NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2103 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..04282b1
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53886 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53886)
diff --git a/old/53886-8.txt b/old/53886-8.txt
deleted file mode 100644
index 4f8c88f..0000000
--- a/old/53886-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2103 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Vanhuudesta, by Marcus Tullius Cicero,
-Translated by K. J. Hidén
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Vanhuudesta
-
-
-Author: Marcus Tullius Cicero
-
-
-
-Release Date: January 4, 2017  [eBook #53886]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHUUDESTA***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-VANHUUDESTA
-
-Kirj.
-
-MARCUS TULLIUS CICERO
-
-Latinasta (Cato Maior De Senectute) Suomentanut K. J. Hidén
-
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
-1918.
-
-
-
-
-Alkulause.
-
-
-Ciceron _Cato Maior De senectute_ on jo tätä ennen ilmestynyt
-suomeksi lehtori K. Blomstedtin kääntämänä (Hämeenlinnassa 1886).
-Blomstedtin mehevä, yleensä hyvin ansiokas esitys on kuitenkin alusta
-alkaen ollut vaikeasti saatavissa -- -- tilapäisjulkaisuun kuuluvana
--- sekä yleisölle miltei tuntematon.
-
-Uudessa suomennoksessa olen etupäässä seurannut C. Meissnerin
-toimittamaa painosta (Leipzig 1898). Yleensä olen noudattanut
-alkutekstin ulkonaista rakennettakin, mikäli suomen kielen
-vaatimukset sen ovat sallineet. Erinäisiin kohtiin olen lisännyt
-lyhyitä selityksiä.
-
-Runosäkeitä tulkitessani olen käyttänyt Blomstedtin suomennosta,
-johon yliopettaja, toht. _R.V. Koskimies_ hyväntahtoisesti on tehnyt
-erinäisiä korjauksia. Käännöksen valmistamisessa on myös poikani,
-ylioppilas Ilmari Hidén ollut avullisena.
-
-Sääksmäen Kärsässä, heinäk. 31 p:nä 1917.
-
-_K. J. Hidén_.
-
-
-
-
-JOHDANTO.
-
-
-_Marcus Tullius Cicero_ syntyi 3 p:nä tammik. v. 106 e.Kr. lähellä
-Arpinumin pikkukaupunkia Italiassa. Isä oli tilanomistaja ja kuului
-talonpoikaissukuun. Nuori Marcus sai huolellisen kasvatuksen Roomassa
-Qvintus-veljensä kanssa. Hänen opettajanaan oli muiden muassa
-kreikkalainen runoilija Archias, jonka puolesta hän myöhemmin piti
-puheen oikeuden edessä. Ajan sivistysvaatimusten mukaisesti Cicero
-etupäässä opiskeli kreikan kieltä ja kirjallisuutta, filosofiata
-ja puhetaitoa. Varsinaisen kouluajan päätyttyä hän kuunteli
-useiden oppineiden luentoja, harjoittaen uutterasti puhetaitoaan.
-Hän esiintyi jo v. 81 ensi kerran julkisesti puhujana eräässä
-oikeusjutussa ja rohkeni seuraavana vuonna puolustaa amerialaista
-isänmurhasta syytettyä Sextus Rosciusta kaikkivaltiaan diktaattorin
-Sullan suosikkeja vastaan. Kehittyäkseen vielä monipuolisemmin
-oleskeli Cicero vv. 79-77 Italian ulkopuolella, harjoittaen
-opintoja Kreikassa, Vähässä-Aasiassa ja Rhodos-saarella kuuluisien
-opettajien johdolla. Palattuaan Roomaan hän otti vilkkaasti osaa
-valtiolliseen elämään, tuli v. 75 kvestoriksi (valtionvarain
-hoitajaksi), v. 69 ediliksi (järjestysvirkamieheksi) sekä v. 66
-pretoriksi (ylituomariksi). Näitä virkojaan hän hoiti tunnollisesti
-ja oikeudenmukaisesti, joten hän saavutti yleistä suosiota. Vaikka
-Cicero olikin nousukas (_homo novus_), valittiin hänet konsuliksi
-varhaisimpana lain myöntämänä ikävuotena, vuodeksi 63 e.Kr.
-
-Konsulina Cicero paljasti Catilinan vallankumoukselliset vehkeet
-ja tukahutti hänen suunnittelemansa salaliiton, johon kuului
-paljon ylhäisiä roomalaisia. Hän sai senaatin päättämään, että
-Catilinan Roomaan jääneet puoluelaiset olivat mestattavat saamatta
-oikeutta vedota kansaan. Cicero oli nyt valtiollisen toimintansa
-huippukohdassa ja sai osakseen valtavia suosionosoituksia. Mutta
-koska Catilinan rikostoverien kuolemantuomio oikeastaan oli ollut
-laiton, täytyi Ciceron huhtikuussa v. 58 vapaaehtoisesti lähteä
-maanpakoon Kreikkaan kansantribuuni Publius Clodius Pulcherin
-tekemän lakiehdotuksen takia. Jo seuraavana syksynä v. 57 kutsuttiin
-hänet takaisin. Kaikkialla otti kansa hänet vastaan suurella
-riemulla. Seuraavina vuosina Cicero toimi etupäässä asianajana ja
-puhujana, saavuttamatta enää entistä vaikutustaan. Sitten hänet
-v. 51 lähetettiin prokonsulina (maaherrana) hoitamaan Kilikian
-maakuntaa Vähässä-Aasiassa. Siellä hän tunnollisesti koetti perehtyä
-maakuntansa tarpeisiin sekä edistää sen parasta. Hän otti m.m. osaa
-muutamiin vähäisiin sotaretkiin. Kun Cicero v. 50 jälleen saapui
-Italiaan, oli Caesarin ja Pompeiuksen välinen sisällissota jo
-alkamaisillaan. Kauan aikaa epäröityään Cicero asettui jälkimmäisen
-puolelle sekä lähti hänen luokseen Kreikkaan. Kun Pompeius joutui
-tappiolle Pharsaloksen taistelussa v. 48, palasi Cicero Italiaan ja
-sai Caesarilta armahduksen. Muuttuneiden valtiollisten olosuhteiden
-johdosta Cicero toistaiseksi vetäytyi yksityiselämään, omistautuen
-kokonaan kirjallisille ja tieteellisille harrastuksilleen.
-
-Vasta sitten kuin Caesar oli saanut surmansa v. 44, astui Cicero
-jälleen valtiolliselle näyttämölle. Hän tahtoi palauttaa vallan
-senaatille ja konsuleille sekä piti vallantavoittelija Marcus
-Antoniusta vastaan neljätoista kiivasta hyökkäyspuhetta (n.s.
-filippiläistä). Mutta kun Caesarin ottopoika Octavianus odottamatta
-sopi Antoniuksen kanssa ja molemmat ynnä Marcus Aemilius Lepidus
-tekivät kolmiliiton, jakaakseen vallan keskenään, joutui Cicerokin
-Antoniuksen vaatimuksesta valtionkirouksen alaiseksi. Cicero aikoi
-vielä paeta Italiasta, mutta takaa-ajavat sotilaat yllättivät hänet
-matkalla ja surmasivat 7 p:nä jouluk. v. 43 e.Kr. lähellä Caietaa.
-Hänen päänsä ripustettiin Roomassa puhujalavalle, jonka kunniana hän
-niin kauan oli ollut.
-
-Ciceron luonne ja toiminta ovat hamasta muinaisuudesta saakka
-joutuneet eriävien arvostelujen alaisiksi. Varsinkin on hänen
-valtiollista toimintaansa usein tuomittu ankarasti. Muutamat, kuten
-etupäässä tunnetut saksalaiset historioitsijat W. Drumann ja Th.
-Mommsen, ovat hänessä nähneet vain valtiollisen teeskentelijän,
-jolla on ollut yhtä vähän kykyä kuin vakaumusta ja enemmän sanoja
-kuin aatteita. Totta onkin, että häneltä puuttuivat ne ominaisuudet,
-etupäässä se luonteenlujuus ja päättäväisyys, joita valtiomieheltä
-vaadittiin Rooman tasavallan loppuaikoina, kun koko yhteiskunta
-oli ikäänkuin käymistilassa. Sitävastoin Cicero on puhujana ja
-kirjailijana saavuttanut jotensakin yleisen tunnustuksen sekä
-pysyväisen maineen. Cicero on ollut Rooman kuuluisin puhuja, joka
-hienostuneella, tenhoavalla käytöksellään, selkeällä ja vaikuttavalla
-esityksellään ja milloin koruttomalla, milloin mahtipontisella, jopa
-pöyhkeämuotoisella, mutta silti aina sujuvalla ja mallikelpoisella
-sanonnallaan täydellisesti lumosi kansalaisensa. Kuitenkaan eivät
-hänen puheensa vaikuta enää yhtä voimakkaasti kuin niitä aikoinaan
-pidettäessä, eivätkä luonnollisesti tehoa yhtä välittömästi jäykkiin
-pohjoismaalaisiin kuin herkkämielisiin, helposti innostuviin
-romanilaisiin kansoihin.
-
-Ciceron jälkeensäjättämien kirjallisten tuotteiden lukumäärä on
-hyvinkin suuri. Näissä hän on helposti tajuttavassa ja miellyttävässä
-muodossa esittänyt kreikkalaisen sivistyksen tuloksia sekä kohottanut
-latinan kielen täydellisyyteen, josta tuli esikuva kaikiksi ajoiksi.
-Ciceron tuotannosta on nykyaikaan säilynyt puheita, retorisia
-kirjoituksia, filosofisia teoksia, kirjeitä, historiallisia ja
-maantieteellisiä kyhäelmiä sekä runoja. Hänen puheitaan tunnetaan
-ainakin nimeltä noin 105; jälkimaailmalle säilyneistä ovat
-tärkeimmät: 6 puhetta Verrestä vastaan, puhe Gnaeus Pompeiuksen
-ylipäällikkyydestä, 4 puhetta Catilinaa vastaan, puheet runoilija
-Archiaan puolesta ja Milon puolustukseksi sekä 14 filippiläistä
-puhetta Antoniusta vastaan. Retorisista kirjoituksista nimettäköön
-seuraavat: "Puhujasta". "Ihannepuhuja", "Brutus" l. "Mainioista
-puhujista", ja filosofisista: "Valtiosta", "Laeista", "Korkeimmasta
-hyvästä ja äärimmäisestä pahasta", "Keskusteluja Tusculanumissa",
-"Jumalien luonnosta", tähän suomennossarjaan käännettävänä oleva
-"Velvollisuuksista" y.m. Ciceron kirjeitä on tallella neljä, hänen
-vapautetun orjansa ja kirjurinsa Tiron toimittamaa kokoelmaa, jotka
-tarjoavat ylen tärkeitä tietoja Ciceron elämän ja toiminnan sekä
-yleensä koko aikakauden historian valaisemiseksi. Ciceron teoksia
-on kaikkina aikoina innokkaasti luettu ja uutterasti tutkittu sekä
-käännetty jokaisessa sivistysmaassa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-    "Kukapa ei olisi lukenut Ciceron Catoa? Kenpä ei olisi tuntenut
-    mielenylennystä kaikesta siitä, mikä tässä on lausuttu vanhuuden
-    hyväksi sekä sen nurjaa arvostelemista tahi halveksimista vastaan?"
-
-                            _Jakob Grimm_: "Puhe vanhuudesta".
-
-Ciceron filosofisiin teoksiin kuuluu myös kirjanen _Cato Maior De
-senectute_, joka nyt julkaistaan suomenkielisenä. Alkuaan Cicero
-tutki filosofiaa vain kehittyäkseen puhetaidossa, mutta syventyi
-siihen perusteellisemmin sellaisina aikoina, jolloin hänen oli pakko
-pysyä erillään julkisesta elämästä. Kirjoituksillaan hän tahtoi
-tutustuttaa kansalaisiaan kreikkalaisten filosofiaan, johdattaakseen
-nimenomaan nuorisoa paremmille teille. Filosofisissa tutkimuksissaan
-Cicero ei johdonmukaisesti seurannut mitään oppisuuntaa eikä
-omaksunut mitään itsenäistä kantaa, vaan oli n.s. eklektikko, joka
-valitsi ja omisti itselleen eri järjestelmistä sen, mikä näytti
-hänestä oivalliselta ja tarkoituksenmukaiselta. Sentähden hän
-itsekin nimitti tutkielmiaan jäljitelmiksi (_apographa_), sanoen
-niistä kerrankin: "Lisään vain sanoja, joita minulla on yllin
-kyllin". Vaikka niissä onkin paljon ristiriitaisuuksia, puutteita
-ja vaillinaisuuksia, on niillä sittenkin ollut suuri merkitys
-sekä Ciceron aikalaisille että myös jälkimaailmalle. Niissä näet
-Cicero loi varman ja täydellisen latinankielisen filosofisen
-sanaston sekä esitti kreikkalaisen filosofian tuloksia hauskasti ja
-helppotajuisesti.
-
-Kuten jo edellä mainittiin, antautui Cicero kirjallisille
-harrastuksilleen varsinkin senjälkeen kuin hän oli tullut takaisin
-maanpaostaan, ja toistamiseen, kun hän oli saanut armahduksen
-Caesarilta. Etenkin jälkimmäisellä kerralla oli hän vaipunut syvään
-alakuloisuuteen ja hervottomuuteen, kun huomasi joutuneensa kaikesta
-valtiollisesta toiminnasta syrjään. Lisäksi kohtasi häntä mitä
-ankarin isku, rakkaan tyttärensä Tullian kuolema v. 45. Tämä saattoi
-hänet erittäin kiihkeästi syventymään filosofiaan, saadakseen siitä
-huojennusta surussaan. Silloin syntyivät kaikki Ciceron filosofiset
-teokset, myöskin nyt kysymyksessä oleva.
-
-Niinkuin näkyy, on tällä kirjasella kaksoisnimitys. Siinä seurasi
-Cicero tunnetun monikirjailijan Marcus Terentius Varron antamaa
-esimerkkiä; tämä näet lisäsi tutkielmiensa otsakkeihin jonkun
-esikuvallisen henkilön nimen, joka elämällään ja toiminnallaan
-ikäänkuin valaisi teoksen aihetta ja sisältöä. Täysin varmasti ei
-tiedetä, mihin aikaan kirja ilmestyi; useimmat kuitenkin otaksuvat,
-että se julkaistiin heti Caesarin murhan jälkeen. Sen omisti Cicero
--- samoinkuin vähän myöhemmin kyhäämänsä kirjasen nimeltä _Laelius De
-amicitia_ -- uskolliselle ystävälleen Titus Pomponius Atticukselle.
-joka oli häntä kolmea vuotta vanhempi. Lähin aihe sen kirjoittamiseen
-oli niinmuodoin se seikka, että kumpikin ystävyksistä oli jo päässyt
-vanhuuden ikään. Saadakseen enemmän eloisuutta ja havainnollisuutta
-esitykselleen Cicero antoi sille vuoropuhelun muodon, kuten monessa
-muussa suurelle yleisölle kirjoittamassaan teoksessa. Kuitenkaan
-hän ei Platonin tapaan käyttänyt vuoropuhelua johdonmukaisesti koko
-teoksessa, vaan seurasi Aristoteleen menettelyä. Siten vuoropuhelu
-muodostaa johdannon sitä seuraavaan yhtenäiseen esitykseen, jossa
-vain silloin tällöin viitataan sivuhenkilöihin.
-
-Koko teoksen päähenkilöksi, esityksen varsinaiseksi kannattajaksi,
-valitsi tekijä erään Rooman tasavallan merkkimiehistä, Marcus
-Porcius Caton, jolla oli lisänimet _Censorius_ (ankara), _Sapiens_
-(viisas) ja _Maior_ (vanhempi). Hän oli oikea muinaisajan roomalaisen
-perikuva, -- yksinkertainen elämäntavoiltaan, tarkka ja tunnollinen
-kaikissa toimissaan, urhoollinen sodassa sekä taitava puhuja ja
-monipuolinen kirjailija rauhanaikana; lisäksi oli hänellä tavattomat
-ruumiinvoimat, joihin ikä ei näyttänyt pystyvän. Tosiaan Cicero
-ei mitenkään olisi voinut löytää miestä, joka paremmin olisi
-soveltunut pitämään puolustuspuhetta vanhuuden hyväksi. Cicero on
-kyllä pannut omat mielipiteensä Caton suuhun, mutta on kumminkin
-kuvaillessaan hänen luonnettaan koettanut noudattaa historiallisia
-perinnäistietoja. Sopivissa paikoissa esitetään tapauksia Caton
-elämästä, viitataan hänen teoksiinsa ja käytetään vanhentuneita
-sanoja ynnä lauseparsia. Kuitenkin täytyy Ciceron toisinaan lieventää
-Caton jäykkää yksipuolisuutta sekä ihannoiden tasoittaa hänen
-luonteensa karkeita, myöhemmän ajan roomalaisille epämieluisia puolia.
-
-Sivuhenkilöinä esiintyvät vanhan Caton rinnalla ystävykset Publius
-Cornelius Scipio Aemilianus _Africanus Minor_ ja Gaius Laelius, jolla
-samoinkuin Catolla oli lisänimi _Sapiens_. Muinaisuudessa oli näiden
-molempien ystävyys hyvin kuuluisa ja kiitetty. Scipio -- Lucius
-Aemilius Pauluksen poika ja vanhemman Scipio Africanuksen pojan
-Publiuksen ottopoika -- on Rooman historiassa tunnettu Karthagon
-ja Numantian valloittajana. Laeliuksesta sitävastoin tiedetään
-verrattain vähän. Hän otti Scipion johdolla osaa 3. puunilaissotaan
-ja taisteli myös Lusitaniassa Viriatusta vastaan. Vihdoin hän tuli
-konsuliksi v. 140 e.Kr. Laelius oli lempeä, tasapuolinen ja tyyni
-mies, joka saavutti suurta kunnioitusta kansalaistensa keskuudessa.
-
-Keskustelu näiden henkilöiden välillä esitetään tapahtuvaksi Caton
-kodissa v. 150 e.Kr., vuotta ennen hänen kuolemaansa, jolloin Cato
-oli 84 vuoden ikäinen, Scipio 35 ja Laelius 38 vuoden.
-
-Ciceron kirjanen sai pian suosiota osakseen, ja sillä on edelleen
-kaikkina aikoina ollut hartaita lukijoita ja ihailijoita.
-
-
-
-
-VANHUUDESTA
-
-
-_Titus Pomponius Atticukselle_.
-
-
-    1. "Oi Titus, auttaa jos Sua voin tahi huoltasi häätää,
-    nyt joka syöntäsi särkevi noin sekä kalvaen kiusaa,
-    paljonko palkkaa saan?"
-
-Sallitaanhan minun puhutella Sinua, Atticus, samoilla säkeillä,
-joilla Flamininusta puhuttelee:
-
-    "mies, johon luottaa voi, jos kohtakin köyhä ja halpa".
-
-Kuitenkin tiedän varmasti, ettet, kuten Flamininus,
-
-    "öitäsi, päiviäs, oi Titus, noin surusynkkänä vietä".
-
-Tunnenhan kyllä mielenmalttisi ja tasaisuutesi sekä tiedän, että
-olet tuonut mukanasi Ateenasta paitsi lisänimeäsi myös hienoa
-sivistystä ja kokemusta. Ja kuitenkin otaksun, että samat asiat,
-jotka tuottavat surua minulle itselleni, toisinaan liian kovasti
-huolestuttavat Sinuakin; mutta niihin nähden lohduttaminen kävisi
-liian pitkälliseksi sekä olisi siksi toiseen ajankohtaan lykättävä.
-Nyt sensijaan olen parhaaksi katsonut kirjoittaa Sinulle jotain
-vanhuudesta. Tahdon näet, että me molemmat, sekä Sinä että minä
-itsekin, saamme huojennusta tuosta jo meitä rasittavasta tahi
-varmasti lähenevästä vanhuuden taakasta, mikä on meille yhteinen.
-Tiedän toki, että Sinä puolestasi kannat sitä, niinkuin kaikkea,
-maltillisesti ja viisaasti nyt ja vast'edeskin. Mutta tahtoessani
-kirjoittaa jotakin vanhuudesta, näytit Sinä mielestäni ansaitsevan
-tätä lahjaa, josta me molemmat saatamme hyötyä.
-
-Minulle ainakin on tämän kirjasen valmistaminen ollut niin mieleistä,
-että se on poistanut kaikki vanhuuden vaivat sekä lisäksi tehnyt
-sen suloiseksi ja miellyttäväksi. Niinmuodoin ei voida milloinkaan
-kiittää filosofiata tarpeeksi hyvin, koska sen, neuvoja noudattava
-henkilö saattaa viettää koko elinaikansa vapaana vaivoista. Muista
-filosofisista aiheista olemme puhuneet paljon ja tulemme vielä
-useinkin puhumaan; nyt omistan Sinulle kirjan vanhuudesta.
-
-En ole tehnyt Tithonosta koko esityksen päähenkilöksi, kuten
-keolainen Ariston (satuhenkilöllä olisi näet liian vähän arvoa), vaan
-olen siksi määrännyt vanhan Marcus Caton, jotta esitykselläni olisi
-suurempi vaikuttavaisuus. Hänen luonaan annan Laeliuksen ja Scipion
-lausua ihmettelynsä siitä, että hän niin helposti kestää vanhuuttaan,
-sekä annan hänen vastata heille. Jos hän näyttää Sinusta haastelevan
-oppineemmin kuin hänellä on tapana omissa kirjoissaan, niin laskepa
-se Kreikan kirjallisuuden ansioksi, jota hän, kuten tiettyä on,
-hartaasti tutki vanhoilla päivillään. Mutta miksi tarvitaan
-enempää selittämistä? Heti kohta on Caton oma puhe selvittävä koko
-käsityksemme vanhuudesta.
-
-
-2. _Scipio:_ Usein ihmettelen yhdessä ystäväni Laeliuksen kanssa
-sinun erinomaista ja täydellistä viisauttasi, Marcus Cato, sekä
-kaikissa muissa suhteissa että erittäinkin siinä, etten koskaan
-ole huomannut vanhuuden sinua rasittavan, vaikka se varsin useille
-vanhuksille on niin vastenmielinen, että he väittävät kantavansa
-raskaampaa taakkaa kuin Aetna on.
-
-_Cato:_ Näytättepä te, Scipio ja Laelius, ihmettelevän asiaa, joka
-ei ole yhtään pulmallinen. Niille tosiaan käy vaikeaksi jokainen
-ikäkausi, joilla itsessään ei ole mitään apukeinoja hyvään ja
-onnelliseen elämään; mutta niille, jotka etsivät kaikkea hyvää
-omasta itsestään, ei mikään saata näyttää pahalta, minkä välttämätön
-luonnonlaki tuopi muassaan. Tällainen on vanhuus varsinkin; kaikki
-toivovat saavuttavansa sen, mutta moittivat sitä jouduttuaan siihen
-tilaan. Niin suuri on typeräin ihmisten epäjohdonmukaisuus ja
-nurinkurisuus. He väittävät vanhuuden hiipien yllättävän heidät
-pikemmin kuin he olivat luulleetkaan. Ensiksi: kuka on pakottanut
-heidät tuohon väärään luuloon? Mitenkä vanhuus pikemmin seuraa
-nuoruutta kuin nuoruus lapsuuden aikaa? Toiseksi: kuinka vanhuus
-olisi heille vähemmin rasittava, jos kävisivät 800. vuottaan, kuin
-jos kävisivät 80:ttä? Kun mennyt vaikka kuinkakin pitkä aika olisi
-kulunut umpeen, ei minkäänlainen lohdutus enää voisi lieventää
-houkkion vanhuutta. Jos te siis tavan takaa ihmettelette viisauttani
--- kunpa se vastaisikin teidän luuloanne ja minun lisänimeäni --,
-niin tietäkää, minä olen viisas vain siinä suhteessa, että seuraan
-parasta johdattajaa, luontoa, aivan kuin jumalaa ja tottelen sitä;
-eihän ole todenmukaista, että se hyvin järjestettyään kaikki muut
-ikäkaudet olisi hutiloinut viimeisessä näytöksessä huonon runoilijan
-tavoin. Mutta sittenkin on ollut välttämätöntä, että on jotain
-lopullista sekä lakastumista että varisemista, niinkuin puiden
-hedelmien ja maan tuotteiden laita on määräaikaisen kypsymisen
-jälkeen. Tätä on viisaan tyynesti kestettävä. Mitäpä on sotiminen
-luontoa vastaan muuta kuin taistelemista jumalain kanssa giganttien
-tavalla?
-
-_Laelius:_ Kuitenkin teet sinä, Cato, suuren palveluksen meille
-molemmille -- vakuutan sen myös Scipion puolesta --, jos me
-toivoessamme tulla vanhoiksi tahi ainakin sitä varmasti halutessamme
-jo aikoja ennen saamme oppia sinulta, millä tavoin helpoimmin voimme
-kestää iän rasitusta.
-
-_Cato:_ Tahdon sen tehdä mielelläni, Laelius, varsinkin, koska se
-teille molemmille sanojesi mukaan on mieleistä.
-
-_Laelius:_ Haluamme todellakin, ellei se sinulle. Cato, tuota vaivaa,
-saada nähdä, millainen saavuttamasi päämäärä on, koska jo olet
-kulkenut tuon pitkän matkan, jota meidänkin on astuttava.
-
-
-3. _Cato:_ Sen teen niin hyvin kuin voin, Laelius. Usein olen
-läsnäolevana kuunnellut ikätoverieni valituksia -- vanhan
-sananlaskunkin mukaan yhtäläiset helpoimmin yhtyvät. Niinpä
-suunnilleen minun ikäisteni entisten konsulien Gaius Salinatorin
-ja Spurius Albinuksen oli tapana päivitellä toisinaan, että
-heillä ei ollut tarjona aistillisia huvituksia, joiden puuttuessa
-he pitivät elämää arvottomana, ja toisinaan taas, että saivat
-osakseen ylenkatsetta niiden puolelta, jotka tavallisesti olivat
-kunnioittaneet heitä. Mutta minusta nämä eivät näyttäneet syyttävän
-sitä, mitä oikeastaan piti syyttää. Sillä jos tuo tapahtuisi
-vanhuuden vaikutuksesta, tulisi sama kohtaamaan minua ja kaikkia
-muita vanhanpuoleisia miehiä. Mutta olen huomannut, että useiden
-vanhuus ei ole antanut aihetta valituksiin, koska nämä eivät ole
-pahoitelleet vapautumistaan himojen kahleista eivätkä ole liioin
-kärsineet omaistensa puolelta ylenkatsetta. Syy kaikkiin tuonlaisiin
-valituksiin johtuu luonteesta eikä iästä. Tasaiset vanhukset, jotka
-eivät ole ärtyisiä eivätkä epäystävällisiä, viettävät helppoja
-vanhuudenpäiviä, äreys ja tylyys taas ovat vastukseksi joka
-ikäkaudelle.
-
-_Laelius:_ Kyllä niin on, kuin sanot, Cato; mutta ehkäpä joku voi
-sanoa, että vanhuus näyttää sinusta siedettävämmältä vaikutusvaltasi,
-varallisuutesi ja arvokkaan asemasi takia, mitkä sentään eivät saata
-tulla monenkaan osalle.
-
-_Cato:_ Tuo todella kuulostaa joltain, Laelius, mutta eihän kaikki
-millään muotoa ole niistä riippuvaa. Niinpä esimerkiksi kerrotaan
-Themistokleen vastanneen riidan aikana eräälle seripholaiselle, joka
-oli sanonut, ettei Themistokles ollut saavuttanut loistavuutta oman
-kunniansa, vaan isänmaansa kunnian nojalla: "Totta tosiaan, minä en
-olisi milloinkaan tullut kuuluisaksi, jos olisin seripholainen, etkä
-sinä, vaikka olisitkin ateenalainen." Samaan tapaan voidaan sanoa
-vanhuudestakin. Vanhuus ei saata olla keveä viisaallekaan suurimmassa
-köyhyydessä eikä helppo houkkiolle suurimmassa varallisuudessakaan.
-Tieteet ja harjoitukset hyvissä avuissa ovat joka tapauksessa, Scipio
-ja Laelius, vanhuuden parhaimpia puolustuskeinoja vaivoja vastaan.
-Kun niitä joka ikäkausi harrastetaan, kantavat ne ihmeteltäviä
-hedelmiä pitkän ja toimekkaan elämän jälkeen sekä sentähden, etteivät
-ne milloinkaan meitä petä, eivät edes elämän viime hetkenäkään --
-mikä kuitenkin on mitä tärkeintä --, että sentähden, että tietoisuus
-hyvin vietetystä elämästä ja monen hyvän työn muisto ovat perin
-suloisia.
-
-
-4. Olen nuorukaisena rakastanut Qvintus Fabius Maximusta, Tarentumin
-valloittajaa, aivan kuin ikätoveriani, vaikka hän olikin vanhus.
-Siinä miehessä näet oli ystävällisyyden lieventämää arvokkuutta, eikä
-vanhuus muuttanut hänen luonnettaan. Kuitenkin aloin pitää häntä
-kunniassa, kun hän ei vielä ollut kovin vanha, mutta silti iäkäs.
-Sillä vuoden kuluttua syntymästäni oli hän ensi kerran konsulina,
-ja kun hän oli sinä neljättä kertaa, lähdin ihan nuorena hänen
-seurassaan sotamiehenä Capuan edustalle ja viisi vuotta senjälkeen
-Tarentumia vastaan. Sitten tulin neljä vuotta myöhemmin kvestoriksi.
-Tätä virkaa hoidin Tuditanuksen ja Cetheguksen ollessa konsuleina,
-silloin kuin Fabius vanhanpuoleisena miehenä puolusti Cinciuksen
-lahjuksia ja lahjoja koskevaa lakiehdotusta. Hän kävi sotia aivan
-kuin nuorukainen, vaikka hän oli peräti vanha, sekä hillitsi tyynellä
-kestävyydellään Hannibalia, joka riehui eteenpäin nuorukaisen lailla.
-Hänestä lausui ystävämme Ennius:
-
-    "Yks on vankaks valtamme viipymisellähän saanut.
-    Juoruja halpoen valtion vain hän onnea valvoi,
-    siksipä miehen maine on kirkas nyt kuni ennen."
-
-Millä valppaudella, millä neuvokkuudella hän saikin Tarentumin
-valtaansa! Kun Salinator paettuaan linnaan, sittenkuin oli
-menettänyt kaupungin, kerskaili sanoen: "Minun avullani Sinä,
-Qvintus Fabius, olet valloittanut takaisin Tarentumin", virkkoi
-Fabius hymyillen hänelle minun kuullessani: "Totta kyllä, sillä,
-jollet Sinä olisi menettänyt sitä, en olisi koskaan valloittanut
-sitä." Hän oli yhtä etevä rauhan töissä kuin sodassa. Hän vastusti
-toisena konsulikautenaan niin kauan, kuin hän jaksoi, virkaveljensä
-Spurius Carviliuksen pysyessä toimettomana, kansantribuuni Gaius
-Flaminiusta, kun tämä vastoin senaatin mielipidettä tahtoi jakaa
-Picenumin ja Gallia cisalpinan alueen kansalle miesluvun mukaan.
-Vaikka hän olikin augurina, rohkeni hän väittää, että se tapahtui
-parhaiden ennusmerkkien mukaan, mikä tapahtui valtion hyväksi; se
-taas, mitä ehdotettiin valtion vahingoksi, ehdotettiin vastoin
-ennusmerkkejä. Olen oppinut tuntemaan paljon eteviä ominaisuuksia
-tässä miehessä; kuitenkaan ei mikään ole enemmän ihmeteltävää kuin se
-tapa, millä hän kesti mainion poikansa, entisen konsulin, kuoleman.
-Hänen ruumispuheensa on vielä saatavissamme. Emmekö pidä jokaista
-filosofia köykäisenä hänen rinnallaan lukiessamme sitä? Hän oli suuri
-julkisuudessa ja kansalaistensa silmien edessä, mutta vielä etevämpi
-perheensä keskuudessa. Millainen puhelahja, millainen opetuskyky
-ja millainen muinaisuuden tuntemus hänellä olikaan ja kuinka syvät
-tiedot augurioikeudessa! Hänellä oli paljon kirjallista sivistystä,
-ollakseen roomalainen. Hän muisti sekä kotimaan että myös ulkomaiden
-historian. Nautin silloin niin halukkaasti hänen keskustelustaan,
-ikäänkuin olisin aavistanut sitä, mikä todella tapahtui, nimittäin,
-ettei minulla hänen kuoltuaan enää olisi ketään, jolta voisin oppia.
-
-
-5. Miksi nyt näin paljon puhetta Maximuksesta? Siksi, itse asiassa,
-että huomaisitte olevan väärin sanoa sellaista vanhuutta kurjaksi.
-Tosin eivät kaikki saata olla semmoisia miehiä kuin Scipio ja
-Maximus, jotka voivat muistella kaupunkien valloituksia, maa- ja
-meritaisteluja, käymiänsä sotia sekä voittokulkuja. Myöskin
-rauhallisesti ja lisäksi nuhteettomasti ja sivistyneesti vietettyä
-elämää seuraa suloinen ja tyyni vanhuus. Semmoinen oli tietääksemme
-Platonin, joka kuoli 81 vuoden vanhana kirjoittaessaan paraikaa.
-Semmoinen oli myös Isokrateen, joka omien sanojensa mukaan 94.
-ikävuotenaan kirjoitti _Panathenaikos_-kirjansa ja senjälkeen eli
-vielä viisi vuotta. Hänen opettajansa Gorgias Leontinoi'n kaupungista
-täytti 107 vuotta eikä koskaan herjennyt työstään eikä toimestaan.
-Kun häneltä kysyttiin, miksi hän tahtoi niin kauan elää, vastasi hän:
-"Minulla ei ole mitään aihetta moittia vanhuutta." Sepä oivallinen
-ja oppineelle miehelle sovelias vastaus! Sillä omista vioistaan
-ja omasta virheellisyydestään syyttävät ymmärtämättömät ihmiset
-vanhuuttaan. Niin ei tehnyt juurikaan mainitsemani Ennius:
-
-    "Kuin hepo vikkelä tuo, joka voittanut on monikertaan
-    kilvass' Olympian, nyt lepäjää ikäloppuna vihdoin."
-
-Hän vertaa omaa vanhuuttaan uljaan ja voittoisan ratsun vanhuuteen.
-Hänetpä saatatte oivallisesti muistaa. Sillä yhdeksäntoista vuotta
-hänen kuolemansa jälkeen nämä nykyiset konsulit Titus Flamininus
-ja Manius Acilius ryhtyivät toimeensa. Hän kuoli Caepion ollessa
-ensi kerran ja Philippuksen toistamiseen konsulina, kun minä itse
-65-vuotiaana tervekeuhkoisena vahvalla äänellä puolustin Voconiuksen
-lakiehdotusta. Seitsemänkymmenen vuoden ikäisenä, niin vanhaksi näet
-eli Ennius, hän kesti kahta rasitusta, joita pidetään suurimpina,
-nimittäin köyhyyttä ja vanhuutta, siten, että näytti miltei
-iloitsevan niistä.
-
-Miettiessäni asiaa huomaan todellakin olevan neljä syytä siihen,
-miksi vanhuutta pidetään kurjana:
-
-ensiksi, koska se estää toiminnasta;
-
-toiseksi, koska se tekee ruumiin heikommaksi;
-
-kolmanneksi, koska se yleensä riistää meiltä kaikki aistilliset
-nautinnot;
-
-neljänneksi, koska se ei ole kaukana kuolemasta.
-
-Katsokaamme, jos suvaitsette, kuinka pätevä ja kuinka oikeutettu
-jokainen näistä on.
-
-
-6. "Vanhuus estää toiminnasta." Mistä toiminnasta? Siitä kaiketi
-vain, mikä aikaansaadaan nuoruuden voimilla. Eikö siis vanhuudelle
-ole tarjona minkäänlaisia töitä, joita silti voitaisiin suorittaa
-sielunvoimilla, vaikka ruumis onkin heikko? Eikö sitten Qvintus
-Maximus toimittanut mitään, eikö sitten isäsi Lucius Paulus,
-kelpo poikani appi? Eivätkö nuo muut vanhukset, Fabriciukset,
-Curiukset, Coruncaniukset, tehneet mitään suojellessaan valtiota
-neuvokkuudellaan ja vaikutuksellaan? Appius Claudiuksen vanhuuden
-lisäksi tuli vielä hänen sokeutensa; kuitenkin hän, kun senaatin
-mielipide kallistui rauhan ja liiton tekoon Pyrrhoksen kanssa, lausui
-empimättä sen, minkä Ennius on kertonut säkeissään:
-
-    "Miksikä mielenne, jotk' ain' ennen suorana seisoi,
-    poikenneet ovat harhaan puuttuen mieltä ja määrää?"
-
-sekä muutakin erittäin painavaa. Onhan runo teille tuttu, ja
-lisäksi on Appiuksenkin puhe vielä tallella. Ja tämän hän teki
-seitsemäntoista vuotta toisen konsulikautensa jälkeen, vaikka oli
-kymmenen vuotta kulunut hänen kumpaisenkin konsulikautensa välillä
-ja hän ennen ensimmäistä konsulivuottaan jo oli ollut censorina.
-Tästä voidaan päättää, että hän todellakin oli vanha Pyrrhoksen sodan
-aikana. Kumminkin olemme näin kuulleet hänestä isiltämme. Niinmuodoin
-ne eivät esitä mitään pätevää, jotka väittävät, että toiminta ei
-kuulu vanhoille. He menettelevät samoinkuin ne, jotka hokevat, että
-perämies ei tee mitään purjehdittaessa, kun hän istuu peräkeulassa
-levollisena pitäen peräsintä, samalla kuin toiset kiipeävät
-mastoihin, toiset juoksentelevat pitkin laivan kantta ja toiset
-ammentavat pohjavettä. Hän ei toimita sitä, minkä nuoret laivamiehet
-tekevät, mutta itse asiassa hän tekee paljon parempaa ja tärkeämpää
-työtä. Suuria ei saada aikaan ruumiinvoimilla eikä vikkelyydellä tahi
-nopeudella, vaan ymmärtäväisyydellä, vaikutusvallalla ja harkinnalla.
-Puhumattakaan siitä, että nämä ominaisuudet vähenisivät vanhoiksi
-tullessamme, ne tavallisesti vielä lisääntyvätkin.
-
-Ehkä minä oltuani monenlaisissa sodissa tavallisena sotamiehenä,
-sotatribuunina, alipäällikkönä ja konsulina nyt teidän mielestänne
-olen joutilaana, kun en ota osaa sotiin. Mutta senaatille minä
-määrään, mitä sotia on käytävä ja miten niitä on käytävä. Minä olen
-jo aikoja sitten uhannut sodalla Karthagoa, jolla kauan aikaa on
-ollut pahaa mielessä. En lakkaa sitä pelkäämästä, ennenkuin kuulen
-sen olevan perinpohjin hävitetyn. Jospa kuolemattomat jumalat
-säästäisivät tämän voiton sinulle, Scipio, jotta päättäisit sen,
-minkä isoisäsi on jättänyt tekemättä. Hänen kuolemastaan on kohta
-kuusineljättä vuotta kulunut, mutta moisen miehen muistoa tulevat
-kaikki seuraavat vuodet ylläpitämään. Hän kuoli vuotta aikaisemmin
-kuin olin censorina sekä yhdeksän vuotta konsulikauteni jälkeen
-tultuaan valituksi toistamiseen konsuliksi tuona virka-aikanani.
-Olisiko hän ollut tyytymätön vanhuuteensa, vaikka olisikin elänyt
-satavuotiaaksi? Ei toki, sillä ei hän hyökkäisi eikä hyppäisi
-eikä käyttäisi heittokeihästä kaukaa taisteltaessa tahi miekkaa
-käsikähmässä, vaan hän käyttäisi ymmärrystä, järkevyyttä ja
-harkintaa. Ellei sellaisia ominaisuuksia olisi vanhuksilla, eivät
-esi-isämme olisi maininneet ylintä neuvostoa vanhain neuvostoksi
-eli senaatiksi. Lakedaimonilaisten keskuudessa nimitetään ylintä
-valtionvirkaa hoitavia henkilöitä vanhuksiksi, joita he ovatkin.
-
-Jos tahdotte lukea tahi kuulla ulkomaiden historiata, saatte tietää,
-että nuoret miehet ovat järkyttäneet suurimpia valtioita, mutta, että
-vanhukset ovat pitäneet niitä pystyssä sekä saattaneet ne jälleen
-entiselleen.
-
-    "Kuink' ompi valta vahva teiltä sortumaan jo joutunut?"
-
-Näin näet kysytään Naevius-runoilijan Ludus-nimisessä näytelmässä.
-Siihen vastataan paljon muun ohella pääasiassa seuraavasti:
-
-    "Se tointa suurisuisten on, se työtä keltanokkien."
-
-Onhan ajattelemattomuus ominaista kasvavalle iälle ja viisaus
-vuorostaan vanhenevalle.
-
-
-7. "Mutta muisti heikkenee." Luulenpa sen kyllä, ellet harjoita
-sitä tahi myöskin, jos olet hitaanlainen luonnostasi. Themistokles
-oli oppinut kaikkien kansalaisten nimet. Luuletteko sitten hänellä
-vanhemmaksi tultuaan olleen tapana Aristeidesta Lysimakhoksena
-tervehtiä. Minä puolestani en tunne vain nykyään elossa olevia
-henkilöitä, vaan myöskin heidän isänsä ja isoisänsä enkä
-pelkää ihmisten puheen mukaan kadottavani muistiani lukiessani
-hautakirjoituksia. Juuri niitä lukemalla palautan vainajat mieleeni.
-Tosiaankaan en ole kuullut yhdenkään vanhuksen unohtaneen, mihin
-hän on kaivanut aarteensa. He muistavat kaiken sen, mikä heillä on
-huolena, nimittäin säädetyt määräpäivät, velallisensa ja velkojansa.
-Entäpä edelleen? Mitäpä arvelette lainoppineista, ylimmäisistä
-papeista, augureista ja filosofeista? Kuinka paljon he muistavatkaan
-vanhuksina! Hengen voimat säilyvät vanhoilla, jos vain intoa ja
-uutteruutta kestää, niin hyvin etevillä, kunniavirkoja saavuttaneilla
-henkilöillä kuin myös yksityisillä ja rauhallisilla eläjillä.
-
-Sophokles kirjoitteli murhenäytelmiä aina korkeimpaan ikään saakka.
-Kun hän kirjailijatoimensa takia näytti laiminlyövän taloutensa
-hoidon, haastoivat hänen omat poikansa hänet oikeuteen, jotta
-tuomarit erottaisivat hänet muka tylsämielisenä talouden toimista.
-Niinhän meidänkin tapamme mukaan omaisuudestaan välinpitämättömiä
-isiä kielletään sitä hoitamasta. Silloin kerrotaan vanhuksen
-lukeneen tuomareille parhaillaan tekeillä olevan kappaleen, minkä
-hän vast'ikään oli sepittänyt, nimittäin "Kolonolaisen Oidipuksen",
-sekä sitten kysyneen heiltä, tuntuiko tämä runoteos tylsämielisen
-sepittämältä. Kun hän oli lukenut sen julki, vapautettiin hänet
-syytöksestä tuomarien päätöksen mukaan. Onko siis vanhuus pakottanut
-hänet tahi Homeroksen, Hesiodoksen, Simonideen, Stesikhoroksen tahi
-ennen mainitsemani Isokrateen ja Gorgiaan tahi filosofien johtajat
-Pythagoraan, Demokritoksen, Platonin ja Ksenokrateen tahi stoalaisen
-Diogeneen, jonka itse olette nähneet Roomassa, onko siis vanhuus
-pakottanut kaikki nämä miehet herkeämään harrastuksistaan? Eikö
-kaikilla tieteellinen harrastus kestänyt yhtä kauan kuin heidän
-elämänsä?
-
-Jättääkseni nämä jalot harrastukset sikseen saatan lisäksi nimittää
-roomalaisia maamiehiä, naapureitani ja tuttaviani sabinilaisalueelta,
-joiden poissa ollessa tuskin koskaan toimitetaan mitään tärkeämpää
-maanviljelystyötä kylvön, elonleikkuun ja sen korjuun aikana.
-Kumminkin tämä on vähemmän ihmeteltävää semmoisiin töihin nähden.
-Eihän kukaan ole niin vanha, ettei hän toivo jaksavansa elää vielä
-vuotta. Mutta nuo samat miehet näkevät vaivaa sellaisestakin, mikä
-heidän tietämänsä mukaan ei ollenkaan hyödytä heitä.
-
-    "Puit' uuden hän polven noin hyödyksi kylvää",
-
-niinkuin Statiuksemme sanoo "Nuoruudentoverit" (_Synephebi_)
-näytelmässään. Ja empimättä maanviljelijä, olipa hän kuinka vanha
-hyvänsä, vastaa sille, joka kysyy, kenenkä hyväksi hän istuttaa:
-"Kuolemattomien jumalien hyväksi, jotka ovat tahtoneet, että niin
-hyvin vastaanottaisin tämän esi-isiltäni kuin myöskin jättäisin sen
-jälkeläisilleni."
-
-
-8. Parempi on tämä Caecilius Statiuksen lausunto ukosta, joka
-huolehtii tulevasta sukupolvesta, kuin saman runoilijan seuraavat
-sanat:
-
-    "Jumal'aut', jos, vanhuus, muut' et vammaa tuonekaan,
-    niin kylliks yks on tää Sun kumppanis:
-    saa nähdä paljon moista, mit' ei mieli tee."
-
-Ja ehkäpä paljon sellaista, jota haluaa! Useinhan nuoruus kohtaa
-sellaista, jota ei halua. Mutta vielä, nurjempi on seuraava Caecilius
-Statiuksen lausunto:
-
-    "Sen kurjimmaksi katson vaivaks vanhuuden,
-    olevansa että tietää vaivaks toisellen."
-
-Hauskuudeksi pikemmin kuin vaivaksi. Samoinkuin viisaat vanhukset
-iloitsevat lahjakkaista nuorukaisista ja siten nuorison
-kunnioittamien ja rakastamien henkilöiden vanhuus tulee keveämmäksi,
-samoin nuorukaisetkin nauttivat vanhusten jaloihin pyrintöihin
-johtavista opetuksista. Tiedänpä varmaan, että olen teille samassa
-määrässä hauskuudeksi kuin te minulle. Mutta huomaatte, ettei vanhuus
-ole veltto eikä saamaton, vaan se päinvastoin on toimelias sekä aina
-hommaa ja puuhaa jotakin, tietysti sen mukaan kuin jokaisen harrastus
-on ollut hänen edellisenä elinaikanaan. Entäpä ne vanhukset, jotka
-oppivat vielä jotakin lisää? Niinhän näemme Solonin kerskaillen
-väittävän säkeissään, että hän vanhenee oppiessaan joka päivä
-jotain lisää. Niinhän minäkin olen tehnyt, kun vanhana miehenä olen
-tutkinut Kreikan kirjallisuutta. Siihen ryhdyin niin innokkaasti,
-kuin olisin halunnut sammuttaa pitkällisen janon, tutustuakseni juuri
-näihin asioihin, joita nyt käytän esimerkkeinä, kuten huomaatte.
-Ja kuultuani, että Sokrates oli tehnyt näin soitantoon nähden,
-olisin puolestani tahtonut tehdä samoin -- opettelivathan vanhan
-ajan ihmiset soitantoakin. Joka tapauksessa olen pannut vaivaa
-kirjallisuuteen.
-
-
-9. Enkä ainakaan nyt kaipaa nuoruuden voimia -- tämähän oli toinen
-kohta vanhuuden haitoista puhuttaessa --, en kaipaa niitä suuremmassa
-määrässä, kuin nuorukaisena ollessani kaipasin härän tai norsun
-voimia. Kunkin tulee käyttää sitä, mitä on tarjona, ja voimiensa
-mukaan tehdä kaikki se, minkä tekee. Mikä lausunto näet voi olla
-halveksittavampi kuin krotonilaisen Milonin. Kun hän vanhuksena
-näki taistelijain harjoittelevan kilparadalla, katseli hän, niin
-kerrotaan, käsivarsiaan sekä huudahti kyynelet silmissä: "Nämäpä
-ovat jo kuolleita!" Tosiaankaan eivät ne siinä määrässä kuin sinä,
-lavertelija, itse. Ethän sinä koskaan tullut kuuluisaksi itsesi
-takia, vaan kylkiesi ja käsivarsiesi vuoksi. Sellaista ei puhunut
-Sextus Aelius eikä Tiberius Coruncanius monta vuotta aikaisemmin
-eikä Publius Crassus aivan äskettäin. Nämä säätivät lakeja
-kansalaisilleen, ja heidän tietonsa pysyivät aina heidän viimeiseen
-hengenvetoonsa asti.
-
-Puhuja vain veltostuu vanhuudesta, pelkään minä. Hänen toimintansa
-ei ole yksistään henkistä työtä, vaan se on myöskin rinnan ja
-ruumiinvoimien. Yleensä raikastuu, kumma kyllä, vanhalla iällä äänen
-sointuisuus, jota minä puolestani tähän asti en vielä ole menettänyt
--- ja te näette minun vuoteni. Siitä huolimatta on vanhuksen tyyni
-ja hiljainen puhe miellyttävä, ja kaunopuheisen vanhuksen sävyisä ja
-lempeä esitys herättää itsestään tarkkaavaisuutta. Ellet itse voi
-aikaansaada sitä, saatat silti antaa opetuksia jollekin Scipiolle ja
-Laeliukselle. Mikähän on miellyttävämpää kuin opinhaluisen nuorison
-ympäröimä vanhus?
-
-Vai mitä, emmekö jätä edes niinkään paljon voimia vanhukselle,
-että hän voisi opettaa ja neuvoa nuorukaisia sekä ohjata heitä
-velvollisuuksien kaikinpuoliseen täyttämiseen? Mikä saattaa olla
-mainiompaa kuin tämä toimi? Ainakin minusta näyttivät Gnaeus ja
-Publius Scipio sekä molemmat isoisäsi Lucius Aemilius ja Publius
-Africanus onnellisilta ylhäisten nuorukaisten seurassa. Yleensä on
-pidettävä kaikkia jalojen tieteiden opettajia onnellisina, vaikka
-heidän ruumiinvoimansa olisivatkin vanhentuneet ja vähentyneet.
-Ruumiinvoimien väheneminen johtuu kumminkin useammin nuoruuden
-hairahduksista kuin vanhuuden puutteellisuuksista. Sillä irstas
-ja hekkumallinen nuoruus jättää vanhuudelle heikontuneen ruumiin.
-Ainakin väittää Kyros siinä Ksenophonin kirjassa olevassa puheessa,
-jonka hän hyvin vanhana piti kuolinvuoteellaan, ettei hän koskaan
-huomannut tulleensa vanhuudessaan heikommaksi, kuin hän oli ollut
-nuoruudessaan. Muistan lapsuudestani, että Lucius Metellus, joka
-tultuaan ylimmäiseksi papiksi 4 vuotta sen jälkeen, kuin oli ollut
-toistamiseen konsulina, hoiti tätä papintointa 22 vuotta, oli niin
-hyvissä voimissa loppuiällään, ettei ollenkaan kaivannut nuoruuttaan.
-Eihän ole ensinkään tarpeellista minun puhua itsestäni, vaikka niin
-onkin ukkojen tapana ja suodaan iällemme.
-
-
-10. Huomaatteko, miten Nestor Homeroksen runoissa hyvin usein puhuu
-kiittäen omista ansioistaan. Hän näet eli jo kolmannen miespolven
-aikana, eikä hänen suinkaan tarvinnut pelätä, että hän puhellessaan
-tosiasioita itsestään näyttäisi kerskujalta tahi lavertelijalta.
-Sillä, kuten Homeros sanoo, hänen kieleltään valui puhe mettä
-makeampana, eikä hän tarvinnut mitään ruumiinvoimia siihen
-miellyttävyyteen. Tuo kuuluisa Kreikan johtaja Agamemnon ei koskaan
-kuitenkaan toivo, että hänellä olisi kymmenen Ajaksin vertaista, vaan
-kyllä kymmenen Nestorin vertaista miestä; jos sellaista tulisi hänen
-osalleen, on hän varma Troian pikaisesta kukistumisesta.
-
-Palaan kumminkin jälleen itseeni. Käyn 84. vuotta ja soisin voivani
-kerskata samasta kuin Kyroskin. Vaikka en enää ole samoissa
-voimissa kuin ollessani sotamiehenä ja kvestorina puunilaissodassa
-tahi ollessani Hispaniassa konsulina tahi neljää vuotta myöhemmin
-taistellessani sotatribuunina Thermopylai'n luona Manius Glabrion
-konsulivuotena, kumminkin saatan sanoa sen, ettei ikä ole kokonaan
-heikontanut eikä nujertanut minua, kuten itse näettekin. Eipä
-senaatin kokouksen tahi forumin puhelavan, eipä ystävien eikä
-turvattien tahi kestitoverien tarvitse kaivata voimiani. Enhän
-koskaan ole hyväksynyt tuota vanhaa kiitettyä sananlaskua, mikä
-kehoittaa tulemaan aikaisin vanhaksi, jos haluttaa olla kauan
-vanhana. Mieluummin tosiaan tahtoisin olla vähemmän aikaa vanhuksena
-kuin tulla vanhukseksi, ennenkuin oikeastaan olen semmoinen. Siksi
-ei tähän asti ole kääntynyt puoleeni kukaan, jota varten minulla
-ei olisi ollut aikaa. Mutta minulla on, niin sanotaan, vähemmän
-voimia kuin kummallakaan teistä. Eihän teilläkään ole centurio Titus
-Pontiuksen voimia; onko hän silti teitä etevämpi? Käytettäköön
-voimia vain kohtuudella, ponnistakoon kukin sen verran, kuin voi;
-silloin hän todellakaan ei suuresti kaipaa voimia. Kerrotaan Milonin
-kulkeneen Olympiassa kilparadan päästä toiseen kantaen härkää
-hartioillaan. Tahtoisitko nyt, että sinulle annettaisiin moiset
-ruumiinvoimat mieluummin kuin Pythagoraan hengenvoimat? Sanalla
-sanoen, käytettäköön tuota hyvää niin kauan, kuin sitä on olemassa:
-älköön sitä kaivattako, kun sitä ei enää ole. Eihän nuorukaisten sovi
-kaivata lapsuudenikäänsä eikä iässä jonkun verran edistyneempien
-nuoruuttaan. Elämällä on määrätty kulkunsa ja luonnolla vain yksi,
-sekin yksinkertainen, tie. Kullekin ikäkaudelle on määrätty sen
-oma luontainen kehitys, joten lasten heikkoudessa, nuorukaisten
-tuimuudessa, tasaantuneen iän vakavuudessa sekä vanhuuden kypsyydessä
-on jotain luonnonmukaista, jota aikanaan on nautittava.
-
-Luulen sinun, Scipio, saaneen kuulla, mitä isoisäsi kestiystävä
-Masinissa tekee vielä tähän aikaan yhdeksänkymmenen vuoden ikäisenä.
-Aloitettuaan matkansa jalkaisin ei hän ollenkaan nouse hevosen
-selkään; aloitettuaan sen ratsain ei hän astu alas hevosen selästä;
-ei mikään rankkasade eikä mikään pakkanen saa häntä olemaan pää
-peitettynä; hänellä on ylen sitkeä ruumis, ja siksipä hän täyttää
-hallitsijan kaikki velvollisuudet ja tehtävät. Niinmuodoin saattaa
-harjoitus ja kohtuus vielä vanhoilla päivillä säilyttää osan
-aikaisemmasta voimakkuudesta.
-
-
-11. Vanhuudella muka ei ole voimia! Eihän vanhuudelta
-vaaditakaan voimia. Sentähden onkin ikäluokkamme sekä lakien että
-perinnäistapojen nojalla vapautettu sellaisista toimista, joita
-ei voida suorittaa ilman ruumiinvoimia. Saatikka sitten, että
-meidät pakotettaisiin siihen, mitä emme voi, ei meitä pakoteta edes
-siihen, minkä voimme. Onhan monta niin raihnaista vanhusta, etteivät
-jaksa toimittaa mitään virkatehtävää tahi yleensä elämäntehtävää.
-Mutta tämä ei ole mikään vanhuudelle ominainen vika, vaan on se
-terveydentilasta riippuvainen. Kuinka heikko olikaan Publius
-Africanuksen poika, joka sinut otti pojakseen: kuinka arka tahi
-olematon olikaan hänen terveytensä! Ellei asianlaita olisi ollut
-näin, olisi hänestä tullut valtiolle toinen loistava valo, sillä
-hänellä oli runsaammin sivistystä yhtyneenä isän mielenylevyyteen.
-Mikä ihme on siis, jos vanhukset joskus ovat voimattomia, kun eivät
-nuorukaisetkaan voi välttää sitä?
-
-On välttämätöntä vastustaa vanhuutta, Scipio ja Laelius, ja
-korvata sen puutteita huolellisesti. On taisteltava vanhuutta
-vastaan niinkuin tautia vastaan; on pidettävä huolta terveydestä
-sekä harjoitettava kohtuullisia ruumiinliikkeitä, käyttäen vain
-niin paljon ruokaa ja juomaa, että voimat virkistyvät siitä
-eivätkä herpaannu. Mutta pidettäköön huolta paitsi ruumiista
-vielä paljoa enemmän hengestä ja mielestä! Sillä nämäkin kuluvat
-loppuun vanhuudesta, ellei ikäänkuin valeta öljyä lamppuun. Ruumis
-rasittuu väsyttävistä harjoituksista, mutta mieli tulee keveämmäksi
-harjoittelemisesta. Niillä näet, joita Caecilius Statius nimittää
-"huvinäytelmän typeriksi ukoiksi", tarkoittaa hän herkkäuskoisia,
-huonomuistisia ja tylsistyneitä vanhuksia. Nämä viat eivät yleensä
-ole ominaisia vanhuudelle, vaan yksin toimettomalle, veltostuneelle
-ja uneliaalle vanhuudelle. Samoinkuin vallattomuutta ja himokkuutta
-tavataan enemmän nuorukaisissa kuin vanhuksissa, mutta ei silti
-kaikissa nuorukaisissa, vaan ainoastaan epävakaisissa, samoin
-tuotakin vanhain hupsuutta, jota nimitetään höperyydeksi, tavataan
-kevytmielisissä vanhuksissa eikä suinkaan kaikissa. Tuo vanha ja
-lisäksi sokea Appius hallitsi neljää vankkaa poikaansa, viittä
-tytärtään, suurta huonekuntaansa ynnä lukuisia turvattejaan. Hänen
-mielensä näet oli jännitetty jousen lailla eikä hän velttona
-vaipunut vanhuuden valtaan. Hänellä oli sekä arvonantoa että valtaa
-omaistensa keskuudessa; hänen orjansa pelkäsivät häntä, hänen
-lapsensa kunnioittivat häntä, kaikki pitivät häntä rakkaana; siinä
-kodissa vasta vallitsivat esi-isäin tavat ja kuri. Ainoastaan sikäli
-on vanhus arvossa pidetty, kuin hän pitää puoliaan, pysyy kiinni
-oikeudessaan eikä antaudu kenenkään valtaan sekä on omaistensa
-herra aina viimeiseen hengenvetoonsa asti. Sillä samoinkuin minua
-miellyttää sellainen nuorukainen, jossa on jotain ukkomaista, samoin
-minua miellyttää sellainen vanhus, jossa on jotain nuorukaisen
-tapaista; se joka pyrkii tällaiseksi, saattaa olla ruumiiltaan
-vanhus, mutta mieleltään ei milloinkaan.
-
-Minulla on tekeillä "Muinaishistoriani" 7. kirja; kokoelen kaikki
-muinaisuuden muistotiedot; parast'aikaa juuri viimeistelen niitä
-puheita, joita olen pitänyt kaikissa merkillisissä oikeusasioissa
-esiintyessäni puolustajana; käsittelen augurien ja ylimmäisten
-pappien oikeutta sekä kansalaisoikeutta; harrastan suuresti myös
-Kreikan kirjallisuutta ja harjoittaakseni muistiani pythagoralaisten
-tapaan palautan joka ilta mieleeni, mitä sinä päivänä olen sanonut,
-kuullut tahi toimittanut. Tämä on henkeni harjoitus, tämä on sieluni
-kilvoittelu, enkä suuresti kaipaa ruumiinvoimia hikoillessani ja
-vaivaantuessani näissä toimissa. Olen ystävieni apuna oikeuden
-edessä, käyn usein senaatin kokouksissa ja esitän siellä omasta
-aloitteestani asioita, joita kauan olen paljon miettinyt, sekä
-puolustan niitä henkeni, enkä ruumiini voimilla. Ellen kykenisi tätä
-kaikkea suorittamaan, olisin iloinen lepotuolissani ajatellessani
-juuri sitä, mitä en enää voisi aikaansaada. Se, joka elää tällaisissa
-harrastuksissa ja hommissa, ei huomaa, milloinka vanhuus hänet
-yllättää. Niinmuodoin ikä huomaamatta hiljalleen vaihtuu vanhaksi
-eikä murru äkkiä, vaan sammuu ajanpitkään.
-
-
-12. Sitten seuraa kolmas moitelause vanhuutta vastaan, nimittäin,
-että siltä, kuten sanotaan, puuttuu aistillisia nautintoja. Oi,
-miten ihanaa onkaan tämän iän tehtävä, jos se näet poistaa meistä
-juuri sen, mikä on moitittavin puoli nuoruudessa. Kuulkaa, hyvät
-nuorukaiset, mainion tarentolaisen Arkhytaan muinaista esitystä,
-mikä kerrottiin minulle ollessani nuorukaisena Tarentumissa Qvintus
-Maximuksen seurassa. Hän väitti, että aistillinen nautinto on
-turmiollisin pahe, minkä luonto on jättänyt ihmisille, ja että himot
-sitä haluten kiihottuvat hurjaan ja hillittömään hekkumoimiseen.
-Tästä johtuvat isänmaankavallukset, vallankumoukset ynnä salaiset
-neuvottelut vihollisten kanssa. Sanalla sanoen, ei ole mitään
-rikosta eikä yleensä mitään pahaatekoa, jonka harjoittamiseen
-nautinnonhimo ei yllyttäisi; yksinpä irstaisuus ja aviorikokset
-sekä kaikki sellaiset häpeätyöt saavat yllykettä vain aistillisen
-nautinnon viettelyksistä. Koska ei luonto eikä mikään jumala ole
-antanut ihmiselle mitään, joka olisi järkeä jalompi, niin ei
-mikään ole tälle jumalalliselle armolahjalle niin haitallista kuin
-aistillinen nautinto. Himon hallitessa ei kohtuudella ole mitään
-olopaikkaa eikä hyve missään tapauksessa voi saada mitään jalansijaa
-nautinnon valtakunnassa. Jotta tätä voitaisiin ymmärtää paremmin,
-kehoitti hän kuvittelemaan jotakuta henkilöä, joka olisi siihen
-määrään aistillisen nautinnon villitsemä, kuin yleensä voidaan
-ajatella. Hän arveli jokaisen empimättä uskovan, että tämä ei voisi
-suorittaa mitään henkistä työtä eikä saada mitään aikaan järjellään
-ja ajattelullaan, niin kauan kuin hän täten riehuisi. Siksipä ei
-ole mitään niin inhottavaa ja niin turmiollista, kuin aistillinen
-nautinto on, koska se kokonaan sammuttaa järjen valon ollessaan liian
-suuri ja pitkällinen.
-
-Tästä oli Arkhytas puhunut samnilaiselle Gaius Pontiukselle, siis sen
-miehen isälle, joka Caudiumin taistelussa voitti konsulit Spurius
-Postumiuksen ja Titus Veturiuksen. Siten kestiystävämme tarentolainen
-Nearkhos, joka oli pysynyt ystävyydessä roomalaisten kanssa, kertoi
-meille kuulleensa vanhemmilta ihmisiltä. Tuon keskustelun aikana oli
-läsnä ollut ateenalainen Platon, jonka huomaan saapuneen Tarentumiin
-Lucius Camilluksen ja Appius Claudiuksen konsulivuotena.
-
-Mitä tarkoittaa nyt tämä kaikki? Tietenkin sitä, että ymmärtäisitte
-meidän olevan suuressa kiitollisuuden velassa vanhuudelle, joka estää
-meitä haluamasta sitä, mitä ei sovi, jollemme me järjellisten syiden
-ja viisauden avulla kykene luopumaan aistillisista nautinnoista.
-Aistillisuus näet estää järkevää ajattelemista, se on järjen
-vihollinen ja niin sanoakseni sokaisee sielun silmät eikä ole missään
-yhteydessä hyveen kanssa. Vastenmielisesti kyllä poistin senaatista
-kunnon Titus Flamininuksen veljen, Lucius Flamininuksen 7 vuotta
-sen jälkeen, kuin hän oli ollut konsulina, mutta olin sitä mieltä,
-että irstaisuus oli leimattava häpeällä. Sillä ollessaan konsulina
-Galliassa suostui hän kemuissa kevytmielisen naisen rukouksista
-mestauttamaan erään niistä, jotka olivat vankeudessa hengenrikoksista
-tuomittuina. Hän pääsi rangaistuksesta veljensä Tituksen ollessa
-censorina juuri lähinnä ennen minua; me taas, minä ja Flaccus,
-emme voineet mitenkään hyväksyä niin törkeätä ja niin rikollista
-vallattomuutta, joka yhdisti henkilökohtaisen häpeän ja valtionviran
-häväistyksen.
-
-
-13. Olen usein kuullut vanhoilta ihmisiltä, jotka vuorostaan sanoivat
-kuulleensa lapsuudessaan sen vanhuksilta, että Gaius Fabriciuksen
-oli tapana ihmetellä sitä, että hän ollessaan Pyrrhoksen luona
-lähettiläänä oli tessalialaiselta Kineaalta saanut tietää Ateenassa
-elävän erään miehen, joka väitti itseään viisaaksi, sekä tämän
-esittävän, että on arvioitava hekkumallisuuden mukaan kaikkia
-tekojamme. Kun Manius Curius ja Tiberius Coruncanius kuulivat tämän
-Fabriciukselta, olivat he toivoneet, että samnilaiset ja itse
-Pyrrhoskin saataisiin tuohon uskoon, jotta heidät saatettaisiin
-voittaa sitä helpommin, kun he olivat antautuneet lihallisten
-nautintojen valtaan. Manius Curius oli elänyt läheisessä ystävyydessä
-Publius Deciuksen kanssa joka ollessaan neljättä kertaa konsulina
-viittä vuotta ennen Curiuksen konsulikautta oli uhrannut henkensä
-valtion puolesta; Fabriciuskin oli hänet tuntenut ja niinikään
-Coruncanius. Sekä oman elämänsä että varsinkin vastamainitun
-Deciuksen teon perusteella päättelivät nämä miehet, että todellakin
-on jotakin itsessään kaunista ja jaloa, jota oman itsensä takia
-etsitään, ja jota kaikki kunnon ihmiset ajavat takaa hyläten ja
-halveksien hekkumallisuutta.
-
-Miksi siis näin paljon sanoja aistillisuudesta? Siksi, että ei
-ole mitään syytä moitteeseen vanhuutta vastaan, vaan päinvastoin
-on aihetta suurimpaan kiitokseen, koska se ei suuresti kaipaa
-minkäänlaisia aistillisia nautintoja.
-
-"Vanhuudelta puuttuvat syömingit, runsaasti katetut pöydät ynnä
-lukuisat maljat." Sentähden se myös on vapaa juopumuksesta,
-vatsanvaivoista ja unettomuudesta. Jos todellakin on tehtävä
-jokin myönnytys hekkumallisuudelle, koska emme helposti vastusta
-sen viettelyksiä -- sattuvasti nimittää Platon hekkumaa paheen
-syötiksi, tietenkin, koska ihmisiä sillä pyydystetään samoinkuin
-kaloja koukulla --, niin vanhuus kumminkin saattaa olla mieltynyt
-kohtuullisiin pitoihin, vaikka hän pysyykin poissa ylellisistä
-kemuista. Näin usein lapsuudessani Gaius Duelliuksen, Marcuksen
-pojan, joka ensimmäisenä oli voittanut puunilaiset meritaistelussa,
-vanhana miehenä palaavan kotiin ilta-ateriasta. Hän nautti
-tulisoihdusta ja huilunsoittajasta, jotka hän yksityismiehenäkin
-oli ottanut käyttääkseen ilman mitään ennakkotapausta; niin suuren
-vapauden soi hänelle hänen maineensa.
-
-Mutta miksikä minä puhun muista? Tahdon jo palata itseeni. Ensiksi
-minulla aina on ollut seurusveljiä. Seurusveljestöthän perustettiin
-ollessani kvestorina, kun idalaisen suuren jumal'emon palvelu tuotiin
-tänne. Olin siis seurusveljieni mukana aterioilla, jotka ylipäätään
-olivat kohtuullisia. Tosin minussa paloi jonkinmoinen nuoruudentuli,
-mutta iän kasvaessa kävi kaikki päivä päivältä lauhkeammaksi. Arvioin
-kemujen tuottamaa hupia pikemmin ystävieni seurustelun ja keskustelun
-kuin ruumiillisen nautinnon perusteella. Sattuvasti esi-isämme
-sanoivat ystävien aterialla-oloa yhteiseloksi, koska se tuo mukanaan
-elämänyhteyttä, paremmin kuin kreikkalaiset, jotka sitä nimittävät
-väliin yhteisjuomiseksi, väliin yhteissyömiseksi, joten he näkyvät
-panevan enimmän arvoa siihen, mikä siinä on vähäpätöisintä.
-
-
-14. Keskustelun tuottaman hauskuuden takia huvittavat minua myös
-aikaisin alkavat pidot niin hyvin ikätoverieni kanssa, joita vain
-aniharvoja on enää jäljellä, kuin myös teidän ikäistenne ja teidän
-kanssanne. Olen suuresti kiitollinen vanhuudelleni, joka on lisännyt
-minussa halua keskustelemiseen, mutta poistanut minusta syömisen ja
-juomisen himot. Jos nämäkin miellyttävät jotakuta -- jottei näyttäisi
-siltä, kuin olisin tykkänään julistanut sodan nautintoa vastaan,
-jota onkin ehkä sallittu luonnostaan jokin määrä --, niin käsitän
-kyllä, ettei vanhuudelta puutu halua noihinkaan nautintoihin. Minua
-miellyttää todellakin esi-isien säätämä esimiehyys juomingeissa
-ja se keskustelu, jota esi-isien tapaan ylläpidetään pikarien
-ääressä ylimmästä pöytävieraasta alkaen, sekä nuo pienet pikarit,
-joista nautitaan pisaroittain, kuten Ksenophonin "Vieraspidoissa"
-sanotaan; lisäksi minua miellyttää viileys kesällä sekä päinvastoin
-päivänpaiste tahi takkavalkea talvella. Näistä huvituksista
-nautinkin tavallisesti tilallani sabiinien maassa. Täytän joka
-päivä pöytäni kutsumalla naapurini luokseni, ja jatkamme sitten
-pitoja monenlaisella keskustelulla niin myöhään yöhön, kuin vain on
-mahdollista.
-
-"Mutta aistillisten nautintojen houkutus ei ole enää niin suuri
-vanhuksissa." Kyllä, mutta ei myöskään niiden tarve. Se taas
-on helppoa, jota ei kaivata. Kun joku kysyi iän heikontamalta
-Sophokleelta, vieläkö hän oli taipuva rakkaussuhteisiin, vastasi hän
-sattuvasti: "Jumalat varjelkoot; mielihyvällä olen niitä paennut
-aivankuin raakaa ja hurjaa isäntää." Niille näet, jotka haluavat
-tällaisia nautintoja, on kenties kiusallista ja vaikeata olla ilman
-näitä, mutta niille taas, jotka ovat saaneet niistä tarpeekseen ja
-kylläkseen, on lihallisen nautinnon puute suloisempaa kuin itse
-nauttiminen. Se ei tunne puutetta, joka ei kaipaa mitään. Väitän
-siis, että tuo kaipaamattomuus on jotakin ihanampaa.
-
-Mutta jos nuori ikä mieluummin nauttii juuri noista huvituksista,
-niin se ensiksi nauttii vain vähäarvoisista asioista, kuten sanoin,
-ja toiseksi se nauttii sellaisista, joita ei kokonaan puutu
-vanhuudeltakaan, vaikka niitä sillä ei ole runsaasti saatavina. Kuten
-ensimmäisen rivin katsoja nauttii suuremmassa määrässä Ambivius
-Turpiosta, joskohta viimeisenkin rivin katsoja nauttii hänestä, niin
-nuoruus ehkä nauttii katsellessaan huvituksia läheltä enemmän; mutta
-myöskin vanhuus nauttii niistä senverran, kuin on kylliksi, joskin se
-katselee niitä kaukaa.
-
-Kuinka suuriarvoista onkaan, että henki on oma itsensä ja, kuten
-sanotaan, elää itsekseen ikäänkuin oltuaan aikansa hekkuman,
-kunnianhimon, kilvoittelun, vihamielisyyden ja kaikkien himojen
-palveluksessa. Jos sillä vielä on tieteellinen harrastus ja opiskelu
-ravintonaan, niin ei ole mitään ihanampaa kuin virkatoimista vapaa
-vanhuus.
-
-Näimme, Scipio, kuinka isäsi likeinen ystävä Gaius Galus puuhasi
-mitatakseen melkeinpä taivaan ja maan. Kuinka usein yllättikään hänet
-päivänvalo, kun hän oli yöllä alkanut piirtää jotakin, ja kuinka
-usein taas yö, kun hän oli aloittanut työnsä aamulla! Kuinka suuresti
-häntä ilahuttikaan jo kauan edeltäpäin ilmoittaa meille auringon ja
-kuun pimennyksistä!
-
-Miten on sitten vähempiarvoisten, mutta kuitenkin älyä vaativien
-tointen laita? Kuinka iloitsikaan Naevius "Puunilaissodastaan",
-kuinka Plautus "Äkämyksestään" (_Truculentus_) ja "Valehtelijastaan"
-(_Pseudolus_)! Näin Livius Andronicuksenkin vanhuksena. Kun hän
-Centon ja Tuditanuksen konsuliaikana kuusi vuotta ennen syntymääni
-oli esittänyt näytelmäkappaleen, eli hän vielä hamaan nuoruuteeni
-saakka. Mitä puhunkaan Publius Licinius Crassuksen toiminnasta
-pappis- ja kansalaisoikeuden alalla tahi tämän Publius Scipion
-toiminnasta, joka valittiin ylimmäiseksi papiksi muutamia päiviä
-takaperin? Ja lisäksi olemmekin nähneet kaikkien mainitsemieni
-henkilöiden vanhoilla päivillään palavasti harrastavan näitä toimia.
-Tosiaankin, kuinka suurella innolla näimmekään Marcus Cetheguksen,
-jota Ennius syystä nimitti "kaunopuheisuuden ytimeksi", vielä
-vanhuksena harjoittelevan itseään puhetaidossa! Minkälaiset ateriain
-tahi näytelmäin tahi irstaisuuksien tuottamat huvitukset ovat sitten
-verrattavat juuri noihin? Nämä ovat nyt tieteellisiä harrastuksia,
-jotka lisääntyvät älykkäissä ja tosisivistyneissä henkilöissä
-samassa määrässä kuin ikäkin, joten on suuriarvoinen Solonin eräässä
-ennenmainitussa säkeessä lausuma ajatus, että hän vanhenee päivä
-päivältä oppiessaan lisää; ja varmaan tämä on kaikkein suurin
-hengennautinto.
-
-
-15. Tulen nyt maanviljelijäin huvituksiin, joista minä puolestani
-olen sanomattomasti mielissäni. Niitä ei mikään ikä estä, ja
-ne näyttävät minusta lähinnä olevan sopusoinnussa viisaan
-elämännautinnon kanssa. Sillä he ovat ikäänkuin kauppasuhteissa maan
-kanssa, joka ei milloinkaan pyri näistä erilleen eikä milloinkaan
-korotta anna takaisin sitä, minkä se on saanut, vaan sen lisäksi
-joskus pienehkön voiton, useimmiten sentään suurehkon. Sittenkään ei
-minua ilahuta pelkästään sato, vaan myöskin itse maan luomisvoima.
-
-Kun maa on ottanut vastaan kylvetyn siemenen pehmennettyyn ja
-muokattuun helmaansa, niin se ensin pitää sitä luonaan pimeään
-kätkettynä (tästä multaaminen, joka tämän toimittaa, on saanut
-nimensä). Sitten se lämmitettyään siementä kuumalla likistyksellään
-painaa sen auki sekä houkuttelee siitä esiin viheriöivän oraan, joka
-vähitellen varttuu juurihapsiensa nojassa ja sitten solmuisen korren
-kannattamana sulkeutuu tuppeen tavallaan täysikäiseksi tullessaan.
-Kun kasvi on tupestaan puhjennut, tekee se tähkänmuotoisen hedelmän
-sekä suojelee itseään pikkulintujen nokilta vihneaidallaan.
-
-Mitä tarvitsee minun mainitakaan viiniköynnösten syntyä, istuttamista
-ja kasvamista! En voi siitä tuntea kylläkseni ihastusta, sanon sen,
-jotta oppisitte tuntemaan minun ikäni virkistyksen ja huvituksen.
-En puhu tuosta kaikkia maan tuotteita synnyttävästä voimasta, joka
-aivan vähäisestä viikunan idusta tahi viinirypäleen sydämestä tahi
-muiden maanhedelmien ja kasvien ylen pienistä siemenistä luo mahtavia
-runkoja ja oksia. Eivätkö istukkaat, pistokkaat, haaravesat, aaluvat
-ja juurukkaat herätä ihastusta ja ihmettelemistä kenessä hyvänsä?
-Viiniköynnös taas, joka luonnostaan on taipuva kaatumiseen ja lankee
-maahan, ellei sitä tueta, tarttuu kumminkin noustakseen pystyyn
-karhillaan, ikäänkuin käsillä, kaikkeen, mistä se saa kiinni. Kun se
-moninaisissa mutkissa ja kiemuroissa luikertelee sinne tänne, niin
-taitava maanviljelijä pitää sitä kurissa silpoillen sitä veitsellään,
-jottei se pääse taajenemaan liikaoksineen eikä levenemään ylenmäärin
-joka taholle. Sitten kevään tullessa ilmestyy jäljelle jääneissä
-köynnöksissä oksien niveliin niin sanottu silmu, josta viinirypäle
-nousee ja tulee näkyviin. Varttuessaan maan nesteestä ja auringon
-lämmöstä se aluksi on kovin katkera maultaan, mutta kypsyttyään se
-tulee makeaksi ja lehvien suojassa sekä saapi kohtuullista lämpöä
-että välttää liiallista päivänpaistetta. Mikä saattaa olla sitä
-maultaan mieluisempaa ja näöltään kauniimpaa?
-
-Kuten jo ennen sanoin, niin ei minua huvita vain viiniköynnöksen
-hyöty ja sen laatu, vaan lisäksi sen viljelys: tukipylväitten
-rivit, pylväspäiden yhdistäminen poikkipuilla, köynnösten sitominen
-ja levittäminen sekä mainitsemani muutamien oksien katkominen ja
-toisten jättäminen koskematta. Miksi otankaan puheeksi maan erilaisen
-kastelemisen, ojittamisen ja kuokkimisen, joista maa tulee paljon
-hedelmällisemmäksi? Mitä sanonkaan lannoittamisen hyödyllisyydestä?
-Siitä olen puhunut maanviljelyksestä kirjoittamassani kirjassa.
-Siitä ei Hesiodos, niin oppinut kuin olikin, ole lausunut sanaakaan
-kirjoittaessaan maanviljelyksestä. Mutta Homeros, joka luullakseni
-eli monta vuosisataa aikaisemmin, antaa Laërteen muokata maata
-sekä lannoittaa sitä lievittääkseen poikansa takia tuntemaansa
-ikävää. Maalaiselämä on huvittava niin hyvin viljalaihojen,
-niittyjen, viinimäkien ja puuistutusten takia kuin myös vihannes- ja
-hedelmäpuutarhojen sekä eläinlaidunten, mehiläisparvien ynnä
-kaikenlaisten kukkien runsauden takia. Mutta ei yksin kylväminen ole
-hauskaa, vaan myös oksastaminen, mikä on maanviljelyksen älykkäin
-keksintö.
-
-
-16. Voisin edelleen mainita montakin maalaiselämän hauskuutusta,
-mutta huomaan senkin, minkä olen sanonut, käyneen liian
-pitkäveteiseksi. Suokaa toki minulle se anteeksi, sillä toisella
-puolen on maanviljelyksen harrastus viehättänyt minua, toiselta
-puolen taas vanhuus on luonnostaan jotensakin puhelias, myönnän
-sen, jottei näyttäisi siltä, kuin tahtoisin vapauttaa sen kaikista
-vioista. Sentähden Manius Curius voitettuaan samnilaiset, sabiinit
-ja Pyrrhoksen vietti ikänsä loppuosan tällaisessa elämässä.
-Katsellessani hänen maatilaansa, se näet ei ole kaukana luotani, en
-saata kylliksi ihailla itse miehen kohtuullisuutta tahi toiselta
-puolen noitten aikojen ankaraa tapaa. Kun Curius kerran istui
-lietensä ääressä toivat samnilaiset suuren määrän kultaa hänelle,
-mutta saivat häneltä tarjoukseensa epäävän vastauksen. Kuten hän
-virkkoi, ei hänen mielestään kullan omistaminen ollut kunniakasta,
-vaan niitten hallitseminen, jotka omistivat kultaa. Eiköhän sellainen
-mieliala tekisi vanhuutta suloiseksi?
-
-Palaan taas maanviljelijöihin, jotten jättäisi itseäni. Maalla
-elivät siihen aikaan senaattorit (vanhukset nimittäin), koskapa
-Lucius Qvinctius Cincinnatukselle hänen kyntäessään ilmoitettiin
-hänen valitsemisestaan diktaattoriksi. Tämän diktaattorin käskystä
-ratsuväenpäällikkö Gaius Servilius Ahala yllätti ja tappoi
-kuninkaanvaltaa tavoittelevan Spurius Maeliuksen. Maakartanostaan
-kutsuttiin senaatin kokoukseen sekä Curius että muut vanhukset (siitä
-ne, jotka kutsuivat heidät, saivat kulkijain nimen). Surkuteltavako
-on näiden miesten vanhuus ollut, he kun huvittelivat itseään maan
-viljelemisellä?
-
-Ainakin minun mielestäni tuskin mikään elämä lienee onnellisempaa
-niin hyvin toimialan puolesta, koska maanviljelys yleensä on koko
-ihmissuvulle terveellistä, kuin myös mainitsemani hauskuutuksen
-ja kaikenlaisten ihmisten ravintoon ja jumalienkin palvelukseen
-kuuluvien tuotteiden runsauden ja yltäkylläisyyden takia; saatamme
-siis, koska muutamat sitä haluavat, vihdoin sopia nautinnonkin
-kanssa. Sillä kelvollisen ja uutteran isännän viini- ja öljykellari
-sekä ruoka-aitta ovat aina täysinäisiä, ja koko hänen talonsa uhkuu
-runsautta. Siellä on yllinkyllin porsaita, vohlia, karitsoja, kanoja,
-maitoa, juustoa ja hunajaa. Puutarhaa taas maalaiset itse nimittävät
-toiseksi sianreidekseen. Ja vielä hauskemmiksi tekevät linnustaminen
-ja muu metsästäminen tämän elämän joutohetkien huvituksina. Mitä
-tarvitseekaan minun enempää puhua niittyjen vihannuudesta, puitten
-riveistä tahi viini- ja öljymäkien kauneudesta?
-
-Lyhyeen sanottuna: ei saata olla mitään hyödyltään parempaa eikä
-näöltään somempaa kuin hyvin viljelty maatila. Puhumattakaan siitä,
-että vanhuus estäisi nauttimasta tästä, niin se vielä päinvastoin
-lisäksi kehoittaa ja houkuttelee siihen. Sillä missä saattaa tämä
-ikäkausi paremmin lämmitellä auringonpaisteessa tahi takkavalkean
-ääressä, tahi toiselta puolen enemmän terveyden mukaisesti löytää
-viileyttä varjossa tahi veden partaalla. Pitäkööt siis nuoret
-itseänsä varten aseet, hevoset, keihäät, nuijat ja pallot; pitäkööt
-vielä uima- ja juoksuharjoitukset; jättäkööt meille vanhoille monista
-leikeistään nopat ja peliarvat ja niistäkin vain sen, minkä tahtovat,
-koska vanhuus voi olla onnellinen ilman niitäkin.
-
-
-17. Monessa suhteessa ovat Ksenophonin kirjat perin hyödyllisiä.
-Tehkää hyvin ja lukekaa niitä ahkerasti, kuten kyllä teette.
-Kuinka runsassanaisesi hän kiittääkään maanviljelystä kirjassaan
-taloudenhoidosta, jonka nimi on _Oikonomikos!_ Ja jotta huomaisitte,
-ettei hänestä mikään ollut niin hallitsijan arvoista kuin
-maanviljelystoimi, niin kuulkaa, miten Sokrates tässä kirjassa
-keskustelee Kritobuloksen kanssa. Nerostaan ja hallitsijamaineestaan
-tunnettu persialainen ruhtinas Kyros nuorempi oli näet, kertoi hän,
-kun erinomaisen ansiokas lakedaimonilainen Lysandros oli tullut hänen
-luokseen Sardes-kaupunkiin tuoden mukanaan lahjoja liittolaisilta,
-ollut muutoinkin tälle ystävällinen ja kohtelias sekä lisäksi
-näyttänyt hänelle aidatun ja huolellisesti istutetun puiston. Kun
-Lysandros ihmetellessään puiden solakkuutta ja roomalaisen viitosen
-muotoon istutettuja rivejä, muokattua ja puhdistettua maata sekä
-kukista lehahtavia suloisia tuoksuja oli sanonut ihailevansa tätä
-kaikkea suunnitelleen ja järjestelleen miehen huolellisuutta ja
-taitavuutta, niin Kyros oli vastannut: "Minäpä itse olen kaiken tuon
-suunnitellut, minun tekemäni ovat rivit, ja minun on järjestely, minä
-itse olen useat noista puista omin käsin istuttanut." Silloin oli
-Lysandros huudahtanut katsellen hänen purppuravaatteitaan, sorjaa
-vartaloaan ja kullalla ynnä kalliilla kivillä runsaasti koristettua
-persialaispukuaan: "Syystä sinua, Kyros, mainitaan onnelliseksi,
-koska sinun ansioihisi vielä on liittynyt ulkonainen onni."
-
-Tällaisesta onnesta sallitaan siis vanhuksen nauttia, eikä tämä ikä
-estä meitä pitämästä vireillä harrastuksiamme sekä muihin toimiin
-että varsinkin maanviljelykseen hamaan vanhuuden loppupäähän saakka.
-Tiedämme Marcus Valerius Corvinuksen jatkaneen harrastuksiaan
-sadanteen ikävuoteensa saakka oleskellessaan maaseudulla maita
-viljelemässä, sittenkuin hänen elämänsä oli ikäänkuin jo umpeen
-kulunut. Hänen ensimmäisen ja toisen konsulikautensa välillä oli 46
-vuotta. Siten oli hänen virkauransa yhtä pitkä, kuin esi-isiemme
-mielestä elämän rata vanhuuden alkuun asti on. Ja hänen loppuikänsä
-oli siinä suhteessa keski-ikää onnellisempi, että hänellä oli enemmän
-arvoa osallaan, mutta vähemmän vaivaa.
-
-Arvossapito taas on vanhuuden korkein kunnia. Kuinka suuri olikaan
-Lucius Caecilius Metelluksen arvovalta, kuinka suuri Aulus Atilius
-Calatinuksen! Hänestä on tuo tunnettu hautakirjoitus:
-
-    "Yksmielisesti monet heimot tunnustaa
-    tään yhden ensimmäiseks kansassaan."
-
-Tuttuhan on hautakiveen piirretty kirjoitus kokonaisuudessaan.
-Syystä siis hän oli kunnianarvoisa, koskapa kaikkien mielipide oli
-yksimielinen hänen ylistämisestään. Minkälaisen miehen näimmekään
-hiljattain ylimmäisessä papissa Publius Crassuksessa, minkälaisen
-Marcus Lepiduksessa, joka sitten oli samassa pappisvirassa! Mitä
-puhuisinkaan Pauluksesta tahi Africanuksesta tahi ennen jo mainitusta
-Maximuksesta? Heidän lausunnoissaan, jopa viittauksissaankin ilmeni
-arvokkuutta. Varsinkin kunniaviroissa ollut vanhus nauttii niin
-suurta kunnioitusta, että se on parempi kuin kaikki nuoruuden
-nautinnot.
-
-
-18. Huomatkaa, että minä kaikissa puheissani ylistän vain nuoruuden
-pohjalle perustettua vanhuutta. Tästä seuraa se, minkä kerran lausuin
-saaden suuren yleisen hyväksymisen, että se vanhuus on kurja, jonka
-täytyy puolustautua puheilla. Eivät harmaat hapset eivätkä rypyt
-yht'äkkiä saata vetää kunnioitusta puoleensa, mutta kunniallisesti
-vietetty aikaisempi elämä korjaa kunnioituksen lopullisena
-hedelmänään. Sillä seuraavatkin vähäpätöisiltä ja tavallisilta
-näyttävät seikat todistavat puolestaan kunnioituksesta, nimittäin
-tervehtiminen, seuranetsiminen, tieltä väistyminen, seisoalle
-nouseminen, saattaminen kotoa kokoukseen ja sieltä takaisin sekä
-neuvonkysyminen. Tätä kaikkea noudatetaan sekä meillä että muualla,
-sitä tarkemmin, kuta sivistyneempi yhteiskunta on.
-
-Äsken mainitsemani lakedaimonilaisen Lysandroksen oli tapana, niin
-kerrotaan, väittää, että Lakedaimon oli vanhusten kunniallisin
-asuinpaikka; sillä ei missään pidetty ikää niin suuressa arvossa,
-eikä vanhuus missään ollut niin kunnioitettu. Vieläpä kerrotaan,
-että, kun Ateenassa eräs vanha mies oli tullut teatteriin näytelmän
-aikana, hänen omat kansalaisensa suuressa väentungoksessa eivät
-antaneet hänelle tilaa missään, mutta, kun hän oli tullut
-lakedaimonilaisten luo, jotka ollen lähettiläitä istuivat määrätyllä
-paikalla, sanotaan heidän kaikkien nousseen yht'aikaa sekä
-päästäneen ukon istumaan keskuuteensa. Kun yleisö moninkertaisilla
-kättentaputuksilla oli ilmaissut hyväksymisensä, oli joku
-lakedaimonilaisista lausunut, että ateenalaiset kyllä tiesivät, mikä
-oli oikein, mutta eivät tahtoneet sitä tehdä.
-
-Teidän augurikollegiossanne on paljon hyvää; varsinkin on mainittava
-se seikka, että jokaisella on oikeus äänestää ikänsä mukaan, ja että
-vanhemmat augurit asetetaan sekä niiden edelle, jotka ovat ylempänä
-virassa, että niiden edelle, joilla on käskyvalta. Mitkä ruumiilliset
-nautinnot ovat niinmuodoin verrattavia arvon ja kunnioituksen
-tuottamiin palkintoihin? Ne, jotka loistavasti ovat niitä nauttineet,
-ovat minusta suorittaneet elämänsä näytelmän loppuun saakka
-eivätkä ole kuten harjaantumattomat näyttelijät loppunäytöksessä
-epäonnistuneet uupuneina.
-
-"Mutta onhan itsepäisiä, synkkämielisiä, äreitä ja tylyjä vanhuksia."
-Onhan itaroitakin, jos asiata oikein tutkimme; mutta nämä viat ovat
-luonteen eivätkä vanhuuden vikoja. Kuitenkin on itsepäisyydellä ja
-mainitsemillani muilla vioilla jossakin määrin puolustuksensa, mikä
-tosiaan ei ole täysin pätevä, mutta joka tapauksessa siihen määrään,
-että se näyttää hyväksyttävältä. He luulevat itseään halveksittavan,
-ylenkatsottavan sekä pilkattavan: sitäpaitsi jokainen loukkaus tuntuu
-raukeasta ruumiista kiusalliselta. Tämä kaikki lieventyy kumminkin
-hyvien tapojen ja sivistyksen avulla, ja se voidaan huomata sekä
-tosielämässä että näyttämöllä _Adelphi_-näytelmässä esiintyvistä
-veljeksistä. Kuinka paljon tylyyttä onkaan toisessa ja kuinka
-paljon herttaisuutta toisessa! Näin on asianlaita; niinkuin ei
-kaikki viinikään happane, niin ei joka luonne käy katkeraksi iästä.
-Hyväksyn ankaruuden vanhuksissa, mutta sen kuten kaiken muunkin vain
-kohtuullisena; katkeruutta en millään muotoa hyväksy. Mutta mitä
-itaruus vanhalla iällä tarkoittaa, sitä en ymmärrä. Saattaako mikään
-olla tyhmempää kuin hankkia itselleen sitä enemmän evästä, mitä
-vähemmän matkaa on jäljellä.
-
-
-19. Jäljellä on neljäs moitteen syy, joka näyttää eniten ahdistavan
-ja huolestuttavan ikäämme, nimittäin kuoleman lähestyminen; tämä ei
-tosiaankaan saata olla kaukana vanhuudesta. Oi, kurja on vanhus,
-joka ei ole huomannut niin pitkän iän kuluessa, että kuolema on
-halveksittava! Sehän on joko tykkänään jätettävä syrjään, jos se
-kokonaan hävittää sielun, tahi on se toivottavakin, jos se vie sielun
-jonnekin, missä tämä on oleva ikuinen. Kolmatta mahdollisuutta ei
-varmastikaan voida keksiä. Mitä siis pelkäisin, jos kuoleman jälkeen
-en olisi kurja tahi olisin vielä onnellinenkin? Mutta kukapa on niin
-typerä, vaikka onkin nuori, että hän varmaan uskoo elävänsä iltaan
-saakka. Onhan sillä iällä paljon useampia kuoleman mahdollisuuksia
-kuin meidän iällämme: nuoret miehet sairastuvat helpommin, heidän
-tautinsa ovat ankarammat, ja he paranevat vaivalloisemmin. Sentähden
-vain harvat pääsevät vanhuuden ikään; jollei näin kävisi, elettäisiin
-paremmin ja viisaammin. Ymmärrystä, järkevyyttä ja älyä näet on
-vanhuksissa; jollei vanhuksia olisi, ei olisi valtioita yhtään.
-
-Mutta palaan jälleen uhkaavaan kuolemaan. Onko tämä mikään syytös
-vanhuutta vastaan, sillä huomaatte tämän koskevan sitä yhtä hyvin
-kuin nuoruutta? Olen valitettavasti itse rakkaassa pojassani
-samoinkuin sinä, Scipio, veljissäsi, joiden toivottiin kohoavan
-korkeimpaan arvoasemaan, saanut kokea, että kuolema on yhteinen
-kaikille ikäkausille. "Mutta nuorukainen toivoo elävänsä kauan, mitä
-vanhus ei saata toivoa." Hän tekee tyhmästi toivoessaan; sillä mikä
-on tyhmempää kuin pitää epävarmaa asiaa varmana ja väärää totena.
-"Mutta vanhuksella ei ole edes toivomisen varaa." Sittenkin hän on
-paremmassa asemassa kuin nuorukainen, koska hän jo on saavuttanut
-sen, mitä toinen vain toivoo. Nuorukainen tahtoo elää kauan, vanhus
-on jo elänyt kauan.
-
-Oi hyvät jumalat, mikä on sitten ihmisen elämässä kauan! Sillä
-oletapas pisin elinaika. Odottakaamme itsellemme tartessolaisten
-kuninkaan ikää: oli näet, kuten huomaan kirjoitetuksi, Gadeessa
-muudan Arganthonius, joka hallitsi 80 vuotta sekä eli 120. Minusta
-ei ole mikään pitkäkään, jolla on jokin loppu. Sillä kun loppu
-tulee, silloin se, mikä on kulunut, on mennyttä; ainoastaan se on
-jäljellä, minkä olet saavuttanut kunnolla ja rehellisillä töillä.
-Tunnit menevät menojaan, samoin päivät, kuukaudet ja vuodet, eikä
-kulunut aika milloinkaan palaa, eikä voida tietää sitä, mikä seuraa.
-Kunkin täytyy tyytyä siihen, mitä hänelle on annettu elinaikaa. Eihän
-näyttelijän tarvitse näytellä kappaletta loppuun saavuttaakseen
-hyväksymistä, jos hän vain miellyttää siinä näytöksessä, jossa hän
-esiintyy, eikä viisaan tarvitse päästä elämänsä loppunäytökseen
-saakka. Lyhytkin elinaika on kyllin pitkä hyvää ja rehellistä elämää
-varten; jos taas päästään pitemmälle, ei ole enemmän aihetta suruun,
-kuin on maanviljelijöillä surua siitä, että suloisen kevään kuluttua
-on tullut kesä ja syksy. Keväthän on ikäänkuin nuoruuden kuva ja
-viittaa tuleviin hedelmiin. Muut ajat vuorostaan ovat määrätyt elojen
-leikkuuta ja korjuuta varten. Vanhuuden hedelmä on, kuten usein olen
-sanonut, rikas muisto aikaisemmin suoritetuista hyvistä töistä.
-
-Kaikkea, mikä tapahtuu luonnon mukaan, on pidettävä hyvänä; mikä
-on sitten niin luonnonmukaista, kuin kuolema on vanhuksille? Se
-kohtaa nuorisoakin, vaikka luonto tekee ankaraa vastarintaa. Siksi
-nuorukaiset näyttävät minusta kuolevan samalla lailla, kuin voimakas
-tuli sammuu sitä tukahutettaessa runsaalla vedellä, vanhukset
-taas, niinkuin loppuun palanut tuli itsestään sammuu ilman mitään
-ulkonaista väkivaltaa. Niinkuin hedelmät töintuskin pudotetaan
-puusta, jos ne ovat raakoja, mutta itsestään putoilevat tultuaan
-kypsiksi ja tuleentuneiksi, niin väkivalta viepi hengen nuorilta,
-mutta kypsyys vanhoilta. Tämä aika on minulle niin suloinen, että
-minusta lähestyessäni yhä enemmän kuolemaa tuntuu siltä, kuin pitkän
-purjehduksen perästä näkisin maata sekä vihdoin kerran olisin
-saapumaisillani satamaan.
-
-
-20. Vanhuudella taas ei ole mitään määrättyä rataa, ja siinä elää
-kukin oikein niin kauan, kuin kykenee täyttämään ja hoitamaan
-toimintavelvollisuuttaan. Siitä on seurauksena, että vanhuus on vielä
-rohkeampi ja urheampi kuin nuoruus. Tästä juuri johtuu se vastaus,
-minkä Solon antoi hallitsija Peisistratokselle. Tämän kysyessä, minkä
-turvissa Solon niin rohkeasti vastusti häntä, vastasi Solon, kuten
-kerrotaan: "Vanhuuden."
-
-Mutta paras elämän loppu on se, kun luonto itse, hengen voimain
-ollessa heikontumattomina ja aistien luotettavina, hajoittaa
-kyhäämänsä teoksen. Niinkuin se, joka on rakentanut laivan tahi
-talon, itse helpoimmin purkaa sen, niin luontokin parhaiten hajoittaa
-ihmisen, jonka se on liittänyt yhteen. Nythän jokainen liitos
-irroitetaan vaivoin uutena, mutta helposti vanhana. Siitä seuraa,
-että vanhusten ei tarvitse halukkaasti pyytää tuota lyhyttä elämän
-loppujäännöstä eikä syyttä luopua siitä. Pythagoras kieltääkin
-lähtemästä elämän vartiopaikasta ilman päällikön, s.o. jumalan
-käskyä. On tosin olemassa viisaan Solonin sepittämä muistokirjoitus,
-jossa hän sanoo tahtovansa, etteivät hänen ystävänsä herkeäisi
-suremasta ja itkemästä hänen kuolemaansa. Luullakseni hän tahtoo olla
-omaisilleen rakas, mutta kenties lausuu Ennius paremmin:
-
-    "Kyynelin älköön surtako mua, ja hautaani mennä
-    itkuja vailla mun suotakohon."
-
-Hän uskoo, ettei sovi surra kuolemaa, jota kuolemattomuus seuraa.
-
-Vielä saattaa jonkinlainen tunto kuollessa olla vallalla, mutta vain
-vähän aikaa, varsinkin vanhuksissa; kuoleman jälkeen taas tunto joko
-on toivottava tahi sitä ei ole ensinkään. Mutta meidän pitää jo
-hamasta nuoruudesta saakka ajatella sitä, että vähäksymme kuolemaa,
-sillä ilman sitä ajatusta ei kukaan saata olla tyyni. Varmasti täytyy
-kuolla, ja vain se on epätietoista, tokkopa jo tänään. Kuinka voisi
-se siis olla rauhallinen, joka pelkää uhkaavaa kuolemaa joka hetki?
-
-Juuri niin pitkä väittely tästä ei näytä tarpeelliselta, sillä
-en muistele Lucius Brutusta, joka surmattiin vapauttaessaan
-isänmaataan, en muistele molempia Deciuksia, jotka kannustivat
-hevosensa vapaaehtoiseen kuolemaan, en Marcus Atiliusta, joka
-lähti kärsimään kidutuskuolemaa pitääkseen viholliselle antamansa
-kunniasanan, en myöskään molempia Scipioita, jotka tahtoivat omilla
-ruumiillaankin sulkea tien puunilaisilta, en isoisääsi Lucius
-Paulusta, joka kuolemallaan sovitti virkaveljensä häikäilemättömyyden
-Cannaen häpeällisessä taistelussa enkä vihdoin Marcus Marcellusta,
-jonka ruumiilta ei julminkaan vihollinen kieltänyt hautaamisen
-kunniaa, vaan palautan mieleeni sen seikan, mistä olen kirjoittanut
-"Muinaishistoriassani", nimittäin, että meikäläiset legioonat usein
-hilpeinä ja urheamielisinä ovat lähteneet semmoiseen paikkaan,
-mistä eivät uskoneet milloinkaan palaavansa. Siis, mitä nuoret
-miehet, jotka ovat sekä sivistymättömiä että lisäksi talonpoikaisia,
-halveksivat, sitäkö sivistyneet ukot pelkäisivät?
-
-Ainakin minun mielestäni kaikkien mieliharrastusten tyydyttäminen
-aikaansaa tyytymyksen elämään. Lapsuudella on omat määrätyt
-harrastuksensa; tokkohan nuorukaiset niitä kaipaavat? Niitä on
-niinikään alkavalla nuoruuden iällä; etsiikö niitä enää tuo
-vakaantunut ikä, niin sanottu keski-ikä? Harrastuksensa on vielä
-silläkin iällä; ei niitäkään vanhuudessa tavoitella. Vihdoin on myös
-vanhuuden iällä muutamia harrastuksia. Niinkuin siis edellisten
-ikäkausien harrastukset katoavat, niin katoavat vanhuudenkin, ja,
-kun tämä on tapahtunut, niin tyytymys elämään tuo mukanaan otollisen
-kuolemanhetken.
-
-
-21. Enhän minä puolestani käsitä, miksi en uskaltaisi sanoa teille,
-mitä itse ajattelen kuolemasta, sillä minulla on luullakseni tarkempi
-silmä tässä, koska olen lähempänä sitä. Luulen, että teidän isänne,
-Scipio ja Laelius, nuo mainiot ja minulle ylen rakkaat miehet, elävät
-vieläpä sellaista elämää, jota yksin sopii sanoa elämäksi. Niin kauan
-kuin olemme suljettuina tähän ruumiin ahtaaseen majaan, toimitamme
-ikäänkuin välttämättömyyden määräämää virkaa ja raskasta työtä;
-onhan taivaallinen sielu työnnetty alas ylhäisestä asuinsijastaan ja
-ikäänkuin vajonnut maahan, joka on sen jumalallisen ja iankaikkisen
-olemuksen vastakohta. Mutta uskon kuolemattomien jumalien sirotelleen
-sielut ihmisruumiiseen, jotta olisi semmoisia olentoja, jotka
-huolehtisivat maasta sekä tarkastellen taivaankappaleiden järjestystä
-jäljittelisivät sitä elämänsä tarkkaan määrätyssä säännöllisyydessä.
-Eikä vain järkiperäinen tutkistelu ole saattanut minua uskomaan sitä,
-vaan myöskin etevimpien filosofien maine ja arvovalta.
-
-Kuulin, että Pythagoras ja pythagoralaiset, jotka ovat melkein
-meidän maanmiehiämme (heitä nimitettiinkin muinoin italialaisiksi
-filosofeiksi), eivät koskaan epäilleet, etteivätkö sielumme ole
-lähtöisin yleisestä jumalallisesta maailmanhengestä. Sitäpaitsi
-minulle osoitettiin, mitä Sokrates, jonka Apollon oraakkeli
-oli julistanut kaikkein viisaimmaksi, oli esittänyt sielujen
-kuolemattomuudesta viimeisenä elinpäivänään. Lyhyesti sanottuna,
-siitä olen vakuutettu ja sitä uskon, että, koska sieluilla on niin
-suuri nopeus, ja koska niissä asuu niin laaja muisto menneisyydestä
-sekä aavistus tulevaisuudesta, niin monta taitoa, niin monta tietoa
-ynnä keksintöä, semmoisia ominaisuuksia käsittävä olento ei saata
-olla kuolevainen. Ja koska sielu aina liikkuu eikä ole mitään
-alkusyytä liikkumiseen, koska se itse panee itsensä liikkeelle, ei
-se ole saavuttava liikkeen loppuakaan, sillä se itse ei ole koskaan
-jättävä itseään. Edelleen, kun sielun luonto on yksinkertainen,
-eikä sillä ole mitään eriarvoista tahi erilaista itsessään, niin ei
-sitä voida jakaa; ja jos sitä ei voida tehdä, ei se saata kuolla.
-Pätevänä todistuksena taas siitä, että ihmiset tietävät varsin paljon
-ennen syntymistään, on se seikka, että pojatkin oppiessaan vaikeita
-tietoaineita käsittävät lukuisia asioita niin nopeasti, etteivät
-näytä niitä oppivan vasta silloin ensi kertaa, vaan näyttävät
-palauttavan ne mieleensä sekä muistelevan uudestaan. Tämä on
-jotakuinkin Platonin ajatus.
-
-
-22. Ksenophonin mukaan taas vanhempi Kyros lausuu kuolinvuoteellaan
-seuraavasti: Älkää luulko, rakkaat poikani, että teistä erottuani en
-ole missään tahi en ole yhtään olemassa. Ettehän ollessani kanssanne
-nähneet sieluani, mutta ymmärsitte suorittamistani töistä sen olevan
-ruumiissani. Uskokaa siis sen olevan edelleen olemassa, joskaan ette
-näe sitä yhtään. Eiväthän tosiaan kunnianosoitukset mainioita miehiä
-kohtaan pysyisi heidän kuoltuaan, elleivät heidän omat sielunsa
-toimittaisi mitään semmoista, minkä johdosta kauemmin säilyttäisimme
-heidän muistoaan. Minä puolestani en milloinkaan ole saattanut tulla
-siihen vakaumukseen, että sielut elävät ollessaan kuolevaisissa
-ruumiissa, mutta kuolevat poistuttuaan niistä, enkä myöskään siihen,
-että sielu on tajuton poistuttuaan tajuttomasta ruumiista, mutta
-päinvastoin silloin täydellisesti tajullinen, kun se vapautettuna
-kaikesta ruumiin kosketuksesta on alkanut tulla puhtaaksi ja eheäksi.
-Ja kun ihmisen olemus hajoaa kuollessa, on myöskin ilmeistä, minne
-mikin sen muista osista erkanee -- kaikkihan poistuvat sinne,
-mistä ovat lähtöisin --: sitävastoin sielu yksin ei ole näkyvä, ei
-läsnäollessaan eikä erotessaan.
-
-Vielä näette, ettei mikään ole niin kuoleman kaltaista kuin uni,
-mutta nukkuvien sielut osoittavat eniten jumalallista luontoaan;
-sillä kun ne ovat irralliset ja vapaat, näkevät ne paljon
-tulevaisuudessa tapahtuvaa. Tästä ymmärretään, millaisia ne ovat
-vastedes, kun ne kokonaan ovat irtautuneet ruumiin siteistä.
-Sentähden, päätti hän, jos asianlaita näin on, kunnioittakaa minua
-kuin jumalaa; mutta, jos sielu kuolee yhdessä ruumiin kanssa, niin
-säilyttäkää muistoni hurskaasti ja loukkaamatta peläten jumalia,
-jotka huoltavat ja hallitsevat koko tätä kaunista maailmaa! Täten
-puhui Kyros kuollessaan. Katselkaamme nyt omia esimerkkejämme, jos
-teitä haluttaa.
-
-
-23. Ei kukaan saa minua siihen vakaumukseen. Scipio, että isäsi
-Paulus tahi molemmat isoisäsi Paulus ja Africanus tahi Africanuksen
-isä tahi setä tahi monet muut etevät miehet, joita minun ei tarvitse
-luetella, olisivat ryhtyneet niin suuriin jälkimaailman muistissa
-säilyviin yrityksiin, elleivät hengessään olisi nähneet jälkimaailman
-olevan heidän kanssaan yhteydessä. Vai luuletko, vähän kerskatakseni
-itsestäni vanhusten tapaan, että öin ja päivin, kotona ja sodassa
-olisin alistunut niin suuriin rasituksiin, jos olisin asettanut
-kunnialleni samat rajaviivat, kuin elämälläni on? Eikö olisi ollut
-paljoa parempaa viettää joutilasta ja rauhallista elämää ilman
-minkäänlaista vaivaa ja voimainponnistusta? Mutta ehdottomasti
-sieluni pyrki ylöspäin ja tähysteli siten aina jälkimaailmaa kohti,
-ikäänkuin se eläisi vasta elämästä erottuaan.
-
-Ellei asianlaita olisi semmoinen, että sielut ovat kuolemattomia,
-ei tapahtuisi niin, että jokaisen sielu pyrkisi kuolemattomuuden
-kunniaan sitä enemmän, kuta jalompi hän on. Niinpä, kuta viisaampi
-joku on, sitä tyynemmin hän kuolee, ja kuta tyhmempi, sitä
-vastahakoisemmin. Eikö siis teidän mielestänne enemmän ja kauemmaksi
-näkevä sielu huomaa lähtevänsä parempiin oloihin, ja se sielu taas,
-jonka näköaisti on tylsempi, ei sitä huomaa? Minua puolestani
-viehättää halu nähdä isänne, joita olen kunnioittanut ja rakastanut,
-ja halajan tavata paitsi niitä, joita itse olen oppinut tuntemaan,
-myöskin ne, joista olen kuullut, lukenut sekä itsekin kirjoittanut.
-Ja mennessäni sinne ei kukaan helposti ole vetävä minua takaisin tahi
-uudestaan minua keittävä, niinkuin Pelias keitettiin. Ja jos joku
-jumala soisi minun uudelleen tulla lapseksi tästä ikätilastani sekä
-parkua kehdossa, niin vastustaisin sitä kovasti enkä todellakaan
-tahtoisi ikäänkuin kuljettuani kilparadan päähän tulla kutsutuksi
-takaisin sen alkuun.
-
-Mitäpä on elämässä mukavaa? Eikö pikemmin siinä ole vain vaivaa?
-Olkoon vainenkin siinä jotain mukavaa, varmaan sillä sittenkin
-on kyllästyksensä tahi määränsä. Eihän minua haluta päivitellä
-elämää, niinkuin useat oppineetkin miehet ovat tehneet monesti,
-eikä minua kaduta elämäni, koska aina olen elänyt niin, etten luule
-syntyneeni turhaan. Elämästä poistun ikäänkuin majapaikasta enkä
-niinkuin varsinaisesta kodista. Luonto on näet antanut meille täällä
-vierasmajan siinä viivähtääksemme eikä asuaksemme ainiaan. Oi ihanaa
-päivää, jolloin lähden tuohon sielujen jumalalliseen yhteyteen
-ja piiriin sekä erkanen tästä hälinästä ja sekamelskasta! Lähden
-paitsi äsken mainitsemieni miesten luo myös oman Catoni luo; hän
-oli paras mies ja herttaisin poika, joka milloinkaan on syntynyt.
-Hänen ruumiinsa tosin minä poltin tuhaksi, vaikka hänen päinvastoin
-olisi pitänyt tehdä se minun ruumiilleni, mutta hänen sielunsa,
-joka ei jättänyt minua, vaan katseli puoleeni, on varmasti eronnut
-niihin seutuihin, jonne se käsitti minunkin täytyvän tulla. Tätä
-onnettomuuden kohtausta näytin kestävän lujamielisesti, mutta en
-siksi, että olisin ollut välinpitämätön siitä, vaan sentähden, että
-lohduttauduin ajatuksella, ettei eromme tulisi olemaan pitkällinen.
-
-Tämän takia, Scipio, -- sitähän sinä sanoit Laeliuksen kanssa
-tavallisesti ihmetteleväsi -- vanhuus on minulle helppo eikä suinkaan
-rasittava, vaan lisäksi suloinenkin. Mutta, jos erehdyn luullessani
-ihmisten sieluja kuolemattomiksi, niin erehdyn mielelläni enkä tahdo,
-että tämä erehdys, josta iloitsen, riistetään minulta eläessäni. Jos
-taas kuoltuani, kuten muutamat pikkufilosofit arvelevat, en tuntisi
-mitään, niin en pelkääkään, että nuo filosofit kuoltuaan pilkkaisivat
-erehdystäni. Mutta, jos emme olisikaan kuolemattomia, on toki
-toivottavaa ihmiselle, että hän saa aikanaan sammua. Sillä luonto on
-elämälle pannut rajansa, samoinkuin kaikelle muulle. Vanhuus onkin
-elämän loppunäytös, aivan kuin se olisi näytelmä; siinä meidän tulee
-välttää uupumista, varsinkin jos kyllästys liittyy siihen.
-
-Tämän verran minulla on ollut sanottavaa vanhuudesta. Jospa te
-pääsisitte tähän ikään, jotta voisitte kokemuksenne nojalla vahvistaa
-sen, minkä olette minulta kuulleet!
-
-
-
-
-Selityksiä.
-
-
-1. Ciceron käyttämät säkeet kuuluvat _Qvintus Enniuksen_ (239-169
-e.Kr.) "Vuosikirjat" (_Annales_)-nimiseen kuusimittaiseen
-runoteokseen. Siinä kohdassa, mistä säkeet ovat otetut, kerrotaan,
-kuinka roomalaisten ylipäällikkö _Titus Qvinctius Flamininus_
-taistellessaan Makedonian kuningasta Philipposta vastaan v. 198 oli
-joutunut vaikeaan asemaan, josta muudan paimen pelasti hänet tietä
-näyttämällä.
-
-_Titus Pomponius Atticus_, Ciceron läheisin ystävä, oli roomalainen
-liike- ja rahamies, joka aina pysyi syrjässä valtiollisesta elämästä.
-Hänen lisänimensä Atticus (attikalainen) johtui hänen pitkällisestä
-oleskelustaan Ateenassa (87-65 e.Kr.).
-
-_Tithonos_, Troian kuninkaan Laomedonin poika, sai puolisonsa
-Eos-jumalattaren pyynnöstä kuolemattomuuden. Kun hän vanhenemistaan
-vanheni, muutti Zeus hänet lopulta heinäsirkaksi.
-
-_Ariston_ (n. 225 e.Kr.), peripateettinen filosofi, oli kotoisin
-Keos-saarelta.
-
-3. _Gaius Livius Salinator_ oli konsulina 188 e.Kr. ja _Spurius
-Postumius Albinus_ konsulina 186 e.Kr.
-
-_Seriphos_, vähäpätöinen saari, kuuluu Aigeian meren Kykladeihin.
-
-4. _Qvintus Fabius Maximus Cunctator_ (vitkastelija), kuollut 203
-e.Kr., kuuluisa sotapäällikkö, oli viisi kertaa konsulina ja lisäksi
-diktaattorina. Fabius oli tyyni ja harkitseva luonteeltaan sekä
-koetti oman vakaumuksensa mukaan aina toimia valtion hyväksi.
-
-_Publius Sempronius Tuditanus_ ja _Marcus Cornelius Cethegus_ olivat
-konsuleina 204 e.Kr.
-
-Kansantribuuni _Marcus Cincius Alimentuksen_ tekemä lakiehdotus
-kielsi ottamasta minkäänlaista lahjaa tahi palkkaa avustuksesta
-oikeuden edessä.
-
-Tarentumin menettäneen päällikön nimi oli _Marcus Livius Macatus_
-(eikä Salinator).
-
-_Gaius Flaminius_, joka kaatui konsulina v. 217 e.Kr. taistelussa
-Trasumenus-järven rannalla, aikaansai kansantribuunina v. 232
-varsinaiselle kansalle edullisen peltolain.
-
-5. _Gnaeus Servilius Caepio_ ja _Qvintus Marcius Philippus_ olivat
-konsuleina v. 169.
-
-Kansantribuuni _Qvintus Voconius Saxa_ esitti lakiehdotuksen naisten
-perintöoikeuden rajoittamisesta.
-
-_Platon_ (427-347 e.Kr.), kuuluisin kreikkalainen filosofi.
-_Isokrates_ (436-338 e.Kr.), tunnettu puhetaidon opettaja, on m.m.
-kirjoittanut Panathenaikos-nimisen ylistyspuheen Ateenan kunniaksi.
-_Gorgias_ (synt. n. 483 e.Kr.), reettori ja sofisti, oli kotoisin
-Sisiliasta Leontinoi'n kaupungista.
-
-6. _Lucius Aemilius Paulus Macedonicus_ (kuollut 160 e.Kr.), joka
-voitti Makedonian kuninkaan Perseuksen Pydnan taistelussa 168 e.Kr.,
-oli teoksessa esiintyvän _Scipion_ oikea isä. Caton vanhin poika
-_Marcus_ kuoli pretoriksi valittuna 152 e.Kr.
-
-_Gaius Fabricius Luscinus_, mainio virkamies ja sotapäällikkö, oli
-kuuluisa vaatimattomuudestaan ja nuhteettomuudestaan. _Manius Curius
-Dentatus_, konsulina kolmesti, voitti samnilaiset, sabiinit ja
-Pyrrhoksen, Epeiroksen kuninkaan. _Tiberius Coruncanius_, samoinkuin
-edellinen nousukas, tuli plebeijeistä ensimmäisenä ylimmäiseksi
-papiksi 253 e.Kr.
-
-_Appius Claudius_, lisänimeltään _Caecus_ (sokea), oli tarmokas
-valtiomies ja uudistusten harrastaja, joka esiintyi senaatissa vielä
-280, kun kuningas Pyrrhos oli lähettänyt Kineaan puuhaamaan rauhaa.
-
-_Gnaeus Naevius_ (kuollut n. 204), julkaisi paitsi
-"Puunilaissota"-nimistä kertomarunoa huvi- ja murhenäytelmiä.
-
-7. _Sophokles_ (n. 496-405 e.Kr.), suurin kreikkalainen
-murhenäytelmäinkirjoittaja. _Hesiodos_, kotoisin Boiotian Askrasta,
-mainitaan vanhimmaksi eepilliseksi runoilijaksi Homeroksen
-jälkeen. _Simonides_ (556-468 e.Kr.), syntyisin Keos-saarelta,
-kuuluisa lyyrillinen runoilija; samoin _Stesikhoros_ (n. 630-550
-e.Kr.), Sisilian Himerasta. _Pythagoras_ (synt. n. 580), kotoisin
-Samos-saarelta, perusti tunnetun oppikunnan Etelä-Italiaan, Krotonin
-kaupunkiin. _Demokritos_ (synt. n. 460 e.Kr.), Thrakian Abderasta,
-oli atomiopin perustaja. _Ksenokrates_ (kuollut 314 e.Kr.), Platonin
-oppilas. _Zenon_ (n. 336-264 e.Kr.), kotoisin Kypros-saarelta, oli
-stoalaisen oppikunnan perustaja. _Kleanthes_ oli Zenonin oppilas ja
-seuraaja oppikunnan johdossa. _Diogenes_, akateemikko _Karneades_
-ja peripateetikko _Kritolaos_ muodostivat ateenalaisten lähetystön,
-jonka senaatti v. 155 e.Kr. Caton vaikutuksesta karkoitti Roomasta.
-
-_Caecilius Statius_ (kuollut 168 e.Kr.) sepitti huvinäytelmiä
-kreikkalaisten esikuvien mukaan.
-
-8. _Solon_ (n. 640-559 e.Kr.), kuuluisa ateenalainen valtiomies,
-lainlaatija ja filosofi.
-
-9. _Milon_ (n. 580 e.Kr.), kotoisin Krotonista, oli tunnettu
-voimailija, josta kerrottiin aivan tarumaisia juttuja.
-
-_Gnaeus Cornelius Scipio_, konsulina 222 e.Kr., ja hänen veljensä
-Publius, konsulina 218, kaatuivat molemmat Hispaniassa 212. _Lucius
-Aemilius Paulus_, teoksessa esiintyvän Scipion oikea isänisä, kaatui
-Cannaen taistelussa 216 e.Kr.
-
-_Ksenophon_ (n. 430-354 e.Kr.), monipuolinen kirjailija, on m.m.
-kirjoittanut "Kyroksen kasvatus"-nimisen teoksen, jonka päähenkilönä
-on Persian kuningas Kyros.
-
-10. _Masinissa_ (238-149 e.Kr.), Numidian kuningas, oli Rooman
-uskollinen liittolainen ja vanhemman Scipio Africanuksen hyvä ystävä.
-
-11. Caton "Muinaishistoria" (_Origines_), vanhin latinankielinen
-suorasanainen teos, käsitteli Rooman ja muiden Italian yhteiskuntien
-historiata aina tekijän omaan aikaan asti.
-
-12. _Arkhytas_ (n. 400 e.Kr.), Pythagoraan oppilas, oli tunnettu
-filosofi ja valtiomies.
-
-Gaius Pontiuksen poika oli _Gaius Pontius Telesinus_, joka sulki
-Rooman sotajoukon Caudiumin soliin 321 e.Kr.
-
-_Lucius Quinctius Flamininus_, alussa mainitun Tituksen veli, oli
-konsulina 192 e.Kr. ja erotettiin senaatista 184.
-
-13. Tässä on tarkoitettu _Epikurosta_ (341-270 e.Kr.), joka perusti
-hänen mukaansa nimitetyn oppikunnan.
-
-_Publius Decius Mus_ vihkiytyi kuolemalle Sentinumin taistelussa
-295 e.Kr. hankkiakseen roomalaisille voiton gallialaisista ja
-samnilaisista.
-
-Suurta jumal'emoa, _Kybeleä_, palveltiin alkuaan Frygiassa
-Ida-vuorella. Sieltä hänen palvontansa koteutui Roomaan 204 e.Kr.
-
-14. _Lucius Ambivius Turpio_ oli kiitetty näyttelijä ja
-teatterinjohtaja Terentiuksen aikana.
-
-_Titus Maccius Plautus_ (kuollut 184 e.Kr.), syntyisin Umbriasta,
-Sarsinasta, Rooman kuuluisin huvinäytelmäinkirjoittaja, jonka
-lukuisista kappaleista vielä 20 on jäljellä.
-
-_Livius Andronicus_ esitti ensimmäisenä Roomassa näytelmäkappaleen
-v. 240, Gaius Claudius Centon ja Marcus Sempronius Tuditanuksen
-konsulivuotena.
-
-15. _Laërtes_ oli Odysseuksen isä.
-
-16. _Lucius Quinctius Cincinnatusta_, joka kahdesti oli
-diktaattorina, pidettiin muinaisroomalaisen kunnon ja
-vaatimattomuuden perikuvana.
-
-17. _Kyros_, Persian kuninkaan Dareios II:n poika, ryhtyi kapinaan
-veljeänsä Artakserkses II:ta Mnemonia vastaan, mutta joutui tappiolle
-ja kaatui Kunaksan taistelussa v. 401.
-
-_Marcus Valerius Corvinus_ (372-273 e.Kr.), mainio sotapäällikkö, oli
-kuudesti konsulina, ensikerran 348 ja viimeisen kerran 299.
-
-_Aulus Atilius Calatinus_, kahdesti konsulina, diktaattorina 249 e.Kr.
-
-18. _Publius Terentius_ (n. 190-159 e.Kr.) oli Rooman etevin
-huvinäytelmäinkirjoittaja Plautuksen jälkeen.
-
-20. _Lucius Iunius Brutus_, perintätietojen mukaan Rooman ensimmäinen
-konsuli.
-
-_Marcus Atilius Regulus_, tunnettu sotapäällikkö 1. puunilaissodan
-aikana.
-
-_Marcus Claudius Marcellus_, viidesti konsulina. Syrakuusan
-valloittaja, kaatui 208 e.Kr.
-
-23. Tarujen mukaan _Medeia_ hankki nuoruuden Aesonille, Jasonin
-isälle, keittämällä hänet. Sitävastoin Medeia kyllä paloitti ja
-keitti Aesonin velipuolen Peliaan, mutta ei herättänytkään häntä
-henkiin.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHUUDESTA***
-
-
-******* This file should be named 53886-8.txt or 53886-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/8/8/53886
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/53886-8.zip b/old/53886-8.zip
deleted file mode 100644
index 0f80d49..0000000
--- a/old/53886-8.zip
+++ /dev/null