NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 15562 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..2befed3
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53922 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53922)
diff --git a/old/53922-8.txt b/old/53922-8.txt
deleted file mode 100644
index d38fcb8..0000000
--- a/old/53922-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,15562 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Valkopukuinen nainen I, by Wilkie Collins
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Valkopukuinen nainen I
-       Perheromaani
-
-Author: Wilkie Collins
-
-Translator: Aukusti Airanne
-
-Release Date: January 8, 2017 [EBook #53922]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOPUKUINEN NAINEN I ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-VALKOPUKUINEN NAINEN I
-
-Romaani
-
-
-Kirj.
-
-WILKIE COLLINS
-
-
-Suomentanut Aukusti Airanne
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto,
-1908.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-_Wilkie Collins_, elämäkerrallinen esitys.
-
-Piirustuksen opettaja _Walter Hartrightin_ Clements-Innistä,
-alkama kertomus. Luvut I-XV.
-
-Kertomusta jatkaa _Wincent Gilmore_, asianajaja Chancery-Lanesta.
-Luvut I-IV.
-
-_Maria Halcomben_ jatkama kertomus. Otteita hänen päiväkirjastaan.
-Luvut I-XII.
-
-
-
-
-Wilkie Collins.
-
-
-Etevän, omintakeisen kirjailijan työ tavallisesti luo "koulun",
-sarjan oppilaita, jotka häntä esikuvanaan käyttäen koettavat oman
-kykynsä ja luonteensa mukaisesti edelleen kehittää sellaisia ansioita
-joiden avulla mestari on kohonnut suuruuteen ja suosioon. Mutta
-ainoastaan nerot onnistuvat, ja tämä onnistuminen merkitsee sitä,
-että he saavat jotakin itsenäistä aikaan eivätkä antaudu kenenkään
-jäljittelijöiksi, joskin ottavat vaikutelmia muualta ja käyttävät
-hyväkseen jo saavutettuja ennätyksiä. Tuollaiset "koulut" siten ovat
-vain vaillinaista heijastusta menneestä loisteesta; ne eivät pysty
-yhtenä kokonaisuutena kuvastamaan esikuvansa eri puolia, vaan ovat
-joko värittömien, laimeitten mukailujen tuottajia tahi kykenevät
-ainoastaan joitakuita erillisiä piirteitä taidokkaasti tavottelemaan.
-
-Rappiolle joutuneena kirjallisen tuotannon haarana saa nykyhetken
-jännityskertomus ankaraa arvostelua osakseen. Ihan viime vuosina on
-tämä ala saanut suunnattoman määrän työskentelijöitä, esittämään
-salaperäisiä tapauksia, joiden eriskummaisen vyyhdin tekijä
-tavallisesti jättää salapoliisin selvitettäväksi, valiten ne silloin
-tietysti rikoksien maailmasta. Valitettavasti on tämä kirjallisuuden
-ala tuottoisa sekä kirjailijoille että kustantajille; menekki on
-hyvä, yleisö ilmeisesti kaipaa sellaista ajankulua. Satumme vain
-olemaan sellaisessa ajankäänteessä, joka edustaa heikkoa "koulua",
-vähäkykyistä jäljittelijäsarjaa alalla jolla mennyt sukupolvi loi
-parempaa. Edellisen ajan ennätyksiä ovat nämä sepittelijät pukeneet
-nykyhetken muotoon, ja senvuoksi on kilpatanner heidän, vaikka
-he kaikessa muussa ovatkin esikuvistaan jäljessä. Nykyisen ajan
-teknilliset kehitykset -- puhelin, sähkölennätin, hyry, "langaton"
-j.n.e. -- sekä sähkön aikakauteen kuuluva kiireisyys, joka vaatii
-lyhytsanaista kerrontaa, ne tekevät mahdolliseksi, että suuretkin
-nimet unohtuvat sellaiselta kaudelta, joka keksintöjen kautta on
-jäänyt kauvas taakse, kun on kysymyksessä sellainen kirjallisuuden
-haara, joka juuri näitä tarvitsee, välineikseen.
-
-Yleisenä heikkoutena parhaassakin jännistyskirjallisuudessa
-nykyaikana on luonnekuvauksen puute. Paino annetaan pelkille
-tapauksille, eipä suuria välitetä edes koossapitävästä juonesta.
-Tämä kirjallisen tuotannon haara on siten siirtynyt kirjallisen
-arvostelun ulkopuolelle, vajonnut arvottomaksi ajantappajaksi,
-joka ei esitä eläviä yksilöitä eikä siis kuvasta ehtymättömän
-kirjavana vilisevää ihmiselämää, vaan yhä uudestaan ja uudestaan
-kertailee kaavamaisen sarjan selkkauksia, joissa henkilöitä
-käytellään elottomina marionetteina. Että tällainen kirjallista makua
-kuolettava sepittely on pahaksi, sitä ei käy kieltäminen. Mutta
-ainoana parannuskeinona tietysti saattaa olla vain tarjota yleisölle
-sellaista jännityslukemista, jolla on todellista kirjallista arvoa,
-joskin se samalla täyttää ne vaatimukset mitä meidän aikamme yleisö
-mieltäkiinnittävältä ajankululta odottaa. Tehtävä ei ole helppo.
-Uusimmissa kirjailijoissa ei moista mestaria löydy.
-
-_Wilkie Collinsin_ esittäminen suomalaiselle lukijalle johtuu siitä
-vakaumuksesta, että jännittävää lukemista ajankulukseen kaipaava
-yleisö osaa sellaisessa arvostaa sille harvinaista ominaisuutta,
-kirjallista ansiokkuutta. Collins ei ainoastaan ole niitä harvoja
-menneen polven kirjailijoita, joiden jännistyskertomukset eivät
-kerrontatavan suppeutumisen ja teknillisten suurkeksintöjen kautta
-ole vanhentuneet, vaan hän on varsinaisesti tämän kertomuslajin
-_luoja_. Ja kuten jäljittelijät aina ovat laimeampia ja vain muutamia
-piirteitä esikuvastaan perineitä, siten Collinsin tuotteissa
-yhdistyy kaikki se, mikä todellisuudessa on hyvälle jännittävälle
-lukemiselle oleellista. Eihän arvostelukykyisen lukijan mieltä
-kykene viehättämään yksistään tapauksien liuta, olkoot kuinkakin
-eriskummallisia; mutta tämä on nykyhetken useimpien salapoliisia ja
-muiden jännitysjuttujen ainoana sisältönä. Askel eteenpäin on jo
-se, että tapaukset liittyvät luontevasti yhteen ja että ne myöskin
-kykenevät herättämään hetkellistäkään todellisuuden tunnelmaa.
-Mutta oikeata elävyyttä ja mielenkiintoa saa kuvaus vasta sitte,
-kun se kykenee elävöitsemään henkilöt tarkalla sielutieteellisellä
-havaintokyvyllä ja johdonmukaisella luonnekuvailulla, sekä saamaan
-taiteellisen tyylin. Nämä ansiot ovat Collinsilla, ja vielä
-lisäksi se, että hän kertomustensa pohjaksi asettaa ongelmia,
-sielutieteellisiä tutkimuksia, yhteiskunnallisia kysymyksiä, jotka
-niille antavat aatteellista merkitystä.
-
-Collins on työllänsä osottanut, että kirjallisuuden halvinkin
-muoto on jalostettavissa. Hän kuuluukin merkilliseen aikakauteen,
-joka kohotti lukuisia kirjallisuuden ja taiteen muotoja suurimpaan
-kukoistukseen mitä mennyt vuosisata tuntee. Valitsemansa alan vuoksi
-hän tietysti on tuon jakson vähimmän huomattuja miehiä. Silti hän
-on suuren yleisön suosikki; hänen teoksiaan leviää suunnattomina
-painoksina, ja kun nyt jännityskertomus on päässyt erityiseen
-vauhtiin, on hänenkin merkityksensä silmäänpistävämpi.
-
-Yhdeksännentoista vuosisadan viides kymmen oli Englannin
-sivistys-elämässä mitä äkillisimmän loistokauden alkuna. Monilla
-aloilla syntyi ihan yksiin aikoihin suuri herätys, nousi neroja,
-jotka voimakkaalla omintakeisuudella loivat kehitykselle uusia uria.
-Huomattavin oli prerafaelilaisen liikkeen syntyminen maalaustaiteessa
-ja romaanikirjallisuuden elpyminen muutamien mestarikertojain
-käsissä vielä tähän päivään asti koko brittiläistä kirjatuotantoa
-vallitsevaksi muodoksi.
-
-Tähän henkisten voimien vilkkaimpaan kukoistusaikaan sattuu
-William Wilkie Collinsin nuoruus. Syntyneenä tammik. 8 p. 1824
-Lontoossa hänen ensimäiset kirjalliset vaikutelmansa ovat ajalta,
-jolloin _Lytton-Bulwer_ parhaillaan kiehtoi mieliä romanttisilla
-rikollissankareillaan ja _Charles Dickens_ alotti kansallisten
-porvariromaaniensa sarjan "Pickwick-klubin papereilla". Collinsilla
-oli kaikki edellytykset päästä aikansa suurkirjailijain riviin,
-jotka -- - omituista kyllä -- olivat melkein järjestään samalla
-taiteilijoita ja sen vuoksi oivallisia vaikuttavien kohtausten
-tyylittelijöitä. Hänen isänsä oli taidemaalari William Collins
-(1788--1847), nuorempi veli oli samalle alalle antautunut Charles
-Allston Collins, ja kasteessa hän sai nimensä isänsä läheisimmän
-ystävän, kuuluisan laatumaalaaja Sir David Wilkien kunniaksi. Hän
-oli siten taiteilijaverta, ja sai kasvatuksensa taiteellisessa
-ympäristössä, kaikin puolin kuin oli laita Englannin nykyisen
-suurimman kertojan Rudyard Kiplingin. 15-vuotiaana hän pääsi
-vanhempainsa kanssa pariksi vuodeksi taiteen kotimaahan Italiaan
-ja sai Roomasta puitteet ensimäiselle kirjalliselle yritykselleen.
-Nuoruuden kasvatus oli siten omiaan taiteellisen kirjailijan uralle.
-
-Toiselle häntä sentään aiottiin. V. 1841 isä pani hänet oppiin
-Antropus & C:on teeliikkeeseen, viiden vuoden sopimuksen solmien
-ja Collins sai siten tuntea samaa hengettömän työn katkeruutta
-kuin aikaisemmin Dickens. Mutta hänkin oli kiihkeä kirjallisiin
-harrastuksiin, ja erittäin vaikutti häneen alussa Lytton Bulwer,
-jonka tyyliin hän sepitti ensimäisen kirjallisen yrityksensä
-"Antoninan". Tämän sai isä käsikirjotuksena lukeakseen, ja hän
-tajusi sen oivallisuuden niin hyvin, että paikalla toimitti poikansa
-vapaaksi ja lueskelemaan lakitiedettä. Itse hän heti jälkeenpäin
-kuoli, ja Wilkien ensimäiseksi julkaistuna teoksena ilmestyi v.
-1848 laaja kaksi-osainen isän elämäkerta, saavuttaen vilkkaalla,
-vapaalla esitystavallaan suurta huomiota. Välillä hän työskenteli
-taidemaalarinakin, esittäen akatemian näyttelyssä taulun samana
-vuonna (1849), jona prerafaelilainen maalaaja-veljeskunta saneli
-suurta myrskyä herättävät opinkappaleensa. Mutta kun hän seuraavana
-vuonna sai tavatonta kiittelyä "Antoninan" julkaistuansa ja pian
-jälkeenpäin joutui Dickensin pariin, teki hän lopullisen päätöksen
-antautua vakinaiseksi kirjailijaksi.
-
-Dickens oli jo päässyt siihen johtavaan asemaan, joka hänellä
-neljännesvuosisadan ajan oli maansa kirjallisuudessa tänä neroista
-rikkaana kautena. Toimittamiinsa novellilehtiin hän keräsi
-vakinaisen avustajapiirin, jossa Collins oli hänen oikeana kätenään.
-Molemmilla oli yhteistä romaanin käsittäminen kirjoitettuna draamana
-selväjakoisine kohtauksineen ja vaikuttavine luonnepiirroksineen,
-mutta kun Dickensiä eniten viehätti pelkkä keinokasten juonien
-kehittely eriskummallisten luonnetyyppien ja liikuttavien
-tunnekoskettelujen kehykseksi, tahtoi Collins luoda kasvattavaa
-romaanikirjallisuutta kuten ylempänä on mainittu, silti käytellen
-aiheitaan merkillisyyksien romanttisessa maailmassa. Hyvin he siten
-täydensivät toisiaan.
-
-Aluksi ilmestyi Collinsin kynästä useita pienempiä yrityksiä,
-joista draama "Jäätyneellä syvyydellä" ja novelli "Sisar Rosa" ovat
-suomennetutkin. Ne saivat runsaasti lukijoita, mutta vasta kun hänen
-pääteoksensa _"Valkopukuinen nainen"_ v. 1860 ilmestyi jatkuvana
-Dickensin silloisessa novellilehdessä nimeltä "All the Year Round"
-vallotti Collins varsinaisesti yleisön. "Valkopukuinen nainen" on
-epäilemättä Collinsin paras teos. "Syöstyinä salaperäisyyteen ennen
-ensimäisen luvun loppua, me pysymme epätietoisen jännityksen tenhossa
-melkein viimeiselle sivulle asti", lausuu vakava historioitsija
-William Francis Collier siitä. Ylipainoksena se ilmestyi Barry
-Cornwallille omistettuna ja meni kuudessa kuukaudessa seitsemänä
-painoksena kaupaksi, heti ilmestyäkseen useimmille sivistyskielille
-käännettynä. "Valkopukuinen nainen" on jännistysromaaniemme suuri
-esikuva, kuten varsinaisten pikku rikosjuttujen "Naisen haamu" tahi
-salapoliisikertomusten "John Jagon henki", mainitaksemme loputkin
-Collinsin suomennetuista pikku kyhäyksistä.
-
-Olisi hukattua vaivaa luetella Collinsin tuotteliaan kynän lukuisia
-tuotteita. Riittää mainita muutamat "Valkopukuisen naisen" jälkeen
-huomattavimmat. "Kuollut salaisuus" (1857) on tutkielma sokeudesta.
-"Armadale" (1866) ja "Kainin perintö" (1888) käsittelevät kumpikin
-perinnöllisyyskysymystä. "Kuukivi" (1868) on "Valkopukuisen naisen"
-rinnalla hänen toinen pääteoksensa; kallis-arvoisen timantin
-ihmeellinen katoaminen on juonena ja sielullinen toiminta huumaavan
-lääkkeen vaikutuksen alaisena tekijän varsinainen ratkaistava.
-"Mies ja vaimo" (1870) kohdistuu sitä suunnatonta ihailua vastaan,
-jolla Englannissa voimailua harrastetaan. "Kaksi kohtaloa" (1876)
-käsittelee telepatiaa -- ajatustensiirtoa -- harvinaisella
-sukkeluudella ja on hänen myöhemmistä teoksistaan paras. Hänen
-yhteistyönsä Dickensin kanssa, novelli "Ilman menestystä", on
-suomennettu.
-
-V. 1873--4 Collins Dickensin esimerkkiä seuraten teki laajan
-luentomatkan Yhdysvalloissa, lausuen kappaleita teoksistansa. Sieltä
-palattuansa hän vietti lopun ikäänsä suuressa yksinäisyydessä, miltei
-erakkona. Jo nuorelta ijältänsä kivulloisena hän joutui unettomien
-öiden lieventämiseen käyttämään opiumia, vaipui synkkämielisyyteen
-ja äreyteen ja piti yhteyttä muun maailman kanssa vain parin
-prerafaelilaisen nuoruuden-ystävänsä kautta. Hän kuoli v. 1889.
-
-Olemme Collinsin teoksien ansioina maininneet tarkan luonnekuvauksen,
-aatteellisen pohjan ja todellisuudentunnetta luovan tyylin --
-todella ansioita, joiden rinnalla tavattoman taidokkaasti punottu
-jännittävä juoni on pelkkänä lisänä, kuten dramaattisen voimakkaiden
-kohtaustenkin sommittelu. Tämä todellisuutta uhkuva tyyli on
-Collinsin teoksissa mestarillinen, ja sen avulla hän suurimmatkin
-eriskummallisuudet loihtii niin eloisiksi eteemme, ettei lukijassa
-ennätä nousta epäilyksiä. Sitä saavuttaakseen hän, kuten esim.
-ranskalainen romantikko Prosper Mérimée, hyvin suuressa määrin
-käyttää teoksessa esiintyviä henkilöitä kertojina, terävällä
-sielullisella analyysillä jäljitellen kunkin luonteelle ja asemalle
-ominaisia muotoja; selostuksia, kirjeitä, päiväkirja-otteita esiintyy
-suunnatonta vaihtelua luovina apukeinoina. Kaikella tällä Collins
-saavuttaa sen, mikä muille on mahdotonta: että hänen tuotantonsa
-vielä on oleellisissa piirteissään vanhentumaton, ja että hänen
-nykyiselle aikakaudelle kovin laajat teoksensa ilmestyvät suurissa
-sivistysmaissa yhä uusina painoksina.
-
-Kun Collinsin todellisiin ansioihin liittyy se seikka, että
-hän on merkkimiehiä sellaiselta kirjallisuuden kaudelta, johon
-paljon nykyisestä tuotannosta nojautuu, niin on todellakin aika
-saada suomeksikin hänen pääteoksensa, näytteenä siitä miten n.s.
-jännittävää romaania parhaiten on käsiteltävä. "Valkopukuinen nainen"
-on meillä uutuus joka varmaankin saavuttaa paljon mielenkiintoa ja
-suosiota. Sen selostus jääköön lukijan omaksi tehtäväksi; muutamalla
-sanalla olemme vain johdatukseksi viitanneet tekijän asemaan
-maailmankirjallisuudessa.
-
-
-
-
-
-
-VALKOPUKUINEN NAINEN
-
-I:NEN OSA
-
-
-
-
-Piirustuksenopettaja Walter Hartrightin, Clements-Innistä, alkama
-kertomus.
-
-
-I.
-
-Tämä kertomus esittää, mitä naisen kärsivällisyys voi sietää ja mitä
-miehen kestävyys voi voittaa.
-
-Jos lain temput voisivat varmasti selvittää jokaisen epäillyn
-tapauksen ja suorittaa oikeudenkäynnin vain kohtuullisesti käyttäen
-avukseen kullan kurjaa voimaa, niin olisivat kenties ne tapahtumat,
-jotka nyt täyttävät nämä sivut, saaneet osansa yleisön huomiosta
-tuomioistuimen edessä.
-
-Mutta vielä on laki muutamissa, välttämättömissä tapauksissa lihavan
-kukkaron etukäteen palkkaama palvelija, ja siksi esitetään tämä
-kertomus ensi kerran tässä kirjassa. Samalla tavoin kuin tuomari
-muutoin olisi kuullut sen, tulee lukijankin kuulla. Ei mitään
-painavampaa asianlaitaa alusta loppuun esitetä vain kuuleman
-mukaan. Kun näiden alkusanain kirjoittaja -- Walter Hartright
-on hänen nimensä -- itse on ottanut läheisesti ja vaikuttavasti
-osaa tapauksien kulkuun, niin kuvaakin hän ne. Mutta kun hänen
-oma kokemuksensa loppuu, väistyy hän kertojan paikalta, ja toiset
-henkilöt, jotka voivat esittää tapahtumat oman kokemuksensa nojalla
-yhtä varmasti ja epäämättömästi kuin hän, lähtevät jatkamaan siitä
-kohdasta, johon hän on päättänyt.
-
-Näin ollen kuvaa useampi kynä sen tapahtuman, jota me nyt käymme
-lukijalle esittämään, kuten lainrikoksenkin oikeudessa esittää
-useampi kuin yksi todistaja -- samassa tarkoituksessa molemmissa
-tapauksissa: kuvata nimittäin asiaa selvimmässä ja puolueettomimmassa
-muodossaan ja esittää sarja yhteenkuuluvia tapauksia antamalla niiden
-henkilöiden, jotka ovat ottaneet tehokkainta osaa niihin, kunkin
-ajankohdassaan sana sanaltaan selitellä kokemuksiaan.
-
-Kuunnelkaamme siis ensiksi Walter Hartrightia, 28-vuotiasta
-piirustuksenopettajaa.
-
-
-II.
-
-Oli heinäkuun viimeinen päivä. Pitkä, kuuma kesä läheni loppuaan,
-ja me Lontoon kaduilla kulkevat, väsyneet pyhiinvaeltajat aloimme
-kaivata pilven varjostamia viljaketoja ja merenrannalla puhaltavia
-syksyn raikkaita tuulia.
-
-Mitä minuun itseeni tulee, niin oli, sanoakseni totuuden,
-näännyttävän lämmin kesä voivuttanut terveyteni, iloisen luonteeni
-ja -- suoraan sanoen -- kukkaronikin. Minä en ollut edellisenä
-vuotena hoitanut talouttani niin viisaasti, kuin minun olisi pitänyt
-hankkimiini tuloihin nähden tehdä, ja tämä tuhlaavaisuus pakotti
-minut säästäväisyyden vuoksi viettämään syksyä osaksi äitini pikku
-kodissa Hampsteadissa, osaksi omissa huoneissani kaupungissa.
-
-Minä muistan aivan hyvin, että ilta oli aivan tyyni ja pilvinen.
-Lontoon yli lepäävä ilma oli raskaampi kuin koskaan ennen; sorina ja
-liike kaduilla kaikui yhä heikommin ja kauempaa. Minusta tuntui kuin
-elämän tykintä minussa ja Cityssä, tässä suurkaupungin sydämmessä,
-yhdessä laskeutuisi yhä enemmän, heikkenisi heikkenemistään mailleen
-menevän auringon kanssa. Minä heitin pois kirjan, jota minä olin
-lukenut, tai pikemmin jonka yli olin uneksinut, ja läksin huoneistani
-saadakseni hengittää hieman etukaupunkien vilppaampaa iltailmaa.
-Oli yksi niistä kahdesta illasta viikossa, jotka minä tapani mukaan
-vietin yhdessä äitini ja sisareni kanssa. Minä suuntasin siis
-askeleeni pohjoiseen, Hampsteadia kohden.
-
-Ne tapaukset, joita nyt käyn kertomaan, pakottavat minun
-mainitsemaan, että isäni oli jo ollut kuollut useita vuosia siihen
-aikaan, jota nyt kuvaan, ja että sisareni Sarah ja minä olimme
-ainoat elossaolevat viidestä sisaruksesta. Isänikin oli ollut
-piirustuksenopettaja. Uutteraan työskenneltyään oli hänellä ollut
-runsas menestys ammatissaan, ja hänen hellä huolenpitonsa niiden
-tulevaisuudesta, joiden menestys riippui hänen ahkeruudestaan, oli
-saattanut hänen vakuuttamaan henkensä paljon suuremmalla osalla
-tulojaan, kuin useimmat ihmiset katsovat välttämättömäksi sellaiseen
-tarkoitukseen. Kiitos olkoon hänen ihmeteltävän huolenpitonsa ja
-itseuhraavaisuutensa, jäivät äitini ja sisareni hänen kuoltuaan yhtä
-riippumattomaan asemaan kuin hänen eläessäänkin. Minä sain monta
-hänen oppilastaan hänen jälkeensä, ja minulla oli täysi syy olla
-tyytyväinen siihen tulevaisuuteen, joka näytti odottavan minua urani
-alussa.
-
-Illan viimeinen valo värähteli vielä kedon korkeimmilla töyräillä, ja
-suunnaton Lontoo oli kuin vaipunut mustaan kuiluun, jossa se siinsi
-kaukana, yön varjoihin verhottuna, kun minä seisoin äitini asunnon
-edessä. Tuskin olin minä vetänyt soittokellonnauhasta, kun jo ovi
-kiivaasti ponnahti auki, ja minun arvoisa italialainen ystäväni,
-professori Pesca, näyttäytyi palvelustytön asemesta; hän töytäsi
-ilosesti ulos kohdatakseen minua ja hujautti kovin muukalaisen
-mukailun englantilaisesta hurraa-huudosta.
-
-Hänen itsensä vuoksi ja - minun täytyy lisätä -- minunkin vuokseni
-ansaitsee professori tulla perinpohjaisemmin esitetyksi. Tapaukset
-ovat tehneet hänet ensiaiheeksi siihen, että minä jouduin sekautumaan
-siihen perhejuttuun, jota tämän kirjan tarkoitus on kertoa.
-
-Olin tutustunut italialaiseen ystävääni tapaamalla hänet muutamissa
-huomattavissa kodeissa, joissa hän opetti äidinkieltään ja minä
-piirustusta. Kaikkiaan tiesin minä hänen elämänsä historiasta, että
-hän oli ennen ollut professorina Paduan yliopistossa, että hän oli
-poistunut Italiasta valtiollisista syistä, joiden lähempää laatua hän
-ehdottomasti kieltäysi kertomasta kellekään ihmiselle, ja että hän
-nyt, jo useita vuosia sitten, oli ollut Lontoossa arvossapidettynä
-kieltenopettajana.
-
-Olematta oikeastaan kääpiö -- sillä hän oli kiireestä kantapäähän
-varsin täydellisesti kehittynyt -- oli Pesca luullakseni pienin
-ihminen, jonka koskaan olen nähnyt, lukuunottamatta sellaisia,
-joita rahasta näytellään. Jo ulkomuodoltaankin tavattomana
-herätti hän vielä enemmän ihmisten huomiota luonteensa hyvillä
-ominaisuuksilla. Hänen vallitsevana ajatuksenaan näytti olevan, että
-hänen tuli osoittaa kiitollisuutta sille maalle, joka oli suonut
-hänelle pakopaikan ja mahdollisuuden tulla toimeen, pyrkimällä
-äärimmäisyyteen asti täydelliseksi englantilaiseksi. Tyytymättä
-osoittamaan kansallemme tarpeellista huomiota kuljettamalla aina
-mukanaan sateenvarjoa sekä käyttämällä sääryksiä ja valkosta hattua
-halusi hän olla englantilainen niin huvituksissa ja elämäntavoissa
-kuin ulkonäössäkin. Kun hän huomasi meidän kansakuntamme erikoisesti
-harrastavan vahvistavia ruumiinharjoituksia, otti tuo pieni mies
-sydämmensä viattomuudessa ollenkaan valmistaumatta osaa kaikkiin
-meidän englantilaisiin metsästyksiimme ja huveihimme, missä vain
-sai tilaisuutta siihen, lujasti vakuutettuna voivansa omata meidän
-taitavuutemme ja kestäväisyytemme kansallisissa urheiluissa yhtä
-helposti, kuin hän oli omannut meidän kansalliset sääryksemme ja
-valkosen hattumme.
-
-Olin nähnyt hänen panevan sokeasti henkensä vaaraan
-ketunmetsästyksellä ja pallopelissä; kohta sen jälkeen näin minä
-hänen yhtä sokeasti heittäytyvän hengenvaaraan uintiretkillä
-Brightonin luona.
-
-Me olimme sattumalta tavanneet toisemme siellä ja olimme yhdessä
-kylpemässä. Jos me olisimme puuhanneet jossakin huvissa, joka oli
-erikoinen meidän kansakunnallemme, olisin minä luonnollisesti
-huolellisemmin tarkannut Pescaa, mutta kun muiden maiden asukkaat
-tavallisesti ovat yhtä taitavia varomaan itseään vedessä kuin
-me englantilaisetkin, niin ei koskaan pälkähtänyt päähäni, että
-uimataitokin oli niiden miehuullisten harjotusten luettelossa, joita
-professori uskoi voivansa suorittaa omin neuvoin. Heti sen jälkeen
-kuin me olimme lähteneet rannasta, huomasin minä, ett'ei ystäväni
-ollutkaan matkassa, ja käännyin katsomaan, mihin hän oli puikahtanut.
-Kauhukseni ja hämmästyksekseni en minä nähnyt itseni ja maan välissä
-mitään muuta valkoista kuin kaksi pientä käsivartta, jotka hosuivat
-muutamia hetkisiä veden pinnalla ja sitten katosivat näkyvistäni.
-Kun minä sukelsin hänen peräänsä, makasi tuo pieni miesraukka aivan
-liikkumattomana, kokoonkyyristyneenä merenpohjassa liuskakivipaasien
-muodostamassa syvennyksessä ja näytti entistäänkin pienemmältä. Niinä
-muutamina minuutteina, jotka kuluivat, ennenkuin minä ehdin viedä
-hänet rantaan, piristyi hän ja nousi portaita ylös minun auttaessani.
-Heti kun hän taas tuli tajuihinsa, valtasi hänet merkillinen
-harhaluulonsa uimataidosta. Niin pian kun hän kylliksi oli lakannut
-loukuttamasta leukojansa voidakseen puhua, hymyili hän väsyneesti ja
-lausui, että hän luuli saaneensa suonenvedon vedessä ollessaan.
-
-Mutta hänen toivuttuansa täysin ja seisoessamme yhdessä rannalla
-mursi hänen lämmin, etelämaalainen luonteensa kaikki teennäiset
-englantilaiset siteet silmänräpäyksessä. Hän vakuutti minulle
-mitä innokkaimmin kiitollisuuttaan -- huudahti ihastuneena
-liioitellulla, italialaisella tavallaan, että minä tästä lähtien
-saisin määrätä hänen elämästään -- ja selitti, ett'ei hän koskaan
-voisi tuntea itseänsä onnelliseksi, ennenkuin hän puolestaan olisi
-ollut tilaisuudessa osoittamaan kiitollisuuttaan minulle jollakin
-palveluksella, jota minä voisin muistella koko elämäni ajan.
-
-Minä koetin parhaani mukaan hillitä hänen kyyneliään ja vakuutuksiaan
-kääntämällä koko seikkailun leikiksi ja uskoin lopulta onnistuneeni
-jossakin määrin vähentämään Pescan liioteltua kiintymyksen tunnetta
-minuun. Vähän uskoin minä silloin -- vähän voin minä ajatella
-sittemmin, kun meidän hupaisa loma-aikamme oli lopussa -- että se
-tilaisuus palvella minua, jota kiitollinen seuraajani niin hartaasti
-odotti, pian tulisi; että hän tekemällä tämän palveluksen, johtaisi
-koko minun elämäntehtäväni uudelle uralle, vieläpä samalla laittaisi
-niin, että minä tuskin enää olisin sama ihminen kuin ennen.
-
-Ja kumminkin tapahtui niin. Jollen minä olisi sukeltanut
-professori Pescan perästä sinne, missä hän merenpohjassa lojui
-liuskakivivuoteellaan, en minä totta tosiaan koskaan olisi joutunut
-osalliseksi siihen tapaukseen, jonka nämä lehdet sisältävät, --
-minä en silloin kenties koskaan olisi kuullut mainittavan edes sen
-naisen nimeäkään, joka on elänyt kaikissa minun ajatuksissani, joka
-on vallannut koko minun sieluni, ja tullut siksi voimaksi, joka nyt
-johtaa tässä elämässä minun kohtaloitani.
-
-
-III.
-
-Pescan kasvojen ilme ja käytös sinä iltana, jolloin me tapasimme
-toisemme äitini oven edessä, ilmoittivat minulle heti, että jotakin
-merkillistä oli tapahtunut. Oli kumminkin aivan turhaa nyt heti
-toivoa selitystä. Minä voin vain aavistaa hänen vetäessään minua
-molemmista käsistä sisään, että hän, tuntien minun tapani, oli
-saapunut tänne varmasti tavatakseen minua tänä iltana ja että hänellä
-oli minulle ilmoitettavana joitakin asioita, jotka erikoisesti
-miellyttäisivät minua.
-
-Me töytäsimme vieraskamariin säädyttömän nopeasti. Äitini istui
-avonaisen ikkunan ääressä, hymyillen ja löyhytellen itseänsä
-viuhkalla. Pesca oli hänen erikoisia suosikkejaan, ja hänen
-rajuimmatkin ominaisuutensa olivat aina anteeksi-annettavia äidin
-mielestä. Hellä äitini! Ensi hetkestä, kuin hän huomasi pikku
-professorin syvästi kiitollisena kiintyneen hänen poikaansa, oli hän
-tuntenut sydämmensä lämmenneen häntä kohtaan ja siitä lähtien piti
-kaikkia professorin hullunkurisia ulkomaalaisia ominaisuuksia hyvinä
-ja luvallisina yrittämättä edes käsittää niitä.
-
-Sisareni Sarah oli ihme kyllä, huolimatta nuoruudestaan, vähemmin
-voitettavissa. Hän antoi tosin täyden arvonsa Pescan oivallisille
-ominaisuuksille; mutta hän ei kuitenkaan voinut hyväksyä häntä
-niin kaikessa, kuin äitini minun tähteni teki. Hänen kansallista
-sopivaisuuskäsitettään loukkasi yhäti Pescan alituinen ulkonaisten
-seikkojen halveksiminen, ja hän oli aina enemmän tai vähemmän
-hämmästynyt äitinsä luottavasta ystävyydestä innoittelevaa pikku
-muukalaista kohtaan. Minä olen huomannut, ei ainoastaan nyt sisareni
-suhteen, vaan myöskin muissa tilaisuuksissa, että me, nuorempi
-sukuhaara, emme läheskään ole niin sydämmellisiä ja helposti
-voitettavia kuin muutamat meidän vanhemmista sukulaisistamme. Yhäti
-näen minä vanhempain ihmisten innostuvan ja ilostuvan jostakin
-koituvasta huvista, joka ei vähimmässäkään määrässä voi järkähdyttää
-heidän lastenlastensa levollisuutta. Tahtosin tietää, olemmeko
-me nuorukaiset ja neitoset, todellakin niin väärentämättömän
-luonnollisia, kuin meidän esivanhempamme nuoruudessaan olivat.
-Ovatkohan kasvatuksen suuret edistykset tehneet kenties liian pitkiä
-harppauksia, ja olemmeko me, nykyajan lapset, liikasivistyneen
-yhteiskunnan viimeisiä, arvottomia jälkeläisiä?
-
-Yrittämättä antaa ratkaisevaa vastausta näihin kysymyksiin, mainitsen
-kumminkin, ett'en minä koskaan nähnyt äitiäni ja sisartani yhdessä
-Pescan seurassa huomaamatta, että äitini heistä kahdesta oli nuorempi
-mieleltään. Esimerkiksi nyt, kun tuo vanha nainen sydämmellisesti
-nauroi sille poikamaiselle tavalle, jolla me rymisten tulimme
-vierashuoneeseen, oli Sarah totisena keräämässä teekupin palasia,
-jonka professori oli pyyhkässyt alas pöydältä juostessaan ovelle
-minua vastaanottamaan.
-
-"Minä en todellakaan tiedä, kuinka olisi käynyt, Walter", sanoi
-äitini, "jos sinä olisit viipynyt paljoa kauemmin. Pesca on ollut
-aivan suunniltaan kärsimättömyydestä ja minä samoin uteliaisuudesta.
-Professorilla on jokin tärkeä tiedonanto, jonka hän sanoo koskevan
-sinua, ja hän on jyrkästi kieltäynyt antamasta hituistakaan tietää
-ystävänsä Walterin tuloa."
-
-"Kovin ikävää: kalusto on rikottu sen takia", mutisi Sarah itsekseen
-seisoessaan ja kokoillessaan rikotun kupin kappaleita.
-
-Tätä sanottaessa oli Pesca, joka kaikessa tyytyväisyydessään ja
-innossaan ei mitään tietänyt tekemästään vahingosta, hilannut raskaan
-nojatuolin huoneen toiselle puolelle, josta hän voi katsella meitä
-kaikkia kuin puhuja kuulijakuntaansa, käännettyänsä tuolin selkänojan
-meihin päin hyppäsi hän siihen, asettautui polvilleen ja puhui
-harvalukuisille kuulijoilleen tilapäisestä kateederistaan.
-
-"Nyt, hyvät parhaani", alkoi Pesca, joka aina sanoi "hyvät parhaat"
-tarkoittaessaan "arvoisia ystäviä", "kuunnelkaa minua. Hetki on
-tullut. Minä kerron hyvät uutiseni -- minä puhun nyt."
-
-"Kuule kuule!" sanoi äitini, josta kuje oli varsin hauska.
-
-"Nyt hän lyö rikki meidän parhaimman nojatuolimme selkänojan, äiti",
-kuiskasi Sarah.
-
-"Minä palaan elämäni kuluneeseen aikaan ja puhun jaloimmalle
-ihmisistä", jatkoi Pesca ja kääntäytyi innostuksen liikkeellä yli
-tuolin selustimen puheineen minua kohden. "Häntä, joka löysi minut
-suonenvedon voivuttamana merenpohjasta ja nosti minut jälleen ylös
-ihmisten ilmoille; mitähän sanoin minä toivuttuani tajuihini ja
-saatuani vaatteet päälleni?"
-
-"Paljon enemmän kuin oli tarpeen", sanoin minä niin vakavasti
-kuin voin, sillä pienemmästäkin viittauksesta tähän suuntaan oli
-ehdottomasti seurauksena, että professorin mielenliikutus pyrki
-puhkeamaan kyyneleihin.
-
-"Minä sanoin", jatkoi Pesca terhakasti, "että minä omistaisin elämäni
-kalliille Walter-ystävälleni loppupäivikseni -- ja niin teenkin.
-Minä sanoin, ett'en koskaan voisi tulla, onnelliseksi enää, ennenkun
-olisin tilaisuudessa tekemään Walterille tosi palveluksen -- enkä
-minä ole tuntenutkaan itseäni onnelliseksi, ennenkuin tänä siunattuna
-päivänä. Mutta nyt", huusi ihastunut pikku mies voimainsa mukaan,
-"nyt murtautuu tuntemani suuri onni kaikista huokosista, sillä
-sieluni, uskon, kunniani kautta -- tämä palvelus on nyt tehty, ja
-kaikki, mitä minun enää on sanottava, -- hyvin -- varsin hyvin tehty!"
-
-Tässä on mainittava, että Pesca piti kunnianaan olla täydellinen
-englantilainen kieleltään, yhtä hyvin kuin puvultaan,
-esiintymiseltään ja huveiltaankin. Hän oli painanut päähänsä
-muutamia meidän omituisimpia sanankäänteitämme ja sirotteli niitä
-keskustelussa, miten milloinkin sopi, samalla kun hän ainoastaan
-tarkaten niiden sulosointuisuutta ja aivan tuntematta niiden
-varsinaista merkitystä, toisteli niitä milloin oikein, milloin väärin
-ja aina niin nopeasti, että olisi luullut niiden olevan yhden ainoan
-tavuun.
-
-"Niiden talojen joukossa, joissa minä opetan isänmaani kieltä",
-sanoi professori, joka eksyi tuohon kauan peitettyyn selitykseen
-lausumatta sanaakaan tarkemmaksi johdannoksi, "on yksi, varsin kaunis,
-suuren torin vieressä, jota kutsutaan Portlandiksi. Tiedättehän
-kaikki, missä se on? Niin, niin -- luonnollisesti, luonnollisesti.
-Siinä kauniissa talossa, hyvät parhaani, asuu kaunis perhekin: äiti,
-vaalea ja lihava, kolme nuorta neitoa, vaaleita ja lihavia ja isä,
-vaalein ja lihavin kaikista; hän on mahtava kauppias ja hänellä on
-kultaa korvia myöten -- kaunis mies kenties aikoinaan, mutta nyt
-ruma, tultuansa kaljupäiseksi ja saatuansa kaksi leukaa. Kuunnelkaa
-nyt tarkoin! Minä luen jumalaista Dantea noiden kolmen neitosen
-kanssa ja ah! -- Jumal' auttakoon, Jumal'! jos ihmisvoimin voi sanoa,
-kuinka jumalainen Dante panee pyörälle nuo kolme sievää päätä! Mutta
-vähätpä siitä -- kaikki hyvin -- kuta useampia lukutunteja, sitä
-edullisempi minulle. Huomatkaa nyt! Kuvitelkaa, että minä tänään
-luen nuorten naisten kanssa kuten tavallista. Me olemme kaikki neljä
-Danten helvetissä. Seitsemännessä piirissä olemme kiinni, samapa se:
-kaikki piirit ovat yhtäläisiä noista kolmesta, vaaleasta, lihavasta
-neitosesta -- seitsemännessä piirissä kumminkin takertuvat oppilaani,
-ja saadakseni heidät vauhtiin taas alan minä kertoa muististani ja
-selittää, kunnes tulen tulipunaiseksi hedelmättömästä innostuksesta,
-silloin -- kuuluvat saappaat narisevan käytävässä, ja sisään astuu
-pappa-kulta, mahtava kauppias kaljuine paineen ja kaksine leukoineen.
--- Haa! hyvät parhaani, minä olen lähempänä selitystäni, kuin te
-luulettekaan. Oletteko olleet kyllin kärsivällisiä vai oletteko
-sanoneet itseksenne: mikä tuhat tulimmainen Pescaa vaivaa tänään,
-hänhän on niin pitkäveteinen?"
-
-Me vakuutimme kaikki varsin mielellämme kuuntelevamme, ja professori
-jatkoi:
-
-"Kädessään oli pappa-kullalla kirje, ja pyydettyään anteeksi, että
-hän oli häirinnyt meitä hornan valtakunnassa yksinkertaisilla,
-maallisilla asioillaan, kääntyi hän noihin kolmeen nuoreen neitoseen
-ja alkaa, kuten te englantilaiset alatte kaiken, mitä teillä tässä
-siunatussa maailmassa on toisillenne sanomista, suurella O:lla.
-'O' rakkaimpani', sanoo kauppias, 'minä sain kirjeen ystävältäni
-M:ltä' -- nimi on hälvennyt muististani, mutta viispä siitä sen
-kyllä muistamme, niin, niin -- no niin! Pappa sanoo siis: 'minä
-sain kirjeen ystävältäni M:ltä -- ja hän pyytää minua hankkimaan
-piirustuksenopettajan, joka tahtoisi tulla hänen maatilallensa.
-Jumal'auttakoon, Jumal', olisipa minua haluttanut käärästä, jos
-vain olisin yltänyt, käteni hänen kaulaansa ja painaltaa häntä
-rintaani vasten pitkään ja hartaaseen syleilyyn. Vaan kuten nyt oli,
-liikahtelin minä vain levottomasti tuolillani. Minä istuin kuin
-ohdakkeilla ja minun sieluni paloi halusta saada puhua; mutta minä
-pidätin kieleni ja annoin papan jatkaa samaan suuntaan: 'kenties te
-tunnette', sanoi tuo hyvä rauhaisa mies pujotellessaan ystävänsä
-kirjettä edestakaisin peukalonsa ja sormiensa välissä, 'kenties te
-tunnette jonkun piirustuksen opettajan, jonka minä voisin esittää?'
-Kolme neitoa katsoi toisiansa ja sanoi sitten: 'Oi, ei hyvä pappa!
-Mutta tässä on herra Pesca.' -- Kun minun nimeni siten mainittiin,
-en minä voinut enempää pidättäytyä -- ajatus teistä, hyvät parhaani,
-kohosi päähäni -- minä hyppään ylös niin kiivaasti, kuin olisi
-naula ampuutunut lattiasta läpi tuolin täytteen -- minä käännyn
-mahtavaan kauppiaaseen ja sanon: 'paras sir, mies on tiedossa!
-Maailman ensimmäinen, paras piirustuksen opettaja. Kirjoittakaa
-hänestä tämän illan postissa, esittäkää ja lähettäkää hän kiluineen
-kaluineen (englantilainen sananparsi -- eikö niin?), lähettäkää hän
-kiluineen kaluineen huomisella junalla!' -- 'No, no', sanoi pappa,
-'onko hän ulkomaalainen vai englantilainen?' -- 'Englantilainen
-kiireestä kantapäähän', vastasin minä. -- 'Arvossa pidettävä
-mies?' kysyy pappa. -- 'Sir' sanon minä, sillä tämä viimeinen
-kysymys suututtaa minua, enkä minä aio enää antautua luottavaan
-puheluun hänen kanssaan, 'sir! neron kuolematon tuli palaa tämän
-englantilaisen rinnassa samoinkuin hänen isänsäkin ennen muinoin!'
--- 'Nero on suuri asia hra Pesca, suuri asia!' sanoo kultainen
-barbaari. 'Me emme suuriakan piittaa nerosta tässä maassa, ellei se
-ole yhtynyt kunnioitettavaan luonteeseen -- mutta silloin olemme
-me varsin iloisia omatessamme sen. Voiko Teidän ystävänne hankkia
-joitakin todistuksia -- joitakin suosituskirjeitä?' -- 'Todistuksia?'
-sanon minä. 'Haa! Jumal' auttakoon, Jumal'! Totta tosiaan, uskon
-sen' kokonaisia pinkkoja suosituskirjeitä ja todistuksia, jos
-Teitä miellyttää.' -- 'Pari on kylliksi', sanoo tämä rahakas mies
-levollisesti. 'Ilmoittakaa hänelle, että hän lähettää ne minulle
-sekä nimensä ja osoitteensa. Ja -- odottakaa, odottakaa, herra Pesca
--- ennenkun Te menette ystävänne luo, on ehkä paras, että minä
-annan Teille pienen lipun.' -- 'Lipun!' minä sanoin harmistuneena.
-'Ei mitään pankkilippuja, jos suvaitsette, ennenkuin minun taitava
-englantilaiseni on ansainnut ne.' -- 'Pankkilippuja!' sanoo pappa
-suuresti kummastuneena, 'kuka puhuu pankkilipuista? Minä tarkoitan
-ainoastaan selontekoa ehdoista ja siitä, mitä häneltä vaaditaan.
-Jatkakaa luentoanne, herra Pesca, ja minä jätän Teille tarpeellisen
-otteen ystäväni kirjeestä.' -- Sitten tarttuu kauppias kynäänsä,
-musteeseensa ja paperiinsa, ja minä syöksyn alas Danten helvettiin
-ja kolme nuorta neitoani perästäni. Kymmenessä minuutissa on
-muistilippu valmis ja isän saappaat narisevat taaskin käytävässä
-yhä kauemmas. Tästä hetkestä lähtien voin minä uskoni, sieluni ja
-kunniani kautta pyhäksi vakuuttaa, ett'en minä tiedä, mitä sitten
-tapahtui. Ihana ajatus, että tilaisuus jo on tullut ja että minun
-kiitollisuudenvelkani rakkaimmalle ystävälleni maailmassa on kuin
-maksettu, syöksee päähäni ja tekee minun melkein juopuneeksi ilosta.
-Kuinka minä lopulta toimitin neitoni ja itseni ylös manalan majoista
-kuinka minun toiset luentoni sitten sujuivat, kuinka vähäinen
-päivälliseni liukui alas kurkustani -- tästä kaikesta en tiedä
-enempää kuin kuun ukko. Riittää mielestäni, että seison tässä,
-vahvana kuin elämä, lämpimänä kuin tuli, onnellisena kuin kuningas,
-mahtavan kauppiaan muistilippu kädessäni. Ha-ha-haa! hyvä -- hyvä
--- hyvä -- aivan hyvä!" Professori kieputti paperia päänsä yllä ja
-päätti pitkän ja sanarikkaan kertomuksensa terävällä italialaisella
-mukailullaan englantilaisesta hurraa-huudosta.
-
-Heti hänen vaiettuaan nousi äitini ylös punertavin poskin ja
-loistavin silmin. Hän tarttui lämpimästi pikku miehen molempiin
-käsiin.
-
-"Paras, hyvä Pesca", sanoi hän, "minä en ole koskaan epäillyt Teidän
-todellista ystävyyttänne Walteria kohtaan -- nyt olen minä kumminkin
-enemmän kuin koskaan vakuutettu siitä".
-
-"Minä olen varma siitä, että me Walterin vuoksi olemme suuressa
-kiitollisuuden velassa professori Pescalle", lisäsi Sarah. Hän
-nousi puhuessaan puoleksi ylös mennäkseen nojatuolin luo. Mutta
-nähdessään, kuinka Pesca ihastuneena suuteli äitini käsiä, tuli hän
-vakavannäköiseksi ja istuutui jälleen. "Jos tuo luottava pikku herra
-kohtelee tuolla tavalla äitiäni, miten hän sitten minua kohteleisi?"
-Kasvot puhuvat joskus totuuden kieltä. Tämä oli epäilemättä Sarah'n
-ajatus, hänen istuutuessaan tuolille.
-
-Vaikka minä kiitollisena tunnustinkin Pescan ystävällisen huolenpidon
-minun menestyksestäni, olin minä tuskin niin innostunut asiasta,
-kuin minun olisi tullut olla, kun nyt toive tästä tulevaisuuden
-tehtävästä avautui silmieni eteen. Professorin lopetettua vihdoinkin
-käden suutelemisen kiitin minä sydämmellisesti häntä hänen
-ystävällisyydestään ja pyysin saada nähdä sen muistilistan, jonka
-hänen arvoisa isäntänsä oli lähettänyt minulle.
-
-Pesca ojensi minulle paperin riemuitsevalla käden liikkeellä.
-
-"Lue!" sanoi pikkumies juhlallisesti. "Minä voin vakuuttaa sinulle,
-ystäväni, että pappa-kullan kirjoitus kyllä puhuu puolestaan."
-
-Ehdot olivat yksinkertaisesti, selvästi ja hyvin asetetut; ne
-kuuluivat seuraavasti:
-
-_Ensiksi:_ että Frederick Fairlie, Esquire, Limmeridge-Housessa
-Cumberlandissa, halusi ottaa täysin taitavan piirustuksenopettajan
-neljän kuukauden ajaksi.
-
-_Toiseksi:_ että työ, jota tältä mestarilta vaaditaan, oli kahta
-laatua: hänen pitäisi opettaa kahta nuorta naista maalaamaan
-vesivärillä ja käyttämään oppituntiensa välisen ajan järjestääkseen
-ja asettaakseen hyvään kuntoon piirustus- ja gravyyrikokoelman, jota
-laiminlyönnin takia oli huonosti hoidettu.
-
-_Kolmanneksi:_ että se palkkio, joka tarjottiin tälle henkilölle, jos
-hän oikein ja hyvin suorittaisi molemmat tehtävät, oli neljä guineaa
-viikossa; että hänen tuli oleskella Limmeridge-Housessa ja että häntä
-piti siellä kohdeltaman aivan kuin gentlemania.
-
-_Neljänneksi ja viimeiseksi:_ ettei kenenkään henkilön pitäisi
-ajatella hakea tätä paikkaa, ellei hän voi tarjota puolueettomia
-suosituksia niin hyvin luonteestaan kuin taidostaankin. Todistukset
-ovat jätettävät herra Fairlien ystävälle Lontoossa, joka on saanut
-tehtäväkseen järjestää asian. Tässä ohjeessa oli Pescan Portland
-placen varrella asuvan isännän allekirjoitus ja osoite -- ja siihen
-päättyi muistilippu.
-
-Esitys oli todellakin houkutteleva. Se työ, jota tarjottiin minulle,
-näytti tulevan sekä helpoksi että mieluiseksi, se oli saatavana
-syyskuukausiksi, siksi aikaa vuodesta, jolloin minulla oli vähemmän
-muuta työtä, ja sen kokemuksen perusteella, jonka minä olin saanut
-ammatissani, olivat ehdot aivan ihmeteltävän hyvät. Minä tiesin
-tämän; minä tiesin, että minun tulisi pitää itseäni onnellisena, jos
-minä saisin tarjotun paikan -- enkä kumminkaan ollut vielä lukenut
-läpi muistilippua, kun minä tunsin selittämätöntä vastenmielisyyttä
-ottaa vastaan paikka. En koskaan tätä ennen elämässäni ollut
-tuntenut velvollisuutena ja taipumukseni -- olevan niin kiusallisen
-selittämättömästi ristiriidassa keskenään kuin tässä tilaisuudessa.
-
-"Oi, Walter, sinun isälläsi ei ollut koskaan sellaista tarjousta!"
-sanoi äitini luettuaan paperin ja ojennettuaan sen takaisin minulle.
-
-"Kuinka onnellista sinulle päästä tuttavuuteen sellaisen hyvän
-perheen kanssa", lisäsi Sarah ojentautuessaan istuimellaan, "ja
-päästä siihen niin tunnollisella ja yhdenvertaisella tavalla."
-
-"Niin, niin, ehdot ovat kylläkin kaikin puolin houkuttelevat",
-vastasin minä kärsimättömästi. "Mutta ennenkun minä lähetän
-todistukseni, haluaisin kumminkin vähän aikaa miettiä asiaa..."
-
-"Miettiä asiaa!" huudahti äitini. "Kuinka, Walter? Mitä tarkoitat?"
-
-"Miettiä asiaa!" toisti sisarenikin. "Sepä merkillistä! Sellaisessa
-olosuhteessa!"
-
-"Miettiä asiaa!" kajahti kuin kaiku professorin huulilta. "Mitä
-sinulla on epäilemisen syytä? Vastaa minulle heti! Etkö sinä ole
-valittanut terveytesi kärsivän? Etkö ole ikävöinyt edes kerrankin
-saada hengittää oikein raikasta maaseutuilmaa? No hyvä! Sinulla on
-nyt kädessäsi sitoumus mitä raikkaammasta maaseutuilmasta, niin
-paljon kuin sinä voit hengittää sitä neljän kuukauden aikana.
-Eikö niin? Häh? Ja toisekseen -- sinä tarvitset rahaa. Hyvä!
-Onko neljä guineaa viikossa pikkuasia? Jospa minä saisin sen!
--- Jumal' auttakoon, Jumal' eipä minun saappaani nariseisi yhtä
-itsetyytyväisesti kuin pappakullan! Ajatteleppas vain: neljä guineaa
-viikossa ja siihen saada olla kahden ihastuttavan nuoren naisen
-seurassa ja mikä parempi: -- hyvä vuoteesi, ihana aamiaisesi, hieno
-päivällisesi, teesi, vaahtoova englantilainen oluesi -- kaikki
-ilmaiseksi -- kuinka, Walter, paras, hyvä ystäväni -- mitä tuhat
-turkosta, tuhat! Ensi kerran luulen nyt saavani silmäni oikein auki
-katsoakseni ja ihmetelläkseni sinua!"
-
-Mutta ei äitini nähtävä hämmästys minun käytökseni johdosta enemmän
-kuin Pescan huolekas luetteleminen kaikesta uuden toimeni loistavista
-eduista voinut hävittää minun merkillistä haluttomuuttani matkustaa
-Limmeridge-Houseen. Tehtyäni kaikki pikku väitteet, jotka vain
-keksin, Cumberlandiin matkaamista vastaan, ja kuultuani kaikki ne
-peräkkäin kumottavan, koetin minä lopulta turvautua kysymykseen,
-mitä tulisi minun lontoolaisista oppilaistani sillä aikaa, kun minä
-Limmeridge-Housessa opettaisin nuoria naisia maalaamaan luonnon
-mukaan? Hyväksyttävä vastaus tähän oli, että suurin osa heistä olisi
-tavallisilla syysmatkoillaan, ja ne harvat, jotka olisivat kotona,
-voitaisiin uskoa eräälle ammattitoverilleni, jonka oppilaat minä
-kerran ennen olin ottanut hoitaakseni. Sisareni muistutti, että
-tämä herra juuri äskettäin, oli tarjonnut minulle apuansa, jos minä
-itse tahtoisin poistua kaupungista; äitini kehotti minua vakavasti
-olemaan antamatta perusteettoman oikun olla ehkäsemässä etuani ja
-terveyttäni, ja Pesca vannotti minua tuskaisella äänellä, ett'en
-kiusaisi häntä niin kovin hylkäämällä ensimmäisen palveluksen, minkä
-hän voi tehdä ystävälleen, joka kerran oli pelastanut hänen henkensä.
-
-Sen selvän rehellisyyden ja ystävyyden, joka oli näiden
-sanojen takana, täytyi vaikuttaa jokaiseen ihmiseen, jolla oli
-kipinäkin tunnetta sydämmessään. Vaikka minä en voinut voittaa
-kummallista vastenmielisyyttäni, oli minulla kyllin oikeudentuntoa
-sydämmellisesti hävetä sitä ja lopettaa neuvottelu toivotulla
-tavalla: lupaamalla kaikki, mitä minulta tahdottiin.
-
-Loppuilta kului varsin rattosasti tehdessä kaikenlaisia hauskoja
-kuvitteluja siitä, kuinka minä viettäisin aikani noiden kahden
-nuoren naisen kanssa Cumderlandissa. Pesca, joka eloutui meidän
-kansallisesta groggistamme, mikä näytti ihmeellisesti kohoavan
-hänelle päähän viisi minuuttia sen jälkeen, kuin se oli luisunut
-alas hänen kurkustansa, osoitti taaskin haluavansa olla täysin
-englantilainen pitämällä joukon puheita tiheään toinen toisensa
-perästä. Hän esitti maljan äidilleni, sisarelleni, minulle; ja
-sitten maljoja joukottain herra Fairlielle, molemmille nuorille
-naisille ja Herra ties' kelle kaikille, sekä piti lopulta seuran
-puolesta liikuttavan kiitospuheen itselleen. "Tahdon sanoa sinulle
-sanasen kaikessa luottamuksessa, Walter", sanoi pikku ystäväni
-salamyhkäisesti minulle yhdessä kotia mennessämme. "Tunnen melkein
-päätäni viipottavan kaunopuheisuuteni tuottamasta ilosta. Kunnianhimo
-hehkuu minussa. Jonakin päivänä piakkoin tulen minä teidän jaloon
-parlamenttiinne. Minun elämäni kaunein unelma on saada kerran olla:
-suuriarvoinen herra Pesca, M. P. (parlamentin jäsen!)"
-
-Huomisaamuna lähetin minä todistukseni professorin rikkaalle
-suosijalle Portland-placen varrella. Kolme päivää kului, ja minä
-aavistelin salaisella mielihyvällä, ett'ei minun papereitani katsottu
-täysin päteviksi. Mutta neljäntenä päivänä tuli vastaus. Se sisälsi,
-että herra Fairlie oli ottanut minut palvelukseensa toivoen, että
-minä heti lähtisin matkalle Cumberlandiin. Kaikki tarpeelliset ohjeet
-matkaa varten oli selvästi ja tarkkaan merkitty jälkikirjoitukseen.
-
-Jotenkin vastenmielisesti järjestelin minä lähtöäni Lontoosta
-seuraavaksi aamuksi. Iltapuoleen pistäytyi Pesca luokseni, matkalla
-kutsupäivällisille, ottaakseen minulta hyvästit.
-
-"Kyyneleeni lakkaavat juoksemasta sinun poissaolessasi", sanoi
-professori iloisesti, "nauttiessani siitä suloisesta ajatuksesta,
-että juuri minun käteni on ensiksi johtanut sinut onnen radalle läpi
-elämän. Mene, ystäväni! Kun sinun aurinkosi loistaa Cumberlandissa,
-niin kiiruhda Herran nimessä korjaamaan heinääsi. (Englantilainen
-sananlasku, vai mitä?) Mene naimisiin toisen nuoren neitosen kanssa,
-tule suuriarvoiseksi herra Hartrightiksi, parlamentin jäseneksi;
-ja kun sinä seisot korkeimmillaan onnen portailla, niin muista
-kuitenkin, että vähäpätöinen Pesca on aikaansaanut kaikki tyyni!"
-
-Minä koetin yhdessä pikku ystäväni kanssa nauraa hänen leikkisille
-jäähyväisilleen, mutta se oli minusta mahdotonta. Oli jotakin, joka
-vaikutti minuun melkein kiusallisen mielialan, hänen hyvästellessään
-näin ilosesti.
-
-Jäätyäni jälleen yksikseni ei ollut enää mitään muuta tehtävää, kuin
-mennä Hampsteadiin lausumaan äidilleni ja sisarelleni jäähyväiset.
-
-
-IV.
-
-Kuumuus oli koko päivän ollut painostava, ja nyt oli tyyni ja lämmin
-yö.
-
-Äidilläni ja sisarellani oli niin paljon puhumista minulle, ja he
-olivat niin monta kertaa pyytäneet minua viipymään vielä viisi
-minuuttia, että oli lähes puoliyö talonveräjää takanani suljettaessa.
-Minä kuljin muutamia askelia eteenpäin lähintä Lontooseen johtavaa
-tietä, mutta pysähdyin sitten epäröimään.
-
-Täyskuu loisti kirkkaana tummansiniseltä taivaalta ja levitti niin
-kummallisen valon kedon kummuille ja laaksoille, että se näytti
-olevan ainakin sata peninkulmaa suuresta kaupungista, joka oli
-tuolla alhaalla. Ajatus tulla ennen, kuin todella tarpeen oli,
-kuumaan tukahduttavaan Lontooseen kiusasi minua. Mennä levolle
-kuumentuneihin huoneihini tai vähitellen tukahtua näytti minusta,
-tuntiessani nyt sekä ruumiillista että sielullista levottomuutta,
-olevan melkein sama. Minä päätin mennä kotiin pisintä kiertotietä,
-jonka voin löytää, saadakseni olla kauemmin raikkaassa ilmassa;
-minä halusin kulkea erästä valkosta polkua, joka koukertelee aution
-kedon poikki ja lähenee Lontoota Finchleyn tiellä, ja siten palata
-erään sen raikkaimman etukaupungin kautta, päivän ensi koitteessa --
-Regents-Parkin länsipuolelta.
-
-Minä aloin siis kulkea aivan hitaasti ketoa nauttiessani maiseman
-ihanasta hiljaisuudesta ja ihmetellessäni valon ja varjojen kauneita
-värähdyksiä, kun ne seurasivat toisiansa epätasaisella maalla
-kaikkialla ympärilläni. Niin kauan kun minä vielä etenin tällä
-ensimmäisellä ja kauneimmalla osalla yöllistä matkaani, valtasi
-sieluni avonaisesti se vaikutelma, jonka ympäröivä näytelmä loitsi,
-ja minä ajattelin aivan vähän mitään muuta -- niin, totta tosiaan
-voin minä sanoa ajatelleeni tuskin mitään.
-
-Mutta kuljettuani kedon ja tultuani eräälle syrjätielle, jossa ei
-ollut mitään nähtävää, alkoi minun ajatuksissani aivan luonnollisesti
-kierrellä pian koituva muutos elämäntavoissani ja tehtävissäni. Kun
-minä olin saapunut tämän pienen tien päähän, olin minä aivan vaipunut
-unelmiini ja epämääräisiin kuvitelmiini Limmeridge-Housesta, herra
-Fairliestä ja kahdesta nuoresta naisesta, joiden opetuksesta maalata
-vesivärillä minun tuli heti pitää huolta.
-
-Minä olin nyt kulkiessani tullut siihen kohtaan, jossa neljä tietä
-yhtyy -- Hampsteadiin johtava, jota olin tullut, Finchleyhin vievä,
-West-Endiin vievä ja Lontoosta tuleva. Koneellisesti olin minä
-poikennut viimemainitulle ja astuskelin autiota maantietä mietteissä,
-jotka minä varsin hyvin muistin, miltähän nuo Cumberlandin nuoret
-naiset näyttäisivät -- kun silmänräpäyksessä veri jähmettyi
-suonissani siitä, että joku takanani laski olkapäälleni käden,
-nopeasti, kevyesti.
-
-Minä pyörähdin samassa ympäri ja puristin kiivaasti kävelykeppini
-kädensijaa.
-
-Siinä, keskellä leveää, kuun valaisemaa maantietä seisoi -- ikäänkuin
-hän olisi samana hetkenä kohonnut maasta tai pudonnut taivaasta --
-yksinäinen nainen puettuna kiireestä kantapäähän valkoseen pukuun,
-hänen silmänsä tarkastivat vakavalla, tutkivalla ilmeellä minua,
-hänen ojennettu kätensä osoitti Lontoon yllä olevaa tummaa pilveä
-siinä seisoessamme vastakkain. Hämmästyin liian paljon ja vakavasti
-nähdessäni aavistamatta tuon kummallisen olennon tällä yksinäisellä
-paikalla sydän yöllä kysyäkseni, mitä hän tahtoi. Omituinen nainen
-puhui ensin.
-
-"Johtaako tämä tie Lontooseen?" kysyi hän.
-
-Minä katsoin tarkkaan häntä hänen tehdessään tämän kummallisen
-kysymyksen. Kello oli nyt melkein yksi. Kuunvalossa voin minä
-huomata, että hänellä oli väritön, nuorekas muoto, laiha ja kuihtunut
-poskilta ja leuan ympäriltä; suuret, suruiset, tavattoman tarkastavat
-silmät, hermostunut, päättämätön ilme suupielissä ja vaalea,
-kullankeltainen tukka. Ei ollut mitään rohkeata, mitään häpeämätöntä
-hänen esiintymistavassaan; se oli hiljaista ja välttelevää -- hieman
-surullista ja epäilevää; se ei näyttänyt olevan aivan ylhäisen
-naisen, mutta ei taas alhaissäätyisenkään. Ääni oli -- sikäli
-kuin olen vielä kuullut sitä -- jotenkin kummallisen hiljaista ja
-yksitoikkoista, ja hän puhui tavattoman nopeaan. Hänellä oli pieni
-matkareppu kädessä ja hänen pukunsa -- hattunsa, kaulahuivinsa
-ja hameensa, kaikki tyyni valkosia -- ei mielestäni näyttänyt
-hienolta eikä kalliilta. Hänen vartalonsa oli solakka ja hieman yli
-keskipituuden, käynti ja liike vapaat sopimattoman vallattomuuden
-viitteestäkin. Kaiken tämän voin minä huomata epävakaisessa
-kuunvalossa ja ällistyksissäni kohtauksemme johdosta. Millainen
-nainen hän oli ja miksi hän oli maantiellä yksin kello yhden aikaan
-sydänyöllä, en minä ollenkaan voinut ymmärtää. Siitä olin aivan
-varma, ett'ei kukaan mies, olkoonpa kuinka halpa ajatustavaltaan
-tahansa, olisi voinut selittää väärin hänen syitään puhutella minua
-näin myöhäisenä aikana ja noin yksinäisellä paikalla.
-
-"Kuulitteko, mitä minä sanoin?" jatkoi hän samalla kertaa
-levollisesti ja kiireesti, mutta ilman vähintäkään kärsimättömyyttä
-ja tyytymättömyyttä. "Minä kysyin, viekö tämä tie Lontooseen."
-
-"Kyllä", vastasin minä, "tämä on oikea tie; se johtaa S:t
-Johns-Woodin ja Regents-Parkiin. Teidän täytyy suoda anteeksi,
-ett'en minä heti vastannut. Minä hämmästyin todellakin Teidän
-odottamattomasta näkemisestänne tässä tiellä -- nytkään en voi
-ymmärtää Teitä."
-
-"Ettehän epäile minun tehneeni jotakin pahaa? Sitä en ole tehnyt.
-Minulle on tapahtunut onnettomuus -- tunnen itseni kovin onnettomaksi
-ollessani yksin näin myöhään. Miksi epäilette minun tehneen väärin?"
-
-Hän puhui tarpeettoman vakavasti ja liikuttavasti ja peräytyi
-muutamia askelia takaisin. Minä koetin kaikin tavoin rauhoittaa häntä.
-
-"Pyydän, ett'ette epäile minun pahaa ajattelevan Teistä", sanoin
-minä, "tai mitään muuta toivovan kuin saavani auttaa Teitä voimieni
-mukaan. Minä hämmästyin vain, että Te niin aavistamatta ilmaannuitte
-tälle tielle, joka hetkinen sitä ennen oli aivan typi tyhjä."
-
-Hän kääntäytyi ja osoitti sitä kohtaa, jossa Lontooseen ja
-Hampsteadiin johtavat tiet yhtyivät; siellä voi huomata pensasaidassa
-olevan aukon. "Minä kuulin Teidän tulevan", sanoi hän, "ja kätkeydyin
-sinne nähdäkseni, minkälainen mies Te olitte, ennenkuin uskaltaisin
-puhutella Teitä. Epäröin ja pelkäsin, kunnes olitte kulkenut
-ohitseni, jolloin minun oli pakko hiipiä perästänne ja koskettaa
-Teitä".
-
-Hiipiä perästäni ja koskettaa minua! Miksi ei yhtä hyvin huutaa
-minulle? Tämä oli, lievimmin sanoen, varsin kummallista.
-
-"Uskallanko minä luottaa Teihin?" kysyi hän. "Ettehän ajattele pahaa
-minusta, vaikka minä olen joutunut onnettomuuteen?" Hän vaikeni
-hämillään ja muutteli matkareppuansa kädestä toiseen ja huoahti
-syvästi.
-
-Naisen yksinäinen ja turvaton asema säälitti minua. Minun
-luonnollinen haluni auttaa häntä voitti viisauden, varovaisuuden ja
-maailman kokemuksen -- nämä ominaisuudet, jotka vanhempi, viisaampi
-ja kylmempi mies olisi käyttänyt apunaan niin tavattomassa asemassa
-kuin tämä.
-
-"Te voitte turvallisesti luottaa siihen, ett'en minä tahdo mitään
-pahaa Teille", sanoin minä. "Jos Teitä vaivaa selittää ikävän
-asemanne syy, niin pyydän minä, ett'ette virka sanaakaan siitä
-asiasta enää. Minulla ei ole mitään oikeutta vaatia Teiltä sellaista
-selitystä. Sanokaa minulle vain, kuinka minun on autettava Teitä; jos
-voin auttaa, niin tahdon tehdä sen."
-
-"Te olette kovin hyvä, ja minä olen suuresti iloissani, että olen
-tavannut Teidät." Ensimmäinen pilkahdus naisellista tunnetta, jonka
-tähän asti olin huomannut hänessä, pani hänen äänensä vavahtelemaan
-lausuessaan nämä sanat, mutta ei ainoakaan kyynel loistanut noissa
-suurissa, surullisissa, tarkkaavissa silmissä, jotka yhä tuijottivat
-minuun. "Minä olen ainoastaan kerran ennen ollut Lontoossa", jatkoi
-hän entistä nopeammin, "enkä minä löydä ollenkaan tietä sinne tältä
-taholta. Voinko saada vuokravaunut tai mitkä ajoneuvot tahansa? Onko
-liian myöhäistä? En tiedä sitä itse. Oi, jospa Te tahtoisitte sanoa
-vain minulle, mistä voisin saada vaunut! Jospa Te vain tahtoisitte
-luvata; ett'ette huoli minusta sen enempää, vaan -- annatte minun
-mennä seurastanne, milloin minua miellyttää -- minulla on Lontoossa
-ystävä, joka ilostuu saadessaan vastaanottaa minut -- mitään muuta en
-minä tarvitse -- tahdotteko luvata minulle tämän?"
-
-Hän katsoi levottomasti edes ja taakse tietä; muutteli taaskin
-matkareppuansa kädestä toiseen, toisteli sanoja: "Tahdotteko
-luvata sen?" ja katsoi tutkivasti minuun rukoilevalla, aralla ja
-alakuloisella silmäyksellä, joka teki minuun kiusallisen vaikutuksen.
-
-Mitä voin minä tehdä? Tässä oli turvaton vieras, joka oli pyytänyt
-apuani, -- ja tämä vieras oli nainen. Ei yhtään ihmisasuntoa ollut
-läheisyydessä, ei yhtään ihmistä näkynyt, jolta minä olisin voinut
-neuvoa kysyä, eikä mikään maallinen voima antanut minulle sitä paitsi
-oikeutta määrätä hänen tekojansa, vaikka minä olisin tietänytkin,
-kuinka minä voisin käyttää tätä voimaa. Minä kirjoitan nämä rivit,
-puoleksi epävarmana, teinkö minä viisaasti, kun niiden tapausten
-varjo, jotka seurasivat, lankeaa paperille -- ja kumminkin sanon
-minä: -- mitä pitäisi minun tehdä?
-
-Mitä tein, tein voittaakseni aikaa kyselemällä häneltä yhtä ja toista.
-
-"Oletteko varma, että lontoolainen ystävänne ottaa Teidät vastaan
-näin myöhään?" kysyin minä.
-
-"Kyllä, aivan varma. Luvatkaa vain, että päästätte minun menemään,
-milloin vain tahdon -- sanokaa vain, ett'ette sekaannu siihen, mitä
-minä päätän. Tahdotteko luvata sen?"
-
-Kun hän kolmannen kerran toisti nämä sanat, tuli hän aivan luokseni
-ja laski kätensä, kiireesti ja huomaamatta, rintaani vasten --
-käsi oli niin laiha, se oli niin kylmä tänä lämpöisenä yönäkin.
-Muistettakoon vain, että minä olin nuori; älköön unhotettako, että
-tämä käsi oli naisen.
-
-"Tahdotteko luvata sen?"
-
-"Kyllä."
-
-Se oli vain yksi sana! Tämä pieni, hyvin tunnettu sana, joka on
-kaikkien huulilla joka hetki päivästä. Mutta voi! kuinka minä vapisen
-kirjoittaessani sitä.
-
-Me käännyimme Lontoota kohti ja vaelsimme yhdessä uuden päivän
-ensimmäisenä, hiljaisena tuntina -- minä ja tämä nainen, jonka nimeä,
-jonka arvoa, kohtaloita ja tulevaisuuden tuumia minä en ollenkaan
-tuntenut, niin, jonka paljas läsnäolo vierelläni tänä hetkenä oli
-minusta syvä salaisuus. Kaikki oli kuin unelma. Olinko minä Walter
-Hartright? Oliko tämä hyvin tuttu, epärunollinen maantie, jota
-juhlapukuiset ihmiset kulkivat sunnuntaisin? Olinko minä todellakin
-hiukan enemmän kuin tunti sitten lähtenyt äitini rauhaisasta,
-kunnioitetusta talosta? Minä tunsin itseni liian sotkeutuneeksi --
-liian levottomaksi jonkin epämääräisen tunteen ja itsenuhtelujen
-tähden voidakseni useampien minuuttien aikana puhutella kummallista
-seuraajaani. Sen vuoksi alkoi hän taaskin ensiksi puheen.
-
-"Minä haluan kysyä Teiltä jotakin", sanoi hän nopeasti. "Tunnetteko
-paljon ihmisiä Lontoossa?"
-
-"Kyllä, varsin paljon".
-
-"Monta ylhäistä ja rikasta herraa?" Selvästi oli vahva epäluulon ilme
-tässä merkillisessä kysymyksessä. Minä epäröin ennen vastaamistani.
-
-"Muutamia", sanoin minä pari silmänräpäystä vaiettuani.
-
-"Montako" -- hän astui pari askelta edelleni ja katsoi minua
-tutkivasti suoraan silmiin -- "montako vapaaherran arvoista?"
-
-Liiaksi kummastuneena voidakseen vastata, kysyin minä puolestani
-häneltä:
-
-"Miksi kysytte sitä?"
-
-"Koska toivon itseni vuoksi olevan yhden vapaaherran, jota ette
-tunne".
-
-"Tahdotteko sanoa hänen nimensä?"
-
-"Minä en voi -- en uskalla -- tulen aivan suunniltani, jos mainitsen
-sen." Hän puhui äänekkäästi, melkein rajusti, kohotti nyrkkinsä
-ilmaan ja pudisti sitä rajusti; pian hillitsi hän kumminkin itsensä
-ja lisäsi, hiljentäen äänensä kuiskaukseksi: "Sanokaa minulle niiden
-nimet, jotka Te tunnette."
-
-Minä en katsonut voivani kieltäytyä täyttämästä niin vähäpätöstä
-pyyntöä ja mainitsin kolme nimeä. Kaksi näistä herroista oli
-perheenisiä, joiden tyttäriä minä opetin maalaamaan; kolmas oli
-nuorimies, joka kerran oli ottanut minut mukaansa huvimatkalle
-merelle piirustamaan hänelle muutamia paikkoja.
-
-"Ahaa! Te ette tunne _häntä_", sanoi hän hengittäessään jälleen
-vapaasti. "Oletteko itse ylhäinen mies?"
-
-"Kaukana siitä. Minä olen vain piirustuksenopettaja."
-
-Kun tämä vastaus pääsi suustani -- kenties jollakin katkeruuden
-tunteella -- tarttui hän minun käteeni nopealla, äkkinäisellä
-tavallansa, joka oli ominaista kaikille hänen hankkeillensa.
-
-"Ette ylhäinen mies", toisti hän itseksensä. "Jumalan kiitos! _Häneen_
-voin minä luottaa."
-
-Tähän asti oli minun huomaavaisuudesta seuraajaani kohtaan onnistunut
-hillitä uteliaisuuttani; nyt voitti se kumminkin paremman tietoni.
-
-"Minä pelkään Teillä olevan vakavat syynne valittaa jonkun ylhäisen
-miehen menettelyä?" sanoin minä. "Minä pelkään vapaaherran, jonka
-nimeä ette tahdo mainita, tehneen Teille jonkun suuren vääryyden?
-Onko hän syypää siihen, että Te olette tässä tähän merkilliseen
-vuorokauden aikaan?"
-
-"Älkää kysykö minulta; älkää pakottako minua puhumaan siitä", vastasi
-hän. "Minä en voi sitä nyt sanoa. Minua on julmasti kohdeltu, minua
-on julmasti loukattu. Osoitatte sitä enemmän hyvyyttänne, jos
-tahdotte käydä nopeammin ettekä puhele kanssani -- minä haluan niin
-paljon kuin mahdollista koettaa rauhoittua."
-
-Me jatkoimme kulkuamme nopein askelin, ja puolisen tuntia kului,
-ennenkun kumpikaan meistä lausui sanaakaan. Vaikkakin minua
-kiellettiin puhumasta, en kumminkaan malttanut olla väliin varkain
-silmäämättä häntä kasvoihin. Ne olivat entisenlaisensa, huulet
-tiukkaan yhteenpuristetut, silmät tuijottaen suoraan eteenpäin
-tutkivasta, mutta kumminkin hajamielisen ilmeellä. Lähestyessämme
-ensimmäisiä huonerivejä ja ollessamme aivan likellä Weslegan Collegea
-alkoivat ensin hänen kasvonsa saada elostuneemman ja ihmisellisemmän
-leiman, ja hän puhui taas.
-
-"Asutteko Te Lontoossa?" kysyi hän.
-
-"Kyllä." Vastatessani pälkähti päähäni, että hänen tarkoituksensa
-oli kenties edelleenkin kääntyä puoleeni saadakseen minulta neuvoa
-ja apua, ja mielestäni täytyi minun poistaa häneltä pettävä toive
-ilmoittamalla, että minä aion heti matkustaa pois. Minä lisäsin siis:
-"Mutta huomenna matkustan minä Lontoosta joksikin ajaksi. Matkani on
-maalle."
-
-"Mihin?" kysyi hän. "Pohjoiseenko vai etelään?"
-
-"Pohjoiseen -- Cumberlandiin".
-
-"Cumberlandiin!" toisti hän vienolla äänellä. "Ah! minäkin
-toivoisin saavani matkata sinne. Minä olin kerran niin onnellinen
-Cumberlandissa."
-
-Minä koetin taaskin kohottaa sitä huntua, joka oli tuon naisen ja
-minun välillä.
-
-"Olette kenties syntynyt järvien kauniissa maassa?" kysyin minä.
-
-"En", vastasi hän. "Olen syntynyt Hampshiressä; mutta minä olin
-lyhyen ajan Cumberlandissa koulussa. Järviäkö? Minä en voi muistaa
-mitään järviä. Tahtoisin jälleen nähdä Limmeridgen kylän ja maatilan."
-
-Nyt oli minun vuoroni pysähtyä. Niin jännittynyt kuin uteliaisuuteni
-olikin tällä hetkellä, ei tämä kummallisen seuralaiseni odottamaton
-herra Fairlien tilan mainitseminen voinut muuta kuin suurimmassa
-määrässä hämmästyttää minua.
-
-"Kuulitteko jonkun huutavan perästämme?" kysyi hän ja silmäsi arasti
-eteenpäin tietä samana hetkenä, kuin minä pysähdyin.
-
-"Ei, ei. Se oli vain nimi, Limmeridge-House, joka herätti minun
-huomiotani. -- Minä kuulin muutamien Cumberlandista kotoisin olevien
-henkilöiden mainitsevan sen joku päivä sitten."
-
-"Ah! ne eivät olleet _minun_ ystäviäni! Rouva Fairlie on kuollut;
-hänen miehensä on kuollut, ja heidän pikku tyttärensä on varmaankin
-naimisissa ja viety pois näihin aikoihin. En voi sanoa, ketkä nyt
-asuvat Limmeridgessä. Jos ne ovat joitakin samasta perheestä, tiedän
-vain rakastavani heitä rouva Fairlien tähden."
-
-Hän näytti aikovan sanoa vielä enemmän, mutta hänen vielä puhuessaan
-tulimme. Avenue-kadun päässä olevalle tulliportille.
-
-"Onko portinvartija näkyvissä?" kysyi hän.
-
-Vartijaa ei näkynyt; ei kukaan muukaan ollut läheisyydessä meidän
-mennessämme portista. Kaasulyhtyjen ja talorivien näkeminen näytti
-tekevän hänet levottomaksi ja vaivaavan häntä.
-
-"Tämä on Lontoo", sanoi hän. "Näettekö Te yhtään ajuria, jonka
-voisin saada? Minä olen väsynyt ja peloissani. Minä tahdon sulkeutua
-vaunuihin ajaakseni matkoihini."
-
-Minä sanoin hänelle, että meidän täytyi kulkea hieman etemmäksi
-tullaksemme paikalle, jossa olisi ajureita ellemme olisi kyllin
-onnellisia tavataksemme jonkun vastaanajavan; sen jälkeen koetin minä
-palata Cumberlandia koskevaan keskusteluumme. Mutta se oli turhaa.
-Toive päästä vaunuihin ja ajaa tiehensä oli kokonaan vallannut hänet.
-Hän ei voinut ajatella eikä puhua mistään muusta.
-
-Me olimme tuskin ennättäneet kävellä kolmanneksen Avenue-katua,
-kun minä huomasin vuokra-ajurin erään portin edustalla muutamia
-taloja meistä toisella puolen katua. Eräs herra hyppäsi vaunuista ja
-aukaisi itse puutarhan portin ja meni sinne. Minä huusin ajuria hänen
-hypätessään istuimelleen. Mennessämme viistoon yli kadun tullaksemme
-sinne oli seuralaiseni kärsimättömyys kohonnut siihen määrään, että
-hän melkein pakotti minun juoksemaan.
-
-"On niin myöhäistä", sanoi hän. "Kiiruhdan siksi niin paljon, että on
-niin myöhäistä."
-
-"Minä en voi lähteä ajamaan, sir, jollette aio
-Tottenham-court-tielle", sanoi ajuri kohteliaasti, kun minä avasin
-vaununoven. "Hevoseni on lopen väsynyt, enkä minä saa sitä enää
-muualle kuin talliin."
-
-"Kyllä, kyllä. Aivan hyvä. Minä aijon juuri sinne päin -- minä aion
-juuri sitä tietä!" Hän voi tuskin hengittää kärsimättömyydeltään ja
-tunkeutui ohitseni vaunuihin.
-
-Minä olin tullut vakuutetuksi, että mies oli raitis ja kohtelias,
-ennenkuin sallin hänen nousta vaunuihin. Hänen otettuaan paikkansa
-pyysin minä saada seurata häntä nähdäkseni, saapuiko hän onnellisesti
-ja hyvin tarkoittamaansa paikkaan.
-
-"Ei, ei ei", sanoi hän varmasti. "Nyt on kaikki hyvin; nyt olen
-niin tyytyväinen. Jos Te olette gentleman, niin muistakaa, mitä
-olette luvannut. Antakaa hänen ajaa nyt, kunnes minä käsken hänen
-pysäyttämään. Kiitän Teitä -- ah! kuinka kiitän Teitä!"
-
-Minun käteni oli vaununovella. Hän puristi sitä molemmilla käsillään,
-suuteli sitä ja lykkäsi sen luotaan. Samassa läksi hevonen liikkeelle
--- minä juoksin katua eteenpäin mielien epävarmasti pyytää ajuria
-seisauttamaan, tietämättä itsekään miksi -- epäröin pelottavani ja
-murehduttavani naista -- huusin vihdoin, mutta liian hiljaa, että
-ajuri olisi kuullut huutoni. Vaununpyöräin räminä kaikui yhä kauempaa
--- vaunut katosivat varjoihin kaukana kadulla -- valkopukuinen nainen
-oli poissa!
-
-Kymmenen minuuttia tai hieman enemmän oli kulunut. Minä viivyin vielä
-samalla puolen katua, milloin kuljin minä koneellisesti muutamia
-askelia eteenpäin, milloin pysähdyin hajamielisenä. Yhtenä hetkenä
-epäilin minä seikkailuni todellisuutta, toisena tunsin jonkun
-kiusallisen tunteen, että olin tehnyt jotakin väärin, saavan minun
-levottomaksi ja sekaannuksiin, vaikka minä samalla olin kerrassaan
-kykenemätön ymmärtämään, kuinka minun olisi pitänyt toisin menetellä.
-Minä tuskin tiesin, mihin kuljin ja mitä minun piti tehdä. En
-tietänyt mitään muuta varmaa kuin omien ajatuksieni sekavuuden,
-kun minä pian sain käsitykseni -- heräsin, voisin melkein sanoa --
-kuullessani ajoneuvojen kolinan kiiruusti lähenevän takaani.
-
-Olin pimeällä puolen katua ja sitä paitsi muutamain tuuheiden puiden
-varjossa, jotka ojensivat latvojansa erään puutarhamuurimme yli, kun
-pysähdyin ja katsoin ympärilleni. Toisella, valaistulla puolella,
-lähellä minua, käveli eräs poliisikonstaapeli hitaasti eteenpäin
-Regents-Parkia.
-
-Ajoneuvot vierivät sivutseni, avonaiset, kevyet kiesit; kaksi miestä
-istui niissä.
-
-"Pidätä!" huusi toinen. "Tuossa menee poliisikonstaapeli. Kysykäämme
-häneltä."
-
-Hevonen seisahtui heti muutamia syltä siitä paikasta, jossa olin.
-
-"Poliisikonstaapeli!" huusi se, joka oli ensin puhunut. "Oletteko
-nähnyt erään naisen kulkevan tätä katua?"
-
-"Minkälaisen naisen, sir?"
-
-"Hän oli puettu lavendelinväriseen hameeseen."
-
-"Ei, ei", puuttui toinen mies puheeseen. "Teidän antamanne vaatteet
-olivat hänen sängyssään. Hän on varmaankin mennyt matkoihinsa niissä
-vaatteissa, jotka hänellä olivat tullessaan meille. Valkoisessa
-puvussa, poliisikonstaapeli. Valkopukuinen nainen."
-
-"En ole nähnyt häntä, sir."
-
-"Jos Te tai joku Teidän tovereistanne tapaa sellaisen naisen, niin
-ottakaa hän talteen ja lähettäkää varmasti vartioittuna tällä
-osotteella. Minä maksan kaikki kustannukset ja lupaan Teille sievän
-palkkion päälle päätteeksi."
-
-Poliisikonstaapeli katsoi korttia, jonka hän oli saanut.
-
-"Miksi pitää meidän ottaa hänet kiinni, sir? Mitä hän on tehnyt!"
-
-"Mitäkö tehnyt? Hän on karannut minun mielisairaalastani. Älkää
-unhottako: valkopukuinen nainen. Aja!"
-
-
-V.
-
-"Hän on karannut minun mielisairaalastani."
-
-Minä en voi totta tosiaan päättää, että se kauhea vakuutus,
-jonka nämä sanat sisälsivät, ahdisti minua aivan aavistamatta.
-Muutamat kummalliset kysymykset, jotka valkopukuinen nainen oli
-tehnyt minulle annettuani huonosti mietityn lupaukseni hänen saada
-menetellä ja päättää oman mielensä mukaan, olivat jo saaneet
-minun miettimään, että hän oli joko luonnostaan kuvitteleva ja
-ajattelematon, tahi oli hänen arvostelukykynsä jonkun kiihkeän kauhun
-takia joutunut pois tasapainostaan. Mutta sen voin minä kunniani
-kautta vakuuttaa, ett'en minä hetkeäkään sovittanut häneen niitä
-ajatuksia todellisesta mielipuolisuudesta, joita meissä kaikissa
-herättää paljas nimi: mielisairaala. En enempää hänen puheessaan
-kuin esiintymisessäkään ollut huomannut mitään, joka olisi voinut
-antaa aihetta minulle sellaiseen käsitykseen, enkä minä voi muistaa
-niissäkään häntä koskevissa uusissa tiedoissa, jotka vieras antoi
-poliisikonstaapelille, mitään, mikä oikeuttaisi sellaisen lausunnon.
-
-Mitähän olin minä tehnyt? Olinko minä auttanut mitä julmimman väärän
-vankeuden uhria saavuttamaan vapautensa vai viskannut mahdottoman
-suureen Lontooseen onnettoman olennon, joka olisi ollut minun ja
-jokaisen ihmisen velvollisuus ottaa ihmisyyden nimessä suojaansa ja
-hoitoonsa? Olin kovin levoton tehdessäni nämä kysymykset, varsinkin
-kun käsitin, että ne tulivat liian myöhään.
-
-Sen sielunlevottomuuden vallitessa, jota minä tunsin, ei ollut
-ajattelemistakaan mitään yölepoa, kun minä vihdoinkin saavuin
-Clements-Innissä olevaan asuntooni. Muutamien tuntien kuluttua olisi
-minun lähdettävä matkalleni Cumberlandiin. Minä istuuduin alas
-ja koetin ensin piirustaa ja sitten lukea -- mutta valkopukuinen
-nainen tunkeutui minun ja kynäni, minun ja kirjani väliin. Olikohan
-jotakin pahaa tapahtunut tuolle onnettomalle olennolle? Se oli
-ensimmäinen ajatus, joka pälkähti päähäni, vaikka minä itsekkäästi
-koetin karkottaa sitä. Toisia ajatuksia seurasi perästä, jotka
-olivat vähemmän tuskallisia. Olivatko kiesseissä olevat miehet hänet
-tavanneet ja ottaneet kiinni, vai oliko hän vielä vapaudessaan
-määräämässä itse toimenpiteistänsä? Ja tapaisimmeko me varsin
-erilaisilla elämämme teillä vielä kerran toisemme salaperäisessä
-tulevaisuudessa?
-
-Tunsin itseni tyytyväiseksi, kun oli aika sulkea ovi perästäni; kun
-minä sain sanoa jäähyväiset lontoolaisille puuhilleni, lontoolaisille
-oppilailleni ja ystävilleni ja heittäytyä uuteen toimintaan, uusiin
-harrastuksiin ja uuteen elämään. Yksinpä asemalla vallitseva
-mylläkkä ja sekasorto lähtiessä, joka muulloin oli niin väsyttävä ja
-hermostuttava, tuntui mielestäni nyt tekevän hyvää.
-
-Se matkasuunnitelma, joka oli annettu seurattavakseni, määräsi
-ensin matkustamaan Carlisleen ja sieltä poikkeamaan rautatieltä
-sivuradalle, joka kulki pitkin rannikkoa. Kumminkin tapahtui
-se onnettomuus jo heti matkani alussa, että veturi meni rikki
-Lancasterin ja Carlislen välillä. Se pysähdys, joka tästä seurasi,
-vaikutti, että tulin liian myöhään päästäkseni lähtemään siinä
-junassa, jolla olin aikonut. Minun täytyi siis odottaa muutamia
-tunteja ja kun minä saavuin myöhäisemmässä junassa sille asemalle,
-joka oli lähinnä Limmeridge-Housea, oli kello yli kymmenen ja ilta
-niin pimeä, että minä tuskin voin hapuilla niille vaunuille, jotka
-herra Fairlie oli lähettänyt minua hakemaan.
-
-Ajaja oli nähtävästi tyytymätön minun myöhäiseen tulooni. Hän osoitti
-sitä jörömäistä kunnioitusta, joka on niin ominaista englantilaisille
-palvelijoille. Me ajoimme hitaasti ja aivan vaiti pimeässä. Tiet
-olivat huonoja ja vaikeuttivat nopeampaa ajoa. Kelloni mukaan oli
-kulunut puolitoista tuntia asemalta lähdöstämme, kun minä aloin
-kuulla meren kohinaa ja huomasin, että me ajoimme sileää hiekkatietä.
-Olimme ajaneet eräästä veräjästä, ennenkuin tulimme sinne, ja ajoimme
-vielä toisestakin, jonka jälkeen saavuimme asuinrakennukselle. Minut
-otti vastaan virkapuvuton palvelija, jolla oli arvokas ja juhlallinen
-ulkomuoto, ilmoitti perheen jo menneen yölevollensa ja saattoi minut
-suureen ja korkeaan huoneeseen, jossa illalliseni odotti minua
-ilottomassa yksinäisyydessä, suuren mahonkisen ruokapöydän yläpäässä.
-
-Olin liian väsynyt ja huonolla tuulella voidakseni syödä ja juoda
-paljoa, varsinkin kun juhlallinen palvelija tarjoili minulle niin
-huolellisesti, kuin pieni päivällisseurue olisi saapunut taloon
-yksinäisen miehen asemesta. Neljännestunnin kuluttua olin valmis
-menemään makuuhuoneeseeni. Juhlallinen palvelija seurasi minua hyvin
-järjestettyyn huoneeseen, sanoi: "Aamiainen kello yhdeksän sir",
-katsoi ympärilleen, oliko kaikki oikeassa kunnossa, ja poistui sen
-jälkeen aivan ääneti.
-
-"Mitähän minä mahdan uneksia tänä yönä?" ajattelin minä
-sammuttaessani kynttilän; "uneksinkohan minä valkopukuisesta naisesta
-vai tämän Cumberlandin tilan tuntemattomista asukkaista?" Minusta
-tuntui omituiselta maata talossa perheen ystävänä tuntematta
-kumminkaan sen asukkaita edes ulkomuodolta.
-
-
-VI.
-
-Seuraavana aamuna herättyäni ja vedettyäni uutimen ylös, oli meri
-edessäni, loistaen kirkkaassa auringonpaisteessa ja Skotlannin
-etäinen ranta siinsi kaukana taivaanrannalla.
-
-Taulu oli hämmästyttävä -- se oli kerrassaan uutta minusta ikävien,
-lontoolaisten käsityksieni jälkeen maisemasta, jossa tiili ja
-muurisavi muodostavat pääosan. Ajatukseni ja koko minun elämäni
-näyttivät saavan aivan uuden muodon samana hetkenä kuin minä katsoin
-sitä. Sieluni valtasi sekava tunne siitä, että olin kerrassaan
-kadottanut kaiken tutun menneisyyden, saamatta kumminkaan mitään
-selvempää käsitystä nykyisyydestä tai tulevaisuudesta. Tapaukset,
-jotka olivat ainoastaan muutamia päiviä vanhoja, hälvenivät niin
-muistossani, että näyttivät kuukausia sitten sattuneilta. Pescan
-omituinen kertomus, kuinka hänen oli onnistunut hankkia minulle
-nykyinen paikkani; viimeinen ilta, jonka olin viettänyt äitini ja
-sisareni luona -- niin, salaperäinen seikkailunikin kotimatkalla
-Hampsteadista -- kaikki tämä tuntui minusta jo aikoja sitten
-tapahtuneen elämässäni. Vaikka minä vieläkin ajattelin valkopukuista
-naista, oli hänenkin kuvansa jo vaalennut mielessäni ja tullut yhä
-muodottomammaksi.
-
-Vähää ennen kello yhdeksää menin minä alakerrokseen. Eilisillan
-juhlallinen palvelija tapasi minun kävelemässä käytävissä ja neuvoi
-minulle armeliaasti tien ruokailuhuoneeseen.
-
-Ensi silmäyksellä, kun mies avasi oven, näin minä runsaasti katetun
-aamiaispöydän keskellä pitkää huonetta, jossa oli monta ikkunaa.
-Heti sen jälkeen silmäsin minä pöydältä ikkunaan, joka oli etimpänä
-huoneessa, ja näin naisen seisovan sen edessä selkä minuun päin.
-Samana hetkenä kuin huomasin hänet, hämmästyin hänen vartalonsa
-tavatonta kauneutta ja koko hänen asentonsa teeskentelemätöntä
-viehättävyyttä. Hän oli pitkä, vaikka kohtuullisen täyteläinen
-ja hyvin muodostunut, olematta lihava; hänen päänsä asennossa
-oli samalla kertaa jotakin lempeää, luontevaa ja varmaa. Miehen
-silmillä katsoen täytyi hänen ruumiinsa näyttää varsin kauniilta ja
-luonnolliselta, sillä se oli tarpeellisen vankka, eikä sitä ollut
-kureliivi turmellut. Hän ei ollut kuullut minun tuloani huoneeseen,
-enkä minä voinut kieltäytyä ihailemasta häntä muutamia hetkisiä,
-ennenkuin minä liikutin muuatta lähinnä olevaa tuolia herättääkseni
-yksinkertaisimmalla tavalla hänen huomiotansa. Tästä liikkeestäni
-kääntäytyi hän heti. Hänen käyntinsä ja koko olentonsa viehkeä sulo
-hänen lähestyessään huoneen toiselta puolen herätti minussa innokkaan
-halun saada nähdä hänen muotonsa. Hän poistui ikkunan luota, ja minä
-lausuin itsekseni: "Hän on tumma." -- Hän kävi muutamia askelia
-eteenpäin, ja minä ajattelin itsekseni: "Hän on nuori". - Hän
-lähestyi vieläkin ja hämmästyksellä, jota en voi sanoin selittää,
-mielin mielessäni: "Hän on ruma!"
-
-Ei koskaan ole tuo vanha hyväksytty sääntö, ett'ei luonto voi tehdä
-mitään erehdyksiä, ilmeisemmällä tavalla kumottu -- ei koskaan
-voisi kasvonpiirteet odottamattomammasti ja murtavammasti nolata
-iloisia toiveita, joita kaunis vartalo herättää. Naisen iho oli
-varsin tumma ja vahvaa varjostusta ylähuulella voi melkein kutsua
-viiksiksi. Suu oli leveä, ja siitä kuvastui melkein miehen voima
-ja päättäväisyys; silmät olivat hieman ulkonevat, läpi tunkevat,
-kirkkaat, ruskeat, hiukset pikimustat ja kasvoivat tavattoman alas
-otsalle. Hänen kasvonilmeeltänsä, joka muutoin oli reipas, rehellinen
-ja älykäs, näytti, hänen vaietessaan, puuttuvan kerrassaan se
-naisellinen lempeys ja viehätys, jota ilman maailman kauneinkin
-nainen olisi epätäydellinen kaunotar. Nähdä sellaisen pään liittyvän
-olkapäihin, joita muovaellessaan kuvanveistäjä olisi pitänyt itseään
-onnellisena -- tuntea ihastuneensa siihen kainoon viehkeyteen, jolla
-sopusuhtaisen kaunis vartalo liikkui, ja seuraavana silmänräpäyksenä
-joutua melkein peräytymään kasvonpiirteiden vahvan, miehevän
-muodostuksen ja ilmeen takia -- sepä herätti tunteen, joka muistutti
-sitä avutonta, epäselvää vastenmielisyyttä, mitä me varmaan kaikki
-olemme nukkuessamme kokeneet, kun emme ole voineet selvästi käsittää
-haaveellista ja hajanaista unta.
-
-"Herra Hartrightko?" sanoi nainen kysyvä väre äänessään, samalla
-kun hänen kasvonsa lehahtavasta hymystä saivat lempeän naisellisen
-ilmeen. "Me emme toivoneet enää saavamme nähdä Teitä eilen illalla ja
-menimme sen vuoksi tavallisuuden mukaan levolle. Toivon Teidän suovan
-anteeksi näennäisen huomaavaisuuden puutteemme ja sallivan minun
-esittää itseni toisena oppilaananne. Puristammeko toistemme kättä?
-Ennemmin tai myöhemmin, luullakseni tulee se tapahtumaan, ja miks'ei
-siis yhtä hyvin heti?"
-
-Hän lausui tämän harvinaisen tervehdyksen selvällä, sulosoivalla,
-miellyttävällä äänellä ja ojensi kätensä, joka kenties oli
-liian suuri, mutta kaunismuotoinen, minulle hyvin kasvatetun
-naisen tyynellä, huolettomalla varmuudella. Me istuimme kumpikin
-aamiaispöytään niin ystävällisesti ja tuttavallisesti, kuin olisimme
-tunteneet toisemme monta vuotta ja nyt saapuneet Limmeridge-Houseen
-tehdyn sopimuksen mukaan luottavasti puhelemaan vanhoista ajoista.
-
-"Minä toivon Teidän tulleen tänne sillä hyvällä edellytyksellä, että
-teette asemanne tässä talossa niin hauskaksi kuin mahdollista",
-jatkoi nuori nainen. "Teidän täytyy, alkaakseni puhelemistamme,
-tyytyä ainoastaan minun seuraani aamiaisella ollessamme. Sisareni
-on omassa huoneessaan kärsien naisten tavallista kipua, hieman
-päänkivistystä, ja hänen entinen kotiopettajattarensa, rouva Vesey
--- tuo hurskas sielu! -- touhuaa valmistaessaan hänelle vahvistavaa
-teetä. Setäni, herra Fairlie, ei ole koskaan ruokaillessamme läsnä;
-hän on vanha ja raihnainen ja elää kuin erakko omissa huoneissaan.
-Paitsi heitä ei ole ketään muuta talossa kuin minä. Kaksi nuorta
-naista on ollut täällä mutta he matkustivat eilen pois aivan
-epätoivoissaan, mikä ei olekkaan ihmeteltävää. Koko sinä aikana,
-jonka he olivat täällä, emme voineet herra Fairlien sairauden
-takia hankkia hauskuutta taloon kutsumalla ainoatakaan tanssivaa,
-sukostelevaa ja rupattavaa miespuolista sielua; seuraus oli, ett'emme
-me koskaan tehneet muuta kuin väittelimme, varsinkin päivällisillä.
-Kuinka voi ajatella neljän naisen syövän päivällistä joka päivä
-yhdessä joutumatta väittelyyn? Me olemme sellaisia höpäköitä,
-ett'emme voi keskustella järkevästi toistemme kanssa ruoka-aikoina.
-Te näette siis, ett'ei minulla ole varsin korkeita ajatuksia meistä,
-herra Hartright -- mitä haluatte, teetä vai kahvia? -- ei kellään
-naisella ole erikoisen suurta käsitystä omasta sukupuolestaan
-vaikka harvat heistä sanovat sen minun laillani suoraan. Totta
-tosiaan näytättepä olevan aika hämmennyksissä. Kuinka on laitanne?
-Epäröittekö, mitä Teidän pitäisi syödä, vai oletteko hämmästynyt
-minun huolettomasta puhetavastani? Ensimainitussa tapauksessa
-neuvon Teitä ystävällisesti jättämään kylmän lammaslihan rauhaan
-ja odottamaan, kunnes omeletti tuodaan pöytään. Viimemainitussa
-suhteessa tahdon antaa Teille teekupin rauhoittuaksenne ja yleensä
-luopua kaikesta siitä huolehtimisesta, josta nainen kykenee (mikä
-kyky, meidän kesken sanoen, on varsin vähäinen) vaikenemaan."
-
-Hän ojensi minulle teekupin iloisesti hymyten. Hänen kevyt
-puheliaisuutensa ja huoleton esiintymistapansa vento-vierasta kohtaan
-yhtyi teeskentelemättömään yksinkertaisuuteen ja synnynnäiseen
-omanarvonsa ja asemansa tuntoon, jonka ehdottomasti täytyi taata
-hänelle rohkeimmankin miehen kunnioittava huomaavaisuus. Samalla
-kun oli mahdotonta jäädä kylmäksi ja vaiteliaaksi hänen seurassaan,
-oli myöskin, ja vielä suuremmassa määrässä, mahdotonta edes
-ajatuksissakaan omata sopimattoman vapauden vivahdustakaan häntä
-kohtaan. Minä tunsin tämän vaistomaisesti silloinkin, kun minä
-ihastuin hänen iloisuuteensa, ja koetin parhaani mukaan käyttää hänen
-omaa, elämän raikasta, eloisaa seurustelutapaansa.
-
-"Niin, niin", sanoi hän, esitettyäni ainoan selitykseni, jonka voin,
-hämmästymiseni anteeksi-pyynnöksi, "minä ymmärrän. Te olette vielä
-sellainen vieras talossa, joka hämmästyy minun hyvässä luottamuksessa
-antamiani tietoja asianomaisista perheenjäsenistä. Sehän on vallan
-luonnollista: minun olisi pitänyt ymmärtää se ennen. Kaikissa
-tapauksissa voin minä saattaa asian oikealle tolallensa jälleen.
-Sallikaa minun nyt esimerkiksi alkaa itsestäni -- koetan tehdä jutun
-varsin lyhyeksi. Nimeni on Marian Halcombe, ja minä annoin äsken
-näytteen naisen puuttuvasta tarkkuudesta kutsuessani herra Fairlietä
-sedäkseni ja neiti Fairlietä sisarekseni. Äitini oli kahdesti
-naimisissa -- ensi kerran herra Halcomben, isäni, kanssa ja sitten
-herra Fairlien, sisarpuoleni isän kanssa. Lukuunottamatta sitä,
-että me kumpikin olemme isättömiä, olemme me niin erilaisia kuin
-mahdollista. Isäni oli köyhä, neiti Fairlien isä rikas. Minulla ei
-ole mitään, _hänellä_ melkoinen omaisuus. Minä olen tumma ja ruma,
-_hän_ vaalea ja kaunis. Joka ihminen arvostelee minut karmeaksi
-ja omituiseksi, -- täydellä syyllä! -- ja hänet lempeäksi ja
-ihastuttavaksi -- vielä suuremmalla syyllä. Sanalla sanoen: hän on
-enkeli, ja minä -- ottakaa hieman marmelaadia, herra Hartright, ja
-täydentäkää itse ajatukseni, niin ett'ei se tule liiaksi loukkaamaan
-minun naisarvoani. Mitäpä sanon sitten herra Fairliestä? Totta
-tosiaankin, tiedänpä sen! Hän kutsuttaa varmaankin Teidät luoksensa
-aamiaisen jälkeen, ja silloin saatte itse tilaisuuden tehdä huomioita
-hänestä. Etukäteen voin sanoa, että hän on herra Fairlie-vainajan
-nuorempi veli, toiseksi että hän on naimaton, ja kolmanneksi,
-että hän on neiti Fairlien holhooja. Minä en tahdo elää erillään
-neiti Fairliestä, eikä hän voi elää erillään minusta -- tämä syynä
-siihen, miksi minä olen Limmeridge-Housessa. Sisareni ja minä olemme
-toisiimme sydämmellisesti kiintyneet, mikä Teistä luonnollisesti
-näyttää aivan selittämättömältä yllämainituissa olosuhteissa ja minä
-olen siitä aivan samaa mieltä kansanne -- mutta niin on asianlaita
-kaikissa tapauksissa. Teidän täytyy miellyttää joko meitä molempia,
-herra Hartright, tai ei kumpaakaan, ja mikä pahempaa -- Te ette saa
-odottaa kenenkään muun seuraa kuin meidän. Rouva Vesey on varsin
-kunnioitettava henkilö, jolla on kaikki perushyveet, mutta ei juuri
-muutoin laskuun otettava, ja herra Fairlie on liian sairaloinen
-ollakseen seuranpitäjänä. Minä en tiedä, mikä häntä vaivaa, ja yhtä
-vähän tietävät lääkärit -- niin eipä hän itsekään tiedä. Me sanomme
-kaikki olevan sen hermokipua, mutta kukaan meistä ei oikein tiedä,
-mitä sillä tarkoitetaan. Tahdon kumminkin neuvoa Teitä suostumaan
-hänen pikkuomituisuuksiinsa, kun tulette hänen luoksensa. Ylistäkää
-vain hänen rahakokoelmiaan, piirustuksiaan ja vesivärimaalauksiaan,
-niin takaampa voittavanne hänen sydämmensä. Jos Teitä huvittaa
-hiljainen maaelämä, niin enpä todellakaan huomaa mitään syytä, miksi
-Te ette tuntisi olevanne jotenkin tyytyväinen täällä. Aamiaisesta
-kello kahteen, jolloin me syömme päivällisemme, saatte järjestellä
-herra Fairlien piirustuksia. Sitten otamme neiti Fairlie ja minä
-piirustuskirjamme ja menemme ulos Teidän johdollanne tekemään jonkun
-onnistumattoman piirroksen luonnon mukaan. Hänen lempihuvinsa on
-maalata mutta ei _minun_ -- olkaa hyvä muistakaa se. Naiset eivät
-voi maalata -- heidän mielensä ei ole kyllin tyyni eikä silmänsä
-kyllin tarkka. Mutta välipä sillä! minun sisartani se huvittaa, ja
-hänen tähtensä tuhlaan minä väriä ja paperia yhtä hyvin kuin kuka muu
-Englannin nainen tahansa. Mitä iltoihin tulee, toivon minä Teidän
-parhaanne mukaan selviävän niistä. Neiti Fairlie soittaa varsin
-hyvin -- minä raukka en voi erottaa nuotteja toisistaan, mutta sen
-sijaan voin minä koettaa kanssanne sakkipeliä tai tricktrackia tai
-hätätapauksessa biljardiakin. Mitä sanotte tästä ohjelmasta? Voiko
-teitä tyydyttää meidän tyyni, säännöllinen elintapamme, vai tuletteko
-ehkä tuntemaan ikävää ja kaipaamaan vaihtelua ja seikkailua tässä
-Limmeridge-Housen hiljaisessa ilmapiirissä?"
-
-Tällä tavoin jatkoi hän puheluaan omituisella, iloisella,
-miellyttävällä tavallaan minun keskeyttämättäni muutoin kuin
-kohteliaisuuden vaatimilla vähäpätöisillä vastauksilla. Ne sanat,
-joita hän käytti viimeisessä kysymyksessään, tai oikeammin sanottuna
-sana "seikkailu", niin helposti kuin se livahtikin hänen huuliltaan,
-palautti mieleeni silmänräpäyksessä kohtaukseni valkopukuisen naisen
-kanssa, ja mieleni teki kovin ottaa selko siitä suhteesta, joka
-vieraan omien sanojen mukaan rouva Fairliestä, mielestäni täytyi
-olla tuon mielisairaalasta paenneen tuntemattoman henkilön ja
-Limmeridge-Housen entisen hallitsijattaren välillä.
-
-"Vaikka olisinkin maailman levottomin ihminen", sanoin minä, "niin
-puuttuisipa minulta kaikki halu joutua mihinkään seikkailuun
-toistaiseksi. Tänne-tuloni edellisenä iltana tapahtui minulle jotakin
-merkillistä, jonka muisto, minä voin sen vakuuttaa Teille, neiti
-Halcombe, riittää minulle koko Limmeridge-Housessa oloajakseni,
-jollei kauemmaksikin."
-
-"Mitä sanotte, herra Hartright! Saanko kuulla, mitä se oli?"
-
-"Teillä on jonkunlainen oikeus siihen. Tämän seikkailun päähenkilö
-on tuiki tuntematon minulle ja kenties Teillekin, mutta sen tiedän,
-että hän mainitsi rouva Fairlie-vainajan nimen sydämmellisen
-kiitollisuuden ja kunnioituksen huudahduksella."
-
-"Mainitsiko hän minun äitini nimen? Te saatte minut varsin
-uteliaaksi. Kertokaa enemmän, olkaa hyvä!"
-
-Enempää viivyttelemättä kerroin minä kohtauksen valkopukuisen
-naisen kanssa siten, kuin se oli tapahtunut, ja minä toistin sana
-sanalta kaiken sen, mitä hän lausui minulle rouva Fairliestä ja
-Limmeridge-Housesta.
-
-Neiti Halcomben kirkkaat, älykkäät silmät olivat elokkaalla
-harrastuksella koko ajan kiintyneet minuun kertomukseni alusta
-loppuun. Hänen kasvoillaan kuvastui jännitetty huomio ja hämmästys,
-vaan ei mitään muuta. Selvään näkyi, ett'ei hän voinut sen enempää
-ratkaista tätä arvotusta kuin minäkään.
-
-"Oletteko aivan varma, että hän puhui näin minun äidistäni?"
-
-"Aivan varma", vastasin minä. "Kuka tämä nainen lieneekään, olen
-vakuutettu kumminkin, että hän ennen on käynyt koulua Limmeridgen
-kylässä ja saanut siihen aikaan kokea rouva Fairlien erityistä
-hyväntahtoisuutta, jonka vuoksi hän tuntee lämmintä harrastusta
-kaikkia perheen nyt eläviä jäseniä kohtaan. Hän tiesi, että sekä
-rouva Fairlie että hänen puolisonsa on kuollut, ja puhui neiti
-Fairliestä, ikäänkuin he olisivat tunteneet toisensa lapsina."
-
-"Kuulin Teidän sanovan, ett'ei hän maininnut olevansa tältä
-paikkakunnalta."
-
-"Niin, hän sanoi olevansa kotoisin Hampshirestä."
-
-"Ettekö Te voinut saada ollenkaan selkoa hänen nimestään?"
-
-"Se on aivan mahdotonta!"
-
-"Varsin merkillistä! Mielestäni teitte oikein, herra Hartright,
-antaessanne raukan mennä vapauteensa, sillä eipä hän näytä minusta
-millään lausunnolla teidän seurassanne menettäneen oikeuttansa olla
-vapaa. Mutta minä olisin toivonut Teidän sitkeämmin koettaneen saada
-selkoa hänen nimestään. Tavalla taikka toisella täytyy meidän saada
-valaistusta tähän asiaan. On parasta, luullakseni, ett'ette puhu
-ollenkaan tästä herra Fairlien ja sisareni kanssa. Minä olen täysin
-vakuutettu siitä, että he tietävät yhtä vähän kuin minäkin, kuka
-tämä nainen on ja millä tavalla hänen entinen elämänsä on yhteydessä
-meikäläisten elämän kanssa. Mutta he ovat myöskin, vaikka aivan
-toisella tavalla, hermostuneita ja varsin tunteellisia; Te voisitte
-saattaa siis vain toiselle kiihkeän hermotäristyksen ja toiselle
-paljon levottomuutta varsin hyödyttömästi. Mitä minuun tulee,
-niin olen tavattoman utelias ja aion käyttää kaiken ajatuskykyni
-tästä hetkestä saadakseni valoa tähän pimeyteen. Kun minun äitini
-mentyänsä toisiin naimisiin muutti tänne, perusti hän kyläkoulun,
-juuri sellaisenaan kuin se nyt on. Entiset opettajat ovat kumminkin
-kuolleet tai muuttaneet pois -- en tiedä mihin -- eikä mitään tietoa
-ole odotettavana tältä taholta. Ainoa mahdollinen keino, jota minä
-voin ajatella..."
-
-Tässä kohden katkasi keskustelumme huoneeseen tullut palvelija,
-joka ilmoitti, että herra Fairlie tahtoisi mielihyvällä nähdä minua
-aamiaisen päätyttyä.
-
-"Odottakaa muutamia hetkisiä eteisessä", sanoi neiti Halcombe, joka
-eloisalla, varmalla tavallaan vastasi minun puolestani, "herra
-Hartright tulee heti. Minä tahdoin sanoa", jatkoi hän minulle, "että
-sisarellani ja minulla on tallella koko joukko äitini kirjeitä,
-jotka ovat kirjoitetut sekä hänelle että isälleni. Kun ei mitään
-muuta keinoa ole saada valaistusta, tahdon minä käyttää aamupäivän
-silmäilläkseni äitini kirjevaihdon herra Fairlien kanssa. Herra
-Fairlie piti Lontoosta ja oli alinomaa poissa maatilaltaan, jolloin
-äidilläni oli tapana kirjoittaa, millä kannalla asiat olivat
-Limmeridgessä. Hänen kirjeensä ovat täynnään kertomuksia koulusta,
-jota kohtaan hän osoitti erikoista harrastusta, ja minä pidän varsin
-luultavana, että minun on onnistunut tehdä muutamia havaintoja,
-kun me uudelleen tapaamme toisemme. Kello 2 on minulla ilo esittää
-teidät, herra Hartright, sisarelleni ja iltapäivällä ajelemme me
-ympäristöllä ja näytämme Teille muutamia näköaloja, joista me
-erityisesti pidämme. Hyvästi siis kello 2 saakka."
-
-Hän nyökkäsi minulle sillä sulavalla miellyttävyydellä, sillä
-ihastuttavalla, hienolla ystävyydellä, joka ilmeni kaikesta, mitä
-hän sanoi ja teki, sekä poistui huoneen alipäässä olevasta ovesta.
-Niin pian kun hän oli poissa, suuntasin minä askeleeni eteiseen ja
-seurasin palvelijaa esiytyäkseni ensi kertaa herra Fairlien luona.
-
-
-VII.
-
-Saattajani vei minut ylös portaita samaan käytävään, jossa minun
-makuusuojani sijaitsi; hän avasi sen viereisen oven ja pyysi minun
-silmäämään tähän huoneeseen.
-
-"Herrani on käskenyt näyttää Teille työhuoneenne, sir", sanoi mies,
-"ja kysyä, hyväksyttekö Te laitokset ja valaistuksen."
-
-Olisipa minua totta tosiaan ollut vaikea tyydyttää, jollen minä olisi
-hyväksynyt tätä huonetta joka suhteessa. Siinä oli suuri, kaareva
-ikkuna, josta oli sama kaunis näköala, mitä minä huoneestani heti
-aamulla olin ihaillut. Kalustus oli samalla kertaa komea ja kaunis;
-pöytä keskellä lattiaa täynnään kauniisti sidottuja kirjoja, muhkeita
-kirjoitusneuvoja ja kauniita kukkia; toisella pöydällä lähellä
-ikkunaa oli erityisiä tarpeita vesivärimaalausta varten ja siihen oli
-kiinnitetty pieni maalausteline, jota mielensä mukaan voi kohottaa
-tai laskea. Seinillä oli loistoväriset sitsipaperit ja lattialla
-punakeltainen itä-intialainen matto. Se oli sievin ja muhkein pikku
-atelieri, jonka milloinkaan olin nähnyt, ja minä ihmettelin sitä
-todellisella ihastuksella.
-
-Juhlallinen palvelija oli kumminkin liian hyvin kasvatettu
-ilmaistakseen vähintäkään mielihyvää. Hän kumarsi jäisen
-kunnioittavasti minun lausuttuani kaikki kiitossanani ja avasi ääneti
-oven minulle tullakseni uudelleen käytävään.
-
-Me kaarsimme erään kulmauksen, tulimme sen jälkeen toiseen pitkään
-käytävään, kävimme muutamia porrasaskelia ylös, sitten poikki
-pienen, pyöreän etuhuoneen ja pysähdyimme vihdoin oven eteen, joka
-oli peitetty tummalla oviverholla. Palvelija avasi tämän oven ja
-saattoi minua muutamia kyynäriä etemmäksi toisen samanlaisen luo,
-avasi senkin ja osoitti minulle sen läpi kahta vaaleata, merensinistä
-uudinta, jotka riippuivat edessämme ääneti kohotti hän toista niistä,
-lausui matalalla äänellä: "herra Hartright", ja poistui.
-
-Minä olin suuressa ja korkeassa huoneessa, jossa oli komea
-veistoskuvainen katto ja lattialla niin paksu ja pehmeä matto, että
-luulin astuvani koko pinkoille samettia. Huoneen toisen seinän
-täytti pitkä kirjakaappi, joka oli kallisarvoista, silailtua työtä,
-tähän asti minulle aivan uutta. Sen korkeus oli ainoastaan kuusi
-jalkaa ja sen yläreuna oli koristettu pienillä marmorikuvilla, jotka
-olivat järjestetyt määrätyn matkan päähän toisistaan. Vastapäisellä
-seinällä oli kaksi vanhanaikuista kaappia ja niiden välillä taulu:
-madonna Kristus-lapsineen; sitä suojasi lasi ja kullatussa levyssä
-kehyksen alareunassa oli Rafaelin nimi. Sekä oikealla että vasemmalla
-puolellani, minun seisoessani siinä oven edessä, oli piironkeja ja
-pikku telineitä, kaikki koristellut kultauksilla ja loistavilla
-väreillä, täynnään hienosta posliinista valmistettuja kuvia,
-kalliita kukkamaljakolta norsunluukoristeineen sekä leikkikaluja
-ja kalleuksia, joista kulta, hopea ja jalokivet loistelivat.
-Vastassani olevat ikkunat olivat verhostetut; auringonvalon heikensi
-kallisarvoiset, samanväriset verhot, kuin ovessakin. Se valaistus,
-joka täten pääsi huoneeseen, oli lienteä, salaperäinen ja hillitty.
-Se levisi yhtä vahvana kaikille esineille ja soveltui siihen hyvin
-syvään hiljaisuuteen ja rauhaisaan yksinäisyyteen, joka kuului tähän
-asuntoon; niin, se antoi jonkunlaisen pyhän levon huoneen herralle,
-kun hän siinä istui väsyneesti nojaten suuressa tuolissaan, jonka
-toiseen käsinojaan oli kiinnitetty pieni kirjateline ja toiseen pieni
-pöytälevy.
-
-Jos miehen persoonallinen ulkonäkö, hänen täytettyään neljäkymmentä
-vuotta ja puettuaan itsensä, voidaan ottaa määräämään hänen ikäänsä
--- mitä minä suuresti epäilen -- niin voitaisiin siihen aikaan,
-kuin minä näin herra Fairlien, jotenkin varmasti otaksua hänen
-olevan viidenkymmenen ja kuudenkymmenen ikävuoden välillä. Hänen
-huolellisesti ajetut kasvonsa olivat laihat ja surkastuneet ja
-melkein läpikuultavan kalpeat, mutta silti rypyttömät; nenä oli suuri
-ja koukkuinen, silmät laimean harmaansiniset, suuret ja ulkonevat,
-punaiset reunat silmäluomissa; tukka oli ohut ja pehmeä ja väriltään
-tuhanharmaa, joka on viimeinen vivahdus, ennenkun se tulee harmaaksi.
-Hänellä oli tumma nuttu, joka oli tehty verkaa paljon ohuemmasta
-kankaasta, ja liivi sekä loistavat, lumivalkoiset alusvaatteet.
-Hänen naisellisen pienissä jaloissaan oli ihonväriset silkkisukat
-ja pikkuiset, hienot pronssinahkaiset tohvelit. Kaksi sormusta
-koristi hänen hienoja, valkoisia sormiansa, sormusta, jotka minäkin
-vähäisen kokemukseni perusteella arvostelin varsin kalleiksi. Koko
-olennossa oli jotakin arkaa, voimatonta, hienostuneen äreätä --
-jotakin kummallista ja epämiellyttävän velttoa miehelle, ja samalla
-huomasi, ett'ei se naisellekaan olisi ollut enemmän luonnollista
-kuin sopivaakaan. Aamullinen tutustumiseni neiti Halcombeen oli
-saattanut minut etukäteen suopeamieliseksi kaikkia talon asukkaita
-kohtaan, mutta ensi silmäykseni hera Fairlieeseen oli omiaan täysin
-kylmentämään kaikki ystävälliset käsitteet hänen persoonataan kohtaan.
-
-Lähestyessäni huomasin, ett'ei hän ollutkaan niin toimeton, kuin
-olin otaksunut. Muiden kalliiden ja kauniiden esineiden joukossa,
-jotka olivat hänen vieressään olevalla suurella pyöreällä pöydällä,
-oli myöskin pienoinen mustastapuusta ja hopeasta valmistettu kaappi,
-jossa oli kaiken muotoisia ja suuruisia rahoja järjestettyinä
-laatikoihin, mitkä olivat tummalla purppurasametilla peitetyt.
-Eräs näistä laatikoista oli sillä pienellä pöytälevyllä, joka oli
-kiinnitetty tuolin reunaan, ja vieressä oli muutamia kultasepän
-harjoja, säämyskänahkainen tölkki ja jotakin nestettä sisältävä
-pullo, joiden kaikkien tarkoituksena oli eri tavoin poistaa
-rahoista tilapäiset pilkut ja tahrat. Hänen ohuet, valkoiset
-sormensa hieroskelivat varovasti jotakin, joka minun oppimattomista
-silmistäni näytti likaiselta tinamitalilta rikkinäisine reunoineen,
-minun lähestyessäni kunnioittavan matkan päässä nojatuolista ja
-pysähtyessäni tervehtimään.
-
-"Minua miellyttää tavattomasti saada Teidät tänne Limmeridgeen,
-herra Hartright", sanoi hän surkean särisevästi, mikä varsin vähän
-miellyttävästi yhdisti epäsointuvan, karhean äänen uniseen ja
-venyttävään lausumiseen. "Olkaa hyvä, istukaa. Älkääkä vaivatko
-itseänne muuttamalla tuolia, minä pyydän! Siinä surkuteltavassa
-kunnossa, jossa minun hermoni ovat, on jokainen liike varsin
-kiusallinen minulle. Oletteko nähnyt työhuonettanne? Meneekö se
-mukiin?"
-
-"Tulen juuri sieltä, herra Fairlie, ja minä vakuutan Teille..."
-
-Hän keskeytti minut sukkelaan sulkemalla silmänsä ja rukoillen
-nostamalla toisen valkoisen kätensä. Minä vaikenin kummastuneena, ja
-naukuva ääni kunnioitti minua seuraavalla selityksellä:
-
-"Suokaa anteeksi, olkaa hyvä. Mutta voitteko puhua hieman hiljempaa?
-Onnettomassa hermosairaudessani tuottavat kaikki voimakkaat äänet
-minulle sanomatonta tuskaa. Suottehan anteeksi sairas-raukalle? Sanon
-Teille vain, mitä heikko terveyteni pakottaa kaikille sanomaan. Vai
-niin, Te pidätte huoneesta?"
-
-"En voisi toivoa itselleni mitään miellyttävämpää ja parempaa",
-vastasin minä hiljaisella äänellä. Minä aloin jo huomata, että herra
-Fairlien heikot hermot merkitsevät samaa kuin itsekäs teeskentely.
-
-"Miellyttää minua sanomattomasti. Te olette huomaava, että Teidän
-arvonne tunnustetaan sopivalla tavalla talossamme, herra Hartright.
-Täällä ei ole mitään tavallista englantilaista barbarisuutta
-taiteilijan aseman suhteen yhteiskunnassa. Minä olen viettänyt
-niin suuren osan aikaisempaa elämääni ulkomailla, että minä olen
-päässyt vapaaksi loukkaavista ennakkoluuloista tässä suhteessa.
-Minä toivoisin voivani sanoa samaa paikkakunnan muusta hienostosta
--- varsin epämiellyttävä sana, mutta täytyyhän minun käyttää sitä.
--- He ovat todellisia vandaaleja taidetta kohtaan, herra Hartright.
-Vakuutan teille, ettei tuo kunnon väki olisi uskonut silmiänsä,
-jos se olisi saanut nähdä Kaarlo V:nnen nostavan siveltimen ylös
-Titianille. Vaivaisiko Teitä asettaa kaappiin tämä rahalaatikko ja
-antaa sijaan seuraava? Siinä onnettomassa tilassa, jossa hermoni
-ovat, on pieninkin ponnistus minulle sanomattoman kiusallinen. Niin,
-juuri se! Kiitän Teitä."
-
-Niiden vapaamielisten yhteiskunta-teoriiain todenperäisyyden
-todistuksena, joista hän juuri minulle oli puhunut, ei herra Fairlien
-huolimaton pyyntö voinut olla minua huvittamatta. Minä panin
-laatikon kaappiin ja annoin hänelle toisen kaikella mahdollisella
-huomaavaisuudella. Hän alkoi heti arvotonta työtänsä pikku harjoilla
-ja katseli rahaa väsyneillä, mutta ihailevilla silmäyksillä koko ajan
-puhellessaan kanssani.
-
-"Kiitän tuhannesti ja pyydän tuhannesti anteeksi! Pidättekö
-rahoista? Vai niin -- minua miellyttää, että me, paitsi taiteiden
-suhteen, ajattelemme samoin toisessakin tapauksessa. Tullaksemme nyt
-sopimuksemme rahalliseen puoleen, niin -- olkaa hyvä ja sanokaa,
-oletteko tyytyväinen siihen?"
-
-"Aivan tyytyväinen, herra Fairlie."
-
-"Miellyttää minua sanomattomasti. Ja -- mitäpä minun piti sanoa?
-Niin, sen korvauksen suhteen, jonka Te olette kyllin hyvä
-vastaanottamaan siitä voitosta, jonka minä nautin Teidän kyvystänne,
-saapuu hovimestarini ensi viikon loputtua kuulemaan, onko Teillä
-jotain käskemistä. Ja -- mitäpäs minun vielä piti lausua? -- Varsin
-merkillistä! ettekö ajattele niin? Minulla oli vielä aika paljon
-puhumista kanssanne, mutta enkös kautta kunniani ole kaikkea
-unhottanut. Tahtoisitteko soittaa? Kellonauha on nurkassa. Kas niin.
-Olen sanomattoman kiitollinen!"
-
-Minä soitin. Uusi palvelija tuli hiljaa huoneeseen -- ulkomaalainen,
-jolla oli alinomainen hymy kasvoilla ja hyvin harjattu tukka --
-kamaripalvelija kiireestä kantapäähän asti.
-
-"Louis", sanoi herra Fairlie uinaillen puhdistaen sormenpäitänsä
-pikku harjalla, "minä tein muutamia muistoonpanoja lompakkooni tänä
-aamuna. Mene hakemaan se. Pyydän tuhannesti Teiltä anteeksi, herra
-Hartright -- pelkään väsyttäväni Teidät."
-
-Kun hän läpiväsyneenä sulki silmänsä, ennenkuin minä ennätin
-vastata, ja kun hän todellakin mitä suurimmassa määrässä väsytti
-minua, jäin minä vaiti ja katselin Rafaelin madonnaa. Sillä välin
-poistui kamaripalvelija huoneesta ja palasi pian takaisin, tuoden
-pienen norsunluukantisen kirjan. Kevennettyään ahdistettua sydäntään
-heikolla huokauksella levähdytti herra Fairlie kirjan auki toisella
-kädellään ja piti toisella pikku harjaa pystyssä merkiksi, että
-palvelija odottaisi.
-
-"Niin, niinpä se oli!" sanoi herra Fairlie silmättyään kirjaan.
-"Louis, ota alas salkku." Hän osoitti tällöin useita salkkuja,
-jotka olivat järjestetyt lähelle ikkunaa mahonkitelineille. "Ei, ei
-viheriäselkäistä -- se sisältää minun Rembrandtilaiset piirustukseni,
-herra Hartright. Pidättekö piirustuksista? Vai niin, pidättekö?
-Miellyttää minua sanomattomasti, että me olemme yhtämieltä tässäkin
-tapauksessa. Punaselkäinen salkku, Louis, älä pudota sitä! Te ette
-voi käsittää niitä kipuja, joita minä kärsisin, herra Hartright,
-jos Louis pudottaisi tuon salkun. Onko se vakavasti tuolilla?
-Luuletteko sen olevan vakavasti tuolilla, herra Hartright? Vai niin
--- miellyttää minua sanomattomasti. Tahdotteko tehdä minulle sen
-palveluksen, että katsotte tauluja, jos Te todellakin katsotte salkun
-pysyvän vakavasti. Mene matkoihisi, Louis. Mikä aasi sinä olet! Etkö
-näe minun tässä istuvan ja pitävän muistikirjaa? Luuletko minun
-tahtovan pitää sitä ainaisesti. Miksi et voi ottaa sitä pois erikseen
-sanomatta? Pyydän tuhannesti anteeksi, herra Hartright, palvelijat
-ovat sellaisia aaseja! -- Ettekö te ole samaa mieltä? Sanokaa
-minulle nyt -- mitä ajattelette tauluista? Ne ovat saapuneet eräältä
-taulukauppiaalta surkeassa kunnossa. Viimeksi nähdessäni niitä
-lemusivat ne mielestäni kauhean pahalta siksi, että tyhmät ihmiset
-olivat sormeilleet niitä. Voitteko ottaa hoitaaksenne ne."
-
-Vaikka minun hermoni eivät olleet kyllin hienot huomatakseen
-plebejimäisten sormien hajua, joka niin oli loukannut herra Fairlien
-nenää, niin oli minun makuni kyllin jalostunut voidakseni arvioida
-taulujen arvon selaillessani läpi ne. Ne olivat enimmäkseen tosihyviä
-näytteitä meidän kotimaisten taiteilijaimme taidosta maalata
-vesiväreillä ja olisivat ne ansainneet paljon paremman kohtelun, kuin
-ne näyttivät entiseltä omistajaltaan osakseen saaneen.
-
-"Maalaukset", vastasin minä, "täytyy pingoittaa ja huolellisesti
-parannella. Minun mielestäni ne ovat varsin arvokkaita..."
-
-"Pyydän Teidän suomaan minulle anteeksi", keskeytti herra Fairlie,
-"että minä taaskin pidän silmäni suljettuina Teidän puhuessanne.
-Tämäkin valo vaivaa niitä. Kuinka Te sanoittekaan?"
-
-"Minä tahdoin vain sanoa, että maalaukset ovat hyvin sen ajan ja työn
-arvoiset..."
-
-Herra Fairlie avasi taaskin silmänsä ja pyöritti ne avuttoman
-kauhistuksen ilmeellä ikkunaan päin.
-
-"Minä rukoilen Teidän suomaan anteeksi minulle, herra Hartright",
-sanoi hän vapisevalla äänellä, "mutta varmaan minä kuulin jotakin
-lasten hirmuista meteliä alhaalla puutarhassa -- minun yksityisessä
-puutarhassani -- tuolla alhaalla..."
-
-"En tiedä todellakaan, herra Fairlie. Minä en kuullut mitään."
-
-"Tehkää minulle palvelus -- Te olette ollut jo niin hyvä ja sietänyt
-minun heikkoja hermojani -- tehkää minulle palvelus ja nostakaa
-uutimen toista kulmaa. Älkää päästäkö auringonvaloa luokseni, herra
-Hartright! Oletteko kääntänyt uutimen? Vai niin. Kenties tahtoisitte
-olla hyvä ja katsoa alas puutarhaan saadaksenne asian oikein
-selville?"
-
-Minä täytin tämän uuden pyynnön. Puutarha oli huolellisesti aidattu
-joka taholta. Ei ketään ihmisolentoa, ei suurta eikä pientä, näkynyt
-missään tässä rauhallisessa puutarhassa. Minä ilmoitin herra
-Fairlielle tämän lohduttavan tiedon.
-
-"Kiitän tuhannesti! Kuvittelin siis vain, luullakseni. Ei ole,
-Jumalan kiitos, yhtään lasta tässä talossa, mutta palvelusväki,
-nuo hermoitta syntyneet olennot, houkuttelevat lapsia tänne
-kylästä. Sellaisia likaisia penikoita. -- Hyi, sellaisia
-talonpoikaispenikoita! -- Sanonko suoraan Teille, herra Hartright,
-erään asian? -- Hartaimmin toivoisin uudistusta lasten rakenteessa.
-Luonnon ainoa tarkoitus niiden suhteen näyttää nyt olevan saada
-aikaan meteliä niin paljon kuin mahdollista Kieltämättä on
-ihastuttavan Rafaelimme käsitys ehdottomasti suositeltava."
-
-Hän osoitti madonnan yläpuolella olevaa taulua, jonka yläosassa
-olivat italialaisen maalaustaiteen tavalliset kerubit, joilla oli
-mukavat istuinpaikat vaaleanpunervain pilvien muodostamilla palloilla.
-
-"Kas tuossa todellinen malliperhe!" sanoi herra Fairlie, katsoessaan
-kerubeja. "Sellaisia suloisia, pyöreitä kasvoja! Niin kauneita,
-pehmeitä siipiä -- eikä mitään muuta. Ei likaisia pikku koipia
-juoksennella kaikkialla, ei väsymättömiä pikku keuhkoja kiljua.
-Kuinka sanomattomasti parempi nykyistä ihmiskuvaa! Jos sallitte
-tahdon minä taasen sulkea silmäni. Te voitte siis todellakin asettaa
-maalaukset kuntoon? Olen sanomattoman kiitollinen! Onko muutoin
-mitään selvittämistä meidän välillämme? Jos on, niin luulen melkein
-unhottaneeni sen. Soitammeko taas Louista?"
-
-Kun minä tällä hetkellä olin aivan yhtä innokas lopettamaan
-keskustelun, kuin herra Fairliekin nähtävästi oli, luulin voivani
-ehkästä kamaripalvelijan kutsumisen esittämällä itse jäljellä-olevan
-osaa.
-
-"Ainoa kysymys, herra Fairlie, johon mielestäni enää on saatava
-määräyksenne", sanoin minä, "koskee sitä maalauksen opetusta, ota
-olen sitoutunut antamaan kummallekin nuorelle naiselle."
-
-"Aivan niin! Juuri sitä!" sanoi herra Fairlie. "Toivon itselläni
-olevan kyllin voimia käydäkseni käsin tähän sopimuksemme kohtaan
--- mutta sepä näyttää todellakin mahdottomalta. Nuoret naiset,
-jotka saavat käyttää hyväkseen Teidän hyväntahtoista ohjaustanne,
-herra Hartright, saavat itse sopia asian kanssanne. Veljentytärtäni
-miellyttää se kaunis taide, jota Te harjoitatte. Hän on juuri
-riittävästi oppinut sitä huomatakseen puutteensa. Olkaa hyvä, pitäkää
-huoli hänen opetuksestaan. Vai niin, Onko mitään neuvoteltavaa vielä?
-Eikö? Me olemme siis täysin yksimielisiä -- eikö niin? Minulla ei
-ole oikeutta kauemmin pidättää Teitä mieluisista harjoitelmistanne
--- vai kuinka, nuori ystäväni? Niin sanomattoman suloista saada
-järjestetyksi kaikki -- niin ihanaa saada levätä sopimuksien
-tuottaman ponnistuksen jälkeen! Vaivaisiko Teitä soittaa Louista,
-että hän kantaisi salkun Teidän huoneeseenne?"
-
-"Sen otan itse matkaani, jos sallitte, herra Fairlie."
-
-"Tahdotteko todellakin tehdä sen? Oletteko todellakin kyllin
-vahva kantamaan sen? Merkillistä olla niin vahva! Jos vain olette
-varma, ett'ette kadota sitä? Minua miellyttää sanomattomasti saada
-pitää Teidät täällä Limmeridgessä, herra Hartright. Terveyteni on
-niin huono, ett'en minä valitettavasti saa paljon nauttia Teidän
-seurastanne. Uskallanko pyytää Teitä olemaan varsin varovainen ja
-käymään tuiki hiljaa ovesta eikä suinkaan pudottamaan salkkua?
-Kiitän. Päästäkää hiljaa alas uudin, jos olette hyvä -- sen vähinkin
-ääni menee lävitseni kuin puukonterä. Kas niin, juuri niin! Toivotan
-hyvää päivää!"
-
-Kun vaaleanvihreät verhot takanani olivat laskeutuneet ja
-otsikkoverhoinen ovi varovasti suljettu, pysähdyin minä muutamiksi
-silmänräpäyksiksi pieneen, ympyriäiseen eteiseen ja henkäsin
-syvään ja helpottavasti. Tultuani ulos herra Fairlien huoneesta
-tuntui minusta aivankuin pitkän sukelluksen jälkeen olisin tullut
-vedenpintaan.
-
-Niin pian kun minä olin ehtinyt hauskasti järjestää kaikki pienessä
-sievässä atelierissäni ja päässyt aamupäivätyöhöni, oli ensi
-ajatukseni tehdä luja päätös olla koskaan suuntaamatta askeleitani
-huoneisiin, joissa talon herra asui, ellei se uskomaton juttu
-tapahtuisi, että hän kunnioittaisi minua varmasti kutsumalla
-uudestaan käymään. Tehtyäni täydelliseksi mielihyväkseni tämän
-suunnitelman esiintymiseeni nähden herra Fairlien suhteen, palasi
-jälleen iloinen luontoni, jonka ylhäisen herran kopea luottavaisuus
-ja hävytön kohteliaisuus oli hetkeksi hävittänyt. Aamupäivän
-jäljellä-olevat tunnit kuluivat aika hauskasti tarkastamalla
-maalauksia, järjestämällä niitä eri laatunsa mukaan, tasoittamalla
-niiden rikkinäisiä reunoja ja ryhtymällä muihin valmistaviin
-toimenpiteihin niiden kuntoonsaamiseksi. Minun olisi pitänyt ennättää
-tehdä enemmän; mutta kuta likemmäksi kello läheni kahta, tunsin minä
-tulevani yhä kärsimättömämmäksi ja haluttomammaksi kiintymään työhön,
-vaikkapa se olikin kokonaan niin käsityöntapaista.
-
-Kellon lyötyä 2 menin taaskin ruokailuhuoneeseen hieman levottomana.
-Odotin yhtä ja toista käydessäni tähän osaan taloa. Nythän
-esitettäisiin minulle neiti Fairlie; nythän oli aika saada joitakin
-tietoja valkopukuisesta naisesta, jos neiti Halcomben otaksumisessa
-hänen äitinsä kirjeiden suhteen oli jotakin perää.
-
-
-VIII.
-
-Huoneeseen tultuani näin minä neiti Halcomben ja vanhemman naisen
-pöydän ääressä.
-
-Tämä "vanhempi" nainen, jolle minut nyt esitettiin, oli neiti
-Fairlien entinen kotiopettajatar, rouva Vesey, jonka neiti
-Halcombe aamiaispöydässä oli kuvannut omaavan "kaikki päähyveet,
-mutta jota muutoin ei juuri ole laskuun otettava". Minulla ei ole
-mitään lisäämistä, vaan on minun nöyrästi myönnettävä, että tämä
-arvostelu oli täysin sattuva. Rouva Vesey oli itse mielentyyneys
-ja naisellinen hiljaisuus. Hiljainen tyytyväisyys suruttomaan
-olemassa-oloon kuvastui siitä uneliaasta hymystä, joka peilaili
-hänen pyöreillä, kiiltävillä kasvoillansa. Muutamat meistä ihmisistä
-hyökkäävät läpi elämän -- toiset käyvät laiskasti -- rouva Vesey
-_istui_ koko elämänsä. Huoneessa istui hän sekä aikaisin että
-myöhään; hän istui puutarhassa, hän istui käytävissä, hän istui
-paikoissa ja ikkunanloukoissa, joita ei kukaan koskaan ollut
-ajatellutkaan; hän istui telttatuolilla, kun hänen ystävänsä
-koettivat houkutella häntä kävelylle; hän istuutui ennenkuin hän
-voi katsella mitään tai puhua mitään, niin, ennenkuin hän edes
-voi vastata niin tai ei yksinkertaisimpaan kysymykseen -- aina
-samalla tavoin hyväntahtoisesti hymyten, ajattelematta, mutta
-kohteliaasti nyökyttäen päätään, ja pikku mukavasti lepuuttaen
-käsiään ja käsivarsiaan kaikissa kotoelämän vaihteluissa. Hän oli
-hurskas ja myöntyväinen -- niin, uskomattoman tyyni ja vaaraton
-vanha rouva, jota syntymänsä jälkeen ei mikään tapaus koskaan ollut
-johtanut kiusaukseen epäilemään _elikö_ hän todellakin. Luonnolla
-on niin paljon puuhaamista tässä maailmassa, sillä on niin paljon
-erilaatuista hankkimista yht'aikaa, että sen epäilemättä kerran tai
-toisen täytyi olla väsynyt ja hämmennyksissä, kun sen on erotettava
-niitä eri luomuksia, jotka samalla kertaa menevät sen käsistä.
-Kun minä katson asiaa tältä kannalta, jää aina minun yksityiseksi
-vakaumuksekseni, että luonto on syventynyt kysymykseen luoda
-kaalinpäitä, kun rouva Vesey näki päivänvalon, ja että tuo hyvä
-rouva sai kärsiä meidän kaikkien emon kasviharrastusten tuottaman
-hajamielisyyden seurauksista.
-
-"No, rouva Vesey", sanoi neiti Halcombe näyttäen iloisemmalta,
-vilkkaammalta ja viisaammalta kuin ennen tuon säveän vanhan rouvan
-rinnalla, "mitä tahdotte? Kyljyksenkö?"
-
-Rouva Vesey pisti pyöreät kätensä ristiin pöydän reunalle, hymyili
-tyytyväisesti ja vastasi: "niin, kiitos!"
-
-"Mutta mitä on siellä, herra Hartrightin edessä? Keitettyä kanaako,
-eikö niin? Minä luulin, että Te pitäisitte enemmän keitetystä kanasta
-kuin kyljyksestä, rouva Vesey."
-
-Rouva Vesey muutti lihavat kätensä pöydän laidalta polvelleen, katsoi
-miettivästi kana-paistivatiin, nyökkäsi ja sanoi: "niin, kiitos!"
-
-"Hyvä! Mutta mitä tahdotte Te syödä tänään? Ottaako herra Hartright
-hieman kanaa, vai saanko antaa Teille kyljyksen?"
-
-Rouva Vesey pani taas toisen kätensä pöydän reunalle, näytti
-uneliaalta ja päättämättömältä ja vastasi: "Kumpaa tahansa
-miellyttää, ystäväni."
-
-"Ei, ei suinkaan, tämähän on kysymys, joka koskee Teidän makuanne,
-hyvä rouvani, eikä minun. Ajatelkaapa, ettekö ottaisi hieman
-kumpaakin lajia? Jospa Te nyt ottaisitte aluksi kanaa, jota minä
-huomaan herra Hartrightin haluavan varsin innokkaasti leikata Teille."
-
-Rouva Vesey muutti toisenkin kätensä pöydän reunalle; kasvot saivat
-hetkiseksi enemmän eloa, mutta se sammui pian jälleen; hän nyökäytti
-kohteliaasti päätänsä ja sanoi: "Niin jos tahdotte olla niin hyvä,
-sir".
-
-Epäilemättä hurskas ja myöntyväinen -- uskomattoman tyyni ja vaaraton
-vanha rouva! Riittää kumminkin tällä kertaa rouva Veseystä.
-
-Koko tällä aikaa ei neiti Fairlietä näkynyt. Me lopetimme
-päivällisemme, mutta sittenkään ei hän tullut näkösälle. Neiti
-Halcombe, jonka nopealta silmäykseltä ei mikään jäänyt huomaamatta,
-huomasi kuinka minä vähän väliä katsoin oveen päin.
-
-"Ymmärrän Teitä, herra Hartright", sanoi hän, "Te ihmettelette, missä
-Teidän toinen oppilaanne on. Hän on ollut alhaalla ja voi nyt hyvin,
-mutta kumminkaan ei hänellä ollut kyllin ruokahalua ottaakseen osaa
-päivälliseemme. Jos suvaitsette minun tulla saattajaksenne, niin
-luulenpa Teidän tapaavan hänet jossain puutarhassa."
-
-Hän otti päivänvarjostimen, joka oli tuolilla hänen vieressään, ja
-johti minut parin korkean lasioven kautta nurmikolle. Minun tarvitsee
-tuskin sanoa, että me jätimme rouva Veseyn istumaan pöydän ääreen
-kyhmyiset kädet ristissä sen laidalla, nähtävästi aikoen jäädä siihen
-lopuksi aamupäivää.
-
-Kun me kuljimme nurmikon yli, silmäsi neiti Halcombe merkitsevästi ja
-pudisti päätänsä.
-
-"Teidän salaperäinen seikkailunne", sanoi hän, "on edelleenkin
-hämärään kätketty. Minä olen koko aamun selaillut äitini kirjeitä
-huomaamatta vielä mitään. Älkää olko lohduton, herra Hartright.
-Tällaisen tapauksen täytyy kiihoittaa uteliaisuutta, ja Te olette
-saanut nyt naisen liittolaiseksenne. Sellaisissa olosuhteissa on
-menestys melkein varma ennemmin tai myöhemmin. Minulla on kolme
-kokonaista kimppua jäljellä, ja Te voitte vakavasti uskoa, että
-niiden lukeminen vie minulta koko illan."
-
-Tässä oli minulla siis yksi aamuisia harrastuksia tyydyttämättä. Minä
-halusin heti tietää, eikö neiti Fairlien persoonallisuus myöskin
-pettäisi sitä odotusta, joka minulla oli hänen suhteensa aamiaisen
-jälkeen.
-
-"No niin, kuinka luonnistui käyntinne herra Fairlien luona?" kysyi
-neiti Halcombe ennätettyämme nurmikon yli ja tultuamme varjoon
-kävelemään. "Oliko hän erittäin hermostunut tänä aamuna? Älkää
-punnitko niin tarkkaan vastatessanne minulle, herra Hartright. Paljas
-tieto, että Te katsotte itsenne velvolliseksi tekemään sen, on
-minulle kylliksi. Minä huomaan Teistä, että hän oli hermostunut, ja
-koska minä en tahdo olla kyllin epäinhimillinen saattaakseni Teitä
-samaan tilaan, niin en halua kysyä enempää."
-
-Me jatkoimme matkaamme mutkittelevaa käytävää hänen puhuessaan ja
-lähenimme sievää, puista huvimajaa, joka oli rakennettu sveitsiläisen
-pikkuhuvilan malliin. Sen yhteen huoneeseen voimme me katsoa vapaasti
-sisään käydessämme ylös portaita; siellä oli nuori nainen. Hän seisoi
-yksinkertaisen pöydän vieressä ja silmäili laakson ja kukkulan
-muodostamaa nuorteata maalaistaulua, joka näkyi puistoon hakatusta
-aukosta, ja käänsi välillä hajamielisesti pienen, pöydällä olevan
-piirustuskirjan lehtiä. Se oli neiti Fairlie.
-
-Kuinka voisin kuvata häntä? Kuinka erottaa siitä mahdottomasta
-tunteesta, jota olen itse kokenut -- kaikesta, mitä on tapahtunut
-tämän hetken jälkeen? Kuinka voisin nähdä hänet jälleen aivan kuin
-_silloin_, kun ensiksi silmäsin häneen? -- sillä _sellaisena_ pitäisi
-hänen kuvansa näkyä niille silmille, jotka nyt lukevat näitä
-lehtiä -- -- --
-
-Se muotokuva, jonka minä myöhemmin maalasin Laura Fairliestä juuri
-tässä huoneessa ja juuri siinä asennossa, missä minä silloin ensin
-näin hänet, on pöydälläni kirjoittaessani tätä. Silmäni katselevat
-sitä, ja kirkkaassa, voimakkaassa valossa esiintyy huvihuoneen
-tummalta taustalta solakka, nuorekas vartalo yksinkertaisessa
-musliinihameessa, jossa oli leveät, valko- ja heleänsiniset
-raidat. Samasta kankaasta valmistettu rypistetty kaulus on hänen
-olkapäillään, ja pikku olkihattu, joka on vaatetettu puvun väriin
-soveltuvalla nauhalla, peittää hänen päänsä ja heittää viehkeän
-varjon hänen kasvojensa yläosaan. Hänen tukkansa on niin vaalean
-ruskean kullanvärinen, mutta melkein yhtä vaalea -- ei punainen,
-mutta melkein yhtä loistava, -- että se melkein sulautuu hänen
-hattunsa varjoon. Se on jakauksella ja sileästi pyyhkäisty yli
-korvien ja aaltoilee hienoissa, luonnollisissa kiharoissa otsalla.
-Kulmakarvat ovat hieman tukkaa tummemmat; ja silmät tuota suloista,
-kirkasta tummansiniväriä, josta runoilijat niin usein laulavat, mutta
-jota niin harvoin todellisuudessa nähdään. Silmät, kaunisväriset,
-kaunismuotoiset -- suuret, hellät ja tyynen miettivät -- mutta
-ennen kaikkea kauniit sen puhtaan totuuden vuoksi, joka asuu niiden
-syvyydessä ja loistaa yhtä kirkkaana kuin heijastus paremmasta
-maailmasta sekä ilon että surun kaikissa vaihtelevissa ilmeissä.
-Se lumous, jonka ne levittävät koko muodolle, peittää ja kaunistaa
-niin kaikki pienet inhimilliset puutteet, että on vaikeata oikein
-selvästi voida päättää muiden piirteiden vioista tai eduista. On
-vaikeata huomata, eikö kasvojen alaosa ole melkein liian hento ja
-hieno ollakseen täydessä ja oikeassa suhteessa yläosaan: eikö nenä,
-vältettyään koukkuisen muodon, joka on ankara ja epänaisellinen,
-olkoonpa se kuinka täydellinen kauneussääntöjen mukaan, sen sijaan
-ollut taipunut hieman vastakkaiseen suuntaan ja siten häipynyt
-ihanteellisesta linjasta, ja vihdoin, eikö nuo pienet sulohuulet
-olleet pikkuisen hermostuneesti vinossa toiselle puolelle hänen
-hymyillessään. Olisi käynyt laatuun huomauttaa näitä pikku virheitä
-toisen naisen muodossa, mutta ei ole helppoa huomata niitä hänessä,
-niin hienosti ovat ne yhtyneet kaikkeen omituiseen, kaikkeen
-luonteenomaiseen ilmeessä ja niin suuressa määrässä riippuu tämä ilme
-muissa piirteissä silmien elävyyttä luovasta voimasta.
-
-Voisiko minun muotokuva-raukkani hänestä -- minun rakas, sitkeä työni
-pitkänä ja onnellisena aikana -- oikein näyttää minulle kaiken tämän?
-Ah, kuinka vähän minä huomaan tässä epätäydellisessä, koneellisessa
-taulussa -- kuinka paljon siinä tunteessa, siinä muistossa, jolla
-minä katselin sitä! Hieno, solakka, kauniissa, vaaleassa puvussa
-oleva tyttö, joka selailee albumin lehtiä katsoessaan ylös siitä
-uskollisin, viattomin, sinisin silmin -- siinä kaikki, mitä valokuva
-voi kuvastaa, kaikki mitä kenties paljon mahtavampi ajatuksen ja
-kynän voima voi kielellään ilmaista. Se nainen, joka ensin antaa
-valon ja elämän ja muodon meidän uinuvalle kauneuskäsitteellemme,
-täyttää sielussamme tyhjän sijan, joka on ollut meille itsellemme
-tuntematon aina siihen asti, kunnes hän kohtasi meidät. Sellaisina
-hetkinä herättää sympatiioja, jotka ovat liian syviä sanojen,
-niin ehkäpä ajatustenkin kuvata, toinen lumousvoima kuin se, joka
-vaikuttaa mieliin ja jolle kielellä on kyllä ilmaisumuotonsa. Naisen
-kauneuden salaisuus ei koskaan mene yli kuvaamiskykymme, ennenkun
-se on tullut meidän omassa sielussamme olevan syvemmän salaisuuden
-yhteyteen. Silloin, ja ainoastaan silloin on se mennyt sen ahtaan
-alueen rajan ulkopuolelle, jolle tässä maailmassa jotakin valoa
-lankeaa siveltimen ja kynän kautta.
-
-Ajatteleppas häntä, lukija, niin kuin sinä ajattelet ensimmäistä
-naista, joka on saanut sinun sydämmesi nopeammin sykkimään -- tuon
-sydämmesi, jota eivät kaikki muut hänen sukupuolelaisensa ole
-voineet liikuttaakaan. Anna lempeiden, uskollisten sinisilmien
-kohdata omiasi, kuten ne kohtasivat minun silmiäni, tuolla ainoalla,
-sanomattomalla silmäyksellä, jonka me kumpikin muistamme niin hyvin.
-Anna hänen äänensä puhua tuota musiikkia, joka kerran oli rakkainta
-sinusta, jonka kuunteleva korvasi mitä mieluimmin käsitti, kuten
-minunkin teki. Anna hänen askeleensa kun hän näillä lehdillä tulee
-kävelemään, olla yhtä iloiset, kevyet askeleet kuin ne, joille
-sinun oma nuori sydämmesi muinoin löi tahtia. Ota vastaan hän kuten
-muistat oman sielusi rakastettua, ja hänen kuvansa on edessäsi niin
-paljon kirkkaampana -- tämän naisen kuva, joka niin elävästi pysyy
-sielussani!
-
-Kaikkien tunteiden seassa, jotka valtasivat mielen nähdessäni
-hänet ensi kerran -- näiden tunteiden, jotka ovat meille kaikille
-niin uskollisia, jotka heräävät elämään useimmissa sydämmissä,
-jotka kuolevat jälleen niin monessa ja taas herätetään kauniiseen
-ailasteluunsa niin _harvoissa_ -- kaikkien seassa oli yksi, joka
-häiritsi ja hämmensi minua -- tunne, joka näytti vähän sopivan neiti
-Fairlien läheisyyteen ja vaikutukseen.
-
-Sen lumoavan vaikutuksen ohessa, jonka hänen vartalonsa ja
-muotonsa tekivät, suloisen ilmeen, hänen käytöstapansa viehättävän
-yksinkertaisuuden ohessa tunsin minä toistakin vaikutelmaa, joka
-varjon tavoin herätti minussa tunteen, että jotakin puuttui. Yhtenä
-hetkenä tuntui minusta, että tämä puute oli _hänessä_, toisena
-hetkenä että minulta itseltäni puuttui käsitys ymmärtää häntä
-niin, kuin minun olisi pitänyt. Tämä vaikutelma oli, ihmeellistä
-kyllä, aina voimakkain hänen katsoessaan minuun tai toisin sanoen
-tuntiessani tehokkaimmin hänen kasvojensa sopusointuisen viehätyksen,
-tunsin samalla enimmän minua kiusaavan tämän _puutteen_, jota en
-kumminkaan voinut selvittää itselleni. Jotakin puuttui, mutta missä
-ja mitä, sitäpä en voinut sanoa.
-
-Tämä mielikuvitusvoimani kummallinen oikku, joksi minä sen silloin
-katsoin, sai aikaan, ett'en minä oikein voinut tuntea olevani
-oikealla mielialalla tavatessani ensi kerran neiti Fairlien.
-Niihin muutamiin ystävällisiin sanoihin, joilla hän toivotti
-minut tervetulleeksi, voin minä tuskin vastata tavallisilla
-kohteliaisuuslauseilla. Neiti Halcombe, joka huomasi epäröimiseni ja
-luonnollisesti katsoi sen tilapäiseksi nolostumiseksi, ryhtyi heti,
-kevyesti ja vaivatta kuten aina, keskustelusta huolta pitämään.
-
-"Katsokaapas, herra Hartright", sanoi hän ja osoitti pöydällä olevaa
-piirustuskirjaa ja pientä, hienoa kättä joka, vieläkin käänteli
-lehtiä. "Nyt täytyy teidän toivoakseni huomata tavanneenne kaikkien
-oppilaiden esikuvan. Samana hetkenä, jolloin hän kuulee Teidän
-tulleen, tarttuu hän rakkaaseen piirustuskirjaansa, katsoo suurta
-luontoa suoraan kasvoihin ja ikävöi saada alkaa!"
-
-Neiti Fairlie nauroi, ja tämä iloinen hymy lehahti kuin
-auringonpaiste hänen rakastettaville piirteillensä.
-
-"En omista itselleni mitään kiitosta, jota en ansaitse", sanoi
-hän ja katsoi vuoroin neiti Halcombeen ja minuun. "Niin paljon
-kuin minua huvittaakin piirustaa, tunnen kuitenkin liian hyvin
-taitamattomuuteni, ett'en ole enemmän arka kuin innokaskaan alkamaan
-työtäni. Saatuani tietää Teidän saapuneen, herra Hartright, aloin
-minä ehdottomasti silmäillä läpi piirustuksiani aivan kuin lapsena
-oli tapana kerrata läksyni kovin pelätessäni, ett'en voisi lukea
-niitä oikein."
-
-Hän tunnusti tämän mitä sievimmällä ja yksinkertaisimmalla tavalla ja
-veti piirustuskirjan luoksensa naivilla, lapsellisella vakavuudella.
-Neiti Halcombe teki taaskin reippaalla, ratkaisevalla tavallaan
-jyrkän lopun toisen hämilläolosta.
-
-"Olkootpa oppilaan piirustukset hyviä, huonoja tai keskinkertaisia",
-sanoi hän, "ovat ne kumminkin jätettävät mestarin järkähtämättä
-arvosteltaviksi -- sehän on selvä asia. Ajatteleppas jos me
-ottaisimme ne vaunuun mukanamme, Laura, ja antaisimme herra
-Hartrightin silmäillä ne ensi kertaa läpi huviajelun pysähdysten
-ja keikutusten kestäessä? Jos meidän vain onnistuu koko matkalla
-saattaa harhaan hänen arvostelunsa luontoon nähden, sellaisena kuin
-se todellakin on hänen katsellessaan ympärillensä, ja luontoon
-nähden, sellaisena kuin se _ei ole_ hänen silmäillessään meidän
-piirustuskirjojamme, niin saatamme me kyllä lopulta hänet tarttumaan
-viimeiseen, epätoivoiseen keinoon sanomaan meille kohteliaisuuksia,
-joten me pääsemme hänen arvostelevista silmäyksistään ilman mitään
-turhamaisuutemme loukkausta".
-
-"Minä toivon, ett'ei herra Hartright minua kiitä", sanoi neiti
-Fairlie poistuessamme yhdessä huvimajasta.
-
-"Uskallanko kysyä, miksi toivotte sellaista?" kysyin minä.
-
-"Koska minä uskon kaikki, mitä Te sanotte minulle", vastasi hän
-teeskentelemättömästi.
-
-Näillä sanoillaan antoi hän tietämättään minulle avaimen koko
-luonteeseensa -- tämä jalo luottamus toisiin perustui hänen omaan
-viattomaan totuudenrakkauteensa; silloin minä sen ainoastaan
-aavistin, nyt tiedän sen omasta kokemuksestani.
-
-Me menimme sisään herättääksemme vain rouva Veseyn, joka vieläkin
-istui ruokapöydän ääressä, ja nousimme sitten avonaisiin vaunuihin
-tehdäksemme päätetyn huviajelun. Vanha rouva ja neiti Halcombe
-ottivat ensi paikan vaunuissa, Neiti Fairlie ja minä ajoimme
-takaperin, piirustuskirja auki välillämme minun tarkasteltavanani.
-Kaikki vakavampi piirustusten arvostelu olisi, joskin olisin ollut
-halukas siihen, ollut mahdoton neiti Halcomben hauskan huomautuksen
-johdosta, että kaunotaiteita on katsottava naurettavassa valossa
-sellaisenaan kuin hän itse, hänen sisarensa ja naiset yleensä
-niitä harjoittivat. Minä muistan paljon paremmin sen puhelun, joka
-meillä oli, kuin nämä piirustukset, joiden yli silmäykseni aivan
-koneellisesti kiiteli. Varsinkin se osa keskustelua, johon neiti
-Fairlie otti jotakin osaa, on yhtä selvästi painunut mieleeni, kuin
-olisin kuullut sen vain muutamia tunteja sitten.
-
-Niin, suokaa minun tunnustaa, että minä jo tänä ensimmäisenä päivänä
-annoin hänen läsnäolonsa lumousvoiman viehättää itseni unhottamaan,
-kuka minä olin, ja yhteiskunnallisen asemamme erilaisuuden.
-Hänen tekemänsä vähäpätöisinkin kysymys, kuinka parhaiten on
-käytettävä sivellintä ja sekoitettava värejä; vähäisinkin vaihde
-noiden rakastettavien silmien ilmeessä, jotka silmäsivät minuun
-niin vakavalla toiveella oppia ja käsittää minun opetustani,
-kiinnitti paljon suuremmassa määrässä minun huomiotani kuin kaunein
-maisema, jonka läpi kuljimme, tai komeimmat valojen ja varjojen
-vaihtelut niiden sulaessa yhteen aaltomaisella alankomaalla tai
-tasaisella merenrannalla. Eikö ole merkillistä nähdä, kuinka vähän
-tosivaikutusta, jokaisen puhtaan inhimillisen mielihartauden
-vallitessa, esineillä ulkonaisessa maailmassa, jossa me elämme, on
-meidän sydämmeemme ja mieleemme? Ainoastaan kirjoissa me pakenemme
-luontoon hakeaksemme osanottoa iloomme, lohdutusta suruumme. Tämä
-sieluttoman maailman kauneuksien ihmetteleminen, jota nykyaikainen
-runous niin sanarikkaasti ja kaunopuheliaasti kuvailee, ei ole
-parhaimmillakaan meistä luontomme alkuperäisiä tunteita. Lapsena
-emme tunne sitä ollenkaan. Ei kellään oppimattomalla miehellä tai
-naisella sitä ole. Nekin, joiden elämä pian yksinomaan on kulunut
-maalla ja merellä tapahtuvain, alinomaan vaihtelevain ihmeiden
-joukossa, eivät ollenkaan piittaa mistään luonnon taulusta, mikä ei
-suoranaisesti ole yhteydessä heidän todellisen ammattiharrastuksensa
-kanssa. Kykymme käsittää sen maan kauneutta, jossa elämme, on
-todellakin yksi sivistyksen tuottamia täydellisyyksiä, kuten taide
--- ja mikä merkillisempää: joku joukostamme käsittää tämän harvoin
-muutoin kuin silloin, kun mielemme on välinpitämättömin ja sopivan
-toiminnan puutteessa. Kuinkahan paljon osaa on luonnon viehätyksellä
-meidän ja meidän ystäviemme iloisissa tai tuskaisissa harrastuksissa
-ja tunteissa? Kaikki mitä sielumme voi ymmärtää, mielemme oppia,
-voimme saavuttaa yhtä varmasti, yhtä hyödyttävästi ja tyydyttävästi,
-asuimmepa sitten autiommassa tai rehevimmässä luonnossa. Tosin
-on yksi syy tähän syvemmän sympatiaan puutteeseen luodun olennon
-ja sen luomuksen välillä, jossa hän elää -- syy, joka kenties on
-löydettävissä niin äärettömän erilaisessa tarkoituksessa, jonka
-sallimus on määrännyt ihmiselle ja hänen maalliselle asunnollensa.
-Korkein vuori, jonka huippua silmä tuskin voi nähdä, tulee tomuksi;
-pieninkin ihmisen harrastus, jota puhdas sydän voi tuntea, on
-kuolemattomuuteen osallinen.
-
-Olimme, olleet ulkona lähes kolme tuntia, kun vaunut vierivät
-takaisin ajoportin kautta Limmeridge-Houseen.
-
-Paluumatkalla olin minä nuorten naisten antanut itse valita
-sen näköalan, jonka he seuraavana iltapäivänä minun johdollani
-piirustaisivat. Kun he olivat vetäytyneet pois pukeutuakseen
-päivällisille ja minä taas olin yksin työhuoneessani, tunsin minä
-itseni kerrassaan alakuloiseksi. Tunsin olevani pahoillani ja
-tyytymätön itseeni -- en tietänyt oikein miksi. Kenties havaitsin
-minä vasta nyt, että minä ajomatkallamme olin liian paljon
-unhottanut toimeni palkattuna piirustuksenopettajana: huvin vuoksi
-olla rakastettavan perheen vieraana. Kenties oli se myöskin tuo
-merkillinen tunne jostakin puutteesta joko minussa tai neiti
-Fairliessä, joka, ensi kertaa nähdessäni häntä, oli niin hämmentänyt
-minut -- kenties se oli tämä, joka vieläkin kiusasi minua. Olipa
-tämän laita kuinka tahansa, tunsin minä todellista kevennystä, kun
-päivällistunti lopetti yksinäisyyteni ja saattoi minut taas talon
-naisten seuraan.
-
-Tultuani ruokasaliin hämmästytti minua pikemmin niiden pukujen
-kankaiden kuin värien suuri vastakohta, jotka heillä oli päällään.
-Kun rouva Veseyllä ja neiti Halcombella olivat kalliit puvut
-(kummallakin sellaiset, jotka parhaiten sopivat heidän ijällensä),
-edellisellä hopeanharmaa ja jälkimäisellä vaaleankeltainen väri,
-joka niin hyvin soveltui tummaan ihoon ja mustaan tukkaan, oli
-neiti Fairliellä aivan yksinkertainen valkoinen musliinipuku. Se
-oli hohtavan valkoinen ja aistikkaasti ommeltu, mutta kaikissa
-tapauksissa oli hänen pukunsa sellainen, joka olisi sopinut köyhän
-miehen tyttärelle tai vaimolle, ja teki hänet ulkonäöltään paljon
-vaatimattomammaksi kuin entisen kotiopettajattarensa. Myöhemmin,
-opittuani tuntemaan paremmin neiti Fairlien luonteen, huomasin minä
-tämän olevan seurauksena hänen luontaisesta kohtuullisuudestaan ja
-vastenmielisyydestään loistaa omaisuudellaan. Ei rouva Vesey enemmän
-kuin neiti Halcombekaan voinut saattaa häntä, rikasta perijätärtä,
-käyttämään puvussaan sellaista komeutta, joka olisi voittanut heidän,
-köyhäin henkilöiden.
-
-Päivällisen päätyttyä palasimme me yhdessä salonkiin. Tosin oli herra
-Fairlie (verratakseni armollista yksinvaltiasta, joka otti ylös
-Titianin siveltimen lattialta) käskenyt pöydänkattajaansa kysymään
-minulta, mitä viiniä minä haluaisin juoda päivällisen jälkeen,
-mutta minulla oli kumminkin voimaa kyllin vastustaa kiusausta istua
-yksinäisessä suuruudessa valitsemieni pullojen ääressä, ja ymmärrystä
-kyllin muiden maiden enemmän sievistettyjen tapojen mukaan pyytää
-naisten suostumusta saada nousta pöydästä samalla kertaa kuin he niin
-kauvan, kuin minä oleskelin Limmeridge-Housessa.
-
-Salonki, johon me menimme viettääksemme siellä lopun iltapäivää,
-oli alakerroksessa ja muodoltaan ja suuruudeltaan ruokasalinlainen.
-Korkeat lasiovet sen alapäässä johtivat pengermälle, jota pitkin
-pituuttaan koristivat mitä ihanimmat kukat. Suloinen, hiljainen
-hämärä oli juuri levittänyt varjonsa kukille ja lehdille huoneeseen
-tullessamme, ja illan rikas kukkaistuoksu lehahti meitä vastaan
-tervetulotoivotuksena avonaisista lasiovista. Kiltti rouva Vesey,
-aina ensimmäinen seurasta istuutumaan, vaipui suloisesti nurkassa
-olevaan nojatuoliin ja otti heti pienen päivällisunen. Minun
-pyynnöstäni asettui neiti Fairlie pianon ääreen. Kun minä seurasin
-häntä soittokoneen läheisyydessä olevalle tuolille, näin minä
-neiti Halcomben vetäytyvän ikkunakomeroon jatkaakseen viimeisellä,
-lempeällä päivänvalolla äitinsä kirjeiden lukemista.
-
-Kuinka selvästi tämä kodin rauhaa ja hauskuutta kuvaava taulu päilyy
-muistossani kirjoittaessani tätä! Siltä paikalta, jossa istuin,
-voin nähdä neiti Halcomben miellyttävän vartalon puoleksi suloisen
-viehkeässä valaistuksessa, puoleksi kätkettynä salaperäiseen varjoon,
-kumartuneena kirjeiden yli, jotka olivat hänen polvellaan, samalla
-kun pianonsoittajattaren valoisat kasvonpiirteet loistivat kauniissa
-selkeydessään huoneen vastaisen seinän tummempaa, syvää taustaa
-vasten. Ulkona pengermällä keinutti iltatuuli kukkia, ruohoa ja
-köynnöskasveja niin hiljaa, että humina ei voinut kuulua korviimme.
-Taivas oli pilvetön ja salaperäinen kuuvalo alkoi jo väristen levitä
-itäiseltä taivaanrannalta. Rauhan ja yksinäisyyden tunne muutti
-kaiken ajatuksen ja mielen levottomuuden hurmaavaksi, ylimaalliseksi
-levoksi, ja puutarhan tuoksu, joka lisäytyi illan varjojen kanssa,
-näytti tempaavan meidät vielä suuremmalla voimalla, kun Mozartin
-musiikki hiipi sieluihimme taivaallisella sulolla. Oli ilta,
-jollaista ei koskaan voi unhottaa!
-
-Me istuimme kaikki hiljaa valitsemillamme paikoilla -- rouva Vesey
-uinuen, neiti Fairlie vielä soittaen ja neiti Halcombe lukien, kunnes
-päivänvalo aivan häipyi. Kuu alkoi nyt kohoutua yli pengermän ja sen
-säteet loistivat jo kirkkaasti huoneen alaosaan. Vaihdos hämärästä
-pimeään oli niin kaunis, että me kaikki yhteisestä suostumuksesta
-pyysimme, ett'ei lamppuja sytytettäisi, kun palvelija toi ne sisään
-ja suuren huoneen ainoaksi valaistukseksi jäi edelleenkin kaksi
-pianolla palavaa kynttilää.
-
-Vielä puoli tuntia jatkui soittoa. Sen jälkeen houkutteli kaunis
-kuuvalo neiti Fairlien pengermälle ihailemaan sitä, ja minä seurasin
-häntä. Kun pianolla olevat kynttilät olivat sytytetyt hetkinen
-ennen, siirtyi neiti Halcombe jatkamaan lukemistaan niiden valossa.
-Me jätimme hänet istumaan matalalle tuolille soittokoneen viereen
-niin kiintyneenä työhönsä, ett'ei hän edes näyttänyt huomaavan meitä
-noustessamme.
-
-Me olimme olleet ulkona pengermällä aivan vastapäätä lasiovia noin
-viisi minuuttia, ja neiti Fairlie oli juuri neuvoni mukaan sitonut
-valkoisen nenäliinansa päähänsä suojaksi iltakylmää vastaan, --
-kun minä kuulin neiti Halcomben äänen -- hillityn innokkaasti ja
-tavallisesta varmuudestaan eroavasti -- lausuvan nimeni.
-
-"Herra Hartright", sanoi hän, "tahdotteko tulla sisään hetkiseksi?
-Minä haluaisin puhua kanssanne."
-
-Minä menin heti sisään. Piano oli melkein keskellä huonetta
-sisäpuoleisella seinällä. Soittokoneen sillä sivulla, joka oli
-kauimpana pengermästä, istui neiti Halcombe kaikki muut kirjeet
-levitettyinä polvilleen paitsi yksi, jonka hän oli valinnut niiden
-joukosta ja jota hän nyt piti ylhäällä valoa kohden. Sillä sivulla,
-joka oli lähinnä pengermää, oli matala sohva, jolle minä istuuduin.
-Tällä paikalla en ollut kaukana lasiovista ja minä voin aivan selvään
-nähdä neiti Fairlien käyvän niiden ohi hänen hitaasti kävellessään
-edestakaisin pengermällä kirkkaassa kuuvalossa.
-
-"Toivoisin Teidän haluavan kuulla lukevani tämän kirjeen lopun",
-sanoi neiti Halcombe. "Sanokaa minulle, katsotteko tämän mitenkään
-valaisevan merkillistä seikkailuanne tiellä Lontooseen. Kirje
-on äidiltäni hänen toiselle miehellensä herra Fairlielle, ja on
-kirjoitettu yksitoista tai kaksitoista vuotta sitten. Siihen aikaan
-olivat herra ja rouva Fairlie sekä sisarpuoleni Laura asuneet
-useampia vuosia tällä paikalla. Minä olin erilläni heistä saadakseni
-kasvatukseni eräässä Pariisin kasvatuslaitoksessa."
-
-Hänen äänensä ja ilmeensä kuvastivat suurta vakavuutta ja,
-kuten minusta näytti, jonkunlaista levottomuutta. Samassa
-silmänräpäyksessä, kun hän kohotti kirjeen kynttilän luo lukeakseen,
-meni neiti Fairlie pengermältä ohi, katsoi sisään läpi oven, mutta
-käveli hitaasti edelleen nähdessään meillä olevan tekemistä.
-
-Neiti Halcombe alkoi lukea seuraavaa:
-
-"Pelkään väsyttäväni sinua, hyvä Filippini, alinomaisilla
-kertomuksillani koulustani ja koululapsistani. Syytä siis, paras
-ystävä, Limmeridgen yksitoikkoista elämää äläkä minua. Tällä kerralla
-on minulla kumminkin jotakin todellakin hauskaa ilmoitettavana
-sinulle eräästä uudesta oppilaasta.
-
-"Sinä muistat vanhan rouva Kempen, jolla oli puoti kylässä. No niin,
-useamman vuoden sairauden jälkeen on lääkäri nyt selittänyt hänen
-tilansa toivottomaksi, ja hän lähenee päivä päivältä kuolemaansa.
-Hänen ainoa elossa oleva sukulaisensa, sisar, saapui viime viikolla
-hoitamaan häntä. Tämä sisar on tullut koko tuon pitkän matkan
-Hampshirestä saakka -- hänen nimensä on Catherick. Neljä päivää
-sitten tuli rouva Catherick tapaamaan minua ja hänellä oli mukanaan
-ainoa lapsensa, pikku herttainen tyttö noin vuotta vanhempi kuin
-armaamme Laura..."
-
-Kun viimeinen sana valahti lukijan huulilta, meni neiti Fairlie
-taaskin ohi ulkona pengermällä. Hän lauloi hiljaa itsekseen erästä
-sävelmää, jota hän äsken oli soittanut. Neiti Halcombe odotti, kunnes
-hän taas oli poissa, ja jatkoi sen jälleen lukemistaan näin:
-
-"Rouva Catherick on keski-ikäinen nainen, jolla on siisti ja
-kunnioitusta herättävä muoto, missä huomataan vain keskinkertaisen
-kauneuden jälkiä. On kumminkin jotakin hänen esiintymistavassaan, ja
-näössään, jota minä en voi oikein selittää. Hän on siihen määrään
-sulkeutunut kaikessa joka koskee häntä itseään, että se menee aivan
-salaperäisyyteen asti, ja on jotakin hänen silmäyksessään, -- en
-voi selittää sitä -- mikä antaa aihetta minulle vakuutukseen, että
-hänellä on jotakin omallatunnollaan. Hän on täydellisesti 'elävä
-arvoitus'. Hänen asiansa minulle oli kuitenkin aivan yksinkertainen.
-Kun hän läksi Hampshirestä hoitaakseen sisartaan, rouva Kempeä, tämän
-viimeisen sairauden aikana, oli hän pakotettu ottamaan mukaansa
-tyttärensä, koskapa ei ollut ketään kotona, joka olisi voinut pitää
-huolta hänestä. Voi käydä niin, että rouva Kempe kuolee viikon
-kuluttua, mutta voi olla yhtä mahdollista, että hän elää muutamia
-kuukausia, ja rouva Catherickin asiana oli pyytää, että hänen
-tyttärensä Anna saisi käydä minun koulussani ja lähteä taas pois
-rouva Kempen kuoltua, palatakseen kotiinsa äitinsä kanssa. Minä
-suostuin heti, ja kun Laura ja minä menimme kävelemään, otimme me
-mukaamme tuon 11-vuotiaan pikku tytön kouluun jo samana päivänä."
-
-Taas kulki neiti Fairlie vaaleana ja viehättävänä valkoisessa
-puvussaan ja sievät kasvot suloisesti sitaistuina valkoiseen liinaan,
-jonka hän oli kiinnittänyt leuan alle, ohitsemme kuuvalossa. Taas
-odotti neiti Halcombe, kunnes hän oli poistunut, ja jatkoi sitten:
-
-"Huomioni on kiintynyt erityisesti, Filip, uuteen oppilaaseeni
-syystä, jonka tahdon ilmoittaa viimeiseksi, koska tiedän, että
-sen täytyy kummastuttaa sinua. Hänen äitinsä oli yhtä sulkeutunut
-lapsensa kuin itsensäkin suhteen, ja minun täytyy siis itse
-huomata -- minkä minä teinkin ensi päivän läksyistä --, että hänen
-sielunkykynsä eivät olleet niin kehittyneet, kuin niiden olisi
-pitänyt olla hänen ijällään. Huomattuani tämän tuotatin minä
-seuraavana päivänä tuon pikku raukan luokseni, kutsuin kaikessa
-hiljaisuudessa lääkärin puhelemaan hänen kanssaan ja tekemään,
-havaintonsa sekä sanomaan sitten minulle mielipiteensä. Lääkäri
-uskoo hänen tulevan mielipuoleksi. Mutta hän sanoo kumminkin, että
-hellä ja huolellinen johto ja opetus juuri nyt on hänelle mitä
-suurimmasta merkityksestä, koska hänen tavaton vaikeutensa käsittää
-edellyttää myöskin tavatonta voimaa säilyttää ne käsitteet, jotka
-hän on voinut omata. Nyt et saa kumminkaan uskoa, kallis ystäväni,
-että minä osotan hellyyttä hölmölle. Tämä pieni Anna Catherick-raukka
-on herttainen, viehättävä ja kiitollinen tyttönen, joka lausuu
-mitä viattomimpia ja kauneimpia ajatuksia -- joista minä heti
-esitän näytteen -- mitä kummastuttamimmalla, omituisimmalla ja
-usein peljästyneimmällä tavalla maailmassa. Vaikka hän on varsin
-siististi puettu, niin todistaa hänen pukunsa kumminkin täydellistä
-maun puutetta sekä väriin että malliin nähden. Minä pidin siis
-eilen huolta siitä, että muutamia Lauramme vanhoista, valkoisista
-hameista ja hatuista muutettaisiin Anna Catherickille, sekä koetin
-saada häntä käsittämään, että hänen näköisensä pikku tytöt näyttivät
-sievemmiltä ja somemmilta valkoisessa kuin muun värisessä puvussa.
-Hän näytti ensin kummastuneelta ja epäröivältä, mutta pian punastui
-hän kovin ja näytti hyvin ymmärtävän, mitä minä tarkoitin. Hänen
-pikku kätensä tarttui minun käteeni. Hän suuteli sitä, Filip, ja
-sanoi niin liikuttavan vakavasti: 'Minä tahdon aina olla valkoisiin
-puettu, rouva, niin, niin kauvan kuin minä elän. Minulle on oleva
-avuksi muistaa Teitä ja toivoa, että minä vielä teen Teille mieliksi,
-vaikka minä menenkin pois enkä koskaan saa enää nähdä Teitä.' Tämä
-on vain pieni näyte niisti kauneista ajatuksista, joita hän lausuu
-niin selvällä tavalla. Pikku raukka! Hän saa koko kokoelman
-valkoisia hameita, joissa on syvät poimut laskettavaksi alas hänen
-kasvaessaan..."
-
-Neiti Halcombe vaikeni ja katsoi minuun yli pianon.
-
-"Näyttikö se eksynyt nainen, jonka te tapasitte maantiellä,
-nuorelta?" kysyi hän. "Näyttikö hän kyllin nuorelta ollakseen 22 tai
-23 vuotias?"
-
-"Niin, neiti Halcombe, juuri sen ikäiseltä."
-
-"Ja oliko hän omituisesti puettu? Aivan valkoiseen kiireestä
-kantapäähän asti?"
-
-"Aivan valkopukuinen."
-
-Ennenkun tämä vastaus vielä oli päässyt huuliltani, näkyi neiti
-Fairlie kolmannen kerran pengermällä, vastapäätä ovea. Sen sijaan
-että olisi jatkanut matkaansa, pysähtyi hän selkä meihin päin,
-kumartui yli rintanojan ja silmäsi alas puutarhaan. Minä tuijotin
-hänen musliinihameeseensa ja päässä olevaan nenäliinaansa, jotka
-molemmat loistivat hohtavan valkoisena kuuvalossa, ja tunne, jolle en
-löydä mitään nimeä -- tunne, joka alkoi saada sydämmeni vapisemaan ja
-suoneni rajummin sykkimään -- hiipi vähitellen mieleeni.
-
-"Aivan valkopukuinenko?" toisti neiti Halcombe. "Tärkeimmät kirjeen
-lausunnot ovat sen lopussa, ja minä luen heti sen Teille, herra
-Hartright. Mutta minä en voi olla pysähtymättä hieman yhtäläisyyteen
-sen naisen puvun, jonka Te kohtasitte, ja niiden valkeiden hameiden
-välillä, jotka äitini pikku oppilaan tavaton vastaus aiheutti.
-Lääkäri on voinut pettyä luullessaan huomaavansa lapsessa puuttuvia
-sielunkykyjä ja ennustaessaan hänen tulevan mielipuoleksi. Kenties
-ei hän koskaan ole tullut siksi, ja muinainen kiitollinen ajatus
-pukeutua aina Valkoseen, joka oli vakava aie lapsella, on kenties
-yhtä vakava tunne täyskasvuisella naisella."
-
-Sanoin muutamia sanoja vastaukseksi -- en tiedä oikein mitä. Koko
-minun huomioni oli kiintynyt neiti Fairlien valkoiseen pukuun.
-
-"Kuulkaa nyt kirjeen viimeisiä rivejä", sanoi neiti Halcombe. "Uskon
-varmaan niiden hämmästyttävän Teitä."
-
-Kun hän nosti kirjeen ylös, että kynttilä voisi valaista sitä,
-kääntäytyi neiti Fairlie rintanojalta, katsoi epäröiden pitkin
-pengermää, astui pari askelta lasiovia kohden ja seisahtui sitten
-vastapäätä meitä.
-
-Sillä välin luki neiti Halcombe kirjeen lopun näin:
-
-"Ja ennenkuin minä lopetan kirjeeni, täytyy minun sanoa todellinen
-syy, merkillinen syy hellyyteeni pikku Anna Catherickia kohtaan.
-Kallis Filippini, sinun täytyy tietää, että, vaikka hän ei ole
-puoleksikaan niin kaunis, hän on kuitenkin sellaisen ihmeellisen
-luonnon oikun kautta jommoisen joskus tapaa, kasvojensa muodolta,
-hiustensa väriltä ja silmiltänsä aivan ilmeinen kuva..."
-
-Minä hypähdin sohvalta, ennenkun neiti Halcombe ennätti lukea
-enempää. Väristys, samanlainen, jota tunsin silloin, kun käsi
-laskeutui olkapäälleni tuolla autiolla maantiellä puistatti minua.
-
-Siinä seisoi neiti Fairlie, valkoinen olento, yksin kuuvalossa --
-asennoltaan, kasvojen muodoltaan, iholtaan ja pään pitämistavaltaan,
-ainakin näin etäämpää katsoen -- ilmeisenä kuvana valkopukuisesta
-naisesta. Se epävarmuus, joka useana tuntina oli ahdistanut minua,
-selvisi nyt silmänräpäyksessä. Tämä "jotakin, joka puuttui",
-oli vain minun oma havaintoni ihmeellisestä yhdennäköisyydestä
-mielisairaalasta karanneen pakolaisen ja Limmeridge-Housessa olevan
-oppilaani välillä.
-
-"Tekin huomaatte sen", sanoi neiti Halcombe. Hän laski kirjeen nyt
-kun ei enempää selitystä kaivattu, ja hänen silmänsä leimusivat
-kohdatessaan minun. "Te huomaatte sen nyt, samoinkuin minun äitini
-huomasi sen yksitoista vuotta sitten!"
-
-"Minä huomaan sen -- vastenmielisemmin kuin voin sen kuvata. Verrata
-tätä sekaunutta, turvatonta, kadotettua naista neiti Fairliehen,
-vaikkapa vain satunnaisen, ulkonaisen kauneuden vuoksi, tuntuu
-minusta samalta kuin heittää tumma varjo tuon ihastuttavan olennon
-tulevaisuudelle, joka nyt seisoo katselemassa meitä. Jospa minä taas
-pian voisin vapautua tästä painostuksesta! Pyytäkää hänen tulemaan
-sisään tuosta kamalasta kuuvalosta -- minä rukoilen, että tahdotte
-kutsua hänet sisään!"
-
-"Herra Hartright, Te kummastutatte minua. Olkoon kuinka tahansa
-naisten laita, mutta kylläpä uskoin 19:nnen vuosisadan miesten olevan
-vapaita taikauskosta."
-
-"Minä pyydän, että Te kutsuisitte hänet sisään!"
-
-"Hiljaa, hiljaa! Hän tulee jo itsestäänkin. Älkää sanoko mitään hänen
-läsnä-ollessaan. Jättäkäämme tämän yhdennäköisyyden huomaaminen
-keskinäiseksi salaisuudeksemme. Tule sisään, Laura; tule sisään
-herättämään rouva Vesey soittamalla hieman. Herra Hartright pyytää
-myöskin saada kuulla hiukan lisää ja tällä kertaa tarvitsee hän
-jotakin keveintä, hauskinta lajia."
-
-
-IX.
-
-Niin päättyi ensimmäinen, vaiherikas päiväni Limmeridge-Housessa.
-
-Neiti Halcombe ja minä säilytimme salaisuutemme. Huomattuamme
-sen yhtäläisyyden, josta mainitsin, ei näyttänyt sen enempää
-olevan saatavana tietoja tuosta salaperäisestä, valkopukuisesta
-naisesta. Ensi tilaisuudessa, jolloin sopi, johdatti neiti Halcombe
-varovaisesti keskustelun sisarpuolensa kanssa heidän äitiinsä,
-entisiin aikoihin ja Anna Catherickiin. Neiti Fairlie muisti
-kuitenkin vähän tuosta Limmeridgessä olleesta pikku koulutytöstä.
-Hän muisti yhtäläisyyden hänen ja äitinsä suojatin välillä jonakin
-sellaisena, joka vain oli ollut lapsuuden aikana, mutta hän ei
-lausunut sanaakaan, joka olisi todistanut, että hän muisti noiden
-valkoisten hameiden lahjoittamisen, tai ne liikuttavat sanat, joilla
-lapsi oli koettanut lausua kiitollisuuttaan niistä. Hän muisti Annan
-olleen vain muutamia kuukausia Limmeridgessä ja sitten lähteneen
-kylästä palatakseen äitinsä mukana Hampshireen; mutta hän ei voinut
-sanoa, olivatko äiti ja tytär koskaan palanneet takaisin, tai oliko
-heistä edes kuultu sen jälkeen. Neiti Halcombe silmäili tosin
-viimeiset kirjeetkin löytämättä kumminkaan niistä mitään, joka olisi
-auttanut hälventämään tätä asiaa verhoavaa hämäryyttä, mikä vielä
-ikävystytti meitä. Me olimme vakuutettuja siitä, että tuo onneton
-nainen, jonka minä tapasin yöllisellä kotimatkallani, oli sama kuin
-Anna Catherick -- me olimme saaneet jotakin tietoa tämän ihmisraukan
-sielunkykyjen heikkoudesta, minkä luultiin olevan yhteydessä hänen
-kummallisen päähänpistonsa kanssa pukeutua aina valkoisiin ja hänen
-jatkuvan lapsellisen kiitollisuutensa kanssa rouva Fairlietä kohtaan
-myöhempinäkin vuosina -- ja siihen päättyivätkin kaikki meidän
-havaintomme senaikuisen luulomme mukaan.
-
-Päivät ja viikot vierivät, ja syksy valoi kultansa puiden
-kesävehreään pukuun. Rauhaisa, kukkaisa, onnellinen aika!
-Kertomukseni liukuu yhtä kevyesti ohitsesi, kuin sinä kerran liu'uit
-ohitseni. Minkä verran onkaan kaikista niistä onnen aarteista,
-joita sinä sydämmelleni niin runsaasti annoit, jäljellä, joka
-ansaitsisi, joka tyytyisi kirjoittaa näille lehdille? Ei enempää
-kuin surullisin tunnustus, minkä mies voi tehdä -- tunnustus omasta
-mielettömyydestään.
-
-Salaisuus, jonka tämä tunnustus ilmaisee, ei vaivaa minua paljoa
-selittäessäni, sillä se on jo tarkoituksetta päässyt minulta. Ne
-niukat, epätäydelliset sanat, joilla minä turhaan koetin kuvata neiti
-Fairlietä, ovat vain voineet ilmaista sen vaikutuksen, jonka hän teki
-minuun. Niin on aina meidän laitamme. Sanamme tulevat jättiläisiksi,
-kun ne voivat vahingoittaa meitä -- mutta kääpiöiksi silloin, kun
-niiden pitäisi hyödyttää meitä.
-
-Minä rakastin häntä.
-
-Oi, kuinka hyvin minä tunnen sen surullisen pilvilinnan, joka
-sisältyy noihin kolmeen sanaan! Minä voin valittaa tuskaista
-tunnustustani sen naisen kanssa, joka kenties lukee sitä ja säälii
-minua! Minä voin nauraa sitä yhtä katkerasti kuin kovin mies, joka
-halveksivasti nakkaa kirjan luotansa. Minä rakastin häntä! Säälikää
-minua tai halveksikaa minua -- minä teen kumminkin tunnustukseni yhtä
-järkähtämättömällä päätöksellä ilmaista totuus.
-
-Eikö ole mitään, mikä koituisi minulle anteeksiannoksi? Hieman
-anteeksi annettavaa voitanee varmaan huomata siinä tavassa, jolla
-minä vietin ajan, minkä olin palkattu Limmeridge-Houseen.
-
-Aamutunnit kuluivat rauhallisesti hiljaisessa työssä huoneessani.
-Herra Fairlien maatalousten parantaminen antoi minulle juuri
-tarpeeksi tekemistä pitääkseni silmäni ja käteni työssä, mutta
-jätti samalla mielelleni vaarallisen tilaisuuden vapaasti nauttia
-ajatuksista ja unelmista. Se oli vaarallinen yksinäisyys, sillä
-se kesti kyllin kauan innostaakseen minut, mutta ei kylliksi
-vahvistaakseen päätöksiäni. Niin, vaarallinen yksinäisyys, sillä
-sitä seurasi päiviä ja iltoja, mitkä minä vietin viikko toisensa
-jälkeen ainoastaan kahden naisen seurassa, joista toisella oli
-kaikki ominaisuudet, mitkä miellyttäväisyys, nero ja hieno kasvatus
-voivat antaa, toisella taas kauneuden, lempeyden ja sielun puhtauden
-koko taikavoima, joka yksin voi vain jalostaa ja voittaa miehen
-sydämmen. Ei päivääkään mennyt tämän vaarallisen luottamuksen
-vallitessa opettajan ja oppilaan välillä, jolloin minun käteni
-melkeimpä ei koskettanut neiti Fairlien kättä; jolloin minun käteni,
-kumartuessamme piirustuskirjan yli, melkeimpä ei lähennyt hänen
-kättään. Kuta tarkkaavammin hän seurasi siveltimeni liikettä, sitä
-lähempänä olin minä hänen tuuheaa, sulotuoksuista tukkaansa, hänen
-kevyttä hengitystään. Opettajatoimeni takia sain elää hänen silmäinsä
-säihkeessä -- yhtenä hetkenä kumartua hänen yllensä, niin että
-vapisin ajatellessani koskevani häneen, toisena taas tuntea hänen
-kumartuvan ylleni, niin liki minua, seuratakseen työtäni, että hänen
-äänensä muuttui melkein kiusaukseksi hänen puhuessaan minulle, ja
-tuuli häilähdytti hänen nauhojansa poskeani vastaan, ennenkuin hän
-ennätti ne vetää pois.
-
-Illat, jotka seurasivat ehtoopäivän matkailuja piirustamista varten
-luonnon mukaan, olivat pikemmin vaihteena kuin esteenä tälle
-välttämättömälle luottamukselle. Luontainen rakkauteni soittoon,
-jota hän esitti niin tunteellisesti ja naisellisen hienosti, ja
-helposti ymmärrettävä tyydytys, että sillä kyvyllä, mikä hänellä oli,
-palkita minun johdatukseni toisen taiteen alalla, lähensivät vain
-meitä toisiimme uudella siteellä. Pikku sanankäänteet keskustelussa,
-niinkin vähäpätöinen asia kuin paikkamme pöydässä, neiti Halcomben
-alinomainen, iloinen leikinlasku innostani opettajana ja hänen
-ihastuksistaan oppilaana, kiltin rouva Veseyn yksinkertaiset
-kiitossanat neiti Fairliestä ja minusta, joita hän piti nuorten
-ihmisten mallina, kun me annoimme hänen uinailla rauhassa -- kaikki
-nämä pikkuasiat ja monet muut seikat olivat yhtä monena yhdyssiteenä
-auttamassa meitä molempia pääsemään vähitellen samaan toivottomaan
-tulokseen.
-
-Minun olisi pitänyt muistaa asemani ja pitää varani. Sen kyllä
-teinkin, mutta vasta liian myöhään. Kaikki se varovaisuus, kaikki
-se kokemus, jonka minä olin saanut ja joka ennen oli suojellut
-minua rakkaudelta ja muilta kiusauksilta, ei nyt tällä hetkellä
-ollut ollenkaan apunani. Oli suoranainen seuraus ammatistani joutua
-useampana vuotena läheiseen tuttavuuteen kaikenikäisten ja useinkin
-varsin kauniiden tyttöjen kanssa. Minä olin oppinut katsomaan tätä
-asiaa vallan luonnolliseksi, minä olin oppinut jättämään kaikki
-ikääni kuuluvat tunteet eteiseen yhtä levollisesti, kuin minä jätin
-sinne sateenvarjoni, ennenkun minä astuin ylös portaita. Minä olin
-kauan sitten oppinut ymmärtämään, vähimmässäkään määrässä antamatta
-sen vaivata mieltäni, että minun ammattiani pidetään jonkunlaisena
-turvana estämään kenenkään naisoppilaistani saamasta persoonastani
-muuta kuin kaikkein tavallisimman käsityksen ja että minulla oli
-vapaa pääsy kaikkein kauneimpien ja miellyttävimpäin naisten luo
-melkein samalla perusteella, kuin annetaan kesyn kotieläimen kävellä
-ympäri. Tämän suojelevan kokemuksen olin aikaisin hankkinut; tämä
-suojeleva kokemus oli uskollisesti ja nuhteettomasti johdattanut
-minua karulla, kieltäymyksiä tuottavalla radallani ja estänyt
-minua poikkeamasta oikeaan tai vasempaan. Ja nyt oli ensikerran
-uskollinen taikauskoni poissa. Niin, minun vaivaloisesti hankkimani
-itsehillitsemiseni oli niin täysin hävinnyt, ikäänkuin ei minulla
-koskaan olisi sitä ollutkaan -- niin tyyten hävinnyt, kuin se aina
-häviää sellaisessa arveluttavassa asemassa olevalta mieheltä. Minä
-tiedän nyt, mitä minun heti olisi pitänyt kysyä itseltäni. Minun
-olisi pitänyt kysyä, miksi joka huone koko talossa oli minusta
-kotia parempi, niin pian kun hän tuli sisään, ja miksi se taas tuli
-kuin erämaaksi hänen poistuttuaan? -- Miksi, minä aina huomasin ja
-muistin kaikki pikku omituisuudet hänen puvussaan, joihin minä en
-koskaan ole muiden naisten puvussa ollenkaan huomiotani kiinnittänyt?
-Miksi minä katsoin häntä, kuuntelin häntä ja kosketin hänen kättään
-aamuin ja illoin tervehtiessäni mielessäni tunne, jota en koskaan
-ennen ollut tuntenut? Minun olisi pitänyt silmätä omaan sydämmeeni
-ja huomata tämän uuden tunteen kasvavan siellä; minun olisi pitänyt
-kiskoa se sieltä, kun se vielä oli nuori ja hento. Miksi oli tämä
-itserangaistuksen helppo, yksinkertainen työ yhäti liian vaikea
-minusta? Selitys on jo annettu niissä kolmessa sanassa, jotka
-riittävät kyllin ja selvästi tunnustuksekseni. Minä rakastin häntä!
-
-Päivät ja viikot vierivät; kolmas kuukausi oli melkein lopussa
-tulostani Cumberlandiin. Suloinen, yksitoikkoinen elämä, jota me
-vietimme tässä unhotetussa maailman sopessa, veti minua aivan
-kuin hiljainen virta vetää toimettomana olevaa uijaa tasaisella
-juoksullaan. Kaikki menneisyyden muisto, kaikki tulevaisuuden ajatus,
-kaikki asemani petollisuuden ja toivottomuuden tunne uinahti minussa.
-Oman sydämmeni sireenilaulun huumaamana, silmät ummessa huomaamaan
-todellisuutta ja korvat kuuroina vaaran varotuksille kuljin minä
-yhä lähemmäksi uhkaavia kareja. Se varotus, joka vihdoinkin herätti
-minut nopeasti, itsesyyttävästi tuntemaan oman heikkouteni, oli
-yksinkertaisin, rehellisin, lempein kaikista varotuksista, jonka minä
-voin saada, sillä sen antoi, vaikkakaan ei sanoin, _hän_.
-
-Me olimme eronneet eräänä iltana kuten tavallisesti. Ei sanaakaan
-ollut päässyt huuliltani enemmän tällä kertaa kuin koskaan ennenkään,
-joka olisi voinut paljastaa minut tai pelottaa häntä saattamalla
-hänelle odottamattoman tiedon asian oikeasta laidasta. Mutta kun me
-huomenaamuna taaskin tapasimme, oli muutos tapahtunut hänessä --
-muutos, joka ilmaisi minulle kaikki.
-
-Siihen aikaan kuten nytkin kammoin minä tunkeutumasta hänen pyhimpiin
-tunteisiinsa ja paljastamasta hänen sydäntään muiden silmättäväksi,
-kuten minä nyt olen paljastanut omani. Olkoon kyllin sanoessani,
-että ensi kerta, jolloin hän huomasi salaisuuteni, oli varman
-vakuutukseni mukaan se hetki, jolloin hän huomasi oman tunteensa, ja
-siitä seurasi, että hänen esiintymisensä minua kohtaan muuttui yhtenä
-ainoana yönä. Hänen mielensä, joka oli liian rehellinen pettääkseen
-muita, oli myöskin liian jalo, että hän olisi voinut pettää itseänsä.
-Kun se tuska, jonka minä olin tuudittanut lepoon itsessäni, ensin
-laski taakkansa hänen sydämmelleen, ilmaisi hänen rehellinen muotonsa
-kaikki ja sanoi yksinkertaisella koruttomalla tavallansa: Olen
-suruissani hänen tähtensä, olen suruissani itseni tähden.
-
-Se ilmaisi tämän ja paljon enemmänkin, jota minä en silloin
-voinut tulkita. Minä ymmärsin vain liian hyvin tämän muutoksen
-hänen esiintymisessään, suuremmasta ystävyydestä ja nopeammasta
-käsityksestä kaikkien toiveideni täyttämiseksi kuin kellään muulla
--- pakkoon ja suruisuuteen ja hermostuneeseen intoon tarttua
-ensimmäiseen työhön, minkä hän vain sai käsiinsä, jos me sattumalta
-jäimme kahden. Minä ymmärsin, miksi nuo sulohuulet hymyilivät nyt
-niin harvoin, niin pakotetusti -- miksi nuo sinisilmät katsoivat
-minuun joskus enkelin säälillä, joskus taas lapsen viattomalla
-hämmästyksellä. Mutta tämä muutos sisälsi vielä jotain enemmänkin.
-Hänen kätensä oli niin kylmä, hänen kasvoillaan luonnottoman
-jäykkyyden ilme ja kaikissa hänen liikkeissään alinomaisen pelon
-äänetön leima, alituinen itsensä syyttäminen. Sitä tunnetta, jonka
-minä aavistin hänessä, jonka tiesin olevan itsessäni -- tuota koskaan
-lausumatonta tunnetta, joka oli meille yhteinen, ei siinä ollut.
-Tässä muuttuneessa tavassa oli aineksia, jotka salaa alkoivat erottaa
-meitä.
-
-Epäilykseni ja levottomuuteni, epämääräisen pelkoni aikana jostakin
-tuntemattomasta, jota minä olin pakotettu omin voimin tiedustamaan,
-tutkin minä neiti Halcomben silmäyksiä ja käytöstä saadakseni niistä
-jotakin valaistusta. Niin luottavassa tuttavuudessa kuin se, joka
-meidän välillämme vallitsi, ei kenessäkään voinut mikään suuri muutos
-tapahtua, ilman että me kaikki emme olisi sitä myötätuntoisesti
-tunteneet. Neiti Fairlien muuttunut esiintyminen herätti myöskin
-vastakaikua hänen sisarpuolessaan. Vaikk'ei sanaakaan päässyt neiti
-Halcombelta, joka olisi todistanut hänen muuttaneen ajatustaan
-minusta, niin oli hänen läpitunkeva silmänsä ottanut uuden tavan
-alinomaa vartioida minua. Joskus näytti minusta tässä silmäyksessä
-ilmenevän salaista vihaa, joskus myöskin salattua pelkoa -- toisinaan
-taas niin yhtä kuin toistakin sanalla sanoen: minä en ymmärtänyt
-häntä. Viikko kului, ja meidän välillämme vallitsi yhä tämä pakotettu
-suhde. Minun asemani, jota yhä pahensi tieto väärästä heikkoudestani
-ja velvollisuuteni laiminlyömisestä, oli tullut sietämättömäksi.
-Tunsin että minun täytyi heti ja ainiaaksi vapautua pakosta, jossa
-elin -- mutta kuinka minun piti menetellä tehdäkseni oikein tai mitä
-piti ensin lausumani, oli enemmän kuin itse voin sanoa.
-
-Tästä auttamattomasta ja nöyryyttävästä pakosta pelasti minut neiti
-Halcombe. Hänen suunsa lausui minulle katkeran, välttämättömän
-totuuden; hänen sydämmellinen hyväntahtoisuutensa ylläpiti
-rohkeuttani kovan iskun kohdatessa; hänen ymmärryksensä ja
-rohkeutensa käänsi parhaaksi tapauksen, joka uhkasi suurinta
-onnettomuutta sekä minulle että muille Limmeridge-Housen asukkaille.
-
-
-X.
-
-Oli torstai, ja oleskeluni kolmas kuukausi Cumberlandissa oli
-loppumaisillaan.
-
-Aamulla, minun tavalliseen aikaan mennessäni aamiaiselle, oli neiti
-Halcombe ensi kerran tutustumisemme jälkeen pöydästä poissa.
-
-Neiti Fairlie oli ulkona pengermällä. Hän tervehti minua, mutta ei
-tullut sisään. Ei kumpikaan lausunut sanaakaan, joka olisi häirinnyt
-rauhaa -- ja kumminkin pakotti sama sanoin kuvaamaton neuvottomuuden
-tunne meitä välttämään jäämästä kahden kesken toistemme kanssa.
-Hän jäi ulos ja minä ruokailuhuoneeseen, kunnes rouva Vesey tai
-neiti Halcombe tulisi sisään. Kuinka silmänräpäyksessä minä olisin
-etsinytkään häntä, kuinka sydämmellisesti olisimmekaan ottaneet
-toisiamme kädestä ja kävelleet yhdessä pengermällä ainoastaan viikko
-takaperin.
-
-Muutamien minuuttien kuluttua tuli neiti Halcombe huoneeseen. Hän
-näytti huolestuneelta ja pyysi hajamielisen näköisenä anteeksi
-myöhästynyttä tuloaan.
-
-"Olen viivästynyt", sanoi hän, "keskustelun takia herra Fairlien
-kanssa eräästä perheasiasta, josta hän halusi neuvotella kanssani."
-
-Neiti Fairlie tuli sisään puutarhasta, ja me tervehdimme toisiamme
-kuten tavallisesti. Hänen kätensä, puristaessaan minun kättäni,
-oli kylmempi kuin koskaan ennen. Hän ei katsonutkaan minuun ja oli
-kovin kalpea. Rouva Veseykin huomasi sen tultuaan hetkisen myöhemmin
-huoneeseen.
-
-"Luullakseni sen vaikuttaa ilman vaihdos", sanoi vanha rouva. "Talvi
-tulee, rakkahani, talvi tulee pian!"
-
-Neiti Fairlien ja minun sydämmeeni oli se jo tullut!
-
-Aamiaisemme -- jonka aikana ennen niin hilpeästi ja eloisasti
-keskusteltiin ja tehtiin suunnitelmia päivän ohjelmaa varten --
-oli lyhyt ja äänetön. Neiti Fairlie näytti kärsivän keskustelun
-pitkistä väliajoista ja silmäili rukoilevasti sisarpuoltaan, että
-tämä puhuisi. Pari kertaa aljettuaan, mutta taas pysähdyttyään, sanoi
-neiti Halcombe vihdoin aivan valmistelematta:
-
-"Olen puhunut setäsi kanssa nyt aamulla. Laura. Hän katsoo punaisen
-vierashuoneen olevan ainoan, joka voi joutua valmiiksi, ja hän on
-vahvistanut sen, mitä sanoin sinulle. Maanantai on oikea päivä --
-eikä tiistai."
-
-Hänen puhuessaan katsoa tuijotti neiti Fairlie pöytään. Hänen
-sormensa haparoivat hermostuneesti pöytäliinalla olevia leivänmuruja.
-Hänen poskiensa kalpeus levisi aina huuliin asti, jotka huomattavasti
-vavahtelivat. Minä en ollut ainoa, joka huomasin tämän. Neiti
-Halcombekin huomasi sen ja kiiruhti meitä esimerkillään nousemaan
-pois pöydästä.
-
-Rouva Vesey ja neiti Fairlie poistuivat huoneesta yhdessä. Lempeät,
-suruiset silmät katsahtivat sivumennen minuun pikaista, pitkällistä
-eroa aavistavalla ilmeellä. Se herätti tuskan minun omassa
-sydämmessäni -- tuskan, joka ilmoitti minulle, että minun täytyy
-kadottaa hänet ennen pitkää ja että minun täytyy rakastaa häntä sitä
-syvemmin juuri tämän eron takia.
-
-Minä käännyin puutarhaan päin, kun hän oli oven perästään sulkenut.
-Neiti Halcombe seisoi hattu kädessään ja iso huivi käsivarrellaan
-lasioven vieressä, joka johti pengermälle, ja katsoi minuun vakavasti.
-
-"Onko Teillä hetkinen vapaana", kysyi hän, "ennenkun alatte työtänne?"
-
-"Kyllä, neiti Halcombe. Minulla on aikaa aina Teitä palvella."
-
-"Haluan saada puhua pari sanaa Teidän kanssanne, herra Hartright,
-hyvässä luottamuksessa. Ottakaa hattunne ja tulkaa kanssani
-puutarhaan. Ei ole luultavaa, että meitä häiritään siellä tähän
-aikaan päivästä."
-
-Mennessämme pengermälle tuli eräs puutarharengeistä -- nuori poika --
-asuinkartanoon päin kirje kädessään. Neiti Halcombe pysähdytti hänet.
-
-"Onko kirje minulle?" kysyi hän.
-
-"Ei, neiti, se pitäisi olla neiti Fairlielle", vastasi poika ja
-ojensi puhuessaan kirjeen.
-
-Neiti Halcombe otti sen häneltä ja katsoi päällekirjoitusta.
-
-"Ompa se merkillinen käsiala!" sanoi hän itsekseen. "Kukahan mahtaa
-tämä Lauran kirjeenvaihtaja olla? Mistä sinä olet saanut sen?" kysyi
-hän pojalta.
-
-"Niin, neiti", vastasi poika, "minä sain sen juuri eräältä ihmiseltä."
-
-"Millaiselta ihmiseltä."
-
-"Eräältä vanhalta naiselta, neiti."
-
-"Vai niin! Tunsitko sinä hänet?"
-
-"E-en, en voi juuri sanoa koskaan ennen nähneeni häntä."
-
-"Mihin hän meni?"
-
-"Tuonnepäin", sanoi poika, kääntyen miettivästi etelään ja pyöräytti
-oikealla kädellään puoliympyrän koko tälle puolelle Englantia.
-
-"Merkillistä", sanoi neiti Halcombe, "mutta luullakseni on sen
-lähettäjä joku avunpyytäjä. Kas tässä", lisäsi hän ja antoi kirjeen
-takaisin pojalle, "vie se sisään ja anna jollekin palvelijalle. Ja
-jollei Teillä nyt ole mitään esteenä, herra Hartright, niin kuljemme
-tätä tietä kappaleen eteenpäin."
-
-Hän johti minut pengermän yli, pitkin samaa tietä, jota olin
-seurannut häntä seuraavana päivänä Limmeridgeen tuloni jälkeen. Pikku
-huvihuoneen luona, jossa Laura ja minä olimme ensin nähneet toisemme,
-pysähtyi hän ja katkasi sen äänettömyyden, mikä koko kävelyn ajan oli
-vallinnut.
-
-"Mitä minulla on Teille sanottavaa, voin minä sanoa täällä."
-
-Näin puhuttuaan astui hän huoneeseen, nosti erään tuolin pienen,
-punaisen pöydän ääreen ja viittasi minun ottamaan toisen. Minä
-aavistin hänen puhuessaan ruokailuhuoneessa, mitä tuleman piti; nyt
-olin minä varma siitä.
-
-"Herra Hartright", sanoi hän, "minun täytyy aluksi tehdä Teille
-rehellinen tunnustus. Minä tahdon vain sanoa -- ilman kauniita
-lauselmia, joita minä kammon -- että minä sillä aikaa, jonka me
-olemme viettäneet täällä toistemme kanssa, olen oppinut pitämän
-Teitä todella arvossa. Minä tunsin jo alussa ystävyyttä Teihin,
-kun Te kerroitte menettelystänne tuota onnetonta naista kohtaan,
-jonka Te tapasitte niin omituisissa olosuhteissa. Teidän tapanne
-menetellä asiassa ei kenties ollut varovaisin, mutta se todisti
-kumminkin siihen määrään itsensähillitsemistä, hienotunteisuutta ja
-sääliväisyyttä, että minä heti tulin vakuutetuksi Teidän olevan jalo
-mies. Se herätti minussa hyviä toiveita Teistä, ettekä Te ole näitä
-toiveita pettäneetkään."
-
-Hän vaikeni, mutta piti samalla kertaa ylhäällä kättään merkiksi,
-ett'ei hän odottanut vastausta minulta, ennenkun hän oli saanut puhua
-edelleen. Tullessani huvihuoneeseen en vähintäkään ollut ajatellut
-valkopukuista naista. Nyt olivat neiti Halcomben sanat johtaneet
-mieleeni tämän seikkailun. Ja siellä se pysyi koko keskuslelumme ajan
--- eikä suinkaan seurauksitta.
-
-"Ystävänänne", jatkoi hän, "täytyy minun nyt sanoa suoraan
-pelottomalla, avonaisella tavallani huomanneeni salaisuuden ilman
-kenenkään apua, viittauksia tai neuvoa. Herra Hartright, Te olette
-ajattelemattomasti joutunut rakastumaan -- vakavasti ja syvästi
-rakastumaan, pelkään minä -- sisareeni Lauraan. Minä en tahdo tuottaa
-Teille tuskaa tunnustamalla tämän monin tavoin, sillä minä näen ja
-tiedän Teidän olevan liian rehellisen kieltääksenne asian. Minä en
-nuhtelekaan Teitä siitä -- minä vain valitan kohtaloanne, että olette
-joutuneet onnettomasti rakastumaan. Te ette ole koettaneet saavuttaa
-mitään etua, ette ole koskaan salaa puhellut sisareni kanssa. Teiltä
-on puuttunut huomaavaisuutta itseänne kohtaan, ette ole osannut
-ottaa huomioon omaa parastanne; mitään muuta ette ole tehnyt.
-Jos Te ainoassakaan tilaisuudessa olisitte käyttäytynyt vähemmin
-hienotunteisesti ja häveliäästi, olisin minä heti pyytänyt Teidän
-poistumaan talostamme minuuttiakaan viivyttelemättä ja edeltäpäin
-edes kenenkään kanssa neuvottelematta. Mutta siten kuin nyt on
-asianlaita, syytän minä Teidän nuoruuttanne ja yhteiskunnallista
-asemaanne enkä _Teitä_. Ottakaa minua kädestä -- minä olen kiusannut
-Teitä, minun täytyy tehdä sitä vieläkin kun ei muutakaan apuneuvoa
-ole -- ja puristakaa ensin kättä ystävänne Marian Halcomben kanssa."
-
-Tämä aavistamaton sydämmellisyys -- lämmin, ylevämielinen osanotto,
-jota osoitettiin minulle yhtä suurella sovinnollisuudella kuin
-hienotunteisuudella ja jalomielisyydellä, vaikkakin suoralla tavalla,
-vetosi minun sydämmeeni, kunniaani ja rohkeuteeni ja liikutti
-mieltäni syvästi. Minä koetin katsoa häneen hänen tarttuessaan
-käteeni, mutta oli kuin sumua silmissäni. Tahdoin kiittää häntä,
-mutta en saanut sanaakaan suustani.
-
-"Kuulkaa, mitä minun on sanottava Teille", jatkoi hän, samalla kun
-hän koetti olla huomaamatta minun itsehillitsemiseni puutetta.
-"Kuulkaa minua ja koettakaamme pian päästä asiasta. On todellakin
-keventävää minusta, ett'ei minun tarvitse enempää, kuin tarpeellista
-on, kosketella mielestäni kovaa ja kohtuutonta kysymystä,
-yhteiskunnallisen aseman erilaisuutta. Olosuhteet, joiden täytyy
-tuottaa _Teille_ julmaa tuskaa, säästävät _minulta_ alentavan
-välttämättömyyden loukata miestä, joka nyt ystävänä on elänyt pitkän
-aikaa saman katon alla kuin minäkin, joillakin nöyryyttävillä
-huomautuksilla puuttuvasta arvosta ja rikkaudesta. Teidän täytyy
-poistua Limmeridge-Housesta, herra Hartright, ennenkun pahempaa
-tapahtuu. Minun velvollisuuteni on sanoa tämä, ja se on yhtä suuri
-velvollisuuteni silloinkin, vaikka Te olisitte Englannin vanhimman ja
-rikkaimman perheen päämies. Teidän täytyy lähteä luotamme, ei siksi,
-että olette piirustuksen opettaja..."
-
-Hän vaikeni hetkiseksi, käänsi kasvonsa suoraan minuun, ojensi
-kätensä yli pöydän ja laski sen käsivarrelleni.
-
-"Ei siksi, että olette piirustuksenopettaja", toisti hän, "vaan
-siksi, että Laura Fairlie on kihloissa."
-
-Viime sanat tunkeutuivat kuin miekka sydämmeeni. Käsivarressani
-ei tuntunut ollenkaan sitä pitävän käden puristus. En liikahtanut
-enempää kuin puhellutkaan. Kylmä syystuuli, joka lakasi pois kuivia
-lehtiä edessämme, pyyhkäsi mielestäni yht'äkkiä niin jäätävän
-purevana ylitseni kuin minun omat, mielettömät toiveeni olisivat
-yhdessä hetkisessä muuttuneet kuiviksi lehdiksi ja kierineet pois
-toisten matkassa. Toiveet! Olipa hän kihloissa tai ei, oli hän
-kumminkin yhtä kaukana _minusta_. Olisivatko muut miehet käsittäneet
-tämän minun asemassani? Varmaankaan eivät, jos he olisivat
-rakastaneet kuten minä.
-
-Katkera pistos meni, eikä mitään muuta jäänyt kuin kaamea, jäätävä
-tuska. Minä voin taaskin tuntea neiti Halcomben käden lujemmin
-tarttuvan käsivarteeni -- kohotin päätäni ja katsoin häneen. Hänen
-suuret, tummat silmänsä olivat kiintyneet minuun ja seurasivat
-tutkien sitä kalpeutta, jonka itsekin tunsin leviävän poskilleni.
-
-"Voittakaa se!" sanoi hän. "Täällä, jossa Te ensiksi näitte hänet,
-tulee Teidän se voittaa! Älkää antako sen musertaa teitä, ikäänkuin
-olisitte nainen. Temmatkaa ulos se juurineen; tallatkaa se jalkojenne
-alle kuin mies!"
-
-Se tukahdutettu voima, joka piili hänen sanoissansa, se voima,
-joka hänen paljaasta tahdostaan ja hänen silmäykseensä ja käteensä
-keskittyneenä kumpusi minuun, saattoi minut täyteen käsitykseeni.
-Me istuimme molemmat ääneti hetkisen. Tuokion kuluttua olin minä
-vastannut hänen jaloon luottamukseensa -- minä olin ainakin
-näennäisesti taaskin voittanut itsehillintäni.
-
-"Oletteko rauhoittunut?"
-
-"Kylliksi, neiti Halcombe, pyytääkseni sekä Teiltä että häneltä
-anteeksi. Kylliksi, seuratakseni Teidän neuvoanne ja siten
-osoittaakseni kiitollisuuttani, vaikkakaan en voi sitä tehdä millään
-muulla tavalla."
-
-"Te olette sen jo tehnyt, herra Hartright", vastasi hän, "puhumalla
-siten kuin nyt. Kumminkaan ei pidä mitään salaamista välillämme nyt
-tulla kysymykseen. Minä en voi salata _Teiltä_, mitä minun sisareni
-on tietämättään ilmaissut _minulle_. Teidän täytyy poistua luotamme
-_hänen_ tähtensä yhtä hyvin kuin itsenne tähden. Teidän läsnäolonne,
-ystävällinen seurustelunne kanssamme, niin viaton, kuin se on
-ollutkin -- Jumala tietää, että se kaikissa muissakin suhteissa on
-ollut sitä -- on kumminkin saattanut hänet onnettomaksi. Minä, joka
-rakastan häntä enemmän kuin omaa elämääni -- minä, joka olen oppinut
-uskomaan tähän puhtaaseen, jaloon, viattomaan sieluun, niinkuin minä
-luotan uskooni -- minä vain tunnen liian hyvin sen katkeran itsensä
-nuhtelun, jota hän on kärsinyt sen jälkeen, kun ensi pilkahdus
-tunteesta, ristiriidassa sen uskollisuuden lupauksen kanssa, jonka
-hän on antanut, vastoin hänen tahtoaan tunkeusi hänen sydämmeensä.
-Minä en sano -- olisi turhaa koettaa väittää jotain sellaista sen
-jälkeen, mitä on tapahtunut -- että hänen kihlauksensa on aiheutunut
-jostakin varsinaisesta mieltymisestä. Se on side, jonka kunnia eikä
-rakkaus on perustanut; hänen isänsä lausui sellaisen toivomuksen
-kuolinvuoteellaan kaksi vuotta sitten; hän ei iloinnut siitä enempää
-kuin pelkäsikään sitä -- hän vain tyytyi siihen. Aina Teidän tänne
-tuloonne asti oli hän samassa asemassa kuin sadat muut naiset, jotka
-menevät naimisiin miehen kanssa, jota eivät enemmän rakasta kuin
-kammokaan ja jota he oppivat rakastamaan (jolleivät vihaamaan!)
-häiden jälkeen. Sydämmellisemmin kuin sanat voivat lausua, toivon
-minä -- ja Teillä täytyy olla kyllin itsensä kieltävää rohkeutta
-toivoaksenne samaa -- ett'eivät nuo muinoista lepoa ja tyytyväisyyttä
-häiritsevät uudet ajatukset ja tunteet ole syöpyneet niin syvälle,
-että niitä olisi mahdoton temmata pois. Teidän poistumisenne --
-jos minä vähemmin uskoisin Teidän kunniaanne, rohkeuteenne ja
-ymmärrykseenne en minä niin paljon luottaisi siihen kuin nyt --
-Teidän poistumisenne täytyy auttaa minun pyrkimyksiäni tässä
-suhteessa, ja aika parantaa kaikkien meidän kolmen haavat. On hyvä
-tietää, ett'ei ensimmäinen luottamukseni Teihin ole ollut aiheeton.
-On hyvä tietää, ett'ette Te osoita vähemmän miehuullista kunniaa,
-vähemmän hienotunteisuutta oppilasta kohtaan, jonka oikean suhteen Te
-olette ollut kyllin onneton unhottamaan, kuin vierasta, turvatonta
-olentoa kohtaan, joka ei turhaan pyytänyt teidän apuanne."
-
-Taaskin odottamaton viittaus valkopukuiseen naiseen! Eikö ollut
-mahdollista puhua neiti Fairliestä ja minusta kutsumatta välillemme
-Anna Catherickin kuvaa onnettomaksi kohtaloksi, jota oli mahdoton
-välttää?
-
-"Sanokaa minulle, kuinka voin pyytää anteeksi neiti Fairlieltä
-sopimukseni rikkomisen", sanoin minä. "Sanokaa minulle, milloin minun
-tulee matkustaa saatuani tämän anteeksiannon. Lupaan sokeasti totella
-ja seurata Teidän neuvoanne."
-
-"Aika on aina suuriarvoinen", vastasi hän. "Te kuulitte minun
-aamiaisella puhuvan ensi maanantaista ja punaisen vierashuoneen
-kuntoon laittamisesta. Vieras, jota maanantaina odotamme, on..."
-
-Minä en jaksanut kuulla hänen puhuvan loppuun. Sen lisäksi, mitä
-nyt olin saanut tietää, sanoivat neiti Fairlien silmäykset ja
-esiintyminen aamiaispöydässä, että tuo Limmeridge-Houseen odotettu
-vieras oli hänen tuleva puolisonsa. Minä koetin kyllä hillitä
-itseäni, mutta minussa oli tällä hetkellä jotakin tahtoani lujempaa,
-ja minä keskeytin neiti Halcomben.
-
-"Sallikaa minun matkustaa tänään", sanoin minä katkerasti. "Kuta
-pikemmin, sitä parempi."
-
-"Ei, ei tänään", vastasi hän. "Ainoaksi syyksi, jonka Te voitte
-herra Fairlielle ilmoittaa Teidän pikaiseen lähtöönne ennen
-määräajan päättymistä, täytyy sanoa, että edeltäpäin aavistamattomat
-asianhaarat pakottavat Teitä pyytämään hänen myöntämään Teille
-oikeuden matkustaa takaisin Lontooseen. Teidän täytyy odottaa
-huomiseen postin tulon jälkeen sanoaksenne sen hänelle, koskapa
-kirjeen saapuminen Lontoosta olisi selityksenä hänelle Teidän
-suunnitelmainne muutoksesta. On valitettavaa ja viheliäistäkin
-turvautua petokseen, joskaan se ei koskaan ole niin viatonta
-laatua kuin nyt, mutta minä tunnen herra Fairlien ja tiedän, että
-jos hän hiemankaan epäilee Teidän nenästävän häntä, hän kieltää
-varmasti rikkomasta sopimusta. Puhukaa hänen kanssaan perjantaina
-aamupäivällä, aamiaisen jälkeen, toimikaa sitten omaksi parhaaksenne
-niin paljon kuin mahdollista järjestääksenne taulut ja mennäksenne
-lauantaina. Siten sujuu kaikki hyvin, herra Hartright, sekä Teistä
-että meistä."
-
-Ennenkun minä ennätin vakuuttaa hänelle hänen voivan täydellisesti
-luottaa, että minä seuraan tarkasti hänen neuvoansa, hämmästytti
-meitä molempia puistossa lähestyväin askelten ääni. Joku saapui
-asuinrakennuksesta hakemaan meitä! Tunsin veren kuohahtavan
-kasvoihini ja taaskin poistuvan niistä. Voisiko tämä kolmas henkilö,
-joka nopein askelin lähestyi tällä hetkellä ja näissä olosuhteissa,
-olla neiti Fairlie?
-
-Oli lohduttavaa minusta -- niin surullisen muuttuneeksi oli minun
-suhteeni häneen jo tullut -- niin, oli todellakin lohduttavaa
-minusta, että meitä häiritsevä henkilö huvihuoneen ovelle tultuaan
-olikin neiti Fairlien kamarineito.
-
-"Saisinko minä puhua minuutin kanssanne, neiti?" sanoi tyttö
-nopeasti, melkeinpä levottomasti.
-
-Neiti Halcombe astui portaita alas ja poistui muutamia askelia
-puistoon lähetin kanssa.
-
-Jäätyäni yksin palasivat ajatukseni kuvaamattoman tuskan tunteella
-tapahtuvaan lähtööni ja palaamiseeni Lontoossa olevaan autioon
-asuntooni. Lempeän, vanhan äitini ja sisareni muisto, sisareni,
-joka niin sydämmellisesti oli riemuinnut hänen kanssaan edullisesta
-paikan saannistani Cumberlandissa -- tämä muisto, joka häpeäkseni
-nyt ensi kerran pilkisti sieluuni -- tunkeusi mieleeni kuin
-vanhojen unhoitettujen ystäväin surullinen, rakastava tervehdys.
-Mille mielelle tulisivatkaan äitini ja sisareni palattuani ennen
-aikojani ja tunnustettuani onnettomasti rakastuneeni -- he, jotka
-niin toivorikkaina olivat eronneet minusta tuona viimeisenä iloisena
-iltana Hampsteadissa?
-
-Taaskin puikahti Anna Catherick mieleeni! Kuinka voisinkaan muistella
-viime iltaani äitini ja sisareni luona joutumatta muistelemaan
-palaamistani Lontooseen tuona kuuvaloisena yönä? Mitä tämä merkitsi?
-Tapaisimmeko minä ja tämä nainen vielä toisemme? Olihan se
-mahdollista. Tiesiköhän hän minun asuvan Lontoossa? Niin, olinhan
-sanonut hänelle sen joko heti ennen tai jälkeen hänen kummallisen
-kysymyksensä, kun hän niin arasti pyysi minun sanomaan, tunsinko
-jonkun vapaaherran. Joko ennen tai jälkeen -- en ollut silloin kyllin
-levollinen voidakseni nyt muistaa oikein, kumminko se oli.
-
-Muutamia minuutteja kului, ennenkuin neiti Halcombe oli lopettanut
-puhelunsa kamarineidon kanssa ja palannut takaisin. Hänkin oli
-levottoman ja hämmästyneen näköinen.
-
-"Me olemme sopineet kaikesta, mikä on välttämätöntä, herra
-Hartright", sanoi hän. "Me olemme ymmärtäneet toisiamme, kuten
-ystävien tulee, ja menemme nyt sisään. Sanoakseni totuuden, olen minä
-levoton Lauran vuoksi. Hän on lähettänyt tänne sanomaan haluavansa
-heti puhella kanssani, ja tyttö sanoo, että hänen emäntänsä näyttää
-olevan varsin mielenliikutuksissaan kirjeen takia, jonka hän on
-saanut tänä-aamuna -- epäilemättä saman kirjeen takia, jonka minä
-lähetin hänelle tullessamme tänne."
-
-Me palasimme nopeasti puiston kautta. Vaikka neiti Halcombe oli
-mielestään sanonut kaiken, minkä hän katsoi tarpeelliseksi, oli
-minulla kumminkin yhtä ja toista tärkeää kysyttävää. Siitä hetkestä,
-jolloin huomasin Limmeridge-Houseen odotettavan vieraan olevan neiti
-Fairlien tulevan puolison, olin tuntenut katkeraa uteliaisuutta,
-palavaa, mustasukkaista halua saada tietää, kuka hän oli. Olihan
-mahdollista, ett'ei sopivaa tilaisuutta kysyä tätä niin hevin
-ilmaantuisi; minä rohkenin siis kysyä hänen nimeänsä palatessamme
-asuinrakennukseen.
-
-"Nyt, kun Te olette kyllin ystävällinen sanoaksenne minulle, että
-me olemme oikein ymmärtäneet toisiamme, neiti Halcombe", sanoin
-minä, "nyt, kun Te olette vakuutettu minun kiitollisuudestani Teidän
-huolenpidostanne ja minun halustani seurata toivomuksianne, uskallan
-minä kysyä" -- minä vaikenin; minä olin pakottautunut ajattelemaan
-häntä, mutta vaikeampaa oli puhua hänestä neiti Fairlien kihlattuna
--- "kenen kanssa neiti Fairlie on kihloissa?"
-
-Neiti Halcomben ajatukset pyörivät nähtävästi sisareltaan saamassaan
-kutsussa. Hän vastasi nopeasti ja hajamielisesti:
-
-"Erään aatelisen kanssa, joka omistaa laajoja tiluksia Hampshiressä."
-
-Hampshire! Anna Catherickin synnyinpaikka! Taaskin tämä valkopukuinen
-nainen. -- Tässähän oli kohtalo kerrassaan!
-
-"Hänen nimensä?" kysyin minä niin levollisesti ja välinpitämättömästi
-kuin voin.
-
-"Sir Percival Glyde."
-
-Sir -- Sir Percival! Anna Catherickin kysymys -- tämä epäluuloinen
-kysymys niistä vapaaherraisista henkilöistä, joita minä mahdollisesti
-tunnen, oli tuskin ehtinyt hälvetä mielestäni, kun sen hänen
-vastauksensa palautti muistooni. Minä seisahduin heti ja katsoin
-häneen.
-
-Hän ei uskonut minun kuulleen hänen vastaustansa ja toisti vielä
-kerran: "Sir Percival Glyde."
-
-"Ritari vai vapaaherra?" kysyin minä mielenliikutuksen vallassa, jota
-en voinut salata.
-
-Hän vaikeni hetkisen ja vastasi sitten välinpitämättömästi:
-
-"Vapaaherra luonnollisesti."
-
-
-XI.
-
-Ei kummaltakaan puolen puhuttu sanaakaan mennessämme asuinkartanoon.
-Neiti Halcombe kiiruhti heti sisarensa huoneeseen, ja minä menin
-työhuoneeseeni järjestämään kaikkia herra Fairlien maalauksia,
-joita minä en vielä ollut ehtinyt korjailla, ennenkun minä ne
-jättäisin toisiin käsiin. Ajatukset, jotka minä tähän asti olin
-itsessäni tukahduttanut, ajatukset, jotka tekivät asemani entistään
-tuskaisammaksi, valtasivat nyt sieluni jäätyäni yksin.
-
-Hän oli kihloissa, ja hänen tuleva puolisonsa oli sir Percival Glyde,
-mies, jolla oli vapaaherran arvo ja suuret tilukset Hampshiressä.
-
-Oli sadottain vapaaherroja Englannissa ja tusinoittain tilanomistajia
-Hampshiressä. Tavallisen järjenjuoksun mukaan ei minulla olisi voinut
-olla edes aiheen varjoakaan katsoa valkopukuisen naisen minulle
-tekemän kummallisen kysymyksen tarkoittavan sir Percival Glydeä. Ja
-kumminkin minä tein niin. Oliko se kenties siksi, että hän nyt minun
-mietteissäni oli tekemisissä neiti Fairlien kanssa? -- Neiti Fairlie
-oli taas minun ajatuksissani yhteydessä Anna Catherickin kanssa aina
-siitä illasta lähtien, jolloin minä olin huomannut tuon merkillisen
-yhtäläisyyden heidän välillänsä. Olivatko aamun tapahtumat jo niin
-riistäneet tajuni, että ensimmäinen harhakuva, jonka sattuma ja
-tyhjät tilapäisyydet olivat mielikuvitukseeni ajaneet, voi vallata
-minut? Minä en itse tietänyt sitä. Minä voin vain tuntea, että mitä
-neiti Halcombe oli paluumatkalla huvihuoneesta sanonut minulle,
-oli tehnyt minuun järisyttävän vaikutuksen. Jonkin suuren vaaran
-aavistus, vaaran, joka meille kaikille kolmelle oli kätkettynä
-tulevaisuuden hämärään, ahdisti minua. Epäilys, enkö minä jo ollut
-sidottu tulevain kohtaloiden ketjuun, jota ei edes tapahtuva matkani
-Cumberlandista voisi katkaista -- epäilys, eiköhän joku meistä näkisi
-kaiken tämän loppuvan sellaisenaan, kuin se todellisuudessa tulee
-olemaan, alkoi yhä raskaammin painaa mieltäni. Niin katkera kuin se
-kärsimys olikin, jonka minun lyhyt, uhkarohkea rakkausunelmani tuotti
-minulle, uskoin minä, että sen tukahduttaisi ja syrjäyttäisi vielä
-mahtavampi käsitys jostain synkästä raskaasta, uhkaavasta vaarasta,
-jota aika piteli päämme päällä.
-
-Minä olin maalaillut enemmän kuin puoli tuntia, kun kuulin ovelle
-koputettavan. Kehotuksestani avattiin se, ja kummastuksekseni astui
-neiti Halcombe huoneeseen.
-
-Hän näytti tyytymättömältä ja levottomalta, otti itse tuolin,
-ennenkuin kerkisin sitä tarjota, ja istuutui viereeni.
-
-"Herra Hartright", sanoi hän, "minä toivoin, että kaikki kiusalliset
-puhelut välillämme olisivat loppuneet ainakin täksi päiväksi. Mutta
-eipä näytä siltä. Jokin halpamainen suunnitelma on tekeillä sisareni
-pelottamiseksi tulevasta avioliitostaan. Te näitte minun lähettävän
-pojan viemään sen kirjeen, jossa oli kummallinen osoite, neiti
-Fairlielle."
-
-"Kyllä."
-
-"No niin, se oli nimetön kirje -- halpamielinen yritys alentaa sir
-Percival Glyden arvoa sisareni silmissä. Se on niin järkyttynyt
-häntä, että minulla oli kerrassaan mahdottomalta tuntuva vaikeus
-saada hänet sen verran rauhottumaan, että pääsin tulemaan tänne.
-Tiedän kyllä tämän olevan asian, joka vain koskee perhettä, josta
-minun ei pitäisi neuvotella Teidän kanssanne ja johon Teillä ei voi
-olla mitään harrastusta..."
-
-"Pyydän vakuuttaa Teille, neiti Halcombe, tuntevani syvintä osanottoa
-kaikkeen, mikä koskee neiti Fairlien ja Teidän onneanne."
-
-"Ilahduttaa kuulla Teidän puhuvan niin. Te olette ainoa tuntemani
-henkilö, joka voitte neuvoa minua juuri nyt. Herra Fairlie on,
-huonon terveytensä ja kaikkien salaisuuksien ja vastoinkäymisten
-kammonsa takia, aivan kelvoton siihen. Pappi on hyvä ja hurskas
-mies, jolla ei ole vähintäkään käsitystä mistään muusta paitsi
-hengellisestä virastaan, ja meidän naapurimme ovat juuri sellaisia
-mukavia, välinpitämättömiä ihmisiä, joihin ei voi ajatella
-kääntyäkään silloin, kun jokin vaara tai ikävyys on tapahtunut.
-Nyt haluaisin saada selville, eikö minun heti ole ryhdyttävä
-joihinkin toimenpiteihin päästäksemme kirjeenkirjoittajan perille,
-vai onko minun odotettava huomiseen ja käännyttävä herra Fairlien
-lainoppineelta avustajalta apua pyytämään. Se on kysymys, joka on
-suuriarvoinen -- sillä siitä riippuu kokonaisen päivän voittaminen
-tai kadottaminen. Sanokaa minulle ajatuksenne, herra Hartright. Jos
-minä en jo olisi ollut pakotettu puhumaan luottavasti kanssanne
-varsin arkaluontoisista kysymyksistä, niin eipä edes avuton
-asemanikaan olisi kylliksi suomaan anteeksi vaivaamistani. Mutta
-asiain näin ollen en varmaankaan tee väärin unhottaessani, että
-meidän välillämme on ainoastaan kolmenkuukautinen ystävyys."
-
-Hän ojensi kirjeen minulle. Se alkoi aivan jyrkästi, ilman mitään
-valmisteluja ja puhutteluja näin:
-
-"Uskotteko uniin? Teidän tähtenne toivon minä tekevänne sen.
-Katsokaa, mitä Pyhä Raamattu sanoo unista ja niiden täyttämisestä
-(I Moseksen kirja 37--40 luku, Daniel: 2 luku) ja ottakaa varteen
-se varotus, minkä annan Teille, ennenkun se on myöhäistä.
-
-"Viime yönä näin, minä unta Teistä, neiti Fairlie. Minä näin unta,
-että minä seisoin alttarikehyksen sisäpuolella kirkossa: minä
-toisella sivulla alttaria ja pappi kappoineen ja käsikirjoineen
-toisella puolella.
-
-"Hetkisen kuluttua tuli kuorin eteen mies ja nainen vihittäviksi
-toisiinsa. Nainen oli Te. Te näytitte niin kauniilta ja viattomalta
-kauniissa, valkoisessa morsiuspuvussanne, pitsihuntu päässänne, että
-minun sydämmeni valtasi osanotto ja silmäni kyynelöivät.
-
-"Ne olivat säälin kyyneleitä, nuori lady, ja niille lahjoittaa taivas
-siunauksensa; sen sijaan että olisivat pudonneet maahan ja kuivuneet,
-kuten meidän vuodattamamme jokapäiväiset kyyneleet, muuttuivat ne
-kahdeksi valojuovaksi, jotka lähenivät lähenemistään sitä miestä,
-jonka vieressä Te seisoitte alttarin edessä, kunnes ne kohtasivat
-hänen rintaansa. Säteet taipuivat kahdeksi sateenkaareksi hänen ja
-minun välilleni. Silmäykseni seurasivat niitä, ja minä voin nähdä
-suoraan hänen sydämensä syvyyteen.
-
-"Miehen ulkomuoto, johon Teidät piti vihittämän, oli kyllä
-muhkea nähdä. Hän ei ollut pitkä eikä pienikään -- mutta hieman
-keskipituutta lyhempi. Eloisa, liikkuva, uljas mies -- noin
-45-vuotias. Hänen muotonsa oli kalpea ja pää paljas heti otsan
-yläpuolelta, mutta muutoin tummatukkainen. Hänen partansa oli
-ajettu leuasta, mutta kasvoi kauniina, ruskeanvärisenä poskilla ja
-ylähuulella. Silmätkin olivat ruskeat ja kirkkaat; nenä suora ja
-kyllin hieno sopiakseen naiselle. Samoin kädetkin. Aika ajoittain
-kiusasi häntä kuiva yskä, ja kun hän nosti oikean kätensä suulleen,
-näkyi vanhan haavan punainen arpi poikki käden. Olenko nähnyt unta
-oikeasta miehestä, neiti Fairlie? Itse sen tiedätte parhaiten, ja Te
-voitte sanoa, olenko pettänyt itseni vai en. Lukekaa nyt, mitä minä
-näin hänen sydämmessään. Vaivaan Teitä, lukekaa ja ottakaa opiksenne!
-
-"Silmäykseni seurasivat noita kahta valonsädettä, ja minä katsoin
-syvälle hänen sydämmeensä. Se oli musta kuin yö, ja siihen oli
-kirjoitettu tulipunaisella, liekehtivillä kirjaimilla langenneiden
-enkelien kielellä: 'Sääliä ja omaatuntoa vailla. Tuskaa ja kurjuutta
-on hän sirottanut toisten elämäntielle; tuskaa ja kurjuutta tulee hän
-kylvämään senkin naisen tielle, joka nyt seisoo hänen sivullaan.'
-Tämän luin minä, ja sitten vaihtuivat valosäteet ja osoittivat hänen
-olkansa yli, ja siinä seisoi hänen takanaan paha henki ja nauroi.
-Taas vaihtuivat säteet ja osoittivat Teidän olkanne yli ja siinä,
-Teidän takananne, seisoi enkeli itkien. Vielä kolmannen kerran
-vaihtui valo ja lankesi nyt Teidän ja tämän miehen väliin. Väli
-laajeni laajenemistaan ja erotti teidät yhä enemmän toisistaan. Pappi
-etsi turhaan vihkilukua kirjastaan, sitä ei ollut siinä, hän sulki
-sen epätoivoisena ja pani pois. Ja silloin heräsin minä tykyttävin
-sydämmin ja kyyneleisin silmin -- sillä minä uskon uniin.
-
-"Uskokaa Tekin, neiti Fairlie -- uskokaa, pyydän Teitä, itsenne
-vuoksi, uskokaa kuten minäkin. Josef ja Daniel ja muut Pyhässä
-Raamatussa uskoivat samoin. Tutkikaa miehen mennyttä elämää, miehen,
-jolla on punainen arpi kädessä, ennenkuin Te lausutte ne sanat, jotka
-tekevät Teidät hänen onnettomaksi puolisoksensa. Varoitan Teitä
-täten, en itseni vuoksi, vaan Teidän tähtenne. Huolehdin Teidän
-menestystänne niin kauan kuin elän. Teidän äitinne tyttärellä on
-kallis paikka sydämmessäni -- sillä Teidän äitinne oli ensimmäinen,
-paras ja ainoa ystäväni."
-
-Siihen päättyi tämä kummallinen kirje allekirjoituksetta.
-
-Käsiala ei antanut mitään toiveita arvoituksen ratkaisemiseen. Kirje
-oli kirjoitettu viivatuille riveille kankealla ja tavallisella
-aloittelijan käsialalla. Muste oli heikkoa ja muutamat tahrat
-rumensivat kirjettä, mutta muuta ei siitä ollut juuri sanottavaa.
-
-"Sen on kirjoittanut jokin, joka on tottumaton käyttämään kynää",
-sanoi neiti Halcombe, "mutta samalla se on liian hajanainen ollakseen
-jonkun kasvatetun tai säätyhenkilön kirjoittama. Morsiuspukua ja
-huntua koskevat lausunnot sekä muut pienet huomautukset viittaavat
-naishenkilöön. Mitä ajattelette asiasta, herra Hartright?"
-
-"Samoin kuin Tekin. Se ei näytä mielestäni olevan ainoastaan naisen
-kirjoittama, vaan myöskin naisen, jonka mieli näyttää olevan --
-näyttää olevan..."
-
-"Sekaisin", keskeytti neiti Halcombe. "Siltä minustakin tuntui."
-
-Minä en vastannut mitään. Puhuessani olin katsellut kirjeen viime
-sanoja: "Teidän äitinne tyttärellä on kallis paikka sydämmessäni
--- sillä Teidän äitinne oli ensimmäinen, paras ja ainoa ystäväni."
-Nämä sanat ja epäily, joka juuri tuli sanotuksi kirjeen lähettäjän
-mielentilasta herätti yhteisesti mielessäni käsityksen, jota minä
-arkailin sekä salassa hautoa että julkisesti ilmaista. Minä aloin
-epäillä, että minun omat sielunkykyni olivat vaarassa joutua
-tasapainostaan. Minusta tuntui melkein hulluudelta johdattaa tällä
-tavoin kaikki merkillinen, mikä tapahtui, kaikki odottamaton, mikä
-sanottiin, samasta salatusta lähteestä, onnettomuutta tuottavasta
-vaikutuksesta. Tällä kertaa päätin minä, puolustaakseni omaa
-rohkeuttani ja ymmärrystäni, olla joutumatta mihinkään vakuutukseen,
-jota eivät kieltämättömät tosiasiat toteuttaisi, ja varmasti ummistaa
-silmäni kaikelle, mikä vain houkuttelisi minua löyhän epäluulon
-muodossa.
-
-"Jos jotain mahdollisuutta ilmautuu saada selkoa kirjeen
-kirjoittajasta", sanoin minä antaessani kirjeen pois neiti
-Halcombelle, "niin ei varmaan ole ollenkaan väärin käyttää sitä
-hyväkseen. Mielestäni on meidän uudelleen puhuttava pojan kanssa
-tuosta vanhasta vaimosta, joka sen antoi hänelle, ja edelleen ulottaa
-tutkimuksiamme kylään. Mutta sallikaa minun ensin tehdä kysymys. Te
-puhuitte äsken asian viivyttämisestä neuvotellaksenne herra Fairlien
-lakimiehen kanssa. Eikö ole mitenkään mahdollista saada puhella hänen
-kanssaan ennemmin. Miksi ei yhtä hyvin tänään?"
-
-"Sen voin minä selittää", vastasi neiti Halcombe "menemällä vain
-muutamiin sisareni avioliittoa koskeviin yksityiskohtiin, joista
-minä en katsonut enemmän tarpeelliseksi kuin sopivaksikaan mainita
-Teille tänä aamuna. Eräs syy sir Percival Glyden saapumiseen tänne
-maanantaina on se, että hän tahtoo määrätä häitten ajan, mikä ei
-vielä ole tapahtunut. Hän toivoo innokkaasti, että häät vietetään
-ennen tämän vuoden loppua."
-
-"Tietääkö neiti Fairlie tästä suunnitelmasta?" kysyin minä nopeasti.
-
-"Hänellä ei ole aavistustakaan siitä; enkä minä näiden tapahtumain
-jälkeen tahdo ollenkaan vastata siitä, että hän suostuu
-suunnitelmaan. Sir Percival on ilmoittanut toivomuksensa herra
-Fairlielle, joka on ilmoittanut minulle Lauran holhoojana suostuvansa
-ja haluavansa kannattaa sitä. Hän on kirjoittanut Lontooseen
-perheen lainoppineelle avustajalle, herra Gilmorelle. Tämä on
-sattumalta jollakin virkamatkalla Glasgoviin ja vastasi tulevansa
-paluumatkalla tänne Limmeridge-Houseen. Hän tulee huomenna ja viipyy
-täällä muutamia päiviä siksi että sir Percival voisi itse esittää
-toivomuksensa. Jos hän onnistuu toiveissaan, niin palaa herra Gilmore
-Lontooseen mukanaan tarpeelliset ohjeet sisareni avioliittosopimuksen
-laatimista varten. Nyt käsitätte Te varmaankin, herra Hartright,
-miksi minä sanoin, että meidän täytyy odottaa huomiseen, jos me
-tahdomme saada neuvoa lakimieheltä. Herra Gilmore on tämän perheen
-kahden sukupolven vanha koeteltu ystävä, emmekä me voi luottaa
-kehenkään suuremmassa määrässä kuin häneen."
-
-Avioliittosopimus! Jo tämän sanan paljas kaiku herätti minussa
-mielettömän mustasukkaisuuden, joka oli myrkkynä minun jalommille ja
-paremmille tunteilleni. Minä aloin ajatella -- niin vaikeata, kuin se
-onkin tunnustaa, mutta minä en saa salata mitään alusta loppuun siitä
-hirveästä jutusta, jota minä olen joutunut kertomaan -- minä aloin
-vihaisesti, palavasti toivoen ajatella allekirjoittamattoman kirjeen
-vahvistamattomien syytöksien kohdistuvan sir Percival Glydeen. Jospa
-nämä hurjat syytökset perustuisivat tosi pohjalle! Jospa niiden
-luotettavaisuus voitaisiin todistaa, ennenkuin tuo onneton suostumus
-olisi lausuttu ja sopimus tehty? Olen koettanut sittemmin ajatella,
-että se tunne, joka silloin hurmasi minut, oli alusta loppuun saakka
-puhdasta harrastusta neiti Fairlien parhaaksi; mutta minä en koskaan
-ole voinut sitä itselleni vakuuttaa enkä nytkään saa yrittää pettää
-toisia. Ei, alkuperusteena oli alusta loppuun kukistamattoman katkera
-viha sitä miestä kohtaan, jonka piti tulla neiti Fairlien puolisoksi.
-
-"Jos olisi mahdollista ottaa selvä jostakin", sanoin minä uuden
-tunteeni viehättämänä, "niin ette saa menettää ainoatakaan minuuttia
-toivottomuuteen. Minä voin vain vielä kerran kehoittaa kuulustamaan
-puutarharenkiä ja sen jälkeen viipymättä jatkamaan kuulusteluja
-kylässä."
-
-"Minä luulen voivani olla Teille avuksi molemmissa yrityksissä",
-sanoi neiti Halcombe nousten ylös. "Käykäämme heti työhön, herra
-Hartright."
-
-Minä laskin käteni lukolle avatakseni hänelle oven -- mutta kumminkin
-hillitsin minä äkkiä itseni ja tein hänelle tärkeän kysymyksen,
-ennenkun menimme huoneestani.
-
-"Osa salaperäistä kirjettä sisältää tarkan henkilökuvauksen," sanoin
-minä. "Sir Percival Glyden nimeä ei tosin ole mainittu, mutta
-soveltuuko kuvaus häneen?"
-
-"Täydellisesti; yksinpä ikäänkin: 45 vuotta."
-
-Neljäkymmentäviisi vuotta; eikä hän ole vielä kahtakymmentäyhtäkään!
-Tämänikäiset miehet valitsevat joka päivä noin nuoria vaimoja,
-ja kokemus on osoittanut näiden avioliittojen tulevan usein
-onnellisimmiksi. Minä tiesin tämän, ja kumminkin auttoi vain hänen
-paljaan ikänsä mainitseminen, kun minä sitten vertasin sitä neiti
-Fairlien ikään, lisäämään minun sokeata vihaani ja epäluuloani häntä
-kohtaan.
-
-"Täydellisesti", jatkoi neiti Halcombe, "aina hänen oikean kätensä
-punaiseen arpeensa saakka, joka on erään hänen Italian matkallaan
-muutamia vuosia sitten sattuneen vahingon seurauksia. Ei voi olla
-ollenkaan epäiltävää, ett'ei kirjeen kirjoittaja tuntisi häntä
-tarkoin ulkonäöltään."
-
-"Yskäkin, joka vaivaa häntä, on mainittu, ellen muista väärin."
-
-"Niin, sekin on aivan oikein. Hän pitää sitä vähäpätöisenä seikkana,
-mutta joskus ovat hänen ystävänsä levottomia sen vuoksi."
-
-"Arvatakseni ei koskaan mitään moitteen varjoakaan ole kuultu hänen
-kunniaansa vastaan?"
-
-"Herra Hartright! Minä toivon, ett'ette ole kyllin nurja antaaksenne
-tuon viheliäisen kirjeen vaikuttaa arvosteluunne!"
-
-Minä tunsin veren töytäävän kasvoihini, sillä minun omatuntoni sanoi
-minulle kirjeen jo vaikuttaneen minussa epäluuloa.
-
-"Tahdon toivoa samaa", vastasin minä sekautuneena. "Kenties ei
-minulla ollut mitään oikeutta kysyä tätä."
-
-"Olen tyytymätön kysymykseenne", sanoi hän, "sillä siten on minulla
-syytä puolustaa sir Percivalin luonnetta. Ei kuiskaustakaan, joka
-voisi alentaa hänen arvoaan, ole koskaan saapunut minun tai perheemme
-korviin. Hän on voitokkaasti ollut kahdessa parlamentin vaalissa,
-ilman että ainoakaan ääni on halveksien kohonnut häntä vastaan. Mies,
-joka voi tämän esittää kiitoksekseen Englannissa, voi olla levollinen
-maineestaan."
-
-Minä avasin hiljaa oven ja seurasin häntä ulos. Hän ei ollut saanut
-vakuutetuksi minua. Jos todistuksen enkeli olisi tullut alas
-taivaasta vahvistamaan hänen sanojaan ja olisi levittänyt kirjansa
-huonojen silmieni nähtäväksi, niin ei hän olisi voinut vakuuttaa
-minua.
-
-Me tapasimme puutarharengin työssään kuten tavallisesti. Mihinkään
-kysymykseen ei häneltä saatu valaisevaa vastausta. Nainen, joka oli
-antanut hänelle kirjeen, oli vanha eikä ollut puhunut sanaakaan
-pojalle, vaan jättänyt kirjeen ja sitten kiireesti mennyt etelään
-päin. Tämän kaikkiaan tiesi poika kertoa.
-
-Kylä oli talosta etelään. Ohjasimme siis kulkumme sitä kohden.
-
-
-XII.
-
-Jatkoimme tutkimuksiamme sitkeästi kaikille tahoille ja kaikenlaisten
-ihmisten keskuudessa. Mutta emme päässeet mihinkään johtopäätökseen.
-Kolme kylän asukasta vakuutti tosin meille nähneensä tämän naisen,
-mutta kun he eivät voineet lähemmin kertoa hänestä yhtä vähän
-kuin tulla yksimielisyyteen siitä, mihin suuntaan he olivat hänen
-nähneet menevän, niin oli nämä kolme loistavaa poikkeusta yleisestä
-tietämättömyydestä meille yhtä niukaksi avuksi kuin heidän muutkin,
-sokeat ja avuttomat naapurinsa.
-
-Tie, jota läksimme kulkemaan hedelmättömillä tutkimuksillamme, johti
-meidät lopulta siihen osaan kylää, missä rouva Fairlien aikoinaan
-perustama koulu oli. Astuessamme ohi sen puolen koulurakennusta,
-jossa poikien työhuone oli, esitin minä, että meidän pitäisi kysyä
-opettajaltakin, jonka luulisi virkansa takia olevan paikkakunnan
-teräväpäisimmän miehen.
-
-"Pelkäänpä opettajan olleen lukemassa lasten kanssa naisen mennessä
-tätä tietä", sanoi neiti Halcombe. "Mutta voimmehan kaikissa
-tapauksissa koettaa".
-
-Me menimme pihaan ja sivusimme yhden ikkunan tullaksemme ovelle,
-joka oli rakennuksen toisella sivulla. Minä pysähdyin hetkiseksi ja
-silmäsin läpi ikkunan.
-
-Opettaja istui tavallisella, korkealla tuolillaan, selkä minuun päin,
-ja oli nähtävästi puhetta pitämässä oppilailleen, jotka kaikki, yhtä
-lukuunottamatta, olivat kokoutuneet hänen ympärilleen. Tämä yksi
-oli pieni, punaposkinen, valkotukkainen poika, joka seisoi kaukana
-toisista nurkassa olevalla tuolilla -- pieni haaksirikkoutunut
-Robinson Crusoe, yksinäisellä saarellaan, ankarassa maanpaossa.
-
-Tullessamme ovelle oli se raollaan, ja me voimme selvään kuulla
-opettajan puheen eteiseen, johon pysähdyimme pariksi minuutiksi.
-
-"Kuulkaapas nyt, mitä sanon teille, pojat", sanoi hän. "Jos saan
-kuulla sanankaan vielä kummituksista ja hengistä täällä koulussa,
-tulee se teille kalliiksi. Ei ole mitään kummituksia eikä henkiä,
-ja jos yksi poika uskoo sellaisia, niin uskoo hän mahdottomuuksia;
-kun Limmeridgen koulussa oleva poika uskoo mahdotonta, niin asettuu
-hän sekä järkeä että järjestystä vastaan ja ansaitsee rangaistuksen.
-Siinä saatte nyt kaikki nähdä, kuinka Jacob Postelthwaite seisoo
-nurkassa häpeämässä. Häntä on rangaistu, ei sen vuoksi, että hän
-sanoo nähneensä kummituksia, vaan sen vuoksi, että hän on kyllin
-uppiniskainen ja kovakorvainen kuullakseen järkevää puhetta ja että
-hän sittenkin väittää nähneensä kummituksen, vaikka minä olen sanonut
-hänelle sen olevan mahdotonta. Jollei muu auta, niin aion minä
-koputtaa kummituksen pois Jacob Postelthwaitesta; ja jos tällainen
-harhausko leviää teidän muiden joukkoon, niin astun minä askeleen
-pitemmälle ja ajan kepilläni kummituksen ulos koko koulusta."
-
-"Me näytämme valinneen sopimattoman käyntiajan", sanoi neiti Halcombe
-avatessaan, opettajan lakattua puhumasta, oven ja astuessaan sisään.
-
-Tulomme aiheutti levottoman liikkeen poikien joukossa. He näyttivät
-olevan vakuutettuja, että me olimme yksinomaan saapuneet todistamaan
-Jacob-raukan selkäsaunaa.
-
-"Menkää kotiinne syömään päivällistänne kaikki, paitsi Jacob",
-sanoi opettaja. "Hän saa jäädä tänne, ja kummitus tuokoon hänelle
-päivällisen, jos voi."
-
-Jacobin mielenmaltti petti kerrassaan menettäessään sekä toverinsa
-että päivällisensä. Hän nosti kädet taskuistaan, silmäsi rystyjään,
-kohotti ne hitaasti silmillensä ja alkoi verkalleen hieroa niitä,
-samalla kun hänen nyyhkityksensä seurasivat toisiaan lyhyissä
-säännöllisissä erissä, noissa tavallisissa lapsellisen avuttomuuden
-nenänpaukkeissa.
-
-"Me olemme saapuneet kysymään Teiltä erästä asiaa, herra Dempster",
-sanoi neiti Halcombe, "ja voimme kaikkein vähimmän odottaa tavata
-Teidät ajamassa kummituksia ja henkiä. Mitä tämä merkitsee? Mitä
-oikeastaan on tapahtunut?"
-
-"Tämä ilkiö poika on pelottanut koko koulun, neiti Halcombe,
-vakuuttamalla nähneensä eilen illalla kummituksen", vastasi opettaja.
-"Ja huolimatta minun sanoistani inttelee hän vieläkin."
-
-"Sepä vallan merkillistä!" sanoi neiti Halcombe. "En olisi
-uskonut mahdolliseksi, että jollakin pojalla on kyllin suuri
-kuvitusvoima nähdäkseen kummituksen. Tämä on todellakin uusi puoli
-vaikeasta tehtävästänne johdattaa nuorten mieliä oikein, ja toivon
-sydämmellisesti Teidän selviävän onnellisesti pälkähästä, herra
-Dempster. Sallikaa kuitenkin selittää syy tänne tuloomme ja mitä
-haluan kysyä Teiltä."
-
-Hän kysyi sitten samaa opettajalta, kun olimme jo melkein kylän joka
-ihmiseltä kysyneet. Sama mieltämasentava vastaus saatiin nytkin.
-Herra Dempster ei ollut nähnyt vilahdustakaan vieraasta naisesta,
-jota me etsimme.
-
-"Ompa melkein syytä palata kotiin, herra Hartright", sanoi neiti
-Halcombe, "tietoja, joita haluamme, ei varmaankaan voida saada."
-
-Hän kumarsi päätään jäähyväisiksi ja oli juuri lähtemäisillään,
-kun Jacob Postelthwaiten surullinen asema, hänen siinä seisoessaan
-häpeänurkassaan ja tuskaisesti nyyhkiessään, herätti hänen huomiotaan
-pojan ohi käydessä. Hän pysähtyi sen vuoksi ystävällisesti sanoakseen
-pari sanaa ennen oven avaamista.
-
-"Pikku raukka!" sanoi hän, "miks'et pyydä anteeksi herra Dempsteriltä
-ja jätä hokematta joutavaa kummituksesta, jonka sinä kuvittelet
-nähneesi?"
-
-"Nii-i-in! -- minä näin kummituksen", intti Jacob Postelthwaite
-väristen pelosta ja pillahtaen uudelleen itkuun.
-
-"Lorua ja hullutusta! Ethän sinä mitään sellaista nähnyt. Kuinka
-hassua uskoa kummituksia olevan! Kuka sitten kummitteli...?"
-
-"Pyydän anteeksi, neiti Halcombe", puuttui opettaja puheeseen hieman
-levottomana, "mielestäni olisi parasta, ett'ette kysele pojalta
-mitään. Hänen hullussa jutussaan ei voi olla pontta eikä perää, ja Te
-voisitte vain houkutella häntä taitamattomuudessaan..."
-
-"Mitä?" kysyi neiti Halcombe nopeasti. "Houkutella häntä
-taitamattomuudessaan loukkaamaan Teidän tunteitanne", sanoi herra
-Dempster ja näytti varsin alakuloiselta.
-
-"Kunniani kautta osoitattepa minun tunteilleni suuren kunnian, herra
-Dempster, jos luulette tuollaisen pienen vallattoman pojan saavan ne
-levottomiksi." Hän kääntyi sitten leikillisesti kehottaen Jacobin
-puoleen ja alkoi säännöllisesti kuulustella häntä. "Kas niin", sanoi
-hän, "nytpä tahdon tietää kaikki tästä asiasta. No, sinä ymmärtämätön
-lapsi, milloin näit sinä kummituksen?" "Eilen illalla pimeässä",
-vastasi Jacob.
-
-"Vai niin, sinä näit eilen illalla, pimeässä? No, miltä se näytti?"
-
-"Niin, se oli aivan valkea -- juuri sellainen, kuin kummituksen tulee
-ollakin", vastasi henkiennäkijä ikäänsä nähden varsin varmasti.
-
-"Ja missä sinä näit sen?"
-
-"Hautausmaalla, jossa kummituksen tulee ollakin."
-
-"Juuri sellainen, kuin kummituksen tulee ollakin -- jossa kummituksen
-tulee ollakin! Pikku hupsu, sinähän puhut kuin aikaisimmasta
-lapsuudestasi hyvin tuntisit kummitusten tavat! Sinä osaat juttusi
-kuin viisi sormea. Ensi kerran, arvatakseni, sinä voit sanoa minulle,
-_kuka_ kummitteli."
-
-"Niin voinkin!" vastasi Jacob ja nyökkäsi salaperäisen
-voitonriemuisesti.
-
-Herra Dempster oli jo useamman kerran tahtonut puhua neiti Halcomben
-tutkiessa poikaa ja nyt korotti hän päättävästi äänensä saadakseen
-sanansa kuulluiksi.
-
-"Suokaa anteeksi, neiti Halcombe", sanoi hän, "jos minä uskallan
-väittää, että Te vain vahvistatte poikaa uskossa kyselemällä häneltä
-tälleen."
-
-"Minä kysyn vain häneltä yhden kerran lisää, herra Dempster, enkä
-sitten sano hänelle sen enempää. No, niin", sanoi hän pojalle, "kuka
-se kummitteli?"
-
-"Neiti Fairlie", kuiskasi Jacob.
-
-Vaikutus, jonka tämä hämmästyttävä vastaus teki neiti Halcombeen,
-selitti täydellisesti opettajan innon koettaa ehkäistä sitä. Hänen
-kasvonsa tulivat purppuranpunaisiksi suuttumuksesta -- hän kääntyi
-pikku Jacobiin päin niin kiivaasti, että tämä puhkesi uudelleen
-kyyneliin -- avasi huulensa puhuakseen hänelle -- hillitsi itsensä ja
-kääntyi sen sijaan opettajaan.
-
-"Ei maksa vaivaa", sanoi hän, "vaatia sellaista lasta sanoistaan
-edesvastuuseen. Epäilen vähän, että muut ovat istuttaneet häneen
-tämän päähänpiston. Jos on joitakin ihmisiä kylässä, herra Dempster,
-jotka ovat unhottaneet kaiken sen kunnioituksen ja kiitollisuuden,
-minkä he ovat minun äitini muistolle velkaa, niin otan minä heistä
-selvän, ja jos minulla on vähänkään vaikutusvaltaa herra Fairliehen,
-niin saavat ne maksaa siitä."
-
-"Minä toivon -- ei, minä olen vakuutettu siitä, että Te erehdytte,
-neiti Halcombe", sanoi opettaja. "Koko juttu on alusta loppuun
-valunut itsepäisen pojan aivoista. Hän näki tai luuli nähneensä
-eilisiltana valkopukuisen naisen käydessään hautausmaan ohi, ja tämä
-henkilö, todellinen tai kuviteltu, seisoi marmoriristin vieressä,
-jonka hän ja jokainen Limmeridgen ihminen tietää rouva Fairlien
-hautapatsaaksi. Nämä molemmat seikat olivat aivan kylliksi antamaan
-pojalle aihetta vastaamaan tavalla, jonka luonnollisesti täytyi
-pahastuttaa Teitä."
-
-Vaikka neiti Halcombe ei minusta näyttänyt olevan vakuutettu,
-huomasi hän nähtävästi herra Dempsterin tavan selittää asia olevan
-liian järkevän, että sitä olisi voinut väittää vastaan. Hän vastasi
-vain kiittämällä häntä ja lupaamalla tulla takaisin, kun hänen
-epäilyksensä olivat hälvenneet. Näin sanottuaan ja otettuaan
-ystävällisesti jäähyväiset hän poistui kouluhuoneesta.
-
-Koko tämän merkillisen kohtauksen aikana olin minä seisonut hieman
-sivulla, mieleeni painaen, mitä sanottiin, ja tehden sen mukaan
-johtopäätöksiäni. Niin pian kun taasen olimme kahden, kysyi neiti
-Halcombe minulta, olinko minä tullut mihinkään vakuutuksen kuulemani
-johdosta.
-
-"Kyllä, varsin varmaan vakuutukseen", vastasin minä. "Varmaan uskon
-pojan kertomuksen perustuvan tositapahtumaan. Sanon Teille suoraan
-olevani varsin halukas näkemään rouva Fairlien hautapatsaan ja
-tarkastamaan koko paikan sen ympärillä?"
-
-"Saatte nähdä haudan."
-
-Vastattuaan hän vaikeni taas ja näytti miettivältä kulkiessamme
-edelleen. "Koulusalin tapahtuma", jatkoi hän, "on niin täysin
-johtanut pois ajatukseni kirjeestä, että tunnen itseni hieman
-sekautuneeksi, kun koetan kääntää niitä siihen takaisin. Täytyykö
-meidän jättää nyt kaikki toiveet saada enemmän tietää ja odottaa
-huomiseen uskoaksemme asian herra Gilmoren hoitoon?"
-
-"Ei, ei ollenkaan, neiti Halcombe. Koulun tapahtuma kehottaa minua
-suurempaan kestävyyteen."
-
-"Kuinka se voi kehottaa?"
-
-"Koska se tukee sitä epäilyä, jota tunsin jo antaessani kirjeen
-luettavaksenne."
-
-"Minä arvaan, että Teillä, herra Hartright, oli syynne salata tämä
-epäilys minulta aina tähän asti".
-
-"Pelkäsin liikaa aikaisin itsekin herättää toiveita. Pidin sitä
-liian kiireisenä -- epäilin sitä oman mielikuvitukseni sekaumisen
-seuraukseksi. Mutta nyt en enää voi katsoa asiaa siten. Ei ainoastaan
-pojan vastaus Teidän kysymyksiinne, vaan myöskin eräs koulumestarin
-lauselma, joka sattumalta livahti, kun hänen piti selittää tätä
-juttua, ole johtanut ajatuksiani tähän luuloon. Tulevaisuus
-kenties todistaa minun pettyneen, mutta tällä hetkellä olen
-vakavasti vakuutettu, että tuo kuviteltu kummitus hautausmaalla ja
-kirjeenvaihtajatar ovat yksi ja sama henkilö."
-
-Neiti Halcombe pysähtyi, kalpeni ja katsoi minua kysyvästi kasvoihin.
-
-"Mitä tarkoitatte?"
-
-"Opettaja sanoi sen, olematta itsekään selvillä siitä. Puhuessaan
-henkilöstä, jonka poika oli nähnyt hautausmaalla, kutsui hän sitä
-'valkopukuiseksi naiseksi'."
-
-"Eihän vain Anna Catherick!"
-
-"Niin, Anna Catherick".
-
-Hän laski kätensä minun käsivarrelleni ja nojasi raskaasti minua
-vasten.
-
-"Minä en ymmärrä miksi", sanoi hän hiljaisella äänellä, "mutta on
-jotain tässä epäluulossanne, joka saattaa minut hämmästyneeksi ja
-hermostuneeksi. Tunnen itseni..." Hän vaikeni ja koetti nauraa.
-"Herra Hartright", jatkoi hän, minä näytän Teille, missä hauta on,
-ja menen sitten kotiin. On paras olla jättämättä Lauraa niin kauaksi
-aikaa yksikseen. Minun täytyy palata sinne ja olla hänen luonaan.
-
-Me olimme heti hautausmaalla hänen sanottuaan tämän. Kirkko,
-harmaankivinen raskas rakennus, oli pikku laaksossa ollakseen hieman
-suojassa kylmiltä tuulilta, jotka puhalsivat koko ympäröivällä
-tasangolla. Hautausmaa ulottui kirkon toiselta sivulta kappaleen
-matkaa rinnettä ylös. Sitä ympäröi yksinkertainen matala kiviaita
-ja oli se muutoin aivan aukea lukuunottamatta yhtä nurkkaa, jossa
-puro lorisi rinnettä alas ja muutamat kääpiömäiset puut varjostivat
-heikosti lyhyttä, laihaa ruohoa. Heti puron ja puiden takana, likellä
-erästä niistä kiviportaista, jotka johtivat sinne, kohosi valkoinen
-marmoriristi, joka erotti rouva Fairlien haudan sitä ympäröivistä
-vaatimattomista muistomerkeistä.
-
-"Minun ei tarvitse seurata Teitä enempää", sanoi neiti Halcombe
-osoittaen hautaa. "Ilmoitattehan minulle, jos olette havainneet
-jotakin, joka vahvistaa teidän luuloanne. Me tapaamme pian kotona."
-
-Hän poistui. Astuin heti sen portaan yli, joka johti suoraan rouva
-Fairlien haudalle.
-
-Ruoho sen ympärillä oli niin lyhyttä ja maa niin kovaa, ett'ei
-mitään askeleen jälkiä voinut huomata. Pettyneenä odotuksessani
-tässä suhteessa aloin minä nyt huolellisesti tarkastaa ristiä ja
-neliskulmaista marmorijalustaa, johon kirjoitus oli kaiverrettu.
-
-Ristin luonnollista valkoväriä oli ilma paikoin hieman
-vahingoittanut, ja melkein puoli neliskulmaista jaluskiveä oli
-samassa kunnossa. Mutta toinen puoli herätti suuremmassa määrässä
-huomiotani siksi, että se oli tavattoman tahraton ja puhdas. Minä
-katsoin sitä tarkemmin ja huomasin, että sitä oli puhdistettu
--- aivan äskettäin ylhäältä alaspäin. Raja puhdistetun ja
-puhdistamattoman osan välillä oli varsin näkyvä, missä marmori ei
-vain olut kaiverrettu -- kirkas ja selvä kuin linja, joka oli tehty
-jollakin työaseella. Kukahan oli alkanut puhdistaa hautapatsasta ja
-tällä tavoin jättänyt sen keskeneräiseksi?
-
-Minä katselin ympärilleni ja ihmettelin, kuinka kysymys olisi
-ratkaistava. En yhtään ihmisasuntoa voinut nähdä siltä paikalta,
-jossa seisoin; hautausmaa oli vain kuolleiden asunto. Minä palasin
-kirkolle, kuljin sen toiselle puolelle, kiipesin yli aidan ja eräiden
-portaiden, jotka sillä puolen johtivat yli, ja jouduin sitten
-polulle, joka sivusi hyljätyn kivilouhimon. Eräällä sen sivulla oli
-pieni asunto, jossa oli vain pari huonetta, ja sen oven edessä seisoi
-vanha nainen pesemässä vaatteita.
-
-Minä menin hänen luokseen ja aloin keskustella kirkosta ja
-hautausmaasta. Hän oli kylläkin halukas puhelemaan ja sanoi ensiksi,
-että hänen miehensä toimi sekä lukkarina että haudankaivajana.
-Minä lausuin muutamia kiitossanoja rouva Fairlien hautapatsaasta.
-Vanha nainen pudisti päätänsä ja vastasi, että minä olin nähnyt
-sen jotenkin epäedulliseen aikaan. Hänen miehensä velvollisuutena
-oli pitää huolta siitä, mutta mies oli monen kuukauden ajan ollut
-sairas ja voimaton, joten hän vaivoin oli sunnuntaisin voinut
-laittautua kirkkoon hoitamaan virkaansa. Näin ollen oli hauta
-täytynyt laiminlyödä. Nyt oli hän kumminkin parempi ja viikon tai
-parin päästä toivoi hän olevansa kyllin tervehtynyt voidakseen ryhtyä
-hautapatsasta puhdistamaan.
-
-Nämä tiedot -- pitkän, leveän Cumberlandilaismurteen sanarikkaan
-puheen niukka sisältö -- olivat kumminkin arvokkaita minusta.
-Minä annoin köyhälle vaimolle pikku rahan ja palasin heti
-Limmeridge-Houseen.
-
-Hautapatsaan puhdistuksen oli nähtävästi suorittanut vieras henkilö.
-Yhdistäessäni tekemäni havainnot kummitusta koskeviin epäilyihin
-katsoin olevan tarpeeksi syytä salaa valvoa rouva Fairlien hautaa
-tänä iltana. Halusin palata sinne auringon laskiessa ja viipyä sen
-läheisyydessä yön saapumiseen asti. Hautapatsaan puhdistus oli
-ainoastaan puoleksi suoritettu, ja henkilö, joka oli alottanut tämän
-työn, palaisi varmaankin lopettamaan sen.
-
-Kotiin tultuani kerroin minä neiti Halcombelle, mitä aioin tehdä.
-Hän näytti hämmästyneeltä ja tyytymättömältä esittäessäni tätä,
-mutta ei kieltänyt varsinaisesti sen toimeenpanemista. Hän sanoi
-vain: "Toivon, että se päättyisi hyvin." Kun hän taas oli lähtemässä
-luotani, pidätin minä hänet kysymällä mahdollisimman rauhallisesti
-neiti Fairlien vointia. Hän oli taasen levollisempi, ja neiti
-Halcombe toivoi voivansa houkutella hänet pienelle kävelylle ennen
-auringonlaskua.
-
-Minä palasin työhuoneeseeni jatkaakseni maalausten järjestämistä.
-Tämä oli välttämättä tehtävä ja kaksinkertaisesti välttämätöntä
-pitääkseen minun huomioni kiinnitettynä johonkin, joka voisi
-häivyttää ajatukset minusta itsestäni ja ilottomasta tulevaisuudesta,
-mikä odotti minua. Kerta toisensa perään keskeytin minä työni
-katsoakseni ikkunasta ja odottaakseni hetkeä, jolloin aurinko laski
-taivaan rannalla. Kerran näin tehdessäni näin minä naisen kävelevän
-edestakaisin ikkunani edessä olevalla hiekoitetulla käytävällä -- se
-oli neiti Fairlie.
-
-Minä en ollut nähnyt häntä sitten aamun ja olin tuskin puhunut
-hänen kanssaan. Vielä päivä oli kaikkiaan aikaa, jonka minä olisin
-Limmeridgessä, eikä sen päivän jälkeen silmäni kenties koskaan saisi
-häntä nähdä. Tämä ajatus oli kylliksi pidättämään minua ikkunan
-ääressä. Olin kylliksi hienotunteinen häntä kohtaan järjestääkseni
-uutimen niin, ett'ei hän näkisi minua, jos hän sattuisi silmäämään
-ikkunaan; mutta minulta puuttui kaikki tahdonvoima estääkseni
-silmäyksiäni seuraamasta häntä niin kauan kuin ne voivat tehdä sen.
-
-Hänellä oli päällään ruskea kaapu ja sen alla yksinkertainen, musta
-silkkihame. Päässä oli hänellä sama pieni olkihattu kuin sinä aamuna,
-jolloin me ensin näimme toisemme. Nyt oli harso sen yllä, joka kätki
-hänen kasvonsa minulta. Hänen sivullaan kulki pieni italialainen
-vinttikoira, hänen suosikkinsa ja uskollinen seuraajansa kaikilla
-kävelyillä, muhkea loistopunainen verkapeite seljässään, jonka
-tarkoitus oli suojella sen hienoa nahkaa kylmältä tuulelta. Neiti
-Fairlie kulki suoraan eteenpäin, pää hieman kumarruksissa ja kädet
-kaapun suojassa. Kuivat lehdet, jotka lentelivät tuulessa edessäni
-aamulla saadessani ensiksi kuulla hänen aiotusta avioliitostaan,
-kieriskelivät nyt tuulen tuivertamina hänen edessään -- tuprahtivat
-ilmaan ja laskeusivat maahan hänen kävellessään edestakaisin
-kalpeassa, sammuvassa auringonvalossa. Koira vapisi vilusta ja
-painausi kärsimättömästi hänen hamettaan vasten saadakseen joitakin
-ystävällisiä, hyväileviä sanoja, mutta hän ei huomannutkaan sitä.
-Hän käveli vain yhä kauvemmaksi minusta, lakastuneiden lehtien
-kahistessa hänen jaloissaan -- yhä kauvemmaksi, kunnes minä en enää
-voinut ikävöivin silmin häntä seurata ja olin taas yksin suruisine
-sydämmineni.
-
-Hetkinen sen jälkeen oli työni päätetty, ja aurinko juuri
-laskeutumaisillaan. Otin hattuni ja päällystakkini eteisestä ja
-poistuin talosta kenenkään huomaamatta minua.
-
-Lännen taivaalla oli raskaita pilviä ja tuuli puhalsi kylmästi
-mereltä. Niin kaukana kuin merenranta olikin, kuuluivat tyrskeet
-kuitenkin yli alangon korviini kuin valittavat huokaukset tullessani
-hautausmaalle. Elävää olentoa ei näkynyt. Seutu näytti entistä
-autiommalta valitessani kätköpaikkani, valvoessani ja odottaessani,
-silmät hellittämättä kiintyneinä rouva Fairlien haudalla olevaan
-valkoristiin.
-
-
-XIII.
-
-Hautausmaan avonainen asema pakotti minut suurella huolella
-valitsemaan piilopaikkani.
-
-Kirkon pääovi oli samalla puolella kuin hautausmaakin, ja sen edessä
-oli kivestä rakennettu, etupuoleltaan avonainen käytävä. Epäiltyäni
-hieman aikaa sen vastenmielisyyden johdosta, jota minun täytyi tuntea
-ollessani pakotettu kätkeytymään, mitä taas ei voinut välttää, jos
-minä tahdoin päästä päämäärääni, päätin minä asettua käytävään.
-Pieni ikkuna-aukko oli kummallakin sen sivuseinällä. Toisen aukon
-kautta voin minä nähdä rouva Fairlien haudalle. Toisesta oli minulla
-tilaisuus katsoa kivilouhimolle, jonka vieressä haudankaivajan
-tupa oli. Edessäni, vastapäätä käytävän ikkuna-aukkoa oli joukko
-ruohottomia hautapaikkoja, taaempana matala kiviaita ja muutamia
-kanervapeitteisiä mäkipahasia, joiden yli pilvet liitelivät hitaasti
-voimakkaan, sitkeän tuulen ajamina. Ei yhtään elävää olentoa
-kuulunut tai näkynyt -- ei yksikään lintu lentänyt ilmassa eikä
-koira haukkunut haudankaivajan mökillä. Kun ei tyrskeiden kumea
-kaiku saapunut korviini, kuulin minä haudoilla olevain kääpiöpuiden
-suhinan ja puron, joka virtaili matalassa, kivisessä uomassaan,
-yksitoikkoisen lorinan. Synkeä taulu synkeänä hetkenä! Tunsin itseni
-yhä alakuloisemmaksi kirkon käytävässä olevassa kätköpaikassani
-laskiessani päivän jäljellä-olevia minuutteja.
-
-Ei ollut vielä hämärä, sillä laskeuvan auringon viime valo kajahti
-lännen taivaalla, ja hieman enemmän kuin puoli tuntia oli kulunut
-yksinäisestä vartioimisestani, kun minä kuulin askeleita ja jonkun
-puhuvan. Askeleet lähestyivät kirkon toiselta puolelta, ja ääni oli
-naisen.
-
-"Älkää olko enää levoton kirjeen takia", sanoi ääni. "Minä annoin
-sen oikein hyvin pojalle, ja hän otti sen sanaakaan kysymättä. Poika
-meni tiehensä samoinkuin minäkin, eikä ainoakaan ihminen seurannut
-perästäni sen jälkeen -- sen tiedän tuiki tarkkaan."
-
-Nämä sanat terottivat huomiotani siihen määrään, että se melkein
-vaivasi minua. Lyhyt hiljaisuus seurasi, mutta askeleet lähenivät.
-Seuraavassa tuokiossa meni kaksi naista sen ikkuna-aukon ohi, jossa
-olin tarkastamassa. He menivät suoraan haudalle ja kääntyivät siis
-minusta.
-
-Toisella heistä oli hattu ja olkahuivi. Toisella oli tummansininen
-matkakaapu, jonka huppukaulus oli vedetty pään yli. Muutamia
-tuumia hameenreunasta näkyi kaapun alta. Sydämmeni sykki kovemmin
-huomatessani sen värin -- se oli valkoinen.
-
-Heidän saavuttuaan noin puolimatkaan kirkon ja haudan välille
-pysähtyivät he, ja kaapuun puettu nainen kääntyi seuraajattareensa.
-Hänen muotonsa, jonka minä muutoin olisin nähnyt, jos hänellä olisi
-ollut lakki tai hattu, oli kumminkin nyt kätkeynyt huppukauluksen
-esiinpistävän reunan varjoon.
-
-"Muistakaa, ett'ette ota päältänne tätä lämmintä, kaunista kaapua",
-sanoi sama ääni, jonka olin kuullut ennen puhuvan, olkahuiviin puetun
-naisen ääni. "Rouva Todd oli oikeassa sanoessaan, että näytitte eilen
-aivan liian kummalliselta valkoisessa puvussanne. Poistun hieman nyt
-Teidän ollessa täällä, sillä hautausmaat eivät nyt ole mieleeni,
-ajatelkaapa siitä mitä tahansa. Lopettakaa nyt, mitä Teillä on
-tehtävänänne siksi, kun tulen takaisin, niin että ennätämme kotiimme
-ennen yön tuloa."
-
-Näin sanottuaan kääntäytyi hän ja palasi takaisin käyden aivan
-editseni. Hän oli vanhempi nainen, jolla oli päivettynyt, terve
-ja karaistu muoto, joka ei millään tavoin tehnyt epämiellyttävää
-vaikutusta. Kun hän oli tullut kirkon luo, pysähtyi hän ja kääri
-paremmin olkahuivin ympärillensä.
-
-"Kummallinen", sanoi hän itsekseen, "kummallinen ja aina täynnään
-ihmeellisiä päähänpistoja, niin kauan kuin muistan. Mutta
-hurskasmielinen kumminkin -- niin, niin hurskas kuin pikku lapsi,
-raukka!"
-
-Hän huokasi, silmäsi arasti hautoja, pudisti päätänsä ikäänkuin ei
-kaamea näköala olisi ollenkaan miellyttänyt häntä, ja meni ohi erään
-kirkon kulman, kadoten näkyvistäni.
-
-Minä epäilin hetkisen, eikö minun pitäisi mennä hänen perästään
-ja puhutella häntä. Suuri haluni tavata hänen seuraajaansa sai
-kumminkin minun päättämään päinvastoin. Minä voin kuitenkin kaikissa
-tapauksissa saada tilaisuuden puhella ensinmainitun naisen kanssa,
-jos minä odottaisin hautausmaan läheisyydessä hänen tuloansa
-vaikkakin minä suuresti epäilin, voisiko hän ilmoittaa minulle niitä
-tietoja, joita halusin saada. Henkilö, joka oli jättänyt kirjeen, oli
-vähemmästä merkityksestä; kirjeenkirjoittaja sen sijaan oli tutki
-musteni päämaali, ja että se oli se henkilö, joka nyt seisoi edessäni
-hautausmaalla, siitä olin minä täysin vakuutettu.
-
-Näitä miettiessäni näin minä kaapuun puetun naisen menevän haudalle
-asti, pysähtyvän sen ääreen ja katselevan sitä hetkisen. Hän katsoi
-sitten ympärilleen, otti esiin pyyheliinan, joka hänellä oli kaapunsa
-alla, ja meni purolle. Pikku puro juoksi hautausmaalle kapeasta
-kivimuuriin holvatusta aukosta, kaareutui sitten muutamia syliä
-vihityssä maassa ja juoksi uudelleen samallaisen holvikaaren alaitse.
-Hän pisti pyyheliinan veteen ja meni takaisin haudalle. Minä näin
-hänen suutelevan valkoista ristiä, laskeutuvan sen jälkeen polvilleen
-kaiverruksen eteen ja alkavan puhdistaa marmoria.
-
-Tarkoin mietittyäni, kuinka minun pitäisi näyttäytyä
-hänelle sanottavasti pelottamatta häntä päätin minä kavuta yli
-läheisyydessäni olevan kiviaidan, kulkea sen ulkosivua ja taas
-mennä hautausmaalle haudan lähellä olevain portaiden yli, niin
-että hän voisi nähdä minut lähestyessäni. Hän oli niin kiintynyt
-työhönsä, ett'ei hänellä ollut aavistusta tulostani, ennenkun minä
-astuin portaiden yli. Mutta samassa silmänräpäyksessä hypähti hän
-ylös heikosti huudahtaen ja tuijotti minuun kauhistuneena hiljaa ja
-liikkumatta.
-
-"Älkää ollenkaan peljätkö", sanoin minä. "Varmaan muistatte minut?"
-
-Minä pysähdyin puhuessani -- kuljin sitten muutamia askeleita hiljaa
-eteenpäin -- pysähdyin taaskin ja lähestyin häntä täten, kunnes
-seisoin aivan hänen vieressään. Jos minä olisin hiukankaan epäillyt,
-niin olisi epäilyni nyt täysin hälvennyt. Siinä seisoi tämä nainen,
-peljästyneenä, mutisten itsekseen -- siinä näin minä edessäni, rouva
-Fairlien haudan toisella puolella, samat kalpeat kasvot, jotka kerran
-ennen olin yöllä maantiellä nähnyt.
-
-"Muistattehan minut?" kysyin minä. "Me tapasimme toisemme varsin
-myöhään, ja minä autoin Teitä löytämään oikean tien Lontooseen.
-Varmaankaan ette ole unhottaneet sitä?"
-
-Hänen kasvoiltaan katosi kauhun ilme, ja hän henkäsi syvään. Minä
-huomasin, että sittenkun hän oli uudelleen tuntenut minut, hänen
-kasvoilleen alkoi levitä uutta eloa sen kuolon jäykkyyden sijaan,
-jonka pelko oli ajanut niihin.
-
-"Älkää koettako puhella vielä kanssani", jatkoin minä. "Malttakaa
-hetkinen, niin että ehditte rauhoittua -- malttakaa hetkinen, että
-tulette vakuutetuksi minun olevan ystävänne."
-
-"Te olette varsin hyvä minua kohtaan", kuiskasi hän. "Yhtä hyvä nyt,
-kuin silloinkin olitte."
-
-Hän vaikeni, enkä minäkään sanonut mitään. En kuluttanut aikaa
-ainoastaan hänen rauhoittumisensa tähden, vaan minäkin tarvitsin
-voittaa aikaa levottuakseni. Synkän illan hämärässä kohtasin
-minä taas tämän naisen -- hauta oli välillämme, kaikkialla
-ympärillämme lepäsi kuolleita ja kauempana kohosivat nuo autiot
-mäet joka puolella. Aika, paikka, olosuhteet, joissa me seisoimme
-vastakkain, koko elämän onni tai onnettomuus, joka kenties
-riippuisi ensi sanoista, mitkä lausuisimme, vakuutukseni, että
-Laura Fairlien koko tulevainen onni oli kenties siinä, voisinko
-minä voittaa tämän onnettoman olennon luottamuksen, joka nyt seisoi
-vavisten hänen äitinsä haudalla, oli omiaan panemaan kokeelle sen
-itsenihillitsemisen ja käsitykseni, josta melkein yksinomaan riippui,
-onnistuisiko minun yritykseni. Tietäen tämän, taistelin minä kovasti
-hillitäkseni itseni ja käyttääkseni muutamat silmänräpäykset oikein
-kootakseni ajatukseni tapahtuvaan keskusteluun.
-
-"Oletteko levollisempi nyt?" kysyin minä, "niin pian kun otaksuin
-olevan ajan puhutella taas häntä. Voitteko puhella kanssani
-pelkäämättä ja unhottamatta, että olen Teidän ystävänne?"
-
-"Kuinka olette tänne tullut?" kysyi hän kiinnittämättä mitään
-huomiota viimeisiin sanoihini.
-
-"Ettekö muista minun sanoneen Teille viimeksi tavatessamme, että minä
-matkustaisin Cumberlandiin? Olen ollut Cumberlandissa siitä lähtien
--- olen oleskellut yhtämittaa Limmeridge-Housessa."
-
-"Limmeridge-Housessa!" Hänen kalpeille kasvoilleen levisi eloisa
-ilme, hänen harhailevat silmänsä kiintyivät minuun, kuvastuen nopeata
-mielihyvää. "Oi, kuinka onnellinen olette ollutkin!" sanoi hän ja
-katsoi tarkkaavasti minua ilman äskeisen epäilyksen varjoakaan.
-
-Minä otin sen tilaisuuden huomioon, jonka hänen uudelleen elpynyt
-luottamuksensa tarjosi minulle, ja katselin hänen kasvonpiirteitänsä
-uteliaasti ja tarkkaavasti, mistä varovaisuus tähän asti oli
-pidättänyt minua. Minä katsoin häntä mielessäni toisen, ihastuttavan
-olennon kuva, joka niin ihmeellisesti oli palauttanut muistooni
-hänet nurmikolla kuuvalossa. Silloin olin nähnyt, kuinka neiti
-Fairlie oli Anna Catherickin näköinen, nyt näin minä, kuinka Anna
-Catherick oli neiti Fairlien näköinen -- näin sen sitä selvemmin,
-kuin minä en voinut olla huomaamatta heidän suurta erilaisuuttaan
-erinäisissä kohdissa yhtä hyvin kuin heidän yhtäläisyyttään toisissa.
-Kasvojen muotoon ja piirteiden yleiseen muodostukseen, hiusten
-väriin ja pieneen hermostuneeseen piirteeseen nähden suun ympärillä,
-pituuteen ja vartaloon samoinkuin pään asentoonkin nähden näytti
-minusta tämä yhtäläisyys enemmän hämmästyttävältä kuin koskaan
-ennen. Mutta siihenpä se loppuikin ja erilaisuudet yksityiskohdissa
-alkoivat. Neiti Fairlien hienoa kauneutta, hänen silmiensä loistavaa
-kirkkautta, hänen hohtavan valkoista ihoansa, hänen huuliensa
-viehkeää punaa -- kaikkea tätä ei ollut niissä värittömissä,
-väsyneissä kasvoissa, jotka nyt olivat kääntyneet minuun päin. Vaikka
-minä itsekin kauhistuin sellaista mielikuvitelmaa, niin tunkeutui
-ehdottomasti mieleeni katsellessani tätä naista, että tarvittaisiin
-vain surullinen muutos tulevaisuudessa tekemään yhtäläisyyden heidän
-välillään täydelliseksi. Jos joskus tuskat tai kärsimys painaisivat
-hävittävän leimansa neiti Fairlien kasvoihin, niin silloin ja
-ainoastaan _silloin_ tulisivat hän ja Anna Catherick selittämättömän
-yhtänäköisiksi kaksoissisariksi -- eläväksi peilikuvaksi toisistaan.
-
-Minua pöyristytti. Oli jotain kauheaa sokeassa, ehdottomassa
-tulevaisuuden epäilyssä, jonka paljas ajatus tästä näytti
-sisältävän. Tuli tervetullut keskeytys, kun tunsin Anna Catherickin
-laskevan kätensä käsivarrelleni. Tämä kosketus oli yhtä nopea ja
-salavihkainen, kuin siioinkin kun se melkein jähmetytti minut
-matkalla Lontooseen.
-
-"Te katsotte minuun ja ajattelette jotakin", sanoi hän kummallisen
-hätäisesti, ikäänkuin hän olisi ollut tukehtumaisillaan. "Mitä
-ajattelette?"
-
-"Oh, eipä mitään erikoista", vastasin minä. "Ihmettelin vain, kuinka
-olette tänne tullut."
-
-"Olen seurannut ystävääni, joka on varsin hyvä minulle. Olen ollut
-täällä ainoastaan kaksi päivää."
-
-"Ja tänne haudalle tulitte Te eilen."
-
-"Kuinka sen tiedätte?"
-
-"Arvasin vain."
-
-Hän kääntyi minusta ja laskeutui polvilleen kaiverruksen eteen.
-
-"Mihinkäs minä menisin, jollen tänne?" sanoi hän. "Ystävä, joka
-oli enemmän kuin äiti minulle, on ainoa, jota minun on tavattava
-Limmeridgessä. Oi, sydäntäni kirvelee nähdessäni tahrankaan hänen
-hautapatsaassaan! Sen pitää olla lumivalkoinen hänen tähtensä. Minä
-aloin puhdistaa sitä eilen enkä voinut kieltäytyä tulemasta tänään
-takaisin. -- Onko siinä mitään pahaa? Minä toivon, ett'ei ole.
-Varmaan ei voi olla mitään pahaa, minkä teen rouva Fairlien tähden."
-
-Vanha kiitollisuuden tunne hyväntekijätärtään kohtaan oli selvään
-yhäkin vallitseva ajatus tuon onnettoman olennon mielessä -- tässä
-heikossa mielessä, jonka liian hyvin huomasi olleen vastaanottamatta
-mitään muita pysyviä vaikutteita, kuin minkä lapsuuden onnellisina
-päivinä. Minä huomasin, että paras mahdollisuus saavuttaa hänen
-luottamuksensa oli kehottaa häntä jatkamaan sitä viatonta tointaan,
-johon hän oli hautausmaalla ryhtynyt. Niin pian kun minä kehotin
-häntä siihen, ryhtyi hän työhön, käsitteli kovaa marmoria niin
-hellästi, kuin se olisi ollut tunteva olento, ja kuiskasi lakkaamatta
-itsekseen kaiverruksessa olevia sanoja, ikäänkuin hänen mennyt
-lapsuutensa olisi palannut, ja hän nyt kuten rouva Fairlien polvella
-kärsivällisesti ja ahkerasti olisi opetellut läksyänsä.
-
-"Ettehän ihmettele", sanoin minä ja koetin niin varovaisesti kuin
-mahdollista valmistaa häntä siihen kysymykseen, jonka aioin tehdä --
-"ettehän ihmettele, jos sanon, että minua yhtä paljon miellyttää kuin
-kummastuttaakin nähdä Teitä täällä? Tunsin itseni kovin levottomaksi
-Teidän tähtenne, sittenkun olitte poistunut ajurin vaunuista."
-
-Hän katsahti ylös nopeaan ja epäilevästi.
-
-"Levoton", toisti hän. "Miksi levoton?"
-
-"Koska jotakin merkillistä tapahtui silloin yöllä, kun me olimme
-eronneet toisistamme. Kaksi miestä tuli kiesseissä ajaen. He eivät
-nähneet minua siinä seisoessani, mutta pysähtyivät aivan lähelle ja
-puhuivat poliisikonstaapelin kanssa toisella puolen katua."
-
-Hän lopetti silmänräpäyksessä työnsä. Käsi, jossa hän piti märkää
-pyyheliinaa, putosi hervottomana hänen sivulleen. Toinen tarttui
-marmoriristiin. Hän käänsi hitaasti kasvonsa minuun, ja minä näin,
-kuinka niihin taas oli levinnyt kaamean kauhun ilme. Minä jatkoin
-kumminkin puhumistani, nyt oli myöhäistä peruutua.
-
-"Nämä kaksi miestä puhuivat poliisikonstaapelin kanssa", sanoin minä,
-"he kysyivät, oliko hän nähnyt Teitä. Hän vastasi kieltävästi, ja
-silloin puhui toinen heistä taasen ja sanoi, että Te olitte paennut
-hänen mielisairaalastaan."
-
-Hän hypähti ylös nopeasti, ikäänkuin hän olisi nähnyt vainoojansa
-tulevan.
-
-"Pysähtykää ja kuulkaa, miten se tapahtui. Pysähtykää, niin saatte
-kuulla, että minä olen ystävänne. Ainoa lausumani sana olisi
-ilmoittanut heille, mihin Te menitte -- mutta minä en lausunut
-koskaan tätä sanaa. Minä helpotin Teidän pakoanne -- minä tein sen
-onnistuneeksi ja varmaksi. Ajatelkaa, koettakaa ajatella. Koettakaa
-ymmärtää, mitä minä sanon Teille."
-
-Esiintymistapani näytti häneen enemmän vaikuttavan kuin sanani. Hän
-koetti kohta käsittää uutta ajatuksen juoksua. Hän muutti epäröiden
-pyyheliinaa kädestä toiseen aivan samoin, kuin hän yöllä ensi kertaa
-häntä nähdessäni muutti pientä matkareppuansa. Sanani näyttivät
-hitaasti poistavan sen hämmennyksen ja kauhun, joka oli vallannut
-hänen sielunsa. Vähitellen ilmestyi kasvoihin hillitympi ilme, silmät
-katsoivat minuun enemmän uteliaasti kuin kauhuissaan.
-
-"Ettehän ole sitä mieltä, että minut olisi pitänyt viedä takaisin
-mielisairaalaan, eikö niin?" kysyi hän.
-
-"En, en ollenkaan. Olen iloinen, että autoin Teitä siitä, olen
-iloinen, että pelastuitte."
-
-"Niin, niin, Te autoitte minua todellakin. Te autoitte minua
-pahimmasta", jatkoi hän uinailevasti. "Itse pako oli helppo, muutoin
-ei se koskaan olisi onnistunut minulle. He eivät vartioineet minua
-niin tarkkaan kuin muita. Minä olin niin hiljainen ja tottelevainen,
-niin helppo pelottaa. Mutta löytää oikea tie Lontooseen oli
-vaikeinta, ja siinä autoitte te minua. Enkö minä kiittänyt Teitä?
-Minä kiitän nyt, kiitän sydämmestäni."
-
-"Oliko se mielisairaala kaukana, josta Te pakenitte? Kas niin,
-osoittakaa nyt, että Te pidätte minua ystävänänne, ja sanokaa, missä
-se oli."
-
-Hän mainitsi paikan -- se oli yksityinen mielisairaala, mikäli minä
-voin päättää sen asemasta, joka oli aivan likellä sitä paikkaa, missä
-minä tapasin hänet -- ja nähtävästi epäillen, mitä minä aijon hänen
-vastauksensa johdosta, hän toisti entisen kysymyksensä: "Ettehän ole
-sitä mieltä, että minut olisi uudestaan vietävä sinne?"
-
-"Toistan vieläkin kerran, että Teidän pelastuksenne ilahduttaa
-minua ja että olen hyvilläni siitä, että kaikki onnistui Teille
-hyvin eromme jälkeen", vastasin minä. "Te sanoitte, että Teillä
-on Lontoossa ystävä, jota Te ajattelitte etsiä. Löysittekö tämän
-ystävän?"
-
-"Kyllä. Oli varsin myöhäistä, mutta palvelustyttö istui vielä
-ylhäällä ja ompeli ja hän päästi minut rouva Clementsin luo. Rouva
-Clements on ystäväni -- hyvä ja ystävällinen rouva, mutta ei yhtään
-rouva Fairlienlainen. Ah, ei kukaan ihminen ole hänenlaisensa!"
-
-"Onko rouva Clements Teidän vanha ystävänne? Oletteko tuntenut hänet
-kauvan?"
-
-"Niin, hän oli ennen meidän naapurimme Hampshiressä ja osoitti siihen
-aikaan ystävyyttä minulle, hoitaen minua pienenä tyttönä ollessani.
-Monta vuotta sitten, kun hän matkusti luotamme, kirjoitti hän
-virsikirjaani, missä hän asuisi Lontoossa, ja sanoi minulle: 'Jos
-sinä joudut joskus vaikeuksiin, Anna, niin tule luokseni. Minulla ei
-ole miestä elossa, joka voisi minulta kieltää sen, eikä lapsiakaan
-hoidettavana; sen vuoksi tahdon minä hoitaa sinua.' Eivätkö nämä
-sanat olleet ystävällisiä? Minä muistan ne aivan hyvin siitä syystä.
-Muutoin muistan minä niin vähän -- ah, niin vähän, niin vähän!"
-
-"Eikö Teillä ole isää ja äitiä, jotka voisivat hoitaa Teitä?"
-
-"Isääkö? Häntä en ole koskaan nähnyt; en ole koskaan äidin kuullut
-puhuvan hänestä. Isäänikö? Hän on luullakseni kuollut."
-
-"Ja äitinne?"
-
-"Minä en tule hänen kanssaan hyvin toimeen. Me saatamme vain toisemme
-levottomiksi ja suuttuneiksi."
-
-Levottomiksi ja suuttuneiksi! Nämä sanat kuullessani epäilin minä
-ensi kerran, että kenties hänen äitinsä oli suljettanut hänet
-mielisairaalaan.
-
-"Älkää kysykö mitään äidistäni", jatkoi hän; "mieluummin tahdon puhua
-rouva Clementsistä. Rouva Clements ajattelee samoin kuin Tekin;
-hänkään ei ole sitä mieltä, että minut olisi vietävä mielisairaalaan,
-ja hän ilostui samoinkuin Tekin kuullessaan, että minun oli
-onnistunut paeta sieltä. Hän itki onnettomuuttani ja sanoi, että se
-pitäisi salata kaikilta ihmisiltä."
-
-Hänen "onnettomuutensa". Missä tarkoituksessa hän käytti tätä
-sanaa? Tokkohan siinä merkityksessä, joka voisi selittää hänen
-tarkoitusperänsä kirjoittaessaan tuon nimettömän kirjeen? Tokkohan
-tästä tavallisesta vaikuttimesta, joka saattaa niin monen naisen
-salaperäisesti ehkäisemään sen miehen avioliittoa, joka on tehnyt
-hänet onnettomaksi? Minä päätin päästä varmuuteen tässä suhteessa,
-ennenkuin puhuisimme enemmän keskenämme.
-
-"Mikä onnettomuutenne?" kysyin minä.
-
-"Se juuri, että minut suljettiin mielisairaalaan", vastasi hän
-nähtävästi kummastuneena minun kysymyksestäni. "Mitäpäs muuta
-onnettomuutta minä tarkoittaisin?"
-
-Minä päätin kuitenkin kysyä enemmän ja niin hienotunteisesti kuin
-suinkin. Oli mitä suurimmasta merkityksestä saada täysi tieto siitä
-vaikuttimesta, joka oli johtanut hänen askeleitansa.
-
-"Niin, on toinenkin onnettomuus", sanoin minä, "joka voi kohdata
-naista ja josta hän saa kokea surua ja häpeää koko elinaikansa."
-
-"Mikä se on?" kysyi hän nopeasti.
-
-"Onnettomuus luottaa liian sokeasti omaan hyveeseensä ja sen miehen
-kunniaan, jota hän rakastaa", vastasin minä.
-
-Hän katsoi minuun lapsen viattomalla tiedottomuudella. Ei vähintäkään
-hämmästystä, ei vähääkään häpeämisen punastusta voinut huomata hänen
-kasvoillansa. Eivät mitkään sanat olisi voineet minulle vakuuttaa
-niin uskollisesti kuin hänen katseensa ja esiintymisensä nyt,
-että sen vaikuttimen suhteen, jonka minä otaksuin hänen saaneen
-lähettämään kirjeen neiti Fairlielle, olin aivan väärässä. Tässä
-tapauksessa olivat nyt epäilyni poistuneet, mutta juuri tämä seikka
-tuotti minulle uusia epäilyjä. Minä tiesin aivan varmaan, että
-tämä kirje tarkoitti sir Percival Glydeä, vaikka hänen nimeään ei
-mainittu siinä. Varmaan täytyi hänellä olla jokin painava syy, jonka
-täytyi perustua julmaan, kärsittyyn vääryyteen, voidakseen niin
-salaperäisesti ja sellaisilla lauseilla mustata sir Percival Glydeä
-neiti Fairlielle -- vääryyteen, joka varmaan ei koskenut hänen
-viattomuuttaan ja mainettaan. Mitä pahaa sir Percival Glyde oli
-hänelle tehnytkin, tätä laatua ei se ainakaan ollut. Mutta mitä se
-sitten oli ollut?
-
-"Minä en ymmärrä Teitä", sanoi hän koetettuaan nähtävästi mitä
-suurimmassa määrässä, mutta turhaan tulkita lausumaini sanojen
-merkitystä.
-
-"Älkää ajatelko enää niitä", vastasin minä. "Jatkakaamme sen sijaan
-edellistä puhettamme. Kertokaa nyt minulle, kuinka kauvan Te
-pysähdyitte Lontoossa rouva Clementsin luona ja kuinka tulitte tänne."
-
-"Kuinka kauan?" toisti hän. "Minä olin rouva Clementsin luona aina
-siihen asti, kun tulimme tänne pari päivää sitten."
-
-"Te asutte siis kylässä?" kysyin minä, "Merkillistä, etten minä ole
-kuullut mitään siitä, vaikka Te olette ollut täällä kaksi päivää."
-
-"Ei, ei, ei kylässä. Kolme penikulmaa täältä, eräässä
-vuokratalossa, jonka nimen olette kenties kuullut. He kutsuvat sitä
-Todds-Corneriksi."
-
-Minä muistin paikan varsin hyvin, me olimme usein kulkeneet sen ohi
-huviajeluillamme. Se oli vanhimpia taloja paikkakunnalla ja sijaitsi
-yksinäisellä suojatulla paikalla laaksonpohjassa kahden kukkulan
-välissä.
-
-"Todds-Cornerin asukkaat ovat rouva Clementsin sukulaisia", jatkoi
-hän, "ja he ovat usein pyytäneet häntä tulemaan tänne tervehtimään
-heitä. Hän sanoi tahtovansa matkustaa sinne ja ottavansa minut
-mukaan, koska siellä oli niin rauhallista ja terveellinen ilma.
-Olihan se varsin ystävällistä, eikö niin Teidänkin mielestänne?
-Minä tahdoin mielelläni matkustaa mihin tahansa päästäkseni turvaan
-ja rauhaan ja ollakseni poissa tieltä. Mutta saatuani kuulla, että
-Todds-Corner oli lähellä Limmeridgeä, ah, silloin tunsin itseni
-onnelliseksi! Olisin tahtonut kulkea paljain jaloin koko tien
-päästäkseni sinne ja nähdäkseni vielä kerran koulun ja kylän ja
-Limmeridge-Housen. Todds-Cornerissa asuu varsin kunnon ihmisiä. Minä
-toivon saavani olla kauan siellä. On vain yksi asia, jossa minä en
-ole yhtämieltä heidän enkä rouva Clementsinkään kanssa."
-
-"Mikä se on?"
-
-"He eivät tahdo sallia minun käyttää valkoisia vaatteita -- he
-sanovat sen näyttävän niin kummalliselta. Kuinka tietävät he sen?
-Rouva Fairlie ymmärtäisi sen paremmin. Ei koskaan olisi rouva Fairlie
-sallinut minun käyttää tätä rumaa sinistä kaapua. Ah, hän piti
-eläessään niin paljon valkoisesta, ja tässä on valkoinen kivi hänen
-haudallaan -- sen pesen minä aivan lumivalkoiseksi hänen tähtensä.
-Itse oli hän usein valkopukuinen ja pikku tyttärensä puki hän aina
-valkoiseen. Onko neiti Fairlie tyytyväinen ja onnellinen? Pukeutuuko
-hän vieläkin valkoisiin hameisiin kuten lapsena ollessaan?"
-
-Hänen äänensä aleni kuiskaukseksi hänen kysyessään tätä neiti
-Fairliestä, ja hän käänsi kasvonsa yhä enemmän poispäin. Minä luulin
-hänen muuttuneessa tavassaan huomaavani jonkunlaisen levottomuuden
-sen vaaran johdosta, johon hän oli antautunut lähettäessään kirjeen,
-ja minä päätin heti vastauksellani pakottaa hänen tunnustamaan.
-
-"Neiti Fairlie ei voi oikein hyvin eikä ole iloinenkaan tästä aamusta
-lähtien", sanoin minä.
-
-Hän kuiskasi muutamia sanoja, mutta niin nopeasti ja sekautuneesti,
-ett'en minä voinut käsittää niitä.
-
-"Kysyittekö Te minulta, miksi neiti Fairlie ei voinut hyvin eikä
-ollut iloinen tänä aamuna?" jatkoin minä.
-
-"Ei", sanoi hän nopeasti ja innokkaasti -- "ah, ei, sitä en kysynyt."
-
-"Minäpä kerron Teille kysymättäkin", lisäsin minä. "Neiti Fairlie on
-saanut kirjeen."
-
-Hän oli keskustelumme viime osan aikana ollut polvillaan hautapatsaan
-edessä puhdistaakseen kaiverrustaan viimeisistä tomuhiukkasista.
-Viime lausuntoni ensi sanat saivat hänen lopettamaan työnsä ja
-hitaasti kääntämään kasvonsa minuun päin. Hän ei kumminkaan
-noussut ylös. Puheeni jälkimäinen osa kangistutti kerrassaan hänet
-hämmästyksestä. Pyyheliina, jota hän piti kädessään, putosi siitä,
-suu aukeni melkein ammolleen, ja se vähäinen punerrus, mikä oli hänen
-poskillaan, katosi silmänräpäyksessä.
-
-"Kuinka Te voitte tietää sen?" sanoi hän tuskin kuuluvalla äänellä.
-"Kuka on näyttänyt Teille sen?" Veri syöksähti taasen kiivaasti
-hänen kasvoihinsa -- se tunkeutui niihin yhtä valtavalla voimalla,
-kuin hänelle selvisi tieto, että hänen omat sanansa olivat
-paljastaneet hänet. Hän löi epätoivoissaan kädet yhteen ja vastasi
-puolitukehtuneella äänellä: "Minä en kirjoittanut sitä. En ymmärrä,
-mitä Te tarkoitatte!"
-
-"Kyllä", sanoin minä, "kyllä Te kirjoititte sen ja tiedätte, mitä
-minä tarkoitan. Oli väärin lähettää sellainen kirje; oli väärin
-saattaa neiti Fairlie niin rauhattomaksi. Jos Teillä olisi ollut
-jotakin sanottavaa, jota hänen olisi ansainnut kuulla, niin olisi
-Teidän itsenne pitänyt mennä Limmeridge-Houseen; Teidän olisi pitänyt
-sanoa se hänelle avonaisesti ja rehellisesti."
-
-Hän vaipui alas ja kätki kasvonsa sileää hautakiveä vasten eikä
-vastannut mitään.
-
-"Neiti Fairlie tulee yhtä hyväksi ja ystävälliseksi Teitä kohtaan,
-kuin hänen äitinsäkin oli, jos Te tahdotte hänen parastansa", jatkoin
-minä. "Neiti Fairlie säilyttää varmaan Teidän salaisuutenne ja
-suojelee Teitä kaikesta pahasta. Tahdotteko puhua hänen kanssaan, jos
-hän tulee huomenna vuokrataloon? Vai tahdotteko mieluummin tavata
-häntä Limmeridge-Housen puistossa?"
-
-"Oi, jospa saisin kuolla ja kätkeytyä luoksesi!" Hänen huulensa
-kuiskasivat nämä sanat hautakiven ääressä, kuiskasi ne intohimoisella
-hellyydellä haudassa lepäävälle kuolleelle. "_Sinä_ tiedät, kuinka
-minä rakastan lastasi Sinun tähtesi! Oi sano minulle, miten minä voin
-pelastaa hänet. Ole minun kallis, hellä äitini, kuten ennenkin, ja
-neuvo minua tekemään parhaiten."
-
-Minä kuulin hänen suutelevan kiveä, minä näin hänen kiivaasti lyövän
-kätensä sitä vastaan. Tämä näky liikutti minua syvästi. Kumarruin
-alas, otin tuon ihmisraukan käden käteeni ja koetin rauhoittaa häntä.
-
-Mutta turhaan. Hän tempasi takaisin kätensä, enkä minä voinut
-saada häntä kohottamaan kasvojaan hautakivestä. Kun minä huomasin
-välttämättömäksi rauhoittaa häntä keinolla millä tahansa, turvauduin
-minä siihen ainoaan keinoon, jonka minun lyhyt tuttavuuteni hänen
-kanssaan tarjosi minulle -- tarkoitan hänen intoaan saada minut
-vakuutetuksi, että hän oli täysin pystyvä itse arvioimaan tekonsa.
-
-"Kas niin; kaikin mokomin koettakaa rauhoittua", sanoin minä
-ystävällisesti, "ett'ei minun tarvitsisi muuttaa käsitystäni Teistä.
-Älkää antako minun uskoa, että henkilöllä, joka suljetutti Teidät
-mielisairaalaan, oli jotakin syytä..."
-
-Sanat kuolivat huulilleni. Samassa silmänräpäyksessä kuin
-minä uskalsin viitata siihen, joka oli toimittanut hänet
-hulluinhuoneeseen, nousi hän taasen polvilleen. Ihmeellinen ja kamala
-muutos tapahtui hänessä. Hänen kasvonsa, joita tavallisesti katseli
-hellyydellä niiden viehkeän, tunteellisen, kiitollisen ilmeen tähden,
-vääntyivät yht'äkkiä aivan mielettömyyteen kiihtyneestä vihasta ja
-pelosta, joten kaikkiin piirteihin tuli jotain villiä ja luonnotonta.
-Hänen silmänsä laajenivat hämärässä, kunnes ne näyttivät villipedon
-silmiltä. Hän tempasi pyyheliinan aivankuin se olisi ollut elävä
-olento, jonka hän voisi musertaa käsissään, ja puristi sen kokoon
-niin raivoisalla voimalla, että siinä oleva vähäinen vesi tippui
-hautakivelle raskaina pisaroina.
-
-"Puhukaa jostain muusta", sanoi hän yhteenpurruin hampain. "Minä en
-voi hillitä itseäni, jos Te puhutte siitä."
-
-Kaikki lempeämmät ajatukset, jotka tuskin minuutti sitten
-olivat vallanneet hänen mielensä, näyttivät nyt olevan kuin
-pois pyyhkäistyt. Minä huomasin selvään, ett'ei rouva Fairlien
-hyvyyden muisto ollut ainoa häntä hallitseva muisto. Kalliiden
-koulumuistelmainsa ohella Limmeridgestä oli hänellä vihaakin säihkyvä
-muisto siitä vääryydestä, jonka hän oli kärsinyt mielisairaalaan
-sulkemisesta. Mutta kuka oli sulkenut hänet? Mahtoikohan se
-todellakin olla hänen äitinsä?
-
-Oli raskasta olla kysymättä enempää, kun minä kerran olin tullut niin
-pitkälle, mutta luulin kumminkin olevani pakotettu luopumaan siitä.
-Hänen nykyisessä tilassaan olisi ollut tosi julmaa ajatella mitään
-muuta kuin hänen rauhoittumistaan niin paljon kuin mahdollista.
-
-"Minä en puhu mistään, joka saa Teidät levottomaksi", sanoin minä
-rauhoittaen.
-
-"Te tahdotte jotakin", sanoi hän kiivaasti ja epäilevästi. "Älkää
-katselko minuun noin. Puhukaa minulle -- sanokaa minulle, mitä Te
-tahdotte!"
-
-"Tahdon vain, että Te hillitsette itsenne, ja kun olette
-rauhoittunut, ajattelette, mitä minä olen sanonut."
-
-"Sanonutko?" Hän vaikeni, väänteli pyyheliinaa käsillään ja kuiskasi
-itsekseen: "Mitä hän on sanonut?" Hän käänsi kasvonsa taas minuun ja
-pudisti päätään kärsimättömästi. "Miksi ette voi auttaa minua?" kysyi
-hän nopeaan ja suuttuneena.
-
-"Kyllä, kyllä", sanoin minä, "minä tahdon auttaa Teitä, niin että Te
-voitte muistaa, mitä olen sanonut. Minä pyysin Teitä tapaamaan neiti
-Fairlietä huomenna ja sanomaan hänelle kirjeenne tarkoituksen."
-
-"Ah, neiti Fairlie -- Fairlie -- Fairlie --!"
-
-Kuta useammin hän toisti tuon rakkaan nimen, sitä rauhallisemmaksi
-hän näytti tulevan. Hänen kasvoilleen palasi jälleen tavallinen,
-lempeä ilme.
-
-"Teidän ei pidä ollenkaan peljätä neiti Fairlietä", jatkoin minä,
-"eikä joutuvanne mihinkään ikävyyksiin kirjeen vuoksi. Hän tietää
-niin paljon jo siitä, ett'ei Teille ole vaikeata sanoa hänelle
-kaikkea. Ei ole suotavaa salata enää jotain, missä tuskin on mitään
-salattavaa jäljellä. Te ette tosin ilmaise mitään nimeä kirjeessä,
-mutta neiti Fairlie tietää, että tarkoittamanne henkilö on sir
-Percival Glyde --"
-
-Samassa silmänräpäyksessä, kuin minä lausuin tämän nimen, hypähti
-hän ylös ja kirkasi niin voimakkaasti, että se kaikui yli koko
-hautausmaan ja sai minun sydämmeni vapisemaan kauhusta. Hirveä,
-kauhistunut ilme, joka muutamia minuutteja sitten oli poistunut hänen
-kasvoiltansa, palasi taaskin ja palasi kolminkertaisella voimalla.
-Tämä huuto, lausuessani sir Percivalin nimen, pelon ja vihan rajut
-silmäykset, jotka seurasivat sitä, ilmaisi minulle kaikki. Ei ollut
-enää epäilemistäkään. Hänen äitinsä oli syytön hänen sulkemiseensa
-mielisairaalaan. Mies oli tehnyt sen -- ja tämä mies oli sir Percival
-Glyde.
-
-Hänen kirkaisunsa joutui muidenkin korviin kuin minun. Toiselta
-sivulta kuului minä haudankaivajan oven avautuvan, ja vastapäiseltä
-kuulin hänen seuraajansa olkahuiviin puetun naisen ääni, jota hän oli
-puhutellut rouva elementiksi.
-
-"Minä tulen! Minä tulen!" huusi hän sen puuryhmän takaa, jonka ennen
-olen kuvannut.
-
-Seuraavassa tuokiossa kiiruhti rouva Clements esiin.
-
-"Kuka Te olette?" huudahti hän ja katsahti ankarasti minuun
-astuessaan portaille. "Kuinka uskallatte Te pelottaa tuolla tavoin
-turvatonta ihmisraukkaa?"
-
-Hän oli pysähtynyt Anna Catherickin viereen ja laskenut toisen
-kätensä hänen vyötäisilleen, ennenkuin minä ehdin vastata sanaankaan.
-
-"Kuinka on laitasi, rakas lapsi?" kysyi hän. "Mitä pahaa hän teki
-sinulle?"
-
-"Ei mitään", vastasi naisraukka, "ei mitään; minä peljästyin vain."
-
-Rouva Clements kääntyi minuun päin peloton suuttumus silmissään, mikä
-herätti minussa kunnioitusta.
-
-"Minä häpeäisin sydämmeni pohjasta, jos minä tietäisin ansaitsevani
-tämän vihastuneen katseen", sanoin minä. "Mutta nyt minä en ansaitse
-sitä. Minä olen onnettomuudeksi pelottanut häntä tarkoittamattani
-sitä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kuin hän on nähnyt minut.
-Kysykää häneltä itseltään; hän voi varmaan sanoa Teille, ett'en minä
-tahtoisi loukata enemmän häntä kuin ketään muutakaan naista."
-
-Minä puhuin hitaasti ja selvästi, niin että Anna Catherick voisi
-kuulla ja ymmärtää minua, ja minä huomasinkin hänen käsittävän sanani.
-
-"Niin, niin", sanoi hän, "hän oli kerran minulle hyvä; hän auttoi
-minua --" hän kuiskasi lauseen lopun ystävänsä korvaan.
-
-"No, sepä on todellakin merkillistä!" sanoi rouva Clements
-kummastuneen näköisenä. "Se tekee suuren muutoksen. Olen kovin
-pahoillani, että puhuin niin kiivaasti Teille. Syy on kuitenkin
-vähemmän Teidän kuin minun, joka suostuin hänen päähänpistoonsa
-jättää hänet yksin sellaiselle paikalle kuin tämä. Tule, rakas lapsi
--- tule nyt kotiin kanssani."
-
-Minusta näytti tuo hyvä rouva hieman levottomalta ajatellessaan
-mennä yksin Annan kanssa kotiin, ja minä tarjouduin saattamaan heitä
-siksi, kunnes näkisimme heidän asuntonsa. Rouva Clements kiitti minua
-kohteliaasti, mutta hylkäsi tarjouksen. Hän sanoi varmaan tapaavansa
-jonkun talon työmiehistä heti kedolle tultuansa.
-
-"Koettakaa antaa minulle anteeksi", sanoin minä, kun Anna Catherick
-pisti kätensä ystävänsä kainaloon mennäkseen pois. Vaikka minun
-täytyy tunnustaa itseni syyttömäksi kaikesta aikomuksesta pelottaa
-ja säikyttää häntä, niin syytti kumminkin omatuntoni minua, kun minä
-katselin tuon ihmisraukan kalpeita, tuskaisia kasvoja.
-
-"Tahdon koettaa", vastasi hän. "Mutta Te tiedätte liian paljon; minä
-pelkään, että Te aina tulette pelottamaan minua."
-
-Rouva Clements katsoi minuun ja pudisti huolestuneena päätänsä.
-
-"Hyvää yötä, sir", sanoi hän. "Te ette voi sille mitään, tiedän sen
-kyllä; mutta olisin toivonut, että olisitte minua säikäyttänyt hänen
-sijastaan."
-
-He menivät muutamia askelia. Luulin heidän jo lähteneen luotani, kun
-Anna pysähtyi nopeasti ja erkani seuraajastaan.
-
-"Odottakaa", sanoi hän. "Täytyneehän minun sanoa jäähyväiset."
-
-Hän meni takaisin haudalle, pani molemmat kätensä marmoriristille ja
-suuteli sitä.
-
-"Nyt tuntuu paremmalta", huokasi hän ja katsahti minuun hillitysti.
-"Annan Teille anteeksi."
-
-Hän palasi rouva Clementsin luo, ja he poistuivat yhdessä
-hautausmaalta. Minä näin heidän pysähtyvän kirkon luona ja puhelevan
-haudankaivajan vaimon kanssa, joka oli tullut asunnostaan ja lähtenyt
-kirkkoon, mihin hän pysähtyi ja katseli meitä tarkkaavasti. Sitten
-kulkivat he yhdessä kedolle johtavaa polkua. Minä katselin Anna
-Catherickiä, kunnes hän katosi illan pimeään -- katselin häntä
-osaaottavalla ja surullisella silmäyksellä, ikäänkuin tunteeni olisi
-sanonut minulle, ett'en minä koskaan tässä pahassa maailmassa saisi
-nähdä enää valkopukuista naista.
-
-
-XIV.
-
-Puoli tuntia myöhemmin olin minä taasen kotona ja kerroin neiti
-Halcombelle, mitä oli tapahtunut.
-
-Hän kuunteli minua alusta loppuun jatkuvalla, äänettömällä
-tarkkaavaisuudella, joka hänen luonteisellaan naisella todisti
-varmimmin, kuinka suuresti kertomukseni kiinnitti hänen mieltään.
-
-"Tunnen itseni levottomaksi", oli kaikki, mitä hän sanoi minun
-lopetettuani. -- "Tunnen itseni kovin levottomaksi tulevaisuuden
-vuoksi."
-
-"Tulevaisuuden onni tai onnettomuus", lausuin minä, "riippuu kenties
-suureksi osaksi siitä, kuinka me käytämme nykyistä hetkeä. Ei ole
-epäiltävää, ettei Anna Catherick vapaammin ja mieluummin puhuisi
-naisen kuin minun kanssani. Jos neiti Fairlie --"
-
-"Sitä ei voi hetkeäkään ajatella", keskeytti neiti Halcombe
-varmimmalla tavallaan.
-
-"Sallikaa minun sitten ehdottaa", jatkoin minä, "että Te itse pyydätte
-keskustella Anna Catherickin kanssa ja koetatte kaikin tavoin
-voittaa hänen luottamuksensa. Minua puolestani kammottaa paljas
-ajatuskin pelottaa vielä kerran tuota ihmisraukkaa, kuten minä jo
-onnettomuudekseni peloitin. Onko Teillä mitään estettä seurata minua
-vuokraajan taloon huomenna?"
-
-"Ei, ei ollenkaan. Minä menen mihin tahansa ja olen valmis mihin
-tahansa, jos voin sillä vain Lauralle olla hyödyksi. Miksikä Te
-sanoittekaan paikkaa?"
-
-"Te varmaankin tunnette nimen. Sitä kutsutaan Todds-Corneriksi."
-
-"Kyllä, sen tunnen hyvinkin. Todds-Corner on yksi herra Fairlien
-vuokrataloja. Meidän karjakkomme on vuokraajan toinen tytär. Hän
-menee usein herraskartanosta kotiinsa ja on kenties kuullut ja nähnyt
-yhtä ja toista, mikä voisi olla kuulemisen arvoista. Kuulustanko,
-onko tyttö kotosalla?"
-
-Hän soitti ja lähetti palvelijan kutsumaan. Palvelija saapui ja sanoi
-karjakon menneen vanhempainsa luo. Hän ei ollut siellä käynyt kolmeen
-päivään ja taloudenhoitajatar oli luvannut hänen mennä pariksi
-tunniksi tänä iltana.
-
-"Minä voin puhua hänen kanssaan huomenna", sanoi neiti Halcombe
-palvelijan poistuttua huoneesta. "Tehkää minulle täysin selväksi,
-mitä hyötyä olisi Anna Catherickin puhuttelemisesta. Ettekö
-vähintäkään epäile, ett'ei se ollut sir Percival Glyde, joka suljetti
-hänet mielisairaalaan?"
-
-"Siitä ei ole hitustakaan epäilemistä. Ainoa, mikä on mielestäni
-salaperäistä, on kysymys, mikä on mahtanut olla hänen vaikuttimensa.
-Kun ottaa huomioon sir Percival Glyden ja Anna Catherickin
-yhteiskunnallisen aseman suuren eron, joka näyttää poistavan kaiken
-ajatuksen heidän kaukaisimmastakaan sukulaisuudestaan, niin on
-suurimmasta merkityksestä -- jos otaksutaankin, että Anna Catherick
-oli todellakin mielisairaalaan suljettava - saada tietää, miksi
-juuri sir Percival Glyde oli se henkilö, jonka täytyi ottaa vakava
-edesvastuu siitä --"
-
-"Tehän sanoitte mielisairaalan olleen yksityisen?"
-
-"Niin, sellaisen laitoksen, jossa täytyy maksaa hänestä paljon
-suurempia summia, kuin kukaan köyhä henkilö voisi hankkia."
-
-"Minä huomaan nyt, mille taholle epäluulot kallistuvat, herra
-Hartright, ja minä lupaan Teille, että ne lakkaavat -- olkoonpa Anna
-Catherick huomenna siinä meille avullinen tai ei. Sir Percival Glyde
-ei tule kauvaa olemaan tässä talossa antamatta täysin tyydyttäviä
-selityksiä sekä herra Gilmorelle että minulle. Sisareni vastainen
-onni on minun elämäni rakkain huoli, ja minulla on tarpeeksi
-vaikutusvaltaa häneen voidakseni, mitä hänen avioliittoonsa tulee,
-määrätä siitä."
-
-Me erosimme täksi iltaa.
-
-Aamiaisen jälkeen huomen-aamuna tuli este, joten emme heti
-voineet lähteä kävelyllemme vuokrataloon, jonka eilisen illan
-tapahtumat aivan olivat ajaneet mielestäni. Oli viimeinen päiväni
-Limmeridge-Housessa, ja oli välttämätöntä heti postin saavuttua
-seurata neiti Halcomben neuvoa ja pyytää, että herra Fairlie
-hyväntahtoisesti vapauttaisi minut paikastani kuukautta ennen
-sitoumukseni päättymistä aavistamattomien, tärkeäin asianhaarain
-johdosta Lontoossa.
-
-Kaksi kirjettä, jotka minä samana aamuna sain parilta lontoolaiselta
-ystävältäni, antoi minulle näennäistä aihetta sellaisen pyynnön
-tekemiseen. Otin ne huoneeseeni ja lähetin heti palvelijan kysymään
-herra Fairlieltä, voisinko saada keskustella hänen kanssaan eräästä
-tärkeästä asiasta.
-
-Odotin lähetin saapumista ilman vähintäkään levottomuutta sen tavan
-suhteen, jolla talon herra ottaisi vastaan pyyntöni. Herra Fairlien
-luvalla tai luvatta täytyy minun matkustaa. Tunne siitä, että nyt
-olen ottanut ensimmäisen raskaan askeleen sillä raskaalla tiellä,
-joka tästä lähtien yhä enemmän erottaisi minut neiti Fairliestä,
-näytti tehneen minut täysin välinpitämättömäksi kaikkien minua
-koskevain arvelujen suhteen. Miesraukan helposti ärsyttävä ylpeys
-huoletti minua vähän; minun oma pieni taiteilijaturhamaisuuteni oli
-aivan unhottunut. Ei mikään herra Fairlien hävyttömyys, jos hänen
-päähänsä pälkähtäisi sellaista osoittaa minulle, voisi nyt loukata
-minua.
-
-Palvelija palasi tuoden vastauksen, jota minä olin valmistautunut
-kuulemaan. Herra Fairlie valitti terveytensä juuri tänä aamuna
-olevan niin heikon, että hänen oli aivan mahdotonta saada itselleen
-iloa ottaa vastaan minut. Hän pyysi siksi suomaan hänelle anteeksi
-ja hyväntahtoisesti ilmoittamaan hänelle kirjeellisesti asiani.
-Sellaisia pyyntöjä olin minä muutamia kertoja saanut niiden kolmen
-kuukauden kuluessa, jotka olin oleskellut talossa. Koko tällä aikaa
-oli herra Fairlie ollut sanomattoman iloinen "omatessaan" minut,
-mutta ei voinut koskaan kyllin hyvin nähdäkseen minua vielä kerran.
-Palvelija vei jokaisen pinkan maalauksia, jotka minä korjasin,
-takaisin isännälleen ja minun "kunnioittavimman tervehdykseni", ja
-palasi tyhjäkätisenä herra Fairlien "ystävällisten kiitosten" ja
-"sydämmellisen pahottelun" kanssa, että hänen huono terveytensä
-pakotti hänet toistaiseksi pysymään yksinäisenä vankina huoneissaan.
-Oivallisempaan keinoon hankkia molemminpuolista tyytyväisyyttä
-on tuskin koskaan ryhdytty. Olisi vaikea sanoa, kumpiko meistä
-nykyisissä olosuhteissa olisi suuremmassa kiitollisuuden velassa
-herra Fairlien huonoille hermoille.
-
-Istuuduin heti kirjoittamaan kirjettä ja koetin tehdä sen niin
-nöyrästi, selvästi ja lyhyesti kuin mahdollista. Herra Fairlie ei
-sen sijaan kiirehtinyt vastaustaan. Lähes tunnin kuluttua annettiin
-se minulle. Se oli kirjoitettu säännöllisellä ja hienolla käsialalla
-kirjepaperille, joka oli niin sileä kuin norsunluu ja melkein yhtä
-paksu kuin kortti. Sisältö oli seuraava:
-
-"Herra Fairliellä on kunnia kiittää herra Hartrightiä kirjeestä.
-Herra Fairlie on kummastuneempi ja alakuloisempi herra Hartrightin
-pyynnöstä, kuin hän (nykyisen huonon terveytensä takia) voi
-kuvaillakaan. Herra Fairlie ei itse ole mikään liikemies, mutta hän
-on neuvotellut hovimestarinsa kanssa, jolla on ne ominaisuudet,
-ja hän tunnustaa oikeaksi herra Fairlien mielipiteen, että herra
-Hartrightin pyyntöä rikkoa sopimuksensa ei voi oikeuttaa mikään muu
-kuin elämää tai kuolemaa koskeva kysymys. Jos se korkea kunnioitus ja
-suosio taidetta ja sen harjoittajia kohtaan, joka on herra Fairlien
-ilona ja lohdutuksena hänen kärsimyksiä täynnä olevassa elämässään,
-voitaisiin helposti hävittää, niin olisi herra Hartrightin menettely
-tässä tapauksessa järkyttänyt sen. Mutta sitä se ei ole tehnyt --
-lukuunottamatta sitä, mikä koskee herra Hartrightiä itseään.
-
-"Lausuttuaan mielipiteensä tässä suhteessa -- niin selvästi näet,
-kuin äärimmilleen kehittynyt hermosairaus sallii hänen selittää --
-ei herra Fairliellä ole mitään muuta lisäämistä kuin ratkaiseva
-vastaus siihen mitä väärimpään pyyntöön, joka hänelle on esitetty.
-Kun täydellinen ruumiin ja sielun lepo on suurimmassa määrässä
-välttämätön herra Fairlien terveydelle, ei hän voi sallia herra
-Hartrightin, jolla on niin suututtava luonne, häiritä sitä
-jäämällä taloon. Näin ollen luopuu herra Fairlie vapaaehtoisesti
-oikeudestaan kieltäytyä rikkomasta sopimusta ainoastaan oman rauhansa
-säilyttämisen takia -- ja ilmoittaa herra Hartrightille täten, että
-hän saa mennä matkoihinsa."
-
-Minä taitoin kirjeen kokoon ja panin sen muiden paperieni joukkoon.
-Oli ollut aika elämässäni, jolloin minä olisin katsonut sen
-loukkaukseksi; nyt pidin minä sitä vain kirjallisena vapautuksena
-sitoumuksestani. En ajatellut sitä sen enempää, en, se oli häipynyt
-melkein mielestäni kun menin ruokailuhuoneeseen ja sanoin neiti
-Halcombelle olevani valmis seuraamaan häntä vuokrataloon.
-
-"Onko herra Fairlie vastannut Teille tyydyttävästi?" kysyi hän
-poistuessamme huoneesta.
-
-"Hän on suostunut matkaani, neiti Halcombe."
-
-Hän katsahti nopeasti minuun; ensi kerran tuttavuutemme aikana
-tarttui hän pyytämättään käsivarteeni. Hän ei olisi koskaan sanoin
-niin hienotunteisesti voinut ilmaista minulle, että hän ymmärsi,
-kuinka herra Fairlie oli antanut minun matkaani suostumuksensa,
-ja että hän tämän suostumuksen johdosta ilmoitti osanottonsa ei
-ylhäisenä naisena, vaan ystävänä. Herra Fairlien hävytön kirje ei
-ollenkaan ollut vaikuttanut minuun. -- Neiti Halcomben sovittava
-ystävyys vaikutti mieleeni sitä syvemmin.
-
-Matkalla vuokrataloon sovimme siitä, että seuraajani menisi yksin
-sinne ja että minä odottaisin asunnon läheisyydessä. Me pidimme tämän
-menettelyn parhaimpana, koska minun näkemiseni olisi voinut helposti
-pelottaa Anna Catherickiä tuon hautausmaalla sattuneen kohtauksen
-jälkeen, ja siitä olisi voinut olla seurauksena, ett'ei häntä olisi
-voitu saada luottavasti keskustelemaan naisen kanssa, jota hän ei
-ollenkaan tuntenut. Neiti Halcombe poistui siis luotani puhuakseen
-ensiksi vuokraajan vaimon kanssa, jonka hyväntahtoisuuteen auttaa
-häntä hän täysin luotti, minun jäädessäni kartanon edustalle.
-
-Olin valmistautunut olemaan yksin kauemman aikaa. Kummastuksekseni
-oli tuskin 5 minuuttia kulunut, kun jo neiti Halcombe palasi.
-
-"Kieltäytyykö Anna Catherick näkemästä Teitä?" kysyin minä
-hämmästyneenä.
-
-"Anna Catherick on matkustanut pois", vastasi neiti Halcombe.
-
-"Matkustanut pois!"
-
-"Niin, rouva Clementsin kanssa. He matkustivat molemmat tänä aamuna
-kello 8."
-
-Minä en voinut lausua sanaakaan -- minä tunsin vain, että viimeinen
-toiveemme saada tietoja oli kadonnut heidän kanssansa.
-
-"Kaikki, minkä rouva Todd tietää vieraistaan, tiedän minäkin",
-jatkoi neiti Halcombe, "ja se on niin vähän, että sekä hän että
-minä olemme täysin epätietoisia. He tulivat molemmat onnellisesti
-ja hyvin eilisiltana takaisin erottuaan Teistä ja viettivät sen
-jälkeen tavallisuuden mukaan ensi osan iltaa herra Toddin perheessä.
-Heti illallisen jälkeen peljästytti heidät Anna Catherick saamalla
-äkkinäisen pyörtymiskohtauksen. Hänellä oli samanlainen kohtaus,
-vaikka lievempi, samana päivänä, kuin he saapuivat, ja sillä kertaa
-katsoi herra Todd sen aiheutuneen jostakin tiedosta, jonka hän oli
-lukenut paikallislehdestämme, minkä hän pari minuuttia aikaisemmin
-oli ottanut pöydältä."
-
-"Tietääkö rouva Todd, mikä se lehden artikkeli oli, joka oli häneen
-tehnyt sellaisen vaikutuksen?" kysyin minä.
-
-"Ei", vastasi neiti Halcombe. "Hän silmäsi läpi sen, mutta ei
-löytänyt mitään siitä, jonka niin pitäisi peljästyttää ketään
-ihmistä. Minä pyysin kumminkin saada nähdä saman numeron ja ensi
-sivulta huomasin minä jo toimittajan varustaneen lehtensä pikku
-uutisella huvittaakseen yleisöä esittämällä meidän perhesuhteitamme
--- hän oli näet painattanut kertomuksen sisareni aiotusta
-avioliitosta lainaamalla jonkun Lontoon lehden uutisen ylhäisön
-avioliitoista. Minä luulin heti voivani huomata, että tämä oli se
-uutinen, joka oli vaikuttanut Anna Catherickiin, ja minä luulin myös
-tässä pikku tapahtumassa nähneeni aiheen siihen kirjeeseen, jonka hän
-seuraavana päivänä lähetti kotiin meille."
-
-"Sitä ei ole epäileminenkään. Mutta mitä tietoja saitte tästä uudesta
-pyörtymiskohtauksesta eilisiltana?"
-
-"En mitään. Sen syy on täysin tuntematon. Ei ollut ketään outoa
-henkilöä huoneessa. Ainoa vieras oli meidän karjakkomme, joka,
-kuten minä jo kerroin Teille, on herra Toddin tytär. Puheltiin vain
-jokapäiväisistä asioista. Yht'äkkiä kuulivat he hänen kirkasevan
-ja näkivät hänen tulevan kuolonkalpeaksi voimatta käsittää sen
-syytä. Rouva Todd ja hänen ystävänsä auttoivat hänet huoneeseensa,
-ja viimemainittu jäi hänen luoksensa. Heidän kuultiin puhelevan
-toistensa kanssa myöhäiseen iltaan asti, ja varhain tänä aamuna sanoi
-rouva Clements heidän emännälleen kahden kesken, että heidän täytyy
-matkustaa. Ainoa selitys, jonka rouva Todd vieraaltaan sai, oli että
-jotakin oli tapahtunut, mihin ei kukaan talon ihminen ollut syynä,
-mutta mikä kumminkin oli siksi vakavalaatuista, että Anna Catherickin
-heti täytyi matkustaa pois Limmeridgestä. Ei maksanut vaivaa koettaa
-saada rouva Clementsiltä avonaisempaa selitystä. Hän pudisti vain
-päätänsä ja pyysi Annan vuoksi, ett'ei kukaan kysyisi häneltä mitään.
-Ainoa, minkä hän vielä kerran toisti, ja hän teki sen tavalla, joka
-osoitti hänen itsensäkin olevan varsin levottoman, oli että Annan
-täytyy matkustaa ja hänen Annan kanssa, ja että paikka, johon he
-matkustavat, täytyy jäädä kaikilta ihmisiltä salaan. Minä tahdon
-säästää Teiltä vaivan kuulla kaikkia rouva Toddin hyväntahtoisia
-huomautuksia. Lopuksi saivat he hevoset ja vaunut lähimmälle
-rautatieasemalle enemmän kuin kolme tuntia sitten. Rouva Todd seurasi
-heitä itse sinne ja koetti matkalla saada lähempiä tietoja heidän
-äkkinäisen päätöksensä suhteen, mutta turhaan. Hän saattoi siis
-heidät asemahuoneen ovelle ja oli niin tyytymätön ja loukkaantunut
-heidän kiireellisestä lähdöstään ja epäystävällisestä luottamuksen
-puutteesta häneen, että hän läksi vihoissaan kotia sanomatta edes
-sanaakaan jäähyväisiksi. Tämä on kaiken kaikkiaan todellisuudessa
-tapahtunut. Ajatelkaa tarkoin, herra Hartright, tapahtuiko eilen
-illalla hautausmaalla mitään sellaista, joka voi selittää molempain
-naisten merkillisen lähdön tänä aamuna."
-
-"Minä haluaisin ensin ymmärtää, neiti Halcombe, Anna Catherickin
-äkillisen muutoksen, joka niin pelotti vuokratalon koko väestön
-muutamia tunteja sen jälkeen, kuin erosimme, jolloin siis oli
-kulunut kyllin pitkä aika hänen rauhoittumisekseen siitä valtavasta
-mielenjärkytyksestä, minkä minä onnettomuudekseni sain aikaan
-hänessä. Kysyittekö tarkoin, mitä puhuttiin huoneessa silloin, kun
-hän menetti tajunsa?"
-
-"Kyllä, mutta rouva Todd näkyy sinä hetkenä kääntäneen huomionsa
-enemmän talousaskareihinsa kuin keskusteluun. Hän voi vain sanoa
-minulle puhutun siitä, 'mitä oli tapahtunut', -- ja tarkoitti sillä
-luullakseni, että he tavallisuuden mukaan rupattelivat toistensa
-asioista".
-
-"Kenties on tyttären muisti parempi kuin hänen äitinsä", sanoin
-minä. "Olisi parasta Teidän puhua nuoren tytön kanssa heti kotiin
-tultuamme."
-
-Esitystäni seurattiin kohta kotiin saavuttuamme. Neiti Halcombe vei
-minut mukanaan maitokamariin, jossa me tapasimme karjakon hihat ylös
-käärittyinä pesemässä suurta maitoastiaa ja iloisesti laulamassa.
-
-"Olen tuonut tämän herran katsomaan sinun maitokamariasi, Hanna",
-sanoi neiti Halcombe. "Se ansaitsee nähdä tässä talossa ja se on
-sinulle kunniaksi."
-
-Tyttö punastui, niiasi ja sanoi kainosti, että hän koetti parhaansa
-mukaan pitää kaikki siistinä ja järjestyksessä.
-
-"Olemme tulleet juuri vanhempiesi luota", jatkoi neiti Halcombe.
-"Minä kuulin sinun olleen kotona eilen illalla ja tavanneen outoja
-vieraita."
-
-"Kyllä, neiti."
-
-"Eräs heistä tuli sairaaksi ja pyörtyi, kerrottiin minulle. Minä
-toivon, ett'ei mitään puhuttu, joka olisi pelottanut häntä. Ettehän
-puhuneet mistään kauheista tapahtumista?"
-
-"Ei, Jumala varjelkoon, neiti!" sanoi tyttö nauraen. "Mehän puhuimme
-vain siitä, mitä äsken oli tapahtunut."
-
-"Sisaresi kertoivat sinulle uutisia Todds-Cornerista, luullakseni?"
-
-"Kyllä, neiti."
-
-"Ja sinä kerroit heille uutisia Limmeridge-Housesta?"
-
-"Kyllä, neiti. Ja minä olen aivan varma, ett'ei mitään sellaista
-sanottu, joka voisi pelottaa sitä raukkaa, sillä minä juuri puhuin
-hänen pyörtyessään. Minä kauhistuin niin nähdessäni sen, tiedättekö
-neiti, sillä minä en ole koskaan ennen pyörtynyt enkä nähnyt
-toisenkaan pyörtyvän."
-
-Ennenkun häneltä ehdittiin kysyä enempää, huudettiin häntä ovelle
-ottamaan vastaan munakoria. Kun hän poistui luotamme, kuiskasin minä
-neiti Halcombelle:
-
-"Kysykää häneltä, tuliko hän sattumalta maininneeksi, ketä vieraita
-odotettiin Limmeridge-Houseen."
-
-Neiti Halcombe osoitti silmäyksellään, että hän ymmärsi tarkoituksen,
-ja niin pian kun Hanna oli tullut huoneeseen, kysyi hän tätä.
-
-"Kyllä, neiti, kyllä minä sen kerroin", vastasi hän
-teeskentelemättömällä tavallaan. "Taloon odotettavat vieraat ja
-kirjavan lehmän onnettomuus oli kaikki, mistä puhuin kotona."
-
-"Sanoitko odotettavien vieraiden nimet? Puhuitko heille, että sir
-Percival Glydeä odotetaan maanantaina?"
-
-"Kyllä, neiti, -- minä kerroin sir Percival Glyden tulevan. Minä
-toivon, ett'en olisi saattanut mitään ikävyyttä sillä. Minä toivon,
-ett'en olisi tehnyt mitään väärin."
-
-"Oh ei, ei mitään väärin. Tulkaa, herra Hartright, Hannasta alamme
-tuntua kai kiusallisilta, jos häiritsemme enemmän hänen työtänsä."
-
-Niin pian kun olimme kahden kesken, pysähdyimme me nopeasti ja
-katsoimme toisiamme.
-
-"Epäilettekö Te vieläkin, neiti Halcombe?"
-
-"On yksi epäilys sielussani, herra Hartright ja sen on sir Percival
-Glyde poistava -- tai muutoin ei Laura Fairlie ole koskaan tuleva
-hänen puolisoksensa."
-
-
-XV.
-
-Juuri kun me olimme astuneet asuntorakennuksen etusivulle, tulivat
-postivaunut rautatienasemalta lehtikujaa pitkin. Neiti Halcombe
-odotti portailla, kunnes vaunut vierivät esille ja meni sitten alas
-puristaakseen erään vanhan herran kättä, joka reippaasti hyppäsi
-vaunuista alas, niin pian kun astuinrauta oli laskettu alas. Herra
-Gilmore oli tullut.
-
-Minä katselin häntä esitettäessä meitä toisillemme sellaisella
-uteliaisuudella ja mielenkiinnolla, jota minä tuskin voin salata.
-Tämä vanha mies jäisi Limmeridge-Houseen sen jälkeen, kuin minä olen
-täältä poistunut; hän saisi kuulla sir Percival Glyden selityksen ja
-olla neiti Halcombelle kokemuksellaan avuksi, kun neiti Halcomben
-pitäisi päästä tässä asiassa johonkin vakaumukseen; hänen pitäisi
-jäädä tänne siksi, kunnes kysymys avioliitosta oli nostettu ja, jos
-se tulee ratkaistuksi sir Percival Glyden toivomusten mukaan, tuli
-hänen kirjoittaa se sopimus, joka ehdottomasti sitoi neiti Fairlien
-tähän mieheen. Silloinkin, kun minä verrattain vähän tiesin sitä
-vastaan kuin _nyt_, katselin minä perheen lainoppinutta avustajaa
-mielenkiinnolla, jota en koskaan ennen ole tuntenut ketään miestä
-kohtaan, joka oli niin perin outo minulle.
-
-Ulkomuodoltaan oli herra Gilmore täydellinen vastakohta sille
-käsitykselle, joka tavallisesti saadaan vanhasta lakimiehestä. Hän
-näytti terveeltä ja punakalta, valkoinen tukka oli hieman pitkä ja
-varsin huolellisesti harjattu. Hänen musta takkinsa, liivinsä ja
-housunsa sopivat hänelle mainiosti, hänen valkoinen kaulahuivinsa
-oli siististi ja hyvin solmittu, ja hänen lavendelinväriset
-hansikkaansa olisivat sopineet huolekkaimmalle hengen miehelle. Hänen
-esiintymistavassaan huomasi mielihyvällä vanhan koulun täydelleen
-kehitettyä seurustelutaitoa ja hyvää tahdikkaisuutta, yhdistettynä
-miehen terävään silmäykseen ja nokkeluuteen, jonka elämäntehtävä
-pakottaa häntä aina olemaan tarkka huomioissaan. Eloisa luonne ja
-hyvät toiveet uransa alussa, pitkä elämä täynnään hedelmällistä työtä
-ja ansaittua huomiota, ja nyt iloinen, terve, kunnioitettu vanhuus
--- kas siinä vaikutus, jonka hänen ensi näkemisensä teki minuun, ja
-minä voin lisätä, että se tuttavuus herra Gilmoren kanssa, johon
-myöhemmät ja pitemmät huomioni antoivat minulle tilaisuutta, oli
-omiaan lisäämään tätä vaikutusta.
-
-Minä annoin vanhan herran ja neiti Halcomben mennä yksin sisään
-puhelemaan perheen asioista vieraan häiritsemättä. He menivät
-eteisestä salonkiin ja minä menin taas portaita alas kulkeakseni
-yksin puutarhassa.
-
-Ne tunnit, jotka minulla oli jäljellä Limmeridge-Housessa, olivat
-helposti luetut. Matkani seuraavana aamuna oli ehdottomasti
-ratkaistu; minun osani niissä tutkimuksissa, jotka nimetön kirje oli
-aiheuttanut, ei enää voineet tulla kysymykseen. -- Minä en tekisi
-kellekään muulle kuin mahdollisesti minulle, itselleni vahinkoa, jos
-minä siksi lyhyeksi ajaksi, joka oli jäljellä, vapautin sydämmeni
-siitä julmasta siteestä, johon välttämättömyys oli minut pakottanut,
-ja nyt sanoin tuskaiset jäähyväiset niille paikoille, jotka olivat
-minun lyhyen onnen ja rakkauden unelmani kehyksenä.
-
-Minä ohjasin ehdottomasti askeleeni sille tielle, joka kulki minun
-työhuoneeni ikkunain alaitse, missä minä eilen illalla olin nähnyt
-neiti Fairlien kävelevän pikku koiransa kanssa, ja astelin sitä
-polkua, jota hänen rakas jalkansa oli niin usein polkenut, kunnes
-minä tulin pikku portille, joka johti hänen kukkatarhaansa. Nyt oli
-talven jäätävä käsi ryöstänyt sen vehreyden. Ne kukat, joiden nimet
-hän oli opettanut minulle ja joiden kauneuden minä olin opettanut
-maalaamaan, olivat nyt kuolleet, ja hienot, lumivalkoiset käytävät
-kukkaislavojen välissä olivat märkiä ja liukkaita. Minä menin niiden
-kauniiden puuryhmien luo, joiden varjossa me olimme elokuun iltoina
-hengittäneet suloista, tuoksuvaa ilmaa, joiden suojassa olimme
-yhdessä ihmetelleet varjojen ja valojen, yhä vaihtelevaa kauneutta
-maassa jalkojemme edessä. Nyt putosivat lehdet alinomaa päälleni
-paljaista oksista ja kadotuksen koleus ilmassa tunkeutui läpi luiden
-ja ytimien. Hieman edempänä olin minä poistunut aidatulta alueelta ja
-tullut polulle, joka hiljaa kaareutui lähintä kukkulaa kohden. Vanha
-puunrunko tien vieressä, jolla me tavallisesti lepäsimme, oli nyt
-sateen läpitunkema ja hienot kasvit ja ruohot, joita minä poimiskelin
-kivimuurin juurelta, olivat nyt kuin mikäkin villien, kellastuneiden
-kiertokasvien peittämä saari likaisessa vedessä. Minä nousin mäelle
-ja silmäsin maisemaa, jota me niin usein kauniimpina päivinä olimme
-ihailleet. Nyt oli se eloton ja autio -- se ei ollut enää sama
-maisema, jota minä olin ihastuneena katsellut. Se päivänpaiste, jonka
-hänen läsnäolonsa oli levittänyt sille, oli kaukana minusta, -- hänen
-lumoava äänensä ei kaikunut enää minun korviini. Sillä paikalla,
-jossa minä nyt seisoin, oli hän puhellut kanssani isästään -- siitä
-vanhemmastaan, joka eli kauemmin -- oli kertonut kuinka hellästi
-he rakastivat toisiansa ja kuinka syvästi hän vielä kaipasi isää,
-kun hän tuli eräisiin huoneisiin ja ryhtyi eräisiin ajanviettoihin
-ja tehtäviin, jotka isääkin olivat huvittaneet. Oliko se maisema,
-jonka minä olin nähnyt silmieni edessä kuunnellessani näitä sanoja,
-sama, jonka minä nyt näin seisoessani yksinäni mäellä. Käännyin
-pois, laskeusin alas, menin yli kedon hiekkaharjun ohi merenrantaan.
-Siellä näin minä tyrskyn valkean vaahdon, kun se raivoten heittäysi
-ylös, siellä aaltojen leveän harjan, kun ne vyöryen tulivat kohden
-rantaa -- mutta missä oli se paikka, johon hän ennen oli piirtänyt
-päivänvarjollaan hullunkurisia kuvia hiekkaan? Missä se paikka, jossa
-me olimme istuneet toistemme vieressä ja hän oli kysellyt minusta
-ja kodistani, missä hän oli kysellyt äidistäni ja sisarestani niin
-perinpohjaisesti ja valaisevasti, kuin vain nainen voi kysellä, ja
-viattomasti halunnut tietää, enkö minä kerran muuttaisi yksinäisestä
-asunnostani omaan kotiin oman puolison kanssa? Tuuli ja aallot
-olivat aikaa sitten hienosta hiekasta hävittäneet jokaisen jäljen
-hänestä. Minun silmäykseni harhailivat yli avaran, yksitoikkoisen
-merenrannan, ja se paikka, jossa me yhdessä olimme haaveksineet
-muutamia onnellisia tunteja, oli nyt niin kadonnut minulta, kuin ei
-sitä koskaan olisi ollutkaan, -- oli niin vieras, kuin minä seisoisin
-jo kaukaisella rannalla.
-
-Autio hiljaisuus rannalla tuntui niin kylmältä sydämmelleni. Palasin
-asuinkartanoon ja puutarhaan, missä jokainen askel johti mieleeni
-jonkun muiston hänestä.
-
-Länsipuoleisella pengermällä kohtasin minä herra Gilmoren. Näkyi
-selvään, että hän etsi minua, sillä hän kiiruhti askeleitansa niin
-pian, kun huomasimme toisemme.
-
-Mielentilani ei tehnyt minua juuri sopivaksi pitämään seuraa
-vieraalle, mutta kohtaus oli välttämätön ja minä päätin mukautua
-kohtalooni.
-
-"Olen juuri toivonut tavata Teitä", sanoi vanhus. "Minulla on pari
-sanaa puhuttavana Teille, paras herrani, ja jollei Teillä ole mitään
-vastaan, käytän minä tätä tilaisuutta. Hukkaamatta aikaa hyödyttömiin
-pakinoihin tahdon minä siis mainita, että neiti Halcombe ja minä
-olemme puhuneet perheen asioista ja suhteista, -- asioista, jotka
-ovat olleet syynä tännetulooni -- ja keskustelumme jatkuessa on hän
-luonnollisesti ilmoittanut minulle tuon nimettömän kirjeen varsin
-ilkeän jutun ja ne toimenpiteet joihin Te yhtä hienotunteisesti
-kuin harkitusti olette ryhtyneet saadaksenne selvyyttä asiassa.
-Minä pidän selvänä, että tämän seikan täytyy herättää Teissä, paras
-herra, harrastusta, jota Te ette muutoin olisi voinut tuntea, --
-kuulla, että tutkimukset, joita Te olette alkaneet, ovat vastaiseksi
-jätetyt varmoihin käsiin. Olkaa levollinen tämän asian suhteen, herra
-Hartright, -- _minä_, olen ottanut sen hoitaakseni."
-
-"Te olette joka suhteessa paljon parempi neuvonantaja ja auttaja
-tässä tapauksessa, kuin minä voisin olla, herra Gilmore. Onko minun
-sopimatonta kysyä, kuinka aiotte menetellä."
-
-"Sen verran kuin minä olen ennättänyt jotakin suunnitella, tahdon
-minä mielihyvällä ilmoittaa sen Teille, herra Hartright. Minä aion
-lähettää jäljennöksen kirjeestä ja selonteon tapahtumasta sir
-Percival Glyden asianajajalle Lontooseen, jonka hieman tunnen. Itse
-kirjeen pidätän minä täällä näyttääkseni sen sir Percivalille, niin
-pian kun hän tulee. Minä olen sen ohella ryhtynyt toimenpiteisiin
-ottaakseni selville molempain naisten matkan, sillä minä olen
-lähettänyt yhden herra Fairlien palvelijoista, luotettavan henkilön,
-rautatieasemalle tekemään tutkimuksia; miehellä on matkarahat ja
-ohjeensa ja tulee hänen seurata näitä naisia pitemmällekin, jos
-hän huomaa siitä jotakin etua olevan. Tämä on toistaiseksi kaikki,
-mitä voidaan tehdä, ennenkuin sir Percival tulee tänne maanantaina.
-Minä en vähintäkään epäile, ett'ei hän kernaasti antaisi jokaista
-selitystä, jota voidaan vaatia aatelis- ja kunnon mieheltä. Sir
-Percival on yleisen mielipiteen suosiossa, herrani -- loistava asema,
-tahraton arvo-tunnen olevani aivan levollinen asian suotuisasta
-menosta, aivan levollinen, sen voin tyytyväisesti Teille vakuuttaa.
-Sellaiset tapaukset ovat varsin tavallisia -- olen kokenut useampia
-elämäni aikana. Nimettömät kirjeet -- säälittävät naiset --
-surullista, että sellaista voi tapahtua järjestetyssä yhteiskunnassa.
-Minä en kiellä, että tässä tapauksessa on muutamia erityisiä
-omituisuuksia, mutta asia on itsessään tavallinen -- valitettavasti
-varsin tavallinen".
-
-"Pelkään, herra Gilmore, että minun, ikävä kyllä, täytyy katsoa tätä
-asiaa eri tavalla".
-
-"Aivan niin, niin, hyvä herra -- aivan niin. Minä olen vanha mies
-ja katson asiaa käytännölliseltä kannalta. -- Te olette nuori ja
-katsotte sitä romantilliselta kannalta. Älkäämme kiistelkö siitä,
-kumpi kanta on oikea. Minä elän ammattini takia taistelun ja juttujen
-ilmapiirissä, herra Hartright, ja tuntisin itseni tyytyväiseksi, jos
-minä selviäisin niistä yhtä helposti kuin tästä asiasta. Me odotamme
-tapausten kulkua -- niin, me odotamme luonnollista ratkaisua. Hauska
-ja kaunis paikka tämä! -- Hyvä metsästysmaa, arvatakseni? Ehkä
-ei -- en usko minkään herra Fairlien alueen olevan rauhoitetun.
-Mutta kaunis paikka kaikissa tapauksissa ja rakastettava perhe. Te
-maalaatte, herra Hartright, luullakseni? Kaunis luonnonlahja. Mikä on
-teidän erikoisalanne?"
-
-Me siirryimme nyt yleisiin keskusteluaineisiin -- tai oikeammin
-sanoen herra Gilmore puhui ja minä kuuntelin, mitä hän sanoi.
-Ajatukseni olivat kumminkin kaukana hänestä ja siitä aineesta,
-josta hän pakisi niin kaunopuheisesti. Molempain viime tuntien
-yksinäinen vaellus oli vaikuttanut mieleeni -- se oli herättänyt
-ajatuksen minussa kiiruhtaa matkaani Limmeridge-Housesta. Miksi
-minä viivyttäisin minuuttiakaan kauemmin, kuin oli tarpeellista,
-tuskaisia jäähyväisiäni tästä paikasta? Mitäpä palvelusta minulta
-enää vaadittaisiin? Minä en hyödyttänyt enää mitään viipymällä
-kauemmin Cumberlandissa, eikä mitään eri tuntia ollut minun
-pysähtymiseeni määrätty siinä suostumuksessa, jolla talon isäntä
-lyhensi sopimustani. -- Miks'en niin ollen matkustaisi heti.
-
-Päätin tehdä niin. Vielä oli muutamia tuntia jäljellä päivästä --
-minä en nähnyt mitään syytä, mikä estäisi minua palaamasta Lontooseen
-tänä iltapäivänä. Minä tein herra Gilmorelle ensimmäisen kohteliaan
-anteeksipyynnön, minkä keksin, ja palasin nopeasti sisään.
-
-Matkalla huoneeseeni tapasin minä neiti Halcomben portaissa.
-Nopeista askeleistani ja muuttuneesta tavastani huomasi hän minun
-tehneen jonkun aavistamattoman päätöksen ja kysyi minulta, mitä oli
-tapahtunut.
-
-Juuri niin, kuin tässä olen esittänyt matkani kiirehtimisen syyn,
-kerroin minä sen hänelle.
-
-"Ei, ei", sanoi hän vakavasti ja sydämmellisesti, "jättäkää meidät
-ystävänä, aterioitkaa kanssamme vielä kerran. Jääkää syömään
-päivällistä kanssamme; jääkää auttamaan meitä viettämään viimeinen
-ilta niin hauskasti ja niin entisten iltojemme tapaisesti kuin
-mahdollista. Se on minun toivomukseni, rouva Veseyn toivomus ja" --
-hän epäili hieman, mutta lisäsi sitten -- "Laurankin toivomus."
-
-Lupasin jäädä. Jumala tietäköön, ett'en minä halunnut jättää edes
-jonkun surullisen vaikutuksen varjoakaan yhteenkään heistä!
-
-Katsoin parhaaksi jäädä huoneeseeni, kunnes päivälliskello soi. Minä
-viivyin siis siellä, kunnes aika oli mennä alas.
-
-Minä en ollut puhellut neiti Fairlien kanssa -- en edes ollut nähnyt
-häntä koko päivänä. Meidän ensi kohtauksemme hänen salonkiin tultuaan
-oli yhtä kova koetus hänen kuin minunkin itsehillitsemiselleni.
-Hänkin oli koettanut parhaan mukaan valmistautua siihen, että
-viimeinen ilta tulisi muistoksi kauniista menneestä ajasta -- tästä
-ajasta, joka ei koskaan palaisi. Hänellä oli päällään se puku,
-jota minä olin tavallisesti ihaillut enemmän kuin mitään muuta --
-tummansininen silkkihame, jota pitsit komeasti ja aistikkaasti
-reunustivat; hän tuli minua vastaan entisellä ystävyydellään ja
-ojensi kätensä minulle viattomasti ja luottavasti juuri kuin
-menneinä, onnellisina päivinä. Mutta käsi lepäsi vapisten ja kylmänä
-kädessäni, vaalealla poskella paloi tulipunainen pilkku, ja tämä sekä
-se heikko hymyily, jota hän väkisten koetti säilyttää huulillaan,
-mutta joka kumminkin hälveni pois minun silmätessäni hänen rakkaita
-piirteitään -- kaikki tämä sanoi minulle, mikä taistelu hänen oli
-kestettävä säilyttääkseen näennäisen levollisuutensa Sydämmeni ei
-voinut rakastaa häntä enemmän, kuin se jo rakasti; tämä ainoastaan
-oli syynä siihen, ett'ei hän tällä hetkellä tullut rakkaammaksi kuin
-koskaan ennen.
-
-Herra Gilmore oli meille suureksi avuksi. Hän oli erinomaisella
-tuulella ja johti keskustelua väsymättömän eloisasti. Neiti Halcombe
-auttoi häntä päättävästi, ja minä tein parhaani seuratakseni hänen
-esimerkkiänsä. Lempeät sinisilmät, joiden vähimmänkin ilmeen
-vaihdoksen minä niin hyvin olin oppinut tulkitsemaan, katsoivat
-rukoilevasta minuun, kun me istuuduimme pöytään. Auttakaa sisartani
--- näytti suloinen, levoton muoto sanovan -- auttakaa sisartani, niin
-autatte minuakin.
-
-Päivällinen kului, kaikista ulkonaisista merkeistä päättäen,
-rattoisasti. Kun naiset olivat nousseet pöydästä ja herra Gilmore
-ja minä jääneet yksin huoneeseen, kiinnitti uusi seikka huomiotamme
-ja soi minulle samalla tilaisuuden rauhoittua muutamain minuuttien
-tervetulleen ja tarpeellisen äänettömyyden aikana. Palvelija, joka
-oli lähetetty seuraamaan Anna Catherickin ja rouva Clementsin jälkiä,
-palasi ja kutsuttiin heti ruokasaliin tekemään selvää matkastaan.
-
-"No hyvä", sanoi herra Gilmore, "mitä olet saanut selville?"
-
-"Olen saanut selville sen, herra", vastasi mies "että molemmat naiset
-ottivat matkaliput tältä asemalta Carlisleen."
-
-"Sinä matkustit luonnollisesti Carlisleen kuultuasi sen?"
-
-"Kyllä, herra, mutta ikäväkseni täytyy minun sanoa, ett'en minä sen
-enempää saanut selkoa heidän matkastaan."
-
-"Kysyitkö rautatieltä?"
-
-"Kyllä, herra."
-
-"Ja kaupungin kaikista ravintoloista?"
-
-"Kyllä, herra."
-
-"Ja sinä jätit poliisille sen kertomuksen, jonka minä kirjoitin
-sinulle?"
-
-"Kyllä, herra."
-
-"No hyvä, ystäväni; olet tehnyt kaikki voitavasi ja niin olen
-minäkin; siitä saa asia jäädä vastaiseksi riippumaan. Näyttää
-siltä, kuin me menettäisimme pelin, herra Hartright", jatkoi
-vanhus palvelijan mentyä. "Tällä hetkellä ainakin ovat nämä naiset
-nenästäneet meitä, ja ainoa keinomme on odottaa, kunnes sir Percival
-Glyde saapuu maanantaina. Ettekö tahdo täyttää lasianne? Tämä on
-hyvää portviiniä -- puhdasta, vanhaa, väärentämätöntä viiniä. Minulla
-on kumminkin parempaa omassa kellarissani."
-
-Me menimme salonkiin -- tähän huoneeseen, jossa elämäni onnellisimmat
-illat olivat kuluneet, tähän huoneeseen, jota tämän viime illan
-jälkeen en koskaan enää tulisi näkemään. Sen ulkonäkökin oli
-muuttunut, kun päivät olivat lyhenneet ja ilma kylmennyt. Pengermälle
-johtavat lasiovet olivat suljetut ja peitetyt paksujen uutimien taa.
-Lempeän iltahämärän sijaan, jota me olimme niin ihailleet, huikasi
-nyt silmiämme lampunvalo. Kaikki oli niin muuttunutta -- niin ulkona
-kuin sisälläkin!
-
-Neiti Halcombe ja herra Gilmore istuutuivat pelipöydän ääreen, rouva
-Vesey vaipui tavalliselle tuolilleen. Ei ollut mitään pakollista
-heidän illan viettämistavassaan, ja minä tunsin asemani kiusallisen
-pakon sitä selvemmin verratessani sitä heidän asemaansa. Minä näin,
-kuinka neiti Fairlie viivytteli nuottitelineen ääressä. _Ennen_
-olisin minä etsinyt häntä siitä. Nyt epäröin minä epävarmana -- en
-tietänyt mihin minun olisi pitänyt mennä tai mitä tehdä. Hän silmäsi
-minuun, otti nopeasti nuottivihon telineeltä ja tuli luokseni.
-
-"Soitanko muutamia näitä Mozartin pikku kappaleita, joista Te
-tavallisesti niin paljon piditte?" kysyi hän avatessaan kirjan
-hermostuneen nopeasti ja katsoa tuijottaen siihen puhuessaan.
-
-Ennenkuin minä ehdin kiittää häntä, meni hän pianon luo. Tuoli sen
-läheisyydessä, jolla minä aina ennen istuin, oli tyhjänä. Hän näppäsi
-muutamia säveleitä -- katsoi taakseen minuun -- silmäsi sitten taasen
-nuotteihinsa.
-
-"Ettekö tahdo istuutua vanhalle paikallenne?" kysyi hän nopeasti ja
-hiljaisella äänellä.
-
-"Uskallan ehkä tehdä niin, koskapa on viimeinen ilta", vastasin minä.
-
-Hän ei sanonut mitään, kiinnitti vain huomiotaan soittoon, tähän
-soittoon, jonka hän niin hyvin osasi ulkoa jo jota hän muinoisina
-päivinä oli monta, monta kertaa esittänyt nuoteitta. Minä tiesin
-vain, että hän oli kuullut sanani, että tiesi minun olevan
-vieressään, siitä, että minä näin, kuinka pieni punainen pilkku hänen
-minua lähinnä olevalla poskellaan katosi ja hänen kasvonsa tulivat
-aivan kalpeiksi.
-
-"On varsin ikävää, että Teidän täytyy matkustaa pois", sanoi hän
-ja hänen äänensä aleni kuiskaukseksi, silmät katsoivat tiukemmin
-nuotteihin ja sormet lentelivät näppäimillä ihmeellisellä,
-kuumeentapaisella voimalla, jommoista en ennen ole hänellä huomannut.
-
-"Minä muistan nämä ystävälliset sanat, neiti Fairlie, kauan sittenkin
-kuin huomispäivä on tullut ja mennyt."
-
-Hänen poskensa vaalenivat vieläkin, ja hän käänsi päätänsä pois yhä
-enemmän minusta.
-
-"Älkää puhuko huomispäivästä", sanoi hän. "Antakaa soiton puhua tänä
-iltana iloisempaa kieltä, kuin me voimme puhua."
-
-Hänen huulensa vapisivat -- heikko huokaus, jota hän turhaan koetti
-tukahduttaa, pääsi niiltä. Hänen sormensa harhailivat epävarmoina
-näppäimillä, hän löi väärän äänen, hämmentyi yhä enemmän koettaessaan
-oikaista erehdystään ja antoi tyytymättömänä vaipua kätensä
-polvelleen. Neiti Halcombe ja herra Gilmore katsoivat pelipöydästä,
-missä he olivat kiintyneet écartéta pelaamaan, hämmästyneinä ylös.
-Rouva Veseykin, joka uinaili nojatuolissaan, heräsi soiton lakattua
-ja kysyi, mitä oli tekeillä.
-
-"Pelaattehan Te whistiä, herra Hartright?" kysyi neiti Halcombe
-silmäten merkitsevästi siihen paikkaan, jossa minä istuin.
-
-Minä tiesin, mitä hän tarkoitti; minä tiesin, että hän oli oikeassa,
-ja nousin heti mennäkseni pelipöydän luo. Kun minä olin matkalla
-pianon luota, käänsi neiti Fairlie nuottikirjan lehteä ja kosketti
-näppäimiä taaskin varmemmalla kädellä.
-
-"Minä _tahdon_ soittaa sen", sanoi hän ja löi säveliä intohimoisella
-voimalla. "Minä _tahdon_ soittaa sen viimeisenä iltana."
-
-"Tulkaa, rouva Vesey", sanoi neiti Halcombe, "herra Gilmore ja minä
-olemme väsyneet écartéhen -- tulkaa ja ruvetkaa herra Hartrightin
-kanssapelaajaksi whistissa."
-
-Vanha lakimies hymyili ivallisesti. Hän oli voittanut ja kääntänyt
-juuri kuninkaan. Hän otaksui nähtävästi neiti Halcomben uuden
-määräyksen aiheutuvan naisten tavallisesta tappiosta seuranneesta
-kärsimättömyydestä.
-
-Loppuilta kului ilman että neiti Fairlie lausui sanaakaan tai edes
-silmäsikään minuun. Hän istui paikallaan pianon ääressä ja minä
-omallani pelipöydän ääressä. Hän soitti lakkaamatta aivankuin soitto
-olisi ollut hänen ainoa turvansa häntä itseään vastaan. Joskus
-koskettivat hänen sormensa näppäimiä viipyvän hellyyden väreellä
--- sävelet henkivät valitusta, joka oli sanomattoman kaunis ja
-liikuttava kuulla -- toisena hetkenä oli hänen soittonsa heikkoa ja
-epävarmaa tai vain koneellista taidetta. Mutta kuinka väre ja sävelet
-vaihtelivatkaan, ei hän koskaan epäröinyt pysyä pianon ääressä. Vasta
-kun me kaikki nousimme paikoiltamme sanoaksemme toisillemme hyvää
-yötä, jätti hänkin turvapaikkansa.
-
-Rouva Vesey seisoi minua lähimpänä ja oli ensimmäinen, joka ojensi
-minulle kätensä.
-
-"Minä en saa enää nähdä Teitä, herra Hartright", sanoi vanha rouva.
-"Olen todellakin pahoillani, että Teidän täytyy matkustaa. Te
-olette ollut varsin ystävällinen ja huomaavainen, ja minunlaiseni
-vanha nainen pitää arvossa ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta. Minä
-toivotan Teille kaikkea hyvää, nuori herrani, -- onnellista matkaa!"
-
-Nyt tuli herra Gilmore järjestyksessään.
-
-"Toivon vastaisuudessa saavamme tilaisuuden lähemmin tutustua
-toisiimme, herra Hartright. Olettehan vakuutettu että minä parhaan
-ymmärrykseni mukaan pidän huolta tuosta pikku jutusta? Niin, niin,
-sehän on selvä asia! Paras herrani, kuinka kätenne ovat kylmät --
-kaikin mokomin, älkää salliko minun pidättää Teitä täällä oven luona.
-Bon voyage, [Onnellista matkaa.] nuori herrani, -- bon voyage, kuten
-ranskalainen sanoo."
-
-Sitten seurasi neiti Halcombe.
-
-"Kello 1/2 8 aamulla", sanoi hän ja lisäsi kuiskaten: "Olen kuullut
-ja nähnyt enemmän kuin uskottekaan. Teidän käytöksenne tänä iltana on
-saanut minut, ystäväksenne koko elämän ajaksi."
-
-Viimeksi käännyin minä neiti Fairliehen. En uskaltanut katsoa häneen
-ottaessani hänen kätensä ja ajatellessani huomispäivää. "Minun
-täytyy matkustaa varhain", sanoin minä. "Olen poissa neiti Fairlie,
-ennenkuin Te --"
-
-"Ei, ei", keskeytti hän nopeasti, "ei ennen kun minä olen ylhäällä.
-Minä tulen aamiaiselle Marianin kanssa. Minä en ole niin kiittämätön,
-en unhoita niin kolmea mennyttä kuukautta --"
-
-Hän vaikeni, puristi hiljaa minun kättäni ja päästi sen sitten
-nopeasti. Ennenkun minä ennätin sanoa hyvää yötä, oli hän poissa.
-
-Loppu tulee nopeasti -- tulee välttämättömästi, niinkuin päivänvalo
-tuli viime aamunani Limmeridge-Housessa.
-
-Kello oli juuri 1/2 8 mennessäni alas -- mutta he istuivat jo
-molemmat aamiaispöydässä odottamassa minua. Koleassa, synkässä
-puolihämärässä hiljaisena aikaisena aamuhetkenä istuuduimme me
-kaikki kolme ja koetimme syödä, koetimme puhua. Meidän yrityksemme
-esiintyä välinpitämättömän näköisinä oli toivoton -- minä nousin ylös
-tehdäkseni lopun siitä.
-
-Kun minä ojensin käteni ja neiti Halcombe, joka oli lähinnä, tarttui
-siihen, kääntäytyi neiti Fairlie äkkiä ja kiiruhti pois huoneesta.
-
-"On parempi näin", sanoi neiti Halcombe kun ovi oli suljettu --
-"parempi sekä Teille että hänelle."
-
-Viipyi hetkinen, ennenkun minä voin puhua -- oli kovaa jättää hänet
-sanomatta sanaakaan tai saamatta silmäystäkään jäähyväisiksi. Minä
-toivuin pian; koetin sanoa jäähyväiset neiti Halcombelle sopivin
-sanoin, mutta minä voin vain saada yhden ainoan lauseen huulilleni.
-
-"Ansaitsenko, että Te jonkun kerran kirjoitatte minulle?" oli kaikki,
-mitä voin sanoa.
-
-"Te olette jalolla tavalla ansainneet muistelemiseni niin kauan kuin
-elämme. Mitä tahansa tulee tapahtumaan, saatte Te tietää siitä."
-
-"Ja jos minä voin olla Teille joksikin avuksi vastaisuudessa, kauan
-sittenkun minun mielettömyyteni ja rohkeuteni muisto on hälvennyt --"
-
-En voinut sanoa sen enempää. Ääneni tukehtui, kyyneleet tunkeutuivat
-silmiini kaikesta ponnistuksestani huolimatta. Hän tarttui käsiini
-molemmin käsin ja puristi niitä melkein miehen voimalla; hänen tummat
-silmänsä leimusivat, tumma punerrus loisti hänen ruskean ihonsa läpi;
-hänen voimakkaat kasvonsa kaunistuivat siitä osanoton ja jalouden
-puhtaasta valosta, joka levisi niille.
-
-"Minä tahdon luottaa Teihin -- jos se aika koskaan tulee, tahdon
-minä luottaa Teihin kuin _minun_ ystävääni, ja hänen ystäväänsä kuin
-_minun_ ja _hänen_ veljeensä." Hän vaikeni, veti lähemmäksi minua
-itseään, ja tuo sydämmellinen, jalo tyttö kosketti sisarellisella
-hellyydellä huulillaan otsaani ja kutsui minua ristimänimeltä.
-"Jumala siunatkoon Teitä, Valter!" sanoi hän. "Pysähtykää tänne ja
-rauhoittukaa. -- On parasta meidän molempain vuoksi, että minä menen,
-on parasta, että minä parvekkeelta katson Teidän lähtöänne."
-
-Hän poistui huoneesta. Minä käännyin ikkunaan, jonka ulkopuolella
-silmäni eivät nähneet mitään muuta kuin aution, syksyisen maiseman --
-käännyin pois voidakseni hillitä itseni, ennenkun poistun huoneesta
--- ikuisesti.
-
-Minuutti kului -- voi tuskin olla pitempi aika -- kun minä taasen
-kuulin ovea hiljaa avattavan ja naisen hameen kahinan mattoa vasten
-yhä lähestyvän minua. Sydämmeni löi kovasti, kun minä käännyin. Neiti
-Fairlie lähestyi minua vastapäiseltä puolen huonetta.
-
-Hän pysähtyi epäröiden silmätessämme toisiimme ja nähdessään, että
-me olimme yksin. Mutta sillä rohkeudella, jota nainen usein kaipaa
-pienissä vastoinkäymisissä, mutta harvoin suurissa, lähestyi hän
--- varsin kalpeana ja hiljaa -- toinen käsi seuraten sen pöydän
-reunaa, jonka vieressä hän kulki; toisessa kädessään piti hän jotakin
-puoleksi kätkettynä hameensa poimuun.
-
-"Minä menin vain salonkiin", sanoi hän, "hakeakseni tämän. Se kenties
-muistuttaa Teitä olostanne täällä ja niistä ystävistä, jotka jätätte
-tänne. Te sanoitte, että olen edistynyt suuresti, kun minä valmistin
-sen, ja minä uskoin, että Te pitäisitte siitä --"
-
-Hän käänsi pois kasvonsa ja ojensi minulle pienen taulun, jonka hän
-oli maalannut ja joka kuvasi tuota pientä huvihuonetta, missä me
-ensi kerran näimme toisemme. Paperi tärisi hänen kädessään hänen
-ojentaessaan sitä minulle -- tärisi minunkin kädessäni, kun minä otin
-sen häneltä.
-
-Minä pelkäsin sanoa hänelle, mitä minä tunsin -- minä vastasin
-vain: "Se on ainiaan oleva minulla; niin kauan kuin elän, on se
-minun kallein aarteeni. Olen syvästi kiitollinen tästä lahjasta --
-syvästi kiitollinen Teidän hyvyydestänne, ett'ette päästäneet minua
-matkaamaan saamatta ensin Teille sanoa jäähyväiset."
-
-"Ah", sanoi hän viattomasti, "kuinka olisin minä voinut tehdä siten,
-kun meillä on ollut yhdessä niin monta onnellista päivää!"
-
-"Nämä onnelliset päivät eivät luultavasti koskaan palaa, neiti
-Fairlie -- minun ja teidän elämänratanne eroavat paljon toisistaan.
-Mutta jos tulisi aika, jolloin minun kaiken muun voittava
-uskollisuuteni voisi hankkia Teille hetkisen onnen tai säästää
-Teiltä hetkisen surun, niin tahdotteko silloin muistaa köyhää
-piirustuksenopettajaa? Neiti Halcombe on luvannut luottaa minuun --
-tahdotteko Te myöskin luvata samaa?"
-
-Suuret kyyneleet hersyivät lempeisiin, surullisiin silmiin.
-
-"Lupaan sen", sanoi hän epävarmalla äänellä. "Oi, älkää katsoko
-minuun noin! Minä lupaan sen kaikesta sydämmestäni."
-
-Minä lähestyin häntä askeleen ja ojensin hänelle käteni.
-
-"Teillä on monta ystävää, jotka rakastavat Teitä, neiti Fairlie.
-Teidän tulevainen onnenne on monen rakas toivomus. Sallitteko
-Te minun sanoa nyt eron hetkenä, että se on _minunkin_ rakkain
-toivomukseni?"
-
-Kyyneleet vierivät alas hänen poskiansa. Hän nojasi toisella
-vapisevalla kädellään pöytään ja ojensi minulle toisen. Minä painoin
-sitä otsaani vasten, huuliani vasten, ja kyyneleeni putosivat sille
--- mutta eivät rakkauden kyyneleet, oi, eivät rakkauden kyyneleet
-tällä hetkellä -- ei, vaan tuskan, epätoivon!
-
-"Jumalan tähden, jättäkää minut!" kuiskasi hän.
-
-Sen tunteen tunnustaminen, jonka hän kätki sydämmensä syvyyteen,
-pusertui esiin näissä valittavissa sanoissa. Mikä oikeus oli minulla
-kuulla niitä -- vastata niihin! Nämä sanat, tämän pyhän heikkouden
-ilmaiseminen ajoivat minut huoneesta. Kaikki oli ohi. Minä päästin
-hänen kätensä enkä lausunut sanaakaan enää. Minä en voinut nähdä
-häntä oikein hyvin kyynelien vuoksi ja pyyhkäsin pois ne silmätäkseni
-vielä kerran häneen. Hän vaipui tuolille, hänen kätensä putosivat
-pöydälle ja hän nojasi väsyneesti kaunista päätään niitä vasten.
-Vielä jäähyväissilmäys, ovi sulkeutui -- eron mittaamaton kuilu
-avautui välillemme -- Laura Fairlie oli jo muisto vain menneeltä
-ajalta.
-
-
-
-
-Kertomusta jatkaa Vincent Gilmore, Asianajaja Chancery-Lanesta.
-
-
-I.
-
-Minä kirjoitan nämä rivit ystäväni herra Valter Hartrightin
-pyynnöstä. Niiden tarkoitus on esittää kertomus eräistä tapauksista,
-jotka vakavasti vaikuttivat neiti Fairlien tulevaisuuteen ja jotka
-sattuivat herra Hartrightin poistumisen jälkeen Limmeridge-Housesta.
-
-Mielestäni ei ole tarpeellista sanoa, hyväksynkö minä vai en tämän
-merkillisen perhehistorian ilmaisemista, johon minun kertomukseni
-tekee varsin suuren lisän. Herra Hartright on ottanut vastatakseen,
-ja ne tosiasiat, jotka vielä ovat kertomatta, osoittavat hänen
-olevan täysin oikeutetun tekemään niin, jos hän edelleenkin pysyy
-päätöksessään. Se suunnitelma, jonka hän on valmistanut voidakseen
-todenmukaisimmalla ja havaittavimmalla tavalla esittää tapaukset
-lukijalle, vaatii että niiden jatkon esittävät järjestyksessään
-ne henkilöt, jotka itse olivat joutuneet osaa ottamaan niihin
-niiden sattuessa. Minun osani tässä kertojana on tämän suunnitelman
-välttämätön seuraus. Minä olin läsnä sir Percival Glyden oleskellessa
-Cumberlandissa ja otin mieskohtaisesti osaa erääseen asiaan, joka
-oli hänen lyhyen oleskelunsa tuloksena herra Fairlien talossa. Minun
-velvollisuuteni on siis muutamilla uusilla renkailla jatkaa tätä
-tapahtumain ketjua ja ottaa se haltuuni ainoastaan siksi aikaa, kuin
-se jäi herra Hartrightin käsistä.
-
-Minä saavuin Limmeridge-Houseen perjantaina marraskuun 2 päivänä.
-
-Tarkoitukseni oli tällä käynnillä jäädä herra Fairlien luo
-sir Percival Glyden tuloon saakka. Jos hänen mieskohtainen
-läsnäolonsa aiheuttaisi hääpäivän määräämisen, olisi minun otettava
-tarpeelliset ohjeet mukaani Lontooseen valmistaakseni neiti Fairlien
-avioliittosopimuksen.
-
-Perjantaina ei minun onnistunut päästä herra Fairlien puheille.
-Hän oli kuvitellut olleensa kovin sairas useana vuotena eikä
-voinut nyt kyllin hyvin ottaakseen vastaan minua. Neiti Halcombe
-oli ensimmäinen perheen jäsen, jonka minä näin. Hän tervehti minua
-ovella ja esitti minut herra Hartrightille, joka oleskeli jonkun ajan
-Limmeridge-Housessa.
-
-Minä en nähnyt neiti Fairlietä ennen kuin päivällisillä. Hän ei
-näyttänyt oikein terveeltä, ja se suretti minua. Hän on sievä ja
-viehättävä nuori tyttö, yhtä ystävällinen ja huomaavainen kaikkia
-ihmisiä kohtaan, kuin hänen erinomainen äitinsäkin aikoinaan oli --
-vaikka hän enimmäkseen on tullutkin isäänsä. -- Rouva Fairliellä
-oli musta tukka ja tummat silmät, ja hänen vanhempi tyttärensä,
-neiti Halcombe, on mielestäni hänen näköisensä. Illalla soitti
-neiti Fairlie meille jotakin -- ei niin hyvin kuin tavallisesti,
-mikäli minä luulen. Whistipöydässä pelasimme yhden robbertin -- vain
-irvikuvan tästä jalosta pelistä. Kun minut ensin esitettiin herra
-Hartrightille, teki hän edullisen vaikutuksen minuun, mutta pian
-huomasin minä, ett'ei hänkään ollut vapaa niistä virheistä, jotka
-kuuluvat meidän ajallemme. On kolme asiaa, joita nuoret miehet eivät
-meidän päivinämme taida. He eivät voi istua hauskasti puhelemassa
-päivällisen jälkeen viinilasin ääressä, eivät voi pelata whistiä
-eivätkä lausua naiselle kohteliaisuutta. Herra Hartright ei ollut
-mikään poikkeus yleisestä säännöstä. Mutta yleensä, mikäli voi
-päättää niin lyhyestä tuttavuudesta, näytti hän minusta olevan siisti
-ja kunnon nuori mies.
-
-Täten kului perjantai. Minä en puhu mitään siitä painavammasta
-asiasta, joka sinä päivänä kiinnitti mieltäni -- tarkoitan nimittäin
-neiti Fairlielle lähetettyä nimetöntä kirjettä; ne toimet, joihin
-minä katsoin sopivaksi ryhtyä asia minulle ilmoitettua, sekä
-vakuutukseni, että sir Percival Glyde mielellään antaisi jokaisen
-tyydyttävän selityksen, mikä voidaan saada, ovat nimittäin uskoakseni
-täysin tulleet selvitetyiksi edellisessä kertomuksessa.
-
-Lauantaiaamuna oli herra Hartright jo matkustanut, kun minä tulin
-aamiaiselle. Neiti Fairlie pysyi huoneessaan koko päivän, ja neiti
-Halcombe näytti minusta alakuloiselta. Limmeridge ei ollut sellainen,
-kuin se oli herra ja rouva Fairlien aikana. Olin aamupäivällä yksin
-kunnon kävelyllä muutamilla paikoilla, jotka minä muistin hyvin jo
-kolmattakymmentä vuotta sitten, kun minä olin täällä järjestämässä
-joitakin asioita -- nekään eivät olleet samoin kuin ennen maailmassa.
-
-Kello 2 lähetti herra Fairlie minulle sanan, että hän voi kyllin
-hyvin ottaakseen vastaan minut. Hän ei ollut millään tavoin muuttunut
-siitä, kuin minä ensin näin hänet. Hänen puheaineensa olivat aivan
-samat kuin ennen -- yksinomaan vain hänen sairautensa, hänen
-rahakokoelmansa ja hänen verrattomat Rembrandtin piirustuksensa.
-Kun minä vain yritin johtaa puheen siihen asiaan, joka oli
-saattanut minut hänen taloonsa, sulki hän silmänsä ja sanoi, että
-minä "kiusaan kuoliaaksi" hänet. Minä "kiusasin" sitkeästi häntä,
-sillä minä päätin, ett'en lähtisi hänen luotaan, ennenkuin asia
-olisi selvä. Kaikki, mitä minä ponnistuksellani voin saada hänen
-sanomaan, oli, että hän katsoi veljentyttärensä avioliiton päätetyksi
-asiaksi, että tyttären isä oli hyväksynyt tämän, ja että häntä
-miellyttäisi sanomattomasti, jos hän pääsisi irti koko asiasta. Mitä
-sopimuksen laatimiseen tulee, niin pitäisi minun neuvotella hänen
-veljentyttärensä kanssa, laittaa sitten niiden tietojen perusteella,
-jotka minulla oli perheen asemasta, kaikki järjestykseen ja ottaa
-hänen sekautumisensa huomioon vain siten, että hän holhoojana sanoisi
-"jaa" ratkaisevana silmänräpäyksenä -- luonnollisesti ottaisi hän
-varsin mielellään huomioon minun ja muiden toivomukset. Minä näin
-itse, kuinka kärsivä ja sairas hän oli. Luulinko hänen näyttäneen
-siltä, että hän voisi sietää ponnistusta? En. -- Taivas varjelkoon
-häntä siitä!
-
-Minä olisin kenties hämmästynyt tästä herra Fairlien tavattomasta
-välinpitämättömyydestä holhoojana, ellen minä perheen asioista
-olisi muistanut, että hän on naimaton ja ett'ei hänellä ole muuta
-harrastusta Limmeridgen omaisuuteen nähden kuin elinajatuksensa.
-Asian näin ollen en minä ollenkaan ihmetellyt keskustelumme kulkua.
-Herra Fairlie oli vain menetellyt aivan odotukseni mukaan -- ja siinä
-kaikki.
-
-Sunnuntai oli pitkä ja raskas -- niin sisällä kuin ulkonakin. Minä
-sain kirjeen sir Percival Glyden asianajajalta, jossa hän tunnusti
-saaneensa nimettömän kirjeen jäljennöksen ja oheen liittämäni
-selonteon asiasta. Illalla tuli neiti Fairlie luoksemme. Hän oli
-kalpea ja näytti alakuloiselta aina siihen määrään, että hän oli
-entistään erilainen. Minä keskustelin hänen kanssaan ja uskalsin
-hienotunteisesti viitata sir Percivaliin. Hän kuunteli, mutta ei
-vastannut mitään. Muihin asioihin puuttui hän mielellään, mutta tämän
-syrjäytti hän heti. Minä aloin epäillä, eikö hän katunut sitoumustaan
--- aivan kuten nuoret naiset usein katuvat, kun katuminen on
-myöhäistä.
-
-Maanantaina tuli sir Percival Glyde.
-
-Minä huomasin hänen olevan varsin miellyttävän miehen sekä
-esiintymiseltään että olennoltaan. Hän näytti hieman vanhemmalta,
-kuin olin odottanut -- tukka oli poissa otsalta ja muoto hieman
-särmäkäs ja kuopikas. Mutta kaikki hänen liikkeensä olivat eloisat
-ja luonne nuortea ja iloinen kuten nuorella miehellä. Hänen tapansa
-tervehtiä neiti Halcombea oli varsin sydämmellinen ja miellyttävä,
-ja kun minut esitettiin hänelle, tuli hän minua vastaan niin
-sydämmellisesti ja hyväntahtoisesti, kuin me olisimme olleet vanhoja
-ystäviä. Neiti Fairlie ei ollut alhaalla hänen tullessaan, mutta
-kymmenen minuuttia myöhemmin tuli hän salonkiin. Sir Percival nousi
-ylös ja tervehti häntä, kunnioittavasti ja vapaasti samalla kertaa.
-Nähtävän murheensa nuoren naisen lakastuneesta ulkonäöstä lausui
-hän hellällä osanottavaisuudella, sellaisella äänen, katseen ja
-esiintymisen teeskentelemättömällä hienotunteisuudella, että se oli
-yhtä paljon kunniaksi hänen arvostelulleen kuin sydämmelleen. Asiain
-näin ollen ei voinut muuta kuin ihmetyttää minua, että neiti Fairlie
-yhä edelleen oli kylmä ja kiusaantunut ja että hän käytti ensimmäistä
-tilaisuutta hyväkseen poistuakseen huoneesta. Sir Percival ei
-huomauttanut enemmän hänen kylmästä tervehdystavastaan kuin hänen
-nopeasta poistumisestaan seurasta. Hän ei ollut pakottanut häntä
-mihinkään huomaavaisuuteen hänen ollessaan huoneessa eikä saattanut
-neiti Halcombea kysymyksillään nolostumaan hänen mentyään. Hänen
-seurustelutahtinsa ja hyvä arvostelukykynsä ei pettänyt koskaan, ei
-enemmän tässä kuin missään muussakaan tilaisuudessa sinä aikana,
-jonka minä olin hänen seurassaan Limmeridge-Housessa.
-
-Niin pian kun neiti Fairlie oli poistunut huoneesta, säästi hän
-meiltä pulan tuon nimettömän kirjeen suhteen johtamalla itse
-keskustelun siihen. Hän oli pysähtynyt hieman Lontoossa matkallaan
-Hampshirestä, tavannut asianajajansa, lukenut ne paperit, jotka
-minä olin lähettänyt tälle, ja sitten heti jatkanut matkaansa
-Cumberlandiin, haluten hartaasti niin pian kuin mahdollista antaa
-meille sen selityksen, minkä sanoin voi antaa. Kun minä kuulin hänen
-lausuvan näin, tarjosin minä hänelle alkuperäisen kirjeen jonka
-minä olin säilyttänyt sitä varten, että hän itse saisi lukea sen.
-Hän kiitti, mutta kieltäysi katsomasta sitä, sanoen jo lukeneensa
-jäljennöksen. Hänellä ei ollut mitään muistuttamista sitä vastaan,
-että alkuperäinen saisi olla meidän hallussamme.
-
-Se selitys, jonka hän sitten heti antoi meille, oli täydellisesti
-niin selvä ja tyydyttävä, kuin minä olin voinut odottaakin.
-
-Hän kertoi, että rouva Catherick oli pitemmän aikaa sitten voittanut
-hänen myötätuntoisuutensa uskollisesta palveluksesta häntä ja hänen
-sukulaisiaan kohtaan. Rouva oli kahdessa suhteessa ollut onneton:
-ensiksi, että oli mennyt naimisiin miehen kanssa, joka hylkäsi
-hänet, ja toiseksi että hänen ainoalla lapsellaan olivat sielunkyvyt
-heikot lapsuudesta saakka. Vaikka rouva avioliittonsa jälkeen
-olikin muuttanut aivan toiseen osaan Hampshireä, kuin missä sir
-Percivalin maatila oli, niin ei hän kuitenkaan ollut unhoittanut
-häntä. Hänen ystävällinen myötätuntoisuutensa naisraukkaa kohtaan,
-joka tosin perustui hänen menneeseen uskolliseen palvelusaikaansa,
-oli nimittäin lisäytynyt siitä, että hänen täytyi ihmetellä sitä
-alistumista ja voimaa, millä tämä kesti surunsa. Vähitellen
-lisääntyi tyttären onneton mielenhäiriö niin pelottavassa määrässä,
-että tuli välttämättömäksi hankkia hänelle tarpeellista lääkärin
-hoitoa. Rouva Catherick huomasi itse tämän välttämättömyyden,
-mutta hän tunsi myöskin syvästi nöyryytyksen toimittaa tyttärensä
-vähävaraisena yleiseen laitokseen. Sir Percival oli tukenut tätä
-pientä ylpeyttä, kuten hän aina oli pitänyt arvossa ihmisten
-kunniallista riippumattomuutta missä asemassa tahansa. Hän oli sen
-vuoksi päättänyt osoittaa rouva Catherickille kiitollisuuttansa
-hänen muinoisesta uskollisuudestaan sir Percivalin perhettä kohtaan
-maksamalla kulut hänen tyttärensä puolesta jossakin huomattavammassa
-yksityismielisairaalassa. Äitinsä suruksi ja hänen ikäväkseen oli
-onneton nuori tyttö saanut selville sen osan, mikä hänellä oli
-tytön toimittamisessa mielisairaalaan, ja sen takia alkanut mikä
-katkerimmin vihata ja epäillä häntä. Tästä vihasta ja epäilystä, joka
-oli ilmennyt niin monella eri tavalla tytön ollessa mielisairaalassa,
-oli myöskin nimetön kirje varma todistus. Jollei neiti Halcomben
-tai herra Gilmoren käsitys tästä kirjeestä ollut sopusoinnussa
-tämän selityksen kanssa tai jos he tahtoisivat joitakin erityisiä
-tietoja tästä mielisairaalasta, minkä osoitteen hän ilmoitti,
-samoinkuin niiden kahden lääkärinkin nimet, joiden todistuksen
-nojalla sairas oli vastaanotettu, niin oli hän valmis vastaamaan joka
-kysymykseen, poistamaan joka epäilyn. Hän oli tehnyt velvollisuutensa
-onnetonta nuorta naista kohtaan kehottamalla asianajajansa olemaan,
-säästämättä mitään kuluja ottaakseen selvän hänen olinpaikastaan
-ja toimittaakseen taas hänet tarpeelliseen lääkärinhoitoon, nyt
-tahtoi hän vain täyttää velvollisuutensa neiti Fairlietä ja hänen
-sukulaisiaan kohtaan samalla yksinkertaisella, rehellisellä tavalla.
-
-Minä olin ensimmäinen, joka vastasin tähän selitykseen. Se tie, jota
-minä aioin seurata, oli varsin määrätty. On juuri lain suurin ansio,
-että se voi väittää valheeksi minkä inhimillisen väitteen tahansa,
-esiintyköönpä se missä olosuhteessa tai missä muodossa tahansa. Jos
-minua olisi lakimiehenä vaadittu alkamaan oikeudenkäynti sir Percival
-Glydeä vastaan hänen oman selityksensä perusteella, olisin minä
-voinut tehdä sen. Mutta minun velvollisuuteni ei ollut suunnattu
-siihen -- tässä esiinnyin minä ainoastaan neuvoa antavana ystävänä.
-Minun olisi tuomittava sen selityksen arvo, jonka hän nyt oli
-antanut, minun pitäisi ottaa huomioon sir Percivalin huomattu asema
-ja sitten parhaan ymmärrykseni mukaan lausua, kuinka asian valaistus
-oli hänen hyväkseen tai häntä vastaan. Minun oma vakuutukseni oli,
-että se oli hänen hyväkseen, ja sen vuoksi minä katsoin hänen
-antaneen täysin tyydyttävät selitykset.
-
-Neiti Halcombe katsoi vakavasti minuun ja lausui sitten muutamia
-sanoja samaan suuntaan -- kumminkin jonkunlaisella epäilyksellä, jota
-minä en huomannut aiheutetuksi. Minä en voi varmaan sanoa, huomasiko
-sir Percival tämän vai ei. Minä luulen kuitenkin huomanneen, koskapa
-hän palasi takaisin tähän kysymykseen, vaikka hän aivan hyvin olisi
-voinut jättää sen sillensä.
-
-"Jos minun yksinkertainen selitykseni olisi annettu vain herra
-Gilmorelle", sanoi hän, "niin katsoisin minä kaikki pitemmät puheet
-tässä ikävässä kysymyksessä olevan tarpeettomia. Minä luotan varsin
-varmasti, että herra Gilmore gentlemanina uskoo minun sanoihini, ja
-kun hän on osoittanut minulle sen oikeuden, ovat kaikki selitykset
-meidän välillämme loppuneet. Mutta naisen laita on aivan toinen.
-Hänelle olen minä velvollinen tekemään sen, mitä en katsoisi olevani
-pakotettu tekemään kenellekään miehelle maailmassa -- todistamaan
-sanani. Te ette voi pyytää tätä todistusta neiti Halcombe, ja niin
-ollen on minun velvollisuuteni Teitä ja vielä enemmän neiti Fairlietä
-kohtaan tarjota se. Uskallanko pyytää, että Te tahtoisitte kirjoittaa
-tämän onnettoman nuoren tytön äidille -- rouva Catherickille --
-pyytääksenne hänen todistustaan sen selityksen tueksi, jonka minä
-olen antanut Teille."
-
-Minä huomasin, että neiti Halcombe punastui ja että hänen nähtävästi
-oli vaikea olla. Sir Percivalin pyyntö, niin kohteliaasti kuin
-se oli esitettykin, oli tuntunut hänestä, niinkuin se tuntui
-minustakin, hienotunteiselta nuhtelulta siitä epäilystä, jonka hänen
-esiintymisensä taannoin oli paljastanut.
-
-"Minä toivon, sir Percival, ett'ette tee minulle väärin luullessanne,
-että minä epäilen Teitä", sanoi hän nopeasti.
-
-"Ei suinkaan, neiti Halcombe. Minä teen tämän ehdotuksen ainoastaan
-huomaavaisuuden velvotuksesta Teitä kohtaan. Voitteko antaa anteeksi
-minulle, että itsepäisesti pysyn edelleen asiassa?"
-
-Hän meni kirjoituspöydän luo puhuessaan, asetti tuolin sen viereen ja
-avasi salkun.
-
-"Sallikaa minun pyytää suosiona minua kohtaan", sanoi hän,
-"kirjoittamaan tämä pieni kirje. Sen ei tarvitse hukata aikaanne
-viittä minuuttia enempää. Teidän tarvitsee tehdä rouva Catherickille
-vain pari kysymystä. Ensiksi, tuliko hänen tyttärensä suljetuksi
-mielisairaalaan hänen täydellä suostumuksellaan. Toiseksi, oliko
-se osa, mikä minulla on tässä asiassa, sellainen, että minä olen
-ansainnut hänen tunnustuksensa? Herra Gilmore on levollinen tämän
-epämiellyttävän asian suhteen; Te olette myöskin levollinen -- minä
-pyydän nyt, että Te tahtoisitte tyynnyttää minutkin kirjoittamalla
-tämän kirjeen."
-
-"Te teette velvollisuudeksi minulle täyttää pyyntönne, sir Percival,
-vaikka minä mieluummin haluaisin päästä siitä." Näin sanoen nousi
-neiti Halcombe paikaltaan ja astui kirjoituspöydän luo. Sir Percival
-kiitti häntä, ojensi hänelle kynän ja meni sen jälkeen uunin luo.
-Neiti Fairlien pieni, italialainen vinttikoira lojui matolla pesän
-edessä. Hän ojensi kätensä ja houkutteli koiraa ystävällisesti.
-
-"Tule tänne, Nina", sanoi hän, "tunnemmehan toisemme, eikö niin?"
-
-Pikku elukka näytti olevan arka ja oikkuinen, kuten sylikoirat
-tavallisesti ovat. Se katsoi vihaisesti ylös, vetäysi arasti pois
-ojennetusta kädestä, murisi ja hiipi vapisten sohvan alle. Oli tuskin
-mahdollista, että tuollainen pikku asia kuinka koira kohteli häntä,
-saisi hänen luonteensa tasapainosta -- mutta minä huomasin kuitenkin,
-että hän nopeasti kääntyi ja meni ikkunan luo. Kenties on hänen
-luonteensa joskus ärtyisä -- jos niin on, on hän minun mieleeni. Niin
-on minunkin luonteeni joskus.
-
-Neiti Halcombe ei tarvinnut pitkää aikaa kirjoittaakseen kirjettä.
-Kun se oli tehty, nousi hän ylös pöydästä ja ojensi avonaisen paperin
-sir Percivalille. Sir Percival kumarsi, otti vastaan sen, käänsi
-kokoon sen lukemattakaan sisältöä, varusti sinetillä, kirjoitti
-osoitteen ja jätti ääneti neiti Halcombelle. Ei koskaan voitu nähdä
-mitään hienompaa kuin hänen esiintymisensä.
-
-"Te toivotte siis edelleen, että minä lähetän kirjeen, sir Percival?"
-kysyi neiti Halcombe.
-
-"Minä pyydän, että hyväntahtoisesti lähettäisitte sen", vastasi hän.
-"Ja kun se nyt on kirjoitettu ja sinetitty, sallitte Te ehkä tehdä
-pari kysymystä siitä onnettomasta naisesta, jota kirje koskee. Minä
-olen lukenut ne tiedot, jotka herra Gilmore hyväntahtoisesti lähetti
-minun asianajajalleni ja jotka oikeastaan sisältävät kertomuksen
-siitä, miten kirjeen kirjoittajatar huomattiin. Siitä puuttuu
-kuitenkin muutamia huomattavia kohtia. Näkikö Anna Catherick koskaan
-neiti Fairlietä?"
-
-"Ei, ei kertaakaan", vastasi neiti Halcombe.
-
-"Näittekö Te häntä?"
-
-"En."
-
-"Hän ei tavannut siis ketään muuta kuin erästä herra Hartrightia,
-joka sattumalta kohtasi hänet hautausmaalla?"
-
-"Ei ketään muuta."
-
-"Herra Hartright oli, mikäli luulen huomaavani, palkattu
-piirustuksenopettajaksi Limmeridgeen? Onko hän jonkun
-maalariakatemian jäsen?"
-
-"Luulen olevan", vastasi neiti Halcombe.
-
-Sir Percival vaikeni hetkisen, ikäänkuin hän olisi miettinyt tätä
-vastausta, ja lausui sitten:
-
-"Voisitteko saada tietoa siitä, missä Anna Catherick asui ollessaan
-tällä paikkakunnalla?"
-
-"Kyllä. Eräässä alankomaalla olevassa vuokratalossa, jota kutsutaan
-Todds-Corneriksi."
-
-"Meidän kaikkien velvollisuus onnetonta naista kohtaan on koettaa
-seurata hänen jälkiänsä", jatkoi sir Percival. "On mahdollista, että
-hän on lausunut jotain Todds-Cornerissa, joka voi olla apuna meille
-löytämään hänet. Minä menen sinne ja koetan saada ne tiedot, jotka
-ovat saatavissa. Kumminkin, ja kun minä en voi itse puhua neiti
-Fairlien kanssa tästä kiusallisesta asiasta, pyytäisin minä Teitä,
-neiti Halcombe, hyväntahtoisesti ilmoittamaan hänelle ne selitykset,
-jotka ovat tarpeen -- mutta parasta on kaikessa tapauksessa lykätä
-selitysten tekeminen hänelle siksi, kunnes olette saanut vastauksen
-kirjeeseenne."
-
-Neiti Halcombe lupasi täyttää hänen toivomuksensa. Hän kiitti
-häntä -- nyökkäsi ystävällisesti ja meni huoneeseensa pukeutumaan
-päivälliseksi. Kun hän avasi oven, pisti pieni vihainen vinttikoira
-terävän kuononsa sohvan alta, jonne se oli paennut, murisi ja
-hyökkäsi hänen perästään.
-
-"Hyvä aamutyö, neiti Halcombe", sanoin minä kohta jäätyämme kahden.
-"Nyt on meillä ikävä asia oikealla tolallaan, ja se meni aivan
-toivomusten mukaan."
-
-"Niin, kyllä", vastasi hän. "Olen iloinen, että olette tyytyväinen."
-
-"Että _olen_ tyytyväinen! Tuo kirje kädessänne ette Tekään voi olla
-muuta kuin täysin tyytyväinen?"
-
-"No niin -- mitäpä olisin minä voinut muuta. Minä tiedän, että asia
-ei ole arveluttava", jatkoi hän, puhuen enemmän itselleen kuin
-minulle; "mutta minä olisin melkein toivonut, että Valter Hartright
-olisi ollut täällä kuulemassa keskusteluamme ja hänen ehdotustaan
-minulle tämän kirjeen kirjoittamisesta."
-
-Minä kummastuin -- kenties hieman loukkauduinkin -- näistä sanoista.
-
-"On kyllä totta", sanoin minä, "että sattuma on ihmeellisellä tavalla
-sotkenut herra Hartrightin tähän juttuun, ja minä myönnän mielelläni,
-että hän on menetellyt sekä viisaasti että hienotunteisesti.
-Mutta minä en voi kumminkaan ymmärtää, kuinka onnellisesti hänen
-läsnäolonsa olisi vaikuttanut meidän arvosteluumme sir Percivalin
-selityksestä."
-
-"Se oli vain päähänpistoni", sanoi hän hajamielisesti. "Asia ei
-ansaitse enempää ajattelemista, herra Gilmore. Teidän kokemuksenne
-täytyy olla minun varmin tukeni, ja se onkin todella se!"
-
-Minä en pitänyt oikein siitä, että hän siten pani kaiken
-edesvastauksen minulle. Jos herra Fairlie olisi tehnyt sen, en minä
-ollenkaan olisi kummastunut. Mutta että päättävä, selvänäköinen neiti
-Halcombe tällä tavoin arasteli lausumasta ajatustaan, se oli jo
-jotakin, mitä minä kaikkein vähimmän olisin odottanut maailmassa.
-
-"Jos Te vielä epäilette jotakin", sanoin minä, "niin miks'ette heti
-ilmoita minulle? Sanokaa minulle suoraan, onko Teillä mitään syytä
-epäillä sir Percival Glydeä."
-
-"Ei, ei ollenkaan."
-
-"Huomaatteko jotakin epäuskottavaa tai horjuvaa hänen selityksessään?"
-
-"Kuinka minä voisin sanoa sellaista huomaavani niiden todistusten
-jälkeen, joita hän on sanainsa totuudesta tarjonnut minulle.
-Voidaanko varmempaa todistusta saada hänen edukseen, herra Gilmore,
-kuin Anna-raukan äidiltä?"
-
-"Ei, eipä ollenkaan. Jos vastaus Teidän kirjeeseenne tulee
-tyydyttävä, en minä ainakaan puolestani voi ymmärtää, mitä vielä joku
-sir Percivalin ystävä voisi odottaa häneltä."
-
-"Me lähetämme siis kirjeen postiin", sanoi hän nousten seisoalleen
-poistuakseen huoneesta, "emmekä virka asiasta enää ainoata sanaakaan,
-ennenkuin vastaus saapuu. Älkää kiinnittäkö mitään huomiota minun
-epäilykseeni. Minä en voi selittää mitenkään paremmin sitä, kuin että
-minä viime aikoina olen ollut niin sanomattoman levoton Lauran takia,
-ja levottomuus heikontaa meitä kaikkia, herra Gilmore."
-
-Hän poistui nopeasti, ja hänen äänensä, joka luonnostaan oli niin
-varma, oli nyt hieman epävakava, kun hän lausui nämä sanat. Hän
-on tuntehikas, voimakas, viisas nainen -- sellainen, jota meidän
-päivinämme löytää vain yhden kymmenestätuhannesta. Minä olen
-tuntenut hänet jo lapsuudesta saakka -- minä olen nähnyt hänen monen
-perhesurun koettelemana, ja minun monivuotinen tuttavuuteni hänen
-kanssaan sai minun ottamaan huomioon hänen epäilyksensä niissä
-olosuhteissa, mitkä minä juuri olen kuvannut, seikka, jota minä
-varmaan en olisi tunnustanut kellekään muulle naiselle. Minä en
-voinut huomata syytä mihinkään levottomuuteen tahi epäluuloon -- ja
-kumminkin sai hän minut sekä hieman levottomaksi että epäileväksi.
-Jos minä olisin ollut nuori, olisivat nämä mielettömät haaveet
-suututtaneet minut itseeni. -- Nyt olin minä vanha ja tiesin
-paremmin; nyt menin minä kävelemään tyynnyttääkseni itseni viisaan
-lepoon.
-
-
-II.
-
-Päivällisillä tapasimme me taasen.
-
-Sir Percival oli niin huimaavan iloisella tuulella, että minä tuskin
-voin uskoa hänen olevan saman miehen, jonka tyyni esiintyminen
-ja hieno, miellyttävä elämäntaito olivat tehneet minuun hyvän
-vaikutuksen aamupäivän keskustelussa. Ainoastaan keskustelussaan
-neiti Fairlien kanssa ja esiintymisessään häntä kohtaan oli hän
-entisenlaisensa. Neiti Fairlien silmäys tai sana hillitsi hänet
-raikkaimmassa naurussaan, hauskimmassa keskustelussaan ja käänsi
-silmänräpäyksessä hänen huomionsa häneen kaikista muista pöydässä
-olijoista. Vaikka hän ei koskaan suoranaisesti koettanut johdattaa
-häntä keskusteluun, niin ei hän kadottanut vähintäkään neiti Fairlien
-antamaa aihetta huomaamatta houkutella häntä yhteiseen puheluun.
-Sellaisina hetkinä lausui hän muutamia sanoja hänelle, mitkä mies,
-jolla olisi ollut vähempi elämän kokemus ja hienotunteisuus, olisi
-lausunut suoraan samalla hetkellä, kuin ne olisivat pälkähtäneet
-päähän. Kummastuksekseni näytti neiti Fairlie hyvin käsittävän hänen
-huomaavaisuutensa, mutta jäävän kumminkin kylmäksi sille. Hän näytti
-väliin hieman alakuloiselta, kun sir Percival katsoi häneen tai
-puhutteli häntä, mutta ei elostunut koskaan. Korkea arvo, rikkaus,
-hieno sivistys, miellyttävä ulkomuoto -- jalon miehen arvonantava
-kunnioitus, rakastajan ihailu -- kaikki tämä laskettiin neiti
-Fairlien jalkain juureen ja minun nähdäkseni turhaan.
-
-Huomeisna aamuna, tiistaina, otti sir Percival oppaan mukaansa ja
-läksi Todds-Corneriin. Hänen tutkimuksensa olivat kumminkin, mikäli
-minä sitten sain kuulla, olleet turhat. Palattuaan oli hänellä
-keskustelu herra Fairlien kanssa, ja iltapäivällä ratsastivat hän ja
-neiti Halcombe yhdessä. Muutoin ei tapahtunut mitään merkittävämpää.
-Ilta kului tavallisuuden mukaan. Sir Percival oli laisensa ja neiti
-Fairlie samoin.
-
-Keskiviikon posti toi rouva Catherickin vastauksen. Minä otin
-jäljennöksen hänen kirjeestään ja panin sen säilöön. Julkaisen sen
-nyt. Se kuului seuraavasti:
-
-    'Jalosukuinen neiti Halcombe! Minulla on ollut kunnia
-    vastaanottaa Teidän kirjeenne, jossa kysytään, onko minun
-    tyttäreni Anna asetettu lääkärin hoitoon ja tarkastettavaksi
-    minun suostumuksellani, ja onko sir Percivalin osa tässä
-    asiassa sellainen, että tämä herra on sillä ansainnut minun
-    kiitollisuuteni. Minulla on ilo vastata myöntävästi kumpaankin
-    kysymykseen ja piirrän suurimmalla kunnioituksella
-
-                                               nöyrimmästi
-                                           Jane Anna Catherick.'
-
-Lyhyt, kylmä, selvä vastaus; ulkomuodoltaan liian paljon muistuttava
-asioimiskirjettä ollakseen naisen kirjoittama; pohjaltaan niin selvä
-vahvistus sir Percivalin kertomukseen, kuin suinkin voi toivoa. Tämä
-oli minun käsitykseni ja muutamilla pikku tinkimisillä myöskin neiti
-Halcomben. Kun kirje näytettiin sir Percivalille, ei hän näyttänyt
-hämmästyvän sen kovaa, kylmää sävyä. Hän kertoi meille, että rouva
-Catherick oli harvasanainen, viisas ja etujansa valvova nainen,
-joka kirjoitti lakonisesti ja suoraan asiaan käyden, samoinkuin hän
-puhuikin.
-
-Velvollisuus, joka oli täytettävä tämän vastauksen tultua, oli
-ilmoittaa neiti Fairlielle sir Percivalin selitys. Neiti Helcombe
-oli ottanut tämän tehtäväkseen ja jo poistunut huoneesta tässä
-tarkoituksessa, kun hän äkkiä palasi takaisin ja istuutui lähelle
-nojatuolia, jossa minä istuin ja luin sanomalehtiä. Sir Percival oli
-mennyt ulos pari minuuttia aikasemmin mennäkseen talliin, eikä ketään
-muita ollut huoneessa kuin me kahden.
-
-"Minä luulen, että me todellakin olemme tehneet kaikki, mitä olemme
-voineet ja mitä meidän on täytynyt tehdä", sanoi hän hypistellessään
-rouva Catherickin kirjettä sormiensa välissä.
-
-"Jos me olemme sir Percivalin _ystäviä_, jotka tunnemme hänet ja
-luotamme häneen, niin olemme me tehneet kaikki ja enemmänkin kuin
-on välttämätöntä", vastasin minä hieman kärsimättömästi hänen
-uusiutuneen epäröimisensä johdosta, "Jos me taas olemme hänen
-vihamiehiänsä, jotka epäilemme häntä --."
-
-"Sellaista mahdollisuutta emme voi ajatellakaan", puuttui
-hän puheeseeni. "Me olemme sir Percivalin ystäviä, ja mikäli
-hienotunteisuus ja jalomielisyys voivat lisätä meidän kunnioitustamme
-häntä kohtaan, on meillä syytä ihailla häntä. Tiedättehän, että hän
-eilen keskusteli herra Fairlien kanssa ja sitten ratsasti minun
-kanssani?"
-
-"Kyllä. Minä näin teidän menevän ratsastamaan yhdessä."
-
-"Me aloimme heti keskustelumme puhumalla Anna Catherickistä ja
-siitä, miten kummallisesti herra Hartright tapasi hänet ensin. Heti
-lakkasimme me kumminkin puhumasta siitä, Ja sir Percival alkoi
-epäitsekkäällä tavallaan puhua suhteestaan Lauraan. Hän sanoi
-huomanneensa, että Laura oli alakuloinen mieleltään, ja, jollei
-hänelle ilmoiteta mitään muuta syytä, täytyi hänen uskoa tämän seikan
-olevan aiheena hänen muuttuneeseen esiintymistapaansa häntä kohtaan
-nyt tällä käynnillä. Jos kumminkin olisi jokin muu ja vakavampi syy,
-niin pyysi hän, ett'en minä enempi kuin herra Fairliekään millään
-tavoin koettaisi saada häntä taipumaan. Hän toivoisi tuollaisessa
-tapauksessa kaikkiaan, että Laura viimeisen kerran tahtoisi johdattaa
-mieleensä missä olosuhteissa he olivat menneet kihloihin ja millainen
-hänen esiintymisensä Lauraa kohtaan oli ollut siitä päivästä lähtien
-näihin aikoihin asti. Mutta jos Laura, tarkoin ajateltuaan näitä
-seikkoja, kumminkin vakavasti toivoisi, että hän, sir Percival,
-luopuisi kunniasta tulla Lauran puolisoksi -- ja jos Laura tahtoisi
-sanoa sen hänelle suoraan -- niin olisi hän valmis uhraamaan oman
-onnensa ja vapauttamaan hänet lupauksestaan."
-
-"Ei kukaan mies voi sanoa sen enempää, neiti Halcombe. Minun
-elämänkokemukseni mukaan olisi harva mies hänen asemassaan sanonut
-edes niin paljon."
-
-Neiti Halcombe vaikeni minun näin sanottuani ja katsoi minua niin
-kummallisen hämmästyksen ja huolen sekaisella ilmeellä.
-
-"Minä en syytä ketään enkä epäile mitään", huudahti hän äkkiä. "Mutta
-minä en tahdo olla edesvastuussa Lauran houkuttelemisesta tähän
-avioliittoon."
-
-"Tätähän juuri sir Percival itsekin on pyytänyt Teiltä", vastasin
-minä hämmästyneenä. "Hän on pyytänyt Teitä olemaan vaikuttamatta
-hänen päätökseensä."
-
-"Ja kumminkin pakottaa hän välillisellä tavalla minua siihen, jos
-minä esitän hänen sanansa Lauralle."
-
-"Kuinka se on mahdollista?"
-
-"Ajatelkaa tarkoin, herra Gilmore, millainen Laura on. Jos minä
-pyydän häntä miettimään, missä olosuhteissa hän meni kihloihin,
-niin vetoan minä kahteen hänen luonteensa vahvimpaan tunteeseen --
-hänen rakkauteensa isäänsä kohtaan ja totuudenkunnioitukseensa. Te
-tiedätte, ett'ei hän koko elämässään ole koskaan rikkonut lupausta;
-Te tiedätte, että hän joutui kihloihin isänsä viime sairauden alussa
-ja että isä ennen kuolemaansa toivolla ja luottamuksella puhui hänen
-avioliitostaan sir Percival Glyden kanssa."
-
-Minä tunnustan, että tämä käsitys sai minut hieman levottomaksi.
-
-"Varmaankaan", sanoin minä, "ei Teidän tarkoituksenne voi olla
-päättää, että sir Percival keskustelussaan Teidän kanssanne eilen
-etukäteen oli laskenut sen vaikutuksen, josta Te nyt mainitsitte?"
-
-Hänen avonaiset, rehelliset kasvonsa vastasivat kysymykseen,
-ennenkuin hän ennätti sen sanoin tehdä.
-
-"Voitteko uskoa, että minä silmänräpäystäkään tahtoisin olla sen
-miehen seurassa, jota minä epäilisin sellaisesta halpamaisuudesta?"
-kysyi hän kiivaasti ja silmäsi tyytymättömästi minuun.
-
-Minua miellytti joutua tällä tavoin suoraan lausutun suuttumuksen
-esineeksi. Me lakimiehet saamme niin paljon pahuutta ja niin vähän
-rehellistä vihaa osaksemme tointamme harjoittaessa.
-
-"Siinä tapauksessa", sanoin minä, "täytyy Teidän suoda anteeksi
-minulle sanoessani, että Te tuomitsette harkitsematta oikein
-kysymystä. Olkoon seuraukset mitkä tahansa, on sir Percivalin
-kieltämätön oikeus pyytää, että sisarenne tarkoin miettisi
-sitoumustaan jokaiselta järkevältä puolelta, ennenkun hän, sir
-Percival, vapauttaa hänet lupauksestaan. Jos tämä onneton kirje
-on syy hänen kylmyyteensä häntä kohtaan, niin menkää heti ja
-sanokaa sisarellenne, että sir Percival on antanut tyydyttävän
-selityksen sekä Teidän että minun nähdäkseni. Mitä muuta hänellä
-voi olla väitettävänä sir Percivalia vastaan? Mitä pätevää syytä
-hän voi esittää pyytääkseen anteeksi muuttunutta ajatustapaansa
-siitä miehestä, jolle hän jo kaksi vuotta sitten on luvannut
-uskollisuuttansa?"
-
-"Lain ja järjen tuomioistuimen edessä ei hänellä ole mitään
-anteeksiantoa, herra Gilmore, sen minä kyllä tiedän. Jos hän epäröi
-ja minä epäröin, niin täytyy Teidän, jos Teitä miellyttää, leimata
-meidän kummallinen käytöksemme oikuksi, ja meidän täytyy kestää tämä
-syytös niin hyvin kuin voimme."
-
-Näin sanoen nousi hän nopeasti ylös ja meni ulos. Kun ymmärtävällä
-naisella on tärkeä kysymys pohdittavanaan ja hän välttelee
-sitä vastaamalla välinpitämättömästi, on tämä varma merkki
-yhdeksässäkymmenessäyhdeksässä tapauksessa sadasta, että hän salaa
-jotakin, joka painaa syvästi hänen mieltään. Minä ryhdyin jatkamaan
-keskeytynyttä sanomalehtilukemistani kovasti epäillen, että neiti
-Halcombella ja neiti Fairliella oli keskinäinen salaisuus, jota he
-eivät ilmaisseet sir Percivalille eivätkä minulle. Minun mielestäni
-tämä oli väärin meitä molempia kohtaan -- erittäinkin sir Percivalia
-kohtaan.
-
-Minun epäilykseni tai oikeammin sanoen minun vakuutukseni varmistui
-neiti Halcomben esiintymisestä ja puheesta, kun me uudelleen
-tapasimme toisemme myöhemmin päivällä. Hän oli merkillisen
-lyhytsanainen ja varovainen ilmoittaessaan minulle keskustelunsa
-sisarensa kanssa. Minä huomasin kuitenkin hänen sanoistaan, että
-neiti Fairlie oli vaieten kuunnellut hänen kertomustaan siitä, kuinka
-nimettömän kirjeen laita oikeastaan oli; mutta kun neiti Halcombe
-sitten ilmoitti hänelle, että sir Percivalin tulon Limmeridgeen
-oli aiheuttanut toivomus määrätä heidän hääpäivänsä, keskeytti hän
-äkkiä koko keskustelun pyytämällä lykkäystä. Jospa vain sir Percival
-tällä kertaa tahtoisi odottaa, niin antaisi hän varman vastauksen
-ennen vuoden loppua. Hän pyysi tätä lykkäystä sellaisella innolla
-ja mielenliikutuksella, että neiti Halcombe oli luvannut, jos niin
-tarvitaan, käyttää vaikutustaan saadakseen sen. Ja siihen oli neiti
-Fairlien vakavasta pyynnöstä kaikki puhe hänen avioliitostaan
-loppunut.
-
-Tämä toimenpide lykätä kysymyksen ratkaisu vastaisuuteen saattoi
-olla kenties varsin mukava nuoresta naisesta, mutta näiden rivien
-kirjoittajasta oli se varsin sopimaton. Päivän posti oli tuonut
-kirjeen liiketoveriltani, joka pakotti minut palaamaan Lontooseen
-seuraavan päivän iltapäivällä. Oli varsin luultavaa, etten minä saisi
-tilaisuutta palata Limmeridge-Houseen ennenkuin vuoden lopulla.
-Tässä tapauksessa, ja kun minä aina otaksuin, ett'ei neiti Fairlie
-aikonut purkaa kihlaustaan, tulisi meille melkein mahdottomaksi
-persoonallisesti tavata toisiamme sopimuksen tekemistä varten
-ja meidän olisi siis pakko tyytyä kirjallisiin tiedonantoihin
-kysymyksessä, jotka aina ovat tehtävät suullisen sopimuksen kautta.
-Minä en sanonut mitään tästä vaikeudesta, ennenkun toivottu
-lykkäys oli esitetty sir Percivalille. Hän oli kyllin jalomielinen
-suostuakseen heti tähän toivomukseen. Kun neiti Halcombe ilmoitti
-minulle tämän, sanoin minä hänelle, että minun välttämättömästi
-täytyi puhua neiti Fairlien kanssa ennen lähtöäni Limmeridgestä,
-ja sen vuoksi ilmoitettiin, että minä saisin tavata neiti Lauraa
-hänen omassa huoneessaan huomisaamuna. Hän ei tullut päivälliselle
-eikä saapunut illallakaan salonkiin. Sanottiin olevan hänen
-sopimatonta tulla, ja minusta näytti, että sir Percival tuli hieman
-kärsimättömäksi tästä, mitä ei kukaan ihminen voi ihmetelläkään.
-
-Seuraavana aamuna heti aamiaisen jälkeen menin minä neiti Fairlien
-luo. Tyttöraukka näytti niin kalpealta ja suruiselta ja tuli minua
-vastaan niin viehättävästi ja ystävällisesti tervehtien, että minä
-unhotin kerrassaan portailla ylösnoustessani tekemäni päätöksen
-nuhdella häntä oikkuilemisesta ja epävakaisuudesta. Minä vein
-hänet takaisin tuolille, jolta hän oli noussut ylös, ja istuuduin
-hänen vastapäätänsä. Pikku äreä lemmikkikoira oli huoneessa,
-ja minä odotin, että se tervehtisi minua muristen ja haukkuen.
-Kummastuksekseni oli pieni, oikkuisa elukka vallan toisella päällä,
-hyppäsi pyytämättä polvelleni ja pisti luottavasta huippuisen
-kuononsa käteeni samana hetkenä, kuin minä istuuduin tuolille.
-
-"Te istuitte usein minun polvellani lapsena ollessanne, rakas neiti",
-sanoin minä, "ja nyt näyttää Teidän pikku koiranne päättäneen ottaa
-tyhjän paikan haltuunsa. Oletteko Te maalannut tuon sievän taulun?"
-
-Minä osoitin albumiin, joka oli pöydällä edessäni ja jota hän selvään
-oli katsellut ennen minun huoneeseen tuloani. Sillä lehdellä joka
-oli levällään, oli pieni, hyvin tehty vesivärimaisema. Tämä maisema
-oli aiheuttanut minun kysymykseni -- epäilemättä sangen vähäpätöisen
-kysymyksen, mutta kuinka olisin minä heti ensi silmänräpäyksessä
-voinut alkaa puhua vakavista asioista?
-
-"Ei", sanoi hän ja katsoi hämmentyneenä kirjasta poispäin, "se ei ole
-minun maalaamani."
-
-Hänellä oli vielä jäljellä lapsuuden aikuinen tapansa leikkiä
-ensimäisellä pikkukapineella, joka sattui hänen käteensä,
-keskustellessaan jonkun kanssa. Tässä tilaisuudessa laski hän
-toisen kätensä albumille ja hiveli sormellaan hajamielisesti pienen
-maalauksen reunaa. Hänen muotonsa sai yhä surumielisemmän ilmeen.
-Hän ei katsonut enemmän tauluun kuin minuunkaan. Hänen silmänsä
-harhailivat levottomasti yhdestä esineestä toiseen, ja näkyi
-selvästi, että hän aavisti, mistä minä tahdoin puhua hänen kanssaan.
-Kun minä huomasin tämän, katsoin minä parhaaksi käydä asiaan
-hukkaamalla niin vähän aikaa kuin mahdollista.
-
-"Yksi niistä syistä, joiden takia minä olen pyytänyt nähdä Teitä,
-rakas nuori neitini, on toivomukseni ottaa jäähyväiset, ennenkun
-matkustan", aloin minä. "Jo tänään täytyy minun palata Lontooseen ja
-ennen sitä täytyy minun puhua kanssanne muutamia sanoja asioistanne."
-
-"Olen varsin pahoillani, kun Teidän täytyy matkustaa, herra Gilmore",
-sanoi hän ja katsoi ystävällisesti minuun. "Nähdessäni Teidät täällä
-muistuvat mieleeni muinoiset onnelliset päivät."
-
-"Minä toivon vielä saavani kerran tulla takaisin palauttamaan nämä
-rakkaat muistot Teille", jatkoin minä, "mutta kun vastaisuus on
-epävarma, täytyy minun ottaa tilaisuus huomioon ja puhua nyt Teidän
-kanssanne. Minä olen vanha lakimies, mutta minä olen myöskin Teidän
-vanha ystävänne, ja varmaankaan ette katsone minua uhkarohkeaksi,
-jos minä muistutan Teitä, että Te mahdollisesti tulette sir Percival
-Glyden puolisoksi."
-
-Hän vetäsi kätensä albumilta niin nopeasti kuin olisi se muuttunut
-tuliseksi raudaksi ja polttanut häntä. Hän pani hermostuneesti
-kätensä ristiin polvellensa, katsoi eteensä lattialle, ja kasvoihin
-tuli umpimielisyyden tai tuskan ilme, en tiennyt oikein kumpiko.
-
-"Onko aivan välttämätöntä puhua minun tulevasta aviopuolisostani?"
-kysyi hän hiljaisella äänellä.
-
-"On välttämätöntä, että me mainitsemme sen", vastasin minä, "mutta
-me emme viivy siinä. Sanokaamme vain: joko Te menette naimisiin tai
-_ette_ mene. Ensinmainitussa tapauksessa täytyy minun etukäteen
-olla valmistunut laatimaan sopimuksenne enkä minä voi tehdä tätä
-ensin ottamatta huomioon Teidän toivomustanne. Tämä hetki on kenties
-minulle ainoa, joka on sitä ennen käytettävinäni. Ajatelkaamme nyt,
-että Te aiotte mennä avioliittoon, ja sallikaa minun esittää Teille
-niin muutamin sanoin kuin mahdollista, millainen Teidän asemanne
-nyt on ja millaiseksi Te voitte tehdä sen vastaisuudessa, jos Teitä
-miellyttää."
-
-Minä selitin hänelle avioliittosopimuksen tarkoituksen ja sanoin
-hänelle, millainen hänen taloudellinen asemansa oli -- ensiksi: kun
-hän nyt heti tuli täysikäiseksi, ja toiseksi: hänen setänsä kuollessa
--- minä osoitin hänelle muutamalla sanalla erotuksen sen omaisuuden
-välillä, josta hän vain nautti elinkoron, ja sen välillä, jota hän
-aivan kokonaisuudessaan hallitsisi. Hän kuunteli tarkkaavasti, mutta
-sama pakollinen ilme kasvoissaan ja kädet yhäti suonenvedontapaisesti
-ristissä polvillaan.
-
-"Ja nyt pyydän minä Teidän sanomaan minulle", jatkoin minä,
-"haluatteko jotain välipuhetta tai määräystä kysymyksessä-olevassa
-tapauksessa tehdä -- luonnollisesti holhoojanne suostumuksella,
-koskapa ette vielä ole täysikäinen."
-
-Hän liikahti levottomasti tuolilla -- silmäsi sitten nopeasti ja
-vakavasti minuun ja sanoi:
-
-"Jos niin tapahtuisi", kuiskasi hän "jos minä tulisin --"
-
-"Jos Te tulette hänen puolisokseen", koetin minä auttaa häntä.
-
-"Niin älkää hänen salliko erottaa minua Marianista", huudahti hän
-odottamattomalla voiman purkauksella. "Ah, herra Gilmore, minä pyydän
-Teitä tekemään lailliseksi oikeudeksi minulle, että saan pitää
-Marianin luonani!"
-
-Toisissa oloissa olisi minua kenties huvittanut saada laajoihin
-selittelyihini niin perin naisellinen vastaus. Mutta hänen äänessään
-ja katseessaan oli ilme, joka ei ainoastaan tukahduttanut minussa
-kaikkea hymyilemishalua, vaan herätti myöskin todellista huolta.
-Hänen sanansa -- niin harvat kuin ne olivatkin -- ilmaisivat,
-millä tuskaisella hellyydellä hän oli kiintynyt menneisyyteen, ja
-aavistivat pahaa tulevaisuudessa.
-
-"Se voidaan tehdä ystävällisen suostumuksen kautta, että Marian
-Halcombe pysähtyy Teidän luoksenne", sanoin minä. "Te ymmärsitte
-varmaankin väärin kysymykseni. Minä puhuin Teidän omaisuudestanne
-ja siitä osuudesta, jota Te itse voitte hallita. Jos Te tultuanne
-täysikäiseksi tekisitte testamenttinne, niin kenelle joutuisivat
-silloin Teidän rahanne?"
-
-"Marian on ollut sekä äitini että sisareni", sanoi tuo kiitollinen
-tyttö ja hänen silmänsä loistivat mielenliikutuksesta. "Voinko minä
-saada antaa kaikki Marianille?"
-
-"Kyllä, miks'ei, rakas, nuori neitini", vastasin minä "Mutta
-muistakaa, mikä melkoinen summa se on. Olisiko Teidän toivomuksenne,
-että kaikki joutuisi neiti Halcombelle?"
-
-Hän epäröi; punastus lehahti hänen poskillensa, ja käsi hiipi taasen
-pikku albumille.
-
-"Ei, ei kaikkea", sanoi hän. "On toinenkin Marianin ohella --"
-
-Hän vaikeni; poskensa punastui yhä enemmän, ja sormillaan löi hän
-jonkun pienemmän soittokappaleen tahtia, joka näytti tulleen hänen
-ajatuksiinsa.
-
-"Te tarkoitatte jotakin toista perheen jäsentä paitsi neiti
-Halcombea", jatkoin minä huomatessani, ett'ei hän tahtonut puhua
-enempää.
-
-Punastus levisi hänen otsaansa ja kaulaansa, ja hänen kätensä piti
-jäykästi kiinni kirjan kannesta.
-
-"On toinen", sanoi hän vastaamatta viime sanoihini, vaikka hän
-varmaankin oli kuullut ne, "on joku toinen, joka voisi pitää arvossa
-sitä, että häntä on muistettu jos minä saan antaa jotakin. Sehän ei
-voisi tehdä mitään pahaa, kun minä olen kuollut?"
-
-Hän vaikeni taasen. Hänen poskilleen levinnyt puna katosi yhtä
-nopeasti. Käsi, joka piti albumista kiinni, päästi sen ja lykkäsi
-pikku kirjan luotaan. Hän katsoi minuun hetkisen ja käänsi sitten
-päänsä pois. Hänen nenäliinansa putosi lattialle hänen muuttaessaan
-asentoa, ja nopeasti kätki hän kasvonsa käsiinsä.
-
-Surullista! Muistin hänet mitä iloisimpana ja onnellisimpana
-lapsena, joka hymyili ja tanssi päivät läpeensä, ja nähdä nyt
-hänet, nuoruutensa ja kauneutensa parhaimmassa kukoistuksessa, niin
-suruisena niin murtuneena! --
-
-Sen hämmennyksen aikana, jonka hän tuotti minulle unhotin minä
-menneet vuodet ja ne muutokset, jotka nämä vuodet olivat tuoneet
-suhteessamme toisiimme. Minä vedin tuolini lähemmäksi hänen
-tuoliaan, otin ylös nenäliinan matolta ja poistin hiljaa kädet hänen
-kasvoiltaan. "Älkää itkekö, rakas, nuori ystäväni", sanoin minä ja
-pyyhin kyyneleet kädelläni hänen silmistään, aivankuin hän olisi
-ollut sama pikku Laura Fairlie kuin 10 vuotta takaperin.
-
-Tämä oli parhain tapa, millä minä voin rauhoittaa häntä. Hän laski
-päänsä olalleni ja hymyili lempeästi kyyneltensä keskeltä.
-
-"Olen varsin pahoillani, ett'en voinut hillitä itseäni", sanoi hän
-teeskentelemättömästi. "Minä en ole voinut hyvin -- olen viime
-aikoina tuntenut perinpohjaista heikkoutta ja hermostumista -- usein
-itken minä tietämättä itsekään miksi. Mutta nyt olen taas parempi;
-nyt voin minä vastata Teidän kysymyksiinne, paras herra Gilmore,
-niin, sen voin minä todellakin tehdä."
-
-"Ei, ei", minä vastasin, "pidämme asian kyllin käsiteltynä tällä
-kertaa. Te olette sanonut kyllin ollakseni oikeutettu tarkoin
-valvomaan Teidän etujanne -- yksityiskohdista voimme me sopia
-toisella kertaa. Lopettakaamme asiat voidaksemme rauhassa puhella
-jostakin muusta."
-
-Minä johdin keskustelun toisiin asioihin. Kymmenen minuutin kuluttua
-oli hän iloisemmalla mielialalla, ja minä nousin ylös sanoakseni
-jäähyväiset.
-
-"Tulkaa tänne takaisin", sanoi hän sydämmellisesti ja vakavasti.
-"Minä koetan paremmin ansaita Teidän ystävällisen huolenpitonne
-minusta ja minun paraastani, jos Te vain tahdotte tulla vielä kerran."
-
-Yhäti pysytteli hän menneisyydessä tuossa menneisyydessä, josta
-minä muistutin häntä tavallani, samoinkuin neiti Halcombe toisella
-tavalla. Kiusasi minua todellakin nähdä hänen silmäävän takaisin
-ratansa alkuun, juuri kun minä silmään omani loppuun.
-
-"Jos minä tulen takaisin, toivon minä näkeväni Teidät parempana",
-sanoin minä, "parempana ja onnellisempana. Jumala varjelkoon Teitä,
-kallis nuori ystäväni!"
-
-Hän vastasi vain ojentamalla minulle kätensä suudeltavaksi.
-Lakimiehilläkin on sydän, ja minun sydämmeni kärsi hieman
-poistuessani hänen luotaan.
-
-Koko minun käyntini hänen luonaan oli kestänyt tuskin enempää
-puolta tuntia eikä hän ollut lausunut minun läsnäollessani
-ainoatakaan sanaa, joka olisi voinut selittää hänen aivan ilmeisen
-vastenmielisyytensä syyn aijottuun avioliittoonsa, -- ja kumminkin
-oli hän, minun tietämättäni kuinka ja miksi, voittanut kerrassaan
-minut puolellensa. Astuessani huoneeseen oli minulla luja vakuutus
-siitä, että sir Percival Glydellä oli painavat syynsä olla tyytymätön
-hänen tapaansa kohdella häntä. Poistuessani huoneesta toivoin minä
-salaa, että hän lopullisesti ottaisi sir Percivalin puheillensa ja
-vaatisi häneltä vapautuksen lupauksestaan. Miehen, jolla on minun
-ikäni ja kokemukseni, pitäisi tietää olla horjumatta sinne ja
-tänne ilman järkevää syytä. Mitään ei minulla puolustuksekseni ole
-sanomista -- minä voin vain kertoa totuuden ja sitten lisätä: niin on
-asian laita.
-
-Lähtöni hetki lähestyi nyt. Minä lähetin sanan herra Fairlielle, että
-minä toivoin saada tulla hänen luokseen ottamaan jäähyväiset, jos hän
-niin sallisi, mutta että hänen täytyi suoda minulle anteeksi, jos se
-tapahtuisi suurimmassa kiireessä. Hän lähetti seuraavan tervehdyksen
-minulle paperilapulle lyijykynällä kirjoitettuna:
-
-"Ystävällisimmät tervehdykset ja hyvinvoinnin toivotukset, paras
-Gilmore. Kaikenlainen kiire on sanomattoman turmiollinen minulle.
-Pyydän varomaan hyvin terveyttänne. Onnellista matkaa."
-
-Heti ennen lähtöäni puhelin minä neiti Halcomben kanssa muutaman
-minuutin kahden kesken.
-
-"Oletteko sanonut Lauralle kaikki, mitä halusitte?" kysyi hän.
-
-"Kyllä", vastasin minä. "Hän on varsin heikko ja mielenliikutukseen
-altis -- olen iloinen, että Te olette pitämässä hänestä huolta."
-
-Neiti Halcombe katsoi minua tutkivasti.
-
-"Te ajattelette toisin nyt Laurasta", sanoi hän. "Nyt olette Te
-taipuvaisempi antamaan hänelle anteeksi kuin eilen."
-
-Ei kukaan järkevä mies antaudu sanakiistaan naisen kanssa. Minä
-vastasin vain:
-
-"Ilmoittakaa minulle, mitä tapahtuu. Minä en tee mitään, ennenkuin
-olen saanut kuulla Teiltä."
-
-Hän katsoi yhäti tutkivasti minua. "Minä toivon, että kaikki olisi
-loppunut, -- olisi onnellisesti ja hyvin loppunut, herra Gilmore, ja
-niin teette varmaan Tekin." Näin sanottuaan poistui hän luotani.
-
-Sir Percival seurasi minua viehättävällä kohteliaisuudella aina
-vaunun ovelle saakka.
-
-"Jos Te joskus tulette minun paikkakunnalleni", sanoi hän, "niin
-pyydän minä Teitä muistamaan, että minä mitä mieluisimmasti haluaisin
-tutustua Teihin lähemmin. Tämän perheen vanha, koeteltu ystävä on
-aina tervetullut vieras minun talooni."
-
-Tämä mies on todellakin viehättävä -- kohtelias, ymmärtävä, aivan
-ihmeteltävän vähän ylpeä -- todellinen gentleman ruumiiltaan ja
-sielultaan. Kun vaunut vierivät pois, tunsin minä mielihyvällä
-tahtovani kaikki tehdä palvellakseni sir Percival Glydeä -- kaikki
-maailmassa paitsi valmistaa avioliittosopimusta hänen vaimolleen.
-
-
-III.
-
-Viikko kului Lontooseen palaamiseni jälkeen ilman että minä sain
-mitään tietoa neiti Halcombelta.
-
-Kahdeksantena päivänä pantiin kirjoituspöydälleni kirje, johon oli
-osoite kirjoitettu hänen käsialallaan, sekä joukko muita kirjeitä.
-
-Se sisälsi, että sir Percival Glyde oli nyt saanut varman ja
-lopullisen suostumuksen ja että avioliitto, hänen toivomuksensa
-mukaan, tulisi tapahtumaan vuoden lopulla luultavasti joulukuun
-jälkipuoliskolla. Neiti Fairlien kahdeskymmenesensimmäinen
-syntymäpäivä oli maaliskuun lopussa. Tämän järjestyksen mukaan tulisi
-hän siis sir Percivalin puolisoksi kolmea kuukautta aikaisemmin, kuin
-hän tulisi täys-ikäiseksi.
-
-Minun ei olisi pitänyt hämmästyä, ei tulla surulliseksi ja
-kumminkin minä sekä hämmästyin että surin. Pieni pettynyt toive
-neiti Halcomben aivan liian lyhyen kirjeen johdosta sekausi näihin
-tunteisiin ja auttoi osaltaan saamaan mieleni tasapainostaan koko
-päiväksi. Kuudella rivillä ilmoitti neiti Halcombe uutisen tulevasta
-avioliitosta ja kolmella kertoi hän minulle, että sir Percival
-oli lähtenyt Cumberlandista ja palannut Hampshiressä olevalle
-maatilalleen. Kaksi viimeistä lausetta sisälsivät ensiksi, että
-Laura tarvitsee kovin vaihtelua ja jotakin iloista seuraa; toiseksi:
-että hän tästä syystä oli päättänyt yhdessä hänen kanssaan matkustaa
-muutamain vanhain ystäväin luo Yorkshireen. Siihen päättyi kirje
-ilman että sanallakaan selitettiin, mitkä syyt olivat aiheuttaneet
-neiti Fairlien antamaan suostumuksensa avioliittoon tuskin viikko sen
-jälkeen, kuin minä viimeksi näin hänet.
-
-Vastaisuudessa selveni tämä kaikki minulle. Minun asiani ei ole
-kuitenkaan kertoa sitä vain kuuleman mukaan. Neiti Halcombe oli
-persoonallisesti läsnä näiden asiain tapahtuessa, ja kun hänen
-kertomuksensa seuraa minun kertomustani, on hän esittävä kaiken
-aivan niin, kuin se tapahtui. Velvollisuus, mikä minulla vielä on,
-ennenkun lasken kynän kädestäni, on mainita se teko joka oli minun
-suoritettava neiti Fairlien avioliiton johdosta, nimittäin hänen
-avioliittosopimuksensa valmistaminen.
-
-Mutta ei käy oikein selvästi kertominen lukijalle tästä asiapaperista
-tekemättä ensin selvää nuoren morsiamen varallisuus-suhteista.
-Koetan tehdä selitykseni lyhyeksi ja selväksi sekä välttää niitä
-mustia termejä, jotka kuuluvat minun ammattiini. On varsin tärkeätä
-olla asiasta selvillä. Etukäteen tahdon minä ilmoittaa lukijalle,
-että neiti Fairlien perintö kysymys mitä lähimmästi koskee tätä
-hänen kohtaloidensa kertomusta, ja että lukijan täytyy huomaavasti
-ja tarkkaan pitää mielessään minun antamani tiedot, jos hän tahtoo
-oikein käsittää ne tapahtumat, jotka ovat vielä kerrottavina.
-
-Neiti Fairlien omaisuus oli kahtalaista laatua, ensiksi kiinteä
-omaisuus ja maatilat, jotka hän luultavasti saisi periä setänsä
-kuoltua, ja toiseksi se pääoma, jonka hän ehdottomasti saisi
-haltuunsa tultuaan täysikäiseksi.
-
-Tehkäämme ensin selkoa maatilasta.
-
-Neiti Fairlien isoisän (jota kutsumme herra Fairlie vanhemmaksi)
-aikana olivat perintösuhteet Limmeridgen tilaan seuraavat:
-
-Vanhemmalla herra Fairliellä oli kuollessaan kolme poikaa, Philip,
-Fredrik ja Arthur. Vanhimpana poikana sai Philip tilan haltuunsa.
-Jos hän kuolisi jättämättä poikaa, joutuisi tila toiselle veljelle
-Fredrikille, ja jos tämäkin kuolisi ilman poikaperillistä, joutuisi
-tila kolmannelle veljelle Arthurille.
-
-Tapahtui kumminkin niin, että herra Philip Fairlieltä jäi kuollessaan
-ainoastaan tytär, Laura, jota tämä kertomus käsittelee. Seurauksena
-oli, että maatila laillisessa järjestyksessä siirtyi toiselle
-veljelle Fredrikille, joka oli naimaton. Kolmas veli, Arthur, oli
-kuollut muutamia vuosia aikaisemmin kuin Philip ja jättänyt jälkeensä
-pojan ja tyttären. Poika hukkui Oxfordissa ollessaan 18-vuotias.
-Hänen kuoltuaan siirtyivät kaikki toiveet Lauralle saada Philip
-Fairlien tyttärenä vastaisuudessa periä tila, kuin hän luonnon
-järjestyksen mukaan varmaankin eläisi kauemmin kuin setänsä Fredrik
-ja kun edellytetään, että mainittu Fredrik kuolisi ilman miehisiä
-perillisiä.
-
-Jollei siis herra Fredrik Fairlie menisi naimisiin ja jollei hänelle
-syntyisi poikaa (kaksi asiaa, joita voisi vähimmän luulla) saisi
-hänen veljentyttärensä Laura periä Limmeridgen hänen kuoltuaan,
-kumminkin, kuten lukijan tulee muistaa, vain elinaikaisella
-omistusoikeudella. Jos hän kuolisi naimattomana tai lapsettomana,
-joutuisi maatila hänen serkulleen, Magdalenalle, Arthur Fairlien
-tyttärelle. Jos hän sen sijaan menisi naimisiin ja järkevä sopimus
-tehtäisiin -- sanalla sanoen sellainen, kuin minä ajattelin niin
-olisivat tilan tuottamat tulot, kolme tuhatta puntaa vuosittain,
-kokonaan hänen määrättävissään. Jos hän kuolisi ennemmin puolisoansa,
-niin voisi tämä luonnollisesti odottaa saavansa nauttia hyväkseen
-mainitun vuotuisen koron elinaikansa. Jos Laura avioliitossaan
-saisi pojan, tulisi poika perijäksi syrjäyttämällä äitinsä serkun
-Magdalenan. Sir Percivalin perintötoiveet avioliittonsa kautta neiti
-Fairlien kanssa, mikäli ne koskivat kiinteää omaisuutta, olivat siis
-herra Fredrik Fairlien kuollessa kahtalaiset: ensiksi vuotuiset
-kolme tuhatta puntaa (hänen rouvansa myöntymyksen mukaan rouvan
-eläessä ja laillisella oikeudella hänen kuoltuaan, jos sir Percival
-eläisi kauemmin häntä) ja toiseksi perintöoikeus Limmeridgeen hänen
-pojallensa, jos heille syntyisi avioliitossa sellainen.
-
-Sellainen oli kiinteän omaisuuden ja sen tuottamain tulojen
-laita, jos neiti Fairlie menisi avioliittoon. Tähän asti ei ollut
-uskottavaa, että syntyisi mitään vaikeutta tai erimielisyyttä
-käsityksessä morsiamen avioliittosopimukseen nähden sir Percivalin
-lainoppineen avustajan ja minun välillä.
-
-Meidän täytyy sitten mainita muutamia sanoja siitä pääomasta, jonka
-neiti Fairlie saisi, kun hän nyt heti täytettyään kaksikymmentäyksi
-vuotta tulisi täysikäiseksi.
-
-Tämä osa hänen perintöään oli jo yksistään pieni varsin
-kaunis omaisuus. Sen oli hänen isänsä testamentannut hänelle
-ja oli se kaksikymmentätuhatta puntaa. Sitä paitsi nosti hän
-vielä kymmenentuhannen punnan korot, joka summa vasta hänen
-kuoltuaan joutuisi hänen tädillensä Eleonorelle, hänen isänsä
-ainoalle sisarelle. Lukija saa varsin selvän käsityksen perheen
-taloudellisista asioista, jos minä pysähdyn hetkiseksi selittämään,
-miksi tädin pitäisi odottaa saadaksensa perintönsä veljentyttärensä
-kuoltua.
-
-Herra Philip Fairlie oli elänyt parhaimmassa sovussa sisarensa
-Eleonoren kanssa niin kauan, kuin tämä oli naimaton. Mutta kun hän
-verrattain nuorena meni naimisiin ja tämä avioliitto yhdisti hänet
-italialaiseen eli paremmin sanoen italialaiseen aatelismieheen,
-koskapa häntä kutsuttiin kreiviksi, niin paheksui herra Fairlie siinä
-määrässä hänen menettelyään, ett'ei hän koskaan tahtonut tietää
-hänestä sen enempää, ja menipä vielä niin pitkälle, että pyyhki hänen
-nimensä testamentista. Perheen muut jäsenet katsoivat kumminkin
-tämän tyytymättömyyden vakavan ilmaisun liian kohtuuttomaksi
-ja kovaksi. Kreivi Tosco ei ollut, vaikk'ei tosin rikas mies,
-ollenkaan mikään köyhtynyt seikkailija. Hänellä oli pieni, mutta
-riittävä tulo elääkseen, hän oli oleskellut useampia vuosia
-Englannissa ja päässyt parhaimpaan seurapiiriin. Nämä suositukset
-eivät kumminkaan merkinneet mitään herra Fairlien lepyttämiseksi.
-Monessa käsityskannassaan oli hän vanhan koulun katsannon omistanut
-englantilainen ja kammoi ulkomaalaista vain siitä syystä, että tämä
-oli ulkomaalainen. Ainoa myönnytys, johon hän muutamien vuosien
-kuluttua saatiin suostumaan, ja sekin neiti Fairlien nimenomaisella
-välityksellä, oli, että hän jälleen merkitsi sisarensa nimen
-testamenttiin, mutta kumminkin siten, että sisar kylläkin kauan saisi
-odottaa perintöänsä, kun taas sen korko joutuisi hänen tyttärelleen
-tämän elinaikana, ja itse pääoma, jos täti kuolisi ennen tytärtä,
-siirtyisi hänen veljentyttärelleen Magdalenalle. Kun ottaa huomioon
-molempain naisten erilaisen iän, niin jäivät, luonnon tavallisen
-menon mukaan, tädin toiveet saada nuo kymmenentuhatta puntaa varsin
-epäiltäviksi, ja rouva Foscon viha purkausi veljen menettelystä
-niin väärin, kuin se tavallisesti sellaisissa tapauksissa purkautuu
-hän ei nimittäin tahtonut koskaan nähdä veljentytärtään eikä häntä
-voitu saada uskomaan, että hänen oli juuri kiittäminen neiti
-Fairlien välitystä siitä, että hänen veljensä ollenkaan muisti häntä
-testamentissaan.
-
-Näin oli niiden kymmenentuhannen punnan laita. Tässäkään ei voisi
-mitään erilaista käsitystä tulla sir Percivalin lakimiehen kanssa.
-Korko tulisi vapaaherran rouvalle ja vasta hänen kuolemansa jälkeen
-siirtyisi pääoma hänen tädilleen tai serkulleen.
-
-Helpompien kysymysten poistettua tulin minä lopulta pulmallisimpaan
-kohtaan -- noihin kahteenkymmeneentuhanteen puntaan.
-
-Tämän summan omisti kieltämättä neiti Fairlie itse, kun hän nyt
-pian täytti kaksikymmentäyksi vuottansa, ja koko hänen vastainen
-hallinto-oikeutensa siihen riippui ennen kaikkia niistä ehdoista,
-jotka minä voin hänen puolestaan tehdä aviosopimukseen. Kaikki muut
-sen pykälät olivat lyhyesti sanoen vain pro forma (muodon vuoksi)
-eikä niitä tarvitse tässä toistaa. Mutta se osa, joka sisältää
-yllämainitun kohdan, on liian tärkeä sivuutettavaksi. Muutamat rivit
-riittävät kyllä tehdäkseen lukijalle selkoa siitä.
-
-Minun ehdotukseni noiden kahdenkymmenentuhannen punnan suhteen
-oli yksinkertaisesti seuraava: Koko summa sijoitettaisiin siten,
-että vaimo saisi sen koron elinaikansa, samoin sir Percival hänen
-kuoltuaan, jonka jälkeen pääoma joutuisi heidän lapsilleen. Mutta
-perillisten puutteessa voisi vaimo testamentata sen kenelle haluaisi,
-ja tästä syystä pidätin minä hänelle oikeuden tehdä testamentinkin.
-Seuraus tästä kaikesta oli helposti nähtävissä. Jos lady Glyde
-kuolisi perillisittä, niin voisi hänen sisarpuolensa, neiti Halcombe,
-tai ketkä sukulaiset tai ystävät tahansa, joita hän tahtoisi muistaa,
-hänen puolisonsa kuoltua päästä nauttimaan niin suurta rahaosuutta,
-kuin hän haluaisi määrätä. Jos hän sen sijaan jättäisi perillisiä,
-niin olisi heillä luonnollisesti etuoikeus muihin nähden. Tämä oli
-minun ehdotukseni, ja minä luulen, ett'ei kukaan tämän lukija voi
-kieltää sen tarkoittaneen tasapuolista oikeutta joka taholle.
-
-Saamme nyt nähdä kuinka vapaaherra vastaanotti ehdotukseni.
-
-Juuri siihen aikaan, kun minä sain neiti Halcomben kirjeen, oli
-minulla tavallista kiireempiä tehtäviä. Mutta minä hankin kumminkin
-tilaisuuden valmistaa avioliittosopimuksen. Tämän valmistuttua
-lähetin minä sen sir Percivalin lakimiehelle hyväksyttäväksi viikon
-kuluessa siitä päivästä lukien, jolloin minä sain tiedon tulevasta
-avioliitosta.
-
-Kaksi päivää myöhemmin sain minä asiakirjat takaisin vapaaherran
-asianajajan tekemillä huomautuksilla. Hänen väitteensä näyttivät
-alussa olevan varsin pikkumaisia ja vähäpätöisiä, kunnes hän tuli
-noihin kahteenkymmeneen tuhanteen puntaan. Tässä oli reunaan vedetty
-punaisella musteella kaksi riviä ja niille kirjoitettu seuraava
-huomautus:
-
-_"Ei hyväksyttävä_. Pääoma siirtyköön sir Percival Glydelle, jos hän
-eläisi lady Glyden jälkeen ja jollei mitään rintaperillisiä olisi."
-
-Tämä tahtoi sanoa, ett'ei penniäkään noista
-kahdestakymmenestätuhannesta punnasta joutuisi neiti Halcombelle tai
-jollekin muulle lady Glyden ystävälle. Jos hän kuolisi lapsettomana,
-pistäisi hänen miehensä koko summan taskuunsa.
-
-Minun vastaukseni tähän odottamattomaan ehdotukseen oli niin lyhyt ja
-luja kuin mahdollista:
-
-"Paras herrani! Neiti Fairlien avioliittosopimukseen nähden vaadin
-minä, että kohta, jota vastaan Te olette tehnyt huomautuksia, pysyy
-sellaisenaan aivan muuttamatta, j.n.e." Neljännestunnin kuluttua
-oli minulla vastaväite käsissäni. "Paras herrani! Neiti Fairlien
-avioliittosopimukseen nähden vaadin minä, että minun punasella
-musteella tekemiäni huomautuksia seurataan aivan muuttamatta.
-Suurimmalla kunnioituksella j.n.e." Puhuaksemme meidän aikamme
-rengonkielellä olimme me molemmat nyt kauniisti "liistarissa"
-eikä meillä ollut mitään muuta keinoa valittavana kuin kääntyä
-asianomaisiin päämiehiimme.
-
-Asiain nykyisellä kannalla ollessa -- kun neiti Fairlie ei vielä
-ollut täyttänyt kahtakymmentäyhtä vuottaan -- oli hänen holhoojansa,
-herra Fredrik Fairlie minun päämieheni. Minä kirjoitin hänelle saman
-päivän postissa ja esitin asian aivan niin, kuin se oli, minä en
-esittänyt hänelle ainoastaan jokaista syytä, millä minä olisin voinut
-vaikuttaa häneen pysyttämään sopimusta sellaisenaan, kuin minä olin
-sen tehnyt, vaan minä osoitin myöskin selvään sen ahneuden, joka oli
-tehtyjen väitteiden pohjana, noihin kahteenkymmeneentuhanteen puntaan
-nähden. Mikäli minä olin voinut tutustua näissä neuvotteluissa sir
-Percivalin asioihin, oli käynyt minulle liiankin selväksi, että hänen
-tilansa oli sanomattoman velkainen ja että hänen tulonsa vaikkakin
-kirjaimellisesti varsin suuret, kumminkin todellisuudessa hänen
-asemassaan olivat melkein mitättömät. Näin ollen oli selvän rahan
-hankkiminen sir Percivalille elämisen ehto, ja hänen asianajajansa
-tekemä huomautus avioliittosopimusta vastaan ei ollut muuta kuin
-suora, itsekäs huomautus tästä.
-
-Herra Fairlien vastaus tuli minulle seuraavassa postissa ja näytti
-olevan mitä suurimmassa määrässä hämärä ja ahdasmielinen. Sujuvaksi
-englanniksi käännettynä kuului se seuraavasti:
-
-"Tahtoisiko kunnon Gilmore olla niin sanomattoman hyvä jättääkseen
-vaivaamatta ystäväänsä ja päämiestään sellaisella pikkuasialla
--- vain kaukaisella mahdollisuudella? Olisiko uskottavaa, että
-nuori nainen, tuskin kaksikymmentäyksi vuotta vanha, kuolisi
-ennen miestään, joka on neljäkymmentäviisi vuotias? Ja kuolisi
-lapsettomana? Ja olisiko mahdollista tässä pahassa maailmassa
-arvostella liian korkealle lepoa ja rauhaa? Jos nämä kaksi taivaan
-lahjaa voidaan vaihtaa niin mitättömään pikku asiaan kuin varsin
-epäiltävään mahdollisuuteen menettää kaksikymmentätuhatta puntaa,
-niin eikö se olisi siunattu onni? Miksi ei siis suostua siihen?"
-
-Minä nakkasin harmistuneena kirjeen kädestäni. Juuri kuin se
-oli pudonnut lattialle, kuulin minä jonkun koputtavan ovelle,
-ja sir Percivalin asianajaja, herra Merriman, astui huoneeseen.
-On monenlaatuisia viekkaita asianajajia tässä maailmassa, mutta
-luullakseni on kaikkein vaikein selvitä niistä, jotka reippaan ja
-iloisen luonteen varjolla koettavat viekkaudella voittaa. Lihavan,
-hyvinvoivan hymyilevän asianajajan kanssa on kaikista ilkein
-toimeentulla. Herra Merriman kuului tähän luokkaan.
-
-"No, kuinka meidän kunnon herra Gilmoremme voi?" alkoi hän heti
-ihastuneena omaan rakastettavaisuuteensa. "Olen varsin iloinen
-nähdessäni Teidät, sir, niin erinomaisen terveenä. Kävelin ohi
-porttinne ja ajattelin, että kernaasti voin pistäytyä sisäänkin, jos
-Teillä kenties olisi jotakin sanottavaa minulle. Tehkäämme, jos Teitä
-miellyttää, persoonallisesti selvä tuosta asiasta! Oletteko Te saanut
-päämieheltänne jotakin tietoa?"
-
-"Kyllä. Onko Teillä jotakin omaltanne?"
-
-"Arvoisa hyvä herrani! Minä toivon, että hän antaisi minulle joitakin
-varsinaisia toimintaohjeita -- minä toivon kaikesta sydämmestäni,
-että olisin vapaa kaikesta vastuunalaisuudesta, mutta hän on
-taipumaton -- oikeammin sanoen mitä itsepäisin -- enkä minä selviä
-siitä. 'Merriman, minä jätän yksityiskohdat Teidän tehtäväksenne.
-Tehkää minkä katsotte olevan oikein minun etuihini nähden ja pitäkää
-minua ikäänkuin persoonallisesti poissa-olevana, kunnes asia on
-oikealla tolallaan'. Näin lausui sir Percival minulle pari viikkoa
-sitten, enkä minä pääse hänen kanssaan sen pitemmälle, kuin että
-saan kuulla samat sanat. Minä en ole mikään kohtuuton mies, kuten
-hyvin tiedätte, herra Gilmore. Hyvässä luottamuksessa voin minä sanoa
-Teille, että minä mieluummin pyyhkisin pois tällä hetkellä tuon
-tekemäni huomautuksen. Mutta jollei sir Percivalia saada varmemmin
-lausumaan mielipidettään asiasta -- jos sir Percival sokeasti jättää
-kaikki minun ratkaistavakseni, niin mitäpä muuta minä voin tehdä,
-kuin mitä tarkimmin valvoa hänen etujaan? Käteni ovat sidotut --
-ettekö näe sitä, paras sir? Käteni ovat todellakin sidotut."
-
-"Teidän mielestänne pitää siis muistutus paikkansa?"
-
-"Tietysti, peijakas soikoon. Mitäpä minä muutakaan voin." Hän meni
-uunin luo, lämmitteli itseään ja hyräili erään iloisen laulun
-loppusäkeitä kauniilla, täyteläisellä bassoäänellä. "Mitä sanotaan
-teidän puoleltanne?" jatkoi hän. "Olkaa hyvä, sanokaa minulle -- mitä
-sanotaan siellä?"
-
-Minua hävetti kertoa hänelle sitä. Minä koetin voittaa aikaa --
-ei, sitä pahemminkin. Minun lainopillinen vaistoni voitti paremmat
-tunteeni ja minä koetin houkuttaa häntä myöntymään.
-
-"Kaksikymmentätuhatta puntaa on kyllin suuri summa hävittääkseen
-kaiken toivon nuoren naisen ystäviltä", sanoin minä.
-
-"Aivan oikein", vastasi Merriman katsellen miettivästi saappaihinsa.
-"Oikein huomautettu, sir -- aivan oikein huomautettu!"
-
-"Sopimus, joka tarkoittaisi yhtä hyvin vaimon kuin miehenkin etua, ei
-kenties olisi ollut minun päämiehelleni täysin vastenmielinen." Menin
-askeleen pitemmälle. "No hyvä, sir, tämä vaikeus selvenee kenties
-molemminpuolisella myönnytyksellä. Mikä on vähin, mihin tahdotte
-tyytyä?"
-
-"Vähin, mihin me tyydymme", sanoi herra Merriman "on
-yhdeksäntoistatuhatta yhdeksänsataa yhdeksänkymmentäyhdeksän puntaa,
-yhdeksän shillingiä, yksitoista penceä ja kolme äyriä. Ha, ha, haa!
-suokaa anteeksi, herra Gilmore, että lasken hieman leikkiä."
-
-"Siinä leikissä ei ole mitään, mikä viehättää", huomautin minä.
-"Se on melkein sen arvoinen kuin se puuttuva äyri, joka sen on
-aiheuttanut".
-
-Herra Merriman oli ihastunut. Hän nauroi minun huomautukselleni niin,
-että huone kaikui. Minä en ollut puoleksikaan niin hyvällä tuulella.
-Minä kävin taas asiaan ja tein lopun keskustelustamme.
-
-"Tänään on perjantai", sanoin minä. "Sallikaa minulle aikaa ensi
-tiistaihin lopullisen vastauksen antamiseen".
-
-"Sanomattoman mielelläni", vastasi vanha toverini. "Vaikka
-pitemmältikin, paras sir, jos Teitä miellyttää." Hän otti hattunsa
-mennäkseen, mutta kääntyi vielä kerran ja sanoi: "Kesken puheen,
-ovatko Teidän päämiehenne Cumberlandissa sattumalta kuulleet mitään
-siitä naisesta, joka kirjoitti nimettömän kirjeen?"
-
-"Ei sanaakaan sen enempää", vastasin minä. "Oletteko Te kenties
-päässyt hänen jäljilleen?"
-
-"Emme vielä", vastasi herra Merriman, "mutta me emme ole epätoivoisia.
-Sir Percival epäilee, että joku salaa häntä, ja me annamme vartioida
-tätä _jotakin._"
-
-"Te tarkoitatte vanhaa naista, joka oli hänen matkassaan
-Cumberlandissa?" kysyin minä.
-
-"Aivan toista henkilöä, sir", vastasi herra Merriman. "Me emme
-ole vielä onnistuneet saamaan vanhaa naista käsiimme. Tämä joku,
-jota minä tarkoitan, on mies. Me pidämme häntä silmällä täällä
-Lontoossa ja epäilemme suuresti, että hän auttoi häntä karkaamaan
-mielisairaalasta. Sir Percival tahtoi ottaa hänet pieneen
-kuulusteluun heti, mutta minä kielsin. Jos häneltä aletaan kysellä,
-pitää hän vain varansa; parempi silloin vartioida häntä ja odottaa.
-Me saamme siis nähdä, kuinka asia sujuu. Se on kuitenkin vaarallinen
-nainen olemaan irrallaan, herra Gilmore, ei kukaan tiedä, mitä hän
-ensi kerralla ottaa tehtäväkseen. Hyvästi, paras sir. Tiistaina siis
-on minulla kunnia kuulla lähemmin."-- Hän hymyili nöyrästi ja läksi.
-
-Keskustelun jälkipuolella virkaveljeni kanssa oli huomioni vähän
-kiintynyt siihen. Minä olin niin levoton sopimuksen tekemisestä, että
-minä tuskin voin ajatella mitään muuta, ja samalla hetkellä, kuin
-minä jäin yksikseni, aloin minä miettiä, mihin toimenpiteisiin minun
-mahdollisesti pitäisi ryhtyä.
-
-Jos olisi ollut toinen päämies, niin olisin minä seurannut saamiani
-ohjeita, niin vastenmielistä kuin se minusta aina oli ollutkin, ja
-heittänyt silleen noiden kahdenkymmenentuhannen punnan ajattelemisen.
-Mutta kun asia koski neiti Fairlietä, oli minun mahdoton menetellä
-niin kaupantapaisesti. Minä tunsin todellista kiintymystä häneen ja
-muistin kiitollisuudella, kuinka hänen isävainajansa oli ollut minun
-paras ystäväni ja suosijani, joka minulla on ollut. Minä halusin niin
-todellisesti valvoa hänen etuaan laatiessani hänen sopimustaan, kuin
-minä en olisi ollutkaan mikään vanhapoika, vaan hän minun tyttäreni,
-ja minä päätin olla säästämättä mitään vaivoja ja persoonallisia
-uhrauksia hänen hyväkseen. Ei ollut ajattelemistakaan kirjoittaa
-vielä kerta herra Fairlielle, se olisi ollut vain uusi aihe hänelle
-vetäytyä pois asiasta. Mutta jos minä matkustaisin sinne ja saisin
-mieskohtaisesti tavata häntä, niin ehkäpä siitä olisi minulle
-suurempi hyöty. Huominen päivä oli lauantai. Minä päätin ottaa
-matkalipun ja antaa vanhan ruumiini täristä matkalla Cumberlandiin,
-toivoen saavani herra Fairlien menettelemään oikein, riippumattomasti
-ja järkevästi. Toivoni ei ollut suuri, sen tietää taivas, mutta
-rauhoittaisinhan minä siten ainakin omaatuntoani. Olisinhan minä
-silloin tehnyt kaiken voitavani suojellakseni vanhan ystäväni ainoaa
-lasta.
-
-Ilma oli kaunis lauantaina; aurinko paistoi kirkkaasti ja tuuli
-oli lännessä. Minä olin viime aikoina taaskin alkanut tuntea sitä
-huimausta ja pakotusta päässäni, jota vasten lääkärini jo kaksi
-vuotta sitten oli varoittanut minua olemaan varuillani ja minä
-päätin sen vuoksi ottaa hieman ylimääräistä liikuntoa, lähettää
-matkalaukkuni Eustonsquaren asemalle ja kävellä itse sinne jalkasin.
-Kun tulin Holborneen, kohtasin minä herran, joka käveli kiirein
-askelin; nähdessään minut pysähtyi hän heti ja puhutteli minua. Se
-oli herra Walter Hartright.
-
-Jollei hän olisi tervehtinyt ensin, niin olisin minä luultavasti
-unhottanut sen tekemättä. Hän oli niin muuttunut että minä tuskin
-tunsin häntä. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja kuihtuneet --
-liikkeet nopeat ja epävarmat -- ja hänen pukunsa, jonka minä muistin
-olleen niin huolellisesti hoidetun ja aistikkaan nähdessäni hänet
-Limmeridgessä, oli nyt niin laiminlyöty, että minä melkein olisin
-hävennyt saadessani nähdä jonkun kirjureistani niin huolimattomasti
-puettuna.
-
-"Onko kauan siitä, kun palasitte Cumberlandista?" kysyi hän. "Minä
-olen äskettäin saanut kirjeen neiti Halcombelta. Huomaan, että
-sir Percival Glyden selitys on katsottu tyydyttäväksi. Tapahtuuko
-avioliitto piakkoin? Tiedättekö Te, herra Gilmore, sattumalta sen?"
-
-Hän puhui niin nopeasti ja kysymykset seurasivat toisiansa niin
-sekavasti ja kummallisesti, että minä tuskin ehdin seurata niitä.
-Kuinka tuttu hän lyhyt aikaa sitten lieneekin ollut Limmeridgen
-perheen kanssa, en minä voinut katsoa hänellä olevan mitään oikeutta
-vaatia tietoja heidän yksityisistä asioistaan. Ja minä päätin sen
-vuoksi aivan lyhyesti tyydyttää hänen uteliaisuuttaan neiti Fairlien
-avioliiton suhteen.
-
-"Aika on näyttävä sen, herra Hartright", sanoin minä, "aika on
-näyttävä sen. Jos me seuraamme sanomalehtiä, niin luulen minä aivan
-varmaan näkevämme niistä. Suokaa anteeksi, että sanon -- mutta
-minusta tuntuu ikävältä, ett'ette näytä niin terveeltä kuin viimeksi
-Teitä nähdessäni."
-
-Pikainen, hermostunut värähdys hänen suunsa ja silmiensä ympärillä
-sai minut heti katumaan, että minä olin vastannut niin varovaisesti.
-
-"Minulla ei ollut mitään oikeutta kysyä hänen avioliittoansa", sanoi
-hän katkerasti. "Minun täytyy odottaa kuten muidenkin, kunnes näen
-sen sanomalehdistä. Niin", jatkoi hän, ennenkuin olin ehtinyt tehdä
-mitään anteeksipyyntöä, "minä en ole voinut oikein hyvin viime
-aikoina. Minä tarvitsen asuinpaikan ja toiminnan muutosta. Teillä on
-täällä laajat asioimistuttavuudet, herra Gilmore. Jos Te saisitte
-kuulla puhuttavan jostakin retkikunnasta, joka tarvitsee mukaansa
-piirustajaa ja jollei Teillä ole jotakin ystävää, jolle Te toivotte
-hankkia paikkaa, niin olisin minä Teille sangen kiitollinen, jos Te
-tahtoisitte antaa minulle tiedon siitä. Minä voin vastata siitä, että
-minun todistukseni ovat hyvät, enkä minä pidä väliä sillä, mihin
-minä joudun matkustamaan, millainen ilmanala on ja kuinka kauan saan
-olla poissa." Hän katsoi ympärilleen tätä puhuessaan kummallisella,
-epäluuloisella tavalla, ikäänkuin hän olisi uskonut jonkun vartioivan
-siinä kansanjoukossa, joka tunkeili kaikille suunnille ympärillämme.
-
-"Jos saan kuulla jotain sellaisesta paikasta niin ilmoitan minä
-siitä aivan varmaan Teille", sanoin minä ja ollakseni kieltämättä
-häneltä aivan kaikkia uutisia Fairlien perheestä lisäsin minä:
-"Hetkisen kuluttua matkustan minä Limmeridge-Houseen asiain takia.
-Neiti Halcombe ja hänen sisarensa ovat nyt matkustaneet Yorkshireen
-tapaamaan muutamia ystäviä."
-
-Hänen kasvonsa kirkastuivat ja hän näytti aikovan vastata jotakin,
-mutta taas huomasin minä saman hermostuneen värähdyksen hänen suunsa
-ja silmiensä ympärillä. Hän tarttui vain minun käteeni, puristi sitä
-kovasti ja hävisi väkijoukkoon lausumatta enää sanaakaan. Vaikka
-hän oli melkein aivan vieras minulle, pysähdyin minä kumminkin
-hetkiseksi ja katsoin hänen perästään tuskaisesti. Minä olin vuosien
-kuluessa ammatissani riittävästi saanut oppia tuntemaan nuoria
-miehiä voidakseni ulkonaisista merkeistä päättää, kun he olivat
-häviöön joutumaisillaan, ja jatkaessani matkaani asemalle täytyi
-minun ikäväkseni sanoa, että minä tunsin olevani varsin epäilevällä
-kannalla herra Hartrightin tulevaisuuden suhteen.
-
-
-IV.
-
-Kun minä matkustin varhaisella junalla, saavuin minä Limmeridgeen
-oikeissa ajoin ennen päivällistä. Koko talo oli autio ja synkkä.
-Olin odottanut, että kiltti rouva Vesey pitäisi minulle seuraa
-nuorten naisten poissa-ollessa, mutta hän oli sulkeunut omiin
-huoneisiinsa kylmettymisen takia. Palvelijat olivat niin hämmästyneet
-minun tulostani, että he juoksivat sinne ja tänne ja tekivät
-tyhmiä erehdyksiä. Vieläpä hovimestarikin, joka oli kyllin vanha
-mies tietääkseen paremmin, asetti eteeni pullon portviiniä, joka
-oli aivan jääkylmä. Tiedonannot herra Fairlien terveydestä olivat
-tavanmukaiset, ja kun minä lähetin hänelle pyynnön saada puhutella
-häntä, sain minä sen vastauksen, että hän suurimmalla mielihyvällä
-tahtoisi ottaa vastaan minut huomis-aamuna, mutta että tieto minun
-odottamattomasta saapumisestani oli saattanut hänelle vaikean
-sydämmentykytyksen koko loppuillaksi. Myrsky suhisi surullisesta koko
-yön ja kummallisia valittavia ääniä kuului milloin siellä, milloin
-täällä autiossa talossa. Minä nukuin varsin huonosti ja nousin ylös
-aika huonolla tuulella syödäkseni aamiaisen aivan yksin seuraavana
-aamuna.
-
-Kello kymmenen saatettiin minut herra Fairlien luo. Hän oli
-tavallisessa huoneessaan, tavallisella tuolillaan ja tavallisessa
-levottomuutta herättävässä ruumiin ja sielun terveydentilassaan. Kun
-minä tulin sisään, seisoi hänen kamaripalvelijansa hänen edessään
-ja piti hänen katsellakseen piirustussalkkua, joka oli yhtä pitkä
-ja leveä kuin minun kirjoituspöytäni kansi. Säälittävä ranskalainen
-irvisti epätoivoisimmalla naamalla maailmassa ja näytti olevan aivan
-sortumaisillaan lattiaan väsymyksestä, samalla kun hänen herransa
-välinpitämättömän hitaasti käänsi salkun lehtiä ja suurennuslasin
-avulla etsiskeli sen kätkettyjä kauneuksia.
-
-"Te, paras kaikista hyvistä vanhoista ystävistä", sanoi herra Fairlie
-nojaten mukavasti taaksepäin tuolissaan, ennenkun hän voi katsoa
-minuun, "voitteko Te _oikein_ hyvin? Kuinka sydämmellisen kiltisti
-teittekään tullessanne katsomaan minua yksinäisyydessäni kunnon
-Gilmore!"
-
-Olin odottanut, että palvelija lähetettäisiin pois minun tullessani,
-mutta merkkiäkään siihen ei voitu huomata. Siinä seisoi hän yhäti
-isäntänsä tuolin edessä, vapisten piirustusten painon takia, ja siinä
-istui herra Fairlie tyyneesti pyöritellen suurennuslasia valkoisten
-sormiensa ja peukalon välissä.
-
-"Olen matkustanut tänne puhuakseni Teidän kanssanne varsin tärkeästä
-asiasta", sanoin minä, "suokaa anteeksi minulle pyyntöni, että me
-jäämme kahden kesken."
-
-Onneton kamaripalvelija silmäsi kiitollisesti minuun. Herra Fairlie
-toisti hiljaisella äänellä minun viimeiset sanani: "jäämme kahden
-kesken" -- mahdollisimman suurella hämmästyksen ilmeellä.
-
-Minua ei haluttanut kuluttaa aikaa turhaan ja minä päätin siis
-kiiruusti saada pyyntöni kuulluksi.
-
-"Minä pyydän, että Te sallitte tämän miehen mennä tiehensä", sanoin
-minä osoittaen palvelijaa.
-
-Herra Fairlie rypisti kulmakarvojansa, ja hänen suupielissään väikkyi
-ivallinen hämmästys.
-
-"Tämän miehen", toisti hän. "Ah, Te vanha, leikkisä Gilmore, mitähän
-Te mahtanette oikein tarkoittaa kutsuessanne häntä _mieheksi_?
-Mikä hän on mies. Puoli tuntia sitten, ennenkun minä tahdoin saada
-piirustukseni, ansaitsi hän ehkä miehen nimen ja mahdollisesti
-ansaitsee hän sen puoli tuntia myöhemminkin, kun minä en enää katsele
-niitä, mutta nyt on hän yksinkertaisesti vain kirjateline. Mitäpä
-tekee, jos kirjateline on huoneessa?"
-
-"Minun täytyy väittää vastaan. Kolmannen kerran pyydän minä siis,
-herra Fairlie, että me jäämme kahden."
-
-Ääneni ja esiintymiseni ei jättänyt enää hänelle muuta valinnan varaa
-kuin täyttää pyyntöni. Hän katsoi palvelijaansa ja osoitti vihaisesti
-vieressään olevalle tuolille.
-
-"Pane salkku tuohon ja mene matkoihisi", sanoi hän. "Äläkä suututa
-minua sotkemalla paikkaa, johon jo olen ehtinyt tulla. Tiedätkö vai
-etkö tiedä, missä kohden kirjaa minä olen? Tiedätkö, _varmaan_? Ja
-oletko asettanut soittokellon niin, että saan sen heti käsiini?
-Sanoitko 'kyllä?' No, miksi turkasen nimessä et laputa matkoihisi?"
-
-Kamaripalvelija meni. Herra Fairlie kiemurteli tuolissa, kuivasi
-suurennuslasiansa hienolla kamaripalttinanenäliinallaan ja huvitti
-itseään silmäämällä syrjään piirustussalkkua. Ei ollut helppoa pitää
-mieltäni tasapainossa näiden koettelemusteni aikana, mutta minä pidin
-kumminkin.
-
-"Minä olen vaivoin päässyt tulemaan tänne", sanoin minä, "voidakseni
-suojella Teidän veljentyttärenne ja Teidän perheenne etuja, ja
-luullakseni on minulla pieni oikeuskin pyytää Teitä seuraamaan
-esitystäni."
-
-"Älkää kiusatko minua!" huudahti herra Fairlie ja vaipui avuttomasti
-kokoon tuoliinsa suljetuin silmin. "Taivaan tähden, älkää kiusatko
-minua. Minä en ole kyllin vahva kestääkseni sitä."
-
-Minä olin vakavasti päättänyt pysyä tyynenä Laura Fairlien vuoksi.
-
-"Asiani", jatkoin minä, "on pyytää Teitä vielä kerran ajattelemaan
-tarkemmin sitä, mitä Te minulle kirjoititte, eikä hylkäämään
-veljentyttärenne ja kaikkien häntä lähinnäolevain oikeuksia. Sallikaa
-minun vielä kerran sanoa Teille, kuinka asian laita on."
-
-Herra Fairlie pudisti päätänsä tuskaisella ilmeellä.
-
-"Teette sydämmettömästi, herra Gilmore, oikein sydämmettömästi",
-sanoi hän. "Mutta samapa se; puhukaa nyt taivaan nimessä."
-
-Minä esitin koko kysymyksen huolellisesti hänelle; minä koetin tehdä
-sen mahdollisimman selvässä valossa. Hän nojasi taaksepäin tuolissaan
-suljetuin silmin kokoajan minun puhuessani. Kun minä olin lopettanut,
-avasi hän raukeasti silmänsä, otti hopeaisen hajuvesipullonsa
-pöydältä ja veti sieramiinsa hiljaisella tyytyväisyydellä muutaman
-siemauksen virkistävää hajua.
-
-"Kunnon Gilmore", sanoi hän haistellessaan pulloa, "kuinka
-ystävällisesti teittekään! Te sovitatte todellakin minut ihmisyyden
-kanssa."
-
-"Antakaa minulle yksinkertainen vastaus yksinkertaiseen kysymykseeni,
-herra Fairlie. Minä toistan vielä kerran, että sir Percival Glydellä
-ei ole edes oikeuden varjoakaan enempää kuin näiden rahojen korkoon.
-Jollei Teidän veljentyttärellänne tule olemaan lapsia, niin täytyy
-itse pääoman jäädä hänelle ja siirtyä hänen perheelleen. Jos Te
-olette varma, niin täytyy sir Percivalin myöntyä -- hänen täytyy
-myöntyä, sen vakuutan minä, jollei hän tahdo joutua sen alentavan
-epäilyksen alaiseksi, että hän menee naimisiin neiti Fairlien kanssa
-vain paljaasta ahneudesta ja laskelmien perusteella."
-
-Herra Fairlie uhkasi minua leikkisästi pikku hopeapullollansa.
-
-"Haa, Te vanha kunnon Gilmore, kuinka Te vihaatte arvoa ja jaloa
-verta. Ettekö Tee sitä kenties? Kuinka Te vihaatte Glydeä vain siksi,
-että hän sattuu olemaan vapaaherra. Sellainen radikaali Te olette, --
-oi, taivas, sellainen radikaali!"
-
-_Minäkö_ radikaali! Minä voin kärsiä joukon hävyttömyyksiä, mutta
-pysyttyäni uskollisena puhtaimmille konservatiivisille periaatteille
-koko ikäni, en minä voinut sallia kutsuttavan itseäni radikaaliksi.
-Vereni kiehahti -- minä hypähdin tuolilta -- olin aivan silmitön
-harmista.
-
-"Herran tähden, älkää jyriskö, niin että katto putoaa päällemme!"
-huudahti herra Fairlie -- "taivaan takia, katto putoaa päällemme!
-Rehellisin kaikista Gilmoreista, minä en tarkoittanut mitään pahaa.
-Minun omat mielipiteeni ovat niin perin liberaaliset, että minä
-luulen melkein itsekin olevani radikaali. Niin, me olemme pari
-radikaalia, me. Olkaa hyvä, älkää pahastuko. Minä en voi kiistellä
-kanssanne -- minulla ei ole voimaa siihen. Annammeko tämän jutun olla
-sinänsä? Niin, tulkaa tänne ja katsokaa näitä kauniita piirustuksia.
-Sallikaa minun selittää, millä mestarikädellä ne ovat tehdyt. Kas
-niin, nyt meillä on taaskin kiltti Gilmoremme!"
-
-Hänen löpistessään tällä tavalla olin minä kaikeksi onneksi tyyntynyt
-voittaakseni oman arvoni. Kun minä uudelleen puhuin, olin minä
-kyllin levollinen käsittelemään hänen nenäkkäitä näppäyksiään sillä
-hiljaisella halveksimisella jonka ne ansaitsivat.
-
-"Te erehdytte aivan, sir", sanoin minä, "luullessanne minun puhuvan
-niin ennakkoluuloisesta vastenmielisyydestä sir Percival Glydeä
-kohtaan. Minä valitan, että hän niin kokonaan on jättänyt tämän
-asian lakimiehensä suoritettavaksi, ett'ei ole tilaisuutta lykätä
-kysymystä hänelle itselleen; mutta häntä kohtaan en minä tunne
-mitään vastenmielisyyttä. Mitä olen sanonut, olisi yhtä sopivaa
-kenelle tahansa hänen asemassaan -- olkoon sitten ylhäinen tai
-alhainen. Tämän käsityksen katsoo jokainen lakimies oikeaksi. Jos
-Te kääntyisitte ensimmäisen rehellisen lakimiehen puoleen, jonka
-Te tapaisitte lähimmässä kaupungissa, niin sanoisi hän Teille
-aivan outona samat sanat kuin minä nyt ystävänänne olen sanonut.
-Hän ilmoittaisi Teille, että olisi vastoin lakia ja oikeutta
-siirtää vaimon koko pääoma miehelle. Hän kieltäisi tavallisen
-lainopillisen varovaisuuden vuoksi kaikin mokomin antamasta miehelle
-kahdenkymmenentuhannen punnan pääomaa vaimon kuollessa."
-
-"Tekisikö hän todellakin niin, Gilmore?" kysyi herra Fairlie. "Jos
-hän sanoisi jotain puoleksikaan niin kauheata, niin vakuutan minä
-Teille, että minä soittaisin heti Louiksen tänne ja heti ajattaisin
-miehen pois talosta."
-
-"Te ette voi ärsyttää minua, herra Fairlie -- Teidän
-sisarentyttärenne ja hänen isänsä vuoksi Te ette voi ärsyttää minua.
-Te otatte päällenne kaiken edesvastauksen tästä väärästä ja nurjasta
-sopimuksesta, ennenkun minä poistun huoneesta."
-
-"Ei taivaan tähden!" sanoi herra Fairlie. "Ajatelkaa, kuinka kallis
-aikanne on, Gilmore, älkääkä hukatko sitä. Minä väittelisin Teidän
-kanssanne, jos minä voisin, mutta minä en voi -- minulla ei ole
-voimaa siihen. Te tahdotte suututtaa minut, suututtaa itsenne,
-suututtaa Glyden, suututtaa Lauran, ja miksi? -- Niin, mitä
-kohtuuttomimman asian vuoksi maailmassa. Ei, rakas ystävä levon ja
-rauhan tähden sanon minä varmasti: ei!"
-
-"Onko minun ymmärrettävä Teitä niin, että Te pysytte kirjeessänne
-lausumassa päätöksessä?"
-
-"Niin, juuri niin. Miellyttää minua sanomattomasti, että me
-lopultakin ymmärrämme toisiamme oikein. Istukaa alas ja puhelkaamme
-hetkisen hauskasti nyt!"
-
-Mutta sanaakaan sanomatta menin minä ovelle, ja salaisella
-tyytyväisyydellä soitti herra Fairlie kelloansa. Ennenkun minä
-poistuin huoneesta, käännyin minä ja puhuttelin häntä näin:
-
-"Mitä tahansa tapahtukoon tulevaisuudessa, sir", sanoin minä, "niin
-pyydän minä Teitä muistamaan, että minä olen täyttänyt ehdottoman
-velvollisuuteni varottaa Teitä. Perheenne uskollisena ystävänä ja
-palvelijana selitän minä nyt erotessani, ett'ei minun tyttäreni
-koskaan maailmassa olisi saanut mennä avioliittoon kenenkään miehen
-kanssa tekemällä sellaista sopimusta, kuin Te nyt pakotatte minun
-tekemään neiti Fairlielle."
-
-Ovi avattiin takanani, ja kamaripalvelija seisoi kynnyksellä,
-odottaen käskyä.
-
-"Louis", sanoi herra Fairlie, "avaa ovi herra Gilmorelle ja tule
-sitten tänne pitämään salkkua minulle. Valmistuttakaa itsellenne hyvä
-murkina alhaalla, kunnon Gilmore -- antakaa palvelijalaiskurieni
-laittaa Teille hyvä murkina."
-
-Minä halveksin häntä liian paljon vastatakseni, vaan käännyin ja
-poistuin sanaakaan lausumatta. Kello 2 iltapäivällä läksi juna
-Lontooseen, ja minä matkustin sillä takaisin.
-
-Tiistaina lähetin minä muutetun testamentin, joka kokonaan poisti
-perintöoikeuden niiltä henkilöiltä, joita neiti Fairlie itse oli
-ilmoittanut haluavansa mieluimmiten muistaa. Minulla ei ollut
-tilaisuutta valita. Toinen lakimies olisi kyllä valmistanut
-sopimuksen, jos minä olisin kieltäytynyt tekemästä sitä.
-
-Toimeni on lopussa. Se osa, johon minä perheen kohtaloissa
-olen mieskohtaisesti ottanut osaa, ei ulotu kauemmaksi kuin
-siihen kohtaan, jossa minä nyt olen. Toiset kynät piirtävät ne
-merkilliset tapahtumat, jotka kohta sen jälkeen seurasivat.
-Vakavana ja surullisena toistan minä vielä kerran viimeiset sanani
-Limmeridge-Housessa: Ei koskaan maailmassa olisi minun oma tyttäreni
-saanut mennä avioliittoon kenenkään miehen kanssa tekemällä sellaista
-sopimusta, kuin minä olin pakotettu tekemään Laura Fairlielle!
-
-
-
-
-Marian Halcomben jatkama kertomus.
-
-Otteita hänen päiväkirjastaan.
-
-
-I.
-
-[Sieltä ja täältä poisjätetyt kohdat neiti Halcomben päiväkirjasta
-ovat sellaisia, jotka eivät sisällä mitään Laura Fairliestä tai
-muista tässä kertomuksessa käsitellyistä henkilöistä.]
-
-Limmeridge-House, marraskuun 8 päivänä.
-
-Tänä aamuna matkusti herra Gilmore.
-
-Hänen puhelunsa Lauran kanssa oli nähtävästi surettanut ja
-hämmästyttänyt häntä enemmän kuin hän tahtoi tunnustaa. Herra
-Gilmoren muodosta ja tavasta erotessamme pelkäsin minä huomaavani,
-että Laura tietämättään on paljastanut hänelle surunsa ja
-rauhattomuutensa salaisen syyn. Tämä ajatus valtasi minut siihen
-määrään hänen mentyään, että minä peruutin aikomukseni lähteä sir
-Percivalin kanssa ratsastamaan ja menin sen sijaan Lauran luo.
-
-Aivan siitä lähtien kuin minä huomasin, kuinka onnettomasti minä
-olin pettynyt Lauran rakkauden voiman suhteen, olen minä tuntenut
-itseni epävarmaksi arvostellessani tätä ikävää asiaa. Minun olisi
-pitänyt huomata, että se hienotunteisuus, se varovaisuus itsensä
-suhteen ja se ankara kunniantunto, joka niin oli viehättänyt
-minua Hartright-raukassa ja hankkinut hänelle minun sydämmellisen
-ystävyyteni ja kunnioitukseni, olivat juuri sellaisia ominaisuuksia,
-joiden enimmän piti vaikuttaa Lauran luonnostaan jaloon ja
-tunteelliseen mieleen. Enkä minä kumminkaan aavistanut, ennenkun
-hän itse minulle sanoi, että tämä uusi tunne oli työntänyt syvälle
-juurensa. Minä luulin ennen, että aika ja muutos kitkisivät sen --
-nyt huomaan minä, että se tulee pysymään ja vaikuttamaan häneen
-koko elämän ajaksi. Tietäessäni niin väärin arvostelleeni tässä
-tapauksessa, tunnen epävarmaksi itseni kaikessa muussakin. Minä
-epäilen sir Percivalia huolimatta siitä, että olen saanut varmimmat
-todistukset. Minä epäröin puhua Lauran kanssa. Tänään aamupäivällä
-seisoin minä kauan käsi hänen ovensa lukolla epävarmana, tekisinkö
-minä hänelle ne kysymykset, joiden takia minä olin tullut, vai en.
-
-Minun astuessani huoneeseen käveli hän siellä edestakaisin kiireisin
-askelin. Hän näytti olevan mielenliikutuksissaan, tuli minua vastaan
-ja alkoi puhua, ennenkun minä ennätin lausua sanaakaan.
-
-"Minä halusin saada puhua kanssasi", sanoi hän. "Tule istumaan
-viereeni tähän sohvaan. Marian! minä en voi kestää tätä kauempaa --
-minun täytyy, minä tahdon tehdä lopun tästä."
-
-Hänen poskillaan oli liian paljon punaa, hänen esiintymisessään
-liian paljon voimaa ja hänen äänessään liian paljon varmuutta. Pieni
-Hartrightin maalauksia sisältävä albumi -- tämä onnettomuuden kirja,
-jonka yli hän aina yksin ollen uinailee, oli hänen kädessään. Minä
-otin sen lempeästi, mutta varmasti häneltä ja panin sen pöydälle
-syrjään, niin ett'ei hän nähnyt sitä.
-
-"Sano minulle levollisesti, Laura, mitä sinä tahdot", sanoin minä.
-"Onko herra Gilmore sinulle jotakin neuvonut?"
-
-Hän pudisti päätänsä. "Ei, ei siinä, mitä minä nyt ajattelen. Hän
-oli varsin hyvä ja ystävällinen minulle, Marian -- ja minä olen
-pahoillani, että minä saatin itkemällä hänet alakuloiseksi. Minä olen
-onnettoman heikko -- minä en voi ollenkaan hillitä itseäni. Mutta
-sekä minun itseni että kaikkien muiden tähden täytyy minulla olla
-rohkeutta tehdä loppu tästä."
-
-"Tarkoitatko rohkeutta tehdä loppu kihlauksestasi?" kysyin minä.
-
-"Ei, Marian", sanoi hän teeskentelemättä, "rohkeutta sanoa totuus."
-
-Hän kääri kätensä minun kaulaani ja painoi hiljaa päänsä minun
-rintaani vasten. Seinällä vastapäätä meitä oli hänen isänsä valokuva.
-Minä kumarruin ja näin, että hänen silmänsä olivat kiintyneet siihen,
-pään levätessä rinnallani.
-
-"Minä en koskaan voi purkaa kihlaustani", jatkoi hän. "Olkoon loppu
-mikä tahansa, niin täytyy sen olla onneton _minulle_. Kaikki, mitä
-minä voin tehdä, Marian, on, ett'en minä tee kärsimystäni vieläkin
-katkerammaksi sillä muistolla, että minä olen rikkonut lupaukseni ja
-unhottanut kuolevan isäni sanat."
-
-"Mitä aiot sitten tehdä?" kysyin minä.
-
-"Minä aion sanoa sir Percival Glydelle itselleen asian oikean
-laidan", vastasi hän, "ja antaa hänen vapauttaa minut, ei siksi, että
-minä pyydän sitä, vaan siksi että hän tietää kaikki."
-
-"Mitä tarkoitat sinä 'kaikella', Laura? Sir Percival tietää aivan
-riittävästi, sen hän on sanonut itse minulle, kun hän huomaa, että
-tämä avioliitto on vastoin sinun tahtoasi."
-
-"Kuinka minä voisin hänelle sanoa vain sen, kun minun isäni
-suostumuksellaan teki minulle tämän sitoumuksen? Minä olisin ottanut
-kohtaloni vastaan -- ei onnellisena, pelkään minä, mutta kumminkin
-tyytyväisenä." Hän vaikeni, käänsi kasvonsa minuun päin ja painoi
-posken poskea vasten. "Minä olisin oikein täyttänyt lupaukseni,
-Marian, jollei toinen rakkaus olisi versonut sydämmessäni, rakkaus,
-jota ei siellä ollut minun luvatessani tulla sir Percivalin
-puolisoksi."
-
-"Laura! Ethän voi alentaa itseäsi tunnustamalla kaikkea hänelle?"
-
-"Minä alentaisin todellakin itseni, jos minä koettaisin voittaa
-vapauteni salaamalla häneltä, mitä hänellä on täysi oikeus tietää."
-
-"Hänellä ei ole oikeuden varjoakaan tietää sitä!"
-
-"Väärin, Marian, varmasti väärin! Minä en saa pettää ketään ihmistä
--- kaikista vähimmän sitä miestä, jolle minun isäni antoi minut ja
-jolle minä annoin itseni." Hän kumartui ja suuteli minua. "Rakas,
-kallis, sisareni", sanoi hän hiljaa, "sinä olet liian arka minun
-puolestani, liian ylpeä minusta, ett'et sinä unhota minun suhteeni,
-mitä sinä et koskaan voisi unhottaa itsesi suhteen. Parempi on,
-että sir Percival pitää halpana vaikuttimiani, kuin että minä
-pettäisin häntä ainoallakaan ajatuksella ja olisin sen lisäksi
-kyllin halpamielinen tavottamaan joitakin etuja salaamalla tämän
-petollisuuden."
-
-Minä pidin häntä erillään ja katsoin häneen aivan ällistyneenä. Ensi
-kerran elämässämme olimme me vaihtaneet osia -- hän oli päättävä,
-minä epäröivä.
-
-Minä katselin kalpeita, hiljaisia kasvoja: minä näin niin selvään
-puhtaan, viattoman sydämmen noissa rakkautta uhkuvissa silmäyksissä,
-joilla hän katseli minua -- ja joutava, inhimillisen heikko
-varovaisuusohje, joka oli pääsemäisillään huuliltani, kuoli omaan
-arvottomuuteensa. Minä painoin mykkänä pääni alas. Jos minä olisin
-ollut hänen asemassaan, niin olisi tuo halveksittava, pikkumielinen
-ylpeys, joka tekee niin monen naisen surettavaksi, myöskin ollut
-_minun_ ja saattanut minut säälittäväksi.
-
-"Älä ole tyytymätön minuun, Marian", sanoi hän pettyen minun
-vaitioloni suhteen.
-
-Ainoa vastaukseni oli painaa hänet lujemmin rintaani vasten. Pelkäsin
-alkavani itkeä, jos minä puhuisin. Kyyneleeni eivät vuoda niin
-helposti -- ne tulevat melkein kuin miesten kyyneleet nyyhkimisen
-mukana, mikä mielestäni on repiä minut palasiksi ja mikä kauhistuttaa
-kaikkia, jotka näkevät minua.
-
-"Minä olen ajatellut tätä monta päivää", jatkoi hän ja kääri minun
-hiukseni sormiensa ympäri sillä lapsellisella levottomuudella, jota
-rouva Vesey-raukka vielä tänäkin päivänä kärsivällisesti vaikka
-turhaan koettaa poistaa hänestä. -- "Minä olen ajatellut varsin
-vakavasti tätä ja olen varma rohkeudestani, sillä omatuntoni sanoo
-minun tekevän oikein. Salli minun puhua hänen kanssaan huomenna
--- ja sinun läsnäollessasi, Marian. Minä en sano mitään, mikä on
-väärin, mitään, jota sinun tai minun tarvitsee hävetä -- mutta, oi,
-kuinka minä tunnen itseni levolliseksi päästyäni vapaaksi tästä
-salaamisesta! Jos vain minä tunnen, ett'en minä puoleltani joudu
-syypääksi mihinkään petollisuuteen, ja jos hän on vain kuullut, mitä
-minä tahdon sanoa, niin menetelköön hän sitten minua kohtaan, miten
-häntä miellyttää."
-
-Hän huokasi ja nojasi taaskin minun rintaani vasten Synkät
-aavistukset, millainen tämän kaiken loppu tulisi olemaan, painoivat
-minun sieluani, mutta vieläkin yhä epäröivänä, kuten viime päivinä
-olin ollut, sanoin minä hänelle tahtovani tehdä hänen toivomuksensa
-mukaan. Hän kiitti minua, ja me aloimme kohta puhua muista asioista.
-
-Hän tuli alas päivälliselle ja oli silloin vapaampi ja esiintyi
-enemmän entisenlaisenansa sir Percivalia kohtaan, kuin minä olin
-nähnyt hänen tekevän pitkään aikaan. Illalla meni hän pianon luo ja
-soitti jotain nykyaikaisia, loistavia, pintapuolisia kappaleita.
-Mozartin vanhoja rakastettavia säveliä, joista Hartright-raukka piti
-niin paljon, ei hän soita enää koskaan Hartrightin menon jälkeen.
-Sitä nuottikirjaa ei ole enää nuottitelineellä. Hän on itse ottanut
-pois sen, ett'ei kukaan hakisi sitä ja pyytäisi häntä soittamaan.
-
-Minä en ollut tilaisuudessa huomaamaan, kuinka se päätös, josta
-hän aamulla oli puhunut, olisi muuttunut, ennenkun hän sanoi
-sir Percivalille hyvää yötä -- minä kuulin silloin hänen omista
-sanoistaan, että se oli muuttumaton. Hän sanoi aivan levollisesti
-toivovansa saada puhua hänen kanssaan aamiaisen jälkeen seuraavana
-päivänä ja että sir Percival silloin tapaisi hänet minun kanssani
-hänen huoneessaan. Hänen tätä sanoessaan muuttui väri sir Percivalin
-kasvoilla, ja minä tunsin hänen kätensä vapisevan hieman, kun hän
-heti sen jälkeen toivotti minulle hyvää yötä. Seuraava aamu ratkaisi
-hänen kohtalonsa, ja minä näin, että hän itse tunsi tämän.
-
-Kuten minä tavallisesti aina tein, avasin minä meidän molempien
-makuuhuoneiden välisen oven sanoakseni Lauralle hyvää yötä, ennenkuin
-hän nukkui. Kun minä kumarruin alas suudellakseni häntä, näin
-minä pikku salkun, joka sisälsi Hartrightin maalauksia, puoleksi
-peittyneenä hänen korvatyynynsä alle, aivan niinkuin hänellä oli
-lapsena ollessaan tapa kätkeä rakkaimpia leikkikalujaan. Minä en
-voinut lausua sanaakaan, osoitin vain kirjaa ja pudistin päätäni. Hän
-ojensi molemmat kädet poskilleni, veti minut alas luokseen ja suuteli
-minua.
-
-"Anna sen olla siellä ensi yönä", kuiskasi hän. "Huomispäivä tulee
-ehkä minulle kyllin vaikeaksi. -- Kenties saan minä siltä ottaa
-silloin jäähyväiset ainiaaksi."
-
-Marraskuun 9 päivänä. -- Aamun ensi tapahtuma ei ollut omiaan
-saattamaan minua iloisemmaksi -- minä sain kirjeen Walter
-Hartrightiltä. Se oli vastaus minun kirjeeseeni, jossa minä kerroin,
-millä tavoin sir Percival puhdisti itsensä niistä epäilyistä, joita
-Anna Catherickin kirje oli herättänyt. Hän kirjoittaa lyhyesti ja
-katkerasti sir Percivalin selityksistä ja sanoo vain, ett'ei hänellä
-ole mitään oikeutta lausua ajatustaan _niiden_ käytöksestä, jotka
-ovat niin paljon ylempänä häntä. Tämä oli ikävää, mutta se, mitä hän
-lausuu itsestään, surettaa minua todellakin. Hän sanoo, että hänen
-pyrkimyksensä päästä vanhoihin tapoihin ja toimiin tulee hänelle
-päivä päivältään vaikeammaksi eikä helpommaksi, ja hän pyytää
-minua, jos minä voin vaikuttaa jotain hänen hyväkseen, koettamaan
-hankkia hänelle jotain tointa, joka voisi pakottaa hänet poistumaan
-Englannista ja saattamaan hänet uusiin maihin ja uusien ihmisten luo.
-Minä olen sitä halukkaampi täyttämään hänen pyyntönsä, kun kirje
-päättyi muutamiin sanoihin, jotka melkein ovat kammottaneet minua.
-
-Kirjoitettuaan, ett'ei hän ole enemmän nähnyt kuin kuullut mitään
-Anna Catherickistä, lopettaa hän äkkiä tämän aineen ja tekee vain
-muutamia kummallisia viittauksia, että aina Lontooseen palaamisestaan
-saakka ovat häntä merkilliset, tuntemattomat miehet vartioineet. Hän
-myöntää, ett'ei hän voi tätä synkkää epäilyä vahvistaa ilmoittamalla
-ketään varmaa henkilöä, mutta selittää itse epäilyn hallitsevan
-häntä öin päivin. Tämä on saattanut minut levottomaksi, koska
-minusta näyttää, että hänen voimakas rakkautensa Lauraan olisi
-vaikuttanut häiritsevästi hänen ajatuskykyynsä. Minä kirjoitan
-heti Lontooseen muutamille äitini vanhoille, vaikutusvaltaisille
-ystäville esittääkseni hänen toivomuksensa heille. Oleskelupaikan ja
-toiminnan muutos voivat kenties pelastaa hänet tässä hänen elämänsä
-vaarallisessa käänteessä.
-
-Oli todellinen lohdutus minusta, kun sir Percival pyydätti anteeksi,
-ett'ei hän voi tulla aamiaiselle. Hän oli aikaisin juonut kahvinsa
-omissa huoneissaan ja työskenteli vielä kirjoittaen tärkeitä
-kirjeitä. Kello 11 olisi hänellä kunnia, jos tunti olisi sopiva,
-käydä neiti Fairlien ja hänen sisarensa luona.
-
-Silmäykseni olivat kiintyneet Lauran kasvoihin hänen saadessaan tämän
-tiedon. Kun minä aamulla tulin hänen huoneeseensa, tapasin minä hänet
-kummastuttavan levollisena ja varmana. Samoin koko aamiaisen aikana.
-Vielä sittenkin, kun me istuimme yhdessä hänen sohvallaan ja odotimme
-sir Percivalia, hillitsi hän täydellisesti itsensä.
-
-"Älä ole levoton minun tähteni, Marian", sanoi hän kaikkiaan,
-"keskustelussa sellaisen vanhan ystävän kuin herra Gilmoren
-tai sisaren kuten sinun kanssasi saatan minä kenties menettää
-käsitykseni, mutta en sir Percival Glyden kanssa."
-
-Minä katsoin ja kuuntelin häntä äänettömällä hämmästyksellä. Kaikkina
-kuluneina vuosina, jotka me olimme yhdessä eläneet niin läheisessä
-luottamuksessa, oli tuo levollinen voima hänen luonteessaan ollut
-minulle aivan tuntematon aina siihen asti, kunnes rakkaus oli
-kutsunut sen eloon ja kärsimys toimintaan.
-
-Kun uunin reunalla oleva kello löi 11, koputti sir Percival ovelle
-ja astui sisään. Hänen kasvojensa joka piirteessä oli tukahdutetun
-levottomuuden ja mielenliikutuksen ilme. Kuiva, kova yskä, joka
-usein kiusaa häntä, tuntui nyt olevan ankarampi kuin koskaan ennen.
-Hän istuutui pöydän ääreen vastapäätä meitä, ja Laura pysyi minun
-vieressäni. Minä katselin tarkkaavasti heitä kumpaakin -- sir
-Percival oli Lauraa kalpeampi.
-
-Hän lausui muutamia merkityksettömiä sanoja nähtävästi pyrkien
-säilyttämään tavallista kevyttä seurustelutapaansa. Mutta hänen
-äänensä ei ollut oikein varma, eikä hän voinut salata levotonta
-ilmettä silmissään. Hän tunsi tämän luultavasti itse, sillä hän
-vaikeni keskellä lausetta ja näkyi luopuvan paljaasta yrityksestä
-salata kauemmin hämmästymistään.
-
-Tuli hetkisen syvä hiljaisuus, ennenkun Laura puhutteli häntä.
-
-"Minä haluan puhella kanssanne, sir Percival", sanoi hän, "asiasta,
-joka on mitä suurimmasta merkityksestä meille molemmille. Minun
-sisareni on läsnä, koska hänen läsnä-olonsa on tukena ja apuna
-minulle. Hän ei ole lausunut minulle ainoata sanaakaan siitä, mitä
-nyt sanon, minä puhun omien ajatuksieni mukaan enkä hänen. Minä olen
-varma, että Te hyväntahtoisesti muistatte tämän, ennenkun puhun
-enemmän."
-
-Sir Percival kumarsi päätänsä. Niin pitkälle oli Laura tullut
-ulkonaisesti täysin levollisesti ja vapaasti. Hän katsoi sir
-Percivaliin, ja sir Percival katsoi häneen. He näyttivät ainakin
-keskustelun alussa vakavasti päättäneen ymmärtää toisiaan oikein.
-
-"Marianilta olen minä kuullut", jatkoi hän, "tarvitsevani vain lausua
-toivomukseni, jotta Te vapauttaisitte minut sitoumuksestani. Siinä
-teitte hienotunteisesti ja jalosti, sir Percival, lähettäessänne
-minulle sellaisen tervehdyksen. Minä teen Teitä kohtaan vain oikein
-sanoessani, että minä olen kiitollinen tästä tarjouksesta, ja minä
-toivon ja uskon tekeväni vain itsellenikin oikein lisätessäni, että
-minä kieltäydyn käyttämästä sitä hyväkseni."
-
-Sir Percivalin tarkkaavaiset kasvot tulivat nyt levollisemmiksi.
-Mutta minä huomasin, kuinka hänen toinen jalkansa hiljaa,
-tasamittaisesti, lakkaamatta liikkui matolla pöydän alla, ja minä
-olin varma, että hän salaisuudessa oli yhtä levoton kuin ennenkin.
-
-"Minä en ole unhottanut", sanoi Laura, "että Te pyysitte
-isäni suostumusta, ennenkun Te kunnioititte minua
-avioliittotarjouksellanne. Kenties muistatte Te myöskin minun sanani,
-kun minä suostuin sitoumukseemme? Minä uskalsin sanoa Teille, että
-minun isäni toivomus ja neuvo olivat pääasiallisesti saaneet minun
-antamaan Teille lupaukseni. Minä tottelin isääni, koska minä aina
-olin huomannut hänen olevan viisaimman neuvonantajan, parhaimman
-ja hellimmän suojelijan ja ystävän. Minä olen menettänyt hänet;
-ainoastaan hänen muistonsa on jäljellä minun rakastettavanani, mutta
-minun varmaa luottamustani tähän kalliiseen ystävävainajaan ei mikään
-ole voinut järkähyttää. Minä uskon tällä hetkellä yhtä varmasti kuin
-koskaan ennen hänen tietäneen, mikä oli parasta, ja hänen tahtonsa ja
-toivomustensa myöskin täytyvän olla minun."
-
-Hänen äänensä vapisi nyt ensi kerran. Hänen toinen kätensä hiipi
-levottomasti alas polvelleni ja tarttui minun käteeni. Tuli taas
-lyhyt äänettömyys, jonka sir Percival lopulta katkaisi.
-
-"Sallitteko minun kysyä", sanoi hän, "olenko minä koskaan
-näyttäytynyt olevani ansaitsematta sitä luottamusta, jonka omaaminen
-tähän asti on ollut minun korkein kunniani ja korkein onneni?"
-
-"Minä en ole huomannut mitään moitittavaa Teidän käytöksessänne",
-vastasi Laura. "Te olette aina kohdellut minua samallaisella
-hienotunteisuudella ja kunnioituksella. Te olette ansainnut minun
-luottamukseni, ja mikä on minulle suuremmasta merkityksestä -- Te
-hankitte minun isäni luottamuksen, joka on minun luottamukseni
-pohjana. Te ette ole antanut minulle mitään aihetta, vaikkapa minä
-olisin toivonutkin jotain sellaista, pyytääkseni Teitä vapauttamaan
-minua lupauksestani. Kaiken mitä minä olen sanonut, olen puhunut vain
-halusta tunnustaa koko sitoumukseni Teihin. Minun kunnioitukseni
-tätä sitoumusta kohtaan, minun kunnioitukseni isäni muistoa kohtaan
-ja omaa lupaustani kohtaan -- - kaikki tämä kieltää minua _itseäni_
-vetäytymästä pois. Jos meidän kihlauksemme purkautuu, täytyy tämän
-tapahtua aivan kokonaan Teidän tahdostanne, Teidän päätöksestänne,
-sir Percival -- mutta ei minun."
-
-Sir Percivalin levoton jalan liike pysähtyi äkkiä ja hän kumartui
-nopeasti yli pöydän.
-
-"Minun päätöksestäni?" sanoi hän. "Mitä syytä _minulla_ voisi olla
-vetäytyä pois?"
-
-Minä kuulin, että Laura alkoi hengittää nopeammin, ja tunsin, että
-käsi, jota minä pidin omassani, kylmeni. Huolimatta kaikesta, mitä
-hän oli sanonut minulle ollessamme kahden, aloin minä epäillä hänen
-voimaansa. Minä petyin.
-
-"On yksi syy, jota minun on varsin vaikea sanoa Teille", sanoi hän.
-"Minä olen muuttunut yhdessä suhteessa, ja tämä muutos on kyllin
-vakava oikeuttamaan Teidät sekä itsenne että minun vuokseni purkamaan
-kihlauksen."
-
-Sir Percival kalpeni taaskin siihen määrään, että huuletkin tulivat
-värittömiksi. Hän kohotti toisen kätensä, joka oli pöydällä,
-kääntäytyi hieman sivulle tuolilla ja nojasi päätään kädellään niin,
-että kasvot sivulta vain näkyivät meille.
-
-"Mikä muutos?" kysyi hän. Ääni tunkeutui kiusallisen terävästi
-sieluuni hänen tätä sanoessaan -- oli jotakin salattua siinä.
-
-Laura huokasi syvästi ja kumartui hieman lähemmäksi minua, niin että
-hänen olkapäänsä lepäsi minun olkapäätäni vasten. Minä tunsin hänen
-vapisevan ja tahdoin säästääkseni häntä itse puhua. Hän hillitsi
-minua varottavalla kädenpuristuksella ja puhui taas sir Percivalille
-tällä kertaa katsomatta häneen.
-
-"Minä olen kuullut", sanoi hän, "ja minä uskon sen, että vahvin
-ja tosin kaikesta rakkaudesta on se, joka vaimon tulee omistaa
-miehelleen. Kun minä jouduin kihloihin, olin minä vielä tilaisuudessa
-lahjoittamaan tämän rakkauden teille tulevaisuudessa, samoinkuin Te
-olitte tilaisuudessa sen voittamaan. Tahdotteko Te antaa minulle
-anteeksi, tahdotteko Te lempeästi tuomita minua, jos minä sanon,
-ett'ei asia enää ole niin?"
-
-Muutamat kyyneleet vierivät hitaasti hänen poskillensa hänen
-odottaessaan vastausta sir Percivalilta. Mutta sir Percival ei
-sanonut sanaakaan. Lauran vastauksen alussa oli hän muuttanut
-kättänsä, jota vasten hänen päänsä nojasi, niin että se kätki hänen
-kasvonsa. Minä näin ainoastaan hänen vartalonsa yläosan. Ei yksikään
-hänen lihaksensa liikahtanut. Hän oli sysännyt päätänsä tukevan käden
-sormet syvälle hiusten sekaan. Kenties kätki se surun, kenties vihan
--- on vaikea sanoa kummanko -- ei mikään kuvaava värähdys osoittanut
-sitä. Ei mikään, ei mikään ilmaissut, mitä hän tänä hetkenä ajatteli
--- tänä hetkenä, jonka piti ratkaista sekä hänen että Lauran
-vastainen kohtalo.
-
-Minä päätin pakottaa hänet selitykseen Lauran tähden.
-
-"Sir Percival!" huudahdin minä vakavasti, "ettekö Te lausu sanaakaan,
-kun minun sisareni on sanonut niin paljon? Enempää, minun ajatukseni
-mukaan", lisäsin minä onnettoman kiivauteni viehättämänä, "ei
-kellään miehellä maailmassa voi olla oikeutta odottaa teidän
-molemminpuolisessa asemassanne toisiinne."
-
-Tämä viimeinen varomaton lausunto avasi tien hänelle, josta hän olisi
-voinut pelastua, jos hän olisi halunnut, ja hän käytti heti sitä
-edukseen.
-
-"Suokaa anteeksi, neiti Halcombe", sanoi hän yhäti kasvot käden
-takana -- "suokaa anteeksi, jos minä muistutan, ett'en minä koskaan
-ole vaatinut sellaista oikeutta."
-
-Ne harvat, yksinkertaiset sanat, jotka olisivat johtaneet hänet
-siihen kohtaan, josta hän oli poistunut, olivat juuri kielelläni, kun
-Laura ehkäisi minut taaskin puhumalla.
-
-"Minä toivon, ett'en minä turhaan ole tehnyt tätä tuskaista
-tunnustusta", sanoi hän. "Minä toivon, että se on hankkinut minulle
-Teidän täyden luottamuksenne siihen nähden mitä minulla on vielä
-sanottavana."
-
-"Minä pyydän vakuuttaa sen." Sir Percival lausui tämän lyhyen
-vastauksen lämmöllä, laski kätensä taas pöydälle puhuessaan ja
-kääntäytyi meihin päin. Mitkä kiihkeät tunteet olivatkaan kuvastuneet
-hänen kasvoillaan, niin olivat ne täysin rauhaisat. Hänen piirteensä
-eivät kuvastaneet mitään muuta kuin innokkainta harrastusta saada
-kuulla, mitä Laura vielä sanoisi.
-
-"Minä toivon Teidän ymmärtävän, ett'en minä ole puhunut mistään
-itsekkäästä vaikuttimesta", lausui Laura. "Jos Te annatte minulle
-vapauteni, sir Percival, sen perusteella, mitä nyt olette kuullut,
-niin en ota minä sitä mennäkseni naimisiin jonkun toisen miehen
-kanssa -- Te myönnätte minulle vain oikeuden jäädä naimattomaksi
-loppuelämäkseni. Minun vikani Teitä kohtaan on alkanut ja loppunut
-minun omassa sydämmessäni. Se ei mene koskaan pitemmälle. Ei
-ainoata sanaakaan ole lausuttu..." hän vaikeni epäröiden, kuinka
-hänen pitäisi lausua, epäili hetkisen alakuloisena, jota minun
-oli kerrassaan kiusallisen vaikea todistaa. "Ei sanaakaan ole
-lausuttu", toisti hän hiljaisella päättäväisyydellä, "minun ja sen
-henkilön välillä, jota minä nyt ensi ja viime kerran tarkoitan
-Teidän läsnäollessanne, minun tunteistani häntä kohtaan tai hänen
-tunteistaan minua kohtaan -- ei sanaakaan koskaan tulla lausumaan --
-me emme varmaan tule koskaan tapaamaan toisiamme tässä maailmassa.
-Minä pyydän Teitä sydämmellisesti säästämään minua sanomasta
-enempää ja uskomaan minun sanani. Tämä on totuus, sir Percival --
-se totuus, jonka minä katson tulevalla puolisollani olevan oikeuden
-kuulla, joskin uhraamalla minun oman leponi. Minä luotan hänen
-jalomielisyyteensä antaakseen minulle anteeksi ja hänen kunniaansa
-säilyttääkseen salaisuuteni."
-
-"Teidän luottamuksenne on minulle pyhä", sanoi sir Percival, "ja
-Teidän salaisuutenne säilytetään yhtä pyhänä."
-
-Sanottuaan tämän vaikeni hän ja katsoi Lauraan taas odottaen saavansa
-kuulla enemmän.
-
-"Minä olen sanonut kaikki, mitä toivoin sanoa", lisäsi Laura hiljaa
--- "minä olen sanonut enemmän kuin kyllin, jotta Te voitte katsoa
-olevanne oikeutettu purkamaan kihlauksemme."
-
-"Te olette sanonut enemmän kuin kyllin", vastasi sir Percival,
-"tehdäkseni minun elämäni rakkaimmaksi toivomukseksi _pysyä_
-sitoumuksessani." Näin sanoen nousi hän ylös ja läheni muutamia
-askelia häntä.
-
-Laura hypähti kiihkeästi, ja heikko hämmästyksen huuto pääsi
-häneltä. Joka sana, minkä hän oli puhunut, oli hänen aavistamattaan
-paljastanut hänen viattomuutensa ja totuudenrakkautensa miehelle,
-joka täysin ymmärsi pitää arvossa viatonta ja totuutta-rakastavaa
-puolisoa. Hänen oma jalo käyttäytymisensä oli ollut siis kaiken
-toivon salainen vihollinen, kaiken toivon, jonka hän perusti siihen.
-Minä pelkäsin tätä ensi silmänräpäyksestä lähtien. Minä olisin
-halunnut ehkästä sen, jos hän olisi vain antanut minulle vähintäkään
-keinoa siihen. Nytkin, kun asia näytti ratkaistulta, vartioin
-ja odotin minä, että sir Percivalin jokin sana antaisi minulle
-tilaisuuden ottaa kysymys uudelleen keskusteltavaksi.
-
-"Te olette jättänyt _minulle_ oikeuden, neiti Fairlie, luopua
-Teistä", jatkoi hän. "Minä en voi olla niin välinpitämätön omasta
-onnestani, että luopuisin puolisosta, joka juuri tänä hetkenä on
-osoittautunut olevansa sukupuolensa jaloin."
-
-Hän puhui sellaisella lämmöllä ja tunteella, sellaisella
-sydämmellisellä ihastuksella ja hienotunteisuudella, että Laura
-kohotti päätänsä, punastui hieman ja katsahti häneen pienellä ilon ja
-toivon pilkahduksella.
-
-"Ei!" vastasi hän varmalla äänellä. "Sanokaa sukupuolensa
-onnettomimmaksi, jos hänen täytyy vannoa uskollisuutta silloin, kun
-hän ei voi lahjoittaa rakkauttaan."
-
-"Eikö hän voi antaa sitä tulevaisuudessa", kysyi sir Percival, "jos
-hänen puolisonsa elämän ainoana päämääränä on ansaita se?"
-
-"Ei, ei koskaan!" vastasi Laura. "Jos Te edelleenkin vaaditte
-avioliittoamme, niin voin minä tulla Teidän uskolliseksi ja
-oikeudentuntoiseksi vaimoksenne, sir Percival, mutta rakkauttani en
-minä koskaan voi antaa Teille, jos minä tunnen sydämmeni oikein."
-
-Hän oli niin sanomattoman kaunis lausuessaan nämä rehelliset sanat,
-ett'ei kukaan mies maailmassa olisi voinut kovettaa sydäntään sitä
-vastaan. Minä tahtoisin mielelläni moittia sir Percivalia siitä, että
-hän menetteli ja sanoi, kuten hän teki, mutta vasten tahtoani täytyy
-minun tunnustaa naisellinen osanottoni häntä kohtaan.
-
-"Otan kiitollisesti vastaan Teidän uskollisuuslupauksenne", sanoi
-hän. "Vähin, minkä Te voitte lahjoittaa minulle, on kuitenkin paljon
-enemmän kuin enin, minkä minä voisin voittaa joltakin toiselta
-naiselta maailmassa."
-
-Lauran vasen käsi piti edelleenkin minun kättäni, mutta oikea
-riippui välinpitämättömästi hänen sivullansa. Sir Percival kohotti
-sen kunnioittavasti huulillensa, kosketti niillä pikemmin sitä kuin
-suuteli, kumarsi minulle ja poistui sitten huoneesta ääneti mitä
-kohteliaimmalla tavalla.
-
-Laura ei liikahtanut eikä lausunut sanaakaan hänen poistuttuaan --
-hän istui vieressäni kylmänä ja liikkumattomana, silmät lattiaan
-tuijottaen. Minä huomasin, ett'ei olisi hyödyttänyt mitään puhua;
-minä laskin vain käteni hänen vyötäiselleen ja puristin häntä
-äänettömästi rintaani vasten. Siten istuimme me kauan -- niin, niin
-kauan, että minä lopulta tulin levottomaksi ja puhuttelin häntä
-hiljaisella äänellä toivossa saada jotakin muutosta aikaan.
-
-Kuullessaan minun ääneni kavahti hän ja näytti tulevan taasen
-käsitykseen. Hän irtautui nopeasti minusta ja nousi ylös.
-
-"Minun täytyy mukautua tähän, Marian, niin hyvin kuin minä voin",
-sanoi hän. "Elämälläni on kovia velvollisuuksia tästä lähtien, ja
-yksi niistä alkaa jo tänään."
-
-Puhuessaan meni hän ikkunan läheisen pöydän luo, jolla hänen
-piirustustarpeensa olivat. Hän kokosi ne huolellisesti yhteen ja
-pani ne piironkinsa laatikkoon. Sitten lukitsi hän laatikon ja antoi
-minulle avaimen.
-
-"Minun täytyy erota kaikesta mikä muistuttaa häntä" [Walter
-Hartbrightiä], sanoi hän. "Kätke avain, mihin tahdot, en koskaan tule
-kysymään sitä."
-
-Ennenkun minä ennätin lausua sanaakaan, oli hän mennyt
-kirjakaapillensa ja ottanut esille sen albumin, joka sisälsi Walter
-Hartrightin maalaukset. Hän epäröi pari silmänräpäystä pitäessään
-pikku salkkua käsissään mutta nosti sen sitten huulillensa ja suuteli
-sitä.
-
-"Oi, Laura, Laura!" sanoin minä, en vihastuneena enkä nuhdellen,
-ainoastaan suru äänessä, suru sydämmessä.
-
-"Se on viimeinen kerta, Marian", pyysi hän. "Minä otan niiltä
-jäähyväiset ainiaaksi."
-
-Hän pani kirjan pöydälle ja otti pois kamman, joka piti ylhäällä
-hänen tukkaansa. Se valahti alas tuuhean kauniina hänen kaulallensa
-ja olkapäillensä, niin vieläpä hänen vyötäreellensä. Hän erotti
-pitkän, hienon kiharan siitä, leikkasi sen ja kiinnitti sievästi sen
-ympyrän muotoon neulalla kirjan ensimmäiselle tyhjälle lehdelle.
-Samassa silmänräpäyksessä kuin se oli tehty, sulki hän salkun ja
-laski sen minun käteeni.
-
-"Sinä kirjoitat hänelle ja hän sinulle", sanoi hän. "Niin kauan kun
-minä elän, sano hänelle aina olevani tyytyväinen, jos hän kysyy
-minua; älä sano hänelle koskaan, että minä olen onneton. Älä tee
-häntä epätoivoiseksi, Marian, -- _minun_ tähteni. Jos minä kuolen
-ennen Walter Hartrightiä, niin lupaa minulle antaaksesi hänelle tämä
-rakas kirja hänen maalauksineen ja minun hiuskiehkuroineni. Ei voi
-olla ollenkaan väärin sanoa hänelle, kun minua ei enää ole, että minä
-itse olen sen kiinnittänyt siihen. Ja sano hänelle -- ah, Marian,
-sano sinä hänelle silloin minun puolestani, mitä minä en koskaan saa
-sanoa hänelle sano, että minä _rakastin häntä!_"
-
-Hän kääri kätensä minun kaulaani ja kuiskasi viime sanat minun
-korvaani sellaisella ihastuksella, sellaisella onnentunnolla, että
-se melkein musersi sydämmeni. Koko se pitkällinen pakko, jonka hän
-oli ottanut kärsiäkseen, murtui tässä hellyyden ensi purkauksessa.
-Hän irtausi minusta kouristuksentapaisella kiivaudella ja viskausi
-sohvalle nyyhkytysten ja kyynelten puuskuessa niin rajusti, että se
-täristytti hänen ruumistansa.
-
-Turhaan koetin minä rauhoittaa häntä ja saattaa käsitykseensä; hän ei
-voinut enää hallita rauhaansa ja käsitystänsä. Tällainen oli tämän
-merkillisen päivän surullinen loppu. Kun raivoisa purkaus vihdoinkin
-oli vaimennut, oli hän liian menehtynyt voidakseen puhua. Hän
-nukahti iltapäivällä, ja minä kätkin salkun, ett'ei hän herättyään
-saisi nähdä sitä. Minun muotoni oli rauhallinen, joskaan ei minun
-sydämmeni, hänen avatessaan silmänsä ja katsoessaan minua. Me emme
-sanoneet mitään toisillemme aamupäivän tapahtumista. Sir Percivalia
-ei mainittu kertaakaan eikä Walter Hartrightiäkään loppupäivän
-kuluessa.
-
-Marraskuun 10 päivänä. Huomatessani tänä aamuna hänen olevan
-rauhoittuneen ja entisenlaisensa aloin minä puhua ikävästä
-eilispäivästä ainoastaan tarkoituksessa pyytää hänen sallimaan minun
-puhua sir Percivalin ja herra Fairlien kanssa tuosta onnettomasta
-avioliitosta suoranaisemmin ja vaikuttavammin, kuin hän itse voisi
-tehdä sen kummankaan kanssa heistä. Hän keskeytti minut lempeästi,
-mutta varmasti, kesken esityksiäni.
-
-"Eilispäivän piti ratkaista", sanoi hän, "ja eilispäivä onkin
-ratkaissut minun kohtaloni. On myöhäistä nyt ajatella muutosta."
-
-Sir Percival alkoi puhua minun kanssani nyt iltapäivällä siitä,
-mitä oli tapahtunut Lauran huoneessa. Hän vakuutti minulle, että
-Lauran verraton luottamus häneen oli hänen mielessään herättänyt
-sellaisen vastaavan vakuutuksen Lauran viattomuudesta ja puhtaudesta,
-ett'ei hän olisi minuutinkaan ajaksi joutunut mustasukkaiseksi, ei
-ollessaan hänen läheisyydessään eikä poistuttuaan hänen huoneestaan.
-Niin syvästi kuin hän valittikin tuota, onnetonta taipumusta, joka
-ehkäsi sitä edistystä, minkä hän voisi tehdä Lauran kunnioituksen ja
-rakkauden voittamisessa, niin oli hän kumminkin lujasti vakuutettu
-siitä, ett'ei sitä tähän asti koskaan oltu ilmaistu ja ett'ei sitä
-koskaan ilmaistakaan, ei minkäänlaisissa olosuhteissa eikä vaiheissa.
-Tämä oli hänen varma vakuutuksensa, ja suurin todistus, minkä hän voi
-siitä antaa, oli se hänen minulle nyt tekemänsä huomautus, ett'ei
-hän ollut ollenkaan utelias tietämään, oliko tämä rakkaus syntynyt
-viime aikoina tai kehen se kohdistuu. Hänen rajaton luottamuksensa
-neiti Fairliehen tyydytti hänet täydellisesti siihen, mitä tämä oli
-katsonut sopivaksi sanoa hänelle, eikä hän tuntenut vähintäkään halua
-saada kuulla enempää. Sanottuaan tämän vaikeni hän ja katsoi minuun.
-Minä tiesin niin hyvin järjettömän ennakkoluuloni häntä kohtaan,
-tiesin niin arvottomat epäilyni hänen kenties juuri tarkoituksella
-lausuneen tämän houkutellakseen minut harkitsematta vastaamaan niihin
-kysymyksiin, joita hän vakuutti olevansa tekemättä -- että minä
-vältin kaiken puhelun tässä kysymyksessä tunteella, joka muistutti
-hyvin ymmällä oloa. Mutta samalla pysyin minä lujasti päätöksessäni
-olla antamatta mennä vähintäkään tilaisuutta käsistäni hukkaan
-valvoakseni Lauran parasta. Minä sanoin siis hänelle epäröimättä
-surettavan minua, ett'ei hänen jalomielisyytensä ollut johtanut häntä
-vielä askelta edemmäksi ja herättänyt hänessä ajatusta vetäytymään
-lopullisesti sitoumuksestaan.
-
-Mutta tässä riisui hän taas aseet kädestäni huomauttamalla,
-ett'ei hän edes pyytänyt puolustaa itseään. Hän pyysi vain minua
-käsittämään, mikä ero oli hänen myönnytyksellään, että neiti
-Fairlie saisi purkaa kihlauksen hänen kanssaan, joka tuottaisi vain
-alistumista hänelle, ja sillä että hän itse pakottautuisi purkamaan
-sen neiti Fairlien kanssa, joka toisin sanoen merkitsisi samaa kuin
-musertaa kaikki onnentoiveensa. Lauran käytös eilen oli antanut
-sellaisen voiman kahden pitkän vuoden muuttumattomalle rakkaudelle ja
-ihailulle, ett'ei hän voinut taistella enempää tätä tunnetta vastaan.
-Minun täytyisi epäilemättä kutsua häntä heikoksi, itsekkääksi ja
-sydämmettömäksi sitä naista kohtaan, jota hän kumminkin jumaloi,
-ja hänen täytyisi hiljaa alistua minun tuomiooni; hän tahtoi vain
-samalla kertaa huomauttaa minulle, lupaisiko Lauran tulevaisuus
-naimattomana -- hänen kärsiessään onnetonta rakkautta, jota ei
-koskaan voinut ilmoittaa -- hänelle parempaa onnea, kuin jos hän
-tulisi sen miehen puolisoksi, joka kunnioitti häntä aina siihen
-maahan asti, mille hän laski jalkansa. Jälkimäisessä tapauksessa voi
-jotakin toivoa ajalta, joskaan ei paljoa -- edellisessä ei mitään.
-
-Minä vastasin hänelle -- vastasin, pelkään minä, enemmän siksi,
-että olen nainen ja että minun sellaisena täytyi vastata, kuin että
-minulla olisi ollut jotakin vakuuttavaa sanottavana hänelle. Oli
-vain liian selvää, että Lauran menettelytapa eilen oli tarjonnut
-hänelle tämän voiman, jos hän tahtoi käyttää sitä hyväkseen -- ja hän
-_olikin_ tahtonut käyttää. Minä tunsin tämän sinä hetkenä ja minä
-tunnen sen yhtä selvään nyt kirjoittaessani näitä rivejä huoneessani.
-Ainoa jäljellä oleva toive on siinä, että hänen menettelytapansa
-vaikutin on, kuten hän sanoo, hänen voittamattoman vahvassa
-rakkaudessaan Lauraan.
-
-Ennenkun lasken kynäni täksi päiväksi, täytyy minun myöskin
-ilmoittaa kirjoittaneeni kahdelle vanhalle äitini lontoolaiselle
-ystävälle molemmat arvossapidettyjä ja vaikuttavia miehiä, -- että
-he hankkisivat jonkun paikan Hartrightille. Ja minä olen aivan
-varma, että he tekevät sen, jos voivat. Lukuunottamatta Lauraa ei
-ole ketään, josta minä koskaan tuntisin sellaista levottomuutta kuin
-Hartrightistä. Kaikki se, mitä on tapahtunut hänen poistumisensa
-jälkeen, on vain vahvistanut minun suurta kunnioitustani ja
-ystävyyttäni häntä kohtaan. Minä toivon tekeväni vain oikein
-auttaessani häntä saamaan paikan vieraassa maassa -- minä rukoilen
-taivasta sydämmellisesti ja levottomasti, että kaikki päättyisi hyvin.
-
-Marraskuun 11 päivänä. -- Sir Percivalilla oli keskustelu herra
-Fairlien kanssa ja minua lähetettiin hakemaan olemaan läsnä.
-
-Tullessani huoneeseen huomasin minä herra Fairlien olevan varsin
-mielihyvissään tietäessään, että "tämä perhekiusaus", kuten hän
-suvaitsi kutsua veljentyttärensä avioliittoa, vihdoinkin läheni
-loppuaan. Minä en tuntenut mitään halua lausua hänelle ajatustani;
-mutta kun hän ulkonaisesti suututtavalla, välinpitämättömällä
-tavallaan aikoi ehdottaa, että olisi parasta määrätä hääpäivä sir
-Percivalin toivomuksen mukaan heti, oli minulla huvi tärisyttää herra
-Fairlien hermoja panemalla niin vankka vastalause Lauran suostumuksen
-pakottamista vastaan, kuin vain voin löytää sanoja. Sir Percival
-selitti minulle, että hän tunnusti väitteitteni pätevyyden, ja pyysi
-minun olemaan vakuutetun, ett'ei tätä ehdotusta oltu tehty minkään
-hänen lausuntonsa perusteella. Herra Fairlie nojasi taaksepäin
-tuolissaan, sanoi meidän molempain osoittavan ihmisluonnolle kunniaa
-ja toisti sitten ehdotuksensa niin tyyneesti, kuin ei sir Percival
-enemmän kuin minäkään olisi lausunut sanaakaan sitä vastaan.
-Keskustelu päättyi siihen, että minä jyrkästi kieltäydyin Lauralle
-esittämästä kysymystä, jollei hän itse antaisi aihetta sen puheiksi
-ottamiseen, jonka jälkeen minä heti poistuin huoneesta. Sir Percival
-näytti vakavan nololta ja ikävystyneeltä. Herra Fairlie ojensi
-laiskat koipensa samettijakkaralle ja sanoi: "Kiltti Mariani, kuinka
-minä kadehdin Sinun vahvoja hermojasi! Älä paiskaa ovea mennessäsi!"
-
-Tullessani Lauran luo sain minä tietää hänen kysyneen minua ja
-rouva Veseyn sanoneen minun olevan herra Fairlien luona. Hän kysyi
-heti, mikä oli aiheuttanut käyntini siellä, ja minä sanoin hänelle
-suoraan kaikki, mitä oli tapahtunut, salaamatta edes tuntemaani
-tyytymättömyyttä ja mielipahaa. Hänen vastauksensa ei lohduttanut
-minua -- kaikkein vähimmän olin odottanut sitä.
-
-"Setäni on oikeassa", sanoi hän. "Minä olen saattanut teille kaikille
-levottomuutta ja ikävyyttä. Siitä täytyy tulla loppu, Marian --
-antakaa sir Percivalin määrätä."
-
-Minä väitin kovasti vastaan, mutta ei mikään voinut muuttaa hänen
-ajatustaan.
-
-"Minua sitoo lupaukseni", sanoi hän. "Minun entinen elämäni on jo
-mennyttä. Paha päivä tulee yhtä varmaan, Marian, vaikkakin sen
-lykkäisi tuonnemmaksi. Ei -- vielä kerran, setäni on oikeassa. Minä
-olen saattanut teille enemmän kuin riittävästi levottomuutta ja
-murhetta -- nyt täytyy sen loppua."
-
-Hän, joka ennen oli ollut pelkkä myöntyväisyys, oli nyt aivan
-järkähtämätön hiljaisessa alistuvaisuudessaan epätoivossaan, voin
-minä melkein sanoa. Niin suuresti kuin minä rakastinkin häntä, olisi
-kuitenkin kiusannut minua vähemmin, jos hän olisi joutunut kiivaan
-mielenliikutuksen valtaan. On niin kiusallisen erilaista hänen
-luonteelleen nähdä häntä kylmänä ja välinpitämättömänä kuten nyt.
-
-Marraskuun 12 päivänä. -- Sir Percival teki minulle muutamia
-kysymyksiä Laurasta aamiaisella, jotka eivät jättäneet minulle muuta
-valinnan varaa, kuin ilmottaa hänelle, mitä Laura puhui eilen.
-
-Meidän vielä puhuessamme tuli hän itse alas ja istuutui seuraamme.
-Hän oli edelleenkin yhtä luonnottoman levollinen sir Percivalinkin
-läsnä ollessa. Kun aamiainen oli loppunut, sai sir Percival
-tilaisuuden lausua hänelle yksityisesti muutamia sanoja. Heidän
-keskustelunsa riitti vain pari tai kolme minuuttia, jonka jälkeen
-hän poistui rouva Veseyn kanssa, samalla kun sir Percival tuli minun
-luokseni. Hän sanoi pyytäneensä Lauralta, ett'ei Laura luopuisi
-oikeudestaan olla se, joka yksinomaan voi määrätä avioliittonsa
-määräpäivän. Hän oli silloin vain sanonut olevansa tyytyväinen
-siihen, mitä päätettiin, ja pyytänyt häntä lausumaan toivomuksensa
-neiti Halcombelle.
-
-Mutta minulla ei ole kärsivällisyyttä kirjoittaa enempää. Tässä
-tapauksessa kuten kaikessa muussakin on sir Percivalin onnistunut
-saada tahtonsa täytetyksi säilyttämällä kunniansa huolimatta kaikesta
-siitä, mitä minä voin vastaan väittää. Hänen toivomuksensa ovat
-luonnollisesti nyt samat kuin hänen tullessaan ja sittenkun Laura
-on antanut suostumuksensa ehdottomasti uhrautua avioliittoon, on
-hän, Laura, yhäti hiljainen, toivoton ja välinpitämätön. Samalla
-kun hän erosi kaikista niistä pikku muistoista, joita hänellä oli
-Hartrightiltä, näyttää hän tulleen tunteettomaksi ja kylmäksi. Kello
-on ainoastaan kolme iltapäivällä minun kirjoittaessani näitä rivejä,
-ja sir Percival on jo jättänyt meidät onnellisen sulhasen kiireellä
-järjestääkseen kaikki nuoren puolisonsa vastaanottamiseksi kotonaan
-Hampshiressä. Jollei jotakin erikoista tapahdu, menevät he naimisiin
-juuri siihen aikaan, kun hän alusta asti on toivonutkin -- ennen
-vuoden loppua. Onpa kuin kynä polttaisi sormiani kirjoittaessani tätä!
-
-Marraskuun 13 päivänä. -- Uneton yö levottomuuden tähden Lauran
-vuoksi. Aamupuoleen päätin minä koettaa, eikö jokin vaihtelu
-voisi saada häntä eloisammaksi. Varmaankaan ei hän voi jäädä
-tähän välinpitämättömyyden uinailuun, jos minä vien hänet pois
-Limmeridgestä vanhojen, rakkaiden ystävien luo. Hieman mietittyäni
-päätin minä kirjoittaa Arnoldin perheelle Yorkshireen. He ovat
-yksinkertaisia, ystävällisiä, vierasvaraisia ihmisiä, jotka hän on
-tuntenut lapsuudestaan saakka. Vasta pantuani kirjeen postisalkkuun
-sanoin minä hänelle, mitä minä tein. Minua olisi lohduttanut, jos hän
-olisi näyttänyt vähänkään yrittävän väittää vastaan. Mutta ei -- hän
-sanoi vain: "Minä tahdon seurata mihin tahansa Sinua, Marian. Luulen
-kyllä Sinun olevan oikeassa -- pieni vaihtelu tekee minulle hyvää."
-
-Marraskuun 14 päivänä. -- Minä kirjoitin herra Gilmorelle, mainitsin
-hänelle todellakin näyttävän siltä, kuin tästä onnettomasta
-avioliitosta tosi tulisi, ja ilmoitin myöskin suunnitelmani koettaa,
-eikö matka tekisi Lauralle hyvää. Minulla ei ollut sydäntä mennä
-joihinkin yksityiskohtiin. On aikaa kyllä siihen, kunhan vuosi
-lähenee loppuaan.
-
-Marraskuun 15 päivänä. -- Kolme kirjettä minulle. Yksi Arnoldin
-perheeltä, täynnä riemua saada nähdä Lauraa ja minua. Toinen yhdeltä
-niistä herroista, joille minä kirjoitin paikan hankkimisesta Walter
-Hartrightille. Hän vastaa olleensa kyllin onnellinen täyttääksensä
-pyyntöni. Kolmas oli Walterilta itseltään -- hän on niin kiitollinen,
-poloinen nuori mies, siitä että minä olen auttanut häntä jättämään
-kodin, isänmaan ja ystävät! On muodostettu yksityinen seura tekemään
-kaivamistöitä ja tutkimuksia Keski-Amerikan hävitetyissä kaupungeissa
-ja se on juuri matkalla Liverpoolista. Taiteilija, jonka piti
-seurata mukana piirustaakseen kaikki, oli menettänyt rohkeutensa
-ja "yhdentenätoista hetkenä" kieltäytynyt tulemasta. Nyt saisi
-Walter hänen paikkansa. Kuusi kuukautta Hondurasiin tulonsa jälkeen
-on hän sitoutunut pysähtymään, mutta jos kaivamiset antavat hyvän
-tuloksen ja varat myöntävät, viipyy hän vuoden. Hänen kirjeensä
-päättyy lupaukseen kirjoittaa muutamia riviä jäähyväisiksi kaikkien
-tultua laivalle ja luotsin lähtiessä siltä. Minä voin vain toivoa ja
-sydämmellisesti rukoilla, että sekä hän että minä olemme menetelleet
-oikein tässä asiassa. Askele, jonka hän on ottanut, näyttää minusta
-niin epäilyttävältä, ett'en minä pelotta voi ajatella sitä. Ja
-kumminkin -- kuinka voisin minä odottaa tai toivoa, että hän jäisi
-kotiin olemaan toimettomana nykyisessä surettavassa mielentilassaan?
-
-Marraskuun 16 päivänä. -- Vaunut ovat oven edessä. Laura ja minä
-olemme valmiit matkustamaan Arnoldin luo.
-
-Polesdean-Lodge, Yorkshire.
-
-Marraskuun 23 päivänä. -- Viikko vietettynä uudessa ympäristössä ja
-näiden ystävällisten ihmisten keskuudessa on tehnyt Lauralle hyvää,
-vaikk'ei niin paljon, kuin minä olen toivonut. Minä olen päättänyt
-pysähtyä tänne ainakin vielä viikoksi. Ei hyödytä mitään palata
-Limmeridgeen, ennenkun on välttämätöntä.
-
-Marraskuun 24 päivänä. -- Ikäviä uutisia postissa tänä aamuna.
-Tutkimusretkikunta purjehti Keski-Amerikaan tämän kuun 21 päivänä.
-Meidän on täytynyt erota tosi rehellisestä miehestä, me olemme
-menettäneet uskollisen ystävän. Walter Hartright on lähtenyt
-Englannista.
-
-Marraskuun 25 päivänä. Jos eilispäivän uutiset olivat surullisia,
-niin olivat tämän päivän kirjeet yhtä tärkeitä, Sir Percival Glyde on
-kirjoittanut herra Fairlielle, ja herra Fairlie Lauralle ja minulle,
-pyytäen heti meitä matkustamaan kotiin Limmeridgeen.
-
-Mitähän tämä merkitsee? Onkohan hääpäivä määrätty meidän poissa
-ollessamme?
-
-
-II.
-
-Limmeridge-House.
-
-Marraskuun 27 päivänä. -- Aavistukseni ovat toteutuneet. Häät ovat
-määrätyt joulukuun 22 päiväksi.
-
-Päivää sen jälkeen kuin me olimme matkustaneet Polesdean-Lodgeen, oli
-sir Percival kirjoittanut herra Fairlielle ja ilmoittanut hänelle,
-että välttämättömät korjaukset ja muutokset hänen Hampshiressä
-olevalla maatilallaan vaativat enemmän aikaa, kuin hän alusta
-oli laskenut. Täydellinen työluettelo esitettäisiin aivan pian
-herra Fairlielle, ja melkoisessa määrässä tulisi helpottamaan sir
-Percivalin sopimusta kaikkien käsityöläisten kanssa, jos -- hän
-mahdollisesti voisi saada varman tiedon hääpäivän ajasta. Hän voisi
-silloin saada kaikki selvemmälle kannalle ja kirjoittaa erinäisille
-ystävilleen, joita hän on kutsunut, pyytääkseen anteeksi, ett'ei hän
-voisi ottaa heitä vastaan talvella, koska talo oli täynnä työväkeä.
-
-Tähän kirjeeseen oli herra Fairlie vastannut pyynnöllä, että sir
-Percival itse määräisi hääpäivän ja että herra Fairlie käyttäisi
-kaiken vaikutusvaltansa saadakseen holhottinsa suostumuksen. Sir
-Percival kirjoitti vastauksen ensi postissa ja ehdotti, että
-hänen alkuperäisen toivomuksen mukaan jokin päivä joulukuun
-jälkipuoliskolla -- 22 tai 24 tai jokin muu, jonka morsian ja hänen
-holhoojansa tahtoisivat määrätä. Kun nuori morsian ei ollut kotona,
-oli hänen holhoojansa määrännyt 22 -- ja sen johdosta kirjoittanut ja
-pyytänyt meitä heti palaamaan Limmeridgeen.
-
-Herra Fairlien ilmoitettua eilen yksityisessä keskustelussa tästä
-minulle pyysi hän mielistelevimmällä tavallaan minua tänään alkamaan
-neuvotella siitä. Kun minä tiesin kaiken vastarinnan olevan turhaa,
-jollen minä ensin saanut Lauran suostumusta siihen, suostuin minä
-puhumaan hänen kanssaan, mutta selitin samalla kertaa, etten minä
-millään ehdolla tahtonut ottaa pakottaakseni hänen suostumustaan
-sir Percivalin pyyntöön. Herra Fairlie lausui minulle muutamia
-kohteliaisuuksia minun "erinomaisesta omastatunnostani", aivankuin
-hän olisi puhunut minun erinomaisesta terveydestäni, ja näytti olevan
-varsin mielissään, että hän niin yksinkertaisella tavalla oli taaskin
-siirtänyt yhden edesvastauksen omilta hartioiltaan minun hartioilleni.
-
-Tänä aamuna olen minä lupaukseni mukaan puhunut Lauralle. Se itsensä
-hallitseminen -- voisin melkein sanoa se tunteettomuus -- jonka hän
-ihmeellisesti oli säilyttänyt sir Percivalin matkan jälkeen, ei
-kumminkaan kestänyt minun esittäessäni järisyttäviä tietoja hänelle.
-Hän kalpeni ja alkoi kovasti vapista.
-
-"Ei niin pian!" pyysi hän. "Oi Marian, ei niin pian!"
-
-Pieninkin viittaus hänen puoleltaan oli kyllin minulle. Minä nousin
-ylös mennäkseni herra Fairlien luo väitelläkseni häntä vastaan vielä
-kerran Lauran puolesta.
-
-Juuri kun käteni oli lukolla, tarttui hän hameeseeni ja pidätti minut.
-
-"Anna minun mennä!" sanoin minä. "Minä haluan sanoa sedälleni, ett'ei
-hän ja sir Percival saa joka kohdassa määrätä mielensä mukaan."
-
-Hän huokasi syvään ja piti minua yhä kiinni.
-
-"Ei!" sanoi hän hiljaa. "On myöhäistä Marian -- on myöhäistä!"
-
-"Ei minuuttiakaan myöhäistä", vastasin minä. "Kysymys ajan
-ratkaisemisesta on meidän -- ja luota minuun, Laura, minä tiedän
-valvoa sinun oikeuttasi."
-
-Minä irroitin hänen kätensä puhuessani, mutta samalla kääri hän
-molemmat kätensä vyötärölleni ja pidätti minua tällä tavoin vielä
-lujemmin kuin ennen.
-
-"Se tuottaisi meille vielä enemmän levottomuutta ja sekasortoa",
-sanoi hän. "Seurauksena olisi vihamielisyys Sinun ja setäni välillä,
-ja sir Percival olisi heti täällä uusine valituksen aiheineen..."
-
-"Sitä parempi!" huudahdin minä kiivaasti. "Kuka huolii hänen
-valituksistaan? Täytyykö Sinun kärsiä kuoliaaksi asti noudattaaksesi
-hänen tahtoansa? Ei kukaan mies maailmassa ansaitse sellaista
-uhrausta meiltä naisilta. Miehet ovat vain meidän viattomuutemme,
-meidän rauhamme vihollisia, he vetävät meidät pois vanhempaimme
-kodista, sisariemme rakkaudesta -- he vaativat meidän itsemme
-ruumiinemme sieluinemme ja sitovat meidät turvattomat olennot
-itseensä, niinkuin he sitovat koiran koppiinsa. Ja mitä antavat
-parhaimmatkin heistä meille korvaukseksi? Anna minun mennä, Laura --
-minä tulen hulluksi ajatellessani tätä!"
-
-Kyyneleet -- viheliäiset, heikot levottomuuden ja katkeruuden
-naiskyyneleet vierivät silmistäni. Hän hymyili suruisesti ja piti
-nenäliinaansa kasvojensa edessä salataksensa minun heikkouteni
-puuskaa -- tätä heikkoutta, jota hän tiesi minun niin syvästi
-halveksivan.
-
-"Oi, Marian!" sanoi hän. "Itketkö _Sinä?_ Ajatteleppas, mitä Sinä
-sanoisit minulle, jos me vaihtaisimme asemaa, ja nämä kyyneleet
-olisivat minun? Kaikki rohkeutesi ja uhrautuva hellyytesi ei voi
-muuttaa sitä, mikä täytyy tapahtua ennemmin tai myöhemmin. Anna
-setäni tehdä, miten häntä miellyttää. Älkäämme enää olko levottomia
-ja epäröiviä, kun minä sen jollakin uhrauksella voin estää. Sano,
-että tahdot elää luonani, kun olen naimisissa -- äläkä sano sen
-enempää."
-
-Mutta minä sanoin vielä enemmän. Minä tukahdutin kyyneleeni, jotka
-vain surettivat häntä, enkä säästänyt rukouksia enemmän kuin
-järkisyitäkään. Se ei kuitenkaan hyödyttänyt mitään. Kaksi kertaa
-täytyi minun toistaa lupaukseni olla hänen luonansa hänen naimisissa
-ollessaan, ja sen jälkeen teki hän minulle aivan odottamatta
-kysymyksen, joka käänsi minun suruni ja osanottoni häntä kohtaan
-aivan toiselle taholle.
-
-"Polesdeanissa ollessamme", sanoi hän, "sait Sinä kirjeen, Marian..."
-
-Hänen muuttunut äänensä, se nopea tapa, jolla hän katsoi minusta
-poispäin ja kätki kasvonsa minun olkapäähäni, se epäilys, joka
-mykisti hänen suunsa, ennenkun hän oli ennättänyt lopettaa ajatuksen
--- kaikki tuo sanoi minulle, ketä hän ajatteli.
-
-"Minä uskoin, Laura, ett'emme me koskaan puhuisi hänestä enää",
-vastasin minä ystävällisesti.
-
-"Sinä olet saanut kirjeen häneltä?" kysyi hän yksipäisesti.
-
-"Olen", vastasin minä, "olenpa niinkin, koska Sinä kerran
-ehdottomasti tahdot tietää sen."
-
-"Aiotko kirjoittaa hänelle taaskin?"
-
-Minä epäröin. Minä olen kartellut puhumasta hänelle Walter
-Hartrightin lähdöstä Englannista ja kuinka minun toimenpiteeni
-auttaa häntä hänen uusissa toiveissaan ja suunnitelmissaan ovat
-saattaneet minut tuntemaan tämän asian. Mitä pitäisi minun vastata?
-Hän on matkustanut sinne, mihin eivät mitkään kirjeet voi saapua
-hänen perästään lyhyemmässä kuin muutamien kuukausien, niin, ehkäpä
-vuodenkin ajassa.
-
-"Jos minä vieläkin kirjoittaisin hänelle", sanoin minä vihdoinkin,
-"niin mitä tahdot, Laura?"
-
-Hänen poskensa tuli tulikuumaksi minun olkapäätäni vasten ja hän
-kääri vapisten kätensä lujemmin ympärilleni.
-
-"Älä kirjoita hänelle mitään joulukuun
-_kahdennestakymmenestätoisesta_ päivästä", kuiskasi hän. "Lupaa
-minulle, Marian, -- minä rukoilen sinua -- lupaa minulle, ett'et edes
-mainitse minua ensi kerran kirjoittaessasi hänelle."
-
-Minä lupasin tämän. Eivät mitkään sanat voi kuvata, millä tuskalla
-minä lupasin. Hän irroitti sen jälkeen kätensä minusta, meni ikkunan
-luo ja katseli ulos selkä minuun käännettynä. Minuutin kuluttua
-puhui hän uudelleen, mutta kääntymättä minuun päin tai näyttämättä
-kasvojaan edes vilaukseltakaan.
-
-"Menetkö setäni luo nyt?" kysyi hän. "Tahdotko sanoa hänelle, että
-minä suostun siihen määräykseen hääpäivääni nähden, jonka hän katsoo
-parhaaksi. Älä epäröi menemästä luotani, Marian. Tekee minulle hyvää
-saada olla yksin."
-
-Minä menin. Jos minä vain tahtoni voimalla olisin voinut riistää
-herra Fairlien ja sir Percival Glyden maailman äärimmäisille
-rajoille, olisin minä silmänräpäystäkään epäilemättä tehnyt sen.
-Minun onnettoman uhmaava luonteeni oli minulle nyt kumminkin hyväksi
-avuksi. Minä olisin kadottanut kaiken käsityksen ja ratkennut
-katkeraan itkuun, jollei tuntemani harmi olisi tukahduttanut
-kyyneleitäni. Kiivain askelein kiiruhdin minä herra Fairlien luo,
-sanoin hänelle niin törkeästi kuin voin: "Laura suostuu joulukuun
-22:seen päivään" -- ja kiiruhdin pois odottamatta vastausta. Minä
-paukautin oven rajusti lukkoon perästäni ja toivon saattaneeni herra
-Fairlien hermoston epäkuntoon koko loppupäiväksi.
-
-Marraskuun 28 päivänä. -- Aamulla luin minä taaskin läpi
-Hartright-raukan jäähyväiskirjeen. Eilisestä saakka olen epäröinyt,
-menettelenkö minä oikein harkitusti salatessani Lauralta hänen
-matkaansa.
-
-Mutta luulen kumminkin sen olevan parasta. Se, mitä hän kirjeessään
-mainitsee Keski-Amerikaan aiotun retkikunnan valmistuksista,
-osoittaa, että sen johtaja varoo vaaroja ja vastoinkäymisiä.
-Jos tieto siitä saattaa minut levottomaksi, niin kuinka se
-sitten vaikuttaisi Lauraan? On raskasta kyllä tietää, että hänen
-matkansa riistää meiltä ystävän, jonka uskollisuuteen me voisimme
-turvallisimmin luottaa hädän hetkenä, jos tämä hetki joskus tulee ja
-tapaa meidät avuttomina. Mutta on kumminkin vielä pahempaa tietää
-hänen lähteneen luotamme kärsimään epäterveellisen ilmanalan, villin
-maan ja lakia vailla olevan yhteiskunnan vaaroja. Varmaan olisi
-julmaa sanoa tämä Lauralle olematta lujasti pakotettu siihen.
-
-Minä epäröin, eikö minun minun pitäisi vieläkin ottaa askel edemmäksi
-ja polttaa kirje, ett'ei se mahdollisesti joutuisi vääriin käsiin. Se
-ei sisällä ainoastaan lausuntoja Laurasta, jotka täytyy jättää Walter
-Hartrightin ja minun salaisuudeksi, mutta siinä on myöskin vakuutus,
-epäluulo -- niin sitkeä, selittämätön ja levottomuutta herättävä
-että häntä salaisesti vartioidaan Limmeridgestä lähtönsä jälkeen.
-Hän janoo nähneensä ne kaksi outoa miestä, jotka seurasivat häntä
-Lontoon kaduilla, myöskin Liverpoolin laiturilla väkijoukossa, joka
-tunkeili katsellakseen retkikunnan laivaan menoa, ja hän vakuutti
-vakuuttamalla, ett'ei hän ollut kuullut Anna Catherickin nimeä
-lausuttavan takanaan astuessaan laivaan. Hänen omat sanansa ovat
-tällaiset: Varmaa on, että näillä tapahtumilla on suuri merkitys.
-Salaperäinen suhde Anna Catherickiin ei vielä ole selvitetty.
-Kenties ei hän koskaan enää tule minun tielleni; mutta jos hän
-joskus tulee Teidän lähettyvillenne, neiti Halcombe niin käyttäkää
-tilaisuutta paremmin hyväksenne kuin minä olen käyttänyt. Minä puhun
-täysimmästä vakuutuksestani ja pyydän Teitä muistamaan, mitä minä
-sanon. Nämä olivat hänen omat sanansa. Minä en unhota niitä koskaan.
-Muistoni kätkee Hartrightin jokaisen sanan, jolla on merkitystä Anna
-Catherickiin nähden. Mutta on vaarallista kätkeä tämä kirje. Sattuma
-voi sen saattaa vieraiden henkilöiden käsiin, jos minä sairastuisin,
-jos minä kuolisin. -- Parempi silloin polttaa se heti, niin ompahan
-ainakin vähemmän huolta.
-
-Se on poltettu. Hänen jäähyväiskirjeensä -- kenties viimeinen, minkä
-hän minulle milloinkaan kirjoittaa -- tuhka on mustana uunissa.
-Onko tämä surullinen kertomus loppunut? Ah, ei, ei ole loppunut --
-varmaankaan ei se ole voinut loppua!
-
-Marraskuun 29 päivänä. -- Häävalmistukset ovat alkaneet. Ompelijatar
-on saapunut ottamaan vastaan tilaukset. Laura on kylmä ja täysin
-välinpitämätön tähän asiaan nähden, jolla tavallisesti ei suinkaan
-ole vähäinen merkitys naisten persoonallisissa harrastuksissa.
-Hän antaa minun ja ompelijattaren määrätä kaikki. Olisipa
-Hartright-raukka ollut se puoliso, jonka hänen isänsä olisi määrännyt
-hänelle, kuinka toisin hän silloin olisikaan käsittänyt kaikki!
-Kuinka tarkka, kuinka oikukas hän silloin olisi ollut -- meistä olisi
-ollut vaikeaa tehdä hänelle mieliksi.
-
-Marraskuun 30 päivänä. Joka päivä tulee tietoja sir Percivalilta.
-Viime uutinen on, että muutokset hänen kotonaan tulevat kestämään
-neljä tai kuusi kuukautta, ennenkun kaikki on valmis. Jos maalarit
-ja seinäpaperien kiinnittäjät voisivat yhtä hyvin luoda onnea
-kuin komeutta kotiin, niin seuraisin minä hartaudella heidän
-työtänsä siinä kodissa, joka ennen pitkää tulee olemaan Lauran.
-Ainoa kohta sir Percivalin kirjeessä, joka nyt voi järkyttää minun
-välinpitämättömyyttäni hänen kaikkien suunnitelmainsa suhteen, oli
-hänen tekemänsä ehdotus häämatkasta. Hän esittää, että kun Lauran
-terveys on heikko ja talvi uhkaa tulla ankara, he matkustaisivat
-Roomaan ja pysähtyisivät Italiaan ensi kesän alkuun asti. Jos tätä
-suunnitelmaa ei hyväksytä, on hän valmis tulevan talvikauden olemaan
-Lontoossakin, jossa hänellä tosin ei ole omaa huoneustoa, mutta jossa
-hän tulisi hankkimaan parhaimman asunnon, minkä hän mahdollisesti
-saisi.
-
-Asettuessani persoonallisesti aivan syrjälle kysymystä ratkaistaessa
--- joka on minun velvollisuuteni, mitä minun ei tule unhottaa -- en
-minä silmänräpäystäkään epäile puoltaa ensinmainittua ehdotusta.
-Missä tapauksessa tahansa on ero minun ja Lauran välillä välttämätön.
-Jos he matkustavat ulkomaille, tulee tämä ero pitemmäksi, kuin jos he
-pysähtyvät Lontooseen. Kumminkin on ennen kaikkea otettava huomioon
-etu, että Laura saa viettää talven lämpimässä ilmanalassa ja ensi
-kerran elämässään matkustaa maahan, jossa on niin paljon luonnon ja
-taiteen rikkauksia ja joka siten ehkä sovittaisi hänet tyytymään
-kohtaloonsa. Hän ei välitä Lontoon loistavista ja pintapuolisista
-huvituksista. Ne tekisivät vain hänen elämänsä avioliitossa yhä
-ilottomammaksi. Minä pelkään hänen avioliittonsa alkua enemmän kuin
-minä voin kuvata, mutta minun mielestäni pilkahtaa kumminkin jokin
-toive hänelle, jos hän saa matkustaa -- ei, jos hän jää kotiin.
-
-On niin kummallista lukiessani läpi kirjoittamaani ja huomatessani,
-kuinka minä olen puhunut Lauran avioliitosta ja erostamme aivankuin
-puhutaan päätetystä asiasta. Näyttää minusta niin kylmältä, niin
-välinpitämättömältä jo voida katsoa tulevaisuutta niin kauhean
-levollisesti, kun määräpäivä on niin lähellä. Ennenkun kuukausi on
-kulunut, on Laura sir Percivalin eikä minun! _Hänen_ Lauransa! Minä
-voin yhtä vähän selvästi käsittää näiden sanojen merkitystä -- minä
-tunnen itseni melkein yhtä surun sortamaksi kirjoittaessani hänen
-häistänsä, kuin jos minä kirjoittaisin hänen kuolemastaan.
-
-Joulukuun 1 päivänä. -- Surullinen päivä! Päivä, jonka pituutta
-minulla ei ole sydäntä kuvata. Oltuani heikkouden takia pakotettu
-eilisiltana lykkäämään keskustelun, katsoin minä nyt tänä aamuna
-välttämättömäksi puhua Lauralle aiotusta Italian matkasta.
-
-Täysin vakuutettuna, että minä olisin hänen matkassaan, minne hän
-menisikin, tuli lapsi-raukka -- sillä lapsi hän on vielä monessa
-suhteessa -- melkein onnelliseksi kuvitellessaan saada nähdä kaiken
-Florensin, Rooman ja Neapelin ihanuuden. Minun sydämmeni oli
-pakahtua, kun minun täytyi poistaa hänen kuvitelmansa ja esittää
-kova totuus. Minun täytyi sanoa hänelle, ett'ei yksikään mies
-siedä kilpailijaa, ei edes naispuolista, jakamaan hänen puolisonsa
-hellyyttä avioliiton alussa, menköön se sittemmin miten tahansa.
-Minun täytyi valmistaa häntä siihen, että ainoa mahdollisuus minun
-saada pysyvä koti hänen luonaan riippuu aivan yksinkertaisesti siitä,
-ett'en minä herätä sir Percivalin epäluuloa ja mustasukkaisuutta
-tuppautumalla pienimmässäkään tapauksessa heidän väliinsä; riippuu
-siitä, että minä nautin hänen puolisonsa suurempaa luottamusta.
-Pisara pisaraltaan valoin minä tätä maailman halpamielistä, huonoa
-viisautta puhtaaseen, viattomaan mieleen jokaisen jalomman tunteen
-sisässäni vastustaessa tätä surullista tehtävääni. Nyt se on mennyt.
-Hän on oppinut kovan, välttämättömän läksyn. Hänen nuoruutensa
-kuvitelmat ovat poissa, ja minä olen ne riistänyt. Parempi kumminkin,
-että _minä_ olen tehnyt sen kuin _hän_ -- tämä on minun ainoa
-lohdutukseni.
-
-Edellinen ehdotus on siis hyväksytty. He matkustavat Italiaan, ja
-minä puuhaudun heidän poissa ollessaan sir Percivalin suostumuksella
-ottamaan heitä vastaan heidän kotonaan ja jäämään heidän luoksensa
-heidän palattua Englantiin. Sanalla sanoen: minun täytyy ensi kerran
-elämässäni pyytää persoonallista suosiota mieheltä, jonka kanssa minä
-kaikkein vähimmän haluaisin olla tekemisissä. Samapa se! Mielestäni
-minä voisin tehdä vieläkin enemmän Lauran vuoksi.
-
-Joulukuun 2 päivänä. -- Tarkemmin ajatellen huomaan minä itse aina
-lausuvani ajatukseni sir Percivalista epäedullisin lausumatavoin.
-Asian uuden käänteen takia tahdon minä ja täytyy minun voittaa
-vastenmielisyyteni häntä kohtaan. Minä en käsitä, kuinka se ensin
-alkoi itää sielussani. Varmaa on, ett'ei sitä koskaan ennen siellä
-ollut.
-
-Onkohan Lauran vastenmielisyys tulla hänen puolisokseen saattanut
-minut vihamieliseksi häntä kohtaan? Onkohan Hartrightin selvään
-lausuttu vastenmielisyys vaikuttanut minuun aivan aavistamattani?
-Onko kenties Anna Catherickin kirje vieläkin herättämässä minussa
-salaista epäluuloa huolimatta sir Percivalin selityksestä ja siitä
-todistuksesta, jonka minä olen saanut sen totuudesta? Minä en
-voi selittää, kuinka tämä uusi tunne on syntynyt minussa; ainoa,
-mistä olen vakuutettu, on velvollisuuteni -- nyt kahdenkertaisessa
-merkityksessä -- olla suututtamatta sir Percivalia väärällä
-epäilyllä. Jos on tullut minulle sellaiseksi tavaksi aina kirjoittaa
-hänestä yhtä epäedullisesti, niin täytyy minun, niin tahdon minä
-voittaa tämän onnettoman taipumuksen, vaikkakin tämä yritys
-pakottaisi minut olemaan avaamatta päiväkirjaani kertaakaan ennen
-häitä. Minä olen kovin tyytymätön itseeni -- en tahdo enää kirjoittaa
-tänään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Joulukuun 16 päivänä. Kaksi viikkoa on kulunut ilman että minä
-olen edes avannut päiväkirjaani. Olen kauvan kyllä kaivannut tätä
-tehtävää ja toivon nyt sen voivani tehdä reippaammalla ja paremmalla
-mielialalla, mikäli se koskee sir Percivalia.
-
-Kuluneesta kahdesta viikosta ei ole paljon sanottavaa. Melkein kaikki
-ommeltava on järjestyksessään, ja uudet matka-arkut ovat saapuneet
-Lontoosta. Laura-raukkani on alituiseen luonani, ja eilen kun ei
-kumpikaan meistä voinut nukkua, hiipi hän luokseni. "Minä kadotan
-Sinut pian, Marian", sanoi hän. "Minun täytyy olla luonasi niin
-paljon, kuin minä voin."
-
-Heidät vihitään Limmeridgen kirkossa eikä, taivaan olkoon kiitos,
-ketään naapuria tilaisuuteen kutsuta. Ainoana vieraana tulee olemaan
-vanha ystävämme herra Arnold Polesdeanista. Hän tulee esiintymään
-morsiamen isänä, sillä Lauran sedän terveys on liian arka hänen
-uskaltaakseen tähän huonoon ilmaan. Jos minä en olisi päättänyt tästä
-päivästä katsoa vain kaikkea hyvässä valossa, niin olisi Lauran
-miespuolisten sukulaisten puute hänen elämänsä tärkeimpänä hetkenä
-tehnyt minut katkeraksi ja epäluuloiseksi tulevaisuuteen nähden.
-Mutta minä olen lakannut olemasta katkera ja epäluuloinen -- ainakin
-lakannut kirjoittamasta päiväkirjaani sekä yhtä että toista tässä
-suhteessa.
-
-Sir Percival saapuu huomenna. Hän esitti, jos me tahtoisimme seurata
-ankaraa etikettiä, että kirjoitettaisiin meidän kirkkoherrallemme
-ja pyydettäisiin hänen saada oleksia pappilassa tuon lyhyen ajan
-ennen häitä. Nykyisissä olosuhteissa ei enemmän herra Fairlie kuin
-minäkään katsonut tuota välttämättömäksi. Täällä meidän villeillä
-nummillamme ja suurissa, yksinäisissä huoneissamme lienemme toki
-riippumattomia niistä pikkumaisista epäilyksistä, jotka vaivaavat
-ihmisiä muissa paikoin. Minä kirjoitin sir Percivalille ja kiitin
-häntä hänen hienotunteisuudestaan, mutta pyysin häntä vanhan tavan
-mukaan käyttämään entisiä huoneitaan Limmeridge-Housessa.
-
-Joulukuun 17 päivänä. -- Hän tuli tänään. Mielestäni näyttää
-hän hieman väsyneeltä ja levottomalta, mutta hän keskustelee ja
-nauraa, kuin olisi hän erinomaisella tuulella. Hän toi mukanaan
-muutamia kauniita koristuksia häälahjaksi, jotka Laura vastaan otti
-suurella kiitollisuudella ja -- kuten ainakin päältä päin näytti --
-täydellisesti itsensä hilliten. Ainoa todistus siitä taistelusta,
-jota hänen täytyy kestää säilyttääkseen levollisuutensa tänä
-koetusaikana, näyttäytyy kiivaassa vastenmielisyydessä jäädä joskus
-yksin. Sen sijaan, että hän ennen vetäytyi omaan huoneeseensa,
-näyttää hän nyt pelkäävän olla siellä yksinänsä. Kun minä tänään
-aamiaisen jälkeen menin huoneeseeni ottaakseni hatun kävelylle lähtöä
-varten, pyysi hän saada seurata minua, ja ennen päivällistä avasi
-hän meidän huoneittemme välisen oven voidaksemme puhella toistemme
-kanssa pukeutuessamme. "Anna minulle aina tekemistä", sanoi hän.
-"Anna minulle aina jotakin seuraa. Älä anna minulle aikaa ajatella
--- ainoastaan sitä pyydän Sinulta, Marian -- älä anna minulle aikaa
-ajatella."
-
-Tämä hänen surullinen muutoksensa lisää vain hänen
-viehättäväisyyttänsä sir Percivalin silmissä. Hän tulkitsee sen
-huomatakseni eduksi itselleen. Lauran poskilla on kuumemainen
-punerrus, hänen silmissään loiste, jonka sir Percival luulee olevan
-hänen palaavan kauneutensa ja iloisuutensa merkkinä. Laura keskusteli
-pöydässä tänään sellaisella eloisuudella ja suruttomuudella, niin
-teeskennellysti ja niin vasten luonnettansa, että minä kaikessa
-hiljaisuudessa toivoin voivani saada hänet vaikenemaan ja viedä
-hänet kanssani pois. Sir Percivalin hämmästys ja ihastus näytti
-olevan kuvaamaton. Se levottomuus, jonka minä hänen tullessaan olin
-huomannut hänen kasvoistaan, katosi täydellisesti, ja hän näytti
-minunkin silmissäni olevan hyvästikin kymmenen vuotta nuorempi, kuin
-hän todellisuudessa oli.
-
-Sitä ei voi kieltää -- vaikka merkillinen itsepäisyys estää minua
-sitä näkemästä -- mutta sitä ei voi kieltää, että Lauran tuleva
-puoliso on varsin kaunis mies. Säännölliset piirteet ovat alkaakseni
-varsin suuri etu -- ja hänellä on ne. Vieläpä tukan puutekin, kun
-se, kuten hänellä, on vain otsapuolella, sopii pikemmin hyvin kuin
-huonosti miehelle, sillä otsa tulee korkeammaksi ja muoto saa
-miettivämmän ilmeen. Kevyet, miellyttävät liikkeet, väsymättömän
-miellyttävä seurustelutapa ja tavaton kyky pitää yllä keskustelua --
-kas siinä kieltämättömiä ansioita, ja ne hänellä oli. Herra Gilmorea,
-joka ei tuntenut Lauran salaista rakkautta, ei suinkaan pidä moittia,
-kun hän lausui kummastuksensa, että Laura voi katua kihlaustansa.
-Jokainen meidän vanhan ystävämme sijassa olisi ajatellut samalla
-tavalla. Jos minut tällä hetkellä pakotettaisiin sanomaan suoraan,
-mitkä virheet minä olen huomannut sir Percivalissa, niin voisin minä
-mainita vain kaksi. Toinen on hänen alinomainen levottomuutensa
-ja liikkuvaisuutensa -- joka tosin voi saada varsin luonnollisen
-selityksensä tavattoman voimakkaassa luonteessa. Toinen on hänen
-lyhyt, kova, epäystävällinen tapansa puhutella palvelusväkeä --
-kenties vain alusta ruma paha tapa. Ei, minä en voi tai tahdo kieltää
-sitä. -- Sir Percival on varsin kaunis ja miellyttävä mies. Kas niin!
-Nyt olen minä vihdoinkin kirjoittanut sen ja olen hyvilläni, että se
-on tehty.
-
-Joulukuun 18 päivänä. -- Kun minä nyt aamupäivällä tunsin itseni
-väsyneeksi ja alakuloiseksi, jätin minä Lauran ja rouva Veseyn
-lähteäkseni kunnon kävelylle, jonka minä viime aikoina olen niin
-laiminlyönyt. Minä läksin sille kuivalle, raikkaalle tielle,
-joka yli nummen johtaa Todds-Corneriin. Käveltyäni noin puolisen
-tuntia hämmästyin minä kovin nähdessäni sir Percivalin tulevan
-siltä taholta, jossa vuokratalo oli. Hän tuli nopein askelin ja
-kieputteli kävelykeppiänsä ilmassa; päätään piti hän korkealla kuten
-tavallisesti ja metsästysnuttunsa liehui auki tuulessa. Kohdatessamme
-sanoi hän minulle heti olleensa Todds-Cornerissa kysymässä
-rouva Toddilta, oliko hän sir Percivalin viime käynnin jälkeen
-Limmeridgessä kuullut mitään Anna Catherickistä.
-
-"Teille vastattiin luonnollisesti, ett'ei hänestä mitään oltu
-kuultu?" kysyin minä.
-
-"Niin, ei mitään", vastasin minä. "Minä alan vakavasti peljätä,
-että hän on joutunut meiltä hukkaan. Te ette kenties sattumalta
-voi sanoa", jatkoi hän ja katsoi tarkkaavasti minuun, "voisiko tuo
-taiteilija -- herra Hartright -- antaa meille joitakin tietoja?"
-
-"Hän ei ole enemmän kuullut hänestä kuin nähnytkään häntä lähdettyään
-Cumberlandista", vastasin minä.
-
-"Varsin ikävää", sanoi sir Percival odotuksessaan pettyneen miehen
-näköisenä ja samalla kertaa vapautuneena levottomuudestaan. "On
-mahdotonta sanoa, mitkä onnettomuudet ovat tuota ihmisraukkaa
-kohdanneet. Minä olen sanomattoman alakuloinen huomatessani, että
-kaikki minun puuhani hankkia hänelle taaskin sitä turvaa ja hoitoa,
-jota hän niin hyvin tarvitsee, menevät myttyyn."
-
-Tällä kertaa näytti hän todellakin huolestuneelta. Minä lausuin
-muutamia osanottavia sanoja, ja me puhuimme sen jälkeen aivan
-muista asioista palatessamme kotiin. Taaskin olin minä odottamatta
-kohdatessani häntä nummella havainnut hänen luonteessaan vielä
-kauniin piirteen. Tekihän hän varsin hyväntahtoisesti ja
-epäitsekkäästi ajatellessaan niin lähellä häitään Anna Catherickia ja
-käydessään koko tuon pitkän tien Todds-Corneriin hankkiakseen tietoja
-hänestä silloin, kun hän paljon mieluummin olisi voinut viettää
-aikansa Lauran seurassa. Käsittäessäni, että hänen menettelytapansa
-ainoa vaikutin oli puhdas ihmisyys, näyttää hänellä tavattomassa
-määrässä olevan hyväntahtoisuutta, josta hän ansaitsee kauniin
-kiitoksen. No niin, minä tahdon antaa hänelle kauniin kiitoksen -- ja
-sillä on se asia kyllin käsitelty.
-
-Joulukuun 19 päivänä. Olen tehnyt vielä useampia havaintoja sir
-Percivalin tyhjentymättömästä hyveiden varastosta!
-
-Tänään lausuin minä muutamia sanoja aikomastani asettumisesta hänen
-rouvansa luo heidän palattuansa Englantiin. Tuskin olin minä ehtinyt
-viitata siihen, kun hän jo lämpimästi tarttui minua käteen ja sanoi,
-että minä täten olin tehnyt hänelle juuri sen tarjouksen, jonka
-hän puolestaan oli halunnut saada tehdä minulle. Minä olisin juuri
-se seura, jota hän ennen kaikkea muuta toivoi vaimollensa, ja hän
-pyysi minun olemaan vakuutetun siitä, että minä osoitin hänelle
-todellisen suosion esittäessäni hänelle tullakseni Lauran luo hänen
-avioliittonsa jälkeen ja jäädessäni hänen luokseen, aivan samoin
-kuin minä olen tähänkin asti tehnyt. Kiitettyäni sekä Lauran että
-omasta puolestani häntä hänen ystävällisyydestään ja hienoudestaan
-meitä kohtaan, aloimme me keskustella heidän häämatkastaan ja siitä
-Roomassa olevasta englantilaisesta seurapiiristä, jolle Laura olisi
-esitettävä. Hän luetteli useiden ystävien nimiä, joita hän odotti
-tapaavansa talven kuluessa. Mikäli minä muistan, olivat he kaikki
-englantilaisia lukuunottamatta yhtä. Tämä oli kreivi Fosco.
-
-Kreivin nimen mainitseminen ja tieto, että hän ja hänen puolisonsa
-luultavasti tapaisivat äskenvihityt mannermaalla, asetti ensi
-kerran Lauran avioliiton määrättyyn edulliseen valaistukseen.
-Sehän tulisi luultavasti keinoksi sovittaa monivuotinen riitaisuus
-perheen keskuudessa. Tähän asti oli rouva Fosco suvainnut
-täydellisesti unhoittaa kaikki tädin velvollisuutensa Lauraa
-kohtaan yksinomaan harmista herra Fairlie-vainajan menettelyn
-johdosta perintökysymyksessä. Nyt ei hän kuitenkaan voi jatkaa
-samalla tavalla. Sir Percival ja kreivi Fosco ovat vanhoja ystäviä,
-eikä heidän rouvallaan ole muuta valittavana kuin seurustella
-rauhallisesti keskenään. Kreivitär Fosco oli naimattomana yksi
-häikäilemättömimpiä naisia, joita koskaan olen tuntenut, oikukas,
-vaatelias ja turhamainen siihen määrään, että se näytti suorastaan
-naurettavalta. Jos hänen miehensä on onnistunut saattaa hänet
-järkiinsä, ansaitsee hän koko suvun tunnustuksen -- ja ensi aluksi
-saa hän minun tunnustukseni.
-
-Olen tullut kovin uteliaaksi oppiakseni tuntemaan kreivin. Hän on
-sir Percivalin luotettavin ystävä ja juuri tämän vuoksi herättää
-hän minun suurinta mielenkiintoani. Ei Laura enkä minäkään ole
-koskaan nähnyt häntä. Kaikkiaan olen kuullut hänestä, että hänen
-läsnäolonsa Trinita del Montessa Roomassa useita vuosia sitten
-pelasti sir Percivalin joutumasta ryöstön ja murhan uhriksi; hän
-saapui juuri ratkaisevimpana hetkenä, kun vapaaherraa oli haavoitettu
-käteen -- kenties olisi hän seuraavassa silmänräpäyksessä saanut
-tikarinpiston sydämmeensä. Minä muistan myöskin, että kreivi,
-herra Fairlie-vainajan tehdessä kohtuuttomia vastaväitteitään
-sisarensa aikoman avioliiton johdosta, kirjoitti hänelle varsin
-tyynen ja järkevän kirjeen asiasta, mikä kirje, häpeä sanoakin,
-jäi vastaamatta. Kaiken kaikkiaan tiedän minä tämän sir Percivalin
-ystävästä. Haluaisin tietää, tuleeko hän koskaan Englantiin. Ja
-pidänkö minä silloin hänestä?
-
-Kynäni kiitää paperilla tyhjissä arvailuissa. Tahdon palata
-tosiasioihin. On varmaa, että Lauran tuleva mies hyväksyi ehdotukseni
-oleskella Lauran luona ei ainoastaan ystävällisesti, vaan
-veljellisestikin. Minä olen vakuutettu ett'ei sir Percivalilla ole
-syytä nurkua minun tähteni, jos vain minä voin jatkaa samoin, kuin
-olen alkanut. Olen jo selittänyt hänen olevan kauniin, miellyttävän,
-täysin osanottavaisen onnetonta kohtaan, veljellisen hellän minua
-kohtaan. Niin, todellakin! Tuskinpa tunnen enää itseäni uudessa
-suhteessani sir Percivalin innokkaimpana ystävänä.
-
-Joulukuun 20 päivänä. -- Minä vihaan sir Percivalia! Minä epäilen
-varmasti hänen liukkaita kasvojen eleitänsä. Minä pidän häntä
-kovin epämiellyttävänä, kiivaana ja kerrassaan sydämettömänä.
-Eilisiltana tulivat vihittävien käyntikortit. Laura avasi käärön ja
-näki ensi kerran tulevan nimensä painettuna. Sir Percival kumartui
-tuttavallisesti hänen olkapäänsä yli ja katseli uusia kortteja,
-joissa jo oli neiti Fairlie vaihdettu lady Glydeksi -- hymyili
-kamalimman itsetyytyväisesti ja kuiskasi jotakin hänen korvaansa.
-Minä en tiedä, mitä se oli -- Laura on kieltäytynyt sanomasta minulle
-sitä -- mutta minä näin hänen kasvoilleen levenevän sellaisen
-kuoleman kalpeuden, että minä pelkäsin hänen pyörtyvän. Sir Percival
-ei huomannut mitään; hän ei näyttänyt piittaavan siitä tuskasta,
-jonka hän tuotti Lauralle. Kaikki minun entiset vastenmielisyyden
-tunteeni häntä vastaan heräsivät heti uuteen voimaan, eivätkä ne
-tunnit, jotka sittemmin kuluivat, voineet vähintäkään hälventää
-niitä. Minä tunnen nyt olevani harkitsemattomampi ja väärempi häntä
-kohtaan kuin koskaan ennen. Kolmella sanalla sanottuna -- kuinka
-raskasta onkaan niitä kirjoittaa -- _mitä vihaan häntä!_
-
-Joulukuun 21 päivänä. -- Kuinka tämä tuskan aika on voinut heikontaa
-ajatuskykyäni! Viime päivinä olen minä kirjoittanut miettimättömän
-mielihyvän äänilajissa, jonka Jumala tietää kaukana olevan minun
-mielestäni ja joka saa minut hämmästymään katsellessani päiväkirjaani.
-
-Kenties on Lauran kuumeinen eloisuus tarttunut minuunkin viime
-viikolla. Jos niin on, on kohtaus jo mennyt ohi, ja minä tunnen
-mieleni jälkeenpäin aivan kummalliseksi. Kumma päähänpisto on
-eilisillasta saakka vallannut minut, että tapahtuu jotakin,
-joka ehkäsee avioliiton. Mikä on voinut loitsia tämän omituisen
-mielikuvitelman? Onko se epäsuora tulos levottomuudestani Lauran
-tulevaisuudesta? Vai onko se voinut, itsenikään tietämättä, aiheutua
-siitä lisäytyvästä levottomuudesta ja ärtyisyydestä, joka sir
-Percivalissa kehittyy sitä mukaa, kuin hääpäivä lähenee? En tiedä
-muuta kuin että minulla on tämä aavistus, joka varmaankin on väärin
-kaikista, mikä nykyisissä oloissa naisaivoissa voi kehkeytyä kuinka
-koetankin, en voi käsittää sen syytä.
-
-Tämä viime päivä on ollut pelkkää sekasortoa ja kurjuutta. Kuinka
-voin minä kirjoittaa siitä? Minun täytyy kuitenkin kirjoittaa. Kaikki
-muu on parempi kuin vaipua näihin synkkiin mietiskelyihin.
-
-Meidän kunnon rouva Veseymme, jonka me kaikki melkein olemme
-unhottaneet tänä aikana, sai meidät heti aamulla vuodattamaan
-kyyneleitä aavistamatta itse mitään. Hän on salaisuudessa
-työskennellyt useampia kuukausia valmistaakseen lämpimän
-Shetland-saalin rakkaalle oppilaalleen -- yritys joka oli
-suuri ja hämmästyttävän vaikea hänen ikäiselleen ja hänen
-elämäntapoihinsa tottuneelle naiselle. Hän jätti lahjan tänä
-aamuna, ja lämminsydämminen Laura-raukkani, joutui täydellisesti
-mielenliikutuksen valtaan, kun hänen uskollinen, vanha ystävänsä
-ylpeällä mielihyvällä ripusti saalin hänen hartioillensa. Minä olin
-tuskin ehtinyt rauhoittaa heidät molemmat ja pyyhkiä omat kyyneleeni,
-kun minä sain kutsun saapua herra Fairlien luo saadakseni kunnian
-kuulla pitkän kertomuksen siitä, kuinka hän oli ajatellut kaiken
-tapahtuvan hääpäivänä, niin ettei hänen kallis leponsa häiriintyisi.
-
-"Suloinen Lauramme" saisi muistolahjan häneltä -- ruman sormuksen,
-jossa hänen hellän setänsä hius on koristeena jalokiven asemesta
-ja ranskankielinen kaiverrus ikuisesta ystävyydestä. -- "Suloinen
-Lauramme" saa tämän liikuttavan ystävyyden todisteen minun kädestäni,
-siksi että hänellä olisi kyllin aikaa toipua kiihkeistä tunteistaan,
-ennenkun hän saapuisi herra Fairlien luo. "Suloinen Lauramme"
-saisi tulla pikku käynnille hänen luokseen tänä iltana ja olla
-hyväntahtoisesti panematta toimeen mitään vastenmielistä kohtausta.
-Huomenna aamupäivällä saisi "suloinen Laura" taaskin tulla hänen
-luokseen lyhyelle käynnille morsiuspuvussaan ja silloin taas olla
-hyväntahtoisesti panematta toimeen mitään vastenmielistä kohtausta.
-Kolmannen kerran saisi "suloinen Laura" pistäytyä vielä kerran sisään
-ennen lähtöään, mutta häiritsemättä hänen tunteitaan sanomalla,
-milloin hän lähtisi, ja itkemällä -- "laupeudesta, kallein Marian,
-sinä, joka itse aina olet niin levollinen, niin miellyttävä ja siivo,
-laita niin, että se käy _kyyneleittä!_" Minä raivostuin lopulta
-niin tästä viheliäisestä, itsekkäästä lörpötyksestä tällaisessa
-tilaisuudessa, että minä varmaankin olisin ravistanut herra Fairlietä
-sanomalla hänelle muutamia epämiellyttäviä totuuksia, joita hän
-ei ole koskaan kuullut, ellei herra Arnold Polesdeanista samassa
-olisi saapunut ja minua niin ollen kutsuttu hoitamaan emännän
-velvollisuuksiani.
-
-Loppupäivästä ei ole kirjoittamista. Minä en luule kenenkään talossa
-oikein tietävän, kuinka se kului. Sarja pieniä, joutavia tapahtumia
-seurasi toisiaan ja sai aikaan sekasortoa mielissä. Hameet, jotka
-viime hetkenä olivat valmiit, saapuivat nyt, matka-arkut täytettiin
-ja purettiin ja täytettiin uudelleen; lahjoja saapui läheltä ja
-kaukaa, ystäviltä ja tuttavilta, ylhäisiltä ja alhaisilta. Kaikki
-olimme me rasittuneita, kaikki odotimme hermostuneen levottomina
-huomispäivää. Sir Percival oli ennen muita liian levoton voidakseen
-olla viittä minuuttia samassa paikassa. Kova, kuiva yskänsä kiusasi
-häntä enemmän kuin milloinkaan ennen. Hän on käynyt edes ja takaisin,
-asuinkartanosta ulos ja sisään koko päivän, ja hänet on vallannut
-sen lisäksi niin tavaton uteliaisuus, että hän on ladellut tulvanaan
-kysymyksiä niille vieraille, jotka kaikenlaisissa pikku asioissa ovat
-saapuneet taloon. Ja kaiken tämän lisäksi jäytää sekä Lauraa että
-minua ajatus, että meidän huomispäivänä täytyy erota, ja sisäinen,
-yhäti lausumaton pelko, että tämä surullinen avioliitto on tuleva
-hänen elämänsä onnettomuutta tuottavaksi erehdykseksi ja minun
-elämäni auttamattomaksi suruksi. Ensi kerran kaikkina näinä vuosina,
-jotka me niin luottavissa väleissä olemme eläneet keskenämme, olemme
-me melkein välttäneet katsomasta toisiimme ja molemmanpuolisesta
-sopimuksesta olemme me koko illan pidättäytyneet puhumasta
-luottavasti toistemme kanssa. Minä en voi tästä kirjoittaa enempää!
-Mitä suruja elämä säästäneekään minulle, niin katson minä aina tätä
-joulukuun 22 päivää elämäni pisimmäksi ja surullisemmaksi päiväksi.
-
-Minä kirjoitan näiden päivien muistelot oman huoneeni yksinäisyydessä
-myöhään puoliyön jälkeen; äskettäin hiivin minä Lauran luo
-silmätäkseni häntä hänen pienessä lumivalkoisessa vuoteessaan --
-tuossa vuoteessa, jota hän on käyttänyt lapsuudestaan saakka.
-
-Siinä lepäsi hän tietämättä, että minä katselin häntä, --
-rauhallisena, paljon rauhallisempana, kuin minä olin uskaltanut
-toivoa, mutta hän ei kuitenkaan maannut. Yölampun hämärässä valossa
-huomasin minä hänen silmäänsä olevan vain puoleksi suljettuina.
-Kyyneleet loistivat vielä silmäripsissä. Minun pikku muistolahjani
--- rintaneula vain -- oli pöydällä hänen lähellään ynnä rukouskirja
-ja hänen isänsä pienoiskuva, joka hänellä aina oli äärellään. Minä
-viivähdin hetkisen hänen päänaluksensa takana ja katselin häntä, kun
-hän siinä lepäsi toinen käsivarsi ja käsi valkoisella peitteellä,
-niin hiljaa, niin rauhaisasti, ett'ei hänen yöpukunsa reunuste edes
-liikahtanut hänen henkäyksestään -- minä viivähdin ja katsoin häntä,
-kuten minä olen katsonut tuhat kertaa ennen, mutta nyt en koskaan
-saa nähdä häntä enää -- ja hiivin sitten taas takaisin huoneeseeni.
-Rakas sisareni, kuinka turvaton Sinä olet kaikkine rikkauksinesi,
-kaikkine kauneuksinesi! Se ainoa mies, joka olisi uskaltanut henkensä
-ja elämänsä palvellaksensa Sinua, on kaukana poissa. Häntä heittelee
-meri tänä myrskyisenä yönä. Onko Sinulla ketään toista? Ei isää,
-ei veljeä -- ei ketään muuta ihmistä maailmassa kuin se heikko,
-avuton olento, joka kirjoittaa nämä rivit, joka valvoo Sinua aamuun
-surun vallassa, jota hän ei voi tyynnyttää, levottoman aavistuksen
-vallassa, jota hän ei voi voittaa. Oi, mikä kallis aarre jätetäänkin
-tämän miehen käsiin! Jollei hän hoidakaan sitä hyvin! Jollei hän
-suojelekaan sitä kaikelta pahalta, mistä hän voisi! -- --
-
-Joulukuun 22 päivänä, kello 7. -- Myrskyinen, synkkä aamu. Laura on
-noussut juuri ylös -- parempana ja vahvempana nyt hetken saavuttua,
-kuin hän oli eilen.
-
-Kello 10. -- Hän on pukeutunut. Olemme suudelleet toisiamme; olemme
-luvanneet olla menettämättä rohkeuttamme. Minä olen hetkiseksi
-vetäytynyt huoneeseeni. Keskellä minun ajatusjuoksuni sekasortoa
-väikkyy yhäti sama kummallinen mielikuva, että jotakin sellaista
-tapahtuu, joka ehkäsee avioliiton. Mahtaakohan sir Percivalkin tuntea
-samoin? Minä voin nähdä ikkunastani, kuinka levottomasti hän kävelee
-edestakaisin vaunujen väliä oven edustalla. -- Kuinka voinkaan
-kirjoittaa sellaisia hullutuksia! Avioliittohan on päätetty asia.
-Ennen puolen tunnin kuluttua lähdemme me kirkolle.
-
-Kello 11. -- Kaikki on päättynyt. He ovat vihityt.
-
-Kello 3. -- He ovat matkustaneet! Olen melkein kyyneleiden sokaisema,
--- minä en voi kirjoittaa enempää!
-
-
-III.
-
-Blackwater-Park, Hampshire.
-
-Kesäkuun 27 päivänä 1850. -- Kuusi kuukautta on kulunut, -- kuusi
-pitkää, yksinäistä kuukautta siitä, kun minä ja Laura näimme toisemme!
-
-Kuinka monta päivää onkaan minulla vielä odotettavana? Ainoastaan
-yksi! Huomenna, kesäkuun 28 päivänä, palaavat matkalla-olijat
-Englantiin. Voin tuskin käsittää onneani -- tuskin uskoa, että
-lähimmät 24 tuntia sisältävät viime eropäivän minun ja Lauran välillä.
-
-Hän ja hänen miehensä ovat viettäneet koko talven Italiassa ja viime
-ajan Tyrolissa. He tulevat kotiin yhdessä kreivi Foscon ja hänen
-rouvansa kanssa, jotka aikovat asettua johonkin Lontoon läheisyyteen
-ja nyt ovat kutsutut viettämään kesäkuukausia Blackwater-Parkissa,
-ennenkun he lopullisesti päättävät tulevasta kodistaan. Kunhan Laura
-palaa takaisin, niin en minä välitä siitä, ketä hänen kanssaan tulee.
-Sir Percival täyttäköön kernaasti talon vierailla pohjasta vintille
-saakka, jos häntä miellyttää, kunhan vain minä ja hänen vaimonsa
-saamme olla siellä yhdessä.
-
-Kumminkin olen minä nyt täällä Blackwater-Parkissa, "vanhassa
-ja merkillisessä herraskartanossa", kuten maakunnan kuvauksessa
-lausutaan, "jonka omistaa vapaaherra sir Percival Glyde" ja voin
-minä omalla uskalluksellani lisätä, köyhän ja naimattoman Marian
-Halcomben tulevassa kodissa, joka nyt juuri on majoittunut pieneen,
-hauskaan vierashuoneeseen kuppi teetä pöydällä edessään ja koko
-hänen maallinen omaisuutensa ympärillään järjestettynä kolmeen
-matka-arkkuun ja yhteen matkalaukkuun.
-
-Minä läksin Limmeridgestä eilen saatuani edellisenä päivänä Lauran
-iloisen kirjeen Pariisista. Ennen olin minä ollut epävarma, pitäisikö
-minun tavata heitä Lontoossa vai Hampshiressä, mutta nyt ilmoitettiin
-minulle kirjeessä, että sir Percival aikoi meritse matkustaa
-Southhamptoniin ja sieltä lyhintä tietä maatilalleen. Hän on
-menettänyt niin paljon rahaa heidän matkoillaan, ett'ei hänellä ole
-enää mitään viipyäkseen Lontoossa "sesongin" loppuajan, ja sen vuoksi
-on hän säästäväisyydestä päättänyt viettää kesän ja syksyn levossa
-ja rauhassa Blackwaterissa. Laura on enemmän kuin väsynyt matkoihin
-ja huvituksiin, hän siis tyytyy hyvin maaseudun hiljaisuuteen, jonka
-hänen puolisonsa huolenpito on valmistanut hänelle. Mitä minuun
-tulee, niin tunnen minä olevani onnellinen missä tahansa, kunhan vain
-saan olla hänen seurassaan. Me olemme siis kaikki varsin tyytyväisiä
-alkamaan -- jokainen tavallansa.
-
-Viime yön olin minä Lontoossa ja jouduin siellä tänään vieraskäyntien
-ja erinäisten asiain takia olemaan niin kauan, ett'en minä ennemmin
-hämärän tuloa tänä iltana ehtinyt perille Blackwateriin.
-
-Päättääkseni sen käsityksen mukaan, jonka näin myöhäisenä hetkenä voi
-saada, näyttää tämä paikka olevan täydellinen Limmeridgen vastakohta.
-
-Asuinrakennus on tasaisella ylängöllä ja näyttää puiden sulkemalta
-tai minun, pohjoisessa asujan, mielestä melkein tukahduttamalta.
-Minä en ole nähnyt ketään muuta ihmistä kuin palvelijan, joka
-avasi oven minulle, ja taloudenhoitajattaren, varsin kohteliaan
-henkilön, joka osoitti minulle huoneeni ja toimitti teetä. Minulla
-on sievä pieni huone ja makuuhuone pitkän käytävän päässä ensi
-kerroksessa. Palvelusväki asuu toisessa kerroksessa, jossa on
-muutamia vierashuoneitakin, ja kaikki parhaat huoneet sijaitsevat
-ensi kerroksessa. Minä en ole vielä nähnyt yhtä ainoaakaan, niistä
-enkä tiedä mitään koko talosta lukuunottamatta sitä, että yhden
-sivuosan sanotaan olevan viisisataa vuotta vanhan, että sitä muinoin
-on ympäröinyt juoksuhauta ja että talo on saanut nimensä Blackwater
-pienestä puistossa olevasta järvestä.
-
-Talon pääkäytävän yllä sijaitsevassa tornissa oleva kello on
-aavemaisen juhlallisesti lyönyt 11. Suuri koira, luultavasti soiton
-herättämänä, seisoo nyt jossain nurkassa ja ulvoo surkeasti.
-Minä kuulen askelten kuminan käytävissä alhaalla ja raskaiden
-rautasalpojen lykkäämisen oven eteen. Palvelusväki menee varmaankin
-levolle. Pitääkö minun seurata heidän esimerkkiänsä?
-
-Ei, minä en ole uninen ja minä tunnen itseni sellaiseksi, ett'en minä
-koskaan voisi enää sulkea silmiäni. Paljas ajatus saada huomenna
-nähdä nämä rakkaat piirteet ja saada kuulla tämä hyvin tuttu ääni
-saattaa minut aivan kuumeiseen ikävään. Jos minulla olisi miehen
-voima, käskisin minä heti esiin sir Percivalin parhaan hevosen ja
-karauttaisin yölliselle retkelle kohdatakseni nousevaa aurinkoa
--- sellaiselle pitkälle, kestävälle ratsastukselle monena, monena
-tuntina, kuten kuuluisan maantierosvon matka Yorkiin. Nyt sitä
-vastoin, kun minä olen vain nainen ja tuomittu kärsivällisyyteen,
-säädyllisyyteen ja hameihin, täytyy minun kunnioittaa
-taloudenhoitajattaren ajatusta ja koettaa rauhoittua hiljaisemmalla
-ja sopivammalla tavalla.
-
-Lukeminen ei tule kysymykseenkään -- minä en voi kiinnittää
-ajatuksiani mihinkään kirjaan. Minun täytyy koettaa, enkö minä voisi
-kirjoittamalla väsyttää itseäni uneen. Olen viime aikoina lyönyt
-varsin laimin päiväkirjani. Voisinhan minä, seisoen ikäänkuin uuden
-elämän kynnyksellä, palauttaa mieleeni henkilöitä ja tapahtumia
-kuluneen kuuden kuukauden ajalta -- tuolta pitkältä, väsyttävältä,
-ikävältä ajalta Lauran hääpäivän jälkeen.
-
-Walter Hartright on ensimmäisenä mielessäni ja hän tulkoon ensin
-esille poissa-olevain ystäväini joukosta. Minä sain kirjeen häneltä
-retkikunnan saavuttua Hondurasiin, kirjeen, joka oli iloisempi ja
-toivorikkaampi kuin hänen edelliset kirjeensä. Kuukausi tai kuusi
-viikkoa myöhemmin näin minä otteen eräästä amerikkalaisesta lehdestä
-seikkailijain matkallelähdöstä sisämaahan. Viimeinen tieto heistä
-oli, että he juuri alkaisivat tunkeutua erääseen mahdottoman suureen
-aarniometsään, joka mies pyssy olallaan ja taakka seljassaan. Sen
-jälkeen ovat he tietymättömissä. En riviäkään enempää ole saanut
-Walterilta -- ei mitään tietoa retkikunnan kohtalosta ole ollut
-luettavana sanomalehdissä.
-
-Sama levottomuutta herättävä, läpitunkematon pimeys peittää myöskin
-Anna Catherickin ja hänen seuraajansa, rouva Clementsin kohtalot. Ei
-vähintäkään tietoa. Ei kukaan ihminen tiedä, ovatko he maassa vai ei,
-ovatko he eläviä vai kuolleita. Yksinpä sir Percivalin asianajajakin
-on kadottanut kaiken toivon ja määrännyt, että hedelmättömät
-tutkimukset ovat lopetettavat.
-
-Meidän vanhaa, hyvää ystäväämme, herra Gilmorea, on kohdannut kova
-onnettomuus keskellä hänen toimeliasta elämäänsä. Aikaisin keväällä
-kauhistuimme me saadessamme tiedon, että hän eräänä päivänä oli
-tavattu tunnottomana kirjoituspöytänsä äärestä, syyksi sanottiin
-halvauskohtaus. Hän oli jo kauemman aikaa valittanut kiusallista
-päänkivistystä, ja lääkäri oli varottanut häntä seurauksista, jos
-hän yksipäisesti tekisi työtä nytkin yhtä sitkeästi varhaisesta
-aamusta myöhäiseen iltaan kuten nuorempana miehenä ollessaan. Seuraus
-kaikesta tästä oli, että häneltä on vakavasti kielletty kaikki työ
-ainakin yhteen vuoteen ja että hänen on käsketty hakemaan sielun ja
-ruumiin lepoa vaihtamalla olinpaikkaa ja elämäntapoja. Kaikkia hänen
-asioitansa hoitaa nyt liikekumppani, ja hän itse on tällä hetkellä
-matkalla Saksassa tapaamassa muutamia sinne asettuneita sukulaisiaan.
-Siten olemme menettäneet vielä toisenkin uskollisen ystävän ja
-viisaan neuvonantajan -- kumminkin, toivoakseni ja uskoakseni, vain
-joksikin ajaksi.
-
-Meidän kiltti rouva Veseymme seurasi minua matkalla Lontooseen.
-Minulla ei ollut sydäntä jättää häntä yksin Limmeridgeen, sittenkun
-sekä Laura että minä olimme poissa, ja me olimme järjestäneet asian
-siten, että hän saa elää nuoremman naimattoman sisarensa luona, jolla
-on koulu Claphamissa. Syksyllä ajattelee hän saavansa tulla tänne
-tervehtimään entistä oppilastansa -- minun pitäisi paremmin sanoa
-kasvatuslastansa. Minä seurasin tuota vanhaa, hyvää rouvaa hänen
-uuteen kotiinsa ja jätin hänen elämään siinä toivossa, että hän saa
-nähdä Lauran muutamien kuukausien kuluttua.
-
-Mitä herra Fairliehen tulee, niin en katso tekeväni mitään vääryyttä
-häntä kohtaan, jos sanon häntä sanomattomasti miellyttävän sen
-seikan, että on päässyt meistä talossa olleista naisista. Luulo,
-että hän kaipaisi veljentytärtänsä, on täysin perusteeton hän
-antaisi mieluimmin useampien kuukausien kulua tahtomatta edes nähdä
-häntä -- ja mitä minuun ja rouva Veseyhin tulee, niin katson minä
-olevani oikeutettu pitämään hänen vakuutuksiaan surustaan meidänkin
-lähtiessämme tyytyväisyytenä, että on päässyt meistä. Hän on viime
-päähänpistonsa mukaan ottanut kaksi valokuvaajaa, jotka ovat
-ankarassa työssä jäljentääkseen kaikkia hänen harvinaisia ja kalliita
-taideaarteitansa. Täydellinen sarja valokuvia annetaan lahjaksi
-Carlisten "Mechanies Institutionille", otettuina kalleimmalle
-velinipaperille ja varustettuina upeilevilla punavärillä painetuilla
-allekirjoituksilla: "Rafaelin Madonna lapsineen. Omistaja Fredrik
-Fairlie, Esq.", "Tiglaty Pileserin kuparipiirros. Omistaja Fredrik
-Fairlie, Esq.", "Rembrandtin kaiverros. Ainoa laatuaan. Tunnettu
-kaikkialla Europassa nimeltä 'Töherrys' sen johdosta, että
-painettaessa tuli yhteen kulmaan tahra, joka on ainoastaan tässä
-kappaleessa. Arvosteltu 300 guineaksi. Omistaja Fredrik Fairlie,
-Esq." Tusinoittain tämänlaatuisia valokuvia oli valmistettu ja
-asianomaisella allekirjoituksella varustettu, ennenkun minä
-läksin Cumberlandista, ja sadottain oli vielä tehtävänä. Uudesta
-harrastuksestaan tuntee herra Fairlie itsensä onnelliseksi mieheksi
-pitkäksi aikaa, mutta valokuvaajaparat saavat nyt jakaa marttyriuden
-hänen kamaripalvelijansa kanssa.
-
-Niin paljon on minulla puhumista niistä henkilöistä ja tapahtumista,
-jotka ovat lähinnä muistissani. Mutta mitä minulla on mainitsemista
-niistä, jotka ovat lähinnä sydäntäni? Laura on ollut ajatuksissani
-yhäti tätä kirjoittaessani. Mitä voin minä kirjoittaa hänestä --
-mitä on minulla palautettavana mieleeni kuluneen kuuden kuukauden
-ajalta, ennenkun taas suljen päiväkirjani. Minulla on ainoastaan
-hänen kirjeensä johdatuksekseni, ja tärkeimpään nähden kaikista
-kysymyksistä, jota meidän kirjeenvaihtomme olisi voinut käsitellä,
-olen minä täydellisesti tietämätön.
-
-Kohteleeko sir Percival häntä hyvin? Onko Laura onnellisempi nyt
-kuin hääpäivänänsä minun erotessani hänestä? Kaikki minun kirjeeni
-ovat sisältäneet nämä kysymykset enemmän tai vähemmän suoranaisesti
-ja eri muodoissa esitettyinä; ja kaikki ovat ne tässä kohden jääneet
-vastaamatta tai vastattu aivankuin minun kysymykseni olisi koskenut
-hänen terveyttänsä. Hän ilmoittaa minulle lakkaamatta olevansa
-aivan terve, matkan huvittaneen häntä, ensi kerran eläneensä talven
-kylmettämättä itseään -- mutta en sanaakaan minä voi huomata missään,
-joka sanoisi minulle suoraan, että hän on tyytyväinen avioliittoonsa
-ja että hän ilman mitään katkeraa katumuksen ja ikävän tunnetta voi
-muistella joulukuun 22 päivää. Miehestään mainitsee hän kirjeissään
-ikäänkuin hän puhuisi jostakin tuttavasta tai ystävästä, joka on
-matkustanut hänen kanssaan ja joka on ottanut tehtäväkseen kaikki
-matkahuolet. "Sir Percival" on määrännyt, että me matkustaisimme
-täältä sinä tai sinä päivänä, "sir Percival" tahtoo, että me
-matkustaisimme sitä tietä; jonkun kerran, mutta varsin harvoin,
-kirjoittaa hän vain "Percival" yhdeksässä tapauksessa kymmenestä
-käyttää hän hänen arvonimeänsä.
-
-Minä en voi huomata, että sir Percivalin tavat ja ajatukset olisivat
-ainoassakaan tapauksessa antaneet väriä Lauran ajatuksille.
-Siveellinen muutos, joka vaikka huomaamatta tapahtuu nuoressa
-naisessa hänen avioliittonsa jälkeen, ei näy tapahtuneen Laurassa.
-Hän kuvailee vaikutelmiansa ja käsityksiänsä kaikesta ihanasta,
-jota hän on nähnyt, aivankuin hän olisi kirjoittanut jollekin
-muulle, jos minä olisin matkustanut hänen kanssaan hänen miehensä
-sijasta. En missään minä näe jälkiä mistään suostumuksesta heidän
-välillään. Silloinkin kun hän jättää kertomuksen matkoistaan ja
-puhuu tulevaisuudesta, joka odottaa häntä Englannissa, koskevat
-hänen suunnitelmansa vain hänen suhdettansa minun sisarenani, ei
-koskaan sir Percivalin puolisona. Mutta kaikessa tässä ei ole mitään
-salattua valitusta, joka ilmaiseisi minulle, että hän avioliitossaan
-on varmasti onneton. Hänen kirjeittensä kokonaisvaikutus ei, Jumalan
-kiitos, anna mitään sellaista surullista vaikutusta. Minä huomaan
-vain surullisen, muuttumattoman välinpitämättömyyden, kun minä en
-arvostele häntä entisenä sisarenani, vaan hänen uudessa asemassaan
-sir Percivalin puolisona. Sanalla sanoen: se on edelleen Laura
-Fairlie, joka on kirjoittanut minulle kuuden viime kuukauden aikana
--- ei koskaan lady Glyde.
-
-Tämän ihmeellisen vaiteliaisuuden, jonka hän säilyttää puolisonsa
-luonteeseen ja käyttäytymiseen nähden häntä kohtaan, huomaan minä
-niistä harvoista viittauksista hänen viime kirjeessään sir Percivalin
-luotettavimpaan ystävään, kreivi Foscoon.
-
-Jostakin syystä, jota minä en tunne, näyttää kreivi ja hänen
-rouvansa muuttaneen ensi suunnitelmansa aivan äkkiä syksyn lopulla,
-lähtien Wieniin Rooman sijasta, jossa sir Percival ennen lähtöänsä
-Englannista toivoi heitä tapaavansa. He läksivät Wienistä vasta
-keväällä ja matkustivat silloin Tyroliin tavatakseen äskennaineita
-paluumatkalla Englantiin. Laura kuvaa perinpohjin kohtaustansa
-kreivitär Foscon kanssa ja vakuuttaa minulle huomanneensa
-kreivitär Foscon niin edullisesti muuttuneen -- yhtä levollisena
-ja ymmärtäväisenä naimisissa ollessaan, kuin oli tuittupäinen ja
-harkitsematon naimattomana -- että minä tuskin enää tunnen häntä
-saadessani häntä tavata täällä. Mutta itseensä kreivi Foscoon nähden,
-joka kiinnittää mieltäni paljon enemmän kuin hänen vaimonsa, on Laura
-suututtavan vaitelias ja harvasanainen. Hän sanoo vain, että kreivi
-Fosco on hänelle arvoitus ja ett'ei hän tahdo ilmoittaa minulle miltä
-hän näyttää hänestä, ennenkun minä itse olen saanut nähdä hänet ja
-muodostaa oman käsitykseni hänestä.
-
-Tämä näyttää ennustavan pahaa kreivistä. Lauralla on enemmän kuin
-monella muulla lapsen vaisto tuntea ystävä, ja jos minä olen oikeassa
-luulossani, ett'ei kreivi heti alussa tehnyt suotuisaa vaikutusta
-häneen, niin olen omasta puolestani vaarassa joutua epäilemään tätä
-ylhäissukuista ulkomaalaista, ennenkun minä edes olen nähnytkään
-häntä. Mutta kärsivällisyyttä! Tämä epätietoisuus ei kestä sen
-kauempaa kuin moni muukaan. Huomispäivä tarjoaa minulle tilaisuuden
-saada ennemmin tai myöhemmin selvyys.
-
-Kello on lyönyt 12. Minä istun taaskin tässä lopettaakseni
-kirjoitukseni seisottuani katsomassa avonaisesta ikkunastani.
-
-Yö on tyyni ja lämpöinen ilman kuuvaloa. Tähtiä näkyy vain muutama
-himmeänä. Puut, jotka sulkevat näköalan joka taholle, näyttävät
-synkiltä ja läpinäkymättömiltä ja ovat kuin kallioseinä. Kaukaa
-kuulen minä sammakkojen epäsointuisaa kurnutusta, ja suuren
-torninkellon valitus kaikuu vielä hiljaisessa yöilmassa kauan
-sen jälkeen, kun lyönnit ovat vaienneet Haluaisin tietää, miltä
-Blackwater-Park näyttää päivän valossa. Yöllä se ei miellytä minua
-ollenkaan.
-
-Kesäkuun 28 päivänä. -- Tutkimisen ja havaintojen päivä -- monessa
-suhteessa paljon hauskempi päivä, kuin olin uskaltanut toivoakaan.
-
-Luonnollisesti aloin minä katsella asuinkartanoa.
-
-Itse päärakennus on tuolta aivan liian ylistetyltä kuningatar
-Elisabethin ajalta. Alakerroksessa on kaksi tavattoman pitkää
-ja matalaa parveketta yhtäsuuntaisesti toistensa kanssa, ollen
-varsin synkkiä ja epähauskoja iljettävän perhekuvajoukon takia,
-joista jokainen on niin ruma, että minä tahtoisin polttaa ne. Ne
-huoneet, jotka ovat kerroksessa näiden parvekkeiden yllä, ovat
-jokseenkin hyvässä kunnossa, mutta varsin harvoin käytettyjä.
-Kohtelias taloudenhoitajatar, joka oli minua johtamassa, tarjoutui
-näyttämään minulle niitä, mutta lisäsi kumminkin pelkäävänsä, että
-minä huomaan niiden olevan huonossa kunnossa. Ja kuinka suuri minun
-kunnioitukseni olikaan kaikkia Elisabethin makuuhuoneita kohtaan
-koko kuningaskunnassa, kieltäysin minä varmasti katsomasta yläkertaa
-tomuineen ja homeineen, peljäten tyyten tahrivani siistit vaatteeni.
-Taloudenhoitajatar sanoi: "Minä olen aivan samaa mieltä, neiti", ja
-näytti arvostelevan minut viisaimmaksi ihmiseksi, jonka hän pitkään
-aikaan oli nähnyt. Sen verran on minulla sanomista päärakennuksesta.
-Kaksi sivurakennusta on rakennettu lisää -- yksi kummallekin
-puolelle kartanoa. Vasen sivurakennus -- nyt puoliksi raunioina --
-oli muinoin itse päärakennus ja rakennettiin se neljännellätoista
-vuosisadalla. Eräs sir Percivalin esi-isistä äidin puolelta
-rakensi lisäksi mainitun kuningatar Elisabethin aikana nykyisen
-päärakennuksen. Taloudenhoitajatar sanoi minulle, että taitavat
-asiantuntijat ovat arvostelleet vanhan rakennuksen niin hyvin
-ulko- kuin sisäpuolisen arkitehtuurin olevan erinomaisen kauniin.
-Tarkemmin tutkiessani huomasin minä, että "taitavat asiantuntijat"
-voivat harjoittaa asiantuntemustaan oikein arvostellessaan sir
-Percivalin vanhaa perhepesää terästymällä ensin kaikkea kosteuden,
-homeen ja rottien pelkoa vastaan. Näissä olosuhteissa myönsin minä
-aivan epäröimättä, ett'en minä ole mikään asiantuntija, ja esitin,
-että menettelisimme vanhan sivurakennuksen suhteen aivan samalla
-tavoin, kuin menettelimme Elisabethin makuuhuoneiden suhteen. Taas
-sanoi taloudenhoitajatar: "Olen aivan samaa mieltä, neiti", ja taas
-katsoi hän minuun teeskentelemättömästi ihmetellen minun erinomaisen
-tervettä arvostelukykyäni.
-
-Sitten siirryimme me oikeanpuoliseen kylkirakennukseen, joka
-täydentääkseen Blackwater-Parkin ihmeellistä arkitehdillistä
-sekasotkua oli rakennettu Yrjö II:n hallituksen aikana.
-
-Tämä on rakennuksen asuttava puoli, joka oli korjattu ja pantu
-kuntoon Lauraa varten. Minun kaksi huonettani ja kaikki parhaimmat
-huoneet ovat toisessa kerroksessa, ja alakerroksessa on salonki,
-ruokasali, aamiaishuone, kirjasto ja pieni, sievä huone Lauralle
--- kaikki nykyisen, loistavan kuosin mukaisia ja aistikkaasti
-kalustettuja kaikilla nykyajan loistoesineillä. Ei mikään näistä
-huoneista ole niin suuri ja korkea kuin Limmeridgessä, vaan ne
-näyttävät kaikki hauskoilta ja miellyttäviltä asua. Sen johdosta,
-mitä olin ennen kuullut Blackwater-Parkista, pelkäsin minä suuresti
-raskaita, epämukavia, vanhoja tuoleja, tummia, tahraisia peilejä,
-likaisia puolimädänneitä seinäpapereja ja kaikkea sitä barbarimaista
-rojua, jota ihmiset, joilta puuttuu kaikki luonnollinen viihtymisen
-tunne, pitävät ympärillään, ajattelemattakaan sitä huomaavaisuutta,
-jota heidän tulisi osoittaa ystäväinsä mukavuutta kohtaan. Mieltäni
-tyydyttää suuresti huomatessani, että yhdeksästoista vuosisata on
-luonut tämän tulevan kummallisen kotini ja hävittänyt "vanhan, hyvän
-ajan" kaikkine tomuineen ja homeineen.
-
-Koko aamu meni tällä tavalla -- osaksi katsomalla huoneita, osaksi
-sillä nelikulmaisella kentällä, jonka rajoitti asuinrakennus kolmelta
-puolelta ja neljänneltä korkea rauta-aita ja portti, jotka tällä
-sivulla suojasivat sisäänkäytävää. Kentän keskellä on suuri, aivan
-pyöreä kalalammikko, jonka reunat ovat hakattua kiveä ja jonka
-keskellä on vertauskuvallinen hirviö. Lammikko on täynnään kulta- ja
-hopeakaloja, ja sitä ympäröi leveä vyö, hienoin ruohikko, jota
-koskaan olen tallannut. Tänne pysähdyin minä varjopuolelle ja katsoin
-siellä kyllin huvittavan istua aina aterialle asti. Sen jälkeen otin
-minä suuren olkihattuni ja kuljeskelin yksinäni lämpimässä, kauniissa
-auringonpaisteessa katsellessani ympäristöä.
-
-Päivänvalo vahvisti sen vaikutuksen, jota minä olin eilisiltana
-kokenut -- Blackwaterissa on liian paljon puita; ne sulkevat aivan
-asuinrakennuksen. Ne ovat enimmäkseen nuoria ja istutetut liian
-likelle toisiaan. Minusta tuntuu siltä, että ennen sir Percivalin
-aikoja olisi tilalla tukinhakkuulla pantu perinpohjainen hävitys
-toimeen ja että hänen edeltäjänsä olisi harmistuneena tahtonut
-täyttää kaikki aukkopaikat, niin pian kuin mahdollista. Katsellessani
-ympärilleni asuinrakennuksen lähimmässä ympäristössä, huomasin minä
-kukkatarhan sen vasemmalla puolella ja menin sinne nähdäkseni mitä
-siellä olisi huomattavissa.
-
-Lähemmin katsellessani näin minä, että puutarha oli pieni, huonosti
-varustettu ja hoidettu. Minä poistuin siitä, avasin aitauksessa
-olevan pikkuportin ja jouduin mänty- ja kuusipuistikkoon.
-
-Sievä, taidokkaasti laadittu polku kiemurteli puiden välissä.
-Hetkisen kuljettuani sitä ilmaisi minulle kokemukseni, että maaperä
-tuli yhä hiekansekaisemmaksi ja hedelmättömämmäksi. Käveltyäni noin
-puolisen peninkulmaa havumetsässä, kääntyi polku äkkiä; aivan pian
-loppuivat puut molemmin puolin, ja minä huomasin seisovani laajan,
-aukean kedon reunassa ja edessäni näin minä Blackwater-järven, josta
-talo on saanut nimensä.
-
-Maa, joka aleni järveä kohden siitä paikasta, missä minä seisoin,
-oli pelkkää hiekkaa pienine kanervaisine mäkineen siellä ja täällä,
-jotka tarjosivat sen karussa hedelmättömyydessä edes jotakin
-vaihtelua. Näkyi selvästi, että järvi aikoinaan oli ulottunut
-aivan siihen paikkaan asti, jossa minä nyt seisoin, ja että se
-vähitellen oli laskenut, niin että se nyt oli pienempi kuin kolmannes
-entisestä pinta-alastaan. Minä näin nyt neljännes peninkulman päässä
-minusta syvänteessä sen hiljaisen veden jakautuneena kaislikkoa ja
-sotkeutuneita vesikasveja kasvaviin lätäköihin ja lammikoihin sekä
-pikku maakumpareihin. Minua vastaisella rannalla kasvoi korkeita
-puita taasen tiheään, sulkien kaiken näköalan ja heittäen synkän
-varjon matalaan, epäterveelliseen veteen. Mentyäni alas järven
-rannalle huomasin minä maan vastapäisellä puolella olevan vetisen
-ja suoperäisen sekä kasvavan suokasveja ja pajupensaita. Vesi, joka
-näytti kirkkaalta avonaisella, hiekkaisella rannalla, missä aurinko
-paistoi, näytti mustalta ja saastaiselta vastaisella puolella, missä
-se oli syvemmällä tiheäin, yhteenkietoutuneiden pensaiden ja puiden
-varjossa, jotka kohosivat mutaisesta rannasta. Sammakot kurnuttivat
-ja vesirotat pulskahtelivat tummassa vedessä minun lähestyessäni
-järven suoperäistä puolta.
-
-Täällä oli puoleksi vedessä vanha, lahonnut kumoonkaadettu vene;
-auringonsäde tunki vaivoin puujoukon läpi ja valaisi kuivunutta
-köliä, ja käärme lojui siinä auringonpaisteessa kummallisessa
-kiemurassa väijyen näennäisessä levossa. Lähellä ja kaukaa oli
-maisemalla sama autiuden ja rappeutumisen luonne, ja ylhäällä
-loistava kesätaivas saattoi tämän surullisen kuvan esiintymään
-vieläkin selvemmässä valossa. Minä käännyin ja menin takaisin
-korkeammalle, kanervaisemmalle maalle sekä ohjasin askeleeni
-siltä puolelta, jota minä olin kulkenut; vanhalle, rapistuneelle
-puuvajalle, joka oli havumetsän äärimmäisessä reunassa ja liian
-vähäpätöinen voidakseen kiinnittää huomiotani järven laajan ja villin
-maiseman rinnalla.
-
-Kun minä lähestyin vajaa, huomasin minä sen olevan vanhan venehuoneen
-ja yritetyn sitä nähtävästi myöhemmin muuttaa jonkunlaiseksi
-huvihuoneeksi asettamalla siihen mäntyinen penkki, muutamia tuoleja
-ja pöytä. Minä menin sisään ja istuuduin alas levähtääkseni hetkisen.
-
-Olin tuskin ollut siellä minuuttia enempää, kun minusta tuntui
-ikäänkuin kuulisin oman nopean hengitykseni kaiun läheisyydessäni.
-Minä kuuntelin tarkkaavasti muutamia silmänräpäyksiä ja kuulin
-selvästi hiljaisen vikinän ja ähkimisen, joka kuului lattialta sen
-tuolin alta, jolla minä istuin. Pikku asiat eivät juuri hermojani
-tärisytä, mutta tässä hiljaisuudessa hypähdin minä kauhistuneena
-ylös, huusin, en saanut vastausta, karaisin taaskin rohkeuttani ja
-katsoin lattialle.
-
-Siinä, kyyristyneenä seinän viereen, makasi avuton syy kauhistukseeni
-pienen koiraraukan haamussa -- valkean ja mustan kirjava villakoira.
-Elukkaraukka valitti heikosti katsoessani ja houkutellessani sitä,
-mutta ei liikkunut. Minä nostin pois tuolin ja katsoin sitä lähemmin.
-Koiraraukan silmät olivat melkein sammuneet ja veripilkkuja oli sen
-toisella valkoisella sivulla. Nähdä heikon, avuttoman olennon, joka
-ei edes voi valittaa, kärsivän, on surullisimpia näkyjä maailmassa.
-Minä nostin ylös sen niin varovasti kuin voin, käärin hameeni helman
-sen ympärille ja kannoin sen niin huolellisesti ja nopeasti kuin
-mahdollista taloon.
-
-Kun en nähnyt ketään ihmistä eteisessä, menin minä suoraan
-huoneeseeni, laitoin vuoteen koiralle vanhasta saalista ja soitin
-kelloa. Suurin ja lihavin sisäkkö, joka kenties voi löytyä tässä
-maailman osassa, tuli sisään niin tyhmän reippaan näköisenä, että se
-olisi pyhimyksenkin suututtanut. Tytön leveät, muodottomat kasvot
-tulivat tunnottoman tyytyväisiksi hänen nähdessään haavoittuneen
-elukan lattialla.
-
-"Mitä sinä näet naurettavaa siinä?" kysyin minä niin tyytymättömänä,
-kuin olisi ollut oma palvelijani edessäni, "Tiedätkö, kenen koira
-tämä on?"
-
-"Ei, neiti, sitä en tiedä." Hän vaikeni, katsoi koiran haavoitettua
-sivua näytti äkkiä elostuvan jostain uudesta käsityksestä -- hymähti
-tyytyväisenä osoittaessaan haavaa ja sanoi: "Sen on Baxter tehnyt --
-niin sen on Baxter tehnyt!"
-
-Minä olin niin suuttunut, että teki mieli antaa hänelle korvapuusti.
-"Baxter?" kysyin minä. "Mikä villipeto se on, jota sinä kutsut
-Baxteriksi?"
-
-Tyttö nauroi taas äänekkäämmin vastatessaan: "Hoo, varjelkoon, neiti!
-Baxter on metsänvartija ja kun hän tapaa vieraita koiria hiipimässä
-täällä ympäristöllä, ampuu hän ne. Se on metsänvartijan velvollisuus,
-neiti. Tämä koira kuolee kyllä. Kas tässähän näkyy, mihin sitä on
-ammuttu, eikö niin? Niin, Baxter on sen tehnyt, ja siinä hän teki
-oikein, sillä hänen on niin tehtävä."
-
-Minä olin melkein kyllin ilkeä toivoakseni, että Baxter olisi ampunut
-sisäkön koiran asemasta. Kun minä kumminkin huomasin, että oli aivan
-turhaa toivoa tuolta paksulta tyhmyriltä mitään säälintunnetta
-jalkojemme juuressa makaavaa elukkaa kohtaan, pyysin minä häntä
-ystävällisesti kutsumaan taloudenhoitajatarta tänne. Hän meni
-sen jälkeen aivankuin oli tullutkin, tyytyväisesti nauraen. Oven
-suljettuaankin sanoi hän hiljaa itsekseen: "Baxter se oli, ja hänen
-oli se tehtävä."
-
-Taloudenhoitajatar, jolla on sekä sivistystä että ymmärrystä, oli
-ollut kyllin huolekas ottaakseen mukaansa maitoa ja vähän lämmintä
-vettä. Samassa tuokiossa kun hän näki koiran, säpsähti hän ja
-punastui.
-
-"Jumalani", huudahti hän, "se on varmaankin rouva Catherickin koira!"
-
-"Kenen?" kysyin minä kerrassaan hämmästyneenä.
-
-"Rouva Catherickin. Te tunnutte tuntevan rouva Catherickin, neiti
-Halcombe."
-
-"En persoonallisesti, mutta olen kuullut puhuttavan hänestä. Asuuko
-hän täällä?"
-
-"Ei, neiti Halcombe, hän tuli tänne pyytämään joitakin tietoja
-tyttärestään."
-
-"Milloin?"
-
-"Eilen. Hän sanoo kuulleensa, että henkilö, joka ihmeellisessä
-määrässä on hänen tyttärensä näköinen, olisi nähty täällä. Mitään
-sellaista kertomusta ei ole täällä talossa eikä kylässäkään
-kuultu, kun minä lähetin rouva Catherickin puolesta siellä asiaa
-kuulustamaan. Hänellä oli varmaan mukanaan tuo koira tullessaan,
-ja minä näin sen juoksevan hänen perässään, kun hän läksi pois.
-Luullakseni se raukka eksyi puistoon, jolloin sitä ammuttiin. Mistä
-Te löysitte sen, neiti Halcombe?"
-
-"Vanhasta vajasta, josta on näköala järvelle."
-
-"Niin, niin, se on juuri puiston puolella, ja minä ymmärrän, että
-se laahautui ensimmäiseen suojukseen kuollakseen, kuten koirat
-tavallisesti tekevät. Jos Te kaadatte sen suuhun hieman maitoa, neiti
-Halcombe, niin pesen minä haavan. Minä pelkään vain avun tulevan
-liian myöhään. Mutta kaikissa tapauksissa koetamme."
-
-Rouva Catherick! Tämä nimi kaikui vielä minun korvissani yhtä
-selvään, kuin taloudenhoitajatar oli sen lausunut. Ja yhdessä
-hoitaessamme koiraa muistui Walter Hartrightin varotus taas mieleeni.
-"Jos joskus Anna Catherick sattuu tiellenne, neiti Halcombe, pitäkää
-tilaisuudesta paremmin vaarin, kuin minä olen tehnyt." Seikka, että
-minä olen löytänyt pikku koiran, on jo johtanut tietämään rouva
-Catherickin käynnin Blackwater-Parkissa, ja tämä tapaus voi taas
-puolestaan johtaa uusiin huomioihin. Minä päätin käyttää tilaisuutta
-hyväkseni ja koettaa saada mahdollisimman paljon tietoja.
-
-"Sanoitteko rouva Catherickin asuneen täällä jossakin naapuritalossa?"
-
-"Oh, ei," sanoi taloudenhoitajatar. "Hän asuu Wellinghamissa, aivan
-toisessa osassa maakuntaa -- ainakin kaksikymmentä peninkulmaa
-täältä."
-
-"Arvatakseni olette Te tuntenut rouva Catherickin jo muutamia vuosia
-takaperin?"
-
-"Ei, päinvastoin, neiti Halcombe, minä en ole koskaan nähnyt häntä
-ennen kuin eilen, kun hän tuli tänne. Olen kumminkin kuullut hänestä
-puhuttavan saadessani tietää, kuinka hyvä sir Percival on ollut
-hankkiessaan hänen tyttärelleen lääkärinhoitoa. Rouva Catherick
-tuntuu esiintymiseltään kummalliselta, mutta näyttää varsin
-kunnioitettavalta. Hän näytti tulevan kovin alakuloiseksi mikäli me
-voimme huomata saadessaan tietää ett'ei ollutkaan mitään perää siinä
-huhussa, että hänen tyttärensä olisi nähty paikkakunnallamme."
-
-"Minua huvittaisi kovin saada kuulla enemmän rouva Catherickistä",
-jatkoin minä ja koetin pitkittää puhelua niin paljon kuin
-mahdollista. "Olisin toivonut tulleeni eilen niin aikaiseen, että
-olisin itse tavannut häntä. Oliko hän kauan täällä?"
-
-"Oli", sanoi taloudenhoitajatar, "hän viipyi melkoisen kauan. Ja
-minä luulen, että hän olisi ollut vieläkin kauemmin, ellei minua
-olisi kutsuttanut luokseen eräs matkustava herra, joka tahtoi puhua
-kanssani -- hän tahtoi tietää, milloin sir Percivalia odotetaan
-takaisin. Rouva Catherick nousi heti istualtaan ja läksi kuultuaan
-vieraan asian. Ottaessaan jäähyväiset sanoi hän minulle, ett'ei ollut
-tarpeen kertoa sir Percivalille hänen käynnistään. Tämä tuntui varsin
-kummalliselta lausuttuna minun tehtävässäni olevalle henkilölle."
-
-Se tuntui minustakin kummalliselta. Minä muistan varsin selvään sir
-Percivalin Limmeridgessä sanoneen minulle täydellisen luottamuksen
-vallitsevan hänen ja rouva Catherickin välillä. Mutta jos näin oli
-asianlaita, niin miksi hän tahtoi salata käyntiänsä.
-
-"On luultavaa", sanoin minä huomatessani, että taloudenhoitajatar
-toivoi kuulevansa mielipiteeni rouva Catherickin jäähyväissanoista,
-"on luultavaa, että hän ajatteli käyntinsä tuottavan levottomuutta
-sir Percivalille sillä kumminkaan mitään voittamatta, koska sir
-Percival siten vain joutuisi muistamaan, että rouva Catherickin
-kadonnut tytär ei vielä ollut löytynyt. Puhuiko rouva Catherick
-paljon siitä asiasta?"
-
-"Ei, varsin vähän", vastasi taloudenhoitajatar. "Hän puhui
-enimmäkseen sir Percivalista, teki minulle monta kysymystä hänen
-matkastaan ja nuoresta rouvastaan. Hän näytti tyytymättömämmältä ja
-alakuloisemmalta kuin surullisemmalta sen johdosta, että oli turhaan
-koettanut hankkia tietoja tyttärestään tällä paikkakunnalla. 'Minä
-pidän hänet menetettynä', olivat hänen viimeiset sanansa tästä
-asiasta, mikäli minä voin muistaa. Ja sitten alkoi hän kysyä lady
-Glydestä; hän tahtoi tietää, onko lady Glyde kaunis ja viehättävä,
-terve ja nuori -- ah, Herra Jumala, minä uskoinkin näin käyvän.
-Katsokaas neiti Halcombe, pikku elukan tuskat ovat nyt päättyneet!"
-
-Koira oli kuollut. Se päästi hiljaisen vikinän, sen jäsenet
-vetäysivät kokoon silmänräpäyksen tuskasta juuri kuin sanat
-"viehättävän terve ja nuori" pääsivät taloudenhoitajattaren huulilta.
-Muutos oli tapahtunut kummastuttavan nopeasti. Parissa sekunnissa oli
-pikku eläin hengettä silmiemme edessä.
-
-Kello 8. -- Tulen nyt juuri ylös syötyäni päivällistä yksinäisessä
-komeudessa. Laskeuvan auringon säteet loistavat punervalla
-valollaan ikkunani edessä oleville puille, ja tässä istun minä
-taaskin, päiväkirjani pöydällä, hillitäkseni kärsimättömyyttäni
-matkalla-olijain viipymisen johdosta. Kuinka hiljaista ja autiota
-kaikki on nyt talossa illan raukaisevassa hiljaisuudessa. Ah, kuinka
-monta minuuttia viipyneekään, ennenkun minä kuulen vaunun pyörien
-jyrinän ja juoksen alas sulkemaan Lauran syliini.
-
-Pikku koira-raukka! Minä olisin toivonut, ett'ei minun ensimmäisenä
-olinpäivänäni Blackwaterissa olisi mikään olento kuollut -- eipä edes
-eksynyt koirakaan!
-
-Welmingham -- katsellessani tätä päiväkirjaa huomaan minä, että
-Welmingham on sen paikan nimi, jossa rouva Catherick asuu. Minulla
-on vielä tallessa hänen kirjeensä: vastaus hänen onnetonta tytärtään
-koskevaan kirjeeseeni, jonka sir Percival pyysi minun kirjoittamaan.
-Jonakin päivänä, kun minä voin löytää sopivan tilaisuuden siihen,
-otan minä hänen kirjeensä mukaani suosituskirjeenä ja koetan,
-kuinka pitkälle minä voin päästä persoonallisella käynnillä rouva
-Catherickin luona. Minä en ymmärrä oikein, miksi hän halusi salata
-käyntiänsä täällä sir Percivalin luona; enkä minä ole kuitenkaan
-puoleksikaan niin varma kuin taloudenhoitajatar, etteikö hänen
-tyttärensä Anna sittenkin ole paikkakunnalla. Mihin olisi Walter
-Hartright ryhtynyt, jos hän olisi ollut minun asemassani? Rehellinen
-Hartright-raukka! Minä alan jo kaivata hänen viisaita neuvojansa,
-hänen epäitsekästä apuansa.
-
-Hiljaa, enkö kuullut jotakin? Eikö ollut nopeita askeleita
-alakerrassa? Niin, minä kuulen hevosten kavioiden kopinan, -- minä
-kuulen pyörien kolinan -- --
-
-
-IV.
-
-Heinäkuun l päivänä. -- Heidän kotiintulostaan aiheutunut
-puuha ja touhu on jo laannut. Kaksi päivää on kulunut siitä,
-kun matkalla-olijat palasivat, ja tämä aika on ollut kylliksi
-määrätäkseen järjestyksen meidän elämällemme Blackwater-Parkissa.
-Voin tuskin tarttua päiväkirjaani, toivoen häiritsemättä saavani
-tehdä muistoonpanojani.
-
-Mutta ennen kaikkea täytyy minun kirjoittaa merkillinen huomio, jonka
-olen tehnyt Lauran kotiin palaamisen jälkeen.
-
-Kun kaksi perheen jäsentä tai kaksi uskollista ystävää eroaa
--- kun toinen matkustaa pois ja toinen pysyy kotona, niin
-näyttää aina edellisen palaaminen kotonaolijasta kiusallisen
-epäedullisessa valossa, kun he taas uudelleen kohtaavat toisensa.
-Uusien vaikutelmien ja uusien elämäntapojen, joita toinen puoli on
-halukkaasti omistanut, toisen puolen passiivisesti pysyessä vanhoissa
-ajatuksissaan ja olosuhteissaan, äkillinen kohtaaminen näyttää vasta
-hajoittavan hellimpäin omaisten, uskollisimpain ystäväin herkimmät
-tunteet toisiaan kohtaan ja tuovan jotakin vierasta heidän välilleen,
-jota kumpikaan ei ole odottanut ja jota kumpikaan ei voi voittaa.
-Sittenkun ensimmäinen onnentunne nähdä jälleen Laura oli mennyt,
-sittenkun me olimme istuneet hetkisen käsi kädessä rauhoittuaksemme
-kyllin voidaksemme puhua, sain minä heti kokea tätä tunnetta ja
-minä voin huomata, että Laura teki samoin. Se on osaksi haihtunut
-jouduttuamme vanhoihin tapoihimme, ja varmaankin on se pian aivan
-poissa. Mutta se on varmaan jotain vaikuttanut ensi arvosteluuni
-hänestä nyt, kun me taasen olemme yhdessä, ja tämä on juuri syynä,
-miksi minä olen katsonut täytyväni mainita siitä. Hän on huomannut
-minun olevan muuttumattoman, mutta minun mielestäni ei hän ole
-entisenlaisensa.
-
-Hän on muodoltaan toisenlainen ja ainakin yhdessä suhteessa
-sisäiseltä olennoltaankin. Minä en tahdo päättää, että hän on
-vähemmän kaunis kuin ennen; minä voin vain sanoa, että hän näyttää
-_minusta_ vähemmän kauniilta.
-
-Toiset, jotka eivät katsele häntä minun silmilläni, luulevat
-varmaankin, että hän on tullut kauniimmaksi. Hänen kasvonsa ovat
-värikkäämmät, niillä on päättävämpi ilme, enemmän pyöreyttä
-ulkonaisissa piirteissä kuin ennen, ja hänen vartalonsa, niin, koko
-hänen esiintymisensä näyttää minusta saaneen enemmän varmuutta,
-kuin mitä hänellä oli naimattomana. Mutta minusta puuttuu jotakin
-häneltä -- jotakin, joka muinoin oli onnellisella, viattomalla Laura
-Fairliellä, ja jota minä en enää huomaa lady Glydellä. Muinoisina
-aikoina oli hänen kasvoillaan, joiden kauneutta minä en voi sanoin
-kuvata yhtä vähän kuin siveltimelläkään, kuten Hartrightin oli tapana
-sanoa, raikkaus, suloisuus, alinomaa vaihteleva ja kumminkin aina
-pysyvä heleä viehkeys. Se on poissa. Minä luulin hetkisen näkeväni
-heikon kajastuksen siitä, kun hän kalpeni liikutuksesta nähdessämme
-jälleen toisemme illalla heidän tultuansa kotiin, mutta sitten en
-ole nähnyt sitä. Ei mikään hänen kirjeistään ollut valmistanut minua
-kohtaamaan häntä muuttuneena. Niistä olin minä päinvastoin saanut sen
-käsityksen, että hän avioliitostaan huolimatta ainakin ulkomuodolleen
-oli entisenlainen. Kenties luin minä hänen kirjeensä väärin ennen
--- eli kenties luen minä nyt väärin hänen kasvoistaan? Mutta samapa
-se! Jos hänen kauneutensa on voittanut tai menettänyt menneen kuuden
-kuukauden aikana, niin on ero tehnyt hänet minulle kalliimmaksi kuin
-milloinkaan ennen -- ja tämä on ainakin edes _yksi_ hyvä tulos hänen
-avioliitostaan.
-
-Toinen muutos hänessä -- muutos, joka koskee hänen luonnettaan, ei
-ole kummastuttanut minua, sillä minä olen valmistunut siihen hänen
-kirjeittensä kautta. Nyt, kun hän on taasen kotona, huomaan minä
-hänen olevan yhtä haluttoman lausumaan mitään hänen avioliittoaan
-koskevista seikoista kuin meidän erossa ollessammekin, jolloin me
-vain kirjeellisesti voimme ilmaista ajatuksiamme. Ensi yritykselläni
-koskettaa tätä kiellettyä alaa pani hän kätensä suulleni, silmäten ja
-tehden liikkeen, joka liikuttavalla ja tuskaisella tavalla palautti
-mieleeni hänen lapsuutensa ja menneen ajan muiston, jolloin ei mitään
-salaisuutta ollut välillämme.
-
-"Milloin tahansa sinä ja minä olemme yhdessä, Marian", sanoi
-hän, "niin tunnemme me molemmat itsemme onnellisemmiksi ja
-tyytyväisemmiksi toisiimme antaessamme avioliittoni olla, niinkuin
-se on, ja ajatellessamme ja puhuessamme siitä niin vähän kuin
-mahdollista. Minä tahdon mielelläni sanoa sinulle itsestäni
-kaikki, rakkaimpani", jatkoi hän, samalla kun hän hermostuneen
-kärsimättömästi aukoi ja kiinnitti vyötäisilläni olevaa nauhaa, "jos
-minun uskomani asiat päättyisivät siihen. Mutta siihen ne eivät
-pääty -- ne johtaisivat vain minua hyvässä luottamuksessa kertomaan
-miestäni koskevia asioita; ja nyt, kun minä olen naimisissa, katson
-minä olevan oikeinta välttää sitä sekä hänen että sinun ja minunkin
-tähteni. Minä en sano, että ne surettaisivat sinua tai minua --
-minä en tahdo, että sinä uskot sitä. Mutta minä tahdon nyt olla
-onnellinen saatuani sinut takaisin ja minä tahdon, että sinä myöskin
-olisit onnellinen --", hän vaikeni äkkiä ja katsoi ympäri huonetta,
--- minun omaa huonettani -- jossa me istuimme ja puhelimme toistemme
-kanssa. "Ah", huudahti hän ja taputti käsiään iloisesti hymyillen,
-"täällähän tapaan minä heti vanhan ystävän! Sinun kirjahyllysi,
-Marian, sinun rakas, pikkunen, vanha, ruma kirjahyllysi -- kuinka
-iloinen olenkaan, kun otit sen mukaasi Limmeridgestä! Ja kas, tuo
-kauhea, suuri sateenvarjo sitten, jota sinä aina pidit mukanasi,
-kun satoi! Ja parhaan kaikesta: sinun oman rakkaan, tumman,
-viisaan mustalaisnaamasi, jonka sinä nyt käännät minuun päin kuten
-entisaikoinakin! Täällä sisässä on niin kodikasta. Kuinka saamme
-vielä kodikkaampaa? Niin, minä asetan isäni valokuvan tänne ja kaikki
-muut Limmeridgestä tuomani pikku kalleudet, ja me vietämme monta
-tuntia päiväänsä näiden neljän tutun seinän sisällä. 'Oi, Marian!'
-sanoi hän, otettuaan nopeasti pikku jakkaran ja istuuduttuaan sille,
-ja katsoi minua silmiin sydämmellisellä, vakavalla ilmeellä, 'lupaa
-minulle, ett'et koskaan mene naimisiin, ett'et koskaan jätä minua.
-Näyttää itsekkäältä näin sanoa, mutta sinun on paljon parempi olla
-naimattomana -- jollei -- jollei sinulla ole jokin varsin rakas,
-mutta ethän sinä koskaan rakasta ketään niin suuresti kuin minua --
-eikö niin?' Hän vaikeni taasen, pani minun käteni ristiin polvelleni
-ja painoi kasvonsa niitä vastaan. 'Oletko kirjoittanut monta kirjettä
-ja saanut monta kirjettä viime aikoina?' kysyi hän hiljaisella,
-aivan muuttuneella äänellä. Minä ymmärsin kyllä, mitä hän tarkoitti
-kysymyksellään, mutta katsoin velvollisuudekseni olla vastaamatta
-siihen puolitiessä. 'Oletko kuullut mitään _hänestä_?' jatkoi hän ja
-koetti hyväillen saattaa minut antamaan anteeksi tämän suoranaisen
-kysymyksen suutelemalla käsiäni, joihin hän painoi yhäti kasvojansa.
-'Onko hän onnellinen ja tyytyväinen? Edistyykö hän taiteessaan? Onko
-hän taasen entisenlaisensa ja onko hän unhottanut minut?'"
-
-Hänen ei olisi pitänyt tehdä näitä kysymyksiä. Hänen olisi pitänyt
-muistaa päätöstään tuona aamuna, jolloin sir Percival sai hänen
-pysymään sitoumuksessaan, ja jolloin hän jätti minulle ikuisesti
-Hartrightin maalauksia sisältävän kirjan. Mutta ah, kenellä on niin
-paljon luonteenlujuutta, ett'ei hän jonkun kerran horjahda hyvistä
-päätöksistään? Kuka on se nainen, joka todellakin ja ainaiseksi
-on voinut repäistä sen kuvan sydämmestään, johon hän kerran oli
-kiintynyt syvällä ja tosi rakkaudella? Mainitaanhan tosin kirjoissa,
-että sellaisia yliluonnollisia olentoja on ollut, mutta mitä vastaa
-meidän oma kokemuksemme siihen?
-
-Minä en yrittänytkään nuhdella häntä; kenties juuri siksi, että
-minä kunnioitin sitä pelotonta rehellisyyttä, joka saattoi minun
-tietooni sen, minkä useimmat naiset hänen asemassaan olisivat
-salanneet parhaimmilta ystäviltäänkin, -- kenties siksikin, että
-minun oma sydämmeni ja omatuntoni sanoi minulle, että minä hänen
-sijassaan olisin tehnyt samat kysymykset ja omannut samat ajatukset.
-Mielestäni olin minä oikeutettu vastaamaan hänelle, ett'en minä ollut
-enemmän kirjoittanut kuin kuullut mitään pitkään aikaan hänestä,
-johdattaakseni puheen sitten vähemmin vaarallisiin asioihin.
-
-Paljon on minulle selvinnyt tässä ensimmäisessä luottavassa
-keskustelussa hänen kotiin palattuaan, joka on saattanut minut
-surulliseksi. Ennen kaikkea se este meidän keskinäiselle
-luottamuksellemme, jonka hänen avioliittonsa, tulemalla kielletyksi
-keskusteluaineeksi, on aikaansaanut -- meille, joilla ei ennen ollut
-mitään salattavaa toisiltamme. Toiseksi minun surullinen vakuutukseni
-kaiken lämpimämmän tunteen, kaiken sydämmellisen sopusoinnun
-puutteesta hänen ja sir Percivalin välillä, jonka hänen sanansa,
-hänen tietämättään, ovat ilmaisseet minulle; ja lopuksi levottomuutta
-herättävä varmuus siitä, että tuo onneton rakkaus -- olkoon kuinka
-viaton tahansa -- vieläkin elää yhtä voimakkaana ja lämpimänä
-hänen sydämmessään kuin koskaan ennen. Kaikki nämä ovat huomioita,
-mitkä voivat surettaa sitä, joka rakastaa häntä niin syvästi ja
-sydämmellisesti kuin minä rakastan.
-
-On vain yksi lohdutus, jonka minä voin asettaa sitä vastaan --
-lohdutus, jonka täytyy rauhoittaa minua ja joka todellisuudessa
-lohduttaakin. Kaikki se suloinen lempeys hänen luonteessaan, koko
-hänen luontonsa teeskentelemätön hellyys, koko se yksinkertainen,
-viehkeä, naisellinen viehätys, joka muinoin saattoi hänet kaikkien
-rakastamaksi ja iloksi, jotka tulivat vain hänen läheisyyteensä --
-kaikki on tämä taas minun riemunani. Kaikkia muita vaikutelmia olen
-minä joskus hieman taipuva epäilemään, mutta tästä viimemainitusta,
-parhaimmasta kaikista, tulen minä päivä päivältään yhä varmemmaksi.
-
-Mutta minun täytyy lausua mielipiteeni myöskin hänen seuraajistaan,
-ennen kaikkea hänen miehestään. Mitä olen minä huomannut hänestä
-hänen kotiin palattuaan, joka voi parantaa minun käsitystäni hänestä?
-
-Sitä on minun vaikea sanoa. Pikku suuttumukset ja ikävyydet näyttävät
-vallanneen hänen mielensä kotiintulon jälkeen, eikä kukaan mies
-näyttäydy edukseen sellaisissa olosuhteissa. Hän näyttää minusta
-laihemmalta kuin ennen matkaansa, mutta näännyttävä kuiva yskä ja
-alinomainen levottomuus ovat lisääntyneet. Hänen esiintymisensä
--- ainakin minua kohtaan -- on tylympää kuin ennen. Kun hän tuli
-illalla, tervehti hän minua hyvin vähän tai ei ollenkaan entisellä
-kohteliaisuudellaan ja hyväntahtoisuudellaan -- se ei ollut mikään
-kaunopuhelias tervetulotoivotus, se ei osoittanut ainakaan mitään
-nähtävää iloa minun jälleen näkemisestäni -- ei mitään muuta kuin
-nopea käden puristus ja kova: -- "Mitä kuuluu, neiti Halcombe? --
-Hauska nähdä Teitä." Hän näytti pitävän minua jonakin kapineena
-Blackwater-Parkin muun irtaimiston joukossa, näytti tyytyväiseltä
-huomatessaan minun olevan tarpeellisella paikallaan eikä välittänyt
-minusta sen jälkeen tuon enempää.
-
-Useimmat miehet näyttävät jonkun puolen luonteestaan kotona,
-jonka he salaavat huolellisesti muualla, ja sir Percival on jo
-kehittänyt turhan tarkan järjestysvimman, joka minusta on aivan
-uusi piirre hänessä. Jos minä otan kirjan kirjastosta ja panen
-sen pöydälle, niin seuraa hän minua ja panee sen paikoilleen. Jos
-minä nousen ylös tuolilta ja jätän sen siihen, missä olen istunut,
-niin muuttaa hän sen heti paikalleen seinän viereen. Hän poimii
-kukat, jotka sattumalta ovat pudonneet matolle, ja murisee niin
-tyytymättömänä, kuin olisivat ne palavia hiiliä ja voisivat helposti
-polttaa reiän siihen, ja jos on poimu pöytäliinassa, jos puuttuu
-pöytäveitsi päivällispöydästä, niin hyökkää hän niin raivoisasti
-palvelijain kimppuun, kuin olisivat ne mitä törkeimmästi menetelleet
-persoonallisesti häntä kohtaan.
-
-Minä olen jo maininnut sanan niistä pikku loukkauksista, jotka
-näyttävät närkästyttäneen häntä kotiin palaamisen jälkeen. Paljon
-tästä luonteen pahentumisesta, jonka minä olen huomannut hänessä,
-voi olla seurauksena siitä. Minä koetan olla siinä vakuutuksessa,
-koska minä mitä kauimmin koetan olla lohduton tulevaisuuteen nähden.
-Epäilemättä koettaakin miehen luonnetta kohdata harmia samana
-hetkenä, kuin hän astuu jalkansa omaan kotiinsa pitkän poissa-olon
-jälkeen, ja sellainen suututtava seikka sattui todellakin sir
-Percivalille minun läsnä-ollessani.
-
-Illalla heidän tultuansa seurasi taloudenhoitajatar minua eteiseen
-ottaakseen vastaan herraansa ja emäntäänsä sekä heidän vieraitansa.
-Heti nähtyään hänet sir Percival kysyi, oliko jokin vieras äskettäin
-ollut tapaamassa häntä. Taloudenhoitajatar vastasi hänelle silloin
-samoin, kuin hän jo ennemmin oli minulle kertonut, nimittäin että
-eräs matkustava herra oli ollut täällä kysymässä, milloin hänen
-isäntäänsä odotettiin kotiin. Sir Percival kysyi heti vieraan
-nimeä. -- Sitä ei oltu sanottu. Vieraan ammatti? Ei sitäkään oltu
-ilmoitettu. Millaiselta herra näytti? Taloudenhoitajatar koetti
-kuvata häntä, mutta ei onnistunut antamaan nimettömästä vieraasta
-mitään sellaista piirrettä, josta hänen isäntänsä olisi heti voinut
-tuntea hänet. Sir Percival rypisti otsaansa, polkasi suuttuneena
-lattiaan ja mennä tuiskahti sisään tervehtimättä enää ketään. Miksi
-hän suuttui niin pikku asiasta, en voi selittää, mutta että hän
-suuttui, on varma.
-
-Kaikissa tapauksissa on minun parasta olla muodostamatta mitään
-varmaa vakuutusta hänen esiintymisestään, puheistaan ja käytöksestään
-omassa kodissaan, kunnes hän on saanut aikaa rauhoittua siitä
-levottomuudesta, joka nyt, en tiedä mistä syystä, nähtävästi kiusaa
-häntä. Minä tahdon kääntää nyt päiväkirjani lehden ja jättää Lauran
-puolison toistaiseksi.
-
-Molemmat vieraat -- kreivi ja kreivitär Fosco -- seuraavat sen
-jälkeen listallani. Lausun ajatukseni ensin kreivittärestä
-päästäkseni hänestä niin pian kuin mahdollista.
-
-Laura ei nähtävästi ole joutunut syypääksi mihinkään liiotteluun
-kirjoittaessaan, että minä enää tuskin tuntisin hänen tätiänsä
-tavatessamme. En koskaan ennen ole nähnyt naisen niin muuttuneen
-avioliittonsa takia kuin tämän rouva Foscon.
-
-Kolmekymmentäseitsen-vuotiaana Eleonor Fairlienä tulvi hänen
-puheensa hullutuksia ja vaatimuksia; siihen aikaan väsytti hän aivan
-onnettomat miehet kaikilla tuhansilla pikkumaisilla oikuilla, joilla
-turhamainen ja hassutteleva nainen voi kiusata toista ihmissuvun
-puolta. Neljäkymmentäkolmevuotiaana kreivitär Foscona voi hän
-istua monta tuntia lausumatta sanaakaan, sulkeutuneena itseensä ja
-jäykkänä kuin jääkuva. Nuo kauheat ja naurettavat korkkiruuvit,
-jotka ennen roikkuivat molemmin puolin hänen kasvojansa, ovat
-nyt poistetut ja saaneet sijaan joukon kankeita, lyhyitä pikku
-kiehkuroita, samanlaisia kuin vanhoissa peruukeissa nähdään.
-Yksinkertainen mummomainen myssy peittää hänen päätänsä ja antaa
-hänelle nyt, ensi kerran elämässään, arvokkaan naisen ulkomuodon.
-Ei kukaan, lukuunottamatta luonnollisesti hänen miestään, voi nyt
-nähdä, mitä jokainen siihen aikaan näki hänessä -- minä tarkoitan
-naisluurankoa. Puettuna kokomustaan tai harmaisiin pukuihin, jotka
-ulottuvat aina kaulaan saakka -- muoti, jolle hän olisi nauranut
-tai joka olisi kauhistuttanut häntä ennen hänen avioliittoansa,
-mikäli vain hänen oikkuilemisensa olisi viehättänyt häntä -- istuu
-hän nyt hiljaisena nurkassa. Hänen kuivat, valkoiset kätensä, jotka
-ovat niin laihat, että hikihuokoset loistavat liidunvärisinä, ovat
-alinomaisessa liikkeessä, joko näpläten yksitoikkoista koruneulettä
-tai valmistaen loppumatonta varastoa pikku paperosseja herra
-kreivin omaksi tarpeeksi. Niinä harvoina hetkinä, jotka hänen
-kylmät, siniset silmänsä ovat kohotetut tästä työstä ovat ne
-tavallisesti kiintyneet hänen puolisoonsa samalla mykän, kysyvän
-alistuvaisuuden ilmeellä, jonka näkee uskollisella koiralla. Ainoa
-jonkin tunteen merkki, jonka minä tähän asti olen voinut huomata
-hänen jäätävää pakkoa kuvastavalla pinnallansa, on pari kertaa
-ilmennyt tiikerimäisen tukahdutettuna mustasukkaisuutena sitä
-palvelijaa kohtaan, jonka kanssa kreivi puhuu tai jota hän katselee
-jonkinlaisella harrastuksella tai huomaavaisuudella. Lukuunottamatta
-tätä on hän aina, aamuin, keskipäivin, illoin, ulkona ja sisässä,
-rumalla ja kauniilla säällä, niin jääkylmä kuin marmorikuva ja yhtä
-läpitunkematon kuin sekin. Jokapäiväiseen yhdessäoloon nähden on
-tämä muutos epäilemättä hyvä, kun käsittää, että hän on muuttunut
-kohteliaaksi, hiljaiseksi naiseksi, joka ei koskaan ole tiellä.
-Kuinka hän sitä vastoin on todellisesti parantunut, on toinen
-kysymys. Minä olen pari kertaa pannut merkille, kuinka nopeasti
-vaihtelevat ilmeet värähtelevät hänen huulillansa ja kuullut
-kummallisia vivahduksia hänen rauhallisessa äänessänsä, jotka ovat
-saaneet minun aavistamaan, että hänen nykyinen pakkotilansa salaa
-jotain vaarallista hänen luonteessaan, joka muinoin puhkesi ilmi
-tosin epämiellyttävällä, mutta pohjaltaan vaarattomalla tavalla. On
-mahdollista, että minä petyn tässä; mutta uskon kumminkin olevani
-oikeassa. Aika on näyttävä sen.
-
-Ja mitä on minun sanominen siitä taikurista, joka on voinut saada
-aikaan näin ihmeellisen muutoksen - siitä vieraasta puolisosta, joka
-on niin kukistanut tämän sietämättömän englannittaren, että hänen
-omat sukulaisensa tuskin tuntevat häntä enää -- kreivi Foscosta?
-
-Niin, muutamin sanoin lausuttuna seuraavaa: Hän näyttää mieheltä,
-joka voi kesyttää mitä tahansa. Jos hän olisi mennyt naimisiin
-naarastiikerin kanssa, niin olisi hän kesyttänyt senkin; jos hän
-olisi mennyt naimisiin _minun_ kanssani, olisin minä valmistanut
-hänen paperossinsa, aivan niinkuin hänen vaimonsa nyt valmistaa
-hänelle -- minä olisin vaiennut, kun hän katsoi minuun, niinkuin
-hänen vaimonsa vaikenee.
-
-Minä melkein pelkään uskoa tämän edes päiväkirjaani. Tämä mies
-huvittaa minua, on kiinnittänyt huomioni, on pakottanut pitämään
-itsestään. Kahteen lyhyeen päivään on hän vallannut itselleen
-suosiollisen arvosteluni, mutta _kuinka_ hän on saanut aikaan
-sellaisen ihmeen, sitäpä en voi sanoa.
-
-Nyt, käsitellessäni häntä, en voi kummastuksetta olla tunnustamatta
-itselleni, kuinka selvästi minä näen hänet edessäni! -- Kuinka paljon
-selvemmin, kuin minä voin pitää mielessäni jonkun toisen kuvan,
-olkoonpa sir Percivalin, herra Fairlien, Walter Hartrightin tai
-kenen muun tahansa, paitsi Lauran! Minä voin kuulla hänen äänensä,
-aivankuin hän tänä hetkenä olisi puhunut kanssani. Minä muistan, mitä
-hän puhui eilen, niin selvään, kuin olisin kuullut sen nyt. Kuinka on
-minun kuvattava häntä? On ominaisuuksia hänen persoonallisuudessaan,
-tavoissaan ja ajanvietossaan, joita minä moittisin ankarimmin sanoin
-tai säälimättömimmin ivaisin toisessa miehessä. Mutta mikä tekee,
-ett'en minä voi niitä moittia tai ivata _hänessä?_
-
-Hän on esimerkiksi tavattoman lihava. Aina tähän asti on liikanainen
-lihavuus ollut minusta vastenmielinen. Olen aina ajatellut yleisen
-mielipiteen, että ruumiin suuri laajuus edellyttää erittäin hyvää
-ja iloista luonnetta, olevan samaa kuin tahdottaisiin päättää,
-ett'eivät muut kuin hyväluontoiset ihmiset tule lihaviksi, tai että
-painon tilapäisellä lisäyksellä on suotuisa vaikutus sen ihmisen
-sielunominaisuuksiin, jota tämä lisäys onnellistuttaa. Minä olen
-aina taistellut näitä molempia mielettömiä katsantotapoja vastaan
-esittämällä esimerkkejä lihavista ihmisistä, jotka ovat olleet yhtä
-halpamielisiä, rikoksellisia ja ilkeitä kuin maailman laihimmat
-ja pahimmat. Minä olen kysynyt, oliko Henrik VIII rakastettava
-persoonallisuus, oliko paavi Aleksanteri VI hyvä mies, eivätkö
-murhaajat, herra ja rouva Manning, olleet tavattoman suuria ja
-lihavia henkilöitä, eivätkö enkelintekijättäret, tunnustetusti
-Englannin julmimmat naiset, ole yleensä tunnetut lihaviksi ja
-vahvoiksi. Ja niin edespäin, tusinoittain muita esimerkkejä uudelta
-ja vanhalta ajalta, tästä ja muista maista, ylemmistä ja alemmista
-luokista. Mutta vaikka minä vieläkin pysyn tässä mielipiteessä yhtä
-suurella vakuutuksella, niin on minulla kumminkin kreivi Fosco
-täällä, joka on yhtä lihava kuin Henrik VIII ja joka ainoastaan
-päivän tuttavuuden jälkeen on voittanut minun suopeuteni, ilman että
-hänen kamala lihavuutensa on ollenkaan ollut ehkäisemässä. Todellakin
-merkillistä.
-
-Onko hänen ulkonäkönsä saavuttanut suosiotani?
-
-Kenties. Hän muistuttaa hämmästyttävän suuressa määrässä suurta
-Napoleonia. Piirteillä on Napoleonin komea säännöllisyys, ilme
-muistuttaa suuren sotapäällikön tyyntä voimaa. Tämä yhtäläisyys
-vaikutti alussa minuun, mutta sen lisäksi on hänessä jotain muutakin,
-joka vieläkin enemmän on tehonnut minuun. Minä luulen, että tämä
-voima, jota minä nyt koetan tutkia, on hänen silmissään. Ne ovat
-tutkimattomimmat harmaat silmät, jotka minä koskaan olen nähnyt,
-niillä on joskus kylmä, kirkas, kaunis ja vastustamaton loiste, joka
-pakottaa minun katsomaan häneen, mutta samalla kertaa tekee kiusaavan
-vaikutuksen minuun. Hänen kasvojensa ja päänsä toisilla osilla on
-kummalliset ominaisuutensa. Hänen ihonsa esimerkiksi on merkillisen
-vaalea ja kalpea sekä on niin ristiriidassa ruskean, tumman tukan
-kanssa, että minä epäilen hänen käyttävän tekotukkaa, ja kasvot,
-jotka ovat huolellisesti ajetut, ovat hienommat ja rypyttömämmät kuin
-minun, vaikka hän Percivalin sanojen mukaan on lähes kuusikymmentä
-vuotta vanha. Mutta nämä eivät kumminkaan ole ne ominaisuudet,
-jotka niin paljon erottavat hänet kaikista niistä miehistä, jotka
-minä olen nähnyt. Ei, se, mikä ihmeellisesti erottaa hänet kaikista
-muista tavallisista ihmisistä, on aivan yksinomaan, mikäli minä voin
-päättää, hänen silmiensä erinomaisessa voimassa ja ilmeessä.
-
-Hänen esiintymisensä ja taitonsa käyttää meidän kieltämme on varmaan
-myöskin osaltaan vaikuttanut suosiooni häntä kohtaan. Hänellä on se
-tyyni huomaavaisuus, se ilme olla huvitettu ja asiaan harrastunut,
-kun hän kuuntelee, mitä puhutaan, tai kun hän itse puhuu naiselle, se
-lempeä äänen väre, jota, sanottakoon mitä tahansa, ei kukaan meistä
-voi vastustaa. Tässä on luonnollisesti hänen tavaton englannin kielen
-taitonsa suureksi avuksi. Minä olen usein kuullut, miten ihmeen
-helposti moni italialainen oppii meidän kovan, karkean pohjoisen
-kielemme, mutta aina siihen asti, kun minä näin kreivi Foscon, en
-minä ole voinut aavistaa, että ulkomaalainen voisi puhua meidän
-kieltämme niin kuin hän puhuu. On hetkiä, jolloin on melkein mahdoton
-hänen lausumisestaan huomata, ett'ei hän ole maamiehemme, ja minä
-olen kuullut varsin harvoin synnynnäisten englantilaisten puhuvan
-meidän kieltämme niin nopeasti ja niin vähän kertaamalla kuin hän.
-Jos hän paneekin ajatukset kokoon omituisella tavalla, niin en minä
-kumminkaan koskaan ole kuullut hänen käyttävän väärää ilmaisumuotoa
-tai silmänräpäystäkään etsivän oikeaa sanaa.
-
-Kaikissa tämän tavattoman miehen pikku ominaisuuksissa on jotakin
-samalla kertaa alkuperäistä ja niskoittelevaa. Niin lihava ja
-vanha kuin hän onkin, ovat kaikki hänen liikkeensä ihmeellisen
-keveitä ja vapaita. Hän on joskus hiljainen ja harvasanainen ja
-mikä merkillisempää, hän on yhtä hermostuneen tunteellinen kuin
-heikoin meistä. Hän saattaa antautua odottamatta telmehtimään
-yhtä paljon kuin Laurakin, ja eilen häntä oikein vaivasi, kun sir
-Percival löi yhtä koiristansa. Minun täytyy hävetä, kun minä vertaan
-tunteellisuuden puutettani kreivin tunteellisuuteen.
-
-Kun minä mainitsen tämän pikku tapahtuman, muistuttaa se mieleeni
-erään hänen ihmeellisimmän ominaisuutensa, jota minä en vielä ole
-maininnut -- hänen suuren hellyytensä eräitä eläinsuosikkeja kohtaan.
-
-Useita sellaisia on hän jättänyt mannermaalle, mutta tänne on hän
-tuonut mukanaan valkoisen papukaijan, kaksi kanarialintua ja koko
-perheen valkoisia rottia. Hän hoitaa itse kaikkia suosikkejaan
-ja on opettanut nämä eläimet osoittamaan hänelle uskomattoman
-suurta hellyyttä ja kuuliaisuutta. Valkoinen papukaija, joka
-muutoin on ilkeä ja petollinen, näkyy oikein rakastavan häntä.
-Kun hän päästää sen ulos häkistä, hyppää se hänen polvelleen,
-kiipee ylös hänen ruumistaan ja hivelee niskatupsullaan hänen
-kellanvaaleata kaksoisleukaansa mitä mielistelevimmällä tavalla.
-Hänen tarvitsee vain avata kanarialintujen häkin ovi ja houkutella
-niitä, niin tulevat nuo sievät ja hyvin kesytetyt pikku olennot
-kiikkumaan pelotta hänen kädellään, hyppäävät yhdeltä toiselle
-hänen suoristetuista sormistaan, kun hän käskee niitä "käymään ylös
-portaita"; ja kun ne ovat hypähtäneet keskisormelle, laulavat ne
-kilvan, niin että luulisi niiden halkaisevan pienet kurkkunsa. Hänen
-vaaleat rottansa asuvat pienessä rautalankaisessa pagodissa, joka on
-kauniiksi maalattu ja jonka hän on itse tehnyt. Ne ovat melkein yhtä
-kesyt kuin linnutkin ja saavat usein tulla niiden tavoin ulos. Ne
-kiipeilevät hänen ympärillänsä, tirkistävät hänen liivintaskustaan
-ja istuvat parittain yhdessä lumivalkoisina hänen olkapäillään. Nämä
-pikku rotat näyttävät olevan hänelle rakkaampia kuin mitkään muut
-hänen suosikeistaan, hän hymyilee niille, hän suutelee niitä ja
-kutsuu niitä kaikilla mahdollisilla lempinimillä. Englantilainen,
-jolla on jotakin kaunoaistia ja joka haluaisi tällaista lapsellista
-huvitusta ja ajanviettoa, häpeäisi hieman sitä ja tuntisi varmaan
-tarvetta pyytää anteeksi sen johdosta ollessaan vanhempien ihmisten
-seurassa. Kreivi sitä vastoin ei nähtävästi huomaa mitään naurettavaa
-tässä vastakohdassa pyylevän persoonansa ja näiden heikkojen pikku
-suosikkien välillä. Hän voisi suudella valkoisia rottiansa ja
-visertää linnuillensa englantilaisten ketunmetsästäjäin seurassa ja
-sääliä vain heitä, jos he nauraisivat hänelle.
-
-Näyttää tuskin uskottavalta sanoessani sitä, mutta kumminkin on
-aivan totta, että tämä sama mies, joka vanhan neiden hellyydellä
-rakastaa valkopapukaijaansa ja harjoittelee valkoisia rottiansa
-yhtä innokkaalla harrastuksella, kuin olisi hän kiertävä
-positiivinsoittaja, voi tuumailuissaan kehittää sellaisen ajatuksen
-voiman, sellaisen kirjatiedon joka kielessä ja sellaisen perehtymisen
-seurustelutaitoon, että se voisi hankkia hänelle etevän sijan
-jokaisessa sivistyneen maailman piirissä. Tämä kanarialintujen
-kasvattaja, tämä rotanhäkkien rakentaja, on, kuten sir Percival on
-itse minulle sanonut, eräs taitavimmista nykyään elävistä kokeellisen
-kemian tuntijoista ja on monen muun erikoisen ohessa keksinyt
-keinon kivetyttää ihmisruumis kuoleman jälkeen, niin että se tulee
-marmorikovaksi aikojen loppuun saakka. Tämä lihava, laiskanlainen
-vanha mies, jonka hermot, kuten sanottu, ovat niin ärtyisät, että
-hän säpsähtää jokaisesta odottamattomasta kolinasta ja vaivautuu
-nähdessään koiran saavan selkäänsä, meni tallipihaan seuraavana
-päivänä tulonsa jälkeen ja laski kätensä sidotun koppikoiran päälle,
-joka on sellainen ilkeä peto, että yksin tallirenkikin, joka ruokkii
-sitä, kavahtaa tulemasta sen läheisyyteen. Kreivitär ja minä olimme
-läsnä, enkä minä niin pian voi unhottaa sitä näytelmää, joka syntyi,
-niin lyhyt kuin se olikin.
-
-"Varokaa koiraa, sir", sanoi tallirenki, "se hyökkää kaikkien
-ihmisten päälle!" -- "Se tekee siksi, ystäväni", vastasi kreivi
-levollisesti, "että kaikki ihmiset pelkäävät sitä. Katsotaanpas,
-käykö se minun päälleni." Ja sitten laski hän lihavat, kellanvaaleat
-sormensa, joilla kanarialinnut äsken olivat keikkuneet, koiran
-suurelle päälle ja katsoi sitä suoraan silmiin. "Te suuret koirat
-olette pelkureja kaikki", sanoi hän halveksivasti koiralle naama
-tuskin tuumaakaan sen kuonosta. "Sinä voisit tappaa kissaraukan,
-sinä voisit hyökätä nälkäisen kerjäläisen kimppuun, sinä polonen.
-Sen kimppuun, jota sinä voit ällistyttää -- sen, joka pelkää
-sinun kömpelöä ruumistasi, vihaisia valkohampaitasi, siivotonta,
-verenhimoista kitaasi, sen kimppuun hyökkäät sinä. Sinä tahtoisit
-iskeä minua kurkkuun, mutta nyt et sinä uskalla edes katsoa minuun
-kertaakaan, siksi ett'en minä pelkää sinua. Jos sinua haluttaa,
-niin voit karata kiinni minun lihavaan niskaani! Ha, haa, sitäpä et
-teekään!" Hän kääntäytyi pois, nauraen läsnä-olijain kummastukselle,
-ja koira kömpi nolona koppiinsa. "Oi, minun kaunis liivini", sanoi
-kreivi surullisena. "Ikävä, että minun pitikin tulla tänne! Siivoton
-elukka on liannut minun kauniin, puhtaan liivini!" Nämä sanat
-ilmaisevat erään toisen hänen ominaisuuksistaan. Hän pitää kauniista
-vaatteista kuin maailman suurin narri ja on jo niinä kahtena
-päivänä, jotka hän on oleksinut Blackwater-Parkissa, esiintynyt
-neljässä erilaisessa, komeassa liivissä, jotka kaikki ovat vaaleita,
-loistovärisiä ja kaikki tavattoman suuria hänellekin.
-
-Hänen menettelynsä ja viisautensa tavallisissa olosuhteissa, hänen
-luonteensa kummalliset vastakohdat ja hänen huvitustensa lapsellinen
-maku ovat yhtä huomattavia.
-
-Minä huomaan jo, että hän aikoo elää ystävällisessä suhteessa
-meidän kaikkien kanssa oleskelunsa ajan tällä paikalla. Hän on
-nähtävästi huomannut, ett'ei Laura pidä hänestä -- se täytyi Lauran
-tunnustaa minulle, kun minä kysyin häneltä asiasta -- mutta hän on
-myöskin huomannut, että Laura pitää varsin paljon kukista. Niin
-pian kun Laura toivoo kukkakimppua, on hänellä sellainen valmis,
-jonka hän on itse poiminut ja sitonut. Minua huvittaa tavattomasti
-nähdä, kuinka hänellä silloin on kaksi kimppua samallaisia kukkia,
-joista hän toisella rauhoittaa jäykkää mustasukkaista rouvaansa,
-ennenkun rouva edes ennättää ajatella olevansa syrjäytetty. Hänen
-esiintymisensä kreivitärtä kohtaan -- julkisesti -- on näky, joka
-ansaitsee mainitsemista. Hän kumartaa kreivittärelle, kutsuu häntä
-tavallisesti "enkelini", vie kanarialinnut hänen luokseen vieraisille
-laulamaan hänelle; hän suutelee hänen kättään, kun hän antaa hänelle
-paperosseja ja tarjoaa hänelle palkkioksi sokeriryynejä, joita hän
-pistää leikkisestä hänen suuhunsa pienestä rasiasta, minkä hän aina
-pitää taskussaan. Se rautavaltikka, jolla hän hallitsee vaimoansa, ei
-näy koskaan -- se kätketään huolellisesti.
-
-Hänen järjestelmänsä voittaa minut on aivan toisenlainen. Hän
-imartelee minun turhamaisuuttani puhumalla kanssani niin vakavasti
-ja viisaasti, kuin minä olisin mies. Niin, minä huomaan hänen
-tarkoituksensa, kun minä en ole hänen seurassansa; kun minä istun
-täällä omassa huoneessani, tiedän minä varsin hyvin, että hän
-imartelee minun turhamaisuuttani -- mutta jos minä tulen sinne alas
-ja puhelen hänen kanssaan, niin sokaisee ja imartelee hän minua yhtä
-paljon taaskin, aivankuin en minä koskaan olisi huomannut hänen
-tarkoitustaan. Hän voi viehättää minut, kuten hän viehättää Lauran,
-kuten hän hallitsee vaimonsa tai tallipihassa olevan koiran -- niin,
-kuten hän hallitsee itse sir Percivalinkin joka hetki päivästä. "Hyvä
-Percivalini, kuinka minä pidän sinun karheasta englantilaisesta
-mielialastasi!" -- "Paras Percivalini, kuinka minua huvittaa sinun
-perinpohjainen, englantilainen arvostelukykysi!" Tällä tavoin
-paiskaa hän aivan tyyneesti takaisin sir Percivalin epäkohteliaimmat
-huomautukset hänen naisellisesta maustaan ja puuhistaan -- kutsuu
-aina vapaaherraa ristimänimeltään, hymyilee hänelle levollisen
-etevämmyyden ilmeellä, taputtaa häntä olkapäälle ja jättää
-huomioon ottamatta hänen virheensä, kuten kärsivällinen isä jättää
-epäkohteliaan pojan virheet.
-
-Se mielenkiinto, jonka tämä merkillinen ja omintakeinen mies herättää
-ehdottomasti minussa, on saattanut minun kysymään yhtä ja toista
-hänen entisestä elämästään.
-
-Joko sir Percival tietää vähän tahi sitten tahtoo vähän ilmaista
-minulle siitä. Hän ja kreivi tapasivat toisensa ensi kerran Roomassa
-monta vuotta sitten niissä vaarallisissa olosuhteissa, joista
-minä jo olen maininnut. Tämän jälkeen ovat he sittemmin alinomaa
-tavanneet toisiansa milloin Lontoossa, Pariisissa tai Wienissä,
-mutta ei koskaan enää Italiassa; kreivillä on ollut se kummallinen
-päähänpisto, ett'ei hän enää useampaan vuoteen ole astunut jalkaansa
-Italian maalle. Kenties on häntä valtiollisesti vainottu. Olkoonpa
-sen laita nyt kuinka tahansa, varmaa on kumminkin, että hänellä on
-voimakas isänmaallinen harrastus kaikkia maamiehiänsä kohtaan, jotka
-mahdollisesti ovat Englannissa. Samana iltana kuin hän tuli tänne,
-kysyi hän, oliko pitkä matka lähimpään kaupunkiin ja tiesimmekö
-jonkun italialaisen asuvan siellä. Hän on kirjeenvaihdossa monen
-mannermaalla olevan henkilön kanssa, sillä hänen kirjeessään
-on monenmoisia vieraita postileimoja, ja tänä aamuna näin minä
-yhden suurella virallisella sinetillä varustetun odottavan häntä
-aamiaispöydässä. Kenties on hän kirjevaihdossa maansa hallituksen
-kanssa? Kumminkaan ei tämä ole oikein sopusoinnussa toisen luuloni
-kanssa, että hänen täytyy valtiollisista syistä paeta.
-
-Kuinka paljon minä olen kirjoittanut kreivi Foscosta! Ja mikä on
-kokonaistulos tästä kaikesta? -- puhuakseni rakkaan, rehellisen
-herra Gilmoren asioimistapaan. Minä voin vain ainoastaan uudelleen
-toistaa, että minä varmasti tunsin ihmeellistä mielenkiintoa kreiviä
-kohtaan, puoleksi tahtoen, puoleksi tahtomattani jo nyt heti tämän
-lyhyen tuttavuuden jälkeen. Hänellä näyttää olevan sama valta minun
-kuin sir Percivalinkin yli. Vaikka tämä voi olla sekä vapaasanainen
-että epäkohtelias ystäväänsä kohtaan, huomaan minä varsin hyvin,
-että hän varoo vakavasti loukkaamasta häntä. Kenties minäkin pelkään
-häntä? Varmaa on, ett'en minä koskaan ole tavannut miestä, jota
-niin epämieluisasti tahtoisin vihamiehekseni. Onko tämä siksi, että
-minä pidän paljon hänestä tai että minä pelkään häntä? _Chi sa!_ --
-sanoisi kreivi Fosco omalla kielellään. Kuka tietää?
-
-Heinäkuun 2 päivänä. -- Yhtä ja toista on merkittävänä tänään
-omien mietteitteni ja vaikutelmaini ohella. Vieras on saapunut --
-aivan tuntematon Lauralle ja minulle sekä silminnähtävästi aivan
-odottamaton sir Percivalin mielestä.
-
-Me istuimme ateriallemme siinä huoneessa, jossa ovat uudet
-ranskalaiset lasiovet verannalle, ja kreivi, joka syö torttuja ja
-leivoksia sellaisella ruokahalulla, jota minä en ole koskaan nähnyt
-muilla kuin koulutytöillä, oli juuri huvittanut meitä pyytämällä
-neljännen torttunsa, kun palvelija saapui sisään ilmoittamaan vieraan.
-
-"Herra Merriman pyytää saada heti puhutella Teitä, sir Percival."
-
-Sir Percival säpsähti ja tuijotti mieheen vihan ja kauhun ilmeellä.
-
-"Herra Merrimanko?" kysyi hän, ikäänkuin hän olisi uskonut väärin
-kuulleensa.
-
-"Niin, sir Percival, herra Merriman Lontoosta."
-
-"Missä hän on?"
-
-"Kirjastossa, sir Percival."
-
-Hän nousi pöydästä ja poistui huoneesta kiireisin askelin sanomatta
-ainoata sanaakaan meille.
-
-"Kuka on herra Merriman?" kysyi Laura minulta.
-
-"Minulla ei ole vähintäkään aavistusta siitä", voin minä kaikkiaan
-vastata.
-
-Kreivi oli lopettanut neljännen torttunsa ja mennyt puuhaamaan ilkeän
-papukaijansa kanssa. Hän kääntäytyi keikkuva lintu olkapäällään.
-
-"Herra Merriman on sir Percivalin asianajaja", sanoi hän.
-
-Sir Percivalin asianajaja. Se oli täysin valaiseva vastaus Lauran
-kysymykseen, eikä se kumminkaan ollut nykyisissä olosuhteissa täysin
-tyydyttävä. Jos herra Merriman olisi saanut päämieheltään suoranaisen
-kehotuksen saapua, niin ei silloin olisi ollut mitään erikoista
-ihmettelemistä, mutta kun lakimies matkustaa Lontoosta Hampshireen
-pyytämättä ja kun hänen saapumisensa vakavasti ällistyttää talon
-herraa, niin voipa olla melkein varmaa, että lainoppineella vieraalla
-on mukanaan varsin tärkeitä ja sen lisäksi odottamattomia uutisia,
-jotka voivat olla joko varsin huonoja tai varsin hyviä, mutta ei
-kummassakaan tapauksessa vähempiarvoisia merkitykseltään.
-
-Laura ja minä istuimme hiljaa pöydässä neljänneksen tuntia eli
-enemmän levottomasti haluten tietää, mitä tämä merkitsee, ja toivoen,
-että sir Percival mahdollisesti tulisi takaisin. Hän ei näyttänyt
-kumminkaan tulevan, ja me nousimme vihdoin ylös lähteäksemme
-huoneesta.
-
-Huomaavaisena kuten aina tuli kreivi nurkastaan, jossa hän oli
-seisonut syöttämässä papukaijaansa, mikä edelleen oli hänen
-olkapäällään, -- ja avasi meille oven. Laura ja kreivitär Fosco
-menivät ensin. Juuri kun minä olin seuraamaisillani heitä, teki
-kreivi kädellään merkin ja puhutteli minua, ennenkuin minä olin
-mennyt hänen ohitsensa omituisella tavallansa.
-
-"Niin", sanoi hän aivan suoraan vastaten siihen ajatukseen, jota minä
-tosiaan tällä hetkellä haudoin, mutta jota minä en lausunut julki --
-"niin, neiti Halcombe, jotakin _on_ todella tapahtunut."
-
-Minä olin juuri vastaamaisillani: "sitä en minä sanonut", mutta tuo
-ilkeä kakadora pörhisti leikattuja siipiänsä ja päästi kirkunan,
-joka sai hermoni tärisemään, ja minä tunsin itseni oikein iloiseksi
-päästessäni mahdollisimman nopeaan huoneesta.
-
-Minä saavutin Lauran portailla. Hänen ajatuksensa oli sama kuin
-minunkin, jonka kreivi Fosco oli lausunut. -- Kun hän puhui, olivat
-hänen sanansa vain kaikua kreivin sanoista. Hän sanoi minulle
-salaisuutena peljänneensä jotakin tapahtuneen.
-
-
-V.
-
-Heinäkuun 2 päivänä. -- Minulla on vielä muutamia sanoja lisättävänä
-tästä päivästä, ennenkun minä menen levolle.
-
-Noin kaksi tuntia sen jälkeen kun sir Percival oli noussut pöydästä
-vastaan ottaakseen vieraansa, herra Merrimanin, läksin minä
-huoneestani kävelläkseni istutuksilla. Juuri kun minä olin perimmällä
-ylisessä eteisessä, avattiin kirjaston ovi ja molemmat herrat tulivat
-ulos. Kun minä katsoin olevan parasta olla häiritsemättä heitä
-menemällä juuri silloin alas portaita, päätin minä viipyä kunnes he
-olisivat ennättäneet mennä yli eteisen. Vaikka he puhuivat keskenänsä
-hiljaisemmalla äänellä, olivat sanat kylliksi selviä voidakseni
-kuulla ne.
-
-"Rauhoittukaa, sir Percival", kuulin minä lakimiehen sanovan. "Kaikki
-riippuu lady Glydestä."
-
-Minä olin kääntynyt mennäkseni jälleen huoneeseeni, mutta kuullessani
-Lauran nimen tämän vieraan huulilta jäin minä hetkiseksi. Minä
-tiedän, että oli varsin väärin ja varsin halpamielistä jäädä
-kuuntelemaan, mutta näyttäkää minulle ainoakaan nainen, joka antaa
-abstraktisen oikeuskäsitteen johtaa silloin itseään, kun rakkaus
-siihen, joka on hänelle kallein, ja tämän onni ja menestys osoittavat
-hänelle toisen tien!
-
-Minä kuuntelin ja samallaisissa olosuhteissa tekisin minä vieläkin
-samoin -- niin, kuuntelisin korva avaimenreiällä, jollei muuta keinoa
-olisi.
-
-"Ymmärrättehän Te minua, sir Percival?" jatkoi lakimies. "Lady Glyde
-kirjoittaa nimensä yhden tai kahden todistajan, jos Te tahdotte
-olla oikein varovainen, läsnä-ollessa ja panee sen jälkeen sormensa
-sinetille ja sanoo: 'Minä jätän tämän vapaasta tahdostani ja
-päätöksestäni.' Jos tämä tapahtuu viikon kuluessa, niin onnistuu asia
-ja kaikki levottomuus menee ohi. Jos se sitävastoin ei --"
-
-"Mitä tarkoitatte?" kysyi sir Percival kiivaasti. "Jos asian _täytyy_
-tapahtua, niin tapahtukoon se. Minä lupaan sen Teille, Merriman."
-
-"Aivan oikein, sir Percival -- aivan oikein! Mutta kaikissa
-liikesopimuksissa on kaksi vaihtoehtoa, ja meistä lakimiehistä
-on aina parasta katsoa asiaa suoraan, niinkuin se on. Jos jonkun
-edeltäkäsin aavistamattoman tapauksen johdosta ei asiaa voida
-suorittaa nyt, kuten me olemme sopineet, niin luulen minä kenties
-voivani saada heidät tyytymään kolmen kuukauden velkakirjaan. Mutta
-kuinka rahat voidaan hankkia tämän ajan kuluttua --"
-
-"Piru vieköön velkakirjat! Rahoja voidaan vain yhdellä tavalla
-saada, ja minä sanon Teille vielä kerran, että niitä sillä tavalla
-_saadaan_. Juokaa lasi viiniä, Merriman, ennenkun menette."
-
-"Paljon kiitoksia, sir Percival, mutta minulla ei ole
-silmänräpäystäkään menetettävänä, jos mielin ehtiä asemalle.
-Annattehan minulle tiedon, niin pian kun asia on tullut selvälle
-tolalle? Ja älkää unhottako niitä varovaisuustoimenpiteitä, joita
-minä olen neuvonut --"
-
-"Luonnollisesti en. Täällä ovat ajoneuvot oven edessä. Ajomieheni
-kyllä toimittaa Teidät asemalle oikeissa ajoin. Aja, minkä voit,
-Benjamin! Nouskaa ylös. Pitäkää kiinni, Merriman, ja jos Te ajatte
-itsenne kuoliaaksi, niin ottaa piru vain omansa." Täten siunattuaan
-jäähyväisiksi pyörähti vapaaherra kantapäillään ja meni takaisin
-kirjastoon.
-
-Minä en ollut kuullut paljoa, mutta tämä vähäkin oli kylliksi
-saadakseen minut levottomaksi. Tämä "jotakin", joka "oli tapahtunut",
-oli aivan selvään vakava rahapula, joten sir Percivalin pelastus
-riippui Laurasta. Pelkoni, että Laura sotkettaisiin miehensä
-huonoihin raha-asioihin, täytti mieleni levottomuudella, joka
-epäilemättä suureni tottumattomuuteni takia sellaisiin seikkoihin
-ja minun yhäti vakaantuvan epäluuloni takia sir Percivalia kohtaan.
-Sen sijaan että olisin mennyt ulos, menin minä suoraan Lauran luo
-kertomaan kuulemani.
-
-Hän kuunteli huonoja uutisiani niin levollisesti, että se kummastutti
-minua. Minä olen vakuutettu, että hän tuntee enemmän miehensä oikean
-luonteen ja hänen huonot asiansa paremmin, kuin minä tähän asti olen
-aavistanut.
-
-"Minä pelkäsin juuri sitä", sanoi hän, "kuullessani puhuttavan
-vieraasta herrasta, joka oli ollut täällä eikä ollut tahtonut sanoa
-nimeänsä."
-
-"Kenenkä sinä luulet hänen olleen?" kysyin minä.
-
-"Luullakseni jonkun sir Percivalin saamamiehen", vastasi hän.
-"Luultavasti hän aiheutti herra Merrimanin käynnin tänään."
-
-"Tiedätkö sinä mitään näistä saamisista?"
-
-"Ei, en mitään erikoista."
-
-"Ethän allekirjoita mitään, ennenkun olet saanut tietää, mitä se on
-Laura?"
-
-"En, en ollenkaan, Marian. Mitä minä ilman vahinkoa ja kunniallisesti
-voin tehdä auttaakseni häntä, sen tahdon tehdä -- voidakseni tehdä
-sinun elämäsi, rakkahin, ja omankin elämäni niin rauhalliseksi ja
-onnelliseksi kuin mahdollista. Mutta minä en tahdo taitamattomasti
-tehdä mitään, josta me kerran saisimme syytä hävetä. Älkäämme puhuko
-enempää siitä. Sinulla on hattusi -- ajatteleppas, jos me nyt
-menisimme iltapäivän haaveilemaan metsässä."
-
-Me menimme ulos ja kuljimme ensimmäiseen varjokkaaseen paikkaan.
-
-Mennessämme erään talon edessä, lehmuksien välissä olevan avonaisen
-paikan ohi näimme me siellä kreivi Foscon kävelevän edes ja
-takaisin, paistattaen päivää heinäkuun polttavassa helteessä.
-Hänellä oli päässään leveälierinen olkihattu punasinervine
-nauhoineen. Valkoinen rinnan kohdalta rikkaasti kirjaeltu pusero
-peitti hänen mahtavan ruumiinsa, ja liivien paikalta piti sitä nyt
-kiinni leveä tulipunainen sahvianivyö. Nankinihousut, jotka myöskin
-olivat valkoisella kirjaellut kehräsluiden kohdalta, ja punaiset
-maroköng-kengät täydensivät puvun. Hän lauloi Figaron kuuluisaa ariaa
-"Sevillan parturista" sillä kevyellä helppoudella, joka ei koskaan
-voi kummuta mistään muusta kuin italialaisen kurkusta, ja säesti
-itseään kitaralla, jota hän soitti, samalla kun ihastuneena heitteli
-ylös käsivarsiansa ja viehättämishaluisesti kiersi ja väänsi päätänsä
-kuin mahdoton Santa Cecilia mieheksi pukeutuneena. "Figaro quà!
-Figaro su! Figaro giu!" lauloi kreivi ja heitti leikkisästi kitaran
-ilmaan, kumartaen meille kaksikymmenenvuotisen Figaron kevyellä
-viehkeydellä ja loistolla.
-
-"Usko pois, Laura, tämä mies tuntee yhtä ja toista sir Percivalin
-asioista", sanoin minä etempää vastatessamme kreivin tervehdykseen.
-
-"Kuinka voit uskoa sitä?" kysyi hän.
-
-"Kuinka olisi hän muutoin tiennyt herra Merrimanin olevan sir
-Percivalin asianajajan?" vastasin minä. "Kun minä seurasin sinua
-aamiaishuoneesta, kertoi hän sitä paitsi minulle, edes sitä
-kysymättäkään, että jotakin oli tapahtunut. Usko pois, hän tietää
-enemmän kuin me."
-
-"Älä kysy häneltä mitään, Marian. Meidän ei pidä tehdä hänestä
-uskottuamme!"
-
-"Sinä näyt tuntevan jotenkin suurta vastenmielisyyttä häntä kohtaan,
-Laura. Mitä hän on sanonut tai tehnyt, joka oikeuttaa sinut näin
-menettelemään?"
-
-"Ei mitään, Marian. Päinvastoin oli hän mitä ystävällisin
-ja huomaavaisin kotimatkallamme ja useamman kerran esti hän
-sir Percivalin kiivaan luonteen purkauksia, ajatellen minun
-viihtymistäni. Kenties tunnen minä vastenmielisyyttä häntä kohtaan
-siksi, että mieheni on paljon enemmän hänen vallassaan kuin minun.
-Kenties loukkaa vain minun ylpeyttäni olla mieheni kanssa tekemisissä
-hänen välityksellään. Varmasti kumminkin tiedän, ett'en voi olla
-hyvissä väleissä hänen kanssaan."
-
-Loppupuoli päivää ja ilta kuluivat jotenkin rauhallisesti. Kreivi ja
-minä pelasimme sakkia. Molemmat ensi pelit antoi hän minun voittaa;
-sitten, huomattuaan minun keksineen tämän, pyysi hän anteeksi ja
-voitti kymmenessä minuutissa minut kolmannessa pelissä. Sir Percival
-ei sanonut sanaakaan koko iltana lakimiehen käynnistä. Mutta joko
-tämä tai jokin muu oli tehnyt merkillisen hyvän vaikutuksen hänen
-luonteeseensa, sillä hän oli nyt yhtä kohtelias ja miellyttävä meitä
-kaikkia kohtaan kuin koskaan ennen kihlausaikanansa Limmeridgessä,
-ja rouvaansa kohtaan oli hänen esiintymisensä niin hämmästyttävän
-sydämmellinen ja huomaavainen, että yksin jääkylmä rouva Foscokin
-katsoi häneen juhlallisella kummastuksella. Mitähän tämä merkitsee?
-Minä luulen voivani arvata sen; minä pelkään Laurankin aavistavan
-sen ja olen täysin varma, että kreivi Foscokin ymmärtää sen. Minä
-hämmästytin sir Percivalia useamman kerran, kun hän illan kuluessa
-katsoi kreivi Foscoon saadakseen häneltä kehottavan silmäyksen.
-
-Heinäkuun 3 päivänä. -- Tapausrikas päivä. Lämpimimmästä sydämmestäni
-toivon, ett'ei se lisäksi olisi onnettomista enteistä rikas.
-
-Sir Percival oli aamiaisella yhtä vaitelias kuin eilisiltanakin sen
-salaperäisen liikeasian suhteen, kuten lakimies sitä nimitti, joka
-uhkaa meille kaikille tuottaa huolta. Mutta tuntia myöhemmin tuli hän
-äkkiä aamiaishuoneeseen, missä Laura ja minä seisoimme hattu päässä
-odottaen rouva Foscoa; hän kysyi kreiviä.
-
-"Me odotamme joka silmänräpäys hänen tulevan tänne", sanoin minä.
-
-"Asia on se", jatkoi sir Percival kävellen hermostuneen levottomasti
-edestakaisin huoneessa, "että minä pienen muodollisuuden takia
-liikeasiassa toivon saavani puhella Foscon ja hänen rouvansa sekä
-sinun kanssasi, Laura, kirjastohuoneessa minuutin tai parin ajan."
-Hän vaikeni ja näytti nyt vasta huomaavan, että me olimme pukeutuneet
-kävelyä varten. "Oletteko juuri tulleet sisään", kysyi hän, "vai
-aiotteko mennä ulos?"
-
-"Me aioimme kaikki mennä järvelle nyt aamulla", sanoi Laura. "Mutta
-jos sinulla on jokin muu suunnitelma ehdoteltavana --"
-
-"Ei, ei ollenkaan", vastasi hän nopeasti. "Minun asiani voi kernaasti
-jäädä toistaiseksi. Se voidaan selvittää yhtä hyvin päivällisaterian
-jälkeen kuin nytkin. Vai niin, te aiotte mennä järvelle, eikö niin?
-Varsin hyvä ehdotus! Pitäkäämme hauska aamu -- minä tulen itsekin
-mukaan."
-
-Ei voinut nyt pettyä hänen esiintymisestään, joskin olisi ollut
-mahdollista erehtyä sen halukkaisuuden suhteen, jonka hänen sanansa
-ilmaisivat sovittaa omat suunnitelmansa ja ehdotuksensa muiden
-mukavuuden mukaan. Hän oli nähtävästi hyvillään saadessaan täten
-aiheen lykätä liikeasiansa. Tunsin mieleni levottomaksi päätelmiäni
-tehdessäni.
-
-Nyt tulivat kreivi ja hänen rouvansa. Kreivitär kantoi miehensä
-kirjailtua tupakkakukkaroa ja paperivarastoansa iankaikkisten
-paperossien valmistamista varten. Kreivi, joka oli puettu tavalliseen
-puseroonsa ja olkihattuunsa, kantoi pikku häkkiä rakkaine
-valkorottineen ja hymyili sekä niille että meille niin hyväntahtoisen
-rakastettavasti, että sitä oli mahdoton vastustaa.
-
-"Naisten ystävällisellä suostumuksella", sanoi kreivi, "otan minä
-mukaani pikku perheeni -- minun pikkuiset, viattomat, suloiset
-rottalapsiraukkani nauttimaan hieman raikasta ilmaa. Talon
-ympäristöllä on koiria, ja kuinka minä heittäisin turvattomat
-valkolapseni niiden kitaan? En, en koskaan."
-
-Hän jokelsi isällisellä hellyydellä pikku valkolapsilleen, ja me
-läksimme kaikki matkalle järveä kohden.
-
-Puistoon tultuamme erosi sir Percival meistä. Hänen ikuisessa
-levottomuudessaan on erikoispiirteenä aina erota seuraajistaan
-sellaisissa tilaisuuksissa ja aina saapastellessaan yksin leikata
-uusia kävelykeppejä. Leikata ja kuoria nuoria vesoja näyttää
-huvittavan häntä. Koko talo on täynnä kotona tehtyjä kävelykeppejä,
-joita hän ei koskaan käytä enempää kuin yhden kerran.
-
-Vanhalla venehuoneella yhtyi hän taas meihin. Minä kuvaan tässä
-sen keskustelun, joka nyt syntyi, sittenkun olimme istuutuneet,
-aivan niin kuin se tapahtui välillämme. Tämä keskustelu on minusta
-tärkeä, sillä se on saattanut minut taipuvaiseksi epäilemään sitä
-vaikutusta, joka kreivi Foscolla on minun ajatuksiini ja tunteisiini
-ja tulevaisuudessa kaikin voimin vastustamaan sitä.
-
-Venehuone oli kyllin suuri meille kaikille, mutta sir Percival
-pysähtyi kumminkin ulkopuolelle puhdistellen uusinta kävelykeppiänsä.
-Meille kolmelle naiselle oli kyllin sijaa pitkällä sohvalla. Laura
-otti työnsä, kreivitär alkoi valmistaa paperosseja enkä minä
-tavallisuuden mukaan tehnyt mitään. Minun käteni ovat aina olleet
-ja tulevat aina olemaan yhtä taitamattomia käsityöhön kuin jonkun
-miehen. Kreivi otti hyväntahtoisesti tuolin, joka oli liian pieni
-hänelle, ja pysytteli tasapainossa sillä selkä nojaten vanhan vajan
-seinää vasten, joka natisi ja ratisi hänen painostaan. Hän asetti
-rottahäkin polvelleen ja antoi sen pikku asukkaiden kiipeillä ympäri
-itseään kuten tavallisesti. Ne ovat pieniä, sieviä, vaarattomia
-eläimiä, mutta on kumminkin yhdestä ja toisesta syystä epämieluista
-nähdä niiden kiipeilevän noin ihmisen ympärillä. Minä tunsin silloin
-ihmeellisen vastaavaa, matelevaa tunnetta hermoissani, ja kauheita
-kuvitelmia syntyy mielessäni miehistä, jotka vankeudessa kuollen
-eivät voi puolustaa itseänsä näitä nälkäisiä pikku petoja vastaan.
-
-Aamulla tuuli, ja tuuli ajoi pilven riekaleita taivaalle; jyrkät
-vaihtelut järven pinnalla pilven varjojen ja auringonpaisteen välillä
-tekivät taulun vielä villimmäksi ja uhkaavammaksi.
-
-"Muutamat ihmiset kutsuvat tätä romantiseksi", sanoi sir Percival ja
-osoitti puolivalmiilla kepillään laveaa näköalaa. "Minä kutsun sitä
-rumaksi tahraksi aatelistilalla. Minun isoisäni isän aikaan ulottui
-järvi aina tänne asti. Katsokaa nyt, millainen se on! Tuskin neljää
-jalkaa syvä missään ja vain rapakoita ja hautoja. Minä toivoisin
-voivani täyttää sen ja istuttaa maan sen sijaan. Minun voutini
--- taikauskoinen narri -- on vakuutettu, että kirous lepää tällä
-järvellä kuten Kuolleella merellä. Mitä sinä tuumit Fosco? Eikö se
-näytä aivankuin sopivalta murhapaikalta -- eikö näytäkin?"
-
-"Paras Percivalini!" huudahti kreivi. "Mihin on sinun terve
-englantilainen arvostelukykysi joutunut? Vesi on liian matalaa
-kaikkialla voidakseen kätkeä murhatun ruumiin ja sitä paitsi ovat
-rannat vain hietaa -- jalan jäljet näkyisivät missä tahansa. Se on,
-minun ajatukseni mukaan sopimattomin paikka murhaa varten, jonka minä
-koskaan olen nähnyt."
-
-"Lörpötystä!" sanoi sir Percival ja vuoli innokkaasti keppiänsä.
-"Sinä ymmärrät kyllä, mitä minä tarkoitan. Synkkää luonnetta,
-yksinäistä asemaa. Jos sinua miellyttää ymmärtää minua niin voit
-ymmärtääkin -- jos taas ei miellytä, niin en minä aio vaivata enempää
-itseäni selittämällä ajatustani."
-
-"Ja miksi en", kysyi kreivi, "kun sinun ajatuksesi kuka tahansa voi
-selittää parilla sanalla. Jos jokin narri tahtoo tehdä murhan, niin
-olisi sinun järvesi ensimmäinen paikka, jonka hän valitsisi siihen.
-Jos taas viisas sitä vastoin tahtoisi tehdä murhan, niin olisi tämä
-järvi viimeinen paikka, jonka hän valitsisi. Eikö niin ollut sinun
-ajatuksesi? Jos niin oli, on sinulla nyt selitys valmis. Ota se,
-Percival, ystäväsi Foscon parhailla onnentoivotuksilla."
-
-Laura katsoi kreiviä silmäyksellä, joka melkein liian selvään ilmaisi
-hänen vastenmielisyytensä häntä kohtaan. Kreivi puuhasi kumminkin
-niin paljon rottiensa kanssa, ett'ei hän huomannut sitä.
-
-"Olen surullinen kuullessani järven näköalan herättävän niin
-kamaloita kuvitelmia kuin murha-ajatuksen", sanoi hän. "Ja jos kreivi
-Fosco tahtoo jakaa murhaajat eri luokkiin, niin luulen minä niiden
-nimien vaalin olevan varsin onnistumattoman. Kuvata heidät vain
-narreiksi on samaa kuin kohdella heitä säälillä, johon heillä ei
-ole mitään oikeutta, ja kutsua heitä viisaiksi miehiksi, kuulostaa
-minusta ilmeiseltä luonnottomuudelta. Minä olen aina kuullut, että
-todellakin viisaat miehet samalla ovat todellakin hyviä ja kammovat
-rikoksia."
-
-"Ah, mylady", sanoi kreivi, "nämä ajatustavat ovat oivallisia, ja minä
-olen nähnyt ne esitettyinä kaikissa hyvissä määräyksissä nuorison
-mielenylennykseksi." Hän nosti ylös yhden pikkusen valkorotan
-kädellään ja alkoi puhella sen kanssa hullunkurisella tavallaan.
-"Sinä pikkunen, valkoinen, liukas veitikka", sanoi hän, "tässä on
-sinulle luonto siveellisistä käsitteistä. Todellakin viisas rotta
-on myöskin todella hyvä rotta. Opeta tovereillesi se, äläkä järsi
-häkkiäsi rikki taas, kuuletko!"
-
-"On helppoa tehdä naurunalaiseksi mitä tahansa", sanoi Laura
-päättävästi; "mutta yhtä helppoa ei olisi Teistä, kreivi Fosco,
-esittää minulle esimerkki viisaasta miehestä, joka sen ohella olisi
-ollut halpamielinen rikoksellinen."
-
-Kreivi kohotti olkapäitään ja katsoi Lauraan ystävällisemmästi
-hymyillen.
-
-"Aivan totta!" sanoi hän. "Narrin rikos huomataan; viisaan miehen
-rikosta ei. Jos minä voisin esittää Teille esimerkin, niin ei
-se olisi viisaasta miehestä. Paras lady Glyde, Teidän terve
-ymmärryksenne ei vaikuta minuun tällä kertaa. Minä voitan Teidät ensi
-vedossa -- vai kuinka luulette, neiti Halcombe?"
-
-"Pidä puoliasi, Laura", puuttui ivallisesti puheeseen sir Percival,
-joka oven edustalla oli kuunnellut keskustelua. "Sano hänelle ensi
-kerralla, että rikos itse paljastaa itsensä. Se on vielä palanen
-määräyssiveellisyyttä sinulle, Fosco. Rikos paljastaa itsensä.
-Sellainen kirottu tyhmyys!"
-
-"Minä uskon sen niin tekevänkin", sanoi Laura levollisesti.
-
-Sir Percival räiskähti niin rajusti ja hillittömästi nauramaan, että
-hän melkein pelotti meitä kaikkia -- ja kreiviä kaikkein enimmän.
-
-"Niin luulen minäkin", sanoin minä valmiina tulemaan Lauran avuksi.
-
-Sir Percival, joka oli ollut niin selittämättömän huvitettu rouvansa
-huomautuksesta, suuttui yhtä selittämättömällä tavalla minun
-huomautuksestani. Hän löi uudella kepillänsä useampia kertoja rajusti
-maahan ja läksi luotamme.
-
-"Kunnon Percival-raukka!" sanoi kreivi Fosco ja katsoi iloisesti
-hänen jälkeensä, "hän sairastaa luulotautia. Mutta paras neiti
-Halcombe, paras lady Glyde, voimmeko todellakin uskoa, että rikokset
-paljastavat itsensä? Ja sinä enkelini", jatkoi hän kääntyen rouvansa
-puoleen, joka ei vielä ollut lausunut sanaakaan, "uskotko sinä
-samoin?"
-
-"Minä odotan, kunnes minulle on annettu selitys", vastasi kreivitär
-Lauralle ja minulle tarkoitetulla oikaisevalla äänellä, "ennenkun
-minä olen kyllin julkea lausumaan mielipiteeni viisaille ja
-lukeneille miehille."
-
-"Teettekö todellakin sen?" kysyin minä. "Minä muistan kumminkin hyvin
-sen ajan, kreivitär, jolloin Te vaaditte vapaata lausunto-oikeutta
-naiselle."
-
-"Mikä on sinun mielipiteesi asiasta, Fosco?" kysyi kreivitär,
-tyyneesti käärien paperossejansa ja kiinnittämättä vähintäkään
-huomiota minuun.
-
-Kreivi hiveli miettivästi yhtä pikkusta valko-suosikkiaan, ennenkun
-hän vastasi.
-
-"On todellakin ihmeellistä", sanoi hän, "kuinka helposti yhteiskunta
-lohduttaa itseänsä erehdyksistään tyhjällä lörpötyksellä. Se
-temppu, joka nyt kerta kaikkiaan on otettu rikoksen huomaamista
-varten, on viheliäinen ja epätäydellinen -- mutta sanokaa vain
-haikailematta, että se erinomaisesti täyttää tarkoituksensa, niin
-te voitte sokaista jokaisen näkemästä sen puutteita. Te sanotte
-rikoksien paljastavan itsensä -- eikö niin? Että murhat tulevat
-päivän valoon -- se on siveellinen komparuno -- uskotteko sitä?
-Kysykää suurten kaupunkien poliisimestarilta, lady Glyde, onko
-niin. Kysykää henkivakuutusyhtiöiden sihteereiltä, neiti Halcombe,
-onko asian laita niin. Lukekaa meidän sanomalehtiämme. Kuinka usein
-luemmekaan kertomuksia löydetyistä uhreista, ilman että murhaajaa on
-voitu saada selville. Kertokaa ne tapaukset, jotka ovat tuodut esiin
-niillä, joita ei ole tuotu; ne uhrit, jotka ovat löydetyt, niillä,
-joita ei ole löydetty, ja minkälainen on tulos? Niin, seuraava:
-että tyhmä rikoksellinen huomataan, mutta viisas pelastuu. Mitä
-merkitsee itse asiassa rikoksen salaaminen tai havaitseminen? Niin,
-ainoastaan kilpailua poliisin yhdeltä puolelta ja yksilön välillä
-toiselta puolen, kumpi heistä on nerokkain. Jos rikoksellinen on
-halpamielinen, taitamaton narri, niin täytyy ehdottomasti poliisin
-yhdeksässä tapauksessa kymmenestä voittaa. Jos rikoksellinen sitä
-vastoin on päättävä, hyvin kasvatettu, nerokas mies, niin täytyy
-poliisin ehdottomasti yhdeksässä tapauksessa kymmenestä hävitä.
-Jos poliisi voittaa, saadaan todellakin kuulla puhuttavan siitä --
-jos hän häviää, ei tavallisesti kuulla mitään. Ja tälle heikolle
-perustalle rakennatte te teidän mukavan, siveellisen päätelmänne,
-että rikos paljastaa itsensä! Kyllä, kaikki rikokset, jotka te
-tiedätte. Mutta entäs muut?"
-
-"Kirotun totta ja varsin hyvin puhuttu", huusi ääni venehuoneen oven
-luota. Sir Percival oli jälleen rauhoittunut ja palannut takaisin
-meidän kuunnellessamme kreivin puhetta.
-
-"Jotakin siitä kenties on totta", sanoin minä, "ja kaikki tyyni voi
-tosin olla hyvin puhuttu. Minä en voi kumminkaan ymmärtää, miksi
-kreivi Fosco niin kaunopuheisesti ylistää rikoksellisen saamaa
-voittoa yhteiskunnasta tai miksi Te sir Percival lausutte niin
-innokkaan suosionne siitä."
-
-"Kuuletko, Fosco", sanoi sir Percival, "seuraa sinä minun neuvoani ja
-solmi rauha naisten kanssa. Sano heille, että hyve on ihana asia --
-siitä he pitävät, sen voin vakuuttaa sinulle."
-
-Kreivi vastasi hiljaisella, sisäisellä naurulla, ja kaksi pikku
-rottaa, jotka olivat pistäytyneet hänen liivintaskuihinsa, säikähti
-rajusti pudistuksesta, hypähti ylös ja puikahti häkkiinsä takaisin.
-
-"Naiset ne ovat, paras Percival, jotka kertovat minulle hyveestä",
-sanoi hän. "He ovat minua parempia arvostelijoita, sillä he tietävät
-omasta kokemuksestaan, mitä hyve on."
-
-"Ei, kuuleppas vain häntä!" sanoi sir Percival. "Eikö ole kauheata?"
-
-"Se on totta", sanoi kreivi tyynesti. "Minä olen maailmanporvari,
-joka elämäni kuluessa olen tavannut niin monenlaista hyvettä, että
-minä nyt vanhuudessani olen kerrassaan hämmentynyt, kun minun pitäisi
-määrätä, mikä on väärää tai oikeaa. Täällä Englannissa on meillä
-yhdenlaista hyvettä. Kaukana Kiinassa on taas toisenlaista. John
-Bull sanoo, että juuri hänen hyveensä on oikea. Kiinalainen taas
-sanoo, että hänen on oikea. Enkä minä sano niin taikka näin yhteen
-tai toiseen ja olen jotenkin yhtä epävarma lyhyttukkaiseen Johniin
-kuin pitkäpalmikkoiseen kiinalaiseenkin nähden. Ah, sinä pikku sievä
-rotta, tule nyt siivosti suutelemaan minua! Kenen katsot sinä kunnon
-mieheksi, sokerini? Niin, sen joka antaa sinulle ruokaa ja lämmintä.
-Kiitos, lapseni tulkinnastasi. Se on hyvä -- se on ainakin selvä."
-
-"Odottakaa silmänräpäys, kreivi", keskeytin minä häntä. "Jos
-minä täydennän teidän tutkintoanne, niin on meillä ainakin yksi
-hyve Englannissa, joka puuttuu Kiinassa. Kiinan hallitus tappaa
-tuhansittain viattomia ihmisiä vähäpätöisimmästä syystä. Me täällä
-Englannissa olemme vapaita sellaisesta rikoksesta -- me emme tee
-niin kauheita tekoja -- me kammomme koko sydämmestämme tarpeetonta
-verenvuodatusta."
-
-"Aivan oikein, Marian", sanoi Laura. "Hyvin ajateltu ja hyvin
-lausuttu."
-
-"Olkaa hyvä ja sallikaa mieheni puhua edelleen", sanoi rouva Fosco
-ankaralla kohteliaisuudellaan. "Te saatte huomata, nuoret naiseni,
-ett'ei hän koskaan puhu, ellei hänellä ole päteviä syitä sanojensa
-tukena."
-
-"Tuhat kiitosta, enkelini", vastasi kreivi. "Saako olla hieman
-bonbonia?" Hän otti taskustaan pienen kauniin, silaellun rasian ja
-pani sen pöydälle. "Chocolade à la vanillea", sanoi tuo selittämätön
-mies ja rämisti konvehtipalasia rasiassa sekä kumarsi meille,
-"tarjoaa Fosco ihailunsa osoitteeksi kaikille rakastettaville
-naisille."
-
-"Ole hyvä ja jatka, Fosco", sanoi kreivitär silmäten pilkallisesti
-minuun. "Huvita minua vastaamalla neiti Halcombelle."
-
-"Neiti Halcombe on oikeassa", vastasi kohtelias italialainen --
-"se tahtoo sanoa -- niin pitkälle kuin hän menee. Niin minä olen
-yhtämieltä hänen kanssaan. John Bull kammoo kiinalaisen rikosta.
-Hän on maailman hienoin vanha herra ottamaan selville lähimmäisensä
-virheet ja hitain vanha herra pitämään selvää omistaan. Onko hän
-siis paljon parempi kuin ne kansakunnat, joita hän tuomitsee.
-Englantilainen yhteiskunta, neiti Halcombe, on yhtä usein osallinen
-pahassa kuin sen vihollinenkin. Niin, niin! Rikos on tässä maassa
-juuri mitä se on muissa: miehen hyvä ystävä ja niiden, jotka ovat
-hänen ympärillään -- yhtä usein, kuin se on hänen vihollisensa.
-Suuri roisto pitää huolta vaimostaan ja lapsistaan. Kuta pahempi
-hän on, sitä enemmän tekee hän ne teidän säälittäviksenne. Usein
-hankkii hän itselleenkin hyviä keinoja. Hurjasteleva tuhlaaja, joka
-alati lainaa rahaa, voittaa ylimalkain enemmän ystäviltään kuin
-omantunnonmukainen kunnon mies, joka lainaa vain heiltä syvimmässä
-huolessaan. Edellisessä tapauksessa eivät ystävät ollenkaan hämmästy
-ja auttavat -- jälkimäisessä ällistyvät he suuresti ja miettivät
-tarkoin asiaa. Onkohan se vankila, jossa herra Konna elää ratansa
-lopulla hieman huonompi kuin vaivaistalo, jossa herra Kuntonen
-elää loppuikänsä? Kun ihmisystävä John Howard tahtoo poistaa
-kurjuutta, menee hän etsimään sitä vankiloista, jossa rikollinen
-on onneton, mutta ei köyhyyden majoihin, joissa hyve on onneton.
-Kuka on se englantilainen runoilija, joka on herättänyt suurinta
-osanottoa -- jota on liikuttavasti kuvattu sekä suorasanaisesti
-että runopuvussa? Niin, juuri tuo siivo, nuori henkilö, joka alkoi
-petoksella ja lopetti itsemurhalla -- teidän rakas, romantinen,
-hauska Chattertoninne. Kummalle käy paremmin, luullaksenne, kahdesta
-köyhästä työntekijättärestä -- hänellekö, joka voittaa kiusauksen
-ja jää rehelliseksi, vai hänelle, joka lankeaa kiusaukseen ja
-varastaa? Te tiedätte kaikki, että varkaudet ovat aiheuttaneet
-viimemainitun naisen onnen -- ja hän saa elatuksensa rikkomalla
-seitsemättä käskyä, kun hän olisi kuollut nälkään pitämällä sen.
-Tule tänne, pikku kaunis rotta! Yks', kaks', kolme, nyt muutan minä
-sinut hetkiseksi kunnioitettavaksi naiseksi. Seiso nyt hiljaa tässä
-minun kämmenelläni ja kuuntele. Sinä menet naimisiin sen köyhän
-miehen kanssa, jota sinä rakastat, lapseni, ja puolet ystävistäsi
-surkuttelevat sinua, samalla kuin toinen puoli nuhtelee sinua. Mutta
-jos sinä sen sijaan myyt itsesi kullasta miehelle, jonka kanssa
-sinä et sovi yhteen, niin riemuitsevat kaikki ystäväsi, ja hengen
-mies pyhittää kauneimman, alhaisimman kaikesta ihmiskaupasta ja
-hymyilee ja nauttii sitten sinun pöydässäsi, jos sinä olet kyllin
-kohtelias kutsuaksesi häntä aamiaiselle. Yks', kaks', kolme! Muutu
-nyt rotaksi jälleen ja vikise vanhalla tavallasi. Jos pysyt edelleen
-hienona naisena, niin houkuttelen minä sinut kertomaan minulle,
-kuinka ihmiset kammovat rikosta -- ja silloin, lapseni, täytyy minun
-epäillä, ovatko sinun silmäsi ja korvasi todellakin olleet sinulle
-miksikään hyödyksi. Ah, minä olen varmaan huono ihminen, lady Glyde,
--- enkö olekin? Minä sanon vain, mitä muut ajattelevat, ja kun muu
-maailma on liittoutunut pitämään naamioita todellisten kasvojen
-edessä, on minun käteni kyllin julkea tempaamaan pois valheen peiton
-ja näyttämään kuolonkallon sen alta. Minä tahdon nousta nyt vankoille
-norsunjaloilleni, ennenkun minä alennan arvoani vieläkin enemmän
-teidän silmissänne -- minä tahdon nousta ylös ja liikkua hieman
-raikkaassa ilmassa Jalot naiset; minä menen, kuten Sheridan sanoi --
-minä menen ja jätän luonteeni jälkeeni."
-
-Hän nousi ylös, asetti häkin pöydälle ja pysähtyi hetkiseksi lukemaan
-rottiansa. "Yks', kaks', kolme, neljä. -- Haa!" huudahti hän silmäten
-kauhistuneena, "missä taivaan nimessä on viides -- nuorin, vaalein ja
-sievin kaikista -- Benjamini rottieni joukossa?"
-
-Ei enemmän Lauralla kuin minullakaan ollut halua rattoisuuteen.
-Kreivin lausunnon kyynillinen halpamaisuus paljasti uuden puolen
-hänen luonteestaan, jota me molemmat kauhistuimme. Mutta oli mahdoton
-vastustaa kreivin surun hullunkurisuutta tuollaisen pikku-elukan
-katoamisen johdosta. Me nauroimme vasten tahtoamme, ja kun kreivitär
-nousi ylös antaakseen meille esimerkin, että meidän pitäisi mennä
-ulos, jotta hänen miehensä voisi etsiä kaikista loukoista ja
-nurkista, nousimmekin istualtamme ja seurasimme häntä.
-
-Ennenkun olimme ottaneet edes kolmea askeltakaan, huomasi kreivin
-terävä silmä kadonneen suosikin sen penkin alla, jolla me olimme
-istuneet. Hän lykkäsi sen syrjään, otti pikku elukan käteensä, mutta
-pysähtyi äkkiä ollessaan polvillaan ja tuijotti silmiään kääntämättä
-yhteen paikkaan maahan aivan edessään.
-
-Kun hän vihdoinkin nousi ylös, vapisi hänen kätensä, niin että hän
-tuskin voi päästää rotan häkkiinsä, ja kasvoilla oli kellahtava väri.
-
-"Percival!" kuiskasi hän. "Tule tänne, Percival!"
-
-Sir Percival ei ollut kiinnittänyt kehenkään meistä huomiotaan
-viimeisen kymmenen minuutin kuluessa. Hän oli syventynyt kepillään
-kirjoittamaan numeroita hiekkaan ja heti pyyhkimään ne pois.
-
-"Mitä on tekeillä?" kysyi hän huolimattomasti astuessaan
-venehuoneeseen.
-
-"Näetkö jotakin?" sanoi kreivi hermostuneen kärsimättömästi tarttuen
-hänen nutunhihaansa yhdellä kädellä ja toisella osoittaen siihen
-paikkaan, josta hän oli löytänyt pikku karkurin.
-
-"Näen kuivaa hiekkaa", vastasi sir Percival "ja tumman likapilkun
-siinä."
-
-"Ei se ole likaa", kuiskasi kreivi ja tarttui toisella kädelläänkin
-kreiviin kiinni, pudistaen häntä. "Verta se on!"
-
-Laura seisoi kyllin likellä kuullakseen viime sanat, niin hiljaa
-kuin kreivi kuiskasikin ne. Hän kääntyi minuun päin kauhun ilme
-kasvoillansa.
-
-"Se on vain pikku asia, ystäväni", sanoin minä. "Ei siitä ole syytä
-kauhistua. Se on vain pikku koiraraukan verta."
-
-Kaikki kääntyivät katsoen kysyvästi minuun.
-
-"Kuinka tiedätte sen?" kysyi sir Percival, joka alkoi ensin puhua.
-
-"Minä tapasin koiran kuolevana täällä samana päivänä, jolloin te
-palasitte matkaltanne", vastasin minä. "Elukkaparka oli eksynyt
-puistoon, ja metsänvartija on ampunut sitä."
-
-"Kenen koira se oli?" kysyi sir Percival. "Ei kai se ollut minun
-koiriani?"
-
-"Koetitko sinä pelastaa eläinraukkaa?" kysyi Laura innokkaasti.
-"Koetithan varmaankin pelastaa sitä, Marian?"
-
-"Kyllä", sanoin minä, "taloudenhoitajatar ja minä teimme parastamme
--- mutta koira oli kuolettavasti haavoitettu ja se kuoli meidän
-hoitaessamme."
-
-"Kenen koira se oli?" toisti sir Percival hieman kärsimättömästi.
-"Eihän vain minun?"
-
-"Ei, ei se ollut Teidän koirianne."
-
-"Kenen sitten? Tietääkö taloudenhoitajatar?"
-
-Samana hetkenä, kuin hän kysyi minulta tätä, muistui selvästi
-mieleeni, mitä taloudenhoitajatar oli sanonut rouva Catherickin
-toivomuksesta, ett'ei hänen käyntiänsä Blackwater-Parkissa
-ilmoitettaisi sir Percivalille, ja minä epäröin suuresti, tekisinkö
-oikein vastatessani sir Percivalin tekemään kysymykseen. Mutta
-innoissani rauhoittaa yleistä hämmästystä olin minä jo mennyt liian
-pitkälle voidakseni enää vetäytyä takaisin herättämättä epäluuloja,
-mikä vain voisi pahentaa asian. Minulla ei siis ollut muuta
-valittavana kuin vastata suoraan seurauksesta välittämättä.
-
-"Kyllä", sanoin minä. "Taloudenhoitajatar tietää sen. Hän sanoi
-minulle koiran olleen rouva Catherickin."
-
-Sir Percival oli tähän asti ollut sisimpänä venehuoneessa kreivi
-Foscon kanssa minun seisoessani oven luona ja sieltä puhellessani
-hänen kanssaan. Mutta samassa silmänräpäyksessä kuin rouva
-Catherickin nimi pääsi huuliltani, pukkasi hän kiivaasti kreivin
-luotaan ja asettui suoraan minua vasten kirkkaassa päivänvalossa.
-
-"Kuinka voi taloudenhoitajatar tietää sen olleen rouva Catherickin
-koiran?" kysyi hän ja tarkasteli minua sekä uhkaavalla että
-uteliaalla silmäyksellä, joka samalla kertaa sekä suututti että
-kummastutti minua.
-
-"Hän tiesi sen", vastasin minä levollisesti, "koska rouva Catherick
-oli itse saapuvilla koira mukanaan."
-
-"Oliko hänellä se mukanaan? Mihin hän vei sen mukanaan?"
-
-"Tänne!"
-
-"Mitä perhanaa oli rouva Catherickillä täällä tekemistä?"
-
-Hänen tapansa tehdä minulle tämä kysymys oli loukkaavampi kuin
-itse sanat. Minä ilmaisin vastenmielisyyteni hänen puuttuvasta
-kohteliaisuudestaan kääntymällä ääneti hänestä pois.
-
-Juuri minun siten tehdessäni laski kreivi kätensä hänen olkapäällensä
-ja lausui varottavasti hunajanimelällä äänellä:
-
-"Paras Percivalini -- varovasti -- varovasti!"
-
-Sir Percival katsoi ympärilleen ilkeimmällä ilmeellään. Kreivi
-hymyili vain ja toisti vielä kerran varotuksensa.
-
-"Varovasti, hyvä ystäväni, -- varovasti!"
-
-Sir Percival hillitsi itsensä -- seurasi minua muutamia askeleita ja
-pyysi anteeksi suurimmaksi kummastuksekseni.
-
-"Minä pyydän anteeksi, neiti Halcombe", sanoi hän. "Minulla on
-ollut niin paljon ajattelemista viime aikoina ja minä pelkään
-olevani hieman äreä luonteeltani. Mutta asia on sellainen, että minä
-varsin mielelläni haluaisin tietää, mitä asiaa rouva Catherickillä
-mahdollisesti olisi ollut tänne. Milloin hän tuli? Oliko
-taloudenhoitajatar ainoa henkilö, joka näki hänet?"
-
-"Niin, mikäli minä tiedän", vastasin minä, "oli hän ainoa."
-
-Kreivi puuttui puheeseen taas:
-
-"Mutta miks'et kysele taloudenhoitajattarelta? Miks'et, paras
-Percival, kysele pohjaa myöten?"
-
-"Aivan oikein sanottu!" vastasi sir Percival. "Luonnollisesti on
-taloudenhoitajatar oikea henkilö tutkittavakseni. Olipa varsin
-ajattelematonta, ett'en tuota ennen huomannut." Ja näin sanottuaan
-poistui hän luotamme mennäkseen kotiin.
-
-Kreivin välityksen vaikutin, joka oli minulle ensin käsittämätön,
-selvisi kumminkin hyvin, niin pian kun sir Percival oli poissa.
-Hänellä oli koko joukko kysyttävää meiltä rouva Catherickistä
-ja hänen käyntinsä syystä Blackwater-Parkissa, jota hän tuskin
-olisi voinut tehdä ystävänsä läsnä-ollessa. Minä vastasin niin
-harvasanaisesti kuin mahdollista -- sillä minä olin jo lujasti
-päättänyt olla kreivi Foscon kanssa mitä vähimmän luottavissa
-väleissä. Tietämättä itse siitä oli kumminkin Laura hänelle hyvä
-liittolainen antamaan niitä tietoja, joita minä voisin antaa, koska
-hän itse kyseli minulta sillä tavoin, ett'ei minulla ollut muuta
-keinoa, kuin vastata hänelle tai esittää asia siinä väärässä valossa
--- mikä olisi ollut vähän kadehdittavaakin --, että minulla oli
-tiedossani sir Percivalin salaisuuksia. Ja siten kävi, että kymmenen
-minuutin kuluttua tiesi kreivi yhtä paljon rouva Catherickistä kuin
-minäkin ja niistä tapahtumista, jotka niin ihmeellisellä tavalla
-olivat saattaneet meidät tekemisiin hänen tyttärensä Annan kanssa
-aina siitä lähtien, jolloin Hartright tapasi hänet, tähän päivään
-asti.
-
-Se vaikutus, jonka minun kertomukseni teki häneen, oli yhdessä
-suhteessa merkillinen kylläkin.
-
-Niin luottavainen kuin hän onkin sir Percivalin kanssa ja niin
-tarkoin kuin hän näyttää tuntevankin sir Percivalin yksityiset asiat
-yleensä, niin tietää hän varmaan yhtä vähän oikeasta suhteesta Anna
-Catherickiin kuin minäkin. Se salaperäinen hämäryys, joka lepää
-tämän onnettoman naisen yllä, on minun nähdäkseni tullut vieläkin
-epäilyttävämmäksi sen vakuutuksen kautta, että sir Percival kätkee
-tämän salaisuuden yksin luotettavimmalta ystävältään. Oli mahdotonta
-pettyä sen hartaimman uteliaisuuden ilmeen suhteen, joka loisti
-kreivin silmäyksistä ja esiintymisestä, kun hän ahneesti kuunteli
-joka sanan huuliltani. On monta eri laatua uteliaisuutta -- ei
-kumminkaan voi olla huomaamatta sitä, joka yhdistyy suurimpaan
-hämmästykseen; jos koskaan olen nähnyt sellaisen, niin oli se nyt
-kreivin kasvoista.
-
-Kysymyksiä ja vastauksia vaihdellessa olimme me vähitellen palanneet
-kotiin puiston kautta. Niin pian kun me tulimme kartanolle,
-kohtasi ensiksi silmiämme sir Percivalin ajoneuvot, jotka olivat
-lähtövalmiina portin edessä. Jos tähän aavistamattomaan näkyyn oli
-luottamista, oli taloudenhoitajattaren ilmoitus antanut jo tärkeitä
-tuloksia.
-
-"Kaunis hevonen, ystäväni", sanoi kreivi hyväntahtoisimmalla
-ilmeellään ajomiehelle. "Lähdet matkalle huomatakseni?"
-
-"Minä en lähde mukaan, sir", vastasi mies, "isäntäni ajaa itse."
-
-"Ahaa!" sanoi kreivi, "tekeekö hän todellakin niin? Ihmettelenpä,
-että hän vaivaa itseään, kun sinä voisit ajaa hänen edestään. Olisi
-synti, jos hän väsyttäisi tämän kauniin, loistavan, hienon hevosen
-ajamalla kauas tänään."
-
-"Niin, sitäpä en todellakaan tiedä, sir", vastasi mies. "Se on
-tamma, jos saan sanoa, sir. Se on kestävin kaikista meillä olevista
-hevosista. Nimeltään on se Rusko-Mally ja juoksee, kunnes kaatuu.
-Pikku matkoille ottaa sir Percival tavallisesti yorkilaisen Isakin."
-
-"Vai niin, ja tämän loistavan, nopean Rusko-Mallyn pitkille
-matkoille?"
-
-"Niin, sir."
-
-"Nyt tiedämme me, neiti Halcombe", jatkoi kreivi nopeasti
-kääntyessään minuun päin, "että sir Percival aikoo matkustaa kauas
-tänään."
-
-En vastannut mitään. Minä tein omia johtopäätöksiäni siitä, mitä
-taloudenhoitajatar oli sanonut ja miten minä itse arvostelin asiaa,
-mutta minua ei ollenkaan haluttanut ilmoittaa niitä kreivi Foscolle.
-
-Kun sir Percival oli Cumberlandissa, ajattelin minä itsekseni, kulki
-hän pitkän matkan Annan vuoksi kyselläkseen tietoja Todds-Cornerin
-perheeltä. Aikooko hän nyt täällä Hampshiressä matkustaa kauas
-puhutellakseen rouva Catherickiä Wellinghamissa?
-
-Me menimme kaikki yhdessä sisään. Kun tulimme eteiseen, tuli sir
-Percival kirjastosta ja kohtasi meidät. Hänellä näytti olevan kiire
-ja hän näytti kalpealta ja levottomalta -- mutta oli kuitenkin
-kaikkein kohteliaimmalla tuulellaan puhellessaan kanssamme.
-
-"Olen pahoillani ollessani pakotettu lähtemään luotanne", alkoi hän,
-"minulla on melkoisen pitkä matka ajettavana -- liikeasia, jota ei
-voi mielellään lykätä. Minä tulen kotiin hyvissä ajoin huomisaamuna
--- mutta ennenkun minä matkustan, tahtoisin minä saada tuon pikku
-muodollisuuden allekirjoituksineen selväksi. Laura, tahdotko tulla
-kirjastoon? Se ei vie minuuttiakaan -- yksinomaan vain muodollisuus.
-Kreivitär, uskallanko vaivata Teitäkin? Minä toivon sinun, Fosco, ja
-rouvasi tahtovan todistaa allekirjoituksen -- ei muuta. Se on pian
-tehty."
-
-Hän avasi oven heille, ja kun he olivat päässeet sisään, seurasi hän
-itse perästä ja sulki hiljaa oven.
-
-Minä jäin minuutiksi yksin eteiseen sykkivin sydämmin ja varsin
-levottomana. Sitten menin minä hitaasti huoneeseeni.
-
-
-VI
-
-Heinäkuun 3 päivänä. -- Juuri kun minun käteni oli oven lukolla,
-kuulin minä sir Percivalin äänen alhaalta portailta lausuvan minun
-nimeni.
-
-"Minun täytyy pyytää Teitä tulemaan uudelleen alas", sanoi hän.
-"Se on Foscon syy eikä minun, neiti Halcombe. Hänellä on muutamia
-perusteettomia epäilyksiä siitä, että hänen rouvansa kelpaisi
-toiseksi todistajaksi, ja hän on kehottanut minua pyytämään, että Te
-tahtoisitte olla mukana kirjastossa."
-
-Minä seurasin heti sir Percivalia sinne. Laura seisoi kirjoituspöydän
-ääressä jonkunlaisella levottomuudella käännellen olkihattua, joka
-hänellä vielä oli käsissänsä. Rouva Fosco istui hänen vieressänsä
-nojatuolissa, yhäti ihmetellen herra miestänsä, joka seisoi aivan
-yksin huoneen toisessa päässä ja poimiskeli kuivia lehtiä ikkunalla
-olevista kukka-astioista.
-
-Samana hetkenä, kuin minä astuin huoneeseen, tuli kreivi minua
-vastaan pyytämään anteeksi.
-
-"Pyydän tuhannesti anteeksi, neiti Halcombe", sanoi hän. "Te
-tunnette, kuinka teidän maamiehenne arvostelevat meitä italialaisia.
-Me olemme kaikki epäilyttäviä ja vieraita luonteeltamme, sanoo
-rehellinen John Bull. Älkää arvostelko minua, jos Teitä miellyttää,
-hiukkaakaan paremmin kuin kaikkia muita kansalaisiani. Minä
-olen viekas, epäilyttävä italialainen. Te olette samaa mieltä,
-paras, nuori lady -- eikö niin? No hyvä! Nyt on yksi piirre minun
-viekkaudestani ja epäilyttäväisyydestäni se, että minä kiellän
-rouvani pätevyyden todistamaan lady Glyden nimikirjoitusta, samalla
-kun minä itse todistan."
-
-"Hänen epäröimisessään ei ole hiukkaakaan järkeä", lausui sir
-Percival. "Minä olen selittänyt hänelle, että Englannin lait sallivat
-rouva Foscon todistaa nimikirjoituksen yhdessä miehensä kanssa."
-
-"Minä myönnän sen", alkoi uudelleen kreivi. "Englannin laki sanoo
-kyllä -- mutta Foscon omatunto sanoo ei." Hän levitti lihavat
-sormensa haralleen puserolle ja kumarsi juhlallisesti, ikäänkuin
-hän olisi halunnut esittää omantuntonsa meille kaikille mitä
-erinomaisimpana lisänä seuraan. "Mikä asiakirja se on, jonka lady
-Glyde on allekirjoittamaisillaan", jatkoi hän, "en minä tiedä enkä
-tahdo tietää. Minä sanon vain, että vastaisuudessa voi sattua
-asianhaaroja, jotka pakottavat Percivalin tai hänen asianajajansa
-vetoamaan todistajiin, missä tapauksessa on varsin hyvä, että
-nämä todistajat edustavat kahta erilaista, täysin riippumatonta
-mielipidettä. Näin ei ole asianlaita, jos minun vaimoni todistaa
-yhdessä minun kanssani. Minä en tahdo sitä sanotuksi häpeäksi
-itselleni tulevina päivinä, että minun rouvani menetteli minun
-neuvoni mukaan eikä siis ollut minään todistajana. Minä puhun
-Percivalin hyvää tarkoittaen ehdottaessani, että minun nimeni
-kirjoitetaan miehen lähimpänä ystävänä ja teidän nimenne, neiti
-Halcombe, hänen puolisonsa lähimpänä ystävänä. Minä olen jesuiitta,
-ajattelette te -- halukas hiusta halkomaan -- pikkumielinen ja
-epäilevä mies -- mutta teidän tulee kuitenkin sallia minun saada
-tahtoni toteutetuksi kunnioituksesta minun epäröivää, italialaista
-luonnettani ja minun arkaa, italialaista omaatuntoani kohtaan."
-Hän kumarsi taaskin, astui muutamia askelia taaksepäin ja veti
-omantuntonsa yhtä kohteliaasti seurastamme, kuin hän oli esittänytkin
-sen.
-
-Kreivin epäilykset olivat kenties rehellisiä ja ymmärrettäviäkin,
-mutta hänen tavassaan ilmaista ne oli jotakin, joka lisäsi
-minun vastenmielisyyttäni koko tätä asiaa kohtaan. Ei mikään
-vähempiarvoinen syy kuin kiintymykseni Lauraan olisi voinut pakottaa
-minua todistamaan mitään. Mutta yksi ainoa silmäys hänen levottomiin
-kasvoihinsa sai minun mieluummin uskaltamaan kaikki kuin jättämään
-hänet pulaan.
-
-"Minä tahdon mielelläni jäädä", sanoin minä. "Ja jos minä en huomaa
-mitään syytä pahentamaan niitä pikku epäilyksiä, joita minä nyt
-tunnen, niin voitte toivoa minusta todistajaa."
-
-Sir Percival silmäsi minuun terävästi aivankuin hän aikoisi sanoa
-jotakin. Mutta samassa silmänräpäyksessä kiinnitti kreivitär hänen
-huomionsa nousemalla ylös tuoliltaan. Hän oli nähtävästi saanut
-silmäyksellä käskyn mieheltään poistua huoneesta.
-
-"Ei Teidän tarvitse poistua", sanoi sir Percival.
-
-Rouva Fosco silmäsi taaskin käskijäänsä ja sanoi mieluummin
-poistuvansa, jonka jälkeen hän päättävin askelin läksi ulos. Kreivi
-sytytti paperossin, meni takaisin ikkunalla olevien kukkien luo
-ja puhalsi pieniä savukiehkuroita lehdille, aikoen suurimmalla
-hartaudella tappaa hyönteisiä.
-
-Sillä välin oli sir Percival avannut kirjahyllyn alla olevan kaapin
-ja ottanut sieltä esille pituudeltaan useamman kerran kokoon taitetun
-asiapaperin. Hän pani sen pöydälle, avasi ainoastaan alimmaisen
-taitteen ja piti kätensä muun päällä. Se osa paperia, joka oli
-nähtävissämme oli aivan tyhjä; ainoastaan siellä ja täällä varustettu
-pienellä kiinnitetyllä suulakalla. Jokainen kirjoitettu sana oli
-kätketty siihen osaan, jota hän piti koossa kätensä alla. Laura ja
-minä katsahdimme toisiimme. Hänen kasvonsa olivat kalpeat, mutta
-eivät osoittaneet enemmän päättämättömyyttä kuin pelkoakaan.
-
-Sir Percival pisti kynän mustepulloon ja ojensi sen vaimollensa.
-
-"Kirjoita nimesi tähän", sanoi hän ja osoitti yhtä paikkaa paperilla.
-"Te, neiti Halcombe ja Fosco, merkitsette sitten nimenne näiden
-suulakkain eteen. Tule tänne, Fosco! Allekirjoitus todistamista ei
-voida tehdä tirkistämällä ulos ikkunasta ja savustamalla kukkia."
-
-Kreivi nakkasi pois paperossin ja tuli pöydän luo kädet
-huolimattomasti pistettyinä puseroa kiinnittävän tulipunaisen vyön
-alle ja vakavasti katsoen sir Percivaliin. Laura, joka seisoi hänen
-toisella puolellaan kynä kädessään, katsoi myöskin häneen. Hän seisoi
-heidän välillään käsi taitetulla asiapaperilla ja katsoi minuun, joka
-istuin hänen vastapäätään, niin kauhealla epävarmuuden ilmeellä,
-että hän pikemmin muistutti vankia tuomioistuimen edessä kuin
-aatelismiestä omassa talossaan.
-
-"Kirjoita tähän", sanoi hän nopeasti kääntyessään Lauraan ja
-osoittaen uudelleen asiapaperiin.
-
-"Mikä se on, jonka alle minun tulee kirjoittaa?" kysyi Laura
-levollisesti.
-
-"Sitä ei ole minulla aikaa selittää", vastasi hän. "Ajoneuvot ovat
-oveni edessä ja minun täytyy heti matkustaa. Jos minulla olisikin
-aikaa, niin et sinä kaikissa tapauksissa ymmärtäisi minua. Se on vain
-muodollinen asiapaperi, täynnään vaikeatajuisia lakitermejä ja muuta
-sellaista. Tule, tule! Kirjoita vain nimesi, niin että me heti saamme
-loppuun tämän asian."
-
-"Minun täytyy varmasti saada tietää, _mitä_ minun on
-allekirjoitettava, Percival, ennenkun minä kirjoitan nimeni."
-
-"Hullutusta! Mitä ymmärtävät naiset liikeasioista? Minä sanon sinulle
-vielä kerran, ett'et sinä sitä käsitä."
-
-"Salli minun kumminkin koettaa. Kun herra Gilmorella oli jokin asia
-minun puolestani, selitti hän aina ensin, ja minä ymmärsin häntä
-aina."
-
-"Senpä kyllä uskon! Hän oli sinun palvelijasi ja hänen
-velvollisuutensa oli selittää asia. Minä olen sinun miehesi _enkä_
-ole velvollinen tekemään sitä. Kuinka kauan aiot sinä viivyttää
-minua? Minä sanon vielä kerran: tässä ei ole aikaa lukea mitään --
-ajoneuvot ovat esillä. Sano minulle vain suoraan: tahdotko panna
-siihen nimesi vai _etkö_ tahdo?"
-
-Lauralla oli vielä kynä kädessä, mutta hän ei yrittänytkään
-allekirjoittaa.
-
-"Jos minun allekirjoitukseni tuottaa minulle jonkun sitoumuksen",
-sanoi hän, "niin on minulla epäilemättä jokin oikeus tietää, mikä
-tämä sitoumus on."
-
-Sir Percival nosti asiapaperin ja paiskasi sen pöytään.
-
-"Sano suoraan!" sanoi hän. "Sinähän olet aina ollut maineessa
-totuudenrakkaudestasi. Älä huoli, että Fosco ja neiti Halcombe
-kuulevat, vaan sano suoraan, että sinä epäilet minua."
-
-Kreivi otti nyt toisen kätensä vyön alta ja laski sen sir Percivalin
-olkapäälle. Sir Percival tempausi kiivaasti pois. Kreivi laski
-uudelleen kätensä olkapäälle järkähtämättömän levollisesti.
-
-"Hillitse onneton luonteesi, Percival", sanoi hän. "Lady Glyde on
-oikeassa."
-
-"Oikeassa!" huudahti sir Percival. "Onko vaimolla oikeus epäillä
-miestänsä?"
-
-"On väärin ja julmaa syyttää minua epäilystä", sanoi Laura. "Kysy
-Marianilta, eikö minun pidä tietää, mihin minä sitoudun, ennenkun
-minä allekirjoitan."
-
-"Minä en aio vedota neiti Halcombeen", vastasi sir Percival. "Neiti
-Halcombella ei ole mitään tekemistä tässä asiassa."
-
-Tähän asti en minä ollut puhunut ja olisin mieluimmin halunnut, että
-olisin kokonaan päässyt puhumasta. Mutta se surun ilme, jonka minä
-huomasin Lauran kasvoista hänen kääntyessään minuun ja se hävytön
-hillittömyys, joka oli hänen miehensä käytöksessä, ei jättänyt
-minulle muuta valinnan varaa kuin lausua ajatukseni hänen tähtensä,
-kun minua nyt kehotettiin siihen.
-
-"Suokaa anteeksi, sir Percival", sanoin minä, "mutta yhtenä
-allekirjoituksen todistajista uskallan minä luulla, että minullakin
-on jotain tekemistä tässä asiassa. Lauran huomautus näyttää minusta
-olevan aivan oikea ja jos minä lausun vain, mitä minuun itseeni
-tulee, niin en minä voi ottaa todistajan edesvastausta, ellei hän
-ensin tiedä, mikä asiakirja hänen on allekirjoitettava."
-
-"Häikäilemätön selitys minun kunniastani!" huudahti sir Percival.
-"Ensi kerran kuin Te tarjoudutte itse miehen taloon, neiti
-Halcombe, niin tahdon minä neuvoa Teitä, ett'ette maksa hänen
-vierasvaraisuuttansa pitämällä hänen vaimonsa puolta asiassa, joka ei
-koske Teitä."
-
-Minä hypähdin ylös niin kiivaasti, kuin hän olisi lyönyt minua. Jos
-minä olisin ollut mies, niin olisin minä paiskannut hänet lattiaan
-hänen omassa talossaan ja poistunut siitä ollakseni sinne koskaan,
-mistä maallisesta vaikuttimesta tahansa palaamatta. Mutta minä olin
-vain nainen -- ja minä rakastin hänen vaimoansa niin suuresti!
-Jumalan olkoon kiitos! Tämä rakkaus tuli minun avukseni, ja minä
-istuuduin taaskin tuolille lausumatta sanaakaan. Laura tiesi, mitä
-minä olin kestänyt ja kuinka minä olin hillinnyt itseni. Hän kiiruhti
-luokseni, ja kyyneleet tulvivat hänen silmistään. "Oi, Marian!"
-kuiskasi hän hellästi. "Äitini ei koskaan olisi voinut tehdä enempää
-edestäni!"
-
-"Tule tänne ja kirjoita nimesi!" huusi sir Percival pöydän toisesta
-päästä.
-
-"Kirjoitanko minä?" kysyi Laura minulta hiljaa. "Minä kirjoitan jos
-tahdot niin."
-
-"Ei", vastasin minä, "totuus ja oikeus ovat sinun puolellasi -- älä
-kirjoita alle, ennenkun olet lukenut sen."
-
-"Tule tänne ja kirjoita nimesi!" toisti sir Percival juhlallisesti ja
-kiukustuneella äänellä.
-
-Kreivi, joka oli katsellut minua ja Lauraa järkähtämättömällä ja
-hiljaisella mielenkiinnolla, asettui toistamiseen välittämään.
-
-"Percival!" sanoi hän. _"Minä_ en unohda olevani naisten seurassa.
-Ole hyvä ja muista sinäkin se."
-
-Sir Percival kääntyi häneen silmittömän vihaisena. Kreivin vahva käsi
-tarttui vielä lujemmin hänen olkapäähänsä, ja hän toisti vielä kerran
-vakavalla ja tyynellä äänellä: "Ole hyvä ja muista sinäkin se."
-
-He katsoivat toisiansa. Sir Percival vetäysi hitaasti kreivin käden
-alta, kääntyi yhtä hitaasti pois hänen silmäyksistänsä ja katsoi
-synkännäköisenä asiakirjaan, joka yhä oli pöydällä; sitten puhui
-hän pikemmin kesytetyn eläimen nurpealla alistuvaisuudella kuin
-erehtyneeksi todistetun ihmisen talttuneella vakuutuksella.
-
-"Minun tarkoitukseni ei ole loukata ketään", sanoi hän, "mutta vaimoni
-itsepäisyys voi suututtaa pyhimyksenkin. Minä olen sanonut hänelle,
-että tämä on vain muodollinen asiakirja -- ja mitäpä enemmän hän
-tarvitsisi tietää? Sinä voit sanoa mitä tahansa, mutta vaimon ei tule
-uhmata miestänsä. Vielä kerran, lady Glyde, ja viime kerran kysyn
-minä: tahdotteko kirjoittaa nimenne vai _ettekö_ tahdo?"
-
-Laura meni takaisin pöydän luo ja otti uudelleen kynän.
-
-"Minä tahdon mielihyvällä allekirjoittaa", sanoi hän, "jos sinä vain
-kohtelet minua kuin järkevää olentoa. Minä piittaan vähät siitä, mitä
-uhrauksia minulta vaaditaan, jolleivät ne vahingoita ketään muuta
-eivätkä johda mihinkään pahaan --"
-
-"Kuka on puhunut, että sinulta vaaditaan mitään uhrausta?" huudahti
-sir Percival puoleksi palaavalla vihalla.
-
-"Minä tarkoitan vain", jatkoi Laura, "ett'en minä kieltäisi
-mitään myönnytystä, jonka kunnialla voi tehdä. Jos minä epäröin
-kirjoittamasta nimeäni sitoumuksen alle, jota minä en tunne, niin
-miksi sinä sentähden nuhtelet minua niin kovin? Minusta sinä et
-tee aivan oikein osoittaessasi suurempaa huomiota kreivi Foscon
-epäilyksille kuin minun."
-
-Tämä onneton, vaikkakin varsin luonnollinen viittaus kreivin
-ihmeellisen voimakkaaseen vaikutukseen hänen mieheensä, sai sir
-Percivalin rajun luonteen täyteen liekkiin.
-
-"Epäilykset!" toisti hän. _"Sinun_ epäilyksesi! Ompa vähän myöhäistä
-sinulle osoittaa niin suuressa määrässä omantunnonmukaisuutta. Minä
-luulin sinun voittaneen kaiken heikkouden, kun sinä teit hyveen
-pakosta mennessäsi naimisiin kanssani."
-
-Samassa kun hän oli lausunut nämä sanat, nakkasi Laura kädestään
-kynän -- katsoi häneen sellaisella ilmeellä silmissään, jota minä en
-ollut ennen nähnyt, ja käänsi hänelle ääneti selkänsä.
-
-Tämä syvimmän halveksimisen selvä osoitus oli hänelle niin erikoista
-ja hänen luonteelleen niin vierasta, että me kaikki mykistyimme.
-Oli jotakin salattua sen raa'an sydämmettömyyden kuoren alla, joka
-heti loukkasi hänen miehensä sanoissa. Ne sisälsivät jonkun väijyvän
-loukkauksen, jota minä en ollenkaan ymmärtänyt, mutta joka niin
-selvästi oli painanut häväistyksen leiman Lauran kasvoihin, että
-vieraskin olisi voinut nähdä tämän ilmeen. Kreivi, joka ei ollut
-mikään vieras, näki sen yhtä selvään kuin minäkin. Kun minä nousin
-ylös tuoliltani mennäkseni Lauran luo, kuulin minä hänen tukahdetulla
-äänellä kuiskaavan sir Percivalille: "hullu!"
-
-Laura meni ovelle minun lähestyessäni, ja samassa puhui hänen
-miehensä taas hänelle.
-
-"Sinä siis kiellät varmasti allekirjoituksesi?" kysyi hän
-muuttuneella äänellä, joka todisti hänen itsekseen tunnustavan,
-kuinka ajattelemattomasti hän itse oli vahingoittanut asiansa
-kiivaudellaan.
-
-"Sen jälkeen mitä sinä juuri sanoit minulle", lausui Laura varmasti,
-"kieltäydyn minä allekirjoittamasta siksi, kunnes olen lukenut
-tästä asiakirjasta joka sanan alusta loppuun. Tule, Marian, olemme
-viipyneet kyllin kauan."
-
-"Silmänräpäys vielä!" pyysi kreivi, ennenkun sir Percival oli
-ennättänyt vastata mitään, "silmänräpäys vielä, lady Glyde, minä
-rukoilen sitä."
-
-Laura olisi kumminkin mennyt ottamalla ollenkaan huomioon hänen
-pyyntöään, ellen minä olisi ehkäissyt häntä.
-
-"Älä tee kreiviä vihamieheksesi!" kuiskasin minä. "Mitä teetkin,
-Laura, niin kavahda itseäsi!"
-
-Hän otti huomioonsa varotukseni. Minä suljin jälleen oven, ja me
-viivähdimme sen vieressä. Sir Percival istuutui pöydän ääreen
-kyynärpää nojaten kokoonkäärittyä asiakirjaa ja pää leväten suljettua
-kättä vasten. Kreivi seisoi välillämme, pelottavan asemamme herrana,
-kuten hän hallitsi kaikkea muutakin.
-
-"Lady Glyde", sanoi hän sellaisella lempeydellä, joka näytti
-tarkoittavan meidän turvatonta asemaamme paljon enemmän kuin meitä
-itseämme persoonallisesti, "minä pyydän Teidän antamaan minulle
-anteeksi, jos minä uskallan antaa neuvon, ja uskomaan, että
-minä puhun vain syvän kunnioitukseni ja ystävyyteni takia talon
-hallitsijatarta kohtaan." Hän kääntyi ankarasti sir Percivaliin
-ja kysyi: "Onko ehdottomasti välttämätöntä, että tuo paperi on
-allekirjoitettava tänään?"
-
-"Se on välttämätöntä minun suunnitelmani ja toivomusteni takia",
-vastasi toinen vihaisesti. "Mutta, kuten itse olet voinut kuulla, ei
-tämä syy vaikuta lady Glydeen."
-
-"Vastaa minun yksinkertaiseen kysymykseeni -- voidaanko tämä asia
-lykätä huomiseen -- jaa taikka ei."
-
-"No jaa, jos sinä välttämättömästi tahdot tietää sen."
-
-"Miksi hukkaat sinä aikaa täällä? Jätä allekirjoitus huomiseen --
-anna koko asian levätä, kunnes palaat kotiin takaisin."
-
-Sir Percival katsoi ylös otsa synkkänä ja kirosi.
-
-"Sinä käytät minua kohtaan sellaista ääntä, josta minä en pidä",
-sanoi hän, "ääntä, jota minä en suvaitse keltään mieheltä maailmassa."
-
-"Minä neuvon sinua oman parhaasi takia", vastasi kreivi tyyneen
-halveksimisen hymyllä. "Ota aikaa ajatellaksesi asiaa; anna lady
-Glydelle aikaa ajatella. Oletko unohtanut, että ajoneuvosi seisovat
-oven edessä? Esiintymiseni kummastuttaa sinua, sanot sinä -- eikö
-niin? Minä tiedän, että sen täytyy kummastuttaakin -- sillä se on
-miehen esiintyminen, joka voi hallita luontonsa. Kuinka monta hyvää
-neuvoa olenkaan antanut sinulle elinpäivinäni? Useampia kuin voit
-luetellakaan. Olenko minä koskaan ollut väärässä? Tietääkseni et
-voi sanoa ainoatakaan tilaisuutta. Matkusta nyt viipymättä. Tämä
-allekirjoitusjuttu voi lykkäytyä huomiseen."
-
-Sir Percival epäröi ja katsoi kelloansa. Hänen intonsa kysymyksessä
-olevalle salaperäiselle matkalleen heräsi taas kreivin puhuessa ja
-kilpaili vallasta hänen hartaan toivomuksensa kanssa saada Lauran
-allekirjoitus. Hän mietti hetkisen ja nousi sen jälkeen kiireesti
-ylös.
-
-"Sinulle on helppo väittää minut kumoon", sanoi hän, "kun minulla
-ei ole aikaa vastata sinulle. Minä tahdon seurata neuvoasi, Fosco
--- ei siksi, että minä tarvitsisin tehdä niin taikka luottaisin
-siihen, vaan siksi, ett'en minä voi viipyä täällä kauempaa." Hän
-vaikeni ja silmäsi uhkaavasti vaimoonsa. "Jos sinä et anna minulle
-nimikirjoitustasi, kun minä tulen huomenna kotiin --", loppuajatus
-hävisi kaapin avaamisen narinaan hänen pannessaan säilöön asiakirjaa.
-Hän otti hattunsa ja hansikkaansa pöydältä ja meni ovea kohden.
-Laura ja minä väistyimme sivulle antaaksemme hänen mennä ulos. "Pane
-mieleesi: _huomenna_!" sanoi hän vaimollensa ja meni.
-
-Me viivyimme, kunnes hän oli mennyt tiehensä. Kreivi sanoi
-lähestyessään meitä:
-
-"Te olette nähnyt Percivalin yhtenä hänen pahimmista hetkistään,
-neiti Halcombe, ja minä häpeän hänen puolestaan. Mutta hänen vanhana
-ystävänään lupaan minä, ett'ei hän huomenna tule purkamaan luontoansa
-samalla häpeällisellä tavalla kuin tänään."
-
-Laura oli ottanut minun käsivarteni hänen puhuessaan, ja kun kreivi
-oli lopettanut, puristi hän sitä merkitsevästi. Täytyy olla vaikea
-koetus jokaiselle naiselle kuulla miehensä huonoa käytöstä noin
-keveästi tämän miesystävän puoltavan hänen omassa talossaan -- ja se
-oli vaikea koetus Laurallekin. Minä kiitin kreiviä kohteliaasti ja
-saatoin Lauran ulos. Niin, minä kiitin kreiviä, sillä minä huomasin
-jo sanomattoman avuttomuuden ja nöyryytyksen tunteella, että hänelle
-oli joko jotakin etua tai sitten päähänpisto saada varmuus siitä,
-että minä edelleenkin jäisin Blackwater-Parkiin. Sir Percivalin
-käyttäytymisen jälkeen minua kohtaan tunsin minä, ett'en minä ilman
-kreivin vaikutuksen tukea voisi jäädä. Hänen vaikutuksensa, jota minä
-enin pelkäsin, oli todellisuudessa ainoa voima, joka nyt pidätti
-minua Lauran luona näinä hänelle niin huolellisina aikoina!
-
-Me kuulimme vaunujen pyöräin kolinan hiekoitetulla tiellä tullessamme
-eteiseen. Sir Percival oli matkustanut.
-
-"Mihin hän matkasi, Marian?" kuiskasi Laura. "Jokainen hänen uusi
-toimintansa herättää minussa uusia epäilyjä tulevaisuuteen nähden.
-Etkö sinä mitään epäile siitä?"
-
-Sen jälkeen, mitä hän jo oli saanut kärsiä tänä aamupäivänä, oli
-minulla vähän halua ilmoittaa hänelle epäilyjäni.
-
-"Kuinka minä voisin tietää hänen salaisuuksiansa?" sanoin minä
-vältellen.
-
-"Haluaisinpa tietää, eikö taloudenhoitajatar tiedä sitä", päätteli
-hän itsepäisesti.
-
-"Varmaankaan ei", vastasin minä. "Hän on varmaan yhtä tietämätön kuin
-mekin."
-
-Laura pudisti päätänsä.
-
-"Etkö sinä kuullut taloudenhoitajattarelta, että Anna Catherick olisi
-nähty paikkakunnalla? Etkö luule hänen matkanneen etsimään hänen
-jälkiänsä?"
-
-"Minä tahtoisin mieluimmin rauhoittaa itseäni, Laura, olemalla
-ollenkaan ajattelematta tätä asiaa, ja kaiken sen jälkeen, mitä on
-tapahtunut olisi parhainta, että sinäkin seuraisit esimerkkiäni. Tule
-luokseni hieman levottuaksesi."
-
-Me istuuduimme ikkunan ääreen ja annoimme suloisen kesäilman
-virkistää mieltämme.
-
-"Minua hävettää, Marian", sanoi hän, "että sinä olet saanut kärsiä
-minun tähteni. Oi, rakkahani, sydämmeni on melkein murtunut
-ajatellessani sitä! Mutta minä tahdon koettaa sovittaa kaikki --
-tahdon todellakin koettaa!"
-
-"Oh, vaiti", vastasin minä, "älä puhu niin. Onhan minun loukattu
-ylpeyteni vain pikkuasia sitä kauheaa onnettomuutta vastaan, että
-koko sinun elämäsi on kadotettu."
-
-"Sinä kuulit, mitä hän sanoi minulle", jatkoi hän nopeasti ja
-voimakkaasti. "Sinä kuulit sanat -- mutta sinä et tiedä, mitä ne
-sisälsivät -- sinä et tiedä, miksi minä nakkasin pois kynän ja
-käänsin hänelle selkäni." Hän nousi ylös kiivaalla liikkeellä
-ja käveli edestakaisin huoneessa. "Minä en ole kertonut sinulle
-monesta asiasta, Marian, peljäten saattavani sinut surulliseksi
-ja onnettomaksi. Sinä et tiedä, kuinka hän on kohdellut minua!
-Kumminkin -- sinun täytyy tietää se nyt, koska sinä näit, kuinka
-hän kohteli minua tänään. Sinä kuulit, kuinka hän ivasi minun
-omantunnonmukaisuuttani; sinä kuulit, kuinka hän sanoi minun
-tehneen pakosta hyveen mennessäni hänen kanssaan naimisiin." Hän
-istuutui uudelleen; syvä punerrus levisi hänen poskillensa ja hän
-piti ristiinpantuja käsiänsä polvellansa. "Minä en voi siitä sanoa
-mitään nyt", jatkoi hän, "minä itkisin vain, jos minä nyt kertoisin
-sinulle sen -- mutta toisen kerran, Marian, kun minä olen varmempi
-itsestäni. Pää-raukkaani pakottaa, rakas sisar, -- oi, miten sitä
-pakottaa! Minä toivon sinun tähtesi, että minä olisin antanut hänelle
-nimikirjoitukseni. Kirjoitanko minä alle huomenna? Paljon mieluummin
-haluan minä saattaa ikävyyksiä itselleni kuin sinulle. Sittenkun sinä
-olet pitänyt puoltani häntä vastaan, lykkää hän kaiken syyn sinulle,
-jos minä kieltäydyn allekirjoittamasta. Mitä pitää meidän tehdä? Oi,
-jospa meillä olisi ystävä, joka voisi meitä neuvoa ja auttaa! Ystävä,
-johon me todellakin voisimme luottaa!"
-
-Hän huokasi syvään. Minä näin hänestä, että hän ajatteli Hartrightiä
--- näin sen sitä selvemmin, kun hänen sanansa johtivat minun
-ajatukseni Hartrightiin. Vain muutamia kuukausia hänen avioliittonsa
-jälkeen tarvitsimme me jo sitä ystävyyttä ja apua, jota Hartright
-lähtiessään oli tarjonnut meille. Kuinka vähän uskoin minä silloin,
-että me tarvitsisimme sitä koskaan!
-
-"Meidän täytyy auttaa itseämme Laura", sanoin minä. "Koettakaamme
-tyynesti puhua asiasta -- tehkäämme kaikki mitä voimme, päättääksemme
-viisaasti."
-
-Kun me yhdistimme sen, mitä hän tiesi miehensä huonoista asioista
-ja mitä minä olin kuullut hänen keskustelustaan asianajajan
-kanssa, teimme me sen luonnollisen päätöksen, että asiakirja oli
-tehty rahojen lainaamista varten ja että Lauran allekirjoitus oli
-välttämätön sir Percivalin toivomuksen toteuttamiseksi.
-
-Toinen kysymys sen sopimuksen laadusta, jolla rahoja piti saataman,
-ja mistä määrästä Lauran olisi sitouduttava vastaamaan, saattoi
-meidät arveluihin, jotka olivat liian paljon meidän tietomme
-ja kokemuksemme yläpuolella voidaksemme niitä ratkaista. Minun
-yksityinen arveluni oli, että tuo salaperäinen asiapaperi sisälsi,
-mitä epärehellisimmän ja alhaisimman välisopimuksen.
-
-Minä en perustanut tätä uskoani sir Percivalin kieltäytymiseen
-näyttää paperia tai selittää sen sisältöä, sillä tämä kieltäytyminen
-voi yhtä hyvin aiheutua hänen uhmaavasta luonteestaan ja
-halustaan hallita. Ainoa aihe epäillä hänen kunniaansa tuli
-hänen esiintymisensä ja puheensa muutoksesta, jonka minä olin
-huomannut Blackwater-Parkissa -- muutoksesta, joka sai minut
-siihen vakuutukseen, että hän vain oli näytellyt erityisosaa
-koko kihlausaikansa Limmeridge-Housessa. Hänen ylevämielinen
-hienotunteisuutensa, hänen hieno kohteliaisuutensa joka niin
-hyvin soveltuu herra Gilmoren vanhanaikaisiin käsitteihin, hänen
-kunnioittava esiintymisensä Lauraa kohtaan, hänen sydämmellisyytensä
-minua kohtaan ja kärsivällisyytensä herra Fairlieta kohtaan -- kaikki
-tämä oli vain halpamielisen, viekkaan ja raa'an miehen näyttelemistä
-ja petosta, joka pudotti niin pian naamionsa, kun hänen kavala
-temppunsa oli johtanut päämäärään; tänä päivänä oli hän avoimesti
-näyttäytynyt sellaisena, kuin hän oli. Minä en sano mitään siitä
-surusta, jonka tämä havainto tuotti minulle Lauran vuoksi, sillä sitä
-en voi sanoin kuvata. Minä sanon vain sen siksi, että se herätti
-minussa lujan päätöksen estää hänet allekirjoittamasta asiapaperi,
-tulkoon minkälainen seuraus tahansa, jollei hän ensin saisi selkoa
-sen sisällöstä.
-
-Sellaisissa olosuhteissa oli meidän ainoa keinomme tehdä sellaisia
-väitteitä allekirjoitusta vastaan, jotka olivat kyllin varmoilla
-perusteilla sekä kauppa- että laillisessa suhteessa, ja näyttää sir
-Percivalille, että me naiset tunsimme lakia ja liikeasioita yhtä
-hyvin kuin hän itsekin.
-
-Hetkisen miettimisen jälkeen päätin minä kirjoittaa sille ainoalle
-rehelliselle miehelle, joka meillä oli käytettävänämme, pyytääkseni
-hänen apuansa ja neuvoansa turvattomassa asemassamme. Tämä mies
-oli herra Gilmoren liiketoveri, herra Kyrle, joka nyt yksin hoiti
-liikkeen asioita, sittenkun vanha ystävämme oli pakotettu luopumaan
-niistä ja poistumaan Lontoosta terveytensä vuoksi. Minä sanoin
-Lauralle, että herra Gilmore oli selittänyt hänen olevan miehen,
-jonka rehellisyyteen, selvyyteen ja asiain tuntemukseen voitaisiin
-mitä varmimmin luottaa. Lauran täydellä suostumuksella istuuduin minä
-siis kirjoittamaan tätä kirjettä.
-
-Minä aloin sen kirjoittamalla herra Kyrlelle asemamme sellaisenaan,
-kuin se oli, ja pyysin sitten häntä antamaan meille neuvojansa niin
-yksinkertaisesti ja helppotajuisesi, että me voisimme ymmärtää
-erehtymättä ja väärin tulkitsematta. Kirjeeni oli niin lyhyt, kuin
-vain voin tehdä, ja toivoakseni vapaa tarpeettomista yksityiskohdista.
-
-Juuri kuin minä olin kirjoittamaisillani päällekirjoitusta, huomautti
-Laura vaikeudesta, jota me kiireessä ja sekasorrossa emme ollenkaan
-olleet huomanneet.
-
-"Kuinka saamme me vastauksen oikeissa ajoin?" kysyi hän. "Sinun
-kirjeesi ei tule perille ennenkun huomisaamuna varhain, eikä vastaus
-ehdi postissa ennenkun seuraavana aamuna."
-
-Ainoa keino oli saada vastaus asianajajalta erityisen lähetin
-matkassa. Minä liitin jälkikirjoituksen ja pyysin, että varma henkilö
-lähetettäisiin tuomaan vastaus junalla kello 11 huomispäivänä,
-hän on silloin lähimmällä asemalla kello 1,20 ja voi saapua
-Blackwater-Parkiin viimeistään kello 2. Hänen pitäisi kysyä minua,
-ei vastata kenenkään muun kysymyksiin kuin minun eikä missään
-tapauksessa antaa kirjettä kenenkään muun käsiin kuin minun.
-
-"Jos sir Percival tulisi kotiin huomenna ennen kello kahta", sanoin
-minä Lauralle, "niin on sinun parasta olla puistossa koko aamupäivä
-kirjoinesi tai töinesi eikä sinun pidä olla ollenkaan näköisällä,
-ennenkun lähetti on ehtinyt antaa minulle kirjeen. Minä olen sen
-sijaan täällä koko aamun odottaakseni hänen tuloansa. Jos me
-seuraamme tätä suunnitelmaa, toivon minä saavani kirjeen onnellisesti
-ja hyvin. Menkäämme nyt alas salonkiin. Herättäisi kenties epäilyä,
-jos me viipyisimme täällä yksin kauemmin."
-
-"Epäilyksiä?" toisti hän. "Kenen epäilyksiä me nyt voisimme herättää
-sir Percivalin mentyä pois? Tarkoitatko kreivi Foscoa?"
-
-"Kenties tarkoitan, Laura."
-
-"Sinä alat tuntea melkein yhtä suurta vastenmielisyyttä häntä kohtaan
-kuin minäkin, Marian."
-
-"Ei, ei vastenmielisyyttä. Se on aina suuremmassa tai vähemmässä
-määrässä yhtynyt halveksimiseen. Minä en voi huomata mitään syytä
-halveksia kreivi Foscoa."
-
-"Ethän kumminkaan pelkää häntä?"
-
-"Kenties pelkään -- aivan hieman."
-
-"Pelkäätkö sinä häntä hänen esiintymisensä jälkeen puolustajanamme
-tänään?"
-
-"Niin, minä pelkään enemmän hänen puolustustaan kuin sir Percivalin
-väkivaltaisuutta. Pane mieleesi, Laura, mitä minä pyysin sinulta.
-Mitä tahansa teetkin, niin kavahda saamasta kreiviä vihamieheksesi!"
-
-Me menimme jälleen alakertaan. Laura meni salonkiin minun mennessäni
-eteisen yli pannakseni kirjeen postilaukkuun, joka riippui seinällä.
-
-Eteisen ovet olivat auki, ja kun minä menin ohi, näin minä kreivi
-Foscon rouvineen seisovan portailla puhelemassa keskenään.
-
-Kreivitär tuli tavattoman nopein askelin eteiseen ja kysyi minulta,
-oliko minulla aikaa viisi minuuttia uhrata keskusteluun hänen
-kanssaan. Hieman kummastuneena hänen pyynnöstään pistin minä kirjeen
-laukkuun ja vastasin olevani valmis täyttämään hänen toiveensa. Hän
-tarttui erinomaisen ystävällisesti ja luottavaisesti minun käteeni
-ja sen sijaan, että olisi saattanut minut huoneeseen, veti hän minut
-mukanaan ruohovallille, joka ympäröi suurta kalalammikkoa.
-
-Mennessämme kreivin ohi kumarsi kreivi hymyillen ja meni heti sen
-jälkeen eteiseen pannen ovet kiinni kiertämättä kumminkaan niitä
-lukkoon.
-
-Kreivitär käveli sillä välin hitaasti kanssani lammikon ympäri. Minä
-odotin saavani kuulla hänen lausuvan jotakin hyvässä luottamuksessa
-minulle ja huomasin hämmästyksekseni, että rouva Foscolla oli kaiken
-kaikkiaan lausuttavana vain sydämmellinen surkuttelunsa minulle
-sen johdosta, mitä kirjastossa oli tapahtunut. Hänen miehensä oli
-kertonut hänelle kaikki tyyni ja sen sopimattoman tavankin, jolla sir
-Percival oli puhutellut minua. Tämä kertomus oli niin pahoittanut
-hänen mieltään ja loukannut siihen määrään häntä Lauran ja minun
-takia, että hän oli vakavasti päättänyt, jos jotain sellaista vielä
-kerran tapahtuisi, osoittaa paheksumistaan lähtemällä heti pois
-talosta. Kreivi oli hyväksynyt hänen ajatuksensa, ja hän toivoi nyt
-minunkin tekevän samoin.
-
-Minusta oli tämä menettely varsin merkillinen niin äärettömän varovan
-naisen menettelyksi, kuin rouva Fosco oli, varsinkin noiden tylyjen
-sanojen jälkeen, jotka hän oli lausunut venehuoneessa. Kumminkin
-oli minun velvollisuuteni minua vanhemman henkilön kohteliaaseen ja
-ystävälliseen puhutteluun vastata kohteliaasti ja ystävällisesti.
-Minä vastasin siis kreivittärelle samassa äänilajissa, jonka jälkeen
-minä, luullen puhuneemme pisteeseen asti, yritin lähteä sisään.
-
-Mutta rouva Fosco näytti lujasti päättäneen olla eroamatta minusta
-ja sanomattomaksi kummastuksekseni alkoi hän uudelleen puhua. Ollen
-tähän asti vaiteliain kaikista naisista, ahdisti hän nyt minua
-oikealla sanatulvalla, puhuen avioliitosta, ensin kuvaten sir
-Percivalin ja Lauran suhdetta, sitten omaa onneaan, sitten herra
-Fairlie-vainajan menettelyä häntä kohtaan testamenttikysymyksessä,
-ja lopuksi pakisten puolesta tusinasta muita asioita, kunnes hän
-siten oli pidättänyt minua puoli tuntia kävelyttämällä ympäri
-kalalammikkoa. Minä väsyin lopulta aivan tyyten, ja oliko se siksi,
-että hän huomasi tämän, sitä en voi oikein sanoa -- mutta yht'äkkiä
-hän lopetti yhtä jyrkästi, kuin oli alkanutkin, katsoi ovelle, otti
-jääkylmän esiintymistapansa ja päästi vapaaehtoisesti käsivarteni,
-ennenkun minä olin ehtinyt edes ajatella jollakin tavoin päästä
-hänestä erilleni. Avattuani oven ja astuttuani eteiseen huomasin minä
-kreivin seisovan edessäni. Hän oli juuri pistämässä kirjettä laukkuun.
-
-Tehtyänsä sen ja suljettuansa laukun kysyi hän minulta, minne minä
-olin jättänyt hänen puolisonsa. Minä ilmoitin hänelle sen, ja hän
-meni heti hänen luoksensa. Hänen tapansa, kun hän puhutteli minua,
-oli aivan tavattoman hiljainen ja sävyisä, niin että minä käännyin ja
-katsoin hänen jälkeensä haluten tietää, voiko hän pahoin vai oliko
-hän suruissaan jonkin johdosta.
-
-Miksi minun ensimmäinen toimenpiteeni oli mennä suoraan
-postilaukulle, ottaa esille oma kirjeeni ja katsella sitä epävarmalla
-epäilyksen tunteella -- miksi tämä katseleminen silmänräpäyksessä
-herätti minussa ajatuksen sulkea varmuuden vuoksi kirjekuori
-sinetillä -- nämä ovat salattuja seikkoja, jotka joko ovat liian
-korkeita tai liian vähäpätöisiä minun käsittääkseni. Itsekukin
-tietää, että naiset alituisesti menettelevät päähänpistojen mukaan,
-joita he eivät voi edes selittää oikein itselleenkään; ja minä voin
-vain luulla, että sellainen päähänpisto oli minun selittämättömän
-toimintani salattuna aiheena tällä hetkellä.
-
-Olipa syy kuitenkin mikä tahansa, niin oli minulla aihetta onnitella
-itseäni tästä päähänpistosta, kun minä tulin huoneeseeni ja istuuduin
-sinetöimään kirjettäni. Olin ennen sulkenut kirjekuoren kuten
-tavallisesti. Kun minä nyt kolmen neljännestunnin kuluttua kosketin
-sitä sormellani, aukeni se heti. Olinko sen kiinnittänyt ehkä
-huolimattomasti, vai oliko gummissa jotain vikaa?
-
-Vai onko mahdollista --? Ei, on liian järkyttävää, että tämä kolmas
-arvelu voisi herätä mielessäni. Minä en tahdo nähdä sitä suoraan
-kirjoitettuna silmieni edessä.
-
-Minä melkein pelkään huomispäivää -- niin paljon riippuu kaikki minun
-varovaisuudestani ja itsehillinnästäni. On kaikissa tapauksissa
-kaksi varovaisuustoimenpidettä, joita minä en voi varmasti koskaan
-laiminlyödä. Minun täytyy olla ystävällisissä väleissä kreivin kanssa
-ja tarkkaan vartioida, kun lähetti tuo vastauksen asianajajalle
-lähettämääni kirjeeseen.
-
-
-VII.
-
-Heinäkuun 3 päivänä. -- Kun me taasen tapasimme toisemme
-päivällisellä, oli kreivi Fosco tavallisella, erinomaisella
-tuulellaan. Hän ponnisteli oikein hauskuttaakseen ja huvittaakseen
-meitä, ikäänkuin hän olisi ottanut tehtäväkseen poistaa meidän
-mielestämme kaiken sen mielipahan, minkä aamupäivän tapahtuma
-kirjastossa oli aikaansaanut. Hänen matkaseikkailujensa eloisat
-kuvaukset, huvittavat jutut huomatuista henkilöistä, joita hän
-oli tavannut ulkomailla, eri kansakuntain tapojen ja menojen
-nerokas vertaileminen, jota hän valaisi koko Europasta otetuilla
-esimerkeillä, leikkisä tunnustus nuoruusvuosien viattomasta
-hullutuksesta, jolloin hän hallitsi makua eräässä italialaisessa
-pikkukaupungissa ja kirjoitti lukemattomia ranskalaismallisia
-romaaneja erääseen maaseutukaupungin lehteen -- kaiken tämän esitti
-hän niin keveästi ja miellyttävästi, kaikki tämä tyydytti niin meidän
-makuamme ja tiedonhaluamme, että sekä Laura että minä kuuntelimme
-häntä yhtäsuurella hartaudella kuin konsaan rouva Fosco itse, niin
-kummalta kuin se kuuluukin. Naiset voivat vastustaa miehen rakkautta,
-miehen mainetta, ulkonaisia etuja ja rikkauksia, mutta he eivät voi
-vastustaa hänen puhettansa, jos hän oikein ymmärtää sen sovittaa
-heille.
-
-Päivällisen loputtua ja sen hyvän vaikutuksen, jonka hänen puhelunsa
-oli tehnyt meihin, vallitessa vielä kaikessa voimassaan poistui
-kreivi vaatimattomasti kirjastoon lukeakseen.
-
-Laura esitti, että me lähtisimme kävelylle ympäristöön nauttiaksemme
-illan ihanuudesta. Oli välttämätöntä pyytää kohteliaisuudesta
-kreivitärtä tulemaan mukaan, mutta tällä kertaa oli hän
-nähtävästi etukäteen saanut pysähtymismääräyksen ja pyysi, että
-me ystävällisesti soisimme hänelle anteeksi, ett'ei hän tule.
-"Mieheni tarvitsee luultavasti uuden varaston paperosseja", sanoi
-hän puolustuksekseen, "eikä kukaan voi valmistaa niitä niin hänen
-mielikseen kuin minä." Hänen kylmiin sinisilmiinsä tuli melkein hellä
-ilme hänen lausuessaan nämä sanat -- hän näytti todellakin ylpeältä
-kuvitellessaan olevansa se vaikuttava väline, jonka toimesta hänen
-herransa ja miehensä tyydytti tupakoimistaan.
-
-Laura ja minä menimme yhdessä ulos.
-
-Ilma oli kuuma ja raskas. Oli jotakin näännyttävää luonnossa; kukat
-puutarhassa seisoivat alaspainunein lehdin, ja maa tuntui kuivalta
-ja kuumalta. Läntinen taivaanranta oli vaaleankeltaisen värinen, ja
-aurinko laskeutui pilveen. Näytti siltä, että ennen pitkää alkaisi
-sataa -- kenties yöksi.
-
-"Mitä tietä käymme?" kysyin minä.
-
-"Järvelle, jos tahdot, Marian", vastasi hän.
-
-"Sinä näyt oikein ihailevan tuota kamalaa järveä, Laura."
-
-"Ei, en järveä, mutta sitä ympäröivää maisemaa. Hiekka, kanerva ja
-havumetsä ovat ainoat tällä suurella paikalla, jotka muistuttavat
-Limmeridgeä. Mutta voimmehan mennä jollekin toiselle taholle, jos se
-on mieleisesi."
-
-"Minulla ei ole mitään mielitietä Blackwater-Parkissa, ystäväni.
-Minusta on aivan sama, mihin menemme. Menkäämme järvelle -- siellä on
-kenties avonaisella paikalla vilppaampi ilma kuin täällä."
-
-Me menimme vaieten varjokkaiden istutusten kautta. Raskas iltailma
-vaikutti väsyttävästi meihin, ja tultuamme venehuoneeseen olimme me
-tyytyväisiä saadessamme istuutua siellä lepäämään.
-
-Valkoinen usma lepäsi alhaalla järven yllä. Puiden tumma linja
-vastaisella rannalla näkyi sen yli kuin pilvissä leijaileva
-vaivaismetsä. Maa, joka hiljalleen aleni siitä paikasta, jossa
-istuimme, katosi salaperäisellä tavalla usmaan. Hiljaisuus oli
-kamala. Ei lehden lehahdustakaan -- ei linnun laulua metsässä -- ei
-yhdenkään vesilinnun äännähdystä kuulunut mataloituneelta järveltä.
-Yksinpä sammakotkin olivat vaienneet.
-
-"On kovin autiota ja synkkää", sanoi Laura. "Mutta meitä häiritään
-vähemmän täälläkin kuin missään muualla." Hän puhui tyynesti ja
-katsoi miettivä ilme silmissään tätä edessään olevaa hiekka- ja
-usmaerämaata. Minä voin nähdä, että hänen mieltään kiinnittivät liian
-paljon muut seikat, että sitä olisivat voineet liikuttaa ulkonaiset,
-surulliset aiheet, jotka jo olivat alkaneet minun mieltäni painaa
-alakuloiseksi.
-
-"Minä lupasin, Marian, sanoa sinulle totuuden avioliitostani enkä
-antaa sinun omin neuvoin arvailla ja peljätä sen suhteen", alkoi hän.
-"Tämä on ainoa seikka, jonka minä koskaan olen salannut sinulta,
-sisareni, ja minä olen päättänyt, että se on viimeinen. Minä olen
-vaiennut, kuten tiedät, sinun takiasi -- kenties hieman itseni takia.
-On kovaa naisesta tunnustaa, että se mies, jolle hän on uhrannut koko
-elämänsä, on sellainen, joka kaikista vähimmän pitää arvossa tätä
-uhrausta. Jos sinä olisit naimisissa Marian -- ja varsinkin jos sinä
-olisit onnellisissa naimisissa -- selittäisit sinä minulle, mitä
-naimaton nainen ei voi selittää, olkoon kuinka hellä ja uskollinen
-tahansa."
-
-Mitäpä olisin voinut minä vastata hänelle? Minä voin vain katsoa
-häntä koko sydämmestäni niin hyvin, kuin minun silmäni voivat tehdä
-sen, ja puristaa hänen kättänsä.
-
-"Kuinka usein", jatkoi hän, "olenkaan sinun kuullut nauravan sille,
-mitä sinä kutsut köyhyydeksesi! Kuinka usein oletkaan leikillä
-koreasti ylistänyt minun rikkauksiani! Ah, Marian, älä koskaan enää
-laske leikkiä siitä. Kiitä Jumalaa köyhyydestäsi -- se on tehnyt
-sinut riippumattomaksi, se on pelastanut sinut siitä kohtalosta, joka
-on tullut _minun_ osakseni."
-
-Ne olivat surullisia sanoja nuoren puolison huulilta -- surullisia
-kaikessa yksinkertaisessa, tyynessä totuudessaan. Ne harvat päivät,
-jotka me olimme yhdessä viettäneet Blackwater-Parkissa, olivat olleet
-kylliksi näyttämään minulle -- näyttämään kenelle tahansa -- miksi
-sir Percival oli valinnut Lauran puolisoksensa.
-
-"Sinä et saa surra", sanoi hän, "saadessasi kuulla, kuinka pian minun
-onnettomuuteni ja koettelemukseni alkoivat -- tai mitä ne olivat. Se
-on minusta raskasta ilmankin. Jos minä kerron sinulle, millä tavoin
-hän otti vastaan minun ensimmäisen ja viimeisen yritykseni esittää
-jotakin, niin voit ymmärtää, kuinka hän aina on kohdellut minua.
-Se tapahtui eräänä päivänä Roomassa, kun me olimme ratsastaneet
-yhdessä Cecilia Metellan haudalle. Päivä oli tyyni ja ihana -- suuri,
-vanha raunio oli niin kaunis -- ja muisto, että rakastava mies oli
-pystyttänyt sen kunnioittaakseen manalle mennyttä puolisoaan, herätti
-minussa hellemmän tunteen miestäni kohtaan, kuin minä ennen olin
-tuntenut. 'Tahtoisitko sinä rakentaa tuollaisen haudan minulle,
-Percival?' kysyin minä häneltä. 'Sinä sanoit rakastaneesi minua
-hellästi, ennenkun me menimme naimisiin, mutta sittemmin on kumminkin
---', minä en voinut jatkaa. Marian, hän ei edes katsonutkaan minuun!
-Minä vedin alas harsoni, ett'ei hän huomaisi kyyneleitä silmissäni.
-Minä luulin ensin, ett'ei hän ollenkaan ollut kiinnittänyt huomiotaan
-minun kysymykseeni, mutta hän oli kumminkin huomannut sen. Hän
-sanoi: 'Kas niin, tule nyt', ja nauraen auttoi hän minut satulaan.
-Hän nousi omaan satulaansa ja nauroi vielä kerran lähtiessämme
-matkalle. 'Jos minä rakennutan haudan sinulle', sanoi hän, 'niin
-taitaa se tulla omilla rahoillasi. Haluaisin tietää, eikö Cecilia
-Meteliä ollut varakas ja maksanut itse hautaansa'. Minä en vastannut
-mitään -- kuinka olisin minä voinut vastata, kun minä itkin harsoni
-takana! -- 'Ah, te vaaleat naiset olette kaikki niin nurpeita ja
-herkkäitkuisia', sanoi hän. 'Mitä sinä toivot? Kohteliaisuuksiako
-ja kauniita puheita? No hyvä! Minä olen nyt hyvällä tuulella
-tänä aamuna. Sinä voit pitää kohteliaisuudet ja kauniit puheet
-jo saatuina'. -- Oi, miten vähän miehet aavistavat sanoessansa
-kovia sanoja meille, kuinka hyvin me ne muistamme ja kuinka ne
-vahingoittavat meitä! Olisi ollut parempi minulle, Marian, jos minä
-olisin jatkanut itkuani, mutta hänen halveksiva tapansa minua kohtaan
-kovensi sydämmeni. Siitä hetkestä, Marian, en minä koskaan lakannut
-uudelleen ajattelemasta Walter Hartrightiä. Minä annoin näiden
-onnellisten päivien, jolloin me niin hellästi pidimme toisistamme
-hiljaisuudessa, uudelleen loistaa sieluni silmien edessä ja lohduttaa
-itseäni. Mitäpä muuta olisin minä hakenut lohdutuksekseni? Jos sinä
-olisit ollut kanssani olisit sinä auttanut minua etsimään jotakin
-parempaa. Minä tiesin tehneeni väärin, rakas sisareni, mutta sano
-minulle, eikö menettelyssäni ole jotakin anteeksi-annettavaa?"
-
-Minun täytyi kääntyä pois hänestä. "Älä kysy minulta!" sanoin minä.
-"Olenko minä kärsinyt sinun laillasi? Mikä oikeus tuomita minulla on?"
-
-"Minä ajattelin häntä", jatkoi hän tukahtuneella äänellä ja painautui
-lähemmäksi minua, "minä ajattelin häntä, kun Percival jätti minut
-yksin iltaisin ollakseen yhdessä näyttelijäin ja näyttelijättärien
-kanssa. Silloin uneksin minä, kuinka kaikki olisi voinut olla
-toisin, jos minä olisin ollut köyhä ja Walter Hartrightin puoliso.
-Minä kuvittelin silloin, kuinka minä olisin istunut pukeutuneena
-sievään, vaikka yksinkertaiseen hameeseen odottamassa häntä kotiimme,
-kun hän työllään oli ansaitsemassa leipäämme -- istunut kotona
-tekemässä työtä hänelle ja rakastanut häntä vielä enemmän siksi,
-että minä sain tehdä työtä hänen hyväksensä -- kuinka minä olisin
-nähnyt hänen tulevan kotiin väsyneenä ja kiiruhtanut ottamaan hänen
-takkinsa ja hattunsa -- ja sitten, Marian, kuinka minä olisin
-koettanut miellyttää häntä laittamalla pieniä lempiruokia hänen
-päivällisekseen, joita minä olin oppinut valmistamaan hänen tähtensä.
--- Oi, minä toivon, ett'ei hänen koskaan tarvitsisi olla niin yksin
-ja niin suruinen ajatellessaan minua, kuin minä olen ajatellut ja
-nähnyt häntä!"
-
-Puhuessaan tätä tuli hänen ääneensä kaikki entinen hellyys, hänen
-kasvoihinsa kaikki suloinen, kauneus. Hänen silmänsä katsoivat
-niin rakkautta uhkuvalla ilmeellä edessä-olevaa synkkää, autiota,
-onnettomuutta uhkaavaa taulua, ikäänkuin hän olisi katsellut
-Cumberlandin hymyileviä kumpuja usmaisessa ja pimeässä pilvessä.
-
-"Älä puhu enempää Walterista", sanoin minä niin pian, kuin voin
-hallita itseni. "Oi, Laura, säästä meidät molemmat surusta puhella
-hänestä!"
-
-Hän heräsi taaskin unelmistaan ja katsoi hellästi minuun. "Minä
-tahdon mieluummin olla koskaan hänestä puhumatta kuin tuottaa sinulle
-minuutinkaan tuskaa."
-
-"Ainoastaan sinun rauhasi, sinun tähtesi minä puhun", sanoin minä.
-"Ajatteleppas jos miehesi kuulisi sinun --?"
-
-"Se ei hämmästyttäisi häntä, vaikka hän kuulisikin, mitä minä sanoin."
-
-Hän lausui tämän ihmeellisen vastauksen kummallisen
-välinpitämättömästi ja levollisesti. Hänen muuttunut tapansa tätä
-sanoessaan kauhistutti minua melkein yhtä paljon kuin itse vastauskin.
-
-"Eikö se hämmästyttäisi häntä?" toistin minä. "Laura! Ajattele
-sanojasi -- sinä kammostutat minua!"
-
-"Mutta se on totta", sanoi hän -- "se on juuri tämä, minkä minä olen
-tahtonut sanoa sinulle tänään. Minun ainoa salaisuuteni, kun minä
-sanoin hänelle kaikki rehellisesti Limmeridgessä, oli varsin viaton
--- sen sanoit sinä itse. Nimi oli kaikki, minkä minä salasin häneltä
--- ja hän on keksinyt sen."
-
-Minä kuulin hänen puheensa, mutta en voinut vastata mitään. Hänen
-viimeiset sanansa olivat hävittäneet senkin heikon toivon, mikä
-minulla vielä oli.
-
-"Se tapahtui Roomassa", jatkoi hän, yhäti yhtä kylmästi ja
-välinpitämättömästi. "Me olimme -pienessä juhlassa, jonka sir
-Percivalin ystävät -- herra ja rouva Markland -- panivat toimeen
-Roomassa oleville englantilaisille perheille. Rouva Markland piirtää
-varsin hyvin, ja muutamat vieraat houkuttelivat hänen näyttämään
-meille piirustuksiansa. Me ihailimme niitä kaikki, mutta minä lausuin
-jotakin -- minä en muista mitä --, mikä herätti hänen huomiotansa.
-'Te maalaatte varmaankin itse?' kysyi hän. 'Oli tapanani maalata
-ennen', vastasin minä, 'mutta nykyisin olen lakannut sitä tekemästä'.
--- 'Jos Te ennen olette huvittaneet itseänne maalaamisella', sanoi
-hän, 'niin tartutte Te kenties vielä siveltimeen ja piirustimeen;
-ja jos sen teette, sallikaa minun esittää Teille opettaja'. Minä en
-sanonut mitään, sinä ymmärrät miksi, Marian -- ja koetin vaihtaa
-puheaihetta. Mutta rouva Markland oli sitkeä. 'Minulla on ollut monta
-erilaista opettajaa', jatkoi hän, 'mutta paras kaikista, nerokkain ja
-taitavin oli eräs herra Hartright. Jos Te jonkun kerran alatte taasen
-maalata, niin koettakaa käyttää hyväksenne hänen opetustaan. Hän on
-nuori mies -- vaatimaton ja siivo -- minä olen vakuutettu, että Te
-tulette pitämään hänestä'. -- Kuvittele, että nämä sanat lausuttiin
-julkisesti minulle tuntemattoman vierasjoukon läsnä-ollessa, joka
-oli kutsuttu toivottamaan tervetulleeksi äskenvihittyä pariskuntaa!
-Minä koetin kaikin voimin hillitä itseäni -- minä en sanonut mitään
-ja katsoin alas piirustuksiin. Kun minä uskalsin kohottaa pääni,
-kohtasivat minun ja mieheni silmäykset toisensa -- ja minä näin
-silloin, että minun kasvoni olivat paljastaneet salaisuuden. 'Me
-tulemme ottamaan selon tuosta herra Hartrightistä', sanoi hän
-yhäti silmäten minuun, 'kun me tulemme takaisin Englantiin. Minä
-uskon samoinkuin Tekin rouva Markland -- minä uskon lady Glyden
-pitävän hänestä'. Hän pani sellaisen painon viime sanoihin, että
-se sai poskeni kuumenemaan ja sydämmeni jyskyttämään, niin että
-pelkäsin sen pakahtuvan. Mitään enempää ei sanottu -- me läksimme
-aikaisin. Paluumatkalla hotelliin oli hän aivan vaiti. Kun me
-tulimme perille, auttoi hän tapansa mukaan minut vaunuista ja
-seurasi minua ylös. Mutta heti päästyämme salonkiin väänsi hän
-oven lukkoon, lykkäsi minut tuolille istumaan ja asettautui minun
-eteeni kädet olallani. 'Aina siitä lähtien', sanoi hän, 'kun sinä
-teit tuon julkean tunnustuksesi Limmeridgessä, olen minä halunnut
-saada selville rakastamasi miehen. Tänään olen minä lukenut hänen
-nimensä kasvoistasi. Sinun piirustuksenopettajasi oli se mies,
-ja hänen nimensä on Hartright. _Sinä_ saat katua sitä, ja _hän_
-saa katua sitä elämänne viime hetkeen saakka! Mene nyt levolle
-ja uneksi hänestä, jos sinua haluttaa, -- ratsupiiskani merkki
-kasvoissasi'. -- Niin usein kuin hän nyt on suuttunut minuun,
-palaa hän sinun läsnä-ollessasi tekemääni tunnustukseen -- milloin
-ivallisesti, milloin uhkaavasti. Minulla ei ole voimaa estää häntä
-tekemästä kauheita johtopäätöksiä siitä luottamuksesta, jota minä
-osoitin hänelle. Minulla ei ole kyllin vaikutusta häneen, että
-hän tahtoisi uskoa minuun tai vaieta. Sinä näytit hämmästyneeltä
-tänään kuullessasi hänen sanojan, että minä olin tehnyt hyveen
-välttämättömyydestä, kun minä menin naimisiin hänen kanssaan. Älä
-hämmästy, jos sinä kuulet hänen toistavan saman tullessaan ensi
-kerran tyytymättömäksi. Ah, ei, Marian! Älä tee niin, muutoin kiusaat
-sinä minua!"
-
-Minä suljin hänet syliini ja omantunnon moitteitteni katkerassa
-tuskassa painoin minä häntä rintaani vasten hillitsemättömällä
-voimalla. Niin, minun omantunnon moitteitteni! Tuo Walterin
-kuolonkalpeiden kasvojen epätoivon ilme, kun minun sanani raatelivat
-hänen sydäntänsä Limmeridgen huvihuoneessa, kuvastui minun
-muistossani hiljaisena, sietämättömänä nuhteena. Minun käteni oli
-viitoittanut tien miehelle, jota sisareni rakasti, menemään kauas
-isänmaasta ja ystävien luota, Nämä molemmat nuoret sydämmet olin
-minä repinyt irti toisistaan -- ja nyt oli heidän hukattu elämänsä
-todistamassa minun rikollista tekoani. Tämän olin minä tehnyt -- ja
-sir Percival Glydelle!
-
-Sir Percival Glydelle!
-
-Minä kuulin Lauran puhuvan ja tunsin hänen äänensä väreestä, että hän
-tahtoi lohduttaa minua -- minua, joka en ansainnut mitään muuta kuin
-nuhtelevan äänettömyyden! Kuinka kauan viipyi, ennenkun minä voin
-hillitä epätoivoisia ajatuksiani, en voi sanoa. Tultuani tarkemmin
-tajuamaan, huomasin hänen suutelevan minua; sittemmin näyttivät
-silmäni äkkiä taasen voivan huomata ulkonaiset esineet, ja minä
-tiesin koneellisesti tuijottavani järvelle.
-
-"On myöhäistä", kuulin minä hänen kuiskaavan. "Tulee varsin synkkää
-puistossa." Hän pudisti minun käsivarttani ja toisti: "Marian, tulee
-niin pimeä puistossa."
-
-"Salli minun rauhoittua vielä minuutti", sanoin minä, "vielä
-minuutti, ennenkun menen kotia."
-
-Minä en vielä rohjennut katsoa häneen, minä katsoin järvelle.
-
-Oli myöhäistä. Puiden tiheä, tumma reuna ilmassa oli lisääntyvässä
-pimeässä muuttunut laajan savun näköiseksi. Sumu oli järvellä
-yhä lisääntynyt ja läheni lähenemistään meitä. Hiljaisuus oli
-edelleenkin yhtä syvä -- mutta sen kauhu oli kadonnut ja juhlallinen,
-salaperäinen äänettömyys oli kaikkiaan jäljellä.
-
-"Me olemme kaukana talosta", lausui Laura kuiskaten. "Menkäämme
-takaisin."
-
-"Marian!" kuiskasi hän kovasti vapisten. "Etkö näe mitään? Katso!"
-
-"Missä?"
-
-"Tuolla alhaalla, edessämme."
-
-Hän viittasi kädellään; minä seurasin sen suuntaa ja näin jotain
-minäkin.
-
-Elävä olento hiipi yli kanervikon. Se meni ohi venehuoneen ja näytti
-tummalta varjolta usman äärimmäistä laitaa vasten. Kun se oli
-vastapäätä venehuonetta, pysähtyi se, pysähtyi hetkiseksi ja kulki
-hitaasti edelleen valkoinen sumu takanaan, yllään -- niin hitaasti,
-hitaasti, kunnes se oli ehtinyt ohi venehuoneen ulkosyrjän emmekä me
-enää nähneet sitä.
-
-Edellinen keskustelumme ja päivän tapahtumat olivat järkyttäneet
-meidän molempain mieltä. Vasta muutamain minuuttien kuluttua uskalsi
-Laura puistoon, ja minäkin tahdoin viipyä hetkisen, ennenkun minä
-voin pakottautua saattamaan häntä takaisin taloon.
-
-"Oliko se mies vai nainen?" kysyi hän kuiskaten, kun me vihdoinkin
-olimme nousseet ylös ja alkaneet paluumatkamme pimeässä illassa.
-
-"En tiedä oikein."
-
-"Kummanko luulet olevan?"
-
-"Mielestäni näytti se naiselta."
-
-"Minä pelkäsin että se oli pitkään kaapuun puettu mies."
-
-"On paljon mahdollista. Tässä heikossa valaistuksessa ei voi mitään
-varmasti päättää."
-
-"Pysähdy hieman, Marian! Minä pelkään. -- Minä en voi nähdä tietä.
-Ajatteleppas, jos tuo olento seuraa meitä."
-
-"Se ei ole ollenkaan luultavaa, Laura. Kaikissa tapauksissa ei meidän
-ole syytä peljätä. Kylähän ei ole kaukana järven rannasta ja sieltä
-on kenellä tahansa lupa käydä esille yöllä tai päivällä. On vain
-kummallista, ett'emme me koskaan ennen ole nähneet ketään elävää
-olentoa siellä."
-
-Me olimme nyt sisällä puistossa. Oli varsin pimeää -- niin pimeää,
-että meidän oli vaikea pysyä tiellä. Minä tartuin Lauran käsivarteen,
-ja me kuljimme niin nopeaan, kuin voimme.
-
-Ennenkun me olimme ehtineet puolimatkaan puistoa, pysähtyi hän äkkiä
-ja pakotti minun tekemään samoin. Hän kuunteli.
-
-"Vaiti!" kuiskasi hän. "Minä kuulen jonkun tulevan takanamme."
-
-"Varmaankin vain kuivia lehtiä", sanoin minä rauhoittaakseni häntä,
-"tai kenties tuulen katkaisema oksa."
-
-"Onhan nyt kesä, Marian, eikä tuulen henkäyskään lehahda. Kuule nyt!"
-
-Minä kuulin sen myöskin -- oli aivan kuin keveiden askelten ääni
-olisi seurannut meitä.
-
-"Samapa se, kuka tai mitä se on", sanoin minä, "käykäämme vain.
-Minuutin kuluttua olemme me kyllin lähellä taloa, että sinne voisi
-kuulua, jos jotakin tapahtuisi meille."
-
-Me kuljimme nopeasti eteenpäin -- niin nopeasti, että Laura tuskin
-voi hengittää, kun me näimme asuinhuoneen valaistut ikkunat.
-
-Minä pysähdyin muutamiksi silmänräpäyksiksi antaakseni hänen
-hengittää. Juuri kun me ajattelimme kulkea edemmäksi, pysähdytti
-hän taasen minut ja viittasi kädellä kuuntelemaan vielä kerran. Me
-kuulimme molemmat pitkän syvän huokauksen takanamme, kaukana pimeässä
-puiden seassa.
-
-"Kuka siellä on?" huusin minä.
-
-Mutta ei kukaan vastannut.
-
-"Onko joku siellä?" toistin minä vielä kerran.
-
-Silmänräpäyksen kestävä täydellinen hiljaisuus seurasi; sen jälkeen
-kuulimme me taaskin keveitä askeleita, mutta yhä heikommin --
-kauempana pimeässä -- kauempana, kauempana -- kunnes ne viimein
-hälvenivät suureen hiljaisuuteen.
-
-Me kiiruhdimme yli avonaisen paikan, kuljimme nopeasti yli sen ja
-puhumatta enää sanaakaan toistemme kanssa olimme me pian perillä
-asuinrakennuksen luona.
-
-Eteisen lampun valossa katseli Laura minua kalpein kasvoin ja
-peljästynein silmin.
-
-"Minä olen puolikuollut peljästyksestä", sanoi hän. "Kukahan se voisi
-olla?"
-
-"Koetamme huomenna ottaa asiasta selvän", sanoin minä. "Älkäämme
-kuitenkaan sanoko mitään kenellekään, mitä olemme kuulleet ja
-nähneet."
-
-"Miks'ei?"
-
-"Siksi, että vaiteliaisuus aina on varovaisuutta, ja varovaisuus on
-meille tarpeen tässä talossa."
-
-Minä pyysin Lauraa menemään heti yläkerrokseen, pysähdyin itse
-ottaakseni hattuni pois ja silittääkseni hiukseni ja menin kohta sen
-jälkeen kirjastoon tehdäkseni huomioitani ottaen asiakseni kirjan
-hakemisen.
-
-Siellä istui kreivi, täyttäen talon leveimmän nojatuolin,
-levollisesti poltellen tupakkaa ja lukien, jalat eräällä sohvalla,
-kaulahuivi polvillansa ja paidankaulus auki. Ja siellä istui
-kreivitär kiltin lapsen näköisenä hänen vieressänsä ja kääri
-paperosseja. Ei ollut mahdollista, että enemmän herra kuin rouvakaan
-olisi voinut olla myöhään illalla ulkona ja nyt taasen istua täällä
-levossa ja rauhassa. Minä huomasin saavuttaneeni kirjastossa käyntini
-tarkoituksen samana hetkenä, kuin minä katsoin heitä.
-
-Kreivi Fosco nousi ylös kohteliaan nolostuneena ja solmi
-kaulahuivinsa kohta, kun minä tulin huoneeseen.
-
-"Älkää antako häiritä itseänne", sanoin minä. "Tulin tänne hakeakseni
-vain erästä kirjaa."
-
-"Kaikki, jotka ovat niin onnettoman lihavia kuin minä, kärsivät
-kuumuudesta", lausui kreivi vakavalla arvokkaisuudella löyhytellen
-itseänsä suurella, vihreällä viuhkalla. "Minä toivoisin saavani
-vaihtaa osaa kelpo vaimoni kanssa. Hän on tällä hetkellä yhtä kylmä
-kuin kala tuolla lammikossa."
-
-Kreivitär suvaitsi elostua hieman herransa ja miehensä
-kuivansukkelasta vertauksesta. "Minulla ei ole koskaan lämmin, neiti
-Halcombe", huomautti hän naisen kainolla ilmeellä, joka tunnustaa
-yhden omista ansioistaan.
-
-"Oletteko Te ja lady Glyde olleet ulkona nyt tänä iltana?" kysyi
-kreivi minun ottaessani näön vuoksi yhden kirjoista hyllyltä.
-
-"Niin, me menimme ulos saadaksemme raikasta ilmaa."
-
-"Uskallanko kysyä, millä suunnalla naiset ovat olleet?"
-
-"Olimme järvellä päin -- aina venehuoneella asti."
-
-"Vai niin, venehuoneella asti."
-
-Toisissa olosuhteissa olisi hänen uteliaisuutensa suututtanut
-minua. Tänä iltana oli se minulle tervetullut uutena todistuksena
-siitä, ett'ei hänellä tai hänen puolisollaan ole mitään yhteistä
-salaperäisen näyn kanssa järven rannalla.
-
-"Eihän ole ollut mitään uusia seikkailuja tänä iltana luullakseni?"
-jatkoi hän. "Ei mitään uusia huomioita, kuten tavatessanne
-haavoitetun koiran?"
-
-Hän kiinnitti minuun tutkimattomat, harmaat silmänsä sillä kylmällä,
-kirkkaalla, loistavalla katseella, joka aina on pakottanut minun
-katsomaan häneen ja aina samalla kiusaa minua. Selittämätön
-epäilys, että hän voi lukea jokaisen sieluni ajatuksen valtaa minut
-sellaisissa tilaisuuksissa, ja se valtasi minut nytkin.
-
-"Ei", sanoin minä nopeasti, "ei mitään seikkailuja eikä huomioita."
-
-Minä koetin katsoa poispäin hänestä ja poistua huoneesta. Niin
-ihmeelliseltä kuin se kuuluukin, luulen minä kumminkin, että minä
-tuskin olisin onnistunut sitä tekemään, ellei rouva Fosco olisi
-auttanut minua saamalla kreivin liikkumaan ja katsomaan toisaalle.
-
-"Fosco, sinähän annat neiti Halcomben seisoa", sanoi hän.
-
-Samassa silmänräpäyksessä kuin kreivi kääntäytyi hankkiakseen minulle
-tuolin, käytin minä tilaisuutta hyväkseni, kiitin häntä, pyysin
-anteeksi ja kiiruhdin ulos.
-
-Tuntia myöhemmin kun Lauran kamarineito sattumalta oli emäntänsä
-huoneessa, pölähti päähäni ottaa illan kuumuuden johdosta selvä,
-kuinka palvelusväki oli viettänyt aikansa.
-
-"Oletteko kärsineet paljon kuumuudesta siellä alhaalla?" kysyin minä.
-
-"Ei, neiti", sanoi tyttö, "se ei ole erittäin vaivannut meitä."
-
-"Oletteko olleet puistossa arvatakseni?"
-
-"Muutamat meistä ajattelivat mennä, neiti, mutta keittäjätär nosti
-tuolinsa pihalle keittiön oven eteen, jossa on viileää, ja lähemmin
-miettien teimme me kaikki samalla tavoin."
-
-Taloudenhoitajatar oli siis ainoa, joka olisi vielä tutkittava.
-
-"Onko rouva Michelson mennyt levolle jo?" kysyin minä.
-
-"Ei luullakseni, neiti", sanoi tyttö hymyillen. "Rouva Michelson
-lienee pikemmin valmis nousemaan ylös tällä erää kuin menemään
-vuoteeseen."
-
-"Mitä? Mitä tarkoitat sinä? Onko rouva Michelson maannut sängyssä
-keskellä päivää?"
-
-"Ei, neiti, ei juuri niin, mutta melkeimpä kumminkin. Hän on nukkunut
-koko illan huoneessaan."
-
-Yhdistettyäni, mitä minä itse olin huomannut kirjastossa ja mitä minä
-juuri nyt olin kuullut Lauran kamarineidolta, näyttää minusta yksi
-asia olevan varma. Se henkilö, jonka me näimme järven lähistöllä, ei
-ollut rouva Fosco eikä hänen miehensä eikä kukaan palvelusväestä. Ne
-askeleet, jotka me olimme kuulleet puistossa, eivät olleet kenenkään
-talon asukkaan.
-
-Kuka se sitten oli?
-
-Minusta näyttää olevan hyödytöntä kysellä sitä. Minä en voi edes
-päättää, oliko henkilö mies vai nainen. Uskoakseni oli hän nainen.
-
-
-VIII.
-
-Heinäkuun 4 päivänä. -- Kiusaava itsenuhtelu, jota minä tunsin eilen
-illalla kuunnellessani Lauran kertomusta venehuoneessa, palasi yön
-hiljaisuudessa ja valvotti minua syvässä surussa useita tunteja.
-
-Vihdoin sytytin minä kynttilän ja selailin läpi vanhat muistoonpanoni
-nähdäkseni, kuinka suuri osa minulla oli tuossa onnettomassa
-erehdyksessä solmia hänen avioliittonsa ja mitä minun olisi pitänyt
-tehdä pelastaakseni hänet. Tämä lukeminen rauhoitti minua hieman,
-sillä se vakuutti minulle, että, kuinka sokeasti ja tyhmästi olin
-menetellytkin, oli tarkoitukseni kumminkin ollut hyvä. Tavallisesti
-vaikuttaa minulle itku pahaa, mutta niin ei ollut tänä yönä -- luulen
-sen rauhoittaneen minua. Minä nousin ylös tänä aamuna lujatahtoisena
-ja rauhallisena mieleltäni. Ei mikään sir Percivalin sana tai teko
-tule tästä lähtien suututtamaan minua tai saattamaan unhottamaan,
-että minä kaikista nöyryytyksistä ja uhkauksista huolimatta olen
-täällä Lauran vuoksi suojatakseni häntä.
-
-Ne mietiskelyt, joita meillä tänä aamuna oli järven lähistöllä
-huomaamamme henkilön ja puistossa kuulemaimme askelien suhteen,
-syrjäytyivät kaikki vähäpätöisen tapahtuman johdosta, joka kumminkin
-on tuottanut Lauralle paljon ikävyyttä. Hän on kadottanut sen pienen
-rintaneulan, jonka minä annoin muistoksi hänelle hänen avioliittonsa
-edellisenä päivänä. Kun se oli hänellä kävelyllämme eilisiltana,
-voimme me vain päättää hänen pudottaneen sen joko venehuoneeseen
-tai kotimatkalla. Hän on lähettänyt palvelusväkeä etsimään sitä,
-mutta he eivät ole löytäneet sitä, ja nyt on Laura itse mennyt
-etsimään. Löytäköönpä hän nyt sen tai ei, niin on sen kadottaminen
-puolustuksena hänen poissa-ololleen, jos sir Percival palaisi,
-ennenkun minä olen saanut vastauksen herra Kyrlelle lähettämääni
-kirjeeseen.
-
-Kello on nyt juuri lyönyt 1. Haluaisin tietää kumpi on parempi:
-odottaako Lontoon lähetin saapumista, vai huomaamatta mennä ulos ja
-odottaa portilla.
-
-Se epäluulo, jota minä tunnen kaikkia ja kaikkea kohtaan tässä
-talossa, saattoi minut katsomaan viimemainitun suunnitelman
-paremmaksi. Kreivi on aivan varmaan vielä ruokailuhuoneessa. Minä
-kuulin hänen suljetun oven läpi mennessäni kymmenen minuuttia
-sitten portaita ylös, harjottavan kanarialintuja: "Tulkaa ulos
-pikkusormelleni, pikkuruiseni, pikkuruiseni! Tulkaaa ulos -- hypätkää
-ylös! Yks', kaks', kolme ylös! Yks', kaks', kolme alas! Yks', kaks',
-kolme tri-tri-tri-trilili!" Linnut alkoivat tapansa mukaan kiihkeästi
-laulua, ja kreivi vihelteli ja houkutteli heitä takaisin, ikäänkuin
-hän itse olisi ollut lintu.
-
-Huoneeseeni johtava ovi on auki, ja minä voin yhä kuulla kaikuvaa
-linnunlaulua ja vihellystä. Jos minä koskaan voin hiipiä ulos
-huomaamatta, niin on nyt sopiva hetki. -- --
-
-_Kello 4_. Ne kolme tuntia, jotka ovat kuluneet siitä, kuin minä
-viimeksi kirjoitin, ovat kerrassaan muuttaneet tapausten juoksun
-Blackwater-Parkissa. Onko se hyväksi tai pahaksi, en minä uskalla
-ratkaista.
-
-Ensin täytyy minun palata takaisin siihen hetkeen, jolloin lakkasin
-kirjoittamasta -- muutoin sotkeudun minä itse ajatusteni sekamelskaan.
-
-Aikomukseni mukaan menin tapaamaan Lontoosta saapuvaa lähettiä.
-Portailla en nähnyt ketään ihmistä. Tultuani alas eteiseen
-kuulin kreivin yhä harjottelevan lintujaan. Mutta kun menin yli
-neliskulmaisen pihan kuljin minä rouva Foscon ohi, joka käveli
-aivan yksinään vanhan mielipaikkansa, kalalammikon, ympäri. Minä
-hiljensin askeleitani, niin ett'ei minulla näyttäisi olevan kiirettä,
-ja meninpä varovaisuudessani niinkin pitkälle, että kysyin, eikö
-hän aikonut mennä hieman ulos aamupäivällä. Hän hymyili mitä
-ystävällisinkin -- sanoi mieluummin olevansa kodin läheisyydessä --
-nyökkäsi jäähyväisiksi ja meni eteiseen. Kun minä katsoin taakseni,
-huomasin minä hänen sulkeneen oven, ennenkun minä olin ehtinyt avata
-pienen käyntiportin ajoportin vierestä.
-
-Neljännestunti oli tuskin kulunut, kun minä olin ehtinyt
-puistoveräjälle.
-
-Sen ulkopuolella kaareutui tie jyrkässä mutkassa vasemmalle, eteni
-siten pari sataa kyynärää, jonka jälkeen se teki uuden jyrkän
-mutkan oikealle, missä se yhdistyi maantiehen. Näiden kahden mutkan
-välillä, kätkössä puistoveräjältä toisella puolen ja rautatien
-asemalle johtavalta maantieltä toisella puolen, odotin minä kävellen
-edestakaisin. Tien molemmilla puolin oli korkeita pensasaitoja,
-ja minun kelloni mukaan viipyi parikymmentä minuuttia, ennenkuin
-minä näin tai kuulin ketään ihmistä. Tämän ajan kuluttua kuulin
-minä vaunujen kolinan, ja kun käännyin sille taholle, näin minä
-postivaunut. Viittasin ajajaa pysäyttämään. Kun hän pysäytti, pisti
-kunnioitettavan näköinen vanhempi mies päänsä vaununikkunasta
-nähdäkseen, mitä oli tekeillä.
-
-"Anteeksi", sanoin minä, "mutta varmaankaan en erehtyne otaksuessani,
-että olette matkalla Blackwater-Parkiin?"
-
-"Niin, rouva."
-
-"Tuoden kirjeen eräälle siellä olevalle henkilölle?"
-
-"Niin, neiti Halcombelle."
-
-"Olkaa hyvä ja antakaa minulle se kirje. Minä olen neiti Halcombe."
-
-Mies kohotti hattuansa, hyppäsi nopeasti vaunuista ja antoi minulle
-kirjeen.
-
-Minä avasin sen heti ja luin seuraavat rivit. 'Jäljennän kirjeen
-tähän, kun on parasta ja varovaisinta hävittää alkuperäinen.
-
-    'Neiti Halcombe! -- Teidän kirjeenne, jonka sain tänä aamuna,
-    on tuottanut minulle varsin suurta huolta. Vastaan heti niin
-    lyhyesti ja yksinkertaisesti kuin mahdollista.
-
-    Ottaen huomioon Teidän selityksenne ja sen tiedon, joka minulla
-    jo on lady Glyden taloudellisesta asemasta avioliittosopimuksen
-    laatimisen johdosta, täytyy minun valitettavasti lausua
-    vakuutuksenani, että on tehty suunnitelma jonkun osan
-    anastamiseksi lainan muodossa niistä kahdestakymmenestä
-    tuhannesta punnasta, jotka ovat lady Glyden, sekä että hän
-    olisi saatava mukaan tähän juttuun siten, että hän näyttäisi
-    hyväksyneen epärehellisen omaisuuden hävittämisen ja että
-    hänen oma nimikirjoituksensa todistaisi häntä vastaan, jos
-    hän vastaisuudessa valittaisi. On mahdotonta toisella tavoin
-    selittää asiaa, sillä siinä asemassa, jossa hän on, ei missään
-    muussa tapauksessa tarvita hänen allekirjoitustaan mihinkään
-    asiapaperiin.
-
-    Jos lady Glyde allekirjoittaa sellaisen asiapaperin, jonka
-    minä otaksun nyt olevan kysymyksessä, niin saavat hänen
-    holhoojansa oikeuden antaa sir Percivalille rahoja tuosta
-    kahdestakymmenestä tuhannesta punnasta. Jos näitä rahoja
-    ei makseta ja jos lady Glyde saa lapsia, tulee heidän
-    perintöosuutensa kysymyksessä-olevia summia pienemmiksi. Tai
-    vieläkin yksinkertaisemmin puhuen: tämä lainauskysymys on petos
-    hänen syntymättömiä lapsiaan kohtaan.
-
-    Näissä levottomuutta herättävissä olosuhteissa tahdon minä
-    neuvoa, että Glyde selittää allekirjoituksensa kieltämisen
-    syyksi toivonsa alistaa kysymyksessä-oleva asiapaperi minun
-    tutkittavakseni hänen perheensä lainopillisena apulaisena --
-    liikekumppanini, herra Gilmoren poissaollessa. Ei mitään järkevää
-    väitöstä voida tehdä tällaista vaatimusta vastaan; sillä jos
-    kerran hanke on rehellinen, ei luonnollisesti voi olla ollenkaan
-    vaikeaa saada minun hyväksymistäni.
-
-    Vakuuttaen sydämmellisesti tahtovansa avustaa Teitä tarpeen
-    vaatimilla neuvoilla ja toimenpiteillä, piirrän
-
-                                          Nöyrin palvelijanne
-                                            William Kyrle.'
-
-Tunsin olevani suuresti kiitollinen tämän ystävällisen ja
-järkevän kirjeen johdosta. Se neuvoi Lauralle syyn kieltäytyä
-allekirjoittamasta, syyn jota ei voida kieltää ja jonka me molemmat
-ymmärsimme. Lähetti odotti läheisyydessä minun lukiessani kirjettä
-saadaksensa määräyksensä.
-
-"Tahdotteko olla hyvä ja sanoa, että minä olen ymmärtänyt kirjeen
-ja että minä kiitän siitä?" sanoin minä. "Mitään muuta vastausta ei
-tarvita tällä kertaa."
-
-Samassa silmänräpäyksessä kuin minä sanoin tämän ja kun minä vielä
-seisoin avonainen kirje kädessäni, astui kreivi Fosco esille siitä
-tienmutkasta, joka johti maantielle, ja seisoi suoraan edessäni,
-ikäänkuin hän olisi noussut maasta.
-
-Hänen odottamaton näkemisensä sillä paikalla, jossa minä kaikkein
-vähimmin odotin saavani nähdä häntä tällä hetkellä, hämmästytti minut
-täydellisesti. Lähetti nosti hattuansa jäähyväisiksi ja nousi jälleen
-vaunuihinsa. Minä en voinut sanoa hänelle sanaakaan enää -- minä en
-voinut vastata edes hänen jäähyväisiinsä. Vakuutus, että minut oli
-huomattu -- että tämä mies oli huomannut minut -- poisti hetkiseksi
-kaiken kykyni liikkua.
-
-"Aiotteko kävellä jälleen, neiti Halcombe?" kysyi hän ollenkaan
-hämmästymättä, niin -- silmäämättä edes poismenevää postivaunua.
-
-Toinnuin kyllin tehdäkseni myöntävän liikkeen.
-
-"Minä olen myöskin kotimatkalla" sanoi hän. "Minä pyydän suomaan
-minulle kunnian seurata Teitä. Tahdotteko tarttua käsivarteeni? Te
-näytätte niin hämmästyneeltä katsoessanne minua!"
-
-Otin hänen tarjotun käsivartensa. Ensimmäinen selvä ajatus, minkä
-minä voin ajatella, oli suostua mieluummin kaikkeen kuin tehdä hänet
-vihamiehekseni.
-
-"Te näytätte oikein kummalliselta tavatessanne minut!" toisti hän
-tyynellä, sitkeällä tavallaan.
-
-"Minä luulin, kreivi, kuulleeni Teidät ja Teidän pienet
-kanarialintunne ruokailuhuoneessa", vastasin minä niin rauhallisesti
-ja vapaasti kuin mahdollista.
-
-"Niin olinkin. Mutta katsokaas, rakas neiti, minun pienillä,
-siivekkäillä lapsillani on itsepäiset päivänsä kuten muillakin
-lapsilla. -- Tänä aamuna oli sellainen hetki. Vaimoni tuli sisään
-juuri, kun minä laskin ne häkkiinsä, ja sanoi antaneensa Teidän mennä
-yksinänne kävelemään. Tehän sanoitte hänelle sen -- vai kuinka?"
-"Niin, niin sanoinkin."
-
-"No niin, neiti Halcombe; kunnia tehdä Teille seuraa oli minusta
-liian houkutteleva voidakseni vastustaa sitä. Minun iälläni ei ole
-tietysti pahaa tunnustaa niin paljon. Minä otin hattuni ja läksin
-ulos tarjotakseni Teille turvaani. Niinkin vanha, lihava mies kuin
-Fosco on parempi turva kuin ei mitään -- eikö niin? Mutta minä
-erehdyin tiestä -- käännyin aivan lohduttomana -- ja täällä olen minä
-äkkiä löytänyt, mitä toivoinkin."
-
-Näin jatkoi hän puhettaan kohteliaalla tavallaan ja sellaisella
-sanatulvalla, joka vapautti minut kaikesta muusta vaivasta paitsi
-käsitykseni säilyttämisestä. Hän ei viitannut sanallakaan siihen,
-mitä hän itse oli huomannut tiellä, tai kirjeeseen, jota minä
-vieläkin pidin kädessäni. Tämä merkitsevä varovaisuus sai minut
-siihen vakuutukseen, että hän todellakin epärehellisellä tavalla oli
-hankkinut tiedon toimestani kirjoittaa Lauran hyväksi asianajajalle,
-ja että hän, saatuaan nyt varmasti tietää siitä varovasta tavasta,
-jolla minä olin saanut vastauksen, oli siten huomannut kylliksi
-voittaakseen tarkoituksensa ja koetti nyt vain kaikin tavoin
-hälventää niitä epäluuloja, joita hän tiesi herättäneensä minussa.
-Näissä olosuhteissa olin minä kyllin viisas ollakseni yrittämättä
-pettää häntä tekaistuilla selityksillä -- ja sen ohella kyllin nainen
-tunteakseni, huolimatta pelostani häntä kohtaan, käteni ikäänkuin
-saastutetuksi sen levätessä hänen käsivarttaan vasten.
-
-Kun me tulimme pihaan, huomasimme me ajoneuvot, jotka ajettiin tallin
-eteen. Sir Percival oli juuri tullut kotiin. Hän tuli portaille
-ottamaan vastaan meidät. Millainen hänen matkansa tulos lienee
-ollutkin, ei ainakaan hänen paha luontonsa ollut parannut.
-
-"No, vihdoinkin tulee yksi pari teistä takaisin", sanoi hän synkästi
-silmäten. "Mitä se merkitsee, että koko talo on näin autiona? Missä
-on Laura?"
-
-Minä kerroin hänelle Lauran kadottaneen rintaneulansa ja nyt menneen
-puistoon hakemaan sitä.
-
-"Minusta on yhdentekevä, onko hän löytänyt rintaneulan vai ei",
-sähisi hän, "mutta minä tahdon varottaa häntä laiminlyömästä kokousta
-kirjastossa nyt iltapäivällä. Minä odotan häntä siellä puolen tunnin
-kuluttua."
-
-Minä jätin kreivin käsivarren ja menin hitaasti ylös portaita. Hän
-kunnioitti minua kohteliaimmalla kumarruksellaan ja puhutteli sen
-jälkeen talon herraa.
-
-"No, niin, Percival", sanoi hän, "onko sinulla ollut hauska matka? ja
-onko sinun kaunis, loistava Rusko-Mallysi tullut väsyneenä takaisin?"
-
-"Hiisi vieköön Rusko-Mallyn ja koko matkan! Minä tahdon aamiaista."
-
-"Ja minä tahdon ensin saada viiden minuutin keskustelun kanssasi,
-Percival", lausui kreivi, "viiden minuutin keskustelun, ystäväni,
-täällä pihanurmikolla."
-
-"Mistä?"
-
-"Asiasta, joka varsin läheltä koskee sinua." Minä menin kyllin
-hitaasti eteisen ovesta kuullakseni sekä kysymyksen että vastauksen
-ja nähdäkseni sir Percivalin epäilevällä ja nurpealla ilmeellä
-pistävän kätensä nutun taskuihin.
-
-"Jos sinun tarkoituksesi on kiusata minua jollakin kirotulla
-arvelullasi", sanoi hän, "niin tahdon sanoa sinulle kerta kaikkiaan,
-ett'en minä tahdo kuulla sitä. Minä tahdon mennä syömään aamiaiseni!"
-
-"Tule ulos nyt, niin saan puhella kanssasi", toisti kreivi yhtä
-rauhallisesti huolimatta ystävänsä epäkohteliaasta puhuttelemisesta.
-
-Sir Percival astui alas portailta. Kreivi otti hänet kainalosta ja
-vei varovasti mukanaan. Että asia koski allekirjoitusta, siitä olin
-minä vakuutettu. Epäilemättä puhuttiin Laurasta ja minusta. Tunsin
-itseni levottomaksi ja melkein sairaaksi tuskasta. Kenties olisi
-ollut mitä suurimmasta merkityksestä meille molemmille tietää, mitä
-he puhuivat keskenään tällä hetkellä -- eikä kumminkaan minun ollut
-mahdollista kuulla ainoaakaan sanaa heidän keskustelustaan.
-
-Minä kuljeskelin ympäri asuinrakennusta, huoneesta huoneeseen
-asianajajamme kirje kätkettynä rintaani vasten; minä pelkäsin
-tällä hetkellä säilyttää sitä lukon takana, kunnes minun tuskainen
-epävarmuuteni saattoi minut puolihulluksi. Lauraa ei näkynyt, ja
-minä ajattelin mennä kohtaamaan häntä. Voimani olivat kumminkin niin
-lopussa aamupäivän mielenliikutuksesta ja levottomuudesta, että
-päivän tukahduttava kuumuus aivan voivutti minut, ja yhden yrityksen
-jälkeen mennä ovelle täytyi minun palata salonkiin lepäämään
-ensimmäiselle sohvalle.
-
-Olin juuri kallistanut pääni sohvan nurkkausta vasten, kun ovi hiljaa
-avattiin ja kreivi katsoi sisään.
-
-"Pyydän tuhannesti anteeksi, neiti Halcombe", sanoi hän, "en
-olisi uskaltanut häiritä Teitä, ellei minulla olisi hyviä
-uutisia kerrottavana. Percival -- joka, kuten hyvin tiedätte,
-antaa päähänpistojen kaikessa ohjata itseänsä, -- on viime
-silmänräpäyksessä katsonut hyväksi muuttaa mieltänsä, ja tuo
-allekirjoitusjuttu on lykätty toistaiseksi. Se on suuri mielihyvä
-meille kaikille, neiti Halcombe, kuten minä ilolla huomaan Teidän
-katseestanne. Olkaa hyvä ja sanokaa lady Glydelle, että minä
-onnittelen häntä, kun Te ilmoitatte tämän onnellisen muutoksen
-hänelle."
-
-Hän poistui luotani, ennenkun minä olin ehtinyt toipua
-hämmästyksestäni. Ei ollut epäilemistäkään, että tämä kummastuttava
-muutos allekirjoituskysymyksessä oli saatu aikaan hänen
-vaikutuksestaan, sekä että minun Lontooseen lähettämän kirjeeni
-huomaaminen eilen ja se vastaus, jonka minä sain tänään, oli antanut
-hänelle keinot helposti voittaa tämä tarkoituksensa.
-
-Minä tunsin nämä vaikutukset, mutta sieluni tuntui jakavan sen
-voimattomuuden, joka oli vallannut ruumiini ja minä tunsin itseni
-aivan kyvyttömäksi ajattelemaan selvästi niin hyvin epäilyttävää
-nykyisyyttä kuin uhkaavaa tulevaisuuttakin. Minä koetin toisen kerran
-kiiruhtaa ulos ottaakseni selvän Laurasta, mutta ankara pyörtymys oli
-voittanut minut, ja minä voin tuskin pysyä jaloillani. Minulla ei
-ollut muuta valittavana kuin hoiperrella takaisin sohvaan.
-
-Se täydellinen hiljaisuus, joka vallitsi huoneessa, ja mehiläisten
-ja muiden hyönteisten surina avonaisen ikkunan edessä huumasivat
-minua. Silmäni sulkeutuivat väkisten ja ennen pitkää vaivuin minä
-kummalliseen tilaan -- mikä ei ollut valveilla-oloa, sillä minä en
-tiennyt mitään, mitä ympärilläni tapahtui, eikä nukkumistakaan, sillä
-minä tiesin koko ajan lepääväni siinä. Tänä hetkenä oli ikäänkuin
-sieluni olisi eronnut lepäävästä ruumiista ja innoittuneessa
-valveilla-olevassa uneksumisen tilassa -- tai kuinka minä voisin
-nimittää sitä -- näin minä Walter Hartrightin. Minä en ollut
-ajatellut häntä kuin noustuani ylös aamulla; Laura ei ollut lausunut
-sanaakaan, joka viittasi häneen, -- ja kumminkin näin minä hänen niin
-selvään, kuin olisi entinen aika palannut ja me molemmat olisimme
-taaskin olleet Limmeridge-Housessa.
-
-Hän näyttäytyi minulle yhdessä monen muun miehen kanssa, joiden
-kasvojen piirteitä minä en kumminkaan voinut erottaa. He makasivat
-kaikki tavattoman suuren temppelin raunioiden portailla.
-Jättiläissuuruiset, tropilliset puut, vahvat kiertokasvit, jotka
-tuhansissa kiemuroissa kääriytyivät puiden runkojen ja kammottavain
-kivisten epäjumalankuvain ympäri, mitkä loistivat ja irvistivät
-lehtien ja oksien välissä, ympäröivät temppeliä, peittivät taivaan
-ja levittivät synkkiä varjoja tuon yksinäisen, temppelin portailla
-olevan ihmisjoukon yli. Valkoiset höyryt kohosivat maasta,
-lähestyivät miehiä, sulkivat heidät utuiseen vaippaansa ja ojensivat
-heidät kuoliaaksi samalla paikalla toinen toisensa viereen, johon
-he olivat laskeutuneet levolle. Sanomaton tuska ja sääli Walteria
-kohtaan kirvotti minun kieleni siteen ja minä kehotin häntä
-pakenemaan. "Tule takaisin, tule takaisin!" sanoin minä. "Muista
-hänelle ja minulle tekemää lupaustasi. Tule takaisin luoksemme,
-ennenkun rutto saavuttaa sinut ja ryöstää elämäsi, kuten kaikilta
-muiltakin!"
-
-Hän katsoi minuun kasvoissaan yli-inhimillinen tyyneys. "Odota",
-sanoi hän. "Minä tulen. Sinä yönä, jolloin minä kohtasin pakenevan
-naisen maantiellä, tuli elämäni pyhitetyksi välikappaleeksi
-Sallimuksen käteen täyttämään tehtävän, joka vielä on tuntematon.
-Olenpa minä täällä aarniometsässä tai siellä, isänmaahani palanneena,
-niin vaellan minä yhäti synkällä tiellä, mikä johtaa minua ja sinua
-ja _häntä_, jota sinä ja minä rakastamme, tuntemattomaan kostoon,
-välttämättömään loppuun. Odota ja katso! Se rutto, joka kaataa muut,
-ei koske minuun." Taaskin näin minä hänet. Hän oli vielä metsässä,
-ja hänen seuraajainsa lukumäärä oli sulanut muutamiksi harvoiksi.
-Temppeli ja epäjumalat olivat poissa -- niiden sijasta näin minä
-tummia kääpiöitä murhanhimoisesti hiipivän puiden välissä jousi ja
-nuoli käsissään valmiina laukasemaan. Taaskin pelkäsin minä Walterin
-takia ja huusin varottaakseni häntä. Nytkin kääntyi hän minuun
-tuo yli-inhimillinen rauha kasvoissaan. "Vielä askel", sanoi hän,
-"synkällä tiellä. Odota ja katso! Nuolet, jotka tapaavat muita,
-säästävät minut."
-
-Minä näin hänet kolmannen kerran, haaksirikkoisena villillä ja
-autiolla rannalla. Täpö-täydet veneet olivat matkalla maihin, ja
-hän yksin oli vajoavalla laivalla. Minä huusin hänelle pysäyttämään
-viimeisen veneen ja ponnistamaan äärimmäiseen asti pelastaakseen
-elämänsä. Hän katsoi minuun samalla levollisuudellaan ja vastasi
-minulle yhäti samalla tavalla. "Vielä yksi askel matkalla. Odota ja
-katso! Meri, joka nielee muut, säästää minut."
-
-Minä näin hänet viime kerran. Hän polvistui haudan ääressä, jolla oli
-valkomarmorinen risti, ja hunnutettu naishaamu kohosi sen alta ja
-pysähtyi hänen viereensä. Yli-inhimillinen rauha hänen kasvoissaan
-oli muuttunut yli-inhimilliseksi suruksi. Mutta lohduttavat sanat
-olivat vieläkin samat. "Yhä synkempää ja synkempää", sanoi hän, "yhä
-kauemmaksi ja kauemmaksi. Kuolema tempaa hyvän, kauniin, nuoren --
-ja säästää _minut_. Rutto, joka kaataa, nuoli, joka tappaa, meri,
-joka nielee, hauta, joka kätkee sekä rakkauden että toivon -- ne
-ovat kaikki varmoja askeleita minun tielläni, jotka johtavat yhä
-lähemmäksi päämäärää."
-
-Sydämmeni vapisi tuskasta, jota ei voi sanoin kuvata, surusta, jolle
-silmissä ei ole kyyneleitä. Pimeä sulki syliinsä pyhiinvaeltajan
-haudalla, haamun, joka oli noussut siitä, uneksijan, joka katseli
-heitä. En nähnyt enkä kuullut enää mitään.
-
-Heräsin tietoisuuteen siten, että käsi laskettiin olalleni. Se oli
-Laura.
-
-Hän oli laskeutunut polvillensa sohvan eteen. Hän näytti kuumuuden
-rasittamalta ja peljästyneeltä ja kun hän silmäsi minua, näin hänen
-katseensa olevan hämmentyneen ja levottoman. Minä nousin nopeasti
-ylös.
-
-"Mitä on tapahtunut?" kysyin minä. "Mikä on peljästyttänyt sinua?"
-
-Hän katsoi taakseen puoliavonaiseen oveen -- asetti huulensa aivan
-minun korvalleni -- ja kuiskasi:
-
-"Marian! -- olento tuolla järvellä -- askeleet, jotka me kuulimme
-eilen illalla -- minä olen nähnyt nyt juuri hänet! Olen juuri
-puhellut hänen kanssaan!"
-
-"Kenen kanssa taivaan nimessä?"
-
-"Anna Catherickin."
-
-Olin niin kauhistunut Lauran hämmästyneestä ulkomuodosta ja
-sen lisäksi niin järkkynyt unestani, ett'en tyynesti käsittäen
-voinut kestää niitä mielikuvia, joita tämä nimi tunki minuun.
-Liikkumattomana kuin kuvapatsas seisoin minä hänen edessään lattialla
-ja tuijotin häneen aivan ääneti.
-
-Hän oli itse liian paljon tapahtuman johdosta hämmennyksissä
-voidakseen huomata, minkä vaikutuksen hänen vastauksensa teki minuun.
-"Olen nähnyt Anna Catherickin! Olen puhunut Anna Catherickin kanssa!"
-toisti hän, ikäänkuin minä en olisi kuullut häntä ensi kerralla. "Oi,
-Marian, minulla on niin kummallisia asioita kerrottavana sinulle!
-Tule mukaan -- täällä voidaan meidät yllättää -- tule heti minun
-huoneeseeni."
-
-Sanoessaan tätä innokkaalla äänellä tarttui hän käteeni ja saattoi
-minut kirjaston kautta alakerroksen viime huoneeseen saakka, joka
-oli järjestetty hänen yksityiskamarikseen. Ei kukaan kolmas henkilö,
-lukuunottamatta kenties hänen kamarineitoaan, voinut hämmästyttää
-meitä siellä. Hän työnsi minut edellään ovesta, sulki sen ja veti
-yhteen oviverhot, jotka riippuivat sen sisäpuolella.
-
-Ihmeellinen, huumaava tunne, joka oli vallannut minut, kesti vielä.
-Mutta enenevä vakuutus, että se vastusten ketju, joka kauan oli
-uhannut kietoa sekä minut että hänet, nyt auttamattomasti oli lyönyt
-renkaansa ympärillemme, alkoi yhä enemmän saada valtaa minussa. En
-voinut sitä sanoin lausua -- tuskin selittää sitä ajatuksissani.
-"Anna Catherick!" kuiskasin itsekseni ja toistin vielä kerran
-sekaannuksissani -- "Anna Catherick!"
-
-Laura veti minut sohvalle. "Katso!" sanoi hän, "katso tänne!" ja
-osoitti rintaansa.
-
-Nyt vasta huomasin, että kadonnut rintaneula oli taas paikallansa.
-Sen näkeminen tuntui vähentävän ajatusteni epäselvyyttä ja auttavan
-rauhoittumistani.
-
-"Mistä löysit rintaneulasi?" Ensi sanat mitkä voin lausua hänelle,
-oli tämä typerä kysymys.
-
-"Hän löysi sen, Marian."
-
-"Mistä?"
-
-"Venehuoneen lattialta. Ah, kuinka pitäisi minun alkaa -- kuinka
-voisin minä kertoa sinulle kaikki? Hän puhutteli minua niin
-ihmeellisesti -- hän näytti niin tavattoman sairaalta -- hän poistui
-luotani niin nopeasti --!"
-
-Hän puhui kovemmin, sikäli kuin hänen muistelunsa esiintyivät
-räikeämpinä. Se ehdoton epäluulo, jota minä tunsin sekä öin että
-päivin kaikkea kohtaan tässä talossa, saattoi minut heti varottamaan
-häntä.
-
-"Puhu hiljempaa", sanoin minä. "Ikkuna on auki. Kerro nyt alusta,
-Laura. Kerro minulle sana sanaltaan, mitä tapahtui sinun ja tämän
-naisen kesken."
-
-"Suljenko ensin ikkunan?"
-
-"Ei, puhu vain hiljaa; muista vain, että Anna Catherick on
-vaarallinen puheen aine miehesi talossa. Missä näit sinä hänet ensin?"
-
-"Venehuoneessa, Marian. Kuten tiedät, menin minä etsimään
-rintaneulaani ja minä kävin siis läpi koko puiston silmäten
-tielle joka askeleella. Sillä tavoin tulin vihdoin venehuoneelle
-ja astuttuani sisään laskeuduin minä polvilleni etsiäkseni koko
-lattialta. Siten olin etsimässä yhä, kun kuulin lempeän, vieraan
-äänen kuiskaavan takanani: 'neiti Fairlie!'
-
-"Niin, minun muinoinen nimeni -- rakas tuttu nimeni, josta minä luulin
-olevani ainaisesti erotettu. Minä hypähdin ylös -- en peloissani,
-sillä ääni oli liian lempeä ja ystävällinen voidakseen pelottaa
-ketään, mutta varsin kummastuneena. Siinä, katsellen minua, seisoi
-keskellä ovea nainen, jota minä en koskaan muista nähneeni --"
-
-"Miten oli hän puettu?"
-
-"Hänellä oli sievä kaunis valkoinen hame ja sen yllä vanha, kulunut
-ja ohut, tummanvärinen olkahuivi. Päässä oli hänellä ruskea
-olkihattu, yhtä huono ja vanha kuin olkahuivikin. Minä hämmästyin
-hänen pukunsa vastakohtia ja hän näki minun huomaavan sen. --
-'Älkää katsoko minun hattuani ja olkahuiviani', sanoi hän, puhuen
-nopeasti, hengästyneesti ja äkkipikaisesti. 'Jos minä en saa käyttää
-yksinomaan valkoista, niin on minusta sama mitä minulla on. Mutta
-katsokaa hamettani kuinka paljon tahansa, sitä ei minun tarvitse
-hävetä'. -- Eikö tuo ollut varsin merkillisesti puhuttu? Ennenkun
-minä voin sanoa mitään rauhoittaakseni häntä, ojensi hän toisen
-kätensä, ja minä näin kadonneen rintaneulani siinä. Tulin niin
-iloiseksi ja tunsin sellaista kiitollisuutta, että minä menin hänen
-luokseen ja tunnustin hänelle sen. -- 'Oletteko kyllin kiitollinen
-tahtoaksenne osoittaa minulle pienen hyväntahtoisuuden?' kysyi hän.
--- 'Kyllä, kyllä', vastasin minä' 'kaiken sen hyväntahtoisuuden,
-jonka minä voin'. -- 'No hyvä', sanoi hän, 'antakaa minun itse
-kiinnittää Teidän rintaneulanne, koskapa minä löysinkin sen'. --
-Hänen pyyntönsä oli niin odottamaton, Marian, ja hän esitti sen
-sellaisella innolla, että minä vetäydyin pari askelta taapäin,
-tietämättä oikein, mitä minun pitäisi tehdä. -- 'Ah', sanoi hän,
-'Teidän äitinne olisi antanut minun kiinnittää rintaneulan'. -- Oli
-jotain hänen äänessään ja silmäyksessään, joka, sen ohella että hän
-tällä tavoin esitti äitini epäsuoraksi moitteeksi minua vastaan, sai
-minut häpeämään epäluuloani. Minä otin sen hänen kätensä, jossa oli
-rintaneula, ja nostin sen rinnalleni. -- 'Te tunsitte äitini?' kysyin
-minä. 'Onko siitä kauan? Olenko minä nähnyt ennen Teitä?' -- Hänen
-kätensä työskentelivät innokkaasti kiinnittäessään rintaneulaani,
-kiinnitettyään sen painoi hän sitä rintaani vasten -- 'Ettekö Te
-muista kaunista kevätpäivää Limmeridgessä', sanoi hän, 'jolloin
-Teidän äitinne kulki koululle johtavaa polkua ja saattoi kummallakin
-kädellänsä pikku tyttöä? Minulla ei ole sittemmin ollut mitään muuta
-muistettavaa ja sen muistan minä! Te olitte toinen pikku tytöistä
-ja minä olin toinen. Kaunis, viisas neiti Fairlie ja heikko Anna
-Catherick-raukka olivat silloin lähempänä toisiansa kuin he nyt ovat!'"
-
-"Muistitko häntä, Laura, kun hän sanoi sinulle nimensä?"
-
-"Kyllä -- minä muistin, että sinä olit kysynyt Limmeridgessä minulta
-Anna Catherickistä ja silloin sanonut häntä pidetyn niin minun
-näköisenäni."
-
-"Kuinka muistui tämä mieleesi, Laura?"
-
-"Hänet nähtyäni. Mutta katsellessani häntä, hänen ollessaan aivan
-lähelläni, pälkähti päähäni yht'äkkiä, että me olimme toistemme
-näköisiä. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja rypistyneet -- mutta
-niiden näkeminen kauhistutti minua, sillä oli aivankuin minä olisin
-nähnyt oman kuvani peilissä pitkän sairauden jälkeen. Tämä huomio
-voivutti minut niin -- en tiedä oikein miksi -- että minä olin aivan
-kyvytön puhelemaan hänen kanssaan."
-
-"Näyttikö sinun äänettömyytesi loukkaavan häntä?"
-
-"Pelkäänpä loukanneen. -- 'Te ette ole saanut äitinne ulkomuotoa',
-sanoi hän, 'ettekä äitinne sydäntäkään. Hän oli tumma, neiti Fairlie,
-ja hänellä oli enkelin sydän'. -- 'Tunnen olevani ystävällinen
-Teitä kohtaan', sanoin minä, 'vaikk'en kenties voi ilmaista sitä,
-niinkuin minun pitäisi. Miksi kutsutte minua neiti Fairlieksi?' --
-'Koska minä rakastan Fairlie-nimeä ja vihaan Glyde-nimeä', huudahti
-hän raivoisalla kiihkolla. Tähän asti en minä voinut erottaa mitään
-mielipuolisuutta hänessä, mutta nyt luulin minä huomaavani sitä
-hänen silmistään. -- 'Minä luulin vain siksi, ett'ette tietäisi
-minun olevan naimisissa', sanoin minä, ajatellen hänen Limmeridgessä
-minulle kirjoittamaansa rajua kirjettä, ja koetin rauhoittaa häntä.
-Hän huokasi syvästi ja kääntyi pois. -- 'Enkö minä tietäisi, että Te
-olette naimisissa!' toisti hän. 'Olenhan tullut tänne juuri siksi,
-että olette naimisissa. Minä olen täällä sovittamassa syyllisyyttäni
-Teitä kohtaan, ennenkun minä kohtaan äitinne toisella puolen haudan'.
--- Hän vetäytyi yhä enemmän taaksepäin, kunnes hän seisoi venehuoneen
-edessä, jolloin hän kuunteli ja tarkkaavasti katsoi ympärilleen
-muutaman hetkisen. Kun hän taas kääntyi minuun puhuakseen, ei hän
-tullut sisään, vaan pysähtyi siihen, missä oli, käsi kummassakin
-ovenpielessä, ja katsoi vain minuun. -- 'Näittekö Te minut eilen
-illalla järven luona?' kysyi hän. 'Kuulitteko Te, että minä seurasin
-Teitä läpi puiston? Minä olen koettanut useampana päivänä saada
-puhua kanssanne kahden -- minä olen jättänyt ainoan ystävän, joka
-minulla on maailmassa, levottomuuteen ja huoleen tähteni. Minä olen
-antautunut vaaraan joutua uudelleen suljetuksi mielisairaalaan, ja
-tämän kaiken olen minä tehnyt Teidän tähtenne, neiti Fairlie, kaiken
-Teidän tähtenne!' -- Hänen sanansa pelottivat minua, Marian, mutta
-kumminkin oli jotakin hänessä, joka herätti koko minun osanottoni.
-Minä tiedän, että tämä minun osanottoni oli sydämmellinen, sillä se
-saattoi minut kyllin pelkäämättömäksi kutsumaan tuon ihmisraukan
-sisään ja istuutumaan viereeni venehuoneeseen."
-
-"Tekikö hän niin?"
-
-"Ei. Hän pudisti päätänsä ja sanoi minulle, että hänen täytyi pysyä
-siinä, missä oli, katsoakseen, ett'ei joku kolmas henkilö yllättäisi
-meitä. Ja siinä seisoi hän koko ajan käsi kummassakin ovipielessä,
-milloin nopeasti kumartuen puhuakseen minulle, milloin yhtä nopeasti
-vetäytyen taaksepäin katsoakseen ympärilleen. -- 'Minä olin täällä
-eilen', sanoi hän, 'ennenkun tuli pimeä, ja kuulin silloin Teidän
-ja sen toisen naisen puhuvan keskenänne. Minä kuulin teidän puhuvan
-hänen kanssaan miehestänne. Minä kuulin Teidän sanovan, ett'ei
-Teillä ole kyllin vaikutusvoimaa häneen, että hän luottaisi Teihin,
-eikä kyllin, että hän vaikenisi. Ah, minä ymmärsin, mitä nämä sanat
-merkitsevät; minun oma tajuntani sanoi sen minulle kuunnellessani.
-Miksi annoinkaan minä mennä Teidän naimisiin hänen kanssaan! Oi,
-minun pelkuruuteni -- minun hullu, kurja, kehno pelkuruuteni! --' Hän
-kätki kasvonsa vanhaan, kuluneeseen olkahuiviinsa ja huokasi ja puhui
-itsekseen sen takana. Minä aloin peljätä hänen ratkeavan johonkin
-kauheaan epätoivoon, jota ei enemmän hän kuin minäkään voisi hallita.
--- 'Koettakaa rauhoittua', sanoin minä, 'koettakaa sanoa minulle,
-kuinka Te olisitte voinut estää minun avioliittoni'. -- Hän otti pois
-olkahuivin kasvoiltaan ja katsoi uinaillen minuun. -- 'Minulla olisi
-pitänyt olla kyllin rohkeutta jäädä Limmeridgeen', vastasi hän. Minun
-ei olisi pitänyt antaa tiedon hänen saapumisestaan pelottaa itseäni
-lähtemään pois. Minun olisi pitänyt varottaa ja pelastaa Teidät
-ennenkun oli myöhäistä. Miksi oli minulla vain rohkeutta kirjoittaa
-tämä kirje Teille? Miksi tein minä heti vahinkoa, kun minä toivoin
-tekeväni hyvää? Oi, minun pelkuruuteni -- minun hullu, viheliäinen,
-kehno pelkuruuteni!' -- Hän toisteli taas näitä sanoja ja kätki vielä
-kerran kasvonsa olkahuivin suppuun. Oli vaivaavaa katsoa häntä ja
-kuulla häntä."
-
-"Mutta varmaankin kysyit sinä häneltä Laura, syyn hänen pelkoonsa,
-josta hän niin tuskaisesti puhui?"
-
-"Kyllä, kyllä minä kysyin sitä."
-
-"Ja mitä hän sanoi?"
-
-"Hän kysyi vuorostaan minulta, enkö minä puolestani pelkäisi sitä
-miestä, joka olisi sulkenut minut mielisairaalaan ja joka tekisi sen
-vielä kerran, jos voisi? Minä kysyin: 'Pelkäättekö vieläkin? Jos
-pelkäisitte, ette varmaankaan olisi täällä'. -- 'Ei', sanoi hän, 'nyt
-en pelkää'. -- Minä kysyin häneltä, miks'ei. Hän kumartui nopeasti
-venehuoneeseen ja vastasi: 'Ettekö voi arvata, miks'en?' Minä
-pudistin päätäni. -- 'Katsokaa minua', jatkoi hän. -- Minä sanoin
-pahoittavan mieltäni, että hän näytti niin sairaalta ja kärsivältä.
--- 'Sairaalta?' toisti hän; 'minä olen kuolemaisillani. Nyt tiedätte,
-miks'en enempää pelkää häntä. Uskotteko minun saavan tavata äitiänne
-taivaan valtakunnassa? Ja uskotteko hänen antavan minulle anteeksi,
-jos minä tapaan?' -- Mieleni tuli niin liikutetuksi, ett'en minä
-voinut vastata. -- 'Minä olen ajatellut sitä', jatkoi hän, 'koko
-ajan piillessäni Teidän miestänne, koko ajan, jonka minä olen
-maannut sairaana. Levottomuuteni on ajanut minut tänne -- minä
-tahdon sovittaa -- minä tahdon hävittää kaiken sen vahingon, jonka
-minä olen tehnyt'. -- Minä pyysin häntä vakavasti sanomaan, mitä
-hän tarkoitti. Hän katsoi minuun samalla tuijottavan uinailevalla
-ilmeellä. -- _'Täytyykö_ minun hävittää kaikki vääryys?' kysyi hän
-epäillen itseltään. 'Teillä on ystäviä, jotka pitävät huolta Teidän
-puolustuksestanne. Jos _Te_ tunnette hänen salaisuutensa, niin tulee
-hän pelkäämään Teitä; hän ei uskalla kohdella Teitä kuten minua. --
-Hänen täytyy kohdella Teitä säälivästi itsensä vuoksi, jos hän pelkää
-Teitä ja Teidän ystäviänne. Ja jos hän kohtelee Teitä säälivästi --
-jos minä voin sanoa sen olevan minun ansioni --'. Hän vaikeni äkkiä
-ja minä kuuntelin turhaan saadakseni kuulla enemmän."
-
-"Mutta etkö sinä kehottanut häntä jatkamaan?"
-
-"Kyllä, kyllä minä kehotin, mutta hän vetäytyi vaan taaksepäin ja
-nojasi kasvonsa ja kätensä venehuonetta vasten. -- 'Oi', kuulin minä
-hänen sanovan surullisella puoleksi mielipuolen hellällä äänellä,
-'oi, jospa minut vain saisi haudata Teidän äitinne viereen! Jospa
-minä saisin herätä hänen vierellään tuomiopasuunan kaikuessa ja
-hautojen laskiessa kuolleensa tuomittaviksi! --' Marian! minä vapisin
-kiireestä kantapäähän -- oli kauheata kuulla häntä. -- 'Mutta sitä
-ei käy toivominenkaan', jatkoi hän kääntyen hieman minuun, niin
-että hän taas voi nähdä minut. -- 'Ei käy toivominen sellaisen
-vieras-raukan. Saisinko minä levätä marmoriristin alla, -- jonka
-minä pesin omin käsin ja tein niin lumivalkoiseksi ja puhtaaksi
-hänen tähtensä. Ah ei! ah ei! Ainoastaan Jumalan laupeudesta -- ei
-ihmisten -- voin minä toivoa saavani tulla hänen luokseen sinne,
-jossa pahuuden valta on lopussa ja väsynyt saa levätä'. -- Hän sanoi
-nämä sanat hiljaa ja suruisesti, huokasi syvään ja vaikeni taas.
-Hänen kasvonsa kuvastivat sekautumista ja epätietoisuutta -- hän
-näytti ajattelevan tai ainakin ponnistelevan ajatellakseen. -- 'Mitä
-minä juuri sanoin?' kysyi hän hetkisen kuluttua. 'Kun minä vain alan
-ajatella Teidän äitiänne, unhotan minä kaiken muun. Mitä minun piti
-sanoman? Mitä se oli?' -- Minä muistutan tuota ihmisraukkaa niin
-ystävällisesti ja hienotunteisesti kuin voin siitä, mitä hän oli
-sanonut. 'Ah!' huudahti hän hämmästyneellä tavallansa, 'Te olette
-niin turvaton pahan puolisonne vallassa. Niin, ja minun täytyy tehdä
-se, mitä varten minä olen tänne saapunut, -- minun täytyy sovittaa
-erehdykseni, kun minulla, avun ollessa vielä mahdollisen, ei ollut
-rohkeutta puhua'. -- 'Mitä Te tahdotte kertoa minulle', kysyin minä.
-'Sen salaisuuden, jota Teidän julma miehenne niin pelkää', vastasi
-hän. 'Erään kerran uhkasin ja pelotin minä häntä sillä. Nyt tulee
-Teidän myöskin uhata ja pelottaa'. Hänen muotonsa tuli synkäksi
-ja vihaiseksi, silmäyksensä kovaksi ja tuijottavaksi. Hän alkoi
-viittaella minulle kädellä sekavasti ja tarkoituksettomasti. 'Äitini
-tuntee tämän salaisuuden', sanoi hän, 'äitini on huoannut sen taakan
-alla puolen elämäänsä. Erään kerran, ollessani nuori tyttö, sanoi hän
-jotain _minulle_. Ja seuraavana päivänä, kun Teidän miehenne' --"
-
-"Niin, niin! Jatka vain. Mitä sanoi hän sinulle miehestäsi?"
-
-"Hän vaikeni taas, Marian, juuri tässä kohdassa."
-
-"Eikö sanonut sen enempää?"
-
-"Ja kuunteli tarkkaavasti. 'Hiljaa!' kuiskasi hän viitatessaan taas
-minulle kädellään. 'Hiljaa!' Hän hiipi hitaasti ovesta, poistui
-varovasti sivulle, askel askeleelta, kunnes minä en nähnyt häntä."
-
-"Mutta varmaankin seurasit sinä häntä?"
-
-"Kyllä, haluni tietää enemmän antoi minulle rohkeutta seurata häntä.
-Juuri kun minä pääsin ovesta ulos, näyttäytyi hän äkkiä yhden nurkan
-takaa. 'Salaisuus', kuiskasin minä hänelle -- 'viipykää hieman ja
-ilmoittakaa minulle salaisuus!' Hän tarttui minua käsivarteen ja
-tuijotti minuun rajuin, peljästynein silmäyksin. 'Ei nyt', sanoi
-hän, 'me emme ole enää yksin, meitä vartioidaan. Tulkaa tänne
-huomenna tähän aikaan -- mutta tulkaa itse -- älkää unohtako sitä
--- Teidän itsenne vain tulee saapua!' Hän lykkäsi minut kiivaasti
-venehuoneeseen, enkä minä sen perästä nähnyt häntä enää."
-
-"Oi, Laura, Laura! Taaskin on tilaisuus mennyt hukkaan. Jos minä
-olisin ollut kanssasi, niin ei hän olisi päässyt käsistämme. Millä
-suunnalla sinä näit hänet viimeksi?"
-
-"Vasemmalla, missä maa laskeutuu ja metsä kasvaa niin tiheänä."
-
-"Etkö kiiruhtanut ulos uudelleen? Etkö huutanut häntä?"
-
-"Kuinka olisin voinut tehdä sen? Minä olin todellakin liian
-peljästynyt voidakseni liikkua ja puhua."
-
-"Mutta kun sinä taas voit liikkua -- milloin läksit ulos?"
-
-"Niin, silloin kiiruhdin minä tänne sanoakseni sinulle, mitä oli
-tapahtunut."
-
-"Näitkö tai kuulitko ketään puistossa?"
-
-"Ei -- kaikki näytti minusta hiljaiselta ja rauhalliselta kulkiessani
-sen kautta."
-
-Minä vaikenin hetken ja mietin asiaa. Oliko tämä kolmas henkilö,
-jonka arveltiin salaisuudessa vartioineen heitä keskustelun aikana,
-todellinen henkilö vai ainoastaan Anna Catherickin häiriytyneiden
-aivojen synnyttämä mielikuva? Sitä oli minun mahdoton ratkaista.
-Varmaa vain oli, että meiltä taaskin oli mennyt hukkaan tärkeä tieto
-juuri ratkaisevana hetkenä -- kenties auttamattomasti -- jollei Anna
-Catherick pitäisi lupaustaan palata takaisin huomispäivänä.
-
-"Oletko varmasti sanonut minulle kaiken, mikä tapahtui, kaiken, mitä
-puhuttiin?" kysyin minä.
-
-"Luulen sanoneeni", vastasi hän. "Muistini, ei ole niin hyvä
-kuin sinun, Marian, mutta tämä kohtaus teki minuun niin valtavan
-vaikutuksen, minä halusin niin innokkaasti kuulla, ett'ei mitään
-tärkeämpää ole jäänyt minulta mainitsematta."
-
-"Hyvä Laurani, vähimmätkin pikkuasiat ovat tärkeitä, kun ne koskevat
-Anna Catherickiä. Ajattele tarkoin. Unohtuiko häneltä mahdollisesti
-jokin tieto, missä hän nykyisin oleskelee?"
-
-"Sitä hän ei muistaakseni maininnut."
-
-"Eikö hän puhunut mitään seuraajastaan, ystävästään, rouva
-Clementsistä!"
-
-"Oh, kyllä! Sen unhotin minä. Hän sanoi rouva Clementsin
-välttämättömästi tahtoneen seurata häntä järvelle ja pitää huolta
-hänestä ja pyytäneen pyytämistään, ett'ei hän yksin menisi seudulle."
-
-"Tämänkö kaikkiaan hän lausui rouva Clementsistä?" "Niin, sen kaiken
-kaikkiaan."
-
-"Hän ei puhunut siis mitään siitä, missä hän oli oleskellut
-Todds-Cornerista pakonsa jälkeen?"
-
-"Ei, -- siitä olen aivan varma."
-
-"Eikä mitään siitäkään, mikä hänen sairautensa oli?"
-
-"Ei, Marian, ei sanaakaan. Sano minulle, mitä sinä ajattelet tästä
-asiasta. Minä en todellakaan tiedä, mitä minun pitäisi ajatella tai
-ryhtyä tekemään."
-
-"Sinun täytyy tehdä, mitä minä nyt sanon, hyvä Laura: ole
-täsmällisesti venehuoneessa huomenna. On mahdotonta sanoa, kuinka
-paljon riippuu siitä, että sinä taas saat puhua tämän naisen kanssa.
-Sinua ei voi kumminkaan jättää, aivan yksin toista kertaa. Minä
-seuraan sinua pitemmän matkan päässä. Kukaan ei tule näkemään minua,
-mutta minä olen sinua niin lähellä, että minä voin kuulla äänesi,
-jos jotakin tapahtuisi. Anna Catherick on päässyt Walter Hartrightin
-käsistä; hän on päässyt sinun käsistäsi. Olkoon seuraus millainen
-tahansa, ei hän pääse minun käsistäni."
-
-Laura katsoi tutkivasti minua.
-
-"Sinä uskot siis", kysyi hän, "että on todellakin salaisuus, jota
-mieheni pelkää? Ajatteleppas kumminkin, Marian, jos se vain olisi
-Anna Catherickin sairaassa mielikuvituksessa? Onhan mahdollista, että
-hän vain tahtoi nähdä minua vanhan tuttavuutensa vuoksi äitini ja
-minun kanssani. Hänen esiintymisensä oli niin kummallinen, että se
-melkein herätti minussa epäluuloa. Luottaisitko sinä häneen toisissa
-olosuhteissa?"
-
-"Minä en tee johtopäätöksiäni, Laura, minkään muun kuin huomioitteni
-mukaan sinun miehesi käytöksestä. Minä punnitsen Anna Catherickin
-sanat sir Percivalin menettelyn mukaan -- ja uskon, että salaisuus on
-todellakin olemassa."
-
-Minä en sanonut sen enempää, vaan nousin poistuakseni huoneesta.
-Mieleni saivat levottomaksi ajatukset jotka minä kenties olisin
-ilmaissut hänelle, jos me olisimme kauemmin jatkaneet keskusteluamme,
-mutta jotka kenties olisivat saattaneet olla vaarallisia hänen
-tuntea. Muisto tuosta kauheasta unesta, josta hän oli herättänyt
-minut, laskeutui kuin raskas pilvi kaikkien niiden vaikutelmain
-yli, jotka hänen kertomuksensa minussa herätti. Minä tunsin,
-kuinka monivaiheinen tulevaisuus läheni meitä; tämä tunne levisi
-kuin jäätävä kylmyys sielussani; se vakuutus tunkeutui minuun,
-että tuntematon, kamala kohtalo oli salattuna siihen tapahtumain
-pitkään ketjuun, joka oli kietoutunut ympärillemme. Minä ajattelin
-Hartrightiä -- sellaisena, kuin minä näin hänet persoonallisesti
-sanoessaan meille jäähyväiset, ja sellaisena, kuin minä näin hänet
-unessani, ja minäkin aloin arvella nyt, emmeköhän me; huomaamatta
-itse sitä selvään, lähene varmaa, välttämätöntä loppua.
-
-Minä annoin Lauran mennä yksin huoneeseeni ja läksin itse ulos
-kävelylle kartanon ympärille tarkastelukseni hieman. Se tapa, jolla
-Anna Gatherick oli eronnut Laurasta, saattoi minut uteliaaksi
-tietämään, kuinka kreivi Fosco oli viettänyt puolipäivätuntinsa, joka
-oli salaisuudessa herättänyt minussa epäilyn sen salaperäisen matkan
-tuloksen suhteen, jolta sir Percival oli juuri palannut kotiin.
-
-Katseltuani heitä kaikilta tahoilta huomaamatta heitä menin minä
-uudelleen sisään ja vaelsin läpi kaikkien kerrosten huoneiden
-toisen toisensa perästä. Ne olivat kaikki tyhjiä. Minä tulin
-taaskin eteiseen ja menin ylös Lauran luo. Rouva Fosco avasi ovensa
-mennäkseen sen ohi; ja minä pysähdyin saadakseni mahdollisesti
-häneltä joitakin tietoja sir Percivalista ja hänen miehestään.
-Niin, hän oli nähnyt heidät jotain toista tuntia sitten ikkunansa
-edustalla. Kreivi oli tavallisella ystävällisellä tavallaan silmännyt
-ylös ja sanonut hänelle, että hän, kreivi, ystävänsä kanssa aikoi
-lähteä pitemmälle kävelylle.
-
-Pitemmälle kävelylle! Tämä oli jotakin, jota he eivät koskaan
-tavallisesti tehneet toistensa seurassa. Sir Percival ei ollut
-huvitettu mistään muusta liikunnosta kuin hevosella, eikä kreivikään
--- lukuunottamatta niitä tapauksia, jolloin hän oli kyllin kohtelias
-esiintyäkseen minun suojelijanani -- ollut ollenkaan huvitettu
-mistään kävelyistä.
-
-Tultuani Lauran luo huomasin minä hänen poissaollessani
-muistaneen allekirjoitusjutun, jonka me aivan olimme unhottaneet
-keskustelussamme Anna Catherickistä. Ensi sanoikseen lausui hän
-nimittäin kummastelevansa sitä, ett'ei ollut sir Percivalilta saanut
-kutsumusta saapua kirjastoon.
-
-"Sinä voit olla huoleti siinä suhteessa", sanoin minä. "Nykyisin
-ei ainakaan sinun enempi kuin minunkaan kestävyyttäni panna enää
-kokeelle. Sir Percival on muuttanut mieltään: koko asia on lykätty".
-
-"Lykätty?" toisti Laura kummastuneena. "Kuka sen on sinulle sanonut?"
-
-"Kertojani on kreivi Fosco. Luulen hänen välitystään olevan
-kiitettävän siitä, että sinun miehesi on nopeasti muuttanut
-aikomustaan."
-
-"Sehän näyttää kumminkin mahdottomalta, Marian. Jos
-allekirjoituksellani tarkoitettiin saada rahoja sir Percivalille,
-joita hän ehdottomasti tarvitsisi, niin kuinka voidaan asia lykätä?"
-
-"En luule olevan vaikeaa meistä, Laura, saada selitys siihen. Oletko
-unhottanut sen keskustelun, sir Percivalin ja hänen asianajajansa
-välillä, jonka minä kuulin heidän käydessään eteisen yli?"
-
-"En, mutta minä en voi muistaa --"
-
-"Minä muistan sen varsin hyvin. Ehdotettiin kaksi vaihtopuolta:
-joko saada sinun allekirjoituksesi asiapaperiin tai voittaa aikaa
-antamalla kolmen kuukauden velkakirja. Nähtävästi on valittu
-viimemainittu vaihtopuoli, joten me voimme varmasti toivoa olevamme
-vapautettuja kaikesta osuudesta sir Percivalin yritykseen korjata
-huonoja raha-asioitaan -- ainakin joksikin ajaksi."
-
-"Ah, Marian, tämä kuuluu aivan liian hyvältä voidakseen olla totta!"
-
-"Vai niin rakkahani! juuri ikään lausuit sinä minulle kohteliaisuuden
-hyvästä muististani, ja nyt sinä epäilet sitä. Minä otan esille
-päiväkirjani nähdäksemme, olenko minä väärässä."
-
-Minä nousin ylös mennäkseni hakemaan kirjan.
-
-Kun minä löysin sen kohdan, johon olin merkinnyt asianajajan
-käynnin, huomasimme me, että olin muistanut aivan oikein nuo
-kaksi vaihtopuolta. Muistoni oli minulle tällä kertaa ollut yhtä
-uskollinen, kuin se tavallisesti oli. Nykyisen asemamme vaarallisessa
-epävarmuudessa on vaikea vartioida, kuinka suuressa määrässä
-tulevaisuutemme voi riippua muistoonpanojeni luotettavaisuudesta ja
-siitä tarkkuudesta, jolla minä merkitsen ne päiväkirjaani.
-
-Lauran ilme osoitti, että hän tunsi tämän yhtä hyvin kuin minäkin. Ja
-miten vähäpätöinen asia onkin -- niin jopa siihen määrään, että minä
-melkein häpeän merkitä sitä -- saa se merkityksensä osoittamalla,
-kuinka surullisen turvaton meidän asemamme nykyisin on. Meillä täytyy
-todellakin olla varsin vähän luottamusta itseemme, kun huomio, että
-minun muistini on kyllin terävä luotettavaksi, voi valmistaa meille
-yhtä suuren ilon, kuin jos olisimme löytäneet uuden ystävän.
-
-Soitettaessa ensi kerran päivälliselle erosimme me toisistamme. Juuri
-silloin tulivat sir Percival ja kreivi takaisin kävelyltänsä, ja me
-kuulimme talon herran silmittömästi nuhtelevan palvelijoita, että
-päivällinen myöhästyi viisi minuuttia, ja vieraan tapansa mukaan
-välittävän ja kehoittavan kärsivällisyyteen, arvokkuuteen ja rauhaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ilta on kulunut. Ei mitään erikoista ole tapahtunut. Mutta minä
-olen huomannut eräitä omituisuuksia sir Percivalin ja kreivin
-esiintymisessä, jotka saattavat minut sangen levottomaksi Anna
-Catherickin ja aamupäivän kohtauksen tuloksien suhteen.
-
-Olen oppinut kyllin tietääkseni, että kun sir Percival näyttää
-hyvin kohteliaalta, on hän petollisin ja niin ollen vaarallisin.
-Pitkä keskustelu hänen ystävänsä kanssa oli parantanut hänen
-esiintymistapansa ainakin vaimoansa kohtaan. Lauran kummastukseksi
-ja minun levottomuudekseni kutsui hän häntä useampia kertoja "pikku
-Laurani", kysyi, oliko hän äskettäin kuullut jotain sedästään,
-tiedusteli, milloin rouva Vesey kutsuttaisiin Blackwater-Parkiin,
-ja osoitti hänelle niin monta muuta pikku huomaavaisuutta, että
-hän melkein muistutti mieleemme tuon vihatun sulhasaikansa
-Limmeridge-Housessa. Tämä oli jo aluksi huono merkki, ja minä
-huomasin vieläkin enemmän levottomuutta herättäväksi sen seikan,
-että hän päivällisen jälkeen voi olla nukkuvinaan salongissa, mutta
-väijyvin silmäyksin kumminkin vartioi Lauraa ja minua, kun ei luullut
-meidän huomaavan sitä. Minä en ole hetkeäkään epäillyt, että hän
-teki pikaisen matkansa Welminghamiin tutkiakseen rouva Catherickiä
--- mutta tämän illan huomiot ovat saaneet minun pelkäämään, ett'ei
-hän ole tehnyt matkaansa turhaan ja että hän epäilemättä on saanut ne
-tiedot, joiden takia hän poistui luotamme. Jos minä tietäisin, kuinka
-Anna Catherick olisi tavattavissa, niin olisin minä varmaan auringon
-noustessa huomenna ylhäällä varottamassa häntä.
-
-Kun se osa, jota sir Percival näytteli tänä iltana, onnettomuudeksi
-oli minusta vain liian tuttu, näytti kreivi sen sijaan aivan uutta
-puolta minulle. Hän näyttäytyi tänään ensi kerran tunteen miehenä --
-tunteen, jota minä en luule tilaisuutta varten teeskennellyksi.
-
-Hän oli varsin hiljainen. Hänen silmänsä ja äänensä kuvastivat
-hillittyä tunnetta. Hänellä oli -- ikäänkuin olisi ollut jokin
-salattu yhteys hänen lempipukunsa ja hänen sydämmensä sisimmän
-äänen välillä -- komein liivinsä, jonka minä olen hänellä koskaan
-nähnyt olevan, vaaleanviheriäisestä silkistä hopeareunusteella.
-Hänen äänensä aleni lempeimpään viehkeyteen, hänen silmänsä
-kuvasivat miettivää, isällistä ihailua hänen puhuessaan Lauran tai
-minun kanssani. Hän puristi rouvansa kättä pöydässä, kiittäessään
-häntä jostain pienestä huomaavaisuudesta päivällisillä. Hän joi
-hänen maljansa. "Terveydeksesi ja onneksesi, enkelini!" sanoi hän
-silmät hellyyttä loistaen. Hän söi vähän tai ei mitään ja huokasi
-sanoen: "hyvä Percivalini!" kun hänen ystävänsä nauroi hänelle.
-Päivällisen jälkeen otti hän Lauraa kädestä ja kysyi, tahtoisiko
-hän olla "niin herttainen ja soittaa hänelle jotakin." Laura teki
-niin pelkästä kummastuksesta. Kreivi istuutui pianon viereen, ja
-hänen raskaat kellonvitjansa aaltoilivat kuten kultainen käärme yli
-mahdottoman suuren, merivihreän silkkiliivin. Hänen jättiläispäänsä
-oli raukeasti taipunut toiselle puolelle, ja hän löi hiljaa tahtia
-kellanvalkoisilla sormillaan. Hän kiitti mitä ylistävimmin soittoa ja
-ilmaisi hellällä äänellä ihailunsa Lauran soittamistavasta -- ei niin
-kuin Hartright-raukan oli tapana kiittää viattomalla, sulosävelien
-herättämällä riemulla, vaan selvänäköisellä, täydellisellä,
-käytännöllisellä asiantuntemuksella sävellyksen ansioista ensi ja
-soittajan kiitettävästä esityksestä toisessa sijassa. Kun alkoi
-hämärtää, pyysi hän, ett'ei suloista, hälvenevää päivänvaloa vielä
-halvennettaisi lampunvalolla. Hän tuli vastenmielisen hiljaisilla
-askeleilla syrjäiselle ikkunalle, jonne minä olin hakenut paikkani
-ollakseni poissa hänen tieltään ja välttääkseni näkemästä häntä
--- hän tuli pyytämään minua kannattamaan hänen pyyntöänsä, ett'ei
-lamppuja vielä sytytettäisi. Jos jokin lamppu tällä hetkellä olisi
-voinut polttaa hänet itsensä, niin olisin minä mielelläni mennyt
-hakemaan sen keittiöstä.
-
-"Varmaankin pidätte Te tästä vaatimattomasta, värähtelevästä
-iltahetkestä?" sanoi hän hiljaisella äänellä. "Ah, minä rakastan
-sitä! Silloin tunnen minä kaiken synnynnäisen jalon, suuren ja hyvän
-ihailuni ikäänkuin taivaan hengen puhdistamaksi. Luonto vaikuttaa
-minuun katoamattoman viehättävästi, niin sanomattoman suloisesti!
-Minä olen vanha lihava ukko; sanat, jotka sopivat Teidän huulillenne,
-neiti Halcombe, kaikuvat ivalta ja naurettavalta minun huuliltani.
-On raskasta tulla nauretuksi ulos minun tunteeni hetkinä, ikäänkuin
-minun sieluni ehdottomasti täytyisi olla kuin minäkin: vanha ja
-liiaksi kasvanut. Katsokaa, kallein neiti Halcombe, tätä vaipuvaa
-päivänvaloa, joka väräjää tuolla puiden latvojen välissä! Eikö se
-tunge Teidän sydämmeenne, kuten se tunkee minun sydämmeeni?"
-
-Hän vaikeni -- katsoi minuun -- ja toisti Danten mainion säkeen
-iltahetkestä sellaisella äänen sulosoinnulla ja ihastuksella, jotka
-yhä enemmän lisäsivät runon verratonta kauneutta.
-
-"Oh!" huudahti hän äkkiä ihanan italialaisen runosäkeen viime sanan
-vaiettua hänen huulillaan. "Minä teen itseni vanhaksi narriksi ja
-väsytän tyyten teidät kaikki! Vetäkäämme verho sielullemme ja
-palatkaamme todelliseen elämään. Percival, minä suostun lamppujen
-sytyttämiseen. Lady Glyde -- neiti Halcombe -- Eleonor, hyvä
-puolisoni -- kuka teistä arvoisat naiseni tahtoo kunnioittaa minua
-pelaamalla dominoa?"
-
-Hän puhutteli meitä kaikkia, mutta katsoi varsinaisesti Lauraan.
-
-Laura muisti uskollisesti minun pelkoni olla loukkaamatta häntä
-ja suostui siis hänen ehdotukseensa. Se oli enemmän, kuin minä
-tänä hetkenä olisin voinut. Minä en olisi millään ehdolla voinut
-asettautua samaan pöytään hänen kanssaan. Hänen silmäyksensä
-tuntuivat tunkevan sisimpään sieluuni saakka huolimatta hämärän
-yhä syvemmistä varjoista. Jokainen ruumiini hermo värisi hänen
-äänestään, ja minä tunsin itseni milloin kuumaksi, milloin kylmäksi.
-Kummallinen uneni, joka illan kuluessa tuon tuostakin oli ahdistanut
-minua, valtasi nyt mieleni hirvittävänä aavistuksena, sanomattomana
-kauheutena. Minä näin mielikuvituksessani taas lumivalkosen haudan --
-minä näin hunnutetun henkilön kohoavan siitä ja asettuvan Hartrightin
-viereen. Ajatus Laurasta kumpusi kuin lähteensilmä sydämmeeni ja
-täytti sen kyyneleillä, jotka olivat katkerampia kuin koskaan ennen
-tuntemani. Minä tartuin hänen käteensä hänen mennessään ohitseni
-pelipöytään ja suutelin häntä, ikäänkuin tämä ilta erottaisi meidät
-ainaiseksi. Kaikkien tuijottaessa hämmästyneenä minuun kiiruhdin minä
-lasiovien kautta, jotka olivat avoinna -- kiiruhdin kätkeytyäkseni
-heiltä pimeään -- niin, kätkeytyäkseni itseltänikin.
-
-Tänä iltana erosimme tavallista myöhemmin. Puoliyön lähestyessä
-keskeytti kesäillan hiljaisen tyyneyden puiden välissä valittavan
-tuulen suhina. Me tunsimme kaikki ilmapiirissä äkkiä kohonnutta
-kylmää, mutta kreivi huomautti ensimmäisenä, kuinka tuuli salavihkaa
-alkoi lisäytyä. Hän pysähtyi hetkiseksi sytyttäessään kynttiläänsä ja
-kohotti varottavasti kätensä.
-
-"Kuule!" sanoi hän. "Huomenna tulee muutos."
-
-
-IX.
-
-Heinäkuun 5 päivänä. -- Eilispäivän tapahtumat valmistivat minua
-ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan onnettomuutta. Tämä päivä ei ole
-vielä lopussa, ja onnettomuus on jo tullut.
-
-Lauran ja minun laskettua aika niin tarkoin kuin mahdollista, tulimme
-me siihen vakuutukseen, että Anna Catherickin piti olla eilispäivänä
-kello 1/2 3 iltapäivällä venehuoneessa. Tähän nähden järjestin minä
-asian niin, että Laura olisi suuruksella tavallisuuden mukaan, mutta
-heti vetäytyisi hiljaisuudessa pois minun jäädessäni hetkiseksi
-jälkeenpäin salatakseni hänen poistumistaan ja sitten seuratakseni
-häntä niin pian kuin mahdollista, tulematta huomatuksi. Tällainen
-menettelytapa saattaisi hänet, jollei mitään häiritsevää tapahtuisi,
-tilaisuuteen olemaan venehuoneessa ennen kello 1/2 3 ja minut
-hakemaan, poistuttuani järjestyksessäni pöydästä, jonkun sopivan
-paikan puistossa ennen kello 3.
-
-Ilmanmuutos, jota lisääntyvä tuuli eilisiltana antoi aihetta odottaa,
-sattuikin aamulla. Satoi runsaasti minun noustessani ylös ja jatkui
-satamista aina kello 12, jolloin pilvet hajautuivat, taivas kirkastui
-siniseksi ja aurinko alkoi loistaa luvaten kaunista iltapäivää.
-
-Levoton uteliaisuuteni saada tietää, kuinka sir Percival ja kreivi
-alkoivat käyttää edellisen puolen päivää, ei sir Percivaliin nähden
-tullut ainakaan tyydytetyksi, sillä hän poistui luotamme heti
-aamiaisen jälkeen ja meni ulos sateesta huolimatta. Hän ei sanonut
-meille, mihin hän menisi eikä milloin hän tulisi. Me näimme hänen
-nopeasti poistuvan ruokailuhuoneen ikkunain ohi korkeat saappaat
-jalassa ja sadetakki päällä, siinä kaikki.
-
-Kreivi vietti aamupäivän hiljaisuudessa osaksi kirjastossa, osaksi
-salongissa, soittaen pianolla erilaatuisia kappaleita ja laulaen
-hiljakseen mukaan. Ulkonäöstä päättäen jatkui hänen luonteensa
-tunteellinen puoli itsepäisesti. Hän oli hiljainen ja herkkätunteinen
-sekä valmis huokailemaan ja vaipumaan syviin mietteisiin
-vähimmästäkin aiheesta.
-
-Päiväsuuruksemme aika oli saapunut, eikä sir Percival vielä ollut
-tullut takaisin. Kreivi otti ystävänsä paikan pöydässä -- nieleksi
-surullisella ilmeellä suurimman osan hedelmätorttua, joka oli
-haudattu kermatulvaan. "Rakastaa makeisia ja torttuja", sanoi hän
-lempeällä äänellä, "on naisten ja lasten viaton ominaisuus. Minusta
-on rakasta jakaa tämä ominaisuus heidän kanssaan -- taaskin yksi
-side, kalliit naiset, teidän ja minun välilläni."
-
-Kymmenen minuutin kuluttua poistui Laura pöydästä. Minä olisin
-sanomattoman mielelläni tahtonut seurata häntä mutta en halunnut
-herättää epäluuloja, ja mikä oli vielä pahempaa, jos Anna Catherick
-saisi nähdä Lauraa seuraavan hänelle aivan tuntemattoman henkilön,
-menettäisimme me todenmukaisesti hänen luottamuksensa koskaan sitä
-enää voittamatta takaisin.
-
-Minä odotin siis niin kärsivällisesti kuin voin, kunnes palvelija
-tuli korjaamaan ruoat pois pöydältä. Poistuessani huoneesta ei sir
-Percival vielä näkynyt palanneen kotiin. Viimeksi näin minä kreivin
-seisovan sokeripala suussa ilkeän papukaijan kiivetessä liiviä
-ylös ottaakseen sitä, samalla kun kreivitär Fosco, istuen miestään
-vastapäätä, seurasi kohtausta sellaisella tarkkuudella, ikäänkuin
-hän ei koskaan elämässään olisi nähnyt mitään sellaista. Matkalla
-puistoon pysyttäydyin minä varovasti poissa tieltä, ett'ei minua
-nähtäisi huoneen ikkunoista. Ei kukaan huomannut minua, ei kukaan
-seurannut minua. Kelloni oli silloin neljänneksen yli 3.
-
-Jouduttuani puiden joukkoon kiiruhdin minä kulkuani, kunnes olin
-ehtinyt puolimatkaan puistoa. Saavuttuani niin pitkälle hiljensin
-minä käyntiäni ja etenin varovammin -- en nähnyt enemmän kuin
-kuullutkaan ketään ihmistä. Hetkisen kuluttua näin minä venehuoneen
-takasivun -- pysähdyin ja kuuntelin -- menin sitten edemmäksi, kunnes
-minä olin aivan sen vieressä ja olisin epäilemättä kuullut, jos joku
-tai joitakin ihmisiä olisi ollut sisässä puhumassa. Kumminkin oli
-hiljaisuus aina yhtä syvä; ei lähellä eikä etäällä näkynyt ketään
-elävää olentoa.
-
-Katsottuani huoneen sivuseinien edustaa -- ensin yhdeltä, sitten
-toiselta puolelta -- onnistumatta kumminkaan mitään huomaamaan,
-uskalsin minä mennä sen etupuolelle ja katsoa sisään --; se oli tyhjä.
-
-Minä huusin: "Laura!" ensin hiljaa, sitten yhä kovemmin. Ei kukaan
-vastannut eikä ketään näkynyt. Mikäli minä voin huomata, olin minä
-ainoa ihmisolento järven läheisyydessä ja tässä osassa puistoa.
-
-Sydämmeni läpätti kovasti, mutta minä pysyin lujasti päätöksessäni
-ja tarkastin ensin venehuoneen ja tutkin sitten sen edessäolevan
-maan saadakseni selville, oliko Laura ollut täällä vai ei. Sisällä
-huoneessa ei mikään todistanut hänen käyntiään, mutta ulkona löysin
-minä hänen askeleensa jäljet hiekassa.
-
-Minä huomasin kahden henkilön askeleet -- toiset suuret kuin
-miehen ja toiset pienet, joiden minä uskoin olevan Lauran. Maa oli
-kummallisesti sotkettu venehuoneen edustalla. Aivan seinän vieressä
-ja esiinpistävän katon suojassa huomasin minä pienen kuopan hiekassa,
-joka oli epäilemättä tehty. Minä huomasin vain sivumennen tämän ja
-käännyin sen jälkeen nopeasti pois seuratakseni jälkiä niin pitkälle
-kuin voin.
-
-Ne johtivat minut vasemmalle venehuoneesta, pitkin puiston reunaa
-noin neljän- tai viidensadan kyynärän matkan eteenpäin ja lakkasivat
-sen jälkeen näkymästä. Minä huomasin niiden henkilöiden, joiden
-jälkiä seurasin, tästä menneen puistoon, ja luonnollisesti tein
-minä samoin. Aluksi en minä voinut huomata mitään tietä, mutta
-etempänä löysin puiden seasta polun, jota minä seurasin. Hetkisen
-johti se minua sille taholle, jossa kylä on, mutta heti tulin minä
-paikkaan, jossa toinen polku meni sen yli. Sen molemmilla puolin
-kasvoi tiheää orjanruusu- ja vadelmapensaikkoa. Minä pysähdyin
-epävarmana, kumpaako tietä minun tulisi kulkea, kunnes minä okaisella
-oksalla huomasin pienen palan olkahuivin tupsua. Lähemmin katsoessa
-huomasin minä sen olevan Lauran olkahuivista ja seurasin siis enempää
-epäröimättä tätä polkua. Suureksi lohdutuksekseni johti se minut
-lopulta kartanoon asuinhuoneen takapuolelle. Minä sanon: suureksi
-lohdutuksekseni, koska minä käsitin, että Lauran oli täytynyt jostain
-tuntemattomasta syystä palata kotiin tätä syrjätietä. Minä astuin
-pihalle takaportin kautta. Ensimäinen, jonka minä tapasin eteisessä,
-oli taloudenhoitajaa rouva Michelson.
-
-"Voitteko sanoa minulle", kysyin minä, "onko lady Glyde tullut kotiin
-kävelyltään vai ei?"
-
-"Mylady tuli sisään hetkinen sitten yhdessä sir Percivalin kanssa",
-vastasi taloudenhoitajatar. "Minä pelkään, neiti Halcombe, että
-jotakin varsin ikävää on tapahtunut."
-
-Sydämeni lakkasi melkein tykyttämästä, "Tarkoitatteko jotakin
-onnettomuuden tapausta?" kysyin minä heikolla äänellä.
-
-"Ei, ei -- Jumalan olkoon kiitos, ei mitään onnettomuuden tapausta.
-Mutta mylady juoksi huoneeseensa itkien, ja sir Percival on sanonut
-minulle että käskisin Fannyn laittautumaan valmiiksi poistuakseen
-talosta tunnin kuluttua."
-
-Fanny oli Lauran kamarineito, siivo uskollinen tyttö, joka oli
-palvellut häntä monta vuotta -- ainoa henkilö koko talossa, jonka
-uskollisuuteen ja palvelevaisuuteen me täysin voimme luottaa.
-
-"Missä on Fanny?" kysyin minä.
-
-"Minun huoneessani, neiti Halcombe. Tyttöraukka on aivan lohduton, ja
-minä pyysin häntä asettumaan sinne hieman rauhoittuakseen."
-
-Minä menin rouva Michelsonin huoneeseen ja löysin Fannyn yhdestä
-nurkasta katkerasti itkemässä ja järjestämässä matka-arkkuaan.
-
-Hän ei voinut antaa minulle vähintäkään tietoa syystä, miksi hänen
-pitäisi muuttaa. Sir Percival oli käskenyt, että hän saisi kuukauden
-palkan kuukauden irtisanomisen sijaan ja heti matkustaa. Ei mitään
-syytä oltu ilmoitettu eikä mitään huomautusta tehty hänen käytöstään
-vastaan. Häntä oli kielletty vetoamasta emäntäänsä -- kielletty edes
-näkemästä häntä ottaakseen jäähyväiset. Hänen pitäisi matkustaa
-selityksittä, jäähyväisittä -- ja sen piti tapahtua heti.
-
-Rauhoitettuani tyttö-raukkaa muutamilla ystävällisillä sanoilla
-kysyin minä, missä hän aikoi viettää ensi yön. Hän vastasi
-ajattelevansa mennä kylässä olevaan pieneen majataloon, jonka emäntä
-oli kunnioitettava nainen ja tuttu Blackwater-Parkin palvelusväen
-kanssa. Aamulla hyvissä ajoin aikoi hän matkustaa sitten edemmäksi
-ystäviensä luokse Cumberlandiin pysähtymättä Lontoossa, jossa hän ei
-tuntenut ainoatakaan ihmistä.
-
-Minä huomasin silmänräpäyksessä, että Fannyn matka hankkisi meille
-varman keinon lähettää kirje sekä Lontooseen että Limmeridge-Houseen,
-mikä meille voisi tulla varsin tarpeelliseksi. Sanoin siis hänelle,
-että hän voisi odottaa illan kuluessa kuullakseen jotain emännältään
-tai minulta ja että hänen pitäisi luottaa siihen, että me molemmat
-tahtoisimme tehdä kaiken voitavamme auttaaksemme häntä näissä
-olosuhteissa. Sanottuani nämä sanat ojensin minä käteni hänelle
-jäähyväisiksi ja menin ylös.
-
-Minä menin Lauran huoneen edessä olevan eteisen ovelle. Koettaessani
-avata sitä huomasin minä sen olevan sisäpuolelta lukitun.
-
-Koputettuani ovelle avasi sen sama kömpelö, epämiellyttävä olento,
-jonka raaka, välinpitämätön esiintyminen oli pannut kärsivällisyyteni
-niin kovalle koetukselle sinä päivänä, jolloin minä löysin sairaan
-koiraraukan. Sittemmin olin saanut tietää, että hänen nimensä oli
-Margaret Porcher ja että hän on kelvottomin, huolimattomin ja
-itsepäisin kaikista kartanon palvelijoista.
-
-Avattuansa oven astui hän käytävään ja asettuen minun tielleni
-tuijotti ääneti minuun tyhmästi irvistäen.
-
-"Miksi asetut sinä tielleni?" kysyin minä. "Etkö näe minun haluavan
-tulla sisään?"
-
-"Kyllä, mutta siitä ei tulekaan mitään", vastasi hän vielä tyhmemmin
-nauraen.
-
-"Kuinka uskallat sinä puhua minulle tuolla tavoin? Poistu heti
-tieltä!"
-
-Hän ojensi suuret punaiset kätensä molemmin puolin sulkeakseen
-kerrassaan minulta sisäänkäytävän ja nyökkäsi hitaasti paksulla
-päällään.
-
-"Niin on talon isäntä käskenyt", sanoi hän ja nyökkäsi vielä kerran.
-
-Minä tarvitsin kaiken itsehillintäni ollakseni enempää väittelemättä
-hänen kanssaan ja muistaakseni, että minun täytyi ensi sanani
-lausua hänen isännälleen. Käänsin hänelle selkäni ja menin etsimään
-sir Percivalia. Päätökseni pysyä levollisena, vaikka sir Percival
-käytöksellään voisi panna sen kovalle koetukselle, oli tällä hetkellä
-täysin unhotettu -- minun täytyy sanoa se häpeäkseni, ikäänkuin minä
-en koskaan olisi päättänyt sitä. Teki minulle hyvää -- kaiken sen
-jälkeen, mitä minä olin kärsinyt ja sietänyt tässä talossa -- teki
-oikein hyvää tuntea, kuinka suuttunut minä olin.
-
-Salongissa ja ruokailuhuoneessa ei ollut yhtään ihmistä. Minä menin
-kirjastoon ja tapasin siellä sir Percivalin, kreivin ja rouva Foscon.
-He seisoivat kaikki kolme yhdessä ja sir Percival piti pikku paperia
-kädessään. Samassa kun minä avasin oven, kuulin minä kreivin sanovan
-hänelle: "Ei -- tuhannesti ei!"
-
-Minä menin oitis sir Percivalin luo ja katsoin häntä suoraan silmiin.
-
-"Jos minä ymmärrän Teitä oikein, sir Percival, on Teidän vaimonne
-huone vankila ja Teidän sisäkkönne hänen vartijansa", sanoin minä.
-
-"Niin, juuri niin Teidän on ymmärrettävä minua", vastasi hän. "Ja
-kavahtakaa, ettei vanginvartijani saa kaksinkertaista edesvastuuta --
-kavahtakaa, ett'ei Teidänkin huoneenne tule vankilaksi."
-
-"Ottakaa Te huomioon, kuinka Te kohtelette vaimoanne ja kuinka
-Te uskallatte uhata minua", huudahdin minä vihani viehättämänä.
-"Meillä on laki Englannissa, joka suojelee naisia julmuudelta ja
-väkivallalta. Jos Te uskallatte hiuksenkaan taivuttaa Lauran päästä,
-jos Te uskallatte uhata minun vapauttani, niin vetoan minä tähän
-lakiin, maksakoon mitä tahansa."
-
-Sen sijaan että olisi vastannut minulle, kääntyi hän kreiviin.
-
-"Mitä minä sanoin sinulle?" kysyi hän. "Mitä sanot nyt?"
-
-"Samaa, kuin äskenkin sanoin", vastasi kreivi. -- "Ei!"
-
-Kiivaassa suuttumuksessanikin tunsin minä, kuinka hänen rauhalliset,
-kylmät, harmaat silmänsä olivat suunnatut kasvoihini. Ne kääntyivät
-pois minusta niin pian kun hän oli puhunut, ja suunnattiin
-merkitsevällä ilmeellä hänen vaimoonsa. Kreivitär astui samassa
-tuokiossa minun vierelleni ja puhui sir Percivalille, ennenkun kukaan
-meistä oli ennättänyt lausua sanaakaan.
-
-"Minä pyydän Teidän huomiotanne silmänräpäykseksi", lausui hän
-kirkkaalla, jääkylmällä, hillityllä äänellään. "Minun on kiitettävä
-Teitä, sir Percival, vierasvaraisuudestanne, mutta minun täytyy
-samalla sanoa, ett'en minä enempää voi käyttää sitä hyväkseni. Minä
-en jää taloon, jossa naisia kohdellaan siten, kuin Teidän rouvaanne
-ja neiti Halcombea on tänään kohdeltu!"
-
-Sir Percival astui askeleen taaksepäin ja tuijotti häneen
-kuolonhiljaisena. Selitys, jonka hän oli saanut, -- selitys, josta
-hän yhtä hyvin kuin minäkin varsin varmasti tiesi, ett'ei rouva Fosco
-olisi antanut sitä ilman miehensä lupaa -- näytti aivan kivetyttävän
-hänet. Kreivi seisoi vieressä ja katseli rouvaansa lämpimimmän
-ihailun ilmeellä.
-
-"Hän on ylevä!" lausui hän itsekseen. Hän lähestyi kreivitärtä
-puhuessaan ja otti hänen kätensä omaansa. "Luota minuun, Eleonor",
-jatkoi hän tyynellä arvokkaisuudella, jota minä en koskaan ennen
-ollut huomannut hänessä. "Pyydän myöskin netti Halcomben luottamaan
-minuun, jos hän tahtoisi kunnioittaa minua vastaanottamalla kaiken
-avun, jonka minä voin antaa."
-
-"Kirottua! Mitä tämä merkitsee -- mitä tarkoitat?" huusi sir
-Percival, kreivin hiljaa mennessä ovea kohden käsikynkässä rouvansa
-kanssa.
-
-"Toisissa tilaisuuksissa tarkoitan minä, mitä itse sanon; mutta
-tälläkertaa tarkoitan minä, mitä vaimoni sanoo", vastasi tuo viekas
-italialainen. "Me olemme kerran vaihtaneet osia, Percival, ja
-kreivitär Foscon ajatus on minunkin."
-
-Sir Percival rutisti kokoon paperin, jota hän vieläkin piti
-kädessään, töytäsi kreivin ohi vieläkin kiroten ja asettausi hänen ja
-oven väliin.
-
-"Tee niinkuin sinua huvittaa", sanoi hän tukahdetulla raivolla
-hiljaisessa, puoleksi kuiskaavassa äänessään. "Tee niin, kuin sinua
-huvittaa, -- ja sinä saat itse nähdä, mitä seuraa." Näin sanottuaan
-poistui hän huoneesta.
-
-Kreivitär katsoi kysyvästi mieheensä. "Mitä tämä merkitsee?"
-
-"Se merkitsee, että sinä ja minä olemme saattaneet järkiinsä miehen,
-jolla on pahin luonne koko Englannissa", vastasi kreivi. "Se
-merkitsee, neiti Halcombe, että lady Glyde on päässyt vapaaksi mitä
-arvottomimmasta kohtelusta ja että Te olette vapautunut kärsimästä
-toistamiseen anteeksiantamatonta loukkausta. Sallikaa minun lausua
-ihailuni Teidän esiintymisestänne ja rohkeudestanne varsin vaikeassa
-asemassa."
-
-"Ihailen Teitä vilpittömästi", lausui rouva Fosco.
-
-"Niin vilpittömästi", kuului kreivin ääni kuin kaikuna.
-
-Minulla ei ollut kumminkaan enää ensimäistä, vihastunutta
-vastustusvoimaani loukkausta ja vääryyttä vastaan, joka piti
-rohkeutta yllä. Tuskainen ikäväni nähdä Laura -- tunne täydellisestä
-tietämättömyydestäni siitä, mitä oli venehuoneessa -- nämä yhdessä
-tuottivat minulle sietämättömiä tuskia. Minä koetin pitää hyvää
-naamaa ja puhua kreivin ja hänen rouvansa kanssa samalla äänellä,
-jota he olivat käyttäneet minua kohtaan. Mutta sanat kuolivat
-huulilleni -- minä hengitin kiivaasti ja vaikeasti ja katsoin
-ikävöiden ovelle. Kreivi, joka ymmärsi levottomuuteni, poistui
-äkkiä huoneesta ja sulki oven perästään. Samassa kuulin minä sir
-Percivalin askeleet portaissa. Minä kuulin molempain herrojen
-kuiskaavan toistensa kanssa oven edessä, samalla kun rouva Fosco
-kaikkein rauhallisemmalla ja nöyrimmällä tavallaan vakuutti minulle
-olevansa kaikkein meidän takia iloinen, ett'ei sir Percival ollut
-käytöksellään pakoittanut häntä ja hänen puolisoaan poistumaan
-Blackwater-Parkista. Ennenkuin hän oli lopettanut selityksensä, oli
-kuiskaava keskustelu päättynyt, ovi avattiin uudelleen ja kreivi
-katsoi sisään.
-
-"Tunnen itseni onnelliseksi, neiti Halcombe", sanoi hän, "voidessani
-sanoa Teille lady Glyden taaskin olevan talonsa hallitsijattaren.
-Minä uskoin olevan Teistä mieluisampaa saada tämä hyvä tieto minulta
-kuin sir Percivalilta. -- Minä tulin siis sisään ilmoittaakseni vain
-tämän Teille."
-
-"Mikä ihailtava hienotunteisuus!" sanoi rouva Fosco, maksaen siten
-miehelleen ihailuveronsa kreivin omalla tavallaan. Kreivi kumarsi
-hymyillen, aivankuin hän olisi saanut kohteliaisuuden vieraalta, ja
-vetäytyi sivulle laskeakseen minut menemään ohitsensa.
-
-Sir Percival seisoi eteisessä. Kiiruhtaessani portaille kuulin minä
-hänen kärsimättömästi huutavan kreiviä tulemaan ulos.
-
-"Miksi viivyt sisällä?" kysyi hän. "Minun täytyy puhua kanssasi."
-
-"Mutta minun täytyy miettiä hieman yksinäisyydessä", vastasi toinen.
-"Odota myöhempään, Percival -- odota myöhempään."
-
-Ei kumpainenkaan lausunut enempää. Minä olin jo päässyt
-portaista ylös ja kiirehdin käytävää pitkin. Kiireessäni ja
-mielenliikutuksissani jätin minä etehisen oven sulkematta, mutta
-sisähuoneen oven suljin minä heti sisään tultuani.
-
-Laura oli yksin. Hän istui aivan huoneen perällä käsivarret
-hervottomina pöydällä ja kasvot peitettyinä käsiin. Hän hypähti ylös
-huudahtaen ilosta nähdessään minut.
-
-"Kuinka olet päässyt huoneeseen?" kysyi hän. "Kuka on päästänyt sinut
-tulemaan! Eihän Percival?"
-
-Valtaavassa levottomuudessani kuulla, mitä hänellä oli minulle
-sanottavana, en minä voinut hänelle vastata -- minä voin vain
-puolestani tehdä hänelle kysymyksiä. Lauran into saada tietää,
-mitä alakerroksessa oli tapahtunut, oli kumminkin liian suuri
-vastustettavaksi. Hän toisti sitkeästi kysymyksiään.
-
-"Kreivi, luonnollisesti", vastasin minä kärsimättömästi. "Kenenkäs
-vaikutus tässä talossa --?"
-
-Hän keskeytti minut vastenmielisyyden liikkeellä.
-
-"Älä puhu hänestä", huudahti hän. "Kreivi on alhaisin ihminen maan
-päällä! Kreivi on halveksittava vakooja --!"
-
-Ennenkun kumpikaan meistä oli ennättänyt lausua sanaakaan enemmän,
-kuulimme me jonkun aivan hiljaa koputtavan ovelle.
-
-Menin katsomaan, kuka se oli. Kun minä avasin oven, seisoi kreivitär
-sen edessä minun nenäliinani kädessään.
-
-"Te pudotitte tämän aliseen eteiseen, neiti Halcombe", sanoi hän, "ja
-minä otin sen tuodakseni Teille, kun minä kaikessa tapauksessa menen
-huoneeseeni". Hänen kasvonsa, jotka aina olivat värittömät, olivat
-nyt niin aavemaisen kalpeat, että minä säpsähdin ne nähdessäni.
-Hänen muutoin varmat ja vakavat kätensä vapisivat kovasti, ja hänen
-silmäyksensä kiisivät ohitseni avonaisesta ovesta kiintyäkseen
-petomaisen julmasti Lauraan.
-
-Hän oli kuunnellut ennen koputtamistaan! Minä näin sen hänen
-kalpeudestaan, minä näin sen hänen vapisevasta kädestään, minä näin
-sen hänen Lauraan kiinnittämästä katseestaan.
-
-Viivyttyään pari silmänräpäystä kääntyi hän hiljaa pois minusta ja
-meni tiehensä.
-
-Minä suljin taas oven. "Ah, Laura, Laura! Me saamme molemmat
-katkerasti katua sitä päivää, jolloin sinä sanoit kreiviä
-_vakoojaksi_!"
-
-"Sinä olisit itse kutsunut häntä siksi, Marian, jos sinä tietäisit
-mitä minä tiedän. Anna Catherick oli oikeassa. Meitä vartioimassa
-_oli_ kolmas henkilö eilen puistossa; ja tämä kolmas henkilö --".
-
-"Oletko varma, että se oli kreivi?"
-
-"Täysin varma. Hän oli sir Percivalin vakooja -- hän ilmaisi asian
-hänelle -- hän kehoitti häntä koko tämän aamupäivän odottamaan ja
-väijymään Anna Catherickiä ja minua."
-
-"Onko Anna huomattu? Tapasitko sinä hänet järven luona?"
-
-"Ei, hän pelastautui pysymällä poissa kohtauspaikalta. Mentyäni
-venehuoneelle ei siellä ollut ketään."
-
-"Enemmän, enemmän!"
-
-"Minä menin sisään ja odotin muutamia minuutteja. Levottomuuteni
-saattoi kumminkin minut nousemaan ylös ja katsomaan ulkona
-ympärilleni. Tultuani ulos näin minä muutamia merkkejä hiekassa
-aivan venehuoneen vieressä. Minä kumarsin alas katsoakseni, mitä ne
-olivat, ja huomasin silloin hiekkaan kirjoitetun sanan. Sana oli --
-_etsikää_!"
-
-"Ja sinä pyyhit pois sen hiekasta?"
-
-"Miten sinä sen tiedät, Marian?"
-
-"Minä näin itse paikan hakiessani sinua venehuoneesta. Jatka, jatka!"
-
-"Niin, minä kaaputin pois hiekan ja löysin kohta paperin, johon oli
-kirjoitettu ja jossa oli allekirjoitus A. C."
-
-"Missä se on?"
-
-"Sir Percival on ottanut sen."
-
-"Voitko muistaa sen sisällön? Luuletko voivasi kertoa sen minulle?"
-
-"Pääasiallisen sisällön voin minä varmaan sanoa sinulle, Marian. Se
-oli varsin lyhyt. Sinä olisit varmaan muistanut sen sana sanaltaan."
-
-"Koeta sanoa minulle, miten se kuului, ennenkun kerrot enemmän."
-
-Hän täytti pyyntöni. Minä merkitsen kirjeen sisällön tähän aivan
-niin, kun hän lausui sen minulle:
-
-"Minut näki yhdessä Teidän kanssanne eilen suuri ja lihava, vanha
-mies. Olin pakotettu juoksemaan välttääkseni joutumasta hänen
-käsiinsä. Hän ei ollut kyllin nopea seuratakseen minua, joten minä
-hävisin hänen näkyvistään puiden sekaan. En uskalla tulla takaisin
-tänään samalla tunnilla. Kirjoitan tämän ja kätken sen hiekkaan kello
-6 aamulla ilmoittaakseni tästä Teille. Kun me ensi kerran tahdomme
-puhua rikollisen puolisonne salaisuudesta, niin täytyy meidän olla
-turvassa vainoomiselta tai olla kokonaan puhumatta. Koettakaa olla
-kärsivällinen. Lupaan tavata Teitä taaskin ja oikein pian. -- A. C."
-
-Kuvaus "suuri ja lihava, vanha mies", jonka Laura vakuuttaa
-sananmukaisesti toistaneensa minulle, ei jättänyt minulle epäilyksen
-varjoakaan siitä, kuka vakooja oli. Minä muistin edellisenä päivänä
-sanoneeni sir Percivalille kreivin läsnäollessa Lauran menneen
-venehuoneeseen etsimään rintaneulaansa. Luultavasti oli hän seurannut
-häntä päättävällä tavallansa rauhoittaakseen häntä allekirjoitusjutun
-johdosta heti sen jälkeen, kun hän oli kertonut minulle sir
-Percivalin suunnitelmain muutoksesta. Siinä tapauksessa olisi hän
-voinut olla venehuoneen läheisyydessä vain sen hetkisen, jolloin Anna
-Catherick huomasi, että hän ja Laura olivat vartioidut. Epäiltävä,
-kiireinen tapa, jolla hän erosi Laurasta, oli varmaankin aiheuttanut
-hänen turhan yrityksensä ahdistaa häntä. Heidän edellisestä
-keskustelustaan ei hän ollut voinut kuulla mitään. Verratessani
-matkaa asuinkartanon ja järven välillä sekä sitä aikaa, jolloin hän
-jätti minun salonkiin, siihen aikaan päivällä, jolloin Laura ja Anna
-Catherick olivat keskustelleet toistensa kanssa, täytyi minun tulla
-täydellisesti siihen vakuutukseen, että asianlaita oli niin.
-
-Päästyäni siten jonkunlaiseen varmuuteen oli minun ensimäinen,
-innokas harrastukseni tutkia, mitä huomioita sir Percivalin oli
-onnistunut tehdä kreivi Foscon ilmiannon johdosta.
-
-"Millä tavoin sinä menetit kirjeen?" kysyin minä. "Mitä teit sinä
-sillä löydettyäsi sen hiekasta?"
-
-"Luettuani sen läpi kerran", vastasi Laura, "otin minä sen mukaani
-venehuoneeseen lukeakseni sen vielä kerran. Lukiessani lankesi varjo
-paperille. Katsoessani ylös seisoi sir Percival ovella ja katseli
-minua."
-
-"Koetitko kätkeä kirjeen?"
-
-"Kyllä, kyllä koetin -- mutta hän esti sen. 'Sinun ei tarvitse
-vaivata itseäsi salaamalla sitä', sanoi hän! 'Minä olen sattumalta
-lukenut kaikki tyyni.' Minä voin vain katsoa häntä lohduttomalla
-silmäyksellä -- mitä voisin minä vastata? 'Ymmärrätkö minua?' alkoi
-hän, taas 'minä olen lukenut sen. Kaivoin sen hiekasta kaksi tuntia
-sitten, panin sen takaisin, kirjoitin sanan paikalle ja sovitin
-parhaalla tavalla, että se joutuisi käsiisi. Sinä et voi kiemurrella
-asiasta valehtelemalla. Sinä näet Anna Catherickin salaa eilen ja nyt
-istut sinä siinä hänen kirjeensä käsissäsi. Minä en ole vanginnut
-_häntä_ vielä, mutta _sinä_ olet vallassani. Anna minulle kirje. Hän
-tuli luokseni -- minä olin yksin hänen kanssaan Marian -- mitä voin
-tehdä? -- Minä annoin hänelle kirjeen".
-
-"Mitä hän sanoi annettuasi kirjeen?"
-
-"Ensin ei hän sanonut mitään. Hän tarttui käsivarteeni ja saattoi
-minut venehuoneesta sekä katsoi ympärilleen kaikille tahoille,
-ikäänkuin hän olisi peljännyt jonkun ihmisen näkevän tai kuulevan
-minua. Sitten puristi hän kätensä lujemmin käsivarteni ympäri ja
-kuiskasi minulle? 'Mitä sanoi Anna Gatherick eilen sinulle? Minä
-tahdon kuulla joka ainoan sanan ensimmäisestä viimeiseen'."
-
-"Kerroitko hänelle sen?"
-
-"Minä olin yksin hänen kanssaan, Marian -- hänen kova kätensä
-kouristi niin pahoin käsivarttani -- mitä piti minun tehdä?"
-
-"Näkyykö vielä mitään merkkiä käsivarressasi? Annas katson."
-
-"Miksi tahdot katsoa, Marian?"
-
-"Minä tahdon nähdä sen, Laura, koska tästä päivästä meidän
-kärsivällisyytemme täytyy loppua ja meidän vastarintamme alkaa. Tämä
-hänen julmuutensa jälki on ase häntä vastaan. Anna minun nyt nähdä se
--- kenties täytyy minun vastaisuudessa valalla vahvistaa se."
-
-"Oi, Marian, älä katso minuun noin! Älä puhu tuolla tavoin! Ei se
-koske enää!"
-
-"Anna minun nähdä se!"
-
-Hän kääri hihansa, ja minä näin sir Percivalin raa'an väkivallan
-jäljet. Minä olin jo kokenut niin paljon, etten minä enää voinut
-murehtia, en vuodattaa kyyneltä -- enpä edes kauhistua siitä.
-Sanotaan meidän naisten olevan joko parempia tai huonompia kuin
-miehet. Jos se houkutus rikokseen, joka esiintyy muutamille
-sukupuoleni onnettomille olennoille ja tekee heidät huonommiksi,
-tällä hetkellä olisi ilmaantunut minulle --! Jumalan olkoon kiitos!
-kasvoni eivät kumminkaan paljastaneet mitään sir Percivalin
-puolisolle. Tuo lempeä, viaton, rakastava olento luuli vain minun
-peljästyneen ja tulleen suruiseksi hänen tähtensä -- eikä ajatellut
-sen enempää.
-
-"Älä ole niin kovin levoton, Marian", sanoi hän yksinkertaisesti
-vetäessään alas hihaansa. "Ei se koske enää."
-
-"Minä tahdon koettaa ajatella sitä levollisesti sinun tähtesi,
-rakkahani. -- No hyvä, puhu enemmän. -- Sinä sanoit hänelle kaikki,
-mitä Anna Catherick oli kertonut sinulle -- kaikki, mitä sinä kerroit
-minulle?"
-
-"Niin, kaikki. Hän vaati sen -- minä olin yksin hänen kanssaan --
-minä en voinut mitään salata."
-
-"Sanoiko hän mitään sinun lopetettuasi?"
-
-"Hän katsoi minuun ja nauroi itsekseen ivallisen katkerasti. -- 'Minä
-saan kyllä sinun tunnustamaan kaiken muunkin', sanoi hän, 'kuuletko
--- kaiken muunkin'. Minä vakuutin hänelle sanoneeni jo kaiken, minkä
-tiesin. 'Älä luule voivasi minulle kuvitella sitä', vastasi hän,
-'sinä kyllä tiedät enemmän, kuin sinä tahdot tunnustaa minulle. Etkö
-tahdo tunnustaa kaikkea? Sinun _täytyy_ tunnustaa! Minä pakotan sinut
-tunnustamaan tultuamme kotiin, vaikkakaan minä en voi tehdä sitä
-täällä!' -- Hän vei minut mukanaan toista tietä puiston kautta --
-tietä, jolla minä en ollenkaan voinut toivoa tapaavani sinua -- eikä
-sanonut sanaakaan, ennenkun me olimme asuinkartanon läheisyydessä.
-Hän pysähtyi silloin taas ja sanoi: 'Tahdotko miettiä asiaa paremmin
-nyt, ennenkun on myöhäistä, ja sanoa minulle kaikki?' -- Minä voin
-vain toistaa, mitä olin jo sanonut. Hän kirosi minun itsepäisyyttäni,
-meni nopeasti eteenpäin ja veti minut mukanaan portista. 'Sinun ei
-onnistu pettää minua', sanoi hän, 'sinä tiedät enemmän, kuin sinua
-miellyttää ilmoittaa minulle. Minä saan kyllä sinun tunnustamaan --
-minä pakotan sinun arvoisan sisaresi tekemään samoin. Nyt tulee loppu
-kaikista kuiskailemisista ja kaikista punomistanne juonista. Te ette
-saa nähdä toisianne, ennenkuin olette tunnustaneet kaikki tyyni.
-Minä annan vartioida teitä joka vuorokauden tunti, kunnes olette
-sanoneet totuuden'. Hän oli kerrassaan kuuro ottaakseen huomioon,
-mitä minä sanoin, ja vei minut mukanaan huoneeseeni. Fanny istui
-siellä ompelemassa minulle, mutta hän käski hänen mennä heti ulos!
-'Minä ryhdyn toimenpiteihin, ett'et sinä voi käydä yhteen liittoon',
-sanoi hän. 'Sinun täytyy muuttaa täältä tänä päivänä. Jos emäntäsi
-tarvitsee kamarineitoa, niin valitsen minä itse hänelle sellaisen'.
--- Hän lykkäsi minut tänne huoneeseen, sulki oven ja asetti tuon
-raa'an naisen minua vartioimaan eteiseen. -- Oi Marian. Hän näytti
-mielettömältä ja puhui kuin mieletön. Sinä et sitä ehkä usko, --
-mutta minä vakuutan sinulle, että hän teki niin."
-
-"Minä uskon sen, Laura. Hän on mieletön -- mieletön rikollisen
-omantunnon tuskan takia! Joka sana, minkä sinä olet lausunut
-minulle, saattaa minut yhä varmemmaksi, että Anna Catherickin
-poistuessa luotasi eilen olit sinä huomaamaisillasi salaisuuden,
-joka olisi voinut saattaa ilkeän miehesi turmioon -- ja hän uskoo
-sinun huomanneen sen. Sinä et voisi sanoa tai tehdä mitään, joka
-voisi tyynnyttää tätä kamalaa epäluuloa tai vakuuttaa hänen
-petollista mieltään sinun rehellisyydestäsi. Minä en sano,
-rakkahani, tätä pelottaakseni sinua. Minä sanon sen avatakseni
-sinun silmäsi näkemään, millainen sinun asemasi todellisuudessa on,
-ja vakuuttaakseni sinua, kuinka äärettömän välttämätöntä on, että
-sinä sallit minun ryhtyä niihin toimenpiteisiin sinun turvaksesi,
-joihin minä mahdollisesti voin ryhtyä niin kauan, kun meillä on
-vielä vapautta siihen. Kreivi Foscon välitys on hankkinut minulle
-tilaisuuden tulla luoksesi tänään, mutta kukapa tietää, eikö hän
-kiellä tätä suosiotaan huomenna. Sir Percival on jo poistanut Fannyn,
-koska hän on viisas tyttö ja sinuun hyvin kiintynyt -- ja ottanut
-sijaan toisen henkilön sinua palvelemaan, joka ei vähääkään harrasta
-sinun hyvääsi ja jonka alhainen käsityskanta kohottaa häntä tuskin
-pihakoiraa korkeammalle. On mahdotonta sanoa, mihin väkivaltaisiin
-toimenpiteisiin tästä lähtein ryhdytään, jollemme me estä häntä ja
-hanki itsellemme jotain suojaa."
-
-"Mitä voimme me tehdä, Marian? Oi, jospa me voisimme poistua tästä
-paikasta ainaiseksi!"
-
-"Kuule minua, Laura -- ja koeta uskoa, ett'et sinä kumminkaan ole
-aivan turvaton niin kauan, kun minä olen luonasi."
-
-"Minä tahdon uskoa sen -- minä uskon sen todellakin. Mutta älä unhota
-aivan Fanny-raukkaakaan koettaessasi auttaa minua. Hänkin tarvitsee
-turvaa ja lohdutusta."
-
-"Minä en unhota häntä. Puhuin hänen kanssaan ennen tänne tuloani ja
-minä olen jo sopinut hänen kanssaan tavata vielä kerran tänä iltana.
-Ei ole turvallista panna kirjeitä Blackwater-Parkin postilaukkuun --
-ja minun on kirjoitettava tänään kaksi kirjettä sinun tähtesi, joita
-ei voi jättää kenenkään muun käsiin kuin Fannyn."
-
-"Mitä kirjeitä?"
-
-"Ajattelen kirjoittaa herra Gilmoren liikekumppanille, joka on
-tarjonnut apuansa, jos joitain enempiä vaikeuksia meille ilmaantuisi.
-Niin vähän, kuin minä tunnenkin lakia, olen minä kumminkin vakuutettu
-sen suojaavan naisia sellaiselta kohtelulta, jota tämä konna
-osoitti tänään sinua kohtaan. Minä en aio mennä selittämään mitään
-yksityiskohtia Anna Catherickiin nähden, koska minä en voi antaa
-mitään varmoja tietoja tästä asiasta. Mutta asianajajalle ilmoitetaan
-sinun käsivarressasi olevat väkivallan merkit ja se hävytön tapa,
-jota miehesi on osoittanut sinulle tässä huoneessa -- hän on saapa
-minun kirjeeni, ennenkun minä tänä iltana suljen silmäni!"
-
-"Mutta ajattelehan julkista häväistysjuttua, Marian!"
-
-"Olen tarkoin sitä ajatellutkin -- sir Percivalilla on enemmän
-pelkäämistä kuin sinulla. Pelko tämän asian julkisesta käsittelystä
-voisi kenties saada hänet järkiinsä, kun ei mikään muu voisi auttaa."
-
-Puhuessani tätä nousin minä ylös, mutta Laura pyysi minua jäämään
-luokseen.
-
-"Sinä saatat täten hänet raivoon", sanoi hän, "ja teet asemamme
-kymmentä kertaa vaarallisemmaksi."
-
-Minä tunnustin totuuden -- näiden sanojen masentavan totuuden mutta
-en kumminkaan voinut sitä myöntää hänelle. Siinä levottomuutta
-herättävässä asemassa, johon me olimme joutuneet, ei ollut
-mitään apua eikä mitään toivoa, jollemme me uskaltaneet ryhtyä
-äärimmäisyyteenkin. Minä sanoin sen hänelle vaikka niin lievästi kuin
-voin. Hän huokasi syvään, mutta ei väittänyt vastaan. Hän kysyi vain,
-kenelle minä kirjoittaisin toisen kirjeen.
-
-"Herra Fairlielle", sanoin minä. "Setäsi on sinun lähin
-miessukulaisesi ja perheen päämies. Hänen täytyy, hän _tulee_
-suojelemaan sinua."
-
-Laura pudisti päätänsä suruisen näköisenä.
-
-"Niin, niin", jatkoin minä, "sinun setäsi on heikko, itsekäs
-maailmanmies, sen tiedän kyllä; mutta hän ei ole kuitenkaan
-sir Percival Glyde, eikä hänellä ole sellaista ystävää luonaan
-kuin kreivi Fosco. Minä en odota mitään hyvää koituvan hänen
-hyväntahtoisuudestaan tai harrastuksestaan sinua tai minua
-kohtaan. Mutta hän tekee mitä tahansa saadakseen laiskotella ja
-elää häiritsemättömässä levossa. Jos minä vain saan hänet siihen
-vakuutukseen, että hänen välityksensä tällä hetkellä pelastaa hänet
-muutoin välttämättömästä levottomuudesta, huolesta ja edesvastuusta
-tulevaisuudessa, niin saadaan hänet pakotetuksi toimimaan itsensä
-vuoksi. Minä tiedän, kuinka on meneteltävä hänen kanssaan. Laura --
-minä olen saanut kokemusta."
-
-"Jos sinä vain saisit hänen suostumaan siihen, että minä joksikin
-ajaksi saisin palata Limmeridgeen olemaan hiljaisuudessa sinun
-kanssasi, Marian, niin luulisin minä itseni melkein yhtä onnelliseksi
-kuin ennen avioliittoani."
-
-Nämä sanat johdattivat ajatukseni toiselle taholle. Eiköhän olisi
-mahdollista pakottaa sir Percival valitsemaan toinen kahdesta
-vaihtoehdosta: joko joutumaan häväistysjutun alaiseksi julkisen
-syytöksen takia väkivallasta vaimoansa kohtaan tahi jonkun aikaa
-kestävään eroon ilmoittamalla syyksi vaimon poissa-oloon käynti sedän
-luona? Eiköhän sir Percival suostuisi jälkimäiseen vaihtopuoleen? Se
-oli epäiltävää -- enemmän kuin epäiltävää. Niin vähän toivoa kuin
-olikin kokeen onnistumisesta, oli kumminkin syytä koettaa sitä --
-ja minä päätinkin tehdä niin -- suorassa epätoivossa siitä, ett'en
-tietänyt parempaa neuvoa.
-
-"Setäsi saa tietää toivomuksesi", sanoin minä, "ja kaikissa
-tapauksissa tahdon minä pyytää myöskin herra Kyrlen neuvoa tässäkin
-pulmassa. Voihan mahdollisesti olla jotakin hyvää siitä -- niin, minä
-tahdon toivoa, että niin tapahtuu!"
-
-Sanoessani tätä nousin minä jälleen ylös, mutta uudelleen koetti
-Laura saada minut pysähtymään.
-
-"Älä mene luotani", sanoi hän levottomasti. "Minun salkkuni on
-pöydällä. Voithan sinä kirjoittaa täällä."
-
-Minua vaivasi sanomattomasti ollessani pakotettu kieltäytymään,
-vaikka minä teinkin sen pitäessäni hänestä huolta. Mutta me olimme
-jo olleet liian kauan erillämme kaikista muista talon henkilöistä.
-Toivomme saada taaskin tavata riippui kenties aivan yksinomaan
-siitä, ett'emme herättäisi uusia epäluuloja. Oli siis oikea aika
-näyttäytyä taaskin levollisena ja huolettomana alakerrassa noiden
-halveksittavain ihmisten joukossa, jotka kenties parhaillaan puhuivat
-meistä. Minä selitin tämän onnettoman välttämättömyyden Lauralle ja
-sain hänen katsomaan asiaa samalta kannalta.
-
-"Minä tulen takaisin, rakkahani, tunnin kuluttua", sanoin minä.
-"Tällä kerralla on pahin kyllä ohi. Ole levollinen äläkä pelkää
-mitään."
-
-"Onko avain ovessa, Marian? Voinko minä sulkea sen sisäpuolelta?"
-
-"Niin tässä on avain. Sulje ovi äläkä avaa kenellekään muulle kuin
-minulle."
-
-Minä suutelin häntä ja poistuin. Poistuessani oli lohduttavaa kuulla,
-kuinka hän kiersi avainta lukossa, ja tietää, ett'ei kukaan voinut
-päästä sisään ilman hänen suostumustaan.
-
-
-X.
-
-Heinäkuun 5 päivänä. -- Juuri kun minä tulin portaille, pölähti
-päähäni, että kenties olisi minunkin varovaisinta sulkea oma oveni
-ja minä otin avaimen mukaani. Päiväkirjani ja muut paperit olivat
-jo varmassa tallessa kirjoituspöydän laatikossa, mutta kaikki muut
-kirjoitukset olivat esillä huoneessa. Niiden joukossa oli myöskin
-sinetti, jossa oli tavallinen kuva, kaksi kyyhkystä juomassa
-samasta maljasta, sekä muutamia imupaperilehtiä, joissa kenties
-voisi olla jotakin jäljennöstä eilisiltaisista kirjoituksistani.
-Mielikuvitukseni oli niin niiden epäilyjen valtaama, jotka nyt olivat
-tulleet osaksi itseäni, että yksin tuollaisetkin pikkuasiat näyttivät
-minusta vaarallisilta -- eipä suljettu pöydän laatikkokaan ollut
-täysin varma, jollen minä lukitsemalla oven estänyt kaikkea pääsyä
-huoneeseen.
-
-Minä en voinut huomata kenenkään olleen huoneessani puhuessani Lauran
-kanssa. Kirjoituskaluni, joita minä olin palvelijattareni kieltänyt
-koskaan koskemasta, olivat tavallisuuden mukaan pöydällä hajallaan.
-Ainoa, mikä kummastutti minua, oli että sinetti oli pantu koteloonsa
-samoinkuin kynät ja lakka. Minä en ollut, ikävä kyllä, tavoiltani
-niin säännöllinen tehdäkseni niin; mutta kun minä en voinut
-muistaa panneeni sitä muuallekaan ja siis olin epävarma, enkö minä
-kerran lähemmin ajattelematta olisi saattanut panna sitä oikealle
-paikallensa, niin en minä ajatellut enempää tätä pikku-asiaa. Minä
-suljin oven, pistin avaimen taskuuni ja menin alas.
-
-Rouva Fosco seisoi yksin eteisessä ilmapuntaria katsomassa.
-
-"Se laskee edelleenkin", sanoi hän; "pelkäänpä saavamme lisää
-sadetta."
-
-Hänen muodossaan oli taas tavallinen ilme ja tavallinen väri. Mutta
-käsi, jolla hän osoitti ilmapuntaria, vapisi vielä.
-
-Olikohan hän jo kertonut miehelleen kuulleensa Lauran kutsuneen
-kreivi Foscoa "vakoojaksi"? Minun epäilyni, että hän oli tehnyt niin,
-minun voittamaton, mutta epämääräinen pelkoni sen seurauksista, minun
-vakuutukseni niiden pikkupiirteiden johdosta, joita naiset helposti
-löytävät toisistaan, että kreivitär, huolimatta hyvin teeskennellystä
-ulkonaisesta kohteliaisuudesta, ei ollut unhottanut, että hänen
-veljentyttärensä syyttömästi seisoi hänen ja kymmenen tuhannen punnan
-perinnön välillä -- kaikki tuli silmänräpäyksessä ajatuksiini, kaikki
-pakotti minua puhumaan siinä mielettömässä toivossa, että minä
-vaikutusvoimallani voisin aikaansaada jotakin hyvää sovittaakseni
-Lauran tekemää loukkausta.
-
-"Saanko toivoa Teidän ystävällistä huomiotanne, kreivitär, jos minä
-uskallan puhua kanssanne varsin kiusallisesta asiasta?"
-
-Hän pani kätensä ristiin ja nyökäytti päätänsä sanomatta sanaakaan ja
-herkeämättä silmänräpäykseksikään katsomasta minuun.
-
-"Kun Te olitte kyllin hyvä jättääksenne minulle nenäliinani",
-jatkoin minä, "pelkään minä kovin Teidän sattumalta kuulleen Lauran
-lausuvan jotakin, jota minä varsin vastenmielisesti tahtoisin toistaa
-ja jota minä en tarjoudu puolustamaankaan. Minä uskallan toivoa
-vain, ett'ette ole katsonut sen olevan sen arvoisen, että olisitte
-ilmoittanut kreiville."
-
-"Minkään arvoiseksi en minä voi sitä katsoa", vastasi kreivitär
-nopeasti ja terävästi. "Mutta", jatkoi hän, ottaen hetkiseksi
-jääkylmän tapansa, "minulla ei ole salaisuuksia miehelleni edes
-pikku asioissakaan. Hänen juuri huomauttaessaan, että minä näytin
-alakuloiselta, oli minun vastenmielinen velvollisuuteni ilmoittaa
-alakuloisuuteni syy hänelle; minä tahdon siis suoraan sanoa, neiti
-Halcombe, että minä olen puhunut kuulemastani miehelleni."
-
-Minä olin valmistunut kuulemaan, että asianlaita oli niin, ja
-kumminkin jäykistyin minä kauhusta kuullessani nämä sanat.
-
-"Sallikaa minun sydämellisesti pyytää Teitä, kreivitär --
-ja onnistukoon minun saada kreivikin käsittämään joksikin
-anteeksiannoksi se onneton asema, johon minun sisareni on joutunut.
-Hän puhui ollessaan mielenliikutuksissaan sen loukkauksen ja
-vääryyden johdosta, jota hän sai kokea mieheltään -- eikä hän voinut
-hillitä itseään lausuessaan nämä äkkipikaiset sanat. Voinko toivoa,
-että ne jalomielisesti annetaan hänelle anteeksi?"
-
-"Aivan varmasti", lausui kreivin levollinen ääni takanani. Hän oli
-kirjastosta äänettömin askelin hiipinyt luoksemme.
-
-"Lausuessaan nämä äkkipikaiset sanat", jatkoi hän, "teki lady Glyde
-minulle vääryyden, jota minä valitan -- ja jonka annan anteeksi.
-Älkäämme palatko enää tähän asiaan, neiti Halcombe, vaan koettakaamme
-unhottaa se tästä hetkestä."
-
-"Te olette kovin hyvä", sanoin minä, "Te vapautatte minut
-sanomattomasta --"
-
-Minä koetin puhua enemmän, mutta hänen silmänsä olivat kiintyneet
-minuun; hänen kamala hymynsä, joka vain peitti muut vaikutelmat,
-loisti jääkylmänä ja kovana hänen leveiltä, sileiltä kasvoiltaan.
-Minun epäilykseni tätä rajatonta petollisuutta ja teeskentelyä
-kohtaan, alennuksen tunteeni, kun minä olin antautunut yrittämään
-lepyttää hänen rouvaansa ja häntä itseään, herättivät minussa
-sellaisen tuskan ja sekaannuksen, että sanat kuolivat huulilleni, ja
-minä seisoin aivan mykkänä.
-
-"Minä rukoilen polvillani, ett'ette lausu sanaakaan enemmän,
-neiti Halcombe -- minua vaivaa todellakin, että olette katsonut
-tarpeelliseksi puhua niinkin paljon". Lausuttuaan nämä kohteliaat
-sanat tarttui hän minun käteeni -- kuinka minä halveksin itseäni ja
-kuinka vähän minua lohduttaa, että minä sallin sen Lauran takia!
--- ja vei sen myrkyllisille huulillensa. Ennen sitä hetkeä en minä
-ole oikein käsittänyt kammoani häntä kohtaan. Tämä tuttavallisuus
-vaikutti minuun, aivankuin se olisi ollut suurin loukkaus. Ja
-kumminkin kätkin minä kauhuni häntä kohtaan -- minä koetin
-hymyilläkin -- minä, joka säälimättömäsi halveksien toisten naisten
-teeskentelemistä, olin nyt viekkain -- viekas kuin se Judas, jonka
-huulet nyt koskettivat kättäni.
-
-Minä en olisi voinut säilyttää minua alentavaa itsehillitsemistäni
--- tämän kaikkiaan voin minä vielä tunnustaa omaksi arvontunnokseni
--- jos hän olisi jatkanut minuun katsomistaan. Hänen rouvansa
-oli mustasukkainen kuin naarastiikeri, ja tämä seikka tuli minun
-avukseni; hän pakotti näet miehensä kääntämään huomionsa minusta
-samana hetkenä, kun tämä oli ottanut käteni. Hänen kylmät, siniset
-silmänsä elostuivat, hänen harmaankalpeat kasvonsa leimahtivat ja
-muutamina silmänräpäyksinä näytti hän monta vuotta nuoremmalta kuin
-hän todellisuudessa oli.
-
-"Kreivi!" sanoi hän. "Englantilainen nainen ei voi täysin arvostella
-Teidän ulkomaalaisia kohteliaisuuden osoituksianne."
-
-"Suo anteeksi, enkelini! Paras ja minulle rakkain englannitar koko
-maailmassa ymmärtää kumminkin niiden täyden merkityksen." Näin sanoen
-päästi hän hiljaa minun käteni ja tarttui sen sijaan vaimonsa käteen,
-jonka hän vei huulillensa.
-
-Minä kiiruhdin taaskin portaita ylös ja pakenin omaan huoneeseeni.
-Jos minulla olisi ollut aikaa ajatella, olisivat varmaan minun
-kuvitteluni, jäätyäni yksin, tuottaneet minulle katkeraa tuskaa.
-Mutta nyt minulla ei ollut aikaa siihen. Mieleni rauhan ja rohkeuden
-onneksi ei tässä ollut aikaa muuhun kuin toimintaan.
-
-Kirjeet asianajajalle ja herra Fairlielle olivat vielä
-kirjoittamatta, ja hetkistäkään viivyttelemättä istuuduin minä
-suorittamaan tämän velvollisuuteni.
-
-Ei ollut monta keinoa eikä apuneuvoa, joiden valinta olisi saattanut
-minut ymmälle -- minulla ei ollut päinvastoin kehenkään muuhun
-kuin itseeni turvaamista. Sir Percivalilla ei ollut ystäviä eikä
-sukulaisia naapuristossa, joiden apuun minä olisin voinut luottaa.
-Hän eli mitä välinpitämättömimmässä -- vieläpä muutamissa tapauksissa
-vihamielisessä suhteessa niiden samanarvoisien ja yhteiskunnalliseen
-asemaan kuuluvien perheiden kanssa, jotka olivat paikkakunnalla.
-Eikä meillä ollut isää eikä veljeä, joka olisi voinut suojella
-meitä. Minulla ei ollut mitään muuta valittavana kuin kirjoittaa
-näille molemmille kirjeet -- tai sitten saattaa Laura ja itseni
-huonoon valoon ja tehdä kaikki rauhallinen ratkaisu tulevaisuudessa
-mahdottomaksi salaisesti pakenemalla Blackwater-Parkista. Ei
-mikään muu kuin suurin vaara voinut oikeuttaa meitä ottamaan tätä
-viimemainittua askelta. Täytyi yrittää ensin kirjeillä -- minä
-istuuduin siis ja kirjoitin ne.
-
-En puhunut asianajajalle mitään Anna Catherickistä, koska -- kuten
-jo olin Lauralle lausunut -- tämä seikka vielä oli siksi hämärä,
-ett'emme voineet sitä selvittää, minkä vuoksi olisi ollut hyödytöntä
-ilmoittaa siitä lakimiehelle. Minä kuvasin sir Percivalin moitittavan
-käytöksen ja uudet raha-asioita koskevat riitaisuudet ja kysyin
-häneltä vain, voisiko Laura vedota lain turvaan, jos hänen miehensä
-kieltäisi hänen poistumasta joksikin ajaksi Blackwater-Parkista
-ja menemästä minun kanssani Limmeridgeen. Minä kehotin häntä
-kääntymään herra Fairlien puoleen saadakseen lähempiä tietoja
-tähän viimemainittuun kysymykseen nähden -- minä vakuutin hänelle
-kirjoittaneeni Lauran suostumuksella ja lopetin pyytämällä, että
-hänen tulisi toimia Lauran nimessä, mikäli hän vain voisi ja niin
-pian kuin mahdollista.
-
-Sitten kirjoitin minä kirjeeni herra Fairlielle. Minä vetosin
-häneen niillä sanoin, kuin minä mainitsin jo Lauralle soveliaimpana
-saadakseni hänet heräämään välinpitämättömyydestään, ja suljin mukaan
-jäljennöksen asianajajalle kirjoittamastani kirjeestä näyttääkseni
-hänelle, kuinka vakava asia todellakin oli, sekä esitin matkamme
-Limmeridgeen ainoana keinona estääksemme sitä vaaraa ja ikävyyttä,
-joka nyt uhkasi Lauraa, vastaisuudessa sotkemasta sekä häntä että
-hänen setäänsä onnettomuuksiin.
-
-Lopetettuani kirjeeni, sinetittyäni ne ja kirjoitettuani osoitteet
-niihin, otin minä ne mukaani Lauran huoneeseen näyttääkseni, että ne
-nyt olivat valmiit.
-
-"Onko joku häirinnyt sinua?" kysyin minä hänen avatessaan ovea
-minulle.
-
-"Ei kukaan ole koputtanut", vastasi hän. "Mutta minä olen kuullut
-jonkun käyvän eteishuoneessa."
-
-"Miehenkö vai naisen?"
-
-"Naisen, minä kuulin selvään silkkihameen kahinan."
-
-Kreivitär oli varmaankin hiipinyt eteishuoneessa. Se paha, minkä
-hän voi tehdä omin neuvoin, oli vähäinen. Mutta sitä pahaa, jonka
-hän voi aikaansaada miehensä nöyränä kätyrinä, ei suinkaan ollut
-syrjäytettävä.
-
-"Kuulitko sinä, mihin tämä henkilö meni poistuttuaan sinun
-eteishuoneestasi?" kysyin minä. "Kulkiko hän käytävää eteenpäin?"
-
-"Kyllä. Minä olin aivan hiljaa ja kuulin aivan selvään hänen
-askeleensa."
-
-"Mihinkä hän meni?"
-
-"Sinun huoneesi eteen."
-
-Minä mietin taasen. Itse en ollut kuullut kerrassa mitään. Mutta
-minä kirjoitin innokkaasti kirjeitä ja minä kirjoitan aina raskaalla
-kädellä ja kovalla kynällä, joka jotenkin äänekkäästi raapii
-paperia. Oli enemmän uskottavaa, että rouva Fosco olisi kuullut
-minun kirjoittavan, kuin että minä olisin voinut kuulla hänen
-silkkihameensa kahinan. Tämä oli kumminkin uusi syy, jos minä olisin
-tarvinnut jotakin enempää, mikä ehkäisi minua panemasta kirjeitä
-eteisessä olevaan postilaukkuun.
-
-Laura näki minun olevan miettiväisen. "Onko vieläkin vaikeuksia",
-sanoi hän väsyneesti, "vielä vastuksia ja vaaroja?"
-
-"Ei mitään uusia vaaroja", vastasin minä. "Mahdollisesti muutamia
-pikku vastuksia vain. Minä ajattelen vain, miten parhaiten voin
-jättää molemmat kirjeeni Fannyn käteen?"
-
-"Sinä olet siis todellakin kirjoittanut ne? Oi, Marian, minä pyydän,
-ett'et heittäytyisi mihinkään vaaraan."
-
-"Ei, ei -- älä pelkää. Annapas katsotaan, mitä kello nyt on."
-
-Kello oli neljänneksen yli 5. Minun pitäisi ehtiä mennä kylässä
-olevaan majataloon ja palata takaisin ennen päivällistä. Jos minä
-viipyisin iltaan, en minä kenties keksisi taas sopivaa tilaisuutta
-poistua huomaamatta talosta.
-
-"Lukitse ovi, Laura", sanoin minä, "äläkä ole levoton minun tähteni.
-Jos kuulet jonkun kysyvän minua, niin sano vain avaamatta ovea, että
-minä olen mennyt kävelemään."
-
-"Milloin tulet takaisin?"
-
-"Varmaan ennen päivällistä. Rohkeutta, rakkahani! Huomenna tähän
-aikaan on sinulla terävä-älyinen ja rehellinen asianajaja. Herra
-Gilmoren liikekumppanin täytyy lähinnä herra Gilmorea itseään olla
-meidän parhain ystävämme."
-
-Jäätyäni taasen yksin minä hetkisen mietittyäni tulin
-siihen käsitykseen, että olisi viisainta olla näyttäytymättä
-kävelypuvussani, ennenkun olisin ottanut selvän, mitä tapahtui
-alakerrassa. Minä en ollut varma, oliko sir Percival sisällä vai
-ulkona.
-
-Kanarialintujen laulu kirjastossa ja tupakansavun haju, joka
-tunkeutui puoliavonaisesta ovesta, ilmoitti minulle heti, missä
-kreivi oli. Mennessäni ohi ja katsoessani taakseni näin minä
-suurimmaksi ihmeekseni, että hän kaikkein kohteliaimmalla tavallaan
-näytteli taloudenhoitajattarelle kuuliaisten pikku lintujensa taitoa.
-Epäilemättä oli taloudenhoitajatar suoranaisesti kutsuttu tätä
-näytelmää katselemaan, sillä hänellä ei olisi pälkähtänytkään päähän
-mennä omasta alotteestaan kirjastoon. Tämän miehen vähäpätöisimmillä
-teoillakin oli aina pohjalla jokin sivutarkoitus. Mitähän hän mahtoi
-tälläkin tarkoittaa?
-
-Nyt ei ollut kumminkaan aikaa tutkia hänen vaikuttimiaan. Minä
-silmäsin ympärilleni nähdäkseni rouva Foscon -- hän oli tavallisuuden
-mukaan lempikävelyllään kiertämässä kalalammikkoa kerta toisensa
-perään.
-
-Minä olin hieman epävarma, kuinka hän kohtelisi minua sen
-mustasukkaisuuden purkauksen jälkeen, jonka minä äsken olin
-aiheuttanut. Hänen miehensä oli kumminkin kesyttänyt hänet sen ajan
-kuluessa, joka kohtauksesta oli mennyt, ja hän puhutteli minua
-tavallisella kohteliaisuudellaan. Ainoa aihe puhutella häntä oli
-haluni saada tietää, missä sir Percival oli, ja minun onnistuikin
-hetkisen keskusteltuani saada kuulla hänen menneen kartanosta ulos.
-
-"Mikä hevonen hänellä on?" kysyin minä huolimattomasti.
-
-"Ei mikään", vastasi hän. "Hän meni pois pari tuntia sitten. Jos
-minä ymmärsin häntä oikein, oli hänen aikomuksensa tehdä uusia
-tutkimuksia tuon naisen suhteen, jonka nimi lienee Anna Catherick.
-Hän näyttää olevan kummallisen levoton ja innostunut päästäkseen
-hänen jäljillensä. Tiedättekö sattumalta, neiti Halcombe, onko Anna
-Catherickin hulluus jotakin vaarallisempaa laatua?" "En, kreivitär,
-sitä en tiedä." "Aijotteko mennä sisään?"
-
-"Kyllä luullakseni. Uskoakseni on aika pian pukeutua päivälliselle."
-
-Me menimme sisään yhdessä. Kreivitär meni kirjastoon ja sulki oven
-jälkeensä. Minä menin heti hakemaan hattuani ja olkahuiviani. Joka
-silmänräpäys oli arvokas, jos mielin tavata Fannyä ja ehtiä takaisin
-ennen päivällistä.
-
-Palattuani takaisin alas eteiseen ei kukaan ollut siellä, ja
-linnunlaulukin kirjastossa oli lakannut. Minä en voinut pysähtyä
-tehdäkseni joitakin uusia huomioita -- minä voin vain saada varmuuden
-siitä, että tie oli vapaa, ja poistuin sitten pihasta molemmat
-kirjeet taskussani.
-
-Matkalla kylään valmistauduin minä mahdollisesti kohtaamaan sir
-Percivalin. Niin kauan kuin minun oli taisteltava vain yksin häntä
-vastaan, olin minä varma, ett'en kadottaisi mielenmalttiani. Naisen,
-joka voi hallita mielensä, täytyy olla varma voittavansa miehen, joka
-ei jaksa hillitä omaa kiivauttaan. Minä en tuntenut mitään sellaista
-pelkoa sir Percivalia kuin kreivi Foscoa kohtaan. Sen sijaan, että
-olisin tullut levottomaksi, tunsin rauhoittavan itseäni sen asian,
-jonka takia sir Percival oli mennyt ulos. Niin kauan kuin häntä
-ahdisti levoton intonsa päästä Anna Catherickin jäljille, voimme
-Laura ja minä toivoa, ett'ei mikään väkivaltaisempi vainoaminen
-meitä kohtaan tulisi kysymykseen. Meidän takia siis, samoinkuin
-Annan takia, toivoin minä, ja rukoilin Jumalaa, että Anna Catherick
-pelastuisi sir Percivalin käsistä.
-
-Minä kuljin siis niin nopeasti kuin kuumuus salli kunnes tulin
-tienristeykseen, josta poiketaan kylään, vähä väliä silmäten taakseni
-ollakseni varma, ett'ei kukaan vakoillut minua.
-
-Mutta ei mitään muuta näkynyt koko sillä tiellä, jonka olin kulkenut,
-kuin tyhjät tavaravaunut. Se kolina, jonka ne aikaan saivat, vaivasi
-minua, ja kun minä huomasin näiden vaunujen kääntyvän myöskin kylään
-päin, pysähdyin minä antaakseni niiden mennä ohi ja päästäkseni
-kuulemasta jyrinää. Katsoessani sinne päin entistä tarkkaavammin
-luulin minä joskus huomaavani niiden takana kulkevan miehen jalat --
-ajomies kulki edellä, aivan hevosten vieressä. Se osa tienristeystä,
-jonka yli minä juuri olin mennyt, oli niin kapea, että vaunut, jotka
-tulivat perässäni, töyttivät puita ja pensaita molemmin puolin, ja
-minun täytyi odottaa, kunnes ne olivat ehtineet ohitseni, ennenkuin
-minä voin saada varmuutta, olinko nähnyt oikein. Nähtävästi olin
-kuitenkin huomannut väärin, sillä vaunujen sivuttua ei yhtään ihmistä
-ollut tiellä.
-
-Minä saavuin majataloon tapaamatta sir Percivalia ja joutumatta
-mihinkään seikkailuun. Ilokseni huomasin emännän ottaneen Fannyn
-vastaan mahdollisimman hyväntahtoisesti. Nuori tyttö istui pienessä
-vieraskamarissa, kaukana meluisasta anniskeluhuoneesta, ja oli
-saanut siistin makuuhuoneen vintillä. Nähdessään minut alkoi hän
-taaskin itkeä ja sanoi, lapsiraukka, olevan surullista joutua tällä
-tavoin viskatuksi maailmaan, ikäänkuin hän olisi tehnyt jonkun
-anteeksiantamattoman rikoksen, vaikk'ei kumminkaan mitään pahaa voitu
-lukea hänen syykseen, -- niin, eipä edes hänen isäntänsäkään, joka
-oli ajanut hänet palveluksesta, voinut syyttää häntä.
-
-"Älä sitä nyt muistele, Fanny", sanoin minä. "Emäntäsi ja minä
-olemme ystäviäsi ja otamme huomioon, ett'ei sinun maineesi tule
-kärsimään. Minulla ei ole aikaa olla kauan luonasi ja minun täytyy
-niin lyhyesti kuin mahdollista sanoa aikovani osoittaa sinulle suuren
-luottamuksen. Minä toivon, että sinä otat pitääksesi näistä kahdesta
-kirjeestä huolta. Toinen, joka on varustettu postimerkillä, -- tulee
-sinun jättää postiin niin pian kuin tulet Lontooseen. Toinen, joka
-on osoitettu herra Fairlielle, on sinun jätettävä hänelle itselleen
-tultuasi kotiin. Pidä luonasi molemmat kirjeet äläkä anna niitä
-kellekään ihmiselle. Ne ovat molemmat mitä tärkeimmät sinun emäntäsi
-onnelle."
-
-Fanny kätki kirjeet pukunsa sisäpuolelle rintaansa vasten. "Siellä
-säilytän minä ne, neiti", sanoi hän, "kunnes minä voin täyttää Teidän
-määräyksenne."
-
-"Pane mieleesi, että sinun täytyy olla hyvissä ajoin huomenna
-rautatieasemalla", jatkoin minä. "Ja kun sinä tapaat Limmeridgen
-taloudenhoitajattaren, niin lausu hänelle terveisiä minulta ja sano
-hänelle, että sinä olet minun palveluksessani, kunnes lady Glyde
-voi ottaa sinut takaisin omaansa. Kenties tapaamme me toisemme taas
-pikemmin, kuin luuletkaan. Ole siis hyvällä mielellä äläkä unhota
-junaa, joka lähtee kello 7."
-
-"Tuhansia kiitoksia, neiti -- kiitän sydämellisesti. Se palauttaa
-rohkeuteni, kun vain saan kuulla Teidän puhuvan. Olkaa hyvää ja
-viekää nöyrä tervehdykseni myladylle ja sanokaa, että minä järjestin
-kaikki hänen kapineensa niin hyvin, kuin voin niin lyhyenä aikana.
-Ah, ah, kukahan pukee hänet päivällisille tänään? Minun sydämmeni
-tahtoo pakahtua ajatellessani sitä."
-
-Palattuani kotiin oli minulla vain neljännestunti pukeutuakseni
-päivällisille ja sanoakseni muutamia sanoja Lauralle, ennenkuin menin
-alakertaan.
-
-"Kirjeet ovat nyt Fannyn käsissä", kuiskasin minä ovella. "Aiotko
-tulla päivällisille?"
-
-"En, en -- en mistään hinnasta maailmassa!"
-
-"Onko jotakin tapahtunut? Onko joku pelottanut sinua?"
-
-"On -- juuri nyt -- mieheni --"
-
-"Tuliko hän huoneeseen?"
-
-"Ei, hän säikäytti minua lyömällä oveen. Minä sanoin: 'kuka siellä?'
--- 'Sen tiedät kyllä', vastasi hän. 'Tahdotko taipua ja sanoa kaikki?
-Sinun täytyy tehdä se! Ennemmin taikka myöhemmin pakotan minä sinut
-tekemään sen. Sinä tiedät, missä Anna Catherick oleskelee!' -- 'En,
-en', sanoin minä, sitä en minä tiedä'. -- 'Sinä tiedät sen', huusi
-hän taas. 'Mutta minä kukistan sinun itsepäisyytesi -- muista, mitä
-sanon sinulle! -- Minä piinaan sinua niin kauan, kunnes sanot minulle
-kaikki!' Näin sanottuaan meni hän -- meni pois tuskin 5 minuuttia
-sitten, Marian."
-
-Hän ei ollut löytänyt Annaa. Me olimme turvassa tänä iltana -- sir
-Percival ei ollut saanut selvää hänestä.
-
-"Menetkö alas, Marian? Tule tänne jälleen illalla."
-
-"Kyllä, kyllä. Älä tule levottomaksi, ystäväni, jos minä tulen
-jotenkin myöhään -- minun täytyy varoa herättämästä tyytymättömyyttä
-poistumalla heidän luotaan liian nopeasti."
-
-Päivälliskello soi, ja minä kiiruhdin alakertaan.
-
-Sir Percival vei rouva Foscon ruokasaliin, ja kreivi tarjosi minulle
-käsivartensa. Hän näytti hiestyneeltä eikä ollut pukeutunut yhtä
-huolekkaasti ja komeasti kuin ennen. Oliko hänkin ollut ulkona ennen
-päivällistä ja tullut kotiin viime hetkenä? Vai kärsikö hän hieman
-enemmän kuin tavallisesti kuumuudesta.
-
-Olkoon kuinka tahansa tämän asian laita, vaivasi häntä kuitenkin
-jokin salainen levottomuus tai epävarmuus, jota hän kaikella
-teeskentelemistaidollaan ei voinut salata. Koko päivällisen ajan
-oli hän melkein yhtä ääneti kuin sir Percival itsekin ja vähä väliä
-silmäsi hän levottomasti rouvaansa, seikka, jota minä en koskaan
-ollut huomannut hänessä. Ainoa maailmanmiehen velvollisuuksista, jota
-hän ei laiminlyönyt, vaan päinvastoin täytti yhtä huolellisesti kuin
-ainakin, oli osoittaa minulle kaikkea mahdollista huomaavaisuutta ja
-kohteliaisuutta. Mitä ilkeitä aikomuksia hänellä onkaan, niin kätkee
-hän ne hyvin; ja muuttumaton kohteliaisuus minua kohtaan ja väsymätön
-sir Percivalin kiivauden loukkaavain purkausten hillitseminen ovat
-olleet niitä keinoja, joita hän on sitkeästi käyttänyt hyväkseen
-voittaakseen päämääränsä aina siitä hetkestä saakka, kun hän saapui
-tähän taloon. Minä epäilin tätä hänen ensi kertaa astuessaan
-meidän suojelijaksemme tuona päivänä, jolloin asiakirja piti
-allekirjoitettaman kirjastossa, -- nyt olen minä varma siitä.
-
-Rouva Foscon ja minun poistuessani pöydästä nousi kreivikin ylös
-seuratakseen meitä salonkiin.
-
-"Miksi menet tiehesi, Fosco?" kysyi sir Percival.
-
-"Siksi että olen saanut kyllin ruokaa ja kyllin viiniä", vastasi
-kreivi. "Ole hyvä ja suo anteeksi, Percival, jos minä säilytän
-kotimaiset tapani nousta pöydästä yhdessä naisten kanssa yhtä hyvin
-kuin menen pöytäänkin heidän kanssaan."
-
-"Lorua! Lasi clareta lisää ei tee mitään haittaa. Istu nyt uudelleen
-alas, niinkuin englantilaisen tulee. Minä tahdon keskustella puoli
-tuntia rauhassa kanssasi lasin ääressä."
-
-"Varsin mielelläni tahdon keskustella rauhassa, hyvä Percivalini,
-mutta ei nyt eikä viinilasin ääressä. Myöhemmin illalla, jos sinua
-miellyttää -- myöhemmin illalla."
-
-"Varsin kohteliasta!" sanoi sir Percival suuttuneena. "Kautta sieluni
-todellakin kohtelias esiintyminen talon isäntää kohtaan!"
-
-Useamman kerran olin minä päivällisen ajalla nähnyt hänen
-levottomasti katselevan kreiviä samoinkuin minä olin huomannut,
-että tämä tarkoin käytti tilaisuutta hyväkseen katsoakseen häneen
-takaisin. Tämä yhdessä isäntämme innon kanssa saada häiritsemättä
-puhella viinilasin ääressä ja vieraan yksipäinen kieltäminen palautti
-mieleeni sir Percivalin aikaisemmin päivällä turhaan tekemän
-pyynnön saada keskustella hänen kanssaan. Kreivi oli lykännyt
-tämän keskustelun sitä ensi kerran pyydettäessä -- ja lykkäsi sen
-taaskin toista kertaa päivällispöydässä esitettäessä. Mikä tämän
-tulevan keskustelun aine olikaan, niin oli se nähtävästi sir
-Percivalin mielestä tärkeä, ja kenties -- päättäen kreivin selvästä
-vastenmielisyydestä kosketella sitä -- hänen mielestään vaarallinen.
-
-Nämä huomiot kiinnittivät mieltäni mennessämme pöydästä salonkiin.
-Sir Percivalin suuttumus sen johdosta, ettei hänen ystävänsä tahtonut
-jäädä pöytään, ei näyttänyt tekevän tähän vähintäkään vaikutusta.
-Kreivi saattoi meidät aikomuksensa mukaan teepöytään -- pysähtyi
-pariksi minuutiksi salonkiin, meni sen jälkeen eteiseen ja tuli
-takaisin postilaukku kädessä. Kello oli 8 -- aika, jolloin kirjeet
-aina lähetettiin Blackwater-Parkista.
-
-"Onko Teillä mitään kirjettä, neiti Halcombe?" kysyi hän ja lähestyi
-minua laukku kädessään.
-
-Minä huomasin, kuinka rouva Fosco, joka laittoi teetä, kuunteli minun
-vastaustani.
-
-"Ei, kiitän kysymästänne, kreivi. Tänään ei minulla ole mitään
-kirjeitä pantavana laukkuun."
-
-Hän antoi laukun palvelijalle, istuutui pianon ääreen ja soitti
-hauskan neapelilaisen kansanlaulun "La mia Caroliina" pari kertaa.
-Hänen rouvansa, joka tavallisesti oli hitainen kaikissa liikkeissään,
-laittoi teen nopeammin, kuin minä olisin laittanut, joi kuppinsa
-parissa minuutissa ja hiipi hiljaa pois huoneesta.
-
-Minä nousin ylös seuratakseni hänen esimerkkiänsä -- osaksi sen
-takia, että minä epäilin hänellä olevan joitakin pahoja aikeita
-Lauraa kohtaan, ja osaksi sen takia, että olin päättänyt olla
-jäämättä kahden kesken hänen miehensä kanssa.
-
-Ennenkun minä ennätin ovelle, ehkäsi kreivi poistumiseni pyytämällä
-kupin teetä. Minä annoin hänelle sen ja koetin toisen kerran mennä
-ulos. Hän esti minut taaskin -- tällä kertaa menemällä pianon luo ja
-vetoamalla minuun eräässä musiikkikysymyksessä.
-
-Turhaan syyttelin minä täydellistä taitamattomuuttani ja maun
-puutetta musiikkiasioissa -- se ei auttanut! Hän pyysi yhtä
-kaikki lausumaan ajatukseni sellaisella innolla, joka kumosi
-kaikki väitteeni. "Englantilaiset ja saksalaiset", selitti hän
-harmistuneena, "koettivat aina halventaa italialaisia väittämällä,
-että viimemainitut olivat mahdottomia omaamaan musikaalisen
-sivistyksen. Me englantilaiset puhuimme yhäti oratorioistamme ja
-saksalaiset symfonioistaan. Unhotimmeko me siis kokonaan hänen
-kuolemattoman ystävänsä ja maamiehensä, Rossinin? Mitä oli 'Moses
-Egyptissä' kuin ylevä oratorio esitettynä näyttämöillä sen sijaan,
-kun se laulettaisiin kylmästi konserttisalissa? Mitä oli uvertyyri
-'Wilhelm Tellistä' muuta kuin symfonia, vaikkakin vierasniminen?
-Olinko minä kuullut 'Mosesta Egyptissä?' Tahtoisinko minä kuulla sitä
--- ja sitä -- ja sitä --? Ja sanoa, oliko koskaan kukaan kuolevainen
-säveltänyt jotakin ylevämpää, pyhempää ja suurenmoisempaa?" -- Ja
-odottamatta myöntävää tai kieltävää vastausta ja koko ajan terävästi
-silmäillen minuun, alkoi hän jyristen soittaa pianoa ja sen ohella
-kova-äänisesti ja ihastuneesti laulaa, väliin katkaisten laulun ja
-soiton sanoakseen voimakkaalla äänellä esitettävien kappaleiden
-nimet: "Egyptiläisten kuoro ruton aikana, neiti Halcombe!" --
-"Recitatiivi Moseksesta lakitauluineen." -- "Israelilaisten rukous
-mennessään yli Punaisen meren." Eikö tämä ole musiikkia? Eikö ole
-ylevää? Piano tärisi hänen voimakkaiden käsiensä lyönnistä, ja
-pöydällä olevat teekupit rämisivät, kun hänen valtava basso-äänensä
-jyrisi ja hänen raskas jalkansa paukutti tahtia lattiaa vasten.
-
-Oli jotakin kauheata -- jotakin rajua ja pirullista tässä hänen oman
-laulunsa ja soittonsa ihailun purkauksessa sekä siinä riemussa millä
-hän huomasi sen tekemän vaikutuksen minuun. Yhä enemmän lähenin minä
-ovea, arkana ja kauhun valtaamana. Lopulta pääsin minä vapaaksi,
-en siksi että itse koetin pyrkiä, vaan siksi, että sir Percivalkin
-sekautui asiaan. Hän avasi nimittäin oven ja kysyi: "mitä tämä
-kirottu meteli merkitsi?" Kreivi nousi heti pianon äärestä. "Ah,
-kun Percival tulee", sanoi hän, "on samalla lopussa soinnukkuus ja
-sulosäveleet. Musiikin jumalatar pakenee meitä, neiti Halcombe; ja
-minä, vanha lihava laulaja, hengähdän ihastukseni lopun ulos avaran
-taivaan alla!" Hän meni verannalle, pisti kätensä taskuihinsa ja
-alkoi taas hiljaisella äänellä hyräjää recitativia "Moseksesta
-puutarhassa".
-
-Minä kuulin sir Percivalin huutavan häntä salin ikkunasta, mutta
-hän ei huolinut siitä; hän näytti päättäneen olla kuulematta. Tuo
-kauan lykätty yksityinen keskustelu oli siis vieläkin jätetty
-silleen ja jäisi lykkäytymään siksi, kunnes kreivin armollinen tahto
-ja suosio päättäisi toisin. Hän oli pidättänyt minua lähes puoli
-tuntia salongissa rouvansa poistuttua. Missä oli rouva ollut? --
-Mitä oli hän tehnyt tällä aikaa? Minä menin yläkertaan saadakseni
-mahdollisesti jotain tietoa siitä, mutta minä en huomannut mitään,
-eikä Laurakaan ollut kuullut mitään. Ei kukaan ollut häirinnyt
-häntä -- silkkihameen kevyttä kahinaa ei hän ollut kuullut enemmän
-eteishuoneessa kuin käytävässäkään.
-
-Kello oli nyt 20 minuuttia vaille 9. Haettuani päiväkirjani pysähdyin
-minä Lauran luokse, kirjoittaen tai keskustellen hänen kanssaan.
-Ei kukaan ihminen tullut luoksemme eikä mikään häirinnyt meitä. Me
-olimme yhdessä kello 10:een, jolloin minä lausuin hänelle viimeiset
-rohkaisevat sanani ja toivotin hyvää yötä. Hän sulki ovensa
-sovittuamme siitä, että minä heti aamulla tulisin hänen luoksensa.
-
-Minulla oli vielä muutamia sanoja lisättävänä päiväkirjaani ennen
-levolle menoani ja minä päätin mennä salonkiin viime kerran tänä
-pitkänä, ikävänä päivänä, viipyä siellä hetkisen, pyytää anteeksi ja
-sen jälkeen mennä huoneeseeni tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti.
-
-Sir Percival, kreivi ja hänen rouvansa istuivat kaikki kolme siellä.
-Sir Percival istui haukotellen painauneena nojatuoliin, kreivi
-luki ja rouva Fosco löyhytti itseänsä viuhkalla nähtävästi kärsien
-kuumuudesta, hän, joka muutoin ei koskaan kärsinyt liiasta lämmöstä.
-
-"Minä pelkään, kreivitär, ett'ette voi niin hyvin kuin tavallisesti!"
-sanoin minä.
-
-"Juuri samoin, kuin minä ajattelin sanoa Teille itsellenne", vastasi
-hän. "Te olette kalpea, paras neiti Halcombeni."
-
-"Paras neiti!" Ensi kerran puhutteli hän minua näin sydämmellisellä
-tavalla. Mutta samalla oli ivallinen hymy hänen kasvoillansa.
-
-"Minua vaivaa kiusallinen päänkivistys", vastasin minä kylmästi.
-
-"Ei, todellakin! Se tulee varmaankin liikunnon puutteesta. Kävely
-ennen päivällistä olisi kyllä tehnyt Teille hyvää." Hän pani
-erikoisen painon sanalle "kävely". Olisiko hän nähnyt menevän minun
-ulos? Se oli minusta yhdentekevä. Kirjeet olivat kumminkin varmassa
-tallessa Fannyllä.
-
-"Tule polttamaan sikari, Fosco", sanoi sir Percival, nousten ylös ja
-silmäten taasen levottomasti ystäväänsä.
-
-"Mielihyvällä, Percival, kun naiset ovat menneet levolle", vastasi
-kreivi.
-
-"Sallittehan, kreivitär, minun ensin sanoa hyvää yötä?" kysyin minä.
-"Ainoa parannuskeino päänkivistystä vastaan on koettaa nukkua."
-
-Minä lausuin jäähyväiset. Puristaessani kreivittären kättä näin minä
-taaskin saman ivan hänen kasvoillaan. Sir Percival ei pannut minuun
-minkäänlaista huomiota; hän silmäili kärsimättömästi kreivittäreen,
-joka kumminkaan ei näyttänyt haluavan poistua huoneesta samalla
-kertaa kanssani. Kreivi hymyili itsekseen ja kätki kasvonsa lukemansa
-kirjan taakse. Nyt oli taaskin este luottavalle keskustelulle sir
-Percivalin kanssa -- tällä kertaa oli kreivitär tiellä.
-
-
-XI.
-
-Heinäkuun 5 päivänä. -- Tultuani huoneeseeni ja suljettuani oven
-avasin minä päiväkirjani merkitäkseni, mitä vielä päivän tapahtumista
-oli jäljellä.
-
-Kymmenen minuuttia tai enemmän istuin minä toimettomana kynä kädessä
-ja mietin kaikkea, mitä kahdentoista viimeisen tunnin kuluessa oli
-tapahtunut. Kun minä vihdoinkin aloin kirjoittaa, huomasin minä
-silloin vaikeuden, jota en ennen koskaan ollut tuntenut. Huolimatta
-kaikesta pyrkimyksestäni pitää koossa ajatuksiani pysähtyivät ne aina
-sir Percivalin ja kreivin kahdenkeskiseen keskusteluun, joka oli
-lykkäytynyt koko päivän, mutta joka luultavasti nyt tapahtuisi yön
-hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä.
-
-Näin hajanaisessa mielialassa ollen en voinut oikein selvään muistaa
-kaikkea, mitä oli tapahtunut aamupäivästä alkaen, eikä minulla ollut
-muuta neuvoa kuin sulkea hetkiseksi päiväkirjani.
-
-Minä menin työhuoneeseeni ja suljin oven hyvin kiinni, ett'ei veto
-häilyttäisi kynttilää. Ikkuna minun eteishuoneessani oli nimittäin
-auki, ja minä kumarruin miettivästi siitä ja katsoin ulos hiljaiseen
-yöhön.
-
-Oli tyyni ja aivan pimeä. Ei kuuta eikä tähtiä näkynyt.
-Hengittäessäni raskasta yöilmaa tuntui siltä, kuin olisi satanut, ja
-minä ojensin ulos käteni päästäkseni selville siitä. Ei. Sade uhkasi
-vasta, mutta se ei ollut vielä alkanut.
-
-Minä seisoin paikallani, nojaten ikkunapieleen lähes neljännestunnin,
-silmäsin haaveillen syvään pimeyteen, mutta en kuullut mitään
-muuta paitsi silloin tällöin palvelusväen puhelua tai kaukaisen,
-alakerrassa suljettavan oven äänen.
-
-Juuri kun minä väsyneenä käännyin pois ikkunasta mennäkseni
-takaisin sänkykamariin ja koettaakseni uudelleen täydentää päivän
-muistelmia kirjaani, tunsin minä tupakansavua nousevan ikkunaan.
-Hetkinen sen jälkeen näin minä pienen punaisen tulenvalon lähestyvän
-asuinrakennuksen ulkoreunalta. En kuullut mitään askeleita enkä
-nähnyt mitään muuta kuin tuon punaisen valon, joka lähestyi
-lähestymistään, meni ohi seisomapaikkani ja pysähtyi vastapäätä
-makuuhuoneeni ikkunaa, johon minä olin jättänyt kynttiläni palamaan
-pöydälle.
-
-Tulenvalo pysähtyi hetkiseksi ja kääntyi sitten samalle taholle,
-josta se oli tullutkin. Seuratessani sitä silmilläni näin minä toisen
-punaisen valon, hieman edellistä suuremman, lähestyvän kauempaa. Ne
-kohtasivat toisensa pimeässä. Muistaen, kuka poltti paperosseja ja
-kuka sikaria, päätin minä, että kreivi oli ensin tullut katsellakseen
-ja kuunnellakseen minun ikkunani alla, ja että sir Percival oli
-sitten yhtynyt hänen kanssaan. Varmaankin kävelivät he molemmat
-nurmikolla -- muutoin olisin minä kuullut sir Percivalin raskaat
-askeleet, vaikkakin kreivin äänettömät askeleet olisivat jääneetkin
-minulta huomaamatta.
-
-Minä seisoin rauhallisesti ikkunan ääressä vakuutettuna siitä, ett'ei
-kumpikaan heistä voisi nähdä minua pimeässä huoneessa.
-
-"Mitä on tekeillä?" kuulin minä sir Percivalin kysyvän hiljaisella
-äänellä. "Miksi et tule huoneeseen istumaan?"
-
-"Haluan ensin nähdä otettavan kynttilän pois tästä ikkunasta",
-vastasi kreivi yhtä hiljaa.
-
-"Mitä pahaa tekee kynttilä meille?"
-
-"Se todistaa, että hän ei ole nukkumassa vielä. Hän on kyllin
-tarkkasilmäinen epäilläkseen, että jotakin on tekeillä ja kyllin
-pelkäämätön tullakseen alas kuuntelemaan, jos hän kenties voi saada
-tilaisuutta siihen. Kärsivällisyyttä, Percival -- kärsivällisyyttä!"
-
-"Tyhmyyksiä! Sinä lörpöttelet alinomaa kärsivällisyydestä."
-
-"Nyt puhun minä jostain muusta. Hyvä ystäväni, sinä seisot perikadon
-partaalla, ja jos minä sallin sinun antaa naisille yhdenkään
-tilaisuuden lisää, niin voit sinä vakavasti luottaa kalliiseen
-kunniasanaani, että he syöksevät sinut siihen."
-
-"Mitä pirua sinä tarkoitat?"
-
-"Sen aion selittää sinulle, Percival, kunhan kynttilä on poistettu
-ikkunasta ja kun me olemme silmänneet kirjaston molemminpuoleisiin
-huoneisiin sekä portaille."
-
-He menivät hitaasti edelleen, enkä minä voinut kuulla loppua heidän
-keskustelustaan, jota edelleenkin jatkettiin hiljaisella äänellä.
-Minusta se oli yhdentekevää. Minä olin kuullut kylliksi päättääkseni
-antaa arvonsa kreivin uskolle minun tarkkanäköisyyteeni ja
-rohkeuteeni. Ennenkun punaiset tulipilkut olivat kadonneet pimeään,
-olin minä itsekseni päättänyt, että näillä molemmilla miehillä,
-heidän istuutuessaan neuvottelemaan, oli oleva kuulija -- ja tämä
-kuulija, huolimatta kaikista kreivin varovaisuustoimenpiteistä,
-olisin minä itse eikä kukaan muu. Minä tarvitsen vain sellaisen
-vaikuttimen, että omatuntoni hyväksyisi tämän toimenpiteen ja että
-minä saisin rohkeutta sen suorittamiseen; ja minulla oli sellainen
-vaikutin: Lauran kunnia, Lauran onni -- niin, hänen elämänsäkin --
-riippui kenties minun tarkasta kuulostani ja varmasta muistostani
-tänä iltana.
-
-Minä olin kuullut kreivin lausuvan, että hän aikoi tutkia Kirjaston
-viereiset huoneet ja sen edessä olevat portaat, ennenkun hän ryhtyisi
-keskusteluun sir Percivalin kanssa. Siis tapahtuisi keskustelu
-kirjastossa. Tämän tietäen mietin minä heti keinon pettää kaikki
-hänen varovaisuustoimenpiteensä -- tai toisin sanoen kuunnella
-kaikki, mitä hänellä ja sir Percivalilla oli toisilleen sanomista
-tarvitsematta ollenkaan mennä alakertaan.
-
-Kuvatessani alakerran huoneita mainitsin minä pari sanaa siitä
-verannasta, joka on talon sivulla ja johon korkeat lasiovet
-johtavat kaikista huoneista. Verannan katto on tasainen. Sadeveden
-johtavat siitä putket alas säiliöihin. Kaitaisella lyijykatolla,
-joka sivuaa kaikkia makuuhuoneita minun arvostellakseni noin kolme
-jalkaa ikkunain alla on joukko kukka-astioita jonkun matkan päässä
-toisistaan. Tuulelta suojaa niitä kaunis, katon ulkoreunalla oleva
-rauta-aita.
-
-Nyt päähäni pälkähtäneen suunnitelman mukaan tuli minun työhuoneeni
-ikkunasta laskeutua tälle katolle, hiipiä varovasti eteenpäin, kunnes
-olisin tullut kirjaston ikkunan yllä olevalle kohdalle, painautua
-siellä kukka-astioiden joukkoon ja kuunnella ulkoreunalla. Jos sir
-Percival ja kreivi istuisivat tupakoimassa tänä iltana, kuten minä
-olin nähnyt heidän monta kertaa ennen tekevän, tuolit aivan avattujen
-lasiovien vieressä ja jalat verannalle asetetuilla puutarhatuoleilla,
-kuulisin minä jokaisen heidän lausumansa sanan, jolleivät he vaan
-kuiskaileisi -- ei pitempää keskustelua voi koskaan suorittaa koko
-ajan kuiskaamalla. Jos he sen sijaan juuri tänä iltana päättäisivät
-istua kauvempana huoneessa, oli minulla vähän toiveita kuulla mitään,
-ja tässä tapauksessa täytyisi minun antautua paljon suurempaan
-vaaraan mennä alakertaan.
-
-Niin suuressa määrässä kuin epätoivoinen asemamme olikin vahvistanut
-päätöstäni, toivoin minä kumminkin sydämmeni pohjasta, ett'ei minun
-tarvitsisi ryhtyä viimemainittuun keinoon. Rohkeuteni oli kuitenkin
-vain naisen rohkeus, ja se oli kovin pettämäisillään ajatellessani
-olevani pakotettu menemään alakertaan ja tulemaan mahdollisesti
-huomatuksi.
-
-Minä menen hiljaa makuuhuoneeseeni yrittääkseni ensin vähemmän
-vaarallisempaa kokeilua kävellä verannan katolla.
-
-Pukuni täydellinen muutos oli monesta syystä ehdottomasti tarpeen.
-Aluksi riisuin silkkihameeni, koska sen vähäisinkin kahina
-hiljaisessa yössä olisi ilmaissut minut. Valkosten ja avarain
-alusvaatteitteni sijaan otin minä tumman flanellisen hameen ja sen
-päälle mustan matkakaapuni, jonka huppukauluksen minä vedin pääni
-yli. Melkoista kaidempana kuin tavallisesti nykyisessä puvussani voin
-minä helposti tunkeutua eteenpäin, missä tilaa oli niukalti. Ahdas
-tie, joka minun oli kuljettava kukka-astiain ja seinän välissä, teki
-tämän välttämättömäksikin. Jos minä kaataisin alas jotakin, jos minä
-saisin aikaan vähäisintäkään melua -- kuka voisi silloin aavistaa
-seuraukset?
-
-Minä panin nyt muutamia tulitikkuja kynttilän viereen ennen sen
-sammuttamista, jonka jälkeen minä hapuilin työhuoneeseeni, minkä
-ulko-oven minä suljin -- laskeusin sitten levollisesti ikkunasta ja
-asetin jalkani varovasti verannan katolle.
-
-Minun kaksi huonettani olivat sisimpänä siinä kylkirakennuksessa,
-jossa me kaikki asumme, ja minun oli siis sivuttavana viisi ikkunaa,
-ennenkun minä voin päästä laskemalleni paikalle kirjaston oven
-yläpuolelle. Ensimmäinen ikkuna oli asumattoman huoneen. Jäljellä
-olevat ikkunat, joiden ohi minun ei tarvinnut käydä, olivat kreivin
-puku- ja kylpyhuoneen ja vielä erään asumattoman huoneen.
-
-Ei mitään ääntä kuulunut -- yön synkkä pimeys ympäröi minut joka
-taholta. Mutta siihen, juuri kirjaston yläpuolelle, johon minun piti
-mennä -- näin minä kynttilän valon loistavan! Kreivitär ei vielä
-ollut mennyt levolle.
-
-Oli myöhäistä vetäytyä takaisin; ei ollut aikaa viipyäkään. Minä
-päätin mennä edemmäksi minkä uhalla tahansa ja toivoin suojaavan
-itseäni sekä yön pimeyden että oman varovaisuuteni. "Lauran tähden!"
-ajattelin minä itsekseni ottaessani ensimmäiset askeleeni, käärien
-toisella kädellä kaapuni tiivisti ympärilleni ja toisella pitäen
-seinästä kiinni. Pidin sitä nimittäin varmempana kuin kenties
-satuttaa jalkani kukka-astioihin, jotka olivat vain muutaman tuuman
-päässä minusta toisella puolella.
-
-Olin päässyt ohi asumattoman huoneen ikkunan ja koetin joka
-askeleella jalallani lyijykattoa, ennenkun minä uskalsin nojata
-siihen koko ruumiini painolla. Nyt kuljin minä Lauran huoneen
-pimeiden ikkunain ohi ("Jumala siunatkoon ja varjelkoon häntä tänä
-yönä!") -- pian myöskin sir Percivalin huoneen. Nyt pysähdyin minä
-hetkiseksi, laskeusin polvilleni ja nojautuen molempiin käsiini
-ryömin määräämälleni paikalle ikkunan ja verannankaton välisen muurin
-suojassa.
-
-Muutamien silmänräpäysten kuluttua uskalsin minä katsoa ylös ikkunaan
-ja huomasin silloin, että eräs ylimpänä oleva luukku oli vain avattu
-ja että kaihtimet olivat vedetyt sen alaosan eteen. Katsoessani
-sinne huomasin minä, kuinka kreivittären varjo kulki ohi valkosen
-kaihtimen ja kohta hitaasti takaisin. Niin ollen ei hän ollut kuullut
-minun liikkumistani, sillä muutoin olisi hänen varjonsa pysähtynyt
-kaihtimen eteen, vaikkakin häneltä olisi puuttunut rohkeutta avata
-ikkuna ja silmätä ulos.
-
-Minä laskeuduin alas kääntäen kylkeni rauta-aitaa vasten, otettuani
-ensin selvän kukka-astiain asemasta molemmin puolin itseäni.
-Vasemmalla sivullani olevan kukan hyvähajuiset lehdet hipasivat
-poskeani nojatessani päätäni kaidetta vasten.
-
-Ensi äänet, jotka kuuluivat korvaani alhaalta, oli kolmen oven
-avaaminen tai sulkeminen -- luultavasti viimemainittu -- kolmen oven,
-eteisen ja kirjaston viereisten huoneiden, jotka kreivi oli sanonut
-tutkivansa. Ensi näkemäni oli punainen tulikipuna, joka taaskin hiipi
-yössä verannalta minun ikkunani eteen, viipyi siellä hetkisen ja
-palasi sitten siihen paikkaan, josta se oli tullutkin.
-
-"Piru vieköön sinun levottomuutesi! Etkö voi tulla istumaan?" kuulin
-minä sir Percivalin murisevan alhaalta.
-
-"Oi, kuinka lämmin on!" kuulin minä kreivin puhisevan väsyneellä
-äänellä.
-
-Sitten kuulin minä puutarhatuolien räminää verannan kivilattiaa
-vasten -- minusta varsin tervetullutta räminää, mikä ilmoitti
-minulle, että he aikoivat asettua lasiovien ääreen. Vielä oli siis
-onni puolellani. Torninkello löi neljännestä vaille 12, kun he olivat
-istuutuneet paikoillensa. Avonaisen ikkunaluukun kautta kuulin minä
-rouva Foscon haukottelevan ja näin vielä kerran hänen varjonsa
-valkosta kaihdinta vasten.
-
-Sillä välin alkoivat sir Percival ja kreivi puhella keskenään
-alakerrassa, kerta toisensa perään hiljentäen ääntään, mutta ei
-kumminkaan koskaan kuiskaten. Se vaarallinen ja tavaton seikkailu,
-johon minä olin viskautunut, se pelko rouva Foscon valaistujen
-ikkunain takia, jota minä en oikein voinut hillitä, teki vaikeaksi --
-niin alussa melkeinpä mahdottomaksi minulle säilyttää mielenmalttini
-ja yksinomaan kiinnittää huomioni kirjastossa pidettävään
-keskusteluun. Muutamina minuutteina voin minä vain käsittää sen
-pääasiallisen sisällön. Minä kuulin kreivin sanovan, että ainoa
-ikkuna, josta valo loisti, oli hänen rouvansa huoneen, sekä että koko
-alakerros oli aivan varma, niin että he vapaasti voivat keskustella
-toistensa kanssa joutumatta yllätetyiksi. Vastauksessaan nuhteli
-sir Percival, että hänen ystävänsä koko päivän oli puoltamattomasti
-laiminlyönyt hänen toiveensa ja etunsa. Kreivi puolustihe sillä, että
-hän oli ollut hajamielinen koko kuluneen päivän, että hänellä oli
-ollut kaikenlaisia levottomuuden syitä, ja että ainoa hetki, jolloin
-sopisi tehdä selitys, oli silloin kun he tuntisivat olevansa varmoja,
-ett'ei kukaan kuulisi tahi keskeyttäisi heidän keskusteluansa.
-"Olemme joutuneet vakavaan pulaan liikeasioissa, Percival", sanoi
-hän, "ja jos me ollenkaan voimme tehdä jotain päätöstä tulevaisuuteen
-nähden, niin täytyy sen tapahtua tänä yönä ja syvimmässä
-salaisuudessa."
-
-Tämä kreivin lausunto oli ensimmäinen, jonka minä täydellisesti
-huomaten voin käsittää. Tästä silmänräpäyksestä oli, vähäpätöisiä
-keskeytyksiä lukuunottamatta, koko sieluni kiintynyt keskusteluun, ja
-minä kuuntelin sitä sana sanalta.
-
-"Pulaanko?" toisti sir Percival. "Niin, pahempaan pulaan, kuin voit
-aavistaakaan, sen voin sanoa sinulle."
-
-"Voin uskoa sen päättäessäni sinun esiintymisestäsi kahtena viime
-päivänä", lausui kreivi kylmästi. "Mutta odota hieman! Ennenkun
-me lausumme sanankaan enemmän siitä, mitä minä _en_ tiedä, niin
-tehkäämme oikein selväksi toisillemme, mitä minä _tiedän_.
-Katsokaammepa nyt ensiksi, olenko minä oikeassa menneeseen aikaan
-nähden, ennenkun minä teen sinulle ehdotuksen tulevaisuuteen nähden."
-
-"Odotapas, kunnes olen sekottanut lasin konjakkia ja vettä. Ota
-itsellesi."
-
-"Kiitos, Percival. Otan mielihyvällä lasin raikasta vettä ja sokeria.
-Eau sucree [sokerivettä], ystäväni -- ei mitään muuta."
-
-"Sokerivettä sinun ikäisesi mies! -- Kas niin, sekota äitelä
-voiteesi, te ulkomaalaiset olette kaikki samanlaisia."
-
-"Kuule nyt Percival. Minä esitän selvästi sinulle taloudellisen
-asemani sellaisenaan, kuin minä katson sen olevan, ja sinä sanot,
-olenko minä oikeassa vai en. Sekä sinä että minä tulemme takaisin
-tänne mannermaamatkaltamme varsin huonoissa raha-asioissa --"
-
-"Kuvaa lyhyesti! Minä tarvitsen muutamia tuhansia, sinä muutamia
-satoja puntia -- ja jollemme me onnistu hankkimaan näitä rahoja,
-perii meidät piru. Tämä on, lyhyesti ja sattuvasti, meidän asemamme.
-Päätä nyt siitä asiasta, miten tahdot. Eteenpäin!"
-
-"No hyvä, Percival, lausuakseni ajatukseni sinun lakonilaisella
-tavallasi, tarvitsen minä muutamia satoja ja sinä muutamia tuhansia
-puntia. Ainoa keino, mikä sinulla on hankkia sinulle ja minulle
-nämät rahat, on rouvasi avulla. Mitä sanoinkaan sinulle vaimostasi
-kotimatkalla Englantiin? Ja mitä sanoin sinulle vielä kerran kotiin
-palattuamme ja nähtyäsi itse, minkälainen nainen neiti Halcombe on?"
-
-"Kuinka minä muistaisin sen? Luullakseni rupatit sinä koko joukon
-tapasi mukaan."
-
-"Minä lausuin näin: -- Ihmisen terävä-älyisyys, ystäväni, on tähän
-asti huomannut vain kaksi tapaa, jolla mies voi hallita vaimoa.
-Toinen on nöyryyttää hänen ruumiillisella kurituksella, jota
-menettelyä huonompi kansa yleisesti käyttää, mutta sivistyneet
-luokat kammovat. Toinen keino -- hitaampi, paljon vaikeampi, mutta
-menestykseen nähden yhtä varma, on olla koskaan kiukustumatta ja
-tulematta levottomaksi. Tämä on oikea tapa hallita eläimiä ja lapsia
-ja siis myöskin naisia, jotka itse asiassa eivät ole mitään muuta
-kuin suuria lapsi. Tyyni päättäväisyys on ainoa ominaisuus, jota
-eläimet, lapset ja naiset eivät voi vastustaa. Jos he vain kerrankaan
-voivat järkähdyttää tätä tärkeätä vastustusvoimaa, niin katkasevat he
-heti riippuvaisuutensa -- jolleivät he sitä vastoin koskaan onnistu
-siinä, niin jää mies heidän hallitsijaksensa. Minä pyysin kyllä
-sinua muistamaan tätä yksinkertaista keinoa, kun sinä olit pakotettu
-luottamaan vaimosi apuun saadaksesi rahaa. Minä pyysin sinua vielä
-hartaammin muistamaan sitä, kun sinun täytyi olla yhdessä vaimosi
-sisaren, neiti Halcomben kanssa. Oletko ottanut huomioon neuvoni? Et,
-et ainoatakaan kertaa niissä selkkauksissa, jotka ovat keräytyneet
-niskaamme tultuamme tänne. Jokaisen kiukustumisen aiheen jonka
-sinun vaimosi ja hänen sisarensa ovat antaneet sinulle, olet sinä
-heti antanut vaikuttaa luonteeseesi. Sinä saat kiittää mieletöntä
-kiivauttasi, että sinulta meni allekirjoitus hukkaan ja samalla
-myöskin rahat, ja että neiti Halcombe kirjoitti ensimmäisen kirjeensä
-asianajajalle --"
-
-"_Ensimäisen_? Onko hän uudelleen kirjoittanut?"
-
-"Kyllä, hän kirjoitti tänään uudelleen." Tuoli lensi verannalla
-kumoon niin rajusti, kuin se olisi potkastu seljälleen.
-
-Oli minun onneni, että kreivin kertomus herätti sir Percivalin
-vihan, kuten nyt tapahtui. Kuullessani, että minut tälläkin kertaa
-oli huomattu, hypähdin minä niin kiivaasti ylös, että rauta-aita,
-johon minä nojasin, rämähti. Oliko hän seurannut minua majataloon?
-Vai arvasiko hän, että minun oli täytynyt jättää kirjeeni Fannylle,
-sanoessani hänelle, ett'ei minulla ollut ollut mitään postilaukkuun
-pantavaa? Mutta jos asianlaita oli näinkin, niin kuinka olisi hän
-voinut tutkia kirjeiden sisällön, kun minä olin suoraan laskenut ne
-nuoren tytön käteen?
-
-"Sinä saat kiittää onnellista tähteäsi", kuulin minä kreivin sen
-jälkeen sanovan, "että minä olen talossasi oikaisemassa erehdyksiäsi
-sitä mukaan, kuin sinä teet niitä. Kiitä onnellista tähteäsi
-siitä, että minä sanoin suoraan ei, kun sinä olit kyllin mieletön
-sulkeaksesi neiti Halcomben huoneeseensa samalla tavoin, kuin sinä
-hulluudessasi olit menetellyt vaimosi kanssa. Eikö sinulla ole
-ollenkaan silmiä? Voitko sinä nähdä neiti Halcomben käsittämättä,
-että hänellä on miehen aavistuskyky ja päättäväisyys? Tämä nainen
-ystävänäni voisin minä nauraa koko maailmalle. Mutta jos hän on
-vihollisenani, niin sanon minä sinulle suoraan, että minä, niin
-viisas ja kokenut kuin minä olenkin -- minä, Fosco, viekas kuin piru
-itse, kuten olet minulle satoja kertoja sanonut, -- tunnen mielestäni
-käveleväni kuin tulisilla hiilillä! Ja tämän komean olennon -- minä
-juon hänen maljansa sokerivedessä -- tämän komean naisen, joka
-seisoo, voimakkaana rakkautensa ja rohkeutensa takia, lujana kuin
-kallio meidän molempain ja tuon hennon, sievän ihmisraukan välillä,
-jota sinä kutsut vaimoksesi -- tämän Marian Halcomben, jota minä
-ihailen koko sielustani, vaikkakin minun täytyy taistella häntä
-vastaan sinun ja minun etuni tähden, ajat sinä äärimmäisyyksiin,
-ikäänkuin hän ei olisi viisaampi eikä rohkeampi kaikkia muita naisia.
-Percival! Percival! sinä ansaitset olla onnistumatta ja sinulla on
-ollut huono onni."
-
-Tuli hetkisen hiljaisuus. Minä merkitsen kaikki sen konnan sanat
-minusta, koska minä tahdon muistaa ne -- koska minä vielä toivon
-saavani elää sen päivän, jolloin minä voin puhua kaikki suoraan
-hänen läsnä-ollessaan ja vaatia hänet edesvastuuseen kaikesta siitä
-pahasta, jonka hän tekee.
-
-Sir Percival katkasi taasenkin äänettömyyden ensiksi.
-
-"Niin, niin, höpise sinä ja toru niin paljon kuin sinua huvittaa",
-sanoi hän vihaisesti; "meidän rahahuolemme ei ole ainoa. Itsekin
-olisit taipuisa ankaroihin toimenpiteisiin naisia vastaan -- jos
-tietäisit niin paljon kuin minä."
-
-"Aikoinansa tulemme me tähän jälkimäiseen vaikeuteen", puuttui
-kreivi puheeseen. "Sinä voit sotkea omaa ajatusjuoksua mielesi
-mukaan, mutta minua et sinä onnistu johdattamaan pois asiasta.
-Käsitelkäämme ensin raha-asiat. Olenko minä saanut sinun itsepäisen
-pääsi vakuutetuksi? Olenko minä osoittanut sinulle, että sinun kiivas
-luonteet tekee sinut aivan mahdottomaksi auttamaan itseäsi? -- Vai
-täytyykö minun taas alkaa uudelleen ja, kuten sanot rakastamallasi,
-teeskentelemättömällä englantilaisella tavallasi, höpistä ja torua
-vielä hieman lisää?"
-
-"Äh! On helppo moittia minua. Mutta sanoa, mitä pitää tehdä -- on
-hieman vaikeampi."
-
-"Onko? Oi katsopas, mitä pitää tehdä: sinä lakkaat tästä päivästä
-määräämästä liikeasioista; sinä jätät ne vastaisuudeksi yksinomaan
-minun käsiini. Minä puhun nyt käytännölliselle englantilaiselle --
-vai kuinka? Hyvä, Percival, sopisiko se sinulle?"
-
-"Mitä aiot ehdottaa, jos minä jätän kaikki sinun käsiisi?"
-
-"Vastaa minulle ensin. Saanko määrätä siitä vai en?"
-
-"Jos me nyt kuvittelemme, että sinä päätät siitä, niin mitä aiot
-tehdä?"
-
-"Ensi aluksi aion tehdä sinulle muutamia kysymyksiä, Percival.
-Minun pitää vielä toistaiseksi antaa asianhaarain passiivisesti
-johtaa itseäni, ja minulla on siis välttämätöntä niin tarkoin
-kuin mahdollista saada selvä kaikesta. Meillä ei ole yhtään aikaa
-menetettävänä. Minä olen jo sanonut sinulle, että neiti Halcombe on
-tänään toisen kerran kirjoittanut asianajajalleen."
-
-"Kuinka sait sen tietää? Mitä hän kirjoitti?"
-
-"Jos minä sanoisin sinulle sen, Percival, tulisimme me vain takaisin
-samaan paikkaan kuin nytkin. On kyllin, että minä olen huomannut
-sen -- ja se on juuri tämä huomio, joka on koko tämän päivän
-pitänyt minua sellaisessa levottomuudessa, ett'en minä ole voinut
-ajatellakaan antautua mihinkään keskusteluun kanssasi. Nyt tahdon
-minä verestää muistiasi asioihisi nähden -- joku aika sitten puhuimme
-niistä. Rahat on hankittu vaimosi allekirjoituksen puutteessa kolmen
-kuukauden velkakirjalla ja maksamalla sellainen korko, että se
-saa minun niukan ulkomaalaisen tukijani hämmästyksestä seisomaan!
-Velkakirjan langettua maksettavaksi onko mitään muuta maallista
-keinoa lunastaa se kuin rouvasi avulla?"
-
-"Ei, ei muuta."
-
-"Kuinka? Eikö sinulla ole ollenkaan rahoja pankkiirisi hallussa?"
-
-"Muutamia satoja tarvitessani useita tuhansia."
-
-"Eikö sinulla ole mitään muuta vakuutta lainataksesi rahaa?"
-
-"Ei vähintäkään."
-
-"Mitä tosi teossa olet saanut vaimosi mukana tähän päivään asti?"
-
-"En mitään muuta kuin hänen kahdenkymmenentuhannen puntansa korot --
-jotka tuskin riittävät meidän jokapäiväisiin menoihimme."
-
-"Mitä odotat sinä saavasi vaimosi myötäjäisinä?"
-
-"Kolmetuhatta vuoteen hänen setänsä kuoltua."
-
-"Varsin kaunis omaisuus, Percival. Mikä on tuo setä miehiään?
-Vanhako?"
-
-"Ei -- ei vanha eikä nuori."
-
-"Onko hän hyväluontoinen mies, joka rakastaa elää hyvin? Onko hän
-naimisissa? Ei -- nyt muistankin minä vaimoni sanoneen, ett'ei hän
-ole naimisissa."
-
-"Luonnollisesti ei. Jos hän olisi naimisissa ja jos hänellä olisi
-poika, niin ei lady Glyde voisi olla lähin perillinen. Minä sanon
-sinulle lyhyesti ja sattuvasti, mikä herra Fairlie on -- puolihullu,
-lörppö, itsekäs narri, joka kiusaa jokaista hänen läheisyyteensä
-tulevaa henkilöä ruikuttamalla huonoa terveyttään."
-
-"Sellaiset miehet elävät kauan, Percival, ja menevät naimisiin
-paljaasta ilkeydestä juuri silloin, kun vähimmän odotat sitä. Minä en
-tahtoisi antaa paljoa, ystäväni, toiveistasi saada nuo kolmetuhatta
-vuoteen. Eikö ole mitään muuta toivottavissa vaimosi mukana?"
-
-"Ei, ei mitään?"
-
-"Eikö kerrassaan mitään?"
-
-"Ei kerrassaan mitään, paitsi hänen kuoltuaan."
-
-"Vai niin -- hänen kuoltuaan."
-
-Syntyi uudelleen äänettömyys. Kreivi nousi ylös ja meni verannan
-edessä olevalle hiekkakäytävälle. Minä kuulin hänen äänestään, että
-hän oli muuttanut paikkaa. "Sade on vihdoinkin tullut", kuulin minä
-hänen sanovan. Se oli tullut. Kaapuni osoitti ilmeisesti, että jo
-hetkisen oli satanut rankasti.
-
-Kreivi meni taaskin verannalle -- minä kuulin tuolin narisevan hänen
-uudelleen istuutuessaan.
-
-"No hyvä, Percival", sanoi hän, "mitä saat vaimosi kuoltua?"
-
-"Jos häneltä ei jää lapsia --"
-
-"Joka kumminkin on varsin luultavaa?"
-
-"Joka ei ole vähintäkään luultavaa --"
-
-"No hyvä -- mitä siinä tapauksessa?"
-
-"Silloin saan minä hänen kaksikymmentätuhatta puntaansa."
-
-"Puhdasta rahaa?"
-
-"Puhdasta rahaa."
-
-He vaikenivat taasen molemmat. Samassa kun heidän ääniänsä ei
-kuulunut, näyttäytyi taas kreivittären hahmo valkosta kaihdinta
-vasten. Sen sijaan, että olisi astunut sen ohi, pysähtyi hän
-hetkiseksi. Minä näin hänen sormiensa tarttuvan kaihtimen yhteen
-kulmaan ja vetävän sen syrjään. Kalpeat kasvot näkyivät yläpuolellani
-aivan ikkunaruutua vasten. Olin aivan hiljaa, kiireestä kantapäähän
-kääriytyneenä mustaan kaapuuni. Sade, joka tunki vaatteitteni läpi,
-virtasi lasille, himmensi sen ja ehkäsi hänen näkemästä mitään.
-"Enemmän sadetta!" kuulin minä hänen sanovan itsekseen. Hän laski
-alas kaihtimen -- ja minä hengitin vapaammin.
-
-Keskustelua verannalla jatkettiin; tälläkin kertaa alkoi kreivi
-kysellä.
-
-"Percival, pidätkö paljon vaimostasi?"
-
-"Sepä oli suora kysymys."
-
-"Minä olen suora mieskin; siksi toistan sen vielä kerran."
-
-"Miksi, perhanan tähden, katsot minua tuolla tavoin?"
-
-"Vai niin -- etkö tahdo vastata minulle? No hyvä, otaksukaamme siis,
-että sinun vaimosi kuolee ennen kesän loppua --"
-
-"Vaiti, Fosco!"
-
-"Otaksukaamme, kuten sanottu, että sinun vaimosi kuolee --"
-
-"Vaiti, sanon minä!"
-
-"Siinä tapauksessa voittaisit sinä kaksikymmentätuhatta puntaa ja
-menettäisit --"
-
-"Menettäisin toivon saada kolmetuhatta puntaa vuotuista tuloa."
-
-"Epävarma toivo, Percival -- varsin epävarma toivo, ja sinä tarvitset
-rahaa heti. Sinun asemassasi on voitto varma -- tappio epäiltävä."
-
-"Puhu suoraan omasta puolestasi yhtä hyvin kuin minunkin. Osa niistä
-rahoista, joita tarvitsen, on lainattu sinulle. Ja jos sinä voitat,
-saattaisi vaimoni kuolema sinun rouvasi kymmenentuhatta puntaa
-rikkaammaksi. Niin hieno kun oletkin, näyt sinä kumminkin taitavasti
-unhottavan koko rouva Foscon testamenttijutun. Älä katso minua tuolla
-tavoin -- minä en siedä sitä! Kautta sieluni, etkö sinä tee minua
-hulluksi noilla silmäyksilläsi ja kysymyksilläsi!"
-
-"Tee sinua hulluksi? Merkitseekö hulluus samaa englannin
-kielessä kuin arka omatunto? Minä puhun sinun vaimosi kuolemasta
-mahdollisuutena. Ja miks'ei? Eivätkö asianomaiset lakimiehet, jotka
-kirjoittaa tuhertavat teidän määräyksiänne ja testamenttejanne,
-edellytä myöskin, että terveet, nuoret ihmiset voivat kuolla?
-Tuletko sinä hulluksi kuunnellessasi heitä? Miksi siis enemmän minun
-sanoistani? Nyt on minun asiani selvittää sinun asemasi, ett'ei
-mitään erehdyksiä enää syntyisi -- ja minä olen tehnyt sen. Kas tässä
-se on: -- Jos sinun vaimosi elää, lunastat sinä velkakirjasi hänen
-allekirjoituksellaan. Jos hän kuolee, niin maksat sinä perinnölläsi."
-
-Hänen puhuessaan oli kynttilä kreivittären huoneesta sammutettu; koko
-toinen kerros oli nyt pimeä.
-
-"Lorua, lorua!" vastasi sir Percival närkästyneenä. "Sinua
-kuullessaan luulisi vaimoni allekirjoituksen saamisen olevan
-helpoimman asian maailmassa."
-
-"Sinä olet jättänyt asian minun ajettavakseni", lausui kreivi,
-"ja minulla on tästä päivästä kaksi kuukautta käytettävänäni
-järjestääkseni oikein sen. Älä puhu enempää siitä nykyisin, jos sinua
-miellyttää. Kun velkakirja joutuu maksettavaksi, saat itse nähdä,
-eikö minun 'loruni' ole jonkinarvoinen. Ja tultuamme nyt, Percival,
-selville raha-asioistamme, voin minä esteettä kuunnella, mitä sinulla
-on sanottavaa, jos sinä tahdot neuvotella kanssani tuosta toisesta
-ikävyydestä, joka nyt on sattunut kysymyksessä olleen pikku pulamme
-ohella ja joka niin onnettomasti on vaikuttanut sinuun, että minä
-tuskin enää tunnen sinua. Puhu, ystäväni -- ja suo anteeksi minulle
-jos minä loukkaan sinun voimakkaampaa kansallismakuasi sekoittamalla
-vielä lasillisen sokerivettä itselleni."
-
-"On kyllä helppo sanoa: 'Puhu'," vastasi sir Percival paljon
-rauhallisemmalla ja kohteliaammalla äänellä, kuin hän tähän asti oli
-käyttänyt, "mutta ei ole niin helppoa sanoa, kuinka minun pitäisi
-alkaa."
-
-"Autanko sinua?" kysyi kreivi. "Pitääkö minun antaa tälle ikävyydelle
-nimi? Kutsuisimmeko sitä esimerkiksi -- Anna Catherickiksi?"
-
-"Kuulepas, Fosco, me olemme tunteneet toisemme pitkän ajan, ja
-jos sinä jo ennen olet pari kertaa pelastanut minut tällaisesta
-päänvaivasta, niin olen minäkin puolestani parhaani mukaan koettanut
-auttaa sinua raha-asioissa. Me olemme molemmin puolin uhranneet niin
-paljon ystävyyden vuoksi, kuin mies on voinut; mutta tottahan meillä
-silti on ollut omat salaisuutemme -- vai kuinka?"
-
-"Sinä olet salannut minulta, Percival. Sinun vieraspidoissasi täällä
-Blackwater-Parkissa oleskelee luuranko, joka on silmännyt muidenkin
-henkilöiden hunnun alle kuin sinun."
-
-"No, mitä sitten? Jos salaisuus ei koske sinua, niin en voi ymmärtää,
-että sinun tarvitsisi olla utelias, vai kuinka?"
-
-"Näytänkö minä uteliaalta?"
-
-"Kyllä, kyllä näytät."
-
-"Todellako? Niin, silloin puhuvat minun kasvonikin totta --
-tarkoitathan sitä? Mikä tyhjentymätön rikkaus hyvää on ollutkaan
-sen miehen luonteessa, joka on tullut minun ikääni ja jonka kasvot
-eivät vielä ole lakanneet puhumasta totuuden kieltä! Kas niin, Glyde!
-olkaamme nyt suoria toisiamme kohtaan. Salaisuutesi on etsinyt minua
--- enkä minä sitä. Jos me nyt otaksumme, että minä olen utelias --
-vaaditko sinä silloin minulta, vanhalta ystävältäsi, että minun
-täytyy kunnioittaa sinun salaisuuttasi ja koettaa olla koskaan
-syventymättä siihen?"
-
-"Niin -- sitä juuri minä vaadin."
-
-"Silloin loppuu kaikki uteliaisuuden vivahduskin minussa tästä
-hetkestä lähtien."
-
-"Tarkoitatko nyt todellakin, mitä sanoit?"
-
-"Mikä syy sinulla on epäillä minua?"
-
-"Kyllä, kyllä, Fosco -- ystäväni; minulla on jonkunlainen kokemus
-sinun pienistä koukuittelemisistasi, enkä minä ole aivan varma siitä,
-ett'et sinä lopuksi petkuta minuakin."
-
-Verannalla oleva tuoli paukkoi jälleen -- minä tunsin, kuinka
-reikäinen verannan seinä tutisi katosta lattiaan. Kreivi oli hypännyt
-ylös mielenliikutuksen puuskauksessa.
-
-"Percival! Percival!" huusi hän, "etkö tunne minua tuota paremmin?
-Eikö sinun kokemuksesi minun luonteestani ole ollut vakavampi?
-Minä olen antiikin päivien mies! Minä voin tehdä jaloimpia
-tekoja -- kun minulla on tilaisuus tehdä niitä. On ollut elämäni
-onnettomuus, että niin harvoin olen ollut tilaisuudessa siihen.
-Minun käsitykseni ystävyydestä on ylevä! Mahdanko minä sille mitään,
-että sinun luurankosi on silmännyt hunnun alle? Miksi tunnustan minä
-uteliaisuuteni? Sinä lyhytnäköinen mies-raukka! Etkö sinä näe siis,
-että teen sen vahvistaakseni moninkerroin itsehillintääni? Minä
-voin houkutella sinulta salaisuutesi, jos minua huvittaisi, yhtä
-helposti kuin minä muutan tämän sormeni toisesta kädestä toiseen
--- sinä tiedät, että minä voin tehdä sen. Mutta sinä olet vedonnut
-minun ystävyyteeni, ja ystävyyden velvollisuudet ovat minulle pyhiä.
-Katso, minä poljen halpamaisen uteliaisuuteni jalkoihini. Minun
-tunteeni kohoavat paljon yli sen. Tunnusta ne, Percival! Seuraa niitä
-Percival! Ota minua kädestä -- minä annan sinulle anteeksi."
-
-Viime sanoja lausuessaan tuli hänen äänensä epävarmaksi -- aivankuin
-hän olisi vuodattanut kyyneleitä.
-
-Sir Percival näytti hämmentyneen ja koetti pyytää anteeksi. Mutta
-kreivi oli liian ylevämielinen tahtoakseen edes kuunnella häntä.
-
-"Ei!" sanoi hän. "Kun ystävä on loukannut minua, suon minä anteeksi
-hänelle ilman anteeksipyyntöjä. Sano minulle suoraan: tarvitsetko
-minun apuani?"
-
-"Kyllä, varsin hyvin."
-
-"Ja voitko sanoa minulle, mitä haluat, paljastamatta itseäsi?"
-
-"Minä koetan."
-
-"No hyvä, anna kuulla."
-
-"Katsopas, asia on näin: -- minä sanoin sinulle tänään, että minä
-parhaan kykyni mukaan olen koettanut hakea Anna Catherickia, mutta
-ettei minun onnistunut löytää."
-
-"Niin."
-
-"Fosco! Minä olen mennyt mies, ellen minä saa häntä käsiini."
-
-"Onko asia niin vakava?"
-
-Pieni valosäde levisi verannalta aina hiekalle saakka. Kreivi oli
-muuttanut lampun keskempää huonetta nähdäkseen selvemmin arvon
-isäntäänsä.
-
-"Kyllä!" sanoi hän. "Kasvosi puhuvat totta tällä kertaa. Vakava, siis
--- yhtä vakava kuin rahakysymyskin."
-
-"Vielä epäilyttävämpi. Niin totta kuin istun: vielä epäilyttävämpi."
-
-Valo katosi taas ja keskustelua jatkettiin.
-
-"Minä näytin sinulle vaimolleni osoitetun kirjeen, jonka Anna
-Catherick oli kätkenyt hiekkaan", jatkoi sir Percival. "Se ei ole
-tyhjää keskustelua tuo kirje, Fosco -- hän tietää salaisuuden."
-
-"Puhu niin vähän kuin mahdollista salaisuudesta minulle, Percival.
-Onko hän sinulta saanut tietää sen?"
-
-"Ei, äidiltään."
-
-"Kahden naisen tiedossa vaarallinen salaisuus -- huono juttu,
-ystäväni, varsin huono juttu! Salli minun kysyä sinulta yhtä seikkaa,
-ennenkuin menemme edemmäksi. Sinun vaikuttimesi sulkea tytär
-hulluinhuoneeseen on nyt jotenkin selvä minulle -- mutta sitä vastoin
-en minä ymmärrä oikein, kuinka hän pääsi pois sieltä. Epäiletkö sinä
-jonkin sairaalan henkilön, vihamiehesi houkuttelemana, tahallaan
-laiminlyöneen ja päästäneen hänet karkaamaan?"
-
-"Ei -- hän käyttäytyi parhaiten kaikista sairaista -- he luottivat
-häneen. Hän on kylliksi hullu pidettäväksi suljettuna ja kylliksi
-viisas tehdäkseen minut onnettomaksi, jos hän saa olla vapaana --
-ymmärrätkö minua?"
-
-"Ymmärrän varsin hyvin. No hyvä, Percival, lopeta asia pian, niin
-tiedän minä kyllä, mitä pitää tehdä. Mikä aiheuttaa vaaran nykyään?"
-
-"Anna Catherick on paikkakunnalla ja on ryhtynyt tekemisiin lady
-Glyden kanssa -- kas siinä muutamin sanoin, missä vaara on. Kuka voi
-lukea kirjeen, jonka hän kätki hiekkaan, huomaamatta, että vaimoni
-tietää kaikki, kieltäköönpä sen miten kovin tahansa?"
-
-"Odota, Percival! Jos lady Glyde tuntee tämän salaisuuden, niin
-täytyy hänen tietää, että se saattaa sinut vaaraan. Vaimonasi on
-hänelle ilmeisesti edullista salata se."
-
-"Uskotko sen? Minä puhun sinulle jotakin siitä asiasta. Hän salaisi
-asian, jos hän pitäisi vähääkään minusta. Mutta nyt satun minä
-olemaan toisen herrakullan tiellä. Hän on rakastunut häneen, ennenkun
-meni naimisiin kanssani -- hän on vieläkin rakastunut erääseen
-Hartright-nimiseen piirustuksenopettaja-konnaan."
-
-"Paras ystäväni, mitä merkillistä sinä siinä huomaat? Kaikki naiset
-ovat rakastuneita johonkin muuhun kuin omaan mieheensä. Kuka on
-ensimmäinen, joka voittaa naisen sydämmen. En koskaan elämässäni ole
-tavannut numero yhtä. Kenties usein numero kolmen, neljän ja viiden
--- mutta en koskaan numero yhtä. Luonnollisesti täytyy sen olla,
-mutta minä sanon vain, ett'en ole koskaan sitä nähnyt."
-
-"Odotapas! Minä en ole lopettanut vielä. Kenenkä luulet auttaneen
-Anna Catherickin pakoon, kun mielisairaalan väki oli hänen
-jäljillään? Sen teki Hartright. Kenen luulet sinä nähneen hänet
-Cumberlandissa? Kukapa muu kuin Hartright. Molemmilla kerroilla puhui
-hän aivan yksin hänen kanssaan. Odota, älä keskeytä minua. Se konna
-on yhtä rakastunut minun vaimooni kuin vaimoni häneen. Hartright
-tietää tuon onnettoman salaisuuden ja vaimoni myöskin. Anna heidän
-vain tavata uudelleen toisensa, niin on molemmille etua liittoutua
-minua vastaan."
-
-"Hiljaa, Percival -- hiljaa! Unhotatko sinä aivan kokonaan lady
-Glyden siveän luonteen?"
-
-"Minä piittaan vähät lady Glyden hyveistä! Minä en usko muuhun kuin
-hänen rahoihinsa. Etkö huomaa, kuinka asian laita on? Hän jäisi
-kenties vaarattomaksi, jos hän olisi yksin; mutta jos hän ja tuo
-Hartright-lurjus --"
-
-"Kyllä, kyllä, nyt huomaan! Missä herra Hartright on?"
-
-"Hän on matkustanut ulkomaille ja jos hän tahtoo pitää nahkansa
-eheänä, varotan minä häntä takaisin tulemasta heti."
-
-"Oletko varma, että hän on poissa?"
-
-"Aivan varma. Minä annoin vartioida häntä siitä lähtien, kun hän
-poistui Cumberlandista, siihen asti, kun hän matkusti. Oi, minä
-olen kyllä ollut valpas, sen voin sanoa sinulle. Anna Catherick
-oleskeli eräässä vuokratalossa lähellä Limmeridgeä. Menin itse
-sinne hänen päästyänsä käsistäni ja otin tarkan selon siitä,
-etteivät he tietäneet ollenkaan mitään. Minä annoin hänen äidilleen
-kirjeluonnoksen, joka hänen täytyi kirjoittaa neiti Halcombelle
-ja jossa hän vapautti minut kaikista huonoista vaikuttimista, kun
-minä pidin Anna Catherickiä mielisairaalassa. Vaivaa melkein minua
-sanoa, kuinka paljon olen hukannut aikaa etsiessäni häntä. Ja kesken
-kaikkea tätä uskaltaa hän näyttäytyä täällä ja pelastuu käsistäni
-omalla tilallani. Kuinka voin minä tietää, ketkä muut saavat puhella
-hänen kanssaan? Tuo väijyvä Hartright-konna voi tulla takaisin
-huomispäivänä tietämättäni ja hyötyä hänen lörpöttelystään --"
-
-"Sitäpä hän ei tee, Percival! Kun minä olen täällä ja tämä nainen
-oleskelee vielä läheisyydessä, vastaan minä saavamme hänet valtaamme
-ennenkun herra Hartright -- vaikka hän tulisikin takaisin. Nyt
-ymmärrän minä, niin, niin, nyt huomaan minä kaikki! Anna Catherickin
-löytäminen on ensimmäinen tehtävä; ole sitten levollinen muusta.
-Vaimosi on sinun vallassasi; neiti Halcombe ei eroa hänestä ja
-voidaan sen takia sanoa myöskin olevan sinun vallassasi, eikä herra
-Hartright ole Englannissa. Tuo näkymätön Anna on ainoa, jota meidän
-nykyisin tarvitsee ajatella. Olethan tarkoin kuulustellut?"
-
-"Kyllä. Minä olen ollut hänen äitinsä luona; minä olen tarkastanut
-koko kylän -- kaikki turhaan!"
-
-"Voidaanko hänen äitiinsä luottaa?"
-
-"Kyllä."
-
-"Hän on kumminkin kerran puhunut salaisuudesta."
-
-"Hän ei tee sitä koskaan enää."
-
-"Miks'ei? Onko hänellä jotakin omaa etua vaikenemisesta?"
-
-"On -- varsin suuri."
-
-"Hauska kuulla sinun tähtesi, Percival. Älä ole levoton, ystäväni.
-Raha-asioittemme järjestämiseen on minulla runsaasti aikaa, ja
-kenties huomenna onnistuu minun paremmin päästä Anna Catherickin
-jäljille kuin sinun tähän asti. Mutta vielä on yksi seikka kysyttävä,
-ennenkuin yöksi eroamme."
-
-"Mikä seikka?"
-
-"Niin, kun menin venehuoneelle sanomaan lady Glydelle, että tuo
-vastenmielinen allekirjoitusjuttu oli poistettu, tulin minä
-sattumalta parhaaseen aikaan nähdäkseni erään vieraan naisen
-epäilyttävällä tavalla poistuvan vaimosi luota, mutta minä
-en ollut kumminkaan tarpeeksi lähellä voidakseni nähdä hänen
-kasvonpiirteitänsä. Tahdon tietää jotakin näkymättömän Annamme
-ulkomuodosta voidakseni tuntea hänet. Onko hän jonkun näköinen?"
-
-"Jonkun näköinen? Hoo! senpä sanon sinulle parilla sanalla. Hän on
-niin vaimoni näköinen, että melkein voi pelästyä sitä."
-
-Tuoli narisi taaskin. Kreivi oli uudelleen hypähtänyt ylös -- tällä
-kertaa hämmästyksestä. "Mitä sanoit?" huudahti hän kiivaasti.
-
-"Kuvittele vaimoani vaikean sairauden jälkeen ja hieman sekavapäisenä
--- niin on sinulla Anna Catherick ilmi elävänä silmiesi edessä",
-vastasi sir Percival.
-
-"Ovatko he sukua?"
-
-"Ei, ei vähintäkään."
-
-"Ja kumminkin niin toistensa näköisiä?"
-
-"Niin, niin erinomaisesti. Mitä sinä naurat?"
-
-Ei mitään vastausta kuulunut eikä mitään nauruakaan. Kreivi hymyili
-hiljaisella, sisäisellä tavallaan.
-
-"Mille sinä naurat?" toisti Percival.
-
-"Kenties omille kuvitteluilleni, hyvä ystäväni. Salli minun
-ilahduttaa mieltäni italialaisella tavallani -- enkö minä ole
-peruisin siitä kansakunnasta, Joka on keksinyt Punch [Lontoossa
-ilmestyvä kuvitettu pilalehti] -aatteen? Hyvä, hyvä; minä tunnen nyt
-Anna Catherickin nähdessäni hänet -- ja nyt on kylliksi puhuttu tänä
-iltana. Ole hyvällä mielellä, Percival. Nuku, poikani vanhurskaan
-unta ja odota, kunnes saat nähdä, mitä teen hyväksesi päivän tultua.
-Minulla on omat suunnitelmani tässä paksussa päässäni. Sinä lunastat
-velkakirjasi ja sinä saat Anna Catherickin valtaasi -- siitä minä
-annan sinulle kunniasanani. Olenko minä sinun ystäväsi, vai enkö ole?
-Enkö minä ansaitse tuota pientä rahalainaa, josta sinä taannoin niin
-hienotunteisesti muistutit minua? Mitä tahansa teetkin, niin pyydän
-sinua: älä koskaan enää loukkaa tunteitani! Tunnusta niiden arvo,
-Percival! Ota ne malliksi! Suon sinulle anteeksi vielä kerran --
-puristan sinun kättäsi. Hyvää yötä!"
-
-Kuulin kreivin sulkevan kirjaston oven, kuulin sir Percivalin
-lukitsevan verannan lasiovet. Oli satanut, lakkaamatta satanut.
-Tuntui kuin olisin lukittu paikalleni, ja tunsin itseni läpi
-kylmettyneeksi. Koettaessani ensin liikkua oli se niin vaivaloista,
-että minun täytyi luopua siitä. Hetkisen kuluttua onnistui minun
-kumminkin nousta märältä katolta.
-
-Ryömiessäni seinän luo noustakseni ylös katsoin minä taakseni
-ja huomasin kynttilän loistavan kreivin pukuhuoneesta. Vaipuvat
-elonvoimani lisäytyivät taas -- silmäsin yhtämittaa kynttilää askel
-askeleelta hiipiessäni ikkunalleni.
-
-Kello oli neljänneksen yli 1, laskiessani käteni ikkunanpieleen.
-En ollut nähnyt enkä kuullut mitään, joka olisi saattanut minut
-luulemaan, että paluumatkani oli huomattu.
-
-
-XII.
-
-Heinäkuun 6 päivä. -- Kello 8. Aurinko loistaa selkeältä taivaalta.
-Minä en ole hetkeksikään sulkenut väsyneitä, unettomia silmiäni.
-Saman ikkunan ääressä, jossa minä seisoin ja tuijotin pikimustaan
-yöhön, seisoin minä nytkin ja katselin hiljaista, aurinkoista aamua.
-
-Minä lasken tunnit, jotka ovat kuluneet huoneeseeni tultua kokemaini
-vaihtelevain vaikutusten jälkeen -- ja nämä tunnit tuntuvat minusta
-viikoilta.
-
-Kuinka lyhyt onkaan aika, ja kumminkin kuinka pitkä minusta --
-vaivuttuani lattialle pimeässä sateen läpi kastelemana, kankeana ja
-jääkylmänä -- avuttomana, vapisevana raukkana!
-
-En tiedä, miten minä taas toinnuin; tiedän tuskin, milloin minä
-saavuin sänkykamariini, sytytin kynttiläni ja aloin etsiä kuivia,
-lämpimiä vaatteita tavattoman tietämättömänä, missä ne olivat. Sen
-tehneeni muistan kyllä, mutta milloin, siitä en ole selvillä.
-
-Minä en voi muistaa, milloin suonenvedontapainen, jäätävä kylmyys
-poistui ruumiistani jättääkseen sijan polttavalle kuumeelle.
-
-Varmaankin tapahtui se ennen auringon nousua -- minä kuulin kellon
-lyövän 3. Minä muistan sen silmänräpäyksen kestävän selvyyden ja
-voiman, sen kuumeisen kaikkien sielunvoimain ponnistuksen, joka
-yhdellä kertaa tuli; kuinka minä päätin näyttää levolliselta, odottaa
-tunti tunniltaan, kunnes tulisi mahdolliseksi viedä Laura pois tästä
-kauheasta paikasta. Minä muistan, kuinka minä tulin yhä enemmän
-vakuutetummaksi, että keskustelu, joka näillä miehillä oli ollut
-toistensa kanssa, ei ainoastaan täydellisesti oikeuttanut meitä
-lähtemään talosta, vaan jätti myöskin meille aseet käteen heitä
-vastaan: Minä muistan päähän pälkähdyksen merkitä tämä keskustelu
-sana sanaltaan, kun aika oli vapaasti käytettävänäni ja kun minä
-vielä tarkasti muistin sen. Kuinka selvään minä muistankaan, että
-minä tulin tänne makuuhuoneestani, paperi, muste ja kynä kädessäni
-ennen auringon nousua -- että istuuduin avonaisen ikkunan ääreen
-hengittääkseni raikasta ilmaa -- että olen kirjoittanut lakkaamatta
-ja yhä nopeammin, yhä enemmän polttavan kuumeisena, voimatta nukkua
-näinä kauheina tunteina, ennenkun talossa tuli liikettä ja elämää,
-siitä lähtien, kun minä aloin kirjoittaa kynttilän valossa, aina
-uuden päivän häikäisevään valoon saakka!
-
-Miksi istun minä tässä vielä? Miksi täytyy minun väsyttää kuumia
-silmiäni, polttavaa päätäni, kirjoittamalla vielä enemmän? Miks'en
-mene levolle ja koeta rauhoittaa kuumetta, joka jäytää minua?
-
-En uskalla. Kaikkea muuta pahempi pelko on vallannut minut. Minä
-pelkään tätä kuumetta -- minä vapisen pääni huminan ja verensyöksyn
-takia. Jos minä laskeudun pitkälleni, kuinka tiedän minä olevani
-kyllin selvä ja voimakas nousemaan jälleen ylös?
-
-Huu, sitä sadetta! sitä kauheaa sadetta, joka läpeensä kylmetti minut
-yöllä!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kello on 9. Löikö se 9 vai 8? Varmaan oli se 9. Nyt vilustaa minua
-taasen -- vilustaa kiireestä kantapäähän tässä lämmössä. Olenko
-istunut ja nukkunut? En tiedä itsekään, mitä minä olen tehnyt.
-
-Oi, Jumalani. Ajattelepas, jos minä sairastun!
-
-Sairaana sellaisena aikana kuin nyt!
-
-Pääni! minä olen niin levoton pääni takia. Kirjoittaa voin, mutta
-kaikki rivit menevät ristiin toistensa kanssa. Näen sanan Laura ja
-näen, että olen kirjoittanut sen. 8 vai 9 -- kumpiko se oli?
-
-Oli niin kylmää, niin kylmää! -- Ah, viime yön sade! -- ja
-tornikellon lyönnit, joita en voi laskea, mutta jotka yhäti soivat
-korvissani --
-
-       *       *       *       *       *
-
-
-Muistutus.
-
-Tähän kohtaan päiväkirjaa päättyy luettava kirjoitus. Kaksi, kolme
-seuraavaa riviä sisältää katkonaisia sanoja ja niiden joukossa
-mustetäpliä ja viivoja. Viimeinen merkki, jonka voi erottaa, näyttää
-muistuttavan kahta lady Glyden ristimänimen ensi kirjainta.
-
-Päiväkirjan seuraavalle sivulle on joku toinen henkilö kirjoittanut.
-Se on miehen käsialaa, selvää, rohkeaa, säännöllistä; päivämääräksi
-on merkitty "heinäkuun 7 päivänä". Sisältö on seuraava:
-
-Todellisen ystävän jälkikirjoitus.
-
-Erinomaisen neiti Halcombemme sairastuminen on antanut minulle
-tilaisuuden nauttia odottamattomasta henkisestä huvituksesta.
-
-Tarkoitan tämän sisältörikkaan päiväkirjan lukemista, jonka juuri nyt
-olen päättänyt.
-
-Siinä on monta sataa sivua. Minä voin laskea käden sydämmelleni ja
-pyhästi vakuuttaa, että jokainen sivu on huvittanut, virkistänyt,
-ihastuttanut minua.
-
-Minun tunteiselleni miehelle on sanomattoman ilahduttavaa voida
-lausua jotakin sellaista.
-
-Ihailtava nainen!
-
-Tarkoitan neiti Halcombea.
-
-Hämmästyttävä ponnistus!
-
-Tarkoitan päiväkirjaa.
-
-Niin, nämä lehdet ovat todellakin aarre. Hieno tahti, jonka
-minä huomaan tässä, varovaisuus, harvinainen rohkeus, tavaton
-muistinvoima, terävä huomaamiskyky, tyylin kevyt miellyttäväisyys,
-nämä naisen tunteiden ihastuttavat purkaukset -- kaikki tämä on,
-enemmän kuin minä voin kuvatakaan, lisännyt minun ihailuani tätä
-ylevää olentoa, tätä kelpo Mariania kohtaan. Luonteeni kuvaus on
-mestarillinen alusta loppuun. Minä vakuutan täydestä sydämmestäni
-kuvan yhtäläisyyden. Minä tunnen, kuinka voimakas vaikutus minun on
-täytynyt tehdä, jotta minut on voitu kuvata noin vahvoin, rikkain,
-sattuvin värein. Valitan taaskin julmaa välttämättömyyttä, joka
-antaa meille aivan erilaiset harrastukset ja pakottaa meidät olemaan
-vihamielisellä kannalla toisiimme. Onnellisemmissa olosuhteissa
-kuinka arvokas minä olisin ollutkaan neiti Halcombelle -- kuinka
-arvokas hän olisi ollut minulle!
-
-Sydämmeni täyttävät tunteet vakuuttavat minulle, että äsken
-kirjoittamani ilmaisee syvän totuuden.
-
-Nämä tunteet ihastuttavat kaikista persoonallisista suhteista
-huolimatta. Minä todistan aivan epäitsekkäällä tavalla, kuinka
-erinomaisesti tuo viekas suunnitelma, jonka kautta tämä verraton
-nainen kuunteli Percivalin ja minun keskusteluni, oli ajateltu. Ja
-kuinka hämmästyttävän uskollisesti hän on merkinnyt joka sanan siitä.
-
-Nämä, tunteet ovat saattaneet minun tarjoamaan häntä hoitavalle
-ahdasmieliselle lääkärille laajoja kemian tietojani ja valistunutta
-kokemustani niillä terävä-älyisemmillä ja tuntemattomilla teillä,
-jotka lääkäritaito yhdessä magnetismin kanssa tarjoo ihmissuvulle.
-Tähän asti on hän kieltäytynyt käyttämästä neuvojani. Kurja mies!
-
-Ja lopuksi panevat nämä tunteet kirjoittamaan ne tunnustavat,
-osaaottavat, isälliset rivit, jotka ovat tässä luettavina. Minä
-suljen taas tämän kirjan. Ankara oikeuskäsitteeni saattaa minut,
-vaimoni käden kautta, panemaan sen takaisin kirjoittajansa
-pöydälle. Tapaukset ajavat minut täältä pois. Erikoiset asianhaarat
-pakottavat minut vakavaan toimintaan. Houkuttelevat menestyksen
-toiveet kangastavat silmissäni. Minä menen kohtaloani vastaan
-niin levollisesti, että minä itse kauhistun. Ei mitään, paitsi
-ihailevaa kunnioitustani, kuulu minulle itselleni. Sen lasken minä
-kunnioittavalla hellyydellä neiti Halcomben jalkoihin.
-
-Minä toivon hurskaasti hänen paranemistaan.
-
-Valitan, että häneltä on auttamattomasti hukkaan mennyt jokainen
-suunnitelma, minkä hän on tehnyt sisarensa hyväksi. Mutta samalla
-kertaa pyydän minä häntä uskomaan, ett'en minä lukemalla hänen
-päiväkirjansa ole joutunut omistamaan mitään apuneuvoja tähän
-päämäärään pääsemiseksi. Se on vain vahvistanut sen suunnitelman
-älykkyyden, jonka minä jo ennen olen tehnyt. -- Minun on kiittäminen
-näitä lehtiä niiden hienoimpien tunteiden herättämisestä, jotka
-kuuluvat luonteeseeni -- ei muusta.
-
-Henkilölle, jolla on samanlaiset tunteet, ilmaisee ja anteeksi antaa
-tämä yksinkertainen selitys kaikki.
-
-Neiti Halcombe on henkilö, jolla on samanlaatuiset tunteet.
-
-Tällä vakuutuksella piirrän minä nimeni
-
-_Fosco_.
-
-(Ensimmäisen osan loppu).
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Valkopukuinen nainen I, by Wilkie Collins
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOPUKUINEN NAINEN I ***
-
-***** This file should be named 53922-8.txt or 53922-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/3/9/2/53922/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/53922-8.zip b/old/53922-8.zip
deleted file mode 100644
index e829b7b..0000000
--- a/old/53922-8.zip
+++ /dev/null