NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 16480 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..8379719
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53913 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53913)
diff --git a/old/53913-8.txt b/old/53913-8.txt
deleted file mode 100644
index 9d0c180..0000000
--- a/old/53913-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,16480 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Alamainen, by Heinrich Mann
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Alamainen
-       Romaani
-
-Author: Heinrich Mann
-
-Translator: Huvi Vuorinen
-
-Release Date: January 7, 2017 [EBook #53913]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALAMAINEN ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-ALAMAINEN
-
-Romaani
-
-
-Kirj.
-
-HEINRICH MANN
-
-
-Suomentanut Huvi Vuorinen
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Edistysseurojen Kustannus-Osakeyhtiö,
-1920.
-
-Etelä-Suomen Sanomain kirjapaino Oy, Lahti.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Diederich Hessling oli hento lapsi, joka hyvin kernaasti uneksi
-ja pelkäsi kaikkea ja jonka korvia kovin särki. Hän jätti
-vastenmielisesti lämpimän huoneen talvella ja kesällä ahtaan
-puutarhan, missä tuntui paperitehtaan lumppujen haju ja missä näkyi
-kultasade- ja seljapuiden päällitse vanhojen talojen puiset, savella
-rapatut seinät. Kun Diederich nosti katseensa satukirjastaan,
-rakkaasta satukirjastaan, niin hän pelästyi usein kovin. Hänen
-vieressään oli penkillä varmasti istunut sammakko, millä oli ollut
-puolet hänen koostaan! Tai sitten tuolla muurin luona oli peikko,
-mahaansa myöten maassa, ja katseli kulmainsa alta.
-
-Isä oli peikkoa ja konnaakin pelottavampi, ja päällepäätteeksi piti
-häntä rakastaa. Diederich rakasti häntä. Kun hän oli syönyt salaa
-makeisia, tai valhetellut, niin hän nuhjusteli kirjoituspöydän
-ääressä niin kauan maiskutellen suutaan ja arasti viuhuen, että
-herra Hessling huomasi jotakin ja otti kepin seinältä. Jokainen
-ilmitulematta jäänyt rikos sekoitti Diederichin uskollisuuteen ja
-luottamukseen epäilystä. Kun isä kerta kipeine jalkoineen kompastui
-portailla, niin poika taputti käsiään hulluna -- ja juoksi tiehensä.
-
-Jos hän selkäsaunan saatuaan kulki tehtaan ohi parkuen ja kasvot
-turtuneina, niin työmiehet nauroivat. Heti kohta Diederich pisti ulos
-kielensä heitä kohden ja polki jalkaansa. Hän oli itsetietoinen:
-"Minä olen saanut selkääni, mutta isältäni. Olisitte iloisia, jos
-tekin voisitte saada häneltä selkäänne, mutta siihen te olette aivan
-liian mitättömiä."
-
-Hän liikkui heidän keskellään oikullisen pashan tavoin, uhaten
-toisinaan ilmoittaa isälleen, että he hakivat itselleen olutta,
-toisinaan taas antaen heidän vietellä hänet ilmaisemaan sen hetken,
-jolloin hänen isänsä oli tuleva takaisin. He varoivat isäntäänsä: hän
-tunsi heidät, oli itse ollut työmiehenä. Hän oli ollut työmiehenä
-vanhoissa tehtaissa, missä jokainen arkki muovailtiin käsin,
-oli sillä välin ottanut osaa kaikkiin sotiin ja oli viimeisen
-jälkeen, kun kaikilla oli tilaisuus saada rahaa, pystynyt ostamaan
-paperikoneen. Holländer- ja leikkuukone kuului vielä laitokseen.
-Hän itse laski paperiarkit. Lumpuista ratkotut napit eivät saaneet
-joutua hukkaan. Hänen pieni poikansa antoi usein naisten pistää niitä
-itselleen siitä hyvästä, ettei antanut ilmi niitä, jotka ottivat
-joitakin mukaansa. Eräänä päivänä hänellä oli niitä niin paljon,
-että hänen päähänsä pälkähti vaihtaa ne makeisiin rihkamakauppiaan
-myymälässä. Yritys onnistui -- mutta illalla Diederich polvistui
-vuoteessaan ja rukoili, maiskutellen viimeistä makeistaan, että
-peloittava, rakas Jumala antaisi rikoksen jäädä ilmitulematta.
-Mutta se tuli kuitenkin päivänvaloon. Isän käsi, isän, joka aina
-metoodisesti hoiteli keppiä, aliupseerin kasvoilla velvollisuus
-ja kunnollisuus, vapisi tällä kertaa, ja hänen hopeanharmaalle
-keisariparralleen vierähti kyynel, ryppyjen yli hyppien. "Minun
-poikani on varastanut", hän sanoi hengästyneenä, tylsällä äänellä,
-katsellen lastaan kuten epäluulonalaista murtovarasta. "Sinä petät ja
-varastat. Puuttuu vain, että lyöt jonkun kuoliaaksi."
-
-Rouva Hessling tahtoi pakottaa poikaansa polvistumaan isän edessä
-ja pyytämään anteeksi, koska isä oli tämän vuoksi itkenyt! Mutta
-Diederichin vaisto sanoi, että tämä olisi vielä enemmän vihoittanut
-isää. Hessling ei ollenkaan ymmärtänyt vaimonsa tunteellista
-käytöstapaa. Rouva turmeli koko lapsen. Hessling sai hänet kiinni
-valheista yhtä hyvin kuin Diederichin. Eikä se ollut mikään ihmekään,
-koska rouva luki romaaneja! Se työ, mikä oli hänelle viikoksi
-määrätty, oli lauvantai-iltana useinkin vielä suorittamatta. Hän
-pieksi kieltään, sen sijaan että olisi puuhannut palvelijattaren
-kanssa... Eikä Hessling ollut edes varma siitä, söikö hänen vaimonsa
-salaa makeita, kuten hänen poikansakin. Pöydässä ei tämä uskaltanut
-syödä tarpeekseen, vaan hiipi jälestäpäin kaapille. Jos hän olisi
-uskaltanut mennä tehtaaseen, niin olisi varmasti varastanut nappeja.
-
-Hän rukoili poikansa kanssa "kaikesta sydämestään", muodollisuuksista
-välittämättä, ja sai silloin poskipäänsä punottamaan. Hän kuritti
-häntä myöskin, mutta umpimähkäisesti, kiukuissaan. Usein hän oli
-tällöin väärässä. Silloin Diederich uhkasi valittaa isälleen, oli
-menevinään konttoriin ja riemuitsi jossakin nurkan takana sen
-johdosta, että äiti oli nyt tuskissaan. Äitinsä hellyyden hetket
-hän käytti hyväkseen, mutt'ei tuntenut mitään kunnioitusta häntä
-kohtaan. Äiti oli samanlainen kuin hänkin, ja se seikka esti hänet
-kunnioittamasta häntä. Sillä hän ei kunnioittanut itseään, vaan
-vietti elämää, joka ei olisi kestänyt Herran kasvojen edessä.
-
-Kuitenkin heillä molemmilla oli perin tunteelliset hämyhetkensä.
-Juhlista he saivat esiin viimeisenkin tunnelmapisaran laulun,
-pianonsoiton ja sadunkertomisen avulla. Kun Diederich alkoi epäillä
-Jesuslasta, niin hän antoi äitinsä hellyttää itsensä ja saada vielä
-hetkiseksi uskomaan, tuntien itsensä sen kautta keventyneeksi,
-uskolliseksi ja hyväksi. Hän uskoi myöskin itsepintaisesti ylhäällä
-linnassa asustavaan aaveeseen, ja isä, joka ei tahtonut siitä kuulla
-puhuttavankaan, näytti ylpeältä, melkein rangaistavalta. Äiti
-ruokki häntä saduilla. Hän ilmaisi hänelle pelkonsa, mitä tunsi
-vilkasliikkeisten katujen ja raitioteiden vuoksi, jotka menivät
-siitä sivuitse, ja vei hänet muurin yli linnaan. Siellä he nauttivat
-suloisesta väristyksestä.
-
-Meisestrassen kulmauksessa oli kuljettava poliisin ohitse, joka, jos
-tahtoi, saattoi viedä ihmisen vankilaan! Diederichin sydän jyskytti
-kuuluvasti; miten kernaasti hän olisi tehnyt suuren kierroksen! Mutta
-silloin olisi poliisi aavistanut hänen pahan omantuntonsa ja olisi
-siepannut hänet. Parempi oli osoittaa olevansa puhdas ja viaton -- ja
-vapisevalla äänellä kysyi Diederich poliisilta, mitä kello oli.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Näiden monien peloittavien voimien jälkeen, joiden alaisena Diederich
-oli, sadun konnien, isän, rakkaan Jumalan, linnanpeikon, poliisin
-ja nuohoojan jälkeen, joka saattoi raahata koko miehen uunin piipun
-läpi niin että tuli yhtä mustaksi kuin hän itsekin oli, ja tohtorin
-jälkeen, joka saattoi penslata kaulaa ja ravistaa, jos huusi,
--- kaikkien näiden voimien jälkeen hän joutui vielä hirveämmän
-voiman valtaan, koulun, joka nieli ihmisen kokonaan. Diederich
-meni sinne parkuen eikä voinut vastata, vaikka olisi osannutkin,
-koska hänen täytyi parkua. Vähitellen hän oppi käyttämään hyväkseen
-itkemistaipumustaan silloin, kun ei osannut läksyjään -- sillä mikään
-peikko ei ollut saanut häntä ahkerammaksi tai vähemmän uneksivaksi
--- ja vältti siten monta ikävää seurausta, kunnes opettajat olivat
-päässeet hänen juonensa perille. Ensimäistä kohtaan, joka sen keksi,
-hän tunsi suurta kunnioitusta; hän rauhoittui heti ja katseli häntä
-aralla antaumuksella käsivartensa yli, minkä hän oli koukistanut
-ja vetänyt kasvoilleen. Tätä terävänäkeistä opettajaa kohtaan
-hän jäi ainaisesti nöyräksi ja tottelevaiseksi. Hyvänsävyisille
-hän teki pieniä, vaikeasti toteennäytettäviä kujeita, joista ei
-kerskunut. Suuremmalla tyydytyksellä hän puhui eräästä todistusten
-turmelemisesta, eräästä suuresta rikosjutusta. Pöydässä hän
-ilmoitti: "Tänään herra Behnke löylytti taas pahanpäiväisesti kolmea
-oppilasta!" Ja kun kysyttiin, keitä?
-
-"Minä olin yksi niistä".
-
-Sillä Diederich oli sellainen, että kuuluminen tuohon persoonattomaan
-kokonaisuuteen, tuohon leppymättömään, ihmisiä halveksivaan,
-koneelliseen organismiin, mikä lukio oli, teki hänet onnelliseksi, ja
-että mahti, tuo kylmä mahti, jonka osakkaana hän oli, vaikkapa vain
-kärsivänäkin, oli hänen ylpeytensä. Luokan esimiehen syntymäpäivänä
-koristettiin kateederi ja taulu seppeleillä; Diederich kietoi niitä
-opettajan kepinkin ympärille.
-
-Vuosien vieriessä liikutti häntä kaksi vallanpitäjiä kohdannutta
-onnettomuutta pyhällä ja suloisella virkistyksellä. Johtaja oli
-luokan edessä läksyttänyt erästä apulaisopettajaa ja antanut hänelle
-matkapassit; eräs yliopettaja tuli mielisairaaksi. Vielä suuremmat
-voimat, johtaja ja mielisairaala, olivat pidelleet julmasti niitä,
-joilla siihen asti oli ollut niinkin suuri valta. Silloin kun oltiin
-pieniä mutta vahingoittumattomia, niin ruumiita piti katsella
-alhaaltakäsin ja tehdä niistä omaa asemaa lieventävät johtopäätökset.
-
-Diederich, jonka mahti oli kietonut rataslaitokseensa, edusti sitä
-nuorempien sisariensa edessä. Näiden piti kirjoittaa hänen sanelunsa
-mukaan ja tehdä vielä tahallaan lisää virheitä, jotta veli saattoi
-raivoten käyttää punaista mustetta ja jaella rangaistuksia. He olivat
-hirveitä. Pienokaiset huusivat -- ja silloin oli Diederichin vuoro
-nöyrtyä, jottei tullut ilmi.
-
-Vallanpitäjiä jäljitelläkseen hän ei tarvinnut ketään ihmistä;
-hänelle riitti eläimet, jopa esineetkin. Hän seisoi Holländerin
-vieressä ja katseli, miten tämä ruhjoi lumppuja. "Sen sinä veit!
-Pankaapas vielä vastaan, törkeät riekaleet!" mutisi Diederich, ja
-hänen silmänsä kiilsivät. Äkkiä hän lyykistyi ja oli vähällä pudota
-kloorikylpyyn. Erään työmiehen askeleet olivat häirinneet hänen
-ilkeän nautintonsa.
-
-Sillä hän tunsi itsensä täysin laadulliseksi ja asiastaan varmaksi
-vain silloin, kun sai selkäänsä. Tuskin koskaan hän vastusti
-lyöntejä, korkeintaan hän sanoi tovereilleen: "Ei selkään, se on
-epäterveellistä".
-
-Ei niin, että hän ei olisi tuntenut oikeuksiaan tai etujaan. Mutta
-Diederichistä tuntui siltä, että se selkäsauna, jonka hän sai,
-ei tuottanut lyöjälle mitään käytännöllistä hyötyä eikä hänelle
-itselleen mitään todellista vahinkoa. Vakavammalta kannalta kuin
-nämä puhtaasti ideaaliset arvot hän otti sen vaahtokehrän, minkä
-"Netziger Hofin" yliviinuri oli jo kauan sitten luvannut, mutta
-jättänyt lupauksensa täyttämättä. Diederich meni useampia kertoja
-Meisestrassea pitkin torille muistuttaakseen sanottua ystäväänsä.
-Mutta kun tämä eräänä päivänä ei ollenkaan tahtonut enää tietää
-mistään lupauksestaan, niin Diederich polki jalkaansa vihastuneena:
-"Tämä menee jo liian pitkälle! Jollette heti kohta tuo minulle
-vaahtokehrää, niin minä kerron asian isännällenne!" Siihen Schorsch
-naurahti ja täytti Diederichin vaatimuksen.
-
-Tämä oli kouraantuntuva saavutus. Valitettavasti saattoi Diederich
-nauttia siitä vain nopeaan ja surullisella mielellä, sillä pelätä
-sopi, että Wolfgang Buck, joka odotti häntä ulkona, ilmestyi
-siihen ja vaati osaansa, mikä oli hänelle luvattu. Kuitenkin hän
-ennätti pyyhkiä suunsa, ja oven edessä hän päästi suustaan oikean
-herjaustulvan Schorschia kohtaan, joka oli huijari ja jolla ei ollut
-vaahtokehrää. Diederichin oikeudentunto, joka äsken juuri oli niin
-voimakkaasti puhunut hänen puolestaan, vaikeni toisen vaatimusten
-edessä -- joita ei tosin muuten saanut jättää huomioonottamatta,
-sillä Wolfgangin isä oli siksi aivan liian kunnioitusta herättävä
-henkilö. Vanha herra Buck ei käyttänyt kankeita tärkkikauluksia,
-vaan valkeata, silkkistä kaulaliinaa, minkä yläpuolella roikkuivat
-suuret, valkeat viikset. Miten hitaasti ja majesteettisesti hän
-asetti kultakoukkuisen keppinsä katukiveä vastaan! Hänellä oli
-sylinterihattu päässä, ja hänen päällystakkinsa alta pistivät
-usein esiin hännystakin liepeet, keskellä päivää! Sillä hän kävi
-kokouksissa, piti huolta koko kaupungista. Kylpylaitoksesta,
-vankilasta, kaikesta, mikä oli julkista, ajatteli Diederich, että se
-kuului herra Buckille. Hänen täytyi olla hirveän rikas ja mahtava.
-Kaikki, herra Hesslingkin niihin luettuna, paljastivat päänsä jo
-matkan päässä. Riistää jotakin hänen pojaltaan oli teko, jolla
-saattoi olla arvaamaton kantavuus. Jotta ne suuret voimat, joita
-Diederich niin kovin kunnioitti, eivät olisi häntä kokonaan painaneet
-maahan, hänen täytyi toimia hiljaa ja viekkaasti.
-
-Vain kerran, kolmannella luokalla, sattui sillä lailla, että
-Diederich unhoitti rukoilemisen, menetteli sokeasti ja tuli
-voitonhumalaiseksi sortajaksi. Hän oli, kuten oli tapana ja
-toivottua, härnännyt luokan ainoata juutalaista, mutta nyt hän pani
-toimeen aivan tavattoman näytöksen. Piirustusliidun palasista hän
-teki kateederille ristin ja pakotti juutalaisen polvistumaan sen
-eteen. Hän piteli häntä kovakouraisesti, hän oli vahva! Ja hänet
-teki vahvaksi ympäristön suosio, yleisö, jonka joukosta kurkottautui
-auttavia käsiä, tuo ulkona ja sisällä oleva kaikkivoittava enemmistö.
-Sillä hänen kauttaan toimi Netzigin kristikunta. Miten mukavata
-oli toimia, kun tunsi vastuunalaisuuden ja syyllisyyden jaetuksi,
-kollektiiviseksi!
-
-Innostuksen asetuttua pieni pelko astui tilalle, mutta ensimäiset
-opettajakasvot, jotka Diederich tapasi, antoivat hänelle hänen
-rohkeutensa takaisin. Ne olivat täynnään hämillään olevaa
-hyväntahtoisuutta. Muut osoittivat hänelle hyväksymisensä avoimesti.
-Diederich hymyili heille nöyrän ymmärtäväisesti. Hänen olonsa
-tuli sen jälkeen helpommaksi. Toverit eivät voineet kieltää
-kunnioitustaan siltä, joka oli uuden luokanesimiehen suosiossa.
-Tämän myötävaikutuksella Diederich pääsi priimukseksi ja salaiseksi
-järjestyksen valvojaksi. Näistä kunniapaikoista hän säilytti
-myöhemmin ainakin toisen. Hän oli kaikkien toveri, nauroi, kun
-nämä kertoivat kepposistaan, nauroi hämmästymätöntä, sydämellistä
-naurua, kuten vakavan, nuoren miehen sopiikin, miehen, joka ei pannut
-vallattomuutta kovin pahakseen -- ja sitten väliajoilla, kun hän
-jätti päiväkirjan opettajalle, hän kertoi mitä tiesi. Hän mainitsi
-myöskin opettajille annetut pilanimet ja esitti ne kapinalliset
-puheet, mitä heitä vastaan oli pidetty. Hänen äänensä vapisi vielä
-hieman, kun hän niitä toisti, siitä hekumallisesta pelästyksestä,
-millä hän oli niitä kuunnellut, alasluotujen luomien takaa. Sillä
-hän vapisi jollain lailla vallanpitäjäin vuoksi ja etsi tiettyä,
-ilkeätä tyydytystä, jotakin, joka liikutti vain häntä, kuten viha,
-joka tyydytyksekseen otti vastaan pari nopeata ja salaista nuhdetta
-omaltatunnolta. Antamalla ilmi toverinsa hän sovitti omat synnilliset
-mielenliikutuksensa.
-
-Toiselta puolen hän ei tuntenut tovereitaan kohtaan, joiden
-edistymisen hän saattoi kyseenalaiseksi, useinkaan mitään
-mieskohtaista vastenmielisyyttä. Hän esiintyi ankaran
-välttämättömyyden tunnontarkkana täyttäjänä. Jäljestäpäin hän
-saattoi mennä satutetun luo ja esittää vilpittömästi valittelunsa.
-Kerran saatiin kiinni hänen avullaan eräs oppilas, jota jo oli
-kauan epäilty kaiken kopioimisesta. Diederich toimitti hänelle,
-opettajan tieten, erään matemaattisen tehtävän, mikä oli keskeltä
-tahallisesti väärennetty, mutta minkä lopputulos oli kuitenkin
-oikea. Sen päivän iltana, jona vilpinharjoittaja joutui kiinni,
-istui muutamia yliluokkalaisia puistoravintolan portilla, mikä oli
-sallittua voimistelunäytöksen jälkeen, ja lauloi. Diederich oli
-asettunut uhrinsa viereen. Kun kerran juotiin pohjaan saakka, niin
-hän ei käyttänyt oikeuttaan, vaan antoi haarikan kulkea naapurilleen,
-katsoi häntä suoraan silmiin ja viritti tunteellisesti venytetyllä
-bassoäänellä, aivan yksin:
-
-    "Ich hatt' einen Kameraden,
-    Einen bessern findst du nit..."
-
-    (Minulla oli hyvä toveri,
-    parempaa et löydä.)
-
-Ylipäänsä hän tyytyi kaikissa aineissa lisääntyviin
-kouluharjoituksiin, kohoamatta missään vaatimusten yläpuolelle
-tai tietämättä maailmasta mitään, mikä ei ilmennyt kouluaineissa.
-Vaikeinta hänestä oli ainekirjoitus, ja jos joku siinä kunnostautui,
-niin hän tunsi häntä kohtaan selittämätöntä epäluuloa.
-
-Kun hän oli päässyt ylimmälle luokalle, niin hänen suoriutumisensa
-tuntui varmalta, ja sekä opettajat että isän valtasi ajatus, että
-hänen piti jatkaa opintojaan. Vanha Hessling, joka 66 ja 71 oli
-marssinut juhlallisesti Brandenburger Torin läpi, lähetti Diederichin
-Berliniin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun hän ei uskaltanut poistua kauaksi Friedrichstrasselta, niin
-hän vuokrasi itselleen huoneen yläkerrasta Tieckstrassella. Hänen
-tarvitsi nyt vain tulla suoraan alas eikä voinut olla osaamatta
-yliopistoon. Hän kävi siellä kaksi kertaa päivässä, kun ei ollut
-muutakaan tehtävää, ja itki usein väliajalla koti-ikävästä. Hän
-kirjoitti kirjeen isälleen ja äidilleen ja kiitti heitä onnellisesta
-lapsuusajasta. Ilman pakkoa hän meni vain harvoin ulos. Hän uskalsi
-tuskin syödä, pelosta, että menettäisi rahansa ennen kuun loppua. Ja
-aina hänen täytyi koetella taskujaan, ollakseen varma siitä, että ne
-eivät olleet joutuneet hukkaan.
-
-Niin hyljätyltä kuin hän tunsikin itsensä, niin hän ei ollut
-kuitenkaan vielä mennyt, isän kirje mukanaan, Blücherstrasselle,
-herra Göppelin luokse, joka oli selluloosatehtailija ja Netzigista
-kotoisin sekä Hesslingin liiketuttavia. Neljäntenä sunnuntaina
-hän unohti ujoutensa -- ja tuskin oli tuo punakka ja vanttera
-mies, jonka hän niin usein oli nähnyt isänsä konttorissa, tulla
-jährystänyt häntä vastaan, kun Diederich jo ihmetteli sitä, ettei
-ollut aikaisemmin tullut. Herra Göppel tiedusteli heti kaikkia
-Netzigin kuulumisia ja ennen kaikkea sitä, miten vanha Buck jaksoi.
-Sillä vaikka hänen poskipartansa nyt olikin harmaantunut, niin hän
-oli, kuten Diederichkin, jo lapsena, ja kuten näytti, muista syistä,
-kunnioittanut vanhaa Buckia. Siinä oli mies: hattu pois päästä! oli
-yksi niitä, joita Saksan kansan piti kunnioittaa, piti kunnioittaa
-vielä enemmän kuin niitä tiettyjä ihmisiä, jotka tahtoivat parantaa
-kaikki verellä ja raudalla ja siitä hyvästä kirjoittivat kansalle
-huikeita laskuja. Vanha Buck oli jo 1848 edustanut kantaansa ja olipa
-hänet tuomittu kuolemaankin. "Niin, että me nyt saamme olla vapaita
-miehiä", sanoi herra Göppel, "siitä me saamme kiittää vanhan Buckin
-kaltaisia miehiä." Ja hän avasi vielä uuden olutpullon. "Nykyään
-meidän täytyy antaa kyrassieerisaappaiden survoa itseämme..."
-
-Herra Göppel tunnusti itsensä vapaamieliseksi Bismarckin
-vastustajaksi. Diederich vakuutti oikeaksi kaiken, mitä Göppel
-tahtoi; hänellä ei ollut mitään mielipidettä kanslerista, vapaudesta
-eikä nuoresta keisarista. Mutta silloin häneen koski kovasti, kun
-eräs nuori tyttö astui sisään, tyttö, joka ensi katsannolta tuntui
-hänestä peloittavan kauniilta ja sievältä.
-
-"Tyttäreni Agnes", sanoi herra Göppel.
-
-Diederich seisoi siinä, ryppyisessä kävelypuvussaan, laihan kadetin
-tavoin, ja oli punastunut. Nuori tyttö ojensi hänelle kätensä.
-Hän tahtoi olla siro, mutta mitä puhua hänen kanssaan? Diederich
-vastasi myöntävästi, kun hän kysyi, miellyttikö Berlin häntä; ja kun
-Agnes kysyi, oliko hän ollut teatterissa, niin siihen hän vastasi
-kieltävästi. Diederich tunsi tuskanhikeä ja oli lujasti vakuutettu
-siitä, että vain poistumisellaan saattoi huvittaa tyttöä. Mutta
-miten päästä lähtemään? Onneksi siihen ilmestyi eräs henkilö, leveä,
-Mahlmann-niminen mies, joka hirveällä äänellä puhui Mecklenburgin
-murretta ja näytti insinööritieteitä tutkivalta ylioppilaalta
-ja talon asukkaalta. Hän johdatti Agnes-neidin mieleen erään
-kävelyretken, jolle olivat luvanneet lähteä. Diederichiä pyydettiin
-tulemaan mukaan. Säikähtyneenä hän esitti kieltäytymisensä syyksi
-erään tuttavan, joka odotti häntä kadulla, ja meni tiehensä.
-"Jumalankiitos", hän ajatteli, tuntien sydämessään pistosta, "hänellä
-on jo joku."
-
-Herra Göppel avasi hänelle eteisen oven ja kysyi, tunsiko hänen
-ystävänsä myöskin Berlinin. Diederich valehteli, että tuo ystävä
-oli berliniläinen. "Sillä jos kumpikaan teistä ei sitä tunne, niin
-te astutte vielä väärään omnibussiin. Te olette varmastikin kerran
-eksynyt Berlinissä." Ja kun Diederich sen myönsi, niin herra Göppel
-näytti tyytyväiseltä. "Asia ei ole siten kuin Netzigissä. Täällä te
-harhailette pian puoli päivää. Uskottehan kylläkin, että kun sieltä
-Tieckstrasselta tulette tänne Hallescher Torille, silloin olette
-jo kolmesti kulkenut Netzigin halki... Niinpä niin, seuraavana
-sunnuntaina te tulette tietysti päivällisille!"
-
-Diederich lupasi tulla. Kun sanottu päivä koitti, niin hän olisi
-kernaammin ollut menemättä; vain itseänsä peläten hän läksi sinne.
-Tällä kertaa oli suorastaan kestettävänä kahdenkeskenolo tytön
-kanssa. Diederich käyttäytyi virallisesti ja oli kuin ei olisi
-tahtonut antautua lähempään kosketukseen neidin kanssa. Agnes tahtoi
-alottaa taas teatterista, mutta Diederich katkaisi hänet kauhealla
-äänellä, sanoen, että sellaiseen hänellä ei ollut aikaa. Jaa niin,
-Agneksen isä oli sanonut tyttärelleen, että herra Hessling tutki
-kemiaa?
-
-"Niin, se on ylipäänsä ainoa tiede, jolla on olemassaolon oikeus",
-väitti Diederich, tietämättä, miten tuli sen sanoneeksi.
-
-Neiti Göppel pudotti kukkaronsa. Diederich kumartui niin veltosti,
-että Agnes ennätti nostaa sen lattialta, ennenkuin ensiksimainittu
-saapui paikalle. Siitä huolimatta tyttö kiitti häntä vallan vienosti,
-melkein häveten -- mikä suututti Diederichiä. "Keimailevat naiset
-ovat niin hirveitä", hän ajatteli. Agnes etsi jotakin kukkarostaan.
-
-"Nyt minä olen sen kuitenkin hukannut, englantilaisen laastarini
-nimittäin. Taas vuotaa verta."
-
-Hän päästi sormensa nenäliinakääreestä. Tuo sormi oli niin valkea,
-että Diederichin mielestä sillä oleva veri oli imettävä pois.
-
-"Minulla on jonkun verran", sanoi Diederich äkisti.
-
-Hän tarttui tytön käteen, ja ennenkuin tämä oli ennättänyt pyyhkiä
-pois verta, hän oli nuollut sen.
-
-"Mitä te oikein teette?"
-
-Diederich oli itsekin pelästyksissään. Hän sanoi kulmiaan rypistäen:
-"Oo, kemistinä minä koettelen vielä kokonaan toisenlaisia asioita."
-
-Agnes nauroi. "Niinpä niin, Te olette eräänlainen tohtori... Miten
-taitavasti se kävi Teiltä", huomautti hän ja katsahti häneen
-laastarin kuivuessa ja tarttuessa sormeen kiinni.
-
-"Niin", sanoi Diederich torjuen ja palasi paikalleen. Hänestä
-tuntui tukalalta, ja hän ajatteli: "Kunpa ei aina tarvitsisi kajota
-hänen hipiäänsä! Se on innoittavan pehmeätä." Agnes katsahti häneen
-ohimennen ja yritti jonkun ajan perästä: "Eikös meillä ole oikeastaan
-yhteisiä sukulaisia Netzigissä?" Ja Agnes pakotti hänet tarkastamaan
-kahta sukua. Ilmeni, että he olivat keskenään sukulaisia, serkuksia.
-
-"Teidän äitinne on vielä elossa, eikö totta? Siitä voitte iloita.
-Minun äitini on jo kauan sitten ollut kuolleena. Minä en tule
-myöskään elämään kauan. Minulla on sellaisia aavistuksia" -- ja hän
-hymyili surullisesti ja anteeksipyytäen.
-
-Diederich vaikeni, tämä tunteellisuus tuntui hänestä typerältä.
-Vielä yksi väliaika -- ja kun he kumpikin yrittivät puhua, niin
-mecklenburgilainen tuli väliin. Hän puristi Diederichin kättä
-niin voimakkaasti, että tämän kasvot vääntyivät, ja katsoi häntä
-voittoisasti silmiin, nauraen. Ilman muuta hän veti tuolin aina
-Agneksen polviin asti ja kysyi iloisesti ja arvovaltaisesti kaikkea
-mahdollista, mikä vain saattoi heitä molempia koskea. Diederich jäi
-oman onnensa nojaan ja huomasi, että Agnes, kun häntä rauhallisesti
-katseli, paljon menetti pelkoaan. Oikeastaan tuo tyttö ei ollut
-sievä. Hänellä oli liian pieni, hieman kippurainen nenä, minkä tosin
-hyvin kapealla harjalla oli teirenpilkkuja. Hänen keltaisenruskeat
-silmänsä olivat liian lähellä toisiaan ja värähtelivät, kun hän
-katseli jotakin. Huulet olivat liian kapeat, koko kasvot olivat liian
-kapeat. "Jospa hänellä ei olisi niin paljon punaisenruskeata tukkaa
-otsalla eikä niin valkeata hipiätä..." Diederichille tuotti myöskin
-tyydytystä se, että sen sormen kynsi, jota hän oli nuollut, ei ollut
-ollut oikein puhdas.
-
-Herra Göppel ilmestyi siihen kolmen sisarensa kanssa. Yhdellä heistä
-oli mies ja lapsia. Isä ja tädit syleilivät ja suutelivat Agnesta.
-He tekivät sen pakoitetun sydämellisesti ja varovaisin ilmein.
-Nuori tyttö oli hoikempi ja pitempi kuin kaikki muut ja katseli
-alaspäin hieman hajamielisesti siihen, joka juuri roikkui hänen
-laihoilla olkapäillään. Vain isänsä suudelmaan hän vastasi pitkään
-ja vakavasti. Diederich katseli tätä ja näki auringonvalossa, miten
-kirkkaansiniset suonet kulkivat poikittain Agneksen ohimoilla.
-
-Hänen täytyi viedä eräs tädeistä päivällispöytään. Mecklenburgilainen
-oli ottanut Agneksen käsivarren kainaloonsa. Pitkän perhepöydän
-ympärillä kahisi silkkiset pyhävaatteet. Takinliepeet nostettiin
-polville. Yskittiin ja ryittiin, miehet hieroivat käsiään. Sitten
-tuli soppa.
-
-Diederich istui kaukana Agneksesta eikä voinut nähdä häntä
-kumartumatta -- mitä hän huolellisesti myöskin vältti. Kun hänen
-naapurinsa jätti hänet rauhaan, niin hän söi suuret määrät
-vasikanpaistia ja kukkakaalia. Hän kuuli, miten perinpohjaisesti
-keskusteltiin ruuasta, ja sai vakuuttaa, että se maistui hyvältä.
-Agnesta varoitettiin syömästä salaattia ja neuvottiin juomaan
-punaviiniä, ja hänen piti ilmoittaa, oliko sinä aamuna pitänyt
-kummikenkiä. Herra Göppel selitti, Diederichin puoleen kääntyen,
-että hän ja hänen sisarensa olivat, Jumala ties miten, joutuneet
-toisistaan erilleen Friedrichstrassella ja tavanneet toisensa vasta
-omnibussissa. "Jotakin sellaista ei teille voi tapahtua Netzigissä",
-huusi hän ylpeästi pöydän yli. Mahlmann ja Agnes puhuivat eräästä
-konsertista. Tyttö tahtoi varmasti päästä sinne ja isä tuli sen
-sallimaan. Herra Göppel teki hellätuntoisia esteitä ja tätien
-kuoro säesti häntä. Agneksen piti mennä aikaisin levolle ja pian
-raittiiseen ilmaan. Hän oli talvella ponnistellut liiaksi. Agnes
-väitti tätä valeeksi. "Te ette laske minua koskaan ulos huoneesta. Te
-olette hirveitä."
-
-Sisimmässään Diederich asettui hänen puolelleen. Hänessä tapahtui
-sankarillinen kuohunta: hän olisi tahtonut laittaa niin, että Agnes
-olisi saanut kaikki, mitä halusi, että hän olisi ollut onnellinen ja
-että hän olisi saanut kiittää siitä häntä, Diederichiä... Silloin
-kysyi herra Göppel häneltä, halusiko hän mennä konserttiin. "En
-tiedä", sanoi hän halveksivasti ja katseli Agnekseen, joka kumartui
-eteenpäin. "Millainen se sitten on? Minä käyn usein konserteissa,
-missä minä saan juoda olutta."
-
-"Hyvin järkevätä", sanoi herra Göppelin lanko.
-
-Agnes oli vetäytynyt takaisin, ja Diederich katui lausuntoaan.
-
-Mutta kermaa, jota kaikki odottivat, ei kuulunut. Herra Göppel neuvoi
-tytärtään menemään katsomaan. Mutta ennenkuin tämä oli ennättänyt
-panna syrjään hillolautastaan, oli Diederich ponnahtanut pystyyn --
-hänen tuolinsa lensi seinää vastaan -- ja rientänyt vankoin askelin
-ovelle. "Marie! retaa!" hän huusi. Punaisena ja katsahtamatta
-kehenkään hän palasi paikalleen. Mutta hän huomasi hyvinkin,
-että muut iskivät silmää toisilleen. Vieläpä Mahlmann huokasi
-pilkallisesti. Lanko lausui keinotekoisen vaivattomasti: "Aina vain
-kohtelias! Niin sitä pitää." Herra Göppel hymyili lempeästi Agnekseen
-päin, joka ei kohottanut katsettaan hillosta. Diederich kosketti
-polvellaan pöydän lautaa, mikä alkoi kohota. Hän ajatteli: "Jumalani,
-jumalani, kunpa minä en olisi sitä tehnyt!"
-
-Aterian jälkeen hän kiitti kaikkia kättelemällä, mutta Agneksen
-kohdalla hän teki kierroksen. Kahvilla, berliniläishuoneessa,
-hän asettui huolellisesti sellaiseen paikkaan, missä Mahlmannin
-leveä selkä esti tytön näkymästä. Eräs tädeistä tahtoi ottaa hänet
-hoteisiinsa.
-
-"Mitäs te oikein opiskelette, nuori mies?" kysyi hän.
-
-"Kemiaa."
-
-"Ah niin, fysiikkaa?"
-
-"Ei, vaan kemiaa."
-
-"Ah niin."
-
-Ja niin mahtipontisesti kuin hän oli aloittanutkin, niin sitä
-pitemmälle hän ei päässyt. Diederich nimitti häntä itsekseen tyhmäksi
-hanheksi. Koko seurue ei sopinut hänelle. Täynnä vihamielistä
-raskautta hän katseli niitä kaikkia, kunnes viimeiset sukulaiset
-olivat menneet. Agnes ja hänen isänsä olivat saattaneet heitä ovelle
-asti. Herra Göppel palasi takaisin ja oli ihmeissään sen johdosta,
-että tapasi vielä tuon nuoren miehen huoneesta. Hän tarkasti häntä
-vaieten, koskettipa kerta taskuaankin. Kun Diederich heitti hyvästit
-ilman muuta, pyytämättä vipata rahaa, niin Göppel ilmaisi suurta
-sydämellisyyttä. "Minä tulen sanomaan tyttärelleni terveisenne",
-sanoi hän päälliseksi, ja sitten ovella, mietittyään hieman:
-"Tulkaahan taas ensi sunnuntaina!"
-
-Diederich oli lujasti päättänyt olla enää koskaan menemättä tähän
-taloon. Kuitenkin hän antoi seuraavana päivänä kaiken olla alallaan
-voidakseen mennä erääseen kauppaan kysymään, mistä saattoi ostaa
-Agnekselle konserttipiletin. Sitä ennen hänen täytyi siellä olevista
-listoista löytää sen taiteilijan nimi, jonka Agnes oli maininnut.
-Oliko se kaikunut sellaiselta? Diederich teki päätöksensä. Kun hän
-sitten sai kuulla, että pääsylippu maksoi neljä markkaa viisikymmentä
-penniä, niin hänen silmänsä menivät hämmästyksestä selko selälleen.
-Niin paljon rahaa sellaisen näkemisestä, joka soitti! Kunpa olisi
-yksinkertaisesti voinut poistua! Kun hän oli maksanut ja päässyt
-ulos, niin hän kiukutteli kovasti sellaisen huijauksen johdosta.
-Sitten hän muisti, että se oli tapahtunut Agneksen vuoksi, ja tuli
-järkytetyksi oman itsensä vuoksi. Se oli ensimäinen raha, jonka hän
-oli kuluttanut toisen ihmisen hyväksi.
-
-Hän pisti lipun erääseen kuoreen, mihin ei pannut mitään muuta,
-ja kirjoitti osoitteen kaunokirjoituksella, jottei olisi tullut
-ilmaisseeksi itseään. Kun hän sitten oli panemassa kirjettä
-laatikkoon, niin Mahlmann osui siihen ja nauroi pilkallisesti.
-Diederich tunsi tulleensa yllätetyksi; hän tarkasti kättään, jolla
-oli pudottanut kirjeen laatikkoon. Mutta Mahlmann ilmaisi vain
-aikomuksensa tulla katsomaan Diederichin kojua. Hänestä tuntui
-kuin olisi se ollut sisustettu jotakin vanhempaa naista varten.
-Vieläpä kahvikannunkin oli Diederich tuonut kotoaan! Diederich oli
-kuumissaan häpeästä. Kun Mahlmann ylenkatseellisesti selaili hänen
-kemiankirjojaan, niin Diederich häpesi alaansa. Mecklenburgilainen
-heittäytyi sohvaan ja kysyi: "Mitä Te sitten pidätte neiti
-Göppelistä? Soma kovakuoriainen, eikö niin? Nyt tulee hän taas
-punastumaan! Hakkailkaa häntä vain! Minä vetäydyn syrjään, jos
-pidätte sitä suotavana. Minulla on kierroksessa viisitoista muuta."
-
-Kun Diederich veltosti torjui:
-
-"Neiti Agnes, hänessä on jotakin. Muutoin minä en ollenkaan
-ymmärtäisi naisia. Punaset hiukset! -- ja ettekö ole huomannut, miten
-hän katselee, kun luulee, että sitä ei huomata?"
-
-"Minua ei hän ole ainakaan katsellut", sanoi Diederich vielä
-halveksivammin, "enkä minä siitä sitten rahtuakaan välitä."
-
-"Neiti Agneksen vahinko!" Mahlmann nauroi hillittömästi -- minkä
-jälkeen hän ehdotti pientä retkeilyä kaupungilla. Siitä seurasi
-olutretki. Ensimäiset kaasulyhdyt näkivät heidät molemmat humalassa.
-Hieman myöhemmin sai Diederich Mahlmannilta ilman aihetta aimo
-korvapuustin, Leipzigerstrassella. Hän sanoi: "Ai, mutta se oli --"
-Hän oli sanoa "hävytöntä", mutta jätti sen kuitenkin tekemättä.
-Mecklenburgilainen koputti häntä olalle. "Kaikessa ystävyydessä,
-pienokaiseni! Kaikki vain ystävyydestä!" -- ja päälle päätteeksi
-hän vippasi Diederichiltä tämän viimeiset kymmenen markkaa...
-Neljä päivää myöhemmin hän tapasi hänet nälkiintyneenä ja jakoi
-hänelle siitä, mitä jostakin muualta oli lainannut, jalomielisesti
-kolme markkaa. Sunnuntaina Göppelin luona -- täyteläisemmällä
-vatsalla Diederich ei olisi kenties mennyt sinne -- Mahlmann
-kertoi, että Hessling oli kevytmielisesti tuhlannut kaikki rahansa
-ja että nyt hänen täytyi syödä tarpeekseen. Herra Göppel ja
-hänen lankonsa nauroivat ymmärtäväisesti, mutta Diederich olisi
-kernaammin tahtonut olla koskaan syntymättä kuin joutua sillä lailla
-Agneksen tarkastettavaksi niin surullisesti. Tyttö halveksi häntä!
-Epätoivoisena hän lohdutti itseään. "Saman tekevää, sitä hän on aina
-tehnyt!" Silloin Agnes kysyi, oliko tuo konserttipiletti kenties
-häneltä. Kaikki kääntyivät Diederichiin päin.
-
-"Mieletöntä! Miten se olisi pälkähtänyt päähäni", hän vastasi niin
-tylysti, että he uskoivat häntä. Agnes epäröi hetken, ennenkuin
-käänsi pois katseensa hänestä. Mahlmann tarjosi naisille makeisia
-ja asetti loput Agneksen eteen. Diederich ei välittänyt hänestä.
-Hän söi vielä enemmän kuin edellisellä kerralla. Koska kerta kaikki
-luulivat, että hän sitä varten oli tullutkin. Kun mainittiin, että
-kahvi tultaisiin juomaan Grünewaldissa, niin Diederich keksi heti
-kohta sopimuksen. Vieläpä hän lisäsi: "Se on sellaisen kanssa,
-jonka minä en voi antaa odottaa." Herra Göppel laski hänen olalleen
-vantteran kätensä, tirkisti häntä silmiin pää kallellaan ja sanoi
-puoliääneen: "Älkää peljätkö, Te olette luonnollisesti kutsuvieras."
-Mutta Diederich sanoi järkytettynä, että se ei ollut syynä. "No
-niin, tulkaa ainakin silloin taas tänne, kun Teillä on siihen
-halua", lopetti Göppel ja Agnes nyökkäsi siihen päällään. Vieläpä
-näytti tyttö tahtovan sanoa jotakin, mutta Diederich ei jäänyt sitä
-odottamaan. Loput päivästä hän maleksi kaupungilla itsetyytyväisen
-murheellisena, ikäänkuin suuren uhritoimituksen jälkeen. Illalla hän
-istui ahdinkoon asti täytetyssä oluttuvassa, pää käsien varassa,
-nyökyttäen päällään silloin tällöin alas lasiin, ikäänkuin olisi nyt
-ymmärtänyt kohtalon oikut.
-
-Mitä olisi voinut tehdä sitä väkivaltaisuutta vastaan, millä Mahlmann
-oli vienyt hänen rahansa? Sunnuntaina oli sitten Mahlmannilla
-kukkavihko Agnekselle, ja Diederich, joka tuli tyhjin käsin, olisi
-voinut sanoa: "Se on oikeastaan minulta, neiti." Kuitenkin hän
-vaikeni, ollen vihaisempi Agnekselle kuin Mahlmannille. Sillä
-Mahlmann herätti pakosta ihmettelyä, kun hän yöllä riensi erään
-tuntemattoman jälessä, lyödäkseen lyttyyn hänen silinterinsä --
-vaikka Diederich ei ollutkaan tuntematta sitä varoitusta, mikä
-sellaiseen tapaukseen häneen itseensäkin nähden sisältyi.
-
-Kuukauden lopulla, syntymäpäiväkseen, hän sai odottamatta rahasumman,
-minkä hänen äitinsä oli säästämällä pannut kokoon, ja ilmestyi
-Göppelille kukkavihko kädessä, mikä vihko ei tosin ollut liian suuri,
-siksi, ettei olisi paljastanut itseänsä ja ettei olisi Mahlmannista
-näyttänyt uhkamieliseltä. Tytön kasvot näyttivät, niin hänestä
-tuntui, liikutetuilta, ja Diederich hymyili ystävällisen nöyrästi
-ja samalla hämillään. Tämä sunnuntai tuntui hänestä kuulumattoman
-juhlalliselta. Hän ei hämmästynyt, kun haluttiin lähteä eläintarhaan.
-
-Seurue läksi liikkeelle, kun Mahlmann oli ensin laskenut, että heitä
-oli yksitoista. Kaikki vastaantulevat naiset olivat, kuten Göppelin
-sisaretkin, toisin puettuja kuin viikolla, ikäänkuin olisivat silloin
-kuuluneet korkeampaan luokkaan tai saaneet perinnön. Miehillä oli
-päällään kävelytakki, mihin harvoilla yhtyi mustat housut, kuten
-Diederichilläkin, mutta useilla oli olkihattu päässä. Kun mentiin
-syrjäkadun poikki, niin se oli yksitoikkoinen ja tyhjä, vaikka oli
-leveäkin. Kerta kuitenkin tanssi ryhmä pieniä tyttöjä valkeissa
-vaatteissa ja mustissa sukissa, kimakasti laulaen, piiritanssia.
-Heti sen jälkeen, eräällä raitiotiellä, hikoilevat vaimot
-hyökkäsivät erään omnibussin kimppuun, ja kauppa-apulaisten kasvot,
-apulaisten, mitkä siekailematta kilvoittelivat heidän kanssaan
-paikoista, näyttivät heidän tulipunaisiin naamoihinsa verraten
-kuolemankalpeilta. Kaikki ryntäsi eteenpäin, päämäärää kohden, missä
-nautinnon lopultakin piti alkaa. Kaikkien eleet sanoivat päättävästi:
-"Remutaan nyt, on sitä tehty työtäkin!"
-
-Diederich maksoi naisten puolesta Berlinerin. Kaupunkiradalla hän
-valtasi heille useampia paikkoja. Erään herran, joka aikoi anastaa
-yhden niistä, hän esti siitä siten, että astui pahasti hänen
-jalalleen. Herra huudahti: "Tolvana!" Diederich vastasi samalla
-mitalla. Sitten osoittautui, että herra Göppel tunsi hänet, ja
-tuskin oli Diederich ja tuo toinen esitetty toisilleen, kun he jo
-käyttäytyivät mitä ritarillisimmin. Kumpikaan ei olisi tahtonut
-istua, jotta toisen ei olisi tarvinnut seisoa.
-
-Pöydässä, eläintarhassa, Diederich joutui Agneksen viereen -- miksi
-kaikki kävikin sinä päivänä niin onnellisesti? -- ja kun neiti tahtoi
-heti kahvin jälkeen päästä eläimiä katsomaan, niin hän tuki häntä
-raivokkaasti. Hän oli täynnään yrittämishalua. Petoeläinten häkkien
-välisen ahtaan käytävän edessä naiset kääntyivät ympäri. Diederich
-tarjoutui Agneksen oppaaksi ja seuralaiseksi. "Ottakaa sitten
-mieluummin minut mukaanne", sanoi Mahlmann. "Jos tosiaankin joku
-tanko sattuisi pääsemään irti --"
-
-"Silloin ette Tekään sitä kiinnittäisi", vastasi Agnes ja astui
-sisään Mahlmannin purskahtaessa nauruun. Diederich pysyttäytyi tytön
-takana. Häntä ahdisti: eläinten vuoksi, jotka oikealta ja vasemmalta
-hyökkäsivät häntä kohden päästämättä muuta ääntä kuin syviä
-huokauksia, joita ne puhalsivat hänen päälleen -- ja tuon nuoren
-tytön vuoksi, jonka kukkasten tuoksu kulki hänen edellään. Aivan
-takapäässä Agnes kääntyi ympäri ja sanoi:
-
-"Minä en pidä kerskumisesta!"
-
-"Ettekö todellakaan?" kysyi Diederich ilon liikuttamana.
-
-"Tänään te olette kerta säädyllinen", sanoi Agnes; ja Diederich:
-
-"Minä tahtoisin sitä oikeastaan olla aina."
-
-"Todellako?" -- Ja Agneksen äänessä oli tällä kertaa epävarmuutta. He
-katsahtivat toisiinsa ilmeellä, joka sanoi, että tästä ei kannattanut
-enempää puhua. Nuori tyttö sanoi valittaen:
-
-"Mutta nämä eläimethän löyhkäävät hirveästi."
-
-Ja he kääntyivät takaisin.
-
-Mahlmann otti heidät vastaan. "Minä tahdoin vain nähdä, tulitteko
-pääsemään sieltä ehjin nahoin." Sitten vei hän Diederichin hieman
-syrjään. "No niin, mitäs sille tyttöselle kuuluu? Luonnistuuko se
-Teillekin? Olenhan sen sanonut, että se ei ole mikään konsti."
-
-Kun Diederich pysyi mykkänä:
-
-"Tepäs olette käynyt suoraan asiaan! Tiedättekös mitä? Minä viivyn
-vielä lukukauden Berlinissä: sitten te voitte minut periä. Mutta
-niin kauan te saatte suosiollisesti odottaa" -- hänen suunnattoman
-vartalonsa jatkona hänen pieni päänsä näytti äkkiä salavihaiselta --
-"ystäväiseni!"
-
-Ja Diederich pääsi rauhaan. Häntä oli alkanut hirveästi pelottaa,
-eikä hän uskaltanut enää lähestyä Agnesta. Tyttö ei kuunnellut perin
-tarkkaavaisesti Mahlmannia, huusi taaksepäin: "Isä! Tänäänpäs on
-kaunista ja tänäänpäs käy minulle kaikki hyvin."
-
-Herra Göppel otti hänen käsivartensa käsiensä väliin ja näytti kuin
-olisi tahtonut puristaa sitä, mutta tuskin kosketti sitä. Hänen
-kirkkaat silmänsä nauroivat ja olivat kosteat. Kun sukulaiset olivat
-heittäneet hyvästit, niin hän keräsi tyttärensä ja molemmat nuoret
-miehet ympärilleen ja selitti heille, että päivä oli vietettävä
-juhlallisesti; heidän piti kulkea lehmuksia pitkin ja syödä jossakin
-myöhemmin.
-
-"Isä käy kevytmieliseksi!" huusi Agnes ja katsahti ympärilleen
-Diederichiin päin. Mutta tämä loi katseensa maahan. Asemalla hän
-käyttäytyi niin taitamattomasti, että joutui muista kauaksi erilleen;
-ja Friedrichstadtin luona sattuneessa ahdingossa hän jäi kahden
-kesken herra Göppelin kanssa. Äkkiä Göppel pysähtyi, tunnusteli
-pelästyneenä vatsaansa ja kysyi:
-
-"Missäs minun kelloni on?"
-
-Se oli poissa perineen. Mahlmann kysyi:
-
-"Miten kauan olette jo ollut Berlinissä, herra Göppel?"
-
-"Niinpä niin!" -- ja Göppel kääntyi Diederichin puoleen.
-"Kolmekymmentä vuotta olen minä ollut täällä, eikä mitään tällaista
-ole ennen sattunut." Ja ylväänä tästä kaikesta huolimatta:
-"Katsokaapas, tällaista ei ylipäänsä voi tapahtua Netzigissä!"
-
-Aterioimisen asemesta heidän täytyi nyt mennä poliisiasemalle ja
-kestää kuulustelu. Ja Agnes yski. Göppelin jäseniä tempoi. "Me
-taidamme nyt olla liian väsyneitä", hän mutisi. Keinotekoisen
-iloisella sydämellisyydellä hän hyvästeli Diederichiä, joka ei
-ollut näkevinään Agneksen kättä, vaan kohotti kömpelösti hattuaan.
-Yhdellä hyppäyksellä ja hämmästyttävän taitavasti hän heittäytyi
-erääseen ohikulkevaan omnibussiin, ennenkuin Mahlmann käsitti,
-mitä tapahtui. Hän oli päässyt pakoon! Ja loma oli tulossa! Hän
-oli kaikesta vapaa! Kotona hän tietysti heitti kaikki raskaimmat
-kemiankirjansa kolinalla maahan. Vieläpä hän piteli jo kahvikannuakin
-kädessään. Mutta erään oven narahtaessa hän alkoi heti panna kaikkea
-järjestykseen. Sitten hän vetäytyi sohvan nurkkaan, tuki päätään
-käsillään ja itki. Kunpa ei tätä ennen olisi ollut niin ihanata! Hän
-oli mennyt Agneksen ansaan. Siten menettelivät tytöt: he menettelivät
-usein siten ja tahtoivat toisen miehen avulla tehdä toisen miehen
-narriksi. Diederich oli syvästi vakuutettu siitä, että hän itse ei
-voinut kohdella ketään sillä lailla. Hän vertasi itseään Mahlmanniin
-eikä käsittänyt, miten joku tyttö olisi heistä kahdesta valinnut
-hänet, Diederichin. "Mitäs minä olenkaan kuvitellut?" hän ajatteli.
-"Sellaisen tytön, joka minuun rakastuu, täytyy tosiaankin olla
-tyhmä." Hän pelkäsi kovin, että mecklenburgilainen saattoi tulla
-ja uhata häntä vielä kovemmin. "Minä en välitä enää koko tytöstä.
-Kunpa jo olisin poissa!" Seuraavina päivinä hän oli kuolettavassa
-jännityksessä lukittujen ovien takana. Tuskin oli hän saanut
-rahojaan, kun hän jo matkusti.
-
-Hänen äitinsä kysyi, hämillään ja mustasukkaisena, mikä Diederichiä
-vaivasi. Niin pienen ajan perästä hän ei ollut enää mikään
-nuorukainen. "Niin, sitä ne tekevät ne Berlinin kadut!"
-
-Kun äiti toivoi, että poikaa ei enää lähetettäisi Berliniin,
-vaan johonkin pienempään yliopistoon, niin Diederich oli valmis
-käyttämään tilaisuutta hyväkseen. Isän mielestä asialla oli hyvät ja
-huonotkin puolensa. Diederichin piti kertoa hänelle paljon Göppelin
-perheestä ja tehdä selvää siitä, oliko käynyt tehtaassa ja muiden
-liiketuttavien luona. Herra Hessling toivoi, että Diederich olisi
-isänsä verstaassa oppinut tuntemaan paperinvalmistuksen. "Minä en ole
-enää nuorimpia, eikä minun kranaatinsiruni ole pitkään aikaan minua
-niin pahasti vaivannut."
-
-Diederich livisti tiehensä, niin pian kuin saattoi, päästäkseen
-kävelemään Gäbbelchenin metsään tai pitkin Gohsen ohi juoksevan
-Ruggebachin rantaa ja voidakseen antautua siellä luonnon helmaan.
-Sillä hän kaipasi sitä nyt. Ensi kertaa hän huomasi, että tuolla
-taustalla olevat kukkulat näyttivät surullisilta, tai joltakin
-suurelta kaipaukselta, ja että se, mikä auringosta tai sateesta
-sattuu maahan, oli Diederichin kuumaa rakkautta ja kyyneleitä. Sillä
-hän itki kovasti. Vieläpä hän koetti rukoillakin.
-
-Kun hän kerta meni Leijona-apteekin ohitse, niin pöydän takana
-seisoi hänen koulutoverinsa Gottlieb Hornung. "Niin, minä näyttelen
-täällä kesän yli hieman apteekkaria", selitteli hän. Olipa hän jo
-erehdyksessä itsensä myrkyttänytkin ja silloin mennyt selälleen kuin
-ankerias. Koko kaupunki oli siitä puhunut! Mutta syksyllä hän tuli
-menemään Berliniin perehtymään asiaan tieteellisesti. Tokko siellä
-tuli olemaan mitään erikoista. Ylen iloisena suuremman pääkaupungin
-tuntemuksensa johdosta Diederich alkoi kehua berliniläisiä
-kokemuksiaan. Apteekkari lupasi: "Me tulemme yhdessä kääntämään koko
-Berlinin ylösalaisin."
-
-Ja Diederich oli kyllin heikko antaakseen lupauksensa. Pieni
-yliopisto hyljättiin. Kesän lopulla -- Hornungilla oli vielä
-harjoitusajasta joitakuita päiviä jälellä -- Diederich palasi
-Berliniin. Hän vältti entistä huonettaan Tieckstrassella. Mahlmannin
-ja Göppelien vuoksi hän pakeni aina Gesundbrunneniin asti. Siellä
-odotti hän Hornungia. Mutta Hornungia, joka oli ilmoittanut
-lähdöstään, ei kuulunut; ja kun hän viimein saapui, niin hänen
-päässään oli viheriänkeltainen ja punainen lakki. Hänet oli joku
-virkaveli heti kohta ajanut erääseen yhdistykseen. Diederichinkin
-piti liittyä siihen. Ne olivat uusteutoneja, perin hieno yhdistys,
-sanoi Hornung; vain kuusi farmaseuttia kuului siihen. Diederich kätki
-pelästyksensä halveksunnan naamariin, mutta se ei auttanut. Hänen ei
-tullut saattaa häpeään Hornungia, joka oli hänestä puhunut; vähintään
-kerran hänen piti käydä siellä.
-
-"Mutta vain kerran", hän sanoi lujasti.
-
-Hornung kesti aina siihen asti, kun Diederich luisui pöydän alle ja
-hänet kuljetettiin pois. Kun hän oli nukkunut tarpeekseen, niin hänet
-haettiin aamutuikulle. Diederichistä oli tullut juomaseuran jäsen.
-
-Ja tähän paikkaan hän tunsi itsensä sidotuksi. Hän huomasi
-joutuneensa ihmisten joukkoon, joista kukaan ei tehnyt hänelle
-mitään eikä vaatinut häneltä mitään muuta kuin sitä, että joi.
-Kiitollisena ja hyväntahtoisena hän kohotti lasinsa jokaista kohden,
-joka häntä siihen kehoitti. Juominen ja juomatta-oleminen, istuminen,
-seisominen, puhuminen tai laulaminen ei useimmiten riippunut hänestä
-itsestään. Kaikki tapahtui äänekkään komennuksen mukaisesti, ja jos
-sitä silloin seurasi, niin eli itsensä ja maailman kanssa rauhassa.
-Kun Diederich ensi kertaa salamanderissa ei seurannut paukuttamista,
-niin hän hymyili ympärilleen, melkein hämillään oman täydellisyytensä
-johdosta.
-
-Eikä tämä ollut vielä mitään siihen varmuuteen verraten, jota
-hän saattoi osoittaa laulussa! Diederich oli koulussa kuulunut
-parhaimpiin laulajiin ja jo ensimäisessä lauluvihossa tiennyt
-ulkoa kaikki sivut, miltä mikin laulu voitiin löytää. Nyt tarvitsi
-hänen vain ylioppilaslaulukirjassa, mikä sijaitsi suurilla
-vaarnoilla olutlätäkön keskellä, siirtää sormeaan löytääkseen ennen
-kaikkea ne numerot, jotka piti laulettaman. Usein oli hän koko
-illan kunnioittavasti presidentin huulilla, joka tahtoi tietää,
-tuliko hänen lempilaulunsa esiin. Silloin hänen äänensä julisti
-urhoollisesti: "Sie wissen den Teufel, was Freiheit heisst", ja hän
-kuuli paksun Delitzschin vieressään murisevan ja tunsi olevansa
-onnellisesti kätkettynä tuon matalan muinaissaksalaisen huoneuston
-puolihämärään, missä lakit riippuivat seinällä, vastapäätä avattujen
-suiden piiriä, suiden, jotka joivat samaa ja lauloivat samaa, oluen
-ja olutta hikoilevien ruumiiden tuoksussa. Myöhemmällä hänestä tuntui
-siltä, kuin olisi hikoillut kaikkien muiden kanssa yhtenä ja samana
-ruumiina. Hän oli hukkunut yhdistykseen, mikä ajatteli ja tahtoi
-hänen puolestaan. Ja hän oli mies, hän saattoi pitää itseään suuressa
-arvossa, hänellä oli kunniansa, koska kuului tuohon yhdistykseen!
-Kukaan ei voinut häntä siitä eroittaa eikä tehdä hänelle yksityisesti
-mitään! Yrittäisipä vain Mahlmannkin sitä kerran: kaksikymmentä
-miestä nousisi häntä vastaan Diederichin asemasta! Diederich
-suorastaan toivoi hänen ilmestymistään, niin peloton hän oli. Jos hän
-mahdollisesti saapui Göppelin kanssa, niin silloin tulivat näkemään,
-mitä Diederichistä oli tullut, ja silloin hän tuli saaneeksi heille
-kostetuksi!
-
-Yhtä kaikki hänessä herätti syvintä myötätuntoa hänen naapurinsa,
-paksu Delitzsch, joka oli heistä kaikkein lauhkein ja suruttomin.
-Jotakin syvästi rauhoittavaa, luottamusta herättävää asusti
-tässä muhkeassa, valkeassa ja humoristisessa rasvamassassa, mikä
-alhaalla paisui kauas yli tuolinsyrjien, useampina kuhmuina kohosi
-pöydänreunalle ja jäi siihen rynkämäisilleen, aivan kuin korkein
-päämäärä olisi ollut siinä saavutettuna, tekemättä mitään muita
-liikkeitä kuin niitä, joita syntyi olutlasin kohottamisesta ja
-paikalleen laskemisesta. Delitzsch oli paremmin kuin kukaan muu
-paikallaan; se, joka näki hänet siinä istumassa, ei ajatellut
-ollenkaan sitä, että koskaan olisi nähnytkään häntä seisoallaan.
-Hän oli kerta kaikkiaan luotu istumaan olutlasin ääressä. Hänen
-housunpersustimensa, mikä kaikissa muissa tilaisuuksissa riippui niin
-syvän melankoolisesti, sai nyt oikean muotonsa ja paisui mahtavasti.
-Vasta hänen peräpuolensa ohella hänen etupuolensakin pääsi täyteen
-kukoistukseensa. Elämän ilo loisti siitä, ja hän tuli pilapuheiseksi.
-
-Syntyi oikea draama, kun eräs nuori keltanokka piloillaan korjasi
-pois hänen olutlasinsa. Delitzsch ei liikuttanut mitään jäsentään,
-mutta siihen ilmeeseen, millä hän seurasi ryöstettyä lasiaan,
-sisältyi äkkiä koko olemassaolon rajusti liikutettu vakavuus, ja hän
-huusi saksilaisella kirkuvalla tenorillaan: "Keltanokka, etkös sinä
-aijokaan minulle mitään tiputtaa? Vai onkos sinun tarkoitukseksi
-riistää minulta koko elämän ylläpitäjä? Tämä on alhaista, halpamaista
-vahingontuottamusta, ja minä voin suoraan irvistää sinulle!"
-
-Kun pilaa kesti liian kauan, niin Delitzschin valkeat, ihraiset
-posket painuivat, ja hän rukoili ja nöyrtyi. Mutta niin pian kun
-hän oli jälleen saanut olutta, niin mikä kaikkisisältävä sovitus
-hänen hymyssään, mikä kirkastus! Hän sanoi: "Sinä olet kuitenkin
-aika raato, kippis!" -- joi pohjaan ja koputteli ruukkunsa kannelle,
-huutaen: "Herra ylijuomanlaskija!"
-
-Jonkun ajan perästä sattui sillä lailla, että tuoli kääntyi
-Delitzschin mukana ja hän itse pisti päänsä vesijohtotorven hanan
-alle. Vesi roiskui, Delitzsch kirkui karkeasti tukahtuneella äänellä,
-ja pari muuta syöksyi pesulaitoksen luokse hänen äänensä innostamana.
-Jonkun verran vielä jurona, mutta tuoreen veitikkamaisena palasi
-Delitzsch jälleen pöytään.
-
-"No niin, nyt se taas luistaa", hän sanoi; ja: "Mistä te sitten
-olette tällä välin puhuneet? Ettekö te sitten tunne mitään muita kuin
-naishistorioita? Naisista ei ole mihinkään!" Vielä äänekkäämmin: "Ne
-eivät ole happaman olutlasin arvoisia! Herra ylijuomanlaskija!"
-
-Diederich myönsi hänen olevan oikeassa. Hän oli oppinut tuntemaan
-naiset, hän oli saanut niistä kylläkseen. Verrattomasti
-ihanteellisempia arvoja sisältyi olueeseen.
-
-Olut! Alkoholi! Ei tarvinnut muuta kuin istua, niin sitä sai yhä
-enemmän ja enemmän, olut ei ollut keimailevien naisten kaltainen,
-vaan uskollinen ja herttainen. Oluen ääressä ei tarvinnut mitään
-tehdä, ei mitään tahtoa, ei mitään saavuttaa, kuten naisten parissa,
-kaikki kävi itsestään. Kun kihmasi, niin oli jo jotakin saanut, tunsi
-kohonneensa elämän korkeuksiin ja oli vapaampi ihminen, sisällisesti
-vapaa. Poliisit olisivat saaneet vaikka piirittää koko huoneuston:
-olut, joka nieltiin, muuttui sisäiseksi vapaudeksi. Ja tutkinnot
-eivät huolettaneet. Oltiin "valmiita", oltiin tohtoreita! Täytettiin
-paikka porvarillisessa elämässä, oltiin rikkaita ja tärkeitä,
-suurten tehtaiden johtajia. Se, mitä elämässä tehtiin, vaikutti
-tuhansiin käsiin. Olutpöydästä lähtien laajennuttiin koko maailmaan,
-aavistettiin suuria yhteyksiä, yhdyttiin maailman sieluun. Niin,
-olut kohotti ihmisen siinä määrin oman itsensä yläpuolelle, että hän
-tapasi jumalan!
-
-Kernaasti olisi Diederich antanut vuosien vieriä sillä lailla. Mutta
-uusteutoonit eivät jättäneet häntä. Melkein ensi päivästä lähtien
-he olivat kuvanneet hänelle sitä siveellistä ja aineellista arvoa,
-mikä oli siinä, että täydellisesti kuuluttiin yhdistykseen; mutta
-vähitellen he alkoivat häntä yhä peittelemättömämmin siihen pakottaa.
-Turhaan vetosi Diederich tunnustettuun asemaansa juomaseurassa,
-mihin asemaan hän oli tottunut ja mihin hän oli tyytyväinen. He
-vastasivat, että ylioppilaiden yhteenkuuluvaisuuden tarkoitusta,
-kasvatusta miehuuteen ja ihanteellisuuteen, ei saavutettu pelkästään
-juominkia pitämällä, niin paljon kuin siitä olikin apua tuohon
-päämäärään pyrittäessä. Diederich vapisi, hän tiesi liiankin hyvin,
-mihin tämä johti. Hänen piti miekkailla! Hänestä oli aina tuntunut
-kammottavalta, kun he olivat hänen nähtensä esittäneet ilmassa
-keppeineen niitä iskuja, joita he olivat tahtoneet toisilleen
-antaa, tai kun joku heistä esiintyi musta myssy päässä ja tuoksui
-jodoformilta. Nyt ajatteli hän ahdistuksissaan: "Miksi minä olen
-jäänyt tänne ja tullut juomaseuran jäseneksi! Nyt täytyy minun ryhtyä
-siihen!"
-
-Hänen täytyi. Mutta jo ensimäiset kokemukset saivat hänet
-rauhoittumaan. Hän oli niin huolellisesti verhottu, kypärillä ja
-silmälaseilla varustettu, että mahdotonta oli tuottaa hänelle
-vakavampaa vauriota. Kun hänellä ei ollut mitään syytä olla
-noudattamatta komennusta yhtä kernaasti ja opinhaluisesti kuin
-juomaseurassakin, niin hän oppi miekkailemaan nopeammin kuin muut.
-Ensimäisellä iskulla sattui häneen hieman: hän tunsi veren vuotavan
-poskeaan pitkin. Kun hänet sitten oli neulottu, niin hänen teki mieli
-tanssia ilosta. Hän syytti itseään siitä, että oli uskonut näillä
-hyväntahtoisilla ihmisillä olleen vaarallisia aikomuksia. Juuri se,
-jota hän oli eniten pelännyt, otti hänet suojelukseensa ja tuli hänen
-hyväksi kasvattajakseen.
-
-Wiebel oli juristi, mikä seikka sinänsä olisi taannut Diederichin
-alemmanarvoisuuden. Hän ei voinut olla tuntematta masennusta
-nähdessään Wiebelin englantilaisesta kankaasta tehdyt vaatteet ja
-ne värilliset paidat, joita tämä aina vuorotellen piti, kunnes ne
-oli pantava pesuun. Mutta kipeimmin häneen koski kuitenkin Wiebelin
-tavat. Kun tämä kevyellä, sirolla kumarruksella joi Diederichin
-maljan, niin Diederich lyyhistyi kokoon -- ja hänen ilmeensä oli
-kärsivä pinnistyksen vuoksi --, valutti maahan toisen puolen ja
-nielasi itsensä toisen puolen mukana. Wiebel puhui hiljaisella,
-omahyväisellä, feodaaliherran äänellä.
-
-"Sanotaan, mitä sanotaan", huomautti hän kernaasti, "muodollisuudet
-eivät ole mitään turhuuksia."
-
-Ääntäessään "muodollisuuksien" _m_:n hän puristi huulensa yhteen ja
-soukisti ne sitten hitaasti torveksi. Diederich tunsi joka kerta
-uudestaan väristystä sellaisen ylevyyden edessä. Kaikki, mitä oli
-Wiebelissä, tuntui hänestä valikoidulta: punertava parta, mikä
-alkoi vallan huulten reunasta; hänen pitkät, koukistuneet kyntensä,
-jotka koukistuivat alaspäin, eivätkä ylöspäin, kuten Diederichin;
-voimakas miehinen tuoksu, mikä läksi Wiebelistä; hänen ulkonevat
-korvansa, jotka lisäsivät hänen päälakensa vaikutusta, päälaen,
-missä näkyi miekaniskun jättämä arpi; ja hänen kohmeloiset silmänsä.
-Diederich oli aina katsellut kaikkea tätä tuntien ehdottomasti oman
-arvottomuutensa. Mutta siitä lähtien, kun Wiebel häntä puhutteli ja
-oli alkanut suorastaan suosia häntä, Diederichistä tuntui siltä,
-kuin vasta nyt olemassaolon oikeus olisi ollut hänelle vakuutettu.
-Hän olisi tahtonut kiitollisena heiluttaa häntäänsä. Hänen sydämensä
-laajeni onnellisesta ihmettelemisestä. Jos hän olisi uskaltanut
-kohota toiveissaan niin korkealle, niin hän olisi kernaasti tahtonut
-saada sellaisen punaisen kaulan ja olisi halunnut aina hikoilla. Mikä
-unelma osata ryypätä Wiebelin tavalla!
-
-Ja nyt sai Diederich palvella häntä, hän oli hänen henkivartionsa!
-Hän oli aina läsnä Wiebelin herätessä, haali kokoon hänen
-kapistuksensa -- ja kun Wiebel oli kortteerirouvansa kanssa huonoissa
-väleissä epäsäännöllisen vuokranmaksamisensa tähden, niin Diederich
-piti huolta hänen kahvinsaannistaan ja kiillotti hänen kenkänsä.
-Sentähden sai hän kulkea kaikkialla mukana. Kun Wiebel toimitti
-jotakin tehtäväänsä, niin Diederich seisoi ulkona vahdissa, ja hän
-toivoi vain sitä, että olisi saanut pitää miekkaansa mukanaan,
-voidakseen sillä tehdä hänelle kunniaa.
-
-Wiebel oli sen ansainnut. Sillä Wiebel edusti loistavimmin
-yhdistyksen kunniaa, missä myöskin Diederichin kunnialla ja koko
-velvollisuudentunnolla oli juurensa. Hän otteli kenen kanssa tahansa
-Uusteutonian puolesta. Hän oli kohottanut yhdistyksen arvoa, sillä
-hänen kerrottiin kerta löylyttäneen erästä Vindoborussia-yhdistyksen
-jäsentä! Hänellä oli myöskin sukulainen, joka palveli keisari Franz
-Josephin toisessa kaartin krenatöörirykmentissä; ja niin usein kuin
-Wiebel mainitsi serkkunsa von Klappken nimen, niin koko Uusteutonia
-teki mairittelevan kumarruksen. Diederich koetti kuvitella
-mielessään, miltä Wiebel olisi näyttänyt kaartinupseerin uniformussa;
-mutta sellaista ylevyyttä oli mahdoton keksiä. Kun hän sitten eräänä
-päivänä tuli kauaksi tuoksuvan Gottlieb Hornungin kanssa parturista,
-niin Wiebel seisoi eräässä kadun kulmassa erään pataljoonan
-kirjanpitäjän kanssa. Ei mitään erehdystä: Se oli kirjanpitäjä --
-ja kun Wiebel näki heidän tulevan, niin hän käänsi heille selkänsä.
-He kääntyivät myöskin ja menivät tiehensä tiukkaan ja äänettömästi,
-katsahtamatta toisiinsa, tekemättä mitään huomautusta. Kumpikin
-arvasi, että naapuri oli myöskin huomannut kirjanpitäjän ja Wiebelin
-yhdennäköisyyden. Ja kenties muutkin olivat jo kauan sitten tietäneet
-asian oikean laidan! Mutta kaikille oli Uusteutonian kunnia siksi
-tärkeä asia, että osasivat vaieta ja unhoittaa sen, minkä olivat
-keksineet. Kun Wiebel seuraavalla kerralla mainitsi "serkkunsa von
-Klappken" nimen, niin Diederich ja Hornung tekivät kumarruksensa
-muiden mukana yhtä mairittelevasti kuin ennenkin.
-
-Diederich oli jo oppinut itsehillintää, muotojen varteenottamista,
-saanut yhdistyksen henkeä ja harrastusta korkeamman tavoitteluun.
-Säälien ja vastenmieltä tuntien hän ajatteli sitä harhailevan villin
-kurjaa olemusta, mikä hän aikaisemmin, oli ollut. Nyt oli järjestystä
-ja velvollisuudentuntoa tullut hänen elämäänsä. Tarkoin sovittuina
-hetkinä ilmestyi hän Wiebelin kojuun, miekkailusaliin, parturiin
-ja aamutuikulle. Iltapäiväkiertely johti juomaseuraan; ja jokainen
-askel tapahtui yhdistyksen valvonnan alla, vaivaloisia muotoja ja
-keskinäistä kunnioitusta noudattaen, mistä ei puuttunut miellyttävää
-karskeutta. Eräs opiskelutoveri, jonka kanssa Diederich oli tähän
-asti ollut vain virallisessa kanssakäymisessä, törmäsi kerran yhteen
-hänen kanssaan käymälän edustalla, ja vaikka heistä kumpikaan ei
-oikein voinut enää suorassa seisoa, niin kumpikaan ei tahtonut
-astua sisään ensimäisenä. Kauan aikaa he lausuivat toisilleen
-kohteliaisuuksia -- kunnes äkkiä hädän pakottamina syöksyivät oven
-läpi, kahden karjun tavoin, niin että heidän olkaluunsa ruskuivat.
-Tästä sai alkunsa ystävyys. Jouduttuaan kerran lähemmäksi toisiaan
-inhimillisessä tilassa, he lähestyivät toisiaan myöskin virallisessa
-juomapöydässä, joivat veljenmaljat ja nimittivät toisiaan
-"lurjuksiksi" ja "paksunahoiksi".
-
-Yhdistyselämä ei näyttänyt aina hupaista puoltaan. Se vaati uhreja,
-se totutti kestämään miehuullisesti kipuja. Vieläpä Delitzschkin,
-joka oli vilkas iloisuuden lähde, tuotti surua Uusteutonialle. Eräänä
-aamupäivänä, kun Wiebel ja Diederich tulivat häntä hakemaan, hän
-seisoi pesukaapin luona ja sanoi: "No niin, onk's teill' tänäänki'
-sellattiin jano?" -- Ja ennenkuin he ennättivät tarttua häneen, hän
-suistui maahan vesikannuineen. Wiebel tunnusteli häntä: Delitzsch ei
-liikuttanut enää mitään jäsentään.
-
-"Sydänhalvaus", sanoi Wiebel lyhyesti. Hän meni tiukasti kilistimen
-luokse. Diederich keräsi sirut ja kuivasi lattian. Sitten he
-kantoivat Delitzschin vuoteeseen. Kortteerirouvan muodottoman
-valittelun vastakohdaksi he molemmat käyttäytyivät ankaran
-asianmukaisesti. Mennessään suorittamaan asianaiheuttamia tehtäviä --
-he marssivat tahdissa rinnatusten -- Wiebel sanoi piukasti kuolemaa
-halveksien:
-
-"Siten voi käydä jokaiselle meistä. Juominkien pitäminen ei ole
-mitään leikintekoa. Sen voi jokainen omasta kokemuksestaan sanoa."
-
-Ja kaikkien muiden mukana tunsi Diederich kohonneensa Delitzschin
-uskollisen velvollisuuksientäyttämisen ja hänen kuolemansa johdosta
-kunnian kentällä. Ylväänä he saattoivat vainajata hautaan;
-"Uusteutonia on tienviitoittaja", on luettavana kaikkien kasvoista.
-Hautuumaalla heillä oli kaikilla suruharsolla verhotut miekat
-alaspäin käännettyinä ja kasvoilla sotilaan itseensäsyventynyt ilme,
-sotilaan, jonka tuleva taistelu voi temmata pois samalla lailla kuin
-aikaisempi oli vienyt toverin; ja se, mitä yhdistyksen ensimäinen
-luottamusmies sanoi puheessaan: hän ylisti vainajata siitä, että tämä
-oli miehuuden ja idealismin koulussa saanut korkeimman palkinnon, se
-liikutti heitä kaikkia, ikäänkuin se olisi koskenut heitä itseään.
-
-Tähän loppui Diederichin oppiaika, sillä Wiebel jätti yhdistyksen
-valmistuakseen suorittamaan oikeustutkintoaan; ja nyt oli Diederichin
-tästä lähtien itsenäisesti edustettava häneltä saamiaan periaatteita
-ja ohjeita ja istutettava nuorempiin. Hän teki sen tuntien korkeata
-vastuunalaisuutta ja noudatti menettelyissään ankaruutta. Voi
-sitä keltanokkaa, joka joutui kärsimään jonkun rangaistuksen.
-Pahimmin kävi eräälle, joka meni ulos ovesta Diederichin edellä.
-Hän joutui kahdeksanpäiväisen olutpannan alaiseksi. Diederichiä
-ei johtanut tässä ylpeys eikä itserakkaus, vaan yksistään hänen
-korkea käsityksensä yhdistyksen kunniasta. Hän itse oli vain
-ihminen, siis ei mitään; kaikki oikeudet ja arvonanto tuli hänelle
-yhdistykseen kuulumisesta. Myöskin ruumiillisesti hän sai kiittää
-sitä kaikesta; valkeiden kasvojensa leveydestä, vatsansa pulleudesta,
-joka kohotti hänen arvonsa keltanokkien silmissä, etuoikeudesta
-saada esiintyä kaikissa juhlatilaisuuksissa pitkävartisissa
-saappaissa, yhdistyksen väreissä ja lakissa, uniformun tuottamasta
-nautinnosta! Hänen piti kylläkin aina väistää luutnanttia, sillä se
-yhdistys, mihin luutnantti kuului, oli ilmeisesti korkeampi; mutta
-ainakin raitioteiden virkailijain kanssa hän saattoi olla huoletta
-tekemisessä, pelkäämättä saavansa heidän puoleltaan sopimatonta
-kohtelua. Hänen miehuutensa perustui arpiin, jotka halkoivat leukaa,
-kulkivat äkkinäisesti läpi poskien ja ulottuivat lyhyeksi leikatulle
-päälaelle, mikä kaikki löi hänen kasvoilleen uhkaavan leiman --
-ja mikä tyydytys, kun sai joka päivä mielensä mukaan näyttää sitä
-jokaiselle! Kerta tarjoutui odottamattoman loistava tilaisuus. Hän
-oli Hornungin ja heidän kortteerirouvansa palvelijattaren kanssa
-mennyt kolmisin Halenseehen tanssiaisiin. Muutamia kuukausia olivat
-ystävykset asuneet yhdessä, asunnossa, mihin liittyi kohtalaisen
-sievä palvelustyttö, jolle he kumpikin antoivat pieniä lahjoja ja
-jonka kanssa he sunnuntaisin kävivät yhdessä ulkosalla. Diederichillä
-oli omat arvelunsa siitä, oliko Hornung mennyt tytön kanssa yhtä
-pitkälle kuin hän itse. Virallisesti ja yhdistyksen vuoksi se oli
-hänelle tuntematon asia.
-
-Rosa ei ollut huonosti puettu, ja niin ollen hänellä oli tanssiin
-hakijoita. Saadakseen vielä tanssia yhden polkan hänen kanssaan oli
-Diederich pakotettu muistuttamaan häntä siitä, että oli ostanut
-hänelle käsineet. Hän oli jo tehnyt virheettömän kumarruksensa
-tanssin alkajaisiksi, kun huomaamatta siihen tunkeutui eräs
-sivullinen ja tanssi Rosan kanssa tiehensä. Nolostuneena katseli
-Diederich heidän jälkeensä tuntien hämärästi, että hänen oli tässä
-puututtava asiaan. Mutta ennenkuin hän liikahti paikoiltaan, olivat
-tanssivat parit työntäneet kumoon erään tytön, joka antoi Rosalle
-korvatillikan ja eroitti hänet kovakouraisesti tanssikumppanistaan.
-Diederichin mielestä sopi tätä katsella ja lähteä Rosan ryöstäjää
-kohden.
-
-"Arvoisa herra", sanoi hän ja katsoi tätä kiinteästi silmiin. "Teidän
-käyttäytymisenne on kuulumatonta."
-
-Toinen vastasi:
-
-"Joskin."
-
-Hämmästyneenä tämän odottamattoman käänteen johdosta, mikä sattui
-virallisessa keskustelussa, Diederich änkytti:
-
-"Moukka."
-
-Toinen vastasi ketterästi:
-
-"Houkka," -- ja nauroi samalla. Niin suuren muodottomuuden johdosta
-kokonaan poissa suunniltaan Diederich tahtoi kumartaa ja kääntyä
-pois, mutta tuo toinen sysäsi häntä vatsaan -- ja heti sen jälkeen he
-kierivät maassa yhdessä. Kirkunan ja kehotushuutojen piirittäminä he
-ottelivat, kunnes heidät erotettiin. Gottlieb Hornung, joka auttoi
-Diederichiä silmälasien etsinnässä, huusi: "Hän poistuu," -- ja
-läksi heti perässä. Diederich seurasi häntä. He näkivät hänen erään
-seuralaisen kanssa nousevan juuri ajurinrattaille ja ottivat itse
-seuraavat. Hornung väitti, että yhdistys ei voinut jättää tätä asiata
-silleen. "Sillä lailla ei vain saa ryöstää naista ja pitää hänestä
-sellaista huolta." Diederich selitti:
-
-"Mitä Rosaan tulee, minun puolestani hän on vapaa."
-
-"Minun puolestani myöskin."
-
-Matka oli kiihottava. "Pääsemmekö me perässä? Meillä on ontuva
-hevoskoni." "Jos tuo moukka ei olekaan hyvityskykyinen?" Päätettiin:
-"Silloin ei koko asiaa ole virallisesti tapahtunut."
-
-Ensimäinen ajuri pysähtyi läntisessä kaupunginpuolessa erään siistin
-talon edustalla. Diederich ja Hornung saapuivat paikalle, kun
-ovi vedettiin kiinni. Päättäväisinä he asettuivat sen eteen. Oli
-viileätä, ja he marssivat edestakaisin talon edustalla, kaksikymmentä
-askelta oikealle, kaksikymmentä askelta vasemmalle, pitivät aina
-ovea silmällä ja toistivat yhä samoja vakavia ja kauaskantavia
-puheita. Vain pistoolit tulivat tässä kysymykseen! Tällä kertaa oli
-Uusteutonian kunnialle hankittava runsas hyvitys! Kunpa hän vain ei
-ollut mikään proletaari!
-
-Viimein tuli ovenvartija näkyviin, ja he ottivat hänet
-kuulusteltavakseen. He koettivat antaa kuvauksen molemmista
-herroista, mutta huomasivatkin, että kumpaisellakaan ei ollut mitään
-erikoisia tuntomerkkejä. Hornung, joka oli Diederichiä kiihkeämpi,
-piti kiinni siitä, että oli odotettava, ja he marssivat vielä kaksi
-tuntia edestakaisin. Silloin läksi talosta kaksi upseeria. Diederich
-ja Hornung katsoivat heihin ihmeissään, epätietoisina siitä, oliko
-kenties erehdys kysymyksessä. Upseerit joutuivat hämilleen. Näyttipä
-toinen kalpenevankin. Silloin Diederich teki päätöksensä. Hän astui
-tuon kalvenneen eteen ja sanoi:
-
-"Arvoisa herra --"
-
-Hänen äänensä petti. Luutnantti sanoi hämillään: "Te erehdytte
-nähtävästi."
-
-Diederich tokasi:
-
-"En ollenkaan. Minun täytyy vaatia hyvitystä. Te olette --"
-
-"Minä en tunne Teitä ollenkaan", änkytti luutnantti. Mutta hänen
-toverinsa kuiskasi hänelle jotakin: "Näin ei tämä asia järjesty." --
-Hän antoi toverinsa ojentaa itselleen käyntikorttinsa, liitti siihen
-omansa ja tarjosi ne Diederichille. Diederich antoi takaisin omansa;
-sitten hän luki: "Kreivi Albrecht Tauern-Bärenheim." Hänellä ei ollut
-enää aikaa lukea toista, vaan alkoi kiihkeästi kumarrella. Toinen
-upseeri kääntyi sillä välin Gottlieb Hornungin puoleen:
-
-"Minun ystäväni ei tarkoittanut tuolla pilallaan mitään kummempaa.
-Hän olisi ymmärtävästikin valmis antamaan millaisen hyvityksen
-tahansa; minä vain tahdon todeta, että mitään loukkaavaa tarkoitusta
-hänellä ei ollut."
-
-Tuo toinen, johon hän samalla katsahti, kohautti olkapäitään.
-Diederich änkytti: "Oo, kiitän suuresti."
-
-"Sillä on asia kylläkin kuitattu", sanoi ystävä; ja molemmat herrat
-poistuivat.
-
-Diederich seisoi siinä vielä, otsa hiessä, sekavin tuntein. Äkkiä hän
-huokasi syvään ja hymyili hitaasti.
-
-Myöhemmin juomaseurassa puhuttiin vain tästä tapauksesta. Diederich
-kehui tovereilleen kreivin todella ritarillista käyttäytymistä.
-
-"Todellinen jalosyntyinen ei tee koskaan mitään, mikä ei sopisi
-hänelle."
-
-Hän supisti suutaan ja lausui mahtipontisesti:
-
-"M -- muodollisuudet eivät ole mitään turhuuksia."
-
-Uudestaan ja uudestaan hän kutsui Gottlieb Hornungia tuon suuren
-hetkensä todistajaksi.
-
-"Ei mitään jäykkää, eihän? Oo! Sellaista kuitenkin aina uhkarohkeata
-pilaa ei sellaisen herran tee mieli aina koettaa. Ja millainen
-käytös?! M -- moitteeton, sen voin teille sanoa. Hänen ylhäisyytensä
-selitykset olivat niin läpeensä tyydyttäviä, että minun oli
-mahdotonta --: Käsitättehän, ett'ei tässä olla mitään tuittupäitä."
-
-Kaikki käsittivät sen ja vahvistivat Diederichin sanat, että
-Uusteutonia oli suoriutunut tästä asiasta vallan loistavasti.
-Keltanokat kulettivat ympäri molempien aatelismiesten käyntikortteja
-ja ripustivat ne keisarinkuvan alle, ristiinpantujen miekkojen
-väliin. Ei ollut mikään uusteutooni, joka sinä päivänä ei juonut
-itseään humalaan.
-
-Siihen loppui lukukausi; mutta Diederichillä ja Hornungilla ei ollut
-matkarahoja. Pitkään aikaan ei heillä ole ollut rahaa mihinkään.
-Yhdistyselämän tuomien velvollisuuksien vuoksi oli Diederichin
-kahdensadanviidenkymmenen markan vekseliä suurennettu; ja kuitenkin
-hän oli velkojen painamana. Kaikki lähteet näyttivät kuivuneilta,
-heidän edessään oli vain kuivaa, näännyttävää maata -- ja lopulta
-täytyi kai, niin huonosti kuin se olisi sopinutkin ritareille, tuumia
-sen takaisin vaatimista, minkä he aikain kuluessa olivat lainanneet
-tovereilleen. Varmastikin oli moni sillä välin joutunut varoihin.
-Hornung ei keksinyt ketään. Diederich muisti Mahlmannin.
-
-"Siltähän sopii lainata", hän selitti. "Hän ei kuulunut mihinkään
-yhdistykseen, tuo vallan tavallinen tolvana. Kerta minä nousen hänen
-kojuunsa."
-
-Mutta kun Mahlmann hänet näki, niin hän purskahti ilman muuta
-valtavaan nauruunsa, jonka Diederich oli melkein unhoittanut ja
-joka sai hänet heti vastustamattomasti masentuneeksi. Mahlmann
-oli tahditon! Hänen olisi toki pitänyt tuntea, että täällä
-hänen patenttitoimistossaan koko Uusteutonia oli moraalisesti
-Diederichin mukana ja että hänen olisi senvuoksi pitänyt osoittaa
-Diederichille kunnioitusta. Diederichistä tuntui siltä, kuin
-olisi hän ollut temmattuna erilleen tuosta voimia-antavasta
-yhteydestä, yhdistyksestä, ja seisonut täällä yksityisenä ihmisenä
-erään toisen edessä. Odottamaton, vastenmielinen tilanne! Sitä
-teeskentelemättömämmin hän esitti asiansa. Oo, hän ei tahtonut
-vippiään takaisin, sitä hän ei tullut koskaan vaatimaan keneltäkään
-toveriltaan! Mahlmann saattoi olla vain niin suosiollinen, että
-lainasi hänelle vekseliä vastaan. Mahlmann nojasi tuolinsa selustaa
-vastaan ja sanoi leveästi ja itsestään ymmärrettävästi:
-
-"Ei käy päinsä."
-
-Diederich hämmästyneenä:
-
-"Miten niin, miksei?"
-
-"Takaaminen on minun periaatteitani vastaan", selitti Mahlmann.
-
-Diederich punastui vihasta. "Mutta minä menin kuitenkin Teidän
-puolestanne kerta takaukseen, ja sitten tuli vekseli ja minun täytyi
-Teidän puolestanne suorittaa sata markkaa. Te kartoitte minua!"
-
-"Nähkääpäs! Jos minä nyt menisin takaukseen, niin Te ette liioin
-maksaisi."
-
-Diederich levitti vain silmänsä selko selälleen.
-
-"Ei, ystäväiseni", lopetti Mahlmann; "jos minä aijon tehdä
-itsemurhan, niin minä en tarvitse siinä Teidän apuanne."
-
-Diederich tointui ja sanoi uhkamielisesti:
-
-"Arvoisa herra, Teillä ei ole nähtävästi mitään tapoja."
-
-"Ei", toisti Mahlmann ja nauroi hirveästi. Mitä suurimmalla painoilla
-sanoi Diederich: "Silloin näytätte Te ylipäänsä huijarilta.
-Eräänlaisia patenttihuijareita pitäisikin olla olemassa."
-
-Mahlmann ei nauranut enää; hänen pienessä päässään olevat silmät
-olivat tulleet pahanilkisiksi, ja hän nousi ylös. "Nyt Te saatte
-laputtaa", hän sanoi ilman mitään mielenliikutusta. "Minä voisin
-maksaa samalla mitalla, mutta minun apulaiseni ovat viereisessä
-huoneessa, eikä heidän pidä saada kuulla mitään sellaista."
-
-Hän tarttui Diederichin olkapäähän, pyöräytti hänet ympäri ja työnsi
-häntä edellään. Yrittäessään riistäytyä irti sai Diederich joka kerta
-aimo töyttäyksen.
-
-"Minä vaadin hyvitystä", hän huusi, "minä vaadin Teidät
-kaksintaisteluun."
-
-"Mehän taistelemme jo, ettekö sitä huomaa? Sitten kutsun minä tähän
-vielä erään kolmannen." Hän avasi oven. "Friedrich!" Ja Diederich
-joutui kaappaajan kynsiin, joka toimitti hänet alas kadulle. Mahlmann
-huusi hänen jälkeensä:
-
-"En tarkoita mitään pahaa, ystäväiseni. Jos Teillä joskus toiste on
-jotakin sydämellänne, niin tulkaa vain rauhallisesti takaisin."
-
-Diederich laittoi itsensä kuntoon ja läksi tiehensä hyvässä
-järjestyksessä. Sitä pahempi Malhmannille, että hän käyttäytyi
-sillä lailla! Diederichin ei tarvinnut syyttää itseään mistään;
-kunniatuomioistuimen edessä hän olisi loistavasti pitänyt puolensa.
-Jotakin perin sopimatonta oli siinä, että jokin yksityinen ihminen
-saattoi uskaltaa niin paljon; Diederich oli loukkaantunut kaikkien
-yhdistysten puolesta. Toiselta puolen ei ollut kiellettävissä,
-että Mahlmann oli huomattavasti verestänyt Diederichin vanhaa
-kunnioitusta. "Aivan tavallinen koira", ajatteli Diederich. "Mutta
-sellainen sitä pitää olla..."
-
-Kotona odotti häntä kirjoihin merkitty kirje.
-
-"Nyt voimme me matkustaa pois", sanoi Hornung.
-
-"Miten niin me? Minä tarvitsen itse rahani."
-
-"Sinä lasket varmastikin leikkiä. Minä en voi jäädä tänne yksikseni
-istumaan."
-
-"Hae sitten itsellesi seuraa!"
-
-Diederich päästi sellaisen naurun, että Hornung luuli häntä totisesti
-hulluksi. Sitten matkusti hän todellakin.
-
-Matkalla hän vasta huomasi, että osoite oli hänen äitinsä
-kirjoittama. Sepäs oli tavatonta... Hänen viimeisen korttinsa
-jälkeen, niin äiti kirjoitti, oli hänen isänsä tila käynyt vielä
-huonommaksi. Miksi Diederich ei ollut tullut.
-
-"Meidän täytyy olla valmistautuneet vastaanottamaan kaikkein
-kauheinta. Jos sinä tahdot vielä kerta nähdä meidän syvästi
-rakastetun isämme, niin älä silloin viivyttele enää, poikani!"
-
-Tämän sanontatavan johdosta Diederichistä tuntui vastenmieliseltä.
-Hän päätti olla yksinkertaisesti uskomatta äitinsä sanoja.
-
-"Naisiin minä en ylipäänsä luota ollenkaan, eikä minun äitini ole
-täysjärkinen."
-
-Siitä huolimatta herra Hessling veti viimeisiä hengenvetojaan
-Diederichin saapuessa.
-
-Näky valtasi Diederichin sillä lailla, että hän jo kynnyksellä
-purskahti vallan muodottomaan ulvontaan. Hän hoiperteli vuodetta
-kohden, ja hänen kasvonsa olivat pian märät kuten pesussa. Käsiään
-hän räpytteli linnunsiipien tavoin ja antoi niiden voimattomina
-läpsähtää lonkkiaan vastaan. Äkkiä huomasi hän peitteellä isän oikean
-käden, polvistui ja suuteli sitä. Rouva Hessling, aivan tyynenä ja
-pienenä miehensä viimeisiä hengenvetojakin katsellessaan, menetteli
-samoin vasemman käden kanssa. Diederich ajatteli sitten, miten tämä
-koukistunut, musta sormen kynsi oli iskenyt hänen poskeensa, kun isä
-antoi hänelle korvapuustin, ja hän itki ääneen. Siitäkin selkäsauna,
-että oli varastanut lumpuista saatuja nappeja! Tuo käsi oli ollut
-hirveä; Diederichin sydäntä kouristi, kun hänen piti nyt se menettää.
-Hän tunsi, että hänen äitinsä ajatteli samaa, ja äiti aavisti
-poikansa ajatukset Äkkiä he vaipuivat sängyn päällä toistensa syliin.
-
-Surunvalitusvierailujen aikana Diederich oli jo entisellään. Hän
-edusti koko Netzigissä Uusteutoniaa, piukasti ja varmana tavoistaan,
-näki itseään töllisteltävän ja unohti melkein, että hänellä oli
-surua. Vanhaa herra Buckia vastaan hän meni aina ulko-ovelle asti.
-Netzigin suurmiehen lihavuus kävi majesteettiseksi hänen kiiltävässä
-kävelytakissaan. Arvokkaasti kantoi hän käännettyä silinterihattuaan
-edessään, ja hänen toinen, mustasta kintaasta vapautettu
-kätensä, jonka hän ojensi Diederichille, tuntui hämmästyttävän
-hentolihaksiselta. Hänen sinisten silmäinsä katse tunki lämpimänä
-Diederichiin, ja hän sanoi:
-
-"Teidän isänne oli kunnon kansalainen. Nuori mies, tulkaa
-sellaiseksi! Kunnioittakaa aina kanssaihmistenne oikeuksia! Sitä
-vaatii Teiltä teidän oma ihmisarvonne. Minä toivon, että tulemme
-vielä yhdessä työskentelemään yhteishyvän hyväksi. Te tulette nyt
-nähtävästi pitämään huolen tutkintojenne suorittamisesta."
-
-Diederich saattoi tuskin saada kyllä-sanaa sanotuksi, siinä määrin
-häiritsi häntä kunnioitus vanhaa Buckia kohtaan. Vanha Buck kysyi
-kevyemmällä äänellä:
-
-"Onko minun nuorin poikani jo käynyt Teitä tapaamassa Berlinissä?
-Eikö? Oo, se hänen pitää tehdä. Hän opiskelee nyt myöskin siellä.
-Mutta tulee kaiketi pian suorittamaan asevelvollisuutensa. Joko Te
-olette sen tehnyt?"
-
-"En" -- ja Diederich punastui kovin. Hän änkytti jotakin
-puolustuksekseen. Tähän asti oli hänelle ollut aivan mahdotonta
-keskeyttää opintojaan. Mutta vanha Buck kohautti olkapäitään, aivan
-kuin tuo este olisi ollut riittämätön.
-
-Isän testamentissa määrättiin Diederich molempien sisariensa
-holhoojaksi vanhan kirjanpitäjän Sötbierin ohella. Sötbier ilmoitti
-hänelle, että seitsemänkymmenentuhannen markan pääoma oli olemassa
-sitä varten, että käytettäisiin tyttärien myötäjäisiksi. Ei edes
-korkoihin saanut kajota. Tehtaan puhdas voitto oli viime vuosina
-noussut keskimäärin yhdeksääntuhanteen markkaan. "Eikö enempään?"
-kysyi Diederich. Sötbier katsahti häneen, ensin hämmästyneesti,
-sitten moittivasti. Jos nuori herra olisi voinut kuvitella, miten
-hänen autuaasti nukkunut isänsä ja Sötbier olivat tahtoneet viedä
-liikettä eteenpäin. Varmasti se saattoi vielä laajeta...
-
-"No niin, hyv' on", sanoi Diederich. Hän huomasi, että paljon oli
-korjaamisen varaa. Neljännellä osalla yhdeksästätuhannesta markasta
-piti hänen tulla toimeen? Tämä vainajan vaatimus kauhistutti häntä.
-Kun hänen äitinsä väitti, että autuaana kuollut oli kuolinvuoteellaan
-ilmaissut luottavansa siihen, että sai pojastaan Diederichistä työnsä
-jatkajan, ja että Diederich ei tullut koskaan menemään naimisiin,
-jotta saattoi aina pitää huolta omaisistaan, niin Diederich päästi
-äkisti suustaan: "Isä ei ollut niin sairaalloisen tunteellinen kuin
-sinä, eikä liioin valehdellut." Rouva Hessling luuli kuulleensa
-vainajan niin sanoneen ja mukautui. Diederich käytti tätä tilaisuutta
-hyväkseen kohottaakseen kuukausirahaansa viidelläkymmenellä markalla.
-
-"Ensinnäkin", hän sanoi karkeasti, "minun on suoritettava
-asevelvollisuuttani. Se maksaa, mitä maksaa. Pikkumaisista
-rahahistorioistanne Te voitte puhua minulle myöhemmin."
-
-Hän piti itsepintaisesti kiinni vaatimuksestaan päästä Berliniin.
-Isän kuolema oli herättänyt hänessä villin vapaudentunteen. Öisin
-hän toisin näki unta, että vanha herra tuli konttorista niine
-kauhistuneine kasvoineen, jotka hänellä ruumiina oli ollut -- ja
-hikoillen Diederich heräsi.
-
-Hän matkusti äidin siunauksella varustettuna. Gottlieb Hornungia
-ja heidän yhteistä Rosaansa hän ei voinut enää käyttää ja muutti
-toiseen paikkaan asumaan. Uusteutoneille hän osoitti sopivalla
-tavalla muuttuneet olosuhteensa. Iloinen ylioppilasaika oli ohi.
-Jäähyväisjuomingit! Hierottiin surusalamanderit, jotka olivat
-määrätyt Diederichin vanhalle herralle, mutta jotka saattoivat sopia
-myöskin hänelle ja hänen kauneimmalle kukoistusajalleen. Pelkästä
-antautumuksesta hän joutui pöydän alle, kuten sinä iltana, jolloin
-hänestä tuli juomaseuran jäsen; ja nyt oli hän vanha herra.
-
-Ankaran kohmeloisena seisoi hän seuraavana päivänä muiden nuorten
-miesten kerralla, jotka hänen tavallaan olivat ilkialasti,
-esikuntalääkärin edessä. Tämä herra katseli inhoten kaikkea
-sitä ihmislihaa, mikä oli tuotu hänen tarkastettavakseen; mutta
-Diederichin maha sai hänen katseensa pilkalliseksi, kaikki nauraa
-virnistelivät, eikä Diederichkään voinut muuta kuin luoda katseensa
-mahaansa, mikä oli käynyt punaseksi... Esikuntalääkäri oli taas
-täysin totisena. Eräälle, joka ei kuullut niin hyvin kuin asetus
-edellytti, kävi huonosti, sillä tunnettiinhan toki teeskentelijät!
-Eräs, jonka nimenä oli päällepäätteeksi Levysohn, sai neuvon: "Jos
-Te minua vielä kerran vaivaatte, niin peskäähän edes itsenne!"
-Diederichille sanottiin:
-
-"Teidän rasvanne me tulemme sulattamaan pois. Neljä viikkoa
-palvelusta, ja minä vakuutan Teille, että näytätte kristityltä."
-
-Sillä oli hän hyväksytty. Hyljätyt pukeutuivat sellaisella kiireellä,
-että olisi luullut kasarmin heitä polttavan. Kelvollisiksi katsotut
-katselivat toisiaan tutkiskellen syrjästä ja poistuivat vitkaan,
-ikäänkuin olisivat odottaneet, että jokin raskas käsi olisi
-laskeutunut heidän olkapäilleen. Eräs, näyttelijä, jolle hänen
-kasvoistaan päättäen kaikki oli samantekevää, asettui vielä kerran
-lääkärin eteen ja sanoi kuuluvasti, huolellisesti ääntäen: "Minä
-tahtoisin vielä lisätä, että olen homoseksuaalinen."
-
-Esikuntalääkäri perääntyi, hän oli punastunut. Äänettömästi hän
-sanoi: "Sellaisia sikoja me emme tosin voi käyttää mihinkään."
-
-Diederich ilmaisi tuleville tovereilleen suuttumuksensa sellaisen
-hävyttömän käyttäytymisen johdosta. Sitten puhutteli hän vielä sitä
-aliupseeria, joka äsken oli mitannut hänen pituutensa, ja vakuutti
-olevansa iloinen. Siitä huolimatta kirjoitti hän Netzigiin tohtori
-Heuteufelille, joka oli hänen nuorena ollessaan pensselöinyt hänen
-kurkkuaan, ja kysyi, eikö tämä olisi ottanut todistaakseen, että
-hän, Diederich, oli risa- ja riisitautinen. Hän ei tietenkään
-voinut rääkkäyttää itseään piloille. Mutta vastauksessa sanottiin,
-että hänen ei vain pitänyt pelätä ja että palveleminen oli oleva
-hänelle terveellistä. Niin jätti Diederich jälleen asuntonsa ja ajoi
-kampsuineen kasarmille. Jos siellä piti asua kaksi viikkoa, niin
-säästyihän vuokra siltä ajalta.
-
-Heti alkoivat telineliikkeet, juoksut ja muut henkeäahdistavat
-harjoitukset. Komppanioittain heidät sijoitettiin käytäviin, joita
-kutsuttiin "vaikutusalueiksi". Luutnantti von Kullerow esiintyi
-kuvaamattoman kopeasti. Yksivuotisiin (vapaaehtoisiin) hän ei
-katsahtanut koskaan muuten kuin toisella, nyrpistetyllä silmällään.
-Äkkiä hän huusi: "Harjoittaja!" ja antoi aliupseereille määräyksen,
-minkä jälkeen kääntyi halveksuen pois. Harjoituksissa kasarmin
-pihalla, rivien muodostamisessa, hajottamisessa ja paikanvaihdossa
-ei tavoteltu mitään muuta kuin "nahkapoikien" uuvuttamista.
-Niin, Diederichistä tuntui hyvältä, että täällä kaikki, kohtelu,
-puhuttelu, koko sotilaskomento pyrki ennen kaikkea alentamaan
-persoonallisen arvon pienimpään mahdolliseen määräänsä. Ja se teki
-häneen mahtavan vaikutuksen, se herätti hänessä, niin kehnossa
-tilassa kuin olikin ja juuri sen vuoksi, syvän kunnioituksen ja
-jonkinlaisen itsemurhaajan haltioitumisen. Periaate ja ihanne
-oli ilmeisesti sama kuin uusteutooneilla, sitä seurattiin vain
-ankarammin. Hauskuushetket hävisivät, hetket, jolloin sai muistella
-olevansa ihminen. Äkisti ja korjaamattomasti vaivuttiin aina täin
-tasalle, alku- ja raaka-aineeksi, jota mittaamaton tahto vanutti ja
-velloi. Mielettömyyttä ja turmelusta olisi ollut, jos vain kaikkein
-sisimmässä sydämessäänkin olisi tehnyt vastarintaa. Korkeintaan sai,
-vastoin omaa vakaumustaan, usein masentua. Diederich oli juostessaan
-kaatunut, hänen jalkansa oli kipeä. Ei niin, että hänen olisi juuri
-täytynyt ontua, mutta hän ontui ja sai jäädä jälkeen, kun komppania
-marssi "maaseudulle". Saavuttaakseen sen hän joutui ensin astumaan
-kapteenin eteen. "Herra kapteeni, anteeksi --" Mikä hirvittävä
-tapaus! Hän oli aavistamattaan puhutellut voimaa, jolta piti ottaa
-käskyt mykkänä ja hengessään polvistuneena! Jonka "kaittavaksi"
-ihminen vain voi antaa itsensä! Kapteeni jyrisi ukkosen tavoin,
-niin että aliupseerit juoksivat kokoon, kasvoilla ilme, josta näkyi
-häväistyksen aiheuttama suuttumus. Seurauksena oli, että Diederich
-ontui vielä pahemmin ja hänen lomaansa oli pidennettävä yhdellä
-päivällä. Aliupseeri Banselow, joka oli vastuussa yksivuotisensa
-rikoksesta, sanoi vain Diederichille: "On siinäkin olevinaan
-sivistynyt ihminen!" Hän oli siihen tottunut, että kaikki paha läksi
-yksivuotisista. Banselow nukkui miesten huoneessa erään lauta-aidan
-takana. Kun valo sammutettiin, niin miehet laskivat rivoja juttuja,
-kunnes aliupseeri huusi väliin suuttuneena: "On siinäkin olevinaan
-sivistyneitä, ihmisiä!" Huolimatta pitkästä kokemuksestaan hän
-odotti aina yksivuotisilta suurempaa älyä ja parempaa käyttäytymistä
-kuin muilta ihmisiltä ja pettyi aina uudestaan. Diederichissä hän
-ei suinkaan nähnyt kaikkein pahinta. Olut, jonka joku maksoi, ei
-vaikuttanut yksistään Banselowin käsityskantaan. Hän kiinnitti
-enemmän huomiota iloisen alistumisen sotilaalliseen henkeen, ja
-sitä oli Diederichissä. Opetustunneilla voitiin häntä pitää muille
-mallina. Diederich näyttäytyi olevan täynnään uskollisuuden ja
-kunniantunnon sotilaallisia ihanteita. Mitä tunnusmerkkeihin ja
-arvojärjestykseen tuli, hänellä näytti olevan siinä synnynnäinen
-aisti. Banselow sanoi: "Nyt minä olen herra komentava kenraali",
-ja Diederich käyttäytyi heti sillä lailla, kuin olisi sen uskonut.
-Mutta kun kuului: "Nyt minä olen kuninkaallisen perheen jäsen",
-niin silloin Diederich käyttäytyi tavalla, joka pakotti aliupseerin
-hymyilemään suuruuden hulluudesta.
-
-Yksityiskeskustelussa, sotilaskrouvissa, Diederich ilmoitti
-esimiehelleen olevansa innoissaan sotilaselämästä. "Sulautuminen
-suureen kokonaisuuteen!" hän sanoi. Hän ei toivonut koko maailmassa
-muuta kuin saada kokonaan jäädä siihen. Ja hän oli vilpitön -- mikä
-ei kuitenkaan estänyt sitä, että hän iltapäivällä, harjoituksissa
-"maaseudulla", ei toivonut mitään muuta kuin saada laskeutua hautaan
-ja lakata kokonaan olemasta. Uniformu, joka muutenkin oli leikattu
-liian ahtaaksi piukkuuden vuoksi, muuttui aterian jälkeen oikeaksi
-kidutuskoneeksi. Mitä hyötyä hänellä oli siitä, että kapteeni
-komennuksensa mukaan kulki ympäri hevosenselässä sanomattoman
-uljaana ja sotaisena, kun hän itse juoksi ja ähkyi ja tunsi ruuan
-hölskyvän sulamattomana vatsassaan. Asiallinen haltioituminen, johon
-Diederich oli täysin valmis, sai väistyä syrjään persoonallisen
-hädän tieltä. Jalkaa pakotti taas; ja Diederich tarkkasi kipua
-siinä pelokkaassa, itseänsä halveksivassa toivossa, että se olisi
-tullut vielä pahemmaksi, niin pahaksi, ettei olisi tarvinnut
-enää lähteä "maaseudulle", että hän ei kenties olisi voinut enää
-olla harjoituksissa kasarmin pihalla ja että hänet olisi ollut
-vapautettava palveluksesta!
-
-Tultiin siihen, että hän sunnuntaina läksi tapaamaan erään
-yhdistystoverinsa isää, joka oli terveyssalaneuvos. Punaisena
-häpeästä Diederich sanoi, että hänen täytyi pyytää hänen apuaan.
-Hän oli haltioissaan armeijasta, tuosta suuresta kokonaisuudesta,
-ja olisi mitä kernaimmin ollut valmis jäämään siihen kokonaan.
-Siinä oli suurenmoisessa liikkeessä mukana, niin sanoaksemme
-osana mahdista, ja tiesi aina, mitä oli tehtävä: se oli ihana
-tunne. Mutta kun kerta jalka oli kipeä. "Niin pitkälle ei saa
-sentään mennä, että se tulee käyttökelvottomaksi. Sitäpaitsi
-minulla on äiti ja sisar elätettävinä." Salaneuvos tutki häntä.
-"Uusteutonia on tienviitoittaja", hän sanoi. "Minä satun tuntemaan
-Teidän esikuntaylilääkärinne." Tämän oli Diederich saanut kuulla
-osakuntatoveriltaan. Hän sulkeutui suosioon, täynnä huolestunutta
-toivoa.
-
-Tämä toivo vaikutti sen, että Diederich seuraavana aamuna tuskin
-enää saattoi astua jalallaan. Hän ilmoitti itsensä sairaaksi. "Kukas
-Te olette, miksikäs te vaivaatte minua?" -- ja esikuntalääkäri
-tarkasteli häntä, "Te näytätte itse elämältä, Teidän vatsannehan
-on pienentynyt." Mutta Diederich seisoi tiukkana ja pysyi kipeänä;
-esimiehen täytyi suostua toimittamaan tarkastuksen. Kun hän oli
-nähnyt tuon jalan, niin hän selitti tulevansa voimaan pahoin,
-jollei sytyttänyt sikaariansa. Kuitenkaan ei jalassa ollut mitään
-havaittavissa. Esikuntalääkäri työnsi sen vihoissaan tuolilta.
-"Suorittakaa palveluksenne, lopettakaa, lähtekää" -- ja Diederich
-sai mennä. Mutta keskellä harjoitusta häneltä pääsi äkkiä huudahtus,
-ja hän kaatui maahan. Hänet kannettiin "revieriin", lievemmin
-sairastuneiden joukkoon, missä oli rahvaan haju eikä mitään
-syötävätä. Sillä omaa ruokaa, joka oli yksivuotisille sallittu, oli
-tänne vaikea hankkia, ja muiden osuudesta hän ei saanut mitään.
-Nälän johdosta hän ilmoitti itsensä terveeksi. Eroitettuna kaikesta
-inhimillisestä suojeluksesta, vailla kaikkia porvarillisen maailman
-siveellisiä oikeuksia, hän oli synkän kohtalonsa kourissa; mutta
-eräänä aamuna, kun kaikki toivo oli jo rauennut, haettiin hänet
-harjoituksista esikuntaylilääkärin huoneeseen. Tämä korkea esimies
-halusi häntä tutkia. Hänellä oli ujo, inhimillinen ääni, mikä sitten
-muuttui jälleen sotilaallisen karkeaksi, tekemättä silti mitään
-selvää vaikutusta. Hänkään ei näyttänyt mitään oikeata keksivän,
-mutta tulos hänen asiaanpuuttumisestaan oli yhtä kaikki toinen.
-Diederichin piti vain suorittaa palvelustaan "toistaiseksi",
-myöhemmin asia kyllä järjestyi. "Tuolla jalalla..."
-
-Muutamia päiviä myöhemmin tuli eräs "revierissä" toimiva apulainen
-Diederichin luokse ja piirsi tahritulle paperille tuon kohtalokkaan
-jalan kuvan. Diederich sai istua odotushuoneessa. Esikuntalääkäri
-sattui paikalle ja käytti tilaisuutta ilmaistakseen täyden
-halveksumisensa. "Ei edes lautajalka! Löyhkää laiskuudelta!" Mutta
-silloin avattiin ovi, ja esikuntaylilääkäri, lakki päässä, astui
-huoneeseen. Hänen käyntinsä oli kiinteämpi ja itsetietoisempi kuin
-tavallisesti, hän ei katsahtanut oikealle eikä vasemmalle, vaan
-asettui suoraan ja äänettömästi alaisensa eteen, luoden synkän
-ja ankaran katseen tämän lakkiin. Esikuntalääkäri yskähti, hänen
-täytyi pakostakin tuntea olevansa asemassa, missä tutunomaista
-virkaveljeyttä ei enää sallittu. Hän tointui nyt, otti lakin
-päästään ja seisoi tiukkana. Sitten näytti esimies hänelle paperia
-jalan ohella, puhui hiljaa ja sellaisella äänenpainolla, mikä käski
-häntä näkemään jotakin, jota ei ollut olemassakaan. Esikuntalääkäri
-vilkuili vuoronperään esimieheensä, paperiin ja Diederichiin. Sitten
-hän löi kantapäänsä yhteen: oli nähnyt kaiken, mitä oli käsketty
-katsomaan.
-
-Kun esikuntaylilääkäri oli poistunut, niin esikuntalääkäri lähestyi
-Diederichiä. Kohteliaasti ja nauraen hiljaista ymmärtämyksen naurua
-hän sanoi:
-
-"Asia oli luonnollisesti alusta alkaen selvä. Mutta ihmisten tähden
-täytyi --. Ymmärrättehän, kuri --."
-
-Seisomalla tiukkana Diederich ilmaisi ymmärtävänsä kaikki.
-
-"Mutta", toisti esikuntalääkäri, "minä olen luonnollisesti tietänyt,
-millainen Teidän asianlaitanne oli."
-
-Diederich ajatteli: "Jollet sinä sitä ole tietänyt, niin nyt sinä sen
-ainakin tiedät." Ääneensä hän sanoi:
-
-"Sallitteko minun nöyrimmästi kysyä, herra esikuntalääkäri: minä saan
-kuitenkin edelleen palvella?"
-
-"Sitä en voi tietää", sanoi esikuntalääkäri ja teki kokokäännöksen.
-
-Raskaammasta palveluksesta pääsi Diederich tästälähin vapaaksi,
-"maaseutu" ei nähnyt häntä enää. Sitä iloisempi ja mieluisempi
-oli hänen olonsa kasarmilla. Kun iltakatselmuksen aikana kapteeni
-tuli kasinosta, sikaari suussa ja hieman humalassa, määräämään
-rangaistuksia saappaista, joita ei oltu rasvattu, vaan ainoastaan
-kiilloitettu, niin Diederichiä vastaan hänellä ei ollut mitään
-muistuttamista. Sitä leppymättömämmin hän käytti lainmukaista
-ankaruutta erästä yksivuotista kohtaan, joka nyt jo kolmatta
-kuukautta oli rangaistuksen mukaisesti saanut maata miehistön
-huoneessa, siksi, että hän kahtena ensi viikkona oli maannut
-kotonaan, eikä kasarmilla. Hänellä oli silloin ollut neljäkymmentä
-astetta kuumetta ja olisi, jos olisi täyttänyt velvollisuutensa,
-kenties kuollut. Silloin hän olisi juuri kuollut! Kapteenilla oli,
-niin usein kuin hän näki tämän yksivuotisen, ylpeän tyydytyksen ilme
-kasvoillaan. Pienenä ja loukkaamattomana ajatteli Diederich taempana:
-"Etkös sinä huomaa? Uusteutonia ja terveyssalaneuvos merkitsevät
-enemmän kuin neljänkymmenen asteen kuume..." Mitä Diederichin tuli,
-niin viralliset muodollisuudet oli saatu eräänä päivänä onnellisesti
-täytetyiksi, ja aliupseeri Banselow ilmoitti hänelle hänen
-vapaaksipääsynsä. Diederichin silmät täyttyivät heti kyynelillä; hän
-puristi lämpimästi Banselowin kättä.
-
-"Juuri sen täytyi minulle tapahtua, ja minulla oli kuitenkin" -- hän
-nyyhkytti -- "niin hauskaa."
-
-Ja sitten hän oli "ulkona".
-
-Neljä viikkoa hän pysyi kotona ja teki ahkerasti työtä. Kun hän meni
-syömään, niin hän katsoi ympärilleen, näkikö kukaan tuttava. Lopulta
-täytyi hänen kuitenkin näyttää itseään uusteutoneille. Hän astui
-esiin uhkamielin.
-
-"Sillä teistä, joka ei ole ollut siellä, ei ole mitään aavistusta.
-Sanon teille, että siellä katsellaan maailmaa kokonaan toiselta
-näkökannalta. Minä olisin ylipäänsä jäänyt sinne, minun esimieheni
-suosittelivat sitä minulle, olin siihen heidän mielestään hyvin
-sopiva. Mutta, mutta --"
-
-Hän tuijotti tuskallisesti eteensä.
-
-"Sattui tuo onnettomuus hevosen kanssa. Niin sitä käy, kun on liian
-hyvä sotilas. Kapteeni antaa ajaa dogcartillaan, jotta hevonen saisi
-kerta jaloitella, ja silloin sattuu onnettomuus. Tietenkään minä
-en säästänyt jalkaani, vaan ryhdyin liian aikaisin palvelukseen.
-Asia paheni huomattavasti, esikuntalääkäri jätti minun tehtäväkseni
-ilmoittaa kaiken mahdollisuuden varalta omaisilleni." Tämän hän sanoi
-piukasti ja miehekkäästi.
-
-"Silloin olisi teidän pitänyt nähdä kapteeni. Joka päivä tuli hän itse
-pitkien marssien jälkeen tomuisine uniformuineen, sellaisena kuin
-oli. Sellaista sattuu vain sotilaiden kesken. Meistä tuli pahoina
-päivinä todellisia tovereita. Tämä sikaari tässä on hänen antamansa.
-Ja kun hän sitten antoi minun ymmärtää, että esikuntalääkäri tahtoi
-lähettää minut pois, niin, sen voin vakuuttaa teille, se oli yksi
-niitä silmänräpäyksiä elämässä, joita ei voi unhoittaa. Kapteeni ja
-minä, me saimme molemmat samanaikaisesti kyyneleet silmiimme."
-
-Kaikki olivat järkytettyinä. Diederich katsahti urhoollisesti
-ympärilleen.
-
-"No niin, nyt täytyy taas mukautua porvarilliseen elämään. Kippis."
-
-Hän teki edelleen uutterasti työtä, ja lauantai-iltana hän
-joi uusteutoonien kanssa. Myöskin Wiebel ilmestyi jälleen.
-Hän oli asessori, pyrki kanneviskaaliksi ja puhui vain
-"kumouksellisista pyrkimyksistä", "isänmaan vihollisista" ja
-myöskin "kristillisyhteiskunnallisista ajatuksista". Hän selitti
-keltanokille, että oli aika harrastaa politiikkaa. Hän tiesi
-kylläkin, että se ei ollut ylevätä, mutta vastustajat pakottivat
-siihen. Korkeaa aatelia, kuten hänen ystävänsä asessori von Barnim,
-oli liikkeessä mukana. Herra von Barnim tuli käynnillään piakkoin
-kunnioittamaan uusteutooneja.
-
-Hän tuli ja voitti kaikkein sydämet, sillä hän käyttäytyi kuin
-vertainen vertaistensa parissa. Hänellä oli tumma, keskeltä
-jakaukselle kammattu tukka, hän oli velvollisuudentuntoisen
-virkamiehen perikuva ja puhui asiallisesti -- mutta esityksensä
-lopussa hän kävi haaveelliseksi ja heitti äkkiä hyvästit, puristaen
-lämpimästi kuulijainsa kättä. Hänen käyntinsä jälkeen kaikki
-uusteutoonit olivat yhtä mieltä siitä, että juutalaisten liberalismi
-oli sosialidemokratian edelläkävijä, esihedelmä, ja että kristittyjen
-saksalaisten tuli ryhmittyä hovisaarnaaja Stöckerin ympärille.
-Diederich ei käsittänyt, niinkuin toiset, "esihedelmän" selvää
-merkitystä ja ymmärsi "sosialidemokratialla" vain yleistä omaisuuden
-jakoa. Se riittikin hänelle. Mutta herra von Barnim oli pyytänyt
-jokaista, joka tahtoi saada lisävalaistusta, käymään luonaan, eikä
-Diederich olisi antanut itselleen anteeksi, jos olisi lyönyt laimin
-niin mairittelevan tilaisuuden.
-
-Viileässä, vanhanaikaisessa poikamiehen asunnossaan piti herra von
-Barnim hänelle yksityisluennon. Hänen poliittisena päämääränään
-oli säätyeduskunta, missä onnelliseen keskiaikaiseen tapaan oli
-edustettuina ritarit, hengenmiehet, teollisuudenharjoittajat,
-käsityöläiset. Käsityön täytyi, kuten keisari oli hyvällä syyllä
-vaatinut, päästä jälleen siihen kukoistukseen, missä se oli ollut
-ennen kolmikymmenvuotista sotaa. Ammattikuntien tuli vaalia
-jumalanpelkoa ja siveellisyyttä. Diederich ilmaisi mitä lämpimimmän
-yksimielisyytensä. Hänen taipumustensa mukaista oli toimia jonkin
-säädyn, jonkin ammattiluokan persoonattomana, yhdyskunnallisena
-jäsenenä. Hän näki jo itsensä paperihaaran edustajana. Juutalaiset
-kansalaiset herra von Barnim tosin sulki pois asiain järjestyksestä;
-nehän edustivat epäjärjestyksen ja hajaannuksen, sekaannuksen ja
-kunniantunnon puutteen, itse pahan periaatetta. Hänen hurskaat
-kasvonsa vetäytyivät kokoon vihasta, ja Diederich oli saman tunteen
-vallassa.
-
-"Lopuksi", hän mainitsi, "valta on meidän käytettävänämme ja me
-voimme heittää heidät ulos. Saksan armeija --"
-
-"Niin juuri", huudahti herra von Barnim, kiirehtäen huoneesta ulos.
-"Sitäkö varten me kävimme voitokkaan, kunniakkaan sotamme, että minun
-isäni omaisuus myytäisiin jollekin frankfurtilaiselle?"
-
-Sillä aikaa kun Diederich vielä tyrmistyneenä vaikeni, soitettiin, ja
-herra Barnim sanoi:
-
-"Se on minun parturini, minä tahdon ottaa hänetkin kerta
-kuulustellakseni."
-
-Hän huomasi Diederichin pettymyksen ja lisäsi:
-
-"Luonnollisesti minä juttelen sellaisen miehen kanssa kokonaan
-toisin. Mutta jokaisen meistä täytyy osaltaan tuottaa vahinkoa
-sosialidemokratialle ja johdattaa pikkuihmiset kristillisen
-keisarimme leiriin. Tehkää Tekin voitavanne!"
-
-Siitä sai Diederich ymmärtää, että hänen vierailunsa oli päättynyt.
-Hän kuuli vielä parturin sanovan:
-
-"Jälleen vanha liiketuttava, herra asessori, joka muuttaa
-Lieblingille, vain siksi, että Lieblingillä nyt on marmoria."
-
-Wiebel sanoi, kun Diederich kertoi hänelle asiasta:
-
-"Tuo kaikki on kaunista ja hyvää, ja minä ihailen kovin ystävämme
-von Barnimin ihanteellista mielenlaatua, mutta ajan oloon me emme
-pääse sillä pitkälle. Nähkääs, Stöckerkin on Eispalastissa saanut
-kirotut kokemuksensa demokratiasta, nimittää hän nyt sitten itseään
-kristilliseksi tai ei-kristilliseksi. Asiat on laskettu liian
-pitkälle. Nyt on tunnussanana: lyödä huimaista, niin kauan kuin
-meillä on mahtia."
-
-Ja Diederich yhtyi tähän keventynein mielin. Kulkea ympäri ja värvätä
-kristityitä oli hänestä heti tuntunut hieman kiusalliselta.
-
-"Minä otan pitääkseni huolen sosialidemokratiasta, on keisari
-ilmoittanut." Wiebelin. silmät olivat uhkaavina kuin kollikissan.
-"Mitäs tässä sitten muuta tarvitaan. Sotaväki on saanut ohjeensa,
-saattaa tapahtua, että sen täytyy ampua rakkaita sukulaisia. Siis?
-Voin ilmoittaa teille, ystäväni, että nyt on suurten tapausten aatto."
-
-Kun Diederich ilmaisi kiihtynyttä uteliaisuutta:
-
-"Mitä minä serkkuni von Klappken kautta --"
-
-Wiebel pysähtyi. Diederich löi kantapäänsä yhteen.
-
-"-- olen saanut kuulla, ei ole vielä kypsä julkisuuteen
-saatettavaksi. Minä tahdon vain huomauttaa, että Hänen Majesteettinsa
-eilinen lausunto, että nurisijat saivat suosiollisimmin pudistaa
-jaloistaan saksalaisen tomun, oli ymmärrettävä saakelin vakavaksi
-varotukseksi."
-
-"Uskotteko tosiaankin?" kysyi Diederich. "Sitten on suorastaan
-häpeällistä, että minun onnettomuuden vuoksi täytyi juuri nyt lähteä
-Hänen Majesteettinsa palveluksesta. Minä voin sanoa, että sisäistä
-vihollista vastaan minä olisin täyttänyt kaiken velvollisuuteni.
-Armeijaan, sen verran minä tiedän, voi keisari luottaa."
-
-Hän oli näinä kosteankylminä helmikuun päivinä 1892 paljon kadulla.
-Unter den Lindenillä oli tapahtunut jokin muutos, vielä ei nähty,
-mikä. Ratsaspoliisit pysyttelivät katujen päissä ja odottivat.
-Ohikulkijat osoittivat toisilleen nostoväkeä. "Työttömät!" Yleisö jäi
-seisomaan, nähdäkseen heidän saapumisensa. He tulivat pohjoisesta
-päin, pieninä osastoina, marssien hitaasti. Unter den Lindenillä
-he vitkastelivat, ikäänkuin hämmentyneinä, vaihtoivat keskenään
-silmäyksiä ja ohjasivat kulkunsa linnaan päin. Siellä seisoivat he
-mykkinä, kädet taskuissa, antoivat ohikulkevien vaunujen räiskyttää
-kuraa päälleen ja kohottivat olkapäitään sateessa, mikä valui heidän
-virttyneille päällystakeilleen. Monet heistä käänsivät päänsä
-ohiajavia upseereja kohden, heidän vaunuissaan olevia naisia kohden,
-niiden herrojen pitkiä turkkeja kohden, jotka astuivat esiin hitaasti
-Burgstrasselta (Linnankadulta); heidän katseessaan ei ollut mitään
-ilmettä, ei uhkaavata eikä edes uteliasta; tuntui siltä kuin he eivät
-olisi tahtoneet nähdä mitään, mutta vain näyttää itseään. Toiset
-eivät kääntäneet katsettaan linnan ikkunoista. Vesi valui heidän
-ylöspäin käännetyille kasvoilleen. Kirkuva ratsupoliisi ajoi heitä
-syrjään tai seuraavaan kadunkulmaan asti -- mutta siinä he taas
-seisoivat, ja maailma näytti vajonneen näiden leveiden, tyhjien,
-vaalean illan valaisemien kasvojen ja tuolla takana olevan, hämärän,
-jäykän muurin väliltä.
-
-"Minä en käsitä sitä," sanoi Diederich, "että poliisi ei esiinny
-tarmokkaammin. Eihän tuo ole mikään asetuksenmukainen kulkue."
-
-"Antaa sen olla niinkuin on", vastasi Wiebel. "Poliiseilla on tarkat
-ohjeensa. Herroilla tuolla ylhäällä on harkitut aikomuksensa, sen
-saatte uskoa. Ei ole nimittäin aina toivottavaa, että tuollaiset,
-valtioruumiissa ilmenevät mätänemisilmiöt tukahutetaan alkuunsa.
-Niiden annetaan kypsyä, ja sitten tehdään työ kerta kaikkiaan!"
-
-Kypsyys, jota Wiebel tarkoitti, lähestyi lähestymistään, ja
-kahdentenakymmenentenä kuudentena se oli saavutettu. Työttömien
-mielenosoitukset näyttivät päämäärästään tietoisemmilta.
-Tungettuina eräälle pohjoisen kaupunginosan kadulle ne astuivat
-esiin lähikaduilta, ennenkuin niiden tietä ennätettiin sulkea,
-entistä ehompina. Unter den Lindenillä niiden kulkueet yhtyivät, ja
-niin usein kuin ne erotettiin, ne yhtyivät uudestaan, saavuttivat
-linnan, perääntyivät ja tunkeutuivat esiin uudestaan, mykkinä ja
-vastustamattomina kuin vesi. Vaunuliike pysähtyi, jalankulkijat
-sulloutuivat yhteen tuossa mukaansatempaavassa tulvassa, tuossa
-synkässä, kirjavassa köyhäinmeressä, mikä itsepintaisesti vyöryi
-eteenpäin, kuului tylsiä ääniä ja haaksirikkoisten laivain mastojen
-tavoin pisti esiin lipputankoja lippuineen: "Leipää! Työtä!" Syvästi
-purkautunut, selvempi jyminä kaikui milloin sieltä, milloin täältä:
-"Leipää! Leipää! Työtä!" Paisuen ja joukon yli vierien, ukkospilven
-tavoin: "Leipää! Työtä!" Ratsupoliisien hyökkäys, kuohahtaminen,
-asettuminen, räikeitä, melunsekaisia, varoitushuutojen kaltaisia
-naisääniä: "Leipää! Työtä!"
-
-Ajetaan ylitse, uteliaat laskeutuvat alas Fredrik Suuren patsaalta.
-Heillä on suu auki; pikkuvirkamiehistä, joiden tie virastoon on
-suljettu, lähtee tomua, aivankuin heitä kurikoitaisiin. Eräät
-vääntyneet kasvot, joita Diederich ei tunne, huutavat hänelle:
-"Tulee vielä toista! Nyt taistellaan juutalaisia vastaan!" -- ja
-häviävät tiehensä, ennenkuin hän ennätti huomata, että se oli herra
-von Barnim. Hän pyrkii hänen jälkeensä, työntyy virran mukana kauas
-eteenpäin, erään kahvilan edustalle, kuulee ikkunan särkyvän ja
-erään työmiehen huutavan: "Sieltä ne potkaisivat minut äskettäin
-pois, kun minulla ei ollut silinteriä" -- ja syöksyy muiden mukana
-ikkunan kautta sisään, kaatuneiden pöytien väliin, permannolle,
-missä mennään nurin sirpaleiden päälle, sysitään toisia vatsoihin ja
-noidutaan ääneen: "Ei ketään enää sisään! Meiltä loppuu ilma!" Mutta
-lisää tulee tulvimalla. "Poliisi työntää väkeä syrjään!" Ja keskikatu
-aukenee, puhdistuu, aivankuin jotakin riemukulkua varten. Silloin
-sanoo joku: "Sehän on Wilhelm!"
-
-Ja Diederich oli jälleen ulkona. Kukaan ei tiennyt, mistä johtui,
-että nyt saatettiin marssia, ahtaana massana, koko kadun leveydeltä
-ja molempia puolia aina sen hevosen kylkiin asti, millä keisari
-ratsasti: hän itse. Häntä katseltiin ja kuljettiin mukana. Huutavia
-ryhmiä hajaantui ja temmattiin mukaan. Kaikki katselivat häntä. Tumma
-kerros, muodoton, tolkuton, rajaton, ja kirkkaana sen yläpuolella
-nuori, kypäräpäinen herra, keisari. He näkivät: he olivat noutaneet
-hänet linnasta, he olivat huutaneet: "Leipää: Työtä!" aina siihen
-asti kunnes hän tuli. Mitään muuta ei ollut tapahtunut, kuin että hän
-oli siinä -- ja he marssivat jo, aivankuin olisivat olleet menossa
-Tempelhofin kentälle.
-
-Syrjässä, missä väkeä oli harvemmassa, sanoivat porvarillisesti
-puetut toisilleen: "No niin, jumalankiitos, hän tietää, mitä hän
-tahtoo!"
-
-"Mitäs hän sitten tahtoo?"
-
-"Osoittaa joukkiolle, kenellä on valta! Hän on koetellut heitä
-hyvyydellä. Menipä hän kaksi vuotta sitten myönnytyksissään liian
-pitkälle. He ovat tulleet röyhkeiksi!"
-
-"Pelkoa hän ei tunne, se on sanottava. Lapset, tämä on historiallinen
-hetki!"
-
-Diederich kuuli sen ja kauhistui. Vanha herra, joka oli puhunut,
-kääntyi myöskin hänen puoleensa. Hänellä oli valkea poskiparta ja
-rautaristi.
-
-"Nuori mies", hän sanoi, "sitä, mitä meidän jalo, nuori keisarimme
-nyt tekee, tulevat lapset kerta lukemaan koulukirjoistaan. Odottakaa,
-niin saatte nähdä!"
-
-Monien rinta oli kohonnut, monilla oli juhlallinen ilme kasvoillaan.
-Herrat, jotka seurasivat keisaria, katsoivat mitä päättäväisimmin
-häneen, mutta hevosensa he johtivat kansanjoukon läpi sillä lailla,
-kuin kaikki ihmiset olisi käsketty statisteiksi kaikkeinkorkeimpaan
-näytökseen; ja usein vilkuilivat he sivuilleen, saadakseen selville,
-minkä vaikutuksen keisari teki kansaan. Hän itse, keisari, näki vain
-itsensä ja toimintansa. Syvä vakavuus kivetytti hänen piirteensä,
-hänen silmänsä salamoi niiden tuhansien yläpuolella, jotka hän oli
-lumonnut. Hän vertasi itseänsä heihin, hän, Jumalan asettama herra,
-kapinallisiin palvelijoihinsa. Yksinään ja ilman vartiostoa hän
-oli uskaltanut lähteä heidän keskeensä, vahvana vain kutsumuksensa
-perusteella. He saattoivat satuttaa kätensä häneen, jos se oli
-korkeimman suunnitelman mukaista; hän toi pyhälle asialleen oman
-itsensä uhriksi. Jos Jumala oli hänen kanssaan, niin silloin tulivat
-sen näkemään! Silloin tulivat he aina säilyttämään hänen tekonsa
-kuvan ja muiston omasta voimattomuudestaan!
-
-Eräs nuori mies, taiteilijahattu päässä, asteli Diederichin vieressä
-ja sanoi: "Tuon me tunnemme. Napoleon Moskovassa, kulkemassa yksinään
-kansan seassa."
-
-"Tämä on kuitenkin suurenmoista!" väitti Diederich, ja hänen äänensä
-petti. Toinen kohautti olkapäitään.
-
-"Teatteria, eikä edes hyvää."
-
-Diederich katsahti häneen. Hän koetti salamoida keisarin tavoin.
-
-"Te olette kaikesta päättäen myöskin yksi."
-
-Hän ei olisi osannut sanoa, mikä yksi. Hän tunsi vain, että hänellä
-oli tässä ensi kertaa elämässään hyvä asia puolustettavanaan
-vihamielistä moitetta vastaan. Huolimatta liikutuksestaan hän näki
-kuitenkin miehen olkapäät: ne eivät olleet leveät. Ympäristö ilmaisi
-myöskin tyytymättömyytensä. Silloin Diederich astui esiin. Vatsallaan
-hän tunki vihollisen seinää vastaan ja löi lyttyyn taiteilijahatun.
-Toisia lyöjiä ilmestyi lisäksi. Hattu oli jo maassa ja pian myöskin
-mies. Pieksämisen jatkuessa Diederich huomautti taistelutovereilleen:
-
-"Se mies ei ole varmastikaan palvellut! Arpia ei hänellä liioin ole!"
-
-Vanha herra, jolla oli poskiparta ja rautaristi, oli myöskin saapunut
-siihen. Hän puristi Diederichin kättä:
-
-"Hyvä, nuori mies, hyvä!"
-
-"Eikö tässä sitten pitäisi raivostua?" selitti Diederich, läähättäen
-vielä. "Kun tuo mies tahtoi tehdä inhoittavaksi meidän historiallisen
-hetkemme!"
-
-"Te olette palvellut?" kysyi vanha herra.
-
-"Minä olisin kernaimmin kokonaan jäänyt väkeen", sanoi Diederich.
-
-"Niin, niin, Sedania ei ole joka päivä" -- tuo vanha herra hypisteli
-rautaristiään. "Me suoritimme sen työn!"
-
-Diederich suoristautui, osoitti hillittyä kansaa ja keisaria.
-
-"Tuo on kuitenkin yhtä vaikuttavaa kuin Sedan!"
-
-"No niin", sanoi vanha herra.
-
-"Suvaitkaapas, hyvin arvoisa herra", sanoi joku ja heilutti
-muistikirjaansa. "Tuo meidän täytyy kirjoittaa muistiin.
-Mielialanilmaisuksi, ymmärrättehän! Tehän juuri löylytitte erästä
-toveria!"
-
-"Se nyt ei ollut mikään suurtyö" -- Diederich läähätti yhä. "Minun
-puolestani voitaisiin heti käydä sisäisen vihollisen kimppuun. Meillä
-on keisari puolellamme."
-
-"Sattuvasti sanottu", sanoi reportteri ja kirjoitti. "Kuhisevassa
-väkijoukossa saatiin kuulla, miten kaikkiin yhteiskuntaluokkiin
-kuuluvat ihmiset ilmaisivat kaikkeinkorkeinta Henkilöä kohtaan
-horjumattomimman luottamuksensa ja uskollisimman kiintymyksensä
-Häneen."
-
-"Eläköön!" huusi Diederich, sillä kaikki huusivat samalla tavalla.
-Ja keskellä huutavaa ihmisjoukkoa hän joutui aivan Brandenburger
-Torille asti. Kaksi askelta hänen edellään keisari ratsasti sen
-lävitse. Diederich saattoi nähdä hänen kasvonsa, tuon kivettyneen
-vakavuuden ja salamoimisen; mutta hänen silmänsä sumenivat, sillä
-hän huusi niin kovasti. Humala, joka oli korkeampi ja jalompi kuin
-se, mikä syntyy oluesta, nosti hänet varpailleen, kohotti hänet
-ilmaan. Hän heilutti hattuaan korkealla muiden päiden yläpuolella,
-haltioituneen hulluuden ilmapiirissä, taivaan halki, minne meidän
-korkeimmat tunteemme tavottelevat. Tuolla hevosen selässä, voittoisan
-riemukaaren alla, kivettynein piirtein ja salamoivin katsein,
-ratsasti valta! Valta, joka käy meidän ylitsemme ja jonka kavioita me
-suutelemme! Joka käy nälän, uhman ja pilkan ylitse! Jota vastaan me
-emme voi taistella, siksi, että me sitä rakastamme! Joka meillä on
-veressä, koska meidän veressämme asustaa alistuvaisuus! Me olemme sen
-edessä vain atoomeja, jonkin aineen haihtuvia molekyylejä, aineen,
-jonka se on sylkenyt suustaan! Kukaan yksityinen ei ole mitään, mutta
-järjestettynä massana, uusteutooneina, sotilaina, virkamieskuntana,
-kirkkona ja tieteenä, talousjärjestöinä ja mahtiyhdistyksinä
-me kohoamme keilamaisesti, aina tuonne ylhäälle asti, missä se
-itse seisoo kivettyneenä ja salamoivana! Elää siinä, olla osana
-siitä, leppymättömänä niitä kohtaan, jotka sitä vastustavat, ja
-riemuitsevana, silloinkin kun se meidät ruhjoo: sillä siten se tekee
-meidän rakkautemme oikeutetuksi!
-
-... Eräs poliiseista, joiden ketju sulki riemukaaren, sysäsi
-Diederichiä rintaan, niin että hengitys salpautui; mutta hänen
-silmänsä olivat siinä määrin voitonhumalassa, että hänestä tuntui
-siltä, kuin olisi itse ratsastanut kaikkien niiden kurjien yli, jotka
-kesytettyinä ja hillittyinä nielivät nälkänsä. Hänen jälkeensä!
-Keisarin jälkeen! Kaikki tunsivat Diederichin tavoin. Yksi
-poliisiketju oli liian heikko niin voimakasta tunnetta vastustamaan;
-se murrettiin. Etäämpänä oli toinen. Yleisön täytyi väistyä ja
-kiertää, löytää joku pujahduspaikka päästäkseen Tiergarteniin. Harvat
-löysivät sen. Diederich joutui yksinään, hyökätessään ratsastielle,
-keisaria vastaan, joka myöskin oli yksinään. Vaarallisimmassa
-kiihkotilassa oleva mies, tahriintunut, uupunut, silmät kuten
-villi-ihmisellä: hevosensa selästä keisari katsoi säkenöiden häneen,
-lävisti hänet katseellaan. Diederich sieppasi lakin päästään, hänen
-suunsa oli selko selällään, mutt'ei saanut mitään sanotuksi. Kun hän
-pysähtyi liian äkisti, niin hän luiskahti ja joutui suin päin, jalat
-ilmassa, syväriin, missä likavesi läiskyi hänen päälleen. Silloin
-keisari nauroi. Mies oli monarkisti, uskollinen alamainen! Keisari
-kääntyi ympäri seuralaistensa puoleen, löi sääreensä ja nauroi. Suu
-vielä avoinna Diederich katseli syväristään hänen jälkeensä.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Hän puhdisti itseään hieman ja kääntyi ympäri. Eräällä penkillä istui
-eräs nainen; Diederichistä ei ollut mieleistä mennä hänen ohitseen.
-Sitäpaitsi tämä tuijotti häneen. "Hanhi", hän ajatteli vihaisena.
-Sitten hän huomasi, että naisen kasvot olivat kovin pelästyneet, ja
-tunsi hänet Agnes Göppeliksi.
-
-"Olen juuri kohdannut keisarin", hän sanoi heti.
-
-"Keisarin?" kysyi Agnes ikäänkuin jostakin toisesta maailmasta.
-Diederich alkoi suurin, tavattomin elein esittää, mikä häntä
-läkähdytti. Meidän jalo, nuori keisarimme aivan yksinään raivoavien
-kapinallisten keskellä! Erään kahvilan olivat hävittäneet, Diederich
-itse oli ollut siellä! Unter den Lindenillä hän oli ollut verisessä
-taistelussa keisarinsa puolesta! Kanuunat olisi vedettävä esille!
-
-"Nuo ihmisethän näkevät nälkää", sanoi Agnes arasti. "He ovat myöskin
-ihmisiä."
-
-"Ihmisiä?" Diederichin silmät pyörivät. "He ovat sisäinen
-vihollisemme!"
-
-Kun hän näki Agneksen uudestaan pelästyvän, niin hän hillitsi hieman
-itseään.
-
-"Huvittaako se sitten Teitä, että roskaväen tähden kaikki kadut
-täytyy sulkea?"
-
-Ei, tämä oli sattunut Agnekselle hyvin sopimattomaan aikaan. Hänellä
-oli ollut asiata kaupungille, ja kun hän jälleen tahtoi päästä
-Blücherstrasselle, niin raitiotieliikenne oli keskeytyksissä eikä
-mistään voinut tunkeutua väkijoukon läpi. Hänet oli työnnetty aina
-tänne asti. Oli kylmä ja kostea, hänen isänsä tuli huolestumaan; mitä
-piti hänen, Agneksen, tehdä? Diederich ennusti, että herra Göppel
-oli jo sen tehnyt. He kulkivat yhdessä eteenpäin. Hän ei keksinyt
-enää mitään sanottavaa, vilkuili sivuilleen, aivankuin olisi etsinyt
-tietä. He olivat kahden kesken paljaiden puiden keskellä, vanhassa
-märässä puistossa. Missä olivat entiset miehiset juhlatunteet?
-Diederichiä ahdisti, kuten viime kävelymatkalla Agneksen kanssa,
-jolloin hän, Mahlmannin uhkausten johdosta, oli riistäytynyt
-erilleen, juossut omnibussiin ja kadonnut. Juuri tällä hetkellä sanoi
-Agnes: "Mutta Tehän ette ole käynyt meille pitkään, hyvin pitkään
-aikaan. Isä on kuitenkin kirjoittanut Teille?"
-
-Hänen oma isänsä oli kuollut, selitti Diederich hämillään. Nyt vasta
-sai Agnes esittää surunvalittelunsa, ja sitten hän kysyi edelleen,
-miksi Diederich silloin, kolme vuotta sitten, oli niin äkisti
-lakannut käymästä heillä, Göppeleillä.
-
-"Eikö totta? Siitä on jo kolme vuotta."
-
-Diederich sai lujuutta. Yhdistyselämä oli kokonaan vienyt hänen
-aikansa. Siellä vallitsi ankara kuri. "Ja sitten minä olen
-suorittanut asevelvollisuuteni."
-
-"Oo!" -- Agnes katsahti häneen, "mitä kaikkea Teistä on tullutkaan!
-Ja nyt olette kai jo tohtori?"
-
-"Siksi minun pitää nyt tulla."
-
-Hän näytti tyytymättömältä. Hänen arpensa, hänen pyylevyytensä, koko
-hänen hyvinansaittu miehuutensa ei ollut Agneksesta mitään? Hän ei
-huomannut sitä ollenkaan?
-
-"Mutta Te", hän sanoi kömpelösti. Agneksen kalpeille, niin kaidoille
-kasvoille nousi hyvin ohut puna, mikä levisi pienen, kippuraisen
-nenän satulaan asti.
-
-"Niin, aina ei käy kaikki hyvin, mutta sitten taas jälleen
-korjaantuu."
-
-Diederichiä kadutti.
-
-"Minä tarkoitin tietenkin sitä, että Te olette tullut vielä
-sievemmäksi" -- ja hän tarkasteli Agneksen punaista tukkaa, jota
-tunki esiin hatun alta, entistä paksumpana, sen sijaan kun hänen
-kasvonsa olivat käyneet niin pieniksi. Sitten hänen mieleensä muistui
-silloiset nöyryytykset, ja hän ajatteli, miten toisin asiat nyt
-olivat. Uhkamielisesti hän sanoi:
-
-"Mitenkäs herra Mahlmann nyt jaksaa?"
-
-Agneksen kasvoille ilmestyi torjuva ilme.
-
-"Ajatteletteko Te vielä häntä? Jos minä sen miehen vielä näen, niin
-minulle se on samantekevä."
-
-"Niinkö? Mutta hänellä on patenttitoimisto ja voisi vallan hyvin
-mennä naimisiin."
-
-"Joskin."
-
-"Aikaisemmin hän oli teistä kuitenkin mielenkiintoinen."
-
-"Mistä sen päätätte?"
-
-"Hän lahjoitteli Teille aina jotakin."
-
-"Minä olisin ollut kernaammin vastaanottamatta niitä; mutta sitten"
--- hän katseli tietä pitkin, edellisen vuoden märkään lehdistöön,
-"sitten minä en olisi voinut vastaanottaa Teidänkään lahjojanne."
-
-Sen jälkeen vaikeni hän pelästyneenä. Diederich tunsi, että jotakin
-raskasta oli tapahtunut, ja vaikeni myöskin.
-
-"Niistä nyt ei kannata puhua", hän sai lopulta sanotuksi, "parista
-kukasta". Ja suuttuen uudestaan: "Mahlmann lahjoitti Teille
-rannerenkaan."
-
-"Minä en pidä sitä koskaan", sanoi Agnes. Diederichin sydän alkoi
-lyödä: "Entäs, jos se olisi ollut minulta?"
-
-Seurasi hiljaisuus; Diederich pidätti henkeään. Aivan hiljaa tuli
-Agneksen suusta:
-
-"Sitten se olisi ollut eri asia."
-
-Sen jälkeen he kulkivat äkkiä nopeammin, puhumatta enää mitään.
-He tulivat Brandenburger Torin eteen ja näkivät Lindenien olevan
-poliisien uhkaavasti miehittäminä, riensivät ohitse ja kääntyivät
-Dorotheenstrasselle. Täällä oli hiljaisempaa, Diederich hiljensi
-askeleitaan ja alkoi nauraa.
-
-"Asia on perin koomillinen. Mitä Mahlmann Teille lahjoitti, oli
-nimittäin minun rahoillani maksettu. Hän riisti minulta kaiken,
-minäkin olin silloin vielä täysi keltanokka."
-
-Agnes pysähtyi. "Oo!" -- ja hän katsahti Diederichiin, hänen
-kullanruskeat silmänsä värisivät. "Se on hirveätä. Voitteko antaa
-sitä minulle anteeksi?"
-
-Diederich hymyili itsetietoisesti. Ne olivat vanhoja historioita,
-nuoruuden hullutuksia.
-
-"Ei, ei", sanoi Agnes hämmästyneesti.
-
-Pääasia oli nyt, arveli Diederich, miten Agnes saattoi päästä kotiin.
-Täällä ei tapahtunut enää mitään uutta. Omnibusseja ei ollut myöskään
-nähtävissä. "Olen pahoillani, mutta Teidän täytyy suvaita vielä
-kauemmin minun seuraani. Ylipäänsä minä asun tästä lyhyen matkan
-päässä. Te voisitte nousta ylös kanssani, silloin ette ainakaan olisi
-pakotettu olemaan sateessa. Mutta nuori nainen ei tietenkään saa sitä
-tehdä."
-
-Agneksen katse oli edelleenkin rukoileva.
-
-"Te olette niin hyvä", hän sanoi syvemmin hengittäen. "Te olette niin
-jalo." Ja kun he jo astuivat taloon: "Teihin voin minä toki luottaa?"
-
-"Minä tiedän, mihin minut yhdistyksen kunnia velvoittaa", selitti
-Diederich.
-
-Heidän täytyi kulkea kyökin sivutse, mutta siellä ei ollut ketään.
-"Riisuutukaa toki siksi aikaa", sanoi Diederich armollisesti.
-Hän seisoi siinä, vuoronperään toisella ja toisella jalalla,
-katsahtamatta Agnekseen, kun tämä riisui hattuaan.
-
-"Minun täytyy mennä tapaamaan kortteerirouvaa, pyytämään häntä
-keittämään teetä." Hän kääntyi jo ovea kohden, mutta sytkähti
-takaisin: Agnes oli tarttunut hänen käteensä ja suuteli sitä! "Mutta
-neiti Agnes", hän mutisi, kovasti pelästyneenä, ja laski, ikäänkuin
-rauhoittaen, käsivartensa hänen kaulalleen; silloin tämä vaipui hänen
-käsivarrelleen. Diederich painoi huulensa syvään hänen hiuksiinsa,
-koska tunsi itsensä siihen velvoitetuksi. Hänen puristuksensa alla
-Agneksen ruumis vapisi ja värjyi, aivan kuin piestäessä. Ohuen
-puseron alla Diederich tunsi jotakin valjua ja kosteata. Diederichin
-tuli kuuma, hän suuteli Agnesta kaulalle. Ja äkkiä tytön kasvot
-kääntyivät häntä kohden: suu oli avoinna, silmät puoleksi suljetut,
-ilme sellainen, jollaista Diederich ei ollut koskaan ennen nähnyt.
-Hänen päätään pyörrytti. "Agnes, Agnes! minä rakastan sinua", hän
-sanoi syvässä hädässä. Tyttö ei vastannut, hänen avonaisesta suustaan
-tuli pieniä, lämpöisiä henkäyksiä, ja Diederich tunsi hänen kaatuvan,
-kantoi hänet pois, hänet, joka näytti riutuvan.
-
-Sitten Agnes istui sohvalla ja itki. "Älä ole minulle paha", pyysi
-Diederich. Tyttö katsoi häneen kosteilla silmillään.
-
-"Minä itken toki ilosta", sanoi Agnes. "Minä olen sinua niin kauan
-odottanut."
-
-"Miksi?" kysyi tyttö, kun Diederich tahtoi panna puseron kiinni.
-"Miksi sinä suljet sen jo? Etkös sinä pidä sitä enää kauniina?"
-
-Diederich pani vastaan. "Minä tunnen täydellisesti saamani
-velvoituksen."
-
-"Velvoituksen?" sanoi Agnes. "Kellä on tässä velvoituksia? Minä olen
-kolme vuotta sinua rakastanut. Sinähän et sitä tietänyt. Se oli
-kohtaloa, se!"
-
-Diederich tuumi, kädet taskussa, että tämä oli kevytmielisten
-naisten kohtaloa. Toiselta puolen hän tunsi tarvetta antaa tytön
-toistaa vakuutuksiaan. "Siis tosiaankin minua, vain minua sinä olet
-rakastanut?"
-
-"Minä näin, että sinä et luottanut minuun. Se oli hirveätä, kun
-huomasin, että sinä et enää tullut ja että se oli lopussa. Se oli
-perin hirveätä. Minä halusin kirjoittaa sinulle, minä halusin tulla
-luoksesi. Joka kerta minä kadotin uskallukseni, kun ajattelin, että
-sinä et minusta välittäisi. Minä menehdyin siinä määrässä, että isän
-täytyi tehdä yksi matka minun kanssani."
-
-"Minne sitten?" kysyi Diederich. Mutta Agnes ei vastannut, vaan veti
-hänet puoleensa.
-
-"Ole kiltti minua kohtaan! Sinä yksin kuulut minulle!"
-
-Diederich ajatteli hämillään: "Sitten ei sinulle kuulu paljoa." Agnes
-tuntui hänestä pienenneen ja hänen arvonsa kovin laskeneen, sitten
-kun hänellä oli todistus siitä, että hän rakasti häntä, Diederichiä.
-Hän sanoi myöskin itselleen, että sellaisen sanoja, joka sillä lailla
-käyttäytyy, ei tarvitse kaikkia uskoa.
-
-"Entäs Mahlmann?" kysyi hän pilkallisesti. "Totta kai hänestäkin
-jotakin kuului sinulle." -- "No niin, olkoon sitten", hän sanoi, kun
-Agnes nousi seisomaan jäykän kauhuisena. Hän koetti sovittaa. Hän oli
-toki vallan hervoton onnensa johdosta.
-
-Agnes pukeutui hyvin hitaasti. "Eihän sinun isäsi tule suinkaan
-koskaan tietämään, mitä on tapahtunut", lausui Diederich. Agnes
-kohautti vain olkapäitään. Kun hän oli valmis ja Diederich oli jo
-avannut oven, niin hän pysähtyi ja loi takaisin huoneeseen pitkän,
-tuskallisen katseen. --
-
-"Kenties", hän sanoi, ikäänkuin itselleen, "minä en tule enää koskaan
-takaisin. Minusta tuntuu kuin minun pitäisi ensi yönä kuolla."
-
-"Miten niin sitten?" sanoi Diederich tuskallisesti liikutettuna.
-Vastauksen asemasta vaipui tyttö vielä kerran hänen syliinsä, suu
-suuta vasten, rinta rintaa vasten ja lanteista jalkoihin asti
-tarrautuen Diederichiin. Tämä odotti kärsivällisenä. Sitten Agnes
-irtautui hänestä, avasi silmänsä ja sanoi:
-
-"Sinä et saa ajatella, että minä sinulta jotakin vaatisin. Minä olen
-sinua rakastanut, ja nyt on kaikki yhdentekevää."
-
-Diederich tarjosi hänelle ajuria, mutta Agnes tahtoi käydä. Matkalla
-kyseli Diederich häneltä, mitä Göppelin perheelle ja muille tutuille
-kuului. Vasta Belle-Alliance-Platzilla Diederich kävi levottomaksi ja
-sanoi hieman kiihkeästi:
-
-"Luonnollisestikaan minä en aijo vetäytyä täyttämästä velvoituksiani
-sinua kohtaan. Mutta toistaiseksi: ymmärräthän, minä en ansaitse
-vielä mitään, minun täytyy tulla ensin valmiiksi ja perehtyä kotona
-liikkeeseeni..."
-
-Agnes vastasi kiitollisena ja rauhallisena, ikäänkuin saatuaan kuulla
-jonkun kohteliaisuuden:
-
-"Olisi ihanata tulla kerta myöhemmin sinun vaimoksesi."
-
-Kun he kääntyivät Blücherstrasselle, niin Diederich pysähtyi.
-Epävarmana hän lausui, että nyt oli parempi, jos hän kääntyi. Agnes
-sanoi:
-
-"Siksikö, että joku voisi nähdä meidät? Se nyt ei tekisi mitään,
-sillä minun täytyy kotona kertoa, että tapasin sinut ja että odotimme
-kahvilassa katujen avautumista."
-
-"Osaa se tyttö valehdella", ajatteli Diederich. Agnes lisäsi:
-
-"Sunnuntaiksi sinä olet kutsuttu päivällisille, ja sinun täytyy
-varmasti tulla."
-
-Tämä oli tällä kertaa Diederichistä liikaa. "Minun pitää --? Minun
-pitää Teidän luoksenne --?"
-
-Agnes hymyili vienosti ja viekkaasti. "Ei sovi muuten. Jos meidät
-kerta nähtäisiin --: etkös sinä sitten toivo minun tulevan luoksesi
-uudestaan?"
-
-Kas niin, Diederich toivoi sitä. Siitä huolimatta täytyi Agneksen
-kehotella häntä, ennenkuin hän antoi suostumuksensa. Agneksen kodin
-edustalla hän heitti hyvästit, teki muodollisen kumarruksen, kääntyi
-ympäri ja ajatteli: "Niin, nainen on hirvittävän raffineerattu.
-Siinä leikissä minä en ole kauan mukana." Sillä välin hän havaitsi
-vastenmielisesti, että oli aika mennä juomaseuraan. Hänen mielensä
-teki kotia, miksi, sitä hän ei tiennyt. Kun hän sitten oli vetänyt
-huoneensa oven perässään kiinni, niin hän jäi sen eteen seisomaan ja
-tuijotti pimeyteen. Äkkiä kohotti hän kätensä, katsahti ylös ja sanoi
-syvään hengittäen:
-
-"Agnes!"
-
-Hän tunsi itsensä muuttuneeksi, kevyeksi, aivan kuin maasta
-nostetuksi. "Minä olen vallan pelottavan onnellinen", ajatteli hän,
-ja: "Niin ihanata ei tule enää olemaan koko elämässä!" Hän oli varma
-siitä, että hän tähän hetkeen asti oli nähnyt kaikki asiat väärin,
-arvostellut kaikki väärin. Tuolla juomaseurassa juotiin ja oltiin
-olevinaan. Juutalainen tai työtön, mitä se vaikutti asiaan, miksi
-piti heitä vihattaman? Diederich tunsi olevansa valmis rakastamaan
-heitä! Eikö hän sitten itse ollut viettänyt sitä päivää ihmisten
-joukossa, joita hän oli pitänyt vihollisina? He olivat ihmisiä:
-Agnes oli oikeassa! Oliko hän itse se, joka jotakin oli lyönyt
-muutamien sanojen vuoksi, kerskunut, valehdellut, uuvuttanut itsensä
-mielettömästi ja lopulta, hulluna ja nääntyneenä, heittäytynyt
-lokaan erään ratsastavan herran, keisarin, edessä, joka teki hänestä
-pilkkaa? Hän tunnusti viettäneensä ennen Agneksen tuloa avutonta,
-merkityksetöntä ja köyhää elämää, olleen itsellään ikäänkuin jonkun
-vieraan henkilön harrastukset ja hävettävät tunteet, olleensa vailla
-sellaista, jota rakasti -- kunnes Agnes saapui! "Agnes! Suloinen
-Agnes, sinä et ollenkaan tiedä, miten minä sinua rakastan!" Mutta
-hänen piti se tietää. Hän tunsi, ett'ei koskaan voinut sitä paremmin
-sanoa kuin sillä hetkellä, ja hän kirjoitti kirjeen. Hän kirjoitti,
-että hänkin näinä kolmena vuotena oli aina odottanut häntä ja että
-hänellä ei ollut ollut mitään toiveita, koska hän, Agnes, oli ollut
-hänelle liian kaunis, liian hieno, liian hyvä; että hän, Diederich,
-oli vain pelkuruudesta ja uhalla antanut Mahlmannin taivuttaa itsensä
-siihen; että hän, Agnes, oli pyhimys ja että kun hän nyt oli astunut
-alas hänen luokseen, hän, Diederich, makasi hänen jaloissaan. "Nosta
-minut ylös, Agnes, minä voin olla vahva, minä tunnen sen, ja minä
-tahdon pyhittää sinulle koko elämäni!" -- Hän itki, painoi kasvonsa
-sohvatyynyyn, missä hän vielä tunsi Agneksen tuoksun, ja nukahti
-nyyhkyttäen, kuten ennen lapsena.
-
-Aamulla hän tosin oli hämmästyksissään ja kummastuksissaan sen
-johdosta, ett'ei tavannut itseään vuoteestaan. Hänen suuri
-elämyksensä pälkähti hänen päähänsä, suloinen sysäys kävi hänen
-verensä läpi aina sydämeen asti. Mutta hän alkoi myöskin epäillä
-sitä, että oli tehnyt itsensä vikapääksi kiusallisiin liioitteluihin.
-Hän luki kirjeen uudestaan läpi: se oli läpeensä kaunis ja
-saattoi panna pään pyörälle, jos tosiaankin oltiin suhteissa niin
-suurenmoisen tytön kanssa. Jos hän nyt olisi ollut siinä, niin hän,
-Diederich, olisi tahtonut olla hellätunteinen! Mutta parempi oli
-kuitenkin olla lähettämättä tuota kirjettä. Se oli varomaton joka
-suhteessa. Lopulta tulisi herra Göppel sen sieppaamaan... Diederich
-sulki kirjeen pöytälaatikkoon. "Syömistä minä en eilen ollenkaan
-ajatellut!" Hän antoi tuoda itselleen runsaan aamiaisen. "Enkä minä
-tahtonut polttaa, jotta Agneksen tuoksu ei olisi hävinnyt. Se on
-järjetöntä. Sellainen ei pidä olla." Hän sytytti sikaarin ja meni
-laboratoriumiin. Mitä hänellä oli sydämellään, hän päätti sanojen
-asemasta -- sillä niin korkeat sanat olivat epämiehekkäitä ja
-epäkäytännöllisiä -- kernaammin purkaa ulos musiikin avulla. Hän
-vuokrasi pianon ja soitti äkkiä paljon paremmalla menestyksellä kuin
-pianotunneillaan Schubertia ja Beethovenia.
-
-Kun hän sunnuntaina soitti Göppelin ovikelloa, niin Agnes oli itse
-avaamassa. "Palvelustyttö ei pääse kyökistä", hän sanoi, mutta
-oikean syyn ilmaisi hänen katseensa. Neuvottomuudessaan Diederich
-loi katseensa rannerenkaaseen, jota Agnes kalisteli, jotta hän olisi
-katsonut siihen.
-
-"Etkös sinä tätä tunne?" kuiskasi Agnes. Diederich punastui.
-
-"Se on se Mahlmannin antama?"
-
-"Sinun antamasi! Minä pidän sitä ensi kertaa."
-
-Nopeasti ja kuumasti hän puristi Diederichin kättä, sitten ovi
-avautui berliniläiseen huoneeseen. Herra Göppel kääntyi ympäri.
-"Kas niin, siinähän on meidän karkurimme?" Mutta tuskin hän oli
-havainnut Diederichin, niin hänen ilmeensä muuttui ja hän katui
-tuttavallisuuttaan.
-
-"Jumalaties, minä en olisi enää Teitä tuntenut, herra Hessling!"
-
-Diederich katsahti Agnekseen, ikäänkuin sanoakseen: "Näetkös sinä?
-Isäsi huomaa, että minä en olekaan enää mikään tyhmä keltanokka."
-
-"Teillä on kaikki muuttumattomana", totesi Diederich ja tervehti
-herra Göppelin sisaria ja lankoa. Todellisuudessa hän huomasi kaikki
-vanhentuneiksi, semminkin herra Göppelin, joka ei käyttäytynyt yhtä
-hilpeästi kuin ennen ja jonka poskista riippui surullinen ilme.
-Lapset olivat nyt suurempia, ja jokin henkilö näytti puuttuvan.
-
-"Niin, niin", lopetti herra Göppel avajaiskeskustelun, "ajat kuluvat,
-mutta hyvät ystävät tapaavat jälleen toisensa."
-
-"Jospa sinä tietäisit, millä lailla", ajatteli Diederich
-halveksivasti, kun käytiin pöytään. Vasikanpaistia syötäessä
-hänen mieleensä muistui lopulta, kuka silloin oli istunut häntä
-vastapäätä. Se oli täti, joka häneltä niin korkealentoisesti oli
-kysynyt, mitä hän tutki, eikä ollut tiennyt, että kemia oli jotakin
-toista kuin fysiikka. Agnes, joka istui hänen oikealla puolellaan,
-selitti hänelle, että tämä täti oli jo kaksi vuotta ollut kuolleena.
-Diederich mutisi jotakin surunvalitteluksi, mutta ajatteli itsekseen:
-"Sekään ei siis enää juorua ja jaarittele." Hänestä tuntui siltä,
-kuin kaikki täällä olisi ollut masennettuja ja rangaistuja, mutta
-että hänet itse kohtalo oli, hänen arvonsa mukaisesti, kohottanut. Ja
-hän siveli Agnesta kiireestä kantapäähän omistajan katseella.
-
-Jälkiruoka viipyi, kuten silloinkin. Agnes käänsi levottomana päänsä
-ovea kohden, Diederich näki hänen kauniiden, vaaleiden silmiensä
-synkistyvän, aivan kuin jotakin vakavata olisi tapahtunut. Hän tunsi
-äkkiä syvää myötätuntoa häntä kohtaan, suurta hellyyttä. Hän nousi
-ylös ja huusi ovelta:
-
-"Marie! Retaa!"
-
-Kun hän palasi, niin herra Göppel joi hänen maljansa. "Sillä lailla
-Te olette ennenkin tehnyt. Te olette täällä kuin lapsi kotonaan.
-Eikö niin, Agnes?" Agnes kiitti Diederichiä katseella, joka koski
-kovin tämän sydämeen. Diederichin täytyi ponnistella kaikki voimansa
-estääkseen silmänsä kostumasta. Miten hyväntahtoisesti sukulaiset
-hymyilivät hänelle! Lanko kilisti lasia hänen kanssaan. Miten hyviä
-ihmisiä! Ja Agnes, tuo suloinen Agnes, rakasti häntä! Niin paljoa
-hän, Diederich, ei ansainnut! Hänen omatuntonsa soimasi häntä
-kovasti, hän tuumi epäselvästi puhua jälestäpäin herra Göppelin
-kanssa.
-
-Valitettavasti herra Göppel alkoi aterian jälkeen uudestaan haastaa
-sattuneista katumeteleistä. Kun me kerta tulimme pääsemään vapaiksi
-Bismarckin kyrassierisaappaan painosta, niin työmiehiä ei tarvittu
-pöyhkeillä puheilla härnätä. Tuo nuori mies (niin nimitti herra
-Göppel keisaria) sai vielä puheillaan vallankumouksen niskaamme...
-Diederich katsoi olevansa pakoitettu nuorison nimessä, joka pysyi
-lujana ja uskollisena jalolle, nuorelle keisarilleen, torjumaan
-sellaiset nurinat mitä pontevimmin. Hänen Majesteettinsa oli sen
-itse sanonut: "Ne, jotka tahtovat auttaa minua, ovat sydämellisesti
-tervetulleita. Ne, jotka asettuvat minua vastaan, minä murskaan."
-Samalla Diederich koetti salamoida. Herra Göppel selitti jäävänsä
-sitä odottamaan.
-
-"Tänä ankarana aikana", lisäsi Diederich, "täytyy jokaisen olla mies
-puolestansa." Ja hän asettui päättäväisesti Agneksen eteen, joka
-häntä ihmetteli.
-
-"Miten niin, ankarana aikana?" kysyi herra Göppel. "Se on vain sikäli
-ankaraa, mikäli me teemme elämän toisillemme vaikeaksi. Minä olen
-kuitenkin aina tullut toimeen työmiesteni kanssa."
-
-Diederich ilmaisi päättäneensä panna käytäntöön omassa liikkeessään
-kokonaan toisenlaisen kurin. Sosialidemokraatteja ei tultu enää
-sietämään; sunnuntaisin väki meni kirkkoon! -- Vieläkö sekin
-vaatimus? huomautti herra Göppel. Sitä hän ei voinut odottaa
-väeltään, kun itse meni sinne vain pitkäperjantaina. "Pitääkö minun
-pettää työmiehiäni? Kristinusko on hyvä; mutta kaikkea sitä, mitä
-pappi saarnaa, ei kukaan enää usko." Silloin nähtiin Diederichin
-ilmeen käyvän perin eteväksi.
-
-"Hyvä herra Göppel, minä voin Teille vain sanoa: Mitä korkeat herrat
-ja erittäinkin minun kunnioitettu ystäväni, asessori von Barnim,
-pitävät oikeana uskoa, sen minäkin uskon -- tarkemmin harkitsematta.
-Sen niinä voin vain Teille sanoa."
-
-Lanko, joka oli virkamies, asettui äkisti Diederichin puolelle. Herra
-Göppel oli jo kuumissaan, mutta Agnes tuli väliin kahvin kanssa. "No
-niin, haluttaako Teitä polttaa sikaarejani?" Herra Göppel taputti
-Diederichiä polvelle. "Nähkääs, kaiken inhimillisen suhteen me olemme
-yksimielisiä."
-
-Diederich ajatteli: "Koska minä niin sanoaksemme kuulun perheeseen."
-
-Hän hellitti hieman jäykkää asentoaan, hänestä tuntui kuitenkin
-mukavalta. Herra Göppel tahtoi tietää, milloin Diederich oli tuleva
-"valmiiksi", hän ei käsittänyt, että johonkin kemialliseen työhön
-olisi tarvittu kaksi vuotta tai sitä enemmän aikaa. Diederich käytti
-sanontatapoja, joita kukaan ei ymmärtänyt, esittääkseen niitä
-vaikeuksia, joita oli liuosten valmistamisessa. Hänestä tuntui, että
-herra Göppel odotti hänen tohtoriksituloaan jossakin erityisessä
-tarkoituksessa. Agneskin näytti sen tuntevan, sillä hän puuttui
-puheeseen ja käänsi sen toisaalle. Kun Diederich oli jättänyt
-hyvästi, niin Agnes saattoi häntä ulos ja kuiskasi hänelle:
-
-"Huomenna kello kolme sinun luonasi." Ilostuen äkisti Diederich
-tarttui häneen ja suuteli häntä ovien välissä, samaan aikaan kuin
-palvelustyttö aivan lähellä kolisteli kyökkikaluja. Agnes sanoi
-surullisesti: "Sinä et ollenkaan ajattele, mitä minulle tapahtuisi,
-jos nyt joku tulisi?" Sanat sattuivat, ja Diederich vaati Agnekselta
-anteeksiantamisen merkiksi uutta suudelmaa, minkä saikin.
-
-Kello kolme oli Diederichillä tapana palata kahvilasta
-laboratoriumiin. Sen sijaan hän oli nyt jo kello kaksi omassa
-huoneessaan. Aivan oikein, Agnes tuli ennen kolmea. "Kumpainenkaan
-meistä ei jaksanut odottaa! Miten me rakastamme toisiamme!" Oli
-paljon ihanampaa kuin ensikerralla, paljon ihanampaa. Ei mitään
-kyyneliä, ei mitään pelkoa, ja aurinko paistoi ikkunasta sisään.
-Diederich levitti Agneksen hiukset auringonvaloon ja upotti niihin
-kasvonsa.
-
-Agnes viipyi Diederichin luona niin kauan, että oli jo liian
-myöhäistä tehdä niitä ostoksia, jotka hän kotona oli sanonut lähtönsä
-syyksi. Hänen täytyi juosta. Diederich, joka saattoi häntä, pelkäsi
-kovin, että Agnekselle siitä olisi vahinkoa. Mutta tämä nauroi,
-näytti punaiselta ja nimitti häntä karhukseen. Päivät, joina Agnes
-saapui, päättyivät nyt aina sillä lailla. Aina olivat he onnellisia.
-Herra Göppel totesi, että Agnes voi paremmin kuin koskaan ennen,
-ja se nuorensi häntä itseään. Sen jälkeen kävivät sunnuntaitkin
-aina iloisemmiksi. Kun ilta tuli, pantiin punssia pöytään,
-Diederichin täytyi soittaa Schubertia, tai hän ja lanko lauloivat
-ylioppilaslauluja Agneksen säestäessä. Usein katselivat he toisiaan,
-kumpaisenkin oli hyvä olla, aivankuin heidän onneaan olisi juhlittu.
-
-Sattui, että laboratoriumissa palvelija tuli Diederichin luokse ja
-ilmoitti, että ulkona oli eräs nainen. Diederich nousi heti ylös,
-urheasti punastuen toveriensa ymmärtäväisten silmäysten johdosta.
-Ja sitten he maleksivat, menivät kahvilaan; ja kun Agnes mielellään
-katseli tauluja, niin Diederichkin huomasi, että paraikaa oli
-taidenäyttelyltä. Agnes jäi mielellään seisomaan jonkun taulun eteen,
-joka häntä miellytti ja joka kuvasi kauniimpien maiden vienoja
-maisemia, jäi seisomaan, silmät puoleksi suljettuina, ja uneksimaan
-Diederichin kanssa.
-
-"Katsohan suoraan eteesi, niin näet, että se ei ole mikään kehys,
-vaan ovi, josta johtaa kultaiset portaat alas, me laskeudumme
-niitä myöten, kuljemme tien yli, taivutamme syrjään valkeat
-ruusupensaanoksat ja astumme purteen. Tunnethan, miten se keinuu? Se
-johtuu siitä, että pistämme kätemme veteen, mikä on niin lämmintä.
-Tuolla ylhäällä vuorella, tuo aukea paikka, sinä tiedät jo, se on
-meidän kotimme, sinne me matkustamme. Näetkös -- sinä, näetkös sinä?"
-
-"Kyllä, kyllä", sanoi Diederich innostuneesti. Hän sulki silmänsä ja
-näki kaikki, mitä Agnes tahtoi. Hän innostui niin, että otti Agneksen
-käden kuivatakseen sen. Sitten he asettuivat erääseen nurkkaan ja
-puhuivat matkoista, jotka he tahtoivat tehdä, suruttomasta onnesta
-aurinkoisessa etelässä, rajattomasta rakkaudesta. Diederich uskoi,
-mitä sanoi. Sisimmässään hän tiesi, että oli kutsuttu tekemään
-työtä ja viettämään käytännöllistä elämää, missä ei ollut aikaa
-haaveiluille. Mutta mitä hän tässä sanoi, oli kotoisin korkeammasta
-totuudesta kuin kaikki se, mitä hän tiesi. Oikea Diederich, se,
-millainen hänen olisi pitänyt olla, puhui totta. -- Mutta Agnes: kun
-he nyt nousivat ja kulkivat eteenpäin, niin hän oli kalpea ja näytti
-väsyneeltä. Hänen kauniissa, vaaleissa silmissään oli kiilto, mikä
-sai Diederichin hengittämään raskaasti, ja Agnes kysyi hiljaa ja
-vavisten:
-
-"Jos meidän purtemme olisi nyt kaatunut?"
-
-"Silloin minä olisin pelastanut sinut!" sanoi Diederich päättävästi.
-
-"Mutta rantaan on pitkä matka ja vesi on hirveän syvää."
-
-Kun Diederich jäi neuvottomaksi:
-
-"Meidän olisi pitänyt hukkua. Sanopas, olisitko tahtonut kernaasti
-kuolla kanssani?"
-
-Diederich katsahti häneen; sitten sulki hän silmänsä.
-
-"Kyllä", hän sanoi huokaisten.
-
-Myöhemmin hän katui sellaista keskustelua. Hän oli kyllä huomannut,
-miksi Agneksen täytyi nousta ajuriin ja ajaa kotiin. Agnes oli käynyt
-sairaalloisen punaiseksi aina otsaa myöten, eikä hänen, Diederichin,
-pitänyt nähdä, miten hän yski. Koko iltapäivän Diederich katui
-nyt. Sellainen oli epäterveellistä eikä johtanut mihinkään, vaan
-aiheutti vain harmia. Hänen professorinsa oli jo saanut kuulla tuon
-naisen käynneistä. Ei käynyt päinsä, että Agnes jokaisen oikkunsa
-vuoksi houkutteli hänet pois työstä. Diederich esitti tämän hänelle
-varovaisesti. "Sinä olet kylläkin oikeassa", sanoi Agnes tähän.
-"Säännölliset ihmiset tarvitsevat vakinaiset tuntinsa. Mutta jos
-minun nyt puoli kuudelta pitää tulla sinun luoksesi ja jo kello neljä
-olen Sinua kiihkeimmin rakastanut!"
-
-Diederich ymmärsi, että tässä oli ivaa, vieläpä kenties
-halveksuntaakin, ja hän kävi karkeaksi. Hän ei tarvinnut ylipäänsä
-naista, joka tahtoi olla esteenä hänen urallaan. Siltä kannalta hän
-ei ollut asiata ottanut. Silloin Agnes pyysi anteeksi ja lupasi
-tulla vaatimattomaksi ja odottaa Diederichiä hänen huoneessaan. Jos
-hänen, Diederichin, oli vielä työskenneltävä, oo! hänen ei tarvinnut
-ottaa mitään huomioonsa. Tämä sai Diederichin häpeämään, hän heltyi
-ja antautui Agneksen kanssa valittamaan maailmaa, missä ei ollut
-vain pelkkää rakkautta. "Pitääkö sitten niin olla?" kysyi Agnes.
-"Sinulla on hieman rahaa, minulla myöskin. Miksi hankkia itselleen
-elämänura ja näännyttää itsensä? Meillä voisi olla niin mukavata ja
-hauskaa." Diederich ymmärsi sen -- mutta perästäpäin hän pani sen
-pahakseen. Hän antoi Agneksen odottaa, puolittain tahallaan. Vieläpä
-hän selitti velvollisuudekseen käydä poliittisissa kokouksissa,
-velvollisuudekseen, mikä oli tärkeämpi kuin heidän tapaamisensa.
-Eräänä iltana, toukokuussa, kun hän palasi kaupungilta myöhästyneenä,
-hän kohtasi ovensa edessä erään nuoren, yksivuotiaan uniformuun
-puetun miehen, joka katsoi häneen epäröiden. "Herra Diederich
-Hessling?" -- "Niin aina", änkytti Diederich, "Te -- sinä -- Te
-olette herra Wolfgang Buck?"
-
-Netzigin suurmiehen nuorin poika oli viimein päättänyt noudattaa
-isänsä käskyä ja käydä katsomassa Diederichiä. Diederich toi hänet
-ylös muassaan, kun ei löytänyt niin pian tekosyytä, jolla olisi
-saanut hänet lähtemään, ja Agnes istui siellä sisällä! Eteisessä hän
-puhui kovalla äänellä, jotta Agnes olisi kuullut ja kätkeytynyt.
-Peläten hän avasi oven. Huoneessa ei ollut ketään; liioin ei hänen
-hattuaan ollut sängyssä, mutta Diederich tiesi kyllä, että Agnes
-oli siellä juuri ollut. Hän näki sen tuolista, joka ei ollut
-aivan paikallaan, hän tunsi sen ilmasta, joka vielä näytti hiljaa
-värisevän Agneksen vaatteiden heilahteluista. Agneksen täytyi olla
-ikkunattomassa, pienessä komerossa, missä hänen pesukaappinsa
-sijaitsi. Hän työnsi tuolin sen eteen ja jurona neuvottomuutensa
-johdosta syytti muristen kortteerirouvaa siitä, ettei siivonnut
-huonetta. Wolfgang Buck mainitsi, että oli tullut hyvin sopimattomaan
-aikaan. "Eipä suinkaan!" vakuutti Diederich. Hän pyysi vierastaan
-istumaan ja toi konjakkia. Buck pyyteli anteeksi sopimatonta
-aikaansa; palvelus ei antanut hänelle mitään valintavapautta. "Sen
-me tiedämme", sanoi Diederich; ja estääkseen kyselyt hän kertoi
-heti, että hänen vuotensa oli jo suoritettu, että hän oli innostunut
-sotilasuraan, mikä oli se oikea. Kuka kokonaan saattoi jäädä
-väkeen! Valitettavasti perhevelvollisuudet olivat hänellä esteenä.
-Buck hymyili pehmeätä, skeptillistä hymyä, mikä ei miellyttänyt
-Diederichiä. "No niin, upseerit: silloin on ainakin ihmisten
-seurassa, joilla on hyvät tavat."
-
-"Te seurustelette heidän kanssaan?" kysyi Diederich, ja hän mainitsi
-sen pilkallisesti. Mutta Buck selitti yksinkertaisesti, että tuli
-välistä kutsutuksi upseerimessuihin. Hän kohautti olkapäitään. "Minä
-menen sinne, koska pidän hyödyllisenä tutustua kaikkiin leireihin.
-Toiselta puolen minä seurustelen paljon sosialistien kanssa."
-Hän hymyili jälleen. "Välistä minä tahtoisin tulla kenraaliksi
-ja välistä työväenjohtajaksi. Olen itse utelias tietämään, mille
-puolelle lopulta tulen kallistumaan." Ja hän joi pohjaan toisen
-konjakkilasin. "Inhoittava ihminen", ajatteli Diederich. "Ja Agnes
-pimeässä huoneessa." Hän sanoi: "Teidän varoillanne Te voitte
-valituttaa itsenne valtiopäiville, tai tehdä mitä muuta tahansa,
-mikä Teitä huvittaa. Minä olen määrätty käytännölliseen työhön.
-Sosialidemokratian minä yleensä pidän vihollisenani, sillä se on
-keisarin vihollinen."
-
-"Tiedättekö sen niin tarkkaan?" kysyi sen jälkeen Buck. "Minä uskon
-pikemmin, että keisari pitää salaa sosialidemokratiasta. Hän olisi
-kernaasti itse tullut ensimäiseksi työväenjohtajaksi, mutta työväki
-ei sitä tahtonut."
-
-Diederich suuttui. Sellainen puhe loukkasi Hänen Majesteettiaan.
-Mutta Buck ei antanut häiritä itseään. "Ettekö muista, mitenkä hän
-Bismarckia vastustaakseen uhkasi kieltää rikkailta sotilaallisen
-suojeluksensa? Hän on tuntenut, ainakin alussa, aivan samanlaista
-vihaa rikkaita kohtaan kuin työmiehetkin -- -- vaikka luonnollisesti
-toisista syistä, siitä syystä, että hänestä ei ole mukavaa, että
-muillakin ihmisillä on valtaa."
-
-Estääkseen ne huudahdukset, jotka Diederichin ilmeestä päättäen
-olivat tulossa, Buck lisäsi heti pirteämmin: "Älkää uskokaan,
-että vastenmielisyys on sanojeni synnyttäjä. Se on päinvastoin
-hellätuntoisuus: eräänlainen vihamielinen hellätuntoisuus, jos niin
-tahdotte sanottavan."
-
-"En ymmärrä sellaista", sanoi Diederich.
-
-"No niin: se on sitä, jota joku tuntee jotakin toista kohtaan,
-jossa huomaa omat virheensä, tai hyveensä, jos tahdotte niitä sillä
-nimellä kutsua. Joka tapauksessa me nuoret ihmiset olemme keisarimme
-kaltaisia siinä, että me tahtoisimme käyttää persoonallisuuttamme
-täydessä määrässä ja kuitenkin tiedämme, että vain massalla on
-tulevaisuutta. Mitään Bismarckia ei tule enää olemaan eikä liioin
-mitään Lassalleakaan. Kenties kaikkein lahjakkaimmat meistä eivät
-sitä jaksa vielä tänään itselleen myöntää, tunnustaa. Ainakaan
-hän ei sitä jaksaisi. Ja kun jonkin ihmisen osalle on joutunut
-sellainen ääretön valta, niin olisi tosiaankin itsemurhantekoa, jos
-ei arvostelisi mahdollisuuksiaan liian suuriksi. Mutta sielunsa
-sisimmässä hän epäilee sitä osaa, jota pyrkii asiaankuulumattomasti
-näyttelemään."
-
-"Osaa?" kysyi Diederich. Buck ei huomannut tätä ollenkaan.
-
-"Sillä se voi viedä hänet kauaksi, koska sen tässä maailmassa,
-sellaisessa kuin se nyt kerta on, täytyy vaikuttaa kirotun
-eriskummallisesti. Tämä maailma ei odota keneltäkään yksityiseltä
-enempää kuin hänen naapuriltaan. Kaikki vie samalle tasolle, mitkään
-erikoisuudet eivät tule kysymykseen, ja kaikkein vähimmän suurmiehet."
-
-"Sallikaapas minun kysyä" -- Diederich pöyhisteli -- "olisiko
-meillä Saksan valtakuntaa ilman suuria miehiä! Hohenzollernit ovat
-aina suuria miehiä." -- Buck väänsi jo suutaan surumielisesti ja
-skeptillisesti. "Silloin Teidän täytyy varoa. Ja meidän muiden
-myöskin. Keisari on, omissa olosuhteissaan, saman kysymyksen edessä
-kuin minäkin. Pitääkö minun tulla kenraaliksi ja perustaa koko
-elämäni sodalle, jota ei, mikäli voimme arvailla, koskaan tulla
-käymään? Tai mahdollisesti nerokkaaksi kansanjohtajaksi, kun kansa
-on jo joutunut niin pitkälle, että se tulee toimeen ilman neroja?
-Kumpainenkin vaihtoehto olisi romanttinen, ja romantiikka johtaa
-tunnetusti vararikkoon." Buck nielasi kaksi konjakkilasia perätysten.
-
-"Miksi minun pitää siis tulla?"
-
-"Alkoholistiksi" ajatteli Diederich. Hän kysyi itseltään, eikö
-hänen velvollisuutenaan ollut käydä Buckin kimppuun. Mutta Buck oli
-uniformussa! Myöskin saattaisi kenties melu pelästyttää Agneksen
-esiin, ja mitä kaikkea siitä sitten voisi seurata! Hän päätti
-edelleenkin kuunnella tarkkaan Buckin lausuntoja. Aikoiko tuo mies
-tuollaisine mielipiteineen luoda itselleen jonkin uran? Diederich
-muisti, että koulussa Buckin aineet, jotka olivat liian henkeviä,
-olivat herättäneet hänessä selittämätöntä, mutta syvää epäluuloa.
-"Sellainen hän oli", ajatteli Diederich, "ja sellaiseksi on jäänyt.
-Kaunosielu. Koko perhe on sellainen." Vanhan Buckin vaimo oli ollut
-juutalainen ja näyttelijätär. Ja Diederichistä tuntui nyt jälestäpäin
-nöyryyttävältä se alentuva hyväntahtoisuus, jota vanha Buck oli
-osoittanut hänen isänsä hautajaisissa. Myöskin tuo keltanokka
-nöyryytti häntä edelleen kaikella: ylimielisillä puheentavoillaan,
-käytöstavallaan ja seurustelullaan upseerien kanssa. Oliko hän herra
-von Barnimin kaltainen? Hänhän oli vain Netzigistä. "Minä vihaan koko
-perhettä!" Ja illistävien silmäluomiensa välistä Diederich tarkasti
-noita lihaisia kasvoja, tuota hieman kaarevaa nenää ja kostean
-kiiltäviä, miettiviä silmiä. Buck nousi ylös. "No niin, me tapaamme
-toisemme jälleen kotona. Tulevana tai sitä seuraavana lukukautena
-minä suoritan tutkintoni, ja mitäs on sitten muuta jälellä, kuin
-näytellä oikeusasiamiestä Netzigissä... Entäs Te?" hän kysyi.
-Diederich selitti ankarana, että hänellä ei ollut aikaa hukattavana,
-vaan ajatteli kesällä päättää väitöskirjansa. Sillä hän sitten
-saattoi Buckin ovelle. "Tyhmä mies sinä sentään vielä olet", hän
-ajatteli. "Et ollenkaan huomaa, että minun luonani on eräs tyttö."
-Hän palasi takaisin, iloisena sen johdosta, että tunsi itsensä Buckia
-mahtavammaksi ja myöskin Agnesta mahtavammaksi, joka oli napisten
-odottanut pimeässä.
-
-Mutta kun hän avasi oven, niin Agnes pysyi tuolillaan, hänen rintansa
-aaltoili ja nenäliinallaan hän hillitsi yskimistään. Tyttö katsoi
-häneen punaisilla silmillä. Diederich huomasi, että Agnes oli täällä
-melkein tukahtunut, oli itkenyt -- sillävälin kuin hän itse oli
-ulkopuolella juonut ja puhunut hyödytöntä roskaa. Hänen ensimäinen
-mielenliikutuksensa oli rajaton katumus. Agnes rakasti häntä! Siinä
-hän istui ja rakasti häntä kaikin voiminensa! Hän, Diederich, aikoi
-kohottaa kätensä, heittäytyä hänen eteensä ja itkien pyytää anteeksi.
-Hyvissä ajoin hän kuitenkin perääntyi, peläten kohtausta ja sitä
-seuraavaa sentimentaalista mielialaa, mikä olisi tullut hävittämään
-häneltä monta työpäivää ja antamaan Agnekselle valtit käteen. Hän ei
-noudattanut hänen tahtoaan! Sillä luonnollisesti Agnes liioitteli.
-Ja niin Diederich suuteli hänen otsaansa ohimennen ja sanoi:
-"Sinä olet jo täällä? En nähnyt sinun ollenkaan tulevan." Agnes
-kapsahti pystyyn, ikäänkuin vastatakseen jotakin, mutta vaikeni.
-Sen jälkeen Diederich selitti, että joku oli juuri lähtenyt hänen
-luotaan. "Sellainen pöyhkeilevä juutalaislurjus! Yksinkertaisesti
-inhoittava!" Diederich juoksi ympäri huonetta. Jotta hänen ei
-olisi tarvinnut katsahtaa Agnekseen, hän juoksi yhä nopeammin ja
-puhui yhä kiihkeämmin. "Ne ovat meidän pahimmat vihollisemme! Nuo,
-jotka niinsanotulla hienolla sivistyksellään ahdistavat kaikkea,
-mikä meille saksalaisille on pyhää! Sellainen juutalaislurjus saa
-olla iloinen sen johdosta, että me häntä siedämme. Nuuskikoon
-lakikirjojaan ja pitäköön kitansa kiinni. Hänen keltaisiin,
-tomuisiin, kaunosieluisiin kirjoihinsa minä syljen!" huusi hän vielä
-kovemmin, loukatakseen sillä myöskin Agnesta. Kun tämä ei mitään
-vastannut, niin hän teki uuden hyökkäyksen. "Tätä kaikkea tällaista
-voi sattua, kun jokainen tapaa minut nykyään kotona. Sinun tähtesi
-täytyy minun istua kököttää kojussani!" Agnes sanoi ujosti: "Me emme
-ole kuuteen päivään nähneet toisiamme. Sunnuntaina sinä olit taas
-tulematta. Minä pelkään, että sinä et enää minua rakasta." Diederich
-seisahtui hänen eteensä. Ylhäältä alaspäin: "Rakas lapseni, minun
-ei tarvitse enää vakuuttaa sitä, että sinua rakastan. Mutta toinen
-asia on, haluanko minä sen vuoksi joka sunnuntai katsella tätisi
-virkkausta ja puhua isäsi kanssa politiikasta, josta hän ei mitään
-ymmärrä." Agnes painoi päänsä alas. "Aikaisemmin oli niin ihanata.
-Sinä tulit niin hyvin toimeen isäni kanssa." Diederich käänsi hänelle
-selkänsä. Siinä sitä juuri oltiin: hän pelkäsi tulevansa liian hyvin
-toimeen herra Göppelin kanssa. Kirjanpitäjänsä, vanhan Sötbierin
-kautta hän oli saanut kuulla, että Göppelin liike meni alaspäin.
-Hänen selluloosansa ei kelvannut enää mihinkään, Sötbier ei hankkinut
-sitä enää häneltä. Silloin olisi Diederichin kaltainen vävypoika
-ollut hänelle kylliksi tervetullut. Diederich tunsi itsensä näiden
-ihmisten piirittämäksi. Myöskin Agneksen! Hän epäili tämän olevan
-yhdessä juonessa isänsä kanssa. Suutuksissaan hän kääntyi jälleen
-hänen puoleensa. "Ja sitten, rakkaani, rehellisesti sanoen: mitä me
-yhdessä teemme, on meidän asiamme, eikö totta, mutta sinun isäsi
-me pidämme kernaammin leikin ulkopuolella. Sellaisiin kuin meidän
-suhteisiimme ei saa sekottaa perheystävyyttä. Minun siveellinen
-tuntoni vaatii siinä puhdasta eroa."
-
-Kului silmänräpäys, sitten Agnes nousi ylös, ikäänkuin olisi
-nyt käsittänyt. Hän oli kovasti punastuksissaan. Hän meni
-ovelle. Diederich saavutti hänet. "Mutta Agnes, sitä minä en ole
-tarkoittanut. Minä sanoin sen vain siksi, että minä sinua aivan
-liian paljon kunnioitan --. Ja minähän voin taas tulla sunnuntaina."
-Agnes antoi hänen puhua, näyttämättä ilmeellään mitään liikutusta.
-"Ole nyt taas iloinen", pyysi Diederich. "Sinähän et ole edes
-riisunut hattuasi." Agnes teki sen. Diederich toivoi, että hän
-olisi istuutunut sohvalle, ja Agnes istuutui. Hän suuteli myöskin
-Diederichiä, kuten tämä oli tahtonut. Mutta sillä välin kuin hänen
-huulensa hymyilivät ja suutelivat, hänen silmänsä pysyivät jäykkinä
-ja osaaottamattomina. Äkkiä riuhtasi hän, Agnes, hänet syliinsä:
-Diederich pelästyi, hän ei tiennyt, oliko se vihasta. Mutta sitten
-hän tunsi itseään rakastettavan kuumemmin kuin koskaan ennen.
-
-"Mutta tänään meillä oli totisesti ihanata. Eikö niin, minun pieni,
-suloinen Agnekseni?" sanoi Diederich, tyytyväisenä ja hyväntuulisena.
-
-"Hyvästi", sanoi Agnes, hakien kiireesti varjostintaan ja laukkuaan,
-sillä aikaa kuin Diederich vasta pukeutui.
-
-"Mutta sinullapas on kiire." -- "Enempää minä en kylläkään voi sinun
-hyväksesi tehdä." Agnes oli jo ovella -- äkkiä hän löi olkapäänsä
-pieltä vastaan eikä liikahtanut paikaltaan. "Mikäs nyt on?" Kun
-Diederich tuli lähemmäksi, näki hän hänen nyyhkyttävän. Hän kosketti
-häntä. "Niin, mikäs sinun sitten on?" Silloin muuttui Agneksen itku
-äänekkääksi ja suonenvedontapaiseksi. Eikä se loppunut. "Mutta
-Agnes", sanoi Diederich vähän päästä, "mitäs nyt on tapahtunut, mehän
-olimme niin tyytyväisiä." Ja sitten aivan neuvottomana: "Olenko minä
-sinulle jotakin tehnyt?" Kriisien välillä ja puoleksi tukahtuneena
-sai Agnes sanotuksi: "Minä en voi sille mitään, suo anteeksi."
-Diederich kantoi hänet sohvalle. Kun kohtaus oli viimeinkin ohitse,
-niin Agnes häpesi. "Suo anteeksi, minä en mahda sille mitään." --
-"Voinko minä sitten sille mitään?" -- "Et, et. Se johtuu hermoista.
-Suo anteeksi!"
-
-Säälien ja kärsivällisenä Diederich vei hänet ajuriin. Jälestäpäin
-tämäkin kohtaus tuntui hänestä puolittaiselta komedialta ja eräältä
-niistä keinoista, joilla hänet lopullisesti piti pyydystettämän.
-Hän ei vapautunut edes siitä tunteesta, että hänen vapauttaan ja
-tulevaisuuttaan vastaan punottiin juonia. Hän puolustautui niitä
-vastaan esiintymällä tylysti, korostamalla miehistä itsenäisyyttään
-ja käyttäytymällä kylmästi, niin pian kuin mieliala kävi hempeäksi.
-Sunnuntaina Göppelien luona hän oli varuillaan, kuten vihollismaassa:
-oli moitteeton ja luoksepääsemätön. Kun häneltä kysyttiin, milloin
-sitten hänen työnsä oli valmistuva, niin hän vastasi, ettei
-itsekään tiennyt, tuliko saamaan tehtävänsä valmiiksi huomenna, tai
-vasta parin vuoden päästä. Hän korosti myöskin sitä seikkaa, että
-vastaisesti tuli olemaan taloudellisesti äidistään riippuvainen ja
-että häneltä pitkään aikaan ei tullut riittämään aikaa mihinkään
-muuhun kuin liikkeenhoitoon. Ja kun herra Göppel huomautti elämän
-ihanteellisista arvoista, niin Diederich torjui nämä karkeasti.
-"Vasta eilen minä möin Schillerini. Sillä minä en ole mikään hupsu,
-enkä anna uskotella itselleni mitään." Kun hän sellaisten sanojen
-jälkeen tunsi Agneksen katsovan häneen mykkänä ja surullisena, niin
-hänestä tuntui hetken siltä, kuin ei hän itse olisi puhunutkaan, kuin
-kulkisi hän sumussa, toimisi vasten tahtoaan. Mutta tämä mielentila
-haihtui.
-
-Agnes tuli niin usein kuin Diederich kutsui, ja meni pois, kun tällä
-oli aika mennä työhön tai juomaseuraan. Hän ei vietellyt häntä enää
-haaveilemaan taulujen eteen, senjälkeen kun Diederich oli kerran
-pidättänyt hänet makkarakaupassa ja selittänyt, että siinä oli
-hänelle ihanin taidenautinto. Diederichinkin mieleen koski lopulta se
-seikka, miten harvoin he enää näkivät toisiaan. Hän syytti Agnesta
-siitä, että tämä ei pakottautunut useimmin tulemaan. "Aikaisemmin
-sinä olit kokonaan toisenlainen." "Minun täytyy odottaa", sanoi
-Agnes. "Mitä?" "Sitä, että sinäkin tulisit jälleen sellaiseksi. Oo!
-minä tiedän, että se aika on koittava."
-
-Diederich vaikeni selittelyjen pelosta. Kuitenkin tapahtui niin,
-kuin Agnes oli sanonut. Diederichin työ oli lopulta päättynyt,
-hänen oli enää vain kestettävä arvoton suullinen kuulustelu, ja hän
-oli elämänkäänteen aiheuttamassa juhlatunnelmassa. Kun Agnes kävi
-lausumassa onnittelunsa ja toi ruusuja, niin Diederich purskahti
-itkuun ja sanoi tulevansa aina rakastamaan häntä. Agnes kertoi, että
-herra Göppel oli juuri lähtenyt useammanpäiväiselle kauppamatkalle.
-"Ja nyt on ilma niin ihmeen ihana..." Diederich liitti siihen heti:
-"Sitä täytyy meidän käyttää hyväksemme! Sellaista tilaisuutta ei
-meillä ole koskaan ennen ollut!" He päättivät matkustaa maalle. Agnes
-tiesi erään Mittenwalde- (Sydänmetsä-) nimisen paikan; siellä piti
-olla nimenmukaisesti yksinäistä ja romanttista. "Me tulemme olemaan
-yhdessä koko päivän!" -- "Ja yön myöskin", lisäsi siihen Diederich.
-
-Jo se rautatieasema, jolta lähdettiin, oli etäinen ja juna hyvin
-pieni ja vanhanaikainen. He joutuivat kahden kesken vaunuun; hämärä
-saapui hitaasti, palvelija sytytti heille himmeän lampun, ja he
-katselivat, äänettöminä ja toisiinsa kietoutuneina, suurin silmin
-ikkunasta tasaista, yksitoikkoista peltomaata. Mennä sinne ulos,
-jalan, kauas, ja hävitä sinne pilkko pimeään! Erään kylän kohdalla,
-missä oli kourallinen taloja, he olisivat astuneet alas junasta,
-mutta palvelija pidätti heidät hupaisesti huomauttamalla, että
-näillä ei suinkaan ollut aikomus saada yöpyä oljille. Ja sitten he
-saapuivat perille. Ravintolassa oli suuri piha, laaja vierashuone
-hirsikatosta riippuvine petroolilamppuineen; isäntä oli kelpo
-ihminen ja nimitti Agnesta "armolliseksi rouvaksi", katsoen häneen
-samalla viekkaasti. He olivat täynnään salaista yhteisymmärrystä ja
-he kainostelivat. Illallisen jälkeen he olisivat kernaasti nousseet
-heti omaan huoneeseensa, mutta eivät uskaltaneet, vaan selailivat
-tottelevaisesti niitä aikakauslehtiä, joita isäntä heille tarjosi.
-Kun hän käänsi heille selkänsä, niin he loivat toisiinsa katseen, ja,
-yks'kaks' he olivat portailla. Huoneessa ei ollut vielä valoa, ovi
-oli vielä auki, ja he olivat jo sylikkäin.
-
-Hyvin varhain aamulla aurinko paistoi sisään. Alhaalla pihalla kanat
-nokkivat ja lentelivät lehtimajan edessä olevalle pöydälle. "Tuolla
-me tahdomme syödä aamiaisemme!" He laskeutuivat alas. Miten suloisen
-lämmintä! Ladosta tuli voimakas heinän tuoksu. Kahvi ja leipä maistui
-heistä tuoreemmalta kuin muulloin. Sydän oli niin vapaana, koko elämä
-avoinna. Tuntikausia tahtoivat he kulkea; isännän täytyi mainita
-heille kyliä ja neuvoa teitä. He kehuivat iloissaan hänen taloaan
-ja vuoteitaan. He olivat kenties häämatkalla? "Varmasti" -- ja he
-nauroivat sydämellisesti.
-
-Pääkadun kivet kohottivat päänsä ylöspäin, ja heinäkuun aurinko teki
-ne kirjaviksi. Talot olivat epätasaisia, kallellaan ja niin pieniä,
-että niiden välinen katu näytti kivikedolta. Rihkamakauppiaan kello
-rämisi kauan vieraiden selän takana. Joitakin ihmisiä, puolittain
-kaupunkilaisesti puettuina, hiipi varjojen halki ja kääntyi katsomaan
-Agnesta ja Diederichiä, jotka näyttivät ylväiltä, sillä he olivat
-täällä hienostoa. Agnes keksi kuosikaupan, missä myytiin hienojen
-naisten hattuja. "Ei tahtonut oikein uskoa! Kolme vuotta sitten tuota
-pidettiin Berlinissä!" Sitten he kulkivat erään huojuvalta näyttävän
-portin läpi ulos maalle. Heinää tehtiin paraikaa. Taivas oli sininen
-ja raskas, ja pääskyset uivat siinä kuin kankeassa vedessä. Tuolla
-ylhäällä olivat talonpoikaistalot upotettuina kuumaan välkkeeseen,
-ja metsä oli mustana, tiet sinisinä. Agnes ja Diederich tarttuivat
-toistensa käsiin ja ilman mitään valmistelua alkoivat laulaa erästä
-mierolaislasten laulua, minkä vielä muistivat kouluajoiltaan.
-Diederich teki äänensä syväksi, jotta Agnes olisi häntä ihmetellyt.
-Kun he eivät enää taitaneet sanoja, niin he kääntyivät toisiaan
-kohden ja suutelivat siinä käydessään.
-
-"Nyt vasta minä oikein näen, miten sievä sinä olet", sanoi Diederich
-ja katseli hempeästi Agneksen ruusunpunaisiin kasvoihin. "Kesä sopii
-minulle hyvin" -- ja Agnes hengitti syvään, niin että hänen puseronsa
-paisui. Solakkana, kapeine lanteineen, hän kulki eteenpäin, sinisen
-hunnun liehuessa hänen takanaan. Diederichistä tuntui liian kuumalta,
-hän riisui takkinsa, sitten myöskin liivinsä, ja lopulta hän tunnusti
-haluavansa päästä varjoon. He tapasivat sitä kedon reunasta, missä
-vielä vilja lainehti, erään tuoksuavan akasiapensaan alta. Agnes
-istuutui ja otti syliinsä Diederichin pään. He leikkivät vielä
-keskenään ja tekivät pilaa. Äkkiä huomasi Agnes, että Diederich oli
-nukahtanut.
-
-Hän heräsi, katsahti ympärilleen, ja hänen silmänsä välähtivät,
-kun tapasi Agneksen kasvot. "Rakkaani", sanoi tämä. "Miten hyviltä
-ja tyhmiltä sinun kasvosi näyttävät." -- "Katsohan! Minä olen
-korkeintain viisi minuuttia -- ei, todenmukaisesti minä olen nukkunut
-koko tunnin. Onko sinun ollut ikävä?" Mutta Agnes oli enemmän kuin
-hän hämmästyksissään sen johdosta, että niin paljon aikaa oli
-kulunut. Diederich veti esiin päänsä Agneksen käden alta, minkä tämä
-oli laskenut hänen tukalleen hänen nukahtamisensa jälkeen.
-
-Peltojen halki he kulkivat takaisin. Eräällä niistä oli tumma läjä,
-ja kun he korsien läpi tirkistelivät, niin he näkivät vanhan miehen,
-jolla oli turkislakki, ruosteenpunainen nuttu ja samettihousut,
-jotka olivat myöskin punertavat. Partansa hän oli väännellyt ja
-kiertänyt polviinsa. He kumartuivat syvään tunteakseen hänet. Silloin
-he huomasivat, että hän oli heitä katsellut jo kauan mustilla,
-säkenöivillä silmillään. Tahtomattaan he astuivat nopeammin, ja
-heidän katseissaan, joita he vaihtoivat, oli sadunkammoa. He
-katselivat ympärilleen: he olivat kaukana vieraassa maassa, tuo pieni
-kaupunki tuolla näytti nukkuvan oudosti auringossa, ja taivas tuntui
-heistä siltä, kuin olisivat matkustaneet öitä ja päiviä yhtä mittaa.
-
-Miten seikkailunomainen olikaan päivällinen, jonka he söivät
-ravintolan lehtimajassa auringon paisteessa, kanojen kaakattaessa,
-kyökinikkunan ollessa avoinna, mistä Agnes antoi ojentaa itselleen
-lautaset. Missä oli Blücherstrassen porvarillinen järjestys ja
-missä Diederichin juomaseuran perintöpöytä? "Minä en lähde täältä
-enää", selitti Diederich, "enkä minä laske täältä liioin sinua."
-Ja Agnes: "Miksi sitten lähtisimmekään? Minä kirjoitan isälleni ja
-annan ystävättäreni, joka on naituna, Küstrinissä, toimittaa kirjeen
-hänelle. Silloin isä luulee, että minä olen siellä."
-
-Myöhemmin he menivät vielä kerran ulos, toiselle suunnalle, missä
-vesi virtasi ja kolmen tuulimyllyn siivet kiersivät taivaanrantaa
-vastaan. Salmessa oli vene, he vuokrasivat sen ja meloivat pois. Eräs
-joutsen tuli heitä vastaan. Joutsen ja heidän veneensä liukuivat
-äänettömästi toistensa ohi. Nuokkuvien pensaiden alla vene kääntyi
-rantaan itsestään -- ja Agnes pyysi ilman muuta Diederichiä kertomaan
-jotakin äidistään ja sisaristaan. Diederich sanoi, että nämä olivat
-aina olleet hyviä hänelle ja että hän heitä rakasti. Hän tahtoi
-lähetyttää itselleen sisartensa kuvat, sisartensa, jotka olivat
-tulleet sieviksi, tai jos eivät kenties sieviksi, niin ainakin niin
-lempeiksi ja siivoiksi. Toinen heistä, Emmi, luki runoja kuten
-Agneskin. Diederich tahtoi pitää heistä huolta ja naittaa heidät.
-Mutta äitinsä hän tahtoi pitää luonaan, sillä häntä hän sai kiittää
-kaikesta, elämässään sattuneesta hyvästä ennen Agneksen ilmestymistä.
-Ja hän kertoi hämyhetkistä, saduista, joita oli saanut lapsuudessaan
-kuulla pihakuusen alla, vieläpä rukouksistakin. Agnes kuunteli
-mietteisiin vaipuneena. Lopulta hän huokasi. "Sinun äitisi minä
-tahtoisin oppia tuntemaan. Omaani minä en ole tuntenut." Diederich
-suuteli häntä säälien, kunnioittavasti, tuntien hämärästi omantunnon
-soimausta. Hän tunsi, että hänen oli nyt sanottava sana, jonka piti
-ikuisiksi ajoiksi tuottaa lohdutus Agnekselle. Mutta hän viivytteli,
-hän ei voinut. Agnes katsoi häneen syvästi. "Minä tiedän", hän sanoi
-hitaasti, "että sinä sydämeltäsi olet hyvä ihminen. Sinun täytyy vain
-toisin menetellä." Diederich pelästyi tästä. Sitten sanoi Agnes,
-ikäänkuin olisi pyytänyt sanojaan anteeksi: "Tänään minä en ollenkaan
-pelkää sinua."
-
-"Pelkäätkös sinä sitten muuten?" kysyi Diederich katuvaisesti. Agnes
-sanoi:
-
-"Minä olen aina pelännyt, kun ihmiset ovat olleet oikein iloisia ja
-lennokkaalla tuulella. Ystävättärieni luona tuntui minusta usein
-aikaisemmin siltä, kuin en pysyisi heidän tasollaan, ja että heidän
-piti se huomata ja halveksia minua. Ja lapsena: minulla oli nukke,
-jolla oli suuret siniset lasisilmät, ja kun minun äitini oli kuollut,
-niin minun täytyi istua nuken vieressä. Se katseli minuun aina
-jäykästi selko selällään olevine kovine silmineen, mitkä sanoivat
-minulle: Äitisi on kuollut, nyt tulevat kaikki katselemaan sinua
-minun tavallani. Kernaasti olisin pannut sen selälleen, jotta sen
-silmät olisivat menneet kiinni, mutta minä en uskaltanut. Olisinko
-minä sitten voinut panna myöskin kaikki ihmiset selälleen? Kaikilla
-on sellaiset silmät ja usein --" hän kätki kasvonsa Diederichin
-olkapäähän -- "usein sinullakin."
-
-Diederichin kurkkua ahdisti, hän kosketti hänen niskaansa, ja hänen
-äänensä vapisi: "Agnes! Suloinen Agnes, sinä et ollenkaan tiedä,
-miten minä sinua rakastan... Minä olen pelännyt sinua, niin, minä!
-Kolme vuotta minä olen kaivannut sinua, mutta sinä olit minulle
-liian kaunis, liian hyvä, liian hieno..." Hänen koko sydämensä
-suli; hän sanoi kaiken, mitä oli Agnekselle kirjoittanut tämän
-ensimäisen käynnin jälkeen, siinä kirjeessä, joka vielä oli hänen
-kirjoituspöytänsä laatikossa. Agnes oli suoristautunut ja kuunteli
-häntä ihastuneena, huulet raollaan. Hän huudahti hiljaa riemuiten:
-"Minä tiesin sen, sellainen sinä olet, sinä olet minun kaltaiseni."
-
-"Me kuulumme toisillemme", sanoi Diederich ja puristi häntä rintaansa
-vastaan; mutta hän pelästyi omia sanojaan: "Nyt hän odottaa", hän
-ajatteli, "nyt minun pitää puhua." Hän halusi, mutta tunsi itsensä
-voimattomaksi. Hänen käsivartensa, mikä oli Agneksen vyötäisillä,
-kävi yhä hervottomammaksi... Agnes liikahti, Diederich tiesi, että
-hän ei odottanut enää. Ja he irtaantuivat toisistaan, katsahtamatta
-toisiinsa. Diederich löi äkkiä kädet kasvoilleen ja nyyhkytti. Agnes
-ei kysynyt, miksi; hän silitteli lohdutellen hänen tukkaansa. Sitä
-jatkui kauan.
-
-Diederichin ylitse, avaruuteen, sanoi Agnes: "Olenko minä sitten
-uskonut, että sitä kestäisi kauan? Sen täytyi huonosti päättyä, koska
-se oli niin ihanata."
-
-Diederich säpsähti, epätoivoisesti. "Se ei ole toki lopussa!" Agnes
-sanoi:
-
-"Uskotkos sinä onneen?"
-
-"Jos minun täytyy menettää sinut, niin en enää!"
-
-Agnes mutisi: "Sinä tulet menemään, ulos elämään, ja minut
-unhoittamaan."
-
-"Kernaammin kuolla!" -- ja hän veti Agneksen puoleensa. Tämä kuiskasi,
-poski Diederichin poskea vastaan painettuna:
-
-"Katsopas, miten laaja ulappa tässä on, kuten merellä. Meidän
-veneemme on irtautunut itsestään ja vienyt meidät aavalle. Muistatko
-vielä sitä kuvaa? Tässä on se ulappa, jolle me jo kerta uneksiessamme
-soudimme? Minne sitten?" Ja hiljemmin: "Minne niin, me?"
-
-Diederich ei vastannut enää mitään. Kokonaan toisiinsa kietoutuneina,
-huuli huulta vasten, vaipuivat he syvemmälle taaksepäin. Työnsikö
-Agnes häntä? Vetikö Diederich häntä puoleensa? Koskaan he eivät
-olleet olleet niin yksimielisiä. Diederichistä tuntui niin hyvältä.
-Hän ei ollut kylliksi jalo, kylliksi luottava, kylliksi uskollinen
-elämään Agneksen kanssa. Nyt oli hän saavuttanut hänet, nyt tuntui
-hyvältä.
-
-Äkkiä tuntui sysäys: he poukahtivat pystyyn. Diederich oli käyttänyt
-niin paljon voimaa, että Agnes irtaantui hänestä ja vaipui alas.
-Diederich siveli otsaansa. "Mikäs tässä sitten oikeastaan on?" Vielä
-kylmänä pelosta ja ikäänkuin närkästyneenä hän katseli poispäin
-Agneksesta. "Niin varomaton ei saa olla veneretkellä." Hän antoi
-Agneksen nousta omin voimin, tarttui heti airoihin ja souti takaisin.
-Agnes käänsi katseensa rantaa kohden. Kerta hän tahtoi katsahtaa
-Diederichiin, mutta tämän katse oli niin varovainen ja kova, että hän
-vetäytyi kokoon.
-
-Yhä pimeämmäksi ja pimeämmäksi kävi ilta, ja he kulkivat yhä
-nopeammin ja nopeammin maantietä takaisin. Lopulta he melkein
-juoksivat. Ja vasta sitten, kun oli niin pimeä, että he eivät enää
-nähneet selvästi toistensa kasvoja, he alkoivat puhua. Aamulla
-varhain tuli herra Göppel kenties kotiin. Agneksen täytyi lähteä
-kotiin... Kun he saapuivat ravintolaan, niin juna jo vihelsi
-matkan päässä. "Emme voi edes syödä enää mitään", sanoi Diederich
-teeskennellen tyytymättömyyttä. Kampsut ja kimpsut kokoon, laskut
-valmiiksi ja asemalle. Juna läksi, ennenkuin he olivat kunnolla
-päässeet vaunuun. Onneksi he saattoivat hengähtää ja puhua viimeisen
-neljännestunnin kiireellisistä toimituksista. Mutta kun niistä oli
-viimeinen sana sanottu, niin he istuivat siinä synkän lampun ääressä,
-ikäänkuin pyörtyneinä suuren vastoinkäymisen jälkeen. Oliko tuo
-synkkä maa tuolla ulkona houkutellut heitä kerran ja luvannut jotakin
-hyvää? Saattoiko olla niin, että se oli ollut eilen? Miten hitaasti
-juna kulki! Eikö lopultakaan kaupungin valot alkaneet näkyä ja vapaus
-koittaa?
-
-Saavuttuaan perille he olivat yhtä mieltä siitä, ettei maksanut
-vaivaa nousta samaan ajuriin. Diederich astui raitiovaunuun. Silmät
-ja kädet koskettivat vain toisiaan.
-
-"Uh!" sanoi Diederich, kun oli päässyt yksikseen. "Se oli lopussa."
-Ja sitten: "Yhtähyvin olisi voinut käydä hullustikin." Suuttuen:
-"Sellainen hysteerinen henkilö!" Itse hän kyllä tulisi pysymään
-lujasti veneessä, ja hän, Diederich, saisi kylpeä yksinään. Hän,
-Agnes, oli keksinyt koko juonen, koska hän kaikin mokomin tahtoi
-päästä naimisiin! "Naiset ovat liian ovelia, niillä ei ole mitään
-esteitä, meikäläisestä ei väliä. Tällä kertaa on hän vetänyt minua
-nenästä vielä pahemmin kuin Mahlmannia. No niin, se on oleva
-minulle opiksi koko eliniäkseni. Mutta tähän se loppuu!" Ja varmoin
-askelin hän riensi juomaseuraan. Tästälähtien hän vietti siellä
-jokaisen illan, ja päivisin hän valmistautui suulliseen tutkintoon
-lueskelemalla, ei kotonaan, vaan laboratoriumissa. Kun hän sitten
-palasi kotiin, niin portaiden nouseminen oli hänestä vaikeata, hänen
-täytyi tunnustaa, että hänen sydämensä tykytti. Epäröiden hän avasi
-huoneensa oven: -- "ei mitään." Ja vaikka hänestä sen jälkeen olikin
-tuntunut helpommalta, niin joutui hän kuitenkin joka kerta lopulta
-kysymään kortteerirouvalta, oliko kukaan ollut häntä tapaamassa.
-Kukaan ei ollut käynyt.
-
-Mutta kahden viikon perästä tuli kirje. Hän avasi sen mitään
-ajattelematta. Sitten hän tahtoi heittää sen lukemattomana pöydälle
--- veti sen kuitenkin uudestaan esille ja piteli sitä kaukana
-kasvoistaan. Nopeasti ja epäluuloisin katsein sieppasi hän sieltä ja
-täältä jonkun lauseen. "Minä olen niin onneton..." "Sen minä arvaan!"
-vastasi Diederich. "En uskalla tulla luoksesi..." "Sinun onnesi!"
-"On hirveätä, että olemme vieraantuneet toisistamme..." "Ainakin
-sinun mielestäsi." "Anna minulle anteeksi, mitä tapahtunut on, tai
-eikö mitään olekaan tapahtunut?..." "Aivan kylliksi!" "Minä en voi
-enää elää..." "Jokos sinä alat uudestaan?" Ja hän heitti kirjeen
-lopullisesti laatikkoon, tuon toisen luokse, jonka hän eräänä yönä
-oli ylenpalttisuudellaan täyttänyt ja onneksi jättänyt lähettämättä.
-
-Mutta viikkoa myöhemmin, kun hän palasi yöllä kotiinsa, hän kuuli
-takaansa askeleita, mitkä kaikuivat omituisilta. Hän pyörähti ympäri:
-joku haamu jäi seisomaan, kädet hieman kohotettuina ja eteenpäin
-ojennettuina. Vielä silloinkin, kun hän avasi ulko-oven ja astui
-sisään, hän näki sen seisomassa puolipimeässä. Hän ei sytyttänyt
-valoa huoneessaan. Häntä hävetti valaista huonettaan, silläaikaa
-kun Agnes tähyili pimeässä, huonettaan, joka oli kuulunut hänelle.
-Satoi. Miten monta tuntia hän oli odottanut? Kenties seisoi hän
-yhä siellä viimeisine toiveineen. Sitä ei voinut sietää kauemmin!
-Hän tahtoi avata ikkunan -- ja perääntyi. Kerran huomasi hän äkkiä
-olevansa portailla, ulko-oven avain kädessä. Kuitenkin hänen onnistui
-kääntyä ympäri. Sillä hän sitten lopetti sen homman ja riisuutui.
-"Enemmän ryhtiä, hyvä mies!" Sillä tällä kertaa ei enää olisi asiasta
-päässytkään helposti erilleen. Tyttöä täytyi epäilemättä sääliä,
-mutta itsehän hän oli kaiken tämän pannut alulle. "Ennen kaikkea
-minulla on velvollisuuksia omaa itseäni kohtaan." -- Aamulla,
-huonosti nukuttuaan, hän piti sitä suorastaan hyvin pahana, että
-Agnes oli vielä kerran koettanut johtaa häntä pois radaltaan. Nyt,
-kun hän, Agnes, tiesi, että tutkinto oli suoritettava! Sellainen
-tunnottomuus oli niin hänen tapaistaan. Ja tuon yöllisen käytöksen,
-tuon sateessa esitetyn kerjäläisosan johdosta Agneksen haamu tuntui
-hänestä jälestäpäin epäilyttävältä ja kammottavalta. Hän piti häntä
-lopullisesti vajonneena. "Missään tapauksessa ei enää mitään!"
-hän vakuutti itselleen ja päätti vielä jälellä olevaa lyhyttä
-aikaa varten muuttaa asuntoa: "Vieläpä siinäkin tapauksessa, että
-siitä tulisi rahallista tappiota." Onneksi eräs hänen toverinsa
-haki paraikaa itselleen asuntoa; Diederich ei kärsinyt mitään ja
-muutti heti kauaksi pohjoiseen päin. Pian sen jälkeen hän suoritti
-tutkintonsa. Uusteutonia pani hänen kunniakseen aamupäiväjuomingit,
-jotka kestivät iltaan asti. Kotona hänelle ilmoitettiin, että
-jokin herra odotti häntä hänen huoneessaan. "Se on Wiebel",
-ajatteli Diederich, "hänen täytyy toki onnitella minua." Ja toivon
-paisuttamana: "Kenties se on asessori von Barnim?" Hän avasi ja
-ponnahti takaisin. Sillä siinä seisoi herra Göppel.
-
-Hänkään ei heti osannut mitään sanoa. "No niin, hännystakissa?" sanoi
-hän sitten, ja epäröiden: "Olitteko kenties meillä?"
-
-"En", vastasi Diederich ja pelästyi uudestaan: "Minä olen vain
-suorittanut tohtorintutkintoni."
-
-Göppel vastasi: "Vai niin, onnittelen." Sitten Diederich tokasi:
-"Miten olette löytänyt minun uuteen asuntooni?" Ja Göppel vastasi:
-"Entiselle kortteerirouvallenne Te ette tosin ilmoittanut
-osotettanne. Mutta niitä on toisiakin keinoja." Sen jälkeen he
-katsahtivat toisiinsa. Göppelin ääni oli ollut rauhallinen,
-mutta Diederich tunsi siinä hirveän uhan. Hän oli aina työntänyt
-tuonnemmaksi ratkaisevaa käännettä koskevat ajatukset, ja nyt se oli
-tullut. Hänen täytyi istuutua.
-
-"Minä olen tullut", alkoi Göppel, "siksi, että Agnes ei voi hyvin."
-
-"Oo!" huudahti Diederich, teeskennellen toivottomuutta. "Mikä häntä
-sitten vaivaa?" Herra Göppel liikutteli surullisesti päätään. "Sydän
-ei tahdo toimia; mutta se johtuu luonnollisesti vain hermoista...
-Luonnollisesti", hän toisti, odotettuaan turhaan, että Diederich
-olisi sen toistanut. "Ja nyt hän käy ikävästä surulliseksi, ja minä
-tahtoisin häntä ilahuttaa. Ulos hän ei saa mennä. Mutta tulkaa Te
-toki kerta meille jälleen, huomenna on sunnuntai."
-
-"Pelastettu!" tunsi Diederich. "Hän ei tiedä mitään." Ilosta hän
-muuttui diplomaatiksi, hän raapi päätään. "Minä olin sen jo kauan
-sitten päättänyt. Mutta nyt minun täytyy välttämättömästi päästä
-kotiin, meidän vanha liikkeenhoitajamme on sairastunut. En voi
-edes käydä jäähyväisvierailuilla professorieni luona, minun täytyy
-matkustaa pois aikaisin huomisaamuna." Göppel laski kätensä hänen
-polvelleen. "Teidän pitäisi miettiä sitä, herra Hessling. Ihminen on
-usein ystävilleen velkaa jotakin."
-
-Hän puhui hitaasti, ja hänen katseensa oli niin läpitunkeva, että
-Diederichin täytyi katsoa syrjään. "Jospa minä vain voisin", hän
-änkytti. Göppel sanoi:
-
-"Te voitte. Ylipäänsä Te voitte tässä tehdä kaiken, mikä tässä tulee
-kysymykseen."
-
-"Miten niin?" Diederich ällistyi sisimmässään. "Te tiedätte kyllä,
-miten", sanoi isä; ja vedettyään tuoliaan hieman taaksepäin:
-"Toivottavasti Te ette ajattele, että Agnes on minut lähettänyt?
-Päinvastoin minun on täytynyt luvata olla tekemättä mitään ja jättää
-Teidät kokonaan rauhaan. Mutta sitten minä olen ajatellut, että olisi
-oikeastaan liian tyhmää, jos me molemmat vielä kauemmin tahtoisimme
-välttää toisiamme, me kun niin hyvin tunnemme toisemme ja minä kun
-niin hyvin tunsin Teidän autuaan isävainajanne ja meillä kun on
-liikesuhteita ja niin edespäin."
-
-Diederich ajatteli: "Liikesuhteet ovat olleet ja menneet, hyvä mies."
-Hän varustautui.
-
-"Minä en ollenkaan välttele Teitä, herra Göppel."
-
-"No niin. Sitten on kaikki järjestyksessä. Ymmärrän kylläkin:
-Arastelematta ei kukaan nuorimies, semminkään nykyään, mene
-avioliittoon. Mutta kun asia on niin selvä, kuten tässä tapauksessa,
-eikö totta? Meidän liikehaaramme koskettavat toisiaan, ja jos
-Te haluatte laajentaa isältä perimäänne liikettä, niin Agneksen
-myötäjäiset tulevat Teille hyvin sopivaan aikaan." Ja yhdellä
-henkäyksellä, samalla kun hänen silmänsä harhailivat: "Tällä hetkellä
-minä voin tosin toimittaa käytettäväksenne vain kaksitoistatuhatta
-markkaa, mutta selluloosaa Te saatte niin paljon kuin vain tahdotte."
-
-"Näetkös nyt?" ajatteli Diederich. "Ja nuo kaksitoistatuhatta markkaa
-täytyisi sinun vielä jostakin minulle vipata -- jos niitä ollenkaan
-enää saat." -- "Te olette ymmärtänyt minua väärin, herra Göppel", hän
-selitti. "Minä en ajattele naimista. Siihen tarvittaisiin liiaksi
-paljon rahaa."
-
-Herra Göppel sanoi pelokkain katsein, nauraen samalla: "Minä voin
-tehdä vielä muutakin..."
-
-"Älkää sitä ajatelko", sanoi Diederich ylevän torjuvasti.
-
-Göppel kävi yhä neuvottomammaksi.
-
-"Niin, mitä Te sitten ylipäänsä tahdotte?"
-
-"Minä? En mitään. Minä luulin, että Te tahdoitte jotakin, koska
-olette tullut luokseni."
-
-Göppel liikahti. "Tämä ei käy päinsä, hyvä ystävä. Sen jälkeen, mitä
-on tapahtunut. Semminkään, kun sitä on kestänyt niin kauan."
-
-Diederich mittasi isää silmillään ja kohotti hieman suupieltään. "Te
-olette sen myöskin tiennyt?"
-
-"En aivan varmasti", mutisi Göppel. Ja Diederich ylhäältä:
-
-"Sitä minäkin olisin pitänyt merkillisenä."
-
-"Minä olen luottanut tyttäreeni."
-
-"Siten sitä voi erehtyä", sanoi Diederich, valmiina mihin tahansa,
-millä saattoi itseään puolustaa. Göppelin otsa alkoi punottaa. "Minä
-olen luottanut myöskin Teihin."
-
-"Se merkitsee: Te olette pitänyt minua lapsellisena." Diederich
-työnsi kätensä housuntaskuun ja nojasi taaksepäin.
-
-"En!" Göppel nousi pystyyn. "Mutta minä en pitänyt Teitä sinä
-heittiönä, mikä Te olette!"
-
-Diederich nousi, muodollisesti tyynenä. "Pystyttekö antamaan
-hyvityksen?" hän kysyi. Göppel huudahti: "Senkö Te vielä tahtoisitte!
-Vietellä tytär ja ampua isä! Sitten on teidän kunnianne täydellinen!"
-
-"Siitä Te ette ymmärrä mitään!" Diederichkin alkoi kiihtyä. "Minä en
-ole vietellyt Teidän tytärtänne. Minä olen tehnyt, mitä hän tahtoi,
-ja sitten minä en ole päässyt hänestä eroon. Tämän hän on perinyt
-Teiltä." Suuttuneesti: "Kuka takaa minulle, että Te ette alusta
-alkaen ole ollut hänen kanssaan samassa juonessa? Tämä on ansa!"
-
-Göppel näytti siltä, kuin olisi tahtonut huutaa vielä kovemmin. Äkkiä
-hän pelästyi, ja tavallisella äänellään, joka vain vapisi, hän sanoi:
-"Me kiihdymme liiaksi, asia on siksi liian tärkeä. Minä olen luvannut
-Agnekselle pysyä tyynenä."
-
-Diederich nauroi pilkallisesti. "Katsokaapas, Tehän valehtelette!
-Äsken Te sanoitte, että Agnes ei tietänyt Teidän olevan täällä."
-
-Isä hymyili anteeksipyytävästi. "Kun on hyvä tarkoitus, niin lopulta
-aina sovitaan. Eikö totta, hyvä Hessling?"
-
-Mutta Diederichistä oli vaarallista leppyä enää.
-
-"Piru vieköön, minä en ole mikään hyvä Hessling", hän huudahti. "Minä
-olen herra tohtori!"
-
-"No niin", sanoi herra Göppel, hyvin töykeästi. "Taitaa olla ensi
-kertaa, kun kellään on tarvis tituleerata Teitä? Niinpä niin, voitte
-olla ylpeä tapauksen johdosta."
-
-"Tahdotteko kenties loukata myöskin minun säätykunniaani?" Göppel
-teki torjuvan liikkeen.
-
-"Minä en suinkaan halua mitään loukata. Minä kysyn vain itseltäni,
-mitä me olemme tehneet Teille, minun tyttäreni ja minä. Täytyykö
-sitten Teidän saada niin suuret myötäjäiset?"
-
-Diederich tunsi punastuvansa. Sitä päättävämmin hän jatkoi.
-
-"Jos Te sen nyt välttämättä tahdotte kuulla: minun moraalinen
-tunteeni kieltää minua naimasta tyttöä, joka ei voi myötäjäisiksi
-tarjota myöskin siveellistä puhtauttaan."
-
-Nähtävästi tahtoi herra Göppel vielä kerran suuttua; mutta hän ei
-voinut enää, hän sai vain vielä nyyhkytyksensä tukahutetuksi.
-
-"Jospa Te tänään iltapäivällä olisitte nähnyt sen tuskan, minkä minä
-näin! Hän tunnusti sen minulle, kun ei voinut enää kauemmin kestää.
-Minä luulen, että hän ei enää rakasta minuakaan, vaan vain Teitä.
-Mitäs Te sitten tahdotte, Te olette kuitenkin ensimäinen?"
-
-"Kukas sen takaa? Ennen minua kävi Teillä eräs Mahlmann-niminen
-herra." Ja kun Göppel väisti, aivan kuin häntä olisi sysätty rintaan:
-
-"No niin, voiko sitä tietää? Joka kerta valehtelee, sitä ei enää
-uskota."
-
-Hän sanoi vielä: "Kukaan ihminen ei voi vaatia sitä minulta, että
-tekisin sellaisen lasteni äidiksi. Siihen on minulla liiaksi
-sosiaalista omaatuntoa." Samalla hän kääntyi ympäri. Hän kumartui ja
-pani tavaroita matkalaukkuun, joka oli siinä avoinna.
-
-Takanaan hän kuuli nyt isän tosiaankin nyyhkyttävän -- eikä
-Diederichkään mahtanut sille mitään, että tuli itse liikutetuksi:
-sen ylevän, miehellisen ajatuskannan vuoksi, jota oli julistanut,
-Agneksen ja hänen isänsä onnettomuuden vuoksi, jota korjaamaan
-velvollisuus häntä käski, rakkautensa kipeän muiston ja kohtalon
-tragiikan vuoksi... Hän kuuli tykyttävin sydämin, miten herra Göppel
-avasi ja sulki oven, miten hän hiipi käytävän poikki ja miten
-eteisen ovi kolisi. Nyt se oli lopussa -- ja nyt suistui Diederich
-matkalaukkunsa päälle ja itki katkerasti. Illalla hän soitti
-Schubertia.
-
-Sillä oli sisu tyydytetty, oli oltava vahva. Diederich tuumi,
-olisiko esim. Wiebel koskaan ollut niin sentimenttaalinen.
-Vieläpä sellainen kollo kuin Mahlmann oli opettanut Diederichille
-mistäänvälittämättömän energian käyttöä. Että myöskin muilla
-olisi kenties sisimmässään heikkoja kohtia, näytti hänestä mitä
-suurimmassa määrässä epätodennäköiseltä. Vain häntä ne vaivasivat
-äidin perintönä; ja Agneksen kaltainen tyttö, joka oli aivan yhtä
-hullu kuin hänen äitinsäkin, olisi tehnyt hänet kelvottomaksi elämään
-tässä ankarassa, kovassa ajassa. Tämä kova aika: tämä sana toi aina
-Diederichin mieleen Unter den Lindenin ja kaiken sen työttömien,
-naisten, lasten, pelon ja kapinan metelin -- ja miten tämän kaiken
-kesytti aina eläköönhuutoihin asti valta, tuo kaikki käsittävä,
-epäinhimillinen valta, joka kivettyneenä ja salamoivana asteli siinä
-kavioineen aivankuin päiden päällitse.
-
-"Asiaa ei voinut auttaa", hän sanoi haltioituneessa alamaisuudessaan.
-"Sellainen pitää ihmisen olla!" Sitä pahempi niille, jotka eivät
-sitä olleet: he joutuivat juuri kavion alle. Oliko Göppelillä,
-isällä ja tyttärellä, joitakin vaatimuksia häneen nähden? Agnes oli
-täysi-ikäinen, lasta hän ei ollut hänelle tehnyt. Siis? "Minä olisin
-houkkio, jos omaksi vahingokseni tekisin jotakin, johon minua ei
-voida pakottaa. Minulle ei liioin kukaan lahjoita mitään." Diederich
-tunsi ylpeää iloa siitä, miten hyvin hän oli kasvatettu. Yhdistys,
-sotapalvelus ja imperialismin ilma olivat hänet kasvattaneet ja
-tehneet kelvolliseksi. Hän lupautui kotonaan Netzigissä panemaan
-käytäntöön saavuttamansa perussäännöt ja olemaan ajan hengen
-esitaistelijana. Saattaakseen tämän päätöksen näkymään itsessään
-myöskin ulkonaisesti, hän meni seuraavana aamuna Mittelstrassella
-olevaan, Haby-nimiseen hoviparturiin ja antoi ajaa partansa sillä
-lailla, minkä oli upseerien ja arvohenkilöiden havainnut yhä
-suuremmassa ja suuremmassa määrässä ottavan käytäntöön. Se oli
-hänestä tähän asti näyttänyt liian ylevältä, jotta olisi voinut
-sitä matkia. Hän antoi partasiteen avulla kääntää viiksiensä kärjet
-suorakulmaisesi ylöspäin. Kun tämä oli tapahtunut, tunsi hän tuskin
-enää itseään peilissä. Partakarvoista paljastunut suu näytti,
-semminkin kun painoi huulet alas, joten kuten pohmeloisen uhkaavalta,
-ja viiksien kärjet törröttivät silmiä kohden, jotka herättivät pelkoa
-itse Diederichissäkin, ikäänkuin vallan kasvot olisivat niistä
-salamoineet.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Välttääkseen Göppelin perheen puolelta tulevia lisärasituksia hän
-matkusti pois heti. Kuumuus teki rautatievaunun kammottavaksi
-oleskelupaikaksi. Ollessaan yksin osastossaan Diederich riisui
-ensiksi takkinsa, sitten liivinsä ja lopuksi kenkänsä. Eräällä
-asemalla astui vaunuun kaksi oudonnäköistä naista, jotka näkyivät
-loukkaantuneen Diederichin flanellipaidan näkemisen johdosta.
-Diederichin mielestä nämä olivat onnettoman koreita. Naiset ryhtyivät
-käsittämätöntä kieltä käyttäen moitiskelemaan häntä, minkä johdosta
-hän kohautti olkapäitään ja nosti jalkansa penkille. Naiset pitelivät
-nenäänsä ja päästelivät ilmoille hätähuutoja. Palvelija ilmestyi,
-vieläpä junailijakin, mutta Diederich veti esiin toisen luokan
-pilettinsä ja puolusti oikeuttaan. Antoipa hän virkamiesten ymmärtää,
-että nämä saattoivat polttaa vaikka nokkansa, sillä mahdotonta
-oli koskaan tietää, kenen kanssa oli tekemisissä. Kun hän sitten
-oli saavuttanut voiton ja naiset olivat vetäytyneet pois, niin
-heidän tilalleen tuli eräs kolmas nainen. Diederich katsahti häneen
-päättävästi, mutta tämä veti yksinkertaisesti laukustaan esiin
-makkaranpalasen ja alkoi syödä sitä, hymyillen samalla hänelle.
-Diederich paljasti aseensa, vastasi hänen myötätunnonosoitukseensa
-leveästi loistaen ja puhutteli häntä. Ilmeni, että he molemmat
-olivat Netzigistä. Diederich mainitsi nimensä, mihin nainen vastasi
-ilakoiden, että olivat vanhoja tuttuja. "Siis?" Diederich tarkasteli
-häntä tutkivasti: paksut punaset kasvot, lihakas suu, pieni,
-julkeasti sisäänpainettu nenä, vaalea, hyvin sileä ja säännöllinen
-tukka, nuori ja lihava kaula ja puolikintaissa olevat sormet, jotka
-pitelivät makkaraa ja näyttivät itse punasilta, pieniltä makkaroilta.
-"Ei", hän päätti, "en tunne Teitä, mutta kovin miellyttävä Te
-olette. Kuten äsken pesty porsas." Ja hän kietasi käsivartensa hänen
-vyötäisilleen. Samassa silmänräpäyksessä hän sai korvapuustin.
-"Siinäpäs navakka tyttö", hän sanoi ja hieroi käsiään. "Onko Teillä
-enemmän sellaisia jaettavana?" -- "Kyllä niitä riittää jokaiselle
-röyhkyrille," sanoi hän ja katseli Diederichiä, räpytellen pieniä
-silmiään riettaasti. "Makkaranpalasen Te voitte saada, mutt'ette
-mitään muuta." Tahtomattaan Diederich vertasi hänen tapaansa
-puolustautua Agneksen avuttomuuteen ja sanoi itselleen: "Tuollaisen
-voi huoletta naida." Lopuksi nainen mainitsi etunimensä, ja kun
-Diederich ei vieläkään keksinyt hänen sukunimeään, niin tämä alkoi
-kysellä yhtä ja toista Diederichin sisarista. Äkkiä viimeksimainittu
-huudahti: "Guste Daimchen!" Ja molemmat värisivät ilosta. "Tehän aina
-annoitte minulle lumpuista saatuja nappeja paperitehtaassanne. Sitä
-minä en unhoita koskaan, herra tohtori! Tiedättekö, mitä minä tein
-niillä napeilla? Minä keräsin niitä, ja kun minun äitini antoi niistä
-minulle kerta rahaa, niin minä ostin makeita."
-
-"Käytännöllinen Te olette myöskin!" Diederich oli ihastuksissaan. "Ja
-sitten Te kiipesitte aina puutarhanmuurien yli meidän puolelle, Te
-tytöntynkkä."
-
-Guste rätisi; hieno mies ei muistanut sellaista.
-
-"Minä olen nyt kihloissa."
-
-Wolfgang Buckin kanssa hän oli kihloissa! Diederich mykistyi, hänen
-ilmeessään oli pettymystä. Sitten hän selitti pidättyvästi, että
-tunsi Buckin. Guste sanoi varovasti: "Te arvelette nähtävästi, että
-hän on hieman liian haaveksivainen? Mutta Buckit ovatkin hyvin
-hienoa väkeä. No niin, muilla ihmisillä on taas enemmän rahaa", hän
-lisäsi. Sanat sattuivat, ja Diederich katsahti häneen. Guste pilkutti
-silmiään. Diederich halusi kysyä jotakin, muttei uskaltanut.
-
-Vähää ennen kuin tultiin Netzigiin neiti Daimchen kysyi: "Entäs
-Teidän sydämenne, herra tohtori, onkos se vielä vapaa?"
-
-"Kihlauksen minä olen vielä välttänyt." Hän nyökäytti tärkeänä. "Ah,
-Teidän pitää kertoa minulle!" huudahti neiti. Mutta he ajoivat jo
-asemalle. "Me tapaamme toivottovasti toisemme pian jälleen", lopetti
-Diederich. "Minä voin vain sanoa Teille, että nuori mies joutuu usein
-kirotun käryttyneisiin asioihin. Yhden jaa:n tai ei:n tähden on koko
-elämä turmeltu."
-
-Hänen molemmat sisarensa seisoivat asemasillalla. Nähtyään Guste
-Daimchenin he nyrpistivät ensin naamaansa, mutta sitten he syöksyivät
-eteenpäin ja auttoivat matkalaukun kannossa. He selittivät intonsa
-Diederichille, ennenkuin olivat edes kunnolla joutuneet hänen
-pariinsa. Guste oli nimittäin perinyt, oli miljonääritär! Siksi siis!
-Diederich pelästyi kunnioituksesta.
-
-Sisaret selittivät lähemmin. Eräs vanha, Magdeburgissa oleva
-sukulainen oli testamenteerannut kaikki rahansa Gustelle, siksi, että
-tämä oli häntä hoitanut. "Ja hän on sen ansainnut", huomautti Emmi,
-"sillä tuo mies kuului olleen lopulta hirvittävän vastenmielinen."
-Magda lisäsi: "Sitäpaitsi tässä voidaan luonnollisesti ajatella vielä
-kaikellaista, sillä Guste oli hänen kanssaan kahden kesken vallan
-kokonaisen vuoden."
-
-Diederich suuttui. "Sillä lailla ei puhu mikään nuori tyttö!" hän
-huusi kiihtyneesti; ja kun Magda vakuutti, että sitä sanoivat myöskin
-Inge Tietz, Meta Harnisch ja kaikki; "Silloin minä vaadin teitä
-pontevasti tuota juorua vastustamaan." Syntyi pieni vaitiolo; sitten
-Emmi sanoi: "Guste on nimittäin jo kihloissa." -- "Sen minä tiedän",
-murisi Diederich.
-
-Tuttavia tuli vastaan, Diederich kuuli itseään nimitettävän "herra
-tohtoriksi", säteili ylpeänä sen johdosta ja kulki Emmin ja Magdan
-välissä, jotka syrjästä ihmettelivät hänen partansa kuosia. Kotona
-rouva Hessling otti poikansa vastaan avosylin ja päästäen sellaisen
-huudahtuksen kuin nääntyvä, joka kuitenkin vielä tulee pelastetuksi.
-Ja mitä Diederich ei ollut osannut aavistaa, hän itsekin itki. Kerta
-kaikkiaan hän tunsi, että nyt oli se kohtalon hetki, jolloin hän ensi
-kertaa astui sisään perheen todellisena päänä, "valmiina", tohtorin
-tittelillä varustettuna ja miehenä, joka oli määrätty johtamaan
-tehdasta ja perhettä suuremman tietomääränsä mukaisesti. Hän ojensi
-äidille ja sisarille kätensä, kaikille yhtä haavaa, ja sanoi
-vakavalla äänellä: "Minä tulen aina muistamaan, että minä Jumalan
-edessä olen teistä vastuunalainen."
-
-Mutta rouva Hessling oli levoton. "Oletko valmis, poikani?" hän
-kysyi. "Meidän väkemme odottaa sinua." Diederich tyhjensi olutlasinsa
-ja läksi ulos, omaistensa etunenässä. Piha oli puhdistettu, tehtaan
-sisäänkäytävä oli koristettu köynnöksillä, mitkä muodostivat
-nauharuusun "Tervetuloa!"-sanan ympärille. Sen edessä seisoi vanha
-Sötbier ja sanoi: "No niin, hyvää päivää, herra tohtori. En tullut
-ylös, koska minulla oli keskeneräisiä tehtäviä."
-
-"Tänään olisitte ne myöskin saanut jättää", vastasi Diederich ja meni
-Sötbierin ohitse. Sisällä lumppuhuoneessa hän tapasi työväen. He
-kaikki seisoivat yhtenä joukkona: nuo kaksitoista työmiestä, jotka
-hoitivat paperikonetta, holländer- ja leikkuukonetta, sekä kolme
-konttoristia, niiden naisten ohella, joiden tehtävänä oli lumppujen
-valikoiminen. Miehet rykivät, syntyi väliaika, kunnes muutamat naiset
-työnsivät esiin erään pienen tytön, joka piteli edessään kukkavihkoa
-ja klarinetin äänellä lausui herra tohtorin tervetulleeksi ja
-toivotti hänelle onnea. Diederich otti vihon vastaan armollisin
-elein; nyt oli hänen vuoronsa yskiä. Hän kääntyi omaistensa puoleen,
-sitten katsahti hän terävästi väkeään silmiin, kaikkia vuoronsa
-perään, myöskin mustapartaista konemestaria, vaikkakin tuon miehen
-katse oli hänestä kiusallinen -- ja alkoi:
-
-"Työläiset! Koska te olette minun alaisiani, niin minä tahdon teille
-vain sanoa, että täällä tullaan tästälähin ponnella tekemään työtä.
-Minä aijon kerta kaikkiaan panna pyörät pyörimään. Viime aikoina,
-kun täältä on puuttunut isäntää, on moni teistä kenties ajatellut,
-että sopii laiskotella. Mutta se on kuitenkin erehdys, minä sanon sen
-erittäinkin vanhemmille työläisille, jotka ovat vielä täällä minun
-autuaan isävainajani päiviltä."
-
-Korotetulla äänellä ja entistä terävämmin ja kärsivämmin, katsoen
-samalla vanhaan Sötbieriin:
-
-"Minä olen nyt ottanut peräsimen omiin käsiini. Minun suuntani on
-oikea, minä johdan teidät ihanaa tulevaisuutta kohden. Ne, jotka
-tahtovat minua tässä auttaa, ovat sydämellisesti tervetulleita;
-kuitenkin ne jotka tässä asettuvat minua vastaan, minä murskaan."
-
-Hän koetti antaa katseensa salamoida, hänen viiksensä kärjet pistivät
-vielä korkeammalle.
-
-"Yksi on täällä herra, ja se olen minä. Jumalalle ja omalletunnolleni
-minä olen yksistään tilivelvollinen. Minä tulen aina osoittamaan
-teille isällistä hyväntahtoisuutta, mutta kumoushalun kukistamaan
-taipumattomalla tahdollani. Jos ilmenisi, että te olisitte
-jonkinlaisissakin suhteissa --"
-
-Hän katsahti tarkasti mustapartaiseen konemestariin, jonka kasvot
-näyttivät epäillyttäviltä.
-
--- "sosialidemokraattisiin piireihin, niin minä katkaisen välit
-kerta kaikkiaan. Sillä minusta jokainen sosialidemokraatti on minun
-liikkeeni ja minun isänmaani vihollinen... Niin, menkää jälleen
-työhönne ja tuumikaa sitä, mitä minä olen teille sanonut."
-
-Hän kääntyi jyrkästi ja poistui puhkuen. Siinä pyörrytyksessä,
-minkä hänen ankarat sanansa olivat hänessä saaneet aikaan, hän ei
-erottanut enää kenenkään kasvoja. Hänen omaisensa seurasivat häntä
-ällistyneinä ja täynnä kunnioitusta, kun sen sijaan työmiehet
-katsoivat vielä kauan mykkinä toinen toiseensa, ennenkuin kävivät
-käsiksi olutpulloihin, jotka oli hankittu juhlapäivää varten.
-
-Ylhäällä kotona Diederich esitti äidilleen ja sisarilleen
-suunnitelmansa. Tehdasta oli laajennettava, sen takana oleva
-naapuritalo ostettava. Piti olla kilpailukykyinen. Paikka auringossa!
-Vanha Klüsing, tuolla Gausenfeldin paperitehtaassa, kuvitteli
-kylläkin tekevänsä ikuisesti kaikki affäärit?... Lopulta Magda kysyi,
-mistä hän aikoi sitten saada rahat; mutta rouva Hessling katkaisi
-hänen ajattelemattoman lauseensa. "Sinun veljesi tietää sen paremmin
-kuin me." Varovasti hän sitten lisäsi: "Moni tyttö olisi onnellinen,
-jos voisi voittaa hänen sydämensä" -- ja hän piti, odottaen
-Diederichin suuttumusta, kättä suulla. Mutta Diederich vain punastui.
-Silloin hänen äitinsä uskalsi syleillä häntä. "Minulle tekisi hirveän
-kipeätä", hän nyyhkytti, "jos minun poikani, minun rakas poikani,
-lähtisi kotoa. Leskelle se on kaksinverroin vaikeampaa. Ylikatsastaja
-Daimchenin rouva saa sitä nyt myöskin tuntea, sillä hänen Gustensa
-menee naimisiin Wolfgang Buckin kanssa."
-
-"Tai on menemättä", sanoi Emmi, vanhempi sisar. "Sillä tuolla
-Wolfgangilla kuuluu olevan jotakin tekemistä jonkin näyttelijättären
-kanssa." Rouva Hessling unhoitti kokonaan nuhdella tytärtään. "Mutta
-missä nyt on kysymyksessä sellainen summa! Kokonainen miljoona,
-sanotaan!"
-
-Diederich tokasi siihen halveksivasti tuntevansa tuon Buckin,
-joka ei ollut normaali. "Se johtuu perheestä. Vanha Buckhan nai
-näyttelijättären."
-
-"Seuraukset näkyvät", sanoi Emmi. "Sillä hänen tyttärestään, rouva
-Lauerista, kerrotaan kaikenlaista."
-
-"No mutta lapset!" sanoi rouva Hessling tuskallisesti. Mutta
-Diederich rauhoitti häntä.
-
-"Annahan, äitiseni, sillä aika tulee, jolloin kello pannaan
-kerjäläisen kaulaan. Minä olen sillä kannalla, että Buckit eivät
-ole enää pitkään aikaan ansainneet asemaansa kaupungissa. He ovat
-mädännyt perhe."
-
-"Vanhimman pojan, Moritzin, rouva on yksinkertaisesti talonpojan
-tytär", sanoi Magda. "Äskettäin he olivat kaupungissa, ja mieskin on
-jo kokonaan talonpoikaistunut." Emmi suuttui.
-
-"No niin, ja vanhan herra Buckin veli? Aina sirosti puettu, ja
-viisi naimatonta tytärtä! He antavat noutaa itselleen keittoa
-kansankeittiöstä, sen minä tiedän varmaan."
-
-"Kansankeittiöt ovat juuri herra Buckin perustamia", selitti
-Diederich. "Ja vapaaksipäästettyjen vankien huolto ja mitä kaikkea
-muuta vielä kuuluukaan hänelle. Minä tahtoisin tietää, milloin
-hänellä on oikein aikaa ajatella omia liikeasioitaan."
-
-"Minua ei ihmetyttäisi", sanoi rouva Hessling, "jos niitä nyt ei enää
-paljon olisikaan. Vaikka minä kunnioitankin suuresti vanhaa herra
-Buckia, sillä häntä pidetään kuitenkin niin suuressa arvossa."
-
-Diederich nauroi katkerasti. "Miksi oikeastaan? Meidät on kasvatettu
-kunnioittamaan herra Buckia: Netzigin suurmies! Kuolemaantuomittu
-vuonna neljäkymmentäkahdeksan!"
-
-"Mutta sehän on historiallisesti ansiokasta, sanoi sinun isäsi aina."
-
-"Ansiokasta?" huudahti Diederich. "Kunpa minä vain tiedän, että jokin
-on hallitusta vastaan, niin minusta hän saa silloin pysyä loitolla.
-Pitäisikö sitten maankavalluksen olla ansiokasta?"
-
-Ja hän heittäytyi hämmästyneiden naisten kuullen politiikkaan.
-Nuo vanhat demokraatit, jotka yhä vielä johtivat hallitusta,
-olivat juuri Netzigin häpeä! Löyhiä, epäisänmaallisia, riidoissa
-hallituksen kanssa! Oikeata ajanhengen pilkkaa! Koska vanha
-maakunnanoikeusneuvos Kühlemann, kuuluisan Eugen Richterin ystävä,
-istui valtiopäivillä, niin täällä pysähtyi liike, eikä kukaan
-saanut rahaa. Luonnollisestikaan niin vapaamieliselle pesälle eivät
-sivuradat eivätkä sotilaat merkinneet mitään. Ei lisäjunia, ei
-liikennettä! Herrat maistraatin jäsenet, aina saman parin perheen
-jäseniä, ne tiedettiin, ne jakoivat keskenään kaikki hankinnat ja
-muille ihmisille ei jäänyt mitään. Gausenfeldin paperitehdas hankki
-kaikki, mitä kaupunki tarvitsi, sillä kuuluihan sen omistaja,
-Klüsing, myöskin vanhan Buckin joukkioon!
-
-Magda tiesi vielä jotakin. "Äskettäin peruutettiin asianharrastajain
-seppelnäyttely sen johdosta, että herra Buckin tytär, rouva Lauer,
-oli kipeä. Se on kuitenkin popismia (paavilaisuutta)."
-
-"Nepotismiksi sitä sanotaan", huomautti Diederich ankarasti. Hän
-pyöristi silmiään. "Ja vielä lisäksi herra Lauer on sosialisti. Mutta
-olkoon herra Buck varuillaan! Me tulemme pitämään häntä silmällä!"
-
-Rouva Hessling kohotti rukoilevasti kätensä. "Rakas poikani, kun sinä
-nyt käyt kaupungilla vieraisilla, niin lupaa minulle, että menet
-myöskin herra Buckia katsomaan. Hän on nyt kerta kaikkiaan niin
-vaikutusvaltainen."
-
-Mutta Diederich ei luvannut mitään. "Muut tahtovat myöskin käymään
-luonaan!" hän huudahti.
-
-Siitä huolimatta hän nukkui yönsä huonosti. Ja kello seitsemältä
-hän meni alas tehtaaseen ja nosti melun sen johdosta, että eiliset
-olutpullot olivat siellä vielä kellellään. "Täällä ei tulla
-juomaan, tämä ei ole mikään kapakka. Herra Sötbier, sehän on jo
-järjestyssäännöissä kielletty." -- "Järjestyssäännöissä?" sanoi
-vanha kirjanpitäjä. "Meillä ei ole mitään sellaisia." Diederich kävi
-sanattomaksi; hän sulkeutui herra Sötbierin kanssa konttoriin. "Ei
-mitään järjestyssääntöjä? Sitten ei minua ihmetytä enää mikään. Mitä
-naurettavia tilauksia ne ovat, joiden kanssa Te siinä askartelette?"
--- ja hän singautti kirjeet pöydälle. "On totta tosiaan jo
-välttämätöntä, että minä tartun asioihin. Liike menee suohon Teidän
-käsissänne."
-
-"Meneekö suohon, nuori herra?"
-
-"Minä en ole mikään nuori herra, minä olen herra tohtori!" Ja hän
-vaati, että yksinkertaisesti oli tarjottava halvemmalla kuin muut
-tehtaat.
-
-"Sitä me emme kestä", sanoi Sötbier. "Ylipäänsä me emme pystyisi
-suorittamaan niin suuri tilauksia kuin Gausenfeld."
-
-"Ja Te tahdotte olla liikemies? Sitten me lisäämme koneita."
-
-"Se maksaa rahaa", sanoi Sötbier.
-
-"Sitten me lainaamme sitä jonkun verran! Minä tulen täällä panemaan
-kurin pystyyn. Saatte jotakin ihmetelläksenne. Jos ette tahdo auttaa
-minua, niin minä teen sen yksin."
-
-Sötbier keinutteli päätään. "Isänne kanssa, nuori herra, minä olin
-aina sopusoinnussa. Me saatoimme yhdessä liikkeen hyvään kuntoon."
-
-"Nyt on toinen aika, huomatkaa hyvin. Minä olen oman liikkeeni
-hoitaja."
-
-Sötbier huokasi: "Sellaista se on se rauhaton nuoriso" -- sillä välin
-kuin Diederich jo paiskasi oven kiinni. Hän kulki sen paikan poikki,
-missä mekaaninen rumpu suuriäänisesti pesi lumppuja, kloorissa, ja
-aikoi astua siihen huoneeseen, missä suuri holländerkone sijaitsi.
-Aavistamatta tuli ovella hänen vastaansa mustapartainen konemestari.
-Diederich hytkähti kokoon ja oli vähällä väistää tuota työmiestä.
-Sentähden työnsi hän hänet olkapäällään syrjään, ennenkuin mies
-ennätti väistää. Huohottaen hän katseli holländerkoneen työtä,
-telan kääntymistä, veitsien leikkausta, mikä jakoi aineen ohuiksi
-liuskoiksi. Eivätkö ne miehet, jotka käyttivät tuota konetta,
-virnistelleet hänelle syrjästä, kun hän pelästyi tuota mustaa miestä?
-"Se mies on röyhkeä koira! Saa laputtaa!" Eläimellinen viha nousi
-Diederichissä, vaalean veren viha laihempaa mustaa kohtaan, miestä
-kohtaan, joka oli toista rotua, jota hän kernaasti olisi pitänyt
-alempana ja joka hänestä näytti kammottavalta. Diederich pikastui.
-
-"Tela on väärin asetettu, veitset toimivat huonosti!" Kun väki vain
-katsoi häneen, hän huusi: "Konemestari!" Ja kun mustaparta ilmestyi:
-"Katsokaapas kerta tätä sikamaisuutta! Tela on laskettu aivan liian
-syvään veitsien päälle, ne turmelevat koko tavaran. Te saatte vastata
-vahingosta!"
-
-Mies kumarti tarkastamaan konetta. "Vahinkoa ei tästä koidu
-minkäänlaista", hän sanoi rauhallisesti, mutta Diederich ei nytkään
-tiennyt, nauroiko hän mustaan partaansa. Konemestarin katseessa oli
-jotakin synkän pilkallista, Diederich ei kestänyt sitä, hän salamoi
-ja heilautti kättään. "Te saatte vastata!"
-
-"Mitäs nyt on tapahtunut?" kysyi Sötbier, joka oli kuullut melun.
-Sitten selitti hän isännälle, että aine ei tullut suinkaan
-leikatuksi liian hienokuituiseksi ja että niin oli aina ennenkin
-tehty. Työmiehet nyökäyttelivät päitään, konemestari seisoi
-vapaaksipäässeenä siinä vieressä. Diederich ei tuntenut itseään
-väittelykykyiseksi tässä ammattiasiassa, hän huusi kuitenkin: "Sitten
-on tehtävä tästälähin toisin!" ja kääntyi äkisti ympäri.
-
-Hän joutui lumppuhuoneeseen, asettui ryhdikkääseen asentoon,
-tarkastamaan asiantuntijana naisia, jotka pitkien pöytien
-seulalaatoilla valikoivat lumppuja. Kun eräs pieni tummasilmä yritti
-hieman hymyillä hänelle kirjavasta päähineestään, niin hän kohtasi
-niin ankaran silmäyksen, että pelästyi ja lyykistyi. Värillisiä
-riepuja tuli esiin säkeistä, naisten keskustelu taukosi isännän
-katseen alla, eikä lämpimässä, ummehtuneessa ilmassa kuulunut
-enää mitään muuta kuin hiljaista ratinaa, mikä syntyi nappien
-irtileikkaamisesta. Mutta kun Diederich tarkasti lämmitysputkaa, niin
-hän kuuli jotakin epäillyttävää. Hän kumartui erään säkkikasan taakse
--- ja perääntyi punastuen, samalla kun hänen viiksensä vapisivat.
-"Tästä on tehtävä loppu!" hän huudahti, "esiin!" Eräs nuori työmies
-kömpi esiin. "Nainen myöskin!" huusi Diederich. "Tuleeko siitä
-mitään?" Ja kun viimein tyttö näyttäytyi, niin Diederich laski
-nyrkkinsä kupeilleen. Täälläpäs vietettiin iloista elämää! Hänen
-tehtaansa ei ollut vain kapakka, mutta vielä kerrassaan jotakin
-muutakin! Hän noitui, niin että kaikki tulivat kokoon. "No niin,
-herra Sötbier, näin on kai myöskin aina tehty? Minä onnittelen
-Teitä tulostenne johdosta. Työväki on siis tottunut käyttämään
-työaikaa huvittelemiseen säkkien takana. Miten on tämä mies päässyt
-tänne sisään?" Nuori mies sanoi, että tyttö oli hänen morsiamensa.
-"Morsian? Täällä ei ole mitään morsiamia, täällä on vain työväkeä. Te
-molemmat varastatte minun työaikaani, jonka minä Teille maksan. Te
-olette sikoja ja sitäpaitsi varkaita. Minä potkin teidät pois ja minä
-syytän teitä julkisesta irstaudesta!"
-
-Hän katsahti tutkivasti ympärilleen.
-
-"Minä vaadin täällä saksalaista kuria ja saksalaista siveyttä.
-Oletteko ymmärtäneet?" Silloin hän tapasi konemestarin. "Ja minä
-panen ne käytäntöön, vaikkakin Te siinä irmastelette!" hän huusi.
-
-"Minä en ole irmastellut", sanoi mies rauhallisesti. Mutta
-Diederichiä oli mahdoton pidättää. Viimeinkin hän saattoi häneen
-nähden jotakin todistaa!
-
-"Teidän käyttäytymisenne on minusta jo kauan ollut epäiltävää! Te
-ette tee velvollisuuttanne, sillä muutoin en minä olisi saanut näitä
-kahta kiinni."
-
-"Minä en ole mikään katsastusmies", huomautti mustaparta siihen.
-
-"Te olette vastahakoinen poika, joka totuttaa alaisensa ihmiset
-kurittomuuteen. Te työskentelette kumouksen hyväksi! Mikä on
-ylipäänsä Teidän nimenne?"
-
-"Napoleon Fischer", sanoi mies. Diederich pysähtyi.
-
-"Nap --. Se vielä lisäksi! Te olette sosialidemokraatti?"
-
-"Aivan niin."
-
-"Johan minä sitä ajattelin. Olette vapaa palveluksestani."
-
-Hän kääntyi väkensä puoleen: "Ottakaa tästä vaari!" -- ja läksi
-tylysti huoneesta. Pihalla Sötbier juoksi hänen jälkeensä.
-"Nuoriherra!" Hän oli hyvin kiihtynyt eikä halunnut mitään sanoa,
-ennenkuin olivat vetäneet yksityiskonttorin oven perässään kiinni.
-"Nuoriherra", sanoi kirjanpitäjä, "tämä ei käy päinsä, tuo mies on
-järjestynyt." -- "Sen vuoksi hänen on mentävä", vastasi Diederich.
-Sötbier selitti, että se ei käynyt päinsä, koska silloin kaikki
-tulisivat jättämään työnsä. Diederich ei tahtonut tätä käsittää.
-Olivatko sitten kaikki järjestäytyneitä? Ei. No siis. Mutta, selitti
-Sötbier, he pelkäsivät punasia, niin että ei edes vanhaankaan väkeen
-voinut oikein enää luottaa.
-
-"Minä potkin ne pois!" huusi Diederich. "Kaikki tyyni, vaimot ja
-lapset!"
-
-"Jospa me vain saisimme toisia", sanoi Sötbier ja katsahti harmaiden
-kulmiensa alta, hieman hymyillen, nuorta herraa, joka vihoissaan
-tölmi huonekaluja. Hän huudahti:
-
-"Olenko minä isäntä tehtaassani vai enkö? Sitten saan ainakin nähdä
---"
-
-Sötbier antoi hänen tyyntyä, sitten hän sanoi: "Herra tohtorin ei
-tarvitse sanoa mitään Fischerille, hän ei lähde meiltä, hän tietää
-hyvin, että siitä tulisi meille liiaksi rettelöltä."
-
-Diederich kivahti vielä kerran.
-
-"Niin. Minun ei tarvitse siis pyytää, että hän olisi niin armollinen
-ja jäisi? Tuo herra Napoleon! Minun ei tarvitse pyytää häntä
-sunnuntaina päivällisvieraaksi? Sehän olisi minulle liian suuri
-kunnia!"
-
-Hänen päänsä oli painunut punaseksi, hän huomasi huoneen liian
-ahtaaksi ja repäisi oven auki. Konemestari meni juuri siitä
-sivutse. Diederich katsoi hänen jälkeensä, viha sai hänen aistinsa
-herkemmiksi, hän huomasi samaan aikaan miehen käyrät, laihat jalat,
-hänen luisevat olkapäänsä, mistä kädet riippuivat -- ja kun nyt
-konemestari puhui väen kanssa, hän näki hänen tukevien leukaluittensa
-työskentelevän hänen ohuen mustan partansa alla. Miten Diederich
-vihasi tuota suulaitosta ja noita kyhmyisiä käsiä! Musta mies oli
-jo kauan sitten mennyt ohi, mutta hänen hiesteensä tuntui aina vaan
-Diederichin nenässä.
-
-"Katsokaapas, Sötbier, hänen eturaajansa ulottuvat aina maahan
-asti. Kohta hän on juokseva nelin kontin ja ahmiva pähkinöitä.
-Tuolta apinalta me tulemme lyömään jalat alta, saatte luottaa
-siihen! Napoleon! sellainen nimi on jo sinänsä yllytystä. Mutta hän
-saa ponnistaa kaikki voimansa, sillä sen verran minä tiedän, että
-jompikumpi meistä" -- hän pyöritti silmiään -- "on jäävä paikoilleen."
-
-Ylväänä hän jätti tehtaan. Mustassa takissa hän läksi
-kaupungille, osoittamaan käynnillään huomaavaisuutta tärkeimmille
-herroille. Meisestrasselta hän saattoi, päästäkseen käymään
-Schweinichenstrassella asuvan pormestarin, tohtori Scheffelweisin
-luona, seurata yksinkertaisesti Wucherstrassea (Koronkiskurin katua),
-mitä nyt kutsuttiin Kaiser-Wilhelm-Strasseksi (keisari Wilhelmin
-kaduksi). Hän tahtoi sitä tosiaankin; mutta ratkaisevalla hetkellä,
-aivan kuin sopimuksesta, jonka hän oli itseltään salannut, hän
-kääntyi kuitenkin Fleischhauergrubelle. Vanhan herra Buckin talon
-edessä olevat portaat olivat kuluneet, koko kaupungin jalat ja näiden
-jalkain edeltäjät olivat ne kuluttaneet. Keltaisessa lasiovessa oleva
-kilistin synnytti sisällä pitkän rätinän. Sitten sieltä sisältä
-avautui ovi, vanha naispalvelija hiipi permannon poikki. Mutta hän ei
-ollut vielä läheskään saapunut, kun talon isäntä läksi toimistostaan
-ja avasi itse. Hän veti Diederichin, joka innokkaasti pokkuroi,
-kädestä sisään.
-
-"Minun hyvä Hesslingini! Minä olen odottanut Teitä, minulle
-kerrottiin Teidän saapuneen. Tervetuloa sitten Netzigiin, herra
-tohtori."
-
-Diederichin silmiin nousi heti kyyneleitä, ja hän änkytti:
-
-"Te olette liian hyvä, herra Buck. Luonnollisesti minä tahdoin ennen
-kaikkea käydä ensiksi Teidän luonanne ja vakuuttaa Teille, että minä
-aina kokonaan -- että minä aina kokonaan -- olen Teille alttiina",
-hän lopetti iloisesti kuten hyvä oppilas. Vanha herra Buck piti häntä
-yhä kiinni kädellään, mikä oli lämmin, mutta kuitenkin pehmeä ja
-kevyt.
-
-"Alttiina" -- hän työnsi itse tuolin Diederichille, "Te
-ette luonnollisestikaan tule olemaan minulle, vaan Teidän
-kanssaihmisillenne -- jotka tulevat siitä olemaan Teille kiitollisia.
-Teidän kanssaihmisenne tulevat Teidät valitsemaan valtuustoon
-ennen pitkää, sen luulen voivani vakuuttaa Teille, sillä siten
-he palkitsevat ansioitunutta perhettä. Ja sitten" -- vanha herra
-Buck teki juhlallisen anteliaan liikkeen -- "minä luotan Teihin
-siinä, että teette meille hyvin pian mahdolliseksi lausua Teidät
-tervetulleeksi maistraattiin."
-
-Diederich kumarsi onnellisesti hymyillen, aivan kuin hän olisi jo
-ollut lausuttu tervetulleeksi. "Kaupunkimme mielialasta", herra Buck
-jatkoi, "en lähde sanomaan, että se olisi kaikilla haaroilla hyvä."
--- Hän upotti valkean sutipartansa silkkiseen kaulaliinaansa --
-"Mutta tilaa on kylliksi" -- parta sukelsi taas esiin -- "ja suokoon
-Jumala vielä pitkäksi aikaa, totisesti vapaamielisille miehille."
-
-Diederich vakuutti: "Minä olen itsestäänymmärrettävästi läpeensä
-vapaamielinen."
-
-Sen jälkeen vanha Buck silitti pöydällä olevia papereita. "Teidän
-autuas isävainajanne istui tässä usein minua vastapäätä, ja semminkin
-niihin aikoihin, kun hän rakensi tehdastaan. Suureksi ilokseni minä
-saatoin auttaa häntä siinä. Kysymys oli siitä purosta, mikä nyt
-juoksee Teidän pihanne läpi."
-
-Diederich sanoi syvällä äänellä: "Miten usein, herra Buck, minun
-isäni kertoikaan minulle, että me siitä purosta, jota ilman me emme
-tulisi ollenkaan toimeen, saamme kiittää yksistään Teitä."
-
-"Yksistään minua, niin ei Teidän pidä sanoa, vaan yhteiskunnassamme
-vallitsevia oikeudellisia olosuhteita, joissa --" vanha herra Buck
-kohotti valkeaa etusormeaan ja katsoi syvästi Diederichiin, "tietyt
-ihmiset ja eräs tietty puolue tekisivät paljon muutoksia, niin pian
-kuin vain voisivat." Voimakkaammin ja kiihkeästi: "Vihollinen on
-portilla, tulee olla yksimielinen."
-
-Hän antoi kulua pienen väliajan ja sanoi sitten kevyemmällä äänellä,
-vieläpä hieman hymyillen: "Te ette ole, arvoisa herra tohtori,
-samanlaisessa asemassa kuin Teidän isänne silloin? Te haluatte
-laajentaa liikettänne? Teillä on suunnitelmia?"
-
-"Kyllä". Ja Diederich selitti kiihkeästi, mitä kaikkea piti
-tapahtuman. Vanhus kuunteli häntä tarkkaavaisesti, nyökäytti
-päällään, nuuskasi... Lopulta hän sanoi: "Minä näen jo tästä, että
-uudestirakennus on aiheuttava Teille ei vain suuria kuluja, mutta
-myöskin asianhaarain mukaan vaikeuksia kaupungin rakennuslautakunnan
-kanssa -- minkä kanssa minä ylipäänsä olen maistraatissa tekemisissä.
-Tarkastakaapas nyt, hyvä Hessling, tätä paperia, joka on tässä minun
-pöydälläni."
-
-Diederich huomasi tarkan piirustuksen omasta tontistaan ja siitä,
-joka oli sen takana. Hänen hämmästyneet kasvonsa saivat vanhan Buckin
-tyytyväisesti hymyilemään. "Minä voin kylläkin pitää huolta siitä,
-että mitään raskauttavia asianhaaroja ei ilmene." Ja Diederichin
-kiittelyihin: "Me palvelemme suurta kaikkeutta, jos autamme eteenpäin
-ystäviämme. Sillä kansanpuolueen ystäviä ovat kaikki, tyranneja
-lukuunottamatta."
-
-Näiden sanojen jälkeen vanha Buck nojasi syvemmin tuoliinsa ja pani
-kätensä ristiin. Hänen ilmeensä oli lieventynyt, hän keinutti päätään
-isoisän tavalla. "Lapsena Teillä oli niin kauniit, vaaleat kiharat",
-hän sanoi.
-
-Diederich käsitti, että virallinen osa keskustelua oli loppunut.
-"Minä muistan kyllä", salli hän itsensä sanoa, "miten minä
-pikkupoikana tulin tänne Teille leikkimään sotamiestä Teidän herra
-poikanne Wolfgangin kanssa."
-
-"Niin, niin, ja nyt hän leikkii jälleen sotamiestä."
-
-"Oo! Kapteenit pitävät hänestä kovasti. Hän on sen itse minulle
-sanonut."
-
-"Minä toivoisin, hyvä Hessling, että hänellä olisi enemmän
-Teidän käytännöllisiä taipumuksianne... No niin, hän oli käyvä
-rauhallisemmaksi, kun olen saanut hänet ensin menemään naimisiin."
-
-"Minä uskon", sanoi Diederich, "että Teidän herra pojassanne on
-jotakin nerokasta. Siksi hän ei ole mihinkään tyytyväinen, hän ei
-tiedä, pitäisikö hänestä tulla kenraali, tai muutoin jokin suurmies."
-
-"Tällä välin hän tekee valitettavasti tyhmyyksiä." Vanhus katsoi ulos
-ikkunasta. Diederich ei uskaltanut näyttää uteliaisuuttaan.
-
-"Tyhmyyksiä? Sitä minä en voi uskoa, sillä minuun hän on aina tehnyt
-hyvän vaikutuksen järjellään. Ja aikaisemmin aineillaan. Ja mitä hän
-äskettäin sanoi minulle meidän keisaristamme, että hän oikeastaan
-olisi kernaasti ensimäinen työväenjohtaja..."
-
-"Jumala varjelkoon siitä työmiehiä."
-
-"Miten niin?" Diederich oli kovin hämmästynyt.
-
-"Koska heille silloin kävisi huonosti. Meille muillekaan ei ole
-käynyt hyvin."
-
-"Mutta meillä on kuitenkin, kiitos Hohenzollernien, yhtenäinen Saksan
-valtakunta."
-
-"Sitä meillä ei ole", sanoi vanha Buck ja nousi tuoliltaan tavattoman
-äkisti. "Sillä meidän pitäisi, yhtenäisyyttä osoittaaksemme, pystyä
-seuraamaan omaa tahtoamme; mutta voimmeko me? Te kutsutte itseänne
-yhtenäiseksi, sillä aikaa kuin orjuuden rutto käy yleiseksi! Sen
-sanoi Herwegh, eräs meistä jälkeenjääneistä, voitonhumalaisille
-keväällä seitsemänkymmentäyksi. Mitä sanoisi hän tänään!"
-
-Diederich saattoi vain änkyttää tämän toisesta elämästä tulevan äänen
-edessä: "Niinpä niin, Te olette neljännenkymmenenkahdeksan miehiä."
-
-"Nuori, hyvä ystäväni, Te tahdotte sanoa, houkkio ja voitettu. Niin!
-Meidät on voitettu sen johdosta, että olimme kyllin suuria houkkia
-uskoaksemme tähän kansaan. Me luulimme, että se tekisi itse kaiken
-sen, minkä se nyt vastaanottaa herroiltaan vapautensa hinnalla. Me
-ajattelimme, että se olisi mahtava, rikas, oivaltaisi omat asiansa
-ja olisi uskollinen tulevaisuudelle. Me emme nähneet, että se
-ilman poliittista sivistystä, mitä sillä on vähemmin kuin mitään
-muuta, olisi ollut määrätty, nousunsa jälkeen, menneisyyden valtain
-saaliiksi. Jo meidän aikanamme oli liian paljon sellaisia, jotka
-kokonaisuudesta välittämättä tavoittelivat yksityisetuja ja olivat
-tyytyväisiä, jos jossakin armonauringossa lämmitellen saattoivat
-tyydyttää vaativan nautintoelämän alhaisia tarpeita. Sen jälkeen
-he ovat kasvaneet legioonaksi, sillä yleisen hyvän huolehtiminen
-on heiltä riistetty. Suurvallaksi ovat teidän herranne jo teidät
-tehneet, ja sillävälin kuin te ansaitsette rahaa, niinkuin voitte, ja
-annatte sen mennä, niinkuin haluatte, tulevat he vielä rakentamaan
-teille -- tai paremminkin itselleen -- sen laivaston, minkä me
-silloin olisimme itse rakentaneet itsellemme. Meidän runoilijamme
-tiesi silloin sen, mikä teidän nyt vasta on opittava: Niitä vakoja
-pitkin, jotka Kolumbus kynti, kulkee Saksan tulevaisuus!"
-
-"Bismarck on vast'ikään totisesti tehnyt jotakin", sanoi Diederich,
-riemuiten salaa.
-
-"Siinä sitä juuri ollaankin, että hän on saanut sen tehdä! Ja samalla
-hän juuri tosiasiallisesti on kaikki tehnyt, mutta muodollisesti
-keisarin nimessä. Siinä suhteessa me neljänkymmenenkahdeksan vuoden
-kansalaiset olimme rehellisempiä, sen uskallan sanoa, sillä silloin
-minä itse myöskin maksoin sen, mihin olin ryhtynyt."
-
-"Minä tiedän kyllä, että Teidät tuomittiin kuolemaan", sanoi
-Diederich, ujostellen uudestaan.
-
-"Minut tuomittiin sentähden, että puolustin kansalliskokouksen valtaa
-erästä yksityisvaltaa vastaan ja johdin hätäpuolustustilassa olevan
-kansan kapinaan. Sellainen oli meidän sydämissämme saksalainen
-yhtenäisyys: se oli omantunnonvelvollisuus, jokaisen yksityisen
-velvollisuus sitä kohtaan, mitä tunnusti. Ei! Me emme kunnioittaneet
-mitään saksalaisen yhtenäisyyden luojaa. Kun minä silloin, voitettuna
-ja kavallettuna, täällä minun talossani viimeisten ystävieni kanssa
-odotin kuninkaan sotamiehiä, silloin minä olin, suuri tai pieni,
-ihminen, joka itse työskenteli ihanteen hyväksi: yksi monien
-joukossa, mutta ihminen. Missä he ovat tänään?"
-
-Vanhus pysähtyi ja katsoi sillä lailla, kuin olisi kuunnellut.
-Diederichistä tuntui tukalalta. Hänestä tuntui siltä, ett'ei
-voinut kauemmin vaieta. Hän sanoi: "Saksan kansa ei olekaan enää,
-jumalankiitos, runoilijain ja ajattelijain kansa, vaan kansa, joka
-pyrkii uudenaikaisiin ja käytännöllisiin päämääriin."
-
-Vanhus palasi ajatuksissaan samaan asiaan, hän viittasi lattiamattoon.
-
-"Silloin oli koko kaupunki täällä kuin kotonaan. Nyt on niin
-yksinäistä, ett'ei ole ollut koskaan, ja lopuksi läksi vielä
-Wolfgangkin pois. Minä jättäisin kaikki silleen, mutta, nuori mies,
-meidän täytyy kunnioittaa menneisyyttämme -- silloinkin, kun olemme
-voitettuja."
-
-"Epäilemättä", sanoi Diederich, "Ja sitten Te olette vielä kaupungin
-mahtavin mies. Kaupunki, niin aina sanotaan, kuuluu herra Buckille."
-
-"Sitä minä en ollenkaan tahdo, minä tahdon, että se kuuluu omalle
-itselleen." Hän hengitti syvään. "Se on laajakantoinen asia, sen Te
-tulette vähitellen huomaamaan, kun tutustutte meidän kaupunkimme
-hallintoon. Meitä tulevat nimittäin päivä päivältä yhä enemmän
-ahdistamaan hallitus ja sen aateliset asioitsijat. Tänään tahdotaan
-meidät pakottaa antamaan valoamme tilanomistajille, jotka eivät maksa
-meille mitään veroa, huomenna täytyy meidän tehdä heille teitä.
-Lopulta käydään meidän itsehallintomme kimppuun. Te tulette näkemään,
-että me elämme piiritetyssä kaupungissa."
-
-Diederich hymyili miettivästi. "Niin huonosti ei toki voi asia
-olla, sillä onhan meidän keisarimme kuitenkin niin uudenaikainen
-persoonallisuus."
-
-"No niin", sanoi vanha Buck. Hän nousi, keinutti päätään -- ja piti
-sitten parempana vaieta. Hän ojensi Diederichille kätensä.
-
-"Hyvä herra tohtori, Teidän ystävyytenne on oleva minulle juuri niin
-kallis, kuin teidän isännekin ystävyys oli. Keskustelumme jälkeen
-minä toivon, että tulemme kaikessa toimimaan yksimielisinä."
-
-Vanhuksen lämpimän, sinisen katseen alaisena Diederich löi
-rintoihinsa. "Minä olen läpeensä vapaamielinen mies!"
-
-"Ennen kaikkea minä varotan Teitä hallintoneuvoston presidentistä,
-von Wulckowista. Hän on se vihollinen, joka on asetettu meille
-tänne kaupunkiin. Maistraatti ylläpitää häneen vain välttämättömiä
-suhteita. Minulla itselläni on se kunnia, että tuo herra ei tervehdä
-minua."
-
-"Oo!" huudahti Diederich, rehellisesti järkytettynä.
-
-Vanha Buck avasi jo hänelle oven, mutta näytti vielä jotakin
-miettivän. "Odottakaapas!" Hän riensi kirjastoonsa, kumartui ja
-sukelsi esiin tomuisesta syvyydestä kädessään pieni, melkein
-neliömäinen kirja. Sen hän pisti nopeasti Diederichin käteen,
-kasvoilla salainen hohde, kasvoilla, jotka olivat punastuneet.
-"No niin, ottakaa! Siinä on minun 'Hätäkelloni'! Minussa oli
-runoilijaakin -- silloin." Ja hän työnsi Diederichin lempeästi ulos.
-
-Fleischhauergrube kohosi huomattavasti, mutta Diederich ei
-huohottanut vain sen vuoksi. Sen jälkeen kun hän ensiksi oli tuntenut
-vain tiettyä huumausta, kehittyi hänessä vähitellen se tunne, että
-oli antanut ällistyttää itsensä. "Sellainen vanha lorunlaskija ei
-ole kuitenkaan mitään muuta kuin linnunpelätin, ja hän herättää
-minussa kunnioitusta!" Epämääräisesti hän ajatteli lapsuusaikaansa,
-jolloin vanha herra Buck, joka oli kuolemaantuomittu, herätti hänessä
-yhtä paljon kunnioitusta ja sai hänet samalla lailla värisemään
-kuin kadunkulmassa oleva poliisi tai linnanpeikko. "Jäänkö minä
-ikuisesti niin pehmeäksi! Joku muu ei olisi antanut pidellä itseään
-sillä lailla!" Myöskin saattoi olla kiusallisia seurauksia siitä,
-että oli vaieten kuunnellut sellaista vaaranalaiseksi saattavaa
-puhetulvaa tai vastustanut sitä vain heikosti. Hän keksi pontevia
-vastauksia seuraavaa kertaa varten. "Tuo kaikki on vain ansa! Hän
-tahtoi pyydystää minut ja saattaa vaarattomaksi... Mutta hän on
-näkevä!" Diederich pui nyrkkiä housuntaskussa kulkiessaan tiukkana
-Kaiser-Wilhelm-Strassea pitkin. "Toistaiseksi täytyy kuitenkin olla
-hänen kanssaan hyvissä väleissä, mutta voi, kun minä olen tullut
-häntä vahvemmaksi!"
-
-Pormestarin talo oli hiljattain öljyvärillä maalattu, ja peilinlasit
-loistivat paremmin kuin koskaan ennen. Sievä sisäpiika avasi hänelle
-oven. Portaita pitkin, joilla oli lasittamattomasta porsliinista
-tehty poika, lamppu kädessä, ja erään eteishuoneen läpi, missä
-melkein kaikkien huonekalujen edessä oli pieni matto, Diederich
-vietiin ruokasaliin. Se oli kiiltävästä puusta miellyttävine
-kuvineen, joiden keskellä pormestari ja vielä eräs toinen herra istui
-aamiaispäivällisillä. Tohtori Scheffelweis ojensi Diederichille
-vaalean kätensä ja tarkasti häntä samalla silmälasiensa ylitse. Siitä
-huolimatta oli mahdotonta koskaan tietää, katsoiko hän johonkin,
-sillä niin epämääräiset olivat hänen silmänsä, jotka näyttivät
-värittömiltä, kuten hänen kasvonsakin ja sivullepäin pyrkivä
-poskipartansa. Pormestari yritti useampaan kertaan panna keskustelua
-alulle, kunnes viimein keksi jotakin, jonka saattoi sanoa missä
-tahansa. "Kauniita arpia", hän sanoi, ja toiselle herralle: "Eikö
-Teistäkin?"
-
-Tuo toinen herra sai Diederichin alussa hyvin pidättyväksi, sillä hän
-näytti hyvin selvästi juutalaiselta. Mutta pormestari esitti: "Herra
-asessori Jadassohn, yleisestä syyttäjistöstä" -- mikä sitten teki
-tosin välttämättömäksi täysiarvoisen tervehtimisen.
-
-"Istuutukaa vain heti", sanoi pormestari, "me aloitimme juuri." Hän
-asetti Diederichille portteria ja sianlihaa. "Rouvani ja anoppini
-ovat menneet ulos, lapset ovat koulussa, tämä on poikamiehen tunti,
-kippis!"
-
-Yleiseen syyttäjistöön kuuluva juutalainen herra ei toistaiseksi
-nähnyt muuta kuin tuon sisäpiian. Hänen kätensä oli hävinnyt sillä
-aikaa, kun tämä toimitti tehtäviään pöydässä, hänen vieressään.
-Sitten tyttö meni, ja hän tahtoi aloittaa yleisistä asioista, mutta
-pormestari ei antanut keskeyttää itseään. "Kumpainenkaan ei tule
-takaisin ennen päivällistä, sillä minun anoppini on hammaslääkärillä.
-Minä tiedän sen, se on hänelle vaivaloista, ja sillä välin talo
-kuuluu meille." Hän haki kaapista likööripullon, kehui sitä, antoi
-vieraittensakin vakuuttaa sen hyvyyttä ja jatkoi yksitoikkoisesti,
-ruokaansa pureksien, aamupäiväidyllinsä ylistämistä. Kaikeksi
-onneksi hänen ilmeensä tuli vähitellen vakavammaksi, ja hän tunsi,
-että keskustelua ei voitu siten jatkaa; ja kun kaikki olivat olleet
-minuutin verran vaiti, hän teki päätöksensä.
-
-"Saan olettaa, herra tohtori Hessling --: minun taloni ei ole
-suinkaan Teidän talonne vieressä, ja niin minä pitäisin aivan
-ymmärrettävänä, jos Te ennen tänne tuloanne olisitte käynyt muutamia
-muita herroja tervehtimässä."
-
-Diederich punastui jo sen valeen johdosta, jota ei vielä ollut
-sanonut. "Se tulisi ilmi", hän ajatteli kuitenkin ajoissa, ja hän
-sanoi: "Tosiasiallisesti minä rohkenin. -- Se merkitsee, että minun
-askeleeni luonnollisesti johtivat ensiksi Teidän luoksenne, herra
-pormestari. Vain isäni muiston vuoksi, isäni, joka niin suuresti
-kunnioitti vanhaa herra Buckia --"
-
-"Käsitettävää, kerrassaan käsitettävää." Pormestari nyökkäsi
-painavasti. "Herra Buck on vanhin ansioituneiden kansalaistemme
-joukossa, ja hänellä on sentähden riidattomasti oikeudenmukainen
-vaikutusvalta."
-
-"Toistaiseksi vielä!" sanoi tuo juutalainen herra odottamattoman
-terävällä äänellä ja katsahti tutkivasti Diederichiin. Pormestari
-oli kumartunut juustonsa ylitse, Diederich havaitsi itsensä
-turvattomaksi, hän salamoi. Kun tuon herran katse vaati suoranaista
-tunnustusta, niin hän mainitsi jotakin "istutetusta kunnioituksesta"
-ja toi esiin lapsuuden muistoja, joiden piti vapauttaa hänet siitä
-viasta, että oli ensiksi käynyt tervehtimässä herra Buckia. Samalla
-hän tarkasti peloissaan tuon yleiseen syyttäjistöön kuuluvan herran
-suunnattomia, punaisia ja kauaksi ulkonevia korvia. Tämä antoi
-Diederichin lopettaa änkytyksensä, mikä muistutti sotkeutuneen
-syytetyn puhetta; lopulta hän tokasi terävästi:
-
-"Kunnioitus on tietyissä tapauksissa olemassa sitä varten, että siitä
-totutaan pois."
-
-Diederich hämmästyi; sitten hän päästi ymmärtävän naurun. Pormestari
-sanoi kalpeasti hymyillen ja sovittavin elein:
-
-"Herra asessori tohtori Jadassohn on nyt kerta kaikkiaan kernaasti
-henkevä, -- minkä vuoksi minä häntä mieskohtaisesti aivan erikoisesti
-kunnioitan. Mutta asemani vuoksi minä olen tosin pakotettu
-katselemaan asioita objektiivisesti ja edellyttämättä mitään. Ja
-silloin minun täytyy tässä sanoa: toiselta puolen..."
-
-"Tulkaamme vaan suoraan toiselle puolelle!" vaati asessori Jadassohn.
-"Minusta, joka olen erään viraston edustaja ja vallalla-olevan
-järjestyksen vakaumuksellinen kannattaja, tuo herra Buck ja hänen
-toverinsa, valtiopäivämies Kühlemann, ovat menneisyytensä ja
-mielialansa puolesta yksinkertaisesti kumouksellisia, ja sillä
-valmiita. Minä en tee sydämestäni mitään murhamiesten pesää, minä
-en pidä sitä saksalaisena. Perustakoon vaan, minun puolestani,
-kansankeittiöitä, mutta hyvä mieliala on kuitenkin kansalle parasta
-ravintoa. Tylsämielisten laitos saattaisi olla myöskin vallan
-hyödyllinen."
-
-"Mutta vain keisarille-uskollinen!" täydensi Diederich. Pormestari
-teki ehkäiseviä liikkeitä. "Hyvät herrat!" hän rukoili. "Hyvät
-herrat! Jos meidän nyt sitten täytyy puhua suumme puhtaaksi, niin
-on varmasti oikein, että mainittujen herrojen osaksi tulevan
-kunnioituksen ohella toiselta puolen kuitenkin --"
-
-"Toiselta puolen!" toisti Jadassohn lujasti.
-
--- "On syvästi valitettava niitä epäsuotuisia suhteita, joissa
-me olemme valtakunnan hallitukseen -- joskin minä myös pyydän
-ajattelemaan, että se tavaton ankaruus, mitä hallintoneuvoston
-presidentti von Wulckow on osoittanut kunnallisia virastojamme
-kohtaan --"
-
-"Väärämielisiä korporatsioneja kohtaan!" tokasi siihen Jadassohn.
-Diederich otti itselleen luvan sanoa: "Minä olen läpeensä
-vapaamielinen mies, mutta se minun täytyy sanoa --"
-
-"Sellaisella kaupungilla", selitti asessori, "joka ei välitä
-hallituksen oikeutetuista toivomuksista, ei ole syytä ihmetellä sitä,
-jos saakin osakseen kylmää kohtelua."
-
-"Berliinistä Netzigiin", vakuutti Diederich, "voisi päästä puolta
-lyhemmässä ajassa, jos olisimme paremmissa väleissä ylempien herrojen
-kanssa."
-
-Pormestari antoi heidän lopettaa kaksinpuhelunsa, hän oli kalpea,
-ja luomet olivat laskettuina silmälasien takana. Äkkiä katsahti hän
-heihin ohuesti hymyillen.
-
-"Hyvät herrat, älkää olko huolissanne, sillä minä tiedän, että
-meillä on olemassa mieliala, joka paremmin vastaa aikaa kuin se,
-jota kaupungin viranomaiset edustavat. Uskokaa, pyydän, että
-minun viakseni ei ole luettava sitä, että Hänen Majesteetilleen
-ei lähetetty mitään alamaisuudenosoitussähkösanomaa, kun hän
-toissavuotisten manööverien aikana sattumalta saapui maakuntaamme..."
-
-"Maistraatin kielto oli kerrassaan epäsaksalainen", tokasi Jadassohn.
-
-"Kansallislippu on pidettävä korkealla", vaati Diederich. Pormestari
-kohotti kätensä.
-
-"Hyvät herrat, sen minä tiedän. Mutta minä olen vain maistraatin
-puheenjohtaja, ja minun täytyy valitettavasti panna täytäntöön sen
-päätökset. Muuttakaa olosuhteet! Herra tohtori Jadassohn muistaa
-vielä meidän riitamme hallituksen kanssa, riitamme, joka aiheutui
-sosialidemokraattisen opettajan, Rettichin vuoksi. Minä en voinut
-tuota miestä vainota. Herra von Wulckow tietää", -- pormestari
-nipisti toisen silmänsä kiinni -- "että minä muuten olisin sen
-tehnyt."
-
-He vaikenivat hetkeksi ja katselivat toisiinsa. Jadassohn puhalsi
-nenäänsä, aivan kuin hänelle olisi riittänyt se, minkä oli kuullut.
-Mutta Diederich ei voinut enää pidättää itseään. "Sosialidemokratian
-esihedelmä on liberialismi!" hän huudahti. "Sellaiset ihmiset
-kuin Buck, Kühlemann ja Eugen Richter tekevät meidän työmiehemme
-röyhkeiksi. Minun liikkeeni sälyttää minun kannettavakseni suuren
-työ- ja velvollisuudentaakan, ja sitten minulla on vielä riitoja
-työväkeni kanssa. Ja miksi? Siksi, että me emme ole yksimielisiä
-punaisen vaaran vastustamisessa ja että on olemassa työnantajia,
-jotka uivat sosialistien vanavedessä, kuten esim. herra Buckin
-vävypoika. Mitä hänen tehtaansa tuottaa, siitä herra Lauer antaa
-osan työmiehilleen. Se on epämoraalista!" Tässä Diederich salamoi.
-"Sillä se hävittää järjestyksen, ja minä olen sillä kannalla, että
-näinä kovina aikoina me tarvitsemme järjestystä enemmän kuin koskaan
-ennen, ja siksi me tarvitsemme lujan hallituksen, sellaisen, jota
-meidän jalo, nuori keisarimme johtaa. Minä julistan, että minä
-kaikessa seuraan tarkkaan Hänen Majesteettiaan..." Molemmat muut
-herrat tekivät tässä kumarruksen, minkä Diederich otti vastaan,
-samalla kun hän jatkoi salamoiden. Tuon demokraattisen sekasotkun
-vastakohtana, johon kuoleva sukupolvi vielä uskoi, keisari oli
-nuorison edustaja, keisari, tuo persoonallisin persoonallisuus, joka
-oli ilahduttavan impulsiivinen ja mitä omintakeisin ajattelija.
-"Yhden tulee olla herrana! Kaikilla aloilla!" Diederich teki terävän
-ja purevan mielenlaadun täyden tunnustuksen ja selitti, että vanha,
-vapaamielinen tyhjäntoimitus oli myös Netzigistäkin perin juurin
-hävitettävä.
-
-"Nyt tulee uusi aika!"
-
-Jadassohn ja pormestari kuuntelivat äänettöminä, kunnes hän oli
-sanottavansa sanonut; Jadassohnin korvat tulivat vielä suuremmiksi.
-Sitten hän hohotti: "Myöskin täällä Netzigissä on keisarille
-uskollisia saksalaisia!" Ja Diederich vielä kuuluvammin: "Mutta ne,
-jotka eivät sitä ole, me tulemme ottamaan lähemmin tarkastettaviksi.
-Silloin tullaan näkemään vieläkö se asema, mikä tietyillä perheillä
-nykyään on, tulee niille vielä kuulumaan. Jättääksemme vanhan Buckin
-rauhaan: mitä ovat sitten hänen omaisensa? Pojat talonpoikaistuvat
-tai jäävät yrityksissään kesken, yksi vävy on sosialisti, ja tyttären
-pitäisi --"
-
-He katsahtivat toisiinsa. Pormestari hihitti ja kävi
-vaaleanpunaiseksi. Mielihyvästä hän puhkesi: "Eivätkö herrat vielä
-tiedä, että herra Buckin veli on maksukyvytön!"
-
-Seurasi meluava tyydytyksen ilmaus. Tuo, jolla oli viisi siroa
-tytärtä! "Sopusoinnun" esimies! Mutta ruokansa he saivat, sen tiesi
-Diederich, kansankeittiöstä. Sen johdosta pormestari täytti uudelleen
-lasit ja tarjosi sikaareja. Äkkiä hän ei epäillyt enää sitä, että
-äkkinäinen muutos oli tulossa. "Puolentoista vuoden päästä tulevat
-valtiopäivävaalit toimitettaviksi. Siihen saakka täytyy Teidän
-herrojen tehdä työtä."
-
-Diederich heläytti tähän: "Pitäkäämme me kolme jo nyt itseämme
-ahtaampana vaalikomiteana!"
-
-Jadassohn selitti ensimäiseksi välttämättömyydeksi asettua yhteyteen
-hallintoneuvoston presidentin, herra von Wulckowin kanssa. "Tuiman
-tuttavallinen", huomautti tähän pormestari ja räpytti silmiään.
-Diederich valitti sitä, että "Netziger Zeitung" (Netzigin lehti),
-kaupungin suurin lehti, purjehti vapaamielisten väylää. "Sellainen
-juutalaislehti!" sanoi Jadassohn. Toiseltapuolen oli hallitukselle
-uskollinen maaseutulehti melkein vailla vaikutusvaltaa. Mutta vanha
-Glausenfeldin Klüsing hankki paperin kumpaisellekin lehdelle.
-Diederichistä ei tuntunut mahdottomalta saada hänen kauttaan,
-jolla oli rahoja sijotettuna "Netziger Zeitungiin", vaikutetuksi
-sanotun lehden kantaan. Hänen täytyi muuten pelätä menettävänsä
-maaseutulehden. "Sillä on olemassa vielä toinenkin paperitehdas
-Netzigissä", sanoi pormestari ja muhoili. Silloin sisäpiika astui
-sisään ja ilmoitti, että hänen täytyi kattaa pöytä päivälliseksi;
-armollinen rouva oli heti palaava kaupungilta -- "ja myöskin
-kapteeninrouva", lisäsi hän siihen. Tämän arvonimen kuultuaan
-pormestari nousi heti. Kun hän saattoi ulos vieraitaan, niin hän oli
-allapäin ja nauttimistaan naukuista huolimatta aivan maidonkalpea.
-Portailla hän tarttui Diederichin hihaan. Jadassohn oli jäänyt
-jälkeen, ja sisäpiian kuultiin hiljaa kihisevän. Ulko-ovella
-soitettiin jo.
-
-"Hyvä herra tohtori", kuiskasi pormestari, "ettehän vain ole
-käsittänyt minua väärin? Kaiken sen ohella on minulla luonnollisesti
-yksistään kaupungin etu silmämääränä. Itsestäänymmärrettävästi ei
-tule kysymykseenkään, että minä ryhtyisin johonkin, jossa minä en
-tuntisi itseäni yksimieliseksi niiden korporatsioonien kanssa,
-joiden etunenässä minulla on kunnia olla."
-
-Hän katsoi terävästi, vilkuttaen silmiään. Ennenkuin Diederich oli
-koonnut ajatuksensa, naiset astuivat sisälle, ja pormestari hellitti
-Diederichin hihan rientääkseen heitä vastaan. Hänen rouvallaan,
-joka oli ryppyinen ja kurttuinen, ei ollut aikaa tervehtää herroja;
-hänen täytyi erottaa toisistaan tappelevat lapset. Mutta hänen
-äitinsä, joka oli tytärtään päätä pitempi ja vielä nuorteva,
-tarkasti tiukasti aamiaisvieraiden punehtuneita kasvoja. Sitten
-hän astui ylevästi pormestarin luokse, jonka nähtiin pienenevän...
-Asessori, tohtori Jadassohn oli jo tullut saapuville, Diederich
-suoritti säännönmukaisia kumarruksia, joihin kukaan ei vastannut,
-ja riensi tiehensä. Mutta hänen rintaansa ahdisti, hän katsahti
-levottomasti ympärilleen kadulla, ei kuullut, mitä Jadassohn
-sanoi, ja pyörähti äkkiä ympäri. Hänen täytyi useita kertoja ja
-voimakkaasti soittaa, sillä sisällä oli suuri meteli. Herrasväki
-seisoi vielä portaiden alapäässä, joilla lapset huutaen tuuppivat
-toisiaan, ja väitteli. Pormestarinrouva toivoi, että hänen miehensä
-koulun johtajan välityksellä olisi ryhtynyt joihinkin toimiin
-erästä yliopettajaa vastaan, joka huonosti kohteli hänen poikaansa.
-Sen sijaan kapteeninrouva vaati vävyään, että hänen piti nimittää
-tuo yliopettaja professoriksi, sillä hänen rouvallaan oli suurin
-vaikutusvalta "Valkonauhan" johtokunnassa. Pormestari pyyteli heitä
-vuoron perään käsillään. Lopulta sai hän sanoakseen yhden sanan.
-
-"Toiseltapuolen..." hän sanoi.
-
-Mutta silloin oli Diederich tarttunut hänen hihaansa. Pyydellen
-naisilta moneen kertaan anteeksi hän veti hänet syrjään ja kuiskasi
-vavisten: "Arvoisa herra pormestari, minulle on sangen tärkeätä estää
-väärinkäsitykset. Sentähden saan tässä toistaa, että olen läpeensä
-vapaamielinen mies."
-
-Tohtori Scheffelweis vakuutti kerkeästi, että oli siitä yhtä suuressa
-määrin vakuutettu kuin omasta hyvin vapaamielisestä mielialastaan.
-Häntä huudettiin jo takaisin, ja Diederich jätti talon hieman
-keventyneenä. Jadassohn odotti häntä nauraa virnistäen.
-
-"Nähtävästi te pelkäsitte kovin? Olkaa huoletta! Meidän
-kaupunginpäämme kanssa ei kukaan saata itseään vaaranalaiseksi, hän
-on hyvän Jumalan tavoin aina vahvimman puolella. Tänään minä tahdoin
-vain todeta, miten pitkälle hän on jo antautunut tekemisiin herra von
-Wulckowin kanssa. Heidän välinsä ei ole huono, ja me voimme uskoa,
-että ne vielä paranevat."
-
-"Pyydän, älkää unhoittako sitä", sanoi Diederich varovaisesti, "että
-minä kuulun Netzigin porvaristoon ja luonnollisesti olen myöskin
-vapaamielinen."
-
-Jadassohn katsahti häneen syrjästäkäsin: "Uusteutonia?" hän kysyi. Ja
-kun Diederich hämmästyneenä kääntyi: "Miten sitten jaksaa minun vanha
-ystäväni Wiebel?"
-
-"Te tunnette hänet? Minä olin hänen henkivartijansa!"
-
-"Tunnenko?! Me riipuimme kiinni toisistamme."
-
-Diederich tarttui käteen, minkä Jadassohn ojensi, ja he puristivat
-lujasti toistensa kättä. "No sitten!" "No siis!" Ja käsitysten he
-läksivät Ratskelleriin päivällisille.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Siellä oli yksinäistä ja hämyisää, takana sytytettiin kaasu heitä
-varten, ja ennen liemiruuan tuloa he keksivät vanhoja tovereita.
-Tuo paksu Delitzsch! Diederich kuvasi silminnäkijän tarkkuudella
-hänen kuolemansa. Ensimäisen lasin Rauenthaler-viiniä he pyhittivät
-hiljaa hänen muistolleen. Osoittautui, että Jadassohn oli myöskin
-ollut mukana helmikuun mellakoita katsomassa, oppinut silloin
-kunnioittamaan voimaa, kuten Diederich. "Hänen Majesteettinsa ilmaisi
-sellaista rohkeutta", sanoi asessori, "että ihan pyörryttää. Usein
-minä olen, jumalaties, uskonut --." Hän jätti keskeen. Päästäkseen
-esittämästä tuota kauheata kuvausta he kohottivat lasinsa. "Sallin
-itselleni", sanoi Jadassohn. "Seuraan heti mukana", vastasi Diederich.
-
-Sitten Jadassohn, vaikkakin hänen ruokansa jäähtyi, antautui perin
-juurin ylistämään keisarin luonnetta. Poroporvarit, nurisijat ja
-juutalaiset saivat moittia häntä miten tahtoivat, yhtä kaikki
-meidän jalo, nuori keisarimme oli persoonallisin persoonallisuus,
-ilahduttavan impulsiivinen ja mitä omintakeisin ajattelija. Diederich
-luuli tämän jo myöskin todenneensa ja nyökkäsi tyytyväisenä. Hän
-sanoi itselleen, että ihmisen ulkomuoto välistä petti ja että
-saksalainen mieliala ei riippunut aina korvien suuruudesta. He
-tyhjensivät lasinsa sen taistelun onnelliselle päättymiselle, jota
-käytiin valtaistuimen ja alttarin puolesta kaikellaista kumousta
-vastaan.
-
-Niin joutuivat he takaisin Netzigissä vallitseviin olosuhteisiin.
-He olivat yksimielisiä siinä, että uusi kansallishenki, johon
-kaupunki oli saatava taivutetuksi, ei tarvinnut muuta ohjelmaa kuin
-Hänen Majesteettinsa nimen. Valtiolliset puolueet olivat vanhaa
-romua, kuten Hänen Majesteettinsa itse oli sanonut. "Minä tunnen
-vain kaksi puoluetta, sen, joka on minun puolellani, ja sen, joka
-on minua vastaan", hän oli sanonut, ja niin se oli. Netzigissä
-oli valitettavasti vallalla se puolue, joka häntä vastusti, mutta
-tämän piti muuttua, vieläpä -- se oli Diederichistä selvää --
-sotilasyhdistyksen avulla. Jadassohn, joka itse ei siihen kuulunut,
-otti kuitenkin tehtäväkseen tutustuttaa Diederichin sen johtaviin
-persoonallisuuksiin. Niistä oli ennen kaikkea pastori Zillich,
-Jadassohnin yhdistystoveri, oikea tosisaksalainen! Heti sen jälkeen
-he tahtoivat käydä vierailulla hänen luonaan. He joivat hänen
-terveydekseen. Diederich joi myöskin kapteeninsa maljan, kapteenin,
-joka ankarasta esimiehestä oli muuttunut hänen parhaaksi ystäväkseen.
-"Palvelusvuosi on kuitenkin se vuosi, jota vailla minä elämässäni
-kaikkein viimeisimmäksi tahtoisin olla." Välittömästi ja jo
-huomattavasti punastuneena hän huusi:
-
-"Ja sellaisia kohottavia muistoja nämä demokraatit tahtoisivat saada
-meidät inhoamaan!"
-
-Vanha Buck! Diederich menetti äkkiä vihasta tasapainonsa, hän
-änkytti: "Sellainen ihminen tahtoo estää meitä palvelemasta, hän
-sanoo, että me olemme orjia. Koska hän kerta nousi kapinaan --"
-
-"Tuo nyt ei ole enää totta", sanoi Jadassohn.
-
-"Pitäisikö sitten meidän kaikkien sen tähden antaa tuomita itsemme
-kuolemaan? Olisivatpa edes tehneet hänet päätään lyhemmäksi!...
-Hohenzollernien ei pitäisi sopia meille!"
-
-"Varmastikaan ei hänelle", sanoi Jadassohn ja otti hyvän kulauksen.
-
-"Mutta minä totean" -- Diederich pyöritti silmiään -- "että minä
-kuuntelin kaikkia hänen riettaita sopimattomuuksiaan vain siksi,
-että olisin saanut tietää, minkä hengen lapsia hän on. Minä otan
-Teidät todistajaksi, herra asessori! Jos tuo vanha juonittelija
-joskus lähtisi väittämään, että minä olen hyväksynyt hänen ilkeät
-majesteetinloukkauksensa, silloin minä otan Teidät todistajakseni,
-että minä heti tänään panin vastalauseeni!"
-
-Hiki nousi hänen kasvoilleen, sillä hän ajatteli rakennuslautakuntaa
-ja sitä turvaa, mitä hänen olisi; pitänyt sieltä saada... Ilman
-mitään aihetta hän heitti pöydälle erään kirjan, pienen, melkein
-neliönmuotoisen, ja purskahti ivanauruun.
-
-"Runoja hän kirjoittaa myöskin!"
-
-Jadassohn selaili. "Voimistelijan lauluja. Vankeudesta. Eläköön
-Tasavalta! ja Lammen rannalla makasi surullinen nuorukainen... Niin
-juuri, sellaisia he olivat. Rikollisia suojelivat ja perustuslakeja
-järkyttivät. Sentimentaalista kumousta. Mieliala epäilyttävä ja ryhti
-huono. Mutta nyt ovat asiat, jumalankiitos, toisella kannalla."
-
-"Sitä tahdomme toivoa", sanoi Diederich. "Yhdistyksessä me olemme
-oppineet miehuutta ja idealismia, mikä riittää, joten runoileminen
-saa jäädä."
-
-"Pois teidän alttarikynttilänne!" lausui Jadassohn. "Se on jotakin
-minun ystävälleni Zillichille. Nyt on hän jo vetänyt päivällisunensa,
-me voimme siis lähteä."
-
-He tapasivat pastorin kahvia juomasta. Hän tahtoi heti lähettää
-rouvan ja tyttären pois, mutta Jadassohn pidätti rouvan kohteliaasti
-ja koetti myöskin suudella tyttären kättä, mutta tämä käänsi hänelle
-selkänsä. Diederich, hyvin iloissaan, pyysi hartaasti naisia jäämään,
-ja hänelle se onnistui. Hän selitti heille, että Netzig teki Berlinin
-jälkeen jotenkin hiljaisen vaikutuksen. "Naismaailma on myöskin
-takapajulla. Annan kunniasanani siitä, että Te, armollinen neiti,
-olette täällä se ensimäinen, joka rauhallisesti voisi kävellä Unter
-den Lindenillä ilman että kukaan huomaisi Teidän olevan Netzigistä."
-Sen jälkeen hän sai kuulla, että neiti tosiaankin oli kerta ollut
-Berlinissä, vieläpä Ronacherilla. Diederich käytti tätä hyväkseen
-ja muistutti hänelle erästä siellä kuulemaansa laulua, jonka hän
-saattoi sanoa vain hänen korvaansa. Kun neiti loi häneen rohkean
-syrjäsilmäyksen, niin hän sipaisi parrallaan hänen kaulaansa. Neiti
-katsahti häneen rukoilevasti, minkä jälkeen Diederich vasta hänelle
-oikein vakuutti, että tämä oli "ihastuttava kovakuoriainen". Tyttö
-pakeni suljetuin silmin äitinsä luokse, joka oli pitänyt tätä kaikkea
-silmällä. Pastori oli Jadassohnin kanssa vakavassa keskustelussa.
-Hän valitti, että netzigiläiset löivät laimin kirkonkäynnin
-kuulumattomalla tavalla.
-
-"Kolmantena sunnuntaina pääsiäisestä: huomatkaahan, kolmantena
-sunnuntaina pääsiäisestä minun täytyi saarnata lukkarille ja kolmelle
-vanhalle vaivaishoitolaisnaiselle. Muilla oli influensa."
-
-Jadassohn sanoi: "Kun otetaan huomioon jotten sanoisi se vihamielinen
-suhtautuminen, jota hallitseva puolue osoittaa kirkollisia ja
-uskonnollisia asioita kohtaan, niin täytyy ihmetellä noita kolmea
-naista. Miks'eivät käy kernaammin kuuntelemassa tohtori Heuteufelin
-vapaamielisiä esitelmiä?"
-
-Silloin pastori ponnahti tuolilta. Hänen partansa näytti kuohahtavan,
-siinä määrässä hän puhkui ja hänen käyntitakkiinsa syntyi syviä
-poimuja: "Herra asessori", hän lausui. "Tämä mies on minun lankoni,
-ja minun on kosto! sanoo Herra. Mutta vaikka tämä mies on minun
-lankoni ja minun lihallisen sisareni aviomies, niin en voi tehdä
-muuta kuin rukoilla Herraa, niin, käsiäni väännellen rukoilla, että
-hän käyttäisi kostonnuoltaan. Sillä muutoin täytyisi hänen jonakin,
-päivänä antaa sataa tulikiveä ja pikeä koko Netzigin päälle. Kahvia,
-huomatkaahan, kahvia tarjoaa Heuteufel muuten ihmisille, jotta nämä
-tulisivat ja antaisivat hänen pyydystää heidän sielunsa. Ja sitten
-esittää hän heille, että avioliitto ei ole mikään sakramentti,
-vaan sopimus -- samoin kuin puvun tilaaminen." -- Pastori nauroi
-katkonaisesti.
-
-"Hyi", sanoi Diederich syvällä äänellä. Ja sillävälin kuin Jadassohn
-vakuutti pastorille positiivista kristillisyyttään, Diederich alkoi
-uudestaan, erään tuolin suojassa, lähennellä kourintuntuvasti
-Käthcheniä. "Neiti Käthchen", hän sanoi siinä sivussa, "minä voin
-vakuuttaa Teille mitä vakavimmin, että minulle avioliitto on
-tosiasiallisesti sakramentti." Käthchen vastasi:
-
-"Hävetkää, herra tohtori."
-
-Diederichin tuli kuuma. "Älkää katsoko noin!"
-
-Käthchen huokasi. "Te olette hirveän raffineerattu. Todennäköisesti
-Te ette ole liioin asessori Jadassohnia parempi. Teidän sisarenne
-ovat jo kertoneet minulle, mitä kaikkea Te Berlinissä toimititte.
-Hehän ovat parhaita ystävättäriäni."
-
-"Sitten me tulemme pian näkemään toisemme uudestaan?" -- "Kyllä,
-sopusoinnussa. Mutta Teidän ei tarvitse ajatella, että minä
-luottaisin jollain lailla Teihin. Tehän saavuitte yhdessä Guste
-Daimchenin kanssa."
-
-Diederich kysyi, mitä se sitten todisti. Hän protesteerasi kaikkia
-niitä johtopäätöksiä vastaan, joita tästä puhtaasta sattuman kautta
-syntyneestä tosiasiasta jotenkuten tahdottiin tehdä. Sitäpaitsi neiti
-Daimchenhan oli kihloissa.
-
-"Niin hän!" huudahti Käthchen. "Häntä se ei estä, hän on niin hirveän
-keimailevainen."
-
-Myöskin pastorska vakuutti tätä. Vasta äsken hän oli nähnyt Gusten
-kiiltonahkakengissä ja sireeninvärisissä sukissa. Se ei luvannut
-hyvää. Käthchen väänsi suutaan.
-
-"Niin, ja tuo perintö --"
-
-Tämä epäilys sai Diederichin hämmästyksestä vaikenemaan. Pastori
-oli juuri myöntänyt asessorille, että oli välttämätöntä vielä kerta
-lähemmin keskustella herrojen kanssa kristillisen kirkon tilasta
-Netzigissä, ja pyysi päällystakkiaan ja hattuaan rouvaltaan.
-Portailla oli jo pimeätä. Kun molemmat muut kulkivat edellä, niin
-Diederich saattoi vielä kerran kumartua Käthchenin kaulan yli. Tyttö
-sanoi nääntyvällä äänellä: "Kukaan ei tuolla lailla kutita parrallaan
-Netzigissä" -- mikä ensin mairitteli Diederichiä, mutta heti sen
-jälkeen herätti hänessä kiusallisia arveluita. Niin hän jätti
-Käthchenin siihen ja hävisi. Jadassohn odotti häntä alhaalla ja sanoi
-hiljaa: "Vain rohkeutta! Vanhus ei huomannut mitään, yhtävähän kuin
-äiti." Hän räpytti silmiään hartaasti.
-
-Mariankirkon ohi mentäessä nuo kolme herraa olivat tulemaisillaan
-torille, mutta pastori jäi seisomaan ja osoitti taakseen
-päännyökkäyksellä. "Herrat kai tietänevät, mikä tuon kujan nimi on
-tuolla kirkon vasemmalla puolella, holvin alla? Tuo musta katuaukko
-tai paremminkin eräs tietty talo siellä."
-
-"Pikku-Berlin", sanoi Jadassohn, sillä pastori ei jatkanut.
-
-"Pikku-Berlin", hän toisti, katkerasti hymyillen ja niin täyteen
-pyhää vihaa, että useat ihmiset katsahtivat ympärilleen:
-"Pikku-Berlin... Minun kirkkoni siimeksessä! Sellainen talo! Eikä
-maistraatti tahdo kuulla minua, vaan pilkkaa minua. Mutta se pilkkaa
-myöskin erästä toista", -- samalla pastori läksi uudestaan liikkeelle
--- "ja hän ei anna pilkata itseään."
-
-Jadassohn oli myöskin sitä mieltä, että hän ei antanut itseään
-pilkata. Mutta Diederich näki, sillä välin kuin hänen seuralaisensa
-kiivailivat, Guste Daimchenin tulevan raatihuoneelta päin. Hän nosti
-hänelle hattuaan sääntöjen mukaisesti, ja Guste hymyili julkeasti.
-Diederichin mieleen muistui, että Käthchen Zillich oli juuri yhtä
-vaalea ja että myöskin hänen nenänsä oli samanlainen pieni ja
-julkeasti sisäänpainettu. Hän tai hän, oli oikeastaan samantekevä.
-Guste tosin kunnostautui mukiinmenevällä leveydellään. "Ja hän ei
-suvaitse mitään. Olen jo saanut korvapuustin." Hän kääntyi ympäri
-katsoakseen Gusten jälkeen: takaapäin hän oli erinomaisen pyöreä ja
-vaappuva. Silmänräpäyksessä Diederich teki päätöksensä: Guste tai
-sitten ei kukaan muukaan!
-
-Zillich ja Jadassohn olivat myöskin huomanneet hänet jälestäpäin.
-
-"Eikö se ollut ylikaitsija Daimchenin tytär?" kysyi pastori ja
-lisäsi: "Meidän Valkonauhamme odottaa aina, että hyvät ihmiset
-muistaisivat sitä. Kuuluuko neiti Daimchen hyviin? Sanotaan, että hän
-on perinyt miljoonan."
-
-Jadassohn riensi selittämään, että siinä oli paljon liioittelua.
-Diederich pani vastaan; hän tunsi olosuhteet, eno-vainaja oli
-ansainnut sikurilla enemmän kuin luultiinkaan. Hän väitti sitä
-niin kauan, että asessori lupasi hänelle hankkivansa Magdeburgin
-tuomioistuimelta varmat tiedot. Diederich vaikeni sen jälkeen,
-hyvillään.
-
-"Ylipäänsä", sanoi Jadassohn, "raha joutuu vielä Buckeille, mikä
-merkitsee samaa kuin kumoukselle." Mutta Diederich tahtoi myöskin
-tästä saada paremmat tiedot. "Neiti Daimchen ja minä saavuimme
-nimittäin tänne yhdessä samassa junassa", sanoi hän koetteeksi. --
-"Vai niin", tokasi Jadassohn. "Saanko kenties onnitella?" Diederich
-nosti olkapäitään ikäänkuin olisi kuullut jotakin tahditonta.
-Jadassohn pyyteli anteeksi; hän oli vain luullut, että nuori Buck --.
-
-"Wolfgang?" kysyi Diederich. "Hänen kanssaan minä olin Berlinissä
-jokapäiväisessä seurustelussa. Hän elää siellä erään näyttelijättären
-kanssa."
-
-Pastori ryki paheksien. Kun he saapuivat juuri teatteriaukiolle, niin
-hän katsahti sen yli ja lausui:
-
-"Pikku-Berlin on kylläkin minun kirkkoni vieressä, mutta kuitenkin
-sentään pimeässä nurkassa. Tämä siveettömyyden temppeli komeilee
-avonaisella paikalla, ja meidän poikamme ja tyttäremme" --
-hän osoitti näyttämölle johtavaa ovea, minkä edessä joitakin
-teatterilaisia seisoi -- "koskettavat hihoillaan porttoja!"
-
-Diederich julisti tämän, murheellisin elein, syvästi valitettavaksi.
-
-Sillävälin he kääntyivät Kaiser-Wilhem-Strasselle ja saivat tervehtiä
-erinäisiä herroja, jotka menivät juuri vapaamuurariyhdistykseen. Kun
-he olivat syväänpainetut hattunsa jälleen panneet päähänsä ja menneet
-ohi, Jadassohn sanoi:
-
-"Täytyy panna merkille ne ihmiset, jotka vielä kuuluvat tuohon
-vapaamuurarien sopimattomaan joukkoon. Hänen Majesteettinsa vastustaa
-sitä ilmeisesti."
-
-"Lankoni Heuteufelin suhteen tämä vaarallisinkaan lahkolaisuus ei
-ihmetytä minua", selitti pastori.
-
-"Niin, ja entäs herra Lauer?" huomautti Diederich. "Ihminen, joka
-julkeaa päästää työmiehet liikevoitosta osallisiksi! Sellaisesta voi
-uskoa mitä tahansa!"
-
-"Kuulumattominta kaikesta on kuitenkin se", väitti Jadassohn,
-"että herra maakunnanoikeusneuvos Fritzsche esiintyy tässä
-juutalaisseurassa: kuninkaallinen maakunnanoikeusneuvos käsi kädessä
-koronkiskuri Cohnin kanssa. Mitäs siitä Cohnista sanotaan?", kysyi
-Jadassohn ja pisti peukalonsa kainalokuoppaan.
-
-Diederich tokasi: "Kun Fritzsche rouva Lauerin kanssa" --. Hän
-keskeytti ja selitti käsittävänsä, miten nämä ihmiset selviytyivät
-aina oikeuden edessä. "He ovat yksissä tuumin ja punovat juonia."
-Pastori Zillich mutisi jotakin yöllisistä juomingeista, joita nämä
-kuulemma viettivät ja joissa jo piti tapahtuneen sellaista, jota oli
-mahdoton kertoa. Mutta Jadassohn hymyili merkitsevästi:
-
-"Onneksipa herra von Wulckow näki suoraan heidän ikkunastaan sisään."
-Ja Diederich nyökäytti hyväksyvästi ylempänä olevaa hallituksen
-rakennusta kohden. Aivan siinä vieressä aluekomennuskunnan
-vahtisotilas kulki edes takaisin. "Oikein saa nauraa sydämensä
-pohjasta, kun näkee tuollaisen kunnon pojan kiväärin välkkyvän!"
-huudahti Diederich. "Sillä me pidämme tuon joukkion aisoissa."
-
-Kivääri ei tosin välkkynyt, sillä oli pimeä. Työstä palaavia
-työmiehiä työntyi jo tungoksen läpi. Jadassohn ehdotti mentäväksi
-hämäränaukuille Klappschin ravintolaan, joka oli aivan tuossa nurkan
-takana. Siellä oli mukavata, siihen aikaan sinne ei tullut ketään.
-Klappsch oli myöskin oikeamielinen mies, joka pastorille, silläaikaa
-kuin hänen tyttärensä haki olutta, ilmaisi lämpimän kiitoksensa sen
-siunauksellisen työn johdosta, jota tämä raamatunselityksillään
-teki hänen pojilleen. Vanhin oli tosin jälleen varastanut sokeria,
-mutt'ei ollut sen johdosta voinut yöllä nukkua, oli kokonaisen tunnin
-vain rukoillut Jumalaa niin äänekkäästi, että Klappsch sen kuuli ja
-saattoi antaa häntä selkään. Siitä johtui keskustelu hallituksen
-virkamiehiin, joille Klappsch hankki aamiaista ja joista hän saattoi
-kertoa, miten he viettivät kirkonaikaa sunnuntaina. Jadassohn
-teki muistiinpanoja, ja samalla kertaa hänen kätensä katosi neiti
-Klappschin selän taakse. Diederich puhui pastorin kanssa kristillisen
-työväenyhdistyksen perustamisesta. Hän lupasi: "Joka minun väestäni
-ei liity siihen, saa laputtaa!" Nämä suunnitelmat saivat pastorin
-hilpeälle tuulelle; sen jälkeen kun neiti Klappsch oli useampia
-kertoja tuonut olutta ja konjakkia, hän oli samassa toivorikkaan
-päättäväisyyden tilassa, minkä hänen molemmat kumppaninsa olivat
-päivän kuluessa saavuttaneet.
-
-"Lankoni Heuteufel", hän huusi ja löi nyrkillään pöytään, "saa
-saarnata apinain ja ihmisten sukulaisuudesta niin paljon kuin tahtoo,
-minä saan kirkkoni kuitenkin jälleen väkeä täyteen!"
-
-"Eikä vain Teidän kirkkonne täyty", vakuutti Diederich.
-
-"No niin, Netzigissä on liian monta kirkkoa", myönsi pastori. Silloin
-Jadassohn sanoi terävästi: "Liian vähän, Jumalan mies, liian vähän!"
-Ja hän pyysi Diederichiä todistamaan, miten asiat olivat kehittyneet
-Berlinissä. Myöskin siellä olivat kirkot olleet tyhjinä, kunnes Hänen
-Majesteettinsa oli puuttunut asiaan. "Pitäkää huolta siitä", hän
-oli sanonut kaupungin viranomaisille eräässä ohjesäännössään, "että
-Berliniin rakennetaan kirkkoja." Nyt niitä rakennettiin, uskonto tuli
-jälleen mielenkiintoiseksi, liike alkoi käydä. Ja kaikki, pastori,
-kapakanisäntä, Jadassohn ja Diederich olivat haltioissaan monarkin
-syvän hurskauden vuoksi. Silloin kuului laukaus.
-
-"Pamahti!" Jadassohn ponnahti ensimäisenä pystyyn, kaikki katsahtivat
-kalpeina toisiinsa. Diederich näki sisäisellä silmällään salaman
-nopeudella Napoleon Fischerin, konemestarinsa, luisevat kasvot,
-mustan parran, minkä läpi näkyi harmaa iho, ja hän änkytti: "Kumous!
-Nyt se alkaa!" Ulkoa kuului juoksevien ihmisten askelten kopinaa: he
-tarttuivat kaikki hattuihinsa ja riensivät kadulle.
-
-Paikalle kerääntyneet ihmiset pysyivät arkana kaarena, mikä
-ulottui päävahdin nurkalta vapaamuurariyhdistyksen portaille asti.
-Ylempänä, missä paikka oli vapaana, makasi joku, kasvot maahan
-päin käännettynä, keskellä katua. Ja se sotilas, joka aikaisemmin
-niin iloisesti oli kävellyt edestakaisin, seisoi nyt liikkumatta
-vahtikoppinsa edustalla. Hänen kypäränsä oli siirtynyt taaksepäin,
-hän näytti kalpealta, suu oli auki, ja hän tuijotti kaatuneeseen --
-pitäen kivääriä piipusta ja antaen perän painua maahan. Väkijoukosta,
-jonka pääasiassa työläiset ja kansannaiset muodostivat, kuului
-sekavaa murinaa. Äkkiä eräs miesääni sanoi hyvin kovasti: "ohoo!"
--- mitä seurasi syvä hiljaisuus. Diederich ja Jadassohn vaihtoivat
-keskenään ymmärtävän silmäyksen tilanteen kriitillisyyden johdosta.
-
-Eräs poliisi juoksi katua pitkin ja hänen edellään eräs tyttö, jonka
-takinliepeet liehuivat. Jo kaukaa huusi viimeksimainittu:
-
-"Siellä hän makaa! Sotamies ampui!"
-
-Hän saapui perille, heittäytyi polvilleen ja ravisteli miestä. "Ylös!
-Nouse toki ylös!"
-
-Hän odotti. Miehen jalat näyttivät nytkähtelevän, mutta itse hän jäi
-makaamaan, kädet ja jalat ojennettuina katukivelle. Silloin tyttö
-huudahti: "Karl!" Ääni helähti, niin että kaikki säpsähtivät. Naiset
-huusivat mukana, useita miehiä syöksyi eteenpäin, kädet nyrkeiksi
-puristettuina. Joukko kävi sankemmaksi; vaunujen välistä, joiden
-täytyi pysähtyä, tuli jälkijoukkoja esiin; ja keskellä uhkaavaa
-tungosta tyttö nääntyi, hänen hiuksensa hajaantuivat ja liehuivat, ja
-hänen vääntyneistä, märistä kasvoistaan läksi kyllä ääntä, mutta sitä
-ei kuultu, sillä niin suuri oli melu.
-
-Ainoa saapuvilla oleva poliisi työnsi joukkoa taaksepäin levitetyin
-käsin, väittäen, että se muutoin astui maassa makaavan päälle. Hän
-riehui turhaan sitä vastaan, hyppi sen jaloille, joutui ymmälle ja
-katseli ylös ilmaan ikäänkuin apua pyytääkseen.
-
-Ja se tuli. Hallitusrakennuksessa avautui ikkuna, suuri parta
-ilmestyi näkyviin ja hirvittävä ääni vyöryi esiin, bassoääni, minkä
-jokainen kuuli, vaikkei vielä ymmärtänytkään, uhkaavasti kaikuvan
-kaiken melskeen läpi kaukaisen tykkien jyskeen tavoin.
-
-"Wulckow", sanoi Jadassohn. "No niin, lopulta."
-
-"Pyydän päästä tästä vapaaksi!" kaikui ylhäältä alas. "Kuka uskaltaa
-nostaa melun minun taloni edustalla?" Ja sitten, kun joukko oli
-käynyt rauhallisemmaksi:
-
-"Missä on vahtisotilas?"
-
-Nyt vasta useimmat näkivät, että sotilas oli vetäytynyt
-vartiokojuunsa: niin syvälle kuin mahdollista, niin että vain
-kiväärinpiippu pisti esiin.
-
-"Tule esiin, poikani!" käski basso tuolta ylhäältä. "Sinä olet
-täyttänyt velvollisuutesi. Hän härnäsi sinua. Uskollisuudestasi tulet
-saamaan palkinnon Hänen Majesteetiltaan. Oletko ymmärtänyt?"
-
-Kaikki olivat ymmärtäneet hänen sanansa ja mykistyivät, vieläpä tuo
-tyttökin. Sitä hirvittävämmin Wulckow uhkasi.
-
-"Hajautukaa heti, taikka muutoin minä annan ampua!"
-
-Kului minuutti, ja muutamat livistivät jo tiehensä. Muutamia
-työläisjoukkoja irtaantui, epäröi -- ja meni sitten taas kappaleen
-matkaa, pää painuneena. Hallintoneuvoston presidentti huusi vielä
-alas:
-
-"Paschke, hakekaapas joku lääkäri!"
-
-Sitten läjäytti hän jälleen ikkunan kiinni. Mutta hallitusrakennuksen
-sisäänkäytävässä alkoi eloisa liike. Siihen ilmestyi äkkiä herroja,
-jotka komensivat, joukko poliiseja juoksi kokoon eri haaroilta,
-ryntäsi väkijoukkoon, joka oli vielä jälellä, huutaen aivan yksinään.
-Diederich ja hänen seuralaisensa, jotka olivat vetäytyneet nurkkansa
-taakse, näkivät muutamia herroja seisomassa vapaamuurariyhdistyksen
-portailla. Nyt ilmestyi siihen tohtori Heuteufel. "Minä olen
-lääkäri", hän sanoi kuuluvasti, riensi nopeasti kadun yli ja kumartui
-haavoitetun puoleen. Hän käänsi hänet ympäri, avasi hänen liivinsä
-ja kuunteli hänen rintaansa. Siinä silmänräpäyksessä kaikki olivat
-hiljaa, eivät edes poliisit huutaneet enää, mutta tuo tyttö seisoi
-siinä, eteenpäin kumartuneena, olkapäät koholla aivan kuin iskun
-uhatessa, käsi nyrkkinä sydämellä, aivan kuin tällä olisi nyt ollut
-vuoro pysähtyä.
-
-Tohtori Heuteufel nousi. "Hän on kuollut", hän sanoi. Samalla hän
-huomasi tytön, joka horjui. Hän tarttui häneen. Mutta tämä seisoi jo
-vankkana, katsahti alas kuolleen kasvoihin ja sanoi vain: "Karl."
-Vielä hiljemmin: "Karl." Tohtori Heuteufel katsahti ympärilleen
-ja kysyi: "Mitäs tälle tytölle on tehtävä?" Silloin Jadassohn
-astui esiin. "Asessori Jadassohn, yleisestä syyttäjäkunnasta", hän
-sanoi. "Tyttö on vietävä pois. Koska hänen lemmittynsä härnäsi
-vahtisotilasta, niin on syytä epäillä, että hän otti osaa tuohon
-rangaistavaan tekoon. Me tulemme panemaan tutkimuksen alulle."
-
-Kaksi poliisia, joihin hän viittasi, tarttui jo tyttöön. Tohtori
-Heuteufel kohotti äänensä: "Herra asessori, lääkärinä minä julistan,
-että tytön tila ei siedä pidättämistä." Joku sanoi: "Viekääpä sitten
-järkenään tuo kuollutkin!" Mutta Jadassohn kähisi: "Herra tehtailija
-Lauer, minä pyydän päästä kaikesta ammattitoimieni arvostelusta!"
-
-Sillä välin Diederich oli päästänyt itsestään ilmoille suuren
-mielenliikutuksen merkkejä. "Oo!... Aa!... Mutta tämähän on --." Hän
-oli vallan kalpea; hän lisäsi: "Hyvät herrat... Hyvät herrat, minulla
-on tilaisuus --. Minä tunnen nämä ihmiset: niin juuri, sekä miehen
-että naisen. Nimeni on tohtori Hessling. Kumpainenkin oli tähän asti
-työssä minun tehtaassani. Minun täytyi päästää heidät palveluksestani
-julkisesti harjoitetun epäsiveellisyyden vuoksi."
-
-"Ahaa!" sanoi Jadassohn. Pastori Zillich liikahti. "Tässä näkyy
-totisesti Jumalan sormi", hän sanoi. Tehtailija Lauer oli harmaassa
-suippoparrassaan kovasti punastunut, hänen vanttera vartalonsa tärisi
-vihasta.
-
-"Jumalan sormesta voidaan riidellä. Varmaa vain on, herra tohtori
-Hessling, että tuo mies antautui vallattomuuteen sen johdosta, että
-työstäerottaminen kävi hänen sydämelleen. Hänellä oli vaimo ja
-kenties myöskin lapsia."
-
-"He eivät olleet ollenkaan naimisissa", sanoi Diederich. "Sen kuulin
-tuolta mieheltä itseltään."
-
-"Mitäs se tähän vaikuttaa?" kysyi Lauer. Silloin pastori kohotti
-kätensä. "Olemmeko sitten jo niin pitkällä", hän huusi, "ettei se
-mitään vaikuta, seurataanko Jumalan siveyslakia, vai ei?"
-
-Lauer selitti sopimattomaksi väitellä siveyslaeista kadulla ja
-sellaisena hetkenä, jolloin joku viranomaisten suostumuksella oli
-ammuttu kuoliaaksi; ja hän kääntyi tytön puoleen tarjotakseen hänelle
-työtä tehtaassaan. Sillä välin olivat sairasvaunut saapuneet; kuollut
-nostettiin maasta. Mutta juuri kun sitä työnnettiin vaunuihin,
-tyttö hyökkäsi pystyyn ja syöksyi paarien yli, tempasi ne miehiltä,
-jotka eivät osanneet pitää varaansa, sellaisella voimalla, että
-ne suistuivat maahan -- ja kuolleen kanssa, siihen takertuneena,
-kimakasti huutaen, hän vieri katukiville. Suurella vaivalla saatiin
-hänet irroitetuksi ruumiista ja nostetuksi ajurinrattaille.
-Apulaislääkäri, joka oli tullut paikalle sairasvaunujen kanssa, ajoi
-pois hänen kanssaan.
-
-Jadassohn astui uhkaavasti tehtailija Laueria kohtaan, joka
-Heuteufelin ja muiden vapaamuurarien kanssa aikoi poistua.
-"Pysähtykää hetkeksi, pyydän. Te mainitsitte äsken, että täällä
-viranomaisten suostumuksella -- minä pyydän herroja todistamaan, että
-Te käytitte näitä sanoja -- siis viranomaisten suostumuksella joku
-oli ammuttu. Minä tahtoisin kysyä, merkitsikö tämä Teidän puoleltanne
-mahdollisesti viranomaisten moittimista."
-
-"Vai niin", sanoi Lauer ja katsahti häneen. "Te tahtoisitte
-nähtävästi, että minutkin pidätettäisiin?"
-
-"Minä huomautan Teille samassa", jatkoi Jadassohn korkealla,
-terävällä äänellä, "että erään vahtisotilaan käyttäytyminen,
-sotilaan, joka ampui häntä loukanneen henkilön, muutamia kuukausia
-sitten, nimittäin Lückin tapauksessa, määräävällä taholla merkittiin
-oikeaksi ja urhoolliseksi ja palkittiin armonosoituksilla ja
-kunniamerkeillä. Varokaa arvostelemasta kaikkeinkorkeimpien toimia!"
-
-"Mitään sellaista minä en ole tehnytkään", sanoi Lauer. "Tähän asti
-minä olen vain ilmaissut paheksivani tuota herraa, jolla on nuo
-hirveät viikset."
-
-"Miten?" sanoi Diederich, joka yhä vielä katseli katukiviä, mille
-ammuttu oli kaatunut ja millä oli hieman verta. Lopulta hän käsitti,
-että hänet oli vaadittu esille.
-
-"Tätä partaa pitää Hänen Majesteettinsa!" hän sanoi lujasti. "Se
-on saksalainen parranpitotapa. Ylipäänsä minä kieltäydyn kaikesta
-keskustelusta sellaisen työnantajan kanssa, joka edistää kumousta."
-
-Lauer avasi jo suunsa vimmoissaan, vaikkakin vanhan Buckin veli,
-Heuteufel, Cohn ja maakunnanoikeusneuvos Pritzsche tahtoivat viedä
-hänet mennessään; ja Diederichin rinnalla Jadassohn ja pastori
-Zillich suoriutuivat taisteluvalmiiksi: -- silloin ilmestyi
-pikamarssissa osasto jalkaväkeä, sulki kadun, joka kokonaan oli
-tyhjennetty, ja luutnantti, joka tuota osastoa johti, vaati herroja
-lähtemään. Kaikki tottelivat heti; he näkivät kuitenkin, miten tuo
-luutnantti astui vahtisotilaan eteen ja puristi hänen kättään.
-
-"Hyvä!" sanoi Jadassohn. Ja tohtori Heuteufel: "Huomenna tulevat
-sitten kapteeni, majuri ja eversti; heidän täytyy lausua kiitoksensa
-ja antaa miehelle rahalahjoja."
-
-"Aivan oikein!" sanoi Jadassohn. "Mutta --" Heuteufel pysähtyi.
-"Hyvät herrat, koettakaamme sentäänkin päästä tästä selville. Onko
-tässä kaikessa sitten mitään järkeä? Tapahtuiko tämä vain siksi, että
-tuo talonpoikaistolvana ei ymmärtänyt mitään leikkiä? Vain pikkuinen
-kokkapuhe, ja hän olisi saattanut aseettomaksi tuon työmiehen, joka
-vaati häntä, toveriaan, taisteluun, toveriaan, joka oli samanlainen
-köyhä raukka kuin hän itsekin. Sen sijaan häntä käsketään ampumaan.
-Ja jälestäpäin käytetään sitten suuria sanoja."
-
-Maakunnanoikeusneuvos Fritzsche kannatti Heuteufelia ja neuvoi
-käyttämään malttia. Silloin sanoit Diederich, joka vielä oli kalpea,
-pelättävällä äänellä:
-
-"Kansan täytyy tuntea, mitä mahti on! Ei ole liikaa uhrata yhtä
-ihmishenkeä keisarin mahdin ylläpitämiseksi!"
-
-"Kunpa vain tuo henki ei ole Teidän", sanoi Heuteufel. Ja Diederich,
-käsi sydämellä:
-
-"Vaikkapa se olisi minunkin!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Heuteufel kohotti olkapäitään. Eteenpäin mentäessä Diederich koetti
-selittää pastorille, jonka kanssa hän oli jäänyt hieman jälkeen,
-tunteitaan. "Minuun", hän sanoi, sisäisestä kuohunnasta läähättäen,
-"tämä tapaus teki suorastaan suurenmoisen, niin sanoakseni
-majesteettisen vaikutuksen. Että joku, joka käy röyhkeäksi, voidaan
-yksinkertaisesti ampua avonaisella kadulla, ilman tuomiota!
-Ajatelkaapas: keskellä meidän porvarillista tylsämielisyyttämme
-sattuu jotakin tuollaista -- sankarillista! Siitä toki nähdään, mitä
-voima merkitsee!"
-
-"Kun se perustuu Jumalan armoon", lisäsi pastori.
-
-"Luonnollisesti. Siitä juuri on kysymys. Siksi minuun tämä tapaus
-vaikutti uskonnollisesti kohottavasti. Ihminen saa toki usein
-huomata, että on olemassa korkeampia asioita, voimia, joiden
-alaisiksi meidät on annettu. Sillä kun esimerkiksi Berlinin
-katumeteleissä, helmikuussa, Hänen Majesteettinsa uskalsi lähteä
-ilmiömäisen kylmäverisesti kiehuvaan kumouksellisten joukkoon: niin,
-minä sanon vain --". Kun toiset olivat jääneet seisomaan Ratskellerin
-edustalle, niin Diederich kohotti äänensä. "Jos silloin keisari olisi
-antanut sotaväen sulkea kadut ja ampua meidän joukkoomme, aina vain
-ankarammin, minä sanon..."
-
-"Niin Te olisitte huutaneet hurraata", lopetti Heuteufel.
-
-"Te ette kenties?" kysyi Diederich ja koetti salamoida. "Minä toivon
-kuitenkin, että meillä kaikilla olisi kansallistunnetta!"
-
-Tehtailija Lauer aikoi jo varomattomasti vastata, mutta hänet
-pidätettiin. Hänen asemastaan Cohn sanoi:
-
-"Sitä minullakin on, mutta kustannammeko me armeijamme sellaisia
-kujeita varten?" Diederich mittasi häntä katseellaan.
-
-"Teidän armeijanne, sanoitteko niin? Herra tavaratalonomistaja
-Colinilla on armeija! Kuulitteko Te herrat?" Hän sanoi ylevästi:
-"Tähän asti minä olen tiennyt vain Hänen Majesteetillaan keisarilla
-olevan armeijan!"
-
-Tohtori Heuteufel lausui jotakin kansan oikeuksista, mutta Diederich
-esitti tärkeästi kannattavalla äänellä, ett'ei toivonut mitään
-varjokeisaria. Kansa, joka menetti ankaran kurin, oli tuomittu
-kuolemaan... Sillä välin he olivat saapuneet ravintolaan, Lauer ja
-hänen ystävänsä istuivat jo. "No niin, ettekö istuudu pöytäämme?"
-kysyi Heuteufel Diederichiltä. "Loppujen lopuksihan me kaikki
-olemme vapaamielisiä miehiä." Silloin Diederich lausui lujasti:
-"Vapaamielisiä tietystikin. Mutta suurissa kansallisissa kysymyksissä
-minä ajattelen kokonaisuutta. Minun mielestäni on vain kaksi
-puoluetta, jotka Hänen Majesteettinsa on itse maininnut: toinen joka
-häntä puolustaa, ja toinen, joka häntä vastustaa. Ja silloin minusta
-näyttää, että minulla ei ole mitään paikkaa herrain pöydässä."
-
-Hän teki virheettömän kumarruksen ja meni tyhjän pöydän luokse.
-Jadassohn ja pastori Zillich seurasivat häntä. Lähellä istuvat
-vieraat katsahtivat ympärilleen; syntyi yleinen hiljaisuus.
-Eletyn hetken humalassa Diederich sai päähänsä tilata shampanjaa.
-Ylempänä kuiskailtiin, sitten joku siirsi tuoliansa, se oli
-maakunnanoikeusneuvos Fritzsche. Hän jätteli hyvästi, tuli
-Diederichin pöydän luo puristamaan hänen, Jadassohnin ja Zillichin
-kättä ja poistui.
-
-"Sitä olisinkin neuvonut häntä tekemään", huomautti Jadassohn. "Hän
-tunsi kuitenkin aikanaan asemansa kestämättömyyden." Diederich
-sanoi: "Puhdas ero oli parempi. Sen, jolla kansallisessa suhteessa
-on puhdas omatunto, ei tarvitse tosiaankaan pelätä näitä ihmisiä."
-Mutta pastori Zillich oli tyrmistynyt. "Oikeamielisen täytyy paljon
-kärsiä", hän sanoi. "Te ette vielä tiedä, millainen rettelöitsijä
-tohtori Heuteufel on. Huomenna hän kertoo meistä, jumalaties,
-millaisia kauhistavia juttuja." Silloin Diederich lyhistyi
-kokoon. Tohtori Heuteufel tunsi tuon hänen elämäänsä ikuisiksi
-ajoiksi synkentävän kohdan, kun hän tahtoi päästä suorittamasta
-asevelvollisuuttaan! Hän oli kieltänyt häneltä, pilkallisessa
-kirjeessä, sairaustodistuksen! Hän piti häntä kädessään, saattoi
-tuhota hänet! Hirveässä pelossaan Diederich pelkäsi kouluaikaisiakin
-paljastuksia, jolloin Heuteufel oli pensselöinyt hänen kaulaansa
-ja syyttänyt häntä arkuudesta. Hiki nousi hänen pinnalleen. Sitä
-äänekkäämmin hän tilasi hummeria ja shampanjaa.
-
-Toisaalla, vapaamuurarien keskuudessa, olivat mielet uudestaan
-kiihdyksissä tuon nuoren työmiehen väkivaltaisen kuoleman johdosta.
-Mitähän sotilaat, joita junkkarit käskivät, oikein kuvittelivatkaan!
-Hehän käyttäytyivät kuin valloitetussa maassa! Ja kun päät olivat
-käyneet kyllin punaisiksi, niin herrat nousivat niin korkealle,
-että vaativat myöskin porvaristolle, joka tosiasiallisesti suoritti
-kaiken työn, osuutta valtion johdossa. Herra Lauer tahtoi tietää,
-missä suhteessa hallitseva luokka oikeastaan oli muiden edellä.
-"Ei edes rotuun nähden", hän väitti: "Sillä hehän ovat kaikki
-juutalaistuneita, ruhtinassukuja myöten." Ja hän lisäsi: "Tällä minä
-en tahdo loukata ystävääni Cohnia."
-
-Oli aika astua väliin; Diederich tunsi sen. Nopeasti nielasi hän
-vielä yhden lasin, nousi ylös, astui painavasti keskelle lattiata,
-goottilaisen kattokruunun alle ja sanoi terävästi:
-
-"Herra tehtailija Lauer, sallikaa minun kysyä, luetteko Te niihin
-ruhtinassukuihin, jotka Teidän persoonallisen mielipiteenne mukaan
-ovat juutalaistuneita, myöskin saksalaisia ruhtinassukuja."
-
-Lauer vastasi rauhallisesti, melkein ystävällisesti: "Tottahan toki."
-
-"Niinkö", sanoi Diederich, hengittäen syvään, toipuakseen saamastaan
-iskusta. Koko yleisön tarkatessa häntä hän kysyi:
-
-"Ja niihin juutalaistuneisiin saksalaisiin ruhtinassukuihin Te luette
-myöskin sen, jota minun ei tarvitse tässä edes mainita?" Riemuiten
-sanoi Diederich tämän ja täysin varmana, että hänen vastustajansa
-sekaantuisi, menettäisi puhelahjansa ja vaipuisi pöydän alle. Mutta
-tämä muuttui odottamatta kyynilliseksi.
-
-"No, no niin", sanoi Lauer.
-
-Nyt oli Diederichin vuoro menettää ryhtinsä suuttumuksesta. Hän
-katsahti ympärilleen: oliko hän sitten kuullut oikein. Ihmisten
-kasvot saivat hänet siitä vakuutetuksi. Silloin hän mainitsi, että
-kyllä vielä tultiin näkemään, mitä seurauksia sellaisesta lausunnosta
-tuli olemaan herra tehtailijalle, ja vetäytyi mukiinmenevässä
-järjestyksessä ystävälliseen leiriin. Samaan aikaan sukeltautui
-Jadassohnkin esiin, oltuaan kadonneena jossakin tiettymättömissä.
-
-"Minä en ole ollut sattuneessa tapauksessa läsnä", hän sanoi heti.
-"Minä sanon tämän nimenomaan, koska sillä saattaa olla merkitystä
-asian jatkuvalle kehittymiselle." Ja sitten hän antoi esittää sen
-itselleen juurta jaksain. Diederich teki sen kiihkeästi; hän piti
-sitä erityisenä ansionaan, että oli katkaissut viholliselta tien.
-"Nyt hän on käsissämme!"
-
-"Kyllä" vahvisti Jadassohn, joka oli tehnyt muistiinpanoja.
-
-Sisäänkäytävästä saapui paikalle jäykin askelin vanhemmanpuoleinen
-herra tuiman näköisenä. Hän kumarteli kummallekin puolelle ja
-valmistautui menemään kumouksen edustajain luokse. Mutta Jadassohn
-sai hänet pidätetyksi. "Herra majuri Kunze! Vain yksi sana!" Hän
-puhui hänelle puoliääneen ja viittaili samalla silmillään oikealle ja
-vasemmalle. Majuri näytti epäröivän. "Vakuutatteko kunniasanallanne,
-herra asessori, että sitä on tosiaankin väitetty?" hän kysyi. Kun
-Jadassohn paraikaa sitä vakuutti, niin herra Buckin veli astui esiin,
-solakkana ja sirosti puettuna, ja lupasi antaa herra majurille
-tyydyttävän selityksen. Mutta majuri valitti; sellaista puhetta ei
-yksinkertaisesti voitu selittää; ja hänen ilmeensä kävi pelottavan
-synkäksi. Siitä huolimatta hän loi valittavan, katuvan katseen
-vanhaan toveripöytäänsä. Silloin, ratkaisevalla hetkellä, Diederich
-kohotti shampanjapullon astiasta. Majuri huomasi sen ja seurasi
-velvollisuudentuntoaan. Jadassohn esitti: "Herra tehtailija tohtori
-Hessling."
-
-Diederich ja majuri puristivat lujasti toistensa kättä. Kiinteästi
-ja vilpittömästi he katsoivat toistensa silmiin. "Herra tohtori",
-sanoi majuri, "Te olette osoittautunut saksalaiseksi mieheksi!"
-Tömisteltiin jaloilla, asetettiin tuoleja paikoilleen, esitettiin
-maljoja, ja sitten piti juoda. Diederich tilasi heti uuden pullon.
-Majuri tyhjensi lasinsa niin usein kuin se täytettiin, ja ryyppyjensä
-välissä hän vakuutti olevansa mies paikallaan, mikäli saksalainen
-uskollisuus oli kysymyksessä. "Joskin minun kuninkaani onkin jo
-vapauttanut minut vakinaisesta palveluksesta --"
-
-"Herra majuri", selitti Jadassohn, "oli viimeksi täkäläisessä
-aluekomennuskunnassa."
-
--- "minulla on vielä vanha sotilaansydän" - hän koputti sormellaan
-sydäntään -- -- "ja epäisänmaallisia pyrkimyksiä minä tulen aina
-vastustamaan. Tulella ja miekalla!" hän huusi ja löi nyrkillään
-pöytään. Samassa silmänräpäyksessä tavaratalon omistaja Colin
-painoi hattunsa syvään päähänsä ja poistui kiireesti. Herra Buckin
-veli pyörähti ensin käymälässä, jotta hänen katoamisensa ei
-olisi näyttänyt niin pakomaiselta. "Ahaa!" sanoi Jadassohn sitä
-äänekkäämmin. "Herra majuri, vihollinen on hävinnyt." Pastori Zillich
-oli yhä vielä levoton.
-
-"Heuteufel on jäänyt. Minä en luota häneen."
-
-Mutta Diederich, joka tilasi kolmannen pullon, katsahti pilkallisesti
-Laueriin ja Heuteufeliin, jotka kahdenkesken jääneinä tuijottivat
-häpeissään olutlaseihinsa.
-
-"Meillä on valta", hän sanoi, "ja nuo herrat tuolla tietävät sen. He
-eivät enää kapinoi, kun vahtisotilas ampui. He näyttävät siltä kuin
-pelkäisivät itse joutuvansa kiikkiin. Ja he joutuvatkin!" Diederich
-selitti, että hän tuli noiden äskeisten lausuntojen vuoksi tekemään
-ilmoituksen yleisellesyyttäjistölle herra Laueria vastaan. "Ja minä
-tulen pitämään siitä huolen", vakuutti Jadassohn, "että tuo kantelu
-otetaan huomioon. Minä tulen itse esiintymään pääkäsittelyssä. Herrat
-tietävät, että minä en tule todistajana kysymykseen, koska en ollut
-läsnä itse tapauksessa."
-
-"Me tulemme täällä kuivaamaan suon", sanoi Diederich ja alkoi puhua
-sotilasyhdistyksestä, johon kaikkien uskollisten saksalaisten ja
-keisarillismielisten miesten piti turvautua. Majuri sai kasvoilleen
-virkamiehen ilmeen. Totta kaiketi, hän kuului sotilasyhdistyksen
-johtokuntaan ja palveli yhä vielä kuningastaan niin hyvin kuin
-voi. Hän oli myöskin valmis ehdottamaan Diederichiä jäseneksi,
-jotta kansalliset ainekset olisivat vahvistuneet. Sillä tähän
-asti, sitä oli mahdoton kieltää, kiusalliset demokraatit olivat
-vielä enemmistönä. Majurin mielestä viranomaiset ottivat liiaksi
-huomioon Netzigissä vallitsevat olosuhteet. Hän itse tulisi, jos
-joutuisi nimitetyksi aluepäällikön virkaan, pitämään silmällä
-herrojen reserviupseerien valintaa, sen hän takasi. "Mutta kun minun
-kuninkaani valitettavasti on ottanut minulta mahdollisuuden --"
-Diederich täytti hänen lasinsa lohduttaakseen häntä. Majurin juodessa
-Jadassohn kumartui Diederichin puoleen ja kuiskasi: "Älkää usko
-sanaakaan siitä, mitä hän sanoo! Hän on luppakorva koira ja ryömii
-vanhan Buckin edessä. Meidän täytyy vaikuttaa häneen."
-
-Diederich teki sen heti: "Minä olen nimittäin jo hallintoneuvoston
-presidentin, herra von Wulckowin kanssa tehnyt muodollisen
-sopimuksen." Ja kun majurin silmät suurenivat:
-
-"Ensi vuonna meillä on, herra majuri, valtiopäivämiesvaalit. Sitten
-on meillä oikeamielisillä oleva raskas työ tehtävänä. Taistelu alkaa
-jo."
-
-"Työhön käsiksi!" sanoi majuri katkerasti. "Kippis!"
-
-"Kippis!" sanoi Diederich. "Mutta, hyvät herrat, olivatpa
-kumoukselliset pyrkimykset maassa miten vahvat tahansa, me olemme
-vahvempia, sillä meillä on agitaattori, joka vastustajilta puuttuu,
-ja se on Hänen Majesteettinsa."
-
-"Hyvä!"
-
-"Hänen Majesteettinsa on asettanut valtakuntansa kaikille osille,
-siis myöskin Netzigille, sen vaatimuksen, että kansalaisten pitää
-lopultakin herätä! Ja sen mekin tahdomme tehdä!"
-
-Jadassohn, majuri ja pastori Zillich ilmaisivat valveillaolonsa
-siten, että löivät pöytään, huusivat hyväksymistään ja joivat
-toistensa maljoja. Majuri huusi: "Meille upseereille on Hänen
-Majesteettinsa sanonut: Tässä ne herrat, joihin minä voin luottaa!"
-
-"Ja meille hän on sanonut", huusi pastori Zillich, "että jos kirkko
-tulee tarvitsemaan ruhtinaita --"
-
-Ei tarvinnut enää mistään välittää, sillä ravintola oli jo aikoja
-sitten tyhjentynyt, Lauer ja Heuteufel olivat poistuneet huomaamatta
-ja valot oli sammutettu takimmaisissa kaariholveissa.
-
-"Hän on myöskin sanonut --" Diederich pullisti poskensa,
-viiksenkäret ulottuivat silmiin asti, mutta hän salamoi kuitenkin
-peloittavasti. "Me elämme liikkeen merkeissä! Ja niin se onkin! Hänen
-ylevän johtonsa alaisina me olemme lujasti päättäneet harjottaa
-liiketoimintaa!"
-
-"Ja nousta virkauralla!" kähisi Jadassohn. "Hänen Majesteettinsa on
-sanonut, että ne, jotka tahtovat auttaa häntä, ovat tervetulleita.
-Luuleeko kenties joku, että tämä ei koskisi minua myöskin?" kysyi
-Jadassohn taisteluunvaativasti, samalla kun hänen korvansa olivat
-veripunaiset ja kiiltävät. Majuri mylvi taas:
-
-"Ja minun kuninkaani voi totta totisesti luottaa minuun. Hän
-päästi minut palveluksesta liian aikaisin, sen minä sanon hänelle
-rehellisenä saksalaisena vasten naamaa. Hän tulee minua vielä
-kipeästi kaipaamaan, jos leikki alkaa. Minä en aio loppua ikääni
-vain paukkukaramellejä heitellä yhdistyksen tanssiaisissa. Minä olin
-Sedanissa!"
-
-"Herrjemersch, ja minä kanss'!" lausui ohut, kirkuva ääni jostakin
-näkymättömästä syvyydestä, ja holvien varjoista astui esiin pieni
-ukko valkeine, liehuvine hiuksineen. Hän hoiperteli esiin, hänen
-silmälasinsa kipinöivät, hänen poskensa hehkuivat, ja hän huusi:
-"Herra majuri Kunze! No niin! Vanha sotatoveri, Te jaksatte yhtä
-hyvin kuin silloin Ranskassa. Minä sanon sen aina: hyvin eletty
-ja kernaasti sitä olisi eletty pari vuotta kauemmin!" hän sanoi
-murtaen ja katkonaisesti. Majuri esitti hänet. "Gymnaasinopettaja,
-herra professori Kühnchen." Mistä johtui, että hänet oli jätetty
-sinne pimeään, hän koetti selittää ja lausui siitä mitä eloisimpia
-arveluita. Aikaisemmin hän oli ollut eräässä seurassa. "Niin,
-minun on kaikesta päättäen täytynyt hieman nukahtaa, ja sitten nuo
-kirotut koiranleuat ovat minut jättäneet", hän sanoi, murtaen vielä
-pahemmin. Uni ei ollut yhtään vähentänyt hänen humalaansa, hän
-muistutti majurille, kerskaavaisesti kirkuen, heidän yhteisiä töitään
-tuona rautaisena vuotena. "Ranskan vapaaehtoiset!" hän huudahti,
-ja hänen hampaattomasta, poimuisesta suustaan huokui kosteutta.
-"Oli sekin joukkoa! Kuten herrat näkevät, on minulla tässä jäykkä
-sormi, siihen puri eräs ranskalainen, vain siksi, että minä aioin
-sapelillani hieman leikata sen kurkkua. Sellainen lurjus miehekseen!"
-hän sanoi, murtaen entistä enemmän. Hän näytteli sormeaan pöydän
-ympärillä ja sai aikaan ihmettelyhuutoja. Diederichin innostuneisiin
-tunteisiin sekaantui tosin pelkoa, hänen täytyi ajatella olevansa
-tuon ranskalaisen asemassa: tuo pieni kiihkeä ukko lankesi hänen
-rinnalleen ja pani miekan lappeen hänen kaulalleen. Hän oli pakotettu
-poistumaan hetkeksi.
-
-Kun hän palasi, niin majuri ja professori kuvasi, huutaen toistaan
-paremmin, erästä villiä taistelua. Kummankaan puhetta ei voinut
-ymmärtää. Mutta Kühnchen kimitti yhä terävämmin majurin mylvinän
-läpi, kunnes sai tämän vaikenemaan ja saattoi esteettömästi
-lörpötellä. "Niin, vanha ystävä, heillä mahtaa olla sukkela pää.
-Kun he suistuvat portaista, niin he eivät jätä astumatta millekään
-portaalle. Mutta sen tulen silloin siihen rakennukseen, missä
-ranskalaiset istuivat, sen sytytti Kühnchen, eikä siitä jäänyt mitään
-jälelle. Minä käytin kuitenkin sotajuonta ja tekeydyin kuolleeksi,
-eikä nuo raadot huomanneet mitään. Ja kun se sitten paloi, niin,
-ymmärrettävästi kyllä, heillä ei ollut mitään halua puolustaa
-isänmaata, vaan pyrkivät ulos, minkä taisivat! Mutta silloin heidän
-olisi pitänyt olla katsomassa meitä saksalaisia. Muurilta me
-ammuimme, kun he tahtoivat kontata portaita alas! Ilmahyppyjä he
-tekivät kuin kaniinit!"
-
-Kühnchenin täytyi keskeyttää keksintönsä, hän hihitti kovasti,
-samalla kun pöydän ympärys nauroi jymisevästi.
-
-Kühnchen tointui. "Nuo väärät raadot saivat meidät myöskin
-salakavaloiksi! Ja entäs naiset! Niin, hyvät herrat, jotakin niin
-pahanilkistä kuin ranskalaiset naiset, ei ole ylipäänsä enää
-olemassa. Kuumaa vettä ne valoivat meidän päähämme. Nyt minä kysyn
-Teiltä, tekeekö sellaista jokin nainen? Kun oli tulipalo, niin he
-heittivät lapsensa ikkunasta ja tahtoivat, että meidän olisi pitänyt
-ottaa ne vastaan. Se ei ole mitään somaa, vaan tyhmää! Paineteillamme
-me otimme nuo pienet raadot vastaan. Mutta nuo naiset!" Kühnchen piti
-luuvaloista sormeaan käyränä, aivan kuin kiväärin liipasimessa ja
-katseli samalla ylös, ikäänkuin siellä olisi ollut jokin vartaaseen
-pistettävä. Hänen silmälasinsa kipinöivät, hän valehteli edelleen.
-"Lopuksi tuli hyvin paksu nainen, joka ei päässyt etuperin ikkunasta
-ja koetti sentähden takaperin. Silloin hän ei ollut ottanut
-Kühncheniä lukuun. Minä en ollut mikään hullu, minä kiipesin kahden
-toverin olkapäille ja kutitin painetillani hänen paksua ranskalaista
---"
-
-Enempää ei voitu kuulla, hyväksymyshuudot olivat liian äänekkäitä.
-Professori sanoi vielä: "Jokaiselle Sedanissa olleelle minä kerron
-tämän jutun luokkani jaloja sanoja käyttäen. Nuorten pitää tietää,
-millaisia sankari-isiä heillä on ollut."
-
-Oltiin yhtä mieltä siitä, että tämä saattoi nuoren polven
-kansallistuntoa kehittää, ja kilistettiin Kühnchenin kanssa.
-Haltioituneita kun olivat, niin kukaan ei ollut huomannut, että
-uusi vieras oli ilmestynyt pöytään. Jadassohn näki äkisti tuon
-vaatimattoman, harmaan miehen, jolla oli hohenzollern-viitta päällä,
-ja iski hänelle silmää suosiollisesti. "No niin, osutaan aina
-paikalle, herra Nothgroschen!" Diederich tiuskasi hänelle ylevästi:
-"Kukas Te sitten olette?"
-
-Vieras kumarteli.
-
-"Nothgroschen, Netziger Zeitungin toimittaja."
-
-"Siis nälkäkandidaatti", sanoi Diederich ja salamoi. "Rappiolle
-joutuneet gymnasistit, ylioppilaskokelasproletaarit merkitsevät
-meille vaaraa!"
-
-Kaikki nauroivat; toimittaja hymyili nöyrästi.
-
-"Hänen Majesteettinsa on pannut Teidät merkille", sanoi Diederich.
-"No niin, istuutukaa!"
-
-Hän kaatoi hänelle shampanjaa, ja Nothgroschen joi kiitollisen
-ryhdikkäästi. Selvänä ja hämillään hän katseli ympärilleen tässä
-seurassa, jonka itsetuntoa monet tyhjät, lattialla seisovat pullot
-olivat kovasti kohottaneet. Hänet unhoitettiin jälleen pian. Hän
-odotti kärsivällisenä, kunnes joku kysyi häneltä, miten hän sitten
-oli keskellä yötä päässyt siihen tuiskahtamaan. "Minun täytyi toki
-laittaa lehti valmiiksi", selitti hän siihen, tärkeänä kuten pikku
-virkamies. "Herrat saavat aamulla aikaisin lukea, miten tuo työmiehen
-ampuminen oikein tapahtui."
-
-"Sen me tiedämme paremmin kuin Te", huusi Diederich. "Te hankitte
-tietonne vain omista nälkäisistä käpälistänne!"
-
-Toimittaja hymyili anteeksipyytävästi ja kuunteli mukautuvasti, miten
-kaikki sekaisin kuvasivat hänelle illan tapahtumia. Kun melu asettui,
-niin hän sanoi: "Tuo herra tuolla --"
-
-"Tohtori Hessling", sanoi Diederich terävästi.
-
-"Nothgroschen", mutisi toimittaja. "Koska Te äsken mainitsitte
-keisarin nimen, niin Teitä tulee huvittamaan se seikka, että taas on
-annettu julistus."
-
-"Pyydän päästä kaikesta moitiskelusta!" vaati Diederich. Toimittaja
-kumarsi ja laski käden sydämelleen. "Kysymys on keisarin kirjeestä."
-
-"Se on taas joutunut Teidän pöydällenne jonkin ilkeän petoksen
-kautta?" kysyi Diederich. Nothgroscher, ojensi kätensä vakuuttavasti.
-"Sen on keisari itse määrännyt julkaistavaksi. Huomenna varhain
-saatte lukea sen lehdestä. Tässä on korrehtuurivedos!"
-
-"Hellittäkää, tohtori", pyysi majuri. Diederich huusi: "Miten
-niin, tohtori? Oletteko Te tohtori?" Mutta vain kirje kiinnitti
-läsnäolijain huomiota, ja paperiliuska siepattiin toimittajan
-kädestä. "Hyvä!" huusi Jadassohn, joka vielä joltisenkin
-vaivattomasti pystyi lukemaan. "Hänen Majesteettinsa tunnustaa
-positiivista kristinuskoa." Pastori Zillich ilakoitsi niin
-perinpohjaisesti, että häntä alkoi nikottaa. "Siinä on jotakin
-Heuteufelille! Lopultakin sellainen julkea luonnontieteilijä,
-huk, saa, mitä hänelle kuuluu. He käyvät ilmestyskysymyksen
-kimppuun. Tuskin sitä minäkään ymmärrän, huk, ja minä olen tutkinut
-jumaluusoppia!" Professori Kühnchen heilutteli paperiliuskoja
-ilmassa. "Hyvät herrat, jollen minä luetuta tätä kirjettä luokalla
-ja anna kirjoittaa siitä ainetta, niin minun nimeni ei ole enää
-Kühnchen!" hän sanoi pahasti murtaen.
-
-Diederich oli syvästi vakava. "Niin juuri, Hammurabi oli Jumalan ase!
-Minä tahtoisin kerta nähdä jonkun, joka sen kieltää!" Ja hän salamoi
-ympärilleen. Nothgroschen koukisti olkapäitään. "Niin, ja keisari
-Wilhelm Suuri!" jatkoi Diederich. "Hänestä minä väitän sitä aivan
-pontevasti! Jos hän ei ollut Jumalan ase, niin silloin Jumala ei
-ylipäänsä tiedä, mikä ase on!"
-
-"Olen aivan samaa mieltä", vakuutti majuri. Onneksi kukaan ei
-väittänyt vastaan, sillä Diederich oli valmis mihin tahansa. Pitäen
-pöydästä kiinni hän ponnistautui ylös tuoliltaan. "Mutta meidän jalo,
-nuori keisarimme?" kysyi hän uhkaavasti. Kaikilta puolin vastattiin:
-"Persoonallisuus... impulsiivinen... monipuolinen... omintakeinen
-ajattelija." Mutta Diederich ei ollut tyytyväinen.
-
-"Minä vaadin, että hän myöskin on ase!"
-
-Se myönnettiin.
-
-"Ja minä vaadin edelleen, että me saatamme tämän päätöksemme
-sähkösanomalla Hänen Majesteettinsa tietoon!"
-
-"Minä kannatan ehdotusta!" mylvi majuri. Diederich totesi:
-"Yksimielinen, haltioitunut hyväksyminen!" ja putosi jälleen
-istuimelleen. Kühnchen ja Jadassohn ryhtyivät yhdessä laatimaan
-sähkösanomaa. He lukivat julki, niin pian kuin olivat jotakin
-keksineet.
-
-"Eräs Netzigin Ratskelleriin kokoontunut seurue --"
-
-"Kokous", vaati Diederich. He jatkoivat:
-
-"Kokous, jonka muodostivat kansallismieliset miehet --"
-
-"Kansallismieliset, huk, ja kristilliset", lisäsi pastori Zillich.
-
-"Mutta tahtovatko sitten herrat todellakin?" kysyi Nothgroschen,
-hiljaa rukoillen. "Minä luulin, että se oli pila."
-
-Silloin Diederich suuttui.
-
-"Me emme tee pilaa kaikkeinpyhimmistä asioista! Pitääkö minun
-osoittaa se Teille, epäonnistunut ylioppilaskokelas, oikein
-kouriintuntuvasti?"
-
-Kun Nothgroschenin kädet vakuuttivat täydellistä antautumista, niin
-Diederich rauhoittui heti ja sanoi: "Kippis!" Sen vastineeksi majuri
-huusi, aivan kuin olisi halennut: "Me olemme ne herrat, joihin Hänen
-Majesteettinsa saa luottaa!" Jadassohn pyysi hiljaisuutta ja luki.
-
-"Netzigin Ratskelleriin kokoontunut kansallis- ja kristillismielisten
-miesten kokous ilmaisee Teidän Majesteetillenne yksimielisen,
-haltioituneen uskollisuuden osoituksensa Teidän Majesteettinne
-kohottavan, ilmestysuskon tunnustamisen johdosta. Me vakuutamme
-syvimmän kammomme kaikkea kumousta vastaan ja näemme tänään
-täällä Netzigissä sattuneessa, vahtisotilaan teossa, ilahduttavan
-todistuksen siitä, että Teidän Majesteettinne yhtä hyvin kuin
-Hammurabi ja keisari Wilhelm Suuri on Jumalan ase." Taputettiin käsiä
-ja Jadassohn hymyili hyvillään.
-
-"Allekirjoitukset!" huusi majuri. "Tai onkos jollakin herroista vielä
-jotakin huomautettavana?" Nothgroschen ryki. "Vain yksi ainoa sana,
-mitä vaatimattomin."
-
-"Minä tahtoisin päästä siitä vapaaksi", sanoi Diederich. Toimittaja
-oli juonut itselleen rohkeutta, hän keinutteli itseään istuimellaan
-ja hihitti ilman syytä.
-
-"Minä en tahdo sanoa ollenkaan mitään vahtisotilasta vastaan, hyvät
-herrat. Minä olen pikemminkin aina ajatellut, että sotamiesten
-virkaan kuuluu juuri ampuminen."
-
-"No mitäs sitten?"
-
-"Niin, mutta tiedämmekö me, että keisari ajattelee samalla tavalla?"
-
-"Se on itsestäänymmärrettävätä! Lückin tapaus!"
-
-"Ennakkotapaukset -- hihi -- ovat sangen sopivia, mutta me tiedämme
-kuitenkin kaikki, että keisari on omintakeinen ajattelija -- hihi --
-ja impulsiivinen. Hän ei anna kernaasti kenenkään mennä edelleen.
-Jos minä tahtoisin kirjoittaa lehteen, että Teistä, herra tohtori
-Hessling, pitäisi tehdä ministeri, silloin -- hihi -- Teistä ei sitä
-juuri tulisikaan."
-
-"Juutalaista kieroilua!" huusi Jadassohn. Toimittaja suuttui. "Minä
-kirjoitan puolitoista palstaa herätystekstiä jokaista suurempaa
-kirkkojuhlaa varten. Mutta tuo vahtisotilas voi myöskin joutua
-syytteeseen murhasta. Silloin me olemme satimessa."
-
-Seurasi hiljaisuus. Majuri laski miettivästi lyijykynänsä kädestään.
-Diederich tarttui siihen. "Olemmeko me kansallismielisiä miehiä?"
-Ja hän kirjoitti nimensä vihaisena sähkösanoman alle. Nothgroschen
-tahtoi heti seurata hänen esimerkkiään.
-
-"Lennätinkonttoriin!"
-
-Diederich määräsi, että lasku piti esitettämän hänelle seuraavana
-päivänä, ja sitten sitä lähdettiin. Nothgroschen oli kerta kaikkiaan
-täynnä ylitsevuotavia toiveita. "Kun minä saan keisarillisen
-vastauksen, niin minä tulen...!"
-
-Majuri mylvi: "Me tulemme kyllä näkemään, miten kauan minä vielä
-järjestän hyväntekeväisyysjuhlia!"
-
-Pastori Zillich näki jo kirkossaan väkijoukon tukehtuvan ahtaudesta
-ja Heuteufelin kansan kivittämänä. Kühnchen uneksi jo verilöylyistä
-Netzigin kaduilla. Jadassohn kähisi: "Uskaltaakohan kukaan enää
-epäillä minun uskollisuuttani keisaria kohtaan?" Ja Diederich: "Vanha
-Buck pitäköön varansa! Myöskin Klüsing Gausenfeldissä! Me havahdumme
-unesta!"
-
-Herrat pitivät itsensä hyvin suorassa, ja usein työntyi joku heistä
-odottamatta kappaleen matkaa edelle. Keppeineen he jyskyttivät
-alaslasketuita ikkunankaihtimia ja lauloivat kukin omassa tahdissaan
-"Reinin vahtia". Maakunnanoikeustalon nurkalla seisoi poliisi,
-mutta onnekseen osasi pysyä paikoillaan. "Tahdotteko kenties
-jotakin, miesparka?" huusi Nothgrosschen, joka oli kokonaan poissa
-suunniltaan. "Me sähkötämme keisarille!" Postitalon edustalla
-kohtasi pastoria, jolla oli kehnoin vatsa, onnettomuus. Sillä välin
-kun muut koettivat huojentaa hänen asemaansa, Diederich soitti
-virkamiehen esiin ja antoi hänelle sähkösanoman. Kun virkamies oli
-lukenut sähkösanoman, niin hän tarkasti Diederichiä epäröiden --
-mutta Diederich katsoi häneen sillä lailla salamoiden, että hän
-pelästyi ja teki velvollisuutensa. Sillä välin jatkoi Diederich
-salamoimistaan ja kivettyneenä seisomistaan ilman mitään tarkoitusta:
-keisarin asennossa, kun joku sivusadjutantti teki hänelle selvää
-vahtisotilaan urotyöstä ja siviilikabinetin päällikkö ojensi hänelle
-uskollisuudenvakuutussähkösanoman. Diederich tunsi kypärin päässään,
-löi sapelia vastaan sivullaan ja sanoi: "Minä olen hyvin vahva!"
-Telegrafisti käsitti sen huomautukseksi ja laski toiseen kertaan
-pikkurahat. Diederich otti ne, meni erään pöydän luo ja piirsi
-muutamia rivejä paperille. Sitten hän pisti sen taskuunsa ja palasi
-herrojen luokse.
-
-Nämä olivat hankkineet ajurin pastorille, joka ajoi tiehensä
-ja huiskutti vielä vaununikkunasta itkien, ikäänkuin olisi
-ollut ikuinen ero kysymyksessä. Jadassohn kääntyi teatterin
-nurkalla eräälle kadulle, vaikka majuri mylvikin hänen peräänsä,
-ett'ei hänen asuntonsa ollut siellä päin. Äkkiä katosi sitten
-majurikin, ja Diederich joutui kahden kesken Nothgroschenin kanssa
-Lutherstrasselle. Walhallateatterin edustalla ei toimittajaa
-saatu enää minnekään, hän tahtoi mennä katsomaan "sähköihmettä",
-erästä naista, jonka piti suitsua tulta. Diederichin täytyi
-hänelle vakavasti selittää, että aika ei ollut sopiva sellaisten
-kevytmielisyyksien katsomiseen. Muutoin Nothgroschen unhoitti koko
-"sähköihmeen", niin pian kun huomasi Netziger Zeitungin rakennuksen.
-"Pysäyttäkää!" hän huusi. "Pysäyttäkää kone! Kansallismielisten
-miesten sähkösanoma on vielä saatava lehteen!... Te saatte sen
-lukea vielä huomenna lehdestä", hän sanoi eräälle ohikulkevalle
-yövartijalle. Silloin Diederich tarttui lujasti hänen käsivarteensa.
-
-"Eikä vain tätä sähkösanomaa", hän sanoi lyhyesti ja hiljaa. "Minulla
-on vielä toinen." Hän veti erään paperin taskustaan. "Yötelegrafisti
-on minun vanha tuttavani, hän uskoi sen minulle. Tämän saapumisesta
-Teidän täytyy luvata olla ehdottomasti vaiti, sillä muutoin tuon
-miehen asema kävisi uhatuksi."
-
-Kun Nothgroschen heti lupasi kaikki, Diederich sanoi paperiin
-katsomatta:
-
-"Se on osotettu rykmentin komennuskunnalle, ja everstin itsensä on
-ilmoitettava siitä sille vahtisotilaalle, joka tänään ampui tuon
-työmiehen. Se kuuluu: Sinun kunnian kentällä sisäisen vihollisen
-edessä osoittamasi rohkeuden vuoksi minä ilmaisen Sinulle
-keisarillisen tunnustukseni ja nimitän Sinut korpraaliksi... Olkaa
-vakuutettu" -- ja Diederich ojensi paperin toimittajalle. Mutta
-Nothgroschen ei katsahtanut siihen, vaan tuijotti, ikäänkuin
-älyttömänä, Diederichiin ja hänen kivettyneeseen ryhtiinsä, hänen
-viiksiinsä, jotka pistivät aina silmiin asti, hänen silmiinsä, jotka
-salamoivat.
-
-"Nyt minä melkein uskoin --" änkytti Nothgroschen. "Te olette niin
-suuresti samannäköinen kuin -- kuin --."
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Diederich olisi, kuten parhaina uusteutoniaikoina, nukkumalla
-laiminlyönyt päivällisen, mutta Ratskellerin lasku tuli, ja se oli
-siksi huomattava, että hänen täytyi nousta ja mennä konttoriin.
-Hänen oli paha olla, ja hänelle tuotettiin vielä mielipahaa, jopa
-perheenkin puolelta. Sisaret vaativat kuukautista pukutarverahaansa,
-ja kun hän selitti, että hänellä ei sitä nyt ollut, niin he
-viittasivat vanhaan Sötbieriin, jolla aina oli ollut. Diederich nousi
-pontevasti tätä kapinayritystä vastaan. Korkealla kohmeloäänellä hän
-selitti tytöille, että näiden piti nyt tottua kokonaan toisenlaiseen
-komentoon. Sötbier tosin oli aina antanut pois ja saattanut
-liikkeen menemään alas. "Jos minun nyt pitäisi tänään maksaa teille
-osuutenne, niin te ihmettelisitte kirotusti sitä, miten vähän teille
-tulisi." Sitä sanoessaan hän tunsi sen läpeensä epäoikeutetulta,
-jos hänet joskus pakotettaisiin laskemaan nämä molemmat osallisiksi
-liikkeeseen. Se täytyi saada estetyksi, hän ajatteli. Nämä sen sijaan
-tulivat vielä vaativammiksi. "Me emme siis saata maksaa pukujamme,
-mutta herra tohtori juo shampanjaa sadallaviidelläkymmenellä
-markalla." Silloin Diederich muuttui hirvittävän näköiseksi. Hänen
-kirjeensä siis avattiin! Häntä vakoiltiin! Hän ei ollut herra
-talossaan, vaan apulainen, neekeri, joka raatoi naisten puolesta,
-jotta nämä saattoivat koko päivän laiskotella! Hän huusi ja polki
-jalkaa, niin että lasit helisivät. Rouva Hessling rukoili valittaen,
-sisaret vastustivat enää pelosta, mutta Diederich oli päässyt hyvään
-alkuun. "Mitä te uskallattekin? Sellaiset hanhet kuin te? Mistä te
-tiedätte, vaikka nämä sataviisikymmentä markkaa olisivatkin loistava
-pääomansijoitus. Niin juuri, pääomansijoitus! Luuletteko te, että
-minä juon shampanjaa idioottien kanssa, jos en minä heiltä mitään
-tahdo? Tästä te ette tiedä vielä mitään täällä Netzigissä, se on sitä
-uutta kurssia, se on --" Hän keksi sanan. "Se on suurpiirteisyyttä!
-Suurpiirteisyyttä!"
-
-Hän paiskasi oven perässään kiinni. Rouva Hessling meni hänen
-perässään varovaisesti, ja kun tämä oli vaipunut asuinhuoneen
-sohvalle, niin hän otti Hänen kätensä ja sanoi: "Rakas poikani, minä
-olen sinun kannallasi." Samalla katsahti hän häneen aivan kuin olisi
-tahtonut "rukoilla sydämestään." Diederich vaati itselleen hapanta
-silliä; ja sitten hän valitti vihoissaan, miten vaikeata oli johtaa
-tuota uutta henkeä Netzigiin. Ainakaan täällä kotona ei pitänyt tehdä
-hänen työtään mahdottomaksi! "Minulla on suuria tekeillä teidän
-kanssanne, mutta jättäkää se suosiollisesti minun paremman tietoni
-ja taitoni varaan. Yhden tulee olla herrana. Yrittelijähenki ja
-suurpiirteisyys kuuluvat kaiketi hänelle. Sötbieriä ei siinä tarvita.
-Jonkun aikaa minä annan sen vanhuksen vielä hengähtää, sitten hän saa
-mennä menojaan."
-
-Rouva Hessling vakuutti vienosti, että hänen poikansa tuli jo
-äitinsä tähden aina tarkoin tietämään, mitä hänen tuli tehdä -- ja
-sitten Diederich läksi konttoriin, missä kirjoitti Eschweileriin
-Büschlin konetehtaaseen kirjeen tilatakseen sieltä "uuden,
-Maier-järjestelmäisen patentti-kaksois-holländerin." Hän jätti
-kirjeen avoimeksi ja läksi ulos. Kun hän palasi takaisin, niin
-Sötbier seisoi kirjoituspöytänsä edessä, ja varmaa oli, että hän itki
-harmaan silmäsuojuksimensa alla: kyyneliä tippui kirjeelle. "Teidän
-täytyy kirjotuttaa se vielä kerran puhtaaksi", sanoi Diederich
-kylmästi. Silloin Sötbier alkoi:
-
-"Nuori herra, meidän vanha holländerimme ei ole mikään
-patenttiholländer, mutta se polveutuu vanhan herran ensi ajoilta
-alkaen; sillä hän aloitti ja sillä hänestä tuli suuri..."
-
-"No niin, ja minä toivon puolestani tulevani suureksi omalla
-holländerillani", sanoi Diederich terävästi. Sötbier vaikeroi.
-
-"Meidän vanha koneemme on aina meille riittänyt."
-
-"Minulle ei."
-
-Sötbier sanoi, että se oli yhtä työkykyinen kuin kaikkein
-uusimmatkin, jotka oli huijausreklaamin avulla saatu niin hyvään
-huutoon. Kun Diederich pysyi kovana, niin vanhus avasi oven ja huusi:
-"Fischer! Tulkaapas vähän tänne!" Diederich kävi levottomaksi. "Mitä
-Te tahdotte siltä mieheltä? Minä tahdon päästä siitä, että hän
-sekaantuu tähän!" Mutta Sötbier vetosi konemestarin todistukseen,
-mestarin, joka oli työskennellyt suurimmissa tehtaissa. "Nyt,
-Fischer, sanokaapas herra tohtorille, miten työkykyinen meidän
-holländerimme on!" Diederich ei tahtonut kuunnella, hän juoksi
-edestakaisin, vakuutettuna siitä, että tuo mies tuli käyttämään
-tilaisuutta suututtaakseen häntä. Sen sijaan Napoleon Fischer antoi
-ensin rajattoman tunnustuksen Diederichin asiantuntemukselle ja sanoi
-sitten vanhasta holländerista kaikkea sitä epäedullista, mitä siitä
-suinkin saatettiin ajatella. Kun Napoleon Fischeriä kuultiin, niin
-hän oli jo, ollut vähällä sanoa itsensä irti vain sen tähden, että
-vanha holländer ei miellyttänyt häntä. Diederich puhkui: hänelle oli
-tosiaankin tapahtunut onnellisesti siinä suhteessa, että oli saanut
-käyttää edelleen herra Fischerin arvokasta apua; mutta konemestari
-selitti hänelle, välittämättä hänen ivastaan, hintaluettelossa
-olleiden kuvien perusteella uuden patenttiholländerin hyviä puolia,
-semminkin sitä, että sitä oli mukava hoitaa. "Kunpa vain voisin
-huojentaa Teidän työtänne!" puhkui Diederich. "Muuta minä en toivo.
-Kiitoksia, saatte mennä."
-
-Kun konemestari oli poistunut, niin Sötbier ja Diederich
-työskentelivät jonkun aikaa itsekseen. Äkkiä Sötbier kysyi: "Ja millä
-meidän pitäisi se maksaa?" Diederich lensi heti tulipunaiseksi:
-hänkään ei ollut koko aikana mitään muuta ajatellut. "Niin mitä!"
-hän huusi. "Millä maksaa! Ensiksi minä myönnän pitkän hankinta-ajan,
-ja sitten: kun minä tilaan itselleni niin kalliin holländerin, niin
-Te kenties luulette, että minä en tiedä, mihin minä sitä käytän? Ei,
-rakkaani, minulla täytyy silloin olla tarkat suunnitelmat liikkeen
-pikaiseksi laajentamiseksi -- joista minä en tänään vielä tahdo puhua
-mitään."
-
-Samalla hän läksi konttorista, jäntevässä asennossa, vaikkakin
-sisimmässään epäillen. Tämä Napoleon Fischer oli poistuessaan
-katsahtanut vielä ympärilleen, silmissä sellainen ilme, kuin olisi
-houkutellut sopivasti, päämiehensä ansaan. "Vihollisten ympäröiminä",
-ajatteli Diederich ja piukensi vielä ryhtiään, "me olemme vasta
-oikein vahvoja. Minä tulen ne pian murskaamaan." Heidän piti saada
-kokea, kenen kanssa olivat tekemisissä; sitten hän pani täytäntöön
-ajatuksen, jonka oli saanut jo herätessään: hän meni tohtori
-Heuteufelin luokse. Tämä toimitti vastaanottonsa loppuun asti ja
-antoi hänen odottaa. Sitten otti hän hänet vastaan työhuoneessaan,
-missä kaikki hajut ja esineet muistuttivat Diederichin mieleen
-aikaisempia, kiusallisia käyntejä. Tohtori Heuteufel otti lehden
-pöydältä, naurahti ja sanoi: "No niin, Te tulette varmastikin tänne
-osoittamaan riemuanne. Kaksi menestystä yhdellä kertaa! Teidän
-shampanjauskollisuudenilmoituksenne on lehdessä -- niinpä niin, ja
-keisarin sähkösanoma vahtisotilaalle ei Teidän kannaltanne katsoen
-jätä tietenkään mitään toivomisen varaa."
-
-"Mikä sähkösanoma?" kysyi Diederich. Tohtori Heuteufel näytti
-sen hänelle; Diederich luki. "Sinun kunnian kentällä, sisäisen
-vihollisen edessä osoittamasi rohkeuden vuoksi minä ilmaisen
-Sinulle keisarillisen tunnustukseni ja nimitän sinut korpraaliksi."
-Sellaisena kuin se oli siinä painettuna, se teki häneen täysin
-väärentämättömän vaikutuksen. Vieläpä hän joutui sen valtaan;
-miehellisellä pidättäväisyydellä hän sanoi: "Se on jokaiselle
-kansallismieliselle sydämestä lähtenyttä puhetta." Kun Heuteufel
-vain kohautti olkapäitään, niin Diederich veti henkeään. "En ole
-tullut tänne tämän tähden, vaan järjestämään meidän molemminpuolisia
-suhteitamme." Heuteufelin mielestä ne olivat jo järjestyksessä. "Ei,
-ei ollenkaan." Diederich vakuutti haluavansa kunniakasta rauhaa. Hän
-sanoi olevansa valmis vaikuttamaan oikeinymmärretyn liberalismin
-hengessä, jos vain hänen kireästi kansallista ja keisarille
-uskollista vakaumustaan pidettiin arvossa. Tohtori Heuteufel selitti
-tämän kaiken olevan vain tyhjiä lauseita. Silloin Diederich menetti
-käsityskykynsä. Tämä mies piti häntä kädessään, hän saattoi erään
-paperin avulla todistaa hänet pelkuriksi! Tuo ivallinen nauru hänen
-keltaisilla kiinalaiskasvoillaan, tuo suuremman voimansa tunteva
-ryhti oli jatkuvana viittauksena. Mutta hän ei puhunut, hän antoi
-miekkansa heilua Diederichin pään päällä. Tilanteen täytyi loppua!
-"Minä vaadin Teitä", sanoi Diederich käheänä mielenliikutuksesta,
-"antamaan minulle minun kirjeeni takaisin." Heuteufel tekeytyi
-hämmästyneeksi. "Minkä kirjeen?" -- "Sen, jonka minä kirjoitin Teille
-asevelvollisuuden vuoksi, kun minun piti palvella." Sen jälkeen
-lääkäri mietti.
-
-"Vai niin: silloin kun Te tahdoitte päästä täyttämästä
-velvollisuuksianne!"
-
-"Minä ajattelin jo silloin, että Te tulisitte selittämään minun
-varomattomat lausuntoni minua loukkaavalla tavalla. Minä vaadin Teitä
-vielä kerran antamaan minun kirjeeni takaisin." Ja Diederich astui
-esiin uhkaavana. Heuteufel ei väistynyt.
-
-"Jättäkää minut rauhaan, minulla ei ole enää Teidän kirjettänne."
-
-"Minä vaadin siitä Teidän kunniasananne."
-
-"Sitä minä en anna käskystä."
-
-"Sitten minä kiinnitän Teidän huomionne lainvastaisen menettelynne
-seurauksiin. Jos Te vain minun kirjeeni avulla tahdotte jossakin
-tilaisuudessa tuottaa minulle ikävyyksiä, niin silloin tapahtuu
-ammattisalaisuuden ilmoittamisrikos. Silloin minä ilmiannan Teidät
-lääkäriyhdistykselle, haastan Teidät oikeuteen ja käytän kaiken
-vaikutusvaltani tehdäkseni Teidät mahdottomaksi!" Mitä suurimman
-liikutuksen vallassa, melkein äänettömänä: "Te näette minut valmiina
-vaikka mihin! Meidän välillämme on taistelu elämästä ja kuolemasta!"
-
-Tohtori Heuteufel katsahti häneen uteliaasti, hän ravisti päätänsä,
-hänen kiinalaisviiksensä keikkuivat, ja hän sanoi:
-
-"Teillä on ähky."
-
-Diederich peräytyi, hän änkytti: "Mitäs se Teitä liikuttaa?"
-
-"Ei liikutakaan", sanoi Heuteufel. "Se huvittaa minua vain menneiltä
-päiviltä lähtien, koska minä aina olen sitä Teille ennustanut."
-
-"Mitä sitten? Olkaa niin suosiollinen ja sanokaa." Mutta Heuteufel
-torjui pyynnön. Diederich katsoi häneen salamoiden. "Minun täytyy
-pontevasti vaatia Teitä täyttämään velvollisuutenne lääkärinä!"
-
-Heuteufel vastasi, ett'ei ollut hänen lääkärinsä. Silloin Diederichin
-mahtava ilme hävisi ja hän tiedusteli valittavasti. "Usein minulla
-on kipuja kaulassa. Uskotteko sitten, että se tulee pahemmaksi? Onko
-minulla jotakin pelättävänä?"
-
-"Minä neuvon Teitä kääntymään jonkun spesialistin puoleen."
-
-"Te olette täällä kuitenkin ainoa asiantuntija! Jumalan tähden, herra
-tohtori, Te teette itsenne syntiin vikapääksi, sillä minulla on perhe
-ylläpidettävänä."
-
-"Sitten Teidän pitäisi vähemmän polttaa, juoda myöskin vähemmän.
-Eilisiltana sitä tuli liiaksi."
-
-"Vai niin." Diederich suoristautui. "Te ette suo minulle shampanjaa.
-Ja vain tuon uskollisuusadressin vuoksi."
-
-"Jos Te oletatte minulla olevan kehnoja vaikuttimia, niin sitten
-Teidän ei tarvitse kysyä minun neuvojani."
-
-Mutta Diederich rukoili edelleen. "Sanokaapas minulle edes, voinko
-minä saada syöpätaudin."
-
-Heuteufel pysyi lujana. "Niin Te olitte aina risa- ja riisitautinen.
-Teidän olisi pitänyt vain palvella, silloin ette olisi noin paisunut."
-
-Lopulta hän antautui toimittamaan tutkimuksen ja ryhtyi pensselöimään
-kurkunpäätä; Diederich tukehtui, pyöritti tuskallisesti silmiään
-ja takertui lääkärin käsivarteen. Heuteufel veti pois pensselinsä.
-"Sillä lailla minä en luonnollisesti pääse perille." Hän nauroi
-nenäänsä. "Te olette vielä sellainen kuin ennenkin."
-
-Niin pian kun Diederich oli saanut ilmaa sisäänsä hän läksi tästä
-kauhujen kamarista. Talon edustalla, silmät vielä kyynelissä, hän
-törmäsi yhteen asessori Jadassohnin karissa. "No niin?" sanoi
-Jadassohn. "Eikö juominki soveltunutkaan Teille? Ja varta vasten
-menette Heuteufelille?"
-
-Diederich vakuutti, että hänen terveytensä oli hyvä, loistava. "Mutta
-tuo mies sai minut kiihtymään! Minä menin hänen luokseen, koska pidin
-velvollisuutenani vaatia tyydyttävää selitystä tuon herra Lauerin
-eilisten lausuntojen johdosta. Ei ole minun kaltaiselleni miehelle,
-jolla on oikea mieliala, mitään houkuttelevata keskustella itse
-Lauerin kanssa."
-
-Jadassohn ehdotti mentäväksi Klappschen oluttupaan.
-
-"Minä menin siis sinne", jatkoi Diederich esitystään kapakan seinien
-sisällä, "siinä tarkoituksessa, että olisin sopinut koko jutun
-myöntämällä sen aiheutuneeksi päihtymyksestä, pahimmassa tapauksessa
-tilapäisestä mielenhäiriöstä. Mitäs luulette sen sijaan tapahtuneen?
-Heuteufel kävi hävyttömäksi. Esiintyy ylevämmyyttä osoittaen.
-Arvostelee kyynillisesti meidän uskollisuusadressiamme ja, tuskin
-voitte uskoa, Hänen Majesteettiinsa sähkösanomaakin."
-
-"Niin, ja entäs sitten?" kysyi Jadassohn, jonka käsi kopeloi neiti
-Klappschia.
-
-"Minun mielestäni tässä ei tarvita enää mitään jatkoa. Minä olen
-kerta kaikkiaan katkaissut välini sellaisen herran kanssa!" huudahti
-Diederich, vaikka tiesikin kipeästi, että taas keskiviikkona oli
-pakotettu menemään pensselöitäväksi. Jadassohn lisäsi terävästi:
-
-"Mutta minä en." Ja kun Diederich katsahti häneen: "On
-nimittäin olemassa eräs virkakunta, mikä nimittää itseään
-yleiseksisyyttäjäkunnaksi ja mistä sellaiset herrat kuin Lauer ja
-Heuteufel ovat hyvinkin mielenkiintoisia." Samalla hän päästi neiti
-Klappschin vapaaksi ja antoi hänelle merkin poistua.
-
-"Mitäs te sillä tarkoitatte?" kysyi Diederich, kamalasti liikutettuna.
-
-"Minä aion nostaa kanteen majesteettirikoksesta."
-
-"Tekö?"
-
-"Niin juuri, minä. Yleisellä syyttäjällä, Feiferillä, on sairaslomaa,
-minä olen hänen tilallaan. Ja, kuten minä heti eilisen tapauksen
-jälkeen todistajain läsnäollessa totesin, kun minä en ollut läsnä
-rikoksen tapahtuessa, niin mikään ei voi minua estää edustamasta
-syyttäjäviranomaisia."
-
-"Mutta jos kukaan ei tee ilmiantoa!"
-
-Jadassohn hymyili julmasti. "Jumalankiitos, sitä ei tarvita...
-Muutoin minä muistutan Teitä siitä, että eilisiltana itse
-tarjouduitte meille todistajaksi."
-
-"Siitä minä en tiedä mitään", sanoi Diederich nopeasti.
-
-Jadassohn taputti häntä olkapäähän. "Te tulette vielä kaikki
-muistamaan, minä toivon, kun Teitä kuulustellaan valallisesti."
-Silloin Diederich suuttui. Hän kävi niin äänekkääksi, että Klappsch
-kurkisti salaa huoneeseen.
-
-"Herra asessori, minun täytyy ihmetellä sitä, että Te yksityisiä
-lausuntoja minun puoleltani --. Teillä on ilmeisesti aikomuksena
-poliittisen jutun avulla tulla yleiseksi syyttäjäksi. Mutta minä
-tahtoisin tietää, mitä minua Teidän virkauranne liikuttaa."
-
-"Niin, ja mitä minua Teidän uranne?" kysyi Jadassohn.
-
-"Niin, sitten me olemme toistemme vastustajia?"
-
-"Minä toivon, että se voidaan välttää." Ja Jadassohn selitti
-hänelle, että hänellä, Diederichillä, ei ollut mitään syytä pelätä
-oikeudenkäyntiä. Kaikki Ratskellerissä sattuneen tapauksen todistajat
-tulivat pakosta sanomaan samaa kuin hän itsekin, myöskin Lauerin
-ystävät. Diederich ei tullut mitenkään menemään liian pitkälle...
-Diederich vastasi, että oli jo valitettavasti sen tehnyt, sillä
-lopultakin hän oli ollut se, joka oli saanut aikaan tuon jupakan
-Lauerin kanssa. Mutta Jadassohn rauhoitti häntä. "Kukas sitä kysyy.
-Kysymys on siitä, lausuiko herra Lauer nuo soimaavat sanat. Te
-annatte todistuksenne, kuten muutkin herrat, varovaisesti, jos
-tahdotte."
-
-"Suurella varovaisuudella!" vakuutti Diederich. Ja nähdessään
-Jadassohnin pirullisen ilmeen: "Miten minä saattaisin toimittaa
-Lauerin kaltaisen säädyllisen miehen vankilaan? Niin, säädyllisen
-miehen! Sillä poliittinen vakaumus ei ole minun mielestäni mikään
-häpeä!"
-
-"Semminkään, kun on kysymyksessä vanhan herra Buckin lanko, Buckin,
-jota Te toistaiseksi vielä tarvitsette", lopetti Jadassohn --
-ja Diederichin pää painui alas. Tämä juutalainen kiipijä käytti
-häntä hävyttömästi hyväkseen, eikä hän voinut tehdä mitään! Piti
-sitten vielä uskoa ystävyyteen. Hän sanoi vielä kerran itselleen,
-että kaikki, jotka olivat häntä itseään raaempia ja väkevämpiä,
-menivät paremmin eteenpäin. Suuri kysymys oli: miten saattoi tulla
-energiseksi. Hän suoristautui ja salamoi. Enempään hän ei kernaasti
-ryhtynyt; herrasta, joka kuului yleiseensyyttäjäkuntaan, ei koskaan
-saattanut tietää... Muutoin Jadassohn johti keskustelun jonnekin
-muualle.
-
-"Tiedättekö jo, että hallituksessa ja oikeusviranomaisten
-kesken kiertelee perin omituisia huhuja -- Hänen Majesteettinsa
-rykmentinkomentajalle lähettämän sähkösanoman johdosta? Eversti
-kuuluu nimittäin väittävän, ettei ollut mitään sähkösanomaa
-saanutkaan."
-
-Diederich säilytti, sisäisestä järkytyksestään huolimatta, äänensä
-kiinteänä. "Mutta sehän oli kuitenkin lehdessä!" Jadassohn
-nauraa virnotti kaksimielisesti! "Niissä on liian paljon." Hän
-antoi Klappschen, joka oli taas pistänyt kaljuisen päänsä ovesta
-sisään, tuoda "Netziger Zeitungin". "Katsokaapas, tässä lehdessä
-ei ole ylipäänsä mitään, mikä ei jollain lailla koskisi Hänen
-Majesteettiaan. Johtava kirjoitus koskettelee kaikkeinkorkeinta
-ilmoitususkon tunnustamista. Sitten tulee everstille saapunut
-sähkösanoma, sitten paikalliset uutiset, jossa kerrotaan
-vahtisotilaan sankarityöstä, ja sitten sekalaista, jonka joukossa on
-kolme keisarillista perhettä koskevaa pikkujuttua."
-
-"Täällä on totisesti liikuttavia asioita", huomautti Klappsch ja
-muljahutti silmiään.
-
-"Epäilemättä", vakuutti Jadassohn; ja Diederich: "Vieläpä
-sellaisen vapaamielisen kiihoituslehdenkin täytyy tunnustaa Hänen
-Majesteettinsa merkitys!"
-
-"Mutta siinä kiitettävässä innossa on kuitenkin saattanut olla
-mahdollista, että toimitus on julkaissut tuon kaikkeinkorkeimman
-sähkösanoman yhtä päivää liian aikaisin -- ennen sen lähettämistä."
-"Mahdotonta!" päästi Diederich. "Hänen Majesteettinsa stiili on
-silminnähtävä." Klappschkin tahtoi sen tuntea siksi. Jadassohn
-myönsi: "Niin no... Koska on mahdoton koskaan tietää, siksi me emme
-myöskään peruuta mitään. Jos eversti ei ole saanut mitään, niin
-lehti on saattanut saada sen suoraan Berlinistä. Wulckow kutsui
-toimittajan luokseen, mutta tämä kieltäytyi ilmoittamasta mitään; hän
-sylkäsi ja tuli meidän luoksemme, jotta ryhdyttäisiin toimenpiteisiin
-Nothgroschenin pakottamiseksi todistamaan. Lopuksi me kuitenkin
-jätimme ryhtymättä mihinkään ja odotamme kernaammin peruutusta
-Berlinistä -- koska on mahdotonta mitään tietää."
-
-Kun Klappsch kutsuttiin taas kyökkiin, niin Jadassohn lisäsi:
-"Koomillista, vai miten? Juttu näyttää kaikista epäiltävältä,
-mutta kukaan ei tahdo mennä ensimäisenä mitään väittämään, koska
-tässä tapauksessa -- tässä aivan erikoisessa tapauksessa" -- sanoi
-Jadassohn juonikkaalla äänenpainolla, ja koko hänen ilmeensä, vieläpä
-hänen kasvonsakin näyttivät juonikkailta, "juuri sillä, mikä on
-uskomatonta, on suurin mahdollisuus tulla tositapahtumaksi."
-
-Diederich oli jähmetyksissä: hän ei ollut uneksinutkaan koskaan
-niin törkeästä petoksesta. Jadassohn huomasi hänen kauhistuksensa,
-hämmentyi ja alkoi väännellä itseänsä: "Niin, sillä miehellä on
-heikkoutensa -- sanon sen Teille." Diederich iski: "Eilisiltana Te
-ette näkynyt vielä tietävän niistä mitään." Jadassohn puolusteli
-itseään: Shampanja teki luonnollisesti epäkriitilliseksi. Tokko
-sitten herra tohtori Hesslingkään oli ottanut muiden herrain
-haltioitumista niin vakavalta kannalta. Majuri Kunzea suurempaa
-nurisijaa tuskin oli ollenkaan olemassa... Diederich vetäytyi
-tuoleineen taaksepäin, häntä värisytti, aivan kuin olisi äkisti
-joutunut ryövärien luolaan. Mitä pontevimmin hän sanoi: "Minä toivon
-voivani luottaa noiden muiden herrain kansalliseen mielialaan kuin
-omaanikin, minkä epäilemisestä minä pyydän päästä mitä jyrkimmin."
-
-Jadassohn oli saanut takaisin purevan äänensä. "Jos tähän pitäisi
-sisältyä jokin epäily minun persoonaani nähden, niin minä torjun
-sen asianmukaisella suuttumuksella." Kähisten, niin että Klappsch
-kurkisti ovesta: "Minä olen kuninkaallinen asessori, tohtori
-Jadassohn, ja olen tarvittaessa käytettävissänne."
-
-Siihen täytyi Diederichin mutista, että hän ei ollut sillä sitä
-tarkoittanut. Mutta sitten hän maksoi. Ero oli kylmä.
-
-Kotimatkalla Diederich puhkui. Eikö hänen olisi pitänyt käyttäytyä
-Jadassohnia kohtaan myöntyväisemmin? Siltä varalta, että Nothgroschen
-puhuisi! Jadassohn tarvitsi häntä kyllä kipeästi Laueria vastaan
-nostettavassa jutussa! Kaikkien tapausten varalta oli hyvä, että
-Diederich nyt tiesi tämän herran oikean luonteen! "Hän näytti minusta
-heti epäiltävältä! Sellaisilla korvilla ei voi kuitenkaan tuntea
-täysin ja tosikansallisesti."
-
-Kotona hän tarttui heti "Berliner Lokal-Anzeigeriin". Siellä oli
-jo senaamuisen "Netziger Zeitungin" keisaria koskevat pikku jutut.
-Kenties ne tulivat vasta ylihuomenna, kaikella ei ollut siellä tilaa.
-Mutta hän haki edelleen; hänen kätensä vapisivat... Tuossa! Hänen
-täytyi istuutua. "Mikäs sinun on, poikani?" kysyi rouva Hessling.
-Diederich tuijotti kirjaimiin, oli kuin olisi lukenut satua, mistä
-oli tullut tosi. Siinä se oli muiden varmojen asioiden joukossa
-siinä ainoassa lehdessä, jota Hänen Majesteettinsa itse luki!
-Sielunsa sisimmässä, niin syvällä, että tuskin itsekään sitä kuuli,
-Diederich mutisi: "Minun sähkösanomani." Tuskaisa onni oli melkein
-pakahduttaa hänet. Saattoiko niin olla? Oliko hän oikein edeltäpäin
-tuntenut, mitä keisari tuli sanomaan? Ulottuiko hänen korvansa tänne
-kauas? Toimiko hänen aivonsa yhdessä --? Kaikkein kuulumattomimmat
-salaperäiset suhteet valtasivat hänet... Mutta peruutus saattoi vielä
-tulla, hän saattoi tulla painetuksi mitättömyyteensä! Diederich
-vietti tuskaisan yön, ja aamulla varhain hän kävi "Lokal-Anzeigerin"
-kimppuun. Pikku jutut. Patsaan paljastus. Puhe. "Netzigistä." Siinä
-mainittiin ne kunnianosoitukset, jotka olivat tulleet korpraali Emil
-Pacholken osaksi, hänen sisäisen vihollisen edessä osoittamansa
-rohkeuden vuoksi. Kaikki upseerit, eversti etunenässä, olivat
-puristaneet hänen kättään. Hän oli saanut rahalahjoja. "Kuten
-tunnetaan, keisari ylensi jo eilen sähkösanomalla tuon kunnon
-sotilaan korpraaliksi." Siinä se oli! Ei mitään peruutusta: vaan
-vahvistus! Hän otti Diederichin sanat omikseen ja pani täytäntöön
-sen, minkä Diederich oli hänen tehtäväkseen jättänyt!... Diederich
-levitti lehden niin leveäksi kuin mahdollista; hän näki itsensä siinä
-kuin peilistä, ja hänen harteillaan oli kärpännahka.
-
-Tätä Diederichin voittoa ja pyörryttävää ylennystä ei mikään sana
-saanut valitettavasti ilmaista, mutta hänen olentonsa tyytyi
-kiinteyteen puheessa ja ryhdissä, hallitsijan silmän käyttämiseen.
-Perhe ja tehdas mykistyivät hänen ympärillään. Itse Sötbierinkin
-täytyi tunnustaa, että tutkiskeleva piirre oli tullut liikkeeseen.
-Ja Napoleon Fischer hiipi, mitä suorempana ja kirkkaampana Diederich
-seisoi, sitä apinamaisemmin ohitse, kädet riipuksissa eteenpäin,
-kaitoine katseineen, irvistävine hampaineen, ohuine mustine
-partoineen: hillityn kumouksen henkenä... Nyt oli aika mennä
-tapaamaan Guste Daimchenia. Diederich läksi vierailulle.
-
-Ylikaitsija Daimchenin rouva otti hänet ensiksi yksin vastaan
-vanhalla nukkaverkasohvallaan, mutta ruskeassa, ruusuilla
-koristetussa silkkipuvussa, kädet, nuo punaiset ja paisuneet
-pesijättären kädet, nostettuina vatsalle, niin että vieras saattoi
-aina nähdä hänen uudet sormuksensa. Neuvottomuudessaan Diederich
-tunnusti ihmettelynsä, minkä jälkeen rouva Daimchen kernaasti
-kertoi, miten hänellä ja Gustella nyt oli, jumalankiitos, rahaa
-kaikkeen. He eivät vain vielä tietäneet, pitikö heidän sisustaa
-huoneensa muinaissaksalaisesti, vaiko Ludvig XIV:n malliin. Diederich
-suositteli lämpimästi muinaissaksalaista; hän oli nähnyt sitä
-Berlinissä kaikkein hienoimmissa taloissa. Mutta rouva Daimchen oli
-epäileväinen. "Kuka tietää, oletteko Te koskaan käynyt niin hienojen
-ihmisten luona kuin meillä. Nähkääs, minä tiedän sen, kun ihmisten
-täytyy tehdä sillä lailla, kuin heillä olisi jotakin, eikä kuitenkaan
-ole." Tämän jälkeen Diederich vaikeni neuvottomana, ja rouva Daimchen
-löi rumpua vatsansa päälle tyydytyksellä. Onneksi Guste astui sisään
-kovin ihastuneena. Diederich lennähti ylös nojatuolistaan, sanoi
-narisevalla äänellä: "Armollisin neiti!" ja suuteli kädelle. Guste
-nauroi. "Älkää vain taittako jalkaanne!" Mutta hän lohdutti häntä
-jälleen. "Näkee heti, kuka on hieno mies. Herra luutnantti von
-Brietzen tekee myöskin samalla lailla."
-
-"Niin, niin", sanoi rouva Daimchen, "meillä käyvät kaikki upseerit!
-Eilen minä sanoin Gustelle: 'Guste, minä sanoin, jokaiselle
-istuimelle me voisimme antaa tikata vapaaherran kruunun, sillä
-kaikkialle on jo joku istuutunut'."
-
-Guste mutisti suutaan. "Mutta mitä perheisiin tulee ja muutenkin
-ylipäänsä, Netzig on kuitenkin hirveän huono. Minä luulen, että
-me muutamme Berliniin." Rouva Daimchen ei ollut tässä asiassa
-yhtämieltä. "Ihmisille ei pidä tuottaa sitä iloa", hän sanoi.
-"Harnischin vanha rouva oli eilen melkein haleta, kun näki minun
-silkkipukuni."
-
-"Äiti on nyt kerta kaikkiaan sellainen", sanoi Guste. "Jos hän
-voi loistaa, niin kaikki on hyvin. Mutta minä ajattelen myöskin
-sulhaistani. Tiedättekö, että Wolfgang on suorittanut tutkintonsa?
-Mitäs hänellä täällä Netzigissä? Berlinissä hänestä tulee meidän
-runsailla rahoillamme jotakin." Diederich vakuutti; "Niin, hänhän
-tahtoi aina tulla ministeriksi tai sen sellaiseksi." Tuskin
-huomattavan pilkallisesti hän lisäsi: "Senhän pitäisi ollakin niin
-helppoa."
-
-Guste asettui heti taisteluasentoon. "Vanhan herra Buckin poika
-ei olekaan sellainen kuin jokaikinen", hän sanoi terävästi. Mutta
-Diedrich selitti maailmanmiehen ylevämmyydellä, että nykyään
-tarvittiin jotakin, jossa vanhan Buckin vaikutus ei auttanut,
-tarvittiin persoonallisuutta, suuripiirteistä yritteliäisyyttä ja
-piukkaa kansallista mielialaa. Guste ei keskeyttänyt häntä enää,
-vieläpä katseli kunnioittavasti hänen uljaita viiksenkärkiään. Mutta
-tietoisuus siitä, että teki vaikutuksen, sai Diederichin menemään
-liian pitkälle. "Kaikesta tästä en ole huomannut mitään herra
-Wolfgang Buckissa", hän sanoi. "Hän filosofeeraa ja nurisee, ja
-ylipäänsä kuuluu verrattain runsaasti huvittelevan... Niinpä niin",
-hän lopetti, "hänen äitinsähän olikin näyttelijätär." Ja hän katsoi
-poispäin, vaikka tunsikin, että Gusten uhkaava katse haki häntä.
-
-"Mitäs Te sillä tahdotte sanoa?" kysyi tyttö. Diederich tekeytyi
-hämmästyneeksi.
-
-"Minä, en mitään. Minä vain sanoin, miten monet rikkaat nykyään
-elävät Berlinissä. Buckit ovat kuitenkin huomattuja ihmisiä."
-
-"Sitä me toivomme", sanoi Guste lyhyesti. Rouva Daimchen, joka oli
-haukotellut, muistutti, että oli mentävä ompelijattarelle, Guste
-katsahti odottavasti Diederichiin, jolle ei jäänyt muuta neuvoksi
-kuin nousta ja kumartaa. Ottaen huomioon tilanteen jännittyneisyyden
-hän jätti käden suutelematta. Mutta eteisessä Guste saavutti
-hänet. "Tahdotteko kenties nyt sanoa", hän kysyi, "mitä Te tuolla
-näyttelijättärellä tarkoititte?"
-
-Diederich avasi suunsa, hätkähti ja sulki sen jälleen, kovasti
-punastuneena. Oli hiuskarvan varassa, ettei tullut ilmaisseeksi
-sitä, minkä oli sisariltaan kuullut. Hän sanoi säälivällä äänellä:
-"Neiti Guste, koska me olemme niin vanhoja tuttavia --. Minä tahdoin
-vain sanoa, että Buckista ei ole Teille. Hänellä on niin sanoakseni
-äitinsä, puolelta perinnöllisiä vikoja. Vanha Buck on myöskin ollut
-kuolemaan tuomittuna. Ja mitä on sitten vielä Buckista jälellä?
-Uskokaa minua, ei pitäisi naimisen kautta liittyä sukuun, joka menee
-alaspäin. Se on synti omaa itseään vastaan", hän lisäsi vielä. Mutta
-Guste oli nostanut kätensä lanteilleen.
-
-"Alaspäin? Ja Te menette sitten ylöspäin? Siksikö, että Te juotte
-Ratskellerissä ja sitten toimitatte ihmisille ikävyyksiä? Koko
-kaupunki puhuu Teistä, ja sitten Te kuitenkin tahtoisitte herjata
-hyvin hienoa perhettä. Alaspäin! Joka saa minun rahani, se ei
-ylipäänsä mene alaspäin. Te olette vain kateellinen, luuletteko,
-ett'en sitä tietäisi?" -- ja hän katsahti Diederichiin silmät täynnä
-vihan kyyneliä. Diederichin rintaa ahdisti, hän olisi mielellään
-heittäytynyt polvilleen ja suudellut Gusten paksuja pieniä sormia
-ja silmissä olevia kyyneleitä -- mutta kävikö se sitten päinsä?
-Sillä välin tytön ihraisille, punaisille kasvoille oli ilmestynyt
-halveksiva ilme, ja hän itse kääntyi ympäri ja löi oven kiinni.
-Diederich seisoi siinä vielä hetkisen tuskaisin sydämin, sitten läksi
-hän tiehensä tuntien itsensä hyvin pieneksi.
-
-Hän ajatteli, että hänellä ei täällä ollut mitään tehtävätä; asia
-ei liikuttanut häntä, Guste oli kaikkine rahoineen vain lihava
-hanhi, -- ja se rauhoitti häntä. Kun sitten eräänä iltana Jadassohn
-ilmoitti hänelle, mitä oli saanut tietoonsa Magdeburgista, niin
-Diederich riemuitsi. Viisikymmentätuhatta markkaa, siinä kaikki!
-Tyttö, joka oli käyttäytymiseltään niin huikentelevainen, sopi toki
-paremmin rappeutuneelle Buckille kuin ytimekkäälle ja mieleltään
-niin uskolliselle miehelle kuin Diederichille! Silloin oli Käthchen
-Zillich sopivampi. Ulkonaisesti Gusten kaltaisena ja melkein yhtä
-viehättävänä hänellä oli sitäpaitsi luonnetta, hän oli olennoltaan
-sellainen, joka täytti toiveet. Diederich alkoi käydä Zillichillä
-useammin kahvilla ja hakkaili innokkaasti talon tytärtä. Tämä
-varoitti häntä Jadassohnin suhteen, minkä Diederich oli pakotettu
-myöntämään oikeutetuksi. Käthchen puhui myöskin mitä paheksivimmin
-rouva Lauerista, joka maakunnanoikeusneuvos Fritzschen kanssa --.
-Mitä Lauerin oikeusjuttuun tuli, niin Käthchen Zillich oli ainoa,
-joka kokonaan oli Diederichin puolella.
-
-Sillä tämä asia alkoi käydä Diederichille uhkaavaksi. Jadassohn
-oli saanut aikaan sen, että yleinensyyttäjäkunta antoi erään
-tutkintotuomarin kuulustella tuon yöllisen tapauksen todistajia;
-ja niin pidättyvästi kuin Diederich puhuikin tuomarin edessä, muut
-pitivät häntä syypäänä heidän omaan neuvottomuuteensa. Herrat
-Cohn ja Fritzche väistivät häntä, herra Buckin veli, joka muutoin
-oli niin kohtelias, vältti hänen tervehdyksensä, Heuteufel piteli
-häntä julmasti, mutta kieltäytyi kaikesta yksityiskeskustelusta.
-Sinä päivänä, jolloin tuli tunnetuksi, että tehtailija Lauer
-oli saanut haasteen, Diederich havaitsi pöytänsä Ratskellerissä
-tyhjäksi. Professori Kühnchen veti juuri takkia selkäänsä, Diederich
-saattoi vain tarttua hänen kaulukseensa. Mutta Kühnchenillä oli
-kiire, hänen täytyi puhua vapaamielisten valitsijayhdistyksessä
-uutta sotilasehdotusta vastaan. Hän hävisi; ja Diederich ajatteli
-pettyneenä tuota voittoisaa yötä, jolloin ulkona kadulla oli vuotanut
-sisäisen vihollisen veri ja täällä sisällä Shampanja ja jolloin
-Künhchen oli ollut sotaisin kaikista kansallismielisistä. Nyt hän
-puhui meidän mainehikkaan armeijamme lisäämistä vastaan!... Diederich
-katseli, yksinäisenä ja hyljättynä, lasiinsa; silloin majuri Kunze
-ilmestyi.
-
-"No niin, herra majuri", sanoi Diederich pakotetun iloisesti, "Teistä
-ei saa kuulla enää mitään."
-
-"Teistä sitä enemmän." Majuri nurisi, jäi seisomaan, hattu päässä,
-viitta harteilla, ja katsahti ympärilleen kuin erämaassa. "Ei ketään
-ihmisiä!"
-
-"Saanko luvan tarjota Teille lasin viiniä" -- uskalsi Diederich
-sanoa, mutta sai huonon vastauksen. "Kiitän, Teidän shampanjanne
-ei ole vielä lähtenyt vatsastani." Majuri tilasi olutta ja istui
-siinä mykkänä ja peloittavan näköisenä. Lopettaakseen vain tuon
-hirveän vaitiolon Diederich päästi suustaan: "No niin, kuinkas on
-sen sotilasyhdistyksen laita, herra majuri? Minä olen luullut, että
-saisin joskus jotakin kuulla jäseneksiotostani."
-
-Majuri vain katsoi häneen pitkään, aivan kuin olisi tahtonut ahmaista
-hänet. "Vai niin Te olette luullut. Te olette nähtävästi myöskin
-luullut, että minulle tuottaisi kunniaa se, että sotkette minut
-häväistysjuttuunne?"
-
-"Minunko juttuuni?" änkytti Diederich. Majuri pauhasi ukkosena. "Niin
-juuri, herra, Teidän juttuunne! Herra tehtailija Lauerilta pääsi
-tosin joku sana liikaa, mutta sellaista voi sattua jopa vanhoille
-sotilaillekin, jotka ovat antaneet kuninkaansa puolesta ampua
-itsensä raajarikoiksi. Mutta Te houkuttelitte pirullisella tavalla
-herra Lauerin käyttämään noita ajattelemattomia sanoja. Sen olen
-valmis ilmaisemaan tutkintatuomarille. Lauerin minä tunnen: hän oli
-Ranskassa ja kuuluu meidän sotilasyhdistykseemme. Te, herra, kukas Te
-olette? Tiedänkö minä, oletteko ylipäänsä edes palvellut? Esittäkää
-paperinne!"
-
-Diederich tarttui lompakkoonsa. Hän olisi seisonut piukkana, jos
-majuri olisi vaatinut. Majuri piteli sotilaspassia kädessään,
-matkan päässä. Äkkiä singahdutti hän sen takaisin Diederichille ja
-nauroi julmasti. "No niin, nostoväkeä. Enkös minä ole sitä sanonut?
-Lautajalka todennäköisesti." Diederich kalpeni, vapisi jokaisesta
-majurin sanasta ja ojensi vannoen kätensä. "Herra majuri, minä
-vakuutan kunniasanallani, että olen palvellut. Erään onnettomuuden
-johdosta, joka minulle tuottaa vain kunniaa, täytyi minun kolmen
-kuukauden kuluttua lähteä palveluksesta..."
-
-"Sellaiset onnettomuudet me kyllä tunnemme... Tuokaa laskuni!"
-
-"Muutoin minä olisin kokonaan jäänyt väkeen", sanoi Diederich
-äkkinäisellä äänellä. "Minä olin sotilas sielultani ja ruumiiltani,
-sen minun esimieheni todistavat."
-
-"Hyväs..." Majurilla oli jo viitta harteilla. "Minä tahdon vielä vain
-sanoa Teille, herra: sillä, joka ei ole palvellut, ei piru vieköön
-ole mitään tekemistä muiden ihmisten majesteettirikosten kanssa.
-Majesteetti ei pane mitään arvoa sellaiselle herrasväelle, joka ei
-ole palvellut... Grützmacher", hän sanoi isännälle, "Teidän pitäisi
-paremmin pitää silmällä yleisöänne. Erään vieraanne vuoksi, joka
-täällä istuu liiaksi, on nyt herra Lauer melkein niinkuin pidätetty
-ja minun täytyy kankealla jalallani mennä oikeuteen todistajaksi ja
-turmella se kaikkien ihmisten kanssa. Sopusoinnun tanssiaiset on
-peruutettu, minä olen vailla tointa, ja kun minä tulen tänne" -- hän
-loi taas katseen erämaahan -- "niin täällä ei ole ketään. Paitsi,
-luonnollisesti, tuo ilmiantaja!" hän huusi vielä portailla.
-
-"Kunniasanani, herra majuri" -- Diederich juoksi alas, "minä en ole
-tehnyt mitään ilmiantoa, kaikki on pelkkää väärinkäsitystä." Majuri
-oli jo kadulla, Diederich huusi hänen jälkeensä: "Ainakin minä pyydän
-Teitä olemaan hienotunteinen!"
-
-Hän pyyhki otsaansa. "Herra Grützmacher, Teidän täytyy toki ymmärtää"
--- hän sanoi kyynelöivällä äänellä. Kun hän tilasi viiniä, niin
-isäntä ymmärsi kaikki.
-
-Diederich joi ja ravisti surullisesti päätään. Hän ei käsittänyt
-näitä hairauksia. Hänen aikomuksensa olivat olleet puhtaat, vain
-hänen vihollisensa juonet pimittivät ne... Silloin ilmestyi
-maakunnanoikeusneuvos, tohtori Fritzsche, katsahti epäröiden
-ympärilleen, -- ja nähtyään Diederichin aivan yksinään, tuli hänen
-luokseen. "Herra tohtori Hessling", hän sanoi ja ojensi kätensä,
-"Tehän näytätte sellaiselta, jonka laihon rakeet ovat tuhonneet."
-Suuressa liikkeessä, mutisi Diederich, oli aina vastuksia. Mutta
-kun hän näki toisen osanottavan katseen, niin hän heltyi kokonaan.
-"Teille minä voin sen sanoa, herra maakunnanoikeusneuvos, herra
-Lauerin asia on minusta kirotun vastenmielinen."
-
-"Hänestä itsestään vielä vastenmielisempi", sanoi Fritzsche, eikä
-hänen äänestään puuttunut ankaruutta. "Jos ei oltaisi varmoja
-siitä, että hän ei yritä paeta, niin meidän olisi pitänyt heti
-tänään pidättää hänet." Hän näki Diederichin kalpenevan ja lisäsi:
-"Mikä meistä tuomareistakin olisi ollut tuskallista. Lopultahan me
-olemme ihmisiä ja elämme ihmisten keskuudessa. Mutta luonnollisesti
---." Hän korjasi silmälasejaan ja kävi kuivakiskoiseksi. "Lakia on
-noudatettava. Jos Lauer tuona sanottuna iltana -- minä itse olin
-silloin jo poistunut -- tosiaankin teki itsensä syypääksi sellaiseen
-majesteettirikokseen, josta häntä syytetään ja jonka päätodistajaksi
-Teidät on ilmoitettu --."
-
-"Minut?" Diederich jatkoi epäröivästi: "Minä en ole kuullut mitään!
-En sanaakaan!"
-
-"Toista puhuu Teidän lausuntonne, jonka annoitte tutkintotuomarille."
-
-Diederich sekaantui. "Ihmisen on niin vaikea heti tietää, mitä
-pitäisi sanoa. Mutta kun minä nyt ajattelen tuota kysymyksessä olevaa
-tapahtumaa, niin minusta tuntuu, kuin me kaikki olisimme olleet
-huomattavasti humalassa. Semminkin minä sitä olin."
-
-"Semminkin Te", toisti Fritzsche.
-
-"Niin, ja sitten minä kylläkin tein ärsyttäviä kysymyksiä herra
-Lauerille. Mitä hän minulle sitten vastasi, sitä en voisi mennä
-vannomaan. Tuo kaikkihan oli ylipäänsä vain pilaa."
-
-"Niinpä niin: pilaa." Fritzsche hengitti syvään. "Niin, mutta mikä
-estää Teitä sitten sanomasta tätä yksinkertaisesti tuomarille?" Hän
-kohotti sormensa. "Minä en sano tätä vaikuttaakseni millään lailla
-Teidän todistukseenne."
-
-Diederich kohotti äänensä. "Jadassohnille minä en anna anteeksi tätä
-kepposta!" Ja hän teki selkoa tämän herran tekosista, joka tahallaan
-poistui kohtauksen ajaksi, jottei olisi voinut tulla todistajana
-kysymykseen, ja sitten heti keräsi aineksia kannetta varten,
-väärinkäyttäen läsnäolijain syyntakeetonta tilaa ja määräten kullekin
-etukäteen, miten hänen piti todistaa. "Herra Lauer ja minä, me pidämme
-toisiamme kunnian miehinä. Miten sellainen juutalainen osaakin meitä
-kiihoittaa!"
-
-Fritzsche selitti vakavana, että tässä ei tullut kysymykseen
-Jadassohnin persoonallisuus, vaan ainoastaan yleisensyyttäjistön
-menettely. Tosin oli myönnettävä, että Jadassohn oli kenties liiaksi
-intoileva. Hillityllä äänellä hän lisäsi: "Nähkääs, juuri siinä se
-syy, minkä vuoksi me emme kernaasti työskentele tuon juutalaisen
-herran kanssa. Sellainen herra ei kysy itseltään, minkä vaikutuksen
-asia on tekevä kansaan, jos sivistynyt mies, työnantaja, tuomitaan
-majesteettirikoksesta. Hänen radikalisminsa jättää huomioonottamatta
-asiallisen aprikoimisen."
-
-"Hänen juutalainen radikalisminsa", täydensi Diederich.
-
-"Hän saattaa itsensä arvelematta etualalle -- millä minä en mitenkään
-tahdo sanoa sitä, että hän ei uskoisi myöskin ottavansa huomioon
-virallisia ja kansallisia etuja."
-
-"Miten niin sitten?" huudahti Diederich. "Alhainen kiipijä, joka
-keinottelee meidän pyhimmillä arvoillamme!"
-
-"Jos tahdomme käyttää ankarata kieltä --." Fritzsche hymyili
-tyytyväisesti. Hän tuli lähemmäksi. "Olettakaammepas, että minä
-olisin tutkintatuomari: on tapauksia, jolloin on tavallaan syytä
-jättää virkansa."
-
-"Te olette Lauerin kanssa läheisissä ystävyyssuhteissa", sanoi
-Diederich ja nyökkäsi merkitsevästi, Fritzsche katsahti häneen
-maailmanmiehen tavallaan. "Mutta Tehän käsitätte, että minä sillä
-nimenomaan vahvistaisin tiettyjä huhuja."
-
-"Se ei sovellu", sanoi Diederich. "Se sotisi sopivaisuutta vastaan."
-
-"Minulle ei jää muuta neuvoksi kuin tehdä velvollisuuteni,
-rauhallisesti ja asiallisesti."
-
-"Olla asiallinen on samaa kuin olla saksalainen", sanoi Diederich.
-
-"Semminkin, kun saan olettaa, että herrat todistajat eivät tule
-tarpeettomasti vaikeuttamaan minun tehtävääni." Diederich vei käden
-sydämelleen. "Herra maakunnanoikeusneuvos, ihminen voi innostua, kun
-on suuri asia kysymyksessä. Minä olen luonteeltani kiihkeä. Mutta
-minä muistan aina olevani kaikesta vastuussa Jumalalleni." Hän loi
-katseensa alas. Miehellisellä äänellä: "Minä osaan myöskin katua."
-Tämä näytti tyydyttävän Fritzscheä, sillä hän maksoi laskunsa. Herrat
-puristivat toistensa kättä vakavasti ja ymmärtäväisesti.
-
-Jo seuraavana päivänä Diederich kutsuttiin tutkintotuomarin eteen ja
-joutui Fritzschen kuulusteltavaksi. "Jumalankiitos", hän ajatteli ja
-lausui todistuksensa vilpittömän asiallisesti. Myöskin Fritzschen
-ainoana huolenpitona näytti olevan totuuden ilmisaaminen. Yleinen
-mielipide tosin piti jatkuvasti syytetyn puolta. Puhumattakaan
-sosialidemokraattisesta "Kansan äänestä", joka eksyi kuvaamaan mitä
-pilkallisimmin Diederichin yksityiselämää ja jonka tiedoittajana
-oli varmaankin Napoleon Fischer. Mutta tuo muutoin niin rauhallinen
-"Netziger Zeitungkin" painatti nyt uudestaan erään herra Lauerin
-työmiehilleen pitämän puheen, missä tuo tehtailija osoitti, että hän
-jakoi liikkeensä tuottaman voiton rehellisesti kaikille niille, jotka
-olivat olleet sitä tuottamassa, yhden neljäsosan virkailijoille,
-yhden neljäsosan työmiehille. Kahdeksassa vuodessa nämä olivat
-saaneet palkkojensa ja virkapalkkojensa lisäksi jakaa keskenään
-130,000 markkaa. Tämä teki laajoihin piireihin mitä suotuisimman
-vaikutuksen. Diederich kohtasi paheksuvia kasvoja. Vieläpä
-Nothgroschenkin, jota hän vaati vastaamaan kirjoituksistaan, hymyili
-loukkaavasti ja puhui jotakin yhteiskunnallisesta edistyksestä, jota
-ei voitu pidättää kansallisilla korulauseilla. Erittäin kiusallisia
-olivat liikettä kohdanneet seuraukset. Tilaukset, joihin Diederich
-oli luottanut, jäivät tulematta. Tavaratalonomistaja Cohn ilmaisi
-nimenomaan, että hän piti parempana hankkia paperin joulukataloogiaan
-varten Gausenfeldin paperitehtaasta, koska hänen täytyi
-liiketuttaviensa vuoksi noudattaa poliittista pidättäytyväisyyttä.
-Diederich ilmestyi nyt hyvin aikaisin toimistoonsa voidakseen siepata
-sellaiset kirjeet, mutta Sötbier oli siellä jo ennen häntä, ja vanhan
-prokuristin moittiva vaikeneminen kohotti hänen vihaansa. "Minä
-potkin ulos kaiken kaman!" hän huusi. "Te ja koko väki saatte silloin
-nähdä, minne joudutte. Minä minun tohtorinarvollani saan huomenna
-tirehtöörin paikan ja 40,000 markkaa!" -- "Minä uhraan itseni Teidän
-hyväksenne!" hän huusi työmiehille, kun nämä joivat olutta vastoin
-työjärjestystä. "Minä maksan Teille vain siksi, ett'en saisi sanoa
-ketään irti."
-
-Joulun edellä hänen täytyi kuitenkin sanoa irti kolmas osa
-työväestään; Sötbier näytti hänelle numerojen avulla, että muutoin ei
-voitu vuoden alussa olla laiminlyömättä maksuaikoja, koska nyt kerta
-täytyi suorittaa ensi maksuksi 2000 markkaa uuden holländerin vuoksi,
-ja jäi siihen, vaikka Diederich tarttuikin mustepulloon. Jälelle
-jääneiden ilmeissä hän näki epäluuloa ja halveksuntaa. Niin usein
-kuin useampia joutui yhteen, hän luuli kuulevansa "ilmiantaja"-sanan.
-Napoleon Fischerin kyhmyiset, mustakarvaiset kädet eivät roikkuneet
-enää niin alhaalla, ja siltä näytti, kuin hän olisi tullut
-värikkäämmäksi.
-
-Viimeisenä adventtisunnuntaina -- maakunnanoikeus oli juuri
-päättänyt pääkäsittelyn alettavaksi -- pastori Zillich saarnasi
-Mariankirkossa aiheesta: "Rakastakaa lähimmäisiänne." Diederich
-pelästyi ensi sanoista. Pian hän tunsi, miten myöskin seurakunta
-kävi rauhattomaksi. "Minun on kosto, sanoo Herra": pastori Zillich
-huusi sen silminnähtävästi Hesslingien penkkiä kohden. Emmi ja Magda
-vaipuivat kokonaan kasaan, rouva Hessling nyyhkytti. Diederich
-vastasi uhkaavasti niihin katseisiin, jotka olivat tähdätyt häneen.
-"Mutta se, joka puhuu kostosta, on tuomion oma!" Silloin kaikki
-kääntyivät, ja Diederich kupsahti kokoon.
-
-Kotona panivat sisaret toimeen kohtauksen. Heitä kohdeltiin huonosti
-seuroissa, he selittivät. Ei koskaan enää pantu nuorta yliopettaja
-Helierichiä Emmin viereen, hän piti vain huolta Meta Harnischista,
-ja tämä tiesi kylläkin miksi. "Koska sinä olet tuolle opettajalle
-liian vanha", sanoi Diederich. "Ei, vaan siksi, että sinä saatat
-meidät vihatuiksi." -- "Herra Buckin veljen viisi tytärtä ei tervehdä
-meitä enää!" huusi Magda. Ja Diederich: "Minä annan heille viisi
-korvapuustia!" -- "Jätä se! Yhdessä oikeusjutussa on meille jo
-kylliksi." Silloin Diederich menetti malttinsa. "Te? Mitä minun
-poliittiset taisteluni teitä liikuttaa?"
-
-"Meistä tulee vielä vanhojapiikoja sinun poliittisten taistelujesi
-johdosta!"
-
-"Niitä teistä nyt ei tarvitse tulla. Te makaatte täällä kotona
-hyödyttömästi, minä raadan itseni näännyksiin teidän vuoksenne, ja te
-tahdotte vielä nurista ja saada minut inhoamaan pyhimpiä tehtäviäni?
-Sitten saatte suosiollisesti pudistaa tomut jaloistanne! Minun
-puolestani saisitte ruveta lapsenpiioiksi!" Ja hän löi oven kiinni,
-huolimatta siitä, että rouva Hessling väänteli käsiään.
-
-Niin tuli sitten surullinen joulu. Sisarukset eivät puhuneet mitään
-toistensa kanssa, rouva Hessling ei lähtenyt koskaan suljetusta
-huoneesta, missä hän koristi kuusta, muuten kuin itkun punertamin
-silmin. Ja aatto-iltana, viedessään lapsiaan sisään, hän lauloi aivan
-yksinään, vapisevalla äänellä, "Hiljaista yötä." "Tämän lahjoittaa
-Diederich rakkaille sisarilleen!" hän sanoi pyytävin ilmein, jotta
-Diederich ei olisi väittänyt häntä valehtelijaksi. Emmi ja Magda
-kiittivät veljeään hämillään, tämä tarkasteli yhtä hämillään lahjoja,
-jotka ilmoituksen mukaan olivat heiltä. Diederichistä tuntui
-pahalta, että oli estänyt, Sötbierin hartaasta neuvosta huolimatta,
-työmiesten tavanmukaisen kuusenjuhlan, rangaistakseen siten tuota
-tottelematonta joukkoa. Muuten hän olisi nyt voinut istua noiden
-ihmisten parissa. Täällä perheen keskuudessa oli keinotekoista,
-vanhan, kuluneen mielialan elvyttämistä. Oikeata se olisi ollut vain,
-jos yksi henkilö, Guste, olisi ollut saapuvilla... Sotilasyhdistys
-oli häneltä suljettu, Ratskellerissä hän ei olisi tavannut ketään,
-ei ainakaan ketään ystävää. Diederich tunsi olevansa laiminlyöty,
-väärinymmärretty ja vainottu. Miten kaukana olivatkaan Uusteutonian
-suruttomat ajat, jolloin laulettiin pitkissä, hyväntahtoisissa
-riveissä ja juotiin olutta. Nykyään, tässä raa'assa elämässä, mitkään
-reippaat toverit eivät enää tuottaneet toisilleen kunniakkaita
-arpia, vaan pelkät petolliset kilpailijat tahtoivat käydä toistensa
-kurkkuun. "Minä en sovellu tähän ankaraan aikaan", ajatteli
-Diederich, söi marsipaania ja uneksi joulukuusen valoista. "Minä olen
-varmastikin hyvä ihminen. Miksi he sotkevat minut sellaisiin asioihin
-kuin tuohon oikeusjuttuun ja vahingoittavat minua sen kautta myöskin
-taloudellisesti, niin että, hyvä Jumala! minä en pysty maksamaan
-holländeria, jonka olen tilannut." Häntä jääti ja kyyneleet kihosivat
-hänen silmiinsä. Ja jotta äiti, joka aina tarkasti hänen surullista
-ilmettään, ei olisi huomannut tätä, hän pujahti pimeään, viereiseen
-huoneiseen. Hän nojasi kyynärpäällään pianoon ja nyyhkytti käsiinsä.
-Ulkona Emmi ja Magda riitelivät kinnasparista, eikä äiti uskaltanut
-ratkaista, kummalle se oli lahjoitettu. Diederich nyyhkytti. Kaikki
-oli mennyt myttyyn, politiikassa, liikkeessä ja rakkaudessa. "Mitä
-minulla on sitten enää jälellä?" Hän avasi pianon. Häntä hyristytti,
-hän oli niin kamalan yksinäinen, että pelkäsi aiheuttaa mitään hälyä.
-Säveleet syntyivät itsestään, hänen kätensä sitä tuskin tiesivät.
-Hämärässä kaikui kansanlauluja, Beethovenia ja ylioppilaslauluja,
-hämärässä, mikä siitä herttaisesti lämpeni, niin että Diederich
-tunsi päässään suloista huumausta. Kerta hänestä tuntui siltä, kuin
-joku olisi sivellyt hänen päätään. Oliko tämä vain unta? Ei, sillä
-pianolla oli äkkiä täysinäinen olutlasi. Tuo hyvä äiti! Schubert,
-notkea vilpittömyys, kodin sydämellisyys... Kaikki kävi hiljaiseksi,
-eikä hän tiennyt, että kokonainen tunti oli kulunut -- ennenkuin
-seinäkello löi! "Se oli minun jouluni", sanoi Diederich ja meni ulos
-toisten luokse. Hän tunsi saaneensa lohdun ja voimia. Kun sisaret
-yhä vielä mököttivät kintaiden vuoksi, niin hän selitti heidät
-tunteettomiksi ja pisti ne taskuunsa, vaihtaakseen niillä itselleen
-toiset.
-
-Holländerin tuottama suru synkensi koko juhla-ajan. Kuusituhatta
-markkaa uuden Maier-systemisen patenttiholländerin vuoksi! Rahaa
-ei ollut, ja olosuhteiden ollessa sellaisia kuin olivat, sitä ei
-ollut saatavissa. Tämä käsittämätön, kova kohtalo, tämä ihmisten ja
-asiain aiheuttama vastarinta sai Diederichin elämän karvaaksi. Kun
-Sötbier ei ollut saapuvilla, niin hän löi pöydänkantta ja heitteli
-kirjeenjärjestäjää nurkasta nurkkaan. Tälle uudelle herralle, joka
-oli ottanut ohjakset omiin käsiinsä, piti ilman muuta ilmetä uusia
-yrityksiä, hänen piti menestyä, tapausten piti sopeutua hänen
-persoonallisuutensa mukaisiksi!... Vihaa seurasi masennus, Diederich
-mietti keinoja onnettomuuden varalle. Hän oli suopea Sötbierille:
-kenties tuo vanhus saattoi vielä kerran auttaa. Hän nöyrtyi myöskin
-pastori Zillichin edessä ja pyysi häntä sanomaan ihmisille, ett'ei
-ollut sillä saarnallaan, josta kaikki puhuivat, tarkoittanut
-häntä. Pastori lupasi sen myöskin tehdä, siveellisesti katuen ja
-tuntien puolisonsa rankaisevan katseen, puolisonsa, joka vahvisti
-hänen lupauksensa. Sitten vanhemmat jättivät Käthchenin kahden
-kesken Diederichin kanssa, ja viimeksimainittu oli tästä heille
-niin kiitollinen, että oli vähällä kosia. Käthchenin suostumus,
-joka odotti hänen rakkailla, paksuilla huulillaan, olisi kuitenkin
-ollut yksi menestys, olisi tuottanut hänelle liittolaisen sodassaan
-vihamielistä maailmaa vastaan. Mutta tuo maksamatta jäävä Holländer!
-Se tulisi nielemään neljänneksen myötäjäisistä... Diederich huokasi,
-hänen täytyi rientää liikkeeseen, ja Käthchen puri huulensa yhteen
-tarvitsematta antaa suostumustaan.
-
-Jokin päätös oli tehtävä, sillä holländerin saapuminen oli
-tulossa. Diederich sanoi Sötbierille: "Minä kehoitan noita ihmisiä
-toimittamaan sen päivälleen ja tunnilleen, tai muuten minä annan sen
-heille armotta takaisin". Mutta Sötbier huomautti tavanmukaisesta
-oikeudesta, joka myönsi tehtaille muutaman päivän viivytyksen.
-Diederichin kuvastumisesta huolimatta hän pysyi kannallaan. Muutoin
-kone saapui aikoinaan. Se ei ollut vielä purettu, kun Diederich
-jo kiroili. "Se on liian suuri! Nuo ihmiset vakuuttivat minulle,
-että sen piti olla pienempi kuin vanhan järjestelmän kone. Miksi
-minä sen sitten ostan, jollen minä sillä voi säästää tilaa!" Ja
-hän kulki, niin pian kuin se oli asetettu paikoilleen, sen ympäri
-metrimitta kädessä. "Se on liian suuri! Minä en anna petkuttaa
-itseäni. Todistakaa Tekin, Sötbier, että se on liian suuri!" Mutta
-Sötbier osoitti erehtymättömällä suoruudella Diederichin mittauksessa
-sattuneen virheen. Puhkuen vetäytyi Diederich pois, keksiäkseen uuden
-hyökkäyssuunnitelman. Hän huusi Napoleon Fischerin esiin. "Missä
-on sitten koneen pystyttäjä? Eivätkö ne olekaan lähettäneet mitään
-monttööriä?" Ja sitten hän suuttui. "Minä tilasin sen kuitenkin!" hän
-valehteli. "Ihmiset näyttävät ymmärtävän asiansa. Minua ei ihmetytä,
-jos minun täytyy päivittäin maksaa tuolle miehelle kaksitoista
-markkaa, ja hän loistaa poissaolollaan. Kuka panee nyt pystyyn tuon
-onnettoman?"
-
-Konemestari vakuutti osaavansa sen tehdä: Diederich osoitti hänelle
-äkisti suurta hyväntahtoisuutta. "Voitte uskoa: minä maksan Teille
-kernaammin ylitunneista kuin heitän rahani ventovieraalle. Loppujen
-lopuksi Te olette vanha työkumppani." Napoleon Fischer kohautti
-kulmakarvojaan, mutt'ei sanonut mitään. Diederich kosketti häntä
-olkapäähän. "Nähkääs, hyvä ystävä", hän sanoi puoliääneen, "minä
-olen nimittäin tuon holländerin suhteen pettynyt. Hintaluettelossa
-olleessa kuvassa se näytti toisenlaiselta. Veitsitelan piti toki olla
-leveämpi, missä on sitten se suurempi työkyky, jonka nuo ihmiset
-takasivat meille. Vai mitäs Te tuumitte? Pidättekö sen kulkua hyvänä?
-Minä pelkään, että aine jää paikoilleen." Napoleon Fischer katsahti
-Diederichiin tutkivasti, mutta jo ymmärtävästi. Siitä täytyi ottaa
-selvä, hän mainitsi epäröiden. Diederich vältti hänen katseensa ja
-oli tutkivinaan konetta. Samalla hän sanoi riemastuen: "Siis sillä
-lailla. Te panette koneen pystyyn, ja minä maksan Teille ylitunneista
-kahdenkymmenen viiden prosentin koroituksen, ja sitten Te panette
-Jumalan nimessä heti tavaraa menemään sen läpi. Sittenhän me saamme
-nähdä, millä lailla se leikkaa."
-
-"Se saattaa leikata säntillisestikin", sanoi konemestari ilmeisen
-suopeasti. Diederich tarttui, ennenkuin sitä itsekään tiesi,
-hänen käsivarteensa, Napoleon Fischer oli ystävä, oli pelastaja!
-"Tulkaapas, ystäväni" -- hänen äänensä oli liikutettu. Hän vei
-Napolen Fischerin asuinrakennukseen, rouva Hesslingin täytyi kaataa
-hänelle lasin viiniä, ja Diederich pisti, eteensä katsomatta,
-viisikymmentä markkaa hänen käteensä. "Minä luotan Teihin, Fischer",
-hän sanoi. "Jos Teitä ei olisi, niin tehdas saattaisi minut
-mahdollisesti pulaan. Kaksituhatta markkaa minä olen jo heittänyt
-niiden ihmisten kitaan."
-
-"Ne heidän täytyy antaa takaisin", sanoi konemestari suosiollisesti.
-Diederich kysyi hartaasti: "Niinkös Tekin sitten luulette?"
-
-Ja jo seuraavana päivänä, päivällisloman jälkeen, jonka Napoleon
-Fischer oli käyttänyt Holländerin koettelemiseen, hän ilmoitti
-työnantajalleen, että uusi laitos ei kelvannut mihinkään. Raaka-aine
-jäi paikoilleen, sitä täytyi lavasimella auttaa, kuten kaikissa
-vanhemmissa holländereissa. "Siis ilmeistä petkutusta!" huudahti
-Diederich. Tuo holländer tarvitsi myöskin enemmän kuin kaksikymmentä
-hevosvoimaa. "Se on sopimuksen vastaista! Pitääkö meidän tyytyä
-siihen, Fischer?"
-
-"Siihen ei meidän tarvitse tyytyä", päätti konemestari ja silitti
-kyhmyisellä kädellään mustapartaista leukaansa. Diederich katsahti
-häneen ensi kertaa kiinteästi.
-
-"Te voitte silloin todistaa, että holländer ei täytä tilattaessa
-sovittuja ehtoja?"
-
-Napoleon Fischerin harvaan partaan ilmestyi hymy. "Voinhan minä",
-hän sanoi. Diederich näki tämän hymyn. Sitä piukemmin hän kääntyi
-ympäri. "No niin, sitten saavat ihmiset oppia minut tuntemaan!"
-Heti hän kirjoitti pontevan kirjeen Büschli & Cielle Eschweileriin.
-Vastaus saapui ensi postissa. Hänen väitteitään ei ymmärretty,
-useammat paperitehtaat, joiden luettelo seurasi mukana, olivat jo
-ottaneet käytäntöön Maierin järjestelmän uuden patenttiholländerin
-ja huomanneet sen kelvolliseksi. Mikään palauttaminen ja vielä
-vähemmin mikään maksetun 2,000 markan takaisinsuorittaminen ei näin
-ollen voinut tulla kysymykseenkään, pikemmin oli loput sovitusta
-kauppasummasta heti suoritettava. Diederich kirjoitti tämän jälkeen
-vielä päättäväisemmin ja uhkasi nostaa oikeusjutun. Büschli & Cie
-koetti nyt rauhoittaa häntä kehoittamalla tekemään uusia kokeita.
-"He pelkäävät", sanoi Napoleon Fischer, jolle Diederich näytti
-kirjettä, ja irvisti. "Mitään kannetta he eivät voi nostaa, sillä
-heidän holländerinsa ei ole vielä tullut riittävästi tunnetuksi."
-"Hyvä", sanoi Diederich. "Ne herrat ovat meidän käsissämme!" Ja
-katkeran voitonvarmasti hän hylkäsi kaikki sovinnonhieromiset ja
-tarjotut hinnanvähennykset. Kun sitten useampaan päivään ei kuulunut
-enää mitään, niin hän tuli levottomaksi. Kenties he nyt odottivat
-hänen haastettaan? Kenties he ryhtyivät itse käräjöimään! Epävarmana
-tavoitteli hän useampia kertoja päivässä Napoleon Fischerin katsetta,
-joka vastasi hänelle altapäin. He eivät puhuneet enää keskenään.
-Mutta kun Diederich eräänä aamupäivänä kello yksitoista oli toisella
-aamiaisella, niin palvelustyttö toi käyntikortin: Friedrich Kienast,
-Büschli & Cien prokuristi, Eschweiler; ja sillä aikaa kun Diederich
-sitä katseli ja käänteli, vieras astui jo sisään, jääden ovensuuhun
-seisomaan. "Anteeksi", hän sanoi, "tässä täytyy olla erehdys. Minut
-neuvottiin tänne, mutta minä kuljen vain liikeasioissa."
-
-Diederich oli tointunut. "Sen voin hyvin ymmärtää, mutta se ei tee
-mitään, astukaa vain lähemmäksi, olkaa hyvä. Minä olen tohtori
-Hessling, tässä on minun äitini ja sisareni Emmi ja Magda."
-
-Herra astui lähemmäksi ja kumarsi naisille. "Friedrich Kienast", hän
-mutisi. Hän oli suuri, vaaleapartainen, ja hänen päällään oli ruskea,
-villainen kävelytakki. Kaikki kolme naista hymyili suosiollisesti.
-"Saanko asettaa herrallekin lautasen ja veitset?" kysyi rouva
-Hessling. Ja Diederich: "Luonnollisesti. Herra Kienast syö toki
-kanssamme aamiaista?"
-
-"Minulla ei ole syytä kieltäytyä", vastasi Büschli & Cien edustaja
-ja hieroi käsiään. Magda pani hänen eteensä savustettua silliä, jota
-vieras kiitti jo silloin, kun palanen siitä oli hänen haarukassaan.
-
-Diederich sanoi hänelle, harmittomasti nauraen: "Ettehän suinkaan tee
-kernaasti afäärejä selvällä päällä?" Herra Kienast nauroi myöskin.
-"Afäärejä minä teen aina selvällä päällä." Diederich muhoili. "No
-niin, sitten me tulemme hyvin sopimaan." "Saamme nähdä, miten" --
-ja Magdaan suunnattu katse seurasi näitä Kienastin veitikkamaisen
-uhkamielisiä sanoja. Tyttö punastui.
-
-Diederich kaatoi vieraalle olutta. "Teillä on muutoin jotain
-muutakin toimitettavana täällä Netzigissä?" Johon Kienast vastasi
-pidättyvästi: "Mahdotonta koskaan tietää."
-
-Koetteeksi sanoi Diederich: "Klüsingillä Gausenfeldissä ei Teillä
-tule olemaan mitään tehtävätä, hänellä on laimea aika." Ja kun
-toinen vaikeni, niin Diederich ajatteli: "He ovat lähettäneet
-hänet vain tuon holländerin vuoksi, he eivät voi käyttää hyväkseen
-oikeusjuttua!" Silloin hän huomasi, että Magda ja Büschli & Cien
-edustaja joivat yhtä aikaa ja katsoivat toistensa silmiin lasiensa
-ylitse. Emmi ja rouva Hessling istuivat jäykkinä siinä vieressä.
-Diederich kumartui ähkyen lautasensa ylitse; -- mutta äkkiä hän alkoi
-ylistää perhe-elämää. "Te tulitte onnelliseen aikaan, hyvä herra
-Kienast, sillä toisen aamiaisen aika on meidän hauskin hetkemme. Kun
-vain keskeltä työtä tulee tänne ylös, niin huomaa toki kerran taas
-olevansa niinsanoaksemme ihminen. Niin, ja sitä me kaipaamme."
-
-Kienast vakuutti, että sitä kaivattiin. Rouva Hesslingin kysymykseen,
-oliko hän jo naimisissa, hän vastasi kieltävästi, katsoen samalla
-Magdan päälakeen, sillä tämä oli painanut päänsä alas.
-
-Diederich nousi ylös ja löi kantapäänsä yhteen. "Herra Kienast", hän
-sanoi värisevällä äänellä, "olen käytettävissänne."
-
-"Sikaarin herra Kienast ottaa vielä," pyysi Magda. Kienast antoi
-tytön sytyttää sikaarinsa ja toivoi vielä kerran saavansa tervehtiä
-naisia, -- hymyillen samalla lupaavasti Magdalle. Mutta ulkona
-pihalla hän muutti täydellisesti äänensävyään. "No niin, nämähän ovat
-vanhoja, ahtaita paikkoja", hän huomautti kylmästi ja alentavasti.
-"Teidän pitäisi kerta nähdä meidän laitoksemme."
-
-"Sellaisessa pesässä kuin Eschweilerissa", vastasi Diederich
-yhtä halveksivasti, "ei voi olla mitään taideteosta." Ja sitten
-hän huusi mitä käskevimmällä äänellä konemestaria, jotta tämä
-olisi pannut uuden holländerin käymään. Kun Napoleon Fischer ei
-heti ilmestynyt, niin Diederich raivosi. "Onkos teidän korvanne
-lukossa, herra?" Mutta niin pian kuin hän seisoi häntä vastapäätä,
-niin hänen huutonsa taukosi; hiljaisella, lentävällä äänellä,
-silmät auki reväistyinä, hän sanoi: "Fischer, minä olen miettinyt
-asiata, minä olen Teihin tyytyväinen, minä korotan Teidän palkkanne
-sataankahdeksaankymmeneen markkaan." Napoleon Fischer nyökkäsi siihen
-lyhyesti ja ymmärtäväisesti, ja he erkanivat. Heti kohta Diederich
-alkoi jälleen huutaa. Väki oli tupakoinut! Väki väitti, että se oli
-hänen oma sikaarinsa, jonka hän haistoi. Büschli & Cien edustajalle
-hän sanoi: "Muutoin minun liikkeeni on vakuutettu, mutta kuri pitää
-olla olemassa. Moitteeton liike, eikö niin?"
-
-"Vanhentunut koneisto", vastasi herra Kienast, katsahtaen
-armottomasti koneisiin. Diederich lisäsi pilkallisesti: "Sen minä
-toki tiedän. Mutta aivan niin hyvä kuin Teidän holländerinne."
-Huolimatta Kienastin vastalauseista hän moitti kotimaisen
-teollisuuden työkykyä. Laitostensa uudistamisen hän tuli lykkäämään
-siihen asti, kun ennätti käydä Englannissa. Hän menetteli
-suurpiirteisesti. Siitä saakka kun hän itse oli liikkeen johdossa,
-liike oli alkanut mahtavasti paisua. "Ja se on yhä vieläkin
-laajentumiskykyinen." Hän koetti keksiä jotakin. "Nyt minulla on
-sopimukset kahdenkymmenen maaseutulehden kanssa. Berliniläiset
-kauppahuoneet saavat minut ylipäänsä mielettömäksi..." Kienast
-keskeytti hänet terävästi:
-
-"Sitten Te olette nähtävästi antaneet pois kaikkenne, sillä minä en
-näe missään valmista tavaraa."
-
-Diederich suuttui. "Hyvä herra, pitääkö minun sanoa Teille jotakin?
-Vasta eilen minä lähetin kiertokirjeen kaikille pienemmille
-liiketuttavilleni: ennen uutisrakennusteni valmistumista en voi enää
-toimittaa mitään lisätavaraa."
-
-Konemestari haki herrat. Uusi patenttiholländer oli puoleksi
-täytetty, mutta raaka-aineen liikunta pysyi vielä hyvin heikkona,
-työmies sai auttaa sitä lavasimella. "No niin, Te väitätte,
-että Teidän holländerinne aina tarvitsee yhtä kiertoa varten
-kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen sekuntiin: minä olen jo päässyt
-viiteenkymmeneen... Konemestari, jättäkää sikseen... Mikäs siinä
-sitten on, sehän kestää ikuisesti!"
-
-Kienast oli kumartunut astian yli. Hän nousi ylös ja hymyili
-viekkaasti. "Niin, kun vetoreiät ovat tukitut..." Ja katsahtaen
-terävästi Diederichin silmiin, jotka eivät pitäneet puoliaan: "Mitä
-muuta tälle holländerille on vielä tehty, en voi tässä kiireessä
-nähdä." Diederich ponnahti pystyyn, äkkiä ja kovin punastuen.
-"Tahdotteko Te kenties vihjata, että minä konemestarini kanssa --?"
-
-"Minä en ole mitään sanonut", huomautti Kienast lujasti.
-
-"Siitä minä myöskin pyydän pontevasti päästä." Diederich salamoi.
-Kienastiin se ei näyttänyt millään lailla vaikuttavan, hänen
-katseensa pysyi kylmänä ja hänen virnistyksensä yhtä piintyneenä
-kuin ennenkin. Jos hän olisi ajanut partansa ja kääntänyt viiksiensä
-kärjet silmiä kohden, niin hän olisi tullut Diederichin näköiseksi!
-Hän oli eräs voima! Sitä uhkaavammin Diederich esiintyi: "Minun
-konemestarini on sosialidemokraatti: on naurettavaa olettaa, että
-hän tekisi minulle mieliksi. Muutoin minä reserviupseerina kiinnitän
-Teidän huomionne lausuntojenne seurauksiin!"
-
-Kienast astui ulos pihalle. "Jättäkää se, herra tohtori", hän
-sanoi kylmästi. "Liikeasioissa minä kuljen selvällä päällä, senhän
-minä jo sanoin Teille aamiaispöydässä. Nyt tarvitsee minun vain
-toistaa Teille, että me olemme toimittaneet Teille holländerin
-moitteettomassa kunnossa ja että me emme ajattele ottaa sitä
-takaisin." -- Se saatiin nähdä, vastasi Diederich. Büschli & Cie
-piti kai oikeusjuttua erittäin sopivana keinona uuden tuotteensa
-esittelemiseen? "Minä tulen ammattilehdissä antamaan vielä aivan
-erikoisen suosituksen!" Siihen vastasi Kienast, ett'ei tullut
-myöntymään mihinkään pakotusyrityksiin. Siihen huomautti Diederich,
-että hyvitykseen kykenemätön moukka potkittiin yksinkertaisesti pois.
--- Silloin ilmestyi Magda talon ovelle.
-
-Hänellä oli päällään joulunaikainen turkkitakki, ja hän hymyili
-ruusunpunaisena. "Herrat eivät ole vielä saaneet asioitaan
-valmiiksi?" hän kysyi veitikkamaisesti. "Ilma on niin kaunis, että
-täytyy toki mennä hieman ulos ennen päivällistä. _A propos_",
-hän sanoi kerkeästi. "Äiti pyysi kysymään, tuleeko herra Kienast
-illallisille." Kun Kienast selitti, että hänen täytyi valitettavasti
-kiittää, niin Magda hymyili kiihkeämmin. "Ja minun pyyntööni
-olisitte myöskin suostumatta?" Kienast nauroi katkerasti. "Minä
-en olisi, neiti. Mutta tiedänkö minä sitten, mitä Teidän veljenne
---?" Diederich läähätti, Magda katsoi häneen rukoilevasti. "Herra
-Kienast", sanoi Diederich. "Se on tuottava minulle iloa. Kenties
-tapahtuu niinkin, että saamme asiamme sovituksi." Kienast sanoi
-toivovansa sitä, minkä jälkeen hän pyysi, maailmanmiehen tavalla,
-saada hieman saattaa neitiä. "Jos minun veljelläni ei ole mitään sitä
-vastaan", sanoi Magda siveästi ja iroonisesti. Diederich salli vielä
-tämänkin; -- ja sitten katseli hän hämillään sisarensa jälkeen, miten
-tämä poistui Büschli & Cien prokuristin kanssa. Mihin kaikkeen Magda
-pystyikään!
-
-Kun hän palasi päivällisille, niin hän kuuli sisartensa puhuvan
-terävällä äänellä asuinhuoneessa. Emmi syytti Magdaa siitä, että tämä
-käyttäytyi häpeämättömästi. "Sillä lailla ei sentään menetellä." --
-"Ei!" huusi Magda. "Minä tulen pyytämään sinulta luvan."
-
--- "Siitä ei olisi ollenkaan vahinkoa. Ylipäänsä minun vuoroni on
-ensiksi!" -- "Oletko muuten huolissasikin?"
-
--- Ja Magda purskahti ivanauruun. Kun Diederich astui sisään, niin
-hän taukosi heti. Diederich pyöritteli tyytymättömänä silmiään, mutta
-rouva Hesslingin ei olisi tarvinnut tytärtensä takana väännellä
-käsiään: Diederichin arvonmukaista ei ollut sekaantua akkain
-riitoihin.
-
-Päivällisillä puhuttiin tuosta vieraasta. Rouva Hessling ylisti sitä
-vankkaa vaikutusta, jonka hän teki. Emmi selitti, että sellainen
-kauppa-apulainen ei nyt kerta kaikkiaan ollut mitään, ei osannut edes
-puhella naisen kanssa. Magda väitti kokonaan päinvastaista. Ja kun
-kaikki odottivat Diederichin ratkaisua, niin hän teki päätöksensä.
-Hänen mielestään tuolla herralla ei näyttänyt tosin olevan liiaksi
-käyttäytymistapoja. Akadeemista sivistystä ei voitu noin vain
-korvata. "Mutta vankaksi liikemieheksi minä hänet huomasin." Emmi ei
-voinut enää pidättää itseään.
-
-"Jos Magda aikoo naida tuon miehen, niin minä selitän, etten tule
-seurustelemaan kanssanne. Hän söi marjahillon veitsen kanssa!"
-
-"Sinä valehtelet!" Magda alkoi nyyhkyttää. Diederichin kävi sääliksi;
-hän tiuskasi Emmille:
-
-"Nai sinä sitten joku hallitseva herttua ja jätä sitten meidät
-rauhaan."
-
-Silloin Emmi laski veitsen ja haarukan käsistään ja poistui. Illalla
-ennen liikkeen sulkemista Kienast ilmestyi konttoriin. Hän oli
-käyntipuvussa, ja hänen olentonsa muistutti enemmän seura- kuin
-liikemiestä. Molemmat pidättäytyivät, hiljaisen yhteisymmärryksensä
-mukaisesti, keskustelusta siihen asti, kun vanha Sötbier pani
-kamppeensa kasaan. Kun hän oli poistunut epäilevin katsein, niin
-Diederich sanoi:
-
-"Tuon vanhuksen minä olen asettanut riutumistilaan. Tärkeämmät asiat
-minä päätän yksinäni."
-
-"Niin, ja oletteko sitten tuuminut meidän asiaamme?" kysyi Kienast.
-
-"Entäs Te?" vastasi Diederich. Kienast räpytti silmiään
-tutunomaisesti.
-
-"Minun valtuuteni eivät ulotu oikeastaan niin pitkälle, mutta minä
-otan sen omalle vastuulleni. Antakaa herrannimessä tuo holländer
-takaisin. Ainahan siinä nyt vian keksii."
-
-Diederich käsitti. Hän lupasi: "Te tulette sen löytämään." Kienast
-sanoi asiallisesti.
-
-"Hyvittääksenne meitä Te tietysti sitoudutte vastaisuudessa tilaamaan
-kaikki koneenne vain meiltä. Odottakaahan hieman!" hän pyysi,
-kun Diederich hypähti pystyyn. "Sitä paitsi Te korvaatte meidän
-turhat kulumme ja minun matkani viidelläsadalla markalla, minkä me
-vähennämme Teidän etumaksustanne."
-
-"Mutta kuulkaahan, se on kiskomista!" Diederichin oikeudentunto
-kapinoi ääneen. Kienastkin kohotti jo taas äänensä: "Herra
-tohtori!..." Diederich hillitsi itsensä väkisin, hän laski kätensä
-prokuristin olalle. "Menkäämme nyt vain ylös, naiset odottavat." "Me
-ymmärrämme toisiamme jo vallan hyvin siihen asti", huomautti Kienast
-leppyneenä. "Tuo pieni erimielisyys on kyllä myöskin haihtuva",
-ennusti Diederich.
-
-Ylhäällä oli juhlatuoksu. Rouva Hessling loisti mustassa
-atlaspuvussaan. Magdan pitsipuseron läpi häämötti enemmän kuin oli
-tavallista näin perheen piirissä. Vain Emmin puku ja ilme oli harmaa
-ja jokapäiväinen. Magda osoitti vieraalle hänen paikkansa ja istuutui
-hänen oikealle puolelleen; ja kun siinä sitten istuttiin ja vielä
-yskittiin, niin Magda sanoi, silmät kuumeisen eloisina: "Mutta nyt
-ovat herratkin saaneet nuo tyhmät asiat selvitetyiksi." Diederich
-vakuutti, että he olivat loistavasti saaneet ne sovituiksi. Büschli &
-Cie oli mukaantuvata väkeä.
-
-"Meidän jättiläisliikkeessämme", selitti prokuristi. "Tuhatkaksisataa
-työmiestä ja virkailijaa, kokonainen kaupunki, missä on oma
-hotelli liiketuttavia varten." Hän kutsui Diederichin käymään
-siellä. "Tulkaapas vain, meillä Te saatte elää isoisten tavalla ja
-ilmaiseksi." Ja kun Magda hänen vieressään roikkui hänen huulillaan,
-niin hän kehui asemaansa, toimivaltaansa, sitä huvilaa, jonka
-toisessa päässä hän asui. "Jos minä menen naimisiin, niin minä saan
-haltuuni tuon toisenkin pään."
-
-Diederich nauraa hetkotti. "Silloin olisi yksinkertaista naida. Niin,
-kippis!"
-
-Magda loi katseensa alas, ja Kienast siirtyi puhumaan muista
-asioista. Tiesikö sitten Diederich, miksi hän oli niin helposti
-mukautunut? "Teistä, herra tohtori, minä näin heti, että Teidän
-kanssanne voi myöhemmin tehdä suuria afäärejä, -- joskin täällä
-vielä olosuhteet ovat pieniä", lisäsi hän sitten rukoilevasti.
-Diederich tahtoi vakuuttaa suurpiirteisyyttään ja yrityksensä
-laajenemismahdollisuuksia, mutta Kienast ei antanut katkaista
-ajatustensa juoksua. Ihmistuntemus oli nimittäin hänen erikoisalansa.
-Liiketuttavaa oli ennen kaikkea käytävä katsomassa myöskin hänen
-kotonaan. "Jos siellä kaikki on niin hyvin järjestettyä kuin täällä
---"
-
-Juuri tällä hetkellä alettiin tarjota tuoksuavaa hanhea, jota rouva
-Hessling jo useasti oli salaa silmäillyt. Nopeasti hän otti sellaisen
-ilmeen, kuin hanhi olisi ollut heillä aivan tavallinen ilmiö. Herra
-Kienast otti siitä huolimatta kunnioittavan loman. Rouva Hessling
-kysyi itseltään, kohdistuiko hänen katseensa todellakin hanheen,
-vaiko sen suloisen tuoksun taakse Magdan reikäiseen puseroon. Nyt
-Kienast tempautui irti kaikesta muusta ja tarttui lasiinsa. "Ja
-sentähden Hesslingin perheen, arvoisan äidillisen rouvan ja hänen
-kukoistavien tyttäriensä malja!" Magda kohotti rintaansa saadakseen
-tuon kukoistuksen huomattavammaksi, ja sitä litteämmältä Emmi näytti.
-Herra Kienast kilisti myöskin ensiksi Magdan kanssa.
-
-Diederich vastasi hänen maljanesitykseensä. "Me olemme saksalainen
-perhe. Sen, jonka me kutsumme taloomme, me otamme myöskin
-sydämellisesti vastaan." Hänen silmissään oli kyyneliä, kun Magda
-sen sijaan uudestaan punastui. "Ja joskin tämä meidän talomme onkin
-vaatimaton, niin sydämet ovat uskollisia." Hän toivotti vieraille
-menestystä ja pitkää ikää, ja vieras vastasi puolestaan, että oli
-aina pitänyt vaatimattomuudesta "semminkin perheissä, missä on nuoria
-tyttöjä."
-
-Rouva Hessling puuttui puheeseen. "Eikö totta? Mistä muusta sitten
-nuoren miehen pitäisi saada luottamusta --? Minun tyttäreni ompelevat
-itse kaikki." Tästä sai herra Kienast aiheen kumartua Magdan puseron
-yli voidakseen arvostella sitä lähemmin.
-
-Jälkipöydässä Magda kuori hänelle appelsiinin ja maisteli hänen
-kunniakseen tokaieria. Kun sitten mentiin asuinhuoneeseen, niin
-Diederich jäi, käsivarret kiedottuna kummankin sisaren vyötäisille,
-seisomaan ovelle. "Niin, niin, herra Kienast", hän sanoi syvällä
-äänellä. "Tämä on kotirauhaa, katsokaahan, herra Kienast!" Magda
-nojasi, pelkän antaumuksen vallassa, hänen olkapäähänsä. Kun Emmi
-pyrki riistäytymään irti, niin hän sai sysäyksen takaapäin. "Näin
-meillä eletään aina", jatkoi Diederich. "Minä teen kaiken päivää
-työtä omaisteni hyväksi, ja ilta yhdistää meidät sitten lampun
-valossa. Sivullisista ihmisistä ja meidän niinsanotun yhteiskuntamme
-kermasta me välitämme niin vähän kuin mahdollista, meillä on kylliksi
-omassa itsessämme."
-
-Tässä onnistui Emmin päästä irti; kuultiin, miten hän veti oven
-perässään kiinni. Sitä hempeämmän kuvan tarjosi Diederich ja Magda,
-kun he laskeutuivat vienostivalaistun pöydän ääreen. Herra Kienast
-katseli miettivästi punssipulloa, jota rouva Hessling toi sisään,
-yhä nauraen. Sillä välin kun Magda täytti vieraan lasia, Diederich
-selitti, että hän sen vuoksi, että he rajoittautuivat elämään
-tällaista hiljaista perhe-elämää, kerta saattoi naittaa sisarensa
-hyvin. "Sillä liikkeen paisuminen koituu sisarten hyväksi, sillä
-tehdas kuuluu osittain myöskin heille, puhdasta myötäjäissummaa
-lukuunottamatta; niinpä niin, ja jos sitten joku minun tulevista
-lankomiehistäni tahtoo vielä sijoittaa pääomansa liikkeeseen --"
-
-Mutta Magda, joka näki herra Kienastin ilmeen käyvän huolestuneeksi,
-johti keskustelun muualle. Hän kyseli hänen perheolojaan ja
-tiedusteli, oliko hän sitten aivan yksinään. Kienastin silmät
-tulivat liikutetuiksi, ja hän siirtyi lähemmäksi. Diederich istui
-siinä vieressä, joi ja pyöritteli peukaloitaan. Useampia kertoja hän
-yritti ottaa osaa noiden kahden keskusteluun, jotka, kuten näytti,
-tunsivat olevansa vain kahden kesken. "Niinpä niin, Te olette
-sitten onnellisesti suorittanut myöskin yksivuotisenne", hän sanoi
-suosijantapaisesti ja ihmetteli samalla niitä merkkejä, joita rouva
-Hessling teki hänelle noiden kahden selän takana. Vasta sitten, kun
-äiti pujahti ovesta ulos, hän käsitti, otti punssilasinsa ja meni
-viereiseen huoneeseen pianon luokse. Hän kosketteli hieman näppäimiä
-ja joutui huomaamattaan ylioppilaslauluihin ja lauloi värisevällä
-äänellä soiton mukana: "Sie wissen den Teufel, was Freiheit heisst."
-Päästyään loppuun hän kuunteli; mutta sisällä oli niin hiljaista,
-kuin olisi ollut syvässä unessa, ja vaikka hän olisikin kernaasti
-kaatanut itselleen jotakin tuosta punssipullosta, niin hän soitti
-kuitenkin velvollisuudentunteesta: "Im tiefen Keller sitz'ich hier."?
-
-Silloin, keskellä säettä, jokin tuoli meni nurin ja sitä seurasi
-kaikuva ääni, jonka alkuperää ei voinut väärin ymmärtää. Yhdellä
-hyppäyksellä Diederich oli asuinhuoneessa. "No niin", hän sanoi
-voimakkaasti ja totisesti, "Teillähän näyttää olevan vakaita
-aikomuksia." Pari irtaantui toisistaan. "Sitä minä en kiellä",
-selitti Kienast. Diederich tuli äkkiä kovin liikutetuksi. Silmä
-silmää vastaan hän puristi Kienastin kättä, ja toisella hän veti
-Magdan esiin. "Mutta tämähän on yllätys! Herra Kienast, tehkää minun
-pikku sisareni onnelliseksi. Minussa Teillä on aina oleva hyvä veli,
-kuten sitä olen tähänkin asti ollut, sen voin sanoa."
-
-Pyyhkien silmiään hän huusi: "Äiti! Jotakin on tapahtunut." Rouva
-Hessling seisoi heti oven takana, vaan ei voinut heti käyttää
-jalkojaan liian suuren mielenliikutuksensa vuoksi. Nojaten
-Diederichiin hän tuli horjuen sisään, lankesi herra Kienastin
-kaulaan ja puhkesi kyyneliin. Diederich koputti sillä välin
-Emmin ovelle, joka oli suljettu. "Emmi, tulepas ulos, jotakin on
-sattunut!" Emmi repäsi lopulla oven auki, vihanpuna kasvoillaan.
-"Miksi sinä häiritset untani? Minä osaan kyllä aatella, mitä on
-tapahtunut. Tehkää sopimattomat tekonne yksinänne!" Ja ovi olisi
-mennyt uudestaan kiinni, jos Diederich ei olisi pannut jalkaansa
-väliin. Ankarana hän osoitti sisarelleen, että tämä kylmäsydämisen
-käyttäytymisensä vuoksi ansaitsi jäädä kokonaan ilman miestä. Eikä
-hän edes sallinut Emmin pukeutua, vaan kiskoi hänet mukanaan,
-sellaisena kuin oli, aamunutussaan, hiukset hajallaan. Eteisessä
-sisko kääntyi veljensä puoleen: "Sinä teet meidät naurettaviksi", hän
-sihisi, -- ja vielä kihlautuneiden luona hän esiintyi Diederichin
-edessä, pää hyvin pystyssä, katse hyvin pilkallisen tutkivana.
-"Pitikö sen tapahtua niin myöhään yöllä?" hän kysyi. "No niin, onni
-ei kysy hetkeä, milloin saapuu." Kienast loi häneen katseensa: hän
-oli Magdaa suurempi, hänen kasvonsa, jotka olivat saaneet väriä,
-näyttivät täyteläisemmiltä pitkän, vahvan tukan ollessa hajallaan.
-Kienast piteli hänen kättään kauemmin kuin oli välttämätöntä;
-Emmi veti kätensä pois, silloin Kienast kääntyi hänestä Magdan
-puoleen, silminnähtävästi epäröiden. Emmi hymyili sisarelleen
-voitonriemuisesti, kääntyi ympäri ja hävisi, pää hyvin pystyssä --
-sillä aikaa kuin Magda tarttui tuskallisesti Kienastin käteen. Mutta
-Diederich astui esiin, täysinäinen punssilasi kädessä, ja halusi
-juoda veljenmaljan uuden lankonsa kanssa.
-
-Aamulla hän nouti hänet hotellista aamutuikulle. "Suvaitse hillitä
-naiskaipuutasi aina päivällisiin asti. Nyt meidän täytyy sanoa joku
-sana näin miesten kesken." Klappschen oluttuvassa hän teki hänelle
-selvää tilanteesta: kaksikymmentäviisituhatta puhdasta hääpäivänä
--- todisteet siitä olivat joka hetki nähtävissä -- ja yhdessä Emmin
-kanssa neljäsosa tehdasta. -- "Siis vain kahdeksas osa", totesi
-Kienast, mihin Diederich vastasi: "Pitäisikö minun sitten ilmaiseksi
-raataa itseni uuvuksiin teidän tähtenne?" Syntyi vastenmielinen
-hiljaisuus.
-
-Diederich saattoi mielialan entiselleen. "Kippis, Friedrich!" "Kippis
-Diederich!" sanoi Kienast. Silloin näytti jotakin juolahtaneen
-Diederichin päähän. "Sinusta itsestäsihän riippuu, tahdotko lisätä
-osuuttasi liikkeessä, nimittäin sijoittamalla siihen pääomia. Miten
-on sitten sinun säästöjesi laita? Sinulla kun on niin suurenmoinen
-palkka!" Kienast selitti, että hänellä periaatteessa ei ollut mitään
-sitä vastaan. Mutta, hänen sitoumuksensa Büscheli & Cien kanssa
-oli vielä voimassa. Myöskin oli hänellä tänä vuonna odotettavissa
-huomattava palkankorotus, joten olisi ollut rikos omaa itseään
-vastaan sanoa nyt itsensä irti. "Ja jos minä sijoitan teille
-rahani, niin minun täytyy itse tulla liikkeen jäseneksi. Kaikella
-luottamuksella, minkä minä tunnen sinua kohtaan, hyvä Diederich --"
-
-Diederich ymmärsi sen. Kienast teki omasta puolestaan joitakin
-ehdotuksia. "Jos sinä yksinkertaisesti määräisit nuo myötäjäiset
-viideksikymmeneksituhanneksi markaksi! Magda tulisi silloin
-luopumaan liikkeessä olevasta osuudestaan." Tämä sai Diederichin
-nousemaan ehdottomaan vastarintaan. "Se olisi vastoin minun autuaan
-isävainajani viimeistä tahtoa, mikä on minulle pyhä. Ja niin
-suurpiirteisesti kuin minä teen työtä, Magdan osuus voi muutamissa
-vuosissa nousta kymmenen kertaa suuremmaksi sitä, mitä sinä nyt
-tahdot. Koskaan minä en nyt tule alentamaan itseäni siinä määrässä,
-että sillä lailla vahingoittaisin sisarraukkaani." Tähän lanko
-hieman myhäili. Diederichin perhetunto tuotti hänelle kunniaa, mutta
-suurpiirteisyydellä yksinään ei saavutettu tuota kymmenkertaisuutta.
-Diederich kiihtyi huomattavasti ja selitti, että oli, jumalankiitos,
-liikkeensä hoidosta Jumalaa lukuunottamatta vastuussa vain omalle
-itselleen. "Kaksikymmentäviisituhatta puhdasta ja kahdeksas osa
-puhtaasta tulosta, enempää ei ole saatavissa." Kienast rummutti
-pöytää. "Minä en vielä tiedä, voinko minä sillä ottaa sisartasi", hän
-selitti. Diederich kohautti olkapäitään, ja he joivat olutlasinsa
-pohjaan. Kienast tuli mukaan aterialle. Diederich oli pelännyt,
-että Kienast perääntyisi. Onneksi oli Magda laittanut itsensä vielä
-viettelevämmäksi kuin eilen --"aivan kuin olisi tiennyt, että
-kaikki oli kysymyksessä", ajatteli Diederich ihaillen sisartaan.
-Jauhoruokaa syötäessä Kienast oli jo niin lämminnyt, että toivoi
-häitä jo neljän viikon kuluttua. "Viimeinen sanasi?" kysyi Diederich
-veitikkamaisesti. Vastaukseksi Kienast veti sormukset taskustaan.
-
-Aterian jälkeen rouva Hessling meni varpaillaan ulos huoneesta, missä
-kihlautuneet istuivat, ja Diederich tahtoi myöskin vetäytyä pois,
-mutta nämä hakivat hänet kävelylle. "Mihin sitä sitten mennään, ja
-missä on äiti ja Emmi?" Emmi oli kieltäytynyt tulemasta mukaan, ja
-siksi rouva Hesslingkin jäi kotiin. "Koska muutoin näyttäisi pahalta,
-ymmärrättehän", sanoi Magda. Diederich käsitti tämän. Vieläpä
-hän ravisti tomunkin pois, mikä tehtaassa oli tarttunut Magdan
-turkkitakkiin. Hän kohteli sisartaan kunnioituksella, sillä tällä oli
-ollut menestystä.
-
-Mentiin raatihuonetta kohden. Ei ollut vahingoksi, eihän, jos
-ihmiset näkivätkin. Ensimäinen, joka Meisestrassella tavattiin,
-oli tosin vain Napoleon Fischer. Hän virnisti morsiusparille ja
-nyökäytti Diederichille, ikäänkuin sanoakseen, että oli asiasta
-selvillä. Diederich oli tummanpunainen, hän olisi pysäyttänyt tuon
-miehen ja nostanut metelin avonaisella kadulla: mutta saattoiko
-hän? "Olipa suuri virhe, että ryhdyin tuon vaanivan proletaarin
-kanssa tutunomaisiin suhteisiin! Olisihan se käynyt ilman sitäkin!
-Nyt hiipii hän talon ympärillä, jotta minä ajattelisin sitä, että
-olen hänen käsissään. Minua tullaan vielä kiristämään." Mutta,
-jumalankiitos, kaikki oli tapahtunut hänen ja konemestarin välillä
-kahden kesken. Mitä Napoleon Fischer saattoi hänestä väittää, oli
-valetta. Diederich antoi vangita hänet yksinkertaisesti. Kuitenkin
-hän vihasi häntä hänen tietämisensä johdosta, niin että hänen
-tuli kuuma ja hiki kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Hän katsahti
-ympärilleen. Eikö nyt edes tulikivi pudonnut Napoleon Fischerin
-päähän?
-
-Gerichtsstrassella Magda huomasi, että kävely maksoi vaivan,
-sillä maakunnanoikeusneuvos Harnischilla Meta Harnisch ja Inge
-Tietz seisoivat erään ruudun takana, ja Magda tiesi varmasti,
-että he Kienastin nähtyään olivat käyneet kovin levottomiksi.
-Kaiser-Wilhelm-Strassella oli tänään valitettavasti vähän liikettä;
-korkeintaan sattui, että majuri Kunze ja tohtori Heuteufel, jotka
-olivat matkalla "Sopusointuun", kaukaa näyttivät uteliailta. Mutta
-Schweinichenstrassen kulmassa sattui jotakin sellaista, jota
-Diederich ei ollut osannut aavistaa: aivan heidän edellään kulki
-rouva Daimchen Gusten kanssa. Magda kiirehti heti askeleitaan ja
-jutteli eloisammin. Oikeaan aikaan Guste kääntyi ympäri, joten Magda
-saattoi sanoa: "Rouva ylikaitsija, saan esittää Teille sulhaseni,
-herra Kienastin." Sulhasta tarkastettiin, ja hän näytti tyydyttävän,
-sillä Guste, jonka kanssa Diederich jäi pari askelta jälelle, sanoi
-äänellä, josta ei puuttunut kunnioitusta: "Mistä Te sitten olette
-hänet saaneet?" Diederich laski leikkiä. "Niin, niin läheltä kuin Te
-ei jokainen löydä omaansa. Mutta sen sijaan vankemman." -- "Jokos
-Te taas alatte?" huusi Guste, mutta ilman vihamielisyyttä. Vieläpä
-hän hipaisi Diederichin katsetta ja huokasi samalla kevyesti. "Minun
-omani on aina, jumalaties, missä. Tuntuu aivan kuin olisin selvä
-leski." Ajattelevaisesta hän katseli Magdan jälkeen, joka riippui
-Kienastin käsivarressa. Diederich antoi miettimisen aihetta: "Joka
-kuollut on, voi sinä myöskin pysyä. Onhan niitä kylliksi eläviäkin."
-Samalla hän työnsi Gusten aivan seinänviereen asti ja katsoi häntä
-pyytävästi kasvoihin; ja tosiaankin Gusten rakkaat, paksut kasvot
-muuttuivat silmänräpäykseksi lupaaviksi.
-
-Valitettavasti oli jo tultu Schweinichenstrassen 77:nnen kohdalle
-ja heitettiin hyvästit. Kun Sachsentorin takana kaikki loppui, niin
-sisarukset kääntyivät ympäri herra Kienastin kanssa. Magda, joka
-nojasi sulhasensa käsivarteen, sanoi rohkaisten Diederichille: "Niin,
-mitäs arvelet?" -- mikä sai veljen punastumaan ja läähättämään.
-"Mitäs siinä on arveltavaa", hän tokaisi, ja Magda nauroi.
-
-Tyhjällä, hyvin hämärällä kadulla joku tuli heitä vastaan. "Eikös se
-ole --?" kysyi Diederich, olematta vakuutettu. Mutta haamu lähestyi:
-se oli paksu, ilmeisesti vielä nuori, pehmeä suuri hattu päässä,
-muuten siro, jalat sisäänpäin kääntyneet. "Totisesti, Wolfgang
-Buck!" Hän ajatteli pettyneenä: "Ja Guste tekeytyy sellaiseksi, kuin
-Wolfgang olisi maan äärissä asti. Minun täytyy opettaa hänet puhumaan
-totta!"
-
-"Siinäpäs Te olette" -- nuori Buck ravisti Diederichin kättä.
-"Minua huvittaa tavata." "Minua myöskin", vastasi Diederich,
-huolimatta Gusten tuottamasta pettymyksestä, ja tutustutti lankonsa
-koulutoveriinsa. Buck esitti onnittelunsa ja jäi sitten Diederichin
-kanssa, hieman jälkeen. "Te aijotte varmastikin mennä morsiamenne
-luokse?" huomautti Diederich. "Hän on kotona, me saatoimme häntä."
---"Niinkö?" tokasi Buck ja kohautti olkapäitään. "No niin, minä kyllä
-löydän hänet aina", hän sanoi välinpitämättömästi. "Ensi kädessä
-minä olen iloinen, että tapasin kerta Teidät. Meidän keskustelumme
-Berlinissä, meidän ainoa keskustelumme, eikö totta -- oli niin
-innostava."
-
-Diederich huomasi sen nyt siksi -- vaikkakin silloin se oli vain
-suututtanut häntä. Hän aivan vilkastui jälleennäkemisen vuoksi.
-"Niin, minun vastavierailuni jäi silloin tekemättä. Tehän tiedätte,
-mitä kaikkia esteitä voi Berlinissä sattua. Täällä kyllä on
-aikaa. Autiota, vai mitä? Ajatella, että on pakotettu viettämään
-elämänsä täällä" -- ja Diederich viittasi edessä olevaan alastomaan
-taloriviin. Wolfgang Buck nuuski hieman kaarevalla nenällään ilmaa,
-näytti maistavan sitä lihaisilla huulillaan, samalla kun hänen
-silmänsä olivat syvämietteisinä. "Elää täällä Netzigissä". hän
-sanoi hyvin hitaasti. "No niin, siihen sitä tullaan. Meikäläinen
-ei ole siinä asemassa, että voisi elää vain sensatsiooneja varten.
-Muuten onhan niitä täälläkin." Hän hymyili arveluttavasti. "Tuo
-vahtisotilashan aiheutti kiihtymystä hyvin pitkäksi ajaksi."
-
-"Vai niin --" Diederich pullisti esiin vatsansa. "Te tahdotte taas
-nurista. Minä vakuutan suoraan, että minä siinä asiassa olen kokonaan
-Hänen Majesteettinsa puolella."
-
-Buck teki torjuvan liikkeen. "Jättäkää, jättäkää, minä tunnen hänet."
-
-"Minä vielä paremmin", väitti Diederich. "Joka on seisonut
-häntä vastapäätä, katsellut häntä silmästä silmään, kuten minä
-helmikuun metelien jälkeen Tiergartenissa, ja nähnyt tämän silmän
-salamoivan, tämän Fritzensilmän, minä sanon Teille, hän uskoo meidän
-tulevaisuuteemme."
-
-"Meidän tulevaisuuteemme -- siksi, että joku silmä on salamoinut."
-Buckin suu ja posket vaipuivat alas raskaan surullisesti. Diederich
-puhalsi ilmaa nenänsä kautta. "Minä tiedän jo, että Te ette
-nykyaikana usko mihinkään persoonallisuuteen. Muutoin Teistä olisikin
-tullut Lasalle tai Bismarck."
-
-"Lopultakin minä voisin sen tehdä. Varmasti. Aivan yhtä hyvin kuin
-hänkin --. Joskin minua ulkonaiset olosuhteet vähemmän suosisivat."
-
-Hänen äänensä kävi iloisemmaksi ja vakuutetummaksi. "Kenenkään
-yksityisen kannalta ei ole kysymys siitä, että me maailmassa
-todellisesti jotakin muuttaisimme, vaan siitä, että hankimme
-itsellemme sellaisen elämäntunnon, kuin tekisimme sen. Vain siihen
-tarvitaan kykyä, ja sitä on hänellä."
-
-Diederich kävi levottomaksi, hän katsahti ympärilleen. "Me olemme
-tässä tosin kahden kesken, herrasväellä tuossa meidän edellämme on
-tärkeämpää puhuttavaa, mutta minä en kuitenkaan tiedä --"
-
-"Te uskotte aina, että minulla on jotakin häntä vastaan. Hän ei
-ole minusta tosiaankaan sen vastenmielisempi kuin minä olen itse
-itselleni. Minä olisin hänen asemassaan ottanut korpraali Lückin
-ja meidän netzigiläisen vahtisotamiehemme yhtä vakavalta kannalta
-kuin hänkin. Olisiko sellainen mitään valtaa, joka ei olisi uhatussa
-asemassa. Vasta sitten kun sattuu kumous, se tunnetaan. Mitäs hänestä
-tulisi, jos hänen täytyisi sanoa, että sosialidemokratia ei tarkoita
-häntä, vain korkeintaan jotakin käytännöllisempää, jonkin sellaisen
-jakamista, jota ansaitaan."
-
-"Ohoo!" huudahti Diederich.
-
-"Eikö totta? Se suututtaisi Teitä, Ja häntä myöskin. Kulkea tapausten
-mukaan, olla hallitsematta kehityksen kulkua, vain olla sen
-kuletettavana: voiko sitä sietää?... Sisimmässään rajoittamaton! --
-ja samalla kykenemätön synnyttämään edes vihaa muuta kuin sanoilla
-ja kädenliikkeillä. Sillä mihin nurisijat tarrautuvat? Mitä vakavaa
-on tapahtunut? Lückin, tapauskaan ei ollut mitään muuta kuin
-kädenliike. Kun käsi vaipuu, niin kaikki on ohitse: mutta esittäjällä
-ja yleisöllä on ollut sensatsiooninsa, mielenliikutuksensa. Ja vain
-siitä nyt on kysymys, hyvä Hessling. Hän itse, jonka me mainitsimme,
-olisi kaikkein hämmästynein, uskokaa minua, jos se sota, jonka hän
-aina maalaa seinälle, tai vallankumous, jota hän satoja kertoja on
-kuvitellut, todellakin puhkeaisi."
-
-"Sitä ei Teidän tarvitse kauan odottaa!" huudahti Diederich. "Ja
-silloin saatte nähdä, että kaikki kansallismieliset tulevat pysymään
-lujina ja uskollisina keisarille!"
-
-"Varmasti." Buck kohautteli yhä useammin olkapäitään. "Se on se
-tavallinen käänne, jonka hän on itse määrännyt. Te annatte hänen
-panna sanat suuhunne, eikä mieliala ole koskaan ollut niin hyvin
-säädetty ja määrätty kuin nykyään. Mutta teot? Meidän aikamme, paras
-aikalaiseni, ei ole valmis tekoihin. Harjoittaakseen elämisentaitoaan
-täytyy ihmisen ennen kaikkea elää, ja teko on niin vaarallista
-elämälle."
-
-Diederich suoristautui. "Tahdotteko Te kenties syyttää pelkuruudesta
---?" "Minä en ole lausunut mitään vaarallista arvostelua. Minä
-olen maininnut erään aikamme sisäisen historian tosiasian, mikä
-liikuttaa meitä kaikkia. Muutoin meille täytyy antaa anteeksi.
-Näyttämöllä toimivalta on kaikki toiminta päättynyt, sillä hän on
-sen jo suorittanut. Mitä vielä todellisuus vaatii häneltä? Te ette
-nähtävästi tiedä, kenenkä historia on sanova tämän ajan edustavaksi
-tyypiksi?"
-
-"Keisarin!" sanoi Diederich.
-
-"Ei", sanoi Buck. "Näyttelijän."
-
-Silloin Diederich rähähti sellaiseen nauruun, että edellä
-kulkeva morsiuspari erkani ja kääntyi ympäri. Mutta he olivat
-teatteriaukiolla, siinä tuuli jäätävästi; he jatkoivat matkaansa.
-
-"No niin", huomautti Diederich, "minä olisin heti voinut sanoa, miten
-Te olette tähän hulluun aineeseen joutunut. Tehän olette teatterin
-kanssa tekemisissä." Hän koputti Buckin olalle. "Lopultakin Te itse
-kuulutte siihen?"
-
-Buckin silmät kävivät rauhattomiksi; kädestä, joka oli hänen
-olkapäällään, hän vapautui käännöksellä, jota Diederich piti
-epätoverillisena. "Minäkö? Enpä suinkaan", sanoi Buck; ja oltuaan
-kumpikin tyytymättömänä vaiti aina Gerichtsstrasselle asti: "Niinpä
-niin, Te ette vielä tiedä, miksi minä nyt olen Netzigissä."
-
-"Todennäköisesti morsiamenne vuoksi."
-
-"Senkin vuoksi. Mutta ennen kaikkea siksi, että minä olen ottanut
-puolustaakseni lankoani Laueria."
-
-"Te olette --? Lauerin jutussa --?" Diederichin henkeä ahdisti, hän
-pysähtyi.
-
-"No niin", sanoi Buck ja kohautti olkapäitään. "Ihmetyttääkö se
-Teitä? Joku aika sitten minut otettiin Netzigin maakunnanoikeuteen
-oikeusapulaiseksi. Eikös minun isäni ole siitä mitään maininnut?"
-
-"Minä näen Teidän isänne harvoin... Minä liikun vähän ulkona. Minun
-ammattivelvollisuuteni... Tämä kihlaus..." Diederich sekaantui ja
-änkytti. "Silloinhan täytyy Teidän usein --. Asutteko kenties jo
-kokonaan täällä?"
-
-"Vain toistaiseksi -- niin luulen."
-
-Diederich kokosi voimansa. "Minun täytyy sanoa: minä en ole usein
-aikaisemmin aivan kokonaan ymmärtänyt Teitä -- mutta niin vähään se
-ei ole koskaan jäänyt kuin tänään, jolloin olemme kulkeneet Netzigin
-toisen puolen läpi."
-
-Buck vilkutti hänelle silmää. "Vaikka minä huomenna olenkin
-puolustajana ja Te päätodistajana, niin sehän on vain sattuma. Osat
-voisivat olla toisinkin jaettuina."
-
-"Pyydän anteeksi!" Diederich suuttui. "Jokainen seisoo paikallaan.
-Jos Te ette ollenkaan kunnioita ammattianne --"
-
-"Kunnioittaa ammattiaan? Mitäs se merkitsee? Minua huvittaa
-puolustaminen, sitä en kiellä. Minä tulen alkamaan, jotakin täytyy
-kokea. Teille, herra tohtori, minulla tulee olemaan vastenmielisiä
-asioita sanottavana; toivottavasti ette pane mitään pahaksenne, se
-kuuluu minun virkaani."
-
-Diederichiä alkoi pelottaa. "Sallikaa minun kysyä, herra asianajaja,
-tunnetteko Te sitten minun todistukseni? Se ei ole Lauerille niinkään
-epäedullinen."
-
-"Jättäkää se asia minun huolekseni." Buckin ilme kävi kiusoittavan
-ivalliseksi.
-
-Ja niin he olivat saapuneet Meisestrasselle. "Tuo juttu!"
-ajatteli Diederich läähättäen. Viime päivien kuohunnassa hän oli
-sen unhoittanut, nyt tuntui siltä, kuin tulisi häneltä huomenna
-leikattavaksi molemmat jalat poikki. Guste, tuo petollinen vintiö,
-ei ollut sanonut hänelle mitään sulhasestaan, viime hetkessä hänen,
-Diederichin, piti joutua pelon valtaan!...Diederich jätti hyvästi
-Buckille, ennenkuin olivat tulleet kotiin. Kunpa vain Kienast ei
-mitään huomaisi! Buck esitti mentäväksi vielä jonnekin. "Teillä
-ei ole mitään erikoista vetovoimaa morsiantanne kohtaa?" kysyi
-Diederich. -- "Tällä hetkellä konjakki viehättää minua enemmän." --
-Diederich nauroi pilkallisesti. "Se näyttää Teitä aina viehättävän."
-Jotta Kienast ei olisi mitään huomannut, hän kääntyi vielä
-kerran ympäri Buckin kanssa. "Nähkääs", alkoi Buck odottamatta,
-"minun morsiameni: hän kuuluu myöskin minun kohtaloani koskeviin
-kysymyksiini." Ja kun Diederich kysyi "miten niin": "Jos minä
-nimittäin tosiaankin olen Netzigissä oikeusapulaisena, silloin on
-Guste minulle täysin paikallaan. Mutta tiedänkö minä sitä? Sillä --
-toisten tapausten varalta, joita minun elämässäni saattaisi sattua,
-minulla on Berlinissä vielä toinen suhde..."
-
-"Olen kuullut: joku näyttelijätär." Diederich punastui Buckin
-puolesta, joka sen niin kyynillisesti tunnusti. "Tällä", hän änkytti,
-"minä en tahdo kuitenkaan mitään sanoa."
-
-"Te siis tiedätte", lopetti Buck. "Nyt on asianlaita sellainen, että
-minä toistaiseksi olen sinne sidottu enkä voi pitää Gustesta sitä
-huolta kuin pitäisi. Ettekö Te sitten voi ottaa tuota hyvää tyttöä
-hieman niinkuin hoivataksenne?" kysyi hän huolettomasti ja tyynesti.
-
-"Minun pitäisi --"
-
-"Niin sanoaksemme sekottaa hieman silloin tällöin pataa, jossa minun
-on pidettävä makkara ja kaali tulella -- sillä välillä kun minä olen
-ulkona toimessa. Mehän olemme myötätuntoisia toisillemme."
-
-"Kiitän", sanoi Diederich kylmästi. "Niin pitkälle minun myötätuntoni
-ei kuitenkaan ulotu. Antakaa jonkun muun huoleksi. Minä otan elämän
-sentään hieman vakavammalta kannalta." Ja hän jätti Buckin siihen
-seisomaan.
-
-Lukuunottamatta tuon miehen siveettömyyttä häntä suututti myöskin
-hänen arvoton luottamuksellisuutensa, sitten kun he juuri olivat
-kerta osoittautuneet toistensa vastustajiksi sekä katsantotavoissa
-että käytännössä. Tuollainen oli sietämätön, hänen suhteensa ei
-osannut olla tarpeeksi varuillaan! "Mitä hänellä onkaan huomenna
-minua vastaan sanottavana?"
-
-Kotona hän hengähti. "Oikea limasko miehekseen! Ja sellainen
-henkinen omahyväisyys! Jumala varjelkoon meidän taloamme sellaiselta
-kaikkihävittävältä vakaumuksen puutteelta; se on jossakin perheessä
-varma merkki alaspäinmenosta!" Hän tuli vakuutetuksi siitä, että
-Kienastin piti tosiaankin vielä sinä iltana matkustaa. "Mitään
-kiihoittavaa ei Magdalla tule olemaan sinulle kirjoitettavana", hän
-sanoi oikopäätä ja nauroi. "Minun puolestani saa kaupungilla sattua
-murha ja tulipalo, minä pysyn konttorissani ja perheeni keskuudessa."
-
-Mutta tuskin oli Kienast mennyt, kun hän asettui rouva Hesslingin
-eteen. "Niin, missä on haaste, jonka olen saanut ja jolla minut
-kutsutaan huomenna oikeuteen?" Äidin täytyi tunnustaa, että oli
-anastanut tuon uhkaavan kirjeen. "Rakas poikani, minä ajattelin,
-että sen ei pitänyt saada hävittää sinun juhlatunnelmaasi." Mutta
-Diederich ei sallinut mitään kaunisteluja. "Kuinkas muuten: rakas
-poikani. Rakkaudestanne minua kohtaan ruoka käy aina huonommaksi,
-paitsi silloin, kun on vieraita; ja talousrahat menevät teidän
-mielettömiin hepeniinne. Luuletteko te, että minä uskon teidän
-uskottelujanne, että Magda olisi itse tehnyt pitsipuseronsa?
-Sellaista voitte kertoa tuolle aasille!" Magda pani vastalauseensa
-sellaista hänen sulhasensa loukkaamista vastaan, mutta se ei häntä
-auttanut. "Parempi kuin vaikenet! Sinun turkislakkisikin on puoleksi
-varastettu. Te olette piian kanssa samassa juonessa. Kun minä lähetän
-hänet hakemaan punaviiniä, niin hän tuo halvempaa, ja loput pidätätte
-itsellenne..."
-
-Nuo kolme naista suuttui, minkä jälkeen Diederich huusi vielä
-kovemmin. Emmi väitti, että veli oli niin villi vain siksi, että tuli
-huomenna koko kaupungin edessä saattamaan itsensä häpeään. Diederich
-saattoi silloin heittää vain yhden lautasen maahan. Magda nousi ylös,
-meni ovelle ja huusi: "Jumalankiitos, minä en tarvitse sinua enää!"
-Diederich oli heti hänen kintereillään. "Pidä varasi sen suhteen,
-mitä puhut! Jos sinä lopultakin saat jonkun miehen, niin sinä saat
-kiittää siitä yksistään minua ja niitä uhrauksia, jotka minä teen.
-Sinun sulhasesi hieroi kauppaa sinun myötäjäisilläsi tavalla, joka ei
-ollut suinkaan sopivata. Sinä olet ylipäänsä vain kaupanpäällinen!"
-Tässä hän tunsi saaneensa ankaran korvapuustin, ja ennenkuin hän
-ennätti tointua, Magda oli jo huoneessa ja suljetun oven takana.
-Diederich raapi poskeaan äkisti mykistyneenä. Sitten hän kuohahti
-vielä kerran; mutta eräänlainen sovitus sai hänessä vallan. Kriisi
-oli ohitse.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Yöllä hän oli tehnyt lujan päätöksen tulla oikeudenistuntoon hieman
-myöhästyneenä ja näyttää siten koko esiintymisellään, miten vähän
-koko asia häntä koski. Mutta hän ei kestänyt; kun hän astui siihen
-huoneeseen, joka oli määrätty istuntosaliksi, niin siellä oli vielä
-kokonaan toisia asioita esillä. Jadassohn, joka mustassa takissaan
-näytti aivan tavattoman uhkaavalta, oli keskellä virantoimitustaan,
-vaatimassa eräälle puolikasvuiselle kansanmiehelle kahden vuoden
-pakkotyötä. Oikeus myöntyi vain yhteen, mutta tuo nuori tuomionsaanut
-purskahti sellaiseen itkuun, että Diederich, joka oli itse tuskaisen
-tunteen vallassa, säälistä alkoi voida pahoin. Hän läksi ulos ja
-poikkesi erääseen käymälään, vaikka sen ovelle olikin kirjoitettu:
-Vain herroille tuomareille! Heti hänen jälkeensä ilmestyi sinne
-Jadassohnkin. Nähdessään Diederichin hän tahtoi vetäytyä takaisin,
-mutta Diederich kysyi heti, mitä tuollainen pakkotyö oikein merkitsi
-ja mitä tuollainen suojatti siellä oikein teki. Jadassohn selitti:
-"Pitäisikö meidän olla vielä siitäkin huolissamme!" ja poistui
-samalla. Diederich lyyhistyi kokoon sisimmässään sen kauhuaherättävän
-kuilun edessä, jonka hän tunsi olevan oman itsensä ja Jadassohnin
-välillä, joka edusti täällä valtaa, valtaa, jonka rataslaitoksia
-hän oli uskaltanut liiaksi lähestyä. Hän oli tehnyt sen hyvässä
-aikomuksessa, liiallisessa vallan jumaloimisessa: yhtäkaikki, nyt
-oli esiinnyttävä järkevästi, jotta se ei olisi tarttunut erääseen
-toiseen ja murskannut häntä, nyt oli mukauduttava asianhaaroihin ja
-esiinnyttävä vähäpätöisenä, kunnes siitä kerta kenties saattoi päästä
-vapaaksi. Onnellinen se, joka saattoi elää yksityiselämää! Diederich
-lupasi itselleen elävänsä vastaisuudessa kokonaan pienen, mutta
-hyvinymmärretyn etunsa mukaisesti.
-
-Ulkona käytävissä oli nyt väkeä: keskinkertaista ja parasta yleisöä.
-Buckin viisi tytärtä, ylen koreiksi pukeutuneina, ikäänkuin heidän
-lankonsa juttu olisi ollut mitä suurin kunnia perheelle, jaaritteli
-eräässä ryhmässä Käthchen Zillichin, hänen äitinsä ja pormestari
-Scheffelweisin rouvan kanssa. Anoppi sen sijaan ei jättänyt
-pormestaria rauhaan, ja niistä silmäyksistä, joita hän singahdutteli
-herra Buckin veljeä ja hänen ystäviään Cohnia ja Heuteufelia vastaan,
-saatettiin nähdä, että hän asettui asiassa Buckeja vastaan. Majuri
-Kunze, joka oli uniformussa, seisoi siinä vieressä, kasvoilla synkkä
-ilme, puhumatta mitään. Samassa ilmestyi siihen pastori Zillich
-professori Kühnchenin kanssa; mutta nähdessään lukuisan väkijoukon he
-jäivät erään pylvään taakse. Toimittaja Nothgroschen kulki puolestaan
-harmaana ja kenenkään huomaamatta toisen luota toisen luokse. Turhaan
-etsi Diederich jotakuta, johon olisi voinut turvautua. Nyt katui hän
-sitä, että oli kieltänyt omaisiaan saapumasta. Hän pysyi pimeässä,
-käytävän mutkassa ja kurkotti varovasti ulos päällään. Äkkiä hän
-vetäytyi taaksepäin: Guste Daimchen äiteineen! Buckin tyttäret
-ympäröivät hänet heti, kuten arvokkaan vahvistuksen, jonka heidän
-puolueensa hänestä sai. Samaan aikaan avautui taustalla eräs ovi, ja
-Wolfgang Buck astui esiin, baretissa ja mustassa takissa, jalassa
-kiiltonahkakengät, joiden kärjet kääntyivät käydessä sisäänpäin.
-Hän hymyili juhlallisesti, kuten jossakin vastaanotossa, kätteli
-kaikkia, suuteli morsiantaan. Hän ennusti, että jutusta tuli hyvä
-juttu; virallinen syyttäjä oli hyvällä tuulella, hän itse myöskin.
-Sitten hän meni kutsumiensa todistajien luokse kuiskaillakseen heidän
-kanssaan. Tällä hetkellä syntyi hiljaisuus, sillä portaiden päähän
-ilmestyi syytetty herra Lauer rouvineen. Pormestarinna karkasi
-viimeksimainitun kaulaan ja ihmetteli, miten urhoollinen tämä oli!
-"Mikäs nyt on sitten hätänä?" hän vastasi syvällä, sointuvalla
-äänellä. "Meillä ei ole mitään moittimisen syytä, vai miten,
-Karl?" Lauer sanoi: "Totisesti ei, Judith." Mutta juuri silloin
-maakunnanoikeusneuvos Fritzsche meni siitä ohitse. Syntyi hiljaisuus;
-iskettiin silmää sen johdosta, miten hän ja vanhan Buckin tytär
-tervehtivät toisiaan, ja pormestarin anoppi teki erään huomautuksen,
-puoliääneen, mutta se saatiin lukea hänen silmistään.
-
-Wolfgang Buck keksi Diederichin hänen varjoisesta paikastaan. Buck
-veti hänet esiin ja vei sisarensa luokse. "Rakas Judith, minä en
-tiedä, tunnetko sinä vielä meidän arvoisaa vihollistamme, herra
-tohtori Hesslingiä. Tänään hän tulee tuhoamaan meidät." Mutta rouva
-Lauer ei nauranut eikä liioin vastannut Diederichin tervehdykseen,
-vaan katsahti häneen ainoastaan välinpitämättömän uteliaasti. Oli
-vaikeata kestää tätä katsetta ja vielä vaikeampi sen vuoksi, että
-rouva Lauer oli niin kaunis. Diederich tunsi, miten veri nousi hänen
-kasvoilleen, miten hänen silmänsä harhailivat, ja hän änkytti:
-"Herra oikeusapulainen laskee hyvää pilaa. Tässä asiassa täytyy olla
-joku erehdys..." Silloin noissa valkeissa kasvoissa kulmakarvat
-vetäytyivät kokoon, suupielet laskeutuivat ilmehikkäästi, ja Judith
-Lauer käänsi Diederichille selkänsä.
-
-Eräs oikeudenpalvelija ilmestyi; Wolfgang Buck meni, lankonsa
-kanssa, istuntosaliin; ja kun ovea ei avattu aivan anteliaasti, niin
-kaikki hyökkäsivät kiireesti sisään, jolloin paras yleisö voitti
-keskinkertaisen. Buckin viiden tyttären takit kahisivat kovasti
-tuossa taistelussa. Diederich pääsi viimeisenä sisään, ja hänen
-täytyi istuutua todistajain penkille majuri Kunzen viereen, joka heti
-vetäytyi hieman syrjään. Maakunnanoikeuden puheenjohtaja Sprezius,
-joka näytti vanhalta madonsyömältä korppikotkalta, julisti tuolta
-ylhäältä istunnon avatuksi ja kutsui todistajat esiin teroittaakseen
-heille valan vakavuutta -- jolloin Diederich heti sai saman ilmeen
-kuin ennen uskonnontunnilla. Maakunnanoikeusneuvos Harnisch
-järjesti asiakirjat ja haki silmillään tytärtään yleisön joukosta.
-Maakunnanoikeusneuvos Kühlemann, joka oli saapunut sairashuoneesta
-ja istuutunut puheenjohtajan oikealle puolelle, herätti enemmän
-kunnioitusta. Hän näytti huonolta, ja pormestarin anoppi tahtoi
-tietää, tuliko hän luopumaan virastaan -- ja minne hänen suuret
-rahansa joutuivat hänen kuoltuaan. Todistajain joukossa pastori
-Zillich lausui sen toivomuksen, että hän tuli määräämään miljoonansa
-jonkun kirkon rakentamiseen; mutta professori Kühnchen epäili sitä
-läpitunkevalla kuiskausäänellään. "Se mies ei anna kuolemansa jälkeen
-mitään, se on aina ajatellut, että oma on saatava haalituksi kasaan
-ja mikäli mahdollista myöskin toisen oma..." Sitten puheenjohtaja
-päästi todistajat ulos istuntosalista.
-
-Kun mitään todistajain huonetta ei ollut, niin he joutuivat taas
-käytävään. Herrat Heuteufel, Colin ja Buck junior vetäytyivät
-erääseen ikkunakomeroon; majurin julman katseen alaisena Diederich
-ajatteli tuskaisesti: "Nyt kuulustellaan syytettyä. Jospa tietäisin,
-mitä hän sanoo. Minä tahtoisin päästää hänet syytöksestä yhtä hyvin
-kuin tekin!" Turhaan yritti hän pastori Zillichille vakuuttaa lauhaa
-luonnonlaatuaan: hän oli aina sanonut, että asia oli tehty suotta
-liian suureksi. Zillich kääntyi pois nolona, ja Kühnchen vihelsi,
-poisjuostessaan, hampaittensa välistä: "Odota vain, naskali, saat
-tästä paljon tekemistä." Yleinen paheksinta suuntautui mykkänä
-Diederichiin. Viimein ilmestyi oikeudenpalvelija: "Herra tohtori
-Hessling!"
-
-Diederich kokosi voimansa voidakseen kulkea katselijain ohi
-asiaankuuluvassa ryhdissä. Hän katsoi suonenvedontapaisesti
-suoraan eteensä; rouva Lauerin katse tarkasti häntä juuri nyt! Hän
-läähätti ja huojui hieman. Kynsiään tarkastelevan oikeudenjäsenen
-vasemmalla puolella Jadassohn seisoi uhkaavan suorana. Ikkunasta
-tuleva valo näkyi hänen ulkonevien korviensa läpi, ja hänen ilmeensä
-vaati Diederichiltä sellaista kuolonomaista suostuvaisuutta, että
-Diederichin katse väisti. Syytetyn oikealla puolella, hieman
-syvemmällä, hän huomasi Wolfgang Buckin istuvan, huolimattomana,
-nyrkit reisillä, joilta takinliepeet riippuivat, ja niin viisaan ja
-hilpeän näköisenä, ikäänkuin olisi ollut valonhengen edustajana.
-Maakunnanoikeuden puheenjohtaja Sprezius lausui Diederichille
-valankaavan, kaksin sanoin kerrallaan, alentuvaisesti. Diederich
-vannoi tottelevaisesti; sitten hänen piti esittää tapausten kulku
-tuona iltana Ratskellerissä. Hän alotti.
-
-"Meitä oli muutamia innostuneita miehiä, ylempänä pöydässä istuivat
-myöskin herrat..."
-
-Kun hän jo takertui, niin yleisön joukossa naurettiin. Sprezius
-pikastui, nytkytteli korppikotkannokkaansa ja uhkasi antaa tyhjentää
-koko salin. "Mitään muuta Te ette tiedä?" hän kysyi äreästi.
-Diederich antoi ymmärtää, että tapaukset olivat liike- ja muiden
-huolien vuoksi hänen muistissaan jonkun verran hämmentyneet.
-"Sitten minä tulen lukemaan Teidän muistinne verestämiseksi sen,
-mitä tutkintatuomarille olette lausunut --" ja puheenjohtaja antoi
-ojentaa itselleen pöytäkirjan. Siitä sai Diederich kiusalliseksi
-hämmästyksekseen huomata, että oli tutkintatuomarille,
-maakunnanoikeusneuvos Fritzschelle tehnyt varman ilmoituksen siitä,
-että syytetyn puolelta oli tapahtunut raskas majesteettirikos.
-Mitä oli hänellä nyt sen johdosta sanottavana. "Saattaa niin
-olla", hän änkytti, "mutta siinä oli paljon herroja. Oliko se nyt
-sitten syytetty, joka sen sanoi..." Sprezius kumartui oikeuspöydän
-yli. "Ajatelkaa, että olette tehnyt valan. Muut todistajat
-tulevat vakuuttamaan, että Te aivan yksinänne astuitte syytetyn
-luo ja kyseissä olevan keskustelun suorititte hänen kanssaan."
--- "Minäkös se olin?" kysyi Diederich lentäen punaiseksi. Koko
-sali nauroi silloin avoimesti; vieläpä Jadassohnkin veti naamansa
-halveksivaan hymyyn. Sprezius avasi jo suunsa tiuskaistakseen
-jotakin, mutta Wolfgang Buck nousi ylös. Hänen pehmeät kasvonsa
-muuttuivat silminnähtävästä nykäyksestä ponteviksi, ja hän kysyi
-Diederichiltä: "Ettekö Te ollutkin sinä iltana hyvässä humalassa?"
-Heti karkasi yleinensyyttäjä ja puheenjohtaja hänen kimppuunsa.
-"Minä vaadin, että kysymystä ei sallita!" huusi Jadassohn terävästi.
-"Herra puolustusasianajaja", kohisi Sprezius, "Te saatte kääntyä
-kysymyksillänne vain minun puoleeni; minun asiani on sitten,
-suuntaanko sen sitten todistajalle!" Mutta he molemmat olivat
-saaneet, sen Diederich näki hämmästyksellä, päättäväisen vastustajan.
-Wolfgang Buck seisoi siinä ja väitti sointuvalla puhujanäänellä,
-että puheenjohtajan menettely loukkasi puolustusoikeutta, ja vaati
-oikeudenpäätöstä siitä, kuuluiko hänelle oikeudenkäymisjärjestyksen
-mukaan oikeus kääntyä suoraan todistajain puoleen. Sprezius
-nytkytteli suotta nokkaansa, ei auttanut muu kuin vetäytyä neljän
-muun tuomarin kanssa neuvotteluhuoneeseen. Buck katseli riemuiten
-ympärilleen; hänen serkkunsa liikuttelivat käsiään aivan kuin
-suosionosoitukseksi; mutta hänen isänsä oli myöskin sillä välin
-ilmestynyt, ja nähtiin, miten hän antoi pojalleen paheksimisen
-merkin. Syytetty puolestaan, vihastunut liikutus halpautuneilla
-kasvoillaan, ravisti puolustajansa kättä. Diederich, johon kaikkien
-katseet kohdistuivat, suoristi ryhtinsä ja piti kaikkia silmällä.
-Mutta voi, Guste Daimchen vältti häntä! Vain vanha Buck viittasi
-hyväntahtoisesti: Diederichin todistus oli häntä miellyttänyt.
-Vieläpä hän vaivautui sen verran, että tunkeutui esiin ojentaakseen
-Diederichille pehmeän, valkean kätensä. "Kiitän Teitä, hyvä ystävä",
-hän sanoi. "Te olette käsitellyt asiata sillä lailla kuin se
-ansaitsee." Ja hyljättyneisyydessään Diederich sai silmänsä kosteiksi
-tuon suuren miehen hyvyyden vuoksi. Vasta sitten kun herra Buck
-oli mennyt takaisin paikalleen, Diederichin päähän pälkähti, että
-hän, Buck, oli koettanut hänen kauttaan vaikuttaa jutun menoon!
-Eikä hänen poikansa, Wolfgang, ollut suinkaan niin veltto kuin hän,
-Diederich, oli ajatellut. Nuo poliittiset keskustelunsakin hän oli
-silminnähtävästi pannut alkuun vain siinä mielessä, että olisi
-voinut käyttää niitä täällä häntä vastaan. Uskollisuutta, oikeata
-saksalaista uskollisuutta ei ollut koko maailmassa, kehenkään ei
-voinut luottaa. "Pitääkö minun tässä vielä kauan kiusaantua kaikkien
-vuoksi?"
-
-Onneksi oikeusto palasi. Vanha Kühlemann vaihtoi vanhan Buckin kanssa
-säälivän katseen, ja Sprezius julisti, huomattavan hillitysti,
-päätöksen. Oliko puolustajalla oikeus suoraan kysymystentekoon, jäi
-ratkaisematta, koska itse kysymys: oliko todistaja silloin ollut
-humalassa? asiaankuulumattomana torjuttiin. Sen jälkeen puheenjohtaja
-kysyi, oliko yleiselläsyyttäjällä vielä jotakin kysyttävätä
-todistajalta. "Toistaiseksi ei", sanoi Jadassohn ylenkatseellisesti,
-"mutta minä vaadin, että todistajaa ei vielä lasketa menemään."
-Ja Diederich sai istuutua. Jadassohn kohotti äänensä. "Sitäpaitsi
-minä vaadin, että tutkintotuomari, tohtori Fritzsche kutsutaan heti
-oikeuden eteen, todistamaan, millainen mieliala tohtori Hesslingillä
-aikaisemmin on ollut syytettyä kohtaan." Diederich pelästyi -- mutta
-yleisön osastossa käännyttiin Judith Laueriin päin: vieläpä molemmat
-tuomarinpöydän ääressä olevat asessoritkin katsahtivat sinne...
-Jadassohnille myönnettiin se, mitä oli tahtonutkin.
-
-Sitten kutsuttiin pastori Zillich esille, vannotettiin ja kehotettiin
-omasta puolestaan esittämään, mitä tuona kriitillisenä yönä oli
-tapahtunut. Hän selitti, että vaikutelmat tulivat silloin yllätyksinä
-ja vaivasivat kovasti hänen kristillistä omaatuntoaan, sillä juuri
-samana iltana Netzigin kaduilla oli vuotanut verta, vaikkakin
-isänmaallisessa tarkoituksessa. "Se ei kuulu tähän!" päätti Sprezius
--- ja juuri silloin astui sisään hallintoneuvoston presidentti von
-Wulckow, metsästyspuvussa, suurissa, likaisissa saappaissa. Kaikki
-katsoivat ympärilleen, oikeuden puheenjohtaja kumarsi istuimeltaan,
-pastori Zillich vapisi. Puheenjohtaja ja yleinensyyttäjä kävivät
-vuoron perään hänen kimppuunsa, sanoipa Jadassohn hirvittävän
-väijyvällä äänellä: "Herra pastori, minun ei tarvitse erikoisesti
-teroittaa Teidän, hengenmiehen, mieleen sen valan pyhyyttä, jonka
-Te olette tehnyt." Silloin Zillich taittui ja myönsi, että kyllä
-oli kuullut sen lausunnon, josta asianomaista syytettiin. Syytetty
-nousi ylös, löi nyrkillään penkkiin. "Minä en ollenkaan maininnut
-keisarin nimeä! Minä varoin sitä!" Hänen puolustajansa rauhoitti
-häntä viittauksella ja sanoi: "Me tulemme myöhemmin todistamaan,
-että vain todistajan, tohtori Hesslingin provokatoorinen tarkoitus
-sai syytetyn lausumaan sen, mikä täällä on väärin toistettuna
-esitetty." Toistaiseksi hän pyysi puheenjohtajaa kysymään todistaja
-Zillichiltä, eikö tämä ollut pitänyt saarnaa, joka nimenomaan oli
-ollut tähdättynä todistaja Hesslingin usuttelua vastaan. Pastori
-Zillich änkytti, että oli vain ylipäänsä kehoittanut rauhaan ja siten
-tehnyt velvollisuutensa uskonnon edustajana. Buck tahtoi nyt tietää
-jotakin muuta. "Eikö todistaja Zillichille ole nykyään edullista olla
-hyvissä väleissä päätodistajan, tohtori Hesslingin kanssa, koska
-nimittäin hänen tyttärensä --." Jadassohn ehätti jo väliin, hän pani
-vastalauseen kysymyksen esittämistä vastaan. Sprezius selitti sen
-luvattomaksi, ja kuulijakunnan joukosta kuului naisäänten paheksivaa
-nurinaa. Hallintoneuvoston presidentti kumartui vanhan Buckin puoleen
-ja sanoi selvästi: "Teidän poikannehan tekee siivoja huomautuksia!"
-
-Sillä välin oli todistaja Kühnchen kutsuttu esille. Tuo pikku-ukko
-ryntäsi saliin, hänen silmälasinsa kipinöivät; jo ovelta hän huusi
-nimensä ja tittelinsä ja valansa hän teki sujuvasti, antamatta
-sitä sanella itselleen. Mutta sitten häntä ei saatu mitään muuta
-sanomaan, kuin että sinä iltana kansallisen innostuksen aallot olivat
-käyneet korkeina. Ensiksikin vahtisotilaan loistava teko! Sitten
-Hänen Majesteettinsa ihana kirje, missä hän ilmoitti tunnustavansa
-positiivista kristinuskoa! "Miten tuo selkkaus sattui syytetyn
-kanssa? Niin, herrat tuomarit, siitä minä en tiedä mitään. Sillä
-silloin minä hieman nukahdin." -- "Mutta jälestäpäin puhuttiin
-kuitenkin tuosta asiasta!" vastasi puheenjohtaja. "En ainakaan
-minä!" huusi Kühnchen. "Minä puhuin vain seitsemänkymmenen vuoden
-loistavista teoistamme. Ranskan vapaaehtoiset! minä sanoin,
-olivat aika joukkoa. Minun kankeasta sormestani, siitä puri eräs
-ranskalainen, vain siksi, että minä tahdoin sapelillani leikata
-pienen palan hänen kurkustaan! Sellainen lurjus miehekseen!" Ja
-Kühnchen tahtoi näytellä sormeaan tuomarin pöydässä. "Saatte mennä!"
-kähisi Sprezius; ja hän uhkasi uudestaan tyhjennyttää salin.
-
-Majuri Kunze astui esiin: jäykkänä kuten pyörillä, ja valan hän
-teki sellaisella äänellä, kuin olisi syytänyt Spreziusta kohtaan
-raskaita solvauksia. Sitten hän selitti suoraa päätä, että hänellä ei
-ollut mitään tekemistä koko kiistan kanssa; hän oli vasta myöhemmin
-tullut Ratskelleriin. "Minä voin vain sanoa, että tohtori Hesslingin
-käyttäytyminen löyhkää minusta ilmiannolta."
-
-Mutta jonkun aikaa oli salissa löyhkännyt joltakin muulta. Kukaan
-ei tiennyt, mistä se tuli, kuulijakunnan joukossa epäily kohdistui
-naapuriin, josta käännyttiin varovasti pois, nenäliina suulla.
-Puheenjohtaja nuuski ilmaa, ja vanha Kühlemann, jonka leuka jo kauan
-sitten oli levännyt hänen rinnallaan, liikahti unessaan.
-
-Kun Sprezius muistutti hänelle, että herrat, jotka silloin hänelle
-kertoivat sattuneen tapauksen, olivat kuitenkin kansallismielisiä
-miehiä, niin majuri vastasi vain, että se oli hänestä sama, sillä
-tohtori Hesslingiä hän ei ollut ollenkaan tuntenut. Mutta silloin
-astui Jadassohn esiin; hänen kasvonsa säkenöivät, ja hyvin terävällä
-äänellä hän sanoi: "Herra todistaja, minä tahdon Teiltä kysyä,
-ettekö kenties tunne syytettyä sitä paremmin. Tahdotteko mainita,
-lainasiko hän Teille sata markkaa vielä kahdeksan päivää sitten."
-Pelosta tuli koko sali hiljaiseksi, ja kaikki tuijottivat uniformussa
-olevaan majuriin, joka seisoi siinä ja änkytti. Jadassohnin rohkeus
-teki vaikutuksensa. Viivyttelemättä hän käytti sitä hyväkseen ja
-sai majurin tunnustamaan, että kansallismielisten miesten suuttumus
-herra Lauerin lausunnon johdosta oli ollut todellista, myöskin hänen
-oma suuttumuksensa. Epäilemättä oli syytetty tarkoittanut Hänen
-Majesteettiaan. -- Tässä Wolfgang Buck ei hillinnyt enää itseään.
-"Koska herra puheenjohtaja ei katso tarpeelliseksi huomauttaa, jos
-herra yleinensyyttäjä loukkaa omia todistajiaan, niin meistäkin
-se voi olla yhdentekevää!" Heti tokasi Sprezius hänelle. "Herra
-puolustaja! Se on minun asiani, mistä minä huomautan ja mistä
-en!" -- "Juuri sen minä tahdonkin saada todetuksi", jatkoi Buck
-hämmentymättä. "Itse asiasta me väitämme nyt kuten aikaisemminkin
-ja tulemme sen todistajien avulla näyttämään toteen, että syytetty
-ei ollenkaan tarkoittanut keisaria." "Minä varoin sitä!" huusi
-syytetty siihen väliin. Buck jatkoi: "Jos tämä kuitenkin saataisiin
-todistetuksi, niin minä vaadin Gothan Almanakan julkaisijaa
-kuulusteltavaksi asiantuntijana siinä suhteessa, millä saksalaisilla
-ruhtinailla on suonissaan juutalaista verta." Samalla hän istuutui,
-tyytyväisenä siihen sensatsionin kohinaan, joka kävi salin läpi. Joku
-jymisevä basso sanoi: "Kuulumatonta!" Sprezius aikoi jo tiuskaista,
-mutta huomasi jo hyvissä ajoin, kuka se oli ollut: Wulckow!
-Kühlemannkin heräsi sen johdosta. Tuomarit löivät päänsä yhteen,
-sitten puheenjohtaja julisti, että puolustajan esitys hylättiin,
-koska todenperäisyystodistusta ei sallittu. Halveksunnan ilmaiseminen
-riitti jo sinänsä rikokseksi. Buck oli lyöty; hänen rasvaiset
-poskensa painuivat lapsenomaisessa surussa. Hihitettiin, pormestarin
-anoppi nauroi arastelematta. Todistajanpenkillään Diederich oli
-hänelle kiitollinen. Hän tunsi, tuskaisesti kuunnellen, miten yleinen
-mielipide kääntyi ja aivan hiljaa lähestyi niitä, jotka olivat
-taitavia ja joilla oli valtaa. Hän iski silmää Jadassohnin kanssa.
-
-Toimittaja Nothgroschen oli esillä. Harmaana ja huomaamattomana
-hän oli ilmestynyt siihen ja hääräsi liukkaasti kuin
-kuulustelijaviranomainen. Jokainen, joka hänet tunsi, ihmetteli sitä:
-niin varmana hän ei ollut koskaan ennen nähnyt häntä. Hän tiesi
-kaikki, syytti syytettyä mitä raskaimmin ja puhui sujuvasti, aivan
-kuin olisi lukenut jotakin pääkirjoitustaan; korkeintaan sattui,
-että puheenjohtaja eri jaksojen välissä antoi tunnustusta ilmaisevan
-viittauksen, kuten mallioppilaalle. Buck, joka oli tointunut,
-huomautti hänelle siitä kannasta, jonka "Netziger Zeitung" oli
-ottanut Lauerin hyväksi. Siihen vastasi toimittaja: "Meidän lehtemme
-on liberaalinen, siis puolueeton. Me ilmaisemme mielialan. Mutta jos
-nyt siellä ja täällä mieliala on syytetylle epäsuosiollinen --." Buck
-sanoi tähän ivallisesti, että toimittaja Nothgroschenin oli täytynyt
-saada tietonsa ulkona käytävässä! "Minä totean, että todistaja
-ilmaisee aivan kummallisen käsityksen valan velvoituksesta." Mutta
-Nothgroschenia ei saatu ujostelemaan. "Minä olen sanomalehtimies",
-hän selitti ja lisäsi: "Minä pyydän herra puheenjohtajaa suojelemaan
-minua puolustajan loukkauksilta." Sprezius ei antanut pyytää itseään;
-ja hän päästi toimittajan suosiollisesti menemään.
-
-Kello löi kaksitoista; Jadassohn huomautti puheenjohtajalle, että
-tutkintatuomari, tohtori Fritzsche oli oikeuden käytettävissä. Hänet
-kutsuttiin sisään -- ja tuskin hän oli astunut sisään, kun kaikkien
-silmät suuntautuivat häneen, hänestä rouva Laueriin ja takaisin.
-Judith Lauer oli käynyt vielä kalpeammaksi, tuo tumma katse, jonka
-hän kohdisti Fritzscheen, kun tämä nousi tuomarin tuolille, suureni
-vielä ja tuli jollakin tavalla mykän tunkeutuvaksi, mutta Fritzsche
-karttoi sitä. Hän itsekin näytti kehnolta, mutta hänen askeleensa
-ilmaisi päättäväisyyttä. Diederich totesi, että Fritzsche kahdesta
-naamastaan tätä tilaisuutta varten oli valinnut kuivan.
-
-Minkä vaikutuksen hän oli esikuulustelussa saanut todistaja
-Hesslingistä? Todistaja oli antanut todistuksensa kokonaan
-vapaaehtoisesti ja itsenäisesti, tavalla, jossa tuntui vielä
-tuore elämys. Todistajan luotettavuus, jota Fritzsche oli saanut
-kuulustelun kuluessa tutkia, oli kaiken epäilyn yläpuolella. Että
-todistajalla ei nyt enää ollut selvää kuvaa tapahtumista, oli vain
-selitettävissä hetken kiihtymyksen avulla... "Entäs syytetty?" --
-Tässä saatiin huomata, että sali kuunteli tarkasti. Myöskin syytetty
-oli tehnyt häneen persoonallisesti pikemmin suotuisan vaikutuksen,
-monista raskauttavista seikoista huolimatta.
-
-"Oletteko sitä mieltä, että, todistusten ollessa ristiriitaisia,
-syytetty on saattanut tehdä itsensä vikapääksi siihen, mistä häntä
-syytetään?" kysyi Sprezius.
-
-Fritzsche vastasi: "Syytetty on sivistynyt mies; ilmeisesti
-loukkaavia sanoja hän on varonut käyttämästä."
-
-"Sitä sanoo syytetty itsekin", huomautti puheenjohtaja ankarasti.
-Fritzsche puhui nopeammin. Syytetty oli porvarillisen toimintansa
-kautta tottunut yhdistämään arvovallan edistysmielisiin taipumuksiin.
-Hän piti itseään ilmeisesti useimpia muita ihmisiä taitavampana ja
-oikeutetumpana harjoittamaan arvostelua. Oli siis ajateltavissa,
-että hän kiihtyneessä mielentilassa -- ja tuon työmiehen ampumisen
-johdosta hän oli tuntenut itsensä kiihtyneeksi -- oli antanut
-poliittisille katsantokannoilleen sellaisen ilmaisun, josta, vaikka
-ulkonaisesti olikin moitteeton, saattoi kuultaa loukkaava tarkoitus.
-
-Tässä nähtiin syyttäjän ja puheenjohtajan hengähtävän.
-Maakunnanoikeusneuvokset Harnisch ja Kühlemann silmäilivät yleisöä,
-jonka läpi kulki eloisa liikutus. Vasemmalla istuva asessori tarkasti
-nytkin kynsiään, mutta oikealla oleva, nuori, miettivän näköinen mies
-tarkasti syytettyä, joka oli aivan hänen edessään. Syytetyn kädet
-olivat suonenvedontapaisesti tarttuneet penkin rintanojaan ja silmät,
-nuo ulkonevat ruskeat silmät olivat suunnatut hänen rouvaansa. Mutta
-tämä katseli järkähtämättä Fritzscheen, ilmeellä, missä oli tuskaa,
-häpeää ja heikkoutta. Pormestarin anoppi lausui selvästi. "Ja kaksi
-lasta on hänellä kotonaan." Äkkiä näytti Lauer huomaavan kaiken
-kuiskutuksen ympärillään, kaikki ne katseet, jotka väistivät, kun
-hän niitä hipasi. Hän lyyhistyi kokoon, hänen vahvasti punehtuneista
-kasvoistaan kaikkosi kaikki veri niin perin pohjin, että tuo nuori
-asessori työntyi pelästyneenä taaksepäin tuolillaan.
-
-Diederich, jonka olotila kävi yhä paremmaksi, oli todennäköisesti
-ainoa, joka vielä seurasi puheenjohtajan ja tutkintotuomarin välistä
-keskustelua. Tämä Fritzsche! Kenellekään ei asia alun pitäen
-voinut olla hyvällä syyllä kiusallisempi, ei edes Diederichille.
-Eikö hän ollut vaikuttanut Diederichiin todistajana tavalla,
-joka melkein soti hänen velvollisuuttaan vastaan? Ja Diederichin
-pöytäkirjaan pantu todistus oli sittenkin kovin raskauttava, ja
-Fritzschen oma todistus vallan kokonaan. Hän ei ollut esiintynyt
-vähemmän mistään välittämättä kuin Jadassohnkaan. Hänen läheiset
-ja erikoiset suhteensa Lauerin perheeseen eivät olleet voineet
-mitenkään vieroittaa häntä tehtävästään, vallan suojaamisesta.
-Mikään inhimillinen ei voinut sotia valtaa vastaan. Mikä opetus
-Diederichille... Myöskin Wolfgang Buck havaitsi sen, omalla
-tavallaan. Alhaaltapäin hän tarkasteli Fritzscheä sellaisella
-ilmeellä, kuin olisi ollut oksentamaisillaan.
-
-Kun tutkintotuomari väkinäisiltä näyttävin käännähdyksin suuntasi
-kulkunsa ovea kohden, niin salissa kuiskailtiin äänekkäämmin.
-Pormestarin anoppi sanoi, viitaten lornetillaan syytetyn rouvaa
-kohden: "Siivoa väkeä!" Häntä ei vastustettu. Yleisö oli alkanut
-jättää Lauerit kohtalonsa varaan. Guste Daimchen puri huultaan,
-Käthchen Zillich loi kulmainsa alta nopean silmäyksen Diederichiin.
-Tohtori Scheffelweis kumartui Buckin perheen päämiehen puoleen,
-puristi hänen kättään ja sanoi suloisesti: "Rakas ystävä ja
-hyväntekijä, minä toivon, että kaikki käy vielä hyvin."
-
-Puheenjohtaja huusi oikeudenpalvelijalle: "Kutsukaapas todistaja
-Cohn esille!" Vastaajan hyväksi todistavien vierasmiesten vuoro
-oli esiintyä! Puheenjohtaja nuuski ilmaa. "Mutta täälläpäs on paha
-löyhkä", hän huomautti. "Krecke, avatkaapas joku ikkuna siellä
-takana!" Ja hän tarkasti katseellaan keskinkertaista yleisöä, joka
-tuolla ylhäällä istui yhteen sulloutuneena. Alemmilla penkeillä oli
-sitävastoin tilaa, ja eniten sitä oli hallintoneuvoston presidentin
-von Wulckowin ympärillä, hänen hikeentyneessä jahtitakissaan...
-Avattu ikkuna, minkä kautta virtasi sisään jäätävää ilmaa, aiheutti
-nurinaa vieraiden sanomalehtimiesten keskuudessa, jotka istuivat
-tuolla takana mitä suurimmassa ahtaudessa. Mutta Sprezius ojensi vain
-nokkaansa heitä kohden, ja he vetäytyivät takinkaulustensa sisään.
-
-Jadassohn istui voitonvarmana vastapäätä todistajaa. Sprezius antoi
-hänen hetken aikaa puhua, silloin Jadassohn yskäsi, hänellä oli
-eräs asiapaperi kädessä. "Todistaja Cohn", hän aloitti, "Te olette
-ollut samannimisen tavaratalon omistajana vuodesta 1889 lähtien?"
-Ja heti sen jälkeen: "Myönnättekö, että juuri siihen aikaan eräs
-Teidän hankkijoistanne, joku Lehmann, päätti päivänsä ampumalla
-itsensä Teidän huoneustossanne?" Ja pirullisella tyydytyksellä
-hän katsahti Cohniin, sillä hänen sanojensa vaikutus oli ääretön.
-Cohn alkoi väännellä itseään ja huohottaa. "Tuo vanha panettelu!"
-kähisi hän. "Hän ei tehnyt sitä kuitenkaan minun vuokseni! Hän
-oli onnettomassa avioliitossa! Tuolla jutulla ovat ihmiset minut
-jo kerran repineet, ja nyt tuo mies alkaa uudestaan!" Myöskin
-puolustaja pani vastalauseensa. Sprezius huomautti Cohnille, että
-herra yleinensyyttäjä ei ollut mikään "mies" ja että panettelusanan
-käyttämisestä häntä, Cohnia, tultiin sakottamaan viidelläkymmenellä
-markalla järjestysrikkomuksesta. Sillä oli Cohnista suoriuduttu.
-Herra Buckin veli kutsuttiin kuulusteltavaksi. Häneltä Jadassohn
-kysyi suoraa päätä: "Todistaja Buck, Teillä on tunnetusti huonosti
-tuottava liike, millä Te elätte?" Tässä syntyi sellainen nurina, että
-Sprezius tarttui nopeasti asiaan: "Herra yleinensyyttäjä, kuuluuko
-tämä tosiaankin asiaan?" Mutta Jadassohn pystyi mihin vain. "Herra
-puheenjohtaja, syyttäjäviranomaisilla on syytä saada todistetuksi,
-että todistaja on taloudellisesti riippuvainen sukulaisistaan,
-semminkin langostaan, syytetystä. Todistajan luotettavuus on sen
-mukaan mitattavissa." Pitkä, siro herra Buck seisoi siinä allapäin.
-"Se riittää", sanoi Jadassohn; ja Sprezius päästi tämän todistajan
-menemään. Hänen viisi tytärtään lyyhistyi kokoon penkillään joukon
-katseiden alaisena, kuten lammaslauma rajuilmalla. Ylempien
-tuolirivien keskinkertainen yleisö nauroi vihamielisesti. Sprezius
-pyysi hyväntahtoisesti yleisöä asettumaan ja, antoi kutsua todistaja
-Heuteufelin esille.
-
-Kun nyt Heuteufel kohotti kätensä vannoakseen, niin Jadassohn
-paiskasi omansa sitä vastaan dramaattisella liikkeellä.
-
-"Minä tahtoisin ensin kysyä todistajalta, myöntääkö hän noita
-lausuntoja, jotka sisälsivät majesteettirikoksen, hyväksymisellään
-suosineensa tai vielä vahvistaneensa niitä." Heuteufel vastasi: "Sitä
-minä en ollenkaan myönnä", -- minkä johdosta Jadassohn asetti hänen
-todistuksen esikuulustelun alaiseksi. Korotetulla äänellä: "Minä
-vaadin oikeudenpäätöstä siitä, että tämän todistajan vannottaminen
-on jätettävä, koska häntä on epäiltävä osalliseksi rikokseen."
-Vielä terävämmin: "Todistajan mielialaa on pidettävä oikeudelle
-tunnettuna. Todistaja kuuluu niihin, joita Hänen Majesteettinsa
-keisari syystä nimittää isänmaattomiksi ihmisiksi. Sitä paitsi
-hän käy säännöllisesti kokouksissa, joita hän nimittää vapaiden
-ihmisten sunnuntaijutuiksi, ja levittää törkeintä ateismia, mikä
-ilman muuta määrää hänen suhtautumisensa kristilliseen monarkkiin
-nähden." Ja Jadassohnin korvat hehkuivat tulta, aivankuin olisivat
-ilmaisseet kokonaisen uskontunnustuksen. Wolfgang Buck nousi,
-hymyili skeptillisesti ja huomautti, että herra yleisensyyttäjän
-uskonnolliset vakaumukset näyttivät ilmeisesti olevan munkkimaisen
-ankaria ja että hän ei voinut pitää muita kuin kristittyjä
-todistajia uskottavina. Mutta oikeus oli oleva toista mieltä ja
-hylkäävä yleisensyyttäjän ehdotuksen. Silloin Jadassohn hyökkäsi
-ylös ja vaati persoonansa pilkkaamisesta puolustajaa sakotettavaksi
-järjestysrikkomuksesta sadalla markalla! Oikeus vetäytyi
-neuvottelemaan. Heti puhkesi salissa kiihkeä mielipiteiden vaihto.
-Tohtori Heuteufel työnsi kätensä housuntaskuihin ja mittasi pitkillä
-silmäyksillä Jadassohnia, joka, kun oli vailla oikeuden suojaa,
-joutui pelon valtaan ja vetäytyi seinää vastaan. Diederich tuli
-silloin hänen avukseen, sillä hänellä oli tehtävänä tärkeä ilmoitus
-hiljaa herra yleisellesyyttäjälle... Jo palasivat tuomaritkin.
-Todistaja Heuteufel määrättiin ensiksi vannotettavaksi. Puolustajaa
-sakotettiin herra yleisensyyttäjän persoonan pilkkaamisesta
-järjestysrikkomuksesta kahdeksallakymmenellä markalla.
-
-Heuteufelin jatkuvassa kuulustelussa puolustaja puuttui puheeseen.
-Hän halusi saada kuulla, miten tämä syytetyn läheisenä tuttavana
-arvosteli hänen perhe-elämäänsä. Heuteufel liikahti, läpi salin kävi
-kohina: oli ymmärretty. Mutta salliko Sprezius tätä kysymystä? Hän
-oli jo avannut suunsa kieltääkseen sen, mutta ymmärsi ajoissa, ett'ei
-voinut riistää yleisöltä sensatsioonia -- minkä jälkeen Heuteufel
-ylisti Lauerin kotona vallitsevia mallikelpoisia olosuhteita.
-Jadassohn ahmi todistajan sanat kärsimättömyydestä vapisten.
-Lopulta sai hän esitetyksi kysymyksensä sanomaton riemu äänessään.
-"Tahtooko todistaja mainita, mitä laatua ne naiset ovat, joiden
-tuttavuudesta hän persoonallisesti ammentaa tietonsa perhe elämästä,
-ja seurusteleeko hän eräässä tietyssä talossa, mitä kansa nimittää
-Pikku-Berliniksi?" Ja vielä puhuessaan hän sai varman vakuutuksen
-siitä, että yleisön joukossa olevat naiset ja heidän tavallaan
-tuomarit saivat syvästi loukkaantuneen ilmeen kasvoilleen. Syytetyn
-päätodistaja oli tehty mitättömäksi! Heuteufel koetti vielä vastata:
-"Herra yleinensyyttäjä on sen tietävä. Mehän olemme kohdanneet
-siellä toisemme." Mutta tämä vaikutti vain sen, että Sprezius
-saattoi sakottaa häntä järjestysrikkomuksesta viidelläkymmenellä
-markalla. "Todistajan on jäätävä istuntosaliin", päätti
-puheenjohtaja lopulta. "Oikeus tarvitsee häntä vielä asianhaarain
-lisäselvittelyyn." Heuteufel lausui: "Minä puolestani olen jo saanut
-selvän asiainkäsittelystä täällä ja pitäisin parempana jättää tämän
-huoneuston." Viisikymmentä markkaa muuttui heti sadaksi.
-
-Wolfgang Buck katsahti levottomasti ympärilleen. Hänen huulensa
-näyttivät maistavan salissa vallitsevan mielialan, ne vääntyivät,
-aivan kuin tuo mieliala olisi ilmennyt siinä hajussa, joka ikkunan
-suljettua oli jälleen asettunut saliin. Buck näki sen myötätunnon,
-joka oli häntä seurannut tähän asti, hälvenneen ja hajaantuneen ja
-huomasi taisteluvälineensä hukkaankäytetyiksi; eikä nälän venyttämien
-kasvojen haukottelu ja kelloa kurkistelevien tuomarien kärsimättömyys
-luvannut hänelle mitään hyvää. Hän nousi ylös, oli pelastettava,
-mitä pelastettavissa oli! Ja hän teki äänensä pontevaksi vaatiakseen
-kutsuttavaksi lisätodistajia iltapäiväistuntoon. "Koska kerta herra
-yleinensyyttäjä on ottanut järjestelmällisesti epäilläkseen meidän
-todistajiemme luotettavuutta, niin me olemme valmiit Netzigin
-ensimäisten miesten todistusten avulla osoittamaan, että syytetyllä
-on hyvä maine. Niin huomattava mies kuin herra pormestari, tohtori
-Scheffelweis on todistava oikeudelle syytetyn ansiot kansalaisena.
-Hallintoneuvoston presidentti herra von Wulckow ei voi olla
-vahvistamatta hänen valtiolle ystävällistä ja keisarille uskollista
-mielialaansa."
-
-"No -- noo", sanoi kumajava basso hänen takanaan. Buck jännitti
-ääntään.
-
-"Mutta syytetyn yhteiskunnalliset hyveet tulevat kaikki hänen
-työmiehensä takaamaan."
-
-Ja Buck istuutui kuultavasti köhien. Jadassohn huomautti kylmästi:
-"Herra puolustaja vaatii kansanäänestystä." Tuomarit keskustelivat
-keskenään kuiskaten, ja Sprezius julisti, että oikeus myöntyi vain
-siihen puolustajan esitykseen, mikä koski pormestarin, tohtori
-Scheffelweisin kuulustelemista. Koska pormestari oli salissa, niin
-hänet kutsuttiin heti esille.
-
-Hän raivasi itselleen tien. Rouva ja anoppi pitelivät häntä
-lujasti ja esittivät hänelle kiireesti vaatimuksia, joiden täytyi
-olla ristiriitaisia, sillä pormestari saapui oikeuspöydän luo
-silminnähtävästi hämmentyneenä. Millaista mielialaa syytetty osoitti
-julkisessa elämässä? Tohtori Scheffelweis tiesi kertoa siitä hyvää.
-Niinpä oli syytetty kaupungin virastoissa kannattanut kuuluisan
-pappilan korjausta, pappilan, missä säilytettiin niitä karvoja,
-jotka tohtori Martti Luther oli tunnetusti kiskonut pirun hännästä.
-Tosin hän oli myöskin tukenut "Vapaan seurakunnan" salinrakennusta
-ja siten kieltämättä herättänyt paljon pahennusta. Liike-elämässä
-sitten syytetty nautti yleistä kunnioitusta; niitä yhteiskunnallisia
-uudistuksia, jotka hän oli pannut toimeen tehtaassaan, ihailtiin
-suuresti -- joskin kyllä toiselta puolen väitettiin, että ne
-kohottivat työläisten vaatimukset suunnattomiksi ja sitten olivat
-kenties omiaan edistämään kumousta. "Pitäisikö herra todistaja
-mahdollisena", kysyi puolustaja, "että syytetty olisi saattanut tehdä
-tuon hänen tekemäkseen väitetyn rikoksen?" -- "Toiselta puolen",
-vastasi Scheffelweis, "varmastikaan en pidä --." "Mutta toiselta
-puolen?" kysyi yleinensyyttäjä. Todistaja vastasi: "Toiselta puolen
-varmastikin pidän."
-
-Tämän vastauksen jälkeen sai pormestari vetäytyä takaisin paikalleen;
-hänen molemmat naisensa ottivat hänet vastaan yhtä tyytymättöminä
-kumpikin; ja puheenjohtaja valmistautui keskeyttämään istunnon, mutta
-Jadassohn yskäsi. Hän vaati uudestaan kuultavaksi todistaja tohtori
-Hesslingiä, joka tahtoi täydentää todistustaan. Sprezius räpytti
-pahantuulisesti silmiään, yleisö, joka jo oli lähtövalmiina, murisi
-äänekkäästi; -- mutta Diederich oli jo astunut esiin varmoin askelin
-ja alkanut puhua kirkkaalla äänellä. Kypsemmän harkinnan jälkeen hän
-oli tullut siihen tulokseen, että saattoi valmistavassa kuulustelussa
-antamansa todistuksen vakuuttaa täysin oikeaksi; ja hän toisti sen,
-mutta kiristetyssä ja laajemmassa muodossa. Hän alkoi tuon työmiehen
-ampumisesta ja esitti uudestaan herrojen Lauerin ja Heuteufelin
-arvostelevat huomautukset. Kuulijat, jotka olivat unhoittaneet
-poislähdön, seurasivat mielialain välistä taistelua verentahrimaa
-Kaiser-Wilhelm-Strassea pitkin aina Ratskelleriin asti, näkivät
-siellä vihollisrivien järjestyvän ratkaisevaan otteluun, Diederichin
-ryntäävän esiin, miekkaa heiluttaen, gootilaisen kattokruunun alle ja
-vaativan syytettyä taisteluun elämästä ja kuolemasta.
-
-"Sillä, herrat tuomarit, minä en kiellä sitä enää kauemmin, minä
-manasin hänet esiin! Tuleeko hän lausumaan sellaista, johon minä
-voin tarttua kiinni? Hän lausui, ja, herrat tuomarit, minä tartuin
-siihen ja täytin sillä vain velvollisuuteni ja täyttäisin sen vielä
-tänään uudestaan, vaikkapa minulle siitä koituisikin yhteiskunta- ja
-talouselämässä vielä suurempia ikävyyksiä, kuin mitä tähän asti
-olen saanut kestää! Omaa etuaan katsomaton idealismi on, herrat
-tuomarit, saksalaisen etuoikeus, ja hän noudattaa sitä horjumatta,
-vaikkapa tilapäisesti hänen rohkeutensa lannistuisikin vihollisten
-monilukuisuuden vuoksi. Kun minä aikaisemmin todistuksessani epäröin,
-niin ei se johtunut vain tutkintotuomarin mitä hyväntahtoisimmin
-myöntämästä muistin hämmennyksestä, vaan se oli, minä myönnän
-sen, kenties käsitettävää perääntymistä sen raskaan taistelun
-edessä, joka minun piti ottaa suorittaakseni. Mutta minä otan sen
-suorittaakseni, sillä sellainen henkilö kuin Hänen Majesteettinsa,
-meidän ylevä keisarimme vaatii sitä minulta..." Diederich jatkoi
-sujuvasti ja sellaisella lennolla, mikä pani hengästymään.
-Jadassohn huomasi, että todistaja alkoi siirtyä hänen tehtäviensä
-alalle, ja silmäsi levottomana puheenjohtajaan. Mutta Sprezius ei
-ilmeisestikään ajatellut keskeyttää Diederichiä. Liikkumattomalla
-korppikotkannokallaan hän katseli, silmiään räpäyttelemättä,
-Diederichin rautaista ilmettä, mikä salamoi uhkaavasti. Vanha
-Kühlemannkin antoi huulensa roikkua ja kuunteli. Mutta Wolfgang
-Buck, kumartuneena eteenpäin tuolillaan, tarkasteli Diederichiä,
-jännittyneenä, silmät täynnä vihamielistä viehätystä. Se oli
-kansanpuhe! Se oli esiintymistä, jolla oli pomminkaltainen vaikutus!
-Puhuja oli näkijä! "Herätkööt vihdoinkin meidän kansalaisemme",
-huusi Diederich, "siitä unesta, missä ovat niin kauan olleet, älkööt
-jättäkö vain valtion ja sen laitosten tehtäväksi kumouksellisten
-ainesten vastustamista, vaan tottukoot työhön omin käsin! Se on
-Hänen Majesteettinsa käsky, ja herrat tuomarit, pitäisikö minun
-tässä aikailla? Kumous nostaa päätään, joukko ihmisiä, jotka eivät
-ole saksalaisen nimen arvoisia, uskaltaa vetää lokaan monarkin pyhän
-persoonan..."
-
-Keskinkertaisessa yleisössä joku nauroi. Sprezius ärähti ja uhkasi
-saattaa naurajan rangaistukseen. Jadassohn huokasi. Nyt ei ollut enää
-Spreziukselle mahdollista keskeyttää todistajaa.
-
-Netzigissä, Diederich jatkoi, oli keisarillinen sotahuuto
-valitettavasti saanut liian vähän vastakaikua! Siellä suljettiin
-silmät ja korvat vaaran uhatessa, pysyttiin noissa poroporvarillisen
-demokratian ja humanismin vanhentuneissa katsantokannoissa,
-jotka tasoittivat tietä jumalallisen maailmanjärjestyksen
-isänmaattomille vihollisille. Voimakasta kansallista mielialaa ja
-suurpiirteistä imperialismia ei vielä käsitetty. "Uudenaikaisesti
-ajattelevien miesten tehtävänä on voittaa myöskin Netzig tämän
-uuden hengen puolelle, meidän jalon keisarimme tarkoittamassa
-mielessä, keisarimme, joka on kutsunut jokaisen mieleltään
-uskollisen, aatelisen niin hyvin kuin aatelittomankin, ylevän
-tahtonsa täyttäjäksi!" Ja Diederich lopetti: "Siksi minä, herrat
-tuomarit, olin oikeutettu astumaan syytettyä vastaan kaikella
-päättäväisyydellä, kun hän tahtoi nurista. Minä toimin ilman mitään
-persoonallista vihankaunaa, vain asian vuoksi. Olla asiallinen on
-samaa kuin olla saksalainen! Ja omasta puolestani" -- hän salamoi
-Laueria kohden -- "minä tunnustan tekoni, sillä ne saavat alkunsa
-moitteettomasta elämänvaelluksesta, joka myöskin kotonaan pitää
-kunnian arvossa eikä tunne valetta eikä siveettömyyttä!"
-
-Suurta kiihtymystä salissa. Diederich, lausumansa jalon mielialan
-innostamana ja sen vaikutuksen huumaamana, loi edelleen salamoivia
-silmäyksiä syytettyyn. Mutta sitten hän perääntyi: nojaten penkkinsä
-käsipuuta vasten syytetty nousi ylös, huojuen ja vapisten; hänen
-silmänsä veristivät ja pyörivät, ja hänen leukansa vääntyivät, aivan
-kuin halvaus olisi niitä kohdannut. "Ooh!" huusivat naisäänet,
-täynnänsä odottavaa väristystä. Mutta syytetty ennätti vain päästää
-muutamia käheitä ääniä Diederichiä kohden: hänen puolustajansa
-oli tarttunut hänen käsivarteensa ja rauhoitti häntä. Sillä välin
-puheenjohtaja ilmoitti, että herra yleinensyyttäjä tuli kello
-neljältä pitämään syytöspuheensa, ja poistui oikeudenjäsenten
-kanssa. Puoleksi huumaantuneena Diederich huomasi olevansa yht'aikaa
-Kühnchenin, Zillichin ja Nothgroschenin piirittämänä, jotka
-onnittelivat häntä. Vieraat ihmiset puristelivat hänen kättään:
-syylliseksi julistaminen oli yhtä varmaa kuin kuoleminenkin,
-Lauer sai panna pillit pussiin. Majuri Kunze muistutti voittoisaa
-Diederichiä siitä, että heidän välillään ei ollut koskaan ollut
-erimielisyyksiä. Käytävässä meni vanha Buck hyvin läheltä Diederichin
-ohi, jonka joukko naisia oli ympäröinyt. Hän veti mustia kintaita
-käsiinsä ja katsoi samalla tuota nuorta miestä kasvoihin, vastaamatta
-kumarrukseen, jonka Diederich vasten tahtoaan teki, katsoi niin
-tutkivasti ja surullisesti, että Diederichkin, keskellä riemuaan,
-katsoi surullisesti hänen jälkeensä.
-
-Äkkiä hän huomasi, että Buckin viisi tytärtä ilkesi ladella hänelle
-kohteliaisuuksia. He hepakoivat, melusivat ja kysyivät, miksi hän
-ei sitten tähän jännittävään käsittelyyn ollut tuonut sisariaan.
-Silloin hän mittasi katseellaan noita viittä koristettua hanhea
-vuoron perään, ylhäältä alas, ja selitti heille, ankarasti ja
-torjuvasti, että oli olemassa asioita, jotka toki olivat vakavampia
-kuin teatteriesitys. Hämmästyneinä neitoset jättivät hänet siihen
-seisomaan. Käytävä tyhjeni; lopuksi ilmestyi vielä Guste Daimchen.
-Hän teki liikkeen Diederichiä kohden, mutta Wolfgang Buck pidätti
-hänet, hymyillen, aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut; ja hänen
-kanssaan oli syytetty rouvineen. Guste loi nopeasti Diederichiin
-katseen, mikä vetosi hänen hellätuntoisuuteensa. Diederich vetäytyi
-erään pylvään taakse ja antoi, sydämensä tykyttäessä, voitettujen
-kulkea ohitse.
-
-Kun hän aikoi poistua, niin hallintoneuvoston presidentti, herra
-von Wulckow tuli virkahuoneesta. Diederich asettui tien viereen,
-hattu kädessä, löi oikeaan aikaan kantapäänsä yhteen, ja tosiaankin,
-Wulckow pysähtyi. "No niin!" hän sanoi syvällä bassollaan ja taputti
-Diederichiä olalle. "Se oli kilpajuoksua. Hyvin sopiva mieliala.
-Me puhelemme vielä keskenämme." Ja hän meni eteenpäin likaisissa
-saappaissaan, hylkytti vatsaansa hikeentyneissä jahtihousuissaan
-ja jätti jälkeensä entistä voimakkaampana tuota väkivaltaisen
-miehuullisuuden hajua, mikä sen jälkeen, mitä tapahtunut oli, oli
-vallannut oikeussalin.
-
-Pormestari seisoi vielä ovella rouvansa ja anoppinsa kanssa, jotka
-molemmilta puolilta ahdistivat häntä ja joiden vaatimuksia hän,
-kalpeana ja toivottomana, koetti saattaa sopusointuun.
-
-Kotona tiedettiin jo kaikki. He kaikki kolme olivat odottaneet
-eteishuoneessa käsittelyn päättymistä ja antaneet Meta Harnischin
-käydä katsomassa, mitä tapahtui. Rouva Hessling syleili poikaansa
-äänettömästi itkien. Sisaret seisoivat siinä hieman noloina,
-sillä vielä eilen he olivat halveksineet Diederichin osaa tuossa
-jutussa, osaa, mikä nyt oli osoittautunut niin loistavaksi. Mutta
-Diederich, voiton aiheuttamassa kauniissa unhottavaisuudessa, antoi
-aterian jälkeen tuoda viiniä pöytään ja selitti heille, että tämä
-päivä vakuutti kaikiksi ajoiksi heidän yhteiskunnallisen asemansa
-Netzigissä. "Buckin viisi tytärtä saa varoa katsomasta toiselle
-kadulle. Saavat olla iloisia, jos vastaatte heidän tervehdykseensä!"
-Lauerin tuomitseminen, niin Diederich vakuutti, oli nyt enää vain
-muodollisuus. Se oli ratkaistu asia ja samalla myöskin Diederichin
-keskeytymätön kohoaminen! "Tosin" -- ja hän nyökäytti lasiinsa
--- "olisi asia voinut käydä hullustakin huolimatta täydestä
-velvollisuuden täyttämisestä, ja silloin, rakkaani, myöntäkäämme se
-itsellemme, minä olisin todennäköisesti mennyt myttyyn ja samalla
-myöskin Magdan avioliitto!" Kun Magda kalpeni, niin hän kosketti
-hänen käsivarttaan. "Nyt me olemme selviytyneet loistavasti." Ja lasi
-kohotettuna, miehellisellä juhlallisuudella: "Mikä käänne Jumalan
-sallimasta!" Hän määräsi, että kummankin piti koristautua ja tulla
-mukaan. Rouva Hessling neuvoi olemaan varovaisia, hän pelkäsi liiaksi
-kiihtymystä. Tällä kertaa Diederich saattoi odottaa, sisaret saivat
-tuhlata pukeutumiseensa niin paljon aikaa kuin vain tahtoivat. Kun
-he sitten astuivat istuntosaliin, niin se oli jo täynnänsä väkeä,
-mutt'ei samaa yleisöä. Kaikki Buckit puuttuivat ja heidän mukanaan
-Guste Daimchen, Heuteufel, Cohn, koko vapaamuurariyhdistys ja
-vapaamielinen vaaliyhdistys. He tunnustivat itsensä voitetuiksi!
-Kaupunki tiesi sen, rynnättiin esiin, katsomaan heidän
-kukistumistaan; keskinkertainen yleisö oli tunkeutunut aivan ensi
-rivin penkeille asti. Entisestä kermasta oli jälellä vain Kühnchen ja
-Kunze, ja he pitivät huolta siitä, että heidän kasvoiltaan saatettiin
-lukea oikein hyvä mieliala. Myöskin muutamia epäiltävännäköisiä
-olentoja istui tosin siinä välissä: nuoria miehiä, joilla oli
-väsyneet, mutta ilmehikkäät kasvot, sekä useampia silmiinpistäviä
-tyttöjä, joilla oli kauniiksi maalatut kasvot. Kaikki nämä vaihtoivat
-tervehdyksiä Wolfgang Buckin kanssa. Kaupunginteatteri! Buck oli
-iljennyt kutsua sen kuulemaan puolustuspuhettaan!
-
-Syytetty käänsi nopeasti päätään niin usein kuin joku astui sisään.
-Hän odotti rouvaansa! "Hän luulee siis rouvansa vielä tulevan!"
-ajatteli Diederich. Mutta siinä hän jo tulikin: vielä kalpeampana
-kuin aikaisemmin hän tervehti miestään katseella, joka oli rukoileva,
-istuutui erään penkin päähän ja suuntasi katseensa suoraan tuomarin
-pöytää kohden, mykkänä ja uljaana, kuten kohtaloon... Oikeusto oli
-astunut sisään. Puheenjohtaja avasi istunnon ja antoi puheenvuoron
-herra yleisellesyyttäjälle.
-
-Jadassohn alotti heti mitä rajuimmin; muutamien lauseiden jälkeen hän
-ei pystynyt enää kohoamaan ja vaikutti heikosti; kaupunginteatterin
-jäsenet naureskelivat keskenään halveksivasti. Jadassohn huomasi
-sen, hän alkoi heilutella käsivarsiaan, niin että hänen takkinsa
-liehui; hänen äänensä langettui, hänen korvansa leiskuivat. Maalatut
-tytöt lyhistyivät penkkiensä rintanojia vastaan, niin hillittömästi
-he hihittivät. "Eikö nyt sitten Sprezius huomaa mitään?" kysyi
-pormestarin anoppi. Mutta oikeusto nukkui. Diederich iloitsi
-sydämessään; hän oli saanut kostetuksi Jadassohnille! Jadassohn ei
-saanut esitetyksi mitään, mitä hän ei olisi jo tullut maininneeksi!
-Asia oli ratkaistu, sen tiesi Wulckow, ja Sprezius tiesi sen
-myöskin, siksi hän nukkui silmät selällään. Jadassohn itse tunsi sen
-parhaiten. Kun hän lopulta vaati kahden vuoden vankeutta, niin kaikki
-pitivät sitä vääränä, tuomaritkin, kuten näytti. Vanha Kühlemann
-säikähti ja heräsi kuorsauksestaan. Sprezius räpytteli silmiään
-virkistyäkseen ja sanoi sitten: "Herra puolustajalla on puheenvuoro."
-
-Wolfgang Buck kohottautui hitaasti. Hänen erikoiset ystävänsä
-kuulijain joukossa ilmaisivat suosiotaan kuuluvalla jupinalla, minkä
-loppumista Buck odotti rauhallisesti Spreziuksen terotetusta nokasta
-huolimatta. Sitten hän selitti huolettomasti, aivan kuin olisi
-saattanut sanoa sanottavansa parissa minuutissa, että todistajain
-kuulustelu oli antanut syytetystä läpeensä suosiollisen kuvan. Herra
-yleinensyyttäjä oli väärässä omaksuessaan sen kannan, että sellaisten
-todistajien todistuksella, jotka vasta uhkaavan sekaantumisen
-johdosta heidän omaan olemassaoloonsa olivat todistaneet
-epäsuotuisasti, oli joku arvo. Pikemminkin sillä oli se arvo, että
-suorastaan loistavalla tavalla osoitti syytetyn viattomuutta, koska
-niin monet tunnetut ja totuuttarakastavat miehet vain pakottamalla
---. Kauemmaksi hän ei luonnollisesti päässyt. Kun puheenjohtaja oli
-rauhoittunut, Buck jatkoi levollisemmin. Mutta jos tahdotuinkin
-olettaa todistetuksi, että syytetty tosiaankin oli lausunut nuo
-hänelle viaksi väitetyt sanat, niin siinäkään tapauksessa ei ollut
-voinut tapahtua mitään rikoksellista, sillä todistaja, tohtori
-Hessling oli avoimesti tunnustanut nimenomaan ja ehdoin tahdoin
-provoseeranneensa syytetyltä nuo sanat. Pikemminkin voitiin kysyä,
-eikö juuri tohtori Hessling, tuon provokatoorisen menettelynsä
-kautta, ollut rikollisen toiminnan varsinainen henkinen herättäjä,
-toiminnan, minkä hän oli suorittanut erään toisen avulla, käyttämällä
-hyväkseen hänen kiihtymystään. Puolustaja kehoitti yleistäsyyttäjää
-kiinnittämään todistaja Hesslingiin lähempää huomiota. Tässä kohden
-monet kääntyivät Diederichiin päin, ja hänen tuli kuuma. Mutta
-puheenjohtajan torjuva ilme rohkaisi häntä jälleen.
-
-Buck teki äänensä lempeäksi ja lämpimäksi. Hän ei tahtonut tuottaa
-onnettomuutta todistaja Hesslingille, -- jota hän piti erään paljon
-korkeamman uhrina. "Miksi nykyisinä aikoina kasaantuu niin paljon
-kanteita majesteettirikoksista? Sanotaan: sellaisten tapausten
-kuin tuon työmiehen ampumisen johdosta. Minä vastaan: ei, vaan
-niiden puheiden johdosta, joita niiden jälkeen pidetään". Sprezius
-liikahdutti päätään, hieroi jo nokkaansa, mutta perääntyi vielä
-kuitenkin. Buck ei antanut häiritä itseään; hän teki äänensä
-miehekkääksi ja vahvaksi.
-
-"Uhkaukset ja liialliset vaatimukset toiselta puolen johtavat
-näiden vaatimusten kieltämiseen toisella puolen. Periaate: joka ei
-ole minun puolellani, on minua vastaan, vetää liian räikeän rajan
-byzantinolaisten ja majesteettirikoksentekijäin välille."
-
-Silloin Sprezius tarttui hänen puheeseensa. "Herra puolustaja,
-minä en voi sallia sitä, että Te arvostelette täällä keisarin
-sanoja. Jos Te sitä jatkatte, niin oikeus tulee sakottamaan Teitä
-järjestysrikkomuksesta." "Minä alistun herra puheenjohtajan
-määräykseen", sanoi Buck, ja sanat kävivät hänen suussaan yhä
-pyöreämmiksi ja tärkeämmiksi. "Minä en tule siis puhumaan
-ruhtinaasta, vaan alamaisesta, jonka hän itselleen muodostaa, en
-Wilhelm II:sta, vaan todistaja Hesslingistä. Te olette nähneet hänet!
-Keskinkertainen ihminen, tavallinen järki, riippuvainen ympäristöstä
-ja tilaisuudesta, rohkeutta vailla, niin kauan kuin hänen asiansa oli
-huonolla kannalla, ja äärimmäisen itsetietoinen, niin pian kuin asian
-tila muuttui."
-
-Diederich läähätti paikallaan. Miksi Sprezius ei suojellut häntä? Se
-olisi ollut hänen velvollisuutensa! Antoi julkisessa istunnossa tehdä
-kansallismielisen miehen halveksittavaksi -- ja kenen hän antoi sen
-tehdä? Puolustajan, tuon kumouksellisten pyrkimysten ammatillisen
-edustajan! Valtiossa täytyi olla jotakin mätää!... Hänessä alkoi
-kiehua, kun katseli Buckia. Siinä oli vihollinen, antipoodi, jolle
-ei voinut tehdä muuta kuin murskata! Tuo loukkaava lempeys Buckin
-paksuissa kasvojenpiirteissä! Hänen nöyrä rakkautensa niitä sanoja
-kohtaan tunnettiin, jotka hän muodosti esittääkseen sitä, mikä
-Diederichille oli ominaista!
-
-"Hänen kaltaisiaan", sanoi Buck, "on kaikkina aikoina ollut
-tuhansia, jotka ovat ymmärtäneet väärin tehtävänsä ja joilla on
-ollut poliittinen mielipiteensä. Lisää tulee tähän vain se, mikä
-tekee sen uudeksi tyypiksi, tulee liikkeet: esiintymisen pöyhkeys,
-luulotellun persoonallisuuden taistelumieli, halu vaikuttaa kaikin
-mokomin, vaikkapa muiden kustannuksella. Toisinajattelevain täytyy
-olla vihollisia, vaikkapa ne muodostaisivat kaksi kolmannesta
-koko kansasta. Luokkaetuja, saattaa olla, mutta romantiikan
-vääristämiä. Romanttista voipumusta erään herran edessä, joka
-lainaa alamaiselleen vallastaan sen verran, mikä on välttämätöntä
-vielä alempien alempanapitämiseksi. Ja kun todellisuudessa ja
-lain mukaan ei ole herraa eikä alamaista, niin julkinen elämä saa
-huvinäytelmällisen leiman. Mieliala on määrätyllä tavalla puettu,
-puheita tulvii kuten ristiritarien suista, sillä aikaa kun tuotetaan
-läkkipeltiä tai paperia; ja pahvimiekka paljastetaan sellaisen
-kuin majesteetti-käsitteen puolesta, mitä nykyään ei kukaan enää,
-paitsi satukirjoissa, käsitä vakavasti. Majesteetti..." toisti
-Buck, maistellen sanaa, ja muutamat kuulijat maistoivat mukana.
-Teatterilaiset, joista ilmeisesti sanat olivat sisältöä tärkeämmät,
-panivat käden korvalleen ja mutisivat suosiollisesti. Toisten
-mielestä Buck käytti liian valittuja sanoja, ja toisista oli outoa
-se, että hänen puheessaan ei ilmennyt mitään murteellista. Mutta
-Sprezius oli noussut pystyyn, hän kihisi saaliin himosta: "Herra
-puolustaja, minä vaadin Teitä viimeisen kerran olemaan vetämättä
-monarkin persoonaa tähän keskusteluun." Yleisön läpi kävi kiihtymys.
-Kun Buck uudestaan avasi suunsa, niin joku yritti taputtaa käsiänsä,
-mutta Sprezius ennätti aikoinaan väliin. Se oli ollut joku noista
-silmiinpistävistä tytöistä.
-
-"Herra puheenjohtaja on", sanoi Buck, "ensimäisenä maininnut
-monarkin persoonan. Mutta koska se on nyt mainittu, niin minä saan,
-ujostelematta oikeutta todeta, että tämä persoona saa jotakin
-melkein kunnioitettavaa sen täydellisyyden vuoksi, millä hän on
-ilmaissut ja esittänyt maassa tällä haavaa esiintyvät pyrkimykset.
-Minä tahdon nimittää keisaria -- eikä herra puheenjohtaja tule
-minua siinä keskeyttämään -- suureksi taiteilijaksi. Voinko tehdä
-enempää? Me emme tunne mitään korkeampaa... Juuri siksi ei pitäisi
-olla sallittua, että jokainen keskinkertainen aikalainen häntä
-jäljittelee. Valtaistuimen loistossa saattaa joku antaa epäilemättä
-ainoanlaatuisen persoonallisuutensa näyttäytyä, saattaa puhua, ilman
-että odottaisimme häneltä muuta kuin puheita, saattaa salamoida,
-häikäistä, manata esiin kuviteltujen kumouksellisten vihan ja nostaa
-sellaisen permantoyleisön suosion, joka ei sen johdosta unhoita
-porvarillista todellisuuttaan..."
-
-Diederich vavahti; ja kaikkien suut olivat auki ja silmät
-jännittyneinä, ikäänkuin Buck olisi kulkenut kahden tornin välistä
-nuoraa pitkin. Suistuiko hän? Sprezius piti nokkaansa vireessä. Mutta
-mitään ivan merkkejä ei ilmennyt puolustajan kasvoille, niissä häälyi
-jotakin katkeroitunutta innostusta. Äkkiä hän veti suupielensä alas,
-kaikki näytti muuttuvan harmaaksi.
-
-"Mutta joku netzigiläinen paperitehtailija?" hän kysyi. Hän ei ollut
-suistunut, hänellä oli taas maa jalkain alla! Nyt kääntyivät kaikki
-katsomaan Diederichiin, vieläpä hymyiltiinkin. Emmi ja Magdakin
-hymyilivät. Buckilla oli vaikutuksensa, ja Diederichin täytyi
-valitettavasti sanoa itselleen, että tuo eilinen puhe kadulla oli
-ollut tähän kenraaliharjotusta. Hän lyyhistyi kokoon puhujan avoimen
-pilkan johdosta.
-
-"Paperitehtailijat pyrkivät nykyään ottamaan itselleen osan,
-jota varten heitä ei ole valmistettu. Viheltäkäämme heidät pois
-lavalta! Heillä ei ole näyttelemislahjoja! Meidän julkisen
-elämämme taiteellinen taso, jota Wilhelm II:n esiintyminen on niin
-mainehikkaasti kohottanut, voi vain laskeutua sellaisten voimien kuin
-todistaja Hesslingin kautta... Ja taiteellisen tason mukana, herrat
-tuomarit, laskee tai nousee moraalinen. Valeideaalit tuovat perässään
-saastaiset tavat, poliittista huijausta seuraa porvarillinen."
-
-Buck oli tehnyt äänensä ankaraksi. Ensi kertaa hän kohotti sen aina
-paatokseen asti.
-
-"Sillä, herrat tuomarit, minä en rajoitu tuohon mekanistiseen
-oppiin, joka niinsanotulle kumouspuolueelle on niin kallis.
-Suuren miehen esimerkki tuottaa enemmän muutosta maailmaan kuin
-kaikki talouslait. Ja voi, jos tämä esimerkki ymmärretään väärin!
-Silloin voi sattua, että koko maahan leviää uusi tyyppi, joka ei
-ymmärrä ankaruudessa ja alistumisessa surullista siirtokautta,
-josta johdutaan inhimillisimpiin olosuhteisiin, vaan itse elämän
-tarkoituksen. Luonnoltaan heikkona ja rauhallisena se pyrkii
-näyttämään rautaiselta, koska Bismarck on sen mielikuvituksessa.
-Ja oikeudettomalla vetoamisella johonkin vielä korkeampaan
-se muuttuu meluavaksi ja paheelliseksi. Ei mitään epäilyä:
-hänen turhamaisuutensa voitoilla tulee olemaan seurauksensa
-liike-elämässä. Ensiksi hänen mielialansa aiheuttama komedia vie
-majesteettirikoksentekijän linnaan. Myöhemmin katsotaan, mitä siitä
-voidaan ansaita. Herrat tuomarit!"
-
-Buck levitti kätensä, ikäänkuin olisi tahtonut sulkea vaippaansa koko
-maailman, hänellä oli johtajan ilme kasvoillaan. Ja hän veti esiin
-kaiken, mitä hänellä oli.
-
-"Te olette itsevaltiaita; ja Teidän itsevaltiutenne on ensimäinen
-ja vahvin. Teidän käsissänne on yksityisen kohtalo. Te voitte
-laskea hänet elämään, tai tappaa hänet siveellisesti -- mitä mikään
-ruhtinas ei voi tehdä. Mutta niiden yksilöiden laatu, jotka Te joko
-hyväksytte tai hylkäätte, muodostaa suvun. Ja niin on tulevaisuus
-Teidän vallassanne. Te olette rajattomassa määrässä vastuunalaisia
-siitä, täyttääkö vastaisuudessa syytetyn kaltaiset miehet vankilat ja
-tuleeko todistaja Hesslingin kaltaiset olennot olemaan vallitsevana
-osana kansaa. Valitkaa jompikumpi näistä kahdesta! Valitkaa joko
-kiipeäminen tai rohkea työ, komedia tai todellisuus! Valitkaa joko
-sellainen, joka eteenpäin päästäkseen vaatii uhreja, tai sellainen,
-joka uhrautuu, jotta ihmiset voisivat paremmin elää! Syytetty
-on tehnyt sellaista, mihin vain harvat ovat pystyneet: hän on
-luopunut herruudestaan, on myöntänyt alaisilleen samat oikeudet, on
-tuottanut heille mielihyvää ja toivon riemua. Ja voisiko kukaan,
-joka lähimmäisessään niin kovin kunnioittaa omaa itseään, käyttää
-halveksivaa kieltä keisarin persoonasta?"
-
-Kuulijat hengittivät. Uusin tuntein katseltiin syytettyä, joka nojasi
-otsaansa käsiinsä, hänen rouvaansa, joka jäykkänä katseli eteensä.
-Useat nyyhkyttivät. Vieläpä puheenjohtajalla oli nolostunut ilme
-kasvoillaan. Hän ei räpytellyt enää silmiään, vaan katseli pyörein
-silmin, aivan kuin Buck olisi hänet vanginnut. Vanha Kühlemann
-nyökäytti päätään kunnioittavasti, ja Jadassohnissa nähtiin
-vastentahtoista nytkähtelyä.
-
-Mutta Buck käytti väärin menestystään, hän viehättyi liiaksi.
-"Kansalaisten herääminen!" hän huusi, "Oikea kansallinen mieliala!
-Lauerin kaltaisen miehen hiljainen työ tekee enemmän sen hyväksi kuin
-sata raikuvaa kruunatunkin taiteilijan monoloogia!"
-
-Heti räpytteli Sprezius jälleen silmiään, ja hänestä nähtiin, että
-taas oivalsi asiain oikean laidan ja lupasi olla menemättä toista
-kertaa ansaan. Jadassohn hymyili itsekseen; ja salissa tunsivat
-useimmat, että puolustaja oli pilannut asiansa. Yleisen levottomuuden
-vallitessa puheenjohtaja antoi hänen lopettaa syytettyä ylistävän
-puheensa.
-
-Kun Buck sitten istuutui, niin näyttelijät tahtoivat taputtaa
-käsiään; mutta Sprezius ei puuttunut asiaan, vaan loi vain
-ikävystyneen katseen eteensä ja kysyi, tahtoiko herra yleinensyyttäjä
-vielä jotakin sanoa. Jadassohn antoi kieltävän, halveksivan
-vastauksen, ja oikeusto vetäytyi nopeasti pois. "Tuomio tullaan pian
-keksimään", sanoi Diederich olkapäitään kohauttaen, vaikka hänen
-mielensä olikin vielä raskas Buckin puheen johdosta. "Jumalankiitos!"
-sanoi pormestarin anoppi. "Ei voisi uskoa, että nuo ihmiset vielä
-viisi minuuttia sitten olivat voiton puolella." Hän viittasi
-Laueriin, joka pyyhki kasvojaan, ja Buckiin, jota näyttelijät todella
-onnittelivat.
-
-Tuomarit palasivat jo, ja Sprezius julisti tuomion: kuusi kuukautta
-vankeutta -- mikä kaikista tuntui luonnollisimmalta ratkaisulta.
-Edelleen syytetty selitettiin menettäneeksi kaikki julkiset toimensa.
-
-Puheenjohtaja perusteli tuomiota sillä, että loukkaavaa tarkoitusta
-ei kaivattu rikoksen tekemiseen. Siihen ei myöskään vaikuttanut
-kysymys, oliko syytettyä provoseerattu vai ei. Päinvastoin: että hän
-oli uskaltanut puhua sillä lailla kansallismielisten miesten kuullen,
-oli raskauttava asian haara. Syytetyn väite, että hän ei ollut
-maininnut keisarin nimeä, ei oikeuden mielestä merkinnyt mitään.
-"Niissä, jotka puheen kuulivat, täytyi syntyä ajatus -- kun nimittäin
-otetaan huomioon puolueryhmitys ja syytetyn antimonarkistinen suunta
--- että hänen lausuntonsa tarkoitti keisaria. Kun syytetty hokee
-sitä, että oli varonut tekemästä majesteettirikosta, niin ei hän
-sillä ollut tahtonut välttää majesteettirikosta, vaan ainoastaan sen
-rikosoikeudelliset seuraukset."
-
-Tämä oli kaikista selvä, se ymmärrettiin Lauerin kannalta
-luonnolliseksi, mutta petolliseksi menettelyksi. Tuomittu vangittiin
-heti; kun yleisö oli vielä tässäkin ollut mukana, niin se hajaantui
-tehden huomautuksia, jotka eivät olleet Lauerille suosiollisia.
-No nyt oli Lauer mennyttä miestä, sillä mitä piti tulla hänen
-liikkeestään niinä kuutena kuukautena, jotka hän sai istua!
-Tuomion johdosta hän ei ollut enää valtuusmieskään. Hän ei voinut
-vastaisuudessa hyödyttää eikä vahingoittaa ketään! Se sopikin
-parhaiksi niin ylvästelevälle Buckien väelle! Yleisö kääntyi ympäri
-nähdäkseen pahantekijän rouvan; mutta hän oli kadonnut. "Ei edes
-kättä antanut miehelleen! Siivoja suhteita!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta seuraavina päivinä sattui asioita, jotka antoivat aihetta
-vielä karvaampiin arvosteluihin. Judith Lauer oli heti pannut
-matkalaukkunsa kuntoon ja matkustanut etelään. Etelään! -- sillä
-välin kun hänen miehensä istui tyrmässä, vahdit ristikkoikkunan
-takana. Ja -- silmiinpistävä yhteensattuma!
-
-Maakunnanoikeusneuvos Fritzsche otti äkkiä virkalomaa. Hänen
-Genuasta lähettämänsä kortti tuli Heuteufelille, joka näytteli sitä
-muille: todennäköisesti siksi, että hänen oma käyttäytymisensä olisi
-joutunut unhoituksiin. Tuskin oli enää tarpeellista udella mitään
-Lauerin palvelijoilta tai köyhiltä hyljätyiltä lapsilta: asiasta
-oltiin selvillä! Häväistys oli niin suuri, että "Netziger Zeitung"
-puuttui asiaan ja kirjoitti kymmenelle tuhannelle, varoittaen näitä
-hillittömyydellään edistämästä kumouksellisia pyrkimyksiä. Eräässä
-toisessa artikkelissa Nothgroschen esitti, että oli väärin kehua
-Lauerin liikkeessä toimeenpantuja uudistuksia. Sillä mitä hyötyivät
-työmiehet tuosta voitonjaosta? Keskimäärin, Lauerin oman ilmoituksen
-mukaan, ei kahdeksaakaankymmentä markkaa vuodessa. Tämä voitiin
-jakaa heille joululahjainkin muodossa! Mutta silloin ei kylläkään
-tapahtunut mitään mielenosoitusta vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä
-vastaan! Silloin ei myöskään herra tehtailijan oikeuden toteama
-antimonarkistinen mieliala voittanut mitään! Ja jos herra Lauer oli
-ajatellut saavansa työmiestensä kiitoksen, niin nyt hän saattoi saada
-paremman tiedon asiasta: edellyttämällä, lisäsi tähän Nothgroschen,
-että hän linnassa ollessaan sai lukea sosialidemokraattista
-lehteä. Sillä tämä syytti häntä siitä, että oli kevytmielisellä
-majesteettirikoksellaan tuottanut useille sadoille työläisperheille
-vahinkoa.
-
-"Netziger Zeitung" otti huomioonsa muuttuneen asiaintilan vielä
-toisella, hyvin merkittävällä tavalla. Sen taloudenhoitaja Tietz
-kääntyi Hesslingin liikkeen puoleen tilatakseen siltä osan
-tarvitsemastaan paperista. Painos oli kohonnut, niin hän ilmoitti,
-ja Gausenfeldillä sillä kertaa liiaksi työtä. Diederich sanot heti
-itselleen, että kaiken tämän takana oli itse vanha Klüsing. Hän
-oli lehden osakkaita, eikä mitään siinä tapahtunut ilman häntä.
-Kun tämä mies päästi jotakin käsistään, niin tapahtui se siksi,
-että pelkäsi menettävänsä vielä enemmän. Nuo maaseutulehdet!
-Hallituksen hankinnat! Pelko Wulckowin vuoksi, sitä se oli. Että
-Diederich todistuksellaan oli vetänyt presidentin huomion puoleensa,
-tuo vanhus oli pakostakin saanut kuulla -- vaikka hän ei enää
-juuri käynytkään kaupungissa. Tuo vanha paperilukki tuolla takana
-verkossaan, joka ulottui yli koko maakunnan ja vielä kauemmaksikin,
-vainusi vaaran ja kävi levottomaksi. "Hän tahtoisi syödä minut
-tieltään Netziger Zeitungin mukana! Mutta niin helpolla me emme vain
-hellitä. Tänä vakavana aikana! Onkohan hänellä aavistustakaan minun
-suurpiirteisyydestäni? Kun Wulckow on vain ensin minun puolellani:
--- minä perin hänet yksinkertaisesti!" sanoi Diederich ääneen ja
-löi samalla pöydän kanteen, niin että Sötbier pelästyi. "Välttäkää
-kiihtymystä!" ivasi Diederich. "Teidän iällänne, Sötbier! Minä
-myönnän, että aikaisemmin Te olette tehnyt paljon hyvää liikkeelle.
-Mutta tuo holländerin juttu oli huono; silloin Te hävititte minun
-rohkeuteni, ja nyt minä tarvitsisin tuota konetta 'Netziger
-Zeitungin' vuoksi. Teidän pitäisi vetäytyä -- lepäämään, Te ette
-jaksa enää."
-
-Niihin seurauksiin, joita tuolla oikeusjutulla oli, kuului myöskin
-eräs majuri Kunzen kirje. Tämä halusi poistaa erään valitettavan
-väärinkäsityksen ja ilmoitti, ett'ei ollut olemassa enää mitään,
-mikä olisi voinut estää ottamasta hyvinansioitunutta herra tohtoria
-sotilasyhdistyksen jäseneksi. Diederich olisi, riemunsa liikuttamana,
-heti kohta tahtonut puristaa tuon vanhan sotilaan kättä. Onneksi hän
-tiedusteli asiata ja sai kuulla, että tuon kirjeen lähettämiseen oli
-perimmäisenä syynä ollut itse herra von Wulckow. Hallintoneuvoston
-presidentti oli kunnioittanut käynnillään sotilasyhdistystä ja
-ihmetellyt sitä, ett'ei ollut tavannut siellä tohtori Hesslingiä.
-Silloin Diederich huomasi, millainen voima hän oli. Hän toimi
-sen mukaisesti. Hän vastasi majurin yksityiseen ilmoitukseen
-virallisella, yhdistykselle osoitetulla kirjeellä ja vaati sen
-johtokunnan kahden jäsenen, herrojen majuri Kunzen ja professori
-Kühnchenin mieskohtaista käyntiä luonaan. He tulivat myöskin;
-Diederich otti heidät vastaan konttorissaan, liiketuttavien käyntien
-välissä, jotka hän tahallaan oli järjestänyt täksi ajaksi, ja saneli
-heille adressin, jonka esittämisestä hän teki heidän kunniakkaan
-tarjouksensa hyväksymisen riippuvaksi. Siinä hän antoi vakuuttaa
-itselleen, että oli loistavalla pelottomuudella ja kaikkea panettelua
-uhmaten todistanut rehellisen saksalaisen ja keisarille uskollisen
-mielialansa, että hänen vaikutuksestaan oli onnistuttu antamaan
-Netzigin isänmaattomille aineksille kipeä isku ja että hän oli
-tuosta mitä suurimpia mieskohtaisia uhrauksia kysyvästä taistelusta
-suoriutunut entistä puhtaampana, ehompana saksalaisena.
-
-Vastaanottojuhlassa Kunze luki tuon adressin, ja Diederich, kyyneliä
-silmissä, tunnusti itsensä arvottomaksi vastaanottamaan niin suurta
-kiitosta. Jos Netzigissä kansallinen asia edistyi, niin siitä oli
-lähinnä Jumalaa kiitettävä erästä korkeampaa, jonka yleviä ohjeita
-hän puolestaan iloisella tottelevaisuudella seurasi... Kaikki, Kunze
-ja Kühnchenkin, olivat liikutettuja. Siitä tuli suuri ilta. Diederich
-esitti maljan -- ja hän piti puheen, missä hän kosketteli niitä
-vaikeuksia, joita uusi sotilaslaki kohtasi valtiopäivillä. "Vain
-meidän terävä miekkamme", huusi Diederich, "takaa meidän asemamme
-maailmassa, ja sen terävänäpitäminen on Hänen Majesteettinsa keisarin
-kutsumus! Kun keisari kutsuu, niin se lentää ulos huotrasta! Varokoot
-valtiopäivämiehet, jotka mukisevat vastaan, ett'ei se vain satu
-heihin ensiksi! Hänen Majesteettinsa kanssa ei ole leikiteltävä, sen
-minä vain voin sanoa Teille." Diederich salamoi, ja hän nyökkäsi
-raskaasti heiluen, ikäänkuin olisi tiennyt paljon. Samassa hän
-sai päähänpiston. "Äskettäin, Brandenburgin maapäivillä, teki
-keisari tämän valtiopäiville selväksi. Hän sanoi: 'Jos nuo miehet
-eivät myönnä minulle minun sotamiehiäni, niin minä tyhjennän koko
-hökkelin!'" -- Tämä sana herätti innostusta; ja kun Diederich oli
-kilistänyt kaikkien kanssa, niin hän ei olisi enää osannut sanoa,
-oliko hän tuon keksinyt itse, vai oliko se sittenkin lähtenyt
-keisarin suusta. Vallanväristys virtasi häneen tuosta sanasta,
-aivan kuin se olisi ollut väärentämätön... Seuraavana päivänä
-se oli painettuna "Netziger Zeitungissa" ja vielä samana iltana
-"Lokal-Anzeigerissa". Väärämieliset lehdet vaativat peruutusta, mutta
-sitä ei kuulunut.
-
-
-
-
-V.
-
-
-Sellaiset juhlatunteet paisuttivat vielä Diederichin rintaa,
-kun Emmi ja Magda saivat rouva von Wulckowilta kutsun tulla
-iltapäiväteelle. Se saattoi aiheutua vain siitä kappaleesta, jonka
-hallintoneuvoston presidentin rouva antoi esittää "Sopusoinnun"
-tulevassa -- juhlassa. Emmin ja Magdan piti saada osat. He palasivat
-tuolta kutsulta punaisina ilosta: rouva von Wulckow oli ollut ylen
-armollinen; oli omin käsin useampaan kertaan pannut leivoksia heidän
-lautasilleen. Inge Tietz mahtoi haleta. Upseereja tuli olemaan mukana
-näyttelemässä! Tarvittiin erityiset puvut; jos Diederich arveli,
-että he viidellätoista markallaan --. Mutta Diederich tarjosi heille
-rajattoman luoton. Hän ei havainnut mitään siitä, mitä he ostivat,
-kyllin kauniiksi. Asuinhuone oli täynnään nauhoja ja tekokukkia,
-tytöt joutuivat päästään pyörälle, kun Diederich ilmoitti heille
-ovelta, että oli tullut vieraita: Guste Daimchen.
-
-"Minähän en ole onnellista morsianta oikein kunnollisesti vielä
-onnitellut", hän sanoi ja yritti suosiollisesti hymyillä, mutta
-hänen katseensa luisti levottomasti nauhoihin ja kukkiin. "Tämähän
-on myöskin tuon tyhmän kappaleen tähden?" hän kysyi. "Wolfgang on
-kuullut siitä ja sanoo, että se on kuulumattoman tyhmä." Magda
-vastasi: "Sinulle hänen täytyy se toki sanoa, koska et näyttele
-mukana." Ja Diederich selitti: "Sillä hän puolustaa itseään sen
-johdosta, että Teitä ei hänen tähtensä kutsuta Wulckowille." Guste
-nauroi halveksivasti. "Wulckowit me jätämme, mutta Sopusoinnun
-juhlaan me menemme suoraa päätä." Diederich kysyi: "Ettekö tahtoisi
-kernaammin antaa tuon jutun ensi vaikutuksen hävitä?" Hän katsoi
-Gusteen osaaottavasti. "Hyvä neiti Guste, me olemme niin vanhoja
-tuttavia, että minä voin huomauttaa Teille siitä, että Teidän
-suhteenne Buckeihin ei nyt ollenkaan hyödytä Teitä." -- Guste
-räpähytti silmiään, näkyi, että hän oli jo itsekin sitä ajatellut.
-Magda huomautti: "Jumalankiitos, minun Kienastistani ei tarvitse sitä
-sanoa." Mihin Emmi tokasi: "Mutta herra Buck on mielenkiintoisempi.
-Äskettäin, hänen puheensa aikana, minä itkin kuin teatterissa."
---"Ja ylipäänsä!" huusi Guste rohkaistuneena. "Eilenkin hän osti
-minulle tämän laukun." Hän kohotti kullattua kukkaroa, jota Emmi
-ja Magda olivat jo kauan silmäilleet. Magda sanoi terävästi: "Hän
-ansaitsi nähtävästi paljon tuolla puolustuksellaan. Kienast ja minä,
-me pidämme säästäväisyydestä." Mutta Guste oli saanut hyvityksensä.
-"Sitten minä en aiokaan kauemmin häiritä", hän sanoi.
-
-Diederich saattoi häntä alas. "Minä saatan Teidät kotiin, jos olette
-kohtelias", hän sanoi, "mutta ensin minun täytyy kurkistaa hieman
-tehtaaseen. Kohta alkaa työväen loma." -- "Minähän voin tulla
-mukaan", lausui Guste. -- Tehdäkseen häneen vaikutuksen Diederich
-vei hänet suoraan suuren paperikoneen luo. "Tällaistahan Te ette ole
-vielä koskaan nähnyt?" Ja hyvin tärkeänä hän selitti Gustelle allas-,
-tela- ja sylinterisysteemiä, minkä kautta, läpi koko salin pituuden,
-massa kulki: ensin vetisenä, sitten aina kuivempana -- ja koneen
-loppupäässä valmis paperi kääntyi suurille rullille... Guste ravisti
-päätään. "En tällaista! Entäs tämä räiskinä, mitä se pitää! Ja
-kuumuus täällä!" Tyytymättömänä vielä tähän vaikutukseen hän sai syyn
-pauhata työmiehilleen, ja kun Napoleon Fischer sattui siihen, niin
-siinähän sitä oli kylliksi! Molemmat huusivat koneen synnyttämässä
-melussa, Guste ei ymmärtänyt siitä mitään, mutta Diederichin salainen
-pelko näki konemestarin ohuessa parrassa aina tietyn irvistyksen,
-mikä muistutti hänelle siitä, että mestari tunsi holländer-jutun, ja
-merkitsi kaiken arvovallan kieltämistä. Mitä kiivaammin Diederich
-teki eleitä ja liikkeitä, sitä rauhallisemmaksi tuli tuo toinen.
-Tämä rauhallisuus oli kapinata! Läähättäen ja vavisten Diederich
-avasi pakkahuoneen oven ja antoi Gusten astua sisään. "Tuo mies
-on sosialidemokraatti!" hän selitti. "Tuollainen mies on valmis
-vaikka murhapolttoon. Mutta minä en erota häntä työstä: en kun en!
-Saamme nähdä, kumpi on vahvempi. Sosialidemokratiasta minä otan
-vastatakseni!" Ja kun Guste katsahti häneen ihmetellen: "Ette olisi
-osannut aavistaakaan, miten vaarallisessa asemassa meikäläinen
-oikeastaan on. Peloton ja uskollinen, siinä minun tunnussanani.
-Nähkääpäs, minä puolustan täällä meidän pyhimpiä kansallisia
-arvojamme aivan yhtä hyvin kuin meidän keisarimme. Se kysyy enemmän
-rohkeutta kuin kauniiden puheiden pitäminen oikeuden edessä.". Guste
-näki sen, hänen ilmeensä oli harras. "Täällä on viileämpää", hän
-huomautti, "kun tullaan helvetistä tänne ylös. Naiset voivat olla
-täällä iloisia." -- "Nämä?" vastasi Diederich. "Näillä on paradiisin
-olot!" Hän vei Gusten pöydän luo: yksi naisista lajitteli arkkeja,
-toinen tarkasti ja kolmas luki aina viiteensataan. Kaikki kävi
-selittämättömän nopeasti; arkit lensivät keskeytymättä perätysten,
-ikäänkuin itsestään, tekemättä vastarintaa työskenteleville käsille,
-jotka näyttivät sulautuvan tuohon ainaiseen, niiden yli kulkevaan
-paperiin, eikä vain kädet, vaan käsivarret, tuo nainen itse, silmät,
-aivot, sydän. Se kaikki oli siinä ja eli, jotta arkit saattoivat
-lentää... Guste haukotteli -- sillä välin kun Diederich selitti, että
-nämät naiset, jotka yhteistuumin työskentelivät, tekivät itsensä
-syypäiksi häpeälliseen hutiloimiseen. Hän tahtoi juuri sekaantua
-heidän työhönsä sen johdosta, että eräs kulmastaan vaillinainen arkki
-kulki mukana. Mutta Guste sanoi äkisti eräänlaisella uhmalla: "Teillä
-ei ole syytä kuvitella mielessänne, että Käthchen Zillich välittäisi
-Teistä erikoisesti... Ainakaan ei enemmän kuin tietyistä muista
-ihmisistä", lisäsi hän vielä, ja Diederichin hämilliseen kysymykseen,
-mitä hän oikein tarkoitti, hymyili hän vain tarkoittavasti.
-"Minun täytyy pyytää Teitä", toisti Diederich. Guste sanoi tähän
-suosiollisin ilmein. "Minä tarkoitan vain Teidän parastanne. Sillä Te
-ette näytä mitään huomaavan? Asessori Jadassohnin kanssa esimerkiksi?
-Mutta Käthchen on ylipäänsä yksi niitä sellaisia." Nyt Guste nauroi
-ääneen, niin nololta Diederich näytti. Guste jatkoi ja Diederich
-seurasi. "Jadassohnin kanssa?" tiedusteli hän tuskallisesti. Silloin
-koneen synnyttämä melu taukosi, kello soi, työ loppui ja työmiehet
-poistuivat pihan yli. Diederich kohautti olkapäitään. "Minusta on
-yhdentekevää, mitä neiti Zillich tekee", hän selitti. "Korkeintaan
-minuun koskee kipeästi tuon vanhan pastorin vuoksi, jos tuo tytär
-on niitä sellaisia. Tiedättekö sen sitten tarkemmin?" Guste katsoi
-syrjään. "Ottakaapas asiasta itse selvä!" Tähän Diederich nauroi
-hyvillään.
-
-"Antakaa kaasun palaa!" hän huusi konemestarille. "Minä sammutan
-sen itse." Juuri nyt avattiin lumppusalin ovi selko selälleen
-poistuvia varten. "Ooh!" huudahti Guste, "mutta tuolla sisälläpäs on
-romanttista!" Sillä hän näki taustalla hämärässä pelkkiä kirjavia
-täpliä harmailla kukkuloilla ja niiden yläpuolella oksametsän. "Ah",
-hän sanoi lähemmäksi tullessaan. "Minä luulin, kun täällä on jo niin
-pimeätä... Nehän ovatkin vain lumppusäkkejä ja lämmitystorvia."
-Ja hän väänsi kasvojaan. Diederich ajoi ylös työläisnaiset, jotka
-vastoin työjärjestystä loikoivat säkkien päällä. Vaikka työ oli
-tuskin lopetettu, niin useat ompelivat jo, toiset söivät. "Se sopisi
-teille", hän puhkui. "Puijata lämmintä minun kustannuksellani! Ulos!"
-He nousivat hitaasti, sanaakaan sanomatta, osoittamatta vastarintaa
-eleillään, ja tuon vieraan naisen ohi he astuivat miesten kengissään,
-kääntäen uteliaina päänsä häneen päin, astuivat kömpelösti kuin
-karjalauma ja sen tuoksun ympäröimänä, jossa he työskentelivät.
-Diederich piti jokaista tarkasti silmällä, kunnes tämä oli päässyt
-ulos. "Fischer!" huusi hän äkisti. "Mitä tuolla paksulla on tuolla
-nuttunsa alla?" Konemestari selitti kaksimielisellä irvistyksellään:
-"Se on vain sitä, että hän odottaa jotakin", -- minkä jälkeen
-Diederich tyytymättömänä käänsi selkänsä. Hän selitti Gustelle: "Minä
-luulin saaneeni erään kiinni. He varastavat nimittäin lumppuja. Niin
-juuri, ja tekevät niistä lastenvaatteita." Ja kun Guste nyrpisti
-nokkaansa: "Ne ovat liian hyviä proletaarien lapsille!"
-
-Sormikkaittensa kärjillä Guste nosti maasta erään rievun. Äkkiä
-Diederich tarttui hänen ranteeseensa ja suuteli sitä ahnaasti,
-sormikkaan rakoon. Pelästyneenä Guste katsahti ympärilleen. "Kas
-niin, kaikki ihmiset ovat jo poissa." Hän nauroi itsetietoisesti.
-"Minä sitä jo ajattelinkin, mitä tehtävää Teillä vielä oli
-tehtaassa." Diederichin kasvot kävivät uhkamielisiksi. "No niin,
-entäs Te? Miksi Te ylipäänsä tänään tulitte? Olettehan toki
-huomannut, että minä nyt en ole niin ilman? Tosin Teidän Wolfganginne
---. Jokainen ei voi sillä lailla häväistä itseään kuin hän, äskettäin
-tuolla oikeudessa." Siihen vastasi Guste suuttuneesti: "Vaietkaa
-toki, Teistä ei tule kuitenkaan koskaan niin hienoa miestä kuin hän
-on." Mutta hänen silmänsä sanoivat jotakin toista. Diederich näki
-sen, kiihtyneenä hän purskahti nauruun. "Miten kiire hänellä on
-Teidän kanssanne! Tiedättekö, minä hän Teitä pitää? Keittopatana,
-jossa hänellä on makkaraa ja kaalia ja jota minun pitäisi sekottaa!"
--- "Nyt Te valehtelette", sanoi Guste torjuvasti; mutta Diederich
-oli päässyt alkuun. "Hänellä ei ole siinä kylliksi makkaraa ja
-kaalia. -- Hän ajatteli alussa, että olitte perinyt miljoonan.
-Mutta viidelläkymmenellätuhannella ei saada sellaista hienoa
-miestä." Silloin Guste kuohahti. Diederich vetäytyi taaksepäin,
-niin vaaralliselta tuo neiti näytti. "Viisikymmentätuhatta! Te ette
-varmastikaan voi hyvin? Miten minä olen joutunutkin niin pitkälle,
-että minun täytyy kuulla sellaista! Minulla kun on pankissa
-kolmesataaviisikymmentätuhatta puhdasta, virheettömissä papereissa!
-Viisikymmentätuhatta! Joka sellaista kunniallekäypää minusta kertoo,
-sen minä voin vaikka haastaa oikeuteen!" Hänen silmissään oli
-kyyneliä; Diederich änkytti anteeksipyyntöjä. "Jättäkää ne", -- ja
-Guste käytti nenäliinaansa. "Wolfgang tietää kyllä, missä asemassa
-hän on minuun nähden. Mutta Te itse, Te olette uskonut huijaukseen.
-Siksi Te olette ollut niin röyhkeä!" hän huusi. Hänen punaiset
-lihavat poskensa vavahtelivat vihasta, ja hänen pieni, kippurainen
-nenänsä oli käynyt valkeaksi. Diederich kokosi ajatuksensa. "Siitä
-Te kuitenkin näette, että miellytätte minua ilman rahojakin", hän
-sanoi toisen mietittäväksi. Guste puri huultaan. "Kuka tietää",
-hän sanoi, katsahtaen kulmainsa alta, jurosti ja epävarmasti.
-"Teidänkaltaisillenne viisikymmentäkintuhatta on jo rahaa."
-
-Diederich piti sopivana vaieta hetkeksi. Guste veti kukkarostaan
-puuderisudin ja istuutui. "Minä olen todellisesti aivan kiihtynyt
-Teidän käyttäytymisestänne!". Mutta hän nauroi jälleen. "Onko
-Teillä vielä kenties jotakin muuta näytettävänä tehtaassanne?"
-Diederich nyökäytti merkitsevästi. "Tiedättekö Te oikein, missä
-Te nyt istutte?" -- "No niin, lumppusäkin päällä." -- "Mutta
-millaisen! Tässä nurkassa, säkkien takana minä yllätin kerta erään
-työmiehen ja erään tytön, ymmärrättehän. Luonnollisesti molemmat
-pötkivät tiehensä; ja illalla, niin juuri, samana iltana --" hän
-kohotti etusormensa, hänen silmissään näkyi korkeampien asiain
-väristys -- "tuo mies ammuttiin ja tuo tyttö tuli hulluksi." Guste
-hypähti pystyyn. "Oliko se --? Jumalani, se oli se työmies, joka
-vahtisotilasta, härnäsi...? Siis säkkien takana Te --?" Hänen
-katseensa siirtyi säkkeihin, aivan kuin olisi etsinyt niiltä
-verta. Hän oli paennut Diederichin turviin. Äkkiä he katsoivat
-toisiaan silmiin: heissä kumpaisessakin kävi hyvin syvä paheen tai
-yliaistillisen väristys. He hengittivät kuultavasti toisiaan vastaan.
-Guste sulki sekunniksi silmänsä: silloin mässähtivät he molemmat
-säkeille, kierivät, toisiinsa kietoutuneina, sinne tänne tuossa
-pimeässä huoneessa, hosuivat ympärilleen, yskivät ja aivastelivat,
-aivankuin olisivat olleet hukkumaisillaan.
-
-Guste pääsi ensimäisenä pystyyn. Sillä jalalla, josta Diederich
-tahtoi pitää kiinni, hän työnsi häntä kasvoihin ja ponnahti irti,
-niin että ryskyi. Kun Diederich oli onnellisesti päässyt ylös hänen
-perässään, niin he seisoivat siinä ja läähättivät. Gusten povi ja
-Diederichin vatsa aaltoili. Tyttö sai ensiksi puhelahjansa takaisin.
-"Sitä Teidän pitää koettaa jonkun toisen kanssa? Miten minä siihen
-jouduinkin!" Ja aina katkerammin: "Minähän sanoin, että sitä on
-kolmesataaviisikymmentä tuhatta!" Diederich liikutti kättään,
-ikäänkuin myöntääkseen hairahduksensa. Mutta Guste huudahti: "Ja
-miltäs minä nyt näytän! Pitääkö minun kenties mennä tällaisena läpi
-kaupungin?" Diederich pelästyi uudestaan ja nauroi neuvottomana.
-Guste polki jalkaa. "Eikö Teillä sitten ole mitään harjaa?"
-Tottelevaisesti Diederich lähti sitä hakemaan; Guste huusi hänen
-jälkeensä: "Katsokaakin, että sisarenne eivät mitään huomaa! Muutoin
-ihmisillä on minusta huomenna jotakin puhuttavana!" Diederich meni
-vain konttoriin. Kun hän palasi takaisin, niin Guste istui jälleen
-säkillä, pää käsien varassa, ja hänen rakkaiden, paksujen sormiensa
-välistä juoksi kyyneliä. Diederich jäi seisomaan, kuunteli hänen
-voivotustaan ja puhkesi itsekin itkuun. Lohduttavalla kädellä hän
-sitten harjasi Gustea. "Eihän tässä mitään tapahtunut", hän toisti.
-Guste nousi ylös. "Se olisi vielä puuttunut", -- ja hän tarkasti
-häntä ivallisesti. Silloin Diederich rohkaistui. "Teidän herra
-sulhasennehan ei tarvitse tietää tästä mitään", hän huomautti. Ja
-Guste: "Joskaan ei!" -- ja puri huultaan.
-
-Tämän sanan satuttamana hän harjasi vaieten ensin hänet ja sitten
-itsensä, samalla kun Guste tasoitteli vaatteitaan. "Nyt tiehenne!"
-hän sanoi. "Paperitehdasta minä en tule enää niin pian näkemään."
-Diederich tarkasti häntä hatun alta. "Kuka tietää", hän sanoi:
-"Sillä viisi minuuttia sitten minä taukosin uskomasta siihen, että
-rakastaisitte vielä Buckianne." Guste huudahti nopeasti: "Voi toki!"
-Ja kysyi viivyttelemättä: "Mikäs vehe se sitten tämä on?"
-
-Diederich selitti: "Se on hietapyydystin, lumput uitetaan uomaa
-pitkin, napit ja muut sellaiset jäävät jälelle, kuten näette. Väki
-on taas luonnollisesti jättänyt sen tänään tyhjentämättä." Guste
-sohi varjostimensa kärjellä tuota kasaa; Diederich lisäsi: "Vuoden
-kuluessa me saamme tätä jätettä useampia säkkejä!" -- "Ja mitäs
-on sitten tuo tuossa?" kysyi Guste ja tarttui nopeasti johonkin
-kiiltävään. Diederich repäsi silmänsä auki. "Jalokivinappi!" Guste
-antoi sen välkkyä. "Jopa oikeakin! Jos Te useamminkin löydätte
-jotakin tällaista, niin Teidän liikkeenne ei olekaan niin huono."
-Diederich sanoi epäillen: "Minun täytyy luonnollisesti luovuttaa
-se pois." Guste nauroi: "Kenelle, sitten? Jätteet kuuluvat toki
-Teille!" Diederich nauroi myöskin. "No niin, ei juuri jalokivet.
-Me kyllä saamme selville, kuka sen on meille jättänyt." Guste
-katsahti häneen kulmainsa alta. "Te olette aika tyhmä", hän sanoi.
-Diederich vastasi vakuuttavasti: "En! Vaan minä olen kunnianmies!"
-Siihen Guste kohautti vain olkapäitään. Hitaasti hän veti vasemman
-kätimensä ja laski jalokiven pikkusormelleen. "Se on kiinnitettävä
-sormukseen!" hän huusi, kuten sellainen, joka on saanut jonkin
-asian selville, tarkasti miettivästi kättään ja huokasi. "No niin,
-löytäkööt muut sen!" -- ja aavistamatta hän heitti sen takaisin
-lumppuihin. "Oletteko Te hullu?" Diederich kumartui eikä nähnyt sitä
-heti ja laskeutui läähättäen polvilleen. Kiireessä hän käänsi kaikki
-sekaisin. "Jumalankiitos!" Hän ojensi jalokiven Gustelle, mutta tämä
-ei ottanut sitä vastaan. "Minä suon sen sille työmiehelle, joka sen
-aamulla ensimäisenä huomaa. Hän pistää sen piiloon, saatte luottaa
-siihen, hän ei ole niin tyhmä." -- "En minäkään", selitti Diederich.
-"Sillä todenmukaisesti tämä kivi joutuisi hukkaan heitetyksi.
-Sellaisissa olosuhteissa ei minun tarvitse pitää vääränä --." Hän
-pani kiven uudestaan Gusten sormelle. "Ja jos se olisikin väärin,
-niin se sopii Teille niin mainiosti." Guste sanoi hämmästyneenä:
-"Miten niin? Tahdotteko Te sitten lahjoittaa sen minulle?" Diederich
-änkytti: "Tehän olette sen löytänyt, silloinhan minun täytyy."
-Silloin Guste riemuitsi. "Siitä tulee minun kaunein sormukseni!"
--- "Miksi?" kysyi Diederich, täynnä pelokasta toivoa. Guste sanoi
-väistellen: "Ylipäänsä..." Ja katsahtaen äkkiä häneen, "koska se
-ei mitään maksa, nähkääs." Tämän johdosta Diederich punastui ja he
-katsoivat tirkistellen toistensa silmiin.
-
-"Voi herra Jumala", huudahti Guste äkisti. "Nyt täytyy olla jo
-hirveän myöhäistä. Jo seitsemän? Mitäs minä sanonkaan äidille?...
-Minä tiedän, minä sanon hänelle, että löysin tämän kiven eräästä
-romukaupasta, missä siitä pyydettiin vain viisikymmentä penniä, kun
-eivät pitäneet sitä oikeana!" Hän avasi kultaisen kukkaronsa ja
-antoi kiven pudota sinne. "Hyvästi siis... Mutta miltäs Te näytätte?
-Vähintäänkin Teidän pitää sitoa kaulanauhanne." Sitä sanoessaan hän
-sen sitoi. Diederich tunsi leukansa alla hänen lämpimät kätensä,
-Gusten kosteat, paksut huulet liikkuivat siinä aivan lähellä.
-Diederichin tuli kuuma, hän pidätti henkeään. "Niin", sanoi Guste ja
-läksi vakavasti. "Minä suljen vain kaasun", huusi Diederich hänen
-jälkeensä. "Odottakaahan toki!" -- "Minä odotan jo", vastasi Guste
-ulkoa; -- mutta kun Diederich saapui pihalle, niin Guste oli jo
-mennyt. Ällistyneenä hän sulki tehtaan ovet ja puheli samalla ääneen
-itsekseen: "Niin, kuka voisi sanoa minulle, onko tämä vaistomaista
-vai harkittua!" Hän pudisti surullisesti päätään naisarvoituksen
-vuoksi, joka oli Gustessa ruumiillistuneena.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kenties, niin sanoi Diederich itselleen, hän tuli edistymään
-asioissaan Gusten kanssa, mutta hitaasti se tapahtui. Tapahtumilla,
-jotka ryhmittyivät tuon oikeusjutun ympärille, oli kyllä ollut
-vaikutuksensa, mutta ne eivät olleet riittäviä. Liioin hän ei
-kuullut enää mitään Wulckowista. Hallintoneuvoston presidentin,
-sotilasyhdistyksessä ottaman, niin lupaavan askeleen jälkeen
-Diederich odotti ehdottomasti jotakin muutakin: esiinvetoa,
-luottamuksellista käyttämistä johonkin, mihin ja millä lailla,
-sitä hän ei tiennyt. "Sopusoinnun" tanssiaiset saattoivat saada
-sen aikaan; miksi sitten muuten sisaret olivat saaneet osan
-rouva von Wulckowin kappaleessa. Kaikki viipyi vain liian kauan
-Diederichin toimintahaluun nähden. Oli levoton ja kiihkeä aika,
-ylenpalttisten toiveiden ja suunnitelmien aika. Joka päivä teki
-mieli muovailla kaikki uudestaan, ja kun se oli kulunut, niin mitään
-ei ollut tullut tehdyksi. Liikuntahalu valtasi Diederichin. Usein
-hän löi laimin perhepöydän ja meni kävelemään, ilman päämäärää,
-ulos vapaaseen luontoon, mitä muutoin ei sattunut. Hän käänsi
-kaupungin keskustalle selkänsä, asteli toimintatarmoisen miehen
-raskain askelin iltasin niin tyhjän Meisestrassen päähän asti,
-kulki pitkän Gäbbelchenstrassen päästä päähän, minkä varrella oli
-esikaupunkilaisravintoloita, joiden pihamailla ajurit valjastivat
-tai riisuivat hevosiaan, ja meni myöskin vankilan ohitse. Tuolla
-ylhäällä istui ristikkoikkunan takana, sotamiehen vartioimana, herra
-Lauer, joka ei ollut osannut tätä uneksia. "Ylpeys käy lankeemuksen
-edellä", ajatteli Diederich. "Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää."
-Ja vaikka hän osaltaan oli ollut vaikuttamassa siihen, että Lauer oli
-joutunut vankeuteen, niin tuntui tämä nyt hänestä mieheltä, jolla oli
-Kainin merkki otsassa, tuntui kamalalta henkilöltä. Kerran hän uskoi
-huomanneensa linnan pihalla erään olennon. Oli jo liian pimeä, mutta
-kenties --? Väristys kävi Diederichin läpi, ja hän riensi tiehensä.
-
-Burgtorin takaa johti maantie kukkulalle, missä Schweinichenin
-linna sijaitsi, missä linnassa pikku Diederich aikoinaan oli rouva
-Hesslingin kanssa nauttinut linnanpeikon aiheuttamasta kammosta.
-Sellaiset lapsellisuudet olivat nyt hänen puolestaan olleita ja
-menneitä; -- pikemminkin hän kääntyi joka kerta, heti Burgtorin
-takana, Gausenfelder Strasselle. Hän ei ollut sitä aikonut ja teki
-sen vain epäröiden, sillä hän ei olisi ollut hyvillään, jos joku
-olisi yllättänyt hänet tällä tiellä. Mutta hän ei voinut sille
-mitään: tuo suuri paperitehdas veti häntä puoleensa kuten kielletty
-paradiisi, hänen täytyi lähestyä sitä, kiertää sitä, haistella sen
-muurien yli... Eräänä iltana säikäytti Diederichin tässä teossa
-eräät äänet, jotka pimeässä kuuluivat jo hyvin läheltä. Hänellä
-oli tuskin aikaa kyykistyä ojaan. Ja sillä aikaa kun nuo ihmiset,
-jotka todennäköisesti olivat myöhästyneitä tehtaan toimihenkilöitä,
-menivät Diederichin piilopaikan ohi, niin hän sulki pelosta silmänsä
-ja myöskin siksi, että tunsi niiden himoitsevan säkenöimisen voivan
-paljastaa hänet.
-
-Kun hän oli jälleen Burgtorilla, niin hänen sydämensä jyskytti
-yhä ja hänen mielensä teki juoda hieman olutta. Aivan Burgtorin
-nurkassa oli "Viheriä enkeli", yksi kaikkein kehnoimpia ravintoloita,
-ränstynyt, likainen ja huonossa huudossa. Eräs naishenkilö hävisi
-juuri sen holvikäytävään. Äkkinäisen seikkailuhalun valtaamana
-Diederich tunkeutui hänen perässään. Kun tuon naisen piti kulkea
-erään tallilyhdyn punertavan valon läpi, niin hän aikoi peittää
-hunnutetut kasvonsa vielä käsipuuhkallaan; mutta Diederich oli hänet
-jo tuntenut. "Hyvää iltaa, neiti Zillich!" -- "Hyvää iltaa, herra
-tohtori!" Ja siinä he sitten seisoivat molemmat, suu auki. Käthchen
-sai ensiksi jotakin sanotuksi, hän puhui lapsista, jotka asuivat
-siinä talossa ja jotka hänen piti toimittaa isänsä sunnuntaikouluun.
-Diederich alkoi myöskin puhua, mutta Käthchen jatkoi yhä nopeammalla
-äänellä. Ei, nuo lapset eivät oikeastaan asuneet siellä, vaan heidän
-vanhempansa kävivät usein siinä ravintolassa, eikä noiden vanhempain
-pitänyt saada mitään tietää, sillä he olivat sosialidemokraatteja...
-Hän puhui turhia; ja Diederich, joka ensin oli ajatellut vain omaa
-pahaa omaatuntoaan, joutui tuumimaan, että Käthchen oli vielä paljon
-arveluttavammassa tilassa. Hän jätti siis selittämättä läsnäolonsa
-"Viheriässä enkelissä" ja esitti aivan yksinkertaisesti, että he
-saattoivat sitten odottaa lapsia vierashuoneessa. Käthchen kieltäytyi
-tuskallisesti nauttimasta mitään, mutta Diederich tilasi omasta
-täysivaltaisuudestaan olutta myöskin hänelle. "Kippis!" hän sanoi,
-ja hänen ilmeissään oli ivallinen muisto siitä, että he viime
-kohtauksessaan pappilan kodikkaassa asuinhuoneessa olivat vähällä
-mennä kihloihin. Käthchen punastui, kalpeni huntunsa sisällä ja
-läikytti maahan oluttaan. Lakkaamalta hän kohottautui tuolillaan
-ja tahtoi lähteä pois; mutta Diederich oli työntänyt hänet pöydän
-taakse nurkkaan ja istui itse leveänä edessä. "Mutta nyt täytyy
-niiden lasten pian tulla!" hän sanoi hyväntuulisesti. Niiden asemasta
-tuli Jadassohn: hän seisoi siinä äkisti ja näytti kivettyneeltä.
-Nuo kaksi muuta eivät myöskään liikahtaneet. "Siis sittekin!"
-ajatteli Diederich. Jadassohn näytti ajattelevan jotakin samanlaista,
-kumpikaan herroista ei keksinyt mitään puheenaihetta. Käthchen alkoi
-uudestaan lapsista ja sunnuntaikoulusta. Hän puhui rukoilevasti
-ja itki melkein. Jadassohn kuunteli häntä moittivasti, vieläpä
-huomautti, että tietyt historiat olivat hänestä liian monimutkaisia,
--- ja katseli tutkivasti Diederichiä.
-
-"Pohjaltaan", iski siihen Diederich, "asia on hyvin yksinkertainen.
-Neiti Zillich hakee täältä lapsia, ja me molemmat autamme häntä."
-
-"Mahdotonta on tietää, saako hän yhtä ainokaista", lisäsi Jadassohn
-terävästi; silloin Käthchen sanoi: "Ja keneltä sen sitten."
-
-Herrat laskivat lasit kädestään. Käthchen oli tauonnut itkemästä,
-olipa kohottanut huntunsakin ja katsoi ihmeellisen kirkkain silmin
-toisesta toiseen. Hänen ääneensä oli tullut jotakin avonaista ja
-suoraa. "No niin, kun te nyt molemmat olette siinä", hän lisäsi
-ottaessaan Jadassohnin laatikosta paperossin; ja sitten tyhjensi hän
-yhdellä kulauksella konjakkilasin, joka oli Diederichin edessä. Nyt
-oli Diederichin vuoro koettaa säilyttää malttinsa. Kätchenin toiset
-kasvot eivät näyttäneet olevan Jadassohnille vieraita. Molemmat
-jatkoivat kaksimielisyyksien latelemista, kunnes Diederich suuttui
-Käthcheniin. "Mutta tänään Teidät saa oppia perin pohjin tuntemaan!"
-hän huusi ja löi pöytään. Heti sai Käthchen naiskasvonsa takaisin.
-"Mitä Te tarkoitatte oikeastaan, herra tohtori?" Jadassohn täydensi:
-"Minä oletan, että Te ette tahdo mennä liian lähelle naisen kunniaa!"
--- "Minä tarkoitan vain sitä", änkytti Diederich, "että neiti Zillich
-miellyttää minua tuollaisena paljon enemmän." Hän pyöritteli silmiään
-neuvottomana. "Äskettäin, kun me olimme vähällä mennä kihloihin, hän
-ei miellyttänyt minua puoleksikaan siitä, mitä nyt." Silloin Käthchen
-rähähti nauramaan: naurua, joka oli aivan vapaa ja tuli sydämestä
-ja jota Diederich ei ollut myöskään tuntenut. Hänen tuli kuuma, hän
-nauroi mukana, ja he kaikki kolme pyörivät tuoleillaan ja huusivat
-lisää konjakkia.
-
-"Mutta nyt minun täytyy mennä", sanoi Käthchen, "muutoin isä ehtii
-kotiin ennen minua. Hän on sairaskäynneillä, joilla hän jakaa aina
-tällaisia kuvia." Hän veti nahkaisesta kukkarostaan kaksi kirjavaa
-kuvaa. "Tässä niitä on Teille." Jadassohn sai syntisen Magdaleenan,
-Diederich lampaan paimenen kera; hän ei ollut tyytyväinen. "Minä
-tahdon myöskin synnintekijättären." Käthchen etsi, mutta ei löytänyt.
-"Teille jää siis vain lammas", hän päätti, ja he poistuivat,
-Käthchen keskellä, kummankin käsikoukussa. Nykäyksittäin ja
-heiluen pitkissä kaarissa he kulkivat kaikki kolme pitkin huonosti
-valaistua Gäbbelchenstrassea, laulaen samalla erästä virttä, jonka
-Käthchen oli virittänyt. Eräässä nurkassa hän selitti olevansa
-pakotettu kiirehtimään ja katosi syrjäkadulle. "Hyvästi lammas!"
-hän huusi Diederichille, joka turhaan yritti hänen perässään.
-Jadassohn pidätti hänet ja sai äkkiä valtiotasäilyttävän äänensä
-takaisin, vakuuttaakseen Diederichille, että tämä kaikki oli vain
-sattumankaupalla syntynyttä pilaa. "Tässä ei ole ollenkaan mitään
-väärinymmärrettävää, sen minä tahtoisin todeta."
-
-"Minä en aijokaan tässä mitään väärinymmärtää", sanoi Diederich.
-
-"Ja jos Zillichin perhe", jatkoi Jadassohn, "soisi minulle sen
-etuoikeuden, että toivoisi lähempää yhteyttä, niin tämä tapaus ei
-pidättäisi millään lailla minua. Minä noudatan vain kunniantuntoa
-sanoessani tämän."
-
-Diederich vastasi: "Minä osaan antaa oikean arvon Teidän
-virheettömälle käyttäytymisellenne." Sen jälkeen herrat löivät
-kantapäänsä yhteen, puristivat toistensa kättä ja erkanivat.
-
-Käthchen ja Jadassohn olivat hyvästijättäessään vaihtaneet keskenään
-jonkin merkin; Diederich oli vakuutettu siitä, että nämä tulivat
-heti tapaamaan uudestaan toisensa "Viheriässä enkelissä". Hän avasi
-talvitakkinsa napit, ylevä tunne paisutti häntä sen johdosta, että
-oli keksinyt pahan satimen ja täysin säännönmukaisesti vetäytynyt
-asiasta erilleen. Hän tunsi tiettyä kunnioitusta ja sympatiaa
-Jadassohnia kohtaan. Hän itsekin olisi toiminut sillä tavalla!
-Miehet kyllä ymmärsivät toisiaan. Mutta sellainen nainen! Käthchenin
-toiset kasvot, papintytär, jonka kasvoista oli aavistamatta tullut
-näkyviin kahleista vapautunut nainen, tämä salakavala kaksoisolento,
-joka oli niin kaukana vilpittömyydestä, minkä Diederich tunsi olevan
-oman sydämensä pohjalla: se kauhistutti häntä kuten pokattomuuteen
-osuva katse. Hän napitti uudelleen takkinsa. Porvarillisen maailman
-ulkopuolella oli muitakin maailmoita kuin se, missä nyt herra Lauer
-eli.
-
-Läähättäen hän istuutui illallispöytään. Hänen mielialansa näytti
-niin uhkaavalta, että nuo kolme naista pysyivät äänettöminä.
-Rouva Hessling rohkaisi mielensä. "Rakas poikani, eikö sinua
-maita?" Vastauksen asemesta Diederich tiuskasi sisarilleen:
-"Käthchen Zillichin kanssa te ette saa enää seurustella!" Kun nämä
-katsahtivat häneen, niin hän punastui ja lausui uhkaavasti: "Hän on
-kelvoton!" Mutta siskot nyrpistivät vain nenäänsä, eikä ne hirveät
-viittauksetkaan, joita hän sitten jyristen teki, näyttäneet heitä
-enemmän kiihdyttävän. "Sinähän puhut Jadassohnista?" kysyi Magda
-lopulta, aivan rauhallisesti. Diederich perääntyi. He tunsivat
-siis tämän suhteen ja olivat salaliittolaisia: kaikki naiset
-todennäköisesti. Guste Daimchenkin! Tämä oli jo kerta alkanut siitä
-puhuakin. Diederichin täytyi pyyhkiä otsaansa. Magda sanoi: "Jos
-sinulla oli vakavia aikomuksia Käthchenin suhteen, niin olisit voinut
-kysyä meiltä", jonka johdosta Diederich, säilyttääkseen arvonsa,
-sysäsi pöytää niin voimakkaasti, että kaikki karkasivat. Diederich
-huusi ja pyysi päästä sellaisista huomautuksista. Toivottavasti
-sentään oli vielä siveitäkin tyttöjä. Rouva Hessling sanoi vavisten:
-"Sinun tarvitsee vain katsahtaa sisariisi, rakas poikani." Ja
-Diederich katsahti heihin todellakin, hän tirkisti ja mietti ensi
-kertaa, eikä ilman pelkoa, mitä nämä naisolennot, jotka olivat
-hänen sisariaan, elämässään olivat tähän asti oikein tehneet...
-"Mitä vielä", hän päätti ja suoristautui, "teidän suitsianne täytyy
-vain kiristää. Kun minulla on kerta vaimo, niin saa ihmetellä!"
-Kun tytöt hymyilivät toisilleen, niin hän pelästyi, sillä hän oli
-ajatellut Guste Daimchenia, ja kenties nämä ajattelivat hymyillessään
-Gustea? Kehenkään ei ollut luottamista. Hän näki Gusten edessään,
-vaaleana, paksu- ja punakasvoisena. Hänen lihakkaat huulensa
-avautuivat, hän osoitti hänelle kieltään. Niin teki äsken Käthchen
-Zillichkin, kun huusi hänelle "hyvästi lammas!" ja Guste, joka niin
-suuresti muistutti häntä, olisi näyttänyt ulospistettyine kielineen,
-puolihumalassa, aivan samanlaiselta.
-
-Magda sanoi sitten: "Käthchen on aika tyhmä; mutta onhan se
-käsitettävää, kun on niin kauan saanut odottaa, eikä ketään kuulu."
-
-Heti puuttui Emmi puheeseen: "Mitäs sinä tarkoitat, sanohan? Jos
-Käthchen olisi tyytynyt johonkin Kienastin kaltaiseen, niin hänen ei
-olisi tarvinnut niin kauan odottaa."
-
-Tietäen tosiasian olevan puolellaan Magda pullisti vain puseroaan ja
-vaikeni.
-
-"Ylipäänsä", Emmi laski lautasliinan kädestään ja nousi. "Miten
-voit sinä heti uskoa, niitä miehet puhuvat Käthchenistä. Se on
-inhoittavata, pitääkö meidän sitten puolustamatta kuunnella häntä
-koskevia juoruja?" Suuttuneena hän painautui nurkkaansa ja alkoi
-lukea, Magda kohotti vain olkapäitään -- sillä välin kun Diederich
-tuskallisesti ja turhaan etsi sopivaa keskustelun käännettä
-kysyäkseen, oliko kenties Guste Daimchenkin --? Niin pitkänä
-kihloissaoloaikanaan --? "On tilanteita", hän lausui, "jotka eivät
-ole enää mitään juorua." Silloin Emmi paiskasi kirjansakin pois.
-
-"Ja jos onkin! Käthchen tekee, mitä tahtoo! Meillä tytöillä on
-yhtä suuri oikeus kuin teilläkin elää yksilöllisten taipumustemme
-mukaisesti! Miehet saavat olla iloisia, jos he sitten jälestäpäin
-saavat meidät!"
-
-Diederich ponnahti pystyyn. "Sellaista niinä en tahdo kuulla
-kotonani", hän sanoi ja salamoi Magdalle niin kauan, että tämä ei
-enää nauranut.
-
-Rouva Hessling toi hänelle sikaarin: "Diederichistäni minä tiedän
-aivan varmaan, että mitään sellaista hän ei tule koskaan ottamaan
-vaimokseen", hän silitteli poikaansa lohduttavasti. Diederich lisäsi
-painavasti: "Minä en osaa ajatellakaan, äiti, että kukaan oikea
-saksalainen mies olisi sitä koskaan tehnyt."
-
-Äiti imarteli: "No, kaikki eivät ole niin ihanteellisia kuin minun
-poikani. Monet ajattelevat aineellisemmin ja ottavat rahan ohella
-myös jotakin kaupanpäälliseksi, mistä ihmiset sitten puhuvat."
-Diederichin pyytävän katseen vaikutuksesta hän jatkoi. "Esimerkiksi
-Daimchen. Jumalani, nyt hän on kuollut ja hänen kannaltaan se on
-samantekevää, mutta siihen aikaan siitä puhuttiin paljon." Nyt
-katsoivat kaikki lapset häneen vaativasti. "No niin", hän jatkoi
-ujosti. "Rouva Daimchenista ja herra Buckista. Gustehan syntyi liian
-aikaisin."
-
-Tämän lauseensa jälkeen rouva Hesslingin täytyi vetäytyä takaisin
-uuninvarjostimen taakse, sillä kaikki lapset tunkeutuivat samaan
-aikaan hänen luokseen. "Siinä on kaikkein uusinta!" huusivat Emmi ja
-Magda. "Miten tuo juttu sitten oli!" Jota vastoin Diederich pyysi
-jyristen lopettamaan koko naistenjuorun. "Koska me kerta kuuntelimme
-sinun miestenjuorujasikin!" huusivat sisaret ja koettivat karkottaa
-veljeä uuninvarjostimen luota. Äiti katseli käsiään väännellen
-tuota ottelua. "Minähän en ole mitään sanonut, lapset! Vain silloin
-siitä puhuivat kaikki, ja herra Buck antoi myötäjäisetkin rouva
-Daimchenille."
-
-"Niin ollen siis!" huusi Magda. "Siltä näyttävät Daimchenin perheessä
-perintöenot! Siitä ne kultaiset kukkarot!"
-
-Diederich puolusti Gusten perintöä. "Se tulee Magdeburgista."
-
-"Entäs sulhanen?" kysyi Emmi. "Tuleeko hänkin Magdeburgista?"
-
-Äkkiä kaikki vaikenivat ja katsoivat toisiinsa, ikäänkuin
-huumaantuneina. Sitten Emmi palasi aivan hiljaa sohvalleen, ottipa
-kirjankin jälleen käteensä. Magda alkoi korjata pöytää. Diederich
-meni uuninvarjostimen luo, jonka takana rouva Hessling oli
-kumartuneena, ja sanoi: "Näetkös sinä nyt, äiti, mihin sitä tullaan,
-kun ei hillitä kieltä? Ethän vain tahdo väittää, että Wolfgang Buck
-nai oman sisarensa?" Valittaen tuli syvyydestä: "Minä en mahda
-sille mitään, poikani. Minä en ole pitkään aikaan ajatellut koko
-juttua, eikä se ole edes varma. Kukaan elävä ihminen ei tiedä enää
-mitään." Kirjastaan Emmi paiskasi siihen väliin: "Vanha herra Buck
-kyllä tietää, mistä hän nyt saa rahat pojalleen." Ja pöytäliinaan,
-jota pani kokoon, Magda sanoi: "Kaikkea sitä ilmaantuukin." Silloin
-Diederich kohotti kätensä, ikäänkuin olisi tahtonut huutaa taivaita
-avukseen. Ajoissa hän kuitenkin hillitsi suuttumuksensa, mikä aikoi
-vallata hänet. "Olenko minä sitten joutunut tänne ryövärien ja
-murhamiesten joukkoon?" hän kysyi asiallisesti ja meni jäykkänä
-ovelle. Sillä hän kääntyi ympäri. "Minä en voi luonnollisestikaan
-estää Teitä toitottamasta uutta hienoa tietoanne kaupungilla. Mitä
-minun tulee, niin minä selitän, että minulla ei ole enää mitään
-tekemistä teidän kanssanne. Minä tulen panemaan sen lehteen!" Ja hän
-poistui.
-
-Hän vältti Ratskellerin ja mietti yksinään Klappschilla maailmaa,
-missä sellaisia kauhuja tapahtui. Säädyllisellä ensiintymisellä hän
-ei voinut sitä vastaan tehdä mitään. Joka aikoi Buckilta riistää
-heidän häpeällisen saaliinsa, ei saanut kammoa koviakaan keinoja.
-"Panssaroidulla nyrkillä", hän sanoi olutlasiinsa; ja ruukunkansi,
-jolla hän soitti neljännen olutlasinsa, kalisi kuin kalvan
-kalske... Jonkun hetken kuluttua hänen ryhtinsä hieman, höltyi.
-Epäilyksiä ilmeni. Hänen sekaantumisestaan tuohon asiaan johtuisi,
-että koko kaupunki osoittaisi Gustea sormellaan. Kukaan mies,
-jolla oli puoleksikin säädyllisyyttä, ei nainut sellaista tyttöä.
-Diederichin oma tunne sanoi sen, sen sanoi hänelle kasvatus, joka
-oli istuttanut häneen miehuutta ja idealismia. Vahinko! Sääli Gusten
-kolmeasataaviittäkymmentätuhatta, jotka nyt olivat vailla isäntää ja
-päämäärää. Tilaisuus olisi ollut suotuisa antaa näille sellainen...
-Diederich pudisti pois tämän ajatuksen suuttuneena. Hän täytti vain
-velvollisuutensa! Rikos oli estettävä. Nainen sai katsoa, minne
-joutui miesten taistellessa. Mitä häntä liikutti yhden sellaisen
-kohtalo, joka kuului olentoihin, jotka omasta puolestaan pystyivät,
-sen hän tiesi, millaisiin petoksiin tahansa. Hän tarvitsi vain
-viidennen lasinsa, ja hänen päätöksensä oli valmis ja luja.
-
-Aamukahvilla hän osoitti suurta mielenkiintoa sisarien pukuihin,
-joita piti pidettävän "Sopusoinnun" juhlassa. Vain kaksi päivää
-jälellä, eikä mitään valmista! Kotiompelijatar oli harvoin
-saatavissa, hän neuloi nyt Buckeilla, Tietzillä, Harnischeilla ja
-kaikkialla. Tämän tytön suuri kysyntä näytti täyttävän Diederichin
-suorastaan ihailulla. Hän tarjoutui itse menemään hänen luokseen ja
-tuomaan hänet, maksoi mitä maksoi. Tämä onnistuikin hänelle, mutt'ei
-vaivattomasti. Toiselle aamiaiselle hän meni sitten niin hiljaisesti,
-että lähellä, asuinhuoneessa, keskustelu ei tullut häirityksi.
-Kotiompelijatar teki paraikaa viittailuja erääseen häväistysjuttuun,
-jonka piti saattaa kaikki tähänastinen varjoon. Sisarilla ei
-näyttänyt olevan aavistustakaan, ja kun lopulta nimet mainittiin,
-niin he tuntuivat aivan kauhistuvan ja epäilevän koko juttua. Rouva
-Hessling valitti mitä kuuluvimmin, että neiti Gehritz jotakin
-sellaista saattoi edes ajatella. Ompelijatar vakuutti sen sijaan,
-että koko kaupunki sen jo tiesi. Hän tuli juuri pormestarilta,
-jonka anoppi suorastaan oli vaatinut, että hänen vävypoikansa piti
-puuttua asiaan! Siitä huolimatta hänen oli vaikeata saada naiset
-vakuutetuiksi. Diederich oli odottanut, että asiain kulku olisi
-ollut päinvastainen. Hän oli tyytyväinen omaisiinsa. Mutta oliko
-sitten seinillä tosiasiallisesti ollut korvat? Teki melkein mieli
-uskoa, että suljetussa huoneessa syntynyt huhu nousi savun mukana
-uuninpiipusta ja levisi koko kaupungille.
-
-Siitä huolimatta Diedrich ei ollut vielä rauhoittunut. Hän sanoi
-itselleen, että työkansan terve vaisto oli erinäisissä tapauksissa
-tekijä, joka oli hyväksyttävä ja jota voitiin käyttää hyväksi. Aina
-päivällisiin asti hän pyöri Napoleon Fischerin ympärillä: silloin
--- kello soi jo -- kuului silityskoneen luota kimeä huuto, ja
-Diederich ja konemestari, jotka samanaikaisesti ryntäsivät paikalle,
-irroittivat yhdessä erään nuoren työläisnaisen käsivarren, joka
-oli tarttunut erääseen terästelaan. Siitä vuoti mustaa verta, ja
-Diederich antoi heti soittaa kaupungin sairashuoneelle. Hänestä
-tuntui pahalta katsella tuota kättä, mutta jäi kuitenkin siihen,
-kun tytölle pantiin hätäkääre. Hiljaisesti voivottaen tyttö katseli
-toimitusta, kalpeana kauhusta, kuten nuori eläin, jota on satutettu.
-Diederichin ihmisystävällisiä, hänen kotiolojaan koskevia kysymyksiä
-hän ei ymmärtänyt. Napoleon Fischer vastasi hänen puolestaan. Tyttö
-oli vasta neljäntoista vuotias. -- Diederich arveli, että niin ei
-ollut ulkomuodosta päättäen ja että työläisnaisia oli kyliksi usein
-varotettu tuon koneen suhteen. "Hän saa lukea onnettomuuden omaksi
-viakseen, minulla ei ole mitään velvoituksia. No niin", hän sanoi
-lempeämmin, "tulkaapas hieman tänne, Fischer!"
-
-Konttorissa hän täytti kaksi konjakkilasia. "Tätä voi käyttää
-pelästykseen... Sanokaapas rehellisesti, Fischer, luuletteko Te, että
-minun täytyy maksaa? Koneen ympärillä olevat turvalaitteet ovat toki
-mielestänne riittäviä?" Ja kun konemestari kohautti olkapäitään: "Te
-tahdotte sanoa, että minä voin antaa asian mennä oikeuteen? Mutta
-sitä minä en tee, minä maksan heti."
-
-Napoleon Fischer näytti käsittämättömän suurta, keltaista
-hammasriviään, ja Diederich jatkoi: "Niin, sellainen minä olen. Te
-ajattelitte kai, että siihen pystyi vain herra Lauer? Mitä häneen
-tulee, niin Tehän olette omasta puoluelehdestänne lukenut selityksen
-hänen työläisystävällisyyteensä. Minä en tosin anna vangita itseäni
-majesteettirikoksen vuoksi, enkä tee siten työmiehiäni leivättömiksi;
-minä etsin käytännöllisempiä keinoja yhteiskunnallisen mielialani
-ilmaisemiseksi." Hän vaikeni hetkeksi hyvin juhlallisesti. "Ja siksi
-minä olen päättänyt maksaa tuolle tytölle palkan koko siltä ajalta,
-minkä hän tulee olemaan sairashuoneessa. Minkä verran hän sitten
-saa?" hän kysyi nopeasti.
-
-"Markka viisikymmentä," sanoi Napoleon Fischer.
-
-"No niin... Maatkoon nyt vaikka kahdeksan viikkoa, maatkoon nyt
-vaikka kaksitoista... ikuisesti sitä nyt ei kuitenkaan kestä."
-
-"Hän on vasta neljäntoista vuotias", sanoi Napoleon Fischer kulmainsa
-alta. "Hän voi vaatia vahingonkorvausta." Diederich pelästyi, hän
-läähätti.
-
-Napoleon Fischer oli saanut takaisin määrittelemättömän irvistyksensä
-ja katsahti työnantajansa nyrkkiä, joka tuskallisesti oli muodostunut
-tämän taskussa. Diederich veti sen esiin. "Tehkää nyt väelle
-tiettäväksi minun jalomielinen päätökseni! Ei sovellu Teille?
-Kapitalistien kehnoja tekoja Te kerrotte luonnollisesti kernaammin.
-Kokouksissanne Te nyt todennäköisesti pidätte jyriseviä puheita herra
-Buckista."
-
-Napoleon Fischer näytti sellaiselta, joka ei ymmärtänyt, mitä
-Diederich ei ollut huomaavinaan. "Minäkään en pidä sitä juuri
-kauniina", hän jatkoi, "jos joku tahallaan antaa poikansa naida
-sellaisen tytön, jonka äidin kanssa hän on ollut tekemisissä, ja
-vielä ennen tuon tytön syntymistä... Mutta --"
-
-"Mutta!" toisti Diederich vahvasti. "Minä en pitäisi sitä ollenkaan
-oikeana, jos minun väkeni sen tähden vääntäisi suunsa sijoiltaan ja
-jos Te, Fischer, nyt kenties kiihoittaisitte työmiehiä kaupungin
-viranomaisia vastaan sen johdosta, että jokin maistraatin jäsen on
-tehnyt jotakin, jota kukaan ei voi hänestä todistaa." Hänen nyrkkinsä
-iski suuttuneesti ilmaa. "Minustakin on selän takana kerrottu, että
-minä olisin aiheuttanut tuon jutun Laueria vastaan. Minä en tahdo
-tehdä itseäni mihinkään syypääksi, minun väkeni saa olla rauhassa."
-
-Hänen äänensä kävi tuttavallisemmaksi, hän lähestyi tuota toisia. "No
-niin, koska minä tunnen Teidän vaikutusvaltanne, Fischer..."
-
-Äkkiä hänen nyrkkinsä avautui, ja hänen kämmenellään makasi kolme
-suurta kultarahaa.
-
-Napoleon Fischer näki ne ja väänsi kasvojaan, aivan kuin olisi nähnyt
-itse pirun. "Ei!" hän huusi, "ja vielä kerran ei! Vakaumustani minä
-en voi pettää! En koko maailman mammonan tähden!"
-
-Hänen silmänsä veristivät ja hän itse kihisi. Diederich perääntyi,
-koskaan ennen hän ei ollut katsonut kumousta niin läheltä kasvoihin.
-"Totuus on saatava päivänvaloon!" kihisi Napoleon Fischer. "Siitä me
-köyhälistö pidämme huolen. Sitä Te ette voi estää, herra tohtori!
-Omistavien luokkien häpeälliset teot..."
-
-Diederich kaatoi hänelle nopeasti uuden lasillisen konjakkia.
-"Fischer", hän sanoi hartaasti, "tämän rahan minä antaisin Teille
-siksi, että minun nimeäni ei tässä asiassa mainittaisi." Mutta
-Napoleon Fischer torjui, hänen ilmeissään oli korkeata ylpeyttä.
-
-"Todistamispakkoa me emme käytä, herra tohtori. Emme me. Joka hankkii
-meille agitatsioniaiheita, saa olla kaikelta rauhassa."
-
-"Sitten on kaikki järjestyksessä", sanoi Diederich keventyneesti.
-"Minä tiesin sen, että Te olette suuri poliitikko. Ja sen tähden,
-tuon tytön tähden, minä tarkoitan tuota loukkaantunutta työläisnaista
---. Minä olen juuri tehnyt Teille palveluksen kertomalla Buckien
-sikamaisuuksista..."
-
-Napoleon Fischer irvisti hyvillään. "Koska herra tohtori sanoo,
-että minä olen suuri poliitikko... Minä en tahdo puhua enää tuosta
-vahingonkorvauksesta. Likeisemmät tuttavuudet ensimäisten piirien
-kanssa ovat meille toki tärkeämpiä --"
-
-"-- Kuin tuollainen tyttö", täydensi Diederich. "Te ajattelette aina
-poliitikkona."
-
-"Aina", vahvisti Fischer. "Hyvästi, herra tohtori." Hän
-vetäytyi pois -- sillä välin kun Diederich pani merkille, että
-köyhalistöpolitiikalla oli etunsakin.
-
-Hän pisti kolme kultarahaansa jälleen taskuunsa.
-
-Seuraavan päivän iltana oli talon kaikki peilit kasattu
-asuinhuoneeseen. Emmi, Magda ja Inge Tietz kääntelivät itseään
-hiiden välissä, kunnes heidän kaulojaan alkoi pakottaa; sitten he
-heittäytyivät hermostuneina tuolin reunalle. "Jumalani, nythän on jo
-aika!" Mutta Diederich oli lujasti päättänyt olla saapumatta liian
-aikaisin, kuten Lauerin jutussa. Persoonallisuuden koko vaikutus meni
-penkin alle, kun tuli liian aikaisin. Kun he lopultakin läksivät,
-niin Inge Tietz pyysi vielä kerran rouva Hesslingiltä anteeksi sitä,
-että anasti hänen paikkansa vaunuissa. Vielä kerran rouva Hessling
-sanoi: "Jumalani, mielelläni. Minä vanha rouva olen liian heikko
-mihinkään sellaiseen suurenmoiseen. Nauttikaa nyt Te vain, lapset!"
-Ja hän syleili itkien tyttäriään, jotka vastasivat kylmästi. Sillä
-he tiesivät, että äiti vain pelkäsi, koska nyt ei missään puhuttu
-mistään muusta kuin tuosta hirvittävästä juorujutusta, jonka
-syntymiseen hän itse oli syypää.
-
-Vaunuissa Inge Tietz alkoi heti siitä. "Niinpä niin, Buckit ja
-Daimchenit! Minä odotan vain kiihkeästi nähdäkseni, onko heillä ollut
-ylevää julkeutta tullakseen juhlaan." Magda sanoi rauhallisesti:
-"Heillä täytyy sitä olla, sillä muutoin he myöntäisivät tuon huhun
-oikeaksi." -- "Joskin", selitti Emmi. "Minä pidän sitä heidän
-asianaan. Minä en kiihoita mieltäni sen johdosta." -- "Liioin en
-minä", lisäsi Diederich. "Ja Teiltä, neiti Tietz, minä sen vasta tänä
-iltana kuulinkin."
-
-Tämän johdosta Inge Tietz joutui pois suunniltaan. Niin helpolta
-kannalta tuota juttua ei saanut ottaa. Luuliko sitten Diederich,
-että hän, Inge Tietz oli tuon kaiken keksinyt. "Buckit ovat jo kauan
-sitten olleet huolissaan tämän asian tähden: sen tietävät heidän
-omat palvelijansa." -- "Siis palvelijain juoruja", sanoi Diederich
-ja vastasi pieneen sysäykseen, jonka Magda oli antanut hänelle
-polvellaan. Sitten heidän täytyi astua alas vaunuista ja laskeutua
-portaita pitkin, jotka yhdistivät Kaiser-Wilhelm-Strassen uuden osan
-syvällä sijaitsevaan vanhaan Riekestrasseen. Diederich kiroili, sillä
-alkoi sataa ja tanssikengät kastuivat; juhlahuoneuston edessä oli
-myöskin proletaareja, jotka töllistelivät. Eikö nyt olisi voitu, kun
-kerta koko kaupunginosa korotettiin, tätäkin romua repiä maahan?
-Historiallisen "Sopusoinnun" talon oli täytynyt jäädä pystyyn --
-aivan kuin kaupungilla ei olisi ollut varoja rakentaa keskeiseen
-paikkaan uudenaikaista, ensiluokkaista seurataloa. Tuossa vanhassa
-arkussahan haisi homeelle! Ja aivan heti sisäänkäytävässä naiset
-aina hihittivät, koska siinä oli ystävyyden patsas, jolla tosin oli
-peruukki päässä, mutta muuten ei mitään päällään. "Varokaa", sanoi
-Diederich rappusissa, "taikka muuten me syöksymme sisään." Sillä
-portaiden molemmat ohuet kaaret koukistuivat kahden vanhuudesta
-laihtuneen käsivarren tavoin. Niiden puuaineksen ruskeanpunainen
-väri oli vaalennut. Mutta ylhäällä, siellä missä ne yhtyivät,
-käsinojan päällä, palmikkopäinen pormestari hymyili valkeilla
-marmorikasvoillaan, pormestari, joka kaiken tämän oli jättänyt
-kaupungille ja joka oli ollut Buck-sukua. Diederich katsoi vihaisesti
-tuon patsaan ohi.
-
-Syvässä peilikäytävässä oli aivan hiljaista, vain yksi ainoa nainen
-oli siellä jälellä ja näytti eräästä oven raosta kurkistelevan
-juhlasaliin -- ja äkkiä tytöt kauhistuivat: esitys oli alkanut! Magda
-ryntäsi käytävän poikki ja purskahti itkuun. Silloin tuo nainen
-pyörähti ympäri, sormi suulla. Se oli rouva von Wulckow, kappaleen
-kirjoittaja. Hän hymyili liikutettuna ja kuiskasi: "Hyvin käy,
-kappaleeni miellyttää. Te tulette juuri oikeaan aikaan, menkäähän
-vain pukeutumaan." Niinhän se olikin! Emiirillä ja Magdalla oli
-tehtävää vasta toisessa näytöksessä. Diederichkin oli joutunut
-päästään pyörälle. Sillä välin kun sisaret Inge Tietzin kanssa, jonka
-piti auttaa heitä, riensivät sivuhuoneiden läpi pukuhuoneeseen,
-hän asettui rouva von Wulckowin eteen ja jäi siihen neuvottomana
-seisomaan. "Nyt Te ette saa mennä sisään, se häiritsisi", sanoi
-armollinen rouva. Diederich änkytti anteeksipyyntöjä ja pyöritti
-silmiään, jolloin kohtasi puolittain häikäisevissä seinäpeileissä
-oman salaperäisenkalpean kuvansa. Hennonkeltaisessa seinämaalissa
-oli oikullisia, äkkinäisiä muutoksia, ja seinälaudoituksessa olevien
-kukkien ja muotokuvien värit olivat riutuneita... Rouva von Wulckow
-sulki erään pienen oven, jonka läpi joku näytti kulkeneen, joku
-lammaspaimen nauhoilla koristettuine sauvoineen. Hän sulki tuon oven
-hyvin varovasti, jotta esitys ei olisi häiriytynyt, mutta kuitenkin
-hieman tomua läksi liikkeelle, aivan kuin puuderia tuon maalatun
-paimenettaren tukasta.
-
-"Tämä talo on niin romanttinen", kuiskasi rouva von Wulckow. "Eikö
-Teistäkin, herra tohtori? Kun täällä näkee itsensä peilistä, niin
-luulee, että vannehame on päällä" -- minkä jälkeen Diederich, yhä
-neuvottomampana, katsahti hänen hameeseensa. Rouva von Wulckowin
-paljaat olkapäät olivat ontot ja eteenpäin kääntyneet, hiukset
-slaavilaisen vaaleat, ja hänellä oli lornetti.
-
-"Te sovellutte loistavasti tänne, rouva von Wulckow... rouva
-kreivitär", hän korjasi ja sai hymyn palkinnokseen rohkeasta
-liehakoimisestaan. Jokamies ei olisi niin sattuvasti muistuttanut
-rouva von Wulckowille, että tämä oli syntyään kreivitär Züsewitz!
-
-"Tosiaankin", huomautti rouva, "on vaikea uskoa, että tätä taloa ei
-aikoinaan rakennettu todella ylevälle seurapiirille, vaan ainoastaan
-hyville Netzigin porvareille." Hän hymyili rukoilevasti.
-
-"Niin, se on koomillista", vahvisti Diederich kumartaen. "Mutta
-tänään voi epäilemättä vain rouva kreivitär tuntea olevansa täällä
-vallan kuin kotonaan."
-
-"Teillä on varmasti kauneusaistia", päätteli rouva von Wulckow;
-ja kun Diederich vahvisti tämän, niin rouva selitti, että hänen,
-Diederichin, ei silloin pitänyt kokonaan olla näkemättä ensimäistä
-näytöstä, vaan piti katsella oven raosta. Hän itse oli jo kauan
-muutellut jalkojaan ja viittasi nyt viuhkallaan näyttämölle
-päin. "Herra majuri Kunze tulee pian poistumaan. Hän ei olekaan
-erikoisen hyvä, mutta minkäs sille mahtaa, hän kuuluu 'Sopusoinnun'
-johtokuntaan ja on tehnyt ihmisille ymmärrettäväksi kappaleeni
-taiteellisen merkityksen." Sillä välin kun Diederich vaivatta tunsi
-majurin, joka ei ollut ollenkaan muuttanut muotoaan, kappaleentekijä
-selitti hänelle lentävällä nopeudella tapaukset. Tuo nuori
-talonpoikaistyttö, jonka kanssa. Kunze keskusteli, oli hänen avioton
-tyttärensä, siis kreivin tytär, minkä vuoksi kappaleen nimenäkin oli
-"Salakreivitär." Paraikaa Kunze selitti hänelle, karkeasti kuten
-aina, tätä asiaintilaa. Hän ilmaisi myöskin hänelle naittavansa hänet
-eräälle köyhälle serkulle ja jättävänsä hänelle puolet omaisuudestaan
-perinnöksi. Tämän johdosta, kun hän oli mennyt, tuo tyttö ja hänen
-hoitajaäitinsä, kunnon vuokraviljelijän vaimo, iloitsivat äänekkäästi.
-
-"Kukas on sitten tuo hirvittävä henkilö?" kysyi Diederich mitään
-ajattelematta. Rouva von Wulckow hämmästyi.
-
-"Hänhän on kaupunginteatterin vanha koomillisten osain esittäjä.
-Meillä ei ollut muuten ketään sopivata siihen osaan; mutta minun
-sisarentyttäreni näyttelee kernaasti hänen kanssaan."
-
-Ja Diederich pelästyi; hirvittävällä henkilöllä hän oli tarkoittanut
-tuota sisarentytärtä. "Neiti sisarentyttärenne on vallan
-hurmaava", vakuutti hän nopeasti ja tirkisti ihastuneena noita
-paksuja, punaisia kasvoja, jotka olivat aivan olkapäissä kiinni
--- Wulckowin olkapäissä! "Lahjoja hänellä on myöskin", hän lisäsi
-varmuuden vuoksi. Rouva von Wulckow kuiskasi: "Olkaapas nyt vain
-tarkkaavainen!" -- ja esiin astui kulissien takaa asessori Jadassohn.
-Mikä yllätys! Hänen housuissaan oli aivan uusi silitystaite ja
-hänen mahtavasti liehuvan hännystakkipukunsa täydennyksenä oli
-jättiläiskravatti, missä oli vastaavansuuri, punainen hohtokivi.
-Mutta niin kovin kuin tuo kivi loistikin, Jadassohnin korvat
-voittivat sen kuitenkin loistamisessa. Kun hänen tukkansa oli hiljan
-leikattu ja hänen päänsä hyvin laaka, niin hänen korvansa ulkonivat
-vapaasti ja valaisivat kahden lampun tavoin hänen juhlallista
-komeuttaan. Hän levitteli käsiään, joissa oli keltaiset kätimet,
-aivan kuin olisi ollut vaatimassa jollekin useampien vuosien
-kuritushuonerangaistusta; ja tosiasiallisesti hän sanoi tuolle
-sisarentyttärelle, joka oli suorastaan hämmentynyt, ja tuolle
-koomilliselle ulvovalle vanhukselle mitä tuskallisimpia asioita...
-Rouva von Wulckow kuiskasi: "Hän on kappaleen kehno luonne."
-
-"Totisesti onkin", sanoi Diederich vakuuttavasti.
-
-"Tunnetteko sitten minun näytelmäni?"
-
-"Enpä kyllä, en. Mutta minä näen jo, mitä hän tahtoo."
-
-Jadassohn, joka oli vanhan kreivi Kunzen poika ja perijä,
-oli nimittäin kuunnellut eikä mitenkään aikonut luovuttaa
-sisarentyttärelle puolta Jumalan hänelle suomasta omaisuudesta.
-Hän vaati käskevästi, että tytön piti heti kohta lähteä tiehensä;
-muussa tapauksessa hän, Jadassohn, tuli vangituttamaan hänet
-perinnöntavoittelijana ja toimittamaan Kunzen holhouksenalaiseksi.
-
-"Se on kehnoa", huomautti Diederich. "Tyttö on kuitenkin hänen
-sisarensa." Kappaleentekijä selitti hänelle:
-
-"No niin. Mutta toiselta puolen hän on oikeassa, jos hän tahtoo tehdä
-noista maatiloista fideikommissitilan. Hänhän työskentelee koko
-suvun hyväksi, joskin siinä silloin yksityinen jäisi liian vähille.
-Salakreivittärelle se on luonnollisesti traagillista."
-
-"Jos sitä oikein ajattelee --." Diederich oli ylen iloinen. Tästä
-aristokraattisesta kannasta oli hänelle itselleenkin hyötyä, kun
-hänellä ei ollut mitään halua päästää Magdaa naimisiin mennessään
-osalliseksi liikkeeseen.
-
-"Rouva kreivitär, Teidän kappaleenne on ensiluokkainen", hän sanoi
-liikutettuna. Mutta rouva von Wulckow tarttui silloin tuskallisesti
-hänen käsivarteensa: yleisössä oli syntynyt melua, kaapittiin
-permantoa, pärskyttiin ja hihitettiin. "Hän liioittelee", voihkasi
-kappaleentekijä. "Minä olen sen aina sanonut hänelle."
-
-Sillä Jadassohn esiintyi tosiaankin kuulumattomalla tavalla.
-Hän sulki sisarentyttären ja tuon koomillisen vanhuksen pöydän
-taakse ja täytti koko näyttämön kreivillisen persoonallisuutensa
-pauhaavalla vakuuttamisella. Mitä enemmän yleisö häntä paheksi, sitä
-julkeammin hän esiintyi lavalla. Nyt jo vihellettiinkin; niin, useat
-kääntyivät ovea kohden, jonka takana rouva von Wulckow vapisi, ja
-vihelsivät. Kenties se johtui vain siitä, että ovi narahti -- mutta
-kappaleentekijä perääntyi, kadotti lornettinsa ja hapuili avuttomassa
-kauhussaan ilmaa, kunnes Diederich toi sen hänelle takaisin. Hän
-koetti häntä lohduttaa. "Ei se merkitse mitään, Jadassohn poistuu
-toki toivottavasti pian?" Rouva von Wulckow kuunteli suljetun oven
-läpi. "Niin, jumalankiitos", hän jaaritteli, ja hänen hampaansa
-kalisivat. "Nyt hän on valmis, nyt minun sisarentyttäreni pakenee
-tuon koomillisen vanhuksen kanssa, ja sitten tulee jälleen Kunze
-luutnantin kanssa, nähkääs."
-
-"Luutnanttikin näyttelee mukana?" kysyi Diederich täynnä kunnioitusta.
-
-"Niin, se tahtoo sanoa, hän käy vielä gimnaasia, hän on
-maakunnanoikeuden puheenjohtajan, Spreziuksen poika: tuo köyhä
-sukulainen, nähkääs, jonka vanha kreivi tahtoo antaa tyttärelleen
-mieheksi. Hän lupaa vanhukselle hakevansa salakreivittären vaikka
-maailman ääristä."
-
-"Hyvin käsitettävää", sanoi Diederich. "Se on hänen omien etujensa
-mukaista."
-
-"Te tulette näkemään, hän on jalo ihminen."
-
-"Mutta Jadassohnia, jos saan luvan tehdä sellaisen huomautuksen,
-Teidän ei olisi pitänyt laskea näyttelemään", sanoi Diederich
-nuhtelevasti ja salaisella tyydytyksellä. "Korvienkaan vuoksi."
-
-Rouva von Wulckow sanoi masentuneesti:
-
-"Minä en luullut niiden vaikuttavan sillä lailla näyttämöllä.
-Luuletteko, että kappale tulee nyt epäonnistumaan?"
-
-"Rouva kreivitär!" Diederich laski käden sydämelleen. "Sellaista
-kappaletta kuin 'Salakreivitärtä' ei ole niin helppo turmella!"
-
-"Eikö totta? Teatterissahan kaikki riippuu taiteellisesta
-merkityksestä."
-
-"Varmasti. Tosin tuollaisella korvaparilla on suuri vaikutuksensa" --
-ja Diederich oli hyvin miettiväisen näköinen.
-
-Rouva von Wulckow huusi rukoilevasti:
-
-"Toinen näytös on kuitenkin paljon parempi! Se tapahtuu eräässä
-jäykässä tehtailijan perheessä, missä salakreivitär on sisäkkönä.
-Sitten on siellä eräs soitonopettaja, hän ei ole mikään hieno mies,
-on suudellut perheen yhtä tytärtä ja tekee nyt kreivittärelle
-naimatarjouksen, jonka tämä luonnollisesti jyrkästi torjuu.
-Soitonopettaja! Miten hän voisi!"
-
-Diederich vahvisti, että sellainen ei voinut tulla kysymykseenkään.
-
-"Mutta katsokaas, miten traagillista: tuo tytär, joka on antanut
-soitonopettajan suudella itseään, menee eräissä tanssiaisissa
-kihloihin erään luutnantin kanssa, ja kun tuo luutnantti tulee
-taloon, niin hän onkin sama luutnantti, joka --"
-
-"Jumalani, rouva kreivitär!" Diederich ojensi kätensä puolustavasti,
-kokonaan liikutettuna niin monimutkaisten juonten vuoksi. "Miten Te
-osaatte kaikkia keksiäkin?"
-
-Kappaleentekijä hymyili intohimoisesti.
-
-"Niin, se siinä onkin mielenkiintoisinta: jälestäpäin sitä ei enää
-tiedä. Se tapahtuu niin salaisesti ihmisen sisimmässä! Usein minä
-ajattelen, että sen täytyy olla minussa perinnöllistä."
-
-"Onko Teidän kunnioitettavassa suvussanne sitten useampiakin
-runoilijoita?"
-
-"Niitä ei. Mutta jos minun suuri esi-isäni ei olisi voittanut
-Kröchenwerdan taistelua, niin kuka tietää, olisinko minä kirjoittanut
-'Salakreivitärtä'. Lopultakin kaikki riippuu aina verestä!"
-
-Kuullessaan tuon taistelun nimen Diederich kumarsi eikä uskaltanut
-kysellä enempää.
-
-"Esiripun täytyy nyt heti laskeutua", sanoi rouva von Wulckow.
-"Kuuletteko jotakin?"
-
-Hän ei kuullut mitään; vain kappaleentekijälle ovet ja seinät eivät
-merkinneet mitään. "Nyt vannoo luutnantti tuolle kaukana olevalle
-kreivittärelle ikuista uskollisuutta", kuiskasi rouva von Wulckow.
-"Niin", ja kaikki veri katosi hänen kasvoiltaan. Heti sen jälkeen se
-palasi rajusti takaisin; käsiä taputettiin: ei myrskyisästi, mutta
-taputettiin. Ovi avattiin sisältäpäin. Taustalla kohosi esirippu
-uudestaan, ja kun nuori Sprezius ja Wulckowin sisarentytär astuivat
-esiin, niin suosionosoitukset kävivät vilkkaammiksi. Äkkiä kapsahti
-siihen kulissien takaa Jadassohn, asettui näiden molempien eteen ja
-yritti saada menestystä -- mihin vastattiin vihellyksellä. Rouva
-von Wulckow kääntyi pois suuttuneena. Pormestari Scheffelweisin
-anopille ja maakunnanoikeusneuvos Harnischin rouvalle, jotka häntä
-onnittelivat, hän sanoi: "Herra asessori Jadassohn on mahdoton
-yleiseksisyyttäjäksi. Minä tulen sanomaan sen miehelleni."
-
-Nämä naiset tekivät heti tämän lausunnon tunnetuksi, ja se otettiin
-suosiollisesti vastaan. Äkkiä oli peilikäytävä täynnä ryhmiä,
-jotka soimasivat Jadassohnin korvia. "Rouva von Wulckowin kappale
-on hyvin kaunis; vain Jadassohnin korvat --?" Kun kuultiin, että
-Jadassohn ei tullut esiintymään toisessa näytöksessä, niin kuitenkin
-petyttiin. Wolfgang Buck tuli Guste Daimchenin kanssa Diederichin
-luokse. "Oletteko kuullut?" kysyi Buck. "Jadassohnin pitäisi
-ryhtyä toimenpiteisiin saadakseen korvansa takavarikoiduiksi."
-Diederich sanoi paheksivasti: "Minä en tee pilaa, jos jollekin
-käy huonosti." Samalla hän tarkasti kiihkeästi niitä silmäyksiä,
-jotka sattuivat Buckiin ja hänen seuralaiseensa. Kaikkien ilmeet
-kävivät eloisiksi; Jadassohn unhoitettiin. Professori Kühnchenin
-ohut, huutava ääni tunkeutui kaiken hälinän läpi, hän puhui
-jostakin "lihansaastutuksesta." Kun pastorska Zillich laski kätensä
-rauhoittavasti hänen käsivarrelleen, niin Kühnchen kääntyi, ja nyt
-saatiin kuulla selvästi: "Oikeata perinpohjaista lihansaastutusta se
-on!"
-
-Guste katsahti taakseen; hänen silmänsä menivät sikkaraan. "Tuollakin
-puhutaan siitä", hän sanoi salaperäisesti.
-
-"Mistä niin?" änkytti Diederich.
-
-"Me tiedämme jo. Ja minä tiedän myöskin, kuka sen on pannut alulle."
-
-Diederichin pinnalle nousi hiki. "Mikäs Teidän oikein on?" kysyi
-Guste. Buck, joka sivuoven kautta tirkisti ravintolanpuolelle, sanoi
-välinpitämättömästi:
-
-"Hessling on varovainen poliitikko, hän ei kuule kernaasti sitä, että
-pormestari toiselta puolen on hyvä aviomies, mutta että hän toiselta
-puolen ei voi mitään kieltää anopiltaan."
-
-Diederich kävi tummanpunaiseksi.
-
-"Se on alhaista! Miten voi kukaan sellaista kuvitellakaan!"
-
-Guste hihitti rajusti. Buck pysyi liikkumattomana. "Ensinnäkin se
-näyttää olevan totta, sillä pormestarinna on yllättänyt molemmat ja
-uskonut salaisuutensa eräälle ystävättärelleen. Mutta sitten sehän
-oli silmiinpistävätä."
-
-Guste lisäsi: "No niin, Te, herra tohtori, ette olisi
-luonnollisestikaan sitä koskaan huomannut." Samalla vilkutti hän
-rakastuneesti silmää sulhaselleen. Diederich salamoi. "Vai niin!"
-hän sanoi jäykästi. "Nyt minä kyllä tiedän tarpeeksi." Ja hän käänsi
-heille selkänsä. He keksivät siis itsekin alhaisia juoruja, vieläpä
-itse pormestaristakin! Diederich saattoi pitää päänsä pystyssä. Hän
-lähestyi Kühnchenin ryhmää, joka liikkui ravintolaa kohden ja jätti
-jälkeensä siveellisen suuttumuksen vanaveden. Pormestarin anoppi
-vannoi punehtunein kasvoin, että "Buckien joukko" tuli vastaisuudessa
-näkemään hänen talonsa vain ulkoapäin, ja useammat naiset yhtyivät
-hänen päätökseensä, tavaratalonomistaja Cohnin neuvosta huolimatta,
-joka toistaiseksi pani kaikki epäilyksenalaiseksi, koska sellaista
-siveellistä hairahtumista ei näyttänyt voivan odottaa niin
-koetellulta vanhalta liberaalilta kuin herra Buckilta. Professori
-Kühnchen oli pikemminkin sitä mieltä, että liian pitkälle menevä
-radikalismi turmeli myöskin moraalin. Vieläpä tohtori Heuteufelkin,
-joka muuten järjesteli vapaiden miesten sunnuntaijuhlia, huomautti,
-että vanhalta Buckilta ei ollut koskaan puuttunut perhevaistoa,
-voihinpa sanoa taipumusta nepotismiin. "Teillä kaikilla on
-tiedossanne esimerkkejä tästä. Ja että hän nyt, säilyttääkseen
-rahat perheelle, valmistautuu naittamaan äpäränsä aviolapselleen,
-sen minä, hyvät naiset ja herrat, selittäisin lääketieteellisesti
-taipumukseksi, joka aikaisemmin on pidetty aisoissa, mutta nyt
-vanhalla ukolla on päässyt valloilleen." Naisten kasvot saivat
-tällöin pelästyneen ilmeen, ja pastorska Zillich lähetti Käthcheninsä
-hakemaan nenäliinaa vaatesäiliöstä.
-
-Matkallaan Käthchen kulki Guste Daimchenin ohitse, mutta hän ei
-tervehtänyt häntä, vaan loi katseensa alas; silloin Gusten ilme
-kävi tyrmistyneeksi. Ravintolassa se huomattiin ja lausuttiin
-paheksuminen, mihin liittyi sääliä. Gusten piti nyt kokea, mitä
-merkitsi, kun ei välittänyt yleisestä moraalista. Hänen hyväkseen
-mahdettiin sentään myöntää, että oli petetty ja huonon vaikutuksen
-alaisena. Mutta ylikaitsija Daimchenin rouva, hän tunsi asian ja
-häntä oli varoitettu! Pormestarin anoppi kertoi käynnistään Gusten
-äidin luona ja turhista ponnistuksistaan saada kolkuttamalla
-tunnustamaan tuo paatunut vanha rouva, jolle laillinen yhteys
-Buck-suvun kanssa kylläkin merkitsi erään nuoruudenunelman
-täyttymistä!...
-
-"Niin, ja entäs sitten herra asianajaja Buck!" kähisi Kühnchen.
-Tosiaankin, kenenkä saattoi tuo herra saada uskomaan, ett'ei tarkoin
-tiennyt sitä uutta häpeää, mikä kohtasi hänen perhettään? Eikö
-hän sitten tiennyt Lauerin perheen rikoksia? Ja kuitenkaan hän ei
-epäröinyt, vaan levitti julkisesti oikeuden eteen sisarensa ja
-lankonsa likaisen pyykin, vain siksi, että hänestä puhuttaisiin!
-Tohtori Heuteufel, jonka mieli teki edelleen korjata silloista
-esiintymistään oikeudessa, selitti: "Se ei ole mikään asianajaja,
-se on näyttelijä!" Ja kun Diederich pyysi saada huomauttaa,
-että Buckilla nyt oli kuitenkin tietyt, joskin vastustettavat
-poliittiset ja moraaliset mielipiteet, niin hänelle vastattiin:
-"Herra tohtori, Te olette hänen ystävänsä. Että Te puolustatte
-häntä, on luettava Teille ansioksi, mutta käsitystämme Te ette voi
-muuttaa"; -- minkä jälkeen Diederich vetäytyi syrjään huolestunein
-ilmein, mutta pitäen samalla silmällä toimittaja Nothgroschenia,
-joka vaatimattomasti pureksi sianlihasämpylää ja kuuli kaikki.
-Yht'äkkiä syntyi hiljaisuus, sillä sisällä, lähellä näyttämöä, vanha
-herra Buck huomattiin nuorten tyttöjen seurassa. Kävi ilmi, että
-hän selitti heille seinillä olevia maalauksia, silloista elämää,
-mikä kalvenneena ja iloisena ympäröi koko salia, sekä kaupungin
-ympäristöä, millainen se oli ollut hävinneine niittyineen ja
-puutarhoineen ja kaikkine ihmisineen, jotka kerta tässä salissa
-olivat herroina melunneet, mutta nyt olivat vaipuneet syvyyteen sen
-polven tieltä, mikä täällä nyt melusi... Nyt näytti kokonaan siltä,
-kuin he, nuo tytöt ja tuo vanhus, olisivat jäljitelleet noita kuvia.
-Aivan heidän yläpuolellaan oli Burgtor kuvattuna, ja eräs herra astui
-esiin peruukkeineen ja virkavitjoineen, sama herra, joka marmoriin
-hakattuna seisoi portaiden päässä. Mutta siinä kukkia täynnään
-olevassa rakastettavassa metsikössä, mikä silloin oli kukoistanut
-tuolla Gausenfeldin tehtaan asemesta, tuli häntä vastaan kirkkaita
-lapsia tanssien, heitti seppeleen hänen päälleen ja tahtoi häntä
-sen avulla pyörittää. Punaisten, pienten pilvien heijastus lankesi
-hänen onnellisille kasvoilleen. Niin onnellisena hymyili myöskin
-vanha Buck tällä haavaa, antoi tyttöjen kulettaa itseään sinne tänne
-ja oli heidän piirittämänään kuin elävän seppeleen ympäröimänä.
-Hänen suruttomuutensa oli käsittämätöntä, se oli yllyttävää.
-Oliko hän jo siinä määrin tylsistyttänyt omantuntonsa, että hän
-aviottoman tyttärensä --. "_Meidän_ tyttäremme eivät olekaan toki
-mitään aviottomia", sanoi tavaratalonomistaja Cohnin rouva. "Minun
-Sidonieni Guste Daimchenin kanssa käsikoukussa!"... Buck ja hänen
-nuoret ystävättärensä eivät ollenkaan huomanneet, että olivat tyhjän
-huoneen päässä. Edempänä muodosti vihamielinen yleisö muurin; silmät
-alkoivat säihkyä ja rohkeus kasvoi. "Tuo suku on jo aikansa ollut
-arvossa! Yksi on jo vankilassa ja toinen joutuu sinne pian!"...
-"Siinä se on oikea rotanpyydystin!" muristiin, ja ylhäällä: "Minä
-en kärsi tätä enää kauempaa!" Äkkiä kaksi naista ponnistautui irti
-yleisestä ahdingosta, otti vauhtia ja ryntäsi tyhjän tilan läpi.
-Oikeusneuvos Harnischin rouva, joka punaisine samettilaahustimineen
-riensi eteenpäin, sattui Cohnin keltaisen rouvan kanssa täsmälleen
-samaan aikaan päämaaliin, valtasi Metansa samalla kun toinen otti
-pois Sidoniensa, ja mikä tyydytys, kun palasivat! "Olin vähällä mennä
-tainnuksiin", sanoi pastorska Zillich, kun nyt Käthchenkin saapui
-paikalle.
-
-Hyväntuulisuus palasi, laskettiin leikkiä tuosta vanhasta syntisestä,
-häntä verrattiin rouva von Wulckowin kappaleessa olevaan kreiviin.
-Tosin Guste ei ollut mikään salakreivitär; runoudessa voitiin,
-kirjailijan mieliksi tuntea myötätuntoa sellaisia olosuhteita
-kohtaan. Ylipäänsä ne olivat siinä vielä siedettäviä, sillä
-kreivittären piti naida vain serkkunsa, kun sen sijaan Gusten --!
-
-Vanha Buck, joka ei enää nähnyt ympärillään muita kuin poikansa
-tulevan vaimon ja erään veljensä tyttären, sai kasvoilleen kysyvän
-ilmeen; niin, hän joutui hämilleen niiden katseiden alaisena, jotka
-häntä tarkastivat hänen hyljätyssä tilassaan. Se huomattiin --
-vieläpä Diederich kysyi itseltään, oliko sitten rouva Hesslingin
-vanha häväistysjuttu ollenkaan tosi? Kun hän nyt näki sen
-kummituksen, minkä itse oli päästänyt maailmaan, ruumiillistuvan ja
-käyvän yhä uhkaavammaksi, niin häntä itseään ahdisti. Tällä kertaa
-ei ollut kysymys mistään Lauerista, vaan vanhasta herra Buckista,
-Diederichin lapsuusaikaan kaikkein kunnioitetuimmasta olennosta,
-kaupungin suurmiehestä, sen kansalaishengen ruumiillistumasta,
-tuosta, joka oli tuomittu kuolemaan vuonna neljäkymmentäkahdeksan!
-Omassa sydämessään Diederich tunsi pöyristystä oman yrityksensä
-johdosta. Se näytti myöskin mielettömältä; sellainen sivallus
-ei tuhonnut suinkaan tuota vanhusta. Mutta jos kävi selville,
-kuka oli alkuunpanija, niin Diederich sai olla varma siitä, että
-kaikki kääntyivät häntä vastaan... Yhtä kaikki se oli isku,
-joka oli sattunut. Nyt ei ollut kysymyksessä vain perhe, joka
-mureni ja oli vanhukselle kuormaksi: veli vararikon partaalla,
-vävypoika vankilassa, tytär matkoilla rakastajansa kanssa, yksi
-pojista talonpoikaistunut ja toisen mieliala ja elämäntavat
-epäilyksenalaiset, -- nyt horjui hän, ensi kertaa, itse. Alas Buck,
-jotta Diederich saattoi nousta! Siitä huolimatta häntä ahdisti
-sisintä myöten, hän nousi ylös mennäkseen sivuhuoneisiin.
-
-Hän riensi, sillä toiseen näytökseen soitettiin jo: siinä hän törmäsi
-yhteen pormestarin anopin kanssa, jolla oli eräästä toisesta syystä
-yhtä kova kiire. Hän ennätti kuitenkin ajoissa estää vävypoikansa,
-jota hänen rouvansa saattoi, lähestymästä vanhaa Buckia ja
-verhoamasta häntä arvovallallaan. "Sinun arvovallallasi pormestarina,
-sellaista häväistystä!" Hänen äänensä oli käheä kiihtymyksestä.
-Mutta rouva väitti kimakalla, pienellä äänellään, että Buckit olivat
-sittenkin hienointa väkeä, ja mainitsi, että vielä eilen Milli Buck
-oli antanut hänelle satumaisen leikkuumallin. Salaisin sysäyksin
-kumpikin ajoi pormestaria omalle puolelleen; hän antoi vuorotellen
-kummallekin perään, hänen kalpea poskipartansa kääntyi oikealle ja
-vasemmalle, ja hänen silmänsä olivat kuin jäniksen. Ohikulkijat
-nyhkäsivät toisiaan ja toistivat leikkinä sen, minkä Diederich
-oli kuullut Buckilta. Näin tärkeiden tapausten johdosta Diederich
-unhoitti tuskansa, pysähtyi ja teki taisteluun vaativan kumarruksen.
-Pormestari suoristautui, jätti naisensa ja ojensi Diederichille
-kätensä. "Hyvä herra tohtori Hessling, hauska tavata, eikös tämä ole
-kerta kaikkiaan onnistunut juhla?"
-
-Mutta Diederich ei ollut suinkaan taipuvainen antautumaan mitättömiin
-sydämellisyydenosoituksiin, joista tohtori Scheffelweis niin kovin
-piti. Hän ojentautui suoraksi kuin kohtalo ja salamoi.
-
-"Herra pormestari, en katso itseäni oikeutetuksi olemaan ilmaisematta
-Teille eräitä asioita, joita --"
-
-"Mitä asioita?" kysyi pormestari ja kalpeni.
-
-"Asioita, joita sattuu", sanoi Diederich kovanpuoleisesti. Pormestari
-pyysi armoa. "Minähän tiedän jo tuon meidän kaikkein kunnioittaman
-vanhan Buckin kohtalokkaan historian -- sikamaisuuden, minä tahdoin
-sanoa", hän kuiskasi tutunomaisesti. Diederich pysyi kylmänä.
-
-"Nyt on kysymys enemmästä. Teillä ei ole syytä kauempaa pettää
-itseänne, herra pormestari: asia koskee Teitä itseänne."
-
-"Nuori mies, minun täytyy pyytää..."
-
-"Olen käytettävissänne, herra pormestari!"
-
-Tohtori Scheffelweis erehtyi, kun luuli, että tämä mies oli
-johdettavissa pois aineesta paremmin vaativalla esiintymisellä
-kuin pyytelemällä! Hän oli Diederichin kädessä; peilikäytävä oli
-tyhjentynyt, nuo molemmat naisetkin olivat hävinneet tungoksen mukana.
-
-"Buck ja kumppanit tähtäävät vastaiskua", hän sanoi asiallisesti.
-"Naamari on riistetty heidän kasvoiltaan, he kostavat."
-
-"Minulleko?" Pormestari ponnahti pystyyn.
-
-"Parjausta, minä toistan: hävytöntä parjausta tullaan syytämään
-Teitä vastaan. Kukaan ihminen ei niitä uskoisi, mutta tällaisina
-poliittisten taisteluiden aikana --"
-
-Hän ei lopettanut, vaan kohotti olkapäitään. Tohtori Scheffelweis oli
-silminnähtävästi pienentynyt. Hän tahtoi katsahtaa Diederichin, mutta
-osui syrjään. Silloin Diederich sai saman äänen, joka hänellä oli
-ollut oikeudessa.
-
-"Herra pormestari! Te muistatte meidän ensimäisen keskustelumme
-Teidän luonanne, herra asessori Jadassohnin kanssa. Minä valmistin
-Teitä jo silloin siihen, että meidän kaupunkiimme on saatava uusi
-henki. Löyhä demokraattinen mieliala on kulunut köyhäksi! Tänään on
-oltava piukan kansallisia! Te saitte varotuksen!"
-
-Tohtori Scheffelweis teki tiliä.
-
-"Minä olen aina ollut sisimmässäni Teidän puolellanne, hyvä ystävä:
-sitäkin suuremmalla syyllä, kun olen Hänen Majesteettinsa erityinen
-ihailija. Meidän jalo nuori keisarimme on niin omintakeinen
-ajattelija... impulssiivinen... ja..."
-
-"Persoonallisin persoonallisuus", täydensi Diederich lujasti.
-
-Pormestari puhui perässä: "Persoonallisuus... Mutta minä minun
-asemassani, joka ottaa huomioon molemmat puolet, voin vain tänäänkin
-toistaa: Hankkikaa uusia tosiasioita!"
-
-"Entäs minun oikeusjuttuni? Minä suorastaan murskasin Hänen
-Majesteettinsa viholliset!"
-
-"Minä en ollut Teille siinä millään lailla esteenä. Vieläpä minä
-onnittelinkin Teitä."
-
-"Siitä minä en tiedä mitään."
-
-"Ainakin äänettömästi."
-
-"Tänään täytyy ratkaista kantansa avoimesti, herra pormestari. Hänen
-Majesteettinsa on itse sanonut: joka ei ole minun puolellani, on
-minua vastaan! Kansalaistemme täytyy lopultakin herätä unestaan ja
-ottaa itse osaa taisteluun kumouksellisia aineksia vastaan!"
-
-Tässä tohtori Scheffelweis loi katseensa maahan. Sitä vaativammin
-Diederich ojentautui.
-
-"Mutta missä oikein viivyttelee pormestari?" hän kysyi, ja hänen
-kysymyksensä kaikui uhkaavassa hiljaisuudessa niin kauan, että
-tohtori Scheffelweis päätti tirkistää häneen. Puhumaan hän ei
-lauennut; Diederichin olemus, salamoiva, pörröttynyt, hieman pöyhkeä,
-sulki hänen puheensa. Nopeassa hämmennyksessään hän ajatteli:
-"toiselta puolen -- toiselta puolen" -- ja tirkisti edelleen tuohon
-uuden nuorison kuvaan, nuorison, joka tiesi mitä tahtoi, tulossa
-olevan ankaran ajan edustajaan!
-
-Alaslasketuin suupielin Diederich otti tämän kunnianosoituksen
-vastaan. Hän nautti taas silmänräpäyksen niistä hetkistä, jolloin
-hän merkitsi omaa itseään enemmän ja toimi erään korkeamman
-hengessä. Pormestari oli häntä pitempi, mutta Diederich katsoi alas
-häneen aivan kuin valtaistuimelta. "Lähinnä meillä on kaupungin
-valtuusmiesvaalit: silloin kaikki riippuu Teistä", hän sanoi
-armollisesti ja tiukasti. "Lauerin juttu on saanut aikaan muutoksen
-yleisessä mielipiteessä. Ihmiset pelkäävät minua. Joka minua tahtoo
-auttaa, on tervetullut, joka asettuu minua vastaan --"
-
-Tohtori Scheffelweis ei odottanut jälkilauseen loppumista. "Olen
-kokonaan samaa mieltä kuin Tekin", hän kuiskasi hartaasti, "herra
-Buckin ystäviä ei pidä enää valita."
-
-"Se on Teidän omien etujenne mukaista. Väärämielisten seurassa Te
-menetätte hyvän maineenne, herra pormestari! Voisitteko Te elää
-tämän päivän jälkeen, jos oikeamieliset eivät enää vastustaisi noita
-kauheita parjauksia?" Syntyi äänettömyys, jonka kestäessä tohtori
-Scheffelweis vapisi; sitten Diederich toisti rohkaisevasti: "Kaikki
-riippuu Teistä." -- Pormestari mutisi: "Teidän tarmonne ja sopiva
-mielialanne --"
-
-"Minun ylensopiva mielialani!"
-
-"Kyllä... Mutta Te olette poliittinen tuittupää, nuori ystäväni.
-Kaupunki ei ole vielä valmis vastaanottamaan Teitä. Miten Te aijotte
-saada sen valmiiksi?"
-
-Vastauksen asemasta Diederich vetäytyi äkkiä takaisin ja kumarsi.
-Wulckow seisoi sisäänkäytävässä.
-
-Hän astui esiin vatsan hyllyessä joustavasti, laski mustan käpälänsä
-tohtori Scheffelweisin olalle ja sanoi kumisten: "Kas niin, pikku
-pormestarini, näin yksinänne täällä? Teidän valtuusmiehennehän
-ovat potkaisseet Teidät pois seurastaan?" -- mihin tohtori
-Scheffelweis vastasi kalpealla hymyllä. Mutta Diederich katsahti
-hyvin levottomasti salinoveen päin, mikä vielä oli auki. Hän astui
-Wulckowin eteen, niin että viimeksimainittua ei voitu salista käsin
-nähdä, ja kuiskasi hänelle jotakin, minkä johdosta tämä kääntyi
-ympäri ja järjesti vaatteitaan. Sitten hän sanoi Diederichille: "Te
-olette totisesti hyvin sopiva, pikku tohtorini."
-
-Diederich hymyili hyvillään. "Teidän tunnustuksenne, herra
-presidentti, tekee minut onnelliseksi."
-
-Wulckow sanoi armollisesti: "Te pystytte muuten myöskin yhteen ja
-toiseen. Meidän täytyy siitä kerran puhua." Hän kurkotti päätään,
-mikä oli ruskeapilkkuinen ja poskipäiltään slaavilainen, ja mulkoili
-Diederichiä silmillään, mitkä olivat täynnään lämminveristä,
-veitikkamaista väkivaltaisuutta, mulkoili niin kauan, että Diederich
-alkoi läähättää. Tämä menestys näytti tyydyttävän Wulckowia.
-Hän harjasi partansa peilin edessä, mutta sotki sen taas heti
-hännystakkipaitaansa vastaan, sillä hän piti päätään härän tavoin,
-ja sanoi: "Eteenpäin sitten! Tuo joutava loruhan on jo käynnissä."
-Ja Diederichin ja pormestarin välissä hän valmistautui painolla
-häiritsemään esitystä. Silloin kaikui ravintolasta käsin ohut ääni:
-
-"Jumalani, Ottoseni!"
-
-"No niin, siinä hän on", mörisi Wulckow ja meni vaimoaan vastaan.
-"Ajattelinkin jo, että kun tosi eteen tulee, niin hän pelkää. Enemmän
-rohkeutta, parahin Fridani!"
-
-"Jumalani, Ottoseni, minua niin kovin pelottaa." Toisten herrojen
-puoleen kääntyen hän jaaritteli sujuvasti, joskin vavisten. "Minä
-tiedän kylläkin, että taisteluun olisi mentävä iloisin mielin."
-
-"Semminkin", sanoi Diederich ketterästi, "kun jo etukäteen tietää
-voittavansa siinä." Ja hän kumarsi ritarillisesti. Rouva von Wulckow
-kosketti häntä viuhkallaan.
-
-"Herra tohtori Hessling piti nimittäin minulle seuraa täällä ulkona
-jo ensi näytöksen aikana. Hänellä on kauneusaistia, antaapa vielä
-hyödyllisiä viittauksiakin."
-
-"Olen sen huomannut", sanoi Wulckow; ja sillä välin kun Diederich
-kiitollisena kumarteli vuorotellen hänelle ja hänen rouvalleen, hän,
-presidentti, lisäsi: "Emmeköhän jää tänne ravintolan puolelle."
-
-"Se oli myöskin minun taistelusuunnitelmani", jaaritteli rouva von
-Wulckow. "Sitäkin suuremmalla syyllä, kun olen huomannut, että
-täältä voidaan avata pieni ovi saliin. Siten voimme iloita siitä,
-että olemme erillämme tapahtumista, jota minä nyt kerta kaipaan, ja
-samalla olla _au fait_ (niiden tasalla)."
-
-"Pikku pormestarimme", sanoi Wulckow ja maiskautti, "hummerisalaattia
-Teidän pitäisi myöskin ottaa." Hän veti tohtori Scheffelweisia
-korvasta ja lisäsi: "Maistraatti on taas näytellyt valitettavaa osaa
-siinä kunnallisessa työnvälitysasiassa."
-
-Pormestari söi tottelevaisena ja kuunteli sillä välin kun Diederich
-tähysi rouva von Wulckowin kanssa näyttämölle. Siellä oli Magda
-Hessling paraikaa soittotunnillaan, ja opettaja, mustakiharainen
-soittomestari, suuteli häntä kiihkeästi, mitä tämä ei näyttänyt
-panevan pahakseen. "Kienastin ei pitäisi olla näkemässä tätä",
-ajatteli Diederich, mutta myöskin omasta puolestaan hän tunsi itsensä
-loukatuksi. Hän lausui:
-
-"Eikös rouva kreivittärenkin mielestä soitonopettaja näyttele liian
-naturalistisesti?"
-
-Kappaleentekijä vastasi oudoksuen: "Juuri noin oli minun
-tarkoitukseni."
-
-"Minä arvelinkin vain", sanoi Diederich epävarmasti -- ja sitten
-hän pelästyi, sillä ovelle ilmestyi rouva Hessling tai joku hänen
-näköisensä nainen. Emmi tuli myöskin, pari yllätettiin, huudettiin,
-itkettiin. Sitä äänekkäämmin puhui Wulckow.
-
-"Ei, pormestari. Vanhasta Buckista Te ette selviydy tällä kertaa
-puhumalla, kun hän kerta on ajanut läpi kunnallisen työnvälityksen.
-Mutta sovelluttamisesta riippuu kaikki, ja se on Teidän asianne."
-
-Tohtori Scheffelweis tahtoi sanoa jotakin, mutta silloin Magda huusi,
-ett'ei ollenkaan aikonut mennä naimisiin tuon miehen kanssa, jolle
-palvelustyttökin kyllä riitti. Kappaleentekijä huomautti:
-
-"Tuo hänen täytyy esittää vielä tavallisemmin. Hehän ovat
-nousukkaita."
-
-Ja Diederich hymyili hyväksyvästi, vaikka häneen koskikin kipeästi
-nämä olosuhteet, jotka ilmenivät hänen omaa kotiaan niin suuresti
-muistuttavassa perheessä. Sisimmässään hän myönsi Emmin olevan
-oikeassa, kun tämä selitti, että häväistys oli heti poistettava
-maailmasta, ja huusi palvelustyttöä paikalle. Mutta kun palvelustyttö
-ilmestyi, niin saakeli soikoon, hän olikin salakreivitär!
-Hiljaisuudessa, mikä seurasi hänen esilletuloaan, kuului Wulckowin
-bassoääni.
-
-"Pysykää poissa minun tieltäni noine houreinenne, joita Te sanotte
-sosiaalisiksi velvollisuuksiksenne. Maatalouden rappeutuminenko olisi
-sosiaalista?"
-
-Yleisön joukossa useat kääntyivät ympäri; kappaleentekijä: "Ottoseni,
-Jumalan tähden!"
-
-"Mitäs nyt on sitten tapahtunut?" Hän astui ovelle. "Koettakaatpahan
-nyt viheltää!"
-
-Kukaan ei viheltänyt. Hän kääntyi jälleen pormestarin puoleen:
-
-"Teidän työnvälityksellänne Te vedätte meikäläiseltä, jonka
-maatilat ovat idässä, kaikki työmiehet, se nyt on varma asia. Ja
-edelleen: Teillä on vielä työmiestenkin edustajia tuossa kurjassa
-työnvälityksessänne -- ja esiinnytte myöskin maatyönvälittäjänä.
-Mihin Te siis pyritte? Järjestämään maatyöläiset. Ettekö sitä huomaa,
-pikku pormestarini?" Hänen käpälänsä putosi tohtori Scheffelweisin
-mukaantuvalle olkapäälle. "Me pääsemme Teidän juonienne perille.
-Niitä ei tulla sallimaan!"
-
-Näyttämöllä Wulckowin sisarentytär puhui yleisölle, sillä tehtailijan
-perheen ei pitänyt mitään kuulla.
-
-"Miten? Minäkö, kreivintytär, naisin soitonopettajan? Se olkoon
-kaukana minusta. Jos nuo ihmiset lupaavatkin minulle myötäjäiset,
-niin alentakoot muut itsensä rahasta. Mutta minä tiedän, mihin minut
-minun jalo syntyperäni velvoittaa!"
-
-Tässä kohden taputettiin käsiä. Rouva Harnischin ja rouva Tietzin
-nähtiin pyyhkivän kyyneliä, jotka kreivittären jalomielisyys oli
-nostattanut heidän silmiinsä. Mutta noiden pyyhittyjen tilalle tuli
-toisia, kun sisarentytär sanoi:
-
-"Voi kuitenkin! Mistä minä palvelustyttönä keksin itselleni yhtä
-jalosyntyisen?"
-
-Pormestari oli kaikesta päättäen uskaltanut sanoa jotakin vastaan,
-sillä Wulckow jyrisi: "Sen johdosta, että on olemassa vähemmän
-työttömiä, minä en tahdo kärsiä. Minun rahani on minun rahaani."
-
-Silloin Diederich ei voinut enää pidättäytyä kumartamasta hänelle.
-Mutta kappaleentekijäkin sai syyllä kumarruksen osakseen.
-
-"Minä tiedän", hän sanoi, itsekin liikutettuna, "onnistuneeni tässä
-paikassa."
-
-"Tämä on taidetta, mikä puhuu sydämelle", vakuutti Diederich. Kun
-Magda ja Emmi sulkivat pianon ja ovet, niin hän lisäsi: "Ja ylen
-draamallista." Sitten toiselle puolelle:
-
-"Ensi viikolla valitaan valtuusmiehet Lauerin ja nuoremman Buckin
-tilalle. Hyvä, että hän menee omasta alotteestaan." Wulckow
-sanoi: "Pitäkääkin sitten huolta siitä, että säädyllisiä ihmisiä
-tulee valtuustoon. Teidän pitäisi olla hyvissä väleissä 'Netziger
-Zeitungin' kanssa."
-
-Diederich hiljensi ystävällisesti ääntään. "Toistaiseksi minä
-pysyttäydyn syrjässä, herra presidentti. Kansalliselle asialle se on
-parempi."
-
-"Katsokaapas", sanoi Wulckow; ja tosiasiallisesti hän katsoi
-terävästi Diederichiin. "Tehän voisitte hyvin valituttaa itsenne?"
-hän kysyi.
-
-"Minä tekisin kyllä sen uhrauksen. Meidän kunnallisissa
-laitoksissamme on liian vähän jäseniä, jotka kansallisessa suhteessa
-ovat luotettavia."
-
-"Ja mitä Te tahtoisitte tehdä valituksi tultuanne?"
-
-"Huolehtia siitä, että työnvälitys taukoaa."
-
-"No niin", sanoi Wulckow, "kansallisena miehenä."
-
-"Upseerina", sanoi luutnantti näyttämöllä, "minä en voi sietää
-sitä, rakas Magda, että tätä tyttöä, vaikkapa hän onkin vain köyhä
-palvelustyttö, kohdellaan jollakin tavoin väärin."
-
-Ensimäisen näytöksen luutnantti, tuo köyhä serkku, jonka piti naida
-salakreivitär, oli Magdan sulhanen! Katselijat tuntuivat vapisevan
-jännityksestä. Kappaleentekijä huomasi sen itse. "Kekseliäisyys on
-myöskin minun vahvimpia puoliani", hän sanoi Diederichille, joka
-tosiasiallisesti oli hämmästynyt. Tohtori Scheffelweisilla ei ollut
-aikaa antautua draamallisen runouden tunnelmien valtaan; hän näki
-olevansa vaarassa.
-
-"Kukaan", hän vakuutti, "ei tulisi iloisemmin tervehtimään --"
-Wulckow keskeytti hänet.
-
-"Tuon me tunnemme, pikku pormestarimme. Te osaatte kyllä iloisesti
-tervehtiä, jos Teiltä ei mitään vaadita."
-
-Diederich lisäsi: "Mutta vetää selvä juopa keisarille uskollisten ja
-kumouksen välille!"
-
-Pormestari kohotti rukoilevasti kätensä: "Hyvät herrat, älkää
-ymmärtäkö minua väärin, minä olen kaikkeen valmis! Mutta tuo juopa
-ei tässä auta, sillä meillä on asia niin, että melkein kaikki, jotka
-eivät äänestä vapaamielisiä, äänestävät sosialidemokraatteja."
-
-Wulckow päästi raivoisan murinan, minkä jälkeen haki itselleen
-makkaran. Diederich ilmaisi rautaista luottamusta.
-
-"Jos hyviä vaaleja ei saada itsestään, niin sitten ne on tehtävä
-sellaisiksi."
-
-"Mutta miten?" kysyi Wulckow.
-
-Wulckowin sisarentytär huusi omasta puolestaan yleisölle:
-
-"Hänen täytyy toki nähdä, että minä olen kreivitär, hänen, joka on
-saanut alkunsa samasta jalosta suvusta!"
-
-"Oh, rouva kreivitär!" sanoi Diederich. "Nyt minä olen todellakin
-utelias tietämään, huomaako hän sitä."
-
-"Itsestäänymmärrettävästi", vastasi kappaleentekijä. "He tuntevat
-toki toisensa jo paremmista tavoista."
-
-Tosiaankin luutnantti ja sisarentytär vaihtoivat keskenään
-silmäyksiä, sillä aikaa kuin Emmi ja Magda söivät juustoa veitsellä
-rouva Hesslingin kanssa. Diederich piti suutaan auki. Tuo
-tehtailijaperheen sivistymätön käyttäytyminen herätti mitä hilpeimmän
-mielialan yleisön joukossa. Buckin tyttäret, rouva Cohn, Guste
-Daimchen, kaikki riemuitsivat. Wulckowkin sen huomasi; hän imi rasvan
-sormistaan ja sanoi:
-
-"Frieda, sinä olet päässyt pälkähästä, he nauravat."
-
-Kappaleentekijä alkoi kukoistaa ihmeteltävästi. Hänen silmänsä
-loistivat lornetin takana, hän huokasi, hänen povensa aaltoili,
-hän ei pysynyt enää tuolillaan. Hän uskalsi lähteä puolittain
-ravintolahuoneesta; heti kääntyivät useat häneen päin uteliain
-katsein, ja pormestarin anoppi antoi hänelle merkin. Rouva von
-Wulckow huusi kuumeisesti olkapäänsä yli:
-
-"Hyvät herrat, taistelu on voitettu!"
-
-"Jospa se onnistuisi meillekin yhtä nopeasti", sanoi hänen
-puolisonsa. "No niin, tohtori, mitenkä Te tahtoisitte saada
-netzigiläisille kuolaimet suuhun?"
-
-"Herra presidentti!" Diederich pani käden sydämelleen. "Netzigistä
-tulee keisarille uskollinen, sen takaan kaikella sillä, mitä minä
-olen ja mitä minulla on!"
-
-"Hyvä", sanoi Wulckow.
-
-"Sillä", Diederich jatkoi, "meillä on agitaattori, jota minä
-nimittäisin ensiluokkaiseksi: niin juuri, ensiluokkaiseksi", hän
-toisti ja käsitti tuolla sanalla kaikkea suurta; "ja se on Hänen
-Majesteettinsa itse!"
-
-Tohtori Scheffelweis tointui nopeasti. "Persoonallisin
-persoonallisuus", hän lausui. "Omintakeinen. Impulsiivinen."
-
-"No niin", sanoi Wulckow. Hän laski nyrkkinsä polvilleen ja mulkoili
-niiden välitse maahan, huolellisen ihmissyöjän asennossa. Yht'äkkiä
-nuo molemmat toiset huomasivat, että hän tarkasti heitä karsaasti
-kulmainsa alta.
-
-"Hyvät herrat" -- hän pysähtyi jälleen -- "niin, minä tahdon sanoa
-Teille kerran jotakin. Minä luulen, että valtiopäivät tullaan
-hajoittamaan."
-
-Diederich ja tohtori Scheffelweis kurkottivat päätään, he
-kuiskasivat. "Herra presidentti tietää --?"
-
-"Sotaministeri oli hiljan minun kanssani metsästysretkellä, serkkuni
-von Quitzin luona."
-
-Diederich kumarsi. Hän änkytti, ett'ei tiennyt mitään, mutta oli
-sitä ennustanut! Jo silloin kun hänet otettiin sotilasyhdistykseen,
-hän oli toistanut Hänen Majesteettinsa puheen, -- ja oliko hän vain
-toistanut sen? Siinä hän oli lausunut nimenomaan: "Minä tyhjennän
-koko hökkelin!" Ja nyt sen piti tapahtua, aivan sillä lailla, kuin
-toimittaisi sen itse. Se tuntui hänestä mystilliseltä... Wulckow
-sanoi sillä välin:
-
-"Herrat Eugen Richter ja kumppanit eivät sovellu meille enää. Jos
-he eivät niele sotilaslakiehdotusta, niin sitten tulee loppu"; --
-ja Wulckow pyyhkäsi nyrkillään suutaan, aivan kuin ahmiminen juuri
-alkaisi.
-
-Diederich tointui. "Se on -- se on suurpiirteistä! Se lähtee aivan
-varmasti Hänen Majesteettinsa persoonallisesta alkuunpanosta!"
-Tohtori Scheffelweis oli kalvennut. "Sitten on taas tulossa
-valtiopäivämiesvaalit? Ja minä kun olin niin iloinen sen johdosta,
-että meillä oli meidän kelvolliseksi osoittautunut edustajamme..."
-Hän pelästyi vielä enemmän. "Asia on luonnollisesti niin, että
-Kühlemannkin on herra Richterin ystävä..."
-
-"Nurisija!" puhkui Diederich. "Isänmaaton henkilö!" Hän pyöritti
-silmiään. "Herra presidentti! Tällä kertaa sellaisista ihmisistä
-ei tule mitään Netzigissä. Antakaa minun vain ensin tulla
-valtuusmieheksi, herra pormestari!" "Mitäs sitten?" kysyi Wulckow.
-Diederich ei sitä tiennyt. Onneksi salissa sattui välikohtaus,
-tuoleja siirrettiin, ja joku avautti itselleen suuren oven: se oli
-itse Kühlemann. Ukko laahusti raskaan, sairaan massansa nopeasti
-peilikäytävän läpi. Ravintolan puolella huomattiin, että hän oli
-Lauerin jutun jälkeen vielä enemmän riutunut.
-
-"Hän olisi kernaammin julistanut Lauerin syyttömäksi, mutta toiset
-tuomarit äänestivät hänet kumoon", sanoi Diederich. Tohtori
-Scheffelweis arveli: "Sappikivet saavat toki lopulta ruumiin
-riutumaan." Mihin Wulckow humoristisesti: "Niinpä niin, ja
-valtiopäivillä me olemme hänen sappikiviään."
-
-Pormestari nauroi suotuisasti. Mutta Diederich repäsi silmänsä auki.
-Hän lähestyi presidentin korvaa ja kuiskasi:
-
-"Hänen testamenttinsa!"
-
-"Mitäs siitä sitten?"
-
-"Hän on määrännyt kaupungin perillisekseen", selitti tohtori
-Scheffelweis tärkeänä. "Todennäköisesti me rakennamme hänen
-rahoillaan lastenkodin."
-
-"Rakennatte?" Diederich naurahti halveksivasti. "Mitään
-kansallisempaa tarkoitusta Te ette voi itsellenne keksiä?"
-
-"Juuri niin." Wulckow nyökäytti tunnustavasti Diederichille.
-"Millainen panos hänellä sitten on?"
-
-"Vähintään puoli miljoonaa", sanoi pormestari ja vakuutti: "Olisin
-onnellinen, jos saataisiin aikaan, että --"
-
-"No se nyt saadaan", väitti Diederich.
-
-Silloin kuului salista naurua, mikä helähti kokonaan toiselta kuin
-aikaisempi. Se oli hillitöntä ja ilmaisi varmasti vahingoniloa.
-Kappaleentekijäkin vetäytyi paeten ravintolanpuolelle; niin, hän
-näytti valmiilta hiipimään sisään. "Ikihyvä Jumala!" hän vaikeroitsi.
-"Kaikki on menetetty." "No niin?" sanoi hänen puolisonsa ja
-asettui uhkaavasti ovelle. Mutta tämäkään ei voinut enää estää
-ilomielisyyttä. Magda oli sanonut kreivittärelle: "Pidäpäs kiirettä,
-sinä tyhmä maalaistyttö, jotta herra luutnantti saa kahvia." Eräs
-toinen ääni korjasi: "teetä", Magda toisti "kahvia", tuo toinen pysyi
-väitteessään ja Magda myöskin. Yleisö käsitti, että jokin erehdys
-oli olemassa hänen ja kuiskaajan välillä. Muutoin luutnantti puuttui
-taitavasti asiaan, hän löi kannuksensa yhteen ja sanoi: "Pyydän
-saada molempia --" minkä jälkeen nauru muuttui suopeammaksi. Mutta
-kappaleentekijä oli kuohuksissa. "Yleisö! Se on nauta ja pysyy sinä!"
-hän kirkui.
-
-"Nurinkurisesti voi käydä aina", sanoi Wulckow -- ja tirkisti
-Diederichiin.
-
-Diederich vastasi yhtä merkitsevästi: "Jos ihmiset ymmärtävät
-toisiaan, niin silloin ei, herra presidentti." Tämän jälkeen hän
-piti parempana omistautua kokonaan kappaleentekijälle ja hänen
-tuotteelleen. Kunpa vain pormestari sillä välin pettäisi ystävänsä ja
-sitoutuisi vaaleissa noudattamaan kaikkia Wulckowin toivomuksia!
-
-"Minun sisareni on hanhi", selitti Diederich. "Minä tulen sen hänelle
-sanomaan!"
-
-Rouva von Wulckow hymyili torjuvasti. "Tyttö rukka, hän tekee mitä
-voi. Mutta yleisön puolelta se on totisesti sietämätöntä julkeutta
-ja kiittämättömyyttä. Vielä äsken sen mieliala oli kohotettu ja
-ihanteelle innostutettu!"
-
-Diederich sanoi liikutettuna: "Rouva kreivitär, tätä katkerata
-kokemusta Te ette tee yksinänne. Niin on aina asianlaita julkisessa
-elämässä." Sillä hän ajatteli niitä yleviä tunteita, jotka olivat
-vallalla hänen ja Lauerin välisen kiistan jälkeen, ja niitä
-koettelemuksia, mitä siitä seurasi. "Lopulta voittaa kuitenkin hyvä
-asia!" hän vakuutti.
-
-"Eikö totta?" sanoi rouva von Wulckow hymyllä, mikä tuntui puhjenneen
-kuin pilvistä. "Hyvä, tosi, kaunis."
-
-Hän ojensi hänelle kapean oikean kätensä; "minä luulen, ystäväni,
-me ymmärrämme toisiamme" -- ja Diederich, oivaltaen hetken
-merkityksen, painoi sille rohkeasti huulensa, kumartaen. Hän pani
-käden sydämelleen ja sanoi syvyydestä: "Luottakaa minuun, rouva
-kreivitär..."
-
-Sisarentytär ja nuori Sprezius olivat nyt jääneet kahden kesken,
-olivat tunteneet toisensa alennetuksi kreivittäreksi ja köyhäksi
-serkuksi, tiesivät nyt kuuluvansa toisilleen ja haaveksivat
-yhdessä tulevasta loistosta, kun he kullatuissa puvuissa muiden
-arvohenkilöiden kanssa saivat paistattaa itseään, nöyrän ylväinä,
-Hänen Majesteettinsa auringossa... Silloin Diederich kuuli
-kappaleentekijän huokailevan.
-
-"Teille minä vain sen sanon", hän huokaili. "Minä kaipaan täällä toki
-kovin hovia. Kun ihminen, kuten minäkin, syntyään kuuluu hoviaateliin
---. Ja nyt --."
-
-Hänen lornettinsa takana Diederich näki kyynelparin kimaltelevan.
-Tämä suuren traagillisen näkeminen järkytti häntä siinä määrässä,
-että hän seisoi jäykkänä. "Rouva kreivitär!" hän sanoi sysäyksittäin
-ja pidätetysti. "Salakreivitär olette myöskin --" Hän pelästyi ja
-vaikeni.
-
-Pormestarin kalpea ääni antoi paraikaa ilmi presidentille, että
-Kühlemann ei tullut enää esiintymään ehdokkaana ja että vapaamieliset
-tahtoivat asettaa ehdokkaakseen tohtori Heuteufelin. Hän oli
-Wulckowin kanssa yhtä mieltä siitä, että vastatoimiin oli ryhdyttävä,
-niin kauan kun kukaan ei vielä osannut odottaa valtiopäivien
-hajottamista...
-
-Diederich uskalsi lopulta jälleen hiljaa ja varovasti: "Mutta, rouva
-kreivitär, eikö totta, kaikki päättyy hyvin? He saavat toki toisensa?"
-
-Rouva von Wulckow, noudattaen tahtia ja itsehillintää, rajoitti
-jälleen tunteensa tuttavallisuutta. Kevyellä jaaritteluäänellä hän
-selitti:
-
-"Jumalani, hyvä tohtori, minkäs sille mahdatte, surkea rahakysymys!
-Onhan mahdotonta, että nuo nuoret tulisivat onnellisiksi."
-
-"He voivat toki nostaa oikeusjutun!" huusi Diederich, tuntien
-oikeudentunteensa loukatuksi. Mutta rouva von Wulckow nyrpisti
-nenäänsä. "_Fi donc!_ (hyi olkoon!) Siitä olisi seurauksena, että
-nuori kreivi, siis Jadassohn, toimittaisi isänsä holhouksenalaiseksi.
-Kolmannessa näytöksessä, jonka tulette vielä näkemään, hän uhkaa
-luutnanttia sillä eräässä kohtauksessa, jota pidän onnistuneena.
-Pitääkö luutnantin ottaa tämä niskoilleen? Ja sukutilan pirstominen?
-Teidän piireissänne se kävisi kenties päinsä. Mutta meidän
-piireissämme on paljon sellaista, joka juuri on mahdotonta."
-
-Diederich kumarsi. "Tuolla ylhäällä on luonnollisesti vallalla
-käsitteet, joita me emme pysty arvostelemaan. Yhtä vähän kuin
-oikeuskaan", hän lisäsi. Kappaleentekijä hymyili lempeästi.
-
-"Nähkääs, ja niin luutnantti luopuu asiaankuuluvasti
-salakreivittärestä ja nai tehtailijantyttären."
-
-"Magdan?"
-
-"Niin juuri. Ja salakreivitär soitonopettajan. Niin tahtoivat
-korkeammat voimat, hyvä herra tohtori, joiden tahtoon --" hänen
-äänensä synkkeni hieman -- "meidän nyt kerta täytyy taipua."
-
-Diederichillä oli vielä yksi epäilys jälellä, muttei maininnut sitä.
-Luutnantin olisi pitänyt naida salakreivitär ilman rahaakin, se olisi
-syvästi tyydyttänyt Diederichin pehmeää ja idyllistä sydäntä. Mutta
-voi, tämä ankara aika ajatteli toisin!
-
-Esirippu laski, yleisö vapautui hitaasti mielenliikutuksesta, osoitti
-sitten sitä lämpimämpää myötätuntoa palvelustyttöä ja luutnanttia
-kohtaan, joiden täytyi vielä kauemmin, se nähtiin valitettavasti,
-kestää kovaa kohtaloaan olla kykenemättömänä ottamaan osaa
-hovielämään.
-
-"Todellakin surkeata!" huokasi rouva Harnisch ja rouva Cohn.
-
-Ravintolanpuolella sanoi Wulckow pormestarille keskustelun lopulla:
-
-"Me opetamme sille joukolle vielä oikeata mieltä!"
-
-Sitten hän laski rohkeasti käpälänsä Diederichin olalle. "No niin,
-pikku tohtorini, onko minun rouvani jo kutsunut Teitä teelle?"
-
-"Tietysti, ja tulkaa sitten pian!" Presidentinrouva ojensi kätensä
-suudeltavaksi, ja Diederich poistui onnellisena. Wulckow itse tahtoi
-nähdä hänet jälleen! Yhdessä Diederichin kanssa hän tahtoi valloittaa
-Netzigin!
-
-Sillä välin kun rouva von Wulckow ylläpiti piiriä peilikäytävässä,
-Diederich muokkasi maaperää. Heuteufel, Cohn, Harnisch ja vielä
-muutamat muut herrat vaikeuttivat hänen työtään, sillä he antoivat,
-vaikkakin varovaisesti, ymmärtää, että pitivät tätä kaikkea tyhjänä
-höpinänä. Diederich oli pakotettu, saadakseen heidät vaikenemaan,
-tekemään viittailuja suurpiirteiseen kolmanteen näytökseen.
-Toimittaja Nothgroschenille hän saneli perinpohjin sen, mitä oli
-tekijältä kuullut, sillä Nothgroschenin täytyi lähteä, lehden kun
-piti joutua painoon. "Jos vain kirjoitattekin mielettömyyksiä, niin
-minä paiskaan töherryksenne vasten silmiänne!" -- minkä jälkeen
-Nothgroschen kiitti ja sulkeutui suosioon. Professori Kühnchen,
-joka puolestaan oli kuunnellut, tarttui Diederichin takinnappiin ja
-kirkui: "Te, rakkaani! Yhden seikan olisitte vielä voinut mainita
-meidän juorutirehtöörillemme!" Toimittaja, joka kuuli nimeään
-mainittavan, palasi takaisin, ja Kühnchen jatkoi: "Nimittäin sen,
-että jo kerran ennemmin on aavistettu meidän kaikkein kunnioittaman
-presidentinrouvan ihana taidekuva, vielä sellaisen vanhan mestarin
-kuin Goethen 'Äpärätytössä'. Niin, ja tämä onkin sitten korkeinta,
-mitä voidaan sanoa tekijättären ylistykseksi!"
-
-Diederich epäili Kühnchenin keksintöä tähän tarkoitukseen sopivaksi,
-mutta piti tarpeettomana ilmoittaa sitä hänelle. Tuo pieni ukko
-riensi jo tungoksen läpi liehuvin hiuksin; ja pian nähtiin, mitenkä
-hän rouva von Wulckowin edessä hassasi jalkojaan ja esitti hänelle
-vertailevan tutkimuksensa tulokset. Diederich ei ollut osannut
-aavistaa, miten nolosti Kühnchenille tuli käymään. Kappaleentekijä
-sanoi jääkylmästi. "Herra professori, sen mitä Te nyt mainitsette,
-täytyy perustua erehdykseen. Onko tuo Äpärätytär muutoin Goethen
-kirjoittama?" hän kysyi ja nyrpisti nenäänsä. Kühnchen vakuutti,
-mutta se ei häntä ollenkaan auttanut.
-
-"Joka tapauksessa olette lukenut aikakauskirjasta 'Das traute
-Heim' (Armas koti) erään kirjoittamani romaanin, ja sen minä olen
-nyt dramatisoinut. Minun teokseni ovat kaikki alkuperäisiä. Nämä
-herrat --" hän tarkasti piiriä -- "tulevat kyllä kumoamaan kaikki
-ilkeämieliset huhut."
-
-Sillä sai Kühnchen mennä; hän poistui ja huohotti. Diederich
-huomautti hänelle, halveksivan armahtavaisella äänellä,
-Nothgroschenista, joka vaarallisine tietoineen oli jo ennättänyt
-mennä tiehensä; ja Kühnchen syöksyi hänen jälkeensä estääkseen
-pahimman tapahtumasta.
-
-Kun Diederich käänsi päänsä, niin salissa oli tapahtunut muutos: Ei
-vain presidentinrouvalla, vaan vanhalla Buckillakin oli piirinsä. Oli
-ihmeteltävää, mutta siinä sitä sai oppia tuntemaan ihmisiä. He eivät
-kestäneet sitä, että äsken olivat päästäneet vaistonsa valloilleen;
-vakuuttavin kasvoin tuli toinen toisensa jälkeen vanhuksen eteen ja
-tahtoi näyttää, ettei ollut sitä tehnyt. Niin suuri oli kaikkien
-raskaiden järkytystenkin jälkeen kaiken sen valta, mikä oli
-olemassaolevaa ja vanhuudesta tunnustettua! Vieläpä Diederichkin
-huomasi sopimattomaksi olla seuraamatta silmiinpistävällä tavalla
-enemmistön esimerkkiä. Otettuaan varman selvän siitä, että Wulckow
-oli jo poissa, hän läksi kunniatervehdykselle. Vanhus istuikin yksin
-tyynytuolillaan, joka oli asetettu häntä varten aivan näyttämön
-eteen. Hän antoi valkean kätensä levätä merkittävän hennosti
-käsinojalla ja silmäsi ylös Diederichiin.
-
-"Siinähän Tekin olette, minun hyvä Hesslingini. Minä olen usein
-valittanut sitä, että Te ette itse käy meillä" -- hän sanoi
-teeskentelemättömästi ja lempeästi. Diederich tunsi taas kyynelten
-kihoavan silmiinsä. Hän ojensi kätensä, iloitsi siitä, että herra
-Buck piti sitä hieman kauemmin omassaan, ja änkytti jotakin
-liikeasioista ja suruista ja ollakseen rehellinen, kuten hän lisäsi
--- sillä hänet valtasi äkillinen rehellisyyden kaipuu -- epäilyistä
-ja esteistä.
-
-"On kaunista Teidän puoleltanne", sanoi siihen vanhus, "että ette
-anna minun sitä vain arvata, vaan että sen tunnustatte minulle. Te
-olette nuori ja toimitte niiden vaikutteiden alaisena, joita nykyajan
-henget seuraavat. Vanhuuden suvaitsemattomuuteen minä en tahdo
-vaipua."
-
-Silloin Diederich loi katseensa maahan. Hän oli ymmärtänyt: Tämä
-merkitsi sen oikeusjutun anteeksiantamista, joka oli riistänyt
-vanhuksen langolta kansalaiskunnian; ja hänestä tuntui tukalalta niin
-suuren lempeyden -- ja niin suuren halveksimisen johdosta. Vanhus
-sanoi tosin:
-
-"Minä kunnioitan taistelua ja tunnen sen liian hyvin vihatakseni
-ketään, joka taistelee minun omiani vastaan." Minkä jälkeen
-Diederich, peläten, että tämä veisi liian pitkälle, alkoi tehdä
-kaikkea tyhjäksi. Hän ei tiennyt itse mitään --. Asioihin saattoi
-joutua --. Vanhus auttoi häntä. "Minä tiedän: Te etsitte, ettekä ole
-vielä löytänyt itseänne."
-
-Hän upotti valkean partansa silkkiseen kaulahuiviinsa. Kun hän sen
-jälleen veti ylös, niin Diederich käsitti, että jotakin uutta oli
-tulossa.
-
-"Te ette olekaan vielä ostanut sitä taloa oman talonne takaa", sanoi
-herra Buck. "Te olette kai muuttanut suunnitelmianne?"
-
-Diederich ajatteli: "Hän tietää kaikki", ja näki salaisimmat laskunsa
-paljastetuiksi.
-
-Vanhus hymyili viekkaasti ja hyväntahtoisesti. "Ehkä Te tahtoisitte
-ensin siirtää tehtaanne ja sitten vasta laajentaa sitä? Minä voisin
-ajatella, että Te haluatte myydä kiinteimistönne ja vain odotatte
-sopivaa tilaisuutta -- minkä minäkin otan huomiooni", hän lisäsi, ja
-silmäten häntä: "Kaupungilla on aikomuksena lastenkodin perustaminen."
-
-"Vanha koira", ajatteli Diederich. "Hän keinottelee parhaan
-ystävänsä kuolemalla!" Mutta samalla hänelle selvisi, mitä hänen oli
-ehdotettava Wulckowille Netzigin valtaamiseksi!... Hän läähätti.
-
-"Enpä suinkaan, herra Buck. Isäni perintömaasta minä en luovu!"
-
-Silloin vanhus tarttui uudestaan hänen käteensä. "Minä en ole mikään
-viettelijä", hän sanoi. "Teidän lapsenrakkautenne tuottaa Teille
-kunniaa."
-
-"Aasi", ajatteli Diederich.
-
-"Niin me tulemme etsimään itsellemme toista tonttimaata. Niin,
-kenties tulette auttamaan meitä siinä. Hyvä Hessling, me emme anna
-omaa etuaan tavoittelemattoman yhteistunteen kuolla itsessämme --
-emme silloinkaan, kun se näyttää hetken toimivan väärään suuntaan."
-
-Hän nousi ylös.
-
-"Jos tahdotte tulla valtuusmieheksi, niin saatte minun kannatukseni."
-
-Diederich jäykistyi, käsittämättä tätä. Vanhuksen silmät olivat
-siniset ja syvät, ja hän tarjosi Diederichille juuri sitä
-kunniavirkaa, josta Diederich oli toimittanut pois hänen lankonsa.
-Pitikö nyt sylkeä vai kätkeytyä? Diederich piti parempana lyödä
-kantapäänsä yhteen ja esittää virheettömästi kiitoksensa.
-
-"Nähkääs", vastasi vanhus, "yhteistunne rakentaa sillan nuorista
-vanhoihin, vieläpä niihinkin asti, jotka eivät ole enää elossa."
-
-Hän vei kätensä puolikaaressa seinien yli ja menneen sukupolven yli,
-mikä virttyneenä ja iloisena astui esiin maalatusta syvyydestään.
-Hän hymyili vannehameisille tytöille ja samalla myöskin eräälle
-veljensätyttärelle ja Meta Harnischille, jotka menivät siitä ohitse.
-Kun hän käänsi kasvonsa vanhaa pormestaria kohden, joka kukkien
-ja lasten keskitse astui esiin kaupungin portista, niin Diederich
-huomasi näiden molempien yhdennäköisyyden. Vanha Buck viittasi häneen
-ja noihin muihin maalatun kokouksen jäseniin.
-
-"Hänestä minä olen paljon kuullut. Tämän naisen minä vielä tunsin.
-Eikös tuo pappismies näytä pastori Zillichiltä? Ei, meidän
-joukossamme ei voi ilmaantua mitään vakavaa vieraantumista, sillä
-me olemme jo kauan sitten olleet velvoitetut hyväntahtoisuuteen
-toisiamme kohtaan ja edistyksen kannattamiseen, jo niidenkin vuoksi,
-jotka jättivät meille 'Sopusoinnun'."
-
-"Soman sopusoinnun", ajatteli Diederich ja katsahti ympärilleen,
-miettien, miten pääsisi tiehensä. Vanhus oli tapansa mukaisesti
-siirtynyt liikeasioista sentimentaaliseen jaaritukseen. "Hänestä
-tulee aina oppinut esiin", ajatteli Diederich.
-
-Juuri silloin Guste Daimchen ja Inge Tietz menivät siitä ohitse.
-Guste riippui Ingen käsikoukussa, ja tämä kehui kovasti sitä, mitä
-oli kokenut kulissien takana. "Meidän tuskamme, kun he yhä sanoivat:
-teetä, kahvia, kahvia, teetä." Guste väitti: "Seuraavaksi kerraksi
-Wolfgang kirjoittaa paljon kauniimman kappaleen, ja minä näyttelen
-silloin mukana." Silloin Inge irtaantui, hänen ilmeensä kävi aran
-torjuvaksi. "Niinkö?" hän kysyi, ja Gusten kasvoilta hävisi äkkiä
-niiden harmiton into. "Miksei sitten?" hän kysyi surkean suuttuneena.
-"Mikäs sinun on taas?"
-
-Diederich, joka häneltä olisi saattanut tätä kysyä, kääntyi jälleen
-valeen vanhan Buckin puoleen. Tämä jaaritteli edelleen.
-
-"Samat ystävät silloin kuin nytkin, ja myöskin samat viholliset
-ovat siinä. Jo kovin himmentyneenä tuo rautainen ritari, tuo lasten
-pelätin tuossa portinkomerossaan. Don Antonio Manrique, julma
-ratsukenraali, sinä joka kolmikymmenvuotisessa sodassa meidän
-köyhältä Netzigiltämme kiskoit pakkoveroa. Jos nyt Riekestrasse
-ei olisi saanut sinulta nimeään, niin mihin olisi sitten
-viimeinenkin kaiku sinusta hävinnyt?... Myöskin yksi, jota ei meidän
-vapaudenhenkemme miellyttänyt ja joka aikoi hävittää sukupuuttoon."
-
-Hiljainen hihitys pudisti äkkiä vanhusta. Hän tarttui Diederichin
-käteen.
-
-"Eikös hän muistuta meidän herra von Wulckowiamme?"
-
-Diederichin ilme muuttui vielä virheettömämmäksi, mutta vanhus ei
-sitä huomannut, hän oli nyt kerta kaikkiaan hyvällä tuulella, ja
-hänen päähänsä pälkähti jotakin. Hän viittasi Diederichiä tulemaan
-erään kasviryhmän taakse ja näytti hänelle seinällä kahta olentoa,
-erästä nuorta lammaspaimenta, joka kaihoten avasi käsivartensa, ja
-erään puron takana olevaa paimentyttöä, joka valmistautui hyppäämään
-tuon puron yli. Vanhus kuiskasi: "Luuletteko, että nuo pääsevät
-toistensa luokse? Sitä eivät monet enää tiedä. Minä sen tiedän
-vielä." Hän katsahti ympärilleen, näkikö kukaan häntä, ja avasi äkkiä
-erään pienen oven, jota kukaan ei olisi koskaan löytänyt. Ovessa
-oleva paimentyttö liikkui rakastajaa kohden. Hieman vielä, ja oven
-takana pimeässä tytön täytyi kylläkin olla sylissä... Vanhus viittaa
-huoneeseen, minkä oli paljastanut. "Tämän nimenä on rakkaudenkammio."
-Jostakin pihamaalta tunkeutui verhottoman ikkunan läpi lyhdynvalo
-tähän huoneeseen ja valaisi peilin ja hoikkajalkaisen sohvan. Vanhus
-veti sisäänsä ummehtunutta ilmaa, mikä virtasi esiin ties miten
-menneiltä päiviltä, ja hymyili ajatuksissaan. Sitten hän sulki tuon
-pienen oven.
-
-Mutta Diederich, jonka mieltä tämä kiinnitti vain kohtalaisesti,
-näki jonkun tulevan, joka lupasi paljon enemmän mielenliikutusta.
-Se oli maakunnanoikeusneuvos Fritzsche: sillä hän oli siinä. Hänen
-lomansa oli loppunut, hän oli palannut etelästä ja tullut juhlaan,
-joskin hieman myöhästyneenä ja myöskin ilman Judith Laueria,
-jonka loma kesti vielä, aina siihen asti kun hänen miehensä pääsi
-vankilasta. Mistä Fritzsche meni ohitse vartalonvääntein, mitkä
-eivät vaikuttaneet luonnollisilta, siinä kuiskailtiin, ja jokainen,
-jota hän tervehti, kurkisti salaa herra Buckiin. Fritzsche huomasi
-kylläkin, että hänen piti tehdä jotakin, hän antoi itselleen
-sysäyksen ja läksi. Vanhus, joka ei aavistanut mitään, huomasi hänet
-äkkiä edessään. Hän kalpeni kerta kaikkiaan, Diederich pelästyi ja
-ojensi jo kätensä. Mutta mitään ei tapahtunut, vanhus oli tointunut.
-Hän seisoi siinä niin jäykkänä, että hänen selkänsä kovertui, ja
-katsoi kylmästi ja vieraasti mieheen, joka oli vietellyt hänen
-tyttärensä.
-
-"Olette jo palannut, herra maakunnanoikeusneuvos?" hän sanoi
-kuuluvasti.
-
-Fritzsche koetti nauraa iloisesti. "Siellä etelässä oli ilma
-kauniimpi, herra kaupunkineuvos. Niin, ja entäs sitten taide!"
-
-"Siitä meillä on täällä vain kajastus" -- ja vanhus viittasi,
-hellittämättä katsettaan Fritzschestä, seiniin. Hänen ryhtinsä teki
-vaikutuksen useimpiin, jotka tuolta takaapäin vaanivat hänessä
-heikkoutta. Hän piti puolensa tässä tukalassa asemassa, hän edusti
-vanhaa arvoa, hän yksin koko hajoavan perheen puolesta, seurueen
-puolesta, joka puuttui. Tällä hetkellä hän sai osakseen monen
-myötätunnon, jota hän oli jo niin paljon kadottanut... Diederich
-kuuli hänen vielä sanovan: "Minä olen saanut aikaan sen, että meidän
-uusi katujonomme sai toisen suunnan, vain siksi, että tämä talo
-ja nämä maalaukset saattoivat säilyä. Niillä saattaa olla arvoa
-vain kuvauksina, mutta sellainen kuva, joka saattaa antaa omalle
-ajalleen ja sen tavoille kestävyyttä, voi toivoa itsekin kestävänsä
-ja säilyvänsä." Silloin Diederich painui pois, hän häpesi Fritzschen
-puolesta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Pormestarin anoppi kysyi häneltä, mitä vanhus oli sanonut
-"Salakreivittärestä". Diederich mietti, ja hänen täytyi tunnustaa,
-että hän ei ollut edes maininnut siitä mitään. Molemmat olivat
-pettyneitä.
-
-Sillä välin hän huomasi, että Käthchen Zillich katseli pilkallisesti,
-ja hänelle se juuri oli kaikkein vähimmin luvallista. "No niin, neiti
-Käthchen", sanoi Diederich hyvin kuuluvasti, "mitäs Te ajattelette
-viheriästä enkelistä?" Käthchen vastasi vielä kuuluvammin:
-"Viheriästä enkelistä? Oletteko Te se?" Ja hän nauroi hänelle
-vasten naamaa. "Teidän pitäisi totisesti olla varovaisempi", arveli
-Diederich rypistellen otsaansa. "Minä tunnen itseni suorastaan
-velvoitetuksi huomauttamaan siitä isällenne."
-
-"Isälleni!" huudahti Käthchen heti. Diederich pelästyi. Onneksi
-pastori Zillich ei ollut kuullut.
-
-"Luonnollisesti minä kerroin isälleni aivan tuoreeltaan meidän pienen
-retkemme. Mitäs siitä sitten, sehän olitte vain Te."
-
-Hän meni liian pitkälle. Diederich läähätti. "Niin, ja kauniimpien
-korvien ihailijaa varten Jadassohnkin oli siellä." Nähtyään, että
-sanat sattuivat, hän lisäsi. "Seuraavalla kerralla Viheriässä
-enkelissä me maalaamme nuo korvat vihreiksi, se synnyttää tunnelmaa."
-
-"Jos luulette, että se riippuu korvista." Samalla Käthchenin katse
-ilmaisi niin rajatonta halveksimista, että Diederich päätti kaikin
-keinoin puuttua asiaan. He olivat tuon kasviryhmän luona. "Mitäs
-luulette?" kysyi Diederich. "Tuleeko tuo paimentyttö hyppäämään tuon
-puron yli ja tekemään tuon paimenen onnelliseksi?"
-
-"Lammas", sanoi Käthchen. Diederich ei kuullut sitä, vaan meni
-eteenpäin ja kopeloi seinää. Hän oli löytänyt oven. "Näetkös nyt? Hän
-hyppää."
-
-Käthchen lähestyi ja kurkotti kaulaansa tuohon salaiseen huoneeseen.
-Silloin hän sai työnnön ja joutui kokonaan sisälle. Diederich veti
-oven kiinni ja hyökkäsi äkkiä Käthchen'in kimppuun, läähättäen
-hurjasti.
-
-"Päästäkää minut pois, minä raapin!" huusi Käthchen ja tahtoi kirkua.
-Mutta hänen täytyi nauraa, mikä lamasi hänen puolustuskykynsä ja
-saattoi hänet yhä lähemmäksi sohvaa. Taistelu Käthchenin paljaiden
-käsivarsien ja olkapäiden kanssa sai Diederichin kokonaan pois
-suunniltaan. "Kas niin", hän yski, "nyt tästä tulee jotakin."
-Päästyään askeleen eteenpäin hän toisti: "Nyt tästä tulee jotakin.
-Vieläkös minä olen lammas? Niin, kun joku ajattelee, että tyttö on
-sievä, ja hänellä itsellään on rehelliset aikomukset, silloin hän
-on lammas. Nyt tästä tulee jotakin." Viime sysäyksellä hän työnsi
-häntä eteenpäin. "Ah", sanoi Käthchen, ja naurusta tukehtumaisillaan:
-"Mitäs tästä sitten tulee?"
-
-Äkkiä hänen puolustautumisensa muuttui vakavaksi. Kaasuvalon
-kaistale, mikä tunki sisään verhottomasta akkunasta, valaisi hänen
-epäjärjestystään, ja hänen ponnistuksista ikäänkuin paisuneet
-kasvonsa olivat käännetyt ovea kohden. Diederich käänsi päätään:
-Guste Daimchen seisoi siinä. Guste tuijotti älyttömänä eteensä,
-Käthchenin silmät pullistuivat, ja Diederich, polvillaan sohvalla,
-väänsi kaulaansa... Lopulta Guste veti oven kiinni ja lähestyi
-päättävästi Käthcheniä.
-
-"Sinä saastainen lutka!" hän sanoi sydämensä syvyydestä.
-
-"Itse sinä olet niitä!" sanoi Käthchen nopeasti tointuen. Silloin
-Guste vain läähätti ja katsoi Käthchen'istä Diederichiin neuvottomana
-ja niin suuttuneena, että hänen silmiinsä ilmestyi kostea kiilto.
-Diederich vakuutti: "Neiti Guste, tämä oli vain pelkkää pilaa"; mutta
-hän sai huonon vastaanoton, sillä Guste rähähti: "Minä tunnen Teidät,
-Teiltä tätä saattoi odottaa."
-
-"Niin, sinä tunnet hänet", huomautti Käthchen pilkallisesti. Hän
-nousi ylös, samalla kun Guste tuli yhä lähemmäksi. Diederich
-puolestaan käytti tilaisuutta hyväkseen, otti arvokkaan asennon ja
-poistui, antaakseen naisten järjestää tuon asian keskenään.
-
-"Että minun piti tuollaista nähdäkin!" huusi Guste; ja Käthchen:
-"Sinä et nähnyt mitään! Ja mitäs se muuten sinua liikuttaa?"
-
-Diederichistä tämä alkoi tuntua kummalliselta, semminkin kun Guste
-vaikeni. Käthchen pääsi ilmeisesti voitonpuolelle. Hän heitti
-niskansa taaksepäin ja satoi: "Sinun puoleltasi minä pidän tätä
-muuten merkillisenä. Sinun, jota vastaan voidaan niin paljon sanoa!"
-
-Guste kävi heti hyvin levottomaksi. "Minua?" hän kysyi pitkään.
-"Mitäs minä sitten teen?"
-
-Käthchen keimaili äkkiä -- samalla kuin Diederichin valtasi pelko.
-
-"Sen sinä toki tiedät itsekin. Minusta se on liian kiusallista."
-
-"Minä en tiedä ollenkaan mitään", sanoi Guste valittaen.
-
-"Ei olisi voinut luullakaan, että mitään sellaista olisi edes
-olemassakaan", sanoi Käthchen ja nyrpisti nenäänsä. Guste menetti
-malttinsa. "Annapas vain kuulua! Mitäs Teillä kaikilla oikein on?"
-
-Diederich ehdotti: "On toki sentään parempi, jos jätämme tämän
-huoneen." Mutta Guste polki jalkaa.
-
-"Minä en astu askeltakaan, ennenkuin saan tietää. Koko illan olen
-huomannut, että minua mulkoillaan, aivan kuin olisin niellyt kuolleen
-kalan."
-
-Käthchen kääntyi pois. "Siitä sen näet. Saat olla iloinen sen
-johdosta, että sinua ei ole paiskattu ulos velipuolesi Wolfgangin
-kanssa."
-
-"Kenen kanssa?... Velipuoleni... Miten niin velipuoleni?"
-
-Syvässä hiljaisuudessa Guste yski hiljaa ja katseli kaikkialle.
-Yht'äkkiä hän käsitti. "Sellaista halpamaisuutta!" hän huusi
-kauhuissaan. Käthchenin kasvoille levisi tyydytyksen hymy. Diederich
-puolestaan teki torjuvan liikkeen. Guste kohotti sormensa Käthcheniä
-kohden. "Sen Te tytöt olette keksineet! Te kadehditte minun rahojani!"
-
-"Pöh", päästi Käthchen. "Sinun rahoistasi me emme välitä, jos niitä
-sitten onkaan."
-
-"Se ei ole totta!" kirkasi Guste. Äkkiä hän kaatui sohvalle ja
-voivotti. "Jumalani, Jumalani, mitäs me sitten olemme saaneet aikaan."
-
-"Näethän sen kyllä", sanoi Käthchen säälistä. Guste nyyhkytti yhä
-kovemmin; Diederich kosketti hänen olkapäätään. "Neiti Guste, ettehän
-toki tahdo, että ihmiset tulisivat tänne." Hän etsi jotakin, millä
-olisi lohduttanut Gustea. "Sellaista ei voi koskaan tietää. Toistenne
-näköisiä Te ette ole."
-
-Mutta tuo lohduttaminen vaikuttikin Gusteen kiihoittavasti. Hän
-hyppäsi pystyyn ja muuttui hyökkääväksi. "Sinä -- sinä olet ylipäänsä
-hieno numero", hän kähisi Käthchenille. "Minä tulen kertomaan mitä
-sinusta näin!"
-
-"Ja sinun puheitasi sitten uskottaisiin! Sellaisen puheisiin ei
-kukaan enää usko. Minusta tietää jokainen, että olen siveä."
-
-"Siveä! Silitä nyt edes vaatteesi!"
-
-"Niin saastainen kuin sinä --"
-
-"Olet vain sinä!"
-
-Tämän johdosta molemmat pelästyivät, keskeyttivät ja seisoivat
-vastapäätä toisiaan, vihaa ja tuskaa oli heidän paksuissa
-kasvoissaan, jotka niin kovin muistuttivat toisiaan; yläruumis
-eteenpäin kumarassa, olkapäät pystyssä, kädet lanteilla, he näyttivät
-siltä, kuin heidän tuoksuavat tanssiaispukunsa ratkeaisivat. Guste
-otti vielä hyökätäkseen.
-
-"Minä kerron sen kuitenkin!"
-
-Silloin Käthcheniltä hävisi viimeisetkin pidäkkeet. "Mutta teekin se
-sitten pian, taikka minä muuten ennätän ennemmin ja kerron kaikille,
-ett'et sinä, vaan minä avasin tämän oven ja yllätin teidät molemmat."
-
-Kun Guste tähän vain räpytteli silmiään, niin Käthchen lisäsi, äkkiä
-selvenneenä: "Niinpä niin, sen minä olen velkapää tekemään. Sinulle
-se ei ole enää mahdollista."
-
-Mutta Diederichin katse oli kohdannut Gusten katseen, tuli
-ymmärretyksi ja siirtyi alemmaksi, kunnes kohtasi Gusten
-pikkusormessa olevan hohtokiven, minkä olivat yhdessä vetäneet
-esiin lumppujen joukosta. Silloin Diederich hymyili ritarillisesti,
-ja Guste kovin punastuneena tuli niin lähelle häntä, että melkein
-nojasi häneen. Käthchen hiipi ovelle. Kumartuneena Gusten olkapään
-yli Diederich sanoi hiljaa: "Mutta Teidän sulhasennepa jättää Teidät
-pitkäksi aikaa yksikseen." -- "Ah hän", vastasi Guste. Diederich
-alensi vielä hieman kasvojaan ja painoi ne hänen olkapäälleen. Guste
-pysyi aivan hiljaa. "Vahinko", sanoi Diederich ja vetäytyi pois niin
-odottamatta, että Guste horjahti. Guste käsitti yht'äkkiä, että hänen
-asemansa oli oleellisesti muuttunut. Hänen rahansa ei ollut enää
-valttia, se oli menettänyt arvonsa, Diederichin kaltainen mies oli
-arvokkaampi. Gusten katse muuttui äkkiä nartun katseeksi. Diederich
-sanoi harkitusti: "Teidän sulhasenne asemassa minä kyllä menettelisin
-toisella tavalla."
-
-Käthchen veti jälleen oven kiinni mitä suurimmalla varovaisuudella ja
-tuli takaisin, sormi suulla.
-
-"Tiedättekös mitä? Näytös on jo alkanut -- luullakseni jo kauan
-sitten."
-
-"Jumalani!" sanoi Guste; ja Diederich: "No niin, sitten me olemme
-satimessa." Hän tunnusteli seiniä keksiäkseen ulospääsyn, vieläpä
-hän työnsi sohvankin paikoiltaan. Kun ei löytänyt mitään, niin hän
-suuttui.
-
-"Tämä on todellakin ansa. Ja tämän vanhan hökkelin tähden vanha Buck
-siirsi koko katujonon suunnan. Hän tulee vielä näkemään, että minä
-tämän hajotan. Tulla vain ensin valtuusmieheksi!"
-
-Käthchen hihitti. "Miksi Te niin kerskutte? Täällähän on aika
-mukavata. Nyt voimme me tehdä, mitä tahdomme." Ja hän hyppäsi
-sohvalle. Silloin Guste ponnahti ja tahtoi myöskin päästä sille.
-Mutta hän jäi roikkumaan. Diederich sieppasi hänestä kiinni:
-Käthchenkin tarttui häneen. Diederich iski silmää kumpaisellekin.
-"Mitäs me sitten teemme?" Käthchen sanoi: "Teidän pitää se tietää.
-Me tunnemme nyt toisemme kaikki kolme." -- "Ja mitään menetettävää
-ei meillä liioin enää ole", sanoi Guste. Silloin he kaikki päästivät
-kielensä valloilleen.
-
-Mutta Käthchen tyrmistyi. "Lapset! Tuossa peilissä minä näytän
-kuolleelta isoäidiltäni."
-
-"Se on vallan musta."
-
-"Ja kokonaan likainen."
-
-Hallahtavassa kaasuvalossa he ryhtyivät ottamaan selvää niistä
-julistuksista ja hyväilynimistä, joita oli vanhojen vuosilukujen
-ohella kirjailtujen vaasien ja amorettien kupeisiin piirrettyjen,
-toisiinsa kietoutuneiden sydänten kehyksissä. "Tässä ruukussa täällä
-alhaalla, eikös olekin jotakin!" sanoi Käthchen. "'Vasta nyt pitää
-meidän kärsiä'... Miksi? Koska he olivat täällä sisällä? Ne olivat
-toki hulluja."
-
-"Me emme ole hulluja", väitti Diederich. "Neiti Guste, Teillähän
-on hohtokivi." Hän piirsi sillä kolme sydäntä, varusti sen
-allekirjoituksella ja antoi tyttöjen selittää, mitä tuo kaikki
-merkitsi. Kun nämä kääntyivät kirkuen pois, niin hän sanoi uljaasti:
-"Miksi sitten tämän nimenä on rakkaudenkammio."
-
-Äkkiä Gustelta pääsi hätähuuto. "Joku katselee meitä!"
-
-Peilin takaa pisti esiin kuolonkalpea pää!...Käthchen oli jo ovella.
-"Tulkaapas takaisin", huusi Diederich. "Se on vain pään kuva."
-
-Peili oli toiselta syrjältä irtaantunut seinästä, sitä voitiin vielä
-enemmän kääntää: silloin tuli koko kuva näkyviin.
-
-"Sehän on se paimentyttö, joka tuolla ulkona hyppää puron yli!"
-
-"Nyt se on hänelle tapahtunut", sanoi Diederich; sillä paimentyttö
-istui siinä ja itki. Mutta peilin takapuolella paimen poistui.
-
-"Ja täältä päästään ulos!" Diederich viittasi erääseen valaistuun
-rakoon, hän kopeloi sitä, seinäverho avautui.
-
-"Tämä on uloskäytävä", huomautti Diederich ja meni edellä. Aivan
-hänen selkänsä takana Käthchen sanoi pilkallisesti:
-
-"Minulle ei tapahtunut mitään."
-
-Ja Guste surumielisesti: "Eikä minulle."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Diederich ei ollut kuulevinaan tätä, hän pani merkille, että olivat
-eräässä pienessä salissa ravintolan takana. Kiirehtimällä hän
-ennätti peilikäytävään ja hukkui huomaamatta yleisöön, jota juuri
-tuli ulos tulvimalla salista. Katsojat olivat täynnään liikutusta
-salakreivittären traagillisen kohtalon johdosta, kreivittären,
-joka nyt kuitenkin meni naimisiin soitonopettajan kanssa. Rouva
-Harnischilla, rouva Cohnilla, pormestarin anopilla, kaikilla oli
-itkeytyneet silmät. Jadassohn, joka tuli keräämään laakereita, sai
-naisten puolelta huononlaisen vastaanoton. "Teidän syynne on, herra
-asessori, että niin kävi! Lopultakin hän oli kuitenkin Teidän oikea
-sisarenne." -- "Anteeksi, hyvät naiset!" Ja Jadassohn puolusti
-kantaansa kreivillisten tilojen laillisena perijänä. Silloin Meta
-Harnisch sanoi:
-
-"Mutta niin uhmaavalta ei Teidän olisi tarvinnut näyttää."
-
-Heti suuntautuivat kaikkien katseet Jadassohnin korviin; hihitettiin;
-Jadassohn kirkui itsekseen, mitä nyt sitten oli tapahtunut; silloin
-Diederich tarttui hänen käsivarteensa. Koston suloinen sykintä
-sydämessä Diederich vei hänet sinne, missä rouva von Wulckow jätteli
-hyvästi majuri Kunzea lausuen elävän tunnustuksensa siitä työstä,
-minkä tämä oli tehnyt hänen kappaleensa hyväksi. Mutta tuskin oli
-kappaleentekijä nähnyt Jadassohnin, kun hän käänsi hänelle selkänsä.
-Jadassohn oli kuin maahan naulattu, Diederich ei vienyt häntä
-pitemmälle. "Mikäs nyt sitten on?" hän kysyi ulkokultaisesti. "Ah
-niin, kappaleentekijä. Te ette ole häntä miellyttänyt. Teistä ei pidä
-tulla yleistä syyttäjää. Teidän korvianne katseltiin liiaksi."
-
-Oli nyt Diederich odottanut sitten mitä tahansa, niin ei ainakaan
-sitä mitätöntä, teeskenneltyä irvettä, mikä näkyi Jadassohnin
-kasvoilla. Missä oli nyt se ylpeä purevuus, jolle tuo mies oli
-omistanut elämänsä? "Minä sanon sen kyllä", hän lausui vain hyvin
-hiljaa; mutta hänen sanansa tuntuivat hirvittävältä huudolta...
-Sitten hän joutui liikkeeseen, tanssi paikallaan ja puhui. "Te voitte
-nauraa, hyvä mies! Te ette tiedä, mitä Teillä on kasvoissanne. Teidän
-kasvonne, niissä ei ole mitään, mutta kymmenessä vuodessa minusta
-tulee ministeri."
-
-"No, no", sanoi Diederich, ja sitten hän lisäsi: "koko kasvojanne Te
-ette tarvitsekaan siinä: vain korvat."
-
-"Ettekö ottaisi myydäksenne niitä?" kysyi Jadassohn ja katsahti
-Diederichiin, niin että tämä pelästyi. "Käykö se päinsä?" hän kysyi
-epävarmasti. Jadassohn kääntyi jo, kyynillisesti nauraen, Heuteufelin
-puoleen. "Tehän olette korvaspesialisti, herra tohtori..."
-
-Heuteufel selitti hänelle, että tosiaankin, vaikka tähän asti vain
-Pariisissa, oli toimitettu leikkauksia, joiden avulla korvat oli
-saatu puolta pienemmiksi. "Miksei samalla oteta pois kaikkea?"
-kysyi Heuteufel. "Tuon toisenkin puolen Te voitte pitää rauhassa."
-Jadassohn oli saanut ryhtinsä takaisin. "Suurenmoinen sutkaus! Kerron
-sen oikeudessa. Olette aika veijari!" Ja hän taputti Heuteufelin
-vatsaa.
-
-Sillä välin Diederich oli kääntynyt sisartensa puoleen, jotka
-tanssipukuun puettuina tulivat pukuhuoneesta. He saivat kaikilta
-puolin suosiota osakseen ja tekivät selvää näyttämöltä saamistaan
-vaikutuksista. "Teetä -- kahvia: Hyvä Jumala, miten kiihoittavaa
-se oli!" sanoi Magda. Veljenä Diederich otti vastaan onnitteluja.
-Hän kulki heidän välissään, Magda oli ripustautunut hänen
-käsikoukkuunsa, mutta Emmin käsivarresta hänen täytyi pitää kiinni
-väkisin. Emmi kähisi: "Jätä koko komedia"; Diederich puhkui hänelle
-naurun ja tervehdysten välissä: "Sinulla oli vain pieni osa, mutta
-ole iloinen, jos saat joskus jotakin näytellä. Katsopas Magdaa!"
-Sillä Magda taipui suosiollisesti veljensä kainaloon, hän näytti
-olevan valmis näyttelemään perheen onnea niin kauan kuin veli sitä
-vain tahtoi. "Siskoseni", sanoi Diederich hennon kunnioittavasti,
-"sinulla oli menestystä. Mutta minä voin vakuuttaa sinulle, että
-minulla myöskin." Vieläpä hän imartelikin siskoaan. "Sinä näytät
-tänään suloiselta. Kienastille se on melkein vahinko." Kun sitten
-vielä presidentinrouva, joka oli poismenossa, nyökäytti heille
-armollisesti, niin sisarukset kohtasivat kulkiessaan vain mitä
-ystävällisimpiä kasvoja. Sali oli tyhjennetty; palmuryhmän takana
-alettiin soittaa poloneesia. Diederich kumarsi mitä virheettömimmin
-Magdalle ja läksi hänen kanssaan tanssimaan, riemuiten, heti majuri
-Kunzen jälkeen, joka johti. Niin he kiitivät Guste Daimchenin ohitse,
-joka istui siinä, istui kyttyräselkäisen neiti Kühnchenin vieressä ja
-katseli heidän jälkeensä sen näköisenä, kuin olisi saanut selkäänsä.
-Hänen näkemisensä koski Diederichiin melkein yhtä kamalasti kuin
-Lauerin näkeminen linnan pihalla.
-
-"Guste rukka!" sanoi Magda. Diederich rypisti kulmakarvojaan. "Niinpä
-niin, se johtuu siitä."
-
-"Mutta oikeastaan" -- ja Magda katsoi kulmainsa alta, "mistä se
-sitten johtuu?"
-
-"Se on samantekevä, lapseni, mutta niin se vain on."
-
-"Diedel, sinun pitäisi myöhemmin pyytää häntä valssiin."
-
-"Sitä minä en saa. Täytyy tietää, mitä on velkaa omalle itselleen."
-
-Sitten hän jätti heti salin. Nuori Sprezius, joka ei ollut enää
-luutnantti, vaan ainoastaan viimeisen luokan kimnanisti, kuljetti
-juuri Kühnchenin kyttyräselkäistä tytärtä pois seinän luota. Hän otti
-nähtävästikin huomioonsa tytön isän. Guste Daimchen jäi istumaan...
-Diederich kulki sivuhuoneiden läpi, missä vanhemmat herrat pelasivat
-korttia, sai pitkän nenän Käthchen Zillichiltä, minkä hän yllätti
-erään oven takana erään näyttelijän seurasta, ja joutui ravintolaan.
-Siellä istui erään pöydän ääressä Wolfgang Buck ja piirteli
-muistikirjaansa niiden äitien kuvia, jotka odottivat salin seinillä.
-
-"Hyvin taidokasta", sanoi Diederich. "Oletteko jo piirtänyt myöskin
-morsiamenne kuvan?"
-
-"Tässä yhteydessä hän ei kiinnitä mieltäni", vastasi Buck niin
-välinpitämättömästi, että Diederich epäili, olisiko hänen elämyksensä
-Gusten kanssa rakkaudenkomerossa kiinnittänyt hänen sulhasensa mieltä.
-
-"Teistä ei ylipäänsä saa selvää", hän sanoi pettyneenä.
-
-"Mutta Teistä kyllä saa aina", sanoi Buck. "Silloin oikeudessa,
-suuren yksinpuhelunne aikana, minä olisin tahtonut piirtää Teidät."
-
-"Teidän puolustuspuheenne miellytti minua; se oli onneksi
-epäonnistunut yritys saattaa minun persoonani ja toimintani mitä
-suurimpien piirien silmissä halveksituksi ja huonoon huutoon!"
-
-Diederich salamoi, Buck huomasi sen ihmetellen. "Minusta tuntuu,
-että olette loukkaantunut. Ja minä puhuin kuitenkin niin siivosti."
-Hän liikutti päätään ja hymyili surevaisen ihastuneesti. "Emmeköhän
-tyhjentäisi yhdessä shamppanjapulloa?" hän kysyi.
-
-Diederich lausui: "Voinko minä nyt juuri Teidän kanssanne --." Mutta
-hän suostui. "Oikeus totesi päätöksessään, että Teidän soimauksenne
-eivät kohdistuneet yksistään minuun, vaan kaikkiin kansallismielisiin
-miehiin. Sillä minä näenkin asian kuitatuksi."
-
-"Siis Heidsieckiä?" kysyi Buck. Hän pakotti Diederichin kilistämään
-kanssaan. "Sen toki myönnätte, hyvä Hessling, että niin perin pohjin
-kuin minä ei kukaan ole Teitä vielä käsitellyt... Nyt minä voin sen
-Teille sanoa: Teidän roolinne oikeuden edessä miellytti minua enemmän
-kuin omani. Myöhemmin kotona, peilin edessä, minä sitä jäljittelin."
-
-"Minun roolini? Tahdotte kai sanoa, että minun vakaumukseni. Tosin
-Teidän mielestänne aikamme edustavin tyyppi on näyttelijä."
-
-"Sen minä sanoin -- erääseen toiseen henkilöön nähden. Mutta Te
-näette, miten paljon lähemmäksi minä olen havainnossani osunut...
-Jos minun ei olisi huomenna puolustettava pesumuijaa, jonka pitäisi
-olla varastanut alushousut Wulckowilta, niin kenties minä näyttelisin
-Hamletia. -- Kippis!"
-
-"Kippis. Siinä Te ette ainakaan kaipaa mitään vakaumusta!"
-
-"Jumalani, minullakin on jonkinlainen. Mutta ainako sama?... Te
-neuvoisitte minua siis menemään teatteriin?" kysyi Buck. Diederich
-oli jo avannut suunsa suositellakseen sitä hänelle, mutta silloin
-Guste astuikin sisään, ja Diederich punastui, sillä hän oli
-juuri ajatellut häntä. Buck sanoi uneksivasti: "Sillävälin minun
-keittopatani makkaroineen ja kaaleineen kiehuisi yli laitojen, ja se
-on kuitenkin niin hyvä ruokalaji." Mutta Guste lähestyi hiljaa, pani
-takaapäin kätensä sulhasensa silmille ja sanoi: "Arvaas kuka minä
-olen?" -- "Sinähän se olet", sanoi Buck ja taputti häntä.
-
-"Herroilla on hauskaa puheenaihetta? Pitääkö minun mennä tieheni?"
-kysyi Guste. Diederich riensi hakemaan hänelle tuolin; mutta itse
-asiassa hän olisi kernaammin ollut yksinään Buckin kanssa; kuumeinen
-kiilto Gusten silmissä ei luvannut mitään hyvää. Hän puhui tavallista
-luistavammin.
-
-"Te sovittekin tosiaan mainiosti yhteen, olette vain liian
-muodollisia."
-
-Buck sanoi: "Se johtuu molemminpuolisesta kunnioituksesta." Diederich
-kömmämystyi, ja sitten hän teki huomautuksen, minkä johdosta itsekin
-joutui hämilleen. "Oikeastaan -- joka kerta kun minä eroan Teidän
-sulhasestanne, minä tunnen vihaa häntä kohtaan; mutta iloitsen, kun
-tapaan hänet uudestaan." Hän suoristautui. "Jos minä nimittäin en
-olisi vielä kansallismielinen, niin hän tekisi minut siksi."
-
-"Ja jos minä sitä olisin", sanoi Buck heikosti hymyillen, "niin hän
-vieroittaisi minut siitä. Siitä seurustelumme viehätys."
-
-Mutta Gustella oli silloin nähtävästi muita huolia, hän oli kalpea ja
-nieleksi jotakin.
-
-"Nyt minä sanon sinulle jotakin, Wolfgang. Lyömmekö vetoa, että menet
-kumoon?"
-
-"Herra Rose, Hennessyänne!" huusi Buck. Sillä aikaa kuin hän sekotti
-konjakkia shamppanjaan Diederich tarttui Gusten käsivarteen; ja
-kun tanssimusiikki oli kovin äänekäs, hän kuiskasi rukoilevasti:
-"Älkäähän vain tehkö mitään tyhmyyksiä!" Guste sanoi torjuvasti.
-"Tohtori Hessling pelkää. Hän pitää tuota juttua halpamaisena,
-minusta se on vain narrimainen." Ja äänekkäästi nauraen: "Mitäs sinä
-sanot? Sinun isäsi olisi minun äitini kanssa: ymmärräthän. Ja niin
-ollen meidän pitäisi: ymmärrätkös sinä?"
-
-Buck liikutti hitaasti päätään; sitten hän veti suutaan vinoon.
-"Joskin." Silloin Gustea ei enää naurattanut.
-
-"Miten niin, joskin?"
-
-"No niin, jos netzigiläiset jotakin sellaista uskovat, niin silloin
-sitä täytyy heidän keskuudessaan tapahtua joka päivä, ja silloin ei
-sillä ole mitään väliä."
-
-"Tyhjillä sanoilla ei asiata auteta", huomautti Guste, Diederich
-uskoi olevansa pakotettu panemaan vastalauseensa.
-
-"Kaikkialla voi sattua hairahduksia. Mutta kukaan ei voi olla
-piittaamatta lähimmäistensä mielipiteistä kärsimättä siitä
-rangaistusta."
-
-Guste huomautti: "Hän luulee aina olevansa liian hyvä tähän
-maailmaan." Ja Diederich: "Tämä on ankara aika. Joka ei puolusta
-itseään, hänen täytyy uskoa siihen." Silloin Guste huusi haikean
-innostuneesti:
-
-"Tohtori Hessling ei ole sinun kaltaisesi! Hän on puolustanut
-minua! Minä kuulin tämän Meta Harnischilta, jonka lopulta täytyi
-avata suunsa. Hän on muuten ainoa, joka on minua puolustanut. Sinun
-asemassasi hän vetäisi tilille ihmiset, jotka uskaltavat juoruta
-minusta!"
-
-Diederich vahvisti tämän päännyökkäyksellä. Buck pyöritteli yhä
-lasiaan. Äkkiä hän laukasi kielensä.
-
-"Kuka sanoo, että minäkin en kernaasti vetäisi kerta jotakin tilille
--- jotakin ilman valikointia, koska kerta kaikki näyttävät olevan
-yhtä alhaisia ja yhtä tyhmiä?" Samalla hän nipisti silmänsä kiinni.
-Guste kohotti paljaita olkapäitään.
-
-"Sellaista sitä jutellaan, mutta he eivät ole niin tyhmiä, he
-tietävät, mitä tahtovat... Tyhmempi on viisaampi", lopetti Guste
-taisteluun vaativasti, ja Diederich nyökäytti salaisen ivallisesti.
-Silloin Buck katsahti häneen, Diederichiin, silmillä, jotka
-yht'äkkiä näyttivät mielipuolisilta. Nyrkkejään hän pyöritti
-kaulansa ympäri suonenvedontapaisella vapinalla. "Mutta jos minä --"
-hänen äänensä oli äkkiä tullut käheäksi -- "jos minä saisin tuota
-jotakuta kauluksesta kiinni, tuota, josta minä tietäisin, että hän
-suunnittelee kaikki juonet ja yhdistää omaan persoonaansa kaiken,
-mikä kaikissa on inhoittavata ja pahaa. Jos minä saisin tuota
-kauluksesta kiinni, tuota, joka on kaiken epäinhimillisen ja ihmistä
-alentavan kokonaiskuva --." Kalpeana kuin hännystakin paita Diederich
-vetäytyi syrjään tuolillaan ja perääntyi taaksepäin. Guste huudahti,
-hän lennähti pakokauhuisesti seinää kohden. "Se johtuu konjakista!"
-huudahti Diederich Gustelle... Mutta Buckin katse, joka hirveätä
-tehoa täynnään oli pyörinyt heidän välillään, keskittyi odottamatta,
-tirkisti ja loisti iloiselta.
-
-"Valitettavasti minä olen tähän sekotukseen tottunut", hän selitti.
-
-Diederich asettui taas rennosti asemilleen. "Te olette sittekin vain
-näyttelijä", hän sanoi suuttuneesti. "Niinkös luulette?" kysyi Buck
-ja säteili vielä kirkkaammin. Guste nyrpisti nenäänsä. "No niin,
-huvitelkaahan sitten edelleen keskenänne", hän lausui ja aikoi mennä.
-Mutta maakunnanoikeusneuvos Fritzsche oli siinä, hän kumarsi Gustelle
-ja myöskin Buckille. Hän kysyi, salliko herra oikeusapulainen, että
-hän tanssi hänen morsiamensa kanssa kotiljongia. Hän puhui mitä
-kohteliaimmin, jossain määrin rauhoittavasti. Buck ei vastannut,
-hän rypisti kulmiaan. Guste oli jo sillä välin tarttunut Fritzschen
-käsivarteen.
-
-Buck katseli heidän jälkeensä, kulmat rypyssä, unhoittaen itsensä.
-"Niin, niin", ajatteli Diederich, "hauskaa ei ole tavata herraa,
-joka sisaresi kanssa on tehnyt huvimatkan ja sitten tulee ja ottaa
-morsiamesi pöydästäsi, etkä voi mitään tehdä, koska muuten skandaali
-tulisi vielä suuremmaksi, koska nimittäin jo kihlauksesikin on
-skandaali..."
-
-Pelättävästi Buck sanoi: "Tietäkääpäs, että nyt vasta minä saan
-oikein halun mennä naimisiin neiti Daimchenin kanssa. Minä en pitänyt
-asiata -- erittäin mielenkiintoisena; mutta Netzigin asukkaat ovat
-tehneet sen suorastaan pikantiksi, kutkuttavaksi."
-
-Diederich jäykistyi tämän vaikutuksen johdosta. "Jos Teitä
-miellyttää", hän sanoi.
-
-"Miksei sitten? Te ja minä, me kaksi vastakohtaa, me tuomme tänne
-toki moraalista vapaan aikakauden edistyneet tendenssit. Me teemme
-alkuunpanon. Ajan henki kulkee täällä kadun yli vielä huopakengissä."
-
-"Me tulemme antamaan sille kannukset", lupasi Diederich.
-
-"Kippis!"
-
-"Kippis! Mutta minun kannukseni" -- Diederich salamoi. "Teidän
-epäilyksenne ja hervoton mielialanne ei ole ajanmukaista. Hengellä"
--- hän puhalsi nenänsä kautta -- "ei nykyään tehdä mitään.
-Kansallisille teoille" -- hän löi nyrkkiä pöytään -- "kuuluu
-tulevaisuus!"
-
-Buck hymyili siihen anteeksiantavasti: "Tulevaisuus? Siinä se juuri
-erehdys onkin. Kansallisia tekoja on kerääntynyt vuosisatain
-kuluessa. Mitä me nyt koemme ja saamme vielä kokea, on niiden
-sykähdystä ja ruumiin hajua. Siitä ei lähde hyvää ilmaa."
-
-"Teiltä minä en voinut muuta odottaakaan kuin kaikkeinpyhimmän lokaan
-viemistä."
-
-"Pyhä! Koskematon! Sanokaamme yksin tein ikuinen! Eikö totta? Ilman
-teidän natsionalisminne ihanteita ei tulla, ei tulla enää koskaan
-uudestaan elämään. Aikaisemmin kenties, historian pimeinä aikoina,
-joka ei Teitä vielä tuntenut. Mutta nyt Te olette siinä, ja maailma
-on siihen saapunut. Kansojen viha ja omahyväisyys, siinä päämäärä,
-sitä pitemmälle se ei kanna."
-
-"Me elämme ankarata aikaa", vahvisti Diederich vakavasti.
-
-"Vähemmän ankaraa kuin kalkittua... Minä en usko, että ihmiset, jotka
-sattuivat elämään kolmikymmenvuotisen sodan aikana, olisivat uskoneet
-silloisten olosuhteiden muuttumattomuuteen, mitkä eivät olleet
-myöskään niin helliä. Enkä minä usko sitäkään, että ne, jotka olivat
-rokokomielivallan alaisina, olisivat uskoneet sitä kukistumattomaksi,
-sillä muutoin he eivät olisi tahtoneet vallankumousta. Missä
-on, historian tiloissa, joihin me voimme vielä hengessä mennä
-sisälle, se aika, joka olisi julistanut itsensä pysyväiseksi ja
-surullisine rajoituksineen riidellyt ikuisuuden kanssa, tai moittinut
-ennakkoluuloisesti jokaista, joka ei kokonaan kuulunut siihen. Olla
-olematta kansallismielinen herättää Teissä vielä enemmän kauhua
-kuin vihaa! Mutta isänmaattomat ovat teidän kantapäillänne. Tuolla
-salissa, näettekö heitä?"
-
-Diederich valutti maahan shamppanjansa, niin äkisti hän kääntyi.
-Oliko sitten Napoleon Fischer tovereineen tunkeutunut sisään?...
-Buck nauroi mykästi ja sisäisesti. "Älkää vaivatko itseänne, minä
-tarkoitan vain tuota rauhallista kansaa noilla seinillä. Miksi he
-näyttävät niin iloisilta? Mikä oikeuttaa heidät kukkaisteihin,
-kevyeen astuntaan ja sopusointuun? Ah, te ystävät!" Buck heilutti
-lasiaan tanssijoiden yli. "Te ihmiskunnan ja kaiken hyvän
-tulevaisuuden ystävät, laajarintaiset, jotka ette tienneet mitään
-kansallisen serkusseuran synkästä itsekkyydestä! Te maailmansielut,
-palatkaa jälleen! Vieläpä meidänkin keskellämme jotkut odottavat
-teitä!"
-
-Hän joi pohjaan, Diederich huomasi halveksuen, että Buck itki.
-Muuten viimeksimainittu sai heti viekkaan ilmeen kasvoilleen. "Mutta
-te, aikalaiset, ette tiedä, mitä tuolla pormestarilla, joka tuolla
-taustalla henkilökunnan ja paimentyttöjen keskellä ruusuisesti
-hymyilee, on nauharuusuna rinnassaan? Värit ovat kalvenneet, te
-ajattelette kai, että ne ovat meidän värimme? Mutta ne ovatkin
-Ranskan kolmivärit. Ne olivat silloin uusia, eivätkä kuuluneet
-millekään erityiselle maalle, vaan olivat yleisen aamunsarastuksen
-värit. Niiden pitäminen oli parasta mielialaa; oli ankaran korrektia,
-kuten te sanoisitte. Kippis!"
-
-Mutta Diederich oli salaa vetäytynyt pois tuoleineen ja kurkisteli
-ympärilleen, kuuliko kukaan. "Tehän olette humalassa", hän mutisi; ja
-pelastaakseen tilanteen hän huusi: "Herra Rose, vielä yksi pullo!"
-Sitten hän istuutui paikalleen arvokkaasti.
-
-"Te ette näytä ajattelevan sitä, että Bismarck on sen jälkeen ollut
-olemassa!"
-
-"Eikä vain yksi Bismarck", sanoi Buck. "Kaikilta puolilta on Europa
-ajettu tähän kansalliseen läpikäyntiin. Olettakaamme, että sitä
-ei voitu välttää. Sen jälkeen on tuleva parempia ketoja... Mutta
-oletteko edes seuranneet Bismarckianne, mikäli hän oli oikeassa? Te
-olette antaneet kiskoa itseänne sinne tänne, te olette eläneet hänen
-kanssaan riidoissa. Vasta nyt, kun teidän pitäisi olla jo irti hänen
-vaikutuksestaan, te riiputte kiinni hänen voimattomassa varjossaan!
-Sillä teidän kansallinen aineenvaihtonne on lamauttavan hidas. Ennen
-kuin te ennätätte käsittää, että joku suuri mies on olemassa, hän on
-jo lakannut olemasta suuri."
-
-"Te tulette hänet vielä tuntemaan!" lupasi Diederich. "Veri ja rauta
-pysyy tehokkaimpana parannuskeinona. Voima käy oikeuden edellä!"
-Hänen päänsä paisui punaiseksi noiden uskonkappaleiden lausumisesta.
-Mutta Buck kiihtyi myöskin.
-
-"Voima! Voima ei pysy aina painetin nenässä kuten vartaaseen pistetty
-makkara. Ainoa todellinen voima on nykyään rauha! Harjotelkaa vain
-väkivallan komediaa! Pöyhkeilkää kuviteltuja sisäisiä ja ulkonaisia
-vihollisia vastaan! Tekoja ei teidän ole onneksi sallittu tehdä!"
-
-"Ei sallittu?" Diederich puhalsi, aivan kuin sammuttaakseen tulta.
-"Hänen Majesteettinsa on sanonut: Kernaammin me annamme meidän
-kaikkien kahdeksantoista armeijakunnan ja neljänkymmenen kahden
-miljoonan asukkaan --"
-
-"Sillä missä Saksan kotka --!" huusi Buck äkkinäisellä lennolla; ja
-vielä rajummin: "Ei parlamentin päätöksiä! Ainoa tuki on armeija!"
-
-Diederich ei antanut hänelle perään. "Te olette kutsutut suojelemaan
-minua ensi rivissä ulkonaista ja sisäistä vihollista vastaan."
-
-"Maankavaltajajoukkoa vastaan!" huusi Buck. "Rosvojoukkoa vastaan --"
-
-Diederich keskeytti: "-- joka ei ole saksalaisen nimen arvoinen!"
-
-Ja molemmat yhteen ääneen: "Sukulaisia ja veljiä ampua!"
-
-Tanssijat, jotka olivat nauttimassa virvokkeita, huomasivat heidän
-melunsa ja hakivat paikalle naisensakin näkemään tätä sankarillista
-innostusta. Yksinpä kortinpelaajatkin kurkottivat päitään sisään; ja
-kaikki katselivat hämmästyneinä Diederichiä ja hänen toveriaan, jotka
-tuolillaan heiluen, rynkämäisillään pöydällä, kiiluvine silmineen ja
-paljastettuine hampaineen singahduttelivat toisilleen vasten naamaa
-tuimia sanoja.
-
-"Yhden vihollisen, ja se on minun viholliseni!"
-
-"Yksi on vain herra valtakunnassa, ketään muuta minä en siedä!"
-
-"Minä voin olla sangen paha!"
-
-Äänet sekaantuivat toisiinsa.
-
-"Väärää humanismia!"
-
-"Jumalallisen maailmanjärjestyksen isänmaattomat viholliset!"
-
-"Täytyy juurittaa pois viimeistä vesaa myöten!"
-
-Pullo lensi seinää vastaan.
-
-"Minä murskaan!"
-
-"Saksalaisen tomun!... jaloistaan!... Ihania päiviä!"
-
-Katselijain läpi tunkeutui tässä kohden eräs olento sidotuin silmin:
-Guste Daimchen, jonka tällä lailla piti etsiä itselleen jokin herra.
-Takaapäin hän tunnusteli Diederichiä ja koetti saada häntä nousemaan
-ylös. Tämä teki itsensä kankeaksi ja toisti uhkaavasti. "Ihania
-päiviä!" Guste repi liinan silmiltään, tuijotti häneen tuskallisesti
-ja haki hänen sisarensa. Buckkin huomasi, että oli viisasta nousta
-pöydästä. Huomiota herättämättä hän tuki ystäväänsä tämän poistuessa,
-mutt'ei voinut kuitenkaan estää Diederichiä kääntymästä vielä kerran
-ympäri ja huutamasta tanssijain töllistelevälle joukolle mahtavasti
-suoristautuen, joskin lasimaisin silmin, salamoimatta:
-
-"Minä murskaan!"
-
-Sitten hän joutui alas ja autettiin vaunuihin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun hän keskipäivän lähestyessä kovin särkevin päin astui
-perhehuoneeseen, niin hän suuresti hämmästyi sen johdosta, että Emmi
-poistui sieltä suuttuneena. Mutta Magdan tarvitsi tehdä hänelle vain
-varovaisia viittauksia, niin hän tiesi jo, mistä oli kysymys. "Teinkö
-minä siten tosiaankin? No niin, minä myönnän, että naisia oli läsnä.
-On monia tapoja näyttää olevansa saksalainen mies: naisilla on taas
-omansa... Tällaisessa tapauksessa on luonnollista, että asia sovitaan
-virheettömimmällä ja lojaalisimmalla tavalla."
-
-Vaikka hän tuskin saattoi nähdä mitään silmillään, hän oli selvillä
-siitä, mitä oli tapahtunut. Sillä välin kuin käytiin hakemassa
-kaksivaljakkoa, hän pukeutui käyntipukuun ja valkeaan kravattiin ja
-pani silinterin päähänsä; sitten hän ojensi kuskille Magdan laatiman
-luettelon ja ajoi tiehensä. Kaikkialla hän tahtoi tavata naisia,
-monet hän säikäytti näiden ollessa päivällisillä; -- ja tuntematta
-tarkkaan, oliko hänen edessään rouva Harnisch, rouva Daimchen tai
-rouva Tietz, hän sanoi karhealla kohmeloisen äänellä:
-
-"Minä myönnän... Saksalaisena miehenä, naisten läsnäollessa...
-Lojaalisin ja virheettömin tapa..."
-
-Kello puoli kaksi hän oli jälleen kotonaan ja istuutui huokaisten
-pöytään. "Asia on sovittu."
-
-Iltapäivä kuului eräälle vaikealle tehtävälle. Diederich antoi
-Napoleon Fischerin tulla ylös yksityisasuntoonsa.
-
-"Herra Fischer", hän sanoi ja osoitti hänelle erästä tuolia, "minä
-otan Teidät vastaan täällä enkä konttorissa, koska meidän asiamme
-eivät ollenkaan koske herra Sötbieriä. Kysymyksessä on nimittäin
-politiikka."
-
-Napoleon Fischer nyökkäsi, ikäänkuin olisi jo sitä ajatellut. Hän
-näytti jo olevan tottunut sellaisiin tuttavallisiin keskusteluihin ja
-kävi Diederichin ensi viittauksesta heti käsiksi sikaarilaatikkoon,
-vieläpä hän nosti toisen jalkansa toisen päälle. Diederich ei ollut
-ollenkaan näin varma; hän läähätti -- ja sitten hän päätti ilman
-kiertoteitä pyrkiä päämääräänsä röyhkeällä rehellisyydellä. Bismarck
-oli myöskin menetellyt sillä tavalla.
-
-"Minä tahdon nimittäin tulla valtuusmieheksi", hän selitti, "ja siinä
-minä tarvitsen Teitä."
-
-Konemestari loi häneen katseen kulmainsa alta. "Minä myöskin Teitä",
-hän sanoi. "Sillä minä tahdon myöskin tulla valtuusmieheksi."
-
-"No, no, kuulkaahan! Minä olen valmis käyttämään..."
-
-"Teillä oli kai jo pari kultarahaa kädessä?" -- ja tuo proletaari
-näytti keltaisia hampaitaan. Hän ei enää ollenkaan peittänyt
-irvistystään. Diederich käsitti, että vaaliasioista oli hänen
-kanssaan vaikeampi puhua kuin jostakin loukkaantuneesta
-työläisnaisesta. "Nimittäin, herra tohtori", aloitti Napoleon, "minun
-puolueeni saa toisen noista kahdesta paikasta aivan varmasti. Toisen
-saavat todennäköisesti vapaamieliset. Jos Te tahdotte paiskata heidät
-pellolle, niin Te tarvitsette meitä."
-
-"Sen minäkin oivallan", sanoi Diederich. "Tosin vanha Buckkin
-kannattaa minua, mutta hänen väkensä ei ole kauttaaltaan niin
-luottavaista, että äänestäisi minua, jos asettautuisin vapaamielisten
-ehdokkaaksi. Varmempaa on, että olen hyvissä väleissä Teidänkin
-kanssanne."
-
-"Minä jo aavistankin, miten voitte tämän tehdä", selitti Napoleon.
-"Koska minä nimittäin jo kauan olen ajatellut tohtori Hesslingistä,
-että eiköhän hän jo pian astu poliittiselle taistelutantereelle."
-
-Napoleon puhalteli ympyröitä, siinä määrin hän tunsi asemansa
-korkeaksi!
-
-"Teidän oikeusjuttunne, herra tohtori, ja sitten tuo tuolla
-sotilasyhdistyksessä, tuo kaikki oli hyvää reklaamiksi. Mutta
-poliitikon on aina ajateltava: miten monta ääntä minä saan."
-
-Napoleon selitteli kokemuksiaan! Kun hän puhui "kansallisesta
-melusta", niin Diederich tahtoi panna vastalauseensa; mutta Napoleon
-selviytyi hänestä pian.
-
-"Mitäs Te sitten tahdotte. Me meidän puolueessamme tunnemme jossain
-määrin jotakin kunnioitusta kansallista melua kohtaan. Parempia
-afäärejä sillä aina tekee kuin vapaamielisyydellä. Porvarillinen
-demokratia ajaa kohta tiehensä yksillä ainokaisilla ajurinrattailla."
-
-"Ja ne me vielä kalustamme sille ylellisesti!" huusi Diederich.
-Liittolaiset nauroivat hyvillään. Diederich toi lasin olutta.
-
-"Mu-utta", sanoi sosialidemokraatti, ja hän esitti ehtonsa:
-kaupungin oli autettava ammattiyhdistyksen talonrakentamista!...
-Diederich hypähti tuoliltaan. "Ja sitä Te julkeattekin vaatia
-kansallismieliseltä mieheltä?"
-
-Toinen pysyi rauhallisena ja ivallisena. "Jos me emme auta tuota
-kansallismielistä miestä vaaleissa, niin minne hän sitten jäisi?"
--- Ja suuttui sitten Diederich tai pyysi armoa, hänen täytyi antaa
-kirjallinen sitoumus siitä, ett'ei tullut vain äänestämään tuon
-ammattiyhdistyksen talon hyväksi, vaan myöskin muokkaamaan lähimmät
-valtuusmiestoverinsa asialle suosiollisiksi. Sitten hän selitti
-korkeasti keskustelun päättyneeksi ja otti olutlasin konemestarin
-kädestä. Mutta Napoleon Fischer vilkutti silmäänsä. Herra tohtori sai
-olla ylipäänsä iloinen, että oli tekimisissä hänen eikä puoluepukari
-Rillen kanssa. Sillä Rille, joka agiteerasi oman vaalinsa hyväksi,
-ei ollut taivutettavissa mihinkään kompromissiin. Ja puolueessa
-mielipiteet olivat jakautuneet; Diederichillä oli siis syytä itseään
-lähellä olevassa lehdessä tehdä jotakin Fischerin ehdokkuuden
-hyväksi. "Herra tohtori, Teillä on syytä pyytää päästä vapaaksi
-siitä, että vieraat ihmiset, kuten esim. Rille, saisivat pistää
-nenänsä Teidän asioihinne. Meidän molempien kesken on asianlaita
-kokonaan toinen. Me olemme jo yhdessä kahlanneet yhdessä jos
-toisessakin loassa."
-
-Sitten hän meni ja jätti Diederichin tunteittensa valtaan. "Yhdessä
-kahlanneet yhdessä ja toisessakin loassa!" ajatteli Diederich, ja
-tuskan ja vihan väreet risteilivät hänessä. Ja tuon tuo koira uskalsi
-sanoa hänelle, hänen oma kulinsa, jonka hän saattoi joka hetki
-potkaista kadulle! Kuitenkaan se ei valitettavasti käynyt päinsä,
-sillä totta oli, että he olivat kahlanneet liassa. Tuo holländeri!
-Tuo loukkaantunut työläisnainen! Toinen tuttavallisuudenosoitus johti
-toiseen: nyt oli Diederich joutunut proletaarinsa kanssa ei vain
-liikettäkoskeviin, vaan myöskin poliittisiin suhteisiin Kernaammin
-olisi Diederich ollut tekemisissä puoluepukari Rillen kanssa, mutta
-silloin olisi ollut pelättävissä, että Napoleon Fischer olisi
-kostoksi saattanut ilmi, mitä tiesi. Diederich näki vielä itsensä
-pakotetuksi auttamaan häntä Rilleä vastaan. "Mutta" -- hän pui
-nyrkkiään -- "me puhumme tästä vielä. Ja jos tätä kestää kymmenen
-vuotta, niin tilitys tulee!"
-
-Tämän jälkeen hänen täytyi käydä vanhan herra Buckin puheilla ja
-kuunnella antautumuksella hänen kaunohenkistä puhettaan. Siitä
-hyvästä hänet otettiin vapaamielisten ehdokkaaksi... "Netziger
-Zeitungissa", mikä lämpimässä kirjoituksessa suositteli valitsijoille
-herra tohtori Hesslingiä ihmisenä, kansalaisena ja poliitikkona,
-arvosteltiin heti tuon artikkelin alapuolella, joskin pienemmillä
-kirjaimilla, hyvin ankarasti työmies Fischerin asettamista
-ehdokkaaksi. Sosialidemokraattisella puolueella oli, niin sanottiin
-tuossa kirjoituksessa, käytettävänään, se täytyi valitettavasti
-myöntää, riittävästi itsenäisiä ammatinharjoittajia, sen ei tarvinnut
-vaatia porvarillisilta valtuusmiehiltä kollegiaalista kanssakäyntiä
-jonkun tavallisen työmiehen kanssa. Pitikö herra tohtori Hesslingin
-tavata kunnallisten laitosten sydämessä juuri oma konemestarinsa?
-
-Tämä porvarillisen lehden hyökkäys sai aikaan täyden yksimielisyyden
-sosiaalidemokraattien kesken; Rillenkin täytyi selittää kannattavansa
-Napoleonia -- joka loistavasti meni maaliin. Diederich sai siltä
-puolueelta, joka hänet oli asettanut ehdokkaaksi, vain puolet sen
-äänistä, mutta toverit pelastivat hänet. Molemmat valitut esitettiin
-yhdessä valtuustolle. Pormestari tohtori Scheffelweis lausui heidät
-tervetulleiksi viittamaalla, että toiselta puolen toimelias porvari,
-toiselta puolen eteenpäinpyrkivä työmies --. Ja jo ensi istunnossa
-Diederich puuttui keskusteluun.
-
-Kysymys koski Gäbbelchenstrassen kanavoimista. Vielä nyt,
-yhdeksännentoista vuosisadan lopulla, useassa talossa tämän kadun
-varrella oli vähemmän kehuttava lokakaivo, josta lähtevä höyry
-ajottaisin täytti koko tienoon. Käydessään "Viheriässä enkelissä"
-Diederich oli havainnut tämän. Ja niin hän kääntyi pontevasti
-vastustamaan maistraatinedustajan finanssiteknillisiä epäilyksiä.
-Kulttuurikunnian vaatimusten ei tarvinnut ottaa huomioon kaikkia
-pikkumaisuuksia. "Saksalaisuus merkitsee kulttuuria", huudahti
-Diederich. "Hyvät herrat! Sitä ei ole sanonut sen pienempi kuin Hänen
-Majesteettinsa keisari. Ja eräässä toisessa tilaisuudessa Hänen
-Majesteettinsa on lausunut: Sikamaisuuden täytyy loppua. Missä vain
-ikänänsä menetellään suurpiirteisesti, siellä loistaa meille Hänen
-Majesteettinsa ylevä esimerkki, ja siksi, hyvät herrat, --"
-
-"Eläköön!" huusi jokin ääni vasemmalla, ja Diederichin vastassa oli
-Napoleon Fischerin irvistys. Silloin hän suoristautui ja salamoi.
-
-"Aivan oikein!" hän lisäsi purevasti. "Minä en voi paremmin lopettaa.
-Eläköön Hänen Majesteettinsa keisari, eläköön, eläköön!"
-
-Ällistynyt vaitiolo, -- mutta kun sosialidemokraatit nauroivat, niin
-jotkut oikealla huusivat hurraata. Tohtori Heuteufel huomautti, eikö
-siihen merkilliseen yhteyteen, mihin tohtori Hessling oli asettanut
-keisarin persoonan, sisältynyt majesteettirikos. Mutta puheenjohtaja
-soitti heti kelloaan. Sanomalehdissä kuitenkin väiteltiin tästä
-asiasta. "Kansan ääni" väitti, että herra Hessling toi valtuuston
-kokoukseen pahimman byzantinismin hengen, jotavastoin "Netziger
-Zeitung" merkitsi hänen puheensa teeskentelemättömän patriotismin
-virkistäväksi teoksi. Että oli tosiaankin kysymys tärkeästä
-tapahtumasta, selvisi vasta sitten, kun se ilmestyi "Berliner
-Lokal-Anzeigeriin". Hänen Majesteettinsa lehti ylisti rajattomasti
-Netzigin valtuusmiehen, tohtori Hesslingin rohkeata esiintymistä.
-Se pani tyydytyksellä merkille, että uusi, päättävästi kansallinen
-henki, jota keisari edusti, edistyi nyt myöskin maaseudulla. Keisarin
-kehoitusta seurattiin, porvari heräsi unestaan, alettiin tehdä ero
-niiden välillä, jotka häntä kannattivat, ja niiden välillä, jotka
-häntä vastustivat. "Kunpa monet kaupunkiemme edustajat seuraisivat
-tohtori Hesslingin esimerkkiä!"
-
-Tätä Lokal-Anzeigerin numeroa Diederich oli kantanut povellaan viikon
-päivät, sitten hiipi hän hiljaisimpana aamupäivätuntina, karttaen
-Kaiser-Wilhelm-Strassea, takaoven kautta Klappschen oluttupaan, missä
-tapasi seuraa: Napoleon Fischerin ja puolueen taloudenhoitajan,
-Rillen. Vaikka huoneusto olikin tyhjä, niin nuo kolme vetäytyivät
-äärimmäisimpään nurkkaan; tuskin oli neiti Klappsch tuonut olutta,
-kun hänet jo lähetettiin pois; itse Klappsch, joka kuunteli ovella,
-kuuli vain puheen huminaa. Hän koetti käyttää hyväkseen laskuovea,
-jonka kautta hän ojensi lasit sisään silloin kun oli paljon
-vieraita; mutta Rille, joka tunsi asian, paiskasi sen kiinni aivan
-hänen nenänsä edessä. Kuitenkin isäntä oli huomannut, että tohtori
-Hessling oli ponnahtanut pystyyn ja näyttänyt olevan aikeissa
-poistua. Sitä hän, Diederich, ei kansallismielisenä miehenä tullut
-koskaan tukemaan!... Mutta myöhemmin neiti Klappsch luuli kuitenkin
-nähneensä, kun hänet kutsuttiin ottamaan vastaan maksua, paperin,
-joka oli kolmen henkilön allekirjoittama.
-
-Saman päivän iltapäiväksi rouva von Wulckow oli kutsunut Emmin ja
-Magdan teelle, ja Diederich seurasi heitä. Pystyssäpäin sisarukset
-astuivat Kaiser-Wilhelm-Strassen yli, ja Diederich nosti silinteriään
-kylmästi herroille, jotka vapaamuurariyhdistyksen portailta
-katselivat hämmästyneinä, miten hän astui hallintorakennukseen.
-Vahtisotilasta hän tervehti leikillisellä kädenliikkeellä. Ylhäällä
-pukuhuoneessa kohdeltiin upseereita ja heidän naisiaan, jotka jo
-tunsivat Hesslingin molemmat neidit. Lyöden kannuksensa yhteen
-luutnantti von Brietzen veti viitan Emmin harteilta, joka kiitti
-olkansa yli, kuten joku kreivitär. Sitten hän astui Diederichin
-jalalle huomauttaakseen siten, miten kuumalle maaperälle tämä oli
-joutunut. Ja tosiaankin, kun hän nyt ensin oli kehoittanut herra von
-Brietzeniä menemään edellä saliin, oli toimittanut presidentin rouvan
-edessä ihastuneet kumarruksensa ja tullut esitetyksi kaikille, niin
-mikä kunniakas yhtähyvin kuin vaarallinenkin tehtävä esiintyikään
-hänelle, kun sai pienellä tuolillaan ja naisten hameenhelmojen
-välissä, pitää teekuppia tasapainossa leivoslautasta kuljetettassa
-eteenpäin, hymyillä kunnioittavasti kakkua tarjottaessa ja syödessä
-tuhlata riutumusta osottavia sanoja "Salakreivittären" onnistuneen
-esityksen ylistämiseksi ja lausua miehellinen tunnustus presidentin
-suurpiirteisestä hallintotoiminnasta sekä painava sana kumouksesta ja
-uskollisuudesta keisaria kohtaan -- ja kaiken tämän ohella ruokkia
-vielä Wulckowin kärttävää koiraa! Ratskellerin ja sotilasyhdistyksen
-huoletonta seuraa ei täällä saanut ajatella, vaan tuli tuijottaa
-kapteeni von Köckeritzin vedenkirkkaisiin silmiin, kapteenin, jonka
-kalju oli valkea, kasvot otsan keskivaiheilta alaspäin tulipunaiset.
-Ja kun jännityksestä kysymyksen johdosta, oliko palvellut,
-Diederichin pinnalle kohosi hiki, niin ei ollenkaan huomattu,
-että hänen vieressään oleva nainen, joka kampasi vaalean tukkansa
-sileästi päänsä yli ja jolla oli auringonpolttama nenä, alkoi puhua
-hevosista... Tällä kertaa Emmi pelasti Diederichin, sillä Emmi, herra
-von Brietzenin tukemana, jonka kanssa hän näytti suorastaan olevan
-luottamuksellisessa suhteessa, tarttui taitavasti hevoskeskusteluun,
-käytti ammattisanoja, niin, rohkenipa haaveilla ratsastuksestakin,
-johon hän tahtoi ryhtyä erään tätinsä maatilalla. Kun luutnantti
-tarjoutui sitten lähtemään hänen kanssaan ratsastamaan, niin Emmi
-esitti esteeksi rouva Hesslingin, joka ei tullut sitä sallimaan.
-Diederich ei enää tuntenut Emmiä. Hänen kauhistuttavat lahjansa
-jättivät täällä Magdan, jonka kuitenkin oli onnistunut päästä
-kihloihin, kokonaan varjoon. Peläten tuli Diederich ajatelleeksi,
-kuten silloin kun palasi "Viheriästä enkelistä", niitä arvaamattomia
-teitä, joita joku tyttö, kun kukaan ei nähnyt --. Silloin hän
-huomasi, ett'ei ollut kuullut erästä presidentinrouvan kysymystä ja
-että vaiettiin sen vuoksi, että hänen piti vastata. Hän haki apua
-ilmasta, mutta kohtasi vain erään suuren kuvan järkähtämättömän
-katseen, kuvan, joka esitti kalpeaa, kivettynyttä, husaarin
-uniformussa olevaa henkilöä, jonka toinen käsi oli lanteilla, viikset
-ulottuivat silmäkulmiin asti ja katse oli kylmä ja salamoitseva!
-Diederich vavahti, hän sai teetä vääräänkurkkuunsa, herra von
-Brietzen koputti häntä selkään.
-
-Erään naisen, joka tähän asti oli vain syönyt, piti nyt laulaa.
-Vieraat olivat ryhmittyneet musiikkihuoneeseen. Diederich, joka oli
-ovella, veti salaa kelloaan, silloin rouva von Wulckow yskähti hänen
-takanaan. "Minä tiedän kyllä, että Te ette uhraa aikaanne, joka
-kuuluu niin vakaville velvollisuuksille, meille ja meidän kevyelle,
-voisinpa sanoa liiankin kevyelle keskustelullemme. Minun mieheni
-odottaa Teitä, tulkaapas vain." Sormi suulla hän kulki erään käytävän
-poikki, sitten erään tyhjän eteishuoneen läpi... Aivan hiljaa
-hän koputti. Kun mitään vastausta ei kuulunut, niin hän katsahti
-tuskallisesti Diederichiin, jonka myöskään ei ollut hyvä olla.
-"Ottoseni", hän yritti, pitäen hennosti ovesta kiinni. Kun olivat
-jonkun aikaa kuunnelleet, niin sisältä kuului hirvittävä bassoääni:
-"Ottosesi ei ole täällä! Sano niille lampaanpäille, että saavat
-niellä yksinään teensä!" -- "Hänellä on niin kiireitä tehtäviä",
-kuiskasi rouva von Wulckow, hieman kalpeampana. "Väärämieliset
-turmelevat hänen terveytensä... Valitettavasti minun täytyy nyt
-omistautua vierailleni, palvelija on ilmoittava Teidät." Ja hän lensi
-tiehensä.
-
-Diederich odotti palvelijaa monta pitkää minuuttia. Mutta
-silloin siihen ilmestyi Wulckowin koira, meni suuremmoisesti ja
-halveksivasti Diederichin ohi ja raapi ovea. Heti kaikui sisältä:
-"Schnaps! Tule sisään!" -- minkä jälkeen koira avasi oven. Kun
-se unhoitti vetää sitä perässään kiinni, niin Diederich uskalsi
-puikahtaa siitä sisälle. Herra von Wulckow istui savupilven keskellä
-kirjoituspöytänsä ääressä, suunnaton selkä oveenpäin käännettynä.
-
-"Hyvää päivää, herra presidentti", sanoi Diederich, kumartaen
-samalla. "No, no, sinäkös siinä taas jaaritat, Schnaps?" kysyi
-Wulckow katsahtamatta taakseen. Hän taittoi erään paperin, sytytti
-hitaasti uuden sikaarin... "Nyt se sitten alkaa", ajatteli Diederich.
-Mutta silloin Wulckow alkoi kirjoittaa jotakin muuta. Vain koiran
-mielenkiinto kohdistui Diederichiin. Ilmeisesti sen mielestä
-vieras oli täällä vähemmän paikallaan, sen halveksunta muuttui
-vihamielisyydeksi; irvistävin hampain se nuuski Diederichin housuja,
-ja siinä pyrki jo olemaan muutakin kuin nuuskimista. Diederich tanssi
-niin äänettömästi kuin mahdollista toiselta jalalta toiselle, ja
-koira murisi uhkaavasti, mutta hiljaa, tietäen hyvin, ett'ei sentään
-saanut mennä perin pitkälle. Lopulta Diederichin onnistui saada
-tuoli itsensä ja vihollisensa väliin, ja turvautuneena siihen hän
-pyöri sen ympärillä, milloin hitaammin, milloin nopeammin, varoen
-aina Schnapsin syrjähyppyjä. Kerta hän näki Wulckowin kääntävän
-hieman päätään ja luuli nähneensä hänen naureskelevan. Sitten koira
-kyllästyi leikkiin, meni herransa luokse ja antoi hyväillä itseään;
-ja Wulckowin tuolin viereen paneutuneena se mittaili sitten kylmällä
-metsämiehen katseella Diederichiä, joka pyyhki hikeä.
-
-"Alhainen nauta!" ajatteli Diederich -- ja äkkiä hänen sisimmässään
-kuohui. Suuttumus ja paksu tupakansavu sulkivat hänen hengityksensä,
-ja hän ajatteli, yskimistään pidätellen: "Kuka minä olen, kun
-minun täytyy kärsiä tällaista? Minun halvin konerasvaajani ei
-sallisi minun kohdella itseään tällä tavalla. Minä olen tohtori.
-Minä olen valtuusmies! Tämä sivistymätön tolvana tarvitsee minua
-pikemmin kuin minä häntä!" Kaikelle, mitä hän sinä iltapäivänä oli
-kokenut, hän antoi nyt pahimman tulkinnan. Häntä oli pilkattu, tuo
-luutnantin lurjus oli koputtanut hänen selkäänsä! Nuo sotilaspäät ja
-astelevat kalkkunat olivat koko ajan puhuneet typeristä asioistaan
-ja antaneet hänen kuunnella sitä tyhmän tavoin! "Ja kuka maksaa
-nuo nälkäkurjet? Me!" Mieliala ja tunteet, kaikki raukesi äkkiä
-Diederichin rinnassa, ja raunioista kohosi villinä vihan lieska.
-"Verenimijät! Sapelinkalskuttajat! Pystynenäinen roskaväki!... Jospa
-me kerta teemme lopun koko joukosta --!" Hänen kätensä muuttuivat
-itsestään nyrkeiksi, mykän raivon puuskassa hän näki kaikki
-kumotuksi, hajonneeksi: valtion herrat, armeijan, virkamiehistön,
-kaikki voimaliitot ja itse voimankin! Voiman, joka käy meidän
-ylitsemme ja jonka kavioita me suutelemme! Jota vastaan me emme voi
-mitään, koska me kaikki sitä rakastamme! Joka meillä on veressä,
-koska meillä on siinä alistuvaisuus! Me olemme sen atoomeja, jonkin
-katoava molekyyli, jonka se on sylkäissyt!... Tuolta seinältä,
-sinisten pilvien takaa sen kalpeat, rautaiset kasvot katsoivat alas,
-järkähtämättöminä, salamoiden. Mutta Diederich kohotti nyrkkinsä
-hurjassa itsensäunhoituksessa.
-
-Mutta silloin Wulckowin koira murahti, presidentin alta kuului
-jyrisevä rojahdus, pitkäinen rätinä -- ja Diederich pelästyi
-kovasti. Hän ei ymmärtänyt, mikä hyökkäys tämä oli. Järjestyksen
-rakennus, joka oli jälleen pantu pystyyn hänen rinnassaan, vapisi
-enää vain hiljaa. Hallintoneuvoston herra presidentillä oli tärkeitä
-valtiotehtäviä toimitettavana. Paraikaa odotettiin, kunnes hän
-huomasi erään; ja silloin vakuutettiin hyvää mielialaa ja pidettiin
-huolta hyvistä afääreistä...
-
-"No, pikku tohtorini?" sanoi herra von Wulckow ja kääntyi
-istuimellaan. "Mikäs Teidän on hätänä? Teistähän tulee sula
-valtiomies. Istuutukaapas tälle kunniapaikalle."
-
-"Voin mielikseni sanoa", änkytti Diederich. "Jotakin olen jo
-saavuttanut kansallisen asian hyväksi."
-
-Wulckow puhalsi hänen kasvoihinsa mahtavan savukeilan, sitten hän
-tuli aivan lähelle häntä lämminverisine, kyynillisine silmineen.
-"Te olette ensinnäkin saavuttanut sen, että olette joutunut
-valtuusmieheksi. Miten, sen voimme jättää sikseen. Joka tapauksessa
-voisitte Te käyttää hyväksenne asemaanne, sillä Teidän liikkeennehän
-kuuluu olevan aika kehno." Kun Diederich lyyhistyi kokoon, niin
-Wulckow nauroi kumisten. "Älkää olko millännekään, Te olette minun
-miehiäni. Mitäs luulette minun tähän kirjoittaneen?" Tuo suuri
-paperilehti katosi kämmenen alle, jonka hän pani sen päälle. "Tässä
-minä vaadin ministeriltä pientä muistomerkkiä eräälle tietylle
-tohtori Hesslingille tunnustukseksi siitä, mitä hän on tehnyt
-mielialan, muokkaamiseksi Netzigissä... Niin säädyllisenä Te ette
-ole tietenkään minua pitänyt?" hän lisäsi, sillä Diederich kumarteli
-edelleen tuolillaan aivan kuin sokaistuna ja huikaistuna. "Minä en
-tosiasiallisesti tiedä", hän lausui. "Minun vaatimattomat ansioni --"
-
-"Alku aina hankala", sanoi Wulckow. "Sen pitäisi ollakin vain
-kehoitukseksi. Teidän ryhtinne Lauerin jutussa ei ollut huono.
-Niin, ja Teidän puheenne tuossa kanavoimiskiistassa on saanut
-koko antimonarkistisen lehdistön pois suunniltaan. Jo kolmella
-paikkakunnalla on sen johdosta nostettu kanne majesteettirikoksesta.
-Siitä täytyy meidän toki osoittaa Teille kiitollisuuttamme."
-
-Diederich huudahti: "Minun kaunein palkintoni on siinä, että
-Lokal-Anzeiger on saattanut minun suoran porvarillisen nimeni
-Kaikkeinkorkeimpien silmien nähtäväksi!"
-
-"No niin, ottakaapas sikaari", lopetti Wulckow, ja Diederich käsitti,
-että nyt alkoivat afäärit ja ylevien tunteiden keskellä hänessä oli
-herännyt arveluja, että Wulckowin armonosoituksella ennen kaikkea oli
-jokin erikoinen syynsä. Koetteeksi hän sanoi:
-
-"Ratzenhauseniin vievää rataa varten tulee nyt kaupunkikin kyllä
-myöntämään avustuksensa."
-
-Wulckow kurkotti kaulaansa. "Onneksenne. Meillä on muuten halvempi
-suunnitelma, joka ei ylipäänsä kosketa Netzigiä. Pitäkää siis
-niinmuodoin huolta siitä, että ihmiset tulevat järkiinsä. Sillä
-ehdolla saatte Te sitten Quitzinin ritaritilalle luovuttaa valoanne."
-
-"Sitäkään ei maistraatti taas tahdo." Diederich pyysi käsillään
-armahdusta. "Kaupungille siitä koituu vahinkoa, eikä herra von
-Quitzin maksa sille mitään veroa... Mutta nyt minä olen valtuusmies,
-ja kansallismielisenä miehenä --"
-
-"Siitä pyytäisin päästä. Minun serkkuni, herra von Quitzin rakentaa
-muuten itselleen yksinkertaisesti sähkölaitoksen, se tulee hänelle
-halvaksi, uskokaapas, kaksi ministeriä tulee hänen luokseen
-metsästämään -- ja sitten hän tarjoaa Teille valoa halvemmalla itse
-täällä Netzigissä."
-
-Diederich suoristautui. "Minä olen päättänyt, herra presidentti,
-kaiken vihollisuuden vastakohdaksi pitää korkealla kansallisia
-lippua täällä Netzigissä." Sitten, hiljaisemmalla äänellä: "Yhdestä
-vihollisesta me voimme muutoin päästä, yhdestä hyvin vaarallisesta,
-niin tuosta vanhasta Gausenfeldin Klüsingistä."
-
-"Hänestäkö?" Wulckow naurahti halveksivasti. "Hän elää minun
-armoillani. Hän hankkii paperin maaseutulehdilie."
-
-"Tiedättekö, hankkiiko hän vielä väärille lehdille? Siitä minulla on
-toki, suokaa anteeksi, herra presidentti, paremmat tiedot."
-
-"Netziger Zeitung on tullut kansallisessa suhteessa luotettavammaksi."
-
-"Kyllä --" Diederich nyökkäsi tärkeästi, "siitä päivästä lähtien,
-kun vanha Klüsing antoi, herra presidentti, tarjota minulle
-osan paperinhankinnasta. Gausenfeldillä oli muka liiaksi työtä.
-Luonnollisesti hän pelkäsi, että minä olisin osallisena jossakin
-kilpailevassa kansallisessa lehdessä. Ja kenties hän myöskin pelkäsi
-sitä --" huomattava väliaika -- "että herra presidentti mieluummin
-tilaa paperin kansallisesta tehtaasta."
-
-"Siis -- Te hankitte nyt paperin Netziger Zeitungille?"
-
-"Koskaan minä en tule, herra presidentti, siinä määrässä kieltämään
-kansallista mielialaani, että hankkisin paperia jollekin
-sanomalehdelle, niin kauan kuin siinä on vapaamielisillä rahoja
-sijoitettuna."
-
-"No hyvä." Wulckow laski nyrkkinsä reisilleen. "Nyt Teidän ei
-tarvitse sanoa enää mitään. Te tahdotte hankkia kaiken Netziger
-Zeitungille. Maaseutulehdet Te tahdotte myöskin. Luultavasti myöskin
-paperin hankinnan hallitukselle. Muuten vielä jotakin?" Ja Diederich
-asiallisesti:
-
-"Herra presidentti, minä en ole Klüsingin kaltainen, kumouksellisten
-kanssa minä en tee afääreitä. Jos Te, herra presidentti, pipliaseuran
-esimiehenä tahtoisitte myöskin tukea minun liikeyritystäni, niin minä
-voin sanoa, että kansallinen asia siitä vain voittaisi."
-
-"No hyvä", toisti Wulckow ja räpäytti silmäänsä. Diederich löi
-valttinsa pöytään.
-
-"Herra presidentti! Klüsingin johdolla Gausenfeld on kumouksen
-hautomispaikka. Hänen kahdeksastasadasta työmiehestään kukaan ei
-äänestä muita kuin sosialisteja."
-
-"Entäs Teidän oma väkenne?" Diederich löi rintoihinsa. "Jumala olkoon
-todistajanani, että kernaammin minä vielä tänä päivänä sulkisin
-liikkeeni ja laskisin itseni omaisteni kanssa kurjuuteen, kuin
-sietäisin työssäni ketään, jota en tietäisi keisarille uskolliseksi."
-
-"Hyvin sopiva mieliala", sanoi Wulckow. Diederich katsahti häneen
-sinisin silmin. "Minä otan vain palvellutta väkeä, neljäkymmentä
-on ollut sodassa mukana. Nuorisoa minä en ota työhöni ollenkaan
-enää, sen jälkeen kun sattui tuo juttu tuon työmiehen kanssa, jonka
-vahtisotilas ampui kunnian kentällä, kuten Hänen Majesteettinsa
-suvaitsi siitä sanoa, sen jälkeen kun tuo työmies oli morsiamensa
-kanssa minun lumppujeni takana --"
-
-Wulckow teki estävän viittauksen. "Teidän huolenpitonne, pikku
-tohtorini!"
-
-Diederich ei antanut pilata suunnitelmaansa. "Minun lumppujeni
-keskellä ei saa ilmetä mitään kumouksellista. Teidän lumppujenne
-laita, minä tarkoitan politiikkaa, on kokonaan toinen. Siinä me
-voimme käyttää kumousta hyväksemme, jotta vapaamielisistä lumpuista
-saadaan keisarille uskollista paperia." Ja hän veti kasvoilleen hyvin
-merkitsevän ilmeen. Wulckow ei näyttänyt hämmästyvän, hän naurahti
-hirveästi.
-
-"Pikku tohtorini, minä en ole myöskään niin yksinkertainen.
-Selittäkääpäs, mitä juonia olette punonut konemestarinne kanssa!"
-
-Kun hän näki Diederichin horjuvan, niin hän jatkoi: "Hän on kai
-myöskin niitä vanhoja palvelleita, vai miten, herra valtuusmies?"
-
-Diederich nielasi, hän näki, että mikään kiertely ei auttanut. "Herra
-presidentti", hän sanoi päättävästi, ja sitten hiljaa ja nopeasti:
-"Tuo mies pyrkii valtiopäiville, ja kansalliselta kannalta hän on
-parempi kuin Heuteufel. Sillä ensinnäkin monet vapaamieliset tulevat
-pelosta muuttumaan kansallisiksi, ja toiseksi, jos Napoleon Fischer
-tulee valituksi, me saamme Netzigiin keisari Wilhelmin patsaan.
-Minulla on siitä kirjallinen lupaus."
-
-Hän levitti erään paperin presidentin eteen, Wulckow luki, nousi
-sitten ylös, potkasi jalallaan tuolin tieltään ja astui lattian
-poikki puhaltaen savua suustaan. "Siis Kühlemann karkaa, ja hänen
-puolella miljoonallaan kaupunki ei rakenna mitään lastenseintä, vaan
-pystyttää keisari Wilhelmin patsaan." Hän pysähtyi. "Pankaa merkille,
-hyvä mies, omien etujenne nimessä! Jos Netzigillä tulee olemaan
-sosialidemokraatti valtiopäivillä, mutt'ei mitään keisari Wilhelm
-Suurta, silloin Te opitte minut tuntemaan. Minä teen viilokkia
-Teistä! Minä lyön Teidät niin pieneksi, että Teitä ei oteta enää
-vastaan lastenseimeenkään!"
-
-Diederich oli vetäytynyt tuoleineen aina seinään saakka. "Herra
-presidentti! Kaikki mitä minussa on, minun tulevaisuuteni, minä
-asetan tämän suuren kansallisen asian palvelukseen. Minullekin voi
-sattua jotakin inhimillistä..."
-
-"Jumala Teitä sitten armahtakoon!"
-
-"Jos nyt sitten Kühlemannin sappikivet häviäisivät vielä kuitenkin?"
-
-"Te olette vastuunalainen! Minun pääni on myöskin kysymyksessä!"
-Wulckow istuutui rutisten tuolilleen. Hän poltti raivoisasti. Kun
-pilvet hajosivat, niin hän oli tullut iloisemmalle tuulelle. "Mitä
-minä Teille sanoin 'Sopusoinnun' juhlassa, siinä minä pysyn. Nämä
-valtiopäivät eivät ole pitkäaikaiset, ryhtykää alustaviin toimiin
-kaupungissa. Auttakaa minua taistelussani Buckia vastaan, minä autan
-Teitä Klüsingiä vastaan."
-
-"Herra presidentti!" Wulckowin hymy oli nostanut Diederichissä
-ylenpalttisia toiveita, hän ei voinut enää hillitä itseään. "Jos
-antaisitte salakättä tietää, että Te mahdollisesti riistätte häneltä
-tilaukset! Hän ei kuuluta sitä maailmalle, sitä Teidän ei tarvitse
-pelätä; mutta hän ryhtyy toimiin. Kenties hän neuvottelee --"
-
-"Seuraajansa kanssa", lopetti Wulckow. Silloin täytyi Diederichin
-hypätä pystyyn ja vuorostaan kulkea lattian poikki. "Jospa Te
-tietäisitte, herra presidentti... Gausenfeld on niin sanoakseni
-tuhathevosvoimainen kone, ja siinä se seisoo ja ruostuu, koska virtaa
-puuttuu, minä tahdon sanoa, uudenaikaista, suurpiirteistä henkeä!"
-
-"Sitä näyttää Teillä olevan", arveli Wulckow.
-
-"Kansallisen asian palveluksessa", vakuutti Diederich. Hän palasi.
-"Keisari Wilhelmin patsaan komitea tulee tuntemaan itsensä
-onnelliseksi, jos meitä onnestaisi siinä suhteessa, että Te,
-herra presidentti, ilmaisisitte asiaa kohtaan arvossapidetyn
-mielenkiintonne ottamalla vastaan kunniapuheenjohtajan paikan."
-
-"Tehty", sanoi Wulckow.
-
-"Herra kunniapuheenjohtajansa uhrautuvaa työtä on komitea ymmärtävä
-pitää vastaavassa arvossa."
-
-"Selittäkääpäs sitä puuhaa hieman lähemmin!" Wulckowin äänessä oli
-jotakin turmiota ennustavaa nurinaa, mutta kiihtyneisyydessään ei
-Diederich huomannut sitä.
-
-"Komitean keskuudessa tuo ajatus on jo ollut pohdittavana. Patsas
-toivotaan saatavan pystytetyksi hyvin yleiseen paikkaan ja
-kansanpuistolla ympäröidyksi, jotta hallitsijan ja kansan välinen
-eroittamaton yhdistys tulisi aistin havaittavasti näkyviin. Silloin
-me olemme ajatelleet kaupungin keskuksessa erästä suurempaa
-tonttimaata; naapuritalotkin ovat saatavissa; se on Meisestrassella."
-
-"Soso, Meisestrassella." Wulckowin silmäkulmat olivat vetäytyneet
-kokoon rajuilmaa uhkaavasti. Diederich pelästyi, mutta mitään
-pysähtymisen keinoa ei ollut enää olemassa.
-
-"Sellainen ajatus on sukeltanut esiin, että meidän pitäisi,
-ennenkuin kaupunki tarttuu lähemmin asiaan, varata itsellemme
-kysymykseentulevat tontit ja siten ehkäistä epäoikeutettu keinottelu.
-Meidän herra kunniapuheenjohtajallamme olisi tietenkin ensimäinen
-oikeus..."
-
-Tämän sanan jälkeen Diederich perääntyi, sillä rajuilma
-puhkesi. "Hyvä herra! Minäs Te minua pidätte? Olenko minä
-Teidän liikeagenttinne? Tämä on kuulumatonta, tällaista ei ole
-ennen tapahtunut! Tuollainen kamasaksa vihjaa kuninkaalliselle
-hallintoneuvoston presidentille, että tämän pitäisi ottaa osaa hänen
-likaisiin afääreinänsä!"
-
-Wulckow jyrisi yli-inhimillisesti; hän kävi väkivaltaisine
-ruumiinlämpöineen ja persoonallisine tuoksuineen Diederichiä kohden,
-joka perääntyi. Koirakin oli noussut pystyyn ja valmistautui
-haukuskellen hyökkäämään. Koko huone täyttyi yht'äkkiä kauhulla ja
-pauhulla.
-
-"Te teette itsenne vikapääksi raskaaseen virkamiehen loukkaukseen,
-hyvä herra!" huusi Wulckow, ja Diederich, joka kopeloi takanaan
-olevaa ovea, oli vain epätietoinen siitä, kumpi tuli tarttumaan
-ensimäisenä hänen kurkkuunsa, koirako vai presidentti. Hänen
-tuskallisesti harhailevat silmänsä sattuivat seinällä oleviin
-valkoisiin kasvoihin, jotka sieltä katsoivat alas uhkaavasti ja
-salamoiden. Nyt hän oli saanut sen kurkkuunsa, vallan! Hän oli
-uskaltanut antautua tuttavalliseen kanssakäymiseen vallan kanssa.
-Se oli hänen tuhonsa, valta nousi häntä vastaan maailmanlopun
-kauhulla... Kirjoituspöydän takana oleva ovi avautui, joku
-poliisinpukuinen henkilö astui sisään. Vapisevaa Diederichiä hän
-ei enää yllättänyt. Uniformun läsnäolo sai hirveän ajatuksen
-juolahtamaan Wulckowin päähän. "Minä voin tuossa tuokiossa antaa
-pidättää Teidät, ruikutusprinssin, virkamiehen lahjomisyrityksestä,
-virkakunnan lahjomisyrityksestä ja hallintopiirin korkeimman
-virkakunnan lahjomisyrityksestä! Minä toimitan Teidät
-kuritushuoneeseen, minä tuhoan koko Teidän elämänne!"
-
-Poliisilaitoksen virkailijaan tämä viimeinen tuomio ei näyttänyt
-tekevän minkäänlaista vaikutusta Diederichiin verrattuna. Hän pani
-tuomansa paperin pöydälle ja meni tiehensä. Muutoin Wulckowkin
-kääntyi äkkiä, hän sytytti sikaarin, Diederich oli häneen nähden
-lakannut olemasta. Ja Schnapskin jätti hänet kuin minkäkin
-mitättömän. Silloin Diederich uskalsi panna kätensä ristiin.
-
-"Herra presidentti", hän kuiskasi horjuen, "herra presidentti,
-sallikaa minun, herra presidentti, sallikaa minun vakuuttaa, että
-tässä on kysymyksessä, jos saan vakuuttaa, hyvin valitettava
-väärinkäsitys. Koskaan minä en yrittäisi, huomioonottaen minun
-hyvintunnetun kansallisen mielialani --. Miten minä voisin!"
-
-Hän odotti, mutta kukaan ei välittänyt hänestä.
-
-"Jos minä katsoisin omaa etuani", hän alotti uudestaan, hieman
-selvemmin, "sen sijaan että aina pidän kansallisia etuja silmällä,
-niin minä en olisi tänään täällä, vaan herra Buckin luona. Sillä
-tuo herra Buck, niin juuri, hän on vihjannut minulle, että minun
-pitäisi myydä tonttini kaupungille vapaamielistä lastenseintä
-varten. Mutta tuon pyynnön minä olen suuttumuksella torjunut ja
-olen suoraa päätä tullut Teidän luoksenne, herra presidentti. Sillä
-parempi on, sen olen sanonut, että minulla on keisari Wilhelm Suuren
-muistopatsas sydämessäni kuin lastenseimi taskussani, sen olen
-sanonut ja sanon täällä kuuluvalla äänellä!" Kun Diederich itse
-asiassa kohotti ääntään, niin Wulckow kääntyi häneen päin. "Oletteko
-Te vielä täällä?" hän kysyi. Ja Diederich, tointuen uudestaan: "Herra
-presidentti --"
-
-"Mitäs Te vielä tahdotte? Minä en ylipäänsä tunne Teitä. En ole
-koskaan ollut missään tekemisissä kanssanne."
-
-"Herra presidentti, kansallistettujen ollessa kysymyksessä --"
-
-"Tonttikeinottelijain kanssa minä en keskustele. Myykää tonttinne, ja
-sitten, sitten myöhemmin me voimme jutella keskenämme."
-
-Diederich, kalvenneena ja tuntien itsensä ikäänkuin likistetyksi
-seinää vastaan: "Siinä tapauksessa meidän ehtomme jäävät entiselleen?
-Rintatähti? Klüsingiä koskeva viittaus? Kunniapuheenjohtaja?"
-
-Wulckow rypisti kasvojaan. "Minun puolestani. Mutta myykää heti!"
-
-Diederich veti henkeään. "Minä teen sen uhrauksen!" hän selitti.
-"Sillä korkeimman, mitä keisarille uskollisella miehellä on,
-minun keisarille uskollisen mielialani täytyy olla kaiken epäilyn
-yläpuolella."
-
-"No niin", sanoi Wulckow, sillä välin kuin Diederich vetäytyi pois,
-ylpeänä lopputuloksen johdosta, joskin sen tunteen masentamana, että
-presidentti liittolaisena ei sietänyt häntä sen paremmin kuin hän
-itse omaa konemestariaan.
-
-Salissa hän tapasi Emmin ja Magdan kahdenkesken selailemasta erästä
-loistoteosta. Vieraat olivat poistuneet, rouva Wulckowkin oli
-jättänyt heidät, sillä hänen täytyi pukeutua eversti Haffken rouvan
-luona pidettävää illatsua varten. "Minun neuvotteluni presidentin
-kanssa kävi kumpaakin osapuolta läpeensä tyydyttävällä tavalla",
-vakuutti Diederich; ja ulkona kadulla: "Siitä sen näkee, mitä
-merkitsee, kun kaksi lojaalista miestä keskustelee keskenään. Meidän
-juutalaistuneessa liike-elämässämme sitä ei enää tunnet." Emmi, niin
-ikään kääntyneenä, selitti, että tuli ottamaan ratsastustunteja.
-"Jos minä annan sinulle siihen rahaa", sanoi Diederich, mutta vain
-järjestyksen vuoksi, sillä hän oli ylpeä Emmin puolesta. "Eikö
-luutnantti von Brietzenillä ole sisaria?" hän kysyi. "Sinun pitäisi
-tulla tutuksi ja hankkia meille kutsut everstinnan seuraaviin
-illatsuihin." Eversti meni juuri ylempänä ohitse. Diederich katseli
-pitkään hänen jälkeensä. "Kyllä minä tiedän", hän sanoi, "ettei
-pitäisi kääntyä; mutta tuo nyt on kuitenkin korkeinta, se vetää
-puoleensa!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Wulckowin kanssa tehty sopimus oli vain lisännyt hänen surujaan.
-Talonmyynnin kouriintuntuvan velvoituksen vastikkeina oli vain
-toiveita ja näköaloja: utuisia näköaloja, aivan liian rohkeita
-toiveita... Oli jäätävän kylmä; Diederich meni sunnuntaina kaupungin
-puistoon, missä jo kävi pimeäksi, ja eräällä yksinäisellä polulla hän
-tapasi Wolfgang Buckin.
-
-"Minä olen nyt tehnyt kuitenkin päätökseni", selitti Buck. "Minä
-menen teatteriin."
-
-"Entäs Teidän porvarillinen asemanne? Teidän naimisenne?"
-
-"Minä olen sitä yrittänyt, mutta teatteri tuntuu
-puoleensavetävämmältä. Siellä näytellään vähemmän komedioja, nähkääs,
-siellä ollaan asioissa rehellisempiä. Naisetkin ovat kauniimpia."
-
-"Se ei ole minkäänlainen näkökanta", vastasi Diederich. Mutta Buck
-ei laskenut leikkiä. "Minun täytyy myöntää, että tuo Gustea ja minua
-koskeva huhu on minua huvittanut. Toiselta puolen: niin mieletön kuin
-se onkin, se on kuitenkin olemassa, tyttö kärsii sen johdosta, enkä
-minä voi kauemmin pitää häntä huonossa valossa."
-
-Diederich loi häneen halventavan syrjäsilmäyksen, sillä hänestä
-tuntui siltä, kuin Buck olisi ottanut tuon huhun tekosyyksi
-vetäytyäkseen syrjään. "Tehän tiedätte kyllä", hän sanoi ankarasti,
-"mitä Te sillä saatte aikaan. Kukaan muu ei tietenkään, ota häntä
-enää helposti. Siihen tarvitaan jo, piruvieköön, koko joukon
-ritarillisuutta."
-
-Buck vahvisti tämän.
-
-"Todella uudenaikainen, suurpiirteinen mies", hän sanoi
-merkitsevästi, "tuntisi pakostakin erityistä tyydytystä saadessaan
-sellaisissa olosuhteissa pelastaa tytön ja puolustaa häntä. Tässä
-tapauksessa, missä myöskin on rahaa, jalomielisyys tulisi vasta viime
-kädessä kysymykseen. Ajatelkaapas jumalantuomiota Lohengrinissä."
-
-"Miten niin, Lohengrinissä?"
-
-Buck ei vastannut tähän mitään; kun he saapuivat Sachsentorille, niin
-hän kävi levottomaksi. "Tuletteko kanssani sisälle?" hän kysyi. --
-"Minne sitten?" -- "Aivan lähelle, Schweinichenstrassen 77:ään. Minun
-täytyy se toki sanoa hänelle, Te voisitte kenties silloin..."
-
-Diederich vihelsi hampaittensa välistä.
-
-"Te olette tosiaankin --. Te ette ole vielä hänelle mitään
-sanonut? Sitä ennen Te kuulutatte sen kaupungilla? Teidän asianne,
-ystäväni, mutta jättäkää minut leikin ulkopuolelle, minulla ei ole
-tapana ilmoittaa toisten ihmisten morsiamille heidän kihlauksensa
-purkumista."
-
-"Tehkää yksi poikkeus", pyysi Buck. "Minusta kaikki kohtaukset ovat
-elämässä niin raskaita."
-
-"Minulla on periaatteita", sanoi Diederich. Buck palasi takaisin
-asiaan.
-
-"Teidän ei tarvitse sanoa mitään. Teidän tulee vain mykässä roolissa
-tarjota minulle moraalista tukea."
-
-"Moraalista?" kysyi Diederich.
-
-"Tuon kohtalokkaan huhun niinsanoakseni edustajana."
-
-"Mitäs Te sillä tahdotte sanoa?"
-
-"Minä lasken leikkiä. Siinä me olemme, tulkaahan."
-
-Ja Diederich, Buckin viimeisen puheenkäänteen satuttamana, meni
-äänettömästi mukaan.
-
-Rouva Daimchen oli mennyt ulos, ja Guste antoi odottaa itseään. Buck
-meni katsomaan, mitä hän teki. Lopulta Guste tuli, mutta yksinään.
-"Eikö Wolfgangkin ollut täällä?" hän kysyi.
-
-Buck oli karannut!
-
-"Tätä minä en käsitä", sanoi Diederich. "Hänellä oli kuitenkin
-jotakin aivan tärkeätä asiata Teille."
-
-Guste punastui näiden sanojen jälkeen. Diederich kääntyi ovea kohden.
-"Sitten minäkin sanon hyvästi."
-
-"Mitä hän sitten tahtoi?" tiedusteli Guste. "Hänelle ei kuitenkaan
-usein tapahdu, että jotakin tahtoisi. Ja miksi hän toi Teidät
-mukanaan?"
-
-"Sitä minäkään en käsitä. Vieläpä minä saan sanoa, että kokonaan
-paheksin sitä, että hän tällaisessa tilaisuudessa käyttää todistajia.
-Minun vikani se ei ole, hyvästi."
-
-Mutta mitä neuvottomampana hän katsoi Gusteen, sitä ahdistavammaksi
-tämä muuttui.
-
-"Minun täytyy kieltäytyä", hän ilmiantoi lopulta, "polttamasta
-suutani jonkun kolmannen henkilön asiassa, semminkin kun tuo
-kolmas lähtee karkuun ja vetäytyy syrjään kaikkein ensimäisistä
-velvollisuuksistaan."
-
-Gusten aukireväistyt silmät näkivät noiden sanojen tulevan yksitellen
-Diederichin suusta. Kun viimeinen oli tullut ulos, niin hän pysyi
-silmänräpäyksen liikkumattomana, mutta sitten vei kädet kasvoilleen.
-Hän nyyhkytti, näkyi, miten hänen poskensa pullistuivat ja kyyneleet
-vuotivat hänen sormiensa välistä. Hänellä ei ollut nenäliinaa;
-Diederich lainasi hänelle omansa, liikutettuna hänen tuskansa
-johdosta. "Lopultakaan", arveli Diederich, "hänessä ei ole niin
-paljon menetettävää." Mutta silloin Guste suuttui. "Sen sanotte Te!
-Te, joka aina olette yllyttänyt minua häntä vastaan. Että hänen
-nimenomaan on täytynyt lähettää Teidät, se tuntuu minusta enemmän
-kuin kummalliselta."
-
-"Mitäs Te sillä tarkoitatte, pyydän?" vastasi Diederich omasta
-puolestaan. "Teidän piti kylläkin tietää yhtä hyvin kuin minunkin,
-arvoisa neiti, mitä Teillä oli odotettavana tuolta puheenaolevalta
-herralta. Sillä missä mieliala on löyhä, siellä on kaikki löyhää."
-
-Kun Guste tarkasti häntä pilkallisesti, niin hän sanoi ankarammin:
-
-"Minä ennustin Teille tämän kaiken oikein."
-
-"Siksi, että se Teille niin soveltuu", vastaa Guste myrkyllisesti.
-Ja Diederich sala-ivalla: "Hänhän on toimittanut niin, että minun
-pitäisi sekottaa hänen keittopataansa. Ja jos tuo pata ei olisi ollut
-käärittynä ruskeisiin lappuihin, niin hän olisi jo kauan sitten
-antanut sen kiehua yli laitojensa."
-
-Silloin Gusten kieli vasta laukesi. "Onkos Teillä aavistustakaan!
-Sellaista se on, sitä minä en voi antaa hänelle anteeksi, sitä, että
-_kaikki_ oli hänestä aina samantekevää, vielä minun rahanikin!"
-
-Diederich oli järkytetty, "Sellaisen kanssa ei pidä ryhtyä
-mihinkään", hän huomautti. "Sellaiset eivät osaa mihinkään pysähtyä,
-vaan luiskahtavat aina sormien välistä." Hän nyökäytti painavasti.
-"Jolle raha on samantekevää, se ei ymmärrä elämää."
-
-Guste hymyili kalpeasti. "Te ymmärrätte sen loistavasti."
-
-"Toivokaamme", sanoi Diederich. Guste tuli lähemmäksi, vilkutti
-hänelle viimeisten kyynelten lävitse.
-
-"Oikeassapa olette ollut. Mitähän luulette, jos minä tekisin tästä
-lopun?" Hän väänsi suutaan. "Minä en ole kuitenkaan häntä ylipäänsä
-rakastanut. Olen vain odottanut tilaisuutta päästäkseni hänestä
-eroon. Nyt hän on niin alhainen ja menee itsestään... Silloin me
-teemme sen ilman häntä", hän lisäsi katsahtaen houkuttelevasti.
-Mutta Diederich otti vain nenäliinansa takaisin, kaikesta muusta hän
-näytti kiittävän. Guste käsitti, että Diederich ajatteli yhä vielä
-yhtä ankarasti kuin silloin rakkaudenkammiossa; sitä nöyremmin hän
-käyttäytyi.
-
-"Te viittaatte siihen asemaan, missä minä nyt olen."
-
-Diederich torjui. "Minä en ole mitään sanonut." Guste valitti hiljaa.
-"Jos ihmiset puhuvat minusta halpamielisesti, sille minä en mahda
-mitään!"
-
-"Enkä minä."
-
-Gusten pää painui. "No niin, täytyyhän minun se käsittää. Sellainen
-kuin minä ei ansaitse enää, että kukaan todella hieno mies, jolla
-on vakavat käsitykset elämästä, ottaisi häntä enää." Ja samalla hän
-tirkisti kulmainsa alta sanojensa vaikutusta.
-
-Diederich läähätti. "Saattaa olla niinkin --", hän alotti ja
-pysähtyi. Guste pidätti henkeään. "Olettakaammepa kerta", sanoi
-Diederich terävän painokkaasti, "että jollakin on päinvastoin mitä
-vakavimmat käsitykset elämästä, että hän tuntee uudenaikaisesi ja
-suurpiirteisesti, on täysin tietoinen siitä vastuunalaisuudesta,
-mikä hänellä on itseään ja tulevia lapsiaan yhtä hyvin kuin keisaria
-ja isänmaatakin kohtaan, ja että hän ottaa suojellakseen tuota
-turvatonta naista ja kohottaa hänet rinnalleen."
-
-Gusten ilme oli käynyt yhä hurskaammaksi. Hän pani kämmenensä yhteen
-ja katsoi pää kallellaan Diederichiin, sisimmässään rukoillen. Tämä
-ei näyttänyt vielä riittävän, Diederich vaati ilmeisesti jotakin
-aivan erikoista: ja niin Guste heittäytyi polvilleen. Silloin
-Diederich lähestyi häntä armollisesti: "Niin sen pitää olla", hän
-sanoi ja salamoi.
-
-Tässä kohden rouva Daimchen astui sisään. "No no", hän huomautti,
-"mitäs nyt on tekeillä?" Ja Guste nopeaneuvoisesti: "Jumalani, me
-etsimme minun sormustani, äiti", -- minkä jälkeen rouva Daimchenkin
-laskeutui lattialle. Diederich ei tahtonut olla huonompi. Jonkun
-aikaa kestäneen mykän etsiskelyn jälkeen Guste huusi: "Jo löytyi!"
-Hän nousi päättäväisesti ylös.
-
-"Tiedäkin äiti, että minä olen muuttanut mieltäni."
-
-Rouva Daimchen, joka vielä oli hengästyksissään, ei käsittänyt heti.
-Guste ja Diederich koettivat yhteisvoimin selittää hänelle asiata.
-Viimein hän tunnusti, että oli itsekin, kun ihmiset nyt kerta
-juorusivat, jotakin sellaista jo ajatellut. "Wolfgang oli niinkuin
-hieman nurisevainen, paitsi silloin kun oli jotakin juonut. Vain tuo
-perhe, sen vertaiseksi Hesslingit eivät kohoa."
-
-Sen tuli rouva Daimchen näkemään, väitti Diederich; ja hän julisti,
-että mitään ei ollut lopullisesti päätetty, niin kauan kun ei oltu
-sovittu kaikista käytännöllisistä seikoista. Gusten myötäjäisten
-määrä oli näytettävä toteen asiakirjoilla, sitten hän vaati
-omaisuuden yhteisyyttä -- ja mitä hän myöhemmin teki rahoilla, siihen
-ei kukaan saanut sekaantua! Jos esitettiin jokin vastaväite, niin
-hän tarttui ovenripaan, ja joka kerta Guste sanoi äidilleen hiljaa
-ja tuskaisesti: "Pitääkö sitten huomenna koko kaupungin venähyttää
-suunsa sen johdosta, että olen päässyt irti toisesta ja toinenkin on
-taas heti tipotiessään?"
-
-Kun kaikki oli sovittu, niin Diederich oli rattoisalla tuulella.
-Hän jäi Daimchenille illallisille ja tahtoi jo, muitta mutkitta,
-lähettää palvelustytön hakemaan kihlajaisshamppanjaa. Tämä loukkasi
-rouva Daimchenia, sillä luonnollisesti hänellä oli sitä jonkunverran
-kotona, sillä herrat upseerit, joiden kanssa he seurustelivat,
-kaipasivat sitä. "Ylipäänsä Teillä on enemmän onnea kuin ymmärrystä,
-sillä herra luutnantti von Brietzenin Guste olisi myöskin saanut."
-Siihen Diederich nauroi hyväntuulisesti. Kaikki kävi hyvin. Hänelle
-rahat ja luutnantti von Brietzen Emmille!... Tultiin hyvin iloiselle
-tuulelle; toista pulloa juotaessa morsiuspari horjui toisiaan
-vastaan tuoleillaan, heidän jalkansa olivat toisiinsa kietoutuneet
-polvia myöten, ja Diederichin kädet askartelivat siellä päin.
-Ylempänä rouva Daimchen pyöritteli peukaloitaan. Äkkiä Diederich
-päästi jyrisevän rojahduksen ja selitti, että otti siitä niskoilleen
-täyden vastuunalaisuuden, että se oli aristokraattisissa piireissä
-tavallista, hän kun seurusteli Wulckowien kanssa.
-
-Mikä yllätys, kun Netzig sai kuulla tapausten käänteen! Onnittelijain
-tiedustelun, mitä hän nyt tuli tekemään vaimonsa puolellatoista
-miljoonalla, Diederich vastasi, että hän ei sitä vielä ollenkaan
-tiennyt. Hän tuli kenties muuttamaan Berliniin, suurisuuntaisille
-yrityksille se oli viisainta. Tehtaansa hän aikoi tilaisuuden
-sattuessa myydä. "Paperiteollisuus käy paraikaa kriisin läpi;
-tällä, keskellä Netzigiä sijaitsevalla latopahasella ei ole mitään
-merkitystä minun olosuhteissani."
-
-Kotona paistoi turhamielisyyden aurinko. Sisaret saivat lisää
-taskurahoja, ja äidilleen hän, Diederich, soi niin monta liikuttavaa
-kohtausta ja syleilyä kuin tämä vain suinkin saattoi toivoa; niin,
-hän otti mielellään vastaan hänen siunauksensa. Niin usein kuin Guste
-tulikin, hän esiintyi aina hyvän haltiattaren osassa: kädet täynnä
-kukkia, makeisia, hopeaisia kukkaroita. Hänen rinnallaan Diederich
-näytti kulkevan kukkien päällä. Päivät haihtuivat taivaallisen
-helposti ostoksiin, shamppanja-aamiaisiin ja morsiusparin
-vieraissakäynteihin, jonne mentäessä ylevä kuski istui ajajan
-istuimella ja sisällä vaunuissa kihlautuneet olivat innostavassa
-keskinäisessä puuhassa.
-
-Iloinen oikku, joka leikitteli heidän kanssaan, vei heidät eräänä
-iltana Lohengriniin; molempien äitien oli täytynyt ymmärtää jäädä
-kotiin. Morsiusparin luja tahto oli ollut säädyllisyyden uhmaamiseksi
-istua kahden kesken näyttämöaitiossa. Seinällä oleva punainen, leveä
-plyyssisohva, jolla saattoi istua kenenkään näkemättä, oli litistynyt
-ja tahrainen, siinä oli jotakin viehättävän kysymyksenalaista. Guste
-oli tietävinään, että tämä aitio kuului herroille upseereille ja että
-he ottivat siellä näyttelijättäriä vastaan.
-
-"Me olemme onnellisesti näyttelijättärien yläpuolella", selitti
-Diederich ja antoi kuitenkin ymmärtää, että hän tosin joku aika
-sitten jonkin teatterinaisen kanssa, jonka nimeä hän luonnollisesti
-ei voinut mainita --. Gusten kuumeiset kysymykset keskeytti oikeaan
-aikaan orkesterinjohtajan koputus. He asettuivat paikoilleen.
-
-"Hähnisch on tullut vielä kuvottavammaksi", huomautti Guste heti,
-ja hän nyökäytti johtajaa kohden, joka teki Diederichiin ylen
-taiteellisen, joskin sairaan vaikutuksen. Mustat, hajalliset
-hiussuortuvat keikkuivat, sillä aikaa kun hän löi tahtia kaikkine
-jäsenineen, hänen kasvoillaan, minkä ihrat keikkuivat myöskin mukana;
-ja hänen hännystakissaan ja housuissaan kävi aaltomainen liike.
-Orkesterissa oli touhua, Diederich antoi kuitenkin ymmärtää, että hän
-ei pannut suurta arvoa alkusoitolle. Ylipäänsä, arveli Guste, kun
-oli nähnyt Lohengrinin Berlinissä! Esirippu nousi, ja hän jo hihitti
-halveksivasti. "Jumalani, Ortrud! Hän on yöpuvussa ja kureliiveissä!"
-Diederich piti kiinni enemmän tammen alla olevasta kuninkaasta,
-joka ilmeisesti oli huomatuin persoonallisuus. Hänen esiintymisensä
-ei vaikuttanut erittäin terävältä; Wulckow sai bassonsa ja
-täyspartansa paremmin täyteen arvoonsa; mutta mitä hän sanoi, oli
-kansalliselta kannalta tervehdittävää. "Valvoa valtakunnan kunniaa,
-idässä ja lännessä." Hyvä! Niin usein kun hän sen saksaksi lauloi,
-hän ojensi kätensä, ja musiikki vahvisti sitä omalta osaltaan.
-Muutoin se korosti myöskin ytimekkäästi kaikkea sitä, mitä yleisön
-piti kuulla. Ytimekkäästi, se oli oikea sana. Diederich toivoi,
-että hänellä olisi ollut kanavoimiskiistassaan tällainen musiikki
-säestäjänään. Torventoitottaja teki hänet sensijaan alakuloiseksi,
-sillä hän muistutti hiuskarvalleen paksua Delitzschiä kaikessa
-menneessä olutkunniallisuudessaan. Sen johdosta Diederich tarkasti
-lähemmin vasallien kasvoja ja huomasi kaikkialla uusteutooneja. He
-olivat saaneet suuremmat mahat ja parrat ja olivat läkkipeltinä
-varustaneet itsensä kovaa aikaa vastaan. Kaikki eivät myöskään
-näyttäneet olevan suotuisissa olosuhteissa; aatelismiehet näyttivät
-keskiajan keskinkertaisilta virkamiehiltä nahkaisine kasvoineen
-ja notkupolvineen, aatelittomat vielä vähemmän loistavilta;
-mutta seurustelu heidän kanssaan olisi luistanut moitteettoman
-muodonmukaisesti. Ylipäänsä Diederich huomasi, että tässä oopperassa
-tunsi olevansa kuin kotonaan. Kilpiä ja miekkoja, paljon rätisevää
-läkkipeltiä, keisarille uskollinen mieliala, tervehdyksiä ja
-onnitteluja, korkealle kohotettuja lippuja ja saksalainen tammi:
-olisi saattanut olla mukana näyttelemässä.
-
-Mitä seurueen naiselliseen puoleen tulee, niin siinä oli toivomisen
-varaa. Guste teki pilkallisia kysymyksiä: kuka nyt oli sitten
-tuokin, jonka kanssa tuokin --. "Kenties kuttu riippuvaatteissa? Tai
-tuo paksu lehmä, jolla on kultaiset renkaat sarvien välissä?" Ja
-Diederich oli vähällä hyväksyä tuon tumman, kureliivillä varustetun
-naisen, kun kuitenkin ajoissa huomasi, että hänkään ei ollut koko
-tärkeässä asiassa virheetön. Hänen puolisonsa Telramund näytti
-lähinnä omaavan siedettävät tavat, mutta tässäkin hyvin ilkeällä
-juorulla oli osansa. Valitettavasti uhkasi saksalaista uskollisuutta,
-sielläkin, missä se tarjosi niin loistavan kuvan, tummatukkainen
-juutalaisrotu.
-
-Elsan esiintyessä oli ilman muuta selvää, millä puolella luokan
-saatettiin olettaa olevan. Kunnon kuninkaan ei olisi tarvinnut
-käsitellä asiata siinä määrin objektiivisesti: Elsan ilmeisesti
-germaanilainen tyyppi, hänen lainehtivat, vaaleat hiuksensa, hänen
-hyvärotuinen käyttäytymisensä tarjosivat etukäteen tietyt takeet.
-Diederich kiinnitti häneen katseensa, tämä katsahti ylös ja hymyili
-rakastettavasi! Diederich tarttui teatterikiikariin, mutta Guste
-riisti sen häneltä. "Siis se on Merée?" sähisi Guste; ja kun
-Diederich hymyili paljonpuhuvasti: "Sinulla on hieno maku, voin
-tuntea itseni siitä imarrelluksi. Loppuunkulunut juutalainen!" --
-"Juutalainen?" -- "Itse hän nimittää itseään Meréeksi, mutta hänen
-nimensä on kuitenkin Meseritz, ja neljänkymmenen ikäinen hän on."
-Nolona Diederich tarttui kiikariin, jonka Guste pilkallisesti tarjosi
-hänelle, ja tuli itsekin vakuutetuksi. No niin, näkyjen maailma.
-Pettyneenä Diederich nojasi taaksepäin. Kuitenkaan ei hän voinut
-estää sitä, että Elsan siveä, naisellisen hyväntuntemuksen aavistus
-liikutti häntä aivan yhtä hyvin kuin kuningasta ja aatelisia.
-Jumalantuomio näytti Diederichistäkin mainiolta, käytännölliseltä
-ratkaisutavalta, mikä ei saattanut ketään huonoon valoon. Tosin
-nähtiin etukäteen, että aateliset eivät tulleet sekaantumaan
-tuohon mätään asiaan. Täytyi jo ottaa laskiessa huomioon jokin
-tavallisuudesta poikkeava; musiikki teki tehtävänsä, se sai
-ennakolta arvaamaan kaiken. Diederichin suu oli auki ja silmät niin
-tyhmänantavat, että Guste sai salaa naurutaudin. Nyt oli Diederich
-niin kaukana, kaikki olivat niin kaukana, että Lohengrin saattoi
-tulla. Hän tuli, säihkyt, lähetti pois taikajoutsenen, säihkyi vielä
-hurmaavammin. Vasallit, aateliset, kuningas, kaikki joutuivat saman
-hämmästyksen valtaan kuin Diederichkin. Turhaan ei ollut olemassa
-korkeampia voimia!... Niin, kaikkein korkein voima ruumiillistui
-täällä ja salamoi tenhoavasti. Joutsenen- tai kotkankypärä: Elsa
-kyllä tiesi, miksi hän heittäytyi hänen edessään polvilleen.
-Diederich puolestaan salamoi Gustea kohden, tältä hävisi nauru.
-Gustekin oli kokenut, miltä tuntui, kun oli joutunut kaikkien
-juorun esineeksi, kun oli vapautunut ensimäisestä eikä voinut enää
-missään näyttää itseään ja olisi ylipäänsä ollut pakotettu lähtemään
-tiehensä: ja sitten tuli sankari ja pelastaja, joka ei välittänyt
-koko jutusta mitään, vaan otti omansa! "Niin sen pitää olla!" sanoi
-Diederich ja nyökkäsi polvistuneeseen Elsaan päin -- sillä välin kun
-Guste, luomet luotuina alas, vaipui katuvassa alamaisuudessa hänen
-olkapäätään vastaan.
-
-Jatko voitiin sitten arvata. Telramund teki itsensä yksinkertaisesti
-mahdottomaksi. Voimaa vastaan ei tietenkään voitu mitään. Sen
-edustajaan, Lohengriniin, kuningaskin suhtautui korkeintaan kuten
-paremmanpuoleinen liittolaisruhtinas. Hän lauloi esimiehelleen
-voitonhymniä. Oikeamielisyyden juhlaa vietettiin lennokkaasti,
-kumoukselliset saivat pudistaa saksalaisen tomun jaloistaan.
-
-Toinen näytös -- Guste söi edelleen makeisia, melkein
-alttiiksiantautuneena -- toi kohottavalla tavalla esiin sen
-vastakohdan, mikä oli oikeamielisten loistavan juhlan välillä, mitä
-vietettiin ilman mitään soraääntä palatsin ylevästi valaistuissa
-suojissa, ja toiselta puolen niiden kahden kapinoitsijan välillä,
-jotka kovin masennettuina makasivat kivilattialla. Diederich arveli
-jo sopivassa tilaisuudessa itsekin käyttäneensä sanoja: "nouse,
-toverini, häpeästäni." Hän johtui Ortrudista henkilökohtaisiin
-muistoihinsa; vallan tavallinen luuska, siitä ei ollut mitään
-sanottavaa, mutta jotakin liikahti hänessä, kun Ortrud takertui
-mieheensä ja valtasi hänet. Hän uneksi... Elsaan, tuohon tyhmään
-hanheen nähden, jolle hän teki mitä tahansa, Ortrudilla oli joitakin
-avuja, jotka ovat ominaisia ponteville ja ankaroille naisille. Elsa
-voitiin tosin naida. Diederich tirkisti Gusteen. "On olemassa onnea
-ilman katumusta," huomautti Elsa, ja Diederich Gustelle: "Toivokaamme
-sitä."
-
-Tarpeekseen nukkuneille aatelisille ja vasalleille ilmoitti
-sitten paksu Delitzsch, että he Jumalan armosta olivat saaneet
-itselleen uuden ruhtinaan. Vielä eilen he olivat olleet uskollisia
-ja vilpittömiä Telramundia kohtaan, tänään he olivat Lohengrinin
-uskollisia ja vilpittömiä alamaisia. He eivät sallineet itselleen
-mitään mielipidettä ja nielivät jokaisen ehdotuksen. "Valtiopäivät me
-saatamme vielä samanlaisiksi," lupasi Diederich.
-
-Mutta kun Ortrud lupasi Elsalle mennä luostariin, niin Guste suuttui.
-"Se on hänelle tarpeetonta, siitä minä vihastun aina, kun hänellä
-ei kuitenkaan enää ole mitään, ja ylipäänsä." -- "Juutalaista
-röyhkeyttä," mutisi Diederich. Muutoin hän ei voinut olla huomaamatta
-Lohengrinia, lievästi sanoen, liian varomattomaksi, kun hän jätti
-kokonaan Elsan ratkaistavaksi, pitikö hänen ilmaista nimensä ja sen
-kautta saattaa koko asia kysymyksenalaiseksi, vai ei. Niin paljon ei
-pitänyt vaatia naisilta. Ja miksi? Vasalleillehan hänen ei tarvinnut
-todistaa, että hänen kätensä ja liivinsä olivat tahrattomat, nurisija
-Telramundista huolimatta: heidän kansallista mielialaansa ei voitu
-millään lailla epäillä.
-
-Guste lupasi, että kolmannessa näytöksessä tuli esille kaikkein
-kauneinta, mutta sitä varten hänen piti saada lisää makeisia. Kun
-niitä tuotiin, niin häämarssi alkoi, ja Diederich lauloi mukana.
-Juhlapukuiset vasallit menettivät ratkaisevasti vaikutuksestaan,
-kun esiintyivät ilman läkkipeltiä ja lippuja, Lohengrinillekin
-olisi ollut parempi, jos ei olisi näyttäytynyt ihokkaassa. Häntä
-katsellessaan Diederich tuli taas uudestaan vakuutetuksi uniformun
-merkityksestä. Onneksi naiset olivat poissa maidonhappamine äänineen.
-Mutta kuningas! Hän ei osannut erota morsiusparista, lähenteli heitä
-ja näytti kernaimmin tahtovan jäädä siihen katselijaksi. Diederich,
-jonka mielestä kuningas oli koko ajan ollut liian sovittelevainen,
-nimitti häntä nyt yksinkertaisesti nulkiksi.
-
-Lopuksi hän löysi oven, Lohengrin ja Elsa heittäytyivät sohvalle
-"hekumaan, jonka vain Jumala voi suoda." Ensiksi he kietoutuivat
-toisiinsa vain yläruumiillaan, alemmat ruumiinosat pysyttelivät
-mahdollisimman kaukana toisistaan. Mutta mitä enemmän he lauloivat,
-sitä lähemmäksi he lipuivat toisiaan, -- minkä ohessa heidän
-kasvonsa kääntyivät usein Hähnischiin päin. Hähnisch ja hänen
-orkesterinsa näyttivät saattavan heidät tuliseen kiihkoon: se
-olikin käsitettävissä, sillä myöskin Diederich ja Guste läähättivät
-yksinäisessä aitiossaan ja katselivat toisiaan kiihtynein silmin.
-Tunteet kulkivat tenhosävelten tietä, joita Hähnisch aaltoilevin
-jäsenin loihti esiin, ja kädet seurasivat niitä. Diederich antoi
-kätensä vaipua Gusten selän ja tuolin väliin, syleili häntä alhaalta
-ja mutisi hurmaantuneena: "Kun minä näin tämän ensi kertaa, niin minä
-sanoin heti, että hän tai ei kukaan!"
-
-Mutta silloin heidät herätti lumouksesta eräs välinäytös, joka näytti
-varmasti antavan Netzigin taiteenystäville paljon puheenaihetta.
-Lohengrin näytti metsästyspaitansa! Hän juuri viritti: "Atmest du
-nicht mit mir die süssen Düfte" (Etkö hengitä kanssani sulotuoksuja),
-silloin se tuli esiin ihokkaan alta, mikä avautui. Aina siihen asti
-kun Elsa, silminnähtävästi kiihtyneenä, oli saanut sen napitetuksi,
-salissa vallitsi vilkas levottomuus; sitten yleisö vaipui uudestaan
-lumouksen valtaan. Guste tosin, joka oli niellyt makeista
-vääräänkurkkuunsa, joutui erääseen arveluun! "Miten kauan tuo paita
-jo on ollut hänen päällään? Ja ylipäänsä, hänellä ei ole mitään
-mukanaan, joutsen kun ui tiehensä matkatavarain kanssa!" Diederich
-jätti hänet miettimään. "Sinä olet aivan samanlainen hanhi kuin
-Elsakin," hän huomautti. Sillä Elsa aikoi turmella kaikki asiansa
-sen tähden, ett'ei malttanut olla kysymättä miehensä poliittisia
-salaisuuksia. Kumous kukistettiin kokonaan, sillä Telramundin
-pelkurimainen murhayritys epäonnistui Jumalan sallimuksesta; mutta
-naiset, Diederichin täytyi sanoa se itselleen, vaikuttivat vielä
-kumouksellisemmin, jollei niiden suitsia pidetty kireällä.
-
-Muutoksen jälkeen tämä kävi täysin selväksi. Tammi, liput, kaikki
-kansalliset värit olivat siinä taas, ja "für deutsches Land das
-deutsche Schwert, so sei des Reiches Kraft bewährt" (Saksanmaan
-puolesta Saksan miekka, sillä lailla valtakunnan voima tulee
-osoitetuksi): hyvä! Mutta Lohengrin näytti nyt todellisesti
-päättäneen vetäytyä syrjään julkisesta elämästä. "Kaikkialla
-minua epäiltiin," hän saattoi myöskin sanoa. Vuoron perään hän
-syytti Telramund-vainajata ja tainnoksissa olevata Elsaa. Kun
-kumpikaan heistä ei väittänyt mitään vastaan, niin hän olisi ilman
-muuta pitänyt oikeutensa; sitä paitsi hän oli todellisuudessa
-arvoasteessa ylinnä. Sillä nyt hän ilmaisi itsensä. Hänen nimensä
-mainitseminen sai aikaan koko kokouksessa, joka ei ollut koskaan
-kuullut mitään hänestä, suunnattoman liikutuksen. Vasallit eivät
-voineet mitenkään rauhoittua, kaikkea muuta he näyttivät odottaneen,
-mutt'ei sitä, että hänen nimensä oli Lohengrin. Sitä kiihkeämmin he
-koettivat saada rakasta valtiastaan ainakin tällä kertaa jättämään
-seurauksiltaan tärkeän eroamisensa. Mutta Lohengrin pysyi käheänä ja
-luoksepääsemättömänä. Muutoin joutsen jo odotti. Ortrudin viimeinen
-röyhkeä työ sai hänet yleiseksi tyydytykseksi taittamaan niskansa.
-Valitettavasti Elsakin heti sen jälkeen peitti taistelukentän, jonka
-Lohengrin jätti taakseen voimakkaan kyyhkysen, eikä lumouksesta
-päästetyn joutsenen vetämänä. Sen johdosta nuori, vasta tavattu
-Gottfried tuli ruhtinaaksi, kolmanneksi kolmen päivän sisällä,
-jolle aateliset ja vasallit vannoivat uskollisuutta, uskollisina ja
-vilpittöminä, kuten aina.
-
-"Se johtuu siitä," huomautti Diederich auttaessaan viittaa Gusten
-päälle. Kaikki nämä ratkaisevat tapaukset, jotka olivat vallan
-olemuksenilmaisuja, olivat kohottaneet ja syvästi tyydyttäneet häntä.
-
-"Mistä se sitten johtuu," huomautti Guste valmiina väittämään
-vastaan. "Vain siitä, että Elsa tahtoo tietää, kuka Lohengrin on. Ja
-sitä hän voi kyllä vaatiakin, se nyt ei ole muuta kuin säädyllistä."
--- "Siinä on korkeampi ajatus," selitti Diederich hänelle ankarasti.
-"Gralin historia osoittaa, että kaikkeinkorkein herra ei ole lähinnä
-jumalaa muille kuin omalle omalletunnolleen vastuussa. Niin, ja me
-taas hänelle. Jos Hänen Majesteettinsa etu on kysymyksessä, niin saat
-tehdä, mitä tahdot, minä en sano mitään, ja mahdollisesti --." Yksi
-kädenliike ilmaisi, että Diederichkin senlaatuisessa ristiriidassa
-arvelematta uhraisi Gusten. Tämä vihastutti Gustea. "Sehän on murhaa!
-Miten voi sellaista hyväksyä, kun Lohengrin on tuntematon nahjus.
-Ei edes hääyönä Elsa huomannut hänessä mitään!" Ja Guste nyrpisti
-nenäänsä samalla lailla kuin silloin rakkaudenkammiosta lähdettäessä,
-jolloin ei myöskään ollut tapahtunut mitään.
-
-Kotimatkalla kihlautuneet rakensivat sovinnon. "Se on sitä taidetta,
-jota me tarvitsemme!" huudahti Diederich. "Se on saksalaista
-taidetta!" Sillä siinä ilmestyi hänelle sanoin ja sävelin kaikki
-kansalliset vaatimukset täyttyneinä. Kapinoiminen oli siinä samaa
-kuin rikos, olevainen ja lainmukainen joutui loistavan juhlimisen
-alaiseksi, aatelille ja jumalanarmolle pantiin korkein arvo, ja
-kansa, tuo tapausten ikuisesti yllättämä kuoro, tappeli kernaasti
-herrojensa vihollisia vastaan. Sotainen pohja ja mystilliset huiput,
-nämä molemmat havaittiin siinä. Sekin vaikutti tässä tutulta ja
-sympaattiselta, että kauniimpana ja rakastetumpana puolena tässä
-taideluomassa oli mies. "Ich fühl' das Herze mir vergehn, schau ich
-den wonniglichen Mann (Minä tunnen sydämeni menehtyvän, kun katson
-hekumaatarjoavaan mieheen)" lauloivat myöskin miehet kuninkaan
-keralla. Niin oli musiikkikin osaltaan täynnä miehellistä hekumaa,
-oli sankarillista ollessaan ylellistä ja palavassa himossaan
-keisarille uskollista. Kuka pystyi sitä vastustamaan? Tuhatta
-sellaista oopperanesitystä, eikä enää ollut olemassa ketään, joka ei
-olisi ollut kansallismielinen! Ja Diederich lausui: "Teatterikin on
-yksi minun aseistani." Tuskin yksi majesteettirikosjuttukaan saattoi
-niin perinpohjin herättää porvarit unestaan. "Minä olen saattanut
-Lauerin vankilaan, mutta sille, joka on kirjoittanut Lohengrinin,
-minä nostan hattuani." Hän ehdotti suosionosoitussähkösanoman
-lähettämistä Wagnerille. Gusten täytyi selittää hänelle, että se
-ei ollut enää mahdollista. Jouduttuaan kerta näin korkealentoisiin
-ajatuksiin Diederich lausui mielipiteensä taiteesta ylipäänsä.
-Taiteiden joukossa oli arvoasteensa. "Korkeinta on musiikki, siksi se
-onkin saksalaista taidetta. Sitten tulee draama."
-
-"Miksi?" kysyi Guste.
-
-"Siksi, että siihen usein voidaan sovittaa musiikkia, ja siksi, että
-sitä ei tarvitse lukea, ja ylipäätään."
-
-"Ja mikä tulee sitten?"
-
-"Luonnollisesti muotokuvamaalaus, keisarinkuvien tähden. Muu nyt ei
-ole niin tärkeätä."
-
-"Entäs romaani?"
-
-"Se ei ole mitään taidetta. Ainakaan, jumalankiitos, ei mitään
-saksalaista: sen sanoo jo nimikin."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ja niin oli hääpäivä saapunut. Sillä molemmilla oli kiire: Gustella
-ihmisten tähden, Diederichillä poliittisista syistä. Suuremman
-vaikutuksen aikaansaamiseksi oli päätetty, että Magdan ja Kienastin
-piti samana päivänä viettää häänsä. Kienast oli saapunut, ja
-Diederich tarkasti häntä usein levottomasti, sillä Kienast oli
-leikkauttanut partansa, taivuttanut viiksensä kärjet silmäkulmiin
-asti, ja hän salamoi myöskin. Magdan voitto-osuuden määrästä
-keskusteltaessa hän osoitti pelottavaa liikeneroa. Diederich, joka
-oli huolissaan asian päättymisen johdosta, vaikka olikin päättänyt
-täyttää väsymättä velvollisuutensa omaa itseään kohtaan, syventyi
-nyt useammin liikekirjoihinsa... Vieläpä hääpäivänäänkin hän istui
-konttorissaan, vaikka oli jo vetänytkin hännystakin päälleen; silloin
-hänelle tuotiin kortti: Karnauke, virkavapaa yliluutnantti. "Mitähän
-se mies mahtaa tahtoa, Sötbier?" Vanha kirjanpitäjä ei liioin sitä
-tiennyt. No saman tekevä. "Upseeria en voi työntää luotani." Ja
-Diederich meni itse avaamaan.
-
-Mutta ovelle ilmestyi tavattoman jäykkä herra, jolla oli päällään
-vihertävä, vettätippuva kesäviitta, mikä oli kaulasta tiukasti
-napitettu. Hänen suippokärkisten lakeerikenkiensä alle syntyi heti
-lätäkkö, ja hänen maanviljelijänhatustaan, jota hän merkillisellä
-tavalla piti päässänsä, valui vettä virtanaan. "Kuivatkaamme
-ensin itseämme", hän sanoi ja läksi, ennenkuin Diederich oli sitä
-myöntänyt, uunin luo. Sieltä hän sanoi sorahtaen: "Myytte, mitä?
-Pula, miten?" Diederich ei heti käsittänyt; sitten hän loi levottoman
-katseensa Sötbieriin. Vanhus oli jälleen käynyt käsiksi kirjeisiinsä.
-"Herra yliluutnantti on varmastikin erehtynyt talon numerossa",
-huomautti Diederich varovasti, mutta se ei auttanut. "Joutavia.
-Tunnen asian. Ei mitään tyhjiä puheita. Korkeampi käsky. Turpa
-tukkoon ja myykää, muuten piru perii."
-
-Tämä puhe oli liian loukkaavaa; Diederich ei voinut olla näkemättä,
-että tämän herran tavaton jäykkyys ei ollut todellista hänen
-sotilaallisesta menneisyydestään huolimatta ja että hänen silmänsä
-olivat lasimaiset. Samalla hetkellä kun Diederich pani tämän
-merkille, Karnauke otti päästään viheriän hattunsa ja valutti
-siinä olevan veden Diederichin hännystakkipaidalle. Tämä aiheutti
-vastalauseen Diederichin puolelta, mutta luutnantti pani sen
-pahakseen. "Olen käytettävissänne", hän sorautti. "Herrat von Quitsin
-ja von Wulckow puhuttelevat Teitä minun välitykselläni." Samalla
-hän vilkutti silmäänsä pinnistävästi -- ja Diederich, jonka valtasi
-hirvittävä epäluulo, unhoitti vihansa ja ajatteli vain sitä, miten
-olisi pakottanut luutnantin poistumaan. "Me puhumme tästä ulkona",
-hän kuiskasi hänelle ja toisella puolella olevalle Sötbierille:
-"Tuo herra on mielettömästi humalassa, minun täytyy miettiä, miten
-pääsisin hänestä irti." Mutta Sötbier puristi huulensa yhteen,
-rypisti otsaansa, ja tällä kertaa hän ei tarttunut enää kirjeisiinsä.
-
-Luutnantti meni suoraa päätä sateeseen, Diederich seurasi häntä.
-"Ei sen vuoksi mitään vihamielisyyttä, puhuahan voimme toki." Vasta
-sitten kun hänkin oli läpimärkä, onnistui hänen luotsata tuo herra
-takaisin taloon. Tyhjän konehuoneen läpi yliluutnantti huusi: "Lasit,
-naukku! Ostan kaikki, naukutkin!" Vaikka työmiehillä olikin lomaa
-hänen häittensä johdosta, Diederich katseli pelokkaasti ympärilleen;
-hän avasi sen koppilon oven, missä kloorisäkit olivat, ja toimitti
-toivottomalla sysäyksellä tuon herran sinne sisälle. Siellä haisi
-hirveästi, herra aivasteli useampaan kertaan ja sanoi sitten:
-"Karnauke nimeni, miksi Te haisette tällä tavalla?"
-
-"Onko tässä joku Teidän takananne?" kysyi Diederich. Herra pani
-senkin pahakseen. "Mitäs Te sillä tarkoitatte?... Vai niin, ostan
-mitä on." Diederichin katsetta seuraten hän tarkasti tippuvaa
-kesäviittaansa. "Tilapäinen pula", hän sorahutti. "Toimin ritarien
-asiamiehenä. Kunnianasia."
-
-"Mitäs Teidän päämiehenne sitten tarjoaa?"
-
-"Satakaksikymmentä koko kirstusta."
-
-Ja kun Diederich suuttui tai vihastui ja selitti, että hänen
-kiinteimistönsä arvo oli kaksisataatuhatta markkaa, niin
-yliluutnantti pysyi tarjouksessaan: "Satakaksikymmentä koko kirstu."
-
-"Ei synny mitään" -- Diederich teki varomattoman liikkeen
-uloskäytävää kohden, minkä jälkeen luutnantti asettui vakavasti
-hänen eteensä. Diederichin täytyi panna vastaan, hän kaatui eräälle
-kloorisäkille, ja herra tuli hänen päälleen. "Nouskaapas ylös," yski
-Diederich, "täällä me tulemme valkaistuiksi." Yliluutnantti nousi
-pystyyn ulisten, aivan kuin hänen vaatteittensa läpi olisi häntä
-poltettu, -- ja äkkiä hän sai takaisin jäykän ryhtinsä. Hän vilkutti
-silmää. "Presidentti von Wulckow tietää visusti, että Te myytte,
-muutoin ei mitään afäärejä hänen kanssaan. Serkku Quitzin hankkii
-tästä ympäriltä maata. Luottaa varmasti Teidän suostumukseenne.
-Satakaksikymmentä koko kirstu." Diederich, valkeampana kuin jos
-olisi jäänyt makaamaan klooriin, yritti vielä: "Sataviisikymmentä,"
--- mutta hänen äänensä petti. Se oli enemmän kuin lojaalisesti
-saattoi käsittää! Wulckow, pöyristyneenä virkamiehen kunnian vuoksi,
-lahjomattomana kuin viimeinen tuomio!... Levottomalla katseella hän
-silmäsi vielä kerran Karnauken, virkavapaan yliluutnantin olentoa.
-Hänet nyt lähetti Wulckow, hänelle hän uskoi asiansa! Eikö tätä
-asiata olisi voitu äskettäin järjestää kahden kesken, kaikella
-mahdollisella varovaisuudella ja molemminpuolisella kunnioituksella?
-Mutta nuo junkkarit saattoivat vain karata ihmisten kurkkuun,
-liikeasioista he eivät vieläkään ymmärtäneet mitään. "Menkäähän
-sitten edellä notaarin luokse," kuiskasi Diederich, "minä tulen
-heti." Hän antoi hänen mennä. Mutta kun hän itse aikoi poistua, niin
-Sötbier seisoi siinä, huulet edelleen yhteenpuristettuina. "Mitäs te
-tahdotte?" Diederich oli uuvuksissa.
-
-"Nuori herra," alotti vanhus ontosti, "mitä Te nyt aijotte tehdä, sen
-suhteen minä en voi enää olla vastuunalainen."
-
-"Ei sitä Teiltä vaaditakaan." Diederich suoristautui. "Minä tiedän
-yksin, mitä minä teen." Vanhus kohotti rukoilevasti kätensä.
-
-"Te ette sitä tiedä, nuori herra! Autuaan isävainajanne ja minun
-yhteistä työtämme minä puolustan! Sillä, että me rakensimme tämän
-vankalla työllä ja ahkeruudella, sillä Te olette tullut suureksi.
-Ja jos Te kerta ostatte kalliita koneita ja sitten kieltäydytte
-täyttämästä sopimuksianne, se on vikuroimista, sillä Te saatte
-liikkeen menemään alas. Ja nyt Te myytte tämän vanhan talon?"
-
-"Te olette kuunnellut oven takana. Jos jotakin tapahtuu ilman Teidän
-läsnäoloanne, niin sitä Te ette koskaan oikein siedä. Älkää vain
-kylmetytä itseänne täällä." Diederich ilkkui.
-
-"Teidän ei pidä myydä sitä!" voivotti Sötbier. "Minä en voi
-katsella sitä, miten minun vanhan herrani poika ja perillinen
-kaivaa pohjan liikkeen vankkojen perustusten alta ja harrastaa
-suurmiehenpolitiikkaa."
-
-Diederich katseli häntä säälien. "Suurpiirteisyyttä ei keksitty vielä
-Teidän aikananne. Nykyään uskalletaan jotakin. Alkuunpano on pääasia.
-Myöhemmin tulette näkemään, mitä hyötyä siitä oli, kun nyt myyn tämän
-talon."
-
-"Niin, sen Te tulette vasta myöhemmin näkemään. Kenties silloin,
-kun teette vararikon, tai kun Teidän lankonne, herra Kienast nostaa
-kanteen Teitä vastaan. Te olette tehnyt yhtä ja toista sisartenne ja
-äitinne vahingoksi! Jospa minä sanoisin jotakin herra Kienastille!
-Vain siksi, että minä tunnen kunnioitusta perhettä kohtaan, minä en
-saata Teitä onnettomuuteen!"
-
-Vanhus oli poissa suunniltaan. Hän värisi, vihan kyyneleet kiilsivät
-hänen luomissaan. Diederich lähestyi häntä ja nosti nyrkkinsä hänen
-nenänsä alle. "Koettakaapaskin sitä! Minä näytän toteen, että Te
-olette tehnyt varkauksia ja jo pitkän aikaa. Luuletteko Te, että minä
-en olisi ryhtynyt mihinkään varokeinoihin?"
-
-Vanhus kohotti myöskin vapisevan nyrkkinsä. He puhkuivat toisilleen.
-Sötbier pyöritteli verisiä silmämuniaan, Diederich salamoi. Sitten
-vanhus vetäytyi takaisin. "Ei, niin ei saa tapahtua. Minä olin aina
-vanhan herrani uskollinen palvelija. Minun omatuntoni käskee minun
-säilyttämään hänen seuraajalleen koetellut voimani niin pitkäksi
-aikaa kuin mahdollista."
-
-"Se Teille sopisi", sanoi Diederich kovasti ja kylmästi. "Olkaa
-iloinen sen johdosta, ett'en heitä Teitä heti ulos. Kirjoittakaa
-vain heti eronpyyntönne, niin se on jo etukäteen hyväksytty." Ja hän
-poistui.
-
-Notaarin luona hän vaati, että kauppakirjassa ostaja mainittiin
-"tuntemattomaksi". Karnauke hymähti hieman. "Tuntematon sopii hyvin.
-Mehän tunnemme herra von Quitzinin." Sen johdota notaarikin hymyili.
-"Minä huomaan", hän sanoi, "herra von Quitzin hankkii itselleen
-maata. Tähän asti on hänelle kuulunut Meisestrassella vain pikkuinen
-'Kanan kapakka'. Mutta, herra tohtori, hän ostelee jo myöskin niitä
-kahta tonttia, jotka ovat Teidän talonne takana. Silloin hänen
-maansa rajoittuu kaupunginpuistoon ja silloin tuolla paikalla on
-suurenmoisia mahdollisuuksia."
-
-Diederich vapisi taas. Hiljaa hän pyysi notaaria vaikenemaan siksi,
-kun se oli tapahtunut. Sitten hän jätti hyvästi, hänellä ei ollut
-aikaa hukattavana. "Tiedän", sanoi yliluutnantti ja piti hänestä
-lujasti kiinni. "Riemunpäivä. Aamiaiset Hotel Reichshofissa. Olen
-varustettu." Hän avasi viheriän viittansa ja näytti rutistunutta
-vierailupukuaan. Diederich katsahti häneen kauhuissaan, hän koetti
-puolustaa itseään; mutta luutnantti uhkasi uudestaan todistajillaan.
-
-Morsian oli jo kauan odottanut häntä, molemmat äidit kuivasivat
-hänen kyyneleitään, läsnäolevien naisten hymyillessä
-salaviittauksellisesti. Tämäkin sulhanen livisti tiehensä!
-Magda ja Kienast olivat suutuksissaan, ja Meisestrassen ja
-Schweinichenstrassen välillä juoksi lähettejä... Lopultakin!
-Diederich oli siinä, joskin vanhassa hännystakissaan. Hän ei antanut
-minkäänlaisia selityksiä. Aviovirastossa ja kirkossa hän teki
-hämmästyneen vaikutuksen. Kaikilta puolin huomattiin, että sillä
-lailla syntyneessä liitossa ei ollut mitään siunausta. Myöskin
-pastori Zillich mainitsi puheessaan, että maallinen omaisuus oli
-jotakin katoavaista. Hänen pettymyksensä käsitettiin. Käthcheniä ei
-näkynyt ollenkaan.
-
-Hääaamiaisilla Diederich istui äänettä ja ajatukset silminnähtävästi
-muualla. Vieläpä hän unhoitti syömisenkin ja tuijotti ilmaan.
-Vain yliluutnantti Karnauke pystyi herättämään hänen huomiotaan.
-Tosin luutnantti tekikin tehtävänsä; jo liemiruuan jälkeen hän
-piti morsiamelle maljapuheen, mikä sisälsi sellaisia viittailuja,
-joita seurueen siihen asti nauttima viinimäärä ei edellyttänyt.
-Enemmän levottomuutta herätti Diederichissä Karnauken tietyt
-muut puheenkäänteet, joita tämä säesti häneen päin käännetyillä
-silmäniskuinaan ja jotka saivat valitettavasti Kienastinkin vaipumaan
-mietteisiin. Hetki, jota Diederich oli sykkivin sydämin odottanut,
-saapui: Kienast nousi ylös ja pyysi saada sanoa hänelle sanan kahden
-kesken... Mutta sitten yliluutnantti kilisti lasinsa laitaan ja
-nousi vikkelän kankeasti istuimeltaan. Juhlan jo pitkälle kehittynyt
-melu taukosi äkisti; Karnauken suipoissa sormissa nähtiin sininen
-nauha ja sen alla risti, minkä reunat välkkyivät kullalta... Voi
-sitä melua ja voi niitä onnentoivotuksia! Diederich ojensi molemmat
-kätensä, autuus, jota hän tuskin jaksoi kestää, vuoti hänen
-sydämestään, hän puhui itsestään ja ennen kuin edes tiesi mitä.
-"Hänen Majesteettinsa... Kuulumaton armo... Vaatimattomat ansiot,
-koskaan horjumaton uskollisuus..." Hän kumarteli, hän laski käden
-sydämelleen, kun Karnauke ojensi hänelle tuon ristin, sulki silmänsä
-ja vaipui: aivan kuin hänen edessään olisi seisonut eräs toinen,
-antaja itse. Armonauringonpaisteessa Diederich tunsi, että tämä oli
-pelastus ja voitto. Wulckow piti sopimuksen. Voima piti Diederichiin
-nähden sopimuksensa! Neljännen luokan ritarimerkki salamoi, se oli
-tapaus, sitä tuli seuraamaan keisari Wilhelmin patsas, Gausenfeld,
-afäärejä ja mainetta!
-
-Eron hetki lähestyi. Kienast, yhä vielä liikutettuna ja ujona, sai
-sanotuksi muutamia sisällöltään yleisiä sanoja, joissa kosketeltiin
-niitä ihania päiviä, joita kohden he kulkivat ja niitä suuria
-asioita, joita hänellä ja koko perheellä oli edessään -- ja Diederich
-ja Guste olivat jo tiessään.
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Herra tohtori Hessling ja hänen rouvansa, Netzigistä, katsahtivat
-mykkinä toisiinsa zürichiläisen hotellin hississä, sillä heidät
-vietiin neljänteen kerrokseen. Tämä oli johtunut siitä silmäyksestä,
-minkä liikkeenhoitaja oli luonut heihin nopeasti ja varovasti.
-Diederich kirjoitti nimensä tottelevaisesti päiväkirjaan; vasta
-kun yliviinuri oli mennyt, hän ilmaisi suuttumuksensa sikäläistä
-toimitusta ja Zürichiä kohtaan. Guste kävi vielä äänekkäämmäksi
-ja tuli siihen lopputulokseen, että piti kirjoittaa Baedekerille,
-Kun tämä kostamiskeino näytti vähemmän tehokkaalta, niin Diederich
-kääntyi Gustea vastaan syyttäen hänen hattuaan. Guste lykkäsi tämän
-taas Diederichin hohenzollernviitan viaksi. Niin he sitten ryntäsivät
-aamiaispäivällisille päät kovin punaisina. Ovella he pysähtyivät
-ja huohottivat vieraiden katseiden alaisina, Diederich kun oli
-smokingissa, mutta Gustella päässään sellainen hattu, missä oli
-nauhoja, sulkia ja solkia, mitkä epäilemättä kuuluivat ensikerroksen
-asukkaille. Heidän tuttavansa, yliviinuri, vei heidät riemukulussa
-heidän paikalleen.
-
-Zürichiin ja myöskin hotelliin he leppyivät illalla. Sillä ensinnäkin
-neljännessä kerroksessa oleva huone oli halpa, vaikkakaan ei
-kunniakas; ja sitten aivan avioparin vuoteiden yläpuolella riippui
-melkein luonnollisen kokoinen turkkilainen haaremivaimo, ruskahtava
-ruumis ylellisellä patjalla kelluen, kädet pään alla, kosteata
-riutumista silmäin tummassa laskoksessa. Raamit jakoivat sen keskeltä
-kahtia, mikä seikka antoi avioparille pilan aihetta. Seuraavana
-päivänä he kulkivat ympäri raskain silmäluomin, nielivät hirveitä
-ruokamääriä ja kysyivät vain itseltään, mitä olisi tapahtunut,
-jos tuo haaremivaimo ei olisi ollut keskeltä katkaistu, vaan
-aivan kokonainen. Väsymyksestä he laiminlöivät junan ja palasivat
-illalla niin aikaisin kuin mahdollista halpaan huoneeseensa. Ei
-voitu arvata, miten kauvan tätä laatua elämää tuli kestämään; mutta
-silloin Diederich luki raskain luomin sanomalehdestä, että keisari
-oli paraikaa matkalla Roomaan tervehtimään Italian kuningasta.
-Silmänräpäyksessä hän oli virkeällä tuulella. Kimmoisesti hän liikkui
-ovenvartijan luo, konttoriin ja hissiin; ja Guste sai valittaa tai
-ei, että häntä huimasi, matkalaukut olivat kunnossa, Diederich työnsi
-jo Gusten ulos. "Pitääkö nyt sitten?" voivotti Guste, "kun sänkykin
-on niin hyvä!" Mutta mennessään Diederich loi vain pilkallisen
-katseen haareminaiseen. "Huvitelkaapa vain edelleen, armollinen
-nainen!"
-
-Kiihtymyksestä hän ei nukkunut kauan, Guste kuorsasi rauhallisesti
-hänen olkapäällään, sillä välin kun hän, lentää suhistaen läpi
-yön, ajatteli sitä, miten toista rataa pitkin keisari itse
-kiiti samanlaista vauhtia ja samaa päämäärää kohden. Keisari ja
-Diederich riensivät kilpaa! Ja koska Diederich jo useampia kertoja
-elämässään oli saattanut lausua ajatuksia, jotka salaperäisellä
-tavalla näyttivät ilmaisevan kaikkeinkorkeimman herran ajatuksia,
-niin kenties Hänen Majesteettinsa tällä haavaa tiesi Diederichin
-olemassaolon: tiesi, että hänen uskollinen alamaisensa riensi hänen
-rinnallaan yli Alppien näyttämään aroille muukalaisille, mitä
-uskollisuus keisaria kohtaan on. Hän salamoi toisella penkillä olevia
-nukkujia kohden, jotka olivat pieniä tummia ihmisiä ja joiden kasvot
-näyttivät unessa riutuneilta. Saksalaiseen ojentautumiseen heidän
-pitäisi tutustua!
-
-Aikaisin Milanossa ja keskipäivällä Florenzissa matkustajia
-läksi junasta, mitä seikkaa Diederich ei käsittänyt. Hän
-koetti, menestymättä sanottavasti, selittää jälellejääneille,
-mikä tapaus heitä Roomassa odotti. Kaksi amerikkalaista näytti
-vastaanottavammalta, jonka johdosta Diederich riemuitsi: "Niin, Te
-kadehditte varmastikin meitä meidän keisarimme johdosta!" Silloin
-amerikkalaiset katsahtivat toisiaan mykän kysyvästi tulematta siitä
-sen viisaammiksi.
-
-Lähellä Roomaa Diederichin kiihtymys muuttui villiksi
-toimintahaluksi. Sormi matkaoppaan lehdellä hän kieppui
-junahenkilökunnan kinterillä ja koetti saada selville, kumpi tuli
-pääsemään aikaisemmin perille, hänen keisarinsa, vaiko hän. Gusten
-intohimot olivat syttyneet hänen miehensä innostuksesta. "Diedel!"
-hän huusi: "Minä saatan heittää matkahuivini tielle, jotta hän astuu
-sille, ja kukat minä myöskin paiskaan pois hatustani!" -- "Mutta jos
-hän näkee sinut ja sinä teet häneen vaikutuksen?" kysyi Diederich
-ja hymyili kuumeisesti. Gusten povi alkoi aaltoilla, hän loi
-luomensa alas. Diederich yski ja tempautui irti tuosta hirvittävästä
-jännityksestä. "Minun miehenkunniani on minulle pyhä, sen minä
-tahdon tässä sanoa, mutta tässä tapauksessa --" Ja hän teki täpärän
-kädenliikkeen.
-
-Sitten tultiin perille -- mutta kokonaan toisin, kuin aviopuolisot
-olivat kuvitelleet. Virkailijat ahdistivat matkustajat pois asemalta
-eräälle avaralle paikalle, ja sen takana oleville kaduille, jotka
-heti jälleen suljettiin. Mutta ylenpalttisessa innostuksessaan
-Diederich läpäisi esteen. Hän jätti Gusten seisomaan siihen
-ojennetuin käsin kaikkien käsilaukkujen kanssa ja ryntäsi eteenpäin.
-Hän oli jo keskellä kenttää; kaksi sulkahattuista sotilasta juoksi
-hänen jälkeensä, niin että heidän kirjavat takinliepeensä liehuivat.
-Silloin astui aseman rappusilta useampia herroja alas, ja heti kohta
-eräät vaunut ajoivat Diederichiä kohden. Diederich heilutti hattuaan,
-hän karjui niin, että vaunuissa olevat herrat keskeyttivät puheensa.
-Oikealla oleva kumartui eteenpäin -- ja he näkivät toisensa,
-Diederich ja hänen keisarinsa. Keisari hymyili kylmän tutkivasti
-silmäkulmillaan ja suupielensä hän veti hieman alaspäin. Diederich
-juoksi jonkun matkaa mukana, silmät selko selällään, huutaen yhä
-ja hattuaan heiluttaen, ja muutaman sekunnin ajan he olivat vallan
-kahden kesken, keisari ja hänen alamaisensa, keskellä tyhjää kenttää,
-sinisiintävän taivaan alla, sillä aikaa kun ympärillä ja taustalla
-vieras joukko taputteli heille käsiään.
-
-Vaunut katosivat jo liputetuille kaduille, eläköönhuudot kaikuivat jo
-kaukaa, ja Diederich huoahti, sulki silmänsä ja pani hatun päähänsä.
-
-Guste viittasi hänelle suonenvedontapaisesti, ja ympärillä seisovat
-ihmiset taputtivat Diederichille käsiään, kasvot täynnä iloista
-hyväntahtoisuutta. Sotamiehetkin, jotka äsken olivat ajaneet häntä
-takaa, nauroivat nyt. Toinen heistä meni osanotossaan niin pitkälle,
-että vihelsi hänelle ajurin. Ajaessaan pois Diederich tervehti
-yleisöä. "He ovat lasten kaltaisia", hän selitti vaimolleen. "Niin,
-mutta myöskin samassa määrässä löyhiä", hän lisäsi, ja sitten hän
-myönsi: "Berlinissä ei tämä olisi mitenkään käynyt päinsä... Kun minä
-ajattelen katumeteliä Unter den Lindenillä, niin kaikki kävi siellä
-hieman terävämmin." Ja hän suoristautui ajaakseen hotelliin. Hänen
-ryhtinsä johdosta he saivat huoneen toisesta kerroksesta.
-
-Varhain aamulla oli Diederich jo kadulla. "Keisari nousee
-aikaisin," hän sanoi Gustelle, joka murisi tyynyjensä välissä.
-Muuten hän ei tarvinnutkaan vaimoaan tehtävänsä suorittamisessa.
-Sormi kaupungin asemakaavalla hän saapui Quirinalin eteen ja
-asettui siihen. Hiljainen paikka oli viistojen säteiden kultaama,
-palatsi seisoi tyhjää taivasta vasten häikäisevän jykevänä -- ja
-Diederich seisoi siinä ja odotti majesteettia neljännen luokan
-ritarimerkki kohotetussa rinnassa. Rappuja ylös ja pois kaupungista
-sipsutteli joku vuohilauma ja katosi kaivon ja valtavansuurten
-hevostenkesyttäjäin taakse. Diederich ei katsahtanut taakseen.
-Kaksi tuntia kului, ohikulkijoita alkoi ilmestyä useampia, joku
-vartio ilmestyi talonsa takaa, toisessa porttikäytävässä liikuskeli
-porttivahti, ja useampia henkilöitä kulki ohitse. Diederich kävi
-levottomaksi. Hän lähestyi fasaadia, kulki hiljaa ohitse, kurkistaen
-jännittyneenä sisään. Kun hän ilmestyi kolmannen kerran, niin
-portinvartia vei käden lakkiinsa, hieman epäröiden. Kun Diederich
-pysähtyi ja vastasi tervehdykseen, niin hän tuli ystävälliseksi.
-"Kaikki järjestyksessä," hän sanoi kätensä takaa, ja Diederich
-otti ilmoituksen vastaan ymmärtävin elein. Hänestä tuntui vain
-luonnolliselta, että hänelle tehtiin selvää hänen keisarinsa
-hyvinvoinnista. Hänen kysymyksiinsä, milloin ja minne tuli keisari
-lähtemään, vastattiin viivyttelemättä. Portinvartija sai itsestään
-päähänsä, että Diederich tarvitsi vaunut, jos tahtoi saattaa
-keisariaan, ja hän lähetti jonkun niitä hakemaan. Sillä välin siihen
-oli kokoutunut pieni joukko uteliaita, ja silloin portinvartija
-astui syrjään; erään esiratsastajan takaa ilmestyi, avovaunuissa,
-kotkakypärän säteillessä, pohjolan vaalea herra. Diederichin hattu
-heilui ja hän itse huusi, aivankuin pyssyn piipusta, italiaksi:
-"Eläköön keisari!" Ja kohteliaasti tuo pieni joukko huusi mukana...
-Mutta Diederich hyppäsi ajurinrattaille, jotka olivat siinä
-vieressä, ja sitten mukaan, innostaen kuskia huudoilla ja runsailla
-juomarahoilla. Ja katso: hän pysähtyi, takaapäin lähestyivät vasta
-kaikkeinkorkeimmat vaunut. Kun keisari astui alas, niin siinä oli
-taas pieni joukko, ja Diederich huusi jälleen italiankielellä... Hän
-jäi vartioimaan taloa, missä hänen keisarinsa viipyi. Rinta pystyssä
-ja katse säihkyvänä joukkiota kohtaan, joka uskalsi lähestyä!
-Kymmenen minuutin perästä tuo joukko tuli uudestaan täysilukuiseksi,
-vaunut vierivät ovelta, ja Diederich: "Eläköön keisari!" -- ja joukon
-villinkuohuvassa huudossa takaisin Quirinaliin. Vartio. Keisarilla
-czako päässä. Joukko. Uusi päämäärä, uusi paluu, uusi uniformu,
-ja taas Diederich ja jälleen riemuitseva vastaanotto. Niin sitä
-jatkui, eikä Diederich ollut koskaan viettänyt ihanampaa elämää.
-Hänen ystävänsä, portinvartija, ilmoitti hänelle luottavaisesti,
-minne mentiin. Sattui niinkin, että joku kunnioitettava virkamies
-teki hänelle ilmoituksen, jonka hän nöyrästi otti vastaan, tai että
-joku näytti pyytävän ohjeita, -- ja silloin Diederich jakoi niitä
-epämääräisessä muodossa, mutta käskevästi. Aurinko kohosi ja kohosi
-vielä korkeammalle; noiden polttavien marmorifasaadien edessä, joiden
-takana hänen keisarinsa piti koko maailmaa jännittäviä neuvotteluja,
-Diederich kesti horjumatta kuumuutta ja janoa. Niin jäykkänä kuin
-hän pysyttäytyikin, niin hänestä tuntui kuitenkin siltä, kuin hänen
-vatsansa olisi roikkunut päivän kuormasta aina katukiville asti,
-ja siltä, kuin hänen neljännenluokan ritarimerkkinsä olisi sulanut
-hänen rinnassaan... kuski, joka yhä useammin pistäysi lähimmässä
-kapakassa, tunsi lopulta ihmettelyä saksalaisen sankarillista
-velvollisuudentuntoa kohtaan ja toi hänelle viiniä. Uutta tulta
-suonissaan he molemmat läksivät seuraavalle kierrolle. Sillä
-keisarilliset ratsastajat ajoivat aika vauhtia; jos tahtoi ennättää
-ennen heitä, niin täytyi käyttää kapeita kujia, jotka näyttivät
-kanavilta ja joiden harvat kulkijat pelokkaina vetäytyivät muuria
-vasten; taikka oli jätettävä vaunut ja syöstävä suin päin joitakin
-portaita alas. Mutta silloin Diederich olikin täsmälleen joukkonsa
-etunenässä, näki seitsemännen uniformun laskeutuvan vaunuista ja
-huusi. Ja silloin keisari käänsi päätään ja hymyili. Hän tunsi hänet
-jälleen, alamaisensa! Hänet, joka huusi, hänet, joka aina oli siinä.
-Diederich, jossa kaikkeinkorkeimman huomaavaisuus oli herättänyt
-joustavan ylevät tunteet, salamoi kansaa kohtaan, jonka eleissä oli
-iloista hyväntahtoisuutta.
-
-Vasta portinvartijan vakuutus, että Hänen Majesteettinsa nyt oli
-aamiaisella, salli Diederichin muistelemaan Gustea. "Miltä sinä
-näytät?" huusi Guste nähtyään hänet ja vetäytyi takaisin seinää
-vasten. Sillä hän oli punainen kuin tomaatti, kokonaan sulanut, ja
-hänen katseensa oli kirkas ja villi, kuten entisajan germanilaisen
-soturin, joka oli ryöstöretkillä vieraissa maissa. "Tämä on suuri
-päivä kansallisen asian kannalta!" tokasi Diederich painavasti.
-"Hänen Majesteettinsa ja minä, me teemme moraalisia valloituksia!"
-Millaisena hän seisoi siinä! Guste unhoitti pelkonsa ja pitkän
-odotuksen synnyttämän vihansa: hän astui esiin armain katsein ja
-nöyrästi kietoutui hänen vartaloonsa.
-
-Mutta Diederich soi itselleen tuskin ateriankaan aikaa. Hän
-tiesi kyllä, että keisari lepäsi päivällisen jälkeen; sitten oli
-seisottava hänen ikkunansa alla, väistymättä. Eikä hän väistynyt;
-ja seuraukset osoittivat, miten oikeassa hän oli. Sillä hän oli
-tuskin ollut paikallaan, käytävää vastapäätä, kahdeksaakaankymmentä
-minuuttia, kun sattui, että eräs epäillyttävän näköinen henkilö,
-käyttämällä hyväkseen portinvartijan pientä poissaoloa, puikahti
-sisään, kätkeytyi erään pylvään taakse ja väijyvässä varjossa hautoi
-suunnitelmia, jotka eivät voineet olla muita kuin turmiollisia.
-Mutta silloin Diederich oli siinä! Myrskyn ja sotahuudon tavoin
-hänen nähtiin rientävän paikalle. Säikähtynyttä kansaa ryntäsi heti
-hänen perässään, vartija kiirehti paikalle, palvelijat juoksivat
-kokoon -- ja kaikki ihmettelivät Diederichiä, miten hän kiskoi
-esiin erään, joka oli kätkeytynyt. Molemmat huitoivat ympärilleen
-siinä määrässä, että aseistettu voimakaan ei lähestynyt heitä.
-Äkkiä nähtiin Diederichin vastustajan, jonka oli onnistunut saada
-oikea kätensä vapaaksi, heiluttavan pientä rasiata. Yleisö pidätti
-henkeään -- sitten syntyi ulvova pakokauhu. Pommi! Hän heittää!...
-Hän oli jo heittänyt. Pamausta odottaessaan lähimmät henkilöt
-makasivat maassa ja voivottivat jo etukäteen. Mutta Diederich,
-valkeana kasvoiltaan, olkapäiltään ja rinnaltaan, aivasti. Tuntui
-vahva piparmintun haju. Rohkeimmat kääntyivät ympäri ja tutkivat sitä
-nenällään; eräs heiluvatöyhtöinen sotilas kosketti sitä kostutetulla
-sormella ja maistoi. Diederich ymmärsi kyllä, mitä tämän johdosta
-esitti joukolle, jonka kasvoille palasi heti iloinen hyväntahtoisuus,
-sillä silmänräpäyksessä hän oli tullut vakuutetuksi siitä, että oli
-saanut päälleen hammaspulveria. Siitä huolimatta hän ei unhoittanut
-sitä vaaraa, josta keisari hänen valppautensa kautta oli kenties
-pelastunut. Murhayrityksentekijä koetti -- aivan turhaan -- pötkiä
-tiehensä: Diederichin rautainen nyrkki jätti hänet poliisivartioston
-huostaan. Tämä totesi, että kysymyksessä oli saksalainen, ja pyysi
-Diederichiä tutkimaan häntä. Huolimatta hammaspulverista, joka häntä
-peitti, hän ryhtyi tehtäväänsä mitä suurimmalla virheettömyydellä.
-Tuon henkilön vastauksilla, joka ilmeisesti oli taiteilija, ei ollut
-mitään ilmeistä poliittista väriä, mutta pohjattomalla kunnioituksen
-puutteellaan ja moraalittomuudellaan ne ilmaisivat liiankin hyvin
-kumouksellisia pyrkimyksiä, minkä vuoksi Diederich vaati pontevasti
-hänen pidättämistään. Vartijat veivät hänet mennessään tekemällä
-kunniaa Diederichille, jolla oli vain sen verran aikaa, että saattoi
-antaa ystävänsä portinvartijan korjata pois hammaspulverin. Sillä
-keisarin tulo ilmoitettiin, Diederichin persoonallinen palvelus alkoi
-uudestaan.
-
-Hänen tehtävänsä vei häntä ylt'ympäri, sitä kesti myöhäiseen yöhön
-asti, ja johti viimein Saksan lähetystön edustalle, missä Hänen
-Majesteetillaan oli vastaanotto. Kaikkeinkorkeimman herran pitempi
-viivyttely antoi Diederichille tilaisuuden kohottaa mielialaansa
-lähimmän ravintolanpitäjän luona. Hän kiipesi oven edessä eräälle
-tuolille ja piti kansalle puheen, joka oli täynnään kansallista
-henkeä, ja osoitti löyhälle joukolle taipumattoman hallituksen
-etuisuudet ja keisarin, joka ei ollut mikään varjokeisari... Kansa
-näki hänen aukovan kulmikasta, partaista suutaan tuolillaan,
-punasena siitä valosta, joka leiskui sisään Saksan lähetystön edessä
-olevista avoimista maljakoista, näki hänen salamoivan ja tuijottavan
-rautaisella katseellaan -- mikä sille ilmeisesti riitti ymmärtääkseen
-häntä, sillä se riemuitsi, taputti käsiään ja kohotti eläköönhuudon
-niin usein kuin Diederich ehdotti. Hartaudella, josta ei puuttunut
-uhkaa, hän otti vastaan vieraan maan suosionosoitukset, jotka
-olivat tarkoitetut hänen herralleen ja hänen herransa edustamalle
-vallalle, minkä jälkeen hän laskeutui alas ja kävi viiniin käsiksi.
-Useita maanmiehiä, jotka tuskin olivat vähemmän liikutettuja kuin
-hänkään, ilmestyi ja joi hänen terveydekseen kotoisella tavalla. Eräs
-heistä avasi erään iltalehden, missä oli jättiläismäinen keisarin
-kuva, ja luki esityksen eräästä välinäytöksestä, jonka Quirinalin
-porraskäytävässä eräs saksalainen oli aiheuttanut. Vain erään,
-keisarin persoonallisessa palveluksessa olevan virkamiehen valppauden
-vuoksi oli pahemmat seuraukset saatu vältetyksi; ja tuon virkamiehen
-kuvakin oli siinä. Diederich tunsi hänet hyvin. Joskin yhdennäköisyys
-olikin vain ylimalkainen ja nimi pahasti vääntynyt, niin kasvojen
-piirteet ja viikset olivat oikeat. Niin näki sitten Diederich
-keisarin ja itsensä samassa lehdessä, keisarin ja hänen alamaisensa
-esitettynä koko maailman ihailtaviksi. Se oli liikaa. Kostein
-silmin Diederich suoristautui ja viritti "Wacht am Rheinin". Viini,
-joka oli niin halpaa, ja innostus, jota yhä uudestaan lietsottiin,
-vaikutti sen, että kun tuli sanoma, että keisari lähti lähetystöstä,
-niin Diederich ei ollutkaan enää virheettömässä kunnossa. Hän teki
-yhtä kaikki kaikkensa täyttääkseen velvollisuutensa. Hän riensi
-hoiperrellen Kapitoliumilta, kompastui ja vieri pitkin portaita.
-Kadulla hänen juomaveikkonsa saivat hänet kiinni, hän seisoi kasvot
-käännettyinä muuria kohden... Soihtuvaloa ja kavionkapsetta: Keisari!
-Muut hoipertelivat sinnepäin, mutta Diederich, jota mitkään hyvät
-tavat eivät enää auttaneet, luisui siihen, missä oli. Kaksi yövahtia
-tapasi hänet nojaamasta muuriin ja istumasta lätäkössä. He tunsivat
-hänet siksi virkamieheksi, joka oli Saksan keisarin persoonallisessa
-palveluksessa, ja kumartuivat huolissaan hänen ylitseen. Mutta heti
-kohta he katsahtivat toisiinsa ja purskahtivat tavattoman remuisaan
-nauruun. Tuo persoonallinen virkamies ei jumalankiitos ollut kuollut,
-eikä se lätäkkökään, missä hän istui, ollut mitään verta.
-
-Seuraavana iltana juhlanäytännössä teatterissa keisari näytti
-tavattoman vakavalta. Diederich huomasi sen ja sanoi Gustelle: "Nyt
-minä tiedän, miksi olen pannut menemään niin paljon rahaa. Pidä
-varasi, me elämme historiallista hetkeä!" Eikä hänen aavistuksensa
-pettänyt häntä. Iltalehtiä jaettiin teatterissa, saatiin tietää,
-että keisari tuli matkustamaan vielä sinä yönä ja että hän oli
-hajottanut valtiopäivänsä! Diederich, yhtä vakavana kuin keisarikin,
-selitti kaikille, jotka olivat siinä läsnä, tapahtuman tärkeyttä.
-Kumous oli julennut hyljätä sotilasehdotuksen! Kansallismieliset
-menivät keisarinsa puolesta taisteluun elämästä ja kuolemasta! Hän
-itse tuli lähtemään kotiin lähimmällä junalla, hän vakuutti, minkä
-jälkeen hänelle heti sanottiin tuon junan lähtöaika... Jos joku oli
-tyytymätön, niin ainakin Guste. "Kun lopultakin ollaan muualla ja,
-jumalankiitos, voidaan toimittaa jotakin. Miten minä voin sulattaa
-sen, että minun pitää venytellä kaksi päivää hotellissa ja sitten
-taas heti takaisin, vain --." Siinä katseessa, jonka hän singahutti
-keisarilliseen aitioon, oli niin paljon kapinallista, että Diederich
-tuli väliin mitä ankarimmin. Guste tuli puolestaan äänekkääksi;
-ympärillä kuiskuteltiin, ja kun Diederich näytti vastustajilleen
-salamoiden otsaansa, niin hän sai heistä aiheen poistua Gusten kanssa
-jo ennen heidän junansa lähtöä. "Roskaväellä ei nyt ole tapoja", hän
-sanoi ulkona ja läähätti vahvasti. "Muutoin minä tahtoisin tietää,
-mikä täällä on hätänä. Kaunis ilma, no niin... Niin, no, katsopas
-nyt kerta tätä vanhaa romua, kun on tässä ympärillä!" hän pyysi.
-Guste, jälleen taltutettuna, sanoi valittaen: "Minä pidän niin
-siitä." Ja sitten he matkustivat tietyn matkan päässä keisarin junan
-jälessä. Guste, joka kiireessä oli unhoittanut sienensä ja harjansa,
-tahtoi aina nousta junasta. Jotta hänellä riitti kärsivällisyyttä
-kolmeksikymmeneksi kuudeksi tunniksi, Diederichin täytyi terottaa
-hänen mieleensä väsymättömästi kansallisen asian tärkeyttä. Siitä
-huolimatta Gusten ensimäisenä huolena oli pesusienet, kun he lopulta
-pääsivät takaisin Netzigiin. Heidän oli täytynyt saapua sunnuntaina!
-Onneksi oli ainakin Leijona-apteekki avoinna. Sillä välin kun
-Diederich odotti aseman edustalla matkatarpeita, Guste meni jo kadun
-yli. Mutta kun hän ei palannut, niin Diederich läksi hänen jälessään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Apteekin ovi oli puoleksi raollaan, kolme pientä poikaa tirkisteli
-sisään ja kieriskeli siinä portailla. Diederich, joka katsoi heidän
-ylitseen, jäykistyi hämmästyksestä -- sillä sisällä, tiskin takana,
-hänen vanha ystävänsä ja aseveljensä Gottlieb Hornung asteli edes
-takaisin käsivarret ristissä rinnan päällä, katse synkkänä. Guste
-sanoi juuri: "Minä tahtoisin jo tietää, saanko niinä pian sen
-hammasharjan", silloin Gottlieb Hornung tuli pöydän luo, käsivarret
-edelleen ristissä, ja loi Gusteen kiinteän, synkän katseen. "Teidän
-olisi pitänyt nähdä minun ilmeestäni", hän alkoi puhujan äänellä,
-"että minulla ei ole tilaisuutta eikä aikomusta myydä Teille
-hammasharjaa." -- "No, no!" sanoi Guste ja vetäytyi taaksepäin.
-"Mutta Teillähän on niitä täällä kokonainen lasi täynnään." Gottlieb
-Hornung hymyili kuin Lucifer. "Setä tuolla ylhäällä" -- hän heitti
-päätään taaksepäin ja osoitti leuallaan kattoa, minkä tuolla puolen
-hänen päämiehensä saattoi asua -- "hän voi kyllä tarjota kaupaksi,
-mitä huvittaa. Minua se ei ollenkaan liikuta. Sitä varten minä en ole
-opiskellut kuutta lukukautta ja kuulunut ylen hienoon osakuntaan,
-että olisin asettunut tänne myymään hammasharjoja." -- "Miksi Te
-sitten täällä olette?" kysyi Guste, huomattavasti ujostuneena.
-Silloin tokasi Hornung, majesteetillisesti mulkoillen: "Minä olen
-täällä reseptien varalta!" Ja Guste tunsi itsensä lyödyksi, hän
-kääntyi ympäri lähteäkseen pois. Yksi seikka pälkähti kuitenkin
-hänen päähänsä. "Sieniäkään ette tietysti voi antaa?" -- "Enpä
-tietenkään", vahvisti Hornung. Tätä oli Guste ilmeisesti odottanut
-suuttuakseen vakavasti. Hän kohotti rintansa ja aikoi alkaa, mutta
-Diederich ennätti kuitenkin tulla väliin. Hän myönsi tuon ystävän
-olevan siinä oikeassa, että uusteutoonian arvo ja sen lippu oli
-pidettävä korkealla. Jos siitä huolimatta joku tarvitsi sientä,
-niin hän saattoi lopulta ottaa sen itse ja jättää hinnan tiskille
--- minkä Diederich samalla teki. Gottlieb Hornung väisti sillä
-välin syrjään ja vihelsi, aivan kuin olisi ollut yksinään. Sitten
-Diederich ilmaisi osanottonsa siihen, mitä tähän asti ystävälle oli
-tapahtunut. Valitettavasti hänen menettelystään oli aiheutunut paljon
-vastoinkäymisiä; kun Hornung ei ollut koskaan tahtonut myydä sieniä
-eikä harjoja, hän oli jo joutunut pois viidestä apteekista. Kuitenkin
-hän oli päättänyt jatkuvasti pitää kiinni vakaumuksestaan, silläkin
-uhalla, että saattoi täälläkin menettää paikkansa. "Siinä sinä näet
-oikein oikean uusteutoonin!" sanoi Diederich Gustelle, ja tämä
-katsahtikin häneen.
-
-Diederichkään ei voinut puolestaan kauemmin olla kertomatta, mitä oli
-kokenut ja saavuttanut. Hän huomautti ritarimerkistään, pyöräytti
-Gusten Hornungin edessä ympäri ja mainitsi hänen myötäjäistensä
-määrän. Keisari, jonka viholliset ja herjaajat Diederichin ansiosta
-nyt istuivat lukkojen ja telkien takana, oli aivan hiljan ollut
-Roomassa ja niinikään Diederichin ansiosta välttänyt mieskohtaisen
-vaaran. Välttääkseen paniikin hoveissa ja pörsseissä sanomalehdet
-puhuivat vain jonkun puoleksi mielisairaan konnankurista, "mutta
-luottamuksella puhuen minulla on syytä uskoa, että kysymyksessä oli
-monihaarainen kapinanhanke. Sinä ymmärrät, Hornung, että kansallinen
-etu vaatii mitä suurinta pidättäytyväisyyttä, sillä sinähän olet
-varmasti kansallismielinen mies". Hornung oli sitä luonnollisesti, ja
-niin saattoi Diederich laveasti selittää niitä ylen tärkeitä syitä,
-jotka olivat hänet pakoittaneet äkkiä palaamaan kotiin häämatkaltaan.
-Kysymyksessä oli kansallismielisen ehdokkaan läpiajaminen Netzigissä!
-Vaikeuksia ei saanut salata itseltään. Netzig oli vapaamielisyyden
-päälinnoitus, kumous järkytteli perustuksia... Tässä kohden Guste
-uhkasi ajaa tavaroineen kotiin. Diederich saattoi vain pontevasti
-pyytää ystäväänsä tulemaan luokseen samana iltana, hänen piti
-välttämättömästi saada puhua hänen kanssaan. Kun hän nousi vaunuihin,
-niin hän näki erään niistä lurjuksista, jotka ulkona olivat
-odottaneet, menevän apteekkiin ja pyytävän hammasharjoja. Diederich
-ajatteli, että Gottlieb Hornung juuri tuon aristokraattisen suuntansa
-vuoksi, joka oli hänelle niin vastuksellinen harjojen ja sienien
-myynnissä, saattoi tulla arvokkaaksi liittolaiseksi demokratiaa
-vastaan käytävässä taistelussa. Mutta tämä oli pienin hänen
-kiireellisistä huolistaan. Vanha rouva Hessling sai vain pikimältään
-vuodattaa pari kyyneltä, sitten hänen täytyi nousta ylempään
-kerrokseen, missä aikaisemmin vain palvelustyttö oli asunut ja missä
-märät vaatteet oli kuivattu ja minne Diederich oli nyt siirtänyt
-tieltään äitinsä ja Emmin. Matkan karsta vielä parrassa hän läksi
-kiertoteitse presidentti von Wulckowin luokse, antoi sen jälkeen
-Napoleon Fischerin tulla luokseen yhtä huomaamattomasti ja oli sillä
-välin jo ryhtynyt toimiin saadakseen Kunzen, Kühnchenin ja Zillichin
-viipymättä koolle.
-
-Sunnuntai-iltapäivä vaikeutti yritystä; majuri saatiin vain vaivoin
-eroitetuksi keilapelistään, pastori oli estettävä menemästä
-perheretkelle Käthchenin ja asessori Jadassohnin kanssa ja professori
-oli kahden täysihoitolaisensa käsissä, jotka olivat juottaneet hänet
-jo melkein humalaan. Lopulta onnistuttiin saamaan heidät kaikki
-sotilasyhdistyksen huoneustoon, missä Diederich ilmaisi heille ilman
-mitään viivyttelyä, että kansallismielinen ehdokas oli asetettava
-ja että asian laadun mukaan vain yksi saattoi tulla kysymykseen,
-nimittäin herra majuri Kunze. "Eläköön!" huusi Kühnchen ilman muuta,
-mutta majurin kasvot vetäytyivät pahanlaisesti kokoon. Pidettiinkö
-häntä sitten naivina, hän kirskui. Luultiinko, että hän tahtoi
-aikaansaada häväistyksen. "Minä en ole utelias tietämään, miten
-kansallismielisten ehdokkaalle tulee käymään Netzigissä. Jos kaikki
-olisikin niin varmaa kuin hänen epäonnistumisensa!" Diederich ei
-myöntänyt tätä mitenkään. "Meillä on sotilasyhdistys, minä pyydän
-herroja ottamaan sen huomioonsa. Sotilasyhdistys on arvaamattoman
-tärkeä toiminnan perus. Siltä pohjalta lähtien me painamme suoraa
-tietä, jos niin saan sanoa, aina keisari Wilhelmin patsaalle asti,
-missä taistelu tullaan voittamaan." "Eläköön!" huusi Künhchen
-jälleen, mutta nuo molemmat toiset tahtoivat tietää, mitä tuo
-patsas oikein merkitsi, ja Diederich perehdytti heidät keksintöönsä
--- jolloin hän kernaasti jätti mainitsematta, että tuo patsas oli
-hänen ja Napoleon Fischerin välisen sopimuksen esine. Vapaamielisten
-lastenseimi, sen verran hän antoi ilmi, ei saanut osakseen yleistä
-suosiota, joukko valitsijoita voitiin saada siirtymään kansallisen
-asian puolelle, jos niille luvattiin Kühlemannin jättämillä varoilla
-rakentaa keisari Wilhelmin patsas. Ensinnäkin se tuotti enemmän
-työtä käsityöläisille, ja sitten tuli enemmän liikettä kaupunkiin,
-sellaisen patsaan vihkiminen kun pani liikkeelle laajat piirit,
-Netzigillä oli mahdollisuus menettää huono maineensa demokratisena
-suona ja päästä paistattamaan itseään armonauringossa. Sitä
-sanoessaan hän ajatteli Wulckowin kanssa tekemäänsä sopimusta, minkä
-hän myöskin mielellään tässä sivuutti. "Mutta sille miehelle, joka
-niin sanomattoman paljon on tehnyt ja toiminut meidän hyväksemme"
--- hän osoitti lennokkaasti Kunzea -- "sille miehelle on meidän
-rakas vanha kaupunkimme myöskin varmasti pystyttävä patsaan. Hän
-ja keisari Wilhelm Suuri tulevat katselemaan toisiaan --" "Ja
-näyttämään kieltään," lopetti majuri, joka pysyi epäuskossaan. "Jos
-te luulette, että netzigiläiset odottavat vain suurta miestä, joka
-vain kaikuvalla soitolla vie heidät kansalliseen leiriin, niin miksi
-Te sitten itse ette näyttele tuota suurta miestä?" Ja hän tunkeutui
-syvälle Diederichin silmiin. Mutta Diederich levitti silmänsä vielä
-leveämmälle; hän vei käden sydämelleen. "Herra majuri! Minun hyvin
-tunnettu keisarille uskollinen mielialani on jo tuottanut minulle
-raskaampia koettelemuksia, kuin mitä valtiopäivämiesehdokkuus
-voisi tuottaakaan, ja nuo koettelemukset, sen voin sanoa, minä
-olen kestänyt! Siinä minä en ole, hyvän asian esitaistelijana,
-pelännyt ottaa päälleni väärämielisten kaikkea vihaa, ja siten minä
-olen tehnyt itseni mahdottomaksi niittämään uhrausteni hedelmää.
-Minua eivät netzigiläiset valitsisi, mutta minun asiani he tulevat
-valitsemaan, ja siksi minä vetäydyn syrjään, sillä olla asiallinen
-on samaa kuin olla saksalainen, ja jätän Teille, herra majuri,
-kadehtimatta kunnian ja ilon!" Yleistä mielenliikutusta. Kühnchenin
-hyvähuuto kaikui kyynelkostealta, pastori nyökäytti innokkaasti, ja
-Kunze tuijotti, silminnähtävästi liikutettuna, pöydän alle. Diederich
-tunsi itsensä keventyneeltä, hän oli antanut sydämensä puhua, ja
-se oli ilmaissut uskollisuutta, uhrautuvaisuutta ja miehekästä
-ihanteellisuutta. Diederichin vaaleakarvainen käsi ojentautui pöydän
-yli, ja majurin ruskeakarvainen paiskautui siihen hidastellen, mutta
-kuitenkin vahvasti.
-
-Sydämen jälkeen sai kaikissa neljässä herrassa taas järki
-sananvuoron. Majuri tiedusteli, oliko Diederich valmis hyvittämään
-häntä niistä ideaalisista ja aineellisista vahingoista, jotka häntä
-uhkasivat, jos hän joutui kilpailemaan vapaamielisten ehdokkaan
-kanssa ja jäämään siinä häviölle. "Nähkääpäs!" -- ja hän ojensi
-sormensa Diederichiä kohden, joka tällaista suorasukaisuutta
-tavatessaan ei keksinyt heti mitä vastata. "Niin perin puhdas ei
-ole Teillekään kansallinen asia, ja että Te minut tahdotte saada
-rupeamaan siihen, se johtuu, sen verran minä tunnen Teitä, herra
-tohtori, joistakin tekosyistä Teidän puoleltanne, joita minä suorana
-sotilaana jumalankiitos en ollenkaan ymmärrä". Tämän johdosta
-Diederich riensi lupaamaan tuolle suoralle sotilaalle jonkun
-ritarimerkin, ja kun hän antoi kuultaa, että asia oli jo sovittu
-Wulckowin kanssa, niin kansallinen ehdokas oli lopulta voitettu...
-Mutta sillä välin oli pastori Zillich miettinyt sitä, sallisiko
-hänen asemansa kaupungissa, että ottaisi vastaan kansallisen
-vaalikomitean puheenjohtajan toimen. Pitikö hänen tuoda riitaa
-seurakuntaansa? Hänen lankonsa Heuteufel oli vapaamielisten ehdokas!
-Kylläkin, jos patsaan asemasta olisi rakennettu kirkko! "Sillä
-tosiaankin Jumalan huoneet ovat nykyään suuremmassa pulassa kuin
-koskaan, ja kaupunkimme lyö minun Pyhän Marian kirkkoni siinä määrin
-laimin, että se voi tänään tai huomenna luhistua minun ja minun
-kristittyjeni päälle." Viivyttelemättä Diederich lupasi toimittaa
-kaikki toivotut parannukset. Ehdoksi hän asetti vain sen, että
-pastori piti loitolla uuden puolueen luottamustoimista kaikki ne
-ainekset, jotka jo tiettyjen ulkonaisten ominaisuuksiensa kautta
-herättivät oikeutettuja epäilyjä heidän kansallisen mielialansa
-puhtautta kohtaan. "Tahtomatta kajota perhesuhteisiin", lisäsi
-Diederich ja katsahti Käthchenin isään, joka ilmeisesti oli
-käsittänyt, sillä hän ei tikahtanutkaan... Mutta Kühnchenkin, joka
-pitkään aikaan ei ollut päästänyt mitään eläköönhuutoja, ilmaisi
-nyt itsensä. Nuo toiset kaksi olivat vain väkivalloin saaneet hänet
-pysymään asemillaan, sillä aikaa kun itse puhuivat; tuskin hän oli
-päässyt vapaaksi, kun hän jo veti keskustelun puoleensa. Mistä ennen
-kaikkea piti kansallisen mielialan saada juurensa? Nuorisosta?
-Mutta miten se saattoi olla mahdollista, kun kimnaasin rehtorina
-oli herra Buckin ystävä. "Silloin minä saan puhua kurkkuni kipeäksi
-meidän kunniakkaista teoistamme vuonna seitsemänkymmentä..." Riitti,
-Kühnchen tahtoi päästä rehtoriksi, ja Diederich lupasi sen hänelle
-jalomielisesti.
-
-Kun nyt sillä lailla poliittinen toiminta oli perustettu etujen
-terveelle pohjalle, niin voitiin hyvällä omallatunnolla antautua
-innostuksen valtaan, joka, kuten pastori Zillich selitti, tuli
-Jumalalta ja antoi vasta parhaalle asialle korkeamman pyhityksen, ja
-niin sitä sitten lähdettiin Ratskelleriin.
-
-Varhain aamulla, kun nuo neljä herraa menivät kotiin, Heuteufelin
-valkean ja toveri Fischerin punaisen, seinälle liimatun
-vaalijulistuksen välissä oli musta-valko-punareunainen julistus, joka
-suositteli majuri Kunzea "keisarinpuolueen" ehdokkaana. Diederich
-asettui sen eteen niin painavasti, kuin saattoi ja luki terävällä
-tenooriäänellä. "Hajoitettujen valtiopäivien isänmaattomat miehet
-uskalsivat kieltää meidän jalolta keisariltamme ne voimakeinot,
-joita hän tarvitsee valtakunnan suuruuden ylläpitämiseksi...
-Osoittakaamme itsemme suuren monarkin arvoiseksi ja murskatkaamme
-hänen vihollisensa! Ainoa ohjelma: Keisari! Minun puolestani ja
-minua vastaan: kumous ja keisarinpuolue!" Kühnchen, Zillich ja
-Kunze vahvistivat kaiken huudoillaan; ja kun muutamia työmiehiä,
-jotka olivat menossa tehtaaseen, oli hämmästyneinä pysähtynyt,
-niin Diederich pyörähti ympäri ja selitti heille kansallismielistä
-julistusta. "Kansalaiset!" hän huudahti. "Te ette ollenkaan tiedä,
-minkä törkeän virheen teette saksalaisina. Sillä meidän keisarimme
-vuoksi meitä kadehtii koko maailma, sen sain juuri mieskohtaisesti
-kokea ulkomailla." Tässä Kühnchen löi ilmoituslautaan nyrkillään,
-ja kaikki neljä herraa päästi eläköönhuudon, työmiesten katsellessa
-heitä. "Tahdotteko, että teidän keisarinne lahjoittaa teille
-siirtomaita?" kysyi Diederich heiltä. "Niin, siis teroittakaa
-silloin hänelle miekkanne! Älkääkä valitse ketään isänmaattomia
-miehiä, siitä pyydän päästä, vaan valitkaa ainoastaan keisarin
-ehdokas, herra majuri Kunze: muutoin minä en takaa hetkeksikään
-asemaamme maailmassa, ja voi myöskin tapahtua, että te joka kahden
-viikon päästä menette kotiin kaksikymmentä markkaa pienempi palkka
-taskussanne!" Tässä työmiehet katsahtivat mykkinä toisiinsa, ja
-sitten he läksivät jälleen liikkeelle.
-
-Mutta herratkaan eivät hukanneet aikaa. Kunze itse meni jäykin
-askelin työhönsä, selittämään sotilasyhdistyksen jäsenille
-tilannetta. "Luulevatko miehet", hän selitti, "saavansa
-tulevaisuudessa edelleen kuulua vapaisiin ammattiyhdistyksiin!
-Vapaamielisyyden me karkoitamme heistä myöskin! Tästä päivästä
-lähtien alkaa terävämpi äänensävy!" Pastori Zillich lupasi alkaa
-samanlaisen toiminnan kristillisissä yhdistyksissä, sillä välin kuin
-Kühnchen etukäteen haaveksi viimeisen luokan oppilaiden tuoreesta
-innostuksesta, joiden piti kiitää polkupyörillä läpi kaupungin
-ja vetää perässään valitsijat vaaliuurnalle. Mutta väsymättömin
-velvollisuudentunne täytti kuitenkin Diederichin. Hän hylkäsi kaiken
-levon; puolisolleen, joka makasi sängyssä ja vastaanotti hänet
-moitteilla, hän vastasi salamoiden: "Minun keisarini on tarttunut
-miekkaan, ja kun minun keisarini tarttuu miekkaan, niin silloin ei
-ole enää mitään aviollisia velvollisuuksia. Ymmärsit?" Minkä jälkeen
-Guste kääntyi tylysti ympäri ja väänsi viimeisillä viehätyskeinoilla
-koristetun höyhenpatjan torniksi itsensä ja tuon seuraa karttavan
-välille. Diederich hillitsi mielipahan, mikä pyrki valtaamaan
-hänet, ja kirjoitti viivyttelemättä varoitushuudon vapaamielistä
-lastenseintä vastaan. "Netziger Zeitung" painatti sen myöskin, vaikka
-siinä pari päivää sitten olikin ollut tohtori Heuteufelin kirjoitus,
-mikä lämpimästi suositteli lastenseintä. Sillä, kuten toimittaja
-Nothgroschen selitti, sivistyneen porvariston äänenkannattajan
-tuli, tilaajiensa vuoksi, koetella jokaista uutta esiinsukeltavaa
-ideaa sivistyneen omantunnon koetinkivellä. Ja tämän teki Diederich
-kerrassaan tuhoavalla tavalla. Kenelle oli sellainen lastenseimi
-luonnon mukaan ensi sijassa määrätty? Aviottomille lapsille. Mitä se
-siis suosi? Pahetta. Tarvittiinko sitä? Ei pienimmässäkään määrässä,
-"sillä me emme, jumalankiitos, ole ranskalaisten surullisessa
-asemassa, jotka demokraattisen hillittömyyden seurausten vuoksi
-ovat jo joutuneet suorastaan sukupuuttoonkuolemisen asteelle.
-Palkitkoot he aviottomia lapsia, koska he eivät muutoin saa itselleen
-sotamiehiä. Mutta me emme ole alkaneet lahota, me iloitsemme
-jälkeläistemme rajattomasta lisääntymisestä. Me olemme maan suola!"
-Ja Diederich osoitti numeroilla "Netziger Zeitungin" tilaajille,
-milloin heitä ja heidän kaltaisiaan tuli olemaan sata miljoonaa,
-ja miten kauan korkeintaan tuli vielä kestämään siihen, että koko
-maailma oli saksalainen.
-
-Täten oli kansallisen vaalikomitean mielestä suoritettu
-"keisarinpuolueen" ensimäisen vaalikokouksen valmistelut. Sen piti
-tapahtua Klappschilla, joka oli saattanut salinsa patrioottiseksi.
-Kuusista tehdyissä seppeleissä loisti kirjoitukset: "Kuninkaan tahto
-on korkein käsky." "Teillä on vain yksi vihollinen, ja se on minun
-viholliseni." "Sosialidemokratiasta minä otan vastatakseni." "Minun
-suuntani on oikea." "Kansalaiset, herätkää unestanne!" Heräämisestä
-pitivät huolta Klappsch ja neiti Klappsch, joka viimemainittu
-toi aina kaikkialle uutta olutta, pistämättä niin tarkkaan,
-kuten tavallista, lasien lukua laskuun. Näin ollen Kunze, jonka
-puheenjohtaja, pastori Zillich, esitti kokoukselle, otettiin vastaan
-jo hyvän mielialan vallitessa. Diederich tosin, joka pysytteli
-konttorissa olevan savupilven takana, teki sen epämiellyttävän
-havainnon, että Heuteufel, Cohn ja muutamia heidän seuralaisiaan
-oli saapunut saliin. Hän vaati tilille Gottlieb Hornungia, jonka
-huolena oli tarkastuksen pito. Mutta tämä ei tahtonut antaa millään
-lailla moittia itseään, hän oli kiihtynyt, oli nähnyt liian paljon
-vaivaa ihmisten kokoonhaalimisessa. Niin monta hankkijaa kuin keisari
-Wilhelmin patsaalla jo oli hänen agitatsiooninsa johdosta, kaupunki
-ei voinut mitenkään tyydyttää, vaikkapa Kühlemann olisi kuollut
-kolmestikin! Hänen, Hornungin kädet olivat turvonneet kaikkien
-vastakäännytettyjen patrioottien tervehdyksistä! He olivat asettaneet
-hänelle vaatimuksia! Pienin oli kuitenkin se, että hänen piti yhtyä
-johonkin rohdoskauppiaaseen. Mutta Gottlieb Hornung protesteerasi
-sellaista demokraattista eroituksenteonpuutetta vastaan.
-Leijona-apteekin omistaja oli juuri sanonut hänet irti, ja hän oli
-lujempi kuin koskaan ennen päätöksessään olla myymättä sieniä tai
-hammasharjoja... Sillä välin Kunze änkytti ehdokaspuheessaan. Sillä
-hänen synkkä ilmeensä ei voinut olla ilmaisematta Diederichille, että
-majuri ei ollut ollenkaan varma siitä, mitä tahtoi sanoa, ja että
-vaalitaistelu teki hänet perin ujoksi. Hän sanoi: "Hyvät herrat,
-armeija on ainoa tuki," kun silloin kuitenkin joku huusi Heuteufelin
-läheltä: "jo laho," niin Kunze sekaantui heti ja lisäsi: "Mutta kuka
-sen kustantaa? Porvari." Heuteufelin ympäriltä huudettiin hyvä,
-hyvä. Jouduttuaan näin väärälle suunnalle Kunze selitti: "Siksi me
-kaikki olemme tukia, sitä voimme vaatia, ja voi monarkkia --" "Aivan
-oikein!" vastasivat vapaamieliset äänet, ja hyväuskoiset patriootit
-huusivat mukana. Majuri pyyhki hikeään. Ilman hänen tarkoitustaan
-hänen puheensa muuttui sellaiseksi, kuin olisi pitänyt sitä
-vapaamielisten yhdistyksessä. Diederich kiskoi häntä takinliepeistä
-ja rukoili häntä lopettamaan, mutta Kunze yritti sitä turhaan:
-hän ei keksinyt keinoa, miten olisi päässyt "keisarinpuolueen"
-vaalitunnuslauseisiin. Lopulta hän menetti kärsivällisyytensä, kävi
-äkkiä tummanpunaiseksi ja sysäsi esiin odottamattoman rajusti:
-"Hävitettävä viimeistä vesaa myöten! Eläköön!" Sotilasyhdistys
-osoitti jyrisevätä suosiota. Sinne, missä ei innostuksesta huudettu,
-ilmestyi kiireesti Diederichin viittauksesta Klappsch tai neiti
-Klappsch.
-
-Heti kohta tohtori Heuteufel pyysi puheenvuoroa, mutta Gottlieb
-Hornung ennätti aikaisemmin. Omasta puolestaan Diederich pysyi
-mieluummin taka-alalla, puheenjohtajan ja muiden toimikunnan
-jäsenten savupilven takana. Hän oli luvannut Hornungille kymmenen
-markkaa, ja Hornung oli siinä asemassa, ettei voinut kieltäytyä.
-Kirskuen hän nousi lavan reunalle ja tulkitsi arvoisan herra
-majuri Kunzen puhetta sillä lailla, että armeija, jonka hyväksi
-he kaikki olivat valmiit uhraamaan kaikkensa, oli paras turva
-demokratian likatulvaa vastaan. "Demokratia on puolisivistyneiden
-maailmankatsomus", hän vakuutti. "Tiede on sen kumonnut." "Aivan
-oikein!" huusi joku; se oli se rohdoskauppias, joka oli tahtonut
-liittyä hänen liikekumppanikseen. "Herroja ja palvelijoita tulee
-aina olemaan!" määräsi Gottlieb Hornung, "sillä luonnossa on myöskin
-asianlaita siten. Ja se yksistään on totta, sillä jokaisella tulee
-olla yläpuolellaan joku, jota hän pelkää, ja alapuolellaan joku,
-joka häntä pelkää. Mihin me muutoin joutuisimme! Jos jokainen
-vastaantulija kuvittelisi olevansa itsessään jotakin ja pitäisi
-kaikkia samanlaisina! Voi sitä kansaa, jonka perityt, kunniakkaat
-muodot häviävät demokraattiseen sekasotkuun ja jonka keskuudessa
-persoonallisuuden rikkirepivä katsantokanta pääsee voitolle!" Tässä
-Gottlieb Hornung pani käsivartensa ristiin ja kurkotti kaulaansa.
-"Minä", hän huusi, "joka olen kuulunut ylenhienoon osakuntaan ja
-tunnen iloisen verenvuodatuksen värien kunniaksi, minä pyydän päästä
-myymästä hammasharjoja!"
-
-"Entäs pesusieniä?" kysyi joku.
-
-"Niitä myöskin", päätti Hornung. "Minä pyydän päästä siitä, että
-joku vielä tulisi. Ihmisen tulee aina tietää, kuka on hänen
-edessään. Kullekin omansa. Ja siinä mielessä me annamme äänemme
-vain sellaiselle ehdokkaalle, joka myöntää keisarille niin monta
-sotilasta, kuin hän tahtoo. Sillä joko meillä on keisari tai ei!"
-
-Sen sanottuaan Gottlieb Hornung vetäytyi takaisin ja katsahti,
-alaleuka pitkällä ja kulmat rypyssä, suosion kohinaa. Sotilasyhdistys
-ei voinut pidättäytyä kulkemasta hänen ja Kunzen ohi olutlasia
-heilutellen. Kunze otti vastaan kädenpuristukset, Hornung seisoi
-siinä jäykkänä -- eikä Diederich voinut olla tuntematta katkeruutta
-sen johdosta, että nämä kaksi toisen luokan persoonallisuutta
-saivat käyttää hyväkseen tilaisuutta, jonka hän oli luonut. Hänen
-täytyi suoda heille kansansuosio sillä hetkellä, sillä hän tiesi
-paremmin kuin nuo molemmat hölmöt, mihin tämä kaikki tähtäsi. Koska
-kansallinen ehdokas lopultakin oli vain sitä varten olemassa, että
-Napoleon Fischerille saatiin värvätyksi apujoukko, niin parasta
-oli, kun ei vetänyt itseään esille. Heuteufel kylläkin koetti saada
-Diederichiä esiintymään. Puheenjohtaja, pastori Zillich, ei voinut
-enää kauemmin kieltää häneltä puheenvuoroa, ja niin hän alkoi heti
-lastenseimestä. Lastenseimi oli sosiaalisen omantunnon ja ihmisyyden
-asia. Mutta mitä oli keisari Wilhelmin patsas? Keinottelua, ja
-turhamaisuus oli säädyllisin niistä vaikuttimista, joilla tultiin
-keinottelemaan... Kuulijain joukossa olevat hankkijat kuuntelivat
-kipein tuntein, sieltä ja täältä kuului pidätettyä murinaa. Diederich
-vapisi. "On olemassa ihmisiä", väitti Heuteufel, "joita ei liikuta
-sadanmiljoonan lisämäärärahan myöntäminen sotilastarkoituksiin, sillä
-he tietävät jo, miten he saavat sen itselleen takaisin." Silloin
-Diederich ponnahti pystyyn: "Pyydän puheenvuoroa!" ja hankkijain
-tunteet rähähtivät hyvä-, hohoo- ja alashuutoihin. He kirkuivat aina
-siihen asti, kun Heuteufel oli poistunut ja Diederich seisoi lavalla.
-
-Diederich odotti kauan, ennenkuin kansallisen suuttumuksen meri
-oli asettunut. Sitten hän alotti. "Hyvät herrat!" "Hyvä!" huusivat
-hankkijat, ja Diederichin täytyi uudestaan odottaa samanmielisten
-tunteiden ilmakehässä, missä hengittäminen oli hänelle helppoa.
-Kun he antoivat hänen puhua, niin hän ilmaisi yleisen suuttumuksen
-sen johdosta, että edellinen puhuja oli uskaltanut saattaa
-epäluulonalaiseksi kokouksen kansallisen mielialan. "Kuulumatonta!"
-huusivat hankkijat. "Tämä vain osoittaa meille", huusi Diederich,
-"miten ajanvaatima 'keisarinpuolueen' perustaminen oli! Keisari itse
-on käskenyt niitä, jotka tahtovat vapauttaa hänet kumouksen rutosta,
-liittymään yhteen. Sitä me tahdomme ja siksi on meidän kansallinen ja
-keisarille uskollinen mielialamme sellaisten henkilöiden epäluulojen
-yläpuolella, jotka itse ovat vain kumouksen esihedelmiä!" Ennenkuin
-suosionosoitukset ennättivät puhjeta, Heuteufel sanoi hyvin selvästi:
-"Odottakaamme loppuun asti! Uusintavaalit!" Ja vaikka hankkijat heti
-hukuttivatkin kaiken jatkon pauhinaansa, huomasi Diederich jo näihin
-sanoihin kätkeytyneen niin vaarallisia viittauksia, että hän siirtyi
-toiseen asiaan. Lastenseimi oli paljon vaarattomampi ala. Miten? Sen
-piti olla sosiaalisen omantunnon asia? Paheen purkaantumispaikka se
-oli! "Sellaisen me saksalaiset jätämme ranskalaisille, jotka ovat
-kuoleva kansa!" Diederichin tarvitsi vain lukea ulkoa "Netziger
-Zeitungissa" julkaisemaansa kirjoitusta. Pastori Zillichin johtama
-nuorisoseura ja kristilliset kauppa-apulaisetkin taputtivat käsiään
-joka sanalle. "Saksalainen on siveä!" huudahti Diederich, "siksi
-me voitimme vuonna seitsemänkymmentä!" Nyt oli sotilasyhdistyksen
-vuoro jyristä innostuksesta. Komitean pöydän takaa Kühnchen ponnahti
-pystyyn, heilutti sikaariaan ja kähisi: "No, lyökäämme heidät taas
-pian uudestaan!" Diederich nousi varpailleen. "Hyvät herrat!" hän
-huusi tarmokkaasti kansallisiin aaltoihin, "keisari Wilhelmin patsaan
-pitää olla kunnioituksen osoituksena sille ylevälle isoisälle, jota
-me kaikki, sen voin sanoa, kunnioitamme melkein kuin pyhimystä, ja
-samalla lupauksena ylevälle pojanpojalle, meidän jalolle, nuorelle
-keisarillemme, lupauksena siitä, että tahdomme pysyä sinä, mitä
-olemme, nimittäin siveinä, vapauttarakastavina, totisina, uskollisina
-ja urhoollisina!"
-
-Tässä hankkijat eivät voineet enää pidättyä. Itsensäunhoittavina
-he hekumoivat ihanteessa -- eikä Diederichkään enää tiennyt
-mitään maallisista taka-ajatuksistaan, salatuumistaan, ei mitään
-sopimuksistaan Wulckowin kanssa, ei mitään salaliitostaan Napoleon
-Fischerin kanssa, liioin ei mitään salaperäisistä aikeistaan
-uusintavaaleihin nähden. Puhdas innostus kohotti hänen sielunsa
-korkeuksiin, missä häntä huimasi. Vasta jonkun ajan kuluttua hän
-saattoi huutaa. "Hyljätä ja kaikella ankaruudella pidättää heille
-sopivissa rajoissa on sentähden niiden menettelynä, jotka eivät muuta
-tahdo kuin veltostuttaa meidät väärällä humanismillaan!" -- "Missäs
-sitten asustaa se Teidän oikea humanisminne?" kysyi Heuteufelin
-ääni ja sai siten kokoontuneiden kansallisen mielialan siinä määrin
-kiihdytetyksi, että Diederichin puhetta saatettiin vain paikoittain
-kuulla. Ymmärrettiin, että hän ei tahtonut mitään ikuista rauhaa,
-sillä se oli vain unelma, eikä edes mikään kauniskaan. Sensijaan hän
-kaipasi ja tahtoi sparttalaista rodunkasvattamista. Heikkomieliset
-ja siveyden sääntöjen rikkojat oli kirurgisin toimenpitein estettävä
-lisääntymästä. Tässä kohden Heuteufel läksi pois kokouksesta
-hengenheimolaisineen. Ovelta hän huusi vielä: "Kumouksen Te myöskin
-kuohitsette!" Diederich vastasi: "Teemme sen, jos vielä kauan
-nurisette!" "Teemme sen!" kaikui kaikilta haaroilta. Kaikki olivat
-äkkiä jalkeilla, panivat vastalauseita, ilakoivat ja sekottivat
-ylevät tunteensa. Diederich, suosionosoitusten peittämänä, horjuen
-uskollisten saksalaisten rynnäköstä, jotka kaikki tahtoivat puristaa
-hänen kättään, ja kansallisten olutlasien ympäröimänä, jotka hänen
-kanssaan kilistivät, katsoi lavaltaan saliin, mikä hänen hurmion
-hämmentämissä silmissään näytti pitemmältä ja korkeammalta. Ylimpien
-savupilvien välistä väikkyi häntä vastaan hänen herransa käskyt:
-"Kuninkaan tahto!" "Minun viholliseni!" "Minun suuntani!" Hän tahtoi
-istuttaa ne kohisevaan kansaan -- mutta hän tarttui kurkkuunsa,
-mitään ääntä ei kuulunut: Diederichin ääni sortui kokonaan. Sitten
-hän etsi surullisella katseellaan Heuteufelia, joka valitettavasti
-oli poistunut. "Minun ei olisi pitänyt häntä sillä lailla kiihdyttää.
-Jumala armahtakoon, miten hän nyt minua pensselöi."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Heuteufelin pahin kosto oli siinä, että hän kielsi Diederichiä
-menemästä ulos. Taistelu kävi päivä päivältä rajummaksi, ja kaikki
-olivat sanomalehdessä, sillä kaikki puhuivat: vieläpä pastori
-Zillichkin ja toimittaja Nothgroschenkin, puhumattakaan mitään
-Kühnchenistä, joka samalla kertaa piti puheita kaikkialla. Yksistään
-Diederich huuhtoi kurkkuaan mykkänä uudessa, muinaissaksalaisesti
-kalustetussa salissaan. Ikkunan luota, korokkeelta, katseli häntä
-kolme pronssista veistokuvaa, jotka olivat kaksi kolmannesta
-luonnollisesta koostaan: keisari, keisarinna ja Säckingenin
-torvensoittaja. Ne hän oli sattumalta ostanut Cohnilta; vaikka
-Cohn olikin peruuttanut paperitilauksensa eikä ollut vieläkään
-kansallinen, niin Diederich ei ollut tahtonut jättää niitä
-hankkimatta huoneisiinsa. Guste soimasi häntä siitä, kun Diederich
-oli moittinut hänen hattuaan liian kalliiksi.
-
-Guste alkoi viime aikoina käydä oikulliseksi, hän sai myöskin
-pahoinvointikohtauksia, joiden kestäessä hän antoi vanhan rouva
-Hesslingin hoitaa itseään makuuhuoneessa. Niinpian kun hän toipui,
-muistutti hän vanhusta siitä, että kaikki oli siellä oikeastaan
-maksettu hänen rahoillaan. Rouva Hessling ei jättänyt esittämättä,
-että avioliitto hänen Diederichinsä kanssa oli oikea armonosoitus
-Gustelle hänen silloisessa tilassaan. Lopuksi Guste pullistui
-punaiseksi ja läähätti, mutta rouva Hessling vuodatti kyyneliä.
-Diederichillä oli tästä hyötyä, sillä kumpikin osoitti hänelle
-myöhemmin suunnatonta rakkautta, saadakseen hänet, joka ei mitään
-aavistanut, puolelleen.
-
-Mitä Emmiin tuli, niin hän sulki yksinkertaisesti, tapansa mukaan,
-oven ja meni ylös huoneeseensa, missä oli viisto katto. Guste mietti
-keinoja karkoittaakseen hänet sieltäkin. Missä piti vaatteita
-kuivattaman sateella. Jos Emmi, jolla ei mitään ollut, ei keksinyt
-itselleen miestä, niin hänet täytyi naittaa alemmaksi säätyään,
-jollekin kunnon käsityöläiselle! Mutta tosin Emmi esiintyi ulospäin
-perheen kaikkein hienoimpana, hän seurusteli Brietzenien kanssa...
-Sillä se katkeroitti Gustea kaikkein eniten, että Emmiä kutsuttiin
-käymään neiti Brietzenien luona -- vaikka nämä eivät olleet koskaan
-käyneet talossa. Heidän veljensä, luutnantti, olisi ollut velvoitettu
-niiden illallisten jälkeen, joilla hän oli ollut Daimchenilla,
-käymään edes kerran vieraisilla, mutta vain Hesslingien yläkertaa hän
-piti arvolleen sopivana, ja se oli lopultakin loukkaavaa... Emmin
-seuraelämässä saavuttama menestys ei suojellut häntä kuitenkaan
-suurten masennusten päiviltä, jolloin hän ei lähtenyt huoneestaan
-edes aterialle, jotka olivat yhteisiä. Myötätunnosta ja ikävästä
-Guste meni kerran ylös hänen luokseen, mutta nähdessään hänet Emmi
-sulki silmänsä ja makasi sohvallaan alasvaluvassa aamunutussaan
-kalpeana ja kankeana. Saamatta mitään vastausta Guste yritti ottaa
-tuttavallisesti puheeksi hänen tilansa ja Diederichin. Silloin Emmin
-jäykät kasvot vääntyivät äkisti, hän kierähti toiselle käsivarrelleen
-ja osoitti toisella ovea. Guste vastasi hänen suuttuneeseen
-ilmeeseensä samalla mitalla; Emmi ponnahti pystyyn ja ilmaisi
-riittävän selvillä sanoilla halunsa jäädä yksin; ja kun vanha rouva
-Hessling saapui paikalle, niin oli jo päätetty asia, että perheen
-kumpikin puoli tuli vastaisuudessa syömään erikseen. Diederichiin,
-jolle Guste itkien kanteli, nämä naisjutut tekivät syvän vaikutuksen.
-Onneksi hänen mieleensä juolahti ajatus, joka näytti olevan omiaan
-palauttamaan rauhan. Kun hän taas saattoi hieman puhua, niin hän
-meni heti Emmin luokse ja ilmaisi hänelle päätöksensä lähettää hänet
-joksikin aikaa Eschweileriin, Magdan luokse. Hämmästyttävällä tavalla
-Emmi hylkäsi tämän ehdotuksen. Kun Diederich ei antanut perään,
-niin Emmi aikoi nostaa melun, mutta hän joutui äkkiä ikäänkuin
-tuskan valtaan ja alkoi hiljaa ja kiihkeästi pyytää saada jäädä
-kotiin. Diederich, jonka sydäntä koski, tietämättä miksi, silmäili
-neuvottomana ympärilleen ja vetäytyi sitten takaisin.
-
-Seuraavana päivänä Emmi ilmestyi päivällisille, aivan kuin ei
-mitään olisi ollut tapahtunut, äsken maalattuna ja parhaimmalla
-tuulella. Guste, joka oli sitä pidättyväisempi, iski Diederichille
-silmää. Tämä luuli ymmärtävänsä, kohotti lasinsa Emmiä kohden ja
-sanoi veitikkamaisesti: "Maljasi rouva von Brietzen." Silloin Emmi
-kalpeni. "Älä tee itseäsi naurettavaksi!" hän huusi vihaisesti,
-heitti pois lautasliinan ja löi oven kiinni perässään. "No, no",
-murisi Diederich, mutta Guste kohautti vain olkapäitään. Vasta sitten
-kun vanha rouva Hessling oli poistunut, hän katsoi merkillisesti
-Diederichiä silmiin ja kysyi: "Luuletko todellakin?" Diederich
-pelästyi, mutta sai kasvoilleen kuitenkin kysyvän ilmeen. "Minä
-luulen", selitti Guste, "että herra luutnantti voisi minua silloin
-vähintäänkin tervehtiä kadulla. Mutta tänään hän teki kaaren."
-Diederich merkitsi tämän mielettömyydeksi. Guste vastasi: "Jos se
-on vain minun kuvitteluani, silloin minä kuvittelen vielä muutakin,
-koska minä nimittäin öisin olen usein kuullut hiivittävän läpi talon,
-ja tänään sanoi myöskin Minna --." Sitä pitemmälle hän ei päässyt.
-"Ahaa!" Diederich kuorskui. "Sinä keskustelet palvelijain kanssa!
-Niin teki äitikin aina. Mutta minä voin vain sinulle sanoa, että sitä
-minä en salli. Taloni kunniasta minä pidän yksinäni huolta, siinä
-minä en tarvitse Minnaa enkä sinua, ja jos Te olette toista mieltä,
-niin pitäkää huolta siitä, että löydätte sen oven, mistä olette
-taloon tulleetkin!" Tätä miehekästä esiintymistä vastaan Guste ei
-voinut mitään, mutta hän hymyili kuitenkin kulmainsa alta Diederichin
-jälkeen, kun tämä poistui.
-
-Diederich oli puolestaan iloinen sen johdosta, että pontevalla
-esiintymisellään oli tehnyt lopun koko asiasta. Sillä
-monimutkaisemmaksi kuin elämä jo muutenkin oli, se ei saanut
-enää käydä. Hänen äänensä sortumista, joka jo oli pidättänyt
-häntä kolme päivää syrjässä taistelusta, hänen vihollisensa eivät
-olleet jättäneet käyttämättä hyväkseen. Niin, Napoleon Fischer
-oli ilmoittanut hänelle vielä sinä aamuna, että "keisarinpuolue"
-tuli hänelle ylivoimaiseksi ja että se nykyään liian kiivaasti
-kävi sosialidemokratian kimppuun. Niiden olosuhteiden vallitessa
---. Rauhoittaakseen häntä Diederichin oli täytynyt luvata vielä
-sinä päivänä täyttää velvoituksensa ja vaatia valtuusmiehiltä
-sosialidemokraattista ammattiyhdistystaloa... Niin hän läksikin, eikä
-suinkaan vielä tervehtyneenä, kokoukseen -- ja vielä hän sai havaita,
-että tuota taloa koskeva esitys oli juuri tehty, vieläpä herrojen
-Cohnin ja kumppanien toimesta. Vapaamieliset kannattivat sitä, se
-tuli sellaisenaan hyväksytyksi. Diederich, joka tahtoi Cohnin ja
-kumppanien kansallista petosta äänekkäästi moittia, saattoi vain
-haukkua: tuo salakavala kepponen oli taas ryöstänyt häneltä äänen.
-Tuskin hän oli saapunut kotiin, kun hän antoi Napoleon Fischerin
-tulla puheilleen.
-
-"Olette vapaa palveluksestani!" haukkui Diederich. Konemestari
-virnisti epäluuloisesti. "Hyvä", hän sanoi ja aikoi mennä.
-
-"Seis!" haukkui Diederich. "Luulkaa vain pääsevänne tästä näin
-vähällä! Jos Te lyöttäydytte vapaamielisiin, niin silloin saatte
-luottaa siihen, että minä teen tunnetuksi meidän sopimuksemme! Ja
-silloin saatte jotakin kokea!"
-
-"Politiikka on politiikkaa", sanoi Napoleon Fischer olkapäitään
-kohauttaen. Ja kun Diederich sellaista kyynillisyyttä nähdessään
-ei voinut enää haukkua, niin Napoleon Fischer tuli tutunomaisesti
-lähemmäksi, vähällä piti, ettei taputtanut häntä olalle. "Herra
-tohtori", hän sanoi hyväntahtoisesti, "älkää kuitenkaan tehkö sillä
-lailla. Me molemmat: no niin, minä sanon vain, me molemmat..." Ja
-hänen irvistyksessään oli niin paljon vaatimusta ja muistutusta,
-että Diederich kauhistui. Nopeasti hän tarjosi Napolen Fischerille
-sikaarin. Fischer poltti ja sanoi:
-
-"Jos toinen meistä molemmista ensin alkaa puhua, niin missä silloin
-toinen lopettaa! Olenko oikeassa, herra tohtori? Mutta mehän emme
-ole mitään vanhoja kielikelloja, joiden täytyy aina heti toitottaa
-kaikki, kuten esimerkiksi herra Buck."
-
-"Miten niin?" kysyi Diederich soinnuttomasti ja johtui toisesta
-ahdistuksesta toiseen. Konemestari oli hämmästyvinään. "Ettekö sitä
-tiedä? Herra Buck kertoo kuitenkin kaikkialla, että Te ette tarkoita
-niin pahaa tuolla kansallisella melullanne. Te tahtoisitte vain saada
-Gausenfeldin halvemmalla ja ajattelette, että saatte sen halvemmalla,
-jos Klüsing pelkää tiettyjen tarjousten peruuttamista, koska hän ei
-ole kansallinen."
-
-"Kertooko hän sitä?" kysyi Diederich kivettyneenä.
-
-"Kertoo", toisti Fischer. "Hän sanoo myöskin puhuvansa Teidän
-hyväksenne Klüsingille. Sitten Tekin kyllä rauhoitutte, hän sanoo."
-
-Silloin Diederich pääsi lumouksesta. "Fischer!" hän lisäsi lyhyellä
-haukahduksella. "Pankaa merkille, mitä nyt seuraa. Te tulette vielä
-näkemään vanhan Buckin katuojassa ja kerjäävän. Niinpä niin! Siitä
-minä pidän huolen, Fischer. Hyvästi."
-
-Napoleon Fischer oli poistunut, mutta Diederich haukkui vielä kauan
-huoneessaan, polkien jalkaansa. Tuo lurjus! Tuo kiero kunnonmies!
-Kaiken vastarinnan takana oli vanha Buck, Diederich oli sitä aina
-aavistanut. Cohnin ja kumppanien esitys oli ollut hänen työtään -- ja
-nyt tuo hävytön parjaus Gausenfeldin suhteen. Diederichin sisin nousi
-kapinaan, keisarille uskollisen mielialansa lahjomattomuudessa hän
-hyppäsi pystyyn. "Ja mistä hän sen tietää?" hän ajatteli vihaisessa
-suuttumuksessaan. "Onko Wulckow myynyt minut? Kaikkihan jo uskovat,
-että minä pelaan kaksinaamaista peliä?" Sillä Kunze ja muut olivat
-hänestä näyttäneet tänään huomattavasti kylmenneiltä; he eivät
-nähtävästi pitäneet enää tarpeellisena ilmaista hänelle kaikkea, mitä
-tapahtui? Diederich ei kuulunut komiteaan, hän oli uhrannut asialle
-persoonallisen kunnianhimonsa. Eikö hän kenties sen vuoksi ollutkaan
-keisarin puolueen oikea perustaja?... Kaikkialla kavallusta, juonia,
-vihamielistä epäilystä -- missään ei suoraa saksalaista uskollisuutta.
-
-Kun hän saattoi vain haukkua, niin hänen täytyi seuraavassa
-vaalikokouksessa avuttomana katsella, miten Zillich -- oli selvää,
-mistä persoonallisista syistä -- antoi Jadassohnin puhua ja miten
-Jadassohn sai osakseen myrskyisän suosion hyökätessään niiden
-isänmaattomien toverien kimppuun, jotka tulivat äänestämään Napoleon
-Fischeriä. Diederich sääli tätä valtiomiehelle vähemmän sopivaa
-menettelyä, hän tunsi olevansa paljon yläpuolella Jadassohnia.
-Toiselta puolen ei voinut jäädä huomaamatta, että Jadassohn, mitä
-pitemmälle hän antoi menestyksensä houkutella itsensä, tapasi,
-sitä äänekkäämpää hyväksymistä tiettyjen kuulijain taholta, jotka
-mitenkään eivät tehneet kansallista vaikutusta, vaan kuuluivat
-silminnähtävästi Cohnin ja Heuteufelin leiriin. Heitä oli
-epäillyttävä joukko -- ja Diederich, kaikkien näiden ympärilläolevien
-ansojen ärsyttämänä, näki tämänkin manööverin keskellä
-verivihollisensa, hänet, joka kaiken pahan johti, vanhan Buckin.
-
-Vanhalla Buckilla oli siniset silmät, ihmisystävällinen hymy, ja
-kuitenkin hän oli kieroin kaikista koirista, jotka ahdistivat
-oikeamielisiä. Vanha Buck ei jättänyt hänen ajatuksiaan rauhaan.
-Illallisilla, perhelampun valossa, hän ei vastannut mihinkään
-kysymyksiin: hän mietti keinoja vanhaa Buckia vastaan. Erittäin
-katkeroitti häntä se seikka, että oli pitänyt tuota vanhusta
-hampaattomana jaarittelijana, ja nyt hän näyttikin hampaansa. Hänen
-kaikkien ihmisystävällisten puheenparsiensa jälkeen tämä vaikutti
-uhkamieliseltä, siltä kuin Buck olisi tahtonut sanoa, ett'ei sentään
-antanut itseään niin yksinkertaisesti niellä. Tuo teeskennelty
-lempeys, jolla hän oli ollut osoittavinaan sitä, että oli antanut
-Diederichille anteeksi lankonsa perikatoon saattamisen! Miksi
-hän oli tukenut häntä ja saattanut hänet valtuusmieheksi? Vain
-siksi, että Diederich olisi paljastanut itsensä ja ollut helpommin
-siepattavissa! Vanhuksen silloinen kysymys, tahtoiko Diederich myydä
-kaupungille tonttinsa, osoittautuikin nyt mitä vaarallisimmaksi
-ansaksi. Diederich tunsi, että hänen lävitseen oli katsottu alun
-pitäin; hänestä tuntui nyt siltä, kuin vanha Buck olisi ollut
-näkymättömänä läsnä, tupakansavussa, silloin kun hän oli salaisessa
-keskustelussa presidentti von Wulckovin kanssa; ja kun Diederich oli
-eräänä synkkänä talviyönä hiipinyt Gausenfeldiin, piilottautunut
-ojaan ja sulkenut silmänsä, jotka kenties kipinöitsivät, niin vanha
-Buck oli mennyt siitä ohi ja väijynyt häntä... Hengessään hän näki
-tuon vanhuksen kumartuvan hänen ylitseen ja ojentavan valkean pehmeän
-kätensä auttaakseen häntä ojasta. Tuo hyvyys hänen piirteissään oli
-törkeätä ivaa, sietämättömintä. Hän tahtoi masentaa Diederichin ja
-ohjata hänet juonillaan entiselle tielle kuten tuhlaajapojan. Mutta
-nähdä saatiin, kuka lopulta tuli syömään rapaa!
-
-"Mikäs sinun on, rakas poikani?" kysyi rouva Hessling, sillä
-Diederich oli vihasta ja tuskasta raskaasti voihkaissut. Diederich
-pelästyi; tällä hetkellä Emmi astui huoneeseen, hän oli Diederichin
-mielestä jo useampia kertoja tehnyt sen, -- meni ikkunalle,
-kurkotti ulos päätään, huokasi aivan kuin olisi ollut yksin, ja
-kääntyi mennäkseen tiehensä. Guste katseli hänen jälkeensä; kun
-Emmi meni Diederichin ohi, niin Guste katseli heihin molempiin
-pilkallisesti, mistä Diederich pelästyi vielä enemmän: sillä Gusten
-hymy oli kumouksellista, sellaista, mikä oli ominaista Napoleon
-Fischerille. Sillä lailla hymyili Guste. Diederich rypisti otsaansa
-kauhusta ja huusi: "Mitäs tämä on!" Mitä nopeimmin Guste kätkeytyi
-paikkaustyöhönsä, mutta Emmi jäi seisomaan ja katsoi veljeensä
-elottomilla silmillä, jollaiset hänellä nyt usein oli. "Mikäs sinun
-on?" kysyi Diederich, ja kun Emmi pysyi mykkänä: "Ketäs sinä koetat
-keksiä kadulta?" Emmi kohotti vain olkapäitään, hänen ilmeessään ei
-ilmennyt mitään muutosta. "Niin, mikäs sinun on?" toisti Diederich
-hiljemmin, sillä Emmin katse ja ryhti, jotka näyttivät merkillisen
-miettiviltä, estivät veljen puhumasta kovemmin. Lopulta sisko avasi
-suunsa.
-
-"Olisi voinut olla niin, että molemmat neiti von Brietzenit olisivat
-vielä tulleet."
-
-"Näin iltamyöhällä?" kysyi Diederich. Silloin Guste sanoi: "Koska me
-olemme siihen kunniaan niin tottuneet. Ja ylipäänsä, he matkustivat
-jo eilen äitinsä kanssa. Jos he eivät käy hyvästijättämässä jotakin,
-jota eivät ollenkaan tunne, niin heidän sopii mennä talon ohitse."
-
-"Miten niin?" tokasi Emmi.
-
-"Juuri siten!" Ja kasvot ylen loistavina ja riemuiten Guste purki
-suunsa. "Luutnantti matkustaa myöskin pian perässä. Hänethän on
-siirretty." Pieni vaitiolo, silmäys. "Hän haki itselleen siirron."
-
-"Sinä valehtelet", sanoi Emmi. Hän oli horjahtanut, näkyi, että
-hän jäykisti itsensä. Pää hyvin pystyssä hän kääntyi pois ja antoi
-uutimen laskeutua perässään. Huoneessa vallitsi hiljaisuus. Vanha
-rouva Hessling pani kätensä ristiin sohvallaan, Guste katseli
-uhkamielisesti Diederichiä, joka läähättäen kulki ympäri huonetta.
-Kun Diederich saapui taas ovelle, niin hän säpsähti. Oven raosta hän
-näki Emmin, joka istui ruokasalissa eräällä tuolilla tai roikkui
-kokoonlyhistyneenä, aivan kuin olisi ollut sidottu ja sinne heitetty.
-Emmi vavahti, sitten hän käänsi kasvonsa lamppuun päin; äsken ne
-olivat olleet aivan kalpeat, nyt ne olivat tulipunaiset, katse ei
-ilmaissut mitään -- ja äkkiä hän hypähti pystyyn, liikahti äkisti
-ja syöksyi pois vihaisin, epävarmoin askelin, satuttaen itseään,
-tuntematta kipua, syöksyi pois kuten sumussa tai höyryssä...
-Diederich kääntyi kasvavassa tuskassa vaimonsa ja äitinsä puoleen.
-Kun Gustessa näytti olevan kunnioituksenpuutetta, niin hän keräsi
-kaiken käyttäytymiskykynsä ja läksi jäykkänä Emmin jälkeen.
-
-Hän ei ollut vielä päässyt portaille, kun ylhäällä ovi lyötiin jo
-kiinni, lukittiin ja pantiin reikeliin. Silloin alkoi Diederichin
-sydän lyödä niin kovasti, että hänen täytyi pysähtyä. Kun hän oli
-päässyt ylös, niin hän saattoi vain heikolla, hengettömällä äänellä
-pyytää päästä sisään. Ei mitään vastausta, mutta hän kuuli jotakin
-kalinaa pesupöydän luota -- ja äkkiä hän heilutti käsiään, huusi,
-löi nyrkillään ovea vastaan ja huusi rumasti. Omalta melultaan hän
-ei kuullut, miten Emmi avasi, ja huusi vieläkin, vaikka tämä oli
-jo hänen edessään. "Mitäs sinä tahdot?" kysyi Emmi vihaisesti,
-minkä jälkeen Diederich tointui. Rouva Hessling ja Guste tähyilivät
-ylöspäin pitkin portaita kysyvän kauhistuneina. "Pysykää alhaalla!"
-komensi Diederich ja työnsi Emmin takaisin huoneeseen. Hän sulki
-oven. "Tätä ei muiden tarvitse haistaa", hän sanoi ja otti
-pesuvadista pienen sienen, josta tippui kloroformia. Hän piteli
-sitä ojennetuin käsin loitolla itsestään ja kysyi tiukasti: "Mistäs
-sinä olet tätä saanut?" Emmi heitti päätään taaksepäin, katsahti
-häneen, mutta ei sanonut mitään. Mitä kauemmin tätä kesti, sitä
-enemmän tuo kysymys tuntui Diederichistä menettävän merkitystään,
-vaikka se oikeuden kannalta olikin aivan ensiluokkaisen tärkeä.
-Lopulta hän meni yksinkertaisesti ikkunan luo ja heitti tuon sienen
-pihalle. Kuului läiskäys, se oli pudonnut ojaan. Diederich huokasi
-helpoituksesta.
-
-Nyt oli Emmillä kysyttävää. "Mitäs sinä täällä oikeastaan toimitat?
-Salli minun tehdä, mitä minä tahdon!"
-
-Tätä ei Diederich ollut odottanut. "Niin, mitäs -- mitäs sinä sitten
-tahdot tehdä?"
-
-Emmi katsoi syrjään, sanoi sitten olkapäitään kohauttaen: "Sinulle se
-on samantekevä."
-
-"No mutta kuulepas!" Diederich suuttui. "Jollet sinä enää välitä
-taivaallisesta tuomaristasi, mitä seikkaa minä kokonaan paheksin,
-niin ainakin voisit hitusen verran ajatella meitä täällä kotona.
-Ihminen ei ole yksin maailmassa."
-
-Emmin välinpitämättömyys loukkasi häntä kovasti. "Pyydän päästä
-häväistysjutusta kotonani! Minä olen ensimäinen, jota se koskee."
-
-Äkkiä Emmi katsahti häneen. "Entäs minä?"
-
-Diederich huohotti. "Minun kunniani --!" Mutta hän lopetti
-samalla; Emmin ilme, jota Diederich ei ollut koskaan huomannut
-niin paljonpuhuvaksi, valitti ja ivasi yht'aikaa. Hämmennyksissään
-Diederich meni ovelle. Täällä hänen mieleensä juolahti, mistä
-oikeastaan oli kysymys.
-
-"Veljenä ja kunnianmiehenä minä tulen muutoin omasta puolestani
-täyttämään täysin velvollisuuteni. Minä saan odottaa, että sinä tällä
-välin noudatat äärimmäistä varovaisuutta." Katsahtaen pesuvatiin,
-mistä tuli vielä tuoksua:
-
-"Kunniasanasi!"
-
-"Jätä minut rauhaan", sanoi Emmi. Silloin Diederich tuli takaisin.
-
-"Sinä et näytä sitten vieläkään käsittävän aseman vakavuutta. Jos se,
-mitä minun täytyy pelätä, on totta, niin sinä olet --"
-
-"Se on totta", sanoi Emmi.
-
-"Silloin sinä et ole saattanut vain omaa elämääsi, ainakin mikäli
-seuraelämä on kysymyksessä, kysymyksenalaiseksi, vaan olet tuottanut
-häpeän koko perheelle. Ja jos minä nyt velvollisuuden ja kunnian
-nimessä astun eteesi --"
-
-"Silloinkin se on sillä lailla", sanoi Emmi.
-
-Diederich pelästyi; hän alkoi ilmaista kammoaan sellaisen
-kyynillisyyden johdosta, mutta Emmin kasvoista näkyi selvästi, mitä
-kaikkea hän oli nähnyt ja minkä kaiken hän oli jättänyt. Emmin
-epätoivon ylevyys värisytti Diederichiä. Hänessä ikäänkuin katkesi
-keinotekoisia jänteitä. Hänen jalkansa jähmettyivät, hän istuutui ja
-sanoi: "Niin, sanohan minulle vain --. Minä tahdon sinulle myöskin
---." Hän katsahti Emmin olemukseen, anteeksiantoa ilmaiseva sana
-jäi sanomatta. "Minä tahdon auttaa sinua", hän sanoi. -- Emmi sanoi
-väsyneesti: "Miten sinä sitten aijot toimia?" ja hän nojasi seinää
-vastaan.
-
-Diederich katsoi eteensä ja alas. "Sinun täytyy tosin antaa minulle
-joitakin selityksiä: minä tarkoitan, tiettyjen yksityisseikkojen
-suhteen. Minä arvelen, että jo ratsastustunneillasi?..."
-
-Emmi antoi hänen arvella lisää, hän ei kieltänyt mitään eikä
-myöntänyt -- mutta kun Diederich katsahti häneen, niin Emmin huulet
-olivat pehmeät ja avatut, hänen katseensa hämmästynyt. Diederich
-käsitti tämän, sillä hän otti häneltä pois paljon siitä taakasta,
-jota hän oli yksinään kantanut, sillä, että puhui siitä. Tuntematon
-ylpeys valtasi hänen sydämensä, hän nousi ylös ja sanoi: "Luota
-minuun. Heti huomisaamuna minä menen."
-
-Emmi liikutti hiljaa ja tuskallisesti päätään.
-
-"Sinä et tunne sitä. Se on lopussa."
-
-Silloin Diederich teki äänensä iloiseksi. "Aivan aseettomia emme
-mekään ole! Minä tahtoisin toki nähdä!"
-
-Hyvästiksi hän antoi siskolleen kätensä. Emmi huusi hänet vielä
-takaisin.
-
-"Sinä tulet vaatimaan hänet tilille?" Hän repäsi silmänsä auki ja
-piti kättä suullaan.
-
-"Miten niin?" sanoi Diederich, sillä sitä hän ei ollut enää ajatellut.
-
-"Vanno minulle, ett'et tule vaatimaan!"
-
-Diederich lupasi sen. Samalla hän punastui, sillä hän olisi kernaasti
-tahtonut tietää, pelkäsikö Emmi hänen, vaiko tuon toisen puolesta.
-Tuolle toiselle hän ei olisi sitä suonut. Mutta hän tukahutti tuon
-kysymyksen, koska vastaus olisi saattanut olla Emmille tuskallinen;
-ja hän läksi huoneesta melkein varpaisillaan.
-
-Molemmat rouvat, jotka alhaalla yhä odottivat, hän ajoi ankarasti
-vuoteeseen. Itse hän paneutui Gusten viereen vasta sitten, kun tämä
-oli jo vaipunut uneen. Hänen täytyi tuumia, miten tuli huomenna
-esiintymään. Luonnollisestikin piti menetellä vaikuttavasti!
-Ylipäänsä ei mitään epäilyä asian päättymisen suhteen! Mutta hänen
-oman, purevan olentonsa asemasta Diederichin silmiin ilmestyi
-yhä uudestaan ja uudestaan vanttera mies, jolla oli kirkkaat,
-huolestuneet silmät ja joka pyysi, kuohui ja lyyhistyi kokonaan
-kokoon, ilmestyi herra Göppel, Agnes Göppelin isä. Nyt ymmärsi
-Diederichin pelkääväinen sielu, miten kipeästi silloin oli asia isään
-koskenut. "Sinä et tunne sitä", sanoi Emmi. Hän tunsi sen, -- sillä
-hän oli itse tehnyt samoin.
-
-"Jumala varjelkoon!" hän sanoi ääneen ja käännähti ympäri. "Minä en
-sekaannu koko asiaan. Emmi vain petti törkeästi kloroformilla. Naiset
-ovat kylliksi rikkiviisaita sellaiseen. Minä paiskaan hänet ulos,
-kuten tuleekin!" Silloin hän näki sateisella kadulla Agneksen, joka
-tuijotti hänen ikkunaansa, kasvot kalpeina kaasuvalosta. Hän veti
-lakanan silmilleen. "Minä en voi ajaa häntä kadulle!" Aamu sarasti,
-ja hän näki ihmeissään, mitä hänelle itselleen oli tapahtunut.
-
-"Luutnantit nousevat aikaisin ylös", hän ajatteli ja riensi tiehensä,
-ennenkuin Guste heräsi. Sachsentorin takana puutarhat visersivät ja
-tuoksuivat kevätilmassa. Talot, joiden ovet olivat vielä suljetut,
-näyttivät äsken pestyiltä ja siltä, kuin niissä asuisi pelkkiä
-vastanaineita. "Kuka tietää", ajatteli Diederich ja veti sisäänsä
-raitista ilmaa, "kenties tässä ei olekaan mitään vaikeuksia. On
-olemassa säädyllisiä ihmisiä. Asianlaita on nyt myöskin suotuisampi
-kuin --" Hän jätti kernaasti tuon ajatuksen. Tuonne olivat vaunut
-pysähtyneet -- minkä talon edustalle sitten? Siis kuitenkin. Ristikko
-oli auki, ovi myöskin. Passari tuli häntä vastaan. "Älkää turhia",
-sanoi Diederich, "minä näen jo luutnantin." Sillä vastapäätä olevassa
-huoneessa herra von Brietzen täytti matkalaukkua. "Näin aikaisin?"
-hän sanoi, antoi matkalaukun kannen painua kiinni ja satutti samalla
-sormensa. "Piru vieköön." Diederich ajatteli masentuneena: "Hänkin
-panee tavaroitaan matkakuntoon."
-
-"Mitä sattumaa minä saan sitten kiittää --?" alotti herra von
-Brietzen, mutta Diederich teki tahtomattaan sellaisen liikkeen,
-mikä ilmaisi, että tämä oli tarpeetonta. Siitä huolimatta herra von
-Brietzen luonnollisesti kielsi koko asian. Hän kielsi vielä kauemmin
-kuin Diederich silloin, ja Diederich tunnusti tämän sisimmässään,
-sillä kun oli kysymyksessä jonkun tytön kunnia, niin luutnantin
-täytyi olla aina joitakuita asteita uusteutoonia varovaisempi. Kun
-viimeinkin asianlaita oli selvä, niin herra von Brietzen tarjoutui
-heti veljen käytettäväksi, mitään muuta häneltä ei tietysti voinut
-odottaakaan. Syvästä hädästään huolimatta Diederich otti tämän
-iloisin mielin vastaan, lausui toivovansa, että aseellinen ratkaisu
-kävi tarpeettomaksi, jos nimittäin herra von Brietzen --. Ja herra
-von Brietzen näytti juuri sellaista naamaa, kuin Diederich oli
-aavistanutkin, ja esitti juuri niitä tekosyitä, jotka jo olivat
-kaikuneet Diederichin hengessä. Ahtaalle pantuna hän lausui juuri
-sen, jota Diederich oli eniten pelännyt ja joka, sen hän oivalsi, ei
-ollut vältettävissä. Kukaan ei tehnyt tyttöä, jolla ei ollut kunniaa,
-lastensa äidiksi! Diederich vastasi tähän, mitä herra Göppel oli
-vastannut, masentuneena kuten herra Göppelkin. Vasta sitten hän kävi
-oikein vihaiseksi, kun joutui suureen uhkaukseensa, siihen, jonka hän
-eilisestä lähtien oli uskonut tepsivän.
-
-"Herra luutnantti, Teidän epäritarillisen kieltäytymisenne johdosta
-minä katson valitettavasti olevani pakotettu saattamaan asian
-everstinne tietoon."
-
-Sanat näyttivät tosiaankin sattuvan herra von Brietzeniin. Hän sanoi
-epävarmasti: "Mitäs Te luulette sillä saavanne aikaan? Sen, että saan
-moraalisaarnan? No hyvä. Mutta muutoin --" herra von Brietzen sai
-takaisin varmuutensa -- "mitä ritarillisuuteen tulee, siitä herra
-everstillä on toki toisenlainen käsitys kuin jollakin herralla, joka
-ei kaksintaistele."
-
-Mutta silloin Diederich nousi. Hän huomautti, että herra von
-Brietzenin sopi hillitä kielensä, muutoin saattoi käydä niin, että
-joutui tekemisiin Uusteutonian kanssa! Että hän, Diederich, oli
-tottunut iloiseen verenvuodatukseen värien puolesta, siitä olivat
-hänen arpensa todistajina! Hän toivoi herra luutnantille tilaisuutta
-saada vaatia taisteluun kreivi von Tauern-Bärenheimin kaltaista
-miestä! "Minä olen hänet vaatinut!" Ja samassa hengenvedossa hän
-väitti, ett'ei likikään myöntänyt sellaiselle röyhkeälle junkkarille
-oikeutta noin vain ampua porvarillista miestä ja perheenisää. "Senhän
-Te kyllä tekisitte, että viettelisitte sisaren ja ampuaisitte
-veljen!" hän huusi, poissa suunniltaan. Herra von Brietzen, joka oli
-samanlaisessa tilassa kuin Diederichkin, lupasi antaa passarinsa
-tukita tuon kamasaksan suun, ja kun passari jo ilmestyi siihen, niin
-Diederich läksi tiehensä, huutamalla kuitenkin lopettajaisiksi.
-"Luuletteko Te, että me hyväksymme sotilaslakiehdotuksen Teidän
-röyhkeyksienne vuoksi! Te saatte nähdä, mitä kumous on!"
-
-Ulkona lehtokujassa hän raivosi edelleen, näytti nyrkkiä
-näkymättömälle viholliselle ja päästi suustaan uhkauksia. "Siitä voi
-Teille tulla vaikka tuho! Jos me vain kerran teemme tenän!" Äkkiä hän
-huomasi, miten puutarhat yhä vihersivät ja tuoksuivat kevätilmassa,
-ja hänelle selvisi, että luontokaan ei mahtanut mitään voimalle, joko
-se sitten mairitteli tai näytti hampaitaan, voimalle, joka vallitsee
-meitä ja joka on aivan järkähtämätön. Helppo oli uhata kumouksella,
-mutta keisari Wilhelmin patsas? Wulckow ja Gausenfeld? Kuka tahtoi
-polkea, hänen täytyi antaa polkea itseään, se oli vallan raskas
-laki. Kapinaannousemisensa jälkeen Diederich tunsi taas sen vallan
-salaperäisen väristyksen, joka häntä polki... Jotkut vaunut tulivat
-tuolta: herra von Brietzen matkalaukkuineen. Miettimättä tarkemmin
-Diederich teki puolikäännöksen, valmiina tervehtimään. Mutta herra
-von Brietzen katsoi syrjään. Diederichiä ilahutti kaikesta huolimatta
-tuo tuore, ritarillinen, nuori upseeri. "Häntä ei meikäläinen pysty
-jäljittelemään", hän totesi.
-
-Kun hän sitten astui Meisestrasselle, niin hänen sydäntään rupesikin
-ahdistamaan. Kaukaa hän näki Emmin vakoilevan hänen tuloaan. Äkkiä
-hän tuli ajatelleeksi, mitä kaikkea siskon oli täytynyt kokea
-viimeksi kuluneena tuntina, mikä ratkaisi hänen kohtalonsa. Emmi
-raukka, nyt se oli ratkaistu. Valta oli kylläkin ylentävää, mutta
-kun se kohtasi omaa sisarta --. "Minä en tiennyt, että se tulisi
-koskemaan minua niin läheltä." Hän nyökkäsi ylös niin rohkaisevasti
-kuin mahdollista. Emmi oli käynyt paljon laihemmaksi, miksi, kukaan
-ei sitä huomannut? Vaalean, välkkyvän tukan alla hänellä oli suuret,
-unettomat silmät, hänen huulensa vapisi, kun veli viittasi hänelle;
-tämänkin Diederich huomasi tarkkanäköisessä tuskassaan. Hän nousi
-portaat melkein hiipien. Emmi tuli ensi kerroksesta ja meni veljensä
-edellä toiseen. Ylhäällä Emmi kääntyi ympäri -- ja nähtyään veljensä
-kasvot hän meni mitään kysymättä ikkunan luo ja jäi sinne selin
-seisomaan. Diederich kokosi voimansa ja sanoi ääneen: "Oh, vielä ei
-ole mitään menetetty!" Sitten hän pelästyi ja sulki silmänsä. Kun hän
-voihkasi, niin Emmi kääntyi ympäri, tuli hitaasti hänen luokseen ja
-laski päänsä hänen olkapäälleen itkeäkseen yhdessä hänen kanssaan.
-
-Myöhemmin hänellä, Diederichillä, oli kohtaus Gusten kanssa, joka
-tahtoi ärsyttää häntä. Diederich sanoi vaimolleen vasten naamaa,
-että tämä käytti väärin Emmin onnettomuutta saadakseen kostaa niiden
-vähemmän edullisten olosuhteiden vuoksi, joiden vallitessa itse
-oli mennyt miehelään. "Emmi ei ainakaan juokse kenenkään perässä."
-Guste kähisi: "Juoksinko minä sitten kenties sinun perässäsi?"
-Diederich keskeytti: "Muutoin hän on minun sisareni!"... Ja kun
-Emmi nyt oli hänen suojeluksensa alainen, niin Diederich alkoi
-huomata hänet mielenkiintoiseksi ja osoittaa hänelle tavatonta
-kunnioitusta. Aterian jälkeen hän suuteli hänen kättään, vaikkapa
-Guste virnistelikin. Hän vertasi toisiinsa näitä molempia; miten
-paljon jokapäiväisempi Guste olikaan! Ei edes Magdakaan, jonka
-hän oli asettanut etusijalle, koska hänellä oli ollut menestystä,
-tuntunut hänen muistissaan hyljätyn Emmin veroiselta. Sillä Emmi
-oli onnettomuutensa kautta tullut hienommaksi ja tietyssä määrässä
-vaikeammin tavoiteltavaksi. Kun hänen kätensä lepäsi siinä niin
-kalpeana ja huomaamattomana ja hän itse oli mykkänä, omaan itseensä
-vajonneena, niin Diederich tunsi jonkun syvemmän maailman aavistuksen
-liikuttavan itseään. Langenneisuus, mikä kaikilla muilla oli.
-kammottava ja halveksittava, tuotti Emmille, Diederichin sisarelle,
-eriskummallisen hohteen ja jonkunlaisen viehätyksen. Loistava ja
-samalla liikuttava oli nyt Emmi.
-
-Luutnantti, joka tämän kaiken oli aiheuttanut, menetti paljon
-Emmiin verraten -- ja hänen kanssaan valta, jonka nimessä hän oli
-saavuttanut voiton. Diederich huomasi, että valta saattoi usein
-tarjota jokapäiväisen ja alhaisen näyn: valta ja kaikki, mikä sen
-jäljissä kulki, menestys, kunnia, mieliala. Hän katsahti Emmiin, ja
-hänessä täytyi epäillä kaiken sen arvoa, mitä oli saavuttanut tai
-mitä vielä tavoitteli. Gusten ja hänen rahojensa, muistopatsaan,
-korkean suosion, Gausenfeldin, kunniamerkkien ja virkojen. Hän
-katsahti Emmiin ja ajatteli samalla Agnesta. Agnes, joka oli vaalinut
-häneen hellyyttä ja rakkautta, oli ollut hänen elämässään se oikea,
-josta hänen olisi pitänyt pitää kiinni! Missä hän nyt oli? Kuollut?
-Hän istui monesti pää käsien välissä. Mikä hänen oikeastaan oli?
-Mitä tuotti vallan palveleminen? Vielä kerran kaikki petti, kaikki
-hylkäsi hänet, käytti väärin hänen puhtaimpia tarkoituksiaan, ja
-vanha Buck hallitsi asemaa. Hänestä tuntui siltä kuin Agnes, joka ei
-voinut tehdä mitään muuta kuin kärsiä, olisi voittanut. Hän kirjoitti
-Berliniin ja tiedusteli hänen tilaansa. Hän oli mennyt naimisiin
-ja oli jotensakin terve. Tämä huojensi häntä, mutta tuotti hänelle
-kuitenkin jonkunlaisen pettymyksen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta sillä aikaa kun hän istui pää käsien varassa, vaalipäivä
-lähestyi. Vakuutettuna kaiken turhuudesta Diederich ei ollut
-tahtonut nähdä mitään siitä, mitä tapahtui, ei edes sitä, että hänen
-konemestarinsa ilme kävi yhä vihamielisemmäksi. Vaalisunnuntaina,
-aikaisin aamulla, kun Diederich vielä oli vuoteessa, Napoleon Fischer
-tuli hänen luokseen. Pyytelemättä millään lailla anteeksi hän alotti:
-"Vakava sana viime hetkellä, herra tohtori!" Tällä kertaa se oli hän,
-joka vainusi petosta ja vetosi sopimukseen. "Teidän politiikkanne,
-herra tohtori, on kaksinaamaista. Te olette tehnyt meille lupauksia,
-ja lojaalisesti me olemme menetelleet emmekä ole agiteeranneet Teitä,
-vaan vain vapaamielisyyttä vastaan."
-
-"Me myöskin olemme menetelleet lojaalisesti."
-
-"Sitä Te ette usko itsekään. Te olette lähennellyt Heuteufeliä. Hän
-on jo suostunut Teidän patsashankkeeseenne. Jos Te ette vielä tänään
-siirry liehuvin lipuin hänen leiriinsä, niin sen Te teette varmasti
-uusintavaaleissa ja petätte kansan alhaisesti."
-
-Napoleon Fischer otti vielä pitkän askeleen vuodetta kohden,
-käsivarret ristissä. "Teidän tulee vain tietää, herra tohtori, että
-me pidämme silmämme auki."
-
-Diederich huomasi olevansa vuoteessaan avuton ja vastustajan valtaan
-joutunut. Hän koetti häntä rauhoittaa. "Minä tiedän, Fischer, että Te
-olette suuri poliitikko. Teidän pitäisi joutua valtiopäiville."
-
-"Olen samaa mieltä." Napoleon kurkisti häneen kulmainsa alta. "Sillä
-jos minä en joudu, niin silloin puhkeaa Netzigissä useilla aloilla
-lakko. Yhden niistä aloista Te tunnette verrattain hyvin, herra
-tohtori." Hän kääntyi. Ovelta hän vilkasi vielä kerran Diederichiin,
-joka kauhusta oli kokonaan luisunut höyhenpatjoihinsa. "Ja siksi
-eläköön kansainvälinen sosialidemokratia!" hän huusi ja poistui.
-
-Höyhenistään Diederich huusi: "Eläköön Hänen Majesteettinsa
-keisari!" Mutta silloin ei ollut muuta neuvoa jälellä, kuin katsoa
-asemata vasten naamaa. Se näytti kyllin uhkaavalta. Aavistusten
-ahdistamana hän riensi kadulle, sotilasyhdistykseen, Klappschille,
-ja kaikkialla hänen täytyi havaita, että hänen alakuloisuutensa
-päivinä vanhan Buckin salakavala taktiikka oli saavuttanut yhä
-suurempaa menestystä. Keisarinpuolue oli laimentunut vapaamielisten
-liittymisestä siihen, ja Kunzen ja Heuteufelin välimatka oli käynyt
-mitättömäksi verrattuna siihen kuiluun, joka oli hänen itsensä
-ja Napoleon Fischerin välillä. Pastori Zillich, joka häveliäästi
-tervehti lankoaan Heuteufelia, selitti, että keisarinpuolue sai
-olla tyytyväinen menestykseensä, sillä se oli varmasti vahvistanut
-vapaamielisten ehdokkaan kansallista mielialaa, jos tämä ehdokas
-lopulta voitti. Kun professori Kühnchenkin lausui jotakin sen
-tapaista, niin mahdotonta oli päästä siitä epäluulosta, että heitä
-ei vielä tyydyttänyt Diederichin ja Wulckowin lupaukset ja että
-heidät vanha Buck oli voittanut puolelleen tarjoamalla heille
-vielä suurempia mieskohtaisia etuja. Kaikki tämä oli luettava
-demokraattisen koplan turmeluksen ansioksi! Mitä Kunzeen tuli,
-niin hän tahtoi joka tapauksessa itse tulla valituksi, hätätilassa
-vapaamielisten avulla. Hänet oli hänen kunnianhimonsa turmellut, se
-oli jo vienyt hänet niin pitkälle, että oli lupautunut kannattamaan
-lastenseintä! Diederich suuttui; Heuteufel oli sata kertaa pahempi
-kuin mikään proletaari; ja hän viittasi niihin synkkiin seurauksiin,
-joita niin epäisänmaallisesta kannasta täytyi johtua. Valitettavasti
-hän ei voinut esittää kantaansa selvemmin -- ja lakko silmäinsä
-edessä ja sydämessään jo keisari Wilhelmin patsaan, Gausenfeldin ja
-kaikkien hänen unelmiensa raukeneminen hän juoksi ympäri sateessa
-vaalipaikkojen väliä ja laahasi esiin oikeamielisiä valitsijoita,
-varmana siitä, että heidän uskollisuutensa keisaria kohtaan erehtyi
-tiessä ja auttoi keisarin pahimpia vihollisia. Illalla Klappschilla,
-rapakossa aina kaulaa myöten, kuumeisena pitkän päivän melusta,
-paljosta oluesta ja ratkaisun lähestymisestä hän vastaanotti vaalin
-tulokset: Heuteufelin kahdeksaatuhatta ääntä vastaan hieman yli
-kuusituhatta Napoleon Fischerille, mutta Kunze oli saanut vain
-kolmetuhattakuusisataaseitsemänkymmentä kaksi. Uusintavaalit
-Heuteufelin ja Fischerin välillä. "Hurraa!" huusi Diederich, sillä
-mitään ei ollut menetetty ja aikaa oli voitettu.
-
-Hän poistui voimakkain askelin, vannoen sydämessään tekevänsä
-kaikkensa kansallisen asian pelastamiseksi. Oli kiire, sillä
-pastori Zillich olisi peittänyt kaikki seinät julistuksilla, jotka
-kehoittivat keisarinpuolueenjäseniä uusintavaaleissa äänestämään
-Heuteufelia. Kunze tosin antautui sen turhan toivon valtaan, että
-Heuteufel vetäytyisi hänen hyväkseen syrjään. Mikä hairahdus!
-Heti aamulla saatiin lukea valkeita vaalijulistuksia, joissa
-vapaamielisyys selitti tekopyhästi, että sekin oli kansallinen,
-että kansallinen mieliala ei ollut vähemmistön etuoikeus ja että
-siksi --. Vanhan Buckin kuje paljastui täydellisesti; jos koko
-keisarin puoluetta ei tahdottu laskea vapaamielisyyden syliin,
-niin silloin oli toimittava. Täynnä jännitystä Diederich palasi
-kuulusteluretkeltään ja tapasi eteisessä Emmin, jolla oli harso
-silmillään ja sellainen ilme, kuin kaikki olisi samantekevää. "Ei
-kiitos", ajatteli Diederich, "kaikki ei ole suinkaan samantekevää.
-Mihin me joutuisimme." Ja hän tervehti Emmiä salavihkaa ja
-eräänlaisella arkuudella.
-
-Hän vetäytyi konttoriinsa, josta vanha Sötbier oli hävinnyt ja jossa
-nyt Diederich omana prokuristinaan oli teoistaan vain Jumalalleen
-vastuussa. Täällä hän nyt teki seurauksiltaan tärkeät päätöksensä.
-Hän meni puhelimeen ja pyysi Gausenfeldiin. Silloin ovi avautui,
-kirjeenkantaja asetti kirjetukun hänen eteensä, ja Diederich näki
-yläreunassa sanan Gausenfeld. Hän pani puhelintorven pois ja
-tarkasti kirjettä kuten kohtaloa. Jo tehty. Vanhus oli ilman muuta
-käsittänyt, että hänen ei tarvinnut antaa enää rahoja ystävilleen
-Buckille ja kumppaneille ja että hänet voitiin tarvittaessa tehdä
-siitä persoonallisesti vastuunalaiseksi. Tyynenä hän repi kuoren
--- mutta kahden rivin perästä hän luki kiirehtäen. Mikä yllätys!
-Klüsing tahtoi myydä! Hän oli vanha ja näki luonnollisen seuraajansa
-Diederichissä!
-
-Mitä tämä merkitsee? Diederich asettautui nurkkaan ja ajatteli
-syvästi. Se merkitsi ennen kaikkea sitä, että Wulckow oli tarttunut
-asioihin. Vanhus oli sulassa tuskassa hallituksen tarjousten vuoksi,
-ja Napoleon Fischerin uhkaama lakko antoi hänelle viime sysäyksen.
-Missä oli aika, jolloin hän uskoi pääsevänsä pulasta tarjoamalla
-Diederichille osan "Netziger Zeitungin" paperinhankinnasta? Nyt hän
-tarjosi hänelle koko Gausenfeldia! "Minusta on tullut voimallinen
-tekijä", totesi Diederich itselleen -- ja hänelle selvisi, että
-Klüsingin ajatus myydä hänelle tehtaansa ja maksattaa siitä sen
-oikea hinta oli nykyoloissa yksinkertaisesti naurettavaa. Minkä
-jälkeen hän tosiaankin nauroi... Silloin hän huomasi, että kirjeen
-lopussa, allekirjoituksen jälessä, oli jotakin, oli lisäys, mikä oli
-kirjoitettu pienemmillä kirjaimilla ja niin näkymättömästi, että
-Diederichin katse ei ollut siihen heti kiintynyt. Hän selitteli sitä
-itselleen -- ja hänen suunsa avautui itsestään. Äkkiä hän hypähti.
-"No niin!" hän huusi ilakoiden yksinäisen konttorinsa läpi. "Siinä
-se nyt on!" Sitten hän huomautti hyvin vakavasti: "Se on kamalata.
-Oikea kuilu." Hän luki vielä kerran, sana sanalta, tuon kohtalokkaan
-lisäyksen, pisti kirjeen kassakaappiin ja sulki sen lujalla
-otteella. Tuolla sisällä oli myrkkyä Buckille ja hänen miehilleen
--- hänen ystävänsä antamaa. Eikä siinä kylliksi, että Klüsing ei
-varustanut heitä enää rahoilla, hän petti heidät. Mutta sen he olivat
-ansainneet, se voitiin sanoa; sellainen turmelus oli todennäköisesti
-inhoittanut Klüsingiäkin. Joka sitä vielä sääli, teki itsensä
-kanssarikokselliseksi. Diederich koetteli itseään. "Sääliminen olisi
-suorastaan rikos. Katsokoon kukin itse, mihin joutuu! Tässä on
-meneteltävä mistään välittämättä. Mätähaavan päältä on otettava pois
-peite ja tuo haava puhdistettava rautaisella luudalla! Minä otan sen
-tehdäkseni yleisen hyvän vuoksi, velvollisuuteni kansallisena miehenä
-vaatii sitä minulta. Nyt on kerta ankara aika!"
-
-Saman päivän iltana oli vapaamielisten vaalikomitean järjestämä
-suuri yleinen kansankokous "Walhallan" jättiläissalissa. Gottlieb
-Hornungin avulla oli Diederichin onnistunut pitää huolta siitä, että
-Heuteufel ei joutunut yksistään valitsijainsa joukkoon. Hän itse
-piti tarpeettomana kuulla ehdokkaan ohjelmapuhetta; hän meni sinne
-vasta sitten, kun keskustelun oli jo täytynyt alkaa. Heti eteisessä
-hän kohtasi Kunzen, joka oli huonolla tuulella. "Kelvottomaksi
-julistettu, kuolleeksi lyöty!" hän huusi. "Katsokaapas minua, herra
-tohtori, ja sanokaapas minulle, näyttääkö se, joka antaa itselleen
-sillä lailla sanoa, sellaiselta!" Kun hän ei voinut kiihtymykseltään
-jatkaa selitystään, niin Kühnchen tuli siihen väliin. "Minulle
-olisi Heuteufelin pitänyt sanoa sillä lailla!" hän huusi. "Silloin
-vasta hän olisi oppinut tuntemaan Kühnchenin!" Diederich suositteli
-majurille kiihkeästi kanteennostamista vastustajaansa vastaan.
-Mutta Kunze ei tarvinnut enää mitään yllytystä, hän vannoi kokonaan
-nujertavansa Heuteufelin. Tämäkin oli Diederichistä oikeata, ja hän
-ilmaisi elävästi hyväksymisensä, kun Kunze antoi tietää, että hän
-näissä olosuhteissa kernaammin liittyi pahimpiin kumouksellisiin
-kuin vapaamielisiin. Tätä vastaan ilmaisi Kühnchen ja myöskin
-pastori Zillich, joka saapui paikalle, epäilynsä. Valtakunnan
-viholliset -- ja keisarinpuolue! "Lahjottuja raukkoja!" sanoi
-Diederichin katse -- sillä välin kun majuri puhkui edelleen kostoa.
-Verisiä kyyneliä tuon joukkion piti itkeä! "Ja vielä tänä iltana",
-vakuutti siihen Diederich niin rautaisen päättävästi, että kaikki
-joutuivat hämilleen. Hän vaikeni hetkeksi ja salamoi kullekin
-erikseen. "Mitäs Te sanoisitte, herra pastori, jos minä Teidän
-vapaamielisille ystävillenne näyttäisin eräitä heidän tekosiaan..."
-Pastori Zillich kalpeni, Diederich kääntyi Kühnchenin puoleen.
-"Petollista julkisten varojen käsittelyä..." Kühnchen hypähti. "Nyt
-on syytä olla valveilla!" hän huudahti. Mutta Kunze mylvi. "Luottakaa
-minun sydämeeni!" ja hän repäsi Diederichin syliinsä. "Minä olen
-suoraluontoinen sotilas", hän vakuutti. "Kuori saattaa olla karkea,
-mutta sisus on täysiarvoinen. Näyttäkää toteen niiden roistojen
-konnantyöt, niin majuri Kunze on Teidän ystävänne, aivan kuin
-olisitte ollut hänen kanssaan tulessa Marslatuhrin luona!"
-
-Majurilla oli kyyneliä silmissä, Diederichillä myöskin. Ja yhtä
-korkeassa jännityksessä kuin heidän sielunsa oli myöskin mieliala
-salissa. Tulija näki kaikkialla käsiä kohoavan ilmaan, mikä oli
-täynnään sinistä höyryä, ja kuuli sieltä ja täältä huutoja: "Hyi!"
-"Aivan oikein!" tai "Alhaista!" Vaalitaistelu oli korkeimmillaan,
-Diederich syöksyi sisään sanomattoman katkerana, sillä pöydän edessä,
-jonka takana vanha Buck mieskohtaisesti johti puhetta, seisoi ja
-puhui, kuka? Sötbier, Diederichin palveluksesta päästämä prokuristi!
-Kostoksi Sötbier piti kiihoituspuheen, missä hän arvosteli
-tiettyjen herrojen työväenystävällisyyttä mitä epäsuotuisimmin. Se
-ei ollut muuta kuin demagoogien kujeita, millä tahdottiin jakaa
-porvaristo, tiettyjen mieskohtaisten etujen vuoksi, ja hankkia
-äänestäjiä kumoukselle. Aikaisemmin oli eräskin noista herroista
-sanonut: Joka on palvelija, pysyköön palvelijana. "Hyi!" huusivat
-järjestyneet. Diederich raivasi itselleen tietä, kunnes pääsi
-puhujalavan eteen. "Alhaista panettelua!" hän huusi Sötbierille
-vasten naamaa. "Hävetkäähän hieman, potkun saatuanne olette mennyt
-nurisijain puolelle!" Kunzen komentama sotilasyhdistys mylvi yhtenä
-miehenä: "Alhaista!" ja "kuulkaapas, kuulkaapas!" -- sillä välin
-kun järjestyneet vihelsivät ja Sötbier ojenteli vapisevaa nyrkkiään
-Diederichiä kohden, joka uhkasi vangituttaa hänet. Silloin vanha Buck
-nousi ja soitti kelloaan.
-
-Kun jälleen voitiin jotakin kuulla, niin hän sanoi pehmeällä
-äänellä, mikä paisui ja lämmitti: "Kansalaiset! Älkäähän toki
-antako persoonalliselle kunnianhimolle virikettä ottamalla hänet
-vakavalta kannalta! Mitä tässä merkitsevät henkilöt? Mitä luokatkaan?
-Kysymyksessä on kansa, siihen me kuulumme kaikki, paitsi herrat.
-Meidän täytyy olla yksimielisiä, me kansalaiset emme saa tehdä
-uudestaan sitä virhettä, mikä jo tehtiin minun nuoruudessani, sitä,
-että uskoisimme pelastuksen tulevan paineteista, sillä tapaa kuin
-myöskin työmiehet tahtovat saada oikeutensa. Se, että me emme koskaan
-tahtoneet antaa työmiehille oikeutta, on hankkinut herroille vallan
-ottaa meiltäkin meidän oikeutemme."
-
-"Aivan oikein!"
-
-"Kansalla, meillä kaikilla on tuohon meiltä vaadittuun
-sotaväenlisäykseen nähden kenties viimeinen tilaisuus puolustaa
-oikeuttamme herroja vastaan, jotka tahtovat aseistaa meidät vain
-siksi, että saisivat meidät orjuutetuiksi. Joka on palvelija, jääköön
-palvelijaksi, sitä ei sanota vain teille työläisille: sen sanovat
-nuo herrat, joiden vallan me saamme yhä kalliimmasti maksaa, meille
-kaikille!"
-
-"Aivan oikein! Hyvä! Ei yhtä ainokaista miestä, ei yhtä ainokaista
-penniä!" Kiihkeän suosion vallitessa vanha Buck istuutui. Diederich,
-joka oli valmis äärimmäiseen kamppailuun ja jo etukäteen tippui
-hikeä, loi vielä yhden katseen läpi salin ja huomasi Gottlieb
-Hornungin, joka johti keisari Wilhelmin patsaan hankkijoita.
-Pastori Zillich liikkui kristillisen nuorison keskellä,
-sotilasyhdistys oli ryhmittynyt Kunzen ympärille. Silloin Diederich
-avasi tulen. "Perivihollinen kohottaa taas päätään!" hän huusi
-kuolemaa halveksien. "Isänmaankavaltaja, joka meidän nuorelta,
-jalolta keisariltamme kieltää, mitä hän --" "Huhhuh!" huusivat
-isänmaankavaltajat; mutta Diederich, oikeamielisten jyrisevien
-suosionhuutojen tukemana, jatkoi huutoaan, joskin hänen äänensä
-petti. "Eräs ranskalainen kenraali on vaatinut kostoa!" Pöydän takaa
-kysyi joku: "Minkä verran hän on saanut siitä Berlinistä?" Tämän
-johdosta naurettiin -- sillä aikaa kun Diederich hosui käsillään,
-aivankuin olisi tahtonut nousta ilmaan. "Loistava puolustuslaitos!
-Verta ja rautaa! Miehekkäitä ihanteita! Voimakas keisarikunta!" Hänen
-voimasanansa kalskuivat toisiaan vastaan keskellä oikeamielisten
-meteliä. "Luja hallitus! Suojamuuri demokratian lokavirtaa vastaan!"
-
-"Teidän suojamuurinne on Wulckow!" huusi jälleen ääni pöydän takaa.
-Diederich kääntyi ympäri ja tunsi Heuteufelin. "Tahdotteko Te sanoa,
-että Hänen Majesteettinsa hallitus --?" "Myöskin yksi suojamuuri!"
-sanoi Heuteufel. Diederich ojensi sormensa häntä kohden. "Te olette
-loukannut keisaria!" hän huusi äärimmäisen terävästi. Mutta hänen
-takanaan kähisi joku: "Salapoliisi!" Se oli Napoleon Fischer, ja
-hänen toverinsa toistivat sen karkeilla kurkuillaan. He olivat
-nousseet pystyyn ja ympäröivät Diederichin onnettomuutta ennustavalla
-tavalla. "Hän provoseeraa taas! Hän tahtoo saada vielä! yhden telkien
-taakse! Ulos!" Ja Diederichiin käytiin käsiksi. Tuskan vääntämänä hän
-käänsi kaulaansa, jota känsäiset kourat ahdistivat, puheenjohtajaan
-päin, ja rukoili apua tukahtuneella, äänellä. Vanha Buck tarjosi
-sitä hänelle, hän soitti lakkaamatta, lähettipä muutamia nuoria
-miehiä pelastamaan Diederichiä vihollisten käsistä. Tuskin hän
-saattoi liikuttaa itseään, kun hän, Diederich, jo heilutti sormeaan
-vanhaa Buckiä kohden. "Demokraattinen turmelus!" hän huusi, hyppien
-kiihkosta. "Minä tahdon osoittaa sen hänelle!" "Hyvä! Antakaa puhua!"
--- ja kansallismielisten leiri läksi liikkeelle, kumosi tieltään
-pöydät ja seisoi silmä kovana kumouksellisten edessä. Käsirysy näytti
-syntyvän, poliisiluutnantti tarttui jo kypäräänsä tuolla ylhäällä
-pannakseen sen päähänsä; oli kriitillinen hetki -- silloin kuului
-puhujalavalta käsky: "Hiljaa! Hän puhukoon!" Ja niin syntyi melkein
-hiljaisuus, oli havaittu viha, mikä oli syvempi kuin mikään yleisön
-joukossa. Vanha Buck oli noussut pystyyn pöytänsä takaa, hän ei
-ollut enää mikään arvoisa ukko, hän näytti voimakkaan solakalta, hän
-oli kalpea vihasta, ja Diederichiä kohtaan hän suuntasi sellaisen
-katseen, että tämän hengitys pysähtyi.
-
-"Hän puhukoon!" toisti vanhus. "Kavaltajillekin suodaan tilaisuus
-puhua, ennenkuin heidän tuomionsa langetetaan. Sellaisilta näyttävät
-kansan pettäjät. He, ovat muuttuneet vain ulkomuodoltaan niistä
-ajoista lähtien, jolloin minun sukukuntani taisteli, kaatui, meni
-vankilaan ja mestauslavalle."
-
-"Hahaa!" huudahti Gottlieb Hornung täynnä ylevää ivaa.
-Onnettomuudekseen hän oli erään voimakkaan työmiehen
-kädenulottuvilla, työmiehen, joka huitasi kättään niin vahvasti häntä
-kohden, että Hornung, jo ennenkuin isku häneen sattuikaan, kaatui
-kumoon tuoleineen.
-
-"Jo silloin," huusi vanhus, "oli olemassa sellaisia, jotka
-kunnian asemasta valitsivat hyödyn ja joista mikään esivalta
-ei näyttänyt nöyryyttävältä, jos se vain heitä rikastutti.
-Orjamainen aineellisuus, mikä on jokaisen hirmuhallituksen hedelmä
-ja välikappale, se se oli, joka meidät kukisti, ja myöskin te,
-kansalaiset --."
-
-Vanhus levitti kätensä, jännitti voimansa huutaakseen sen, mikä
-painoi hänen omaatuntoaan.
-
-"Kansalaiset, myöskin te olette vaarassa tulla sen pettämiksi, joutua
-sen saaliiksi! Tämä mies puhukoon!"
-
-"Ei!"
-
-"Hän puhukoon. Mutta kysykää häneltä sitten, miten korkealle
-mieliala, jota hän rohkenee nimittää kansalliseksi, puhtaassa
-rahassa nousee. Kysykää häneltä, kenelle hän on myynyt talonsa, mitä
-tarkoitusta varten ja mitä hän on siitä hyötynyt!"
-
-"Wulckow!" Ääni tuli lavalta, mutta sali toisti sen. Diederich, jonka
-selkää mahtavat nyrkit osoittivat, pääsi enemmän väkivaltaisesti
-lavalle. Sieltä hän katsahti neuvoa kysyvästi ympärilleen: vanha
-Buck istui liikkumattomana, nyrkit polvilla, eikä hellittänyt
-hänestä katsettaan; Heuteufel, Cohn ja kaikki herrat pöydän takana
-odottivat, kylmä himo kasvoilla, hänen lyyhistymistään; ja sali
-huusi häntä vastaan: "Wulckow! Wulckow!" Diederich änkytti jotakin
-parjauksesta, hänen sydämensä hyppi, hän sulki hetkeksi silmänsä,
-siinä toivossa, että olisi kaatunut ja siten päässyt koko asiasta.
-Mutta hän ei kaatunut -- ja kun mitään muuta mahdollisuutta ei ollut,
-niin hän kävi tavattoman rohkeaksi. Hän tarttui povitaskuunsa,
-varmana aseestaan, ja tarkasti taistelunhaluisena vihollista, tuota
-salakavalaa vanhusta, joka nyt lopultakin oli jättänyt isällisen
-suosijan naamarin ja ilmaisi vihansa. Diederich salamoi häntä kohden,
-hän työnsi nyrkkinsä hänen edessään maata kohden ja sitten hän
-kääntyi voimakkaasti salin puoleen.
-
-"Tahdotteko Te jotakin ansaita?" hän mylvi kuuluttajan tavoin
-hälinään -- ja sai aikaan hiljaisuuden ikäänkuin taikasauvalla.
-"Jokainen voi ansaita kaupoissa minun kanssani!" mylvi Diederich
-vähentymättömällä voimalla. "Jokaiselle, joka osoittaa minulle, minkä
-verran minä voitin taloni myynnissä, minä maksan yhtä paljon!"
-
-Tällä ei näyttänyt kukaan olevan voitettu. Hankkijat huusivat ensiksi
-"hyvä", sitten siihen liittyivät kristityt ja sotilaat, mutt'ei
-aivan täydellä luottamuksella, sillä jälleen huudettiin Wulckowia
-ja vielä lisäksi olutlasien tahdissa, joita sysättiin pöydille.
-Diederich tunsi, että tämä oli edeltäpäin suunniteltu juoni, joka ei
-koskenut yksinään häntä, vaan paljon korkeampia voimia. Hän katsahti
-levottomana ympärilleen, ja tosiaankin poliisiluutnantti koski jo
-taas kypäräänsä. Diederich viittasi hänelle kädellään, että tuli jo
-puuttua, ja mylvi:
-
-"Ei Wulckow, vaan kokonaan toiset miehet! Vapaamielinen lastenseimi!
-Sille minun olisi pitänyt myydä, taloni, sitä on minulle ehdotettu,
-sen voin vannoa. Kansallisena miehenä minä torjuin pontevasti
-vaatimuksen, että minun olisi tullut pettää kaupunkia ja tasata
-saalis erään tunnottoman maistraatinneuvoksen kanssa!"
-
-"Te valehtelette!" huusi vanha Buck ja seisoi siinä leimuten.
-Mutta Diederich leimusi vielä enemmän, tuntien täysin oikeutensa
-ja siveellisen kutsumuksensa. Hän tarttui povitaskuunsa,
-ja tuon tuhatpäisen lohikäärmeen edessä, joka syyti häneen
-päin: "Valehtelija! Huijari!" hän heilutti pelottomasti
-todistuskappalettaan. "Tässä on todistus!" hän mylvi ja heilutti sitä
-niin kauan, että yleisö kuuli.
-
-"Minun kanssani se ei onnistunut, mutta Gausenfeldissa. Niin
-juuri, kansalaiset! Gausenfeldissa... Miten sitten? Heti. Kaksi
-vapaamielisen puolueen herraa on käynyt omistajan luona ja pyytänyt
-itselleen etuoikeutta ostaa tiettyjä alueita siltä varalta, että
-lastenseimi päätetään rakentaa sinne."
-
-"Nimet! Nimet!"
-
-Diederich löi rintoihinsa, valmiina viimeiseen otteluun. Klüsing
-oli ilmaissut hänelle kaikki, nimiä lukuunottamatta. Salamoiden hän
-katsahti herroihin komitean jäseniin; yksi heistä näytti kalpenevan.
-"Joka uskaltaa, se voittaa", ajatteli Diederich ja mylvi:
-
-"Toinen on tavaratalonomistaja, herra Cohn!"
-
-Ja hän poistui, kasvoilla sellaisen ilme, joka on täyttänyt
-velvollisuutensa. Alhaalla Kunze otti hänet vastaan ja suuteli häntä
-itsensäunhoittaen oikealle ja vasemmalle puolelle kasvoja, mille
-kansallismieliset taputtivat käsiään. Toiset huusivat: "Todistakaa!"
-tai "Huijari!" Mutta "Cohnin pitää puhua!", sitä tahtoivat kaikki,
-eikä Cohn voinut välttää tätä vaatimusta. Vanha Buck katsoi häneen
-jäykkänä, poskien vavistessa silminnähtävästi, ja sitten hän antoi
-hänelle pyytämättä puheenvuoron. Heuteufelin sysäämänä Cohn astui
-esiin pitkän komiteapöydän takaa ilman oikeata vakaumusta, veti
-jalkoja perässään ja teki epäedullisen vaikutuksen jo ennenkuin avasi
-suutaan. Hän hymyili anteeksiantavasti. "Hyvät herrat, ettehän toki
-ota uskoaksenne edellisen puhujan sanoja", hän lausui niin hiljaa,
-että tuskin kukaan sitä käsitti. Kuitenkin arveli Cohn menneensä jo
-liian pitkälle. "Minä en tahdo julistaa vallan perättömäksi edellisen
-puhujan väitettä, mutta niin ei asia sentään kuitenkaan ollut."
-
-"Ahaa! Hän myöntää sen!" -- ja äkkiä syntyi sellainen melske, että
-Cohn, joka ei ollut mihinkään tällaiseen valmistautunut, hypähti
-taaksepäin. Sali oli paljasta huitomista ja kuohumista. Siellä ja
-täällä jo vastustajat hyökkäsivät toistensa kimppuun. "Eläköön!"
-kähisi Kühnchen ja lensi rivien läpi liehuvin hiuksin, heiluttaen
-nyrkkejään, lainoittaen verilöylyyn... Lavallakin olivat kaikki
-jalkeilla, poliisiluutnanttia lukuunottamatta. Vanha Buck oli
-jättänyt puheenjohtajan paikan, ja kääntyneenä poispäin kansasta,
-jolle hän oli turhaan kohottanut omantuntonsa viimeisen huudon,
-syrjässä muista ja yksinään hän suuntasi katseensa sinne, missä
-kukaan ei nähnyt, että hän itki. Heuteufel kääntyi suuttuneena
-poliisiluutnantin puoleen, joka ei liikahtanutkaan paikaltaan, mutta
-sai sen neuvon, että virkamies yksinään päätti, hajoittiko kokouksen
-ja milloin. Sen ei tarvinnut tapahtua juuri sillä hetkellä, jolloin
-vapaamielisille kävi huonosti! Sen jälkeen Heuteufel meni pöydän
-luoja kilisti kelloa. Samalla hän huusi: "Toisen nimi!" Ja kun kaikki
-lavalla olevat herrat huusivat mukana, niin se kuului lopultakin, ja
-Heuteufel saattoi jatkaa.
-
-"Tuo toinen, joka oli Gausenfeldissä, on maakunnanoikeusneuvos
-Kühlemann, jonka peruilla tuo lastenseimi pitäisi rakennettaman.
-Tahtooko joku väittää, että Kühlemann varastaa omia perujaan? No
-siis!" -- ja Heuteufel kohautti olkapäitään, mihin suosiollisesti
-naurettiin. Mutt'ei kauan. Intohimot kuohuivat taas. "Todistakaa!
-Antakaa Kühlemannin itse puhua! Varkaita!" Heuteufel selitti, että
-hra Kühlemann oli kovin sairaana, että lähetettiin joku kysymään
-ja että paraikaa jo soitettiin. "Uh!" kuiskasi Kunze ystävälleen
-Diederichille. "Jos se oli Kühlemann, niin me olemme valmiita ja
-voimme panna pillit pussiin." "Ei vielä pitkään aikaan!" ennusti
-Diederich hurjanrohkeana. Pastori Zillich pani omasta puolestaan
-toivonsa vain Jumalan sormeen. Hurjassa rohkeudessaan Diederich
-sanoi: "Emme tarvitse ollenkaan!" -- ja hän karkasi erään epäilijän
-kimppuun, jota hän neuvoi. Hän kiihoitti oikeamieliset ratkaisevaan
-kannanmääräämiseen, niin, hän puristi sosialidemokraattien kättä,
-vahvistaakseen siten heidän vihaansa porvarillista turmelusta vastaan
--- ja kaikkialla hän näytteli ihmisille Klüsingin kirjettä. Hän löi
-kädenselällä niin vahvasti paperiin, että kukaan ei voinut lukea, ja
-huusi: "Onko tässä Kühlemann? Tässä on Buck! Jos Kühlemann voi vielä
-aukoa suutaan, niin hänen täytyy myöntää, että hän se ei ollut. Buck
-se oli!"
-
-Samalla hän piti silmällä lavaa, mikä oli tullut merkillisen
-hiljaiseksi. Herrat komitean jäsenet juoksivat sinne tänne, mutta
-he kuiskailivat vain. Vanhaa Buckia ei enää nähty. "Mitäs nyt on
-tapahtunut?" Salissa oli melu asettunut, mutta vielä ei tiedetty,
-miksi. Äkkiä mainittiin: "Kühlemann kuuluu kuolleen." Diederich
-tunsi sen pikemmin kuin kuuli. Hän lakkasi heti puhumasta ja
-työskentelemästä. Jännityksestä hän irmasteli. Jos joku kysyi häneltä
-jotakin, niin hän ei vastannut, hän havaitsi ympärillään tolkuttoman
-ääntensekotuksen eikä tiennyt enää tarkkaan, missä oli. Mutta silloin
-tuli Gottlieb Hornung ja sanoi: "Hän on jumalaties kuollut. Minä olin
-ylhäällä, sinne soitettiin. Hän kuoli äsken juuri."
-
-"Oikeaan aikaan", sanoi Diederich ja katsahti ympärilleen,
-hämmästyneenä, ikäänkuin heräten. "Jumalan sormi on taas kerta
-näyttänyt itsensä", totesi pastori Zillich, ja Diederich tunsi,
-että tätä sormea ei suinkaan saanut halveksia. Miten, jos se olisi
-osoittanut kohtalolle toisen suunnan?... Salissa olevat puolueet
-hajaantuivat, kuoleman käyminen politiikkaan käsiksi teki puolueista
-ihmisiä; he puhuivat hiljaisella äänellä ja menivät tiehensä. Kun
-Diederich oli jo ulkona, niin hän sai vielä kuulla, että vanha Buck
-oli mennyt tainnoksiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Netziger Zeitung" teki selvää tuosta "traagillisesti kuluneesta
-vaalikokouksesta" ja liitti siihen kunnioittavat muistosanat
-Kühlemannille, tuolle ylenansioituneelle kansalaiselle. Vainajaa
-ei tahrannut mikään häpeäpilkku, joskin oli sattunut asioita,
-jotka kaipasivat selitystä... Se tapahtui, kun Diederichillä ja
-Napoleon Fischerillä oli ollut kahdenkeskinen keskustelu. Vielä
-illalla vaalien edellä "keisarinpuolueella" oli kokous, jonne
-vastustajillakin oli sisäänpääsy. Diederich esiintyi ja ruoski
-säkenöivin sanoin demokraattista turmelusta ja sen netzigiläistä
-päätä, jonka nimittäminen oli keisarille uskollisen miehen
-velvollisuus -- mutta hän ei nimittänyt häntä kuitenkaan. "Sillä,
-hyvät herrat, ylevä tunne paisuttaa minun rintani sen johdosta,
-että saavutan meidän nuoren, jalon keisarimme kiitollisuuden
-siten, että riistän naamarin hänen vaarallisimmalta viholliseltaan
-ja osoitan Teille, että hänkin tahtoo ansaita." Tässä hän sai
-päähänpiston, tai muistiko hän jotakin, sitä hän ei tiennyt.
-"Hänen Majesteettinsa on sanonut nuo ylevät sanat: 'afrikkalaiset
-siirtomaani Eugen Richterin vangitsemismääräyksestä!' Mutta minä,
-hyvät herrat, toimitan Hänen Majesteetilleen Richterin parhaat
-ystävät!" Hän antoi innostuksen mennä ohi, sitten suhteellisen
-hillityllä äänellä: "Ja sen tähden, hyvät herrat, minulla on
-erityisiä syitä olettaa, mitä keisarinpuolueelta korkeassa, hyvin
-korkeassa paikassa odotetaan." Hän tarttui povitaskuunsa, aivan
-kuin hänellä nytkin olisi ollut siellä ratkaisu; ja äkkiä, täysin
-keuhkoin: "Joka nyt vielä antaa äänensä vapaamielisille, hän ei
-ole keisarille uskollinen!" Kun kokous ymmärsi tämän, niin Napoleon
-Fischer, joka oli läsnä, yritti osoittaa sille tästä vedettävät
-johtopäätökset. Heti ryntäsi Diederich siihen väliin. Kansalliset
-valitsijat tulivat täyttämään velvollisuutensa ja valitsemaan
-pienemmän pahan. "Mutta minä olen ensimäinen, joka torjuu kauas
-luotaan kaikenlaisen sopimuksenteon kumouksen kanssa!" Hän paukutti
-niin kauan puhujanpöytää, että Napoleon katosi väkijoukkoon. Ja että
-Diederichin suuttumus oli todellista, saatiin havaita vaalipäivän
-aamuna sosialidemokraattisesta "Kansanäänestä", mikä pilkallisin
-hyökkäyksin Diederichiä itseään kohtaan julkaisi kaiken, mitä
-hän oli sanonut vanhasta Buckista, mainiten vielä lisäksi hänen
-nimensä. "Hessling joutuu satimeen", sanoivat valitsijat, "sillä
-nyt täytyy Buckin haastaa hänet oikeuteen." Mutta monet vastasivat:
-"Buck joutui satimeen, sillä tuo toinen tietää liian paljon."
-Vapaamielisetkin, mikäli saattoivat käyttää järkeään, huomasivat
-nyt, että oli aika käydä varovaiseksi. Jos kerta kansallismieliset,
-joiden kanssa ei ollut leikiteltävä, arvelivat, että oli äänestettävä
-sosialidemokraattia --. Ja jos sosialidemokraatti tuli valituksi,
-niin silloin oli hyvä kuulua valitsijoihin, tai muutoin joutui
-työmiesten boikotteerauksen alaiseksi... Mutta ratkaisu tapahtui
-kello kolme iltapäivällä. Kaiser-Wilhelm-Strassella pantiin
-hälyytystorvi soimaan, kaikki syöksyivät ikkunille ja myymäläin
-oville katsomaan, missä tuli oli päässyt irti. Se oli uniformuun
-puettu sotilasyhdistys, mikä marssi ohitse. Sen lippu osoitti sille
-kunnian tien. Kühnchenillä, joka johti, oli kypärä takaraivolla, ja
-pelkoaherättävällä tavalla hän heilutti miekkaansa. Diederich asteli
-vakavasti rivissään, iloiten siitä varmuudesta, että nyt rivissä
-kaikki kehittyi komennon mukaan mekaanisesti itsestään. Tarvitsi
-vain astella, ja vanhasta Buckista tehtiin lihamuhennosta vallan
-tahtiaskelilla!... Kadun toisessa päässä tuotiin yhdistyksen uusi
-lippu, ja se otettiin vastaan urhealla hurraahuudolla ja jyrisevällä
-soitolla. Isänmaallisen värväystoiminnan odottamattomassa määrässä
-pidentämänä kulkue saapui Klappschille. Täällä käväistiin sisällä
-joukkueittain, ja Kühnchen komensi "valitkaa". Vaalikomitea odotti
-jo eteisessä, Zillichin johdolla, juhlavaatteissa. Kühnchen komensi
-kenttä-äänellä: "Ylös, toverit, vaaleihin! Me äänestämme Fischeriä!"
--- minkä jälkeen lähdettiin oikealta sivustalta alkaen, jyrisevän
-musiikin soidessa, vaalipaikalle. Mutta sotilasyhdistystä seurasi
-koko jono. Klappschilta, joka ei ollut osannut odottaa tällaista
-innostusta, loppui olut pian. Lopuksi, kun kansallinen asia jo
-näytti korjanneen kaiken sen, mihin se pystyi, tuli pormestari,
-tohtori Scheffelweis ja otettiin vastaan eläköönhuudoin. Hän antoi
-aivan avoimesti pistää käteensä punaisen lipun, ja vaaliuurnalta
-palatessaan hän näytti iloisesti liikutetulta. "Lopultakin!"
-hän sanoi ja puristi Diederichin kättä. "Me olemme tänään
-voittaneet lohikäärmeen." Diederich vastasi armottomasti: "Te,
-herra pormestari? Te olette vielä puoleksi sen kidassa. Kunpa
-ei vain vetäisi Teitä perässään sinne, missä hän nyt menehtyy!"
-Tohtori Scheffelweisin kalvetessa kohosi jälleen eläköönhuuto.
-Wulckow!... Yli viisituhatta ääntä Fischerille! Heuteufel sai
-tuskin kolmeatuhatta, kansallinen aalto oli lakaissut hänet pois,
-ja valtiopäiville joutui sosialidemokraatti. "Netziger Zeitung"
-pani merkille "keisarinpuolueen" voiton, sillä sitä saatiin kiittää
-siitä, että yksi vapaamielisyyden päävarustuksista oli sortunut
--- mutta tällä ei Nothgroschen saavuttanut suurta tyydytystä
-eikä herättänyt äänekästä vastustusta. Kaikki pitivät tapahtumaa
-luonnollisena, mutta samantekevänä. Vaalipäivien melun jälkeen
-oli taas ansaittava rahaa. Keisari Wilhelmin patsas, joka juuri
-oli ollut kansalaissodan keskipisteenä, ei kiihdyttänyt enää
-ketään. Vanha Kühlemann oli testamentissaan määrännyt kaupungille
-yleishyödyllisiä tarkoituksia varten kuusisataatuhatta markkaa, mikä
-oli hyvin säädyllistä. Lastenseimi tai keisari Wilhelmin patsas,
-sama kuin jos olisi mennyt pyytämään Gottlieb Hornungilta pesusientä
-tai hammasharjaa. Valtuuston ratkaisevassa istunnossa ilmeni, että
-sosialidemokraatit kannattivat patsasta, siis hyvä juttu. Joku
-ehdotti heti komitean asettamista ja kunniapuheenjohtajan paikan
-tarjoamista hallintoneuvoston presidentille, von Wulckoville. Tällöin
-nousi Heuteufel, jota toki hänen tappionsa oli suututtanut, ja
-ilmaisi arveluja siitä, tuliko presidentti, joka ei ollut kaukana
-eräästä tietystä tonttikaupasta, pitämään itseään sopivana olemaan
-päättämässä siitä tontista, jolle tuo patsas piti pystytettämän.
-Tämän johdosta naureskeltiin ja iskettiin hieman silmää, ja
-Diederich, jonka ruumiin läpi kävi kylmä väristys, odotti jo
-häväistysjuttua. Hän odotti hiljaa, tuntien salaista kutkutusta
-siitä, miten tuli käymään vallalle, kun joku sitä järkytti. Kun
-mitään ei tapahtunut, niin hän kohottautui jäykästi ja pani, ilman
-mitään liiallista ponnistusta, vastalauseen halventamista vastaan,
-jonka hän jo kerran oli julkisesti näyttänyt vääräksi. Sen sijaan ei
-vastapuoli ollut tähän asti pienimmässäkään määrässä puhdistautunut
-sitä kohtaan tehdyistä syytöksistä. "Olkaa huoletta", vastasi
-Heuteufel, "saatte kohta sen nähdä. Kanne on jo nostettu."
-
-Tämä aiheutti ainakin kiihtymystä. Vaikutus tosin väheni, kun
-Heuteufelin täytyi myöntää, että hänen ystävänsä Buck ei ollut
-nostanut syytettä valtuusmies Hesslingiä, vaan vain "Kansanääntä"
-vastaan. "Hessling tietää liian paljon", toistettiin -- ja Wulckowin
-rinnalle, jolle joutui kunniapuheenjohtajan paikka, nimitettiin
-Diederich keisari Wilhelmin patsaan komitean puheenjohtajaksi.
-Maistraatissa nämä päätökset saivat lämpimän puolustajan pormestari,
-tohtori Scheffelweisista, ja ne hyväksyttiin, vanhan Buckin
-loistaessa poissaolollaan. Eipä hän pitänyt itsekään asiaansa sen
-korkeammassa arvossa! Heuteufel sanoi: "Pitäisikö hänen sitten olla
-mieskohtaisesti läsnä niissä sikamaisuuksissa, joita hän ei voi
-estää?" Mutta sillä Heuteufel vain vahingoitti itseään. Kun vanha
-Buck pienen ajan kuluessa oli kärsinyt kaksi tappiota, niin jo
-etukäteen nähtiin, että hänen jutustaan "Kansanääntä" vastaan oli
-tuleva kolmas. Jokainen sovitti jo etukäteen näiden olosuhteiden
-mukaisesti sen todistuksen, mikä tultiin esittämään oikeudessa.
-Hessling oli luonnollisesti mennyt liian pitkälle, sanoivat
-järkevästi ajattelevat ihmiset. Vanha Buck, jonka kaikki tunsivat
-alusta pitäen, ei ollut mikään huijari eikä veijari. Kenties oli
-uskottava, että hän oli ollut varomaton, erittäinkin nyt, kun hän
-maksoi veljensä velkoja ja itsekin oli jo pulassa. Oliko hän nyt
-käynyt Cohnin kanssa Klüsingin luona noiden maa-alueiden vuoksi?
-Hyvä afääri: -- sen ei olisi vain tarvinnut tulla tunnetuksi! Ja
-miksi piti Kühlemannin kuolla juuri sillä hetkellä, jolloin hän
-olisi voinut vannoa ystävänsä viattomaksi! Sellainen vastoinkäyminen
-merkitsi jotakin! Herra Tietz, "Netziger Zeitungin" taloudenhoitaja,
-joka alinomaa juoksi Gausenfeldissa, sanoi nimenomaan, että teki
-vain rikoksen itseään kohtaan, jos puolusti sellaisia ihmisiä, jotka
-silminnähtävästi olivat näytelleet osansa loppuun. Tietz huomautti
-myöskin siitä, että vanha Klüsing, joka yhdellä ainoalla sanalla
-olisi saattanut lopettaa koko jutun, varoi puhumasta mitään. Hän
-oli sairas, ja vain hänen tähtensä täytyi jutun käsittely lykätä
-epämääräiseen tulevaisuuteen.
-
-Mutta se ei estänyt häntä kuitenkaan myymästä tehdastaan. Tämä
-oli uusinta, tämä oli niitä "syvästivaikuttavia muutoksia eräässä
-suuressa, Netzigin talouselämälle ylen tärkeässä liikeyrityksessä,"
-joista "Netziger Zeitung" hämärästi ilmoitti. Klüsing oli ryhtynyt
-keskusteluihin erään berliniläisen pankkiyhtymän kanssa. Kun
-Diederichiltä kysyttiin, miksi hän ei ollut yhtymässä mukana, niin
-hän näytti Klüsingin kirjettä, jolla tämä oli tarjonnut hänelle
-tehdastaan ennemmin kuin kenellekään muulle. "Vieläpä sellaisilla
-ehdoilla, joita ei koskaan esitetä uudestaan," hän lisäsi.
-"Valitettavasti minä olen suurissa yrityksissä lankoni kanssa
-Eschweilerissä, enkä edes tiedä, vaikka olisin pakotettu muuttamaan
-pois Netzigistä." Mutta asiantuntijana hän selitti Nothgroschenin
-kysymyksen johdosta, joka julkaisi hänen vastauksensa, että
-vaadittu hinta oli vielä todellisia hintaa alhaisempi. Gausenfeld
-oli tosiasiallisesti kultakaivos; osakkeiden ostamista, jotka oli
-laskettu pörssiin myytäviksi, saatettiin vain mitä lämpimimmin
-suositella. Tosiasiallisesti niitä kysyttiin kovin Netzigissä. Miten
-asiallinen ja persoonallisista eduista väliäpitämätön Diederichin
-arvostelu oli ollut, näkyi eräässä erityisessä tilaisuudessa, kun
-nimittäin Buck haki rahaa. Sillä hän oli joutunut niin pitkälle;
-hänen perheensä ja yhteishyvän harrastuksensa olivat vieneet hänet
-niin pitkälle, että hänen ystävänsäkään eivät seuranneet häntä
-enää. Silloin Diederich tarttui asiaan. Hän antoi vanhukselle kaksi
-kiinnityslainaa hänen Fleischhauergrubessa olevaan taloonsa. "Hänellä
-täytyi tosiaankin olla toivoton rahapula," huomautti Diederich niin
-usein kuin hän siitä puhui. "Kun hän otti sitä minulta, kaikkein
-selvimmältä poliittiselta vastustajaltaan! Kuka olisi aikaisemmin
-uskonut sitä hänestä!" Ja Diederich katseli syvämietteisesti
-kohtaloa... Hän lisäsi, että tuo talo tuli käymään hänelle kalliiksi
-jos joutui hänelle. Tosin hänen täytyi pian muuttaa pois omastaan.
-Sekin osoitti, että hänellä ei ollut mitään aikeita Gausenfeldin
-suhteen... "Mutta," selitti Diederich, "vanhus ei makaa millään
-ruusuvuoteella, kuka tietää, miten hänen juttunsa päättyy -- ja
-juuri siksi, kun minun täytyy vastustaa häntä poliittisesti, minä
-tahdoin osoittaa -- Tehän ymmärrätte." Ihmiset ymmärsivät ja
-onnittelivat Diederichiä hänen enemmän kuin virheettömän menettelynsä
-johdosta. Diederich torjui tämän. "Hän on syyttänyt minua idealismin
-puutteesta, sitä solvausta minä en tahtonut sietää." Miehekäs
-liikutus vapisutti hänen ääntään.
-
-Tapaukset kulkivat kulkuaan; ja kun monen nähtiin joutuvan
-epäsuotuisaan asemaan, niin silloin saattoi olla iloinen,
-jos omat asiat luistivat. Diederich huomasi tämän oikein
-vasta sinä päivänä, kun Napoleon Fischer matkusti Berliniin
-hylkäämään sotilaslakiehdotusta. "Kansanääni" oli kuuluttanut
-joukkomielenosoituksen toimeenpantavaksi, rautatieaseman piti olla
-poliisien miehittämänä. Kansallisen miehen velvollisuus oli olla
-mukana. Matkalla sinne Diederich tapasi Jadassohnin. He tervehtivät
-toisiaan niin muodollisesti kuin heidän kylmenneet suhteensa
-määräsivät. "Te tahdotte myöskin nähdä tuon arvottoman touhun?" kysyi
-Diederich.
-
-"Minä menen lomalle -- Pariisiin." Tosiaankin Jadassohnilla
-oli polvihousut. Hän lisäsi: "Välttääkseni niitä poliittisia
-tyhmyyksiäkin, joita täällä on tehty."
-
-Diederich päätti olla huomaamatta tuon ihmisen katkeroitumista, jolla
-ei ollut ollut menestystä. "Oikeastaan ajateltiin," hän sanoi, "että
-Te nyt vasta oikein tekisitte selvää jälkeä."
-
-"Minäkö? Miten niin?"
-
-"Neiti Zillich on tosin poissa tätinsä luona."
-
-"Täti on hyvä," Jadassohn hymähti. "Ja ajateltiin, että Te myöskin?"
-
-"Jättäkää vain minut pois pelistä." Diederich otti kasvoilleen
-ymmärtävän ilmeen. "Mutta miten tuo täti on hyvä? Mihin hän on sitten
-mennyt?"
-
-"Tiehensä," sanoi Jadassohn. Silloin Diederich pysähtyi ja läähätti.
-Käthchen Zillich tiessään! Millaiseen seikkailuun olisi saattanutkin
-joutua!... Jadassohn sanoi maailmanmiehen tavalla:
-
-"No niin, hän on mennyt Berliniin. Hyvillä vanhemmilla ei ole vielä
-aavistustakaan. Minä en ole edelleenkään huonoissa väleissä hänen
-kanssaan, ymmärrättehän, mutta kerta täytyi toden tulla eteen."
-
-"Niin tai näin," täydensi Diederich, joka oli tointunut.
-
-"Parempi niin kuin näin," korjasi Jadassohn; minkä jälkeen Diederich,
-alentaen tutunomaisesti ääntään: "Nythän minä voin sen Teille sanoa,
-että minusta tuo tyttö on aina tuntunut siltä, kuin hän ei kävisi
-Teillekään tukalaksi."
-
-Mutta Jadassohn pani vastalauseen, missä ilmeni itserakkautta. "Mitä
-Te sitten uskotte? Minä itse olen antanut hänelle suosituksia.
-Pitäkää varanne, hän tulee menestymään Berlinissä."
-
-"Sitä en epäile." Diederich vilkutti silmää. "Minä tunnen hänen
-ominaisuutensa... Te olette tosin pitänyt minua lapsellisena."
-Jadassohnin torjumista hän ei ottanut huomioonsa. "Te olette pitänyt
-minua lapsellisena. Ja samaan aikaan minä, piruvieköön, kalastin
-Teidän alueellanne, nyt sen voin Teille sanoa." Ja hän kuvasi tuolle
-toiselle, joka kävi yhä levottomammaksi, elämyksiään Käthchenin
-kanssa rakkaudenkammiossa -- kuvasi niin täydellisesti, että asia
-todellisuudessa ei ollut tapahtunut niin perinpohjaisesti. Hymyillen
-tyydytetyn koston hymyä hän katsoi Jadassohniin, joka ilmeisesti
-oli kahden vaiheilla, pitikö kunnian vuoksi sekaantua vai ei.
-Lopulta hän päätti koputtaa Diederichiä olkapäälle, ja he vetivät
-sitten ystävällisesti tarjonaolevat johtopäätökset. "Asia jää
-luonnollisesti tarkoin meidänkeskiseksi... Sellaistakin tyttöä täytyy
-arvostella oikeudenmukaisesti, sillä mistä sitten parempi elämä
-saisi täydennyksensä... Osoite? Mutta vain Teille. Jos sitä joutuu
-Berliniin joskus, niin tietäähän sitä sitten, missä ollaan." "Sillä
-olisi tietty viehätyksensäkin," huomautti Diederich, katsahtaen
-sisimpäänsä; ja kun Jadassohn katsahti matkalaukkuihinsa, niin he
-heittivät hyvästit. "Politiikka on valitettavasti vienyt meitä hieman
-eri suunnille, mutta siinä, mikä on inhimillistä, me jumalankiitos
-tapaamme taas toisemme. Huvitelkaa tarpeeksenne Parisissa."
-
-"Huvitukset eivät tule kysymykseen." Jadassohn kääntyi ympäri,
-kasvoilla sellainen ilme, kuin olisi tahtonut jonkun niellä. Kun
-hän näki Diederichin käyvän levottomaksi, niin hän tuli takaisin.
-"Neljän viikon kuluttua", hän sanoi merkillisen vakavana ja
-päättävästi, "tulette sen itse näkemään. Kenties on suotavaa, että
-jo etukäteen valmistatte yleisön siihen". Diederich, vasten tahtoaan
-mielenliikutuksen vallassa, kysyi: "Mitäs Te sitten aiotte?" Ja
-Jadassohn, tärkeänä, hymyillen uhrautuvan päättäväisesti: "Minä aion
-saattaa ulkonaisen olemukseni sopusointuun kansallisen vakaumukseni
-kanssa." Kun Diederich oli käsittänyt näiden sanojen merkityksen,
-niin hän saattoi vain kumartaa kunnioittavasti; Jadassohn oli
-jo tiessään. Hänen korvansa, kun hän nyt astui eteishuoneeseen,
-loistivat vielä kerran -- viimeisen kerran! -- kuten kaksi
-kirkonikkunaa iltahohteessa.
-
-Asemalle ryntäsi joukko miehiä, joiden keskellä liehui lippu.
-Muutamia poliiseja astui raskaasti alas rappusia ja asettui
-heitä vastaan. Joukko viritti heti internationaalen. Sittenkin
-vallanedustajat torjuivat sen hyökkäyksen menestyksellisesti.
-Useita pääsi kuitenkin ketjun läpi ja ryhmittyi Napoleon Fischerin
-ympärille, joka pitkillä käsillään laahasi ommeltua käsilaukkuaan
-melkein maata myöten. Ravintolassa nautittiin virvokkeita näiden
-heinäkuun helteessä, kumouksen hyväksi suoritettujen, väsyttävien
-ponnistusten jälkeen. Sitten Napoleon Fischer yritti aseman
-rappusilta pitää puhetta, kun junakin päällepäätteeksi myöhästyi
-tulossaan, mutta eräs poliisi kielsi sen kansanedustajalta.
-Napoleon Fischer pani syrjään ommellun matkalaukkunsa ja irvisti.
-Mikäli Diederich häntä tunsi, hän oli aikeissa ryhtyä vastustamaan
-valtiovaltaa. Hänen onnekseen juna ajoi asemalle -- ja nyt vasta
-Diederich huomasi erään vantteran herran, joka kääntyi selin, jos
-hänen ohitseen mentiin. Hänellä oli kädessään suuri kukkaiskimppu, ja
-hän katseli junan tuloa. Diederich tunsi kuitenkin nämä olkapäät...
-Oliko nyt itse piru liikkeellä! Eräästä vaununosastosta Judith Lauer
-tervehti, hänen miehensä auttoi häntä alas, niin, ja ojensi hänelle
-kukkavihon, jonka tämä otti vastaan hymyillen vakavinta hymyään.
-Kun nämä molemmat kääntyivät uloskäytävää kohden, niin Diederich
-väisti mitä ketterämmin syrjään, läähättäen samalla. Piru ei ollut
-liikkeellä, Lauerin aika oli yksinkertaisesti kulunut umpeen, hän oli
-jälleen vapaa. Ei niin, että hänen puoleltaan olisi ollut jotakin
-pelättävissä, mutta kuitenkin oli totuttava siihen ajatukseen,
-että hän oli vapaalla jalalla... Ja kukkaviholla hän otti vastaan
-vaimonsa! Eikö hän sitten tiennyt mitään? Hänellä oli kuitenkin
-ollut aikaa miettiä. Entäs tuo rouva, joka palasi miehensä luokse,
-sitten kuin tämä oli kärsinyt loppuun rangaistuksensa! Oli olemassa
-asianhaaroja, joista säädyllinen ihminen ei voinut mitään aavistaa.
-Muutoin Diederich ei tuntenut näitä lähemmin kuin kukaan mukaan; hän
-oli silloin tehnyt vain velvollisuutensa. "Kaikki tulevat tuntemaan
-samaa kiusallista tunnetta kuin minäkin. Kaikilta puolin tullaan
-hänen antamaan ymmärtää, että tekee parhaiten, kun pysyy kotonaan...
-Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää." Käthchen Zillich oli
-sen käsittänyt ja vetänyt oikeat johtopäätökset. Mikä hänelle oli
-oikein, saattoi joillekin muille olla helppoa, mutt'ei vain herra
-Lauerille.
-
-Diederich itse, joka kulki kaupungin läpi kunnioittavien tervehdysten
-saattamana, otti nyt mitä luonnollisimmalla tavalla sen paikan, jonka
-hänen ansionsa olivat hänelle valmistaneet. Tämän ankaran ajan läpi
-hän oli taistellen raivannut itselleen tietä niin pitkälle, että vain
-hedelmät olivat poimimatta. Muut olivat alkaneet uskoa häneen: eikä
-hän itsekään kohta tuntenut mitään epäilystä... Gausenfeldistä alkoi
-hiljan kierrellä epäsuotuisia huhuja, ja osakkeet laskivat. Mistä oli
-saatu tietää, että hallitus oli ottanut pois tilauksensa sanotulta
-tehtaalta ja siirtänyt ne Hesslingin liikkeelle? Diederich ei ollut
-päästänyt mitään ilmoille, mutta se tiedettiin jo ennen kuin työväen
-irtisanominen tapahtui, jota "Netziger Zeitung" niin kovin valitti.
-Vanhan Buckin täytyi panna se toimeen johtokunnan puheenjohtajana
-mieskohtaisesti, mikä tuotti hänelle yleistä vahinkoa. Hallitus
-menetteli nähtävästi niin ankarasti vain vanhan Buckin tähden.
-Oli tehty virhe siinä, että hänet oli valittu puheenjohtajaksi.
-Ylipäänsä hänen olisi pitänyt niillä rahoilla, jotka Hessling niin
-säädyllisellä tavalla oli antanut hänelle, pikemmin maksaa velkoja
-kuin ostaa Gausenfeldin osakkeita. Diederich itse lausui kaikkialla
-tämän mielipiteen. "Kuka olisi sitä hänestä aikaisemmin uskonut!"
-huomautti hän tähänkin, ja taas hän loi miettivän katseen kohtaloon.
-"Nyt nähdään, mitä sellainen saattaa tehdä, joka menettää maaperän
-jalkainsa alta." Mistä jokainen sai sen ahdistavan vaikutuksen, että
-vanha Buck itsekin kulki, Gausenfeldin osakkeiden yhtenä omistajana,
-vararikkoa kohden. Sillä osakkeet laskivat. Irtisanomisten johdosta
-uhkasi tulla lakko: osakkeet laskivat vielä enemmän... Tässä Kienast
-hankki itselleen ystäviä. Hän oli odottamatta saapunut Netzigiin,
-virkistysmatkalle, kuten hän sanoi. Kukaan ei kernaasti tunnustanut
-kenellekään toiselle, että hänellä oli Gausenfeldin osakkeita, ja
-että oli joutunut satimeen. Kienast ilmoitti hänelle salavihkaa,
-että tuo toinen jo oli myynyt. Hänen mieskohtainen vakaumuksensa
-oli sellainen, että jo oli aikakin. Joku välikauppias, jota hän
-muutoin ei tuntenut, istui silloin tällöin kahvilassa ja osti.
-Muutamia kuukausia myöhemmin ilmoitti pankkiliike Sanft & C:o
-lehdessä, että jos jollakin oli Gausenfeldin osakkeita, sai ne
-siellä muuttaa vaivatta rahaksi. Tosiasiallisesti kellään ei ollut
-enää syksyn alkaessa noita lahoja papereita. Sen sijaan jututtiin,
-että Hessling ja Gausenfeld piti yhdistettämän yhdeksi liikkeeksi.
-Diederich näytti olevansa hämmästynyt. "Entäs vanha herra Buck?" hän
-kysyi. "Johtokunnan puheenjohtajana kai hänkin tahtoo sanoa siinä
-jotakin. Vai onko hänkin jo myynyt?" -- "Hänellä on muita suruja",
-sanottiin silloin. Sillä hänen kunnianloukkausjuttunsa, jonka hän
-oli nostanut "Kansanääntä" vastaan, oli määrätty nyt käsiteltäväksi.
-"Hän tulee kai saamaan takkiinsa", tuumittiin; ja Diederich täysin
-asiallisesti: "Sääli häntä. Silloin hän on istunut viimeistä kertaa
-puheenjohtajana."
-
-Tässä mielentilassa kaikki menivät oikeuteen. Haastetut todistajat
-eivät muistaneet mitään. Klüsing oli jo kauan puhunut kaikille
-tehtaanmyynnistä. Oliko hän erikoisesti puhunut tuosta maa-alueesta?
-Ja oliko hän maininnut vanhaa Buckia välittäjäksi? Tämä kaikki jäi
-epätietoiseksi. Valtuusmiesten piirissä oli ollut tunnettua, että
-tuo alue oli ollut kysymyksessä silloin ajatellun lastenseimen
-paikaksi. Oliko Buck kannattanut sitä? Ainakaan ei ollut vastustanut
-sitä. Useiden silmiin oli pistänyt, miten elävästi tuo paikka oli
-kiinnittänyt hänen mieltään. Klüsing itse, joka yhä vielä oli
-sairaana, oli poliisikuulustelussa todistanut, että hänen ystävänsä
-Buck oli hiljan käynyt hänen luonaan. Jos Buck mahdollisesti oli
-puhunut tuon alueen ostamisen etuoikeudesta, niin hän ei ollut
-käsittänyt sen mitenkään tapahtuneen Buckin kunniaa loukkaavalla
-tavalla... Kantaja Buck tahtoi saada todetuksi, että se oli ollut
-Kühlemann-vainaja, joka oli keskustellut tuosta maa-alueesta
-Klüsingin kanssa: Kühlemann itse, rahojen lahjoittaja. Mutta tuo
-toteaminen jäi tapahtumatta, sillä Klüsingin todistus oli tässäkin
-suhteessa epävarma. Että Cohn sitä väitti, ei vaikuttanut asiaan,
-koska Cohnin etujen mukaista oli saada Gausenfeldissä käyntinsä
-näyttämään viattomalta. Tärkeimmäksi todistajaksi jäi Diederich,
-jolle Klüsing oli kirjoittanut ja joka heti sen jälkeen oli ollut
-keskusteluissa hänen kanssaan. Oliko silloin mainittu joku nimi? Hän
-todisti:
-
-"Minua ei silloin haluttanut kuulla sitä tai tätä nimeä. Minä totean,
-että minä, kuten kaikki todistajat todistavat, en ole koskaan
-julkisesti maininnut herra Buckin nimeä. Minun harrastukseni asiassa
-koski yksinomaan kaupunkia, jonka ei pitänyt tulla kärsimään vahinkoa
-kenenkään yksityisen vuoksi. Minä olen esiintynyt poliittisen
-moraalin puolesta. Persoonallinen viha on kaukana, ja minuun koskisi
-kipeästi, jos herra kantaja ei suoriutuisi tästä jutusta aivan
-moitteettomasti."
-
-Hänen sanojaan seurasi hyväksyvä mutina. Vain Buck näytti
-tyytymättömältä, hän nousi ylös, punaisena kasvoiltaan... Diederichin
-piti nyt ilmoittaa, mikä oli hänen oma käsityksensä asiasta. Hän
-jatkoi, mutta silloin Buck astui esiin, ylen suorana, ja hänen
-silmänsä säihkyivät samalla tavalla kuin tuossa traagillisesti
-kuluneessa vaalikokouksessakin.
-
-"Minä vapautan herra todistajan antamasta mitään säälivää lausuntoa
-minun persoonastani ja elämästäni. Hän ei ole oikea mies sitä
-tekemään. Hänen menestyksensä on saavutettu toisenlaisilla keinoilla
-kuin minun menestykseni ja kokonaan toisella alalla. Minun taloni
-oli aina avoinna kaikille ja kaikkien käytettävissä, myöskin herra
-todistajan. Yli viisikymmentä vuotta minun elämäni ei ole kuulunut
-minulle, vaan eräälle ajatukselle, jonka minun aikanani useat olivat
-omistaneet, oikeudenmukaisuuden ja kaikkien hyvän ajatukselle. Minä
-olin varakas astuessani julkisuuteen. Kun minä siitä poistun, niin
-minä tulen sen tekemään köyhänä. Minä en tarvitse mitään puolustusta."
-
-Hän vaikeni, hänen kasvonsa vapisivat vielä -- mutta Diederich
-kohautti vain olkapäitään. Mihin menestyksiin sitten tuo vanhus
-vetosi? Hänellä ei ollut sitä ollut enää pitkään aikaan, ja hän
-esitti vain onttoja sanoja, joihin kukaan ei luottanut. Hän esiintyi
-ylväänä ja oli jo joutunut pyörien alle. Saattoiko ihminen tunteakin
-niin huonosti asemansa? "Jos toisen meistä on kohdeltava toista
-halveksivasti --." Ja Diederich salamoi. Hän salamoi vanhuksen, joka
-turhaan säihkyi, yksinkertaisesti alas, ja tällä kertaa ratkaisevasti
-oikeudenmukaisuuden ja kaikkien hyvän keralla. Ensinnä oma hyvä --
-oikea oli asia, jolla oli menestystä!... Hän tunsi sen selvästi,
-että tämä piti paikkansa kaikkiin nähden. Vanhuskin tunsi sen, hän
-istuutui jälleen, hänen olkapäänsä pyöristyivät, hänen kasvoilleen
-tuli häpeävä ilme. Lautamiesten puoleen kääntyneenä hän sanoi: "Minä
-en kaipaa mitään poikkeusasemaa, minä jätän itseni kansalaisten
-arvosteltavaksi."
-
-Sen jälkeen Diederich, aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut, jatkoi
-todistustaan. Hän oli tosiaankin hyvin armahtavainen ja teki mitä
-parhaimman vaikutuksen. Lauerin jutun jälkeen hänet huomattiin
-edullisesti muuttuneeksi; hän oli saavuttanut ylevää rauhallisuutta,
-mikä tosin ei ollut vaikeatakaan, koska hän nyt oli varakas mies
-ja hyvässä asemassa. Kello löi kaksitoista, ja salissa levitettiin
-"Netziger Zeitungin" viimeisintä uutista huminalla: oli totta,
-että Hessling, Gausenfeldin suurosakkeenomistaja, oli kutsuttu
-pääjohtajaksi... Uteliaasti tarkastettiin häntä -- ja hänen ohellaan
-vanhaa Buckia, jonka kustannuksella hän oli kehrännyt silkkiä. Ne
-kaksikymmentä tuhatta, jotka hän oli lopuksi lainannut vanhukselle,
-tulivat nyt takaisin sadan prosentin korolla, ja hän oli ollut jalo
-sen lisäksi. Että vanhus oli juuri hankkinut itselleen Gausenfeldin
-osakkeita, oli Hesslingin kannalta kuin hyvää pilaa ja lohdutti
-sillä hetkellä monia, jotka itse olivat joutuneet kärsimään.
-Kun Diederich poistui, niin molemmin puolin tietä vaiettiin.
-Tervehdykset ilmaisivat kunnioitusta siinä määrässä, missä se muuttuu
-alamaisuudeksi. Satimeenjoutuneet tervehtivät menestystä.
-
-Vanhaa Buckia he kohtelivat tylymmin. Kun puheenjohtaja julisti
-päätöksen, silloin piestiin kieltä. Vain viisikymmentä markkaa
-"Kansanäänen" toimittajalle! Todistusta ei oltu täydellisesti
-esitetty, hyvä usko oli tullut hyväksytyksi. Tuhoavaa kantajalle,
-sanoivat juristit -- ja kun Buck jätti käräjätalon, niin hänen
-ystävänsäkin väistivät häntä. Pikkuyrittäjät, jotka olivat
-menettäneet säästönsä Gausenfeldissä, puivat nyrkkiä hänen takanaan.
-Ja kaikille tämä oikeuden päätös selvitti sen seikan, että heillä
-oikeastaan jo kauan oli ollut vanhasta Buckista tämä käsitys.
-Sellaisen yrityksen kuin tuon maa-alueen oston lastenseintä varten
-olisi pitänyt vähintään onnistua, ne olivat Hesslingin sanat, ja ne
-pitivät paikkansa. Mutta siinä sitä oltiin: vanhalle Buckille ei
-ollut koko hänen elinikänään mikään onnistunut. Hän piti jonakin
-ihmeenä, että kaupunginisänä ja puoluejohtajana päätyi velkoihin.
-Lahoja liiketuttavia oli vielä lisäksi. Mutta kehnoutta liikealalla
-vastasi moraalinen kehnous, sitä osoitti hänen poikansa yhä vielä
-selittämättä oleva kihlausjuttu, tuon saman pojan, joka nyt keikkui
-teatterissa. Entäs Buckin politiikka? Kansainvälinen mieliala, mikä
-aina vain vaati uhreja demagoogisiin tarkoituksiin, mutta suhtautui
-hallitukseen aina kuten koira kissaan, mikä sitten vaikutti taas
-takaisin liike-elämään: se oli sellaisen ihmisen politiikkaa,
-jolla ei ole enää mitään menetettävänä ja jolta puuttuu kunnon
-porvarin luotettavuutta. Suuttuneina havaittiin, että oltiin oltu
-seikkailijain käsissä. Kaikkein sydämenasiana oli saattaa hänet
-vaarattomaksi. Kun hän ei itse vetänyt johtopäätöksiä tuosta
-tuhoavasta päätöksestä, niin muiden täytyi ne hänelle osoittaa.
-Hallinto-oikeuteen sisältyi toki määräys, minkä mukaan kunnallisen
-virkamiehen tuli osoittautua käyttäytymisellään virassa ja sen
-ulkopuolella sen kunnioituksen arvoiseksi, mitä tämä virka vaati.
-Täyttikö vanha Buck tämän määräyksen? Kysymyksen esittäminen merkitsi
-kielteisen vastauksen antamista, kuten "Netziger Zeitung" totesi,
-mainitsematta tietenkään hänen nimeänsä. Mutta niin pitkälle oli
-ensin jouduttava, että valtuusto tarttui asiaan. Silloin lopultakin,
-päivää ennen keskustelua, tuo paatunut vanhus tuli järkiinsä ja
-luopui kaupunkineuvoksen virastaan. Hänen poliittiset ystävänsä eivät
-voineet enää sen jälkeen pitää häntä puolueen johdossa pelosta, että
-olisivat menettäneet loputkin kannattajansa. Buck ei antanut sen
-tapahtua niin helposti, kuten näytti; tarvittiin useita käyntejä
-hänen luonaan ja hellää painostusta, ennenkuin hänen kirjeensä
-ilmestyi lehteen: demokratian menestys oli hänestä hänen omaa
-menestystään tärkeämpi. Kun nyt intohimojen vaikutuksesta, joita
-hän tahtoi pitää katoavaisina, hänen nimensä uhkasi tuottaa sille
-vahinkoa, niin hän vetäytyi syrjään. "Jos kokonaisuus voi siitä
-hyötyä, niin minä olen valmis kantamaan sen väärän häväistyksen,
-minkä harhaanjohdettu kansantahto sälyttää minulle, siinä uskossa,
-että kansan ikuinen oikeudenmukaisuus on sen kerran poistava minun
-harteiltani."
-
-Tämä käsitettiin tekopyhyydeksi ja pöyhistelemiseksi; hyväntahtoiset
-antoivat sen hänelle anteeksi hänen ukkomaisuutensa vuoksi. Muutoin
-sillä, mitä hän kirjoitti tai oli kirjoittamatta, ei ollut enää
-mitään merkitystä, sillä mitä hän sitten vielä oli? Ihmiset, jotka
-saivat kiittää häntä onnestaan tai menestyksestään, katsoivat
-äkkiä häntä vasten kasvoja tarttumatta hattuunsa. Monet nauroivat
-ja tekivät ääneen huomautuksia: ne, jotka eivät olleet millään
-lailla olleet hänen käskettävissään, mutta jotka kuitenkin olivat
-olleet täynnä alistuvaisuutta niin kauan, kun hän oli nauttinut
-yleistä kunnioitusta. Mutta niiden vanhojen ystävien asemesta, joita
-hän jokapäiväisellä kävelyllään ei enää koskaan tavannut, tuli
-uusia, outoja. He kohtasivat hänet, kun hän palasi ja jo hämärsi,
-jokin pieni liikemies, jolla oli kiihtyneet silmät ja jota uhkasi
-vararikko, tai jokin synkkä juomaratti tai jokin taloja pitkin
-rientävä varjo. Nämä katsahtivat häneen, hiljentäen askeleitaan,
-aran tai röyhkeän tuttavallisesti. He työnsivät hidastellen lakkiaan
-taaksepäin; silloin vanha Buck viittasi heille, ja hän tarttui
-myöskin ojennettuun käteen, oli se sitten millainen tahansa.
-
-Kun aika kului, niin vihakaan ei häntä enää huomannut. Joka tahallaan
-oli katsonut syrjään, meni nyt ohi välinpitämättömänä, tervehtipä
-usein vanhasta tottumuksesta. Eräs isä, jolla oli nuori poika
-mukanaan, kävi miettivän näköiseksi, ja kun he olivat sivuuttaneet
-hänet, niin hän sanoi lapselleen: "Oletkos nähnyt tuota vanhaa
-herraa, joka noin yksinään hiiviskelee eikä katsahda kehenkään?
-Pane sitten mieleesi koko eliniäksesi, millaiseksi häpeä voi
-tehdä ihmisen." Ja vanhan Buckin näkeminen herätti lapsessa heti
-salaperäistä kammoa, samaten kuin aikuiset, lapsina ollessaan, olivat
-tunteneet selittämätöntä ylpeyttä nähdessään hänet. Tosin oli nuorta
-väkeä, mikä ei seurannut vallallaolevaa mielipidettä. Usein, kun
-vanhus läksi kotoaan, koulu oli juuri loppunut. Lapset riensivät
-sieltä, tekivät kunnioittavasti tilaa opettajilleen, ja Kühnchen,
-joka nyt oli hillittömästi kansallinen, tai pastori Zillich, joka
-Käthchenin onnettomuuden jälkeen oli vielä ankarampi tavoissaan,
-riensivät läpi luomatta silmäystäkään tuohon langenneeseen. Silloin
-hieman varttuneemmat jäivät seisomaan tielle, jokainen, kuten näytti,
-itsestänsä. Heidän otsansa näyttivät vähemmän sileiltä kuin muiden;
-heidän katseensa oli ilmehikäs, kun he nyt käänsivät selkänsä
-Kühnchenille ja Zillichille ja paljastivat päänsä vanhan Buckin
-edessä. Tahtomattaan hän pysäytti silloin askeleensa ja katsahti
-näihin kasvoihin, joista kuvastui tulevaisuus ja jotka olivat
-täynnä sitä toivoa, jolla hän oli koko ikänsä katsonut kaikkiin
-ihmiskasvoihin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sillä välin ei Diederichillä ollut ollut aikaa kiinnittää suurta
-huomiota hänen ylenemistään seuranneisiin syrjäseikkoihin. "Netziger
-Zeitung", joka nyt oli kokonaan Diederichin käytettävissä, teki
-tiettäväksi, että herra Buckin oli itse täytynyt, ennenkuin jätti
-johtokunnan puheenjohtajan paikkansa, suosittaa herra tohtori
-Hesslingin kutsumista pääjohtajaksi. Tässä seikassa moni oli
-näkevinään oman erikoisen makunsa. Nothgroschen antoi kuitenkin
-ajatella, että herra ylitirehtööri, tohtori Hessling oli hankkinut
-itselleen suuret ja kiistämättömät ansiot yleisön hyväntekijänä.
-Ilman häntä, joka kaikessa hiljaisuudessa oli hankkinut itselleen
-enemmän kuin puolet osakkeista, nämä olisivat varmastikin laskeneet
-vielä alemmaksi, ja monet perheet saivat kiittää yksistään herra
-tohtori Hesslingiä siitä, että säästyivät tuholta. Lakko oli uuden
-pääjohtajan tarmolla saatu onnellisesti vältetyksi. Hänen kansallinen
-ja keisarille uskollinen mielialansa takasi sen, että hallituksen
-aurinko ei vastaisuudessa enää tullut laskemaan Gausenfeldissä.
-Lyhyesti sanottuna iloiset ajat tulivat nyt koittamaan Netzigin
-talouselämälle ja erittäinkin paperiteollisuudelle -- semminkin
-jos oli perää siinä huhussa, kuten luotettavalta taholta oli
-saatu kuulla, että Hesslingin liike piti yhtymän Gausenfeldiin.
-Nothgroschen saattoi ilmaista, että herra tohtori Hessling oli vain
-sillä ehdolla taipunut ottamaan käsiinsä Gausenfeldin johdon.
-
-Tosiallisesti Diederichillä ei ollut mitään niin kiireellistä
-tehtävää kuin osakepääoman korotuttaminen. Uudella pääomalla
-ostettiin Hesslingin liike. Diederich oli tehnyt loistavan kaupan.
-Menestys oli kruunannut hänen ensimäisen hallitustoimensa, hän
-oli aseman herra, hänen johtokuntansa oli kokoonpantu taipuisista
-miehistä, ja hän saattoi ryhtyä painamaan yrityksen sisäiseen
-järjestelmään hallitsijatahtonsa leimaa. Heti alussa hän kutsut
-kokoon kaikki työläiset ja virkailijat. "Muutamat teistä", hän sanoi,
-"tuntevat jo minut Hesslingin liikkeen ajoilta. Niin, ja teidän
-muiden täytyy oppia minut tuntemaan! Joka tahtoo auttaa minua, on
-tervetullut, mutta kumousta ei tulla sietämään! Vielä ei ole kulunut
-kahtakaan vuotta siitä, kun minä sanoin tämän pienelle osalle teistä,
-ja nyt te näette, miten monia minulla on käskettävänäni. Voitte
-olla ylpeitä sellaisen herran puolesta! Luottakaa minuun, minä
-tulen pitämään huolta siitä, että teidän kansallistuntonne tulee
-heräämään ja että teistä tulee vallassaolevan järjestyksen uskollisia
-kannattajia." Hän lupasi heille omia asuntoja, sairasavustusta,
-halpoja elintarpeita. "Mutta sosialistisista salavehkeistä minä
-pyydän päästä! Joka tulevaisuudessa äänestää; toisin, kuin minä
-tahdon, hän saa laputtaa!" Myöskin epäuskon sanoi Diederich
-päättäneensä ehkäistä; joka sunnuntai hän sanoi tulevansa ottamaan
-selvän siitä, kuka kävi kirkossa ja kuka ei. "Niin kauan kun
-maailmassa hallitsee sovittamaton synti, niin kauan tulee olemaan
-sotaa ja vihaa, kateutta ja eripuraisuutta. Ja siksi: yhden täytyy
-olla herrana!"
-
-Saattaakseen tämän ylimmän peruslauseen voimaan hän antoi peittää
-kaikki tehtaan seinät kirjoituksilla, jotka sitä julistivat.
-Läpikäynti kielletty! Veden noutaminen tulensammutusvehkeillä
-kielletty! Pullo-oluen tuonti kaikkein ankarimmin kielletty, sillä
-Diederich ei ollut jättänyt tekemättä erään panimon kanssa sopimusta,
-mikä takasi hänelle etuja väkensä kulutuksesta... Syöminen,
-nukkuminen, polttaminen, lasten mukaanottaminen, "hakkaileminen,
-kujeileminen, kopsiminen, ylipäänsä kaikenlainen siveettömyys"
-mitä ankarimmin kielletty! Työläisasunnoissa kiellettiin kaikkien
-hoitolasten pitäminen jo ennenkuin sitä oli edes sattunutkaan. Eräs
-vapaassa rakkaudessa elänyt pari, joka Klüsingin aikana kymmenen
-vuotta oli osannut välttää ilmitulemisen, erotettiin juhlallisesti
-työstä. Tämä tapaus antoi Diederichille aiheen käyttää uutta keinoa
-kansan siveellisen tason kohottamiseksi. Tiettyihin paikkoihin
-hän antoi ripustaa Gausenfeldissa valmistettua paperia, mitä
-käyttäessään kukaan ei voinut olla näkemättä niitä siveellisiä
-ja valtiotaylläpitäviä perusohjeita, joita siihen oli painettu.
-Välistä hän kuuli työmiesten huutelevan toisilleen noita lauseita,
-joiden sisällöstä he sillä tavoin olivat tulleet vakuutetuiksi, tai
-laulavan isänmaallista laulua, joka oli painunut heidän mieleensä
-samassa tilaisuudessa. Näiden menestysten rohkaisemana Diederich
-laski keksintönsä kauppaan. Se esiintyi "Maailmanmahdin" nimellä, ja
-tosiaankin, kuten eräs suurisuuntainen reklaami toitotti, se levitti
-saksalaista henkeä saksalaisen tekniikan tukemana voitokkaasti läpi
-maailman.
-
-Kaikkia herran ja työmiesten välisiä yhteentörmäyksiä nämä
-kasvatusopilliset paperit eivät voineet poistaa. Eräänä päivänä
-Diederich katsoi olevan aihetta ilmoittaa, että hän tuli
-vakuutusrahastosta suorittamaan vain hampaanpaikkauksen, muttei
-uusia hampaita. Eräs mies oli laitattanut itselleen kokonaan
-uudet hampaat! Kun Diederich vetosi tähän, tosin jälestäpäin
-julkaistuun ilmoitukseen, niin tuo mies pani vastalauseen ja
-pääsi eriskummallisella tavalla voitolle. Tämän johdosta hänen
-uskonsa voimassaolevaan järjestykseen horjahti, ja hänestä tuli
-kapinannostaja, joutui silminnähtävästi rappiolle ja olisi muissa
-olosuhteissa ehdottomasti erotettu työstä. Mutta Diederich ei
-voinut noin vain päästää käsistään noita hampaita, jotka olivat
-tulleet hänelle niin kalliiksi, ja niin hän piti myöskin tuon
-miehen... Koko tämä asia ei ollut terveellistä, sitä hän ei
-salannut itseltään, työväen hengelle. Tähän tuli vielä lisäksi
-vaarallisten poliittisten tapausten vaikutus. Kun valtiopäivätalon
-vihkiäisissä useat sosialidemokraattiset edustajat jäivät istumaan
-keisarille kohotetun eläköönhuudon aikana, niin oli varmaa, että
-kumouslakiehdotuksen välttämättömyys oli näytetty toteen. Diederich
-valmisti sille maaperää julkisuudessa; väkeään hän valmisti
-vastaanottamaan sitä puheella, jota tämä kuunteli synkästi vaieten.
-Valtiopäivien enemmistö oli kylliksi tunnoton hylätäkseen tuon
-ehdotuksen, eikä seurausta tarvinnut kauan odottaa, sillä eräs
-tehtailija murhattiin. Murhattiin! Tehtailija! Murhaaja väitti,
-ett'ei ollut mikään sosialidemokraatti, mutta tämän Diederich
-tunsi omasta väestään; ja tuon murhatun piti olla ollut työväelle
-ystävällinen, mutta sen Diederich tunsi omasta itsestään. Päivä- ja
-viikkokausiin hän ei avannut ainoatakaan ovea pelkäämättä sen
-takana olevan paljastettua veistä. Hänen konttoriinsa hankittiin
-itsestään laukeavat ampuma-aseet, ja yhdessä Gasten kanssa
-hän ryömi joka ilta makuuhuoneessa ja toimitti tarkastuksen.
-Hänen keisarille osoittamansa sähkösanomat, kävivätpä ne sitten
-valtuuston, "keisarinpuolueen" johtokunnan, yrittäjäyhdistyksen
-tai sotilasyhdistyksen nimissä, hänen sähkösanomansa, joihin hän
-hukutti kaikkein korkeimman herran, huusivat apua sosialistien
-virittämää vallankumousliikettä vastaan, joka taas oli vienyt
-erään uhrin, vapautusta tästä rutosta, nopeita lainlaadinnallisia
-toimenpiteitä, omaisuuden ja arvovallan suojaamista sotilaallisin
-keinoin, kuritushuonerangaistusta lakkolaisille, jotka estivät
-jonkun tekemästä työtä... Mutta "Netziger Zeitung", joka kaiken
-tämän julkaisi kirjaimelliseti, ei jättänyt missään tapauksessa
-lisäämättä, miten paljon juuri herra päätirehtööri, tohtori Hessling
-toimi sosiaalisen rauhan ja työväen huollon hyväksi. Jokaisen
-Diederichin rakennuttaman työväenasunnon Nothgroschen esitti
-lehdessään hyvin kaunistavin kuvin ja kirjoitti vielä lisäksi
-lennokkaan artikkelin. Tietyt muut työnantajat, joiden vaikutus
-onneksi ei enää tullut Netzigissä kysymykseen, saivat kylläkin
-hillitä alaistensa kumouksellisia pyrkimyksiä jakamalla heille
-liikevoittoa. Herra päätirehtööri, tohtori Hesslingin edustamat
-periaatteet jouduttivat työnantajan ja työntekijäin välistä, parasta
-ajateltavissa olevaa suhdetta, mitä Hänen Majesteettinsa keisari
-toivoi saavansa nähdä kaikkialla saksalaisessa teollisuudessa.
-Voimakas vastarinta työmiesten liiallisia vaatimuksia vastaan yhtä
-hyvin kuin työnantajain liittoutuminen kuuluivat nimittäin tunnetusti
-keisarin yhteiskunnalliseen ohjelmaan, jonka toteuttamisessa herra
-päätirehtööri, tohtori Hesslingillä oli kunniakas osansa. -- Ja alla
-oli Diederichin kuva.
-
-Sellainen tunnustus kannusti yhä innokkaampaan toimintaan --
-huolimatta sovittamattomasta synnistä, joka muutoin ilmaisi
-turmelevan vaikutuksensa ei vain liikkeessä, vaan myöskin
-perheessä. Se oli valitettavasti Kienast, joka tässä kylvi
-kateutta ja eripuraisuutta. Hän väitti, että Diederich ei olisi
-ollenkaan saavuttanut loistavaa asemaansa ilman häntä ja hänen
-näkymätöntä toimintaansa osakkeiden ostopuuhassa. Tähän Diederich
-vastasi, että Kienast oli saanut korvauksensa varojaan vastaavan
-osakkeidenomistuksen kautta. Tätä ei lanko kuitenkaan tunnustanut,
-vaan julkesi väittää löytäneensä oikeudellisen pohjan kunniattomille
-vaatimuksillensa. Eikö hänelle Magdan puolisona oikeudellisesti
-kuulunut kahdeksas osa vanhasta Hesslingin tehtaasta? Tehdas oli
-myyty, Diederich oli saanut siitä puhdasta rahaa ja Gausenfeldin
-etuoikeutettuja osakkeita. Kienast vaati kahdeksatta osaa
-pääoman korosta ja etuoikeutettujen osakkeiden osalle tulevasta
-vuosivoitosta. Tähän kuulumattomaan vaatimukseen Diederich vastasi
-kaikella tarmollaan, ett'ei ollut langolleen eikä sisarelleen enää
-mitään maksamassa. "Minä olin vain velvoitettu maksamaan teille
-kahdeksannen osan tehtaani vuosivoitosta. Minun tehtaani on myyty.
-Gausenfeld ei kuulu minulle, vaan eräälle osakeyhtiölle. Mitä tuohon
-pääomaan tulee, se on minun yksityistä omaisuuttani. Teillä ei ole
-mitään vaadittavana." -- Kienast nimitti tätä julkiseksi ryöstöksi,
-Diederich, joka oli todistuskappaleittensa pätevyydestä täysin
-vakuutettu, puhui kiristyksestä, ja niin siitä syntyi oikeusjuttu.
-
-Tuo juttu kesti kolme vuotta. Sitä ajettiin yhä kiihtyvällä
-katkeruudella, semminkin Kienastin puolelta, joka, voidakseen
-kokonaan antautua siihen, jätti paikkansa Eschweilerissa ja muutti
-Magdan kanssa Netzigiin. Päätodistajaksi Diederichiä vastaan hän
-oli esittänyt vanhan Sötbierin, joka nyt kostonhalussaan tosiaankin
-tahtoi todistaa, että Diederich ei aikaisemminkaan ollut suorittanut
-sukulaisilleen heille tulevia määriä. Kienastin mieleen juohtui
-myöskin yritys saattaa päivänvaloon tiettyjä kohtia Diederichin
-menneisyydestä nykyisen edustajan, Napoleon Fischerin avulla, mikä
-ei koskaan tosin oikein onnistunut. Mutta Diederich huomasi tämän
-tähden olevansa pakotettu antamaan erinäisiä kertoja yhä suurempia
-ja suurempia määriä sosialidemokraattiseen puoluekassaan. Ja hänen
-täytyi tunnustaa itselleen, että hänen mieskohtainen tappionsa
-teki hänelle vähemmän kipeätä kuin se seisahdus, mikä sen johdosta
-aiheutui kansallisen asian kehityksessä... Guste, jonka katse ei
-kantanut niin kauas, kiihdytti miesten riitaa enemmän naisellisista
-vaikutteista. Hänen esikoisensa oli tyttö, eikä hän antanut Magdalle
-anteeksi hänen poikalastaan. Magda, joka raha-asioita kohtaan oli
-alussa osoittanut vain laimeata mielenkiintoa, johti vihollisuuksia
-siitä päivästä lähtien, kun Emmi esiintyi ennenkuulumaton,
-Berlinistä hankittu hattu päässään. Magda totesi, että Diederich
-suosi Emmiä mitä loukkaavimmalla tavalla. Emmi asui Gausenfeldissa
-omassa erikoisessa huoneustossa, missä hän piti teekutsuja. Hänen
-pukurahojensa määrä oli aivan häpeämätön siihen verraten, mitä
-hänen naimisissa oleva sisarensa kulutti. Magdan täytyi nähdä,
-että se korkeampi arvo, minkä hänen naimisiinmenonsa oli hänelle
-tuottanut, muuttuikin päinvastaiseksi; ja hän syytti Diederichiä
-siitä, että tämä oli ennen loistokautensa alkua salakavalasti
-vapautunut hänestä. Kun Emmi ei nytkään keksinyt itselleen miestä,
-niin sillä näytti olevan erikoiset syynsä -- jotka sitten Netzigissä
-myöskin kuiskattiin korvaan. Magda ei nähnyt mitään estettä
-sanoakseen ne julkisesti. Inge Tietzin välityksellä ne saatiin
-kuulla Gausenfeldissa; mutta Ingellä oli samalla ase panettelijaa
-vastaan siinä, että oli nimittäin tavannut Kienastilla kätilön, ja
-ensimäinen lapsi oli tuskin puolivuotias. Hirveä kapina johtui siitä,
-haukkumisia puhelimitse, uhkauksia oikeusjutun nostamisella, mitä
-varten kerättiin ainehistoa, jolloin kumpikin noista rouvista värväsi
-puolelleen toisen lapsentytön.
-
-Ja kohta sen jälkeen, kun Diederich ja Kienast miehellisellä maltilla
-olivat tällä kertaa välttäneet äärimmäisen perheskandaalin, se
-puhkesi kuitenkin. Guste ja Diederich saivat nimettömiä kirjeitä,
-jotka heidän täytyi salata kaikilta muilta, jopa toisiltaankin, sillä
-siksi rivoja ne olivat sisällöltään. Sitä paitsi tuota sisältöä
-valaisivat vielä piirustukset, jotka menivät yli kaiken senkin, mikä
-realistiselle taiteelle lasketaan sopivaksi. Säännöllisesti joka aamu
-nuo harmittavan harmaat kuoret olivat aamiaispöydällä, ja kumpikin
-antoi hävitä saamansa kirjeen, esiintyen samalla sillä lailla, kuin
-ei olisi toisen saamaa huomannut. Eräänä päivänä tämä salapeli
-tosin loppui, sillä Magdalla oli rohkeutta ilmestyä Gausenfeldiin,
-mukanaan eräs paketti, missä hänellä oli samanlaisia kirjeitä, jotka
-hän tahtoi selittää postin kautta tulleiksi. Tämä oli Gustesta liian
-paksua. "Sinä kyllä tiedät, kuka niitä sinulle kirjoittaa!" hän
-huudahti, tukahtuneesti ja punastuen. Magda sanoi voivansa kyllä
-aavistaa ja juuri siksi tulleensa. "Jos sinä pidät välttämättömänä",
-vastasi Guste sähisten, "kirjoittaa itsellesi sellaisia kirjeitä
-mielentilan virittämiseksi, niin älä ainakaan kirjoita niitä
-sellaisille, jotka eivät niitä tarvitse!" Magda pani vastaan ja syyti
-oinasta puolestaan, viheriänä kasvoiltaan, syytöksiä. Mutta Guste oli
-hyökännyt puhelimeen, hän kutsui Diederichiä konttorista; sitten hän
-juoksi pois ja tuli takaisin, kirjepaketti mukanaan. Diederichkin
-osui siihen, ja hänellä oli myöskin pakettinsa kädessään. Kun
-nuo kolme mielenkiintoista kokoelmaa oli vaikuttavasti levitetty
-pöydälle, niin nuo kolme sukulaista katsahti toisiinsa neuvottomana.
-Sitten he tointuivat ja huusivat samaan aikaan samat syytökset.
-Jottei olisi menettänyt maata jalkainsa alta Magda veti todistajaksi
-miehensä, jota samalla lailla oli vaivattu. Guste väitti nähneensä
-jotakin Emminkin luona. Emmi käytiin hakemassa, ja hän tunnusti
-vaivattomasti torjuvalla tavallaan, että myöskin hänelle posti oli
-tuonut sellaisia sikamaisuuksia. Useimmat hän oli tuhonnut. Vanhaa
-Hesslingin rouvaakaan ei oltu armahdettu! Hän kielsi tosin niin kauan
-kuin mahdollista, mutta hänet pakotettiin myöntämään... Kun tämä
-kaikki vain suurensi asiaa, mutt'ei selittänyt, niin he erosivat
-toisistaan uhkauksin, jotka sisällöltään olivat kestämättömiä,
-mutta silti hirmuisia. Vahvistaakseen asemaansa kumpikin puolue
-koetti keksiä itselleen liittolaisia, jolloin lähinnä selvisi, että
-Inge Tietzkin kuului noihin sopimattomien piirustusten saajiin.
-Se mitä tämän jälkeen aavistettiin, osoittautui oikeaksi. Tuo
-kamala kirjeidenkirjoittaja oli sekaantunut kaikkialla ihmisten
-yksityiselämään, pastori Zillichin, niin, pormestarinkin ja hänen
-omaistensa. Mikäli voitiin nähdä, hän oli hankkinut Hesslingin
-ja kaikkien sitä lähelläolevien arvokkaiden perheiden ympärille
-mitä törkeimmästi säädyttömän ilmakehän. Viikkokausiin Guste ei
-uskaltanut mennä ulos. Gusten ja Diederichin epäluulo kohdistui
-hirvittävällä tavalla toisen henkilön perästä toiseen. Netzigissä ei
-kukaan enää luottanut kaikkein luotetuimpaankaan. Päivä valkeni ja
-tuli aamiaistunti, silloin Hesslingin perheen keskuudessa epäluulo
-loukkasi viimeisiäkin rajoja. Eräs todistuskappale, mikä oli selvempi
-kuin mikään aikaisempi, vapisi Gusten kädessä; kului hetki, jonka
-omituisuuden vain hän ja hänen puolisonsa, syvästi vaienneina,
-tajusivat. Kukaan kolmas ei aavistanut, mistä oli kysymys,
-muutoin kaikki loppui. Mutta sitten?... Guste loi kahvipöydän yli
-Diederichiin tutkivan katseen, tämän kädessä vapisi samanlainen
-paperi, ja hänen katseensa oli myöskin tutkiva. Nopeasti loivat
-molemmat, kauhun valtaamina, katseensa alas.
-
-Kavaltaja oli kaikkialla. Missä muutoin ei häntä ollut, siellä oli
-jokaisen toinen minä. Sen kautta joutui ennen aavistamattomalla
-tavalla kaikki kansalaisten kunniallisuus kysymyksenalaiseksi. Sen
-toiminnasta olisi kaikki moraalinen itsetunto ja molemminpuolinen
-kunnioitus ollut tuomittu häviämään, jollei olisi, ikäänkuin
-kaikkien yhteisestä sopimuksesta, ryhdytty vastatoimenpiteisiin,
-jotka saattoivat ne entisellensä. Tuhatkertaiset ahdistukset, jotka
-salaisuudessa etsivät itselleen väylää purkautuakseen, juoksivat
-yhteen kaikilta haaroilta, etsivät yhtyneen ahdistuksen voimalla
-kanavaa, mikä vei päivänvaloon, ja saattoivat viimein vuodattaa
-synkät virtansa erään miehen ylitse. Gottlieb Hornung ei tiennyt,
-mitä hänelle tapahtui. Kahdenkesken Diederichin kanssa hän oli omalla
-tavallaan kerskunut, kehunut eräitä kirjeitä, joiden piti olla
-hänen kirjoittamiaan. Diederichin ankarien soimausten johdosta hän
-huomautti vain, että sellaisia kirjeitähän nyt kirjoitti jokainen
-ja että se oli muoti, seuraleikki -- minkä Diederich heti asiaan
-kuuluvalla tavalla torjui. Hän sai keskustelusta sen vaikutuksen,
-että hänen vanha ystävänsä ja aseveljensä, joka oli jo niin monta
-hyödyllistä palvelusta oli suorittanut, oli vallan omiaan tässäkin
-tekemään sellaisen, vaikkapa vasten tahtoaankin; minkä vuoksi hän
-hänet velvollisuudenmukaisesti antoi ilmi. Ja kun Hornung vain
-ensin tuli ääneen mainituksi, niin osoittautui, että häntä oli jo
-kauan epäilty. Hän oli vaalien aikana saanut pistää nenänsä moneen
-paikkaan, oli muuten Netzigistä kotoisin ja ilman sukulaisia, mikä
-teki hänelle tuon vallattomuuden ilmeisesti helpommaksi. Tähän tuli
-vielä lisäksi hänen toivoton taistelunsa oikeudesta saada olla
-myymättä sieniä ja hammasharjoja; tämä taistelu katkeroitti häntä
-silminnähtävästi, se oli saanut hänet lausumaan tiettyjä, pilkallisia
-arvosteluja herrasväestä, jotka eivät tarvinneet sieniä ja joiden
-keskuudessa hampaanpuhdistusta ei ollut vielä tapahtunut. Häntä
-vastaan tehtiin syyte, ja hän tunnusti useissa tapauksissa ilman
-muuta olleensa kirjeiden tekijä. Useimmissa hän sen sijaan kielsi sen
-sitä jyrkemmin, mutta niitä varten oli olemassa käsialantuntijoita.
-Sellaisen todistajan kuin Heuteufelin mielipiteen vastapainona, joka
-puhui kulkutaudista ja väitti, että joku yksityinen henkilö oli liian
-heikko päästämään käsistään sellaista töryn määrää, olivat kaikki
-muut todistukset, oli julkinen tahto. Onnellisimmalla tavalla sitä
-edusti Jadassohn, jolla Parisista palattuaan oli pienemmät korvat
-ja joka oli nimitetty yleiseksi syyttäjäksi. Menestys ja tietoisuus
-siitä, että saattoi esiintyä moitteettomana, olivat opettaneet
-hänelle kohtuuttakin; hän oivalsi, että suuren kokonaisuuden vuoksi
-oli otettava huomioon niiden äänet, jotka pitivät Hornungia liiaksi
-hermostuneena. Tiukemmin sen teki Diederich, joka esiintyi siten
-onnettoman nuoruudenystävänsä hyväksi. Hornung määrättiin erääseen
-parantolaan, ja kun hän sai lähteä sieltä, niin Diederich varusti
-hänet, ehdolla, että hän vain jätti Netzigin, keinoilla, jotka
-suojasivat häntä joksikin aikaa sieniä ja hammasharjoja vastaan. Ajan
-pitkään nämä osoittautuivat kuitenkin vahvemmiksi, ja tuskin voitiin
-ennustaa mitään hyvää loppua Gottlieb Hornungille... Luonnollisesti
-kirjeet lakkasivat saapumasta, niin pian kun hän oli hyvässä tallessa
-parantolassa. Tai ainakaan ei niistä oltu mitään tietävinään, jos
-joku vielä tulikin, sillä asiahan oli jo järjestetty.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Diederich saattoi jälleen sanoa: "Minun taloni on minun linnani."
-Perhe, joka ei ollut enää likaisten hyökkäysten alaisena, puhkesi
-mitä puhtaimpaan kukkaansa. Gretchenin, joka syntyi v. 1894, ja
-Horstin jälkeen, joka syntyi 1895, seurasi 1896 Kraft (Voima).
-Diederich, joka oli oikea isä, avasi jokaiselle lapselle, jo ennen
-sen syntymää, tilin, mihin hän ensimäisinä merkitsi varustusten
-ja kätilön kustannukset. Hänen käsityksensä avioelämästä oli mitä
-ankarin. Horst ei päässyt maailmaan vaivatta. Kun se oli ohitse,
-niin Diederich selitti puolisolleen, että hän, jos olisi ollut
-tehtävä valinta, olisi antanut hänen mukavasti kuolla. "Niin
-tuskallista kuin se minulle olisi ollutkin," hän lisäsi. "Mutta rotu
-on tärkeämpi, ja pojistani minä olen keisarille vastuunalainen,"
-Naiset olivat olemassa lasten tähden, joutavuudet ja sopimattomuudet
-hän kielsi heiltä, mutt'ei ollut vastahakoinen suomaan heille
-virkistystä ja ylennystä. "Pysy kiinni kolmessa _k_:ssa," hän
-huomautti Gustelle. "Kaikkivaltiaassa, kahvissa ja kakaroissa."
-Punaruutuisella pöytäliinalla, minkä ruuduissa oli valtakunnan kotka
-ja keisarikruunu, lepäsi aina kahvikannun vieressä raamattu, ja
-Gustella oli tapana lukea siitä ääneen joka aamu. Sunnuntaina mentiin
-kirkkoon. "Sitä toivotaan ylempänä," sanoi Diederich vakavasti, kun
-Guste teki tenää. Samaten kuin Diederichin oli elettävä herransa
-pelossa, samaten oli Gustenkin elettävä oman herransa pelossa.
-Astuttaessa huoneeseen Guste tiesi, että hänen puolisolleen kuului
-oikeus kulkea edellä. Lasten taas tuli osoittaa hänelle kunnioitusta,
-ja koiran piti tuntea kaikki päämiehikseen. Aterialla taas koiran
-ja lasten velvollisuutena oli vaieta; Gusten asiana oli nähdä
-puolisonsa otsarypyistä, pitikö hänet jättää rauhaan, tai karkoittaa
-hänen surunsa juttelemalla. Tiettyjä ruokalajeja tarjottiin vain
-isännälle, ja hyvinä päivinä Diederich heitti palasen siitä pöydän
-yli, nähdäkseen, sydämellisesti nauraen, kuka sen sai siepatuksi,
-Gretchen, Guste tai koira. Hänen iltapäiväuntaan raskautti usein
-joku ruuansulatushäiriö; Gusten velvollisuutena oli silloin asettaa
-hänelle lämpöisiä vatsakääreitä. Diederich lupasi silloin ähkien ja
-kovin kiusaantuneena tehdä testamenttinsa ja määrätä siinä jonkun
-holhoojaksi. Guste ei tullut sen mukaan saamaan mitään käsirahoja.
-"Minä olen työskennellyt poikieni hyväksi, mutt'en sitä varten,
-että sinä jälestäpäin huvittelisit." Guste huomautti, että hänen
-oma omaisuutensa oli tässä kaiken pohjana, mutta siitä tuli kaunis
-loppu... Kun Gustella oli nuhaa, niin hän ei saanut kylläkään
-puolestaan odottaa, että Diederich olisi ottanut häntä hoitaakseen.
-Gusten oli silloin mahdollisuuden mukaan pysyttäydyttävä loitolla
-miehestään, sillä Diederich oli päättänyt olla sietämättä mitään
-basilleja. Hän meni tehtaaseen vain siten, että piti suussaan
-desinfioivia tabletteja; ja eräänä yönä syntyi suuri melu, kun
-keittäjätär oli sairastunut influenssaan ja saanut neljänkymmenen
-asteen kuumeen. "Heti pois talosta sellaisine sikamaisuuksineen!"
-käski Diederich, ja kun palvelija oli poistunut, niin hän harhaili
-vielä kauan huoneessaan, ruiskutellen itiöitä tappavia vesiä.
-Lukiessaan illalla "Lokal-Anzeigeria" hän selitti aina uudestaan
-ja uudestaan puolisolleen, että eläminen ei ollut välttämätöntä,
-mutta kylläkin merenkulku -- minkä Guste jo senkin tähden oivalsi,
-että hänkään ei sietänyt keisarinna Friedrichiä, joka tunnetusti
-kavalsi saksalaiset, puhumattakaan mitään tietyistä kotoisista
-olosuhteista Friedrichskronin linnassa, joita Guste elävästi paheksi.
-Englantia vastaan tarvittiin luja laivasto, se oli ehdottomasti
-murskattava, se oli keisarin pahin vihollinen. Ja miksi? Netzigissä
-se tiedettiin aivan tarkkaan: vain siksi, että Hänen Majesteettinsa
-oli kerta hilpeällä tuulella ollessaan antanut Walesin prinssille
-ystävällisen iskun kaikkein houkuttelevimpaan paikkaan. Sitäpaitsi
-Englannista tuli tiettyjä hienoja paperilajeja, joiden tuonti voitiin
-voitokkaan sodan kautta kaikkein varmimmin lopettaa. Lehtensä yli
-Diederich sanoi Gustelle: "Siten kuin minä vihaan Englantia, on
-vain Fredrik Suuri vihannut tätä varkaiden ja kauppiaiden kansaa.
-Ne ovat Hänen Majesteettinsa sanoja, ja minä allekirjoitan ne."
-Hän allekirjoitti jokaisen sanan keisarin jokaisesta puheesta,
-vieläpä sen ensimäisessä, voimakkaimmassa merkityksessä, eikä
-siinä lievennetyssä, minkä ne päivää myöhemmin saivat. Kaikki nämä
-saksalaiset ja olemukseltaan aikaavastaavat ydinsanat -- Diederich
-eli ja hyöri ja pyöri niissä kuin oman luonteensa säteilyssä, hänen
-muistissaan ne tuntuivat siltä, kuin hän itse olisi ne lausunut. Ja
-usein hän olikin todellisesti ne lausunut. Julkisissa tilaisuuksissa
-hän sekotti ne omiin keksimiinsä, eikä hän eikä joku toinenkaan
-erottanut, mikä oli tullut hänen ja mikä erään korkeamman suusta...
-"Tämä on ihanaa", sanoi Guste, joka luki sekalaista. "Kolmikärki
-kuuluu meidän käteemme", väitti Diederich hämmentymättä, sillä
-välin kun Guste selitti parhaansa mukaan erästä keisarinnan
-elämänvaihetta, mikä häntä kovin tyydytti. Hubertusstockissa
-tuota korkeata naista oli huvittanut esiintyä yksinkertaisessa,
-melkein porvarillisessa puvussa. Eräs kirjeenkantaja, jolle hän
-oli ilmaissut itsensä maantiellä, ei ollut uskonut häntä, vaan oli
-tehnyt hänestä pilaa. Myöhemmin tuo mies oli menehtyneenä langennut
-polvilleen ja saanut markan. Tämä ihastutti myöskin Diederichiä
--- samaten kuin toiselta puolen hänen sydämeensä koski se, että
-keisari oli mennyt jouluaattoiltana kadulle valmistaakseen 57:llä
-markalla vastalyötyä rahaa Berlinin köyhille iloisen juhlan --
-samoin kuin häntä aavistuksellisesti värisytti se, että Hänen
-Majesteetistaan oli tullut Maltan ritarikunnan kunniapuheenjohtaja.
-Ennen aavistamattomia maailmoita tuo "Lokal-Anzeiger" sisälsi, ja
-sitten se johti kaikkeinkorkeimman herrasväen niin sydämellisesti
-lähelle ihmistä. Tuolla ikkunankomerossa olevat majesteettien
-kolmeneljänneskokoiset pronssiset kuvapatsaat näyttivät tulevan
-hymyillen lähemmäksi, ja Säckingenin torventoitottajan, joka heitä
-seurasi, kuultiin tutunomaisesti puhaltavan. "Taivaallista täytyy
-olla keisarin perheessä", arveli Guste, "kun on suuri pesu. Heillä
-on sata pesijätärtä!" Sensijaan Diederichiä ilahutti kovin keisarin
-mäyräkoira, jonka ei tarvinnut ollenkaan kunnioittaa hovinaisten
-laahustimia. Hänessä kypsyi ajatus suoda omalle mäyräkoiralleen sama
-vapaus hänen ensi-illatsuissaan. Tosin jo seuraavalla palstalla oleva
-sähkösanoma tuotti hänelle syvän surun, koska vieläkään ei ollut
-tullut ratkaistuksi, tulivatko keisari ja tsaari tapaamaan toisensa.
-"Jos sitä nyt ei pian tule", hän sanoi tärkeänä, "niin meidän täytyy
-varustaa itsemme kaiken varalta. Maailman historia ei anna tehdä
-itsestään mitään pilaa." Kernaasti hän viipyi kauemmin uhkaavissa
-katastroofeissa, sillä "saksalaisen sielu on vakava, melkein
-traagillinen", hän totesi.
-
-Mutta Gustessa ei ilmennyt enää mitään osanottoa, hän haukotteli yhä
-useammin ja useammin. Aviopuolison rankaisevan katseen alaisena hän
-näytti muistavan erään velvollisuuden, hän siristi uhkamielisesti
-silmiään ja ahdisti Diederichiä melkein polvineen. Tämä tahtoi
-lausua vielä jonkun kansallisen ajatuksen, mutta silloin Guste sanoi
-tavattoman ankaralla äänellä "joutavia"; mutta Diederich, kaukana
-siitä, että olisi aikonut rangaista tätä julkeutta, vilkutti hänelle
-silmää, ikäänkuin olisi odottanut jotakin lisää... Kun Diederich
-yritti ottaa häntä alhaalta kiinni, niin hän kartoitti kokonaan
-väsymyksensä, ja äkkiä Diederich sai korvatillikan -- mihin hän ei
-mitään vastannut, vaan nousi ylös ja painui läähättäen erään esiripun
-taakse. Kun hän jälleen ilmestyi valoon, niin osoittautui, että hänen
-silmänsä eivät suinkaan salamoineet, vaan olivat täynnään pelkoa ja
-hämärätä pyyntöä... Tämä näytti vievän Gustelta viimeisetkin arvelut.
-Hän kohottautui; samalla kun hän valtoimenaan keikutteli lanteitaan
-hän alkoi suorastaan salamoida, ja osoittaen makkaranmuotoisella
-sormellaan permantoa kohden hän sähisi: "Polvillesi, kurja orja!" Ja
-Diederich teki työtä käskettyä! Kaikkien lakien kuulumattomalla ja
-hupsulla nurinkurisuudella Guste saattoi komentaa häntä: "Sinun pitää
-minun ihanata muotoani palvoa!" -- ja sitten selälleen kääntyneenä
-Diederich antoi Gusten astua vatsalleen. Tosin Guste jätti kesken
-tämän toimituksen ja kysyi äkisti ilman hirveätä paatostaan ja
-ankaran asiallisesti: "Riennätkö kylliksi?" Diederich ei liikahtanut;
-Guste muuttui heti jälleen herrattareksi. "Minä olen valtias, sinä
-olet alamainen!" hän vakuutti nimenomaan. "Ylös! Mars!" -- ja hän
-työnsi häntä pateronyrkeillään aviollista makuukammiota kohden.
-"Iloitse!" hän käski jo, mutta silloin Diederichin onnistui pujahtaa
-pois ja kääntää valkea sammuksiin. Pimeässä, riutuvin sydämin, hän
-kuuli, miten Guste antoi hänelle kaikkein säädyttömimpiä nimiä,
-haukotellen tosin samalla. Hieman myöhemmin hän kenties makasi
-ja nukkui jo -- mutta Diederich, odottaen vielä pahinta, ryömi
-nelinkontin korokkeelle ja kätkeytyi pronssisen keisarin taakse...
-
-Säännöllisesti tällaisten yöllisten houreiden jälkeen Hän antoi
-aamulla esittää itselleen taloustilikirjan, ja voi, jos Gusten
-laskut eivät pitäneet paikkojaan. Hirvittävällä oikeudenkäynnillä
-kaikkien palvelijan läsnäollessa Diederich teki pikaisen lopun
-Gusten lyhyestä vallanharhaluulosta, jos hänellä vielä siitä oli
-jonkinlainen muisto jälellä. Muutoin oli myöskin siitä pidetty
-huolta, että aviolliset suhteet eivät päässeet liiaksi kehittymään
-Gusten hyväksi, sillä joka toisena, kolmantena iltana, usein
-useamminkin, Diederich poistui kotoaan -- Ratskellerin sukupöytään,
-kuten hän sanoi, mutta se ei ollut aina totta... Tuossa sukupöydässä
-Diederichin paikka oli erään gootilaisen kaaren alla, mihin oli
-kirjoitettu: "Mitä kauniimpi kapakka, sitä ilkeämpi akka, mitä
-ilkeämpi akka, sitä kauniimpi kapakka." Myöskin toisissa kaarissa
-olevat ytimekkäät mietelauseet kostivat hyvin hyväätekevällä tavalla
-ne myönnytykset, jotka joku luonnonpakosta teki joskus vaimolleen
-kotona. "Wer nicht liebt Wein und Gesang, verdient ein Weib sein
-Leben lang (Joka ei rakasta viiniä ja laulua, ansaitsee yhden vaimon
-elämässään)", tai "Behüt euch Gott vor Schmerz und Wunden, vor
-bösen Weibern und bösen Hunden (Varjelkoon teitä Jumala kivulta ja
-haavoilta, pahoilta naisilta ja pahoilta koirilta)." Sen sijaan se,
-joka Jadassohnin ja Heuteufelin välissä kohotti silmänsä kattoon,
-sai lukea: "Friedliche Rast am traulichen Herd, und an der Wand ein
-schneidiges Schwert. Nach alter Sitt' in deutscher Mitt', kommt
-trinkt euch aller Sorgen quitt (Rauhaisa lepo herttaisen takan
-ääressä, ja seinällä terävä miekka. Vanhan tavan mukaan saksalaisessa
-seurassa tulkaa ja juokaa itsenne vapaaksi kaikista suruista)."
-Mikä kaikinpuolin tapahtuikin uskontunnustukseen tai puolueeseen
-katsomatta. Sillä myöskin Cohn ja Heuteufel sekä heidän läheisimmät
-aateveljensä ja ystävänsä olivat aikain kuluessa mukautuneet, toinen
-toisensa jälkeen ja ilman suurempaa kummastusta, asiain menoon,
-sillä ajan pitkään kenellekään ei ollut mahdollista ylenkatsoa tai
-kieltää sitä menestystä, millä kansallinen aate meni eteenpäin ja
-kohosi yhä korkeammalle. Heuteufelin suhteessa lankoonsa, pastori
-Zillichiin, oli edelleenkin epäsointua. Maailmankatsomusten
-välillä oli toki ylitsepääsemättömiä aitoja, ja "uskonnollisissa
-vakaumuksissaan saksalainen ei anna taivuttaa itseään", kuten
-molemmilta puolilta todettiin. Politiikassa sen sijaan kaikellainen
-aatteellisuus oli tunnetusti turmiollista. Aikoinaan oli Frankfurtin
-parlamentissa istunut tiettyjä merkkimiehiä, mutta he eivät olleet
-vielä olleet mitään reaalipoliitikkoja, ja siksi he eivät olleet
-tehneet mitään muuta kuin mieletöntä, kuten Diederich huomautti.
-Muutoin menestyksensä lauhduttamana hän myönsi, että runoilijain ja
-ajattelijainkin Saksalla oli kenties ollut oikeutuksensa. "Mutta
-se oli kuitenkin vain esiaste, meidän henkiset saavutuksemme
-ovat teollisuuden ja tekniikan alalla. Menestys sen todistaa."
-Heuteufelin täytyi se myöntää. Hänen lausuntonsa keisarista, Hänen
-Majesteettinsa vaikutuksesta ja merkityksestä olivat oleellisesti
-pidättyvämpiä kuin ennen; joka kerta, kun kaikkeinkorkein puhuja
-esiintyi, hän joutui hämille, yritti nurista ja antoi kuitenkin
-tuta, että kernaammin olisi yksinkertaisesti yhtynyt häneen. Selvä
-liberalismi saattoi vain hyötyä, se tuli vähitellen tunnetuksi, jos
-sekin ponnella muisti kansallisen aatteen, jos sekin työskenteli
-positiivisesti muiden mukana ja tietoisesti kohottaen vapauden
-lippua kuitenkin huusi leppymättömästi vihollisille, jotka eivät
-suoneet Saksalle paikkaa auringossa, _quos ego_. Sillä ei vain Saksan
-perivihollinen, Ranska, kohottanut uudestaan päätään: tilinteko
-häpeämättömien englantilaisten kanssa lähestyi lähestymistään!
-Saksa kaipasi kipeästi laivastoa, jonka rakentamiseksi nerokkaan
-keisarin nerokas propaganda vaikutti, ja sen tulevaisuus oli
-tosiasiallisesti merellä, se käsitys voitti yhä enemmän alaa.
-Tämä laivastoaate asettui sukupöydän ympärille ja muuttui siinä
-leimuavaksi liekiksi, mikä yhä uudestaan ja uudestaan saksalaisella
-viinillä kohennettuna osoitti kunnioitusta luojalleen. Tuo laivasto
-ja laivat, porvarillisen keksimiskyvyn hämmästyttävät koneet, jotka
-käyntiinpantuina synnyttivät maailmanmahdin, aivan samalla lailla
-kuin Gausenfeldissä tietyt koneet synnyttivät "Maailmanmahti"-nimistä
-paperia, tämä kaikki oli Diederichillä enemmän kuin mikään muu
-sydämenasiana, ja Cohn ja Heuteufel saatiin kallistumaan kansallisen
-aatteen puoleen parhaiten laivaston avulla. Maihinnousu Englantiin
-oli unelma, mitä uneksittiin Ratskellerin holvikaarten alla. Silmät
-säihkyivät, Lontoon pommitusta pohdittiin. Pariisin pommitus oli
-seurausilmiö, mikä täydensi ne suunnitelmat, joita Jumalalla oli
-saksalaisiin nähden. Sillä "kristityt kanuunat tekevät hyvää työtä",
-kuten pastori Zillich sanoi. Vain majuri Kunze epäili tätä, hän
-antautui mitä synkimpiin ennusteluihin. Sitten kun hän, Kunze,
-oli joutunut alakynteen kilpaillessaan toveri Fischerin kanssa,
-hän piti jokaista tappiota mahdollisena. Mutta hän jäi ainoaksi
-nurisijaksi. Se, joka eniten riemuitsi, oli Kühnchen. Ne teot, joita
-tuo pieni, hirveä ukko oli kerta tehnyt suuressa sodassa, saivat nyt
-lopultakin, neljännesvuosisataa myöhemmin, oikean tunnustuksensa
-yleisessä mielialassa. "Siemen" hän sanoi, "jonka me silloin
-kylvimme, niin, nyt siitä tulee jotakin. Kunpa minun vanhat silmäni
-saisivat sen vielä nähdä!" -- ja sitten hän nukahti kolmatta pulloaan
-tyhjentäessään.
-
-Kokonaan ilahduttavalla tavalla kehittyi myöskin Diederichin suhde
-Jadassohniin. Nuo entiset kilpailijat, joista kumpikin oli kypsynyt
-ja päässyt tyydyttävän elämän ilmapiireihin, eivät vahingoittaneet
-toisiaan poliittisesti eikä sukupöydässä, eikä myöskään siinä
-vaiteliaassa huvilassa, jonne Diederich pujahti sinä iltana viikosta,
-jolloin hän Gusten tietämättä oli poissa sukupöydästä. Se oli
-Sachsentorin edustalla, se oli sama, missä Brietzenit olivat asuneet
-ja missä nyt asusti joku yksityinen nainen, joka harvoin näyttäytyi
-ihmisten ilmoilla ja silloinkaan ei koskaan kulkenut jalkaisin.
-Välistä hän istui eräässä "Walhallan" etuaitiossa hyvin laitettuna,
-häntä tähystettiin yleensä teatterikiikarilla, mutt'ei koskaan
-tervehditty; omasta puolestaan hän käyttäytyi kuningattaren tavalla,
-joka pitää huolta siitä, että pysyy tuntemattomana. Luonnollisesti
-kaikki tiesivät, tuosta pukeutumisesta huolimatta, että se oli
-Käthchen Zillich, joka oli käynyt opin Berlinissä ja harjoitti nyt
-ammattiaan suurella menestyksellä Brietzenien entisessä huvilassa.
-Kenellekään ei ollut myöskään tuntematonta, että tämä asiaintila ei
-ollut omiaan kohottamaan pastori Zillichin arvoa. Seurakunta suuttui
-kovasti, pilkkaajia lukuunottamatta, jotka olivat haltioissaan.
-Estääkseen katastroofin pastori pyysi viranomaisia poistamaan
-pahan, mutta kohtasi vastarintaa, mikä näytti olevan selitettävissä
-vain siten, että oletettiin tiettyä yhteyttä Brietzenien huvilan
-ja kaupungin korkeimpain paikkain välillä. Epäillen yhtä suuresti
-maallista kuin jumalallistakin oikeudenmukaisuutta isä vannoi itse
-ottavansa tuomarin viran käsiinsä, ja tosiaankin kuului hän eräänä
-iltapäivänä, kun Käthchen vielä oli vuoteessa, ottaneen kurittaakseen
-tuhlaajatytärtään. Vain äitiään, joka kaikki aavistaen oli seurannut
-miestään, sai Käthchen kiittää hengestään, kuten seurakunta väitti.
-Äidin kerrottiin osoittaneen kelvotonta heikkoutta nähdessään
-tyttärensä kaikessa syntisessä loistossaan. Mitä pastori Zillichiin
-tuli, niin hän selitti saarnastuolista Käthchenin kuolleeksi ja
-lahonneeksi, millä teollaan hän esti konsistoriumin puuttumasta
-asiaan. Aikaa voittaen tuo hänen osakseen tullut koettelemus
-vahvisti hänen arvovaltaansa... Niistä herroista, jotka ottivat
-osaa Käthchenin elämänvaellukseen rahapanoksillaan, Diederich tunsi
-puolestaan vain Jadassohnin, vaikkakin Jadassohn heistä kaikista
-teki kaikkein pienimmät panokset, jopa Diederichin arvelun mukaan
-oli kokonaan tekemättäkin. Jadassohnin suhteet Käthcheniin olivatkin
-vielä varhaisemmilta ajoilta vakuutena yrityksen onnistumisesta. Niin
-ei Diederich vitkastelutkaan, vaan esitti huolensa Jadassohnille.
-Sukupöydässä he molemmat vetäytyivät siihen komeroon, missä oli
-kirjoitettuna: "Was einem Mann zur Lust ein minnig Weiblein brät,
-gar wohl gerät (Mitä miehen mieliksi rakastettava naikkonen paistaa,
-perin hyvin luonnistuu)"; ja ottaen asianmukaisesti huomioon pastori
-Zillichin, joka pienen matkan päässä heistä käsitteli kristillisiä
-kanuunoita, he keskustelivat Brietzenien huvilan asioista. Diederich
-valitti Käthchenin tyydyttämättömiä vaatimuksia hänen kassaansa
-nähden ja odotti Jadassohnin vaikuttavan häneen suosiollisesti tässä
-suhteessa. Mutta Jadassohn kysyi vain: "Miksi Te sitten pidätte
-häntä? Hänen täytyy toki saada rahaa?" Ja tämä olikin oikein. Sillä
-ensimäisen lyhyen tyydytyksen jälkeen, mikä hänellä oli siitä, että
-oli vielä sillä lailla vallannut Käthchenin, Diederich piti häntä
-aikaa myöten reklaamitilinsä loistavana menoeränä. "Minun asemani,"
-hän sanoi Jadassohnille, "vaatii suurpiirteistä edustusta. Muutoin
-minä, avoimesti puhuen, jättäisin koko asian, sillä, meidän kesken
-sanottuna, Käthchen ei ole tyydyttävä." Tässä Jadassohn hymyili
-kaunopuheisesti, mutt'ei sanonut mitään. "Ylipäänsä," jatkoi
-Diederich, "hän on samaa maata kuin minun vaimoni, ja minun vaimoni"
--- hän piti kättä kasvojensa edessä -- "on suorituskykyisempi.
-Nähkääs, luonnonlaadulleen ei mahda mitään, ja jokaisen piipahduksen
-jälkeen Brietzenien huvilassa minusta tuntuu siltä, kuin olisin
-jotakin vaimolleni velkaa. Naurakaa vain, tosiasiallisesti minä
-lahjoitan hänelle silloin aina jotakin. Kunpa se vain ei pistäisi
-hänen silmäänsä!" Jadassohn nauroi suuremmalla syyllä, kuin Diederich
-osasi aavistaakaan; sillä hän oli jo kauan pitänyt siveellisenä
-velvollisuutenaan saattaa nämä seikat päätirehtöri Hesslingin rouvan
-tietoon.
-
-Poliittisessa elämässä avautui Diederichille ja Jadassohnille yhtä
-etuisa yhteistoiminta kuin Käthcheninkin luona; sillä yhdessä he
-pyrkivät hartaasti puhdistamaan kaupunkia väärämielisistä, semminkin
-sellaisista, jotka levittivät majesteettirikosten ruttoa. Moninaisten
-suhteittensa avulla Diederich sai ne päivänvaloon, minkä jälkeen
-Jadassohn toimitti heille rangaistuksen. Aegirin laulun ilmestymisen
-jälkeen heidän toimintansa muodostui erittäin tulokselliseksi.
-Diederichin omassa kodissa nimitti pianonsoitonopettajatar, joka
-opasti Gustea, Aegirin laulua joksikin --! Siihen, mitä hän sanoi,
-hän kompastui itse... Wolfgang Buckkin, joka uudellensa oleskeli
-Netzigissä, selitti tuomion läpeensä sopivaksi, sillä se tyydytti
-monarkistista tunnetta. "Syyttömäksijulistamista kansa ei olisi
-ymmärtänyt," hän sanoi sukupöydässä. "Monarkkia on hallitusmuodoista
-juuri se, josta voimakkaat ja tarmokkaat naiset pitävät. Jolla
-on sellainen luonteenlaatu, vaatii, että jotakin tapahtuu, ja
-lempeydellä ei häntä tyydytetä." Tässä Diederich punastui...
-Valitettavasti Buck ilmaisi sellaisia mielipiteitä vain niinkauan
-kun hän oli selvänä. Myöhemmin hän antoi tunnetulla tavallaan
-vetää kaikkein kalleimmatkin asiat lokaan kylliksi aihetta tulla
-suljetuksi pois kaikista säädyllisistä seuroista. Diederich oli
-se, joka varjeli häntä tästä kohtalosta. "Herrojen täytyy ottaa
-huomioon, että hän on perinnöllisesti turmeltunut, sillä tuossa
-perheessä ilmenee jo verrattain pitkälle kehittyneen rappeutumisen
-merkkejä. Toiselta puolen hänessä osoittaa vielä tervettä sydäntä
-se seikka, että näyttämöllä-olo ei tyydyttänyt häntä ja että hän
-on palannut jälleen asianajajanvirkaansa." Tähän vastattiin, että
-oli arveluttavaa, kun Buck niin itsepintaisesti oli puhumatta
-mitään melkein kolmivuotisista kokemuksistaan teatterissa. Oliko
-hän muutoin vielä maksukykyinen? Tähän kysymykseen Diederich ei
-voinut vastata; hänessä oli loogillisesti kestämätön, mutta syvälle
-juurtunut taipumus, joka häntä yhä lähensi vanhan Buckin poikaan.
-Yhä uudestaan hän aloitti innokkaasti puhelun, joka kuitenkin joka
-kerta jyrkästi katkesi, paljastettuaan mitä jyrkimpiä vastakohtia.
-Vieläpä hän vei Buckin kotiinsakin, mutta valmisti sillä itselleen
-vain yllätyksen. Sillä kun Buck aluksi tuli vain erittäin hyvän
-konjakin vuoksi, niin pian tuli hän silminnähtävästi Emmin tähden.
-He molemmat vehkeilivät Diederichiä vastaan tavalla, mikä häntä
-hämmästytti. He käyttivät kärkevää ja terävää kieltä, ilman sitä
-mieltä ja niitä muita tekijöitä, jotka eri sukupuolien seurustelu
-saa liikkeelle normaalioloissa; ja jos he alensivat äänensä ja
-muuttuivat tuttavallisiksi, niin he muuttuivat Diederichistä
-suorastaan kamaloiksi. Hänen oli vain valittavana joko sekaantua ja
-saattaa voimaan virheettömät suhteet, tai sitten lähteä huoneesta.
-Omaksi hämmästyksekseen hän valitsi jälkimäisen vaihtoehdon. "Heillä
-kumpaisellakin on ollut niin sanoakseni kohtalonsa, joskin heidän
-mukaisensa," hän sanoi itselleen ylevämmyydellä, jota hän tunsi, ja
-kiinnittämättä siihen huomiota, että hän pohjaltaan oli ylpeä Emmin
-puolesta, ylpeä, koska Emmi, hänen sisarensa, näytti olevan kylliksi
-hieno, kylliksi erikoinen, niin, kylliksi ala-arvoinen tullakseen
-toimeen Wolfgang Buckin kanssa. "Kuka tietää," hän ajatteli
-epäröiden, ja sitten päättäväisesti: "Miks'ei! Bismarck teki myöskin
-siten Itävallalle. Ensiksi lannistaminen, sitten liitto!"
-
-Näiden vielä hämärien tuumailujen pohjalla Diederich osoitti jälleen
-Wolfgangin isääkin kohtaan tiettyä mielenkiintoa. Vanhaa Buckia,
-joka oli saanut sydänvian, nähtiin nykyään vielä harvemmin, ja
-silloinkin hän seisoi suurimman osan ajastaan jonkin näyteikkunan
-edustalla, näennäisesti syventyneenä tavarain katselemiseen, mutta
-todellisuudessa hänen ainoana huolenaan oli sen seikan salaaminen,
-ett'ei voinut hengittää. Mitä hän ajatteli? Miten hän arvosteli
-Netzigin uutta taloudellista kukoistusta, kansallista nousua ja
-niitä, joiden käsissä nyt oli valta? Ymmärsikö hän, mitä oli
-tapahtunut, oliko hän myöskin sisäisesti voitettu? Tapahtui, että
-päätirehtöri, tohtori Hessling porvariston mahtavin mies, pujahti
-salaa erään talon ovesta sisään pitääkseen silmällä kenenkään
-huomaamatta tuota vaikutusvallatonta, kohta jo unhotettua vanhusta:
-hän, joka oli valtansa kukkuloilla, oli satumaisesti huolissaan erään
-kuolevan vuoksi... Kun vanha Buck maksoi kiinnelainan korkonsa vain
-viivytellen, niin Diederich ehdotti pojalle, että tämä olisi ottanut
-talon haltuunsa. Luonnollisesti piti vanhan herran saada asua siinä
-koko elinikänsä. Diederich tahtoi myöskin ostaa kaikki laitokset ja
-maksaa ne heti. Wolfgang taivutti isänsä suostumaan tähän.
-
-Sillä välin oli 22 päivä maaliskuuta mennyt menojaan, Wilhelm Suuri
-oli tullut satavuotiseksi, eikä hänen patsastaan ollut vieläkään
-kansanpuistossa. Kaupungin valtuustossa ei välikysymyksistä tullut
-loppuakaan, useampia kertoja oli kiivaiden taistelujen jälkeen
-myönnetty lisäluottoa ja sitä jälleen ylitetty. Kuntaa kohtasi
-mitä ankarin isku siinä, että Hänen Majesteettinsa ei hyväksynyt
-jalankulkijaa edustamaan ylenautuasta isoisävainajaansa, vaan käski
-pystyttämään ratsastajapatsaan. Kärsimättömänä Diederich kulki sitä
-useammin iltaisin pitkin Meisestrassea saadakseen selville työmiesten
-kannan. Oli toukokuu ja kiusoittavan kuuma vielä iltahämärässä,
-mutta tyhjän, äskettäin istutuksilla varustetun kansanpuiston läpi
-kävi ilmavirta. Diederich mietti vielä kerran kiihtynein tuntein
-sitä loistavaa kauppaa, minkä ritaritilanomistaja, herra von Quitzin
-oli tässä tehnyt. Hänelle se oli ollut mukavata. Kiinteimistökaupat
-eivät olleet mitään vaikeita, kun serkku oli hallintoneuvoston
-presidenttinä. Kaupungin täytyi yksinkertaisesti ottaa häneltä kaikki
-keisari Wilhelmin patsasta varten ja maksaa, mitä hän vaatii...
-Silloin sukeltautui esiin kaksi haamua, Diederich huomasi ajoissa,
-keitä he olivat, ja vetäytyi pensaikkoon.
-
-"Täällä saattaa hengittää", sanoi vanha Buck. Hänen poikansa vastasi:
-
-"Jos joltakin ei täällä häviä halu siihen. Kaupunki on ottanut
-puolentoista miljoonan lainan ostaakseen tämän rikkaläjän." Ja hän
-osoitti keskentekoisia kivisiä alustoja, kotkia, pyöröpenkkejä,
-leijonia, temppeleitä ja kuvioita. Kotkat iskivät siipiään räpyttäen
-kyntensä vielä tyhjään jalustaan, toiset niistä asettuivat temppelien
-katolle, temppelien, jotka symeetrisesti katkoivat pyöröpenkkejä;
-mutta tuolla leijonat hyökkäsivät etualalle, missä muutenkin oli
-kylliksi liikettä liehuvien lippujen ja kiihkeästi toimivien ihmisten
-vuoksi. Napoleon kolmatta, joka notkuvin polvin koristi Wilhelmin
-korokkeen jalustaa voitonvaunujen takana, uhkasi muutoin aina
-vaara joutua erään leijonan kynsiin, joka juuri hänen takanaan,
-muistopatsaan rappusilla, oli kaikkein pahimmassa hyökkäysasennossa
--- kun sen sijaan Bismarck ja muut pfalzkreivit, keskellä petojen
-häkkiä kuin kotonaan, jalustan juurella kurkottivat kaikkine käsineen
-ottaakseen osaa tuon vielä puuttuvan valtiaan urotekoihin.
-
-"Kenen pitäisi nyt hypähtää tuonne ylös?" kysyi Wolfgang Buck.
-"Vanhus oli vain edelläkävijä. Tämä mystillis-sankarillinen näytelmä
-tullaan myöhemmin sulkemaan meiltä ketjuilla, ja me saamme sitten
-töllistellä: mikä olikin kaiken lopputarkoitus. Teatteria, eikä edes
-hyvää."
-
-Hetken kuluttua -- hämärä kävi harmaaksi -- sanoi isä: "Entäs sinä,
-poikani? Sinustakin tuntui kerta näytteleminen päämäärältä."
-
-"Kuten minun koko heimolleni. Enempää me emme voi. Meidän pitäisi
-tehdä itsemme kevyiksi ja pieniksi, se on varmin tuki tulevaisuuteen
-nähden; ja minä en sano jättäneeni taas näyttämöäkään juuri muusta
-kuin turhamaisuudesta. Isä, minä kävin naurettavaksi, koska kerta
-näytellessäni eräs poliisipäällikkö itki. Mutta ajattelehan, oliko se
-siedettävää. Minä esitän ihmisille, jotka näyttävät kaltaisiltani,
-koska viittovat minulle liikutetuin kasvoin, viimeisen asteen
-hienouksia, sydämen tuntemusta, korkeata moraalia, älyn ja sielun
-uudenaikaisuutta. Mutta myöhemmin he hankkivat kumouksellisia ja
-ampuvat lakkolaisia. Sillä minun poliisipäällikköni edustaa kaikkia."
-
-Tässä kohden Buck kääntyi juuri sen pensaan puoleen, mikä kätki
-Diederichin.
-
-"Taide jää teille taiteeksi, eikä mikään hengen kiihko liikuta
-koskaan teidän elämäänne. Sinä päivänä, jolloin meidän kulttuurimme
-mestarit käsittäisivät tämän, kuten minä, jättäisivät he teidät
-yksinään, kuten minäkin, villieläintenne keskuuteen." Ja hän viittasi
-leijoniin ja kotkiin päin. Vanhus katsahti myöskin patsaaseen; hän
-sanoi:
-
-"Te olette tulleet hyvin mahtaviksi; mutta teidän mahtinne kautta
-ei ole tullut yhtään lisää henkeä eikä hyvyyttä maailmaan. Siis se
-kaikki on turhaa. Mekin olemme näennäisesti olleet turhaan olemassa."
-Hän katsahti poikaansa. "Kuitenkaan ei teidän pitäisi jättää heille
-taistelukenttää."
-
-Wolfgang huokasi syvään. "Mitä toivoa, isä? He varovat kärjistämästä
-asioita, kuten nuo etuoikeutetut vallankumouksen edellä. Historiasta
-he ovat valitettavasti oppineet kohtuutta. Heidän yhteiskunnallinen
-lainlaadintansa ehkäisee ja turmelee. Se tyydyttää kansaa juuri siinä
-määrässä, että sen ei enää kannata vakavasti taistella leivän vuoksi,
-vapaudesta puhumattakaan. Kuka vielä todistaa heitä vastaan?"
-
-Silloin vanhus suoristautui, hänen äänensä kävi vielä kerran
-kaikuvaksi. "Ihmisyyden henki", hän sanoi, ja pienen vaitiolon
-jälkeen, kun Wolfgangin pää oli painuneena:
-
-"Sinun pitää uskoa siihen, poikani. Kun se katastroofi, jonka he
-luulevat välttävänsä, on ohitse, niin ole varma, että ihmisyys ei
-ole nimittävä sitä, mikä kävi ensimäisen vallankumouksen edellä,
-järjettömäksi ja häpeämättömäksi, kuten näitä nykyisiä olosuhteita."
-
-Hän sanoi hiljaa ja ikäänkuin kaukaa: "Se ei tulisi eläneeksi, joka
-vain eläisi nykyajassa."
-
-Äkkiä näytti siltä, kuin hän olisi horjahtanut. Poika tarttui
-nopeasti häneen, ja hänen käsivarrellaan, takeltunein askelin,
-vanhus hävisi pimeään. Mutta Diederichistä, joka riensi pois toisia
-teitä, tuntui siltä, kuin olisi herännyt pahasta, joskin suurimmalta
-osaltaan käsittämättömästä unesta, missä perustuksia oli horjutettu.
-Ja huolimatta siitä epätodellisesta, mitä kaikkeen hänen kuulemaansa
-sisältyi, tässä tuo horjuttaminen näytti syvemmältä kuin missään
-hänen tuntemassaan kumouksessa. Toisen heistä päivät olivat luetut,
-toisellakaan ei ollut paljoa edessään, mutta Diederichistä tuntui
-siltä, kuin olisi ollut parempi, jos he olisivat nostaneet selvän
-melun maassa sen sijaan, että täällä pimeässä kuiskailivat näitä
-asioita, jotka kuitenkin koskettelivat henkeä ja tulevaisuutta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Nykyhetkellä oli kylläkin kouraantuntuvampia asioita toimitettavina.
-Yhdessä patsaanluojan kanssa Diederich suunnitteli paljastusjuhlan
-taiteellista järjestelyä -- jolloin tuo luoja osoitti enemmän
-mukautuvaisuutta, kuin häneltä olisi saattanut odottaa. Ylipäänsä
-hän toi nyt julki vain ammattinsa hyviä puolia, nimittäin neroutta
-ja ylevää mielialaa, samalla kun hän muutoinkin osoittautui
-läpeensä virheettömäksi ja taitavaksi liikeasioissa. Tuo nuori
-mies, pormestari, tohtori Scheffelweisin sisaren poika, näytti
-esimerkillään, vanhoista ennakkoluuloista huolimatta, että
-kaikkialla on säädyllisyyttä ja että mihinkään epätoivoon ei ole
-syytä, jos jokin nuori mies on kykenemätön leipäopinnoihin ja tulee
-taiteilijaksi. Kun hän ensi kertaa palasi Berlinistä Netzigiin, niin
-hänellä oli vielä päällään samettitakki ja hän tuotti perheelle
-paljasta ikävyyttä; mutta toisella käynnillään hänellä oli jo
-silinteri, eikä kauan kestänyt, kun Hänen Majesteettinsa keksi
-hänet ja hän sai tehtäväkseen valmistaa (Berlinin) voittokujaa
-varten rajakreivi Hatto Väkivaltaisen sattuvan kuvapatsaan sekä
-hänen molempien huomattavimpien aikalaistensa patsaat, munkki
-Tassilon, joka yhtenä päivänä saattoi juoda sata litraa olutta,
-ja ritari Klitzenzitzin, joka opetti berliniläiset tekemään
-verotöitä, joskin nämä hänet sitten hirttivät. Hänen Majesteettinsa
-oli vielä aivan erikoisesti huomauttanut ylipormestarille ritari
-Klitzenzitzin ansioista, mikä taas oli suotuisasti vaikuttanut
-taiteilijan uraan. Sellaista miestä kohtaan ei voinut osoittaa
-liiaksi hyväntahtoisuutta, joka eli välittömässä armonauringon
-paisteessa; Diederich asetti talonsa hänen käytettäväkseen, vieläpä
-hän vuokrasi hänelle ratsunkin, jota taiteilija tarvitsi voidakseen
-antaa voimiensa kehkeytyä -- ja mitä näköaloja, kun tuo kuuluisa
-vieras nimitti Horsten ensimäisiä piirustuskokeita hyvin lupaaviksi!
-Diederich määräsi Horsten kohta paikalla taiteelle, tuolle niin
-ajanmukaiselle uralle.
-
-Wulckow, jolla ei ollut mitään taiteellista aistia ja joka
-ei osannut oikein suhtautua Hänen Majesteettinsa suosikkiin,
-sai muistopatsaskomitealta 2,000 markkaa, joihin hänellä
-kunniapuheenjohtajana oli oikeus; mutta paljastustilaisuudessa
--- pidettävän juhlapuheen komitea jätti varsinaiselle
-puheenjohtajalleen, muistopatsaan henkiselle luojalle ja kansallisen
-liikkeen perustajalle, joka sen pystyttämiseen oli johtanut,
-herra valtuusmies, päätirehtööri Hesslingille, hyvä! Liikutettuna
-ja paisuneena Diederich näki uusien korotuksien olevan tulossa.
-Ylipresidenttiä itseään odotettiin, hänen ylhäisyytensä edessä
-Diederichin piti puhua, mitä seurauksia tämä lupasikaan! Wulckow
-tosin ryhtyi toimiin estääkseen ne; kiihtyneenä syrjäyttämisen
-johdosta hän kieltäytyi jopa myöntämästä Gustelle pääsyä virallisten
-naisten korokkeelle. Diederichillä oli tämän johdosta hänen kanssaan
-kohtaus, mikä kului kiihtyneesti, mutta jäi tuloksettomaksi.
-Kiivaasti läähättäen hän palasi Gusten luo kotiin. "Hän pysyy
-taipumattomana, sinusta ei pidä tulla virallista naista. Mutta
-saadaan nähdä, kumpi teistä on virallisempi, sinä vai hän! Hänen
-täytyy sinua vielä pyytää! Jumalankiitos, minä en tarvitse häntä
-enää, mutta hän kenties minua." -- Ja niin tapahtui, että kun
-seuraava "Wochen"-numero ilmestyi, niin mitäs se sisälsi tavallisten
-keisarinkuvien ohella? Kaksi valokuvaa, joista toinen esitti Netzigin
-keisari Wilhelmin patsaan luojaa iskemässä viimeistä iskuaan, mutta
-toinen komitean puheenjohtajaa ja hänen puolisoaan, Diederichiä ja
-Gustea. Wulckowista ei ollut mitään -- mikä yleisesti huomattiin ja
-käsitettiin merkiksi siitä, että hänen asemansa oli horjutettu. Hänen
-itsensä täytyi se tuntea, sillä hän ryhtyi toimiin joutuakseen toki
-vielä "Wocheen." Hän kävi tapaamassa Diederichiä, mutta Diederich
-antoi ilmoittaa, ettei ollut kotona. Taiteilija puolestaan käytti
-hyväkseen matkoja. Silloin tapahtui tosiasiallisesti, että Wulckow
-lähestyi Gustea kadulla. Tuo virallisten naisten paikkajuttu oli
-aiheutunut väärinkäsityksestä... "Niin hän käyttäytyi kuin meidän
-mäyräkoiramme," esitti Guste. "Mutt'ei niin suorasti!" päätti
-Diederich, eikä hän viivytellyt tuon jutun levittämisessä. "Pitäisikö
-pakottaa itseään," hän sanoi Wolfgang Buckille, "kun tuo mies
-kuitenkin on hukassa? Herra eversti von Haffke luopuu jo myöskin
-hänestä." Uljaasti hän lisäsi: "Nyt hän näkee, että on olemassa
-muitakin voimia. Wulckow ei ole vahingokseen huomannut ajoissa
-sopeutua suurpiirteisen julkisuuden uudenaikaisiin elämänehtoihin,
-jotka nykyiselle suunnalle lyövät sen leiman." -- "Absolutismin,
-reklaamintekohalun lieventämään," täydensi Buck.
-
-Ajatellessaan Wulckowin alasmenoa Diederich tunsi tuon tonttikaupan,
-joka oli hänelle niin epäedullinen, yhä loukkaavammaksi.
-Hänen suuttumuksensa kävi niin rajattomaksi, että vierailu,
-jonka juuri nyt edustaja Fischer teki Netzigiin, tuli hänelle
-suorastaan vapauttavaksi tilaisuudeksi. Parlamentarismilla ja
-loukkaamattomuudella oli kuitenkin hyvätkin puolensa! Sillä Napoleon
-Fischer esiintyi valtiopäivillä ja paljasti. Hän paljasti, ilman
-että hänelle saattoi tapahtua sen johdosta pienintäkään ikävyyttä,
-hallintoneuvoston puheenjohtajan, von Wulckowin, Netzigissä
-harjoittamat liiketavat, hänen keisari Wilhelmin patsaan tontista
-saamansa jättiläisvoiton, joka Napoleon Fischerin väitteen mukaan
-kiskottiin kaupungilta, ja tuon kunnialahjan, joka otaksuttavasti
-nousi 5,000 markkaan ja jota hän nimitti "rasvausrahaksi."
-Sanomalehtien mukaan tuo edustaja sai tällä aikaan tavattoman
-kiihtymyksen. Tosin se ei kohdistunut Wulckowiin, vaan paljastajaan.
-Raivoten vaadittiin todistuksia ja todistajia; Diederich vapisi,
-seuraavalla rivillä saattoi esiintyä hänen nimensä. Onneksi sitä
-ei tullut, Napoleon Fischer tiesi, mitä hänen virkaansa kuului.
-Hänen asemestaan esiintyi ministeri, joka jätti kuulumattoman,
-valitettavasti loukkaamattomuuden suojassa tehdyn hyökkäyksen erästä
-poissa olevaa kohtaan, joka ei voinut puolustautua, edustajien
-arvosteltavaksi. Edustajat antoivat arvostelunsa osoittamalla herra
-ministerille suosiotaan kättentaputuksilla. Parlamenttaarisesti
-katsoen asia oli ratkaistu, puuttui vain se, että lehdistö myöskin
-ilmaisi inhonsa ja, mikäli sillä ei ollut muistutuksia tehtävänä,
-vallan kevyesti räpäytti silmää. Useat sosialidemokraattiset lehdet,
-jotka eivät osanneet olla varovaisia, saivat jättää vastaavat
-toimittajansa oikeuden käsiin, kuten netzigiläinen "Kansanäänikin".
-Diederich käytti tätä seikkaa hyväkseen tehdäkseen selvän pesäeron
-niiden kanssa, jotka olivat saattaneet epäillä hallintoneuvoston
-presidenttiä. Hän kävi Gusten kanssa vieraisilla Wulckowilla.
-"Minä olen saanut kuulla ensiluokkaisesta lähteestä", hän selitti
-jälestäpäin, "että sitä miestä odottaa suuri tulevaisuus. Hän oli
-hiljan metsästysretkellä majesteetin kanssa ja keksi suurenmoisen
-kokkapuheen," Viikkoa myöhemmin oli "Wochessa" kokosivun kuva, missä
-paljas päälaki ja parta täytti toisen puolen ja maha toisen puolen
-tuota sivua ja missä oli seuraava allekirjoitus: "Hallintoneuvoston
-presidentti von Wulckow, Netzigin keisari Wilhelmin patsaan henkinen
-luoja, jota vastaan hiljan tehtiin valtiopäivillä yleistä suuttumusta
-herättänyt hyökkäys ja jonka nimittäminen ylipresidentiksi on
-odotettavissa"... Päätirehtööri Hesslingin ja hänen vaimonsa kuvat
-olivat yhteensä anastaneet vain neljänneksen sivua. Diederich
-tuli vakuutetuksi, että kohtuullinen välimatka oli palautettu.
-Voima pysyi, myöskin suurpiirteisen julkisuuden uudenaikaisissa
-elämänehdoissa, yhtä vastustamattomana kuin konsanaan -- mikä
-kaikesta huolimatta tyydytti. Tämä teki hänet sisäisesti mitä
-sopivimmaksi valmistamaan juhlapuhettaan.
-
-Se syntyi unettomien öiden kunnianhimoisista näyistä ja useista
-ajatuksenvaihdoista Wolfgang Buckin ja semminkin Käthchen Zillichin
-kanssa, joka merkillisen selvästi ymmärsi tulevan tapauksen
-suuremmoisuuden. Kun tuona kohtalokkaana päivänä Diederich,
-sydämen sykkiessä hänen juhlapuheensa allekirjoitusta vastaan,
-ajoi puolisonsa kanssa juhlapaikalle kello puoli yksitoista, niin
-tuo paikka tarjosi vielä vähemmän elävän, mutta sitä paremmin
-järjestetyn näyn. Ennen kaikkea sotilasvartioketju oli jo vedetty!
--- ja kun sitten pääsi läpi vain kaikkien takeiden täyttämisen
-jälkeen, niin silloin sitä saikin tuntea juhlallista ylennystä
-etuoikeudettomaan kansaan nähden, joka sotilaitten takana ja
-suuren mustan palomuurin juurella kurkotti hikisiä kaulojaan
-auringonpaahteessa. Korokkeita, jotka olivat oikealla ja vasemmalla
-puolella pitkiä, valkeita liinoja, joiden takana saatiin aavistaa
-Wilhelm Suuren olevan, varjosti niiden telttakatot ja lukuisat liput.
-Vasemmalla herrat upseerit pystyivät, vereen menneen kurin avulla,
-kuten Diederich totesi, järjestäytymään rouvineen, ilman vierasta
-apua; poliisiviranomaisten valvonnan koko ankaruus oli siirretty
-oikealle, missä siviiliväki riiteli paikoista. Gustekaan ei ollut
-tyytyväinen siihen, minkä sai, vain virallinen juhlateltta, mikä oli
-vastapäätä patsasta, näytti hänestä kylliksi arvokkaalta, sinne hänen
-piti päästä, hän oli virallinen nainen, Wulckow oli sen tunnustanut.
-Diederichin täytyi lähteä sinne hänen kanssaan, jos ei tahtonut
-olla pelkuri, mutta hänen tyhmänrohkea hyökkäyksensä torjuttiin
-luonnollisesti niin pontevasti, kuin hän oli aavistanutkin. Muodon
-vuoksi ja siksi, että Guste ei olisi epäillyt häntä, hän suojeli
-itseään poliisiluutnantin puheentapaa vastaan ja oli vähällä
-tulla pidätetyksi. Hänen neljännen luokan ritarimerkkinsä, hänen
-mustavalkopunavyönsä ja puheensa, jota hän näytti, pelastivat
-hänet kuitenkin, mutt'eivät voineet käydä maailman eikä hänen
-omissa silmissäänkään uniformun täydestä vastikkeesta. Se, tuo
-ainoa todellinen kunnia, puuttui häneltä kuitenkin, ja Diederichin
-täytyi täälläkin havaita, että ihminen ilman uniformua, kaikesta
-muusta ensiluokkaisuudesta huolimatta, vaelsi elämänsä läpi pahalla
-omallatunnolla.
-
-Hesslingin aviopari peräytyi kaikkien huomion esineenä,
-riutumistilassa, Guste sinertävän turvonneena sulissaan, pitseissään
-ja jalokivissään, Diederich läähättäen ja pullistaen esiin kaikin
-voiminensa vatsaansa ja vyötään, aivan kuin olisi tahtonut
-peittää tappionsa kansallisväreillä. Niin täytyi heidän kulkea
-sotilasyhdistyksen, joka seisoi sotilaskorokkeen alapuolella ja jota
-johti Kühnchen maanvartioväen luutnanttina, ja kunnianeitseiden
-välistä, jotka olivat valkoisissaan mustavalkopunavöineen
-pitkäkauhtanaisen pastori Zillichin johtamina. Mutta kun he nyt
-saapuivat perille, niin kuka istui Gusten tuolilla, kuningattaren
-asennossa? Siitä jo jäykistyi: Käthchen Zillich. Tässä Diederich
-tunsi itsensä pakotetuksi käyttämään omasta puolestaan mahtisanaa.
-"Tuo nainen on erehtynyt, tuo paikka ei ole tarkoitettu hänelle", hän
-sanoi, ei mitenkään Käthchen Zillichille, jota hän näytti pitävän
-yhtä vieraana kuin epäiltävänäkin, vaan tarkastusviranomaiselle --
-ja jos ympäriltä kuuluvat ihmisäänet eivät olisikaan myöntäneet
-hänen olevan oikeassa, niin hän edusti tässä järjestyksen, tavan
-ja lain mykkiä valtoja, ja ennemmin olisi koko koroke suistunut,
-kuin Käthchen Zillich saanut jäädä sille... Kuitenkin sattui niin
-tavattomasti, että tuo virkailija kohautti olkapäitään Käthchenin
-hymyillessä pilkallisesti, vieläpä poliisikin, jonka Diederich
-huusi paikalle, antoi käsittämätöntä lisätukea siveettömyyden
-julkealle teolle. Huumattuna maailman vuoksi, jonka meno näytti
-häiriintyneen, Diederich salli sen, että Gustea työnnettiin erästä
-vallan ylhäällä olevaa tuoliriviä kohden, jolloin Guste vaihtoi
-Käthchen Zillichin kanssa muutamia vastakohtia korostavia sanoja.
-Ajatustenvaihto ulottui jo asiaankuulumattomiinkin ja uhkasi käydä
-pahemmaksi: silloin kajahti musiikki, vieraiden tulomarssi, ja
-tosiaankin he asettuivat viralliseen telttaan, missä Wulckow,
-punaisesta husaarinuniformustaan huolimatta, oli silmiinpistävänä
-erään korkean kenraalin ja erään hännystakkisen ja rintatähtisen
-herran välissä. Oliko mahdollista? Vielä kaksi korkeata kenraalia!
-Ja heidän adjutanttinsa, kaikenväriset uniformunsa, rintatähtiensä
-säteily ja heidän vartalonsa! "Kukas on tuo keltainen, tuo pitkä?"
-tiedusteli Guste hartaasti. "Siinäpäs on kaunis mies!" -- "Suvaitkaa
-olla tallaamatta minua!" pyysi Diederich, sillä hänen naapurinsakin
-oli noussut pystyyn, kaikki vääntyivät sijoiltansa, huumautuivat ja
-tukahtuivat. "Katsopas, Guste, mikä hanhi Emmi oli, kun ei tahtonut
-tulla mukaan! Tämä on ainoata, ensiluokkaista teatteria, korkeinta,
-sille ei mahda mitään!" -- "Mutta tuo, jolla on keltaiset reunukset!"
-suhisi Guste. "Tuo solakka! Sen täytyy olla oikea aristokraatti,
-sen minä näen heti." Diederich nauroi hempeästi. "Siellä ei muutoin
-ole ketään, joka ei olisi oikea aristokraatti, vaikka myrkyttäisit
-itsesi sen vuoksi. Sanonkos minä sinulle, että täällä on Hänen
-Majesteettinsa sivusadjutantti!" -- "Tuo keltainen!" -- "Omassa
-persoonassaan täällä!"
-
-Yleisö koetti päästä selvyyteen. "Sivusadjutantti! Kaksi
-divisioonakenraalia, saakeli soikoon!" Entäs tervehdysten
-sattuva sulous: vieläpä pormestari, tohtori Scheffelweiskin
-vedettiin esiin vaatimattomasta paikastaan taustalla ja sai
-kuormastoreserviluutnantin uniformussa seisoa jäykkänä korkeiden
-esimiestensä edessä. Ulaanin pukuun puettu herra von Quitzin
-tarkasteli monokelinsa läpi tuota aluetta, joka sivumennen oli
-kuulunut hänelle. Mutta Wulckow, tuo punainen husaari, saattoi
-hallintoneuvoston puheenjohtajan täyden merkityksen vasta sitten
-voimaan, kun hän tervehtiessään toi näkyviin alaruumiinsa mahtavat,
-nauhojen reunustamat ääriviivat. "Ne ovat valtamme pylväät!" huusi
-Diederich tulomarssin raskaisiin säveliin. "Niin kauan kun meillä
-on tuollaisia herroja, me tulemme olemaan koko maailman pelkona!"
-Ja täynnä ylitsevuotavaa intoa hän ryntäsi alas puhujalavaa
-kohden luullen jo hetkensä tulleen. Mutta sitä vartioitseva
-poliisi astui hänen tielleen. "Ei, ei, ette pääse tänne vielä",
-sanoi poliisi. Äkkiä estettynä innossaan Diederich törmäsi erästä
-tarkastusvirkailijaa vastaan, joka oli lähetetty hänen jälkeensä:
-joka oli se äskeinen, eräs maistraatin palvelija, joka vakuutti
-hänelle tietävänsä hyvinkin, että se paikka, minkä tuo keltatukkainen
-nainen anasti, kuului herra valtuusmiehelle, "mutta korkeammasta
-käskystä tuo nainen sen sai." Jatkon mies ilmaisi kuolevalla
-kuiskausäänellä, ja Diederich päästi hänet menemään liikkeellä,
-joka sanoi: "Sitten kyllä." Hänen Majesteettinsa sivusadjutantti!
-Sitten kyllä! Diederich mietti, eikö ollut syytä kääntyä ympäri ja
-julkisesti ilmaista kunnioitustaan Käthchen Zillichille.
-
-Hän ei tullut sitä tehneeksi, sillä eversti von Haffke komensi
-lippukomppanian esille, ja Kühnchenkin pani sotilaansa
-liikkeelle, juhlateltan takana rykmentin soittokunta soitti:
-Astukaa esiin rukoukseen. Käskyä noudatti niin hyvin
-kunnianeitseet kuin sotilasyhdistyskin. Kühnchen historiallisessa
-maanpuolustusuniformussaan, jota rautaristin ohella mainehikas
-paikka koristi -- sillä siitä oli ranskalainen kuula mennyt lävitse,
-astui keskelle kenttää pitkäkauhtanaisen pastori Zillichin luo --
-lippukomppania saapui myöskin paikalle, ja Zillichin johdolla tehtiin
-kunniaa vanhalle liittolaiselle. Siviiliväen korokkeella virkailijat
-kehottivat yleisöä kohottautumaan, herrat upseerit tekivät sen
-itsestään. Zillichillä näytti olevan vielä myöskin jotakin, mutta
-silloin ylipresidentti, ilmeisesti olettaen, että vanha liittolainen
-oli jo saanut kyllikseen, istuutui keltaisine kasvoineen kukoistavan
-sivusadjutantin ja divisioonakenraalin väliin. Kun virallisessa
-teltassa koko seurue oli ryhmittynyt sen sisäisten lakien mukaan,
-niin hallintoneuvoston presidentin von Wulckowin nähtiin viittaavan,
-minkä johdosta eräs poliisi läksi liikkeelle. Hän meni sen
-virkaveljensä luokse, joka vahti puhujalavaa, minkä jälkeen tämä
-kääntyi Diederichin puoleen. "No, saa tulla nyt," sanoi poliisi.
-
-Laskeutuessaan Diederich varoi kompastumasta, sillä hänen jalkansa
-olivat äkkiä käyneet hennoiksi, hän näytti myöskin yhteensulaneelta.
-Pienen läähättämisen jälkeen hän huomasi aukealla paikalla
-puun, jossa ei ollut lehtiä, mutta oli ylt'yleensä koristettu
-mustavalkopunakukilla. Tuon puun näkeminen palautti hänen muistinsa
-ja voimansa; hän alotti:
-
-"Teidän Ylhäisyytenne! Korkeimmat, korkeat ja kunnioitettavat herrat!
-
-"Sata vuotta on kulunut siitä, kun suuri keisari, jonka patsaan
-paljastusta odotetaan Hänen Majesteettinsa edustajalta, lahjoitettiin
-meille ja isänmaalle; mutta samaan aikaan -- ja se tekee tämän hetken
-vielä merkityksellisemmäksi -- on kulunut melkein vuosikymmen siitä,
-kun hänen suuri pojanpoikansa astui valtaistuimelle! Miten voisimme
-me silloin olla ennen kaikkea luomatta kiitollista katsettamme siihen
-suureen aikaan, jossa olemme saaneet itse elää mukana."
-
-Diederich loi sen. Hän ylisti vuoron perään talouden ja kansallisen
-aatteen ennen kuulumatonta nousua. Kauemmin hän viipyi valtameressä.
-"Valtameri on välttämätön Saksan suuruudelle. Valtameri osoittaa
-meille, että sillä ja sen tuolla puolen ei saa enää ilman Saksaa
-ja Saksan keisaria tapahtua mitään ratkaisua, sillä maailmankauppa
-on tänään pääkauppa!" Mutta ei vain kaupalliselta ja liike-elämän
-kannalta, vaan vielä enemmän henkiseltä ja siveelliseltä tuota
-nousua oli nimitettävä ennen kuulumattomaksi. Miltä näytti sitten
-ennen Saksassa? Diederich piirsi vähemmän imartelevan kuvan
-vanhemmasta polvesta, joka yksipuolisen humanistisen sivistyksensä
-kautta oli joutunut kurittomiin katsantokantoihin ja jolla
-kansallisessa suhteessa vielä ei ollut ollut mitään tapoja. Kun
-tämä nyt oli kokonaan muuttunut toisenlaiseksi, kun saksalaiset
-oikeutetussa itsetunnossaan Europan ja maailman vankimpana
-kansana muodostivat vielä yhden ainokaisen kansallisen puolueen,
-nurisijoita ja kurjia lukuunottamatta, niin ketä saatiin siitä
-kiittää? Yksistään Hänen Majesteettiaan, vastasi Diederich.
-"Hän on herättänyt porvarin unestaan, hänen ylevä esimerkkinsä
-on meistä tehnyt sen, mitä me olemme!" -- jolloin Diederich löi
-rintoihinsa. "Hänen persoonallisuutensa, hänen ainokainen, verraton
-persoonallisuutensa on kyllin vahva, jotta me voimme kaikki muratin
-tavoin kietoutua häneen!" hän huusi, vaikkakaan sitä ei ollut hänen
-kirjoituksessaan. "Mitä Hänen Majesteettinsa keisari Saksan kansan
-hyväksi päättää, siinä me tahdomme häntä tukea, olemmepa sitten
-aatelisia tai aatelittomia. Myöskin yksinkertainen tehtaan työmies
-on tervetullut!" liitti hän jälleen valmistelematta, saaden äkkiä
-innostusta hikoilevan kansan hajusta, jonka nouseva tuuli toi hänelle
-sotilasketjun takaa.
-
-"Hämmästyttävällä tavalla kunnostautuneina, täynnä siveellistä voimaa
-positiiviseen toimintaan ja loistavine varustuksinemme kaikkien
-vihollisten kauhuna, jotka meitä uhkaavat kateellisina, me olemme
-valio kansojen joukossa ja edustamme ensi kertaa saavutettua,
-germaanisen valtiaskulttuurin korkeutta, mitä varmasti kukaan, oli
-hän sitten kuka tahansa, ei voi koskaan voittaa!"
-
-Tässä nähtiin ylipresidentin nyökäyttävän päätään, samalla kun
-sivusadjutantti liikutti käsiään toisiaan vastaan: silloin korokkeet
-ratkesivat suosionosotuksiin. Siviiliväki heilutti nenäliinojaan,
-Guste antoi sen liehua tuulessa, ja, huolimatta äskeisestä riidasta,
-Käthchen Zillich myöskin. Sydämeltään kevyenä kuten liehuvat
-nenäliinat Diederich jatkoi korkeata lentoaan.
-
-"Mutta sellaista ennenkuulumatonta kukoistusta valtiaskansa ei
-saavuta veltossa, laiskassa rauhassa: ei, vaan meidän vanha
-liittolaisemme on pitänyt välttämättömänä pitää saksalaista kultaa
-tulessa. Meidän on täytynyt kulkea Jenan ja Tilsitin sulatusuunien
-läpi, ja lopulta on meidän kuitenkin onnistunut voitollisesti
-pystyttää lippumme kaikkialle ja takoa tappotantereella Saksan
-keisarikruunu!"
-
-Ja hän palautti mieliin Wilhelm Suuren koettelemuksista rikkaan
-elämän, mistä saksalaiset, Diederichin mukaan, oppivat tietämään,
-että maailmojen luoja piti sitä kansaa silmällä, minkä oli itselleen
-valinnut, ja teki siitä itselleen vastaavan välikappaleen. Tuo
-suuri keisari ei omasta puolestaan ollut koskaan tehnyt tässä
-suhteessa mitään erehdyksiä, mikä ilmeni erittäin selvästi sinä
-suurena historiallisena hetkenä, jolloin hän kuninkaana Jumalan
-armosta, valtikka toisessa ja valtakunnanmiekka toisessa kädessä,
-soi vain Jumalalle kunnian ja otti häneltä kruunun. Ylevässä
-velvollisuudentunnossa hän oli kieltäytynyt osoittamasta kunniaa
-kansalle ja ottamasta siltä kruunua, eikä hän ollut peljännyt sitä
-hirveätä vastuunalaisuutta, mihin joutui yksistään Jumalan edessä
-ja mistä mikään ministeri, mikään parlamentti ei ollut voinut häntä
-vapauttaa. Diederichin ääni vapisi liikutuksesta. "Tämän kansa
-tunnustaakin sillä, että se keisarivainajan persoonallisuutta
-suorastaan jumaloi. Hänellähän oli menestystä; ja missä on
-menestystä, siellä on Jumala! Keskiaikana Wilhelm Suuri olisi
-julistettu pyhäksi. Tänään me pystytämme hänelle ensiluokkaisen
-muistopatsaan!"
-
-Ylipresidentti nyökäytti jälleen ja sai taasen aikaan rajut
-suosionosoitukset. Aurinko oli hävinnyt, kävi kylmempi tuulenhenki;
-ja aivan kuin synkentyneen taivaan vaikutuksesta Diederich siirtyi
-erääseen hyvin vakavaan kysymykseen.
-
-"Kuka asettui nyt hänen tielleen, hänen ylevän päämääränsä tielle?
-Kuka oli suuren keisarin ja hänen keisarille uskollisen kansansa
-vihollinen? Napoleon, jonka hän onnellisesti murskasi, ei ollut
-saanut kruunuaan Jumalalta, vaan kansalta, siis! Vasta tämä antaa
-historian tuomiolle ikuisen, valloittavan merkityksen!" Tässä
-kohden Diederich otti kuvatakseen, miltä oli näyttänyt demokratian
-saastuttamassa ja sen tähden Jumalan hylkäämässä Napoleon III:n
-valtakunnassa. Tyhjään uskonnollisuuteen kätkeytynyt törkeä
-materialismi oli paisuttanut mitä ajattelemattomimman afäärimielen,
-hengen halveksiminen oli luonnollisesti liittynyt alhaiseen
-nautinnonhaluun. Julkisuuden hermona oli reklaaminhalu, mikä
-joka hetki muuttui vainoamishaluksi. Perustaen ulkonaisesti vain
-maineeseen, sisäisesti vain poliisiin, uskomatta muuhun kuin valtaan,
-Ranskan kansa ei tavoittanut muuta kuin teatterivaikutusta, kerskui
-menneellä sankariudellaan, ja ainoa, mikä tällä saavutettiin,
-oli yltiöisänmaallisuuden kehittyminen huippuunsa... "Mistään
-tästä me emme tiedä mitään!" huusi Diederich ja ojensi kätensä
-todistajaa kohtaan tuolla ylhäällä. "Siksi ei meille voi koskaan
-eikä milloinkaan käydä niin kauheasti, kuin meidän perivihollisemme
-keisarikunnalle!"
-
-Tässä kohden löi salama; sotilasketjun ja palomuurin välillä, siinä
-paikassa, missä oli arveltava olevan kansaa, vavahti huikaisevasti,
-ja sitten seurasi jyrähdys, joka meni ratkaisevasti liian pitkälle.
-Virallisessa teltassa olevat herrat saivat paheksivan ilmeen,
-ja ylipresidentti oli vavahtanut. Upseerien korokkeella, ryhti
-ei kärsinyt tietenkään pienintäkään vauriota, mutta siviilien
-keskuudessa havaittiin tiettyä levottomuutta. Diederich saattoi
-kirkumisen vaikenemaan, sillä hän huusi, jyristen myöskin: "Meidän
-vanha liittolaisemme todistaa sen! Me emme ole sellaisia! Me olemme
-vakavia, uskollisia ja tosia! Olla saksalainen merkitsee samaa kuin
-tehdä asia sen oman itsensä tähden! Kuka meistä olisi koskaan tehnyt
-mielialastaan itselleen tulolähteen? Missä voisivat sitten ilmaantua
-lahjottavat virkamiehet? Miehen kunto yhtyy täällä naiselliseen
-puhtauteen, sillä naisellinen kohottaa meitä, se ei ole alhaisen
-huvittelun väline. Mutta oikean saksalaisen olemuksen säteilevä kuva
-kohoaa kristillisyyden maaperästä, ja se on ainoa oikea maaperä,
-sillä jokainen pakanallinen kulttuuri, oli se sitten miten kaunis
-tai mahtava tahansa, kukistuu ensimäisen katastroofin sattuessa; ja
-saksalaisen olemuksen sieluna on vallan kunnioittaminen, muinaisilta
-ajoilta säilyneen ja Jumalan siunaaman vallan, jota vastaan ei
-kukaan voi mitään tehdä. Siksi pitää meidän pitää tästälähtien
-kuten ennenkin korkeimpana velvollisuutenamme isänmaanpuolustusta,
-korkeimpana kunnianamme kuningastamme ja korkeimpana työnämme
-aseidentekoa!"
-
-Ukkonen jyrisi, joskin hillitymmin, kuten näytti, Diederichin yhä
-voimakkaamman äänen vaikutuksesta; sen sijaan putoili pisaroita, niin
-raskaita, että kunkin putoaminen voitiin erikseen kuulla.
-
-"Perivihollisen maasta", huusi Diederich, "vyöryy yhä edelleen
-demokratian lokavirta, ja vain saksalainen miehuus ja idealismi
-muodostavat sen padon, joka asettuu sitä vastaan. Mutta jumalallisen
-maailmanjärjestyksen isänmaattomat viholliset, jotka tahtovat
-kaivaa perustukset valtiojärjestykseltämme, on jumitettava pois
-viimeistä vesaa myöten, jotta, kun meidät kutsutaan kerta viimeiselle
-tuomiolle, jokainen voi silloin astua hyvällä omallatunnolla
-Jumalansa ja vanhan keisarinsa eteen ja, kun kysytään, onko hän koko
-sydämellään työskennellyt valtakunnan hyväksi, voi lyödä rintoihinsa
-ja sanoa avoimesti: kyllä!"
-
-Samalla Diederich antoi itselleen sellaisen iskun, että hänen
-hengityksensä salpautui. Pakollista väliaikaa, mikä tästä syntyi,
-käytti siviilikoroke hyväkseen ilmaistakseen levottomuudellaan
-pitävänsä puhetta loppuneena; sillä ukkosilma häälyi juuri nyt
-juhlayleisön päiden päällä ja tulikivenkeltaisessa valossa
-munankokoiset sadepisarat putoilivat yksitellen, hitaasti ja
-koputellen, aivan kuin olisivat antaneet varoituksia... Diederichillä
-oli taas ilmaa.
-
-"Kun nyt peite putoaa", hän aloitti uudella innolla, "kun
-tervehdykseksi liput ja standartit painuvat, miekat laskeutuvat ja
-painetit välkkyvät --" Silloin kuului taivaalta niin hirvittävä
-räjähdys, että Diederich lyykistyi ja, ennenkuin huomasikaan,
-kyyristyi pöytänsä alle. Onneksi hän tuli jälleen esiin, ilman
-että hänen katoamistaan oli huomattu, sillä kaikille oli käynyt
-samalla lailla. Tuskin kukaan kuuli sitä, kun Diederich pyysi hänen
-ylhäisyyttään, herra ylipresidenttiä, armollisesti käskemään peitettä
-putoamaan. Kuitenkin ylipresidentti astui virallisen teltan eteen,
-hän oli tavallista keltaisempi, hänen tähtensä säteily oli sammunut,
-ja hän sanoi heikolla äänellä: "Hänen Majesteettinsa nimessä minä
-käsken: peite pudotkoon" -- minkä jälkeen se putosi. Samalla kajahti
-die Wacht am Rhein. Wilhelm Suuren näky, kun hän siinä ratsasti
-ilman halki, perheenisän ryhdissä, mutta vallan kaikkien kauheuksien
-ympäröimänä, terästi vielä kerran alamaiset ylhäältä tulevia
-uhkauksia vastaan, ja ylipresidentin esittämä eläköönhuuto keisarille
-sai vilkkaan vastakaiun. Tosin Heil dir im Siegerkranzin säveleet
-antoivat hänen ylhäisyydelleen merkin mennä patsaan juurelle,
-tarkastaa sitä ja pitää sen luojalle, joka jo odotti, kunnioittava
-puhe. Jokainen käsitti sen, kun tuo korkea herra epäröiden
-suuntasi katseensa taivaalle; mutta kun mitään muutakaan ei ollut
-odotettavissa, niin hänen velvollisuudentunteensa voitti, voittipa
-sitä loistavammalla tavalla, kun hän oli ainoa hännystakkipukuinen
-niin monien sotilaiden joukossa. Hän uskalsi lähteä sinne uljaasti
-suurten pisarain hitaasti tippuessa, ja hänen kanssaan meni
-ulaaneja, kyrassiereja, husaareja ja kuormastoupseereja... Jo oli
-päällekirjoitus "Wilhelm Suuri" tehty tiettäväksi, luoja oli saanut
-kunnioittavan puheen ohella ritarimerkkinsä ja juuri piti henkinen
-luoja Hessling esitettämän ja ritarimerkillä koristettaman, kun
-taivas aukeni. Se aukeni kokonaan ja yht'äkkiä, niin rajusti, että
-tuntui siltä, kuin kauan pidätetty tulva olisi päässyt valloilleen.
-Ennenkuin herrat olivat edes ennättäneet kääntyä, he seisoivat
-jo vedessä nilkkojaan myöten, ja sitä vuoti hänen ylhäisyytensä
-hihoista ja housuista. Korokkeet katosivat vesitulvaan, kuten
-kaukana keinuvassa meressä nähtiin, että teittäin katot olivat
-sortuneet veden painosta ja että niiden märissä laskoksissa kieri
-oikeaan ja vasempaan kirkuvia joukkoja. Herrat upseerit käyttivät
-elementtejä vastaan kirkkaita aseitaan ja raivasivat itselleen tien
-purjekankaan läpi. Siviiliväki pääsi vain ryömien pois ja kylpi,
-hurjasti vavahdellen, tulvivalla aukealla. Sellaisten olosuhteiden
-vallitessa ylipresidentti näki tarkoituksenmukaisuussyistä
-parhaaksi jättää sillensä ohjelman loppusuorituksen. Salamain
-säihkyessä, purskuen vettä suihkukaivon tavoin hän riensi kentältä
-ja hänen perässään sivusadjutantti, rakuunat, ulaanit, husaarit
-ja kuormastoupseerit. Matkalla hänen ylhäisyytensä muisti hänen
-sormestaan roikkuvan ritarimerkin, joka oli tuleva henkiselle
-luojalle, ja velvollisuudelleen uskollisena äärimmäisyyteen asti,
-mutta pyrkien välttämään kaikkea viivytystä, hän ojensi sen juosten
-ja vettäruiskuttaen presidentti Wulckowille. Wulckow puolestaan
-kohtasi erään poliisin, joka vielä oli paikallaan, ja uskoi hänelle
-kaikkeinkorkeimman kunnianosoituksen perilleviemisen, minkä jälkeen
-poliisi läksi myrskyn ja kauhun läpi etsimään Diederichiä. Lopulta
-hän löysi hänet puhujalavan pöydän alta kyykyltään vedessä. "Siin' on
-Teille Willenristi", sanoi poliisi ja väisti syrjään, sillä samassa
-löi salama niin lähelle, aivan kuin estääkseen ristin ojentamisen.
-Diederich vain huokasi.
-
-Kun hän viimein yritti toisella kasvonpuoliskollaan tähystää
-maahan, niin sen päällä kumous oli vain kasvamassa. Tuo suuri musta
-palomuuri oli longollansa ja vähällä kaatua, kuten sen takana oleva
-talokin. Kiitävässä, tulikivenkeltaisessa ja sinisessä aavevalossa
-olevan olentoryhmän yli paraadikuskien hevoset hyppäsivät pystyyn
-ja pötkivät tiehensä. Onnellinen tuo etuoikeudeton kansa, joka
-oli ulkona ja kaikilla vuorilla; omistavat ja sivistyneet sen
-sijaan olivat sellaisessa asemassa, että tunsivat jo päittensä
-päällä kumouksen kiitävät pirstat sekä ylhäältä tulevan tulen.
-Ei mikään ihme, jos olosuhteet määräsivät sen käyttäytymisen
-ja monet naiset, jotka raa'alla tavalla työnnettiin takaisin
-uloskäytävästä, äkisti kierivät toistensa ylitse. Luottaen vain
-urhoollisuuteensa herrat upseerit käyttivät jokaista kohtaan,
-joka asettui heitä vastaan, voimakeinojaan -- sillä aikaa kuin
-lippukankaat, irtautuneina myrskyssä korokkeiden ja virallisen teltan
-jätteistä, mustavalkopunaisina suhisivat läpi ilman kiistelevien
-korviin. Niin toivoton kuin asiaintila olikin, rykmentin soittokunta
-soitti edelleen Heil dir im Siegerkranzia, soitti vielä senkin
-jälkeen, kun sotilasketju ja maailmanjärjestys oli murtunut,
-soitti kuin hukkuvassa laivassa kauhulle ja raukenemiselle. Uusi
-tuulispää hajotti sen myöskin -- ja Diederich, silmät suljettuina,
-tuntien kuolon huimausta ja valmiina kaikkeen, sukeltautui jälleen
-puhujapöytänsä viileään syvyyteen, pöytänsä, johon hän takertui kuten
-viimeiseen esineeseen maan päällä. Mutta hänen jäähyväissilmäyksensä
-näki jotakin sellaista, joka oli aivan käsittämätöntä: näki
-aitauksen, tuon kansanpuistoa ympäröivän ja mustavalkopunaväreillä
-verhotun luhistuneeksi ja sortuneeksi sen osalle sattuneen painon
-alla, ja sitten kaiken, mikä oli mennyt mullin mallin, kasaantunut
-tai hajonnut, mennyt sikin sokin, ylösalasin, sekä tämän yleisen
-toisten-silmille-hyppimisen -- näki tämän tulivirroissa tapahtuvan,
-ylhäälläheiluvain ruoskain puhtaaksilakaisun, tämän lopun, joka
-muistutti humalaisten naamiaisten päättäjäisiä, tämän aatelisten ja
-aatelittomien poislakaisun, tämän kaiken sekamelskan, mihin hukkuivat
-hienoimmat uniformut, unestaheränneet porvarit, ainokaiset pylväät,
-jumalanlähettämät miehet, ideaaliset arvot, husaarit, ulaanit,
-rakuunat ja kuormastoupseerit!
-
-Mutta apokalyptiset ratsut kiitivät edelleen; Diederich huomasi
-sen, ne olivat panneet toimeen viimeisenpäivän manööverit, mitään
-totta ei tällä tarkoitettu. Koetteeksi hän jätti turvapaikkansa ja
-totesi, että yhä vielä vain riehui ja että keisari Wilhelm Suuri oli
-vielä siinä kaikkine vallan välineineen. Diederichistä oli kaiken
-aikaa tuntunut siltä, kuin patsas olisi murskaantunut ja hävinnyt.
-Juhlakenttä tosin näytti autiolta muistolta, mikään sielu ei
-elähyttänyt sen raunioita. Kuitenkin, tuolla taustalla liikkui joku,
-vieläpä hänellä oli ulaanin uniformu päällään: herra von Quitzin,
-joka tarkasti luhistunutta taloa. Salaman satuttamana se paloi hänen
-suuren, mustan palomuurinsa jäännösten takana; ja kaikkien paetessa
-herra von Quitzin oli vain jäänyt paikoilleen, sillä häntä vahvisti
-eräs ajatus. Diederich näki hänen sydämeensä. "Tuosta talosta,"
-ajatteli herra von Quitzin, "meidän olisi vielä pitänyt päästä ja
-saada se myydyksi puistolle. Mutta mitään ei ollut tehtävissä,
-emme käyttäneet kaikkea painostusvaltaamme. No niin, nyt minä saan
-vakuutusrahat. Jumala on olemassa." Ja sitten hän läksi palokuntaa
-vastaan, joka onneksi ei enään voinut tehdä mitään oleellista koko
-asialle.
-
-Esimerkin rohkaisemana Diederichkin läksi tiehensä. Hän oli
-menettänyt hattunsa, vesi loiskui hänen kenkiensä alla, ja housujensa
-takimmaisessa laajennuksessa hän kuletti mukanaan lätäkköä. Kun
-mitään vaunuja ei ollut saatavissa, niin hän päätti kulkea kaupungin
-läpi. Vanhojen katujen kulmat johtivat pois tuulen, hänen olonsa
-tuntui lämpöisemmältä. "Katarrista ei ole puhetta. Mutta Gusten
-täytyy asettaa kääre minun vatsani ympäri. Kunpa hän ei vain
-suvaitsisi tuoda taloon influenssaa!" Tämän murheen jälkeen hän
-muisti kunniamerkkinsä. "Hänen Majesteettinsa säätämä Wilhelminristi
-annetaan vain suurista ansioista kansan jalostamisessa ja sen
-hyvinvoinnin kehittämisessä... Sitähän tässä on tehty!" sanoi
-Diederich ääneen tyhjällä kadulla. "Ja vaikka dynamiittia sataisi!"
-Luonnon puolelta sattunut vallankumous oli ollut riittämättömillä
-keinoilla toimeenpantu yritys. Diederich näytti taivaalle
-Wilhelminristiään ja sanoi "ähäh" -- minkä jälkeen kiinnitti sen
-rintaansa neljännen luokan ritarimerkin viereen.
-
-Fleischhauergrubessa oli useita ajopelejä pysähtyneenä, merkillistä
-kylläkin, vanhan Buckin talon edustalla. Yhdet niistä olivat
-maalaisvaunut. Olisiko jotakin --? Diederich tähyili taloon: lasinen
-etehisen ovi oli tavattomasti avoinna, aivan kuin olisi odotettu
-jotakin, joka harvoin kävi talossa. Laaja etehinen oli kylläkin
-hiljainen, mutta kun hän hiipi kyökin ohi, niin siellä oli vain
-voivotusta: vanha palvelija kasvot käsissä. "Siis niin pitkällä sitä
-ollaan" -- ja äkkiä Diederichiä alkoi värisyttää, hän pysähtyi ja
-oli valmis perääntymään. "Minulla ei ole täällä mitään tehtävää...
-Kuitenkin! Minulla on täällä tehtävätä, sillä kaikki on täällä
-minun, minun velvollisuutenani on katsoa, että täältä myöhemmin
-ei vain viedä mitään." Mutta tämä ei vain yksistään ajanut häntä
-eteenpäin; vakavampaa ja syvempää ilmeni hänen läähättämisessään ja
-vatsankouristuksessaan. Hillityin askelin hän nousi sileitä, vanhoja
-portaita ja ajatteli: "Kunniaa urhoolliselle viholliselle, jos hän
-kaatuu kunnian kentällä! Jumala on langettanut tuomionsa, niin, niin,
-niin sitä käy, kukaan ei voi sanoa, etteikö hän eräänä päivänä --. No
-mutta kuulkaahan, on kuitenkin ero olemassa, asia on joko hyvä tai
-paha. Ja hyvän asian ylistämiseksi ei saa jättää mitään tekemättä,
-meidän vanhan keisarimmekin täytyi todennäköisesti ponnistaa kaikki
-voimansa, kun hän meni Wilhelminkukkulalle kukistetun Napoleonin
-luokse."
-
-Hän oli jo keskikerroksessa ja kulki varovaisesti pitkän käytävän
-läpi, minkä päässä ovi oli auki, täälläkin taas auki. Hän likisti
-itseään seinää vastaan ja kurkisti sisään, näki vuoteen, jonka
-jalkopää oli oveen päin käännettynä ja jossa makasi vanha Buck
-läjätyillä tyynyillä, näyttäen olevan tunnottomana. Ei mitään ääntä;
-oliko hän sitten yksin? Varovaisesti hän siirtyi toiselle puolelle --
-ja nyt hän näki verhotut ikkunat ja niiden edessä, puoliympyrässä,
-perheen: lähinnä vuodetta oli Judith Lauer vallan jäykkänä, sitten
-Wolfgang, kasvoilla sellainen ilme, jota kukaan ei olisi odottanut;
-viisi tytärtä oli ahtautuneena ikkunain väliin vararikkoisen isän
-viereen, joka ei ollut enää siro; edelleen talonpoikaistunut
-poika tylsäkatseisen rouvansa kansa, ja lopulta Lauer, joka oli
-istuvallaan. Hyvällä syyllä kaikki olivat niin hiljaa; tällä hetkellä
-he menettivät viimeisen toivon saada vielä puhella yhdessä! He olivat
-olleet pinnalla ja tuudittaneet itsensä varmuuteen, niin kauan kun
-vanhus piti paikkansa. Hän oli kukistunut ja he hänen mukanaan, hän
-katosi, ja he kaikki mukana. Hän oli seisonut vain lentohiedassa,
-koska kerta ei ollut nojannut voimaan. Turhia päämääriä, jotka
-erkanivat voimasta! Hedelmätön henki, Sillä hän ei jättänyt jälkeensä
-muuta kuin häviötä! Hairausta kaikki kunnianhimo, jolla ei ollut
-nyrkkejä ja rahaa niissä!
-
-Mutta mistä tuo ilme, joka oli Wolfgangilla? Siinä ei näyttänyt
-oikeastaan olevan murhetta, vaikka kyyneliä vuotikin hänen
-kaihoisista silmistään; siinä näkyi olevan kuin kateutta, karmeata
-kateutta. Miltä toiset näyttivät? Judith Lauerin silmäkulmat olivat
-vetäytyneet synkästi kokoon, hänen miehensä huokasi -- ja vanhimman
-pojan vaimon työläisenkädet olivat ristissä kasvoilla. Päättävän
-ryhtisenä Diederich asettui, keskelle, oven eteen. Käytävässä oli
-pimeätä, he tuolla eivät nähneet mitään, eivätkä olisi voineet;
-mutta vanhus? Hänen kasvonsa olivat ovellepäin käännetyt, ja minne
-ne katsoivat, siellä aavistettiin enemmän kuin siellä olikaan,
-ilmiöitä, joita kukaan ei olisi voinut muuttaa toisenlaisiksi.
-Nähdessään ne jälleen ihastuneissa silmissään hän avasi tyynyillään
-hitaasti käsivartensa, yritti kohottaa niitä, kohotti, liikutti niitä
-kutsuvasti ja vastaanottavasti -- ketä hän kutsui ja vastaanotti?
-Keitä kaikkia noin pitkällä kutsulla ja vastaanotolla? Hän kutsui
-koko kansaa, niin teki mieli uskoa, ja millaista, kun sen tulo nosti
-vanhan Buckin piirteisiin aavemaisen onnen?
-
-Sitten hän pelästyi, aivan kuin olisi kohdannut jonkun vieraan,
-joka herätti kauhua: pelästyi ja tavoitteli ilmaa. Diederich, joka
-oli vastapäätä häntä, teki itsensä vielä jäykemmäksi, pullisti
-musta-valko-punavyötään, kurkotti eteenpäin kunniamerkkejään ja
-salamoi vielä kaiken varalta. Vanhus antoi äkisti päänsä vaipua, hän
-itse retkahti taaksepäin, aivan kuin murtuneena. Hänen omaisensa
-kiljasivat. Kauhun tukahuttamana vanhimman pojan vaimo sanoi: "Hän
-näki jotakin! Hän näki pirun!" Judith Lauer nousi hitaasti ja sulki
-oven. Diederich oli jo tiessään.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Alamainen, by Heinrich Mann
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALAMAINEN ***
-
-***** This file should be named 53913-8.txt or 53913-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/3/9/1/53913/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/53913-8.zip b/old/53913-8.zip
deleted file mode 100644
index 3284fce..0000000
--- a/old/53913-8.zip
+++ /dev/null