaulaa, vasemman käden -työntäessä tavantakaa puukkoa vasemman lapaluun alle. Riehuva peto -kohosi takajaloilleen ja rimpuili turhaan tässä luonnottomassa -asennossa. Jos ottelu olisi kestänyt muutamia sekunteja kauemmin, -olisi tulos voinut olla toinen, mutta kaikki kävi niin äkkiä, että -leijona tuskin ehti tointua hämmästyksestään, kun se jo tuupertui -kuolleena maahan. - -Silloin outo jättiläinen astui voitetun vastustajansa ruumiille ja -heiluttaen villinkaunista päätään päästi ilmoille saman kauhistavan -huudon, joka muutama hetki sitten oli vavahduttanut Claytonia. - -Edessään hän näki nuoren miehen, joka oli aivan alasti, -lukuunottamatta lannevaatetta ja joitakin villien koristuksia -käsivarsissa ja jaloissa. Rinnassa kimalteli sileää ruskeaa ihoa -vasten jalokivimedaljonki. - -Metsästyspuukko oli jälleen pistetty tuppeen, ja villi mies otti -maasta jousensa ja nuolikotelonsa, jotka hän oli heittänyt luotaan -käydessään leijonan kimppuun. - -Clayton puhutteli häntä englanninkielellä, kiittäen häntä -pelastuksestaan, ja sanoi ihailevansa hänen osoittamaansa tavatonta -rohkeutta, voimaa ja taitoa, mutta sai vastaukseksi vain tuikean -katseen ja leveiden olkapäiden kohautuksen, joka saattoi merkitä, -ettei tämä teko oudon mielestä ollut niinkään erinomainen, tai myös, -ettei hän ymmärtänyt Claytonin kieltä. - -Kun jousi ja nuolikotelo oli sovitettu tavalliselle paikalleen, -veti villi -- siksi Clayton häntä luuli -- taas esiin veitsensä ja -leikkeli kätevästi kymmenkunta isoa lihapalaa leijonan ruhosta. -Sitten hän istuutui maahan ja alkoi syödä, ensin viitattuaan -Claytonia ottamaan osaa ateriaan. - -Vahvat, valkoiset hampaat pureutuivat ilmeisellä mielihyvällä -raakaan, vertatippuvaan lihaan, mutta Clayton ei iljennyt -noudattaa merkillisen isäntänsä kutsua. Sen sijaan hän tarkasteli -pelastajaansa, ja äkkiä hänelle selvisi, että tämä oli varmaankin -Apinain Tarzan, jonka julistuksen hän oli tänä aamuna nähnyt majan -ovella. - -Hänen piti siis osata englantia. Taas Clayton yritti puhua -apinamiehen kanssa, mutta hänen saamansa vastaukset olivat outoa -kieltä, joka muistutti marakattien jokellusta, seassa toisinaan -villipedon murahduksia. - -Ei, tuo ei voinut olla Apinain Tarzan, sillä olihan aivan ilmeistä, -ettei hän lainkaan ymmärtänyt englantia. - -Lopetettuaan syöntinsä Tarzan nousi seisaalleen ja osoitti aivan eri -suuntaan kuin Clayton oli äsken mennyt ja lähti itsekin sinne päin. - -Clayton oli ymmällä ja viivytteli seuraamasta häntä, sillä hän luuli -sitä tietä joutuvansa vain yhä syvemmälle aarniometsään; mutta -nähdessään ettei hän halunnut tulla, apinamies kääntyi takaisin, -tarttui hänen takkiinsa ja veti häntä mukaansa, kunnes oli varma -siitä, että Clayton käsitti hänen tarkoituksensa. Silloin hän antoi -toisen seurata vapaaehtoisesti. - -Kun englantilaiselle vihdoin selvisi, että hän oli vanki, ei -hänellä ollut muuta valittavana kuin totella käskijäänsä, ja niin -he vaelsivat verkalleen halki viidakon, jossa musta yö kääri heidät -vaippaansa, pehmeiden käpälien salavihkainen hiiviskely sekaantui -oksien ritinään ja lukemattomat villit huudot tuntuivat tulevan -lähemmäksi. - -Äkkiä Clayton kuuli heikon kaiun ampuma-aseen pamahduksesta -- vain -yksi ainoa laukaus, jonka jälkeen kaikki oli hiljaa. - -Majassa rannalla istui kaksi kauhistunutta naista toisiinsa -tarrautuneina matalalla penkillä yhä enenevässä pimeydessä. - -Neekeritär nyyhkytti hillittömästi ja valitteli sitä kovan onnen -päivää, joka oli nähnyt hänen lähtevän rakkaasta Marylandista. -Valkoinen neito taas ei itkenyt eikä valittanut, mutta sisäisesti -häntä raastoivat pelko ja pahat aavistukset. Hän pelkäsi yhtä -paljon itsensä kuin niiden kolmen miehen puolesta, joiden hän tiesi -vaeltavan villissä eksyttävässä viidakossa. Sieltä hän oli kuullut -miltei lakkaamatonta petoeläinten karjumista, haukuntaa ja ulvontaa, -kun ne etsivät saalistaan. - -Äkkiä kuului joku raskas ruumis raappivan majan seinää. Sitten hän -saattoi erottaa suurten käpäläin tassuttelevan ulkopuolella, ja -kaikki oli hetken verran hiljaa... Aarniometsänkin äänet vaikenivat -hiljaiseksi muminaksi. Senjälkeen hän selvästi kuuli, kuinka peto -nuuski ovea tuskin metrinkään päässä hänestä. Väristen neito -painautui vaistomaisesti lähemmäksi mustaa naista. - -"Hiljaa!" kuiskasi hän. "Hiljaa, Esmeralda!" sillä neekerittären -nyyhkytykset ja huokaukset näyttivät tunkeutuneen seinän läpi ja -vetäneen puoleensa pedon huomion. - -Nyt raapaisi käpälä ovea. Peto koetti tunkeutua sisään. Mutta äkkiä -rapina loppui, ja taas neito kuuli suurten käpäläin astelevan majan -ympärillä. Nyt ne pysähtyivät jälleen -- ikkunan kohdalle, jonne -tyttö tuijotti kauhusta kangistuen. - -"Hyvä jumala!" mutisi hän, sillä varjokuvana kuun valaisemaa taivasta -vasten ilmestyi pieneen nelikulmaiseen ristikolla varustettuun -ikkunaan leijonan pää. Välkkyvät silmät tähystivät häneen -pahaenteisinä. - -"Katso, Esmeralda!" kuiskasi hän. "Jumalan nimessä, mitä nyt teemme? -Katso! Pian! Ikkunaan!" - -Esmeralda puristautui vielä lähemmäksi emäntäänsä ja katsahti -pelokkaasti kuutamon valaisemaan neliöön, juuri kun leijona päästi -villin murahduksen. Se näky, joka kohtasi mustan naisparan silmiä, -oli liikaa hänen jo ennestään ylen jännittyneille hermoilleen. - -Leijona näytti seisovan iankaikkisen kauan ikkunan takana etukäpälät -nostettuina kamanalle, tuijottaen pikku huoneeseen. Sitten se koetti -kynsillään ristikon lujuutta. - -Tyttö oli melkein lakannut hengittämästä, kun hänen suureksi -helpotuksekseen pää katosi, ja hän kuuli pedon askelten poistuvan -ikkunan luota. Mutta ne pysähtyivät sensijaan taas ovelle ja -raapiminen alkoi uudelleen, tällä kertaa yhä rajummin, kun -leijona raivoissaan koki murtaa tukevaa ovea, päästäkseen käsiksi -turvattomiin uhreihinsa. - -Jos Jane Porter olisi tietänyt pala palalta kyhätyn oven suunnattoman -vahvuuden, ei hän olisi niin paljoa pelännyt vaaraa siltä taholta. -Vähänpä aavisti John Clayton tätä karkeaa, mutta vahvaa ovea -tehdessään, että kaksikymmentä vuotta myöhemmin se suojelisi -kaunista, silloin vielä syntymätöntä amerikkalaista tyttöä viidakon -karvaiselta ihmissyöjältä. - -Parikymmentä minuuttia leijona nuuski ja raastoi ovea, päästäen -tavantakaa villin karjahduksen voimattomassa raivossaan. Vihdoin se -luopui yrityksestä, ja Jane Porter kuuli sen palaavan ikkunan luo, -jonka kohdalla se vähän aikaa lepäsi. Sitten se heittäytyi kaikella -painollaan ajan kuluttamaa ristikkoa vastaan. - -Tyttö kuuli puisten tankojen ritisevän, mutta ne kestivät, ja valtava -ruho putosi takaisin maahan. - -Yhä uudestaan leijona toisti temppunsa, kunnes kauhistunut vanki näki -osan ristikkoa murtuvan ja samassa hetkessä pedon pään ja toisen -käpälän työntyvän huoneeseen. Hitaasti mursivat voimakas niska ja -hartiat puolat erilleen, ja notkea ruumis tunkeutui yhä pitemmälle -sisään. - -Kuin horroksissa tyttö nousi kädet painettuina rintaa vasten -ja silmien kauhistuneina tuijottaessa muutaman askeleen päässä -murisevaan kuonoon. Lattialla makasi neekeritär tainnoksissa. Jospa -voisi herättää hänet tuntoihinsa, ehkäpä he yhdistetyin voimin -saisivat pedon karkoitetuksi. - -Jane Porter kumartui, tarttui neekerittären olkapäähän ja ravisteli -häntä kaikin voimin. - -"Esmeralda! Esmeralda!" huusi hän. "Auta minua, tai me olemme -molemmat hukassa!" - -Esmeralda avasi hitaasti silmänsä. Ensimmäinen, mitä hän näki, oli -nälkäisen naarasleijonan kuolainen kita. - -Kauhusta kiljahtaen naispoloinen nousi nelinkontin ja ryömi huoneen -poikki, huutaen: "Oi taivas!" - -Hän painoi noin satakaksikymmentä kiloa eikä ollut pystyssä -käydessäänkään mikään gaselli, mutta suorastaan kuvaamattoman -vaikutelman hän nyt herätti kontatessaan ja raahatessaan suunnattoman -lihavaa ruumistaan. - -Hetken aikaa leijona oli hiljaa, tuikeasti tarkaten Esmeraldaa, jonka -päämääränä näytti olevan kaappi. Sinne hän koetti sulloa itseään, -mutta kaappi oli liian pieni, hän sai sinne mahtumaan vain päänsä. -Sitten hän päästi huudon, jonka rinnalla viidakon äänet olivat -mitättömiä, ja pyörtyi uudestaan. - -Esmeraldan lysähtäessä liikkumattomaksi leijona uudisti yrityksensä -tunkea ruumiinsa sisään murtuneen ristikon puhki. - -Tyttö seisoi kalpeana ja jähmettyneenä peräseinää vasten ja etsi -kuolemankauhussa jotakin pakopaikkaa. Äkkiä hänen kätensä, joka -tiukasti puristi rintaa, tunsi jotakin kovaa. Se oli revolveri, jonka -Clayton oli hänelle päivemmällä jättänyt. - -Nopeasti hän sieppasi sen esiin piilopaikasta, tähtäsi suoraan -leijonan kuonoon ja painoi liipasinta. Salama välähti, kuului -pamahdus, ja sitten peto kiljahti tuskasta ja raivosta. Jane -Porter näki leijonan katoavan ikkunasta, ja sitten hänkin pyörtyi, -revolverin pudotessa hänen viereensä. - -Mutta Sabor ei ollut kuollut. Luoti oli vain tehnyt kipeän haavan -toiseen olkaan. Hämmästys, sokaiseva välähdys ja korvia huumaava -pamahdus olivat tosin saaneet sen nopeasti vetäytymään takaisin, -mutta vain hetkeksi. - -Pian se oli taas ristikossa, rytistellen sitä entistä raivokkaammin, -mutta samalla tehottomammin, sillä haavoitettu jäsen oli miltei -käyttökelvoton. - -Hän näki saaliinsa -- molempien naisten -- makaavan liikkumatta -lattialla. Heistä ei enää ollut esteitä. Ateria oli Saborin edessä, -tarvitsisi vain vääntää ruumiinsa ristikon läpi. - -Hitaasti se tunki suurta ruhoaan tuuma tuumalta aukosta huoneeseen. -Pian oli pää sisällä, sitten toinen etujalka ja olka! - -Varovasti se työnsi sisään haavoittunutta raajaansa, ettei se -sattuisi aukon reunoihin. Hetkinen vielä, ja molemmat hartiat oli -saatu mahtumaan aukosta; pitkä, jäntevä ruumis ja kapeat lanteet -liukuisivat pian perästä. - -Tällä hetkellä Jane Porter taas avasi silmänsä. - - - - -VIIDESTOISTA LUKU - -Metsänhaltija - - -Kuullessaan ampuma-aseen pamahduksen Clayton säikähti ja aavisti -pahaa. Hän luuli aluksi, että joku merimies oli ampunut, mutta se -seikka, että hän oli jättänyt Jane Porterille revolverin, ja hänen -ylen jännittynyt hermostonsa saivat hänet väkisinkin kuvittelemaan, -että neitoa nyt uhkasi jokin suuri vaara, että Janen kenties juuri -tällä hetkellä täytyi puolustaa itseään jotakin villi-ihmistä tai -petoa vastaan. - -Mitä hänen kummallinen vangitsijansa tai oppaansa ajatteli, sitä ei -Clayton voinut oikein arvailla, mutta ilmeistä oli, että hänkin oli -kuullut laukauksen ja että se jotenkin vaikutti hänen mieleensä, -sillä hän joudutti heidän matkaansa niin kiivaasti, että Clayton, -joka kompasteli hänen takanaan, turhaan yritti pysyä mukana ja pian -jäi auttamattomasti jälkeen. - -Peläten jälleen eksyvänsä hän huusi villi-ihmiselle ja hetken -kuluttua saikin tyydytyksekseen nähdä, kuinka opas puun oksalta -keveästi liukui hänen viereensä. - -Silmänräpäyksen ajan Tarzan katseli nuorta miestä tiukasti ikäänkuin -epäröiden, mitä olisi paras tehdä. Sitten hän kumartui Claytonin -eteen, osoitti merkeillä, että toisen oli kiedottava käsivartensa -hänen kaulaansa, ja kiipesi sitten valkoinen mies selässään taas ylös -puuhun. - -Nyt seuranneita minuutteja ei nuori englantilainen milloinkaan -unohtanut. Korkealla, pitkien taipuvien ja heiluvien oksien -teitä, kävi heidän kulkunsa niin nopeasti, että se tuntui hänestä -uskomattomalta, kun Tarzan sitävastoin oli suutuksissaan etenemisen -hitaudesta. - -Notkea olento heittäytyi Claytonia kantaen toiselta huimaavan -korkealta oksalta toiselle tai juoksi varmoin askelin monen -kymmenenkin metrin pituista köynnöskasvien peittämää puunhaaraa -myöten kuin nuorallakävelijä, koko ajan säilyttäen tasapainonsa, -vaikka alla ammotti pimeä syvyys. - -Ensimmäisestä hyytävästä pelosta päästyään Clayton alkoi ihailla -ja kadehtia tämän metsänhaltijan jättiläislihaksia ja ihmeteltävää -vaistoa tai harjaannusta, jonka varassa saattoi aarniometsän yön -halki samota yhtä helposti ja turvallisesti kuin Clayton käyskenteli -keskipäivällä pitkin Lontoon katuja. - -Toisinaan he tulivat paikalle, missä kasvullisuus oli harvempaa, ja -kuun kirkkaat säteet valaisivat Claytonin kummasteleville silmille -sitä outoa tietä, jota he nyt kulkivat. Silloin hän pidätti henkeään -nähdessään allaan hirvittävät kuilut, sillä Tarzan valitsi aina -mukavimman tien, joka usein oli muutamia kymmeniä metrejä maanpinnan -yläpuolella. - -Vaikka vauhti tuntuikin nuoresta englantilaisesta erinomaisen -nopealta, liikkui Tarzan nyt verrattain hitaasti, sillä hänen -oli aina etsittävä sellaisia oksia, jotka kestäisivät heidän -kaksinkertaisen painonsa. - -Äkkiä he saapuivat aukealle paikalle majan luo. Tarzanin herkkä -korva oli kuullut sen omituisen äänen, joka syntyi, kun Sabor koetti -tunkeutua ristikon läpi, ja niin nopeasti hän laskeutui maahan, -että Claytonista tuntui kuin he olisivat suoraa päätä pudonneet -viidenkymmenen metrin korkeudesta. Alas he kuitenkin pääsivät niin -keveästi, että tuskin lainkaan tärähtivät maata koskettaessaan. -Clayton hellitti nyt otteensa ja näki apinamiehen livahtavan kuin -orava majan toiselle puolelle. - -Englantilainen juoksi nopeasti hänen jälkeensä ja tuli paikalle -juuri paraiksi nähdäkseen, kuinka jonkin ison pedon takajalat olivat -menossa ikkunasta sisään. -- - -Kun Jane Porter jälleen avasi silmänsä ja näki uhkaavan vaaran -kaikessa hirveydessään, heitti hänen urhea nuori sydämensä -viimeisenkin toivon, ja hän alkoi haparoida pudonnutta revolveria -saadakseen tuskattoman lopun, ennenkuin julmat hampaat repelisivät -hänen lihaansa. - -Leijona oli ehtinyt tunkea melkein koko ruhonsa huoneeseen, ennenkuin -Jane löysi aseen ja kohotti sen ohimolleen. - -Hetkisen hän viivytteli, kuiskatakseen lyhyen rukouksen luojalleen, -ja silloin hänen silmänsä sattuivat Esmeraldarukkaan, joka tajutonna -mutta silti vielä elossa virui kaapin vieressä. - -Kuinka hän saattaisi jättää tuon uskollisen olennon armottomien -hampaiden raadeltavaksi? Ei, hänen piti ensin ampua laukaus -tajuttomaan naiseen, ja vasta sitten hän kääntäisi kylmän revolverin -suun itseään kohti. - -Kuinka tämä tulikoe häntä vapisutti! Mutta tuhat kertaa julmempaa -olisi ollut antaa tämän rakastavan mustan naisen, joka oli häntä -lapsesta pitäen hoitanut niin hellästi ja huolellisesti kuin koskaan -äiti, jälleen herätä tuntoihinsa kauhean pedon raadeltavana. - -Jane Porter hypähti pystyyn ja kiirehti neekerittären viereen. Hän -painoi revolverin suun tiukasti hellää sydäntä vasten, sulki silmänsä -ja -- - -Sabor päästi hirveän karjaisun. - -Tyttö pelästyi, veti liipasinta, kääntyi petoon päin ja samalla -kohotti aseen omaa ohimoaan kohti. - -Hän ei laukaissut toista kertaa, sillä hämmästyksekseen hän näki -petoa kiskottavan hitaasti takaisin ikkunasta, ja kuutamossa hän näki -takana kahden miehen päät ja hartiat. - -Kun Clayton kiersi majan nurkan ja näki sisään pyrkivän leijonan, -sai hän samalla nähdä, kuinka apinamies molemmin käsin tarttui pedon -pitkään häntään, tuki itseään jaloillaan seinään ja pani kaiken -voimansa liikkeelle kiskoakseen eläimen ulos. - -Clayton riensi apuun, mutta apinamies murahti hänelle tuimasti -jotakin, minkä hän käsitti käskyksi, vaikkei voinutkaan sitä ymmärtää. - -Heidän molempien ponnistellessa alkoi iso ruho vähitellen liikkua yhä -pitemmälle takaisin ikkunasta, ja silloin Claytonille valkeni, minkä -ripeän urotyön hänen toverinsa oli tehnyt. - -Oli todella sankarillista alastoman miehen vetää murisevaa ja -kynsivää leijonaa hännästä ulos ikkunasta pelastaakseen tuntemattoman -valkoisen tytön. - -Mitä Claytoniin tulee, niin asia oli toisin, sillä tyttö ei ollut -ainoastaan hänen omaa rotuaan, vaan oli koko maailmassa ainoa nainen, -jota hän rakasti. Vaikka hän tiesi, että leijona tekisi heistä pian -lopun, kiskoi hän sittenkin kuin vimmattu, estääkseen sitä pääsemästä -Jane Porterin kimppuun. Sitten hän muisti äsken tapahtuneen ottelun -apinamiehen ja ison mustaharjaisen leijonan välillä, ja hänestä alkoi -tuntua turvallisemmalta. - -Tarzan antoi yhä käskyjään, joita Clayton ei voinut käsittää. Hän -koetti saada typerää valkoista miestä ymmärtämään, että tämän oli -pistettävä myrkytettyjä nuolia Saborin selkään ja kylkiin sekä -iskettävä Tarzanin vyössä riippuvalla pitkällä metsästyspuukolla -pedon sydämeen; mutta toinen ei käsittänyt mitään, eikä Tarzan -uskaltanut päästää otettaan, sillä hän tajusi, ettei hento valkoinen -mies yksinään jaksaisi hetkeäkään pidellä väkevää Saboria. - -Hitaasti tuli leijona ikkunasta esille. Vihdoin olivat sen -olkapäätkin ulkona. - -Ja silloin Clayton sai nähdä jotakin, mitä ei kukaan ihminen ole -hurjimmissa unissaankaan kokenut. Vaivatessaan aivojaan keksiäkseen, -kuinka yksin suoriutuisi raivostuneesta pedosta, Tarzan oli äkkiä -muistanut ottelunsa Terkozin kanssa. Kun siis isot hartiat tulivat -niin paljon esiin ikkunasta, että leijonalla oli enää vain etukäpälät -ikkunalaudalla, hellitti Tarzan äkkiä otteensa. - -Nopeasti kuin iskevä kalkkarokäärme hän heittäytyi Saborin selkään ja -notkeat käsivarret kietoutuivat kaulan ympärille "koko nelsoniin", -kuten hän oli oppinut saadessaan verisen voiton Terkozista. -Karjaisten leijona mätkähti selälleen vihollisensa päälle. Mutta -mustatukkainen jättiläinen yhä vain tiukensi puristustaan. - -Piesten ilmaa ja maata Sabor riuhtoi ja tempoili päästäkseen vapaaksi -oudosta ahdistajastaan, mutta yhä kireämmäksi kävi rautainen ote, -joka pakotti sen päätä vääntymään keltaisenruskeaa rintaa kohti. - -Yhä ylemmäs liukuivat apinamiehen teräksiset käsivarret Saborin -niskaan, ja sen vastustus heikkeni. - -Vihdoin Clayton näki hopeisessa kuunvalossa Tarzanin hartiain ja -käsivarsien valtavien lihasten paisuvan jänteviksi solmuiksi. -Apinamies ponnisti kauan, äärimmäisin voimin -- ja rusahtaen -taittuivat Saborin kaulanikamat. - -Heti sitten oli Tarzan taas pystyssä, ja toistamiseen tänä päivänä -Clayton kuuli ihmisapinan villin voittohuudon. Kohta kajahti myös -Jane Porterin kauhistunut ääni: - -"Cecil -- herra Clayton! Voi, mitä se on? Mitä se on?" - -Clayton juoksi majan ovelle, huusi, että kaikki oli kunnossa, ja -pyysi häntä aukaisemaan. Tyttö nosti raskaan salvan niin nopeasti -kuin suinkin jaksoi ja melkein veti Claytonin sisään. - -"Mikä se oli, se hirvittävä karjaisu?" kuiskasi hän painautuen hänen -lähelleen. - -"Se oli sen miehen voittohuuto, joka juuri oli pelastanut henkenne, -neiti Porter. Odottakaa, minä tuon hänet tänne, että saatte kiittää -häntä." - -Peloissaan Jane ei tahtonut jäädä yksin, vaan seurasi Claytonia -taistelutantereelle, jolla leijonan kuollut ruumis makasi. - -Apinain Tarzan oli kadonnut. - -Clayton huuteli monta kertaa, mutta kun ei mitään vastausta kuulunut, -palasivat he majaan, missä sentään oli turvallisempaa. - -"Se oli hirveä huuto!" sanoi Jane Porter. "Minua värisyttää, kun sitä -vain ajattelenkin. Älkää uskotelko, että niin kauhistava karjunta -lähti ihmiskurkusta." - -"Mutta niin on kuitenkin laita, neiti Porter", vastasi Clayton. "Tai -ellei hän ole ihminen, niin sitten hän on metsänhaltija." - -Ja hän alkoi kertoa seikkailuistaan tämän oudon olennon kanssa -- -kuinka tämä villi ihminen oli kahdesti pelastanut hänen henkensä -- -hänen ihmeteltävästä voimastaan, nopeudestaan ja urheudestaan -- -hänen ruskeasta ihostaan ja kauniista kasvoistaan. - -"En käsitä koko asiaa", lopetti hän. "Ensin luulin häntä Apinain -Tarzaniksi, mutta hän ei puhu eikä ymmärrä englantia, niin että se -oletus ei pidä paikkaansa." - -"Olkoon hän kuka tahansa", huudahti tyttö, "mutta häntä me saamme -kiittää siitä, että vielä elämme, ja Jumala siunatkoon ja varjelkoon -häntä kauheassa viidakossa". - -"Aamen", lisäsi Clayton lämpimästi. - -"Siunatkoon, enkös minä olekaan kuollut?" - -He kääntyivät ja näkivät Esmeraldan istuvan lattialla silmät pyöreinä -päässä, ikäänkuin ei voisi uskoa näkemäänsä. - -Kun Jane Porter oli ollut ampumaisillaan Esmeraldan, oli leijona -juuri silloin karjahtanut, ja se pelasti neekerittären hengen, sillä -tyttö oli vavahtanut, jolloin revolverin suu kääntyi syrjään ja luoti -tunki vahinkoa tekemättä lattiaan. - -Nyt laukesi Jane Porterin jännitys, ja hän heittäytyi penkille ja -purskahti kirkuvaan, hysteeriseen nauruun. - - - - -KUUDESTOISTA LUKU - -"Tuiki merkillistä" - - -Monen kilometrin päässä majasta etelään, hiekkaisella -rantakaistaleella, seisoi kaksi vanhaa miestä väitellen. - -Edessä oli aukea Atlantin valtameri, takana mustain maanosa ja -ympärillä viidakon läpitunkematon pimeys. - -Villit eläimet karjuivat ja murisivat, kauheita ja pahaenteisiä -ääniä kantautui heidän korviinsa. He olivat kulkeneet pitkiä matkoja -etsiessään leiripaikkaansa, mutta aina menneet väärään suuntaan. -He olivat niin toivottomasti eksyksissä kuin jos äkkiä olisivat -joutuneet toiseen maailmaan. - -Tuollaisena hetkenä heidän älynsä joka kipinän täytyi kai kohdistua -ylen tärkeään kysymykseen, josta riippui heidän elämänsä tai -kuolemansa: kuinka he osaisivat takaisin majalle. - -Samuel T. Philanderilla oli nyt puheenvuoro. - -"Hyvä professori", sanoi hän, "minä olen yhä sitä mieltä, että -elleivät Ferdinand ja Isabella viidennellätoista vuosisadalla -olisi voittaneet Espanjan maureja, niin maailma olisi nyt ainakin -tuhannen vuotta edistyneempi. Maurit olivat suvaitsevaisia ja -vapaamielisiä maanviljelijöitä, käsityöläisiä ja kauppiaita -- juuri -sitä ihmislajia, joka on luonut Amerikassa ja Euroopassa tapaamamme -sivistyksen -- kun sitävastoin espanjalaiset --" - -"No, no, herra Philander", keskeytti professori Porter, "heidän -uskontonsahan on ollut ja tulee aina olemaan sen tieteellisen -edistyksen jarruna, joka..." - -"Mitä ihmettä, herra professori!" huudahti herra Philander, joka oli -kääntynyt katselemaan viidakkoa, "tuolta näyttää tulevan joku". - -Professori Archimedes Q. Porter kääntyi likinäköisen herra -Philanderin osoittamaan suuntaan. - -"No no, herra Philander", moitti hän. "Kuinka usein minun pitääkään -kehoittaa teitä keskittämään älylliset kykynne, sillä vain -keskittämällä voitte suunnata järjen korkeimmat voimat niihin -tärkeihin tehtäviin, jotka luonnostaan lankeavat suurten henkien -ratkaistavaksi. Ja nyt rikotte erittäin epähienolla tavalla -kohteliaisuuden alkeita vastaan, kun keskellä oppinutta esitystänne -kiinnitätte huomiota pelkkään nelijalkaiseen Felis-suvun jäseneen. -Kuten sanoin, herra..." - -"Taivas varjelkoon, professori, leijonako siellä on?" huusi -herra Philander jännittäen heikkoja silmiään erottaakseen tummaa -troopillista kasvullisuutta vasten kuvastuvan hämäräpiirteisen hahmon. - -"Niin, niin, herra Philander, leijona se on, jos välttämättä tahdotte -käyttää arkikieltä keskustelussanne. Mutta, kuten sanottu..." - -"Anteeksi, herra professori!" keskeytti taas herra Philander. -"Sallikaa minun huomauttaa, että viidennellätoista vuosisadalla -voitetut maurit epäilemättä ainakin toistaiseksi tyytyvät suuresti -valitettaviin oloihinsa, vaikka me lykkäämmekin keskustelun tuosta -maailmaa kohdanneesta vahingosta siksi, kunnes voimme tuota Felis -carnivoraa ihailla turvallisen välimatkan päästä." - -Tällä välin leijona oli rauhallisen arvokkaasti tullut noin kymmenen -askeleen päähän, mihin se seisahtui uteliaana tarkkailemaan vanhuksia. - -Kuutamo valui rannalle, ja outo ryhmä näkyi selvästi keltaista -hiekkaa vasten. - -"Tuiki moitittavaa, tuiki moitittavaa!" huudahti professori -Porter, äänessä pieni ärtymyksen värähdys. "En milloinkaan, herra -Philander, en milloinkaan elämässäni ole kuullut, että näitä eläimiä -päästettäisiin juoksentelemaan häkeistään. Varmasti ilmoitan tästä -mieltäkuohuttavasta tapauksesta lähimmän eläintieteellisen puutarhan -johtajille." - -"Aivan oikein, professori", sanoi herra Philander, "ja mitä pikemmin, -sitä parempi. Lähtekäämme nyt." - -Tarttuen professorin käsivarteen herra Philander läksi siihen -suuntaan, joka nopeammin veisi niin kauas kuin suinkin leijonasta. -He olivat astelleet vain vähän matkaa, kun herra Philander taaksensa -vilkaistessaan huomasi, että leijona seurasi heitä. Hän tarttui -vastustelevaan professoriin tiukemmin ja lisäsi vauhtiaan. - -"Kuten sanoin, herra Philander...", toisti professori Porter. - -Herra Philander vilkaisi jälleen taakseen. Leijonakin oli jouduttanut -askeliaan ja pysytteli itsepintaisesti saman välimatkan päässä heistä. - -"Se ajaa meitä takaa!" huohotti herra Philander ja alkoi juosta. - -"No no herra Philander", nuhteli professori, "tällainen -säädytön kiire ei mitenkään sovellu oppineille miehille. Mitä -ajattelisivatkaan ystävämme, jos sattumalta näkisivät narrimaisen -käytöksemme? Pyydän, astukaamme vähän arvokkaammin." - -Herra Philander vilkaisi taas salavihkaa taakseen. - -Voi kauheata! Leijona hypähteli kevyin askelin tuskin viiden jalan -päässä heidän perässään. - -Herra Philander päästi professorin käsivarren ja lähti vinhan laukan, -jota ei ammattijuoksijankaan olisi tarvinnut hävetä. - -"Kuten sanoin, herra Philander...", huusi professori Porter, kun -hänkin otti jalat alleen, sillä hän oli nähnyt vilahduksen julmista -keltaisista silmistä ja puoliavoimesta kidasta, joka oli perin -tuskastuttavan lähellä hänen persoonaansa. - -Liehuvin takinliepein, kiiltävä hattu päässään, professori Archimedes -Q. Porter pakeni kuutamossa herra Samuel T. Philanderin kintereillä. - -Heidän eteensä sattui mäenharja, jolla myös rehoitti viidakon tiheätä -kasvullisuutta, ja sinne, suojaavien puiden turvaan herra Samuel -T. Philander nyt suuntasi ällistyttävän tarmokkaat loikkauksensa, -mutta samalla tarkkasi sieltä lehvien lomasta kaksi tiukkaa silmää -uteliaina tätä kilpajuoksua. - -Siellä oli Apinain Tarzan virnistellen katselemassa merkillistä -leskisilläoloa. - -Hän ymmärsi, että leijonan puolesta nuo kaksi vanhusta saivat olla -kutakuinkin rauhassa. Jo se seikka, että Numa oli päästänyt näin -helpon saaliin kynsistään, ilmaisi Tarzanille, että pedon maha oli -täynnä. - -Se saattaisi ehkä ajaa heitä, kunnes taas tulisi nälkä, mutta -otaksuttavampaa oli, että ellei sitä ärsytettäisi, se pian väsyisi -leikkiin ja vetäytyisi viidakkoluolaansa. - -Pahimpana vaarana oli muuten se, että jompikumpi miehistä ehkä -kompastuisi ja kaatuisi, sillä silloin keltainen pahahenki olisi heti -käynyt onnettomaan käsiksi, voimatta hillitä murhanhimoaan. - -Tarzan laskeutui siis kiireesti sen puun alaoksalle, jota pakolaiset -lähenivät, ja kun herra Samuel T. Philander tuli huohottaen ja -hengästyneenä eikä enää olisi jaksanut kiivetä turvaan oksalle, -kumartui Tarzan, tarttui hänen takinkaulukseensa ja nosti hänet -viereensä istumaan. - -Seuraavassa hetkessä joutui professori saman ystävällisen käsittelyn -alaiseksi ja pääsi suojaan, karjuvan Numan juuri loikatessa -saadakseen kynsiinsä saaliin, joka oli siltä niin odottamatta -siepattu. - -Hetken aikaa molemmat miehet puuskuttivat oksalla Tarzanin nojatessa -selkäänsä runkoon ja tarkastellessa heitä puolittain uteliaana, -puolittain huvitettuna. - -Puheenvuoron otti aluksi professori. - -"Minuun koskee kovasti, herra Philander, että olette osoittanut -sellaista miehekkyyden puutetta alempaan luomakuntaan kuuluvan olion -edessä ja pelollanne saanut minutkin kiihtymään. Minun täytyy siis -alusta saakka ryhtyä kantaani selittämään. Kuten siis sanoin, herra -Philander, kun minut keskeytitte..." - -"Professori Archimedes Q. Porter", tarttui puheeseen herra Philander -jääkylmästi, "nyt on menty niin pitkälle, että kärsivällisyys olisi -rikos, joka on vain verhottu hyveen viittaan. Te olette syyttänyt -minua pelkuruudesta. Näytätte vihjaisevan, että juoksitte vain -saadaksenne minut kiinni ettekä pelastuaksenne leijonan kynsistä. -Olkaa varuillanne, professori Arkhimedes Q. Porter! Minä olen -epätoivoon joutunut mies. Minun kärsivällisyyteni mitta alkaa olla -täysi." - -"No no, herra Philander, no, no!" tyynnytti professori Porter. "Te -unohdatte säädyllisyyden." - -"En unohda vielä mitään, professori Archimedes Q. Porter, mutta -uskokaa minua, herra, että pian voisin unohtaa huomattavan asemanne -tieteellisessä maailmassa ja harmaat hiuksenne." - -Professori istui vaiti muutaman minuutin, ja pimeys peitti sen -katkeran hymyn, joka väreili hänen kurttuisilla kasvoillaan. Äkkiä -hän virkkoi: - -"Kuulkaas nyt, Philander, jos te haluatte tapella, ottakaa takki -päältänne ja tulkaa alas maahan, ja minä annan teille päihin yhtä -nokkelasti kuin kuusikymmentä vuotta sitten Läski-Evansin aitan -takana." - -"Archie!" läähätti hämmästynyt herra Philander. "Kuinka hyvältä tuo -kuuluu! Kun käyttäydytte ihmisen tavoin, pidän teistä paljon, mutta -parinakymmenenä viime vuonna on näyttänyt siltä kuin olisitte melkein -unohtanut inhimillisen luonnon." - -Professori ojensi laihan, vapisevan käden ja hapuili pimeässä, kunnes -tapasi vanhan ystävänsä olan. - -"Suokaa anteeksi, Samuel", sanoi hän hiljaa. "Siitä ei ole vielä -täyteen kahtakymmentä vuotta, ja Jumala yksin tietää, kuinka kovasti -olen koettanut olla inhimillinen Janen ja myöskin teidän tähtenne -senjälkeen, kun Hän otti toisen Janeni luokseen." - -Toinen vanha käsi hiipi herra Philanderin sivulta ja tarttui hänen -olallaan lepäävään käteen, eivätkä mitkään sanat olisi paremmin -tulkinneet heidän sydämiensä ajatuksia. - -Vähään aikaan he eivät puhuneet mitään. Leijona asteli heidän -alapuolellaan levottomana edestakaisin. Puuhun noussut kolmas olento -oli kätkössä tiheiden lehvien takana. Hänkin oli vaiti -- liikkumatta -kuin veistos. - -"Te veditte minut puuhun todellakin juuri parahiksi", sanoi -professori vihdoin. "Tahdon kiittää teitä. Te pelastitte henkeni." - -"Mutta enhän minä vetänyt teitä tänne, professori", vastasi herra -Philander. "Kaikkea vielä! Kiihtymys sai minut kokonaan unohtamaan, -että minutkin joku veti tänne -- joku tai joitakuita on varmaankin -tässä samassa puussa." - -"Mitä?" huudahti professori Porter. "Oletteko asiasta aivan varma, -herra Philander?" - -"Ihan varma, professori", vakuutti herra Philander. "Ja olen sitä -mieltä, että meidän pitää häntä kiittää. Ehkä hän istuu ihan -vieressämme, professori?" - -"Mitä? Kuinka niin? No no, herra Philander, no no!" sanoi professori -Porter siirtyen lähemmäksi herra Philanderia. - -Juuri silloin johtui Apinain Tarzanin mieleen, että Numa oli -liikuskellut kyllin kauan puun juurella, ja siksi hän kohotti nuorta -päätänsä taivasta kohden, jolloin kahden vanhuksen pelästyneihin -korviin kajahti ihmisapinan hirveä varoitushuuto. - -Molemmat ystävykset vapisivat epävakaisella oksallaan. He näkivät -leijonan lopettavan väsymättömän tepastelunsa, kun se kuuli tämän -vertahyytävän huudon, ja sitten nopeasti luikkivan tiehensä -viidakkoon, jonne se tuota pikaa katosi. - -"Leijonakin vapisee pelosta", kuiskasi herra Philander. - -"Tuiki merkillistä, tuiki merkillistä!" mumisi professori Porter -tarttuen kouristuneesti herra Philanderiin, päästäkseen jälleen -tasapainoon, jonka oli äkillisessä pelästyksessä menettänyt. -Molempien onnettomuudeksi ei herra Philanderin tasapainotila tällä -hetkellä ollut yhtään parempi, joten pieni sysäys ja professori -Porterin ruumiin paino saivat hänet pahasti horjahtamaan. Hetken -aikaa he heilahtelivat sinne tänne ja sitten, päästäen oppineille -miehille erittäin sopimattomia huutoja, mätkähtivät suinpäin oksalta -maahan, pidellen toisistaan kiinni. - -Kului joitakin hetkiä, ennenkuin kumpikaan liikahti, sillä he olivat -varmat siitä, että yksikin sellainen yritys saisi heidät tuntemaan -kipua monen monista niukahduksista ja luunmurtumista, jotka tekisivät -kaiken liikkumisen mahdottomaksi. - -Vihdoin professori Porter koetti liikuttaa toista säärtään. Hänen -hämmästyksekseen se totteli hänen tahtoaan kuin ennenkin. Silloin hän -koukisti toistakin jalkaansa ja ojensi sen jälleen suoraksi. - -"Tuiki merkillistä, tuiki", jupisi hän. - -"Jumalan kiitos, professori", kuiskasi herra Philander kiihkeästi, -"ette siis ole kuollut?" - -"No no, herra Philander, no no", rauhoitti professori Porter. "Oikein -varmaa se ei vielä ole." - -Raskas huoli sydämessä professori Porter ojensi oikean käsivartensa. -Mikä ilo! Se ei ollut loukkaantunut. Hengitystään pidättäen hän -sitten heilautti vasenta käsivarttaan runnellun ruumiinsa yllä -- se -liikkui! - -"Tuiki merkillistä, tuiki merkillistä", sanoi hän. - -"Kenelle lähetätte merkkejä, professori?" kysyi herra Philander -hämmästyneenä. - -Professori Porter ei suvainnut vastata mitään tähän lapselliseen -kysymykseen. Sensijaan hän nosti hellävaroen päänsä maasta ja -nyökäytteli sitä viitisen kertaa edestakaisin. - -"Tuiki merkillistä", mumisi hän. "Sekään ei ole loukkaantunut." - -Herra Philander ei ollut liikkunut paikaltaan; hän ei ollut -uskaltanut yrittääkään. Kuinka ihminen voisikaan liikkua, kun kädet, -jalat ja selkä olivat poikki? - -Hänen toinen silmänsä oli hautautunut pehmeään liejuun, toisella hän -tirkisteli professori Porterin kummallisia temppuja. - -"Kuinka surullista!" sanoi herra Philander puoliääneen. "Aivotärähdys -on vienyt häneltä järjen! Kuinka surullista todellakin, niin nuori -kuin hän vielä on!" - -Professori Porter käännähti vatsalleen, koukisti varovasti selkäänsä, -kunnes oli ison uroskissan kaltainen haukkuvan koiran sitä -ahdistaessa. Sitten hän suoristautui ja tunnusteli tomumajansa eri -osia. - -"Kaikki kunnossa!" huudahti hän. "Tuiki merkillistä!" - -Nyt hän nousi ja luoden silmäyksen herra Samuel T. Philanderin yhä -liikkumattomaan hahmoon sanoi: - -"No no, herra Philander, ei nyt sovi loikoa ja kuhnailla. Meidän on -noustava ja ryhdyttävä hommiin." - -Herra Philander nosti mutaan painuneen toisen silmänsä ja katsahti -sanattomassa raivossa professori Porteriin. Sitten hän koetti nousta. -Eikä kukaan olisi voinut enemmän hämmästyä kuin hän itse, sillä jo -ensi yritys onnistui täydellisesti. - -Kuitenkin häntä vielä kuohutti professori Porterin väärä syytös, ja -hän oli juuri antaa kireän vastauksen, kun samassa huomasi heistä -jonkun askeleen päässä seisovan oudon olennon, joka tähysteli heitä -tarkasti. - -Professori Porter oli löytänyt silkkihattunsa, harjannut sitä -huolellisesti takkinsa hihalla ja pannut sen taas päähänsä. -Huomatessaan herra Philanderin viittaavan johonkin takanaan olevaan -hän kääntyi ja näki edessään liikkumatonna seisovan jättiläisen, -joka oli ihan alasti, ellei oteta lukuun lannevaatetta ja muutamia -metallikoristeita. - -"Hyvää iltaa, herra!" sanoi professori kohauttaen hattuaan. - -Vastaukseksi jättiläinen viittasi heitä seuraamaan ja lähti sitten -pitkin rantaa sinne päin, mistä he juuri olivat tulleet. "Luulen, -että on viisainta seurata häntä", sanoi herra Philander. - -"No no, herra Philander", vastasi professori, "hetki sitten te -esititte mitä loogillisimpia todistuksia tukeaksenne väitettänne, -että leiri oli meistä suoraan etelään. Aluksi epäilin, mutta vihdoin -saitte minut uskomaan, ja nyt olen varma, että etelään meidän on -mentävä päästäksemme ystäviemme luo. Siksipä minä lähden edelleenkin -etelään." - -"Mutta, professori Porter, tämä mies voi tietää asian paremmin kuin -kumpikaan meistä. Hän näyttää olevan täältä syntyisin. Seuratkaamme -häntä edes vähän matkaa." - -"No no, herra Philander", huomautti taas professori, "toisen on -vaikea saada mitään minun päähäni, mutta kun se kerran on tapahtunut, -pysyy se siellä peruuttamatta. Minä jatkan siis siihen suuntaan, -jonne itse tahdon, vaikkapa minun pitäisi perille päästäkseni kulkea -koko Afrikan ympäri." - -Väittelyn keskeytti Tarzan, joka palasi heidän luokseen, nähtyään, -etteivät he seuranneet häntä. - -Taas hän antoi heille merkkejä, mutta he yhä kiistelivät. - -Silloin apinamies menetti malttinsa heidän typeryytensä vuoksi. Hän -tarttui pelästynyttä herra Philanderia olkaan ja ennenkuin tämä -arvoisa herra tiesi, aiottiinko hänet tappaa vai ainoastaan runnella -raajarikoksi, oli Tarzan sitonut köytensä toisen pään tukevasti herra -Philanderin kaulaan. - -"No no, herra Philander", moitti professori Porter, "teidän -arvollenne ei mitenkään sovi, että alistutte noin häpeälliseen -kohteluun." - -Mutta tuskin olivat sanat päässeet hänen suustaan, kun häneen -itseensäkin tartuttiin ja hänenkin kaulansa sidottiin samaan köyteen. -Sitten Tarzan lähti matkalle pohjoiseen, laahaten mukanaan pahasti -säikähtynyttä professoria ja tämän sihteeriä. - -Syvän hiljaisuuden vallitessa marssivat nämä kaksi vanhusta, ja -kun olivat väsyneitä ja toivottomia, tuntui matka heistä kestävän -tunteja; mutta pienelle mäelle tultaessa yllätti heidät ilo, sillä -edessään, tuskin sadan metrin päässä, he näkivät majan. - -Silloin Tarzan päästi heidät vapaiksi ja osoittaen pikku rakennusta -katosi läheiseen viidakkoon. - -"Tuiki merkillistä, tuiki merkillistä!" huohotti professori. "Mutta -nyt näette, herra Philander, että olin oikeassa, kuten tavallisesti. -Jos ette olisi ollut niin itsepäinen, olisimme säästyneet monilta -nöyryyttäviltä, etten sanoisi vaarallisilta tapahtumilta. Pyydän, -että tästälähin annatte kypsyneemmän ja käytännöllisemmän hengen -johtaa itseänne, kun viisaat neuvot ovat tarpeen." - -Herra Samuel T. Philander oli niin hyvillään seikkailun onnellisesta -päättymisestä, ettei loukkaantunut professorin pistosanoista. Hän -vain tarttui ystävänsä käsivarteen ja hoputti häntä majalle päin. - -Suuri oli haaksirikkoisten ilo, kun heidän pieni joukkonsa taas -oli koolla. Vielä päivän sarastaessa he kertoivat seikkailujaan ja -lausuivat arveluita kummallisesti vartijastaan ja suojelijastaan, -jonka olivat tällä autiolla rannalla tavanneet. - -Esmeralda uskoi varmasti, ettei se ollut kukaan muu kuin Jumalan -enkeli, joka oli erityisesti lähetetty heistä huolta pitämään. - -"Jos olisitte nähnyt hänen syövän leijonan raakaa lihaa, Esmeralda", -sanoi Clayton nauraen, "niin olisitte varmaan pitänyt häntä -jokseenkin aineellisena enkelinä". - -"Liha ei muuta asiaa, massa Clayton", vastasi Esmeralda, "mutta -luulen, että Herra on unohtanut antaa hänelle mukaan tulitikkuja, kun -hänet pantiin niin kovalla kiireellä lähtemään avuksemme. Eikä kukaan -voi ilman tikkuja keittää." - -"Hänen äänessään ei myöskään ollut mitään taivaallista", virkkoi Jane -Porter hiukan väristen, kun muisti leijonan tappamista seurannutta -hirveää karjuntaa. - -"Ei myöskään soveltuisi minun käsitykseeni jumalaisista -sanansaattajista", huomautti professori Porter, "se seikka, että tuo --- hm herrasmies sitoi kaksi kunnioitettavaa oppinutta vierekkäin ja -laahasi heitä viidakon halki, ikäänkuin he olisivat olleet härkiä." - - - - -SEITSEMÄSTOISTA LUKU - -Hautajaisia - - -Kun päivä nyt oli valjennut, alkoi pieni seurue, josta kukaan ei -ollut syönyt eikä nukkunut edellisestä aamusta saakka, hommata -itselleen ruokaa. - -_Arrowin_ kapinoitsijat olivat tuoneet maihin pienen varaston -kuivattua lihaa, säilykelientä ja vihanneksia, korppuja, -vehnäjauhoja, teetä ja kahvia näille viidelle, jotka he olivat muuten -jättäneet oman onnensa nojaan ja jotka nyt kiiruhtivat tyydyttämään -nälkäänsä pitkällisen paaston jälkeen. - -Seuraavana toimena oli saattaa maja asuttavaan kuntoon, ja siksi -päätettiin heti poistaa hirveät muistot siitä murhenäytelmästä, joka -siellä oli jolloinkin menneinä päivinä tapahtunut. - -Professori Porter ja herra Philander olivat syventyneet tutkimaan -luurankoja. Molempien isompien he ilmoittivat kuuluneen valkoisen -rodun miehelle ja naiselle. - -Pientä luurankoa tarkastettiin vain ohimennen. Kun se oli kehdossa, -saattoi jo siitäkin päättää, että se oli ollut onnettoman pariskunnan -lapsi. - -Kun isompaa luurankoa sovitettiin hautauskuntoon, löysi Clayton -raskaan kultasormuksen, joka ilmeisesti oli ollut miehen sormessa -hänen kuollessaan, sillä sormen hoikka luu oli vielä tuossa -kultaisen korun ympäröimänä. Otettuaan sen käteensä lähemmin -tarkastettavakseen Clayton huudahti hämmästyksestä, sillä sormuksessa -oli Greystoke-suvun vaakuna. - -Samaan aikaan Jane Porter tapasi kaapista kirjoja ja avatessaan -erään nimilehden näki kirjoituksen _John Clayton, Lontoo_. Toisessa -kirjassa, jota hän heti sen jälkeen tutki, oli vain nimi _Greystoke_. - -"Herra Clayton!" huudahti hän, "mitä tämä merkitsee? Näissähän on -jonkun sukulaisenne nimi!" - -"Ja tässä", vastasi Clayton vakavana, "on Greystoke-suvun suuri -sormus, joka on ollut hukassa siitä asti kuin setäni John Clayton, -entinen loordi Greystoke, katosi jäljettömiin. Luultiin hänen -hukkuneen mereen." - -"Mutta kuinka selitätte, että nämä esineet ovat joutuneet tänne -Afrikan villiin viidakkoon?" - -"Siihen on vain yksi selitys mahdollinen, neiti Porter", vastasi -Clayton. "Setäni ei hukkunut, vaan kuoli tässä majassa, ja tuossa -lattialla on kaikki, mitä hänestä on jäljellä." - -"Silloin on tämä varmaankin ollut lady Greystoke", sanoi Jane Porter -totisena, osoittaen vuoteelle jäänyttä luurankoa. - -"Niin juuri, se kaunis lady Alice", vastasi Clayton, "jonka monista -hyveistä ja persoonallisesta viehätysvoimasta olen usein kuullut -äitini ja isäni puhuvan. Onneton naisparka!" mutisi hän surullisena. - -Hartaan ja juhlallisen tunnelman vallitessa haudattiin loordi ja -lady Greystoken luurangot heidän afrikkalaisen majansa edustalle, ja -heidän keskelleen laskettiin Kaala-apinan lapsen hennot luut. - -Sovitellessaan lapsen pieniä luita purjekankaan palaseen alkoi herra -Philander äkkiä tarkastella kalloa yksityiskohtaisesti. Sitten hän -kutsui luokseen professori Porterin, ja molemmat keskustelivat -matalalla äänellä hyvän aikaa. - -"Tuiki merkillistä, tuiki merkillistä", sanoi professori Porter. - -"Meidän pitää heti ilmoittaa herra Claytonille, mitä olemme -huomanneet!" - -"No no, herra Philander, no no!" väitti vastaan professori Archimedes -Q. Porter. "Annetaan kuolleiden olla rauhassa." - -Ja sitten tämä valkohapsinen vanhus luki hautajaissanat tämän -merkillisen haudan partaalla, neljän seuralaisensa seisoessa -kumartuneina ja paljain päin hänen ympärillään. - -Korkealla puussa lymyten tarkkasi Apinain Tarzan tätä juhlallista -toimitusta, mutta erityisesti kiintyi hänen huomionsa Jane Porterin -suloisiin kasvoihin ja siroon vartaloon. - -Hänen yksinkertaisessa, kesyttömässä sydämessään heräsi uusia -tunteita. Hän ei voinut niitä itsekään ymmärtää. Hän ei tiennyt, -miksi hänen teki niin kovasti mielensä katsella näitä ihmisiä tai -miksi hän oli nähnyt sellaista vaivaa pelastaakseen nuo kolme miestä. -Mutta sen hän käsitti hyvinkin, miksi hän oli estänyt Saborin -raatelemasta vieraan tytön hentoa ruumista. - -Miehet olivat kaiketi tyhmiä, naurettavia ja pelkureita. Marakatti -Manukin oli heitä älykkäämpi. Jos nämä olivat hänen omaa rotuaan, -niin ei todella ollut syytä ylpeilyyn. - -Mutta tyttö, ah -- se oli aivan toinen asia. Tosin Tarzan ei osannut -sitä itselleen selittää, mutta hän tajusi, että tyttö oli luotu -suojeltavaksi, ja että hän itse oli luotu tytön suojelijaksi. - -Hän kummasteli, miksi he olivat kaivaneet maahan suuren kuopan, -haudatakseen vain vanhoja luita. Siinä ei varmastikaan ollut järkeä; -eihän kukaan tahtonut varastaa vanhoja luita. Jos niissä olisi -ollut lihaa, olisi hän ymmärtänyt, sillä vain maahan kätkemällä -voi saalistaan suojella Dangolta, hyeenalta, ynnä muilta viidakon -ryöväreiltä. - -Kun hauta oli luotu umpeen, lähti seurue takaisin majalle päin, -ja Esmeralda vuodatti yhä runsaasti kyyneleitä niiden kahden -vuoksi, joista hän ei ollut ennen kuullut ja jotka olivat kuolleet -kaksikymmentä vuotta sitten. Mutta äkkiä hän sattui katsahtamaan -satamaan päin ja hänen kyyneleensä kuivuivat heti. - -"Katsokaa noita kelvottomia!" huusi hän viitaten _Arrowia_ kohti. -"Tuolla ne menee tiehensä ja me jäädään tälle kirotulle saarelle." - -Ja totta olikin, että _Arrow_ hiljalleen lipui sataman suusta aavalle -merelle. - -"He lupasivat jättää meille kiväärejä ja ampumatarpeita", huomautti -Clayton. "Ne viheliäiset otukset." - -"Se on varmaankin sen miehen ansiota, jota he sanovat Snipesiksi", -sanoi Jane Porter. "King oli lurjus, mutta sentään jonkun verran -inhimillinen. Jollei häntä olisi surmattu, niin uskon varmasti, että -hän olisi pitänyt meistä huolta ja meille olisi toimitettu kaikkia -tarpeita, ennenkuin meidät jätettiin oman onnemme nojaan." - -"Olen pahoillani, etteivät he ennen lähtöään käyneet luonamme", sanoi -professori Porter. "Olisin pyytänyt heitä jättämään aarteen meille, -sillä jos se hukkuu, niin joudun taloudellisesti perikatoon." - -Jane Porter katsoi isäänsä surullisesti. - -"Siitä ei olisi ollut apua, rakas isä", vastasi hän, "sillä juuri -aarteen vuoksi he tappoivat päällystönsä ja jättivät meidät tähän -hirveään erämaahan". - -"No no, lapsi, no no!" muistutti professori Porter. "Sinä olet hyvä -tytär, mutta kokematon käytännöllisissä asioissa." Ja sitten hän -kääntyi ja lähti verkalleen astelemaan viidakkoa kohti, kädet selän -takana pitkän takin liepeiden alla ja silmät kiinni maassa. - -Hänen tyttärensä katsoi hänen jälkeensä surumielisesti hymyillen, -kääntyi sitten herra Philanderin puoleen ja kuiskasi: - -"Olkaa niin ystävällinen ja estäkää häntä lähtemästä omille -retkilleen kuten eilen. Kuten tiedätte, luotamme teihin, että pidätte -häntä tarkasti silmällä." - -"Hän käy päivä päivältä yhä kiusallisemmaksi", vastasi herra -Philander huokaisten ja päätään pudistaen. "Luulenpa, että hän -nyt on menossa eläintieteelliseen puutarhaansa ilmoittamaan, että -eilisiltana yksi heidän leijonistaan oli päässyt irti. Oh, neiti -Jane, te ette tiedä, mitä kaikkea saan kestää..." - -"Tiedänpä kylläkin, herra Philander, mutta vaikka me kaikki -häntä rakastamme, te yksin kykenette häntä ohjaamaan, sillä -mitä tahansa hän teille mahdollisesti sanookin, hän kunnioittaa -teidän suurta oppianne, ja siksi hänellä on tavaton luottamus -teidän mielipiteisiinne. Isä-parka ei edes osaa tehdä eroitusta -oppineisuuden ja viisauden välillä." - -Herra Philander näytti joutuvan hieman hämilleen näistä sanoista ja -lähti seuraamaan professori Porteria, mielessään pohtien pitikö hänen -käsittää imarteluksi vai loukkaukseksi neiti Porterin kaksimielinen -kohteliaisuus. - -Tarzan oli pannut merkille sen hämmennyksen ja levottomuuden, joka -oli ilmennyt majan uusien asukkaiden kasvoilla, kun he huomasivat -Arrow-laivan lähdön. Hän päätti siis, kun laiva lisäksi oli hänelle -merkillinen uutuus, kiirehtiä sataman suun pohjoispuoliseen kärkeen -sitä lähemmin katsellakseen ja samalla ottaakseen selville, minne -päin se suuntasi kulkunsa. - -Liikkuen nopeasti puusta puuhun hän saapui niemeen vain hetkistä -myöhemmin kuin laiva oli päässyt ulos satamasta, ja niinpä hänellä -olikin erinomainen tilaisuus tarkastella oudon, uivan talon ihmeitä. - -Maan puolelta puhalsi heikko tuuli, ja alus, joka oli verkalleen -kulkenut ulos satamasta vain parin purjeen varassa, levitti nyt -kaikki mahdolliset riepunsa päästäkseen merelle niin nopeasti kuin -suinkin. - -Tarzan katseli ihastuneena aluksen siroja liikkeitä ja olisi -hartaasti suonut olevansa sen kannella. Äkkiä hänen tarkat -silmänsä huomasivat vähäpätöisen savujuovan kaukana pohjoisella -taivaanrannalla, ja hän ihmetteli, mistä sellainen sai alkunsa -aavalla merellä. - -Melkein samaan aikaan sen huomasi myöskin _Arrowin_ tähystäjä, ja -Tarzan näki, kuinka purjeita heti muutettiin ja vähennettiin. Alus -kääntyi ja lähti pyrkimään takaisin maata kohden. Eräs mies seisoi -keulassa ja heitti alinomaan mereen köyttä, jonka päässä oli jokin -pieni esine. Tarzan ihmetteli, mitä tuokin homma tarkoitti. - -Vihdoin laiva kääntyi vasten tuulta, ankkuri laskettiin ja purjeet -päästettiin alas. Kannella häärättiin kovasti. Aluksesta laskettiin -vesille vene ja siihen sijoitettiin iso arkku. Sitten kymmenkunta -merimiestä tarttui airoihin ja souti sitä niemenkärkeä kohti, missä -Tarzan kyyristeli puun lehvien keskellä. Veneen tullessa lähemmäksi -Tarzan näki, että sen perässä istui rottanaama. - -Pari minuuttia vielä, ja vene tuli rantaan. Miehet hyppäsivät maihin -ja nostivat ison arkun hietikolle. He olivat niemen pohjoisella -rannalla, niin ettei majasta päin voitu heitä nähdä. - -Miehet väittelivät vähän aikaa kiivaasti. Sitten rottanaama astui -muutamien kumppanien kera sille kummulle, jolla Tarzanin kätköpaikka -oli. He katselivat tutkivasti ympärilleen. - -"Tässä on hyvä paikka", sanoi rottanaamainen merimies, osoittaen -Tarzanin puun alustaa. - -"Se on yhtä hyvä kuin joku toinenkin", vastasi eräs hänen -kumppaneistaan. "Jos aarre löydetään laivasta, niin se kuitenkin -takavarikoidaan. Yhtä hyvin hautaamme sen tänne siltä varalta, että -joku meistä välttää hirsipuun, hakee sen täältä ja saa siitä nauttia." - -Rottanaama kutsui sitten veneen luo jääneitä miehiä, ja nämä tulivat -hitaasti kuokkineen ja lapioineen. - -"Pitäkää kiirettä!" huusi Snipes. - -"Älä rähise!" vastasi eräs miehistä happamesti. "Et sinä mikään -amiraali ole, senkin krapu." - -"Mutta nyt minä olen kapteeni, pidä se muistissasi, tolvana!" huusi -Snipes, päästäen suustaan kauheita kirouksia. - -"Älkää nyt pojat, riidelkö", varoitti eräs, joka ei vielä ollut -puhunut. "Mitä apua siitä on, että alamme keskenämme kinastella?" - -"Oikein", vastasi eräs merimies, joka oli ruvennut vastustamaan -Snipesin itsevaltaista käytöstä, "mutta ei tässä sakissa kannata -kenenkään nokkaansa nostella". - -"Kaivakaa, pojat, tästä", sanoi Snipes osoittaen paikkaa puun -juurella. "Ja sillä aikaa saa Peter piirtää paikasta kartan, jotta -löydämme sen jälkeenpäin. Tom ja Bill, ottakaa pari miestä avuksi ja -tuokaa arkku tänne." - -"Mitäs sinä sitten aiot tehdä?" kysyi äskeinen riitelijä. "Sinäkö -vain komentelet?" - -"Tee sinä vain työtä", murisi Snipes. "Et kai luule, että kapteeni -tarttuisi lapioon, vai mitä?" - -Kaikki miehet katsoivat häneen kiukkuisina. Yksikään ei pitänyt -Snipesistä, ja hänen mahtailunsa sen jälkeen, kun hän oli murhannut -kapinoitsijain todellisen johtajan, Kingin, oli vain antanut uutta -virikettä heidän vihalleen. - -"Tarkoitatko, ettet aio ottaa lapiota ja auttaa työssä? Ei kai sinun -olkasi niin penteleen kipeä ole", sanoi Tarrant, se merimies, joka -ensin oli hänelle puhunut. - -"En, vaikka lempo olisi", vastasi Snipes, hermostuneesti hypistellen -revolverin perää. - -"Silloin hitto vie, saat ainakin kuokan, ellei sinulle lapio -kelpaa..." Näin sanoen Tarrant kohotti kuokkansa ja vimmatusti iskien -hautasi sen kärjen Snipesin aivoihin. - -Hetken aikaa miehet seisoivat ääneti ja katselivat kumppaninsa raivon -uhria. Sitten yksi heistä virkkoi: - -"Oikein tehty sille öykkärille!" - -Eräs toinen iski kuokkansa maahan, mutta kun multa oli pehmeää, -heitti hän kuokan ja tarttui lapioon, minkä jälkeen toisetkin -ryhtyivät työhön. Murhasta ei sen enempää puhuttu, mutta miesten -mieli oli keveämpi kuin ennen Snipesin komentoaikana. - -Kun kuoppa oli kaivettu arkun suuruiseksi, ehdotti Tarrant, että sitä -laajennettaisiin ja Snipesin ruumis haudattaisiin arkun päälle. - -"Se eksyttäisi ketä tahansa, joka rupeaisi täällä kaivelemaan", -selitti hän. - -Toiset pitivät ehdotusta viisaana, ja niin he laajensivat kuoppaa, -jotta ruumis mahtui siihen. Keskelle kaivettiin syvennys arkkua -varten, joka purjekankaaseen käärittynä laskettiin koloonsa, niin -että sen reuna kohosi noin jalan verran esille haudan pohjasta. Maata -lapioitiin ja poljettiin arkun ympärille, kunnes haudan pohja oli -kauttaaltaan tasainen. - -Sitten kaksi miestä vyörytti muitta mutkitta rottanaaman ruumiin -hautaan, kun ensin oli sen taskuista korjattu aseet ja muut esineet, -jotka jäivät miesten saaliiksi. - -Hauta luotiin umpeen ja poljettiin päältä kovaksi. Liika multa -hajoitettiin sinne tänne, ja haudalle levitettiin risuja niin -luonnolliseen asentoon kuin suinkin, jotta ei näkyisi mitään jälkiä -siitä, että maata oli sillä kohtaa myllerretty. - -Kun kaikki oli kunnossa, palasivat miehet pikku veneen luo ja -lähtivät nopeasti soutamaan takaisin laivalle. - -Tuuli oli yltynyt melkoisesti, ja kun savu oli taivaanrannalla käynyt -paljon selvemmäksi, eivät kapinoitsijat viivytelleet vähääkään, vaan -levittivät joka purjeen ja _Arrow_ viiletti myötätuulessa hyvää -vauhtia pakoon lounaista kohti. - -Tarzan, joka oli hievahtamatta tarkannut äskeistä näytelmää, istui -kauan aikaa miettimässä näiden kummien olentojen vehkeitä. - -Ihmiset olivat tosiaan hupsumpia ja julmempia kuin viidakon pedot! -Kuinka onnellinen olikaan hän itse saadessaan aarniometsänsä rauhassa -elää turvallisena! - -Hän ihmetteli itsekseen, mitä heidän maahan hautaamansa arkku -sisälsi. Elleivät he tahtoneet sitä pitää, niin miksi he eivät muitta -mutkitta heittäneet sitä veteen? Se olisi ollut paljon helpompaa... - -Ahaa, kyllä he tahtovat sen pitää, ajatteli hän. Kätkivät sen tänne -ja aikovat myöhemmin tulla sitä noutamaan. - -Tarzan liukui alas maahan ja alkoi tutkia kätköpaikkaa. Hän -tarkasteli, olivatko miehet jättäneet mitään hänelle kelpaavaa. Pian -hän löysikin haudalle heitettyjen risujen alta lapion. - -Hän otti sen käteensä ja koetti käsitellä sitä samoin kuin oli nähnyt -merimiesten tekevän. Se oli kiperää työtä ja teki kipeää hänen -paljaille jaloilleen, mutta hän jatkoi uutterasti kunnes oli osaksi -paljastanut ruumiin, jonka hän sitten veti ylös haudasta ja jätti -lojumaan sen reunalle. - -Sitten hän kaivoi edelleen, ja pian oli arkkukin esillä. Sen hän -nosti myös ja pani ruumiin viereen. Sitten hän täytti pienemmän -kuopan haudan pohjalla, pani ruumiin jälleen paikalleen, lapioi -kaikki umpeen, levitti päälle risut ja astui arkun luo. - -Neljä merimiestä oli hikoillut sitä kantaessaan -- Apinain Tarzan -nosti arkun yhtä helposti kuin tyhjän laatikon ja vei sen tiheimpään -viidakkoon, sidottuaan ensin lapion köydellä selkäänsä. - -Raskas taakka mukanaan ei hän tosin voinut heilutella itseään -puusta puuhun, kuten tavallisesti, ja siksi hän nyt kulki polkuja -pitkin, päästen kuitenkin aika nopeasti eteenpäin. Useita tunteja -hän marssi koilliseen, kunnes hänen eteensä tuli läpitunkematon -vesakkometsä köynnöksineen ja rönsyineen. Silloin hän kapusi puiden -alimmille oksille ja saapui neljännestunnin kuluttua sille apinain -kokouspaikalle, missä he pitivät neuvottelujaan tai viettivät -kaameita tappojuhliaan. - -Keskellä tätä aluetta, likellä rumpua ja alttaria, hän alkoi kaivaa -kuoppaa. Se oli kovempaa työtä kuin lapioida äsken peitettyä hautaa, -mutta Tarzan oli sisukas ja jatkoi kaivamistaan, kunnes lopulta -kuoppa oli kyllin syvä arkun kätköpaikaksi. - -Miksi hän oli ryhtynyt tähän työhön tuntematta arkun sisällyksen -arvoa? - -Apinain Tarzanilla oli ihmisen ruumis ja ihmisen aivot, mutta hän oli -apina kasvatuksensa ja ympäristönsä vuoksi. Hänen aivonsa sanoivat -hänelle, että arkussa oli jotakin arvokasta, sillä muutoinhan miehet -eivät olisi sitä kätkeneet. Hänen kasvatuksensa oli opettanut häntä -matkimaan kaikkea uutta ja tavatonta, ja nyt sai lisäksi hänen -luonnollinen uteliaisuutensa, joka on yhtä ominainen ihmisille kuin -apinoille, hänet koettamaan avaamaan arkkua ja tutkimaan, mitä siinä -oli. - -Mutta raskas kansi ja vahvat raudoitukset olivat liikaa hänenkin -taidolleen ja suunnattomalle voimalleen, eikä hänellä ollut muuta -neuvoa kuin haudata arkku, saamatta uteliaisuuttaan tyydytetyksi. - -Kun Tarzan sitten taas oli saapunut majan luo, oli jo aivan -pimeä. Pikku rakennuksessa paloi valo, sillä Clayton oli löytänyt -avaamattoman öljyastian, joka oli ollut koskematta kaksikymmentä -vuotta. Se kuului alkujaan siihen varastoon, jonka Musta Mikko oli -jättänyt Claytonille. Lamput olivat vielä myöskin käyttökelpoisia, ja -niinpä Tarzanin kummastukseksi majan sisällä oli yhtä valoisaa kuin -päivällä. - -Hän oli usein itsekseen miettinyt, mihin lamppuja oikeastaan -käytettiin. Hänen kirjansa ja kuvansa olivat kertoneet hänelle, mitä -ne olivat, mutta hänellä ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka ne -saatiin lähettämään luotaan ihmeellistä auringonvaloa, jota kuvissa -oli näkynyt niistä virtaavan ympärillä oleviin esineihin. - -Lähestyessään oven likeistä ikkunaa hän näki, että maja oli -purjekankaalla ja oksilla jaettu kahdeksi huoneeksi. - -Etuhuoneessa oli kolme miestä; kaksi vanhempaa istui vilkkaasti -keskustelemassa, kun taas nuorin nojasi selkäänsä vasten häthätää -kyhätyllä tuolilla ja luki erästä Tarzanin kirjaa. - -Mutta kun Tarzan ei erikoisesti välittänyt näistä miehistä, hiipi hän -toisen ikkunan taakse. Sieltä näkyi tyttö. Kuinka kaunis hän olikaan! -Kuinka ihana hänen lumivalkoinen ihonsa! - -Tyttö kirjoitti paraikaa Tarzanin omalla pöydällä ikkunan luona. -Ruohokasalla huoneen perimmässä nurkassa makasi neekeritär uneen -vaipuneena. - -Tunnin aikaa Tarzan katseli kirjoittavaa tyttöä ja olisi kovin -mielellään puhutellut häntä, mutta ei uskaltanut yrittääkään, sillä -varmaankaan ei tyttö ymmärtäisi häntä -- kuten ei nuori mieskään -ollut ymmärtänyt -- ja lisäksi hän pelkäsi säikähdyttävänsä tytön -pois ikkunan luota. - -Vihdoin tyttö nousi, jättäen kirjoittamansa lehdet pöydälle, astui -vuoteen luo ja alkoi sitä pöyhiä. - -Sitten hän päästi hajalle pehmeät, kultaiset hiuksensa, jotka -kruununa koristivat hänen päätänsä. Kuin soliseva vesi, jonka häipyvä -aurinko muuttaa sulaksi metalliksi, ne valuivat kahden puolen hänen -soikeita kasvojaan ja aaltoilivat hänen vyötäisiäänkin alemmas. - -Tarzan seisoi kuin lumottuna. Sitten tyttö sammutti lampun, ja -huoneessa oli kaikki mustaa. - -Sittenkin Tarzan jäi odottamaan. Hän hiipi aivan kiinni ikkunaan ja -kuunteli puolisen tuntia. Vihdoin hän kuuli sellaista säännöllistä -hengitystä, joka ilmaisee nukuksissa oloa. - -Varovasti hän pisti kätensä ristikon läpi ja tunnusteli pöytää -pitkin. Hän tapasi Jane Porterin kirjoittamat lehdet ja veti kätensä -kalliine aarteineen takaisin. - -Tarzan kääri lehdet kokoon ja pisti ne nuolikoteloonsa. Sitten hän -häipyi viidakkoon hiljaa ja ääneti kuin varjo. - - - - -KAHDEKSASTOISTA LUKU - -Viidakon vero - - -Tarzan heräsi varhain seuraavana aamuna, ja uuden päivän ensi ajatus, -kuten viimeinenkin eilenillalla, koski nuolikoteloon kätkettyä -ihmeellistä kirjoitusta. - -Nopeasti hän veti sen esiin, sydämessään toivoen osaavansa lukea, -mitä kaunis valkoinen neito oli kirjoittanut. - -Mutta jo ensi silmäys siihen toi hänelle hänen elämänsä katkerimman -pettymyksen. Milloinkaan hän ei ollut halunnut mitään niin kiihkeästi -kuin saada lukea, mitä oli kirjoittanut se kultahiuksinen olento, -jonka hän niin äkkiä ja odottamatta oli tavannut. Mitäpä siitä, -vaikkei kirjoitus ollutkaan aiottu hänelle! Se ilmaisi joka -tapauksessa tytön ajatuksia, eikä Apinain Tarzan muusta välittänyt. - -Ja nyt hän joutui ihan ymmälle katsellessaan merkillisiä kirjaimia, -joiden kaltaisia hän ei ollut milloinkaan nähnyt. Lisäksi ne vielä -kallistuivat päinvastaiseen suuntaan kuin hän oli nähnyt kirjoissaan -tai löytämissään harvoissa, vaikeasti luettavissa kirjeissä. - -Mustan kirjankin pienet merkit olivat tuttuja, vaikka ei ollutkaan -saanut selvää sisällyksestä, mutta tässä kirjoituksessa oli kaikki -uutta ja käsittämätöntä. - -Parikymmentä minuuttia hän tuijotti outoihin kirjaimiin, kunnes ne -vihdoin äkkiä alkoivat näyttää tutunomaisilta, vaikka ikäänkuin -runnelluilta ja pahoinpidellyiltä. Ahaa, ne olivat sittenkin vanhoja -ystäviä, niitä oli vain väännetty toisennäköisiksi. - -Sitten alkoi selvitä sana sieltä, toinen täältä. Hänen sydämensä -hätkähti ilosta. - -Puolen tunnin kuluttua hän oli jo edistynyt tuntuvasti, ja -lukuunottamatta muutamia yksityisiä sanoja hän ymmärsi kaikki. - -Hän luki seuraavaa: - - _Afrikan länsirannikolla, noin kymmenennellä asteella eteläistä - leveyttä_. (Niin sanoo herra Clayton.) - - Helmikuun 3 (?) p:nä 190.. - - Rakas Hazel! - - Tuntuu hullulta kirjoittaa sinulle kirjettä, jota et milloinkaan - saane lukea, mutta minun täytyy kuitenkin jollekulle kertoa - niistä kauheista kokemuksistamme, jotka ratkaisevat kohtalomme -- - olkoon se mikä tahansa. - - Kuten tiedät, meidän luultiin lähtevän tieteelliselle - tutkimusmatkalle Kongoon. Otaksuttiin, että isä hautoi mielessään - ihmeellistä teoriaa jostakin tavattoman vanhasta sivistyksestä, - jonka jätteitä muka oli haudattuna jonnekin Kongon laaksoon. - Mutta kun kerran olimme kunnollisesti päässeet avoimelle merelle, - tuli totuus ilmi. - - Silloin saatiin näet tietää, että muuan vanha kirjatoukka, jolla - oli pieni muinaisesineiden kauppa Baltimoressa, oli jonkin vanhan - espanjalaisen käsikirjoituksen lehtien välistä löytänyt v. 1752 - kirjoitetun kirjeen, jossa kuvailtiin Espanjasta Etelä-Amerikkaan - aikoneen purjealuksen ja sen kapinallisen miehistön seikkailuja. - Laivalla oli ollut kalliina lastina dublooneja ja piastereita. Se - kuulostaa merirosvomaiselta, eikö totta? - - Kirjoittaja oli itsekin ollut kapinoitsijain joukossa, ja kirje - oli tarkoitettu hänen pojalleen, joka oli siihen aikaan ollut - erään espanjalaisen kauppalaivan kapteenina. - - Kirjeessä kerrotusta tapauksesta oli jo kulunut monta vuotta, ja - sen kirjoittajasta oli tullut jonkin espanjalaisen pikkukaupungin - kunnioitettu kansalainen; mutta kullanhimo oli silti hänessä niin - väkevä, että hän pani kaikki alttiiksi, saadakseen ilmoittaa - pojallensa, kuinka he molemmat pääsisivät tarumaisten rikkauksien - omistajiksi. - - Hän kertoi siinä, kuinka miehet noin viikon matkan päässä - Espanjasta olivat tehneet kapinan ja surmanneet jokaisen - päällysmiehen ja kaikki muutkin, jotka olivat heitä vastustaneet. - Mutta täten he samalla toimittivat itselleen kohtalokkaan lopun, - sillä laivaan ei jäänyt ainoatakaan, joka olisi kyennyt sitä - ohjaamaan merellä. - - Tuuli ajeli heitä sinne tänne kahden kuukauden aikana, kunnes - he kuolemansairaina keripukista, nälästä ja janosta olivat - joutuneet eräälle pienelle saarelle. Aallot paiskasivat aluksen - rantaa vasten kappaleiksi, mutta sitä ennen olivat elossaolijat, - joita silloin enää oli vain kymmenen sielua, saaneet suurista - aarrearkuista yhden pelastetuksi. - - Sen he kaivoivat huolellisesti maahan ja elivät saarella kolme - vuotta, alinomaa toivoen pelastusta. Toinen toisensa jälkeen - he sairastuivat ja kuolivat, kunnes lopulta vain yksi mies oli - jäljellä -- kirjeen kirjoittaja. - - Miehet olivat aluksensa jäännöksistä rakentaneet veneen, mutta - kun heillä ei ollut pienintäkään tietoa, missä saari sijaitsi, - eivät he olleet uskaltaneet lähteä matkalle. - - Kun kaikki toiset olivat kuolleet, alkoi hirveä yksinäisyys - painostaa häntä, niin ettei hän enää kestänyt sitä, ja siksi hän - mieluummin antautui vaaraan kuolla aavalla merellä kuin menettää - järkensä yksinäisellä saarella ja lähti purjehtimaan pienellä - veneellään, oltuaan miltei vuoden erakkona. - - Onneksi hän lähti pohjoiseen ja joutui viikon päästä Espanjan ja - Länsi-Intian väliä purjehtivien laivojen kulkuvesille, jolloin - eräs kotiin matkaava alus keksi hänet ja otti hoiviinsa. - - Pelastajilleen hän kertoi vain haaksirikosta, kuinka melkein - kaikki miehet olivat hukkuneet ja sitten loputkin menehtyneet - saarella, niin että hän yksin oli jäänyt eloon. Kapinasta ja - maahan kaivetusta aarrearkusta hän ei maininnut mitään. - - Laivan kapteeni sanoi, että ottaen huomioon sen paikan, josta - hänet oli pelastettu, ja kuluneella viikolla vallinneet tuulet - hän oli varmasti ollut jollakin Kap Verden saarista Afrikan - länsirannikolla, noin 16. tai 17. asteella pohjoista leveyttä. - - Hänen kirjeensä kuvaili erittäin tarkasti sekä saarta - että aarteen paikkaa, ja sitä seurasi liitteenä maailman - kömpelötekoisin ja eriskummallisin kartta, jossa sekä puut että - kivet oli merkitty X:llä, -- etpä voi aavistaakaan, millaiselta - se kartta näytti. - - Kun isä sitten selitti retken varsinaisen tarkoituksen, lamaantui - mieleni kokonaan, sillä tiesinhän hyvin, kuinka haaveileva ja - epäkäytännöllinen hän on aina ollut, ja siksi pelkäsin, että - häntä taas oli petkutettu, etenkin kun hän kertoi minulle - maksaneensa kirjeestä ja kartasta tuhat dollaria. - - Sainpa vielä lisäksi tietää, että hän oli lainannut - kymmenentuhatta dollaria Robert Canlerilta ja antanut hänelle - siitä velkakirjan. Herra Canler ei ollut vaatinut mitään - vakuutta. Arvaathan, rakas ystävä, mitä se merkitsee minulle, jos - isä ei voi maksaa velkaansa. Oh, kuinka minä inhoan sitä miestä! - - Kaikki koetimme kyllä katsella asiaa sen valoisalta puolelta, - mutta herra Philander ja Clayton -- tämä liittyi meihin Lontoossa - vain seikkailun halusta -- olivat yhtä epäuskoisia kuin minäkin. - - Kertoakseni pitkän jutun lyhyesti mainitsen siis vain, että - todella löysimme saaren ja aarteen. Se oli iso raudoitettu - tammiarkku, jonka ympärille oli monin kerroin kääritty öljyttyä - purjekangasta, ja yhtä vahva ja luja se oli kuin melkein - kaksisataa vuotta sitten, jolloin se oli maahan kaivettu. - - Se oli suorastaan täynnä kultarahoja, ja niin raskas se oli, että - neljä miestä tuskin jaksoi sitä kantaa. - - Mutta tämä kovan onnen aarre näyttää tuovan vain tuhoa ja - verenvuodatusta niille, jotka joutuvat sen kanssa tekemisiin, - sillä kolme päivää sen jälkeen, kun olimme lähteneet Kap Verden - saarilta, teki meidän oma miehistömme kapinan ja tappoi koko - päällystönsä. - - Oh, se oli hirveää -- sitä ei voi edes kirjoittaa. - - He olivat aikoneet surmata meidätkin, mutta heidän johtajansa, - King nimeltään, ei sallinut sitä, ja sitten purjehdittiin pitkin - rannikkoa etelään. Täällä tavattiin autiossa paikassa hyvä - satama, jossa meidät laskettiin maihin ja jätettiin oman onnemme - nojaan. - - He purjehtivat tänään tiehensä aarteineen, mutta Clayton sanoo, - että heidän kohtalonsa tulee olemaan sama kuin tuon muinaisen - aluksen, sillä samana päivänä, jolloin saavuimme maihin, murhasi - eräs miehistä Kingin, joka yksinään jotakin tiesi laivan - ohjaamisesta. - - Soisin että tuntisit herra Claytonin. Hän on tavattoman - herttainen ja näyttää melkein siltä kuin olisi korviaan myöten - rakastunut minun vähäpätöisyyteeni. - - Hän on loordi Greystoken ainoa poika, ja kerran hän saa periä - loordin arvonimen ja maatilat. Lisäksi hän on itsekin rikas, - mutta se, että hänestä tulee englantilainen loordi, huolestuttaa - minua kovasti -- tiedäthän mielipiteeni Amerikan neidoista, jotka - ovat menneet naimisiin aatelisten ulkomaalaisten kanssa. Oh, - olisipa hän vain tavallinen amerikkalainen herrasmies! - - Mutta sehän ei ole hänen syynsä, että kaikessa muussa paitsi - syntyperässä hän olisi kunniaksi rakkaalle isänmaalleni, ja se on - suurin imarrus, minkä voin miehestä lausua. - - Meillä on ollut perin merkillisiä seikkailuja siitä asti - kun astuimme täällä maihin. Isä ja herra Philander eksyivät - viidakkoon, ja heitä ajoi takaa todellinen leijona. - - Herra Claytonkin eksyi, ja villit eläimet hyökkäsivät kahdesti - hänen kimppuunsa. Esmeraldaa ja minua piti myös kauhea leijona - suljettuna erääseen vanhaan majaan. Se oli todella "kamalata", - kuten Esmeralda sanoisi. - - Mutta kaikkein ihmeellisintä on täällä eräs olento, joka aina on - pelastanut meidät. Minä en ole häntä nähnyt, mutta herra Clayton, - isä ja herra Philander ovat, ja he sanovat hänen olevan kuin - jumala. Valkoinen hän on ja ruskettunut, voimakas kuin villi - elefantti, notkea kuin apina ja peloton kuin leijona. - - Hän ei puhu englantia, ja suoritettuaan jonkin arvokkaan työn hän - katoaa niin nopeasti ja salaperäisesti kuin ruumiiton henki. - - Sitten meillä on täällä toinenkin kummallinen naapuri, joka - kirjoitti kauniilla painokirjaimilla ilmoituksen englanniksi - ja kiinnitti sen majansa ovelle, jossa me nyt asumme. Siinä - hän varoitti meitä hävittämästä mitään hänen tavaroitaan, ja - allekirjoitukseksi hän merkitsi 'Apinain Tarzan'. - - Emme ole häntä nähneet, mutta arvelemme hänen olevan - lähitienoilla, sillä kun eräs merimiehistä aikoi ampua herra - Claytonia selkään, niin jokin näkymätön käsi heitti viidakosta - keihään, joka puhkaisi sala-ampujan olkapään. - - Merimiehet jättivät meille kovin vähän ruokatarpeita, ja kun - meillä on vain yksi revolveri, jossa on kolme panosta jäljellä, - niin emme tiedä, kuinka hankkisimme lihaa. Herra Philander - tosin sanoo voitavan elää vaikka kuinka kauan hedelmillä ja - pähkinöillä, joita viidakossa on yllin kyllin. - - Nyt olen hyvin väsynyt ja menen heti vuoteeseeni, johon herra - Clayton minulle keräsi ruohot. Kirjettäni jatkan kuitenkin - päivästä päivään, mikäli tapauksia sattuu. -- - - Uskollinen ystäväsi - - _Jane Porter_. - - HAZEL STRONGILLE, BALTIMORE, MD. - -Luettuaan kirjeen Tarzan istui kauan aikaa ymmällä ja mietiskellen. -Siinä oli niin paljon uusia ihmeellisiä asioita, että hänen oli -vaikea päästä niistä selville. - -He eivät siis tietäneet, että hän oli Apinain Tarzan. Piti ilmoittaa -se heille. - -Asuinpuuhunsa hän oli kyhännyt oksista ja lehvistä kömpelötekoisen -katoksen, jonka suojaan hän oli sateen varalta tallettanut majasta -tuomansa harvat aarteet. Niiden joukossa oli myös lyijykyniä. - -Niistä hän otti yhden ja kirjoitti Jane Porterin nimikirjoituksen -alle: - -"Minä olen Apinain Tarzan." - -Hän arveli sen riittävän, ja kirjeen hän päätti viedä takaisin majaan. - -Ruuan puolesta heidän ei tarvitsisi huolehtia. Sitä hän kyllä -hankkisi heille. - -Seuraavana aamuna Jane Porter löysi hukkuneen kirjeensä ihan samalta -paikalta, mistä se kaksi yötä aikaisemmin oli kadonnut. Se oli -kummallista, mutta nähdessään lisäyksen nimensä alla hän tunsi kylmiä -väreitä selässään. Hän näytti Claytonille kirjettä tai oikeammin sen -viimeistä lehteä, jossa allekirjoitus oli. - -"Ja ajatelkaahan, että tuo villi on arvatenkin tarkkaillut minua koko -ajan, kun kirjoitin! Uh, se on kauheata!" - -"Mutta hän on meille ystävällinen", vakuutti Clayton, "kun hän -on palauttanut kirjeenne, eikä ole tehnyt teille mitään pahaa, -ja ellen erehdy, niin juuri hän on antanut ystävyydestään hyvin -kouraantuntuvan todistuksen, sillä äsken löysin majan edustalta -kaadetun villikarjun". - -Siitä lähtien kului tuskin päivääkään, jolloin ei olisi majalle -tuotu metsänriistaa tai muuta ruokaa. Toisinaan se oli nuori hirvi, -toisinaan jotakin outoa syötävää -- Mbongan kylästä näpistettyjä -kassava-kakkuja -- taikka metsäkarju, leopardi, kerran leijonakin. - -Tarzanille tuotti mitä suurinta nautintoa hankkia ruokaa näille -tuntemattomille. Hänestä tuntui, ettei mikään ollut niin hauskaa kuin -ahertaa ihanan valkoisen tytön menestykseksi ja turvaksi. - -Hän aikoi joskus päivänvalolla ilmestyä majalle puhumaan heidän -kanssaan niiden pikku merkkien avulla, jotka olivat heille kaikille -tuttuja. Mutta hänen oli vaikea voittaa metsäläisujouttaan, ja niin -päivä seurasi toista, eikä hän tullut toteuttaneeksi aikomustaan. - -Majan asukkaat tutustuivat vähitellen ympäristöönsä ja rohkenivat -mennä yhä kauemmas viidakkoon pähkinöitä ja muita hedelmiä hakemaan. - -Kului tuskin päivääkään, jolloin professori Porter ei olisi -hajamielisenä harhaillut viidakossa vähääkään piittaamatta sen -väijyvistä vaaroista. Herra Samuel T. Philander, joka ei ollut -nuorenakaan ollut vahva mies, kävi vain varjoksi entisestään, hänen -kun piti pysytellä professorin henkivartijana. - -Vihdoin Tarzan päätti käydä majalla. - -Oli varhainen iltapuoli. Clayton oli lähtenyt sataman suulle -tarkkailemaan, näkyisikö ehkä ohikulkevia laivoja. Täällä hänellä -oli korkea puukasa valmiina sytytettäväksi, jos höyry tai purje -ilmaantuisi kaukaiselle taivaanrannalle. - -Professori Porter astuskeli pitkin rantaa etelää kohti, ja hänen -kintereillään oli herra Philander, joka pyyteli häntä kääntymään -takaisin, ennenkuin he molemmat taas joutuisivat jonkun villieläimen -takaa-ajettaviksi. - -Kun muut olivat hajaantuneet, lähtivät Jane Porter ja Esmeralda -viidakkoon keräämään hedelmiä ja innoissaan he joutuivat yhä -kauemmaksi majan luota. - -Tarzan odotti oven edessä heidän paluutaan. Hän ajatteli kaunista -valkoista tyttöä, eikä hän nykyään muuta ajatellutkaan. Hän mietti, -pelkäisikö tyttö häntä, ja tämä ajatus oli vähällä saada hänet -luopumaan suunnitelmastaan. - -Hän alkoi käydä maltittomaksi, kun ei ketään kuulunut. Hänen teki -mieli katsella tyttöä, olla hänen lähellään, ehkäpä koskettaakin -häntä. Apinamies ei tuntenut mitään jumalaa, mutta hän oli sittenkin -niin lähellä oman jumalaolentonsa palvontaa kuin kuolevainen ihminen -konsaan joutuu tämän ylevän tunteen valtaan. - -Odottaessaan hän kulutti aikaansa kirjoittamalla tytölle. Itsekään -hän ei olisi osannut sanoa, aikoiko hän myös toimittaa kirjeen -perille, mutta hänelle tuotti tavatonta mielihyvää, kun sai nähdä -ajatuksensa paperilla. Näin hän kirjoitti: - -"Minä olen Apinain Tarzan. Kaipaan teitä. Olen teidän. Te olette -minun. Täällä minun talossani elämme aina yhdessä. Tuon teille -parhaat hedelmät, hienoimmat hirvet, maukkainta lihaa, mitä -viidakosta saadaan. Tahdon metsästää teille. Minä olen viidakon -metsästäjistä mahtavin. Taistelen puolestanne. Minä olen väkevin -kaikista viidakon taistelijoista. Te olette Jane Porter, sen näin -kirjeestänne. Kun näette tämän, niin tiedätte, että se kuuluu teille -ja että Apinain Tarzan rakastaa teitä." - -Kun hän lopetettuaan kirjeensä seisoi ovella suorana kuin nuori -intiaani, kuuli hänen tarkka korvansa tutun äänen. Se oli kahinaa, -joka ilmaisi suuren apinan liikkuvan pitkin puiden alaoksia. - -Hetkisen hän kuunteli tarkkaavaisesti. Sitten kuului viidakosta -naisen kauhistunut huuto. Silloin Tarzan pudotti ensimmäisen -rakkauskirjeensä maahan ja syöksyi kuin pantteri metsään. -- - -Clayton kuuli myös tämän huudon, samoin professori Porter ja herra -Philander, jotka kaikki juosten kiirehtivät majalle, kiihkeästi -kysellen toisiltaan, mikä oli hätänä. Silmäys majaan vahvisti heidän -pahimman pelkonsa. - -Jane Porter ja Esmeralda olivat poissa. - -Hetkeäkään hukkaamatta Clayton ryntäsi molempien vanhusten seuraamana -viidakkoon, huutaen tyttöä nimeltä. Puolisen tuntia hän harhaili -siellä, kunnes sattumalta tapasi Esmeraldan näköjään elottoman -ruumiin. - -Hän kumartui koettelemaan neekerinaisen valtimoa ja kuunteli, vielä -sydän sykki. Esmeralda oli vielä elossa. Clayton ravisti häntä. - -"Esmeralda!" huusi hän naisen korvaan. "Esmeralda! Jumalan nimessä, -missä neiti Porter on? Mitä on tapahtunut? Esmeralda?" - -Neekeritär avasi hitaasti silmänsä. Hän näki Claytonin ja viidakon -ympärillään. - -"Oi taivas!" kiljahti hän ja pyörtyi uudestaan. - -Nyt ehtivät paikalla myöskin professori Porter ja herra Philander. - -"Mitä meidän on tehtävä, herra Clayton?" kysyi vanha professori. -"Mistä haemme häntä? Jumala ei voi olla niin julma, että nyt olisi -ottanut pienen tyttöni minulta." - -"Meidän täytyy saada Esmeralda ensin virkoamaan", vastasi Clayton. -"Hän voi kertoa meille, mitä on tapahtunut. Esmeralda!" huusi hän -taas kiivaasti pudistaen neekeritärtä hartioista. - -"Oi taivas, antakaa minun kuolla!" huusi naisparka silmät yhä -ummessa. "Anna rakas Jumala, minun kuolla, mutta älä anna minun enää -nähdä niin kauheata naamaa. Mitä varten lähetetään paholainen vanhan -Esmeralda-paran kimppuun? Hän ei ole kellekään mitään pahaa tehnyt, -totisesti ei ole. Hän on viaton, on ihan totta..." - -"No no, Esmeralda", keskeytti Clayton. "Minä tässä vain olen, -- -Clayton. Avatkaa silmänne!" - -Esmeralda totteli käskyä. - -"Oi taivas! Jumalalle kiitos!" sanoi hän. - -"Missä neiti Porter on? Mitä on tapahtunut?" kysyi Clayton. - -"Eikö neiti Jane ole täällä?" parahti Esmeralda kohoten istualleen -niin nopeasti, ettei olisi luullut hänen ruumiissaan olevan sellaista -vikkelyyttä. "Oi jumala, nyt minä muistan! Se on vienyt hänet -mukanaan", ja neekeritär alkoi nyyhkiä ja ruikuttaa. - -"Mikä on vienyt hänet?" kysyi professori Porter. - -"Suuri karvainen hirviö." - -"Gorillako, Esmeralda?" kysyi herra Philander, ja kaikki kolme miestä -voivat tuskin henkeään vetää, kun hän lausui ilmi tämän kauhean -ajatuksen. - -"Minä luulin, että se oli itse pahahenki, mutta kai se oli semmoinen -gorillaelefantti, vai mikä sen nimi on. Oi voi minun lastani, omaa -kultastani..." Ja taas Esmeralda purskahti kiihkeihin nyyhkytyksiin. - -Clayton alkoi heti etsiskellä jälkiä, mutta ei nähnyt muuta kuin -tallattua ruohoa, eikä hänellä ollut niin paljon viidakon tuntemusta, -että olisi osannut näkemästään mitään päätellä. - -Koko loppupäivän he haeskelivat viidakossa, mutta kun tuli pimeä, oli -heidän pakko toivottomina luopua yrityksestä, sillä eiväthän he edes -tietäneet suuntaa, minne päin peto oli vienyt Jane Porterin. Yö oli -jo aikoja levinnyt seudun yli, kun he saapuivat majalle. Masentuneina -ja äänettöminä he istuivat pienessä rakennuksessa. - -Vihdoin professori Porter keskeytti hiljaisuuden. Hänen sävynsä -ei enää muistuttanut oppinutta tutkijaa, joka laatii teorioita -salaperäisistä, tuntemattomista asioista, vaan hän puhui nyt kuin -toiminnan mies, mutta kaikesta päättäväisyydestä huolimatta hänen -äänessään oli toivottomuuden ja tuskan vivahdus, joka sai vastakaikua -Claytonin sydämestä. - -"Nyt minä menen makuulle", sanoi vanhus, "ja koetan vähän nukkua. -Varhain aamulla, heti kun on valoisaa, otan mukaani ruokaa niin -paljon kuin jaksan kantaa, ja lähden taas etsimään Janea, kunnes -löydän hänet. Minä en tule ilman häntä takaisin." - -Hänen seuralaisensa eivät vastanneet heti. Kumpikin oli vaipunut -omiin surullisiin ajatuksiinsa ja tiesi yhtä hyvin kuin -professori-vanhuskin, mitä viime sanat merkitsivät -- professori -Porter ei milloinkaan palaisi viidakosta. - -Vihdoin Clayton nousi ja laski kätensä professori Porterin -kumaraiselle olalle. - -"Minä tulen tietysti kanssanne", sanoi hän. "Te olette puhunut meidän -molempien puolesta." - -"Tiesin, että tarjoutuisitte -- että haluaisitte tulla mukaani -etsimään, herra Clayton, mutta se ei käy päinsä. Janea ei enää kukaan -voi auttaa. Minä menen vain siksi, että saisin yhdessä hänen kanssaan -kohdata Luojani, ja minulle tuottaa lohdutusta se tieto, ettei rakas -tyttöni jää yksin ja hylättynä makaamaan hirveässä viidakossa. Samat -lehvät saavat peittää meidät molemmat, samat sateet huuhdella meitä, -ja hänen äitinsä henki saa tavata meidät yhdessä niin kuolemassa -kuin elämässäkin. Ei, minun yksin on mentävä, sillä hän oli minun -tyttäreni -- ainoa, mitä minulla enää oli rakasta maan päällä." - -"Minä tulen sittenkin mukaanne", sanoi Clayton yksinkertaisesti. - -Vanhus kohotti katseensa ja silmäili tarkoin William Cecil Claytonin -tarmokkaita, kauniita kasvoja. Ehkä hän niistä luki sen rakkauden, -joka paloi nuoren miehen sydämessä -- rakkauden hänen tyttäreensä. - -Hän oli viime aikoina ollut liian syventynyt tieteellisiin -mietiskelyihinsä, voidakseen panna merkille pikku tapauksia ja -satunnaisia sanoja, jotka olisivat käytännöllisemmälle miehelle -ilmaisseet, että nuoret tunsivat yhä suurempaa kiintymystä toisiinsa. -Nyt vasta hän joutui niitä ajattelemaan. - -"Kuten haluatte", vastasi hän. - -"Minut saatte myös ottaa lukuun", huomautti herra Philander. - -"Ei, sinä vanha kelpo ystäväni", väitti professori Porter. "Emme saa -kaikki mennä. Julmaa olisi jättää Esmeraldaparka tänne yksinään, -eikä sitäpaitsi kolmelle onnistu asia sen paremmin kuin yhdellekään. -Kauhea aarniometsä vaatii muutenkin tarpeeksi uhreja. Koettakaamme -nyt vähän nukkua..." - - - - -YHDEKSÄSTOISTA LUKU - -Alkuajan valta - - -Siitä asti kun Tarzan oli jättänyt ihmisapinain heimon, jonka -jäseneksi hänet oli otettu, olivat sitä vaivanneet alinomaiset -riitaisuudet. Terkoz oli esiintynyt julmana ja oikullisena -kuninkaana, niin että useat vanhemmista ja heikommista apinoista, -joita kohtaan hän erikoisesti käytti hirmuvaltaansa, olivat -toinen toisensa jälkeen perheineen lähteneet etsimään rauhaa ja -turvallisuutta aarniometsän kaukaisista sisäosista. - -Vihdoin jäljellejääneetkin joutuivat epätoivoon Terkozin -väkivaltaisuudesta, ja silloin erään mieleen johtui Tarzanin -hyvästijättöpuhe: - -"Jos saatte johtajaksenne julmurin, niin älkää menetelkö niinkuin -muut apinat, jotka yksitellen nousevat johtajaansa vastaan. -Lyöttäytykää sen sijaan kaksi, kolme tai neljä yhteen ja käykää -sitten hänen kimppuunsa. Jos näin teette, niin yksikään johtaja ei -uskalla menetellä muulla tavoin kuin hänen sopii, sillä neljä voi -aina tappaa kuinka väkevän johtajan tahansa." - -Se apina, joka muisti tämän viisaan neuvon, puhui siitä useille -tovereilleen, ja kun Terkoz taas kerran palasi heimonsa luo, sai hän -kuuman vastaanoton. - -Siinä ei kursailtu. Heti kun Terkoz näyttäytyi, karkasi häneen -käsiksi viisi rotevaa karvaista petoa. - -Sydämessään hän oli kurja pelkuri, kuten kaikki päällepäsmärit, -olkoonpa sitten puhe apinoista tai ihmisistä, eikä hän siis jäänyt -joko voittaakseen tai kuollakseen, vaan riistäytyi irti niin pian -kuin suinkin ja pakeni metsän tiheimpään suojaan. - -Pari kertaa hän vielä koetti liittyä heimoon, mutta kummallakin -kerralla oli vastaanotto sama, ja hänet ajettiin tiehensä. Vihdoin -hän luopui yrittämästä ja palasi viidakkoon raivosta ja vihasta -vaahdoten. - -Monta päivää hän kuljeskeli umpimähkään sinne tänne, hautoen kostoa -ja etsiskeli en jotakin heikkoa olentoa, johon saisi purkaa vimmansa. -Tässä mielentilassa heilautellen itseään puusta puuhun hirveä -ihmisenkaltainen peto äkkiä tapasi matkallaan kaksi naista. - -Huomatessaan heidät hän oli jo aivan heidän kohdallaan. Jane Porter -näki hänet vasta sitten, kun suuri karvainen ruumis pudottautui -maahan, jolloin hirvittävä naama ja ärisevä kita oli vain jalan -päässä hänen edessään. - -Kimeä parkaisu pääsi hänen huuliltaan, kun pedon koura tarttui hänen -käsivarteensa. Sitten hänet tempaistiin lähemmäksi hirveitä hampaita, -jotka tavoittelivat hänen kurkkuansa. Mutta ennenkuin ne koskettivat -hienoa ihoa, oli apina muuttanut mieltään. - -Heimo oli pitänyt hallussaan kaikki hänen naisensa. Hänen oli siis -hankittava toisia niiden sijaan. Tämä karvaton valkea apina saisi -olla ensimmäinen hänen uudessa taloudessaan. Niinpä hän töykeästi -heitti tytön leveille karvaisille hartioilleen ja hypähti taas puiden -sekaan, vieden mukanaan Jane Porterin, jota nyt uhkasi kuolemaa tuhat -kertaa pahempi kohtalo. - -Esmeraldan huuto oli kuulunut samaan aikaan kuin Jane Porterin, mutta -sitten hän pyörtyi, kuten tavallisesti, jos sattui äkillinen kohtaus, -joka vaati mielenmalttia. - -Mutta Jane Porter ei menettänyt tajuntaansa. Tosin hän lamaantui -kauhusta, nähdessään hirveän naaman ja tuntiessaan pedon -pahanhajuisen hengityksen lemahtavan vasten kasvojaan, mutta hänen -aivonsa toimivat, ja hän käsitti kaikki, mitä tapahtui. - -Se vauhti, jolla peto vei häntä metsän läpi, oli hänestä suorastaan -ihmeellinen, mutta sittenkään hän ei huutanut eikä ponnistellut -vastaan. Apinan äkillinen ilmaantuminen oli niin hämmentänyt hänet, -että hän luuli olevansa nyt matkalla rannikolle päin. - -Siksi hän säästi voimiaan ja ääntään, kunnes näkisi olevansa kyllin -lähellä majaa, että huutamisesta voisi olla apua. - -Lapsiparka ei aavistanut, että häntä kannettiin yhä kauemmaksi -läpitunkemattomaan aarniometsään. - -Se parahdus, joka oli saanut Claytonin ja molemmat vanhukset -rientämään pensaston puhki, oli opastanut Apinain Tarzanin suoraan -Esmeraldan luo, mutta tästä hän ei sen enempää välittänyt, -tarkastettuaan vain ohimennessään, ettei neekerittärelle ollut mitään -pahaa tehty. - -Hetken aikaa hän tutki maata ja puita ympärillään, kunnes hänen -apinavaistonsa ja synnynnäinen ihmisälynsä oli saanut selville -tapahtumain kulun yhtä täydellisesti kuin jos hän olisi ne omin -silmin nähnyt. - -Sitten hän jälleen katosi huojuvien puiden sekaan ja seurasi jälkiä, -joita ei yksikään toinen ihminen olisi osannut keksiä ja tulkita. - -Oksien päistä kyllä saattaa nähdä, kuinka apina on heilauttanut -itsensä puusta puuhun, mutta mahdotonta sitävastoin on näistä -merkeistä päättää, mihin suuntaa se on mennyt, sillä latvukset ovat -taipuneet vain alaspäin, osoittamatta onko apina jättänyt nämä merkit -tullessaan puuhun vai lähtiessään. Lähempänä puun runkoa sitävastoin -pääsee paremmin selville suunnasta, vaikka jäljet siellä ovat -heikommat. - -Jollakin oksalla on hyönteistoukka musertunut pakolaisen jalan -alle, ja Tarzan tietää vaistomaisesti, mihin sama jalka koskettaisi -seuraavassa hyppäyksessä. Siltä hän sitten löytää jäännöksen samasta -itikasta, ja useinkin se on vain pikkuruinen kostea täplä. - -Toisaalla taas on koura repäissyt kaarnanpalasen irti, ja raapaisun -suunta osoittaa minne päin matka on käynyt. Välistä on myös karvainen -ruumis hieraissut oksaa tai runkoa, ja siihen tarttunut karvahahtuva -kertoo, että ollaan oikeilla jäljillä. - -Hänen ei edes tarvinnut hiljentää vauhtiaan huomatakseen kaikkia -näitä näennäisesti vähäpätöisiä merkkejä, joita pakeneva eläin -oli jättänyt. Ne erottuivat hänelle selvästi muista lehtevän tien -lukemattomista säröistä ja naarmuista. Mutta selvemmin hän kuitenkin -tunsi hajun, sillä hänen harjaantuneet sieraimensa olivat yhtä herkät -kuin koiran, ja hänellä oli se etu, että hän kulki vastatuuleen. - -Yleisesti luullaan, että luonto on alemmille olennoille antanut -paremmat hajuhermot kuin ihmisille, mutta asia riippuu kokonaan -niiden kehittymisestä. Ihmisen ei tarvitse olemassaolon taistelussa -turvautua ainoastaan ulkonaisiin aisteihinsa. Hänen kykynsä ajatella -ja harkita on melkoiseksi osaksi ne korvannut, ja siksi ne ovat -vastaavassa määrässä tylsistyneet, samoin kuin korvia ja päänahkaa -liikuttavat lihakset ovat kuihtuneet, kun niitä ei ole käytetty. - -Toisin oli Apinain Tarzanin laita. Varhaisimmasta lapsuudesta asti -hänen oli täytynyt herkistää näköään, kuuloaan, hajuaan, makuaan ja -tuntoaan, ja nämä olivat olleet hänelle paljon tärkeämmät kuin aivot, -jotka olivat kehittyneet hitaammin. - -Tarzanin aisteista oli maku kehittymättömin, sillä hän saattoi -syödä ihania hedelmiä ja kauan kuopattuna ollutta raakaa lihaa -ja tunsi kummassakin tapauksessa melkein samanlaista nautintoa. -Mutta tässä suhteessa hän erosikin vain vähän muutamista nykyajan -herkuttelijoista. - -Melkein ääneti hän ajoi takaa Terkozia, mutta hänen kahinansa kuului -sittenkin pakenevan pedon korviin ja sai sen lisäämään vauhtiaan. - -Tarzanin täytyi samota useita kilometrejä, ennen kuin hän tavoitti -Terkozin, ja kun tämä silloin näki, että pako oli turha, laskeutui -hän maahan pienelle avoimelle paikalle otellakseen saaliinsa puolesta -tai jollakin tavoin pelastaakseen nahkansa, jos huomaisi, että -vastustaja oli häntä väkevämpi. - -Hän piteli yhä kiinni Jane Porterista, kun Tarzan leopardin lailla -ryntäsi kentälle, jonka itse luonto oli pannut kuntoon tätä -alkuaikojen mukaista kaksintaistelua varten. - -Nähdessään, että takaa-ajaja oli Tarzan, tuli Terkoz ajatelleeksi, -että nainen oli Tarzanin oma, koska he olivat molemmat samaa lajia --- valkoisia ja karvattomia -- ja hänen mielensä riemastui, kun näin -tuli tilaisuus kaksin verroin kostaa vihamiehelleen. - -Jane Porterille oli tämän jumalaisen miehen ilmestys kuin -sanansaattaja ylhäältä. Claytonin, isänsä ja herra Philanderin -kuvauksista hän päätteli, että tuo oli varmaankin sama ihmeellinen -olento, joka oli pelastanut heidät, ja niinpä hän näki Tarzanissa -vain suojelijan ja ystävän. - -Mutta kun Terkoz sysäsi hänet töykeästi syrjään ja hän näki apinan -valtavan hahmon, väkevät lihakset ja julmat hampaat, alkoi hänen -sydämensä vapista. Kuinka voisi yksikään ihminen lyödä sellaisen -vastustajan maahan? - -Kuin vihaiset härät he iskivät yhteen ja tavoittelivat kuin sudet -toistensa kurkkuja. Apinan pitkiä hampaita vastassa oli miehen terävä -puukko. - -Jane Porter oli nojautunut korkean puun runkoon, kädet lujasti -puristettuina aaltoilevaa rintaa vasten ja silmät levällään kauhusta, -pelosta ja ihailusta ja tarkkasi tätä alkuaikaisten olentojen -kamppailua naisesta -- hänestä. - -Kun miehen selkä- ja olkalihakset ponnistuksesta paisuivat ja hänen -jäntevät käsivartensa pitivät kurissa apinan irvistäviä hampaita, -silloin karisi vuosisatojen sivistys ja hienous kuin tarpeeton -huntu nuoren tytön yltä. Ja kun pitkä puukko kymmenkunta kertaa -upposi syvälle Terkozin sydänvereen ja raskas ruho sitten hengetönnä -lojui maassa, heräsi Jane Porterissa eloon alkuaikainen nainen, ja -hän riensi kädet ojennettuina alkuaikaisen miehen luo, joka oli -taistellut hänen puolestaan ja hänet voittanut omakseen. - -Entä Tarzan? - -Hän teki sen, mitä ei tarvitse opettaa yhdellekään miehelle, jonka -suonissa terve veri lämpimänä virtaa. Hän otti tytön syliinsä ja -peitti vapisevat huulet suuteloilla. - -Hetken aikaa Jane Porter lepäsi Tarzanin rintaa vasten silmät -puoleksi ummessa. Ensi kerran nuoren elämänsä aikana hän sai kokea, -mitä rakkaus oli. - -Mutta äkkiä hän taas tuli tajuihinsa. Hänestä tuntui kuin hän olisi -alasti, ja häntä hävetti, ja silloin hän taas oli oma itsensä, -loukkaantunut nykyajan nainen, joka rajusti sysäsi Apinain Tarzanin -luotaan ja kätki kasvot käsiinsä. - -Tarzan oli hämmästynyt, kun tyttö, jota hän oli salaa rakastanut -ja ihaillut, oli vastustelematta tullut hänen syliinsä, ja nyt hän -hämmästyi yhtä paljon, kun tyttö tahtoi päästä hänestä eroon. - -Sitten Tarzan lähestyi taas ja tarttui hänen käsivarteensa. Mutta -hän rimpuili vastaan kuin tiikeri ja löi Tarzanin leveään rintaan -pienillä käsillään. - -Tarzan ei voinut tätä ymmärtää. - -Äsken oli hänen tarkoituksensa ollut kiireesti viedä Jane Porter -tämän omaisten luo, mutta lyhyt hetki oli sumentanut. - -Apinain Tarzan oli tuntenut lämpimän, solakan ruumiin kaikki, ja -siihen oli haihtunut hänen hyvä aikeensakin, painuvan itseään -vasten. Tytön hengitys oli lämmittänyt hänen poskiaan ja huuliaan ja -sytyttänyt uuden hehkun hänen rinnassaan. Ihanien huulten suudelmat -olivat saaneet hänen koko sielunsa leimuamaan, ja sen palon voimasta -Tarzan oli kuin uusi olento. - -Taas hän laski kätensä tytön käsivarsille. Taas hänet työnnettiin -takaisin. Silloin Tarzan teki juuri niin, kuin hänen ensimmäiset -esi-isänsä olivat tehneet. - -Hän otti naisen syliinsä ja kantoi hänet viidakkoon. - -Varhain seuraavana aamuna heräsivät kaikki neljä pienessä majassa -nukkuvaa henkilöä kanuunanlaukaukseen. Clayton ryntäsi ensimmäisenä -ulos ja näki, että kaksi alusta oli ankkuroinut sataman suulle. - -Toinen oli _Arrow_, toinen pieni ranskalainen risteilijä. -Jälkimmäisen kannella seisoi suuri joukko miehiä, katsellen rannalle; -Clayton ja toiset hänen jäljessään tulleet ymmärsivät, että kanuuna -oli laukaistu herättämään heidän huomiotaan, jos he vielä olisivat -majassa. - -Molemmat laivat olivat jokseenkin kaukana rannasta, ja epäiltävää -oli, voisiko laivaväki kaukoputkellaan nähdä pienen seurueen, joka -heilutteli heille hattujaan. - -Esmeralda oli irroittanut punaisen esiliinansa ja liehutti sitä -kiihkeästi päänsä yllä, mutta Clayton, joka pelkäsi, ettei sekään -ehkä näkyisi, kiirehti pohjoiselle niemekkeelle, missä hänen kokkonsa -oli valmiina sytytettäväksi. - -Sekä hänestä itsestään että hänen onnettomuustovereistaan tuntui -kokonaiselta iankaikkisuudelta, ennen kuin hän ehti kuivan puu- ja -risukasan luo. - -Kun hän vihdoin oli tunkeutunut tiheikön puhki ja taas sai näkyviinsä -alukset, hämmästyi hän kovasti huomatessaan _Arrowin_ kohottavan -purjeita ja risteilijän olevan matkalla. - -Nopeasti hän sytytti rovion monesta kohden ja kiirehti sitten niemen -uloimpaan kärkeen. Siellä hän riuhtaisi yltään paitansa, sitoi sen -oksaan ja alkoi sitä heiluttaa edestakaisin. - -Mutta alukset jatkoivat vain matkaansa, ja hän oli jo luopunut -kaikesta toivosta, kun yli metsän nouseva valtava savupatsas herätti -risteilijän tähystäjän huomiota. Heti sitten suuntautui kymmenkunta -kaukoputkea rannikkoa kohti. - -Clayton näki molempien alusten kääntyvän. _Arrow_ jäi rauhallisesti -keinumaan valtameren aalloille, mutta risteilijä lähti verkalleen -maata kohti. - -Jonkun matkan päähän se pysähtyi, ja siitä laskettiin vene, joka -soudettiin rannalle. - -Kun se pääsi maihin, astui siitä nuori upseeri. - -"Herra Clayton, luullakseni?" kysyi hän. - -"Jumalan kiitos, että tulitte!" vastasi Clayton. "Ehkä ei ole vielä -liian myöhäistä." - -"Mitä tarkoitatte, herra?" kysyi upseeri. - -Clayton kertoi Jane Porterin katoamisesta ja ilmoitti, että etsintään -tarvittaisiin aseellisia miehiä. - -_"Mon dieu!"_ huudahti upseeri huolestuneena. "Eilen ei olisi -kenties ollut myöhäistä. Tänään voi olla parempi, ettei tyttöparkaa -milloinkaan löydetä. Hirveätä, herra, todella hirveätä." - -Toisia veneitä oli risteilijästä laskettu vesille. Clayton osoitti -upseerille, missä oli pienen poukaman suu, ja astui sitten hänen -kanssaan veneeseen. Kaikki soutivat nyt pieneen satama-altaaseen. - -Pian nousi koko seurue maihin sille kohtaa, missä professori Porter, -herra Philander ja itkevä Esmeralda odottivat. - -Viimeisessä risteilijästä tulleessa veneessä oli myös aluksen -komentaja. Heti kun hän sai kuulla Jane Porterin ryöväämisestä, -tarjosi hän käytettäväksi miehiä, jotka vapaaehtoisesti suostuivat -lähtemään professori Porterin ja Claytonin mukana etsintäretkelle. - -Urheista ja myötätuntoisista ranskalaisista halusi heti joka upseeri -ja mies lähteä matkalle. - -Komentaja valitsi kaksikymmentä miestä ja kaksi upseeria, luutnantti -D'Arnotin ja luutnantti Charpentierin. Muuan vene lähetettiin -risteilijältä noutamaan ruokatavaroita, ammuksia ja pyssyjä. -Revolverit oli miehillä ennestään. - -Claytonin kysymykseen, kuinka he olivat tulleet ankkuroineeksi -likelle rantaa ja laukaisseeksi kanuunan, selitti kapteeni Dufranne, -että he kuukausi sitten olivat saaneet näkyviinsä _Arrowin_, joka -jotensakin runsain purjein viiletti lounaaseen, ja kun he olivat -antaneet sille pysähdysmerkin, oli se vain lisännyt purjeitaan. - -He olivat seuranneet sitä auringon laskuun asti ampuen useita -laukauksia, mutta seuraavana aamuna siitä ei näkynyt jälkeäkään. -He olivat sitten useita viikkoja risteilleet lähellä rannikkoa -edestakaisin ja jo melkein unohtaneet koko jutun, kun varhain eräänä -aamuna muutamia päiviä takaperin tähystäjä oli ilmoittanut, että -näkyvissä oli alus, joka ajelehti kovassa aallokossa, ilmeisesti -ohjausta vailla. - -Tultuaan lähemmäksi tätä haaksirikkoista laivaa, he saivat -kummastuksekseen huomata sen olevan saman, joka joitakuita viikkoja -aikaisemmin oli päässyt heidän käsistään. Etu- ja mesaanipurje olivat -ylhäällä, ikäänkuin olisi koetettu pitää alusta tuuleen päin, mutta -ne olivat revenneet ja pieksivät köysiä jokseenkin navakassa tuulessa. - -Kovassa aallokossa oli vaikeata viedä miehistöä laivaan, ja kun -kannella ei näkynyt mitään elonmerkkejä, päätettiin viipyä sen -lähellä, kunnes tuuli ja meri tyyntyisivät. Mutta juuri silloin he -näkivät laivan partaalle kapuavan miehen, joka sai heille heikosti -viitatuksi epätoivon mykän merkin. - -Heti lähetettiin sinne vene, josta miesten onnistuikin nousta -_Arrowin_ kannelle. Täällä kohtasi heitä kauhea näky. - -Kymmenkunta kuollutta ja kuolemaisillaan olevaa ihmistä virui -sekaisin pahasti kallistuneella kannella. Kahta ruumista oli osittain -syöty, ikään kuin laivassa olisi ollut susia. - -Ranskalaiset saivat pian purjeet kuntoon, ja kovaonnisen aluksen -vielä henkiin jääneet miehet toimitettiin kannen alle riippumattoihin. - -Kuolleet käärittiin tervavaatteeseen ja kytkettiin riviin kannelle, -jotta heidän kumppaninsa voisivat antaa heistä henkilötiedot, ennen -kuin ruumiit laskettiin meren syvyyteen. - -Ei yksikään elävistä ollut tajuissaan ranskalaisten matruusien -tullessa _Arrowin_ kannelle. Merkinantajakin oli pyörtynyt -saamatta tietää, olivatko hänen epätoivoiset ponnistuksensa mitään -hyödyttäneet. - -Ranskalainen upseeri sai piankin selville, mikä oli aiheuttanut -tämän hirveän tilanteen, sillä kun etsittiin vettä ja viinaa miesten -virkistämiseksi, ei tavattu kumpaakaan. Samoin olivat kaikki -ruokatavarat loppuneet viimeistä murua myöten. - -Hän antoi heti merkin risteilijään, että oli lähetettävä vettä, -lääkkeitä ja ruokaa, jolloin vielä toinen vene lähti vaaralliselle -retkelle _Arrowin_ luo. - -Kun miehet olivat saaneet virvokkeita, toipuivat jotkut heistä sen -verran, että saatiin kuulla koko kertomus aarteen hakuretkestä ja -kuinka _Arrow_ purjehti tiehensä Snipesin murhan jälkeen, sitten kun -hänen ruumiinsa oli haudattu yhdessä arkun kanssa. - -Risteilijän takaa-ajo oli niin pahasti säikäyttänyt kapinoitsijat, -että he olivat monta päivää jatkaneet matkaa suoraan aavalle -Atlantille, mutta kun he sitten olivat huomanneet vesi- ja -ruokavarastojensa niukkuuden, olivat he jälleen kääntyneet itää kohti. - -Kun laivalla ei kukaan ollut perehtynyt laivan ohjaamiseen, alettiin -piankin kiistellä siitä, missä oikein oltiin, ja kun kolme päivää -purjehdittua itään päin ei vieläkään näkynyt maata, käänsivät he -laivan pohjoiseen, peläten, että vallitsevat pohjoistuulet olivat -ajaneet heidät Afrikan eteläkärkeäkin etelämmäksi. - -Näin he antoivat aluksen mennä pohjoiskoillista kohti pari päivää, -jolloin heidät yllätti kaksi viikkoa kestävä tyven. Juomavesi oli -heiltä loppunut, ja seuraavana päivänä he olivat ilman ruokaakin. - -Tilanne muuttui pian yhä pahemmaksi. Eräs miehistä tuli hulluksi -ja hyppäsi mereen. Pian sen jälkeen avasi toinen suonensa ja joi -omaa vertansa. Kun hän kuoli, heittivät he hänet mereen, vaikka oli -joukossa niitäkin, jotka halusivat pitää ruumiin laivassa. Nälkä oli -muuttamaisillaan heidät ihmisistä pedoiksi. - -Kaksi päivää ennen kun risteilijä oli heidät pelastanut, olivat he -käyneet liian heikoiksi ohjaamaan alusta, ja samana päivänä oli -kuollut kolme miestä. Seuraavana aamuna nähtiin, että erään ruumista -oli syöty. - -Koko sen päivän miehet tarkkailivat kiiluvin silmin toisiaan kuin -petoeläimet, ja seuraavana aamuna oli kaksi ruumista syöty miltei -puhtaaksi. Hirveästä ateriasta huolimatta miehet olivat vain vähän -voimistuneet, sillä jano vaivasi heitä pahemmin. Ja sitten oli tullut -risteilijä. - -Kun ne, jotka vielä voitiin pelastaa, olivat kylliksi tointuneet, sai -ranskalainen komentaja kuulla koko jutun, mutta miehet olivat liian -oppimattomia osatakseen tarkoin näyttää sen paikan, minne professori -seurueineen oli jätetty, ja siksi täytyi risteilijän verkalleen -kulkea pitkin rannikkoa, laukaista tavan takaa kanuunansa merkiksi ja -kaukoputkilla tutkistella joka soppea rannikolla. - -Öisin he olivat olleet ankkurissa, ettei jäisi tutkimatta pieninkään -rannikon taival, ja sattuma toi heidät edellisenä iltana juuri sille -kohtaa, missä etsiskelty leiri sijaitsi. - -Edellisen illan merkkilaukauksia ei oltu majassa kuultu, nähtävästi -siksi, että he kaikki silloin olivat etsimässä Jane Porteria viidakon -tiheikössä, missä ainainen oksien rapina tukahdutti muut äänet. - -Kun molemmat seurueet olivat kertoneet seikkailunsa, oli -risteilijän venekin jo palannut ja tuonut muassaan muonaa ja -aseita retkikunnalle. Muutamia minuutteja myöhemmin lähti pieni -matruusijoukko, mukana kaksi ranskalaista upseeria ynnä professori -Porter ja Clayton, toivottomalle ja surulliselle retkelle tiettömään -viidakkoon. - - - - -KAHDESKYMMENES LUKU - -Isäin perintö - - -Kun Jane Porter huomasi olevansa vankina ja sen merkillisen -metsäläisen kannettavana, joka oli pelastanut hänet apinan käsistä, -alkoi hän epätoivoisesti ponnistella päästäkseen vapaaksi, mutta -vankat käsivarret, jotka pitelivät häntä yhtä helposti kuin pikku -vauvaa, puristivat yhä tiukemmin. - -Silloin hän jätti turhat yrityksensä, pysyi hiljaa ja katseli -puoliavoimien silmäluomiensa lomitse sitä miestä, joka näin kepeästi -kuljetti häntä tiheikön läpi. - -Kasvot olivat tavattoman kauniit, ja Tarzan oli hänestä väkevän -miehisen kauneuden perikuva, jonka piirteitä eivät raakojen ja -alentavien intohimojen jäljet rumentaneet. Sillä vaikka Apinain -Tarzan oli tappanut ihmisiä ja eläimiä, oli hän surmannut niitä kuin -metsästäjä, intohimotta, ellei oteta lukuun niitä harvoja tapauksia, -jolloin hän ei ollut hautonut mielessään ilkeyttä, joka painaa -inhoittavat jäljet kasvoihin. - -Erään seikan tyttö oli pannut erikoisesti merkille nähdessään -Tarzanin ryntäävän Terkozia vastaan -- vasemmasta silmäkulmasta -yli pään ulottuvan tulipunaisen viirun. Mutta kun hän nyt tarkasti -Tarzanin piirteitä, huomasi hän, että se oli hävinnyt ja että sen -paikalla oli vain ohut valkea viiva. - -Tuntiessaan tytön pysyvän rauhallisena Tarzan hellitti hieman -puristustaan ja kerran katsahti hänen silmiinsä hymyillen, ja silloin -Jane Porterin täytyi sulkea silmänsä, joita näiden kauniiden, -viehättävien miehenkasvojen näkeminen huikaisi. - -Äkkiä Tarzan kiipesi puuhun, ja tyttö ihmetteli, miksi ei ollenkaan -peloittanut, vaan hänestä tuntui, ettei hän koskaan ennen ollut -levännyt paremmassa turvassa kuin nyt tämän ihmeellisen olennon -käsivarsilla ja matkan käydessä yhä syvemmälle villiin metsään, jossa -häntä odotti tuntematon kohtalo. - -Kun hän silmät ummessa alkoi miettiä tulevaisuuttaan ja vilkkaan -mielikuvituksen tuoma pelko taas valtasi hänet, ei hänen tarvinnut -muuta kuin avata silmänsä ja katsoa likellä oleviin jaloihin -kasvoihin heti rauhoittuakseen. - -Ei, tämä mies ei koskaan tekisi hänelle pahaa, siitä hän oli varma, -sillä hienot piirteet ja avomieliset kirkkaat silmät todistivat -ritarillisuutta. - -Yhä edelleen he samosivat vihannoivaan tiheikköön, joka Jane -Porterista näytti mahdottomalta puhkaista, mutta jonka läpi tämä -ihmeellinen metsäläinen pääsi kuin taikakeinoin. Tuskin ainoakaan -oksa kosketti tyttöä, ja kuitenkin näkyi yllä ja alla, edessä ja -takana vain toisiinsa kietoutuneita oksia ja köynnöksiä. - -Tarzanin kulkiessa eteenpäin heräsi hänen mielessään monia uusia ja -outoja ajatuksia. Nyt hänelle oli todellakin tullut ongelma, jonka -tapaista hän ei milloinkaan ollut käsitellyt, ja pikemminkin hän -tunsi kuin osasi harkita, että hänen oli se ratkaistava kuin ihminen -eikä apinan tavalla. - -Ilmava matka pitkin puiden keskioksia, jota tietä hän suurimmaksi -osaksi käytti, oli hieman jäähdyttänyt hänen vastaheränneen -rakkautensa hehkua. - -Äkkiä hän huomasi pohtivansa sitä kysymystä, mikä kohtalo olisi -tullut tytön osaksi, ellei häntä olisi pelastettu Terkozin käsistä. -Hän tiesi, miksi apina ei ollut tappanut tyttöä, ja alkoi vertailla -omia ja Terkozin aikeita. - -Tosin oli viidakon väen tapaista, että uros otti puolisonsa väkisin. -Mutta voisiko Tarzan seurata eläinten lakeja? Eikö hän ollut ihminen? -Kuinka ihmiset tässä tapauksessa menettelivät? Hän joutui ymmälle, -sillä hän ei tietänyt. - -Hän olisi toivonut voivansa kysyä sitä tytöltä, mutta sitten hän -tajusi, että tämä oli jo vastannut, kun oli ponnistellut päästäkseen -vapaaksi ja työntänyt hänet luotaan. - -Tällä välin he olivat päässeet perille, ja Tarzan, pidellen vahvoilla -käsivarsillaan Jane Porteria, hypähti keveästi sille kentälle, missä -isojen apinain oli tapana pitää neuvottelujaan ja tanssia tappojuhlaa -viettäessään. - -Vaikka he olivat kulkeneet hyvin monta kilometriä, ei vielä ollut -myöhäinen iltapäivä. Puoliympyrän muotoisella kentällä vallitsi -salaperäinen hämy, joka pujotteli sinne varjostavien puunlatvojen -läpi. - -Vihreä turve houkutteli pehmeänä ja viileänä. Viidakon lukemattomat -äänet tuntuivat tulevan jostakin kaukaa ja kuuluivat ainoastaan -vaimenneena kaikuna, nousten ja laskien kuin mainingit autiolla -rannalla. - -Haaveellisen rauhan tunne hiipi Jane Porterin mieleen, kun hän vaipui -ruohikolle, jonne Tarzan oli hänet laskenut, ja katsahtaessaan -ylitseen kumartuvaan voimakkaaseen mieheen, hän piti itseään -merkillisen turvallisena. - -Hän tarkasteli puoliavoimin silmin Tarzania, kun tämä astui -yli kentän sen reunalla olevia puita kohti. Kuinka hyvin siinä -tulikin esille Tarzanin liikkeiden miellyttävä arvokkuus, jäntevän -ruumiin sopusointuinen täydellisyys, olkapäiden miehekäs leveys ja -hienopiirteisen pään ylväs ryhti! - -Todellakaan ei voinut tuon jumalaisen ulkonäön kätkössä olla -julmuutta tai alhaisuutta. Ei milloinkaan, niin hän ajatteli, ollut -tuon veroinen mies maata polkenut siitä lähtien, kun Jumala loi -ihmisen omaksi kuvakseen. - -Yhdellä hyppäyksellä Tarzan nousi puuhun ja katosi. Jane Porter -kummasteli, minne hän oli mennyt. Oliko hänet jätetty yksin -viidakkoon oman onnensa nojaan? - -Hän silmäili levottomasti ympärilleen. Joka puu ja pensas näytti -hänestä väijytyspaikalta, missä jokin kauhea peto vain odotti -tilaisuutta hyökätäkseen esille ja upottaakseen välähtelevät -hampaansa hänen pehmeään lihaansa. Jokaisen äänen paisutti hänen -mielikuvituksensa paha-aikeisen hirviön salakavalaksi hiivinnäksi. - -Kuinka toisenlaiselta nyt tuntui, kun Tarzan oli hänet jättänyt! - -Muutamia minuutteja, jotka hänestä olivat tuntien pituisia, hän istui -peloissaan hermot jännittyneinä, odottaen hiipivän pedon hyökkäystä, -joka tekisi lopun hänen levottomuudestaan. Hän melkein odotti -murhaavaa iskua, joka toisi hänelle unohdusta ja rauhaa. - -Äkkiä hän kuuli kahinaa takaansa. Kirkaisten hän hypähti pystyyn ja -kääntyi katsomaan kohtaloaan. - -Siinä seisoi Tarzan kädet täynnä kypsiä, meheviä hedelmiä. - -Jane Porter horjui ja olisi kaatunut, ellei Tarzan olisi laskenut -maahan kantamustaan ja ottanut hänet syliinsä. Hän ei menettänyt -tajuntaansa, mutta painautui Tarzaniin kiinni kuin pelästytetty -kauris. - -Tarzan silitti hänen pehmeitä hiuksiaan ja koetti häntä rauhoittaa, -samoin kuin Kaalakin oli tehnyt hänelle itselleen, kun häntä pienenä -ollessaan oli säikäyttänyt Sabor, naarasleijona, tai Histah, käärme. - -Kerran Tarzan painoi huulensa kevyesti hänen otsalleen, eikä hän -silloin väistynyt, vaan sulki silmänsä ja huokasi. - -Hän ei osannut selvittää tunteitaan eikä sitä halunnutkaan. Hän oli -tyytyväinen, kun tunsi ympärillään väkevät turvalliset käsivarret, -ja tahtoi jättää kaikki kohtalon huomaan, sillä viime tunnit olivat -opettaneet häntä niin luottamaan tähän metsän kesyttömään olentoon, -että hän tuskin koskaan oli tuntenut sellaista luottamusta kehenkään -mieheen. - -Ja kun hän sitten ajatteli edelleen, alkoi hänelle vähitellen -selvitä, että hän ehkä oli tänään oppinut vielä jotakin, mitä ei -oikein ollut aikaisemmin käsittänyt -- oppinut rakastamaan. Se oli -kuin ihme, ja hän hymyili. - -Yhä hymyillen hän hiljaa työnsi Tarzanin luotaan, katsoi häneen -puoliksi kirkastuneena, puoliksi hämillään, mikä teki hänet aivan -lumoavaksi, ja osoitti sitten maassa olevia hedelmiä. Sitten hän -istui ihmisapinan savirummun reunalle aterioidakseen, sillä hänen oli -kova nälkä. - -Tarzan poimi kiireesti maasta hedelmät ja toi ne hänen eteensä. -Sitten hänkin istui rummulle tytön viereen, veti esiin puukkonsa ja -alkoi kuoria metsän antimia. - -Yhdessä he söivät ääneti ja loivat silloin tällöin salavihkaa -katseita toisiinsa, kunnes vihdoin Jane Porter purskahti iloiseen -nauruun, johon Tarzan yhtyi. - -"Soisin teidän puhuvan englantia", sanoi tyttö. - -Tarzan pudisti päätään, ja hänen silmiinsä tuli kaihoava ilme. - -Sitten Jane Porter koetti puhua hänelle ranskaa ja vihdoin saksaa, -mutta jälkimmäistä kieltä yrittäessään hänen täytyi itsekin nauraa -mongerrukselleen. - -"Ainakin", jatkoi hän englanniksi, "te ymmärrätte saksaani yhtä hyvin -kuin sitä ymmärrettäisiin Berlinissä". - -Tarzan lähti taas puiden sekaan, ensin osoitettuaan merkeillä, että -hän aikoi pian palata, ja Jane Porter ymmärsi eikä ollenkaan pelännyt -hänen poissa ollessaan. - -Mutta yksinäisyyden tunne valtasi hänet, ja hän piti tarkasti -silmällä sitä kohtaa, jonne Tarzan oli kadonnut, ja odotti hartaasti -hänen palaamistaan. Kuten edellisellä kerralla, yllätti hänet nytkin -hiljainen kahina hänen takanaan, ja kääntyessään hän näki Tarzanin -tulevan mukanaan sylillinen oksia. - -Sitten Tarzan taas meni viidakkoon ja palasi parin minuutin kuluttua, -tällä kertaa tuoden ison kantamuksen pehmeätä ruohoa ja saniaisia. -Vielä kaksi kertaa hän teki saman tempun, kunnes hänellä mielestään -oli riittävästi aineksia. - -Nyt hän levitti sananjalat ja ruohon maahan pehmeäksi alustaksi ja -laati sen ylle, sovittamalla oksia parittain toistensa nojalle, jalan -korkuisen katoksen, jonka peitteeksi pantiin suuria lehtiä. Näin -kyhätyn pikku teltan toinen pää suljettiin oksilla ja lehvillä. - -Sitten he taas istuivat rummun reunalle ja koettivat puhella -merkkikieltä. - -Tarzanin kaulassa riippuva komea timanttimedaljonki oli kovasti -ihmetyttänyt Jane Porteria. Hän osoitti sitä, ja Tarzan päästi sen -irti ja antoi kauniin koristeen hänen käteensä. - -Jane Porter näki, että se oli taidokasta tekoa ja että timantit -olivat erinomaisen loistavia ja puhtaita, mutta niiden hiomistapa -osoitti niiden olevan menneiltä ajoilta. - -Hän huomasi myös, että medaljonki oli avattava, niinpä hän -painettuaan salaista jousta sai molemmat puoliskot auki, jolloin -sieltä tuli esille kaksi norsunluuhun maalattua pienoiskuvaa. - -Toinen kuva esitti kaunista naista, ja toinen olisi voinut olla hänen -vierellään istuva mies, paitsi että ilmeessä oli eräänlainen hieno -eroavaisuus, jota tuskin olisi voinut määritellä. - -Hän katsahti Tarzaniin, joka kumartui häneen päin ja hämmästyneen -näköisenä tarkasteli pienoiskuvia. Sitten Tarzan ojensi kätensä, otti -häneltä medaljongin ja tutki muotokuvia, yhä näyttäen yllätyksen ja -ilmeisen mielenkiinnon merkkejä. Hänen menettelynsä osoitti selvästi, -ettei hän ollut koskaan ennen nähnyt näitä kuvia eikä tullut -ajatelleeksi, voisiko medaljongin ehkä avata. - -Tämä antoi Jane Porterille lisää ajattelemisen aihetta, ja hän koetti -arvailla, kuinka näin ihana koristus oli joutunut Afrikan viidakossa -elävän villi-ihmisen haltuun. - -Vielä merkillisempää oli, että medaljongin kuvista toinen esitti -miestä, joka kenties oli tämän metsäläisen veli tai isä, vaikkei hän -itse näkynyt edes tietävän, mitä hänen aarteeseensa oli kätketty. - -Tarzan tuijotti edelleen molempiin muotokuviin. Äkkiä hän sieppasi -nuolikotelon olaltaan, purki siitä nuolet maahan ja veti sen pohjalta -esiin litteän esineen, joka oli kiedottu moniin pehmeihin lehtiin ja -sidottu kiinni ruohonkorsilla. - -Varovasti hän poisti lehtikerroksen toisensa perästä, kunnes vihdoin -piteli kädessään valokuvaa. Osoittaen medaljongissa olevaa miehen -kuvaa hän antoi valokuvan Jane Porterille ja piti avattua medaljonkia -sen rinnalla. - -Valokuva lisäsi yhä tytön hämmästystä, sillä se esitti ilmeisesti -samaa miestä, jonka kuva oli medaljongissakin. - -Tarzan loi häneen huolestuneita katseita ja näytti hautovan -mielessään jotakin kysymystä, jota ei saanut sanotuksi. - -Tyttö osoitti ensin valokuvaa, sitten pienoiskuvaa ja vihdoin häntä -itseään, saadakseen hänet käsittämään, että nämä kolme olivat saman -näköisiä, mutta Tarzan pudisti vain päätään. Sitten hän kohautti -hartioitaan, otti valokuvan, kääri sen huolellisesti lehtiin ja pani -takaisin nuolikotelonsa pohjalle. - -Hetken aikaa hän istui hiljaa, tuijottaen maahan. Jane Porter -käänteli hyppysissään pientä medaljonkia, koettaen keksiä jotakin, -minkä perusteella pääsisi selville sen oikeasta omistajasta. - -Vihdoin tuli hänen mieleensä hyvin yksinkertainen selitys. - -Medaljonki oli kuulunut loordi Greystokelle, ja kuvat esittivät häntä -ja lady Alicea. Tämä villi-ihminen oli vain löytänyt sen rannikon -majasta. Kuinka typerää, ettei hän ollut heti älynnyt tätä ratkaisua! - -Mutta loordi Greystoken ja nuoren metsäläisen samannäköisyyttä hän ei -voinut selittää, eikä olisikaan ollut kovin helppoa kuvitella, että -tämä alaston villi todella saattoi olla englantilainen aatelismies. - -Vihdoin Tarzan katsahti tyttöön, joka tutkiskeli medaljonkia. Hän -ei voinut käsittää sen sisällä olevien muotokuvien merkitystä, -mutta näki vieressään istuvan nuoren olennon ilmeessä vilkasta -mielenkiintoa. - -Tyttö huomasi nuoren miehen katseen ja luullen hänen haluavan korua -takaisin, antoi sen hänelle. Mutta silloin Tarzan levitti ketjun, -pani sen tytön kaulaan ja hymyili sille hämmästykselle, joka tästä -odottamattomasta lahjasta kuvastui hänen kasvoillaan. - -Jane Porter pudisti pontevasti päätään ja tahtoi ottaa kultaisen -ketjun kaulaltaan, mutta Tarzan ei sallinut, vaan piteli kiinni hänen -käsiään, kun hän oli itsepäinen. - -Vihdoin hän mukautui, naurahti hiukan ja nosti medaljongin -huulilleen. Sitten hän nousi seisaalleen ja niiasi. - -Tarzan ei oikein tajunnut, mitä hän tarkoitti, mutta arvasi -vaistomaisesti, että se oli hänen tapansa kiittää lahjasta. Niinpä -hänkin nousi, otti korun käteensä, kumartui kuin menneiden aikojen -hovimies ja painoi huulensa siihen kohtaan, jota tytön huulet olivat -koskettaneet. - -Se oli sulava ja hieno kohteliaisuuden osoitus, ja hän suoritti -sen itsetiedottoman sirosti ja arvokkaasti. Se oli todistus hänen -ylhäisestä syntyperästään, monien sukupolvien sivistyksestä, joka -täten vaistomaisesti tuli esiin, isäin perintö, jota ei koko hänen -ikänsä kestänyt villi-ihmisen kasvatus ja ympäristö ollut kyennyt -kokonaan hävittämään. - -Nyt alkoi jo tulla hämärä, ja siksi he taas söivät hedelmiä, jotka -olivat heillä sekä ruokana että juomana. Sitten Tarzan nousi ja -vietyään Jane Porterin pikku teltan luo kehoitti häntä astumaan -sisään. - -Ensi kerran moneen tuntiin valtasi tytön taas pelko, ja Tarzan tunsi -hänen estelevän. - -Puolen päivän seurustelu tämän tytön kanssa oli tehnyt Tarzanista -ikään kuin toisen olennon. Peritty vaisto puhui hänelle nyt paljon -voimakkaammin kuin hänen saamansa kasvatus. - -Tosin hän ei ollut metsäläisestä äkkiä muuttunut hienotapaiseksi -herrasmieheksi, mutta jälkimmäinen alkoi jo päästä hänessä voitolle, -ja ennen kaikkea hän halusi miellyttää tätä rakastamaansa naista ja -näyttää hyvältä hänen silmissään. - -Niinpä Tarzan käytti sitä ainoaa keinoa, jonka tiesi rauhoittavan -Jane Porteria. Hän veti tupesta metsästyspuukkonsa ja antoi sen -tytölle, kehoittaen tätä jälleen menemään telttaan. - -Tyttö ymmärsi ja otettuaan pitkän puukon astui sisälle. Hän laskeutui -pehmeälle ruohovuoteelle, mutta Tarzan jäi makaamaan oviaukon -edustalle. - -Siinä asennossa heidät tapasi aamun nouseva aurinko. - -Herättyään Jane Porter ei ensin muistanut edellisen päivän -kummallisia seikkailuja, vaan ihmetteli outoa ympäristöä -- pikku -lehtitelttaa, pehmeätä ruohovuodetta ja jalkopuolella avautuvaa -tuntematonta näköalaa. - -Sitten tulivat muistot hitaasti hänen mieleensä yksitellen -- ja -samalla myös valtava kiitollisuuden tunne siitä, että hän oli -pelastunut kauheasta vaarasta. - -Hän astui teltan aukolle katsomaan Tarzania. Tämä oli mennyt, mutta -nyt hän ei enää pelännyt, sillä hän tiesi Tarzanin tulevan takaisin. - -Kukapa saattaisikaan pelätä, kun se mies oli läsnä? Hän kyseli -mielessään, oliko maan päällä toista miestä, jonka seurassa tyttö -voisi tuntea itsensä turvalliseksi Afrikan viidakon sydämessä. Eikä -hän pelännyt nyt edes leijonia tai panttereita. - -Hän kohotti silmänsä ja näki Tarzanin notkean vartalon liukuvan -maahan läheisestä puusta. Kun heidän katseensa yhtyivät, kirkastuivat -Tarzanin kasvot, ja hänen huulilleen tuli sama säteilevä, avomielinen -hymy, joka edellisenä päivänä oli saavuttanut tytön luottamuksen. - -Kun Tarzan tuli lähemmäksi, alkoi Jane Porterin sydän sykkiä -kiivaammin, ja hänen silmissään oli sellainen loisto kuin ei vielä -yhdenkään miehen lähestyessä. - -Tarzan oli jälleen kerännyt hedelmiä, jotka hän nyt laski teltan -ovelle. Taas he istuutuivat syömään. - -Jane Porter mietti, mitä aikeita Tarzanilla saattoi olla. Veisikö tuo -villi hänet takaisin rannalle vai pidättäisikö hänet täällä. Äkkiä -hän tajusi, ettei koko asia häntä niin kovin liikuttanutkaan. Oliko -todella käynyt niin, että se oli hänestä yhdentekevää! - -Hän alkoi käsittää olevansa täysin tyytyväinen, kun vain saisi istua -tämän hymyilevän jättiläisen rinnalla ja syödä ihania hedelmiä metsän -paratiisissa kaukana viidakon sydämessä -- enempää ei tarvittu, jotta -hän oli tyytyväinen ja onnellinen. - -Hän ei voinut sitä ymmärtää. Hänen terve järkensä sanoi hänelle, -että hänen nyt pitäisi olla puolikuollut pelosta, täynnä pahoja -aavistuksia, mutta hänen sydämessään olikin riemua, ja hän vastasi -vierellään istuvan miehen hymyyn samalla tavalla. - -Kun he olivat lopettaneet aamiaisensa, kävi Tarzan noutamassa -teltasta puukkonsa. Tyttö oli sen kokonaan unohtanut ja tajusi -unohduksen johtuneen siitä, että hän oli kadottanut sen pelon, joka -oli hänet saanut ottamaan veitsen vastaan. - -Kehoittaen tyttöä seuraamaan Tarzan lähti kentän poikki lähimpien -puiden luo, otti hänet toiselle väkevälle käsivarrelleen ja heilautti -itsensä oksalle. - -Jane Porter älysi, että nyt alkoi matka omaisten luo, eikä voinut -ymmärtää, miksi hänet äkkiä valtasi surumielisyys. - -Tuntikausia he matkasivat hitaasti puusta puuhun. Tarzan ei pitänyt -kiirettä, vaan koetti mahdollisimman kauan nauttia tästä matkasta, -jolloin suloiset kädet olivat kiedotut hänen kaulansa ympäri, ja -niinpä hän poikkesi kauas etelään suorasta rannikolle vievästä tiestä. - -Useita kertoja he pysähtyivät vähän lepäämään, vaikkei se ollut -Tarzanille tarpeellista, ja puolenpäivän tienoissa he jäivät tunniksi -pienen puron rannalle, missä he sammuttivat janonsa ja aterioivat. - -Niinpä olikin jo auringonlasku käsissä, kun he tulivat aukealle -paikalle, ja silloin Tarzan hypähti maahan suuren puun viereen, -levitti käsillään aukon pitkään viidakkoruohoon ja osoitti tytölle -pientä majaa. - -Jane Porter tarttui hänen käteensä, viedäkseen hänet majalle ja -kertoakseen isälleen, että tämä mies oli pelastanut hänet kuolemasta, -vieläpä pahemmastakin, ja pitänyt hänestä niin hyvää huolta kuin -konsaan äiti lapsestaan. - -Mutta Tarzan kävi taas araksi nähdessään ihmisasunnon. Hän pudisti -päätään ja kääntyi poispäin. - -Tyttö katsoi Tarzaniin rukoilevin silmin. Hänestä tuntui -sietämättömältä ajatus, että hänen pelastajansa lähtisi yksinään -takaisin hirvittävään viidakkoon. - -Mutta Tarzan pudisti yhä päätään, veti sitten tytön hyvin hellävaroen -puoleensa ja kumartui häntä suutelemaan, mutta ensin hän katsoi -kuitenkin tyttöä silmiin saadakseen selville, oliko se sallittua. - -Hetkisen tyttö epäröi, mutta sitten hän kiersi kätensä Tarzanin -kaulaan, painoi hänen päänsä lähemmäksi ja suuteli häntä -- -punastumatta. - -"Minä rakastan teitä... minä rakastan teitä", kuiskasi Jane Porter. - -Kaukaa kuului heikosti pyssyjen laukauksia. Tarzan ja Jane Porter -hätkähtivät ja kuuntelivat. - -Majasta tulivat herra Philander ja Esmeralda. - -Siltä paikalta, missä Tarzan ja tyttö seisoivat, he eivät voineet -nähdä satamassa ankkuroivaa kahta alusta. - -Tarzan osoitti siihen suuntaan, mistä laukaukset olivat kuuluneet, -kosketti rintaansa ja viittasi taas. Hän tahtoi mennä, ja jokin -aavistus ilmaisi tytölle hänen haluavan täältä rientää sentähden, -että luuli hänen väkensä olevan vaarassa. - -Taas he suutelivat toisiansa. - -"Tulkaa luokseni jälleen", kuiskasi tyttö. "Odotan teitä -- aina." - -Tarzan katosi ja Jane Porter lähti kentän yli majalle päin. Herra -Philander näki hänet ensin. Nyt oli jo hämärä, ja herra Philander oli -kovin likinäköinen. - -"Riennä, Esmeralda!" huusi hän. "Kiireesti nyt majaan, täällä on -leijona! No hitto vie!" - -Esmeralda ei pysähtynyt tarkistamaan, oliko herra Philander oikeassa. -Vanhan herran äänensävy oli hänelle tarpeeksi. Neekeritär ehti -majaansa ja läimäytti oven kiinni melkein samassa kun hänen nimeään -oli huudettu. Herra Philanderin viimeiset sanat johtuivat siitä -huomiosta, että Esmeralda hädissään oli jättänyt hänet samalle -puolelle ovea kuin lähestyvän leijonan. - -Hän jyskytti vankkaa ovea kuin riivattu. - -"Esmeralda! Esmeralda!" kirkui hän. "Päästä sisään, leijona syö -minut." - -Esmeralda luuli leijonan siellä jo riehuvan ovella ja koettavan -tunkeutua sisään, ja niinpä hän vanhan tapansa mukaan pyörtyi. - -Herra Philander loi pelokkaan katseen taakseen. - -Voi kauhistus! Peto tuli yhä lähemmäksi. Hän koetti kavuta majan -seinää ylös ja saikin epävarman otteen kaislakatosta. Hetken -aikaa hän siinä riippui raappien seinää jaloillaan kuin kissa -liinakangasta, mutta äkkiä heltisi se kaislatukko, josta hän piti -kiinni, ja hän mätkähti maahan selälleen. - -Samassa juolahti hänen mieleensä muuan vanha eläintieteellinen -havainto. Hän oli kuullut kerrottavan, että jos tekeytyy kuolleeksi, -niin leijona saattaa mennä ohitse lainkaan kajoamatta. - -Niinpä hän makasi maassa jäykkänä kuin kuollut. Kun hänen kätensä -ja säärensä olivat osoitelleet taivasta kohti hänen pudotessaan, ei -hänen kuolonkankeutensa tuntunut oikein vakuuttavalta. - -Jane Porter oli ihmetellen katsellut hänen temppujaan. Nyt hän -naurahti -- se oli vain pienoinen naurunhelähdys, mutta se riitti. -Herra Philander kierähti kyljelleen ja tähysteli joka puolelle. -Vihdoin hän keksi tytön. - -"Jane!" huudahti hän. "Jane Porter. No, hitto vie!" - -Hän kompuroi pystyyn ja syöksyi Janea kohti. Hän ei voinut oikein -uskoa, että siinä todella oli Jane ilmielävänä. - -"Hyvänen aika! Mistä te tulette? Missä ihmeessä te olette ollut? -Kuinka..." - -"Malttakaa, herra Philander", keskeytti tyttö. "Niin moneen -kysymykseen en voi yhdellä kertaa vastata..." - -"No niin", sanoi herra Philander. "Minä olen, totta vie, niin -ihmeissäni ja iloissani, kun näen teidät taas turvassa ja terveenä, -etten itsekään tiedä, mitä höpisen... Mutta kertokaapa nyt, mitä -teille on tapahtunut..." - - - - -ENSIMMÄINENKOLMATTA LUKU - -Kauhun paikka - - -Kun pieni matruusijoukko vaivalloisesti kulki pitkin tiheää viidakkoa -Jane Porteria etsimässä, kävi yhä ilmeisemmäksi tämän yrityksen -turhuus; mutta vanhan professorin murhe ja nuoren englantilaisen -epätoivo estivät hyväsydämistä D'Arnotia kääntymästä takaisin. - -Hän arveli, että kenties sittenkin oli hiukan mahdollisuutta löytää -tytön ruumis tai sen jäännöksiä, vaikka hän muuten oli varma -siitä, että tyttö oli joutunut jonkun pedon uhriksi. Hän käski -miestensä hajaantua ampumaketjuksi sillä kohtaa, josta Esmeralda -oli tavattu, ja sieltä he hikoillen ja puhkuen tunkeutuivat melkein -läpipääsemättömään tiheikköön. - -Hidasta työtä se oli. Keskipäivään asti he olivat edenneet vain -muutamia kilometrejä sisämaahan. Silloin he vähäksi aikaa pysähtyivät -lepäämään, ja kun sitten oli vielä kuljettu jonkun verran, tapasi -eräs miehistä hyvin tallatun polun. - -Se oli vanhan elefantin tie, ja D'Arnot päätti seurata sitä, kun -ensin oli neuvoteltu professori Porterin ja Claytonin kanssa. - -Tie mutkitteli viidakon läpi koilliseen, ja miehet marssivat -perätysten. - -Luutnantti D'Arnot kulki etunenässä jokseenkin reippain askelin, -sillä polku oli verrattain leveä ja mukava. Heti hänen perässään -tuli professori Porter, mutta koska hän ei jaksanut pysyä nuoren -miehen kintereillä, oli D'Arnot päässyt hänestä noin satakunta metriä -edelle, kun hänet äkkiä piiritti puolitusinaa mustaa soturia. - -D'Arnot antoi varoitushuudon joukoilleen, mutta ennenkuin hän sai -revolverinsa esille, oli hänet jo sidottu ja laahattu viidakkoon. - -Hänen huutonsa oli hälyttänyt matruusit, ja kymmenkunta miestä juoksi -professori Porterin ohi upseerilleen avuksi. - -He olivat juuri sivuuttaneet sen paikan, missä D'Arnot oli siepattu -kiinni, kun viidakosta viskattu keihäs lävisti yhden miehistä, minkä -jälkeen he saivat niskaansa kokonaisen nuolisateen. He kohottivat -kiväärinsä ja laukaisivat sinne päin, mistä vasamat olivat tulleet. -Nyt ehti paikalle muukin joukko, ja yhteislaukaus toisensa perästä -laskettiin piilevää vihollista kohti. Nämä laukaukset kuuluivat myös -Tarzanin ja Jane Porterin korviin. - -Luutnantti Charpentier, joka oli johdattanut jälkijoukkoa, tuli nyt -saapuville ja kuultuaan, mikä oli hätänä, komensi miehet seuraamaan -itseään ja ryntäsi tiheikköön. - -Pian he joutuivat käsikähmään noin viidenkymmenen mustan sotilaan -kanssa, jotka olivat tulleet Mbongan kylästä. Nuolet ja luodit -viuhuivat sakeasti ja nopeasti. - -Eriskummaiset Afrikan puukot ja ranskalaisten pyssynperät suorittivat -katkeran ja verisen kamppailun, mutta kauan ei kestänyt, ennen -kuin alkuasukkaat pakenivat viidakkoon, jättäen ranskalaiset yksin -laskemaan mieshukkaansa. - -Kahdestakymmenestä oli neljä kaatunut, kymmenkunta oli haavoittunut -ja luutnantti D'Arnot kadoksissa. Yö oli nopeasti tulossa, ja heidän -asemansa kävi kaksin kerroin vaarallisemmaksi, kun he eivät edes -osanneet takaisin sille polulle, jota pitkin olivat tulleet. - -Tässä ei ollut muuta neuvoa kuin leiriytyä, kunnes päivä valkenisi. -Luutnantti Charpentier komensi raivaamaan aukean alan, joka -ympäröitiin oksa- ja risuvallituksella. Varustuksia ei saatu -valmiiksi ennen kuin pimeän tultua, ja miehet sytyttivät suuren -nuotion raivauksen keskelle valaisemaan työtänsä. - -Kun vihdoin kaikki oli kunnossa, niin että voitiin kestää petojen -ja villi-ihmisten hyökkäyksiä, sijoitti luutnantti Charpentier -vartijoita pikku leirin ympärille, ja väsyneet ja nälkäiset miehet -heittäytyivät maahan nukkumaan. - -Haavoittuneiden huokaukset, joihin sekaantui metelin ja nuotion sinne -houkuttelemien petojen ärinä ja karjunta, estivät miehiä saamasta -mitään todellista lepoa. Alakuloisina ja nälkäisinä he makasivat -odottaen vain pitkän yön loppumista ja päivänkoittoa. - -Ne mustat, jotka olivat vanginneet D'Arnotin, eivät olleet huolineet -ryhtyä otteluun, joka sitten seurasi, vaan olivat laahanneet hänet -mukanaan toiseen suuntaan viidakon läpi ja sitten taas kauempana -palanneet samalle tielle. - -He hoputtivat vankiaan eteenpäin, ja yhä heikommin kuuluivat äänet -taistelupaikalta, kunnes D'Arnotin eteen äkkiä aukeni melkoisen -laaja raivattu alue, jonka toisessa päässä oli ruohokattoinen -paaluaitauksella ympäröity kylä. - -Oli jo hämärä, mutta portinvartijat näkivät lähestyvän miesjoukon ja -erottivat, että yksi heistä oli vanki. - -Aitauksesta alkoi kuulua huutoja, ja lauma naisia ja lapsia ryntäsi -seuruetta vastaan. - -Silloin alkoi ranskalaiselle upseerille hirvein kokemus, mitä maan -päällä voi ihmisen osaksi tulla -- valkoisen vangin vastaanotto -Afrikan ihmissyöjien kylässä. - -D'Arnot käsitti hyvinkin, ettei tässä voinut odottaa vähääkään armoa, -varsinkin kun hän muisti ne julmuudet, joita Belgian kuninkaan -Leopold II:n upseerit olivat harjoittaneet juuri näitä alkuasukkaita -kohtaan ja joiden vuoksi nämä olivat paenneet Kongon vapaavaltiosta, -ollen silloin enää säälittävä jäännös kerran mahtavasta heimosta. - -He kävivät D'Arnotin kimppuun kynsin ja hampain, löivät häntä -kepeillä ja kivillä ja repivät kuin metsän pedot. Jokainen vaatepala -revittiin hänen yltään, ja armottomia iskuja sattui hänen paljaaseen, -suojattomaan ruumiiseensa. Mutta kertaakaan ranskalainen ei -parahtanut tuskasta. Hiljaisen rukouksen hän vain lähetti Luojalleen, -että kidutuksesta pian tulisi loppu. - -Mutta kuolemaa hänelle ei suotu niin helposti. Soturit ajoivat naiset -pois vangin luota. Hänet oli säästettävä jalompaa huvitusta varten, -ja saatuaan purkaa ensi vimmansa he kokoontuivat hänen ympärilleen -häntä herjaamaan ja syljeskelemään. - -Sitten D'Arnot köytettiin isoon paaluun, josta yksikään ihminen ei -ollut elävänä irti päässyt. - -Osa naisista kiirehti hakemaan majoista patoja ja vettä, toiset -sytyttivät joukon rovioita juhla-aterian keittämistä varten. He -odottivat nähtävästi runsasta saalista, luullen muiden soturien -tuovan vankeja kotiin. - -Kesti kuitenkin jonkun aikaa, ennen kuin juhla voitiin aloittaa, -sillä ensin piti odottaa niiden soturien paluuta, jotka olivat -joutuneet taisteluun valkonahkojen kanssa. Ilta oli siis jokseenkin -myöhäinen, kun kaikki olivat koolla ja kuolontanssi alkoi tuomitun -upseerin ympärillä. - -Melkein tajuttomana tuskasta ja uupumuksesta D'Arnot katseli puoleksi -suljettujen silmäluomiensa alta villiä näytelmää, joka hänestä tuntui -kauhealta painajaiselta tai houreelta, josta hän pian heräisi. - -Eläimelliset, maalatut kasvot, leveät suut, riippuvat huulet, -keltaiset, teräviksi viilatut hampaat, mulkoilevat paholaissilmät, -alastomat, kiiltävät ruumiit, kauheat keihäät -- ei, tuollaisia -ihmisiä ei todellakaan voinut olla maan päällä, varmasti tämä oli -vain unta... - -Villit, kieppuvat ruumiit tulivat hyppien yhä lähemmäksi. Nyt -suhahti esiin keihäs ja pisti hänen käsivarteensa. Vihlova tuska ja -lämpimän veren valuminen pitkin ihoa ilmaisi hänelle, että tämä oli -hirvittävää, toivotonta todellisuutta. - -Taas raapaistiin häntä keihäällä, ja sitten vielä kerran. Hän sulki -silmänsä ja puri hampaansa lujasti yhteen, sillä hän ei tahtonut -huutaa ääneen. - -Hän päätti näyttää näille elukoille, kuinka upseeri ja herrasmies -kuolee... - -Kenenkään ei ollut tarvinnut selittää Tarzanille, mitä kaukaiset -laukaukset merkitsivät. Silloin, kun muisto Jane Porterin suudelmista -vielä oli hänen huulillaan, samosi hän jo uskomattoman nopeasti -metsän halki suoraan Mbongan kylää kohti. - -Kahakasta hän ei välittänyt sen enempää, sillä hän arveli sen piankin -loppuvan. Tapettuja hän ei voinut enää auttaa, eivätkä pakoon -päässeet tarvinneet hänen apuaan, vaan hän kiirehti niiden luo, -jotka eivät olleet saaneet surmaansa eivätkä pelastuneet. Hän tiesi -tapaavansa heidät suuren paalun luota Mbongan kylästä. - -Monta kertaa oli Tarzan nähnyt Mbongan mustanahkojen palaavan -pohjoisesta ryöstöretkiltään vankeja tuoden, ja joka kerta oli sama -näytelmä uusittu kamalan paalun luona monien rovioiden lepattavassa -valaistuksessa. - -Hän tiesi myös, etteivät mustat paljoakaan viivytelleet pannessaan -juhliaan toimeen, ja pelkäsi saapuvansa liian myöhään, voidakseen -tehdä muuta kuin vain kostaa. - -Tarzan oli ennen jokseenkin kylmäkiskoisesti tarkannut heidän -mässäystään, vain joskus huvikseen heitä pelotellen; mutta tähän asti -olivatkin heidän uhrinsa olleet heidän omaa mustaa rotuansa. - -Tänä iltana oli asianlaita toisin. Nyt oli vaarassa valkoisia miehiä, -Tarzanin omaa heimoa. Kenties he juuri nyt kärsivät kidutusta -viidakkovarustuksen paaluun sidottuna. - -Eteenpäin hän kiiruhti. Yö oli tullut, ja hän matkasi puiden ylimpiä -latvoja myöten, missä loistava troopillinen kuu valaisi huimaavaa, -huojuvaa latua. - -Äkkiä hän näki oikealta idästä tulen kajastavan. Se oli hänen -luulonsa mukaan kahden valkoisen miehen leirirovio, jonka he olivat -sytyttäneet, ennen kuin heidän kimppuunsa käytiin, sillä hän ei -tiennyt, että tänne oli tullut matruuseja. - -Mutta Tarzan tunsi viidakkonsa niin varmasti, ettei poikennut -suunnaltaan, vaan sivuutti nuotion noin kilometrin matkan päästä. Se -oli ranskalaisten leirivalkea. - -Muutamia minuutteja myöhemmin Tarzan liukui puissa Mbongan kylän -lähellä. Kas, hän ei sentään ollut pahasti myöhästynyt! Vai oliko! -Sitä oli aluksi vaikea tietää. Paaluun köytetty olento seisoi ihan -hiljaa, vaikka mustat soturit vasta riipaisivat sitä keihäillään. - -Tarzan tunsi heidän tapansa. Kuoliniskua ei oltu vielä annettu. Hän -saattoi melkein minuutilleen sanoa, kuinka kauan tanssi oli kestänyt. - -Vielä hetkinen, ja Mbongan veitsi viiltäisi uhrilta toisen korvan. -Se oli lopun merkki, sillä kohta sen jälkeen ei olisi vangista muuta -jäljellä kuin raadeltu, värisevä lihakasa, vielä elossa, mutta -valmiina saamaan viimeisen iskun. - -Paalu oli noin viidentoista metrin päässä lähimmästä puusta. Tarzan -otti esille suopunkinsa, ja heti kuului tanssivien paholaisten -ulvonnan ja melun yli apinamiehen kauhea haastekarjaisu. - -Tanssijat pysähtyivät kuin kivettyneinä. Suopunki viuhahti -korkealla mustanahkojen päitten yli. Sitä ei näkynyt edes rovioiden -lepattavassa, punaisessa hohteessa. - -D'Arnot aukaisi silmänsä. Kookas neekeri, joka seisoi hänen edessään, -retkahti selälleen kuin näkymättömän käden satuttamana. Kirkuen -ja sätkytellen hän laahautui nopeasti puiden varjoon. Toiset -villit tarkkasivat jähmettyneinä tätä noituutta, silmät pullollaan -kauhistuksesta. - -Sitten he saivat nähdä, kuinka ruumis nousi suoraan ylös pimeyteen, -ja kun se katosi lehvien sekaan, lähtivät neekerit ulvoen karkuun -ulos portista. - -D'Arnot jäi yksin. - -Hän oli urhea mies, mutta sittenkin hän tunsi kylmiä väreitä -niskassaan, kun äskeinen hirvittävä sotahuuto kuului. Ja kun neekerin -rimpuileva ruumis hävisi metsän tiheään lehvistöön, ikään kuin -taikavoiman kiskomana, tuntui hänestä siltä, kuin itse kuolema olisi -noussut synkästä haudastaan ja laskenut kylmänhikisen kätensä hänen -päälleen. - -D'Arnot tuijotti pimeyteen, jonne vihollisen ruumis oli kadonnut, -sillä hän oli kuulevinaan sieltä liikehtimistä. - -Oksat taipuivat kuin raskaan pedon painosta, sitten kuului ryskettä, -ja neekeri mätkähti taas alas, jääden liikkumatta makaamaan. - -Heti sen jälkeen tuli esiin valkoinen olento, mutta pystyssä. - -D Arnot näki komeavartaloisen nuoren jättiläisen pujahtavan -pimennosta tulen valoon ja nopeasti astuvan sitä paikkaa kohti, missä -hän seisoi. - -Mitä tämä merkitsi? Kuka tuo saattoi olla? Epäilemättä joku uusi -kiduttaja. - -D'Arnot odotti. Hänen silmänsä ei hetkeksikään hellittänyt lähestyvää -miestä, joka myöskään ei kääntänyt hänestä avomielistä, kirkasta -katsettaan. Se rauhoitti hieman upseeria, mutta hän ei kuitenkaan -voinut paljon toivoa. Tosin hänestä näytti, ettei tuo ilme voinut -kuulua julmalle ihmiselle. - -Sanaa sanomatta Apinain Tarzan viilsi poikki ranskalaisen siteet. -Heikkona kärsimyksistä ja verenvuodosta D'Arnot olisi lysähtänyt -maahan, jollei väkevä käsi olisi häntä pidellyt. - -Hän tunsi kuinka hänet nostettiin maasta. Sitten hän oli lentävinään, -mutta samalla hän kadotti tajuntansa. - - - - -TOINENKOLMATTA LUKU - -Hukkaan mennyt retki - - -Kun aamu valkeni ranskalaisten pikku leirin ylle viidakon sydämessä, -tapasi se alakuloisen ja epätoivoisen miesjoukon. - -Heti kun oli tullut tarpeeksi valoisaa, lähetti luutnantti -Charpentier kolmen miehen ryhmiä eri suuntiin etsimään polkua, joka -pian löydettiinkin, ja sitten retkikunta kiiruhti takaisin rannikolle. - -Eteneminen oli hidasta, sillä heidän täytyi kantaa kuuden kaatuneen -ruumiita; entisten lisäksi oli kaksi kuollut yöllä. Sitäpaitsi -tarvitsivat useat haavoittuneetkin apua, päästäkseen edes hitaasti -liikkumaan. - -Charpentier oli päättänyt palata leirille saamaan lisäväkeä, minkä -jälkeen uudestaan lähtisi etsimään mustia ja pelastamaan D'Arnotia. - -Oli jo myöhä iltapäivä, kun uupuneet miehet vihdoin pääsivät -ranta-aukealle, mutta kahdelle heistä toi paluu niin suuren ilon, -että samassa hetkessä kaikki heidän kärsimyksensä ja huolensa -unohtuivat. Kun pieni retkikunta tuli esiin viidakosta, oli Jane -Porter ensimmäinen olento, jonka professori Porter ja Cecil Clayton -näkivät majan ovella. - -Riemusta huudahtaen hän juoksi heitä tervehtimään, kietaisi kätensä -isänsä kaulaan ja purskahti itkuun ensi kerran siitä asti, kun heidät -jätettiin tälle kauhealle ja seikkailuista rikkaalle rannalle. - -Professori Porter taisteli miehekkäästi pitääkseen tunteitaan -kurissa, mutta hermoja ja voimia oli koeteltu liiaksi, eikä hän -voinut muuta kuin painaa vanhat kasvonsa tytön olkaa vasten, ja hän -alkoi hiljaa nyyhkiä kuin väsynyt lapsi. - -Jane Porter talutti hänet majaan, ja ranskalaiset jatkoivat matkaansa -rannalle, missä useita heidän tovereitaan tuli heitä vastaan. - -Haluten jättää isän ja tyttären kahden kesken, Clayton seurasi -matruuseja ja jäi puhelemaan upseerien kanssa, kunnes näiden vene -työnnettiin vesille, sillä luutnantti Charpentierin piti lähteä -risteilijälle ilmoittamaan, kuinka onnettomasti heidän retkensä oli -päättynyt. - -Sitten Clayton hitaasti palasi majalle. Hänen sydämensä oli -tulvillaan onnea. Se nainen, jota hän rakasti, oli pelastunut. - -Hän kummasteli, minkä ihmeen kautta Jane oli säästynyt. Melkein -uskomatonta oli nähdä hänet vielä elossa. - -Lähestyessään majaa hän näki Jane Porterin tulevan ulos ovesta ja -hänet nähtyään rientävän hänen luokseen. - -"Jane!" huudahti nuori mies. "Jumala on todella ollut meille -armollinen. Kertokaa nyt, kuinka te pääsitte sieltä -- millä tavalla -kaitselmus teidät pelasti -- meille." - -Clayton ei ollut milloinkaan ennen puhutellut häntä ristimänimeltä. -Kahta päivää aikaisemmin Jane Porter olisi tuntenut mielihyvää -kuullessaan sen Claytonin huulilta -- nyt se häntä peloitti. - -"Herra Clayton", sanoi hän rauhallisesti ja ojensi hänelle kätensä, -"sallikaa minun ensiksi kiittää teitä siitä avusta, jota annoitte -rakkaalle isälleni. Hän on kertonut minulle, kuinka jalo ja uhrautuva -te olette ollut. Kuinka voimme koskaan sitä teille palkita!" - -Clayton huomasi, ettei tyttö vastannut yhtä tuttavallisesti hänen -tervehdykseensä, mutta hän ei siitä pahastunut. Olihan Jane saanut -kärsiä niin paljon. Hän älysi, ettei nyt ollut aika tyrkyttää tytölle -rakkaudentunnustuksia. - -"Olen jo saanut siitä palkintoni", vastasi hän, "kun näen teidät ja -professori Porterin jälleen turvassa ja terveinä. Enpä usko, että -olisin kauan sietänyt katsella hänen hiljaista sanatonta tuskaansa. -Se oli elämäni katkerin kokemus, neiti Porter. Ja lisäksi tuli oma -tuskani -- suurin, mitä olen tuntenut. Mutta hänen murheensa oli niin -epätoivoinen, ettei mikään rakkaus, ei edes miehen rakkaus vaimoonsa, -voi olla niin syvä, liikuttava ja uhrautuva kuin isän rakkaus -tyttäreen." - -Tyttö taivutti päätänsä. Hänen teki mieli kysyä jotakin, mutta se -tuntui melkein herjaavalta, kun hän ajatteli näiden kahden miehen -rakkautta ja niitä hirveitä kärsimyksiä, joita heidän oli täytynyt -kestää sillä aikaa, kun hän itse oli nauraen ja onnellisena istunut -metsänhaltian vieressä, syönyt herkullisia hedelmiä ja heltyneenä -katsellut silmiin, joista samoin säteili hänelle rakkautta. - -Mutta rakkaus on merkillinen valtias, ja ihmisluonto vielä -merkillisempi, ja siksi hän kuitenkin teki kysymyksensä, mutta -tunnusti samalla sydämessään menettelevänsä väärin. Hän tunsi -halveksivansa itseään, mutta kysyi sittenkin: - -"Missä on se metsäläinen, joka lähti teitä pelastamaan? Miksi hän ei -ole palannut mukananne?" - -"En ymmärrä", vastasi Clayton. "Ketä tarkoitatte?" - -"Samaa, joka on meidät kaikki pelastanut -- joka minutkin pelasti -gorillan kynsistä!" - -"Oho!" huudahti Clayton hämmästyen. "Hänkö siis teidät pelasti? -Ettehän vielä ole kertonut mitään omista seikkailuistanne. Kertokaa -nyt vihdoinkin!" - -"Mutta ettekö todellakaan ole häntä nähnyt?" jatkoi tyttö -kysymyksiään. "Kun kuulimme viidakosta laukauksia, hyvin heikosti ja -kaukaa, lähti hän luotani. Olimme juuri päässeet tänne likelle majaa, -ja hän riensi taistelupaikalle. Tiedän varmasti, että hän tahtoi -teitä auttaa." - -Hänen äänensä oli melkein rukoileva, ja näennäisesti tyynen pinnan -alla oli tukahdutettua liikutusta. Clayton ei voinut olla panematta -sitä merkille ja ihmetteli, miksi Jane oli niin kuohuksissa -- miksi -hän niin kiihkeästi halusi tietää, missä tuo outo olento nyt viipyi. -Kuinka hän olisikaan voinut aavistaa totuutta! - -Kuitenkin heräsi hänessä jokin epämääräinen kuvitelma lähestyvästä -surusta, ja hänen rinnassaan orasti hänen itsensäkään sitä tietämättä -mustasukkaisuus ja epäilys apinamiestä kohtaan, jolle hän oli -hengestään kiitollisuudenvelassa. - -"Emme ole nähneet häntä", vastasi hän tyynesti. "Hän ei tullut -luoksemme." Sitten hän lisäsi hetken mietittyään: "Ehkä hän liittyi -omaan heimoonsa -- siihen joukkoon, joka hyökkäsi kimppuumme." Hän ei -tiennyt, miksi näin sanoi, sillä hän ei uskonut sitä itsekään, mutta -rakkaus on oikullinen. - -Tyttö katsoi häneen vähän aikaa silmät suurina. - -"Ei!" huudahti hän sitten kiivaasti -- liiankin kiivaasti Claytonin -mielestä. "Se on mahdotonta. Ne olivat neekereitä, mutta hän on -valkoinen -- ja lisäksi kelpo mies." - -Clayton näytti hämmästyvän. Mustasukkaisuuden vihreäsilmäinen -paholainen kiusasi häntä. - -"Hän on merkillinen, puolivilli viidakon asukas, neiti Porter. -Me emme tiedä hänestä mitään. Hän ei puhu eikä ymmärrä mitään -Euroopan kieltä -- ja hänen koristuksensa ja aseensa ovat samat kuin -länsirannikon villeillä." - -Clayton puhui nopeasti. - -"Täällä ei ole monien satojen kilometrien alalla muita ihmisolentoja -kuin villejä, neiti Porter. Hänen täytyy kuulua niihin heimoihin, -jotka ahdistavat meitä, tai joihinkin muihin samankaltaisiin -- voipa -hän olla ihmissyöjäkin." - -Jane Porter kalpeni. - -"Sitä en tahdo uskoa", väitti hän puoleksi kuiskaten. "Se ei ole -totta. Saattepa vielä nähdä", jatkoi hän kääntyen Claytoniin päin, -"että hän tulee takaisin ja näyttää teidän erehtyneen. Te ette häntä -tunne niinkuin minä. Minä tiedän, että hän on kelpo mies." - -Clayton oli hyväsydäminen ja ritarillinen mies, mutta nuoren tytön -kiihkeys metsäläisen puolustamisessa yllytti hänet päättömän -mustasukkaiseksi, niin että hän hetkeksi unohti kaikki, mistä heidän -tuli kiittää tätä villiä, ja vastasi tytölle pilkallisesti hymyillen: - -"Ehkäpä olette oikeassa, neiti Porter, mutta en sittenkään -luule, että kummankaan meistä tarvitsee huolehtia ystävästämme -raadonsyöjästä. Onhan mahdollista, että hän on jokin raaistunut, -hunningolle joutunut haaksirikkoinen, joka unohtaa meidät nopeammin -kuin me hänet. Hän on vain viidakon elukka, neiti Porter." - -Tyttö ei vastannut, mutta tunsi sydämensä ikäänkuin kutistuvan. -Rakastettuamme kohtaan osoitettu viha ja vaino terästää mieltämme, -mutta halveksiminen ja sääli tekee meidät vaiteliaiksi ja hävettää. - -Hän tiesi, että Clayton puhui vain, mitä ajatteli, ja ensi kerran hän -alkoi miettiä, mistä johtui hänen uusi rakkautensa, ja arvostellen -muistella pelastajaansa. - -Hitaasti hän kääntyi ja palasi majaan. Hän koetti kuvitella -metsäläistänsä rinnallaan valtamerilaivan salongissa ja oli -näkevinään, kuinka mies söi käsistään, repi ruokaansa kuin villieläin -ja pyyhki rasvaisia sormiaan reisiinsä. Häntä värisytti. - -Sitten hän kuvitteli esittelevänsä tuota villiä ystävilleen, -kömpelöä, sivistymätöntä raakalaista, ja se ajatus suorastaan -kouristi sydäntä. - -Nyt hän oli tullut omaan soppeensa ja istui saniais- ja -ruohovuoteensa reunalla, painaen kättään aaltoilevaa poveansa vasten. -Silloin hän tunsi Tarzanilta saamansa medaljongin puseronsa alla. - -Hän otti sen esiin, piti sitä hetken aikaa kämmenellään ja katseli -sitä kyyneleet silmissä. Sitten hän nosti sen huulilleen, hautasi -kasvonsa pehmeihin sananjalkoihin ja nyyhkytti: - -"Eläinkö! Hyvä Jumala, tee sitten minutkin eläimeksi. -- Ihminen tai -eläin, minä rakastan sinua..." - -Sinä päivänä hän ei enää nähnyt Claytonia. Esmeralda toi hänelle -illallista, ja hän lähetti sanan isälleen, että tunsi itsensä -rasittuneeksi seikkailujensa jälkeen. - -Seuraavana aamuna lähti Clayton varhain retkikunnan mukana, jonka -oli määrä etsiä luutnantti D'Arnotia. Tällä kertaa kuului joukkoon -kaksisataa aseistettua miestä, kymmenen upseeria, kaksi välskäriä, ja -muonaa otettiin mukaan viikon ajaksi. - -Heillä oli myöskin huopapeitteitä ja riippumattoja; jälkimmäisissä -voitaisiin kuljettaa sairaita ja haavoittuneita. - -Kaikkia elähdytti taistelunhalu ja vimma. Nyt ei menty ainoastaan -pelastamaan, vaan tahdottiin myös kostaa. Edellisen retkikunnan -taistelupaikalle saavuttiin vähän puolenpäivän jälkeen, sillä he -kulkivat tuttua tietä eivätkä menettäneet aikaa tiedusteluun. Sieltä -he marssivat elefanttien polkua myöten suoraan Mbongan kylälle. Kello -oli vasta kaksi, kun etujoukko pysähtyi raivatun alan reunalle. - -Luutnantti Charpentier, joka komensi joukkoa, lähetti osan miehistään -viidakon läpi kylän vastakkaiselle puolelle. Toinen osasto jäi portin -kohdalle, ja hän itse pääjoukon kera asettui kylän eteläpuolelle. - -Sitä ennen oli sovittu, että pohjoispuolelle menevä joukko, joka -viimeksi ehtisi perille, aloittaisi taistelun, ja että heidän -ensimmäiset laukauksensa olisivat merkkinä yleiseen hyökkäykseen -kaikilta tahoilta, jotta kylä vallattaisiin heti väkirynnäköllä. - -Puolisen tuntia sai luutnantti Charpentierin joukko odotella merkkiä -tiheässä viidakossa. Minuutit tuntuivat heistä tunneilta. He -saattoivat nähdä, kuinka alkuasukkaat puuhailivat pelloilla ja toiset -liikkuivat edestakaisin kylän portista. - -Vihdoin kuului merkki -- rätiseviä kiväärinlaukauksia, ja heti tuli -samanlainen vastaus viidakosta lännen ja etelän puolelta. Pelloilla -työskentelevät mustat heittivät työkalut käsistään ja ryntäsivät kuin -hullut varustuksen suojaan. Ranskalaiset luodit pyyhkäisivät heidät -maahan, ja matruusit juoksivat heidän ruumiittensa yli porttia kohti. - -Niin äkillinen oli valkoisten hyökkäys, että he pääsivät portille, -ennenkuin kauhistuneet alkuasukkaat ehtivät sitä teljetä, ja -seuraavassa hetkessä vilisi kylän raitilla aseellisia miehiä hurjassa -käsikähmässä sekasortoisen mustan joukon kanssa. - -Hetken aikaa jaksoivat alkuasukkaat pitää puoliaan, mutta -ranskalaisten revolverit, kiväärit ja miekat surmasivat heidän -keihäsmiehensä, ja mustat jousimiehet kaatuivat ennenkuin olivat edes -ehtineet sovittaa nuolia paikoilleen. - -Pian kehittyi taistelu villiksi riehunnaksi ja sitten armottomaksi -verilöylyksi, sillä ranskalaiset matruusit olivat nähneet D'Arnotin -univormun palasia eräiden mustien soturien yllä. He säästivät lapset -ja naiset, joita ei tarvinnut itsepuolustukseksi tappaa, mutta kun -he vihdoin hengästyneinä, verentahraamina, hikisinä lakkasivat -työstänsä, johtui se vain siitä, ettei heitä vastassa enää ollut -ainoatakaan soturia koko Mbongan kylässä. - -Huolellisesti he tutkivat joka majan ja sopen, mutta D'Arnotista ei -tavattu jälkeäkään. Merkkien avulla he tiedustelivat asiaa vangeilta, -ja vihdoin muuan matruuseista, joka oli palvellut Ranskan Kongossa, -huomasi voivansa saada heidät ymmärtämään erästä sekakieltä, jota -valkoiset ja rannikolla asustavat rappeutuneet heimot keskenään -käyttivät, mutta sittenkään he eivät saaneet mitään varmaa tietoa -D'Arnotin kohtalosta. Vastaukseksi kysymyksiin tuli vain kiihkeitä -liikkeitä ja pelon ilmeitä, ja vihdoin täytyi heidän uskoa, että nämä -merkit todistivat mustien paholaisten syyllisyyttä, ja että heidän -toverinsa oli kaksi yötä takaperin täällä teurastettu ja syöty. - -Vihdoin he luopuivat kaikesta toivosta ja valmistautuivat -leiriytymään yöksi kylään. Vangit suljettiin kolmeen majaan, joissa -heitä pidettiin ankarasti silmällä. Teljetylle portille pantiin -vartijoita, ja sitten kylä vaipui uneen ja hiljaisuuteen, jota -ei häirinnyt muu kuin mustien naisten ruikutus heidän surressaan -kuolleitansa. -- - -Seuraavana aamuna lähdettiin paluumatkalle. Ensin aiottiin polttaa -kylä, mutta siitä ajatuksesta luovuttiin, ja vangit saivat jäädä -kotikyläänsä itkemään ja valittamaan, kuitenkin katto yllään ja -aitaus turvanaan viidakon petoja vastaan. - -Verkalleen retkikunta palasi edellisen päivän jälkiä myöten. Kymmenen -täyteen kuormitettua riippumattoa hidastutti kulkua. Kahdeksassa -niistä makasivat vaikeammin haavoittuneet, kahdessa kannettiin -kuollutta. - -Clayton ja luutnantti Charpentier marssivat viimeisinä. -Englantilainen oli vaiti kunnioituksesta toisen surua kohtaan, sillä -D'Arnot ja Charpentier olivat poikuudesta asti olleet läheisiä -ystävyksiä. - -Clayton saattoi hyvin ymmärtää, että ranskalaisen suru oli sitä -katkerampi, kun D'Arnotin uhraus oli ollut turha, koska Jane Porter -oli pelastettu, ennenkuin D'Arnot oli joutunut villien käsiin. Ja -olihan hän lisäksi menettänyt henkensä ulkopuolella varsinaista -velvollisuuttaan, uhrannut itsensä vieraan ja ulkomaalaisen vuoksi. -Mutta kun Clayton huomautti siitä luutnantti Charpentierille, pudisti -tämä päätänsä. - -"Ei, hyvä herra", sanoi hän, "D'Arnot olisi itse halunnut kuolla -tällä tavalla. Suren vain sitä, etten saanut kuolla hänen sijastaan -tai ainakin hänen kanssaan. Toivoisin, että olisitte tutustunut -häneen paremmin. Hän oli todella upseeri ja herrasmies, jollainen -nimitys annetaan monelle, mutta jonka vain harvat ansaitsevat. Hän -ei kuollut turhaan, sillä hänen kuolonsa amerikkalaisen tytön vuoksi -rohkaisee meitä, hänen tovereitaan, urheasti kohtaamaan kuolemaa, -milloin tahansa se meidät yllättää." - -Clayton ei vastannut, mutta hänessä heräsi yhä suurempi kunnioitus -ranskalaisia kohtaan, eikä se tunne hänestä sitten milloinkaan -haihtunut. - -Oli jo hyvin myöhä, kun he saapuivat majalle. Yksi ainoa laukaus -ennen heidän tuloansa esille viidakosta oli ilmoittanut sekä leirissä -että laivassa olijoille, että retkikunta oli ehtinyt liian myöhään -perille. Oli nimittäin sovittu ennakolta, että kun he tulisivat -kilometrin tai parin päähän leiristä, yksi laukaus merkitsisi -epäonnistumista, kolme onnistumista, kaksi taas merkitsisi, etteivät -he olleet löytäneet jälkeäkään D'Arnotista eikä hänen mustista -vangitsijoistaan. - -Totinen oli siis se seura, joka odotti heidän tuloaan, ja vain -muutamia sanoja vaihdettiin, ennenkuin kuolleet ja haavoittuneet -varovasti sijoitettiin veneisiin, jotka ääneti soudettiin risteilijää -kohti. - -Clayton oli väsynyt viiden päivän rasittavista marsseista viidakon -puhki ja kahdesta ottelusta mustien kanssa, ja lähti majalle -saadakseen hiukan ruokaa ja päästäkseen verrattain mukavalle -ruohovuoteelle lepäämään, vietettyään kaksi yötä taivasalla. - -Ovella seisoi Jane Porter. - -"Kuinka on käynyt luutnantti-raukan?" kysyi hän. "Löysittekö hänestä -mitään jälkiä?" - -"Tulimme liian myöhään, neiti Porter", vastasi Clayton alakuloisesti. - -"Kertokaa! Mitä on tapahtunut?" - -"En voi, neiti Porter, se oli liian kauheaa." - -"Ette kai tarkoita, että he olivat kiduttaneet häntä?" kuiskasi tyttö. - -"Emme tiedä, mitä he tekivät, _ennenkuin_ tappoivat hänet", vastasi -Clayton kasvot vääristyneinä väsymyksestä ja siitä surusta, jota hän -tunsi ajatellessaan onnettoman upseerin kohtaloa. Sanalle "ennenkuin" -hän pani erikoisen koron. - -"_Ennenkuin_ tappoivat hänet! Mitä tarkoitatte? Eiväthän he...? -Eiväthän he sentään liene...?" - -Hän muisti äkkiä, mitä Clayton oli sanonut metsäläisen mahdollisesta -sukulaisuudesta tämän heimon kanssa, eikä voinut saada kamalaa sanaa -huuliltaan. - -"Niin, neiti Porter, he olivat -- ihmissyöjiä", sanoi Clayton melkein -katkerasti, sillä hänenkin mieleensä oli tullut metsäläinen, ja -merkillinen järjetön mustasukkaisuus, jota hän oli tuntenut pari -päivää aikaisemmin, valtasi hänet jälleen. - -Sitten hän jatkoi äkillisen töykeästi, mikä oli yhtä vähän hänen -tapaistaan kuin apinalta voi odottaa hienotunteisuutta. - -"Kun teidän metsänhaltianne jätti teidät, oli hänellä varmaankin kova -kiire päästä mässäyksestä osalliseksi." - -Hän katui sanojaan, ennenkuin oli edes ehtinyt lauseensa loppuun, -mutta sittenkään hän ei tiennyt, kuinka julmasti se loukkasi tyttöä. -Sillä oikeastaan hän katui kiittämättömyyttään sitä miestä kohtaan, -joka oli pelastanut hänet ja kaikkien hänen seuralaistensa hengen -eikä milloinkaan tehnyt heille pahaa. - -Tyttö nosti päätään. - -"Teidän väitteeseenne on vain yksi sopiva vastaus, herra Clayton", -sanoi hän jäätävän kylmästi, "ja minä surkuttelen, etten ole mies -voidakseni sen antaa". Samassa hän kääntyi nopeasti ja astui majaan. - -Clayton oli englantilainen ja siksi tyttö ehti näkyvistä, ennenkuin -hänelle kylliksi selvisi, miten mies olisi vastannut. - -"Totta vieköön", mutisi hän onnettoman näköisenä, "hän sanoi minua -valehtelijaksi. Ja luulenpa sen hyvin ansainneeni", lisäsi hän -miettivästi. "Kuules, Clayton, vanha veikko, tiedän kyllä, että olet -väsynyt ja lamaantunut, mutta ei sinun silti tarvitse käyttäytyä -nautamaisesti. Parasta on, että nyt lähdet makuulle." - -Sitä ennen hän kutsui Jane Porteria purjekangasseinän toiselta -puolelta, sillä hän halusi pyytää anteeksi, mutta yhtä hyvin hän -olisi voinut odottaa vastausta sfinksiltä. Silloin hän kirjoitti -anteeksipyyntönsä paperilipulle ja työnsi sen väliseinän alitse. - -Jane Porter näki kirjelapun, mutta ei tahtonut olla siitä -tietääkseen, sillä hän oli hyvin vihastunut ja loukkaantunut. Kun hän -kuitenkin oli nainen, otti hän sen vihdoin kuin sattumalta käteensä -ja luki: - - Hyvä neiti Porter. - - Minulla ei ollut mitään syytä lausua sitä vihjaustani. Ainoana - puolusteluna voisi minulla olla se, että hermoni eivät liene - kunnossa, mutta sekään ei ole mikään syy. - - Olkaa hyvä ja koettakaa ajatella, etten ole sitä sanonutkaan. - Olen hyvin pahoillani. _Teitä_ olisin kaikkein vähimmin tahtonut - loukata. Sanokaa, että annatte anteeksi. - - _W:m Cecil Clayton_. - --- Hän ajatteli sitä, sillä muuten hän ei olisi sitä sanonut, -- -päätteli tyttö. -- Mutta se ei voi olla totta -- oh, minä tiedän, -että se ei ole totta! - -Muuan kirjeen lauseista peloitti häntä: "_Teitä_ olisin kaikkein -vähimmin tahtonut loukata." - -Viikko takaperin olisi tämä lause täyttänyt hänet ilolla; nyt se teki -hänet vain alakuloiseksi. - -Hän toivoi, ettei koskaan olisi tavannut Claytonia. Hän oli -pahoillaan, että ollenkaan oli nähnyt metsäläisen -- eipä, hyvillään -hän siitä oli. Ja hänen mieleensä muistui toinen kirje, jonka hän -oli löytänyt ruohikosta majan edustalta päivää myöhemmin kuin oli -palannut viidakosta -- Apinain Tarzanin rakkauskirje. - -Kukahan tämä uusi kosija oli? Jos hän oli tämän kauhean metsäseudun -asukkaita, niin mihin hän ryhtyisikään saadakseen hänet omakseen... - -"Esmeralda! Herää!" huusi hän. "Minua ärsyttää, että sinä voit nukkua -noin rauhallisesti, vaikka tiedät, että maailma on surua täynnä..." - -"Ai taivas!" kiljahti Esmeralda nousten istumaan. "Mitäs nyt? Petoko! -Missä on se, miss Jane?" - -"Loruja, Esmeralda, ei hätää mitään. Nuku vain uudelleen. Siinä on -jo kylliksi kiusaa, kun nukut, mutta vielä pahempaa on kun olet -valveilla." - -"Vai niin, kultaseni, mutta mitä varten tarvitsee olla niin -kummallinen kuin pikku neiti on ollut koko illan?" - -"Oh, Esmeralda, minä olen niin pahalla päällä tänä iltana", vastasi -tyttö. "Älä nyt välitä minusta." - -"Enkä välitä, mutta pankaa nyt vain maata. Hermot on pilalla, ja -kyllä tässä hermostuukin, kun ajattelee kaikkia niitä petoja ja -ihmissyöjiä, joista massa Philander on kertonut. Eihän olisikaan -mikään kumma, jos tulisimme kaikki kipeiksi." - -Jane Porter naurahti, astui pikku huoneen poikki suutelemaan mustaa -uskollista poskea ja sanoi hänelle hyvää yötä. - - - - -KOLMASKOLMATTA LUKU - -Ihmisten veljestyessä - - -Kun D'Arnot heräsi tajuihinsa, huomasi hän makaavansa pehmoisella -saniais- ja ruohovuoteella A:n muotoisessa teltassa, joka oli kyhätty -oksista. - -Oviaukossa hän näki vihreän nurmikon ja vähän matkan päässä viidakon -tiheän seinän. - -Hän oli perin nääntynyt, runneltu ja heikko ja tunsi vihlovaa tuskaa -monista haavoistaan, samalla kun kaikkia jäseniä ja lihaksia särki -kestetyn kidutuksen jälkeen. - -Pelkkä pään kääntäminen tuotti hänelle sellaista kärsimystä, että -hän pitkän aikaa makasi hiljaa silmät ummessa. Hän koetti muistella -seikkailunsa yksityiskohtia, ennenkuin oli menettänyt tajuntansa, -voidakseen keksiä missä hän nyt oli -- ystävienkö vai vihollisten -luona? - -Vihdoin hänen mieleensä palasi hirvittävä näytelmä paalun luona ja -sitten myös se outo, valkeaihoinen olento, jonka käsiin hän oli -pyörtynyt. - -D'Arnot pohti itsekseen, mikä kohtalo häntä nyt odotti. Hän ei -voinut nähdä tai kuulla mitään elonmerkkejä ympärillään. Viidakon -lakkaamaton pauhu -- miljoonien lehtien suhina -- lintujen ja -marakattien äänet tuntuivat sulautuvan ihmeelliseksi, nukuttavaksi -säveleksi, ikäänkuin hän itse olisi ollut kaukana tästä alinomaa -hyörivästä elämästä, jonka äänet vain heikkona kaikuna ulottuivat -hänen korviinsa. - -Vihdoin hän vaipui rauhalliseen uneen, josta vasta iltapäivällä -heräsi. Taas hän tunsi samaa sekaannusta kuin ensi kertaa -herätessään, mutta pian hän sitten muisti selvästi, mitä oli -tapahtunut, ja katsoessaan ulos teltan oviaukosta hän näki miehen -istuvan kyyryssä edessään. - -Leveä, vahvalihaksinen selkä oli häneen päin kääntynyt, ja vaikka se -olikin auringon paahtama, huomasi D'Arnot kuitenkin heti, että se oli -valkoisen miehen selkä, ja hän kiitti Jumalaa sydämessään. - -Ranskalainen äännähti heikosti. Mies kääntyi, nousi ja astui majalle -päin. Hänen kasvonsa olivat hyvin kauniit -- kauniimmat kuin D'Arnot -luuli koskaan nähneensä. - -Outo mies kyyristyi, konttasi telttaan haavoitetun upseerin viereen -ja laski viileän käden hänen otsalleen. - -D'Arnot puhui hänelle ranskaksi, mutta mies vain pudisti päätänsä -- -surunvoittoisesti, kuten ranskalaisesta näytti. - -Sitten D'Arnot koetti englantia, mutta vastaukseksi tuli nytkin vain -päänpudistus. Italialla, espanjalla ja saksalla ei saatu sen parempaa -tulosta. D'Arnot osasi muutamia sanoja norjaa, venäjää ja kreikkaa, -ja sitäpaitsi hänellä oli vähän aavistusta eräästä länsirannikon -neekerikielestä -- mutta mies ei ymmärtänyt niistäkään mitään. - -Tarkastettuaan D'Arnotin haavoja mies katosi teltalta. Puolen tunnin -kuluttua hän palasi tuoden hedelmiä ja vettä, jota hänellä oli -kurpitsan tapaisessa kuoressa. - -D'Arnot joi ja söi vähäsen. Häntä kummastutti, ettei hänellä ollut -kuumetta. Taas hän koetti keskustella oudon hoitajansa kanssa, mutta -turhaa se oli. - -Äkkiä mies kiirehti ulos teltalta ja palasi parin minuutin päästä -mukanaan kaarnanpalasia ja -- voi ihmeiden ihmettä! -- lyijykynä. - -Kyyristyen D'Arnotin viereen hän kirjoitti kaarnan sileälle -sisäpinnalle muutaman sanan ja ojensi sen sitten ranskalaiselle. - -D'Arnot hämmästyi nähdessään selvillä paino kirjaimilla piirrettyinä -seuraavat englanninkieliset sanat: - -"Olen Apinain Tarzan. Kuka te olette? Osaatteko tätä kieltä?" - -D'Arnot tarttui kynään, mutta pysähtyi sitten. Tämä vieras mies -kirjoitti englantia -- ilmeisesti hän oli siis englantilainen. - -"Kyllä", vastasi hän, "minä ymmärrän englantia. Puhun sitä myöskin. -Nyt voimme keskustella. Sallikaa minun ensiksi kiittää kaikesta, mitä -olette tehnyt hyväkseni." - -Mies vain pudisti päätänsä ja osoitti lyijykynää ja kaarnanpalasta. - -"Mon dieu!" huudahti D'Arnot. "Jos olette englantilainen, kuinka ette -osaa puhua englantia?" - -Sitten hänen mieleensä välähti selitys tähän ilmiöön: tuo mies oli -mykkä, ehkäpä kuuromykkäkin. - -Hän otti siis kaarnan käteensä ja kirjoitti englanniksi: - -"Olen Paul D'Arnot, luutnantti Ranskan laivastossa. Kiitän teitä -siitä, mitä olette tehnyt hyväkseni. Olette pelastanut henkeni, ja -olen siis iäti teille kiitollisuudenvelassa. Saanko kysyä, mistä -johtuu, että kirjoitatte englantia, mutta ette puhu sitä?" - -Tarzanin vastaus kummastutti D'Arnotia vielä enemmän: - -"Puhun vain oman kansani kieltä -- Kertshakin suurten apinain kieltä, -myös vähän Tantorin, elefantin, ja Numan, leijonan, ja ymmärrän -muiden viidakon eläjien puhetta. Kenenkään ihmisolennon kanssa en ole -milloinkaan puhunut, paitsi kerran merkkikieltä Jane Porterin kanssa. -Nyt keskustelen ensi kertaa oman rotuni jäsenen kanssa kirjoitettujen -sanojen avulla." - -D'Arnot ei tiennyt, mitä tästä piti ajatella. Tuntui uskomattomalta, -että maan päällä oli täysikasvuinen mies, joka ei ollut milloinkaan -puhunut lähimmäisensä kanssa, ja vielä mahdottomampaa oli, että -sellainen mies osasi lukea ja kirjoittaa. - -Hän katsahti taas Tarzanin kirjoitukseen... "Paitsi kerran -merkkikieltä Jane Porterin kanssa." Tämähän oli se amerikkalainen -tyttö, jonka gorilla oli vienyt viidakkoon. - -Äkkiä alkoi asia selvitä D'Arnotille -- tämä mies oli siis tuo -"gorilla". Hän tarttui kynään ja kirjoitti: - -"Missä on Jane Porter?" - -Ja Tarzan kirjoitti sen alapuolelle: - -"Seuralaistensa luona Apinain Tarzanin majassa." - -"Hän ei siis ole kuollut? Missä hän kävi? Mitä hänelle tapahtui?" - -"Hän ei ole kuollut. Terkoz vei hänet ottaakseen hänet vaimokseen, -mutta Apinain Tarzan otti hänet pois Terkozilta ja tappoi Terkozin, -ennenkuin hän ehti tehdä pahaa valkoiselle naiselle. Kukaan ei koko -viidakossa voi tapella Apinain Tarzanin kanssa ja jäädä eloon. Minä -olen Apinain Tarzan -- mahtava taistelija." - -D'Arnot kirjoitti: - -"Olen iloissani, että se tyttö on pelastunut. Tunnen kipua, kun -kirjoitan. Lepään vähän." - -Tarzan taas: - -"Niin, levätkää. Kun parannutte, vien teidät seuralaistenne luo." - -Monta päivää D'Arnot makasi pehmeällä saniaisvuoteellaan. Toisena -päivänä tuli kuume; D'Arnot luuli, että se tiesi verenmyrkytystä, -josta olisi seurauksena kuolema. - -Silloin hänen mieleensä juolahti muuan asia, ja häntä ihmetytti, -ettei hän aikaisemmin ollut tullut sitä ajatelleeksi. - -Hän kutsui luokseen Tarzanin ja ilmoitti merkeillä haluavansa -kirjoittaa, ja kun Tarzan oli tuonut kaarnanpalan ja kynän, kirjoitti -D'Arnot: - -"Voitteko mennä seuralaisteni luo ja tuoda heidät tänne? Panen -mukaanne kirjeen ja he seuraavat teitä tänne." - -Tarzan pudisti päätään, otti kaarnan ja kirjoitti: - -"Ajattelin sitä itsekin -- ensi päivinä, mutta en uskaltanut. Suuret -apinat tulevat usein tänne päin, ja jos ne löytäisivät teidät täältä -haavoittuneena ja yksin, tappaisivat ne teidät." - -D'Arnot kääntyi kyljelleen ja sulki silmänsä. Hän ei tahtonut kuolla, -mutta hän tunsi, että näin kävisi, sillä kuume yhä nousi. Seuraavana -yönä hän menetti tajuntansa. - -Kolme vuorokautta hän houraili, ja Tarzan istui hänen vierellään, -kostutti hänen päätänsä ja käsiään ja pesi hänen haavojaan. - -Neljäntenä päivänä kuume taukosi yhtä äkkiä kuin oli tullutkin, mutta -D'Arnot oli nyt vain varjo entisestään ja hyvin heikko. Tarzanin -täytyi kohottaa häntä hänen juodessaan kurpitsasta. - -Kuume ei ollut tullut verenmyrkytyksestä, kuten D'Arnot oli luullut, -vaan oli sitä laatua, joka tavallisesti ahdistaa Afrikan viidakkoon -joutuneita valkoisia, joko vieden hengen tai hellittäen yhtä nopeasti -kuin nyt D'Arnotin oli käynyt. - -Pari päivää myöhemmin D'Arnot jaksoi jo hoippuen kävellä ulkona -Tarzanin väkevän käden tukiessa ja estäessä häntä kaatumasta. -He olivat istuutuneet korkean puun siimekseen ja Tarzan haki -kaarnanpalasia, että voisivat keskustella. - -D'Arnot kirjoitti ensin: - -"Kuinka voin palkita teille kaiken sen, mitä olette tehnyt hyväkseni?" - -Ja Tarzan vastasi: "Opettakaa minulle ihmisten kieltä". - -D'Arnot aloitti heti, osoittaen läheisiä esineitä ja sanoi niiden -nimet ranskaksi, sillä hän arveli olevan helpointa opettaa Tarzanille -tätä kieltä, jota hän parhaiten osasi. - -Tarzanille se tietysti oli samantekevää, sillä hän ei osannut erottaa -toista kieltä toisesta. D'Arnot osoitti sanaa homme, jonka oli -painokirjaimin kirjoittanut kaarnanpalaselle, ja neuvoi hänelle, -kuinka se äännettiin, selittäen sen merkitsevän ihminen, ja samoin -opetettiin singe, apina, ja arbe, puu. - -Tarzan oli hyvin innokas oppilas, ja parin päivän perästä hän jo -osasi sen verran ranskaa, että saattoi sommitella pikku lauseita, -kuten: "Tuo on puu", "Tämä on ruoho", "Minun on nälkä", ynnä -muuta sen tapaista; mutta D'Arnot huomasi pian, että hänelle oli -vaikeata opettaa ranskankielen lauserakennusta, kun hän oli saanut -alkutietonsa englanninkielestä. Ranskalainen kirjoitti hänelle -englanninkielellä pieniä lauseita ja pyysi häntä kääntämään ne -ranskaksi, mutta kun sananmukainen käännös tavallisesti oli hyvin -heikko, tunsi Tarzan peräti sekaantuvansa. - -D'Arnot käsitti nyt tehneensä virheen, mutta liian myöhäistä oli -perääntyä, ryhtyä opetukseen alusta ja saada Tarzan unohtamaan kaikki -oppimansa, etenkin kun oli pian tulossa se aika, jolloin he voisivat -sujuvasti puhella keskenään. - -Kolme päivää kuumeen hellittämisen jälkeen Tarzan kirjoitti ja kysyi -D'Arnotilta, tuntisiko tämä itsensä kyllin vahvaksi, jotta hänet -voisi kantaa takaisin majalle. Tarzan oli yhtä innokas lähtemään -täältä kuin D'Arnotkin, sillä hän kaipasi Jane Porteria. - -Juuri tästä syystä hänen oli ollut hyvin vaikeata pysytellä -ranskalaisen luona kaikki nämä päivät, ja että hän sittenkin oli -näin uhrautunut, se oli vielä selvempi todistus hänen luonteensa -jaloudesta kuin hänen urotyönsä ranskalaisen upseerin pelastamisesta -Mbongan kynsistä. - -D'Arnot oli hyvin innokas yrittämään retkeä ja kirjoitti: - -"Mutta ettehän voi kantaa minua koko matkaa vaikeakulkuisen metsän -läpi." - -Tarzan nauroi. - -_"Mais oui"_, vastasi hän, ja D'Arnot nauroi ääneensä kuullessaan -Tarzanin huulilta nämä sanat, joita hän itse niin usein käytti. - -Niin he lähtivät, ja nyt sai D'Arnot, kuten ennen häntä Clayton ja -Jane Porter, ihmetellä apinamiehen merkillistä voimaa ja nopeutta. - -Iltapäivällä he saapuivat aukealle alalle, ja kun Tarzan viimeisen -puun oksilta laskeutui maahan, sykki hänen sydämensä rajusti -ajatuksesta, että hän kohta saisi taas nähdä Jane Porterin. - -Majan ulkopuolella ei näkynyt ketään, ja D'Arnot hämmästyi -nähdessään, etteivät risteilijä ja _Arrow_ enää olleet ankkurissa -lahdella. - -Yksinäisyyden tunne alkoi painostaa molempia miehiä heidän -lähestyessään majaa. Kumpikaan ei puhunut, mutta he aavistivat jo -ennen oven avaamista, mikä heitä sen takana odotti. - -Tarzan nosti salvan ja työnsi ison oven auki. Asian laita oli, -niinkuin he olivat pelänneet. Maja oli autio. - -Miehet silmäsivät toisiaan. D'Arnot totesi, että hänen kansalaisensa -luulivat häntä kuolleeksi, mutta Tarzan ajatteli vain sitä naista, -joka rakkaudesta oli suudellut häntä ja nyt oli lähtenyt hänen -luotansa sillä välin kun hän hoiti D'Arnotia. - -Suuri katkeruus tulvahti hänen sydämeensä. Hänen teki mieli lähteä -tiehensä kauas viidakkoon ja taas liittyä heimoonsa. Koskaan hän ei -enää tahtonut nähdä oman rotunsa jäseniä eikä myöskään enää käydä -tässä majassa. Iäksi hän jättäisi hautomansa toiveet löytää oma -rotunsa ja päästä ihmiseksi ihmisten joukkoon. - -Entä ranskalainen? D'Arnot? Kuinka hänen kävisi? Hän saisi tulla -toimeen, niinkuin Tarzaninkin oli täytynyt? Tarzan ei tahtonut häntä -enää nähdä. Hän tahtoi vain päästä irti kaikesta, mikä muistutti -hänelle Jane Porterista. - -Tarzanin seisoessa kynnyksellä mietteissään oli D'Arnot astunut -sisään. Sinne oli jätetty yhtä ja toista. Hän tunsi monta kapinetta -risteilijältä -- kenttäuunin, muutamia keittokaluja, kiväärin, -ammuksia, säilykkeitä, huopapeittoja, kaksi tuolia, riippumaton sekä -useita kirjoja ja aikakauslehtiä, enimmäkseen amerikkalaisia. - --- Varmaankin he ovat aikoneet palata, -- arveli D'Arnot. - -Hän astui pöydän luo, jonka John Clayton oli niin monta vuotta -takaperin kirveellä valmistanut, ja näki sillä kaksi kirjettä, jotka -oli osoitettu Apinain Tarzanille. - -Toinen oli kirjoitettu vahvalla miehekkäällä käsialalla ja -sinetöimätön. Toinen, naisen käsialalla kirjoitettu, oli sinetöity. - -"Täällä on teille kaksi kirjettä, Apinain Tarzan", sanoi D'Arnot ja -kääntyi ovelle päin, mutta siellä ei enää näkynyt hänen toveriansa. - -D'Arnot kiirehti ulos katsomaan. Tarzania ei näkynyt missään. Hän -huusi kovaa, mutta vastausta ei kuulunut. - -_"Mon dieu!"_ huudahti D'Arnot, "hän on jättänyt minut. Siltä minusta -tuntuu. Hän on palannut viidakkoonsa ja jättänyt minut yksin tänne." - -Sitten hän muisti Tarzanin kasvojen ilmeen, kun he huomasivat majan -tyhjäksi -- saman ilmeen, jonka metsästäjä näkee ilkivaltaisesti -haavoittamansa hirven silmissä. - -Tarzan oli pahasti loukkaantunut -- D'Arnot tajusi sen nyt -- mutta -miksi? Hän ei voinut ymmärtää. - -Ranskalainen katseli ympärilleen. Kauhea yksinäisyyden tunne alkoi -rasittaa hänen hermojaan, jotka jo ennestään olivat heikontuneet -kidutuksista ja sairaudesta. - -Jäädä tänne hirveän viidakon naapuruuteen -- koskaan saamatta -kuulla ihmisääntä tai nähdä ihmiskasvoja -- aina pelätä ja varoa -villieläimiä ja mitä villimpiä ihmisiä -- autius ja toivottomuus -ainoina tovereina, se oli kauheaa! - -Sillä välin Tarzan samosi puita pitkin kauas itään heimonsa luo. -Milloinkaan ennen hän ei ollut pitänyt niin kiirettä. Hänestä tuntui -kuin hän pakenisi omaa itseään, näin metsän läpi pelästyneen oravan -lailla syöksyen pääsisi eroon omista ajatuksistaan. Mutta vaikka hän -olisi kuinka kiirehtinyt, niin aina seurasivat häntä samat ajatukset -kuin varjo. - -Hän sivuutti Saborin, naarasleijonan, jäntevän ruumiin, joka oli -matkalla vastakkaiseen suuntaan. -- Majalle se menee, -- ajatteli -Tarzan. - -Mitä D'Arnot voisi Saborille -- tai jos Bolgani, gorilla, hyökkäisi -hänen kimppuunsa -- tai Numa, urosleijona, tai julma Shita? - -Äkkiä Tarzan pysähtyi. - -"Mikä sinä olet, Tarzan?" kysyi hän ääneen. "Apina vai ihminen? Jos -olet apina, niin teet kuin apinat -- jätät heimolaisesi kuolemaan -viidakkoon, kun oikkusi käskee sinua menemään muuanne. Jos olet -ihminen, niin palaat suojelemaan omaa vertasi. Ethän voi karata oman -kansasi luota senvuoksi, että yksi heistä on lähtenyt sinun luotasi." --- - -D'Arnot sulki majan oven. Hän oli hyvin hermostunut. Rohkeitakin -miehiä -- ja D'Arnot oli rohkea -- pelottaa toisinaan erämaan -yksinäisyys. - -Hän latasi kiväärin ja pani sen ulottuvilleen. Sitten hän meni pöydän -luo ja otti käteensä Tarzanille osoitetun sinetöimättömän kirjeen. - -Hänen mielestään siinä voisi olla ilmoitus, että hänen väkensä oli -vain väliaikaisesti lähtenyt jonnekin, eikä hän näissä oloissa -pitänyt vääränä lukea tätä kirjettä. Hän otti sen siis kuoresta ja -luki. - - Apinain Tarzanille. - - Kiitämme teitä siitä, että saimme käyttää majaanne, ja valitamme, - ettei meille suotu tilaisuutta suullisesti esittää kiitoksiamme. - - Emme ole hävittäneet täällä mitään, vaan päinvastoin jättäneet - tänne muutamia esineitä, jotka voivat lisätä mukavuuttanne ja - turvallisuuttanne yksinäisyydessä. - - Jos tunnette sen merkillisen valkoisen miehen, joka niin - monta kertaa pelasti henkemme ja toi meille ruokaa, ja jos - osaatte puhua hänen kanssaan, niin kiittäkää häntäkin kaikesta - ystävyydestä. - - Lähdemme täältä tunnin kuluessa emmekä milloinkaan enää - tule takaisin, mutta sitä ennen tahdomme lausua teille ja - viidakkotovereillenne jäähyväiset ja sanoa, että aina muistamme - kiitollisina mitä teitte rannallenne joutuneille muukalaisille, - ja että olisimme paljon paremmin kiittäneet teitä, jos olisimme - saaneet siihen tilaisuuden. - - Kunnioittaen - - W:m Cecil Clayton. - --- 'Emmekä milloinkaan tule takaisin!' -- mutisi D'Arnot ja -heittäytyi kasvoilleen vuoteelle. - -Tuntia myöhemmin hän nousi ja kuunteli. Jokin koetti päästä ovesta -sisään. - -D'Arnot tarttui pyssyyn ja nosti sen olkaansa vasten. - -Hämärä oli tulossa, ja majassa oli hyvin pimeä, mutta D'Arnot saattoi -sentään nähdä, että salpa liikahti. Hän tunsi hiustensa nousevan -pystyyn. - -Ovi avautui hiljaa ja raosta näkyi, että jokin hahmo seisoi sen -takana... - -D'Arnot tähtäsi sinertävään ovenrakoon ja -- vetäisi liipaisinta. - - - - -NELJÄSKOLMATTA LUKU - -Kadonnut aarre - - -Kun retkikunta oli palannut, turhaan koetettuaan päästä D'Arnotin -avuksi, alkoi kapteeni Dufranne innokkaasti vaatia, että kaikki -lähtisivät täältä niin pian kuin suinkin, ja muut, paitsi Jane -Porter, olivat samaa mieltä. - -"Ei", sanoi hän päättävästi, "minä en lähde, eikä teidänkään pitäisi -lähteä, sillä viidakossa on kaksi ystävää, jotka lähipäivinä -varmaankin tulevat meitä tapaamaan siinä toivossa, että me olemme -heitä odottaneet. Toinen on teidän oma upseerinne, kapteeni -Dufranne, ja toinen on se metsäläinen, joka on pelastanut isäni koko -retkikunnan. Kaksi päivää sitten hän jätti minut viidakon reunaan -kiiruhtaakseen auttamaan isääni ja herra Claytonia, kuten hän luuli, -ja hän viipyy nyt vain pelastaakseen luutnantti D'Arnotin, siitä -saatte olla varmat. Jos hän olisi tullut liian myöhään voidakseen -auttaa luutnanttia, olisi hän jo aikoja ollut täällä. Kun hän ei -vielä ole palannut, todistaa se minun mielestäni aivan selvästi, että -hän on viipynyt auttaessaan luutnantti D'Arnotia, ja että hänen on -täytynyt ajaa neekereitä takaa kauemmaksi kuin siihen kylään asti, -jonka matruusinne valloittivat." - -"Mutta D'Arnot-paran univormu ja muita hänellä olleita kapineita -löydettiin kylästä, neiti Porter", väitti kapteeni, "ja alkuasukkaat -osoittivat tavatonta kiihtymystä, kun heiltä kysyttiin valkoisen -miehen kohtaloa." - -"Totta kyllä, kapteeni, mutta he eivät sanoneet, että hän oli -kuollut, ja mitä taas tulee siihen, että heillä oli hänen vaatteitaan -ja varustuksiaan, niin ei ainoastaan villeillä, vaan paljon -sivistyneemmilläkin on tapana ryöstää vankinsa putipuhtaaksi, -vaikkeivät aikoisikaan heitä tappaa. Mutta omatkin sotilaamme ottavat -eläviltä ja kuolleilta mitä suinkin saavat. Myönnän kyllä, että asia -tuntuu hyvin epäilyttävältä, mutta varmoja todisteita meillä ei ole." - -"Ehkä teidän metsäläisenne on itse joutunut villien vangiksi tai -surmattu", arveli kapteeni Dufranne. - -Tyttö nauroi. - -"Te ette tunne häntä", vastasi hän, ja hänen äänensä värähti hiukan, -ikäänkuin olisi loukattu hänen omaa arvoaan. - -"Tuota yli-ihmistänne sietäisi kyllä odottaa", myönsi kapteeni -nauraen. "Minunkin tekisi mieleni nähdä hänet." - -"Odottakaa siis, hyvä kapteeni", pyysi tyttö, "sillä minä ainakin -aion jäädä tänne". - -Ranskalainen olisi varmaankin suuresti hämmästynyt, jos olisi -ymmärtänyt, mitä tyttö oikeastaan tarkoitti. - -Puhellessaan he olivat kävelleet rannalta majalle päin ja yhtyivät -nyt pieneen ryhmään, joka istui leirituoleilla korkean puun varjossa. - -Siellä oli professori Porter, herra Philander ja Clayton ynnä -luutnantti Charpentier ja kaksi muuta upseeria, Esmeraldan häärätessä -vähän taaempana, mistä hän tavantakaa toi julki arvelunsa niin -vapaasti kuin vanhalle ja hemmoitetulle perhepalvelijalle soveltuu. - -Upseerit nousivat ja tekivät kunniaa päällikölleen ja Clayton -luovutti tuolinsa Jane Porterille. - -"Puhelimme juuri Paul-paran kohtalosta", sanoi kapteeni Dufranne. -"Neiti Porter väittää, ettei ole ehdottoman varmoja todistuksia -hänen kuolemastaan -- eikä oikeastaan olekaan. Sitäpaitsi hän uskoo -kaikkivoivan viidakkoystävämme poissaolon merkitsevän, että D'Arnot -yhä tarvitsee hänen apuaan, ollen joko haavoittunut tai vankina -jossakin kaukaisessa alkuasukaskylässä." - -"On arveltu sitäkin", huomautti luutnantti Charpentier, "että tuo -villi on voinut kuulua samaan joukkoon kuin mustat, jotka ahdistivat -meitä, ja että hän on kiirehtinyt auttamaan heitä". - -Jane Porter katsahti nopeasti Claytoniin. - -"Se tuntuu hyvinkin otaksuttavalta", sanoi professori Porter. - -"Siihen mielipiteeseen en voi yhtyä", sanoi herra Philander. "Hänellä -on ollut monta tilaisuutta itse vahingoittaa meitä tai johtaa mustia -hätyyttämään meitä, mutta sen sijaan hän onkin koko täällä olomme -aikana ollut suojelijamme." - -"Se on kyllä totta", sanoi Clayton, "mutta emme kuitenkaan saa -unohtaa, että häntä itseään lukuunottamatta täällä ei ole satojen -kilometrien alalla muita kuin villejä ja ihmissyöjiä. Hänellä oli -ihan samanlaiset aseet kuin heillä, ja sehän todistaa selvästi hänen -ainakin olleen heidän kanssaan suhteissa. Kun hän on yksin kenties -tuhansia vastassa, osoittaa se, että nämä suhteet tuskin ovat voineet -olla muuta kuin ystävälliset." - -"Tosiaankin olisi uskomatonta, ellei hän olisi ollut tekemisissä -mustien kanssa", huomautti kapteeni, "eikä myöskään ole mahdotonta, -että hän on liittynyt heihin". - -"Ja kuinka hän muuten olisikaan voinut elää niin kauan viidakon -petojen ja villien parissa, ellei hänestä olisi tullut niiden -kaltainen. Minä ajattelen nyt lähinnä hänen raakaa voimaansa ja -afrikkalaisia aseitaan." - -"Te arvostelette häntä omalta kannaltanne, hyvät herrat", sanoi Jane -Porter. "Tavallinen valkoinen mies, esimerkiksi joku teistä -- pyydän -anteeksi, en tarkoita mitään loukkaavaa, -- aion vain sanoa, että -jos miehellä on ainoastaan tavallinen määrä ruumiillista ja henkistä -voimaa, ei hän mitenkään pystyisi yhtäkään vuotta elämään yksin ja -alastonna tässä troopillisessa viidakossa. Mutta se mies, josta nyt -puhumme, on voimakkaampi ja reippaampi kuin tavallinen valkoihoinen. -Hän voittaisi minkä tahansa atleetin niinkuin pikku lapsen, ja -taistelussa hän on niin rohkea ja väkevä kuin villipeto." - -"Epäilemättä hän on saanut ainakin yhden lämpimän puolustajan, neiti -Porter", sanoi kapteeni Dufranne nauraen. "Olen varma siitä, ettei -joukossamme ole ketään, joka ei mielellään kuolisi vaikka sata kertaa -saadakseen niin paljon ylistystä nuorelta naiselta, joka olisi edes -puoleksi niin innokas ja -- kaunis." - -"Te ette niin ihmettelisi, että puolustan häntä", vastasi tyttö, -"jos olisitte niinkuin minä nähnyt hänen taistelevan hirveän ison, -karvaisen pedon kanssa minua suojellakseen. Jos olisitte nähnyt -hänen hyökkäävän hirviön kimppuun ilman mitään epäröimistä, niin -olisitte luullut, että hän on jotakin muuta kuin pelkkä ihminen. Jos -olisitte nähnyt hänen tavattomien lihastensa paisuvan ruskean ihon -alla -- nähnyt hänet torjumassa pedon kauheita kynsiä ja hampaita, -niin olisitte tekin uskonut, että hän on voittamaton. Ja jos olisitte -nähnyt, kuinka ritarillisesti hän kohteli tuntematonta tyttöä, joka -kuuluu vieraaseen kansaan, niin luottaisitte häneen samoin kuin -minäkin." - -"Te olette selvästi voittanut tässä jutussa, kaunis asianajaja", -huudahti kapteeni. "Oikeus havaitsee asianomaisen syyttömäksi, ja -risteilijä odottaa vielä muutamia päiviä siltä varalta, että hän -ilmestyisi kiittämään ylevää puolustajatartaan." - -"Herranen aika, kultaseni!" tokaisi nyt Esmeralda, "ette kai -tarkoita, että olisimme täällä ihmissyöjien saaressa päivääkään -kauemmin kuin on pakko?" - -"Sinun pitäisi hävetä, Esmeralda", vastasi Jane Porter. "Näinkö -sinä osoitat kiitollisuuttasi sille miehelle, joka kahdesti pelasti -henkesi?" - -"Onhan se niinkin, Jane neiti, mutta ei meidän silti tarvitse -ikipäiviksi tänne jäädä, ja vaikka hän pelastikin, saamme me täältä -kerran lähteä. Hän ei voi olla niin tyhmä, että suuttuisi, jos me nyt -korjaamme täältä luumme, kun hän toimitti asiat niin, että pääsemme -tiehemme. Niin, minä soisin, ettei yhtään yötä enää tarvitsisi nukkua -tämmöisessä tiaatteritarhassa ja kuulla yksinäisyyden ääniä metsästä, -kun on tullut pimeä." - -"Minä en moiti sinua vähääkään, Esmeralda", sanoi Clayton, "ja siinä -on todellakin perää, mitä sanoit noista yksinäisyyden äänistä. Se -kuvaa niitä ihan sattuvasti, ne herättävät juuri yksinäisyyden -tunteita." - -"Te ja Esmeralda tekisitte parhaiten, kun siirtyisitte risteilijään", -sanoi Jane Porter ivallisesti. "Kuinkahan teidän kävisikään, jos -olisi pakko elää koko ikänne viidakossa, kuten metsäläisemme on -elänyt?" - -"Pelkään, että minusta sukeutuisi kovin kehno villi", vastasi -Clayton tekeytyen alakuloiseksi. "Nuo yölliset äänet saavat hiukseni -nousemaan pystyyn päässäni. Minun kai pitäisi hävetä, kun myönnän -sen, mutta totta se on". - -"Minä en oikein tiedä, kuinka sen laita on", sanoi luutnantti -Charpentier. "Tuskin olen koskaan ajatellut pelkoa tai sen tapaisia, -asioita, enkä ole koskaan koettanut määritellä, olenko pelkuri vai -urhoollinen; mutta kun makasimme yöllä viidakossa D'Arnot paran -katoamisen jälkeen ja lukemattomia ääniä nousi ja laski ympärillämme, -silloin aloin todella tuntea, että sittenkin olen aika pelkuri. -Minua ei oikeastaan peloittanut isojen petojen karjuminen ja murina, -vaan ne merkit, odottamattomat äänet, joita kuulin aivan likeltä -ja joihin sain turhaan odottaa jatkoa. Tuntui siltä kuin jokin iso -ruumis lähenisi äänettömästi, ja kamalinta oli juuri se, ettei voinut -tietää, kuinka lähellä se oli tai miten se aikoi hyökätä, sittenkuin -ei enää kuulunut mitään. Tuollaiset äänet ja silmät suorastaan -karmivat selkää! _Mon dieu_, minusta tuntuu kuin aina näkisin niiden -tuijottavan pimeydestä. Pahinta oli, ettei lainkaan tiennyt, mitä -siellä näkyi." - -Kaikki olivat vähän aikaa ääneti. Sitten Jane Porter puhui taas: - -"Ja hän on kaiken sen keskellä", sanoi hän kauhusta värähtävällä -äänellä. "Ne silmät tuijottivat tänä yönä häneen ja teidän -toveriinne, luutnantti D'Arnotiin. Hyvät herrat, voitteko todella -jättää heidät, tahtomatta heitä auttaa edes sen verran, että -muutamiksi päiviksi jäisitte tänne?" - -"No, no, lapsi", sanoi professori Porter, "onhan kapteeni Dufranne -suostunut jäämään, ja minä puolestani mukaudun noudattamaan -lapsellisia oikkujasi". - -"Huomispäivän voimme käyttää aarrearkun etsimiseen, professori", -ehdotti herra Philander. - -"Aivan niin, herra Philander. Olin melkein unohtanut koko aarteen", -vastasi professori Porter. "Ehkä saamme kapteeni Dufrannelta lainata -avuksi muutamia miehiä ja joku vangeista voi näyttää meille, missä se -arkku nyt on." - -"Se sopii mainiosti, herra professori. Me kaikki olemme -käytettävissänne", sanoi kapteeni. - -Sitten sovittiin, että seuraavana päivänä luutnantti Charpentier -ottaisi mukaansa kymmenen miestä ja yhden _Arrowin_ kapinoitsijoista -oppaaksi hakemaan aarretta. Risteilijä jäisi vielä viikoksi pikku -satamaan. Ellei D'Arnotista tällä välin mitään kuuluisi, täytyisi -pitää varmana, että hän oli todella kuollut ja että metsäläinen ei -tahtonut palata. Sitten molemmat laivat nostaisivat ankkurin, ja -kaikki lähtisivät täältä. - -Professori Porter ei seuraavana päivänä mennyt aarteenetsijäin -mukana, mutta nähdessään heidän iltapuolella palaavan tyhjin käsin, -kiirehti hän heitä vastaan, unohtaen tavallisen piittaamattomuutensa -ja ilmaisten hermostunutta kiihkeyttä. - -"Missä aarre on?" huusi hän Claytonille jo pitkän matkan päästä. - -Clayton ravisti päätänsä. - -"Poissa", sanoi hän lähestyessään professoria. - -"Poissa? Se ei voi olla mahdollista. Kuka sen olisi ottanut?" huusi -professori Porter. - -"Sen tietää Jumala yksin", vastasi Clayton. "Ensin luulimme, että -oppaamme oli vienyt meitä harhaan, mutta hänen hämmästyksensä, kun -murhatun Snipesin ruumiin alta ei löydettykään arkkua, oli niin -todellinen, ettei tarvitse pelätä hänen teeskennelleen. Sitäpaitsi -huomasimme piankin, että jotakin oli ollut kätkössä ruumiin alla, -sillä sinne oli kaivettu ontelo, joka tosin myöhemmin oli täytetty -löyhällä mullalla." - -"Mutta kuka sen on voinut viedä?" toisti professori Porter. - -"Luonnollisesti voitaisiin ensiksi epäillä risteilijän miehiä", sanoi -luutnantti Charpentier, "mutta aliluutnantti Janviers vakuuttaa, että -kellään miehistä ei ole ollut lomaa maissakäyntiin eikä kukaan ole -ollut ilman upseereja poissa siitä asti kun ankkuroimme. Enpä tiedä, -mitä muutoin olisitte ajatellut, mutta nyt olen mielissäni siitä, -että voimme todistaa miestemme olevan viattomia." - -"Koskaan ei olisi johtunut mieleeni epäillä reippaita miehiänne, -joille olemme niin suuressa kiitollisuudenvelassa", vastasi -professori Porter kohteliaasti. "Yhtä hyvin voisin epäillä kelpo -Claytonia tai herra Philanderia." - -Sekä upseerit että matruusit hymyilivät. Ilmeisesti oli ikäänkuin -raskas paino pudonnut heidän sydämeltään. - -"Aarre on varmasti ollut poissa jo kauan aikaa", jatkoi Clayton. -"Ruumis oli hajoamistilassa, kun sitä nostimme. Jos sitä olisi -äskettäin liikuteltu paikaltaan, olisi siitä jäänyt joitakin -merkkejä." - -"Ryöstäjiä on täytynyt olla useampia", huomautti Jane Porter, joka -nyt liittyi seuraan. "Muistattehan, että neljä miestä tarvittiin sitä -kantamaan." - -"Se on totta!" huudahti Clayton. "Varmaankin ovat siis mustanahat sen -varastaneet. Ehkä joku heistä näki, kuinka arkku kaivettiin maahan ja -tuli sitten pian tovereineen sitä anastamaan." - -"Turhaa on siitä enää arvella sitä tai tätä", sanoi professori -Porter alakuloisesti. "Arkku on viety. Milloinkaan emme saa sitä tai -aarretta enää nähdä." - -Ainoastaan Jane Porter tiesi, mitä tämä tappio merkitsi hänen -isälleen, mutta yksikään ei aavistanut, mitä se merkitsi hänelle -itselleen. - -Kuusi päivää myöhemmin kapteeni Dufranne ilmoitti, että he lähtisivät -matkalle varhain seuraavana aamuna. - -Jane Porter olisi halunnut pyytää vielä lykkäystä, ellei itsekin -olisi jo alkanut epäillä, että hänen metsäläisensä koskaan -tulisi takaisin. Pelko ja epätoivo oli hiipinyt hänen mieleensä. -Ranskalaisten upseerien arvelut ja todistelut, jotka eivät suinkaan -rohkaisseet, olivat vastoin hänen tahtoaankin horjuttaneet hänen -vakaumustaan. - -Sitä hän ei uskonut, että Tarzan olisi ihmissyöjä, mutta sensijaan -ei näyttänyt lopulta niinkään mahdottomalta, että hän oli liitossa -jonkin villiheimon kanssa. - -Hän torjui jyrkästi sen ajatuksen, että Tarzan oli kuollut. Suoraan -mahdotonta oli kuvitella, että niin voimakas ruumis, täynnä -elämäntarmoa, milloinkaan lakkaisi palvelemasta hänen ylevän sielunsa -verhona -- yhtä hyvin voisi uskoa, että kuolemattomuus oli pelkkää -puhetta. - -Samaan aikaan kun Jane Porter hautoi näitä ajatuksia, tuli hänen -mieleensä pakostakin myös toisia perin kiusallisia kuvitelmia. Jos -Tarzan kuului johonkin villiin heimoon, oli hänellä kaiketi myös -villi vaimo, jos oikein ajatteli, ja lauma villejä, sekarotuisia -lapsia. Nuorta tyttöä värisytti, ja hän oli melkein iloinen -saadessaan kuulla, että risteilijä aikoi lähteä huomenna. - -Hän kuitenkin ehdotti, että majaan jätettäisiin aseita, ammuksia, -ruokavaroja ja muita tarpeita. Tällöin hän sanoi ajattelevansa -sitä merkillistä olentoa, joka oli ilmoittanut olevansa Apinain -Tarzan, mutta tietysti hän tarkoitti, että niistä olisi hyötyä myös -D'Arnotille, jos hän vielä olisi elossa. Oikeastaan hän kuitenkin -täten halusi antaa ne omalle metsäläiselleen, vaikkei tämä olisikaan -niin erinomainen kuin hän oli kuvitellut. - -Ja viimeksi hän sitten kirjoitti kirjeen, jonka Apinain Tarzan saisi -toimittaa perille. - -Jane Porter lähti majasta viimeisenä. Muiden jo mentyä veneiden luo -hän palasi sinne vieläkin kerran jonkin mitättömän tekosyyn nojalla. - -Polvistuen vuoteen ääreen, jossa hän oli niin monta yötä nukkunut, -hän rukoili hartaasti ihmeellisen ystävänsä puolesta, painoi -huulilleen häneltä saamansa medaljongin ja kuiskasi: - -"Minä rakastan sinua, ja koska sinua rakastan, niin uskon myös -sinuun. Mutta vaikken uskoisikaan, niin sittenkin rakastaisin. -Suokoon Jumala minulle anteeksi... Jos olisit tullut takaisin eikä -olisi ollut muuta mahdollisuutta, niin olisin lähtenyt kanssasi -viidakkoon -- ainiaaksi." - - - - -VIIDESKOLMATTA LUKU - -Sivistyksen etuvartio - - -Kiväärin pamahtaessa D'Arnot näki oven lennähtävän auki ja miehen -kaatuvan päistikkaa majan lattialle. - -Pelästyksissään ranskalainen kohotti taas kivääriään laukaistakseen -uuden panoksen liikkumattomaan olentoon, mutta samassa hän avoimesta -ovesta tulevassa hämärässä valossa huomasi, että kaatunut mies oli -valkoinen, ja seuraavassa hetkessä hänelle selvisi, että hän oli -ampunut ystäväänsä ja suojelijaansa Apinain Tarzania. - -Kauhusta kiljahtaen D'Arnot riensi apinamiehen luo, polvistui ja -nosti mustatukkaisen pään käsiinsä, huutaen Tarzania nimeltä. - -Mitään vastausta ei kuulunut, ja D'Arnot laski korvansa miehen -sydämelle. Ilokseen hän kuuli sen sykkivän. - -Varovasti hän nosti Tarzanin makuulavalle, lukitsi sitten oven ja -alkoi sytyttämänsä lampun valossa tutkia haavaa. Luoti oli hipaissut -päätä ja viiltänyt pahan ihovamman, mutta hän ei nähnyt mitään -luunmurtumaa. - -D'Arnot huokasi helpotuksesta ja alkoi pestä verta Tarzanin -kasvoilta. Kylmä vesi palautti Tarzanin pian tajuihinsa, ja hän avasi -silmänsä katsellen kummastuneena D'Arnotia. Tämä oli nyt sitonut -haavan kangaspalasilla, ja nähdessään Tarzanin vironneen hän astui -pöydän luo ja kirjoitti kirjelipun, jonka ojensi apinamiehelle, -selittäen siinä kauhean erehdyksensä ja lausuen ilonsa siitä, ettei -haava ollut vaarallisempi. - -Kun Tarzan oli lukenut paperin, nousi hän istumaan vuoteen laidalle -ja nauroi. - -"Se ei tee mitään", sanoi hän ranskaksi, ja kun hänen sanavarastonsa -loppui siihen, kirjoitti hän: - -"Olisittepa nähnyt, kuinka Bolgani tai Kertshak tai Terkoz piteli -minua, ennenkuin tapoin ne, silloin vain nauraisitte tällaiselle -pikku naarmulle." - -D'Arnot antoi Tarzanille ne molemmat kirjeet, jotka oli häntä varten -jätetty majaan. - -Tarzan luki ensin toisen, ja hänen kasvoilleen tuli surullinen ilme. -Toista kirjettä hän käänteli ja hypisteli hyvän aikaa, ilmeisesti -ymmärtämättä, kuinka sen avaisi, sillä hän ei ollut koskaan -ennen nähnyt kiinniliimattua kirjekuorta. Vihdoin hän ojensi sen -D'Arnotille. - -Ranskalainen oli katsellut häntä ja ymmärsi, että kirjekuori -tuotti Tarzanille päänvaivaa. Kuinka omituiselta tuntuikaan, -että täysikasvuiselle valkoiselle miehelle voi kirjekuori olla -salaperäinen laitos. D'Arnot avasi sen ja antoi sen takaisin -Tarzanille. - -Istuen kangastuolilla apinamies levitti eteensä paperin ja luki: - - Apinain Tarzanille. - - Ennenkuin matkustan pois, sallikaa minun yhtyä herra Claytonin - lausumiin kiitoksiin siitä, että olette antanut majanne - käytettäväksemme. Meille oli suuri pettymys, ettette koskaan - tahtonut tutustua meihin. Olisimme niin mielellämme halunneet - nähdä ja kiittää isäntäämme. - - Erästä toistakin haluaisin kiittää, mutta hän ei tullut takaisin, - vaikka en voi uskoa, että hän on kuollut. En tiedä hänen nimeään. - Tarkoitan valkoista jättiläistä, jolla oli timanttimedaljonki - rinnassa. - - Jos tunnette hänet ja osaatte puhua hänen kieltään, niin - kiittäkää häntä puolestani ja sanokaa, että odotin seitsemän - päivää hänen paluutaan. - - Sanokaa hänelle myös, että hän on aina tervetullut kotiini - Amerikkaan, Baltimoren kaupunkiin, jos hän vain haluaa tulla. - - Löysin minulle tarkoittamanne kirjeen lehtien seasta puun alta - lähellä majaa. En ymmärrä, kuinka te rakastatte minua, vaikka - ette ole minua nähnyt, ja olen hyvin pahoillani, jos se on totta, - sillä minä olen jo antanut sydämeni toiselle. - - Mutta olkaa varma siitä, että aina olen ystävänne. - - _Jane Porter_. - -Lähes tunnin ajan Tarzan istui paikallaan ja tuijotti lattiaan. -Kirjeistä kävi selvästi ilmi, ettei tiedetty Tarzanin ja hänen olevan -sama henkilö. - -"Sillä minä olen jo antanut sydämeni toiselle", toisti hän itsekseen -yhä uudestaan. - -Tyttö ei siis rakastanut häntä! Mutta miksi tarvitsi viidakossa -teeskennellä rakkautta ja kohottaa hänet toivon huimaavaan -korkeuteen, syöstäkseen hänet sitten tähän epätoivon kuiluun! - -Kenties olivat tytön suudelmat olleet vain ystävyyden osoituksia. -Mitä hän tiesi ihmisten tavoista? - -Äkkiä hän nousi, sanoi D'Arnotille hyvää yötä, kuten oli oppinut, ja -heittäytyi saniaisvuoteelle, jolla Jane Porter oli ennen nukkunut. -D'Arnot sammutti lampun ja laskeutui myös makuulle. -- - -Kokonaiseen viikkoon he tuskin tekivät muuta kuin lepäilivät, -D'Arnotin opettaessa Tarzanille ranskaa, niin että he sitten -saattoivat välttävästi keskustella. - -Kun he eräänä iltana istuivat majassa ennen maatamenoa, kääntyi -Tarzan D'Arnotin puoleen ja kysyi: "Missä on Amerikka?" - -D'Arnot osoitti luoteeseen. "Monta tuhatta kilometriä valtameren -takana", vastasi hän. "Mutta miksi sitä kysytte?" "Aion lähteä -sinne." D'Arnot pudisti päätänsä. - -"Se on mahdotonta, ystäväiseni", sanoi hän. - -Tarzan nousi, astui erään kaapin luo ja palasi kädessään vanha, -kulunut kartasto. Hän levitti esiin maailmankartan ja sanoi: - -"Tätä en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Olkaa niin hyvä ja selittäkää -minulle!" - -Kun D'Arnot oli näyttänyt hänelle, että sininen tarkoitti vettä -ja muunväriset paikat mantereita ja saaria, pyysi Tarzan häntä -osoittamaan sen paikan, missä he nyt olivat. - -D'Arnot täytti hänen pyyntönsä. - -"Näyttäkää sitten Amerikka", sanoi Tarzan. - -Kun D'Arnot pisti sormensa Pohjois-Amerikan kohdalle, nauroi Tarzan -ja pani kämmenensä suurelle valtamerelle kahden mantereen väliin. - -"Kuten näette, ei se ole kaukana", sanoi hän, "tuskin kämmenen -leveyden päässä". - -D'Arnot nauroi. Kuinka tämän asian selittäisi Tarzanille? - -Hän otti lyijykynän ja merkitsi sillä pienen pisteen Afrikan -rannikolla. - -"Tämä piste", sanoi hän, "on kartalla monta kertaa isompi kuin -majanne on todellisuudessa. Huomaatteko nyt, kuinka kaukana se on?" - -Tarzan istui hetken aikaa ääneti ja mietti. - -"Asuuko Afrikassa valkoisia ihmisiä?" kysyi hän. - -"Kyllä." - -"Missä niitä on lähinnä?" - -D'Arnot osoitti erästä paikkaa rannikolla pohjoiseen päin. - -"Niinkö lähellä?" ihmetteli Tarzan. - -"Niin", vastasi D'Arnot, "mutta se paikka ei ole lähellä". - -"Onko heillä isoja laivoja, joilla voi mennä valtameren yli?" - -"On kyllä." - -"Me lähdemme heidän luoksensa huomenna", päätti Tarzan. - -Taas D'Arnot hymyili ja pudisti päätänsä. - -"Se on liian kaukana. Me kuolisimme jo aikoja ennenkuin sinne -pääsisimme." - -"Haluatteko siis ainiaaksi jäädä tänne?" kysyi Tarzan. - -"En", vastasi D'Arnot. - -"No sitten lähdemme huomenna. Minä en enää viihdy täällä. Mieluummin -kuolisin kuin jäisin tänne." - -"Hyvä on", sanoi D'Arnot kohauttaen olkapäitänsä. "Minä olen samalla -kannalla. Jos te lähdette, niin minä myös." - -"Se on siis päätetty", vahvisti Tarzan. "Huomenna minä lähden -Amerikkaan." - -"Kuinka te luulette pääsevänne Amerikkaan ilman rahaa?" kysyi D'Arnot. - -"Mitä raha on?" kysyi Tarzan. - -Kesti pitkän aikaa, ennenkuin hän edes vaillinaisesti voi sitä -käsittää. - -"Mistä ihmiset saavat rahaa?" kysyi hän viimein. - -"He tekevät työtä." - -"Hyvä on. Minä alan myös tehdä työtä." - -"Ei, hyvä ystävä", vastasi D'Arnot, "teidän ei tarvitse huolehtia -rahasta eikä myös tehdä työtä sitä saadaksenne. Minulla on tarpeeksi -kahdelle -- jopa kahdellekymmenellekin -- paljon enemmän kuin -yhdelle ihmiselle on hyödyllistä omistaa, ja te saatte siis kaikkea, -mitä tarvitsette, kun tästä vain päästään takaisin sivistyneeseen -maailmaan." - -Seuraavana päivänä he siis lähtivät matkalle pohjoiseen, kumpikin -kantaen pyssyjä ja ammuksia ynnä lisäksi peitteitä, vähän ruokaa ja -keittoastioita. - -Viimeksimainitut näyttivät Tarzanista niin tarpeettomilta, että hän -heitti omansa pois. - -"Mutta teidän täytyy oppia syömään keitettyä ruokaa", väitti D'Arnot. -"Ei kukaan sivistynyt ihminen syö raakaa lihaa." - -"Ehtiipä tuon sitten, kun ensin sivistyn", tuumi Tarzan. "En pidä -noista kapineista, ne vain pilaavat lihan hyvän maun." - -Kokonaisen kuukauden he vaelsivat pohjoiseen, toisinaan löytäen yllin -kyllin ruokaa, toisinaan paastoten päiväkausia. He eivät nähneet -mitään jälkiä alkuasukkaista, eivätkä villit pedotkaan ahdistaneet -heitä. Vaeltaminen oli kerrassaan helppoa. - -Tarzan kyseli paljon ja oppi nopeasti D'Arnot opetti hänelle monia -sivistyksen temppuja -- jopa veitsen ja haarukan käyttöäkin, mutta -toisinaan Tarzan kyllästyi niihin ja heitti ne käsistään, tarttuen -ruokaansa vahvoin ruskettunein käsin ja repien sitä hampaillaan kuin -villipeto. - -Silloin oli D'Arnotin tapana moittia häntä sanoen: "Ei, te ette -saa syödä kuin eläin, Tarzan, kun minä niin koetan tehdä teistä -herrasmiestä. _Mon dieu!_ Herrasmies ei koskaan tee noin -- se on -kauheaa." - -Tarzan irvisteli ja otti taas esille veitsensä ja haarukkansa, mutta -sydämessään hän inhosi niitä. - -Matkalla hän kertoi D'Arnotille isosta arkusta, jonka oli nähnyt -matruusien kaivavan maahan, ja ilmoitti vieneensä sen apinain -kokouspaikalle ja kätkeneensä sinne. - -"Se on tietysti professori Porterin aarrearkku", sanoi D'Arnot. -"Siinäpä kävi onnettomasti, mutta te ette tietenkään tuntenut asiaa." - -Äkkiä Tarzan muisti sen kirjeen, jonka Jane Porter oli kirjoittanut -ystävättärelleen ja jonka hän oli siepannut haltuunsa, ja nyt hän -käsitti, mitä arkussa oli ja minkä arvoinen se oli Jane Porterille. - -"Huomenna menemme takaisin sitä hakemaan", sanoi hän D'Arnotille. - -"Hakemaanko?" huudahti D'Arnot. "Mutta rakas ystävä, mehän olemme -nyt olleet matkalla kolme viikkoa, ja yhtä kauan kestäisi ennenkuin -olisimme aarteen luona. Ajatelkaa sitten, kuinka painava se on. -Tarvittiinhan sitä kantamaan neljä miestä, emmekä me voisi päästä -tänne takaisin moneen kuukauteen." - -"Mutta se täytyy sittenkin sieltä tuoda", väitti Tarzan. "Jatkakaa -te vain matkaa eteenpäin Silläaikaa, kun minä käyn noutamassa -aarrearkun. Yksin minä kuljenkin paljon nopeammin." - -"Minulla on parempi suunnitelma", huomautti D'Arnot. "Mennään -yhdessä lähimpään siirtokuntaan, vuokrataan sieltä laiva ja palataan -rannikkoa pitkin noutamaan aarre; silloin voimme sen kuljettaa -helposti ja nopeammin. Tämä tapa on turvallisempi, eikä meidän -tarvitse erota. Mitä sanotte siitä?" - -"No olkoon niin", vastasi Tarzan. "Aarre on hyvässä tallessa, milloin -tahansa sen noudamme. Vaikka voisinkin mennä sitä hakemaan, niin -minusta tuntuu paremmalta, ettei teidän tarvitse matkata yksin. Kun -näen teidät niin avuttomaksi, D'Arnot, olen usein ihmetellyt kuinka -ihmisrotu on voinut pelastua häviämästä niin monina vuosisatoina, -josta olette minulle puhunut. Jo Sabor yksinään tuhoaisi teistä -tuhansia." - -D'Arnot nauroi. - -"Te alatte paremmin kunnioittaa rotuanne, kun saatte nähdä sen -armeijoja ja laivastoja, suuria kaupunkeja ja valtavia tehtaita. -Silloin käsitätte, että aivot vievät lihaksista voiton ja kohottavat -ihmisen kaikkea viidakon väkeä mahtavammaksi. Yksinään ja aseetonna -ei ihminen vedä vertoja isoille pedoille, mutta jos kymmenen miestä -lyöttäytyy yhteen ja panee järkensä ja lihasvoimansa toimimaan -villejä vihollisiaan vastaan, niin pedot eivät kykene mihinkään, -sillä ne eivät osaa ajatella ja sen mukaan vastustaa ihmisiä. Kuinka -kauan olisitte muutoin itse kestänyt viidakossa?" - -"Olette oikeassa, D'Arnot", vastasi Tarzan, "sillä jos Kertshak -silloin yöllä olisi tullut Tublatin avuksi, niin minusta olisi -tullut loppu. Mutta Kertshak ei kyennyt ajattelemaan niin pitkälle, -että olisi käyttänyt hyväkseen sellaista tilaisuutta. Ei Kaalakaan, -äitini, osannut koskaan suunnitella eteenpäin. Hän vain söi, kun oli -nälkä, ja vaikka ruokaa oli paljon, ei hän milloinkaan ajatellut -säästämistä. Muistan, kuinka hän piti minua tyhmänä, kun matkoilla -keräsin ylimääräistä ruokaa, vaikka hän sitten oli hyvin iloissaan, -kun puutteen tullessa sai syödä sitä kanssani." - -"Te siis tunsitte äitinne, Tarzan?" kysyi D'Arnot hämmästyneenä. - -"Kyllä, hän oli iso, kaunis apina, minua isompi ja painoi kaksi -kertaa niin paljon kuin minä." - -"Entä isänne?" jatkoi D'Arnot. - -"Häntä en tuntenut. Kaala kertoi minulle, että isäni oli valkoinen -apina ja karvaton, kuten minäkin. Nyt käsitän, että hän varmaan oli -ollut valkoinen mies." - -D'Arnot silmäili seuralaistaan kauan totisena. - -"Tarzan", sanoi hän vihdoin, "mahdotonta on, että Kaala-apina olisi -ollut äitinne. Jos sellainen tapaus yleensä sattuisi, mitä epäilen, -niin olisitte tietysti perinyt joitakin apinain tuntomerkkejä, mutta -niitä teissä ei ole ainoatakaan. Te olette puhdasverinen valkoinen -mies, ja suoraan sanoen näyttää siltä, että te olette hienosti -sivistyneitten ja älykkäiden vanhempien lapsi... Eikö teillä ole -pienintäkään muistoa varhaisimmasta lapsuudestanne?" - -"Ei pienintäkään", vastasi Tarzan. - -"Eikö majassa ollut mitään kirjoitusta, josta selviäisi, keitä siellä -oli asunut ennen teitä?" - -"Olen lukenut kaikki, mitä majassa oli, paitsi erästä kirjaa, johon -on kirjoitettu jollakin muulla kielellä kuin englanniksi. Ehkä te -osaatte sitä lukea." - -Tarzan veti nuolikotelonsa pohjalta esiin pienen mustakantisen -päiväkirjan ja antoi sen ranskalaiselle. D'Arnot katsahti nimilehteen. - -"Tämä on päiväkirja, jota on pitänyt John Clayton, loordi -Greystoke, englantilainen aatelismies, ja siihen on kirjoitettu -ranskankielellä", sanoi hän. - -Sitten hän alkoi lukea päiväkirjaa, joka oli kirjoitettu runsaasti -kaksikymmentä vuotta sitten. Siinä kerrotut yksityiskohdat tunnemme -jo ennestään. -- John Clayton ja hänen vaimonsa Alicen seikkailut, -kärsimykset ja surut siitä päivästä alkaen, jolloin he lähtivät -Englannista siihen hetkeen asti, jolloin Kertshak surmasi Claytonin. - -D'Arnot luki ääneen. Toisinaan hänen äänensä katkesi, ja hänen piti -lakata lukemasta liikutettuna siitä säälittävästä toivottomuudesta, -joka puhui rivien välistä. - -Tavantakaa hän katsahti Tarzaniin, mutta apinamies istui -kyyristyneenä ja jäykkänä kuin kivikuva maahan tuijottaen. - -Ainoastaan silloin, kun pikku poikaa mainittiin, haihtui päiväkirjan -epätoivoinen sävy, joka vähitellen oli siihen hiipinyt ensimmäisten -kahden kuukauden aikana heidän oleskellessaan autiolla rannikolla, -ja sijalle tuli hiljaisen, nöyrän onnen ilmauksia, jotka olivat -vielä liikuttavampia kuin kaikki muu. Toisin paikoin puhkesi esille -suorastaan toivoakin: - - "Tänään täyttää pikku poikamme kuusi kuukautta. Hän istuu Alicen - sylissä pöydän ääressä, kun kirjoitan -- onnellinen, terve ja - kaunismuotoinen lapsi. Vaikkei minulla ole paljoakaan aihetta - kuvitella tulevaisuutta valoisaksi, olen sittenkin näkevinäni - hänet täysikasvuisena miehenä, joka ottaa isänsä paikan - yhteiskunnassa, ja silloin hän on toinen John Clayton, joka osaa - lisätä Greystoken suvun kunniaa. Ja ikäänkuin allekirjoittaen - ennustukseni hän ottaa nyt juuri kynäni ja painaa musteisilla - pikku sormillaan sinettinsä tämän sivun reunaan." - -Siinä olivatkin todella neljän pienen sormen ja peukalon ulkosyrjän -jättämät, osittain jo vaalenneet jäljet. - -Kun D'Arnot oli lopettanut päiväkirjan lukemisen, istuivat molemmat -miehet hetken aikaa ääneti. - -"No, Apinain Tarzan, mitä arvelette?" kysyi D'Arnot. "Eikö tämä pikku -kirja selvitä salaperäistä syntyänne? Minusta näyttää, että te olette -loordi Greystoke." Tarzan pudisti päätänsä. - -"Kirja puhuu vain yhdestä lapsesta", sanoi hän. "Sen pieni luuranko -oli kehdossa, jonne se oli hoidon puutteessa kuollut, siitä saakka -kun otin majan haltuuni, ja vasta professori Porterin seurue hautasi -sen yhdessä isän ja äidin kanssa majan viereen... Sillä pojalla, -josta päiväkirjassa puhutaan, ei voi olla mitään tekemistä minun -kanssani. Minun alkuperäni on siis paljon salaperäisempi, vaikka -viime aikoina olenkin ajatellut sitä mahdollisuutta, että se maja -voisi olla synnyinpaikkani... Pelkäänpä, että Kaala puhui totta", -lopetti hän alakuloisesti. - -D'Arnot pudisti päätänsä. Hän ei voinut yhtyä Tarzanin -vastaväitteisiin, vaan päätti mielessään todistaa teoriansa oikeaksi, -sillä hän uskoi nyt löytäneensä välikappaleen, jonka avulla yksin -voitaisiin selvittää tämä salaisuus; mutta ellei sekään auttaisi, -jäisi se iäksi ratkaisematta. -- - -Viikkoa myöhemmin he äkkiä joutuivat metsässä raivatulle aukealle -paikalle. Toisella laidalla näkyi muutamia rakennuksia, joita ympäröi -vahva paaluaita. Tämän ja asuntojen välillä oli viljeltyjä peltoja, -joilla työskenteli joukko neekereitä. - -D'Arnot ja Tarzan pysähtyivät viidakon reunaan. Tarzan sovitti -myrkytetyn nuolen jouseensa, mutta D'Arnot laski kätensä hänen -käsivarrelleen. - -"Mitä aiotte tehdä, Tarzan?" kysyi hän. - -"Nuo yrittävät tappaa meidät heti kun meidät näkevät", vastasi -Tarzan. "Mieluummin minä tapan itse." - -"Ehkä he ovat ystäviä", arveli D'Arnot. - -"Ne ovat mustanahkoja", oli Tarzanin ainoa vastaus. - -Taas hän jännitti jousta. - -"Ei, te ette saa, Tarzan!" huudahti D'Arnot. "Valkoiset ihmiset -eivät tapa umpimähkään. _Mon Dieu_, kuinka paljon teillä onkaan -oppimista! Oikein kauhistun ajatellessani, että joku haastaisi teidät -riitaan Pariisissa. Silloin minulle tulee kova työ estääkseni teitä -joutumasta giljotiinin alle." - -Tarzan laski jousensa ja hymyili. - -"En ymmärrä, miksi sain surmata mustanahkoja omassa viidakossani, -mutta ei täällä. Ajatelkaapa, että Numa-leijona äkkiä hyökkäisi -vastaamme... Minun pitäisi kai silloinkin sanoa vain: 'Hyvää -huomenta, monsieur Numa, kuinka madame Numa jaksaa?' Niinkö?" - -"Odottakaa ainakin, kunnes mustat meitä ahdistavat", vastasi D'Arnot. -"Ehdittehän sittenkin tappaa. Teidän täytyy myöntää, etteivät ihmiset -ole vihollisiamme, ennenkuin ovat sitä ilmaisseet." - -"No mennään sitten", sanoi Tarzan, "ja esittäytykäämme -surmattaviksi!" Ja hän lähti suoraan yli kentän pää pystyssä, -troopillisen auringon paahtaessa hänen kiiltävää ruskeata ihoaan. -Hänen perässään tuli D'Arnot yllään joitakin vaatekappaleita, jotka -Clayton oli jättänyt majaan, kun ranskalaisen risteilijän upseerit -olivat hankkineet hänelle soveliaamman puvun. - -Silloin eräs mustista kohotti katseensa, näki Tarzanin ja lähti -kiljuen juoksemaan paaluvarustukselle päin. Pian kajahteli -kauhunhuutoja yli koko kentän, mutta ennenkuin pakenevat neekerit -olivat ehtineet aitaukselle asti, ilmestyi sieltä valkoihoinen mies -pyssy kädessä ottamaan selvää hälinän syystä. - -Se näky, joka häntä kohtasi, sai hänet nostamaan pyssyn -tähtäysasentoon, ja Apinain Tarzan olisi taas saanut luodin päähänsä, -ellei D'Arnot olisi huutanut niin kovaa kuin suinkin jaksoi: - -"Älkää ampuko! Me olemme ystäviä!" - -"Pysähtykää siis!" kuului vastaus. - -"Seis, Tarzan!" huusi D'Arnot. "Hän luulee meitä vihamiehiksi." - -Tarzan seisahtui ja meni sitten yhdessä D'Arnotin kanssa portilla -seisovaa valkoista miestä kohti. Tämä katseli heitä perin -hämmästyneenä. - -"Mitä miehiä te olette?" kysyi hän ranskaksi. - -"Valkoisia miehiä", vastasi D'Arnot. "Olemme jonkun aikaa eläneet -yksinämme viidakossa." - -Mies laski pyssynsä ja läheni heitä, ojentaen kätensä. - -"Minä olen isä Constantine, ranskalainen lähetyssaarnaaja -täällä", sanoi hän "ja minua ilahduttaa saadessani lausua teidät -tervetulleiksi". - -"Tämä on monsieur Tarzan, isä Constantine", esitteli D'Arnot -osoittaen apinamiestä, ja kun pappi ojensi kätensä Tarzanille, -kiirehti D'Arnot lisäämään: "Ja itse olen Paul D'Arnot, Ranskan -laivaston luutnantti." - -Isä Constantine tarttui Tarzanin ujosti ojentamaan käteen ja katsahti -nopeasti ja tutkivasti hänen voimakkaaseen ruumiiseensa ja kauniisiin -kasvoihinsa. - -Näin tapasi Apinain Tarzan ensi kerran sivistyksen etuvartion. -He jäivät tänne viikoksi, ja tarkkaavainen apinamies oppi paljon -ihmisten tapoja. Mustat naiset ompelivat heille vahvat purjekankaiset -vaatteet, jotta he saattoivat jatkaa matkaansa paremmin puettuina. - - - - -KUUDESKOLMATTA LUKU - -Sivistyksen huipulla - - -Toisen kuukauden kuluttua he saapuivat leveän joen suussa sijaitsevan -rakennusryhmän luo, ja siellä Tarzan sai nähdä suuren joukon laivoja -ja tunsi jälleen villille ominaista arkuutta, tavatessaan niin paljon -ihmisiä. - -Mutta vähitellen hän tottui sivistyselämän outoon hälinään ja -kummallisiin tapoihin, eikä kukaan olisi aavistanut, että vain pari -kuukautta sitten tämä hienoihin valkoisiin vaatteisiin puettu kaunis -ranskalainen, joka nauroi ja puheli muita iloisempana, oli alastomana -heilautellut itseään aarniometsässä puusta puuhun, tavoittaakseen -jonkin yllätetyn otuksen, jonka hän sitten söi raakana suuhunsa. - -Veistä ja haarukkaa, jotka hän kuukautta aikaisemmin oli halveksien -heittänyt luotaan, hän käytteli nyt yhtä tottuneesti kuin hienostunut -D'Arnot. - -Niin opinhaluinen hän oli ollut, että nuori ranskalainen oli -päättänyt tehdä hänestä täydellisen herrasmiehen, ainakin mitä tuli -käytökseen ja puhetapaan. - -"Jumala on suonut teille herrasmiehen sielun", oli D'Arnotin tapana -sanoa, "mutta hän tahtoo, että se näkyisi myös pinnalla". - -Heti kun he olivat saapuneet pieneen satamakaupunkiin, oli D'Arnot -sähkösanomalla ilmoittanut hallitukselleen pelastuksestaan ja -pyytänyt kolmen kuukauden lomaa, joka myönnettiinkin. Hän oli myös -sähköttänyt pankille ja pyytänyt rahaa, eikä heillä sitten ollut -muuta tekemistä kuin odottaa vielä kuukausi, jolloin viivytys kiusasi -heitä, kun he eivät voineet hankkia laivaa, jolla olisivat päässeet -Tarzanin aarretta noutamaan. - -Heidän oleskellessaan tässä rantakaupungissa ehti "monsieur Tarzan" -hämmästyttää sekä valkoisia että mustia eräiden tapahtumien vuoksi, -jotka hänestä itsestään olivat mitättömiä. - -Kerran oli muuan roteva juopunut neekeri saanut raivokohtauksen ja -herättänyt kauhua koko kaupungissa, kunnes hänen onneton kohtalonsa -johti hänet juuri sen hotellin kuistille, missä mustakutrinen -ranskalainen jättiläinen loikoili. - -Puukko kädessä neekeri hyökkäsi ylös leveitä rappusia nelimiehistä -seuruetta kohti, joka istui kaikessa rauhassa maistellen absinttiaan. -Kaikki neljä lähtivät pelästyneinä pakoon, ja sitten neekeri huomasi -Tarzanin. - -Karjaisten hän hyökkäsi iskemään apinamiestä, monen kymmenen pään -kurkistaessa ikkunoiden takaa ja ovien raoista, kuinka neekeriroikale -tekisi lopun ranskalais-parasta. - -Tarzanin huulille tuli iloinen hymy, kuten aina taistelun alkaessa. -Kun neekeri jo kohotti puukkoaan, tarttui rautainen koura mustaan -ranteeseen ja väänsi äkkiä, niin että kuului rusahdus ja neekerin -käsi vaipui taittuneena ja voimattomana. - -Hirmuinen tuska ja säikähdys sai miehen heti selviämään, ja kun -Tarzan taas istuutui tyynesti, kääntyi neekeri ja ryntäsi ulvoen alas -portaita karkuun mustien kaupunginosaan päin. - -Erään toisen kerran olivat Tarzan ja D'Arnot istuneet muutamien -valkoihoisten seurassa päivällistä syömässä, kun sattumalta alettiin -puhua leijonista ja niiden metsästyksestä. - -Lausuttiin eri mielipiteitä eläinten kuninkaan rohkeudesta. -Toiset pitivät sitä pelkurina, mutta kaikki myönsivät, että -viidakon hallitsijan karjuessa leirin lähellä sittenkin tuntui -turvallisemmalta, jos sattui olemaan kivääri mukana. - -D'Arnot ja Tarzan olivat sopineet, että apinamiehen menneisyys oli -pidettävä salassa, eikä siis kukaan muu kuin ranskalainen upseeri -tietänyt Tarzanin läheisestä tuttavuudesta aarniometsän petojen -kanssa. - -"Herra Tarzan ei ole vielä lausunut mielipidettään", virkkoi eräs -seurueesta. "Kun otaksun, että herra Tarzan on oleskellut jonkun -aikaa Afrikassa, ja tiedän hänet rohkeaksi ja urhoolliseksi mieheksi, -niin hänellä on arvatenkin myös omia kokemuksia leijonista -- eikö -niin?" - -"On kyllä vähän", vastasi Tarzan kuivakiskoisesti. "Ainakin sen -verran, että voin myöntää teidän kaikkien olevan oikeassa, mitä -tulee niihin leijoniin, joita te olette tavanneet. Mutta yhtä hyvin -voisi arvostella kaikkia mustia sen villiintyneen roikaleen mukaan, -joka täällä viime viikolla rettelöitsi, tai päätellä, että kaikki -valkoiset ovat raukkoja, jos tapaa heidän joukossaan yhden pelkurin. -Eläinten välillä, hyvät herrat, on yhtä suuria eroavaisuuksia -kuin ihmisten kesken. Tänään voimme tavata leijonan, joka säikkyy -ja lähtee karkuun. Huomenna tapaamme ehkä hänen setänsä tai -kaksoisveljensä, ja ystävämme kummastelevat, miksi emme koskaan tule -takaisin viidakosta. Omasta puolestani pidän leijonaa vaarallisena ja -siksi olen aina varuillani." - -"Eipä olisi metsästyksestä suurtakaan iloa", sanoi ensimmäinen -puhuja, "jos täytyisi pelätä sitä otusta, jota ajetaan takaa". - -D'Arnot hymyili. Tarzanko pelkäisi! - -"En ymmärrä oikein, mitä tarkoitatte pelolla", vastasi Tarzan. "Kuten -leijonilla, on pelko eri ihmisilläkin erilainen. Minulle tuottaa -metsästyksessä mielihyvää juuri se, että tiedän otuksen voivan -vahingoittaa minua yhtä paljon kuin minä sitä. Jos lähtisin leijonaa -tavoittamaan mukanani pari kivääriä ja aseidenkantaja ja pari-, -kolmekymmentä ajomiestä, niin minusta tuntuisi, ettei leijonalla -ole suuriakaan toiveita ja silloin metsästysiloni vähenisi samassa -suhteessa kuin tietäisin oman turvallisuuteni varmemmaksi." - -"No sitten minun on kaiketi ajateltava, että te, herra Tarzan, -mieluimmin menette viidakkoon alasti ja aseenanne vain veitsi -eläinten kuningasta tappamaan", sanoi toinen leppeästi nauraen, mutta -hieman ivallisesti. - -"Miksei, ja lisäksi mukana köydenpätkä", vastasi Tarzan. Juuri -silloin kuului kaukaa viidakosta leijonan karjuntaa, ikäänkuin se -olisi vaatinut kaksintaisteluun. - -"Siinä teille heti tarjoutuu tilaisuus, herra Tarzan", huomautti -ranskalainen leikillä. - -"Minun ei ole nyt nälkä", kuului Tarzanin lyhyt vastaus. - -Kaikki nauroivat, paitsi D'Arnot. Hän yksin tiesi, että apinamiehen -suusta oli villi peto suoraan lausunut kantansa. - -"Mutta te pelkäätte, kuten jokainen meistä, mennä viidakkoon -alastomana, mukana vain veitsi ja köydenpätkä", jatkoi leikinlaskija. -"Eikö totta?" - -"Ei", vastasi Tarzan. "Mutta ainoastaan hupsu voi siihen ryhtyä ilman -pätevää syytä." - -"Viisituhatta frangia on joltinenkin syy", sanoi toinen. "Sen summan -lyön vetoa, että te ette voi viidakosta tuoda leijonaa niillä -ehdoilla, jotka juuri mainittiin -- alasti ja aseena vain veitsi ja -köydenpätkä." - -Tarzan katsahti D'Arnotiin ja nyökkäsi. - -"Korottakaa summa kymmeneentuhanteen", sanoi D'Arnot. - -"Sama se", vastasi vedonlyöjä. - -Tarzan nousi. - -"Minä jätän vaatteeni asutuksen ulkolaidalle, ettei minun tarvitsisi -kulkea alasti pitkin katuja, ellen palaisi ennen aamunkoittoa." - -"Aiotteko todella mennä nyt? Tänä iltana?" - -"Miksi ei?" kysyi Tarzan. "Numa on liikkeellä öisin. Siksi onkin -helpompi löytää se nyt." - -"Ei", vastasi toinen. "Minä en tahdo olla syypää kuolemaanne. Sekin -olisi uhkarohkeata, jos lähdette päivällä." - -"Nyt minä sittenkin lähden", väitti Tarzan ja meni huoneeseensa -veistä ja suopunkia hakemaan. - -Miehet seurasivat häntä viidakon reunaan, jonne hän jätti vaatteensa -pieneen vajaan. Mutta kun hän oli lähtemäisillään metsän pimeyteen, -koettivat kaikki saada häntä luopumaan aikeestaan, ja vedonlyöjä oli -innokkain estämään tätä tavatonta yritystä. - -"Myönnän, että olette voittanut", sanoi hän, "ja lupaamani -kymmenentuhatta frangia ovat teidän, jos vain luovutte tästä -hullutuksesta, joka ei voi päättyä muutoin kuin kuolemaanne". - -Tarzan naurahti, ja seuraavassa tuokiossa oli jo viidakko hänet -niellyt. Miehet seisoivat vähän aikaa ääneti ja palasivat sitten -hitaasti hotellin verannalle. - -Tuskin oli Tarzan päässyt viidakkoon, kun hän jo hyppäsi ylös puihin -ja tunsi hurjaa riemua, saadessaan taas kerran vapaasti matkata -oksalta oksalle. Tämäpä oli oikeata elämää. Ah, kuinka hän sitä -rakasti! Sivistyksen ahtaissa rajoissa ja kaavoissa ei voinut olla -mitään tämän vertaista. Vaatteetkin olivat vain haitaksi ja kiusaksi. - -Vihdoinkin hän oli jälleen vapaa. Hän ei ollutkaan tähän asti -käsittänyt, kuinka tiukasti hän oli ollut kahleissa. - -Kuinka ihanaa olisikaan kaartaa rannikolle päin ja sitten kiitää -etelään, omaa viidakkoa ja majaa kohti... - -Nyt hän jo vainusi Numan, sillä hän kulki vasten tuulta. Ja pian -hänen herkät korvansa kuulivat pehmeiden käpälien tuttua tassutusta -ja valtavan turkispeitteisen ruumiin hiivintää pensaikon halki. - -Tarzan siirtyi rauhallisesti pedon kohdalle, joka ei aavistanut -mitään pahaa, ja seurasi sitä ääneti, kunnes jouduttiin pienelle -kuutamon valaisemalle aukealle paikalle. - -Silloin viuhahti suopunki ilmassa ja tiukkeni keltaisenruskean kaulan -ympäri, ja kuten Tarzan oli tehnyt satoja kertoja ennenkin, sitoi -hän nytkin köyden pään vahvaan oksaan. Silläaikaa kun peto tempoili -ja kynsi päästäkseen vapaaksi, liukui hän ääneti maahan sen taakse, -hyppäsi sen selkään hajareisin ja työnsi kerran toisensa jälkeen -pitkän puukkonsa sen sydämeen. - -Sitten hän laski jalkansa hengettömän Numan ruumiille ja päästi -ilmoille heimonsa villin voittohuudon. - -Hetken aikaa Tarzan seisoi siinä epäröiden, kun hänen mielessään -taistelivat velvollisuuden tunto D'Arnotia kohtaan ja valtava kaipuu -viidakon vapauteen. Hän näki edessään eräät ihanat kasvot, ja -lämpimien suudelmien muisto hyväili häntä, ja silloin häipyi entisen -elämän houkutus. Hän oli tehnyt päätöksensä. - -Apinamies heitti Numan vielä lämpimän ruumiin hartioilleen ja lähti -paluumatkalle pitkin puiden oksia. - -Kokonaisen tunnin olivat miehet istuneet melkein ääneti hotellin -kuistilla. He olivat koettaneet jutella eri asioista, mutta aina oli -heidän kaikkien mieleen tullut sama ajatus ja keskeyttänyt puhelun. - -_"Mon Dieu!"_ sanoi vedonlyöjä vihdoin. "Minä en kestä tätä kauemmin. -Täytyy lähteä viidakkoon kivääri mukana noutamaan se hurjapää -takaisin." - -"Minä tulen myös", sanoi eräs. - -"Ja minä... ja minä... ja minä..." huudettiin joka taholta. - -Tuntui kuin tämä päätös olisi murtanut sen lumouksen, joka ahdisti -heitä painajaisen tavoin. He kiiruhtivat kaikki asuntoihinsa ja -lähtivät sitten viidakkoa kohti, joka mies vahvasti aseistettuna. - -"Mitä ihmettä se oli?" huudahti äkkiä eräs englantilainen, kun -Tarzanin villi huuto heikkona kaikuna kantautui heidän korviinsa. - -"Samantapaista olen kerran ennen kuullut", sanoi muuan belgialainen -upseeri. "Olin silloin gorillan asumapaikoilla. Kantajani sanoivat -sitä urosapinan huudoksi, kun se on tappanut otuksen." - -D'Arnot muisti Claytonin kuvauksen kauheasta karjunnasta, jolla -Tarzan oli ilmoittanut surmanneensa jonkun, ja hänen täytyi hymyillä, -niin kammottavaa kuin olikin kuvitella, että tuollainen ääni voisi -lähteä ihmiskurkusta -- hänen ystävänsä suusta. - -Kun seurue vihdoin oli päässyt viidakon reunaan ja paraikaa -neuvotteli, kuinka he parhaiten järjestäisivät etenemisensä, yllätti -heidät likeltä kuuluva naurahdus, ja kääntyessään katsomaan näkivät -he jättimäisen olennon lähestyvän, leveillä hartioillaan kantaen -kuollutta leijonaa. - -D'Arnotkin hämmästyi, sillä suorastaan mahdottomalta tuntui, että -mies oli niin pian selviytynyt leijonasta niillä kehnoilla aseilla, -jotka hänellä oli mukana, ja lisäksi kantanut valtavan ruhon -vaikeakulkuisen viidakon läpi. - -Miehet tungeksivat Tarzanin ympärillä ja ahdistivat häntä -kysymyksillä, mutta hän vain hymyili ja koetti vähentää urotyönsä -arvoa. - -Tarzanista tuntui tämän tempun ylistely yhtä naurettavalta kuin jos -teurastajaa kehuttaisiin lehmän tappamisesta, sillä hän oli niin -monesti surmannut saadakseen ruokaa tai itsepuolustuksekseen, että -koko juttu oli hänestä jokseenkin vähäpätöinen. Mutta näiden miesten -silmissä hän todella oli sankari, he kun metsästivät isoja otuksia -vain huvikseen. - -Sitäpaitsi hän oli voittanut kymmenentuhatta frangia, sillä D'Arnot -vaati itsepäisesti, että hänen tuli ottaa rahat vastaan. - -Tämä oli varsin tuntuva summa Tarzanille. Hän olikin jo alkanut -käsittää, mikä merkitys oli pienillä metalli- ja paperipalasilla, -jotka yhä siirtyivät ihmisiltä toisille, kun he söivät, joivat, -nukkuivat, pukeutuivat, työskentelivät, huvittelivat tai suojelivat -itseänsä sateelta, kylmältä tai auringolta. - -Tarzanille oli selvinnyt, että rahaton ihminen oli kuoleman oma. -Tosin D'Arnot oli pyytänyt häntä olemaan huolehtimatta, koska kerran -hänellä oli enemmän kuin tarpeeksi heitä molempia varten; mutta -apinamies oli monen muun hyvän asian mukana oppinut, että ihmiset -halveksivat niitä, jotka ottivat rahaa toisilta, antamatta mitään -vastaavaa sijaan. -- - -Vähän aikaa leijonaseikkailun jälkeen D'Arnotin onnistui hankkia -vanhanaikainen alus, jolla pääsivät lähtemään pitkin rannikkoa -Tarzanin viidakkosatamaan. Onnelliselta tuntui heistä molemmista se -hetki, jolloin pieni laiva nosti ankkurin ja kääntyi merelle päin. - -Matka sujui kaikin puolin hyvin, ja ilman mitään seikkailuja he -ankkuroitsivat majan edustalle. Tarzan pukeutui vielä kerran -viidakkovarustuksiinsa, otti mukaansa lapion ja lähti yksinään -apinain kokouspaikalle, missä aarre oli kätkössä. - -Myöhään seuraavana päivänä hän palasi kantaen arkkua olkapäillään, -ja auringon noustessa pikku alus luovi taas sataman suusta ulos, -suunnaten kulkunsa pohjoiseen. - -Kolme viikkoa myöhemmin Tarzan ja D'Arnot olivat matkustajina -ranskalaisella höyrylaivalla, jonka määräpaikkana oli Lyon. -Viivyttyään siellä pari päivää D'Arnot vei Tarzanin Pariisiin. -Apinamies halusi lähteä heti Amerikkaan, mutta D'Arnot oli hartaasti -pyytämällä saanut hänet ensin mukaansa Pariisiin, vaikkei ilmaissut -hänelle, miksi tämä oli niin tärkeätä. - -D'Arnotin ensi toimi kotiin tulonsa jälkeen oli käynti erään hänen -ystävänsä luona, joka oli virkamiehenä poliisivirastossa. Tarzanin -hän otti myös mukaansa. - -Taitavasti D'Arnot johti keskustelua kohta kohdalta, kunnes -poliisivirkamies oli selittänyt Tarzanille, jota asia huvitti, eri -keinoja rikollisten henkilöllisyyden selvittämiseksi. - -Tarzanin mieltä kiinnitti varsinkin se merkitys, joka sormenjäljillä -oli tässä ihmeellisessä tieteessä. "Mutta mitä hyötyä on sellaisista -merkeistä", kysyi Tarzan, "jos muutaman vuoden kuluttua sormien -viivat muuttuvat vanhan ihon kuluessa?" - -"Ne viivat eivät koskaan muutu", vastasi virkamies. "Lapsuudesta -vanhuuteen asti ne pysyvät samanlaisina, paitsi jos jokin ulkonainen -vamma tärvelee ihon. Mutta jos jäljet on otettu kummankin käden -kaikista sormista, niin silloin vain molempien käsien täydellinen -ruhjominen voisi tehdä mahdottomaksi saada ihmisestä selkoa." - -"Onpa se ihmeellistä", huudahti D'Arnot. "Mitähän ilmaisevat omien -sormieni viivat?" - -"Kohta nähdään", vastasi poliisivirkamies, kutsui soittokellolla -apulaisensa ja antoi hänelle eräitä määräyksiä. Mies lähti huoneesta, -mutta palasi pian mukanaan pieni puurasia, jonka hän laski -esimiehensä pöydälle. - -"Nyt otetaan muutamassa sekunnissa jäljennös sormiesi viivoista", -sanoi virkamies. - -Hän otti laatikosta nelikulmaisen lasinpalan, pienen pullon -painomustetta, kumilieriön ja muutamia valkoisia kortteja. Sitten -hän kaatoi vähän mustetta lasille ja tasoitti sitä lieriöllä, kunnes -lasin koko pinnalla oli ohut kerros painomustetta. - -"Levitä nyt oikean kätesi neljä sormea lasille näin", selitti hän -D'Arnotille. "Ja sitten peukalo. Hyvä on. Paina ne ihan samassa -asennossa tähän kortille -- ei niin, vaan vähän enemmän oikealle. -Täytyy jättää tilaa myös peukalolle ja vasemman käden sormille. Jaha, -nyt sama temppu vasemmalla kädellä." - -"Kuulkaapas Tarzan", sanoi D'Arnot, "nyt on teidän vuoronne. -Katsotaanpa, miltä teidän sormienne viivat näyttävät." - -Tarzan oli heti valmis ja teki virkamiehelle paljon kysymyksiä tämän -toimituksen kestäessä. - -"Näkyykö sormien jäljistä myös, mitä rotua ihminen on?" tiedusteli -hän. "Voisitteko esimerkiksi yksinomaan tällaisista viivoista -päättää, ovatko ne valkoihoisen tai neekerin painamia?" - -"Enpä luule", vastasi virkamies, "vaikka jotkut väittävät, että -neekerin sormenjäljet eivät ole niin monimutkaisia". - -"Voisiko tällä keinoin erottaa apinan ihmisestä?" - -"Luultavasti, sillä apinan käpälien merkit ovat tietysti paljon -yksinkertaisemmat kuin korkeammalle kehittyneen olennon." - -"Mutta apinan ja ihmisen jälkeläisen sormet kai osoittaisivat -kummallekin kuuluvia tunnusmerkkejä?" jatkoi Tarzan. - -"Niinpä luulisin", myönsi virkamies; "mutta tämä tiede ei ole -vielä niin vanha, että olisi saatu käsitellä sellaisia tapauksia. -Toistaiseksi se kykenee eroittamaan vain ihmisrodun yksilöitä. Mutta -siinä se on luotettava. Varmana saa pitää, ettei koko maailmassa -ole kahta ihmistä, joiden kaikkien sormenpäiden viivat olisivat -samanlaiset. Ja sitäkin epäilen, tokko kahdella ihmisellä yhden -ainoankaan sormen viivat täysin vastaavat toisiaan." - -"Vaatiiko vertailu paljon aikaa ja vaivaa?" kysyi D'Arnot. - -"Tavallisesti se suoritetaan muutamassa minuutissa, jos jäljet ovat -selvät." - -D'Arnot veti taskustaan pienen mustakantisen kirjan ja alkoi selailla -sen lehtiä. Tarzan katsoi sitä hämmästyneenä. Miten se oli täällä? -D'Arnot pysähtyi eräälle sivulle, jolla oli viisi pientä tahraa, ja -antoi avatun kirjan virkamiehelle. - -"Ovatko nämä jäljet samanlaiset kuin minun tai herra Tarzanin, tai -voiko yleensä sanoa näistä mitään?" - -Virkamies otti pöydältä voimakkaan suurennuslasin, tutki tarkoin -kaikkia kolmea merkkiryhmää ja teki muistiinpanoja paperiliuskalle. -Nyt Tarzan käsitti, miksi he olivat tänne tulleet. Hänen elämänsä -arvoitus oli kätketty noihin mitättömiin merkkeihin. Hermot ja -lihakset jännittyneinä hän istui tuolillaan kumartuneena eteenpäin, -mutta sitten hän nojautui taas taaksepäin ja hymyili. - -D'Arnot katsoi häneen kummastuen. - -"Te unohdatte", sanoi Tarzan katkerasti, "että sen lapsen kuollut -ruumis, joka painoi nuo sormenjäljet, makasi isänsä majassa -kaksikymmentä vuotta ja että minä itse näin siellä pikku luurangon..." - -Poliisivirkamies loi heihin ihmettelevän katseen. - -"Jatka vain tutkimustasi", sanoi D'Arnot. "Sen jutun kerron sinulle -myöhemmin -- jos vain herra Tarzan antaa siihen luvan." - -Tarzan nyökkäsi. - -"Mutta se on hullutusta, rakas D'Arnot", väitti hän. "Pikku sormet -ovat haudattuina Afrikan länsirannikolle." - -"Siitä en ole niinkään varma, Tarzan", vastasi D'Arnot. "Onhan se -tosin mahdollista, mutta jollette ole John Claytonin poika, niin -kuinka te jouduitte sinne kirottuun viidakkoon, jonne ei yksikään -valkoinen mies kuin John Clayton ollut jalallaan astunut?" - -"Taas te unohdatte -- Kaalan", vastasi Tarzan. - -"Minä en välitä siitä, mitä apina on uskotellut", sanoi D'Arnot. - -Molemmat olivat puhellessaan joutuneet leveän ikkunan eteen, josta -nyt katselivat bulevardia. Jonkin aikaa he tarkkasivat vilkasta -katuelämää, kumpikin omiin ajatuksiinsa vaipuneina. - --- Nähtävästi vaatii sormenjälkien vertailu aikaa, -- ajatteli -D'Arnot ja kääntyi katsomaan virkamiestä. Kummastuksekseen hän näki -ystävänsä nojaavan tuolin selkämykseen ja nopeasti silmäilevän pienen -päiväkirjan lehtiä. D'Arnot yskähti. Virkamies katsahti häneen ja -nosti sormensa merkiksi, että häntä ei saisi keskeyttää lukemisessaan. - -D'Arnot kääntyi taas ikkunaan päin ja sitten virkamies alkoi puhua. - -"Hyvät herrat", sanoi hän. Molemmat astuivat hänen luokseen. "Tässä -on ilmeisesti joitakin erikoiskohtia, joilla on suuri merkitys, ja ne -vaativat lähempää tutkimista, ennenkuin voi antaa ehdottoman varman -lausunnon. Pyydän siis, että koko asia jätetään minun haltuuni, -kunnes erikoistuntijamme, herra Desquerc, tulee takaisin. Se ei kestä -kauemmin kuin pari päivää." - -"Olin toivonut että saisimme heti tietää", vastasi D'Arnot. "Herra -Tarzan matkustaa jo huomenna Amerikkaan." - -"Lupaan, että viimeistään kahden viikon päästä voit sähköttää hänelle -tuloksen", selitti virkamies, "mutta minkälainen se on, sitä en -uskalla vielä ennustaa. Yhtäläisyyttä kyllä on, mutta parasta on -jättää asia herra Desquercin ratkaistavaksi." - - - - -SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU - -Sankari esiintyy jälleen - - -Baltimoren laitaosassa ajoi auto vanhanaikaisen talon eteen. Noin -neljänkymmenen ikäinen, soreavartaloinen mies, jolla oli terävät, -säännölliset piirteet, hyppäsi maahan autosta, maksoi ohjaajalle ja -astui ripeästi talon kirjastohuoneeseen. "Ah, herra Canler!" huudahti -eräs vanha herra ja nousi tervehtimään vierasta. - -"Hyvää iltaa, hyvä professori", vastasi tulija ja ojensi -sydämellisesti kätensä. - -"Kuka teidät laski sisään?" kysyi professori. - -"Esmeralda." - -"Silloin hän on varmaankin sanonut myös Janelle, että te olette -täällä?" - -"Ei, herra professori", selitti Canler, "sillä minä tulin ennen -kaikkea juuri teitä tapaamaan". - -"Sepä hauskaa", vastasi professori Porter. - -"Kuulkaahan, herra professori", lausui Robert Canler pontevasti, -ikäänkuin tahtoisi painostaa joka sanaa, "nyt olen tullut -puhumaan kanssanne Janesta. Tiedättehän, minä toivon, että olette -suosiollisesti hyväksynyt kosintani." - -Professori Archimedes Q. Porter vaipui hermostuneen näköisenä -nojatuoliinsa. Tämä asia sai hänet aina rauhattomaksi, vaikkei hän -ymmärtänyt sen syytä. Olisihan Canler ollut kelpo vävy. - -"Mutta minä en ymmärrä", jatkoi Canler, "mitä Jane oikein tarkoittaa. -Hän välttelee minua milloin milläkin tekosyyllä. Minusta tuntuu -aina, että hän ikäänkuin huokaisee helpotuksesta, kun sanon hänelle -hyvästi." - -"No no", huomautti professori Porter. "Jane on hyvin kuuliainen -tytär. Hän tekee aina niinkuin minä määrään." - -"Saan siis yhä luottaa apuunne?" kysyi Canler iloisemmalla äänellä. - -"Varmasti, aivan varmasti", vakuutti professori Porter. - -"Kuinka saatoitte sitä epäillä?" - -"Ajattelin lähinnä nuorta Claytonia", vastasi Canler. "Hän on täällä -liehitellyt Janea jo kuukausia. En tiedä välittääkö Jane hänestä, -mutta onhan hänellä komea arvonimi, ja sitäpaitsi hänen sanotaan -isältään perineen melko suuren omaisuuden. Niin ollen ei olisi kumma, -jos hän lopulta voittaisi Janen, jollei..." ja Canler vaikeni. - -"Jollei teidän sovi heti päättää, että Jane ja minä menemme -naimisiin", sanoi hän sitten hitaasti ja pontevasti. - -"Minä olen jo sanonut Janelle, että se olisi toivottavaa", selitti -professori Porter alakuloisesti, "sillä me emme voi kauemmin pitää -tätä taloa ja elää siten kuin hänen asemansa vaatii". - -"Mitä hän vastasi?" kysyi Canler. - -"Hän sanoi, ettei hän vielä haluaisi mennä kenenkään kanssa -naimisiin, ja että voisimme asettua Wisconsiniin maatilalle, jonka -hän oli perinyt äidiltään. Se on pieni talo, jonka turvissa voisi -kutakuinkin elää. Vuokraajat ovat jaksaneet sitä pitää, vaikka ovat -lähettäneet Janellekin vuosittain pienen summan. Hänen suunnitelmansa -on, että jo ensi viikon alussa muutamme sinne. Philander ja herra -Clayton ovat jo matkustaneet sinne asioita järjestämään." - -"Claytonko matkustanut sinne?" huudahti Canler ilmeisesti -närkästyneenä. "Miksi ei minulle mitään sanottu? Minä olisin -mielelläni käynyt siellä ja pitänyt huolta, ettei mitään olisi -puuttunut." - -"Janen mielestä me olemme teille jo liian paljon velkaa, herra -Canler", vastasi professori Porter. - -Canler aikoi juuri sanoa jotakin, kun eteisestä kuului askeleita, ja -Jane Porter astui huoneeseen. - -"Oh, anteeksi!" huudahti hän pysähtyen kynnykselle. "Luulin sinun -olevan yksin, isä." - -"Minä se vain olen, Jane", sanoi Canler, joka oli noussut; "ettekö -halua tulla istumaan seuraamme? Puhuimme juuri teistä." - -"Kiitos", vastasi Jane Porter astuen sisään ja istuutuen tuolille, -jonka Canler hänelle tarjosi. "Haluaisin vain sanoa sinulle, isä, -että Tabey tulee huomenna sullomaan kirjoja. Valitse kaikkein -tarpeellisimmat niteet äläkä tahdo koko kirjastoasi Wisconsiniin, -niinkuin aioit viedä ne Afrikkaan." - -"Kävikö Tabey täällä?" kysyi professori Porter. - -"Kävi, hän lähti juuri. Hän ja Esmeralda istuvat paraikaa keittiön -portailla ja vaihtavat keskenään ajatuksia." - -"No no, minun täytyy heti tavata hänet!" huudahti professori. -"Hetkinen vain, lapset..." ja hän kiirehti huoneesta. - -Kun hän oli poissa kuuluvilta, kääntyi Canler Jane Porterin puoleen. - -"Kuulkaahan nyt Jane", sanoi hän jyrkästi, "kuinka kauan tällaista -jatkuu? Tosin ette ole kieltäytynyt tulemasta vaimokseni, mutta -ette ole suostunutkaan. Minun tekee mieleni hankkia lupatodistus -jo huomenna, niin että voimme mennä naimisiin ennen Wisconsiniin -lähtöänne. Minä en välitä mistään juhlamenoista, ja samalla kannalla -lienette tekin." - -Nuori tyttö tunsi kylmän väristyksen, mutta pysyi uljaana. - -"Tiedättehän, että isänne haluaa sitä", lisäsi Canler. - -"Tiedän." - -Tämä vastaus tuli niin hiljaa kuin kuiskaus. - -"Ettekö käsitä, herra Canler, että te ostatte minut?" jatkoi hän -sitten kylmästi ja tyynesti. "Ostatte minut muutamilla vaivaisilla -dollareilla. Niin juuri te teette, Robert Canler, ja se oli -mielessänne jo silloin, kun lainasitte isälle rahat uhkarohkeata -seikkailua varten, joka olisi saattanut onnistua ihmeellisen hyvin, -ellei olisi sattunut eräitä salaperäisiä tapauksia. Teille, herra -Canler, se olisi ollut suuri yllätys. Te ette vähääkään uskonut, -että yritys onnistuisi. Olette liian taitava liikemies sellaista -otaksuessanne. Samoin olette liiaksi liikemies lainataksenne rahaa -aarteiden etsimistä varten tai yleensä ilman vakuutta, paitsi -kun teillä on mielessä jokin erikoinen tarkoitus. Te tiesitte, -että jollette vaatisi takuita, voisitte paremmin vedota Porterien -kunniantuntoon, ja että sillä keinoin parhaiten voisitte suostuttaa -minut tulemaan vaimoksenne, vaikkei menettelynne näyttäisi -pakotukselta. Te ette ole ottanut puheeksi niitä rahoja, jotka -lainasitte isälle. Jos asia koskisi ketä tahansa muuta, pitäisin -sitä ylevän ja jalon luonteen merkkinä, mutta te, herra Canler, -tähtäätte kauas. Tunnen teidät paremmin kuin luulettekaan. Tietysti -tulen vaimoksenne ellei muuta keinoa ole, mutta olkaamme myös kerta -kaikkiaan selvillä toisistamme." - -Hänen puhuessaan oli Robert Canler vuoroin punastunut ja kalvennut -ja kun Jane Porter lopetti, nousi Canler ja sanoi kyynillisesti -hymyillen: - -"Te hämmästytätte minua, Jane. Luulin teillä olevan enemmän -itsehillintää -- enemmän ylpeyttä. Tietysti olette oikeassa. Minä -ostan teidät ja tiesin teidän sen tietävän, mutta otaksuin teidän -mieluummin teeskentelevän, että asian laita olisi toisin. Olisin -luullut, että kunnioituksesta itseänne kohtaan ja Porter-suvun -ylpeydestä olisitte tuntenut kylmiä väristyksiä, jos olisitte edes -itsellenne myöntänyt, että te olette ostettava nainen. Mutta tehkää, -kuten haluatte, arvoisa neiti", lisäsi hän kevyesti. "Minä ostan -teidät enkä muusta välitä." - -Sanaa sanomatta tyttö kääntyi ja lähti huoneesta. - -Jane Porter ei ollut vielä naimisissa, kun hän isänsä ja Esmeraldan -kanssa matkusti pienelle maatilalleen Wisconsiniin, ja kun hän junan -lähtiessä kylmästi hyvästeli Robert Canleria, lupasi tämä viikon tai -parin kuluttua saapua heidän luokseen. - -Pääteasemalla olivat Clayton ja herra Philander heitä vastassa, -ja edellisen valtava matka-auto lähti kiidättämään heitä tiheiden -metsien halki pientä maataloa kohti, jossa tyttö ei ollut käynyt -lapsuutensa päivistä asti. - -Päärakennuksessa, joka sijaitsi noin sadan metrin päässä vuokraajan -asunnosta, oli tehty suuria muutoksia niinä kolmena viikkona, joina -Clayton ja herra Philander olivat siellä oleskelleet. Edellinen oli -lähimmästä kaupungista tuottanut kokonaisen armeijan kirvesmiehiä, -muurareita, putkityömiehiä ja maalareita, niin että entinen -ränsistynyt maja oli muuttunut sieväksi kaksikerroksiseksi taloksi, -jossa oli kaikki nykyaikaiset mukavuudet. - -"Mutta, herra Clayton, mitä te olette tehnyt?" huudahti Jane Porter -sydän kurkussa, sillä hän näki heti, että tällainen korjaustyö oli -vaatinut suunnattomia kuluja. - -"Hiljaa!" varoitti Clayton. "Älkää antako isänne mitään huomata. -Ellette puhu hänelle siitä, ei hän näe muutoksia. Minä en sietänyt -sitä ajatusta, että te joutuisitte asumaan niin kurjassa talossa kuin -tämä oli herra Philanderin ja minun tullessamme tänne. Oikeastaan -haluaisin tehdä paljon enemmän, Jane... Älkää siis hänen vuoksensa -puhuko asiasta mitään." - -"Mutta tiedättehän, ettemme voi tätä korvata", väitti tyttö. "Miksi -haluatte saattaa minut niin hirveään kiitollisuudenvelkaan?" - -"Älkää niin sanoko, Jane", vastasi Clayton alakuloisesti. "Jos asia -olisi koskenut vain teitä, niin en olisi tähän ryhtynyt, sillä alusta -saakka tiesin, että se vain loukkaisi teitä; mutta minusta oli -niin kiusallista kuvitella, että vanhan professorin täytyisi asua -sellaisessa pesässä... Voittehan uskoa minua ja suoda minulle tämän -pikku ilon..." - -"Uskon teitä, herra Clayton", sanoi tyttö, "sillä minä tiedän, että -te olette kyllin ylväsmielinen tehdäksenne tämän vain isäni vuoksi... -Voi, Cecil, tahtoisin palkita sen teille sillä tavalla kuin te -ansaitsette ja ehkä haluatte." - -"Miksi ette siis tee niin, Jane?" - -"Minä rakastan toista." - -"Canleria?" - -"En." - -"Mutta tehän menette hänen kanssaan naimisiin. Niin hän ainakin sanoi -ennen lähtöäni Baltimoresta." - -Tyttö vavahti tuskaisesti. - -"Minä en rakasta häntä." - -"Rahojenko vuoksi te siis, Jane..." - -Jane Porter nyökkäsi. - -"Olenko minä Canleria niin paljon huonompi? Minulla on rahaa -kylliksi, paljon enemmänkin kuin koskaan tarvitsen", sanoi Clayton -katkerasti. - -"Minä en rakasta teitä, Cecil", selitti tyttö, "mutta kunnioitan -teitä. Jos minun on pakko tehdä naimakauppa ilman rakkautta, teen -sen mieluummin sellaisen miehen kanssa, jota jo nyt halveksin. Sillä -minun täytyy inhota sitä miestä, jolle myyn itseni ilman rakkautta, -olkoon hän kuka tahansa... Teistä tulee paljon onnellisempi ilman -minua, kun saatte pitää kunnioitukseni ja ystävyyteni, kuin minun -kanssani, ellei ole rakkautta." - -Clayton ei enää kajonnut tähän arkaan asiaan, mutta jos nuori mies -on koskaan hautonut murha-aikeita sydämessään, niin varmasti niitä -oli William Cecil Claytonilla, loordi Greystokella, kun Robert Canler -viikkoa myöhemmin kuusisylinterisellä autollaan saapui sinne. - -Kului viikko, tapauksista köyhä, mutta synkkä viikko, joka vaivasi -kaikkia pienen maatilan asukkaita. Canler pysyi vaatimuksessaan, että -Janen piti heti tulla hänen vaimokseen. Vihdoin Jane suostui vain -päästäkseen kuulemasta hänen jatkuvaa ilkeätä nalkutustaan samasta -asiasta. Sovittiin, että Canler seuraavana päivänä ajaisi kaupunkiin -noutamaan aviolupatodistusta ja pappia. - -Clayton olisi halunnut lähteä heti, kun tämä uutinen hänelle -kerrottiin, mutta Janen toivoton katse pidätti häntä. Jotakin voisi -vielä sattua, koetti hän lohdutella itseään. Ja sydämessään hän -tiesi, että tarvittiin vain rahtunen lisää, jolloin hänen vihansa -Canleriin voisi kiihtyä verenhimoksi. - -Varhain seuraavana aamuna Canler lähti kaupunkiin. - -Idässä saattoi metsän yllä nähdä savupilven, sillä jo viikkokauden -oli metsäpalo raivonnut jokseenkin lähellä, mutta kun tuuli yhä -pysytteli lännessä, ei heitä uhannut mikään vaara. - -Puolenpäivän tienoissa Jane Porter meni kävelemään. Hän ei tahtonut -Claytonia seuraansa, vaan halusi olla yksin, sanoi hän, ja Clayton -mukautui hänen toivomukseensa. - -Kotona istuivat professori Porter ja herra Philander vilkkaasti -keskustelemassa jostakin tärkeästä tieteellisestä kysymyksestä. -Esmeralda torkkui keittiössä, ja Clayton, joka vielä oli väsynyt -unettoman yön jälkeen, oli heittäytynyt arkihuoneen sohvalle ja -vaipui pian levottomaan horrokseen. - -Idässä nousivat mustat savupilvet korkeammalle taivasta kohti. Äkkiä -ne alkoivat pyöriä ja sitten nopeasti ajautua länteen päin. Yhä -sakeampina ne tulivat. Vuokraajan väki oli poissa kotoa, sillä nyt -oli kaupungissa markkinapäivä, eikä kukaan ollut näkemässä tulen -lähestymistä. - -Pian olivat liekit levinneet etelään ja siten katkaisseet Canlerilta -paluutien. Tuulen henki vei nyt metsäpaloa pohjoiseen, sitten muuttui -tuulen suunta, ja liekit pysyivät melkein alallaan, ikäänkuin -näkymättömän käden pidättäminä. - -Äkkiä ilmestyi koillisesta musta auto kiitäen hurjaa vauhtia pitkin -tietä. - -Nytkähtäen se seisahtui rakennuksen eteen, ja siitä hypähti -mustatukkainen jättiläinen, joka heti ryntäsi sisälle. Sohvalla -makasi Clayton. Mies pysähtyi hämmästyneenä, mutta seuraavassa -tuokiossa hän kumartui nukkuvan puoleen ja ravisti tätä olkapäästä, -huutaen: - -"Herätkää, Clayton! Hullujako te kaikki olette täällä? Ettekö tiedä, -että tulipalo on jo melkein saartanut teidät! Missä on neiti Porter?" - -Clayton kavahti pystyyn. Hän ei tuntenut vierasta, mutta ymmärsi -hänen sanansa ja syöksyi ulos kuistille. - -"Hitto vie!" huusi hän ja ryntäsi takaisin sisään. "Jane Jane! Missä -te olette?" - -Kohta tulivat paikalle Esmeralda, professori Porter ja herra -Philander. - -"Missä neiti Jane on?" kovisti Clayton, tarttui Esmeraldan hartiaan -ja ravisti vimmatusti. - -"Oi, laupias taivas; massa Clayton, neiti meni kävelemään." - -"Eikä hän ole vielä palannut?" Ja vastausta odottamatta Clayton -juoksi pihalle, jonne toisetkin häntä seurasivat. - -"Minne päin hän lähti?" huusi mustatukkainen jättiläinen Esmeraldalle. - -"Tuonne päin", ruikutti pelästynyt neekerinainen, osoittaen etelään, -missä valtava tulimeri kohisi sulkien näköalan. - -"Ottakaa kaikki nämä ihmiset toiseen autoon, jonka näin tänne -tullessani talon edessä, ja ajakaa sitten pohjoista kohti niin pian -kuin pääsette", komensi vieras Claytonia. "Oma autoni saa jäädä -tänne. Jos löydän neiti Porterin, on se hyvään tarpeeseen. Muussa -tapauksessa sitä ei tarvitse kukaan. No, tehkää nyt, kuten sanoin", -lisäsi hän, kun Clayton epäröi. - -Sitten he näkivät notkean olennon kiiruhtavan peltojen yli -luoteeseen, missä metsä ei vielä ollut syttynyt, ja jokainen heistä -tunsi, että suuri taakka oli nostettu heidän hartioiltaan. Heissä -oli äkkiä herännyt omituinen luottamus outoon mieheen, niin että he -uskoivat juuri hänen voivan pelastaa Jane Porterin, jos se muuten -enää olisi mahdollista. - -"Kuka se oli?" kysyi professori Porter. - -"En tiedä", vastasi Clayton. "Hän kutsui minua nimeltä ja näytti -tuntevan Janen. Esmeraldankin nimen hän tiesi." - -"Hänessä oli jotakin hämmästyttävän tuttua", sanoi herra Philander, -"ja kuitenkin voin vannoa, etten ole häntä koskaan ennen nähnyt". - -"No no!" huomautti professori Porter. "Tuiki merkillistä? Minäkään en -käsitä, kuka hän on, mutta sittenkin tunnen Janen olevan turvassa, -kun tämä vieras on lähtenyt häntä etsimään." - -"Ihmeellistä se on, professori", sanoi Clayton miettivästi, "minussa -on sama tunne. Mutta riennetään nyt, meidän täytyy pelastaa itsemme -täältä, tai muutoin meiltä on tie tukossa..." - -Ja koko seurue kiirehti Claytonin autoa kohti. -- - -Kun Jane Porter kääntyi lähteäkseen kotiin, kävi hän levottomaksi -huomatessaan kuinka lähelle metsäpalon savu näytti jo tulleen. Hän -joudutti askeliaan, ja hänen levottomuutensa kiihtyi kauhuksi, kun -hän näki, että liekit raivasivat itselleen tietä hänen ja maatalon -väliin. - -Vihdoin hänen oli pakko tunkeutua tiheään vesakkoon, ja hän koetti -nyt kaartaa länteen päin, välttääkseen liekkejä. Pian hän kuitenkin -huomasi yrityksensä turhaksi, ja silloin hänen ainoa toivonsa oli -päästä takaisin maantielle ja sitten juosta henkensä kaupalla etelään -kaupunkia kohti. - -Mutta niiden parinkymmenen minuutin aikana, jotka hän tarvitsi -ehtiäkseen tielle, oli tuli jo katkaissut häneltä paluun, kuten äsken -oli estänyt häntä menemästä eteenpäin. - -Kun hän oli vähän aikaa juossut pitkin tietä, selvisi hänelle -hirvittävä totuus: hänen edessään oli toinen tuliseinä. Pääpalosta -oli näet kieleke lähtenyt puolisen kilometriä etelään ja vallannut -tien. - -Jane Porter tiesi, että oli turhaa koettaa uudestaan päästä metsän -läpi. Olihan hän jo kerran koettanut, mutta epäonnistunut. Nyt -hän käsitti, että muutamien minuuttien kuluttua pohjoisesta ja -etelästä riehuvat palot yhtyisivät tulimereksi, joka ympäröisi hänet -täydellisesti. - -Tyynesti hän polvistui maantien tomuun ja rukoili, että Jumala -antaisi hänelle voimaa urheasti alistua hirveään kohtaloon ja -pelastaisi hänen isänsä ja ystävänsä kuolemasta. Itselleen hän ei -enää voinut rukoilla pelastusta, sillä hän tiesi, ettei ollut toivon -hiventäkään. Nyt ei enää mikään voisi häntä auttaa. - -Mutta äkkiä hän kuuli nimeään huudettavan metsästä. - -"Jane! Jane Porter!" - -Se kuului kovaa ja selvästi, mutta ääni oli outo ja merkillinen. - -"Täällä minä olen!" huusi hän vastaukseksi. "Täällä! Maantiellä!" - -Silloin hän näki puiden oksia pitkin kiitävän olennon, joka tuli -nopeasti kuin tuulispää. - -Savupilvi painui yhä heitä vastaan, eikä hän enää voinut nähdä -miestä, joka kiiruhti hänen luokseen, mutta kohta hän tunsi väkevän -käden vyötäisillään. Hänet nostettiin ilmaan, ja hän tunsi vain -tuulen puhallusta ja kuuli oksien rasahtelua, kun häntä kuljetettiin -pois. - -Sitten hän aukaisi silmänsä. Kaukana allaan hän näki pensaita ja -maata. Ympärillä oli puiden huojuvia latvoja. Puusta puuhun heitteli -itseään se jättiläinen, joka häntä kantoi, ja tytöstä tuntui, että -hän sai uudestaan kokea seikkailunsa kaukaisen Afrikan viidakossa. - -Oi, jospa häntä kantamassa olisi sama mies kuin silloin! Mutta -sehän oli mahdotonta... Ja kuitenkin...! Kuka muu koko maailmassa -voisi olla näin jäntevä ja ketterä! Salavihkaa hän katsahti miehen -kasvoihin ja huudahti pelästyneenä: sehän on hän! - -"Minun sankarini!" mutisi hän. "Ei, se on vain hourailua ennen -kuolemaani." - -Hän lienee puhunut ääneensä, sillä niitä silmiä, jotka häntä -tähystivät, kirkasti hymyily. - -"Niin juuri, teidän sankarinne, Jane Porter. Villi mies on nyt tullut -viidakosta etsimään vaimoaan -- sitä naista, joka karkasi hänen -luotansa", lisäsi hän melkein tuimasti. - -"Minä en karannut", kuiskasi Jane. "Mutta täytyihän minun lähteä -toisten mukana, kun teitä oli odotettu kokonainen viikko." - -Nyt he olivat päässeet palopaikalta toiselle puolelle, missä oli -aukea kohta maatalon edessä. Rinnatusten he kävelivät rakennusta -kohti. Tuuli oli jälleen kääntynyt, ja kulovalkea palasi -lähtökohtaansa. Jos tätä kestäisi vielä tunnin, niin koko palo -sammuisi itsestään. - -"Miksi te ette tullut takaisin?" kysyi Jane Porter. - -"Piti hoitaa D'Arnotia. Hän oli pahasti haavoittunut." - -"Ah, sen minä kyllä arvasin!" huudahti tyttö. "Kaikki sanoivat, että -te olitte lähtenyt mustien luo -- että te kuuluitte samaan joukkoon." - -Mies nauroi. "Mutta ette suinkaan te sitä uskonut, Jane?" - -"En... mutta mikä teidän nimenne on?" - -"Nimeni oli Apinain Tarzan, kun ensin jouduitte minut tuntemaan", -vastasi toinen. - -"Apinain Tarzan!" huudahti tyttö. "Ja teidänkö siis oli se kirje, -johon lähtiessäni vastasin?" - -"Minun. Kenen kirjeeksi sitä muuten luulitte?" - -"Sitä en tiennyt, mutta siitä vain olin varma, ettei se tullut -teiltä, sillä Apinain Tarzan oli kirjoittanut englanniksi, mutta -tehän ette ymmärtänyt sanaakaan mitään kieltä." - -Taas Tarzan naurahti. - -"Se on pitkä historia, mutta minä sen kuitenkin kirjoitin, kun en -osannut puhua. Ja nyt D'Arnot on vielä pahentanut asiaa opettaen -minulle ranskaa englannin sijasta... Mutta lähdetään nyt", lisäsi -hän. "Hypätkää minun autooni. Koetetaan saada kiinni isänne ja -toiset. Heillä ei ole kovin pitkää etumatkaa." - -Heidän ajaessaan maantietä pitkin Tarzan sanoi: - -"Kirjeessänne sanoitte rakastavanne toista miestä -- minuako te siis -sillä tarkoititte?" - -"Ehkä niin", vastasi tyttö kiertelemättä. - -"Mutta Baltimoressa -- oh, kuinka olenkaan teitä etsinyt -- -kerrottiin, että te luultavasti jo olitte naimisissa. Joku -Canler-niminen mies kuuluu lähteneen tänne viettämään häitä teidän -kanssanne. Onko se totta?" - -"On". - -"Rakastatteko häntä?" - -"En." - -"Rakastatteko minua?" - -Tyttö kätki kasvot käsiinsä. - -"Minä olen antanut toiselle lupaukseni. Minä en voi vastata teille, -Tarzan", nyyhkytti hän. - -"Te olette jo vastannut. Mutta kertokaa nyt, miksi menette naimisiin -miehen kanssa, jota ette rakasta?" - -"Isäni on hänelle velkaa." - -Äkkiä muistui Tarzanin mieleen hänen lukemansa kirje -- sekä Robert -Canlerin nimi ja kaikki vihjailtu pula, jota hän ei silloin ollut -kyennyt ymmärtämään. Hän hymyili. - -"Jollei isänne olisi menettänyt aarrettaan, niin ettekö siis -tuntisikaan itseänne velvolliseksi pitämään sille Canlerille -antamaanne lupausta?" - -"Minä voisin pyytää häntä vapauttamaan minut siitä." - -"Entä jos hän kieltäytyisi?" - -"Minun lupaukseni on lupaus." - -Tarzan oli hetkisen ääneti. Auto vieri eteenpäin huimaavaa vauhtia -epätasaisella tiellä, sillä tuli leimusi uhkaavasti heidän oikealla -puolellaan, ja jos tuuli taas olisi kääntynyt, olisi se saattanut -pyyhkäistä lieskan edellään hurjassa raivossa ainoan pakotien yli. -Vihdoin he olivat päässeet vaarallisen kohdan ohi, ja Tarzan hiljensi -vauhtia. - -"Entä jos minä kysyisin häneltä?" uskalsi hän ehdottaa. - -"Hän tuskin suostuisi vieraan pyyntöön", vastasi tyttö, "varsinkaan -sellaisen, joka haluaisi minua itselleen." - -"Terkoz toki sai väistyä", sanoi Tarzan synkästi. - -Jane Porteria puistatti, ja hän vilkaisi pelokkaasti jättimäiseen -olentoon. - -"Täällä emme ole afrikkalaisessa viidakossa", virkkoi hän; "te ette -ole enää mikään villi eläin. Olette herrasmies, eivätkä sellaiset -kylmäverisesti tee murhaa." - -"Sydämeltäni olen vielä villi eläin", vastasi toinen ikäänkuin -itsekseen. Jälleen he olivat hetkisen vaiti. - -"Jane Porter", sanoi mies vihdoin, "jos olisitte vapaa, niin -suostuisitteko kanssani avioliittoon?" - -Jane yritti koota ajatuksiaan. Mitä hän tiesi tästä oudosta miehestä, -joka istui hänen vieressään? Mitä hän itse tiesi itsestään? Kuka hän -oli? Ketkä olivat hänen vanhempansa? - -"Te ette vastaa", sanoi Tarzan. "Pelkäättekö loukkaavanne minua?" - -"En tiedä, mitä vastaisin", lausui Jane Porter alakuloisesti. "En -käsitä omaa mieltäni." - -"Ettekö siis rakasta minua?" kysyi mies tasaisella äänellä. - -"Älkää kysykö minulta. Tulette onnellisemmaksi ilman minua. Teitä -ei ole koskaan aiottu yhteiskunnan muodollisiin rajoituksiin ja -sovinnaisuuksien pakkopaitaan -- sivistynyt elämä väsyttäisi teitä, -ja pian alkaisitte ikävöidä takaisin vapauteenne, elämään, johon minä -olen yhtä täydellisesti soveltumaton kuin te olette meikäläiseen." - -"Luulen ymmärtäväni teitä, sillä mieluummin toivon näkeväni teidät -onnellisena kuin itse siksi tulevani... Käsitän nyt, että te ette -voisi tulla onnelliseksi -- apinan kanssa." - -Hänen äänessään värähti juuri hiukkasen katkeruutta. - -"Älkää, älkää sanoko niin", moitti tyttö. "Te ette käsitä." - -Mutta ennenkuin hän ehti jatkaa, kiidätti äkillinen tienmutka heidät -pienen kylän keskelle. Heidän edessään oli Claytonin auto hänen -tuomansa seurueen ympäröimänä. - - - - -KAHDEKSASKOLMATTA LUKU - -Loppu - - -Heidän nähdessään Jane Porterin, kuului helpotuksen ja riemun -huudahduksia kaikkien huulilta ja kun Tarzanin auto pysähtyi toisen -viereen, kaappasi professori Porter tyttärensä syliinsä. - -Ensi hetkellä ei kukaan huomannut Tarzania, joka istui ääneti -paikallaan. Clayton oli ensimmäinen, joka tuli häntä ajatelleeksi. -Hän kääntyi ja ojensi Tarzanille kätensä. - -"Kuinka voimme teitä kiittää", huudahti hän. "Te olette pelastanut -meidät kaikki. -- Maatilalla mainitsitte minua nimeltäni, mutta -minä en voi muistaa teidän nimeänne, vaikka teissä on jotakin -varsin tutunomaista... ikäänkuin olisin hyvin tuntenut teidät aivan -toisenlaisissa olosuhteissa kauan sitten." - -"Olette ihan oikeassa, monsieur Clayton", sanoi hän ranskaksi. -"Suonette anteeksi, etten haasta teille englanninkieltä. Opettelen -sitä parhaillaan, ja vaikka sitä aika hyvin ymmärrän, puhun varsin -kehnosti." - -"Mutta kuka te olette?" tiukkasi Clayton kääntäen hänkin puheen -ranskaksi. - -"Apinain Tarzan." - -Clayton hätkähti kummastuksesta. - -"Totisesti!" huudahti hän. "Niinhän olettekin." - -Professori Porter ja herra Philander riensivät nyt kiittämään -hekin ja ilmaisemaan kummastuksensa ja ilonsa, tavatessaan -viidakkoystävänsä näin kaukana villistä kotiseudustaan. Seurue astui -sitten pieneen vaatimattomaan ravintolaan, jossa Clayton heti tilasi -ruokaa ja virvokkeita. - -He istuivat vähäisessä ummehtuneessa tarjoiluhuoneessa, kun -lähestyvän auton torven törähdys kuului etäältä heidän korviinsa. -Herra Philander, joka istui ikkunan luona, vilkaisi ulos, kun -ajopelit suhahtivat näkyviin ja lopuksi pysähtyivät toisten autojen -viereen. - -"Hyvänen aika", huudahti Philander, jonka äänessä oli rahtunen -äreyttä. "Siellä tuli herra Canler. Olin toivonut, hm... ajatellut -tai, hm... onpa oikein hyvä, ettei hän joutunut tulen alle", lopetti -hän kömpelösti. - -"No, no, herra Philander!" varoitti professori Porter. "No, no! Olen -usein kehoittanut oppilaitani laskemaan kymmeneen, ennenkuin puhuvat. -Teidän asemassanne, herra Philander, laskisin ainakin tuhanteen ja -olisin sitten visusti vaiti." - -"Niin kyllä", myönsi Philander. "Mutta mikä mustamekko hänellä on -mukanaan?" - -Jane Porter kalpeni. Clayton liikahti levottomasti tuolillaan. -Professori otti hermostuneesti silmälasinsa ja hengähti niihin, mutta -pani ne pyyhkäisemättä takaisin nenälleen. - -Kaikkialla läsnäoleva Esmeralda murahti. - -Ainoastaan Tarzan ei käsittänyt. - -Samassa ryntäsi Robert Canler huoneeseen. - -"Jumalan kiitos!" huudahti hän. "Pelkäsin pahinta, kunnes näin -autonne, Clayton. Minun oli pakko kääntyä eteläisellä tiellä ja -palata kaupunkiin, josta sitten suuntasin itään päin tälle tielle. -Luulin, ettemme koskaan saavuttaisi maatilaa." - -Kukaan ei näkynyt suuresti innostuvan. Tarzan silmäili Robert -Canleria niinkuin Sabor silmäilee saalistaan. - -Jane Porter vilkaisi häneen ja yskähti hermostuneesti. - -"Herra Canler", sanoi hän, "tämä on monsieur Tarzan, vanha tuttava". - -Canler kääntyi ja ojensi kätensä. Tarzan nousi ja kumarsi niinkuin -vain D'Arnot oli voinut hänelle opettaa, mutta ei näkynyt havaitsevan -Canlerin kättä. Canler taas ei ollut tätä laiminlyöntiä huomaavinaan. - -"Saan esitellä pastori Tousleyn, Jane", sanoi Canler kääntyen -pappismieheen. "Herra Tousley -- neiti Porter." - -"Voimme vihityttää itsemme heti", sanoi Canler. "Sitten meidän sopii -ajaa kaupunkiin ja lähteä keskiyön junalla." - -Tarzan käsitti suunnitelman. Hän katseli puoliksi suljetuilla -silmillään Jane Porteria, mutta ei hievahtanut. - -Neitonen epäröitsi. Huoneessa olijat tunsivat hermostunutta -jännitystä, ja kaikki olivat ääneti. - -"Emmekö voisi odottaa muutamia päiviä?" kysyi Jane. "Olen aivan -lamaantunut. Tänään olen kokenut niin paljon." - -Canler tunsi jokaisen läsnäolijan vihamieliset ajatukset. Häntä -suututti. - -"Olemme odottaneet niin kauan kuin aioin odottaa", sanoi hän -epäkohteliaasti. "Sinä lupasit tulla vaimokseni. En halua enempää -ilveilyä. Olen hankkinut lupakirjan ja tässä on pappi. Tulkaa, herra -Tousley; tule, Jane. Täällä on kylliksi todistajiakin -- enemmän -kuin tarpeeksi", lisäsi hän epämiellyttävään sävyyn, ja tarttuen -Jane Porterin käsivarteen alkoi taluttaa neitosta virkatoimitukseen -valmistuvan pastorin luo. Mutta tuskin hän oli astunut askeleenkaan -ennenkuin teräksenluja koura puristi häntä käsivarresta. Toinen käsi -iskeytyi hänen kurkkuunsa, ja nyt ravisteltiin häntä ilmassa kuin -kissa ravistelee hiirtä. - -Jane Porter kääntyi kauhistuneena Tarzania kohti. Ja vilkaistessaan -miehen kasvoihin hän näki taas helakanpunaisen juovan tämän otsalla. - -Jane tiesi, että hänen villissä sydämessään kuohui murhan halu, ja -kauhusta huudahtaen hän ryntäsi esiin apinaihmistä taltuttamaan. -Mutta hänen pelkonsa kohdistui pikemmin Tarzaniin kuin Canleriin, -sillä hän tiesi, kuinka ankaraan rangaistukseen oikeus tuomitsee -miestaposta. - -Ennenkuin hän ehti heidän luokseen, oli kuitenkin jo Clayton -hypähtänyt Tarzanin viereen ja yritti kiskoa Canleria hänen -kynsistään. Mahtavan käsivarren yhdellä ainoalla pyyhkäisyllä -sinkautettiin englantilainen huoneen toiselle puolelle; mutta silloin -Jane Porter laski oikean kätensä lujasti Tarzanin ranteelle ja -katsahti häntä silmiin. - -"Minun tähteni", pyysi hän. - -Puristus Canlerin kurkussa hölleni. - -Tarzan loi katseensa kauniisiin kasvoihin, jotka olivat hänen -edessään. "Haluatteko, että tämä saa elää?" kysyi jättiläinen -kummastuneena. - -"En tahdo, että hän kuolee teidän kätenne kautta, ystäväni", vastasi -tyttö. "En soisi teistä tulevan murhaajaa." - -Tarzan irroitti kätensä Canlerin kurkusta. - -"Vapautettako neidin hänen lupauksestaan?" kysyi hän. "Se on henkenne -hinta." - -Hengästynyt Canler nyökkäsi. - -"Lähdettekö tiehenne ettekä koskaan enää hätyyttele?" - -Taaskin nyökkäsi mies päällänsä, ja hänen kasvonsa olivat vääntyneet, -häntä niin läheltä uhanneen kuoleman pelosta. - -Tarzan päästi hänet, ja Canler horjui ovea kohti. Siinä tuokiossa -hän oli mennyt ja kauhun valtaama pappismies hänen mukanaan. Tarzan -kääntyi Jane Porterin puoleen. - -"Saanko puhutella teitä hetkisen kahdenkesken?" kysyi hän. Tyttö -nyökkäsi ja lähti kävelemään pienen ravintolan ahtaalle kuistille -vievää ovea kohti. Hän astui ulos Tarzania odottamaan eikä kuullut -senjälkeen seuraavaa keskustelua. - -"Odottakaahan", huudahti professori Porter, kun Tarzan oli -astumaisillaan perässä. Professorin olivat äskeisten minuuttien -nopeat tapaukset aivan ällistyttäneet. - -"Ennenkuin jatkamme, hyvä herra, haluaisin selitystä siitä, mitä -vastikään tapahtui. Millä oikeudella puutuitte tyttäreni ja herra -Canlerin välisiin suhteisiin? Olin luvannut hänelle tytön käden, ja -omasta mieltymyksestämme tai vastenmielisyydestämme riippumatta on se -lupaus pidettävä." - -"Minä sekaannuin siksi, professori Porter", vastasi Tarzan, "että -tyttärenne ei rakasta herra Canleria -- ei halua mennä hänen kanssaan -naimisiin. Se tieto riittää minulle." - -"Ette käsitä, mitä te olette tehnyt", sanoi professori. "Nyt hän -varmaankin kieltäytyy tyttöä ottamasta." - -"Siitä ei ole epäilystäkään", vastasi Tarzan pontevasti. "Eikä teidän -ylpeytennekään tästä kärsi, professori Porter", lisäsi hän, "sillä -te kykenette heti kotiin päästyänne maksamaan kaikki velkanne tuolle -Canlerille". - -"No... no, herra!" huudahti professori Porter. "Mitä tarkoitatte?" - -"Aarteenne on löydetty", selitti Tarzan. - -"Mitä -- mitä sanotte?" huudahti professori. "Tehän olette hullu! Se -ei voi olla mahdollista." - -"On kuin onkin. Minä itse sen kahmaisin, tietämättä sen arvoa tai -kenelle se kuului. Näin merimiesten kaivavan sen maahan, ja matkivana -apinana täytyi minun penkoa se ylös ja haudata jälleen toisaalle. -Kun D'Arnotilta kuulin, mitä se oli ja kuinka paljon se teille -merkitsi, palasin viidakkoon sitä noutamaan. Se oli ollut syynä niin -paljoon rikollisuuteen, kärsimyksiin ja suruun, että D'Arnotista -oli parasta olla yrittämättä tuoda itse aarretta tänne, kuten olin -aikonut. Ja niinpä olen tuonut sen sijaan maksuosoituksen. Tässä se -on, professori Porter." Tarzan veti taskustaan kotelon ja ojensi sen -kummastuneelle professorille. "Kaksisataaneljäkymmentäyksituhatta -dollaria. Asiantuntijat arvioitsivat aarteen mitä huolellisemmin, -mutta jotta teillä ei olisi mitään epäilyksen syytä, osti D'Arnot sen -itse ja säilyttää sitä siltä varalta, että mieluummin tahtoisitte -aarteen kuin rahat." - -"Jo ennenkin suuren kiitollisuudenvelkamme lisäksi, sir", virkkoi -professori Porter vapisevalla äänellä, "tulee nyt tämä kaikkein -suurin palvelus. Olette auttanut minut pelastamaan kunniani." - -Clayton, joka oli lähtenyt huoneesta hetkistä myöhemmin kuin Canler, -palasi nyt. - -"Anteeksi, että häiritsen", sanoi hän, "mutta minusta olisi parasta -yrittää päästä kaupunkiin ennen pimeää ja matkustaa pois tästä -metsäseudusta ensimmäisellä junalla. Eräs kyläläinen ratsasti tästä -vastikään ohi ja kertoi minulle, että valkea on hitaasti levenemässä -tänne päin." - -Hänen tiedonantonsa kesytti keskustelun, ja koko seurue lähti -odottavien ajoneuvojen luo. - -Clayton, Jane Porter, professori ja Esmeralda istuivat ensinmainitun -autossa, kun taas Tarzan kutsui herra Philanderin omaansa. - -"Hyvänen aika!" huudahti herra Philander, kun auto läksi liikkeelle -Claytonin ajopelien perästä. "Ken olisi voinut aavistaa, että -tämä olisi mahdollista! Silloin kun teidät viimeksi näin, olitte -todellinen villi, joka hypiskeli troopillisen Afrikan aarniometsän -tiheikössä. Ja nyt kyyditsette minua Wisconsin maantiellä -ranskalaisessa autossa. Hyvänen aika! Tämä vasta on kummallista!" - -"Niin", vastasi Tarzan ja jatkoi oltuaan hetkisen vaiti: "Herra -Philander, muistatteko mitään yksityiskohtia niistä kolmesta -luurangosta, jotka löydettiin majastani afrikkalaisen viidakon -ääreltä ja sittemmin haudattiin?" - -"Muistan asian varsin selvästi, herra Tarzan", vastasi Philander. - -"Oliko missään noista luurangoista mitään omituista?" - -Philander tarkasti uteliaasti Tarzania. - -"Miksi kysytte?" - -"Asia on minulle varsin tärkeä", sanoi Tarzan. "Vastauksenne voi -luoda valoa salaisuuteen. Eikä se ainakaan voi tehdä pahempaa kuin -jättää sen edelleenkin salaperäisyyden verhoon. Olen viimekuluneina -kahtena kuukautena yrittänyt päästä eräänlaiseen ratkaisuun noiden -luurankojen suhteen, ja toivon teidän vastaavan kysymykseeni parhaan -ymmärryksenne mukaan: Olivatko hautaamanne kolme luurankoa kaikki -ihmisten luurankoja?" - -"Eivät", virkkoi Philander. "Pienin niistä, se, jonka löysimme -kehdosta, oli ihmisapinan." - -"Kiitos", sanoi Tarzan. - -Edellä ajavassa autossa Jane Porter taisteli hurjasti omien -ristiriitaisten ajatustensa kanssa. Hän ymmärsi, miksi Tarzan oli -pyytänyt häntä hiukan puhutella, ja hän tiesi, että hänen täytyi -lähimmässä tulevaisuudessa antaa hänelle ratkaiseva vastauksensa. -Tarzan ei ollut niitä miehiä, joille saattoi kieroilla, ja juuri -se miete sai Janen harkitsemaan, eikö hän todellisuudessa pelännyt -jättiläistä. - -Hän käsitti sen lumouksen, joka hänet oli vallannut etäisessä -viidakossa, mutta arkisessa Wisconsinissa ei tuntunut samanlaista -tenhoa. Eikä moitteeton ranskalainen tehonnut yhtä voimakkaasti hänen -naiselliseen perusvaistoonsa kuin roteva metsän jumala. - -Rakastiko hän Tarzania? Hän ei sitä tiennyt -- tällä haavaa. Hän -vilkaisi salavihkaa Claytoniin. Eikö siinä ollut mies, joka oli -kasvatettu samassa yhteiskunnallisessa koulussa kuin hänkin -- mies, -jonka asema ja sivistys olivat sellaisia kuin häntä oli opetettu -pitämään hyvän toveruuden ensimmäisenä ehtona? - -Eikö hänen arvostelukykynsä osoittanut hänelle tätä nuorta -englantilaista aatelismiestä, jonka rakkauden hän tiesi olevan sitä -lajia kuin sivistynyt nainen vaatisi. Eikö Clayton ollut kaiken -järjen nimessä sopiva puoliso hänen kaltaiselleen? - -Voisiko hän rakastaa Claytonia? Miksipä ei! Jane Porter ei ollut -luonnostaan kylmästi laskeva, mutta kasvatus, ympäristö ja -perinnäisyys olivat yhteisvoimin opettaneet hänet harkitsemaan -sydämenkin asioissa. - -Että tuon nuoren jättiläisen voima oli hänet tenhonnut kaukaisessa -Afrikan metsässä, kun hän tunsi noiden varikkojen käsivarsien -puristuksen, ja nyt taas tänään Wisconsinin metsissä, näytti hänestä -johtuvan vain tilapäisesti palautuvasta sielullisesta alkuvaistosta --- alkuaikojen miehen vetoamisesta hänen luonteessaan piilevään -alkuaikojen naiseen. - -Jos Tarzan ei häneen enää milloinkaan koskisi, -- niin hän tuumi, -- -ei hän enää koskaan tuntisi kiintymystä tuota miestä kohtaan. Hän -ei siis ollut häntä rakastanutkaan. Se oli ollut pelkkä ohimenevä -hullaannus, kiihtymyksen ja ruumiillisen kosketuksen tuottama. -Kiihtymys ei aina kirpaisisi heidän tulevia suhteitaan, jos hän -menisi Tarzanin kanssa naimisiin, ja tuttavallisuus tylsistyttäisi -kosketuksen tehon. - -Hän katsahti taaskin Claytonin. Tämä oli hyvin komea ja herrasmies -kiireestä kantapäähän. Sellaisesta aviomiehestä hänen sopisi ylpeillä. - -Ja sitten Clayton puhui, -- minuutti aikaisemmin tai minuutti -myöhemmin olisi saattanut merkitä äärettömän paljon kolmen ihmisen -elämässä, mutta sattuma suosi Claytonia ja vihjaisi hänelle otollisen -hetken. - -"Nyt olette vapaa, Jane", sanoi hän. "Ettekö anna myöntymystänne -- -tahtoisin uhrata koko elämäni tehdäkseni teidät hyvin onnelliseksi." - -"Kyllä", kuiskasi tyttö. - -Sinä iltana sai Tarzan tilaisuuden puhutella Jane Porteria hetkisen -kahdenkesken aseman pienessä odotussalissa. - -"Nyt olette vapaa, Jane", sanoi hän; "ja minä olen saapunut -esihistoriallisen luolaihmisen hämärästä ja kaukaisesta -muinaisuudesta tänne teitä pyytämään... Teidän tähtenne olen tullut -sivistyneeksi mieheksi, teidän tähtenne olen matkustanut yli merien -ja mantereiden, teidän tähtenne haluan olla mitä ikinä vain tahdotte. -Suostutteko kanssani avioliittoon?" - -Ensi kertaa Jane tajusi, kuinka syvällinen tuon miehen rakkaus oli -- -käsitti, mitä tämä niin lyhyessä ajassa oli vain rakkautensa tähden -saanut aikaan. Kääntäen päänsä hän kätki kasvot käsiinsä. - -Mitä hän oli tehnyt? Siksi, että hän pelkäsi taipuvansa tämän -jättiläisen kosintaan, oli hän polttanut sillat takanaan, -aiheettomassa pelossaan, kauheaa erehdystä välttääkseen tehnyt vielä -pahemman. - -Ja sitten hän kertoi hänelle kaikki -- kertoi sana sanalta koko -totuuden mitään peittelemättä tai yrittämättä puolustaa erehdystään. - -"Mitä meidän on tehtävä?" kysyi Tarzan. "Olet myöntänyt rakastavasi -minua. Sinä tiedät, että minä rakastan sinua, mutta minä en tunne -niitä yhteiskunnan siveysohjeita, jotka sinua hallitsevat. Minä -jätän ratkaisun sinulle, sillä sinä tiedät sittenkin parhaiten, mikä -enimmin edistää onneasi." - -"Minä en voi ilmoittaa hänelle, Tarzan", sanoi tyttö. "Hänkin -rakastaa minua, ja hän on hyvä mies. En voisi koskaan katsoa sinua -enkä ketään muuta kunnon ihmistä silmiin, jos rikkoisin herra -Claytonille antamani lupauksen. Minun täytyy se pitää -- ja sinun -tulee auttaa minua kantamaan kuormaani, vaikkemme tämän illan jälkeen -enää näkisikään toisiamme." - -Toiset astuivat nyt huoneeseen, ja Tarzan kääntyi pientä ikkunaa -kohti. - -Mutta hän ei nähnyt mitään ulkona. Sielunsa silmillä hän näki -vihreän, komeiden troopillisten puiden ja kukkien tiheän verkon -tavoin ympäröimän niityn, jonka yläpuolella huojuivat jättiläispuiden -lehvät. Ja ylinnä siinsi päiväntasaajan seutujen kirkas taivas. -Ruohikon keskellä istui pienellä mättäällä nuori nainen, ja hänen -vieressään nuori jättiläinen. He söivät herkullisia hedelmiä, -katselivat toisiaan silmiin ja hymyilivät. He olivat hyvin onnelliset -ja aivan kahden kesken. - -Hänet havahdutti näistä unelmista aseman palvelija, joka astui sisään -kysyen, oliko seurueessa joku herra Tarzan. - -"Minä olen Tarzan", selitti apinaihminen. - -"Tässä on Baltimoresta välitetty sanoma; se on kaapelisähkösanoma -Pariisista." - -Tarzan otti kuoren ja repäisi sen auki. Sähkösanoma oli D'Arnotilta -ja kuului: - - Sormenjäljet todistavat teidät Greystokeksi. Onnittelen. - - D'Arnot. - -Kun Tarzan oli lukenut nuo rivit, tuli Clayton sisälle ja astui käsi -ojennettuna häntä kohti. - -Tässä oli mies, jolla oli Tarzanin arvonimi ja Tarzanin tilukset ja -joka pian menisi naimisiin tytön kanssa, jota Tarzan rakasti ja joka -rakasti Tarzania. Sananen Tarzanilta olisi tehnyt suuren muutoksen -tämän miehen elämässä. - -Se olisi riistänyt häneltä arvonimet, maat ja kartanot ja -- olisi ne -samalla riistänyt Jane Porterilta. - -"Kuulkaahan, veikkonen", huudahti Clayton, "minulla ei ole vielä -ollut tilaisuutta kiittää teitä kaikesta, mitä olette meidän -hyväksemme tehnyt. Näyttää siltä kuin olisitte aina ollut saapuvilla -vaaran uhatessa pelastaaksenne henkemme Afrikassa ja täällä. -- Olen -kovin iloissani, että saavuitte Amerikkaan. Meidän tulee lähemmin -tutustua toisiimme. Useinhan minä teitä ajattelinkin ja ympäristönne -omituisia olosuhteita. Jos saan kysyä, niin huvittaisi minua tietää, -miten hiidessä jouduitte sinne villiin viidakkoon?" - -"Minä synnyin siellä", virkkoi Tarzan tyynesti. "Äitini oli apina -eikä hän tietenkään voinut minulle paljoa kertoa Kuka oli isäni, sitä -en ole koskaan saanut tietää." - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TARZAN, APINAIN KUNINGAS*** - - -******* This file should be named 53984-8.txt or 53984-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/9/8/53984 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53984-8.zip b/old/53984-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 9ca948d..0000000 --- a/old/53984-8.zip +++ /dev/null |