diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53871-8.txt | 50316 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53871-8.zip | bin | 779399 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 50316 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..a00de4c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53871 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53871) diff --git a/old/53871-8.txt b/old/53871-8.txt deleted file mode 100644 index 9a763be..0000000 --- a/old/53871-8.txt +++ /dev/null @@ -1,50316 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Bragelonnen varakreivi eli Muskettisoturien -viimeiset urotyöt I (2), by Alexandre Dumas, Translated by V. -Hämeen-Anttila - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Bragelonnen varakreivi eli Muskettisoturien viimeiset urotyöt I (2) - Historiallinen romaani Ludvig XIV:n hovista - - -Author: Alexandre Dumas - - - -Release Date: January 2, 2017 [eBook #53871] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK BRAGELONNEN VARAKREIVI ELI -MUSKETTISOTURIEN VIIMEISET UROTYÖT I (2)*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -Note: Project Gutenberg has the other volume of this work. - Volume II: see http://www.gutenberg.org/ebooks/53872 - - - - - -BRAGELONNEN VARAKREIVI - -eli - -MUSKETTISOTURIEN VIIMEISET UROTYÖT I - -Historiallinen romaani Ludvig XIV:n hovista - -Kirj. - -ALEXANDRE DUMAS - -Suomentanut V. Hämeen-Anttila - - - - - - -Ilmestynyt ensimmäisen kerran Hämeenlinnassa -Arvi A. Kariston kustannuksella -vuonna 1916. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Kirje. - 2. Sanansaattaja. - 3. Nuorten kohtaus. - 4. Isä ja poika. - 5. Puhetta Cropolista ja Cropolesta sekä maineettomaksi - jääneestä suuresta maalarista. - 6. Tuntematon. - 7. Parry. - 8. Kuningas Ludvig XIV kahdenkolmatta ikäisenä. - 9. Médicis-ravintolan tuntematon esittelee itsensä. - 10. Mazarinin luvunlaskua. - 11. Mazarinin politiikkaa. - 12. Kuningas ja luutnantti. - 13. Marie de Mancini. - 14. Kuningas ja luutnantti osoittavat, että heillä kumpaisellakin - on hyvä muisti. - 15. Pakolainen. - 16. Remember! - 17. Aramista etsitään ja löytyykin vain Bazin. - 18. Portosta etsitään ja löytyykin vain Mousqueton. - 19. Mitä d'Artagnan aikoi tehdä Pariisissa. - 20. Millainen yhtiö perustetaan Kultaisessa Huhmaressa Rue des - Lombardsin varrella herra d'Artagnanin aatoksen toteuttamiseksi. - 21. Miten d'Artagnan valmistautuu matkustamaan toiminimi Planchet - ja Kumpp:n asioilla. - 22. D'Artagnan matkustaa toiminimi Planchet ja Kumpp:n valtuutettuna. - 23. Tekijän on pakko vastoin tahtoaankin selostaa hiukan historiaa. - 24. Aarre. - 25. Nevalla. - 26. Sydän ja henki. - 27. Seuraavana päivänä. - 28. Salakuljettajat. - 29. Pelko siitä, että rahat on sijoitettu uppoavaan rahastoon. - 30. Toiminimi Planchet ja Kumpp:n osakkeet nousevat jälleen - täyteen arvoon. - 31. Monk selittää kantansa. - 32. Atos ja d'Artagnan haastelevat vielä kerran lontoolaisessa - majatalossaan. - 33. Kaarle-kuninkaan hovissa. - 34. Rikkauden kiusoja. - 35. Kanavalla. - 36. Miten d'Artagnan haltiattaren tavoin loihtii kuusisesta - arkusta huvilan. - 37. Miten d'Artagnan selvittää yhtiön sitoumukset ennen kuin - vakaannuttaa varapuolen. - 38. Ranskalaisen maustekauppiaan nähdään saavan arvonsa jo - seisemännellätoista vuosisadalla. - 39. Herra de Mazarinin peliseurue. - 40. Valtion asioissa. - 41. Kertomus. - 42. Mazarin heittäytyy tuhlariksi. - 43. Guénaud. - 44. Colbert. - 45. Kunnon miehen rippi. - 46. Lahjoituskirja. - 47. Itävallan Anna antaa Ludvig XIV:lle neuvon ja - herra Fouquet toisen. - 48. Tuskassa. - 49. Colbertin ensimmäinen esiintyminen. - 50. Ludvig XIV:n hallituksen ensimmäinen päivä. - 51. Intohimo. - 52. D'Artagnanin opetus. - 53. Kuningas. - 54. Rahaministerin kaksoisasunto. - 55. Rahaministerin hengellinen veli. - 56. Herra de la Fontainen viini. - 57. Saint-Mandén parvekkeella. - 58. Epikurolaiset. - 59. Neljännestunnin myöhästys. - 60. Taistelusuunnitelma. - 61. Pyhän Neitsyen kuvan krouvi. - 62. Eläköön Colbert! - 63. Miten herra d'Eymerisin timanttisormus siirtyi d'Artagnanille. - 64. D'Artagnan havaitsee herra intendentin ja hänen ylhäisyytensä - yli-intendentin välillä suuren eron. - 65. Sydämen ja järjen todistelua. - 66. Matka. - 67. D'Artagnan tutustuu runoilijaan, joka sepitelmiensä - ilmestymiseksi on opetellut kirjanpainajan ammatin. - 68. D'Artagnan pitkittää tutkimuksiaan. - 69. Lukija varmaan hämmästyy yhtä suuresti kuin d'Artagnankin - tavatessaan vanhan tuttavan. - 70. D'Artagnanin ensimmältä kovin hämmentyneet käsitykset - alkavat hieman selvitä. - 71. Juhlakulkue Vannesissa. - 72. Vannesin piispan suuruus. - 73. Portos alkaa olla pahoillaan d'Artagnanin ottamisesta mukaansa. - 74. D'Artagnan kiitää, Portos kuorsaa ja Aramis antaa neuvoja. - 75. Herra Fouquet toimii. - 76. D'Artagnan saa lopultakin kapteeninvaltuutensa. - 77. Rakastavainen pari. - 78. Kertomuksemme varsinaisen sankarittaren nähdään vihdoinkin - jälleen esiintyvän. - 79. Malicorne ja Manicamp. - 80. Manicampin mahti. - 81. Grammont-hotellin pihalla. - 82. Prinsessan muotokuva. - 83. Havressa. - 84. Merellä. - 85. Teltat. - 86. Yö. - 87. Havresta Pariisiin. - 88. Mitä Lotringin junkkari ajatteli Madamesta. - 89. Neiti de Montalaisin yllätys. - 90. Neiti de Montalaisin yllätys. - 91. Monsieur on mustasukkainen Buckinghamin herttualle. - 92. For ever! - 93. Hänen majesteettinsa Ludvig XIV ei katso neiti de la Vallièreä - kyllin sieväksi ja rikkaaksi Bragellonnen varakreivin arvoiselle - aatelismiehelle. - 94. Iskuja ilmaan. - 95. Herra Baisemeaux de Montlezun. - 96. Kuninkaan peli. - 97. Herra Baisemeaux de Montiezunin pikku saamiset. - 98. Herra de Baisemeauxin aamiainen. - 99. Bertaudière n:o 2. - 100. Ystävättäret. - 101. Markiisittaren kalleudet. - 102. Myötäjäiset. - 103. Jumalan alue. - 104. Kolminaista rakkautta. - 105. Monsieur de Lorrainen mustasukkaisuus. - 106. De Guiche kruununprinssin mustasukkaisuuden aiheena. - 107. Välittäjä. - 108. Neuvonantajat. - 109. Fontainebleau. - 110. Kylpy. - 111. Perhospyynti. - 112. Mitä perhosia pyytäessään saa. - 113. Vuodenaikojen tanssikuvaelma. - 114. Fontainebleaun puiston luonnottaret. - 115. Mitä Kuninkaan tammen alla haasteltiin. - 116. Kuningas on huolissaan. - 117. Kuninkaan salaisuus. - 118. Yöllisillä retkillä. - 119. Madame vakuuttautuu siitä, että kuuntelemalla - saa selvän puhutusta. - 120. Aramiksen kirjeenvaihtoa. - 121. Järjestykseen piintynyt virkamies. - 122. Fontainebleau toisella aamutunnilla. - 123. Sokkelo. - 124. Miten Malicorne oli pantu muuttamaan Komean Riikinkukon - majatalosta. - 125. Mitä todella oli tapahtunut Komeassa Riikinkukossa. - 126. Yhdennentoista luokan jesuiitti. - 127. Valtiosalaisuus. - 128. Lähetystehtävä. - 129. Onnellinen prinssi. - - - - -1. - -Kirje. - - -Toukokuun keskivaiheilla v. 1660 -- kello yhdeksältä aamulla, kun -aurinko jo kuumana kuivaili kastetta Bloisin linnan ruohikoilta -- -saapui pieni kolmen miehen ja kahden paashin muodostama ratsaskulkue -joen takaa kaupungin sillalle, tekemättä laiturilla kävelijöihin muuta -vaikutusta kuin että ensiksi käsi kullakin heilahti kohottamaan hattua -tervehdykseksi ja toisekseen kieleltä kirposi puhtaimmaksi koko maassa -puhutuksi ranskaksi sovitettuna päätelmä: - -"Kas, Monsieur tulee metsästämästä." - -Ja siinä kaikki. - -Ratsujen kavutessa ylös jyrkkää ahdetta, jokivarresta linnaa kohti, -lähestyivät kuitenkin muutamat puotipalvelijat takimmaista hevosta, -jonka satulanpukaan oli nokasta sidottuina ripustettu joitakuita -lintuja. - -Kantamusta silmäillessään nämä uteliaat ihan maalaisen suorasukaisesti -ilmaisivat halveksimistaan noin laihasta saaliista, ja -keskenään vaihdettuaan yksimielisiä huomautuksia linnustuksen -kannattamattomuudesta he palasivat toimiinsa. Muuan heistä, vanttera, -pulleaposkinen ja iloisen näköinen renkipoika, kysyi sentään vielä, -minkätähden Monsieur[1] tyytyi noin vaivaiseen hyvikkeeseen, kun hän -suurten tulojensa perusteella kykeni hakemaan jos mitä hauskuutta. - -"Etkö tiedä", kuului vastaus, "että Monsieurin päähuvituksena on olla -ikävissään?" - -Vilkas nuorukainen kohautti hartioitaan, ja hänen kasvoistaan oli -selvästi luettavissa: - -"Siinä tapauksessa pidän parempana olla tänälläni kuin prinssinä." - -Sillaikaa Monsieur pitkitti kulkuansa niin raskasmielisen ja samalla -kertaa niin majesteettisen näköisenä, että hän olisi varmasti -herättänyt juhlallisia tunteita katselijoissa, jos häntä olisi -katseltu. Mutta Bloisin kaupunkilaiset eivät antaneet Monsieurille -anteeksi, että hän oli valinnut tämän rattoisan paikkakunnan saadakseen -oikein rauhassa vaalia ikäväänsä, ja joka kerta kun he huomasivat -ylhäisen haikailijan, livahtivat he haukotellen syrjään tai vetivät -päänsä ikkunastaan sisälle, suojellakseen itseänsä noiden pitkien, -valjujen kasvojen, kuoppiinsa vajonneiden silmien ja velttojen -liikkeiden unettavalta vaikutukselta. Arvoisa prinssi sai niin ollen -jokseenkin varmasti nähdä kadut autioina joka kerta kun hän kaupungille -uskaltausi. - -Tämä Bloisin asukkaiden käyttäytyminen oli kyllä kovin moitittavaa -kunnioituksen puutetta, sillä Monsieur oli kuninkaan jälkeen ja kenties -ennen kuningastakin valtakunnan korkein herra. Itse asiassa oli Jumala -tosin suonut parhaillaan hallitsevalle Ludvig XIV:lle onnen syntyä -Ludvig XIII:n poikana, mutta Monsieurille hän oli antanut kunnian sanoa -suurta Henrik IV:ttä isäkseen. Ei siis ollut tai ainakaan ei olisi -pitänyt olla vähäpätöinen ylpeilyn aihe Bloisin kaupungille, että -Gaston d'Orléans oli sen ottanut asuinpaikakseen, pitäen hoviaan -ikivanhassa valtion linnassa. - -Mutta tämän suuren miehen kohtalona oli herättää yleisön huomiota ja -ihailua vain keskinkertaisesti kaikkialla, missä hän liikkui. Monsieur -oli jo tottunut siihen käsitykseen. - -Tästä kenties johtuikin tuo tyynen ikävystymisen sävy. Monsieurilla oli -ollut aikanaan paljon puuhaa. Tusinalta parhaalta ystävältänsä ei tule -toimittaneeksi päätä putoamaan sen homman tuottamatta yhtä ja toista -rettelöä. Mazarinin päästyä valtaan ei kukaan huomattava henkilö ollut -menettänyt päätänsä; Monsieur ei ollut enää voinut juonitella, ja -toimettomuus koski hänen henkisiin voimiinsa. - -Prinssiparan elämä oli senvuoksi varsin surullista. Käytyään pikku -aamumetsästyksellä Beuvronin rannoilla tai Chivernyn metsissä Monsieur -palasi Loire-joen taakse, murkinoidakseen Chambordissa hyvällä tai -huonolla ruokahalulla, ja Bloisin kaupunki ei taas seuraavaan -metsästykseen saakka kuullut puhuttavan läänitysherrastaan. - -Sellaista oli hänen ikävissäänolonsa ulkosalla; mitä kotoiseen -pitkästymiseen tulee, niin annamme lukijalle siitä käsitystä, jos hän -suvaitsee meidän kerallamme seurata ratsaskulkuetta ja nousta -valtionlinnan majesteettiselle holviportille asti. - -Monsieur ratsasti pienikokoisella tasajuoksijalla, jonka iso satula oli -päällystetty punaisella nukkakankaalla ja jalustimet sommiteltu n.s. -"espanjalaisten saappaiden" kuosiin. Ratsu oli karvaltaan raudikko; -Monsieurin tummanpunaisesta sametista tehty ihokas sulausi yhteen -samanvärisen levätin ja ratsastustamineiden kanssa, ja ainoastaan tästä -punaisen suosimisesta saattoi prinssin tuntea kahden seuralaisensa -parissa, joista toinen oli pukeutunut sinipunaiseen ja toinen vihreään -asuun. Edellinen ratsasti vasemmalla puolella ja oli tallimestari; -oikealla puolella oli hovijahtimestarilla paikkansa. - -Paasheista toinen piteli kahta metsästyshaukkaa nappulalla, toinen -metsästystorvea, jota hän laimeasti törähdytti kahdenkymmenen askeleen -päässä linnasta. Raukean prinssin koko ympäristö toimitti kaikki -tehtävänsä raukeasti. - -Nelikulmaisella linnanpihalla käveli päivänpaisteessa kahdeksan -vartiosoturia, jotka merkkipuhalluksen kuullessaan kiirehtivät -tarttumaan tapparakeihäisiinsä, ja Monsieurin juhlallinen saapuminen -linnaan oli seuraavan hetken tapahtumana. - -Hänen kadottuaan porttiholvin syvyyteen kolme tai neljä -tyhjäntoimittajaa, jotka olivat ilmestyneet linnan keilaradalta -ratsaskulkueen taakse, osoitteli toisilleen lintukimppua, lausuen -vuorostaan huomautuksiansa näkemästään; sitten heidänkin lähdettyään -paikalta viertotie, etuaukio ja piha jäivät autioiksi. - -Monsieur laskeusi ratsailta sanaakaan virkkamatta ja meni huoneisiinsa, -missä kamaripalvelija vaihtoi häneltä puvun; ja kun Madame[2] ei ollut -vielä lähettänyt kysymään aamiaismääräyksiä, Monsieur ojentausi -sohvalle ja uinahti niin makeasti kuin kello olisi ollut yksitoista -illalla. - -Linnanpihan kahdeksan vartiosoturia käsittivät palveluksensa päättyneen -lopuksi päivää ja kävivät makuulle päivänpaisteeseen kiviraheille; -hevosrengit katosivat ratsuineen talleihin, ja muutamia vilkkaita -varpusia lukuunottamatta, jotka kimeillä piipatuksilla peloittelivat -toisiaan neilikkapensaissa, olisi voinut sanoa, että koko linna nukkui -kuten Monsieur. - -Yhtäkkiä tässä rauhaisessa hiljaisuudessa helähti voimakas, raikas -naurunpurskahdus, joka sai ettonettansa ottavista pertuskamiehistä -jonkun raottamaan toista silmäänsä. - -Tämä remahdus tunkeusi eräästä linnan ikkunasta; aurinko paraikaa -paistoi siihen sulkiessaan sen tuollaiseen suureen kulmaan, joita -savupiippujen ääripiirteet muodostivat aamupäivällä pihamaalle. - -Ikkunan edustalta pistäysi esiin taiteellisesti taottu pikku uloke, -jolla näkyi ruukullinen punaisia neilikoita, toinen esikkoja ja niin -aikaisin kehittynyt ruusupensas, että uhkean vihreästä lehvistöstä jo -pilkoitti punertavia umppuja. - -Kamarissa, jota tämä ikkuna valaisi, näkyi vanhalla, isokukkaisella -haarlemilaisella korukudelmalla verhottu nelikulmainen pöytä, jolla -nuokkui kurjenmiekkoja ja kieloja, ja pöydän kumpaisessakin päässä -nuori tyttö. - -Tyttösein asento oli omituinen; heitä olisi voinut luulla vastikään -luostarikoulusta pujahtaneiksi hoidokeiksi. Toinen oli laskenut -molemmat kyynärpäänsä pöydälle ja piirteli sulkakynällä kirjaimia -hienolle hollantilaiselle paperiarkille; toinen oli asettunut tuolille -polvilleen, jotta hän sai selkänojan yli kurkoitetuksi yläruumiinsa -pöydälle, ja tarkkaili toverinsa kirjoitushommaa. Siitä johtui -loppumattomia kirahduksia, naljailua, hihitystä, jonka tavallista -kaikuvampi purkaus oli säikäyttänyt varpuset ruohikoilta ja häirinnyt -Monsieurin vartiosoturien unta. - -Olemme joutuneet muotokuvien alalle, joten meidän sallittaneen vielä -piirtää tämän luvun kaksi viimeistä. - -Tuolin selkämykseen nojaileva naurunhaluinen mellastajatar oli -yhdeksäntoista tai kahdenkymmenen vuoden ikäinen kaunotar, -tummaverinen, ruskeahiuksinen; hänen viehkeydelleen antoivat hurmaavaa -säihkyä silmät, jotka hohtelivat voimakkaasti kaareutuvien -kulmakarvojen alta, ja olletikin hampaat, jotka helminä välkkyivät -veripunaisten korallihuulten välitse. - -Hänen jokainen liikkeensä kuvasti ilvenäytelmän kujeellisuutta; hän ei -elänyt, vaan ailahteli. - -Kirjoittava neitonen katseli rauhatonta kumppaniaan sinisillä silmillä, -jotka päilyivät kirkkaina ja selkeinä kuin samaan aikaan taivas. -Erinomaisen aistikkaasti suorittu vaalea tukka valui silkinhienoina -suortuvina perlemonvärisille poskille; kynää kuljettava käsi oli -hienopiirteinen, mutta sen laihuus ilmaisi haltijattarensa vielä kovin -nuoreksi. Aina kun hänen ystävättärensä puhkesi nauramaan, hän -ikäänkuin kiusaantuneena kohautti valkoisia olkapäitänsä; näiden -runolliselta sulolta puuttui samaa elinvoiman rehevyyttä, jonka olisi -halunnut pyöristävän hänen käsivarsiaan ja käsiänsä. - -"Montalais, Montalais!" virkahti hän lopulta vienolla äänellä, joka -hiveli korvaa kuin hiljainen sävel; "sinä naurat liian kovasti, naurat -kuin mies. Et ainoastaan herätä herrojen henkivartijain huomiota, vaan -et kuule Madamen kilistystäkään, kun sinua kutsutaan." - -Varoitettu ei herjennyt nauramasta eikä viuhtomasta vastatessaan: - -"Louise, nyt et puhu, mitä ajattelet, rakkahin! Sinä tiedät kyllä, että -herrat henkivartijat, joiksi heitä nimität, ovat päässeet unensa -alkuun, jolloin heitä ei kanuunanlaukauskaan havahduttaisi; samoin on -sinulle tunnettua, että Madamen soittokello kuuluu Bloisin sillalle, -joten minäkin sen kuulen, kun palvelustani tarvitaan Madamen luona. -Mutta sinua tuskastuttaa se, että nauran kirjoittaessasi; ja sitä sinä -pelkäät, että äitisi, madame de Saint-Remy, ilmestyy tänne niinkuin -väliin sattuu, kun nauramme liikaa. Hän saattaisi yllättää meidät ja -nähdä tuon suunnattoman paperiarkin, jolle et ole neljännestunnissa -vielä saanut muuta piirretyksi kuin sanat: _Monsieur Raoul_. Mutta -oikeassa olet, hyvä Louise, koska noiden sanojen alle voi lisätä monta -muuta niin sisältörikasta ja kiihdyttävää, että rakkaalla äidilläsi -olisi aihe kelpo nuhdesaarnaan. Hei, eikö niin olekin asia, sanohan?" - -Ja Montalais hihitti ja ilkamoitsi kahta ärsyttävämmin. - -Vaaleaverinen tyttö pahastui toden teolla; hän repäisi halki -paperiarkin, jolle tosiaan oli kauniilla käsialalla piirretty _Monsieur -Raoul_, ja rutisti siekaleet vapisevilla sormillaan mykkyrään, jonka -viskasi ulos ikkunasta. - -"Kas, kas!" ilkkui mademoiselle[3] de Montalais; "pikku karitsamme, -- -Jeesus-lapsosemme, kyyhkyläisemme julmistuu!... Älä toki ole -peloissasi, Louise; ei madame de Saint-Remy tule, ja jos tulee, niin -tiedäthän, että minulla on herkkä kuulo. Ja mikä muuten onkaan -luvallisempaa kuin kirjoittaa vanhalle ystävälle, jonka on tuntenut -kaksitoista vuotta, -- varsinkin kun kirjeen alkusanoina on: Monsieur -Raoul?" - -"Olkoon; en kirjoita hänelle", kivahti nuori tyttö. - -"Jopa nyt Montalais sai rangaistuksensa!" huudahti ruskeanverevä -kujeilijatar yhä nauraen. "No niin, toinen arkki paperia, ja -lopettakaamme joutuin lähetyksemme. Kas, nyt soi kello, -- parahiksi! -Voi, sen pahempi, totisesti! Madame saa odottaa tai tulla tämän -aamupäivän toimeen ilman ensimmäistä hovineitoaan!" - -Kellonsoitto ilmoitti tosiaan, että Madame oli suoriutunut -pukeutumisestaan ja odotti Monsieuria, joka ojensi hänelle -seurusteluhuoneessa käsivartensa, hänen siirtyäkseen -ruokailuhuoneeseen. - -Tämän muodollisuuden tultua juhlallisesti täytetyksi aviopuolisot -nauttivat aamiaista ja erosivat toisistaan päivälliseen asti, joka oli -määrätty aina tarjottavaksi tasan kello kahdelta. - -Kilistys sai pihan vasemmalla puolella keittiörakennuksen oven -avautumaan, ja sieltä asteli ulos kaksi hovimestaria, kintereillään -kahdeksan keittiöapulaista, jotka kantoivat purilailla hopeakupukkain -kattamia ruokalajeja. - -Ensimmäinen hovimestari kosketti äänettömänä virkasauvallaan erästä -vartiosoturia, joka kuorsasi seinusrahilla; olipa hän niinkin -hyväntahtoinen, että työnsi unen pökerryttämälle miehelle käsiin hänen -tapparakeihäänsä, joka oli pystytetty likelle muuria vasten. Herätetty -ei kysynyt asiaa, vaan saattoi ruokailuhuoneeseen asti Monsieurin -ateriakulkuetta, jota muuan paashi ja molemmat hovimestarit johtivat. - -Vartiosoturit valveutuivat tekemään kunniaa kaikkialla, missä -ateriakulkue marssi ohitse. - -Mademoiselle de Montalais ja hänen kumppaninsa olivat ikkunastaan -seuranneet tämän toimituksen yksityiskohtia, joihin heidän kuitenkin -täytyi olla tottuneita. He eivät silmäilleetkään sitä niin suuresti -uteliaisuuden vuoksi kuin ollakseen varmempia siitä, että heitä ei -häirittäisi. Keittiöapulaisten, vartiosoturien, paashipoikien ja -hovimestarien mentyä he asettuivatkin jälleen pöytänsä ääreen, ja -aurinko, joka oli ikkunanpielessä hetkiseksi kirkastanut noita -viehättäviä kasvoja, pääsi jälleen valaisemaan ainoastaan neilikoita, -esikoita ja ruusupensaita. - -"Pyh", äännähti Montalais heittäytyessään tuolilleen, "Madame voi -murkinoida minuttakin!" - -"Voi, Montalais, sinua rangaistaan poissaolostasi!" pahoitteli toinen -tyttönen, säveästi istuutuessaan omaan päähänsä pöytää. - -"Rangaistaanko! No, niin, minulta toisin sanoen kielletään ajeluretki; -en parempaa rangaistusta pyydäkään! Lähteä liikkeelle kaleeseissa -nahkasuojustimen mykkyrällä istuen, kääntyä vasempaan, kiertää oikealle -pitkin uurteisia teitä, missä pääsee etenemään lieuen[4] matkan -kahdessa tunnissa, sitten palatakseen suoraan sen linnansiivekkeen -edustalle, missä on Maria Mediciläinen[5] ikkuna, ja kuullakseen -Madamen lausuvan ainaisen ihmettelynsä: 'Voiko uskoa, että -Maria-kuningatar on tuosta pelastautunut!... Neljäkymmentäseitsemän -jalkaa korkealta!... Äiti ja molemmat prinssit ja kaikki kolme -prinsessaa!' Jos tuo on huvitusta, Louise, niin haluan rangaistusta -joka päivä, etenkin kun rangaistuksenani on jäädä sinun seuraasi ja -kyhätä niin mielenkiintoisia kirjeitä kuin me lähettelemme." - -"Montalais, Montalais, velvollisuuksistaan tulee pitää huolta!" - -"Hyvä on sinun sanoa sillä tavoin, kultaseni, joka olet jätetty -vapaaksi tähän hoviin. Sinä olet ainoa, joka nautit sen etuja -minkäänlaisitta rasituksitta ja olet hovin neitosista suuremmassa -kunniassa kuin minä itse, kun Madame on niin mieltynyt isäpuoleesi, -että sinäkin saat osuutesi erityisestä suosiosta. Sinähän liehut tässä -synkässä rakennuksessa kuin linnut tornissamme, hengähdellen ilmaa, -nokkien kukkasia, etsien jyväsiä, olematta vähäisimmänkään palveluksen -vastuussa, joutumatta sietämään minkäänlaista ikävyyttä. Ja sinä -muistutat minulle velvollisuuksien täyttämisestä! Totta tosiaan, pikku -laiskuri, mitä onkaan sinulla muita velvollisuuksia kuin kirjoittaa -tuolle komealle Raoulille? Saammepa nähdä, että kirjeestäsi ei -tulekaan mitään, jolloin sinäkin nähdäkseni hiukan laiminlyöt -velvollisuuksiasi." - -Louise kävi totiseksi, tuki leukaansa kädellään ja virkkoi -avomielisesti: - -"Moiti vain mukavuuttani, jos sinulla on siihen sydäntä. Sinulla on -edessäsi tulevaisuus; sinä kuulut vakinaisesti hoviin. Jos kuningas -menee naimisiin, niin hän kutsuu Monsieurin luokseen; sinä saat nähdä -loistavia juhlia, nähdä kuninkaan, jota kiitetään niin kauniiksi ja -herttaiseksi." - -"Ja näenpä vielä Raoulinkin, joka kuuluu Condén prinssin saattueeseen", -lisäsi Montalais häijysti. - -"Raoul-parka!" huokasi Louise. - -"Nyt onkin oikea hetki kirjoittaa hänelle, kaunoiseni; aloittakaamme -siis uudestaan tuo oivallinen _Monsieur Raoul_, joka komeili revityn -arkin yläreunassa." - -Hän ojensi ystävättärelleen kynän ja rohkaisi sydämellisellä hymyllä -hänen kättänsä piirtämään nopeasti nuo kaksi alkusanaa. - -"Sitten?" kysyi nuorempi tyttö. - -"Sitten kirjoita, mitä ajattelet, Louise", neuvoi Montalais. - -"Oletko varma siitä, että ajattelen jotakin?" - -"Sinä ajattelet jotakuta, mikä merkitsee samaa tai on oikeastaan paljon -pahempi seikka." - -"Niinkö luulet, Montalais?" - -"Louise, Louise, sinisilmäsi ovat syvät kuin meri, jonka viime vuonna -näin Boulognessa. Ei, minä erehdyn, -- meri on kavala: sinun silmäsi -ovat syvät kuin heleä taivas, jonka näen kaareutuvan tuolla -yläpuolellamme." - -"No, koska luet niin hyvin silmistäni, sanohan minulle, mitä minulla on -mielessäni." - -"Ensiksikään sinulla ei ole mielessäsi _Monsieur Raoul_, vaan _Rakas -Raoul_." - -"Oh!" - -"Älä niin vähästä punastu. 'Rakas Raoul', sanokaamme, 'pyydät minua -kirjoittamaan sinulle Pariisiin, missä prinssin asiat pidättelevät -sinua. Koska sinun on täytynyt ikävystyä siellä, etsiäksesi huvitusta -maalaistytön muistelusta...'" - -Louise suoristausi äkkiä. - -"Ei, Montalais", hän keskeytti hymyillen, "en ajattele sanaakaan -tuosta. Maltahan, näin minä ajattelen." - -Ja hän tarttui rivakasti kynään ja pyöräytti vakavalla kädellä -seuraavat sanat: - -"Olisin ollut kovin onneton, jos olisitte vähemmän kiihkeästi pyydellyt -saada minulta jotakin muistoksenne. Kaikki täällä haastaa minulle -varhaisista vuosistamme, niin joutuin kuluneista, niin rauhaisesti -vierineistä, että mitkään muut eivät voi koskaan sydämessä korvata -niiden viehätystä." - -Montalais, joka katseli käden vauhtia ja luki nurin päin kirjaimet sitä -mukaa kuin niitä herui ystävättären kynästä, keskeytti hänet -taputtamalla käsiään. - -"Erinomaista!" kiitti hän. "Siinäpä vilpittömyyttä, sydämellistä sävyä, -luontevaa kirjoitustapaa! Näytäkin noille pariisilaisille, rakkahin, -että Blois on kauniista kielestä tunnettu paikkakunta." - -"Hän tietää, että Blois on ollut minulle paratiisi", vastasi nuori -tyttö. - -"Sitä juuri tahdoin sanoa, ja sinä puhut kuin enkeli." - -"Lopetan kirjeeni, Montalais." - -Ja nuori tyttö pitkitti: - -"Te sanotte ajattelevanne minua, monsieur Raoul; kiitän teitä siitä, -mutta se ei voi minua ihmetyttää, kun tiedän, kuinka monta kertaa -sydämemme ovat sykkineet lähekkäin." - -"Kas vain, pidähän varasi, karitsaiseni", sanoi Montalais; "tuossa sinä -karistelet villojasi, vaikka on susia liikkeellä." - -Louise aikoi vastata, kun linnan holvikäytävästä kuului ratsun töminää. - -"Mitä nyt?" virkkoi Montalais lähestyen ikkunaa. "Pulska ritari, -totisesti!" - -"Voi, Raoul!" huudahti Louise, joka oli tehnyt saman liikkeen kuin -ystävättärensäkin, ja vaaleten hän vapisevana lysähti keskeneräisen -kirjeensä ääreen. - -"Kerrassaan ketterä rakastaja!" kiusoitteli Montalais; "ja kyllä -saapuikin otollisella hetkellä!" - -"Peräydy, peräydy, minä pyydän!" sopersi Louise. - -"Joutavia! Hän ei tunne minua; anna minun toki nähdä, mitä hän täällä -tekee." - - - -2. - -Sanansaattaja. - - -Mademoiselle de Montalais oli oikeassa, nuori ritari oli komea mies. - -Hän oli neljän- tai viidenkolmatta vanha, pitkä, solakka, ryhdikkäästi -pitäen hartioillaan senaikuista somaa sotilasasua. Pitkät suppilomaiset -saappaat peittivät jalkoja, joita mademoiselle de Montalaiskaan ei -olisi hävennyt, jos olisi mieheksi pukeutunut. Toisella sirolla ja -jäntevällä kädellään hän pysähdytti hevosensa keskelle pihaa ja -toisella kohotti korkeatöyhtöistä hattua, joka varjosti vakavia, -avomielisiä kasvonpiirteitä. - -Kavioiden kopse oli herättänyt vartiosoturit hypähtämään jalkeille. - -Nuori mies antoi erään heistä lähestyä, ja satulastaan kumartuen -tulijaan päin hän ilmoitti selvällä ja täsmällisellä äänellä, joka -aivan hyvin kuului nuorten tyttöjen ikkunaan: - -"Sanoma hänen kuninkaalliselle korkeudelleen." - -"Hei, hei!" huudahti henkivartija; "herra upseeri, täällä on -sanansaattaja!" - -Mutta kunnon sotamies tiesi hyvin, että mitään upseeria ei ollut -tulossa, koska se ainoa, joka olisi voinut ilmestyä, oli jäänyt linnan -takaosaan, missä hän asui pienessä kamarissa puutarhan laidassa. Hän -kiirehtikin lisäämään: - -"Herra aatelismies, upseerimme näkyy olevan kierroksella, mutta hänen -poissaollessaan käydään tulonne ilmoittamassa herra de Saint-Remylle, -hovimestarille." - -"Herra de Saint-Remylle!" toisti ritari punehtuen. - -"Tunnetteko hänet?" - -"Tunnen hyvin... Antakaa hänelle tieto, minä pyydän, jotta käyntini -esitetään mahdollisimman pian hänen korkeudelleen." - -"Näkyy olevan kiireellinen asia", virkkoi kaartilainen kuin itsekseen -puhuen, mutta toivoen saavansa vastauksen. - -Sanansaattaja nyökäytti päätänsä. - -"Siinä tapauksessa", tarjousi huovi, "lähdenkin itse hakemaan -hovimestaria." - -Nuori mies laskeusi sillävälin ratsailta, ja muiden kaartilaisten -uteliaina tarkkaillessa kauniin hevosen jokaista liikettä, soturi tuli -takaisin sanomaan: - -"Suokaa anteeksi, hra aatelismies, saanko tietää nimenne? - -"Bragelonnen varakreivi, hänen ylhäisyytensä Condén prinssin asialla." - -Henkivartija kumarsi syvään ja riensi ylös portaita etuhuoneisiin -vikkelästi kuin Rocroyn ja Lensin voittajan nimi olisi antanut hänelle -siivet. - -Varakreivi ei ollut vielä ehtinyt kiinnittää ratsuansa portaiden -rautaiseen kaiteeseen, kun herra de Saint-Remy hengästyksissään juoksi -ovelle, toisella kädellään kannatellen hyllyvää vatsaansa ja toisella -viuhtoen ilmaa niinkuin soutaja halkoo aaltoja airolla. - -"Ah, herra varakreivi, te Bloisissa!" huohotti hän; "jo nyt on ihme! -Hyvää päivää, herra Raoul, hyvää päivää!" - -"Nöyrin kunnioitukseni, herra de Saint-Remy." - -"Kylläpä mademoiselle La Vall... madame de Saint-Remy, piti sanomani, -ihastuu nähdessään teidät! Mutta tulkaahan. Hänen kuninkaallinen -korkeutensa on aamiaisella; pitääkö hänet keskeyttää? Onko asia vakavaa -laatua?" - -"On ja ei, herra de Saint-Remy. Tuokion viivytys voisi äkkiäkin tuottaa -hänen kuninkaalliselle korkeudelleen ikävyyksiä." - -"Jos niin on asian laita, niin poiketkaamme ohjesäännöstä, herra -varakreivi. Tulkaa. Monsieur muuten onkin tänään mainiolla tuulella. Ja -tehän luotte uutisia, vai mitä?" - -"Suuria, herra de Saint-Remy." - -"Ja arvattavasti hyviä?" - -"Erinomaisia." - -"Tulkaa siis pian, joutuin vain!" huudahti kelpo virkailija, joka -järjesteli pukuansa lyllertäessään jo eteenpäin. - -Raoul seurasi häntä hattu kädessä ja hiukan säikkyen kannuksiensa -juhlallista kajahtelua avarissa suojamissa. - -Heti kun hän oli kadonnut palatsin sisähuoneisiin, ilmestyivät molemmat -nuoret tytöt jälleen pihaikkunaansa, ja vilkas supatus ilmaisi heidän -kiihtymystään. He tulivat piankin tehneeksi jonkun päätöksen, sillä -ruskean verevän kaunottaren pää hävisi ikkunasta. Toinen jäi ulokkeen -taakse kukkasien suojaan, pitäen lehvien raoista tarkoin silmällä -ulkoportaita, joita myöten varakreivi oli tullut palatsiin. - -Noin suuren uteliaisuuden aiheuttaja pitkitti sillaikaa kulkuansa -hovimestarin kintereillä. Kiireisten askelten sipsutus, viinin ja -ruokien tuoksu, kristallilasien ja hopealautasten helinä ilmoittivat -hänelle, että hän oli päätymässä perille. - -Paashipojat, palvelijat ja talousvirkailijat, jotka olivat koolla -ruokasalin viereisessä talletushuoneessa, tervehtivät tulijaa niin -kohteliaasti kuin tässä maakunnassa oli yleisenä tapana; muutamat -tunsivat Raoulin, melkein kaikki tiesivät hänen tulevan Pariisista. -Voisi sanoa, että hänen saapumisensa lakkautti hetkiseksi -pöytäpalveluksen. - -Totta on, että muuan paashipoika hänen ylhäisyydelleen viiniä -kaataessaan ja samalla kuullessaan kannuksien kilinää viereisestä -huoneesta kääntyi lapsekkaasti katsomaan, vaistomaisesti yhä valuttaen -nestettä, ei enää prinssin lasiin, vaan pöytäliinalle. - -Madame, joka ei ollut syvissä mietteissä kuten hänen korkea puolisonsa, -huomasi paashin hajamielisyyden. - -"Mitä nyt!" hän virkahti. - -"Mitä nyt?" toisti Monsieur; "mitä on tekeillä?" - -Herra de Saint-Remy, joka juuri pisti päänsä sisälle ovesta, käytti -hyväkseen tilaisuutta. - -"Miksi minua häiritään?" jatkoi Gaston vetäen luokseen paksun viipaleen -isointa lohta, mitä juuri milloinkaan nousi Loireen, joutuakseen -pyydykseen Paimboeufin ja Saint-Nazairen välillä. - -"On tullut sanansaattaja Pariisista. Mutta onhan aikaa sittenkin kun -monseigneur[6] on päässyt aamiaiselta." - -"Pariisista!" huudahti prinssi haarukkansa pudottaen; "sanansaattaja -Pariisista, sanotte? Ja kenen lähettämänä?" - -"Herra prinssin", ilmoitti hovimestari kiireesti. - -Siten yleensä mainittiin herra de Condéta. - -"Herra prinssin lähetti saapunut?" änkkäsi Gaston, ja hänen -levottomuutensa ei välttänyt ainoankaan läsnäolijan huomiota, joten -yleinen uteliaisuus yltyi kaksin verroin. - -Monsieur kenties luuli joutuneensa takaisin onnekkaiden salaliittojen -aikaan, jolloin oven käynti vavahdutti hänen sydäntään, -- jolloin -jokainen kirje saattoi sisältää valtiosalaisuuden, jokainen sanoma -palvella pimeätä ja mutkallista vehkeilyä. Kenties myös herra prinssin -suuri nimi Bloisin holvikattojen alla kehittäysi jättiläiskokoiseksi -haamuksi. - -Monsieur työnsi lautasensa edemmäksi. - -"Annanko lähetin odottaa?" kysyi hra de Saint-Remy. - -Madamen silmänisku rohkaisi Gastonin vastaamaan: - -"Ei, tulkoon hän päin vastoin heti saapuville. Kuka hän muuten on?" - -"Tämän tienoon aatelismiehiä, varakreivi de Bragelonne." - -"Kas vain, hyvä on!... Tuokaa hänet tänne, Saint-Remy, tuokaa." - -Ja tavanmukaisen arvokkaasti lausuttuansa nämä sanat Monsieur katseli -erityiseen tapaan palveluskuntaan, jolloin kaikki -- paashit, -keittiövirkailijat ja saattolaiset -- jättivät ruokaliinan, -veitsen, pikarin, ja peräytyivät toiseen huoneeseen hätäisessä -epäjärjestyksessä. - -Tämä pikku armeija avautui sitten heti kujaksi, jota myöten Raoul de -Bragelonne herra de Saint-Remyn johtamana astui ruokasaliin. - -Henkilökunnan poistumisen myöntämä lyhyt yksinäisyyden hetki oli -sallinut Monsieurin omaksua valtioviisaan sävyn. Hän ei kääntynyt -tulijoihin päin, vaan odotti, kunnes hovimestari oli tuonut -sanansaattajan vastapäätä häntä. - -Raoul pysähtyi pöydän alapään kohdalle, joutuen siten Monsieurin ja -Madamen väliin. Siltä paikaltaan hän teki hyvin syvän kumarruksen -Monsieurille ja toisen peräti nöyrän Madamelle; sitten hän suoristausi -ja odotti Monsieurin puhuttelua. - -Prinssi puolestaan odotti ovenpuoliskojen tiukkaa sulkemista. Hän ei -siitä varmistautuakseen tahtonut kääntyä katsomaan, sillä se ei olisi -ollut arvokasta; mutta korviansa heristäen hän kuunteli lukon ritinää, -joka hänelle lupasi ainakin näennäistä salaisuutensa säilymistä. - -Oven sulkeuduttua Monsieur kohotti katseensa varakreiviin ja aloitti: - -"Te kuulutte tulleen Pariisista, monsieur?" - -"Vastikään, monseigneur." - -"Miten kuningas jaksaa?" - -"Hänen majesteettinsa on kaikin puolin terveenä, monseigneur." - -"Entä kälyni?" - -"Hänen majesteettinsa leskikuningatar potee yhä pistoksia povessaan. -Mutta jo kuukauden ajan on hänenkin vointinsa ollut parempi." - -"Mitä sanottiinkaan minulle, -- että muka tulette herra prinssin -asialla? Se oli varmasti erehdystä." - -"Ei, monseigneur: hra prinssi on antanut toimekseni tuoda teidän -kuninkaalliselle korkeudellenne tämän kirjeen, ja odotan siihen -vastausta." - -Raoulia oli hiukan kuohuttanut tämä kylmäkiskoinen ja pikkumainen -vastaanotto; hänen äänensä oli huomaamattomasti alentunut tehokkaan -hiljaiseksi. - -Prinssi unohti, että hän oli tämän salaperäisyyden aiheena, ja pelko -valtasi hänet jälleen. - -Jäykin katsein hän vastaanotti Condén prinssin kirjeen, repi kuoren -kuin olisi avannut epäiltävää kääröä ja kääntyi toisaanne lukemaan, -jotta kukaan ei olisi voinut hänen kasvoistaan aavistaa sen vaikutusta. - -Madame tunsi melkein yhtä suurta huolestusta kuin prinssikin, -jännittyneenä tarkastaen korkean puolisonsa jokaista liikettä. - -Järkkymättömänä ja isäntäväen huomion siirtymisestä hiukan vapaammalle -mielelle päässeenä Raoul silmäili paikaltaan ja edessään olevasta -avonaisesta ikkunasta puutarhaa ja sen lukuisia kuvapatsaita. - -"Kah, tämäpä mieluisa yllätys", huudahti äkkiä Monsieur riemastuneesti -hymyillen, "ja herttainen kirje herra prinssiltä! Tässä, madame." - -Pöytä oli liian iso, jotta prinssi olisi ulottunut ojentamaan kirjettä -puolisolleen. Raoul asettui joutuisasti välittäjäksi ja suoritti -tehtävänsä niin soreasti, että Madame mielissään kiitti varakreiviä -imartelevasti. - -"Tiedätte varmaankin kirjeen sisällön?" virkkoi Gaston Raoulille. - -"Kyllä, monseigneur; herra prinssi antoi minulle sanoman ensin -suullisesti, mutta siten hänen korkeutensa näki paremmaksi kirjoittaa." - -"Kaunista käsialaa", sanoi Madame, "mutta minä en saa sitä luetuksi." - -"Lukisitteko te Madamelle, herra de Bragelonne", esitti herttua. - -"Niin, lukekaahan, minä pyydän, monsieur." - -Raoul alkoi lukea, Monsieurin uudestaan kohdistaessa sanomaan kaiken -huomionsa. - -Kirje kuului seuraavasti: - - "Monseigneur! Kuningas lähtee rajalle; tietänette, että hänen - majesteettinsa avioliitto on tulemassa solmituksi. Kuningas on - suonut minulle kunnian toimia tällä matkalla majoitusmarsalkkana, - ja kun tiedän, kuinka suuresti hänen majesteettiaan ilahduttaisi - viettää päivä Bloisissa, rohkenen pyytää teidän kuninkaalliselta - korkeudeltanne lupaa merkitä linnanne poikkeuspaikaksemme. - Jos tämän pyynnön äkillisyys kuitenkin voisi tuottaa teidän - kuninkaalliselle korkeudellenne jotakin pulaa, niin suvainnette - antaa minulle siitä tiedon sanansaattajani myötä, joka on - saattueeseeni kuuluva aatelismies, varakreivi de Bragelonne. - Matkasuunnitelmani riippuu teidän kuninkaallisen korkeutenne - päätöksestä, ja Bloisin sijasta esittäisin viivähdettäväksi - Vendômessa tai Romorantinissa. Rohkenen toivoa, että teidän - kuninkaallinen korkeutenne käsittää pyyntöni lausutuksi - hyvässä mielessä, ilmauksena rajattomasta kiintymyksestäni - teihin ja halustani olla teille mieliksi." - -"Ei ole mitään mieluisampaa meille", sanoi Madame, joka lukemisen -aikana oli useaankin kertaan neuvotellut puolisonsa kanssa katseiden -välityksellä. "Kuningas täällä!" hän huudahti kenties hiukan kovemmin -kuin olisi sopinut salaisuuden varjelemisen kannalta. - -"Monsieur", sai vuorostaan sanoiksi hänen korkeutensa, "kiittäkää -prinssi de Condéta ja ilmaiskaa hänelle lämmin tunnustukseni -mielihyvästä, jonka hän minulle suo." - -Raoul kumarsi. - -"Minä päivänä hänen majesteettinsa saapuukaan?" pitkitti Monsieur. - -"Kuningas saapuu kaiken todennäköisyyden mukaan tänä iltana, -monseigneur." - -"Mutta miten olisi hän siis saanut tiedon, jos vastaukseni olisi ollut -epäävä?" - -"Minun tuli ohjeitteni mukaan, monseigneur, kiireimmiten palata -Beaugencyn kaupunkiin antamaan peruutusmääräys pikalähetille, joka -vuorostaan olisi peräytynyt ilmoittamaan herra prinssille." - -"Hänen majesteettinsa on siis Orléansissa?" - -"Lähempänä, monseigneur: hänen majesteettinsa lienee tällä hetkellä jo -saapunut Meungiin." - -"Hänellä on hovi mukanaan?" - -"Niin, monseigneur." - -"Unohdin muuten kysyä teiltä kuulumisia herra kardinaalista." - -"Hänen ylhäisyytensä näyttää olevan hyvissä voimissa, monseigneur." - -"Hänen sisarentyttärensä ovat kai hänen saattueessaan?" - -"Ei, monseigneur, hänen ylhäisyytensä määräyksen mukaan neidit de -Mancini ovat matkalla Brouageen. He seuraavat Loiren vasenta rantaa, -hovin tullessa oikeanpuolista rantaa myöten." - -"Mitä! Jättääkö mademoiselle Marie de Mancinikin hovin?" kysäisi -Monsieur, jonka pidättelevä sävy alkoi höllentyä. - -"Mademoiselle Marie de Mancini eritoten", vastasi Raoul säveästi. - -Prinssin kalpeita poskia kirkasti hymyn vilahdus, huomaamattomana -jäännöksenä hänen vanhasta mieltymyksestään häiriötä nostattaviin -vehkeisiin. - -"Kiitän teitä, herra de Bragelonne", virkkoi Monsieur sitten. "Te -kenties ette tahtoisi ottaa toimitettavaksenne asiaa, jonka haluaisin -teille uskoa, -- ilmoittaa prinssille, että hänen sanansaattajansa on -ollut minulle hyvin mieluisa; mutta sanonkin sen hänelle itse." - -Raoul kiitti Monsieuria kumarruksella kunniasta, jota tämä hänelle -osoitti. - -Monsieur teki merkin Madamelle, joka painalsi oikealle puolelleen -asetettua pöytäkelloa. - -Herra de Saint-Remy astui heti sisälle, ja seuraavassa tuokiossa huone -tulvahti väkeä täyteen. - -"Messieurs!" sanoi prinssi, "hänen majesteettinsa suvaitsee kunnioittaa -minua päivän vierailulla Bloisissa. Luotan siihen, että armollinen -veljenpoikani ei joudu katumaan suosiota, jota hän asunnolleni -osoittaa." - -_"Vive le roi!"_ huusivat talousvirkailijat haltioituneina, ja herra de -Saint-Remy ennen kaikkia. - -Gaston painoi päänsä kumaraan synkän surumielisenä. Koko ikänsä oli -hänen täytynyt kuulla tai oikeastaan kärsien alistua kuulemaan tuota -huutoa: Eläköön kuningas! joka nyt kajahti häntä vastaan. Kauan olivat -hänen korvansa saaneet viime aikoina olla siltä rauhassa, mutta nytpä -kohosi hänen eteensä nuorempi, eloisampi, loistavampi kuninkuus -ikäänkuin uutena ja tuskallisempana ärsytyksenä. - -Madame oivalsi tuon pelokkaan ja kaihoksuvan sydämen koettelemukset. -Hän nousi pöydästä, Monsieur seurasi esimerkkiä koneellisesti, ja koko -palveluskunta piiritti Raoulin kuulusteltavakseen, soristen kuin -mehiläispesä. - -Madame näki tämän uteliaisuuden ja kutsui luokseen herra de -Saint-Remyn. - -"Nyt ei ole lörpöttelyn hetki, vaan työskentelyn", sanoi hän, sävyltään -emäntänä, joka on pahastunut palkollisilleen. - -Herra de Saint-Remy kiirehti hajoittamaan talousvirkailijain kehän -Raoulin ympäriltä, jotta tämä pääsi siirtymään etuhuoneeseen. - -"Tuosta aatelismiehestä toivoakseni pidetään huolta", lisäsi Madame -hovimestariin kääntyen. - -Kunnon mies riensi heti Raoulin perään. - -"Madame antoi toimeksemme tarjota teille virkistystä täällä", ilmoitti -hän; "linnassa on muuten asuinhuonekin teidän varallenne." - -"Kiitos, herra de Saint-Remy", vastasi Bragelonne, "mutta tiedätte, -kuinka hartaasti kaipaan saada tavata kreiviä, isääni." - -"Se on totta, se on totta, herra Raoul. Viekää hänelle samalla minulta -nöyrät terveiset, minä pyydän." - -Raoul vapautui uudestaan vanhasta herrasta ja pitkitti kulkuansa. - -Kun hän ratsuaan suitsista taluttaen astui holvikäytävään, huhusi -hänelle vieno ääni hämärän sivukujanteen perältä. "Herra Raoul!" -huudettiin sieltä. - -Nuori mies kääntyi kummastuneena ja näki nuoren ruskeanverevän tytön, -joka laski sormensa huulilleen ja viittasi hänelle toisella kädellään. - -Tyttö oli hänelle tuntematon. - - - - -3. - -Nuorten kohtaus. - - -Raoul eteni askeleen tyttöä kohti, joka siten kutsui häntä. - -"Mutta hevoseni, madame?" esteli hän. - -"Jo on pula sekin! Astukaa eteenpäin; ensimmäisellä pihalla näette -vajan, -- sitokaa hevosenne sinne ja tulkaa pian." - -"Minä tottelen, madame." - -Raoulilta ei mennyt neljääkään minuuttia saamansa kehoituksen -täyttämiseen. Hän palasi pikku solaan ja näki jälleen hämyssä -salaperäisen opastajattarensa, joka odotti häntä kiertoportaitten -alimmilla askelmilla. - -"Oletteko kyllin urhea seurataksenne minua, seikkailijaritari?" kysyi -nuori tyttö nauraen Raoulin ilmaisemalle hetkelliselle epäröimiselle. - -Toinen vastasi hypähtämällä hänen perässään portaitten pimentoon. He -kapusivat siten kolme huonekertaa, Raoul tytön kintereillä, kaidetta -hapuillessaan väliin hipaisten hyppysillään silkkilaahusta, joka -heilahteli porraskäytävän kumpaistakin sivua pitkin. Aina kun Raoul -kompastui, huudahti ohjaajatar ankarasti: "hiljaa!" ja ojensi hänelle -pehmeän ja hajuvedellä piristellyn kätensä. - -"Tätenpä nousisi linnantornin huippuun asti väsymystä tuntematta", -huomautti Raoul. - -"Tuosta kuulee, monsieur, että te olette suuren uteliaisuuden, -uupumuksen ja rauhattomuuden vallassa; mutta tyyntykää, olemmekin jo -perillä." - -Nuori tyttö tyrkkäsi ovea, joka heti ja ihan aavistamattomasti päästi -valovirran tulvahtamaan porrassiltamalle, näyttäen sen tasalla Raoulin -pitelemässä kiinni kaiteesta. - -Tyttö läksi astumaan edelleen, aatelismies perässä; hän poikkesi -erääseen kamariin, Raoul seurasi mukana. - -Tuskin oli hän joutunut ansaan, kun kuuli kimeän huudahduksen. Hän -käännähti ja näki kahden askeleen päässä -- kädet ristissä, silmät -ummessa -- sen vaaleaverisen, sinisilmäisen ja valkohartiaisen -kaunottaren, joka Raoulin tuntiessaan oli kirkaissut hänen nimensä. - -Ja hän näki tytön kasvojen ilmeessä niin suurta rakkautta ja onnea, -että hän painui polvilleen keskelle huonetta, puolestaan sopertaen -Louisen nimen. - -"Voi, Montalais, Montalais!" huokasi tyttö: "tällainen petos on suuri -synti." - -"Minäkö olisin pettänyt sinua?" - -"Niin, sanoit lähteväsi alas tiedustamaan uutisia ja toimititkin -monsieurin kiipeämään tänne." - -"Hänenhän täytyi. Kuinka hän olisi muutoin saanut kirjeen, jonka -hänelle kyhäsit?" - -Ja hän osoitti sormellaan kirjettä, joka oli jäänyt pöydälle. -Raoul astahti ottamaan sitä; Louise nopeampana, vaikka hän -olikin suoristautunut nähtävästi hieman epävarmana käytöksensä -sopivaisuudesta, ojensi kätensä pidättämään häntä. - -Raoul sai siis vastaansa tämän lämpöisen ja vapisevan kätösen; hän otti -sen omien käsiensä väliin ja kohotti sen niin kunnioittavasti -huulilleen, että hän tuli sille pikemmin hengähtäneeksi kuin suudelman -painaneeksi. - -Sillävälin mademoiselle de Montalais oli siepannut kirjeen, naisten -tavoin laskostanut sen huolellisesti kolmelle taipeelle ja sujauttanut -sen povelleen. - -"Älä pelkää, Louise", takasi hän; "monsieur ei tule ottamaan sitä -täältä sen paremmin kuin edesmennyt kuningas Ludvig XIII otti -kirjelappuja mademoiselle de Hautefortin miehustasta." - -Raoul punastui nähdessään nuorten tyttöjen hymyn eikä huomannut yhä -pitelevänsä Louisen kättä. - -"Kas niin", haastoi Montalais, "nyt olet antanut minulle anteeksi, -Louise, että toin sinulle monsieurin, ja te, monsieur, ette ole minulle -enää pahastuksissanne vaivaamisestani, tavatessanne täällä -mademoisellen. Kun siis on rauha tehty, pakiskaamme kuin vanhat -ystävykset. Esittele minut, Louise, herra de Bragelonnelle." - -"Herra varakreivi", virkkoi Louise vakavan sydämellisesti ja -avomielinen hymy huulillaan, "minulla on kunnia esitellä teille -mademoiselle Aure de Montalais, hänen kuninkaallisen korkeutensa -Madamen nuori hovineiti ja lisäksi ystävättäreni, likeinen -ystävättäreni." - -Raoul tervehti tavanmukaisesti. - -"Ja etkö myös esittele minua mademoisellelle, Louise?" kysäisi hän. - -"Oh, hän tuntee sinut, hän tietää kaikki!" - -Tämä teeskentelemätön purkaus sai Monialaisin puhkeamaan nauruun ja -Raoulin huoahtamaan onnellisena, hän kun tulkitsi lauselman -merkitsevän: Hän tietää _meidän rakkautemme_. - -"Kohteliaisuuksista on suoriuduttu, herra varakreivi", sanoi Montalais. -"Tässä nojatuoli, ja ilmaiskaa meille nyt pian se uutinen, jonka toitte -tänne niin kiireellisesti." - -"Mademoiselle, se ei enää ole salaisuus. Matkallaan Poitiersiin -kuningas pysähtyy vierailulle hänen kuninkaallisen korkeutensa luo." - -"Kuningas tänne!" huudahti Montalais käsiään taputtaen; "me saamme -nähdä hovin! Ymmärrätkö, Louise, -- oikean hovin, pariisilaisen? Voi, -hyväinen aika! Mutta milloin hän tulee, monsieur?" - -"Kenties tänä iltana, mademoiselle; muutoin varmasti huomenna." - -Montalais liikahti nyreästi. - -"Ei ollenkaan aikaa laittautua kuntoon, ei kerkiä saamaan valmiiksi -ainoatakaan pukua! Me olemme täällä takapajulla kuin puolalaiset! Me -muistutamme muotokuvia Henrik IV:n päiviltä!... Voi, monsieur, kylläpä -toitte meille häijyn viestin!" - -"Hyvät neidit, te olette aina kauniita." - -"Tyhjää!... Olemme aina kauniita, kyllä, koska luonto on tehnyt meidät -välttäviksi; mutta me joudumme naurunalaisiksi, kun emme esiinny -muodinmukaisessa asussa... Oi voi, naurunalaisiksi! Minutko katsotaan -naurettavaksi, minut!" - -"Kuka katsoo?" kysyi Louise yksinkertaisesti. - -"Kukako? Sinäpä olet kummallinen, kultaseni!... Mikä kysymys sekin on! -_Katsotaan_, se on sanottuna koko maailmasta -- hovilaisista, -ylimyksistä, kuninkaasta." - -"Suo anteeksi, hyvä Aure, mutta kun täällä on kaikilla tapana nähdä -meidät sellaisina kuin olemme..." - -"Aivan niin; mutta asema muuttuu ja me joudumme naurettaviksi -maaseutulaisinakin, kun pukujamme saadaan muka erikoisena Bloisin -muotina verrata Pariisin uutuuksiin, asettuessamme ihan niiden -rinnalle! Tämä on toivotonta!" - -"Lohduttautukaa, mademoiselle!" - -"Äh, joutavia! Totta tosiaan, sen pahempi niille, jotka eivät pidä -minua makunsa mukaisena!" kääntyi Montalais järkeilemään. - -"Nepä olisivat kovin vaateliaita", huomautti Raoul säännölliselle -kohteliaisuusjärjestelmälleen uskollisena. - -"Kiitos, herra varakreivi. Ja kuningas siis matkustaa tätä kautta?" - -"Koko hovin kanssa." - -"Molemmat neidit de Mancini mukana?" - -"Eivät tosiaan he." - -"Mutta sanotaanhan, että kuningas ei tule toimeen ilman Marie-neitiä?" - -"Kuninkaan täytyy nyt, mademoiselle. Kardinaali tahtoo niin. Hän -lähettää molemmat sisarentyttärensä Brouageen maanpakoon." - -"Hän! Teeskentelijä!" - -"Hiljaa!" varoitti Louise painaen sormensa ruusuhuulilleen. - -"Pyh, kukaan ei voi minua kuulla. Sanon, että vanha Mazarino Mazarini -on teeskentelijä, joka juonittelee sisarentyttärestään Ranskan -kuningatarta." - -"Ei sentään, mademoiselle, koska kardinaali päin vastoin toimittaa -hänen majesteetilleen puolisoksi infantinna[7] Marie-Thérèsen." - -Montalais katsoi Raoulia suoraan kasvoihin ja sanoi hänelle: "Uskotteko -te tuollaisia tarinoita, te pariisilaiset? Enemmän järkeä on sitten -meillä täällä Bloisissa." - -"Mademoiselle, jos kuningas jättää taakseen Poitiersin ja lähtee -Espanjaan, -- jos avioliittosopimuksen pykälät on vahvistettu don Luis -de Haron ja hänen ylhäisyytensä kesken, niin käsittänette, että se ei -enää ole mitään leikintekoa." - -"Vai niin! Mutta kuningas kaiketi on kuningas?" - -"Epäilemättä, mademoiselle, mutta kardinaalikin on kardinaali." - -"Eikö siis kuningas ole ihminen? Eikö hän rakasta Marie di Mancinia?" - -"Jumaloitsee." - -"No niin, hän nai Marien; me joudumme sotaan Espanjan kanssa, herra -Mazarin panee menemään muutamia niistä miljoonista, jotka hänellä on -tallessaan, aatelismiehemme kunnostautuvat urotöillä ylpeitä -kaartilaisia vastaan, ja paljon meikäläisiä palaa laakereilla -seppelöityinä, meidän seppelöidäksemme heidät myrtillä. Sillä tavoin -minä käsitän nykyhetken valtiollisen aseman." - -"Montalais, sinä olet hupsu", sanoi Louise, "ja liioitteleva kuvailu -viehättää sinua niinkuin liekki lumoaa luokseen perhosia." - -"Sinä, Louise, olet niin maltillinen, että sinä et milloinkaan oikein -rakastaisi." - -"Oh!" virkahti Louise hellän moittivasti. "Ymmärrä toki asian laatu, -Montalais! Leskikuningatar haluaa naittaa poikansa infantinnan kanssa; -pitäisikö kuninkaan olla tottelematon äidilleen? Sopiiko hänenlaisensa -kuninkaallisen sydämen antaa huonoa esimerkkiä? Kun vanhemmat kieltävät -rakkauden, häätäkäämme rakkaus!" - -Ja Louise huokasi; Raoul loi katseensa alas väkinäisesti. Montalais -helähti nauruun. - -"Minullapa ei ole vanhempia", selitti hän. - -"Olette varmaankin jo kuullut, miten kreivi de la Fère jaksaa", sanoi -Louise jatkoksi huokaukselleen, joka oli kaunopuheisella voimallaan -paljastanut syviä sydänsuruja. - -"En, mademoiselle", vastasi Raoul yhtä muodolliseksi heränneenä, "en -ole vielä käynyt isääni tervehtimässä. Olin juuri menossa hänen -luokseen, kun mademoiselle de Montalais suvaitsi pysähdyttää minut; -toivoakseni kreivi on hyvässä voinnissa. Ettehän liene saanut mitään -ikäviä tietoja?" - -"En ollenkaan, herra Raoul, en, Jumalan kiitos!" - -Syntyi äänettömyys, jollaikaa kaksi samaan aatokseen yhtynyttä sielua -ymmärsi toisiaan täydellisesti ilman katseenkaan apua. - -"Voi, hyvä Jumala!" huudahti äkkiä Montalais; "askeleita portailla!..." - -"Kuka sieltä voinee tulla?" sanoi Louise rauhattomana nousten. - -"Olen teille suurena kiusana, hyvät neidit; olen varmaankin ollut kovin -varomaton", sopersi Raoul kovin hämillään. - -"Se on raskasta astuntaa", huomautti Louise. - -"Kah, jos se on vain herra Malicorne", arveli Montalais, "niin älkäämme -häiriytykö." - -Louise ja Raoul katselivat toisiansa ihmetellen, mikä herra Malicorne -oli miehiään. - -"Älkää välittäkö", jatkoi Montalais, "hän ei ole mustasukkainen." - -"Mutta, mademoiselle..." aloitti Raoul. - -"Kyllä käsitän... No niin, hän on yhtä vaitelias tarvittaessa kuin -minäkin." - -"Voi taivas!" hätääntyi Louise, joka oli kallistanut korvansa -ovenraolle; "tunnen äidin askeleet!" - -"Madame de Saint-Remy! Minne piiloutuisin?" tuskaili Raoul, hartaasti -haluten jälleen opastusta Montalaisilta, joka näytti joutuneen hiukan -ymmälle. - -"Niin", myönsi tämä, "minäkin tunnen paksujen anturain kopseen. Oiva -äitisemme sieltä tulee!... Herra varakreivi, onpa vahinko, että ikkuna -on viisikymmentä jalkaa korkealla ja sen alla kiveys." - -Raoul silmäili neuvottomana uloketta, Louise tarttui hänen -käsivarteensa ja pidätteli häntä. - -"Kas, olenko päästäni pyörällä?" älysi Montalais; "eikö minulla ole -hovipukujen säilytyskaappi? Se on tosiaan ihan kuin tähän tarpeeseen -varattu." - -Aika olikin jo täpärä, sillä madame de Saint-Remy nousi portaita -nopeammin kuin tavallisesti. Hän saapui siltamalle juuri kun Montalais, -niinkuin näytelmän yllätyskohtauksissa, sulki vaatesäilyn painautumalla -sen ovea vasten. - -"Ah", huusi madame de Saint-Remy, "täälläkö oletkin, Louise? - -"Niin, madame", vastasi tytär kalpeampana kuin jos hänet olisi saatu -kiinni suuresta rikoksesta. - -"Hyvä, että tapasin!" - -"Istuutukaa, madame", pyysi Montalais tarjoten arvoisalle rouvalle -nojatuolia ja asettaen sen siten, että toinen joutuisi kääntämään -selkänsä vaatekaappiin päin. - -"Kiitos, mademoiselle Aure, mutta minä en voi viipyä; tulehan pian, -tyttöseni, lähtekäämme." - -"Minne siis tahdotte lähdettäväksi, äiti?" - -"Kotiin tietysti; eikö sinun ole järjestettävä pukeutumistasi?" - -"Miksi niin?" kysäisi Montalais kiirehtien näyttelemään kummastusta -siinä pelossa, että Louise kompastuisi johonkin tyhmyyteen. - -"Ettekö siis tiedä uutista?" sanoi madame de Saint-Remy. - -"Mitä uutisia kaksi tyttöä saisi tähän kyyhkyslakkaan?" - -"Mitä!... Ettekö ole nähneet ketään?" - -"Madame, puhutte arvoituksia ja kidutatte meitä tulisilla hiilillä!" -huudahti Montalais, joka havaitessaan Louisen vaalenevan yhä enemmän ja -enemmän ei tuskaannukseltaan ollut tiennyt, minkä pyhimyksen huomaan -olisi uskonut itsensä. - -Vihdoin hän oli kohdannut ystävättärensä puhuvan silmäyksen -- -tuollaisen silmäyksen, joka saisi seinänkin tajuamaan. Louise viittasi -sillä hattuun, Raoulin onnettomaan hattuun, joka komeili pöydällä. - -Montalais heittäysi eteen, ja vasemmalla kädellään tarttuen siihen hän -siirsi sen taaksensa oikeaan ja kätki sen siten juuri viime sanat -virkkaessaan. - -"No", ilmoitti madame se Saint-Remy, "tänne saapui pikalähetti tuomaan -tiedon, että kuningas tulee kohtsiltään linnaan. Nyt siis pitää -esiintyä somina, hyvät neidit!" - -"Pian, pian!" oli Montalais innostuvinaan; "mene madamen kanssa, -Louise, ja jätä minut laittamaan kuntoon hovipukuani." - -Louise nousi, äiti tarttui häntä käteen ja veti hänet porrassiltamalle. - -"Tule", hän sanoi. - -Ja ääntänsä hiljentäen: - -"Kun olen kieltänyt sinua kulkemasta Montalaisin luona, niin miksi käyt -täällä kuitenkin?" - -"Hän on ystävättäreni, äiti. Tulin muuten nyt sattumalta." - -"Eikö sinun nähtesi ole piiloitettu ketään?" - -"Äiti hyvä!" - -"Minä näin miehen hatun, sanon sinulle: tuon veitikan, heittiön hattu -se oli!" - -"Äiti!" huudahti Louise. - -"Tuon tyhjäntoimittaja Malicornen! Hovineiti siten seurustelemassa... -hyi!" - -Ja äänet kuoleutuivat pikku porraskäytävän syvyyksiin. - -Montalais oli kuullut joka sanan, sillä kaiku lähetti ne hänen -korvaansa kuin kuulotorvea myöten. - -Hän kohautti olkapäitänsä ja virkkoi nähdessään Raoulin, joka lymystään -tulleena oli hänkin kuullut sananvaihdon: - -"Montalais-parka -- ystävyytensä uhri!... Malicorne-poloinen, -rakkautensa sortama!" - -Hän pysähtyi huomatessaan Raoulin naurettavansurkean katsannon; nuori -mies ei ollut hyvillään näin salamyhkäiseksi kääntyneestä päivästä. - -"Ah, mademoiselle", sanoi hän, "miten voinkaan palkita -hyväntahtoisuutenne?" - -"Jonakuna päivänä ennätämme tehdä tilimme", vastasi tyttö. "Tällähaavaa -teidän on paras paeta, herra de Bragelonne, sillä madame de Saint-Remy -ei ole suvaitsevainen, ja puutteellisella vaitiolollaan hän voisi -toimittaa tänne kotitarkastuksen, joka olisi kaikille asianomaisille -kiusallinen. Hyvästi!" - -"Mutta Louise... miten saisi tietää...?" - -"Menkää, menkää! Suotta ei kuningas Ludvig XI keksinyt postia." - -"Ikävää tämä on!" pahoitteli Raoul. - -"Ja enkö minä ole mukana -- minä, joka vastaan valtakunnan koko -postilaitosta? Pian ratsunne selkään, jotta madame de Saint-Remy ei -enää löydä teitä täältä, jos hän tulee takaisin, pitääkseen minulle -siveyssaarnan!" - -"Hän varmaan sanoisi isälleni?" jupisi Raoul. - -"Ja teitä toruttaisiin! Voi, varakreivi, kyllä näkee, että tulette -hovista: olettehan arka kuin kuningas. Totta tosiaan, me täällä -Bloisissa suoriudumme paremmin isän suostumuksen puutteesta! Kysykää -Malicornelta." - -Ja näin sanoen nuori huimapää työnsi Raoulin hartioista ovelle. Tämä -hiipi sitten pitkin holvikäytävää, haki hevosensa, hyppäsi satulaan ja -karautti taipaleelle kuin hänen kintereillään olisi ollut Monsieurin -kahdeksan kaartilaista takaa-ajossa. - -4. - -Isä ja poika. - - -Raoul seurasi peräti tuttua, muistissaan rakkaaksi käynyttä tietä, joka -Bloisista johti kreivi de la Fèren maataloon. - -Lukija vapauttaa meidät kuvailemasta uudestaan tätä asumusta. Hän on jo -varemmin pistäytynyt sinne meidän kanssamme;[8] paikka on hänelle -tuttu. Viime käyntimme jälkeen olivat vain seinät saaneet harmaamman -vivahduksen ja kattotiilet käyneet sopusuhtaisemmin vaskenkarvaisiksi; -puut olivat tulleet vankemmiksi, ja entiseen aikaan ojenneltuaan -pitkiä, hoikkia oksiaan pensasaitojen yli ne nyt pyöristyneinä, -tuuheina ja rehevinä levittivät mäihän paisuttamien oksiensa alla -laajalti kukkasien tai hedelmien tiivistämää siimestä ohikulkijalle. - -Raoul näki jo etäältä suippokaton, molemmat pikku tornit, jalavien -suojaaman kyyhkyslakan ja sen kyyhkysparven, joka kykenemättä -milloinkaan jättämään kotiansa alituiseen kierteli tiilistä rakennetun -torninhuippunsa ympärillä niinkuin herttaiset muistot väikkyvät -suruttomassa sielussa. - -Lähemmäksi tullessaan hän eroitti raskaiden sankojen vipuamiseen -käytettyjen väkipyörien kitinää. Olipa hän myös kuulevinaan takaisin -kaivoon läikkyvän veden kaihoisaa lorinaa -- surullista, synkkää, -juhlallista ääntä, joka sattuu lapsen ja runoilijan korvaan; -englantilaisilla haaveksijoilla on sen nimityksenä _splash_, -arabialaisilla _gasgasho_, mutta me ranskalaiset, jotka kyllä myös -tahdomme käydä runoilijoista, saamme sen ilmaistuksi vain kiertävällä -lauselmalla: _Le bruit de l'eau tombant dans l'eau_ (veteen putoavan -veden ääni). - -Runsaaseen vuoteen ei Raoul ollut käynyt tapaamassa isäänsä. Koko tämän -ajan oli hän oleskellut hänen korkeutensa prinssin saattueessa. - -Kaikkien niiden frondelaisselkkausten jälkeen, joiden ensimmäistä -jaksoa olemme edellisellä kerralla yrittäneet kuvata, olikin de Condé -tehnyt hovin kanssa julkisen, juhlallisen ja suoramielisen sovinnon. -Niin kauan kun prinssi oli ollut huonoissa väleissä kuninkaan kanssa, -oli hän -- alunpitäin kiintyneenä Bragelonneen -- turhaan tarjonnut -tälle kaikkia niitä etuja, jotka voivat häikäistä nuorta miestä. -Poikansa nimessä oli kreivi de la Fère aina kieltäytynyt, uskollisena -niille aateluuden ja kuninkuuden yhteisyyttä kannattaville -periaatteille, joita hän oli eräänä päivänä selittänyt pojalleen -Saint-Denisin hautaholvissa. Ja sen sijaan, että olisi asettunut Condén -prinssin puolelle hänen kapinassaan, oli varakreivi suorastaan -liittynyt de Turenneen tämän taistellessa kuninkaan puolesta. Kun -sitten de Turenne vuorostaan näytti luopuvan kuninkaasta, oli Raoul -jättänyt hänetkin kuten aikaisemmin herra de Condén. Tästä -mutkattomasta toimintaurasta oli seurauksena, että kun Turenne ja Condé -eivät olleet koskaan saavuttaneet voittoja muutoin kuin kuninkaan -lippua puoltaessaan, Raoul oli jo noin nuorena saanut ansioluetteloonsa -kymmenen voittoa eikä ainoatakaan tappiota, joka olisi karvastuttanut -hänen uljuuttaan ja omaatuntoaan. - -Raoul oli siis isänsä toivomusta noudattaen sitkeästi ja kuuliaisesti -palvellut Ludvig XlV:ttä, kaikesta koukuttelusta huolimatta, joka -siihen aikaan oli yleistä ja melkein välttämätöntä. - -Jälleen suosioon päästyänsä oli herra de Condé käyttänyt kaikkia -keinoja ja ensiksikin armahdusmyönnytystänsä, hankkiakseen entisiä -etujaan suuressa määrässä takaisin, ja niinpä oli hän jälleen pyytänyt -Raouliakin saattolaisekseen. Ainiaan järkevänä miehenä oli kreivi de la -Fère silloin heti lähettänyt Raoulin jälleen prinssin luo. - -Vuosi oli siis kulunut isän ja pojan viimeksi erottua toisistaan; -muutamat kirjeet olivat lieventäneet, mutteivät parantaneet poissaolon -kaihoa. Mitä Raouliin tulee, niin lukija tietää, että häntä sitoi -Bloisin seutuun muukin rakkaus kuin pojan kiintymys kasvattajaansa. - -Mutta kohtuuden nimessä on huomattava, että ilman sattumaa ja -vallatonta hovineitiä -- kahta kiusanhenkeä -- Raoul olisi viestinsä -vietyään lähtenyt suoraa päätä ratsastamaan isänsä maataloon, -epäilemättä kääntyen katsomaan taaksensa, mutta hetkeksikään -pysähtymättä, jos olisi nähnyt Louisen ojentavan hänelle käsivarsiaan. - -Ja alkutaipaleella olisi Raoul tuntenut mielipahaa noin pikaisesti -hälvenneestä ilmestyksestä, mutta lopun matkaa hän olisi maltittomasti -pahoitellut, että hän oli liian hitaasti lähenemässä sitä ystävää, jota -näkemään häntä kannusti toinen rakkautensa. - -Raoul tapasi puutarhaveräjän avoinna ja hoputti ratsunsa eteenpäin -puistokujaan siitä välittämättä, että hänelle huitoi suuttuneesti -käsillään muuan ukko, jolla oli sinipunainen, villalangoista kudottu -nuttu yllä ja iso, nukkavieru samettilakki päässä. - -Ukko oli kitkemässä rikkaruohoja lavasta, johon oli istutettu pieniä -ruusupensaita ja satakaunoja, kun hän närkästyksekseen näki hevosen -siten ryntäävän hiekoitetuille ja haravoiduille käytävilleen. - -Uskalsipa hän voimallisesti murahtaakin, jolloin ratsastaja kääntyi -katsomaan. Silloin muuttui kohtaus, sillä Raoulin kasvot nähdessään -vanhus heti suoristausi ja alkoi juosta rakennusta kohti, katkonaisella -mörinällä nähtävästi ilmaisten rajatonta riemastusta. Raoul saapui -tallin edustalle, jätti hevosensa palveluspojalle ja harppoi sitten -ylös portaita niin kiihkeästi, että se into olisi suuresti ilahduttanut -isän sydäntä, jos hän olisi ollut näkemässä. - -Hän astui etusuojan, ruokailuhuoneen ja vieraskamarin läpi ketään -tapaamatta; lopuksi hän kreivi de la Fèren työhuoneen ovelle tulleena -koputti siihen kärsimättömästi ja avasi sen melkein ennen kuin kuuli -sanan: _sisälle!_, jonka lausui vakava ja samalla leppeä ääni. - -Kreivi istui paperien ja kirjojen peittämän pöydän ääressä. Hän oli -kyllä vielä sama ylevä ja kaunis aatelismies kuin ennenkin, mutta aika -oli antanut hänen jaloudelleen ja hienolle ulkomuodolleen vielä -juhlallisemman ja selkeämmän sävyn. Rypytön valkoinen otsa pitkän, -enemmän valkoisen kuin mustan tukan alla, terävät ja lempeät silmät -nuoren miehen kulmakarvojen suojassa, hienot ja tuskin vielä -harmahtavat viikset reunustamassa niin puhdas- ja hentopiirteisiä -huulia kuin ne eivät olisi koskaan rypistyneet kuolettavassa kiihkossa, -suora ja joustava vartalo, moitteettomat, mutta laihtuneet kädet, -- -sellaisena esiintyi vielä tämä loistava aatelismies, joka Atoksen -nimellä oli saanut monet kuuluisat huulet lausumaan ylistyksiänsä. Hän -oli nyt tekemässä korjauksia vihkoon, joka oli kirjoitettu täyteen -hänen käsialallaan. - -Raoul tarttui isäänsä olkapäihin, kaulaan, miten vain sattui, ja -syleili häntä niin sydämellisesti ja nopeasti, että kreivi ei jaksanut -eikä ehtinyt irroittautua tai voittaa isällistä liikutustaan. - -"Sinä täällä, sinä täällä, Raoul!" ihmetteli hän. "Onko se -mahdollista?" - -"Voi, monsieur, monsieur, kuinka hauskaa on nähdä teidät jälleen!" - -"Et vastaa minulle, varakreivi. Oletko lomalla, vai onko Pariisissa -joku onnettomuus sattunut?" - -"Jumalan kiitos, monsieur", kertoi Raoul vähitellen tyyntyen, "mitään -muuta kuin onnellisia tapauksia ei ole sattunut; kuningas menee -naimisiin, niinkuin minulla oli kunnia mainita teille viime -kirjeessäni, ja hän on nyt matkalla Espanjaan. Hänen majesteettinsa -kulkee Bloisin kautta." - -"Poiketakseen Monsieurin luo?" - -"Niin, kreivi. Ja peläten aavistamattoman tulon tuottavan hänelle pulaa -tai haluten osoittaa hänelle erityistä huomaavaisuutta lähetti herra -prinssi minut ennakolta valmistamaan hänen majesteettinsa -vastaanottoa." - -"Oletko tavannut Monsieurin?" kysyi kreivi vilkkaasti. - -"Minulla on ollut se kunnia." - -"Linnassa?" - -"Niin, monsieur", vastasi Raoul luoden silmänsä alas; luultavasti hän -tunsi kreivin kysymyksessä muutakin kuin uteliaisuutta. - -"Niinkö tosiaan, varakreivi?... Onnittelen sinua." - -Raoul kumarsi. - -"Mutta näit kai jonkun muunkin Bloisissa?" - -"Näin hänen kuninkaallisen korkeutensa Madamen, monsieur." - -"Vai niin, mutta Madamea en tarkoittanut." - -Raoul punastui korvia myöten ja oli ääneti. - -"Et näy kuulevan, mitä sanon, varakreivi?" tiukkasi kreivi de la Fère -erityisesti korostamatta kysymystään, mutta hiukan tehostaen katseensa -totisuutta. - -"Kyllä kuulen, monsieur", vastasi Raoul, "mutta jos punnitsen -vastaustani, en sillä tavoita mitään kieroutta, sen tiedätte." - -"Minä tiedän, että sinä et milloinkaan poikkea totuudesta. Sentähden -minua ihmetyttääkin, kun tarvitset niin pitkän ajan myöntääksesi tai -kieltääksesi." - -"En voi vastata teille ennen kuin olen oikein ymmärtänyt -tarkoituksenne, ja jos olen osannut oikeaan, niin olette pahoillanne -ensimmäisistä sanoistani. Teille ei varmaankaan ole mieluista, kreivi, -että olen nähnyt..." - -"Mademoiselle de la Vallièren kaiketi?" - -"Häntä te tarkoititte, kreivi, sen kyllä arvasin", virkkoi Raoul -sanomattoman säveästi. - -"Ja kysyn sinulta, tapasitko hänet." - -"Monsieur, linnaan tullessani en lainkaan tiennyt, että mademoiselle de -la Vallière oleskeli siellä; vasta kun lähetystoimeni päätyttyä olin -poistumassa, toimitti sattuma meidät yhteen. Minulla oli kunnia -tervehtiä häntä." - -"Mikä on nimeltään se sattuma, joka sinut vei mademoiselle de la -Vallièren luo?" - -"Mademoiselle de Montalais, monsieur." - -"Kuka on mademoiselle de Montalais?" - -"Nuori nainen, jota en tuntenut; en ollut häntä koskaan ennen nähnyt. -Hän on Madamen hovineiti." - -"En jatka kuulusteluani pitemmälle, varakreivi; moitin itseäni jo -siitä, että sitä kesti tähänkään asti. Olin pyytänyt sinua karttamaan -mademoiselle de la Vallièrea ja pysymään käymättä hänen luonaan -luvattani. Kas, tiedänhän sinun puhuneen totta, -- et ole pyrkinyt -lähestymään häntä. Sattuma on tehnyt minulle kolttosen, sinua en voi -syyttää. Tyydyn siis siihen, mitä jo olen sinulle tästä neitosesta -sanonut. Jumala on todistajani, että minulla ei ole mitään -huomautettavana häntä vastaan; suunnitelmiini ei vain kuulu, että käyt -siinä perheessä. Pyydän sinua vielä kerran, hyvä Raoul, painamaan sen -mieleesi." - -Raoulin selkeät ja kirkkaat silmät ikäänkuin samentuivat näistä -sanoista. - -"Nyt, ystäväiseni", pitkitti kreivi leppeästi hymyillen ja tavallisella -äänellään, "puhukaamme muusta. Sinun kenties on palattava -palvelukseesi?" - -"Ei, monsieur, minulla ei ole tänään muuta tehtävää kuin oleskella -täällä. Herra prinssi ei onneksi antanut minulle muita toimia kuin tuon -yhden, joka niin erinomaisesti soveltui toivomuksiini." - -"Kuningas jaksaa hyvin?" - -"Oivallisesti." - -"Ja herra prinssi samoin?" - -"Kuten aina, monsieur." - -Kreivi unohti Mazarinin; se oli vanha tapa. - -"No niin, Raoul, koska nyt kuulut yksinomaan minulle, tahdon -puolestani omistaa sinulle koko päiväni. Syleile minua... vielä -kerran... vielä... Olet nyt kotonasi, varakreivi... Kas, tuollapa on -Grimaud-vanhuksemme!... Tulehan, Grimaud, herra varakreivi tahtoo -syleillä sinuakin." - -Kookas ukko ei kahta kehoitusta kaivannut; hän kiirehti esiin avosylin. -Mutta Raoul säästi uskolliselta, harvasanaiselta palvelijalta puolet -matkaa. - -"Lähdemmekö puutarhaan, Raoul? Haluaisin näyttää uutta asuntoa, jonka -olen varustanut sinulle loma-aikojesi viettämiseksi, ja silmäillessämme -viimesyksyisiä istutuksia ja kahta sillaikaa ostamaani uutta ratsua -kerrot minulle kuulumisia pariisilaisista ystävistämme." - -Kreivi löi käsikirjoitusvihkonsa kiinni, pisti kätensä nuoren miehen -kainaloon ja lähti hänen kanssaan puutarhaan. - -Grimaud katseli kaihomielisesti Raoulin lähtöä, kun tämän pää melkein -viisti oven yläpienaa, ja valkoista pujopartaansa sivellen hän tuli -virkkaneeksi syvämielisen sanan: - -"Kasvanut!" - - - - -5. - -Puhetta Cropolista ja Cropolesta sekä maineettomaksi -jääneestä suuresta maalarista. - - -Kreivi de la Fèren tarkastaessa Raoulin keralla uusia rakennushommiaan -ja ratsujaan sallinee lukija meidän viedä hänet Bloisin kaupunkiin -katselemaan, mitä tavatonta kuhinaa siellä ilmeni. - -Raoulin tuoman tiedon vaikutukset näyttäysivät etenkin ravintoloissa. - -Tosiaankin, kun kuningas ja hovi saapuisivat -- sata aatelismiestä, -kymmenet kaleesit, kaksisataa hevosta, yhtä monta lakeijaa kuin herraa, --- mihin sovitettaisiin koko tämä loistomaailma, ja mihin oli -majoitettava kaikki ne ympäristön aatelismiehet, jotka parveilivat -kaupunkiin kenties kahden tai kolmen tunnin kuluttua, niin pian kun -uutinen oli ehtinyt laventaa vaikutuspiiriänsä kuten tyyneen -järvenpintaan viskattu kivi nostattaa yhä laajenevia renkaita? - -Bloisin näimme aamulla yhtä rauhaisana kuin on maailman tyvenin järvi, -mutta viesti kuninkaan tulosta täytti sen äkkiä touhulla ja sorinalla. - -Kaikki linnan lakeijat läksivät talousvirkailijain valvonnan alaisina -kaupungille hankkimaan elintarpeita, ja kymmenen pikalähettiä ratsasti -toimittamaan Chambordin ajopuistoista riistaa, Beuvronin kalastamoista -kalaa ja Chavernyn kasvihuoneista kukkia ja hedelmiä. - -Talousaitasta otettiin esille kallisarvoisia seinäverhoja ja pitkissä, -kullatuissa keijuissa riippuvia kynttiläkruunuja; kokonainen köyhien -armeija lakaisi pihoja ja pesi rakennusten julkipuolia, sillaikaa kun -heidän vaimonsa kiertelivät Loiren takana niityillä keräämässä -lehdeksiä ja metsäkukkia. Ottaen esimerkkiä tästä siisteyden -ylellisyydestä laittautui koko kaupunki suursiivoukseen, ollenkaan -säästelemättä harjoja, luutia ja vettä. - -Kaupungin yläosassa joutuivat katuojat tulvilleen näistä -yhtämittaisista pesuista ja paisuivat alakaupungissa joiksi, ja toisin -paikoin hyvinkin likaiseksi tunnustettava mukulakiveys puhdistui -välkkymään auringon ystävällisissä säteissä. - -Lopuksi varustettiin myöskin musiikkia, ja kaikki pukutarpeiden -lipastot tyhjennettiin; varastoon ostettiin ennakolta niin paljon -vahakynttilöitä, nauhoja ja miekkaruusukkeita kuin kaupungin -myymälöistä oli saatavissa; perheenemännät keräsivät leipää, lihaa ja -mausteita. Melkoinen joukko porvareita, joilla oli talonsa varustettuna -kuin piiritystä kestämään, ei enää tiennyt muuta tehtävää kuin pukeutua -juhla-asuun ja suunnata kulkunsa kaupungin portille, ollakseen -ensimmäisinä ilmoittamassa tai näkemässä kuninkaallisen kulkueen. He -tiesivät hyvin, että kuningas oli tulossa vasta yöllä, kenties -seuraavana aamuna. Mutta mitä on odotus muuta kuin eräänlaista -hulluutta, ja eikö hulluus ole vain ylenpalttista toivetta? - -Alakaupungissa -- tuskin sadan askeleen päässä valtionlinnasta, sen ja -keilaradan välissä -- kohosi arvokkaan näköinen suippopäätyinen -rakennus jokseenkin siistin kadun varrella, joka oli siihen aikaan -nimeltään Vanhakatu ja arvattavasti tosiaankin hyvin vanha. Muodoltaan -tanakka ja leveä talo sai kadun puolelta valoa kolmesta ala- ja -kahdesta välikerran ikkunasta; ylinnä tuijotti pieni "häränsilmä." - -Tämän kolmion sivulle oli hiljakkoin rakennettu varsin tilava -suunnikas, joka silloisten rakennustapojen mukaan kursailemattomasti -tunkeusi katurajan yli. Katu siitä kyllä soukkeni neljänneksellä, mutta -eikö ollut riittävänä korvauksena, että rakennus paisui lähes puolella? - -Perintätiedon mukaan oli suippopäätyisessä talossa asunut Henrik III:n -aikaan muuan valtakunnanneuvos, jonka Katarina-kuningatar oli toisten -tietojen mukaan korottanut siellä vieraskäyntiensä kunniaan ja toisten -mukaan toimittanut päiviltä kuristamalla. Oli miten oli, ylhäinen rouva -oli kai varovasti laskenut jalkansa tämän talon kynnykselle. - -Kuolipa neuvos väkivaltaisesti tai luonnollisesti, hänen mentyään -manalle oli talo myyty, sitten jätetty kylmilleen ja lopuksi -vakiintunut eristettyyn asemaan kadun muiden rakennusten joukossa. -Mutta Ludvig XIII:n hallituskauden keskivaiheilla oli muuan marski -d'Ancren keittiöstä tiehensä lähtenyt italialainen nimeltä Cropoli -ottanut asuntonsa tässä rakennuksessa. Hän oli avannut siinä pikku -ravintolan, jossa valmistettiin niin herkullisia makarooneja, että -niitä käytiin siellä ostamassa tai nauttimassa monen penikulman -piiristä. - -Erityistä loistoa antoi talolle se seikka, että kuningatar Maria -Mediciläinen, joka oli valtionlinnassa vankina, kuten tiedetään, oli -kerran lähettänyt noutamaan niitä. - -Se oli tapahtunut juuri samana päivänä, jona hän pakeni kuuluisasta -ikkunasta. Makaroonikulho oli jäänyt pöydälle, kuninkaallinen suu oli -vain lähestynyt sitä. - -Kolmiomaisen talon osalle tulleesta kaksinaisesta suosiosta -- -kuninkaallisesta kuristamisesta ja makarooniateriasta -- oli -Cropoli-parka johtunut ajattelemaan uhkeata nimeä ravintolalleen. Mutta -italialainen syntyperä ei siihen aikaan ollut mikään suositus, ja -huolellisesti kätketty pikku omaisuus pidätteli häntä toimittamasta -itseään liian huomatuksi. - -Tuntiessaan kuolemansa lähestyvän -- mikä tapahtui v. 1643, kuningas -Ludvig XIII:n kuoleman jälkeen -- hän kutsui luokseen poikansa, jolla -oli mitä lupaavimmat keittiötaiteelliset taipumukset, ja pyysi -kyynelsilmin häntä visusti varjelemaan makaroonisalaisuutta, -ranskantamaan nimensä, ottamaan vaimokseen ranskattaren ja lopuksi, -koska valtiollinen taivas oli kirkastunut sitä peittäneistä pilvistä -- -jo siihen aikaan tunnettiin tämä lauseparsi, jota meidän päivinämme -paljon käytetään johtavissa kirjoituksissa ja eduskunnassa, -- -leikkauttamaan naapuriston sepällä komean kyltin, jolle hänen -nimeämänsä kuuluisan maalarin piti luoda kaksi kuningattaren muotokuvaa -ja tunnussanat: _Aux Médicis_. - -Näiden kehoitustensa lopuksi jaksoi kunnon Cropoli enää vain osoittaa -nuorelle jälkeläiselleen tulisijaa, jonka etupaaden alle hän oli -kaivanut tuhannen louisdoria, ja samassa hän hengähti viimeisen kerran. - -Urhean miehen lailla Cropoli nuorempi otti alistuvasti vastaan häviönsä -ja ylpistymättä voittonsa. Hän aloitti totuttelemalla yleisön lausumaan -nimensä loppu-i:tä niin heikosti, että hän yleisen kohteliaisuuden -tultua avuksi oli vain hra Cropole,[9] ja sehän on aito ranskalainen -nimi. - -Sitten hän meni naimisiin, hänellä kun oli lähellään pikku ranskatar, -johon hän oli rakastunut, ja tytön vanhemmilta hän sai liesipaaden -alustaa näyttämällä heltiämään kohtuulliset myötäjäiset. - -Nämä kaksi ensimmäistä tehtävää täytettyään hän kävi etsimään -taiteilijaa, jonka piti maalata kyltti. - -Maalari löytyi kädenkäänteessä. - -Hän oli muuan iäkäs italialainen Rafaelin ja Carraccien kilpailija, -mutta kovaosainen pyrkimyksissään. Hän sanoi kuuluvansa venetsialaiseen -taidesuuntaan, varmaankin syystä että hänen ei tehnyt mielensä -säästellä väriä. Hänen taulunsa, joista ei ollut koskaan ainoakaan -mennyt kaupaksi, paistoivat silmään sadan askeleen päästä ja -miellyttivät porvareita niin tuiki huonosti, että hän oli viimein -heittänyt siveltimensä loukkoon. - -Hän kehui maalanneensa marski d'Ancren puolison kylpyhuoneen ja -valitti, että tulipalo oli marskia kohdanneen tihutyön[10] tapahtuessa -tärvellyt tämän kammion. - -Hänen maanmiehenään Cropoli oli suopea Pittrinoa kohtaan -- se oli -taiteilijamme nimeltään. Kenties hän oli nähnyt kylpyhuoneen mainiot -seinämaalaukset. Joka tapauksessa hän piti kuulua Pittrinoa niin -suuressa arvossa ja suosiossa, että otti taiteilijan luoksensa asumaan. - -Pittrino kiitollisena ja makarooneilla ravittuna ryhtyi levittämään -tämän kansallisherkun mainetta, ja liikkeen perustajan eläessä hän oli -väsymättömällä kielellään tehnyt suuriarvoisia palveluksia Cropolin -ravintolalle. - -Vanhentuessaan hän kiintyi poikaan kuten isäänkin, ja vähitellen -hänestä tuli jonkunlainen katsastusmies taloon, missä hänen taattu -rehellisyytensä, tunnettu kohtuullisuutensa, horjumaton siveytensä ja -lukuisat muut avunsa, joita katsomme tarpeettomaksi tässä luetella, -soivat hänelle ikuisen sijan pankon korvalla ja palveluskunnan -valvontaoikeuden. Hän se lisäksi maisteli makarooneja, jotta maku -säilyi puhtaana vanhan perintätiedon kannalta; on sanottava, että hän -ei suvainnut muruakaan pippuria liikaa tai parmalaisjuuston hivenenkään -vajausta tässä ruokalajissa. - -Peräti suuri oli hänen ilonsa sinä päivänä, jona hän Cropole nuoremman -salaisuudesta osalliseksi kutsuttuna sai toimekseen muhkean kyltin -maalaamisen. Hänen nähtiin kiihkeästi pöyhivän vanhaa kirstua; sieltä -hän löysi siveltimiä hiukan rottien järsiminä, mutta vielä välttävässä -kunnossa, maaleja melkein kuivettuneissa häränrakoissa, pellavaöljyä -pullossa ja värilautasen, jonka oli aikoinaan omistanut Bronzino, tuo -_dieu de la pittoure_ (maalaustaiteen jumala), kuten alppientakainen -taiteilijamme ainiaan nuorekkaassa innostuksessaan sanoi murteellisella -ranskankielellä. - -Pittrino oli ihan tullut päätänsä pitemmäksi siitä riemusta, että hän -nyt pääsi oikein näyttämään kuntoansa. - -Hän menetteli kuten Rafael, vaihtaen tyyliä ja maalaten Albanin tapaan -pikemmin kaksi jumalatarta kuin kuningatar-parin. Nämä ylhäiset naiset -esiintyivät kyltissä sellaisina sulottarina, -- he esittivät -hämmästyneille katseille niin ylenpalttisen paljouden liljoja ja -ruusuja, tenhoavana tuloksena Pittrinon tyylin muutoksesta, ja -näyttäysivät niin kepeitä keijukaisia muistuttavissa asennoissa, että -pormestari päästessään katsomaan mestariteosta Cropolen salissa -äkkipikaa selitti näiden naisten olevan liian kauniita ja liian -elävästi lumoavia, riippuakseen kylttinä ohikulkijain näkyvissä. - -"Hänen kuninkaallinen korkeutensa Monsieur", sanoi hän Pittrinolle, -"joka usein pistäytyy kaupunkiimme, ei mukautuisi näkemään kuuluisaa -äitirouvaansa noin vähissä vaatteissa, ja hän lähettäisi teidät valtion -tyrmään, sillä arvoisa prinssimme ei aina ole hempeämielinen. Pyyhkikää -siis tenhottaret pois taikka lauselma, muutoin kiellän teitä -asettamasta kylttiä näytteille. Tätä vaatii teidän etunne, isäntä -Cropole, ja teidän, mestari Pittrino." - -Mitä vastata tuohon? Kiittää piti pormestaria hänen -hyväntahtoisuudestaan, ja sen teki Cropole. - -Mutta Pittrino murjotti kirvelevin sydämin. - -Hän tajusi hyvin, mitä oli tulossa. - -Niin pian kun kaupunginpää oli astunut ulos ovesta, Cropole laski -käsivartensa ristiin rinnalle ja virkahti: - -"No, mestari, mitäs teemme?" - -"Otamme pois lauselman", yritti Pittrino ahdistuneesti. "Minulla on -oivallista norsunluu-mustaa, jauhan sen tuossa tuokiossa, ja Médicien -sijalle panemme _Luonnottaret_ tai _Tenhottaret_, miten vain haluatte." - -"Ei", väitti Cropole, "isäni tahto ei tulisi siten täytetyksi. Isäni -piti tärkeinä..." - -"Hän piti tärkeinä kuvia", tokaisi Pittrino. - -"Sanoille hän antoi pääpainon", vakuutti Cropole. - -"Todistuksena siitä, että hän etusijassa ajatteli muotokuvia, on hänen -vaatimuksensa, että niiden piti tulla näköisiä, ja sitä ne ovat", -muistutti Pittrino. - -"Kyllä, mutta jos ne eivät olisi olleet, niin kuka olisi niitä tuntenut -ilman lauselmaa? Moniko tänä päivänäkään, kun nämä kuuluisat henkilöt -ovat jo hiukan himmentyneet paikkakuntalaisten muistissa, tuntisi -Katarina- ja Maria-kuningatarta ilman lauselmaa: _Aux Médicis_?" - -"Mutta minun kuvani?" intti Pittrino epätoivoisena, sillä hän oivalsi -pikku Cropolen olevan oikeassa. "En tahdo menettää työni hedelmää." - -"Minä en tahdo, että te joudutte vankilaan ja minä maanalaiseen -luolaan." - -"Pyyhkikäämme Médicit", rukoili Pittrino. - -"Ei", vastasi Cropole lujasti. "Mutta johtuupa mieleeni aatos, oiva -aatos... teidän maalauksenne saadaan esille ja minun lauselmani myös... -Eikö lääkäri ole italiankielellä _medici_!" - -"On, monikossa." - -"Käyttekin siis tilaamassa minulle sepältä uuden kylttilevyn; siihen -maalaatte kuusi lääkäriä ja alle piirrätte: _Aux Medici_,[11] siitä -sukeutuu lystikäs sanaleikki!" - -"Kuusi lääkäriä! Mahdotonta. Entä taiteellinen sommittelu?" huudahti -Pittrino. - -"Se on teidän asianne, mutta niin on tehtävä; se on tahtoni, muu ei -auta. Makaroonit palavat pohjaan." - -Vastustus oli mahdoton; Pittrino totteli. Hän laati kyltin, jossa näkyi -kuusi lääkäriä ja useinmainittu lauselma; pormestari kiitti sitä -erinomaiseksi ja hyväksyi sen ripustettavaksi julki. - -Kyltti herätti kaupunkilaisissa rajatonta mieltymystä. Siinä näkee, -että runollisuus ei koskaan kelpaa porvareille, kuten Pittrino sanoi. - -Kotitaiteilijaansa hyvittääkseen Cropole naulasi makuukamariinsa -edellisen kyltin tenhottaret, jotka saivat rouva Cropolen punehtumaan -joka kerta kun hän iltaisin riisuutuessaan katseli niitä. - -Sillä tavoin oli suippopäätyinen talo saanut kyltin, ja siten oli -Médicis-ravintolan täytynyt vaurastuessaan laajentua lisäneliöllä, -kuten olemme kuvanneet. Siten johtui, että Bloisissa oli tämänniminen -majatalo, omistajanaan isäntä Cropole ja vasituisena taideniekkanaan -mestari Pittrino. - - - - -6. - -Tuntematon. - - -Sellaisen perustuksen saaneena ja kylttinsä suosittelemana isäntä -Cropolen ravintola edistyi vankan menestyksen uralla. - -Mitään suunnatonta omaisuutta ei tulevaisuus pitänyt Cropolelle -tarjona, mutta hän saattoi toivoa isänsä jättämien tuhannen louisdorin -karttuvan kaksinkertaiseen määrään, saavansa tuhannen lisää talon ja -liikkeen myynnistä ja voivansa vapaaksi kansalaiseksi heittäydyttyään -elellä huolettomasti kaupunkilaisporvarina. - -Cropole oli rahanhimoinen, ja hän hypähteli ilosta kuullessaan -kuninkaan saapuvan kaupunkiin. - -Hän, emäntä Cropole, Pittrino ja kaksi keittiöpoikaa kävivät heti -käsiksi kaikkiin kyyhkyslakan, kanatarhan ja kaniinikoppien asujaimiin, -niin että Médicis-ravintolan pihalla piankin vallitsi yhtä surkea vaiva -ja valitus kuin muinoin Ramassa. - -Cropolella oli sillähaavaa yksi ainoa matkustaja. - -Tämä oli tuskin kolmenkymmenen ikäinen mies, kaunismuotoinen, kookas, -yksivakainen tai pikemmin raskasmielinen katsannoltaan ja koko -olemukseltaan. - -Hänen musta samettipukunsa oli somistettu vaatimattomilla -gagaattikoristeilla; valkoinen kaulus, yksinkertainen kuin ankarimpain -puritaanien, sai nuorekkaan täyteläisessä kaulassa selvemmin -kuvastumaan hipiän hienouden ja kalpeuden; pienet, vaaleat viikset -hädin peittivät värähtelevää ja ylenkatseellista ylähuulta. - -Ihmisiä puhutellessaan hän katseli heitä suoraan kasvoihin, -teeskentelemättömästi kyllä, mutta myös arastelematta, ja silloin hänen -sinisten silmiensä loiste kävi niin sietämättömäksi, että monenkin -katse painui alas hänen silmäyksensä tieltä, niinkuin heikomman säilä -kaksintaistelussa. - -Tuohon aikaan, jolloin Jumalan tasa-arvoisiksi luomat ihmiset -ennakkoluulojen perusteella olivat jakaantuneina kahdeksi eri luokaksi, -vallassäädyksi ja rahvaaksi, niinkuin he todellisesti jakaantuvat -kahdeksi roduksi, valkoiseksi ja värilliseksi, -- tuohon aikaan se -henkilö, jonka olemme tässä esitelleet, ei voinut olla ilmenemättä -säätyläiseksi ja vielä luokkansa parhaimmistoon kuuluvaksi. Tarvitsi -tämän nähdäkseen vain vilkaista hänen pitkiin, kapeihin ja valkoisiin -käsiinsä, joiden jokainen jäntere ja suoni kuulsi hipiän alta -vähäisimmästäkin liikkeestä, samalla kun rystyset punehtuivat -keveimmästäkin koukistuksesta. - -Tämä herrasmies oli saapunut Cropolen ravintolaan yksinään. Epäröimättä -ja edes miettimättäkään hän oli ottanut haltuunsa talon päähuoneiston, -jonka isäntä oli hänelle esittänyt voitonhimossaan -- toisten mielestä -kovin moitittavassa tarkoituksessa, mutta kenties osoittaen suurta -järkevyyttä niiden silmissä, jotka katsovat Cropolen esiintyneen hyvänä -ihmistuntijana ja kyenneen arvioimaan vieraitansa ensi silmäyksellä. - -Asumukseen kuului vanhan kolmiorakennuksen koko julkipuoli: iso, kahden -ikkunan valaisema sali alakerrassa, pieni kamari sivulla ja toinen -yläpuolella. - -Mutta koko aikana oli aatelismies tuskin koskenutkaan ruokaan, joka -hänelle tarjottiin kamarissaan, ja hän oli virkkanut isännälle vain -pari sanaa, ilmoittaakseen tälle, että majataloon oli tulossa -matkalainen nimeltä Parry, joka oli opastettava hänen luokseen. - -Sitten hän oli asustanut talossa niin kerrassaan vaiteliaana, että -Cropole oli miltei loukkaantunut, hän kun piti hauskasta seurustelusta. - -No niin, tämän kertomuksen alkupäivänä oli aatelismies noussut hyvissä -ajoin aamulla ja siirtynyt salinsa ikkunaan, istuutunut ikkunalaudalle -ja ulokkeen kaiteeseen nojaten tähystellyt alakuloisesti ja -hellittämättömästi molemmin puolin katua, arvatenkin nähdäkseen -isännälle mainitsemansa matkustajan tulon. - -Hän oli ulokkeeltaan nähnyt Monsieurin pikku kulkueen palaavan -metsästämästä ja sitten uudestaan nauttinut kaupungin syvästä -rauhallisuudesta, yhä odotukseensa kiintyneenä. - -Niityille kiirehtivien apumuijien touhu, pikalähettien töminä, -katukiveyksen huuhtelu, kuninkaallisen linnan tarpeidenhankkijain -hälinä ällistyneiden ja suulaiden puotipalvelijain parissa, kärryjen -ratina, kähertäjien juoksentelu asioillaan ja palveluspoikien vilinä -- -kaikki tämä äkkiä vauhtiin päässyt puuha ja pauhu olivat vähän -jälkeenpäin ihmetyttäneet häntä, mutta hän ei ollut menettänyt -rahtuakaan siitä järkähtämättömästä ylemmyydestä, joka antaa kotkan ja -leijonan katseen säilyä tyynen ja halveksivan majesteettisena keskellä -metsästäjien tai uteliaitten katsojien hurrausta ja viuhtomista. - -Tuokion kuluttua matkalaisen kummastus alkoi yltyä kanatarhassa -nitistettävien uhrien rääkymisestä, emäntä Cropolen hätäisistä -askelista soukassa ja kaikuvassa porraskäytävässä ja Pittrinon -päättömästä hyörinästä, kun hän vastikään oli tupakoinut portilla -hidasluontoisena kuin hollantilainen. - -Tuntemattoman juuri noustessa tiedustamaan rauhattomuuden syytä avautui -huoneen ovi. Hän arveli nyt, että oltiin varmaankin ohjaamassa hänen -luokseen matkustajaa, jota hän oli niin kärsimättömästi odottanut. - -Niinpä hän hiukan äkkipikaa harppasikin kolme askelta ovelle päin. - -Mutta kaivatun henkilön sijasta ilmestyi sieltä isäntä Cropole, ja -hänen takanaan näyttäysivät porraskäytävän varjossa emäntä Cropolen -varsin miellyttävät, mutta nyt uteliaan jännityksen haittaamat kasvot, -jotka katosivat vasta kun olivat vaivihkaa luoneet silmäyksen -kauniiseen aatelismieheen. - -Cropole läheni hymyilevänä, hattu kädessä ja pikemmin köyristyen kuin -kumartuen. - -Vieraan ele oli sanaton kysymys. - -"Monsieur", aloitti Cropole, "tulin kysymään, kuinka... tuleeko minun -sanoa: teidän armonne vai herra kreivi tai kenties herra markiisi?..." - -"Sanokaa _monsieur_ ja puhukaa pian", vastasi tuntematon sillä -korskealla äänenpainolla, joka ei salli vastaväitteitä tai verukkeita. - -"Tulin siis kuulustamaan, kuinka monsieur on viettänyt yönsä ja onko -monsieurin aikomuksena pitää tämä huoneisto." - -"On." - -"On sattunut semmoinen tapaus, jota emme olleet ottaneet lukuun, -monsieur." - -"Mikä tapaus?" - -"Hänen majesteettinsa saapuu tänään kaupunkiin ja levähtää täällä -päivän, kenties kaksikin." - -Tuntemattoman kasvoissa kuvastui vilkas hämmästys. - -"Kuningas tulee tänne?" - -"Hän on matkalla, monsieur." - -"No, sitä suurempi syy minun jäädä", sanoi tuntematon. - -"Hyvä on, monsieur; mutta pitääkö monsieur hallussaan koko huoneiston?" - -"En käsitä teitä. Minkätähden asuisin tänään ahtaammin kuin eilen?" - -"No, katsokaas, monsieur -- teidän armonne luvalla sanoen, -- minun ei -eilen teidän valitessanne asuntonne sopinut määrätä minkäänlaista -hintaa, koska teidän armonne olisi voinut luulla minun urkiskelevan -varojanne... kun sitävastoin tänään..." - -Tuntematon punastui. Hänen mieleensä juolahti heti, että häntä -epäiltiin köyhäksi ja tahdottiin loukata. - -"Tänään sitävastoin urkitte", hän täydensi jäykästi, "saako minulta -maksua?" - -"Monsieur, minä olen säädyllinen mies, Luojan kiitos, ja niin -ravintoloitsijalta kuin näytänkin, on minussa herrasmiehen verta; isäni -oli marski d'Ancre-vainajan palveluksessa keittiövirkailijana, Jumala -hänen sielulleen rauhan suokoon..." - -"En siinä kohdassa väitä vastaan, monsieur; haluan vain tietää ja pian, -mihin kysymyksenne tähtäävät." - -"Te käsitätte tietysti, monsieur että kaupunkimme on pieni -- että hovi -anastaa sen ihan haltuunsa ja talot tulevat asukkaita täyteen, ja -silloin saa huoneista hyvänlaisen maksun." - -Tuntematon punastui yhä. - -"Määrätkää ehtonne, monsieur", pyysi hän. - -"Sen teen tunnollisesti, monsieur, sillä minä pyydän vain kunniallista -voittoa ja tahdon liikeasioissa aina päästä sopimukseen olematta -epäkohtelias tai kiskomiseen taipuisa... No niin, huoneistonne on -hyvinkin tilava, ja te olette yksin..." - -"Se on minun asiani." - -"Ka, niinhän tietenkin, enkä minä häätämään tullutkaan." - -Veri tulvahti vieraan ohimoihin; hän iski marski d'Ancren -keittiövirkailijan jälkeläiseen katseen, joka olisi saanut -Cropole-paran pakenemaan kuuluisan liesipaatensa alle, jollei häntä -olisi voitonhimo naulinnut paikalleen. - -"Tahdotteko, että poistun?" kysyi aatelismies; "selittäkää -tarkoituksenne, mutta joutuin." - -"Monsieur, monsieur, te ette ole ymmärtänyt minua. Ihan -hienotuntoiselta kannalta minä asian otan, mutta sanani sattuvat hiukan -huonosti, tai kun monsieur on muukalainen, niinkuin kuulostaa..." - -Tuntemattoman puheessa kuului tosiaan se keveä sorahtelu, joka on -englantilaisen ääntämisen pääomituisuutena niilläkin sen kansallisuuden -edustajilla, jotka muuten käyttävät ranskankieltä mitä puhtaimmin. - -"Ette kenties niin heti oivalla puheeni täyttä sisältöä. Olen sitä -mieltä, että monsieur voisi luovuttaa pois huoneen tai kaksikin näistä -kolmesta. Se vähentäisi paljon vuokraanne ja keventäisi omaatuntoani; -tuntuuhan kovalta korottaa ylettömästi huoneiden hintaa, kun on saanut -kunnian harkita niistä ensin kohtuullisen hinnan." - -"Paljonko olen maksava eilispäivästä asti?" - -"Louisdorin, monsieur, siihen luettuna ruoka ja hevosen ruokko." - -"Hyvä. Entä tältä päivältä?" - -"Voi, siinä se vaikea paikka on. Tänäänhän tulee kuningas; jos hovi -saapuu yösijan tarpeessa, niin maksu lasketaan koko päivältä. Siitä -seuraa, että kolme huonetta kahden louisdorin mukaan kultakin tuottaa -kuusi louisdoria. Kaksi louisdoria, monsieur, ei merkitse mitään, mutta -kuusi louisdoria on jo melkoinen summa." - -Vieras oli punehduksestaan vaalennut hyvin kalpeaksi. - -Sankarillisen urheasti hän veti taskustaan kukkaron, johon ommellun -vaakunan hän huolellisesti kätki kouraansa. Cropolen katsetta ei -välttänyt kukkaron laihuus, sen veltto hoikkuus. - -Tuntematon tyhjensi kukkaron kämmenelleen. Se sisälsi kolme -kaksois-louisdoria, mikä juuri vastasi ravintoloitsijan viime -vaatimusta. - -Kaikkiaanhan hän sentään tahtoi seitsemän. - -Hän katseli senvuoksi vierastaan kuin sanoakseen: entä lisää? - -"Tarvitsette siis vielä louisdorin, vai mitä, herra ravintoloitsija?" - -"Niin, monsieur, mutta..." - -Tuntematon kaiveli polvihousujensa taskua ja tyhjensi sen; esille tuli -pieni salkku, kultainen avain ja muutamia hopearahoja. - -Näistä hän sai kokoon louisdorin. - -"Kiitoksia, monsieur", sanoi Cropole. "Nyt on minun vain saatava -tietää, aikooko monsieur pitää huoneistonsa huomennakin, jossa -tapauksessa varaan sen teille: muutoin, jos monsieur ei viivy täällä -pitempään, lupaan sen hänen majesteettinsa saattolaisille, jahka heitä -tulee." - -"Kysymyksenne on oikeutettu", myönsi tuntematon oltuaan melkoisen tovin -ääneti. "Mutta kun minulla ei enää ole rahaa, kuten olette saanut -nähdä, ja kun kuitenkin pidän tämän asunnon, myykää kaupungilla tämä -timantti tai ottakaa se pantiksi." - -Cropole silmäili timanttia niin kauan, että tuntematon kiirehti -huomauttamaan: - -"On parempi, että myytte sen, monsieur, sillä se on kolmensadan -pistolin arvoinen. Joku juutalainen -- kai Bloisissa sellaisen tapaa? --- antaa teille kaksisataa tai ainakin sataviisikymmentä; ottakaa mitä -siitä saatte, vaikka hän tarjoisi vain huoneistonne hinnan. Menkää!" - -"Voi, monsieur", huudahti Cropole häpeissään äkillisestä -alemmuutensa tunnosta, jota tuntematon hänessä herätti ylevällä ja -etuansa ajattelemattomalla luovutuksellaan ja horjumattomalla -kärsivällisyydellään tällaisia verukkeita ja epäluuloja kohdatessaan, -"voi, monsieur, eihän toki Bloisissa varkaitakaan olla kuten näytte -luulevan, ja jos timantti on sen arvoinen kuin sanotte..." - -Tuntemattoman siniset silmät iskivät Cropoleen taaskin musertavan -katseen. - -"Minä en tällaisten kalleuksien laatua ymmärrä, monsieur, senhän -arvaatte", huudahti ravintoloitsija. - -"Mutta jalokivikauppiaat ymmärtävät, kysykää heiltä", sanoi vieras. -"Nyt lienee tilintekomme päättynyt, eikö totta, herra isäntä?" - -"Kyllä, monsieur, ja suureksi mielipahakseni, sillä minä pelkään -loukanneeni teitä." - -"Ette ollenkaan", vastasi tuntematon kaikkivaltiaan majesteettisesti. - -"Tai näyttäneeni kiristävän hienoa matkustajaa... Pankaa se -välttämättömän pakkotilan lukuun, monsieur." - -"Älkäämme puhuko siitä sen enempää, sanon teille, ja suvaitkaa jättää -minut yksikseni." - -Cropole kumarsi syvään ja läksi hämmentyneen näköisenä, mikä tuntui -ilmaisevan, että hänellä sentään oli sydäntä, joka nyt sai hänet -todelliselle katumapäälle. - -Tuntematon kävi itse sulkemassa oven, ja rauhaan jäätyänsä hän katseli -kukkaronsa pohjaa; sieltä hän oli ottanut pieneen silkkikoteloon -talletettuna timantin, joka oli ollut hänen ainoana apukeinonaan. - -Hän tunnusteli myös taskujensa tyhjyyttä, tutki salkkunsa papereita ja -varmistausi täydellisestä puutteesta, johon hän oli joutumassa. - -Sitten hän kohotti silmänsä taivasta kohti ylevän tyynesti ja -toivottomasti, pyyhkäisi vapisevalla kädellä muutamia ylevälle -otsalleen kihoilleita hikipisaroita ja palautti maan päälle katseensa, -jossa vastikään oli jumalainen majesteettisuus kuvastunut. - -Myrsky oli siirtynyt loitolle hänen sielustaan; hän oli kenties -rukoillut sydämensä pohjasta. - -Hän lähestyi jälleen ikkunaa, asettui entiselle paikalleen ulokkeen -ääreen ja istui siellä hievahtamattomana, turtuneena, kunnes taivaan -juuri tummentuessa ensimmäiset soihdut ilmestyivät tuoksujen -täyttämälle kadulle ja antoivat valaistusmerkin kaikille kaupungin -ikkunoille. - - - - -7. - -Parry - - -Tuntemattoman katsellessa huomaavaisesti valojen lisääntyvää tuiketta -ja herkin korvin tarkkaillessa katuelämän monenlaisia ääniä astui hänen -huoneeseensa isäntä Cropole, mukanaan kaksi palvelijaa, jotka kattoivat -pöydän. - -Muukalainen ei ollut heistä millänsäkään. - -Sitten Cropole lähestyi vierastaan ja supatti hyvin kunnioittavasti: - -"Monsieur, timantti on arvioitu." - -"Vai niin", virkahti matkustaja. "No?" - -"No niin, monsieur, hänen kuninkaallisen korkeutensa kultaseppä tarjosi -siitä kaksisataakahdeksankymmentä pistolia." - -"Onko summa mukananne?" - -"Katsoin velvollisuudekseni ottaa sen vastaan, monsieur; panin -kuitenkin kaupan ehdoksi, että timantti annetaan takaisin, jos monsieur -haluaa pitää sitä varallaan, kunnes nostaa seuraavan saamisensa..." - -"Ei tarvitse; pyysin myymään sen." - -"Totellut olenkin jotakuinkin, koska lopullisetta kaupatta olen tuonut -rahat." - -"Ottakaa siitä maksunne", käski tuntematon. - -"Sen teen, monsieur, kun ehdottomasti vaaditte." - -Aatelismiehen huulilla vilahti surumielinen hymy. "Pankaa rahat tuolle -kirstulle", hän sanoi kääntyen osoittamaan mainitsemaansa huonekalua. - -Cropole laski kädestään isohkon massin, jonka sisällöstä hän nosti -ennakolta vuokransa. - -"Älköön monsieur nyt pahastuttako mieltäni illallisen hylkimisellä", -pyysi hän sitten. "Päivällisen jo jätitte silleen; se loukkaa -Médicis-ravintolan kunniaa. Kas niin, monsieur, ateria on pöydässä, ja -rohkenenpa huomauttaa, että se näyttää maittavalta." - -Tuntematon tilasi lasillisen viiniä, taittoi leipäpalasen eikä pikku -virkistymisensä tähden siirtynyt pois ikkunasta. - -Pian kuului raikuvia torventoitotuksia; etäältä kaikui huutoja, -alakaupungin täytti sekava sorina, ja ensimmäisenä selvänä äänenä osui -sitten muukalaisen korvaan lähenevä kavioiden töminä. - -"Kuningas! Kuningas!" luikkaili meluava ja eteenpäin ryntäävä -väentungos. - -"Kuningas!" kiljaisi Cropole, joka uteliaisuutensa tyydyttämiseksi -hylkäsi vieraansa ja jätti sikseen käsityksensä hienotunteisuuden -vaatimuksista. - -Portaissa Cropole, emäntä Cropole, Pittrino, palkolliset ja -keittiöpojat rymisivät alas yhtenä mylläkkänä. - -Kuninkaallinen kulkue eteni vitkaan, kadulta ja ikkunoista -pilkoittavien tuhansien valojen hohteessa. - -Muskettisoturien komppanian ja aatelismiesten tiheän kunniavartion -perässä tuli kardinaali Mazarinin kantotuoli. Sitä veti neljä mustaa -hevosta kuin vaunuja. - -Takana marssivat kardinaalin paashipojat ja saattolaiset. Sitten -ilmestyivät näkyviin leskikuningattaren vaunut; hänen hovineitinsä -istuivat vaununovien ääressä, ja hänen saattueensa aatelismiehet -ratsastivat molemmin puolin vaunuja. Seuraavana ratsasti kuningas -kauniilla pitkäharjaisella saksilaisella hevosella. Tervehtiessään -muutamiin ikkunoihin päin, joista vilkkaimmat suosionhuudot kaikuivat, -nuori hallitsija ojensi paashiensa soihtujen loimuun jalot ja -miellyttävät kasvonsa. - -Kuninkaan sivulla, mutta kaksi askelta jälempänä, ratsastivat prinssi -de Condé, Dangeau ja kaksikymmentä muuta hovimiestä, jotka -palveluskunnan ja kuormaston saattajina päättivät tämän todella muhkean -matkueen. Koko komeus ilmaisi sotilaallista järjestystä. Vain harvat -hovimiehet -- ja he kuuluivat vanhempiin -- käyttivät matkapukua; -melkein kaikki esiintyivät sota-asussa. Monilla näkyi kehäkaulus ja -költeri kuten Henrik IV:n ja Ludvig XIII:n aikaan. - -Paremmin nähdäkseen oli tuntematon kuroittautunut ulokkeelle ja -kasvonsa kätkeäkseen nojannut leukansa käsivarteen. Kuninkaan kulkiessa -hänen ohitseen hän tunsi sydämensä paisuvan ja tulvivan karvaasta -kateudesta. - -Torvien kaiku päihdytti häntä, kansan suosionhuudot huumasivat häntä; -hän antoi hetkiseksi järkensä hukkua valomereen, pauhuun ja loistoon. - -"Hän on kuningas, hän!" jupisi hän, ja äänessä sointui epätoivo ja -tuska, joka varmaankin tunkeusi Kaikkivaltiaan istuimen juurelle asti. - -Sitten, ennen kuin hän oli tointunut synkästä unelmoimisestaan, kaikki -tuo kohu ja loisto häipyi. Muukalaisen alapuolella kuului kadunkulmasta -enää vain epäsointuisia ja käheitä ääniä, jotka aika-ajoin vielä -hokivat: "_Vive le roi_!" - -Valotulva oli kutistunut niiksi kuudeksi kynttiläksi, joita -Médicis-hotellin huonekunta piteli: Cropole kahta, Pittrino ja kukin -keittiöpoika yhtä. - -Cropole kertasi ehtimiseen: - -"Kylläpä kuningas on suopea, ja ihan suuren isävainajansa näköinen!" - -"Valohämyssä", määritteli Pittrino. - -"Ja niin ylväs katsanto!" lisäsi emäntä Cropole jo joutuneena naapurien -ja naapurittarien vilkkaaseen huomautustenvaihtoon, jossa toinen ei -toistansa paljonkaan kuunnellut. - -Cropole liitti tähän laverteluun omia huomioitaan ollenkaan -havaitsematta, että muuan vanha mies, joka suitsista talutti pientä -irlantilaista hevosta, yritti raivata tietänsä ravintolan edustalle -kasautuneen ryhmän läpi. - -Mutta samassa muukalaisen ääni kajahti ikkunasta: - -"Toimittakaa toki pääsy taloonne, herra ravintoloitsija!" - -Cropole kääntyi katsomaan, huomasi vasta nyt vanhuksen ja auttoi hänet -pääsemään esille. - -Ikkuna sulkeutui. - -Pittrino osoitti tien tulokkaalle, joka astui sisälle sanaakaan -virkkamatta. - -Muukalainen odotti porrassiltamalla, avasi sylinsä vanhukselle ja vei -hänet istuimen luo, mutta toinen vastusteli. - -"Voi, ei toki, ei, mylord", sanoi hän. "Minäkö istuutuisin teidän -edessänne, en koskaan!" - -"Parry", huudahti aatelismies, "minä pyydän... tulethan Englannista... -niin kaukaa! Oi, ei sinun iälläsi saisikaan joutua sellaisiin -rasituksiin kuin minun palvelemiseni tuottaa! Levähdä." - -"Minun on ennen kaikkea ilmoitettava teille vastaus, mylord." - -"Älä sano mitään, Parry, rukoilen sinua... sillä jos uutisesi olisi -ollut hyvä, et aloittaisi kertomista tuolla tavoin. Sinä kiertelet, ja -sanomasi on niin ollen ikävää laatua." - -"Mylord", virkkoi vanhus, "älkää tuskastuko ennenaikaisesti. Kaikki ei -toivoakseni ole hukassa. Tarvitaan tahtoa, sitkeyttä, olletikin -alistuvaisuutta." - -"Parry", vastasi nuori mies, "olen tullut tänne yksin tuhansia ansoja -ja vaaroja uhmaten: uskotko, että minulla on tahtoa! Olen miettinyt -tätä matkaa kymmenen vuotta, vastoin kaikkia varoituksia ja -vaikeuksista välittämättä; onko minulla sitkeyttä? Olen tänä iltana -myynyt isäni viimeisen timantin, kun minulla ei enää ollut yösijani -hintaa ja isäntä tuli minua hätyyttämään." - -Parry teki suuttuneen liikkeen, johon nuori mies vastasi -kädenpuristuksella ja hymyllä. - -"Minulla on vielä kaksisataaseitsemänkymmentäneljä pistolia, ja katson -olevani rikas; en ole toivoton: myönnätkö, että olen alistuvainen?" - -Vanhus kohotti vapisevat kätensä taivasta kohti. - -"No nyt", jatkoi muukalainen, "älä peittele minulta mitään: miten -kävi?" - -"Selvitykseni on lyhyt, mylord; mutta, taivaan tähden, älkää vapisko -noin!" - -"Se on kärsimättömyyttä, Parry. No, mitä kenraali sanoi?" - -"Ensiksikään kenraali ei tahtonut ottaa minua vastaan." - -"Hän luuli sinua vakoojaksi." - -"Niin, mylord, mutta minä kirjoitin hänelle." - -"No?" - -"Hän sai kirjeen ja luki sen, mylord." - -"Kirje antoi selvän käsityksen asemastani, pyrkimyksistäni?" - -"Oh, kyllä", vastasi Parry murheellisesti hymyillen; "se esitti -uskollisesti mielialanne." - -"Sitten, Parry?..." - -"Sitten kenraali palautti minulle kirjeeni adjutantin mukana, joka oli -saanut toimekseen ilmoittaa, että minut vangittaisiin, jos vielä -seuraavana päivänä oleskelisin hänen käskyvaltansa piirissä." - -"Vangittaisiin!" mutisi nuori mies; "vangittaisiin sinut, uskollisin -palvelijani!" - -"Niin, mylord." - -"Ja kirjeesi allekirjoituksena oli kuitenkin _Parry_." - -"Kaikin kirjaimin, mylord; ja adjutantti tunsi minut aikoinaan St. -Jamesin hovissa ja" -- vanhus lisäsi huoaten -- "Whitehallissa".(12] - -Nuori mies kumarsi mietteisiin vaipuneena ja synkeänä. - -"Sen hän teki väkensä nähden", hän virkahti koettaen pettää itseänsä; -"mutta syrjäteitse... ilman välittäjiä... miten hän menetteli? Vastaa." - -"Voi, mylord, hän lähetti luokseni neljä ratsumiestä, ja nämä -lahjoittivat minulle hevosen, jolla näitte minun palaavan. Ratsumiehet -veivät minut suoraa päätä Tenbyn pieneen satamakaupunkiin ja jättivät -minut heti kun olin astunut kalastajapurteen, joka oli lähdössä -Bretagneen, ja tässä nyt olen." - -"Oh!" huokasi nuori mies jäntevällä kädellään kouristuneesti puristaen -kurkkuansa, johon nousi nyyhkäys; "siinäkö kaikki, Parry, siinäkö -kaikki?" - -"Niin, mylord, muuta en tiedä." - -Parryn lyhyttä vastausta seurasi pitkällinen äänettömyys; kuului vain -nuoren miehen kantapään raju koputus lattiaan. - -Vanhus tahtoi yrittää puheenaineen vaihtamista, saadakseen kovin synkät -aatokset häädetyksi. - -"Mylord", hän virkkoi, "mitä meteliä kuulinkaan edelläni? Huudettiin -alinomaa: Eläköön kuningas!... Mistä kuninkaasta on kysymys, ja mikä -aiheutti juhlavalaistuksen?" - -"Ah, Parry, etpä tiedäkään", vastasi nuori mies ivallisesti, "että -Ranskan kuningas on poikennut Bloisin uskolliseen kaupunkiin. Hänelle -ovat torvet raikuneet, kultalankaiset satulavaipat loistelleet, -aatelismiesten kupeilla säilät heiluneet. Äiti kulkee edellä uhkeissa -kullalla ja hopealla silatuissa kaleeseissa! Onnellinen äiti! Ministeri -kokoaa hänelle miljoonia ja vie hänet noutamaan rikkaan morsiamen. -Niinpä riemuitseekin koko kansa, se rakastaa kuningastaan, se tervehtii -häntä suosionosoituksilla ja huutaa: Eläköön kuningas! eläköön -kuningas!" - -"Riittää, riittää, mylord!" huudahti Parry enemmän huolestuneena tästä -käänteestä kuin edellisestä keskustelusta. - -"Sinä tiedät", pitkitti tuntematon, "että sillaikaa kun kaikki tämä -tapahtuu kuningas Ludvig XIV:n kunniaksi, minun äidilläni ja -sisarellani ei ole rahaa, ei leipää; tiedät, että minä olen kahden -viikon kuluttua häpeään syösty hylkiö, kun koko Eurooppa kuulee mitä -minulle vastikään kerroit... Onko ennen nähty, Parry, että minun -säätyasemaani kuuluva mies on..." - -"Mylord, Luojan nimessä!" - -"Olet oikeassa, Parry, minä olen saamaton, ja jollen tee mitään -puolestani, niin auttaako minua Jumala? Ei, ei, minulla on kaksi -käsivartta, Parry, minulla on miekka..." - -Ja hän löi voimakkaasti käsivarteensa kädellään ja tempasi miekkansa, -joka oli ripustettu seinälle. - -"Mitä aiotte tehdä, mylord?" - -"Mitäkö teen, Parry? Mitä koko perheenikin: äitini elää yleisen -armeliaisuuden varassa, sisareni kerjää äidilleni, minulla on jossakin -veljiä, jotka samaten kulkevat mierolla; minä, suvun päämies, minä -tahdon menetellä kuten hekin -- menen anomaan almua!" - -Ja hermostuneeseen ja kamalaan nauruun purskahtaen nuori mies sitoi -miekan kupeelleen, otti hattunsa ja kiinnitti hartioilleen mustan -viitan, jota hän oli käyttänyt koko matkustuksensa ajan. Vanhuksen -silmäillessä häntä levottomasti aatelismies puristi hänen molempia -käsiään ja sanoi: - -"Hyvä Parry, toimita itsellesi tulta, juo, syö, nuku, ole hyvällä -mielellä. Olkaamme tyytyväisiä, uskollinen ystäväni, ainoa ystäväni: -olemmehan rikkaita kuin kuninkaat!" - -Hän napautti nyrkillään pistolimassia, joka raskaasti kierähti -lattialle, puhkesi jälleen nauramaan siihen kaameaan tapaan, joka oli -säikäyttänyt Parrya, ja koko talon hälistessä, hoilottaessa ja -valmistautuessa vastaanottamaan ja tiloittamaan lakeijain ilmoittamia -matkalaisia hän pujahti ison salin kautta kadulle, missä vanhus -ikkunaan siirtyneenä menetti hänet näkyvistään minuutin kuluttua. - - - - -8. - -Kuningas Ludvig XIV kahdenkolmatta ikäisenä. - - -On nähty selostuksesta, jonka olemme yrittäneet laatia, että kuningas -Ludvig XIV:n tulo Bloisin kaupunkiin oli ollut riemukas ja loistava, ja -nuori majesteetti olikin näyttänyt tyytyväiseltä vastaanottoonsa. - -Valtionlinnan porttiholviin saapuessaan kuningas tapasi henkivartion ja -aatelismiesten ympäröimänä hänen kuninkaallisen korkeutensa, Orléansin -herttuan Gastonin, jonka luonnostaan jokseenkin majesteettiset kasvot -olivat tilanteen juhlallisuudesta saaneet uutta säihkyä ja arvokkuutta. - -Madame puolestaan odotti komeaan juhla-asuunsa pukeutuneena eräällä -sisemmällä ulokkeella sukulaisensa tuloa. Muulloin niin aution ja -kolkon vanhan linnan kaikki ikkunat säteilivät nyt naisista ja -kynttilöistä. - -Rumpujen päristessä, torvien raikuessa ja eläköön-huutojen -kajahdellessa siis nuori kuningas astui linnaan, jossa Henrik III oli -seitsemänkymmentäkaksi vuotta sitten ottanut avukseen salamurhan ja -kavalluksen, säilyttääkseen päässään ja suvussaan kruunun, joka jo -alkoi luisua häneltä toiselle hallitsijahuoneelle.[13] - -Kaunista, herttaista, ylevää nuorta kuningasta ihailtuaan tavoittivat -kaikki katseet Ranskan toistakin kuningasta, häntä, joka oli paljon -enemmän kuningas kuin edellinen, vaikka nyt iällinen, valju ja -köyryselkäinen, -- kardinaali Mazarinia. - -Ludvig oli runsaassa määrin saanut kaikki ne luonnonlahjat, jotka -muodostavat täydellisen ylimyksen. Hänellä oli lempeät ja säihkyvät -silmät, väriltään puhtaasti taivaansiniset; mutta taitavimmatkaan -ihmistuntijat, ihmissielun tutkiskelijat, eivät olisi koskaan kyenneet -tapaamaan niiden syvyydestä pohjaa, mikäli alamaisen olisi ollut -mahdollistakaan kestää kuninkaan katsetta. Se johtui siitä, että -kuninkaan silmät muistuttivat taivaanlaen mittaamatonta kupua tai niitä -vielä peloittavampia ja melkein yhtä juhlallisia syvyyksiä, joita -kauniina kesäpäivänä avaa laivojensa emäpuun alla Välimeri, -jättiläiskuvastin, johon taivas mielellään heijastaa milloin tähtiään, -milloin myrskyjään. - -Kuningas oli lyhytkasvuinen, täpärästi viisi jalkaa kaksi tuumaa -mitaltaan, mutta hänen nuoruutensa peitteli vielä tätä puutetta, jota -muutenkin korvasi hänen kaikkien liikkeittensä erikoinen arvokkuus ja -hänen luontumuksensa ruumiinharjoituksiin ylimalkaan. - -Hän oli tosin jo kuningas, ja kuninkuus merkitsi paljon tänä -vuosisatojen vakaannuttaman kunnioituksen ja alamaisuuden aikakautena; -mutta häntä oli tähän asti jokseenkin harvoin ja silloinkin vain -pikimmältään näytetty kansalle, jotapaitsi hänen rinnallaan oli joka -kerta nähty hänen äitinsä, joka oli pitkäkasvuinen nainen, ja komeaksi -mieheksi tunnustettava kardinaali. Sentähden monet pitivät häntä -hyvinkin vähän kuninkaana ja sanoivat: "Kuningas ei ole niin suuri kuin -herra kardinaali." Näistä ulkonaisista havainnoista huolimatta, joita -tehtiin varsinkin pääkaupungissa, Bloisin asukkaat vastaanottivat -nuoren hallitsijan kuin jumalana, ja melkein kuin kuninkaana kohtelivat -häntä setänsäkin ja tämän puoliso, linnan Monsieur ja Madame. - -Kuitenkin on sanottava, että Ludvig XIV punehtui suuttumuksesta ja -katseli ympärilleen varmistuakseen läsnäolijain kasvonilmeistä, oliko -hänelle tahallaan tarkoitettu nöyryytystä, kun hän vastaanottosalissa -näki yhtä korkeat nojatuolit varatuiksi itselleen, äidilleen, -kardinaalille ja herttuaparille; sitä järjestelyä tosin kätki -taitavasti joukon muodostama puolikehä. Mutta kun hän ei havainnut -mitään kardinaalin välinpitämättömissä kasvoissa, ei mitään -tietoisuutta äitinsä tai muiden katsannossa, istuutui hän alistuen, -halukkaana asettumaan paikalleen kaikkien edellä. - -Aatelismiehet ja -naiset esiteltiin heidän majesteeteilleen ja -kardinaalille. - -Kuningas huomasi, että hänen äitinsä kuten hänkin harvoin tunsi -esiteltävien nimen, kun sitävastoin kardinaali ihmeellistä muistia ja -mielenmalttia osoittaen aina huomaavaisesti puheli kunkin kanssa hänen -tiluksistaan, esi-isistään tai lapsistaan, joista hän mainitsi -joitakuita nimeltä; se hurmasi arvoisia maalaisjunkkareita ja vahvisti -heissä käsitystä, että ainoastaan se on todellinen kuningas, joka -tuntee alamaisensa, samaten kuin aurinko on vertaistaan vailla lämmön -ja valon lähteenä. - -Nuori kuningas pitkitti senvuoksi opiskelua, johon hän oli kenenkään -aavistamatta ryhtynyt jo aikaa sitten, ja silmäili tarkkaavasti -kasvoja, jotka olivat hänestä ensin tuntuneet mitä vähäpätöisimmiltä ja -jokapäiväisimmiltä, yrittääkseen keksiä niiden piirteistä jotakin. - -Tarjottiin illallinen. Rohkenematta pyytää sitä setänsä -vieraanvaraisuudelta oli kuningas odottanut ateriaa kärsimättömästi. -Tällä kertaa hän saikin osakseen kaiken kunnian, mikä kuului ainakin -hänen ruokahalulleen, jollei arvolleen. - -Kardinaali tyytyi kuihtuneilla huulillaan koskettamaan lihalientä, joka -tarjottiin kultaisessa kulhossa. Kaikkivaltias ministeri, joka oli -leskikuningattarelta vallannut holhoushallituksen ja kuninkuuden, ei -ollut saanut luonnolta varatuksi itselleen hyvää vatsaa. - -Itävallan Anna poti jo silloin syöpää, joka vuosien kuluttua vei -häneltä hengen, ja hän ei nauttinut juuri enempää ravintoa kuin -kardinaalikaan. - -Mitä Monsieuriin tulee, joka oli vielä ihan kuohuksissaan -maalaiselämässään sattuneesta suuresta tapauksesta, niin hän ei -maistanut muruakaan. - -Madame yksin piti aito lotrinkilaisena puoliaan hänen majesteettinsa -tasalla, niin että Ludvig XIV, jonka olisi täytynyt ilman tätä -pöytäkumppania esiintyä melkein ainoana aterioitsijana, tunsi suurta -kiitollisuutta ensiksikin emäntäänsä ja toisessa sijassa tämän -hovimestaria herra de Saint-Remyä kohtaan, joka oli tosiaan -kunnostautunut erinomaisesti. - -Aterian päätyttyä kuningas Mazarinilta hyväksyvän eleen saadessaan -nousi pöydästä ja alkoi herttuattaren kehoituksesta käyskennellä -seurayleisön riveissä. - -Naiset huomasivat silloin -- on asioita, joissa naiset ovat yhtä eteviä -Bloisissa kuin Pariisissa, -- että Ludvig XIV:llä oli rivakka ja rohkea -katse, joka takasi todellisille suloille kunnollisen arvostelun. -Herrasmiehet puolestaan havaitsivat, että hän oli ylväs ja ylpeä, -- -että hän mielellään pani ne katseet painumaan, jotka liian kauan tai -tiukasti tähystivät häntä, ja se tuntui ennustavan hallitsijaa. - -Kuningas oli edennyt noin kolmanneksen kierroksestaan, kun hänen -korviinsa sattui hätkähdyttävä sana, jonka hänen ylhäisyytensä lausui -keskustellessaan Monsieurin kanssa. - -Tämä sana oli naisen nimi. - -Hän ei nyt kuullut tai oikeastaan kuunnellut enää mitään muuta, ja -laiminlyöden sen kaaren piiriä, joka odotti hänen käyntiään, hän tahtoi -vain nopeasti suoriutua käänteen viimeisistä seisojista. - -Monsieur oli kohteliaan hovimiehen tavoin tiedustanut kardinaalilta -hänen ylhäisyytensä sisarentyttärien vointia. Kardinaalin luo oli -nimittäin saapunut Italiasta viisi tai kuusi vuotta aikaisemmin kolme -sisarentytärtä, neidit Hortense, Olympe ja Marie de Mancini. - -Näiden vointia siis Monsieur kysyi: hän sanoi pahoittelevansa, ettei -saanut vastaanottaa heitä enon keralla. He olivat varmaankin varttuneet -niissä kauneuden ja sulojen lupauksissa, joita Monsieur oli heissä -havainnut nähdessään heidät viimeksi. - -Kuninkaan huomiota oli ensiksi herättänyt ilmeinen vastakohtaisuus -näiden kahden keskustelijan äänessä. Monsieur puhui tyynesti ja -luonnollisesti, kun sitävastoin Mazarin vastasi kimakasti korottaen -tavallista äänensävyään. - -Olisi voinut luulla, että hän halusi toimittaa sanansa peremmälle -sellaisen kuulijan korvaan, joka oli loittonemassa liiaksi. - -"Monseigneur", hän vastasi, "neideillä on vielä koko kasvatuksensa -päättämättä; heillä on velvollisuuksia hoidettavina, heidän tulee -omaksua varsinainen asemansa elämässä. Oleskelu nuorekkaassa ja -loisteliaassa hovissa herättää heissä hiukan huikentelevaisuutta." - -Viime määritelmä sai kuninkaan surumielisesti hymyilemään. Hovi oli -kyllä nuorekas, mutta kardinaalin saituus oli pitänyt hyvää huolta -siitä, että se ei suinkaan ollut loistelias. - -"Eihän teillä toki liene tarkoituksena", huomautti Monsieur, "panna -heitä luostariinkaan tai tehdä heistä porvarisneitosia?" - -"Ei suinkaan", selitti kardinaali tehostaen italialaista ääntämistänsä, -niin että se vienosta ja pehmeästä soinnustaan kävi käreäksi ja -värähteleväksi, "ei suinkaan. Minulla on vakaa aikomus naittaa heidät, -ja niin edullisesti kuin mahdollista." - -"Tilaisuuksista ei tule puutetta, herra kardinaali", virkkoi Monsieur -hyväntuulisesti kuin kauppias, joka onnittelee ammattiveljeään. - -"Toivoakseni ei, monseigneur, olletikin kun Jumala on antanut heille -sekä viehkeyttä että älyä ja kauneutta." - -Tämän keskustelun aikana Ludvig XIV Madamen johtamana suoritti loppuun -esittelykierrostaan, kuten sanottu. - -"Mademoiselle Arnoux", lausui herttuatar esitellessään hänen -majesteetilleen kookkaan, kahdenkolmatta ikäisen, vaaleaverisen -neitosen, jota olisi maalaisjuhlassa luullut pyhäpukuiseksi -talonpoikaistytöksi, "soitonopettajattareni tytär." - -Kuningas hymyili. Madame ei ollut koskaan kyennyt tapaamaan neljää -oikeata nuottia peräkkäin violalla tai klaverilla. - -"Mademoiselle Aure de Montalais", pitkitti Madame, "hyvää syntyperää ja -tunnollinen palvelustoimissaan." - -Tällä kertaa ei hymyillyt kuningas, vaan esitelty nuori tyttö, kun hän -ensi kerran elämässään kuuli saavansa noin kunniakkaan mainelauseen -Madamelta, joka tavallisesti ei häntä suurestikaan hemmoitellut. - -Samalla Montalais, vanha tuttavamme, teki hänen majesteetilleen peräti -nöyrän kumarruksen, yhtä paljon kunnioituksesta kuin pakostakin, sillä -hänen oli salattava myhäilevien huultensa värveitä, joille kuningas ei -varmaankaan olisi voinut oivaltaa oikeata selitystä. - -Juuri tänä hetkenä kuningas kuuli sanan, joka säpsähdytti häntä. - -"Ja mikä on kolmannen nimi?" kysyi Monsieur. - -"Marie, monseigneur", vastasi kardinaali. - -Tällä sanalla näytti olevan ikäänkuin taikavoima, sillä kuningas -vavahti rajusti, kuten jo mainitsimme, ja vetäen Madamen keskemmälle -piiriä kuin tehdäkseen hänelle jonkun kahdenkeskisen kysymyksen, vaikka -hän todella vain tahtoi lähestyä kardinaalia, hän naurahtaen virkkoi -asiakseen puoliääneen: - -"Tätirouvaseni, maantiedonopettajani ei saanut minulle selviämään, että -Blois oli näin kaukana Pariisista." - -"Kuinka niin, hyvä sukulaiseni?" kysyi Madame. - -"Näyttäähän tosiaan siltä, että muodit tarvitsevat useita vuosia -ehtiäkseen tänne saakka. Katselkaa vain näitä neitosia!" - -"No niin, tunnen heidät kyllä." - -"Jotkut heistä ovat sieviä." - -"Älkää sanoko sitä kovin äänekkäästi, muutoin saatatte heidät päästään -pyörälle." - -"Malttakaa, malttakaa, hyvä täti", pyysi kuningas hymyillen, "sillä -lauseeni jälkimmäinen osa oikaisee edellistä. No niin, hyvä täti, -toiset näyttävät vanhoilta ja toiset rumilta pelkästään kymmenen vuotta -vanhan muodin johdosta." - -"Mutta, sire, Blois on kuitenkin vain viiden päivämatkan päässä -Pariisista." - -"Kas, siinäpä se", virkkoi kuningas; "kahden vuoden viivykki päivää -kohti." - -"Oh, niinkö tosiaan luulette? Sepä kummallista, minä en sitä ollenkaan -huomaa." - -"Mutta katsokaahan, täti", pitkitti Ludvig yhä lähestyen Mazarinia muka -valitessaan näköpistettänsä, "katsokaahan tuota yksinkertaista -valkoista pukua noiden vanhentuneiden koristimien ja prameiden -päähineitten rinnalla. Siinä on kai joku äitini hovineiti, vaikka minä -en tunne häntä. Katsokaa vain, kuinka luonteva ryhti, kuinka sorea -esiintyminen! Sellaisesta minä pidän; siinäpä on nainen, kun -sitävastoin kaikki muut ovat pukumalleja." - -"Hyvä sukulaiseni", vastasi Madame nauraen, "sallikaa minun sanoa, että -henkinen näkemyksenne on tällä kertaa osunut harhaan. Ylistämänne -henkilö ei ole mikään pariisitar, vaan Bloisin tyttöjä." - -"Onko se mahdollista, täti?" epäili kuningas. - -"Tule lähemmäksi, Louise", kehoitti Madame. - -Se nuori tyttö, jonka jo tunnemme tällä nimellä, lähestyi ujona, -punastuen ja melkein kyyristyen kuninkaallisen katseen tähysteltävänä -ollessaan. - -"Mademoiselle Louise Françoise de la Beaume-Leblanc, markiisi de la -Vallièren tytär", esitteli Madame ihan juhlallisesti. - -Vaikka kuninkaan läheisyys kovin ujostutti tyttöä, kumarsi hän niin -perin viehättävästi, että Ludvig häntä katsellessaan menetti joitakuita -sanoja kardinaalin ja Monsieurin keskustelusta. - -"Herra de Saint-Remyn tytärpuoli", jatkoi Madame, "oivallisen -hovimestarini, jonka johdolla valmistettua tryffelikalkkunaa teidän -majesteettinne piti niin maukkaana." - -Mikään viehkeys, mikään kauneus tai nuorekkuus ei olisi kyennyt -vastustamaan sellaista esittelyä. Kuningas hymyili. Olipa Madame -lisännyt huomautuksensa leikillä tai tarkoituksettomasti, se häivytti -joka tapauksessa armottomasti kaikki, mitä Ludvig oli juuri havainnut -nuoressa tytössä viehättävää ja runollista. - -Neiti de la Vallière oli Madamelle ja sen johdosta kuninkaallekin -sillähaavaa vain sellaisen miehen tytärpuoli, jolla oli erinomainen -kyky tryffelillä sisustetun kalkkunan laittamisessa. - -Mutta sellaisia ovat ruhtinaat. Olympon jumalatkin olivat samanlaisia. -Diana ja Venus kohtelivat varmaankin säälimättömästi kaunista Alkmenea -ja Io-parkaa, milloin Jupiterin pöydässä alennuttiin hajamielisinä -nektarin ja ambrosian ääressä haastelemaan kuolevaisista kaunottarista. - -Onneksi Louise oli kumartunut niin syvään, että hän ei kuullut Madamen -sanoja eikä nähnyt kuninkaan myhäilyä. Tosiaankin, jos tyttöparka, -jolla oli niin hyvä aisti, että hän yksinään kaikkien kumppaniensa -joukossa oli huomannut pukeutua valkoiseen, -- jos tämä kaikille -pistoksille herkkä kyyhkysensydän olisi kohdannut Madamen säälimättömät -sanat, kuninkaan itsekkään ja kylmäkiskoisen hymyn, niin hän olisi -kuollut siihen paikkaan. - -Ja itse Montalaiskaan kekseliäine aatoksineen olisi tuskin katsonut -kannattavan yrittää hänen toinnuttamistaan, sillä naurunalaisuus tappaa -kaikki, kauneudenkin. - -Mutta onneksi, kuten sanoimme, Louisen korvat humisivat ja silmät -sumenivat, joten hän ei kuullut eikä nähnyt mitään, ja kuningas, jonka -tarkkaavaisuus oli yhä kiintynyt kardinaalin ja sedän haasteluun, -kiirehti palaamaan heidän lähelleen. - -Hän saapui juuri kun Mazarin virkkoi loppuhuomautuksekseen: - -"Marie, kuten sisarensakin, on paraikaa matkalla Brouageen. He saavat -seurata Loiren vastapäistä rantaa, ja jos antamieni ohjeiden mukaan -harkitsen heidän kulkunsa oikein, niin he ovat huomenna Bloisin -kohdalla." - -Nämä sanat lausuttiin sillä harkitulla äänenpainolla, sillä sävyn ja -salaisen tarkoitusperän taitavalla sovittelulla, jonka perusteella -signor Giulio Mazarini oli maailman paras näyttelijä. - -Niinpä ne sattuivatkin suoraan Ludvig XIV:n sydämeen, ja kun kardinaali -hänen majesteettinsa lähestyvät askeleet kuullessaan kääntyi päin, näki -hän holhottinsa kasvoista huomautuksensa välittömän vaikutuksen, jonka -hänen ylhäisyydelleen kavalsi lievä punehdus. Mutta mikä salaisuus se -olikaan vainuttavaksi hänelle, jonka oveluus oli jo kaksikymmentä -vuotta pitänyt kaikkia eurooppalaisia valtiomiehiä leikkinään? - -Siitä hetkestä saakka näytti nuori kuningas ikäänkuin saaneen -myrkytetyn nuolen sydämeensä. Hän ei enää hoitanut asemaansa, hänen -katseensa harhaili pitkin seurayleisöä epävakaisena, turtuneena, -ilmeettömänä. Hyvinkin kahteenkymmeneen kertaan hän kysyvällä -silmäyksellä tavoitti leskikuningattaren katsetta, mutta kälynsä -haastatteluun mieltyneenä ja sitäpaitsi Mazarinin silmäniskun -pidättelemänä ei tämä näyttänyt tajuavan poikansa katseiden -yhtämittaista pyytelyä. - -Soitto, kukkaset, valot ja kauneus, kaikki oli nyt vastenmielistä ja -tympäisevää Ludvig XIV:lle. Hän pureskeli huuliaan, venytteli -käsivarsiaan kuin hyvin kasvatettu lapsi, joka ei uskalla haukotella, -mutta keksii jos jonkinlaisia muita tapoja ikävystymisen -ilmaisemiseksi. Turhaan yritettyään uudestaan hellyttää äitiä ja -ministeriä hän viimein suuntasi epätoivoisen katseen ovelle, vapautta -kohti. - -Oviaukossa, selkä pihtipieleen tuettuna, hänen silmäänsä pisti -erityisesti voimakkaan ulkomuotonsa johdosta mies, jonka ylpeiden ja -tummien kasvojen kyömynenä, ankarat, mutta säihkyvät silmät, harmaat ja -pitkät hiukset sekä mustat viikset edustivat todellista sotilaallisen -kauneuden perikuvaa, kehäkauluksen välkkyessä kuvastinta kirkkaammin, -taittaen kaikki pintaansa kokoontuvat valonsäteet ja heijastaen ne -takaisin salamoina. Tämä upseeri piti päässään harmaata punatöyhtöistä -hattua, mikä ilmaisi hänen olevan saapuvilla palvelustoimessa eikä -huvin vuoksi. Jälkimmäisessä tapauksessa -- jos hän olisi soturin -sijasta ollut hovimies -- hän olisi seissyt hattu kädessä, niinkuin -aina on jotakin maksettava huvituksestaan. - -Että upseeri oli palvelusvuorolla ja totuttua tehtävää suorittamassa, -siitä oli vielä varmempana todistuksena se seikka, että hän tarkkaili -juhlan iloa ja ikävyyttä ilmeisen välinpitämättömästi ja järkkymättömän -tunteettomana, käsivarret rinnalla ristissä. Hän näytti järkeilijänä -- -ja kaikki vanhat soturit järkeilevät -- ennen kaikkea tajuavan paljon -herkemmin ikävyyden kuin ilon, mutta maltillisesti hän osasi mukautua -edelliseen ja tulla toimeen ilman jälkimmäistä. - -Siinä hän seisoi selin oven veistokoristeista pihtipieltä vasten, kun -kuninkaan suruiset ja väsyneet silmät sattumalta tapasivat hänen -katseensa. - -Ensi kertaa eivät upseerin silmät nähtävästi kohdanneet niitä, ja hän -käsitti täydellisesti niiden ilmaiseman ajatuksen, sillä heti kun hän -oli tähdännyt huomionsa Ludvig XIV:n kasvoihin ja niistä lukenut, mitä -hallitsijan sydämessä liikkui -- sitä ahdistavan ikävystymisen, aran -päätöksen pyrkiä pois, -- käsitti hän velvollisuudekseen tehdä -kuninkaille palveluksen hänen sitä pyytämättänsä, palvella häntä -melkein vastoin hänen tahtoaan, ja miehuullisena kuin taistelussa -ratsuväkeä komentaen hän huusi kaikuvalla äänellä: - -"Kuninkaan saattue!" - -Sanoilla oli sama vaikutus kuin ukkosen jyrähdyksellä, kun ne -kajahtivat yli orkesterin pauhun, laulunsävelten, puheensorinan ja -kävelijäin töminän. Kardinaali ja leskikuningatar katselivat kuningasta -kummastuneina. - -Kalpeana, mutta päättäväisenä Ludvig XIV nousi nojatuolistaan ja -astahti ovea kohti, tukenaan se oman ajatuksensa arvaus, joka -muskettisoturien upseerin sielussa havahtuneena oli ilmaantunut -vastikään annetussa käskyssä. - -"Sinä lähdet, poikani?" virkahti kuningatar, Mazarinin tyytyessä -kysymään katseellansa, joka olisi voinut näyttää suopealta, jollei se -olisi ollut niin läpitunkeva. - -"Niin, madame", vastasi kuningas; "tunnen itseni väsyneeksi, ja aioin -sitäpaitsi kirjoittaakin tänä iltana." - -Ministerin huulilla vilahti hymy, ja hän näytti nyökkäyksellä myöntävän -kuninkaalle luvan. - -Monsieur ja Madame kiiruhtivat nyt antamaan määräyksiä virkailijoille, -jotka ilmestyivät esiin. - -Kuningas tervehti, astui salin poikki ja saapui ovelle. - -Siellä hänen majesteettiaan odotti kahdenkymmenen muskettisoturin kuja, -jonka perimmäisessä päässä upseeri nyt seisoi hievahtamattomana ja -miekka paljastettuna kädessään. - -Kuningas astui edelleen, ja koko yleisö kohottausi varpailleen, -nähdäksensä hänet vielä kerran. - -Kymmenen muskettisoturia avasi kuninkaalle tien sen tungoksen läpi, -joka täytti etuhuoneet ja portaat. - -Toiset kymmenen ympäröivät kuningasta ja Monsieuria, joka oli tahtonut -saattaa hänen majesteettiaan. Palveluskunta tuli perässä. - -Pikku kulkue johti kuninkaan siihen huoneistoon, joka oli määrätty -hänelle. Samoissa huoneissa oli kuningas Henrik III asunut -oleskellessaan valtionlinnassa. - -Monsieur oli jaellut ohjeensa. Upseerinsa johtamat muskettisoturit -astuivat pieneen käytävään, joka yhdisti linnan toisen siivekkeen -toiseen. Sen alkupäänä oli pieni, neliskulmainen ja kauneinakin päivinä -synkkä eteinen. - -Monsieur pysähdytti Ludvig XIV:n. - -"Nyt, sire", hän huomautti, "sivuutatte juuri sen paikan, missä Guisen -herttua sai ensimmäisen tikariniskun." - -Historiallisiin seikkoihin hyvin vaillinaisesti tutustunut kuningas -tunsi tapauksen, mutta hänellä ei ollut tietoa sen paikasta tai -lähemmistä yksityiskohdista. - -"Ahaa!" virkkoi hän värähtäen. - -Ja hän seisahtui. - -Kaikki muut pysähtyivät hänen edessään ja takanaan. - -"Herttua, sire", kertoi Gaston, "oli jokseenkin tällä paikalla, missä -nyt minä; hän oli menossa samalle suunnalle kuin nyt teidän -majesteettinne. Herra de Loignes seisoi muskettiluutnanttinne paikalla; -de Sainte-Maline ja hänen majesteettinsa saattue olivat hänen takanaan -ja ympärillään. Silloin häntä iskettiin." - -Kuningas kääntyi upseeriinsa päin ja näki ikäänkuin pilven synkistävän -tämän sotaisia ja urheita kasvoja. - -"Niin, takaapäin", mutisi luutnantti tehden äärimmäistä halveksimista -ilmaisevan liikkeen. - -Ja hän yritti lähteä jälleen eteenpäin ikäänkuin tuntien mieltänsä -painostavan näiden seinien sisällä, jotka olivat aikoinaan nähneet -kavalluksen. - -Mutta kuningas ei tuntunut parempaa pyytävän kuin saada kuulla lisää; -häh näytti halukkaalta luomaan vielä silmäyksen tähän kolkkoon -paikkaan. - -Gaston tajusi veljenpoikansa toivomuksen. - -"Katsokaa, sire", hän sanoi ottaen herra de Saint-Remyn kädestä -kynttilän, "tähän hän sitten kaatui. Tässä oli makuusija, jonka uutimet -hän repäisi tarttuessaan niihin." - -"Mikä syvennys tuossa on, lattiassa?" kysyi Ludvig. - -"Siihen kohtaan valui veri", selitti Gaston, "ja tunkeusi niin syvälle -tammilaahkoon, että laikkaa ei saanut poistetuksi muutoin kuin -kovertamalla. Ja kuitenkin", hän lisäsi ojentaen kynttiläänsä -lähemmäksi, "punerrus on vastustanut kaikkia häivytysyrityksiä." - -Ludvig XIV kohotti jälleen päänsä. Kenties hän ajatteli sitä -veritahraa, jota hänelle oli eräänä päivänä näytetty Louvre-palatsissa -ja jonka siihen oli Concinin verellä leimannut hänen kuninkaallinen -isänsä ikäänkuin Bloisin täplän pariksi. - -"Menkäämme!" hän sanoi. - -Kulkue lähti jälleen heti etenemään, sillä mielenliikutus oli -ilmeisesti antanut nuoren kuninkaan äänelle käskevän soinnun, jollaista -ei ollut hänen taholtaan totuttu kuulemaan. - -Heidän tultuaan kuninkaalle varattuun huoneistoon, jonne pääsi sekä -tästä pikku käytävästä että isoja portaita myöten pihan puolelta, -Gaston sanoi: - -"Suvaitkoon teidän majesteettinne vastaanottaa tämän asunnon, niin -arvoton kuin se siihen tarkoitukseen onkin." - -"Hyvä setä", vastasi nuori hallitsija, "kiitän teitä sydämellisestä -vieraanvaraisuudestanne." - -Gaston toivotti hyvää yötä veljenpojalleen, joka syleili häntä ja -poistui. - -Kuningasta saattaneista kahdestakymmenestä muskettisoturista vei -kymmenen Monsieurin takaisin vastaanottohuoneisiin, jotka eivät hänen -majesteettinsa lähdöstä huolimatta olleet vielä tyhjentyneet. - -Toiset kymmenen asetti upseeri vartiopaikoilleen; viidessä minuutissa -hän itse tutki joka sopen sillä kylmäkiskoisella ja varmalla katseella, -jota ei aina luo tottumus, sillä siihen vaaditaan nerokkuutta. - -Kaikkien sitten sijoituttua hän valitsi päämajakseen etuhuoneen, missä -hän tapasi ison nojatuolin, lampun, viiniä, vettä ja kuivaa leipää. - -Hän kiersi ylös lampun sydämen, joi puoli lasillista viiniä, veti -huulensa ilmeikkääseen hymyyn, asettui isoon nojatuoliin ja valmistausi -nukkumaan. - - - - -9. - -Médicis-ravintolan tuntematon esittelee itsensä. - - -Siten uinahtamaan laittautuneella upseerilla oli tyynestä sävystään -huolimatta raskas vastuu. - -Kuninkaan muskettisoturien luutnanttina hän johti koko Pariisista -tullutta komppaniaa, johon kuului satakaksikymmentä miestä; mutta -paitsi jo mainittuja kahtakymmentä olivat muut leskikuningattaren ja -eritoten kardinaalin vartiona. - -Signor Giulio Mazarini tahtoi säästää oman henkivartionsa -matkakustannukset. Senvuoksi hän käytti hyväkseen kuninkaan vartiota, -ja runsaassa määrin, koskapa hän otti osalleen viisikymmentä; sen -seikan olisi täytynyt näyttää kovin sopimattomalta jokaisesta tämän -hovin tapoja tuntemattomasta. - -Niinikään olisi muukalaisesta näyttänyt ainakin oudolta, että -kardinaalille määrätty osa linnaa oli loistavasti valaistu ja että -siellä vallitsi vilkas elämä. Muskettisoturit vartioitsivat siellä -jokaista ovea eivätkä päästäneet sisälle muita kuin niitä kuriireja, -jotka matkoillakin seurasivat kardinaalia hänen kirjeenvaihtonsa -välittäjinä. - -Kaksikymmentä miestä palveli leskikuningattaren luona; kolmekymmentä -oli levolla, seuraavana päivänä asettuakseen toveriensa sijalle. - -Siellä päin sitävastoin, missä kuningas asui, oli vallalla pimeys, -hiljaisuus ja yksinäisyys. Ovien sulkeuduttua ei siellä enää ilmennyt -mitään kuninkaallisuutta. Kaikki palvelussaattueen henkilöt olivat -vähitellen poistuneet. Hänen korkeutensa prinssi oli kuulustuttanut, -tarvitsiko hänen majesteettinsa hänen apuaan, ja siihen kysymykseen -tottuneelta muskettiluutnantilta oli saatu vastaukseksi tavanmukainen -_ei_, jonka jälkeen kaikki kävivät makuulle kuin kunnon porvarin -talossa. - -Kuitenkin oli nuoren kuninkaan huoneistoon helppo kuulla juhlasalista -soiton pauhua, ja sen kirkkaasti valaistut ikkunat näkyivät sinne. - -Kymmenen minuutin kuluttua tulostaan Ludvig XIV huomasi suuremmasta -hälinästä kuin hänen lähtönsä oli aiheuttanut, että kardinaali -vuorostaan siirtyi asuntoonsa lukuisten aatelismiesten ja -naisten -saattamana. - -Tätä kulkuetta tarkatakseen tarvitsi kuninkaan vain katsella -ikkunastaan, jonka luukkuja ei ollut suljettu. - -Itse Monsieur johti kynttilä kädessä hänen ylhäisyyttänsä pihan poikki; -sitten tuli leskikuningatar, jolle Madame oli tuttavallisesti tarjonnut -käsivartensa, ja kävellessään he kuiskailivat keskenään kuin vanhat -ystävykset. - -Näitä kahta paria saattoivat kaikki muut, -- ylhäiset naiset, paashit -ja upseerit; soihdut valaisivat liehuvalla loimullaan koko pihaa kuin -tulipalo. Sitten askelten ja äänten kaiku kuoleutui yläkertoihin. - -Nyt ei enää kukaan ajatellut kuningasta, joka seisoi kyynärpää -ikkunalautaan tuettuna ja oli surumielisesti nähnyt kaiken tämän -loiston katoavan, kuullut koko hälinän etääntyvän, -- ei kukaan muu -kuin se Médicis-ravintolan tuntematon vieras, jonka olemme nähneet -lähtevän liikkeelle mustaan viittaansa verhoutuneena. - -Hän oli noussut suoraan linnan luo ja alkanut synkkänä kierrellä -palatsin lähistöllä, jota väkijoukko yhä ympäröitsi. Nähdessään sitten, -että kukaan ei vartioinut pääporttia eikä holvikäytävää, -- Monsieurin -huovit nimittäin hieroivat veljeyttä kuninkaallisten soturien kanssa -runsaiden beaugencypikarillisten välityksellä, -- tuntematon tunkeusi -yleisön läpi, astui pihan poikki ja pääsi portaille asti, jotka -johtivat kardinaalin huoneistoon. - -Hänet sai nähtävästi suuntaamaan askeleensa tälle taholle -vahakynttiläin hohde sekä paashien ja virantoimittajien puuhakas sävy. - -Mutta hänet pysähdytti rutosti musketin heilahdus ja etuvartijan huuto. - -"Minne matka, ystävä?" kysyi vahtisotilas. - -"Aion kuninkaan luo", vastasi tuntematon levollisesti ja ylpeästi. - -Sotamies kutsui paikalle erään hänen ylhäisyytensä upseerin, joka -virkkoi siihen tapaan kuin virastoapulainen opastaa ministeriössä -kävijää perille: - -"Toinen porraskäytävä vastapäätä." - -Ja sen enempää vieraasta välittämättä upseeri palasi keskeytyneeseen -keskusteluunsa. - -Vastaamatta muukalainen astui osoitettuja portaita kohti. - -Sillä taholla ei näkynyt liikettä eikä valoa, -- vain hämyä, jossa -yksinäinen vartiosoturi asteli kuin varjo. Hiljaisuutta häiritsivät -siellä ainoastaan hänen askeleensa, joita säesti kannuksien kilinä -kivilaakoja vasten. - -Vahtisotilas kuului kuninkaan vartioksi varattuihin kahteenkymmeneen -muskettisoturiin ja toimitti palvelusvuoroaan jäykkänä kuin patsas. - -"_Qui vive_?" huusi tämä etuvartija. - -"Ystävä", vastasi tuntematon. - -"Mitä tahdotte?" - -"Puhutella kuningasta." - -"Ohoh, hyvä herra, sepä tuskin käy laatuun." - -"Ja minkätähden?" - -"Kuningas on makuulla." - -"Jo makuulla?" - -"Niin." - -"No, puhuteltava minun on häntä silti." - -"Mutta minä sanon teille, että se on mahdotonta." - -"Kuitenkin..." - -"Takaisin!" - -"Onko menettelyohje niin ehdoton?" - -"Minun ei tarvitse tehdä tiliä teille. Takaisin!" - -Ja tällä kertaa etuvartija antoi uhkaavalla liikkeellä pontta -käskylleen, mutta tuntematon pysyi hievahtamatta kuin hänen jalkansa -olisivat juurtuneet siihen paikkaan. - -"Herra muskettisoturi", hän sanoi, "olettehan aatelismies?" - -"Minulla on se kunnia." - -"No niin, samoin olen minäkin, ja aatelismiesten tulee osoittaa jonkun -verran huomaavaisuutta toisiansa kohtaan." - -Sanoissa ilmenneen arvokkuuden voittamana etuvartija laski aseensa -alas. - -"Puhukaa, monsieur", hän sanoi, "ja jos pyydätte minulta jotakin -sellaista, mikä on minun vallassani..." - -"Kiitos. Onhan teillä upseeri?" - -"Luutnanttimme, kyllä, monsieur." - -"No niin, haluan puhutella luutnanttianne." - -"Kas, se on toinen asia! Astukaa ylös, monsieur." - -Tuntematon tervehti etuvartijaa ylväästi ja nousi ylös portaita, -samalla kun huuto: "Luutnantti, vierailu!" vartiosoturista toiseen -siirtyen kulki hänen edellään ja häiritsi upseerin ensimmäistä -uinahdusta. - -Silmiään hieroen ja viittansa solkia kiinnittäen luutnantti laahusti -kolme askelta muukalaista kohti. - -"Miten voin palvella teitä, monsieur?" hän kysyi. - -"Te olette vartion upseeri, muskettiväen luutnantti?" - -"Minulla on se kunnia", myönsi upseeri. - -"Monsieur, minun on välttämättömästi puhuteltava kuningasta." - -Luutnantti katseli tarkkaavaisesti tuntematonta, ja tällä pikaisella -silmäyksellä hän näki kaikki, mitä tahtoikin nähdä, nimittäin -tavalliseen asuun kätkeytyneen korkean arvoaseman. - -"En oleta teitä mielenvikaiseksi", hän sanoi, "ja kuitenkin näytte -kuuluvan siihen yhteiskunnan luokkaan, jossa tiedetään, monsieur, että -kuninkaan luokse ei pääse hänen myönnytyksettään." - -"Hän myöntää pääsyn, monsieur." - -"Sallikaa minun epäillä sitä; kuningas vetäytyi huoneisiinsa -neljännestunti takaperin ja riisuutunee parhaillaan. Ohjesääntö -sitäpaitsi kieltää häiritsemästä häntä." - -"Kuullessaan, kuka olen", vakuutti tuntematon suoristautuen, "hän -peruuttaa kiellon." - -Upseeri tuli yhä enemmän ihmeisiinsä ja tunsi yhä suurempaa taipumusta -mukautumaan. - -"Jos suostuisin ilmoittamaan teidät, niin saanko ainakin tietää, kenet -ilmoitan, monsieur?" - -"Ilmoitatte hänen majesteettinsa Kaarle II:n, Englannin, Skotlannin ja -Irlannin kuninkaan." - -Upseeri huudahti hämmästyneenä peräytyen, ja hänen kalpeat kasvonsa -ilmaisivat tuskallisinta mielenliikutusta, mitä tarmokas mies on -koskaan yrittänyt hillitä sydämensä syvyyteen. - -"Ah, niin, sire", hän sanoi, "minun olisi tosiaan pitänyt tuntea -teidät." - -"Olette nähnyt muotokuvani?" - -"En, sire." - -"Tai olette kenties entiseen aikaan nähnyt minut hovissa, ennen kuin -minut häädettiin Ranskasta?" - -"En, sire, niinkään ei ole asian laita." - -"Kuinka sitten olisitte voinut tuntea minut, jos ette ole nähnyt -muotokuvaani ettekä minua itseäni?" - -"Sire, olen nähnyt hänen majesteettinsa isänne kamalana hetkenä." - -"Sinä päivänä, jolloin...?" - -"Niin." - -Ruhtinaan otsa synkistyi; sitten hän tunnelmansa vallasta irtautuen -sanoi: - -"Huomaatteko vieläkin vaikeaksi ilmoittaa minua?" - -"Suokaa minulle anteeksi, sire", vastasi upseeri, "mutta noin -yksinkertaisessa asussa en osannut aavistaa kuningasta; ja kuitenkin, -kuten minulla oli kunnia mainita teidän majesteetillenne, näin kuningas -Kaarle I:n... Mutta anteeksi, riennän ilmoittamaan kuninkaalle." - -Samassa hän palasi kysymään: - -"Teidän majesteettinne varmaankin haluaa, että tämä kohtaus pysyy -salassa?" - -"En vaadi sitä, mutta jos on mahdollista saada se tapahtumaan -hiljaisesti..." - -"Mahdollista se kyllä on, sire, sillä minä voin olla käyttämättä -ylikamariherran välitystä; mutta silloin teidän majesteettinne tulee -suostua jättämään miekkanne minulle." - -"Se on totta; minä unohdin, että kukaan ei pääse Ranskan kuninkaan luo -aseellisena." - -"Teidän majesteettinne saa olla poikkeuksena, jos tahdotte, mutta siinä -tapauksessa minun on tehtävä ilmoitus kuninkaan palveluskunnalle, -vapautuakseni vastuusta." - -"Tässä miekkani, monsieur. Suvaitsetteko nyt esittää käyntini hänen -majesteetilleen?" - -"Heti, sire." - -Ja upseeri riensi koputtamaan välioveen, jonka hänelle avasi -kamaripalvelija. - -"Hänen majesteettinsa Englannin kuningas!" virkkoi upseeri. - -"Hänen majesteettinsa Englannin kuningas!" toisti kamaripalvelija. - -Nämä sanat kuullessaan muuan aatelismies aukaisi kuninkaan huoneen -molemmat ovipuoliskot selki selälleen, ja Ludvig XIV:n nähtiin astuvan -esiin ilman hattua ja miekkaa, ihokkaan napit auki, samalla kun hänen -liikkeensä ilmaisivat mitä suurinta kummastusta. - -"Te, serkkuni, te Bloisissa!" huudahti hän viitaten hovijunkkaria ja -kamaripalvelijaa vetäytymään viereiseen huoneeseen. - -"Sire", vastasi Kaarle II, "olin matkalla Pariisiin, toivoen tapaavani -teidän majesteettinne, mutta huhu tiesi teidän olevan tulossa tänne. -Pitkitin senvuoksi oleskeluani täällä, minulla kun on erittäin tärkeätä -ilmoitettavaa teille." - -"Sopiiko tämä huone siihen tarkoitukseen, hyvä serkku?" - -"Varsin hyvin, sire, sillä luullakseni ei puheluamme voida kuulla." - -"Olen lähettänyt pois hovijunkkarini ja palvelijani; he ovat -viereisessä huoneessa. Tuolla väliseinä takana on tyhjä työhuone ja sen -sivulla etuhuone, jossa varmaankin näitte vain yksinäisen upseerin, vai -mitä?" - -"Niin, sire." - -"No niin, puhukaa siis, hyvä serkku, kuuntelen teitä." - -"Sire, minä aloitan, ja sääliköön teidän majesteettinne meidän sukumme -onnettomuuksia." - -Ranskan kuningas punastui ja siirsi nojatuolinsa lähemmä Englannin -kuninkaan istuinta. - -"Sire", jatkoi Kaarle II, "minun ei tarvitse kysyä, tunteeko teidän -majesteettinne surkean historiani yksityiskohtia." - -Ludvig XIV punastui vielä enemmän kuin edellisellä kerralla; sitten hän -ojensi arvoveljelleen kätensä. - -"Hyvä serkku", hän sanoi, "minun on häveten tunnustettava, että -kardinaali harvoin puhuu politiikkaa minun läsnäollessani. Vielä -enemmän: entiseen aikaan annoin kamaripalvelijani Laporten lukea -itselleni ääneen historiallisia teoksia, mutta kardinaali lakkautti -nämä lukuhetket ja otti minulta pois Laporten. Pyydän teitä senvuoksi -vain esittämään kaikki nuo asiat niinkuin miehelle, joka ei ole niihin -lainkaan tutustunut." - -"No, jos saan luoda laveamman yleissilmäyksen, sire, niin minulla on -sitä suurempi toivo teidän majesteettinne sydämen heltymisestä." - -"Puhukaa, hyvä serkku, puhukaa." - -"Te tiedätte, sire, että kun minut Cromwellin ollessa sotaretkellään -Irlannissa kutsuttiin Edinburghiin, kruunattiin minut Stonessa -Skotlannin kuninkaaksi. Vuotta myöhemmin Cromwell haavoittui eräässä -anastamassaan maakunnassa ja kääntyi jälleen meitä vastaan. Kohdata -hänet oli minun päämääränäni, lähteä Skotlannista oli halunani." - -"Ja kuitenkin Skotlanti on melkein isänmaanne, hyvä serkku." - -"Kyllähän, mutta skotlantilaiset olivat minulle julmia maanmiehiä. He -olivat pakottaneet minut kieltämään isieni uskonnon, he olivat -hirttäneet lordi Montrosen, uskollisimman palvelijani, syystä, että hän -ei ollut presbyteriläisen uskonliiton miehiä, ja kun tämä vakaumuksensa -uhri, jolle oli luvattu suosionosoitus hänen kuolinhetkenään, oli -pyytänyt, että hänen ruumiinsa paloiteltaisiin niin moneksi kappaleeksi -kuin Skotlannissa oli kaupunkeja, jotta kaikkialla tavattaisiin hänen -uskollisuutensa todisteita, en minä voinut lähteä mistään kaupungista -tai tulla toiseen, sivuuttamatta jotakuta jäännöstä tuosta ruumiista, -joka oli toiminut, taistellut ja hengittänyt minun puolestani. - -"Marssin senvuoksi rohkeasti Cromwellin armeijan läpi ja tunkeusin -Englantiin. Protektori[14] alkoi ajaa minua takaa tällä omituisella -pakoretkellä, jonka päätekohdassa odotti kruunu. Jos olisin ehtinyt -Lontooseen hänen edellään, niin kilvoituksen palkinto olisi epäilemättä -joutunut minulle, mutta hän saavutti minut Worcesterissa. - -"Englannin hyvä hengetär ei enää ollut meidän puolellamme, vaan hänen. -Sire, minä jouduin tappiolle syyskuun 3 p:nä 1651, Dunbarin luona -tapahtuneen toisen skotlantilaisille onnettoman taistelun vuosipäivänä. -Kaksituhatta miestä kaatui ympärilläni ennen kuin ajattelin peräytyä -askeltakaan. Lopulta minun oli paettava. - -"Siitä hetkestä alkaen historiani kehittyi romaaniksi. -Hellittämättömästi vainottuna leikkautin tukkani ja pukeuduin -puunhakkaajan asuun. Muuan tammen lehvistössä vietetty päivä antoi -puulle Kuninkaantammen nimen, joka sillä on vieläkin. Seikkailujani -Straffordin kreivikunnassa, mistä pääsin etenemään ottamalla isäntäni -tyttären taakseni hevosen lautasille, kertoillaan vielä iltapuhteiden -muistoina, ja niissä on aihetta balladiin. Aikanaan kirjoitan tästä -kaikesta selostuksen, sire, kuninkaallisten arvoveljieni opiksi. -Silloin kuvaan, miten herra Nortonin luo saapuessani tapasin -hovikappalaisen, joka katseli keilanheittoa, ja vanhan palvelijan, joka -kyyneliin puhjeten mainitsi nimeni ja oli uskollisuudellaan -syöksemäisillään minut surman suuhun melkein yhtä varmasti kuin toinen -kavalluksellaan. Esitän myös kauhistukseni, -- niin, sire, -kauhistukseni, kun eversti Windhamin luona muuan ratsujamme tarkastanut -seppä vakuutti tuntevansa ne Skotlannissa kengitetyiksi." - -"Omituista", mutisi Ludvig XIV, "minä olin tietämätön tästä kaikesta. -Minulle oli tunnettua ainoastaan, että _te_ pääsitte alukseen -Brighthelmstonessa ja astuitte maihin Normandiassa." - -"Oi, hyvä Jumala", huudahti Kaarle, "jos sallit kuninkaitten olla niin -tietämättömiä toistensa historiasta, niin miten kykenevät he -keskinäiseen avunantoon!" - -"Mutta sanokaa minulle, hyvä serkku", jatkoi Ludvig XIV, "kuinka voitte -vielä toivoa mitään tuolta onnettomalta maalta ja kapinalliselta -kansalta, kun teitä on kohdeltu noin tylysti Englannissa?" - -"No, sire, se johtuu siitä, että siellä on kaikki suuresti muuttunut -Worcesterin taistelun jälkeen. Cromwell kuoli tehtyään Ranskan kanssa -sopimuksen, johon hän piirsi nimensä teidän allekirjoituksenne -yläpuolelle. Hän kuoli syyskuun 3 p:nä 1658, Worcesterin ja Dunbarin -taisteluiden vuosipäivä sekin." - -"Hänen sijaansa tuli poika." - -"Mutta monilla miehillä, sire, on vain perhettä eikä perijää. Oliverin -perintö oli Rikhardille liian raskas. Rikhard, joka ei ollut -tasavaltalainen eikä kuningasmielinen. -- Rikhard, joka antoi huoviensa -syödä päivällispöydässään ja kenraaliensa hallita tasavaltaa, luopui -protektoraatista huhtikuun 22 p:nä 1659. Siitä on nyt alun toista -vuotta. Senjälkeen on Englanti ollut vain peliluola, jossa kukin -yrittelee noppapeliä isäni kruunusta. Innokkaimmat pelaajat ovat -Lambert ja Monk. No niin, sire, minäkin vuorostani tahtoisin ottaa osaa -tähän peliin, jonka panos on heitetty kuningasvaipalleni. Sire, -miljoona yhden lahjomiseen noista pelaajista minun liittolaisekseni -tai kaksisataa aatelismiestänne heidän karkoittamisekseen -Whitehall-palatsistani niinkuin Jeesus hääti rahanvaihtajat -temppelistä!" - -"Tulette siis", virkkoi Ludvig XIV, "pyytämään minulta..." - -"Apuanne, nimittäin mihin eivät ainoastaan kuninkaat ole velvollisia -toisilleen, vaan kaikki kristityt, -- apuanne, sire, joko rahana tai -miehinä, ja kuukauden kuluessa, asettamalla joko Lambertin Monkia -vastaan tai Monkin Lambertia vastaan, olen valloittanut takaisin -isäinperintöni sen maksamatta maalleni guineaakaan rahaa tai -alamaisilleni pisaraakaan verta, sillä he ovat nyt päihdyksissä -vallankumouksesta, protektoraatista ja tasavallasta eivätkä parempaa -pyydä kuin saada hoipertaen kellahtaa pitkäkseen ja uinahtaa -kuninkuuden helmaan, -- apuanne, sire, ollakseni teidän -majesteetillenne suuremmassa velassa kuin isälleni. Isäparka, joka on -niin kalliisti maksanut sukumme aineellisen häviön! Te näette, sire, -olenko onneton, olenko epätoivoinen, sillä nythän syytän isäänikin!" - -Ja veri nousi Kaarle II:n kalpeihin kasvoihin, jotka hän hetkiseksi -peitti molemmin käsin ikäänkuin huumaantuneena mielensä kuohahduksesta -satunnaista pojantunteesta poikkeamista vastaan. - -Nuori kuningas ei tuntenut oloaan vähemmän onnettomaksi kuin hänen -vanhempi arvoveljensä; hän käänteli itseään levottomasti nojatuolissaan -eikä tavannut sanaakaan vastaukseksi. - -Kymmentä vuotta vanhempana kykeni Kaarle II paremmin ponnistautumaan -mielenliikutuksensa valtiaaksi, ja hän lopulta aloitti jälleen puheen. - -"Mikä on vastauksenne, sire?" hän kysyi. "Odotan sitä kuin -hengenasiasta pidätelty tuomiotansa. Onko minun kuoltava?" - -"Hyvä serkku", vastasi ranskalainen ruhtinas Kaarlo II:lle, "te -pyydätte minulta miljoonaa, minulta, jolla ei ole koskaan ollut -neljännestäkään siitä summasta! Minulla ei ole suorastaan mitään. Minä -en ole sen enempää Ranskan kuningas kuin te Englannin. Olen pelkkä -nimi, liljoilla kirjailtuun samettiin puettu nolla, siinä kaikki. Istua -näkyvällä valtaistuimella -- se on ainoana etunani teidän -majesteettiinne verraten. Minulla ei ole mitään, en voi mitään." - -"Onko se mahdollista!" huudahti Kaarle II. - -"Hyvä serkku", selitti Ludvig ääntänsä alentaen, "olen kokenut -kurjuutta, jollaista köyhimmätkään aatelismieheni eivät olisi -kestäneet. Jos Laporte-parkani olisi tässä, niin hän voisi sanoa -teille, että minä olen maannut risaisten hurstien välissä, joiden läpi -sääreni sotkeusivat; hän voisi kertoa teille, miten minulle jälkeenpäin -kaleesejani pyytäessäni annettiin ajoneuvot, jotka rotat olivat -nakerrelleet pilalle vaunuvajassa -- kuinka päivällistäni tahtoessani -mentiin kardinaalin keittiöön kysymään, oliko siellä syötävää -kuninkaalle. Ja vielä tänä päivänä, -- kun olen kahdenkolmatta vanha, -kun olen sivuuttanut kuninkaiden täysikäisyyden rajan, -- tänä päivänä, -jolloin minulla pitäisi olla aarrehuoneen avain, politiikan johto, -oikeus määrätä sodasta ja rauhasta, luokaa silmäys vain ympärillenne ja -katsokaa, mikä asema minulle suodaan: katsokaa tätä hylättyä tilaa, -tätä halveksimista, hiljaisuutta, kun sitävastoin tuolla toisella -puolella... katsokaa, mitä touhua, loistoa, kunnioituksen osoittelua! -Tuolla, tuolla, hyvä serkku, on Ranskan todellinen kuningas." - -"Kardinaali?" - -"Niin, kardinaali." - -"Silloin minä olen tuomittu, sire." - -Ludvig XIV ei vastannut mitään. - -"Tuomittu juuri, sillä minä en ikinä ano mitään mieheltä, joka olisi -jättänyt äitini ja sisareni -- Henrik IV:n tyttären ja tyttärentyttären --- kuolemaan viluun ja nälkään, jollei herra de Retz ja parlamentti -olisi lähettänyt heille puita ja leipää." - -"Kuolemaan!" mutisi Ludvig XIV. - -"No niin", jatkoi Englannin kuningas, "köyhä Kaarle II -- tämä Henrik -IV:n lapsenlapsi kuten tekin, sire --, jolla ei ole parlamenttia eikä -kardinaali de Retziä apunaan, kuolee siis nälkään kuten oli vähällä -käydä hänen sisarelleen ja äidilleen." - -Ludvig rypisti silmäkulmiaan ja kouraisi rajusti kalvosintensa -röyhelöstä. - -Tämä voimattomuus, tämä hievahtamattomuus, jonka piti salata hyvin -huomattavaa liikutusta, vaikutti syvälti Kaarlo-kuninkaaseen; hän -tarttui nuoren hallitsijan käteen. - -"Kiitos, hyvä serkku", hän sanoi. "Teidän tulee sääli minua; muuta en -voisikaan teiltä toivoa nykyisessä asemassanne." - -"Sire", virkahti Ludvig XIV äkkiä kohottaen päänsä, "tarvitsette -miljoonan rahassa tai kaksisataa aatelismiestä, sanoitte?" - -"Miljoona riittäisi minulle kyllä, sire." - -"Se on hyvinkin vähän." - -"Yhdelle ainoalle ihmiselle tarjottuna se on suuri summa. On usein -paljon helpommallakin ostettu vakaumuksia, ja minulla on tekemistä -ainoastaan lahjottavien ihmisten kanssa." - -"Kaksisataa aatelismiestä taasen, ajatelkaa, on vain hiukan enemmän -kuin yksi komppania, siinä kaikki." - -"Sire, meidän suvussamme kerrotaan muistona, että neljä miestä, neljä -isäni palvelukseen antautunutta ranskalaista aatelismiestä, oli vähällä -pelastaa isäni silloin kun häntä parlamentin tuomion jälkeen vartioitsi -armeija ja saarsi kokonainen kansa." - -"Jos siis saan toimitetuksi teille miljoonan tai kaksisataa -aatelismiestä, niin te olette tyytyväinen ja katsotte minut kunnon -veljeksi?" - -"Silloin pidän teitä pelastajanani, ja jos nousen jälleen isäni -valtaistuimelle, on Englanti, ainakin niin kauan kun minä hallitsen, -Ranskaa kohtaan sisarmaana, niinkuin te tulette olleeksi minulle -veljenä." - -"No niin, hyvä serkku", sanoi Ludvig nousten, "mitä te epäröitte -pyytää, sen pyynnön teen minä. Teen teidän hyväksenne, mitä en koskaan -ole tahtonut yrittää omaan lukuuni. Lähden tapaamaan Ranskan -kuningasta, -- sitä toista, rikasta, mahtavaa: anon häneltä sitä -miljoonaa tai kahtasataa ritaria, ja saammehan nähdä!" - -"Ah", huudahti Kaarle, "te olette jalo ystävä, sire, teillä on ylevän -miehen sydän! Te pelastatte minut, serkku, ja kun tarvitsette henkeä, -jonka minulle nyt annatte jälleen, pyytäkää sitä vain." - -"Hiljaa, serkkuseni, hiljaa!" varoitti Ludvig matalalla äänellä. -"Varokaa, että teitä ei kuulla! Emme ole vielä perillä. Rahojen -hankkiminen Mazarinilta on tukalampaa kuin tunkeutua lumotun metsän -halki, jonka jokaisessa puussa väijyy paha haltia; se on vaikeampaa -kuin maan valloitus." - -"Mutta kuitenkin, sire, kun te olette pyytämässä..." - -"Olen jo sanonut teille, että minä en ole vielä milloinkaan pyytänyt", -keskeytti Ludvig, ja hänen sävynsä ylpeys sai Englannin kuninkaan -kalpenemaan. - -Mutta kun jälkimmäinen ikäänkuin loukkaantuneena liikahti ovea kohti, -jatkoi Ludvig: - -"Suokaa anteeksi, hyvä serkku. Minulla ei ole äitiä tai sisarta, jotka -kärsivät; valtaistuimeni on kova ja epämukava, mutta minä istun sillä -kuitenkin tukevasti. Suokaa anteeksi, älkääkä moittiko minua noista -sanoista, jotka itsekkyys aiheutti; minä maksankin ne uhrauksella. -Menen puhuttelemaan kardinaalia. Odottakaa täällä, olkaa hyvä; tulen -pian takaisin." - - - - -10. - -Mazarinin luvunlaskua. - - -Juuri ennen kuin kuningas ainoastaan kamaripalvelijansa saattamana -kiireesti suuntasi kulkunsa kardinaalin asumaan linnansiivekkeeseen, -astui muskettiupseeri -- huoahtaen kuin hänen olisi ollut kauan pakko -pidätellä hengitystään -- ulos siitä pikku kammiosta, josta jo olemme -maininneet ja jonka kuningas luuli olleen tyhjänä. Kammio oli aikoinaan -ollut osana huoneesta ja sittemmin eroitettu siitä ainoastaan ohuella -laudoituksella. Siitä oli seurauksena, että tämä väliseinä oli sulkuna -vain silmälle, mutta salli vähimminkin uteliaan korvan kuulla kaikki, -mitä huoneessa tapahtui. - -Ei siis ollut epäilystäkään, että muskettiluutnantti oli kuullut koko -äskeisen keskustelun. - -Kuninkaan viime sanojen varoittamana hän riensi ulos, parahiksi ehtien -tervehtiä hänen majesteettiaan tämän mennessä ohi ja seurata häntä -katseellaan, kunnes hän oli kadonnut käytävään. - -Kuninkaan poistuttua luutnantti pudisti päätänsä hänelle ominaiseen -tapaan ja virkkoi äänellä, josta neljänkymmenen vuoden oleskelu -Gascognen ulkopuolella ei ollut saanut gascognelaista ääntämistä -häivytetyksi: - -"Surkea palveluspaikka! Surkea herra!" - -Nämä sanat lausuttuaan luutnantti istuutui jälleen nojatuoliinsa, -ojensi säärensä ja ummisti silmänsä kuin nukkuakseen tai miettiäkseen. - -Tämän lyhyen yksinpuhelun ja sitä seuranneen näyttämönvaihdoksen aikana --- kuninkaan astellessa vanhan linnan pitkiä käytäviä myöten Mazarinin -huoneistoon päin -- tapahtui kardinaalin luona toisenlainen kohtaus. - -Hiukan tuntien luuvalon säjöilyä oli Mazarin laskeutunut makuulle, -mutta järjestyksen miehenä, joka käytti vaivojansa hyödyllisesti, hän -pakotti valvomisensa nöyrästi palvelemaan työskentelyänsä. Niinpä hän -oli käskenyt kamaripalvelijansa Bernouinin nostaa viereensä pienoisen -matkapulpetin, voidakseen kirjoittaa vuoteellaan. - -Mutta jäsensärky ei ole helposti voitettava vastustaja, ja kun jokainen -liike sai vaanivan kivun säväyttelemään häntä yhä vihlovammin, kysyi -hän Bernouinilta: - -"Onko Brienne vielä saapuvilla?" - -"Ei, monseigneur", vastasi kamaripalvelija. "Herra de Brienne on teidän -luvallanne käynyt levolle; mutta jos teidän ylhäisyytenne haluaa, on -hänet helppo herättää." - -"Ei, ei maksa vaivaa. Koetan muutoin. Kirotut numerot!" - -Ja kardinaali alkoi miettiä laskeskellen sormillaan. - -"Kas, vai numerot!" sanoi Bernouin. "Jopa nyt! Jos teidän ylhäisyytenne -antautuu laskuihinsa, niin takaanpa teille huomiseksi mitä tuimimman -päänkivistyksen! Eikä edes tohtori Guénaud ole täällä." - -"Olet oikeassa, Bernouin. No, sinä saatkin korvata Briennen, -ystäväiseni. Minun olisi tosiaan pitänyt ottaa mukaani herra de -Colbert. Siinä on kykenevä nuori mies, Bernouin, varsin näppärä. -Säntillinen mies!" - -"Enpä tiedä", arvosteli kamaripalvelija, "mutta minä en pidä hänen -ulkomuodostaan, -- kykenevän nuoren miehenne katsannosta." - -"Älä huoli, älä huoli, Bernouin! Sinun mielipidettäsi ei tässä kaivata. -Istuudu tuohon, ota kynä käteesi ja kirjoita." - -"Valmis olen, monseigneur. Mitä minun on kirjoitettava?" - -"Katsos, noihin kahteen riviin tulee jatkoa." - -"Kyllä näen." - -"Kirjoita: seitsemänsataakuusikymmentätuhatta livreä." - -"Kirjoitettu on." - -"Lyonin osalta..." - -Kardinaali näytti empivän. - -"Lyonin osalta?" toisti Bernouin. - -"Kolme miljoonaa yhdeksänsataatuhatta livreä." - -"Hyvä, monseigneur." - -"Bordeauxin osalta seitsemän miljoonaa." - -"Seitsemän", kertasi Bernouin. - -"Niin juuri", vahvisti kardinaali painavasti, "seitsemän. Käsitäthän, -Bernouin", lisäsi hän, "että tämä kaikki on maksettavia rahasummia." - -"En, monseigneur; vähätpä minä välitän, ovatko ne maksettavia vai -saatavia, kun nämä miljoonat eivät minua hyödytä." - -"Ne ovat kuninkaan varoja; kuninkaan omaisuutta minä tässä lasken -yhteen. No, missä olimmekaan?... Aina sinä keskeytät minua!" - -"Seitsemässä miljoonassa, Bordeauxin osalta." - -"Ah, niin, aivan oikein. Madridin osalta neljä. Sanon sinulle -nimenomaan, kenen rahoista on kysymys, Bernouin, kun koko maailma -tyhmyyksissään luulee minun omistavan miljoonia. Sellainen -ymmärtämättömyys käy kiusakseni. Ministerillä ei muuten olekaan mitään -omaa. No, jatkahan. Verotulot seitsemän miljoonaa, kiinteimistöt -yhdeksän miljoonaa. Oletko kirjoittanut, Bernouin?" - -"Kyllä, monseigneur." - -"Pörssi kuusisataatuhatta livreä, arvopaperit kaksi miljoonaa. Kas, -olinpa unohtaa: erinäisten linnojen irtaimisto..." - -"Kirjoitanko kruununlinnojen?" kysyi Bernouin. - -"Ei, ei, se on turhaa, -- itsestään selvää. Oletko kirjoittanut, -Bernouin?" - -"Kyllä, monseigneur." - -"Miten ovat numerosi?" - -"Rivittäin ihan alitusten." - -"Laske yhteen, Bernouin." - -"Kolmekymmentäyhdeksän miljoonaa kaksisataakuusikymmentätuhatta livreä, -monseigneur." - -"Äh!" äännähti kardinaali äreänä; "ei vielä neljääkymmentä miljoonaa!" - -Bernouin tarkisti laskunsa. - -"Ei, monseigneur, puuttuu seitsemänsataaneljäkymmentätuhatta livreä." - -Mazarin pyysi nähdäkseen laskelman ja silmäili sitä tarkkaavasti. - -"Yhdentekevää", arveli Bernouin, "kolmekymmentäyhdeksän miljoonaa -kaksisataakuusikymmentätuhatta livreä on sentään sievoinen raha." - -"Ah, Bernouin, senpä minä tahtoisin nähdä kuninkaalla!" - -"Teidän ylhäisyytennehän sanoi, että se oli kuninkaan omaisuutta." - -"Niin kyllä, mutta olisipa se selvänä käteisenä! Nämä -kolmekymmentäyhdeksän miljoonaa ovat kiinnitettyjä, ja runsaasti yli -määränkin!" - -Bernouin hymyili kuin mies, joka ei usko muuta kuin mitä hän tahtoo -uskoa, samalla kun hän valmisti kardinaalin yöjuoman ja pöyhensi hänen -päänalustaan. - -"Oh", huoahti Mazarin kamaripalvelijansa poistuttua, "ei vielä -neljänkymmentä miljoonaa! Minun täytyy kuitenkin päästä siihen -neljänkymmenenviiden miljoonan summaan, jonka olen pannut -päämääräkseni. Mutta kuka tietää, saanko minä siihen aikaa! Olen -riutumassa, tulee vuoroni syrjäytyä, ehdin tuskin perille. Entä, entä -jos sentään löytänen pari kolme miljoonaa hyvien ystäviemme -espanjalaisten taskuista? Ne ovat keksineet Perun kultakaivokset, nuo -miekkoset, ja tottapa hitossa niille on jäänyt jotakin tähteiksi." - -Hänen siten puhuessaan, kokonaan syventyneenä numeroihinsa ja enää -ajattelemattakaan luuvaloansa, jonka oli saanut torjutuksi kardinaalin -kaikista tehtävistä kaikkein mielenkiintoisin, syöksähti Bernouin -takaisin huoneeseen ihan säikähdyksissään. - -"No", tiedusti kardinaali, "mikä on hätänä?" - -"Kuningas, monseigneur, kuningas!" - -"Mitä! Kuningasko?" äännähti Mazarin piiloittaen joutuisasti paperinsa. -"Kuningas täällä, kuningas tällä hetkellä! Luulin hänen jo aikaa olleen -makuulla. Mitä onkaan tapahtunut?" - -Ludvig XIV saattoi kuulla viime sanat ja nähdä vuoteellaan kohoutuvan -kardinaalin hätääntyneen liikkeen, sillä hän astui huoneeseen juuri -samassa. - -"Ei ole tapahtunut mitään, herra kardinaali", hän sanoi. "Tai ei -ainakaan mitään sellaista, mikä voisi teitä huolestuttaa; minun on vain -ilmoitettava teidän ylhäisyydellenne eräs tärkeä seikka ehdottomasti -tänä iltana, siinä kaikki." - -Mazarin tuli heti ajatelleeksi, kuinka ilmeisen tarkkaavasti kuningas -oli kuunnellut hänen sanojansa mademoiselle de Mancinista, ja hän -päätti ilmoituksen koskevan sitä aihetta. Hän kirkastui senvuoksi heti -ja omaksui herttaisimman sävynsä mikä katsannon muutos tavattomasti -ilahdutti nuorta kuningasta, ja Ludvigin istuuduttua hän huomautti: - -"Sire, minun pitäisi kyllä kuunnella teidän majesteettianne seisten, -mutta ankara jäsenkolotukseni..." - -"Ei mitään muodollisuuksia meidän keskemme, hyvä herra kardinaali", -keskeytti Ludvig ystävällisesti. "Olen teidän oppilaanne enkä kuningas, -senhän tiedätte hyvin, ja eritoten tänä iltana, koska tulen luoksenne -anojana, pyynnön esittäjänä, vieläpä hyvin nöyrällä mielellä ja kovin -halukkaana saamaan suotuisan vastauksen." - -Kuninkaan punehduksen nähdessään Mazarin varmistui äskeisessä -ajatuksessaan, että tämän kohteliaan suostuttelun vaikuttimena oli -rakkaus. Kaikesta terävyydestään huolimatta pettyi viekas valtiomies -kuitenkin tällä kertaa: punehduksen syynä ei ollut nuorekkaan intohimon -häveliäs kuohunta, vaan ainoastaan kuninkaallisen ylpeyden väkinäinen -alennustila. - -Kelpo sedän tavoin Mazarin ryhtyi helpoittamaan luottamuksen antamista. - -"Puhukaa, sire", hän sanoi, "ja koska teidän majesteettinne suvaitsee -hetkiseksi unohtaa, että minä olen teidän alamaisenne, jota nyt -puhuttelette herrana ja opettajana, niin minä vakuutan teidän -majesteetillenne täydestä sydämestä uskollisuuttani ja kiintymystäni." - -"Kiitos, herra kardinaali", vastasi kuningas. "Se, mitä minulla on -teidän ylhäisyydeltänne pyydettävänä, onkin teille muuten pikku -seikka." - -"Sepä ikävää", pahoitteli kardinaali, "kovin ikävää, sire. Olisin -suonut teidän majesteettinne pyytävän minulta jotakin tärkeätä -palvelusta ja uhraustakin... mutta pyydättepä mitä hyvänsä, valmis olen -tyydyttämään mieltänne sen myöntämisellä, sire." - -"No niin", aloitti kuningas, jonka sydämen pamppailulle ainoastaan -ministerin kiihtymys saattoi vetää vertoja, "seikka on se, että luonani -kävi vastikään serkkuni, Englannin kuningas." - -Mazarin hypähti vuoteellaan kuin sähkötäräyksen saaneena, samalla kun -ilmeinen hämmästys tai pikemmin pettymys loi hänen kasvoilleen niin -nyreän sävyn, että Ludvig XIV kaikessa tottumattomuudessaankin hyvin -näki ministerin toivoneen kuulevansa jotakin aivan toista. - -"Kaarle II!" huudahti Mazarin käheällä äänellä ja halveksivasti -rypistäen huuliansa. "Te olette saanut vieraaksenne Kaarle II:n!" - -"Kuningas Kaarlo II:n", jatkoi Ludvig XIV ponnekkaasti, suoden Henrik -IV:n tyttärenpojalle arvonimen, jonka Mazarin oli häneltä unohtanut. -"Niin, herra kardinaali, kovaonninen ruhtinas on liikuttanut sydäntäni -kertomalla minulle kärsimyksistään. Hän on suuressa hädässä, herra -kardinaali, ja minusta tuntuisi tuskalliselta jättää tuettomaksi -valtaistuimelta syösty ja pakosalle häädetty arvoveli, kun itsekin olen -kokenut onnettomuutta -- kun olen nähnyt valtaistuimestani -kiisteltävän, ja joutunut melskeisinä aikoina poistumaan -pääkaupungistani." - -"Niin", huomautti kardinaali närkkäästi, "miksei hänellä ole ollut -lähellään joku Jules Mazarin kuten teillä, sire! Silloin hänellä olisi -kruunu säilynyt." - -"Tiedän täydellisesti, mitä sukuni on velkaa teidän ylhäisyydellenne", -vastasi kuningas ylpeästi, "ja saatte uskoa, että minä puolestani en -sitä milloinkaan unohda, monsieur. Juuri siitä syystä, että serkullani -Englannin kuninkaalla ei ole lähellään niin mahtavaa neroa kuin minun -pelastajani on, juuri siitä syystä tahtoisin suostuttaa hänen avukseen -saman neron ja pyytää teitä ojentamaan käsivartenne hänen suojakseen, -ollen varma, herra kardinaali, että te pelkällä käden liikkeellä -kykenisitte kohottamaan hänen päähänsä takaisin kruunun, joka suistui -hänen isänsä mestauslavan juurelle." - -"Sire", haastoi Mazarin, "kiitän teitä suosiollisesta mielipiteestänne, -mutta meillä ei ole mitään tekemistä tuolla rajan takana: siellä riehuu -villittyä väkeä, joka kieltää Jumalan ja katkaisee kuninkailtansa -kaulan. He ovat vaarallisia, nähkääs, sire, ja saastaisia koskettaa sen -jälkeen kun ovat tahranneet itsensä kuninkaalliseen vereen ja -kerettiläisyyden hapatukseen: Se politiikka ei ole minua milloinkaan -miellyttänyt, ja siihen en ryhdy." - -"Te voittekin auttaa meitä toimittamaan sen sijalle toisen." - -"Miten?" - -"Juuri palauttamalla Kaarle II:n hallitukseen." - -"Oh, hyvä Jumala", huudahti Mazarin, "kangasteleeko tuon köyhimyksen -mielessä semmoinen haave?" - -"Kyllä", vastasi nuori kuningas nolostuneena vaikeuksista, joita hänen -ministerinsä varma silmä näkyi tässä suunnitelmassa huomaavan, "eikä -hän sitä varten pyydäkään muuta kuin miljoonan." - -"Siinäkö kaikki? Pikku miljoonaanko hän vain tyytyisikin?" sanoi -kardinaali ivallisesti, tehostaen italialaista ääntämistapaansa. -"Vaivainen miljoona vain, olkaa hyvä, veliseni! Siinäpä oikea -kerjäläisperhe!" - -"Kardinaali", muistutti Ludvig XIV päätänsä kohottaen, "tämä -kerjäläisperhe on minun sukuni haara." - -"Oletteko kyllin rikas lahjoittaaksenne miljoonia muille, sire? Onko -teillä miljoonia?" - -"Voi", vastasi Ludvig XIV tuntien ääretöntä mielenkarvautta, jonka hän -kuitenkin voimakkaalla ponnistuksella esti ilmenemästä kasvoillaan, -"voi, niin, herra kardinaali, tiedän olevani köyhä, mutta Ranskan -kruunu on lopultakin miljoonan arvoinen, ja tehdäkseni hyvän teon -panttaisin kruununi, jos on tarpeellista. Hakisin käsille juutalaisia, -jotka hyvinkin antaisivat minulle miljoonan." - -"Sanotte siis tarvitsevanne miljoonan, sire?" kysyi Mazarin. - -"Niin sanon, monsieur." - -"Te erehdytte suuresti, sire: te tarvitsette paljon enemmänkin. -Bernouin!... Saatte nähdä, sire, kuinka paljon te toden teolla -tarvitsette... Bernouin!" - -"Kuinka, kardinaali", oudoksui kuningas, "aiotteko neuvotella lakeijan -kanssa minun asioistani?" - -"Bernouin!" kutsui kardinaali vieläkin, olematta huomaavinaan nuoren -hallitsijan nöyryytystä. "Tulehan tänne ja sano minulle se numero, jota -sinulta juuri äsken kysyin, ystäväiseni." - -"Kardinaali, kardinaali, ettekö kuullut huomautustani?" vastusti Ludvig -vaaleten suuttumuksesta. - -"Älkää pahastuko, sire; minä käsittelen teidän majesteettinne asioita -aina julkisesti. Koko Ranska tietää, että tilinpitoni on avointa. Mitä -määräsinkään sinulle äsken tehtäväksi, Bernouin?" - -"Teidän ylhäisyytenne käski minun suorittaa erään yhteenlaskun." - -"Ja sinä teit sen, vai mitä?" - -"Niin, monseigneur." - -"Todetakseni summan, jota hänen majesteettinsa tällä hetkellä -tarvitsi? Enkö sanonut sinulle sitä? Puhu suoraan, hyvä mies." - -"Niin teidän ylhäisyytenne sanoi." - -"No, minkä summan halusin saada kokoon?" - -"Neljäkymmentäviisi miljoonaa muistaakseni." - -"Ja mihin määrään pääsimme yhdistäessämme kaikki varamme?" - -"Kolmeenkymmeneenyhdeksään miljoonaan -kahteensataankuuteenkymmeneentuhanteen frangiin." - -"Hyvä, Bernouin, sitä vain tahdoin tietää; jätä meidät nyt", sanoi -kardinaali tähdäten säihkyvän katseensa nuoreen kuninkaaseen, joka oli -mykistynyt ällistyksestä. - -"Mutta kuitenkin..." änkytti kuningas. - -"Ah, te epäilette vielä, sire", sanoi kardinaali. "No, katsokaa, tässä -on todiste sanoilleni." - -Ja Mazarin veti patjansa alta numeroilla täytetyn paperisuikaleensa, -ojentaen sitä kuninkaalle, joka käänsi pois katseensa -- niin katkera -oli hänen pettymyksensä. - -"Kun haluatte nyt miljoonan, sire, ja sitä miljoonaa ei ole merkitty -tähän, tarvitsee teidän majesteettinne siis neljäkymmentäkuusi -miljoonaa. No, maailmassa ei ole juutalaisia, jotka antavat sellaisen -summan Ranskan kruunuakaan vastaan." - -Puristaen nyrkkiänsä kalvosintensa suojassa kuningas työnsi -lepotuolinsa syrjään. - -"Sille ei siis voi mitään", hän sanoi; "serkkuni Englannin kuningas -kuolee nälkään." - -"Sire", vastasi Mazarin entiseen tapaansa, "muistakaa sananlaskua, -jonka teille tässä esitän mitä terveimmän politiikan ohjeena: 'Iloitse -köyhyydestäsi, milloin naapurisikin on köyhä.'" - -Ludvig mietti tuokion, luodessaan uteliaan silmäyksen paperiin, jonka -toinen pää kätkeysi patjan alle. - -"On siis mahdoton tyydyttää rahantarvistani, herra kardinaali?" yritti -hän vielä. - -"Ehdottomasti, sire." - -"Ajatelkaa, että täten saan myöhemmällä vihollisen, jos hän minun -avuttani nousee jälleen valtaistuimelle." - -"Jollei teidän majesteettinne muuta pelkää, niin olkaa vain huoletta", -tyynnytti kardinaali vilkkaasti. - -"Hyvä on, en kiusaa pitempään", sanoi Ludvig XIV. - -"Olenko ainakin saanut teidät vakuutetuksi, sire?" kysyi kardinaali -laskien kätensä kuninkaan kädelle. - -"Täydellisesti." - -"Pyytäkää mitä tahansa muuta, sire, niin olen onnellinen voidessani sen -teille myöntää, evättyäni tämän toivomuksenne." - -"Mitä tahansa muutako, monsieur?" - -"Niin, enkö ole ruumiineni ja sieluineni teidän majesteettinne -palvelija? Hei, Bernouin, soihtuja, vartiosotureita hänen -majesteetilleen! Hänen majesteettinsa lähtee takaisin huoneistoonsa." - -"Ei vielä, monsieur, ja koska tarjoatte minulle hyväntahtoisuuttanne, -aion sitä käyttää." - -"Itseänne varten, sire?" kysyi kardinaali toivoen, että lopultakin -tulisi kysymys hänen sisarentyttärestään. - -"En, monsieur, en itseäni varten", vastasi Ludvig, "vaan yhä -Kaarle-serkkuni hyväksi." - -Mazarinin kasvot synkistyivät jälleen, ja hän murisi muutamia sanoja, -joita kuningas ei kuullut. - - - - -11. - -Mazarinin politiikkaa. - - -Sen epäröimisen sijasta, jolla nuori kuningas oli neljännestunti -takaperin lähestynyt kardinaalia, saattoi hänen silmistään nyt nähdä -tuon sitkeän tahdon, jota vastaan voitiin taistella ja joka kenties -taittui omaan voimattomuuteensa, mutta joka ainakin säilytti tappionsa -muistoa sydämen syvyydessä kuin kirvelevänä haavana. - -"Tällä kertaa, herra kardinaali, on kysymys paljon helpommin saatavasta -edusta kuin miljoonasta." - -"Niinkö oletatte, sire?" virkahti Mazarin katsellen kuningasta -viekkailla silmillään, jotka näkivät syvimpiinkin sydänsopukkoihin. - -"Niin oletan, ja kun saatte tietää pyyntöni sisällön..." - -"Ja luuletteko siis, että minä en sitä tiedä, sire?" - -"Tiedättekö muka, mitä minulla vielä on teille sanottavaa?" - -"Kuulkaahan, sire, mainitsenpa teille Kaarle-kuninkaan omat sanat..." - -"Oh, jopa jotakin!" - -"Kuulkaahan vain: Ja jos tuo saituri, tuo halpamainen italialainen, on -hän sanonut..." - -"Herra kardinaali!..." - -"Se oli ajatuksena, elleivät sanat ihan siten sattuneet. No, hyvä -Jumala, en minä hänelle siitä pahastu, sire, jokainen näkee -mielenkuohujensa mukaan. Hän on siis puhellut: Ja jos tuo halpamainen -italialainen kieltää teiltä sen miljoonan, jota häneltä pyydämme, sire, --- jos meidän on rahan puutteessa pakko luopua käyttämästä -valtiotaitoa, niin pyydämmepä häneltä viisisataa aatelismiestä..." - -Kuningas hätkähti, sillä kardinaali oli erehtynyt ainoastaan numerosta. - -"Eikö niin ole asia, sire?" huudahti ministeri voitokkaasti. "Sitten -hän on lisännyt kauniita sanoja, hän on haastanut: Minulla on ystäviä -salmen toisella puolella; heiltä puuttuu ainoastaan päällikköä ja -lippua. Kun he näkevät minut, kun he näkevät Ranskan lipun, he -kerääntyvät ympärilleni käsittäen, että minulla on teidän tukenne. -Ranskalaisen sotilaspuvun väreillä on minun joukossani sama teho kuin -miljoonalla, jonka Mazarin on meiltä evännyt. (Sillä hän tiesi hyvin, -että minä en sitä miljoonaa myöntäisi.) Voitan näillä viidelläsadalla -aatelismiehellä, sire, ja siitä tulee kaikki kunnia teille. Siten hän -on sanonut tai likipitäin, eikö niin? Ja sanoihinsa hän on sommitellut -loistavia vertauksia, mahtipontisia mielikuvia, sillä hänen sukunsa on -suurellista väkeä! Isä piti puheita mestauslavalle asti!" - -Häpeän hiki helmeili Ludvigin otsalla. Hän tunsi, ettei ollut hänen -arvonsa mukaista kuunnella siten häväistävän serkkuansa, mutta hän ei -vielä osannut esiintyä itsenäisesti, olletikaan sitä miestä kohtaan, -jonka edessä hän oli nähnyt kaikkien taipuvan, äitinsäkin. - -Vihdoin hän ponnistausi vastaamaan: - -"Mutta, herra kardinaali, ei ole kysymys viidestäsadasta miehestä, vaan -kahdestasadasta." - -"Siinä näette, että arvasin hänen pyyteittensä suunnan." - -"En ole milloinkaan kieltänyt terävänäköisyyttänne, monsieur, -ja sentähden juuri olenkin ajatellut, että te ette epäisi -Kaarle-serkultani niin yksinkertaista ja helposti myönnettävää -avustusta kuin nyt pyydän hänen nimessään, herra kardinaali, tai -oikeastaan omassa nimessäni." - -"Sire", vastasi Mazarin, "kolmekymmentä vuotta nyt olen ottanut osaa -politiikkaan. Ensin olen sitä harjoitellut herra kardinaali de -Richelieun kanssa ja sittemmin ihan yksin. Se politiikka ei ole aina -ollut kovinkaan kunniakasta, se on tunnustettava; mutta se ei ole -milloinkaan ollut kömpelöä. Mutta se, mitä nyt esitetään teidän -majesteetillenne, on sekä kunniatonta että kömpelöä." - -"Kunniatonta, monsieur!" - -"Sire, te olette tehnyt sopimuksen Cromwellin kanssa." - -"Niin kyllä, ja siihen sopimuskirjaankin Cromwell on piirtänyt nimensä -minun allekirjoitukseni yläpuolelle." - -"Miksi kirjoititte niin alas, sire? Cromwell näki hyvän sijan ja otti -sen; se oli ihan hänen tapaistaan. Palaan siis Cromwelliin. Te olette -tehnyt sopimuksen hänen kanssaan, toisin sanoen Englannin kanssa, koska -sen liiton tapahtuessa Cromwell yksinään edusti koko Englantia." - -"Cromwell on kuollut." - -"Niinkö luulette, sire?" - -"Tottahan toki, koska hänen poikansa Rikhard on häntä seurannut ja jo -luopunut vallastakin." - -"No niin, aivan oikein: Rikhard on perinyt Cromwellin kuollessa ja -Englanti Richardin erotessa. Sopimuskirja kuului perintöön, olipa se -Rikhardin käsissä tai Englannin hallussa. Sopimus pitää siis yhä -paikkansa, se on voimassa yhtä pätevästi kuin koskaan. Minkätähden -välttelisitte sitä, sire? Mitä on muuttunut? Kaarlo II tahtoo tänään -sitä, mitä me emme tahtoneet kymmenen vuotta sitten, mutta se on -ennakolta lukuunotettu tapaus. Te olette Englannin liittolainen, sire, -ettekä Kaarle II:n. On suvun katsantokannalta epäilemättä häpeällistä, -että on tullut tehneeksi sopimuksen miehen kanssa, joka on -katkaisuttanut kuninkaallisen isänne langolta kaulan, ja -lyöttäytyneeksi liittoon parlamentin kanssa, jota tuolla rajan takana -nimitetään Tynkäparlamentiksi; se on kunniatonta, sen myönnän, mutta se -ei ollut politiikan kannalta kömpelöä, koska olen sen sopimuksen -perusteella säästänyt teidän majesteetiltanne vielä alaikäisenä -ollessanne ulkomaisen sodan selkkaukset, jotka frondelaisliike -- -muistanettehan fronden, sire" (nuori kuningas painoi päänsä alas) -- -"olisi mullistanut aivan turmiollisiksi. Ja minä todistan teidän -majesteetillenne, että toimintasuuntamme muuttaminen nyt -liittolaisillemme ilmoittamatta olisi samalla kertaa kömpelöä ja -kunniatonta. Me nostaisimme riidan, toimittaen vääryyden omalle -puolellemme; me aloittaisimme vihollisuudet ansaiten, että meitä -vastaan noustaisiin, ja me näyttäisimme pelkäävän sotaa, samalla kun -yllyttäisimme siihen, sillä viidensadan miehen luovutus, tai -kahdensadanviidenkymmenen, kymmenenkin, olisi aina sotajalalle -asettumista. Yksi ranskalainen edustaa kansaa, sotilaspuku merkitsee -armeijaa. Olettakaa esimerkiksi, että olette sodassa Hollannin kanssa, -mikä varmasti tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, tai Espanjan kanssa, -kuten saattaa käydä, jos naimakauppanne raukeaa", -- Mazarin tähysti -kuningasta terävästi, -- "ja monetkin syyt voivat saada sen hankkeen -jäämään sikseen, -- no niin, hyväksyisittekö sen, että Englanti -lähettäisi Alankomaiden tai infantin avuksi rykmentin, komppanian tai -kourallisenkaan englantilaisia ritareita? Pysyisikö se mielestänne -kunniallisesti liittosopimuksensa rajoissa?" - -Ludvig kuunteli; hänestä tuntui kummalliselta, että Mazarin vetosi -kunniallisuuteen, -- hän, niin monien valtiollisten kepposten keksijä, -että puhuttiin erityisesti mazarinadeista. - -"Mutta vaikken suorastaan valtuuttaisikaan sellaista toimenpidettä", -huomautti kuningas, "en voi estää maani aatelismiehiä siirtymästä -Englantiin, jos heitä haluttaa." - -"Teidän velvollisuutenanne on pakottaa heidät palaamaan, sire, tai -ainakin panna vastalauseenne sitä vastaan, että he oleskelevat -liittovaltiossa vihollisina." - -"Mutta kuulkaahan, herra kardinaali, te kun olette niin nerokas mies, -esittäkääpä te keino tuon kuningasparan auttamiseksi meidän -joutumattamme siitä pulaan." - -"Kas, sitä juuri en tahdo, teidän majesteettinne", vastasi Mazarin. -"Englanti toimii jo minun toiveitteni mukaisesti mitä parhaiten; jos -täältä johtelisin Englannin politiikkaa, niin en ohjaisi sitä toisin. -Nykyiseen tapaansa hallittuna Englanti on Euroopalle ikuinen rettelön -pesä. Hollanti suojelee Kaarlea; jättäkää se Hollannin tehtäväksi. Nuo -kaksi kansaa riitaantuvat keskenään, ne joutuvat taisteluun. Ne ovat -ainoat kaksi merivaltaa; antakaa niiden hävittää toistensa laivastot. -Me rakennamme oman merivoimamme heidän aluksiensa sirpaleista, ja vielä -kun meillä on rahoja sinkiläin ostamiseen." - -"Voi, kuinka pikkumaista ja viheliäistä onkaan tuo kaikki, mitä minulle -nyt sanotte, herra kardinaali!" - -"On kyllä, mutta kun se on totta, sire, niin tunnustakaa se oikeaksi. -Vielä enemmän: Oletanpa hetkiseksi sen mahdollisuuden, että peräydytte -sanastanne ja rikotte sopimuksen, -- sitähän nähdään useinkin, että -annetussa sanassa ei pysytä ja että tehty sopimus raukeaa, mutta -silloin on joku tärkeä etu siten hankittavissa tai sopimus aiheuttaa -liian suurta kiusaa. No niin, te menette sitoumukseen, jota teiltä -pyydetään, -- Ranska eli sen lippu, mikä merkitsee samaa, siirtyy -salmen yli ja käy taisteluun, ja Ranska joutuu tappiolle." - -"Kuinka niin?" - -"No, totisesti, onko hänen majesteettinsa Kaarle II muka hyväkin -kenraali? Kylläpä Worcester antaa meille siitä oivalliset takeet!" - -"Hän ei enää joudu tekemisiin Cromwellin kanssa, monsieur." - -"Ei kylläkään, mutta häntä vastassa on Monk, joka on vielä paljon -vaarallisempi. Tuo vanttera oluttehtailija, josta puhuimme, oli -ilmestysten näkijä. Hänellä oli loveenlankeemuksen hetkiä, innostuksen, -paisumisen välipäitä, jolloin hän rakoili kuin liian täysinäinen -tynnyri; liitoksista tiukkui silloin aina joitakuita pisaroita sisäistä -elämää, ja näytteistä saattoi oivaltaa koko ajatuskulun. Cromwell on -siten monet kerrat antanut meidän tunkeutua sieluunsa, luullessaan -sielunsa panssaroiduksi kolminkertaisella vaskella, kuten Horatius -sanoo. Mutta Monk! Ah, sire, Jumala teitä varjelkoon milloinkaan -joutumasta kilpailemaan politiikassa Monkin kanssa! Hän se on minulle -vuoden kuluessa tuottanut kaikki harmaat hiukseni! Monk ei -valitettavasti ole henkinäkijä, hän on politikko; hän ei vuoda, hän -tiivistyy yhä. Jo kymmenen vuotta ovat hänen silmänsä tähdänneet -päämäärään, josta kukaan ei ole vielä kyennyt saamaan tolkkua. Joka -aamu hän polttaa yömyssynsä, kuten Ludvig XI neuvoi. Niinpä sinä -päivänä, jolloin se hiljakseen ja yksinäisyydessä kypsytetty -suunnitelma puhkeaa julkisuuteen, se saa puolelleen kaikki menestyksen -edellytykset, jotka aina liittyvät odottamattomaan. - -"Sellainen on Monk, sire, josta te ette kenties ollut koskaan kuullut -puhuttavan, jonka nimikin ehkä oli teille outo, ennenkuin sen lausui -teille serkkunne Kaarle II, joka tietää varsin hyvin, mikä hän on -miehiään, -- nimittäin ruumistettu syvällisyys ja sitkeys, ja ne kaksi -ominaisuutta ovat ainoat, joista järkevyys ja innokkuus kilpistyvät. -Sire, minulla on nuoruudessani ollut intoa, minulla on aina ollut -järkeä. Voin kerskua siitä, koska minua siitä moititaan. Olen luonut -kauniin uran näillä kahdella ominaisuudella, koska olen Piscinan -kalastajan pojasta kohonnut Ranskan kuninkaan pääministeriksi ja tässä -asemassani tehnyt joitakuita palveluksia teidän majesteettinne -valtaistuimelle, kuten teidän majesteettinne suvainnee myöntää. No, -sire, jos olisin tolallani tavannut Monkin sen sijaan että kohtasin de -Beaufortin, de Retzin tai herra prinssin, niin me olisimme olleet -hukassa. Ryhtykää kevytmieliseen keinotteluun, sire, niin te sorrutte -tuon soturivaltiomiehen kynsissä. Monkin hytyrä, sire, on rautakirstu, -jonka pohjalle hän sulkee ajatuksensa ja johon kellään ei ole avainta. -Niinpä kumarrankin hänen edessään, sire, -- minä, jolla on pelkkä -samettilakki päässä." - -"Mitä siis ajattelette Monkin tahtovan?" - -"Jos sen tietäisin, sire, niin en kehoittaisi teitä varomaan häntä, -sillä minä olisin häntä voimakkaampi. Mutta minua peloittaa arvailla -hänen aikeitaan, -- arvailla, käsitättehän sanani? -- sillä jos luulen -arvanneeni, pysähdyn yhteen aatokseen ja jatkan siitä väkisinkin -pitemmälle. Siitä saakka kun se mies on päässyt valtaan rajan takana -olen minä kuin ne Danten kuvaamat kadotetut, joilta pimeyden ruhtinas -on kiertänyt kaulan, niin että he taaksepäin katsellen marssivat -eteenpäin: kuljen Madridia kohti, mutta en voi heittää Lontoota -näkyvistäni. Tuon pahalaisen arvaileminen on eksytysleikkiä, ja -erehtyminen merkitsee häviötä. Jumala minua varjelkoon koskaan -yrittämästä oivaltaa, mitä hän haluaa; minä rajoitun vakoilemaan, mitä -hän tekee, ja se riittää. Mutta luulen kyllä, -- pelkkä oletushan ei -Monkin kaltaisen miehen suhteen saa sitoa minua mihinkään, -- luulen -kyllä, että hänellä on hyvä halu asettua Cromwellin sijalle. Teidän -Kaarlenne on hänelle jo tehnyt esityksiä kymmenenkin henkilön -välityksellä; hän on tyytynyt häätämään luotansa ne asioitsijat -sanomatta heille mitään muuta kuin: 'Tiehenne, tai hirtän teidät!' Ihan -se on hauta miehekseen! Tällähaavaa Monk näyttelee uskollisuutta -Tynkäparlamentille; se uskollisuus ei minua tietenkään harhaannuta: -Monk ei tahdo kaatua salamurhaajan kädestä. Salamurha pysähdyttäisi -hänet kesken työtänsä, ja hän tahtoo suorittaa sen loppuun. Luulen -myös, -- mutta älkää te uskoko, mitä minä luulen, sire, -- luulen myös, -että Monk säästelee parlamenttia vain murskatakseen sen. Teiltä -pyydetään miehiä, mutta taisteluun Monkia vastaan. Siitä rynnistyksestä -meitä varjelkoon taivas, sire, sillä Monk antaisi meille selkään, ja -Monkin löylyttämänä en enää eläissäni saisi mielenrauhaa! Sanoisin -itselleni, että Monk jo kymmenen vuoden aikana näki ennakolta tämän -voiton. Luojan nimessä, sire, jollei Kaarle II omaa hyväänsä ajatellen -tahdo pysyä alallaan, niin rauhoittukoon hän ystävyydestä teitä -kohtaan; teidän majesteettinne voi myöntää hänelle pikku apurahan, -antaa hänelle jonkun linnoistanne. Ei, ei, malttakaas, unohdinhan -sopimuksen, josta juuri puhuimme! Teidän majesteetillanne ei edes ole -oikeutta luovuttaa linnaa hänen asuttavakseen!" - -"Eikö sitäkään?" - -"Ei mitenkään; teidän majesteettinne on sitoutunut olemaan osoittamatta -vieraanvaraisuutta Kaarle-kuninkaalle, vieläpä toimittamaan hänet pois -Ranskasta. Sentähden olemmekin pakottaneet hänet lähtemään maasta, -vaikka hän on nyt pujahtanut takaisin. Sire, toivoakseni panette -serkkunne ymmärtämään, että hän ei voi jäädä luoksemme, -- että se on -mahdotonta, että hän saattaa meidät epäillyiksi, -- tai minä -itsekin..." - -"Riittää, monsieur!" keskeytti Ludvig XIV nousten. "Te kielsitte -minulta miljoonan, ja siihen teillä oli oikeus, koska valtion rahavarat -ovat teidän hoidettavinanne. Oikeus oli teillä myöskin evätä minulta -kaksisataa aatelismiestä, sillä te olette pääministeri ja Ranskan -silmissä vastuunalainen rauhasta ja sodasta. Mutta kun pyritte estämään -minua -- kuningasta -- osoittamasta vieraanvaraisuutta Henrik IV:n -tyttärenpojalle, lihalliselle serkulleni ja lapsuuteni kumppanille, -pysähtyy siihen teidän valtanne ja saa vastaansa minun tahtoni." - -"Teidän majesteettinne", vastasi Mazarin ihastuksissaan siitä, että hän -pääsi asiasta näin helpolla, sillä parempaa ei hän innokkaalla -todistelullaan ollut tavoittanutkaan, "minä taivun aina kuninkaani -tahtoon. Jos kuninkaani siis haluaa pitää Englannin kuninkaan -seurassaan tai jossakin linnassaan, niin tietäköön sen vain Mazarin, -mutta ministeri jääköön siitä tietämättömäksi." - -"Hyvää yötä, monsieur", toivotti Ludvig XIV; "lähden epätoivoisena." - -"Mutta selvyyden saaneena, ja muuta en minä kaipaakaan, sire", -huomautti Mazarin. - -Kuningas ei vastannut, vaan poistui syvissä mietteissä. Selvillä hän -tosiaan olikin, muttei Mazarinin järkeilyn pätevyydestä, vaan seikasta, -jota hän oli varonut ministerilleen ilmaisemasta, nimittäin että hänen -oli ehdottomasti ryhdyttävä vakain mielin tutustumaan valtakuntansa ja -Euroopan asioihin, koska ne ilmenivät hänelle vaikeasti tajuttavina ja -hämärinä. - -Ludvig tapasi Englannin kuninkaan istumassa samalla paikalla, mihin oli -hänet jättänyt. - -Hänet nähdessään pakolaisprinssi nousi seisomaan, mutta heti ensi -silmäyksellä hän huomasi synkän masennuksen kuvastuvan serkkunsa -otsalla. - -Hän aloitti puheen ensimmäisenä ikäänkuin helpoittaakseen tuskallista -tunnustusta, joka Ludvigin oli hänelle lausuttava. - -"Kävi miten hyvänsä", hän sanoi, "en ikinä unohda sitä -hyväntahtoisuutta ja ystävällisyyttä, jota olette minua kohtaan -osoittanut." - -"Oi", vastasi Ludvig XIV kumeasti, "hyödytöntä hyväntahtoisuutta, -serkku!" - -Kaarle II vaaleni kovin kalpeaksi, laski kylmän kätensä otsalleen ja -taisteli tovin huimausta vastaan, joka huojutti häntä. - -"Minä ymmärrän", hän sanoi viimein; "ei enää mitään toivoa!" - -Ludvig tarttui Kaarle II:n käteen. - -"Malttakaa, hyvä serkku", tyynnytteli hän; "älkää tehkö mitään -pikaista! Kaikki saattaa vielä muuttua; epätoivoiset päätökset ne usein -turmelevat parhaitakin hankkeita. Lisätkää vielä, minä pyydän, yksi -koettelemuksen vuosi niihin moniin, jotka jo olette kärsinyt. Teillä ei -ole aihetta eikä tilaisuutta toimia tänä hetkenä mieluummin kuin -toisena. Tulkaa minun kanssani, hyvä serkku; luovutan käytettäväksenne -sen linnoistani, missä vain suvaitsette asua. Pidän teidän kanssanne -valppaasti silmällä tapausten kulkua; me valmistelemme vastaista -kehitystä yhdessä. Kas niin, serkkuni, miehuutta vain!" - -Kaarle II vapautti kätensä ja astahti taaksepäin, jättääkseen -ystävälleen hyvästi muodollisempaan tapaan. - -"Kiitän teitä kaikesta sydämestäni, sire", hän vastasi, "mutta minä -olen tuloksettomasti rukoillut maailman suurinta kuningasta ja nyt aion -anoa Jumalalta ihmettä." - -Ja hän poistui tahtomatta kuulla sen enempää, -- pää pystyssä, kädet -vapisevina, tuskallinen ilme ylevillä kasvoillaan ja katseessaan se -synkkä miettiväisyys, joka ihmisten keskuudessa kaiken toivonsa -menettäneenä näyttää pyrkivän tavoittamaan apua tuntemattomista -maailmoista. - -Nähdessään hänen siten astuvan ohitseen kalmankalpeana vaipui -muskettiupseeri melkein polvilleen häntä tervehtiäkseen. - -Hän otti sitten soihdun, kutsui mukaansa kaksi muskettisoturia ja astui -onnettoman kuninkaan keralla alas autioita portaita, vasemmassa -kädessään pidellen hattuaan, jonka töyhtö lakaisi astuimia. - -Portille tultuaan upseeri kysyi kuninkaalta, mille taholle hän oli -menossa, lähettääkseen muskettisoturit edeltä. - -"Monsieur", vastasi Kaarle II hiljaa, "te, joka sanotte tunteneenne -isäni, olette kenties rukoillut hänen edestään? Jos niin on asia, niin -älkää unohtako minuakaan rukouksissanne. Lähden yksin ja pyydän teitä -jättämään minut saattueetta." - -Upseeri kumarsi ja lähetti muskettisoturit takaisin palatsiin. - -Mutta itse hän jäi hetkiseksi holvikäytävään, nähdäkseen Kaarle II:n -etääntyvän ja katoavan mutkaisen kadun pimentoon. - -"Jos Atos olisi ollut täällä", jupisi hän, "niin hän olisi syystä -lausunut tälle kuten muinoin hänen isälleen: Kunnia kukistuneelle -majesteetille!"[15] - -Sitten hän asteli verkalleen ylös portaita ja mutisi ytimekkäinä -lauselmina joka askeleella: "Huh, kuinka kurjassa palveluksessa -olenkaan! Surkea herra! Tällainen elämä käy sietämättömäksi, ja on jo -viimein aika minun tehdä päätökseni!... Ei enää mitään jalomielisyyttä, -ei tarmoa!" hän pitkitti. "Niin, mestari on onnistunut, oppilas on -ainiaaksi herpaannutettu. _Mordioux_, en kestä pitempään. No, toverit", -jatkoi hän astuessaan eteishuoneeseen, "mitä minusta noin -töllistelette? Sammuttakaa soihdut ja palatkaa vartiopaikoillenne! Ah, -te varjelette minua? Te valvotte turvallisuuttani, vai mitä, kunnon -kumppanit? Tuhmaa huolta, -- minä en ole Guisen herttua; menkää vain, -ei minua tapeta pikku käytävässäni. Sitäpaitsi", hän lisäsi ihan -hiljaa, "siihen tarvittaisiin päätöstä, ja päättäväisyys lamaantui -kardinaali de Richelieun kuollessa. Hohoi, siinä sitä toki oli miestä! -Seikka on selvä, huomenna minä heitän virkaviittani loukkoon!" - -Mutta hän muutti mieltä: - -"Ei, en vielä! Minulla on viimeinen yritys tehtävänä, ja sen teen; -mutta vannonpa, että siihen se päättyy, _mordioux_!" - -Hän ei ollut vielä päässyt vakuutuksensa loppuun, kun kuninkaan -kamarista kuului ääni. - -"Herra luutnantti!" kutsui ääni. - -"Täällä", vastasi hän. - -"Kuningas tahtoo puhutella teitä." - -"Kas", virkahti luutnantti itsekseen, "kenties asia koskee samaa, mitä -minä ajattelen!" - -Ja hän astui kuninkaan huoneistoon. - - - - -12. - -Kuningas ja luutnantti. - - -Nähdessään upseerin saapuvan kuningas viittasi kamaripalvelijansa ja -kamarijunkkarinsa poistumaan. - -"Kenellä huomenna on vartiovuoro, monsieur?" kysyi hän sitten. - -Upseeri kumarsi sotilaallisen jäykästi ja vastasi: - -"Minulla, sire." - -"Mitä! Vielä teillä?" - -"Minulla yhä." - -"Mistä se johtuu, monsieur?" - -"Sire, matkoilla muskettisoturit huolehtivat teidän majesteettinne -huonekunnan koko vartiopalveluksesta, -- teidän, leskikuningattaren ja -kardinaalin, joka lainaa kuninkaalta paremman osan tai oikeammin -suuremman osan kuninkaallista henkivartiota." - -"Mutta väliaikoina?" - -"Väliaikaa, sire, pidetään ainoastaan parille-, kolmellekymmenelle -miehelle kerrallaan, sadankahdenkymmenen ollessa vartiopaikoillaan. -Louvressa on toista, ja siellä käytän korpraalia sijaisenani -levähdyshetkiksi; mutta matkalla ei tiedä, mitä voi tapahtua, sire, ja -mieleni tekee hoitaa toimeni itse." - -"Olette siis palvelusvuorolla kaiket päivät?" - -"Ja yöt, niin, sire." - -"Monsieur, sitä en voi sallia; minä tahdon, että käytätte lepoaikoja." - -"Varsin hyvä, sire, mutta minä en tahdo." - -"Miten tarkoitatte?" äännähti kuningas, joka ei heti käsittänyt tämän -vastauksen merkitystä. - -"Sanon, sire, että minä en tahdo antautua alttiiksi kompastukselle. Jos -paholaisella olisi minulle paha kolttonen mielessä, nähkääs, sire, niin -hän miehensä tuntien valitsisi hetken, jolloin minä en olisi -saapuvilla. Palvelukseni ja tunnonrauhani ennen kaikkea!" - -"Mutta sillä tavoinhan te kulutatte itsenne loppuun, monsieur." - -"Noh, sire, viisineljättä vuotta nyt olen tätä kulutusta kestänyt, ja -Ranskassa ja Navarrassa ei ole ainoatakaan miestä paremmassa voinnissa. -Älkää muuten olko minusta huolissanne, sire, minä pyydän; se -oudostuttaisi minua liiaksi, kun en ole sellaiseen tottunut." - -Kuningas käänsi keskustelun suunnan uudella kysymyksellä. "Olette siis -täällä varhain aamulla?" - -"Niinkuin nytkin, sire." - -Ludvig mitteli muutamaan kertaan kamarinsa lattiaa; oli helppo nähdä, -että hän kiihkeästi halusi puhua ja että joku pelko pidätteli häntä -käymästä asiaan. - -Luutnantti seisoi suorana, hievahtamattomana, hattu kädessä ja toinen -käsi lanteella, katseli hallitsijansa kiertelyä ja tuumi itsekseen -viiksiänsä pureskellen: - -"Hänellä ei ole rahtuakaan päättäväisyyttä, kautta kunniani! Lyönpä -vetoa, että hän ei saa sanoiksi." - -Kuningas pitkitti kävelyään, tuon tuostakin luoden syrjäsilmäyksen -luutnanttiin. - -"Isänsä ilmetty kuva", jatkoi toinen salaista arvosteluaan; "hän on -yhtaikaa korskea, itara ja arka. Rutto tuollaisen herran periköön!" - -Ludvig seisahtui. - -"Luutnantti?" hän virkkoi. - -"Tässä olen, sire." - -"Minkätähden te tänä iltana huusitte tuolla juhlasalissa: 'Kuninkaan -palveluskunta, hänen majesteettinsa muskettisoturit'?" - -"Kun te käskitte, sire." - -"Minä?" - -"Te itse." - -"En todella virkkanut sanaakaan siihen suuntaan, monsieur." - -"Sire, käskyn voi antaa merkillä, liikkeellä, silmäniskuna yhtä -selvästi kuin sanallakin. Pelkkiin korviinsa turvautuva palvelija olisi -vain puolikuntoinen velvollisuuksiensa hoitamisessa." - -"Teillä on siis hyvinkin terävät silmät, monsieur?" - -"Kuinka niin, sire?" - -"Koska ne näkevät olematonta." - -"Silmäni ovat tosiaan välttävässä kunnossa, sire, vaikka ne ovatkin jo -paljon ja kauan palvelleet herraansa; ne eivät ole koskaan pettäneet, -milloin niiden nähtäväksi on esiintynyt jotakin. Tänä iltana ne -havaitsivat, että teidän majesteettinne punehtui haukottelun halusta ja -tähysteli kaunopuheisin toivotuksin ensin hänen ylhäisyyttään, sitten -hänen majesteettiaan leskikuningatarta ja lopuksi ulko-ovea, ja ne -seurasivat noita ilmeitä niin tarkoin, että näkivät teidän -majesteettinne huulten ääntävän: miten pääsisin tästä?" - -"Monsieur!" - -"Tahi ainakin: muskettisoturini! Silloin en voinut epäröidä. Se katse -koski minua, käsky kuului minulle; huusin sen siis heti julki. Eikähän -teidän majesteettinne osoittanutkaan minun olleen väärässä, vaan ihan -oikeassa, koska poistuitte samassa." - -Kuningas kääntyi hymyillen; hetkisen kuluttua hän jälleen kohdisti -kirkkaat silmänsä noihin kasvoihin, joiden älykkyys, urheus ja lujuus -muistuttivat kotkan rivakkaa ja ylpeätä tähtäystä päin aurinkoa. - -"Hyvä on", sanoi hän turhaan yritettyään saada upseeriansa painamaan -katsettaan alas. - -Mutta kun kuningas sitten jälleen vaikeni, kiepahti toinen kannoillaan -ja astui kolme askelta ovea kohti tuumien: - -"Hän ei puhu, _mordioux!_ Hän ei puhu!" - -"Kiitän teitä, monsieur", virkkoi kuningas nyt. - -"Totisesti", pitkitti luutnantti mietiskelyään, "se vielä olisi -puuttunut, että olisi saanut nuhteet, kun on ollut vähemmän typerä kuin -muut." - -Ja karskisti helisyttäen kannuksiaan hän saapui ovelle. - -Mutta kynnyksellä hän kääntyi tuntien, että kuninkaan halu veti häntä -takaisin. - -"Onko teidän majesteettinne sanonut minulle kaikki?" kysyi hän aivan -erikoiseen tapaan, joka näyttämättä karttavan kuninkaallista -luottamusta ilmaisi niin suostuttelevaa suoramielisyyttä, että kuningas -heti vastasi: - -"Tosiaan, monsieur, lähestykäähän vielä." - -"Kas vain!" arveli upseeri itsekseen; "hän rohkaistuu viimeinkin!" - -"Kuulkaa." - -"En menetä sanaakaan, sire." - -"Te nousette ratsaille, monsieur, kello neljä aamulla ja toimitatte -hevosen satuloiduksi minulle." - -"Teidän majesteettinne tallista?" - -"Ei, jonkun sotilaanne ratsun." - -"Hyvä on, sire. Eikö muuta?" - -"Ja te saatatte minua." - -"Yksin?" - -"Yksin." - -"Tulenko noutamaan teidän majesteettianne vai odotanko?" - -"Saatte odottaa." - -"Missä siis, sire?" - -"Puiston pikkuportilla." - -Luutnantti kumarsi oivaltaen, että kuninkaalla ei ollut hänelle sen -enempää sanottavaa. - -Kuningas viittasikin häntä ystävällisellä kädenliikkeellä peräytymään. -Upseeri poistui kuninkaan kamarista ja palasi mietteissään -lepotuoliinsa, missä hän ei suinkaan pyrkinyt unen helmaan niinkuin -olisi voinut myöhäisestä vuorokauden vaiheesta päättää, vaan ryhtyi -syvällisempään ajatteluun kuin hän oli milloinkaan katsonut maksavan -vaivaa. Näiden mietteiden tulos ei ollut ollenkaan niin murheellinen -kuin äskeisen aprikoimisen. - -"No, nyt hän on aloittanut", tuumiskeli hän; "rakkaus häntä lykkii, hän -marssii, marssii eteenpäin! Kuningasta ei hänessä ole muuta kuin -nimeksi, mutta kenties hänessä mies pätee johonkin. Saammehan nähdä -aamusella... Hei, hei!" huudahti hän äkkiä suoristautuen; "jo sainkin -suurenmoisen aatoksen, _mordioux!_ Kenties se vihdoin viimeinkin luo -onneni!" - -Ja upseeri nousi astelemaan edestakaisin avarassa eteishuoneessa, kädet -ihokkaansa taskuissa. - -Vahakynttilä liehui rajusti, kun vinha tuulahdus oven ja ikkunan -raoista tunkeutuen pyyhälsi huoneen poikki. Sen punertava loimu heilui -säännöttömästi leimahdellen ja himmeten, ja seinää vasten kuvastui -marssimassa luutnantin iso varjo kuin Gallotin[16] leikkaamina -ääripiirteinä, säilä kainaloon pystytettynä ja hattu sen kärkeen -kallelleen ripustettuna. - -"Totta tosiaan", hän jupisi, "ellen pahasti erehdy, niin Mazarin -virittää tuossa ansaa nuorelle lemmenkaihoiselle; viekas italialainen -on tänä iltana sovittanut salaisen kohtauksen ja antanut sille -osoitteen niin auliisti kuin itse Dangeau sellaisia hommia auttelee. -Olen kuullut sanat ja tiedän niiden merkityksen. Huomenna aamulla -- -siten hän huomautti -- he ehtivät Bloisin kohdalle. _Mordioux_, tuohan -on ihan selvää, ja liiatenkin rakastajalle! Siitä johtui tuo hämi, tuo -epäröimisen jälkeen annettu määräys: 'Herra muskettiluutnantti, -ratsaille huomenna kello neljältä aamulla.' Se on samaa kuin hän olisi -sanonut minulle: 'Herra muskettiluutnantti, kello neljä aamulla Bloisin -sillalla, ymmärrättehän?' Siinäpä valtiosalaisuus, jonka minä vaivainen -olen juuri saanut huostaani. Ja miten olen sen saanut? Hyvien silmieni -ansiosta, kuten vastikään sanoin hänen majesteetilleen. Kerrottu onkin, -että hän on ihan hurjasti rakastunut siihen pienoiseen italialaiseen -nukkeen! Sanotaan hänen heittäytyneen polvilleen äitinsä eteen -rukoillen puolisokseen tyttöä! Ja leskikuningatar kuuluu häätyneen -tiedustamaan Roomasta, olisiko sellainen avioliitto vastoin hänen -tahtoansa solmittuna pätevä! Voi, jospa vielä olisin viidenkolmatta -vanha! Jospa minulla olisi mukanani ne kumppanit, jotka ovat minusta -vieraantuneet! Jollen kaikesta sydämestäni halveksisi maailmaa, niin -toimittaisin Mazarinin rettelöön leskikuningattaren kanssa, -riitaannuttaisin Ranskan ja Espanjan ja kohottaisin valtaistuimelle -mieleiseni kuningattaren. Mutta joutavia!" - -Ja luutnantti näpäytti ylenkatseellisesti sormiaan. - -"Tuo viheliäinen italialainen, tuo varasteleva visukinttu, joka -juurikään kielsi Englannin kuninkaalta miljoonan, ei minulle antaisi -kenties tuhatta pistollakaan uutisesta, jos sen hänelle ilmoittaisin. -Uh, _mordioux_, minähän olen tulemassa jälleen lapseksi! Höperöksi -kerrassaan! Mazarinko antaisi mitään lahjapalkkiota, ha, ha, ha!" - -Ja upseeri purskahti kamalaan nauruun yksinäisyydessään. - -"Parasta nukahtaa oikopäätä", päätti hän. "Ilta on uuvuttanut sieluani, -aamu valkenee viisaammin ajatuksin." - -Sen järkeilyn perusteella hän kääriytyi viittaansa, halveksivasti -uhmaten kuninkaallista naapuriaan. - -Viisi minuuttia myöhemmin hän nukkui kädet nyrkissä, ja puoliavoimet -huulet päästivät kuuluviin -- ei hänen salaisuuttansa, vaan voimallisen -kuorsauksen, joka häiriintymättömästi levitti kaikuaan eteishuoneen -majesteettisen holvikaton alla. - - - - -13. - -Marie de Mancini. - - -Aurinko kultasi vasta ensimmäisillä säteillään puiston vankkojen puiden -latvoja ja linnan korkeita tuuliviirejä, kun nuori kuningas jo -runsaasti kaksi tuntia rakkauden unettomuudessa valveilla oltuaan itse -avasi ikkunaluukkunsa ja uteliaasti silmäsi uinuvan palatsin pihalle. - -Hän näki sovitun hetken tulleen: iso torninkello oli jo neljännestä -ylikin. - -Hän ei herättänyt kamaripalvelijaansa, joka makasi lähellä sikeässä -unessa; hän pukeutui itse, ja kun palvelija sitten tuli pahasti -säikähtäneenä, luullen nukkuneensa liikaa, lähetti Ludvig hänet -takaisin hänen kamariinsa ja käski hänen pysyä ehdottomasti vaiti -poissaolostaan. - -Sitten hän meni alas pikku portaita, astui ulos sivuovesta ja huomasi -puistomuurin juurella ratsumiehen, joka piteli varahevosta ohjaksista. - -Ratsastaja oli tuntematon viitassaan ja hattu silmille painettuna. -Hevonen taasen oli samanlaisissa tamineissa kuin varakkaan porvarin -ratsu eikä voinut antaa mitään epäluulon aihetta tottuneimmallekaan -silmälle. - -Ludvig otti ohjakset; upseeri piteli hänelle jalustinta satulastaan -laskeutumatta ja kysyi hiljaa hänen majesteettinsa määräyksiä. - -"Seuratkaa minua", vastasi Ludvig. - -Upseeri hoputti hevosensa raviin hallitsijan perässä, ja siten he -suuntasivat kulkunsa siltaa kohti. - -Heidän päästyään Loiren toiselle puolelle sanoi kuningas: - -"Monsieur, suvaitkaa karauttaa edellä, kunnes näette vaunut. Tulkaa -sitten ilmoittamaan minulle; minä jään tähän." - -"Antaisiko teidän majesteettinne jotakin opastusta vaunuista, jotka -minun on tavattava?" - -"Näette niissä kaksi naista ja luultavasti myöskin heidän saattueensa." - -"En tahtoisi erehtyä, sire; onko vielä mitään muuta tuntomerkkiä, -voidakseni olla varma vaunuista?" - -"Niissä on kai kardinaalin vaakuna." - -"Hyvä on, sire", vastasi upseeri kokonaan kiintyneenä vaunujen -tuntemiseen. - -Hän kannusti ratsuaan ja katosi kuninkaan osoittamalle suunnalle. Mutta -hän ei ollut edennyt viittäsataa askelta, kun näki neljän muulin -vetämien kaleesien pistävän esiin erään kummun takaa. - -Vaunujen takana olivat tulossa vankkurit. Hänen tarvitsi vain vilkaista -matkueeseen nähdäksensä, että hänen etsimänsä henkilöt olivat siinä. - -Hän kääntyi heti ja ilmoitti lähestyessään kuningasta: "Tuolla -seurue jo tulee, sire. Edellä on kaleeseissa kaksi vallasnaista -kamarineitoineen; vankkureissa seuraa palvelijoita, ruokavaroja ja -vaatetarpelta." - -"Hyvä, hyvä", vastasi kuningas järkkyneellä äänellä. "No, menkää, minä -pyydän, sanomaan noille naisille, että muuan hovin aatelismies haluaa -esittää heille tervehdyksensä yksinään." - -Upseeri lähti täyttä laukkaa. - -"_Mordioux_", puheli hän karauttaessaan; "tässäpä toki uusi ja -kunniakas tehtävä! Surkeilin juuri, etten ollut mitään, ja nyt olenkin -kuninkaan uskottu. Sellaisesta voisi muskettisoturi ylpeydessään -revetä!" - -Hän lähestyi kaleeseja ja suoritti toimensa kohteliaan ja nokkelan -sanansaattajan tavoin. - -Vaunuissa oli tosiaan kaksi vallasnaista. Toinen oli suuri kaunotar, -vaikkakin laihanläntä; toista oli luonto vähemmän suosinut, mutta hän -oli eloisa ja herttainen, samalla kun hänen otsansa keveät poimut -ilmaisivat tahdonvoimaa. - -Hänen vilkkaat ja ilmeikkäät silmänsä ennen kaikkea haastoivat -kaunopuheisemmin kuin mitkään tämän keikailevan aikakauden sievistellyt -lemmenlauselmat. - -Hänen puoleensa d'Artagnan erehtymättömästi kääntyi, vaikka toinen oli -kenties kauniimpi, kuten mainitsimme. - -"Hyvät naiset", hän sanoi, "olen muskettisoturien luutnantti, ja tänne -on tulossa aatelismies, joka kuuluu seurapiiriinne ja haluaa esittää -teille tervehdyksensä." - -Hänen lausuessaan ilmoituksensa, jonka vaikutusta hän uteliaasti -odotti, mustasilmäinen nainen huudahti ilosta, kuroittausi ulos -vaununikkunasta ja ojensi kätensä lähestyvää ratsastajaa kohti, -kirkaisten: "Oi, rakas sire!" Ja hänelle herahtivat kyyneleet silmiin. - -Kuski pysähdytti kaleesit, joiden perällä kamarineidot nousivat -hämmentyneinä seisomaan, ja toinen nainen yritti kunnioittavaa -kumarrusta, joka päättyi muikeimpaan hymyilyyn, mitä kademielisyys on -milloinkaan naishuulilla muodostanut. - -"Marie, rakas Marie!" huudahti kuningas ottaen molempien käsiensä -väliin mustasilmäisen naisen käden. - -Ja itse avaten raskaan vaununoven Ludvig veti hänet niin kiihkeästi -ulos, että hän oli puhuttelijansa sylissä ennen kuin hänen jalkansa -koskettivat maata. - -Vaunujen toiselle puolelle asettunut luutnantti näki ja kuuli tulematta -huomatuksi. - -Kuningas tarjosi käsivartensa mademoiselle de Mancinille ja viittasi -ajajia ja palvelijoita pitkittämään matkaansa. - -Kello läheni kuutta. Maisema oli raikas ja viehättävä. Tuuheat puut, -joiden lehtipuvut olivat vielä osittain kääriytyneitä kultanukkaisiin -silmuihin, värisyttelivät oksillaan aamukastetta rusohelminä. -Pensaitten juurilla viheriöitsi rehevä ruoho; muutamia päiviä -aikaisemmin palanneet pääskyset liihoittelivat soreilla kierroksillaan -taivaanlaen ja vedenkalvon välillä; pitkin metsätietä leyhytti -tuulenhenki kevätkukkien tuoksua. Kaikki luonnon kauneus, kasvikunnan -alkanut elämä, kaikki maan pyrkimykset taivaaseen päin huumasivat näitä -kahta rakastavaista, kun he astelivat eteenpäin rinnakkain, toisiinsa -nojautuen, silmät silmiin tähdättyinä, käsi kädessä, eivätkä yhteisen -halun viivyttäminä rohjenneet puhua, niin paljon kuin heillä olikin -toisilleen sanottavaa. - -Upseeri näki, että kuninkaan hevonen valtoimeksi jääneenä kierteli -ympärillä ja häiritsi mademoiselle de Mancinia. Hän käytti hyväkseen -lähestymisen tilaisuutta ratsua kiinniottaessaan, ja jalkaisin -pidellessään molempia hevosia niiden välissä seisten hän sai tarkatuksi -nuoren parin jokaista sanaa ja liikettä. - -Mademoiselle de Mancini aloitti keskustelun. - -"Voi, rakas sire", hän sanoi, "ette siis hylkääkään minua?" - -"En", vastasi kuningas; "näethän sen, Marie." - -"Minulle oli kuitenkin vakuuteltu, että niin pian kuin eroaisimme, ette -te enää ajattelisi minua!" - -"Rakas Marie, tänäänkö vasta huomaat, että ympärillämme on omissa -aikeissaan toimivia ihmisiä, jotka tahtovat eksyttää meitä?" - -"Mutta entä tämä matka, tämä liitto Espanjan kanssa, sire? Teidät -naitetaan!" - -Ludvig painoi päänsä alas. - -Samassa upseeri näki Marie de Mancinin katseen välähtävän auringossa -kuin huotrasta lennähtävä tikari. - -"Ja te ette ole tehnyt mitään rakkautemme puolesta?" kysyi neitonen -heidän oltuaan tovin vaiti. - -"Voi, kuinka voitkaan siten luulla! Olen polvistunut äitini edessä; -olen rukoillut, olen suostutellut. Olen sanonut, että koko onneni -riippuu sinusta; olen uhannut..." - -"No?" kysäisi Marie vilkkaasti. - -"No niin, äitini on kirjoittanut Roomaan ja saanut vastauksen, että -meidän avioliitollamme ei olisi mitään pätevyyttä, se ei saisi -kirkollista pyhitystä. Lopuksi nähdessäni, että meillä ei ollut enää -mitään toivoa, olen pyytänyt ainakin viivyttämään avioliittoni -solmimista infantinnan kanssa." - -"Mutta se ei estä teitä olemasta matkalla espanjalaisen prinsessan -luo." - -"Mitä voinkaan! Rukouksiini, anomuksiini, kyyneliini on vastattu -valtiosyillä." - -"Ja mikä on kaiken loppuna?" - -"No, mikä tässä auttaa, kun niin monta tahtoa on liittoutunut minua -vastaan?" - -Marien vuoro oli painaa päänsä alas. - -"Minun on siis jätettävä teille ainiaaksi hyvästi", hän sanoi. "Te -tiedätte, että minut lähetetään maanpakoon, haudataan näkymättömiin; -tiedätte, että on tapahtumassa enemmänkin, -- että minutkin naitetaan!" - -Ludvig vaaleni ja painoi kätensä sydämelleen. - -"Jos olisi ollut kysymys ainoastaan minun elämästäni, niin olen minäkin -kokenut sellaista painostusta, että olisin mukautunut; mutta olen -luullut, että asia koski teidänkin onneanne, rakas sire, ja minä olen -taistellut vastaan teidän tähtenne." - -"Oi, niin, minun onneni tähden, aarteeni!" jupisi kuningas kenties -enemmän mietiskelevästi kuin lämpimästi. - -"Kardinaali olisi taipunut", puhui Marie, "jos olisitte kääntynyt hänen -puoleensa, jos olisitte hartaasti vaatinut. Olisihan kardinaali saanut -Ranskan kuninkaan sukulaisekseen, ymmärrättehän, sire! Hän olisi tehnyt -mitä hyvänsä sen kunnian puolesta, antautunut sotaankin. Kardinaali -olisi teidän keskinäisen selityksenne jälkeen raivannut tieltä kaikki -esteet, varmana vastaisesta hallitsevasta asemastaan sillä -kaksinkertaisella perusteella, että hän oli kasvattanut kuninkaan ja -antanut hänelle puolisoksi sisarentyttärensä. Voi, sire, sire, minä -takaan sen teille. Minä olen nainen ja näen selvästi kaikessa, mikä -kuuluu rakkauteen." - -Näillä sanoilla oli omituinen vaikutus kuninkaaseen. Sen sijaan että ne -olisivat hänen kiihkoansa korottaneet, ne pikemmin jäähdyttivät sitä. -Hän hiljensi käyntiään ja virkahti pikaisesti: - -"Mitä ajatteletkaan, Marie! Kaikki on jo rauennut." - -"Teidän tahtoanne lukuunottamatta, eikö niin, rakas sire?" - -"Oi", huokasi kuningas punastuen, "onko minulla omaa tahtoa!" - -"Ah!" voihkasi mademoiselle de Mancini tuon huomautuksen -pahastuttamana. - -"Kuninkaalla ei ole muuta tahtoa kuin mitä politiikka määrää; -valtiosyyt ovat hänen velvoituksenaan." - -"Oi, teillä vain ei ole rakkautta!" tuskastui Marie; "jos te -rakastaisitte minua, sire, niin teillä olisi oma tahtonne." - -Sen virkkaessaan Marie kohotti silmänsä kumppaniinsa ja näki tämän -kalpeampana ja murtuneempana kuin on pakolainen, jonka täytyy ainiaaksi -jättää synnyinmaansa. - -"Moiti minua", mutisi kuningas, "mutta älä väitä, etten sinua rakasta." - -Pitkällinen äänettömyys seurasi näitä sanoja, jotka nuori kuningas oli -lausunut todellisen ja syvän tunteen vallassa. - -"En saa ajatelluksi, sire", jatkoi sitten Marie viimeiseksi -yrityksekseen, "että huomenna, ylihuomenna, en enää näe teitä. Minusta -tuntuu luonnottomalta, että joudun päättämään murheelliset päiväni -kaukana Pariisista, -- että jonkun vanhuksen, tuntemattoman huulet -koskettaisivat tätä kättä, jota nyt pitelette omassanne. Ei, toden -totta, jos sitä kaikkea tulen ajatelleeksi, rakas sire, niin -sydänparkani pakahtuu epätoivoon." - -Ja Marie de Mancini vuodattikin kyyneliä. - -Kuningas puolestaan kohotti heltyneenä nenäliinan huulilleen ja -tukahdutti nyyhkäisyn. - -"Katsokaa", taivutteli neitonen, "ajoneuvot on pysähdytetty; sisareni -odottaa minua, on äärimäinen hetki: mitä nyt päätätte, se on ratkaisuna -koko elämän ajaksi! Voi, sire, te tahdotte siis, että menetän teidät? -Te tahdotte siis, Ludvig, että se, joka on tunnustanut teille -rakkautensa, joutuu muulle kuin kuninkaalleen, hallitsijalleen, -rakastajalleen? Oi, miehuutta, Ludvig! Sana, sana vain! Lausukaa: -tahdon! niin koko elämäni liittyy teihin ja minä olen kaikesta -sydämestäni ikuisesti teidän." - -Kuningas ei vastannut mitään. - -Silloin Marie katseli häntä kuin Dido Aineaan lähtöä, loukkaantuneena -ja ylenkatseellisena. - -"Hyvästi siis", hän sanoi, "hyvästi elämä, hyvästi rakkaus, hyvästi -taivas!" - -Ja hän astui askeleen etääntyäkseen. Kuningas pidätti hänet, tarttui -hänen käteensä ja painoi sen huulilleen, ja tuntien vihlovaa murhetta -päätöksestä, jonka hän näytti itsekseen tehneen, hän pudotti tälle -kauniille kädelle kirvelevän tuskan kyyneleen, joka sai Marien -säpsähtämään niinkuin se olisi tosiaan polttanut häntä. - -Hän näki kuninkaan kosteat silmät, hänen verettömän otsansa ja -vavahtelevat huulensa ja huudahti äänenpainolla, jota olisi mahdoton -kuvata: - -"Oh, sire, te olette kuningas ja itkette, -- minä lähden!" - -Vastaukseksi kuningas vain kätki kasvonsa nenäliinaan. - -Upseerilta pääsi hillitty mörähdys, joka säikytti molempia hevosia. - -Suuttuneena mademoiselle de Mancini jätti kuninkaan ja nousi päätähavin -vaunuihinsa huutaen: - -"Matkalle, pian matkalle!" - -Ajaja totteli sivaltaen ruoskallaan, ja raskaat kaleesit vierivät -kitisevin pyörin, sillaikaa kun Ranskan kuningas hylättynä, -masentuneena ja nöyryytettynä ei enää rohjennut katsella eteensä eikä -taakseen. - - - - -14. - -Kuningas ja luutnantti osoittavat, että heillä kumpaisellakin on hyvä -muisti. - - -Maailman kaikkien rakastavaisten tavoin kuningas katseli kauan ja -kiihkeästi, miten hänen lemmittyänsä kuljettavat vaunut katosivat -näköpiirin taa. Moneen kertaan hän kääntyi pois ja jälleen takaisin, ja -vasta kun hänen oli onnistunut hiukan tyynnyttää sydämensä ja -ajatustensa kuohua, muisti hän, että hän ei ollut yksin. - -Upseeri piteli yhä ratsuja suitsista eikä ollut vielä kokonaan -menettänyt toivoa, että kuningas reipastuisi päättäväiseksi. - -"Hän voisi vielä nousta ratsaille ja karauttaa vaunujen perässä; -kannattaa odottaa", tuumi hän. - -Mutta muskettiluutnantin mielikuvitus oli liian kerkeä; kuningas kyllä -varoi antautumasta sellaisiin mielenmuutoksiin. - -Hän tyytyi lähestymään upseeria ja huomauttamaan alakuloisesti: - -"No, me olemme valmiita... ratsaille." - -Upseeri matki tätä sävyä, tätä laimeata suruisuutta, ja veltosti ja -apeasti hän kapusi satulaansa. Kuningas joudutti kulkua, luutnantti -kiirehti perässä. - -Sillaikaa Ludvig kääntyi viimeisen kerran. Upseeri -- pitkämielisenä -kuin jumala, jolla on ikuisuus edessään ja takanaan, -- toivoi vieläkin -tarmon paluuta. Mutta se oli turhaa, mitään ei ilmennyt. Ludvig -poikkesi kadulle, joka johti linnaan, ja päätyi perille kellon juuri -lyödessä seitsemän. - -Kuninkaan mennessä huoneisiinsa kaikkinäkevä muskettisoturi huomasi -kardinaalin ikkunassa uutimen kulman kohoutuvan. Sitten hän hengähti -syvään kuin ihminen, joka on kirvoitettu mitä kireimmistä kahleista, ja -virkahti puoliääneen: - -"Jo nyt taisi tulla loppu siekailustasi, luutnanttiparkaseni!" - -Kuningas kutsui hetkisen kuluttua kamarijunkkarinsa. - -"En ota vastaan ketään ennen kello kahta", hän sanoi, "kuulettehan, -monsieur?" - -"Sire", vastasi aatelismies, "täällä juuri pyytää eräs pääsyä." - -"Kuka hän on?" - -"Teidän muskettiluutnanttinne." - -"Joka juuri oli mukanani?" - -"Niin, sire." - -"Vai niin!" virkkoi kuningas. "No, hän tulkoon." - -Upseeri astui huoneeseen. - -Kuningas teki merkin, aatelismies ja kamaripalvelija poistuivat. - -Ludvig seurasi heitä katseellaan, kunnes ovi sulkeutui heidän -jälkeensä, ja verhojen pudottua alas hän aloitti: - -"Te muistutatte mieleeni läsnäolollanne, monsieur, mitä unohdin äsken -huomauttaa, nimittäin että tämän aamun asioista on noudatettava -ehdotonta vaitioloa." - -"Oh, sire, että teidän majesteettinne viitsiikään huomauttaa minulle -sellaista! Kyllä näkee, että te ette minua tunne." - -"Tarpeetonta se tietenkin oli, monsieur. Minä tiedän teidät -vaiteliaaksi; mutta kun en ollut antanut siitä mitään ohjetta..." - -Upseeri kumarsi. - -"Teidän majesteetillanne ei ole mitään muuta minulle sanottavaa?" hän -kysyi. - -"Ei, monsieur, te voitte poistua." - -"Saisinko luvan olla sitä tekemättä ennen kuin olen puhutellut -kuningastani, sire?" - -"Mitä teillä on asiana? Selittäkää toivomuksenne, monsieur." - -"Sire, asiani on ihan merkityksetön teille, mutta minulle se on peräti -tärkeä. Suokaa minulle senvuoksi anteeksi, että puhun siitä teille. -Ilman ehdotonta pakkoa en sitä olisi koskaan tehnyt, vaan olisin -kadonnut mykkänä ja vähäpätöisenä kuten olen aina ollut." - -"Mitä! Kadonnutko? En ymmärrä teitä." - -"Sire, lyhyeen lausuen", sanoi upseeri, "tulin pyytämään lähtölupaa -teidän majesteetiltanne." - -Kuningas liikahti kummastuneena, mutta upseeri seisoi kuin kuvapatsas. - -"Lähtölupaa -- teille, monsieur? Ja kuinka pitkäksi aikaa, sanokaahan?" - -"Ka, iäksi, sire." - -"Mitä, jättäisittekö palvelukseni, monsieur?" äännähti Ludvig, ja hänen -liikkeensä ilmaisi muutakin kuin ihmetystä. - -"Sire, jätän mielipahakseni." - -"Mahdotonta." - -"Se on vakava pyyntöni, sire. Alan tulla vanhaksi; neljä- tai -viisineljättä vuotta olen nyt ollut varuksissa, ja tunnen väsymystä -heikontuneissa hartioissani, -- minun on jätettävä paikkani -nuoremmille. Minä en kuulu uuteen aikakauteen; minulla on vielä toinen -jalkani menneessä kehitysjaksossa. Siitä johtuu, että kun kaikki -näyttää silmissäni oudolta, minua ihmetyttää ja hämmennyttää koko -ympäristöni. Lyhyeen sanoen minulla on kunnia anoa eroani teidän -majesteetiltanne." - -"Monsieur", sanoi kuningas katsellen upseeria, joka kantoi -sotilaspukuansa niin keveästi, että hänen ryhtiänsä olisi nuori mies -voinut kadehtia, "te olette voimakkaampi ja vireämpi kuin minä." - -"Oh!" vastasi upseeri teennäisen vaatimattomasti hymyillen; "teidän -majesteettinne sanoo niin, koska minulla on vielä jokseenkin välttävä -silmä ja kompastelematon jalka, -- koska en istu huonostikaan satulassa -ja viikseni ovat vielä pysyneet tummina. Mutta se kaikki on pelkkää -turhuutta, sire, harhanäkyä vain, pettävää ulkonaisuutta, sire! Näytän -kyllä vielä nuorelta, mutta sisällisesti olen vanha, ja olen varma -siitä, että puolen vuoden kuluessa raihnaudun luuvaloiseksi, -murtuneeksi. Senvuoksi, sire..." - -"Monsieur", keskeytti kuningas, "muistakaa toki eilisiä sanojanne. -Lausuitte minulle juuri samalla paikalla, missä nyt seisotte, että -Ranskassa ei kellään ole parempaa terveyttä, -- että uupumus on teille -tuntematonta, että teille ei ole ollenkaan raskasta viettää yöt ja -päivät vartiopalveluksessa. Ettekö puhunut siten? Koettakaa muistella, -monsieur." - -Upseeri huokasi. - -"Sire", hän myönsi, "vanhuus on turhamainen, ja elähtäneille on -annettava anteeksi, jos he hiukan kehuskelevatkin, sitten kun kukaan -muu ei heitä kiitä. On kyllä mahdollista, että vakuutin tuolla tavoin; -mutta varmaa kuitenkin on, sire, että tunnen suurta väsymystä, joten -tahdon vetäytyä lepoon." - -"Monsieur", sanoi kuningas lähestyen upseeria, ja hänen ilmeessään -kuvastui terävyyttä ja majesteettisuutta, "te ette ilmoita minulle -todellista syytä. Tahdotte jättää palvelukseni, sen käsitän, mutta te -salaatte minulta menettelynne vaikuttimen." - -"Uskokaa, sire..." - -"Minä uskon, mitä näen, monsieur. Näen tarmokkaan, vireän miehen, jolla -on järkkymätön mielenmaltti, -- Ranskan kenties parhaan soturin, ja -ulkomuotonne ei millään tavoin salli minun arvella, että tarvitsette -lepoa." - -"Voi, sire, kuinka ansaitsematonta ylistystä!" haastoi luutnantti -katkerasti. "Teidän majesteettinne saa minut ihan hämille. Tarmokas, -vireä, järkkymätön, armeijan paras soturi! Teidän majesteettinne -liioittelee vähäisiä ansioitani siinä määrin, etten tosiaankaan enää -tunne itseäni, niin hyvä käsitys kuin minulla itsestäni onkin. Jos -olisin kyllin turhamainen uskoakseni puoletkaan teidän majesteettinne -arvostelusta, niin pitäisin itseäni tärkeänä ja välttämättömänä -miehenä; minä sanoisin, että niin loistavista ominaisuuksista tunnettu -palvelija on verraton aarre. Mutta minun on päinvastoin sanottava, -sire, että minua on mielestäni koko ikäni arvosteltu melkoisesti alle -oikean tasoni, paitsi tänä päivänä. Toistan siis, että teidän -majesteettinne suvaitsee liioitella." - -Kuningas rypisti silmäkulmiaan, sillä hän tajusi upseerin sanoihin -sisältyvän karmeata ivaa. - -"Kuulkaahan, monsieur", hän sanoi, "käykäämme suoraan käsiksi asiaan. -Onko palvelukseni teille vastenmielinen? No, vastatkaa avoimesti, ilman -kiertelyä, se on tahtoni." - -Upseeri, joka oli tovin jokseenkin hämillään pyöritellyt hattuansa -hyppysissään, kohotti nyt päänsä. - -"Ah, sire, nyt tunnen oloni hiukan helpommaksi", hän sanoi. "Noin -suoramielisesti esitettyyn kysymykseen vastaan yhtä vilpittömästi. -Totuuden puhuminen on ihanaa sekä sydämensä keventämisestä koituvan -tyydytyksen tähden että harvinaisuutensa vuoksi. Lausun siis -kuninkaalleni totuuden, mutta pyydän samalla anteeksi vanhan soturin -suorasukaisuutta." - -Ludvig silmäili upseeriansa kiihkeän levottomuuden vallassa, jota hänen -kiivaat liikkeensä ilmaisivat. - -"No niin, puhukaa", hän käski, "sillä minä olen kärsimätön kuulemaan -totuuksianne." - -Upseeri heitti hattunsa sivupöydälle, ja hänen aina älykkäät ja -sotilaalliset kasvonsa saivat äkkiä omituisen suuruuden ja -juhlallisuuden sävyn. - -"Sire", hän aloitti, "minä jätän kuninkaan palveluksen, koska olen -tyytymätön. Palvelija voi näinä aikoina kunnioittavasti lähestyä -herraansa niinkuin minä nyt, esittää hänelle työnsä hedelmät, luovuttaa -hänelle takaisin työkalut, tehdä hänelle tilin kaikesta haltuunsa -uskotusta ja sanoa: Herra, päivätyöni on päättynyt, suvaitkaa maksaa -minulle, ja erotkaamme." - -"Monsieur, monsieur!" huudahti kuningas tulistuneena. - -"Voi, sire", sanoi upseeri hetkiseksi taivuttaen polvensa, "milloinkaan -ei palvelija ole ollut kunnioittavampi kuin minä olen teidän -majesteettinne edessä; mutta te käskitte minun puhua totta, sire. Ja -kun nyt kerran olen aloittanut, on sen tultava julki kokonaan, vaikka -vaatisitte minua vaikenemaankin." - -Upseerin tiukentuneissa kasvonpiirteissä ilmeni sellaista -päättäväisyyttä, että Ludvig XIV:n ei tarvinnut pyytää häntä jatkamaan. -Hän pitkitti siis kuninkaan katsellessa häntä ihailun ja uteliaisuuden -vaiheilla. - -"Sire, tulen jo viisineljättä vuotta palvelleeksi Ranskan -hallitsijahuonetta, kuten sanoin; harvat miehet ovat tässä -palveluksessa kuluttaneet yhtä monta miekkaa kuin minä, ja minun -käyttämäni säilät ovat olleet kelpo kapineita, sire. Olin nuorukainen, -kaikesta muusta paitsi urheudesta tietämätön, kun teidän kuninkaallinen -isänne aavisti minussa olevan miestä. Olin mies, sire, kun kardinaali -de Richelieu etevänä ihmistuntijana oivalsi minussa vihollisen. Näiden -muurahaisen ja leijonan vihamielisten välien historian olisitte voinut -lukea ensimmäisestä viimeiseen riviin saakka sukunne salaisesta -arkistosta, sire. Jos saatte joskus halua siihen, sire, niin lukekaa se -historia, sillä sanonpa teille, että se maksaa vaivan. Saatte siitä -nähdä, miten leijona väsytettynä, nääntyneenä ja huohottavana viimein -rukoili armoa, ja oikeuden nimessä on myönnettävä, että se itsekin -armahti. Oi, se oli kaunista aikaa, sire, taistelurikasta kuin Tasson -tai Arioston sankarirunoelma! Sen ajan ihmeet, joita meidän aikamme ei -uskoisikaan, olivat meille tavallisia tapauksia. Viiden vuoden mittaan -esiinnyin joka päivä sankarina, ainakin mikäli muutamat ansiokkaat -henkilöt ovat minulle huomautelleet, ja uskokaa minua, sire, -viisivuotinen sankaruus on pitkällinen koe! Kuitenkin uskon noiden -miesten vakuutusta, sillä he olivat päteviä arvostelijoita: heitä -olivat herra de Richelieu, Buckinghamin herttua, herra de Beaufort, -kardinaali de Retz, joka oli myös erinomainen katutaisteluiden -järjestäjä, kuningas Ludvig XIII ja itse kuningatar, teidän korkea -äitinne, joka näki aihetta erityisesti kiittää minua eräänä päivänä. En -satu muistamaan, mikä palvelus minulla oli ollut onni tehdä hänelle -silloin. Suokaa anteeksi, sire, että puhun näin rohkeasti; mutta -minulla on ollut jo kunnia sanoa teidän majesteetillenne, että -kertomani on historiaa." - -Kuningas puraisi huultansa ja heittäysi kiivaasti istumaan nojatuoliin. - -"Minä ikävystytän teidän majesteettianne", jatkoi luutnantti. "Niin, -sire, sellaista on totuus! Se on armoton seuralainen, rautapiikkinen; -se haavoittaa tapaamaansa ja toisinaan myöskin esittäjäänsä." - -"Ei, monsieur", vastasi kuningas; "olen kehoittanut teitä puhumaan, -pitkittäkää siis." - -"Kuninkaan ja kardinaalin palveluksen jälkeen tuli holhoushallitus, -sire; taistelin melkoisesti frondelaisuudenkin aikana, mutta vähemmän -kuitenkin kuin varemmin. Ihmiset alkoivat kutistua. Johdin sentään -teidän majesteettinne muskettisotureita muutamissa vaarallisissa -tilanteissa, jotka on merkitty komppanian päiväkäskyihin. Olipa minulla -silloin oiva asema! Olin kardinaali de Mazarinin suosikki; 'Luutnantti -tänne, luutnantti tuonne! Luutnantti oikealle, luutnantti vasemmalle!' -Silloin ei Ranskassa annettu ainoatakaan kolhaisua muutoin kuin teidän -nöyrän palvelijanne tultua määrätyksi iskemään. Mutta piankaan ei -kardinaali tyytynyt ainoastaan Ranskaan; hän lähetti minut Cromwellin -asioille Englantiin. Tämä oli herrasmies, jonka kanssa ei käynyt -leikitteleminen, sen vakuutan, sire. Minulla on ollut kunnia tutustua -häneen, ja olen pätevä arvostelemaan häntä ansioittensa mukaan. Minulle -oli luvattu paljon tästä lähetystoimesta. Tehtyäni kokonaan toista kuin -oli toimekseni annettu sainkin anteliaan palkan, sillä minut -nimitettiin vihdoinkin muskettisoturien kapteeniksi, hovin halutuimpaan -virkaan, joka antaa haltijalleen etusijan Ranskan marskien rinnalla, -mikä onkin kohtuullista, koska muskettivartion kapteeni merkitsee -ensimmäistä soturia ja urhojen kuningasta!" - -"Kapteeniksi, monsieur?" oudoksui kuningas. "Te erehdytte, tahdotte -tietysti puhua luutnantista." - -"Ei, sire, minä en koskaan erehdy. Teidän majesteettinne voi tässä -kohdassa luottaa minuun; herra de Mazarin antoi minulle valtakirjan." - -"No?" - -"Mutta kardinaali ei ole aulis antimissaan, sen tiedätte te paremmin -kuin kukaan, ja ottaapa hän joskus takaisinkin mitä on antanut. Rauhan -palattua, kun hän ei enää tarvinnut minua, hän peruutti valtakirjan. En -tosin ollut arvokas seuraaja maineikkaalle de Trévillelle; mutta paikka -oli minulle kuitenkin luvattu ja annettu, ja siihen olisi asian pitänyt -jäädä." - -"Siitäkö olette tyytymätön, monsieur? No niin, minä kuulustan asiaa. -Harrastan oikeutta, ja vaatimuksenne ei minua pahastuta, niin -sotilaallisesti kuin se onkin esitetty." - -"Oh, sire", sanoi upseeri, "teidän majesteettinne on ymmärtänyt minua -väärin; en enää tee mitään vaatimusta." - -"Liiallista arkatuntoisuutta, monsieur! Mutta minä tahdon valvoa -asioitanne ja myöhemmällä..." - -"Voi sitä sanaa, sire! Myöhemmällä! Kolmekymmentä vuotta olen saanut -tyytyä tähän suopeaan sanaan, jonka monet korkeat henkilöt ovat -lausuneet, kunnes nyt jouduin kuulemaan sen teidänkin huuliltanne. -Myöhemmällä! Sen varassa olen saanut kaksikymmentä haavaa ja päässyt -neljänkuudetta ikäiseksi tyhjin kukkaroin ja kertaakaan tapaamatta -suojelijaa taipaleellani, minä, joka olen ollut niin monien turvana! -Minä muutankin kaavaa, sire, ja kun minulle tästälähtein sanotaan: -_myöhemmällä_, vastaan minä: _nyt heti_. Anon lepoa, sire. Se voitaneen -minulle myöntää: se ei maksa mitään kellekään." - -"En odottanut saavani kuulla tällaista puhetta, monsieur, liiatenkaan -mieheltä, joka on viettänyt ikänsä korkeissa piireissä. Te unohdatte -puhuttelevanne kuningasta, aatelismiestä, joka lienee yhtä hyvää -syntyperää kuin tekin, ja kun sanon _myöhemmällä_, niin se on varmaa." - -"En sitä epäile, sire; mutta nyt tulee sen tukalan totuuden loppu, joka -minulla oli teille sanottavana: jos näkisin tällä pöydällä tarjona -marskinsauvan, konnetabelinmiekan, Puolan kruunun, niin vannonpa, sire, -että minä yhä sanoisin _nyt heti_ enkä _myöhemmällä_. Suokaa minulle -anteeksi, sire, olen kotoisin teidän isoisänne Henrik IV:n maakunnasta: -en puhu usein, mutta puhuessani sanon kaikki." - -"Vastainen hallitukseni ei näy olevan teille kovinkaan houkutteleva, -monsieur?" huomautti Ludvig korskeasti. - -"Unohdusta, kaikkialla unohdusta!" huudahti upseeri ylevästi; "herra on -unohtanut palvelijan, ja nyt käy palvelijalle pakolliseksi unohtaa -herransa. Elän onnettomana aikana, sire! Näen nuorison masentuneena ja -arkana, näen sen saamattomana ja köyhyyden painamana, kun sen pitäisi -olla voimakasta ja rikasta. Eilen illalla esimerkiksi avasin Ranskan -kuninkaan oven Englannin kuninkaalle, jonka isän minä vaivainen olisin -saanut pelastaa, jollei Jumala olisi asettanut minua vastaan -valittuansa Cromwellia! Minä avasin tämän oven, sanon, -- veljen -palatsin veljelle, ja minä näin, sire, -- oi, se kourii sydäntäni! -- -minä näin kuninkaani ministerin häätävän pois maanpakolaisen ja -nöyryyttävän hallitsijaansa, tuomitsemalla kurjuuteen toisen kuninkaan, -hänen vertaisensa. Näenpä myös lopuksi ruhtinaani, joka on nuori, -kaunis, urhea, -- jolla on miehuutta sydämessä ja salamaa silmissä, -näenpä hänet vapisemassa papin edessä, joka nauraa hänelle -makuukammionsa uutimien takaa, kun hän vuoteellaan haalii koolle -kaiken kullan Ranskasta ja sitten kasailee sen tietymättömiin -aarrekirstuihinsa. Niin, kyllä ymmärrän katseenne, sire. Käyn -hullunrohkeaksi, mutta mikäs minun auttaa! Olen vanha soturi, ja sanon -nyt teille, kuninkaani, asioita, jotka sulloisin takaisin sen kurkkuun, -joka minun edessäni pyrkisi sellaista puhumaan. Te käskitte minun -tyhjentää teille sydämeni, sire, ja minä vuodatan teidän majesteettinne -jalkojen juureen kaiken sen sapen, mitä olen koonnut kolmenkymmenen -vuoden aikana, niinkuin vuodattaisin kaiken verenikin, jos teidän -majesteettinne sitä vaatisi." - -Kuningas kuivasi sanattomana kylmää hikeä, joka helmeili hänen -otsallaan. - -Tätä kiivasta purkausta seurannut äänettömyyden hetki muistutti sekä -puhujan että kuulijan mieleen loppumattomia kärsimyksen vuosia. - -"Monsieur", aloitti viimein kuningas, "te mainitsitte unohdusta. Kuulin -vain sen sanan, ja vastaankin siis ainoastaan siihen. Toiset ovat -voineet olla unohtavaisia, mutta minä en sitä ole, ja siitä on -todisteena, että muistan metelipäivän, jolloin raivoisa rahvas meren -lailla kohisten täytti Palais-Royalin. Olin nukkuvinani vuoteellani, -kun yksinäinen mies paljastetuin miekoin ja päänaluseni taakse -kätkeytyneenä varjeli henkeäni valmiina vaarantamaan omansa minun -tähteni, niinkuin hän oli jo kaksikymmentä kertaa pannut elämänsä -alttiiksi sukuni jäsenten puolesta.[17] Eikö tämä aatelismies, jonka -nimeä silloin kysyin, ollut herra d'Artagnan, sanokaahan, monsieur?" - -"Teidän majesteetillanne on hyvä muisti", vastasi upseeri -kylmäkiskoisesti. - -"Katsokaahan, monsieur", pitkitti kuningas, "jos minulla on niin selviä -muistoja lapsuudestani, niin mitä muistoja voinkaan koota järjen -ikäkautena?" - -"Teidän majesteettinne on saanut taivaalta runsaat lahjat", sanoi -upseeri äskeiseen tapaansa. - -"Kuulkaa, herra d'Artagnan", jatkoi Ludvig kuumeellisen kiihtyneesti, -"ettekö te voi olla yhtä kärsivällinen kuin minä? Ettekö voi tehdä -samoin kuin minäkin? Sanokaa!" - -"Ja mitä teette, sire?" - -"Odotan." - -"Se käy laatuun teidän majesteetillenne, koska olette nuori, mutta -minulla, sire, ei ole aikaa odottaa. Vanhuus vaanii ovellani, ja sen -kintereillä kuolema, pilkistellen jo majaani. Teidän majesteettinne -vasta aloittaa elämän; se on täynnä toiveita ja tulevaista onnea. Mutta -minä, sire, seison näköpiirin toisella äärellä, ja me olemme niin -etäällä toisistamme, että minulla ei mitenkään riitä aikaa odottamaan, -kunnes teidän majesteettinne ehtii minun kohdalleni." - -Ludvig asteli kierroksen kamarissaan yhä pyyhkien otsaltaan runsasta -hikeä, joka olisi hätäännyttänyt lääkärit, jos he olisivat nähneet -kuninkaan sellaisessa tilassa. - -"Hyvä on, monsieur", virkkoi Ludvig XIV sitten jämeästi; "te haluatte -vetäytyä rauhaan, -- sen saatte tehdä. Te esitätte minulle -eronpyyntönne muskettisoturien luutnantin arvosta?" - -"Asetan sen nöyrästi teidän majesteettinne jalkojen juureen, sire." - -"Se riittää. Toimitan eläkkeenne määrätyksi." - -"Olen teidän majesteetillenne tuhatkertaisesti kiitollinen." - -"Monsieur", huomautti kuningas vielä väkinäisesti ponnistautuen, -"luulen teidän sentään menettävän hyvän isännän." - -"Ja minä olen siitä varma, sire." - -"Löytänettekö koskaan samanlaista?" - -"Oh, sire, tiedän hyvin, että teidän majesteetillanne ei ole maailmassa -vertaistanne. Tästälähtein en enää rupeakaan minkään kuninkaan -palvelukseen; jättäydyn omaksi herrakseni." - -"Te lupaatte sen?" - -"Vannon sen teidän majesteetillenne." - -"Panen mieleeni vakuutuksenne, monsieur." - -D'Artagnan kumarsi. - -"Ja te tiedätte, että minulla on hyvä muisti", jatkoi kuningas. - -"Niin, sire, ja kuitenkin toivoisin teidän majesteettinne muistin nyt -pettävän, jotta unohtaisitte kaiken sen kurjuuden, joka minun on ollut -pakko paljastaa nähtäväksenne. Teidän majesteettinne on niin kerrassaan -yläpuolella köyhien ja vähäpätöisten, että toivon..." - -"Minun majesteettini, monsieur, johtuu tekemään kuten aurinko, joka -näkee kaikki, suuret, ja pienet, rikkaat ja köyhät antaen loistoa -toisille, lämpöä toisille, kaikille elämää. Hyvästi, herra d'Artagnan, -hyvästi, te olette vapaa." - -Ja kuningas kiirehti viereiseen huoneeseen tukahduttaen käheän -nyyhkäisyn. - -D'Artagnan otti hattunsa pöydältä, jolle oli sen heittänyt, ja läksi. - - - - -15. - -Pakolainen. - - -D'Artagnan ei ollut vielä ehtinyt portaiden juurelle, kun kuningas -kutsui kamarijunkkarinsa. - -"Minulla on teille tehtävä, monsieur", hän sanoi. - -"Olen teidän majesteettinne käskettävissä." - -"Odottakaa siis." - -Ja nuori kuningas ryhtyi kyhäämään seuraavaa kirjettä, joka hänelle -maksoi montakin huokausta, vaikka hänen silmissään samalla hehkui -jotakin voitonriemun kaltaista: - - 'Herra kardinaali! - - Teidän hyvien neuvojenne ansiosta ja etenkin lujuutenne johdosta - olen kyennyt taltuttamaan ja voittamaan heikkouden, joka oli - kuninkaalle sopimaton. Te olette niin taitavasti järjestänyt - tulevaisuuteni, että kiitollisuuskin estää minua nyt tuhoamasta - työtänne. Käsitän olleeni väärässä, kun tahdoin suunnata elämäni - syrjään siltä tolalta, jonka te olitte sille harkinnut. Olisi - tosiaankin ollut onnetonta Ranskalle ja suvulleni, jos minun ja - ministerin kesken olisi päässyt huono sopu vallalle. - - Siten olisi kuitenkin tapahtunut, jos olisin ottanut - sisarentyttärenne puolisokseni. Tajuan sen täydellisesti, ja - tästälähtein en mitenkään vastusta suunnitelmienne toteutumista. - Olen siis valmis menemään naimisiin infantinna Marie-Thérèsen - kanssa. Voitte nyt lopullisesti määrätä neuvottelujen alkamisesta. - - _Ludvig_.' - -Kuningas tarkisti kirjeen ja sulki sen sinetillä. - -"Viekää tämä kirje herra kardinaalille", hän käski. - -Aatelismies poistui. Mazarinin ovella hän kohtasi Bernouinin -jännittyneenä odottamassa. - -"Mitä kuuluu?" kysyi ministerin kamaripalvelija. - -"Monsieur", ilmoitti aatelismies, "tässä on kirje hänen -ylhäisyydelleen." - -"Kirje! Kas, sitä olemme tässä varronneetkin, aamullisen pikku retken -jälkeen." - -"Ah, te tiesitte, että hänen majesteettinsa..." - -"Pääministerinä on meidän velvollisuutenamme tietää kaikki. Ja hänen -majesteettinsa arvattavasti anoo, rukoilee?" - -"En tiedä, mutta kovin hän kirjoittaessaan huokaili." - -"Niin, niinpä niin, kyllä me tiedämme, mitä se merkitsee. Ihminen -huokailee onnesta kuten mielenkarvaudestakin, monsieur." - -"Kuningas ei palatessaan kuitenkaan näyttänyt olevan hyvällä tuulella, -monsieur." - -"Te ette ole katsonut tarkoin. Sitäpaitsi olette nähnyt hänen -majesteettinsa ainoastaan hänen palatessaan, koska hänellä oli mukanaan -vain vartioluutnanttinsa. Mutta minä sain käyttää hänen ylhäisyytensä -kaukoputkea silloin kun hän väsyi sitä pitelemään. Molemmat nuoret -itkivät, se on varma." - -"No, onnestako se itkukin lähti?" - -"Ei, vaan rakkaudesta, ja he vannoivat toisilleen tuhansia -lemmenvaloja, joiden täyttämiseksi kuningas on valmis tekemään mitä -hyvänsä. Tämä kirje tietysti on alkuna niiden toteuttamiselle." - -"Ja mitä hänen ylhäisyytensä arvelee tästä rakkausjutusta, joka ei näy -olevan kellekään salaisuus?" - -Bernouin tarttui Ludvigin sanansaattajan käsivarteen ja vastasi hiljaa, -noustessaan ylös portaita: - -"Kaikessa luottamuksessa sanoen, hänen ylhäisyytensä toivoo sille -menestystä. Tietysti se johtaa sotaan Espanjan kanssa, mutta eipä -väliä, -- sota miellyttää aatelia. Herra kardinaali antaa sitäpaitsi -sisarentyttärelleen kuninkaalliset ja enemmänkin kuin kuninkaalliset -myötäjäiset. Liikutellaan kosolti rahoja, juhlitaan ja karkeloidaan; -kaikki saavat tyydytyksensä." - -"No niin, minusta kuitenkin tuntuu", huomautti kamarijunkkari päätänsä -pudistaen, "että tämä kirje on kovin kevyt, sisältääkseen sitä -kaikkea." - -"Hyvä ystävä", vakuutti Bernouin, "olen varma puheestani: herra -d'Artagnan on kertonut minulle kaikki." - -"Vai niin! Ja mitä hän sanoi, antakaahan kuulla!" - -"Minä lähestyin häntä tiedustaakseni uutisia kardinaalin puolesta, -tietenkään ilmaisematta aikeitamme, sillä herra d'Artagnan on nokkela -vainukoira. - -"'Hyvä herra Bernouin', hän vastasi, 'kuningas on ihan hullaantunut -mademoiselle de Manciniin. Muuta en voi teille sanoa.' - -"'No', tiedustin häneltä, 'lieneekö hän kiintynyt siinä määrin, että -luulette hänen voivan nousta kapinaan hänen ylhäisyytensä suunnitelmia -vastaan?' - -"'Voi, älkää kysykökään; uskon kuninkaan pystyvän mihin tahansa. Hän on -itsepintainen kuin synti, ja mitä hän tahtoo, siinä hän pysyy. Jos hän -on ajanut rautaiseen päähänsä, että hän ottaa puolisokseen mademoiselle -de Mancinin, niin naimakauppa siitä tulee kuin tuleekin.' - -"Ja sitten hän jätti minut mennäkseen talliin, otti sieltä ratsun, -satuloitsi sen itse, hyppäsi selkään ja karautti ulos linnan pihalta -kuin paholaisen ajamana." - -"Luulette siis...?" - -"Luulen, että herra kaartilaisluutnantti tiesi asiasta enemmän kuin hän -tahtoi ilmaista." - -"Joten teidän käsittääksemme herra d'Artagnan..." - -"Kaiken todennäköisyyden mukaan nyt rientää karkoitettujen perässä -huolehtimaan kaikista toimenpiteistä kuninkaan rakkauden -edistämiseksi." - -Siten pakisten olivat molemmat uskotut saapuneet hänen ylhäisyytensä -työhuoneen ovelle. Kardinaali ei enää potenut jäsensärkyä, hän käveli -jännittyneenä huoneessaan, kuunnellen ovilla ja vilkuen ikkunoista. - -Bernouin astui sisälle aatelismiehen saattamana, joka kuninkaan käskyn -mukaisesti antoi kirjeen hänen ylhäisyytensä omiin käsiin. Mazarin otti -kirjeen, mutta ennen avaamista hän sommitteli huulilleen vakaan -myhäilyn, joka oli mukava sävy kaikkinaisten tunteitten verhoamiseksi. -Täten ei hänen kasvoillaan päässyt kuvastumaan mitään jälkiä siitä -vaikutelmasta, jonka hän kirjeestä sai. - -"No niin", sanoi hän luettuaan kirjeen kahteen kertaan, "tämäpä -erinomaista, monsieur. Ilmoittakaa kuninkaalle, että minä kiitän häntä -kuuliaisuudestaan leskikuningattaren toivomuksia kohtaan ja että teen -kaikkeni hänen tahtonsa täyttämiseksi." - -Aatelismies läksi. Tuskin oli ovi sulkeutunut hänen jälkeensä, kun -kardinaali, joka ei käyttänyt naamiota Bernouinilie, heitti äskeisen -sävynsä sikseen ja lausui synkästi: - -"Kutsu herra de Brienne." - -Kirjuri ilmestyi viiden minuutin kuluttua. - -"Monsieur", virkkoi hänelle Mazarin, "olen juuri tehnyt suuren -palveluksen yksinvallalle, suurimman, mitä olen sille milloinkaan -saanut aikaan. Te viette tämän kirjeen, joka on siitä todisteena, hänen -majesteetilleen leskikuningattarelle, ja saatuanne sen häneltä takaisin -te panette sen B-salkkuun, johon palvelustani koskevat asiapaperit ja -muut selvitykset kuuluvat." - -Brienne meni asialleen, ja kun tätä niin kiintoisaa kirjettä ei ollut -pantu uuteen kuoreen, ei hän jättänyt sitä lukematta matkallaan. -Sanomattakin on selvää, että Bernouin, joka oli hyvissä väleissä -kaikkien kanssa, sipsutti kyllin lähelle kirjuria, voidakseen lukea -hänen olkansa yli. Uutinen levisi linnassa niin nopeasti, että Mazarin -hetkiseksi pelkäsi sen ehtivän kuningattaren korviin ennen kuin de -Brienne saisi hänelle Ludvig XIV:n kirjettä näytetyksikään. Tuokion -kuluttua oli kaikki käskyt annettu matkallelähtöä varten, ja käytyään -tervehtimässä kuningasta hänen näennäisen vuoteeltanousunsa hetkenä -Condén prinssi merkitsi matkasuunnitelmaansa Poitiersin kaupungin -heidän majesteettiensa seuraavaksi oleskelu- ja levähdyspaikaksi. - -Siten raukesi äkkipikaa juoni, joka oli kaikessa hiljaisuudessa -tuottanut paljon päänvaivaa kaikille Euroopan valtiomiehille. -Lopullisesti ei siitä kuitenkaan ollut jäänyt selväksi ja uudeksi -tulokseksi muuta kuin että köyhä muskettisoturien luutnantti menetti -paikkansa ja palkkansa. Tosin hän korvaukseksi voitti vapautensa. - -Saamme pian tietää, millä tavoin herra d'Artagnan käytti sitä. Lukija -sallinee meidän hetkiseksi palata Médicis-ravintolaan, josta muuan -ikkuna avautui juuri silloin kun linnassa jaeltiin käskyjä kuninkaan -matkustuksesta. - -Se ikkuna kuului Kaarle II:n asuntoon. Kovaonninen prinssi oli -viettänyt koko yön mietteissä, pää molempien käsien varassa ja -kyynärpäät pöytään tuettuina, sillaikaa kun vanha ja raihnainen Parry -oli ruumiiltaan ja sielultaan uupuneena nukahtanut loukkoon; omituinen -kohtalo muuten oli tällä uskollisella palvelijalla, joka nyt näki -edellistä sukupolvea vainonneiden vastoinkäymisten kamalan sarjan -jatkuvan seuraavaankin. Kaikin puolin harkittuaan uutta tappiotansa oli -Kaarle II tullut täydellisesti tajunneeksi, kuinka ypö yksinään hän oli -nyt tämänkin toiveensa petyttyä; hän oli tuntenut ikäänkuin pyörrytystä -ja kaatunut taaksepäin isoon nojatuoliin, jonka reunalla hän oli -istunut. - -Silloin oli taivas armahtanut onnetonta ruhtinasta ja lähettänyt -hänelle unen, kuoleman viattoman veljen. Hän oli herännyt vasta puoli -seitsemältä, kun aurinko jo paistoi huoneeseen ja Parry havahduttamisen -pelosta hievahtamattomaksi jääneenä katseli tuskaisen murheellisesti -nuoren miehen silmiä, jotka valvominen oli jo punerruttanut, ja poskia, -jotka kärsimys ja puute olivat jo vaalentaneet. - -Kaarle heräsi muutamien raskaiden vankkurien jymyyn, niiden vieriessä -alas Loire-virtaa kohti. Hän nousi, silmäili ympärilleen kuin kaiken -unohtaneena, huomasi Parryn, puristi tämän kättä ja käski hänen -suorittaa isäntä Cropolen laskun. Parryn kanssa tilintekoon pakotettuna -isäntä selviytyi nyt tehtävästään kunniallisen miehen tavoin, se on -sanottava; hän vain lausui tavanmukaisen pahoittelunsa, että -matkalaiset eivät olleet syöneet mitään, joten hänelle koitui siitä -kaksinkertainen ikävyys, kun nimittäin sellainen välinpitämättömyys oli -nöyryyttävä hänen keittiölleen ja hänen täytyi pyytää maksua ateriasta, -joka oli jäänyt nauttimatta, mutta silti mennyt hukkaan. Parry ei -nähnyt aihetta vastaväitteisiin, vaan maksoi. - -"Toivoakseni", virkkoi kuningas, "ei hevosten laita ole ollut sama. En -voi tietää, ovatko ne käyttäneet hyväkseen apettanne, mutta hankalaa -olisi meidän lähteä pitkälle taipaleelle heikontuneilla ratsuilla." - -Tämän epäilyksen kuullessaan Cropole omaksui majesteettisen sävyn ja -vastasi, että Médicis-ravintolan soimet eivät olleet vähemmän -vieraanvaraisia kuin sen ruokapöydät. - -Kuningas nousi siis ratsaille, vanha palvelija teki samoin, ja -matkalaiset suuntasivat kulkunsa Pariisia kohti, tapaamatta juuri -ketään kaduilla tai kaupungin ulkopuolellakaan. - -Ruhtinaalle oli viimeöinen isku sitä kovempi, kun se merkitsi uutta -maanpakoa. Onnettomat kiintyvät vähäisimpiinkin toiveisiin niinkuin -onnelliset suurimpiin siunauksiin, ja kun heidän täytyy poistua -paikalta, missä sellainen toive on hivellyt heidän sydäntään, tuntevat -he samaa vihlovaa kaipuuta, jota karkoitettu kokee astuessaan alukseen -lähdössä pois isänmaastaan. Nähtävästi jo moneen kertaan haavoittunut -sydän kärsii pienimmästäkin pistoksesta; se katsoo suureksi -huojennukseksi hetkellistäkin pahan välttymistä, joka on pelkkää tuskan -poissaoloa, ja kaikki tuo johtuu siitä, että Jumala on kamalimpiinkin -onnettomuuksiin suonut meille toivon kuten vesipisarankin, jota -syntinen rikas mies helvetissä anoi Lasarukselta. - -Tovin oli Kaarlen toive ollutkin enemmän kuin hetkellistä ilahdusta, -silloin kun hän oli saanut hyvän vastaanoton Ludvig-serkultaan. Toive -oli silloin vahvistunut ja alkanut tuntua todellisuudelta, mutta sitten -oli Mazarinin epuutus äkkiä saanut näennäisen varmuuden raukeamaan -jälleen unelmaksi. Ludvig XIV:n väleen peruutunut lupaus tuntui -pelkältä pilkalta. Pilkalta kuten hänen kruununsa, valtikkansa, -ystävänsä, -- kuten kaikki, mikä oli ympäröinyt hänen kuninkaallista -lapsuuttaan ja hylännyt hänet nuoruudenaikaisessa maanpaossa. Pilkkaa! --- kaikki oli Kaarle II:lle pilkkaa paitsi se kylmä ja musta lepo, jota -hänelle hauta tarjosi. Sellaisia olivat onnettoman ruhtinaan ajatukset, -kun hän hevosensa ohjakset höllälle heittäen taivalsi toukokuun -lämpimässä ja lempeässä päivänpaisteessa, jota pakolaisen synkeä -ihmisviha piti niinikään tuskansa ivana. - - - - -15. - -Remember! - - -Kahta matkalaistamme vastaan tuli noin puolen tunnin matkan päässä -kaupungista vinhasti ratsastava herrasmies, joka kiireissäänkin kohotti -hattuaan heidät sivuuttaessaan. Kuningas tuskin tarkkasikaan nuorta -ratsastajaa -- tämä nimittäin oli näköjään neljän- tai viidenkolmatta -vanha, -- joka useaan kertaan kääntyi ystävällisesti viittomaan eräällä -veräjällä seisovalle vanhukselle. Veräjän takana kohosi kaunis -punakattoinen ja valkoseinäinen rakennus, vasemmalla puolella Kaarlen -suunnasta. - -Pitkä ja laiha valkotukkainen ukko vastaili veräjän edustalta nuoren -miehen tervehdyksiin isällisen hellillä hyvästelyviittauksilla. Lopulta -lähtijä katosi solakkain puiden reunustaman tien ensimmäisestä -mutkasta, ja vanhus oli palaamaisillaan taloon, kun matkalaiset veräjän -kohdalle ehtineinä herättivät hänen huomiotansa. - -Kuningas ratsasti yhä kumarassa, käsivarret veltosti riippuvina, antaen -hevosensa edetä käyden ja melkein kokonaan omin päin, sillaikaa kun -Parry hänen takanaan paremmin tunteakseen auringon lenseyttä oli -ottanut hatun päästään ja antoi katseittensa harhailla molemmin puolin -tietä. Ne osuivat silloin vanhuksen kasvoihin, tämän nojatessa -veräjään, ja ikäänkuin jonkun oudon ilmestyksen kohtaamana ukko -huudahti ja astui askeleen matkalaisia kohti. - -Parrysta hänen silmäyksensä heti siirtyi kuninkaaseen, tähystäen tätä -tovin. Se pikainen tarkastus kuvastui heti ilmeisesti vanhuksen -kasvonpiirteissä, sillä nähtävästi tuntien nuoremman matkalaisen hän -viipymättä liitti kätensä yhteen kunnioittavan hämmästyneesti, otti -hatun päästään ja kumarsi niin syvään, että hän melkein painui -polvilleen. - -Niin hajamielisellä päällä tai oikeastaan ajatuksiinsa syventyneenä -kuin kuningas olikin, käänsi tämä kunnioituksen osoitus hänen huomionsa -vanhukseen. Kaarle pysähdytti hevosensa ja sanoi Parryyn kääntyen: - -"Hyvä Jumala, Parry, mikä onkaan tuo mies, joka siten tervehtii minua? -Tunteekohan hän minut?" - -Kiihdyksissään ja kalpeana oli Parry jo ohjannut hevosensa veräjän luo. - -"Voi, sire", vastasi hän äkkiä pysähtyen viiden tai kuuden askeleen -päähän yhä kumartavasta vanhuksesta, "olen ihan hämmästyksissäni, sillä -minä luulen tuntevani tuon kunnon miehen. Niin, hän se tosiaan on! -Salliiko teidän majesteettinne minun puhutella häntä?" - -"Kernaasti." - -"Tekö se olettekin, hra Grimaud?" kysyi Parry. - -"Niin, minä", vastasi pitkä vanhus suoristautuen, mutta kunnioittavaa -sävyänsä muuttamatta. - -"Sire", huomautti nyt Parry, "en ollut erehtynyt. Tämä mies on kreivi -de la Fèren palveluksessa, ja kreivi de la Fère, jos johdatte sen nimen -mieleenne, on jalo aatelismies, josta olen puhellut teidän -majesteetillenne niin usein, että hänen muistonsa on täytynyt jäädä -sydämeennekin." - -"Hän, joka auttoi isääni viimeisellä hetkellä?" kysyi Kaarle -säpsähtäen. - -"Aivan, sire." - -"Ah!" huokasi Kaarle. - -Sitten hän kääntyi vanhukseen, jonka vilkkaat ja älykkäät silmät -näyttivät tutkistelevan hänen ajatuksiaan. - -"Ystäväiseni", kysyi hän, "asuuko isäntänne, kreivi de la Fère, kenties -tällä tienoolla?" - -"Tuolla", vastasi Grimaud ojentaen käsivartensa taaksepäin veräjää -kohti. - -"Onko kreivi de la Fère nyt kotona?" - -"Perällä, kastanjapuiden alla." - -"Parry", sanoi kuningas, "en tahdo laiminlyödä näin rakasta tilaisuutta -kiittää aatelismiestä, joka on osoittanut suvulleni niin kaunista -uskollisuuden ja jalomielisyyden esimerkkiä. Pidelkää hevostani, hyvä -mies, minä pyydän." - -Ja heittäen ohjakset Grimaudin käsiin kuningas astui ihan yksinään -Atoksen luo niinkuin vertaistansa tapaamaan. Kaarlella oli riittävänä -opastuksena Grimaudin lyhyt ohje: "perällä kastanjapuiden alla"; hän -jätti senvuoksi rakennuksen vasemmalleen ja asteli suoraan osoitettua -puistokujaa kohti. Tien löytäminen oli helppoa; tuuheiden, jo lehtevien -ja kukkivien kastanjain latvat ulottuivat kaikkien muiden yläpuolelle. - -Saapuessaan valoisain ja tummien vinoneliöiden joukkoon, joita aurinko -piirteli puistokujaan lehväholvin vaihtelevan tiheyden mukaan, nuori -ruhtinas näki aatelismiehen, joka käyskenteli kädet selän takana ja -näytti vaipuneen rauhallisiin mietteisiin. Kaarle II oli nähtävästi -usein antanut kuvata häntä itselleen, sillä hän astui vähääkään -epäröimättä suoraan kävelijää kohti. Askeleita kuullessaan kreivi de la -Fère kohotti päätänsä, ja havaitessaan sorearyhtisen ja ylevännäköisen -tulijan hän otti hatun päästään ja seisahtui. Lähestyttyään muutaman -askeleen päähän otti Kaarlekin hatun käteensä ja virkkoi sitten -ikäänkuin vastatakseen kreivin mykkään kysymykseen: - -"Herra kreivi, tulen täyttämään velvollisuuden. Minun olisi pitänyt jo -kauan sitten ilmaista teille rajatonta kiitollisuuttani. Olen Kaarle II -Stuart, sen miehen poika, joka hallitsi Englantia ja kuoli -mestauslavalla." - -Loistavan nimen kuullessaan Atos tunsi väristystä suonissaan, mutta kun -hän näki nuoren ruhtinaan seisovan avopäin ojentamassa kättään, samensi -kaksi kyyneltä hetkiseksi hänen kauniiden silmiensä kirkasta sineä. - -Hän kumarsi kunnioittavasti, mutta ruhtinas tarttui hänen käteensä. - -"Ajatelkaahan, kuinka onneton olen, herra kreivi", sanoi Kaarle; -"tarvittiin sattuma minun lähestyäkseni teitä. Voi, minulla pitäisi -olla ympärilläni ne miehet, joita rakastan ja kunnioitan, mutta sen -sijaan minun täytyykin vain tyytyä säilyttämään heidän palveluksensa -sydämessäni ja heidän nimensä muistissani! Niinpä olisin matkannut -porttinne ohi niinkuin muukalaisen talon sivuuttaen, jollei -palvelijanne olisi tuntenut saattajaani." - -"Se on totta", sanoi Atos äänellään vastaten ruhtinaan huomautuksen -ensimmäiseen osaan ja kumarruksella jälkimmäiseen, "teidän -majesteettinne on kokenut kovin raskaita päiviä." - -"Ja raskaimmat ovat kenties vasta tulossa!" huokasi Kaarle. - -"Toivokaamme parasta, sire." - -"Voi, kreivi", huomautti Kaarlo päätänsä pudistaen, "minä toivoin -eilis-iltaan asti, ja kunnon kristityn tavoin, sen vakuutan!" - -Atos katseli kuningasta kysyvästi. - -"Se kertomus on helposti esitetty", sanoi Kaarle. "Maanpakolaisena, -varattomana, halveksittuna, päätin vastahakoisestikin viimeisen kerran -yrittää onneani. Eikö olekin kirjoitettuna tuolla ylhäällä, että meidän -suvullemme tulee ainiaan kaikki onni ja onnettomuus Ranskasta! Te -tunnette sitä jossakin määrin, monsieur, ollen niitä ranskalaisia, -jotka onneton isäni kuolinpäivänään näki mestauslavansa juurella, -sitten kun he olivat taistelussa kamppailleet hänen vierellään." - -"Sire", huomautti Atos vaatimattomasti, "minä en ollut yksin, ja -kumppanini ja minä täytimme silloin pelkästään velvollisuutemme -aatelismiehinä, siinä kaikki. Mutta teidän majesteettinne aikoi -kunnioittaa minua selityksellä..." - -"Se on totta. Minulla oli suojelijana -- suokaa anteeksi epäröimiseni, -kreivi, mutta te ymmärrätte kyllä, että sellaiset sanat ovat Stuartille -tukalia -- niin, suojelijana sukulaiseni, Hollannin käskynhaltija; -mutta ilman Ranskan välitystä tai ainakin valtuutusta ei hän tahdo -ottaa aloitetta pyrkimysteni hyväksi. Tulin senvuoksi pyytämään tätä -valtuutusta Ranskan kuninkaalta, ja hän kieltäytyi." - -"Kuningas epäsi teidän pyyntönne, sire!" - -"Ei sentään hän -- minun on tehtävä oikeutta nuorelle -Ludvig-serkulleni; herra de Mazarin asettui vastaan." - -Atos puri huultansa. - -"Arvelette kenties, että minun olisi pitänyt olla valmistautunut siihen -epäykseen?" sanoi kuningas huomatessaan Atoksen liikkeen. - -"Se oli tosiaan ajatukseni, sire", vastasi kreivi kunnioittavasti; -"tunnen tuon pitkäkyntisen italialaisen." - -"Päätinkin ajaa koko asian ratkaisuun, saadakseni heti tietää kohtaloni -viimeisen vaiheen. Sanoin Ludvigille, että minä sekä Ranskaa että -Hollantia rettelöstä säästääkseni tahdon itse omakohtaisesti yrittää -onneani, kuten jo olen tehnyt, jos hän antaisi minulle kaksisataa -aatelismiestä tai lainaisi miljoonan frangia." - -"Ja sitten, sire?" - -"No niin, monsieur, tunnen tällä hetkellä omituista epätoivon -tyydytystä. Nähtävästi kuulun niihin ihmisiin, joiden sanotaan tuntevan -todellista huojennusta siitä varmuudesta, että kaikki on hukassa ja -että vihdoinkin on tullut sortumisen hetki." - -"Oi, toivoakseni ei teidän majesteettinne ole vielä joutunut siihen -äärimmäisyyteen!" virkahti Atos. - -"Sanoaksenne minulle noin, herra kreivi, koettaaksenne jälleen elvyttää -toivoa sydämessäni, ette ole voinut oikein ymmärtää, mitä teille juuri -kerroin. Tulin anomaan Ludvig-serkultani almuna miljoonaa, jolla -toivoin saavani hankkeen jälleen käyntiin, ja pyyntöni hylättiin. -Huomaattehan siis, että kaikki on menetetty." - -"Salliiko teidän majesteettinne minun vakuuttaa päinvastoin?" - -"Kuinka, kreivi? Otaksutteko minut niin ajattelemattomaksi, etten -kykene oivaltamaan asemaani?" - -"Sire, olen aina havainnut, että onnen suuret ja äkilliset käänteet -tapahtuvat juuri epätoivoisissa tilanteissa." - -"Kiitos, kreivi; on keventävää tavata tuollaisia sydämiä, jotka niin -lujasti luottavat Jumalaan ja monarkiaan, että he eivät milloinkaan -joudu toivottomiksi kuninkaitten kohtalosta, näyttäköön se kuinkakin -auttamattomalta. Valitettavasti teidän sananne, hyvä kreivi, ovat kuin -kaikkeen tehoaviksi taatut lääkkeet, jotka kuitenkin ovat voimattomia -kuolemaa vastaan, kyeten parantamaan ainoastaan sellaisia vammoja, -missä apu on mahdollinen. Kiitän horjumattomasta lohdutuksestanne, -kreivi, ja uskollisesta muististanne; mutta minä tiedän, mikä on -edessäni. Nyttemmin ei mikään voi minua pelastaa. Olinkin niin -täydellisesti selvillä siitä, hyvä ystävä, että läksin heti takaisin -maanpakooni vanhan Parryn kanssa; olen siten palaamassa kätkemään -kuolettavan tuskani siihen pikku erakkolaan, joka minulle on tarjona -Hollannissa. Siellä kaikki piankin päättyy, uskokaa minua, kreivi, ja -kuolema ilmestyy auttajakseni; sitä on jo useinkin kutsunut tämä sielun -hivuttama ruumis ja taivasta kohti pyrkivä sielu!" - -"Teidän majesteetillanne on äiti, sisaria ja veljiä; teidän -majesteettinne on suvun päämies, joten teidän on rukoiltava Jumalalta -pitkää elämää eikä pikaista kuolemaa. Teidän majesteettinne on -karkoitettu, maanpakolainen, mutta teillä on oikeus puolellanne; teidän -on siis tavoiteltava taisteluita, vaaroja, toimintaa, eikä ikuista -lepoa." - -"Kreivi", muistutti Kaarle II sanomattoman raskasmielisesti hymyillen, -"oletteko koskaan kuullut kerrottavan, että kuningas on valloittanut -takaisin valtakuntansa Parryn ikäisen palvelijan ja kolmensadan écun -avulla, jotka tällä palvelijalla on kukkarossaan?" - -"En, sire, mutta kuullut olen, ja useankin kerran, että valtaistuimelta -syösty kuningas on palannut valtaan lujan tahdon, sitkeyden, ystävien -ja taitavasti käytetyn miljoonan avulla." - -"Mutta ettekö ole käsittänyt minua? Sitä miljoonaa pyysin -Ludvig-serkultani, mutta hän ei saanut sitä minulle toimitetuksi." - -"Sire", virkkoi Atos, "suvaitseeko teidän majesteettinne myöntää -minulle vielä muutamia minuutteja, tarkkaavasti kuunnellaksenne, mitä -minulla on sanottavaa?" - -Kaarle II tähysti Atosta tiukasti. - -"Mielelläni, monsieur", hän vastasi. - -"Sallikaa minun siis osoittaa teidän majesteetillenne tie", sanoi -kreivi suunnaten askeleensa taloa kohti. - -Ja hän vei kuninkaan työhuoneeseensa, pyytäen häntä istuutumaan. - -"Sire", hän aloitti, "teidän majesteettinne huomautti äsken, että -Englannin nykyisissä oloissa riittäisi miljoona kuninkuutenne -palauttamiseen." - -"Ainakin sen yrittämiseen, kuollakseni kuninkaan tavoin, jollen -onnistuisi." - -"No niin, sire, jo antamanne lupauksen mukaisesti suvainnette kuunnella -tietoa, joka minulla on teille ilmoitettavana." - -Kaarle nyökkäsi. Atos astui ovelle, jonka hän kiersi lukkoon, ensin -katsottuaan, kuunteliko kukaan lähistöllä, ja hän tuli sitten takaisin. - -"Sire", hän sanoi, "teidän majesteettinne on armollisesti muistanut, -että minä olin jalon ja onnettoman Kaarlo I:n auttajia, kun pyövelit -veivät hänet Saint-Jamesin palatsista Whitehalliin." - -"Luonnollisesti; se on ainiaaksi painunut mieleeni." - -"Teidän majesteettinne, se tapaus on synkkä kertomus pojalle, joka -epäilemättä on sen kuullut jo moneenkin kertaan; minun täytyy kuitenkin -esittää se jälleen yksityispiirteitä myöten." - -"Puhukaa, monsieur." - -"Kun kuninkaallinen isänne nousi mestauslavalle tai oikeastaan astui -kamaristaan ikkunansa eteen rakennetulle telineelle, oli kaikki -valmisteltua hänen paetakseen. Pyöveli oli siepattu talteen, hänen -huoneensa lattian alle oli kaivettu käytävä, ja lopulta olin minä itse -telineen alla, äkkiä kuullessani sen natisevan hänen askelistaan." - -"Parry on minulle kertonut siitä kauheudesta, monsieur." - -Atos kumarsi ja pitkitti: - -"Mutta jatkoa hän ei ole voinut teille kertoa, sire, sillä se tapahtui -vain Jumalan, isänne ja minun kesken, ja minä en ole sitä milloinkaan -ilmaissut, en rakkaimmille ystävillenikään. 'Vetäydy syrjään', sanoi -korkea vanki naamioidulle pyövelille; 'poistu vain hetkiseksi, -- -tiedän kyllä kuuluvani sinulle, mutta muista, ettet iske ennen kuin -annan merkin. Tahdon häiriintymättömästi rukoilla.'" - -"Suokaa anteeksi", keskeytti Kaarle II vaaleten, "kun te, kreivi, -tunnette tarkoin tuon hirmutyön, jonka yksityiskohtia sanotte kaikilta -salanneenne, niin tiedättekö myöskin, mikä oli nimeltään se katala -konna, joka kätki kasvonsa saadakseen rankaisematta ryhtyä pyövelinä -kuninkaansa murhaajaksi?" - -Atos kalpeni hiukan. - -"Hänen nimensä?" hän toisti; "kyllä, tiedän sen, mutta sitä en voi -ilmaista." - -"Ja tiedättekö myös, mihin hän on joutunut? Englannissa ei kukaan ole -kuullut mitään hänen kohtalostaan." - -"Hän on kuollut." - -"Mutta varmaankaan ei vuoteellaan? Eihän hän liene saanut kunniallisen -ihmisen rauhallista ja hiljaista loppua?" - -"Häntä kohtasi väkivaltainen kuolema eräänä kamalana yönä, ihmisten -suuttumuksen ja taivaan myrskyn raivotessa. Hänen ruumiinsa vajosi -valtameren syvyyteen tikarin lävistämänä. Jumala hänen surmaajalleen -antakoon anteeksi." - -"Jatkakaamme", kehoitti Kaarle II huomatessaan, että kreivi ei tahtonut -puhua siitä enempää. - -"Mainitsemaani tapaan puhuttuansa naamioidulle pyövelille lisäsi -kuningas: 'Et saa iskeä ennen kuin minä ojennan käsivarteni ja sanon: -_Remember!_'"[18] - -"Se on totta", myönsi Kaarle kumeasti, "sen tiedän onnettoman isäni -viimeiseksi sanaksi. Mutta missä mielessä hän sen lausui, ja kelle?" - -"Mestauslavansa alle asettuneelle ranskalaiselle aatelismiehelle." - -"Siis teille, monsieur?" - -"Niin, sire, ja jokainen hänen lausumansa sana, mestauslavan mustalla -kankaalla peitettyjen lautojen lomitse tunkeutuneena, kaikuu vieläkin -korvissani. Kuningas polvistui lattialle ja kysyi: 'Kreivi de la Fère, -oletko siellä?' -- 'Olen, sire', vastasin Silloin kuningas kumartui -alas." - -Jännityksen kiihdyttämänä ja tuskasta vapisten kumartui -pakolaisprinssikin Atokseen päin, yksitellen tarkatakseen ensimmäisiä -sanoja, jotka kreivi oli nyt lisäämässä selostukseensa. Hänen poskensa -melkein kosketti Atoksen päätä. - -"Kumartuneesta asennostaan kuningas pitkitti hiljaa: 'Kreivi de la -Fère, sinä et voinut pelastaa minua, sillä niin ei ollut sallittu. Nyt, -vaikka täten menettelisin jumalattomasti, minun on sanottava, että olen -puhutellut ihmisiä ja Jumalaa ja että viimeisenä on sinun vuorosi. -Tahtoessani puoltaa pyhänä pitämääni asiaa olen menettänyt isieni -valtaistuimen ja hukannut lasteni perinnön.'" - -Kaarle II kätki kasvonsa käsillään, ja polttava kyynel tunkeusi -valkoisten ja laihtuneiden sormien lomasta. - -"'Jäljellä on vielä miljoona kullassa', jatkoi kuningas. 'Olen -haudannut sen Newcastlen luostarikellariin, poistuessani siitä -kaupungista.'" - -Kaarle kohotti jälleen päätänsä, ja hänen kasvonsa ilmaisivat -tuskallista iloa, kun nouseva toivo taisteli kiduttavien muistojen -synkkyyttä vastaan. - -"Miljoona!" jupisi hän; "voi, kreivi!" - -"'Sinä yksin tiedät nyt, missä ne rahat ovat. Käytä niitä vanhimman -poikani hyväksi, silloin kun luulet aarteen voivan tuottaa hänelle -suurinta hyötyä. Ja nyt, kreivi de la Fère, sano minulle hyvästi!' -- -'Hyvästi, hyvästi, sire!' huudahdin minä." - -Kaarle II nousi ja astui painamaan kuuman otsansa ikkunaruutuun. - -"Silloin", lopetti Atos, "kuningas lausui sanan: _Remember!_ Se -lausuttiin minulle. Ja te näette, että minä olen muistanut." - -Kuningas ei voinut vastustaa liikutustaan. Atos näki hänen molempien -olkapäittensä tempovasti kohoilevan. Hän kuuli nyyhkytykset, joita -väkivaltaisesti kohousi maanpakolaisen rinnasta. Hän vaikeni itsekin -tukahtumaisillaan katkerien muistojen vuohon, jonka hän oli juuri -saanut tulvimaan kuninkaallisen kuulijansa mielessä. - -Rajusti ponnistautuen Kaarle II jätti ikkunan, nieli kyyneleensä ja -palasi istumaan Atoksen lähelle. - -"Sire", aloitti tämä jälleen, "tähän asti en ole uskonut hetken vielä -tulleen viimeisen apukeinon käyttämiseen, mutta pitäen silmällä -Englannin asioita olen kyllä tuntenut sen lähestyvän. Huomenna aioin -kuulustaa, missä päin maailmaa teidän majesteettinne oleskeli, sitten -tavoittaakseni teitä. Teidän majesteettinne saapuikin minun luokseni, -ja se osoittaa, että Jumala on meidän puolellamme." - -"Monsieur", vastasi Kaarle, jonka ääni vielä värisi liikutuksesta, "te -olette minulle kuin taivaan lähettämä enkeli. Te olette pelastaja, -jonka isäni itse on haudastaan minulle nostattanut. Mutta sittenkin, -kansalaissodat ovat jo kymmenen vuotta riehuneet Englannissa, turmellen -ihmiset ja myllertäen maan, -- luultavasti ei sen sisuksissa ole enää -kultaa sen paremmin kuin alamaisteni sydämiinkään on jäänyt rakkautta." - -"Sire, tunnen hyvin sen paikan, johon hänen majesteettinsa kaivoi sen -summan, ja olen ihan varma siitä, että kukaan ei ole voinut sitä -keksiä. Vai onko Newcastlen luostari siis tyyten hajoitettu, -- eikö -ole jätetty kiveä kiven päälle, ja onko sen sijakin koverrettu maasta?" - -"Ei, se on vielä eheänä, mutta tällähaavaa sen luokse on leiriytynyt -kenraali Monk. Näette siis, että viholliseni ovat anastaneet haltuunsa -ainoan paikan, missä minulle on apulähde tarjolla." - -"Kenraali Monk, sire, ei ole voinut saada ilmi aarretta." - -"Mahdollista kyllä, mutta onko minun antauduttava Monkin käsiin -tavoittaakseni sitä? Oi, te näette kai, kreivi, että minun ei sovi enää -luottaa kohtaloon, koska se paiskaa minut maahan joka kerta kun nousen. -Mitä voin tehdä, kun Parry on ainoana apurinani, -- Parry, jonka Monk -on jo kerran häätänyt luotansa? Ei, ei, kreivi, taipukaamme tähän -viimeiseen iskuun." - -"Luuleeko teidän majesteettinne, että minulle voisi onnistua, mitä te -ja Parry ette voi ottaa tehtäväksenne?" - -"Tekö, kreivi, tahtoisitte lähteä sinne?" - -"Jos teidän majesteettinne näkee hyväksi", vastasi Atos kumartaen -kuninkaalle, "niin lähden." - -"Te, joka vietätte täällä niin onnellista elämää, kreivi!" - -"Minä en pääse milloinkaan onnelliseksi, sire, niin kauan kun minulla -vielä on velvollisuus täyttämättä; teidän onnenne valvominen ja -kuninkaallisen isänne rahojen paras käyttäminen on pyhä velvollisuus, -jonka hän jätti sitoumuksekseni. Antakoon teidän majesteettinne siis -vain merkin, niin seuraan teitä." - -"Voi, monsieur", sanoi kuningas unohtaen kaiken hovikaavan ja -heittäytyen Atoksen kaulaan, "te todistatte minulle, että taivaassa on -Jumala, joka toisinaan lähettää valittujansa täällä maan päällä -huokaileville kovaosaisille!" - -Peräti liikuttuneena nuoren kuninkaan mielenkuohusta Atos kiitti häntä -hyvin kunnioittavasti ja huusi ikkunansa ääreen astuen: - -"Grimaud, hevoseni!" - -"Mitä! Nyt hetikö?" hämmästyi kuningas. "Monsieur, te olette tosiaan -merkillinen mies!" - -"Sire", vastasi Atos, "en tiedä mitään kiireellisempää kuin teidän -majesteettinne palvelus on. Sitäpaitsi", hän lisäsi hymyillen, "se on -minulle teidän kuninkaallisen tätinne ja isänne palveluksessa jo aikaa -sitten vakiintunut tapa. Miten voisinkaan heittää sen silleen juuri -nyt, kun on teidän majesteettinne palveleminen kysymyksessä?" - -"Siinäpä mies!" mutisi kuningas. - -Sitten hän virkkoi hetkisen mietittyään: - -"Mutta ei, kreivi, minä en voi panna teitä alttiiksi sellaisille -kieltäymyksille. En voi millään korvata niin suurta uhraavaisuutta." - -"Joutavia!" vastasi Atos myhäillen; "teidän majesteettinne laskee -leikkiä, -- onhan teillä miljoona. Olisipa minulla vain puoletkaan -siitä summasta, niin olisin jo hankkinut rykmentin! Mutta, Jumalan -kiitos, minulla on vielä muutamia kultakääryjä ja joitakuita -sukukalleuksia. Toivoakseni teidän majesteettinne suvaitsee jakaa -uskollisen palvelijan kanssa." - -"Ystävän kanssa. Kyllä, kreivi, mutta sillä ehdolla, että ystävä -vuorostaan myöhemmällä jakaa minun kanssani." - -"Sire", sanoi Atos avaten lippaan, josta hän otti kultaa ja jalokiviä, -"nyt olemme kylliksi varoissamme. Onneksi meitä tulee neljä, -puolustautuaksemme rosvoilta." - -Riemu sai veren virtaamaan Kaarle II:n valjuihin poskiin. - -Hän näki Grimaudin, joka oli jo varustautunut matkasaappailla, -taluttavan portaiden eteen kaksi Atoksen ratsua. - -"Blaisois, tämä kirje tulee varakreivi de Bragelonnelle. Sanot -kaikille, että olen lähtenyt Pariisiin. Uskon talon hoitoosi, -Blaisois." - -Blaisois kumarsi, syleili Grimaudia ja sulki jälleen portin. - - - - -17. - -Aramista etsitään ja löytyykin vain Bazin. - - -Kahta tuntia ei ollut vielä kulunut siitä kun Blaisois oli nähnyt -herransa ratsastavan Pariisia kohti. Silloin pysähtyi komealla -papurikolla saapunut herrasmies ristikkoportin eteen ja kutsui -kaikuvalla luikkauksella tallirenkejä, jotka puutarhatyöläisten kanssa -vielä piirittivät Blaisoisia, kartanon palvelusväen vasituista -pakinanpitäjää. Tuo Blaisoisiille epäilemättä tuttu hoilaus sai hänet -kääntämään päänsä, ja hän huudahti: "Herra d'Artagnan!... Rientäkää -joutuin avaamaan hänelle!" - -Kahdeksan silmänpalvelijan parvi säntäsi portille, joka avautui kuin -höyhenistä tehtynä, ja jokainen hyöri ympärillä mitä suurinta -kohteliaisuutta osoitellen, sillä tiedettiinhän, millä tavoin talon -isännällä oli tapana vastaanottaa tätä ystäväänsä, -- sellaisiin -havaintoihin on palvelija aina terävänäköinen. - -"Ah", virkkoi d'Artagnan suopeasti hymyillen, keinuessaan jalustimella -maahan laskeutuakseen, "missä rakas kreiviseni on?" - -"Ka, nähkääs nyt sitä ikävyyttä, monsieur!" pahoitteli Blaisois; "ja -kyllä siitä kreivikin tulee kovasti pahalle mielelle, kun saa kuulla -teidän käyneen täällä. Sattumalta kreivi tuli ratsastaneeksi pois -juuri pari tuntia sitten." - -D'Artagnan ei ollut millänsäkään niin vähäisestä vastuksesta. - -"Olipa menneeksi", hän sanoi, "huomaan sinun yhä puhuvan äidinkielemme -parasta lajia, -- saatkin antaa minulle luennon kieliopissa ja hyvissä -puheentavoissa, sillaikaa kun odotan herrasi paluuta." - -"Se on mahdotonta, monsieur", väitti Blaisois; "joutuisitte odottamaan -liian kauan." - -"Hän ei siis tulekaan tänään takaisin?" - -"Eikä huomenna, monsieur, eikä ylihuomenna. Herra kreivi on lähtenyt -matkalle." - -"Matkalle!" toisti d'Artagnan; "jo panet omiasi." - -"Monsieur, se on silkkaa totta. Kreivi kunnioitti minua talonsa -uskomisella hoitooni ja lisäsi käskevällä, mutta samalla niin säveällä -äänellään, -- vaikka minullehan se on yhtä kaikki: 'Sanot minun -lähteneen Pariisiin.'" - -"Kas vain!" huudahti d'Artagnan; "koska hän on matkalla Pariisiin, niin -en tahdokaan muuta tietää. Siitä sinun olisi pitänyt aloittaa, -tomppeli... Hänellä on siis kahden tunnin etumatka?" - -"Niin, monsieur." - -"Saavutan hänet piankin. Onko hän yksin?" - -"Ei, monsieur." - -"Kuka hänellä on mukanaan?" - -"Eräs aatelismies, jota en tunne, muuan vanhus ja herra Grimaud." - -"Sellainen seurue ei voi ratsastaa niin nopeasti kuin minä." - -"Suvaitseeko monsieur kuunnella minua hetkisen?" virkkoi Blaisois -hiljaa, nykäisten hevosta ohjaksista. - -"Kyllä, jos et liiaksi vikuroitse puheissasi." - -"No niin, monsieur, se Pariisin mainitseminen tuntui tekaistulta." - -"Vai niin!" sanoi d'Artagnan mennen totiseksi; "verukkeelta?" - -"Niin, monsieur, ja voisinpa vannoa, että kreivi ei ole menossa -Pariisiin." - -"Mikä sinut saa siihen uskoon?" - -"No, herra Grimaud tietää aina, minne isäntämme lähtee, ja hän oli -luvannut minulle ensi kerralla Pariisiin lähdettäessä ottaa viedäkseen -minulta hiukan rahaa vaimolleni." - -"Ahaa! Sinulla on vaimokin?" - -"Minulla oli; hän oli täältä päin kotoisin. Mutta kreivin mielestä hän -oli liian suulas, niin että minä lähetin hänet Pariisiin. Toisinaan se -tuntuu kiusalliselta, mutta toisin ajoin se on hyvin mieluistakin." - -"Kyllä ymmärrän, mutta jatkahan: et siis luule, että kreivi on menossa -Pariisiin?" - -"En, monsieur, sillä silloin Grimaud olisi syönyt sanansa, heittäytynyt -valapatoksi, ja sehän on mahdotonta." - -"_Sehän_ on mahdotonta", toisti d'Artagnan mietteissään, sillä hän oli -tullut täydellisesti varmaksi. "Hyvä on, kunnon Blaisois, kiitos." - -Blaisois kumarsi. - -"Kuulehan, sinä tiedät, että minä en ole utelias... Minulla olisi -tärkeätä asiaa herrallesi, -- etkö voisi... pikku sanasella... sinä kun -puhut niin osuvasti, -- antaa minulle hiukan vihjausta... tavukin -riittää... kyllä arvaan muun." - -"Kautta kunniani, monsieur, en voi... Minulla ei ole mitään tietoa -kreivin matkan tarkoituksesta. Ovilla kuunteleminen on minulle -vastenmielistä, ja se on sitäpaitsi täällä kiellettyä." - -"Hyvä ystävä", tuumi d'Artagnan, "sepä oli minulle kehno alku. No, eipä -väliä, -- tiedäthän ainakin, milloin kreivi tulee takaisin?" - -"Yhtä vähän, monsieur, kuin hänen määräpaikkaansakaan." - -"No no, Blaisois, ajattele tarkoin, ajattele." - -"Monsieur epäilee vilpittömyyttäni! Voi, se pahoittaa mieltäni -kovasti!" - -"Perhana hänen liukkaan kielensä periköön!" murisi d'Artagnan. -"Maalaiskollo on paljon parempi suorine puheineen!... Hyvästi!" - -"Monsieur, minulla on kunnia lausua teille nöyrät jäähyväiseni." - -"Se tolvana on sietämätön!" nurkui d'Artagnan itsekseen. - -Hän loi viimeisen silmäyksen maahoviin, käänsi hevosensa ja ratsasti -pois ilmaisematta ulkonaisesti mitään närkästystä tai hämiä. - -Päästyään muurin päähän ja pois näkyvistä hän hengähti kiivaasti. - -"Katsotaanpa", hän alkoi järkeillä, "olikohan Atos kotona?... Ei, -kaikki laiskurit, jotka seisoskelivat pihalla käsivarret ristissä, -olisivat ahertaneet otsansa hiessä, jos heidän isäntänsä olisi voinut -heidät nähdä. Atos matkalla?... se on käsittämätöntä. Oh, hitto, tämäpä -kovin salaperäistä!... Mutta oikeastaan ei hän olekaan se mies, jota -kaipasin. Minä tarvitsen viekasta, kärsivällistä sielua. Ah, Melunissa -tapaan apurin, tietämässäni pappilassa. Neljänkymmenen viiden lieuen -taival -- puolenviidettä päivän matka! No, sää on kaunis ja minä olen -vapaa. Lähtekäämme liikkeelle vain." - -Ja hän kannusti hevosensa raviin, suunnaten kulkunsa Pariisia kohti. -Neljäntenä päivänä hän ehti Meluniin. - -D'Artagnan ei juuri koskaan kysellyt tietä tai muitakaan tavallisia -tietoja. Sellaisissa seikoissa, milloin ei saattanut tulla kysymykseen -aivan suuri erehdys, hän yleensä luotti terävänäköisyyteensä, -kolmenkymmenen vuoden kokemukseen ja taattuun tottumukseen, jolla hän -etsi opastustaan talojen ulkonäöstä niinkuin ihmistenkin kasvoista. - -Melunissa d'Artagnan heti löysi pappilan, kodikkaan, valkoiseksi -laastitun tiilirakennuksen, jonka räystäille kiipeili villejä -viiniköynnöksiä ja päätykulmausta koristi kivestä veistetty risti. -Alakerran salista kuului melua tai oikeastaan äänten hälinää, joka -muistutti linnunpoikasten piipatusta näiden juuri untuvissaan rikottua -munankuorensa. Muuan ääni tavasi selvästi aapista. Karkea ja samalla -kimakka ääni torui mellastajia ja oikoi lukevan virheitä. - -D'Artagnan tunsi tuon äänen, ja kun ikkuna oli auki, hän kumartui -satulassaan köynnösten lehvien ja punaisten varsien lomasta -karjaisemaan: - -"Bazin! Hyvää päivää, kelpo Bazin!" - -Lyhytkasvuinen, paksu, leveänaamainen mies, jonka päälakea koristi -tonsuurin[19] jäljittelyksi leikattu kiehkura lyhyttä, harmaata tukkaa, -osittaisena verhonaan vanha, mustasta sametista tehty patalakki, nousi -d'Artagnanin puhuttelun kuullessaan. Nousi ei ole sattuva sana, vaan -_poukkosi_. Bazin tosiaan hypähti ylös vetäen mukanaan pientä -jakkaraansa, jota lapset tahtoivat temmata häneltä rajummilla -rynnäköillä kuin kreikkalaiset pyrkiessään valtaamaan Patrokloksen -ruumista troijalaisilta. Eikä Bazin ainoastaan hypähtänyt, vaan myöskin -pudotti toisesta kädestä aapisen ja toisesta patukan. - -"Te!" hän äännähti; "te, herra d'Artagnan!" - -"Niin, minä juuri. Missä on Aramis... ei, chevalier d'Herblay... ei -erehdyn taaskin, -- kenraalivikaari?" - -"Monsieur", vastasi Bazin arvokkaasti, "monsieur on hiippakunnassaan." - -"Mitä ihmettä?" ällistyi d'Artagnan. - -Bazin toisti lauseensa. - -"Kas vain! Onko Aramiilla nyt hiippakunta?" - -"On, monsieur. Miksikä ei?" - -"Hän on siis piispa?" - -"Mutta mistä tulettekaan", sanoi Bazin jokseenkin vähäistä kunnioitusta -osoittaen, "kun ette sitä tiedä?" - -"Hyvä Bazin, me pakanat, me miekkamiehet olemme kyllä selvillä, milloin -joku pääsee everstiksi tai kenraaliksi taikka Ranskan marskiksi; mutta -kun jostakusta tulee piispa, arkkipiispa tai paavi, niin lempo minut -korjatkoon, jos sellainen uutinen saapuu meidän korviimme ennen kuin -kolme neljäsosaa maapallosta on ehtinyt käyttää sitä hyödykseen." - -"Hiljaa, hiljaa!" varoitti Bazin kauhuissaan; "älkää turmelko näitä -pienokaisia, joiden mieleen yritän juurruttaa niin hyviä periaatteita." - -Lapset olivat tosiaan piirittäneet d'Artagnanin, ihaillakseen hänen -ratsuaan, isoa miekkaansa, kannuksiaan ja sotaista ryhtiänsä. Enimmin -he kuitenkin ihailivat hänen mahtavaa ääntänsä, joten hänen -sadatuksensa kajahdettua koko koulu kertasi: "lempo minut korjatkoon!" -kamalassa naurun, riemastuksen ja tömistelyn pauhussa, joka suuresti -huvitti muskettisoturia ja sai vanhan kasvattajan ihan menettämään -malttinsa. - -"Siivolla!" huusi hän; "vaietkaa toki, villityt!... Kas niin tuskin -olette täällä, herra d'Artagnan, kun jo kaikki hyvät periaatteeni -lentävät tiehensä... Teidän mukananne tulee epäjärjestys kuten -tavallista... Baabel uudistuu!... Voi, hyvä Jumala, millaisia -ryökäleitä!" - -Ja arvoisa Bazin huiteli oikealle ja vasemmalle iskuja, jotka nostivat -koululaisten melun kaksinkertaiseksi, vaikka muuttaen nuottia. - -"Ette ainakaan täällä viettele enää ketään", kivahti hän. - -"Niinkö luulet?" sanoi d'Artagnan, ja hänen hymynsä karmi Bazinin -selkäpiitä. - -"Pystyy hän siihenkin", mutisi jälkimmäinen. - -"Missä herrasi hiippakunta on?" - -"Monseigneur René on Vannesin piispa." - -"Kuka hänelle onkaan toimittanut nimityksen?" - -"Ka, herra yli-intendentti, naapurimme." - -"Mitä! Herra Fouquet?" - -"Niin juuri." - -"Aramis on siis hyvissä väleissä häneen?" - -"Monseigneur saarnasi joka sunnuntai herra yli-intendentin luona -Vauxissa, ja sitäpaitsi he metsästivät yhdessä!" - -"Ahaa!" - -"Ja monseigneur valmisti usein selityksensä -- saarnansa, piti -sanomani, -- herra yli-intendentin kanssa." - -"Mitä kummaa! Sommitteleeko arvoisa piispa siis saarnansa -runosäkeisiin?" - -"Jumalan nimessä, monsieur, älkää laskeko leikkiä pyhistä asioista!" - -"Hyvä, Bazin, hyvä! Vai on Aramis Vannesissa?" - -"Vannesissa, Bretagnessa." - -"Sinä olet luihu, Bazin; tuo ei ole totta." - -"Näettehän, monsieur, että pappilan huoneet ovat tyhjillään." - -"Hän on oikeassa", myönsi d'Artagnan itsekseen, katsellessaan -rakennusta, jonka ulkopuoleltakin huomasi tyhjäksi. - -"Mutta tokihan monseigneur on teille kirjoittanut ylennyksestään?" - -"Milloin se tapahtui?" - -"Siitä on jo kuukausi." - -"Oh, eipä sitten ole mennyt aikaa hukkaan! Aramis ei ole vielä voinut -tarvita minua. Mutta kuulehan, Bazin, mikset sinä ole seurannut -sielunpaimentasi?" - -"En voi, monsieur; minulla on tehtäviä." - -"Aakkosoppilaasi?" - -"Ja katuvaiseni." - -"Mitä! Sinä ripitätkin? Oletko siis pappi?" - -"Jotakuinkin. Minulla on siihen säätyyn niin suuri kutsumus!" - -"Mutta ethän liene papiksi vihitty?" - -"No", vastasi Bazin mahtipontisesti, "nyt monseigneurin tultua -piispaksi saan piankin vihkimisen tai ainakin erivapautuksen." - -Ja hän hykersi kämmeniään. - -"Selvästikin", tuumi d'Artagnan itsekseen, "on mahdoton urkkia näiltä -ihmisiltä mitään. Toimita minulle ruokaa, Bazin." - -"Mitä kiireimmin, monsieur." - -"Kananpoikanen, lihalientä ja pullo viiniä." - -"Tänään on lauantai, paastopäivä", muistutti Bazin. - -"Minulla on erivapautus", ilmoitti d'Artagnan. - -Bazin tähysti häneen epäluuloisesti. - -"Kuulepas, sinä tekopyhä junkkari, keneksi minua luuletkaan?" sanoi -muskettisoturi; "jos sinä, joka olet lakeija, luulet saavasi -erivapautuksen rikosten tekemiseen, niin miksei minulla, piispasi -ystävällä, olisi erivapautusta lihan syömiseen vatsani vaatimusten -mukaisesti! Ole nyt säädyllinen minua kohtaan, Bazin, muutoin minä, -kautta taivaan, teen valituksen kuninkaalle, ja silloin et enää ikinä -pääse ripittämään. Tiedäthän, että piispojen nimittäminen kuuluu -kuninkaalle, joten minä olen voimallisin." - -Bazin hymyili ulkokultaisesti. - -"Oh, meilläpä on yli-intendentti puolellamme", hän sanoi. - -"Ja sinä et siis piittaa kuninkaasta?" - -Bazin ei vastannut; hänen hymynsä haastoi kylliksi. - -"Illalliseni!" määräsi d'Artagnan; "kello tulee jo seitsemän." - -Bazin kääntyi käskemään vanhimman koululaisensa ilmoittaa -keittäjättärelle. Sillävälin d'Artagnan tarkasteli pappilaa. - -"Pyh", virkkoi hän halveksivasti, "jokseenkin huononpa asunnon -monseigneur toimitti täällä hänen korkea-arvoisuudelleen." - -"Meillä on lisäksi Vauxin linna", huomautti Bazin. - -"Joka tietenkin on itse Louvren veroinen?" kiusoitteli d'Artagnan. - -"Verrempi", vastasi Bazin mitä kylmäverisimmin. - -"Jopa nyt!" virkahti d'Artagnan. - -Luutnantti olisi kenties jatkanut väittelyä ja puolustanut Louvren -etevämmyyttä, mutta samassa hän huomasi, että hänen hevosensa seisoi -vielä sidottuna portaitten kaidepuuhun. - -"Hitto!" hän sanoi; "pidä toki huolta ratsustani. Isännälläsi, -piispalla, ei ole noin komeata elukkaa tallissaan." - -Bazin loi syrjäsilmäyksen hevoseen ja vastasi: - -"Yli-intendentti on lahjoittanut hänelle omasta tallistaan neljä, -joista yksi ainoa vastaa neljää sellaista kuin teidän." - -Veri tulvahti d'Artagnanin kasvoihin. Hänen sormensa syyhyvät, ja hän -katseli jo, mihin kohtaan Bazinin pääkalloa hän antaisi nyrkkinsä -pudota. Mutta se puuska meni ohi. Harkinta palasi, ja d'Artagnan tyytyi -sanomaan: - -"Voi turkanen, olipa hyvä, että erosin kuninkaan palveluksesta! -Sanohan minulle, arvoisa Bazin", hän lisäsi, "kuinka paljon herra -yli-intendentillä on muskettisotureita?" - -"Rahoillaan hän saa niin monta kuin koko valtakunnasta löytyy", vastasi -Bazin lyöden kirjansa kiinni ja lähettäen lapset kotiin tukevilla -patukan läimäyksillä. - -"Voi turkanen!" sadatti d'Artagnan vielä kerran. - -Ja kun hänelle samassa ilmoitettiin, että pöytä oli katettu, seurasi -hän keittäjätärtä, joka johti hänet ruokasaliin, missä illallinen -odotti. - -D'Artagnan istuutui pöytään ja kävi urheasti käsiksi kananpoikaseen. - -"Luulenpa tosiaan", tuumi d'Artagnan pureskellessaan kaikin leukavoimin -eteensä asetettua siivekästä, jota oli nähtävästi unohdettu lihottaa, -"luulenpa tosiaan tehneeni virheen siinä, etten heti hakenut tuolta -herralta palveluspaikkaa. Yli-intendentti näkyy olevan oikea mahtimies. -On totinen tosi, että me hoviväki emme tiedä mitään; auringon säteet -sokaisevat meidät näkemästä suuria kiintotähtiä, jotka ovat nekin -aurinkoja, hiukan etäämpänä maapallostamme vain, siinä kaikki." - -Ajan kuluksi ja totutun järjestelmänkin perusteella juttelutti -d'Artagnan hyvin mielellään kaikkia ihmisiä asioista, jotka herättivät -hänen harrastustaan. Parastaan hän nyt pani mestari Bazininkin suhteen, -mutta se oli aivan hukkatyötä: Bazin oli puolestaan varuillaan, ja -paitsi väsyttävää ja ylenpalttista valtiorahaston yli-intendentin -ylistelyä hän ei suonut d'Artagnanin uteliaisuudelle muuta tyydytystä -kuin mauttomia typeryyksiä. Jokseenkin huonolle tuulelle joutuneena -d'Artagnan senvuoksi heti ateriansa päätyttyä pyysikin päästä suoraa -päätä levolle. - -Bazin vei hänet varsin yksinkertaiseen huoneeseen, jossa oli jokseenkin -kehno vuode, mutta d'Artagnan ei ollut vaatelias. Hänelle sanottiin, -että Aramis oli vienyt mukanaan yksityisten huoneittensa avaimet, ja se -ei häntä ihmetyttänyt, kun hän tiesi Aramiin järjestyksenharrastajaksi, -jolla yleensä oli paljonkin kätkettävää asunnossaan. Niinpä d'Artagnan -kävikin käsiksi makuusijaan yhtä urheasti kuin äsken kananpoikaseen, -vaikka edellinen tuntui verrattain kovemmalta, ja kun hänellä oli yhtä -hyvä unensaanti kuin ruokahalukin, ei hän nukahtaakseen tarvinnut juuri -enempää aikaa kuin oli käyttänyt paistinsa viimeisen luun imemiseen. - -Sitten kun hän ei enää ollut kenenkään palveluksessa, hän oli päättänyt -nukkua yhtä sikeästi kuin ennen herkästi; mutta niin lujana kuin hän -tahtoikin pysyä päätöksessään, hän heräsi kuitenkin keskellä yötä -vaunujen jyrinään ja ratsastavien lakeijain tömistelyyn. Äkillinen -loimu valaisi hänen kamarinsa seiniä; hän hyppäsi vuoteelta -paitasillaan ja juoksi ikkunaan. - -"Olisikohan kuningas tulossa takaisin?" kummasteli hän silmiänsä -hieroen; "sillä tuollapa on saattue, joka voi kuulua ainoastaan -kuninkaalliselle henkilölle." - -"Eläköön herra yli-intendentti!" huusi tai oikeammin kirkui alakerran -ikkunasta ääni, josta hän tunsi Bazinin; tämä huiskutti nenäliinaa ja -piteli isoa kynttilää toisessa kädessään. - -D'Artagnan näki hahmon, joka näytti loistavaan asuun puetulta -henkilöltä, kumartuvan ulos etumaisten kaleesien ovesta; samoista -vaunuista helähteli naurua, varmaankin Bazinin omituisesta -käyttäytymisestä aiheutuneena, ja se iloinen häly kuului vielä, kun -nopeasti kiitävä kulkue oli jo katoamassa näkyvistä. - -"Minun olisi pitänyt heti älytä", tuumi d'Artagnan, "että siinä ei -kulkenut kuningas; hänen lähellään ei naureta niin sydämellisesti. Hei, -Bazin!" hän huusi naapurilleen, joka roikkui ulkona ikkunasta -nähdäkseen vaunut mahdollisimman kauan; "kuule, mikä tuossa meni?" - -"Siinä kulki herra Fouquet", vastasi Bazin armollisesti. - -"Ja tuo väen paljous?" - -"Se oli herra Fouquetin hovi." - -"Hohoi", huokasi d'Artagnan, "mitä sanoisikaan herra de Mazarin, jos -hän kuulisi tämän?" - -Hän laskeusi jälleen levolle syvissä mietteissä ja kysyi itseltään, -mistä johtui, että Aramiilla oli aina valtakunnan mahtavin -suojelijanaan. - -"Olleeko hänellä parempi onni kuin minulla, vai lienenkö minä tyhmempi -kuin hän? Joutavia!" - -Tällä sanalla d'Artagnan nyt viisaaksi käytyään lopetti kaikki -mietelmänsä. Varemmin hän oli sanonut: _Mordioux!_, joka oli kannuksen -isku; mutta nyt hän oli vanhentunut ja murahteli järkeilevästi: -_Joutavia!_ kaikkien mielenkuohujen pidäkkeeksi. - - - - -18. - -Portosta etsitään ja löytyykin vain Mousqueton. - - -Tultuaan täydellisesti varmaksi kenraalivikaari d'Herblayn poissaolosta -ja siitä, että hänen ystävänsä ei oleskellut Melunin lähistölläkään, -d'Artagnan erosi Bazinista kaipuutta, loi salavihkaisen silmäyksen -Vauxin uhkeaan linnaan, jonka kasvava loisto sittemmin tuotti sille -häviön, ja puristi huulensa yhteen kuin aavistellen ja epäillen -kaikenlaista. Papurikkoaan kannustaen hän sitten virkkoi itsekseen: - -"No niin, Pierrefondsissa minä sentään tapaankin parhaan miehen ja -parhaat rahavarat. Muuta en tarvitsekaan, kun minulla on omasta takaa -aatos valmiina." - -Säästämme lukijoiltamme d'Artagnanin matkan arkiaikaiset tapaukset; -kolmannen päivän aamuna hän päätyi Pierrefondsiin. Hän oli ratsastanut -Nanteuil-le-Haudouinin ja Crécyn kautta. Etäältä hän näki Orléansin -Ludvigin linnan, jota nyt vanha portinvartija kaitsi kruunulle -kuuluvana kiinteimistönä. Se oli noita ihmeellisiä keskiajan -kartanoita, joissa muurit ovat kaksikymmentä jalkaa paksuja ja tornit -kohoavat sadan jalan korkeuteen. - -D'Artagnan kulki pitkin muurien vierustaa, mitteli torneja katseillaan -ja laskeusi laaksoon. Kaukana kohosi nyt edessäpäin Portoksen linna -laajan lammen partaalta ja kauniin metsän suojasta. Meillä on jo ollut -kunnia kuvata sitä lukijoillemme;[20] mainitsemmekin sen nyt vain -ohimennen. Kauneista puista, toukokuun auringon kultaamista -ruohokunnaista ja etäälle Compiègneen päin ulottuvasta pitkästä -metsikköjonosta d'Artagnanin katse piankin siirtyi isoon, pyörillä -liikkuvaan laatikkoon, jota kaksi lakeijaa veti ja kaksi työnsi. -Laatikosta paistoi vihreälle ja kullalle hohtava möhkäle, jota siten -lykkien ja kiskoen kuljetettiin reheviä puistokujia pitkin. Kaukaa -katsoen se oli ihan muodoton eikä johtanut mieleen kerrassaan mitään; -lähempää se näytti viheriäiseen kankaaseen verhotulta kultavanteiselta -tynnyriltä; vielä lähempänä se osoittausi mieheksi tai oikeammin -ruhoksi, jonka alaosa laatikossa leviten täytti sen kokonaan. Ja sitten -tämä mies ilmeni Mousquetoniksi, -- Mousquetoniksi valkotukkaisena ja -punanaamaisena kuin ilvenäytelmän Pulcinello. - -"Ah, _pardieu_!" huudahti d'Artagnan; "siinähän on rakas herra -Mousqueton!" - -"Ai!" vastasi lihakasa; "ai, mikä onni, mikä ilo! Saada nähdä herra -d'Artagnan!... Seisahtukaa, vintiöt!" - -Viime sanat lausuttiin vetäville ja työntäville lakeijoille. Laatikko -pysähtyi, ja sotilaallisen säntillisesti kaikki neljä palvelijaa -ottivat yhtaikaa kultanauhaisen hatun päästänsä ja asettuivat riviin -laatikon taakse. - -"Oi, hera d'Artagnan", päivitteli Mousqueton, "en voi enää syleillä -polvianne! Minusta on tullut raajarikko, niinkuin näette." - -"Lempo soikoon, hyvä Mousqueton, ikä painaa." - -"Ei, monsieur, vanhuuden syytä se ei ole, vaan se tulee rasituksista ja -huolista." - -"Huolista? Teilläkö olisi huolia, Mousqueton?" kummasteli d'Artagnan -ratsastaen laatikon ympäri; "mitä puhuttekaan, hyvä ystävä! Jumalan -kiitos, tehän olette vankka kuin kolmensadan vuoden vanha tammi!" - -"Voi, koivet, monsieur, koivet!" valitti uskollinen palvelija. - -"Mikä koipia vaivaa?" - -"No, ne eivät tahdo kantaa minua." - -"Sepä kiittämätöntä! Ja kuitenkin näytte ravitsevan niitä hyvin, -Mousqueton." - -"Kyllähän, -- ei niillä ole puutetta ollut", myönsi Mousqueton huoaten. -"Olen aina tehnyt kaiken voitavani ruumiini hyväksi; minä en ole -itsekäs." - -Ja Mousqueton huokasi taas. - -"Pyrkineekö Mousquetonkin parooniksi, kun hän noin huokailee?" ajatteli -d'Artagnan. - -"Hyväinen aika, monsieur", virkkoi Mousqueton tempautuen irti tukalasta -mietiskelystä, "kylläpä parooni ilahtuu kuullessaan, että olette -ajatellut häntä!" - -"Kunnon Portos!" huudahti d'Artagnan; "kovin tekeekin mieleni syleillä -vanhaa kumppania!" - -"Ah, sen minä varmasti mainitsen hänelle kirjoittaessani", lupasi -Mousqueton heltyneenä. - -"Mitä!" hämmästyi d'Artagnan; "kirjoitatteko te sen hänelle?" - -"Vielä tänään, ollenkaan viivyttelemättä." - -"Hän ei siis olekaan täällä?" - -"Ei suinkaan, monsieur." - -"Mutta onko hän lähellä vai kaukanakin?" - -"Ka, mistä minä tiedän, monsieur, mistä minä tiedän! vastasi -Mousqueton. - -"Jo nyt otti lempo!" kirosi muskettisoturi jalkaa polkien; "minua ei -lykästä ollenkaan! Ja Portos kun ei juuri liikahdakaan kotoa!" - -"Monsieur, ei ole kotirakkaampaa miestä kuin parooni on mutta..." - -"Mutta mitä?" - -"Kun ystävä kärttää..." - -"Ystäväkö?" - -"Niin, epäilemättä, -- arvoisa herra d'Herblay." - -"Onko Aramis houkutellut Portoksen liikkeelle?" - -"Se tapahtui seuraavasti, herra d'Artagnan. Herra d'Herblay kirjoitti -monseigneurille..." - -"Kas vain!" - -"Niin hoppuisen kirjeen, monsieur, että täällä kaikki sekosi mullin -mallin." - -"Kertokaa, kertokaa, rakas ystävä", vilkastui d'Artagnan, "mutta -toimittakaa ensin nämä herrat loitommalle." - -Mousqueton ärjäisi: "Pois, tolvanat!" niin voimakkain keuhkoin, että -niiden hengähdys olisi sanoittakin riittänyt peräännyttämään lakeijat. -D'Artagnan istuutui laatikon aisalle ja heristi korviaan. - -"Monsieur", sanoi Mousqueton, "monseigneur siis sai kirjeen -kenraalivikaari d'Herblaylta. Siitä on nyt kahdeksan tai yhdeksän -päivää; se tapahtui maalaishuvitustemme päivänä... aivan oikein, siis -viime viikon keskiviikkona." - -"Mitä kummaa!" keskeytti d'Artagnan; "maalaishuvitustenne päivänä?" - -"Niin, monsieur. Tällä herttaisella tienoolla on niin monenlaista -hauskutusta tarjona, että siitä alkoi olla meillä ihan kiusaa. -Senvuoksi meidän täytyi laatia säännöllinen huvittelujako." - -"Siitäpä tunnen Portoksen järjestyshalun! Ei olisi minun mieleeni -juolahtanut sellaista aatosta. Tosin ei minulla olekaan huvituksia -rasittamaan asti." - -"Meillä oli", vakuutti Mousqueton. - -"No, miten järjestittekään asiat?" kysyi d'Artagnan. - -"Sitä käy hieman pitkäksi selittää, monsieur." - -"Vähät siitä, onhan meillä aikaa, -- ja te muuten puhelettekin niin -sattuvasti, hyvä Mousqueton, että teitä kuuntelee oikein mielikseen." - -"On kyllä totta", myönsi Mousqueton, ja hänen tyytyväinen ilmeensä oli -tunnustuksena hänelle tehdystä oikeudesta, "on kyllä totta, että minä -olen paljon kehittynyt paroonin seurassa." - -"Olen kärsimätön kuulemaan huvittelujakoanne, Mousqueton; tahdon -tietää, olenko saapunut otollisena päivänä." - -"Voi herra d'Artagnan", virkkoi Mousqueton murheellisesti, -"monseigneurin lähdettyä ovat kaikki huvituksemme rauenneet!" - -"No, kertokaa sentään muistojanne, hyvä Mousqueton." - -"Mistä päivästä aloittaisimmekaan?" - -"No, hitto, aloittakaa sunnuntaista, -- sehän on Herran päivä." - -"Sunnuntaista, monsieur?" - -"Niin." - -"Sunnuntaisin meillä on uskonnollisia virkistyksiä. Monseigneur -menee kuulemaan messua, käy Herran ehtoollisella ja kuuntelee -kotisaarnaajansa hengellisiä puheita ja opetuksia. Se ei kyllä ole -kovinkaan hauskaa, mutta me odotamme hänen sijalleen Pariisista -karmeliittimunkkia, jolla kuuluu olevan oivallinen ulosanti; hän kai -pitää meidät valveilla, sillä nykyinen kotisaarnaajamme vaivuttaa -meidät aina uneen. Sunnuntaisin siis uskonnollista virkistäytymistä. -Maanantai on maailmallisten huvitusten päivä." - -"Kah, kah!" tokaisi d'Artagnan; "mitä tarkoitattekaan niillä, -Mousqueton? Antakaa kuulla hiukan maailmallisista huvituksista." - -"Monsieur, maanantaisin antaudumme maailman yhteyteen. Me vastaanotamme -vieraita ja käymme vieraisilla; soitetaan luuttua, tanssitaan, -sepitellään loppusointuisia sutkauksia, sanalla sanoen uhrataan hiukan -suitsutusta naisten kunniaksi." - -"Istu ja pala! Tuohan on kerrassaan hienoa seuraelämää", kehaisi -muskettisoturi, jonka täytyi ottaa avukseen poskilihaksiensa koko -voima, taltuttaakseen suunnattoman naurunhalunsa. - -"Tiistaisin tietopuolisia huvituksia." - -"Kas vain!" virkahti d'Artagnan; "ja millaisia? Kuvailkaa niitä minulle -hiukan, hyvä Mousqueton." - -"Monseigneur on ostanut pallokartan, jonka näytän teille; se täyttää -ison tornin muun sisuksen, kun hän on teettänyt pallokartan yläpuolelle -lehterin, -- siellä on pikku nyörejä ja messinkilankoja, joihin aurinko -ja kuu ovat ripustetut. Tuo kaikki kieppuu, ja se on kovasti kaunista. -Monseigneur näyttää minulle kaukaisia meriä ja maita; me olemme -kuitenkin päättäneet, ettemme milloinkaan matkusta sellaisiin -paikkoihin. Se on peräti mielenkiintoista." - -"No kerrassaan", vahvisti d'Artagnan. "Entä keskiviikkoisin?" - -"Maalaishuvituksia, niinkuin minulla jo oli kunnia mainita teille, -herra chevalier. Tarkastelemme paroonin lampaita ja vuohia; annamme -paimenettarien tanssia ruokopillien ja paimenhuilujen säestyksellä, -niinkuin sanotaan eräässä kirjassa, joka monseigneurilla on -kirjastossaan. _Paimenlauluja_ on sen nimi. Tekijä kuoli tuskin -kuukausi sitten." - -"Kenties herra Racan?" arvasi d'Artagnan. - -"Aivan oikein, Racan. Mutta ei siinä kaikki. Me ongimme pikku -kanavasta, ja sitten syömme päivällistä kukkaseppele päässä. Sellainen -on keskiviikon ohjelma." - -"Hiisi vieköön, eipä ole keskiviikko saanut huonoa osaa!" arveli -d'Artagnan. "Entä torstai, -- mitä voikaan jäädä torstaiparalle?" - -"Ei sekään ole huonosti varattu, monsieur", sanoi Mousqueton hymyillen. -"Torstaina meillä on olympialaiset kisat. Voi, se on muhkeata, -monsieur! Me toimitamme tänne kaikki paroonin nuoret alustalaiset ja -panemme heidät heittämään kiekkoa, painimaan, juoksemaan. Monseigneur -ei enää juokse, enkä minäkään. Mutta monseigneur heittää kiekkoa -riuskemmin kuin kukaan. Ja kun hän iskee nyrkillään... voi onnetonta!" - -"Miten onnetonta?" - -"No, monsieur, hänen oli pakko luopua nyrkkeilykintaasta. Hän murskasi -päitä, niukahdutteli leukapieliä, ruhjoi rintakehiä. Nyrkkeily on -ihanaa urheilua, mutta kukaan ei enää tahtonut ruveta hänen -vastakumppanikseen." - -"Ranne on siis..." - -"Oh, monsieur, vankempi kuin koskaan. Monseigneurin alaraajat ovat -alkaneet osoittaa heikkenemisen oireita, sen myöntää hän itse; mutta -voima kerääntyy sitä enemmän käsivarsiin, niin että..." - -"Niin että hän nuijii härkiä kuten ennenkin?" - -"Paremminkin, monsieur, -- hän hajoittaa muureja. Viimeksikin -illastettuaan erään vuokratilallisensa luona -- te tiedätte, kuinka -kansanomainen ja suopea monseigneur on -- hän huvikseen yritti -nyrkiniskua muuriin. Muuri luhistui, katto sortui alas ja kolme miestä -ja muuan akka sai surmansa." - -"Hyvä Jumala! Entä isäntänne, Mousqueton?" - -"Oh, monseigneur sai vain muutamia naarmuja päähänsä. Me hautelimme -nirhamia vedellä, jota nunnat meille antavat. Mutta nyrkissä ei -jälkeäkään." - -"Ei mitään?" - -"Ei ollenkaan, monsieur." - -"Hornaan koko olympialaiset kisat! Niiden täytyy käydä kalliiksi, sillä -lesket ja orvot joka tapauksessa..." - -"Heille annetaan eläke, monsieur; kymmenesosa monseigneurin tuloista on -varattu siihen tarkoitukseen." - -"Siirtykäämme perjantaihin", esitti d'Artagnan. - -"Perjantai on sitten jalojen ja sotaisten huvitusten päivä. Me -metsästämme, miekkailemme, opetamme haukkoja, kesytämme hevosia. -Lauantaisin on henkisten huvitusten vuoro: silloin kehitämme -kaunoaistiamme, tutkistelemme monseigneurin tauluja ja kuvapatsaita, -vieläpä kirjoittelemme ja piirtelemme; lopuksi laukaisemme -monseigneurin kanuunat." - -"Te piirtelette, ammutte kanuunoilla..." - -"Niin, monsieur." - -"Hyvä ystävä", huomautti d'Artagnan, "herra du Vallonilla on tosiaan -sukkelin ja herttaisin mielenlaatu mitä tunnen, mutta yhden -huvituslajin te sentään näytte unohtaneen." - -"Mikä se olisi, monsieur?" kysyi Mousqueton huolestuneena. - -"Aineelliset huvitukset." - -Mousqueton punastui. - -"Mitä niillä tarkoitatte, monsieur?" hän sanoi luoden silmänsä alas. - -"Runsasta pöytää, hyviä viinejä, pikarin vieressä vietettyjä iltoja." - -"Ah, monsieur, sellaisia huvituksia ei oteta lukuun; niitä meillä on -joka päivä." - -"Kunnon Mousqueton", aloitti d'Artagnan jälleen, "suokaa anteeksi, olen -siinä määrin syventynyt viehättävään selitykseenne, että olen unohtanut -keskustelumme pääkohdan, nimittäin mitä kenraalivikaari d'Herblay on -voinut kirjoitta isännällenne." - -"Se on totta, monsieur", sanoi Mousqueton, "huvitukset ovat kääntäneet -mielemme pois asiasta. No niin, monsieur, näin se kävi." - -"Minä kuuntelen, hyvä Mousqueton." - -"Keskiviikkona..." - -"Maalaishuvitusten päivänä?" - -"Aivan; silloin tuli kirje, jonka monseigneur sai minun kädestäni. Olin -jo tuntenut käsialan." - -"No, sitten?" - -"Monseigneur luki sen ja huudahti: 'Pian, hevoseni, aseeni!'" - -"Peijakas!" virkahti d'Artagnan; "kaksintaistelu taas varmaankin?" - -"Ei, monsieur, kirjeessä oli ainoastaan seuraavat sanat:, 'Rakas -Portos, matkalle, jos tahdot päästä perille ennen kuin Equinoctium[21] -tulee. Odotan sinua.'" - -"Saakeli!" äännähti d'Artagnan mietteissään; "näyttää olleen kova -kiire." - -"Sen uskon! Ja monseigneur lähtikin heti samana päivänä kirjurinsa -kanssa, yrittääkseen ehtiä ajoissa perille." - -"Ja lieneekö hän saapunut ajoissa?" - -"Toivottavasti. Monseigneur, joka on korskea luonteeltaan, niinkuin -tiedätte, monsieur, hoki herkeämättä: Tuhannen pentelettä, kukahan se -Equinoctium onkaan? Mutta: pitää sillä paholaisella olla hyvä ratsu, -jos hän minun edelläni kerkiää." - -"Ja sinä luulet Portoksen ehtineen ensimmäisenä?" sanoi d'Artagnan. - -"Olen siitä varmakin. Olkoon tuo toinen kuinka rikas hyvänsä, -ei hänellä kuitenkaan voi olla niin ravakoita ratsuja kuin -monseigneurilla!" - -D'Artagnan hillitsi naurunhalunsa, olletikin kun Aramiin kirjeen -lyhytsanaisuus antoi hänelle paljon miettimistä. Hän seurasi -Mousquetonia tai oikeastaan Mousquetonin laatikkoa linnaan; siellä hän -istuutui ylellisesti katetun pöydän ääreen, häntä palveltiin kuin -kuningasta. Mutta hän ei saanut urkituksi mitään Mousquetonilta; -uskollinen palvelija pusersi itkua kuinka paljon hyvänsä, mutta siinä -kaikki. - -Nukuttuaan yönsä oivallisella vuoteella d'Artagnan aprikoitsi kauan -Aramiin kirjeen merkitystä ja vaivasi päätänsä arvatakseen, mitä -yhteyttä päiväntasauksella saattoi olla Portoksen asioiden kanssa. -Mutta kun hänen mieleensä ei juolahtanut mitään järjellistä selitystä, -jollei mahdollisesti ollut kysymyksessä joku piispan rakkausseikkailu, -johon tarvittiin vuoden valoisimpia öitä, jätti d'Artagnan -Pierrefondsin yhtä tyhjin toimin kuin Melunin ja sitä ennen kreivi -de la Fèren kartanon. Lähtö tapahtui kuitenkin jonkunlaisen -raskasmielisyyden vallassa, jota saattoi täydellä syyllä pitää -jokseenkin huonoimpana mielialana, mihin d'Artagnanin oli mahdollinen -joutua. Alla päin ja tuijottavin katsein hän antoi säärtensä riippua -hevosen kupeilla ja virkkoi itsekseen tuollaiseen epämääräiseen -unelmoimiseen antautuneena, joka usein kohoaa korkeimpaan -kaunopuheisuuteen: - -"Ei enää ystäviä, ei tulevaisuutta, ei mitään! Voimani ovat murtuneet -niinkuin vanhan ystävyytemme siteet ratkenneet! Vanhuus tulee kylmänä -ja järkkymättömänä; se käärii suruharsoonsa kaikki, mikä nuoruudessani -levitti hohdetta ja tuoksua, ja sitten se heittää tämän rakkaan taakan -hartioilleen ja vie sen kantajinensa kuoleman pohjattomaan kuiluun." - -Gascognelaisen sydän vavahti, niin urhea ja karaistunut kuin hän olikin -kaikkia elämän vastuksia kestämään, ja hetkisen näyttivät hänestä -pilvet mustilta ja maa liukkaalta ja saviselta kuin kirkkotarha. - -"Minne menenkään?" mietti hän; "mitä voin tehdä? Yksinäni... ypö -yksinäni, ilman perhettä, vailla ystäviä... Joutavia!" hän huudahti -äkkiä. - -Ja hän iski molemmat kannuksensa hevosen kupeisiin. Ratsu ei ollut -havainnut mitään apeuden syytä Pierrefondsin runsaassa appeessa, vaan -käytti lupaa virkeytensä osoittamiseen nelistyksellä, joka yhteen -menoon katkaisi kahden lieuen taipaleen. - -"Pariisiin!" määräsi d'Artagnan itsekseen. - -Ja seuraavana päivänä hän saapui sinne. - -Hän oli ollut matkalla kymmenen päivää. - - - - -19. - -Mitä d'Artagnan aikoi tehdä Pariisissa. - - -Luutnantti laskeusi ratsailta Rue des Lombardsin varrella myymälän -edustalla, jolla kylttinsä mukaan oli nimenä _Kultainen Huhmar_. Muuan -hyvännäköinen mies, joka valkoisella esiliinalla suojeltuna siveli -harmaita viiksiään täyteläisellä kädellä, huudahti ilosta, nähdessään -papurikon. - -"Herra chevalier", hän sanoi, "voi, tekö täällä!" - -"Hyvää päivää, Planchet!" vastasi d'Artagnan kumartuen astumaan -puotiin. - -"Pian joku ottamaan hoitoonsa herra d'Artagnanin hevonen", huusi -Planchet, "toinen laittamaan hänelle huone kuntoon ja kolmas -toimittamaan illallista!" - -"Kiitos, Planchet! Hyvää päivää, pojat!" sanoi d'Artagnan touhuaville -puotilaisille. - -"Sallinette minun ensin toimittaa valmiiksi tämän lähetyksen kahvia, -siirappia ja rusinoita?" puolusteli Planchet; "ne tulevat herra -yli-intendentin keittiöön." - -"Toimittele, toimittele pois vain." - -"Se on tehty tuotapikaa; sitten illastamme." - -"Aterioitkaamme kahden kesken", esitti d'Artagnan; "minulla on -puhuttavaa sinulle." - -Planchet silmäili entistä isäntäänsä merkityksellisesti. "Rauhoitu, ei -minulla mitään ikävää ole sanottavana", lisäsi d'Artagnan. - -"Sitä parempi, sitä parempi!..." - -Ja Planchet hengitti jälleen, samalla kun d'Artagnan huolettomasti -istuutui myymälässä korkkiläjälle ja ryhtyi tarkastelemaan -ympäristöänsä. Puoti oli hyvin varustettu; siellä tuoksuivat inkivääri, -kaneli ja survottu pippuri, joka sai d'Artagnanin aivastamaan. - -Puotipalvelijat olivat mielissään niin kuuluisan soturin läheisyydestä, --- muskettiväen luutnantin, joka kuului kuninkaan lähimpään -seurapiiriin; he alkoivat puuhata silmittömän innokkaasti ja palvella -ostelijoita niin ylimielisen rivakasti, että monikin närkästyi. - -Planchet keräsi rahoja kassaan ja keskeytti tilinpitoaan tuon tuostakin -virkkaakseen jonkun kohteliaisuuden vanhalle herralleen. Planchet -käytti yleisöänsä kohtaan sellaisen varakkaan kauppiaan lyhyttä -puheenlaatua ja ylpeätä tuttavallisuutta, joka palvelee kaikkia eikä -ole kenestäkään riippuvainen. D'Artagnanissa tämä havainto herätti -tyytyväisyyttä, jonka aihe piankin selviää. Hän näki illan vähitellen -pimenevän, ja lopulta Planchet vei hänet erääseen toisen huonekerran -kamariin, jossa oli varsin siististi katettu kahdelle hengelle pöytä -paalien ja laatikoiden keskelle. - -D'Artagnan käytti lyhyttä valmisteluhetkeä silmätäkseen läheltä -Planchetin ulkomuotoa, jota hän ei ollut nähnyt kokonaiseen vuoteen. -Älykäs Planchet oli lihonut, mutta hänen kasvonsa eivät olleet -pöhistyneet. Hänen vilkkaat silmänsä pälyivät yhä nopsina syvissä -kuopissaan, ja pyylevyys, joka yleensä tasoittaa kaikki ihmiskasvojen -luonteenomaiset piirteet, ei ollut vielä koskenut ulkoneviin -poskipäihin -- viekkauden ja voitonpyynnin tunnusmerkkeihin -- eikä -terävään leukaan, joka ilmaisi nokkeluutta ja sitkeyttä. Planchet -vallitsi yhtä majesteettisesti ruokailuhuoneessaan kuin -myymälässäänkin. Hän tarjosi herralleen yksinkertaisen, mutta -pariisilaiseen tapaan valmistetun aterian: uunipaistia vihanneksien -kera, salaattia ja omasta puodista noudettua jälkiruokaa. D'Artagnan -näki mielihyväkseen, että maustekauppias oli kaivanut esille pullon -sitä anjouviiniäkin, joka oli ollut d'Artagnanin mielijuomaa hänen koko -elämänsä ajan. - -"Entiseen aikaan minä join teidän viiniänne, monsieur", virkkoi -Planchet suopeasti hymyillen; "nyt on minulla onni tarjota teille." - -"Ja toivoakseni saan, Jumalan kiitos, vielä kauan maistella tätä, -Planchet, sillä nyt minä olen vapaa." - -"Vapaa! Oletteko lomalla, monsieur?" - -"Rajattomalla!" - -"Jätättekö palveluksen?" hämmästeli Planchet. - -"Mieleni tekee vetäytyä lepoon." - -"Entä kuningas?" huudahti Planchet, joka ei voinut käsittää, kuinka -kuningas tulisi toimeen ilman d'Artagnanin kaltaisen miehen -palveluksia. - -"Kuningas saa etsiä muulta taholta... Mutta nyt olemme syöneet hyvän -illallisen, sinä olet hyvällä tuulella, Planchet, herätät minussa halua -luottamuksiin; avaahan siis korvasi." - -"Olen pelkkänä korvana." - -Ja enemmän suoramielisesti kuin veitikkamaisesti hymyillen Planchet -avasi pullon valkoista viiniä. - -"Annahan minun vain pitää järkeni." - -"Oh, milloinkas teille pahasti humahtaisi päähän, monsieur." - -"Pääni on nyt vapaasti käytettävissäni, ja minä aion säästellä sitä -enemmän kuin koskaan. Puhelkaamme ensin raha-asioista... Miten on -pääomamme laita?" - -"Asiat ovat oivallisella kannalla, monsieur. Teiltä saamani -kaksikymmentätuhatta livreä ovat yhä sijoitettuina liikkeeseeni ja -tuottavat yhdeksän prosenttia. Kun maksan teille seitsemän, saan -voittoa siis teidänkin osuudestanne." - -"Ja sinä olet yhä tyytyväinen?" - -"Ihastuksissani. Tuotteko minulle lisää rahoja?" - -"Paremminkin... Mutta tarvitsetko siis rahaa?" - -"Ka, enpä erittäin. Kaikki ihmiset tahtovat nyt uskoa varojansa -hoitooni. Minä laajennankin liikettäni." - -"Se oli suunnitelmanasi viimeksi." - -"Toimittelen hiukan pankkiasioita... ostelen pulaan joutuneiden -ammattitoverieni varastoja, lainailen rahoja niille, jotka ovat -ahtaalla maksuistaan." - -"Ilman koronkiskomistako?..." - -"Voi, monsieur, viime viikolla minulla oli puistokujassa kaksi -kohtausta sen sanan johdosta, jonka tuossa lausuitte!" - -"Niinkö!" - -"Saattepa kuulla: asia koski erästä lainaa... Lainanottaja antoi -minulle vakuudeksi lähetyksen jauhosokeria sillä puheella, että minä -saisin sen myydä, ellei lainaa suoritettaisi takaisin määräaikana. -Lainasin hänelle tuhannen livreä. Hän ei maksanut; minä myin sokerin -kolmestatoista sadasta livrestä. Hän sai sen kuulla ja vaati minulta -sataa écua. Minä tietysti kieltäysin... väittäen saaneeni hintaa vain -yhdeksänsataa livreä. Hän sanoi minua koronkiskuriksi. Pyysin häntä -uudistamaan syytöksensä puistokujan takana. Hän oli entinen -kaartilainen, hän tuli, ja minä lävistin häneltä vasemman reiden teidän -miekallanne." - -"Hitto, harjoitatpa tuottoisaa pankkiliikettä!" sanoi d'Artagnan. - -"Ottaessani yli kolmentoista prosentin olen valmis tappeluun", vastasi -Planchet; "sellainen on luonteeni." - -"Älä ota enempää kuin kaksitoista", neuvoi d'Artagnan, "ja sano muuta -välityspalkkioksi ja vahingonvakuutukseksi." - -"Olette oikeassa, monsieur. Mutta se teidän liikehommanne?" - -"Ah, Planchet, se on pitkällinen ja vaikea selittää." - -"Aloittakaa kuitenkin." - -D'Artagnan kierteli viiksiään kuin hämillään hankkeestansa ja epäillen -uskottuaan. - -"Onko kysymys rahojen sijoittamisesta?" tiedusti Planchet. - -"On kyllä." - -"Hyvällä voitolla?" - -"Varsin kauniilla: neljänsadan prosentin osingolla, Planchet." - -Planchet iski nyrkkinsä pöytään niin voimakkaasti, että pullot -hypähtivät kuin pelästyneinä. - -"Jumaliste, onko se mahdollista?" - -"Luulen homman tuottavan enemmänkin", vastasi d'Artagnan -kylmäverisesti, "mutta mieluummin esitän alimman arvion." - -"Tuhannen tulimmaista!" sanoi Planchet siirtyen lähemmäksi; "sepä -suurenmoista!... Voiko siihen sijoittaa paljonkin rahoja?" - -"Kaksikymmentätuhatta livreä kumpainenkin, Planchet." - -"Teidän koko omaisuutenne, monsieur. Kuinka pitkäksi ajaksi?" - -"Kuukaudeksi." - -"Ja siitä saamme?" - -"Viisikymmentätuhatta livreä kumpainenkin; laske itse." - -"Tavatonta!... Sellaisen kaappauksen puolesta täytyy kai tapella oikein -riivatusti?" - -"Luulen tosiaan, että tappeluakin tulee melkoisesti", myönsi d'Artagnan -yhä yhtä levollisesti; "mutta tällä kertaa, Planchet, meitä on kaksi, -ja minä otan kaikki iskut omalle osalleni." - -"Monsieur, en sallisi..." - -"Sinä et voi olla mukana, Planchet, sillä siinä tapauksessa sinun olisi -jätettävä kauppapuotisi." - -"Homma ei siis ole Pariisissa suoritettava?" - -"Ei." - -"Ahaa! Ulkomailla?" - -"Englannissa." - -"Oikea keinottelun maa tosiaan", myönsi Planchet; "tunnen sen -hyvinkin... Olematta liian utelias saanen kysyä, mitä alaa hanke -koskee, monsieur?" - -"Se on korjaushomma, Planchet." - -"Rakennustenko korjausta?" - -"Niin, rakentelua; me palautamme entiseen asuunsa Whitehallin." - -"Se on tärkeä yritys... Ja te luulette kuukauden riittävän?" - -"Minä vastaan siitä." - -"Se jää teidän asiaksenne, monsieur, ja kun te kerran ryhdytte -siihen..." - -"Niin, se jää minun asiakseni. Olen saanut tarkat tiedot... kuitenkin -tekisi mieleni neuvotella sinun kanssasi." - -"Liian suuri kunnia... minä en ymmärrä rakennustaidetta." - -"Olet väärässä, Planchet; sinä olet oivallinen arkkitehti -- minun -veroiseni -- siihen tehtävään, mistä nyt on kysymys." - -"Kiitän..." - -"Tunnustan tunteneeni kiusausta tarjota osuuden kolmelle ystävälleni, -mutta he ovat poissa kotoa... Ikävää kyllä, minä kun en tiedä -rohkeampia ja älykkäämpiä miehiä." - -"Kas, näyttää siltä kuin tässä tulisi kilpailua, kiistaa -mukaanpääsemisestä?" - -"Niin kylläkin, Planchet, niin kyllä..." - -"Olen kiihkeä kuulemaan yksityiskohtia, monsieur." - -"Kuuntele tarkoin, Planchet, mutta lukitse ensin kaikki ovet." - -"Kyllä, monsieur." - -Ja Planchet toimitti heidät lukkojen taa. - -"Hyvä! Tule nyt lähemmäksi." - -Planchet totteli. - -"Ja avaa ikkuna, jotta katuhälinä ehkäisee kaikkia mahdollisia -kuuntelijoita." - -Planchet toteutti tämänkin varokeinon, ja huutojen, rätinän, haukunnan -ja tömistelyn melu tunkeusi huoneeseen niin räikeänä, että d'Artagnan -itsekin huumaantui. Hän tyhjensi sitten lasillisen valkoista viiniä ja -aloitti seuraavasti: - -"Planchet, minulla on aatos." - -"Voi, monsieur, ei se olekaan ensi kertaa!" vastasi maustekauppias -läähättäen jännityksestä. - - - - -20. - -Millainen yhtiö perustetaan Kultaisessa Huhmaressa Rue des Lombardsin -varrella herra d'Artagnanin aatoksen toteuttamiseksi. - - -D'Artagnan vaikeni toviksi, jollaikaa hän ei näyttänyt johtavan -mieleensä vain yhtä aatosta, vaan koko ajatuselämänsä. Sitten hän -jatkoi: - -"Voinen olettaa, hyvä Planchet, että olet kuullut puhuttavan Kaarlo -I:stä, Englannin kuninkaasta?" - -"Tottahan toki, monsieur, kun te juuri läksitte Ranskasta toimittamaan -hänelle apua ja hän oli vetää teidät mukanaan tuhoon, sortuessaan -avustanne huolimatta." - -"Aivan oikein; näen, että sinulla on hyvä muisti, Planchet." - -"Hitto, monsieur, olisi kummallista, jos olisin sen unohtanut, vaikka -muistini olisi kuinka huono! Ei semmoisia seikkailuja unohda, kun on -kuullut Grimaudin, joka ei ole lainkaan puhelias muuten, kuvailevan, -kuinka Kaarle-kuninkaan pää putosi, -- kuinka te puoli yötä purjehditte -miinoitetussa aluksessa ja näitte kunnon herra Mordauntin pulpahtavan -vedenpinnalle kultakahvainen tikari rinnassaan." - -"On kuitenkin ihmisiä, jotka unohtavat sellaistakin, Planchet." - -"Voipi olla, kun eivät ole itse olleet näkemässä tai kuulleet Grimaudin -kertovan." - -"No niin, sitä parempi; koska muistat tuon kaiken, niin minun tarvitsee -vain huomauttaa, että Kaarle I:llä oli poika." - -"Luvallanne sanoen kaksikin, monsieur", muistutti Planchet. "Näin -täällä Pariisissa toisen, Yorkin herttuan, hänen lähtiessään eräänä -päivänä Palais-Royaliin, ja minulle vakuutettiin, että hän oli Kaarle -I:n nuorempi poika. Vanhempaa ei minulla ole ollut kunnia nähdä; tunnen -hänet vain nimeltä." - -"Juuri häntä koskee nyt hankkeemme, Planchet, -- tätä vanhempaa poikaa, -jota aiemmin nimitettiin Walesin prinssiksi ja joka nyt on Kaarle II, -Englannin kuningas." - -"Kuningas ilman valtakuntaa, monsieur", korjasi Pianchet viisaasti. - -"Niin, Planchet, ja voit myös sanoa häntä onnettomaksi ruhtinaaksi, -onnettomammaksi kuin on viheliäisinkään Pariisin katukulkuri." - -Planchet ilmaisi liikkeellään sitä jokapäiväistä sääliväisyyttä, -jota muukalaiset saavat osakseen, kun heidän kanssaan ei luulla -koskaan tultavan tekemisiin. Hän ei sitäpaitsi havainnut tässä -valtiollis-tunteellisessa johdatuksessa vähäisintäkään vihjausta -d'Artagnanin liikehommaan, ja tämä se etupäässä kiinnitti hänen -mieltänsä. Yleensä hyvin ymmärtäen asioita ja ihmisiä d'Artagnan kyllä -oivalsi Planchetin kannan. - -"Tulen nyt asiaan", hän sanoi. "Tämä nuori Walesin prinssi, kuningas -ilman valtakuntaa, kuten sattuvasti sanot, on herättänyt harrastustani, -Planchet, d'Artagnanin harrastusta. Olen nähnyt hänet kerjäämässä apua -Mazarinilta, joka on halpamaisuuden perikuva, ja kannatusta -Ludvig-kuninkaalta, joka on lapsi, ja ihmistuntijana johduin siihen -käsitykseen, että sorretun kuninkaan älykäs katse, hänen koko -olemuksensa jalous, kaikkia vastuksia uhmannut ylevyys ovat -miehuullisen ihmisen ja oikean kuninkaan takeita." - -Planchet nyökkäsi hyväksyvästi, mutta tuo kaikki ei ainakaan hänen -silmissään vielä ollenkaan valaissut d'Artagnanin hanketta. -Jälkimmäinen pitkitti: - -"Johduinpa siitä järkeilemään näinikään -- kuuntele tarkoin, Planchet, -sillä me tulemme nyt asian ytimeen." - -"Kyllä kuuntelen." - -"Kuninkaita ei ole kylvetty maan päälle niin viljalti, että kansat -löytävät heitä missä vain tarvitsevat. Tämä valtakunnaton kuningas on -minun nähdäkseni talletettu jyvä, jonka täytyy heilimöidä johonkin -aikaan, kunhan taitava, varovainen ja voimakas käsi kylvää sen -ymmärtäväisesti, pitäen vaaria maaperästä, taivaasta ja vuoden -vaiheesta." - -Planchet tyytyi yhä nyökäyttämään päätänsä, mikä osoitti, että hän ei -vieläkään ollut selvillä. - -"'Pienoinen kuningasjyvä-parka!' sanoin itsekseni, ja minä ihan -hellyin, Planchet; siitä johduin ajattelemaan tekeväni tyhmästi, ja -sentähden tahdoin neuvotella sinun kanssasi, hyvä ystävä." - -Planchet punastui mielihyvästä ja ylpeydestä. - -"Pienoinen kuningasjyvä-parka! Minäpä otan sinut ja kylvän hyvään -maahan." - -"Voi, hyvä Jumala!" äännähti Planchet tuijottaen entiseen herraansa -kuin epäillen, tokko tällä oli täydet järjenlahjat tallella. - -"No, mikä tuli?" kysyi d'Artagnan; "sattuiko sinua?" - -"Ei, ei, monsieur." - -"Parkaisithan?" - -"Niinkö luulette?" - -"Olen varma siitä. Olisitkohan jo käsittänyt jutun?" - -"Tunnustan, herra d'Artagnan, että pelkään..." - -"Käsittäväsi?" - -"Niin." - -"Käsittäväsi, että minä tahdon kohottaa valtaistuimelle kuningas Kaarle -II:n, jolla ei enää ole valtaistuinta? Niinkö?" - -Planchet hypähti rajusti tuolillaan. - -"Oi, oi!" änkkäsi hän tyrmistyneenä; "sitä te siis sanotte -korjaukseksi?" - -"Niin, Planchet, miksikäs muuksikaan?" - -"Oikein kyllä. Mutta oletteko tarkoin harkinnut?" - -"Mitä niin?" - -"Mitä kaikkea siellä on edessä." - -"Missä?" - -"Ka, Englannissa." - -"Ja mitä siellä on? Sanoppas, Planchet." - -"Ensiksikin, monsieur, pyydän teiltä anteeksi, että sekaannun -tuollaisiin asioihin, jotka eivät kuulu minun alaani; mutta koska -esitätte minulle liikehommaa... sillä ehdotattehan yhteistä -keinottelua?" - -"Niin ehdotan, -- erinomaista keinottelua, Planchet." - -"Mutta koska esitätte minulle liikehommaa, on minulla oikeus pohtia -sitä." - -"Pohdi pois, Planchet, ja puhuen asiat selvenevät." - -"No niin, luvallanne sanoen, monsieur, siellä on ensinnäkin edessä -parlamentti." - -"On kyllä; entä sitten?" - -"Ja sitten armeija." - -"Hyvä! Tiedätkö vielä muuta?" - -"Ja kansa." - -"Siinäkö kaikki?" - -"Kansa, joka suostui edellisen kuninkaansa -- nykyisen vallanperillisen -isän -- kukistamiseen ja mestaamiseen ja joka ei tahtone toimia omaa -kantaansa vastaan." - -"Planchet, hyvä ystävä", huomautti d'Artagnan, "sinä järkeilet kuin -juusto. Kansa... kansa on kyllästynyt noihin raakalaisnimisiin -herrasmiehiin, jotka vain veisaavat sille virsiä. Veisuulla olkoon oma -arvonsa, hyvä Planchet, mutta minä olen huomannut, että kansat pitävät -enemmän lurituksista kuin kirkkolaulusta. Muista frondelaispäiviä; -silloin sitä laulettiin! Se oli virkeätä aikaa." - -"Ei kovinkaan; minä olin joutua hirteen." - -"Niin kyllä, mutta ethän joutunut?" - -"En." - -"Ja sinä sait alun varallisuudellesi juuri sen lauleskelun hälinässä?" - -"Se on totta." - -"Sinulla ei siis ole enää mitään sanomista?" - -"On vainkin! Kuinka on armeijan ja parlamentin laita?" - -"Sanoin itsekseni, että lainaan kaksikymmentätuhatta livreä hra -Planchetilta ja lisään siihen omasta puolestani toisen verran; näillä -neljälläkymmenellätuhannella livrellä panen kokoon armeijan." - -Planchet liitti kätensä ristiin; hän näki d'Artagnanin olevan tosissaan -ja alkoi olla varma siitä, että hänen herransa oli joutunut -mielenvikaan. - -"Armeijan!... Ah, monsieur", virkkoi hän mitä herttaisimmin hymyillen, -jottei olisi ärsyttänyt heikkomielistä raivopääksi. "Armeijan... kuinka -suuren?" - -"Neljäkymmentä miestä", vastasi soturi. - -"Neljäkymmentä neljääkymmentätuhatta vastaan, se ei riitä. Vastaatte -kyllä yksinänne tuhatta miestä, herra d'Artagnan, sen tiedän; mutta -mistä löytäisitte kolmekymmentäyhdeksän itsenne veroista? Tai jos -löytäisittekin, mistä saisi rahat sellaisten uroitten palkkaamiseen?" - -"Eipä hullummin, Planchet... Hiisi vieköön, sinusta sukeutuu ihan -hovimies!" - -"Ei, monsieur, sanon vain mitä ajattelen, ja sentähden huomautankin, -että ensimmäisessä taistelussa, johon antaudutte neljänkymmenen -miehenne kanssa, pelkään pahoin..." - -"Minäpä en antaudukaan avoimeen taisteluun, hyvä Planchet", keskeytti -gascognelainen nauraen. "Meillä on muinaisilta ajoilta loistavia -esimerkkejä taitavista peräytymisretkistä ja kiertoliikkeistä, joiden -tarkoituksena oli vältellä vihollista eikä tavoittaa yhteentörmäyksiä. -Ja sinunhan täytyy sellaista taktiikkaa tunteakin, Planchet, kun olit -johtamassa pariisilaisia sinä päivänä, jolloin heidän piti joutua -otteluun muskettisoturien kanssa: sovittelit niin taitavasti kaikki -liikkeet, ettet ollenkaan syrjäytynyt Place Royalelta." - -Planchetilta pääsi nauru. - -"On kyllä totta", hän myönsi, "että jos neljäkymmentä miestänne pysyvät -kätkössä eivätkä menettele kömpelösti, he voivat säästyä tappiolta; -mutta tavoittanettehan jotakuta varsinaista saavutusta?" - -"Epäilemättä. Kuule siis, mihin toimenpiteeseen minun on mielestäni -ryhdyttävä hänen majesteettinsa Kaarle II:n palauttamiseksi nopeasti -valtaistuimelleen." - -"Hyvä!" huudahti Planchet jännittäen tarkkaavaisuuttansa; "selittäkää -se toimenpide. Mutta sitä ennen luulen meidän unohtaneen jotakin." - -"Mitä niin?" - -"Me olemme jättäneet silleen kansan, joka mieluummin lurittelee kuin -veisailee, ja armeijan, jota vastaan emme käy taistelemaan; mutta -jäljellä on parlamentti, joka ei veisaile." - -"Eikä taistelekaan. Mitä, -- sinä, Planchet, järkevä mies, olet -huolissasi räyhääjien laumasta, jota sanotaan _tynkäläisiksi_ ja -_käppyröiksi_! Parlamentista minä en piittaa, Planchet." - -"No, kun te ette siitä välitä, niin siirtykäämme muuhun." - -"Niin, käykäämme siihen saavutukseen. Muistatko Cromwellia, Planchet?" - -"Olen kuullut hänestä paljonkin puhuttavan, monsieur." - -"Hän oli vankka soturi." - -"Ja etenkin aimo syömäri." - -"Kuinka niin?" - -"No, hänhän nielaisi yhtenä suupalana koko Englannin." - -"No niin, Planchet, entä jos joku olisi niellyt herra Cromwellin heti -seuraavana päivänä kun hän oli Englannin ahmaissut?" - -"Oh, monsieur, suuretieteen ensimmäisiä selviöitä on, että sisältäjän -täytyy olla sisältöä suurempi." - -"Oivallista!... Kas siinä se meidän liikehommamme, Planchet." - -"Mutta herra Cromwell on kuollut, ja hänen sisältäjänään on nyt hauta." - -"Hyvä Planchet, huomaan ilokseni, että sinä et ole kehittynyt -ainoastaan suuretiedettä tajuamaan, vaan viisaustiedettäkin." - -"Monsieur, minä käytän maustekaupassani paljon painettua paperia; siitä -oppii yhtä ja toista." - -"Mainiota! Tiedät siinä tapauksessa -- sillä suuretiedettä ja -viisaustiedettä opiskellessasi olet kai päässyt hajulle historiastakin --- tiedät siis myöskin, että suurta Cromwellia seurasi pikkarainen." - -"Kyllä, Rikhard nimeltään, ja hän teki kuten te, herra d'Artagnan, -- -otti eronsa." - -"Erinomaista! Suuren jälkeen, joka makaa haudassaan, pikkaraisen -perästä, joka vetäysi poikkeen, tuli kolmas. Tämän nimi on Monk; hän on -varsin etevä sotapäällikkö sikäli, että hän ei ole koskaan taistellut, -ja taitava valtiomies, koska hän ei milloinkaan lausu mielipidettään: -ennen kuin hän edes sanoo kellekään hyvää päivää, hän miettii -kaksitoista tuntia ja toivottaa lopuksi hyvää yötä, mikä tuntuu -kaikista erinomaiselta, se kun sattuu ihan paikalleen." - -"Tuo on tosiaan oivallista", sanoi Planchet, "mutta tunnenpa toisen -valtiomiehen, joka suuresti muistuttaa häntä." - -"Herra de Mazarinin kaiketi?" - -"Juuri hänet." - -"Olet oikeassa, Planchet; mutta Mazarin ei tavoittele Ranskan -valtaistuinta, ja se muuttaa koko asian, näetkös. No niin, tämä herra -Monk, jolla jo on Englanti paistina lautasellaan ja joka jo avaa -suutansa sen nielaistakseen, -- tämä herra Monk, joka sanoo Kaarle II:n -väelle ja itse Kaarle II:lle: _Nescio vos_..." - -"En ymmärrä englanninkieltä", muistutti Planchet. - -"Vaikket, mutta minä ymmärrän", jatkoi d'Artagnan. "_Nescio vos_ -merkitsee: en tunne teitä. Tämä herra Monk, Englannin mahtavin mies, -niin pian kuin hän on ahmaissut sen..." - -"No?" kysäisi Planchet. - -"No niin, hyvä ystävä, minä lähden sinne, ja neljänkymmenen mieheni -avulla hänet on mukava siepata, kapuloida ja tuoda Ranskaan, missä -silmiäni häikäisee kaksi vaihtoehtoa." - -"Ja minun!" huudahti Planchet haltioituneena. "Me pistämme hänet -häkkiin ja näyttelemme rahasta." - -"Kas sitä, Planchet, -- siinä kolmas valittava, jota en ollut -ajatellut; sinäpä sen keksit!" - -"Pidättekö sitä hyvänä?" - -"Kyllä, totisesti; mutta omat aikeeni lienevät sentään parempia." - -"Antakaahan kuulla." - -"1. Minä määrään lunnaat." - -"Paljonko?" - -"Peijakas, tuollainen veitikka on hyvinkin sadantuhannen écun -arvoinen." - -"Onpa kyllä." - -"Näet siis: ensiksikin saattaa tulla kysymykseen sadantuhannen écun -lunastussumma..." - -"Tai sitten?..." - -"Taikka -- mikä on vielä parempi -- minä luovutan hänet -Kaarle-kuninkaalle. Tällä ei sitten enää ole mitään sotapäällikköä -pelättävänä eikä valtiomiestä petettävänä, joten hän tuotapikaa itse -korjaa kuntoon vallanperimyksensä ja siitä hyvästä lukee minulle -pöytään ne satatuhatta écuta. Sellainen on aatokseni; mitä sanot -siitä, Planchet?" - -"Erinomainen tuuma, monsieur!" huudahti Planchet vapisten -kiihtymyksestä. "Mutta miten johduittekaan siihen?" - -"Sain sen päähäni eräänä aamuna Loiren rannalla, kun Ludvig XIV, meidän -rakastettu kuninkaamme, vetisteli mademoiselle de Mancinin kädestä -hellittäessään." - -"Menen takuuseen siitä, monsieur, että se on suurenmoinen. Mutta..." - -"Ka, siihen tulee mutta?" - -"Sallikaa minun sanoa... hankkeemme laita on hiukan kuten karhun -taljan, joka myytiin sen ollessa vielä elävän karhun selässä. Herra -Monkin sieppaaminen ei käy päinsä ilman käsirysyä." - -"Ei kyllä, mutta kokoanhan armeijani..." - -"Kah, _parbleu_, jo ymmärrän! Yllätys! Voi, silloin te onnistutte, -monsieur, sillä teillä ei ole vertaistanne tuollaisissa yrityksissä!" - -"Minulla on tosiaan ollut onnea niissä puuhissa", myönsi d'Artagnan -luontevan ylpeästi. "Käsitäthän, että jos minulla olisi hankkeessa -mukana hyvä Atokseni, urhea Portokseni ja ovela Aramikseni, juttu olisi -ihan selvä; mutta he näkyvät olevan kadoksissa, eikä kellään ole heistä -vihiä. Minun on senvuoksi uskallettava yksinäni. No, huomaatko -keinottelun hyväksi ja rahojen sijoittamisen siihen edulliseksi?" - -"Liiaksikin!" - -"Kuinka niin?" - -"Syystä että aivan edulliset suunnitelmat eivät juuri koskaan käy -toteen." - -"Tämä on pettämätön, Planchet, ja siitä on parhaana todistuksena, että -minä ryhdyn siihen. Se tuottaa sinulle varsin sievän voiton ja on -minulle hyvin mielenkiintoinen yritys. Sanotaan sitten: 'Noin teki -d'Artagnan vanhoilla päivillään', minä saan sijani kertoelmissa ja -historiassakin, Planchet. olen kunnianhimoinen." - -"Monsieur", innostui Planchet, "kun ajattelen, että tämä -jättiläissuunnitelma on kypsynyt täällä minun luonani, minun -jauhosokerini, luumujeni ja kanelini keskellä, tuntuu puotini -palatsilta!" - -"Pidähän varasi, pidähän varasi, Planchet; jos tästä tulee hiventäkään -kuuluviin, niin se merkitsee Bastiljia meille molemmille. Ole -varuillasi, hyvä ystävä, sillä mehän ryhdymme salavehkeeseen: herra -Monk on Mazarinin liittolainen!" - -"Monsieur, kun miehellä on ollut kunnia palvella teitä, ei hän juuri -arkaile, ja vaiti osaa kyllä olla se, jolla on onni päästä teidän -osakkaaksenne." - -"Hyvä on; se koskee enemmän sinua kuin minua, koska minun on oltava -Englannissa kahdeksan päivän kuluttua." - -"Lähtekää, monsieur, lähtekää, mitä pikemmin, sen parempi." - -"Rahat ovat siis käsillä?" - -"Huomenna ne ovat; huomenna saatte ne omasta kädestäni. Tahdotteko -kultaa vai hopeata?" - -"Kulta on mukavampaa. Mutta miten järjestämme kumppanuuden? Sanohan." - -"Ka, hyväinen aika, sehän käy mitä yksinkertaisimmin: te annatte -minulle vain kuitin." - -"Ei, ei", vastusti d'Artagnan vilkkaasti, "järjestys pitää olla -kaikessa." - -"Se on minunkin mielipiteeni; mutta teidän kanssanne, herra -d'Artagnan..." - -"Jos kuolisin tuolla meren takana, -- jos kaadun musketinluotiin, jos -pakahdun liialliseen olueen?" - -"Uskokaa minua, monsieur, -- siinä tapauksessa olisin niin tuskissani -kuolemastanne, etten rahoja ajattelisikaan." - -"Kiitos, Planchet, mutta se ei ole mikään este. Me rupeamme yhdessä -laatimaan välipuhetta niinkuin kaksi lakimiehen kirjuria, -- -asiakirjaa, jota voimme sanoa yhtiösopimukseksi." - -"Kernaasti, monsieur." - -"Tiedän kyllä, että sitä on vaikea panna kokoon, mutta yritämme -kuitenkin." - -"Niin, koetetaanpa." - -Planchet kävi hakemassa kynän, mustetta ja paperia. D'Artagnan otti -kynän, kastoi sen musteeseen ja kirjoitti: "Herra d'Artagnan, entinen -muskettisoturien luutnantti ja nykyään asuva Tiquetonne-kadun varrella -La Chevrette-hotellissa, toiselta puolen, ja herra Planchet, -maustekauppias Rue des Lombardsin varrella Kultaisessa Huhmaressa, -toiselta puolen, ovat keskinäisesti sopineet seuraavaa: - -"Herra d'Artagnanin esittämän aatoksen toteuttamiseksi muodostetaan -yhtiö neljänkymmenentuhannen livren pääomalla. - -"Herra Planchet, joka tuntee tämän aatoksen ja kaikin puolin hyväksyy -sen, luovuttaa kaksikymmentätuhatta livreä hra d'Artagnanin huostaan. - -"Hän ei vaadi summaa takaisin eikä korkoa sille, ennen kuin herra -d'Artagnan on palannut matkalta, jonka hän tekee Englantiin. - -"Herra d'Artagnan puolestaan sitoutuu panemaan yhtiöön niinikään -kaksikymmentätuhatta livreä, jotka lisätään herra Planchetin -luovuttamiin varoihin. - -"Sanottua neljänkymmenentuhannen livren summaa hän saa käyttää niinkuin -hyväksi näkee, sitoutuen kuitenkin ehtoon, joka tässä alempana -mainitaan. - -"Sinä päivänä, jolloin herra d'Artagnan tavalla tai toisella toimittaa -takaisin Englannin valtaistuimelle hänen majesteettinsa kuningas Kaarle -II:n, hän suorittaa herra Planchetille käteissummana..." - -"Sataviisikymmentätuhatta livreä", täydensi Planchet mutkattomasti, -nähdessään d'Artagnanin pysähtyvän. - -"Ei hitossa, ei", vastusti d'Artagnan; "jakoa ei voi tehdä tasan, se ei -olisi kohtuullista." - -"Panemme kuitenkin peliin puolet kumpainenkin, monsieur", muistutti -Planchet arasti. - -"Kyllä, mutta kuuntele nyt ensin välilausetta, hyvä Planchet, ja jollet -pidä sitä kaikin kohdin oikeudenmukaisena, sitten kun se on -kirjoitettu, pyyhimme sen pois." - -Ja d'Artagnan kirjoitti: - -"Jäännöksen kolmestasadastatuhannesta livrestä, otettuaan oman -osuutensa, ja siihen nähden, että herra d'Artagnan paitsi -kahdenkymmenentuhannen livren pääomaa panee yhtiöön aikansa, -aatoksensa, aherruksensa ja nahkansa, joita hän pitää suuressa arvossa, -varsinkin viimemainittua, herra d'Artagnan pidättää siten itselleen -kaksisataatuhatta livreä, joten hänen osuutenaan on kaksi kolmannesta." - -"Hyvä on!" sanoi nyt Planchet. - -"Onko kohtuullista?" kysyi d'Artagnan. - -"Kerrassaan kohtuullista, monsieur." - -"Ja sinä tyydyt sadantuhannen livren osinkoon?" - -"Hitto, kelpaapa tyytyä! Satatuhatta livreä -kahdestakymmenestätuhannesta!" - -"Ja kuukauden ajalta, muista se." - -"Mitä! Kuukaudenko vain?" - -"Niin, pyydän vain kuukauden aikaa." - -"Monsieur", sanoi Planchet jalomielisesti, "myönnän mieluusti kuusi -viikkoa." - -"Kiitos!" vastasi muskettisoturi kohteliaasti. - -Senjälkeen yhtiökumppanukset lukivat asiakirjan vielä kertaalleen. - -"Se on mitä parhaiten sommiteltu, monsieur", kehui Planchet; "herra -Coquenard-vainaja, paroonitar du Vallonin ensimmäinen mies, ei olisi -suoriutunut siitä osuvammin." - -"Siltäkö tuntuu? No niin, kirjoittakaamme alle." - -Ja kumpikin vahvisti yhtiösopimuksen nimellään. - -"Tällä tavoin", virkkoi d'Artagnan, "en joudu kiitollisuudenvelkaan -kellekään." - -"Mutta minä jään kiitollisuudenvelkaan teille", arveli Planchet. - -"Et lainkaan, sillä niin visusti kuin varonkin nahkaani, Planchet, voin -kuitenkin sen menettää tuolla. Sinä siis panet alttiiksi koko osuutesi. -Toden totta, lempo soikoon, siitäpä muistankin vasta pääkohdan, -välttämättömän lisäyksen! Kirjoitan siis: 'Siinä tapauksessa, että -herra d'Artagnan sortuu yritykseen, on lopputili tehty, ja herra -Planchet kuittaa sinä hetkenä herra d'Artagnanin varjolle ne -kaksikymmentätuhatta livreä, jotka hän on sijoittanut edellämainittuun -yhtiöön.'" - -Loppulisäys sai Planchetin rypistämään silmäkulmiaan mutta nähdessään -liikekumppaninsa säihkyvät silmät, hänen jäntevät kätensä ja notkean ja -vankan vartalonsa hän rohkaistui ja piirsi vielä kerran nimensä -vähääkään epäröimättä. D'Artagnan teki samaten. Ja siten laadittiin -ensimmäinen tunnettu yhtiösopimus; sittemmin on kenties jossakin määrin -käytetty väärin sekä muotoa että itse perusajatusta. - -"Nyt", sanoi Planchet kaataen d'Artagnanille vielä lasillisen -anjouviiniä, "menkäähän nyt levolle, hyvä isäntäni." - -"Ei", vastasi d'Artagnan, "vaikein on vielä tekemättä, ja minun on -mietittävä sitä." - -"Mitäs turhia", tuumi Planchet; "minulla on niin suuri luottamus -teihin, herra d'Artagnan, että minä en luovuttaisi sadantuhannen livren -osinkoani yhdeksänkymmenentuhannen käteismaksusta huomispäivänä." - -"Ja lempo minut korjatkoon", vakuutti d'Artagnan, "ellen usko, että -olet oikeassa!" - -Sitten hän otti kynttilän, nousi kamariinsa ja heittäysi makuulle. - - - - -21. - -Miten d'Artagnan valmistautuu matkustamaan toiminimi Planchet ja -Kumpp:n asioilla. - - -D'Artagnan aprikoitsi niin perusteellisesti kaiken yötä, että hänellä -oli suunnitelmansa selvillä jo aamuksi. - -"Niin, sen minä teen!" hän tuumi nousten istualle vuoteellaan ja -nojaten kyynärpäätänsä polveen ja leukaansa käteen. "Etsin käsiini -neljäkymmentä taattua ja tanakkaa miestä; pestaan heidät sellaisten -joukosta, jotka ovat hiukan haaksirikkoisia, mutta kuitenkin tottuneita -sotaiseen kuriin. Lupaan heille viisisataa livreä kuukaudelta, jos he -palaavat; jos he jäävät sille tielle, niin maksua ei suoriteta tai -omaisia hyvitetään puolella. Mitä ruokaan ja asuntoon tulee, niin se -huoli kuuluu englantilaisille, joilla on härkiä laitumilla, sianlihaa -suolassa, siipikarjaa kanatarhoissa ja viljaa laareissa. Tämän osastoni -keralla esittäydyn kenraali Monkille. Hän mieltyy minuun. Saan hänen -luottamuksensa ja käytän sitä väärin niin pian kuin mahdollista." - -Mutta sillä tolalla pitemmälle menemättä d'Artagnan pudisti päätänsä ja -keskeytti. - -"Ei", hän arveli, "sitä en uskaltaisi kertoa Atokselle; se keino ei ole -siis oikein kunniallinen. On käytettävä väkivaltaa", hän päätti, "niin -on tehtävä, vähääkään horjahtamatta rehellisyydestä. Neljänkymmenen -miehen keralla voin kierrellä sissinä. Niin, mutta jos tapaan -- en -neljääkymmentätuhatta englantilaista, joista Planchet puhui, vaan -pelkästään neljäsataakin? Minä saan selkääni, sillä neljänkymmenen -soturini seassa on ainakin kymmenen epäkelpoa, jotka tyhmyyttään -toimittavat itsensä heti hengiltä. Ei, on tosiaan mahdoton saada -neljääkymmentä taattua miestä; sellaista määrää ei ole olemassa. Täytyy -tyytyä kolmeenkymmeneen. Kymmenen miestä vähemmälle jääden minulla on -oikeus väistellä aseellista voimaa ryhmäni pienuuden perusteella, ja -jos yhteentörmäys kuitenkin sattuu, on toimintani paljon varmempaa -kolmenkymmenen kuin neljänkymmenen johtajana. Sitäpaitsi säästän siten -viisituhatta frangia eli kahdeksanneksen pääomaani, ja se kyllä -kannattaa. Sanottu ja tehty, kolmekymmentä miestä minä palkkaan. Ja'an -heidät kolmeen parveen; me hajaannumme pitkin seutua sillä -velvoituksella, että kaikkien on tultava koolle määrättyyn aikaan. -Tällä tavoin me kymmenmiehisinä osastoina emme herätä mitään epäluuloja -ja pääsemme liikkumaan huomaamattomina. Niin, niin, kolmekymmentä on -oivallinen lukumäärä. Se on kolme kymppiä, ja kolme on pyhä luku. Ja -yhtyneenä kolmenkymmenen miehen joukko tosiaan vielä tuntuu joltakin. -Äh, minua älytöntä!" jatkoi d'Artagnan; "tarvitaanhan kolmekymmentä -hevostakin, ja se käy tuhottoman kalliiksi. Missä perhanassa minulla -olikaan järkeni, kun unohdin ratsut? Ei voi ajatellakaan sellaista -kaappausta hevositta. No, olipa menneeksi, me teemme senkin uhrauksen; -voimme silti koettaa siepata hevoset sieltä ilmaiseksi, -- ja ne eivät -olekaan huonoa rotua. Mutta unohdinpa myös, hitossa, että kolme -joukkuetta tarvitsee kolme päällikköä! Siinäpä pulma: noista kolmesta -päälliköstä minulla on kyllä jo yksi, nimittäin itseni, -- niin, mutta -ne kaksi muuta tulevat yksinään maksamaan melkein yhtä paljon kuin koko -muu väki. Ei, minun on ehdottomasti tultava toimeen yhdellä -luutnantilla. Näin ollen siis supistankin joukkoni kahteenkymmeneen -mieheen. Vähän se kyllä on, -- kaksikymmentä; mutta koska olin -kolmeakymmentä ajatellessani päättänyt olla tavoittelematta käsirysyä, -niin vältän sen vielä varmemmin kahdenkymmenen johtajana. Kaksikymmentä -on pyöreä luku; se vähentää sitäpaitsi hevosten määrää kymmenellä, mikä -on otettava huomioon; ja kun saan hyvän luutnantin... Istu ja pala, -kylläpä kärsivällisyys ja harkinta tekevät ihmeitä! Enkö ensin aikonut -marssittaa laivaan neljääkymmentä miestä, ja nyt minulle riittää -kaksikymmentä yhtä hyvin mahdollisuuksin! Kymmenentuhatta livreä siten -säästetty yhdellä kertaa, ja turvallisuutta vain parannettu, -- se on -näppärää. No, nyt on vain löydettävä se luutnantti; mietin sopivaa -miestä, ja sitten... Mutta se ei olekaan helppoa; hänen täytyy olla -urhea ja kunnollinen, toinen itseni. Niin, mutta luutnantille olisi -uskottava koko salaisuus, ja kun se on miljoonan arvoinen ja -minä maksaisin miehelleni vain tuhannen livreä, korkeintaan -viisitoistasataa, voisi hän johtua myymään salaisuuteni Monkille. Ei -mitään luutnanttia, _mordioux!_ Sitäpaitsi, vaikka se mies olisi mykkä -kuin Pytagoraan oppilas, olisi hänellä joka tapauksessa miesten -joukossa suosikki, josta hän tekisi kersantin; kersantti urkkisi sitten -luutnantin salaisuuden, jos tämä itse olisikin rehellinen eikä tahtoisi -ruveta kavaltajaksi. Silloin kersantti vähemmän kunniallisena ja -vähemmän kunnianhimoisena myisi kaikki viidestäkymmenestätuhannesta -livrestä. Ei, ei, se ei käy laatuun! Luutnantti on selvästi mahdoton. -Mutta eipä sitten enää mitään osastojakaan; minä en voi jakaa väkeäni -kahtia ja toimia kahtaalla yhtaikaa ilman toista itseäni... Mutta miksi -olisikaan toimittava kahtaalla, kun meillä on vain yksi mies -kaapattavana? Miksi heikontaisin joukkoa, asettamalla oikean sivustan -sinne ja vasemman tänne? Hitto vieköön, yksi ainoa joukko! Yksi ainoa, -ja d'Artagnanin johtama, -- mainiota! Mutta kaksikymmentä miestä -marssimassa joukkona herättää koko maailman epäluuloa; ei sovi antaa -nähdä kahtakymmentä ratsumiestä koolla, muutoin heitä vastaan -lähetetään komppania, joka kysyy tunnussanaa, ja kun vastauksesta -ollaan hiukan hämillä, ammutaan herra d'Artagnan ja hänen miehensä -maahan kuin kaniinit. Tyydynkin vain kymmeneen; tällä tavoin saan -toimituksi yksinkertaisesti ja eheästi. Minun on silloin pakko -noudattaa varovaisuutta, joka on puolena menestyksen takuuna -tämänlaatuisessa yrityksessä: suurempi lukumäärä olisi kenties -viekoitellut minut johonkin hupsuuteen. Ostaa tai ottaa kymmenen -hevosta on pikku temppu. Ah, oiva aatos! Ja mitä mielenrauhaa siitä -saankaan! Ei enää mitään epäluuloja, ei tunnussanoja, ei vaaraa! -Kymmenen miestä voi olla palvelijoita tai kirjanpitäjiä. Kymmenen -miestä, jotka kuljettavat joillakin kauppatavaroilla lastattuja -hevosia, ovat suvaittuja kaikkialla ja saavat hyvän vastaanoton. -Kymmenestä miehestä, jotka matkustavat pariisilaisen toiminimen -Planchet ja Kumpp. asioilla, ei ole mitään sanomista. Näillä -ammattilaisiksi pukeutuneilla kymmenellä miehellä on hyvä -metsästyspuukko, kelpo ratsupyssy satulanpuassa ja varma pistooli -kotelossa. Heitä ei kukaan häiritse, kun he eivät liiku pahoissa -aikeissa. Pohjaltaan he kenties ovat salakuljettajia, mutta mitäpä -sillä on väliä, -- salakuljetuksesta ei joudu hirteen kuten -moniavioisuudesta. Pahimpana mahdollisuutena on, että tavaramme otetaan -takavarikkoon. Tavarat takavarikkoon, siitä viisi! Hei, hei, se on -verraton suunnitelma! Kymmenen miestä vain, kymmenen miestä, jotka -palkkaan palvelukseeni, kymmenen miestä, jotka ovat yhtä päättäväisiä -kuin neljäkymmentä ja tulevat maksamaan minulle saman verran kuin -neljä; ja paremmaksi varmuudeksi en hiisku heille tavuakaan aikeistani. -Sanon ainoastaan: 'Hyvät ystävät, minulla on kaappaus mielessäni.' -Saapa saatana olla ylen sukkela, jos hän pääsee minulle tekemään -kolttosen. Viisitoistatuhatta livreä säästetty! Se on aimo erä -kahdestakymmenestä!" - -Siten päässeenä varmuuteen uutteralla laskeskelullaan d'Artagnan pysyi -tässä suunnitelmassa ja päätti olla muuttamatta siitä rahtuakaan. -Hänellä oli erehtymättömässä muistissaan jo valmiina luettelo -kymmenestä miehestä, jotka olivat seikkailijain keskuudessa kuuluisia -onnensa vaihteluista ta rettelöistään järjestysvallan kanssa. -D'Artagnan nousi jalkeille ja aloitti heti etsintänsä, ilmoittaen -Planchetille, että häntä ei tarvinnut odottaa aamiaiselle eikä kenties -päivällisellekään. Puolentoista vuorokauden kierros erinäisissä -Pariisin pesissä riitti hänen keruuseensa, ja toimittamatta -seikkailijoitansa tekemisiin toistensa kanssa hän korjasi puolelleen -vajaassa kolmessakymmenessä tunnissa oivallisen valikoiman roikaleita, -jotka puhuivat vähemmän puhtaasti ranskaa kuin sitä englanninkieltä, -jota heidän oli piakkoin ruvettava käyttämään. - -He olivat enimmäkseen kaartilaisia, joiden ansioita d'Artagnan oli -päässyt erityisissä tilaisuuksissa arvostelemaan, kunnes juoppous, -onnettomat miekanpistot, odottamattomat pelivoitot tai Mazarinin -taloudelliset uudistukset olivat pakottaneet heidät etsimään hämäryyttä -ja yksinäisyyttä, noita kahta väärinymmärrettyjen ja murjottujen -sielujen suurta lohduttajaa. - -Heidän ulkomuodossaan ja vaatteissaan näkyi jälkiä sydänsuruista, joita -he olivat kokeneet. Muutamilla oli arpia kasvoissaan, kaikilla oli vain -riekaleita yllä. Viisaalla yhtiön varojen jakelulla d'Artagnan lievensi -kumppanusten kurjuuden pahinta ahdinkoa; pidettyään huolta siitä, -että nämä rahat tulivat tosiaan käytetyiksi joukon ulkonaiseen -kaunistukseen, hän määräsi väelleen kokoontumispaikan Pohjois-Ranskaan, -Berghesin ja Saint-Omerin välille. Korkeintaan kuusi päivää he saivat -viipyä taipaleella, ja d'Artagnan tunsi kyllin hyvin näiden urhojen -hyvän tahdon, reippaan luonteen ja suhteellisen rehellisyyden, -voidakseen pitää varmana, että ainoatakaan ei puuttuisi nimenhuudossa. - -Nämä määräykset annettuaan ja kohtauspaikan tultua sovituksi hän meni -hyvästelemään Planchetia, joka kysyi, miten hänen armeijansa värväys -oli onnistunut. D'Artagnan ei katsonut soveliaaksi mainita hänelle -henkilökuntansa supistusta; hän pelkäsi tunnustuksellaan heikontavansa -yhtiömiehen luottamusta. Planchet ilahtui suuresti kuullessaan, että -armeija oli viimeistä miestä myöten pestattu, joten hän, Planchet, oli -jonkunlainen kuningas, joka valtaistuin-pulpettinsa äärestä piti -palkoissaan sotajoukkoa kavalan Albionin kukistamiseksi, -- tuon -kaikkien todella ranskalaisten sydänten vihollisen taltuttamiseksi. - -Planchet luki siis kauneina kaksois-louisdoreina kaksikymmentätuhatta -livreä d'Artagnanille omalta osaltaan ja saman verran yhtä koreina -kolikkoina d'Artagnanin osalta. D'Artagnan sulloi kumpaisenkin summan -eri pussoseen ja sanoi punnitessaan näitä kumpaisessakin kädessään: - -"Näistä rahoista tulee aika lailla kiusaa, hyvä Planchet; tiedätkö, -että nämä painavat runsaasti kolmekymmentä naulaa?" - -"Pyh, hevosenne kantaa ne kuin höyhenen." - -D'Artagnan pudisti päätänsä. - -"Älä puhu minulle sellaista, Planchet. Hevonen, jolla on matkalaukun ja -ratsastajan lisäksi kolmenkymmenen naulan ylipaino, ei kovinkaan -helposti kahlaa joen poikki tai hyppää muurin taikka kaivannon yli, ja -siten saattaa sekä hevonen että ratsastaja joutua hukkaan. On kyllä -totta, että sinä et voikaan ymmärtää sitä asiaa, Planchet, kun olet -palvellut ainoastaan jalkaväessä." - -"Miten siis menetellä, monsieur?" sanoi Planchet tosiaan ymmällä. - -"Kuulehan", älysi d'Artagnan, "minä maksankin armeijalle vasta -sen tultua kotiin. Pidä vielä halussasi minun puoliskoni, -kaksikymmentätuhatta livreä; kasvakoon se sillaikaa korkoa." - -"Entä minun puoliskoni?" muistutti Planchet. - -"Sen otan mukaani." - -"Teidän luottamuksenne on minulle suuri kunnia", huomautti Planchet; -"mutta jos ette tulekaan takaisin?" - -"Se on mahdollista, vaikkei juuri todennäköistä; siltä varalta, että -minua ei kuulu retkeltäni, Planchet, annakin minulle kynä, jotta teen -testamenttini." - -D'Artagnan otti kynän ja kirjoitti tavalliselle paperiarkille: - - 'Minä d'Artagnan omistan kaksikymmentätuhatta livreä, pennittään - säästettyinä niiden kolmenneljättä vuoden aikana, jotka olen - ollut hänen majesteettinsa Ranskan kuninkaan palveluksessa. - Lahjoitan viisituhatta Atokselle, viisituhatta Atokselle ja - viisituhatta Aramiille, jotta he minun puolestani ja omassa - nimessään antavat kaikki nuorelle ystävälleni Raoulille, - Bragelonnen varakreiville. Loput viisituhatta lahjoitan - Planchetille, jotta hän vähemmän surkeillen jakelee muut - viisitoistatuhatta ystävilleni. - - Vakuudeksi piirrän tähän omakätisesti - - _d'Artagnan_.' - -Planchet näytti hyvin uteliaalta tietämään, mitä d'Artagnan oli -kirjoittanut. - -"Tuossa", sanoi muskettisoturi, "lue." - -Viimeiset rivit heruttivat kyyneliä toisen silmiin. - -"Ettekö usko, että minä jakaisin rahat joka tapauksessa? En tahdokaan -teidän viittätuhattanne", sanoi hän. - -D'Artagnan hymyili. - -"Ota pois vain, Planchet, ota, ja tällä tavoin menetät -kahdenkymmenentuhannen frangin sijasta vain viisitoistatuhatta etkä -johdu kiusaukseen häväistä herrasi ja ystäväsi nimikirjoitusta -yrittämällä olla menettämättä mitään." - -Kuinka hyvin tuo d'Artagnan tunsikaan ihmisten ja maustekauppiaiden -sydämet! - -Ne, jotka ovat sanoneet narriksi don Quijotea, syystä että hän -pelkästään aseenkantajansa Sanchon keralla läksi valloittamaan -valtakuntaa, ja myöskin ne, jotka ovat sanoneet narriksi Sanchoa, -syystä että hän seurasi isäntäänsä edellämainitulla valloitusretkellä, -ne olisivat varmaankin lausuneet saman tuomion d'Artagnanista ja -Planchetista. - -Edellistä kuitenkin pidettiin Ranskan hovin älykkäimpien miesten -joukossa peräti terävänä miehenä. Jälkimmäinen taasen oli täydellä -syyllä päässyt siihen maineeseen, että hän oli järkevimpiä -maustekauppiaita Rue des Lombardsin varrella eli siis Pariisissa ja -Ranskassakin. - -Pelkästään yleiseltä katsantokannalta tarkastellen näitä kahta miestä -ja tavallisiin keinoihin verraten niitä keinoja, joiden avulla he -toivoivat saavansa vieraan maan kuninkaan asetetuksi takaisin -valtaistuimelleen, olisi tyhmimmänkin kansan lahjattomin edustaja -noussut kapinaan luutnantin pöyhkeyttä ja hänen yhtiökumppaninsa -typeryyttä vastaan. - -Onneksi d'Artagnan ei ollut sellainen mies, joka kuunteli ympärillään -lörpöttelevien tyhmyyksiä tai omasta menettelystään lausuttuja -arvostelmia. Hän oli omaksunut ohjelauseekseen: _Toimi vakaumuksesi -mukaan ja anna ihmisten puhua_. Planchet puolestaan noudatti sääntöä: -_Anna ihmisten toimia äläkä puhu mitään_. Niinpä nämä kaksi miestä -kaikkien etevien nerojen tavoin sydämessään imartelivat itseään sillä -uskolla, että he olivat oikeassa kaikkien niiden uhalla, jotka -väittivät heidän olevan väärässä. - -D'Artagnan läksi matkalle mitä kauneimmalla säällä; ei näkynyt -ainoatakaan pilveä taivaalla eikä myös hattaraakaan hänen otsallaan. -Hän oli iloisella ja miehuullisella mielellä, levollinen ja -päättäväinen, vakaa aikeissaan, joten hän veikin mukanaan -kymmenkertaisen annoksen sitä tehokasta väkinestettä, jota sielulliset -järkytykset heruttavat hermostosta, niin että ihmiskone saa tarmoa ja -toimintakykyä, joita tulevaiset vuosisadat varmaankin pystyvät -määrittelemään täsmällisemmin kuin me tänä päivänä kykenemme. Niinkuin -menneinäkin aikoina hän poikkesi nyt sille seikkailurikkaalle -valtatielle, joka oli johtanut hänet Boulogneen ja jota hän jo matkasi -neljännen kerran. Taivaltaessaan hän melkein tunsi jälleen hevosensa -askeleenjäljet maantieltä ja rystysiensä leimat ravintolain porteilta; -hänen aina toimelias ja erehtymätön muistinsa loihti esiin tuon -nuoruuden, jolle nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin hänen urhea -sydämensä ja jäntevä käsivartensa olivat kunniakkaana vahvistuksena. - -Anteliaastipa olikin luonto varustanut tämän miehen! Hänellä oli kaikki -intohimot, kaikki viat, kaikki heikkoudet, mutta hänen järkensä -vastustushenki muutti kaikki nämä puutteet vastaaviksi avuiksi. -Herkeämättömästi toimivan mielikuvituksensa johdosta d'Artagnan pelkäsi -varjoakin, mutta häveten pelkoaan hän ryntäsi tätä kohti ja kävi -silloin silmittömän urhoolliseksi, jos vaara oli todellinen; kaikki -aiheuttikin hänessä tunteitten elähtelyä ja siis myöskin nautintoa. - -Hän piti paljon muiden seurasta, muttei milloinkaan ikävystynyt omaansa, -ja jos häntä olisi saanut tarkkailluksi yksinäisyydessään, olisi -useinkin nähnyt hänen nauravan itsekseen kertomilleen sukkeluuksille -tai hullunkurisille kuvitelmilleen viisi minuuttia ennen sitä hetkeä, -jolloin kyllästyminen olisi hänet tavoittanut. - -D'Artagnan ei tällä kertaa kenties ollut niin hilpeällä päällä kuin hän -olisi ollut, jos olisi voinut toivoa tapaavansa joitakuita hyviä -ystäviä Calaisissa, sen sijaan että häntä odotti siellä kymmenen -rehentelijää; mutta raskasmielisyys ei koskaan hätyyttänyt häntä -useammin kuin kerran päivässä, ja tämä synkkä ilmestys pistäysi hänen -seurakseen senvuoksi vain viitisen kertaa, ennen kuin hän näki meren -lainehtivan Boulognen edustalla, -- ja ne vierailut olivatkin aivan -lyhytaikaisia. - -Mutta sinne päästyään d'Artagnan tunsi lähestyneensä toiminnan hetkeä, -ja hänen mielestään katosi nyt kerrassaan kaikki muu tunne paitsi -itseluottamus. Boulognesta hän ratsasti viimeisen taipaleen pitkin -rannikkoa. - -Calais oli yhteisenä kokouspaikkana, ja siellä hän oli osoittanut -miestensä olosijaksi Grant-Monarque-ravintolan, missä elanto ei käynyt -kalliiksi; siellä kävivät matruusit syömässä, ja yksinkertaiset -sotamiehet saivat siellä asunnon, ateriat ja kaikki elämän mukavuudet -kolmenkymmenen soun hinnasta päivässä. - -D'Artagnan päätti yllättää heidät aavistamattomalla harhailevan elämän -hetkellä ja ensi esiintymisestä arvostella, saattoiko hän toivoa heistä -kunnon kumppaneita. - -Hän päätyi perille kello puoli viisi ehtoopäivällä. - - - - -22. - -D'Artagnan matkustaa toiminimi Planchet ja Kumpp:n valtuutettuna. - - -Grand-Monarque-ravintola sijaitsi pienen kadun varrella, joka oli -yhdensuuntainen sataman kanssa. Tämä ei kuitenkaan näkynyt kadulle; -muutamat kujat vain olivat yhdistämässä rantakaistaleen ja kadun -kumpaistakin suoraa väylää kuin tikkaiden puolat niiden kahta -kaidepuuta. Näitä kujia myöten pääsi ihan aavistamattomasti kulkemaan -sataman ja kadun väliä. Siten d'Artagnan pujahti laiturilta äkkiä -ravintolaan. - -Hetki oli hyvin valittu. Muutamat noppapelissä riitaantuneet matruusit -uhkailivat toisiansa raivoten. Isäntä, emäntä ja kaksi tarjoilijaa -silmäilivät tuskissaan näitä reuhaajia, joiden kesken näytti olevan -puhkeamaisillaan sota puukoilla ja kirveillä. - -Peliä jatkui kuitenkin. - -Eräällä kivirahilla istui kaksi miestä, jotka näyttivät paikaltaan -vartioitsevan ovea; tarjoilusalin perällä oli neljä pöytää kahdeksan -muun henkilön hallussa. Noista kaikista ei ainoakaan ottanut osaa -kiistaan eikä peliin. D'Artagnan tunsi nämä kylmäveriset ja -välinpitämättömät katselijat omaksi väekseen. - -Rettelö yltyi. Jokaisella intohimolla on meren tavoin luoteensa ja -vuoksensa. Hurjistuksissaan muuan matruusi keikautti nurin pöydän sille -kasattuine rahoineen. Pöydän kaatuessa rahat kierivät lattialle. -Samassa kaikki ryntäsivät anastamaan panoksia, ja suuri määrä -hopealantteja joutui saaliiksi henkilöille, jotka livahtivat tiehensä -matruusien tapellessa keskenään. - -Ainoastaan penkillä istuvat kaksi miestä ja sisemmälle huoneeseen -asettuneet kahdeksan näyttivät sopineen täydellisestä toimettomuudesta -tämän raivoisan mellakan ja rahojen helinän keskellä, vaikka he -näköjään osoittausivatkin vieraiksi toisilleen. Kaksi tyytyi vain -jalallaan survaisemaan takaisin rähisijöitä, jotka kierähtivät heidän -pöytänsä alle. - -Kaksi muuta läksi ulos kädet taskuissa mieluummin kuin ottivat osaa -meteliin, ja kaksi taasen nousi pöydälleen niinkuin tulvan yllättämät -kapuavat ylös välttääkseen kastumista. - -"Kas, kas", tuumi d'Artagnan, jolta ainoakaan näistä yksityiskohdista -ei jäänyt huomaamatta, "sehän on varsin säällinen kokoelma; varovaisia, -tyyniä, meluun ja rähinään tottuneita. Hiisi vieköön, onpa valintani -sattunut hyvin!" - -Äkkiä hänen huomionsa kääntyi toiseen kohtaan huonetta. - -Ne kaksi miestä, jotka olivat potkaisseet tappelijoita tieltään, saivat -nyt silmilleen haukkumistulvan näiltä matruuseilta, jotka olivat -malttuneet sovintoon keskenään. Muuan heistä, puolittain päihdyksissä -suuttumuksesta ja kokonaan oluesta, tuli uhkaavasti kysymään -pienikokoisemmalta katselijalta, millä oikeudella hän oli potkaissut -Jumalan luomia olentoja, jotka eivät olleet mitään koiria. Tämän -välikysymyksen esittäessään hän sille parempaa pontta antaakseen -heristeli vankkaa nyrkkiänsä d'Artagnanin palkkasoturin nenän alla. - -Tämä kalpeni joko pelosta tai vihasta. Sen nähdessään matruusi päätti -aiheeksi edellisen ja nosti nyrkkinsä ilmeisesti kumauttaakseen sen -muukalaisen päähän. Mutta paikaltaan hievahtamatta antoi uhattu -matruusille niin voimakkaan survaisun vatsaan, että mies kamalasti -kiljahdellen kieri huoneen toiselle seinälle. Yhteistunnon heti -liittäminä koolle karkasivat kaikki voitetun toverit samassa voittajan -kimppuun. - -Yhtä kylmäverisesti kuin äskenkin karttoi tämä koskemasta -varomattomasti aseisiinsa ja sieppasi tinakantisen kolpakon, jolla hän -iski lattiaan kaksi tai kolme hyökkääjää. Kun hän sitten oli -sortumaisillaan ylivoiman rynnistykseen, oivalsivat huoneeseen jääneet -seitsemän muuta äänetöntä jotka eivät olleet vielä liikahtaneetkaan, -että selkkaus koski nyt kaikkia yhteisesti, ja he ryntäsivät -kumppaniansa auttamaan. - -Ovelta katselleet kaksi välinpitämätöntä kääntyivät samalla kertaa, ja -heidän rypistyneistä silmäkulmistaan näki, että he aikoivat käydä -ahdistamaan vihollista takaapäin, ellei täm herjennyt tappelusta. - -Isäntä, tarjoilijat ja kaksi yövartijaa, jotka ohi mennessään olivat -uteliaisuuttaan tunkeutuneet liian kauas huoneen sisustaan, temmattiin -rymäkkään, jossa he saivat ankaran löylytyksen. - -Pariisilaiset huitelivat kuin kykloopit, noudattaen yhdenmukaista -taktiikkaa, jota katseli mielikseen. Vihdoin oli heidän pakko peräytyä -suuremman miesluvun painostuksesta, jolloin he vallittivat asemansa -ison pöydän taakse; neljä heistä kohotti tämän yhteisvoimin kuin -jättiläisnuijana ja iski sillä kumoon yhdellä kertaa kahdeksan -matruusia, joiden päähän se jymähti, sillaikaa kun toiset käyttivät -aseinaan puupukkeja. - -Lattialla virui jo monta haavoittunutta ja sali oli huumaavan metelin -ja sokaisevan pölyn vallassa, kun d'Artagnan kokeeseen tyytyväisenä -astui esiin miekka kädessä, hosui sen nupilla päähän kaikkia, jotka -osuivat tielle, ja karjaisi voimakkaan huikkauksen, joka heti lopetti -mylläkän. Väki hajaantui nopeasti keskuksesta sivuille, niin että -d'Artagnan tuotapikaa seisoi yksinään ja näyttämön valtiaana. - -"Mistä on kysymys?" tiedusti hän läsnäolijoilta majesteettisesti kuin -Neptunus lausuessaan _quos ego_.[22] - -Silmänräpäyksessä ja jo tämän äänen ensimmäisestä soinnahduksesta -- -roomalaisen runoilijan kuvakielellä pitkittääksemme -- jokainen -d'Artagnanin palkkasoturi tunsi herransa ja he taltuttivat heti äkänsä, -taukosivat tömistelemästä lattiaa ja laskivat pois puiset aseensa. - -Matruusit puolestaan kiirehtivät kokoamaan haavoittuneita ja -kolpakkoja, nähdessään tuon pitkän säilän paljastettuna, tuon sotaisen -ryhdin ja jäntevän käsivarren, jotka takasivat heidän vihollisilleen -tehokasta apua näköjään johtelemaan tottuneen miehen taholta. - -Pariisilaiset pyyhkivät hikeä otsaltaan ja kumarsivat päällikölleen. - -Grand-Monarquen isäntä lateli loppumattomia kohteliaisuuksia -d'Artagnanille. Tämä vastaanotti ne kuin mies, joka tietää -ansaitsevansa kaikkea mahdollista kunnioitusta, ja ilmoitti sitten -aikovansa illallista odottaessaan lähteä kävelylle satamaan. - -Palkkasoturit ymmärsivät viittauksen; kukin otti heti hattunsa, -puhdisti tomun vaatteistaan ja seurasi d'Artagnania. - -Mutta tämä varoi seisahtumasta, vaikka hän käveli verkalleen ja piti -tarkoin silmällä ympäristöään. Hän suuntasi kulkunsa hiekkaharjuja -kohti. Kaikki kymmenen saattolaista huomasivat ihmeekseen astelevansa -toistensa kintereillä; rauhattomina he näkivät oikealla, vasemmalla, -edessä ja takana äskeisiä kumppaneitaan, joita eivät olleet enää -odottaneet seuratakseen. He pysyttelivät päällikkönsä perässä, luoden -vimmastuneita silmäyksiä toisiinsa. - -Vasta alimmaisen hiekkaharjun notkossa d'Artagnan kääntyi heihin päin, -hymyillen havainnostaan, että he olivat jääneet jälkeen, ja virkkoi -rauhoittavasti viitaten kädellään: - -"Kas niin, kas niin, hyvät herrat, älkäämme syökö toisiamme. Te olette -luotuja elämään yhdessä, ymmärtämään toisianne kaikin puolin, ettekä -nousemaan keskinäiseen hävitystyöhön." - -Kaikki epäröiminen lakkasi silmänräpäyksessä; miehet hengähtivät kuin -ruumisarkusta nostettuina ja tähystelivät joukkoaan suopeasti. Tämän -tarkastuksen jälkeen he siirsivät katseensa päällikköön, joka -vanhastaan osasi tämänlaatuisen väen puhuttelemisen vaikean taidon ja -sepitti heille nyt näin kuuluvan pikku puheen, tehostaen sitä kaikella -gascognelaisella ponnekkuudella: - -"Messieurs, te tiedätte kaikki, mikä minä olen miehiäni. Olen pestannut -teidät tunteminani urhoina, joiden kanssa aion lähteä kunniakkaalle -retkelle. Teidän sopii ajatella, että minun kanssani toimiessanne -toimitte kuninkaan puolesta. Ilmoitan vain ennakolta, että jos annatte -muille mitään vihiä tästä oletuksesta, näen pakolliseksi heti rusentaa -päänne sillä tavoin kuin mukavimmaksi sattuu. Teille ei ole -tuntematonta, messieurs, että valtiosalaisuudet muistuttavat -kuolettavaa myrkkyä; niin kauan kun sitä myrkkyä säilytetään rasiassa -ja rasia on lukossa, ei se vahingoita, mutta rasiasta päästettynä se -tappaa. Astukaa nyt lähemmäksi, niin saatte siitä salaisuudesta tietää -sen verran kuin voin teille sanoa." - -Kaikki keräysivät uteliaina hänen ympärilleen. - -"Tulkaa likemmä", jatkoi d'Artagnan, "jotta ylitsemme lentävä lintu, -hiekassa leikkivä kaniini ja vedenkalvossa hyppäävä kala eivät voi -meitä kuulla. On tutkittava ja valtionrahaston yli-intendentille -ilmoitettava, missä määrin englantilaiset salakuljettajat -vahingoittavat Ranskan kauppaa. Minä poikkeilen eri paikkoihin ja teen -havaintoja kaikkialla. Me olemme köyhiä picardielaisia kalastajia, -jotka myrsky on heittänyt rannikolle. On sanomattakin selvää, että me -kaupittelemme tuoretta kalaa aivan kuten oikeat kalastajat. Mutta kun -meitä voitaisiin epäillä ja häiritä, on välttämätöntä, että me -kykenemme puolustautumaan. Siitä syystä olen pestannut teidät, -nokkelina ja rohkealuontoisina miehinä. Me vietämme hauskaa elämää -emmekä joudu suuriinkaan vaaroihin, olletikin kun meillä on takanamme -mahtava suojelija, joka kyllä päästäisi meidät pälkäästä. Yksi ainoa -seikka huolettaa minua, mutta toivottavasti te vapautatte minut siitä -kiusasta, jahka selitän sen lyhyesti. Minun ei nimittäin tekisi mieleni -ottaa vaivoiksemme tyhmien kalastajien miehistöä, kun sitävastoin, jos -teidän joukossanne sattuisi olemaan miehiä, jotka ovat nähneet -merielämää..." - -"Ka, siitä ei ole mitään hätää!" virkahti muuan d'Artagnanin -palkkasoturi; "minä olen ollut kolme vuotta Tunisin merirosvojen -vankina ja osaan purjehdustaidon kuin amiraali." - -"Hei, sepä kerrassaan onnellinen sattuma!" sanoi d'Artagnan. Hän lausui -ihastuksensa erinomaisesti teeskennellen täyttä luottamusta. Hän tiesi -kuitenkin varsin hyvin, että tämä merirosvojen uhri oli entinen -laivojen kaappaaja, ja juuri sentähden hän oli miehen valinnutkin. -Mutta d'Artagnan ei milloinkaan sanonut enempää kuin oli tarvis, -jättääkseen ihmiset epätietoisiksi. Hän tyytyi siis selitykseen ja otti -täydestä seurauksen, näköjään välittämättä syystä. - -"Ja minulla", ehätti toinen huomauttamaan, "sattuu olemaan setä, joka -johtaa La Rochellen satamatöitä. Jo pikku lapsena leikittelin -aluksilla; pystyn senvuoksi käyttelemään airoa ja purjetta yhtä -osavasti kuin yksikään länsirannikon matruusi." - -Tämä mies pysyi totuudessa jokseenkin saman verran kuin edellinenkin; -hän oli soutanut kuusi vuotta hänen majesteettinsa kaleerivankina La -Ciotatissa. - -Kaksi muuta oli avomielisempiä. He tunnustivat suoraan palvelleensa -eräässä aluksessa rangaistusosastoon tuomittuina; se ei heitä -hävettänyt. D'Artagnan oli siten kymmenen soturin ja neljän matruusin -päällikkönä; hänellä oli käytettävissään sekä maa-armeija että -merivoima, mikä olisi kohottanut Planchetin ylpeyden yhä -huimaavammaksi, jos hän olisi vielä tämänkin seikan tiennyt. - -Nyt oli vain enää yleismääräys annettava, ja sen d'Artagnan laatikin -täsmälliseksi. Hän kehoitti miehiänsä olemaan valmiina lähtemään -Haagiin; toisten piti seurata rannikkotietä Breskensiin ja toisten -matkata Antwerpenin kautta. Jokaisen päivämatkan tultua tarkoin -harkituksi määrättiin, että kaikkien oli neljäntoista päivän kuluttua -kokoonnuttava Haagin päätorilla. - -D'Artagnan neuvoi väkeänsä jakautumaan oman valintansa mukaan -kaksimiehisiin ryhmiin. Säädyllisimmän näköisistä hän otti omaksi -saattueekseen kaksi entuudestaan tuntemaansa kaartilaista, joissa ei -ollut muuta vikaa kuin että he olivat pelureita ja juoppoja. Nämä kaksi -eivät olleet vielä menettäneet kaikkea sivistystään, ja siistissä -asussa olisivat heidän sydämensä alkaneet jälleen sykkiä. Toisten -kateutta välttääkseen hän antoi muun joukon poistua edellä. Sitten hän -pidätti kaksi valittuansa seurakseen, vaatetti heidät omista -pukutarpeistaan ja läksi matkalle heidän kanssaan. - -Näille, joita hän oli kunnioittavinaan rajattomalla luottamuksellaan, -d'Artagnan yrityksensä menestystä turvatakseen kertoi toisen tarinan. -Hän tunnusti heille, ettei tarkoituksena ollutkaan pitää silmällä, -missä määrin englantilainen salakuljetus saattoi haitata ranskalaista -kauppaa, vaan päin vastoin mitä vahinkoa ranskalaiset salakuljettajat -tuottivat Englannin kaupalle. Miehet näyttivät uskovan, ja sillä -kannalla he tosiaan olivatkin asiasta. D'Artagnan tiesi saavansa pitää -varmana, että jompikumpi heistä ensimmäisissä kekkereissä humalluttuaan -paljastaisi tämän suuren salaisuuden koko joukkueelle. Peli näytti -hänestä pettämättömältä. - -Kahden viikon kuluttua äskeisestä kohtauksesta oli koko osasto jälleen -koolla Haagissa. - -D'Artagnan havaitsi silloin, että kaikki hänen miehensä olivat -sillävälin jo älynneet pukeutua matruuseiksi, joita meri oli pidellyt -enemmän tai vähemmän tylysti. - -Hän antoi heidän asustaa eräässä hökkelissä Nieuwkerke-kadun varrella -ja valitsi itselleen siistin majapaikan ison kanavan laidalta. - -Hän kuuli, että Englannin kuningas oli palannut liittolaisensa Nassaun -Willem II:n, Hollannin käskynhaltijan luo. Edelleen hän sai tietää, -että Ranskan hovin epäys oli jossakin määrin jäähdyttänyt sitä -myötätuntoisuutta, jolla Kaarlea oli tähän asti kohdeltu maassa, ja -että pakolaisprinssi oli tämän johdosta vetäytynyt syrjään pienoiseen -taloon Scheveningenin kylään, joka sijaitsi hiekkaharjujen keskellä -merenrannalla vajaan lieuen päässä Haagista. - -Siellä sanottiin onnettoman karkoitetun lohduttautuvan maanpaostaan -katselemalla sukunsa ruhtinaille ominaisen raskasmielisyyden vallassa -Pohjanmeren avaraa ulappaa, joka eroitti hänet Englannista, niinkuin se -oli aikaisemmin eroittanut Maria Stuartin Ranskasta. Scheveningenin -kauniin metsikön takana, hienolla hietikolla, missä kanervat leviävät -hohtaviksi nummiksi, Kaarle II eli päivästä toiseen kuten nekin, mutta -paljon onnettomampana, sillä hänen mielessään liikkui ajatuksia, jotka -herättivät hänessä milloin toivoa, milloin yhä musertavampaa apeutta. - -D'Artagnan läksi eräänä päivänä Scheveningeniin varmistuakseen siitä, -mitä ruhtinaasta kerrottiin. Hän näki tosiaan Kaarle II:n mietteissään -ja yksinänsä astuvan ulos pikku veräjästä, joka oli metsän puolella, ja -auringon laskiessa kävelevän rannalla herättämättä edes kalastajien -huomiota, kun he illan tullen kotiin palatessaan vetivät veneensä ylös -rantahiedalle kuten muinaiset arkipelagin merimiehet. - -D'Artagnan tunsi kuninkaan. Hän näki tämän suuntaavan synkän katseensa -mittaamattomalle vedenselälle ja kääntävän valjut kasvonsa punaisiin -säteisiin, joita aurinko loi vielä ollessaan osittain peittynyt -taivaanrannan tumman viirun taakse. Sitten Kaarle kääntyi yksinäistä -kotiansa kohti, astellen sinne yhtä vitkallisesti ja alakuloisesti kuin -oli tullutkin, hupinaan hienon ja vierivän soran narskahduttelu -jalkojensa alla. - -Jo samana iltana d'Artagnan sai vuokratuksi tuhannesta livrestä purren, -joka oli neljäntuhannen arvoinen. Hän suoritti vuokran käteisellä ja -talletti kolmetuhatta pormestarin haltuun vakuudeksi. Sitten hän yön -pimeydessä kenenkään näkemättä korjasi veneeseen ne kuusi miestä, jotka -olivat hänen maa-armeijanaan, ja nousuvedellä hän kello kolmelta -aamulla pistäysi ulapalle, uljaasti purjehtien neljän muun -palkkalaisensa avulla ja luottaen kaleerivankinsa tietoihin yhtä -taatusti kuin hänellä olisi ollut sataman paras luotsi oppaanaan. - - - - -23. - -Tekijän on pakko vastoin tahtoaankin selostaa hiukan historiaa. - - -Kuninkaitten ja kansojen saadessa siten puuhaa Englannista, joka -hallitsi itseään ihan yksin, -- ja sen ylistykseksi on sanottava, että -sitä ei ollut koskaan hallittu niin huonosti, -- muuan kohtaloitten -kaitsijan välikappaleeksi tullut mies, joka oli ennakolta määrätty -piirtämään nimensä historian kirjaan loistavin kirjaimin, toteutti koko -maailman nähden hyvin salaperäistä ja uhkarohkeata työtä. Hän kävi -eteenpäin kenenkään tietämättä, mihin hän pyrki, vaikka sekä Englanti -että Ranska ja koko Eurooppakin piti silmällä, miten hän liikkui vakain -askelin ja pää pystyssä. Esitämme kaikki, mitä tästä miehestä -tiedettiin. - -Monk oli äskettäin julistanut puoltavansa sen parlamentin vapautta, -jota halveksien nimitettiin _Rump Parliamentiksi_. Jäljitellen -Cromwellia, jonka luutnanttina hän oli ollut, oli kenraali Lambert -tahtoessaan pakottaa eduskunnan noudattamaan määräyksiään sulkenut sen -niin ankarasti kaikesta yhteydestä muun maailman kanssa, että yksikään -jäsen ei päässyt liikkumaan parlamenttirakennuksesta, ja ainoastaan -Peter Wentworthin sallittiin tulla sisälle. - -Lambertiin ja Monkiin kohdistui koko valtiollinen elämä; edellinen -edusti sotilaallista mielivaltaa ja jälkimmäinen puhdasta -tasavaltalaisuutta. Nämä kaksi miestä olivat ainoina julkisina ilmiöinä -siitä vallankumouksesta, joka oli vienyt Kaarle I:ltä ensin kruunun ja -sitten pään. - -Lambert ei aikeitansa salannutkaan; hän tahtoi perustaa kokonaan -sotilaallisen hallituksen, asettuakseen sen johtoon. - -Monk, ankara tasavaltalainen, -- sanoivat toiset, -- tahtoi -säilyttää Tynkä-Parlamentin, tasavallan näkyväisen, vaikka -rappeutuneen edustuslaitoksen. Monk, taitava ja kunnianhimoinen -vehkeilijä, -- sanoivat toiset, -- tahtoi vain tästä näennäisesti -suojelemastansa parlamentista tehdä vakavan astuimen, noustakseen sille -valtaistuimelle, jonka Cromwell oli toimittanut tyhjäksi rohkenematta -itse istuutua sille. - -Siten olivat Lambert parlamentin ahdistajana ja Monk sen puolustajana -julistautuneet toistensa vihollisiksi. - -Monk ja Lambert olivatkin senvuoksi heti ajatelleet kumpainenkin oman -armeijansa muodostamista: Monk Skotlannissa, missä väestö oli sekä -presbyteriläistä että kuningasmielistä ja siis tyytymätöntä, ja Lambert -Lontoossa, missä nyi kuten aina ennenkin esiintyi voimakkain vastus -sitä valtaa vastaan, joka nähtiin edessä. - -Monk oli palauttanut rauhan Skotlannissa, hän oli siellä nostattanut -armeijan ja varannut sieltä itselleen turvapaikan, toinen suojeli -toistansa. Hän tiesi, että sallimuksen määräämä suuren muutoksen päivä -ei ollut vielä tullut, ja hänen miekkansa näyttikin ruostuneen -huotraan. Karussa ja vuorisessa maassaan tavoittamattomana, -itsevaltiaana päällikkönä, useissa voitoissa karaisemiensa -yhdentoistatuhannen vanhan soturinsa kuninkaana, yhtä hyvin ja -paremminkin selvillä Lontoon asioista kuin Lambert, joka piti -hallussaan sen keskusta, Cityä, -- sellaisessa asemassa oli Monk, kun -hän sadan lieuen päässä Lontoosta julisti asettuvansa parlamentin -puolelle. Lambert sitävastoin asui pääkaupungissa, kuten sanottu. Se -oli hänen kaikkien hommiensa keskuksena, ja siellä hän kokosi -ympärilleen sekä kaikki ystävänsä että kaiken alhaison, joka on aina -taipuvainen suosimaan laillisen vallan vihollisia. Lontoossa siis -Lambert sai kuulla, mitä kannatusta Monk antoi parlamentille Skotlannin -rajoilta. Hän päätti, ettei ollut aikaa menetettävissä; Tweed[23] ei -hänen nähdäkseen ollut niin kaukana Thamesista, ettei armeija voinut -marssia toiselta virralta toiselle, etenkin jos sitä johdettiin hyvin. -Hän tiesi sitäpaitsi, että mikäli Monkin joukko tunkeusi Englantiin, se -kasvaisi lumivyöryn tavoin siksi onnenpyöräksi, joka kohottaisi -kunnianhimoisen kilpailijan valta-asemaan. Sentähden hän keräsi sekä -kokoonpanoltaan että lukumäärältään peloittavan armeijansa ja kiirehti -Monkia vastaan, joka karien välitse pujottelevan varovaisen purjehtijan -tavoin eteni aivan lyhyin päivämatkoin ja tarkoin kuulusteli, miten -asiat kehittyivät! Lontoon taholla. - -Armeijat pääsivät toistensa näkyviin Newcastlen ylängöllä; ensimmäisenä -saapuen Lambert leiriytyi itse kaupunkiin. Ainiaan varovaisena Monk jäi -asemilleen ja sijoitti pääkortteerinsa Coldstreamin luo Tweedin -lähelle. - -Lambertin näkeminen herätti riemastusta Monkin armeijassa, kun -sitävastoin Monkin ilmestyminen aiheutti sekasortoa Lambertin väessä. -Olisi voinut luulla, että nämä horjumattomat urhot, jotka olivat -pitäneet niin suurta melua Lontoon kaduilla, olivat lähteneet matkalle -toivomatta tapaavansa ketään ja että he nyt havaitessaan kohdanneensa -armeijan, jonka lippua heidän nähtensä kannatteli todellisen -periaatteen elvyttämä asia, olivat alkaneet ajatella olevansa vähemmän -hyviä tasavaltalaisia kuin Monkin soturit, koska jälkimmäiset tukivat -parlamenttia, kun sitävastoin Lambert ei tukenut mitään, ei edes -itseänsä. - -Monkista ei tiedetä, oliko hänellä tällähaavaa aihetta erityiseen -mietiskelyyn, mutta jos hän mietteiden valtaan antautui, saivat ne -varmaankin ankean pohjasävyn, sillä historia kertoo -- ja tämä kaino -hengetärhän ei milloinkaan valehtele, -- että sinä päivänä, jona hän -saapui Coldstreamiin, koko kaupungista ei löytynyt ainoatakaan -lammasta. - -Jos Monk olisi johtanut englantilaista armeijaa, niin se vastus olisi -saanut joka miehen karkaamaan riveistä. Mutta skotlantilaisten laita ei -ole sama kuin englantilaisten, jotka välttämättömästi tarvitsevat -liharavintoa. Skotlantilaiset ovat köyhää ja kohtuullista kansaa; he -elävät kahden kiven välissä rouhitusta ohrakourallisesta, joka -hämmennetään kaivovedessä ja kypsennetään kuumennetulla hiekkakivellä. - -Skotlantilaiset olivat saaneet ohra-annoksensa eivätkä senvuoksi -vähääkään välittäneet siitä, oliko Coldstreamissa muita ruokatarpeita -vai eikö. - -Jokseenkin tottumattomana ohrakyrsiin oli Monk itse nälissään, ja hänen -vähintään yhtä nälkäinen pääesikuntansa katseli huolestuneesti oikealle -ja vasemmalle saadakseen tietää, mitä oli tulossa illalliseksi. - -Monk kuulusteli. Hänen tiedustajansa olivat saapuessaan avanneet koko -kaupungin autiona ja ruoka-aitat tyhjillään; teurastajiin ja -leipureihin ei käynyt turvautuminen Coldstreamissa. Kenraalin pöytää -varten ei siis ollut tiedossa leipäpalaakaan. - -Sikäli kuin näitä ilmoituksia saatiin peräkkäin, kaikki yhtä -lohduttomia, vakuutti Monk kaikkien kasvoilla kauhistusta ja masennusta -nähdessään, että hänen ei ollut vähääkään nälkää; sitäpaitsi oltiin -seuraavana päivänä pääsemässä pulasta, koska Lambert oli saapunut -arvattavasti taisteluaikeissa, joten ruokavaroja saataisiin Newcastlen -valloittamisella häneltä, kun taasen Monkin soturit eivät enää -milloinkaan tuntisi edes ruokahalua, jos Lambert voittaisi. - -Tämä lohdutus ei moneenkaan tehonnut, mutta siitä ei Monk juuri ollut -millänsäkään, sillä näennäisesti mitä säveimpänä esiintyen hän oli -varsin jäykkä valtias. - -Kaikkien oli kuitenkin pakko tyytyä tai olla tyytyvinään. Yhtä -nälkiintyneenä kuin upseerinsakin, mutta teeskennellen täydellistä -välinpitämättömyyttä lampaan löytymättömyydestä, Monk leikkasi puolen -tuuman mittaisen pätkän saattueeseensa kuuluvan kersantin -tupakkarullasta ja alkoi pureskella sitä, samalla kun hän vakuutti -lähimmilleen, että nälkä oli kuvittelua, jonka taltuttamiseen riitti, -että oli vain jotakin pantavaa hampaisiin. - -Vastakkaisten armeijain leirien välissä kohosi vanha luostari, josta -tänään on tuskin raunioitakaan jäljellä; mutta siihen aikaan se oli -vielä pystyssä ja nimeltään Newcastle Abbey. Se oli rakennettu -tilavalle sekä tasangosta että joesta riippumattomalle alueelle, sillä -tämä oli melkein rämeikköä, johon lähteet ja sadevesi muodostivat -hetteitä. Korkean ruohikon, vihviläin ja kaislojen kattamien lätäkköjen -keskellä levisi kuitenkin kiinteätä kamaraa niemekkeinä, joita oli -aikoinaan käytetty vihannestarhoiksi, puistoiksi, kävelynurmiksi ja -muihin luostarin tarpeisiin; tämä tukeva maaperä muistutti isoa -vesilukkia, jonka pyöreään ruumiiseen liittyy eri tahoille pistäytyvät -pitkät raajat. - -Monk oli asettanut sinne vartion, koska se paikka oli enimmin altis -yllätysyrityksille. Viholliskenraalin leiritulet pilkoittivat ihan -selvästi luostarin takaa, mutta niiden ja luostarin välissä vieritteli -Tweed kirkkaita laineitaan muutamien korkeitten ja tuuheiden tammien -sankassa siimeksessä. - -Edellämainittuna iltana nähtiin siis kenraali Monk nukkumassa -ruokotuolillaan -- kuten Napoleon uinahti Austerlitzin taistelun -aattoiltana -- sitten kun hän oli suoriutunut toimituksesta, jota hän -oli niin mahtavasti sanonut illallisekseen, eli nälkään tehokkaaksi -kiittämästänsä tupakkamällin rouhimisesta hammasriveillään. Nukkuvaa -valaisi puolittain telttalampun hohde ja puolittain kuu, joka oli -vastikään noussut taivaalle. - -Äkkiä Monkin havahdutti tästä kenties vain teeskennellystä unesta ryhmä -sotamiehiä, jotka ryntäsivät esiin ilohuudoin ja tyrkkivät Monkin -telttatankoja jalallaan, samalla puhellen äänekkäästi, saadakseen hänet -hereille. - -Siihen ei olisi niin suurta melua tarvittu. Kenraali avasi silmänsä. - -"No, mitä on tekeillä, pojat?" hän kysyi. - -"Kenraali", vastasivat monet äänet, "kenraali, te saatte illallisen." - -"Olen jo illastanut", vastasi päällikkö levollisesti, "ja sulattelen -juuri rauhassa ateriaani, kuten näette. Mutta tulkaahan sisälle ja -sanokaa, mikä teidät tänne toi." - -"Olemme siepanneet kalastaja-aluksen, joka oli viemässä kalaa -Newcastlen leiriin." - -"Siinä teitte väärin, hyvät ystävät. Nuo lontoolaiset herrat ovat -nirsoja, he tahtovat saada ensimmäisen tarjoilun; nyt he joutuvat kovin -huonolle tuulelle, ja tänä iltana ja huomenna he ovat aivan -armottomasti kiukuissaan. Uskokaa minua, säädyllinen kohteliaisuus -vaatisi lähettämään takaisin herra Lambertille hänen kalansa ja -kalastajansa, jollei..." Kenraali mietti tovin. - -"Mitä lajia kalastajia ne ovatkaan?" tiedusti hän sitten. - -"Picardielaisia merimiehiä, jotka ovat pyydystelleet Ranskan tai -Hollannin rannikolla, kunnes myrsky heitti heidät meidän vesillemme." - -"Puhuuko heistä kukaan meidän kieltämme?" - -"Laivuri lausui meille joitakuita sanoja englanniksi." - -Kenraalin epäluuloisuus vilkastui mikäli keskustelu kehittyi -pitemmälle. - -"Hyvä on", hän sanoi. "Tahdon nähdä nuo miehet; tuokaa heidät tänne." - -Muuan upseeri läksi heti asialle. - -"Montako heitä on?" jatkoi Monk; "ja millainen heidän aluksensa on?" - -"Heitä on kymmenen tai kaksitoista, herra kenraali; vene on -jonkunlainen jaala, näköjään hollantilaista rakennetta." - -"Ja sanotte heidän olleen viemässä kalaa Lambertin leiriin?" - -"Niin, herra kenraali. He näkyvätkin saaneen melkoisen runsaan -saaliin." - -"No, tarkastammepa asiaa", virkkoi Monk. - -Samassa palasikin upseeri tuoden mukanaan laivurin, joka oli -viidenkymmenen ja viidenkuudetta ikävuoden väliltä, mutta reippaan -näköinen. Hän oli keskimittainen, käytti karkeata villaihokasta ja piti -lakkiansa silmille asti painettuna; vyössä heilui tukeva väkipuukko, ja -hänen käyntinsä ilmaisi merimiesten tavallista arvelevaisuutta, kun he -aluksensa vaarumisen johdosta eivät milloinkaan tiedä, saavatko laskea -jalkansa kannelle vai joutuvatko pysyttämään sen vain koholla, joten he -suuntailevat jokaisen askeleensa niin huolellisesti kuin paalua -juntaten. - -Monk tähtäsi ovelan ja terävän katseensa pitkäksi toviksi kalastajaan, -joka tervehti häntä maalaisillemme luonteenomaisella puolittain -viekkaalla ja puolittain yksinkertaisella hymyllä. - -"Puhutko englanninkieltä?" kysyi Monk sujuvasti ranskaksi. - -"Ka hyvin kehnosti, mylord", vastasi laivuri. - -Vastauksessa kuului pikemmin se nopea ja terävä ääntyminen, joka on -vallitsevana Loire-virran takana, kuin se hiukan venyttelevä -puheenlaatu, jota käytetään Ranskan läntisillä ja pohjoisilla -tienoilla. - -"Mutta kuitenkin puhut sitä?" pitkitti Monk vielä kerran koetellakseen -hänen murrettaan. - -"Oh, me merenkulkijat osaamme vähän kutakin kieltä!" vastasi kalastaja. - -"Olet siis ammattikalastaja?" - -"Nykyään kalastelen, mylord, ja kelpo tavalla. Nytkin on minulla juuri -vähintään puolentoista naulan painoinen harjus ja runsaasti -viisikymmentä punakalaa; on minulla myös apajallinen pieniä turskia, -parhaita paistettaviksi." - -"Minusta kuulostaa kuin olisit kalastellut Gascognen lahdella etkä -Kanaalissa", huomautti Monk hymyillen. - -"Etelästä tosiaan olenkin kotoisin; eihän se estäne olemasta hyvä -kalamies, mylord?" - -"Ei suinkaan, ja minä ostan saaliisi. Mutta sano nyt suoraan, mitä -aioit tehdä?" - -"Mylord, en tahdo salata, että olin rannikkoa pitkin lähdössä -Newcastleen, kun joukko ratsumiehiä, jotka kulkivat rannikkoa myöten -päinvastaiseen suuntaan, viittasivat alukseeni, että meidän oli hyvä -kääntyä teidän ylhäisyytenne leiriä kohti, jollemme halunneet -yhteislaukausta heidän musketeistaan. Kun en ollut varustautunut -sotaan", lisäsi kalastaja hymyillen, "oli minun toteltava." - -"Mutta minkätähden olit menossa Lambertin luo mieluummin kuin minun?" - -"Tahdon olla vilpitön, mylord; salliiko teidän ylhäisyytenne?" - -"Kyllä, vieläpä tarpeen tullen käskenkin." - -"No niin, mylord, olin lähdössä herra Lambertin leiriin, koska -kaupunkilaisherrat maksavat hyvin, kun sitävastoin te skotlantilaiset --- puritaanit, presbyteriläiset, uskonliittolaiset, miksi itseänne -tahtonettekaan nimitettävän -- syötte vähän, mutta maksatte vielä -vähemmän." - -Monk kohautti olkapäitänsä, mutta hän ei voinut pidättyä samalla -hymyilemästä. - -"Ja minkätähden tulet kalastelemaan meidän vesillemme, kun olet -etelästä kotoisin?" - -"Syystä että tyhmyyttäni menin naimisiin Picardiessa." - -"Vai niin; mutta Picardie ei ole Englannissa." - -"Mylord, ihminen laskee haaksensa merelle, mutta Jumala ja tuuli -hoitavat muun, vieden aluksen, minne tahtovat." - -"Tarkoituksenasi ei siis ollut pistäytyä tänne päin?" - -"Ei toki." - -"Ja mitä kautta siis tulit?" - -"Me olimme paluumatkalla Ostendesta, missä oli jo nähty makrilleja, kun -navakka etelätuuli ajoi meidät ulohtaalle. Huomatessamme hyödyttömäksi -taistella tuulta vastaan heittäysimme ajelehtimaan. Ei kuitenkaan -tehnyt mielemme menettää hyvää saalistamme, joka siis oli myytävä -läheisimmässä englantilaisessa satamassa. Newcastle sattui olemaan -likinnä, ja kaupittelutilaisuutta kiitettiin meille erinomaiseksi, -koska sekä kaupunkiin että sen ulkopuolelle oli leiriytynyt sotaväkeä. -Kumpaisessakin leirissä oli joukko hyvin rikkaita ja hyvin nälkäisiä -aatelismiehiä, vakuutettiin meille edelleen, ja niinpä suuntasin -kulkumme Newcastlea kohti." - -"Ja missä ovat kumppanisi?" - -"Ka, he jäivät haakseen; he ovat pelkkiä matruuseja, ilman -minkäänlaista sivistystä." - -"Kun sinä itse sitävastoin...?" sanoi Monk. - -"Hoo, minä olen kierrellyt laajalti maailmaa isäni kanssa", kertoi -laivuri naurahtaen, "ja tiedän, mitä sou, écu, pistoli, louisdori ja -kaksois-louisdori ovat kaikilla Euroopan kielillä. Miehistöni -luottaakin minuun kuin oraakkeliin ja tottelee minua kuin amiraalia." - -"Sinä se siis valitsit herra Lambertin edullisempana ostajana?" - -"Kukapa muukaan. Ja sanokaahan suoraan, mylord, erehdyinkö?" - -"Sen saat piankin nähdä." - -"Joka tapauksessa, mylord, jos asiassa on vikaa, niin syy on minussa; -älköön siitä pahastuttako kumppaneilleni." - -"Siinä on nokkela veitikka", ajatteli Monk. - -Jälleen tovin äänettömänä tähysteltyään kalastajaa hän kysyi: "Sanoit -tulevasi Ostendesta?" - -"Niin, mylord, sieltä viimeksi." - -"Kuulit siis kai myöskin puhuttavan päiväntapauksista? Varmaankin sekä -Ranskassa että Hollannissa jonkun verran ajatellaan täkäläisiä oloja. -Mitä se mies hommailee, joka sanoo itseänsä Englannin kuninkaaksi?" - -"Voi, mylord", huudahti kalastaja vilkastuen ja vilpittömästi -hyvillään, "sepä oli onnellinen kysymys, ja sitä ette voisi tiedustaa -soveliaammalta henkilöltä kuin minulta, sillä saan tosiaan annetuksi -siihen varman vastauksen! Ajatelkaas, mylord, kun poikkesin Ostendeen -myymään makrilleja, näin entisen kuninkaan kävelemässä hiekkasärkillä, -odotellen hevosia, joilla hän oli lähdössä Haagiin; hän oli pitkä, -kalpea mies, tummatukkainen ja katsannoltaan hieman korskea. Hän ei -näkynyt jaksavan kovinkaan hyvin, ja minä luulen, että Hollannin -ilmanala ei ole hänelle terveellinen." - -Monk kuunteli tarkkaavasti kalastajan ripeätä, värikästä ja -monisanaista puhetta hänelle vieraalla kielellä; onneksi hän käytti -sitä itsekin aivan vaivattomasti, kuten mainitsimme. Laivuri puolestaan -lasketteli ranskaa ja englanninkieltä sekaisin, lisäten vielä joukkoon -moniaita sanoja, jotka eivät tuntuneet olevan mitään kieltä, syystä -että se oli gascognelaismurretta. Mutta hänen silmänsäkin haastoivat, -ja niin kaunopuheisina, että saattoi hyvinkin menettää virketyn sanan, -kun katse ilmaisi sen aivan selkeästi. - -Kenraali näytti olevan yhä tyytyväisempi tutkistelunsa jatkuessa. - -"Kuulit varmaankin sanottavan, että tuo entinen kuningas, joksi häntä -nimität, aikoi Haagiin jossakin nimenomaisessa tarkoituksessa?" - -"Ka, kyllä", myönsi kalastaja, "oli siitä puhetta." - -"Missä tarkoituksessa siis?" - -"Aina vain siinä samassa", vastasi kalastaja; "eikö hänellä ole -mieleenlyöttymänä se aatos, että hänen pitää päästä takaisin -Englantiin?" - -"Se on totta", virkahti Monk mietteissään. - -"Siitä puhumattakaan", lisäsi laivuri, "että käskynhaltija... -tiedättehän, mylord, Willem II..." - -"No?" - -"Auttaa häntä siinä kyllä parhaansa mukaan." - -"Ahaa, oletko kuullut sellaista?" - -"En, mutta niin luulen." - -"Sinä näyt perehtyneen politiikkaan?" sanoi Monk. - -"Ka, me merenkulkijat, mylord, olemme niin tottuneet tutkimaan ilmaa ja -vettä, maailman kahta vaihtelevaisinta ilmiötä, että harvoin erehdymme -muustakaan." - -"Kuulehan", sanoi Monk muuttaen puheenainetta, "väitetään, että sinä -toimitat meille hyviä ruokavaroja?" - -"Parastani teen, mylord." - -"Paljonko ensiksikin pyydät kaloistasi?" - -"En ole niin tyhmä, että rupeisin määräämään hintaa, mylord." - -"Kuinka niin?" - -"Koska saaliini joka tapauksessa kuuluu teille." - -"Millä oikeudella?" - -"Väkevämmän oikeudella." - -"Mutta aikomuksenani kuitenkin on maksaa." - -"Olette hyvin jalomielinen, mylord." - -"Ja täyden arvon mukaan." - -"Niin paljon en pyydä." - -"Mitä siis pyydät?" - -"Saada vain poistua täältä." - -"Minne? Kenraali Lambertinko luo?" - -"Minäkö!" huudahti laivuri; "mitä minä Newcastlessa tekisin, kun -minulla ei enää ole kaloja?" - -"Kuuntele minua kuitenkin." - -"Kyllä kuulen." - -"Neuvon sinua..." - -"Mitä! Mylord tahtoo maksaa minulle ja vielä kaupanpäällisiksi antaa -hyvän neuvon! Mylord on ihan liian hyväntahtoinen." - -Monk silmäili laivuria vielä tiukemmin kuin ennen, nähtävästi yhä -jonkun verran epäluuloisena. - -"Niin, tahdon maksaa sinulle ja antaa samalla neuvon, sillä molemmat -seikat kuuluvat yhteen. Jos siis palaat Lambertin luo." - -Laivuri teki päällään ja olkapäillänsä liikkeen, joka merkitsi: - -"Koska hän pysyy siinä käsityksessä, niin on turha väittää vastaan." - -"Niin älä kulje rämeikön poikki", jatkoi Monk. "Sinulla on rahoja -mukanasi, ja nevalla on muutamia minun asettamiani skotlantilaisia -väijytysosastoja. Se ei juuri ole taipuisaa väkeä ja ymmärtää huonosti -kieltä, jota puhut, vaikka se oikeastaan tuntuu olevan kolmeakin eri -kieltä. He voisivat helposti riistää sinulta, mitä olet minulta saanut, -ja kotimaahasi päästyäsi sanoisit: Kenraali Monkilla on toinen käsi -skotlantilainen ja toinen englantilainen, ja skotlantilaisella -kädellään hän ottaa takaisin, mitä on englantilaisella antanut." - -"Oh, herra kenraali, minä lähden, minne vain haluatte, se on selvä -tosi", vakuutti kalastaja niin pelästyneesti, että hänen sävynsä täytyi -olla liioiteltu. "En pyydä muuta kuin jäädä tänne, jos tahdotte, että -jään." - -"Sen kyllä uskon", vastasi Monk, ja hänen huulillaan vilahti -huomaamaton hymy; "mutta telttaani en kuitenkaan voi sinua majoittaa." - -"En sitä tarkoitakaan, mylord; haluan ainoastaan, että teidän -korkea-arvoisuutenne ilmoittaa minulle, minne katsotte sopivimmaksi -minun asettua. Eikä siinä kannata olla tarkkatuntoinen, sillä yksi yö -kuluu meiltä väleen missä hyvänsä." - -"Sitten käskenkin viedä sinut takaisin alukseesi." - -"Miten teidän korkea-arvoisuutenne vain suvaitsee. Mutta kerrassaan -kiitollinen olisin, jos siinä tapauksessa antaisitte saattolaisekseni -jonkun kirvesmiehen." - -"Mitä varten?" - -"No, kun nuo teidän armeijanne herrat hinauttivat hevosiaan köydestä -jaalaani ylös virtaa, kolhiutui alus sen verran rantakallioihin, että -minulla nyt on vähintään kaksi jalkaa vettä ruumassa, mylord." - -"Sitä suurempi syy sinun olla pitämässä silmällä alusta, nähdäkseni." - -"Olen täydellisesti käskettävissänne, mylord", sanoi kalastaja. -"Tyhjennytän kalavasut, minne haluatte; sitten mylord voi maksaa -minulle, mikäli suvaitsette, ja lähettää minut matkoihini, jos näette -hyväksi. Kyllä minun kanssani on helppo sovitella." - -"Niin, niin, sinä olet kunnon mies", virkkoi Monk, jonka tutkiva katse -ei ollut kyennyt havaitsemaan vähäisintäkään varjoa laivurin silmien -selkeydessä. "Digby, hoi!" Adjutantti saapui. - -"Viekää tämä kelpo mies kumppaneineen pikku kaupustelutelttoihin nevan -laitaan; siellä he ovat aluksensa lähellä ja heidän ei kuitenkaan -tarvitse viettää yötänsä virralla. Mitä nyt, Spithead?" - -Spithead oli kersantti, jolta Monk oli illallisekseen lainannut -kappaleen purutupakkaa. Kenraalin kysymyksen aiheutti nyt hänen tulonsa -telttaan kutsumattomana. - -"Mylord", ilmoitti kersantti, "muuan ranskalainen aatelismies saapui -äsken etuvartiolinjalle ja pyrkii teidän armonne puheille." - -Tämä tietysti lausuttiin englanniksi, mutta vaikka keskustelu tapahtui -tällä kielellä, tuli laivuri ilmaisseeksi ihmetystään liikahduksella, -jota Monk kersanttiinsa kääntyneenä ei huomannut. - -"Ja kuka se aatelismies on?" kysyi kenraali. - -"Kyllä hän esitteli itsensä, mylord", vastasi Spithead, "mutta nuo -pahuksen ranskalaiset nimet ovat niin vaikeasti lausuttavia -skotlantilaiselle kurkulle, että minä en saanut sitä painumaan -mieleeni. Mutta vahtisotamiesten tietämän mukaan hän on se sama, joka -eilen esittäysi levähdyshetkellä ja jota teidän armonne ei tahtonut -ottaa vastaan." - -"Se on totta; pidin silloin sotaneuvottelua." - -"Päättääkö mylord jotakin tuon aatelismiehen suhteen?" - -"Tuotakoon hänet tänne." - -"Käytämmekö mitään varokeinoja?" - -"Millaisia?" - -"Voisimme esimerkiksi asettaa siteen hänen silmilleen." - -"Mitäpä se hyödyttäisi? Hän ei voi nähdä muuta kuin mitä haluan -näyttääkin, nimittäin että ympärilläni on yksitoistatuhatta urhoa, -jotka eivät pyydä parempaa kuin saada vuodattaa verensä parlamentin, -Skotlannin ja Englannin kunniaksi." - -"Entä tämä mies, mylord?" tiedusti Spithead viitaten laivuriin, joka -oli puhelun aikana seissyt ihan hievahtamattomana kuin mies, joka näkee -ja kuulee, muttei ymmärrä. - -"Kas, minä unohdin!" sanoi Monk. - -Ja kalastajaan kääntyen hän virkkoi: - -"Tapaamme sittemmin, hyvä mies; olen valinnut sinulle yösijan. Viekää -hänet mukananne, Digby. Älä pelkää mitään; rahat lähetetään sinulle -hetimiten." - -"Kiitoksia, mylord!" sanoi laivuri, ja hän poistui kumartaen, Digbyn -saattamana. - -Sadan askeleen päässä teltasta hän tapasi jälleen toverinsa, joiden -vilkas supattelu tuntui ilmaisevan levottomuutta. - -Mutta hänen viittauksensa näytti rauhoittavan heitä. - -"Hei, pojat, tulkaa tänne vain!" sanoi laivuri; "hänen -korkea-arvoisuutensa maksaa jalomielisesti täyden hinnan kaloistamme ja -osoittaa meille hyväntahtoisesti makuupaikankin." - -Kalastajat liittyivät esimieheensä, ja Digbyn johtamana pikku joukkue -marssi kaupustelutelttoja kohti. Matkalla kalastajat hämyssä -sivuuttivat vartion, joka oli viemässä ranskalaista aatelismiestä -kenraali Moukin luo. - -Aatelismies istui hevosen selässä väljään viittaan kietoutuneena, joten -laivuri ei saanut nähdyksi tulijan kasvoja, niin utelias kuin hän -näyttikin olevan. Aatelismies sitävastoin ei vastaantulevaan ryhmään -vilkaissutkaan, hän kun ei aavistanut, että siinä kulki hänen omia -maanmiehiään. - -Adjutantti sijoitti vieraat jokseenkin siistiin telttaan, josta erään -irlantilaisen kenttäkaupustelijattaren käskettiin siirtyä kuuden -lapsensa kanssa etsimään muuta yösijaa. Roihuava nuotio paloi teltan -edustalla ja levitti purppurahohdettaan rämeikön ruohoisille -lammikoille, joiden pinta karehti raikkaan yötuulen henkäyksessä. -Kalastajien majoituttua adjuantti toivotti heille hyvää yötä, samalla -huomauttaen, että teltta-aukkoon näkyivät Tweedilla keinuvan jaalan -mastot, mikä oli todistuksena siitä, että se ei ollut vielä uponnut. -Tämä havainto tuntui sanomattomasti ilahduttavan laivuria. - - - - -24. - -Aarre. - - -Ranskalainen aatelismies, jonka Spithead oli ilmoittanut Monkille, ei -vartiopaikkain ohi kulkiessaan ollenkaan silmäillyt ympärilleen, jottei -olisi näyttänyt tunkeilevalta. Käskyn mukaan hänet opastettiin -kenraalia telttaan. Aatelismies jätettiin yksikseen teltan -eteissuojaan, missä hän odotti Monkia. - -Tämä ei viivytellytkään kauemmin kuin oli tarvis hänen kuullakseen -partion tiedonannon ja kankaisen väliseinän raosta tarkastaakseen -puheillepyrkijän ulkomuotoa. - -Saattueen ilmoitus epäilemättä vakuutti aatelismiehen käyttäytyneen -mitä hienotuntoisimmin, sillä kenraalin suoman vastaanoton -ensimmäinenkin vaikutelma oli jo suosiollisempi kuin muukalainen -saattoi odottaa tällaisena hetkenä ja niin epäluuloisen miehen taholta. -Nähdessään vieraan edessään Monk tapansa mukaan kuitenkin suuntasi -häneen terävän tähystyksensä, jonka toinen puolestaan kesti näköjään -tuntematta hämiä tai levottomuutta. Kotvasen kuluttua kenraali antoi -kädellään ja päällänsä merkin, että hän odotti saavansa kuulla tämän -käynnin aiheen. - -"Mylord", aloitti aatelismies virheettömällä englanninkielellä, "olen -tärkeällä asialla pyytänyt päästä teidän korkea-arvoisuutenne -puheille." - -"Monsieur", vastasi Monk ranskaksi, "mannermaalaiseksi puhutte -kieltämme tavattoman puhtaasti. Pyydän teitä suomaan minulle anteeksi, -sillä kysymykseni on epäilemättä hieman epäkohtelias: puhutteko -ranskaakin yhtä keveästi?" - -"Ei ole mikään ihme, mylord, että olen jossakin määrin tutustunut -englanninkieleen; olen nuoruudessani asunut Englannissa ja sittemmin -tehnyt tähän maahan kaksi matkaa." - -Nämä sanat lausuttiin sillä puhtaalla ranskankielellä, joka ei -ainoastaan ilmaise ranskalaista syntyperää, vaan erityisesti -kotipaikkaoikeutta Toursin ympäristöllä. - -"Ja missä päin Englantia olette oleskellut, monsieur?"! - -"Nuoruudessani asuin Lontoossa, mylord. Sitten tein v. 1635 vaiheilla -huvimatkan Skotlantiin; lopuksi oleskelin v. 1648 jonkun aikaa -Newcastlessa ja juuri luostarissa, jonka puutarhat nyt ovat armeijanne -hallussa." - -"Suokaa minulle anteeksi, monsieur, mutta käsittänettehän näiden -kysymysten tarkoituksen?" - -"Minua ihmetyttäisi, mylord, jollei minulle niitä esitettäisi." - -"Miten voin nyt palvella teitä, monsieur, ja mitä haluattekaan -minulta?" - -"Asiani on tällainen, mylord, -- mutta sitä ennen, olemmeko kahden -kesken?" - -"Täydellisesti, monsieur, lukuunottamatta vahtisotilasta, joka -vartioitsee meitä." - -Tämän virkkaessaan Monk siirsi kädellään syrjään teltan ovikaistaleen -ja osoitti aatelismiehelle, että vartiosoturi oli asetettu korkeintaan -kymmenen askeleen päähän, joten hänellä oli sekunnissa saatavana -aineellista apua, jos vain huusi sitä. - -"Niin ollen, mylord", sanoi aatelismies niin tyynesti kuin hän olisi jo -kauan kuulunut kenraalin ystäväpiiriin, "noudatan vakaata päätöstäni -ryhtyä keskusteluun teidän korkea-arvoisuutenne kanssa, koska tiedän -teidät kunniantuntoiseksi mieheksi. Asiani laatu muuten todistaakin, -kuinka suuressa arvossa pidän teitä." - -Kummastellen tällaista puhuttelua, joka edellytti vähintään -tasa-arvoisuutta hänen ja ranskalaisen aatelismiehen kesken, Monk loi -tutkivan silmäyksen vieraaseensa ja sanoi hiukan ivallisella -äänenpainolla, vaikka hänen kasvojensa ilme ei vähääkään muuttunut: - -"Kiitän teitä, monsieur, mutta ensiksikin, kuka olettekaan, sallikaa -minun tiedustaa?" - -"Mainitsin kyllä nimeni kersantillenne, mylord." - -"Suokaa hänelle anteeksi, monsieur; hän on skotlantilainen, ja hänen -kävi liian vaikeaksi muistaa sitä." - -"Olen kreivi de la Fère, monsieur", virkkoi Atos kumartaen. - -"Kreivi de la Fère?" toisti Monk muistellen. "Pyydän aneeksi, monsieur, -mutta minusta tuntuu, että kuulen nimenne ensi kertaa. Onko teillä joku -asema Ranskan hovissa?" - -"Ei mitään. Olen pelkästään aatelismies." - -"Onko teillä muuten mitään arvosijaa?" - -"Kuningas Kaarle I teki minusta Sukkanauha-ritarin, ja kuningatar Anna -Itävaltalainen antoi minulle Pyhän Hengen tähdistön ritarimerkin. Muita -arvonimityksiä ei minulla ole." - -"Sukkanauha-ritari! Pyhän Hengen tähdistön jäsen! Te olette -kumpaisenkin maan ylimmän arvoluokan edustaja, monsieur?" - -"Niin." - -"Millä perusteella on sellainen suosio tullut osaksenne?" - -"Heidän majesteeteilleen tekemieni palvelusten johdosta." - -Monk katseli hämmästyksissään miestä, joka hänestä näytti samalla -kertaa niin vaatimattomalta ja niin suurelta. Sitten hän sanoi -ikäänkuin luopuen yrittämästä tunkeutua tähän salaperäiseen -yksinkertaisuuteen ja ylhäisyyteen, josta vieras ei näkynyt olevan -halukas antamaan hänelle sen parempaa selvitystä kuin hän jo oli -saanut: - -"Te kai eilen ilmoittauduitte etuvartiolle?" - -"Niin, mylord, mutta minua ei laskettu esille." - -"Monet upseerit, monsieur, eivät päästä ketään leiriinsä, liiatenkaan -todennäköisen taistelun aattona. Minä en ole virkaveljieni kaltainen -enkä tahdo pidättää ketään luotani. Kaikkia mielipiteitä on mielestäni -hyvä kuunnella; kaikki vaarat ovat Jumalan lähettämiä, ja niiden -punnitsemiseen on Hän suonut minulle tarmoa. Teidän esteenänne olikin -eilen vain se seikka, että pidin sotaneuvottelua. Tänään olen vapaa, -puhukaa siis." - -"Mylord, teillä on sitä suurempi syy vastaanottaa minut, kun asiani ei -koske odotettavissa olevaa taisteluanne kenraali Lambertin kanssa eikä -leiriänne. Tänne tullessani pidinkin päätäni käännettynä toisaalle, -jotten olisi nähnyt miesvoimaanne, ja suljin silmäni telttain kohdalla, -jäädäkseni niiden järjestelystä tietämättömäksi. Ei, mylord, tulin -aivan yksityisellä asialla." - -"Puhukaa siis, monsieur", kehoitti Monk uudestaan. - -"Minulla oli vastikään kunnia mainita teidän ylhäisyydellenne", jatkoi -Atos, "että olen asustanut Newcastlessa. Se tapahtui kuningas Kaarle -I:n aikaan, silloin kun skotlantilaiset luovuttivat kuningas-vainajan -herra Cromwellille." - -"Tiedän", virkahti Monk kylmäkiskoisesti. - -"Minulla oli sillähaavaa mukanani suurehko summa kultaa, ja päivää -ennen taistelua -- kenties jollakin tavoin aavistellen seuraavan päivän -käännettä -- kätkin sen Newcastlen luostarin isoimpaan kellariin, -siihen torniin, jonka huipun näette täältä kuutamon hopeoimana. -Aarteeni on siis haudattuna sinne, ja nyt tulin pyytämään teidän -korkea-arvoisuutenne lupaa korjata omaisuuteni toiseen talteen, -ennenkuin kenties taistelu kääntyy tälle taholle, jolloin miina tai muu -sotatapaus saattaa hävittää rakennuksen, hajoittaen kultani tai -toimittaen sen päivänvaloon sotamiesten saaliiksi." - -Monk oli ihmistuntija; hän näki kreivin kasvojen kuvastavan kaikkea -mahdollista tarmokkuutta, älyä ja ymmärtäväisyyttä. Senvuoksi hän ei -voinut ranskalaisen aatelismiehen ilmoituksessa havaita muuta kuin -ylevää luottavaisuutta, ja hän näytti tulevan siitä syvästi -liikuttuneeksi. - -"Monsieur", hän sanoi, "te olette tosiaan arvostellut minua oikein. -Mutta kannattaako summa tavoittamisen vaivaa? Ja luuletteko edes, että -se on todellakin säilynyt kätkössään?" - -"Se on ihan epäilemättömästi tallella, monsieur." - -"Siinä vastaus toiseen kysymykseeni, mutta mitä arvelette toisesta? -Kysyin teiltä, onko summa niin suuri, että sen perimistä kannattaa -yrittääkään." - -"Kyllä se on melkoinen, mylord, sillä minä kaivoin maahan kahteen -nassakkaan sullottuna miljoonan." - -"Miljoonan!" huudahti Monk, jota Atos vuorostaan nyt silmäili tiukasti -ja tutkivasti. - -Monk huomasi sen, ja hänen epäluuloisuutensa heräsi jälleen. - -"Tämä mies virittää minulle ansaa", ajatteli hän. "Tahtoisitte siis", -hän virkkoi, "hankkia jälleen haltuunne tuon summan?" - -"Jos sallitte, mylord." - -"Tänäänkö?" - -"Vielä tänä iltana, niiden olosuhteiden takia, jotka teille mainitsin." - -"Mutta, monsieur", huomautti Monk, "kenraali Lambert on yhtä lähellä -luostaria kuin minäkin. Minkätähden ette kääntynyt hänen puoleensa?" - -"Syystä että tärkeissä asioissa on toteltava vaistoaan ennen kaikkea, -mylord. No niin, kenraali Lambert ei herätä minussa samaa luottamusta -kuin te." - -"Olkoon menneeksi, monsieur; toimitan teille takaisin rahanne, jos ne -vielä ovat siellä. Mutta voihan silti sattua että niitä ei enää löydy. -Vuodesta 1648 on kaksitoista vuotta kulunut, ja sillä aikaa on paljon -tapahtunut." - -Monk toisti tämän muistutuksensa nähdäkseen, käyttäisikö ranskalainen -aatelismies täten avautunutta pääsytietä mutta Atos ei edes silmää -räväyttänyt. - -"Vakuutan teille, mylord", sanoi hän lujalla äänellä, "että ne kaksi -nassakkaa varman uskoni mukaan eivät ole vaihtaneet paikkaa eivätkä -omistajaa." - -Vastaus häivytti Monkin mielestä yhden epäluulon, mutta herätti sijalle -toisen. - -Tämä ranskalainen oli varmaankin lähetetty johdattamaan parlamentin -suojelijaa johonkin harha-askeleeseen; tieto kulta-aarteesta oli -kaiketi vain veruke, jolla tahdottiin houkutella hänen voitonhimoaan. -Tuota aarretta ei voinut olla olemassa. Monkin piti vain saada itse -teossa näytetyksi toteen ranskalaisen aatelismiehen juonen -valheellisuus kääntää vihollistensa keksimä eksytysyritys voitoksi -maineelleen. Samassa olikin Monk selvillä menettelystään. - -"Monsieur", hän sanoi Atokselle, "suonette minulle kunnian ottaa osaa -illalliseeni?" - -"Kiitän, mylord", vastasi Atos kumartaen, "sillä te osoitatte minulle -suosiollisuutta, jonka arvoiseksi tunnen itseni, koska oma -kiintymykseni liittää minua teihin yhä enemmän." - -"Epäröimätön suostumuksenne tarjoukseeni on minulle sitä suurempi -kohteliaisuus, kun keittiööni kuuluu vain pieni henkilökunta ja -muonanhankkijani ovat tänä iltana palanneet tyhjin käsin. Jollei muuan -teidän kansallisuuteenne kuuluva kalastaja olisi eksynyt leiriini, -olisi kenraali Monkin täytynyt tänään käydä levolle illallisettaan. Nyt -on minulla siis kuitenkin tuoretta kalaa, mikäli myyjä vakuutti." - -"Mylord, vastaanotan tarjouksenne etupäässä vain saadakseni kunnian -viipyä seurassanne hieman pitempään." - -Tämän kohteliaisuuksien vaihdon jälkeen, jollaikaa kenraali ei ollut -unohtanut rahtuakaan varovaisuudestaan, katettiin honkapöydälle -illallinen tai sen niminen ainakin. Päällikkö viittasi kreivi de la -Fèreä istumaan pöydän ääreen ja asettui itse vastapäätä. Ylhäisille -pöytäkumppanuksille tuotu ainoa ruokalaji, vadillinen keitettyä kalaa, -tuntui kelpaavan nälkäiselle vatsalle enemmän kuin hemmoitellulle -herkutteluhalulle. - -Heidän siten aterioidessaan -- syöden kalaa ja kulautellen -huonoa olutta -- Monk antoi kertoilla itselleen viimeisistä -frondelaistapauksista, prinssi de Condén ja kuninkaan kesken tehdystä -sovinnosta ja hänen majesteettinsa oletetusta naimisiinmenosta -infantinna Marie Thérèsen kanssa. Mutta molemmin puolin karteltiin -ollenkaan kajoamasta niihin valtiollisiin harrastuksiin, jotka -tällähaavaa olivat Englannille, Ranskalle ja Hollannille yhteisinä tai -oikeastaan eroittivat niitä toisistaan. - -Keskustelu toi Monkiin varmuuden seikasta, jonka hän oli havainnut jo -ensimmäisistä sanoista, nimittäin että hän oli tekemisissä miehen -kanssa, jolla oli korkea yhteiskunnallinen asema. - -Tällainen mies ei voinut olla salamurhaaja, ja Moukista tuntui -mahdottomalta luulla häntä vakoojaksikaan; mutta Atoksessa ilmeni -samalla kertaa niin suurta oveluutta ja lujuutta, että Monk arveli -voivansa päätellä hänet salaliittolaiseksi. - -Heidän noustuaan pöydästä Monk aloitti jälleen äskeisestä: - -"Uskotte siis aarteenne olevan tallella, monsieur?" - -"Niin, mylord." - -"Ihan tosissanne?" - -"Aivan ehdottomasti." - -"Ja te luulette kykenevänne löytämään jälleen paikan, johon se on -haudattu?" - -"Ensi näkemällä." - -"No niin, monsieur", sanoi kenraali, "pelkästä uteliaisuudesta tulenkin -mukaan. Ja seurani on teille tarpeellinenkin, sillä ilman minua tai -jotakuta upseeriani teille kävisi peräti työlääksi kulkea leirini -läpi." - -"En sallisi teidän vaivautua minun tähteni, kenraali, jollen todella -tarvitsisi seuraanne; mutta suostun tarjoukseenne tunnustaen, että se -ei ainoastaan ole minulle suuri kunnia vaan myöskin välttämätön." - -"Haluatteko, että otamme väkeä saattueeksemme?" kysyi kenraali. - -"Sitä luulen tarpeettomaksi, ellette itse näe siihen aihetta. Kaksi -miestä ja hevonen hyvin riittävät noiden kahden nassakan -kuljettamiseksi purteen, jolla tänne saavuin." - -"Mutta onhan kuokittava ja kaivettava maata, kangottava ylös kiviä; -varmaankaan ette aio suoriutua siitä työstä omin käsin?" - -"Ei ole tarvis kaivaa eikä kuokkia, kenraali. Aarre on kätketty -luostarin hautaholviin. Paaden alla, johon on kiinnitetty iso -rautarengas, on neljä porrasastuinta. Nassakat ovat vierekkäin -näiden juurella, peitettyinä ruumisarkun muotoon iskostetulla -kipsikerroksella. Ohjauksenani on sitä paitsi muistokirjoitus, josta -paasi on tunnettavissa, ja koska minä en näin arkaluontoisessa ja -luottamusta vaativassa asiassa tahdo salata mitään teidän -korkea-arvoisuudeltanne, mainitsen sen tässä: - -"_Hic jacet venerabilis Petrus Gulielmus Scott, Canon Honorab. -conventus Novi Castelli. Obiit quarta et decima Feb. ann. Dom. MCCVIII. -Requiescat in pace."_[24] - -Monk ei menettänyt sanaakaan kuuluvistaan. Häntä hämmästytti, että mies -saattoi olla joko niin harvinaisen kavala ja näytellä osaansa niin -verrattomasti tai niin avomielisen luottavainen pyytäessään saada -korjata talteen miljoonansa olosuhteissa, joissa tikarinpisto voi -helposti vaarantaa sen, -- keskellä armeijaa, joka olisi pitänyt -varkautta laillisena hyvityksenä. - -"Hyvä on", hän sanoi, "tulen mukaan, ja seikkailu näyttää minusta niin -ihmeelliseltä, että kannankin itse soihtua." - -Tämän lausuessaan hän sitaisi kupeelleen lyhyen miekan, pisti vyöhönsä -pistoolin ja paljasti samalla ihokkaansa avautuessa hienorenkaisen -teräspaidan, joka oli aiottu suojaksi salamurhaajan survaisulta. - -Sitten hän otti vasempaan käteensä skotlantilaisen tikarin ja sanoi -Atokseen kääntyen: - -"Oletteko valmis, monsieur?" - -"Minä olen." - -Atos valmistausi päin vastoin kuin Monk. Hän irroitti väkipuukkonsa ja -laski sen pöydälle, päästi soljesta hankkiluksensa ja asetti tikarin -viereen miekkansakin, avasi sitten teeskentelemättömästi ihokkaansa -nauhasolmut ikäänkuin ottaakseen esille nenäliinansa ja antoi paljaan -rintansa kuultaa hienon batistipaidan alta. Hänellä ei siis ollut -hyökkäys- eikä puolustusaseita. - -"Kerrassaan kummallinen mies!" ajatteli Monk. "Hän lähtee ihan -aseettomana. Mutta varmaankin hänellä on väijytys sovitettuna -jonnekin." - -"Kenraali", virkkoi Atos ikäänkuin arvaten hänen epäluulonsa, "te -tahdotte, että me olemme perillä yksin, ja se on hyvä. Mutta suuren -päällikön ei sovi koskaan huimapäisesti antautua alttiiksi -yllätyksille. On pimeä, nevan poikki kulkiessamme voi esiintyä vaaroja. -Ottakaa saattue." - -"Olette oikeassa", myönsi Monk. - -Hän huusi: - -"Digby!" - -Adjutantti saapui. - -"Viisikymmentä miestä, miekat ja muskelit mukana", käski hän. - -Ja hän vilkaisi Atokseen. - -"Se on liian vähän, jos ilmenee vaaraa", sanoi Atos, "ja liian paljon, -jollei mitään satu." - -"Lähden yksin", peruutti Monk. "En tarvitse ketään, Digby. Tulkaa, -monsieur." - - - - -25. - -Nevalla. - - -Lähtiessään leiristä Tweediä kohti Atos ja Monk kulkivat maantietä, -jota myöten Digby oli tuonut leiriin kalastajat. Tämä taival esitti -katseille, mitä suuria muutoksia ihmiset saavat aikaan luonnossa, ja -sellaiset ilmiöt tehosivat erityisesti niin herkkään ja vilkkaaseen -mielikuvitukseen kuin Atoksen oli. Hän silmäili vain noita autioita -tienoita; Monk sitävastoin piti silmällä ainoastaan Atosta, joka -vuoroin taivaalle ja maan pinnalle tähystellen etsi, mietti ja -huokaili, - -Digby oli alussa joutunut hiukan ymmälle kenraalin viime käskystä ja -etenkin äänenpainosta, jolla se lausuttiin, Hän oli seurannut öisiä -vaeltajia parinkymmenen askeleen matkan, mutta kenraalin kääntyessä -katsomaan ikäänkuin ihmeissään siitä, että hänen määräystään ei -täsmällisesti toteltu, adjutantti oli oivaltanut olevansa väärässä ja -palasi telttaansa. - -Hän arveli kenraalin tahtovan tuntemattomana tehdä leirissä tuollaisen -yöllisen kierroksen, jota yksikään kokenut sotapäällikkö ei lyö laimin -ratkaisevan taistelun edellä. Siinä tapauksessa hän selitti Atoksen -läsnäolon siltä kannalta kuin käskyläinen tulkitsee kaikkea esimiehensä -käytöksessä ilmenevää salaperäisyyttä. Atos saattoi olla ja Digbyn -silmissä hänen täytyikin olla vakooja, jonka tiedoista kenraalilla oli -hyötyä. - -He olivat samonneet noin kymmenen minuuttia telttojen ja vartiopaikkain -välitse, joita oli tiheämmässä päämajan lähistöllä, kun Monk poikkesi -kapealle tielle, joka haarautui kolmelle taholle. Vasemmanpuolinen -haara johti virralle, keskimmäinen rämeikön poikki Newcastlen -luostariin ja oikeanpuolinen Monkin leirin etuvartiolinjalle eli -lähinnä Lambertin armeijaa sijaitsevalle rintamaketjulle. Virran -vastapäisellä rannalla oli Monkin uloin vartio vakoilemassa vihollisen -liikkeitä. Siihen kuului sataviisikymmentä skotlantilaista, jotka -olivat uimalla menneet Tweedin yli; hyökkäyksen tapahtuessa heidän piti -uida takaisin ja panna toimeen hälytys. Mutta kun täällä päin ei ollut -siltaa ja Lambertin sotamiehet eivät olleet niin rivakoita viskautumaan -veteen kuin Monkin, ei jälkimmäinen näyttänyt olevan kovinkaan -huolissaan häiritsemisestä tältä taholta. - -Tällä puolella virtaa, noin viidensadan askeleen päässä vanhasta -luostarista, oli kalastajilla asuntonsa keskellä pientä telttojen -ryhmää; sen olivat pystyttäneet läheisimpien heimojen sotamiehet, -joilla oli mukanaan vaimonsa ja lapsensa. - -Koko kirjava sekamelska esiintyi kuutamolla mieleenpainuvana kuvana. -Puolittainen hämy kaunisti jokaista yksityiskohtaa, ja valo, tämä -imartelija, joka kiintyy yksinomaan ilmiöiden loistavaan puoleen, -tavoitti jokaisesta ruostuneesta musketista vielä kajoamatonta pintaa -ja kaikista kangastilkuista valkoisinta ja vähimmin tahriutunutta osaa. - -Kävellen tämän tumman maiseman halki, jolle kuun hopeinen hohde ja -hiipuvien nuotioiden punerrus soivat kaksinaista valaistusta, Monk siis -Atoksen kanssa saapui kolmen tien yhtymäkohtaan. Hän seisahtui ja -virkkoi kumppanilleen: - -"Monsieur, tunnetteko tien?" - -"Ellen erehdy, kenraali, johtaa keskimmäinen tie suoraan -luostarialueelle." - -"Aivan oikein; mutta me tarvitsemme valoa voidaksemme tunkeutua -holviin." - -Monk kääntyi katsomaan taakseen. - -"Kas, Digby näkyy lopultakin seuranneen meitä", hän sanoi. "Sen -parempi; hän toimittaa meille mitä tarvitsemme." - -"Niin, kenraali, -- tuolla häämöittää tosiaan mies, joka on tuokion -aikaa tullut perässämme." - -"Digby!" huusi Monk; "tulkaa tänne, Digby!" - -Mutta haamu vain liikahti hämmästyneesti eikä totellut; lähenemisen -sijasta se peräytyi, kyyristyi ja katosi pitkin vasemmapuolista -piennarta, suunnaten kulkunsa kalastajien asunnolle päin. - -"Ei se näykään olleen Digby", virkkoi Monk. - -Kumpainenkin oli katseellaan seurannut huvennutta varjoa. Mutta mies, -joka hiipii liikkeellä kello yhdentoista tienoissa illalla leirissä, -missä makailee alun toistakymmentätuhatta soturia, ei ole mikään niin -tavaton ilmiö, että tuo katoaminen olisi herättänyt Atoksessa ja -Monkissa levottomuutta. - -"Koska kuitenkin tarvitsemme pikipannua, lyhtyä tai soihtua -nähdäksemme, minne laskemme jalkamme, niin hankkikaamme sellainen", -sanoi Monk. - -"Ensimmäinen sotamies, jonka tapaamme, voi valaista meille, kenraali", -huomautti Atos. - -"Ei", sanoi Monk koetellakseen, oliko kreivi de la Fèrellä ja -kalastajilla mitään keskinäistä ymmärtämystä, "mieluummin otan jonkun -noista ranskalaisista merimiehistä, jotka illalla kävivät myymässä -minulle kalaa. He purjehtivan pois huomenna ja säilyttävät senvuoksi -paremmin salaisuuden. Jos sitävastoin skotlantilaisessa armeijassa -leviäisi huhu, että Newcastlen luostarista löytyy aarteita, niin -ylämaalaiseni luulisivat, että jokaisen paaden alla on miljoona -kätkettynä, ja piankaan ei olisi kiveä kiven päällä koko -rakennuksessa." - -"Miten vain tahdotte, kenraali", vastasi Atos niin luonnollisella -äänellä, että hänelle oli ilmeisesti yhdentekevää, käytettiinkö apurina -sotamiestä vai kalastajaa. - -Monk lähestyi tietä, jonka taakse äskeinen haamu oli kadonnut, ja -kohtasi nyt partion, joka telttojen ympäri kiertäen oli menossa -päämajan päin. Kenraali ja hänen kumppaninsa pysäytettiin, mutta he -pääsivät jatkamaan matkaansa lausuttuaan tunnussanan. - -Muuan melun havahduttama sotamies kohottausi viitassaan nähdäkseen, -mitä oli tekeillä. - -"Kysykää häneltä, missä kalastajat ovat", supatti Monk Atokselle; "jos -minä tiedustaisin, niin hän tuntisi minut." - -Atos lähestyi sotamiestä, ja tämä osoitti hänelle teltan; -aarteenhakijat astelivat heti sen luo. - -Kenraalista näytti kuin juuri hänen lähestyessään olisi äskeisen haamun -näköinen varjo vilahtanut tähän telttaan, mutta perille tullessaan hän -uskoi erehtyneensä, sillä kaikki nukkuivat sikin sokin, ja näkyi vain -sääriä ja käsivarsia kietoutuneina toisiinsa. - -Atos jäi teltan ulkopuolelle, jotta hänen ei epäiltäisi olevan -salaisissa väleissä maanmiestensä kanssa. - -"Hei, herätkää!" huusi Monk ranskaksi. - -Pari kolme nukkujaa nousi. - -"Tarvitsen miestä, joka valaisee minulle", jatkoi Monk. - -Kaikki liikahtivat nyt, muutamat kohosivat istualle ja toiset suoraa -päätä jalkeille. Laivuri oli noussut ensimmäisenä. - -"Teidän korkea-arvoisuutenne voi luottaa avuliaisuuteemme", hän vastasi -äänellä, joka hätkähdytti Atosta. "Minne on lähdettävä?" - -"Saat nähdä. Lyhty, pian tänne lyhty!" - -"Kyllä, teidän korkea-arvoisuutenne. Tahdotteko, että minä tulen -saattajaksi?" - -"Sinä tai joku muu, sillä ei ole väliä, kunhan vain saan jonkun -valaisemaan." - -"Kummallista!" ajatteli Atos; "tuon kalastajan ääni ihmetyttää minua!" - -"Iskekää tulta, te toiset!" huusi laivuri; "joutuin nyt!" - -Sitten hän kääntyi likinnä seisovaan kumppaniinsa ja lisäsi hiljaa: - -"Mene sinä valaisemaan, Menneville, ja pysyttele valmiina kaikkeen." - -Muuan kalastaja iski tuluksilla valkean taulapalaan ja sytytti siitä -rikkitikun, jolla pisti tulen lyhtynsä kynttilään. - -Koko teltta kävi heti valoisaksi. - -"Oletteko valmis, monsieur?" kysyi kenraali Atokselta, joka käänsi -kasvonsa pois valosta. - -"Kyllä, kenraali", vastasi hän. - -"Kas, se ranskalainen aatelismies!" virkkoi laivuri hiljaa. "Hitto, -olipa oiva aatos, että päätin lähettää sinut, Menneville! Se nyt olisi -puuttunut, että hän olisi tuntenut minut! Valaise pois vain!" - -Tämä lausuttiin teltan perällä ja niin varovasti, että Monk ei voinut -kuulla siitä sanaakaan. Hän sitäpaitsi juttelikin Atoksen kanssa. - -Menneville valmistausi sillaikaa tai oikeastaan vastaanotti -päällikkönsä ohjeita. - -"No?" kysyi Monk. - -"Tullaan, kenraali", vastasi kalastaja. - -Monk, Atos ja opas läksivät liikkeelle. - -"Se on mahdotonta!" tuumi Atos itsekseen. "Kuinka saatoin kuvitellakaan -mitään niin järjetöntä!" - -"Käy edellä, seuraa keskimmäistä tietä ja jouduta askeleitasi", sanoi -Monk kalastajalle. - -He eivät olleet edenneet kahtakymmentä askelta, kun sama varjo, joka -oli näyttänyt pujahtavan telttaan, ilmestyi sieltä jälleen esiin. Se -hiipi paalujen luo, joita oli lyöty ikäänkuin rintasuojaksi -tienreunaan, ja tähysti uteliaasti, minnepäin kenraali läksi. - -Kaikki kolme katosivat hämyyn. He astelivat luostaria kohti, jonka -valkoiset kivet jo häämöttivät kuin hautapatsaina. - -Kotvaseksi pysähdyttyään porttikäytävän edustalla he astuivat sisälle -luostariin. Ulko-ovi oli murrettu kirveellä. Nelimiehinen vartio nukkui -rauhallisesti eräässä komerossa, -- niin varmoja oltiin siitä, että -mitään hyökkäystä ei yritettäisi tältä taholta. - -"Nämä miehet eivät häirinne hankettamme?" sanoi Monk Atokselle. - -"Päin vastoin, kenraali, heistä on apua nassakkain vierittämisessä, jos -teidän korkea-arvoisuutenne sallii." - -"Olette oikeassa." - -Niin sikeästi kuin vartio nukkuikin, valveutui se kolmen vaeltajamme -tunkeutuessa vadelmapensaiden ja rikkaruohojen sekaan, jotka olivat -päässeet rehoittamaan porttiholvissa. Monk ilmoitti tunnussanan ja -eteni lyhdynkantajansa valaisemana luostarin sisäosiin. Hän käveli -takimmaaisena ja tarkkaili Atoksen kaikkia liikkeitä, pitäen -takinhihassaan paljastettua tikaria valmiina lävistämään aatelismiehen -kyljen, jos tämä yrittäisi mitään epäiltävää. Mutta Atos käveli vakavin -ja varmoin askelin läpi salien ja poikki pihojen. - -Rakennuksessa ei ollut enää ainoatakaan ovea, ei ainoatakaan ikkunaa -eheänä. Ovet oli poltettu, muutamat paikoillaan, ja hiiltyneet -pihtipielet näkyivät vielä tulen pykälöittäminä, kun se oli itsekseen -sammunut, nähtävästi kykenemättömänä kokonaan ahmimaan jykeviä, -rautasinkilöillä liitettyjä tammilaahkoja. Kaikki ikkunaruudut oli -pirstattu, ja rei'istä pyrähteli pakoon lyhdynvalon säikähdyttämiä -yölintuja. Samalla kertaa alkoivat jättiläismäiset lepakot hiljaisina -liihotella laajoissa kehissä häiritsijäinsä yläpuolella, niiden varjot -heiluivat korkeilla kiviseinillä lyhdyn valon sattuessa niihin. Tämä -näky oli rauhoittava. Monk tiesi päätellä että luostarissa ei ollut -ihmisiä, koska nuo arat eläimet oleksivat siellä ja pakenivat hänen -lähestyessään. - -Atos raivasi tiensä hävityksen kasaamien röykkiöiden läpi ja tempoi -edestä moniaita murattiköynnöksiä, jotka olivat asettuneet -yksinäisyyden vartijoiksi. Hän saapui siten hautaholvin eteen; se -sijaitsi ison salin alla, mutta sinne laskeuduttiin kappelista. Siellä -hän pysähtyi. - -"Olemme perillä, kenraali", hän ilmoitti. - -"Tuossa siis on se paasi?" - -"Niin." - -"Aivan oikein, -- näenkin renkaan; mutta se on ruostunut kiinni -laattaan." - -"Tarvitsisimme kangen." - -"Se on helppo saada." - -Katsellessaan ympärilleen Atos ja Monk huomasivat kolmen tuuman -vahvuisen nuoren saarnin, joka muurin nurkkauksessa kasvaen oli -tunkenut lehvänsä pimittämään ikkunaa. - -"Onko sinulla veistä?" kysyi Monk kalastajalta. - -"On, monsieur." - -"Katkaise sitten tuo puu." - -Kalastaja totteli käskyä, tylsyttäen veitsensä terän. Kun saarni oli -saatu poikki ja kärjistetty, tunkeusivat kaikki maanalaiseen holviin. - -"Pysähdy tuohon", sanoi Monk kalastajalle, viitaten kellarin soppeen. -"Kaivamme ylös ruutia, ja lyhtysi voisi käydä vaaralliseksi." - -Mies peräytyi hiukan säikähtäen ja jäi uskollisesti paikalle, joka oli -hänelle osoitettu, sillävälin kun Monk ja Atos kääntyivät pilarin -taakse, jonka juurelta tunkeusi kellariluukusta kuutamon sädejuova, -osuen juuri sille kivelle, jota kreivi de la Fère oli tullut niin -pitkän matkan takaa etsimään. - -"Tässä nyt olemme", sanoi Atos osoittaen kenraalille latinankielistä -muistokirjoitusta. - -"Niin näkyy", myönsi toinen. - -Sitten hän jatkoi ikäänkuin vieläkin tahtoen suoda ranskalaiselle -välttelykeinon: - -"Ettekö huomaa, että tähän holviin on jo tunkeuduttu ja että useita -muistopatsaita on murskattu?" - -"Mylord, olette luultavasti kuullut mainittavan, että teidän -skotlantilaistenne harras uskonnollisuus mielellään jättää vainajien -muistopatsaitten kaittaviksi kalleuksia, joita he ovat eläessään -voineet omistaa. Sentähden ovat sotamiehet tietenkin tulleet -ajatelleiksi, että niiden patsaiden jalustan alla, jotka koristivat -useimpia näistä haudoista, saattoi olla aarre kätkettynä, joten he ovat -murskanneet sekä jalustan että patsaan. Mutta mikään muistopatsas ei -ole kääntänyt huomiota sen kunnianarvoisen kanungin hautaan, jota -meidän asiamme koskee. Se on yksinkertainen, ja sitä on lisäksi -suojellut se taikauskoinen pelko, joka on aina saanut puritaanit -kammoamaan pyhäinryöstöä. Tämä hauta näkyy selvästi jääneen aivan -koskemattomaksi." - -"Se on totta", sanoi Monk. - -Atos tarttui vipusimeen. - -"Voinko auttaa teitä?" kysyi Monk. - -"Kiitos, mylord, mutta minä en tahdo, että teidän korkea-arvoisuutenne -käy käsiksi työhön, josta ette kenties ottaisi vastuuta, jos -tietäisitte sen todennäköiset seuraukset." - -Monk kohotti päätänsä. - -"Mitä tarkoitatte, monsieur?" kysyi hän. - -"Tahdon huomauttaa... Mutta tuo mies..." - -"Malttakaahan", sanoi Monk, "käsitän empimisenne. Teen hänen kanssaan -kokeen." - -Monk kääntyi kalastajaa kohti, jonka varjokuva näkyi lyhdyn valossa. - -"_Come here, friend_", virkkoi hän käskevästi. - -Kalastaja ei hievahtanutkaan. - -"Hyvä on", jatkoi kenraali, "hän ei ymmärrä englantia. Voitte puhua -englanninkieltä, jos suvaitsette." - -"Mylord", vastasi Atos, "olen usein nähnyt ihmisillä erityisissä -tilanteissa niin paljon hillitsemiskykyä, että he eivät ole vastanneet -kysymykseen, kun se on lausuttu kielellä, jota he eivät ole olleet -ymmärtävinään. Kalastaja saattaa olla viekkaampi kuin luulemme. Minä -pyydän, että suvaitsisitte lähettää hänet loitommalle, mylord." - -"Hän pyrkii jättäytymään kahden kesken minun kanssani holviin", -ajatteli Monk. "Eipä väliä, -- tahdon nähdä, miten tämä on -päättyäkseen. Olemme mies miestä vastaan, ja muita ei täällä ole... -Ystäväiseni", virkkoi hän kalastajalle, "mene takaisin ylös portaita ja -pidä huolta siitä, että kukaan ei tule meitä häiritsemään." - -Kalastaja liikahti totellakseen. - -"Jätä lyhtysi", jatkoi Monk; "se ilmaisisi sinut ja voisi toimittaa -sinut maalitauluksi jonkun hätäiselle musketinlaukaukselle." - -Kalastaja näkyi antavan arvoa neuvolle; hän laski lyhtynsä permannolle -ja katosi porrasholvin alle. - -Monk meni ottamaan lyhdyn ja siirsi sen pilarin juurelle. - -"Kas niin", hän sanoi, "rahojako tähän hautaan tosiaankin on kätketty?" - -"Niin, mylord, ja viiden minuutin kuluttua ette sitä epäile." - -Samassa Atos iski lujasti kipsipäällystykseen, joka halkesi, niin että -vipukangen kärki mahtui säröön. Atos työnsi seipäänsä tähän rakoon, ja -pian päällystys murtui isoina lohkareina, kohoutuessaan kuperiksi -paakuiksi. Sitten kreivi de la Fère kävi vääntämään erilleen aluskiviä -voimakkain ottein, joihin ei olisi uskonut noin hienojen käsien -pystyvän. - -"Mylord", sanoi hän, "tässä nyt on se muuraus, josta teidän -korkea-arvoisuudellenne mainitsin." - -"Niin, mutta nassakoita en vielä näe", vastasi Monk. - -"Jos minulla olisi väkipuukko", sanoi Atos silmäillen ympärilleen, -"niin saisitte nähdä ne hetimiten, mylord. Pahaksi onneksi unohdin -omani teidän korkea-arvoisuutenne telttaan." - -"Minä kyllä tarjoaisin teille tikarini", sanoi Monk, "mutta sen terä -lienee liian heikko tuollaiseen käytäntöön." - -Atos näytti etsivän lähistöltä jotakuta esinettä haluamansa aseen -vastikkeeksi. - -Monk ei menettänyt näkyvistään ainoatakaan hänen kättensä liikettä tai -kasvojensa ilmettä. - -"Miksette pyydä kalastajan veistä?" kysäisi hän. "Hänellä oli tukeva -puukko." - -"Kah, se on totta", vastasi Atos; "sillähän hän katkaisi tämän kangen." -Ja hän lähestyi portaita. - -"Hyvä mies", hän sanoi kalastajalle, "heitä minulle veitsesi; tarvitsen -sitä." - -Ase kalahti pitkin astuimia alas. - -"Ottakaa tosiaan se", virkkoi Monk; "sen olemme nähneet taatuksi -aseeksi, jota luja käsi kykenee käyttämään edullisesti." - -Atos näytti antavan Monkin sanoille vain sen luonnollisen ja -yksinkertaisen merkityksen, joka niille lähinnä kuului. Hän ei myöskään -huomannut tai ainakaan ollut huomaavinaan, että Monk hänen palatessaan -siirtyi syrjään ja kouraisi vasemmalla kädellään pistoolia, -pidellessään oikeassa jo tikaria. Atos ryhtyi jälleen työhön, kääntäen -selkänsä Monkille ja siten luovuttaen hänen haltuunsa henkensä ilman -mitään puolustautumisen mahdollisuutta. Hän hakkasi tuokion -välikerrosta niin taitavasti ja tarkoin, että kipsi halkesi keskeltä -kahtia, ja Monk näki nyt kaksi nassakkaa vierekkäin iskostettuina -tikahtamattomiksi. - -"Te huomaatte nyt, mylord", sanoi Atos, "että aavistukseni pitivät -paikkansa." - -"Kyllä, monsieur", vastasi Monk, "ja minulla on täysi syy olettaa, että -te olette tyytyväinen, vai mitä?" - -"Tietysti; näiden rahojen menetys olisi minulle ollut mitä tuntuvin -vahinko, mutta pidin varmana, että Jumala, joka suojelee hyvää asiaa, -ei olisi sallinut anastaa tätä kultaa, joka toimittaa sen voitolle." - -"Olette totisesti yhtä salaperäinen sanoissa kuin toimissa, monsieur", -huomautti Monk. "Äsken tuskin ymmärsin teitä, kun sanoitte, että te -ette tahtonut tuottaa minulle vastuuta tämän illan työstä." - -"Minulla oli aihetta sanoakseni niin." - -"Ja nyt puhutte hyvästä asiasta. Mitä tarkoitatte hyvällä asialla? Me -puolustamme tällähaavaa Englannissa viittä tai kuutta asiaa, mutta -jokainen ei katso ainoastaan hyväksi, vaan parhaaksi sitä, jota hän -ajaa. Mikä on teidän harrastuksenne, monsieur? Puhukaa rohkeasti, jotta -näemme, olemmeko yhtä mieltä tässä kohdassa, jota näytte pitävän hyvin -tärkeänä." - -Atos suuntasi Monkiin tuollaisen syvän silmäyksen, joka tuntuu -vakuuttavan katsellulle, että hän ei voi siltä kätkeä ainoatakaan -ajatustaan. Sitten hän otti hatun päästään ja alkoi puhua juhlallisella -äänellä, sillaikaa kun kenraali laski pitkän ja jäntevän kätensä -kasvoilleen ja peitti sillä viiksensä ja leukapartansa, epämääräisen -kaihoavan katseensa harhaillessa maanalaisen holvin komeroita pitkin. - - - - -26. - -Sydän ja henki. - - -"Mylord", aloitti kreivi de la Fère, "te olette ylevä englantilainen, -kunniantuntoinen mies; te puhutte ranskalaisen aatelismiehen kanssa, -jolla on vilpitön sydän. Sanoin teille, että näiden kahden nassakan -sisältämä kulta kuului minulle. Siinä tein väärin; se oli ensimmäinen -valhe, mitä olen koko elämäni aikana virkkanut, joskin vain -hetkellisesti. Tämä kulta kuuluu kuningas Kaarle II:lle, isänmaastaan -häädetylle, palatsistaan karkoitetulle, yhtaikaa sekä isänsä että -valtaistuimensa menettäneelle, jolta on riistetty kaikki, niin että hän -ei edes saa surulliseksi tyydytyksekseen suudella polvistuneena kiveä, -johon hänen murhaajiensa käsi on piirtänyt yksinkertaisen -hautakirjoituksen huutamaan ikuista kostoa heitä vastaan: - -"'Tässä lepää kuningas Kaarle I.'" - -Monk kalpeni hiukan, ja melkein huomaamaton puistatus värähdytti hänen -ruumistaan, saaden hänen harmaat viiksensä pörhistymään. - -"Minä kreivi de la Fère", jatkoi Atos, "tarjousin hyljätyn -prinssipoloisen viimeisenä ja ainoana uskollisena ystävänä käymään sen -miehen luona, josta Englannin kuningaskunnan kohtalo riippuu, ja minä -olen esittäytynyt tälle miehelle, luovuttaen itseni paljastettuna ja -aseettomana hänen käsiinsä ja sanoen: Mylord, tässä on viimeinen -apulähde ruhtinaalle, joka on Jumalan valitsema teidän hallitsijaksenne -ja syntyperänsä määräämä kuninkaaksenne; teistä, teistä yksin riippuu -hänen elämänsä ja tulevaisuutensa. Tahdotteko käyttää tämän kullan -keventääksenne Englannilta onnettomuuksia, joita se on joutunut -kokemaan sekasorron aikana, -- toisin sanoen, tahdotteko auttaa -Kaarle-kuningasta hänen toimissaan tai ainakin suoda hänelle -toimintavapauden? Te olette hallitsija, te olette kuningas, -kaikkivaltias, sillä sattuma tuhoaa toisinaan sekä ajan että Jumalan -työn. Olemme kahden kesken, mylord; jos teitä arveluttaa jaettu -menestys, -- jos minun osallisuuteni tuntuu teistä hankalalta, niin te -olette aseistettu, mylord, ja tässä on hauta jo kaivettuna. Mutta jos -päin vastoin innostus asiaanne huumaa mieltänne, jos olette todella se, -mikä olette näköjään, jos kätenne toimiessaan tottelee järkeänne ja -järkenne kuulee silloin sydämenne ääntä, niin teillä on tässä keino -lannistaaksenne ainiaaksi vihollisenne Kaarle Stuartin. Teidän -tarvitsee silloin vain surmata se mies, joka seisoo edessänne, -- sillä -hän ei palaja lähettäjänsä luo viemättä mukanaan mitä hänen isänsä -Kaarle I uskoi hänen huostaansa, -- ja pitäkää kulta, jota voitaisiin -käyttää kansalaissodan jatkamiseen. Voi, mylord, sellainen on -onnettoman ruhtinaan surkea asema! Hänen täytyy lahjoa tai surmata, -sillä kaikki on häntä vastassa, kaikki työntää häntä luotansa, kaikki -on häntä kohtaan vihamielisellä kannalla; ja kuitenkin hän on merkitty -jumalaisella leimalla, ja ollakseen itselleen uskollinen hänen täytyy -nousta valtaistuimelleen tai kuolla isänmaan Pyhällä kamaralla. - -"Te olette ymmärtänyt minut, mylord. Jokaiselle muulle paitsi sille -kuuluisalle miehelle, joka nyt kuuntelee minua, olisin sanonut: Mylord, -te olette köyhä, kuningas tarjoo teille tämän miljoonan käsirahana, -vahvistaakseen suunnattoman kaupan, -- ottakaa se ja palvelkaa toista -Kaarlea niinkuin minä olen palvellut ensimmäistä, ja minä olen varma -siitä, että Jumala, joka kuulee ja näkee meidät sekä yksin lukee -kaikilta ihmiskatseilta suljettua sydäntänne, antaa teille onnellisen -kuoleman jälkeen iankaikkisen autuuden. Mutta kenraali Monkille, -ylevälle miehelle, jonka suuruuden luulen oivaltaneeni, minä sanon: -Mylord, teille tulee kansojen ja kuninkaitten historiassa loistava -sija, kuolematon ja himmentymätön kunnia, jos te yksin, ainoastaan -isänmaanne parasta ja oikeuden voittoa harrastaen, asetutte kuninkaanne -tueksi. Monetkin ovat olleet maineikkaita valloittajia ja anastajia. -Te, mylord, tulette tyytyneeksi olemaan miehistä jalosydämisin, -rehellisin ja kunniallisin. Te olette tullut pidelleeksi kädessänne -kruunua ja asettaneeksi sen siihen päähän, jota varten se oli -tarkoitettu, sen sijaan että olisitte sen pidättänyt oman valtanne -tunnukseksi. Oi, mylord, toimikaa niin, ja te jätätte jälkimaailmalle -enimmin kadehditun nimen, mitä yksikään ihmisolento haluaisi ylpeytensä -aiheeksi!" - -Atos vaikeni. Koko sinä aikana, minkä jalo aatelismies oli puhunut, -Monk ei ollut antanut vähäisintäkään merkkiä hyväksyvästä tai -hylkäävästä kannastaan; voimakas puhe oli tuskin edes kirkastanut hänen -silmiään tajuamisen ilmeellä. Kreivi de la Fère tähysti häntä -suruisesti, ja nuo jurot kasvot nähdessään hän tunsi masennuksen -tunkeutuvan sydämeensä. Vihdoin Monk kuitenkin näytti elähtyvän ja -keskeytti äänettömyyden, lausuen suopealla ja vakavalla äänellä: - -"Monsieur, vastatakseni teille käytän omia sanojanne. Jokaiselle muulle -paitsi teille vastaisin karkoituksella, vankeudella tai pahemmallakin, -sillä te viekoittelette minua ja teette minulle väkivaltaa samalla -kertaa. Mutta te olette niitä miehiä, monsieur, joilta ei voi evätä -sitä huomaavaisuutta ja arvoa, minkä he ansaitsevat; te olette kunnon -aatelismies, monsieur, sen sanon, ja minä kykenen arvostelemaan -sellaisessa asiassa. Vastikään mainitsitte huostaanne uskotusta -omaisuudesta, jonka kuningasvainaja oli jättänyt teille poikansa -hyväksi; ettekö siis olekin niitä ranskalaisia, jotka kuulemani mukaan -tahtoivat siepata kuninkaan pois Whitehallista?" - -"Olen kyllä, mylord. Minä olin kuolinhetkellä mestauslavan alla ja sain -marttyyrikuninkaan vereen otsaani, kun en kyennyt häntä pelastamaan. -Minua koski Kaarle I:n viimeinen sana; minulle hän lausui: _Remember!_ --- Ja hän muistutti sillä näistä rahoista, jotka nyt ovat jalkojenne -juuressa, mylord." - -"Olen kuullut paljon puhuttavan teistä, monsieur", virkkoi Monk, "mutta -minua ilahduttaa, että heti osasin oivaltaa teidät oman tajuni avulla -enkä muistojeni perusteella. Annankin teille senvuoksi selityksen, jota -en ole suonut kellekään. Ja te saatte nähdä, minkä eroituksen teen -teidän ja niiden henkilöiden kesken, joita luokseni on aiemmin -lähetetty." - -Atos kumarsi ja jännitti huomiotansa tarkkaamaan yksitellen jokaista -tulossa olevaa sanaa, jotka Monkin huulten lausumina olivat harvinaisia -ja kallisarvoisia kuin kastepisarat erämaassa. - -"Te puhuitte minulle kuningas Kaarle II:sta", sanoi Monk, "mutta -sanokaahan minulle, monsieur, mitä tekemistä minulla on tuon -varjokuninkaan kanssa? Olen vanhentunut sodassa ja politiikassa, jotka -kaksi alaa ovat nykyään niin kiinteästi liittyneet toisiinsa, että -jokaisen soturin täytyy oikeutensa tai kunnianhimonsa vuoksi taistella -jonkun yksilöllisen harrastuksen kannalta eikä sokeasti seuraten -upseeriansa niinkuin tavallisissa sodissa. Minä puolestani en kenties -halua mitään, mutta pelkään paljonkin. Nykyisestä sodasta riippuu -Englannin ja kenties jokaisen englantilaisen vapaus. Miksi siis -ollessani vapaana asemassa, jonka olen itselleni luonut, menisin -ojentamaan käteni vieraan kahleisiin? Muuta ei Kaarle minulle ole. Hän -on antautunut täällä taisteluihin, jotka hän on menettänyt; hän on siis -huono sotapäällikkö. Hän ei ole onnistunut missään neuvotteluissaan, -joten hän on huono valtiomies. Hän on ruikuttanut hätäänsä kaikissa -Euroopan hoveissa, ja se osoittaa heikkoa ja hempeätä sydäntä. Mitään -jaloa, mitään suurta, mitään voimakasta ei ole vielä koitunut tuosta -sielusta, joka pyrkii hallitsemaan mitä suurinta valtakuntaa. Tiedän -tästä Kaarlesta siis vain epäedullista, ja te tahdotte, että minä, -tervejärkinen mies, vapaaehtoisesti heittäytyisin orjaksi olennolle, -joka on minua alempana sotataidossa, politiikassa ja ihmisarvossa? Ei, -monsieur; jahka joku suuri ja jalo teko saa minut pitämään arvossa -Kaarlea, silloin kenties tunnustan hänen oikeutensa valtaistuimeen, -jolta syöksimme hänen isänsä, kun häneltä puuttui niitä avuja, joita -pojallakaan ei ole tähän asti ilmennyt. Mutta vielä tällä hetkellä -pidän pätevinä vain omia vaatimuksiani: vallankumous on tehnyt minusta -kenraalin, ja miekkani tekee minusta protektorin, jos tahdon. -Esiintyköön Kaarle, näyttäytyköön, alistukoon nerolle aina avoinna -olevaan kilvoitteluun ja ennen kaikkea hän muistakoon kuuluvansa -sukuun, jolta vaaditaan enemmän kuin miltään muulta. Älkäämme siis -puhuko siitä sen enempää, monsieur. Minä en hylkää enkä hyväksy; jätän -kysymyksen toistaiseksi, odotan." - -Atos tiesi, että Monk oli täydellisesti selvillä kaikesta, mikä koski -pakolaiskuningasta. Ei ollut sopiva hetki eikä paikka tämän keskustelun -pitkittämiselle. - -"Mylord", sanoi hän, "minun tulee siis vain kiittää teitä vielä." - -"Mistä hyvästä, monsieur? Siitäkö, että olette arvostellut minua oikein -ja että olen toiminut päätelmänne mukaisesti? Ei tosiaankaan kannata. -Tämä kulta, jonka viette Kaarle-kuninkaalle, olkoon minulle hänen -koetuksenaan: kun saan nähdä, mitä hän aikoo sillä tehdä, muodostan -hänestä varmaankin mielipiteen, joka ei ole minulle vielä selvinnyt." - -"Mutta ettekö pelkää joutuvanne epäillyksi, kun annatte kuljettaa pois -summan, joka on tarkoitettu tukemaan vihollisenne aseita?" - -"Viholliseniko, sanotte? Oh, monsieur, minulla ei mitään vihollisia -ole. Minä palvelen parlamenttia, joka käskee minun taistella kenraali -Lambertia ja Kaarle-kuningasta vastaan, kun nämä ovat sen vihollisia; -minä siis taistelen. Jos parlamentti päin vastoin määräisi minut -toimittamaan liput liehumaan Lontoon satamassa, asettamaan sotamiehet -rannalle rintamaan kuningas Kaarlo II:n vastaanotoksi..." - -"Niin te tottelisitte?" huudahti Atos ilahtuen. - -"Suokaa anteeksi", peräytyi Monk hymyillen, "olinpa harmaapäisenäkin -vähällä... mikä niin veikään järkeni? Minä olin vähällä puhua -hulluuksia kuten nuori mies." - -"Ette siis tottelisikaan?" tiedusti Atos. - -"En sano sitäkään, monsieur. Isänmaani menestys ennen kaikkea. Jumala, -joka on antanut minulle voimaa, on epäilemättä tahtonut, että minä -käyttäisin tätä voimaa kaikkien parhaaksi, ja hän on samalla kertaa -suonut minulle arvostelukykyä. Jos saisin parlamentilta tuollaisen -määräyksen, niin miettisin ensin." - -Atoksen kasvot synkistyivät. - -"No niin", hän sanoi, "huomaan selvästi, että teidän -korkea-arvoisuutenne ei ole taipuvainen suosiollisuuteen -Kaarle-kuningasta kohtaan." - -"Te kyselette minulta aina, kreivi; suokaa nyt minullekin vuoroni." - -"Kernaasti, kenraali, ja johdattakoon taivas teidät vielä näkemään -otolliseksi vastata minulle yhtä avomielisesti kuin minä vastaan -teille!" - -"Kun viette ruhtinaallenne tuon miljoonan, niin minkä neuvon aiotte -hänelle antaa?" - -Atos tähtäsi Monkiin ylpeän ja päättäväisen katseen. - -"Mylord", hän vastasi, "tätä miljoonaa käyttäisivät kenties muut -sovitteluihin, mutta minä aion kehoittaa kuningasta pestaamaan sillä -kaksi rykmenttiä, lähtemään takaisin valtakuntaansa Skotlannin kautta; -siellä te olette juuri palauttanut rauhan ja myöntänyt kansalle ne -vapaudet, joita vallankumous oli sille luvannut, vaan ei toden teolla -antanut, neuvon häntä itse johtamaan tätä pikku armeijaa, joka kyllä -paisuu, olkaa varma siitä, ja antamaan surmata itsensä lippu kädessä ja -miekka huotrassa sekä näin lausuen: 'Englantilaiset! Tässä kolmas -hallitsija suvustani surmattavaksenne; varokaa Jumalan tuomiota!'" - -Monk painoi päänsä alas ja oli tovin ajatuksissaan. - -"Jos hän onnistuisi", hän kysyi sitten, "mikä ei ole kyllä -todennäköistä eikä silti mahdotontakaan, sillä maailmassa on kaikki -mahdollista, niin mihin kehoittaisitte häntä edelleen?" - -"Ajattelemaan, että hän oli Jumalan tahdosta menettänyt kruununsa, -mutta ihmisten hyvällä tahdolla voittanut sen takaisin." - -Ivallinen hymy vilahti Monkin huulilla. "Valitettavasti, monsieur", hän -sanoi, "kuninkaat eivät kykene noudattamaan hyvää neuvoa." - -"Voi, mylord, Kaarle II ei ole varsinainen kuningas", vastasi Atos -vuorostaan hymyillen, vaikka hänen ilmeensä oli kokonaan toisenlainen -kuin äsken Monkin. - -"Lopettakaamme tämä, kreivi... sehän on toivomuksenne, eikö niin?" - -Atos kumarsi. - -"Annan määräyksen, että nassakat kuljetetaan minne haluatte. Missä -asuttekaan, monsieur?" - -"Pienessä kylässä virran suulla, teidän korkea-arvoisuutenne." - -"Kas, sen kylän tunnenkin, -- siinähän on viisi tai kuusi taloa?" - -"Aivan oikein. Minä asun ensimmäisessä talossa kahden verkonkutojan -luona; heidän veneellään tulin maihin." - -"Entä oma aluksenne, monsieur?" - -"Haakseni odottelee minua ankkurissa neljännespenikulman päässä -merellä." - -"Ette kai aio purjehtia pois suoraa päätä?" - -"Mylord, yritän vielä kerran saada vaikutetuksi teidän -korkea-arvoisuuteenne." - -"Siinä ette onnistu", vastasi Monk; "mutta on tärkeätä, että lähdette -Newcastlesta läsnäolonne herättämättä vähäisintäkään epäluuloa, joka -voisi vahingoittaa teitä tai minua. Upseerini arvelevat, että Lambert -hyökkää huomenna kimppuuni. Minä päin vastoin menen takuuseen siitä, -että hän ei hievahdakaan; se on minun nähdäkseni mahdotonta. Lambert -johtaa armeijaa, jolla ei ole yhdenmukaisia periaatteita, ja hajallisin -aineksin ei armeija paljoonkaan pysty. Minä taasen olen opettanut -väkeni siihen käsitykseen, että käskyvaltani on vielä ylemmän -käskyvallan alainen, ja siitä johtuu, että hekin minun jälkeeni, -ympärilläni ja alapuolellani yrittävät jotakin. Siitä on myös -seurauksena, että jos minä kuolen, kuten voi helposti sattua, armeija -ei heti joudu sekasortoon, ja jos näen hyväksi poistua, niinkuin väliin -on tarpeellista, ei leirissäni synny mitään levottomuutta tai häiriötä. -Minä olen englantilaisten magneettina, luonnollisen myötätunnon voima -vetää heitä puoleeni. Minua vastaan lähetetyt eripuraiset miekat -kääntyvät puolelleni. Lambertilla on tällähaavaa johdettavinaan -kahdeksantoistatuhatta karkulaista. Mutta käsittänette, että minä en -ole puhunut tästä upseereilleni. Mikään ei ole armeijalle -hyödyllisempää kuin taistelun läheisyyden tunne: kaikki pysyvät silloin -valveilla, kaikki ovat varuillaan. Teille sanon tämän, jotta voitte -asustaa täällä aivan rauhallisella mielellä. Älkää siis kiirehtikö -purjehtimaan merelle; viikon kuluessa täällä tapahtuu jotakin uutta, -joko taistelun tai rauhan ratkaisu. Koska olette arvostellut minut -kunnialliseksi mieheksi ja uskonut minulle salaisuutenne, joten minun -on kiitettävä teitä luottamuksestanne, niin tulenkin sitten käymään -luonanne tai kutsun teitä puheilleni. Älkää siis matkustako ennen kuin -saatte kuulla minusta, -- uudistan kehoitukseni vieläkin." - -"Lupaan noudattaa sitä, kenraali!" huudahti Atos niin sydämellisen -riemastuksen elähdyttämänä, että hän kaikesta varovaisuudestaan -huolimatta ei saanut hillityksi silmiensä säihkyä. - -Monkin katse kohtasi tuon kirkastuksen ja häivytti sen heti -tuollaisella mykällä hymyllään, joka aina katkaisi hänen -puhuttelijoiltaan tien, kun he jo luulivat päässeensä tunkeutumaan -hänen sieluunsa. - -"Viikon ajan, siis, monsieur." - -"Ja mitä teen sillaikaa?" - -"Jos syntyy taistelu, niin pyydän teitä pysyttelemään siitä loitolla. -Tiedän kyllä, kuinka innokkaita ranskalaiset ovat sellaisiin -huvituksiin; teidän tekisi mielenne katsella, miten me taistelemme, -mutta teihin voisi sattua harhaan lentänyt luoti, sillä -skotlantilaisemme tähtäävät huonosti. En tahdo, että teidänlaisenne -kunnon aatelismies joutuu haavoittuneena takaisin kotimaahansa tai että -minun käy pakolliseksi itse lähettää ruhtinaallenne teidän jättämänne -miljoona, sillä sanottaisiin, eikä aivan syyttä, että minä maksan -kruununtavoittelijalle hänen käydäkseen sotaa parlamenttia vastaan. -Menkäähän siis, monsieur, ja tehkäämme niinkuin on sovittu." - -"Voi, mylord", vastasi Atos, "kuinka suuri olisikaan iloni, jos -huomaisin ensimmäisenä nähneeni jaloon sydämeen, joka sykkii viittanne -alla!" - -"Uskotte siis ehdottomasti, että minulla on salaisia suunnitelmia?" -virkkoi Monk muuttamatta kasvojensa puolittain leikkisää ilmettä. "Kah, -monsieur, mitä salaisuuksia olisikaan soturin tyhjässä päässä? Mutta -alkaa olla myöhä, ja lyhtymme sammuu; kutsukaamme takaisin miehemme. -Hei kalastaja, kuulehan!" huusi hän ranskaksi, lähestyen portaita. - -Yökylmän kangistama kalastaja kysyi käheällä äänellä, mitä tahdottiin. - -"Mene vartion luo", sanoi Monk, "ja käske kenraali Monkin nimessä -kersantin tulla heti tänne." - -Tehtävä oli helppo täyttää, sillä kenraalin käynti autiossa luostarissa -oli saanut kersantin uteliaana vähitellen lähestymään, joten hän nyt -olikin vain muutaman askeleen päässä kalastajasta. - -Hän kuuli senvuoksi itse kenraalin käskyn ja kiirehti esille. - -"Hanki tänne hevonen ja kaksi miestä", määräsi Monk. - -"Hevonen ja kaksi miestä?" toisti kersantti. - -"Niin", vahvisti Monk. "Voitko toimittaa hevosen mukana kuormasatulan -tai kantovasuja?" - -"Kyllä, skotlantilaisesta leiristä, sadan askeleen päästä." - -"Hyvä!" - -"Mitä teen hevosella, kenraali?" - -"Katsohan." - -Kersantti laskeusi alas ne kolme tai neljä astuinta, jotka eroittivat -hänet Monkista, ja ilmestyi holviin. - -"Katso tuonne, missä aatelismies seisoo", sanoi Monk. - -"Kyllä, kenraali." - -"Näet nuo kaksi nassakkaa?" - -"Varsin hyvin." - -"Toinen niistä sisältää ruutia ja toinen luoteja. Nassakat olisi -toimitettava pikku kylään, joka sijaitsee virran suulla; aion huomenna -sijoittaa sinne kaksisataa miestä. Käsität, että tehtävä on salainen, -sillä tästä toimenpiteestä voi riippua taistelun menestys." - -"Oh, kenraali!" jupisi kersantti. - -"Hyvä! Sälytä siis nassakat hevosen kuormaksi, ja kaksi miestä -saattakoot niitä sinun kanssasi tämän ystäväni asunnolle. Mutta pidä -mielessäsi, että asia ei saa tulla kenenkään tietoon." - -"Kulkisinkin nevan poikki, jos tuntisin tien", huomautti kersantti. - -"Minä tiedän tien", puuttui puheeseen Atos. "Se on kyllä kapea, mutta -tukeva, sillä pohjaksi on isketty paaluja, ja varovaisuutta noudattaen -pääsemme turvallisesti perille." - -"Totelkaa aatelismiehen määräyksiä", sanoi Monk. - -"Kas vain, nassakat ovatkin raskaita!" ihmetteli kersantti yrittäessään -nostaa toista. - -"Ne painavat neljäsataa naulaa kumpainenkin, jos niissä on sisältönä -mitä pitäisi olla, eikö niin, monsieur?" - -"Jotakuinkin", vastasi Atos. - -Kersantti meni hakemaan hevosta ja miehiä. Jäätyään yksikseen Atoksen -kanssa Monk puheli tahallaan vain jokapäiväisistä asioista, -hajamielisesti tarkastellen holvia. Sitten hän virkkoi kuullessaan -kavioiden töminää: - -"Jätän teidät nyt noiden miesten seuraan, monsieur, ja palaan leiriin. -Te olette turvassa." - -"Saan siis tavata teitä vielä, mylord?" sanoi Atos. - -"Kuten puhuttu, monsieur, ja mitä mieluimmin." - -Monk ojensi Atokselle kätensä. - -"Oi, mylord, jospa tahtoisitte!" mutisi Atos. - -"Hiljaa, monsieur", kielsi Monk; "onhan sovittu, että me emme enää puhu -siitä asiasta." - -Ja kumartaen lähtiäisiksi hän nousi ylös portaita, kohdaten -keskiastuimilla sotamiehet tulossa alas. Hän ei ollut edennyt -kahtakymmentä askelta luostarista, kun kuului etäinen ja pitkällinen -vihellys. Monk heristi korviaan, mutta pitkitti matkaansa, kun mitään -erityistä ei enää ilmennyt. Sitten hän muisti kalastajan ja etsi tätä -katseellaan, mutta mies oli kadonnut. Jos hän kuitenkin olisi -tarkastellut tiukemmin kuin tuli tehneeksi, olisi hän nähnyt tämän -miehen kyykkysillään hiipivän kuin käärme kivien lomitse ja katoavan -usmaan, joka leijui nevalla. Ja jos hän edelleen olisi koettanut -lävistää katseellaan tätä sumukerrosta, olisi hän piankin kohdannut -näyn, jonka olisi täytynyt herättää hänen huomiotansa, nimittäin -kalastajahaaksen häämöittävät mastot, sillä alus oli siirtynyt -paikaltaan ja ilmestynyt ihan likelle joen rantaa. - -Mutta Monk ei tähystänyt sen tarkemmin, ja kun hänellä mielestään ei -ollut mitään pelättävänä, poikkesi hän leiriinsä vievälle autiolle -tielle. Vasta nyt alkoi hänestä tuntua kalastajan katoaminen -kummalliselta, ja todellinen epäluulo sai sijaa hänen sielussaan. Hän -oli asettanut Atoksen käytettäväksi ainoan vartion, joka olisi voinut -häntä suojella, ja leiriin oli puolentoista virstan taival. - -Sumu sakeni, niin että esineitä näki tuskin kymmenen askeleen päähän. - -Nyt oli Monk kuulevinaan ikäänkuin airon kumeata loisketta oikealta -puoleltaan lammelta. "Ken siellä?" hän huusi. - -Mutta kukaan ei vastannut. Hän viritti pistoolinsa, otti miekan -käteensä ja joudutti askeleitaan, tahtomatta kuitenkaan huutaa apua. Se -ei hänestä tuntunut välttämättömän hädän vaatimalta eikä siis hänen -arvolleen sopivalta. - - - - -27. - -Seuraavana päivänä. - - -Kello oli seitsemän aamulla; päivän ensimmäiset säteet valaisivat -lammikoita, joiden kalvossa aurinko heijastui hehkuvana -kanuunankuulana. Atos havahtui ja avasi makuuhuoneensa ikkunan, joka -oli virran puolella. Silloin hän huomasi noin viidentoista askeleen -päässä sen edustalla kersantin ja sotamiehet, jotka olivat yöllä -saattaneet häntä ja tuotuaan nassakat hänen asuntoonsa lähteneet -palaamaan oikeanpuolista tietä myöten leiriin. - -Minkätähden nämä miehet leiriin palattuansa olivat nyt tulleet tänne -takaisin? Se kysymys johtui heti kreivin mieleen. - -Kersantti näytti pää pystyssä kurkkailevan, milloin aatelismies -ilmestyisi näkyviin, saadakseen puhutella häntä. Ihmeissään siitä, että -näki täällä taas saattueen, joka oli niin äskettäin poistunut, ei Atos -voinut olla lausumatta kummastustaan julki. - -"Siinä ei ole mitään merkillistä, sir", sanoi kersantti, "sillä -kenraali antoi minulle illalla käskyn valvoa turvallisuuttanne, ja -minun on toteltava määräystä." - -"Onko kenraali leirissä?" kysyi Atos. - -"Epäilemättä, sir, koska hän illalla teistä erotessaan lähti sinne." - -"No, odottakaahan minua; pistäydynkin hänen luonaan todistamassa, -kuinka uskollisesti olette täyttäneet tehtävänne, ja perimässä takaisin -miekkani, jonka unohdin hänen pöydälleen." - -"Sepä sattuukin sopivasti", virkkoi kersantti, "sillä me aioimme pyytää -samaa teiltä." - -Atos luuli kersantin kasvoilla huomaavansa omituisen kaksimielisen -ilmeen; mutta seikkailu maanalaisessa holvissa oli saattanut herättää -miehen uteliaisuutta, ja siinä tapauksessa ei ollut ihme, että hänen -katsantonsa jossakin määrin kuvasti tunteita, joita hänen mielessään -liikkui. - -Kreivi sulki siis huolellisesti ovet ja luovutti avaimet Grimaudille, -joka oli asettunut pitämään vartiota nassakkain säilytyspaikaksi -valitun kellarin eteisessä. Kersantti saattoi kreivi de la Fèreä -leiriin. Siellä odotti uusi vartio, vapauttaen Atoksen saattueen. - -Tätä vartiota johti adjutantti Digby, joka matkalla loi Atokseen niin -yrmeitä silmäyksiä, että ranskalainen johtui oudostelemaan, mikä -saattoikaan aiheuttaa tällaista valppautta ja ankaruutta häntä kohtaan, -kun pääsy oli edellisenä iltana myönnetty hänelle mitä suopeimmin. - -Hän pitkitti kuitenkin kulkuansa päämajaa kohti eikä virkkanut -sanaakaan havainnoistaan. Kenraalin teltassa, jonne hänet oli -edellisenä iltana johdettu, hän tapasi kolme ylempää upseeria; nämä -olivat Monkin läheisin mies ja kaksi everstiä. Atos tunsi miekkansa; se -oli vielä kenraalin pöydällä samassa paikassa, mihin hän oli sen -jättänyt. - -Upseereista ei ainoakaan ollut nähnyt Atosta, joten häntä ei nyt kukaan -tuntenut. Alipäällikkö kysyi senvuoksi tulijan ilmestyessä, oliko hän -sama aatelismies, jonka seurassa kenraali oli lähtenyt teltasta. - -"On, teidän korkea-arvoisuutenne", vastasi kersantti, "hän on sama." - -"Sitä en toki ole kieltänytkään", sanoi Atos ylpeästi, "mutta sallikaa -minunkin vuorostani tiedustaa teiltä, hyvät herrat, mitä aihetta on -tällaiseen kysymykseen ja olletikin mitä merkitsee se sävy, jolla minua -nyt kohdellaan." - -"Jos teemme teille kysymyksiä, sir", vastasi upseeri, "niin meillä on -siihen oikeus, ja mitä sävyyn tulee, niin voitte olla varma siitä, että -se on tähän tilanteeseen sovelias." - -"Hyvät herrat", huomautti Atos, "te ette tiedä, kuka olen, mutta minun -on sanottava teille, että tunnustan täällä ainoastaan kenraali Monkin -vertaisekseni. Missä hän on? Viekää minut hänen puheilleen, ja jos -hänellä on joku kysymys minulle esitettävänä, niin vastaan siihen ja -toivoakseni tyydyttävästi. Toistan vieläkin, hyvät herrat, -- missä -kenraali on?" - -"Hitto, sen te tiedätte paremmin kuin me!" virkahti upseeri. - -"Minä?" - -"Te juuri." - -"En ymmärrä teitä, herra kenraaliluutnantti", sanoi Atos. - -"Kyllä piankin ymmärrätte, ja olkaa nyt ensiksikin vähemmän kopea, -herraseni. Mitä kenraali sanoi teille eilen?" - -Atos hymyili halveksivasti. - -"Nyt ei sovi hymyillä", huudahti toinen eversti kiivaasti; "vastatkaa -mutkittelematta!" - -"Selitän teille vain, hyvät herrat, etten vastaa ennen kuin kenraalin -edessä." - -"Mutta tiedättehän hyvin", tokaisi eversti, "että pyydätte mahdotonta." - -"Jo kahdesti olen saanut tämän kummallisen vastauksen toivomukseeni", -kummeksui Atos. "Onko kenraali matkustanut pois?" - -Atoksen kysymys lausuttiin niin vilpittömästi, ja hänen sanansa -ilmaisivat niin luonnollista ihmettelyä, että upseerit katsahtivat -toisiinsa. Äänettömän sopimuksen perusteella otti kenraaliluutnantti -johtaakseen kuulustelua. - -"Kenraali jätti teidät eilen luostarin alueella, sir?" hän aloitti. - -"Niin, sir." - -"Ja minne te läksitte?" - -"Siihen kysymykseen vastatkoot ne, jotka minua saattoivat. He olivat -teidän sotamiehiänne; tiedustakaa heillä." - -"Mutta jos näemmekin hyväksi kuulustella teitä itseänne?" - -"Silloin näen minä hyväksi vastata teille, sir, että minä en ole täällä -määräiltävissä, että tunnen täällä vain kenraalin ja aion antaa -selityksiä ainoastaan hänelle." - -"Saattaa niin olla, sir, mutta kun me olemme täällä nyt herroina, -voimme muodostaa sotaoikeuden, ja tuomarien edessä teidän pitänee -vastata." - -Atoksen kasvot ilmaisivat vain kummastusta ja ylenkatsetta sen -pelästyksen sijasta, jota upseerit olivat odottaneet uhkauksen -aiheuttavan. - -"Skotlantilaisia tai englantilaisia tuomareita minulle, Ranskan -kuninkaan alamaiselle, -- minulle, joka olen brittiläisen kunnian -varjeluksessa! Te olette järjiltänne, hyvät herrat!" sanoi Atos -olkapäitänsä kohauttaen. - -Upseerit silmäilivät toisiaan. - -"Ette siis muka tiedä, missä kenraali on?" - -"Siihen olen jo vastannut, sir." - -"Niin, mutta sitä vastaustanne on mahdoton uskoa." - -"Se on kuitenkin tosi. Minun säätyyni kuuluvat miehet eivät yleensä -valehtele. Olen aatelismies, kuten jo sanoin, ja kunhan kannan -kupeellani miekkaa, jonka liiallisesta hienotunteisuudesta jätin eilen -tuolle pöydälle, missä se on vieläkin, ei kukaan -- uskokaa minua -- -sano minulle sellaisia seikkoja, joita en tahdo kuulla. Tällähaavaa -olen aseeton; jos tekeydytte tuomareikseni, niin tuomitkaa minut, -- -jos olette vain pyöveleitäni, niin surmatkaa." - -"Mutta, sir..." puolusteli kenraaliluutnantti kohteliaammalla äänellä, -sillä Atoksen ylevä sävy ja kylmäverisyys vaikuttivat häneen. - -"Tulin kaikessa luottamuksessa puhelemaan kenraalinne kanssa tärkeistä -asioista, sir. Hän ei vastaanottanut minua tavallisena henkilönä, siitä -antavat sotamiestenne tiedot teille vahvistuksen. Osoittaessaan minua -kohtaan erityistä huomaavaisuutta kenraali tietysti oivalsi, mitä -vaatimuksia minulla oli siinä suhteessa. Toivoakseni ette nyt odottane, -että alan paljastaa teille salaisuuksiani ja vielä vähemmin kenraalin? - -"Mutta sanokaa edes, mitä ne nassakat sisältävät." - -"Ettekö ole kysyneet sitä sotamiehiltänne? Mitä he ovat vastanneet?" - -"Että niissä on ruutia ja luoteja." - -"Keltä he olivat sen tiedon saaneet? Kai he senkin sanoivat?" - -"Kenraalilta; mutta meitä ei niin petetä." - -"Varokaa, sir, -- nyt ette enää syytä minua vääristelystä vaan -päällikköänne." - -Upseerit katsoivat jälleen toisiinsa. Atos jatkoi: - -"Sotamiestenne kuullen kenraali pyysi minua odottamaan viikon ajan, -antaakseen minulle vastauksensa. Olenko paennut? En, minä odotan." - -"Pyysikö hän teitä odottamaan viikon?" huudahti kenraaliluutnantti. - -"Hän pyysi niin vakaasti, sir, että minä jäin, vaikka haakseni on -ankkurissa virran suulla, joten olisin yöllä ihan mukavasti voinut -soudattaa itseni sinne ja purjehtia pois. Viipymiseni johtuu yksinomaan -kenraalin toivomuksesta, kun hänen korkea-arvoisuutensa kehoitti minua -jäämään toista puhuttelua varten, jonka hän suo minulle viikon -kuluessa. Sanon teille siis vielä kerran, että minä odotan." - -Kenraaliluutnantti kääntyi jälleen kahteen kumppaniinsa päin ja sanoi -ääntänsä alentaen: - -"Jos tämä herrasmies puhuu totta, niin on vielä toivoa. Kenraalilla on -kai niin salaisia neuvotteluja, että hän on katsonut varomattomaksi -ilmoittaa niistä mitään, -- meillekään. Hänen poissaoloaan voisi siis -kestää tuon verran." - -Sitten hän virkkoi Atoksen puoleen kääntyen: - -"Selityksenne on mitä tärkeintä laatua, sir; tahdotteko vahvistaa sen -valallanne?" - -"Olen aina elänyt sellaisessa maailmassa, missä pelkkää sanaani on -pidetty pyhimmän vannomisen arvoisena", vastasi ranskalainen ylimys. - -"Tällä kertaa asema kuitenkin on tärkeämpi kuin teille luultavasti on -sattunut koskaan ennen. On kysymyksessä armeijan menestys. Ajatelkaa -toki, -- kenraali on kadoksissa, ja me yritämme saada selvää hänestä. -Onko tämä katoaminen luonnollinen? Onko tapahtunut rikos? Pitääkö -meidän pitkittää tiedustuksiamme äärimmäisyyteen asti? Onko meidän -kärsivällisesti odoteltava? Tällä hetkellä, sir, kaikki riippuu teidän -sanastanne." - -"Kun minulta kysytään tuolla tavoin, sir, en enää epäröitse", vastasi -Atos. "Niin, tulin tänne puhelemaan kahden kesken kenraali Monkin -kanssa ja pyytämään hänen vastaustaan erinäisiin tärkeihin -harrastuksiin. Kenraali ei näkynyt voivan lausua kantaansa ennen -odotettua taistelua, vaan kehoitti minua viipymään vielä viikon verran -talossa, jossa asuin, luvaten puhutella minua toistamiseen sen ajan -kuluessa. Kaikki tämä on totta, sen vannon kautta Jumalan, joka -vallitsee meidän kaikkien henkeä." - -Atos lausui nämä sanat niin painavasti ja juhlallisesti, että kaikki -kolme upseeria tulivat melkein varmoiksi. Kuitenkin toinen eversti teki -vielä viimeisen yrityksen. - -"Monsieur", hän sanoi, "vaikka nyt olemmekin taipuvaisia uskomaan -sanojanne, piilee tässä kaikessa kuitenkin joku outo salaisuus. -Kenraali on liian varovainen mies, hylätäkseen siten armeijaansa -taistelun aattona, edes antamatta aikeestaan vihiä kellekään meistä. -Minä puolestani en voi sanoa käsittäväni muuta kuin että joku -kummallinen tapaus on katoamisen aiheena. Eilen tänne tuli -ulkomaalaisia kalastajia kaupantekoon. Heidät majoitettiin tuonne -skotlantilaisten luo eli saman tien varteen, jota kenraali kulki -lähtiessään teidän kanssanne luostariin, sir, ja paluumatkalle sieltä, -muuan noista kalastajista saattoi kenraalia lyhtyineen. Ja tänä aamuna -sekä alus että kalastajat olivat tipo tiessään, poistuneet yöllä -pakoveden mukana." - -"Minä en siinä näe mitään luonnotonta", arveli kenraaliluutnantti, -"sillä nuo miehet eivät olleet vankejakaan." - -"Eivät kyllä; mutta sanon vieläkin, että muuan heistä valaisi -kenraalille ja tälle herrasmiehelle luostariholvissa, ja Digby on -vakuuttanut meille, että kenraali epäili pahasti noita kalastajia. Kuka -takaakaan meille, että heillä ei olisi salaisia suhteita tähän -herrasmieheen ja että salahankkeen toteuduttua hän -- kieltämättä -urhoollisena miehenä -- on jäänyt toistaiseksi tänne tyynnyttämään -meitä läsnäolollaan ja harhaannuttamaan tutkimuksiamme oikealta -tolalta!" - -Tämä puhe tuntui vaikuttavan molempiin toisiin upseereihin. - -"Sallikaa minun huomauttaa teille, sir", vastasi Atos, "että teidän -näköjään varsin terävä päätelmänne on kuitenkin aivan perusteeton, -mikäli se koskee minua. Olen muka jäänyt johtamaan epäluulojanne -harhaan? No, minäkin päin vastoin alan käydä epäluuloiseksi ja sanon -teille: On mahdotonta, hyvät herrat, että kenraali on poistunut -taistelun aattona ilmoittamatta siitä kellekään. Niin, tähän on -kätkettynä joku kummallinen tapaus, ja sen sijaan että jäisitte -toimettomina odottamaan, on teidän tosiaankin ryhdyttävä mitä -valppaimpaan ja ripeimpään toimintaan. Olen teidän vankinne, hyvät -herrat, kunniasanani varassa tai miten määräätte. Kunniani vaatii -selvyyttä siitä, mihin kenraali Monk on joutunut, ja jos nyt käskisitte -minun matkustaa, vastaisin: Ei, minä jään. Ja jos kysyisitte -mielipidettäni, niin lisäisin: Kenraali on joutunut jonkun vehkeen -uhriksi, sillä jos hän olisi ollut lähtemässä leiristä, olisi hän -sanonut sen minulle. Toimittakaa siis tutkimuksia, etsikää kaikkialta, -mullistakaa maa ja meri; kenraali ei ole poistunut tai ainakaan ei -vapaasta tahdostaan." - -Kenraaliluutnantti antoi merkin kumppaneilleen. - -"Ei, sir", sanoi hän, "nyt te vuorostanne menette liian pitkälle. -Kenraali ei ole voinut olla riippuvainen tapauksista, päin vastoin hän -varmaankin on johdellut niitä. Monk on jo usein menetellyt täten. -Meidän ei siis sovi hätääntyä; hän ei luultavasti viivy pitkääkään -aikaa poissa. Varokaamme senvuoksi arkamielisyyden vallassa, jota -kenraali katsoisi rikolliseksi, antamasta ilmi hänen poissaoloaan, joka -voisi aiheuttaa häiriötä armeijassa. Kenraali osoittaa meitä kohtaan -tavatonta luottamusta, näyttäytykäämme sen arvoisiksi. Hyvät herrat, -peittäköön hisahtamaton hiljaisuus tämän selkkauksen. Me toimitamme -tämän herrasmiehen vartioitavaksi, emme epäillen häntä mistään pahasta, -vaan ainoastaan vielä tehokkaammin turvataksemme salaisuuden. -Toistaiseksi asutte siis päämajassa, sir." - -"Hyvät herrat", muistutti Atos, "te unohdatte, että kenraali viime yönä -uskoi haltuuni talletuksen, josta minun tulee pitää huolta. Piirittäkää -minut kuinka vankalla vartiolla hyvänsä, kytkekää minut kahleisiin, jos -näette sen parhaaksi, mutta antakaa vankilakseni se talo, jossa asun. -Vakuutan teille aatelismiehen kunniasanalla, että kenraali palatessaan -nuhtelisi teitä, jos tässä kohden toimisitte vastoin hänen -toivomustaan." - -Upseerit neuvottelivat tuokion; sitten kenraaliluutnantti ilmoitti: - -"Olkoon niin, sir; palatkaa asuntoonne." - -He määräsivät Atoksen vartioksi viisikymmentä miestä, jotka saarsivat -hänen asuntonsa, päästämättä häntä hetkeksikään näkyvistään. - -Salaisuus säilyi, mutta tunnit ja päivät kuluivat kenraalin palaamatta -ja kenenkään saamatta hänestä mitään vihiä. - - - - -28. - -Salakuljettajat. - - -Kahden päivän kuluttua äskeisistä tapauksista, hetki hetkeltä -odoteltaessa kenraali Monkia takaisin leiriin, jonne häntä ei -kuitenkaan kuulunut, saapui pieni kymmenen miehen hoitelema -hollantilainen jaala Scheveningenin rannikolle ja laski ankkurinsa noin -kanuunankantaman päähän maalta. Oli pimeä yö ja nousuveden aika, -- -oivallinen tilaisuus matkustajien ja kauppatavarain maihinsaamiselle. - -Scheveningenin ulkosatama on ison puolikuun muotoinen; se ei ole -kovinkaan syvä eikä lainkaan turvallinen. Sentähden näkeekin siellä -vain jykeviä flaamilaisia kaljaaseja tai noita hollantilaisia -kuttereita, jotka teloilla kiskotaan rantahietikolle suojaan. Vuoksen -paisuessa virtaamaan maalle päin ei ole hyvä laskea alusta lähelle -rantaa, sillä jos tuuli on tuntuva, tarttuu keula piankin hiekkaan, ja -se on tällä rannikolla pohjatonta; se ottaa helposti, vaan ei hevillä -luovuta takaisin. Varmaankin tästä syystä läksi aluksesta liikkeelle -pursi heti sen laskettua ankkurinsa; kahdeksan miehen soutamana se tuli -maihin, keskikohdallaan pitkänlainen esine, jonkunlainen iso laatikko -tai arkku. - -Ranta oli autio; sikäläiset harvalukuiset kalastajat olivat käyneet -levolle. Ainoa rannikkovartija -- ja sitä rannikkoa vartioidaan muuten -hyvin vaillinaisesti, kun mitään isompia laivoja ei pääse siellä päin -liikkumaan, -- ei ollut tosin voinut täydellisesti seurata kalastajien -esimerkkiä, mutta hänkin oli siinä määrin jäljitellyt heitä, että -nukkui vahtikojunsa perällä yhtä sikeästi kuin he vuoteillaan. Ainoana -meluna kuului siis yötuulen kohina kanervikossa. Mutta tulijat näkyivät -olevan epäluuloista väkeä, sillä tämä todellinen hiljaisuus ja -näennäinen yksinäisyys ei tyydyttänyt heitä. Tuskin näkyvänä tummana -pisteenä hiipikin heidän veneensä ulapalta vähäisintäkään loisketta -aiheuttamatta, kun he eivät lopputaipaleella enää uskaltaneet -soutaakaan, vaan antoivat veneen itsellään ajautua niin liki maata kuin -suinkin. - -Tuskin tuli pohja vastaan, kun yksinäinen mies hyppäsi veneestä, -annettuaan lyhyen käskyn äänellä, joka ilmaisi käskemään tottumista. -Käskyn johdosta välähti heti useita musketteja meren heikossa -kumotuksessa, ja edellämainittu pitkänlainen arkku, jossa kai oli -tullaamatonta tavaraa, kannettiin tavattoman varovasti hietikolle. -Ensimmäisenä tullut mies läksi heti juoksemaan suoraan Scheveningenin -kylää kohti, suunnaten kulkunsa uloimmalle metsäniemekkeelle. Siellä -hän haki esille sen talon, jonka olemme jo kerran ennen nähneet -pilkoittavan puiden lomasta, samalla kun saimme tietää sen joutuneen -tilapäiseksi ja peräti vaatimattomaksi asunnoksi henkilölle, jota -kohteliaisuudesta sanottiin Englannin kuninkaaksi. - -Kaikki nukkuivat siellä kuten muuallakin; vain iso koira sitä rotua, -jota Scheveningenin kalastajat käyttävät vetäessään kalojaan pikku -kärryillä Haagiin, alkoi raivokkaasti haukkua heti kun vieraan -askeleita kuului ikkunain edustalla. Mutta se valppaus ei -säikähdyttänyt tulijaa, vaan näytti näin vastoin suuresti ilahduttavan -häntä, sillä hänen äänensä ei kenties olisikaan saanut talon väkeä -helposti valveille, mutta nyt sitä tuskin tarvittiin näin tehokkaan -avun ilmaantuessa. Vieras odotti siis, kunnes voimakas ja pitkällinen -haukunta oli arvattavasti kerinnyt vaikuttaa, ja sitten vasta hän itse -huhusi. Koira vimmastui hänen äänestään ärhentelemään niin -hillittömästi, että sisältä kuului piankin toinen ääni yrittämässä -vaientaa sitä. Sen onnistuttua kysyi tämä heikko ja murtunut, mutta -samalla säveä ääni: - -"Mitä on asiaa?" - -"Kysyn hänen majesteettiaan kuningas Kaarle II:sta", vastasi vieras. - -"Mitä hänestä tahdotte?" - -"Tahdon puhutella häntä." - -"Kuka te olette?" - -"Äh, _mordioux_, kyselette minulta liikaa; en mielelläni haastele ovien -läpi!" - -"Sanokaa vain nimenne." - -"Yhtä vastahakoinen olen julistamaan nimeäni taivasalla. Olkaa muuten -huoletta, en minä syö hurttaanne, ja rukoilen Jumalaa, että se olisi -yhtä pidättyväinen minun suhteeni." - -"Tuotte kenties tietoja, vai kuinka, monsieur?" aloitti ääni taas, -kärsivällisenä ja utelevana kuin vanhuksen. - -"Sen takaan, ja ihan odottamattomia uutisia ne ovatkin! Avatkaa siis, -olkaa hyvä, -- hä?" - -"Monsieur", jatkoi ukko, "kautta sielunne ja omantuntonne, uskotteko -kannattavan herättää kuningasta noiden uutistenne takia?" - -"Luojan nimessä, hyvä mies, avatkaa toki jo telkenne; ette tule -pahoillenne siitä vaivasta, sen vakuutan. Kautta kunniani, tällainen -sanansaattaja vastaa painoansa kullassa!" - -"En voi kuitenkaan avata, monsieur, ennen kuin esittelette itsenne." - -"Se on siis tosiaan välttämätöntä?" - -"Se on herrani nimenomainen määräys." - -"No niin, kuulkaa siis nimeni... mutta huomautan teille ennakolta, että -te ette siitä sen enempää viisastu." - -"Ei ole väliä, kunhan täytätte ehdon." - -"Olkoon menneeksi, -- olen chevalier d'Artagnan." - -Kuului hämmästynyt huudahdus. - -"Voi, taivas!" siunasi ukko oven takaa; "herra d'Artagnan! Mikä onni! -Kyllä minusta kuulostikin äänenne tutulta!" - -"Kas, ääneni on täällä tuttu?" sanoi d'Artagnan. "Sepä imartelevaa!" - -"On, tuttu on", vakuutti vanhus vetäessään teljen sivulle, "ja tässä on -siitä todiste." - -Niin sanoen hän päästi sisälle d'Artagnanin, joka hänen pitelemänsä -lyhdyn valossa tunsi itsepäisen pidättelijänsä. - -"Kah, hitto!" huudahti hän; "siinähän on Parry! Olisi minun pitänyt se -arvatakin." - -"Parry, niin, hyvä herra d'Artagnan, minä se olen. Hauskaa on nähdä -teidät jälleen!" - -"Hauskaa kerrassaan, sanon minäkin!" virkkoi d'Artagnan puristaen -vanhuksen käsiä. "Nyt kai ilmoitatte minut kuninkaalle, vai mitä?" - -"Mutta kuningas nukkuu, monsieur." - -"_Mordioux_, herättäkää hänet! Ei hän nuhtele teitä häiritsemisestä, -sen lupaan." - -"Tulette kreivin asialla, niinhän?" - -"Minkä kreivin?" - -"Kreivi de la Fèren." - -"Atoksenko asialla? En, tulen totta tosiaan omilla asioillani. No, -pian, Parry, kuninkaan luo! Minun on heti puhuteltava kuningasta." - -Parry arveli, että hänen ei sopinut vastustaa pitempään. Hän tunsi -d'Artagnanin vanhastaan ja tiesi, että hän ei gascognelaisenakaan -koskaan luvannut enempää kuin kykeni täyttämään. Hän meni pihan poikki -ja pikku puutarhan läpi, viihdytti koiraa, joka tahtoi tosissaan käydä -muskettisoturin kimppuun, ja koputti pienen huvimajan pohjakerran -ikkunaluukkuun. Sieltä vastasi heti pieni koira luskutuksellaan isolle, -joka murahteli pihalla. - -"Kuningasparka!" tuumi d'Artagnan; "siinä nyt on hänen henkivartionsa! -Totta sentään on, että hän ei silti ole kehnosti vartioittu." - -"Mitä tahdotaan?" kysyi kuningas kamarinsa perältä. - -"Sire, chevalier d'Artagnan on tuomassa uutisia." - -Huoneesta kuului heti liikettä; ovi avautui, ja kirkas valojuova -tunkeusi puutarhakäytävälle. - -Kuningas työskenteli lampun valossa. Pöydällä oli hajallaan papereita, -ja hän oli aloittanut kirjeen luonnoksen, jossa lukuisat pyyhkimiset -ilmaisivat, että aihe oli vaikea käsitellä. - -"Astukaa sisälle, herra chevalier", hän sanoi kääntyen. - -Sitten hän lisäsi kalastajan havaitessaan: "Mitä sanoitkaan, Parry? -Missä on chevalier d'Artagnan?" - -"Hän seisoo edessänne, sire", ilmoitti d'Artagnan. - -"Tuossa asussa?" - -"Niin. Katselkaa minua, sire; ettekö tunne minua samaksi, jonka näitte -Bloisin linnassa kuningas Ludvig XIV:n etuhuoneessa?" - -"Tosiaan, monsieur, ja muistan myöskin, että minulla oli syytä -kiitollisuuteen teitä kohtaan." - -D'Artagnan kumarsi. - -"Velvollisuutenani oli käyttäytyä siten heti kun sain tietää, että olin -tekemisissä teidän majesteettinne kanssa." - -"Sanotte tuovanne minulle uutisia?" - -"Niin, sire." - -"Varmaankin Ranskan kuninkaan lähettämänä?" - -"En, en suinkaan, sire", vastasi d'Artagnan. "Teidän majesteettinne -olisi pitänyt huomatakin tuolla ollessanne, että Ranskan kuningas ei -ajattele muuta kuin omaa majesteettiaan." - -Kaarle kohotti katseensa taivasta kohti. - -"Ei, sire", jatkoi d'Artagnan, "tuomani tiedot johtuvat kokonaan -yksityisestä toiminnastani. Rohkenen kuitenkin toivoa, että teidän -majesteettinne suosiollisesti kuuntelee kertomustani." - -"Puhukaa, monsieur." - -"Ellen erehdy, sire, niin teidän majesteettinne puhui silloin Bloisin -linnassa sekasorrosta, johon asianne olivat joutuneet Englannissa." - -Kaarle punastui. - -"Monsieur", hän sanoi, "kerroin vain Ranskan kuninkaalle..." - -"Oh, teidän majesteettinne käsittää väärin", keskeytti muskettisoturi -kylmäverisesti. "Osaan kyllä puhutella kuninkaita onnettomuuden -hetkellä, ja vain onnettomissa olosuhteissa hekin minua puhuttelevat, --- onnen tullessa he eivät minuun enää vilkaisekaan. En siis ainoastaan -tunne teidän majesteettianne kohtaan mitä syvintä kunnioitusta, vaan -rajatonta kiintymystäkin, ja se merkitsee minulla jotakin, sen saatte -uskoa, sire. Kuullessani teidän majesteettinne valittavan kohtaloanne, -huomasin teidät jaloksi ja uljaaksi mieheksi, joka kestää -koettelemukset arvokkaasti." - -"Toden totta", virkkoi Kaarle ihmeissään, "en tiedä, kumpaista pidän -mieluisampana, -- suoraa puhettanne vai kunnioituksenneko ilmaisua." - -"Saatte tuotapikaa tehdä valintanne, sire", jatkoi d'Artagnan. "Teidän -majesteettinne siis valitti serkullenne Ludvig XIV:lle, kuinka vaikea -teidän oli päästä takaisin Englantiin ja nousta jälleen valtaistuimelle -ilman miehiä ja vailla varoja.", - -Kaarle teki kärsimättömän liikkeen. - -"Ja varsinaisena esteenä teidän majesteettinne tiellä", pitkitti -d'Artagnan, "oli muuan kenraali, joka johti parlamentin armeijaa ja -esitti siellä toisen Cromwellin osaa. Eikö teidän majesteettinne -sanonut niin?" - -"Kyllä, mutta huomautan teille vieläkin, monsieur, että sanani olivat -tarkoitettuja vain kuninkaan kuuluviin." - -"Ja te saatte nähdä, sire, kuinka onnellista oli, että ne tulivat hänen -muskettiluutnanttinsakin korviin. Tämä teidän majesteetillenne niin -kiusallinen mies oli luullakseni kenraali Monk; olenko oikein kuullut -hänen nimensä, sire?" - -"Olette kyllä, monsieur; mutta vielä kerran -- mitä hyötyä on näistä -kysymyksistä?" - -"Ka, minä tiedän kyllä, sire, että hovisääntö kieltää kyselemästä -kuninkaalta, mutia toivottavasti teidän majesteettinne antaa minulle -piankin anteeksi säädyttömyyteni. Teidän majesteettinne lisäsi silloin, -että jos te kuitenkin saisitte vain tavata ja puhutella häntä, nähdä -hänet kasvoista kasvoihin niin te joko väkipakolla tai suostuttelulla -suoriutuisitte tuosta esteestä, ainoasta vakavasta, ylipääsemättömästä -ja todellisesta, mitä eteenne saattoi tulla." - -"Kaikki tuo on totta, monsieur; kohtaloni, tulevaisuuteni, -mitättömyyteni tai loistoni riippuu siitä miehestä. Mutta minkä -päätelmän tahdotte tehdä siitä?" - -"Vain sen, että jos kenraali Monk on teille noin haitallinen, olisi -hänet joko poistettava teidän majesteettinne tieltä tai tehtävä -liittolaiseksenne." - -"Monsieur, kuningas, jolla ei ole armeijaa eikä rahaa, -- kun kerran -olette kuullut keskusteluni serkkuni kanssa, -- ei voi saada mitään -aikaan sellaista miestä kuin Monkia vastaan." - -"Sen kyllä tiedän olleen mielipiteenänne, sire, mutta onneksi en minä -ajatellut samoin." - -"Mitä sillä tarkoitatte?" - -"Että minä olen tehnyt armeijatta ja miljoonatta, mitä teidän -majesteettinne katsoi voivansa yrittää ainoastaan niiden avulla." - -"Kuinka! Mitä sanottekaan? Mitä olette tehnyt?" - -"Mitäkö olen tehnyt? No, sire, minä läksin ottamaan kiinni tuota teidän -majesteettinne vastuksiksi tullutta miestä." - -"Englantiin?" - -"Aivan, sire." - -"Te läksitte Englantiin ottamaan kiinni Monkia?" - -"Teinkö siinä ehkä pahoin?" - -"Te olette totisesti järjiltänne, monsieur!" - -"En vähääkään, sire." - -"Ja saitteko hänet muka vangiksi?" - -"Sain kun sainkin, sire." - -"Missä?" - -"Leirissään." - -Kuningas hypähti kärsimättömänä ja kohautti olkapäitään. - -"Ja siepattuani hänet Newcastlen tiellä", lisäsi d'Artagnan -yksinkertaisesti, "tuon hänet nyt teidän majesteetillenne." - -"Te tuotte hänet minulle!" huudahti kuningas melkein suutuksissaan -näennäisestä ilvehtimisestä. - -"Niin, sire", vastasi d'Artagnan tyynesti, "tuon hänet nyt teille. -Hän on tässä ulkopuolella isossa arkussa, johon on näverretty -hengitysreikiä." - -"Hyvä Jumala!" - -"Oh, olkaa huoletta, sire, häntä on hoidettu visusti. Hyvässä kunnossa -hän tulee ja täydellisesti säilyneenä. Suvaitseeko teidän -majesteettinne nähdä ja puhutella häntä vai paiskaammeko hänet mereen?" - -"Oi, hyvä Jumala!" hoki Kaarlo; "hyvä Jumala! Ettekö loukkaa minua -arvottomalla pilalla? Olisitteko tehnyt ennen kuulumattoman rohkean ja -nerokkaan tempun? Mahdotonta! - -"Salliiko teidän majesteettinne minun avata ikkunan?" kysyi d'Artagnan -ja avasi sen samassa. - -Kuningas ei edes ehtinyt myöntää. D'Artagnan vihelsi kimeästi ja -pitkään, uudistaen sitten yön hiljaisuudessa merkkinsä vielä kahdesti. - -"Kas niin", hän sanoi, "nyt hänet tuodaan teidän majesteetillenne." - - - - -29. - - -Pelko siitä, että rahat on sijoitettu uppoavaan rahastoon. - - -Kuningas ei kyennyt tointumaan hämmästyksestään; hän katseli milloin -muskettisoturin myhäileviä kasvoja, milloin pimeätä ikkunaa, joka oli -avattu yöhön. Mutta ennen kun hän oli ehtinyt selvittää ajatuksiaan, -kantoi kuusi d'Artagnanin miestä -- kaksi oli jäänyt vartioimaan -venettä -- taloon sen pitkänlaisen esineen, joka tällähaavaa sisälsi -Englannin kohtalon. Parry otti sen vastaan. - -D'Artagnan oli Calaisissa valmistuttanut jonkunlaisen ruumisarkun, -jossa mies mahtui juuri mukavasti kääntymään. Pohja ja kyljet oli -siististi sisustettu kylläkin pehmeäksi vuoteeksi, jotta aluksen -vaarumisen ei tarvinnut tuntua tukalalta tässä omituisessa häkissä. -Hengitysreiät, joista d'Artagnan oli maininnut kuninkaalle, oli -näverretty kypärinsilmikkoa muistuttavaan liikkuvaan laudanpalaan, joka -sijaitsi miehen kasvojen korkeudella. Vähäisimmänkin kirkaisun saattoi -sillä tukehduttaa äkkiä painamalla sulkunastaa, ja tarpeen tullen itse -kirkujankin. - -Muskettisoturi tunsi niin hyvin miehistönsä ja vankinsa että hän koko -matkalla pelkäsi kahta mahdollisuutta. Ensiksikin kenraali saattoi -katsoa kuoleman mieluisammaksi kuin tämän kummallisen orjuuden ja -hiljaisuuteen alistumatta toimittaa itsensä tukehdutetuksi. Toisekseen -sopi ajatella, että vartijat lankeisivat vangin tarjousten kiusaukseen -ja työntäisivät Monkin sijalle arkkuun päällikkönsä. - -Sentähden olikin d'Artagnan viettänyt kaksi vuorokautta arkun vieressä -yksinään kenraalin kaitsijana, jollaikaa hän turhaan tyrkytti tälle -viiniä ja ravintoa sekä yritti alituiseen rauhoitella vankia sen -kohtalon suhteen, joka oli tämän oudon pidätyksen jatkona. Kaksi -pöydälle asetettua pistoolia ja paljastettu miekka olivat d'Artagnanin -turvana ulkonaiselta häiritsemiseltä. - -Vihdoin Scheveningeniin päästyään hän tiesi saavansa olla aivan -huoletta. Hänen miehensä eivät millään muotoa tahtoneet sotkeutua -vähäisimpäänkään rettelöön viranomaisten kanssa. Hän oli sitäpaitsi -erityisesti kiinnittänyt puoleensa sen heistä, joka tavallaan toimi -hänen luutnanttinaan ja jota olemme jo kuulleet puhuteltavan -Mennevilleksi. Tämä oli muita lahjakkaampi ja pani alttiiksi enemmän, -syystä että hän oli tunnollisempi. Hän toivoi luovansa itselleen -tulevaisuuden d'Artagnanin palveluksessa ja olisi niin ollen mieluummin -antanut hakata itsensä kappaleiksi kuin rikkonut päällikkönsä -määräyksiä. Maihin noustessaan olikin d'Artagnan hänen hoivaansa -uskonut arkun ja kenraalin hengityslaitteen. Kolme vihellystä -kuullessaan piti Mennevillen toimittaa kuusi miestä kantamaan arkkua -taloon, on jo mainittu, että luutnantti noudatti ohjetta säntilleen. -Arkun siten tultua viimeiseen määräpaikkaansa d'Artagnan ystävällisesti -hymyillen lähetti miehensä takaisin ja sanoi heille: - -"Hyvät herrat, te olette tehneet suuren palveluksen hänen -majesteetilleen kuningas Kaarle II:lle, joka nousee Englannin -valtaistuimelle kuuden viikon kuluessa. Palkkionne korotetaan -kaksinkertaiseksi; palatkaa nyt veneelle odottamaan minua." - -Miehet poistuivat ilmaisten iloaan niin kovalla remulla, että äkäinen -koirakin pelästyi. - -D'Artagnan oli nostattanut arkun kuninkaan etuhuoneeseen. Hän sulki nyt -huolellisesti huoneen ovet, avasi arkun ja haastoi kenraalille: - -"Herra kenraali, minun on pyydettävä tuhannesti anteeksi. Tiedän hyvin, -että käyttäytymiseni ei ole ollut teidän arvoistanne miestä kohtaan -soveliasta, mutta minulle oli tähdellistä, että piditte minua -laivurina. Ja Englanti muuten on kovin epämukava maa kuljetuspuuhille. -Toivon senvuoksi, että otatte huomioon kaiken tämän. Mutta nyt, herra -kenraali", jatkoi d'Artagnan, "olette vapaa nousemaan ja liikkumaan." - -Samassa hän leikkasi poikki pidäkkeet, joilla kenraali oli sidottu -käsistä ja jaloista. Tämä nousi arkusta ja istuutui näköjään -maltillisena odottaen kuolemaansa. - -D'Artagnan avasi Kaarlen työhuoneen oven ja ilmoitti: "Sire, tässä -näette vihollisenne, herra Monkin; tämän olin päättänyt tehdä teidän -palvelukseksenne. Se on nyt tehty, käskekää te edelleen. Herra Monk", -hän lisäsi vankiin kääntyen, "seisotte nyt hänen majesteettinsa -kuningas Kaarle II:n, Ison-Britannian hallitsijan edessä." - -Monk tähtäsi kylmäkiskoisen järkkymättömän katseen nuoreen ruhtinaaseen -ja vastasi: - -"Minä en tunne mitään Ison-Britannian kuningasta. En tunne täällä edes -ketään herrasmiehen nimeä ansaitsevaa, sillä kuningas Kaarle II:n -nimessä on muuan kunnialliseksi mieheksi luulemani lähetti käynyt -luonani virittämässä minulle halpamaisen ansan. Valitettavasti jouduin -siihen ansaan, mutta muistakaa vain, mitä teille sanon, -- juonen -suunnittelijalle", kuninkaaseen kääntyen, "ja toimeenpanijalle", hän -lisäsi d'Artagnanille. "Teillä on hallussanne ruumiini; voitte sen -tappaa, ja minä esitän sitä teille, sillä te ette ikinä pääse sieluani -tai tahtoani vallitsemaan. Älkääkä nyt pyytäkö minulta enää ainoatakaan -sanaa, sillä tästä alkaen en avaa suutani edes huutoon. Olen puhunut." - -Näissä sanoissa kalskahti vimmaisimman puritaanikiivailijan -lannistumaton päättäväisyys. D'Artagnan katseli vankia kuin mies, joka -oivaltaa jokaisen sanan arvon ja arvioitsee sen tarkalleen -äänenpainosta. - -"On selvä tosi", huomautti hän hiljaa kuninkaalle, "että kenraali on -lujatahtoinen mies; kahteen vuorokauteen ei hän ole suostunut -maistamaan leipäpalaakaan tai nielemään edes viinipisaraa. Mutta kun -teidän majesteettinne nyt määrääkin hänen kohtalostaan, pesen minä -käteni, kuten Pilatus sanoi." - -Monk seisoi vaaleana ja alistuneena odottaen, katse tuimana ja -käsivarret rinnalla ristissä. - -D'Artagnan kääntyi jälleen häneen päin. "Te ymmärrätte kyllä", hän -sanoi, "että vaikka tuo äsken virkkamanne oli muuten varsin kaunista -puhetta, se ei voi tyydyttää ketään, ei edes itseänne. Hänen -majesteettinsa tahtoi neuvotella kanssanne, te kieltäysitte -keskustelusta. Minkätähden nyt, jouduttuanne kuninkaan eteen vieraan -tahdon toimittamana, pakottaisitte meidät ankariin keinoihin, joita -minä pidän turhina ja järjettöminä? Puhukaa toki, lempo soikoon, -vaikkapa vain kieltäytyäksenne!" - -Monk ei avannut huuliaan eikä kääntänyt syrjään katsettansa; hän siveli -viiksiään, synkän sävynsä ilmaistessa, että asiat olivat menossa -pilalle. - -Kaarle II oli sillaikaa vaipunut syviin mietteisiin. Ensi kertaa hän -näki edessään Monkin, -- miehen, jota hän oli hartaasti halunnut -puhuteltavakseen, ja se erityinen silmäys, jonka Jumala on suonut -kotkille ja kuninkaille, oli jo nähnyt sotapäällikön sydämeen. - -Hän havaitsi siis Monkin vakaasti päättäneen ennemmin kuolla kuin -puhua, mikä ei ollutkaan ihmeteltävää noin huomattavan miehen -menettelyksi hänen paraikaa tietenkin tuntiessaan itsensä julmasti -häväistyksi. Kaarle II teki senvuoksi hetimiten tuollaisen päätöksen, -jolla tavallinen ihminen panee alttiiksi henkensä, sotapäällikkö -maineensa ja kuningas valtakuntansa. - -"Monsieur", hän virkkoi Monkille, "olette eräissä kohdin aivan -oikeassa. En siis pyydäkään teitä vastaamaan minulle, vaan ainoastaan -kuulemaan minua." - -Syntyi kotvasen äänettömyys, kuninkaan katsellessa Monkia, joka seisoi -järkähtämättömänä. - -"Lausuitte minulle äsken surettavan soimauksen, monsieur", jatkoi -sitten kuningas. "Sanoitte lähettini tulleen Newcastleen virittämään -teille sadinta, jollainen menettely sivumennen sanoen on aivan vierasta -herra d'Artagnanille tässä, -- ja häntä kohtaan olen ennen kaikkea -velvollinen vilpittömään kiitollisuuteen hänen jalomielisen, -sankarillisen kiintymyksensä johdosta." - -D'Artagnan kumarsi kunnioittavasti. Monk ei silmää räpäyttänyt. - -"Sillä herra d'Artagnan, -- ja ottakaa huomioon, herra Monk, että minä -en huomauta tästä omaksi puolustautumisekseni, -- herra d'Artagnan", -pitkitti kuningas, "läksi Englantiin omasta aloitteestaan, ilman -voitonpyyntiä, käskemättömänä, toiveitta, oikeana aatelismiehenä vain -tehdäkseen onnettomalle kuninkaalle palveluksen ja lisätäkseen uuden -urotyön siihen loistavaan kunnostautumisten sarjaan, jota hänen koko -elämänsä on ollut." - -D'Artagnan punehtui hiukan ja yskäisi säilyttääkseen malttinsa. Monk ei -hievahtanutkaan. - -"Te ette usko sanojani, herra Monk?" jatkoi kuningas. "Sen kyllä -käsitän: tuollaiset kiintymyksen näytteet ovat niin harvinaisia, että -niiden todellisuus voi tuntua aina epäiltävältä." - -"Herra Monk hairahtuisi suuresti, jos hän ei uskoisi teitä, sire", -huudahti d'Artagnan, "sillä teidän majesteettinne esitys vastaa -täsmällistä totuutta, vieläpä niinkin, että lähtöni omin päin kenraalin -luo alkaa nyt näyttää yritykseltä, joka ei vastaa toiveitannekaan. -Totisesti joudun masennuksiin, jos olen sekaantunut vain pilaamaan -asemaa." - -"Herra d'Artagnan", vastasi kuningas lämpimästi tarttuen -muskettisoturin käteen, "uskokaa minua, te olette toimittanut minut -suurempaan kiitollisuudenvelkaan kuin jos olisitte saanut asiani -onnelliseen päätökseen, sillä te olette ilmennyt minulle -tuntemattomaksi ystäväksi, jota tiedän pitää arvossa koko ikäni!" - -Ja kuningas puristi sydämellisesti hänen kättään. - -"Samalla olette tutustuttanut minut viholliseen, jota tästälähtein -kykenen arvostelemaan oikein", hän lisäsi tervehtien Monkia. - -Puritaanin silmistä leimahti salama, mutta vain se ainoa, ja hänen -kasvonsa, jotka olivat hetkiseksi kirkastuneet tästä välähdyksestä, -saivat jälleen synkän järkkymättömyytensä. - -"Voinkin senvuoksi sanoa teille, mitä on tapahtunut, herra d'Artagnan", -jatkoi Kaarle. "Kreivi de la Fère, jonka luullakseni tunnette, oli -matkustanut Newcastleen..." - -"Atos!" huudahti d'Artagnan. - -"Niin, se lienee hänen soturinimensä. Kreivi de la Fère oli siis -lähtenyt Newcastleen, ja hän kenties parhaillaan yritti suostuttaa -kenraalia johonkin neuvotteluun minun tai puolueeni kanssa, kun te -nähtävästi väkivaltaisella tavalla keskeytitte kaiken sovittelun." - -"_Mordioux_!" ällistyi d'Artagnan; "se olikin luultavasti hän, joka -ilmestyi leiriin samana iltana kun minä saavuin kalastajineni..." - -Monkin silmäkulmien keveä rypistys osoitti d'Artagnanille, että hän oli -arvannut oikein. - -"Niin, niin", mutisi hän, "olin tosiaan tuntevinanikin hänet -vartalostaan, ja äänessä oli jotakin tuttua. Minua epäkelpoa! Voi, -sire, antakaa minulle anteeksi! Ja minä kun luulin ratkaisseeni aseman -mitä parhaiten!" - -"Siinä ei ole mitään pahaa, monsieur", vastasi kuningas, "ellei -kenraali jää siihen uskoon, että minä toimitin hänelle ansan -viritetyksi. Ei, sellaisin asein en aikonut toimia teidän suhteenne; -siitä pääsette piankin selville. Sillävälin, vakuuttaessani sen nyt -aateliskunniani nimessä, uskokaa minua, monsieur, uskokaa. Sananen -teille, herra d'Artagnan." - -"Kuuntelen polvillani, sire." - -"Olettehan kiintynyt puolelleni?" - -"Sen on teidän majesteettinne nähnyt. Liiaksikin!" - -"Hyvä! Teidänlaiseltanne mieheltä on sana kylliksi. Lisäksi sen sanan -takuuna on nyt toiminta. Suvaitkaa seurata minua, kenraali. Tulkaa -meidän kanssamme, herra d'Artagnan." - -Jokseenkin kummastuneena valmistausi d'Artagnan tottelemaan. Kaarle II -astui ulos, Monk seurasi häntä ja d'Artagnan Monkia. Kaarle meni samaa -tietä, jota muskettisoturi oli äsken tullut; pian huokui raikas -merituuli kolmen yökulkijamme kasvoille, ja edettyään viisikymmentä -askelta pikku veräjästä, jonka Kaarle avasi, he seisoivat jälleen -hiekkasärkällä vastapäätä valtamerta, joka nyt vuoksen laannuttua -lepäili rannikolla kuin uupunut hirviö. Kaarle II käveli mietteissään, -pää kumarassa ja käsi viitan alla. Monk seurasi häntä vapain käsivarsin -ja levottomin katsein. Viimeisenä tuli d'Artagnan, käsi miekannupilla. - -"Missä on alus, jolla tulitte tänne, monsieur?" kysyi Kaarle -muskettisoturilta. - -"Tuolla, sire, missä tuli pilkottaa, -- seitsemän miestä ja -luutnanttini odottavat minua siellä veneen luona." - -"Niin, vene on vedetty hietikolle, ja näenkin sen; mutta ette kaiketi -ole tuommoisella purrella tulleet Newcastlesta?" - -"Emme tosiaankaan, sire; minulla on vuokrattuna jaala, joka on -ankkurissa kanuunankantaman päässä hietikolta. Sillä me saavuimme -ulapan yli." - -"Herra kenraali", virkkoi kuningas Monkille, "te olette vapaa." - -Niin lujatahtoinen kuin Monk olikin, ei hän saanut pidätetyksi -huudahdusta. Kuningas nyökkäsi vahvistukseksi ja jatkoi: - -"Herätämme erään täkäläisen kalastajan, joka vielä tänä yönä laskee -aluksensa merelle ja vie teidät minne käskette. Herra d'Artagnan saa -saattaa teidän korkea-arvoisuuttanne. Asetan herra d'Artagnanin teidän -oikeamielisyytenne turviin, herra Monk." - -Monk murahti kummastuneena, ja d'Artagnan huokasi raskaasti. Olematta -mitään huomaavinansa kuningas koputti sisimmän kalastajamökin -honkaiseen oveen. - -"Laivuri Keyser!" hän huusi; "havahdu!" - -"Kuka kutsuu?" kysyi kalastaja. - -"Minä, Kaarle, kuningas." - -"Ah, mylord", huudahti Keyser nousten täysissä pukeissa purjeesta, -jossa hän oli maannut kuin riippumatossa, "miten voin palvella teitä?" - -"Laivuri Keyser", sanoi Kaarle, "lähdet heti purjehtimaan. Tässä on -matkustaja, joka vuokraa haaksesi. Sinulle maksetaan hyvin; palvele -häntä hyvin." - -Ja kuningas peräytyi muutamia askeleita, antaakseen Monkin puhella -vapaasti kalastajan kanssa. - -"Tahdon lähteä Englantiin", virkkoi Monk, joka osasi hollanninkieltä -juuri sen verran, että kykeni selittämään asiansa. - -"Hetikohta", vastasi laivuri; "ihan suoraa päätä, jos tahdotte." - -"Mutta meneehän valmistuksiin aikaa?" kysyi Monk. - -"Ei puolta tuntia, teidän armonne. Vanhin poikani on juuri -selvittelemässä purjeita, kun olimme lähdössä kalastamaan kello -kolmelta." - -"No, onko asia sovittu?" tiedusti Kaarle lähestyen jälleen. - -"On muun paitsi hinnan puolesta, sire", vastasi kalastaja. - -"Se jää minun huolekseni", sanoi Kaarle; "tämä herra on ystäviäni." - -Monk säpsähti ja katsoi Kaarleen. - -"Hyvä, mylord!" vastasi Keyser. - -Ja samassa kuultiin Keyserin vanhimman pojan löräyttävän häränsarvella -rannalta. - -"Lähtekäähän siis, hyvät herrat", virkkoi kuningas. - -"Sire", vastasi d'Artagnan, "suvaitseeko teidän majesteettinne suoda -minulle pari minuuttia aikaa? Olen palkannut miehistön; nyt lähden -matkalle ilman väkeäni, ja minun on ilmoitettava heille siitä." - -"Viheltäkää heille", neuvoi Kaarle hymyillen. - -D'Artagnan vihelsi tosiaankin, samalla kun laivuri Keyser vastasi -pojalleen, ja neljä Mennevillen johtamaa miestä riensi paikalle. - -"Tässä toki kunnollinen suoritus tilillenne", sanoi d'Artagnan -luovuttaen heille massin, joka sisälsi puolikolmattatuhatta livreä -kullassa. "Lähtekää nyt odottamaan minua Calaisissa, missä tiedätte -paikan." - -D'Artagnanilta pääsi syvä huokaus, hänen laskiessaan kukkaron -Mennevillen käteen. - -"Mitä! Jätättekö meidät?" huudahtivat miehet. - -"Vähäksi aikaa", vastasi d'Artagnan, "tai ken tietääkään, kuinka -pitkäksi? Mutta näillä viidelläkolmattasadalla livrellä ennen saamanne -samansuuruisen erän lisänä tulen jo maksaneeksikin teille alkuperäisen -sopimuksen mukaan. Erotkaamme siis, toverit." - -"Entä alus?" - -"Älkää siitä huolehtiko." - -"Tavaramme ovat jaalassa." - -"Käykää noutamassa ne ja laittautukaa sitten oitis taipaleelle." - -"Kyllä, kapteeni." - -D'Artagnan palasi Monkin luo ja sanoi hänelle: - -"Odotan määräyksiänne, monsieur, sillä me lähdemme nyi liikkeelle -yhdessä, ellei seurani ole teille liian vastenmielinen." - -"Päin vastoin, monsieur", virkahti Monk. - -"Kas niin, hyvät herrat, haakseen!" huusi Keyserin poika. - -Kaarle tervehti kenraalia ylevästi ja arvokkaasti, sanoen samalla: - -"Te annatte minulle kyllä anteeksi kokemanne vastoinkäymisen ja -väkivallan, kun joudutte varmuuteen siitä, että minä en niitä -aiheuttanut." - -Monk kumarsi syvään, vastaamatta mitään. Kaarle puolestaan vältti -virkkamasta ainoatakaan sanaa yksityisesti d'Artagnanille, mutta kaikkien -kuullen hän lopuksi lausui tälle: - -"Kiitän teitä vielä kerran, herra chevalier, -- kiitos palveluistanne! -Ne kyllä palkitsee teille taivas, joka toivoakseni antaa minun yksin -kokea vastukset ja vaivat." - -Monk seurasi kalastajaparia ja astui haakseen heidän kanssaan. - -D'Artagnan asteli perässä jupisten: "Voi, Planchet-parka, pelkään -pahasti, että rupesimme kannattamattomaan keinotteluun!" - - - - -30. - -Toiminimi Planchet ja Kumpp:n osakkeet nousevat jälleen täyteen arvoon. - - -Merellä ei Monk puhutellut d'Artagnania muutoin kuin mikäli kävi aivan -välttämättömäksi. Niinpä ranskalaisen viivähtäessä saapumasta -niukalle aterialle, joksi tarjottiin suolakalaa, laivakorppuja ja -katajanmarjaviinaa, Monk saattoi kutsua häntä vain sanoilla: - -"Pöytään, monsieur!" - -D'Artagnan ei tästä harvapuheisuudesta saanut mitään suotuisaa ennettä -lähetystoimensa tulokselle. Mutta kun hänellä nyt oli runsaasti aikaa, -vaivasi hän alituiseen aivojansa aprikoimalla, miten Atos oli tullut -tavanneeksi Kaarle II:n, kuinka he olivat suunnitelleet matkan -Englantiin, kuinka hän oli lopuksi tullut Monkin leiriin, ja -soturiparka nyhtäisi karvan viiksistään joka kerta kun hän ajatteli, -että Atos oli epäilemättä ollut se aatelismies, joka kulki Monkin -mukana juuri ennen kuin tämä yön turvissa siepattiin kiinni. - -Purjehdusta oli kestänyt kaksi vuorokautta, kun laivuri Keyser läheni -sitä paikkaa, missä Monk, joka oli matkalla antanut kaikki määräykset, -oli käskenyt poiketa maihin. Tienoo oli juuri sen pikku joen suulla, -jonka läheisyydessä Atos asui. - -Oli tulossa ilta; hehkutettuna teräskilpenä säihkyvä aurinko painoi jo -kiekkonsa alareunan meren sinijuovan alle. Haaksi oli vielä -purjehtimassa ylös virtaa, joka tällä kohdalla oli jokseenkin leveä, -kun Monk kärsimättömänä käski laskea alas veneen, jolla hänet sitten -d'Artagnanin keralla soudettiin kaislaiselle liejurannalle. - -Kuuliaisuuteen alistunut d'Artagnan seurasi Monkia ihan kuin kahlittu -karhu herraansa, mutta hänkin tunsi asemansa kovin nöyryyttäväksi ja -nurkui itsekseen, että kuninkaitten palvelus oli raskasta, -parhaittenkin. - -Kenraali harppaili pitkin askelin. Olisi voinut luulla, että hän ei -ollut vielä oikein varma siitä, polkiko hän kotoista maaperää. Näkyi jo -selvästi muutamia merimiesten ja kalastajien majoja hajallaan pitkin -tämän vaatimattoman sataman laitaa, kun d'Artagnan äkkiä huudahti: - -"Kas Herra armahtakoon, tuollahan on rakennus tulessa!" - -Monk kohotti katseensa. Edessäpäin oli tosiaan valkea päässyt -valloilleen eräässä talossa, alkaneena seinustalta pienestä vajasta ja -juuri levinneenä päärakennuksen kattoon. Raikas iltatuuli antoi vauhtia -tulipalolle. - -Molemmat matkalaiset jouduttivat askeleitaan, kuulivat äänekkäitä -huutoja ja näkivät lähemmäksi päästessään sotamiesten viuhtovan -aseillaan ja puivan nyrkkiään palavaa rakennusta kohti. Tämä uhkailu -varmaankin oli saanut heidät laiminlyömään merkkien vaihdon haaksen -kanssa. - -Monk pysähtyi äkkiä hetkiseksi ja lausui nyt ensi kertaa ajatuksensa -ääneen. - -"Kas", hän virkahti, "eiväthän ne kenties olekaan minun sotamiehiäni, -vaan Lambertin!" - -Nämä sanat ilmaisivat yhdellä kertaa tuskaa, huolestusta ja nuhdetta, -jonka d'Artagnan hyvin tajusi. Olihan Lambert kenraalin poissaollessa -tosiaan voinut ryhtyä taisteluun, lyödä hajalle parlamentin joukot ja -asettua väkineen Monkin armeijan sijalle, joka nyt oli ollut varminta -tukeaan vailla. Tämän epätietoisuuden tarttuessa Monkista -d'Artagnaniinkin järkeili jälkimmäinen itsekseen: - -"Kahdesta mahdollisuudesta on jompikumpi toteutunut: jos Monk on -arvannut oikein, niin täällä päin on nyt vain lambertilaisia, -vihollisia, jotka suovat minulle erinomaisen suosiollisen vastaanoton, -kun he saavat kiittää minua voitostaan; muussa tapauksessa on kaikki -ennallaan, ja Monk tulee niin hyvilleen leirinsä löytymisestä vanhalta -paikaltaan, että hän ei voi kostaakseen kääntyä kovinkaan yrmeäksi -minua kohtaan." - -Hänen siten ajatellessaan matkalaiset etenivät jälleen ja joutuivat -pian kalastajaryhmään, joka karvain mielin katseli tulipaloa, muttei -sotamiesten uhkauksien peloittamana uskaltanut virkkaa mitään. Monk -puhutteli erästä. - -"Mitä onkaan tekeillä?" hän kysyi. - -"Tuossa talossa asui joku muukalainen, joka tuntui sotamiehistä -epäiltävältä, sir", kertoi mies, tuntematta upseeria sen väljän viitan -alta, johon Monk oli kääriytynyt. "He tahtoivat sentähden tunkeutua -hänen asuntoonsa, muka viedäkseen hänet leiriin, mutta lukumäärästä -säikähtymättä hän uhkasi kuolemalla ensimmäistä, joka yrittäisi astua -kynnyksen yli, ja kun eräs kuitenkin teki yrityksen, kaatui hän -ranskalaisen pistoolinlaukauksesta." - -"Ahaa, hän on ranskalainen?" tokaisi d'Artagnan kämmeniänsä hykertäen. -"Hyvä!" - -"Hyväkö se on?" toisti kalastaja. - -"Ei, tarkoitin sanoa: jatkakaa; kieleni petti." - -"No, toiset raivostuivat siitä kuin jalopeurat. He ampuivat hyvinkin -sata musketinlaukausta taloon, mutta ranskalainen seisoi muurin -suojassa, ja aina kun joku tahtoi hyökätä sisälle ovesta, sai hän -vastaansa laukauksen lakeijalta, joka tähtääkin tarkkaan. Ikkunaa -uhattaessa oli taasen herran pistooli valmiina. Laskekaa itse, maassa -viruu seitsemän miestä." - -"Ah, uljas maanmieheni!" huudahti d'Artagnan; "odotahan vain, minä -tulen heti luoksesi, ja kyllä me sen joukkion löylytämme!" - -"Hetkinen vielä, monsieur", sanoi Monk. - -"Pitkäkin?" - -"Vain tehdäkseni yhden kysymyksen." - -Sitten hän kääntyi jälleen kalastajaan päin. - -"Ystäväiseni", hän tiedusti, kykenemättä kaikella -malttavaisuudellaankaan salaamaan liikutustansa, "sanohan, kenen -sotamiehiä nuo ovatkaan?" - -"Kenenkäs muun ne voisivat olla kuin sen hirmuisen Monkin?" - -"Täällä ei siis ole tapahtunut mitään taistelua?" - -"Vielä mitä! Ei kannattaisi, Lambertin armeija kutistuu kokoon kuin -lumi huhtikuussa. Kaikki siirtyvät Monkin puolelle, upseerit ja -sotamiehet. Viikon kuluttua ei Lambertilla ole enää viittäkymmentä -miestä jäljellä." - -Kalastajan keskeytti uusi taloon tähdättyjen muskettien yhteislaukaus -ja sen vastaukseksi pamahtanut pistooli, joka kaatoi rohkeimman -ahdistajan. Sotamiesten raivo nousi huippuunsa. - -Tuli levisi yhä, ja talon harjalta hulmusi liekkejä savupilvessä. -D'Artagnan ei enää saanut hillityksi itseään. "_Mordioux_!" sanoi hän -Monkille ja antoi karsaan silmäyksen saattaa sanojaan; "te olette -kenraali ja sallitte sotamiestenne polttaa taloja ja murhata ihmisiä! -Ja te katselette sitä levollisesti, lämmitellen käsiänne murhapolton -loimussa! Hitto, te ette ole ihminen!" - -"Malttia vain, monsieur, malttia!" virkkoi Monk myhäillen. - -"Malttia, kunnes tuo urhoollinen aatelismies on paistunut, niinkö?" - -Ja d'Artagnan syöksähti eteenpäin. - -"Jääkää, monsieur!" sanoi Monk käskevästi. - -Hän astui taloa kohti. Samassa sitä lähestyi upseeri ja huusi -piiritetylle: - -"Talo palaa, tunnin kuluttua olet hiiltynyt! Vielä on aikaa; jos tahdot -sanoa meille, mitä tiedät kenraali Monkista, niin saat pitää henkesi. -Vastaa, tai kautta pyhän Patrikin..." - -Piiritetty pysyi vaiti; varmaankin hän panosti jälleen pistooliaan. - -"On menty kutsumaan lisäväkeä", jatkoi upseeri; "neljännestunnin -kuluttua tämä talo on sadan miehen saarroksessa." - -"Ennen kuin vastaan on kaikkien poistuttava", ilmoitti nyt ranskalainen -ehdoksi. "Tahdon vapaasti lähteä täältä ja mennä leiriin yksin tai -muutoin saada surmani täällä." - -"Tuhannen tulimaista!" karjaisi d'Artagnan; "sehän on Atoksen ääni! -Voi, teitä ruojia!" - -Ja d'Artagnanin miekka välähti esille huotrasta. - -Monk pidätti hänet ja seisahtui itsekin; sitten hän kysyi kaikuvalla -äänellä: - -"Hei, mitä täällä tehdään, Digby? Miksi annetaan talon palaa? Mitä -siinä huudellaan?" - -"Kenraali!" kirkaisi Digby laskien miekkansa alas. - -"Kenraali!" hokivat sotamiehet. - -"No, mitä hämmästelette?" virkahti Monk rauhallisesti. - -Hiljaisuuden palattua hän aloitti jälleen: - -"No niin, kuka on sytyttänyt tulipalon?" - -Sotamiehet painoivat päänsä alas. - -"Mitä! Minä kysyn enkä saa vastausta!" sanoi Monk. "Minä nuhtelen, ja -vikaa ei korjata! Tuli näkyy riehuvan vieläkin?" - -Kaikki kaksikymmentä ryntäsivät heti noutamaan sankoja, ruukkuja ja -tynnyreitä, sammuttaen sitten tulipalon yhtä innokkaasti kuin vastikään -olivat sen sytyttäneet. Mutta ennen kaikkea oli d'Artagnan jo nostanut -tikapuut seinää vasten, huutaen: - -"Atos, minä täällä olen, minä, d'Artagnan. Älä minua ammu, veikkonen!" - -Ja parin minuutin kuluttua hän sulki kreivin syliinsä. - -Tällävälin Grimaud ainiaan rauhallisena hajoitti pohjakerran -sulkuvarustukset, avasi oven ja astahti kynnykselle säveästi käsivarret -rinnalla ristissä. D'Artagnanin äänen kuullessaan oli hän kuitenkin -huudahtanut kummastuksesta. - -Tulen sammuttua sotamiehet keräysivät hämmentyneinä päällikkönsä luo, -Digby etummaisena. - -"Antakaahan anteeksi, kenraali", pyysi adjutantti. "Mitä olemme -tehneet, se johtui kiintymyksestämme teidän korkea-arvoisuuteenne, -jonka luulimme joutuneen hukkaan! - -"Olette järjiltänne. Hukkaantuuko minunlaiseni mies! Eikö minulle -kenties ole sallittua harkintani mukaan poistua ilmoitusta tekemättä? -Pidättekö minua Cityn porvarin asemassa? Ja onko pelkästään epäluulon -perusteella ryhdyttävä piirittämään aatelismiestä, ystävääni ja -vierastani -- ahdistamaan häntä, uhkaamaan kuolemalla? Ja mitä -epäluuloa tässä saattoikaan syntyä? Kuolema ja kadotus! minun pitäisi -ammuttaa kaikki, jotka urhea aatelismies on jättänyt tänne henkiin!" - -"Kenraali", huomautti Digby surkeasti, "meitä oli kahdeksankolmatta, ja -kahdeksan makaa maassa kylminä." - -"Oikeutan kreivi de la Fèren lisäämään loput kaksikymmentä samaan -lukuun", sanoi Monk. - -Ja hän ojensi kätensä Atokselle. - -"Takaisin leiriin!" käski hän sitten. "Herra Digby, te saatte kuukauden -arestia." - -"Kenraali..." - -"Se opettaa teidät pidättymään toimimasta ilman minun määräyksiäni." - -"Minulla oli alipäällikön määräys, kenraali." - -"Alipäällikön valtuudet eivät ulotu sellaisten määräysten antamiseen, -ja hän meneekin teidän sijastanne arestiin, jos hän on tosiaan käskenyt -teidän polttaa asuntoonsa tämän aatelismiehen." - -"Sitä hän ei käskenyt, kenraali; minulla oli vain määräyksenä tuoda -hänet leiriin, mutta herra kreivi ei suostunut tulemaan." - -"En tahtonut jättää asuntoani ryöstettäväksi", huomautti Atos luoden -merkitsevän silmäyksen Monkiin. - -"Siinä teitte oikein. Leiriin nyt, sanon teille!" - -Sotamiehet poistuivat allapäin. - -"Nyt rauhaan jäätyämme", virkkoi Monk Atokselle, "sanokaahan minulle, -monsieur, minkätähden pysyttelitte itsepintaisesti täällä, kun teillä -oli haaksenne..." - -"Odotin teitä", vastasi Atos. "Teidän korkea-arvoisuutennehan vahvisti -uuden kohtauksemme tapahtuvaksi viikon kuluessa?" - -D'Artagnanin kaunopuheisesta katseesta näki Monk, että näillä kahdella -niin urhoollisella ja kunniallisella miehellä ei ollut mitään salaista -yhteistoimintaa hänen vangitsemisessaan. Mutta sen hän jo tiesikin. - -"Monsieur", hän sanoi d'Artagnanille, "te olitte aivan oikeassa. -Suvaitkaa nyt jättää minut hetkiseksi puhelemaan kreivi de la Fèren -kanssa." - -D'Artagnan käytti lomaansa käydäkseen tervehtimässä Grimaudia. - -Monk pyysi, että Atos veisi hänet asumaansa kamariin. Huone oli vielä -täynnä savua ja pirstaleita. Runsaasti viisikymmentä luotia oli -ikkunasta tulleina uponnut seiniin. Pöydällä olivat kirjoitusneuvot -säilyneet. Monk otti kynän ja kyhäsi paperille yhden ainoan rivin, -kirjoitti alle nimensä, käänsi kokoon lappusen, sulki kirjeen -kantasormuksensa sinetillä ja ojensi lähetyksen Atokselle sanoen: - -"Monsieur, olkaa hyvä ja viekää tämä kirje kuningas Kaarle II:lle. -Lähtekää heti, jollei mikään pidätä teitä enää täällä." - -"Mutta nassakat?" muistutti Atos. - -"Kalastajat, jotka toivat minut tänne, auttakoot teitä kuljettamaan ne -alukseen. Matkustakaa jo tunnin kuluessa, jos se käy päinsä." - -"Kyllä, kenraali", vastasi Atos. - -"Herra d'Artagnan!" huusi Monk ikkunasta. - -D'Artagnan kiirehti huoneeseen. - -"Syleilkää ystäväänne ja sanokaa hänelle hyvästi, monsieur, sillä hän -palaa Hollantiin." - -"Hollantiin!" huudahti d'Artagnan; "entä minä sitten?" - -"Te olette vapaa saattamaan häntä, monsieur, mutta pyydän teitä -jäämään", sanoi Monk. "Kieltäydyttekö?" - -"Oh, en, kenraali, -- olen käskettävissänne." - -D'Artagnan syleili Atosta ja ehti lausua hänelle vain hyvästelynsä. -Monk piti silmällä ystävyksiä. Sitten hän itse huolehti -lähtövalmistuksista, nassakkain siirtämisestä alukseen ja Atoksen -pääsemisestä liikkeelle; lopuksi hän pisti kätensä hämmästelevän ja -kiihtyneen d'Artagnanin kainaloon ja vei hänet mukanaan Newcastlea -kohti. Siinä Monkin käsikynkässä kävellessään d'Artagnan tuumi -itsekseen: - -"Kas, kas, hyvä! Minusta näyttää, että toiminimi Planchet ja Kumpp:n -osakkeet ovat jälleen nousemassa." - - - - -31. - -Monk selittää kantansa. - - -Vaikka d'Artagnan päättelikin nyt päässeensä paremman menestyksen -tolalle, ei hän kuitenkaan oikein selvästi käsittänyt asemaansa. -Hänelle tuotti vakavaa miettimistä Atoksen matka Englantiin, kuninkaan -liittoutuminen Atoksen kanssa, ja kreivi de la Fèren hankkeiden -omituinen kietoutuminen hänen omiin aikeisiinsa. Parasta oli odottaa -asiain kehitystä. Oli jo tullut tehdyksi ajattelematon yritys, ja -vaikka d'Artagnan olikin onnistunut suunnitelmansa mukaan, ei hän ollut -kuitenkaan saavuttanut mitään etuja menestymisestään. Koska nyt se -kaikki oli mennyt myttyyn, ei toimettomuudesta ollut mitään -haittaakaan. - -D'Artagnan saattoi Monkia leiriin. Kenraalin paluu oli tehnyt -suurenmoisen vaikutuksen, sillä hänen oli luultu jääneen -tietymättömiin. Mutta Monk näytti ankaralla katsannollaan ja jäätävällä -sävyllään tiedustavan touhuavilta upseereiltaan ja ihastuneilta -sotamiehiltään tämän innostuksen aihetta. Ja hän sanoikin -alipäällikölle, joka tuli häntä vastaan ja selitti hänelle, kuinka -suurta levottomuutta hänen poissaolonsa oli herättänyt: - -"Minkätähden? Onko minun tehtävä teille tiliä toimistani?" - -"Mutta, teidän korkea-arvoisuutenne, paimenettomat lampaat voivat -vapista..." - -"Vapista!" vastasi Monk tyynellä ja voimakkaalla äänellään; "onpa -siinäkin sana!... Hitto, sir, jos minun lampaillani ei ole hampaita ja -kynsiä, niin heitänkin heidän paimentamisensa. Haa, te vapisitte, sir!" - -"Teidän tähtenne, kenraali..." - -"Huolehtikaa te vain omista asioistanne; jos minulla ei olekaan sitä -henkistä näkemystä, jonka Jumala soi Oliver Cromwellille, niin minulla -on kuitenkin sen verran älyä, että kykenen hoitamaan itseäni, ja siihen -tyydyn." - -Upseeri ei vastannut, ja kun Monk oli tällä tavoin velvoittanut väkensä -olemaan puhumatta asiasta, jäivät kaikki siihen käsitykseen, että hän -oli joko suorittanut tärkeän homman tai tahtonut koetella heitä. Liian -vähän siinä tunnettiin tätä harkitsevaa ja kärsivällistä luonnetta. Jos -Monkilla olisi ollut liittolaistensa puritaanien hehkuva usko, niin hän -olisi hartaasti kiittänyt sitä suojeluspyhimystä, joka oli hänet -auttanut selviytymään d'Artagnanin arkusta. - -Kaiken aikaa muskettisoturimme ehtimiseen hoki itsekseen: - -"Armias taivas, kunhan Monk ei vain olisi niin itserakas kuin minä! -Sillä vakuutanpa, että jos joku olisi sulkenut minut hengitysrei'illä -varustettuun kirstuun ja siten kuljettanut minut meren yli kuin -vasikan, jäisi minulle niin karvas muisto surkeasta esiintymisestäni -arkussa ja niin kirvelevä viha sinne sulkijaani vastaan, -- minä -pelkäisin niin pahasti näkeväni sen ilkimyksen naaman vetäytymässä -härnäävään hymyyn tai hänen ryhtinsä kujeellisesti matkimassa asentoani -kirstussa, että minä -- _mordioux!_ -- survaisisin kunnon tikarin hänen -kurkkuunsa huohotusläpän palkkioksi ja naulaisin hänet todelliseen -ruumisarkkuun sen teennäisen asemesta, jossa hän olisi minua kaksi -vuorokautta homehduttanut!" - -Ja d'Artagnan oli näissä ajatuksissaan ihan vilpitön, sillä -gascognelaisemme oli varsin närkäs. Monk oli onneksi muissa mietteissä. -Hän ei menneestä hiiskunut arastelevalle voittajalleen sanaakaan, vaan -tutustutti hänet läheltä työskentelyynsä ja otti hänet mukaansa -muutamille tarkastuksille, nähtävästi hyvin halukkaana saamaan -edullisemman sijan d'Artagnanin arvostelussa. Jälkimmäinen kunnostausi -nyt oikeana imartelun mestarina. Hän ihaili kaikessa Monkin taktiikkaa -ja leirin järjestelyä, samalla kun hän lasketteli hauskaa pilaa -Lambertin vallituksista: tämähän oli aivan suotta varustanut -leiripaikan kahdellekymmenelletuhannelle miehelle, kun tynnyrinala -olisi riittänyt niille korpraalin johtamille viidellekymmenelle -huoville, jotka korkeintaan jäisivät lopulta päällikkönsä armeijaksi. - -Heti paluunsa jälkeen oli Monk suostunut esitykseen, jonka Lambert oli -edellisenä iltana tehnyt kenraalien keskinäisestä kohtauksesta; Monkin -upseerit olivat ensin vastanneet, että kenraali oli sairaana. Tämä -kohtaus oli lyhyt ja merkityksetön. Lambert vaati kilpailijaansa -tunnustamaan kantansa. Tämä selitti, että hänellä ei ollut muuta -mielipidettä kuin mitä enemmistö ajatteli. Lambert kysyi, eikö olisi -käytännöllisempää ratkaista kiista liitolla kuin taistelulla. Silloin -Monk pyysi viikon verran miettimisaikaa. Sitä ei Lambert voinut häneltä -evätä, vaikka hän tullessaan oli vakuuttanut nielevänsä Monkin koko -armeijan. Kun kohtaus, jota Lambertin väki oli kärsimättömästi -odottanut, ei johtanut mihinhän tulokseen, ei sovintoon eikä -taisteluun, alkoi kapinallinen armeija, kuten d'Artagnan oli -ennustanut, pitää hyvää sijaa mieluisampana kuin huonoa ja katsoa -Tynkäparlamenttiakin paremmaksi kuin kenraali Lambertin aikeitten -mahtailevaa mitättömyyttä. - -Muisteltiin sitäpaitsi Lontoon hyviä aterioita, oluen ja sherryn -runsautta, kun Cityn porvaristo kestitsi ystäviään sotamiehiä; -silmäiltiin kammoten mustaa kenttäleipää ja Tweedin sameata vettä, joka -oli liian suolaista juotavaksi ja liian suolatonta höyrytettäväksi, ja -tuumittiin hiljakseen: "Eikö meidän olisi mukavampi olla toisella -puolella? Eikö Lontoossa paraikaa varustella juhlapaisteja Monkin -väelle?" Sen koommin ei Lambertin armeijasta kuultu mainittavan muuta -kuin karkaamisia. Sotamiehiä kutsui periaatteiden voima, sillä ne ovat --- kuten kurikin -- välttämätön side jokaiselle määrätyssä -tarkoituksessa kootulle joukkokunnalle. Monk puolusti parlamenttia, -Lambert ahdisti sitä. Monkilla ei ollut parlamentin kannattamiseen sen -suurempaa halua kuin Lambertillakaan, mutta hän oli sen ottanut -lippunsa tunnuslauseeksi, joten vastapuolueelle jäi samalle sijalle -_kapina_, ja se kuulosti puritaanilaisissa korvissa pahalta. Lambertin -joukosta siirryttiin senvuoksi Monkin väkeen niinkuin syntiset -kääntyvät Baalin palvelemisesta Jumalan puoleen. - -Monkin arvion mukaan piti Lambertin armeijan riittää kahdeksikymmeneksi -päiväksi, kun laski tuhannen karkuria kunkin päivän osalle. Mutta -putoamisliikkeessä ilmenee sellainen painon ja vauhdinlisäyksen suhde, -että nytkin ensimmäisenä päivänä poistui sata, toisena viisisataa ja -kolmantena tuhat, jolloin Monk luuli tulluksi keskilukuun, mutta -tuhannen karkaamismäärä nousi kahteen ja pian neljään, ja kahdeksan -päivän kuluttua Lambert käsitti selvästi mahdottomaksi ryhtyä enää -mihinkään taisteluun, jos sitä hänelle tarjottaisiin. Niinpä hän varsin -järkevästi päättikin paremmaksi lähteä leiristään yön suojassa -paluumatkalle Lontooseen, ehtiäkseen Monkin edellä jälleen -vahvistautumaan sotilaspuolueen pirstaleilla. - -Mutta vapaana ja huolettomana marssi Monk pääkaupunkia kohti voittajan -tavoin, kartuttaen armeijaansa kaikilla tielleen sattuvilla -epämääräisillä puolueryhmillä. Hän leiriytyi Bernetiin, neljän -penikulman päähän Lontoosta, parlamentin rakastamana, kun eduskunta -luuli hänessä näkevänsä suojelijan, ja kansan odottamana, sillä syvät -rivit halusivat häntä selittämään kantansa, voidakseen arvostella häntä -oikein. - -D'Artagnankaan ei ollut kyennyt näkemään hänen aikeitaan. Hän tarkkaili -ja ihmetteli. Monk ei voinut kansalaissotaa kohtaamatta tunkeutua -Lontooseen, jos hän määritteli toimintasuunnitelmansa. Senvuoksi hän -jonkun aikaa noudatti välttelevää politiikkaa. - -Äkkiä Monk kenenkään aavistamatta toimitti sotilaspuolueen häädetyksi -Lontoosta ja asettui parlamentin käskystä keskelle Cityn porvaristoa. -Kun porvarit sitten napisivat Monkia vastaan ja itse sotamiehetkin -syyttivät päällikköään, näki hän nyt olevansa varma enemmistöstä ja -selitti parlamentille, että sen oli luovuttava valtuuksistaan, -lopetettava istuntokautensa ja jätettävä paikkansa sellaiselle -hallitukselle, jolle ei naurettaisi. Hän lausui tämän selityksensä -nojautuen viiteenkymmeneentuhanteen miekkaan, joihin samana iltana -yhtyi viisisataatuhatta hyvän Lontoon kaupungin asukasta riemastuksen -hurmiossa hurraten. - -Lopuksi, juuri kun kansa voitonilonsa ja taivasalla vietettyjen -hälisevien kemujensa jälkeen haki katseillaan valtiasta, antautuakseen -hänen ohjattavakseen, kuultiin aluksen lähteneen Englantia kohti -Haagista, mukanaan Kaarle II ja hänen onnensa. - -"Hyvät herrat", sanoi Monk upseereilleen, "minä lähden nyt laillista -kuningasta vastaanottamaan. Ken on minun puolellani, hän seuratkoon -minua!" - -Raikuvat suosionhuudot tervehtivät näitä sanoja, joita d'Artagnan ei -voinut kuulla ilosta vavahtelematta. - -"Hitto", virkkoi hän Monkille, "se on rohkeata, monsieur." - -"Tulettehan mukaan, vai kuinka?" kysyi Monk. - -"Totta helkkarissa, kenraali! Mutta sanokaa minulle, mitä kirjoititte -Atoksen myötä -- kreivi de la Fèren, tarkoitan... samana päivänä kun -palasimme?" - -"Teille minulla ei ole salaisuuksia", vastasi Monk. "Kirjoitin vain -sanat: 'Sire, odotan teidän majesteettianne kuuden viikon kuluttua -Doverissa.'" - -"Kas", virkkoi d'Artagnan, "nyt en enää sano, että se on rohkeata; -sanon, että se on hyvin pelattu. Siinäpä näpsä valttaus!" - -"Te kyllä ymmärrätte sellaisia yllätyksiä", arveli Monk. Se oli ainoa -viittaus, minkä kenraali koskaan lausui Hollannin-matkastaan. - - - - -32. - -Atos ja d'Artagnan haastelevat vielä kerran lontoolaisessa -majatalossaan. - - -Englannin kuningas saapui loistavassa kulkueessa Doveriin ja sitten -Lontooseen. Hän oli kutsunut luokseen molemmat veljensä, hänellä oli -mukanaan äitinsä ja sisarensa. Englanti oli ollut niin kauan jätettynä -itsekseen eli mielivallan, keskinkertaisuuden ja järjettömyyden -kaittavaksi, että kaikki kolme kuningaskuntaa joutuivat ihastuneelle -juhlatuulelle Kaarle II:n paluusta hallitsijaksi, jonka englantilaiset -kuitenkin tunsivat vain mestaamansa miehen pojaksi. Loppumattomat -onnittelut ja kaikkialla tervehdykseksi kajahtelevat suosionhuudot -saivatkin nuoren kuninkaan kumartumaan nuorempaan veljeensä Yorkin -Jaakko-herttuaan päin ja virkkamaan hänen korvaansa: - -"Totisesti, Jaakko, minusta tuntuu, että on ollut oma vikamme, kun -olemme viipyneet niin kauan poissa maasta, missä meihin ollaan näin -kiintyneitä." - -Saattue oli mitä uhkein. Ihana sää suosi juhlapäivää. Kaarle oli saanut -takaisin kaiken nuorekkuutensa, kaiken hyväntuulisuutensa; hän näytti -kirkastuneelta, ja sydämet myhäilivät hänelle kuten aurinkokin. - -Tässä hovilaisten ja ihailijain hälisevässä parvessa, joka ei ollenkaan -näkynyt muistavan saattaneensa uuden kuninkaan isää Whitehallin -mestauslavalle, seisoi muuan muskettisoturien luutnantin puvussa oleva -mies, jonka ohuilla ja älykkäillä huulilla leikki alituinen hymyily, -kun hän katseli milloin kansaa, joka luikkaili siunauksiaan, milloin -ruhtinasta, joka tekeysi liikuttuneeksi ja tervehti olletikin naisia -näiden heitellessä kukkavihkojaan hänen ratsunsa jalkoihin. - -"Oiva ala sentään se kuninkaan virka!" tuumi tämä mies itsekseen -mietiskelevälle päälle joutuneena ja aatoksiinsa niin syventyen, että -hän pysähtyi keskelle tietä, antaen kulkueen lipua ohitseen. "Tuossa -tosiaan loistelee ruhtinas kullassa ja kalleissa kivissä kuin Salomo ja -kukitettuna kuin keväinen ruohikko; hän menee täysin käsin ammentamaan -suunnattomasta aarrekirstusta, johon hänen vastikään peräti -kapinallisina esiintyneet ja nyt aivan uskollisiksi palautuneet -alamaisensa ovat hänelle koonneet pari vankkurillista kultaharkkoja. -Hänelle viskellään kukkavihkoja niin että hän on hautautumaisillaan -niiden röykkiöön, ja vielä kaksi kuukautta takaperin häntä olisi -esiintyessään tervehditty samanlaisella luotisateella kuin nyt -kukkaisryöpyllä. Ehdottomasti on syntyperällä merkitystä, moukkien -uhalla, jotka eivät ole välittävinään moukiksi syntymisestään." - -Juhlasaattue pitkitti yhä kulkuaan, ja kuninkaan mukana alkoivat -suosionhuudot loitota palatsiin päin, mikä ei estänyt upseeriamme yhäti -joutumasta alinomaa sysityksi. - -"Hiisi vieköön", pitkitti järkeilijä, "tässä tunkeilee ihmispaljous, -joka tahtoo survoa minut jalkoihinsa ja katsoo minut kovin halvaksi tai -oikeastaan ihan mitättömäksi, koska he ovat englantilaisia ja minä -ranskalainen. Jos kaikilta noilla ihmisiltä kysyttäisiin: 'Kuka on -d'Artagnan?' niin he vastaisivat: _Nescio vos_. Mutta sanottakoonpa -heille vain: 'Kas, tuossa menee kuningas, tuossa menee herra Monk', -niin hepä yltyvät kiljumaan: 'Eläköön kuningas! Eläköön herra Monk!' -kunnes läkähtyvät. Kuitenkin", hän jatkoi silmäillessään joukon -tulvimista älykkäin ja toisinaan ylpeästi välähtelevin katsein, -"harkitkaa hiukan, hyvät ihmiset, mitä Kaarle-kuninkaanne on tehnyt, -mitä herra Monk on tehnyt, ja ajatelkaa sitten, mitä on saanut aikaan -tämä köyhä tuntematon nimeltä d'Artagnan. Totta sentään on, että te -ette sitä tiedä, koska hän on tuntematon, mikä tietenkin estää teitä -siitä vertailusta. Mutta joutavia, eipä väliä! Se ei estä Kaarlea -olemasta suuri kuningas, vaikka hän onkin värjötellyt kaksitoista -vuotta maanpaossa, ja herra Monkia olemasta suuri päällikkö, vaikka hän -onkin arkussa tehnyt matkan Hollantiin. Kun siis on selvä totuus, että -toinen on suuri kuningas ja toinen suuri sotapäällikkö, niin: _Hurrah -for the king Charles II! Hurrah for the captain Monk_!" - -Hänen äänensä sekaantui tuhansien katselijain pauhinaan halliten sitä -hetkisen, ja vielä paremmin esiintyäkseen uskollisena intoilijana hän -kohotti hattunsa ilmaan. Joku tarttui käsivarteen sen parhaillaan -viuhtoessa rajatonta kuningasmielisyyttä. - -"Atos!" huudahti d'Artagnan. "Sinä täällä?" Ja ystävykset syleilivät -toisiaan. - -"Sinä täällä", jatkoi muskettisoturi, "etkä kuitenkaan esiinny kaikkien -noiden hovilaisten seurueessa, kreiviseni? Mitä! Olet juhlan sankari -etkä silti ratsasta palautetun majesteetin vasemmalla puolella niinkuin -herra Monk kyllä komeilee oikealla! En totisesti laisinkaan ymmärrä -sinun ja kuninkaan välejä, paitsi että hän on sinulle suuressa -kiitollisuudenvelassa." - -"Aina naljailutuulella, hyvä d'Artagnan", sanoi Atos. "Etkö siis -milloinkaan paranna itsestäsi tuota säädytöntä vikaa?" - -"Mutta ethän ole mukana juhlakulkueessa?" - -"En ole mukana syystä etten tahtonut." - -"Ja mikset tahtonut?" - -"Minä en ole mikään Ranskan kuninkaan asiamies, lähettiläs tai muu -edustaja, ja minusta ei ole soveliasta muutoin näyttäytyä muun -kuninkaan seurassa kuin sen, jonka Jumalani on antanut valtiaakseni." - -"Hitto, näyttäysitpä hyvin likeisenä isä-kuninkaan seurassa!" - -"Se oli toista, veikkonen: hän oli kulkemassa kuolemaan." - -"Mutta se, mitä olet tehnyt tämän hyväksi..." - -"Sen tein syystä että se oli tullut velvollisuudekseni. Mutta minä -karttelen yleensä julkisuutta, senhän tiedät. Kaarle-kuningas ei enää -tarvitse minua; jättäköönkin hän minut siis nyt syrjäiseen lepooni, -muuta en häneltä pyydä." - -D'Artagnan huokasi. - -"Mikä sinua vaivaa?" oudoksui Atos; "voisi luulin, että kuninkaan -onnellinen paluu Lontooseen murehduttaa sinua, veikkoseni, joka olet -kuitenkin tehnyt vähintään yhtä paljon kuin minäkin hänen -majesteettinsa hyväksi." - -"Eikö vainkin ole totta, että minäkin olen tehnyt hänen majesteettinsa -hyväksi yhtä ja toista, kenenkään aavistamatta?" vastasi d'Artagnan -purskahtaen gascognelaiseen ivanauruunsa. - -"Kyllä kuningas sen tietää, hyvä ystävä", vakuutti Atos. - -"Vai tietää?" virkahti muskettisoturi katkerasti; "sitä en totta -tosiaan olisi luullut, ja yritinkin juuri itse unohtaa osuuteni hänen -asioissaan." - -"Mutta hän ei unohda, sen takaan, veikkonen." - -"Tuon sanot vain lohduttaaksesi minua hiukan, Atos." - -"Ja mistä?" - -"_Mordioux_, kaikista kulungeistani! Olen syöksynyt häviöön, ystävä, -häviöön tuon nuoren ruhtinaan toimittamiseksi takaisin valtaistuimelle, -joka vastikään sivuutti meidät voikkoansa hypittäen." - -"Kuningas ei tosin ole voinut kuulla, että sinä olet menettänyt -omaisuutesi hänen tähtensä, mutta hän tietää saavansa kiittää sinua -paljosta." - -"Onko siitä minulle mitään etua, Atos, sanohan? Myönnän oikeuden ja -kohtuuden nimessä, että sinä olet toiminut ylevästi. Mutta minä, joka -näennäisesti olin aiheuttanut suunnitelmanne raukeamisen, olenkin -todella toimittanut sen onnistumaan. Kuuntelehan vain päätelmääni: te -ette kenties olisi suostuttelulla ja hyvillä sanoilla saaneet Monkia -taivutelluksi, kun sitävastoin minä pitelin kunnon kenraalia niin -kovakouraisesti, että ruhtinaasi sai tilaisuuden osoittautua -jalomieliseksi; se jalomielisyys johtui Kaarlen mieleen minun -onnellisesta erehdyksestäni, ja palkkioksi siitä näkee hän nyt Monkin -palauttaneen hänet valtaistuimelle." - -"Kaikki tuo on ilmeisesti totta, hyvä ystävä", myönsi Atos. - -"No, niin selkeätä kuin se onkin, ei ole vähemmin totta, veikkonen, -että nyt palaan -- herra Monkin suureen suosioon päässeenä kylläkin, -aina olen hänen puhuessaan vain _ny dear captain_, vaikken olekaan -hänen kultasensa enkä kapteeninsa, ja saaneena osakseni suurta -arvonantoa kuninkaalta, joka nyt on kyllä jo unohtanut nimeni, -- ei -ole vähemmin totta, kun sanon, että palaan kauniiseen isänmaahani -niiden sotamiesten sätittäväksi, jotka pestasin suuren palkkion -toiveisiin, kelpo Planchetin kirottavaksi, jolta hävitin tuntuvan osan -hänen omaisuuttaan." - -"Kuinka niin? Mitä lemmon tekemistä Planchetilla voi olla tässä -jutussa?" - -"Ka, on vain, ystäväiseni: herra Monk luulottelee kutsuneensa takaisin -tuon loistelevan, hymyilevän ja palvotun kuninkaan, sinä kuvittelet -tukeneesi häntä pääsemään näin pitkälle, minä usein uskon toimittaneeni -hänet valtaan, kansa ajattelee voittaneensa hänet uudestaan -valtiaaksensa, hän itse otaksuu toimineensa sillä tavoin, että sai -valtaistuimensa jälleen, ja tuossa kaikessa ei ole rahtuakaan perää! -Kaarle II:n, Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuninkaan, nosti -takaisin valtaistuimelle ranskalainen maustekauppias, joka asuu Rue des -Lombardsin varrella ja on nimeltään Planchet. Sellaista on maailman -komeus! 'Turhuutta!' sanoo Saarnaaja; 'turhuutta, kaikki on -turhuutta!'" - -Atos ei voinut olla nauramatta ystävänsä omituiselle purkaukselle. - -"Hyvä d'Artagnan", hän virkkoi sydämellisesti puristaen kumppaninsa -kättä, "etkö muka olisikaan laajamietteisempi järkeilijä? Eikö sinulle -enää tuota tyydytystä se tieto, että sait pelastetuksi henkeni, -tuodessasi niin parahiksi paikalle Monkin, kun nuo kirotut -parlamenttilaiset tahtoivat polttaa minut elävältä?" - -"No, no", tuumi d'Artagnan, "sellaista paistamista olit hiukan -ansainnutkin, kreiviseni." - -"Miten? Siitäkö hyvästä, että pelastin Kaarle-kuninkaan miljoonan?" - -"Minkä miljoonan?" - -"Kas, se on totta, sinä et ole sitä koskaan tiennyt, veikkonen; -mutta älä pahastu siitä minulle, sillä salaisuus ei ollut minun. Se -sana _Remember!_ jonka Kaarlo-kuningas viimeisekseen lausui -mestauslavalla..." - -"Ja joka merkitsee: _muista_?" - -"Aivan, ja laajemmin se tarkoitti: Muista, että Newcastlen -kellariholviin on haudattu miljoona, joka kuuluu pojalleni." - -"Ahaa, kyllä ymmärrän! Mutta käsitän nyt myös sen ilkeän seikan, että -aina kun hänen majesteettinsa Kaarle II ajattelee minua, hän sanoo -itsekseen: 'Siinä mies, joka oli vähällä toimittaa kruununi -menetetyksi. Onneksi olin ylevä, suurijärkinen!' Siten sanoo minusta ja -itsestään se nuori herrasmies, joka nukkavieruun mustaan ihokkaaseen -pukeueena tuli Bloisin linnaan hattu kädessään pyytämään minulta -suosiollista pääsyä Ranskan kuninkaan puheille." - -"D'Artagnan, d'Artagnan!" sanoi Atos laskien kätensä muskettisoturin -olalle; "nyt olet kohtuuton." - -"Olen oikeassa." - -"Sitä et voi väittää, sillä sinä et tiedä tulevaisuutta." - -D'Artagnan tähysti ystäväänsä suoraan silmiin ja remahti nauruun. - -"Toden totta, hyvä Atos", hän sanoi, "sinulla on verrattomia -korulauselmia, jollaisia olen kuullut kardinaali Mazarinin suusta!" - -Atos liikahti. - -"Suo anteeksi", jatkoi d'Artagnan yhä nauraen, "jos pahastutan sinua. -Mutta tulevaisuus! Hohoi, oivallisia ovat nuo lupailevat sanat; kuinka -sopivasti ne paremman puutteessa luistavatkaan kieleltä! _Mordioux_, -olen tavannut ainaisia lupaajia, mutta milloin joudunkaan tekemisiin -sellaisen kanssa, joka antaa? Mutta jättäkäämme tämä", lisäsi hän. -"Mitä sinä teet täällä, Atos-veikkonen? Oletko kuninkaan -rahastonhoitaja?" - -"Kuinka niin?" - -"No, kun kuninkaalla kerran on miljoona, niin tottapa hän tarvitsee -rahastonhoitajan. Onhan Ranskankin kuninkaalla, jolla ei ole -penniäkään, raha-asiain yli-intendentti, herra Fouquet. Tosin herra -Fouquetilla sensijaan onkin kelpo määrä miljoonia." - -"Oh, meidän miljoonamme on jo aikapäiviä kulutettu", virkkoi Atos -vuorostaan nauraen. - -"Niin aivan, se on tietenkin vaihtunut satiiniin, jalokivikoristeihin, -samettiin ja kaikenlaatuisiin hepeniin. Ruhtinaan huonekunta olikin -kipeässä vaatturin ja ompelijattaren tarpeessa... Hei, Atos, muistatko, -mitä meiltä meni asumme ja ratsumme hankkimiseen, valmistautuessamme La -Rochellen taisteluretkelle? Kaksi- tai kolmetuhatta livreä, hiisi -vieköön! Mutta kuninkaan pukineilta vaaditaan enemmän, ja kai siihen -tarkoitukseen hyvinkin saa miljoonan hupenemaan. Sanohan ainakin, Atos, --- jos et olekaan rahastonhoitaja, niin olet kai muutoin huomattu mies -hovissa?" - -"Kautta kunniani, siitä en tiedä mitään", vastasi Atos -yksinkertaisesti. - -"Mitä kummaa! Et tiedä siitä mitään?" - -"En, minä en ole tavannut kuningasta Doverista lähdettyämme." - -"Hän on siis unohtanut sinutkin, _mordioux!_ Se sentään virkistää!" - -"Hänen majesteetillaan on ollut kovin paljon puuhia!" - -"Hoo!" huudahti d'Artagnan, ja hänen kasvonsa vetäysivät omituisen -ilmeikkääseen irvistykseen; "kylläpä totisesti kiinnynkin jälleen -monsignor Giulio Mazariniin! Kuningas ei siis ole sen koommin -puhutellut sinua, hyvä Atos?" - -"Ei." - -"Ja sinä et ole vimmoissasi?" - -"Minäkö! Ja minkätähden? Luuletko, hyvä d'Artagnan, että minä olen -nykyään toiminut kuninkaan tähden? Tuskin tätä nuorta miestä -tunnenkaan. Ei, minä puolustin aikoinani isää, joka minun silmissäni -edusti pyhää periaatetta, ja saman periaatteen kannattaminen on -johtanut minut pojan asioihin. Hän muuten oli jaloluontoinen ritari ja -ylevä ihminen, tuo isä, senhän muistat." - -"Se on totta, -- urhea ja sävyisä mies, joka sai murheellisen elämän, -mutta varsin kauniin kuoleman." - -"No, hyvä d'Artagnan, käsitäthän toimintapohjani: tuolle kuninkaalle, -jalolle ihmiselle, jota ajatuksissani rohkenin katsoa ystäväksi, -vannoin viimeisellä hetkellä säilyttäväni uskollisesti salassa -talletuksen, jonka piti joutua pojan avuksi hänen sitä parhaiten -tarvitessaan; tämä nuori mies tuli minut tavanneeksi ja kertoi minulle -onnettoman asemansa, tietämättä minua vaiheissaan muuksi kuin isänsä -eläväksi muistoksi, ja minä täytin Kaarle II:n osalle, mitä olin Kaarle -I:lle luvannut, siinä kaikki. Mitä siis merkitseekään minulle, onko hän -kiitollinen vai eikö! Itselleni minä olen tehnyt palveluksen -vapautuessani tuosta vastuusta, enkä hänelle." - -"Olen aina sanonut", huokasi d'Artagnan, "että oman voiton -pyytämättömyys on ihmisen kaunein ominaisuus." - -"Mutta, hyvä ystävä", haastoi Atos, "etkö ole samassa asemassa kuin -minäkin? Jos olen sinut oikein ymmärtänyt, niin olet antanut nuoren -ruhtinaan onnettomuuden liikuttaa mieltäsi, ja se oli sinun -toiminnassasi kauniimpana piirteenä kuin minun, sillä minulla oli -aluksikin velvollisuus täytettävänä, kun sitävastoin sinua ei mikään -sitonut marttyyrikuninkaan poikaan. Sinulla ei ollut hänelle maksamatta -sen veripisaran hintaa, joka tipahti otsalleni hänen mestauslavansa -permannon alla. Sinut on saanut toimimaan pelkästään sydän, se jalo ja -avulias sydän, jonka verhona käytät näennäistä epäileväisyyttäsi ja -pistelevää ivaasi; sinä olet pannut alttiiksi palvelijan omaisuuden, -- -kenties omasikin, epäilen, sinä antelias saituri! -- ja uhraus jää -huomaamattomaksi. Eipä väliä, -- tahdotko toimittaa Planchetille hänen -rahansa takaisin? Käsitän kiusaannuksesi, sillä aatelismiehen ei sovi -lainata alemmaltaan suorittamatta hänelle kaikkea korkoineen. No niin, -minä myyn La Fèren, jos on tarvis, tai jonkun pikku tiluksen, jos -vähempi riittää. Sinä maksat Planchetille, ja usko minua, aittoihini -jää vielä kylliksi viljaa meille kahdelle ja Raoulille. Tällä tavoin, -hyvä ystävä, jäät vastuuseen vain itsellesi, ja jos tunnen sinut -oikein, ei luonnollesi ole vähäisenä tyydytyksenä sanoa itsestäsi: -'Olen tehnyt kuninkaan.' Eihän?" - -"Atos, Atos!" mutisi d'Artagnan mietteissään, "olen sinulle jo kerran -sanonut, että sinä päivänä, jona sinä saarnaat, minä menen kirkkoon, ja -sinä päivänä, jona vakuutat minulle helvetin olevan olemassa, -_mordioux_, minä alan pelätä riehtilää ja hankoa. Sinä olet parempi -ihminen kuin minä tai oikeastaan parempi koko muuta maailmaa, ja minä -en tunne itselläni muuta ansiota kuin että minä en ole kateellinen. -Kaikki muut viat minulla kyllä on, _God damn_, kuten englantilainen -sanoo, mutta sitä yhtä vain ei." - -"Minä en tunne ketään d'Artagnanin veroista", sanoi Atos. "Mutta -tässäpä olemmekin hiljalleen tulleet asuntoni edustalle. Pistäydytkö -luokseni, hyvä ystävä?" - -"Kas, tämähän näkyy olevankin 'Hirvensarven' ravintola?" ihmetteli -d'Artagnan. - -"Tunnustan, että olen sen nyt vasiten valinnut. Minä kiinnyn vanhoihin -tuttavuuksiin, istuudun mielelläni samalle paikalle, mihin sorruin ihan -nääntyneenä väsymyksestä ja masentuneena epätoivoon juuri ennen kuin -sinä tulit takaisin tammikuun 30 päivän iltana." - -"Keksittyäni naamioidun pyövelin asunnon? Niin, se oli kamala -päivä!"[25] - -"Tulehan siis", kehoitti Atos. - -He astuivat entiseen tarjoiluhuoneeseen. Koko ravintola, mukaan -luettuna tämä tarjoiluhuone, oli ollut suurten muutosten alaisena. -Muskettisoturien vanha isäntä oli ravintoloitsijaksi riittävästi -rikastuttuaan sulkenut anniskelunsa ja tehnyt mainitusta salista -siirtomaatavarain varastohuoneen. Rakennuksen muuta osaa hän vuokrasi -kalustettuina huoneina vieraille. - -Hyvinkin liikuttuneena tunsi d'Artagnan toisessa huonekerrassa jälleen -kaikki heidän silloisen asuntonsa vakinaiset piirteet: alaosan -laudoituksen, seinäverhot, vieläpä sen maantieteellisen kartan, jota -Portos niin mielellään tutkiskeli joutohetkinään. - -"Siitä on siis yksitoista vuotta!" huudahti d'Artagnan. "Hitto, -vuosisadalta se minusta tuntuu!" - -"Ja minusta päivältä", sanoi Atos. "Kuinka keveä nyt onkaan ollakseni, -veikkonen, kun näen sinut tuossa, kun saan puristaa kättäsi, heittää -loitos miekan ja tikarin ja huolettomana kallistaa tätä sherry-pulloa. -Mutta oi, sanomatonta onnea tuntisin, jos kaksi ystäväämmekin olisivat -täällä, kumpainenkin omalla nurkallaan tämän pöydän ääressä, ja Raoul, -rakas Raoulini, seisomassa ovella katsellen meitä isoilla, kirkkailla -ja lempeillä silmillään!" - -"Niin, niin", vahvisti d'Artagnan heltyneenä, "se on totta. Yhdyn -etenkin ajatuksesi ensi osaan: on suloista myhäillä siinä, missä olemme -niin täydellä syyllä vavahdelleet ajatellessamme, että herra Mordaunt -saattoi minä hetkenä hyvänsä ilmestyä tuonne porrassillakkeelle." - -Samassa ovi avautui, ja niin urhoollinen kuin d'Artagnan olikin, -säpsähti hän väkisinkin hiukan säikähtyneesti. Atos käsitti hänen -kammostumisensa ja virkkoi hymyillen: - -"Isäntämme tässä vain tuo minulle jonkun kirjeen." - -"Niin, mylord", sanoi isäntä, "kirje minulla on teidän -jalosukuisuudellenne." - -"Kiitos", sanoi Atos ottaen kirjeen, mutta katsahtamatta siihen. -"Sanokaas, hyvä isäntä, ettekö tunne tätä herrasmiestä?" - -Vanhus kohotti päätänsä ja silmäili d'Artagnania tarkkaavasti. - -"En", hän vastasi. - -"Hän on niitä ystäviäni, joista olen teille puhunut", ilmoitti Atos, -"ja asui täällä minun kanssani yksitoista vuotta sitten." - -"Oh", virkkoi vanhus, "täällä on asunut kovin paljon muukalaisia!" - -"Mutta me asuimme tammikuun 30:ntenä 1649", lisäsi Atos luullen tällä -selvityksellä elvyttävänsä isännän unteloa muistia. - -"Paljon mahdollista", myönsi ukko hymyillen, "mutta siitä on niin pitkä -aika!" - -Hän tervehti ja poistui. - -"Kiitos!" tuumi d'Artagnan. "Suorita urotöitä, pane toimeen -vallankumouksia, yritä vankalla miekalla piirtää nimeäsi kiveen tai -pronssiin, -- on olemassa kapinallisempaa ja kovempaa kuin teräs, -pronssi ja kivi, nimittäin jonkun kaupoissaan rikastuneen -ravintoloitsijan aivokoppa. Hän ei tunne minua! No, olisin minä -totisesti tuntenut hänet!" - -Atos avasi kirjeen hymyhuulin. - -"Kas", hän virkahti, "Parrylta." - -"Vai niin!" vilkastui d'Artagnan; "luehan, veikkonen, lue, varmaan -siinä on jotakin uutta." - -Atos pudisti päätänsä ja luki: - - 'Herra kreivi! - - Kuningas oli kovin pahoillaan, kun ei nähnyt teitä seurueessaan - tänään tullessaan kaupunkiin; hänen majesteettinsa jätti minun - toimekseni ilmoittaa siitä teille ja pyytää teitä muistamaan - häntä. Hänen majesteettinsa odottaa teidän jalosukuisuuttanne - vielä tänä iltana Saint-Jamesin palatsissa kello yhdeksän ja - yhdentoista välillä. - - Olen kunnioittavasti, herra kreivi, teidän jalosukuisuutenne - nöyrä ja kuuliainen palvelija - - _Parry_.' - -"Siinä näet, hyvä d'Artagnan", huomautti Atos; "ei sovi menettää -luottamusta, että kuninkailla on sydän paikallaan." - -"Luota vain, siihen on sinulla syytä", vastasi d'Artagnan. - -"Oi, veikkonen, rakkahin veikkonen", pyysi Atos tajuten d'Artagnanin -mielenkarvauden, "suo anteeksi. Olenko tahtomattani loukannut parasta -toveriani?" - -"Olet hupsu, Atos, ja siitä on todisteena, että minä tulen saattamaan -sinua linnaan, -- portille asti, tietysti, -- jaloittelukseni." - -"Sinä astut sisälle minun kanssani, hyvä ystävä; tahdon sanoa hänen -majesteetilleen..." - -"Älä nyt toki!" keskeytti d'Artagnan teeskentelemättömän ylpeästi ja -ilman mitään sivuajatusta; "jos mikään on kehnompaa kuin kerjääminen, -niin sitä on muiden kerjäyttäminen hyväkseen. No, lähtekäämme vain, -veikkonen, -- saamme hauskan kävelyn. Ohi mennessämme tahdon näyttää -sinulle Monkin talon, -- kerrassaan kauniin rakennuksen, josta hän on -luovuttanut minullekin asunnon. Kenraalinarvo merkitseekin Englannissa -enemmän kuin marskin asema Ranskassa, tiedätkös." - -Atos antausi johdettavaksi, pahoilla mielin hilpeydestä, jota -d'Artagnan teeskenteli. - -Koko kaupunki oli hurmaannuksissaan; ystävykset törmäsivät ehtimiseen -intoilijoihin, jotka haltioituneina vaativat heitä huutamaan: "Eläköön -armollinen Kaarle-kuningas!" D'Artagnan vastasi murahduksella ja Atos -hymyllä. Siten he saapuivat Monkin talon edustalle, se kun -Saint-Jamesin palatsiin mentäessä olikin matkan varrella. - -Atos ja d'Artagnan eivät paljonkaan puhelleet kävellessään, jotteivät -olisi tulleet lausuneeksi liikoja. Atos ajatteli, että hänen -haastelunsa tuntuisi osoittavan keveätä mieltä, joka ehkä pahastuttaa -d'Artagnania. Tämä puolestaan pelkäsi, että hän ei saisi jutelluksi -ilman jonkunlaista nurjamielisyyttä, joka kävisi kiusalliseksi -Atokselle. Se oli omituista vaitiolon kilvoittelua tyytyväisyyden ja -huonotuulisuuden kesken. D'Artagnan luonteeltaan puheliaampana huomasi -ensimmäisenä pidättelynsä liian tukalaksi. - -"Sinä muistanet, Atos", hän virkkoi, "d'Aubignén muistelmista sen -kohdan, missä tuo harras palvelija, -- gascognelainen kuten minäkin, -köyhä kuten minä ja olinpa sanoa urhea kuten minä, -- kertoo Henrik -IV:n itaruudesta? Muistan isäni kyllä vakuuttaneen, että herra -d'Aubigné oli valehtelija. Mutta eivätkös vain kaikki suuren Henrikin -jälkeläiset tulekin sukuunsa!" - -"Mitä nyt, d'Artagnan!" intti Atos; "Ranskan kuninkaatko saitoja? Sinä -hupsuttelet, hyvä ystävä." - -"Oh, sinä et milloinkaan myönnä lähimmäistesi vikoja, kun itse olet -täydellinen. Mutta Henrik IV oli toden teolla kitupiikki, ja hänen -poikansa Ludvig XIII samaten; tokihan tiedämme siitä jotakin, me? -Gaston johti vian äärimmäisyyteen, ja siinä suhteessa hän on tehnyt -itsensä koko ympäristönsä inhoamaksi. Henriette, naisparka, oli -pakostakin saita, hän kun ei syönytkään joka päivä eikä vuosikausiin -lämmittänyt huoneitaan; ja hän on antanut esimerkkiä pojalleen Kaarle -II:lle, suuren Henrikin lapsenlapselle, joka on visukinttu äitiinsä ja -isoisäänsä. Enkö ole oikein esittänyt saiturien sukujuurta?" - -"D'Artagnan, hyvä ystävä", huudahti Atos, "olet kovin äkeissäsi -Bourbonien kotkarodulle!" - -"Ja koreimman edustajan unohdin... bearnelaisemme toisen lapsenlapsen, -neljännentoista Ludvigin, entisen isäntäni! Tottapa hän on itara, kun -ei tahtonut edes lainata miljoonaa Kaarle-serkulleen. No, näen sinun -tuskastuvasi. Onneksi olemmekin jo asuntoni lähellä tai oikeastaan -Monk-ystäväni talolle tulossa." - -"Hyvä d'Artagnan, et tuskastuta minua, vaan murehdutat. On tosiaan -surkeata nähdä noin ansiokas mies syrjässä siitä asemasta, joka hänelle -kuuluu palvelustensa perusteella; minusta sinun nimesi, hyvä ystävä, -tuntuu yhtä loistavalta kuin sodan ja valtiotaidon mainehikkaimmat. -Luynesit, Bellegardet ja Bassompierret ovat tuskin ansainneet -menestystään ja kunniaansa niin pätevästi kuin samat edut olisivat -meidän osallemme tulevia. Olet oikeassa, satakertaisesti oikeassa, -veikkonen." - -D'Artagnan huokasi, ja astuen ystävänsä edellä sen talon kuistille, -missä Monk asui Cityn laidalla, hän sanoi: - -"Salli minun jättää huoneeseeni kukkaroni, sillä minä en pääsisi enää -takaisin Ranskaan, jos tungoksessa Lontoon näppärät taskuvarkaat, -joiden maine on Pariisissakin tunnettu, puhaltaisivat minulta loputkin -lanttini. Hyvillä mielin minä läksin Ranskasta, mutta hulluna ilosta -sinne palaan, kun kaikki entiset ennakkoluuloni englantilaisia vastaan -ovat tulleet takaisin ja saaneet paljon uusia lisäkseen." - -Atos ei vastannut mitään. - -"Odotahan siis silmänräpäys", jatkoi d'Artagnan, "niin tulen mukaasi. -Tiedän kyllä, että sinulla on kiire päästä tuonne vastaanottamaan -hyvityksiäsi; mutta usko minua, ei ole minullakaan vähemmin kiire saada -nauttia sinun ilostasi, vaikkakin etäämmältä... Malta hetkinen." - -Ja d'Artagnan harppasi jo eteiseen, kun muuan talousvirkailija -- -puolittain palvelija ja puolittain sotamies, joka Monkin asunnossa -täytti ovenvartijan ja vahtisotilaan tehtävät, -- pysähdytti -muskettisoturimme, virkkaen hänelle englanninkielellä: - -"_Pardon, mylord_!" - -"No, mitä nyt?" tuumi puhuteltu. "Antaako kenraalikin minulle -lähdön?... Ei muuta puutukaan kuin että hänkin kääntyy minua -hylkimään!" - -Nämä ranskaksi lausutut sanat eivät vähääkään tehonneet virkailijaan, -joka ei osannut muuta kieltä kuin karkeata skotlantilaismurretta. Mutta -Atokseen ne koskivat syvästi, sillä alkoihan näyttää siltä, että -d'Artagnan oli oikeassa. - -Englantilainen näytti d'Artagnanille kirjettä. - -"_From the general_", hän ilmoitti. - -"Kas niin, siinäpä se, -- hyvästelypaperini", sanoi gascognelainen. -"Tarvitseeko sitä lukeakaan, Atos?" - -"Sinun täytyy erehtyä", vakuutti Atos, "tai muutoin minä et tunne -täällä enää muita kunniallisia ihmisiä kuin sinut ja itseni." - -D'Artagnan kohautti olkapäitänsä ja repäisi rikki kotelon, samalla kun -englantilainen järkähtämättömänä siirsi hänen lähelleen ison lyhdyn, -jonka valossa oli helppo lukea. - -"No, mitä nyt?" kysyi Atos nähdessään lukijan kasvoja sävyn muuttuvan. - -"Kas, vilkaise itse", virkkoi muskettisoturi. - -Atos otti paperin ja luki: - - "Herra d'Artagnan, -- kuningas on kiihkeästi pahoitellut, että te - ette ollut saapunut Paavalin-kirkkoon hänen seurueessaan. Hänen - majesteettinsa sanoo, että te osoitatte huonoa kohteliaisuutta, - ja saman valituksen teen minäkin omalta osaltani, hyvä kapteeni. - On vain yksi keino laiminlyönnin korjaamiseksi. Hänen - majesteettinsa odottaa minua kello yhdeksältä Saint-Jamesin - palatsissa; tahdotteko tulla sinne samalla tunnilla kuin - minäkin? Hänen armollinen majesteettinsa määrää teille sen - hetken audienssia varten, jonka hän haluaa teille suoda." - -Allekirjoituksena oli Monk. - - - - -33. - -Kaarle-kuninkaan hovissa. - - -"No?" huudahti Atos lempeän nuhtelevasti, kun Monkin kirje oli luettu. - -"Ka", selitti d'Artagnan punehtuneena mielihyvästä ja hieman -häpeästäkin, oltuaan niin pikainen syyttämään kuningasta ja Monkia, -"tämä on kohteliaisuutta... joka ei tosin sido mihinkään... mutta -kohteliaisuutta joka tapauksessa." - -"Minun olikin työläs uskoa nuorta ruhtinasta kiittämättömäksi", -huomautti Atos. - -"Seikka on sellainen, että hänen nykyisyytensä on vielä kovin likellä -menneisyyttä", tuumi d'Artagnan, "mutta kyllä minulla tähän asti oli -täysi syy sanoilleni." - -"Sen myönnän, hyvä ystävä, sen myönnän. Kas, jopa on katsantosi jälleen -kirkastunut! Et voi uskoa, kuinka tyytyväinen nyt olen." - -"Kaarle siis vastaanottaa herra Monkin kello yhdeksältä" sanoi -d'Artagnan; "minä niin ollen pääsen esille kymmeneksi. Tilaisuus on -tuollainen suuri audienssi, jollaista me Louvressa sanomme hovin -vihkiveden pirskoitteluksi. Lähtekäämme asettumaan räystään alle, -veikkonen, lähtekäämme!" - -Atos ei vastannut siihen mitään, ja askeleitansa jouduttaen ystävykset -suuntasivat kulkunsa Saint-Jamesin palatsia kohti, jonka ympärillä -väenpaljous vielä tunkeili, nähdäkseen ikkunaruuduista hovilaisten -varjot ja samanlaisia vilahduksia kuninkaasta. Kello löi kahdeksan, kun -kaksi ranskalaistamme ottivat paikkansa lehterillä, joka oli täynnä -hoviväkeä ja anojia. Kaikki silmäilivät heidän yksinkertaisten -pukujensa ulkomaista kuosia ja noita kahta ylevää päätä, jotka selvästi -ilmaisivat suurta itsenäisyyttä ja merkityksellisyyttä. Omasta -puolestaan luotuaan tarkastavan katseen koko yleisöön Atos ja -d'Artagnan alkoivat jälleen haastella keskenään. - -Äkkiä kuului lehterien päästä hälinää; kenraali Monk saapui sieltä, -saattueenaan parikymmentä upseeria, jotka tavoittelivat hänen -hymyilyjään, sillä olihan hän ollut vielä edellisenä iltana Englannin -valtias, ja Stuart-suvun palauttajalle arveltiin loistokkaan huomenen -koittavan. - -"Hyvät herrat", virkkoi Monk kääntyen, "pyydän teitä tästälähtein -muistamaan, että minä en enää ole mitään. Vielä vastikään johdin -tasavallan pääarmeijaa; nyt se armeija kuuluu kuninkaalle, jonka -haltuun menen hänen määräyksensä mukaan luovuttamaan eilispäiväisen -valtani." - -Kaikkien kasvoilla kuvastui ilmeinen tyrmistys, ja se liehittelijäin ja -anojain piiri, joka oli sulkenut Monkin keskeensä, laajeni vähitellen -ja hupeni lopulta muun yleisön aaltoiluun. Monkin täytyi kaikkien -muiden tavoin odotella puheillepääsyä. D'Artagnan ei saanut olluksi -lausumatta siitä huomautusta kreivi de la Fèrelle, joka rypisti -silmäkulmiaan. Äkkiä kuninkaan työhuoneen ovi avautui, ja nuori -hallitsija ilmestyi esiin, edellään kaksi hovikuntansa upseeria. - -"Hyvää iltaa, hyvät herrat!" sanoi hän. "Onko kenraali Monk täällä?" - -"Tässä olen, sire", vastasi vanha sotapäällikkö. - -Kaarle riensi hänen luokseen ja tarttui sydämellisesti hänen käsiinsä. - -"Kenraali", hän lausui äänekkäästi, "olen juuri vahvistanut -valtuutuksenne. Te olette Albemarlen herttua; kukaan älköön olko teidän -vertaisenne arvovallan ja yhteiskunnallisen aseman puolesta tässä -valtakunnassa, missä jaloa Montrosea lukuunottamatta ei yksikään ole -vetänyt teille vertoja kunnossa, miehuudessa ja lahjakkuudessa. Hyvät -herrat, herttua on maa- ja merivoimiemme ylipäällikkö; saakoon hän -sillä sijalla osakseen kunnioitustanne." - -Kaikkien tunkeutuessa kenraalin ympärille, joka vastaanotti -yleisen huomaavaisuuden hetkeksikään horjahtamatta tavallisesta -järkkymättömyydestään, d'Artagnan sanoi Atokselle: - -"Ajatella, että tuo herttuaallisuus, tuo maa- ja merivoimien -päällikkyys, kaikki tuo mahtavuus on mahtunut kuusi jalkaa pitkään ja -kolme jalkaa leveään kirstuun!" - -"Veikkoseni", muistutti Atos, "monet paljon loistokkaammatkin suuruudet -saavat sijansa vielä pienemmissä kirstuissa, ja ainiaaksi!" - -Samassa Monk huomasi molemmat aatelismiehet, jotka pysyttelivät -syrjässä odotellen tungoksen loittonemista herttuan läheltä. Hän -raivasi äkkiä tiensä heidän luokseen, niin että hän yllätti heidät -kesken järkeilyn. - -"Puhuitte minusta?" hän virkkoi hymyillen. - -"Mylord", vastasi Atos, "puhuimme myöskin Jumalasta." - -Monk meni miettiväiseksi, mutta sanoi sitten hilpeästi: - -"Hyvät herrat, puhukaamme myöskin hiukan kuninkaasta, jos suvaitsette, -sillä teille kai tulee puheillepääsy hänen majesteettinsa luo." - -"Kello yhdeksän", vastasi Atos. - -"Kello kymmenen", vastasi d'Artagnan. - -"Menkäämme jo suoraa päätä työhuoneeseen", esitti Monk ja viittasi -molempia ulkomaalaisia astumaan edellä, mutta siihen ei kumpainenkaan -tahtonut suostua. - -Tämän aito ranskalaisen kohteliaisuuskiistan aikana kuningas palasi -lehterin keskikohdalle. - -"Kas, siinähän ovat ranskalaiseni!" sanoi hän huolettoman keveästi, -jota sävyä mitkään pettymykset ja vastoinkäymiset eivät olleet häneltä -hälventäneet. "Ranskalaiseni, lohdutukseni onnettomuuksissa!" - -Atos ja d'Artagnan kumarsivat. - -"Herttua, viekää nämä herrat työhuoneeseeni. Tulen sinne heti, -messieurs", hän lisäsi ranskaksi. - -ja hän suoriutui kiireesti hoviseurueestaan, palatakseen -ranskalaistensa luo, kuten hän heitä nimitti. - -"Herra d'Artagnan", sanoi hän työhuoneeseensa astuessaan, "hyvillä -mielin näen teidät jälleen." - -"Sire, minua ilahduttaa sanomattomasti, kun saan tervehtiä teidän -majesteettianne palatsissanne." - -"Monsieur, te tahdoitte tehdä minulle hyvin suuren palveluksen, ja olen -teille siitä kiitollinen. Jollei minua arveluttaisi sekaantua -ylipäällikkömme oikeuksiin, niin tarjoisin teille arvonne mukaisen -paikan lähelläni." - -"Sire", vastasi d'Artagnan, "erotessani Ranskan kuninkaan -henkivartiosta lupasin ruhtinaalleni, etten enää rupea minkään -kuninkaan palvelukseen." - -"Vai niin!" sanoi Kaarle; "sepä ikävää minulle! Olisin kovin mielelläni -tehnyt paljonkin hyväksenne; te miellytätte minua." - -"Sire..." - -"Mutta enkö sentään voi saada teitä pyörtämään sanaanne?" jatkoi Kaarle -hymyillen. "Herttua, auttakaa te minua. Jos teille tarjottaisiin -- -toisin sanoen, jos minä tarjoaisin teille muskettisoturieni -päällikkyyden?" - -D'Artagnan kumarsi vielä syvempään kuin edellisellä kerralla. - -"Minun olisi mielipahakseni kieltäydyttävä teidän armollisen -majesteettinne tarjouksesta", hän sanoi. "Aatelismiehellä on vain -sanansa omaa, ja sanani olen antanut Ranskan kuninkaalle, niinkuin -minulla jo oli kunnia mainita teidän majesteetillenne." - -"Älkäämme siis puhuko siitä sen enempää", lopetti kuningas kääntyen -Atokseen päin. - -Ja hän jätti d'Artagnanin mitä katkerimman pettymyksen valtaan. - -"Ah, sanoinhan sen!" tuumi muskettisoturi; "tyhjiä sanoja, hyvää -vihkivettä! Kuninkailla on aina ihmeellinen kyky tarjota meille mitä -tietävät mahdottomaksi ottaa vastaan, jotta saavat haitatta näytellä -jalomielisyyltä. Tyhmyri, kolminkertainen tyhmyri olin, kun -hetkeksikään toivoin!" - -Sillävälin Kaarle tarttui Atoksen käteen. "Kreivi", hän haastoi, "te -olette ollut minulle toinen isä: se palvelus, jonka olette minulle -tehnyt, ei ole maksettavissa. Olen kuitenkin ajatellut palkita teitä. -Isäni teki teistä Sukkanauha-ritarin; se on arvo, josta kaikki Euroopan -kuninkaatkaan eivät voi ylpeillä. Leskikuningatar nimitti teidät Pyhän -Hengen tähdistön jäseneksi, ja se on yhtä loistava kunnianosoitus. Minä -liitän niihin ritarimerkkeihin tämän Kultaisen Taljan tunnuksen, jonka -minulle lähetti Ranskan kuningas, saatuaan apeltaan Espanjan -kuninkaalta naittamisensa muistoksi kaksi tällaista arvomerkkiä; mutta -vastikkeeksi pyydän teiltä vielä erästä palvelusta." - -"Sire", esteli Atos hämmentyneenä, "Kultaisen Taljan tunnusko minulle, -kun maassani on ainoastaan kuninkaalla se kunnia!" - -"Minä tahdon, että te isänmaassanne ja kaikkialla olette kaikkien -niiden tasalla, joita hallitsijat ovat kunnioittaneet suosiollaan", -selitti Kaarle ottaessaan ketjun kaulastaan, "ja minä olen varma siitä, -kreivi, että isäni hymyilee minulle haudastaan." - -"On kumma paikka", tuumi d'Artagnan itsekseen ystävänsä vastaanottaessa -polvillaan sen ylhäisen arvomerkin, jonka kuningas hänelle luovutti, -"on kerrassaan käsittämätöntä, että minä olen aina nähnyt onnensateen -valelevan koko ympäristöäni ainoankaan pisaran tipahtamatta minun -päälleni! Ihan tässä repisi tukan päästänsä, jos olisi kateellinen!" - -Atos nousi jälleen; Kaarle syleili häntä sydämellisesti. - -"Kenraali", hän virkahti Monkille. - -Mutta hän oikaisi heti hymyillen: - -"Suokaa anteeksi, minun piti sanoa herttua. Katsokaas, jos erehdyn, -niin se johtuu siitä, että se nimitys ei vielä oikein painu mieleeni... -Minun tulee keksiä merkitsevämpi. Tahtoisin nähdä teidät niin -likellä valtaistuintani, että voisin sanoa teitä veljekseni kuten -Ludvig-kuningasta. Mutta nytpä tiedänkin; nimitän teidät Irlannin ja -Skotlannin varakuninkaaksi, hyvä herttua; silloin en enää eksy vanhaan -puhuttelutapaani." - -Herttua tarttui kuninkaan käteen, mutta ilman ihastuksen innostusta, -ainiaan vakavan sävynsä säilyttäen. Hänen sydäntään kuitenkin -paisutti tämä viimeinen suosionosoitus. Taitavasti säästellessään -anteliaisuuttaan oli Kaarle jättänyt herttualle aikaa toivotteluun, -vaikka tämä ei ollut voinut toivoa niin paljon kuin hän nyt sai. - -"_Mordioux_", murisi d'Artagnan, "yhä satelee! Uh, järki tässä jo -sekoaa!" - -Ja hän kääntyi pois niin nopeasti ja hullunkurisen surkean näköisenä, -että kuningas ei voinut olla hymyilemättä. Monk valmistausi -hyvästelemään hallitsijaa. - -"Mitä, lähdettekö jo, luottamusmieheni?" virkkoi kuningas herttualle. - -"Jos teidän majesteettinne sallii. Olen todella kovin väsynyt... Päivän -mielenliikutukset ovat uuvuttaneet minua; tarvitsen lepoa." - -"Mutta ettehän voine lähteä ilman herra d'Artagnania?" sanoi kuningas. - -"Kuinka niin, sire?" kysyi vanha soturi. - -"Oh, kai te toki sen tiedätte?" vastasi kuningas. - -Monk katseli Kaarlea ihmeissään. - -"Pyydän anteeksi, teidän majesteettinne", hän sanoi, "mutta minä en -tiedä... mitä tahdotte sanoa." - -"Ahaa; se on mahdollista; mutta jos te unohdattekin, muistanee herra -d'Artagnan." - -Muskettisoturin kasvot ilmaisivat kummastusta. - -"No, ettekö asu herra d'Artagnanin kanssa yhdessä, herttua?" pitkitti -kuningas. - -"Kyllä, sire, minulla on ollut kunnia tarjota herra d'Artagnanille -asunto." - -"Johtuiko se aivan vapaaehtoisesti teistä itsestänne?" - -"Se tuntui minusta luonnolliselta, sire." - -"Niin, mutta toisin ei voinut ollakaan... vanki oleskelee aina -voittajansa luona." - -Monk punastui nyt vuorostaan. "Olen tosiaan herra d'Artagnanin vanki", -hän myönsi. - -"Epäilemättä, Monk, koska ette ole vielä lunastanut itseänne vapaaksi. -Mutta älkää olko siitä huolissanne; minä sieppasin teidät herra -d'Artagnanilta, joten maksankin lunnaanne." - -D'Artagnanin silmät saivat jälleen vilkkaan loisteensa, gascognelainen -alkoi ymmärtää. Kaarle lähestyi häntä. - -"Kenraali ei ole rikas eikä voisi maksaa arvonsa mukaisia lunnaita", -hän sanoi. "Minä olen kyllä paljon paremmissa varoissa, mutta nyt, kun -hän on herttua ja melkein kuningaskin, vastaa hän niin suurta summaa, -että minäkään en kenties kykenisi täyttä korvausta suorittamaan. No -niin, herra d'Artagnan, olkaa kohtuullinen määrätessänne, paljonko olen -teille velkaa." - -Ihastuksissaan asian käänteestä, mutta täydellisesti malttaen mielensä -vastasi d'Artagnan: - -"Sire, teidän majesteetillanne ei ole syytä levottomuuteen. Silloin kun -minulla oli onni ottaa vangiksi hänen ylhäisyytensä, oli herra Monk -vain kenraali; minulle on siis tuleva ainoastaan kenraalin lunnaat. -Mutta suvaitkoon kenraali luovuttaa minulle miekkansa, niin katson -saaneeni kunnollisen hyvityksen, sillä kenraalin arvoisena voin koko -maailmassa pitää vain hänen miekkaansa." - -"_Odds fish_, kuten isäni sanoi!" huudahti Kaarle II; "siinäpä -ritarillinen lausuma ja aito ritarin suusta, vai mitä, herttua?" - -"Totisesti, kautta kunniani, sire!" vastasi herttua. - -Ja hän veti miekkansa. - -"Monsieur", hän sanoi d'Artagnanille, "tässä pyytämänne. Monellakin on -ollut parempi säilä, mutta niin koruton kuin onkin aseeni, en ole -milloinkaan luovuttanut sitä kellekään." - -D'Artagnan otti ylpeästi säilän, joka oli vastikään luonut kuninkaan. - -"Ohoh!" huudahti Kaarle; "mitä! Kalpako, joka on toimittanut minulle -takaisin valtaistuimeni, joutuisi pois kuningaskunnastani eikä -myöhemmällä kuuluisi kruununi kalleuksiin? Ei, kautta sieluni, niin ei -saa käydä! Kapteeni d'Artagnan, annan kaksisataatuhatta livreä siitä -säilästä; jos se on liian vähän, niin sanokaa!" - -"Liian vähän se on, sire", vastasi d'Artagnan tavattoman vakavasti. "En -tahtoisi sitä ollenkaan myydä, mutta teidän majesteettinne toivomus on -minulle käsky. Tottelen siis, mutta se kunnioitus, johon olen -velvollinen läsnäolevaa maineikasta urhoa kohtaan, vaatii minua -arvioimaan voittoni vakuuden kolmannesta korkeampaan hintaan. Pyydän -siis kolmesataatuhatta livreä miekasta tai lahjoitan sen teidän -majesteetillenne sinänsä." - -Ja pidellen miekkaa kärjestä hän ojensi sen kuninkaalle. - -Kaarle II purskahti iloiseen nauruun. - -"Ritarillinen mies ja hauska toveri! _Odds fish_, eikö totta, herttua? -Eikö totta, kreivi? Hän miellyttää minua totisesti, ja kiinnyn häneen -yhä enemmän. Kas tässä, chevalier d'Artagnan", hän sanoi, "ottakaa -tämä." - -Astuen pöydän ääreen hän otti kynän ja kirjoitti kolmensadantuhannen -livren maksumääräyksen rahastonhoitajalleen. - -D'Artagnan otti osoituksen ja virkkoi totisen näköisenä kääntyen -Monkiin päin: - -"Tiedän kyllä pyytäneeni vieläkin liian vähän, mutta olkaa varma siitä, -herttua, että minä olisin mieluummin kuollut kuin antanut ahneuden -ohjata toimintaani." - -Kuningas alkoi jälleen hohottaa kuin valtakuntansa huolettomin nuori -mies. - -"Käykää vielä tapaamassa minua ennen kuin matkustatte, chevalier", -pyysi hän; "tahdon oikein kunnollisesti päästä hyvälle tuulelle ennen -ranskalaisten poistumista läheltäni." - -"Kah, sire, hyväntuulisuuden laita ei ole sama kuin herttuan miekan, ja -sitä saa teidän majesteettinne pyytää minulta ilmaiseksi", vastasi -d'Artagnan, jonka jalat tuskin enää koskettivat lattiaa. - -"Ja te, kreivi", lisäsi Kaarle Atokseen kääntyen, "tulkaa tekin vielä; -minulla on tärkeä tehtävä toimitettavaksenne. Kätenne, herttua!" - -Monk puristi kuninkaan kättä. - -"Hyvästi, hyvät herrat", sanoi Kaarle ojentaen kumpaisenkin kätensä -ranskalaisille, jotka koskettivat kädenselkää huulillaan. - -"No, oletko nyt tyytyväinen?" kysyi Atos heidän tultuaan ulos. - -"Hiljaa!" vastasi d'Artagnan ilosta vapisten; "en ole vielä palannut -rahastonhoitajan luota... räystäs voi pudota päähäni." - - - - -34. - -Rikkauden kiusoja. - - -D'Artagnan ei hukannut aikaa; niin pian kun hän katsoi soveliaaksi, -pistäysi hän kuninkaan rahastonhoitajan luo. - -Suureksi tyytyväisyydekseen hän silloin vaihtoi varsin -rumalla käsialalla kirjoitetun paperilapun suunnattomaksi -kasaksi kultakolikoita, jotka oli vastikään leimattu hänen -kaikkeinarmollisimman majesteettinsa Kaarle II:n rintakuvalla. - -D'Artagnan kykeni harvinaisessa määrin hillitsemään itseänsä; tällä -kertaa hän ei kuitenkaan voinut pidätellä riemastustaan, kuten lukija -kenties helpostikin käsittää, jos hän suvaitsee tuntea hiukan -myötämielisyyttä miestä kohtaan, joka syntymästään saakka ei ollut -koskaan nähnyt niin kosolti kultarahoja ladottuina vierekkäisiksi -pinoiksi mitä hauskimman näköiseen järjestykseen. - -Rahastonhoitaja sulloi kaikki pinot sitten pussosiin, jotka hän sulki -kunkin erikseen pienellä valtion vaakunasinetillä; sellaista suosiota -eivät rahastonhoitajat kaikille osoitakaan. - -Aivan välinpitämättömänä, mutta tarkoin niin kohteliaana kuin pitikin -esiintyä henkilöä kohtaan, jota kuningas kunnioitti ystävyydellään, hän -lopuksi virkkoi d'Artagnanille: - -"Ottakaa rahanne, sir." - -Rahanne! Se sana värähdytti d'Artagnanin sydämessä jänteitä, joista hän -ei ollut tiennytkään. - -Hän sälytti pussoset pikku kärryille ja palasi asuntoonsa peräti -syvissä mietteissä. Miehellä, joka omistaa kolmesataatuhatta livreä, ei -otsa hevin säily sileänä: kurttu kutakin sataatuhatta livreä kohti ei -ole liikaa. - -D'Artagnan sulkeutui huoneeseensa, ei käynyt päivällisellä, päästänyt -ketään luoksensa, ja palavan lampun ääressä ja pistooli vieressä -pöydällä hän valvoi kaiken yötä pohtien keinoja, miten saisi estetyksi -kuninkaan kassakirstusta hänen talteensa siirtyneet kauniit -kultakolikot siirtymästä jonkun veijarin huostaan. Parhaaksi katsoi -gascognelainen viimein sijoittaa aarteensa ensi hätään niin vankkojen -lukkojen taa, että ne eivät olleet millään käsivoimilla murrettavia, ja -niin mutkallisesti sommiteltujen, että niihin ei mikään tavallinen -avain tepsinyt. - -Hän muisti, että englantilaiset ovat mestareita koneellisten -keksintöjen alalla ja olletikin turvallisten kassakaappien -valmistajina, ja hän päätti jo huomenelta etsiä taituria, jolta saisi -kelvollisen rahakirstun. - -Kauas ei hänen tarvinnutkaan mennä. Mestari Will Jobson, Piccadillyn -varrella, kuunteli hänen toivomuksiaan, oivalsi muukalaisen huolet ja -lupasi valmistaa hänelle varmuuslukon, joka vapauttaisi hänet kaikesta -pelosta. - -"Saatte minulta ihan uuden laitteen", takasi hän. "Vähäisinkin lukon -murtoyritys avaa näkymättömän laatan, ja pienoinen, niinikään näkymätön -tykki tuiskauttaa silloin sievän vaskikuulan, naulan painoisen, jotta -häiritsijä mätkähtää kellelleen. Mitä sanotte siitä?" - -"Se on tosiaankin nerokasta", huudahti d'Artagnan; "se pienoinen -vaskikuula miellyttää minua erinomaisesti. No, herra mestari, entä -ehdot?" - -"Viisitoista päivää valmistusaikaa ja viisitoistatuhatta livreä -maksettava koneiston tullessa", vastasi taituri. - -D'Artagnan rypisti kulmiansa. Kahdessa viikossa ehtisivät kaikki -Lontoon huijarit vapauttaa hänet kassakirstun tarpeesta. Ja -viisitoistatuhatta livreä tuntui hänestä ylettömältä maksulta siitä, -mitä rahtunen valppautta kykeni toimittamaan hänelle ilmaiseksi. - -"Mietin asiaa", hän virkkoi; "kiitoksia, sir." - -Ja hän palasi asuntoonsa juoksujalkaa; vielä ei kukaan ollut -lähennellyt aarretta. - -Samana päivänä Atos poikkesi vierailulle ystävänsä luo ja tapasi tämän -niin huolestuneena, että hänen täytyi ilmaista ihmettelyään. - -"Mitä! Nyt olet rikas", hän sanoi, "etkä kuitenkaan iloitse. Sinä, joka -niin hartaasti toivoit varallisuutta...?" - -"Voi, hyvä ystävä, nautinnot, joihin ei ole tottunut, ovat tukalampia -kuin tavanmukaiset kiusat. Selitä minulle hiukan erästä seikkaa. Voin -pyytää sitä sinulta, kun olet aina ollut varoissasi. Kun on rahoja, -niin miten menetellään?" - -"Se riippuu asianhaaroista..." - -"Mitä sinä teit omillasi, kun ne eivät saaneet sinusta saituria eivätkä -tuhlaria? Sillä saituus kuivettaa sydämen ja tuhlaus hukuttaa sen... -eikö niin?" - -"Itse Fabricius ei olisi sanonut sattuvammin. Mutta rahoistani ei -minulla tosiaan ole koskaan ollut pulaa." - -"Lainaatko niitä korolla?" - -"En; tiedäthän, että minulla on jokseenkin kaunis kartano, joka edustaa -omaisuuteni isompaa osaa." - -"Niin, sen tiedän." - -"Samalla tavoin voit sinä olla yhtä rikas kuin minäkin, ja -rikkaampikin, kun vain haluat." - -"Mutta keräätkö talteesi tuottoa?" - -"En." - -"Mitä sanot paksuun muuriin koverretusta kätköstä?" - -"Sellaista en ole koskaan käyttänyt." - -"Siinä tapauksessa sinulla varmaankin on joku uskottu, joku taattu -liikemies, joka suorittaa sinulle kunniallista osinkoa?" - -"Ei suinkaan." - -"Hyväinen aika, miten siis menetteletkään?" - -"Minä kulutan kaikki mitä saan, ja saan juuri sen verran kuin kulutan, -hyvä d'Artagnan." - -"Ahaa, vai sillä tavoin? Mutta sinä elelet kuin pikku ruhtinas, ja -viiden- tai kuudentoistatuhannen vuositulot kyllä hupenevatkin -hyppysissäsi; sitäpaitsi sinulla on velvollisuuksia täytettävinä, sinun -on edustettava säätyasemaasi." - -"Mutta minä en voi havaita, että sinä olisit vähemmän suuri herra kuin -minä, ystäväiseni, ja rahasi riittävät menoihisi juuri parahiksi." - -"Kolmesataatuhatta livreä! Siinähän on kaksi kolmannesta liikaa." - -"Suo anteeksi, mutta minusta tuntui kuin olisit sanonut... olin -kuulevinani... jäin ainakin siihen käsitykseen, että sinulla on -yhtiökumppani..." - -"Ah, hitto, se on totta!" huudahti d'Artagnan punastuen; "onhan -Planchet! Turkanen, enkös unohtanutkin häntä!... No niin, siihen -lohkeaa satatuhatta... Vahinko vain, summa oli niin pyöreä, niin -sointuva... Se on totta, Atos, nyt en ole enää ollenkaan rikas. -Sinullapa on muisti!" - -"Välttävä, Jumalan kiitos!" - -"Kunnon Planchet", murisi d'Artagnan, "hän ei tehnytkään vähäistä -kaappausta! Mainio keinottelu, lempo soikoon! Mutta mikä on puhuttu, se -on puhuttu." - -"Paljonko annat hänelle kaikkiaan?" - -"Ka", virkkoi d'Artagnan, "hän ei ole mikään pahaluontoinen mies, kyllä -minä saan hänen kanssaan sovituksi. Olen kokenut kovaa, katsos, ja -joutunut suuriin kuluihin; se kaikki on otettava lukuun tilissä." - -"Hyvä ystävä, olen varma sinusta", sanoi Atos tyynesti, "ja minulla ei -ole mitään pelkoa kelpo Planchetin puolesta; hänen etunsa ovat -paremmalla kannalla sinun käsissäsi kuin hänen omissaan. Mutta nyt, kun -sinulla ei ole täällä enää mitään tekemistä, lähdemmekin matkalle, jos -noudatat neuvoani. Käyt kiittämässä hänen majesteettiaan ja tiedustat, -onko hänellä mitään käskyjä annettavina, ja kuuden päivän kuluttua -voimme jälleen nähdä Notre-Damen tornit." - -"Veikkoseni, matkalle tosiaan tekeekin mieleni, ja minä menen heti -tervehtimään kuningasta." - -"Minä puolestani käyn vielä hyvästelemässä muutamia kaupunkilaisia", -ilmoitti Atos, "ja sitten pidän sinulle seuraa." - -"Lainaisitko minulle Grimaudia?" - -"Kernaasti. Mihin aiot häntä käyttää?" - -"Hyvin yksinkertaiseen tehtävään, joka ei väsytä häntä; Pyydän häntä -vartioitsemaan pistoolejani, jotka ovat tuossa pöydällä noiden pussien -vieressä." - -"Hyvä on", vastasi Atos levollisesti. - -"Ja hän ei kai poistu paikalta, vai mitä luulet?" - -"Ei sen enempää kuin pistoolitkaan." - -"Lähden siis hänen majesteettinsa luo. Näkemiin!" - -D'Artagnan esittäysikin piammiten Saint-Jamesin palatsissa; Kaarle II -hoiti parhaillaan kirjeenvaihtoaan ja antoi hänen odottaa etuhuoneessa -runsaan tunnin. - -Kävellessään edes takaisin lehterillä ovien ja ikkunain välissä oli -d'Artagnan näkevinään Atoksen viitan häilähtävän ulkoeteisestä, mutta -juuri kun hän aikoi ottaa asiasta selon, kutsui vahtimestari hänet -kuninkaan luo. - -Kaarle II hykersi kämmeniään, vastaanottaessaan ystävämme kiitokset. - -"Chevalier", hän sanoi, "te ette ole missään kiitollisuudenvelassa -minulle; nelin verroin suuremman palkinnon olisi kannattanut tuo -oivallinen juttu kirstusta, johon työnsitte urhean kenraalimme... hänen -ylhäisyytensä Albemarlen herttuan, tahdoin sanoa." - -Ja kuningas remahti suureen nauruun. D'Artagnan ei katsonut soveliaaksi -keskeyttää hänen majesteettiaan ja vain kumarsi kainosti. - -"Johtuupa mieleeni kysyä", jatkoi Kaarle, "onko rakas Monkimme -todellakin antanut teille anteeksi sen kolttosen?" - -"Anteeksiko? Tottahan toki, sire." - -"Niin, mutta se matka oli hänelle kovin julma koettelemus... _Odds -fish_, vallankumouksen päämies pantuna säilyyn kuin silli tynnyriin! -Teidän sijassanne en luottaisi siihen, chevalier." - -"Mutta, sire..." - -"Tiedän kyllä, että Monk sanoo teitä ystäväkseen... Mutta hänellä on -niin terävät silmät, että hänellä täytyy olla hyvä muistikin, ja -kulmakarvojen korkea kaarevuus ilmaisee hänellä olevan suurta -itsetuntoa, -- _grande supercilium_, tiedättehän." - -"Latinaa minä vielä varmasti opettelen", päätti d'Artagnan itsekseen. - -"Malttakaas", huudahti kuningas samassa ilahtuneesti, "minun pitääkin -saada syntymään sovinto välillänne; osaan kyllä järjestää..." - -D'Artagnan pureskeli viiksiään. - -"Salliiko teidän majesteettinne minun lausua toden?" - -"Puhukaa suoraan, chevalier, puhukaa." - -"No niin, sire, te saatte minut kamalasti pelkäämään... Jos teidän -majesteettinne ottaa hoitaaksenne tämän asiani, niinkuin näytte olevan -halukas tekemään, niin minä olen mennyttä miestä, sillä herttua -surmauttaa minut." - -Kuningas purskahti uuteen naurunhohotukseen, joka sai d'Artagnanin -pelon muuttumaan ahdistavaksi tuskaksi. - -"Sire, luvatkaa minulle armollisesti, että annatte minun itse pitää -huolta siitä sopimisesta; ja sitten, jos ette enää tarvitse -palveluksiani..." - -"En, chevalier. Tahdotte jo lähteä?" vastasi Kaarle, jonka hilpeys kävi -yhä arveluttavammaksi. - -"Jos teidän majesteetillanne ei ole mitään käskettävänä." - -Kaarle pääsi jälleen melkein vakavaksi. - -"Vain yksi seikka. Käykää tapaamassa sisartani, lady Henrietteä. -Tunteeko hän teitä?" - -"Ei, sire; mutta... tällainen vanha soturi ei ole mieluisa näky -nuorelle ja elämänhaluiselle prinsessalle." - -"Minä tahdon, että sisareni tulee tuntemaan teidät, voidakseen tarpeen -sattuessa turvautua teihin." - -"Sire, kaikki teidän majesteetillenne rakas on minulle pyhää." - -"Hyvä!... Parry! Tulehan, hyvä Parry!" - -Sivuovi avautui, ja Parry astui huoneeseen; hänen kasvonsa alkoivat -säteillä, kun hän näki ranskalaisen. - -"Mitä Rochester tekee?" kysyi kuningas. - -"Hän on kanavalla naisten kanssa", vastasi Parry. - -"Entä Buckingham?" - -"Samoin." - -"Sepä sattuukin sopivasti. Sinä viet chevalierin lordi Villiersin luo --- hän on Buckinghamin herttua, chevalier -- ja pyydät herttuaa -esittelemään herra d'Artagnanin lady Henriettelle." - -Parry kumarsi ja hymyili d'Artagnanille. - -"Chevalier", jatkoi kuningas, "tämä on teidän hyvästelyaudienssinne; -saatte sitten matkustaa milloin haluatte." - -"Kiitän, sire." - -"Mutta solmikaakin rauha Monkin kanssa." - -"Oh, sire..." - -"Te tiedätte, että muuan laivani on käytettävissänne?" - -"Te osoitatte minulle aivan ylenpalttista hyväntahtoisuutta, sire, mutta -minä en voi sallia, että teidän majesteettinne upseerit vaivautuvat -minun tähteni." - -Kuningas löi d'Artagnania olalle. - -"Teidän vuoksenne he eivät vaivaudukaan, chevalier, vaan lähettilääni -tähden, joka matkustaa valtuuttamanani Ranskaan. Luullaksenne liitytte -mielellänne hänen seuraansa, sillä te tunnette hänet." - -D'Artagnan katseli kuningasta ihmeissään. - -"Hän on muuan kreivi de la Fère... sama, jota te puhuttelette -Atokseksi", lisäsi kuningas lopettaen keskustelun iloisella -naurunhelähdyksellä kuten oli sen aloittanutkin. "Hyvästi, chevalier, -hyvästi! Pitäkää minua mielessänne niinkuin minä teitä." - -Senjälkeen hän viittasi Parrylle kysyäkseen, eikö häntä odottanut -viereisessä huoneessa joku, ja poistui sinne, jättäen chevalierin -seisomaan ihan ällistyksissään tästä omituisesta audienssista. - -Vanhus tarttui ystävällisesti hänen käsivarteensa ja vei hänet -puutarhaan. - - - - -35. - -Kanavalla. - - -Läpinäkymättömän vihreänä läikkyvällä kanavalla, jonka -marmorireunuksiin aika oli jo siroitellut tummia laikkuja ja -sammaltukkojaan, solui majesteettisesti pitkä, litteäpohjainen -huvipursi, jonka kunniakatos kohotti uljaasti ilmaan kuninkaallisen -viirin ja laahasi damastiseinämiensä upeita ripsuja vedenkalvossa. -Kahdeksan soutumiestä nojaili keveästi airoihinsa, saaden saiman -lipumaan pitkin kanavaa sorean tasaisesti kuin joutsenet, jotka -häiriintyneinä aluksen ilmestymisestä ikivanhoille asuinsijoilleen -tarkkasivat etäältä tätä loistoa ja hälinää, sillä purressa oli neljä -kitaran- ja luutunsoittajaa, kaksi laulajaa ja useita kullassa ja -jalokivissä välkkyviä hovilaisia, jotka kilvan näyttelivät -valkoisia hampaitaan hauskuuttaessansa lady Stuartia, Henrik IV:n -tyttärentytärtä, Kaarle I:n tytärtä ja Kaarle II:n sisarta, jolla oli -kunniasija saiman verhotaivaan alla. - -Me tunnemme nuoren prinsessan, olemme hänet nähneet Louvressa äitinsä -mukana polttopuiden ja leivän puutteessa, koadjutorin ja parlamentin -auttelemana.[26] Hänellä oli siten ollut kolkko nuoruus kuten -veljilläänkin; sitten hän oli vastikään yhtäkkiä havahtunut tästä -pitkällisestä ja kamalasta unesta, huomaten istuvansa valtaistuimen -askelmilla hoviloiston ja mielistelijäin ympäröimänä. Niinkuin Maria -Stuart vankilasta päästessään hengitti siis hänkin nyt täysin vedoin -elämää ja vapautta sekä lisäksi valta-aseman ja rikkauden huumetta. - -Lady Henriettestä oli varttuessaan kehittynyt huomattava kaunotar, ja -nyt kuningasvallan palattua hänen suloutensa oli käynyt kuuluisaksi. -Onnettomuus oli vienyt siltä ylpeyden loisteen, mutta menestys oli -tuonut sen heti takaisin. Hän säihkyi huolettomassa viihtymyksessään -kuin kasvihuoneen kukkaset, jotka yhdeksi yöksi syyskylmän ensimmäiseen -uhoon unohtuneina ovat painuneet nuokkumaan, mutta seuraavana päivänä -kohottautuvat entistään hehkeämpinä, tuntiessaan jälleen sen ilmakehän -lämpöä, jossa ovat kasvun alkuun päässeet. - -Lordi Villiers -- Buckinghamin herttua, jonka isä esitti huomattavaa -osaa näiden muistelmien alkuluvuissa,[27] -- komea nuori ritari, -raskasmielinen naisten seurassa ja leikinlaskija miesten parissa, ja -lordi Wilmot, Rochesterin herttua, joka nauratteli kumpaakin -sukupuolta, seisoivat tällähaavaa lady Henrietten edessä ja kilpailivat -siitä, kumpaisen etuutena olisi saada häneltä hymyily osakseen. - -Nuori ja kaunis prinsessa nojaili kultaompeleiseen samettipielukseen ja -antoi sormiensa veltosti riippua veteen asti; hän oli huolettomasti -kuuntelevinaan laulua ja soittoa, niitä kuulematta, ja seurasi noiden -kahden hovimiehen haastelua olematta sitä tarkkaavinansa. - -Seikka oli nimittäin sellainen, että lady Henriette, tämä Ranskan ja -Englannin sulojen viehkeän yhtymän edustaja, ei ollut vielä rakastunut, -joten hän oli julma keimailussaan. Niinpä ei myhäily, tuo nuorten -tyttöjen luonteva suosionosoitus, kirkastanutkaan hänen kasvojaan, ja -jos hän toisinaan kohotti katseensa, suuntasi hän sen niin tiukasti -jompaan kumpaan keikariin, että heidän kyllä rohkeaksi karaistunut -mielistelynsä hämmentyi ja arastui. - -Huvipursi pitkitti yhä kulkuaan, soittajat panivat parastaan, ja -hovimiehet alkoivat hengästyä kuten hekin. Mutta huviretki kävi -nähtävästi yksitoikkoiseksi prinsessalle, sillä äkkiä hän ravisti -kärsimättömästi päätänsä ja sanoi: "No, riittää jo; palatkaamme, hyvät -herrat." - -"Voi, madame", pahoitteli Buckingham, "olemme kovin onnettomia, kun -meidän ei ole onnistunut tehdä retkeilyä mieluisaksi teidän -korkeudellenne." - -"Äitini odottaa minua", vastasi lady Henriette. "Ja tunnustan teille -suoraan, messieurs, että minua ikävystyttääkin." - -Tämän julman sanan virkkaessaan prinsessa yritti katseellaan lohduttaa -kumpaistakin nuorta herrasmiestä, joita tuollainen suorapuheisuus -näytti tyrmistyttäneen. Silmäys teki tehonsa, molempien kasvot -kirkastuivat; mutta ikäänkuin kuninkaallinen keimailijatar olisi -arvellut osoittaneensa liiallista suosiollisuutta halpoja kuolevaisia -kohtaan, hän heti liikahti syrjään, kääntyi selin kahteen -puhuttelijaansa ja näytti vaipuvan unelmoimiseen, jossa heillä -ilmeisesti ei ollut mitään osaa. - -Buckingham puri huultansa pahastuneesti, sillä hän oli todella -rakastunut lady Henrietteen ja otti senvuoksi prinsessan esiintymisen -aina vakavalta kannalta. Rochester puri niinikään huultansa, mutta kun -hänen järkensä aina vallitsi sydäntä, pidätteli hän siten vain häijyä -naurunpurkausta. Prinsessa oli nuorista ylimyksistä kääntänyt katseensa -harhailemaan pitkin rantarinteen heleänvihreää kukkanurmikkoa, ja -huomasi silloin etäällä Parryn ja d'Artagnanin. - -"Kuka tuolla tulee?" hän kysyi. - -Aatelismiehet pyöräyttivät päänsä sille suunnalle nopeasti kuin salama. - -"Parry", vastasi Buckingham, "pelkkä Parry vain." - -"Anteeksi", huomautti Rochester, "mutta minä olen näkevinäni hänellä -kumppanin." - -"Niin, siltä näyttää", vahvisti prinsessa raukeasti. "Mutta sanokaahan, -mylord, mitä merkitseekään tuo 'pelkkä Parry vain'?" - -"Minun nähdäkseni, madame", vastasi Buckingham nyreästi, "tuo -uskollinen Parry, harhaileva Parry, iänikuinen Parry ei ole kovinkaan -tärkeä henkilö." - -"Te erehdytte, herttua: Parry, harhaileva Parry, kuten te sanotte, on -aina harhaillut sukuni palvelukseksi, ja tuon vanhuksen näkeminen on -minulle aina hauskaa." - -Lady Henrietten mielentila kehittyi sievien ja olletikin keimailevien -naisten tavalliseen tapaan: oikullisesta hän kävi vastustushaluiseksi, -ja pantuaan teikarin kokemaan oikullisuutta hän nyt tahtoi nöyryyttää -hovimiestäkin vastaväitteillään. Buckingham kumarsi mitään vastaamatta. - -"On totta, madame", myönsi Rochester kumartaen vuorostaan, "että Parry -on palvelijain esikuva; mutta hän ei enää ole nuori, ja me voimme -mieltyä ainoastaan hauskoihin näkyihin. Mitä huvittavaa on vanhassa -ukossa?" - -"Riittää, mylord", lausui lady Henriette kuivasti, "tämä puheenaine -loukkaa minua." - -Sitten hän lisäsi kuin itsekseen puhuen: - -"On tosiaan ihan kummallista, kuinka vähän veljeni ystävät välittävät -hänen palvelijoistaan!" - -"Voi, madame", huudahti Buckingham, "teidän korkeutenne lävistää -sydämeni omien käsienne muovaamalla tikarilla!" - -"Mitä merkitseekään tuollainen ranskalaisen madrigaalin kuosiin -sommiteltu lauselma? En käsitä sitä, herttua." - -"Tarkoitin lausua, madame, että te itse, niin suopea, herttainen ja -hienotuntoinen kuin olettekin, olette usein nauranut -- pyydän -anteeksi, piti sanomani myhäillyt -- tuon kelpo Parryn joutaville -jaarituksille, vaikka teidän armonne tänään onkin ihmeteltävän herkkä -hänen puolestaan." - -"No niin, mylord", vastasi lady Henriette, "jos olen tässä kohden -joskus horjahtanut, on kuitenkin sopimatonta muistuttaa minua siitä." - -Ja hän käännähti kärsimättömästi. - -"Kunnon Parry luullakseni tahtoo puhutella minua. Lord Rochester, -tahdon poiketa maihin." - -Rochester kiirehti toistamaan prinsessan käskyn. Minuutin kuluttua -saima pysähtyi rantaan. - -"Lähtekäämme, messieurs", lausui lady Henriette astuen ottamaan vastaan -Rochesterin tarjoaman käsivarren, vaikka Buckingham paljon likempänä -osoitti samaa kohteliaisuutta. Rochesterin huonosti salattu ylpeys -vihlaisi kovaonnisen Buckinghamin sydäntä tuskallisena survaisuna, kun -loordi vei prinsessan pikku sillalle, jonka palveluskunta oli työntänyt -kuninkaallisesta huvipurresta kanavan kaltaalle. - -"Minne teidän armonne menee?" kysyi Rochester. - -"Näettehän sen, mylord, -- kunnon Parrya kohti, joka harhailee, kuten -mylord Buckingham sanoo, etsiessään minua meidän onnettomuuksissamme -vuodatettujen kyynelten himmentämillä silmillään." - -"Voi, hyvä Jumala", virkahti Rochester, "kuinka surkealla päällä teidän -korkeutenne tänään onkaan! Tuntuu tosiaan siltä kuin me teidän -silmissänne näyttäisimme naurettavilta hupsuilta." - -"Puhukaa omalta osaltanne, mylord", keskeytti Buckingham närkkäästi; -"minulle hänen korkeutensa on niin karsas, etten näy hänelle olevan -yhtään mitään." - -Kumpainenkaan ei vastannut, lady Henriette vain näytti vetävän -kumppaniansa joutuisampaan käyntiin. Buckingham jäi taammaksi ja käytti -tätä eristäytymistä äkänsä purkamiseksi nenäliinaan, jota hän pureskeli -niin raivokkaasti, että hieno batisti jo kolmannesta hampaiden -hyökkäyksestä oli siekaleina. - -"Parry, hyvä Parry", huusi prinsessa hennolla äänellään, "tule tätä -kautta; näen sinun etsivän minua ja odotan." - -"Kah, madame", sanoi Rochester armeliaasti auttaakseen toveriansa, -jonka mainitsimme jääneen jäljemmäksi, "jollei Parry näe teidän -korkeuttanne, niin sokeallekin kelpaisi päteväksi oppaaksi hänen -seuralaisensa, jonka silmät leimuavat tänne asti kuin johtelevana -kaksoismajakkana." - -"Valaisten kerrassaan komeata ja sotaista olemusta", virkkoi prinsessa -yhäti kiusanhaluisena kaikessa, lausuttiinpa hänelle mitä hyvänsä. - -Rochester kumarsi. - -"Siinä on sellainen voimallisen soturin ilmestys, jollaisia -ei näe muualla kuin Ranskassa", lisäsi prinsessa osoittaen -rankaisemattomuudestaan varman naisen itsepintaisuutta. - -Rochester ja Buckingham katselivat toisiaan kuin sanoaksensa: -- Mutta -mikä häntä vaivaakaan? - -"Kuulustakaahan, herttua, mitä Parry tahtoo", käski lady Henriette nyt -Buckinghamia; "menkää." - -Nuori mies katsoi tätä määräystä suosiollisemman mielialan ilmaukseksi; -reipastuen hän juoksi Parryn luo, joka d'Artagnanin yhä saattamana -hitaasti lähestyi ylvään kumppaninsa rinnalla. Parry käveli verkkaan -iällisyytensä painostamana. D'Artagnan asteli hiljalleen ja ylevästi -niinkuin tulikin esiintyä sellaisen d'Artagnanin, joka nojausi -kolmannesmiljoonan varallisuuteen, -- ilman pöyhkeilyä, mutta myös -vähääkään arastelematta. Prinsessa oli pysähtynyt marmorirahille -istumaan ikäänkuin uupuneena muutamista askelistaan, ja suurella -kiireellä toteuttaessaan hänen määräyksensä oli Buckingham enää vain -jonkun askeleen päässä Parrysta, ennen kuin tämä tunsi hänet. - -"Ah, mylord", huohotti palvelija hengästyksissään, "suvaitseeko teidän -armonne noudattaa kuninkaan tahtoa?" - -"Millä tavoin, herra Parry?" kysyi nuori mies, jonka kylmäkiskoisuutta -lievensi halu olla prinsessan mieliksi. - -"No, hänen majesteettinsa pyytää teidän armoanne esittelemään herran -lady Henriette Stuartille." - -"Herra kenet, ensiksikin?" tiedusti herttua korskeasti. - -D'Artagnania oli helppo pahastuttaa, kuten tunnettua; herttuan sävy -närkästytti häntä. Hän tähysti hovimiestä tiukasti, ja kuroutuneiden -silmäkulmien alta välähti kaksi salamaa. Mutta hilliten mielensä hän -samassa vastasi rauhallisesti: - -"Herra chevalier d'Artagnanin, mylord." - -"Suokaa anteeksi, monsieur, mutta tuosta en saa selville muuta kuin -nimenne." - -"Tarkoitatte?" - -"En toisin sanoen tunne teitä." - -"Minä olen teitä onnellisempi, monsieur", vastasi d'Artagnan, "sillä -minulla on ollut kunnia tuntea paljonkin teidän sukuanne ja eritoten -kuuluisa herttua-isänne." - -"Isäni?" sanoi Buckingham. "Tosiaan, monsieur, nyt olenkin -muistelevinani... Herra chevalier d'Artagnan, sanoitte?" - -D'Artagnan kumarsi. - -"Omassa persoonassaan", hän vahvisti. - -"Suokaa anteeksi, ettekö te olekin niitä ranskalaisia, joilla oli -joitakin salaisia välejä isäni kanssa?" - -"Aivan, herra herttua, niitä ranskalaisia minä olen." - -"Sallikaa minun siis lausua teille ihmetykseni siitä, monsieur, että -isäni ei eläissään kuullut puhuttavan teistä." - -"Ei kylläkään, monsieur, mutta hän kuuli kuolemansa hetkellä; minä -hänelle toimitin Anna-kuningattaren kamaripalvelijan välityksellä -varoituksen vaarasta, joka häntä uhkasi, -- valitettavasti viesti -saapui liian myöhään." - -"Eipä väliä, monsieur", sanoi Buckingham, "käsitän nyi että kun kerran -aloitte tehdä palveluksen isälleni, katsotte voivanne pyytää pojan -suojelusta." - -"Ensiksikään, mylord", vastasi d'Artagnan tyynesti, "en pyydä kenenkään -suojelusta. Hänen majesteettinsa kuningas Kaarle II, jolle minulla on -ollut kunnia tehdä muutamia palveluksia (minun sietänee sanoa teille, -monsieur, että elämäni onkin kulunut sellaisessa), kuningas Kaarle II -tahtoo kunnioittaa minua erityisellä suopeudella ja on lausunut -haluavansa, että minut esitellään hänen sisarelleen lady Henriettelle, -koska muka saattaa koitua onnekseni osoittautua hänellekin vastedes -hyödylliseksi. Mutta tietäessään teidän olevan tällähaavaa hänen -korkeutensa seurassa, kehoitti hän minua Parryn opastuksella kääntymään -asiassa teidän puoleenne. Ei siinä ole sen ihmeellisempää. En pyydä -teiltä yhtään mitään, ja jos te ette suvaitse esitellä minua hänen -korkeudelleen, täytyy minun mielipahaksenne sivuuttaa teidät ja rohjeta -esittäytyä itsekseni." - -"Ainakaan, monsieur", huomautti Buckingham, joka ei hevillä jättänyt -viimeistä sanaa toiselle, "ette perääntyne antamasta selvitystä -kysymykseen, jonka olette omilla sanoillanne aiheuttanut." - -"En milloinkaan peräänny, monsieur", vastasi d'Artagnan. - -"Kun siis olette ollut salaisissa väleissä isäni kanssa, niin kyennette -mainitsemaan jonkun erityisen yksityiskohdan?" - -"Ne välit ovat jo kaukana meistä, monsieur, sillä te ette ollut vielä -syntynytkään, eikä tosiaankaan maksa vaivaa herättää niitä muistoja -joidenkuiden vaivaisten timanttikoristeiden takia, jotka sain häneltä -viedäkseni Ranskaan." - -"Ah, monsieur", huudahti Buckingham vilkkaasti lähestyen d'Artagnania -ja ojentaen hänelle kätensä, "te se siis olitte, te, jota isäni niin -hartaasti etsi ja jolla oli niin paljon odotettavana meiltä!" - -"Odotettavana, monsieur! Sepä tosiaan onkin minun alani, ja odotellut -olen kaiken ikäni." - -Sillävälin oli prinsessa kyllästynyt muukalaisen pysähdykseen ja -lähtenyt lähestymään seuruetta. - -"Ette toki jää odottamaan esittelyä, jota minulta pyydätte, monsieur", -virkkoi Buckingham. - -Sitten hän kääntyi kumartamaan lady Henriettelle ja lausui: - -"Madame, kuningasveljenne toivomuksen mukaisesti on minulla kunnia -esitellä teidän korkeudellenne herra chevalier d'Artagnan." - -"Jotta teidän korkeudellanne olisi tarpeen tullen vankka tuki ja taattu -ystävä", lisäsi Parry. - -D'Artagnan kumarsi. - -"Teillä on vielä jotakin sanottavaa, Parry?" kysyi lady Henriette -hymyillen d'Artagnanille, vaikka osoittikin sanansa vanhalle -palvelijalle. - -"Niin, madame, kuningas haluaa, että teidän korkeutenne säilyttää -tarkoin muistissanne herra d'Artagnanin nimen ja ansiot, joita -hänen majesteettinsa sanoo saavansa kiittää kuningaskuntansa -takaisinperimisestä." - -Buckingham, prinsessa ja Rochester katselivat toisiansa -hämmästyksissään. - -"Tuo", virkkoi d'Artagnan, "on toinen pikku salaisuus, josta minä -kaiken todennäköisyyden mukaan en kersku hänen majesteettinsa kuningas -Kaarle II:n pojalle niinkuin tässä äsken timanttikoristeista teille." - -"Madame", lausui Buckingham, "monsieur on jo toistamiseen johdattanut -mieleeni tapauksen, joka niin suuresti kiihdyttää uteliaisuuttani, että -rohkenisin pyytää teiltä lupaa viedä hänet hetkiseksi syrjään -seurastanne, puhutellakseni häntä erikseen." - -"Tehkää se, mylord", myöntyi prinsessa, "mutta toimittakaa hyvin pian -takaisin sisarelle tämä veljen paras ystävä! Ja hän tarttui jälleen -Rochesterin käsivarteen, samalla kun Buckingham pisti kätensä -d'Artagnanin kainaloon. - -"Voi, kertokaa minulle siis, chevalier", kärtti herttua, "koko tuo -timanttiseikkailu, jota Englannissa ei lähemmin tunne kukaan, ei edes -sen miehen poika, joka siinä oli päähenkilönä." - -"Mylord, yhdellä ainoalla henkilöllä oli oikeus kertoa koko se -seikkailu, joksi sitä nimitätte, ja hän oli teidän isänne; hän on -harkinnut oikeaksi pysyä vaiti, minä pyydän saada noudattaa hänen -esimerkkiään." - -Ja d'Artagnan kumarsi sävyltään miehenä, johon oli ilmeisesti mahdoton -saada vaikutetuksi. - -"Koska asian laita on sellainen, monsieur", sanoi Buckingham, "niin -suokaa minulle anteeksi tungetteluni, ja jos minäkin jonakuna päivänä -matkaisin Ranskaan..." - -Hän kääntyi luomaan viimeisen silmäyksen prinsessaan, joka ei näkynyt -olevan hänestä millänsäkään, vaan tuntui kokonaan syventyneen -keskusteluunsa Rochesterin kanssa. Buckingham huokasi. - -"Jos mitä?" tiedusti d'Artagnan. - -"Niin, jos minäkin jonakuna päivänä matkaisin Ranskaan..." - -"Sinne te lähdette, mylord", tokaisi d'Artagnan hymyillen, "sen -takaan." - -"Miksi niin?" - -"Hoo, minulla on ihmeellistä ennustusvaistoa, ja tulevaisuutta -aavistellessani petyn harvoin. No, jos siis tulette Ranskaan..." - -"Niin, monsieur, kuninkaat tavoittelevat kallisarvoista ystävyyttänne, -joka toimittaa heille kruununsa, mutta minäkin rohkenisin pyytää teiltä -rahtusen siitä suuresta harrastuksesta, jota olette osoittanut isääni -kohtaan." - -"Mylord", vastasi d'Artagnan, "uskokaa, että katson liialliseksi -kunniakseni, jos te siellä suvaitsette vielä muistaa tämän -tapaamisemme. Ja nyt, sallikaa..." - -Palaten sitten lady Henrietteä kohti hän lausui: - -"Madame, teidän korkeutenne on Ranskan tytär, ja siinä -ominaisuudessanne toivon näkeväni teidät jälleen Pariisissa. Onnekas on -minulle se päivä, jolloin teidän korkeutenne jonkun käskyn antamisella -minulle osoittaisi, että te ette ole kokonaan unohtanut korkean -veljenne suosituksia." - -Ja hän kumarsi nuorelle prinsessalle, joka kuninkaallisen armollisesti -ojensi hänelle kätensä suudeltavaksi. - -"Ah, madame", sanoi Buckingham hiljaa, "mitä pitäisikään tehdä -saadakseen teidän korkeudeltanne tuollaisen suosionosoituksen?" - -"Totisesti, mylord", vastasi lady Henriette, "kysykää herra -d'Artagnanilta, -- hän selittää teille." - - - - -36. - -Miten d'Artagnan haltiattaren tavoin loihtii kuusisesta -arkusta huvilan. - - -Kuninkaan huomauttelu Monkin itserakkaudesta oli hyvinkin pahasti -huolestuttanut d'Artagnania. Luutnantti oli koko ikänsä osannut mitä -varovaisimmin valita vihollisensa, ja leppymättömien ja voittamattomien -suuruuksien kanssa hän oli käynyt kilpasille ainoastaan milloin hän ei -ollut millään verukkeella voinut sitä välttää. Mutta näkökannat -muuttuvat paljon elämässä. Se on taikalyhty, johon ihmissilmä -vuosittain vaihtaa kuvat. Siitä johtuu, että sen vuoden viimeisen -päivän, jonka kuluessa kaikki on kuvastunut ruusunhohteessa, eroittaa -vain yksi yö seuraavasta vuodesta, joka jo ensimmäisenä päivänään saa -maailman näyttämään mustalta. - -Kun d'Artagnan lähti kymmenen rehentelijänsä kanssa Calaisin satamasta, -oli hän yhtä huolettomasti valmis käymään jotakuta Goliatia, -Nebukadnesaria tai Holofernestä vastaan kuin mittelemään miekkoja -ensikertalaisen kanssa tai kuuntelemaan majatalonsa emännän suukopua. -Hän muistutti silloin varpushaukkaa, joka nälkiinnyksissään hyökkää -oinaan kimppuun. Nälkä sokaisee. Mutta kylläisellä, rikkaalla, -voitollisella ja vaikean pulman selvittämisestä ylpeällä d'Artagnanilla -oli liian paljon menetettävänä, hänen ollakseen visusti harkitsematta -vastoinkäymisen mahdollisuuksia. - -Esittelystänsä palatessaan hän senvuoksi vain kaiken aikaa pohti, miten -kohditella sellaista mahtimiestä kuin Monkia, jonka edessä itse Kaarle -kursaili, niin kuningas kuin olikin -- sillä vastikään valtaistuimelle -nousseena saattoi äskeinen suojatti vielä kerran tarvita suojaajaa, -joten Kaarle ei siis suinkaan asettuisi jyrkästi kieltävälle kannalle, -jos tulisi kysymykseen sotapäällikön pikku tyydytykseksi karkoittaa -d'Artagnan rangaistussiirtolaan tai sulkea hänet johonkin Middlesexin -torniin tai hukuttaa hänet matkalla Doverista Boulogneen. Sellaisia -tyytyväisyytensä todistuksia kuninkaat kyllä mutkattomasti antavat -varakuninkailleen. - -Kuninkaan ei edes tarvinnut toimivasti esiintyä tällaisessa -jälkinäytöksessä, jossa Monk saisi kostonsa. Kuninkaan osa voisi -yksinkertaisesti supistua siihen, että hän antaisi anteeksi Irlannin -varakuninkaalle sen kaiken, mihin tämä ryhtyisi d'Artagnania vastaan. -Albemarlen herttuan omantunnon rauhoittamiseen ei tarvittaisi muuta -kuin hymyillen lausutut _te absolvo_, tai pergamentin alareunaan -piirretyt harakanvarpaat: _Charles the king_, ja näillä kahdella -lausutulla tai kolmella kirjoitetulla sanalla olisi d'Artagnan-poloinen -ainiaaksi haudattu kekseliäisyytensä raunioihin. - -Ja sitten oli toinen seikka kylläkin huolestuttava niin -eteensäkatsovalle miehelle kuin muskettisoturimme oli: hän tunsi -olevansa yksin, eikä Atoksen ystävyys riittänyt rauhoittamaan häntä. -Jos olisi ollut kysymys kunnollisista miekaniskuista, olisi -muskettisoturi luonnollisesti luottanut ystävänsä apuun, mutta -arkaluontoisissa tekemisissä kuninkaan kanssa, kun onneton sattuma -kenties kelpaisi Monkin tai Kaarle II:n puhdistautumiseen, tunsi -d'Artagnan Atoksen kyllin hyvin, ollakseen varma siitä, että tämä -uskoisi jälkeenjääneen vilpittömyyteen ja tyytyisi vuodattamaan -runsaita kyyneliä vainajan haudalla, jos vainajaksi nimittäin joutuisi -hänen ystävänsä, sekä kuittaisi asian sitten sepittämällä -hautakirjoitukseksi mitä komeimpia korusanoja. - --- Ehdottomasti, -- ajatteli gascognelainen edellä selostamamme -hiljaisen mietiskelyn tuloksena, -- ehdottomasti minun täytyy sopia -herra Monkin kanssa ja hankkia varma todistus siitä, että hän on -täydellisesti välinpitämätön menneisyyden suhteen. Jos -- mistä Jumala -varjelkoon -- hän on vielä yrmeä ja umpimielinen, silloin jätän rahani -Atoksen huostaan ja jään itse Englantiin ottamaan lopullisen selon -hänen todellisesta mielentilastaan; tarkkasilmäisenä ja nopsajalkaisena -livahdan tieheni ensimmäisen vihamielisyyden oireen ilmetessä ja -kätkeydyn Buckinghamin herttuan luo, joka tuntuu olevan pohjaltaan hyvä -ihminen; vieraanvaraisuuden palkkioksi kerron hänelle silloin koko -timanttijutun, kun asia voi nyt enää haitata vain vanhan kuningattaren -mainetta ja sopiikin otaksua hänen olleen muinoin niin komean ylimyksen -kuin Buckinghamin herttuan rakastajatar, koska hän nykyään on Mazarinin -kaltaisen raihnaan saiturin puoliso. _Mordioux_, se on päätetty asia! -Monkia en päästä voittajakseni. Kas, nytpä johtuikin mieleeni vielä -aatos! - -Aatoksiahan d'Artagnanilta ei yleensä puuttunutkaan, kuten tiettyä. Se -johtui siitä, että hän äänettömissä yksinpuheluissaan napitti takkinsa -leukaan asti, eikä mikään niin elvyttänyt hänen mielikuvituksensa -lentoa kuin tämä valmistautuminen jonkunlaiseen taisteluun, muistuttaen -toimitusta, jolla oli roomalaisten keskuudessa nimenä _accinctio_. Hän -saapui hyvin kiihtyneenä Albemarlen herttuan asuntoon. Hänet johdettiin -varakuninkaan luo niin joutuisasti, että häntä selvästi pidettiin -huonekuntaan kuuluvana henkilönä. Monk oli työhuoneessaan. - -"Mylord", aloitti d'Artagnan, ja hänessä kuvastui se avomielisyys, jota -gascognelainen niin hyvin osasi esittää viekkailla kasvoillaan, -"mylord, tulen pyytämään neuvoa teidän armoltanne." - -Sisällisesti yhtä umpinaiseksi sonnustautuneena kuin puhuttelija -ulkonaisesti vastasi Monk: - -"Lausukaa pyyntönne, hyvä ystävä." - -Ja hänen kasvojensa ilme ei ollut vähemmän avomielinen kuin -d'Artagnaninkaan. - -"Ensiksi, mylord, luvatkaa minulle vaitiolonne ja suopeutenne." - -"Lupaan teille mitä pyydätte. Mistä on kysymys, sanokaa!" - -"No niin, mylord, minä en ole oikein tyytyväinen kuninkaaseen." - -"Kas, niinkö? Ja miksi, jos suvaitsette selittää, hyvä luutnantti?" - -"No, hänen majesteettinsa toisinaan laskettelee pilaa, joka tuottaa -pahoja vaurioita meille miekkamiehille." - -Monk ponnisti kaikkensa ollakseen kavaltamatta ajatustansa, mutta -d'Artagnan väijyi häntä niin hellittämättömän tarkkaavasti, että hänen -silmäänsä ei välttänyt melkein huomaamaton punehdus herttuan poskilla. - -"Mutta minä puolestani", sanoi Monk mitä luonnollisimmin, "en ole pilan -vihaaja, hyvä herra d'Artagnan; sotamieheni voisivat kertoa teille, -että minä monta kertaa leirissä aivan välinpitämättömänä ja -tavallaan nautinnoksenikin kuuntelin ivalauluja, joita Lambertin -armeijasta kaikui meille ja jotka varmaan olisivat kuumentaneet -herkkäluontoisemman sotapäällikön korvia." - -"Niin kyllä, mylord", lausui d'Artagnan, "minä tiedän, että te olette -täydellinen, -- että te jo kauan olette ollut inhimillisten -heikkouksien yläpuolella; mutta kaikki pila ei ole samanlaista, ja mitä -minuun tulee, vimmastun totisesti ihan silmittömäksi eräänlaisesta -pilasta." - -"Saisiko tietää, millaista se onkaan, _my dear_?" - -"Sellaista, joka kohdistuu ystäviini tai kunnioittamiini henkilöihin, -mylord." - -Monk liikahti huomaamattomasti, mutta sen huomasi kuitenkin d'Artagnan. - -"Ja missä kohden", kysyi Monk, "missä kohden voi neulanpisto, joka -raapaisee lähimmäistänne, syyhyttää teidänkin nahkaanne? Sanokaa -minulle se." - -"Mylord, minä selitän asian yhdellä lauseella: oli kysymys teistä." - -Monk astahti d'Artagnania kohti. - -"Minusta?" hän sanoi. - -"Niin, ja juuri sitä minä en voi käsittää; mutta kenties en tunnekaan -kuninkaan luonnetta. Kuinka voi kuninkaalla olla sydäntä naljailuun -miehestä, joka on tehnyt hänelle niin monta suurta palvelusta? Miten -voi selittää sen, että hänestä on hupaista usuttaa yhteen sellainen -jalopeura kuin te ja minunlaiseni hyttynen?" - -"En minäkään voi käsittää, että hän tekisi niin", sanoi Monk. - -"Kuitenkin se on totta! Lyhyeen sanoen, kun kuningas oli minulle velkaa -palkkion, olisi hän voinut palkita minut soturina, keksimättä mokomaa -lunnasjuttua, joka loukkaa teitä, mylord." - -"Ei", vastasi Monk nauraen, "se ei vähääkään loukkaa minua, sen -vannon." - -"Ei minun osaltani, sen kyllä huomaan; te tunnette minut, mylord, minä -olen niin vaitelias, että hautaa voisi pitää juorukellona minuun -verraten. Mutta... ymmärrättekö minua, mylord?" - -"En", väitti Monk itsepintaisesti. - -"Jos joku toinen tietäisi sen salaisuuden, jonka minä tiedän..." - -"Minkä salaisuuden?" - -"Voi, mylord, sen onnettoman Newcastlen salaisuuden." - -"Ahaa, kreivi de la Fèren miljoonasta?" - -"Ei, mylord, ei; tarkoitan teidän ylhäisyyttänne vastaan tapahtunutta -salahanketta." - -"Se oli hyvin harkittu kepponen, chevalier, siinä kaikki, Ja siitä ei -ole sen enempää sanomista. Te olette soturi, sadalla kertaa sekä -urhoollinen että älykäs, niin että teissä yhdistyy Fabiuksen ja -Hannibalin kunto. Niinpä olettekin käyttänyt keinojanne, voimaa ja -viekkautta; siihen ei ole mitään sanomista, ja minun asiani olisi ollut -pysyä varuillani." - -"Ah, minä tiedän sen, mylord, en odottanutkaan vähempää teidän -tasapuolisuudeltanne; ja jos olisikin kysymyksessä ainoastaan -kiinnijoutumisenne, _mordioux_, se ei merkitsisi mitään, -- mutta..." - -"Mitä sitten?" - -"Poisviemisenne olosuhteet." - -"Mitkä olosuhteet?" - -"Te tiedätte kyllä, mitä tarkoitan, mylord!" - -"En, toden totta!" - -"Kiusana on... mutta siitä on perin vaikea puhua." - -"Kiusana on?" - -"No, ka, se lemmon laatikko!" - -Monk punastui huomattavasti. - -"Se viheliäinen kirstu", jatkoi d'Artagnan, "kuusinen arkku, -muistattehan?" - -"Oh, sen olin unohtanut!" - -"Tuo honkalipas", pitkitti d'Artagnan, "hengitysreikineen. Totisesti, -mylord, kaikki muu menettelisi, mutta kirstu, kirstu! Se kuitenkin oli -aivan liian ilkeätä pilaa." - -Monk vääntelehti joka puolelle. - -"Ja kuitenkaan ei siinä ole mitään", jatkoi d'Artagnan, "että minä -käytin sellaista keinoa, -- minä seikkailijain päällikkö, sillä aseman -suuri merkitys lieventää hiukan kevytmieliseltä näyttänyttä -menettelytapaani, ja olenhan sitäpaitsi ymmärtäväinen ja vaitelias -mies." - -"Oh", sanoi Monk, "olkaa varma siitä, että minä tunnen teidät hyvin, -herra d'Artagnan, ja että pidän teitä arvossa." - -D'Artagnan ei päästänyt Monkia näkyvistään, urkkien häneltä kaikkea, -mitä kenraalin sielussa liikkui hänen puhuessaan. - -"Mutta minusta ei olekaan kysymys", lisäsi hän. - -"Kenestä sitten on kysymys?" kysyi Monk, joka alkoi käydä -kärsimättömäksi. - -"On kysymys kuninkaasta, joka ei voi pitää suutansa kiinni." - -"No, entä jos hän todella puhuisikin?" sanoi Monk sopertaen. - -"Mylord", haastoi d'Artagnan, "minä pyydän, älkää teeskennelkö -miehelle, joka puhuu niin suoraan kuin minä. Teillä on oikeus lausua -suuttumuksenne niin säästävässä muodossa kuin tahdotte. Lempo soikoon, -olittehan suljettuna kirstuun kuin mikäkin harvinainen luonnonesine, ja -se ei voinut olla oiva sija teidänlaisellenne mahtimiehelle, joka -leikkii kruunuilla ja valtikoilla kuin mustalainen viskelee palloja; -tiedätte toki että kaikki vihollisenne nauraisivat sille pakahtuakseen, -ja te olette niin suuri, niin ylväs ja jalomielinen, että teillä täytyy -olla niitä paljon. Se salaisuus saisi puolet ihmiskuntaa kieriskelemään -hohotuksensa väänteissä, jos teidät esitettäisiin tuohon arkkuun -sullottuna. Ja soveliasta ei ole, että sillä tavoin naurettaisiin -valtakunnan toiselle arvohenkilölle." - -Ajatellessaan saavansa nähdä itsensä kuvattuna kirstussa Monk ei enää -ollenkaan kyennyt peittämään mielialaansa. - -Kuten d'Artagnan oli viisaasti oivaltanut, naurunalaiseksi joutuminen -teki häneen sellaisen vaikutuksen, jota sodan vaarat, kunnianhimoiset -pyrkimykset tai kuoleman kammo eivät olleet voineet saada aikaan. - --- Hyvä! -- tuumi gascognelainen, -- hän pelkää; olen pelastunut. - -"No, mitä kuninkaaseen tulee", sanoi Monk, "niin olkaa vain huoletta -hänen suhteensa, hyvä d'Artagnan; minä vannon, ettei kuningas -leikittele Monkilla!" - -Hänen silmiensä välähdys ei välttänyt d'Artagnanin huomiota. Monk -lievensi kuitenkin heti sävyään. - -"Kuninkaalla", hän jatkoi, "on liian jalo luonne, kuninkaalla on liian -ylevä sydän, hänen suodakseen pahaa kenellekään, joka on tehnyt hänelle -hyvää." - -"Niin kylläkin", huudahti d'Artagnan. "Olen aivan samaa mieltä teidän -kanssanne kuninkaan tunteista, mutta en hänen maltistaan; hän on -hyväsydäminen, mutta kevytmielinen sukkeluuksissaan." - -"Kuningas ei ole kevytmielinen Monkia kohtaan; saatte luottaa siihen." - -"Te olette siis huoletta, te, mylord?" - -"Ainakin siltä taholta, kyllä, täydellisesti." - -"Ahaa, minä ymmärrän, te olette huoletta kuninkaan osalle?" - -"Kuten sanoin." - -"Mutta te ette ole yhtä rauhallinen minun suhteeni?" - -"Luulin vakuuttaneeni teille, että luotan teidän ystävällisyyteenne ja -vaiteliaisuuteenne." - -"Kaiketikin, kaiketikin; mutta kenties ajattelette erästä seikkaa..." - -"Mitä niin?" - -"Että minä en ole yksin, -- että minulla on tovereita, ja millaisia -tovereita ne ovatkaan!" - -"Oh, niin, minä tunnen heidät!" - -"Valitettavasti, mylord, ja hekin tuntevat teidät." - -"No!" - -"No, ka, he ovat Boulognessa ja odottavat minua." - -"Ja te pelkäätte...?" - -"Niin, pelkään todellakin, että he minun poissaollessani... Turkanen, -jos vain olisin heidän luonansa, voisin kyllä vastata heidän -vaitiolostaan!" - -"Enkö ollut oikeassa, kun sanoin, että jos vaaraa todella on olemassa, -se ei tulisi hänen majesteettinsa taholta, joskin hän on hiukan -taipuisa naljailuun, vaan pikemminkin toverienne piiristä, joiksi niitä -sanotte!... Joutua kuninkaan kiusoiteltavaksi, se vielä on siedettävää, -mutta armeijan renttujen... _God damn_!" - -"Niin, minä käsitän, se on sietämätöntä, ja juuri sentähden nyt -tulinkin kysymään, ettekö pidä parhaana, että minä lähden Ranskaan niin -pian kuin mahdollista." - -"Kyllä, jos luulette, että teidän läsnäolonne..." - -"Tepsii kaikkiin noihin veijareihin? Aivan varmasti, mylord." - -"Läsnäolonne ei kuitenkaan voi estää huhua leviämästä, jos se on jo -päässyt liikkeelle." - -"Eikä ole, ei se vielä ole puheena, mylord, siitä menen takuuseen. Joka -tapauksessa olen vakaasti päättänyt erään seikan." - -"Minkä sitten?" - -"Että murskaan kallon ensimmäiseltä, joka on levittänyt sellaista -juttua, ja vielä hänen ensimmäiseltä kuuntelijaltaankin. Sitten tulen -takaisin Englantiin hakemaan suojaa ja kenties tointakin teidän -armoltanne." - -"Niin, tulkaa vain takaisin, tulkaa!" - -"Valitettavasti, mylord, tunnen täällä ainoastaan teidät, ja voisi -sattua, etten teitä enää tapaisikaan tai että unohdatte minut -suuruudessanne." - -"Kuulkaa, herra d'Artagnan", vastasi Monk, "te olette peräti -miellyttävä aatelismies, teillä on paljon järkeä ja rohkeutta. Te -ansaitsette mahdollisimman suurta menestystä: tulkaa minun kanssani -Skotlantiin, ja minä vannon toimittavani teille hallintoalueellani -uran, jota ken hyvänsä voisi kadehtia." - -"Oi mylord, tällä hetkellä se on mahdotonta. Minulla on nykyään pyhä -velvollisuus täytettävänä: teidän kunnianne vartioiminen; minun tulee -huolehtia, ettei yksikään koiranleuka pääse sumentamaan nimenne loistoa -aikalaistenne ja kenties jälkimaailmankin silmissä." - -"Jälkimaailman, herra d'Artagnan?" - -"Niin, epäilemättä! Koko jutun pitää kaikissa kohdissaan pysyä salassa -tulevaisilta sukupolvilta, sillä myönnättehän, että jos tuo viheliäinen -tarina kuusisesta kirstusta pääsee leviämään, niin silloin -sanottaisiin, että te ette alamaisvelvollisuudesta ja vapaasta tahdosta -asettanut kuningasta takaisin valtaan, vaan kaupan hieromisella, johon -teidät kovisteltiin Scheveningenissä? Turhaan saisin minä silloin -selitellä asiain todellista menoa ainoana mukanaolleena todistajana; -minuakaan ei uskottaisi, vaan sanottaisiin, että minäkin olen saanut -osani saaliista ja pitänyt hyvänäni." - -Monk rypisti kulmiaan. - -"Maine, kunnia, rehellisyys", sanoi hän, "te olette vain tyhjiä -sanoja!" - -"Sumua", vahvisti d'Artagnan, "sumua, jonka läpi ei milloinkaan näe -oikein selvästi." - -"No niin, matkustakaahan sitten Ranskaan, hyvä herra d'Artagnan", -virkkoi Monk; "menkää sinne, ja tehdäkseni Englannin teille paremmin -asuttavaksi ja mieluisammaksi pyydän teitä vastaanottamaan minulta -muistolahjan." - -"No, jo nyt jotakin!" ajatteli d'Artagnan. - -"Minulla on Clyde-virran rannalla", jatkoi Monk, "pieni maatalo, puiden -ympäröimä _cottage_, joksi sellaista täällä nimitetään. Taloon kuuluu -noin sata tynnyrinalaa maata. Annan sen teille." - -"Oi, mylord..." - -"Hitto, siellä olette kotonanne, ja sieltä saatte turvapaikan, josta -äsken puhuitte." - -"Minä... minäkö joutuisin niin suureen kiitollisuudenvelkaan teille, -mylord! Minua todella hävettää!" - -"Ei, ei, monsieur", tokaisi Monk viekkaasti hymyillen, "minähän jään -ainiaan kiitolliseksi teille." - -Ja puristaen muskettisoturin kättä hän lisäsi: - -"Lähden heti laadittamaan lahjoituskirjan." - -Samassa hän meni ulos. - -D'Artagnan katseli hänen jälkeensä mietteissään ja liikuttuneenakin. - -"Siinäpä on kuitenkin kunnon mies", tuumi hän. "On vain ikävä tietää, -että hän toimii siten pelkästään pelosta eikä kiintymyksestä minua -kohtaan. No, vielä minä hänessä herätän ystävyydenkin!" - -Sitten hän tuokion mietittyänsä virkahti: - -"Pyh! Mitä se hyödyttää? Hän on englantilainen!" - -Ja hänkin poistui nyt, hiukan hämmentyneenä tästä sisällisestä -taistelusta. - -"Minä olen siis tilanomistaja", ajatteli hän. "Mutta miten lemmossa -voin jakaa huvilani Planchetin kanssa? Pitäisikö luovuttaa hänelle -tilukset ja itse ottaa rakennukset, tai saisiko hän linnan ja minä... -Hyi olkoon! Herra Monk ei suvaitsisi, että minä maustekauppiaan kanssa -jakaisin talon, jossa hän itse on asunut! Siihen hän on liian ylpeä. -Sitäpaitsi, miksi puhua hänelle siitä? En ole yhtiön rahoilla hankkinut -tuota kiinteimistöä, vaan yksinomaan älylläni; se siis kuuluu -oikeudenmukaisesti minulle. Ja nyt tavoittamaan Atosta." - -Hän suuntasi askeleensa kreivi de la Fèren asunnolle. - - - - -37. - -Miten d'Artagnan selvittää yhtiön sitoumukset ennen kuin -vakaannuttaa varapuolen. - - -"Ehdottomasti", tuumi d'Artagnan, "minä olen nyt vauhdissa. Se -onnentähti, joka kerran loistaa kaikkien ihmisten elämässä, -- joka -loisti Jobille ja Irikselle, juutalaisista onnettomimmalle ja -kreikkalaisten köyhimmälle, on vihdoin noussut valaisemaan minullekin. -Minä en tee mitään tyhmyyksiä, minä käytän sitä hyödykseni; kyllin -myöhään jo maltun järkeväksi." - -Hän aterioitsi sinä iltana peräti hyvällä tuulella ystävänsä Atoksen -seurassa; hän ei puhunut tälle odottamastansa lahjoituskirjasta, mutta -ei syödessään kuitenkaan voinut olla kyselemättä toveriltaan maatalon -tuloista, siemenviljasta ja istutuksista. Toinen vastaili sävyisästi, -kuten aina. Hän otaksui, että d'Artagnan aikoi lyöttäytyä -tilanomistajaksi; kuitenkin hän aina väliin kaipasi ennen niin hilpeän -veikkosensa vilkkautta ja hupaisia sutkauksia. D'Artagnan todella -käyttikin lautaselle hyytynyttä rasvaa numeroiden piirtämiseen, laskien -niistä suurenmoisia summia. - -Määräys tai oikeammin lupa saapua laivaan ilmoitettiin heille -illemmalla. Kreivin saadessa siitä kirjelmän ojensi toinen -sanansaattaja d'Artagnanille pienen pergamenttitukon, joka oli -somistettu kaikilla englantilaisten kiinteimistöpaperien -virkasineteillä. Atos yllätti hänet selailemassa noita eri asiakirjoja, -jotka yhdessä vahvistivat hänet skotlantilaisen herrastilan -omistajaksi. Ymmärtäväinen -- toiset olisivat sanoneet jalomielinen -- -Monk oli muuttanut lahjoituksen kaupaksi ja tunnusti vastaanottaneensa -viisitoistatuhatta livreä tilan hintana. - -Sanansaattaja oli jo poistunut. D'Artagnan luki lukemistaan, Atos -katseli häntä hymyillen. Olkansa yli vilkaistessaan d'Artagnan näki -tuollaisen hymyn ja pani koko pinkan takaisin koteloon. - -"Suo anteeksi", sanoi Atos. - -"No, sinä et lavertele, veikkonen", vastasi luutnantti; "aioinkin..." - -"Ei, älä kerro minulle mitään, minä pyydän: luottamustehtävät ovat niin -pyhiä, että niiden saajan ei sovi hiiskua niistä sanaakaan edes -veljelleen tai isälleen. Niinpä minäkin, joka nyt puhun kanssasi ja -rakastan sinua hellemmin kuin veljeä, isää ja koko maailmaa..." - -"Paitsi Raouliasi?" - -"Rakastan kyllä vielä enemmän Raoulia, jahka hänestä tulee täysi mies -ja näen hänen kehittävän kaikin puolin luonnettaan ja toimintaansa... -niinkuin olen nähnyt sinun sukeutuvan parhaalle tasollesi, hyvä -ystävä." - -"Tarkoitat siis, että sinullakin on luottamustehtävä, jota et ilmaise -minulle?" - -"Niin, hyvä d'Artagnan." - -Gascognelainen huokasi. - -"Oli aika", pahoitteli hän, "jolloin sinä olisit laskenut valtuutesi -avoimena tuohon pöydälle ja sanonut: 'D'Artagnan, lue tuo töherrys -Portokselle, Aramiille ja minulle'." - -"Se on totta... Oi, se oli nuoruuden, luottamuksen ja jalomielisyyden -aikaa, jolloin veri sääsi lämmetessään intohimosta!" - -"No niin, Atos, tahdotko, että sanon sinulle erään seikan?" - -"Puhu pois, veikkonen." - -"Se oli kyllä ihanaa aikaa, tuo jalomielisyyden ja kuohuvan veren -valtakausi; eittämättömästi se jätti kauniita muistoja. Mutta silti en -ollenkaan kaipaa sitä. Sen laita on ihan kuten koulupäivien... Olen -useinkin siellä täällä tavannut jonkun tyhmyrin, joka on ylistellyt -noita läksyjen, patukan ja kuivien leipäkannikkain aikoja... Minä -puolestani en totisesti ole milloinkaan pitänyt siitä kehitysjaksosta, -ja niin toimelias ja kohtuullinen kuin olinkin (sinä tiedät, Atos, enkö -todella ollut), ja niin vaatimattomassa asussa kuin aina esiinnyinkin, -pidin kuitenkin Portoksen kirjailtuja pukineita parempina kuin omaa -risaista levättiäni, joka talvella läpäisi ahavan ja kesällä auringon. -Näetkös, ystäväiseni, minä aina epäilen henkilöä, joka on mieluummin -valitsevinaan työlään elämän kuin hyvät päivät. Menneenä aikana on -elämäni ollut vaivalloista; jokainen kuukausi näki minulla läven lisää -nahassani ja asetakissani, kultakolikon kerrallaan vähentyneeksi -viheliäisestä kukkarostani. Siitä onnettomasta vaappumisesta kohtalon -kiikkulaudalla en kaipaa mitään, en ikinä mitään muuta kuin -ystävyyttämme, sillä minulla sykkii sydän, ja on ihmeellistä, että tätä -sydäntä ei ole kuivettanut köyhyyden tuuli, joka puhalsi kauhtanani -reikien läpi, tai puhkaissut yksikään niistä jos minkin asepajan -miekoista, jotka rihnustelivat vaivaista kettäni." - -"Ystävyyttämme sinun ei tarvitse kaivata", huomautti Atos, "se ei kuole -ennen meitä itseämme. Ystävyys nojautuu muistojen ja tapojen -yhteisyyteen, ja jos äsken hiukan ivasitkin minun vanhaa tottumustani, -joka sai minut epäröimään Ranskan-matkani tarkoituksen kertomisessa..." - -"Minäkö?... Voi taivas, jospa tietäisit, hyvä, rakas veikkonen, kuinka -turhanaikaisiksi kaikki tämän maailman lähetystoimet ovat minulle -tästälähtein käyneet!" - -Ja hän sulloi asiakirjat avaraan taskuunsa. - -Atos nousi pöydästä ja kutsui isännän maksaakseen aterian. - -"En siitä asti kun tulin ystäväksesi", virkkoi d'Artagnan, "ole koskaan -maksanut osuuttani. Usein avasi Portos, toisinaan Aramis ja melkein -aina sinä kukkaronne jälkiruokaan päästyä. Nyt olen rikas ja tahdon -koettaa, onko tällainen maksaminen todellakin sankarillista." - -"Tee niin", mukausi Atos pistäen kukkaron takaisin taskuunsa. - -Ystävykset läksivät sitten satamaan, d'Artagnanin malttamatta pidättyä -vilkumasta taakseen, pitääkseen silmällä rakkaitten rahojensa -kuljetusta. Yö oli juuri levittänyt paksun huntunsa Thamesin -kellahtavan veden yli; purjehduksen valmisteluna kuului sitä tynnyrien -kolinaa ja väkipyörien kitkettä, joka niin usein oli saanut -muskettisoturien sydämen sykkimään voimakkaammin, silloin kun meren -vaarat kuitenkin olivat vähäisimpiä, mitä he retkillään uhmasivat. -Tällä kertaa heidän piti mennä suureen laivaan, joka odotti heitä -Gravesendissä, ja Kaarle II, joka aina oli huomaavainen pikku -seikoissa, oli lähettänyt huvipurrella kaksitoista skotlantilaisen -kaartinsa miestä kunniavartioksi lähettiläälle, jonka hän toimitti -Ranskaan. Puolenyön aikana toi pursi matkustajat laivaan, ja kello -kahdeksan aamulla astuivat lähettiläs ja hänen ystävänsä laivasta -Boulognen laiturille. Sillä välin kun kreivi hommasi Grimaudin kanssa -hevosia, lähteäkseen suoraa päätä Pariisiin, riensi d'Artagnan -majataloon, missä hänen pikku armeijansa piti määräyksen mukaan olla -odottamassa. Nämä herrat olivat juuri aamiaisekseen nauttimassa -ostereita, kalaa ja mausteviinaa, kun d'Artagnan ilmestyi. He olivat -hyvin iloisella päällä, mutta kukaan ei ollut vielä ehtinyt järjen -rajojen ulkopuolelle. Ihastuneella hurrauksella he tervehtivät -kenraaliansa. - -"Tässä nyt olen", sanoi d'Artagnan; "sotaretki on loppunut. Tulin -suorittamaan jokaiselle sen palkanlisäyksen, joka oli luvassa." - -Miesten silmät säihkyivät. - -"Lyönpä vetoa, ettei rikkaimmallakaan teistä ole enää sataa livreä -taskussaan?" - -"Se on totta!" kajahti yhteen suuhun. - -"Hyvät herrat", jatkoi d'Artagnan, "kuunnelkaa nyt viimeistä ohjetta. -Kauppasopimuksemme on päättynyt sen kaappauksen ansiosta, jolla saimme -haltuumme Englannin pätevimmän rahamiehen, -- sillä nyt minun pitänee -ilmaista teille, että sieppaamamme mies oli kenraali Monkin -rahastonhoitaja." - -Sana rahastonhoitaja teki hyvän vaikutuksen hänen joukkoonsa. -D'Artagnan huomasi, että ainoastaan Mennevillen silmät eivät ilmaisseet -täydellistä luottavaisuutta. - -"Tämän rahastonhoitajan", pitkitti d'Artagnan, "minä vein -puolueettomalle alueelle Hollantiin. Sain hänet allekirjoittamaan -sopimuskirjan, toimitin hänet takaisin Newcastleen, ja kun hänen täytyi -olla tyytyväinen menettelyymme hänen suhteensa, koska honkakirstuakin -kannettiin aina täräyttelemättä ja se sitäpaitsi oli sisustettu -pehmeäksi, niin pyysin häneltä teille lahjapalkkiota. Tässä se on." - -Hän heitti jokseenkin pullean rahamassin pöytäliinalla. Kaikki -kurkoittivat vaistomaisesti kätensä. - -"Malttakaas hetkinen, kiltit karitsaiseni", sanoi d'Artagnan; "jos -asialla on hyvä puolensa, niin kuuluupa siihen hankaluutensakin." - -"No, ka!" mutisi seurue. - -"Me olemme nyt sellaisessa asemassa, veikkoset, jossa ihminen tarvitsee -kaikkea älyänsä. Suoraan sanoen me häilymme hirsipuun ja Bastiljin -välillä." - -"Jo nyt!" kuului joukosta. - -"Se on helposti käsitettävissä. Kävi pakolliseksi selittää kenraali -Monkille hänen rahastonhoitajansa häviämisen aihe; sitä varten odotin -kuningas Kaarle II:n aavistamattoman valtaannousun virallista hetkeä, -hän kun on ystäviäni..." - -Armeija vaihtoi tyytyväisiä silmäyksiä d'Artagnanin ylpeän katseen -kanssa. - -"Ja heti kuninkaan noustua valtaistuimelleen minä luovutin Monkille -takaisin hänen toimitsijansa, tosin hiukan kynittynä, mutta palautinpa -hänet kuitenkin. Mutta antaessaan minulle anteeksi, kuten todellakin -kävi, ei kenraali Monk voinut olla virkkamatta minulle seuraavia -sanoja, jotka minä neuvon jokaisen teistä kaivertamaan syvälle -silmiensä väliin pääkallon holvin alle: 'Hyvä herra, leikki sijansa -saa, mutta minä en ole luonteeltani pilanteon suosija; jos -kepposestanne (te ymmärrätte, herra Menneville) kirpoaa sanaakaan -teidän tai toverienne huulilta, on hallintoni alueella Skotlannissa ja -Irlannissa seitsemänsataaneljäkymmentäyksi tammipalkeista rakennettua -hirttolavaa, jotka on niitattu rautapulteilla ja voidellaan joka -viikko. Minä lahjoittaisin yhden näistä hirttolavoista kullekin teistä, -ja painakaa mieleenne, herra d'Artagnan', lisäsi hän (painakaa -tekin se mieleenne, hyvä Menneville), 'että minulle jäisi vielä -seitsemänsataakolmekymmentä pikku huvituksiini. Sitäpaitsi'..." - -"Uhuh", huudahtivat apurit, "vieläkö lisää?" - -"Pahin on jäljellä: 'Herra d'Artagnan, minä lähetän Ranskan kuninkaalle -kysymyksessäolevan sopimuksen ja pyydän häntä ensiksikin kuljetuttamaan -Bastiljiin ja sitten lähettämään minulle kaikki ne, jotka ovat ottaneet -osaa retkeen; sen pyynnön kuningas varmasti ottaa täyttääkseen.'" - -Kauhistuksen huudahduksia kaikui joka puolelta pöytää. "No, no!" -viihdytti d'Artagnan; "tuo kunnon mies on unohtanut erään seikan, -nimittäin että hän ei tiedä ketään teistä nimeltä, ja te uskonette -toki, etten minä teitä kavalla. Miksi sen tekisin? Mitä teihin -itseenne tulee, niin ette kai ikinä ole niin typeriä, että itse -paljastaisitte osallisuutenne, sillä silloin kuningas täyshoitonne -kustannuksia säästääkseen lähettäisi teidät Skotlantiin, missä -seitsemänsataaneljäkymmentäyksi hirsipuuta törröttää. Siinä kaikki, -hyvät herrat. Minulla ei ole enää sanaakaan lisättävänä siihen, mitä -minulla on ollut kunnia heille lausua. Olen varma siitä, että minua on -täydellisesti ymmärretty; eikö totta, herra Menneville?" - -"Täydellisesti", vakuutti tämä. - -"Ja nyt rahoihin käsiksi!" sanoi d'Artagnan. "Sulkekaa ovet." - -Hän tyhjensi massin pöydälle, mistä monet uudet, kauniit kultakolikot -kierivät alas. Jokainen kumartui lattiaan. - -"Kauniisti, kauniisti!" varoitti d'Artagnan; "älköön kukaan vilkaisko -alas, jotta minä saan tilin menemään tasan." - -Hän onnistuikin siinä, lukien kullekin viisikymmentä koreata kultarahaa -kouraan ja vastaanottaen yhtä monta siunausta. - -"Kuulkaahan nyt", sanoi hän, "jos teille olisi mahdollista hiukan -kohentaa elämänlaatuanne, -- jos teistä tulisi nyt kunnon -kansalaisia..." - -"Se on varsin vaikeata", virkahti muuan. - -"Mutta miksi sitten niin, kapteeni?" kysyi toinen. - -"No, silloin etsisin teidät taas käsille ja kenties tuolloin tällöin -virkistäisin teitä tuottoisilla pikku puuhilla..." - -Hän nyökkäsi Mennevillelle, joka oli kuunnellut häntä miettivän -näköisenä. - -"Tulkaa minun kanssani, Menneville", sanoi hän. "Hyvästi, urhoolliset -veikot; minun ei tarvitse enää suositella teille vaiteliaisuutta." - -Menneville seurasi häntä, toverien hyvästelytoivotusten sekaantuessa -heidän taskuihinsa soluvien kultarahojen leppoiseen kilinään. - -"Menneville", haastoi d'Artagnan heidän tultuansa kadulle, "te ette ole -antanut eksyttää itseänne; olkaa varuillanne, ettei sitä milloinkaan -tapahtuisi. Te ette minusta näytä pelkäävän Monkin hirttolavoja sen -paremmin kuin hänen majesteettinsa kuningas Ludvig XIV:n Bastiljiakaan, -mutta kaiketikin suvaitsette pelätä minua. No niin, kuulkaapas: -pienimmästäkin luvattomasta sanasta nitistäisin teidät kuin kananpojan. -Minulla on pyhän isän paavillinen synninpäästö taskussani." - -"Vakuutan teille, että minä en tiedä mitään, hyvä herra d'Artagnan, ja -että kaikki sananne ovat minulle uskonkappaleita." - -"Olinkin kyllä varma siitä, että te olette ymmärtäväinen mies", sanoi -muskettisoturi; "olen voinut arvostella ominaisuuksianne jo -viisikolmatta vuotta. Nämä viisikymmentä kultarahaa, jotka annan teille -entisten lisäksi, ovat osoituksena siitä, missä arvossa pidän teitä. -Käyttäkää ne hyväksenne." - -"Kiitos, herra d'Artagnan!" sanoi Menneville. - -"Tämän avulla voitte toden teolla tasaantua rehelliseksi -kansalaiseksi", jatkoi d'Artagnan hyvin vakavasti. "Olisi sääli, jos -tuollainen kyky ja se nimi, jota ette enää kehtaa käyttää, iäksi -hukkuisivat renttuilevan elämän lokaan. Reipastautukaa rehdiksi -mieheksi, Menneville, ja eläkää vuosi näillä sadalla kultarahalla; se -on sievoinen erä, korkean upseerin palkka kaksin verroin. Vuoden -kuluttua tulkaa tervehtimään minua, ja _mordioux_, minä teen teistä -silloin jotakin!" - -Menneville vannoi kuten äsken toveritkin pysyvänsä mykkänä kuin hauta. -Kuitenkin on jonkun täytynyt juoruta, ja kun se ei mitenkään ole voinut -olla kukaan noista yhdeksästä apurista eikä kai Mennevillekään, niin -tuskinpa tarina voi olla muualta lähtöisin kuin d'Artagnanista, jolla -gascognelaisena kieli hipoi huulia. Sillä ellei se ollut hän, niin ken -se sitten olisi voinut lavertaa? Ja kuinka voitaisiin silloin selittää, -että hengitysrei'illä varustetun kuusisen kirstun salaisuus on tullut -meidän tietoomme, -- ja niin täydellisessä muodossa, kuten lukija on -havainnut, että olemme voineet kertoa seikkailun ihan yksityiskohtia -myöten? Ne piirteetpä muuten luovat sekä uutta että odottamatonta -valaistusta koko tähän osaan Englannin historiaa, jonka meidän arvoisat -historioitsijakumppanimme ovat nykyhetkeen asti jättäneet varjoon. - - - - -38. - -Ranskalaisen maustekauppiaan nähdään saavan arvonsa jo -seisemännellätoista vuosisadalla. - - -Tilit järjestettyään ja hyödylliset ohjeensa lausuttuaan ei d'Artagnan -ajatellut muuta kuin mahdollisimman pikaista pääsyä Pariisiin. -Atoksella puolestaan oli kiire kotiin hiukan levähtämään. Jos matkamies -on retken vaivoissa kuinkakin hyvin säilyttänyt ruumiin ja sielun -voimat, näkee hän silti kauniinkin päivän ehtoopuolella mielihyväkseen -yön tuovan hänelle pian uinahduksen. Boulognesta Pariisiin rinnakkain -ratsastaessaan ystävykset olivatkin jonkun verran syventyneinä omiin -ajatuksiinsa eivätkä haastelleet mistään siksi mielenkiintoisista -asioista, että meidän tarvitsisi esittää niitä lukijalle. Yksityisiin -mietteisiinsä antautuen ja kumpainenkin omalla tavallaan tehden -tulevaisuuden suunnitelmia he ennen kaikkea harrastivat välimatkan -lyhentämistä mahdollisimman joutuisasti. Neljännen päivän iltana -saapuivat he Pariisin kaupunginportille. - -"Mihin aiot mennä, hyvä ystävä?" kysyi Atos. "Minä ratsastan suoraan -hotelliini." - -"Ja minä oikopäätä yhtiökumppanini luo." - -"Planchetin vieraaksi?" - -"Niinpä tietenkin: _Kultaiseen Huhmareeseen_." - -"On kai itsestään selvää, että tapaamme toisemme vielä?" - -"Kyllä, jos jäät Pariisiin, sillä minä puolestani en täältä nyt -hievahda." - -"Ei, syleiltyäni Raoulia, jonka kanssa olen sopinut tapaamisesta -hotellissani, matkustan viipymättä la Fèreen." - -"No niin, hyvästi sitten, rakas, kunnon ystävä!" - -"Näkemiin pikemmin, sillä mikä oikeastaan estäisi sinua tulemasta -asumaan luokseni Bloisin seudulle? Olethan nyt vapaa, olet rikas; jos -haluat, niin ostan sinulle kauniin tilan Chevernyn tai Bracieuxin -ympäristöltä. Toisella puolellasi ovat maailman kauneimmat metsät, -jotka ulottuvat Chambordin linnaan asti, toisella puolen ihanat -suoseudut. Sinä, joka pidät metsästämisestä ja tahtoen tai tahtomattasi -olet runoilija, veikkoseni, löydät sieltä fasaaneja, ruisrääkkiä ja -villihanhia puhumattakaan loistavista päivänlaskuista ja venematkoista, -jotka herättäisivät kateutta itse Nimrodissa ja Apollossa. Kaupantekoa -valmisteltaessa sinä asut minun luonani, ja me ammumme harakoita -viinitarhoissa kuten Ludvig XIII:lla oli tapana. Se on viisasta -huviketta meille vanhoille." - -D'Artagnan tarttui Atoksen käsiin. - -"Hyvä kreivi", sanoi hän, "en esitystäsi hyväksy enkä epää! Annahan kun -olen Pariisissa niin kauan kuin tarvitsen asioitteni järjestämiseen ja -hiukan totuttautuakseni siihen peräti raskaaseen, mutta samalla -valoisaan ajatuselämään, joka huikaisevana hyörii aivoissani. Olen -rikas, näetkös, ja ennen kuin totun äveriäisyyteen, tulee minusta -aluksi sietämätön olento -- tunnenhan kyllä itseni. Vielä en kuitenkaan -ole niin tyhmistynyt, että käyttäytyisin naurettavasti sellaisen -ystävän edessä kuin sinä olet, Atos. Takki on kaunis, se on rikkaasti -somisteltu kultarihmoilla, mutta se on uusi ja ahdistaa minua -saumoista." - -Atos hymyili. - -"Kuten tahdot", sanoi hän. "Mutta tuosta takista puhuen, tahdotko, että -annan sinulle neuvon, hyvä d'Artagnan?" - -"Oh, hyvin mielelläni." - -"Etkä loukkaannu?" - -"Jopa nyt!" - -"Kuulehan: kun joku myöhään ja äkkiä tulee rikkaaksi, täytyy hänen -muuttumattomana säilyäkseen ruveta itaraksi, eli pidättäytyä -kuluttamasta paljonkaan enempää rahoja kuin hän ennen käytteli, tai -sitten heittäytyä tuhlariksi ja niin velkaantua, että hänestä tulee -jälleen köyhä." - -"Hm, nyt virkkamasi vivahtaa suuresti viisasteluun, -järkeilijäveikkoseni." - -"Sitä en usko. Tahdotko ruveta saituriksi?" - -"En, hitto vieköön! Sitä jo olin, kun minulla ei ollut mitään. Toista -laatua elämää minä haluan." - -"Lyöttäydy siis tuhlariksi." - -"Vielä vähemmän, helkkarissa! Pelkään pahasti velkoja. Saamamiehet -tuntuvat kuvitteluissani paholaisilta, jotka kääntävät kadotettuja -riehtilällä, ja kun kärsivällisyys ei ole suurin hyveeni, tunnen -alituista kiusausta noiden lempolaisten löylyttämiseen." - -"Sinä olet järkevin mies, mitä tunnen; sinua ei tarvitse kenenkään -neuvoa. Tyhmiä ovat ne, jotka uskovat voivansa opettaa sinulle jotakin. -Mutta emmekö jo olekin Saint-Honoré-kadulla?" - -"Olemme tosiaan, hyvä Atos." - -"Kas näetkö tuota matalaa ja pitkää valkoista taloa tuolla vasemmalla? -Se on hotelli, jossa asun. Huomaat, että se on ainoastaan -kaksikerroksinen. Minulla on hallussani alakerta; toinen on vuokrattu -upseerille, joka toimensa vuoksi on poissa kahdeksan tai yhdeksän -kuukautta vuodessa, niin että minä olen talossa kuin kotonani muun -paitsi vuokran suhteen." - -"Kylläpä sinä järjestätkin kaikki mukavasti, Atos! Käytännöllisesti ja -kitsastelemattomasti! Nepä kaksi etua minäkin tahtoisin yhdistää. Mutta -mikäs auttaa, sellainen tasapuolisuus on synnynnäistä, sitä ei voi -hankkia." - -"Imartelua! No niin, hyvästi nyt, veikkoseni! Viehän muuten terveiseni -Planchetille; hän on kai aina yhtä ymmärtäväinen mies, vai miten?" - -"Niin on, ja kuitenkin mies, jolla on sydäntä. Hyvästi, Atos!" - -He erosivat. Koko tämän keskustelun aikana ei d'Artagnan ollut -silmänräpäykseksikään päästänyt näkyvistänsä kuormahevosta, jonka -vankkureissa rahasäkit ja matkareppu kellettivät heinien alla. Kello -löi yhdeksän illalla Saint-Merrin tornissa; Planchetin puotipojat -olivat sulkemassa myymälää. D'Artagnan pysähdytti kyytimiehensä Rue des -Lombardsin kulmaan erään katoksen luo, kutsui luokseen Planchetin -puotipalvelijan ja pyysi häntä pitämään silmällä sekä molempia hevosia -että kuormamiestäkin. Sitten hän meni maustekauppiaan puheille. Tämä -oli juuri lopettanut illallisensa ja välikerrassa nyt hieman -huolestuneesti tutki almanakkaa, josta hän päivittäin pyyhki pois -kunkin kuluneen vuorokauden. Juuri kun hän tapansa mukaan siinä kynänsä -selkäpuolella huoaten pyyhkäisi pois nyt kuluneen päivän, kolautti -d'Artagnan jalkansa kynnykseen, niin että kannukset helähtivät. - -"Voi, hyvä Jumala!" huudahti Planchet. - -Arvoisa maustekauppias ei kyennyt virkkamaan enempää; hän oli tuntenut -yhtiökumppaninsa. D'Artagnan astui sisään kumarassa ja synkin katsein. -Gascognelaisella oli aatoksensa Planchetin varalle. - --- Armias taivas! -- ajatteli maustekauppias katsellessaan matkamiestä; --- hän on murheissaan! - -Muskettisoturi istuutui. - -"Rakas herra d'Artagnan", sopersi Planchet hirveästi pamppailevin -sydämin, "olette siis täällä! Ja miten jaksatte?" - -"Varsin hyvin, Planchet, varsin hyvin", vastasi d'Artagnan syvään -huokaisten. - -"Ette toivoakseni ole haavoittunut?" - -"Pyh!" - -"Ah, minä huomaan", jatkoi Planchet yhä enemmän hätäännyksissään, "että -retki on ollut vastuksellinen?" - -"Niin", äännähti d'Artagnan. - -Planchetin koko ruumista puistatti. - -"Joisin jotakin", sanoi muskettisoturi surkean näköisenä nostaen -päätänsä. - -Planchet kiirehti itse kaapille ja kaatoi suuren lasillisen viiniä -d'Artagnanille. Tämä katsoi pulloa. - -"Mitä viiniä tämä on?" hän kysyi. - -"Voi, sitä lajia, jota te mieluimmin juotte, monsieur", vastasi -Planchet, "sitä hyvää vanhaa anjoulaista, joka eräänä päivänä oli -meille kaikille käydä kovin kalliiksi." - -"Haa!" virkkoi d'Artagnan raskasmielisesti hymyillen; "voi, -Planchet-parka, sopiiko minun vielä juoda hyvää viiniä!" - -"Kuulkaahan, rakas herrani", sanoi Planchet tehden yli-inhimillisen -ponnistuksen, ja hänen pingoittuneet lihaksensa, kalpeutensa ja -vavistuksensa ilmaisivat järkyttävää tuskaa. "Kuulkaahan, olen ollut -sotilas, ja minulla siis on miehuutta; älkää antako minun kiusaantua -pitempään, hyvä herra d'Artagnan: rahamme ovat mennyttä, niinhän?" - -D'Artagnan viivytti vastaustansa kotvasen, joka onnettomasta -maustekauppiaasta tuntui vuosisadalta. Kuitenkin oli toinen vain -käännähtänyt tuolillaan. - -"Ja jos niin olisi", virkkoi hän harvakseen ja päätänsä nyökytellen, -"mitä silloin sanoisit, ystäväparka?" - -Planchetin kalpeus sai kellertävän vivahduksen. Olisi voinut luulla -hänen aikovan niellä kielensä, -- niin paisui hänen kurkkunsa, silmien -veristyessä. - -"Kaksikymmentätuhatta livreä!" mutisi hän; "kaksikymmentätuhatta livreä -sentään!..." - -D'Artagnan -- pää riipuksissa, jalat ojolla ja kädet hervottomina -sylissä -- oli ilmetty masennuksen kuva. Planchet henkäisi tuskallisen -huokauksen rintansa sisimmästä syvyydestä. - -"No niin", aloitti hän, "minä huomaan, miten asiat ovat. Olkaamme -miehiä. Jääköön se silleen. Pääasia on, että te pelastuitte hengissä, -monsieur." - -"Niin kyllä, niin kyllä; elämä on sittenkin rakas. Mutta joka -tapauksessa olen joutunut häviön partaalle, minä." - -"_Cordieu_, monsieur", huudahti Planchet, "jos asemanne on sillä -kannalla, niin teidän ei kuitenkaan tarvitse masentua: ruvetkaa minun -kanssani maustekauppiaaksi, minä otan teidät liikekumppanikseni! Me -ja'amme voiton, ja ellei se riitä, niin pistämmekin sitten yhdessä -menemään mantelit, rusinat ja luumut, ja jyrsimmepä lopulta yhdessä -viimeisen hollantilaisjuustomme neljänneksen." - -D'Artagnan ei voinut enää pidättäytyä. - -"_Mordioux_!" äännähti hän hyvin liikutettuna; "kautta kunniani, sinä -olet kunnon veikko, Planchet! Sano minulle, ethän vain ole esittänyt -ilvenäytelmää minulle? Et suinkaan liene huomannut vajan luona tuolla -kadunkulmassa hevosta pussosinensa?" - -"Mitä hevosta? Mitä pussosia?" kysyi Planchet, jonka sydäntä kouristi -ajatus, että d'Artagnan oli menettämässä järkensä. - -"No, niitä englantilaisia rahasäkkejä, _mordioux_!" selitti d'Artagnan -säihkyvin kasvoin ja ihan muuttuneena miehenä. - -"Voi, hyvä Jumala!" änkkäsi Planchet väistyen taaksepäin d'Artagnanin -leimuavien katseitten tieltä. - -"Tyhmyyksiä!" huudahti d'Artagnan; "sinä luulet minua pöpiksi. Lempo -soikoon, minulla päinvastoin ei ole milloinhan ollut järkeni -selkeämpänä ja sydämeni riemukkaampana! Nyt rahasäkeille, Planchet, -rahasäkeille!" - -"Mutta, taivasten tekijä, mille rahasäkeille?" - -D'Artagnan työnsi Planchetin ikkunan ääreen. - -"Näetkö tuolla alhaalla vajan edustalla hevosta?" kysyi hän. - -"Kyllä." - -"Näetkö, kuinka sen selkä taipuu taakan alla?" - -"Kyllä, kyllä!" - -"Näetkö puotipalvelijasi juttelevan tuolla kyytimiehen kanssa?" - -"Kyllä, kyllä, kyllä!" - -"No, sinä kai tiedät miekkosen nimen, kun hän kerran on -palveluksessasi. Huuda häntä." - -"Abdon! Abdon!" kiljui Planchet ikkunasta. - -"Tuo tänne hevonen", kuiskasi d'Artagnan. - -"Tuo tänne hevonen!" luikkasi Planchet. - -"Nyt kymmenen livreä kyytimiehelle", määräili d'Artagnan sellaiseen -sävyyn kuin hänet olisi pantu johtamaan manöövereitä, "kaksi -puotipoikaa kantamaan ylös kaksi ensimmäistä säkkiä, toiset kaksi -tuomaan molemmat muut, -- ja joutuin, _mordioux_, pane toimeksi!" - -Planchet syöksyi alas portaita kuin paholaista pakoon. Jonkun -silmänräpäyksen kuluttua tulla tömistelivät puotipalvelijat portaissa -taakkojensa köyristäminä. D'Artagnan lähetti heidät sitten takaisin -ullakkokamareihin, sulki huolellisesti oven ja sanoi kääntyen -maustekauppiaaseen, joka nyt vuorostaan näytti olevan menettämässä -järkensä. - -"Nyt olemme tuokion kaksistamme." - -Hän levitti lattialle suuren huopapeitteen ja tyhjensi sen päälle -ensimmäisen rahasäkin. Planchet ravisti sisällön toisesta; sitten -d'Artagnan kiihtymyksestä vapisten veti puukollaan puhki kolmannen. Kun -Planchet kuuli hopean ja kullan himartelevan kilinän, kun hän näki -välkkyvien kolikkojen huppelehtavan säkeistä niinkuin kalat nuotasta -päästettyinä, -- kun hän tunsi pohkeita myöten kahlaavansa kulta- ja -hopearahain yhä tulvivassa vuolteessa, silloin hänet tapasi -pyörrytyskohtaus, hän kiepahti kuin salaman iskemänä ja tuupertui -raskaasti korkealle rahakukkuralle, joka huumaavalla helinällä sortui -hänen painostaan. Tukehtumaisillaan ilosta oli Planchet mennyt -tainnuksiin. D'Artagnan viskasi hänen kasvoilleen lasillisen valkoista -viiniä, joka heti toinnutti hänet. - -"Oi, hyvä Jumala! Oi, hyvä Jumala! Oi, hyvä Jumala!" soperteli Planchet -pyyhkien viiksiään ja partaansa. - -Siihen aikaan maustekauppiaat käyttivät jo ritarin viiksiä ja huovin -leukapartaa, kuten nytkin; hopeakylvyt olivat vain jo siihen aikaan -hyvin harvinaisia, ja nykyään ne ovat melkein tuntemattomia. - -"Hiisi vieköön!" sanoi d'Artagnan, "tuossa on satatuhatta livreä teidän -omaanne, herra yhtiökumppanini. Olkaa hyvä ja ottakaa roposenne; minä -korjaan kasasta omani." - -"Voi, mikä ihana summa, herra d'Artagnan, mikä ihana summa!" - -"Puoli tuntia takaperin olin hiukan pahoillanikin sinun osuutesi -lohkaisemisesta", tunnusti d'Artagnan, "mutta nyt en sitä enää sure; -sinä olet kerrassaan kunniallinen maustekauppias, Planchet. Tehkäämme -nyt tilit selviksi, sillä selvistä väleistä tulee hyvä ystävyys, -sanotaan." - -"Oi, kertokaa minulle ensin koko historia", pyysi Planchet; "sen täytyy -olla vielä ihanampi kuin rahatkaan." - -"Kautta sieluni, sitä en kiellä", vastasi d'Artagnan kierrellen -viiksiään, "ja jos jolloinkin joku historioitsija huomaisi pyytää -minulta tietoja, niin hän voisi sanoa, ettei hän ole ammentanut -huonosta lähteestä. Kuuntelehan siis, Planchet, minäpä kerron." - -"Ja minä kokoan pinoja", sanoi Planchet. "Aloittakaa, hyvä isäntä." - -"Kas niin", sanoi d'Artagnan vetäen henkeään. - -"Kas näin", sanoi Planchet kaapaisten ensimmäisen pivollisen kolikoita. - - - - -39. - -Herra de Mazarinin peliseurue. - - -Suuressa Palais-Royalin eli kuninkaallisen palatsin suojanassa, jonka -seinillä lukuisain oivallisten taulujen kullatut puitteet tehostivat -samettiverhojen tummuutta, nähtiin koko hovi koolla samana iltana, -jolloin molemmat ranskalaisemme saapuivat Pariisiin. Ylhäinen yleisö -liikehti kardinaali Mazarinin makuukomeron edustalla; sairastava -valtiomies oli saanut vuoteensa ääreen peliseuraksi kuninkaan ja -kuningattaren. - -Matalalla kaihtimella oli eristetty kolme makuusuojaan asetettua -pöytää. Näistä oli yksi varattu kuninkaalle ja molemmille -kuningattarille. Ludvig XIV istui vastapäätä nuorta puolisoansa ja -myhäili tälle varsin todellisen onnen ilmein. Itävallan Anna piteli -kortteja kardinaalin vastakumppanina, ja miniä autteli häntä pelissä, -milloin ei hymyillyt vastaukseksi kuninkaan ilmeille. Kardinaali makasi -kovin laihtuneena ja riutuneena, antaen Soissonsin kreivittären pidellä -korttejaan, joihin hän herkeämättömästi tähtäsi suurta mielenkiintoa ja -ahneutta haastavan katseensa. - -Kardinaali oli antanut Bernouinin käyttää huolittelussaan ihomaalia; -mutta pelkästään poskipäillä hohtava puna sai kasvojen muun kalpeuden -ja otsan kelmeyden vain esiintymään yhä selvemmin. Ainoastaan silmät -saivat siitä eloisampaa hohtoa, ja noihin sairaan silmiin suuntausivat -tuon tuostakin kuninkaan, kuningattaren ja hovilaisten levottomat -katseet. - -Signor Mazarinin silmäthän olivat ne enemmän tai vähemmän kirkkaat -tähdet, joista 17. vuosisadan Ranska illoin ja aamuin luki kohtalonsa. - -Hänen ylhäisyytensä ei voittanut eikä hävinnyt; sentähden hän ei ollut -hilpeällä eikä murheellisella mielellä. Säälivä leskikuningatar ei -olisi tahtonut jättää häntä tuollaiseen turtumukseen, mutta potilaan -mielentilan elvyttämiseksi jollakulla käänteellä olisi hänen pitänyt -huomattavammin voittaa tai menettää tärkeä erä. Häviäminen olisi -herättänyt kardinaalin välinpitämättömyydestään kuitenkin vain -karvaasti irvistämään, ja paha oli antaa hänen vasiten voittaakaan, -sillä siihen olisi tarvittu pikku juonta, jolloin ilmeni vaaraksi se, -että infantinna anoppinsa peliä tarkatessaan olisi havainnut aihetta -surkeiluun hänen erikoisesta suosiollisuudestaan Mazarinia kohtaan. - -Hovilaiset käyttivät tätä tyyntä väliaikaa rupatteluun. Silloin kun -herra de Mazarin ei ollut erityisen pahalla päällä oli hän kylläkin -suopea valtias; hän ei estänyt ketään laulamasta, jos sai siitä maksun, -joten hän ei myöskään mahtikäskyllä kieltänyt puhelua peliseurassaan, -kunhan tämä kokoontui valmiina häviämään hänelle. - -Juteltiin siis. Ensimmäisen pöydän ääressä kuninkaan nuori veli, Anjoun -Filip-herttua, ihasteli kauniita kasvojaan korulippaan kiiltopinnasta. -Hänen suosikkinsa Lotringin aatelisjunkkari -- chevalier de Lorraine -- -nojaili prinssin istuinta vasten ja kuunteli salaisen kateellisena -kreivi de Guichea, Filipin toista suosikkia, joka sievästi sovitellen -sanojaan kertoili seikkailijakuningas Kaarle II:n moninaisia vaiheita. -Hän mainitsi ikäänkuin satumaisina seikkailuina pakolaisprinssin retket -Skotlannissa ja alituiset hälytykset vihollisjoukkojen osumisesta hänen -kintereilleen, kuvaili puunlatvassa vietettyjä öitä ja nälän ja -taistelun raskauttamia päiviä. Vähitellen oli kovaonnisen kuninkaan -kohtalo siinä määrin vallannut kuulijain harrastuksen, että peli -taukosi kuninkaallisessakin pöydässä, ja näköjään omistamatta mitään -huomiota tälle kreivi de Guichen peräti eloisin värein esittämälle -odysseialle tarkkasi nuori kuningas sitä miettiväisenä, silmää -räpäyttämättä, ainoatakaan yksityispiirrettä menettämättä. - -Soissonsin kreivitär keskeytti kertojan. - -"Tunnustakaa, kreivi", hän virkahti, "että te koristelette." - -"Madame, ihan papukaijan tavoin minä toistan erinäisiltä -englantilaisilta kuulemiani kuvauksia. Voinpa häpeäksenikin vakuuttaa, -että selostukseni on niin sanantarkka kuin jäljennös." - -"Kaarle II olisi menehtynyt, jos hän olisi joutunut kokemaan tuota -kaikkea." - -Ludvig XIV kohotti älykkään ja ylpeän päänsä. - -"Madame", hän sanoi säveällä äänellä, jossa vielä tuntui lapsekasta -arastusta, "herra kardinaali voi teille kertoa, että Ranskan asiat -minun alaikäisyyteni aikana ovat olleet epävakaisella kannalla... ja -että jos minä olisin ollut varttuneempi ja nähnyt pakolliseksi paljastaa -miekkani, olisi se toisinaan tapahtunut illallisen hankkimiseksi." - -"Teidän majesteettinne liioittelee, Jumalan kiitos", huomautti -kardinaali, joka nyt ensi kertaa sai sanoiksi; "teidän illallisenne on -aina ollut valmis yhtaikaa palvelijainne aterian kanssa." - -Kuningas punehtui. - -"Oh", huudahti Filip pikaisesti paikaltaan ja kääntymättä ihailemasta -piirteitään, "muistan minä sentään, että kerran Melunissa ei katettu -illallispöytää kenellekään, ja kuningas sai tyytyä leipäpalaan, josta -luovutti minulle kolmanneksen." - -Koko seurue puhkesi nauruun, nähdessään Mazarinin hymyilevän. -Kuninkaita imarrellaan menneen hädän muistolla kuin tulevaisen -omaisuuden toiveella. - -"Se vain on varmaa, että Ranskan kruunu on aina ollut lujasti -kuninkaittensa päässä", kiirehti Itävallan Anna lisäämään, "ja että -Englannissa kruunu on valtiaan päästä pudonnut, ja silloin kun -edellinen on sattumalta hiukan huojunut, koska valtaistuimen -järkkymyksiä tapahtuu toisinaan kuten maanjäristyksiäkin, silloin on -uhkaava kapina aina kääntynyt onnellisen voiton palauttamaksi -rauhallisuudeksi." - -"Tuottaen kruunuun joitakuita koristeita lisää", täydensi Mazarin. - -Kreivi de Guiche pysyi vaiti; kuningas sovitti katsantonsa oikeaan -sävyyn, ja Mazarin vaihtoi Itävallan Annan kanssa katseen ikäänkuin -kiittääkseen häntä väliintulosta. - -"Yhdentekevää", virkkoi nyt Filip hiuksiansa silittäen; -"Kaarle-serkkuni ei ole mikään pulska mies, mutta hän on hyvin -urhoollinen, hän on tapellut kuin huovi, ja sillä tavalla jatkaen hän -epäilemättä vielä lopuksi voittaa suurenkin taistelun -- Rocroyn -kaltaisen!" - -"Hänellä ei ole sotaväkeä", tokaisi chevalier de Lorraine. - -"Hollannin kuningas kyllä antaa väkeä, hänen liittolaisenaan. Kyllä -vain olisin minäkin antanut, jos olisin ollut Ranskan kuningas." - -Ludvig XIV karahti tulipunaiseksi. Mazarin oli katselevinaan peliänsä -vielä tarkkaavaisemmin kuin koskaan. - -"Tällähaavaa on kovaonnisen prinssin kohtalo kuitenkin ratkaistu", -huomautti kreivi de Guiche. "Jos Monkilla on ollut petos mielessä, niin -Kaarle on hukassa: vankila, kenties kuolema lopettaa maanpaon, -taisteluiden ja puutteen aloittaman työn." - -Mazarin rypisti kulmiaan. - -"Onko ihan varmaa", kysyi kreivitär, "että hänen majesteettinsa Kaarle -II on lähtenyt Haagista?" - -"Varsin varmaa, teidän majesteettinne", vastasi nuori mies. "Isäni on -saanut kirjeen, jossa mainitaan matkasta yksityiskohtaisesti; -tiedetäänpä sekin, että kuningas on astunut maihin Doverissa, -- -kalastajat ovat nähneet hänen saapuvan satamaan, muu on vielä salassa." - -"Hartaasti haluaisin tietää jatkonkin", virkahti Filip kiihkeästi. -"Tiedättekö te, veljeni?" - -Ludvig punastui jo kolmannen kerran viime tunnin mittaani - -"Kysykää herra kardinaalilta", vastasi hän, ja äänensävy sai Mazarinin, -Itävallan Annan ja kaikkikin kuulijat katsahtamaan ylös. - -"Se merkitsee, poikani", sanoi Itävallan Anna hymyillen, "että kuningas -ei mielellään haastele valtioasioista neuvoston ulkopuolella." - -Filip vastaanotti ojennuksen pahastumattomasti ja hymyhuulin kumarsi -juhlallisesti ensin veljelleen ja sitten äidilleen. Mutta Mazarin näki -silmänurkastaan, että kamarin soppeen oli muodostumassa ryhmä, jossa -Anjoun herttua kreivi de Guichen ja Lotringin junkkarin kanssa -äänekkäästä selittelystä estettyinä kenties supattelisivat enemmän kuin -oli suotavaa. Hän alkoi senvuoksi luoda heihin epäluuloisia ja -rauhattomia silmäyksiä, jotka vaativat Itävallan Annaa toimittamaan -jotakin häiriöitä heidän haasteluunsa. Silloin Bernouin äkkiä astui -esiin vuodekomeron uudinten takaa ja kuiskasi isäntänsä korvaan: - -"Monseigneur, lähettiläs hänen majesteettinsa Englannin kuninkaan -hovista!" - -Mazarin ei kyennyt pidättämään hätkähdystä, jonka kuningas tuli -huomanneeksi. Välttääkseen tuntumasta tunkeilevalta tai säästyäkseen -havaitsemasta olevansa tiellä Ludvig XIV nousi heti seisaalle, lähestyi -hänen ylhäisyyttänsä ja toivotti tälle hyvää yötä. Koko seurue nousi -myös samassa, suurella melulla työntäen syrjään tuolit ja pöydät. - -"Antakaa heidän kaikkien vain lähteä vähitellen", sanoi Mazarin hiljaa -Ludvigille, "ja suokaa minulle muutaman minuutin aika, toimittaakseni -asian, josta vielä tänä iltana haluaisin puhella teidän majesteettinne -kanssa." - -"Ja kuningatarten?" kysyi Ludvig XIV. - -"Ja Anjoun herttuan", lisäsi hänen ylhäisyytensä. - -Samalla hän kääntyi seinän ja makuusijan väliseen lokeroon päin, ja -uutimet putosivat alas vuoteen takana. Kardinaali ei kuitenkaan -kadottanut näkyvistään äskenmainittuja supattelijoita. "Herra kreivi de -Guiche!" sanoi hän vapisevalla äänellä, kaihtimen takana pukeutuessaan -iltakauhtanaansa, jonka Bernouin hänelle ojensi. - -"Tässä olen, monseigneur", vastasi nuori mies lähestyen. - -"Ottakaa minun korttini, teillä on yleensä onnea... Voittakaa minulle -hiukan rahaa näiltä herroilta." - -"Kyllä, monseigneur." - -Nuori mies istuutui pöytään, josta kuningas loittoni puhellakseen -kuningattaren kanssa. Kreivin ja muutamien rikkaiden hovilaisten kesken -alkoi vakava peli. Filip sillaikaa haasteli Lotringin junkkarin kanssa -pukuasioista, ja vuodekomeron uudinten takaa oli lakannut kuulumasta -kardinaalin silkkikauhtanan kahinaa. Hänen ylhäisyytensä oli seurannut -Bernouinia makuukammion viereiseen pikku työhuoneeseen. - - - - -40. - -Valtion asioissa. - - -Työhuoneessaan kardinaali tapasi kreivi de la Fèren odottamassa, -vaipuneena ihailemaan hyvin kaunista Rafaelin taulua, joka oli -ripustettu kaikenlaisilla kultakapineilla sälytetyn lipaston -yläpuolelle. - -Hänen ylhäisyytensä ilmestyi hiljaa ja keveästi kuin varjo tapansa -mukaan yllättääkseen kävijän kasvojen ilmeen, hän kun uskoi -puhuttelijan ensimmäisen katsannon pelkästä tarkkaamisesta -oivaltavansa, millaiseksi keskustelu muodostuisi. Tällä kertaa -Mazarinin oletus kuitenkin petti; hän ei kyennyt lukemaan Atoksen -kasvoista suorastaan mitään, ei edes sitä kunnioitusta, jota oli -tottunut näkemään kaikkien katsannossa. - -Atoksella oli yllään musta puku, jota koristi vain yksinkertainen -hopeanauha takin liepeessä. Mutta hän käytti rintamuksessaan kolmea -kunniamerkkiänsä, Pyhän Hengen tähdistön, Sukkanauha-ritariston ja -Kultaisen Taljan arvoluokan tunnuksia, jotka kaikki olivat niin -harvinaisia, että ainoastaan kuninkaalla tai näyttelijällä saattoi -nähdä ne yhtaikaa. Mazarin penkoi melkoisen tovin hieman hämmentynyttä -muistiaan, johtaakseen mieleensä tuon kylmäpintaisen miehen nimen, -mutta siinä hän ei onnistunut. - -"Kuulen sanoman saapuneen minulle Englannista", virkkoi hän viimein -istuutuen ja antoi Bernouinille ja Briennelle merkin poistua, -jälkimmäisen jo valmistuessa käsikirjurina pitelemään kynää. - -"Hänen majesteetiltaan Englannin kuninkaalta, niin, teidän -ylhäisyytenne." - -"Puhuttepa englantilaiseksi peräti puhtaasti ranskankieltä, monsieur", -lausui Mazarin armollisesti, yhä silmäillen sanansaattajan kasvoja ja -uhkeita arvomerkkejä. - -"En olekaan englantilainen, vaan ranskalainen, herra kardinaali", -vastasi Atos. - -"Onpa merkillistä, että Englannin kuningas valitsee ranskalaisia -lähettiläikseen; se on oiva enne... Nimenne, monsieur, pyydän?" - -"Kreivi de la Fère", ilmoitti Atos kumartaen keveämmin kuin hovisääntö -ja kaikkivaltiaan ministerin korskeus vaativat. - -Mazarin veti olkapäänsä kokoon kuin ilmaistakseen: "Sitä nimeä en -tunne." Atos ei silmäänsä räpäyttänyt. - -"Ja te tulette, monsieur", pitkitti Mazarin, "sanomaan minulle...?" - -"Tulen hänen majesteettinsa Ison-Britannian kuninkaan puolesta -ilmoittamaan Ranskan kuninkaalle..." - -Mazarin rypisti otsaansa. - -"Ilmoittamaan Ranskan kuninkaalle", jatkoi Atos järkkymättömänä, "hänen -majesteettinsa Kaarle II:n onnellisen paluun isiensä valtaistuimelle." - -Tämä puheentavan vivahdus ei välttänyt ovelan valtiomiehen huomiota. -Hän oli kyllin tottunut seurustelemaan ihmisten kanssa, havaitakseen -Atoksen kylmäkiskoisessa ja melkein kopeassa kohteliaisuudessa oireen -vihamielisyyteen; se ei ollut tämän hoviksi sanotun hiostavan -kasvihuoneen tavallista lämpömäärää. - -"Teillä varmaankin on valtuus?" kysyi Mazarin lyhyeen ja närkkäästi. - -"Kyllä... monseigneur." - -Tämä arvonimi heltisi Atoksen huulilta työläästi, ikäänkuin raappien -niitä. - -"Näyttäkäähän siis." - -Atos otti ihokkaansa alla kantamastaan kirjaillusta samettisalkkusesta -asiakirjan. Kardinaali ojensi kätensä. - -"Suokaa anteeksi, monseigneur", huomautti Atos, "mutta kirjelmäni on -osoitettu kuninkaalle." - -"Koska olette ranskalainen, monsieur, niin teidän pitää tietää, mitä -pääministeri merkitsee Ranskan hovissa." - -"Oli aika", vastasi Atos, "jolloin tosiaan harrastin kysymystä mikä -asema pääministereille kuuluu; mutta jo useita vuosia takaperin olen -päättänyt olla keskusteluissa ainoastaan kuninkaan kanssa." - -"Siinä tapauksessa ette saa tavataksenne ministeriä ettekä kuningasta, -monsieur", virkkoi Mazarin ärtyneenä ja nousi seisaalle. - -Atos pani asiakirjan takaisin salkkuun, kumarsi vakavasti ja siirtyi -muutaman askeleen ovelle päin. Tämä kylmäverisyys katkeroitti Mazarinin -huudahtamaan: - -"Tämä on outoa diplomaatin esiintymistä! Olemmeko vielä siinä ajassa, -jolloin Cromwell toimitti lähettiläinä luoksemme öykkärihuovejansa? -Teiltä, monsieur, ei puutu muuta kuin teräskypärä päästä ja raamattu -vyöstä." - -"Monsieur", vastasi Atos kuivakiskoisesti, "minulla ei ole koskaan -ollut sitä etua, että olisin ollut keskusteluissa herra Cromwellin -kanssa kuten te, ja hänen lähettiläitänsä olen nähnyt ainoastaan miekka -kädessä; niin ollen en tiedä, millä tavoin hän hoiteli asioitansa -pääministerien kanssa. Mutta mitä Englannin kuninkaaseen tulee, niin -tiedän, että Kaarle II kirjoittaessaan hänen majesteetilleen kuningas -Ludvig XIV:lle ei tarkoita hänen ylhäisyyttänsä kardinaali Mazarinia; -tässä erossa en näe mitään jäävän valtiotaidon asiaksi." - -"Ah!" huudahti Mazarin kohottaen laihtuneen päänsä ja lyöden otsaansa; -"nyt minä muistan!" - -Atos katsoi häneen ihmeissään. - -"Niin, hän se on!" puheli kardinaali yhä silmäillen lähettilästä; -"niin, ihan varmasti... Minä tunnen teidät, monsieur. Ah, _diavolo_, en -enää ihmettelekään." - -"Minua taasen ihmetyttikin", vastasi Atos hymyillen, "että teidän -ylhäisyytenne erinomainen muisti ei ollut vielä johtanut minua -mieleenne." - -"Aina vain vastaanhangoitteleva ja napiseva... herra... herra... mikä -nyt olikaan nimenne? Malttakaas... joen nimi... Potamos... ei... saaren -nimi... Naksos... ei, _per Jove_, vuoren[28] nimi se oli... Atos! kas -niin! Minua ilahuttaa nähdä teidät jälleen, kun emme ole Rueilissa, -missä te apulaishirtehistenne kanssa kiristitte minulta lunnaat.[29] -Fronde, aina sama frondelaisuus, kirottu niskuroimisen hapatus! Mutta -miksi teidän vastakohtaisuutenne on säilynyt pitempään kuin minun, -monsieur? Jos kellään oli valittamisen syytä, niin ei kai kuitenkaan -teillä, joka ette siitä liikkeestä suoriutunut ainoastaan komein -olkalapuin, vaan saitte kerrassaan Pyhän Hengen ritariketjut -kaulaanne!" - -"Sallikaa minun olla puuttumatta näihin mietteisiin, herra kardinaali", -vastasi Atos. "Minulla on luottamustehtävä toimitettavana -- olisitteko -välittäjänäni sen suorittamisessa?" - -"Minua hämmästyttää", sanoi Mazarin mielissään muistinsa elpymisestä ja -halukkaana häijyyn härnäämiseen, "minua hämmästyttää, herra... Atos... -että teidänlaisenne frondelainen on vastaanottanut lähetystoimen 'tuon -Mazarinin' luokse, kuten vanhaan hyvään aikaan sanottiin..." - -Ja hän puhkesi nauramaan, vaikka tuskallinen yskä katkoi jokaista -lausetta ikäänkuin nyyhkäyksiksi. - -"Olen lähtenyt lähettilääksi vain Ranskan kuninkaan luo, herra -kardinaali", muistutti kreivi, -- kuitenkin vähemmän purevasti, sillä -hän arveli maltilla pääsevänsä paremmin perille. - -"On silti välttämätöntä, herra frondelainen", virkkoi Mazarin -hilpeästi, "että kuninkaalta, jonka asian olette hankkinut -toimeksenne..." - -"Asia on annettu toimekseni, monseigneur, -- minä en tavoittele -valtiollista uraa." - -"Olkoon niinkin, -- välttämätöntä on, että tämä lähetystehtävä -pikimmältään käy minunkin käsieni läpi... Älkäämme hukatko kallista -aikaa... lausukaa minulle ehtonne." - -"Minulla on ollut kunnia vakuuttaa teidän ylhäisyydellenne, että hänen -majesteettinsa kuningas Kaarle II:n ainoa kirjelmä sisältää ilmoituksen -siitä, mitä hän haluaa." - -"Kuulkaahan, itsepintaisuutenne käy naurettavaksi, herra Atos! Kyllä -näkee teidän olleen likeisissä väleissä puritaaneihin tuolla salmen -takana. Salaisuutenne tiedän paremmin kuin te, ja te olette kenties -ollut väärässä, kun ette ole esiintymisessänne ollenkaan kohditellut -sairauden murtamaa vanhusta, joka on paljon uurastanut elämässään ja -urheasti taistellut mielipiteittensä puolesta niinkuin tekin olette -omaa kantaanne puolustanut... Ette siis tahdo sanoa mitään? Hyvä! Ette -tahdo ilmaista minulle kirjeenne laatua?... No, se sopii; tulkaa -kanssani kamariini, puhutellaksenne kuningasta... ja kuninkaan edessä. -Vain sana vielä: kuka teille on antanut Kultaisen Taljan tunnuksen? -Muistelen kyllä, että teillä piti olla Sukkanauha-ritarikunnan -jäsenyys; mutta Kultaista Taljaa en tiennyt..." - -"Hänen majesteettinsa Ludvig XIV:n naimisiinmenon johdosta lähetti -Espanja välillisesti kuningas Kaarle II:lle tämän arvoluokan -valtuutuksen avonaisena, monseigneur; Kaarle II siirsi sen heti -minulle, täydentäen sen nimelläni." - -Mazarin nousi ja käveli Bernouinin käsivarren varassa takaisin -makuukomeroonsa juuri kun siellä ilmoitettiin;: "Herra prinssi!" -Samassa ilmestyikin kardinaalin vieraaksi valtakunnan ensimmäinen -täysverinen kuningassuvun sivujäsen, Condén prinssi, Rocroyn, Lensin ja -Nördlingenin taisteluiden sankari aatelismiestensä saattamana; hän -tervehti jo kuningasta, kun pääministeri kohotti vuodekaihtimensa. - -Atos ehti huomata Raoulin puristamassa kreivi de Guichen kättä ja -hymyllä vastata nuoren miehen kunnioittavaan kumarrukseen. Hänellä oli -myöskin aikaa tarkata kardinaalin säihkyviä kasvoja, kun tämä näki -edessään pöydällä ylettömän kultapinon, jonka kreivi de Guiche oli -hyväonnisena voittanut sillaikaa kun hänen ylhäisyytensä oli antanut -hänen hoidella pelivuoroaan. Vanhuksen ensimmäisenä ajatuksena olikin -kultarahojen rykelmä, lähettilään, lähetystoimen ja prinssin -unohtuessa. - -"Mitä!" huudahti vanhus; "tämä kaikki... voittoako?" - -"Viidenkymmenentuhannen écun vaiheille, -- niin, monseigneur", vastasi -kreivi de Guiche nousten seisaalle. "Luovutanko paikkani teidän -ylhäisyydellenne vai jatkanko vielä?" - -"Heittäkää silleen, heittäkää! Hupsuko olette? Menettäisitte koko -summan, _peste_!" - -"Monseigneur", virkkoi prinssi de Condé tervehtien. - -"Hyvää iltaa, herra prinssi", sanoi ministeri keveästi; "onpa -herttaista, että pistäysitte katsomaan sairasta ystävää." - -"Ystävää!..." tuumi kreivi de la Fère hämmästellen tätä sanan solmimaa -luonnotonta liittoa; "ystävää, kun on kysymyksessä Mazarin ja Condén -prinssi!" - -Mazarin arvasi frondelaisen ajatuksen, sillä hän myhäili kreiville -voitokkaasti ja lausui sitten kuninkaalle: - -"Sire, minulla on kunnia esitellä teidän majesteetillenne herra kreivi -de la Fère, hänen brittiläisen majesteettinsa lähettiläs... Valtion -asioissa, messieurs!" lisäsi hän lähettäen kädenliikkeellään pois -kamarista kaiken ylhäisen yleisön, joka täten väistyi pelkästä -viittauksesta, prinssi de Condé etummaisena. Prinssiä seurasi Raoul, -luotuaan vielä silmäyksen isäänsä. - -Anjoun Filip ja leskikuningatar näyttivät kysyvin katsein keskenään -neuvottelevan, pitikö heidänkin vetäytyä syrjään. - -"Perhe-asia", kiirehti Mazarin silloin lisäämään, viitaten heitä -pysymään paikoillaan. "Tämä herrasmies tuo kuninkaalle kirjeen, jossa -Kaarle II turvallisesti päässeenä takaisin valtaistuimelleen esittää -liittoa Monsieurin -- kuninkaamme veljen -- ja mademoiselle Henrietten, -Henrik IV:n tyttärentyttären kesken... Suvaitkaa ojentaa kuninkaalle -valtuutenne, herra kreivi." - -Atos seisoi kotvasen ällistyneenä. Miten saattoi ministeri tuntea -kirjeen sisällön, kun hän ei ollut hetkeksikään luovuttanut sitä -hallustaan? Aina kuitenkin kyeten hallitsemaan sävynsä hän ojensi -sanomansa nuorelle kuninkaalle, joka punastuen otti sen vastaan. -Juhlallinen hiljaisuus vallitsi kardinaalin kamarissa. Sitä häiritsi -ainoastaan kullan helinä, kun Mazarin keltaisella ja kuivettuneella -kädellään kasasi pöydältä kolikoita rahalippaaseen kuninkaan lukiessa. - - - - -41. - -Kertomus. - - -Kardinaalin häijyys ei ollut jättänyt lähettiläälle paljonkaan -sanottavaa. Sanat "päässeenä takaisin valtaistuimelle" olivat kuitenkin -herättäneet kuninkaan erityistä huomiota, ja hän virkkoi kreiville, -jota oli pitänyt silmällä tämän esittäytymisestä asti: - -"Suvaitsisitteko antaa meille muutamia lähempiä tietoja asiain tilasta -Englannissa, monsieur? Tehän tulette siitä maasta, olette ranskalainen, -ja arvomerkeistänne näen teidät sekä ansiokkaaksi että korkeaan -säätyluokkaan kuuluvaksi henkilöksi." - -"Kreivi de la Fère onkin teidän majesteettinne entisiä palvelijoita", -huomautti kardinaali leskikuningattareen kääntyen. - -Itävallan Anna oli unohtavainen, -- kuningattarena, jonka elämässä -myrskyt olivat vuorotelleet kauniiden päivien kanssa. Hän katsoi -Mazariniin, jonka vahingoniloinen hymy lupasi hänelle jotakin ilkeyttä; -sitten hän toisella silmäyksellä pyysi Atokselta selitystä. - -"Monsieur", jatkoi kardinaali, "oli muskettisoturina edesmenneen -kuninkaan palveluksessa ja nimeltään Tréville.[30] Monsieur tuntee -hyvin Englannin, hän kun on eri aikoina tehnyt sinne useita matkoja; -hän on peräti ansiokas alamainen." - -Nämä sanat vihjaisivat vanhoihin muistoihin, joiden herättäminen aina -vapisutti Itävallan Annaa. Englannin mainitseminen elvytti hänen -mielessään niitä päiviä, jolloin hän sammumattomasti vihasi Richelieuta -ja kiihkeästi rakasti Buckinghamia; muskettisoturit kelpasivat nimeksi -sankarirunoelmalle, jonka voitot olivat paisuttaneet nuoren naisen -sydäntä ja jonka vaarat olivat tutisuttaneet nuoren kuningattaren -valtaistuinta. Kardinaalin sanoilla oli paljonkin tehoa, sillä se -huomautus sai mykiksi ja tarkkaavaisiksi kaikki kuninkaalliset -henkilöt, ja hyvin erilaisin tuntein nämä yhtaikaa alkoivat ajatella -noita salaperäisiä vuosia, joita nuoret tunsivat vain kuulopuheelta ja -vanhat olivat katsoneet pysyväisesti unohtuneiksi. - -"Puhukaa, monsieur", virkkoi Ludvig XIV, ensimmäisenä irtautuen -epäilysten ja muistojen häiriöstä. - -"Niin, puhukaa", kehoitti kardinaalikin, jonka tarmo ja virkeys olivat -palanneet leskikuningattarelle annetusta pikku letkautuksesta. - -"Sire", aloitti kreivi, "kuningas Kaarle II:n kohtalo on kerrassaan -muuttunut kuin ihmetyöllä. Mitä ihmiset eivät olleet tähän asti saaneet -aikaan, sen on Jumala päättänyt panna täytäntöön." - -Mazarin alkoi yskiä, vetäytyen vuoteelleen. - -"Kuningas Kaarle II", jatkoi Atos, "on lähtenyt Haagista, ei enää -pakomatkalle tai valloitusretkelle, vaan itsenäisenä hallitsijana, joka -kaukana kuningaskunnastaan matkailtuansa saapui takaisin yleisen riemun -tervehtimänä." - -"Suuri ihmetyö tosiaankin", sanoi Mazarin, "sillä jos on kerrottu -totta, niin tämä riemun hälinään palaava kuningas oli lähtiessään -saanut hyvästelykseen musketinlaukauksia." - -Kuningas istui järkkymättömänä. Nuorempana ja keveäluontoisempana ei -Filip kyennyt pidättämään hymyä, joka imarteli Mazarinia ikäänkuin -taputuksena hänen leikkipuheelleen. - -"Toden totta, ihme se on ollut", sanoi kuningas; "mutta niin paljon -kuin Jumala tekeekin kuninkaitten hyväksi, herra kreivi, Hän käyttää -kuitenkin ihmisiä välikappaleina aivoitustensa toimeenpanemiseen. Mitä -miehiä saa Kaarle II etusijassa kiittää valtaanpääsystänsä?" - -"Mutta", tokaisi kardinaali vähääkään välittämättä kuninkaan itsetunnon -pahastuttamisesta, "eikö teidän majesteettinne tiedä, että hänelle -luovutti valtaistuimen kenraali Monk?..." - -"Sen toki tiedän", vastasi Ludvig XIV lujasti; "kysyn herra -lähettiläältä kuitenkin tuon kenraalin mielenmuutoksen perusteita." - -"Ja teidän majesteettinne kajoaakin juuri asian ytimeen", vastasi Atos, -"sillä ilman sitä ihmettä, josta minulla on ollut kunnia mainita, olisi -herra Monk todennäköisesti jäänyt kuninkaan voittamattomaksi -viholliseksi. Mutta Jumala tahtoi, että muuan mies sai eriskummaisen, -uhkarohkean ja nerokkaan aatoksen, samalla kun eräs toinen teki -uhrautuvaisen ja miehuullisen päätöksen. Näiden kahden suunnitelman -yhtymä tuotti herra Monkin ajatuskantaan sellaisen käänteen, että hän -kiivaasta vihollisesta asettui karkoitetun kuninkaan ystäväksi." - -"Tällaisia yksityiskohtia juuri halusinkin tietää", virkkoi kuningas. -"Keitä nuo mainitsemanne kaksi miestä ovat?" - -"He ovat ranskalaisia, sire." - -"Sepä todella hauska tieto!" - -"Entä ne kaksi aatosta?" kysäisi Mazarin. "Ne minussa herättävät -suurempaa uteliaisuutta kuin henkilöt." - -"Niin", jupisi kuningas. - -"Jälkimmäisenä mainitsemani uhrautuvainen ja järkevä aatos oli niistä -kahdesta vähäpätöisempi, sire: piti mennä kaivamaan esille -kultamiljoona, jonka kuningas Kaarle I oli haudannut Newcastleen, ja -ostaa tällä summalla Monkin kannatus." - -"Ho, hoo!" äännähti Mazarin elpyen miljoonan maininnasta. "Mutta -samainen Monk oli juuri miehittänyt Newcastlen?" - -"Niin, herra kardinaali, ja siitä syystä olen rohjennut sanoa sitä -aatosta miehuulliseksi samoin kuin uhrautuvaiseksikin. Oli siis -aikeena, jos herra Monk kieltäytyisi välittäjän tarjouksista, saattaa -voimaan kuningas Kaarle II:n omistusoikeus tuohon miljoonaan, joka -silloin piti korjata talteen kenraalin kunniantunnon välityksellä eikä -alamaisvelvollisuuden varassa... Tämä onnistui muutamista vastuksista -huolimatta; kenraali osoittausi ritarilliseksi ja salli siirtää pois -kullan." - -"Minusta tuntuu", huomautti kuningas varovasti ja mietteissään, "kuin -Kaarle II Pariisissa oleskellessaan ei olisi tiennyt tästä -miljoonasta." - -"Minun nähdäkseni", sanoi kardinaali häijysti, "hänen majesteettinsa -Ison-Britannian kuningas varsin hyvin tiesi sen miljoonan olemassaolon, -mutta piti mieluisampana kahta." - -"Sire", vastasi Atos vakavasti, "hänen majesteettinsa kuningas Kaarle -II oleskeli Ranskassa niin köyhänä, että hänellä kerrankaan ei ollut -rahaa kyytihevoseen, -- niin vailla kaikkia apulähteitä, että hän -useasti ajatteli kuolemaa. Hän oli niin tietämätön Newcastleen -kätketystä miljoonasta, että hän vieläkin viettäisi synkkää elämää mitä -säälittömimmässä unohduksessa, ellei muuan aatelismies -- teidän -majesteettinne alamaisia -- olisi hänelle ilmaissut salaisuutta, jonka -edesmennyt kuningas oli erityisesti uskonut hänen kaittavakseen." - -"Siirtykäämme siihen nerokkaaseen aatokseen, eriskummaiseen ja -uhkarohkeaan", näki Mazarin hyväksi keskeyttää. "Millainen se oli?" - -"Kun herra Monk oli ainoana varsinaisena esteenä vallastasyöstyn -kuninkaan paluulle, johtui erään ranskalaisen mieleen toimittaa pois -tieltä se este." - -"Ohoh, mutta sepä sentään oli konna ranskalaiseksi", huomautti Mazarin, -"ja se aatos ei ole niin nerokas, että keksijä säästyisi joutumasta -teilatuksi tai pyörällä ruhjotuksi parlamentin tuomion nojalla." - -"Teidän ylhäisyytenne erehtyy", vastasi Atos kuivakiskoisesti; "en -sanonut, että se ranskalainen oli päättänyt murhata Monkin, vaan -toimittaa tieltä. Ranskan kielen sanoilla on nimenomainen merkitys, -josta ranskalaiset aatelismiehet ovat aina selvillä.[31] Se kuului -sitäpaitsi sodan toimiin, ja palvellessaan kuninkaita heidän -vihollisiansa vastaan ei saa tuomarikseen parlamenttia, vaan Jumalan. -Se ranskalainen aatelismies siis sai päähänsä ottaa kiinni herra -Monkin, ja hän pani suunnitelmansa toimeen." - -Kuningas elähtyi aina urotöiden kuulemisesta. Hänen majesteettinsa -nuori veli ihan löi nyrkkiään pöytään ja huudahti: - -"Hei, mainiota!" - -"Hän sieppasi haltuunsa Monkin?" ihmetteli kuningas. "Mutta Monk oli -leirissään..." - -"Ja aatelismies toimi yksinään, sire." - -"Merkillistä!" kummasteli Filip. - -"Hämmästyttävää todellakin!" huudahti kuningas. - -"Kas vain, siinä nyt kaksi jalopeuran pentua on päässyt kahleistaan", -tuumi kardinaali itsekseen. Ja sävynsä nyreyttä salaamatta hän kysyi -ääneen: - -"Näistä seikoista en ole tiennyt; takaatteko tietonne varmasta -lähteestä saaduiksi, monsieur?" - -"Sitäkin helpommin, herra kardinaali, kun olen nähnyt ne tapaukset." - -"Te!" - -"Niin, monseigneur." - -Kuningas oli väkisinkin työntynyt likemmäksi kreiviä; Anjoun herttua oli -kääntynyt päin ja lähenteli tätä toiselta puolelta. - -"Sitten, monsieur, sitten?" huudahti kumpainenkin yhtaikaa. - -"Sire, kaapattuaan haltuunsa herra Monkin vei ranskalainen hänet -kuningas Kaarle II:n luo Hollantiin. Kuningas päästi herra Monkin heti -vapaaksi, ja kenraali kiitollisuudessaan palautti Kaarle II:lle -Ison-Britannian valtaistuimen, jonka puolesta niin monet urhot olivat -turhaan taistelleet." - -Filip ihastuksissaan taputti käsiänsä. Malttavaisempana Ludvig XIV -kääntyi kysymään kreiviltä: - -"Onko tämä kaikissa kohdissaan totta?" - -"Ehdottoman tarkalleen, sire." - -"Joku aatelismieheni tunsi tuon miljoonan salaisuuden ja säilytti sen?" - -"Niin, sire." - -"Hänen nimensä?" - -"Teidän nöyrin palvelijanne", vastasi Atos säveästi. - -Ihaileva sorina paisutti Atoksen sydäntä. Hänen toki kannattikin tuntea -ylpeyttä. Itse kardinaalikin kohotti kätensä ilmaan. - -"Monsieur", sanoi kuningas, "toivoakseni keksin keinon palkitakseni -teitä." Atos liikahti. - -"Oh, en rehellisyydestänne -- sen hyvittäminen nöyryyttäisi teitä; -mutta minun on palkittava teitä siitä, että olette auttanut veljeni -Kaarle II:n pääsyä valtaistuimelle." - -"Tietenkin", mukasi Mazarin. - -"Hyvän asian voittoa, joka tuottaa ylenpalttista riemastusta Ranskan -koko kuningassuvulle", lisäsi Itävallan Anna. - -"Mutta jatkaakseni: onko myös totta", tiedusti Ludvig XIV, "että joku -mies on yksinään tunkeutunut Monkin luo hänen leirissään ja anastanut -hänet haltuunsa?" - -"Sillä miehellä oli kymmenen alempisäätyistä apuria." - -"Ei sen enempää tukea?" - -"Ei muuta." - -"Ja kuka hän olikaan?" - -"Herra d'Artagnan, teidän majesteettinne muskettisoturien entinen -luutnantti." - -Itävallan Anna punehtui. Mazarin näytti nolostuen käyvän yhä -kellastuneemmaksi; Ludvig XIV:n sävy synkkeni, ja hänen kalpealla -otsallaan helmeili hikipisara. - -"Millaisia miehiä!" jupisi hän ja loi tahtomattaankin ministeriin -silmäyksen, joka olisi tätä värähdyttänyt, jollei sairas olisi juuri -silloin kätkenyt päätänsä pielukseen. - -"Monsieur", huudahti nuori Anjoun herttua laskien naisellisenvalkoisen -ja siron kätensä Atoksen käsivarrelle, "pyydän teitä sanomaan sille -urholle, että kuninkaan veli huomenna juo hänen maljansa sadan parhaan -aatelismiehemme läsnäollessa!" - -Ja kun nuori mies sen lausuttuaan huomasi toisen kalvosinröyhelönsä -joutuneen siinä innostuksen purkauksessa epäjärjestykseen, ryhtyi hän -mitä huolellisemmin laittamaan sitä kuntoon. - -"Puhukaamme asioista, sire", virkkoi Mazarin, joka ei haltioitunut eikä -käyttänyt kalvosinröyhelöitä. - -"Niin, monsieur", vastasi kuningas. "Esittäkää toimeksenne annettu -ilmoitus, herra kreivi", lisäsi hän kääntyen Atokseen. - -Atos aloitti asiansa ja tarjosi juhlallisesti lady Henriette Stuartin -kättä kuninkaan nuorelle veljelle. Neuvottelua kesti tunnin ajan; -sitten avattiin kamarin ovet hovilaisille, jotka asettuivat jälleen -paikoilleen niinkuin illanviettoon ei olisi sattunut mitään -keskeytystä. Atos pääsi taas lähestymään Raoulia, joten isä ja poika -saivat puristaa toistensa kättä. - - - - -42. - -Mazarin heittäytyy tuhlariksi. - - -Mazarinin yrittäessä toipua kuumeellisesta vaivaannuksestaan Atos ja -Raoul vaihtoivat muutamia sanoja kamarin sopessa. - -"Olet siis Pariisissa, Raoul?" virkkoi kreivi. - -"Niin, monsieur, herra prinssin palattua." - -"En voi keskustella kanssasi tässä paikassa, missä meitä tarkkaillaan, -mutta lähden piankin asuntooni ja odotan sinun saapuvan sinne heti kun -palveluksesi sallii." - -Raoul kumarsi. Condén prinssi astui samassa suoraan heidän luokseen. -Prinssillä oli se kirkas ja syvälletunkeva katse, joka on ominainen -jalolaatuisille saalistajalinnuille; hänen kasvoissaankin oli useita -tähän yhdennäköisyyteen viittaavia piirteitä. Tiedetään, että prinssin -kyömynenä terävänä ulkoni vain hiukan kuperasta otsasta, joka oli -pikemmin matala kuin korkea; hovin naljailijat, jotka olivat nerollekin -armottomia, väittivätkin Condén maineikkaan prinssisuvun nykyisen -päämiehen saaneen siten oikeastaan kotkan nokan eikä inhimillistä -nenää. - -Tämä terävä katse ja koko ulkomuodon hallitsevainen sävy tavallisesti -hämmensivät prinssin puhuttelemia henkilöitä enemmän kuin Rocroyn -sankari olisi voinut vaikuttaa suoranaisella majesteettisuudella tai -säännöllisellä kauneudella. Sitäpaitsi hänen ulkonevat silmänsä -leimahtelivat niin herkästi, että prinssillä kaikki elostuminen näytti -kiivaudelta. Hänen säätyarvonsakin johdosta koko hovimaailma kunnioitti -herra prinssiä, ja monetkin kehittivät kunnioitustansa pelokkuudeksi, -nähden vain hänet ratkaisevana tekijänä urallaan. Ludvig de Condé siis -lähestyi kreivi de la Fèreä ja Raoulia, ilmeisesti aikoen saada -tervehdyksen toiselta ja puhutella toista. - -Kukaan ei kyennyt kumartamaan arvokkaamman pidättyvästi kuin kreivi de -la Fère. Hän halveksi sovittaa kunnioittavaan tervehtimiseen kaikkia -niitä vivahduksia, joihin hovilaista tavallisesti kannustaa ainoastaan -liehittelyn halu. Atos tunsi omakohtaisen arvonsa ja kumarsi prinssille -kuin kunnon ihmiselle, parantaen jollakin epämääräisellä myötätunnon -herättämisellä sitä jäykkyyttä, joka olisi voinut loukata ylimmän arvon -korskeutta. - -Prinssi aikoi lausua jotakin Raoulille. Atos ehätti edelle. - -"Jos herra varakreivi de Bragelonne", virkkoi hän, "ei olisi teidän -korkeutenne vähäpätöisimpiä palvelijoita, niin pyytäisin häntä -ilmoittamaan teille nimeni, prinssi." - -"Minulla on kunnia puhutella kreivi de la Fèreä", sanoi Condén prinssi -heti. - -"Suojelijaani", lisäsi Raoul punehtuen. - -"Valtakunnan kunniakkaimpia miehiä", jatkoi prinssi, "Ranskan -ensimmäisiä ylimyksiä, josta olen kuullut puhuttavan niin paljon hyvää, -että mieleni on usein tehnyt lukea teidät ystäviini." - -"En ole sen kunnian arvoinen, monseigneur, muutoin kuin teidän -korkeuttanne kohtaan tuntemani kunnioituksen ja ihailun perusteella", -vastasi Atos. - -"Herra de Bragelonne", virkkoi prinssi, "on kunnon upseeri, jonka näkee -olleen hyvässä koulussa. Voi, herra kreivi, teidän aikananne oli -päälliköillä vasta sotureita..." - -"Totta kyllä, monseigneur, mutta nytpä sotureilla on vasta -päälliköitä." - -Tämä kohteliaisuus, joka ei ollenkaan tuntunut imartelulta, sävähdytti -ilahduksella miestä, jota koko Eurooppa piti sankarina ja joka jo -saattoi tuntea kylläännystä ylistyksiin. - -"Mieltäni pahoittaa", huomautti prinssi, "että te olette vetäytynyt -syrjään palveluksesta, herra kreivi, sillä kuningas joutuu alinomaa -sotaan Hollannin tai Englannin kanssa, ja silloin ei puutu tilaisuuksia -teidänlaiseltanne mieheltä, joka tuntee Ison-Britannian niinkuin -Ranskan." - -"Luulen voivani vakuuttaa teidän korkeudellenne, että tein viisaasti -vetäytyessäni yksityiselämään", sanoi Atos hymyillen. "Ranska ja -Iso-Britannia elävät tästälähtein sisaruksina, jos uskon -aavistuksiani." - -"Aavistuksianne?" - -"Malttakaahan, monseigneur, mitä puhutaankaan tuolla herra kardinaalin -pöydässä?" - -"Peliseurassa?" - -"Niin, monseigneur, siellä on tekeillä jotakin erityistä." - -Kardinaali oli tosiaan kohoutunut kyynärpäänsä varaan ja tehnyt merkin -Anjoun herttualle, joka lähestyi häntä. - -"Monseigneur", sanoi kardinaali, "suvaitkaa, pyydän, koota haltuunne -kaikki nuo kultarahat." - -Hän osoitti suunnatonta keltaisten ja välkkyvien kolikkojen röykkiötä, -jonka kreivi de Guiche oli vähitellen kasannut hänen eteensä yhä -ihmeellisen onnen suosimana. - -"Minulleko?" huudahti nuori prinssi. - -"Nämä viitisenkymmentätuhatta écua, niin, monseigneur, ovat teidän." - -"Te lahjoitatte tuon summan minulle?" - -"Olen pelannut teidän lukuunne, monseigneur", vastasi kardinaali -riutuneemmin, niinkuin lahjoituksen työläys olisi näännyttänyt hänen -kaikki ruumiilliset voimansa tai sielunkykynsä. - -"Voi, hyvä Jumala", jupisi Filip melkein huumaantuneena ilosta, "ihana -päivä!" - -Ja kouristaen sormensa haravaksi hän sulloi kaikki taskunsa täyteen -kultaa. Runsas kolmannes kuitenkin vielä jäi pöydälle. - -"Chevalier", Filip kutsui suosikkiansa Lotringin junkkarisi "tule -tänne." - -Suosikki riensi saapuville. - -"Pistä sinä loput taskuusi", sanoi nuori prinssi. - -Seurueesta ei kukaan pitänyt tätä omituista kohtausta muuna kuin -liikuttavana perheilmiönä. Kardinaali tekeysi isäksi Ranskan pojille, -jotka olivat pikku prinsseistä alkaen varttuneet hänen siipiensä -suojassa. Kukaan ei senvuoksi katsonut tätä pääministerin -anteliaisuutta korskeudeksi tai häpeämättömyydeksi, niinkuin sellaista -meidän päivinämme arvosteltaisiin. - -Hovilaiset tunsivat vain kateutta. Kuningas käänsi pois päänsä. - -"Minulla ei ole ikinä ollut näin suurta rahasummaa", haastoi nuori -prinssi iloissaan, astuessaan suosikkinsa kanssa lattian poikki, -mennäkseen ulkopuolella oleviin vaunuihinsa. "Ei milloinkaan... Jopa se -painaa, -- sataviisikymmentätuhatta livreä!" - -"Mutta mikä oikku saikaan herra kardinaalin lahjoittamaan pois noin -uhkean pelivoiton?" kummasteli Condén prinssi hiljaisessa puhelussa -kreivi de ja Fèren kanssa. "Hän on siis pahoin sairaana, meidän rakas -kardinaalimme?" - -"On kyllä, monseigneur, epäilemättä hyvinkin huonovointisena, kuten jo -päältäkinpäin näkee." - -"Kuihtunut hän on... Mutta tästä hän kuolee! Sataviisikymmentätuhatta -livreä!... Se on ihan uskomatonta. Mitähän siinä piilee, kreivi? -Keksikääpä joku järjellinen syy." - -"Monseigneur, malttakaa hiukan, -- Anjoun herttua tulee tänne päin -puhellen chevalier de Lorrainen kanssa; en ollenkaan kummastuisi, jos -he säästäisivät minulta juoruamisen kiusan. Kuunnelkaa heitä." - -Samassa lausuikin Lotringin junkkari puoliääneen Filipille: - -"Monseigneur, ei ole luonnonmukaista, että herra Mazarin lahjoittaa -teille näin suuren summan... Varokaa, teiltä tippuu rahoja, -monseigneur... Mitä kardinaali tahtookaan teistä, ollakseen näin -antelias?" - -"Kuten arvelin", supatti Atos prinssin korvaan, "tästä kenties tulee -vastaus kysymykseenne." - -"Sanokaa toki, monseigneur!" tiukkasi chevalier kärsimättömästi, -samalla kun hän taskujansa punniten arvioitsi, mikä määrä hänen -osalleen oli summasta pirahtanut. - -"Huomenlahja, chevalier!" - -"Mitä! Huomenlahja!" - -"Niin vainkin: minä menen naimisiin!" vastasi Anjoun herttua -huomaamatta, että hän juuri sivuutti Condén prinssin ja Atoksen, jotka -kumpainenkin kumarsivat syvään. - -Chevalier loi nuoreen herttuaan niin kummallisen katseen, niin -vimmaisen, että kreivi de la Fère hätkähti. - -"Te... te naimisiin?" hän tankkasi. "Oh, mahdotonta! Tekisittekö sen -hupsuuden!" - -"Kah, minä vain teen mitä teetetään", vastasi Anjoun herttua. "Mutta -tule pian, mennään sijoittamaan rahat säilyyn." - -Nauraen ja rupatellen hän kumppaninsa kanssa katosi kumartelevaa -ihmiskujaa pitkin. - -"Siinä siis se salaisuus?" virkkoi Condén prinssi hiljaa Atokselle. - -"Minä en sitä ole teille sanonut, monseigneur." - -"Hän ottaa puolisokseen Kaarle II:n sisaren?" - -"Niin luulen." - -Prinssi mietti tuokion, ja hänen silmissään välähti salama. - -"Kas niin", virkkoi hän hitaasti kuin itsekseen, "taaskin säilät -seinälle... pitkäksi aikaa!" Ja hän huokasi. - -Ainoana kuulijana yksistään Atos käsitti, mitä kaikkea sisältyi siihen -äkillisesti murskautuneiden pyrkimysten, sammuneiden mielikuvien, -pettyneiden toiveiden hiljaiseen purkaukseen. - -Heti kun prinssi de Condé kumarsi seurueelle hyvästelyksi, läksi -kuningaskin. Atos uudisti merkillä Bragelonnelle äskeisen kehoituksensa -kahdenkeskiseen kohtaukseen. Vähitellen kamari tyhjentyi, ja Mazarin -jäi yksikseen tuskiin, joita hän ei enää yrittänytkään salata. - -"Bernouin! Bernouin!" huusi hän särkyneellä äänellä. - -"Mitä monseigneur tahtoo?" - -"Guénaud... kutsuttakoon Guénaud", ähkäisi hänen ylhäisyytensä; -"minusta tuntuu kuin olisin kuolemaisillani." - -Kauhistunut kamaripalvelija juoksi työhuoneeseen antamaan määräyksen, -ja lääkäriä noutamaan rientänyt ratsumies karautti kuninkaan vaunujen -editse Saint-Honoré-kadulle. - - - - -43. - -Guénaud. - - -Kardinaalin kutsu oli kiireellinen, eikä tohtori Guénaud siekaillutkaan. - -Hän tapasi potilaansa makaamassa pöhistynein säärin, sinertävän -kalpeana ja vatsan painostusta valittavana. Mazarinilla oli ollut julma -nivelsäryn kohtaus, ja hän kärsi kamalia kipuja, maltittomana kuten -ainakin mies, joka ei ole tottunut koettelemuksiin. - -"Ah, nyt olen pelastettu!" huudahti hän lääkärinsä ilmestyessä. - -Guénaud oli hyvin oppinut ja ymmärtäväinen tieteensä edustaja, jonka -maine ei kaivannut Boileaun arvosteluja. Sairaudentapauksissa hän -kohteli potilaita kuin turkkilainen, vaikka hänen edessään olisi -kuningas vääntelehtinyt. Niinpä hän ei vastannutkaan Mazarinille kuten -ministeri odotti: "Niin, tässä lääkäri, paetkoon tauti!" Päin vastoin, -hän silmäili sairasta hyvin totisen näköisenä. - -"Hohoi", mutisi hän. - -"Mitä nyt, Guénaud!... Noin vakavana?" - -"Sävyni on tautinne mukainen, monseigneur, -- teidän tilanne on -vakava." - -"Nivelsärkyä... niin, niin, nivelsärky se vain repii." - -"Kehittyneenä muiksikin vioiksi, monseigneur." - -Mazarin ponnistausi kyynärpäänsä varaan ja katsoi häneen kysyvästi, -virkahtaen: - -"Mitä sanottekaan? Olenko pahemmin sairas kuin itse uskonkaan?" - -"Monseigneur", aloitti Guénaud istuutuen vuoteen vierelle, "teidän -ylhäisyytenne on raskaasti uurastanut kaiken ikänne, olette kokenut -paljon rasitusta." - -"Mutta minä en mielestäni vielä ole kovinkaan vanha... Herra de -Richelieu-vainaja oli kuollessaan vain seitsemäntoista kuukautta -nuorempi minua, ja hänen loppunaan oli satunnainen kuolettava tauti. -Minä olen vielä nuori, Guénaud, ajatelkaa toki: vasta täyttänyt -viisikymmentäkaksi vuotta." - -"Hoo, enemmän teillä on ikää, monseigneur... Kuinka kauan kestikään -frondelaisliikettä?" - -"Miksi sitä kysytte, Guénaud?" - -"Lääketieteellistä laskelmaa varten, monseigneur." - -"No, siinä suunnilleen kymmenen vuotta... roihuten tai kytevänä." - -"No niin, suvaitkaa laskea jokainen frondelaisvuosi kolmeksi -tavalliseksi... saamme kolmekymmentä; lisäten kaksikymmentä -viiteenkymmeneenkahteen tulette kahdenkahdeksatta ikäiseksi, -monseigneur... ja se on jo korkea ikä." - -Puhuessaan hän koetti potilaansa valtimoa. Tämä osoitti niin -huolestuttavia oireita, että lääkäri keskeytyksistä huolimatta heti -jatkoi: - -"Laskemmekin frondelaisvuodet nelinkertaisiksi, ja te olette niin ollen -jo kahdeksankymmenenkahden vuoden vanha!" - -Mazarin vaaleni vielä entisestään ja virkkoi heikosti: - -"Puhutteko tosissanne, Guénaud?" - -"Voi, niin vakavasti, monseigneur!" - -"Kautta rantain ilmoitatte siis minulle, että olen arveluttavasti -sairaana." - -"Niin, totisesti, monseigneur, -- saatanhan suoraankin lausua sen -teidän ylhäisyytenne kaltaiselle järkevälle ja rohkealle miehelle." - -Kardinaali hengitti niin työläästi, että armottoman lääkärinkin tuli -surku. - -"Tauteja on monenlaisia", yritti Mazarin. "Toisista läpäisee." - -"Niin kyllä, monseigneur." - -"Eikö tosiaankin?" huudahti Mazarin miltei ilahtuneena! "sillä mitä -merkitystä muutoin olisikaan tarmolla, tahdonvoimalla? Mitä auttaisi -nero, teidän neronne, Guénaud? Ja mihin kelpaisi tiede ja sen tuottama -taito, ellei pelastamaan vaarasta potilaita, jolla on kaikki apukeinot -käytettävissään?" - -Guénaud yritti avata suutansa, mutta kardinaali pitkitti: "Ottakaa -huomioon, että minä olen hoidokeistanne luottavaisin; tottelen teitä -sokeasti, ja niinpä..." - -"Sen kyllä tiedän", myönsi Guénaud. - -"Paranenhan siis?" - -"Monseigneur, ei lujinkaan tahdonvoima, ei karaistuneinkaan tarmo, ei -suurin nero eikä korkein tiede kykene vastustamaan tautia, johon Jumala -on asettanut ehdottoman tuhon. Kun tauti on kuolettava, niin se tappaa, -eikä siinä auta mikään..." - -"Onko tautini... siis... kuolemaksi?" kysyi Mazarin. - -"On, monseigneur." - -Kardinaali vaipui hetkiseksi kokoon kuin musertavan iskun saaneena. -Mutta Mazarinin luonto ei toki niin luhistunut. - -"Guénaud", hän sanoi jälleen kohoutuen, "sallikaa minun vielä vedota -tuomiostanne. Tahdon saada koolle Euroopan viisaimmat tiedemiehet, ja -kysyä heiltä neuvoa... tahdon elää vaikka millä keinoin." - -"Älköön teidän ylhäisyytenne luulko", vastasi Guénaud, "että minä -olen vain omalla vastuullani rohjennut lausua ratkaisun noin -kallisarvoisesta kohtalosta; olen jo kuulustanut sekä Ranskan että -ulkomaiden kokeneimpien lääkärien ja paranteenvalmistajain mieltä... -hankkinut kaksitoista pätevintä lausuntoa." - -"Ja mitä ne sanovat?" - -"Että teidän ylhäisyytenne on kuoleman oma; asiaa koskeva mietintö -allekirjoituksineen on salkussani. Jos teidän ylhäisyytenne tahtoo -tutustua siihen, näette siinä nimettyinä, mitä kaikkia parantumattomia -tauteja olemme havainneet. Ensiksikin..." - -"Ei, ei, Guénaud", huudahti Mazarin työntäen paperin luotansa, "minä -antaudun, minä antaudun!" - -Kiihtymyksen kohtausta seurasi syvä hiljaisuus, jollaikaa kardinaali -keräsi ajatuksiaan ja voimiansa. - -"Toinen asia", aloitti hän sitten: "onhan luonnonparantajia, -puoskareita. Kotimaassani on lääkärien hylkäämillä tapana turvautua -johonkuhun orvietaanikaupustelijaan,[32] jonka lääke kymmenen -tappaessaan pelastaa sata." - -"Eikö teidän ylhäisyytenne ole huomannut, että minä olen kuukauden -kuluessa vaihtanut lääkkeitänne kymmenen kertaa? Olen kuluttanut -viisikymmentätuhatta livreä kaikkien noiden heittiöiden salaisuuksien -ostamiseen: luettelo on koeteltu loppuun, kukkaroni samaten. Te ette -ole parantunut, ja ilman minun taitojani olisitte ja haudassa." - -"Mennyttä siis", jupisi kardinaali, "kaikki lopussa!" - -Hän silmäili synkästi ympäristönsä ylellisyyttä. - -"Tämä kaikki täytyy jättää!" huokasi hän. "Olen kuollut, Guénaud, olen -kuollut!" - -"No, ette vielä, monseigneur", rauhoitti lääkäri. - -Mazarin tarttui hänen käteensä. - -"Paljonko on aikaa?" hän kysyi tähdäten suuret silmänsä tiukasti -lääkärin levollisiin kasvoihin. - -"Monseigneur, sellaista ei koskaan sanota." - -"Tavallisille ihmisille, ei kai; mutta minulle... minulle, jonka -jokainen minuutti vastaa aarretta, sanokaa minulle, Guénaud, sanokaa!" - -"Ei, ei, monseigneur." - -"Minä tahdon, kuuletko! Oi, anna minulle kuukausi, niin maksan sinulle -satatuhatta livreä päivässä!" - -"Monseigneur", vastasi Guénaud lujalla äänellä, "Jumala teille antaa -armopäivät enkä minä. Eikä Jumala myönnä teille kahta viikkoa enempää!" - -Kardinaali päästi tuskallisen huokauksen ja vaipui pielukselleen -kuiskaten: - -"Kiitos, Guénaud, kiitos!" - -Lääkäri teki lähtöä, mutta kuoleva kohottausi vielä ja varoitti -leimuavin katsein: - -"Vaiteliaisuutta, muistakaa olla vaiti!" - -"Monseigneur, kaksi kuukautta on tämä salaisuus ollut tiedossani; te -näette, että olen tarkoin säilyttänyt sen." - -"Menkää, Guénaud, pidän huolta palkinnostanne; menkää, ja sanokaa -Briennelle, että hänen tulee lähettää luokseni joku apulainen -- -kutsuttakoon herra Colbert. Hyvästi!" - - - - -44. - -Colbert. - - -Colbert ei ollut kaukanakaan. Kaiken iltaa hän oli oleskellut eräässä -käytävässä, haastellen Bernouinin tai Briennen kanssa ja hovimiehen -tavallisella nokkeluudella pohtien uutisia, jotka kuvastuivat jokaisen -tapauksen pinnalle niinkuin ilmarakkuloita nousee veden kalvoon. On -epäilemättä paikallaan piirtää tässä moniain sanoin muuan sen -vuosisadan mielenkiintoisimpia muotokuvia ja esittää se kenties yhtä -todellisena kuin hän esiintyy aikalaisten maalauksissa. Colbert oli -mies, jonka käsittelemiseen historioitsijalla ja sielutieteilijällä on -yhtä suuri aihe. - -Hän oli kolmetoista vuotta vanhempi Ludvig-kuningasta, tulevaista -herraansa, varreltaan keskimittainen, pikemmin laiha kuin tanakka; -silmät olivat syvällä ja kasvonpiirteet jokapäiväiset, mustat hiukset -pitkät ja harvat, niin että hän jo varhain alkoikin käyttää patalakkia. -Katse oli ankara ja kovakin; jäykkä sävy käsitettiin hänen alempiensa -keskuudessa kopeudeksi ja esiintyi ylempien silmissä teennäisenä -siveellisenä arvokkuutena, mutta tämä ylväys ei vain muuttunut missään -olosuhteissa, ei edes hänen ollessaan yksinään kuvastimen edessä. Siinä -mies ulkonaisesti määriteltynä. - -Mitä hänen sisäiseen olemukseensa tulee, niin häntä kiitettiin yleiseen -erinomaisista tilimiehen lahjoista ja käytännöllisestä keinokkuudesta, -jolla hän kykeni keksimään valtiolle tulolähteitä ikäänkuin tyhjästä. -Hän oli älynnyt pakottaa rajalinnoitusten päälliköt elättämään -varusmiehistöjä palkatta, pelkästään niiden suoranaisella osuudella -vanhoista veroista. Noin kallisarvoinen ominaisuus oli saanut -kardinaali Mazarinin nimittämään hänet intendentikseen[33] herra -Joubertin kuoltua, toivoen Colbertin osaavan edelleenkin mukavasti -murennella valtion menoeriä vähäisemmiksi. - -Colbert sai vähitellen asemaa hovissa porvarillisesta syntyperästään -huolimatta -- isä oli nimittäin jatkanut isänsä liikettä -viinikauppiaana ja sittemmin perustanut verkamyymälän, joka lopulta -kehittyi silkkikaupaksi. Tälle alalle oli poikakin aiottu, ja hän oli -jo ollut erään lyonilaisen kauppiaan palveluksessa, mutta sittemmin -tullut Pariisiin harjoittelijaksi asianajokonttoriin. Siellä hän oli -oppinut tilinpitoa ja vielä tärkeämpää tilien sekoittamisen taitoa. -Jäykkyys oli tuottanut Colbertille kuitenkin suurinta hyötyä, -- -Onnetar oikutellessaan todella suuresti muistuttaa noita vanhan ajan -naisia, joiden mieltymystä ei työntänyt luotansa mikään ulkonainen tai -sielullinen piirre, kun he kerran elähtyivät huomaavaisiksi jollekulle -henkilölle. Sattui nimittäin erityinen käänne kirjurin uralla. - -Ollessaan v. 1648 valtiosihteeri Michel Letellierin palveluksessa, -johon hän oli siirtynyt serkkunsa Saint-Penangen herran suositusten -avulla, sai hän eräänä päivänä ministeriltä kiperän asian -toimitettavakseen kardinaali Mazarinin luona. Hänen ylhäisyytensä oli -silloin mitä parhaassa voinnissa, ilkeät frondelaisvuodet eivät olleet -vielä käyneet hänelle kolmin- ja nelinkertaisiksi. Kardinaali oleskeli -Sedanissa ja oli joutunut pahaan pulaan eräästä hovivehkeilystä, jossa -Itävallan Anna näytti tahtovan luopua hänen puoleltaan. Tuon juonen -lankoja piteli Letellier. Hän oli juuri saanut leskikuningattarelta -kirjeen, joka oli hänelle hyvin kallisarvoinen ja Mazarinille -varsin vaarallinen. Jo siihen aikaan! Letellier näytteli sitä -kaksinaamaisuutta, joka erinomaisesti edistikin hänen menestystään, kun -hän aina asettausi kumpaisenkin vastapuolen kannattajaksi, hyötymällä -molemmista joko sekaannuttamalla heidän välinsä yhä pahemmiksi tai -toimittamalla heidät sovintoon keskenänsä. Nyt Letellier halusi -lähettää Itävallan Annan kirjeen Mazarinille, jotta tämä ilmiannosta -hyvillään tuntisi kiitollisuutta näin kauniista hyväntahtoisuudesta. -Kirjeen lähettäminen oli helppoa, mutta pulmallista oli saada se -takaisin kardinaalilta, jonka piti vain lukea se. Letellier silmäili -miettivästi ympärilleen, ja nähdessään tummapintaisen ja laihan -kirjurin, joka otsa rypyssä laski tilisarekkeita hänen pulpettinsa -ääressä, arveli hän tämän miehen soveliaammaksi hankkeensa -toteuttamiseen kuin paraskaan aatelissoturi olisi saattanut olla. - -Colbertin piti lähteä Sedaniin ilmoittamaan Mazarinille kirjeen sisältö -ja tuoda kirje sitten takaisin Letellierille. - -Hän kuunteli saamaansa ohjetta tunnollisen tarkkaavasti, antoi toistaa -määräyksen ja pyysi sitten nimenomaista selvyyttä siitä, oliko kirjeen -takaisintuominen yhtä tärkeätä kuin sen näyttäminen kardinaalille. - -"Se onkin ihan välttämätöntä", sanoi Letellier. - -Colbert lähti päätähavin matkalle ja riensi kuin pikalähetti, jonka ei -auta ajatella vaivojaan. Hän ojensi Mazarinille ensin Letellierin -kirjelmän, jossa kardinaalille ilmoitettiin tuon kallisarvoisen kirjeen -lähettämisestä, ja sitten tämän tähdellisen paperin. - -Mazarin punastui rajusti lukiessaan Itävallan Annan kirjeen, hymyili -armollisesti Colbertille ja viittasi puhuttelun päättyneen. - -"Milloin saan vastauksen, monseigneur?" kysyi kuriiri nöyrästi. - -"Huomenna." - -"Huomisaamuna?" - -"Niin, monsieur." - -Asiamies kääntyi ovelle, koetettuaan ylväintä kumarrustansa. Seuraavana -päivänä hän oli odottamassa kello seitsemästä. - -Mazarin ei ollut hänestä millänsäkään. Colbert istui järkkymättömänä -odotushuoneessa ja vuoronsa tullessa astui kardinaalin luo kello -kymmeneltä. - -Mazarin antoi hänelle silloin sinetillä suljetun käärön, jonka koteloon -oli kirjoitettu valtiosihteeri Michel Letellierin osoite. Colbert -silmäili kääröä huolellisesti; kardinaali omaksui hyvin herttaisen -ilmeen työntäessään häntä ovelle päin. - -"Ja leskikuningattaren kirje, monseigneur?" tiedusti Colbert. - -"Se on muiden paperien mukana, käärössä", vastasi Mazarin. - -"Ah, hyvä on", sanoi Colbert, -- ja asettaen hattunsa polvien väliin -hän alkoi irroittaa sinettiä. Mazarinilta pääsi huudahdus. - -"Mitä teettekään?" hän virkahti tuimasti. - -"Avaan käärön, monseigneur." - -"Epäilettekö minua, mokomakin musteentuhrija! Onko moista röyhkeyttä -vielä kuultukaan!" - -"Voi, monseigneur, älkää minulle pahastuko! En suinkaan tee -kysymyksenalaiseksi teidän ylhäisyytenne sanaa, Jumala varjelkoon!" - -"Missä sitten on vika?" - -"En voi ehdottomasti luottaa teidän kanslianne täsmällisyyteen, -monseigneur. Mitä onkaan joku kirje? Paperilappunen. Pikku lappusen voi -unohtaa... Ja, kas vain, monseigneur, katsokaa, olinko väärässä! Teidän -kirjurinne on tosiaankin unohtanut sen lappusen: kirjettä ei näy -käärössä." - -"Te olette häpeämätön ettekä edes näe oikein!" kivahti Mazarin -kiukustuneena; "menkää tiehenne, ja saatte odottaa, ennenkuin minua -toiste puhuttelette!" - -Ja niin sanoessaan hän aito italialaiseen viekkauteen turvautuen -tempasi Colbertin käsistä käärön ja vetäysi yksityishuoneisiinsa. Mutta -tämä äkäännys ei voinut iskeytyä niin lujaan, ettei järkevyys olisi -aikanaan päässyt voitolle. - -Joka aamu Mazarin työhuoneensa oven avatessaan näki Colbertin hahmon -seisovan vartiona väliaidakkeen takana, ja nöyrästi, mutta -itsepintaisesti tämä vastenmielinen olento kyseli häneltä -leskikuningattaren kirjettä. Mazarin ei viimein kyennyt enää sietämään -tätä näkyä, vaan luovutti kirjeen. Taipuessaan hän purki sisuaan -ankaraan läksytykseen, jollaikaa kiusaaja tyynesti tutki kirjettä, -tarkasteli sisältöä ja allekirjoitusta sekä ihan haisteli paperiakin, -niinkuin se olisi hellinnyt valtakunnan ovelimman väärentäjän kädestä. -Mazarin tulistui hänelle yhä enemmän, mutta järkkymätön Colbert -läksi matkaansa kuin kuurona kaikelle, varmistuttuaan kirjeen -alkuperäisyydestä. - -Se käyttäytyminen myöhemmällä toimitti hänelle Joubertin paikan, sillä -Mazarin ei hautonut enää suuttumustaan, vaan ihaili miehen lujuutta ja -halusi kiinnittää puolelleen noin uskollisen luonteen. - -Tämä ainoakin kasku antaa silmäyksen Colbertin sieluun. Tapausten -kehitys sitten vähitellen toimitti hänen kaikille sielunkyvyilleen -vapaamman toimintatilaisuuden. Piankin hän osasi siinä määrin -laittautua kardinaalin suosioon, että hän kävi tälle välttämättömäksi. -Valtiorahaston sihteeri tunsi kaikki pääministerin tilit, joista tämä -ei ollut hänelle koskaan puhunut, ja kun tämä kahdenkeskinen salaisuus -oli lujana siteenä, ei olekaan ihme, että Mazarin ennen maailmasta -lähtöänsä halusi kuulustaa asiantuntijain neuvoa sen omaisuuden -käyttämisestä, joka hänen oli pakko jättää haudan tälle puolen. - -Guénaudin poistuessa hän siis kutsutti Colbertin, kehoitti häntä -istuutumaan ja aloitti: - -"Puhelkaamme hiukan, herra Colbert, ja vakavasti, sillä minä olen -sairaana ja voin kukaties kuolla." - -"Ihminen on kuolevainen", vastasi Colbert. - -"Sitä olen aina pitänyt muistissani, herra Colbert, ja sitä ajatellen -olen uurastanut... Te tiedätte, että olen koonnut hiukan omaisuutta..." - -"Kyllä tiedän, monseigneur." - -"Paljoksiko suunnilleen arvioitsette sen omaisuuden, herra Colbert?" - -"Neljäksikymmeneksi miljoonaksi -viideksisadaksikuudeksikymmeneksituhanneksikahdeksisadaksi livreksi ja -yhdeksäksi souksi kahdeksaksi denieriksi", vastasi Colbert. - -Kardinaali huoahti raskaasti ja katseli Colbertia ihaillen, mutta -sitten hän suvaitsi hymyillä. - -"Tiettyjä rahoja", lisäsi Colbert vastaukseksi tähän hymyyn. - -Kardinaali hätkähti vuoteellaan. - -"Mitä sillä tarkoitatte?" hän kysyi. - -"Tarkoitan", selitti Colbert, "että paitsi noita neljääkymmentä -miljoonaa viittäsataakuuttakymmentätuhattakahtasataa livreä ja yhdeksää -souta kahdeksaa denieriä on erikseen kolmetoista miljoonaa, joista ei -tiedetä." - -"Huh!" huokasi Mazarin; "sitä miestä!" - -Samassa Bernouin pisti päänsä sisälle ovesta. - -"Mitä nyt!" ärähti Mazarin; "miksi minua häiritään?" - -"Teatiinimunkki, teidän ylhäisyytenne rippi-isä, oli kutsuttu täksi -illaksi; hän ei voisi tulla uudestaan ennen kuin ylihuomenna." - -Mazarin katseli Colbertia, joka otti heti hattunsa ja sanoi: - -"Tulen sitten myöhemmällä, monseigneur." - -Mazarin epäröitsi. - -"Ei, ei", vastasi hän, "minulla on yhtä paljon tekemistä teidän -kanssanne kuin hänen. Te sitäpaitsi olette toinen ripittäjäni... ja -mitä lausun toiselle, sen saa toinenkin kuulla. Jääkää vain, Colbert." - -"Mutta, monseigneur, suostuneeko hengellinen isä poikkeamaan -katumuksenteon kahdenkeskisyydestä?" - -"Älkää siitä välittäkö, siirtykää seinäkomeroon." - -"Voisin odottaa ulkopuolella, monseigneur." - -"Ei, ei, on parempi, että kuulette kunnon miehen ripin." - -Colbert kumarsi ja siirtyi makuusijan ja seinän väliseen solaan. - -"Tulkoon teatiini-isä vain tänne", määräsi Mazarin vetäessään -vuodeuutimet kiinni. - - - - -45. - -Kunnon miehen rippi. - - -Munkki astui huoneeseen tyynesti, olematta kovinkaan hämmästynyt siitä -melusta ja kuhinasta, jota huolestuminen kardinaalin terveydentilasta -oli aiheuttanut koko talossa. - -"Tulkaa, teidän kunnianarvoisuutenne", sanoi Mazarin luotuaan vielä -silmäyksen seinäsolaan päin, "tulkaa ja lohduttakaa minua." - -"Se on velvollisuuteni, monseigneur", vastasi hengenmies. - -"Istukaa nyt ensin mukavasti, sillä minä aloitan yleisellä -tunnustuksella; te voitte siten heti antaa minulle kunnollisen -synninpäästön, ja silloin luulen saavani rauhallisemman mielen." - -"Monseigneur", huomautti rippi-isä, "te ette ole niin sairas, että -yleinen rippi olisi pakollinen... Ja se olisi hyvin väsyttävääkin, -säästäkää voimianne!" - -"Otaksutte siis, että siitä tulee pitkäkin, teidän -kunnianarvoisuutenne?" - -"Miten voisi uskoa muutakaan, kun ihminen on viettänyt niin täyteläistä -elämää kuin teidän ylhäisyytenne?" - -"Oi, se on totta... Niin, kertomusta voisi kestää pitkälle." - -"Jumalan laupeus on suuri", vakuutti munkki nenäänsä puhuen. - -"No", lausui Mazarin, "alanpa jo itse pelkäillä sietäneeni kovin paljon -sellaista, mitä Herra saattaa pitää tuomittavana." - -"Niin, eikö totta?" sanoi munkki yksinkertaisesti, vetäen viekkaat ja -suipot myyränkasvonsa syrjään lampun hohteesta. "Sellaisia -synnintekijät ovat: unohtavaisia ensimmältä, sitten arvelevaisia, kun -on myöhäistä." - -"Synnintekijät?" kertasi Mazarin. "Minusta tuo ihan kuulosti -synnyntekijöiltä, ikäänkuin olisitte ivallisesti tahtonut nuhteeksi -viitata niihin sukuluetteloihin, joita olen antanut laatia syntyni -ylentämiseksi... minä, joka todella olen kalastajan poika?" - -"Hm!" äännähti munkki. - -"Siinä on ensimmäinen syntini, teidän kunnianarvoisuutenne, -- -hylättävä myötämielisyys, sillä olenhan suvainnut, että minut on pantu -polveutuvaksi Rooman vanhoista konsuleista, T. Geganius Macerinus -I:stä, Macerinus II:ta ja Proculus Macerinus III:sta, joista -Haolanderin kronikka kertoo... Macerinuksesta Mazariniin oli päätelmä -houkutteleva. Macerinus vähennysmuotona merkitsee laihanläntää. Voi, -teidän kunnianarvoisuutenne, Mazarini kelpaa nyt varsin hyvin -vahvistusmuotona merkitsemään laihaa kuin Latsarus. Katsokaa!" Ja hän -näytti näivettyneitä käsivarsiaan ja kuumeen kuihduttamia raajojansa. - -"Jos olettekin syntyisin kalastajaperheestä", virkkoi teatiinimunkki, -"niin en näe siinä teille mitään kiusallista... sillä olihan Pyhä -Pietarikin kalastaja, ja vaikka te olette kirkkoruhtinas, monseigneur, -on hän ollut kirkon ylimmäinen. Siirtykäämme edelleen, jos -suvaitsette." - -"Niin, no, olenhan toki uhannut Bastiljilla erästä Bounetia, -avignonilaista pappia, joka tahtoi julkaista _Casa Mazarinista_ aivan -liian ihmeellisen sukuselvityksen." - -"Jotta se olisi ollut todennäköinen?" huomautti munkki. - -"Oi, minua kyllä houkutteli silloin ylpeyden pahe, teidän -kunnianarvoisuutenne... toinen synti." - -"Se oli mielen ailahdusta, eikä sellaisista erheistä voi ketään -nuhdella. Edelleen, edelleen." - -"Olin siis ylpeydessä... Nähkääs, teidän kunnianarvoisuutenne, minä -koetan jakaa tunnustukseni pääsyntien mukaan." - -"Hyvin tehty, jako on kyllä minullekin mieleen." - -"Se ilahduttaa minua. Teidän tulee nyt tietää, että vuonna 1630... voi, -siitäkin on jo yksineljättä vuotta!" - -"Te olitte silloin yhdeksänkolmatta vanha, monseigneur." - -"Kuohuvassa iässä. Minä näyttelin soturia, heittäytyen Casalin luona -muskettituleen, osoittaakseni kykeneväni istumaan ratsailla yhtä hyvin -kuin yksikään upseeri. On kyllä totta, että sain silloin rauhan -solmituksi Espanjan ja Ranskan kesken. Se hiukan lieventänee syntiäni." - -"En näe mitään syntiä siinä, että mies näyttää osaavansa ratsastaa", -huomautti ripittäjä; "se on aivan soveliasta esiintymistä ja tuottaa -kunniaa papinkauhtanalle. Kristittynä minun täytyy hyväksyä, että te -olette ehkäissyt verenvuodatuksen; munkkina olen hyvilläni säätyveljen -osoittamasta urheudesta." - -Mazarin taivutti nöyrästi päätänsä. - -"Niin", sanoi hän, "mutta seuraukset!" - -"Mitkä seuraukset?" - -"No, tuolla kirotulla ylpeyden synnillä on syvät juuret... Sitten kun -olin siten heittäytynyt kahden armeijan väliin, -- kun olin haistanut -ruutia ja hyörinyt rintamalla, -- sitten minä hiukan väheksyin -kenraaleja." - -"Ahaa!" - -"Siinä paha... enkä ole sen koommin havainnut ainoatakaan siedettävää -sotapäällikköä." - -"On tosiasia", virkkoi teatiinimunkki, "että meikäläiset kenraalit -eivät ole paljonkaan kunnostautuneet." - -"Oh, onhan herra prinssi!" huudahti Mazarin; "häntä olen pahoin -kiusannut, olen tosiaan!" - -"Häntä ei tarvitse surkutella, hän on koonnut kylliksi kultaa ja -kunniaa." - -"Vaikka nyt niinkin... mutta esimerkiksi herra de Beaufort, jolle -toimitin niin paljon kärsimyksiä Vincennesin tyrmässä?" - -"Kah, hänhän oli kapinallinen, ja valtion turvallisuus vaati sitä -uhrausta... Siirtykäämme seuraavaan kohtaan. - -"Lienenkin jo esittänyt loppuun ylpeyden. Tulee toinen synti, jonka -määrittelemistä arastelen..." - -"Kyllä minä sen määrittelen... puhukaa vain asia." - -"Se on hyvin suuri synti, teidän kunnianarvoisuutenne." - -"Saa nähdä, monseigneur." - -"Teidän on täytynyt kuulla erityisistä väleistä, joita minulla on -ollut... hänen majesteettiinsa leskikuningattareen... Pahansuopaiset -ihmiset..." - -"He ovat tyhmiä, monseigneur! Eikö ollut valtion edun ja nuoren -kuninkaan menestyksen kannalta välttämätöntä, että te olitte hyvän -ymmärtämyksen kannalla kuningattaren kanssa? Siirtykäämme vain -edelleen." - -"Voin vakuuttaa teille", sanoi Mazarin, "että te kevennätte sielultani -raskaan taakan." - -"Vähäpätöisyyksiä kaikki!... Ryhtykäämme vakaviin seikkoihin." - -"Onhan niitä kunnianhimo, teidän kunnianarvoisuutenne .." - -"Se raivaa tietä suuriin saavutuksiin, monseigneur." - -"Tiarankin tavoittelu?..." - -"Paavius on kristillisyyden etummainen sija -- miksette olisi sitä -asemaa saanut haluta?" - -"On julkisuudessa väitetty, että minä siinä pyrkimyksessä myin Cambrain -espanjalaisille." - -"Te olette kenties itse sallinut painattaa sellaisia lentolehtisiä, -hätyyttelemättä niiden kirjoittajia?" - -"Niin, teidän kunnianarvoisuutenne, sikäli on sydämeni tosiaan puhdas. -Nyt en enää tiedäkään muuta kuin pikku hairahduksia tunnollani." - -"Ilmaiskaa." - -"Pelaaminen." - -"Se kyllä on maallista, mutta oikeastaan teitä on asemannekin -velvoittanut järjestämään seuraelämää kotiinne." - -"Pidin voittamisesta..." - -"Ei ole pelaajaa, joka tahtoo hävitä." - -"Puijasinkin hiukan..." - -"Käytitte tavallista tilaisuutta. Siirtykäämme seuraavaan." - -"No, ei nyt enää mikään raskauta tuntoani, teidän kunnianarvoisuutenne. -Antakaa minulle synninpäästö, jotta sieluni Jumalan kutsuessa voi -esteettömästi nousta Hänen valtaistuimensa juurelle asti." - -Rippi-isä ei liikuttanut käsivarsiansa eikä huuliaan. - -"Mitä odotatte, teidän kunnianarvoisuutenne?" kysyi Mazarin. - -"Odotan ripityksen loppua, monseigneur." - -"Mutta minä olen jo valmis." - -"Oh, ei! Teidän ylhäisyytenne erehtyy." - -"En tietääkseni." - -"Miettikää tarkoin." - -"Olen miettinyt mahdollisimman perusteellisesti." - -"Sitten minä autan muistianne." - -"Katsotaan." - -Munkki köhi muutaman kerran. - -"Ette ole puhunut minulle ahneudesta, joka on pääsyntejä sekin, ettekä -miljoonistanne", huomautti hän sitten. - -"Miljoonistaniko? Hyvä isä, minkätähden ottaisin puheeksi omaisuuteni?" - -"Olemme siinä kohden eri mieltä, katsokaas. Te sanotte sitä summaa -omaksenne, mutta minä luulen, että rahat ovat oikeammiten muille -kuuluvia." - -Mazarin siirsi kylmän kätensä hiestyvälle otsalleen. - -"Kuinka niin?" hän änkkäsi. - -"No, teidän ylhäisyytenne on koonnut suuret varat kuninkaan -palveluksessa..." - -"Hm, suuretko... ei liikaa." - -"Se sikseen, mutta mistä se varallisuus on lähtöisin?" - -"Valtiolta." - -"Valtio merkitsee kuningasta." - -"Ja mikä siitä tulee päätelmäksenne?" kysyi Mazarin alkaen vapista. - -"En voi sitä harkita ilman omaisuusluetteloanne. Laskekaamme hiukan, -jos sallitte: Teillä on Metzin hiippakunta?" - -"Niin." - -"Saint-Clementin, Saint-Arnoudin ja Saint-Vincentin apottikunnat siihen -liitettyinä?" - -"Niin." - -"Ranskassa teillä on Saint-Denisin apottikunta, tuottoisa lääni." - -"Kyllä, teidän kunnianarvoisuutenne." - -"Teillä on myös Clunyn apottikunta, hyvin runsastuloinen!" - -"On vielä sekin." - -"Ja Saint-Médardin luostarikunta Soissonsin piirissä, -- sadantuhannen -livren vuositulot sieltä!" - -"En sitä kiellä." - -"Samoin Saint-Victorin luostarikunta Marseillen piirissä, etelän -parhaita!" - -"Niin, hyvä isä." - -"Hyvinkin miljoona vuotuista tuottoa kaikkiaan. Kardinaalin ja -ministerin tulot mukaan luettuina pääsemme kenties kahteen miljoonaan -vuodessa. Kymmenessä vuodessa kaksikymmentä miljoonaa, jotka -viidentoista korolla asteittain tuottavat toiset kaksikymmentä -miljoonaa kymmenessä vuodessa kasvua." - -"Onpa teissä laskumiestä pyhäksi isäksi!" - -"Sen jälkeen kun teidän ylhäisyytenne on sijoittanut -teatiiniveljeskuntamme siihen luostariin, joka meillä on -Saint-Germain-des-Presin lähellä, olen nyt jo kuusitoista vuotta -laatinut järjestön tilit." - -"Ja nähdäkseni minunkin, teidän kunnianarvoisuutenne." - -"Pitää tietää hiukan kaikkea, monseigneur." - -"No, mikä tästä tulee päätökseksi?" - -"Että kuorma on liian iso teidän mahtuaksenne paratiisin portista." - -"Olisinko kadotettu?" - -"Varmasti, ellette luovuta takaisin." - -Mazarin parahti surkeasti. - -"Luovuta takaisin! Mutta kelle, hyvä Jumala?" - -"Rahojen oikealle isännälle, kuninkaalle!" - -"Mutta kuninkaaltahan olen kaikki saanut!..." - -"Suokaa anteeksi, kuningas ei kirjoittele sellaisia maksumääräyksiä!" - -Mazarinin huokaukset voimistuivat voihkinaksi. "Synninpäästö!" ähkäisi -hän. - -"Mahdotonta, monseigneur... Palauttakaa, palauttakaa", vastasi munkki. - -"Mutta olettehan ollut suopea kaikille synneilleni, -- miksette -tällekin?" - -"Syystä että sen jättäminen silleen olisi kuningasta vastaan rikkomus, -jota hän ei koskaan antaisi anteeksi minulle, monseigneur", vastasi -ripittäjä. - -Sitten hän poistui katuvaisen luota syvää sääliä ilmaisevin kasvoin, -astuen kuitenkin ulos ovesta yhtä jäntevänä ryhdiltään kuin oli -tullutkin. - -"Hohoi! armias taivas!" valitti kardinaali. "Tulkaa tänne, Colbert; -tunnen itseni kovin sairaaksi, hyvä ystävä!" - - - - -46. - -Lahjoituskirja. - - -Colbert ilmestyi jälleen uudinten takaa. - -"Oletteko kuullut?" kysyi Mazarin. - -"Valitettavasti, monseigneur!" - -"Onko hän oikeassa? Ovatko kaikki nuo rahat väärin hankittua -omaisuutta?" - -"Teatiinimunkki on huono tuomari raha-asioissa, monseigneur", vastasi -Colbert kylmäkiskoisesti. "Mahdollisesti teidän ylhäisyytenne kuitenkin -on joissakin kohdin väärässä hänen jumaluusopillisten käsitystensä -mukaan. Niitä heikkouksiahan aina ilmenee... kuoleman lähetessä." - -"Pahin heikkous on itse kuoleminen, Colbert." - -"Totta kyllä, monseigneur. Mutta ketä kohtaan nyt munkki havaitseekaan -tehdyksi vääryyttä? Kuningasta kohtaan!" - -Mazarin kohautti olkapäitänsä. - -"Niinkuin minä en olisi pelastanut hänen valtakuntaansa ja -taloudellista asemaansa!" - -"Sitä ei käy kumoaminen, monseigneur." - -"Eikö totta? Olen siis täysin laillisesti ansainnut palkkaa, rippi-isän -kannasta huolimatta?" - -"Aivan epäilemättä." - -"Ja voisin siis puutteenalaisille omaisilleni varata kunnollisen -osan... tai kaikkikin, mitä olen saanut kokoon." - -"En näe mitään estettä, monseigneur." - -"Olinkin varma siitä, Colbert, että teidän käsitystänne kuulustaessani -saisin viisaan neuvon", kiitti Mazarin ilahtuneena. - -Colbert suipisti huuliaan totisena ja huomautti: - -"Olisi kuitenkin hyvä tietää, monseigneur, eikö munkki sanoillaan vain -virittänyt ansaa." - -"Mitä ihmettä! Ansaa... miksi? Hän on vakaa hengenmies!" - -"Hän uskoi teidän ylhäisyytenne olevan kuolemanajatuksissa, koska -kutsuitte hänet ripittämään. Sanoistaan päättäen hän tahtoi saada -teidät eroittamaan kuninkaan antamat varat niistä, jotka olitte itse -hankkinut, määrätäkseen sitten palautettavaksi kuninkaalle ainakin sen -verran kuin lopulta itse katsoisitte kohtuulliseksi. Mutta sellaisella -puolinaisella mukautumisella voisi olla omat vaaransa, monseigneur. -Tältä kannalta katsoen saattaisi olla parasta..." - -"Luovuttaa kaikkiko?" huudahti Mazarin kiihtyneenä. "Ettehän toki -ajattele sitä... Nyt puhutte kuten munkki." - -"Hän tahtoi johtaa teidän ylhäisyyttänne etevänä valtiomiehenä -huomaamaan jakamisenkin hankalaksi. Te tiedätte, että kuninkaalla ei -nykyhetkellä ole sataaviittäkymmentätuhattakaan livreä kirstuissaan." - -"Se ei ole minun asiani", sanoi Mazarin voitokkaasti; "siitä vastaa -yli-intendentti Fouquet, jonka kaikki tilit olen viime kuukausina -jättänyt tarkastettaviksenne." - -Colbert puristi huulensa yhteen pelkästä Fouquetin nimen -mainitsemisesta. - -"Hänen majesteetillaan", hän virkkoi hampaittensa välitse, "ei ole -muita varoja kuin mitä herra Fouquet saa kokoon; teidän aarteenne, -monseigneur, tuntunee hänestä viekoittelevalta." - -"En missään tapauksessa ole kuninkaan raha-asiain isännöitsijä; minulla -on oma kukkaroni... Mutta miksen voisi hänen majesteettinsa -menestykseksi määrätä... joitakin jälkisäädöksiä... mahdotontahan minun -vain on syrjäyttää omaisiani..." - -"Osittainen testamenttaus häpäisisi teitä ja loukkaisi kuningasta. -Jonkun erän osoittaminen hänen majesteetilleen käsitettäisiin -tunnustukseksi, että tämä on herättänyt teissä epäilyksiä saantinne -laillisuudesta." - -"Herra Colbert!..." - -"Käsitin teidän ylhäisyytenne kunnioittaneen minua neuvon kysymisellä." - -"Niin, mutta te ette tiedä kysymyksen tärkeimpiä yksityiskohtia." - -"En ole tietämätön ainoastakaan tähän kuuluvasta seikasta, monseigneur. -Jo kymmenen vuotta olen yleissummina tarkkaillut kaikkea Ranskassa -syntyvää tilastoa, ja jos olen vaivalla opetellut ulkoa sarekkeiden -tulemat, ovat ne nyt juuttuneet päähäni niin hyvin, että säästeliään -herran Letellierin virkatoimista tuhlaavaisen herra Fouquetin salaisiin -pikku maksumääräyksiin saakka voisin numero numerolta kerrata kaikki -Marseillesta Cherbourgiin asti käytetyt viralliset tulot." - -"Te siis tahtoisitte, että minä syytäisin kaikki rahani kuninkaan -kirstuihin!" huudahti Mazarin ivallisesti, samalla kun nivelsärky -kuitenkin kiristi häneltä tuskallisia ähkäyksiä. "Eipä sitä kuningas -tosiaan panisi pahakseen, mutta kuluttaessaan miljooniani hän -laskettelisi minusta pilkkapuheita, ja syystä kyllä." - -"Teidän ylhäisyytenne ei ole käsittänyt minua. En ole ollenkaan -tarkoittanut, että kuningas saisi käytellä teidän rahojanne." - -"Minusta tuntuu, että sanotte sen selvästi, neuvoessanne minua -lahjoittamaan ne hänelle." - -"Ah, teidän ylhäisyytenne ei taudin rasittamana ota huomioon hänen -majesteettinsa luonnetta", vastasi Colbert. - -"Kuinka niin?" - -"Hänen luonteensa, jos rohkenen niin lausua, luullakseni muistuttaa -samaa mielenlaatua kuin teidän ylhäisyytenne äsken tunnusti viakseen -ripissä..." - -"Puhukaa vain suoraan; mitä siitä on mainittavaa?" - -"Ylpeys, -- ei, pyydän anteeksi, monseigneur, piti sanomani ylväys. -Kuninkaissa ei ole ylpeyttä: se on inhimillinen intohimo." - -"Ylpeys, niin, sitä hänessä tosiaan on. No?" - -"No niin, monseigneur, jos olen osannut oikeaan, niin teidän -ylhäisyytenne tulee vain heti lahjoittaa kaikki omaisuutenne -kuninkaalle, sillä kuningas ei ota sitä vastaan." - -"Oh, nuori mies, joka on vailla varoja ja kunnianhimon jäytämä, -- joka -haluaa kuolemaani..." - -"Monseigneur..." - -"Periäkseen, niin, Colbert; niin, hän haluaa kuolemaani perinnön takia. -Minua kolminkertaista tyhmyriä! -- sitenhän minä ehättäisin edelle!" - -"Juuri niin. Jos lahjoitus tapahtuu erityisessä muodossa, niin hän -kieltäytyy siitä." - -"Näinköhän sentään!" - -"Varmasti. Nuori mies, joka ei ole mitään tehnyt, -- joka hehkuvasti -kaipaa mainetta ja itsenäisyyttä, ei ota valmiiksi rakennettua, vaan -tahtoo itse luoda valtansa perustan. Tämä ruhtinas, monseigneur, ei -tyydy Palais-Royaliin, jonka herra de Richelieu hänelle testamenttasi, -eikä Mazarin-palatsiin, jonka te olette niin uhkeaksi rakennuttanut, ei -Louvreen, jossa hänen esi-isänsä ovat asuneet, eikä Saint-Germainiin, -missä hän on syntynyt. Hän ei välitä mistään, mikä ei ole hänestä -itsestään lähtöisin, sen ennustan." - -"Ja te takaatte, että jos lahjoitan kuninkaalle neljäkymmentä -miljoonaa..." - -"Lausuen samalla eräitä seikkoja, niin hän kieltäytyy." - -"Mihin tapaan lausuisin, mielestänne?" - -"Olen valmis sommittelemaan kirjelmän, jos monseigneur johtelee -sanelua." - -"Mutta mitä etua siitä lopultakaan on minulle?" - -"Varsin suurta. Kukaan ei sitten enää voi syyttää teidän ylhäisyyttänne -siitä kohtuuttomasta ahneudesta, josta lentolehtisten kyhääjät ovat -herjanneet vuosisadan loistavinta neroa." - -"Olette oikeassa, Colbert, olette oikeassa; käykää tapaamassa -kuningasta minun puolestani ja viekää hänelle testamenttini." - -"Lahjoituskirja, monseigneur." - -"Mutta jos hän ottaakin vastaan! Jos hän vain kiittää?" - -"Silloin teidän suvullenne kuitenkin jäivät haitattomasti ne -kolmetoista miljoonaa, ja se on aimo summa." - -"Mutta teidän laskelmanne olisi silloin ollut petosta tai tyhmyyttä!" - -"Se ei osoittaudu kumpaiseksikaan, monseigneur... Minun mielestäni te -liiaksi pelkäätte, että kuningas ottaa vastaan, -- teidän sijassanne -katsoisin hankalaksi totuudeksi, että hän kieltäytyy." - -"Jos hän tosiaan kieltäytyy, niin silloinpa testamenttaan hänelle ne -erikseen varatut kolmetoista miljoonaa... niin, sen teen... muistakaa -tahtoni... Mutta nyt tulee taas tuskankohtaus, -- käyn heikoksi... olen -kovin sairas, Colbert, loppuni on ehdottomasti lähellä..." - -Colbert hätkähti. Kardinaalin tila oli tosiaan arveluttava: tuskanhiki -helmeili hänen kalmankalpeilla kasvoillaan suurina karpaloina ja esitti -potilaan niin surkeana, että karaistuneinkaan lääkäri ei olisi voinut -olla säälittelemättä näkyä. Colbert oli epäilemättä hyvin järkkynyt, -sillä hän poistui huoneesta kutsuen Bernouinin kuolevan luokse ja -siirtyen käytävään. - -Siellä kävellessään edes takaisin -- kasvoillaan mietiskelevä ilme, -joka antoi melkein ylevyyttä hänen karkeille piirteilleen, olkapäät -kumarassa, kaula ojolla, huulet raollaan äännellen katkonaisten -ajatustensa murenia, -- hän rohkaisi mielensä menettelyyn, jota aikoi -yrittää, sillaikaa kun seinän takana kymmenen askeleen päässä hänen -herransa kiemurteli ja voivotteli kovissa tuskissa, ajattelematta enää -maallisia aarteita tai taivaallisia riemuja, mutta kylläkin kaikkia -kadotuksen kauhuja. - -Sillaikaa kun kuumat kääreet, huumausaineet, lievikkeet ja kardinaalin -luokse hälytetty Guénaud toimivat yhä suuremmalla kiireellä, Colbert -paineli käsillään isoa päätänsä hillitäkseen aivoissaan pyörivien -suunnitelmien kuumetta ja pohti sen lahjoituskirjan sanamuotoa, jonka -aikoi kirjoituttaa Mazarinilla heti kun sairaus soisi tälle ensimmäisen -lepotovin. Kardinaalin voihkaukset ja kuoleman lähestymiseen oireet -menneisyyden edustajan ympärillä tuntuivat elähdyttävän nerokasta -ajattelua tässä miehessä, joka tuuheita kulmakarvojansa rypistellen jo -kääntyi uudestisyntyvän yhteiskunnan uutta päivännousua kohti. - -Colbert palasi Mazarinin luo sairaan kylliksi toinnuttua ja sai hänet -sanelemaan näin kuuluvan lahjoituskirjan: - - 'Ennen kuin joudun Korkeimman eteen, pyydän kuningasta, herraani - maan päällä, ottamaan takaisin sen omaisuuden, jonka hänen - hyvyytensä on minulle suonut; ilomielin näkee sukuni sen - siirtyvän niin maineikkaihin käsiin. Kaikesta omistamastani - laadittu tarkka luettelo toimitetaan hänen majesteetilleen heti - kun hän sitä haluaa tai hänen uskollisen palvelijansa huokaistua - viimeisen henkäyksensä. - - _Jules_, kardinaali _de Mazarin_.' - -Kardinaali piirsi huoaten allekirjoituksensa; Colbert sinetöitsi -kirjeen ja vei sen heti Louvreen, jonne kuningas oli juuri saapunut. -Sitten hän palasi asuntoonsa hykerrellen kämmeniään kuten ainakin mies, -joka on käyttänyt päivänsä hyvin. - - - - -47. - -Itävallan Anna antaa Ludvig XIV:lle neuvon ja herra Fouquet toisen. - -Tieto kardinaalin tilan äkillisestä huonontumisesta oli jo levinnyt ja -keräsi Louvreen ainakin yhtä runsaasti väkeä kuin samaan aikaan -julkaistu virallinen vahvistus kuninkaan veljen päätetystä -avioliitosta. - -Tuskin oli Ludvig XIV astunut huoneisiinsa, vielä mietteissään kaikesta -illan mittaan näkemästänsä ja kuulemastaan, kun palatsinvartija ilmoitti -saman hovilaisjoukon, joka oli aamulla kiirehtinyt saapuville hänen -heräämishetkekseen, nyt uudestaan esittäytyneen makuullemenon -toimituksessa mukanaolevaksi. Tämä huomaavaisuus oli erityistä -suosiollisuutta, jota mielistelyssään hyvinkin huoleton hovi oli -kardinaalin valtaanpääsystä saakka osoittanut pääministerille, -suurestikaan pelkäämättä kuninkaan pahastuvan. - -Mutta nyt oli ministeri saanut arveluttavan taudinkohtauksen, ja -liehittelyn hyöky tulvi valtaistuinta kohti. Hovimiehet osaavat -ihmeellisesti vainuta ennakolta kaikkia tapauksia; heillä on ylimmäinen -tietämys: he ovat valtiomiehiä vaikeiden selkkausten lopullisen -ratkaisun oivaltamiseen, heissä on sotapäällikköä taisteluiden -tuloksien arvaamiseen, lääketieteellisellä aprikoimisellaan he -päättävät sairaitten kohtalosta. Ludvig XIV, jolle hänen äitinsä oli -valaissut tätä tosiasiaa monien muiden opetusten ohella, käsitti siis, -että hänen ylhäisyytensä kardinaali Mazarin oli pahasti sairaana. - -Itävallan Anna oli juuri vienyt nuoren kuningattaren hänen huoneisiinsa -ja keventänyt hänen otsaltaan hovisäännön määräämän hiuslaitteen -painon, kun hän sitten palatessaan tapasi poikansa vetäytyneenä -työhuoneeseen. Siellä tämä yksinään, apeana ja karvain sydämin purki -itseänsä vasta ikäänkuin tahtonsa harjaannuttamiseksi tuollaista yrmeän -ja peloittavan vimmastuksen kohtausta, jotka kuninkailla puhjetessaan -luovat muistettavia tapauksia. Ludvig kykenikin niin voimakkaasti -hillitsemään luontoansa, että hänen kiukustumisestaan syntyi vain -lieviä myrskyjä; niinpä hänen rajuin esiintymisensä, jota Saint-Simon -mainitsee kuninkaan ainoana ja hämmästyttävänä raivostuksena, oli se -kuuluisa kuohahdus, joka viisikymmentä vuotta myöhemmin johtui Mainen -herttuan lymyilystä ja purkausi kelpo kepitykseksi eräälle lakeija -paralle leivoksen näpistämisestä. - -No niin, nuori kuningas oli nyt joutunut tuskallisen ärtymyksen valtaan -ja jupisi katsellen itseänsä kuvastimesta: "Oi kuningas!... nimivaltias -ilman valtaa... varjokuva!... tarmoton patsas, jolla ei ole muuta -mahtia kuin hoviväen kumarteluttaminen, -- milloin kykenetkään -kohottamaan samettisen käsivartesi, puristamaan nyrkkiin silkkikätesi? -Milloin pystyt muuhunkin kuin huokailemaan tai myhäilemään huulillasi, -jotka ovat tuomitut salaamaan ajatuksiasi kuin taidegalleriasi -marmoriveistokset sieluttomassa järkkymättömyydessään?" - -Pyyhkäisten otsaansa ja tavoittaen ilmaa hän lähestyi ikkunaa ja näki -alhaalla muutamia keskenään juttelevia ratsumiehiä ja moniaita aran -uteliaita katselijoita. Ratsumiehet olivat pikku osa vartiota, utelias -ryhmä edusti niitä kansan tyhjänpäiväisimpiä yksilöitä, joille kuningas -on aina ihmeellinen ilmiö niinkuin virtahepo, krokotiili tai -jättiläiskäärme. Hän löi otsaansa kämmenellään ja huudahti: "Ranskan -kuningas! on sekin arvo! Ranskan kansa! mikä luontokappaleiden lauma! -Näin minä palaan Louvreen, -- vasta päästettyinä valjaista hevoseni -vielä höyryävät, ja minä olen tämän aikaa herättänyt sen verran -harrastusta, että juuri kaksikymmentä ihmistä töllistelee kulkuani... -Kaksikymmentä... mitä sanonkaan! ei, ei ole kahtakymmentäkään henkilöä, -jotka välittäisivät mitään Ranskan kuninkaasta, eikä edes kymmentä -jousimiestä ole taloani vartioimassa: jousimiehet, kansan, -kaartilaiset, kaikki vetää Palais-Royal puoleensa. Minkätähden, hyvä -Jumala? Eikö minulla, kuninkaalla, ole oikeutta kysyä tätä?" - -"Syystä että Palais-Royalissa on kaikki kulta, hallitusvallan väline", -vastasi ääni työhuoneen oviverhon takaa. - -Ludvig käännähti päin, hätkähti nähdessään äitinsä ja sanoi lähestyen: - -"Toivoakseni ei teidän majesteettinne anna mitään merkitystä joutavalle -lausunnalle, jollaista kuninkaille tuttu kyllästyminen ja yksinäisyys -johtaa onnellisimmankin osan saaneita luonteita keksimään -ajankulukseen?" - -"En kiinnittänyt huomiota muuhun kuin että te napisette, poikani." - -"Minäkö? En suinkaan", vakuutti Ludvig XIV; "en millään muotoa, -- te -erehdytte, madame." - -"Mitä siis puhelittekaan itseksenne, sire?" - -"Olin olevinani professorini kovistuksella kehittämässä laajenteluksi -sanottua puhetaidon muotoa." - -"Poikani", sanoi Itävallan Anna päätänsä pudistaen, "teette väärin -siinä, ettette suo minulle luottamustanne ettekä usko sanaani. Tulee -päivä, kenties piankin, jolloin teidän tarvitsee muistaa se totuus, -että kulta on kaikkivaltius ja että todellisia kuninkaita ovat -ainoastaan ne, jotka ovat kaikkivaltiaita." - -"Tarkoituksenanne ei kuitenkaan liene moittia vuosisatamme rikkaita?" -virkkoi kuningas. - -"Ei", vastasi Itävallan Anna vilkkaasti, "ei, sire; ne, jotka meidän -aikanamme -- teidän hallituskautenanne -- ovat rikkaita, heillä on -varallisuutensa syystä että te olette niin suvainnut, ja minä en tunne -heitä kohtaan pahastusta tai kateutta; he ovat epäilemättä palvelleet -teidän majesteettianne niin hyvin, että teidän majesteettinne on -pätevillä pesteillä sallinut heidän hankkia hyvityksensä. Tätä minä -tarkoitan huomautuksella, josta tunnutte nuhtelevan minua." - -"Jumala varjelkoon, madame, että minä mistään nuhtelisin äitiäni!" - -"Sitäpaitsi", pitkitti Itävallan Anna, "Luoja antaa maallista hyvyyttä -vain joksikin aikaa; kunnian ja kullan vastapainoksi on Luoja asettanut -kärsimykset, sairauden, kuoleman, ja yksikään", lisäsi leskikuningatar -surumielisesti hymyillen, mikä osoitti hänen tässä ajattelevan omaakin -kohtaansa, "ei vie varallisuuttaan tai suuruuttansa mukanaan hautaan. -Niinpä nuoret korjaavat vanhuksien valmistamasta runsaasta sadosta -hedelmät." - -Ludvig kuunteli yhä tarkkaavaisemmin näitä sanoja, joihin Itävallan -Anna ilmeisesti sovitti rohkaisevaa sävyä. - -"Madame", sanoi hän katsellen äitiänsä kiinteästi, "teillä tosiaan -luulisi olevan jotakin erityistä ilmoitettavaa minulle?" - -"Ei mitään suoranaista, poikani; olettehan vain huomannut tänä iltana, -että herra kardinaali on kovin sairaana?" - -Ludvig tähysti äitiänsä, tavoittaen hänen äänestään liikutuksen -sointua, kasvoistaan murheen ilmettä. Itävallan Annan ulkomuodossa -näkyikin lievä muutos, mutta se saattoi johtua siitä, että hän itse jo -poti alkavaa syöpää. - -"Niin, madame", myönsi kuningas, "herra de Mazarinin vointi on huono." - -"Ja olisi suuri vahinko valtakunnalle, jos Herra nyt kutsuisi täältä -hänen ylhäisyytensä. Eikö se ole teidän mielipiteenne kuten minunkin, -poikani?" kysyi Itävallan Anna. - -"Kyllä, madame, kyllä tietysti, -- se olisi suuri tappio maalle", -myönsi Ludvig punehtuen; "mutta vaara ei minusta tunnu varsin -uhkaavalta, ja kardinaali on vielä parhaassa iässäkin." - -Samassa palatsinvartija kohotti oviverhoa ja seisoi suorana -paperilappunen kädessä, odottaen kuninkaan kysymystä. - -"Mikä asiana?" tiedusti kuningas. - -"Sanoma herra de Mazarinilta", vastasi palatsinvartija. - -"Antakaa tänne", sanoi kuningas, ja hän otti kirjelmän. Mutta juuri kun -hän aikoi avata sen, kuului suurta hälinää yhtaikaa lehteriltä, -eteishuoneista ja pihalta. - -"Ah, ah", virkahti Ludvig XIV nähtävästi tuntien tämän kolminaisen -hälinän, "väärinpä äsken sanoin, että Ranskassa toinen mies on -todellinen kuningas: niitä onkin kaksi!" - -Ovi avautui, ja raha-asiain yli-intendentti Fouquet ilmestyi Ludvigin -eteen. Hän se seurueineen oli aiheuttanut hälinän lehterillä; hänen -palveluskuntansa kuhisi odotussuojissa; hänen saattueensa ratsut -tömistelivät pihalla. Ulkopuolelta kuului yleisön sorinaa vielä kauan -sen jälkeen kun hän oli saapunut palatsiin, -- sitä sorinaa, jota -Ludvig XIV niin kiihkeästi kaipasi oman esiintymisensä säestykseksi. - -"Tuo ei ole mikään kuningas siinä mielessä kuin te luulette", huomautti -Itävallan Anna pojalleen; "hän on ylettömän rikas mies, siinä kaikki." - -Kuningattaren sitä sanoessa nostatti katkeramielisyys hänen kasvoilleen -kiivaan pahastuksen ilmeen; mutta Ludvigin otsa pysyi selkeänä, -itsehillinnän estäessä ainoatakaan rypistystä ilmaantumasta -silmäkulmiin. Hän nyökkäsi huolettomasti Fouquetille ja käänsi auki -kirjettä, jonka oli palatsinvartijalta saanut. Fouquet huomasi -hallitsijallaan olevan tehtävää ja lähestyi leskikuningatarta sekä -luontevan ryhdikkäästi että kunnioittavana sävyltään, antaakseen -kuninkaan olla häiriintymättömänä. - -Ludvig oli levittänyt auki kirjeen, mutta hän ei kuitenkaan lukenut, -vaan kuunteli rahaministerin siroja mielistelylauseita Itävallan Annan -hienosta kätösestä ja sievistä käsivarsista. Leskikuningattaren kasvot -silisivät ja melkein jo myhäilivätkin. Fouquet havaitsi, että kuningas -ei ryhtynytkään lukemaan, vaan katseli ja kuunteli häntä; hän kääntyi -puolittain, ja Itävallan Annalle tavallaan yhä seuraakin pitäen hän -palautti huomaavaisuutensa kuninkaaseen. - -"Kai tiedätte, herra Fouquet", virkkoi kuningas silloin, "että hänen -ylhäisyytensä on pahasti sairaana?" - -"Kyllä, sire, sen kuulin", vastasi Fouquet; "olin maatilallani -Vauxissa, kun sain sanoman niin huolestuttavana, että jätin kaikki -silleen." - -"Tänäkö iltanako läksitte Vauxista, monsieur?" - -"Niin, puolitoista tuntia sitten, teidän majesteettinne", vastasi -Fouquet silmäten timanteilla koristettua kelloaan. - -"Puolitoista tuntiako!" huudahti kuningas kykenemättä hallitsemaan -kummastustaan yhtä hyvin kuin äkäännystänsä. - -"Käsitän hyvin, sire, että teidän majesteetillanne on aihetta epäillä -sanaani; ihme onkin, että tulin sellaisella vauhdilla. Seikka on se, -että minulle oli lähetetty Englannista kolme parivaljakkoa, joita -vakuutettiin erinomaisiksi juoksijoiksi; olin asetuttanut ne neljän -lieuen välimatkojen päähän, ja tänä iltana sitten koettelin niitä. -Suositus todella piti paikkansa" - -Leskikuningatar hymyili salaisen kateellisesti. Fouquet kuitenkin -tajusi hänen ajatuksensa ja kiirehti lisäämään: - -"Sellaiset ratsut, madame, eivät olekaan alamaisia varten, vaan -kuninkaille kuuluvia, sillä hallitsijain ei sovi koskaan jäädä missään -jäljellepäin kenestäkään. Ne hevoset odottavat vain hänen -majesteettinsa merkkiä, siirtyäkseen Louvren talleihin; rohkenin -ensimmäisenä koetella niitä ainoastaan pelosta, että tarjoisin -kuninkaalle jotakin, mikä ei ollut aivan verratonta." - -Kuningas oli rajusti punastunut. - -"Teidän täytyy tietää, herra Fouquet", sanoi kuningatar, "ettei Ranskan -hovitapa salli alamaisen tarjota lahjoja kuninkaalle." - -Ludvig liikahti kärsimättömästi. - -"Minä toivoin, madame", lausui Fouquet kiihtyneesti, "että hänen -majesteettiansa kohtaan tuntemani rakkaus ja ainainen haluni olla -hänelle mieliksi kelpaisi syrjäyttämään tuon etikettiperusteen. En -sitäpaitsi ottanutkaan vapaudekseni tarjota lahjaa, vaan tahdoin -suorittaa veroani." - -"Kiitän teitä hyvästä tarkoituksestanne, herra Fouquet", virkkoi -kuningas kohteliaasti, "ja minä tosiaan pidänkin uljaista ratsuista. -Mutta te tiedätte, että minulla on hyvin niukasti varoja; -raha-asioitteni ylivalvojana te tiedätte sen paremmin kuin kukaan. En -senvuoksi voisi ostaakaan noin kallista valjakkoa, jos tahtoisinkin." - -Fouquet loi ylpeän silmäyksen leskikuningattareen, joka näytti -riemuitsevan ministerin kierosta asemasta, ja vastasi: "Ylellisyys on -kuninkaitten avu, sire; ylellisyys heidät ulkonaisesti kohottaa muiden -ihmisten yläpuolelle. Ylellisyydellä kuningas elättää alamaisiaan ja -osoittaa heille kunniaa. Kuninkaitten ylellisyyden loisteisessa -lämmössä elpyy yksityisten avokätisyys, joka tuottaa vaurautta -kansalle. Vastaanottamalla lahjaksi kuusi verratonta ratsua olisi -teidän majesteettinne kiihoittanut meidän maamme hevosmiesten -itsetuntoa; Limousinin, Perchen ja Normandian virkistyvä hevosjalostus -olisi aiheuttanut kaikille hyödyllistä kilvoittelua... Mutta kuningas -vaikenee, ja niin ollen puhun turhaan." - -Sillaikaa oli Ludvig XIV hypistellyt Mazarinin kirjettä käsissään, -mutta tuli viimein luoneeksi silmäyksen sen sisältöönkin. Ensimmäiset -rivit saivat hänet äännähtämään hämmästyksestä. - -"Mitä nyt, poikani?" kysyi Itävallan Anna astuen nopeasti kuninkaan -luo. "Onko kardinaalin tila vielä huonontunut?" - -"Lukekaa", sai kuningas sanotuksi, ojentaen paperin äidilleen ikäänkuin -arvellen, että tämä ainoastaan omilla silmillään voisi vakuuttua niin -ihmeellisestä seikasta kuin kirjeen viestinä oli. - -Itävallan Anna luki vuorostaan. Hänen silmänsä säihkyivät -riemastuksesta, jota hän turhaan koetti salata Fouquetin katseilta. - -"Voi, todellinen lahjoituskirja!" virkahti hän. - -"Lahjoitus?" kertasi Fouquet. - -"Niin", selitti kuningas rahaministeriin kääntyen, "aavistellen -kuolemaansa on herra kardinaali siirtänyt minulle kaiken omaisuutensa." - -"Neljäkymmentä miljoonaa!" ihasteli kuningatar. "Voi, poikani, siinäpä -ilmenee herra kardinaalista kaunis piirre, joka suuresti vähentää -ilkimielisten puheiden vaikutusta; neljäkymmentä aikojen kuluessa -koottua miljoonaa yhdellä kertaa palautettuina kuninkaalliseen -rahastoon -- siinä on uskollisen alamaisen ja totisen kristityn teko!" - -Ja tarkastettuaan asiakirjaa vielä kerran hän antoi sen takaisin -pojalleen, jonka sydän oli alkanut pamppailla noin tavattoman summan -maininnasta. Fouquet oli vetäytynyt muutaman askeleen taaksepäin ja -seisoi ääneti. Kuningas katsoi ministeriinsä ja ojensi asiakirjan -hänellekin. Yli-intendentti vain pikimmältään vilkaisi siihen ylväästi -ja virkkoi kumartaen: - -"Niin, sire, lahjoituskirja se näkyy olevan." - -"Siihen pitää vastata, poikani", huudahti Itävallan Anni "siihen pitää -heti vastata." - -"Ja millä tavoin, madame?" - -"Käynnillä kardinaalin luona." - -"Mutta vasta äskenhän läksinkin hänen ylhäisyytensä seurasta", esteli -kuningas. - -"Kirjoittakaa siis, sire." - -"Kirjoittaisinko!" virkahti nuori kuningas vastahakoisena. - -"Minun nähdäkseni", sanoi Itävallan Anna, "tällaisen lahjoituksen -tekijällä on toki oikeus odottaa, että häntä kiitetään jokseenkin -kiireisesti." Ja yli-intendenttiin kääntyen hän lisäsi: "Eikö se ole -teidänkin mielipiteenne, herra Fouquet?" - -"Lahja on kyllä kiitoksen arvoinen, madame", vastasi yli-intendentti, -mutta hänen kasvoillaan oli ylevä ilme, joka ei välttänyt kuninkaan -huomiota. - -"Ilmoittakaa siis ottaneenne sen kiitollisesti vastaan", kehoitteli -Itävallan Anna. - -"Mitä herra Fouquet sanoo?" kysyi Ludvig XIV. - -"Teidän majesteettinne tahtoo kuulla ajatukseni?" - -"Niin." - -"Kiittäkää, sire..." - -"Oikein!" tokaisi kuningatar. - -"Kieltäytyen", täydensi Fouquet. - -"Mutta minkätähden?" oudoksui Itävallan Anna. - -"Senhän olette jo itse sanonut, madame", vastasi Fouquet, "koska -kuninkaiden ei sovi ottaa vastaan lahjoja alamaisiltaan." - -Kuningas kuunteli vastakkaisia mielipiteitä äänettömänä. - -"Mutta neljäkymmentä miljoonaa!" sanoi Itävallan Anna samalla -äänenpainolla kuin kovaonninen Maria Antoinette sittemmin: "Te puhutte -minulle siitä niin paljon!" - -"Niin", huomautti Fouquet, "kyllähän neljäkymmentä miljoonaa on kaunis -summa, joka voisi houkutella kuninkaallistakin omaatuntoa." - -"Mutta, monsieur", haastoi kuningatar kiusaantuneena, "sen sijaan että -käännätte kuninkaan mieltä hylkimään tätä lahjoitusta, huomauttakaa -siis hänen majesteetilleen virka-asemanne mukaisesti, että nämä -miljoonat tuovat hänelle kokonaisen omaisuuden." - -"Juuri tästä syystä sanon kuninkaalle: 'Sire, ellei ole soveliasta, -että kuningas vastaanottaa alamaiselta kahdenkymmenentuhannen livren -arvoisen kuusivaljakon, niin on alentavaa, että hän saisi kokonaisesta -omaisuudesta kiittää toista alamaista, jonka menettelystä tämän summan -kokoamisessa ei ole tiedossa täysin kunnioitettavia takeita.'" - -"Teidän tuskin sopii lausua tuollaista ojennusta kuninkaalle, -monsieur", sanoi Itävallan Anna; "hankkikaa hänelle mieluummin -neljäkymmentä miljoonaa hyvitykseksi niistä, jotka tahdotte saada hänet -menettämään." - -"Kuningas saa ne milloin vain haluaa", vastasi rahaministeri kumartaen. - -"Niin, pusertamalla kansalta", pisti leskikuningatar. - -"Eikö noita tuon asiakirjan tarjoamia miljoonia ole saatu samalla -tavoin?" vastasi Fouquet. "Hänen majesteettinsa muuten kysyi -mielipidettäni, ja olen vain lausunut sen; pyytäköön hänen -majesteettinsa myötävaikutustani, niin tietysti katson kunniakseni -ryhtyä järjestämään asiaa." - -"No, ilmoittakaa nyt toki, että otatte vastaan tämän suurenmoisen -lahjoituksen, poikani", suostutteli Itävallan Anna; "te olette kaikkien -puheiden ja väärien selitysten yläpuolella." - -"Kieltäytykää, sire", kehoitti Fouquet. "Kuninkaalla ei elämänsä aikana -ole mitään muuta ojennusnuoraa kuin omatuntonsa eikä muuta tuomaria -kuin harkintansa; mutta kuoltuaan hän saa jälkimaailman kiittäjäkseen -tai syyttäjäkseen." - -"Kiitän, äitini", sanoi kuningas kunnioittavasti kumartaen -leskikuningattarelle. "Kiitän, herra Fouquet", hän virkkoi -yli-intendentille, suopealla viittauksella ilmaisten puhuttelun -päättyneeksi. - -"Otatteko vastaan?" kysyi vielä Itävallan Anna. - -"Mietin asiaa", vastasi kuningas katsoen rahaministeriin. - - - - -48. - -Tuskassa. - - -Heti lahjoituskirjan teetettyään oli kardinaali siirrättänyt itsensä -Vincennesiin, jonne kuningas ja hovi sitten seurasivat häntä. Tuon -soihdun viimeiset liehahdukset loivat vielä kylliksi loistetta -ympäristöön, yhdistääkseen sen kaikki muut valot piiriinsä. Nuori -Ludvig XIV sitäpaitsi -- alun pitäin ministerinsä kiertotähtenä -- vain -kulki painolain määräämää rataansa viimeiseen hetkeen asti. - -Tauti oli pahentunut, niinkuin Guénaud oli ennustanut; se ei enää ollut -nivelsäryn kohtausta, vaan kuoleman kovaa kouraisua, ja potilaan tilan -teki yhä arveluttavammaksi se mielentuska, jota hänessä herätti -lahjoituskirjansa lähettäminen kuninkaalle, kun tämä ei kieltäytyen -palauttanutkaan sitä kardinaalille, kuten Colbert oli taannut. -Kardinaali oli lopulta lujasti luottanut rahastonhoitajan käsitykseen, -mutta summa oli suuri, ja Colbertin älykkyydenkin myöntäen kardinaali -nyt ehtimiseen ajatteli itsekseen, että kenties teatiinimunkkikin -erehtyi, joten hänellä oli ollut ainakin yhtä suuri mahdollisuus -pelastua kadotuksesta kuin nyt saada miljooniansa takaisin kuninkaalta. -Ja mitä pitempään lahjoituksen palautus viipyi, sitä selvemmin Mazarin -tunsi, että neljänkymmenen miljoonan vuoksi olisi kannattanut vaarantaa -jotakin ja erityisesti niin epämääräistä kuin sielunsa, -- sillä -kardinaalina ja pääministerinä oli Mazarin kehittynyt uskon asioissa -horjuvalle kannalle, taipuen aineelliseen maailmankatsomukseen. - -Joka kerta kun ovi avautui hän siis kiihkeästi kääntyi päin, odottaen -onnettoman lahjoituskirjansa ilmestyvän jälleen esille; toiveessaan -pettyneenä hän sitten huoaten ojentausi makuulle ja tunsi kipunsa sitä -tuimemmaksi, kun oli ne hetkiseksi unohtanut. - -Leskikuningatarkin oli saattanut kardinaalia, ja vaikka ikä oli -juurruttanut hänen sydämeensä itsekkyyttä, ei hän voinut kieltäytyä -osoittamasta kuolevalle murhetta, johon toiset arvelivat hänet -velvolliseksi naisena ja toiset hallitsijattarena. - -Hän oli jotenkuten omaksunut suruasun ennakolta kasvoilleen, koko hovi -otti sen käytäntöön hänen esimerkkinsä mukaan. Estääkseen kasvojansa -ilmaisemasta, mitä hänen sielussaan liikkui, pysytteli Ludvig -itsepintaisesti huoneissaan, seuranaan ainoastaan vanha imettäjänsä; -mitä enemmän hän luuli lähenevänsä vapautumista kaikesta holhouksesta, -sitä nöyremmäksi ja kärsivällisemmäksi hän tyynnytti mieltänsä, -vetäytyen itseensä kuten kaikki voimakkaat luonteet erityistä -suunnitelmaa valmistellessaan, saadaksensa parempaa pontta toiminnan -hetkeksi. - -Viimeinen voitelu oli jo salaa annettu kardinaalille, joka -teeskentelytapoihinsa piintyneenä taisteli todennäköisyyden ja -todellisuudenkin peittelemiseksi, vuoteensa ääreen vastaanottaen -puhuttelijoita niinkuin häntä olisi vain ohimenevä pahoinvointi -vaivannut. Guénaud niinikään sulkeutui visusti kuoreensa; tavoitteluun -ja uteluun kyllästyessään hän joko ei vastannut mitään kysymyksiin tai -selitteli: "Hänen ylhäisyydellään on vielä nuorekkuutta ja voimaa; -mutta me emme tiedä Jumalan tahtoa, ja milloin Hän tahtoo ihmisen -lannistaa, silloin ei inhimillinen vastustus auta." - -Näitä sanoja, joita hän siroitteli harkintansa mukaan soveliaissa -tilaisuuksissa, pohti erityisellä mielenkiinnolla kaksi henkilöä: -kuningas ja kardinaali itse. - -Guénaudin ennustuksesta huolimatta Mazarin yhä antausi toivomaan tai -oikeastaan näytteli osaansa niin hyvin, että tarkkanäköisimmät hänen -todellista tilaansa aavistellessaan sanoivat hänen pettävän itseään ja -siten itse tulivat uskotelluiksi. Ludvig oli ollut jo kaksi päivää -poissa kardinaalin luota, katse alituiseen tähdättynä lahjoituskirjaan, -joka tuotti sairaalle niin suurta ahdistusta; hän ei oikein tiennyt, -mitä ajatella Mazarinin tilasta. Ludvig XIII:n poika oli isänsä tavoin -ollut tähän asti niin vähäisessä määrin kuningas, että hän kiihkeästi -kaivatessaankin kuninkuutta tunsi samalla tietymättömyyden herättämää -pelkoa. Tehtyään päätöksensä, jota hän ei ilmaissut kellekään, hän -pyysi saada puhutella kardinaalia. Ministerin lähettyvillä alituiseen -oleskeleva leskikuningatar sai ensimmäisenä kuulla kuninkaan aikeen ja -ilmoitti hätkähdyttävän sanoman kuolevalle. - -Missä tarkoituksessa Ludvig XIV pyysi puhutteluansa? Luovuttaakseenko -lahjoituskirjan takaisin, kuten Colbert oli ennustanut, vai -ilmoittaakseenko ottavansa sen kiitollisena vastaan, kuten Mazarin -pelkäsi? Kun kuoleva kuitenkin tunsi epätietoisuuden yhäti pahentavan -tilaansa, ei hän hetkeäkään epäröinyt kuulla ratkaisua. - -"Hänen majesteettinsa on tervetullut, niin, sydämellisesti -tervetullut", huudahti hän, tehden jalkopäässä istuvalle Colbertille -merkin, jonka tämä täydellisesti oivalsi. "Madame", jatkoi hän, -"suvaitsisiko teidän majesteettinne itse vakuuttaa kuninkaalle, kuinka -ilomielin minä olen valmis heti vastaanottamaan hänet?" - -Itävallan Anna nousi seisaalle; hänkin oli kiihkeä saamaan selvyyden -noihin neljäänkymmeneen miljooonaan, jotka jo olivat koko hovin -pohdittavina. Leskikuningattaren mentyä Mazarin suurella ponnistuksella -kohoutui Colbertiin päin ja virkkoi: "No niin, Colbert, nämä kaksi -päivää ovat olleet raskasta aikaa, kuolettavan pitkiä, tuottamatta -mitään takaisin siltä taholta, kuten näette." - -"Kärsivällisyyttä, monseigneur", tyynnytti Colbert. - -"Oletteko hupsu, te härkäpääl Te hoette yhä kärsivällisyyttä! -Totisesti, Colbert, te teette minusta pilaa: olen kuolemaisillani, ja -te neuvotte minua odottamaan." - -"Monseigneur", vakuutti Colbert ainiaan kylmäverisenä, "on mahdotonta, -että asia ei kehity siten kuin olen teille taannut. Tullessaan teitä -tapaamaan on hänen majesteettinsa tahtonut omin käsin tuoda teille -lahjoituskirjan takaisin." - -"Niinkö uskotte? Mutta minä päin vastoin olen varma siitä, että kuningas -tulee vain kiittämään." - -Samassa Itävallan Anna ilmestyi jälleen huoneeseen. Poikansa luokse -mennessään hän oli eteishuoneessa tavannut uuden lääkäröitsijän, -vanhuksen, joka suositti jauhettaan taattuna paranteena kardinaalille. -Leskikuningatar toi siitä koeannoksen. Mutta sitä ei Mazarin nyt -ajatellut; hän ei tahtonut siihen vilkaistakaan, vakuuttaen vain, että -elämä ei ollut sen vaivan arvoinen, jota nähtiin sen säilyttämiseksi. -Mutta tämän viisaustieteellisen päätelmän jatkoksi kirposi lopultakin -se salaisuus, jota hän oli niin kauan peitellyt. - -"Tässä asemassa, madame, ei tuollainen kiinnitä mieltä", hän sanoi. "Jo -kohta kaksi vuorokautta sitten minä tein kuninkaan hyväksi pikku -lahjoituksen. Tähän asti ei hänen majesteettinsa ole tahtonut -huomauttaa siitä mitään, arvatenkin hienotunteisuudesta; mutta nyt on -selitysten hetki käsissä, ja pyydän teidän majesteettianne sanomaan -minulle, onko kuninkaalla mitään muistutettavaa tästä asiasta, -valmistuakseni kuulemaan hänen esityksiään." - -Itävallan Anna liikahti vastatakseen, mutta Mazarin pidätti hänet. - -"Totuus, madame", sanoi hän, "taivaan nimessä totuus! Älkää imarrelko -kuolevaa miestä turhalla toiveella." - -Samassa hän huomasi Colbertin katseesta, että hätäännys oli johtanut -hänet harhaan. - -"Minä tiedän", vastasi Itävallan Anna tarttuen kardinaalin käteen, -"että te ette jalomielisyydessänne ole tehnyt kuninkaalle pikku -lahjoitusta, kuten kovin vaatimattomasti sanotte, vaan tarjonnut -hänelle suurenmoisen omaisuuden; tiedän myös, kuinka kiusalliselta -teistä tuntuisi, jos kuningas..." - -Kuolevanakin Mazarin jännitti tarkkaavaisuutensa herkemmäksi kuin -kymmenen elinvoimaista olisi yhteisesti kyennyt. "Jos kuningas?" toisti -hän suotta keskeyttäen. - -"Jos kuningas", pitkitti Itävallan Anna, "ei hyvästä sydämestä -vastaanottaisi, mitä te niin ylevästi tarjoatte." - -Mazarin vaipui takaisin pielukselle hervottomana kuin murhenäytelmässä -haaksirikkoinen, joka heittäytyy pitkäkseen viimeisen toivonkipinän -sammuessa; mutta hänellä oli vielä sen verran voimia ja malttia, että -sai luoduksi Colbertiin silmäyksen, joka haastoi enemmän kuin pitkäkään -mielenpurkaus lausuttuna. - -"Eikö totta", lisäsi leskikuningatar, "että te olisitte pitänyt -kuninkaan kieltäytymistä jonkunlaisena loukkauksena?" - -Mazarin kieritteli päätänsä pieluksella hiiskumatta halaistua sanaa. -Kuningatar käsitti väärin tämän eleen tai oli erehtyvinänsä. - -"Sentähden olenkin autellut asiaa hyvillä neuvoilla", selitti hän -edelleen, "ja kun eräät henkilöt -- nähtävästi kadehtien -jalomielisyytenne ansaitsemaa kunniaa -- yrittivät todistella -kuninkaalle, että hänen muka piti evätä tämä lahjoitus, olen minä -taistellut teidän hyväksenne ja niin innokkaasti, että te toivoakseni -ette joudu kokemaan sitä pettymystä." - -"Ah", jupisi Mazarin riutuvin silmin, "ah, sitä palvelusta en unohda -ainoaksikaan minuutiksi näinä lyhyinä hetkinä, mitä minulla vielä on -eloni ajasta jäljellä!" - -"Totuuden nimessä minun täytyykin tunnustaa", jatkoi Itävallan Anna, -"että minun ei ole ollut helppo tehdä sitä palvelusta teidän -ylhäisyydellenne." - -"Ooh, kuolema ja kirous!... sen uskon... ooh!" - -"Hyvä Jumala, miten on laitanne?" - -"Minä palan!" - -"Tunnetteko kovia tuskia?" - -"Kuin kadotuksen vaivassa!" - -Colbert toivotteli vajoavansa maan sisään. - -"Teidän majesteettinne siis luulee", aloitti Mazarin samassa uudestaan, -"että kuningas" (hän pysähtyi hetkiseksi) "että kuningas tulee tänne -virkkamaan minulle pikku sanasen kiitokseksi?" - -"En nyt näe muuta mahdolliseksi", vahvisti kuningatar. - -Mazarin murskasi Colbertin viimeisellä katseellaan. Samassa -palatsinvartijat alkoivat ilmoitella kuninkaan tuloa eteishuoneissa, -joissa kuhisi hoviväkeä, ja täten syntynyttä tuoksinaa käytti Colbert -livahtaakseen tiehensä seinäkomeron ovesta. Itävallan Anna nousi -seisaalle odottamaan poikansa saapumista. Kuningas ilmestyi kamarin -kynnykselle ja tähtäsi katseensa kuolevaan, tämän enää huolimatta -hievahtaakaan hallitsijan takia, jolta hänellä mielestään ei ollut enää -mitään odotettavana. Ovenvartija vieritti vuoteen lähelle nojatuolin. -Ludvig tervehti äitiänsä ja sitten kardinaalia; hänen istuutuessaan -kuningatarkin asettui paikalleen. Kuningas loi taaksensa silmäyksen, -josta ovenvartija oivalsi viitata, että oviverhojen sisäpuolelle asti -edenneen osan saattuetta tuli poistua. - -Samettikaihtimien pudotessa alas laskeusi huoneeseen jälleen -hisahtamaton hiljaisuus. Kuningas tunsi itsensä vielä kovin nuoreksi ja -arastelevaksi sen miehen edessä, joka hänen syntymästään saakka -opetusmestarina oltuaan nyt kuoleman vihaisen majesteettisuuden -ympäröimänä herätti hänessä yhä suurempaa kunnioitusta. Hän ei -senvuoksi rohjennut aloittaa keskustelua tajuten, että lausutut sanat -eivät saisi merkitystä ainoastaan tämän maailman asioissa, vaan -tuntuisivat haudan taaksekin. - -Kardinaalilla sitävastoin oli lahjoituskirja ainoana ajatuksenaan. Kipu -ei hänelle tuottanut noin masentunutta sävyä ja apeata katsetta, vaan -sen kiitoksen odotus, jolla kuningas hetimiten häätäisi viimeisenkin -mahdollisuuden miljoonien takaisinsaamisesta. - -Mazarin ensimmäisenä keskeytti vaitiolon. - -"Teidän majesteettinne on muuttanut Vincennesiin?" hän virkkoi. - -Ludvig vain nyökkäsi. - -"Se on armollinen suosionosoitus kuolevalle ja viihdyttää viimeisiä -ajatuksiani", jatkoi Mazarin. - -"Toivottavasti en ole tullut tervehtimään kuolevaa", vastasi kuningas, -"vaan sairasta, jonka toipumista meidän on odotettava." - -Mazarin pudisti päätänsä ikäänkuin sanoakseen: "Teidän majesteettinne -haastaa hyvin ystävällisesti, mutta minä tiedän sen asian paremmin." -Ääneen hän lausui: "Viimeinen käynti, sire, viimeinen." - -"Jos niin olisi, herra kardinaali", virkkoi Ludvig XIV, "niin tulisin -vielä viimeisen kerran pyytämään neuvoja opastajalta, jota minun on -kiitettävä kaikesta." - -Leskikuningatar oli nainen; hän ei kyennyt pidättämään kyyneliään. -Kuningaskin näytti hyvin liikuttuneelta, ja Mazarin oli vielä enemmän -järkkynyt kuin hänen kaksi vierastaan, mutta toisesta syystä. Syntyi -jälleen hiljaisuus. Itävallan Anna kuivasi poskipäänsä, ja kuningas -pakottausi tyyneksi. - -"Minä sanoin", aloitti Ludvig uudestaan, "että teidän ylhäisyytenne on -jättänyt minut suureen kiitollisuudenvelkaan." - -Kardinaalin silmät tähysivät ahnaasti kuninkaaseen, sillä hän tajusi -ratkaisevan hetken tulleen. - -"Ja käyntini varsinaisena määränä", pitkitti kuningas, "oli lausua -teille sydämen pohjasta vilpitön kiitokseni siitä viimeisestä -ystävyytenne osoituksesta, jonka olette minulle hyväntahtoisesti -antanut." - -Kardinaalin posket painuivat kuopalle, hänen huulensa avautuivat -raolleen, ja surkein huokaus, mitä hän oli milloinkaan hengähtänyt, -alkoi väkisinkin raivata pääsyä hänen rinnastaan. - -"Sire", sanoi hän, "minua voidaan soimata siitä, että olen syössyt -omaiseni köyhyyteen ja antanut heidän kaikkien toiveittensa raueta -surulliseen pettymykseen; mutta ainakaan ei voida sanoa, että olen -kieltäytynyt uhraamasta kaikkeani kuninkaalle." - -Itävallan Anna heltyi taas kyyneliin. - -"Rakas kardinaali", lausui kuningas totisemmin kuin hänen nuoruudestaan -olisi voinut luulla, "huomaan teidän käsittäneen minut väärin." - -Mazarin kohottausi kyynärpäänsä varaan. - -"Ei ole puhettakaan rakkaan perheenne köyhdyttämisestä tai -palvelijainne jättämisestä osattomiksi; ei, ei ollenkaan!" - --- Kas, hän aikoo luovuttaa takaisin murusen, -- ajatteli Mazarin; -- -pitää koettaa lohkaista se mahdollisimman isoksi. - --- No nyt kuningas pehmiää ja heittäytyy jalomieliseksi, -- ajatteli -kuningatar; -- mutta hänen ei sovi antaa luopua varallisuudesta, -tällaista omaisuutta ei enää koskaan ilmene saatavaksi. - -"Sire", virkkoi kardinaali ääneen, "sukuni on laaja, ja -sisarentyttärilläni ei ole mitään taloudellista tukea minun mentyäni." - -"Oh", kiirehti kuningatar keskeyttämään, "älkää lainkaan olko -huolissanne omaisistanne, rakas herra Mazarin. Teidän ystävänne jäävät -meidän kalleimmiksi ystäviksemme; sisarentyttäristänne tulee omia -lapsiani, hänen majesteettinsa sisaria, ja mitä hyvänsä -suosionosoituksia Ranskassa jaellaan, teidän rakastamanne henkilöt -saavat etusijan." - --- Savua! -- ajatteli Mazarin, joka paremmin kuin kukaan tiesi, minkä -verran kannatti perustaa kuninkaallisten lupauksiin. - -Kuningas luki ajatuksen hänen kasvoistaan. - -"Rauhoittukaa, rakas herra de Mazarin", sanoi hän hymyillen puolittain -raskasmielisesti, puolittain ivallisesti, "neidit de Mancini kyllä -menettävät teissä kalleimpansa, mutta he jäävät kuitenkin Ranskan -rikkaimmiksi perijättäriksi, ja koska te olette ystävällisyydessänne -tahtonut lahjoittaa minulle heidän myötäjäisensä..." - -Kardinaalin hengitys salpautui. - -"Luovutan sen heille", jatkoi Ludvig ottaen povestaan pergamentin, -jonka kohtalokas teksti oli kahden vuorokauden mittaan myrskynä -myllertänyt Mazarinin sielussa. Hän kääri asiakirjan auki kardinaalin -vuoteeseen päin. - -"Mitä minä sanoin, monseigneur!" supatti ääni seinäkomerosta. - -"Teidän majesteettinne antaa takaisin lahjoituskirjani!" huudahti -Mazarin niin hämmennyksissään ilosta, että hän unohti näytellä -hyväntekijän osaa. - -"Teidän majesteettinne hylkää neljänkymmenen miljoonan omaisuuden!" -huudahti Itävallan Anna niin tyrmistyneenä, että hän haipui -leskeksijäämisen murheesta. - -"Niin, herra kardinaali, -- niin, madame", vastasi kuningas repäisten -siekaleiksi pergamentin, johon Mazarin ei ollut vielä rohjennut kajota. -"Niin, minä teen mitättömäksi tämän asiakirjan, joka riisti paljaaksi -kokonaisen suvun. Mitä omaisuutta hänen ylhäisyytensä on hankkinut -minun palveluksessani, se kuuluu hänelle eikä minulle." - -"Mutta, sire", päivitteli Itävallan Anna, "eikö teidän majesteettinne -ollenkaan ajattele, että teillä ei ole edes kymmentätuhatta écua -käteisinä varoinanne?" - -"Madame, olen nyt suorittanut ensimmäisen omintakeisen toimenpiteeni -kuninkaana, ja toivoakseni se arvokkaasti aloitta hallitukseni." - -"Ah, sire, te olette oikeassa!" huudahti Mazarin, "tuo on todella -suurta, todella korkeinta jaloutta." Ja hän silmäili yksitellen -asiakirjan palasia, jotka olivat levinneet vuoteelle, varmistuakseen -siitä, että alkuperäisen sijasta ei ollut siten tuhottu jäljennöstä. -Viimein hänen katseensa osui siihen sipaleeseen, jossa oli hänen -allekirjoituksensa, ja sen todennettuaan hän hervahti päänaluselleen. - -Itävallan Anna ei kyennyt salaamaan pahoitteluansa; hän kohotti kätensä -ja silmänsä taivasta kohti. - -"Voi, sire", virkosi Mazarin kiittelemään, "oi, sire, taivas teitä -siunatkoon! Hyvä Jumala, kuinka rakastetuksi te tulettekaan koko -suvussani!... _Per Baccho_, jos teille milloinkaan koituu mitään -tyytymättömyyden aihetta omaisteni taholta, sire, niin rypistäkää vain -kulmianne, jotta heti ilmestyn haudastani." - -Tällä ilveilyllä ei oikein ollut Mazarinin tavoittamaa vaikutusta. -Ludvig oli jo joutunut ylevämpiin mietteisiin, ja Itävallan Anna taasen -tunsi, että hänen oli mahdoton sietää poikansa jalomielisyyttä ja -kardinaalin teeskentelyä sisällisen kiukkunsa viimein väkisinkin -purkautumatta, joten hän nousikin paikaltaan ja poistui huoneesta, -koska hänen ei tehnyt mielensä pahemmin paljastaa katkeroittumistansa. - -Mazarin oivalsi kaikki, ja peläten kuninkaan mahdollisesti vielä -peräytyvän päätöksestään hän alkoi voihkia, kääntääkseen huomion -toiselle tolalle. Vaikerrus heikkeni kuitenkin vähitellen, ja Itävallan -Annan mentyä se taukosi. - -"Herra kardinaali", virkkoi nyt kuningas, "onko teillä muuten mitään -erityistä ohjausta nyt annettavaksi minulle?" - -"Sire", vastasi Mazarin, "te olette jo itse viisaus, ymmärtäväisyys -ruumistuneena; mitä jalomielisyyteen tulee, en siitä puhukaan, sillä -äskeiseen tekoonne ei voi edes verrata historian ylevimpiäkään -esimerkkejä." - -Ylistys jätti kuninkaan kylmäkiskoiseksi. "Te siis vain kiitätte minua, -monsieur", sanoi hän, "ja teidän kokemuksenne, joka on paljon paremmin -tunnettu kuin minun viisauteni, ymmärtäväisyyteni ja jalomielisyyteni, -ei nyt johda mieleenne ystävällistä neuvoa, joka vastaisuudessa -hyödyttäisi minua?" - -Mazarin mietti tovin. - -"Te olette juuri tehnyt minun hyväkseni paljon, sire, -- omaisteni -eduksi, tarkoitan", aloitti hän sitten. - -"Älkäämme enää puhuko siitä", sanoi kuningas. - -"No niin", jatkoi Mazarin, "tahdonpa antaa teille jotakin korvausta -näistä neljästäkymmenestä miljoonasta, joista niin kuninkaallisesti -luovutte." - -Ludvig XIV ilmaisi liikkeellään, että tämä imartelu kiusasi häntä. - -"Tahdon antaa teille neuvon", pitkitti kardinaali, "niin, vieläpä -enemmänkin arvoisen kuin nuo miljoonat." - -"Herra kardinaali!" keskeytti jo kuningas. - -"Sire, kuulkaa neuvoani; suvaitkaa tulla lähemmäksi, sillä voimani -ehtyvät." - -Kuningas kumartui sairaan vuodetta kohti. - -"Sire", kuiskasi Mazarin niin hiljaa, että sanat tapasivat hallitsijan -tarkkaavaisen korvan vain ikäänkuin hengähdyksenä haudasta, "sire, -älkää milloinkaan ottako itsellenne pääministeriä!" - -Ludvig suoristausi hämmästyneenä. Se neuvo oli jonkunlainen ripitys, -todellinen aarre Mazarinin vilpittömänä tunnustuksena. Kardinaalin -jälkisäädöksenä nuorelle kuninkaalle oli vain kuusi sanaa, mutta kuten -Mazarin oli sanonut, ne vastasivat ruhtinaallista omaisuutta. - -Kuningas seisoi kotvasen kuin huumaantuneena. Kardinaali näytti -mielestään vain virkkaneen mitä luonnollisimman opastuksen. - -"Onko teillä muuten, omaisianne lukuunottamatta", kysyi sitten Ludvig, -"ketään suositeltavana minulle, herra kardinaali?" - -Hiljainen kahina kulki seinäkomeron puolista uudinta pitkin. Mazarin -ymmärsi yskän. - -"On kyllä!" tokaisi hän vilkkaasti; "se on totta, voin puoltaa teidän -majesteettinne huomioon erästä älykästä ja rehellistä kykymiestä." - -"Sanokaa hänen nimensä, herra kardinaali." - -"Hänen nimensä saattaa olla teille vielä melkein tuntematon, sire: hän -on herra Colbert, rahastonhoitajani. Koetelkaa häntä vain", jatkoi -Mazarin pontevasti; "kaikki, mitä hän on puheissamme päätellyt -ennakolta, on käynyt toteen, -- hänellä on terävä silmä, joka ei -koskaan erehdy asioista eikä ihmisistäkään, mikä on vielä -ihmeellisempää. Minun on paljosta kiittäminen teitä, sire, mutta luulen -velkani tulevan maksetuksi, kun toimitan teille herra Colbertin." - -"Olkoon niin", virkkoi Ludvig XIV laimeasti, sillä Colbertin nimi oli -hänelle tosiaan jotenkin tuntematon, kuten kardinaali oli sanonut, ja -toisen innostus tuntui hänestä kuolevan vanhuksen herkältä -elähtymiseltä. - -"Hyvästi täksi kertaa, sire... hyvästi", sopersi sairas; "olen uupunut, -ja minulla on vielä työläs taival edessäni, ennenkuin joudun uuden -herrani eteen... Hyvästi, sire." - -Nuoren kuninkaan silmät kyyneltyivät. Hän kumartui kuolevan yli, joka -jo puolittain oli ruumiina, ja poistui sitten nopeasti. - - - - -49. - -Colbertin ensimmäinen esiintyminen. - - -Koko yö oli tuskallinen sekä kuolevalle että kuninkaalle; kardinaali -odotti vapahdustaan, Ludvig XIV vapauttaan. Kuningas ei lainkaan käynyt -levolle. Tunnin kuluttua äskeisestä kohtauksesta hän sai tietää, että -Mazarin oli hiukan toipunut; hän oli antanut pukea ylleen, punata -poskensa ja järjestää hiuksensa, sitten ottaen vastaan ulkomaiset -lähettiläät. Keisari Augustuksen tavoin hän varmaankin ajatteli -maailmaa suureksi teatteriksi, jossa tahtoi kunnolleen esittää -näytelmänsä viimeisen kohtauksen. - -Itävallan Anna ei enää näyttäytynyt kardinaalin luona, hänellä ei nyt -ollut siellä mitään tekemistä. Sovinnaisuus kelpasi aiheeksi hänen -poissaoloonsa. Kardinaali ei häntä tiedustanutkaan; hänen sydämeensä -oli syöpynyt se neuvo, jonka leskikuningatar oli antanut pojalleen. - -Puoliyön hetkellä Mazarin yhä ihomaalissaan joutui kuolinkamppaukseen. -Hän oli tarkistanut testamenttinsa, ja koska se täsmälleen ilmaisi -hänen tahtonsa, oli hän pelännyt jonkun itsekkään vaikutuksen voivan -käyttää hänen heikkouttansa jälkisäädösten muuttamiseen, jonkavuoksi -hän oli käskenyt Colbertin pitää valpasta vartiota makuuhuoneen -eteiskäytävässä. - -Omaan huoneeseensa sulkeutuneena kuningas lähetti imettäjättärensä joka -tunti kuulustamaan tarkkaa tietoa kardinaalin voinnista. Lähettiläiden -vastaanoton jälkeen hän kuuli, että kardinaalin puolesta oltiin -toimittamassa esirukousta. Kello yhdeltä aamulla oli Guénaud yrittänyt -viimeistä keinoa, jota sanottiin voimaparanteeksi. Tuon valistuneempien -aikojen tieltä väistyneen miekkailevan aikakauden käsityksiä oli vielä -jossakin määrin se usko, että kuolemaa voitiin välttää jollakulla -näppärällä salaisella tempulla. Väkinesteen nautittuansa Mazarin -hengitti huokeammin lähes kymmenen minuuttia. Hän antoi heti käskyn -levittää kiireimmiten kaikkialle tiedoksi, että hän oli onnellisesti -suoriutunut ratkaisevasta käänteestä. Se uutinen melkein sai kylmää -hikeä kihoamaan kuninkaan otsalle; hänelle oli vapauden päivä -kajastanut, joten orjuus nyt tuntui hänestä ahdistavammalta kuin -koskaan. Mutta seuraava tiedonanto muutti aseman kerrassaan: -Mazarin oli henkitoreissaan ja kykeni tuskin enää tajuamaan -Saint-Nicolas-des-Champsin kirkkoherran kuolinrukouksia. - -Kuningas alkoi jälleen kiihtyneenä mitellä huoneensa lattiaa, -kävellessään lukien muutamia paperiliuskoja; hän oli ottanut ne -lippaasta, johon ainoastaan hänellä oli avaimet. Taaskin imettäjätär -palasi: herra de Mazarin oli sutkauttanut sattuvan sanaleikin ja -lausunut, että Tizianin "Flora"-taulu piti piakkoin vernissata -uudestaan. Kellon käydessä kolmea ei kuningas viimein enää voinut -taistella väsymystä vastaan; hänen iässään on uni voimakas, se vaivutti -hänet nukahtamaan istualle nojatuoliin. Kellon lähetessä neljää -imettäjätär tuli herättämään hänet. - -"Kuinka on?" kysyi kuningas. - -"Niin, rakas sire", vastasi imettäjätär liittäen surkuttelevasti -kätensä ristiin, "hän on nyt kuollut." - -Kuningas hypähti jalkeille kuin joustimen ponnahduttamana. - -"Kuollutko!" hän huudahti. - -"Voi, niin." - -"Onko se ihan varma?" - -"On." - -"Virallisesti?" - -"Niin." - -"Onko siitä siis tieto julkaistu?" - -"Ei vielä." - -"Mutta keltä sinä kuulit, että kardinaali on kuollut?" - -"Herra Colbertilta." - -"Herra Colbertilta? Oliko hän sitten varma asiasta?" - -"Hän tuli kardinaalin kamarista ja oli jonkun minuutin ajan pidellyt -kuvastinta vainajan suun edessä." - -"Vai niin!" äännähti kuningas. "Minne herra Colbert meni?" - -"Hän saattoi minua tänne, rakas sire, ja odottaa nyt oven takana siltä -varalta, että suvaitsette ottaa hänet vastaan." - -Ludvig riensi ovelle, avasi itse ja näki eteiskäytävässä Colbertin -suorana odottamassa. Häntä hiukan säpsähdytti tämä mustaan verhottu -patsas. Colbert kumarsi juhlallisen kunnioittavasti ja astui pari -askelta lähemmäksi. Ludvig vetäytyi huoneeseensa, viitaten odottajaa -sisälle. Colbert totteli, kuningas lähetti imettäjättären pois, ja oven -sulkeutuessa tämän takana jäi Mazarinin rahastonhoitaja vaatimattomana -pihtipieleen. - -"Mitä teillä on ilmoitettavana minulle, monsieur?" kysyi Ludvig pahoin -kiusaantuneena siitä, että hän ei näin äkkiyllätyksessä kyennyt -täydellisesti kätkemään, mitä hänen sisimmässään liikkui. - -"Herra kardinaali on jättänyt tämän maailman, sire, ja minä tuon teille -hänen viimeisen tervehdyksensä." - -Kuningas jäi hetkeksi mietteisiinsä, tarkaten Colbertia; hänen -mieleensä johtui kardinaalin viimeinen kehoitus. - -"Tehän olitte hänen ylhäisyytensä uskollinen palvelija, mikäli häneltä -itseltään kuulin?" hän sitten virkkoi. - -"Niin, sire." - -"Osittain hänen uskottunsa?" - -"Täydellisesti." - -"Edesmenneen kardinaalin ystävät ja palvelijat ovat minulle rakkaita, -monsieur, ja pidän huolta siitä, että teille varataan sovelias sija -virastoissani." - -Colbert kumarsi. - -"Te kuulunette finanssilaitokseen, monsieur?" - -"Niin, sire." - -"Ja herra kardinaali käytti teitä omassa toimistossaan?" - -"Hän osoitti minulle sen kunnian, sire." - -"Ette liene koskaan ottanut osaa minun hovini talousasioihin?" - -"Anteeksi, sire, minulla oli onni ehdottaa herra kardinaalille säästöä, -joka vuotuisesti merkitsee kolmensadantuhannen frangin hyötyä teidän -majesteettinne käyttövaroissa." - -"Mikä säästö se oli?" kysyi kuningas. - -"Esitin sveitsiläiskaartin hopeanauhat vaihdettavaksi hopeoituihin; -eroitusta ei ollenkaan huomaa, ja sadallatuhannella éculla, jotka -vuosittain käytettiin turhaan komeuteen, voidaan paremminkin hankkia -rykmentille puolen vuoden elanto tai ostaa kymmenentuhatta -uudenaikaista muskettia tai rakennuttaa kymmenkanuunainen varastolaiva -merikelpoiseksi." - -"Se on totta", myönsi Ludvig XIV silmäillen puhujaa huomaavaisemmin. -"Todellakin järkevää säästäväisyyttä; naurettavaakin oli antaa -sotamiesten kulkea yhtä kalleissa nauhoissa kuin aatelismiehet -käyttävät." - -"Teidän majesteettinne hyväksyminen ilahduttaa minua", sanoi Colbert. - -"Mutta mitä varsinaisesti toimititte kardinaalin asioissa?" kysyi -kuningas. - -"Hänen ylhäisyytensä oli antanut tehtäväkseni tarkastaa -yli-intendenttiviraston tilejä, sire." - -"Ahaa!" äännähti kuningas, joka oli juuri ajatellut antaa Colbertin -poistua, mutta nyt päättikin kuulustaa lisää; "teidän siis tuli pitää -silmällä herra Fouquetia! No, mitä valvontanne on saanut ilmi?" - -"Että on syntynyt vajausta, sire; mutta jos teidän majesteettinne -suvaitsee sallia minun..." - -"Puhukaa vapaasti, herra Colbert." - -"Minun tulee antaa teidän majesteetillenne joitakuita selityksiä." - -"Ei ole ollenkaan tarvis, monsieur; te olette virkanne puolesta -tarkastanut noita tilejä, lausukaa yleistulos." - -"Se on helppoa, sire... Tyhjää kaikkialla, ei missään rahaa." - -"Varokaa, monsieur; te hyökkäätte pahasti herra Fouquetin varainhoitoa -vastaan, ja olen kuitenkin kuullut häntä mainittavan kykymieheksi." - -Colbert punastui ja sitten kalpeni, sillä hän käsitti tästä hetkestä -alkaen ryhtyvänsä taisteluun miehen kanssa, jonka mahtavuus melkein -veti vertoja vastikään manalle menneen suurmiehen asemalle. - -"Niin, sire, hän on hyvin kyvykäs mies", toisti Colbert kumartaen. - -"Mutta jos hän kerran on pätevä alallaan ja rahoista kuitenkin on -puute, niin kenessä on vika?" - -"En syytä ketään, sire, totean vain asian." - -"Hyvä on, tehkää valmiit laskelmat ja näyttäkää ne minulle. On syntynyt -vajausta, sanotte? Vajaus saattaa olla tilapäinen; luotto elpyy, varoja -kertyy jälleen." - -"Ei näissä oloissa, sire." - -"Ehkei enää tämän vuoden osalle, sen käsitän, mutta ensi vuonna?" - -"Ensivuotiset tulot on syöty yhtä puhtaiksi kuin tämänvuotisetkin, -sire." - -"No, seuraavan vuoden saatavat korvannevat jotakin?" - -"Niiden laita on samaten." - -"Mitä kummaa nyt kerrottekaan minulle, herra Colbert?" - -"Sanon neljän vuoden tulojen joutuneen ennakolta kiinnitetyiksi." - -"On siis otettava laina." - -"Tarvitaan jo kolme valtionlainaa, sire." - -"Voin perustaa runsaammin uusia virkoja, jotta valtakirjain -lunastusmaksut kartuttavat valtionrahastoa ylimääräisillä tuloilla." - -"Mahdotonta, sire, sillä virkoja on perusteltu perustelemastakin -päästyä, ja viimeksi on suurin määrin annettu yksityisten vain -lunastella itselleen virka-arvoja, joiden valtakirjoissa ei ole -määrätty mitään hoidettavaa. Se keino on nyt lopulleen käytetty, niin -että herra yli-intendentti jo onkin työntänyt kolmanneksen alennusta -jokaisesta virkavahvistuksesta. Kansaa siis sorretaan lisääntyvillä -virkamiesten palkkauksilla, teidän majesteettinne hyötymättä siitä -mitenkään." - -Kuningas liikahti ymmällä. - -"Selittäkää minulle tätä ongelmaa, herra Colbert", hän sanoi. "Jos -esimerkiksi tänään, kun herra kardinaali on kuollut, minä hallitsen -itsenäisesti, ja jos tänään tahtoisin saada rahoja?" - -"Niin valtionrahastosta ei saisi." - -"Oh, tämä nyt on ihme, monsieur! Mitä, eikö yli-intendenttini -toimittaisi minulle varoja?" - -Colbert pudisti isoa päätänsä. - -"Ovatko valtion tulot muka jo siinä määrin pantattuja, että niistä ei -enää lähde mitään?" - -"Kyllä ne ovat jo täydelleen kiinnitetyt, sire." - -Silmäkulmiansa rypistellen Ludvig käveli pitkin askelin edes takaisin -hyvin kiihtyneenä. - -"Mutta jos asema olisi sellainen kuin te sanotte, herra Colbert", -virkkoi hän äkkiä seisahtuen, "niin minähän olisin häviön partaalla jo -ennen kuin pääsen hallitsemaankaan?" - -"Valtio on todella vararikkoinen, sire", vastasi järkkymätön -numeromies. - -"Mutta jossakinhan täytyy olla rahaa, monsieur?" - -"Niin kyllä, sire, ja ensi alkuun toinkin jo teidän majesteetillenne -selvitykseksi luettelon eräistä varoista, joita herra kardinaali de -Mazarin ei ole tahtonut mainita testamentissaan eikä missään muussakaan -asiakirjassa; hän oli ne uskonut minulle." - -"Teille?" - -"Niin, sire, sillä määräyksellä, että luovutan ne teidän -majesteetillenne." - -"Mitä! Hänellä oli muitakin varoja kuin testamentin mainitseman -luettelon neljäkymmentä miljoonaa?" Colbert kumarsi. - -"Mutta siinäpä oikea kuilu mieheksi!" jupisi kuningas. "Mazarin -toisella puolen ja Fouquet toisella, kenties enemmän kuin sata -miljoonaa heillä kaksistaan, -- en enää ihmettele, että kuninkaallinen -rahasto on tyhjä." - -Colbert seisoi hievahtamattomana. - -"Ja onko minulle tuleva summa perimisen arvoinen?" kysäisi kuningas. - -"Kyllä, sire, jokseenkin -- se nousee kolmeentoista miljoonaan -livreen." - -"Kolmetoista miljoonaa!" huudahti Ludvig värähtäen ilosta; "kolmetoista -miljoonaa sanotte, Colbert?" - -"Kolmetoista, niin, teidän majesteettinne." - -"Joista kukaan ei tiedä mitään?" - -"Ne olivat herra kardinaalin salattuna vararahastona." - -"Ja onko summa teidän huostassanne?" - -"On tällähaavaa, sire." - -"Ja minä saan sen?" - -"Kahdessa tunnissa." - -"Mutta missä se siis on?" - -"Erään herra kardinaalille kuuluneen kaupunkitalon kellarissa, jonka -hän on hyväntahtoisesti määrännyt minulle erityisessä testamenttinsa -lisäyksessä." - -"Tunnette siis kardinaalin testamentin?" - -"Minulla on hänen allekirjoittamansa kaksoiskappale; se on tässä." - -Colbert veti asiakirjan luonnollisin ilmein taskustaan ja näytti sitä -kuninkaalle, joka silmäsi rakennuksen lahjoittamista koskevaa kohtaa. - -"Mutta tässä puhutaan vain rakennuksesta", huomautti hän, "eikä mainita -mitään rahoista." - -"Suokaa anteeksi, sire, ne merkittiin omaantuntooni." - -"Ja herra de Mazarin nojausi siinä määrin teihin, -- hän, -epäluuloisempi kaikkia muita?" - -"Hän ei ollut epäluuloinen minua kohtaan, sire, kuten teidän -majesteettinne näkee." - -Ludvigin katse kiintyi ihaillen noihin mitättömiin, mutta nyt -ilmeikkäisiin kasvoihin. - -"Te olette rehellinen mies, herra Colbert", sanoi hän. - -"Se ei ole ansioni, sire, vaan velvollisuuteni", vastasi Colbert -kylmäkiskoisesti. - -"Mutta", lisäsi Ludvig, "eivätkö nuo rahat kuulu suvulle?" - -"Ne olisi siinä tapauksessa otettu kardinaalin testamenttiin kuten -hänen muukin omaisuutensa. Jos nämä rahat kuuluisivat suvulle, niin -minä, joka sommittelin teidän majesteettinne hyväksi laaditun -lahjoituskirjan sanamuodon, olisin lisännyt kolmetoista miljoonaa -siihen luetteloon, jonka tarjotuksi loppusummaksi jäi neljäkymmentä -miljoonaa." - -"Mitä!" huudahti Ludvig; "tekö sen lahjoituskirjan sommittelitte, herra -Colbert?" - -"Niin, sire, sen toimenpiteen esittäjänä." - -"Ja kardinaali piti teistä?" ihmetteli kuningas yksinkertaisesti. - -"Minä takasin hänen ylhäisyydelleen, että teidän majesteettinne ei -ottaisi vastaan sellaista lahjoitusta", selitti Colbert ainiaan -rauhalliseen tapaansa, joka arkiasioissakin sai jonkunlaista -juhlallista sävyä. - -Ludvig pyyhkäisi kädellään otsaansa. - -"Oh, kuinka nuori minä olen ihmisten valtiaaksi!" mutisi hän itsekseen. - -"Mihin aikaan lähetän rahat teidän majesteetillenne?" kysyi Colbert -nähdessään kuninkaan kohottavan päänsä. - -"Illalla kello yksitoista. En halua, että kukaan saa niistä tietää." - -Colbert ei vastannut, ikäänkuin hänelle ei olisi kieltoa annettukaan. - -"Onko summa harkkoina vai rahaksilyötynä kultana?" - -"Leimattuina rahoina, sire." - -"Hyvä." - -"Minne lähetän sen?" - -"Louvreen. Kiitän teitä, herra Colbert." - -Colbert kumarsi ja poistui. - -"Kolmetoista miljoonaa!" huudahti Ludvig XIV jäätyänsä yksikseen; -"mutta minä näen unta!" - -Sitten hän antoi otsansa vaipua käsien varaan ikäänkuin olisi -todellakin nukkunut. Tuokion kuluttua hän kuitenkin nosti päätänsä, -pudisti kauniita kiharoitaan ja avasi rajusti ikkunan, viillyttääkseen -polttavaa otsaansa raittiissa aamun hengessä, joka toi mukanaan puiden -ja kukkasien puhdasta tuoksua. Taivaanranta heloitti loistavassa -aamuruskossa, ja auringon ensimmäiset säteet valelivat hohteellaan -nuoren kuninkaan otsaa. - -"Tämä kajastus on hallitukseni aamukoite", jupisi Ludvig XIV. "Enteenkö -minulle lähetät, kaikkivaltias Jumala?..." - - - - -50. - -Ludvig XIV:n hallituksen ensimmäinen päivä. - - -Aamulla tieto kardinaalin kuolemasta levisi linnassa ja sieltä -kaupunkiin. - -Ministerit Fouquet, Lyonne ja Letellier kokoontuivat istuntosaliin -pitämään neuvottelua. Kuningas kutsutti heidät heti luokseen. - -"Hyvät herrat", hän sanoi, "kardinaali on kuollut. Minä annoin hänen -hoitaa loppuun asti asioitani, mutta nyt aion itse hallita. Te lausutte -minulle mielipiteitänne, milloin kysyn teiltä neuvoa. Menkää!" - -Ministerit katselivat toisiaan hämmästyneinä, ja heidän oli työläs -pidättyä hymyilemästä, sillä he tiesivät ruhtinaan kasvatetuksi -täydellisesti tietämättömänä valtioasioista, joten hän nyt -turhamaisuudesta otti vastuulleen ylivoimaisen taakan. - -Fouquet erosi virkatovereistaan portaissa sanoen heille: "Hyvät herrat, -sitä vähemmänpä nyt on meillä huolehdittavaa." Ja hän nousi hilpeänä -vaunuihinsa. Toiset, hiukan levottomina tapausten alkavasta käänteestä, -palasivat yhdessä Pariisiin. - -Kymmenen ajoissa kuningas meni äitinsä luo, jonka kanssa hänellä oli -yksityinen keskustelu; puolisen jälkeen hän nousi kuomuvaunuihin ja -läksi suoraa päätä Louvreen. Siellä hän otti vastaan paljon väkeä ja -tunsi jonkunlaista tyytyväisyyttä siitä, että huomasi kaikkien olevan -epäröiviä ja uteliaita. - -Illalla hän käski sulkea kaikki Louvren portit, Seine-joen laiturin -puolella olevaa lukuunottamatta. Sinne hän asetti vartioksi kaksisataa -sveitsiläistä, jotka eivät osanneet sanaakaan ranskaa; heillä oli -määräyksenä myöntää pääsy kaikille tavaralähetyksille, mutta muuta ei -saanut ottaa vastaan, eikä mitään ollut laskettava ulos. - -Täsmälleen kello yksitoista hän kuuli jyhkeiden vankkurien vierivän -porttiholviin, sitten toisen ja myöhemmin vielä kolmannen jyrinän. -Lopuksi ristikkoportti kääntyi raskaasti saranoillaan umpeen. - -Pian sen jälkeen joku koputti työhuoneen ovelle. Kuningas meni itse -avaamaan ja näki Colbertin, joka ensi sanoikseen virkkoi: - -"Rahat ovat teidän majesteettinne kellarissa." - -Ludvig laskeutui alas portaita ja meni itse tarkastamaan kulta- ja -hopearahoilla täytettyjä nassakoita, jotka neljä Colbertin toimittamaa -miestä oli juuri kierittänyt kellariin, sen avaimen oli kuningas samana -aamuna lähettänyt Colbertille. Katselmuksen suoritettuaan kuningas -palasi huoneeseensa, kintereillään Colbert, jonka järkkymätön -kylmäverisyys ei ollut lämmennyt pienimmälläkään omakohtaisen -tyytyväisyyden säteellä. - -"Monsieur", virkkoi hänelle kuningas, "mitä tahtoisitte palkinnoksenne -tästä uskollisuudesta ja tunnollisuudesta?" - -"En mitään, sire." - -"Kuinka! Ette mitään? Ettekö edes tilaisuutta palvella minua?" - -"Vaikkei teidän majesteettinne toimittaisikaan minulle sitä -tilaisuutta, niin palvelisin teitä kuitenkin. Minun on mahdoton olla -olematta kuninkaani uskollisin palvelija." - -"Mazarinin rahastonhoitajasta saatte siirtyä kuninkaan intendentiksi, -herra Colbert." - -"Mutta valtionrahastolla on yli-intendentti, sire." - -"Rahaministerini, niin." - -"Sire, yli-intendentti on valtakunnan mahtavin mies." - -"Ah, niinkö luulette?" huudahti Ludvig punastuen. - -"Hän murskaa minut viikossa, sire, sillä teidän majesteettinne -antaa minulle valvonnan, jossa tarvitaan voimaa. Intendentti on -yli-intendentin alaisena toisarvoisessa asemassa." - -"Te kaipaatte tukea... ette luota minuun?" - -"Minulla on ollut kunnia huomauttaa teidän majesteetillenne, että herra -Fouquet oli herra Mazarinin eläessä valtakunnan toinen mies; nyt on -herra Mazarin kuollut, ja herra Fouquetista on tullut ensimmäinen." - -"Monsieur, suostun siihen, että tänään vielä puhutte minulle melkein -mitä hyvänsä, mutta huomenna, painakaa se mieleenne, en enää siedä -liikaa." - -"Käyn siis tarpeettomaksi teidän majesteetillenne." - -"Sitä jo olette, kun pelkäätte joutuvanne ikävyyksiin minua -palvellessanne." - -"Minä pelkään ainoastaan joutuvani asemaan, jossa en voi teitä -palvella." - -"Mitä siis tahdotte?" - -"Toivoisin teidän majesteettinne antavan minulle apulaisia intendentin -virkaan." - -"Silloin virkanne menettää arvoaan." - -"Mutta se voittaa turvallisuutta." - -"Valitkaa sitten kumppaninne." - -"Herrat Breteuil, Marin, Hervard." - -"Hyvä, huomenna annetaan siitä määräys." - -"Kiitän, sire." - -"Siinäkö kaikki, mitä pyydätte?" - -"Ei, sire; vielä yksi seikka... sallikaa minun muodostaa tilikomitea, -jolla on tuomiovalta." - -"Mitä siitä tuomioistuimesta olisi hyötyä?" - -"Se toimittaisi rangaistukseen ne veronkantajat ja heidän -puoluelaisensa, jotka ovat kymmenen viime vuoden aikana tehneet -kavalluksia." - -"Mutta... miten heidän suhteensa menetellään?" - -"Hirtetään kolme, ja siten saadaan toiset luovuttamaan takaisin, mitä -ovat anastaneet." - -"En kuitenkaan voi aloittaa hallitustani mestauksilla, herra Colbert." - -"Päin vastoin, sire, muutoin joudutte lopettamaan sen aivan verisesti." - -Kuningas ei vastannut. - -"Suostuuko teidän majesteettinne?" kysyi Colbert. - -"Mietin asiaa, monsieur." - -"Kun teidän majesteettinne on miettinyt, on se jo myöhäistä." - -"Miksi niin?" - -"Olemme tekemisissä henkilöiden kanssa, jotka ovat meitä etevämpiä, jos -heitä varoitetaan ennakolta." - -"Asettakaa sitten se tuomiovaltuusto, monsieur." - -"Kuulustan siihen heti jäsenet, sire." - -"Onko siinä kaikki?" - -"Ei, sire; on vielä yksi tärkeä seikka. Mitä oikeuksia teidän -majesteettinne myöntää tälle intendenttivirastolle?" - -"Oh... en oikein tiedä... tulee noudattaa tapoja..." - -"Sire, on välttämätöntä, että tähän virkaan kuuluu oikeus tutustua -kaikkeen kirjeenvaihtoon Englannin kanssa." - -"Mahdotonta, monsieur, sillä ne kirjeet avataan nyt neuvostossa; herra -kardinaali hoiti ulkomaisen kirjeenvaihdon yksinään." - -"Luulin teidän majesteettinne aamulla ilmoittaneen, että te ette enää -käytä vakinaista neuvostoa." - -"Niin, se kyllä on totta." - -"Niinpä teidän majesteettinne suvainneekin itse ja ihan yksin lukea -kirjeensä, etenkin Englannista saapuvat; pidän kiinni erikoisesti juuri -tästä kohdasta." - -"No, te saatte hoitaaksenne sen kirjeenvaihdon, monsieur, tehden siitä -selkoa minulle." - -"Nyt, sire, mitä saan tehtäväkseni raha-asioissa?" - -"Saatte huolehtia kaikesta, mitä herra Fouquet ei tee." - -"Sitä juuri halusin teidän majesteetiltanne. Kiitos, sire, nyt lähden -levollisena." - -Tämän sanottuansa hän läksikin. Ludvig katsoi hänen jälkeensä. Colbert -ei ollut vielä edennyt sataa askelta Louvresta, kun kuninkaan luo -saapui pikalähetti Englannista. Tarkastettuaan sidettä Ludvig päätti -murtaa sinetin ja näki ensimmäiseksi kirjeen kuningas Kaarle II:lta. -Englantilainen valtias kirjoitti kuninkaalliselle serkulleen -seuraavasti: - - 'Teidän majesteettinne on varmaankin hyvin levoton herra - kardinaali Mazarinin sairauden johdosta, mutta vaaran liioittelu - on parempikin teidän majesteetillenne, kun kardinaalin - henkilääkärinkin jo ilmoitetaan katsoneen hänen tilansa - toivottomaksi. Kiitän teitä suosiollisesta vastauksestanne - esitykseeni lady Henriette Stuartin suhteen, ja viikon kuluttua - prinsessa matkustaa hovinsa kanssa Pariisiin. - - Hyvillä mielin tunnustan kiitollisuuteni ystävyydestä, jota olette - osoittanut minua kohtaan, joten saan yhä suuremmalla syyllä sanoa - teitä veljekseni. Ja erityisesti ilahduttaa mieltäni se, että voin - teidän majesteetillenne todistaa, kuinka suuressa arvossa pidän - suopeuttanne: sanon senvuoksi avoimesti, että kun te kaikessa - hiljaisuudessa linnoitutatte Belle-Isle-en-Meriä, se surettaa - mieltäni. Teette siinä väärin. Me emme milloinkaan joudu sotaan - keskenämme. Tuo toimenpide ei tee minua levottomaksi, se ainoastaan - pahoittaa mieltäni... Te tuhlaatte siihen hyödyttömästi miljoonia, - sen voitte sanoa ministereillenne, -- ja olkaa varma siitä, että - minun poliisini ovat hyvin selvillä asiasta. Osoittakaa te, - veljeni, minulle tilaisuuden sattuessa samanlainen palvelus.' - -Kuningas soitti kiivaasti, ja kamaripalvelija astui sisälle. - -"Herra Colbert lähti täältä vastikään eikä voi olla vielä kaukana. -Kutsuttakoon hänet takaisin!" huusi hän. - -Kamaripalvelija oli lähdössä toteuttamaan käskyä, mutta kuningas -pidättikin hänet. - -"Ei", sanoi hän itsekseen, "ei... nyt käsitän, mistä se juttu johtuu. -Belle-Isle on herra Fouquetille kuuluva saari; sen linnoittaminen on -salahanke hänen taholtaan... tämän vehkeen ilmitulo on yli-intendentin -lankeemus, ja paljastus aiheutuu Englannin kirjeenvaihdosta; sentähden -siis Colbert tahtoi saada sen huostaansa... Oh, minä en kuitenkaan voi -nojautua yksinomaan siihen mieheen; hänellä on ainoastaan pää, minä -tarvitsen myöskin käsivarren!" - -Äkkiä hän huudahti ilahtuneesti. - -"Minulla oli eräs muskettiluutnantti", sanoi hän kamaripalvelijalleen. - -"Niin, sire, herra d'Artagnan." - -"Hän on tilapäisesti jättänyt palvelukseni. Etsittäköön hänet käsille, -ja hän olkoon täällä huomenna aamupuhutteluni alkaessa." - -Kamaripalvelija kumarsi ja meni ulos. - --- Kolmetoista miljoonaa kellarissani, -- ajatteli kuningas -- Colbert -pitelemässä kukkaroani ja d'Artagnan miekkaani minä olen kuningas! - - - - -51. - -Intohimo. - - -Kun Atos Pariisiin tultuaan oli vielä samana päivänä toimittanut -lähetystehtävänsä Palais-Royalissa, palasi hän suoraan hotelliinsa Rue -Saint-Honorén varrelle. Siellä hän tapaa varakreivi de Bragelonnen, -joka odotteli hänen huoneessaan puhellen Grimaudin kanssa. - -Ei ollut helppo keskustella tämän vanhan palvelijan kumppanina; -ainoastaan kaksi miestä pystyi siihen kunnollisesti; Atos ja -d'Artagnan. Edelliselle se onnistui siten, että Grimaud itse koetti -saada häntä puhumaan; d'Artagnan taasen osasi panna Grimaudin kielen -käyntiin. - -Raoul oli ottanut työkseen haastatella vanhusta Englannin matkasta, ja -Grimaud olikin kertonut sen hänelle kaikkia yksityiskohtia myöten -epälukuisilla merkeillä ja kahdeksalla sanalla, ei enemmällä eikä -vähemmällä puheella. Aaltoilevalla kädenliikkeellä hän ensin ilmaisi, -että hän oli herransa kanssa matkustanut meren yli. - -"Jotakin erityistä tehtävää suorittamaan?" kysyi Raoul. - -Grimaud vastasi nyökkäyksellä. - -"Jossa kreivi kohtasi vaaroja?" tiedusti Raoul. - -Grimaud kohautti hiukan olkapäitänsä kuin sanoakseen: "Ei liikaa eikä -vähän." - -"Mutta millaisia vaaroja?" tivasi Raoul. - -Grimaud osoitti miekkaa, tulennosta ja seinällä riippuvaa muskettia. - -"Herra kreivillä oli siellä siis vihollinen?" huudahti Raoul. - -"Monk", vastasi Grimaud. - -"On merkillistä", jatkoi Raoul, "että herra kreivi yhä pitää minua -alokkaana eikä ota minua osalliseksi hankkeittensa kunniaan ja -vaaroihin!" - -Grimaud hymyili. Juuri silloin Atos tuli kotiin. Isäntä valaisi hänelle -portaissa, ja herransa askeleet tuntien Grimaud riensi häntä vastaan, -jolloin keskustelu äkkiä katkesi. - -Mutta Raoul oli päässyt vauhtiin; hän ei voinut enää hillitä -uteluhaluaan, vaan sanoi tarttuessaan vilkkaasti, mutta kunnioittavan -hellästi kreivin molempiin käsiin: - -"Mistä johtuu, kreivi, että te läksitte niin vaaralliselle retkelle -sanomatta minulle jäähyväisiä, pyytämättä miekkani apua, vaikka minun -pitäisi olla teidän tukenanne, kun minulla nyt on voimaa ja te olette -kasvattanut minusta miehen? Voi, tahdotteko siis panna minut alttiiksi -niin julmalle koettelemukselle, etten enää milloinkaan saa teitä -nähdä?" - -"Kuka sinulle on sanonut, että matkani oli vaarallinen, Raoul?" vastasi -kreivi jättäessään viittansa ja hattunsa Grimaudille, joka oli juuri -päästänyt hänen miekkansa hankkiluksesta. - -"Minä", ilmaisi Grimaud. - -"Ja miksi?" kysyi Atos ankarasti. - -Grimaud joutui hämilleen; Raoul ehättäysi vastaamaan hänen puolestaan: - -"On luonnollista, kreivi, että hyvä Grimaud sanoo minulle totuuden -kaikessa, mikä koskee teitä. Ken sitten rakastaisi ja tukisi teitä, -ellen minä?" - -Atos ei vastannut. Hän teki ystävällisen liikkeen, joka sai Grimaudin -poistumaan, ja istuutui sitten nojatuoliin, Raoulin jäädessä seisomaan -hänen eteensä. - -"Varmaa vain on", jatkoi Raoul, "että matkanne oli erityisessä -tehtävässä suunniteltu ja että teräs ja tuli uhkasivat teitä." - -"Älkäämme puhuko siitä enää, varakreivi", sanoi Atos lempeästi; "on -totta, että läksin äkillisesti, mutta kuningas Kaarle II:n palveleminen -vaati silloin kiireellisyyttä. Kiitän sinua huolehtimisestasi ja tiedän -voivani luottaa sinuun... Eihän sinulta liene puuttunut mitään -poissaollessani, varakreivi?" - -"Ei, kiitos." - -"Annoin Blaisoisille määräyksen luetuttaa sinulle sata pistolia heti -kun tarvitsisit rahaa." - -"En ole käynyt tapaamassa Blaisoisia, kreivi." - -"Olet siis tullut toimeen rahoista?" - -"Minulle jäi kolmekymmentä pistolia hevosten ostosta, jotka vein viime -sotaretkelleni, ja herra prinssi pani suosiollisuudessaan minut kolme -kuukautta sitten voittamaan kaksisataa pistolia pelipöydässään." - -"Sinä pelaat? Siitä minä en pidä, Raoul." - -"En milloinkaan pelaa, mutta herra prinssi käski minun hoidella -korttejansa Chantillyssa eräänä iltana, kun kuninkaalta saapui -kuriiri... minä tottelin, ja herra prinssi määräsi minulle sen pelierän -voiton." - -"Onko se talon tapana, Raoul?" kysyi Atos rypistäen kulmiaan. - -"On, monsieur; joka viikko antaa herra prinssi jollekulle -aatelismiehelleen jollakin syyllä samanlaisen tilaisuuden. Hänen -korkeutensa saattueena on viisikymmentä aatelismiestä; minun vuoroni -sattui siksi kerraksi." - -"Hyvä! Sinä siis läksit Espanjaan?" - -"Niin, monsieur; minulla oli hyvin hauska ja mielenkiintoinen matka." - -"Ja nyt olet ollut kuukauden päivät kotimaassa?" - -"Niin, monsieur." - -"Ja mitä olet tehnyt tällaikaa?" - -"Palvelustoimiani hoitanut, monsieur." - -"Et siis ole käynyt kotona la Fèressä?" - -Raoul punastui. Atos silmäili häntä kiinteällä ja tyynellä katseellaan. - -"Teette väärin minua kohtaan, kun epäilette minua", sanoi Raoul; -"tunnen punastuvani, mutta se tapahtuu vastoin tahtoani. Tuo -kysymyksenne herättää minussa luonnollista mielenliikutusta, ja siitä -punastun, vaan en sen vuoksi, etten olisi avomielinen." - -"Minä tiedän, Raoul, että sinä et milloinkaan poikkea totuudesta. -Aioinkin muuten oikeastaan tiedustaa..." - -"Käsitän kyllä, monsieur, että te tahdoitte kysyä, enkö ole ollut -Bloisissa." - -"Aivan." - -"En ole käynyt siellä enkä muutenkaan nähnyt sitä henkilöä, jota -tarkoitatte." - -Raoulin ääni vapisi hänen lausuessaan nuo sanat. Kaiken -hienotuntoisuuden herkkänä oivaltajana Atos virkkoi heti: - -"Sinä vastaat tuskallisella mielellä, Raoul; sinä kärsit." - -"Paljon, monsieur; te olette kieltänyt minua käymästä Bloisissa ja -tapaamasta neiti de la Vallièreä." - -Nuori mies vaikeni. Tuo suloinen nimi, niin rakas lausua, raateli hänen -sydäntään, samalla kun se hyväili huulia. - -"Ja siinä olen tehnyt oikein, Raoul", ehätti Atos sanomaan. "En ole -raakamainen enkä kohtuuton isä; minä kunnioitan totista rakkautta, -mutta minä ajattelen sinulle tulevaisuutta... mittaamatonta -tulevaisuutta. Uusi hallitus kajastaa aamuruskon tavoin; sota kutsuu -nuorta kuningasta, jota elähyttää ritarillinen henki. Tämä urhon -innostus tarvitsee joukon nuoria ja vapaita upseereja, jotka -haltioituneina ryntäävät tuleen ja kaatuvat huutaen: _Eläköön -kuningas!_ sen sijaan että huokaisivat: _Hyvästi, puolisoni!_... -Käsitäthän tämän, Raoul. Niin kovalta kuin ajatussuuntani tuntuukin, -pyydän sinua siis uskomaan minua ja kääntämään katseesi pois -ensimmäisistä nuoruuden päivistä, jolloin totuttausit rakastamaan, -- -noista hempeän huolettomuuden päivistä, jotka pehmentävät sydämen ja -tekevät sen kykenemättömäksi täyttämään kunnian ja vastoinkäymisen -vaatimuksia. Senvuoksi, sanon sen vielä kerran, Raoul, näe neuvossani -ainoastaan haluani hyödyttää sinua: ainoana kunnianhimonani on nähdä -sinun menestyvän. Uskon sinun kykenevän kehittymään huomattavaksi -mieheksi. Astu polkuasi yksin, niin edistyt paremmin ja nopeammin." - -"Te olette käskenyt, monsieur", vastasi Raoul; "minä tottelen." - -"Käskenyt!" huudahti Atos; "niinkö minulle vastaat? Olenko käskenyt -sinua! Oi, sinä väännät sanojani, niinkuin käsität väärin -tarkoitukseni! En ole käskenyt, olen vain pyytänyt." - -"Ei, monsieur, te olette käskenyt", väitti Raoul itsepintaisesti, -"mutta vaikka olisitte vain pyytänytkin, olisi pyyntönne vielä -tehokkaampi kuin määräys. Minä en ole tavannut neiti de la Vallièreä." - -"Mutta sinä kärsit, sinä kärsit?" sanoi Atos. - -Raoul ei vastannut. - -"Huomaan sinut kalpeaksi, alakuloiseksi... Se tunne on siis hyvin -voimakas?" - -"Se on intohimo", vastasi Raoul. - -"Ei toki... ainoastaan tottumus." - -"Monsieur, te tiedätte, että olen matkustanut paljon, että olen -viettänyt kaksi vuotta loitolla hänestä. Kaikki tottumus luullakseni -laimenee kahdessa vuodessa. Mutta kotiin palattuani rakastin -- en -enemmän, sillä se oli mahdotonta, vaani yhtä paljon. Neiti de la -Vallière on minulle rakkain seuralainen, mutta te olette minulle Jumala -täällä maan päällä, teille uhraan kaikki." - -"Se olisi väärin", sanoi Atos; "minulla ei ole sinuun enää mitään -oikeuksia. Olet jo täysi-ikäinen, et enää tarvitse minua suostumustani. -En sitäpaitsi kiellä myönnytystäni sen jälkeen, mitä nyt olet minulle -sanonut. Mene naimisiin neiti de la Vallièren kanssa, jos haluat." - -Raoul värähti, mutta vastasi äkkiä: "Te olette peräti hyvä, monsieur, -ja teidän myöntymyksenne täyttää mieleni kiitollisuudella; mutta minä -en voi sitä käyttää hyväkseni." - -"Kas, nyt kieltäydyt?" - -"Niin, monsieur." - -"Minä en enää tee muistutuksia tunteittesi johdosta, Raoul." - -"Mutta sydämenne vastustaa edelleenkin tätä liittoa, te ette ole itse -tehnyt tätä valintaa." - -"Se on totta." - -"Se riittää pidättämään minua: voin odottaa." - -"Ajattele tarkoin, Raoul; tämä on vakava askel." - -"Sen kyllä tiedän, monsieur; päätökseni on kuitenkin valmis: minä -odotan." - -"Mitä? Kuolemaaniko?" lausui Atos hyvin järkkyneenä. - -"Voi, monsieur!" huudahti Raoul kyynelsilmin; "kuinka voittekaan noin -raadella sydäntäni, kun en ole milloinkaan antanut teille valittamisen -aihetta?" - -"Se on totta, rakas lapsoseni", mutisi Atos, kiivaasti puristaen -huulensa yhteen, hillitäkseen ylivoimaiseksi pyrkivää liikutusta. "Ei, -en tahdo saattaa sinua murheelliseksi; en vain ymmärrä, mitä sinä -odottaisit... Tahdotko odottaa siinä mielessä, että kenties pääset -rakkaudestasi?" - -"En monsieur; tahdon odottaa teidän mielipiteenne muuttumista." - -"Teenpä kokeen, Raoul: tahdon nähdä, onko neiti de la Vallière -taipuvainen odottamaan kuten sinä." - -"Niin toivon, monsieur." - -"Mutta ole varuillasi, Raoul: jos hän ei odottaisikaan? Oi, sinä olet -vielä niin nuori, niin luottavainen, niin vilpitön... Naiset ovat -häilyväisiä." - -"Te ette ole milloinkaan puhunut minulle pahaa naisista, monsieur; -teillä ei ole koskaan ollut heistä valittamista. Miksi siis puhuisitte -toisin juuri neiti de la Vallièren yhteydessä?" - -"Olet oikeassa", myönsi Atos luoden silmänsä alas, "en ole milloinkaan -puhunut sinulle epäedullisesti naisista; minulla ei ole koskaan ollut -heistä valittamista, eikä neiti de la Vallière ole ikinä antanut -aihetta epäluuloon. Mutta ennakkolaskelmissa tulee mennä -äärimmäisyyksiin, mahdottomuuksien rajalle asti. Jos, sanon, neiti de -la Vallière ei odottaisikaan sinua?" - -"Miten tarkoitatte, monsieur?" - -"Jos hän kääntäisi katseensa toisaanne?" - -"Toiseen mieheen, tahdotte sanoa?" virkahti Raoul kalpeana tuskasta. - -"Niin kyllä." - -"No, monsieur, silloin minä surmaisin sen miehen", sanoi Raoul -avomielisesti, "ja kaikki miehet, joita neiti de la Vallière pitäisi -parempina, aina siihen asti kunnes joko itse saisin surmani tai neiti -de la Vallière antaisi minulle sydämensä." - -Atos hätkähti. - -"Minä luulin", huomautti hän kumealla äänellä, "että vastikään sanoit -minua maalliseksi jumalaksesi, laiksesi?" - -"Oh", sanoi Raoul vapisten, "te kieltäisitte minulta kaksintaistelun?" - -"Jos kieltäisin, Raoul?" - -"Silloin kieltäisitte minulta toivon, monsieur, ja niin ollen ette -varmaankaan kieltäisi minulta kuolemaa." - -Atos kohotti katseensa varakreiviin, joka oli lausunut nämä sanat -synkällä äänenpainolla ja nyt seisoi hänen edessään apein ilmein. - -"Kylliksi", sanoi kreivi pitkän vaitiolon jälkeen, "jo kylliksi tästä -surullisesta puheenaineesta, joka saa meidät kumpaisenkin -liioittelemaan. Elä päivästä toiseen, Raoul; hoida palvelustehtäviäsi, -rakasta neiti de la Vallièrea, sanalla sanoen toimi kuten mies, kun -kerran olet tullut miehen ikään. Älä vain unohda, että minä rakastan -sinua hellästi ja että sinä vakuutat rakastavasi minua." - -"Ah, kreivi!" huudahti Raoul, painaen Atoksen käden sydämelleen. - -"Hyvä on, rakas lapsi; jätä minut, tarvitsen lepoa. Herra d'Artagnan -muuten palasi minun kanssani Englannista; sinun pitää käydä häntä -tervehtimässä." - -"Sen teen, mitä suurimmaksi mielihyväkseni; pidän herra d'Artagnanista -peräti paljon!" - -"Se on oikein, hän on kunnon mies ja urhoollinen ritari." - -"Ja hän rakastaa teitä", sanoi Raoul. - -"Siitä olen varma... Tiedätkö hänen osoitettaan?" - -"Tokihan hänet tapaan Louvressa, Palais-Royalissa, yleensä missä vain -kuningas on. Eikö hän johda muskettisotureita?" - -"Ei tällähaavaa; herra d'Artagnan on levähtääkseen ottanut lomaa... Älä -siis tavoittele häntä vartiopaikoilta; hänestä antaa kyllä tietoja -muuan herra Planchet." - -"Hänen entinen lakeijansa?" - -"Aivan oikein, mutta nykyään maustekauppias." - -"Kyllä tiedän, Rue des Lombardsin varrella?" - -"Niin taitaa olla... ellei se ollut Rue des Arcis." - -"Minä kyllä otan hänestä selon, monsieur, sen teen." - -"Vie hänelle sydämellisimmät terveiseni ja tuo hänet mukanasi tänne -päivälliselle, ennen kuin matkustan la Fèreen." - -"Kyllä, monsieur." - -"Hyvää yötä, Raoul!" - -"Monsieur, näen teillä arvomerkin, josta en ole tiennyt; ottakaa -vastaan onnitteluni." - -"Kultaisen Taljan?... totta kyllä... Lelu, poikani, joka ei enää huvita -niin vanhaa lasta kuin minä olen... Hyvää yötä, Raoul!" - -Seuraavana päivänä Raoul ei tavannutkaan d'Artagnania, kuten oli -toivonut, vaan ainoastaan Planchetin; maustekauppiaan ilo oli suuri -hänen nähdessään jälleen nuoren aatelismiehen, ja hän osasi lausua -tälle muutamia soturimaisia kohteliaisuuksia, jotka eivät ollenkaan -johdattaneet mieleen liikemiestä. - -Päivää myöhemmin palatessaan Vincennesistä viidenkymmenen rakuunan -etunenässä, jotka prinssi oli hänelle uskonut, Raoul näki -Baudoyer-aukiolla miehen, joka seisoi nenä pystyssä tarkastellen -erästä taloa niinkuin katsellaan ostettavaa hevosta. - -Mies oli porvarillisessa puvussa, mutta takki oli napitettu soturin -nutun kuosiin; päässä oli ihan pieni hattu, ja kupeella riippui pitkä -säilä. Ratsujen töminää kuullessaan hän heti käänsi päänsä, siirtäen -katseensa rakennuksesta rakuunoihin. Ja siinähän olikin herra -d'Artagnan, d'Artagnan jalkaisin, d'Artagnan kädet selän takana -toimittamassa pientä ratsuväen tarkastusta, sitten kun oli esiintynyt -rakennustarkastajana. Ei yksikään mies, ei ainoakaan nauhus tai -hevosenkavio välttänyt hänen katselmustaan. - -Raoul ratsasti joukkonsa sivulla, ja d'Artagnan huomasi hänet kaikkein -viimeiseksi. - -"Kah", virkahti hän, "kah, _mordioux_!" - -"En suinkaan erehdy?" huudahti Raoul kannustaen hevostaan. - -"Ei, et erehdy. Hyvää päivää!" vasta entinen muskettisoturi. - -Raoul puristi sydämellisesti vanhan ystävänsä kättä. - -"Pidä varasi, Raoul", sanoi d'Artagnan, "viidennen rivin toinen hevonen -pudottaa kenkänsä ennen kuin tulette Mariansillalle; sillä on enää -kaksi naulaa oikean etukavion kengässä." - -"Odottakaa minua", pyysi Raoul, "tulen takaisin." - -"Jätätkö osastosi?" - -"Kornetti voi asettua sijaani." - -"Syötkö päivällistä kanssani?" - -"Hyvin mielelläni, herra d'Artagnan." - -"Pidä siis kiirettä, laskeudu ratsailta tai toimita minullekin -hevonen." - -"Tulen mieluummin jalkaisin." - -Raoul kiirehti ilmoittamaan kornetille, joka asettui hänen paikalleen. -Sitten hän hyppäsi maahan, jätti hevosensa eräälle rakuunalle ja -tarttui iloissaan d'Artagnanin käsivarteen. Toinen oli katsellut hänen -kaikkia liikkeitään tyytyväisenä asiantuntijana. - -"Ja sinä tulet Vincennesistä?" aloitti hän. - -"Niin, herra chevalier." - -"Kardinaali...?" - -"On kovin sairaana; sanotaanpa hänen jo kuolleenkin." - -"Oletko hyvissä väleissä herra Fouquetiin?" kysyi d'Artagnan, -halveksivalla olkapäiden kohautuksella ilmaisten, että Mazarinin -kohtalo ei häntä suurestikaan liikuttanut. - -"Herra Fouquetiin?" toisti Raoul. "En tunnekaan häntä." - -"Sen pahempi, sen pahempi, sillä uusi kuningas koettaa aina hankkia -itselleen puoluelaisia." - -"No, kuningas on minulle kyllä suosiollinen", vastasi nuori mies. - -"En puhu kruunusta", selitti d'Artagnan, "vaan kuninkaasta... -Kardinaalin muuttaessa toiseen elämään on Fouquet kuningas. Sinun pitää -laittautua hyviin kirjoihin Fouquetin seurueessa, ellet tahdo homehtua -koko ikääsi niinkuin minä olen homehtunut... Tosin sinulla onneksi on -muita suojelijoita." - -"Ensiksikin herra prinssi." - -"Hän ei kelpaa enää, ystäväiseni." - -"Ja kreivi de la Fère." - -"Atos! Niin, se on toista; Atos kyllä... jos tahdot luoda itsellesi -hyvän uran Englannissa, niin et voi kääntyä pätevämmän suosittajan -puoleen. Voinpa ilman liikanaista turhamaisuutta sanoa sinulle, että -minullakin on jonkun verran vaikutusvaltaa Kaarle II:n hovissa. Siinä -sitä on kuningas kerrakseen!" - -"Ah!" huoahti Raoul teeskentelemättömän uteliaasti kuten jalosukuinen -nuorukainen ainakin, joka kuulee itse kokemuksen ja urhoollisuuden -haastavan. - -"Niin, kuningas, joka tosin huvittelee, mutta kuitenkin on osannut -ottaa miekan käteensä ja oppinut pitämään hyödyllisiä miehiä arvossa. -Atos on Kaarle II:n suosiossa. Siirry sinne palvelukseen ja anna -palttua näille viheliäisille veronkantajille, jotka varastavat yhtä -hyvin ranskalaisilla käsillä kuin italialaisillakin hyppysillä; heitä -hiiteen haikaileva pikku kuningas, jonka hallitus tulee samanlaiseksi -kuin Frans II:n. Tunnetko historiaa, Raoul?" - -"Kyllä, herra chevalier." - -"Niin ollen tietänet, että Frans II:lla oli aina korvasärky." - -"Ei, sitä minä en tiennyt." - -"Että Kaarlo IV:llä oli aina päänkivistys?" - -"Vai niin!" - -"Ja Henrik III:lla aina vatsanpuruja." - -Raoul alkoi nauraa. - -"No niin, hyvä ystävä, Ludvig IV:llä on aina sydämentykytys; on surkeaa -katsella kuningasta, joka huokailee aamusta iltaan eikä kertaakaan -päivän mittaan karjaise: _Ventre-saint-gris!_ tai: _Corboeuf!_ -- ei -lausahda mitään herättävää!" - -"Siitäkö syystä te heititte palveluksen, herra chevalier?" kysyi Raoul. - -"Siitä." - -"Mutta te itse, herra d'Artagnan, siis jätättekin kaikki silleen; te -ette tavoita menestystä!" - -"Hoo, minä olin jo vankalla pohjalla", vastasi d'Artagnan keveästi. -"Minulla oli jonkun verran sukuomaisuutta." - -Raoul katseli häntä. D'Artagnanin köyhyys oli tullut puheenparreksi. -Gascognelaisena hän oli voittanut kaikki sekä Ranskan että Navarran -aina erikoisiksi tunnetut gascognelaiset kohtalonsa hellittämättömällä -nurjuudella, ja Raoul oli satoja kertoja kuullut mainittavan Jobia ja -d'Artagnania niinkuin kaksoisveljekset Romulus ja Remus nimetään -yhdessä. - -D'Artagnan huomasi hänen hämmästyksensä. - -"Ja sitten, kai isäsi on kertonut sinulle, että käväisin Englannissa?" - -"Kyllä, herra chevalier." - -"Ja että siellä minua kohtasi onnellinen sattuma?" - -"Ei, monsieur, siitä en ole tiennyt." - -"Niin, muuan hyvä ystävä, hyvin ylhäinen mies, Skotlannin ja Irlannin -varakuningas, auttoi minua perinnölle." - -"Perinnölle?" - -"Pyöreähkölle." - -"Niin että te olette nyt rikas?" - -"Hm..." - -"Kaikesta sydämestäni onnittelen teitä." - -"Kiitos... Katsohan, tuossa taloni." - -"Grève-torin[34] laidassa." - -"Niin; sinä et pidä tästä seudusta?" - -"Päin vastoin; täältä on kaunis näköala virralle... Sepä on todellakin -sievä vanhanaikainen talo!" - -"_Pyhän Neitsyen kuva_ nimeltään, vanha krouvi, jonka olen kahdessa -päivässä muuttanut asuinrakennukseksi." - -"Mutta krouvihan on vielä auki?" - -"Tottahan toki!" - -"Ja missä te asutte?" - -"Minä asun Planchetin luona." - -"Tehän sanoitte juuri äsken: Kas tuossa taloni." - -"Niin sanoinkin, sillä se on todella minun... olen ostanut sen." - -"Ahaa!" äännähti Raoul. - -"Se tuottaa kymmenen prosenttia, hyvä Raoul; lyö leiville!... Ostin -talon kolmestakymmenestätuhannesta livrestä: siinä on puutarha -Mortellerie-kadun puolella; krouvihuoneistosta, johon kuuluu alakerta, -maksetaan vuokraa tuhannen livreä; yläkerran ullakosta saan viisisataa -livreä." - -"Älkää nyt!" - -"Aivan totta." - -"Ullakosta viisisataa livreä vuokraa? Mutta eihän siellä voi asua?" - -"Ei siellä asutakaan; mutta näethän, että kaksi ullakon ikkunaa on -Grève-torin puolella?" - -"Niin kyllä, monsieur." - -"No niin, joka kerta kun teilataan, hirtetään, ruhjotaan pyörällä -tai poltetaan, nuo molemmat ikkunat saavat vuokraajansa -kahdestakymmenestäkin pistolista." - -"Uh!" sanoi Raoul inhoten. - -"Se on tympäisevää, eikö totta?" virkkoi d'Artagnan. - -"Uh!" toisti Raoul. - -"Se on tympäisevää, mutta niin on asia... Meidän töllistelevät -pariisilaisemme ovat toisinaan ihan ihmissyöjiä. Minä en voi käsittää, -että ihmiset, kristityt ihmiset antautuvat sellaisiin keinotteluihin." - -"Olette oikeassa." - -"Minä puolestani", jatkoi d'Artagnan, "jos asuisin tuossa talossa, -tukkisin mestauspäivinä avaimenreiätkin; mutta minäpä en asu siinä." - -"Ja te olette todella saanut ullakon vuokratuksi viidestäsadasta -livrestä?" - -"Niin, kapakoitsijan raakimukselle, joka sitten puolestaan vuokraa sitä -tuollaisiin tilaisuuksiin... Sanoin siis viisitoistasataa livreä." - -"Se on luonnollinen rahan korko, viiden prosentin mukaan." - -"Aivan oikein. Mutta on vielä piharakennus: varastoaittoja, pari -ulkohuonetta ja kellareita, joita talvisin tosin haittaa tulvavesi, -- -kaksisataa livreä; lopuksi puutarha, joka on hyvin kaunis, kun sen -istutukset saavat oivallista siimestä, ulottuessaan Saint-Gervaisin -ja Saint-Protaisin kirkon muureihin ja pääportaille asti, -- -kolmetoistasataa livreä." - -"Kolmetoistasataa livreä! Sehän on ruhtinaallista!" - -"Sen jutun laita on seuraava: Epäilen pahoin, että muuan seurakunnan -kanunki (ne kun ovat aina rikkaita kuin Kroisos) on vuokrannut lymyisen -puutarhan huvituksiaan varten. Vuokralainen on ilmoittanut olevansa -joku Godard. Nimi on joko tekaistu tai todellinen; jälkimmäisessä -tapauksessa hän on kanunki, edellisessä taasen tuntematon henkilö, -josta minun ei tarvitse tietää sen enempää. Hän maksaa vuokran aina -etukäteen. Juuri sinut tavatessani oli muuten johtunut mieleeni, että -pitäisi vielä ostaa muuan Baudoyer-aukion puolella sijaitseva talo, -jonka takaosa liittyy minun puutarhaani; siitä tulisi yhteensä uhkea -kiinteistö. Sinun rakuunasi häiritsivät minua niissä mietteissäni. No, -poiketkaamme nyt Vannerie-kadulle, lähteäksemme suoraa päätä Planchetin -luo." - - - - -52. - -D'Artagnanin opetus. - - -D'Artagnan joudutti askeleitaan ja vei Raoulin kamariin, jonka -maustekauppias oli luovuttanut entiselle isännälleen. Planchet oli -ulkosalla, mutta päivällispöytä oli katettu kuntoon. Kunnon liikemiehen -oloissa ilmeni erityistä säännöllisyyttä sotilaallisen täsmällisyyden -jäljiltä. - -D'Artagnan johti puheen takaisin Raoulin tulevaisuuteen. - -"Isäsi pitää sinua lujilla?" aloitti hän. - -"Oikeudenmukaisesti, herra chevalier." - -"Tiedän kyllä, että Atos on oikeudentuntoinen, mutta hän saattaa olla -hiukan umpikourainen rahoista?" - -"Hän antaa minulle kuninkaallisella kädellä, herra d'Artagnan." - -"Älä yhtään arastele, poikaseni; jos jolloinkin satut moniaan pistolin -puutteeseen, niin onhan vanha muskettisoturi käsillä." - -"Hyvä herra d'Artagnan..." - -"Sinä kai pelaat hiukan?" - -"En milloinkaan." - -"Sitten sinulla on onnea naisten parissa... Sinä punastut... Kas nyt -pikku Aramista!... Hyvä junkkarini, sellainen käy vielä kalliimmaksi -kuin pelaaminen. Hävittyään tosin saa tapellakin, se on korvausta. -Niin, mutta -- uh! pikku vetistelijäkuningashan on määrännyt sakkoa -niille, jotka paljastavat miekkansa! On sitä siinäkin hallitus, -Raoul-parka, onpa tosiaankin! Ajatella, että minun aikanani -piiritettiin muskettisotureita niinkuin Hektoria ja Priamosta Troijan -kaupungissa, ja silloin naiset itkivät ja muurit nauroivat ja sadat -retkut taputtivat käsiään karjuen: 'surmatkaa, surmatkaa' -- mutta eipä -vain napattu kiinni ainoatakaan muskettisoturia! _Mordioux_, sellaista -ei nykyinen sukupolvi enää saa nähdäkseen." - -"Te arvostelette ankarasti kuningasta, hyvä herra d'Artagnan, ja -tuskin kuitenkaan tunnette häntä." - -"Minäkö! Kuulehan, Raoul, -- paina tarkoin mieleesi, mitä sanon: -ennustan sinulle päivä päivältä, tunti tunnilta, mitä hän nyt tekee. -Kardinaalin kuoltua hän itkee; no, se on vähimmin ääliömäistä, mitä hän -voi tehdä, olletikin jos hän ei murehdi sielussaan." - -"Edelleen?" - -"Sitten hän antaa herra Fouquetin määrätä hänen vuosirahansa ja lähtee -Fountainebleaun huvilinnaan sepittämään runoja jollekulle Mancinille, -jolta kuningatar repii silmät päästä. Onhan hän espanjatar, näetkös, ja -hänellähän on Itävallan Anna-rouva anoppina. Kyllä tunnen nuo -habsburgilaiset espanjattaret,[35] minä." - -"Edelleen?" - -"Edelleen, sitten kun hän on revityttänyt pois hopeanauhukset -sveitsiläisiltään, koska korukudokset maksavat liian paljon, muuttaa -hän kaikki muskettisoturinsa jalkaväeksi, sillä kunkin ratsun ruokkoon -menee hyvinkin viisi souta päivässä." - -"Voi, älkää puhuko noin!" - -"Mitä minä siitä välitän! Enhän minä ole enää muskettisoturi. Ratsain -tai jalkaisin, kupeella makkaratikku, äimä, säilä taikka ei mitään, -mitä se minuun kuuluu?" - -"Hyvä herra d'Artagnan, minä pyydän, älkää puhuko enää pahaa -kuninkaasta... Olen melkein hänen palveluksessaan, ja isäni olisi kovin -pahoillaan minulle, jos vaikkapa teidänkään suustanne kuuntelisin -loukkaavia sanoja hänen majesteetistaan. - -"Isäsi! Hoh, hän on kaiken madonsyömän ritari! _Pardieu_, isäsi on -kyllä urho, uuden ajan Caesar, mutta hänen katseensa ei tunkeudu -syvälle." - -"Jo nyt jotakin, chevalier!" sanoi Raoul nauraen; "nyt alatte morkata -isäänikin, häntä, jota olette sanonut suureksi Atokseksi. Te olette -tänään huonolla tuulella, ja rikkaus tekee teidät yrmeäksi niinkuin -muut köyhyys!" - -"Oletpa oikeassa, hiisi vieköön! Olen epäkelpo ja puhun puuta heinää; -olen vanhentunut kituuttelija, hivunut telttaköysi, puhkaistu -haarniska, anturasta irtautunut kenkärahja, kiekoton kannus. Mutta -teeppäs nyt minulle mieliksi siinä, että lausut kuullakseni erään -totuuden." - -"Minkä niin, hyvä herra d'Artagnan?" - -"Sano minun perässäni: 'Mazarin oli kelmi'." - -"Hän on nyt kenties juuri kuollut." - -"Sitä suurempi syy; minä sanonkin: _oli_; jos en toivoisi hänen olevan -vainajana, niin pyytäisin sinua lausumaan: 'Mazarin on kelmi.' No, sano -se nyt ystävyydestä minua kohtaan." - -"Eipä minulla ole mitään sitä vastaan." - -"Sano siis!" - -"Mazarin oli kelmi", lausui Raoul hymyillen muskettisoturille, jonka -kasvot kirkastuivat aivan kuin hänen onnellisina päivinään. - -"Maltas hiukan", pyysi viimemainittu. "Olet virkkanut esilauseen, mutta -nyt tulee päätelmä. Sano minun perässäni, Raoul, sano minun perässäni: -'Mutta minä johdun kaipaamaan Mazarinia.'" - -"Chevalier!" - -"Et tahdo sanoa sitä; no, niinpä kertaankin sinulle: mutta sinä johdut -kaipaamaan Mazarinia." - -Nauraen he väittelivät vielä tämän periaatteellisen ohjelmatunnustuksen -sanamuodosta, kun muuan puotipalvelija astui sisään. - -"Kirje herra d'Artagnanille", ilmoitti hän. - -"Kiitos... Kah!" huudahti muskettisoturi. - -"Kreivin käsialaa", sanoi Raoul. - -"Niin, totisesti." - -D'Artagnan avasi kirjeen. - -"Rakas ystävä", kirjoitti Atos, "minua on pyydetty kuninkaan käskystä -tavoittamaan sinua..." - -"Minua!" äännähti d'Artagnan, kirjeen pudotessa hänen kädestään -pöydälle. - -Raoul otti kirjeen ja luki ääneen jatkon: - -"Kiirehdi. Hänen majesteetillaan on hyvin tärkeätä asiaa, ja hän -odottaa sinua Louvressa." - -"Minua!" kertasi muskettisoturi toistamiseen. - -"Hei hei", sanoi Raoul. - -"Ho hoo", vastasi d'Artagnan. "Mitä tämä merkitsee?" - -Ensimmäisestä ällistyksestä selvittyään hän luki kirjelapun vielä -kerran. - -"On merkillistä, että kuningas kutsuttaa minut luokseen", tuumi hän. - -"Miksi niin", kysyi Raoul; "tokihan kuninkaan täytyy kaivata sellaista -palvelijaa kuin te olette?" - -"Hohoi!" huudahti upseeri väkinäisesti; "jopa teet pilaa minusta, -Raoul-herraseni! Jos kuningas kaipaisi minua, ei hän olisi laskenut -minua luotansa. Ei, ei, minä näen takana jotakin parempaa tai pahempaa, -miten sitä sanoisikaan." - -"Pahempaa! Mitä sitten, herra chevalier?" - -"Sinä olet nuori, olet luottavainen, ihailtavan viaton... Kuinka -mielelläni soisinkaan olevani vielä sinun tasollasi! Ollapa -neljänkolmatta iässä, sileäotsainen ja ajatukset levossa muusta paitsi -mikäli tytöt, rakkaus tai kauniit aikomukset niitä askarruttavat... Oi, -Raoul, niin kauan kun et ole vastaanottanut kuninkaitten hymyilyjä ja -kuningattarien luottamuksia, -- niin kauan kuin et ole nähnyt kahden -kardinaalin kuolemaa, joista toinen oli tiikeri ja toinen kettu, niin -kauan kun et... Mutta mitä hyödyttää tämä lepertely? Meidän täytyy -erota, Raoul." - -"Miten tuon sanottekaan minulle! Noin totinen sävy!" - -"Ka, sen tämä asia sietääkin... Kuulehan, minulla on tärkeä asia -sinulle." - -"Sanokaa vain, herra d'Artagnan." - -"Muista heti ilmoittaa isällesi, että olen matkustanut." - -"Mitä! Poisko matkustatte?" - -"Tietysti, pahus vieköön!... Sanot minun lähteneen päätähavin -Englantiin, asuakseni pikku maatalossani." - -"Englantiin! Te!... Mutta kuninkaan käsky?" - -"Huomaanpa sinut yhä vain yksinkertaisemmaksi: luuletko aivan -tosissasi, että minä ihan tieten tahtoen laittaudun tästä Louvreen ja -antaudun tuon kruunatun sudenpennun kynsiin?" - -"Sudenpentu! kuningas? Oletteko järjiltänne, herra chevalier?" - -"Päinvastoin, en ole koskaan ollut paremmin järjilläni kuin juuri nyt. -Sinä et oivalla, mitä hän tahtoo minusta, tuo Ludvig Hurskaan arvoisa -poika! Mutta, _mordioux_, se onkin politiikkaa... hän ihan -yksinkertaisesti aikoo toimittaa minut Bastiljiin." - -"Minkätähden?" huudahti Raoul aivan kauhuissaan kuulemastansa. - -"Sen johdosta, mitä hänelle eräänä päivänä haastoin Bloisissa... -kiivailin silloin, ja hän muistaa sen." - -"Mitä hänelle sanoitte?" - -"Että hän oli pelkuri, vetelys, nauta." - -"Voi, hyvä Jumala!..." hirmustui Raoul; "onko mahdollista, että -sellaisia sanoja kirposi kieleltänne?" - -"En kenties puhunut juuri kirjaimellisesti siten, mutta ajatus oli -sama." - -"Mutta kuningas olisi vangituttanut teidät heti?" - -"Kellä? Minullahan oli muskettisoturien päällikkyys; hänen olisi ollut -pakko käskeä minun retuuttaa vankilaan itseni, siihen en olisi -mitenkään suostunut, olisin noussut vastarintaan jommassakummassa -ominaisuudessa... Ja sitten siirryin Englantiin... ei näkynyt enää -d'Artagnania... Nyt on kardinaali kuollut tai kuolemaisillaan, on -kuultu minun tulleen Pariisiin, minut tahdotaan siepata kiinni." - -"Kardinaali oli siis teidän suojelijanne?" - -"Kardinaali tunsi minut; hän tiesi minusta erityisiä yksityispiirteitä -ja minä samaten hänestä: me pidimme toisiamme molemminpuolisesti -arvossa... Ja luovuttaessaan sitten sielunsa paholaiselle hän tietenkin -on kehoittanut Itävallan Annaa toimittamaan minut hyvään säilyyn. -Menehän siis kertomaan isällesi, mitä on tapahtunut; hyvästi!" - -"Rakas herra d'Artagnan", sanoi Raoul ihan järkkyneenä, vilkaistuaan -ulos ikkunasta, "te ette voi edes paeta." - -"Kuinka niin?" - -"Tuolla alhaalla näkyy joku sveitsiläisupseeri odottavan teitä." - -"Entä sitten?" - -"Hän tietysti vangitsee teidät." - -D'Artagnan purskahti raikuvaan nauruun. - -"Oh, tiedän kyllä, että jos asetutte vastarintaan ja antaudutte -taisteluunkin, te suoriudutte voittajana. Mutta se on kapinaa, ja te -olette itse upseeri, joten tiedätte, mitä sotakuri merkitsee." - -"Peijakkaan poika! Sitä kasvatusta, sitä todistelukykyä!" murisi -d'Artagnan. - -"Hyväksyttehän käsitykseni?" - -"Tietenkin. En menekään kadulle, missä tuo taulapää odottelee, vaan -livahdan koreasti takaportaista. Minulla on onneksi hyvä hevonen -tallissa; ratsastan sen ensin pakahduksiin, siihen minulla on varoja, -ja ratsun toisensa jälkeen revähdyttäen pääsen yhdessätoista tunnissa -Boulogneen; tie on tuttu... Älä sano isällesi muuta kuin yksi seikka." - -"Mitä niin?" - -"Että... se minkä hän hyvin tietää on Planchetin tallessa yhtä -viidennestä vailla, ja että..." - -"Mutta, rakas herra d'Artagnan, ajatelkaa sentään vielä: jos pakenette, -niin teitä vastaan tehdään kaksikin hankalaa väitettä." - -"Mitä muka sanotaan, ystäväiseni?" - -"Ensiksikin, että olette pelännyt." - -"Hoo, kuka niin sanoo?" - -"Kuningas ensimmäisenä." - -"No niin, mutta... hän puhuu silloin totta. Minua peloittaa." - -"Toiseksi väitetään, että tunnette itsenne syylliseksi." - -"Syylliseksi! Mihinkä?" - -"Niihin rikkomuksiin, joita viaksenne luetaan." - -"Sekin on totta... Ja sinä siis neuvot minua lähtemään teljettäväksi -Bastiljiin?" - -"Kreivi de la Fère neuvoisi teille samaa kuin minäkin." - -"Perhana, sen kyllä tiedän", virkkoi d'Artagnan miettivästi; "sinä olet -oikeassa, minä en pääse tästä. Mutta jos minut todella pistetään suoraa -päätä tyrmään?" - -"Me vapauttaisimme teidät sieltä", sanoi Raoul säveän levollisesti. - -"_Mordioux_!" huudahti d'Artagnan tarttuen hänen käteensä, "sinäpä -lausuit sen urheaan tapaan; tuo on ilmettyä Atosta! No niin, minä -menen. Älä unohda viimeistä ohjettani." - -"Yhtä viidennestä vailla", sanoi Raoul. - -"Niin. Sinä olet kunnon poika, ja tahdonkin, että lisäät vielä yhden -seikan tuohon viimeiseen." - -"Sanokaa vain!" - -"Se on se, että jos teidän ei onnistu nykäistä minua Bastiljista ja -minä kuolen sinne -- sellaista on nähty --, jos minusta siis tulee -ilkeä vanki, tähän asti toki oltuani siedettävä ihminen, lahjoitan -siinä tapauksessa kolme viidennestä sinulle ja neljännen isällesi." - -"Chevalier!" - -"_Mordioux_, jos haluatte sitä käyttää messujen luetuttamiseen -sieluparkani hyväksi, niin sehän on teidän vallassanne." - -Sen sanottuaan d'Artagnan otti seinältä hankkiluksensa, kiinnitti -miekan kupeelleen, sieppasi hatun, jonka sulka oli ihan uutukainen, ja -ojensi kätensä Raoulille, joka syöksähti hänen syliinsä. - -Myymälään päästyänsä hän loi silmäyksen puotipalvelijoihin, joissa -kohtaus herätti jonkunlaisen levottomuuden häiritsemää ylpeyttä, ja -pisti kätensä rusinalaatikkoon, ennen kuin astui upseeria kohti, joka -järkkymättömänä odotteli oven edustalla. - -"Ahaa, tuttua väkeä!... Tehän siinä olettekin, herra von Friedisch!" -huudahti muskettisoturi iloisesti. "Kas, kas, ystäviä siis vangitaan?" - -"Vangitaan!" äännähtivät kauppa-apulaiset keskenään. - -"Se olemas minä", lausui sveitsiläinen. "Hyvä päivä, monsir -d'Artagnan!" - -"Pitääkö minun luovuttaa miekkani? Sanonpa teille, että se on pitkä ja -raskas: jättäkää se minulle Louvreen asti, -- tunnen oloni kovin -kömpelöksi kaduilla ilman säilää, ja vielä kohelommaksi joutuisitte te -kahden kantajana." - -"Kuningas ei sanomas", vastasi sveitsiläinen; "bitägä deitän miekka." - -"No, hyvä; siinä kuningas osoitti mieluista kohteliaisuutta. -Lähtekäämmekin siis vain kiireesti." - -Hra von Friedisch ei ollut luonnostaan puhelias, ja d'Artagnanilla oli -niin paljon ajattelemista, että hän haipui puheluluonnostaan. -Planchetilta ei ollut pitkä matka Louvreen; kymmenessä minuutissa -tultiin perille. Alkoi jo olla pimeä. - -Herra von Friedisch tahtoi mennä sisään vahtiportista. - -"Ei", esteli d'Artagnan, "siten menetämme aikaa; menkäämme pikku -portaista." - -Sveitsiläinen noudatti d'Artagnanin neuvoa ja johti hänet Ludvig XIV:n -työhuoneen eteiseen. - -Siellä hän kumarsi vangilleen ja sanaakaan virkkamatta palasi -vartiopaikalleen. - - - - -53. - -Kuningas. - - -D'Artagnan ei ollut ehtinyt ihmetellä, miksi häneltä ei ollut otettu -pois miekkaa, kun jo työhuoneen ovi avautui ja kamaripalvelija huusi: - -"Herra d'Artagnan!" - -Muskettisoturi suoristausi paraatiasentoon ja astui sisään uljas ilme -silmissään, otsa tyynenä ja viikset kierrettyinä jäykiksi. - -Kuningas istui pöytänsä ääressä kirjoittamassa. Hän ei ollut -millänsäkään muskettisoturin astunnan kajahdellessa permantokuutioista, -ei edes kääntänyt päätänsä. D'Artagnan eteni ihan keskilattialle, ja -huomatessaan, ettei kuningas ollut hänestä tietääkseen, hän varsin -hyvin oivalsi sen olevan teeskentelyä, jonkunlaista hankalaa johdantoa -selitykselle, jota valmisteltiin. Niinpä hän käänsi selkänsä -ruhtinaalle ja alkoi hyvin harrastavasti tarkastaa kattoreunuksen -freskomaalauksia ja laen halkeimia. - -Tätä kenttäliikettä säesti lyhyt ja äänetön tuuminta: - --- Vai niin, tahdot nöyryyttää minua, -- sinä, jonka olen nähnyt -kapalossa, sinä, jonka olen pelastanut kuin oman lapseni, -- sinä, jota -olen palvellut kuin Jumalaa, eli palkattomana. Maltas, maltas, kyllä -saat nähdä, mihin pätee mies, joka on viheltänyt hugenottien sotalaulua -kardinaalille päin silmiä, todelliselle kardinaalille! - -Samassa Ludvig XIV kääntyi häneen päin. - -"Te siis olette saapunut, herra d'Artagnan", hän sanoi. - -D'Artagnan näki liikkeen ja jäljitteli sitä. - -"Niin, sire", vastasi hän. - -"Hyvä on; olkaa hyvä ja odottakaa, kunnes olen laskenut yhteen." - -D'Artagnan vain kumarsi vastaukseksi. - --- Tämä on jotensakin kohteliasta, -- ajatteli hän, -- ja siihen ei -minulla ole mitään sanomista. - -Ludvig piirrälsi rajusti kynällään ja viskasi sen vihaisesti kädestään. - --- Oikein, laittaudu nyt suutuksiin, jotta pääset vauhtiin, -- ajatteli -muskettisoturi; -- paremminhan sitten osaan minäkin sovittaa sävyäni: -ensimmäisellä kerralla Bloisissa en vielä tyhjentänytkään sydäntäni. - -Ludvig nousi ja pyyhkäisi kädellä otsaansa; sitten hän pysähtyi -d'Artagnanin eteen ja katseli tätä sekä käskevästi että -hyväntahtoisesti. - --- Mitä hän tahtoneekaan minusta? No, anna tulla vain! hän ajatteli -muskettisoturi. - -"Monsieur", aloitti kuningas, "te kai tiedätte, että herra kardinaali -on kuollut?" - -"Olen sitä arvellut, sire." - -"Niinmuodoin tiedätte myös, että nyt olen oma herrani" - -"Se ei suinkaan johdu kardinaalin kuolemasta, sire; mies on itsenäinen, -kun vain tahtoo." - -"Niin kyllä; mutta muistanette vielä kaikki, mitä sanoitte minulle -Bloisissa?" - --- Kas, siinä sitä nyt ollaan, -- ajatteli d'Artagnan, minä en siis -erehtynyt. No, sitä parempi; siinä on todistus, että minulla vieläkin -on varsin hyvä vainu. - -"Ette vastaa?" virkahti Ludvig. - -"Sire, luulen muistavani..." - -"Luulette vain?" - -"Siitä on pitkä aika." - -"Ellette te muista, niin minä kyllä muistan. Te sanoitte minulle -seuraavasti, -- kuunnelkaa minua tarkoin." - -"Minä olen pelkkänä korvana, sire, sillä keskustelu todennäköisesti -kääntyy minulle mielenkiintoiseksi." - -Ludvig tähysti muskettisoturia vielä kerran; tämä siveli hattunsa -sulkaa, sitten viiksiään, ja odotti pelottomasti. - -Ludvig XIV jatkoi: - -"Te lähditte palveluksestani, monsieur, lausuttuanne koko totuuden?" - -"Niin, sire." - -"Toisin sanoen, selitettyänne minulle mitä luulitte todeksi minun -ajatus- ja toimintatapani suhteen. Hyvä niinkin. Aloititte -huomautuksella, että olitte palvellut sukuani neljäneljättä vuotta ja -tunsitte väsymystä." - -"Niin, sen kyllä sanoin, sire." - -"Ja sitten tunnustitte, että väsymys oli vain veruke, -- että -todellisena syynä olikin tyytymättömyys." - -"Olin tosiaan tyytymätön, mutta se mieliala ei tietääkseni ole missään -tullut ilmi; jos rohkeana miehenä puhuinkin avonaisesti teidän -majesteetillenne, en ole kenenkään muun seurassa edes ajatellut silloin -lausumaani suuntaan." - -"Älkää suotta puolustelko, herra d'Artagnan, vaan kuunnelkaa edelleen. -Lausuttuanne minulle sen moitteen, että olitte tyytymätön, saitte -vastaukseksi lupauksen; minä sanoin teille: 'Odottakaa'. Onko se -totta?" - -"Kyllä, sire, totta niinkuin se, mitä minä siihen sanoin." - -"Te vastasitte minulle: 'Myöhemmällä? Ei, vaan nyt heti, tähän -tarpeeseeni...' Älkää puolustelko, minä pyydän... Se oli aivan -luonnollista; mutta te ette säästellyt ruhtinastanne, herra -d'Artagnan." - -"Sire... säästellyt!... mitätön sotilas kuningasta!" - -"Te kyllä ymmärrätte minua hyvin; te tiedätte, että olin myötätunnon -tarpeessa; tiedätte, etten minä ollut valtias, että perustin toivoni -tulevaisuuteen. Mutta tulevaisuudesta puhuessani te vastasitte minulle: -'Eroni... heti paikalla!'" - -D'Artagnan puri viiksiään. - -"Se on totta", hän mutisi. - -"Te ette imarrellut minua ahdinkoni aikana", lisäsi Ludvig XIV. - -"Mutta", sanoi d'Artagnan kohottaen ylevästi päätänsä, "jos en -imarrellut teidän majesteettianne silloin kun olitte köyhä, en myöskään -pettänyt teitä. Vuodatin vertani ilmaiseksi, vartioitsin kuin koira -ovenne edessä, -- hyvin tietäen, ettei minulle heitettäisi leipää eikä -luuta. Minä, joka niinikään olin köyhä, en pyytänyt mitään muuta kuin -eroa, josta teidän majesteettinne puhuu." - -"Minä tiedän, että te olette kunnon mies; mutta olin nuori; teidän -olisi tullut kohditella minua... Mitä näittekään moitittavaa -kuninkaassa? Että hän ei antanut apuansa Kaarle II:lle?... Tai -sanokaamme pikemmin... että hän ei ottanut puolisokseen neiti de -Mancinia?" - -Tämän sanan virkkaessaan kuningas tähtäsi muskettisoturiin terävän -katseen. - --- Kah, kah! -- ajatteli jälkimmäinen; -- eipä hän ole ainoastaan -muistavainen, vaan huomiokykyinen toisen ajatustenkin osalle! Lempo! - -"Teidän tuomionne", jatkoi Ludvig XIV, "kohtasi sekä kuningasta että -ihmistä... Mutta, herra d'Artagnan... se heikkous... sillä tehän -katsoitte sitä heikkoudeksi?" - -D'Artagnan ei vastannut. - -"Se oli mielestänne minussa vikana kardinaalivainajaakin kohtaan. Mutta -eikö kardinaali kohottanut ja tukenut minua, -- kohottaessaan ja -tukiessaan itseänsä, kuten kyllä hyvin tiedän? Tämä seikka ei tehnyt -ansiota olemattomaksi. Jos minä olisin ollut kiittämätön ja itsekäs, -niin olisitteko siis enemmän kiintynyt minuun ja paremmin palvellut -minua?" - -"Sire..." - -"Älkäämme enää puhuko siitä, monsieur: se tuottaisi teille liiaksi -pahoittelua ja minulle liiaksi kiusaannusta." - -D'Artagnan ei ollut vakuuttunut. Omaksuessaan häntä kohtaan ylvään -sävyn ei nuori kuningas edistänyt pyrkimystään. - -"Lienette sittemmin harkinnut?" aloitti Ludvig XIV jälleen. - -"Mitä niin, sire?" kysyi d'Artagnan kohteliaasti. - -"Kaikkea nyt puheena ollutta, monsieur." - -"Kyllä, sire, tietysti..." - -"Ja olette kaiketi vain odottanut tilaisuutta, ottaaksenne sananne -takaisin?" - -"Sire!" - -"Minusta tuntuu kuin epäröitsisitte." - -"En oikein ymmärrä sitä, minkä sanomisella teidän majesteettinne minua -kunnioittaa." - -Ludvig rypisti kulmiaan. - -"Suokaa minulle anteeksi, sire; minulla on hyvin hidas käsityskyky... -oivallan kaikkea vaivalloisesti, -- joskin kerran selville päästyäni -säilytän hyvin mielessäni." - -"Niin, teillä on nähdäkseni hyvä muisti." - -"Melkein yhtä hyvä kuin teidän majesteetillanne." - -"Antakaakin minulle siis pian selvyys... aikani on kallista. Mitä -olette tehnyt sen jälkeen kun saitte eronne?" - -"Olen menestynyt, sire." - -"Se on kova sana, herra d'Artagnan." - -"Teidän majesteettinne näkyy antavan sille ikävän merkityksen. Tunnen -kuningasta kohtaan syvää kunnioitusta, ja jos pitkällinen tottumukseni -leiri- ja kasarmielämään saattaakin aiheuttaa esiintymiseeni -säädyttömyyttä, on teidän majesteettinne liian korkealla yläpuolellani, -loukkaantuaksenne sanasta, joka viattomasti luiskahtaa soturin suusta." - -"Tiedänkin tosiaan, että te olette suorittanut loistavan urotyön -Englannissa, monsieur. Pahoittelen vain, että te olette rikkonut -lupauksenne." - -"Minäkö?" huudahti d'Artagnan. - -"Epäilemättä... Te vakuutitte pidättyvänne palvelemasta ketään muuta -ruhtinasta, kun otitte eron väestäni. Kuitenkin työskentelitte kuningas -Kaarle II:n lukuun, ihmeellisellä tavalla siepatessanne kenraali -Monkin." - -"Suokaa anteeksi, sire, minä työskentelin omaan lukuuni." - -"Onnistiko?" - -"Niinkuin viidennentoista vuosisadan seikkailijaa." - -"Mitä sanotte onnistamiseksi? menestykseksi?" - -"Sataatuhatta écua, sire, jotka nyt omistan palkkiona viikon puuhasta, --- kolmin verroin suurempana summana kuin olen kaikkiaan pidellyt -viidenkymmenen vuoden mittaan." - -"Kaunis erä... mutta teillähän lienee kunnianhimoa?" - -"Minulla, sire? Jo neljännestä pidin aarteena, ja vakuutan teille, -etten ajattele pääomani lisäämistä." - -"Mitä! Aiotte olla jouten?" - -"Niin, sire." - -"Hylätä miekkanne?" - -"Se on jo tehty." - -"Mahdotonta, herra d'Artagnan", sanoi Ludvig päättävästi. - -"Mutta, sire..." - -"Minä en tahdo sitä", selitti nuori ruhtinas niin vakavalla ja -käskevällä äänellä, että d'Artagnan liikahti hämmästyneenä ja -rauhattomanakin. - -"Salliiko taidan majesteettinne minun virkkaa sanasen vastaukseksi?" -kysyi hän. - -"Puhukaa." - -"Tämän päätöksen tein ollessani köyhä ja puilla paljailla." - -"Vaikka niinkin. No!" - -"Ja nyt tänä päivänä, kun toimellisuudella olen saanut huolettoman -aseman, teidän majesteettinne riistäisi minulta vapauteni, tuomitsisi -minut kokemaan kovaa, kun voin elää mukavasti?" - -"Sopiiko teidän, monsieur, tutkistella minun tarkoituksiani ja vetää -minua tilille?" sanoi Ludvig melkein vihaisesti; "kuka on teille -sanonut, mitä minä teen ja miten teidän käy?" - -"Sire", vastasi muskettisoturi rauhallisesti, "suorapuheisuus ei -nähtävästi enää olekaan keskustelumme ohjeena niinkuin sinä päivänä, -jolloin selitimme kantaamme Bloisissa." - -"Ei, monsieur, kaikki on muuttunut." - -"Onnittelen teidän majesteettianne siitä vilpittömästi, mutta..." - -"Mutta te ette usko sitä?" - -"Minä en ole mikään suuri valtiomies, mutta minulla on silmää -liikeasioissa; se on niissä jokseenkin taattu, ja minä en näe asemaa -ihan siinä valossa kuin teidän majesteettinne. Mazarinin hallituskausi -on päättynyt, mutta nyt alkaa finanssimiesten valtakausi. Heillä on -rahat: teidän majesteettinne ei useinkaan saane niitä nähdäkseen. -Noiden nälkäisten susien kynsissä eläminen on nuivaa miehelle, joka on -suunnitellut itselleen riippumatonta tulevaisuutta." - -Samassa joku koputti työhuoneen oveen; kuningas kohotti ylpeästi -päätänsä. - -"Suokaa anteeksi, herra d'Artagnan", sanoi hän; "herra Colbert tuo -minulle raportin. Astukaa sisään, herra Colbert!" - -D'Artagnan siirtyi syrjään. Colbert ilmestyi, kädessään papereita ja -tuli kuninkaan eteen. On sanomattakin selvää, että gascognelainen -käytti tilaisuutta tarkastaakseen ovelalla ja terävällä katseellaan -näin esiintyneitä uusia kasvoja. - -"Tutkinto on siis toimitettu?" kysyi kuningas Colbertilta. - -"Niin, sire." - -"Ja tuomarien lausunto...?" - -"Se kuuluu, että syytetyt ovat ansainneet omaisuutensa ja henkensä -menetyksen." - -"Vai niini" sanoi kuningas silmää räpäyttämättä, samalla luoden -syrjäkatseen d'Artagnaniin. "Entä teidän mielipiteenne, herra Colbert?" - -Colbert vuorostaan silmäsi d'Artagnania. Tämä kiusallinen tarkkaaja -pidätti sanat hänen huulilleen. Ludvig XIV oivalsi pulan. - -"Olkaa huoletta", sanoi hän, "tässä on herra d'Artagnan; ettekö tunne -herra d'Artagnania?" - -Molemmat miehet tähystivät nyt toisiansa, -- d'Artagnan avoimin ja -säihkyvin katsein, Colbertilla silmät puoliummessa ja sumeina. Toisen -suora rohkeus vaikutti toiseen epämieluisasti; virkamiehen viekas -tirkistys oli soturille vastenmielinen. - -"Kas, siinä on monsieur, joka teki kauniin kaappauksen Englannissa", -virkkoi Colbert keveästi kumartaen d'Artagnanille. - -"Ahaa", sanoi gascognelainen, "tehän nappasitte hopean sveitsiläisten -nauhuksista, monsieur... Kiitettävää säästäväisyyttä!" - -Virkamies oli luullut saavansa muskettisoturin hämilleen, mutta tämä -näki hänen lävitseen. - -"Herra d'Artagnan", selitti kuningas, huomaamatta näitä sävyjä, joista -ainoakaan ei olisi välttänyt Mazarinin silmää, "tässä on kysymys -veronkantajista, jotka ovat kavaltaneet minulta; minä vangitutan heidät -ja vahvistan nyt heidän kuolemantuomionsa." - -D'Artagnan hätkähti. "Ohoh!" äännähti hän. - -"Mitä sanotte?" - -"En mitään, sire; sellaiset asiat eivät kuulu minun piiriini." - -Kuningas piteli jo kynää, ja hänen kätensä läheni paperia. - -"Sire", lausui Colbert puoliääneen, "minun tulee huomauttaa teidän -majesteetillenne, että jos esimerkki onkin välttämätön, voi sen -täytäntöönpano sentään kohdata vaikeuksia." - -"Mitä nyt?" virkahti Ludvig XIV. - -"On otettava huomioon", jatkoi Colbert tyynesti, "että veronkantajiin -kajoaminen on samaa kuin yli-intendentin viraston hätyyttäminen. Nuo -kaksi onnetonta, nuo nyt syyhyn saatetut rikolliset ovat mahtavan -miehen erityisiä ystäviä, ja mestauksen tapahtuessa, jonka muuten voisi -kaikessa hiljaisuudessa toimittaa Châtelet-vankilassa, epäilemättä -syntyy levottomuuksia." - -Ludvig punastui ja kääntyi d'Artagnaniin, joka hiljakseen pureskeli -viiksiään, säälivästi hymyillen virkamiehelle ja samalla -kuninkaallekin, joka niin kauan kuunteli häntä. - -Sitten Ludvig XIV tarttui kynään, ja niin nopealla liikkeellä, että -käsi vapisi, piirsi hän nimensä molempien Colbertin ojentamien paperien -alle. Terävästi katsoen jälkimmäistä kasvoihin hän sitten lausui: - -"Herra Colbert, puhuessanne minulle asioista jättäkää niin usein kuin -mahdollista sana 'vaikeuksia' pois esityksistänne ja mielipiteistänne, -ja mitään älkää sanoko mahdottomaksi." - -Colbert kumarsi hyvin nöyryytettynä siitä, että sai muskettisoturin -läsnäollessa tällaisen ojennuksen; hän teki lähtöä, mutta halukkaana -korvaamaan nolaustansa hän vielä virkkoi: - -"Unohdin ilmoittaa teidän majesteetillenne, että takavarikkoon tuomittu -omaisuus nousee viiteen miljoonaan livreen." - --- Sievoinen summa, -- ajatteli d'Artagnan. - -"Joten kassatilini nyt päättyy...?" - -"Kahdeksaantoista miljoonaan livreen, sire", vastasi Colbert kumartaen. - --- Lempo soikoon! -- jupisi d'Artagnan, -- onpa se jo komeata! - -"Herra Colbert", lisäsi kuningas, "menkäähän parvekkeen kautta, missä -herra de Lyonne odottaa, ja käskekää hänen tuoda se kirjelmä, jonka hän -on määräyksestäni laatinut." - -"Heti paikalla, sire; teidän majesteettinne ei tarvitse minua enää tänä -iltana?" - -"En, monsieur; hyvästi!" - -Colbert poistui. - -"Palatkaamme asiaamme, herra d'Artagnan", aloitti Ludvig XIV jälleen -niinkuin ei olisi mitään tapahtunut. "Te näette, että rahakysymyksessä -toki on jo huomattava muutos tapahtunut." - -"On, nollasta kahdeksaantoista", vastasi muskettisoturi reippaasti. -"Kas tätä teidän majesteettinne olisi tarvinnut sinä päivänä, jolloin -hänen majesteettinsa Kaarle II tuli Bloisiin! Eivät olisi nämä kaksi -valtakuntaa nyt epäsovussa, sillä minun täytyy mainita, että siinäkin -näen kompastuskiven." - -"Ja minä ensiksikin sanon teille, monsieur, että olette kohtuuton", -muistutti Ludvig, "sillä jos Kaitselmus olisi sallinut minun sinä -päivänä antaa veljelleni miljoonan, niin te ette olisi lähtenyt -palveluksestani ettekä siis myöskään menestynyt, kuten äsken -sanoitte... Mutta paitsi tätä tyydytystä on minulla toinenkin, ja minun -epäsopuni Ison-Britannian kanssa älköön tuottako teille huolta." - -Kamaripalvelija ilmoitti samassa herra de Lyonnen. - -"Astukaa sisään, monsieur", sanoi kuningas; "te olette säntillinen, -kuten kunnon palvelijan tuleekin. Katsokaamme veljelleni Kaarle II:lle -menevää kirjettä." - -D'Artagnan heristi korviaan. - -"Vain hetkinen, monsieur", sanoi Ludvig huolettomasti gascognelaiselle; -"minun on lähetettävä virallinen suostumukseni veljeni Anjoun herttuan -ja lady Henrietten Stuartin avioliittoon." - --- Hänpä tuntuu jakelevan minulle puusteja, -- tuumi d'Artagnan -kuninkaan vahvistaessa kirjeen allekirjoituksellaan ja lähettäessä pois -herra de Lyonnen; -- mutta totisesti tunnustan, että mitä useamman -läimäyksen saan, sitä tyytyväisempi olen. - -Kuningas saattoi katseellaan herra de Lyonnea, kunnes ovi sulkeutui -hänen jälkeensä; siirrähtipä hänkin kolme askelta ikäänkuin aikoen -seurata ministeriänsä. Mutta sen verhot edettyään hän pysähtyi, seisoi -tovin alallaan ja palasi muskettisoturin luo. - -"Nyt, monsieur", hän sanoi, "jouduttakaamme asia päätökseen. Sanoitte -minulle Bloisissa, että te ette ollut rikas." - -"Nyt olen, sire." - -"Niin, mutta se ei kuulu minuun; teillä on omat varanne, minun -rahojani, -- minulla ei ole ollut osuutta vaurastumiseenne." - -"En kuitenkaan ymmärrä, mitä teidän majesteettinne suvaitsee sanoa." - -"No, pitemmittä puheitta vastatkaa suoraan: tyydyttekö vakinaiseen -kahdenkymmenentuhannen livren vuosirahaan?" - -"Mutta, sire..." aloitti d'Artagnan silmät suurina. - -"Tyydyttekö neljään ratsuun tamineinensa ja tarpeinensa sekä sellaisiin -lisävaroihin kuin harkitsette satunnaisten tilaisuuksien ja tehtävien -erityisiin menoihin tarvitsevanne? Vai pidättekö parempana, että -kaikki määrätään kiinteäksi vuotuiseksi summaksi, -- sanokaamme -neljäksikymmeneksituhanneksi livreksi? Vastatkaa!" - -"Sire, teidän majesteettinne..." - -"Te hämmästytte, se on aivan luonnollista, ja sitä odotinkin; mutta -vastatkaa, antakaa kuulua, -- muutoin ei teillä nähdäkseni enää ole -sitä nopeata päättäväisyyttä, jota olen aina pitänyt arvossa -ominaisuutenanne." - -"On varma tosi, sire, että kaksikymmentätuhatta livreä vuodessa on -varsin komea palkka; mutta..." - -"Ei mitään muttaa. Kyllä tai ei: onko se kunnollinen hyvitys?" - -"Oh, totisesti." - -"Siis tyydytte siihen? Sepä hyvä! Onkin parempi, että pidätte eri tiliä -ylimääräisistä kuluista; ne saatte järjestää Colbertin kanssa. -Siirtykäämme tärkeämpiin asioihin." - -"Mutta, sire, sanoinhan teidän majesteetillenne..." - -"Että tahdoitte levätä, sen kyllä tiedän; mutta siihen vastasin minä, -että se aikomus ei sovellu minun tahtooni,... Minä lienen määrääjä?" - -"Niin, sire." - -"No hyvä! Teistähän oli taannoin tulossa muskettisoturien kapteeni?" - -"Niin, sire." - -"Kas tässä valtakirjanne allekirjoitettuna. Panen sen pöytälaatikkooni. -Kun tulette takaisin eräältä toimitettavaksenne ajattelemaltani -retkeltä, saatte samana päivänä itse ottaa valtakirjan laatikosta." - -D'Artagnan epäröitsi vielä ja piti päätänsä kumarassa. - -"No, no, monsieur", haastoi kuningas, "teidät nähdessään teitä voisi -luulla tietämättömäksi siitä, että hänen kaikkein kristillisimmän -majesteettinsa[36] hovissa muskettisoturien päällikkö saa arvosijansa -Ranskan marskien yläpuolella?" - -"Sen tiedän, sire." - -"Pitääkö siis uskoa, että te ette luota sanaani?" - -"Oh, sire, älkää toki uskoko mitään sellaista!" - -"Olen tahtonut näyttää teille, että te, niin hyvä palvelija, olitte -menettänyt hyvän isännän; olenko missään määrin vaatimustenne mukainen -herraksenne?" - -"Se alkaa olla vakaumukseni, sire." - -"Ryhdytte siis jälleen palvelustoimiin, monsieur. Teidän komppanianne -on ollut hajoamistilassa lähdöstänne saakka, ja miehistö kuljeskelee -kaduilla ja mellastelee kapakoissa, joissa tapahtuu kaksintaisteluita -minun ja isäni kielloista huolimatta. Te järjestätte komppanian kuntoon -mitä pikimmin." - -"Kyllä, sire." - -"Te ette enää erkane seurueestani." - -"Hyvä!" - -"Ja te lähdette mukanani armeijaan, pysytellen telttani välittömässä -läheisyydessä." - -"Sire", huomautti d'Artagnan, "jos palvelukseni muodostuu tuollaiseksi, -ei teidän majesteettinne tarvitse maksaa minulle kahtakymmentätuhatta -livreä, sillä minä en tuon ohjelman mukaan tule sitä palkkaa -ansainneeksi." - -"Minä tahdon, että te voitte esiintyä hoviarvonne mukaisesti; -tahdon että saatte pidetyksi hyvää seuraa pöydässänne, -- että -muskettikapteeni on huomattava henkilö." - -"Ja minä", sanoi d'Artagnan kiivaasti, "en pidä lahjarahoista, minä -tahdon ansaita varani! Teidän majesteettinne antaa minulle -joutiotoimen, jonka ken hyvänsä hoitaa neljästätuhannesta livrestä." - -Ludvig XIV puhkesi nauramaan. - -"Olette ovela gascognelainen, herra d'Artagnan; houkuttelette esiin -sydämeni salaisuuden." - -"Ahaa, teidän majesteetillanne on siis salaisuus?" - -"Niin, monsieur." - -"No hyvä, silloin otan vastaan tarjoamanne kaksikymmentä tuhatta -livreä, sillä minä säilytän sen salaisuuden, ja vaiteliaisuus on näinä -aikoina määrättömän kallisarvoista. Suvaitseeko teidän majesteettinne -jatkaa nyt?" - -"Teidän tulee vetää saappaat jalkaan, herra d'Artagnan ja nousta -ratsaille." - -"Hetikohta?" - -"Kahden päivän kuluessa." - -"Sitä parempi, sire, sillä minulla on muutamia asioita järjestettävinä -ennen lähtöäni, etenkin jos joudun alttiiksi iskuille." - -"Sitä saattaa sattua." - -"Siihen on tyytyminen. Mutta, sire, te olette puhunut d'Artagnanin -ahneudelle ja kunnianhimolle sekä lopuksi sydämellekin; olette -kuitenkin unohtanut erään seikan." - -"Minkä siis?" - -"Te ette ole puhunut turhamaisuudelle: milloin minusta tulee -kuninkaallisen tähdistön ritari?" - -"Sellaisesta te välitätte?" - -"Jo toki. Ystäväni Atos himmentää minut tähtiloisteellaan." - -"Teistä tulee tähdistön jäsen kuukautta myöhemmin kuin olette ottanut -kapteenin valtakirjan." - -"Ka, ka", virkkoi upseeri unelmoivin silmin, "siis retkeltä -suoriuduttuani?" - -"Aivan niin." - -"Minne teidän majesteettinne siis lähettää minut?" - -"Tunnetteko Bretagnen seutuja?" - -"En, sire." - -"Onko teillä siellä ystäviä?" - -"Bretagnessa? Ei tietääkseni." - -"Sitä parempi! Kykenettekö arvostelemaan linnoitustöitä?" - -D'Artagnan hymyili. - -"Luulenpa kykeneväni, sire." - -"Toisin sanoen, osaatte varmasti eroittaa linnoituksen tavallisista -vallituksista, jollaisten rakennuttaminen on sallittua linnanherroille, -vasalleillemme?" - -"Minä tunnen linnakkeen erilleen vallinsarvesta niinkuin toinen -rintahaarniskan piirakasta, sire. Riittääkö se?" - -"Kyllä, monsieur. Te siis lähdette matkalle." - -"Bretagneen?" - -"Niin." - -"Yksin?" - -"Ihan yksin, edes palvelijaa mukaanne ottamatta." - -"Saanko kysyä teidän majesteetiltanne, mistä syystä?" - -"Sentähden, että teidänkin olisi hyvä toisinaan pukeutua hienon perheen -lakeijaksi, monsieur. Teidän ulkomuotonne on hyvin tunnettu Ranskassa, -herra d'Artagnan." - -"Ja sitten, sire?" - -"Sitten kuljeskelette ympäri Bretagnea ja tutkitte maakunnan -linnoituksia huolellisesti." - -"Rannikolla?" - -"Ja saarillakin." - -"Vai niin?" - -"Te aloitatte Belle-Isle-en-meristä." - -"Joka kuuluu herra Fouquetille?" sanoi d'Artagnan mennen totiseksi -sävyltään ja kohottaen terävän katseensa kuninkaaseen. - -"Lienette oikeassa, monsieur; Belle-Islen omistanee tosiaan herra -Fouquet." - -"Teidän majesteettiinne tahtoo siis tietää, onko Belle-Isle vankka -paikka?" - -"Niin." - -"Ovatko sikäläiset varustukset uusia vai vanhoja?" - -"Aivan niin." - -"Ja sattuvatko yli-intendentin aseistetut alustalaiset olemaan niin -lukuisia, että voivat vastata linnoitusmiehistöä?" - -"Juuri sitä selvitystä pyydän teiltä, monsieur; osasitte asian -ytimeen." - -"Ja ellei paikkaa linnoiteta, sire?" - -"Silloin samoatte Bretagnea kuulostellen ja arvostellen." - -D'Artagnan kiersi viiksiään. - -"Olen kuninkaan vakooja?" sanoi hän suorasukaisesti. - -"Ette vakooja, monsieur!" - -"Suokaa anteeksi, sire, onhan minun urkittava teidän majesteettinne -lukuun." - -"Te menette tiedusteluretkelle, monsieur. Jos muskettisoturieni -etunenässä ratsastatte miekka kädessä tarkastamaan jotakuta seutua tai -vihollisen asemaa..." - -Sen sanan kuullessaan d'Artagnan hätkähti huomaamattomasti. - -"Pitäisittekö itseänne silloin vakoojana?" jatkoi kuningas. - -"En, en", vastasi d'Artagnan miettiväisenä; "asia saa kokonaan toisen -leiman, kun tiedustellaan vihollisen piirissä; silloin ollaan vain -sotureita... Ja jos Belle-Isleä linnoitetaan?" hän lisäsi heti. - -"Silloin laaditte tarkan asemakaavan linnoituksesta." - -"Mutta lasketaanko minua varustusalueelle?" - -"Se ei kuulu minuun, se on teidän asianne. Ettekö kuullut, että myönsin -erityisiin kuluihinne kaksikymmentätuhatta livreä vuodessa, mikäli -tarvitsette?" - -"Totta kyllä, sire; mutta jos siellä ei olekaan linnoittamispuuhia?" - -"Silloin palaatte rauhallisesti, ratsuanne rasittamatta." - -"Olen valmis, sire." - -"Ensi työksenne menette huomenna nostamaan herra yli-intendentiltä -ensimmäisen neljänneksen nyt myöntämästäni vuosirahasta. Tunnetteko -herra Fouquetia?" - -"Hyvin vähän, sire, mutta teidän majesteettinne ei pitäne kovin -tarpeellisenakaan, että häneen tutustuisin paremmin." - -"Kyllä sentään, monsieur; hän kieltäytyy maksamasta teille rahoja, ja -juuri sitä kieltäytymistä tavoitan." - -"Vai niin!" vastasi d'Artagnan. "Edelleen, sire?" - -"Hänen evättyään te menette nostamaan neljänneksen herra Colbertilta. -Onko teillä hyvä hevonen?" - -"Erinomainen, sire." - -"Paljonko olette maksanut siitä?" - -"Sataviisikymmentä pistolia." - -"Minä ostan sen. Tässä on osoitus kahdellesadalle pistolille." - -"Mutta minä tarvitsen ratsun matkalleni, sire, ja te otatte sen -minulta?" - -"En suinkaan, vaan lahjoitan sen teille. Mutta kun se on minun eikä -enää teidän, olen varma siitä, että te ette säästele sitä." - -"Asialla on siis kiire?" - -"On peräti." - -"Mikä niin ollen pakottaa minut odottamaan kaksi päivää?" - -"Kaksi minulle tiettyä seikkaa." - -"Se on toista. Hevonen voi kahdeksan päivän taivalluksessa korvata nuo -kaksi, ja onhan postihevosiakin varana." - -"Ei, ei, kyytilaitoksen käyttäminen voisi pahoin edistää epäluuloja, -herra d'Artagnan. Menkää, älkääkä unohtako, että olette minun -miehiäni." - -"Sire, minä en sitä ole milloinkaan unohtanut! Mihin aikaan ylihuomenna -saan lausua teidän majesteetillenne hyvästi?" - -"Missä asutte?" - -"Tästälähtein tietenkin Louvressa." - -"Sitä en tahdo; te pidätte asuntonne kaupungissa, minä maksan siitä. -Lähtö tapahtukoon yöllä, sillä teidän tulee poistua kenenkään näkemättä -tai ainakaan tietämättä, että liikutte minun asioillani. Ei sanaakaan -tästä sivullisille, monsieur." - -"Teidän majesteettinne pilaa varoituksellanne kaiken edelläpuhutun." - -"Kysyin asuntoanne, sillä minä en aina voi kutsuttaa teitä kreivi de la -Fèren välityksellä." - -"Asun maustekauppias Planchetin luona Rue des Lombardsin varrella -_Kultaisessa Huhmaressa_." - -"Älkää olko paljon liikkeellä, näyttäytykää vielä vähemmän ja odottakaa -ohjeitani." - -"Minun on kuitenkin mentävä nostamaan rahani, sire!" - -"Se on totta; mutta yli-intendentin virastossa käy paljon väkeä, niin -että voittekin häivyttäytyä jonoon." - -"Minulta puuttuu maksuosoitus palkannostoon, sire." - -"Tässä se on." - -Kuningas kirjoitti alle. D'Artagnan vilkaisi paperiin varmistuaksensa -siitä, että se oli asianmukaisesti laadittu. "Ne ovat rahoja", sanoi -hän, "ja ne minä luetutan eteeni." - -"Hyvästi, herra d'Artagnan", lisäsi kuningas; "kaiketi olette oikein -ymmärtänyt minut?" - -"Käsitykseni mukaan teidän majesteettinne lähettää minut -Belle-Isle-en-meriin ottamaan selville, miten herra Fouquetin -työt edistyvät, siinä kaikki." - -"Hyvä; myönnän ennakolta, että voitte joutua vangiksi." - -"Enkä joudu", vastasi gascognelainen terhakasti. - -"Tai että teidät surmataan", jatkoi kuningas. - -"Vaikeata uskoa, sire." - -"Edellisessä tapauksessa te ette puhu, jälkimmäisessä ei mikään -paperinne kieli." - -D'Artagnan kohautti kursailemattomasti olkapäitänsä ja kumarsi -hyvästiksi kuninkaalle, itsekseen tuumien: - --- Englantilaista sadetta jatkuu, jääkäämme räystään alle! - - - - -54. - -Rahaministerin kaksoisasunto. - - -D'Artagnanin palatessa Planchetin luo, pää pyörällä illan tuottamasta -käänteestä, tapahtui Pariisin ulkopuolella kokonaan toisenlaatuinen -kohtaus, jolla kuitenkin oli yhteyttä kuninkaan ja muskettisoturimme -keskustelun kanssa. - -Yli-intendentti Fouquet oli juuri saapunut Saint-Mandén kylässä -omistamaansa huvilaan yksityissihteerinsä saattamana; tämä kantoi -kookasta salkkua, joka oli sullottu täyteen papereita rahaministerin -tarkastettaviksi tai allekirjoitettaviksi. Kello kävi jo kuutta -ehtoopäivällä, ja talossa valmisteltiin illallista viidellekymmenelle -puoluelaisvieraalle. Yli-intendentti ei kuitenkaan pysähtynyt -seurusteluun, vaan hypähti suoraan vaunuista ulko-oven kynnykselle ja -kiirehti eri suojien läpi työhuoneeseensa, selittäen sulkeutuvansa -sinne työskentelemään ja kieltäen häiritsemästä rauhaansa millään -perusteella, paitsi jos ilmenisi asiaa kuninkaalta. Fouquet kiersikin -ovensa lukkoon, ja kaksi kamaripalvelijaa asetettiin vartioksi -ulkopuolelle. Sitten hän työnsi nastaa, joka siirsi oviaukon eteen -paneelilevyn ehkäisemään ulkopuolelle näkymästä tai kuulumasta, mitä -huoneessa tapahtui. Mutta vastoin kaikkea todennäköisyyttä Fouquet -tosiaankin sulkeutui yksinäisyyteen, sillä hän meni suoraan -kirjoituspöytänsä ääreen, istuutui, avasi salkun ja ryhtyi toimittamaan -valintaa sen sisältämästä paperipaljoudesta. - -Ei ollut vielä kulunut kymmentä minuuttia tästä varovaisesta työhön -telkeytymisestä, kun keveiden kilautusten tasainen uudistuminen -Fouquetin korvaan sattuneena näkyi valtaavan hänen koko huomionsa. Hän -nosti päätänsä ja kuunteli. Helähdysten jatkuessa hän nousi hieman -kärsimättömästi ja astui kuvastimen luo, jonka takana näkymätön käsi -tai koneisto näppäili. Tämä iso, paneelilevyyn vajotettu kuvastin ei -missään suhteessa näyttänyt erilaiselta kuin ne kolme muuta, jotka -täydensivät huoneen sisustuksen sopusuhtaisuutta. - -Kevyt kilinä oli epäilemättä merkkinä, sillä Fouquetin lähestyessä -kuvastinta se uudistui entisenlaisena helähdyssarjana. - -"Kah, kah", mutisi yli-intendentti kummeksuen; "kuka tuolla voinee -olla? En tänään odottanut ketään." - -Ja varmaankin vastatakseen merkkiin yli-intendentti kolmasti nykäisi -kuvastimen kehyksessä olevaa kullattua nappulaa, joka liikkui -kiertäessä. "Totisesti, hän saa varrota!" hän virkahti istuutuessaan -jälleen pöytänsä ääreen. - -Hautautuen taas eteensä levitettyjen paperien pinoihin hän ei näkynyt -ajattelevan muuta kuin työtä. Uskomattoman nopeasti ja ihmeellisen -selkeä-älyisesti Fouquet tulkitsikin mitä pisimpiä salakirjoituksia ja -tarkisti mutkikkaita asiakirjoja, kuumeisesti kiitävällä kynällä tehden -niihin korjauksia ja muistutuksia, jotta viimeisteltyjä ja -nimikirjoituksella vahvistettuja kirjelmiä ja lausuntoja kertyi sivulle -niinkuin kymmenen kirjuria olisi siinä ahertanut. Tähän uurastukseensa -syventyneenäkin hän silti tuolloin tällöin kohotti päätänsä, pikaisesti -vilkaistakseen edessään tikittävään pöytäkelloon. - -Fouquetilla oli tapana järjestää erityiset työskentelytovinsa, jolloin -hän yhden tunnin pinnistyksellä suoritti enemmän kuin toinen olisi -kyennyt saamaan valmiiksi päivässä; häiriytymiseltä säästyessään hän -siten aina tiesi selviytyvänsä tehtävistään siinä lyhyessä ajassa, -jonka hänen erikoinen toimekkuutensa oli niihin varannut. Mutta kesken -uurastuksen helähteli pikku tiuku kuvastimen takaa vielä kerran, nyt -nopeammin ja siis kiirehdyttävänä kutsuna. - --- Kas, naikkonen tuntuu käyvän kärsimättömäksi, -- ajatteli Fouquet. --- No, no, pitää malttua, -- kreivitär siellä varmaankin on. Mutta -ei, kreivitärhän oleskelee nyt kolme päivää Rambouilletissa. -Presidentinrouva siis. Oh, ei hänkään: presidentinrouva ei tekeytyisi -noin suurelliseksi, vaan soittaisi nöyrästi kerran ja jäisi odottamaan, -kunnes minulla olisi aikaa. Selvää vain on, etten voi tietää, kuka -siellä nyt on, mutta että hyvin tiedän, kuka hän ei ole. Ja koska -siellä ei mitenkään saata olla markiisitar, niin vähätpä toisista! - -Ja soittokellon uudistuvista kutsuista huolimatta hän pitkitti -hommaansa. Neljännestunnin kuluttua tavoitti kärsimättömyys silti -hänetkin vuorostaan; työn suorittaminen loppuun kävi hänelle piankin -mahdottomaksi, hän sulloi paperit takaisin salkkuun ja virkkoi -vilkaistessaan kuvastimeensa, kun kilinä kuului vielä hoppuisempana -kuin ennen: - -"Ohoh sitä intoa! Mikä nyt on hätänä? Ja kuka onkaan se Ariadne, joka -noin kiihkeästi kaipaa minua? Katsotaanpa." - -Hän painoi nappulaa, joka oli kuvastimen toisessa pielessä, äsken -pideltyä vastapäätä. Kuvastin kääntyi heti kuin avautuva ovi ja -paljasti syvän seinälokeron, johon yli-intendentti katosi kuin -jättiläiskaappiin. Siellä hän painoi toista joustinta, joka ei avannut -laudoitusta, vaan muuripaaden, ja tästä aukosta hän läksi etenemään, -antaen oven itsestään sulkeutua takanansa. - -Fouquet laskeusi alas parikymmentä porrasaskelmaa, jotka kiertyen -painuivat maanpinnan alapuolelle ja johtivat hänet pitkään holviin; -tämän seinät oli katettu liuskakivillä, permanto oli verhottu matoilla, -ja valoa tuli huomaamattomista ilmarei'istä siltä kohdalta, missä -maanalainen käytävä kulki kadun alitse, joka eroitti Fouquetin huvilan -Vincennesin puistosta. - -Holvi päättyi jälleen kiertoportaisiin ja joustimella viritettyyn -salaoveen, jonka takaisesta lokerosta Fouquet astui mitä hienoimmin -kalustettuun kamariin. Huolellisesti tarkattuaan, että sikäläinen -kuvastin tiukasti sulkeutui hänen jälkeensä, hän pienellä, hopeoidulla -avaimella käänsi auki vastapäisen oven lukon. Siten hän päätyi -ylellisesti sisustettuun kammioon, jonka sohvapieluksilta harvinaisen -viehkeä nainen nousi syöksähtämään tulijaa kohti, heti kun kuuli lukon -rapinan. - -"Ah, hyväinen aika!" huudahti Fouquet hämmästyksestä peräytyen; "tekö, --- te täällä, markiisitar de Bellières!" - -"Niin", vastasi markiisitar hiljaa, "niin, minä, monsieur." - -"Markiisitar, rakas markiisitar!" pahoitteli Fouquet -heittäytymäisillään hänen jalkoihinsa; "voi, miten olette tänne -tullut? Ja minä kun annoin teidän odottaa!" - -"Kovin kauan, monsieur; oi, kovin kauan!" - -"Olen toki sangen onnellinen, kun jaksoitte odottaa!" - -"Ikuisuuden, monsieur; oh, soitin ainakin kaksikymmentä kertaa, -- -ettekö kuullut?" - -"Te olette kalpea, markiisitar, te vapisette!" - -"Ettekö kuullut kutsuani?" - -"Kyllä, kuulin kyllä, madame; mutta minä en voinut tulla. Miten -olisinkaan saattanut aavistaa, että te olitte täällä kaiken sen -ankaruuden jälkeen, jolla olette torjunut lähentelyni? Jos olisin -tiennyt, mikä onni minua odotti, markiisitar, olisin heti jättänyt -kaikki sikseen, tullakseni polvistumaan eteenne kuten nyt teen." - -Markiisitar silmäili ympärilleen. - -"Olemmeko ihan yksin, monsieur?" hän kysyi. - -"Siitä menen takuuseen, madame!" - -"Niin, tosiaan", virkahti markiisitar surumielisesti. - -"Te huokaatte?" - -"Mitä salamyhkäisyyttä ja varokeinoja täällä näkeekään!" sanoi -markiisitar hieman katkerasti. "Kyllä huomaa, että te olette arka -lempijutuistanne!" - -"Pitäisittekö parempana, että julistelisin niitä?" - -"Oh, en, -- te olette hienotuntoinen mies", vastasi markiisitar -hymyillen. - -"No, no, markiisitar, jättäkää silleen moitteet, rukoilen teitä!" - -"Moitteet! Onko minulla mitään oikeutta moittia teitä." - -"Ei, valitettavasti ei; mutta sanokaa minulle, -- te, jota vuoden ajan -olen rakastanut ilman vastatunnetta ja toivottomasti..." - -"Te erehdytte; toivottomasti kyllä, mutta ette ilman vastatunnetta." - -"Oi, minä en rakkaudessa tunnusta muuta kuin yhden todisteen, ja sitä -todistetta odotan yhä." - -"Tulin antamaan sen teille, monsieur." - -Fouquet tahtoi sulkea markiisittaren syliinsä, mutta tämä vapautui -kieltävällä liikkeellä. - -"Erehdytte siis yhä, monsieur; ettekö tyydy ainoaan, mitä voin teille -suoda, -- alttiiseen kiintymykseeni?" - -"Voi, te ette siis rakasta minua; kiintymys on vain avu, rakkaus on -vallitseva intohimo." - -"Kuunnelkaa minua, monsieur, pyydän teitä; en olisi tullut tänne ilman -vakavaa aihetta, senhän käsittänette." - -"Mitä välitän aiheesta, kun vain olette täällä, -- kun saan teitä -katsella ja puhutella!" - -"Niin, olette oikeassa, pääasia on, että olen täällä kaikkea huomiota -välttäneenä ja että saan puhua kanssanne." - -Fouquet vaipui polvilleen. - -"Puhukaa, puhukaa, madame", hän pyysi, "minä kuuntelen." - -Markiisitar silmäili rahaministeriä jalkainsa juuressa, ja hänen -katseessaan kuvastui omituinen rakkauden ja raskasmielisyyden ilme. - -"Ooh", mutisi hän sitten, "kuinka hartaasti haluaisinkaan olla se, -jolla on oikeus nähdä ja puhutella teitä joka hetki! Kaikesta -sydämestäni soisin olevani se, joka valvoo teidän onneanne, hänen -tarvitsemattaan turvautua salamyhkäisiin keinoihin, saadakseen -ilmestymään esille miehen, jota hän rakastaa, -- katsella häntä tunnin -ja sitten nähdä hänen katoavan vielä eriskummaisemmin kuin hän on -saapunut! Oi, siinä on ylen onnellinen nainen!" - -"Puhutteko kenties vaimostani, markiisitar?" virkahti Fouquet -hymyillen. - -"Hänestä luonnollisesti." - -"No älkää kadehtiko hänen osaansa, markiisitar; kaikista naisista, -joihin minulla on suhteita, madame Fouquet on se, joka näkee minua -vähimmin, puhuttelee minua pisimmin väliajoin ja on vähimmässä määrin -uskottuni." - -"Hänen ei ainakaan ole pakko tavoittaa puhutteluansa kuvastimen -koristeen näppäilyllä, monsieur, niinkuin minun täytyi; hänelle ette -ainakaan vastaa näkymättömän tiu'un salaperäisen peloittavana -kilinällä, ja häntä ette toki ole koskaan kieltänyt yrittämästä -tunkeutua näiden yhdysteitten salaisuuteen sillä uhalla, että kaikki -välit hänen kanssaan katkaistaan, niinkuin epäätte sen niiltä, jotka -ovat tulleet tänne ennen minua ja tulevat minun jälkeeni?" - -"Voi, rakas markiisitar, kuinka kohtuuton nyt olette ja kuinka väärin -moitittekaan salaperäisyyttä! Ainoastaan salaperäisyyttä säilyttäen voi -rakastaa häiriintymättömästi, ja se on onnen edellytys. Mutta -palatkaamme lempeämpään mielialaan, -- mainitsemaanne kiintymykseen, -tai mieluummin pettäkää minua, markiisitar, ja sallikaa minun uskoa, -että se kiintymys on todellista rakkautta." - -"Vastikään olin valmis puhumaan", sanoi markiisitar pyyhkäisten -silmiään kädellä, jonka hienot piirteet muistuttivat antiikkisten -veistoksien pehmeitä ääriviivoja; "aatokseni olivat rohkeasti selviä. -Nyt olen ihan seonnut ja vapisen hämmentyneenä; pelkäänkin tuovani -teille hyvin ikävän tiedon." - -"Se on tervetullut sanoma, jos saan sitä kiittää teidän -täälläolostanne, markiisitar, -- tai pikemmin, koska nyt näen teidät -luonani ja te tunnustatte, etten ole jättänyt teitä tyyten -tunteettomaksi, heittäkäämmekin se huono uutinen sikseen ja -haastakaamme ainoastaan teistä." - -"Ei, ei, päin vastoin, tiedustelkaa minulta, vaatikaa minua -selvittämään asia heti, jotten anna minkään tunteen kääntää mieltäni -muuhun, -- Fouquet, hyvä ystävä, sanomallani on ääretön merkitys!" - -"Te hämmästytätte minua, markiisitar; sanoisinpa melkein, että -peloitattekin, kun tottuneena maailmannaisena nyt olette niin totinen -ja miettiväinen. Asia on siis vakavaa laatua?" - -"Voi, hyvin vakavaa; kuulkaahan..." - -"Ensiksi, miten tulitte tänne?" - -"Sen saatte tietää tuotapikaa; aloitan tärkeimmästä: tiedättekö, että -herra Colbert on nimitetty kuninkaan intendentiksi?" - -"Pyh! Colbert, pikku Colbert? Kardinaalivainajan toimitsija?" - -"Niin juuri." - -"No, mitä peloittavaa te siinä näette, rakas markiisitar? Pikku Colbert -intendenttinä, -- se on kummallista, sen myönnän, mutta mitään -hätäännyttävää ei siinä ole." - -"Luuletteko, että kuningas on ilman erityisiä vaikuttimia antanut -tuollaisen arvoaseman syrjäiselle kansliasielulle?" - -"Onko ensiksikään ihan varmaa, että kuningas on sen hänelle antanut?" - -"Niin sanotaan." - -"Kuka sitä sanoo?" - -"Koko maailma." - -"Koko maailma ei merkitse mitään; mainitkaa yksi henkilö, joka voi -saada päteviä tietoja ja kertoo nimityksen tapahtuneen." - -"Madame Vanel." - -"Ah, jo tosiaan alatte säikyttää minua", virkkoi Fouquet nauraen; -"hänellä on tai pitäisi olla tästä seikasta selvyys, jos kellään." - -"Älkää puhuko pahaa Marguerite-poloisesta, herra Fouquet, sillä hän -rakastaa teitä yhä." - -"Joutavia, -- se on uskomatonta. Eikö pikku Colbert ole päässyt siitä -rakkaudesta voitolle ja painanut sitä peittoon mustetahralla taikka -likapilkulla?" - -"Fouquet, Fouquet, tuollainenko siis olette hylkäämiänne kohtaan?" - -"Kas, pidättekö rouva Vanelin puolta, markiisitar?" - -"Pidänpä kyllä, sillä sanon vieläkin, että hän rakastaa teitä, ja siitä -on todisteena se, että hän pelastaa teidät." - -"Teidän välityksellänne, markiisitar; siinä hän menettelee taitavasti. -Mikään enkeli ei voisi olla minulle mieluisampi ja varmemmin ohjata -minua pelastukseen. Mutta ensiksikin, tunnetteko Margueritea lähemmin?" - -"Hän tuli ystävättärekseni luostarikoulussa." - -"Ja sanotte siis hänen ilmoittaneen teille, että kuningas on ottanut -Colbertin intendentiksi?" - -"Niin." - -"No, olkoon menneeksi, että Colbert on nyt intendentti, -- mutta -selittäkää minulle, markiisitar, millä tavoin tuollainen minun alaiseni -virkamies, joka on katsottava apulaisekseni, saattaa haitata minua, -vaikka sillä sijalla onkin Colbert?" - -"Te ette näy ottavan huomioon, että herra Colbert vihaa teitä", vastasi -markiisitar. - -"Minua!" huudahti Fouquet. "Oh, hyvä Jumala, senkö verran tunnettekin -asemaa, markiisitar? Minuahan vihaa kokonainen liuta, hän kuten -muutkin." - -"Hän muita enemmän." - -"Vaikka niinkin." - -"Hän on kunnianhimoinen." - -"Kukapa ei olisi, markiisitar?" - -"Mutta hänen kunnianhimollaan ei ole rajoja." - -"Sen kyllä käsitän, koska hän on pyrkinyt seuraajakseni rouva Vanelin -suosiossa." - -"Ja onnistunut siinä; olkaa varuillanne." - -"Tarkoitatteko, että hän myös yrittää yletä intendentistä -yli-intendentiksi?" - -"Ettekö jo ole sitä pelännyt?" - -"Ohoh", virkahti Fouquet, "päästä sijaisekseni rouva Vanelin luona on -toki vielä toista kuin syrjäyttää minut asemastani kuninkaan lähimpänä -miehenä. Ranska ei ole niin helposti otettavissa kuin osastopäällikön -vaimo." - -"Voi, monsieur, kaikki on ostettavaa, -- jollei kullalla, niin -juonilla." - -"Tiedätte päinvastaisen totuuden omasta kohdastanne, madame, -- te, -jolle minä olen tarjonnut miljoonia." - -"Minulle olisi niiden sijasta tullut tarjota oikeata rakkautta, -Fouquet, -- ainoata, ehdotonta: olisin suostunut. Näettehän, että -kaikki on hankittavissa tavalla tai toisella." - -"Colbert siis teidän käsityksenne mukaan valmistelee kauppaa minun -paikastani yli-intendenttinä? No, no, markiisitar, rauhoittukaa, -- ei -hän ole vielä kyllin rikas siihen ostokseen. - -"Mutta jos hän varastaa sen teiltä?" - -"Kas, se on toista! Valitettavasti hän ei kuitenkaan pääse käsiksi -minuun eli päävarustukseen, ennenkuin on raivannut aukon -ulkovallituksiin, ja minä olen hiton vankasti linnoitettu, -markiisitar." - -"Ulkovallituksiksi tietenkin sanotte apureitanne, ystäviänne?" - -"Aivan." - -"Onko herra d'Eymeris apureitanne?" - -"On kyllä." - -"Onko herra Lyodot ystäviänne?" - -"Taatusti." - -"Herra de Vanin?" - -"Äh, käyköön hänelle miten hyvänsä, mutta toisiin ei ole hyvä kajota." - -"No, jos tahdotte heitä suojella, niin on aika ryhtyä toimiin juuri -d'Eymeriin ja Lyodotin puolesta." - -"Kuka heitä uhkaa?" - -"Selitän koko asian. Tänä aamuna Marguerite lähetti kutsumaan minua." - -"Kah! Ja mitä hän teistä tahtoi?" - -"'En uskalla itse käydä tapaamassa herra Fouquetia', hän sanoi -minulle." - -"Joutavia! Miksi? Ajatteleeko hän, että olisin lausunut hänelle -soimauksia? Naisparka, hän totisesti erehtyy kerrassaan!" - -"'Puhutelkaa te häntä ja kehoittakaa varomaan herra Colbertia.'" - -"Mitä! Hän toimittaa minulle varoituksen rakastajansa aikeista?" - -"Sanoinhan jo, että hän yhä rakastaa teitä. 'Herra Colbert'", hän -sanoi, 'kävi eilen pikimmältään ilmoittamassa minulla että hän on nyt -intendentti'." - -"Minä jo huomautin, markiisitar, että hän siten on vain paremmin -vallassani." - -"Niin, mutta siinä ei ole vielä kaikki: Marguerite on läheisissä -väleissä rouvain d'Eymerisin ja Lyodotin kanssa, kuten tiedätte." - -"Kyllä." - -"No, herra Colbert oli innokkaasti udellut häneltä näiden kahden -herrasmiehen varallisuussuhteita ja kuinka läheisiä kannattajia he -olivat teille." - -"Heistä vastaan kumpaisestakin; heidät pitäisi surmata, tahdottaisiin -saada minut menettämään heidän tukensa." - -"Kun sitten rouva Vanelin piti hetkiseksi poistua herra Colbertin -seurasta erään vieraan vastaanottamiseksi, ja kun Colbert on työteliäs -mies, oli uusi intendentti tuskin jäänyt yksikseen, kun hän veti -taskustaan piirtimen ja alkoi kyhätä muistiinpanoja paperille, joka oli -pöydällä." - -"Huomautuksia d'Eymerisista ja Lyodotista?" - -"Juuri heistä." - -"Olisinpa utelias tietämään, mitä hän heistä suunnitteli." - -"Sitä tietoa tuomaan tulinkin luoksenne." - -"Ottiko rouva Vanel Colbertin muistiinpanot, lähettääkseen ne minulle!" - -"Ei, mutta niistä syntyi ihmeellisellä tavalla kaksoiskappale. -Lyijykynä oli siksi kova, että musta jälki painoi toiseen lehteen -valkoisen jäljennöksen. Colbert repi päällimmäisen lehden sitten -siekaleiksi, havaitsematta näitä toisia piirtoja, jotka rouva Vanel -tuli pian huomanneeksi; hän otti niistä selvän ja lähetti minulle -sanan." - -"Kas vain!" - -"Varmistauduttuaan sitten siitä, että minä olen harras ystävänne, hän -antoi minulle sen paperin ja ilmaisi tämän talon salaisuuden." - -"Missä se paperi on?" virkahti Fouquet hiukan huolestuneena. - -"Tässä, monsieur; lukekaa se", sanoi markiisitar. - -"'Rahasto-oikeuden tuomittaviksi toimitetaan veronkantajista: -d'Eymeris, F:n ystävä; Lyodot, samoin; de Vanin, yhdentekevä.' -D'Eymeris! Lyodot!" huudahti Fouquet lukien uudestaan. - -"Teidän ystäviänne", huomautti markiisitar. - -"Mutta 'rahasto-oikeuden tuomittaviksi' -- mitä kummaa se -merkitsee?"... - -"Sen voi jokseenkin arvata!" sanoi markiisitar. "Ette sitäpaitsi ole -vielä lukenut loppuun." - -Fouquet jatkoi: - -"'Molemmat edelliset kuolemaan, kolmas eroitettavaksi; d'Hautemontilta -ja de la Valettelta omaisuus määrättävä takavarikkoon.' Suuri Jumala!" -huudahti Fouquet; "kuolemaan -- kuolemaan, Lyodot ja d'Eymeris! Mutta -jos joku erityisesti asetettu tuomioistuin langettaisikin sellaisen -päätöksen, ei kuningas sitä vahvistaisi, ja ilman hänen majesteettinsa -allekirjoitusta ei kuolemantuomioita pantaisi täytäntöön." - -"Kuningas on tehnyt Colbertista intendentin." - -"Haa!" huudahti Fouquet ikäänkuin olisi tullut vilkaisseeksi edessään -avautuvaan kuiluun: "mahdotonta, mahdotonta! Mutta kuka on piirtimellä -selventänyt Colbertin kirjoituksen jättämät uurrot?" - -"Minä ne mustasin pelätessäni alkuperäisten jälkien häviävän. Älkää nyt -toki enää halveksiko vihollistanne liiaksi!" - -"Suokaa minulle anteeksi, rakas markiisitar; teidän käsityksissänne on -todella perää, -- herra Colbert ei ainoastaan näy ryhtyneen -suoranaisiin vihollisuuksiin, vaan tunnustan häntä kannattavan -pelätäkin vastustajana. Mutta minulla on kylliksi aikaa, ja kun nyt -olette täällä, -- kun olette minulle vakuuttanut kiintymystänne ja -antanut minun vilahdukselta nähdä rakkautennekin, ja me olemme kahden -kesken..." - -"Tulin pelastamaan teitä, herra Fouquet, enkä tuhoamaan itseäni", -keskeytti markiisitar nousten seisaalle. "Olkaa siis vain -varuillanne..." - -"Te totisesti säikytte liiaksi, markiisitar, ja jollei hätäännyksenne -ole veruke..." - -"Tuolla Colbertilla on syvä sielu! Varjelkaa asemaanne..." - -Fouquet nousi vuorostaan. - -"Entä minulla?" hän kysäisi. - -"Oh, teillä -- teillä on vain ylväs sielu. Varokaa!" - -"Siis?" - -"Olen tehnyt, mitä minun piti tehdä, hyvä ystävä, maineeni menettämisen -uhalla. Hyvästi!" - -"Eihän hyvästi, vaan näkemiin!" - -"Kenties", virkkoi markiisitar hiljaa. Ja ojennettuaan kätensä -Fouquetin suudeltavaksi hän astui niin päättäväisesti ovelle että -Fouquet ei rohjennut pidättää häntä. - -Pää kumarassa ja pilvi otsallaan rahaministeri sitten laskeusi -maanalaiseen käytävään, missä metallilangat yhdistivät hänen kaksi -asuntoansa ja kuvastimien takapintaan kiinnitettyjen tiukujen avulla -välittivät hänen kaksinaista elämäänsä. - - - - -55. - -Rahaministerin hengellinen veli. - - -Fouquet kiirehti pääsemään pikaisesti työhuoneeseensa ja kääntämään -kuvastimen jälleen paikoilleen. Tuskin hän oli ehtinyt perille, kun -kuuli koputusta ovelta, ja samalla huusi tuttu ääni: - -"Avatkaa, monseigneur, minä pyydän, avatkaa." - -Joutuisasti Fouquet järjesteli hiukan kaikkea, mikä olisi voinut -ilmaista hänen kiihtymyksensä ja poissaolonsa; hän hajoitti paperit -kirjoituspöydälleen, otti kynän käteensä ja aikaa voittaakseen huusi -oven läpi: - -"Kuka siellä nyt on?" - -"Mitä! Eikö teidän ylhäisyytenne minua tunne?" vastasi ääni. - -"Kyllähän", jupisi Fouquet itsekseen, "kyllä minä tunnen sinut -ihmeellisen hyvin, ystäväiseni!" Ja ääneen hän lisäsi: "Gourvilleko?" - -"No tietysti, monseigneur!" - -Fouquet nousi, vilkaisi vielä kerran tärkeimpään kuvastimeensa, astui -ovelle, työnsi peitelevyn syrjään ja avasi. - -"Voi, monseigneur, monseigneur", päivitteli Gourville tullessaan -sisälle, "sitä kovuutta!" - -"Kuinka niin?" - -"No, johan olen neljännestunnin ajan rukoillut teitä avaamaan, edes -vastausta saamatta." - -"Tiedäthän kertakaikkiaan, että minä en anna häiritä itseäni työssä. -Sinä olisit luonnollisesti poikkeuksena, Gourville, mutta muiden vuoksi -tahdon, että ohjettani pidetään aivan ehdottomana." - -"Monseigneur, tällä hetkellä eivät minua olisi pidättäneet mitkään -ohjeet, eivät salvat eivätkä seinät. Pian olisin rikkonut kiellot ja -ovet!" - -"Ahaa, on siis jotakin merkillistä tapahtunut?" virkkoi Fouquet. - -"On ihan ihmeitä, monseigneur!" - -"Mikä on hätänä?" kysyi Fouquet hiukan järkkyneenä läheisimmän -uskottunsa mielenkuohusta. - -"On perustettu salainen tuomioistuin, monseigneur." - -"Sen kyllä tiedän; mutta kokoontuuko se, Gourville?" - -"Se on jo istunut, monseigneur, ja julistanut tuomion." - -"Tuomion!" äännähti Fouquet kykenemättä salaamaan värähdystään ja -kasvojensa vaalenemista. "Tuomion! Ketä vastaan?" - -"Se on tuominnut kaksi ystäväänne..." - -"Lyodotin ja d'Eymerisin, vai mitä?" - -"Niin, monseigneur... kuolemaan!" - -"Syyhyn langetettuina! Oh, sinä erehdyt, Gourville, -- se on -mahdotonta." - -"Tässä on jäljennös päätöksestä, jonka kuningas kuuluu vahvistavan -tänään, ellei hän jo ole nimeänsä kirjoittanutkin." - -Fouquet sieppasi kiihkeästi paperin, luki sen ja antoi takaisin -Gourvillelle. "Ei sille saada kuninkaan allekirjoitusta", hän vakuutti. - -Gourville pudisti päätänsä. - -"Monseigneur, Colbert on rivakka kehoittaja; älkää pitäkö hänen -nykyistä vaikutustaan vähäpätöisenä." - -"Taas Colbert!" kivahti Fouquet; "lempo, sillä nimellä on ihan kiusattu -korviani parin kolmen päivän aikana! Liian tärkeäksi tehdään noin -mitätön mies, Gourville. Ilmestyköön Colbert esiin, niin katselenpa -häntä; kohottakoon päänsä, niin painan sen tomuun; mutta ymmärräthän, -että minun täytyy saada edes jonkunlainen suoranainen aihe -esiintyäkseni mokomaa varjokuvaa vastaan." - -"Malttakaa mielenne, monseigneur, sillä te ette tiedä, että Colbert on -jo pitkällä... Ryhtykää joutuin tutkimaan hänen toimintaansa; tuo juro -finanssimies muistuttaa meteoria, jota silmä ei koskaan täydellisesti -havaitse ennen kuin sen väistäminen on myöhäistä." - -"Ohoh, Gourville, jopa nyt jotakin!" sanoi Fouquet hymyillen. "Salli -minun olla säikkymättä noin helposti, ystäväiseni. Meteori -- Colbert! -_Corbleu_, kyllä sellainen tähdenlento takerrutetaan... No, kaipaan -kuulla toimista enkä voi ottaa huomioon pelkkiä kuvitelmia. Mitä hän on -nimenomaan tehnyt?" - -"Hän on tilannut kaksi hirsipuuta Pariisin pyöveliltä", sanoi Gourville -yksinkertaisesti. - -Fouquet suoristausi, ja hänen silmänsä leimahtivat. - -"Oletko varma sanoistasi?" hän huudahti. - -"Tässä on todiste, monseigneur." - -Gourville ojensi yli-intendentille tiedonannon, joka oli saapunut -eräältä rahaministerin kannattajiin kuuluvalta kaupungintalon -kirjurilta. - -"Niin, se näkyy olevan totta", mutisi ministeri; "mestauslava -rakennetaan... mutta kuningas ei ole vahvistanut, tuomiota, Gourville, -hän ei kirjoita nimeään." - -"Siitä saan kohtsiltään tiedon", virkkoi Gourville. - -"Millä tavoin?" - -"Jos kuningas on vahvistanut tuomion, niin hirsipuut lähetetään tänä -iltana kaupungintalolle, ollakseen valmiina pystyssä huomisaamuna." - -"Mutta, ei, ei!" ryhtyi Fouquet jälleen vastustamaan; "te erehdytte -kaikin ja eksytätte minuakin vuorostani. Toissa-aamunahan Lyodot vielä -kävi luonani, ja kolme päivää sitten sain d'Eymeris-paralta lähetyksen -syrakusalaista viiniä." - -"Mitä se todistaa", huomautti Gourville vastaan, "muuta kuin että -tuomioistuin on kokoontunut salassa, tutkinut asiaa syytettyjen -poissaollessa ja saattanut päätökseen koko jutun ennen kuin heidät -pidätettiin?" - -"Mutta onko heidät siis vangittu?" - -"On toki." - -"Mutta missä, milloin ja miten?" - -"Lyodot eilen keskipäivällä, d'Eymeris tois-iltana palatessaan -rakastajattarensa luota. Heidän katoamisensa ei ollut ketään -huolestuttanut, mutta sitten Colbert äkkiä riisui naamionsa ja julkaisi -asian; sitä huudellaan nyt rumpujen säestyksellä Pariisin kaduilla, ja -todellakaan, monseigneur, ei ole enää juuri muita kuin te -tietämättömänä tästä suuresta tapauksesta." - -Fouquet alkoi yhä tuskallisemmaksi yltyvän levottomuuden vallassa -astella edes takaisin huoneessaan. - -"Mitä päätätte, monseigneur?" sanoi Gourville. - -"Jos asiat olisivat sillä kannalla, niin lähtisin kuninkaan luo!" -huudahti Fouquet. "Mutta minä käyn kaupungintalon edustalla: jos tuomio -on vahvistettu, niin saamme nähdä!" - -Gourville kohautti hartioitaan. - -"Epäuskoisuus", hän huoahti, "sinä olet kaikkien suurten sielujen -vitsaus!" - -"Gourville!" - -"Niin", jatkoi toinen, "ja sinä syökset heidät häviöön niinkuin -tarttuva tauti äkillisesti tuhoaa voimakkaimmankin terveyden." - -"Lähtekäämme!" huudahti Fouquet; "avaa ovi, Gourville." - -"Olkaa varuillanne", sanoi Gourville; "abbé[37] Fouquet tuli äsken." - -"Kah! Veljeni täällä?" virkahti Fouquet kiusaantuneesti. "Hän siis -tietää jonkun ikävän uutisen, jonka hän tapansa mukaan heti ilomielin -kiidättää minulle? _Diable_, kun veljeni on tullut, ovat asiani tosiaan -hankalalla kannalla, Gourville; mikset sanonut sitä minulle aiemmin, -niin olisin helpommin varmistunut!" - -"Olette nyt kohtuuton", virkkoi Gourville naurahtaen; "ei hänellä liene -pahaa mielessä." - -"Ei kannata häntä puolustella", kivahti Fouquet; "siinä on mies ilman -sydäntä, tyhjäpäinen, pohjaton hurvittelija." - -"Hän tietää teidät rikkaaksi." - -"Ja tahtoo saattaa minut häviöön." - -"Ei, hän haluaa vain rahaa, siinä kaikki." - -"Se ajaa saraan asian! Satatuhatta écuta kuukausittain kahden vuoden -aikana! _Corbleu_, minä hänen hupinsa maksan, Gourville, ja tunnen -tilini." Gourville puhkesi viekkaaseen naurun hykähtelyyn. "Niin, sinä -tahdot sanoa, että hänet kustantaa kuningas", lausui yli-intendentti. -"Voi, Gourville, se on viheliäistä pilaa, nyt ei sovi sellainen!" - -"Älkää pahastuko, monseigneur." - -"Lähtekäämme jo! Abbé Fouquet menköön vain matkoihinsa, minulta ei -liikene kolikkoakaan." - -Gourville astahti ovelle päin. - -"Hän on nyt pysynyt kuukauden poissa", jatkoi Fouquet; "miksei yksin -tein kahta!" - -"Hän pahoittelee huonoa seuraansa", arveli Gourville, "ja huomaa teidät -paremmaksi kuin kaikki heittiönsä." - -"Ei kestä kiittää. Olet tänään ruvennut omituiseksi puoltajaksi, -Gourville... abbé Fouquetin puhdistajaksi!" - -"No, kaikilla asioilla ja ihmisillä on hyvä puolensa, hyödyllinen -piirteensä, monseigneur." - -"Abbén elättämillä ja juottamilla retkuillako on hyödyllinen -piirteensä? Todista se minulle." - -"Voi hyvinkin sattua sellainen tilanne, että te tyydytykseksenne näette -noiden lurjusten olevan käytettävissänne, mon seigneur." - -"Neuvot minua siis sovintoon arvoisan abbén kanssa?" virkkoi Fouquet -ivallisesti. - -"Neuvon teitä, monseigneur, pidättymään riidasta sadan tai -sadankahdenkymmenen hirtehisen kanssa, jotka päittäin ojentaessaan -yhteen lyömämiekkansa muodostaisivat kolmekintuhatta ihmistä saartavan -teräsketjun." - -Fouquet loi Gourvilleen läpitunkevan silmäyksen, astui hänen ohitseen -ja ilmoitti lakeijoille: - -"Hyvä on, abbé Fouquet tulkoon tänne. Olet oikeassa, Gourville", hän -myönsi palatessaan. - -Tovin kuluttua pastori ilmestyi kynnykselle moneen kertaan kumarrellen. - -Hän oli neljänkymmenen ja viidenviidettä ikävuoden väliltä, puolittain -kirkonmieheksi ja puolittain soturiksi pukeutunut, näöltään pastorin -hahmoon istutettu tappelupukari; näki kyllä, että hänellä ei ollut -säilää kupeellaan, mutta samalla tunsi, että hän ei liikuskellut vailla -taskupistooleja. Fouquet tervehti häntä vähemmin vanhemman veljen kuin -ministerin tapaan. - -"Mitä voin tehdä palvelukseksesi, abbé?" hän tiedusti. - -"Huh, kuinka kuivakiskoisesti sitä kysyt, veliseni!" - -"Kysyn kesken kiireiden." - -Abbé silmäili yrmeästi Gourvillea ja huolestuneesti rahaministeriä, -sitten aloittaen: - -"Minun on tänä iltana maksettava kolmesataa pistolla herra de -Bregille... Pelivelka, pyhä velka." - -"Edelleen?" virkkoi Fouquet ripeästi, sillä hän käsitti, että abbé -Fouquet ei olisi häntä häirinnyt tuon rahtusen takia. - -"Tuhannen teurastajalle, joka ei tahdo enää suorittaa tilauksia." - -"Sitten?" - -"Kaksitoistasataa vaatturille", pitkitti abbé; "se juutas on pakottanut -minut korjauttamaan seitsemän saattueeni pukua, niin että huonekuntani -livreijat alkavat jo ränstyä ja rakastajattareni uhkaa ottaa sijalleni -erään veronkantajan, mikä olisi nöyryyttävää kirkon arvolle." - -"Onko vielä lisää?" kysyi Fouquet. - -"Sinä huomaat", sanoi abbé nöyrästi, "että minä en ole pyytänyt mitään -itselleni." - -"Se on hienotuntoista", vastasi vanhempi veli; "omaa osuuttasi -kuitenkin odotan kuullakseni." - -"Mutta minä en pyydä -- en totisesti tällä kertaa... vaikka tosin -olenkin ahtaalla, sen saat uskoa." - -Ministeri mietti tovin. - -"Kaksitoistasataa pistolia vaatturille", hän sanoi; "pukuihinko muka?" - -"Pidän sata miestä kunnossa!" vastasi abbé ylväästi; "on sitä siinä -rasitusta." - -"Miksi noin monta?" vastasi Fouquet; "oletko joku Richelieu tai -Mazarin, käyttääksesi sadan miehen henkivartiota? Mitä voit tehdä -tuommoisella joukolla? Sanohan, selitä!" - -"Sinäkö pyydät selitystä!" huudahti abbé; "oh, kuinka voitkaan kysyä, -minkätähden pidän sellaista joukkoa? Hohoi!" - -"Mutta kysyn vainkin. Mihin tarvitset sataa miestä? Vastaa toki!" - -"Kiittämätön!" morkkasi abbé yhä kiihtyneemmin. - -"Kerro asia." - -"No, ymmärrät kai, etten minä tarvitse muuta kuin yhden -kamaripalvelijan, vieläpä palvelisin itse itseäni, jos olisin yksin. -Mutta sinä, jolla on niin paljon vihamiehiä... sata miestä ei riitäkään -minulle sinun puolustamiseesi. Sata urhoa!... niitä pitäisi olla -kymmenentuhatta. Elätän tuollaista seuruetta vain estääkseni ketään -korottamasta ääntänsä sinua vastaan julkisilla paikoilla ja -kokoustilaisuuksissa, ja ilman tätä tukea sinä olisit niin yleiseen -sadateltuna ja kaikkien hampaissa, että yltyvä sättiminen syöksisi -sinut kunniattomana alas viikossa, -- ei, ei viikkoakaan säilyisi -asemasi, kuuletko?" - -"Hei, en tiennytkään, että olen sinusta saanut sellaisen -esitaistelijan, abbé." - -"Sinä epäilet!" kivahti abbé. "Kuulehan vain, mitä juuri eilenkin -tapahtui Rue de la Hachettella. Muuan mies kaupitsi siellä -kananpoikaa." - -"Noh, mitä haittaa siitä minulle oli, abbé?" - -"Sen kuulet. Kananpoika ei ollut lihava. Muuan ostelija kieltäysi -maksamasta siitä kahdeksaatoista souta, sanoen järjettömäksi vaatia -sellaista hintaa nahasta ja luista, joista Fouquet oli korjannut lihan -ja rasvan." - -"Vai niin." - -"Huomautus herätti naurua", jatkoi abbé, "naurua sinun -kustannuksellasi, _mort de tous les diables!_ Roskaväkeä kertyi -ympärille, ja ilvehtijä lisäsi: 'Antakaa minulle Colbertin hoidattama -kananpoikanen, niin hitto vieköön maksankin mitä tahdotte.' Sille oitis -taputettiin käsiä. Ruma häväistys, käsitäthän, -- häväistys sellainen, -joka pakottaa veljen peittämään kasvonsa!" - -Fouquet punehtui. - -"Ja sinä peitit?" hän tokaisi. - -"En", kertoi abbé, "sillä laumassa oli parahiksi eräs mieheni, -- äsken -maalta saapunut tulokas, herra de Menneville, johon olen suuresti -mieltynyt. Hän raivasi tiensä tungoksen läpi ja sanoi viisastelijalle: -'Tuhat tulimmaista, herra ilveilijä, miekanisku Colbertin kukistamisen -puolesta!' 'Isku ja pisto Fouquetin häviölle!' vastasi toinen. He -paljastivat säilänsä ruokatavaramyymälän edustalla, liuta uteliaita -ympärillään ja ikkunat täynnä kurkistelijoita." - -"Miten kävi?" kysyi Fouquet hiukan elähtyen. - -"No, minun Mennevilleni varrasti naurajan läsnäolijain suureksi -tyrmistykseksi ja sanoi ruokatavarakauppiaalle: 'Ottakaa tämä kalkkuna, -hyvä mies, se on lihavampi kuin kananpoikanne.' Siinä näet", lopetti -abbé voitokkaasti, "mihin minä käytän tuloni; minä kannattelen suvun -kunniaa." - -Fouquet painoi alas päänsä. - -"Ja minulla on sata tuollaista", lisäsi abbé vielä vahvistukseksi. - -"No niin", sanoi Fouquet; "esitä laskelmasi Gourvillelle ja jää tänne -illaksi." - -"Tuleeko täällä illalliskestit?" - -"Tulee." - -"Mutta kassa on kiinni?" - -"Gourville avaa sinulle. Menehän vain, abbé." - -Abbé kumarsi. - -"Olemme siis sopuisina?" hän sanoi. - -"Varsin. Tule, Gourville." - -"Lähdetkö liikkeelle? Entä kemut?" - -"Tulen tunnin kuluttua takaisin, ole huoletta." Ja Gourvillelle -yli-intendentti lausui hiljaa: "Toimita valjaisiin englantilaiset -ratsuni; ajetaan ensin Pariisin kaupungintalon luo." - - - - -56. - -Herra de la Fontainen viini. - - -Vaunut olivat jo tuomassa Fouquetin vieraita Saint-Mandéhen; koko talo -oli jo lämpenemässä illallisen valmisteluissa, kun yli-intendentti -suuntasi nopsat hevosensa Pariisin teille. Ajoneuvot kääntyivät -loppumatkalla Seinen laiturikaduille, missä liikkui vähimmin väkeä, ja -päätyivät kaupungintalon luokse neljännestä vailla kahdeksan. Fouquet -astui alas Rue du Long-Pontin kulmassa ja suuntasi askeleensa jalkaisin -Grève-torille Gourvillen saattamana. - -Torin senpuolisessa käänteessä he näkivät mustaan ja sinipunaiseen -pukeutuneen miehen raahaavan _Pyhän Neitsyen kuvan_ krouvista isoa -viinipulloilla täytettyä vasua ja vievän sen vuokravaunuihin; hän oli -juuri nousemaisillaan itsekin niihin, ilmoittaen määräpaikakseen -Vincennesin, kun Fouquet virkahti rahastonhoitajalleen: - -"Kas, mutta siinähän on Vatel, hovimestarini!" - -"Niin tosiaankin, monseigneur", myönsi Gourville. - -"Mitä tekemistä hänellä on ollut tuollaisessa krouvissa?" - -"Sieltä hän epäilemättä on ostanut tuon viinilähetyksen." - -"Mitä kummaa! Ostetaanko minulle viiniä kapakasta?" sanoi Fouquet. -"Kellarini on siis kovin viheliäisesti varustettu!" Hän lähestyi -keittiöpäällikköänsä, joka peräti huolellisesti järjesteli -viiniostostansa vaunuissa. "Vatel, hoi!" kutsui hän käskevällä äänellä. - -"Varokaa, monseigneur", muistutti Gourville, "joudutte huomatuksi." - -"Vaikka!... mitä siitä? Vatel!" - -Korea-asuinen mies käänsi heihin säyseät ja ilmeettömät kasvonsa; hänen -silmissään näkyi kyllä jotakin säihkyä, ja huulilla väikkyi hyvin lievä -myhäily, mutta tarkkaaja olisi hyvin pian havainnut, että se hohde ja -hymy eivät kohdistuneet mihinkään eivätkä ilmaisseet mitään. Vatel joko -muhoili kuin hupakko tai hommasi sävyisästi kuin lapsi. - -"Hoo, -- monseigneur?" virkkoi hän nyt huomatessaan puhuttelijansa. - -"Niin, minä. Mitä hittoa te teette, Vatel?... Ostatteko viiniä -Grève-torin krouvista! _Männynkäpyyn_ tai _Vihreihin Raitoihin_ se -kenties vielä kelpaisi." - -"Mutta, monseigneur", sanoi Vatel tyynesti, luotuaan karsaan silmäyksen -Gourvilleen, "mikäs tässä sitten on hätänä?... Pidänkö kellariani -kehnossa kunnossa?" - -"Ette tosiaan, Vatel, ette; mutta..." - -"Mitä! Onko sentään vikaa?" tokaisi Vatel. - -Gourville kosketti varoittavasti yli-intendenttiä kyynäspäähän. - -"Älkää pahastuko, Vatel; minä vain luulin kellarini -- teidän -kellarinne kyllin hyvin varustetuksi, jotta sen täydentämiseen ei -tarvittaisi _Pyhän Neitsyen kuvan_ apua." - -"Ka, monsieur", vastasi Vatel hieman halveksivasti vaihtaen -puhuttelusanaansa, "teidän kellarinne on niin hyvin varustettu, että -muutamat seuralaisenne joutuvat pitopöydässänne juotavan puutteeseen." - -Fouquet katsahti kummastuneena Gourvilleen ja sitten Vateliin. - -"Mitä sanottekaan?" - -"Minä sanon, että teidän juomanlaskijallanne ei ollut kaikkien makuun -soveltuvia viinejä. Herrat de la Fontaine, Pélisson ja Conrart ovat -istuneet kuivin suin. He eivät pidä hienoista lajeista: mikäs auttoi?" - -"Ja te siis..." - -"Minulla on tässä nyt joignylaista, johon he ovat mieltyneet. Tiedän -heidän pistäytyvän _Pyhän Neitsyen kuvaan_ kerran viikossa maistelemaan -sitä. Siksipä päätin varata heille samaa." - -Fouquetilla ei ollut enää mitään sanottavaa... hän oli melkein -liikuttunut. Vatelilla sitävastoin näkyi olevan vielä paljonkin -sydämellään, kun hän oli päässyt lämpenemään. "Yhtä hyvin te -voisitte moittia minua siitä, monseigneur, että itse noudan Rue -Planche-Mibraylta sitä omenaviiniä, jota herra Loret käyttää ollessaan -päivällisillänne." - -"Juoko Loret minun luonani omenaviiniä?" huudahti Fouquet nauraen. - -"Ka, juopi, monsieur, niin juuri, -- ja siksi hän mielellään tuleekin -vieraaksenne." - -"Vatel, sinä olet kunnon mies!" huudahti Fouquet puristaen -hovimestarinsa kättä. "Kiitän sinua, Vatel, kun olet oivaltanut, että -minun luonani herrat de la Fontaine, Conrart ja Loret merkitsevät yhtä -paljon kuin herttuat ja päärit, yhtä paljon kuin prinssit, ja ovat -minun yläpuolellani. Sinä olet hyvä palvelija Vatel, ja minä nostan -palkkasi kaksinkertaiseksi." - -Vatel ei edes kiittänyt; hän kohautti hiukan olkapäitänsä, jupisten -oivan lauselman: - -"Nöyryyttävää on saada kiitosta velvollisuutensa täyttämisestä." - -"Hän on oikeassa", virkkoi Gourville, yhdellä ainoalla liikkeellä -kääntäen Fouquetin huomion toisaanne. Hän nimittäin viittasi mataliin -kahden hevosen vetämiin vankkureihin, joissa keikkui kaksi -rautarenkailla lujitettua hirsipuuta selällään päälletysten kytkettyinä -yhteen vitjoilla; kaksinkertaisella poikkipienain korokkeella istuva -kaupunginpalvelija yritti hiukan nolostuneen näköisenä parhaansa mukaan -sietää sen satahenkisen tyhjäntoimittajaparven sutkauksia, joka -hirsipuiden tarkoituksen vainuten saatteli kuormaa kaupungintalolle -asti. Fouquet hätkähti. - -"Päätös on tehty, näettehän", sanoi Gourville. - -"Mutta se ei ole valmiissa kunnossa", vastusti Fouquet. - -"Voi, älkää eksyttäkö itseänne, monseigneur! Kun kerran teidän -ystävyyttänne on niin nukutettu, epäluulojenne heräämistä karteltu ja -nuo telineet nyt ovat tuossa, niin te ette mahda mitään tuomion -muuttamiseksi." - -"Mutta minä en ole sitä varmentanut." - -"Herra de Lyonne kaiketi on sen tehnyt teidän sijastanne." - -"Minä lähden Louvreen." - -"Ettekä lähde." - -"Neuvotko minulle sellaista raukkamaisuutta!" huudahti Fouquet. -"Kehoitat hylkäämään ystäväni, suostuttelet minua taistelukuntoisena -heittämään maahan aseet, jotka minulla on kädessäni?" - -"En esitä teille mitään sellaista, monseigneur. Voitteko tällä hetkellä -jättää virkanne?" - -"En." - -"No niin, entä jos kuningas katsoo tarpeelliseksi päästä meistä eroon?" - -"Hän voi antaa minulle eroni etäältä kuten läheltäkin." - -"Tuskin, ellette vasiten lähde loukkaamaan hänen itsetuntoaan." - -"Mutta minä en voi heittäytyä halpamaiseksikaan enkä alistu siihen, -että ystäväni kuolevat, -- heidät on pelastettava." - -"Onko välttämätöntä teidän mennä sitä varten Louvreen?" - -"Gourville!" - -"Pitäkää varanne... kerran Louvreen mentyänne teidän täytyisi kaikella -pontevuudella puolustaa ystäviänne, avoimesti julistaa kantanne, -- -äärimmäisyyteen asti vastustaa kuningasta, kun hän kaiketi kuitenkin -pysyisi lujana, -- täytyy heittää yrityksenne ajoissa kesken ja -sitoutua auttamattomasi hylkäämään heidät kohtalonsa varaan, hyväksyen -heidän tuomionsa." - -"En ikinä!" - -"Suokaa anteeksi... kuningas ehdottomasti vaatisi teitä muussa -tapauksessa ottamaan eronne, tai te varmaankin itse ilmoittaisitte -eroavanne." - -"Sen tekisin." - -"Sentähden on todennäköisesti turmiollista ristiriitaa vältettävä... -Palatkaamme Saint-Mandéhen, monseigneur." - -"En hievahda tältä paikalta, missä aiotaan panna toimeen se rikos ja -syöstä minut häpeään, ennen kuin keksin keinon vihollisteni häviöksi, -Gourville!" - -"Monseigneur", vastasi Gourville, "minä säälittelisin teitä, ellen -tietäisi teidän tästä neuvottomuudestanne huolimatta olevan meidän -vuosisatamme neroja. Te omistatte sataviisikymmentä miljoonaa, -asemaltanne vastaatte kuningasta, varallisuudeltanne olette -sataviisikymmenkertaisesti häntä vahvempi. Colbert ei edes älynnyt -suostuttaa häntä vastaanottamaan Mazarinin lahjoitusta. Mutta kun on -valtakunnan rikkain mies ja vain viitsii käytellä rahojaan, ei miehestä -ole mihinkään, ellei hän kykene saamaan mitä tahtoo. Palatkaamme -Saint-Mandéhen, sanon minä." - -"Neuvotellaksemme Pélissonin kanssa? Ehkä on parempi." - -"Ei, monseigneur, vaan lukemaan rahojanne likoon!" - -"Lähdetään!" sanoi Fouquet säihkyvin silmin; "niin, niin, -Saint-Mandéhen!" - -Hän nousi jälleen vaunuihinsa, Gourville kintereillään. Taipaleella he -Saint-Antoinen esikaupungin päässä saavuttivat Vatelin pikku ajoneuvot, -hovimestarin rauhallisesti kuljettaessa niissä joignylaisviiniään. -Höllin ohjaksin ohitse nelistäessään mustat ratsut säikähdyttivät aran -vuokrahevosen, ja säikähtyneenä hovimestari pisti päänsä esille -vaununovesta parkaisten: "Varokaa pullojani!" - - - - -57. - -Saint-Mandén parvekkeella. - - -Viisikymmentä henkilöä odotti yli-intendenttiä. Hän ei edes antautunut -pikimmältään kamaripalvelijan huoliteltavaksi, vaan meni ulkoportailta -suoraan etusalonkiin, missä ystävät pakinoitsivat kokoontuneina. -Isännöitsijä oli juuri toimittanut illallispöydän kuntoon, sillä -veljensä poissaollessa oli abbé Fouquet katsonut olevansa velvollinen -vastaamaan vieraitten viihtymyksestä ja omaksunut määräysvallan tässä -suhteessa. - -Yli-intendentin saapumista tervehdittiin iloisella ja sydämellisellä -sorinalla: herttaisena, hyväntuulisena ja kitsastelemattomana -maailmanmiehenä Fouquet oli likeisesti kiinnittänyt itseensä ne -runoilijat, taiteilijat ja toimihenkilöt, jotka olivat päässeet hänen -yksityiseen seurapiiriinsä. Hänen otsansa -- josta pikku hovi oli -tottunut oman esiintymisensä ohjeeksi lukemaan rahaministerin -mielialoja, vaikka se ei koskaan mennyt ryppyiseksi suuristakaan -pulmista, -- oli tänä iltana tavallista kalpeampi, ja useakin -ystävällinen silmä pani merkille tuon vaaleuden. Fouquet istuutui -pöydän keskikohdalle ja kävi hilpeästi johtelemaan ateriaa. Hän kertoi -la Fontainelle Vatelin huomaavaisesta retkestä ja selosti sitten jutun -Mennevillestä ja laihasta kananpojasta Pélissonille sellaiseen tapaan, -että koko seurue alkoi kuunnella. Se aiheutti myrskyisää naurua ja -naljailua, joka taukosi vasta Pélissonin vakavasta ja murheellisesta -viittauksesta. - -Abbé Fouquet ei käsittänyt, missä mielessä hänen veljensä oli kääntänyt -puheen tälle alalle; hän kuunteli tarkkaavasti ja etsi milloin -Gourvillen, milloin rahaministerin kasvoista selitystä, johon ei -kuitenkaan ilmennyt vihjaustakaan. - -Pélisson otti sananvuoron. "Herra Colbertista siis puhutaan?" hän -virkkoi. - -"Miksei", vastasi Fouquet, "jos kerran on totta, että kuningas on -nimittänyt hänet intendentikseen?" - -Tuskin oli Fouquet sen lausunut, sovittaen ilmeisesti sanoihinsa -erityistä sävyä, kun seurueessa kuohahti kiihtymys. - -"Saituri!" huudahti yksi. - -"Tuhrus!" arvosteli toinen. - -"Teeskentelijä!" kiljaisi kolmas. - -Pélisson vaihtoi Fouquetin kanssa terävän silmäyksen. - -"Hyvät herrat", hän sanoi, "nyt sätimme miestä, jota kukaan meistä ei -tunne; se ei ole ihmisellistä eikä järjellistä, ja olen varma siitä, -että herra yli-intendentti on samaa mieltä minun kanssani." - -"Täydellisesti", yhtyi Fouquet. "Jättäkäämme herra Colbertin lihavat -kananpojat, nyt on kysymys vain herra Vatelin tryffelifasaaneista." - -Se lisäys häivytti pilven, joka oli äkkiä alkanut levitä koko -seurueeseen. Gourville elvytteli sitten runoilijoita niin hyvin Joignyn -viinillä, ja abbé -- älykkäänä kuten lähimmäisensä rahoja tarvitseva -mies ainakin -- hauskutteli niin onnistuneesti raha- ja miekkamiehiä, -että äskeisen painostuksen aihe kokonaan hälveni tässä humussa. - -Kardinaali Mazarinin testamentti oli yleisempänä keskusteltavana -aterian jälkipuolella; sitten Fouquet käski kantaa makeis- ja -hedelmävasut ja liköörimaljat parvekkeen viereiseen salonkiin. Hän -siirtyi sinne edellä, tarjoten käsivartensa eräälle naiselle, joka -tästä suosiosta sai illan kuningattaren sijan. Soittokunta sai -sittemmin illastaa, ja pitoseurue alkoi käyskennellä pikku ryhminä -parvekkeella ja puutarhassa, lenseässä ja tuoksuisessa kevätilmassa. - -Pélisson astui silloin yli-intendentin luo ja virkkoi: "Monseigneur on -saanut mielipahaa?" - -"Suurta", myönsi ministeri; "antakaa Gourvillen kertoa siitä teille." - -Kääntyessään Pélisson törmäsi la Fontaineen, joka tuli tallanneeksi -häntä kumpaisellekin jalalle. Hänen piti kuulla, millaisen -latinankielisen säkeistön runoilija oli tällävälin sepittänyt Vatelista -jo tunnin ajan oli la Fontaine lausuillut näitä säkeitään joka sopessa, -tavoittaen niille palkitsevaa suosijaa. Hän luuli saavansa Pélissonin -pidätetyksi, mutta tämä osasi sievästi luiskahtaa erilleen. Runoilija -palasi kumppaninsa Loretin luo, mutta huomasi tämänkin innostuneen -luomistuulelle ja sommitelleen neljä juhlallista säettä illallisen ja -isännän kunniaksi. La Fontaine oli turhaan yrittänyt sijoittaa -säkeitään; Loret oli heti tavannut sepitelmälleen lunastajan. Samaa -tietä aikoi nyt edellinenkin koettaa, mutta hänen oli peräydyttävä -kreivi de Charostin tieltä, jonka käsivarteen Fouquet oli juuri -tarttunut. - -Abbé Fouquet huomasi, että runoilija ainaisessa hajamielisyydessään -aikoi seuratapoja loukaten saatella noita kahta puhelijaa. Hän -ehättäysi väliin. La Fontaine heti tarrasi häneen ja alkoi lausua -säkeitään. Abbé ei enää muistanut latinasta rahtuakaan, mutta -ymmärtäväisen näköisenä hän huojutteli päätänsä niin tahdikkaasti kuin -lausujakin antoi ruumiinsa liikkeillä pontta daktylien ja spondeitten -vaihtelevalle poljennolle. Sillävälin Fouquet makeisvasujen takana -kertoi suuren tapahtuman de Charostille, vävylleen. - -"Pitää lähettää tyhjäntoimittajat ihailemaan ilotulitusta meidän -haastellessamme täällä", huomautti Pélisson Gourvillelle. - -"Parempi on", vastasi Gourville virkkaen muutaman sanan Vatelille. -Tämän nähtiin sitten ohjailevan puutarhaan loputkin teikarit, naiset ja -muut rupattelijat, niin että kolmensadan vahakynttilän valaisemalle -parvekkeelle jäivät ainoastaan politikot käyskentelemään kaikkien -puutarhassa hyörivien ilotulituksen katselijain näkyvissä. - -Gourville lähestyi yli-intendenttiä sanoen: - -"Monsieur, olemme kaikin täällä." - -Fouquet loi tarkastavan silmäyksen pitkin parveketta. Heitä oli -kaikkiaan kahdeksan. Pélisson ja Gourville kävelivät käsihakaa -ikäänkuin pakisten kaikenlaisista keveistä asioista. - -Fouquet oli haastelevinaan omista hommistaan kahden upseerin kanssa. -Abbé Fouquet teiskaroitsi yksin, ja Fouquet näytti syventyneen -keskusteluun vävynsä kanssa, astellen edes takaisin kreivin rinnalla. - -"Hyvät herrat", lausui hän kuitenkin, "älköön yksikään teistä kohottako -päätänsä älköönkä olko tarkkaavinaan sanoja, kävelkää vain hiljakseen -ja kuunnelkaa minua samalla." - -Syntyi syvä hiljaisuus, jota häiritsi ainoastaan huvittelijain etäinen -häly, kun he tavoittivat istutuslehdoissa parhaita sijoja rakettien -tähystelyyn. - -Tuo oli omituinen kohtaus -- miehet astuskelemassa ikäänkuin erillisinä -ryhminä jutellen minkä mitäkin ja toisista piittaamatta, samalla kun he -silti omistivat kaiken huomionsa yhdelle ainoalle puhujalle, joka -asennostaan päättäen vain virkkoi joitakuita pikku huomautuksia -vieruskumppanilleen. - -"Hyvät herrat", haastoi Fouquet, "olette epäilemättä huomanneet, että -keskiviikko-kokouksestamme nyt puuttuu kaksi ystäväämme... Taivaan -nimessä, abbé, älä pysähdy, -- ei ole välttämätöntä kuuntelemiseen; -kävele toki ja säilytä pääsi asento mitä luonnollisimpana, ja koska -sinulla on tarkka silmä, vilkaise avoimesta ikkunasta tuolloin tällöin, -varoittaaksesi meitä yskähdyksellä, jos joku kääntyy takaisin -parvekkeelle päin." - -Abbé totteli. - -"Minä en ole tullut ketään kaivanneeksi", sanoi Pélisson, joka samassa -käänsi selkänsä Fouquetille ja eteni vastakkaiseen suuntaan. - -"Minäpä en näe herra Lyodotia, jolta saan apurahani", huomautti Loret. - -"Ja minä", virkkoi abbé ikkunan äärestä, "olen hiukan odotellut kelpo -d'Eymerisia, joka viime brelan-pelissä jäi minulle yksitoistasataa -livreä velkaa." - -"Loret", sanoi Fouquet kävellen vakavana ja kumarassa, "sinä et enää -pääse nostamaan apurahaasi Lyodotilta, ja sinä, abbé, et voi periä -saatavaasi d'Eymerisilta, sillä kumpainenkin on kuoleman partaalla." - -"Kuoleman?" huudahti seurue, joka kamalasta sanasta väkisinkin -seisahtui varovaisessa näyttelemisessään. - -"Muistakaa asema, hyvät herrat", sanoi Fouquet, "sillä meitä -mahdollisesti vakoillaan... Niin, he ovat kuoleman omia." - -"Kuoleman omia!" toisti Pélisson; "nuo miehet, jotka tuskin kuusi -päivää sitten tapasin terveyttä uhkuvina ja reippaina! Epävakaista -tosiaan on ihmisparan elämä; ei sitä tiedä, kenet äkkitauti kaataa." - -"Viimeiseen asti voi toivoa paranemista", arveli Loret. - -"He eivät sairasta", sanoi Fouquet. "Heidät hirtetään!" Ja hänen kolkko -äänensä kajahti kuin turmanläppäys tällä ylellisellä parvekkeella, joka -hohteli taulujen, kukkasien, samettiverhojen ja kultaompeluksien -loistossa. Jokainen pysähtyi ehdottomasti, tyrmistyneenä; mutta samassa -sähähtivät ensimmäiset raketit puunlatvojen yläpuolelle, ja voimakas -hurraus sai yli-intendentin vilkaisemaan sille taholle. Hän lähestyi -ikkunaa, ja ystävät asettuivat hänen taakseen odottamaan lisätietoja. - -"Hyvät herrat", jatkoi Fouquet, "Colbert on vangituttanut ja -tuomituttanut kuolemaan kaksi ystävääni, aikoen heti toimittaa tuomion -täytäntöön. Mitä minun pitäisi tehdä?" - -"Jumaliste, Colbertilta tulee vihlaista maha halki!" kivahti abbé -ensimmäisenä. - -"Monseigneur", sanoi Pélisson, "tulee vedota hänen majesteettiinsa." - -"Kuningas on jo vahvistanut tuomion, hyvä Pélisson." - -"Mitäpä siinä siis muuta kuin ehkäistä täytäntöönpanon mahdollisuus", -sanoi kreivi de Charost. "On lahjottava vanginvartijat." - -"Tai paremmin vankilanpäällikkö", arveli Fouquet. - -"Niin, vielä tänä yönä on vangit autettava pakenemaan!" yhtyivät -toiset. - -"Kuka teistä ottaa homman huolekseen?" - -"Kyllä minä käyttelen rahoja", tarjousi abbé. - -"Ja minä käyttelen puheenlahjaa", lupautui Pélisson. - -"Sekä puheenlahjaa että rahoja", päätti Fouquet; "viisisataatuhatta -livreä kyllä riittää Conciergerie-vankilan päällikölle, mutta tarpeen -tullen heltiää miljoonakin." - -"Miljoona!" huudahti abbé; "mutta puolta halvemmalla minä toimittaisin -tuhotuksi puolet Pariisia." - -"Ei mitään melskeitä nyt", sanoi Pélisson. "Vankilanpäällikön tultua -suostutelluksi vangit livahtavat tiehensä, ja vapaalla jalalla -ollessaan he ovat pätevimpiä nostattamaan Colbertin viholliset -liikkeelle ja osoittamaan kuninkaalle, että hänen nuoruutensa hairahtuu -liioitteluihin, oikeudenkäyttö kuten uudistusinto muulloinkin alkaa -suhdattomuuksilla. - -"Lähtekää siis Pariisiin, Pélisson", päätti Fouquet, "ja ottakaa -kumpikin uhri talteen; huomenna sitten harkitsemme asemaa. -- -Gourville, toimita ne viisisataatuhatta Pélissonille." - -"Varokaa, ettei tuuli sieppaa teitä mukaansa", sanoi abbé. "Hitto, onpa -siinä vastuu! Sallikaa minun olla hiukan apunanne." - -"Hiljaa!" käski Fouquet; "ihmisiä lähestyy. Ah, ilotulitus on ihan -tenhoava!" - -Säihkyvä kipinäsade sinkoili korkeudesta likeisen metsän lehvistöön. - -Pëlisson ja Gourville poistuivat yhdessä parvekkeen sisäovesta; -Fouquet laskeusi viiden viimeisen salaliittolaisen kanssa puutarhaan. - - - - -58. - -Epikurolaiset. - - -Moniväriset lyhdyt loivat loistoa puutarhalehtoihin, viulut ja oboet -hivelivät korvia riuduttavilla lurituksillaan, räiskyvät tulituslyhteet -leimauttelivat huikaisevia kajastuksia taivaalle ja saivat puiden -takana säihkynsä taustaksi Vincennesin vankilan jylhät varjopiirteet, -ja kun Fouquet nyt omisti tai näytti omistavan kaiken huomionsa tälle -näyttämölle, myhäillen naisille ja runoilijoille, ei illatsu ollut -vähemmän rattoisa kuin tavallisestikaan, joten Vatel sen järjestäjänä -ei osoittautunut tyytymättömäksi vaivannäkönsä vastaanotosta, sitten -kun hän ensin oli levottomin katsein tarkannut, minkä sävyn hänen -isäntänsä saisi illanvieton loppuhetkiksi. - -Tulitusten ehdyttyä seurue hajaantui puistikkoihin ja pilarikäytäviin -sellaisella luontevalla vapaudella, joka ilmaisee talon isännän osaavan -mitä parhaiten karttaa suurellisuutta, sovitella vieraanvaraisuuttansa -kohteliaaksi ja esiintyä uhkeudessaan huolettomasti. Runoilijat -liittyivät pikku ryhmiksi toistensa käsikoukkuun ja kuljeskelivat -pitkin lehtoja tai ojentausivat mättäille ollenkaan surkeilematta -samettipukujaan ja käherrettyjä hiuksiaan, joihin tarttui kuivia lehtiä -ja ruohonkorsia. Naisista jotkut kuuntelivat taiteilijain hyräilyjä -ja runoniekkain säkeitä, mutta useammat havaitsivat kaikkein -mieluisimmaksi sen erityisen suorasanaisen kaunopuheisuuden, jota -muutamat runoilijoihin ja taiteilijoihin lukeutumattomat miehet saivat -nuoruudelta ja yksinäisyydeltä, niin että he esittivätkin sitä varsin -luontevasti. - -"Minkätähden ei meidän mestarimme Epikuros liittynyt tähän piiriin?" -virkkoi la Fontaine runoilijain kulmalla. "Muinaisuuden Epikuros ei -milloinkaan hylännyt oppilastensa seuraa, -- meidän mestarimme -menettelee väärin." - -"Monsieur", vastasi hänelle Conrart, "ihan aiheetta te itsepintaisesti -nimittäydytte epikurolaiseksi; täällä ei totisesti mikään muistuta -vanhanajan ajattelijan opetuksista." - -"Mitä!" väitti la Fontaine; "eikö ole kirjoitettu, että Epikuros osti -ison puutarhan ja eleli siellä rauhallisesti ystäviensä parissa? Ja -eikö herra Fouquet ole samaten ostanut suurta puistoaluetta -Saint-Mandéssa, ja emmekö me elele varsin rauhallisesti hänen ja -ystäviemme keskuudessa?" - -"Kyllähän, mutta valitettavasti eivät puutarha ja ystävät riitä tässä -tapauksessa tuottamaan erityistä yhtäläisyyttä. Mitä yhteyttä on herra -Fouquetin ja Epikuroksen ohjelmalla?" - -"No, mehän juuri toteutamme sitä Epikuroksen peruslauselmaa, että -nautinto tuottaa onnen. Me emme luullakseni tunne itseämme -onnettomiksi, minä kaikkein vähimmin. Hyvä ateria, Joignyn viiniä, jota -hienotuntoisesti on vasiten haettu minulle kodikkaimmasta krouvista, -- -ei ainoatakaan kommellusta koko illanvietossa siitä huolimatta, että -seurueena on kymmenen miljoonamiestä ja kaksikymmentä runoilijaa." - -"Pysähdytänpä teidät tuohon. Puhuitte Joignyn viinistä ja hyvästä -ateriasta, mutta suuri Epikuros eli ja pani oppilaansa elämään -leivällä, herneillä ja puhtaalla vedellä. Yksinkertaisuus ja ylellisyys -siis vastakkaisina onnen edellytyksinä." - -"Se ei ole varmaa", arveli la Fontaine; "te saatatte vaihtaa -Epikuroksen ja Pytagoraan, hyvä Conrart." - -"Muistanette myös, että muinainen viisaustieteilijä oli hyvin nurjalla -kannalla jumaliin ja esivaltaan nähden. Älkää senkään vuoksi verratko -häntä herra yli-intendenttiin, sillä meistä jo puhutaan, että olemme -huonoja ranskalaisia, penseitä yksinvallan aatteelle, kuuroja laeille. -Uudenaikaisiksi epikurolaisiksi tekeytyvistä henkilöistä uskottaisiin -yhä helpommin, että he ovat omavaltaista väkeä." - -"Oh", huudahti la Fontaine, "eihän Epikurosta toki niin ole -käsitettävä, -- ei entiseltä eikä nykyiseltä ajalta. Mestarin opetukset -eivät meistä tee niskuroitsijoita. Kuulkaahan erästäkin hänen -päämietelmäänsä: 'Toivokaa kansalle hyviä johtajia.' Ja mitä sanookaan -herra Fouquet meille alinomaa: 'Milloin meitä viimeinkin kunnolleen -hallittaisiin?' Eikö ole totta?" - -"Jos siinä onkin yhteistä epikurolaisuutta", myönsi Conrart, "niin se -on samalla hiukan kapinallistakin." - -"Kapinallistako on toivotella kansalle hyvää hallitusta" - -"Niinpä tietysti, kun hallitusmiehet ovat huonoja." - -"Malttakaa, minulla on vastaus siihenkin. Epikuros lausuu nimittäin -myös: 'Huonoonkin hallitukseen tulee alistua' Ei hän väkivaltaa -tahtonut edistää arvosteluillaan. Entä herra Fouquet! Kuinka usein -olemmekaan kuulleet hänen lausuvan: 'Mazarin on viheliäinen myyrä -- -iilimato! Sitä hylkyä on kuitenkin toteltavat'... Onko hän sanonut niin -vai eikö ole, Conrart?" - -"Myönnän hänen kyllä puhuneen sitä, ja kenties hiukan liiaksikin." - -"Selvää epikurolaisuutta, hyvä ystävä; me olemme ilmettyjä -epikurolaisia, vakuutan vieläkin, ja se on hauska huomioi" - -"Ei kovinkaan hauska, jos meitäkin vastaan nousee sellainen puolue kuin -Epiktetoksen: muistattehan Hieropoliin järkeilijän, joka väitti leipää -ylellisyydeksi, herneitä herkuttelijain ruuaksi ja lähdevettä -mässääjäin juomaksi, -- joka isäntänsä rusikoimana sanoi tälle hiukan -nurkuen kylläkin, mutta muutoin pahastuttamatta häntä: 'Lyönpä vetoa, -että nyt katkaisitte koipeni!'" - -"Siinä oli jäärä mieheksi." - -"Mutta hän voisi hyvinkin saada opetuksensa jälleen muotiin, muuttaen -vain nimensä Colbertiksi." - -Syrjästä lähestyneenä Fouquet ehti parahiksi kuulemaan, että tämä nimi -jo väkisin sotkeutui kaunosielujenkin joutohetken viisasteluun; hän -myhäili silti hilpeästi suojateilleen, mutta samassa ilmestyi toisaalta -esiin Gourville, ehdottomasti kääntäen puoleensa hänen katseensa ja -saaden hänet eriämään ryhmästä. Yli-intendentti säilytti huolettoman -sävynsä niin kauan kuin oli muiden näkyvissä, mutta riisui naamionsa -heti kun pääsi kahden kesken rahastonhoitajansa kanssa. "No?" kysyi hän -kiivaasti; "kuuluuko jo mitään Pëlissonista?" - -"Hän tuli juuri Pariisista..." - -"Toiko hän vangit?" - -"Hän ei edes päässyt kuvernöörin puheille." - -"Mitä! Eikö hän sanonut tulevansa minun puolestani?" - -"Sitä hän vakuutti, mutta vankilanpäällikkö ilmoitti vastaukseksi, että -jos herra Fouquet on jonkun lähettänyt, on tällä tietenkin kirjelmä -valtuutena." - -"Oh", huudahti Fouquet, "sitä en ajatellut! Sen kyhään heti..." - -"Älkää kirjoittako sellaisessa asiassa, monseigneur", varoitti -Pélisson ilmestyen pikku puistikon takaa. "Lähtekää itse ja esiintykää -suullisesti." - -"Niin", vastasi Fouquet miettivästi, "se lienee sittenkin viisainta. -Menen huoneisiini ikäänkuin työhön; pitäkää te hevoset sillävälin -valjaissa, Pélisson, ja Gourville huolehtikoon vieraistani." - -"Lausun vielä viimeisen neuvon, monseigneur", vastasi Gourville. "Älkää -menkö itse taivuttelemaan vankilanpäällikköä, jos voitte järjestää -toisin. Teidän esiintymisenne sellaisella asialla olisi miehuullista, -mutta ei viisasta. Suokaa minulle anteeksi, herra Pélisson, jos olen -eri mieltä teidän kanssanne; mutta uskokaa minua, monseigneur, parempi -on vielä yrittää saada kuvernööri vastaanottamaan teidän sijastanne -joku välittäjä, -- hän on kyllä kohtelias mies, mutta kuitenkaan ei -teidän ole hyvä esiintyä itse vankilassa." - -"Tuumin asiaa", lupasi Fouquet, "onhan meillä muuten aikaa koko yö." - -"Älkää ottako liiaksi lukuun aikaa, vaikka sitä olisi minkä verroin", -muistutti puolestaan Pélisson; "ei ole koskaan virhe ehtiä liian -pian." - -"Hyvästi, Gourville", virkkoi yli-intendentti; "pidä hyvää huolta -hauskuudesta. Tulkaa mukaani, Pélisson." - -Tuokion kuluttua hän oli taipaleella, epikurolaisten huomaamattakaan, -että heidän isäntänsä oli kadonnut näyttämöltä, viulut olivat äänessä -kaiken yötä. - - - - -59. - -Neljännestunnin myöhästys. - - -Toistamiseen sen illan kuluessa lähdettyään liikkeelle -maaseutuasunnostaan Fouquet tunsi itsensä vähemmän ahdistuneeksi ja -rasittuneeksi kuin olisi voinut luulla. Hän kääntyi Pélissoniin, joka -kuomuvaunujen toisessa nurkassa mietiskeli kaikenlaisia todisteluita -Colbertin houkutuksia vastaan. - -"Onpa vahinko, hyvä Pélisson", sanoi hän keveästi, "että te ette ole -nainen." - -"Onnekseni sen päin vastoin katson", vastasi Pélisson, "sillä suoraan -sanoen minä olen hirmuisen ruma, monseigneur." - -"Pélisson, Pélisson!" naurahti yli-intendentti: "sitä te huomautatte -niin usein, että ympäristönne johtuukin luulemaan sitä araksi -kohdaksenne." - -"Se todella kaiveleekin mieltäni, monseigneur. Olin nimittäin pulska -nuorukainen ennen kuin rokko minut runtoi. Ajattelitte kai, että joku -tenhotar parhaiten tehoisi välittäjäksi, kun vankilanpäällikkö on -tunnettu siinä kohden taipuisaksi ja ottaisi kaiketi vastaan?" - -"Se johtui mieleeni", myönsi Fouquet; "mutta toivoakseni minulla on -itsellänikin melkoisesti suostutteluvoimaa." - -"On varmasti, monseigneur. Silti -- Gourville huomautti oikein, että -vaarannatte siinä paljon." - -"Oh!" huudahti Fouquet äkkiä innostuen; "minä tunnen naisen, joka -kelpaisi tarvitsemaksemme henkilöksi Conciergerien kuvernöörin -puheille!" - -"Minä tunnen viisikymmentä, monseigneur, -- viisikymmentä -toitottajatarta, jotka ovat valmiita koko maailmalle tulkitsemaan -teidän anteliaisuuttanne ja kiintymystänne ystäviinne, liudan -kaunottaria, jotka suupaltteina sitten syöksyisivät turmioon ja -vetäisivät teidät mukanaan." - -"En puhu sellaisista naisista, Pélisson, vaan jalosta ja viehkeästä -olennosta, jossa naiselliseen älykkyyteen yhtyy miehinen uljuus ja -kylmäverisyys. Puhun naisesta, jonka kauneudelle vankilankin muurit -kumartavat ja joka kykenee taatusti tallettamaan luottamustehtävän -salaisuuden." - -"Siinähän sitä onkin aarre", sanoi Pélisson; "sen kun lahjoitatte -Conciergerien arvoisalle kuvernöörille, niin hiisi vieköön kannattaakin -hänen panna päänsä paulaan. Ei ole moista loihtijatarta vain ennen -nähty." - -"Kuvernööri ei joudu panemaan mitään alttiiksi", vastasi Fouquet, -"sillä hän saa minulta hevoset pelastuakseen ja puoli miljoonaa -mukavasti elelläkseen Englannissa, -- ja ystävättäreni taasen ei -annakaan hänelle muuta kuin ratsut ja rahat. Käykäämme tavoittamassa -tätä sulotarta, Pélisson." - -Samassa hän nykäisi silkkinarusta, joka vaunujen sisäpuolelta johti -etuistuimelle. Ajoneuvot pysähtyivät. - -"Monseigneur", ryhtyi Pélisson vakavasti estelemään, "sellaisen naisen -löytämiseen teiltä menisi yhtä paljon aikaa kuin Kolumbus käytti uuden -maanosan etsimiseen. Meillä on tuskin kahta tuntia käytettävänämme; -vankilanpäällikön mentyä kerran levolle on mahdoton tunkeutua hänen -puheilleen hälinää herättämättä, ja aamun valjetessa meille käy -vaikeaksi salata liikkeitämme. Menkää, menkää itse, monseigneur, -älkääkä tänä yönä tavoitelko mitään enkelinaista." - -"Mutta me olemme jo hänen portillaan, hyvä Pélisson." - -"Madame de Bellièren talon edustalla!" - - -"Sh!" - -"Voi, hyväinen aika!" huudahti Pélisson. - -"Mitä teillä on sanottavana häntä vastaan?" kysyi Fouquet. - -"Ei mitään, valitettavasti, ja se tekee minut toivottomaksi. Ei -suorastaan ikinä mitään... Kunpa voisinkin sanoa hänestä kylliksi -pahaa, estääkseni teitä menemästä hänen luokseen!" - -"Estääksenne minua!" sanoi Fouquet. "Mikään maan mahti ei nyt -estäisi minua pistäytymästä kohteliaisuusvierailulle madame du -Plessis-Bellièren luo, kun hänen mahdollinen myötävaikutuksensa voi -saada hankkeemme turvallisesti onnistumaan. Tuletteko kanssani?" - -"En, monseigneur, en." - -"Mutta ikävähän minun on jättää teitä odottamaan, Pélisson", -pahoitteli yli-intendentti vilpittömän kohteliaasti. - -"Sitä parempi on minun pysytellä ulkopuolella, monseigneur, jotta sen -muistaessanne viivytte vähemmän aikaa... olkaa varuillanne, tuolla -pihallahan näkyykin vaunut; hänellä on joku luonansa!" - -"Käväisen vain viideksi minuutiksi", virkkoi Fouquet hieman -levottomasti, hypähtäen vaunujen astinlaudalta ulkoportaille. - -Pélisson jäi rypistynein silmäkulmin istumaan vaunujen nurkkaan. - -Fouquet nousi asuinkertaan ja lausui nimensä lakeijalle siten -aiheuttaen koko palveluskunnassa sellaista tuoksinaa ja harrasta -kumartelua, että saattoi nähdä heidän valtiattarellaan olleen -tapana puhua talossaan suosiollisesti ja kunnioittavasti maan -rahaministeristä. - -"Herra yli-intendentti!" huudahti markiisitar kovin kalpeana tullessaan -etuhuoneeseen. "Käyntinne on minulle suuri kunnia. -- Varokaa", hän -lisäsi ihan hiljaa, "Marguerite Vanel oi luonani." - -"Madame", vastasi Fouquet hämmentyneenä, "tulin asioissa... Vain -sananen pikimmiten." - -Hän eteni markiisittaren mukana avoimesta ovesta salonkiin. Madame -Vanel oli noussut seisomaan vihertävän valjuna kuin itse kateus, -kuullessaan Fouquetin saapuvan myöhäisellä iltahetkellä hänen äskeisen -välittäjänsä luokse. Valtiomies astui turhaan tervehtimään häntä mitä -herttaisimmin ja sovittavimmin sanoin; hän vastasi niihin vain -raivostuneella silmäyksellä, joka naisen mustasukkaisuuden ja pettyneen -turhamaisuuden voimalla tunkeusi vihlaisuksi sekä markiisittaren että -Fouquetin sydämeen. Marguerite Vanel taivutti jäykästi päätänsä -menetetylle ystävättärelle, kumarsi syvempään rahaministerille ja jätti -siten hyvästi, sanoen lähtevänsä käymään vielä toisaalla; hän katosi -huoneesta ennen kuin tyrmistynyt markiisitar tai selittämätöntä -rauhattomuutta tunteva valtiomies tuli ajatelleeksikaan pidätellä -häntä. - -Tuskin oli hän mennyt, kun Fouquet kahdenkeskiseen kohtaukseen jääneenä -polvistui markiisittaren eteen sanaakaan virkkamatta. - -"Minä odotin teitä", sanoi tämä armaasti hymyillen. - -"Ettehän toki", vastasi toinen, "sillä siinä tapauksessa olisitte -toimittanut tuon naisen menemään." - -"Hän saapui vasta neljännestunti sitten ihan arvaamatta." - -"Te siis hiukan rakastatte minua, markiisitar?" - -"Siitä ei ole kysymys, monsieur, vaan teidän vaaroistanne; millä -kannalla asianne ovat?" - -"Tänä yönä sieppaan molemmat ystäväni kaupunginvankilasta." - -"Millä tavoin?" - -"Ostamalla, lahjomalla puolelleni kuvernöörin." - -"Hän on ystäviäni; voinko auttaa hankkeessa, vahingoittamatta teitä?" - -"Voi, markiisitar, se olisi peräti suuri palvelus, mutta miten saisin -välitystänne käytetyksi maineenne joutumatta alttiiksi? Mieluummin -menköön mahtini, vapauteni ja henkenikin, jos turman välttäminen -vaatisi teiltä ainoankaan kyyneleen tai hetkeksikään pilvistyttäisi -otsaanne." - -"Monseigneur, älkää haastako minulle sanoja, jotka huumaavat mieleni; -tunnen jo ahdistusta siitä, että olen tahtonut teitä palvella -ajattelematta menettelyni täyttä merkitystä. Rakastan teitä todella -kuin hellä ystävätär, ja ystävättärenä olen teille kiitollinen -kiintymyksestänne, mutta voi -- milloinkaan ette saa minua -rakastajattareksenne!" - -"Säälimätön!" huudahti Fouquet tuskastuneesti. - -"Minä rakastan teitä liiaksikin", sanoi nuori nainen hiljaa. "Kunnian -ja rikkauden loiste loukkaa silmiäni, mutta uljaasti kestetyt vastukset -vetävät minua puoleensa; mahtinne uhkeudessa jätitte minut -kylmäkiskoiseksi, mutta nähdessäni onnettomuuden uhkaavan teitä olen -päättömästi jo miltei heittäytynyt syliinne... Nyt ymmärrätte minut, -monseigneur... teidän tulee saavuttaa jälleen turvallinen asemanne, -jotta minun sydämeeni ja ajatuksiini voi puhtaus palata: vastukset -syöksisivät minut hukkaan." - -"Oi, madame", sanoi Fouquet tuntien liikutusta, jollaista hän ei ollut -koskaan ennen kokenut, "vaikka suistuisinkin inhimillisen kurjuuden -alimmalle asteelle ja kuulisin teidän suustanne sen sanan, jonka -minulta nyt epäätte, niin erehtyisittepä kuitenkin sinä päivänä -ylevässä itsekkyydessänne: te luulisitte onnettominta ihmistä -lohduttaaksenne silloin lausuneenne: 'minä olen sinun', ja ne sanat -kohtaisivatkin maailman iloisinta, voitollisinta ja onnellisinta -miestä!" - -Hän oli vielä polvillaan markiisittaren jalkojen juuressa tämän kättä -suudellen, kun Pélisson äkkiä tunkeusi salonkiin ja kiivaasti -huudahti: - -"Monseigneur, -- madame, -- suvaitkaa armollisesti suoda minulle -anteeksi, madame... Monseigneur, jo puoli tuntia olette viipynyt... Oh, -älkää toki molemmin katsoko minuun noin moittivasti... Madame, sallikaa -minun kysyä, kuka se nainen oli, joka täältä lähti heti monseigneurin -tultua?" - -"Madame Vanel", vastasi Fouquet. - -"Hän!" huudahti Pélisson. "Minä aavistelinkin pahaa, ja viimein en -enää mitenkään voinut hillitä levottomuuttani!" - -"Mikä on hätänä?" - -"Hän astui hyvin kuohuksissaan vaunuihinsa ja käski ajaa täyttä vauhtia -Colbertin luo!" ilmoitti Pélisson sortuneella äänellä. - -"Hyvä Jumala, hän kostaa! Lähtekää, lähtekää, monseigneur!" hätääntyi -markiisitar työntäen rahaministeriä salongista, Pélissonin vetäessä -häntä kädestä. "Ainoastaan oma esiintymisenne voi jouduttaa pelastuksen -ajoissa!" - -"Toden totta", sanoi yli-intendentti, "olenko lapsi, säikkyäkseni -varjoa?" - -"Te olette jättiläinen, jota kyy pyrkii pistämään kantapäähän", vastasi -markiisitar. - -Pélisson yhä veti valtiomiestä mukanaan, vaunuihin asti. -"Kaupunginvankilaan!" hän huusi; "kuin lentäen!" - -Hevoset läksivät liitämään kuin salama; mitään estettä ei sattunut -viivytykseksi matkalla. Vasta Saint-Jeanin holvikäytävässä, heidän -juuri aikoessaan sitä kautta kääntyä Grève-torille ilmestyi vastaan -pitkä ratsaskulkue, sulkien kapean pääsytien yli-intendentin vaunuilta. -Oli mahdoton sivuuttaa tätä joukkoa käytävään tunkeutumalla; Fouquetin -täytyi odottaa, kunnes ratsastavat kaupunginpalvelijat -- jota väkeä he -olivat, ehtivät nopeassa vauhdissaan poiketa holvikäytävän suulta -Baudoyer-aukiolle päin, keskessään jyhkeät umpivaunut, joita he olivat -saattamassa. - -Fouquet ja Pélisson eivät omistaneet tälle välikohtaukselle muuta -huomiota kuin että he tuskittelivat minuutinkin viivytyksestä. Viisi -minuuttia myöhemmin he pääsivät perille. Vankilanpäällikkö käveli vielä -etupihalla ja Fouquetin nimen kuullessaan kiirehti touhukkaana vaunujen -luo, hattu kädessä kumarrellen syvään rahaministerille. - -"Määrätön kunnia minulle, monseigneur!" hän sanoi. - -"Minulla on pari sanaa puhuttavana, herra kuvernööri. Suvaitsetteko -asettua vaunuihini hetkiseksi?" - -Vankilanpäällikkö kiipesi hyvillä mielin istumaan vastapäätä -puhuttelijaansa. - -"Monsieur", alotti Fouquet, "pyydän teiltä erästä palvelusta." - -"Olkaa hyvä, monseigneur." - -"Se voi panna asemanne vaaraan, monsieur, mutta samalla se ainiaaksi -takaa teille minun suojelukseni ja ystävyyteni." - -"Vaikka minun olisi syöksyttävä tuleen teidän hyväksenne, monseigneur, -niin en arvelisi!" - -"Hyvä, en ollut varma tunteistanne", sanoi Fouquet huojentuneesti; -"helpompaa teiltä sentään pyydän." - -"Sitten se on kuin tehty, monseigneur; mistä on kysymys?" - -"Pyydän teitä viemään minut herrain Lyodotin ja d'Eymerisin luo. -Selitän teille lähemmin asiani heidän kuultensa monsieur, samalla kun -annan teille kaikki keinot..." - -"Mutta eikö teidän ylhäisyytenne siis tiedä..." - -"Mitä niin?" - -"Että he eivät enää ole täällä!" - -"Mistä saakka?" huudahti Fouquet vapisten. - -"Neljännestunti sitten heidät noudettiin siirrettäviksi Vincennesin -torniin." - -"Millä perusteella?" - -"Kuninkaan käskystä." - -"Onnetonta!" huudahti Fouquet lyöden otsaansa; "onnetonta" ja -virkkamatta enää sanaakaan kuvernöörille, joka ymmällä laskeusi -katukäytävälle, hän tuokion tuijotti eteensä pohjattoman epätoivon -vallassa ja kalmankalpeana kasvoiltaan. "Ystävämme ovat hukassa!" hän -sitten jupisi Pélissoniin kääntyen "Colbert on hälytettynä katsonut -tarpeelliseksi siirrättää heidät linnaan. Heidän vaununsa ne tulivat -vastaamme tuolla holvikäytävässä!" - -Pélisson istui kuin salaman iskemänä. Hän ei olisi hennonutkaan tällä -hetkellä virkkaa suojelijalleen sitä moitteen sanaa, jonka aihe kyllä -oli lähellä. - -"Minne monseigneur lähtee?" kysyi lakeija vaunujen jo vieriessä -liikkeelle. - -"Kaupunkiasuntooni; palatkaa te, Pélisson, Saint-Mandéhen ja tuokaa -sieltä tunnissa abbé Fouquet luokseni. Nyt on kiire käsissä!" - - - - -60. - -Taistelusuunnitelma. - - -Yö oli kulunut jo pitkälle, kun abbé Fouquet saapui veljensä puheille. -Gourville oli lähtenyt hänen saattajakseen. Tärkeän käänteen -jännityksessä nämä kolme kokoontunutta miestä esiintyivät pikemmin -saman väkivaltaisen ajatuksen yhdistäminä salaliittolaisina kuin -mahtavan valtiomiehen kotiseurueena. - -Fouquet asteli pitkän aikaa edes takaisin, katse tähdättynä lattiaan ja -kädet nyrkkiin puristuvina. Viimein hän huokaisten reipastausi -kysymään: - -"Kuulehan, abbé, mitä väkeä se onkaan, jota sinä illalla puhuit -elätteleväsi?" - -Sotaisa hengenmies näytti epäröivän. - -"Älä suotta arkaile, minä en nyt paheksu tapojasi; mutta puhun -vakavasti, niin että sinun ei sovi laisinkaan kierrellä, ja joutavan -kerskailun saat tällä kertaa tyyten jättää silleen." - -"No, suora totuus on se, että minulla on satakaksikymmentä ystävää tai -huvikumppania, jotka ovat vannoutuneet minulle kuin varkaat -hirsipuulle." - -"Voitko luottaa heihin?" - -"Kaikessa." - -"Eivätkö he saata sinua epäillyksi kolttosistaan?" - -"Minä en esiinny omassa nimessäni." - -"Ja he ovat päättäväisiä miehiä?" - -"He polttavat Pariisin, jos takaan heille, että he eivät siitä joudu -roviolle." - -"Pyydän sinulta sellaista palvelusta, abbé", sanoi Fouquet pyyhkien -hikeä kasvoiltaan, "että toimitat tuon joukkosi niitä miehiä vastaan, -jotka sinulle osoitan, määrähetkellä... Käykö se laatuun?" - -"Ensi kertaa eivät he ole käymässä tappeluun." - -"Mutta ovatko tuollaiset rosvot valmiita karkaamaan aseistetun -vartionkin kimppuun?" - -"Se on heidän tapojaan." - -"Hanki siis parvesi kokoon Vincennesin tielle kello kahdeksi huomenna." - -"Sieppaamaan huostaansa Lyodotin ja d'Eymerisin... Kiperä homma!" - -"Saattaa hiukan olla. Pelkäätkö?" - -"En omasta puolestani, vaan sinun. On hyvin lähellä se arvaus, että -ministeri siinä on noussut kapinaan kuningasta vastaan." - -"Mitäpä siitä välität, jos maksan... Varmemmin menetät tukeni, jollet -kykene tuottamaan tätä käännettä asemaan." - -"Minusta olisikin viisaampaa sallia kuninkaalle tuo pikku tyydytys -ilman mellakkaa." - -"Et oivalla seurauksia, abbé. Lyodotin ja d'Eymerisin vangitseminen oli -tähdätty iskuksi minua vastaan; jos se toimenpide kehittyy vihollisteni -aikeitten mukaisesti, niin vaikutusvaltaani väheksytään yhä enemmän, -pian pannaan minut syytteeseen, ja silloin sinua kohtaa mutkaton -karkoituskäsky." - -"Olen käskettävänäsi. Miten siis menettelen?" - -"Sanoin jo, että nuo kaksi rahamiestä, jotka nyt tahdotaan tehdä -järjestelmän uhreiksi, vaikka rikollisia vilisee rankaisemattomina, on -huomenna vapautettava vihamiesteni raivolta. Sinä saat itse järjestää -toimenpiteesi. Pidätkö onnistumista mahdollisena?" - -"Ka, mikäpä siinä." - -"Mihin suuntaan aiot toimia?" - -"Asia tuntuu ihan yksinkertaiselta sinänsä. Tavallisena -mestaussaattueena on kaksitoista kaupunginvartion miestä." - -"Huomenna ehkä satakin." - -"Sen otan lukuun, ja enemmänkin, -- sanokaamme kaksi sataa." - -"Mutta silloin sinun joukkosi ei riitä?" - -"Älähän huoli. Sadantuhannen katsojan seassa on hyvinkin -kymmenentuhatta sellaista heittiötä, taskuvarasta ja tappelupukaria, -jotka eivät rohkene ottaa aloitetta umpimähkäiseen mellakkaan, mutta -minun miesteni hälyttäminä pian puhdistavat koko paikan. Minä nimittäin -ajattelen, että toiminnan näyttämöksi on valittava itse Grève-tori." - -"Se voi olla parempi... Mutta miten siellä menetellään vankien -suhteen?" - -"Heidät kiidätetään johonkin torin varrella olevaan taloon, mistä voi -tehdä vastarintaa uudelle kiinniotolle... Niin, yhä parempaa: -muutamissa sikäläisissä taloissa on kaksi ulospääsyä, -- toinen torin -puolelle, ja toinen johtaa Rue de la Mortellerielle, Vannerielle tai -Tixeranderielle. Vangit voivat heti pujahtaa tiehensä takaovesta." - -"Mutta siitä kohdasta on nimenomaan päätettävä haitallisten sattumain -välttämiseksi." - -"Mikä niistä nyt olisi sopivin..." - -"Minäpä tiedän", huudahti Fouquet ja teki Gourvillelle merkin, jonka -tämä näkyi oivaltavan. "Eräältä ystävältäni olen toisinaan saanut -lainaksi avaimen taloon, jonka hän on vuokrannut Baudoyer-kadun -varrelta. Sen tilava puutarha ulottuu erään Grève-torin rakennuksen -takarajaan." - -"Siinä meidän suojamme", sanoi abbé. "Minkä rakennuksen?" - -"Vilkasliikkeisen krouvin, jonka kyltti esittää Pyhää Neitsyttä." - -"Se ei ole minulle outo", ilmoitti abbé. - -"Ikkunat torin puolella. Takaovi johtaa pihalle, jonka aidassa minun -ystäväni puutarhan puolella on muistaakseni veräjä." - -"Oivallista", sanoi abbé. - -"Vangit toimitetaan krouviin ja sieltä takatietä pois Baudoyer-kadun -puutarhan kautta, sillaikaa kun krouvin etuovea puolustetaan ensi -hätään. Hyvinpä tunnetkin kaikki asiat!" - -"Sen pitäisi onnistua äkillisenä temppuna. Paljonko tarvitset -räyhääjiesi juomahimon ja rahanahneuden tyydyttämiseen? - -"Sitä puhetapaa! Kuulisivatpa tuon! Muutamat heistä ovat ylen -herkkäluontoisia." - -"Tarkoitan vain olevan välttämätöntä saattaa heidät sellaiselle päälle, -että he uhmaavat maailmaa ja taivasta, sillä huomenna taistelen -kuningasta vastaan, ja minun _täytyy_ voittaa, ymmärrätkö?" - -"Tahtosi täytetään. Anna loput ohjeesi." - -"Muu on sinun asiasi." - -"Anna siis vain massisi." - -"Lue abbélle satatuhatta livreä, Gourville." - -"Mainiota... älkäämme säästäkö mitään kuluja, niinhän?" - -"Oikein." - -"Mutta varovaisuutta sentään tarvitaan, monseigneur", muistutti -Gourville. "Jos tämä tulee tietoon, niin menetämme päämme." - -"Vastako sinua nyt jänistää, Gourville?" virkkoi Fouquet punehtuen -pahastuksesta. - -"Ei, minun on voitettavana säälini eikä sinunkaan tarvitse olla -huolissasi. No niin, abbé, onko asia selvä?" - -"Selvä on. Kello kahdeltatoista tulee joukkoni krouviin valmistautumaan -käsikähmää varten. En säästä viima enkä taloa: minulla on -suunnitelmani; kyllähän näet, kun käyn työhön." - -"Missä sinä oleskelet?" - -"Kaikkialla enkä missään." - -"Miten saan tietoja?" - -"Pikalähetin välityksellä, jonka ratsu pysytelköön juuri ystäväsi -puutarhassa. Mikä hänen nimensä onkaan?" - -Fouquet katsahti Gourvilleen, joka kiirehti vastaamaan isäntänsä -puolesta: - -"Talon kyllä tuntee. _Pyhän Neitsyen kuvan_ kapakka edessä, korttelin -ainoa puutarha takana." - -"Saattakaa häntä, Gourville", lopetti Fouquet, "ja lukekaa hänelle -rahat. Niin, mutta malttakaahan vielä... eikö tälle hankkeelle tosiaan -voi antaa erityistä uskottavalta tuntuvaa tekosyytä?" - -"Se on varsin luonnollisesti katumellakka", sanoi abbé. - -"Katumellakka millä perusteella? Sillä onhan asema sellainen, että jos -Pariisin väestö milloinkaan on tyytyväinen kuninkaan toimiin, niin -ainakin rahamiehiä hirtettäessä." - -"Kyllä minä sen kohdan järjestän", lupasi abbé. - -"Järjestät huonosti, ja silloin voi Gourvillellä olla syytä -huolestukseensa." - -"En toki, en toki... aatos jo kypsyy aivoissani." - -"Sano se." - -"Mieheni huutakoot: 'Eläköön Colbert!' ja karatkoot käsiksi vankeihin -muka repiäkseen heidät kappaleiksi, koska hirsipuu on verenimijöille -liian lievä rangaistus." - -"Hei, siinäpä tosiaan aatos!" ilahtui Gourville. "Lempo soikoon, herra -abbé, on teillä mielikuvitusta! Jotakin tällaista minä kaipasin." - -"Monsieur, olen sukuni arvoinen", vastasi abbé ylpeästi. - -"Narri!" jupisi Fouquet, lisäten ääneen: "Se on nerokasta! Toteuttakaa -homma vuodattamatta verta." - -Gourville ja abbé läksivät yhdessä hyvin puuhakkaina. - -Yli-intendentti heittäysi levolle, mutta pysyi vielä kauan valveilla, -puolittain hautoen huomispäivän kohtalokkaita toimenpiteitä ja -puolittain unelmoiden rakkaudesta. - - - - -61 - -Pyhän Neitsyen kuvan krouvi. - - -Seuraavana päivänä kellon lähetessä kahta oli Grève-torille kokoontunut -viisikymmentätuhatta katselijaa kahden hirsipuun ympärille, jotka oli -pystytetty Pelletierin rantalaiturin puoliselle reunalle rintasuojusta -vasten. Aamulla olivatkin kaikki Pariisin viralliset julkihuutajat -kiireesti kierrelleet sekä keskikortteleissa että etenkin hallialueilla -ja esikaupungeissa julistaen väsymättömillä, käheillä äänillään sitä -suurta oikeudentekoa, että kuningas oli tuomituttanut kaksi petollista -virkamiestä, kaksi kruunun varasta ja kansan köyhdyttäjää. Ja tämä -kansa, jonka parasta nyt näin lämpimästi harrastettiin, ei tahtonut -olla osoittamatta kunnioitustansa kuninkaalle, vaan oli lähtenyt -myymälöistään, pajoistaan ja työhuoneistaan, hiukan todistaakseen -kiitollisuuttansa Ludvig XIV:lle, aivan kuin vieraat, jotka pelkäävät -käyttäytyvänsä epäkohteliaasti, elleivät noudata kutsua. - -Kuuluttajain kovaäänisen, mutta kompastelevan lukemisen mukaan sisälsi -tuomio, että Grève-torilla saatettaisiin kuolemanrangaistukseen kaksi -veronkantajaa valtion varojen anastamisesta ja hävittämisestä, -laittomien verojen kiristämisestä ja asiakirjain väärentämisestä, -"nimitaulu yläpuolelleen naulattuna", kuten sanat kuuluivat. Mutta -näitä nimiä ei ilmaistu tuomiossa. Pariisilaisten uteliaisuus oli -senvuoksi äärimmäisilleen jännittynyt, ja kuten jo mainitsimme, odotti -tavaton ihmispaljous kuumeellisen kärsimättömästi mestaushetkeä. Oli jo -levinnyt tieto, että vangit oli siirretty Vincennesin linnaan, sieltä -tuotaviksi Grève-torille. Sentähden kuhisi Saint-Antoinen esikaupunki -ja sieltä johtava samanniminen katu täynnä väkeä, sillä Pariisin -asujaimisto jakautuu suurina mestauspäivinä kahteen luokkaan: toiset -tahtovat katsella tuomittujen ohimenoa -- säveinä ja arkasydämisinä, -mutta elämän kulkua tarkkailevina luonteina, -- ja toiset taasen -tunkeutuvat katsomaan itse kuolemaa, kaivaten voimakkaita -mielenliikutuksia. - -D'Artagnan oli aamupäivällä saanut kuninkaalta viimeiset ohjeet ja -hyvästellyt ystävänsä, joita tällähaavaa ei ollutkaan tavattavissa -muita kuin Planchet. Hän suunnitteli nyt päiväjärjestyksensä kuten -jokaisen monipuuhaisen henkilön tulee tehdä, jotta hän osaisi käyttää -kalliit hetket oikealla vuorolla niiden parhaaksi tehoksi. - -"Lähtö on määrätty kello kolmeksi aamulla", hän alkoi puoleltapäivin -laskeskella; "minulla on siis viisitoista tuntia käytettävissäni. -Vähentäkäämme siitä nukkumiseen kuusi tuntia, kun en mukavasti tule -toimeen lyhyemmällä unella; siis yksi tunti aterioimiseen; saamme -seitsemän. Tunti käyntiin Atoksen luona; tullaan kahdeksaan. Kaksi -tuntia sekalaiseen ajanhukkaan; pääsemme kymmeneen. Jäljellä on siis -viisi tuntia. - -"Tunti rahain nostamiseen tai oikeastaan epäyksen saamiseen herra -Fouquetilta; toinen samaisten rahojen perimiseen herra Colbertilta sekä -hänen kysymystensä ja irvistystensä vastaanottamiseen; kolmas aseitteni -ja vaatekertaani katsastukseen ja saappaitteni rasvauttamiseen. -Vieläkin jää kaksi tuntia _Mordioux_, kuinka rikas olenkaan!" - -Ja sitä sanoessaan d'Artagnan tunsi outoa ilahdusta, nuoruuden -hurmaa, joka menneisyyden ihanain ja onnellisten vuosien -tuulahduksena nousi hänelle huumaavana päähän. "Näiksi kahdeksi -tunniksi", jatkoi muskettisoturi, "menenkin nostamaan ensimmäisen -neljännesvuokrani _Pyhän neitsyen kuvasta_. Se virkistää. -Kolmesataaseitsemänkymmentäviisi livreä! Voi pahus, onpa se -hämmästyttävää! Jos köyhä saisi ainoasta livrestään kaksitoista -denieriä kasvuksi, niin se olisi oikeutta, oivallista; mutta hänen -täytyy pitää se hedelmättömänä taskussaan. Rikas sitävastoin korjaa -satoa rahoistaan, joita hänen ei tarvitse käyttää... Tässäkin nyt saan -kolmesataaseitsemänkymmentäviisi livreä kuin taivaasta pudonneina. Minä -siis menen _Pyhän Neitsyen kuvaan_ ja tyhjennän vuokralaiseni kanssa -lasillisen espanjalaista viiniä, jota hän ei voi olla minulle -tarjoamatta. Mutta järjestys kaikessa, d'Artagnan, järjestys olla -pitää! Järjestetäänpä nyt aika täsmällisiin vuoroihin: 1. Atos. -2. _Pyhän Neitsyen kuva_. 3. Herra Fouquet. 4. Herra Colbert. -5. Illallinen. 6. Vaatteet, saappaat, hevoset, matkareppu. 7. Ja -viimeiseksi. Uni." - -Tämän järjestelyn mukaisesti d'Artagnan lähti suoraa päätä kreivi de la -Fèren luo, jolle hän vaatimattomasti ja teeskentelemättömästi kertoi -osan uudesta myötäkäymisestään. - -Atos oli eilispäivästä asti ollut väkisinkin jonkun verran levoton -d'Artagnanin käynnistä kuninkaan luona, mutta pari sanaa riitti -selittämään kaikki. Hän neuvoi ystäväänsä säästämään itseään ja -varovasti tarjoutui saattamaan häntä siinä tapauksessa, että se kävi -päinsä. - -"Mutta, rakas ystävä", virkkoi d'Artagnan, "enhän minä mihinkään -matkusta." - -"Mitä! Tulet sanomaan jäähyväisiä etkä lähde minnekään?" - -"Ka, kyllähän, kyllähän", vastasi d'Artagnan hiukan punastuen, -"pistäydyn katsomassa maatilaa ostaakseni." - -"Se muuttaa asian. Siinä tapauksessa sovitan neuvoni toisin. Sen -sijaan, että sanoisin: 'älä anna surmata itseäsi', sanonkin: 'älä anna -puijata itseäsi'." - -"Minä ilmoitan sinulle, veikkonen, jos joku tila on erityisesti -mieleiseni; silloin saanen käyttää hyväkseni sinun asiantuntemustasi." - -"Kyllä, kyllä", suostui Atos hienotuntoisena ehkäisten hymyänsä -pääsemästä näkyviin. - -Raoul noudatti isänsä pidättyväisyyttä. D'Artagnan oivalsi olevan liian -salamyhkäistä poistua ystäviensä parista tekosyyllä, ellei edes -ilmaissut matkan suuntaa. - -"Olen valinnut Mansin piirin", hän sanoi Atokselle. "Eiköhän siellä ole -hyvät maat?" - -"Mainiot, ystäväiseni", vastasi kreivi huolimatta muistuttaa hänelle, -että Mans oli samalla taholla kuin Tourainen maakunta, joten hän -korkeintaan kaksi päivää odottamalla voisi saada ystävästään -seuralaisen. - -Mutta d'Artagnan oli enemmän hämillään kuin kreivi ja sotkeusi -jokaisella huomautuksellaan yhä pahemmin. - -"Lähden huomenna aamun valjetessa", sanoi hän lopuksi. "Suotko minulle -seurasi siihen asti, Raoul?" - -"Kyllä, herra chevalier", vastasi nuorukainen, "jollei herra kreivi -tarvitse minua." - -"En, Raoul; minulla on tänään puhelu Monsieurin, kuninkaan veljen, -luona." - -Raoul pyysi Grimaudilta miekkaansa, jonka tämä heti toi. - -"Hyvästi sitten, rakas ystävä!" lisäsi d'Artagnan avaten sylinsä -Atokselle. - -Atos syleili häntä kauan, ja muskettisoturi, joka hyvin käsitti hänen -hienotuntoisuutensa, kuiskasi hänen korvaansa: - -"Valtion asia!" - -Atos vastasi ainoastaan merkitsevällä kädenpuristuksella, ja he -erosivat. Raoul pisti kätensä vanhan ystävänsä kainaloon, ja d'Artagnan -vei hänet Saint-Honoré-kadulle. - -"Minä johdan sinut nyt Pluto-jumalan[38] luokse", sanoi d'Artagnan -nuorelle miehelle; "valmistaudu nyt koko päiväksi katselemaan -kultakolikkojen pinoamista. Taivasten tekijä, olenpa minä muuttunut!" - -"Mutta katsokaahan, kuinka ihmisiä tungeksii kaduilla", huomautti -Raoul. - -"Onko tänään joku juhlakulkue liikkeellä?" kysyi d'Artagnan eräältä -kuljeksijalta. - -"Ei, nyt hirtetään, monsieur", vastasi ohikulkija. - -"Mitä! Hirtetään?" kertasi d'Artagnan; "Grèvelläkö?" - -"Niin, monsieur." - -"Lempo sellaisen vintiön periköön, joka laittautuu hirteen juuri -silloin kun minun pitää nostaa vuokraneljännekseni!" huudahti -d'Artagnan. "Oletko nähnyt ketään hirtettävän, Raoul?" - -"En, monsieur... Jumalan kiitos!" - -"Sellainen on nuoruus... Jos olisit ollut vartiopäällikön vuorolla -juoksuhaudassa, niinkuin minä monasti, ja joku vakooja... mutta suo -anteeksi, Raoul, minä höpöttelen. Sinä olet oikeassa, hirttäminen on -inhoittava näky... Mihin aikaan se tapahtuu, monsieur, jos saan luvan -kysyä?" - -"Monsieur", vastasi kuljeksija kunnioittavasti, ihastuksissaan siitä, -että sai keskustella kahden sotilashenkilön kanssa, "se lienee määrätty -kello kolmeksi." - -"Hoo, kello on vasta puoli kaksi; lisätkäämme vauhtia, niin ehdimme -ajoissa nostamaan kolmesataaseitsemänkymmentäviisi livreäni ja poistua -ennen kuin tuomittu tuodaan." - -"Tuomitut, monsieur", oikaisi porvari, "sillä niitä on kaksi." - -"Kiitän tuhannesti, monsieur", sanoi d'Artagnan, joka vanhemmalle -puolelle ikäänsä päästyään oli suennut erittäin kohteliaaksi sävyltään. -Vetäen Raoulia mukanaan hän riensi Grève-torille päin. Muskettisoturi -oli peräti tottunut väentungoksiin, ja hänen vastustamatonta nyrkkiään -tehosti hartiain harvinainen notkeus, muutoin eivät kumppanukset -olisikaan pitkään aikaan päässeet perille. He seurasivat rantalaituria, -jolle olivat poikenneet Saint-Honoré-kadulta. D'Artagnan tunkeusi -edellä; hänen kyynärpäänsä, nyrkkinsä ja hartiansa raivasivat -taitavasti tietä kolmena kiilana, jotka puhkoivat ja hajoittivat -ryhmiä kuin kapulakasoja. Vahvikkeena hän usein käytti rautaista -miekankahvaansa, jonka survaisi itsepintaisimpien tungeksijain kylkien -lomitse, ja pidellen sitä joko vipukankena tai sorkkarautana hän -eroitti mielensä mukaan miehen vaimosta, sedän veljenpojasta tai veljen -veljestä. Kaikki tämä tapahtui niin luonnollisesti ja niin herttaisesti -hymyillen, että vain pronssikylkinen patsas olisi hetkisen vastustanut -kahvan kutittelua ja ainoastaan kivinen sydän jäänyt ihastumattomaksi -myhäilystä, joka leikki muskettisoturin huulilla. Ystäväänsä seuraten -Raoul säästi naisia, jotka ihailivat hänen kauneuttaan, ja hallitsi -miehiä, jotka tunsivat hänen lihaksiensa jäntevyyden, ja tällä tavoin -nuo kaksi halkoivat aaltoilevaa ihmismerta. - -He pääsivät molempien hirsipuiden näkösälle, ja Raoul käänsi -tympeytyneenä katseensa niistä. D'Artagnan ei edes nähnyt niitä; hänen -talonsa hammaslaitainen pääty ikkunoineen, jotka olivat täpösen täynnä -uteliaita kasvoja, kiinnitti kokonaan hänen huomionsa. Torilla ja -talonsa ympärillä hän havaitsi melkoisen joukon lomalle laskettuja -muskettisotureita, jotka vaimoineen tai ystävineen odottivat -juhlallisen toimituksen hetkeä. - -Enimmin ilahdutti häntä se huomio, että hänen vuokralaisellaan -kapakoitsijalla näkyi olevan enemmän vieraita kuin hän kykeni -palvelemaankaan. Kolme viinuria ei riittänyt tyydyttämään kaikkia -janoisia, joita kuhisi krouvisalissa, pikku huoneissa ja pihallakin. - -D'Artagnan käänsi Raoulin huomion tähän vilkkaaseen liikenteeseen ja -virkkoi hänelle: - -"Sillä veijarilla ei ole mitään veruketta vuokranmaksunsa lykkäämiseen. -Katsohan tuota ryyppääjien liutaa, Raoul, -- ihan niitä voisi luulla -paremmiksi ihmisiksi. _Mordioux_, mutta täällähän ei ole ollenkaan -tilaa!" - -D'Artagnanin onnistui kuitenkin siepata isäntä kiinni esiliinan -nurkasta ja tehdä itsensä tunnetuksi. - -"Voi, herra chevalier", parpatti kapakoitsija päästään pyörällä, "minä -tulen minuutin kuluttua; minulla on täällä sata virmapäätä, jotka -mullistavat kellarini ylösalaisin." - -"Kellarinne ehkä, mutta eivät rahalipastanne." - -"Oh, monsieur, teidän kolmekymmentäseitsemän ja puoli pistolianne -ovat huoneessani valmiiksi laskettuina, mutta siellä on kolmekymmentä -huimapäätä, jotka ovat avauttaneet itselleen kokonaisen -portviini-nassakan ja tuskin jättävät siitä kimpejäkään jäljelle. -Suokaa minulle minuutti aikaa, vain minuutti." - -"Olkoon menneeksi sitten!" - -"Minä lähden täältä", sanoi Raoul hiljaa d'Artagnanille; "tämä iloisuus -on alhaista." - -"Nuori mies", vastasi d'Artagnan vakavasti, "sinä jäät minun luokseni -tänne. Sotilaan tulee tottua kaikenlaisiin näytelmiin. Nuorissa -silmissä on karaistavia hermoja, ja ihminen ei ole todellisesti ylevä -ja hyvä, ennen kuin silmä on paatunut ja sydän silti jäänyt pehmeäksi. -Tahtoisitko sitäpaitsi jättää minut yksikseni, pikku Raoulini? Siinä -tekisit pahasti. Maltas, tuollahan on pihalla puu; tule sen siimekseen, --- siellä voimme hengittää vapaammin kuin täällä viininhöyryjen -kuumentamassa ilmassa." - -Uuteen paikkaansa he kuulivat väkijoukkojen yhä yltyvää pauhua, samalla -kun heidän huomiotaan ei välttänyt ainoakaan huudahdus tai liike niiden -vieraiden keskuudessa, jotka istuivat pöytien ympärillä krouvisalissa -tai pikku huoneisiin hajaantuneina. - -Jos d'Artagnan olisi tahtonut asettua etuvartioksi jotakin asetyötä -valmisteltaessa, ei hän olisi voinut valita edullisempaa sijaa. Puuta, -jonka alla Raoul ja hän istuivat, verhosi jo sankka lehvistö. Se oli -jykevärunkoinen riippakastanja, joka loi varjonsa niin ränstyneelle -pöydälle, etteivät vieraat olleet voineet käyttää sitä hyväkseen. - -Tältä paikalta d'Artagnan saattoi pitää silmällä kaikkea, kuten -sanottu. Hän tarkkailikin viinurien juoksentelua edes takaisin, uusien -janoisten saapumista ja milloin ystävällistä, milloin ynseätä -vastaanottoa, jota tulokkaat kokivat entisten istujain taholta. Hän -yritti siten saada aikaansa kulumaan, sillä ikävöityjä rahoja ei -vieläkään kuulunut. Raoul jo muistuttikin siitä viivytyksestä. - -"Monsieur", hän sanoi, "te ette hoputa vuokralaistanne, ja tuomitut -saapuvat kohtsiltään. Silloin syntyy sellainen tungos, ettemme pääse -täältä enää pois." - -"Sinä olet oikeassa", myönsi muskettisoturi. "Haloo! Hei! Tänne joku, -_mordioux_!" - -Mutta turhaan hän huusi ja takoi rikkinäistä pöytää, joka murtui -siruiksi hänen lujan nyrkkinsä iskuista; ketään ei tullut. D'Artagnan -aikoi itse lähteä tavoittamaan isäntää, kovistaakseen häneltä varman -selvyyden, kun takana olevaan puutarhaan johtava veräjä kirskahti -ruostuneilla saranoillaan ja ritariksi pukeutunut mies ilmestyi -puutarhasta, veräjää sulkematta astuen poikki pihan. Luotuaan -syrjäsilmäyksen d'Artagnaniin ja hänen seuralaiseensa suuntasi tulija -askeleensa krouviin, kävellessään tähdäten joka suunnalle katseita, -jotka tuntuivat kykenevän lävistämään sekä muureja että sieluja. - -"Kas vain", sanoi d'Artagnan itsekseen, "vuokralaiseni pitävät yhteyttä -keskenään... No, hänkin varmaan on joku hirttämistä harrastava -utelija." - -Samassa vieraitten melu ja rähinä taukosi krouvin huoneissa. -Tuollaisissa tilaisuuksissa on hiljaisuus yhtä huomattava kuin yltyvä -metelikin. D'Artagnan kurkoittausi tähyämään, mistä näin äkillinen -muutos johtui. - -Hän näki ritariasuisen miehen ilmestyneen krouvin päähuoneeseen ja -pitävän siellä puhetta vieraille, jotka kaikin kuuntelivat häntä -tarkkaavasti. D'Artagnankin olisi kenties voinut kuulla, mitä hän -haastoi, ellei väenpaljouden huumaava sorina ulkopuolelta olisi -kaameasti säestänyt puhujan lauseita. Mutta hän lopetti pian, ja kaikki -läksivät kapakasta pikku ryhminä perätysten; vain kuusi miestä jäi -huoneeseen. Johtajaksi ilmaantunut vei nyt kapakoitsijan syrjään ja -pidätteli tätä enemmän tai vähemmän tärkeässä haastelussa, sillaikaa -kun toiset sytyttivät lieteen suuren tulen, vaikka ilma oli keväinen ja -aurinko paistoi. - -"Merkillistä", virkahti d'Artagnan Raoulille, "minusta miehet tuntuvat -jotenkuten tutuilta!" - -"Eikö täällä ole savun hajua?" sanoi Raoul. - -"Pikemmin salaliiton", vastasi d'Artagnan. - -Juuri silloin saapui miehistä neljä pihalle; näköjään ilman mitään -pahoja aikeita he asettuivat vartioksi puutarhan veräjän lähelle, -silloin tällöin luoden d'Artagnaniin paljonpuhuvia silmäyksiä. - -"Hiisi vieköön", huomautti d'Artagnan hyvin hiljaa Raoulille, "täällä -on jotakin tekeillä. Oletko luonnostasi utelias, Raoul?" - -"Miten sattuu, herra chevalier." - -"Minä olen utelias kuin vanha akka. Tule hetkiseksi kadun puolelle, -niin vilkaisemme torille. Lyönpä vetoa, että tästä tulee erikoisempi -näky." - -"Mutta tiedättehän, herra chevalier, etten tahdo olla toimettomana ja -välinpitämättömänä katselemassa kahden onnettoman kuolemaa." - -"Entä minä sitten! Luuletko minua sellaiseksi raakalaiseksi? Me -käännymme takaisin, kun se aika tulee. Mennään!" - -He siirtyivät päärakennukseen ja asettuivat ikkunan luo, jonka eteen ei -ollut jäänyt ketään, -- mikä oli vielä merkillisempää kuin kaikki muu. -Kaksi viimeisiksi jäänyttä ryyppääjää hoiteli vain tulta, ollenkaan -tarkkailematta torille. Nähdessään d'Artagnanin ja hänen ystävänsä -astuvan sisälle he mutisivat: "Ahaa, apuvoimia!" - -D'Artagnan töykkäsi Raoulia kyynärpäällään. - -"Niin, veikkoset, apuvoimia", sanoi hän. "_Cordieu_, siinäpä aimo -roihu. Kenet aiotte siinä korventaa?" - -Miehet purskahtivat iloiseen nauruun ja lisäsivät yhä puita tuleen, -mitään vastaamatta. D'Artagnan ei voinut pidättyä heitä katselemasta. -Tovin kuluttua toinen lämmittäjä virkkoi: - -"Teidät kai lähetettiin tänne sanomaan meille, kun tulee oikea hetki?" - -"Niin juuri", vastasi d'Artagnan, joka olisi mielellään tahtonut -tietää, mitä ajatella asiasta. "Mitäs muutakaan varten täällä olisin?" - -"Olkaa siis hyvä ja asettukaa ikkunaan, pitääksenne tarkoin tilannetta -silmällä." D'Artagnan hymyili partaansa, antoi Raoulille merkin ja -sijoittui sävyisästi ikkunan ääreen. - - - - -62. - -Eläköön Colbert! - - -Kamalan näytelmän esitti Grève-tori katselijalle tänä hetkenä. -Kymmenettuhannet tältä matkalta yhteensulautuvat ihmispäät kuvastuivat -ikäänkuin laajana vainiotasankona, jonka tähkäpäitä tuuli huojuttelee. -Tuon tuostakin kuului etäältä jotakin käsittämätöntä kohua, joka sai -väkimeren aaltoilemaan entistä rajummin ja tuhannet silmät siinä -väläyttelemään salamoita, ja toisinaan tungettiin ulkoreunoilta niin -voimakkaasti keskelle päin, että lainehtiva ahdinko valtameren hyökyjen -tavoin hyrskehti kaupunginvartion rivejä vasten, jotka olivat -asettuneet hirsipuiden ympärille. Silloin tapparakeihäiden varret -mätkähtelivät etumaisten tungeksijain päähän ja hartioihin, ja joskus -käytettiin kärkiäkin, jolloin vartion ympäri avautui laaja tyhjä kehä. -Se ala vallattiin reunimmaisten kustannuksella, jolloin nämä vuorostaan -saivat kokea äkillistä puristusta Seine-virran rintasuojuksia vasten. -Ylhäältä ikkunastaan d'Artagnan näki yli koko torin, ja hän havaitsi -sisäiseksi tyytyväisyydekseen, että ne muskettisoturit ja henkivartion -miehet, jotka olivat tulleet vedetyiksi tungokseen, kykenivät -nyrkeillään ja miekankahvoillaan raivaamaan itselleen tilaa. Huomasipa -hän myöskin, että heidän onnistui kaksinkertaisia voimia antavan -yhteishengen avulla liittyä koolle lähes viisikymmentä miestä -käsittäväksi ryhmäksi, joten joukon ydin oli saapuvilla ja hänen -äänensä ulottuvilla, ja ainoastaan kymmenisen eksynyttä näkyi enää -lentelehtivän edestakaisin tungosmainingeissa. Mutta eivät ainoastaan -muskettisoturit ja kaartilaiset kääntäneet puoleensa d'Artagnanin -huomiota. Hirsipuiden ja etenkin Saint-Jeanin holvikäytävän lähistöllä -liikehti rähisevä ja rauhaton pyörre, jossa vilahteli rohkeita -kasvoja ja päättäväisiä ilmeitä; yksinkertaisten piirteiden ja -välinpitämättömän ällistelyn keskeltä merkkejä vaihdettiin ja toistensa -käsiä puristeltiin. D'Artagnan keksi juuri vilkkaimmissa ryhmissä -liikuskelemassa sen ritarin, jonka oli nähnyt tulevan puutarhansa -veräjästä ja sitten pitävän puhetta krouvissa. Hän jakoi nyt miehiä -osastoiksi ja antoi heille määräyksiä. - -"_Mordioux_!" jupisi d'Artagnan äkkiä; "minä en erehtynyt, tunnen -hänet, -- siinä on Menneville. Mitä hittoa hän täällä tekee?" - -Asteittain paisuva kumea hälinä keskeytti d'Artagnanin mietteet ja veti -hänen katseensa toisaalle. Sen kohun nostatti tuomittujen saapuminen; -runsaslukuinen osasto kaupunginvartiota marssi edellä ja näkyi jo -holvikäytävän kulmauksessa. Koko väenpaljous alkoi päästellä äänekkäitä -huutoja, josta syntyi hirvittävä rääkynä. D'Artagnan näki Raoulin -kalpenevan; hän löi nuorta miestä tukevasti olalle. Pauhinan -kuullessaan lämmittäjät kääntyivät kysymään, kuinka pitkällä oltiin. - -"Tuomitut ovat saapumassa", vastasi d'Artagnan. - -"Hyvä", tuumivat miehet lisäten puita pesään. - -D'Artagnan katseli heitä rauhattomana; ilmeisesti tarkoitettiin tällä -käsittämättömällä lämmittämisellä jotakin eriskummaista. - -Kuolemaan määrätyt ilmestyivät torille. He kävelivät pyövelin takana; -viisikymmentä vartiomiestä kulki kujana heidän kummallakin puolellaan. -Molemmat olivat mustissa puvuissa; kasvot olivat kalpeat, mutta -päättäväiset. He kurkoittausivat kärsimättöminä katselemaan ihmismeren -yli, joka askeleella kohoten varpailleen. - -D'Artagnan huomasi tuon liikkeen. - -"Hitto vieköön!" sanoi hän; "ihan he ovat kiihkeitä näkemään -hirsipuunsa." - -Raoul kavahti taaksepäin, silti kykenemättä kerrassaan poistumaan -ikkunasta. Kauhullakin on vetovoimansa. - -"Kuolemaan! Kuolemaan!" kiljui viisikymmentätuhatta kurkkua. - -"Niin, kuolemaan!" karjui satakunta raivopäätä ikäänkuin väenpaljous -olisi heiltä odottanut vastausta. - -"Hirteen, hirteen!" mylvi suuri lauma; "eläköön kuningas!" - -"Kah sepä omituista!" mutisi d'Artagnan; "minä luulin, että hirttäminen -on herra Colbertin ansiota." - -Samassa syntyi tukalampi tungos, joka hetkeksi pysähdytti tuomittujen -kulun. Ne rohkeat ja päättäväiset miehet, joita d'Artagnan oli pitänyt -silmällä, olivat voimakkaasti raivaten tietä ja ihmisten ylikin kavuten -lähteneet vartiokujaa kohti. Vasta heidän päästyään lähelle kykeni -kulkue jälleen etenemään. - -Mutta äkkiä nuo samaiset miehet alkoivat luikkailla "eläköön Colbert!" -ja tekivät vartiota vastaan hyökkäyksen, jota kaupunginpalvelijat -turhaan yrittivät vastustaa. Ahdistajain takana työntyi rahvas päälle. -Syntyi hirmuinen melu ja sekamelska. Nyt eivät huudot enää ilmaisseet -kärsimättömyyttä ja riemastusta, vaan kajahtelivat tuskan parahduksina, -sillä tapparakeihäät ja miekat tekivät työtänsä, ja musketeillakin -alettiin ampua. - -Tästä kummallisesta myllerryksestä ei d'Artagnan ensin voinut eroittaa -mitään, mutta sitten sekasorrosta äkkiä selkisi ikäänkuin näkyväinen -tarkoitus, nimenomainen tahto. - -Tuomitut oli riistetty vartijainsa käsistä, ja noita onnettomia -laahattiin nyt _Pyhän Neitsyen kuvan_ krouviin päin. Heihin käsiksi -hyökänneet huusivat: "Eläköön Colbert!" Kansa epäröi; se ei tiennyt, -pitikö estellä kaupunginvartiota vai tämän ahdistajia, kunnes Colbertin -karjujat alkoivat selittää kantaansa toisilla huudoilla: "Ei tarvita -nuoraa! Alas hirsipuu! tuleen, tuleen! Polttakaamme varkaat! roviolle -kiristäjät!" - -Tämä vankkojen kurkkujen julistama ohjelma herätti valtavaa -mieltymystä. Väestö oli tullut vain katsomaan tuomion täytäntöönpanoa, -mutta nyt sille tarjoutuikin tilaisuus olla itse siinä osallisena, ja -parempaa ei katurahvas pyytänytkään. Se lyöttäysikin heti vartion -hätyyttäjien puolelle ja kiljui vähemmistön mukana, josta täten tuli -koko yleisön suuri enemmistö: "Niin, niin, roviolle varkaat! Eläköön -Colbert!" - -"_Mordioux_!" huudahti d'Artagnan; "tästä näkyy tulevan vakava juttu!" - -Toinen lieden luona hyörineistä miehistä lähestyi ikkunaa, palava -kekäle kädessään. - -"Kas, kas", virkahti hän, "tulee jo kiire!" Sitten hän kääntyi -toveriinsa ja sanoi: "Tuo on merkki!" - -Ja hän asetti roihuavan kekäleensä äkkiä seinälaudoitusta vasten. -_Pyhän Neitsyen kuvan_ krouvirakennus oli vanhuuttaan kuiva, ja tuli -pääsi heti vauhtiin. - -Sekunnissa alkavat ohuet sisustuslaudat rätistä, ja räiskyvä liekki -kohoaa korkealle. Murhapolttajien huutoihin vastaa mieletön ulvonta -ulkoa. - -D'Artagnan on katsellut torille eikä tiedä kolttosesta mitään, -ennenkuin tuntee yhtaikaa savun ja kuumuuden. - -"Hohhoi!" huudahtaa hän kääntyen; "onko tuli irti? Mitä hornaa! -Oletteko te järjiltänne vai raivopäitä, hyvät ihmiset?" - -Miehet katselevat häntä hämmästyneinä. - -"Mitä kummaa!" sanovat he; "sehän on sovittua!" - -"Sovittuako, että te poltatte taloni!" ärjäisee d'Artagnan temmaten -murhapolttajalta kekäleen ja sohaisten sen hänen kasvoihinsa. Toinen -aikoo tulla toverinsa avuksi, mutta Raoul tarttuu häneen, nostaa ilmaan -ja heittää ulos ikkunasta, d'Artagnanin paiskatessa toisen alas -portaita. - -Ensimmäiseksi vapautuneena vastustajastaan Raoul kiskaisee laudoituksen -irti ja heittää pirstaleet savuavina pitkin lattiaa. Yhdellä -silmäyksellä näkee d'Artagnan, että tulipalosta ei ole enää vaaraa, ja -hän juoksee ikkunaan. - -Sekasorto on yltynyt äärimmäisilleen. Kiljutaan hellittämättömästi: -"Ampukaa! murhaa! hirteen! roviolle! Eläköön Colbert ja eläköön -kuningas!" - -Ryhmä, joka on siepannut tuomitut kaupunginvartiolta, on lähestynyt -taloa, joka näyttää olevan heidän aikeittensa määräpaikkana. Menneville -on joukkueen etunenässä ja karjuu kaikuvammin kuin yksikään: - -"Polttakaa ne! Polttakaa ne! Eläköön Colbert!" - -D'Artagnan alkaa käsittää. Tahdotaan polttaa tuomitut, ja hänen talonsa -on suunniteltu heidän roviokseen. - -"Seis!" kiljaisee hän miekka kädessä ja toinen jalka ikkunalaudalla. -"Mitä tahdotte, Menneville?" - -"Herra d'Artagnan!" huutaa tämä; "tilaa, tilaa!" - -"Tuleen ne! Polttakaa varkaat! Eläköön Colbert!" luikkailee joukko. - -Nämä huudot sisuttavat d'Artagnania. - -"Lempo soikoon sitä alhaisuutta!" sanoo hän; "korvennettaviksiko nuo -viheliäiset raukat, jotka on tuomittu ainoastaan hirsipuuhun!" - -Portin edustalla seinää vasten tungettu uteliasten joukko sulloutuu -sillävälin niin sankaksi parveksi, että se sulkee tien. Menneville ja -hänen miehensä, jotka laahaavat tuomittuja, ovat ainoastaan kymmenen -askeleen päässä portista. Menneville tekee äärimmäisen ponnistuksen. - -"Tilaa! Tilaa!" huutaa hän pistooli kädessä. - -"Polttakaamme! Polttakaamme!" kertaa joukko. "Kapakkatalo on tulessa. -Polttakaamme varkaat! Polttakaamme kiristäjät _Pyhän Neitsyen -kuvassa_!" - -Ei enää epäilystäkään; d'Artagnanin talo tosiaankin tahdotaan tuhota. - -D'Artagnan muistaa sen huudon, jolla aina ennen on ollut suurta -menestystä hänen seikkailuissaan. - -"Tänne, muskettisoturit!..." hän karjaisee jylisevällä äänellä, -joka pauhaa kovemmin kuin kanuuna, meri tai myrsky; "tänne -muskettisoturit!..." - -Ja laskeutuen käsivarsiensa varaan riipuksiin ulokkeelta hän -pudottautuu ihmisjoukkoon; tämä alkaa loitota talosta, josta sataa -ihmisiä. Raoul on maassa yhtä nopeasti. Kumpaisellakin on paljastettu -miekka kädessään. Kaikki lähistön muskettisoturit ovat kuulleet kutsun, -kääntyneet katsomaan ja tunteneet d'Artagnanin. - -"Kapteenin luo! Kapteenin luo!" he luikkailevat, ja tungos avautuu -heidän edessään niinkuin laivan keula halkoo vedenpintaa. Samassa -d'Artagnan ja Menneville joutuvat vastatusten. "Tie auki!" huutaa -Menneville nähdessään, että hänen tarvitsee vain ojentaa kätensä -koskettaakseen ulko-ovea. - -"Tästä ei pääse kukaan!" vastaa d'Artagnan. - -"Vai niin", äännähtää Menneville laskien pistoolin d'Artagnanin rintaa -vasten. Mutta ennen kuin hän ehtii painaa liipasinta on d'Artagnan -miekkansa kahvalla iskenyt Menneville käden ylöspäin ja survaissut -terän hänen lävitseen. - -"Sanoinhan sinulle, että sinun piti pysyä alallasi", hän lausuu -Mennevillen kierähtäessä jalkoihinsa. - -"Antakaa tilaa! Raivatkaa pääsy!" huutavat Mennevillen toverit, jotka -aluksi ovat säikkyneet, mutta hetimiten taas tyyntyvät huomatessaan, -että heillä on vastassaan vain kaksi miestä. Mutta nämä kaksi miestä -ovat satakätisiä jättiläisiä; kalpa heiluu heillä kuin arkkienkelin -tulinen miekka. Se sohii kärjellä läimäyttelee lappeella, iskee -terällä. Jokainen heilautus kellistää miehensä. "Kuninkaan puolesta!" -huutaa d'Artagnan jokaisella surman viuhtaisullaan. "Kuninkaan -puolesta!" kertaa Raoul. - -Se huuto on tunnussanana muskettisotureille, jotka sen opastamina -rientävät d'Artagnanin luo. - -Kaupunginvartion miehet sillävälin tointuvat säikähdyksestään; he -karkaavat hätyyttäjäinsä niskaan, he ruhjovat ja lyövät maahan -järjestelmällisesti kuin muurinmurtaja kaikki tieltänsä. Nähdessään -miekkain välähtelevän ja veren roiskuvan väkijoukko hajaantuu -pakosalle, tallaten toisiansa ensi tungeksimisessa. Kuuluu viimeksi -epätoivoisia kirahduksia ja huudetaan armoa; se on voitettujen -esiintymisen loppuna. - -Molemmat tuomitut ovat joutuneet takaisin vartiomiesten huostaan. -D'Artagnan lähestyy heitä ja sanoo nähdessään heidät kalpeina ja -kuolemantuskassa: - -"Reipastautukaa, ihmisparat; te olette säästyneet siitä hirmusta, jolla -nuo kurjat teitä uhkasivat. Kuningas on tuominnut teidät hirsipuuhun. -Teidät hirtetään vain. No, viekää nyt heidät, ja sillä hyvä." - -_Pyhän Neitsyen kuvalla_ ei ole enää mitään hätää. Tuli on veden -puutteessa sammutettu kahdella viinitynnyrillä. Eloonjääneet -salaliittolaiset ovat paenneet puutarhan kautta. Vartiomiehet laahaavat -tuomittuja hirsipuiden luo. Tuossa tuokiossa nyt lopetetaankin koko -homma. Pyöveli välittää hyvin vähän taiteensa muodollisuuksista ja -suoriutuu noista kahdesta onnettomasta yhdessä minuutissa. - -Sillävälin tungeksitaan d'Artagnanin ympärillä; häntä onnitellaan ja -ylistellään. Hän pyyhkii hikistä otsaansa ja hurmeista miekkaansa ja -kohauttaa hartioitaan, kun näkee jaloissaan Mennevillen, joka -vääntelehtii kuolonkamppauksen viimeisissä kouristuksissa. Ja -säälittelevän Raoulin kääntäessä katseensa toisaanne d'Artagnan -osoittaa muskettisotureille hirsipuiden kolkkoa taakkaa. - -"Ihmispoloiset", hän sanoo; "toivoakseni he sentään siunasivat minua -kuolinhetkenään, kun pelastuivat julmista kärsimyksistä." - -Nämä sanat sattuvat Mennevillen korvaan hänen juuri itse vetäessään -viimeisen henkäyksensä. Synkeä ivahymy väikkyy hänen huulillaan; hän -tahtoo vastata, mutta siihen ponnistukseen ehtyy elinvoima. Hän heittää -henkensä. - -"Voi, tämä on ollut hirvittävä näytelmä!" jupisi Raoul; "lähtekäämme, -chevalier." - -"Ethän liene haavoittunut?" kysyi d'Artagnan. - -"En, Jumalan kiitos." - -"Hyvä juttu! Hiisi vieköön, oletpa reipas urho! Sinulla on isäsi pää ja -Portoksen käsivarsi. Ah, olisipa Portos ollutkin täällä, niin olisi -vasta saatu nähdä ihmeitä!" - -Ja ikäänkuin jotakin muistaen hän mutisi sitten: - -"Mutta missähän hiidessä kunnon Portos voineekaan oleilla?" - -"Tulkaa, chevalier, tulkaa!" pyyteli Raoul. - -"Maltas nyt vielä vain minuutti, ystäväiseni, jotta ehdin periä -kolmekymmentäseitsemän ja puoli pistoliani; tulen heti takaisin. -- -Talo tuottaa hyvin", tuumi d'Artagnan mennessään takaisin _Pyhän -Neitsyen kuvaan_, "mutta nyt silti mieluummin soisin sen olevan -jossakin toisessa osassa kaupunkia, vaikkapa saisin hiukan vähemmänkin -vuokraa." - - - - -63. - -Miten herra d'Eymerisin timanttisormus siirtyi d'Artagnanille. - - -Edelläkuvatun verisen melskeen kehittyessä loppuun Grève-torilla -pistivät viimeiset puutarhaveräjän vartioksi jääneet miehet miekkansa -jälleen huotraan ja auttoivat erään joukostaan ratsun selkään, joka -valmiiksi satuloittuna odotti veräjän takana. Sitten he pakenivat joka -suunnalle kuin lentoon säikytetty lintuparvi, toiset kavuten muurien -yli ja toiset ilmeisesti hädissään syöksähtäen etäisemmille porteille. -Ratsaille noussut kannusti hevostaan niin rajusti, että elukkaparka oli -loikata yli muurin, ja karautti Baudoyer-aukion poikki lähikaduille -kuin salama, ihmisvilinässä kaataen ja ruhjoen mitä tielle sattui, -kunnes hän kymmenen minuutin kuluttua pujahti sisälle yli-intendentin -kaupunkitalon portista vielä enemmän hengästyneenä kuin hevosensa. - -Kavioiden kopseen kaikuessa katukiveykseltä ilmestyi abbé Fouquet -erääseen pihanpuoliseen ikkunaan, ja ratsastaja ei ehtinyt hypätä -maahankaan, kun hän puolittain ojentuen ulos ikkunasta tiedusti: - -"Miten ovat asiat, Danicamp?" - -"Kaikki on päättynyt", vastasi ratsastaja. - -"Päättynyt?" huusi abbé; "he ovat pelastuneet?" - -"Ei, monsieur", vastasi ratsastaja, "heidät hirtettiin." - -"Hirtettiin!" toisti abbé vaaleten. - -Samassa avautui sivuovi, ja Fouquet astui huoneeseen kalpeana, -vääntynein kasvonpiirtein, huulet raollaan pidätellen tuskan ja -kiukustuksen huudahdusta. Hän pysähtyi kynnykselle kuuntelemaan, mitä -pihalta puhuttiin ikkunaan. - -"Teitä kurjia!" ärjäisi abbé; "ette siis taistelleet?" - -"Niinkuin jalopeurat." - -"Pikemmin kuin jänishousut!" - -"Monsieur!" - -"Sata päättäväistä miekkamiestä vastaa yllätyksessä kymmentätuhatta -kaupunginpalkkalaista. Missä Menneville on, se pöyhkeä kerskuri, joka -ylvästeli palaavansa joko kuolleena tai voittajana?" - -"Hän on pitänyt sanansa, monsieur. Hän on hengetön." - -"Hengetön! Kuka hänet on surmannut?" - -"Hornanhenki ihmisen hahmossa, -- kymmenellä tulisella säilällä -aseistautunut jättiläinen, joka yhdellä tempaisulla sammutti tulipalon, -taltutti mylläkän ja polkaisi Grève-torin kiveyksestä esille sata -muskettisoturia." - -Fouquet kohotti otsaansa, jolla helmeili kylmä hiki. - -"Oi, Lyodot ja d'Eymeris kuolleet, kuolleet, kuolleet!" mutisi hän; "ja -minä olen häväisty!" - -Abbé kääntyi päin ja sanoi nähdessään veljensä murtuneena ja -kalmankalpeana: - -"No, no, se on kohtalon isku; meidän ei sovi vaikerrella. Kun yritys ei -onnistunut, niin Jumalan tahto..." - -"Vaikene, abbé, vaikene!" huusi Fouquet; "sinun puolustelusi ovat -herjausta. Tulkoon tuo mies sisälle kertomaan, millä tavoin se kamaluus -oikein tapahtui." - -"Mutta, hyvä veli..." - -"Tottele!" - -Abbé antoi merkin, ja puolen minuutin kuluttua kuuluivat miehen -askeleet portaissa. - -Samalla oli Gourville ilmestynyt yli-intendentin takaa kuin isäntänsä -suojelusenkelinä; hän nosti sormen huulilleen muistutukseksi -rahaministerille, että hänen tuli tuskansakin kiihtymyksessä esiintyä -varovasti. Fouquet jännittikin toimintaan kaiken hillitsemistarmonsa, -pakottautuen niin levolliseksi kuin ihminen ikinä voi sydämensä ollessa -pakahtumaisillaan mielenahdistuksesta. - -"Lausukaa tietonne", sanoi Gourville Danicampin tullessa huoneeseen. - -"Monsieur", aloitti sanansaattaja, "olimme saaneet määräyksen siepata -vangit ja huutaa: 'eläköön Colbert!' viedessämme heidät pois." - -"Elävältä poltettaviksi, eikö niin, abbé?" keskeytti Gourville. - -"Niin, niin, sellaisen käskyn oli Menneville saanut. Menneville tiesi -mitä piti tehdä, mutta hän on nyt kuollut." - -Tämä tieto näytti tyynnyttävän Gourvilleä sen sijaan että se olisi -häntä masentanut. - -"Elävältä poltettaviksi?" toisti sanansaattaja ikäänkuin epäillen, -tokko tämä hänelle ja hänen kumppaneilleen ilmoitettu ainoa ohje oli -tarkoitettu toimeenpantavaksi. - -"Niin, teidän piti laahata heidät suoraa päätä roviolle", uudisti abbé -raakaluontoisesti. - -"Aivan oikein, monsieur, aivan oikein", myönteli mies koettaen saada -kahden puhuttelijansa kasvoista selville, olisiko hänen hyvä vai paha -selostaa tapauksia täysin totuudenmukaisesti. - -"Kertokaahan siis", sanoi Gourville. - -"Vankeja oltiin tuomassa Grève-torille", jatkoi Danicamp, "raivostunut -kansa tahtoi, että heidät pitikin polttaa eikä hirttää." - -"Kansalla oli omat syynsä", huomautti abbé; "edelleen?" - -"Mutta juuri kun kaupunginvartio oli hajoitettu ja rovioksi aiottu talo -torin varrella sytytetty, heitti äsken mainitsemani raivohenkinen -jättiläinen -- jonka sanotaan olleen sen talon omistaja -- erään nuoren -miehen avustamana ulos ikkunasta tulen hoitelijat, huusi puolelleen -ihmisjoukossa olleet muskettisoturit, hyppäsi itse alas torille -ensimmäisestä huonekerrasta ja huiteli niin hurjasti miekallaan, että -kaupunginvartio pääsi jälleen voitolle, vangit siepattiin takaisin ja -Menneville monen muun mukana surmattiin. Uudestaan kiinni jouduttuaan -tuomitut saivat kuolemansa kolmessa minuutissa." - -Kaikesta itsehillinnästään huolimatta ei Fouquet voinut olla kumeasti -voihkaisematta. - -"Ja tuo talonomistaja", kysyi abbé, "mikä hän oli nimeltään?" - -"Sitä en osaa sanoa, kun en häntä nähnytkään; minulle oli määrätty -puutarhassa vartiopaikka, jonne ilmoiteltiin aseman kehityksestä. -Ohjeenani oli kaiken päätyttyä rientää kiireimmän kautta tuomaan teille -tieto tuloksesta. Käskyn mukaan karautin täyttä vauhtia liikkeelle, ja -nyt olen tässä." - -"Oikein tehty, monsieur; meillä ei ole enää muuta kysyttävää teiltä", -sanoi abbé yhä ahdistuneemmalla mielellä nähden sen hetken lähenevän, -jolloin hän joutuisi haastelemaan veljensä kanssa kahden kesken. - -"Oletteko saanut maksunne?" kysyi Gourville. - -"Osasuorituksen, monsieur", vastasi Danicamp. - -"Tässä on kaksikymmentä pistolia; menkää, monsieur, älkääkä unohtako -puoltaa aina kuninkaan todellisia etuja kuten tänäänkin." - -"Kyllä muistan, monsieur", vastasi mies kumartaen ja pistäen rahat -taskuunsa. Hän poistui. - -Fouquet oli tähän asti seisonut liikkumattomana, mutta nyt hän nopeasti -astahti abbén ja Gourvillen väliin. Kumpainenkin avasi yhtaikaa suunsa -puhuakseen. - -"Ei mitään puolusteluja", kielsi rahaministeri, "eikä soimauksen -sanaakaan ketään vastaan! Jos minä en olisi ollut huono ystävä, niin en -olisi uskonut Lyodotin ja d'Eymerisin vapautusta kellekään toiselle. -Minä yksin olen syypää; vain minua siis kohtaavat moitteet ja -pahoittelut. Jätä minut, abbé." - -"Et kuitenkaan", vastasi viimemainittu, "estäne minua etsityttämästä -sitä riiviötä, joka Colbertin puolesta sekaantui hyvinsuunniteltuun -hankkeeseemme, -- sillä jos harras kiintymys ystäviinsä on hyvää -valtioviisautta, en luule huonoksi sitäkään menettelyä, että -hellittämättömästi ahdistaa vihollisiaan." - -"Heitä sinä silleen valtioviisaus, abbé; mene nyt vain äläkä toimita -minulle kuulumisia itsestäsi ennen kuin määrään toisin, -- minusta -tuntuu, että meidän on nyt asetuttava hyvin hiljaisiksi ja -varovaisiksi. Sinulla on kamala esimerkki edessäsi. Ei mitään -kostotoimia sinun ja väkesi taholta; sen kiellän jyrkästi." - -"Ei mikään käsky", murisi abbé, "voi pidättää minua hyvittämästä sukuni -kärsimää rikollista häväistystä." - -"Kuules nyt", huudahti Fouquet äänellä, jonka jyrkkä sävy ei enää -sallinut mitään vastaväitteitä, "jos haudot ainoatakaan ajatusta -pienimmäksikään poikkeukseksi minun tahdostani, niin heitätän sinut -Bastiljiin kahden tunnin kuluessa sen ilmenemisestä. Toimi sen mukaan, -abbé!" - -Abbé kumarsi punastuen. - -Fouquet viittasi Gourvilleä mukaansa ja suuntasi jo askeleensa -työhuonettaan kohti, kun kamaripalvelija korkealla äänellä ilmoitti: - -"Chevalier d'Artagnan." - -"Kuka se on?" kysyi Fouquet välinpitämättömästi Gourvilleltä. - -"Muuan hänen majesteettinsa muskettisoturien entinen luutnantti", -vastasi tämä samaan tapaan. - -Fouquet ei viitsinyt edes ajatella ilmoitetun käynnin tarkoitusta, vaan -astui vain edelleen. - -"Suokaa anteeksi, monseigneur", sanoi Gourville, "mutta mieleeni -johtuu, että kun tuo urho on eronnut kuninkaan palveluksesta, hän nyt -luultavasti tuleekin nostamaan neljännesvuoden osuutta eläkkeestä, joka -hänelle lienee myönnetty." - -"Menköön hiiteen!" huudahti Fouquet; "miksi valitseekin näin pahan -ajan!" - -"Sallikaa minun siis lausua hänelle epäys sievässä muodossa, sillä minä -tiedän hänet mieheksi, joka nykyisissä olosuhteissamme on parempi saada -ystäväksi kuin vihamieheksi." - -"Vastatkaa hänelle miten haluatte", sanoi Fouquet. - -"Äh, _mon Dieu_", puuttui puheeseen abbé mielensä karvautta -nurkuakseen, "vastatkaa mutkattomasti, ettei ole rahoja, olletikaan -muskettisotureille." - -Mutta abbé oli tuskin ehtinyt virkkaa varomattomia sanojaan, kun -raolleen jäänyt ovi ammahti selälleen ja d'Artagnan ilmestyi esiin. - -"Niin, herra Fouquet", sanoi hän, "kyllä minä tiesinkin, ettei täällä -ole rahoja muskettisotureille. En tänne tullutkaan saamaan rahoja, vaan -ainoastaan kieltävän vastauksen. Se on nyt annettu; kiitos! Sanon vain -hyvästi ja menen nostamaan herra Colbertilta, mitä muodon vuoksi pyysin -teiltä." - -Ja hän astui ulos kumarrettuaan jotensakin keveästi. - -"Gourville", virkahti Fouquet, "riennä tuon miehen perässä ja tuo hänet -takaisin luokseni." - -Gourville totteli, tavoittaen d'Artagnanin portaissa. Askeleita -kuullessaan tämä kääntyi ja huomasi Gourvillen. - -"_Mordioux_, hyvä herraseni", hän sanoi, "teillä rahamiehillä on ikävät -tavat! Saavun herra Fouquetin luo nostamaan hänen majesteettinsa -myöntämää rahaerää ja minut otetaan vastaan kuin almua ruinaava -kerjäläinen tai hopeakaluja vaaniva veijari." - -"Te mainitsitte herra Colbertia, hyvä herra d'Artagnan? Sanoitte -lähtevänne herra Colbertin luo?" - -"Tietysti menen sinne, vaikkapa vain vaatimaan häneltä selvyyttä -miehistä, jotka tahtovat polttaa taloja huutaen: 'Eläköön Colbert!'" - -Gourville heristi korviaan. - -"Ohoo", hän huudahti, "te tarkoitatte Grève-torin mellakkaa!" - -"Mitäs muutakaan." - -"Mutta miten se teitä erityisemmin liikuttaa?" - -"Hitto! Eikö muka minuun kuulu mitään se, että herra Colbert tahtoo -käyttää taloani roviona?" - -"Taloanne!... teidän talonneko siis tahdottiin polttaa?" - -"_Pardieu!_, niin oli." - -"_Pyhän Neitsyen kuvan_ krouvirakennus kuuluukin teille?" - -"Ostin sen viikko sitten." - -"Ja te olitte se urhoollinen soturi, se voimallinen miekkamies, joka -hajoititte väkijoukon, kun se aikoi polttaa tuomitut?" - -"Hyvä herra Gourville, asettukaa minun asemaani: minä olen esivallan -väline ja yksityinen talonomistaja; sotilaana on velvollisuuteni -puoltaa kuninkaan käskyjen toteuttamista, talonomistajana on etuni -mukaista varjella kiinteimistöäni joutumasta tuhaksi. Niinpä noudatin -sekä omakohtaisen hyödyn vaatimuksia että velvollisuuden ääntä, kun -toimitin herrat Lyodotin ja Eymerisin takaisin kaupunginvartion -huostaan." - -"Tekö siis heitittekin erään miehen ulos ikkunasta?" - -"Sen taisi tehdä toverini", vastasi d'Artagnan vaatimattomasti. - -"Te surmasitte Mennevillen?" - -"Kovasti pahoitellen", vastasi d'Artagnan kumartaen kuin onnittelusta -kiittääkseen. - -"Ja teidän ansiotanne on, että molemmat tuomitut hirtettiin?" - -"Sen sijaan että heidät olisi elävältä poltettu, niin, monsieur, ja sen -katson kunniakseni. Pelastin nuo poloiset julmasta kidutuksesta. -Ajatella, hyvä herra Gourville, että heidät tahdottiin korventaa -elävältä! Sellainen raakamaisuus on ihan käsittämätöntä." - -"Menkää, hyvä herra d'Artagnan, menkää", sanoi Gourville tahtoen -säästää Fouquetin näkemästä sitä miestä, joka oli tuottanut hänelle -niin ankaran iskun. - -"Ei", puuttui puheeseen Fouquet, joka oli eteisen ovelta kuullut koko -keskustelun, "ei, herra d'Artagnan, tulkaa päin vastoin takaisin -sisälle." - -D'Artagnan pyyhki miekkansa kahvasta viimeisen veripisaran, joka oli -välttänyt aikaisemman tarkastuksen, ja astui sitten huoneeseen. -Jälleenkin hän seisoi vastapäätä noita kolmea miestä, joiden kasvoilla -oli mitä erilaisin ilme: abbé näytti kiukkuiselta, Gourville -tyrmistyneeltä, Fouquet apealta. - -"Suokaa anteeksi, herra ministeri", virkkoi d'Artagnan, "mutta aikani -on kallista; minun on mentävä intendentin luo vaatimaan selitystä ja -noutamaan neljännekseni." - -"Mutta te saatte rahat täältä, monsieur", ilmoitti Fouquet. - -D'Artagnan katseli yli-intendenttiä hämmästyneesti. - -"Tiedän kyllä, että teille vastattiin aivan ajattelemattomasti, -monsieur, -- kuulin sen itse", jatkoi ministeri; "noin ansiokkaan -miehen pitäisi olla jokaiselle tunnettu." - -D'Artagnan kumarsi. - -"Teillä on siis maksuosoitus?" lisäsi Fouquet. - -"On, monsieur." - -"Antakaa se minulle, niin suoritan sen itse; tulkaa." - -Hän viittasi Gourvilleä ja veljeänsä pysymään alallaan ja vei -d'Artagnanin työhuoneeseensa. - -"Paljonko teille on tuleva?" hän kysyi heidän päästyään sinne. - -"Viisituhatta livreä vain, monsieur." - -"Nostettavaa palkkaa?" - -"Palkan neljännes." - -"Viisituhatta livreä neljännekseltä!" virkahti Fouquet tähdäten -tutkivan silmäyksen muskettisoturiin; "kuningas maksaa teille siis -kaksikymmentätuhatta livreä vuodessa?" - -"Niin, monseigneur, kaksikymmentätuhatta kyllä; tuntuuko se teistä -liialliselta?" - -"Minustako!" lausui Fouquet ja hymyili katkerasti. "Jos minä olisin -osannut arvioida ihmisiä, jos minulla kevytmielisen, epävakaisen ja -turhamaisen luonnonlaatuni sijasta olisi ollut ymmärtäväisyyttä ja -harkintakykyä, -- jos sanalla sanoen olisin älynnyt järjestää elämäni -kuten jotkut muut, niin te ette saisi vuodessa kahtakymmentätuhatta -livreä, vaan satatuhatta, ettekä kuuluisi kuninkaan saattueeseen, vaan -minun lähimpään piiriini." - -D'Artagnan punastui hieman. Ylistyksen sanamuodossa sekä kiittäjän -sävyssä ja hivelevässä äänenpainossa saattaa olla niin hienoa myrkkyä, -että se toisinaan huumaa väkevimmänkin. - -Yli-intendentti veti puheensa lopuksi auki kaapinlaatikon ja otti -sieltä neljä rahakääryä, jotka laski pöydälle d'Artagnanin eteen. -Gascognelainen repäisi yhdestä kulman auki. - -"Kultaa!" sanoi hän. - -"Siitä on teille vähemmän vaivaa, monsieur." - -"Mutta tätenhän summa nousee kahteenkymmeneentuhanteen livreen, ja -minulla on vain viisituhatta saatavaa." - -"Säästän teitä vaivautumasta neljään kertaan perimästä vuosirahaanne." - -"Teidän hyväntahtoisuutenne on ylenpalttinen, monseigneur. - -"Teen mitä minun tulee tehdä, herra chevalier, ja toivoakseni ette nyt -kanna kaunaa veljeni vastaanoton vuoksi. Hän on äkkipikainen ja -oikullinen esiintymisessään." - -"Monsieur", vastasi d'Artagnan, "uskokaa minua, pahoittelen ainoastaan -sitä, että tulollani aiheutin tämän puolustautumisenne." - -"Jätänkin sen jo silleen ja pyydän teiltä vain vielä suosionosoitusta." - -"Voi, monsieur..." - -Fouquet otti sormestaan noin tuhannen pistolin arvoisen -timanttisormuksen. - -"Monsieur", hän sanoi, "tämän jalokiven olen saanut eräältä -lapsuudenystävältäni, mieheltä, jolle te olette tehnyt suuren -palveluksen." - -Fouquetin äänensävy muuttui huomattavasti. - -"Palveluksen! Minä!" ihmetteli muskettisoturi; "olenko tehnyt -palveluksen jollekulle ystävällenne?" - -"Te ette ole voinut unohtaa sitä, monsieur, sillä se tapahtui juuri -tänään." - -"Ja ystävänne nimi?" - -"D'Eymeris." - -"Toinen kuolemaantuomituista?" - -"Niin, toinen noista uhreista... No niin, herra d'Artagnan, palkkioksi -siitä, että pelastitte hänet hirveistä kärsimyksistä, pyydän teitä -vastaanottamaan tämän timantin. Tehkää se minun tähteni." - -"Mutta, monsieur..." - -"Ottakaa vain vastaan. Minulla on tänään murheen päivä, kuten teille -kenties myöhemmin selviää. Olen tänään menettänyt ystävän -- ja koetan -saada sijalle toisen." - -"Mutta sentäänkin..." - -"Hyvästi, herra d'Artagnan, hyvästi!" huudahti Fouquet sydän -tulvillaan; "tai oikeammin, näkemiin!" Ja ministeri poistui -työhuoneestaan, jättäen muskettisoturin haltuun sekä sormuksen että -kultakääryt. - -"Hm hm", tuumi d'Artagnan tuokion ymmällä aprikoituaan, "ymmärränköhän -tätä oikein? _Mordioux_, ellen erehdy, niin siinäpä vasta ritarillinen -mies... Lähdenpä saamaan tähän selvitystä herra Colbertilta." - - - - -64. - -D'Artagnan havaitsee herra intendentin ja hänen ylhäisyytensä -yli-intendentin välillä suuren eron. - - -Colbert asui Rue Neuve-des-Petits-Champsin varrella talossa, joka oli -varemmin kuulunut Beautrulle. D'Artagnanin vireät sääret patikoitsivat -matkan neljännestunnissa. - -Hänen saapuessaan uuden suosikin luo piha kuhisi täynnänsä kaupungin -vartion ja poliisilaitoksen miehiä, jotka tulivat joko onnittelemaan -intendenttiä tai puolustelemaan itseänsä sen mukaan, mille tuulelle hän -sattuisi. Imarteluhenki on riippuvaiseen asemaan tyytyvillä henkilöillä -vaistomaista; heillä on siihen erityinen vainu niinkuin metsänelävällä -tavallista tarkempi kuulo tai hajuaisti. Nämä miehet ja heidän -päällikkönsä olivat niin ollen ajatelleet, että Colbert hyvillä mielin -kuulisi kerrottavan, millä tavoin hänen nimeään oli huudeltu mellakan -aikana. - -D'Artagnan ilmestyi esiin juuri kun vartion päällikkö selosti -kohtausta. Hän jäi ovisuuhun kaupungin aseellisten palvelusmiesten -taakse. Upseeri otti Colbertin sivummalle erityisesti puhuteltavakseen -tämän ilmeisestä vastahakoisuudesta huolimatta, joka ilmeni tuuheitten -kulmakarvojen rypistyksenä, ja huomautti: - -"Siinä tapauksessa, monsieur, että todellakin halusitte luovuttaa -kansan huostaan nuo kaksi kavaltajaa, olisi ollut viisasta antaa meille -siitä tieto, sillä meidänhän piti nyt panna täytäntöön ohjeemme, niin -tukalaa kuin meidän olikin ajatella, että saatoimme siten tuottaa -teille mielipahaa tai häiritä aikeitanne." - -"Kolminkertainen pölkkypää!" ärähti Colbert raivoissaan ravistaen -mustien suortuvainsa harjaa; "mitä järjettömyyttä siinä -lavertelettekaan? Mitä! Minullako olisi ollut osuutta kapinassa? -Oletteko hullu vai humalassa?" - -"Mutta, monsieur, metelin tunnuslauseenahan oli: eläköön Colbert!" -vastasi vartion päällikkö hölmistyneenä. - -"Kourallinen salaliittolaisia..." - -"Ei, ei, sitä huusi suuri yleisö!" - -"Ohoo, niinkö?" äännähti Colbert paremmin mieltyen kertomukseen; "suuri -yleisökö sitä huusi? Oletteko varma väitteestänne, monsieur?..." - -"Eihän siinä tarvinnut muuta kuin avata korvansa, tai oikeastaan -ummistaa, sillä hurraus oli niin huumaavan voimakasta." - -"Ja huutajat olivat yleisöä, todellista kansaa?" - -"Ehdottomasti, monsieur, -- mutta se todellinen kansa antoi meille -aluksi selkään." - -"Vai niin oli asia", jatkoi Colbert mietteissään. "Te siis oletatte, -että kansa siinä vain tahtoi laahata tuomitut roviolle?" - -"No, se on selväkin seikka, monsieur." - -"Se muuttaa asian... Teitte siis lujaa vastarintaa?" - -"Menetimme kolme kunnon miestä, monsieur." - -"Te ette ainakaan surmannut ketään?" - -"Kyllä aukiolle jäi muutamia metelöitsijöitä, joista yksi ei ollutkaan -ihan tavallinen henkilö." - -"Mikä hän oli miehiään?" - -"Muuan Menneville, jota poliisi on jo ennen etsiskellyt." - -"Menneville!" huudahti Colbert; "se konna, joka Rue de la Huchettella -surmasi siivon kansalaisen, tämän pyytäessä lihavaa kananpoikaa?" - -"Sama pukari kyllä, monsieur." - -"Ja huusiko muka hänkin: eläköön Colbert?" - -"Kaikkia muita kaikuvammin, -- kuin villitty." - -Colbertin otsa meni pilveen ja rypistyi. Hänen kasvojaan oli -kirkastanut jonkunlainen hyväillyn kunnianhimon sädekehä, mutta se -sammui nyt kuin ruohikossa polkaistun kiiltomadon hohde. - -"Miksi sitten sanoittekaan, että mellakka oli kansan aloite?" huomautti -intendentti pettyneenä. "Menneville oli vihamiehiäni; olisin -hirtättänyt hänet, ja hän tiesi sen hyvin. Hän oli abbé Fouquetin -seurakumppaneita... koko juttu on lähtöisin Fouquetista -- olivathan -tuomitut hänen lapsuudenystäviään!" - ---- Kas niin, -- ajatteli d'Artagnan, -- nythän olenkin selvinnyt -kaikista epäilyksistäni! Sanonpa vain vieläkin, että olkoon herra -Fouquet mitä muuta hyvänsä, hän on joka tapauksessa ritarillinen mies. - -"Ja onko sitten aivan varmaa, että tuo Menneville on kuollut?" jatkoi -Colbert. - -D'Artagnan katsoi hetken tulleen esiintyä keskustelussa. - -"Ehdottomasti, monsieur", hän vakuutti astahtaen esille. - -"Kas, tekö täällä, monsieur?" virkkoi Colbert. - -"Minä itse", vastasi muskettisoturi jämeästi. "Vai oli Menneville -teille pikku vihamiehen tapainen?" - -"Ei minulla ollut mitään vihamiestä, monsieur", vastasi Colbert, "vaan -kuninkaalla kunnoton alamainen." - --- Kaksinainen nauta! -- ajatteli d'Artagnan; -- näyttelet minulle sekä -kopeutta että ulkokultaisuutta... "No niin", hän pitkitti, "olenpa -kovin hyvilläni niin sopivan palveluksen tekemisestä kuninkaalle, -- -suvaitsetteko lausua sen hänen majesteetilleen, herra intendentti?" - -"Minkä toimen te minulle annatte, ja mitä saan lausuakseni, monsieur? -Selittäkää tarkemmin, pyydän", vastasi Colbert ynseästi ja yltyvää -vihamielisyyttä ennustavalla äänellä. - -"En anna teille mitään luottamustehtävää", sanoi siihen d'Artagnan -säilyttäen tyyneytensä kuten sukkelat luonteet väittelyssä -yleensä. "Arvelin teidän voivan vähällä vaivalla ilmoittaa hänen -majesteetilleen, että minä se sattumalta paikalle osuneena toimitin -Mennevillelle rangaistuksensa ja palautin järjestyksen." - -Colbertin silmät revähtivät suuriksi, ja hän loi kysyvän katseen -vartiopäällikköön. - -"Niin, se on totta", vahvisti tämä, "monsieur oli pelastajamme." - -"Miksette heti sanonut tulleenne kertomaan sitä, monsieur?" virkahti -Colbert kateellisesti; "nythän kaikki selvisi ja edullisemmin teille -kuin kellekään muulle." - -"Te erehdytte, herra intendentti; minä en ollenkaan tullut tänne siitä -kertomaan." - -"Suuresta urotyöstänne?" - -"Hoh, tottumus turruttaa mielen semmoisille tempuille" selitti -muskettisoturi huolettomasti. - -"Minkä johdosta siis kunnioitatte minua käynnillänne?" - -"Kuningas vain käski minun pistäytyä." - -"Ahaa!" sanoi Colbert saaden jälleen jäykän ryhtinsä, kun näki -d'Artagnanin vetävän taskustaan paperin; "teille on maksuosoitus?" - -"Juuri niin, monsieur." - -"Olkaa hyvä ja odottakaa, monsieur; suoriudun ensin vartion -raportista." - -D'Artagnan kiepahti jokseenkin röyhkeästi kannoillaan, ja ensimmäisen -kierroksensa jälkeen joutuessaan Colbertin kanssa vastakkain hän -kumarsi tälle ylen juhlallisesti kuin ilveilijä, mutta käännähti sitten -jälleen ovelle päin ja marssi suoraan sitä kohti. - -Colbert ähmistyi tästä karskiudesta, jollaiseen hän ei ollut tottunut. -Tavallisesti soturit hänen luoksensa tullessaan olivat niin kovassa -rahan tarpeessa, että heiltä olisivat pikemmin jalat juurtuneet -lattiaan kuin kärsivällisyys ehtynyt. Oliko d'Artagnan menossa niine -hyvineen kuninkaan puheille -- ja valittamaanko huonosta kohtelusta vai -kunnostautumisestaanko kertomaan? Sitä asiaa sieti vakavasti -miettiä. Joka tapauksessa hetki oli huonosti valittu d'Artagnanin -palauttamiseksi tyhjin toimin, tulipa hän juuri nyt kuninkaan tahdosta -tai omin päin. Muskettisoturi oli tehnyt niin suuren palveluksen ja -niin äskettäin, ettei sitä sopinut heti palkita kylmäkiskoisuudella. -Colbert katsoikin paremmaksi luopua kaikesta korskeudesta ja kutsua -d'Artagnanin takaisin. - -"Hei, herra d'Artagnan!" huusi hän. "Mitä! Lähdettekö noin pois?" - -D'Artagnan kääntyi takaisin. - -"Miksen lähtisi?" hän vastasi levollisesti; "eihän meillä liene sen -enempää puhuttavaa?" - -"Teillä on ainakin rahoja nostettavana?" - -"Minullako? Ei suinkaan, hyvä herra Colbert." - -"Onhan teillä maksumääräys, monsieur! Ja samoin kuin te annatte -kuninkaan puolesta miekaniskun silloin kun vaaditaan, samaten minä -maksan, kun minulle esitetään hänen vahvistamansa määräys. Näyttäkää -tänne." - -"Ei hyödytä, hyvä herra Colbert", selitti d'Artagnan salaisesti -mielissään siitä hämmingistä, jota hänen käyntinsä tuotti Colbertin -mielessä; "tällä määräyksellä olen jo saanut rahat." - -"Saanutko rahat! Keltä?" - -"Yli-intendentiltä tietysti." - -Colbert kalpeni. - -"Selittäkää siis", sanoi hän tukahtuneella äänellä; "jos olette perinyt -rahanne, niin miksi näytättekään minulle paperianne?" - -"Ohjeeni mukaan osoittaakseni sitä tottelevaisuutta, josta juuri -puhuitte niin kauniisti, hyvä herra Colbert: kuningas sanoi minulle, -että minun piti nostaa hänen myöntämänsä vuosirahan neljännes..." - -"Minulta?..." keskeytti Colbert. - -"Ei aivan niinkään. Kuningas sanoi: 'Menkää herra Fouquetin luo; -yli-intendentillä ei kenties ole rahoja, ja sitten käytte herra -Colbertin luona.'" - -Colbertin kasvot kirkastuivat hetkiseksi; mutta hänen katsantonsa oli -kuin myrskytaivas, jota vuoroin salama valaisee, vuoroin pilvi -pimittää. - -"Ja... yli-intendentillä oli rahoja?" hän kysyi. - -"Oli toki aikalailla", vastasi d'Artagnan. "Näkyi olevan liiemmältikin, -koska tahtoessani nostaa vain neljännesmaksuna viisituhatta livreä..." - -"Neljännesmaksuna viisituhatta livreä!" huudahti Colbert hämmästyen -kuten äsken yli-intendenttikin näin runsaasta soturin palkasta; -"vuosirahaksenne on siis määrätty kaksikymmentätuhatta?" - -"Ihan oikein, herra Colbert; _peste_, te laskette kuin edesmennyt -Pytagoras! Kaksikymmentätuhatta livreä, niin." - -"Kymmenkertaisesti raha-asiain intendentin palkka. Minä onnittelen -teitä", sanoi Colbert sapekkaasti hymyillen. - -"Oh, kuningas pahoittelikin vuosirahani vähäisyyttä", vastasi -d'Artagnan, "ja lupasi korjata asian päästyänsä parempiin varoihin... -Mutta puhun loppuun, kun minulla on kiire." - -"Niin, vastoin kuninkaan oletusta yli-intendentti maksoi teille?" - -"Niinkuin te vastoin kuninkaan oletusta kieltäysitte maksamasta." - -"Enhän minä kieltäytynyt, monsieur, vaan pyysin odottamaan. Herra -Fouquet siis heti suoritti teille viisituhatta livreänne?" - -"Sen olisitte te parhaassa tapauksessa tehnyt... mutta hän menetteli -paremminkin, hyvä herra Colbert." - -"Mitenkä niin?" - -"Hän laski kohteliaasti eteeni koko vuotuissumman sanoen, että -kuninkaan asioissa ovat kassat aina täynnä." - -"Koko vuotuissumman! Suorittiko herra Fouquet teille -kaksikymmentätuhatta livreä viidentuhannen sijasta?" - -"Täsmälleen, monsieur." - -"Ja minkätähden?" - -"Säästääkseen minulta kolme uutta käyntiä yli-intendentin virastossa, -ja niinpä minulla nyt on taskuissani koko se komeus varsin koreina -uutukaisina kultarahoina. Näette siis, että voin lähteä matkoihini, -minä kun en lainkaan tarvitse teitä, vaan poikkesin ainoastaan muodon -vuoksi." - -Ja d'Artagnan napautti taskujaan leveästi hymyillen, mikä paljasti -Colbertille kolmekymmentäkaksi yhtä virheetöntä ja valkoista hammasta -kuin saattaa nähdä viidenkolmatta ikäisellä, ja ne näyttivät omalla -tavallaan haastavan: "Tarjotkaa meille kaksineljättä pikku Colbertia, -niin kyllä me ne näpsästi jauhamme." - -Käärme on yhtä urhea kuin jalopeura, varpushaukka niin miehuullinen -kuin kotkakin, sitä ei voi kieltää. Vasiten aroiksi sanottuja eläviä -myöten saavat elolliset olennot rohkeutta puolustautumiseen. Colbert ei -säikkynyt soturin uhkeita hampaita; hän suoristausi ja virkkoi äkkiä: - -"Herra yli-intendentillä ei ollut oikeutta menetellä siten, monsieur!" - -"Mitä sanottekaan?" kummeksui d'Artagnan. - -"Sanon, että teidän kaavakkeenne... suvaitsetteko näyttää sen minulle, -valtuutuksenne?" - -"Mielelläni, -- tuossa." - -Muskettisoturi huomasi hiukan rauhattomasti, kuinka innokkaasti Colbert -sieppasi paperin, ja häntä alkoi heti kaduttaa, että oli sen antanut. - -"Kas niin, monsieur", muistutti Colbert, "kuninkaan määräys kuuluu: -'Näytettäessä maksettakoon herra d'Artagnanille viisituhatta livreä -neljänneksenä vuosirahasta, jonka olen hänelle myöntänyt.' Sen summan -oli siis kuningas teille antamassa, -- minkätähden teille on suoritettu -enemmän?" - -"Sentähden että rahoja liikeni enemmän ja että minulle tahdottiin -maksaa enemmän; se ei kuulu kehenkään." - -"On kyllä luonnollista", sanoi Colbert huoletonta ylemmyyttä -ilmaisevaan tapaan, "että te ette tunne tililaitoksen sääntöjä; mutta -kun teillä on tuhannen livreä maksettavaa, monsieur, niin mitä teette?" - -"Ei minulle koskaan sellaisia velkoja synny", vastasi d'Artagnan. - -"No... no", huudahti Colbert tuohtuneena, "kun teillä on joku maksu -suoritettavana, niin maksatte kaiketi ainoastaan sen määrän, mikä -teiltä vaaditaan?" - -"Tuo ei todista mitään muuta kuin että teillä on omat erityiset tapanne -tilinpidossa ja herra Fouquetilla omansa", tuumi d'Artagnan. - -"Minun tilitysjärjestelmäni on oikea, monsieur." - -"Sitä en mene kieltämään." - -"Ja te olette ottanut vastaan mitä ette ollut saamassa." - -D'Artagnanin silmistä leimahti salama. "Mitä en ollut vielä saamassa, -tahdotte sanoa, herra Colbert, sillä jos olisin ottanut vastaan mitä en -ollut laisinkaan saamassa, jos olisin syypää varkauteen." - -Colbert ei vastannut tähän sattuvaan päätelmään, vaan sanoi kateellisen -kiihtymyksensä kannustamana: - -"Olette siis viisitoistatuhatta livreä velkaa valtionrahastoon." - -"Merkitkää se tililleni luotoksi", vastasi d'Artagnan hieman -ivallisesti. - -"En suinkaan, monsieur!" - -"Ka, kuinka niin?... Otatteko muka minulta takaisin kolme -kultakääryäni?" - -"Tietysti luovutatte ne minun hoitamaani rahastoon." - -"Minäkö! Älkää luulkokaan, herra Colbert!" - -"Kuningas tarvitsee rahojaan, monsieur." - -"Ja minä kuninkaan rahoja, monsieur." - -"Vaikka, mutta palautus on tehtävä." - -"Ei tule kysymykseenkään. Olen sitäpaitsi aina kuullut mainittavan -tilitysjärjestelmästä, joksi sitä sanotte, että hyvä rahastonhoitaja ei -annettua ota koskaan takaisin." - -"Saammepa siis nähdä, mitä kuningas sanoo, kun näytän hänelle tämän -määräyksen, joka todistaa, että herra Fouquet ei ainoastaan maksa mitä -valtio ei ole maksamassa, vaan vieläpä ei huoli pitää kuittiakaan -maksuistaan." - -"Ahaa, nyt käsitän", huudahti d'Artagnan, "mitä varten otitte minulta -tuon paperin, herra Colbert!" - -Colbert ei ollenkaan oivaltanut uhkaa siinä erityisessä äänensävyssä, -jolla hänen nimensä nyt lausuttiin. - -"Huomaatte sen hyödyllisyyden myöhemmin", hän vastasi kohottaen -paperisuikaletta hyppysissään. - -"No, ei minun sitä odottaa tarvitse, kun olen asiasta jo ihan selvillä, -herra Colbert", tokaisi d'Artagnan, nopealla liikkeellä siepaten -maksumääräyksen, jonka pisti vikkelästi taskuunsa. - -"Monsieur, monsieur!" huudahti Colbert; "tämä väkivalta..." - -"Joutavia! Kannattaako ottaa huomioon sotilaan käytöstapoja!" vastasi -muskettisoturi. "Vastaanottakaa sormisuukkoseni, hyvä herra Colbert!" -ja nauraen tulevaiselle ministerille päin silmiä hän poistui huoneesta. - --- Tuo mies mieltyy minuun ikihyväksi, -- ajatteli hän; onpa vahinko, -etten voinut pitempään viipyä hänen seuranaan. - - - - -65. - -Sydämen ja järjen todistelua. - - -Epälukuisten vaarojen karkaisemalle miehelle d'Artagnanin -asema Colbertiin nähden oli vain hullunkurinen. Tyytyväisin -mielin muskettisoturi myhäilikin intendentin nolostukselle Rue -Neuve-des-Petits-Champsilta aina Rue des Lombardsille asti. Se oli -pitkä taival, joten d'Artagnanilla oli kauan hupinsa. Hän hymyili -vielä, kun Planchet niinikään naurusuin ilmestyi talonsa ulko-ovelle -häntä vastaan. Entisen isäntänsä paluusta ja englantilaisten guineain -ensimmäisestä helskeestä asti Planchet nimittäin oli enimmän aikaansa -juuri siinä mielentilassa kuin d'Artagnan oli ollut nyt kävelynsä -viimeisellä taipaleella. - -"Saanpa siis vieläkin ilahtua seurastanne, rakas herrani!" virkkoi -Planchet vilpittömästi hyvillään. - -"Ei, ystäväiseni", vastasi muskettisoturi, "minä erkanen sinusta ihan -hetimiten: illastan vain ja sitten käyn suoraa päätä makuulle, nukun -viisi tuntia ja aamun valjetessa hyppään satulaan... Onko ratsuni nyt -saanut puolitoista annosta?" - -"Kah, rakas herrani", vastasi Planchet, "tiedätte hyvin, että teidän -hevosenne on taloni silmäterä, -- että puotipojat hyväilevät sitä -kaiken päivää ja syöttävät sille sokerini, pähkinäni ja korppuni. -Kysytte, onko se saanut kaura-annoksensa runsaampana? Tiedustakaa -pikemmin, eikö se ole jo kymmenesti ollut vaarassa revetä -kylläisyyteensä." - -"Hyvä, hyvä, Planchet. Siirryn siis omaan kohtaani: illallinen?" - -"Valmis: höyryävä paisti, valkoista viiniä, krapuja, vereksiä -kirsikoita. Se on uutta, isäntä." - -"Olet oiva mies, Planchet; aterioitkaamme siis, jotta pääsen yöpuulle." - -Illallispöydässä d'Artagnan huomasi Planchetin tuon tuostakin hierovan -otsaansa ikäänkuin hellitelläkseen lähtöön aistiinsa ahtautunutta -aatosta. Hän silmäili sydämellisesti entisten koettelemustensa -ansiokasta kumppania ja kilahuttaen lasiaan hänen pikarinsa syrjään, -sanoen: - -"No, Planchet veikkonen, mitäs nyt onkaan sinulla niin kiusallista -ilmoitettavaa minulle? _Mordioux_, puhu suoraan, niin selviydyt -joutuin." - -"Seikka on semmoinen", aloitti Planchet, "että te näytte minusta olevan -lähdössä johonkin erityiseen yritykseen." - -"En väitä vastaankaan." - -"Olette niin ollen saanut jonkun uuden aatoksen." - -"Paljon mahdollista, Planchet." - -"Sitten siihen saakin jälleen sijoitetuksi pääomaa? Panen likoon -viisikymmentätuhatta livreä sen hankkeen hyväksi, jota lähdette -kehittelemään." - -Ja sen sanoessaan Planchet hykerteli riemastuneesti kämmeniään. - -"Siinä on vain yksi paha puoli, Planchet", vastasi d'Artagnan. "Se -nimittäin ei ole minun aatokseni... en saa ottaa siihen osakkaita." - -Planchetin sydämestä puhkesi raskas huokaus. Ahneus on voimallinen -kannustin; se nostaa miehensä vuorelle niinkuin kiusaaja Vapahtajan, ja -kerran näytettyään onnettomalle kaikki maailman aarteet se saattaa -huoletta jättää silleen, hyvin tietäen kumppaninsa -- tyytymättömyyden --- nyt pysyvän hänen sydäntään jäytämässä. - -Planchet oli saanut esimakua rikkauden mukavuuksista, hänen oli nyt -tukala pidättyä ajattelemasta nopeimpia keinoja varallisuutensa -kartuttamiseksi yhä laajemmassa mitassa. Mutta kun hän ahneudestaan -huolimatta oli kunnon mies ja hartaasti kiintynyt ihailtuun isäntäänsä, -ei hän myöskään voinut olla nyt lausumatta tälle alituisia neuvoja, -jotka osoittivat hänen hyvää harrastustaan. Hän ei olisi ollut -pahoillaan, jos olisi samalla saanut napatuksi pikku murusen siitä -salaisuudesta, jota soturi niin visusti säilytti, mutta mitkään -viekkaat vihjaukset, paulaan päättyvät kehoitukset, salakuopat ja -näpsästi osutetut kompastuskivet eivät häilähdyttäneet d'Artagnania -luottavaiseksi yli alkuperäisen selityksensä. Siten kului ilta. Aterian -jälkeen antoi matkareppu d'Artagnanille puuhaa; sitten hän käväisi -tallissa, silitteli ratsuaan ja tutki sen kenkiä ja vuohisia; luettuaan -lopuksi uudestaan rahansa hän meni makuulle ja ummisti silmänsä viiden -minuutin kuluttua lampun sammuttamisesta, nukkuen rauhallisesti kuin -kaksikymmenvuotias, hänellä kun ei ollut mitään huolta mielessään eikä -katumusta tunnollaan. - -Monetkin tapaukset olisivat silti voineet pitää häntä valveilla. -Muuttunut yleinen asema, johon hänkin oli joutunut likeisesti -osalliseksi, antoi tilaisuutta kaikenlaisille arveluille, ja d'Artagnan -oli mestari laskeskelemaan tulevaisuutta; mutta siinä järkkymättömässä -tyynimielisyydessä, joka toiminnan miehille on hyödyllisempi kuin -nerokkuus, hän jätti mietiskelynsä huomiseen, arvellen olevansa -tällaisen päivän lopulla kenties hiukan väsynyt näkemään selvästi -eteensä. - -Päivä valkeni. Rue des Lombards sai osuutensa ruusunpunaisen aamuruskon -hyväilystä, ja d'Artagnan nousi niinkuin aurinkokin. - -Hän ei herättänyt ketään, vaan otti matkarepun kainaloonsa ja laskeusi -alas portaita, kertaakaan narahduttamatta askelmaa ja häiritsemättä -ainoatakaan kuorsausta siinä kaikuvassa sarjassa, joka hyvästeli -häntä ullakolta kellarin tasalle asti. Satuloituaan hevosensa -sekä suljettuaan tallin ja myymälän hän käymäjalkaa läksi -Bretagnen-retkelleen. - -Parempi olikin ollut hänen heittää mielestään edellisenä iltana kaikki -huomioonsa tunkeutuneet valtiolliset ja diplomaattiset seikat, sillä -raikkaassa aamuilmassa hän tunsi ajatustensa kehittyvän vapaasti ja -hedelmällisinä. Ja ensi työkseen hän pistäysi ohimennen Fouquetin talon -edustalle, työntäen yli-intendentin portinpielessä irvistävään isoon -laatikkoon sen siunatun paperisuikaleen, jonka oli edellisenä päivänä -niin täpärästi saanut pelastetuksi intendentin halukkaista hyppysistä. -Sekaantumatta mihinkään kohtaukseen, joka olisi kenties hänen -asemassaan ollut hankala, d'Artagnan siten niukavasti toimitti oikeaan -paikkaan kuitin, niin että hänen ei tarvinnut vastedes moittia itseään -tässä kohden. - --- Nyt, -- tuumi hän itsekseen, -- hengittäkäämme täysin vedoin -aamuilmaa huolettomuuden ja terveyden lähteeksi, antakaamme Zephyrenkin -rauhassa tepastella itsensä vapaaksi savupöhöstä, ja olkaamme varsin -näppäriä pikku harkitsemuksissamme. -- On aika, -- pitkitti d'Artagnan, --- laatia taistelusuunnitelma. Herra de Turennella[39] on suuri pää -täynnä kaikenkaltaisia hyviä ohjeita, ja hänen menetelmänsä mukaan on -taistelusuunnitelman pohjaksi muodostettava ensin yleispiirteinen kuva -niistä vihollispäälliköistä, joiden kanssa olemme tekemisissä. - --- Ensimmäisenä esiintyy herra Fouquet. Mikä onkaan herra Fouquet -miehiänsä? -- Herra Fouquet, -- vastasi d'Artagnan itselleen, -- on -pulska mies ja naisten suosikki; ritarillinen mies, johon runoilijat -kiintyvät; lahjakas mies ja epattojen silmätikku. -- Minä en ole -nainen, en runoilija enkä epatto. Minä en niin ollen rakasta enkä vihaa -herra yli-intendenttiä. Olen siis täydellisesti samassa asemassa kuin -herra de Turenne Flandrian sotaretkellä. Hän ei vihannut espanjalaisia, -mutta hän löylytti heidät perinpohjaisesti. -- Ei, minä saan -paremmankin esimerkin, _mordioux_: olen juuri sillä kannalla kuin -samainen herra de Turenne silloin kun hänellä oli vastassaan Condén -prinssi Jargeaussa, Gienissä ja Saint-Antoinen esikaupungissa. Hän ei -ollut prinssille karsas, mutta hän totteli kuningasta. Herra prinssi -oli ihailtava mies, mutta kuningas on kuningas; Turenne huokasi -raskaasti, puhutteli Condéta serkukseen ja riisti häneltä armeijan. --- Mitä nyt kuningas tahtoo? Se ei kuulu minuun. -- Mitä herra Colbert -tahtoo? Hoo, se on toista. Herra Colbert tahtoo kaikkea mitä herra -Fouquet ei tahdo. -- Mitä siis herra Fouquet tahtoo? Hohoi, se on -varsin vakava kysymys. Hän tahtoo täsmälleen kaikkea mitä kuningaskin -itselleen. - -D'Artagnan puhkesi naurahdukseen, viuhauttaen raippaansa. Hän oli jo -saapunut valtatielle, säikytellen lintuja pensasaidoissa ja kuunnellen -jokaisella tärähdyksellä kultakolikkojen kilinää nahkatakkinsa -taskusta, -- ja tunnustakaamme pois, että d'Artagnan tuollaisissa -olosuhteissa ei koskaan ollut pahoin hentomielinen. - --- No, -- mietti hän, -- eipä tämä ole kovinkaan vaarallinen homma, ja -matkani kehittynee kuten se näytelmä, jota katsomaan herra Monk vei -minut Lontoossa ja jonka nimi oli muistaakseni: _Paljon melua -tyhjästä_.[40] - - - - -66. - -Matka. - - -Oli jo kenties viidettäkymmenettä kertaa, kun tämä pronssisydäminen ja -teräslihaksinen mies nyt jätti kotinsa ja ystävänsä, sanalla sanoen -kaikki, tavoittaakseen menestystä tai kuolemaa. Jälkimmäinen oli aina -kuin peläten väistynyt hänen tieltään; menestys taasen oli vasta -kuukausi sitten varsinaisesti asettunut hänen liittolaisekseen. - -Vaikkakaan hän ei ollut mikään suuri ajattelija Epikurokseen tai -Sokrateeseen verraten, oli hänellä kuitenkin harvinaista järkevyyttä, -kun laaja elämänkokemus oli kypsyttänyt hänen harkintaansa. Ihminen ei -voi olla niin miehuullinen, uskalias ja ovela kuin d'Artagnan, ellei -tuollaiseen ominaisuuksien yhtymään kuulu myöskin jonkunlaista -luontumusta mietiskelyyn. - -Hän oli sieltä täältä poiminut herra de la Rochefoucauldin[41] -elämänohjeista murusia, jotka olisivat kelvanneet Port-Royalin herrain -kääntää latinaksi, ja Atoksen ja Aramiin seurassa hän oli tallettanut -mieleensä paljonkin hyviä katkelmia Senecasta ja Cicerosta, kun ystävät -olivat omalla kielellään sovelluttaneet niitä arkielämän käytäntöön. - -Sitä rikkauden halveksumista, jota gascognelaisemme oli -kolmekymmentäviisi ensimmäistä toimintavuottansa noudattanut -uskonkappaleenaan, oli hän jo pitkän aikaa pitänyt urheuden lakikirjan -ensimmäisenä pykälänä. - -1. §, -- sanoi hän: Mies on urhoollinen sentähden, että hän ei omista -mitään; mies ei omista mitään sentähden, että hän halveksii rikkautta. - -Näitä peruslauseita ojennusnuoranaan noin kauan pidettyänsä hän -senvuoksi rikastuneena nyt näkikin tarpeelliseksi kysyä itseltään, -vieläkö hän rikkaudestaan huolimatta yhä oli urhoollinen. - -Jokaiselle muulle paitsi d'Artagnanille olisi Grève-torin seikkailu -voinut kelvata vastaukseksi. Moni omatunto olisi tyytynyt siihen, mutta -d'Artagnan oli kyllin miehuullinen tiedustaakseen itseltään suoraan ja -tunnontarkasti, oliko hän todella miehuullinen. Itsetunto sanoi: - --- Mutta minusta nähden paljastin miekkani varsin reippaasti ja -heiluttelin sitä hyvinkin kunnollisesti Grève-torilla, jotta voin olla -varma urhoollisuudestani. - -Siihen muistutti rehellisyys: - --- Maltas nyt, hyvä kapteeni, tuo ei ole mikään vastaus. Sinä päivänä -olin urhoollinen sentähden, että taloni pistettiin tuleen, ja voisi -veikata sata ja tuhannenkin yhtä vastaan, että jos noille -metelöitsijöille ei olisi sattunut sitä onnetonta päähänpistoa, heidän -hyökkäyssuunnitelmansa olisi onnistunut tai ainakaan en minä olisi -puuttunut mylläkkään. - --- Mitä nyt voidaan yrittää minua vastaan? Minulla ei ole taloa -poltettavana Bretagnessa, eikä aarretta, joka voitaisiin ryöstää. - --- Ei, mutta minulla on nahkani, d'Artagnanin kallis nahka, joka -merkitsee minulle enemmän kuin kaikki maailman talot ja aarteet, -- -tämä nahka, johon olen kiintynyt yli kaiken, koska se kaiken kaikkiaan -on kääreenä ruumiille, jossa lämmin sydämeni on hyvinkin tyytyväinen -sykkimään ja siis elämään. - --- Haluan siis elää, ja toden teolla elän paljon paremmin, paljon -täyteläisemmin rikastumisestani asti. Kuka lempo väittikään, että rahat -tärvelevät elämän? Kautta sieluni, siinä ei ole perää! Minusta päin -vastoin tuntuu, että nyt imen itseeni kaksin verroin ilmaa ja aurinkoa. -_Mordioux_, millaista sitten tulleekaan, jos vielä saan varallisuuteni -kaksinkertaiseksi ja tämän raipan sijasta, jota nyt pidän kädessäni, -jonakuna päivänä saan kouraista marskin sauvaa? - --- Tokko minulle sitten enää onkaan riittämiin asti ilmaa ja aurinkoa. - --- Se ei totisesti ole mikään haave; kuka pentele voisi sitä estää, -että kuningas tekee minusta herttuan ja marskin niinkuin hänen isänsä -Ludvig XIII korotti Albert de Luynesin herttuaksi ja konnetabeliksi? -Enkö minä ole yhtä urhoollinen ja toki toisen mokoman älykkäämpi kuin -tuo de Vitryn tomppeli? Kas siinäpä juuri onkin vastus ylenemiselleni: -minulla on liiaksi järkeä! -- Onneksi, jos maailmassa on oikeutta, on -minulla erityisiä vastaedellytyksiä: Onnetar on totisesti minulle -velkaa palkkion kaikesta, mitä olen tehnyt Itävallan Annan hyväksi, ja -korvauksen kaikesta, mitä hän ei ole tehnyt minun hyväkseni. -- Tälläpä -hetkellä nyt olen kuninkaan suosiossa, ja sellaisen kuninkaan, joka -näkyy tahtovan hallita. Kannatelkoon Jumala häntä pysymään tällä -loistavalla polulla! Sillä jos hän tahtoo hallita, hän tarvitsee minua, -ja jos hän tarvitsee minua, täytyy hänen luonnollisesti antaa minulle -mitä on luvannut. Lämpöä ja valoa! Suhteellisesti arvostellen samoan -siis tänä päivänä aivan kuten entiseenkin aikaan tyhjästä kaikkeen. --- Vain se on eroa, että nykyinen tyhjä oli entisen kaikki; ainoastaan -tämä pikku muutos ilmenee elämässäni. -- Ja nyt, katsotaanpa myös -sydämen laitaa, kun kerran äsken puhuin siitä. Mutta totisesti -puhuinkin siitä ainoastaan kuin entisen ajan muistona. - -Gascognelaisemme laski käden rinnalleen ikäänkuin vasiten -tunnustellakseen sydämen paikkaa. - -"Voi sinua onnetonta!" jupisi hän karvaasti hymyillen. "Voi poloista! -Olit hetkisen siinä toivossa, ettei sinulla sydäntä olekaan, ja onpa se -sinulla vainkin, sinä epäkelpo hovimies, vieläpä se on mitä -kapinallisinta lajia." - --- Sinulla on sydän, joka puhuu herra Fouquetin puolesta, -- hän -ajatteli edelleen. -- Mitä kuitenkaan herra Fouquet on kuninkaaseen -verraten? Juonittelija, todellinen salavehkeilijä, joka ei edes -välittänyt salata sinulta, että hänellä on luvattomia hankkeita. Mikä -ase sinulla olisikaan häntä vastaan, ellei hänen kohtelias käytöksensä -ja nerokkuutensa olisi tehnyt huotraa sille aseelle! -- Aseellinen -kapina!... sellaiseen on herra Fouquet tehnyt itsensä syypääksi! - --- Kun siis kuningas aivan epämääräisesti aavistelee herra Fouqetin -suunnittelevan salahankkeita, tiedän minä sitävastoin ja voin todistaa, -että herra Fouquet on aiheuttanut verenvuodatusta kuninkaan alamaisten -kesken. - --- Katsokaammepa nyt: jos tämän kaiken tietäessäni olen vaiti, niin -mitä enempää voikaan tämä sydän vaatia, niin pehminnyt kuin se onkin -herra Fouquetin miehevästä menettelystä, viidentoistatuhannen livren -etumaksusta, tuhannen pistolin arvoisesta timanttisormuksesta, -hymyilystä, jossa oli yhtä paljon katkeruutta kuin -hyväntahtoisuuttakin? Minä pelastan hänen henkensä. - --- Toivoakseni, -- jatkoi muskettisoturi, -- tämä typerä sydän nyt -vaikenee ja katsoo kaikki välit selvitetyiksi herra Fouquetin kanssa. - --- Kuningas on nyt siis aurinkoni, ja koska sydämeni on selviytynyt -vapaaksi herra Fouquetista, niin varokoon kukaan asettumasta aurinkoni -eteen! Eteenpäin hänen majesteettinsa Ludvig XIV:n puolesta, eteenpäin! - -Nämä mietteet olivat ainoina pidäkkeinä, jotka saattoivat hidastuttaa -d'Artagnanin kulkua. Niistä suoriuduttuaan hän hoputti hevosensa -vauhtia. - -Mutta niin verraton kuin Zephyre olikin, ei se kuitenkaan jaksanut -juosta herkeämättä. Toisena päivänä se jätettiin Chartresiin erään -vanhan ystävän luo, jonka d'Artagnan oli saanut kaupungin -majatalonisännistä. - -Sieltä lähtein muskettisoturi matkasi kyytihevosella pysähtymättömästi -Chateaubriandiin saakka. Tämä oli vielä kyllin kaukana rannikosta, -jotta kukaan ei voinut arvata d'Artagnanin pyrkivän merelle, ja niin -etäällä Pariisista, että hänen ei voitu epäillä nimenomaan juuri sieltä -tulevan. Ja Chateaubriandissa hänen majesteettinsa Ludvig XIV:n -lähetti, joka oli sanonut lähettäjäänsä auringokseen ollenkaan -aavistamatta, että tämä vielä varsin vähäpätöinen tähti kuninkuuden -taivaalla aikanaan omaksuisi tuon taivaankappaleen vertauskuvakseen, -- -lakkasi käyttämästä kyytilaitosta ja osti kerrassaan kehnonnäköisen -hevosen, jollaisen selkään ratsuväen upseeri ei olisi häväistyksen -pelosta milloinkaan rohjennut nousta. - -Mutta oikeastaan ei d'Artagnankaan lähtenyt tällä uudella ratsulla -taipaleelle, vaan raudanharmaaseen ihokkaaseen ja kastanjanruskeihin -housuihin pukeutunut kansalainen papin ja maallikon väliltä; -kirkonmiestä muistutti varsinkin se, että d'Artagnan oli pannut -päähänsä nukkavierun samettikalotin ja tämän päälle suuren, mustan -hatun. Hän ei käyttänyt enää miekkaa, vaan ainoastaan sauvaa, joka oli -nauhalla sidottu kyynärvarteen riippumaan, -- mutta tarpeen tullen -lupausi sille odottamattomaksi liittolaiseksi hyvä kuuden tuuman -mittainen tikari, joka lymyili viitan alla. - -Chateaubriandissa ostettu juoksija täydensi muodonvaihdoksen. Sen nimi -oli -- tai oikeastaan sille oli d'Artagnanilta tullut nimeksi -- -Furet.[42] - -"Jos olen Zephyrestä tehnyt Furetin", sanoi d'Artagnan, "niin pitääpä -minun muodostaa omastakin nimestäni joku typistysmuoto. D'Artagnanin -sijasta minun sopiikin olla lyhyesti Agnan; se on luonnollinen -myönnytys harmaalle ihokkaalleni, kupuhatulleni ja hivuneelle -patalakilleni." - -Herra Agnan siis ratsasti paljonkaan tärskymättä Furetilla, joka -taivalsi tasaisesti kuin todellinen taiturihevonen ja hienoisella -hölkällään silti vaivattomasti vähensi matkaa kahdentoista lieuen -verran päivässä, ollenkaan uupumatta neljällä kuivalla koivellaan, -jotka olivat hoikat kuin puikot, mutta d'Artagnanin tottunut silmä oli -paksun takkukarvan alta heti keksinyt niiden vakaan jäntevyyden. - -Taipaleella matkailija teki huomioitaan; hän tutki karua ja -autiota seutua, miettiessään soveliainta veruketta lähteäkseen -Belle-Isle-en-meriin ja siellä tarkastellakseen kaikkea epäluulojen -heräämättä. - -Tällä tavoin hän pääsi näkemään, että hänen asiansa sai suurempaa -merkitystä, mikäli päämäärä läheni. Tässä syrjäisessä maakunnassa, -muinaisessa Bretagnen herttuakunnassa, joka ei vielä ollut mikään -ranskalainen seutu ja tuskin on sitä tänä päivänäkään, ei kansa -tunnustanut Ranskan kuningasta varsinaiseksi valtiaakseen, ei ollut -hänestä tietääkseenkään. Yksi ainoa valtiollinen suhde oli sille -selvillä. Sen entiset herttuat eivät enää hallinneet, -- mutta se oli -vain täyttämätön paikka eikä merkinnyt muuta. Herttuain yksinvallan -sijalle oli siirtynyt läänitysherrain valtius, ja näiden yläpuolella -oli vain Jumala, jota ei ole milloinkaan unohdettu Bretagnessa, Noiden -linnan- ja pitäjänvaltiaitten joukossa oli Fouquet Belle-Islen herrana -rikkain ja enimmin suosittu. - -Itse maakunnassakin, vieläpä tuon salaperäisen saaren näkösällä, -ihannoitsivat sen ihmeitä monenmoiset tarinat ja muistotiedot. Sinne ei -sallittu kenen hyvänsä tulla; tuo kuuden lieuen pituinen ja yhtä leveä -saari oli linnoitettu läänitystila, jota kansa oli pitkät ajat pitänyt -kunniassa, etenkin kun sen muistoihin liittyi paikkakunnalla niin -pelätty nimi kuin de Retz. Vähän aikaa sen jälkeen kun Kaarle IX -korotti tämän läänitystilan markiisikunnaksi, oli Belle-Isle joutunut -herra Fouquetin haltuun. - -Saaren kuuluisuus oli jo hyvin vanhaa juurta; sen nimi tai oikeammin -nykyisen nimen merkitys ulottui taaksepäin vanhimpaan muinaisuuteen, -jolloin se tunnettiin Kalonesoksena.[43] Tämä yli-intendentin -maaomaisuus oli siis sellaisenaankin erikoinen, puhumattakaan sen -asemasta kuuden lieuen päässä Ranskan rannikosta yksinäisenä meren -valtiaana kuin majesteettinen laiva, joka sataman suojaa halveksien -laskee ylpeästi ankkurinsa keskelle valtamerta. - -D'Artagnan tutustui vähitellen Fouquetin poikkeukselliseen mahtiin -tällä valtakunnan kolkalla, näyttämättä vähääkään hämmästyneeltä -monesta merkillisestä kuulemastansa; hän sai myös selville, että paras -keino lähempien tietojen saamiseksi oli pistäytyä La Roche-Bernardiin, -Vilaine-joen suulla sijaitsevaan melkoisen isoon kaupunkiin. - -Sieltä hän kenties saattoi poiketa laivamatkalle. Muussa tapauksessa -hän aikoi taivaltaa suolarämeikön halki Guérandeen tai Croisiciin, -siellä odottaakseen soveliasta tilaisuutta pujahtaa Belle-Islelle. Hän -oli muuten Chateaubriandista lähdettyään huomannut, ettei mikään ollut -Furetille mahdotonta herra Agnanin kannustamana ja että Furetin avulla -ei mikään ollut mahdotonta herra Agnanille. Niinpä hän ennen pitkää -valmistautuikin eräässä La Roche-Bernardin majatalossa syömään -illallisekseen sorsaa ja öljykakkua, ja noiden kahden bretagnelaisen -herkun huuhtelemiseksi alas kurkustaan hän tilasi kellarista -omenaviiniä, jonka heti huulilleen laskiessansa havaitsi vielä -äärettömästi enemmän bretagnelaiseksi. - - - - -67. - -D'Artagnan tutustuu runoilijaan, joka sepitelmiensä ilmestymiseksi on -opetellut kirjanpainajan ammatin. - - -Ennen kuin istuutui pöytään d'Artagnan tapansa mukaan hankki tietoja -olosuhteista; mutta uteliaisuuden selviönä on, että ken tahtoo -toimittaa kyselynsä hyvin ja hedelmällisesti, hänen tulee ensin itse -tarjoutua kuulusteltavaksi. Ainaisen taidokkaasti etsi matkamiehemme -senvuoksi hyödyllistä utelijaa La Roche-Bernardin majatalosta. - -Ensimmäisessä huonekerrassa osui parhaillaan kaksi matkustajaa olemaan -niinikään illastamispuuhissa. D'Artagnan oli tallissa nähnyt heidän -hevosensa ja yleisönhuoneessa palvelijansa. Toinen matkusti nimittäin -lakeijan keralla kuten jonkun verran huomattavana henkilönä; tällä -parilla oli ratsuinaan kaksi komeata ja lihavaa percheläistä tammaa. -Toinen matkalainen oli vähäpätöisemmältä näyttävä pikku mies -pölyttyneessä päällystakissaan, kuluneissa liinavaatteissaan ja enemmän -katukiveyksen kuin jalustimien hivuttamissa saappaissaan. Hän oli -tullut Nantesista kärryillä, joiden edessä oli niin Furetin näköinen -hevonen karvaltaan, että d'Artagnan olisi saanut etsiä sadan lieuen -piiristä parempaa täydennystä parivaljakoksi. Kärryissä oli useita -isoja, vanhoihin vaatekaistaleihin käärittyjä myttyjä. - --- Tämä matkamies on minun lajiani, -- ajatteli d'Artagnan. -- Hän -kelpaa ja soveltuu minulle, ja minä kaiketi myös hänelle. Herra Agnan -harmaassa ihokkaassa ja hivuneessa patalakissa ei ole arvoton -illastamaan känttyräsaappaisen ja takkuluuskaisen herrasmiehen kanssa. - -Hän kutsui luokseen isännän ja käski tämän toimittaa sorsansa, -öljykakkunsa ja omenaviininsä vaatimattomalta näyttävän herrasmiehen -huoneeseen. Hän itse kapusi lautanen kädessään ylös puuportaita ja -kolkutti kamarin ovelle. "Sisään!" huusi tuntematon. - -D'Artagnan astui sisään hymy huulilla, lautanen kainalossa, hattu -toisessa kädessään ja kynttilä toisessa. - -"Suokaa anteeksi, monsieur", hän haastoi, "olen matkustavainen kuten -tekin, en tunne majatalossa ketään, ja pahana tapanani on ikävystyä -aterioidessani yksin, niin että ruoka ei minulle maistu enkä siitä -kostu. Te teitte minuun erittäin miellyttävän vaikutuksen, kun äsken -kävitte alhaalla avauttamassa ostereita. Huomasin lisäksi, että teillä -on ihan samanlainen hevonen kuin minulla ja että isäntä -- epäilemättä -tämän yhdennäköisyyden perusteella -- on asettanut ne vierekkäin -talliin näköjään peräti sopuisiksi kumppanuksiksi. Miksipä siis herrat -olisivat erossa, monsieur, kun hevoset pitävät seuraa toisilleen? -Sentähden tulin pyytämään teiltä sitä suosiota, että sallisitte minun -istua pöydässänne. Nimeni on Agnan, Agnan teidän palvelukseksenne, -monsieur, -- olen ansiottomasti isännöitsijänä rikkaalla ylimyksellä, -joka haluaa näillä tienoin ostaa suolakuivattamoita ja lähetti minut -tarkastelemaan sopivia alueita. Soisin tosiaan hartaasti, monsieur, -että minun olemukseni miellyttäisi teitä yhtä paljon kuin te herätätte -minun mieltymystäni; se olisi minulle suuri kunnia." - -Vieraalla -- jonka d'Artagnan näki vasta ensi kertaa kunnollisesti, -sillä hän oli varemmin päässyt silmäämään tätä vain vilahdukselta, -- -oli kirkkaat, mustat silmät, kellahtava hipiä ja viidenkymmenen -ikävuoden painosta hiukan rypistynyt otsa; kasvonpiirteet kuvastivat -vaatimatonta säyseyttä, mutta hänen katseissaan oli ilmeistä -älykkyyttä. - --- Voisipa sanoa, -- ajatteli d'Artagnan, -- että tämä veitikka on -kaiken ikänsä työskennellyt vain päänsä yläosalla: silmillään ja -aivoillaan. Hän lienee tiedemies; suu, nenä ja leuka eivät hänellä -ilmaise yhtään mitään. - -"Monsieur", vastasi täten tutkisteltu, "tulonne on minulle kunniaksi. -Minä en kylläkään ole ikävissäni", hän lisäsi hymyillen, "minulla on -seuraa, joka voi aina kiinnittää mieltäni. Mutta hyvillä mielin -kuitenkin otan vastaan käyntinne." - -Niin sanoessaan känttyräsaappainen mies silti loi levottoman katseen -pöydälleen, jolta osterit olivat kadonneet, -- jäljellä oli vain -viipale suolaista sianlihaa. - -"Isäntäni toimittaa minulle tänne sievän siivekäspaistin ja oivallisen -öljykakun, monsieur", kiirehti d'Artagnan ilmoittamaan, uuden -kumppaninsa pikaisestakin silmäyksestä luettuaan kuokkavieraan -hyökkäyksen pelkoa. Toisen kasvot ilmaisivat selvästi huojennusta, ja -samassa saapuikin isäntä mainittuine herkkuineen. Öljykakun ja sorsan -lisäännyttyä käristetyn läskinviipaleen vierelle d'Artagnan ja toinen -kumppanus kumarsivat, istuutuivat vastatusten ja jakoivat veljellisesti -kaiken syötävän. - -"Myöntänette, monsieur, että yhteenliittyminen on oiva ajatus", virkkoi -d'Artagnan. - -"Kuinka niin?" kysyi suu täynnä vieras. - -"No, senpä minä selitän", sanoi d'Artagnan. Vieraan leukapielet tekivät -välirauhan, hänen kuullakseen paremmin. "Ensiksikin meillä on nyt -kahden kynttilän herttainen valo, sen sijaan että meillä erikseen oli -kumpaisellakin vain yksi." - -"Se on totta", myönsi vieras, johon huomautuksen pätevyys tehosi -ilmeisesti. - -"Toisekseen huomaan teidän pitävän parhaiten minun öljykakustani, kun -taasen minulle tämä läskinviipaleenne maistuu mainiosti." - -"Hauska sattuma tosiaan!" - -"Ja paremman valaistuksen ja makuni mukaisen aterioimien yläpuolelle -vielä asetan seurustelun tuottaman mielihyvän." - -"Te olettekin tosiaan hilpeä haastelija", kiitti tuntematon hyvillään. - -"Ka, niin kai, -- hilpeä kuten kaikki tyhjäpäiset ihmiset. Hoo, samaten -ei ole teidän laitanne; näen silmissänne kaikenlaatuista neroa." - -"Oh, monsieur..." - -"No, myöntäkää pois, että te olette tiedemies." - -"Toden totta, melkein kyllä... henkisen työn tekijä olen, sanoi -kirjailija." - -"Kas niin!" huudahti d'Artagnan ihastuneesti lyöden kätensä yhteen; -"enpäs vainkaan erehtynyt! Jo on ihme, että minulla siis on onni -viettää iltani kirjailijan parissa, -- kenties kuuluisankin?" - -"Ei", vastasi tuntematon punastuen, "sitä sanaa ei minä oikein voi -käyttää." - -"Vaatimaton!" huudahti d'Artagnan hurmaantuneena; "hän on vaatimaton!" -Ja suorasukaisen sydämellisesti hän jälleen kääntyi virkkamaan -vieraalle: "Mutta nimetkää minulle edes teoksenne, monsieur, sillä -ettehän ole maininnut vielä omaa nimeänne, joka minulle selvittäisi -kaikki." - -"Nimeni on Jupenet, monsieur", ilmoitti kirjailija. - -"Kaunis nimi!" kehui d'Artagnan; "kaunis nimi, kautta kunniani, ja ties -kuinka minusta -- suokaa anteeksi erehdykseni, jos hairahdun -- ties -miten minusta tuntuukaan kuin olisin kuullut sitä jossakin -mainittavan." - -"Olenhan sepittänyt runoutta", huomautti nero säveästi. - -"Ah, niin, minulle tietenkin on lausuiltu runojanne." - -"Sitä en luule, sillä säkeitäni ei ole julkaistu", selitti runoilija -punehtuen. "Sain sitten valmiiksi murhenäytelmän..." - -"Sen minä olenkin nähnyt näyttämöllä!" - -Runoilija punastui entistä enemmän. "Erehdytte siinäkin, sillä -Bourgogne-hotellin teatteriseurue ei ottanut sitä esittääkseen", -tunnusti hän, huulillaan hymy, joka kaihossaan kuitenkin ilmaisi -jotakin sisäistä ylpeyttä. - -D'Artagnan puri huultansa. - -"Huomaatte siis, monsieur", jatkoi runoilija, "että olette hairahtunut -minusta: kun olen vielä yleisölle tuntematon, ette tekään ole voinut -kuulla puhuttavan minusta." - -"Ihan minä olen ymmällä. Nimi Jupenet on kuitenkin niin soinnukas ja -aivan kuin luonnostaan kuuluva herrain Corneillen, Rotroun ja Garnierin -rinnalle. Toivoakseni suvaitsette ystävällisesti lausua minulle -muutamia otteita murhenäytelmästänne, monsieur, myöhemmällä, -jälkiruuaksi. Siitä tulee oikea sokerileivos paistimme päällisiksi, -_mordioux!_ Ah, pyydän anteeksi, monsieur, kun kieleltäni livahti -herrani ja isäntäni lempisadatus, jonka tulen toisinaan lainanneeksi, -koska se tuntuu niin säädylliseltä. Sen vapauden otan luonnollisesti -vain hänen poissaollessaan, sillä käsitättehän, että kun hän saapuvilla --- mutta tämä omenaviini on totisesti viheliäistä, monsieur, eikö -teistäkin? Ja tuo peijakkaan ruukkukin on epämuotoinen, että se pyrkii -keikahtelemaan kumoon." - -"Jos kiilaisimme hiukan?" - -"Panisimme alle tuen? Niin, mutta minkä?" - -"Tuohon syrjän täytteeksi voisi asettaa veitsen." - -"Ja millä leikkaisimme sorsaa? Aiotteko sen jo heittää silleen?" - -"Sitä en ajatellut. Mutta malttakaas..." - -Runoilija penkoi taskuaan ja sai hyppysiinsä pienen, nelitahkoisen -metallipuikon, lähes puolentoista tuuman mittaisen. Mutta samassa hän -nähtävästi katsoi olleensa varomaton ja aikoi pistää sen takaisin; -silloin d'Artagnan ojensi kätensä sitä kohti, muskettisoturin huomiota -kun ei mikään välttänyt. - -"Kas, siinäpä näpsä kapine", hän sanoi; "saako sitä katsella?" - -"Kyllä vain", mukausi runoilija, joka ilmeisesti katui äskeistä -päähänpistoaan, "katsella sitä sopii, mutta se katseleminen ei teitä -hyödytä", hän lisäsi hieman turhamaisena, "sillä ellen teille sano, -mitä sillä tehdään, ette voi aavistaakaan sen käyttöä." - -D'Artagnan oli runoilijan hämmennyksestä heti johtunut arvelemaan, että -tässä piili jotakin, ja huomionsa kerran käännyttyä tähän kohtaan hän -sulkeusi itse mitä suurimpaan varovaisuuteen, joka hänelle kaikissa -tilaisuuksissa turvasikin ylemmyyden. Herra Jupenetin kehaisusta -huolimatta hän muuten oli esinettä silmätessään tuntenut sen ihan -hyvin. Se oli kirjapainon kirjake. - -"Arvaatteko, mikä se on?" jatkoi runoilija. - -"En kuolemaksenikaan!" ällisteli d'Artagnan. - -"No, tämä pienoinen valettu tanko, monsieur", elähtyi mestari -selittämään, "on painokirjain." - -"No kaikkea!" - -"Versaali." - -"Jopa nyt!" ja herra Agnanin suurenneet silmät ilmaisivat mitä -yksinkertaisinta hämmästelyä. - -"Niin, monsieur, versaali eli iso J, nimeni ensimmäinen kirjain." - -"Että tämäkö on kirjain?" - -"Niin, monsieur." - -"Taidan puhua kovin tyhmästi, mutta minä en vain käsitä, kuinka sana -syntyy, jos tämä on kirjain." - -"Sanako?" - -"Painettavaksi, niin." - -"Se käy helposti. Voin sen kyllä selittää, jos asia herättää -harrastustanne." - -"Ihan ihmeesti se saattaa minut uteliaaksi." - -"No, katsokaa nyt tarkoin." - -Jupenet otti taskustaan seitsemän tai kahdeksan tuollaista -metallipuikkoa lisää, d'Artagnanin tähystäessä niitä peräti -tarkkaavaisena. - -"Ahaa!" huudahti d'Artagnan, "teillä siis onkin kokonainen kirjapaino -taskussanne! _Peste_, onpas tämä ihmeellistä -- kaikkea sitä -matkustellessaan oppii, _mon Dieu_!" - -"Terveydeksenne", toivotti Jupenet tyytyväisenä. - -"Teidän terveydeksenne, _mordioux_, teidän! Mutta odottakaas, älkäämme -kilistäkö tällä omenaviinillä. Tämä on kurjaa juomaa ja arvotonta -miehelle, joka on tottunut ammentamaan elvykkeensä Hippokreneesta -- -niinhän te runoilijat nimittänette lähdettänne?" - -"Niin, monsieur, se on kylläkin alkulähteemme nimenä, joka johtuu -kahdesta kreikkalaisesta sanasta: _hippos_ on hevonen, ja..." - -"Monsieur", keskeytti d'Artagnan, "toimitanpa eteenne nestettä, joka -johtuu yhdestä ainoasta ranskalaisesta sanasta eikä sen takia ole -huonompaa -- se sana on rypäle. Tämä omenaviini sekä ellottaa että -paisuttaa sisuksiani. Sallikaa minun tiedustaa isännältämme, eikö -hänellä jossakin kellarinsa sopessa ole joitakuita kunnon pulloja -Beaugencyn tai Ceranin mehua." - -Huudettu isäntä säntäsi heti ylös portaita. - -"Älkää huoliko, monsieur", esteli runoilija, "meillä ei ole enää aikaa -juoda viiniä, ellemme tahdo erityisesti kiirehtiä, sillä minun on -käytettävä korkeanveden hetkeä, lähteäkseni alukseen." - -"Mihin alukseen?" - -"Belle-Islen laivaan." - -"Vai niin, te lähdette Belle-Islelle?" virkkoi muskettisoturi. - -"Joutavia, -- aikaa teillä on yltäkyllin, monsieur", viihdytti isäntä; -"laiva lähtee vasta tunnin kuluttua, ja kun kuulette naapurinne -lähtevän, silloin kerkiätte vielä hyvin tekin." - -"Lähteekö siis hänkin Belle-Islelle?" - -"Niin kuuluu." - -"Se herrasmies, jolla on lakeija mukanaan?" kysyi d'Artagnan. "Varmaan -joku aatelinen?" - -"En ollenkaan tiedä", vastasi isäntä, "mutta hän juo samaa viiniä kuin -te nyt tilasitte." - -"Lempo, sehän on meille suuri kunnia", virkkoi d'Artagnan isännän -noutaessa pyydetyn pullon. - -"Ette siis ole koskaan nähnyt mitään tekstiä painettavan?" aloitti -runoilija sitten uuden viinilasillisen ääressä palaten vallitseviin -ajatuksiinsa. - -"En ikänäni." - -"Katsokaas, sanaan kuuluvat kirjakkeet pannaan vierekkäin, tällä -tavoin: Ly, tuosta otan h:n ja e:n, kaksi nn:ää, loput kirjakkeet ovat -y ja s", puheli runoilija pistäen kirjakkeet hyvin tottuneesti kokoon. -"_Lyhennys_", hän lausui lopuksi. - -"Mainiota!" tuumi d'Artagnan. "Siinä kirjaimet tosiaan ovat koolla, -mutta mitenkä niitä voi pidellä?" ja hän kaatoi vieraalleen toisen -lasillisen viiniä. - -Jupenet hymyili tietävästi ja veti taskustaan nyt esiin pienen -metalliviivoittimen, jossa sisäsyrjä ja oikeanpuolinen päätylaita -kohosivat suorassa kulmassa ylöspäin ja keskikohdalla oli väliseinän -näköinen kaide. Täten muodostuvan lokeron sisäpuolelle hän latoi -kirjakkeita riviksi, pidätellen niitä koossa vasemmalla peukalollaan. - -"Ja mikä tuommoinenkin kummallinen viivoitin lienee nimeltään?" -ihmetteli d'Artagnan. "Arvattavasti silläkin on nimensä." - -"Tämä on latomishaka", selitti Jupenet. "Tällaisen avulla muodostetaan -rivit." - -"Latomishaka!" tuumi muskettisoturi. "Sanonpa totisesti vieläkin, että -ihan teillä on täysi kirjapaino taskuissanne", ihasteli d'Artagnan -puhjeten sellaiseen naurunhörötykseen, että runoilija ei voinut -ollenkaan aavistaa olevansa urkittavana. - -"Ei", vastasi tämä kuitenkin pidättyvästi, "olen vain laiska -kirjoittamaan, ja kun olen päässäni sepittänyt säkeen, ladon sen heti -valmiiksi kirjapainoa varten. Tällä tavoin nyt aion saada tuotteeni -helpommin painatetuiksi." - --- Niin kai! -- tuumi d'Artagnan itsekseen. -- _Mordioux!_ tästä pitää -ottaa selko. - -Ja nopsasti keksien soveliaan verukkeen muskettisoturimme poistui -tuokioksi pöydästä, riensi alas portaita ja juoksi vajaan, missä kärryt -olivat. Tikarinsa kärjellä tunnustellen yhden vaatepäällyksisen mytyn -sisältöä hän varmistausi siitä, että koko kuorma oli latomotarpeita. - --- Hyvä! -- ajatteli d'Artagnan. -- En vielä tiedä, linnoittaako herra -Fouquet Belle-Isleä tuntuvasti; mutta tässä ainakin on henkisiä -ampumatarpeita linnaan. - -Tyytyväisenä havainnostaan hän palasi seuraansa. D'Artagnan tiesi nyt -mitä tahtoikin tietää, mutta pysyi kuitenkin näyttelijäkumppaninsa -parissa, kunnes viereisestä huoneesta kuului lähtöhälinää. Samassa -kirjanpainajakin kiirehti jalkeille, jo aikaisemmin annettuaan käskyn -hevosensa valjastamisesta. Ajoneuvot odottivat ulko-oven edustalla. -Toinen matkustavainen nousi ratsaille lakeijansa kanssa pihalla. - -D'Artagnan saattoi Jupenetia satamaan asti, missä tämä -siirrätti kärrynsä ja hevosensa alukseen. Samaten otti varakas -matkustavainen mukaan lakeijansa ja molemmat ratsunsa. Mutta kaikella -oveluudellaankaan ei d'Artagnan saanut vihiä miehen nimestä; -kasvonpiirteet hän kuitenkin painoi ainiaaksi mieleensä. - -Muskettisoturillamme oli hyvä halu mennä laivaan noiden kahden -matkustavaisen kanssa, mutta hänet peräytti rannalta takaisin -majataloon tärkeämpi harrastus kuin uteliaisuus, nimittäin taatun -menestyksen tavoittaminen. Hän astui huoaten huoneeseensa ja heittäysi -heti vuoteelle, ollakseen hyvissä ajoin aamulla valmis käyttämään yön -levon antamia vereksiä aatteita ja neuvoja. - - - - -68. - -D'Artagnan pitkittää tutkimuksiaan. - - -Päivän valjetessa d'Artagnan itse satuloitsi Furetin, joka oli -mässännyt kaiken yötä, yksinään ahmien kahden kumppaninsa -apejäännökset. - -Muskettisoturi otti täyden selvyyden isännästä, jonka huomasi ovelaksi -ja epäluuloiseksi sekä kaikesta sydämestään ja sielustaan kiintyneeksi -herra yli-intendenttiin. Ollakseen herättämättä hänen epäilyksiään -pysyi d'Artagnan senvuoksi jutussaan, että hänen tehtävänään oli -tarkastella muutamia suolakuivattamoita ostohankkeissa. - -Lähteä La Roche-Bernardista laivassa Belle-Islelle olisi aiheuttanut -huomaavaista tulkintaa, johon kenties jo muutenkin oltiin johtumassa, -niin että hänestä milloin tahansa saatettiin ilmoittaa linnaan. Olihan -sekin omituista, että tuo matkustavainen ja hänen lakeijansa olivat -jääneet salaperäisiksi d'Artagnanille, vaikka hän kyllä oli koettanut -urkkia heistä tietoja isännältä, joka näkyi hyvin tuntevan heidät. - -Muskettisoturi kuulusteli siis lähitienoon suolapatoja ja lähti -taivaltamaan rämeille, jättäen meren oikealleen ja tunkeutuen tuolle -laajalle ja autiolle tasangolle, joka muistuttaa lieju-ulappaa, kun sen -hopeisina aaltoina kohoilee siellä täällä muutamia suolaharjanteita. - -Furetin pienet jäntevät koivet patikoitsivat vinhasti jalan levyisinä -maavalleilla, joilla suolapadot jakausivat erilleen. Nähdessään -ainoastaan kylmän kylvyn olevan seurauksena mahdollisesta -kompastuksesta d'Artagnan huoletta antoi hevosen tepastaa tasaista -menoaan ja tyytyi katselemaan taivaanrannan kolmea suippoa kellotornia, -jotka tyyten kohottoman lakeuden helmasta pistäysivät ylöspäin kuin -pystyyn isketyt peitset. - -Piriac, Batzin kauppala ja Croisic, kaikki aivan toistensa näköisiä, -etupäässä kiinnittivät hänen huomiotaan, mutta toisinaan kääntyessään -silmäilemään muutakin näköpiiriä hän havaitsi toisella puolella -taivaanrannan rajassa kolme muuta kellotornia, -- Guéranden, -Pouliguenin ja Saint-Joachimin. Koko näköpiiri tuntui siten -keilaradalta, jolla Furet ja hän olivat palloina kierimässä. - -Piriac oli ensimmäinen satama oikealla. D'Artagnan poikkesi sinne, -huomattavimpien suolankeittäjäin nimet huulillaan. Juuri kun hän -käväisi katsomassa pikku satamaa, läksi sieltä merelle viisi isoa -lotjaa kivillä lastattuina. - -D'Artagnanista tuntui kummalliselta, että kiviä vietiin seudulta, missä -niitä ei ollut louhittavissa. Hän turvautui herra Agnanin kaikkeen -herttaisuuteen, kysyessään satamassa näkemiltään miehiltä selitystä -näin outoon ilmiöön. Muuan vanha kalastaja vastasi matkustavaiselle, -että kivet eivät olleet Piriacista saatuja eivätkä tietysti myöskään -ympäristön suolarämeiltä. - -"Mistä niitä sitten saadaan?" tiedusti muskettisoturi. - -"Ne tuodaan Nantesista ja Paimboeufistä, monsieur." - -"Ja minne niitä viedään?" - -"Belle-Islelle, monsieur." - -"Vai niin", virkkoi d'Artagnan samaan tapaan kuin oli ilmaissut -harrastustaan kirjanpainajan kapistuksia kohtaan. "Belle-Islellä on -siis rakennustöitä?" - -"Niinhän tietenkin, monsieur. Joka vuosi herra Fouquet korjauttaa -linnan muureja." - -"Onko linna rapistumassa?" - -"Se on hyvin vanha." - -"Niinpä niin." - --- Oikeastaan, -- ajatteli d'Artagnan, -- mikään ei ole -luonnollisempaa, ja jokaisellahan on oikeus korjauttaa kiinteimistöään. -Joutavanpäiväisesti voitaisiin tulla minulle sanomaan, että linnoitan -_Pyhän Neitsyen kuvaa_, kun minun täytyy sitä paikkauttaa jossakin -kohden. Totisesti luulenkin, että hänen majesteetilleen on annettu -eksyttäviä tietoja, joten kuningas voi hyvinkin olla ihan väärässä. - -"Eikö muuten teistäkin", hän jatkoi ääneen kalastajalle, sillä hänen -retkensä päämääräänhän kuului epäluuloisen näytteleminen, "eikö -teistäkin, hyvä mies, tunnu sentään merkilliseltä, että näitä kiviä -kuljetetaan juuri tätä kautta?" - -"Kuinka niin?" kysyi kalastaja. - -"Nehän tulevat Nantesista ja Paimboeufistä Loire-virran varrelta, eikö -niin?" - -"Kyllä. -- ne lautataan alas virtaa." - -"Se on mukavaa, sen myönnän; mutta miksei niitä viedä suoraan -Saint-Nazairesta Belle-Islelle?" - -"Ka lotjat ovat huonoja aluksia ja kestävät kehnosti merenkäyntiä", -vastasi kalastaja. - -"Eihän se ole mikään syy." - -"Suokaa anteeksi, monsieur, kyllä kuulee, että te ette ole milloinkaan -ohjaillut purjealusta", huomautti kalastaja, ja hänen äänessään oli -jonkunlainen halveksimisen väre. - -"Selittäkää minulle tuo seikka, minä pyydän, ystäväiseni. Tulla -Paimboeufistä Piriaciin, lähteäkseen Piriacista Belle-Islelle -- se on -minusta nähden samaa kuin matkustaisin La Roche-Bernardista Nantesin -kautta tänne." - -"Vesitse se olisi lyhempi tie", vastasi kalastaja järkähtämättömästi. - -"Mutta onhan siinä hitonmoinen mutka?" - -Kalastaja pudisti päätänsä. - -"Lyhin tie paikasta toiseen on suora viiva", intti d'Artagnan. - -"Te unohdatte vuoroveden, monsieur." - -"No, vaikka otetaankin lukuun luode ja vuoksi." - -"Ja tuulen." - -"Joutavia! Eihän se ole vakinainen." - -"Se ei ole vastuksena tällä reitillä: Loiren vuolle työntelee aluksia -melkein Croisiciin asti. Jos niissä on jotakin paikattavaa tai miehistö -haluaa levähtää, ne tulevat sitten rantaa pitkin Piriaciin. Täältä -lähtee merivirta vastakkaiseen suunaan, vieden alukset puolenkolmatta -lieuen päähän Dumet-saarelle." - -"Vaikka niinkin." - -"Sieltä Vilainen virranpaine työntää ne toiselle saarelle, Hoedicille." - -"Se on selvä." - -"No niin, monsieur, siltä saarelta Belle-Isleen on ihan suora matka. -Bellekirkin molemmin puolin hyrskehtivä meri soluu kuin peilinä -kanavana noiden kahden saaren välissä; jaalat lipuvat sen pinnalla kuin -hanhet Loirella, -- niin on sen asian laita." - -"Yhdentekevää", väitti itsepintainen Agnan, "se on kuitenkin pitkä -kiertotie." - -"Ka, mutta joka tapauksessa herra Fouquet tahtoo niin", vastasi -kalastaja lopettaakseen keskustelun, ja tuon kunnioitusta herättävän -nimen mainitessaan hän otti villamyssyn päästänsä. - -D'Artagnanin katse -- nopea ja läpitunkeva kuin miekanterä -- -havaitsi ukon sydämessä vain yksinkertaista luottamusta, hänen -kasvonpiirteissään pelkkää tyytyväisyyttä ja välinpitämättömyyttä. Hän -sanoi: "herra Fouquet tahtoo niin", aivan kuin olisi sanonut: "se on -Jumalan tahto." - -D'Artagnan oli yhteen menoon urkkinut liiankin pitkälle; jaalojen -lähdettyä merelle jäi Piriaciin sitäpaitsi ainoastaan yksi kaljaasi, -nimittäin tämän ukon, ja se ei näyttänyt merikelpoiselta ilman -laajaperäisiä korjauksia. Niinpä d'Artagnan taputteli taas Furetia; -joka uudeksi sitkeytensä todisteeksi lähti säveästi liikkeelle, -kavioillaan velloen suolanevaa ja turpa ojennettuna navakkaan tuuleen, -joka paineli lakoon seudun laihaa kasvullisuutta -- vihvilätäpliä ja -kanervakaistaleita. - -Kello viiden ajoissa hän saapui Groisiciin. - -Jos d'Artagnan olisi ollut runoilija, niin hän olisi varmaan ihastunut -nähdessään avaran ranta-aukean, joka nousuveden aikana kuohuu ulappana, -mutta luoteen jäljiltä jää harmahtavaksi erämaaksi, missä polyypit ja -kuihtuneet levät haastavat hävityksen kieltä ja sinne tänne siroitellut -valkoiset vierinkivet muistuttavat suunnattomalla hautuumaalla esiin -tulleita ihmisluita. Mutta sotilaalla, politikolla, kunnianhimon -kannustamalla miehellä ei ollut sitä suloista viihdykettä, että hän -olisi katsellut taivaalta menestyksen enteitä ja varoituksen merkkejä. -Punainen taivas merkitsee näille miehille myrskyä ja rajuilmaa. -Valkoiset hattarat sinilakea vasten leijumassa vain ilmoittavat, että -meri pysyy tyynenä ja rauhallisena. - -D'Artagnan huomasi taivaan siniseksi, haistoi ilmassa maatuulen tuoksua -rantarämeiltä ja päätti: Ensi korkeanveden aikana lähden ulapalle -vaikka pähkinänkuoressa. - -Croisicissa hän näki kuten Piriacissakin suunnattomia kiviröykkiöitä -kasatuiksi rantaan. Nämä jättiläismuurit, joita jokaisessa korkeanveden -käänteessä purettiin Belle-Islelle vietäviksi, olivat muskettisoturille -kannustuksena edellisen havaintonsa aiheuttamaan arvailuun. Muuriako -herra Fouquet korjautti näin suuressa määrin? Vai rakennuttiko hän -linnoitusta? Päästäkseen selville hänen täytyi nähdä työmaa. - -D'Artagnan toimitti Furetin talliin, illasti majatalossa ja kävi -levolle. Päivän koittaessa hän asteli satamaan eli oikeammin -vierinkivillä täytetylle rannalle. - -Croisicin satama on viisikymmentä jalkaa mitaltaan, ja sen vartiotorni -muistuttaa lautaselle asetettua piparkakkua. Laakea ranta on lautasena. -Vartiotorni-kakku on muodostunut sadoista multakuormista, jotka -mukulakivillä lujittaen on pyöristetty kartioksi, kiertoportaat -kupeessaan. Sellainen se on nyt, ja sellainen se oli silloin, -- kakku -vain oli hiukan pienempi, eikä sen kyljissä nähty sitä säleaitaa, -joka nykyään on sen koristeena, kun tuon köyhän ja hurskaan -kauppalan rakennuslautakunta on nähnyt hyväksi laitattaa suojuksen -kiemurtelevalle askelmapolulle, joka alhaalta johtaa ylimmälle -pengermälle. - -Rannalla jutteli kolme, neljä kalastajaa sardiineista ja äyriäisistä. -Herra Agnanin silmät säihkyivät teeskentelemättömän hyväntuulisesti, ja -hänen huulillaan väikkyi ystävällinen hymy, kun hän lähestyi miehiä. - -"Kalastetaanko tänään?" hän kysyi. - -"Kyllä, monsieur", vastasi muuan, "ja me odotamme vain nousuveden -tasaantumista." - -"Missä te kalastatte, ystäväiseni?" - -"Rannikolla, monsieur." - -"Missä tapaatte parhaita pyyntipaikkoja?" - -"Ka, miten sattuu, -- kiertäen saaret, esimerkiksi." - -"Mutta saarille on pitkä matka?" - -"Ei kovinkaan; neljän lieuen taival." - -"Neljän lieuen! Sehän on aikamoinen purjehdusretki!" - -Kalastaja nauroi herra Agnanille päin silmiä. - -"Niin toki", pitkitti tämä yksinkertaisessa tietämättömyydessään, -"sillä eikö neljän lieuen päässä merellä jo menetä maata näkyvistään?" - -"Jotakuinkin... saattaa sattua." - -"Pitkä matka se vain on... liian pitkä minulle, kun ajattelin pyytää -teitä ottamaan minut veneeseenne ja näyttämään, mitä en ole koskaan -nähnyt." - -"Mitä niin?" - -"Elävää merikalaa." - -"Herra siis tulee sisämaasta?" sanoi toinen kalastajista. - -"Sieltäpä niin; olen pariisilainen." - -Bretagnelainen kohautti olkapäitään, mutta tiedusti sitten: "Onko herra -Pariisissa nähnyt herra Fouquetia?" - -"Usein", vastasi Agnan. - -"Usein?" toistivat kalastajat piirittäen pariisilaisen. "Te tunnette -hänet?" - -"Jossakin määrin; hän on isäntäni hyvä ystävä." - -"Vai niin!" huudahtivat kalastajat. - -"Ja minä olen nähnyt hänen linnansa Saint-Mandéssa ja Vauxissa, ja -hänen hotellinsa[44] Pariisissa." - -"Se on tietystikin komea?" - -"Uhkea kerrassaan." - -"Mutta niin komea se ei ole kuin Belle-Isle", puuttui puheeseen kolmas -kalastaja. - -"Pyh", äännähti herra Agnan purskahtaen hyvin halveksivaan nauruun, -joka pahastutti kaikkia läsnäolijoita. - -"Kyllä kuulee, ettei herra ole nähnyt Belle-Isleä", sanoi kalastajista -uteliain. "Tiedättekö, että se on kuuden lieuen ala pitkin- ja -poikkipäin ja että siellä on puita, joiden vertaisia ei näe edes -Nantesin valleilla?" - -"Puita kallioluodolla?" huudahti d'Artagnan; "sitäpä tosiaan haluaisin -nähdä." - -"Se käy helposti laatuun; me kalastamme Hoedic-saaren luona, tulkaa -mukaan. Sieltä te näette kuin paratiisina Belle-Islen tummat puut -kuvastumassa taivasta vasten; saapa herra nähdä linnankin valkoisen -hahmon aivan kuin nousevan merestä." - -"On kai se on komeata", myönteli d'Artagnan; "mutta tiedättekö, että -herra Fouquetin linnassa Vauxissa on sata tornia?" - -Bretagnelainen kohotti ihmetellen päätänsä, mutta hän ei luopunut -käsityksestään. - -"Sata tornia!" hän sanoi. "Olkoon vain, Belle-Isle on verrempi. -Tahdotteko nähdä Belle-Islen?" - -"Olisiko se mahdollista?" kysyi herra Agnan. - -"Miksei, kuvernöörin luvalla." - -"Mutta minä en tunne kuvernööriä." - -"Koska tunnette herra Fouquetin, niin ilmoitatte vain nimenne." - -"Voi, hyvät ystävät, minä en ole mikään aatelismies!" - -"Jokainen pääsee Belle-Islelle", selitti kalastaja leveällä, puhtaalla -murteellaan, "ellei hänellä ole mitään pahaa mielessään Belle-Isleä tai -sen herraa kohtaan." - -Muskettisoturi tunsi heikon väristyksen ruumiissaan, mutta virkkoi -vain: "Kunhan olisin varma, etten tule merikipeäksi..." - -"Tuossako?" virkahti kalastaja ylpeästi viitaten sievään, -kaarevakupeiseen purteensa. - -"No, hyvä! Te vaiennatte kaikki epäilykseni", huudahti herra Agnan. -"Tulenpa tähystämään Belle-Isleä, vaikka luultavasti en saa nousta -maihin." - -"Me kyllä poikkeamme saarelle, me." - -"Te? Kuinka niin?" - -"Ka, myydäksemme kaloja kaapparilaivoihin." - -"Hohoo, kaapparilaivoihin... mitä sanottekaan?" - -"Herra Fouquet rakennuttaa parhaillaan kahta sellaista alusta, -hätistelläkseen hollantilaisia tai englantilaisia, ja me myymme kaloja -kutterien miehistöille." - --- Kas, kas! -- ajatteli d'Artagnan, -- yhä parempaa ja parempaa! -Kirjapaino, vallinsarvia ja kaappareita!... Herra Fouquet ei totisesti -ole mikään tavallinen läänitysherra, kuten otaksuin. Kannattaapa -liikkua hiukan, katsellakseni hänen puuhiaan likeltä. - -"Me lähdemme matkaan puoli kuudelta", lisäsi kalastaja tyytyväisenä. - -"Olkoon menneeksi! Minä tulen mukaan; en käy välillä enää missään." - -D'Artagnan näkikin kalastajien vintturilla hinaavan purtensa vesille; -meri nousi, ja lopuksi herra Agnan antoi miesten autella hänet -veneeseen, hyvin esitetyllä pelollaan nauratellen pikku -kalastajapoikia, jotka tähystivät häntä suurilla, älykkäillä -silmillään. Hän heittäysi neljään taipeeseen käännetylle purjeelle -katselemaan viimeisiä lähtövalmistuksia, ja kahden tunnin kuluttua alus -halkoi ulapan pintaa ison, nelikulmaisen purjeensa varassa. - -Kalastajat kohdistivat kaiken mielenkiintonsa pyyntihommaan, joten -heidän huomiotaan ei herättänyt vieraan hyvä viihtyminen. Tämä ei -kalvennut eikä voihkinut, ei näkynyt ollenkaan voivan pahoin. Kun -kukaan ei ehtinyt ohjaamaa purtta, vaappui ja töyssähteli vene aivan -kamalasti, mutta ensikertainen purjehtija säilytti kaiken uhalla -hyväntuulisuutensa ja ruokahalunsa. - -He kalastivat innokkaasti, ja saalis oli jotensakin runsas. Makrillit -ja kampelat ihan hypähtelivät puraisemaan koukkuihin, joissa syöttinä -oli äyriäisiä. Tavattoman isot meriankeriaat ja turskat olivat jo -nykäisseet poikki kaksi peruketta, ja edellistä lajia oli kolme -liejuisina kiemuroina sätkimässä purren varastolokeron seiniä vasten. - -D'Artagnan toi onnea mukanaan, sanoivat hänelle kalastajat. Soturista -tämä puuha oli niin hauskaa, että hänkin tarttui toimeen, nimittäin -siimaan, ja päästeli kaikuvia ilonrähähdyksiä ja meheviä voimasanoja, -jotka olisivat voineet hämmästyttää hänen muskettimiehiäänkin, aina kun -paulaan mennyt saalis tempoilullaan jännitti hänen käsivoimiaan ja pani -hänen taitonsa koetteelle. - -Näin hupainen ajanvietto oli saanut hänet unohtamaan valtiollisen -tehtävänsä. Hän rimpuili parhaillaan jäntevän meriankeriaan kanssa, -toisella kädellään ottaen tukea veneen laidasta, voidakseen toisella -kiskoa korjuuseen vastustajansa, jonka kita oli ammollaan pinnassa, kun -venepäällikkö huomautti hänelle: - -"Olkaa varuillanne, ettei teitä nähdä Belle-Isleltä!" - -Noilla sanoilla oli d'Artagnaniin taistelupäivän ensimmäisen -tykinluodin vingahduksen teho: häneltä kirposi sekä siima että -ankerias, jotka toisissaan kiinni ollen palasivat syvyyteen. D'Artagnan -havaitsi nyt korkeintaan puolen lieuen päässä Belle-Islen kallioiden -siintävät ääripiirteet, joiden yli linnan valkoinen hahmo kohosi -majesteettisena. Taampana häämöitti maata metsineen ja vehmaine -niittyineen, jotka olivat karjan laitumina. Se näky kiinnitti -muskettisoturin huomion ensiksi puoleensa. Aurinko oli nimittäin jo -kohonnut taivaanlaen itäiselle neljännekselle, ja kultasäihkyänsä -merelle valaessaan se kiehtoi lumotun saaren niin häikäisevään -loisteeseen, että silmä eroitti ainoastaan tasaiset paikat; jokainen -varjo piirsi jyrkän, synkän viirun niittyjen tai muurien hohtavaan -pintaan. - -"Kas, kas!" virkahti d'Artagnan katsellessaan mustia kalliomöhkäleitä; -"tuossapa nähdäkseni on luonnonvarustuksia, jotka eivät tarvitse -insinöörien työtä, tehdäkseen maihintulon vaikeaksi. Mistä hitosta -voikaan poiketa koko maakappaleelle, jonka itse Luoja näyttää niin -huolellisesti suojanneen?" - -"Tuolta puolen", vastasi purren omistaja, kääntäen purjetta ja antaen -peräsimelle työntäisyn, joka suuntasi veneen sievää pikku satamaa -kohti; tottumaton ei voinut eroittaakaan tätä poukamaa vastarakennetun -vallituksen juurelta. - -"Mikä tuo paikka onkaan?" kysyi d'Artagnan. - -"Se on Locmaria", vastasi kalastaja. - -"Entä tuo taloryhmä edempänä?" - -"Se on Bangos." - -"Ja sen takana?" - -"Saujeu... ja sitten tullaan linnaan." - -"_Mordioux_, täällähän on kokonainen maailma! Kas vain, tuolla on -sotamiehiäkin!" - -"Belle-Islellä on seitsemäntoistasataa miestä, monsieur", ilmoitti -kalastaja ylpeästi. "Tiedättekö, että piakkoisin linnoitusmiehistöön -kuuluu kaksikolmatta komppaniaa jalkaväkeä?" - --- Tuhat tulimmaista! -- ajatteli d'Artagnan polkaisten jalkaa; -- -hänen majesteettinsa näkyy lopultakin olleen oikeassa. Laskettiin -rantaan. - - - - -69. - -Lukija varmaan hämmästyy yhtä suuresti kuin d'Artagnankin tavatessaan -vanhan tuttavan. - - -Vähäisimmänkin aluksen maihintulo tuottaa sen verran hämminkiä ja -sekasortoa, että mieli ei saa tarvitsemaansa vapautta, voidakseen ensi -silmäyksellä tutustua uuteen paikkaan, joka avautuu katseille. Kiikkerä -laskusilta, merimiesten rauhaton eloisuus, veden loiske rantakiviä -vasten, odottavain huudot ja hyörinä -- kaikki tuollainen monijakoinen -aistimus saa tuloksekseen epäröimisen sekavuutta. - -Vasta penkereelle noustuaan ja muutaman minuutin seistyänsä sen -kaltaalla d'Artagnan niin ollen huomasi, että satamassa ja etenkin -kauempana kuhisi tavattomasti työmiehiä. - -Alapuolellaan hän tunsi ne viisi lotjaa, joiden oli nähnyt lohkokivillä -lastattuina lähtevän Piriacin satamasta. Näitä kiviä hilattiin -rantaylänteelle viidenkolmatta tai kolmenkymmenen talonpojan -muodostamalla ketjulla. Isot kivet sälytettiin työrattaille, jotka -kuljetettiin samaan suuntaan kuin pienemmätkin kärrättiin, -- tietenkin -työmaalle, mutta niiden töiden merkitystä ja laajuutta ei d'Artagnan -vielä voinut arvioida. Kaikkialla vallitsi yhtä vilkas tuoksina kuin -Telemakhos näki noustessaan maihin Salentumissa.[45] - -D'Artagnanilla oli hyvä halu tunkeutua edemmäksi, mutta vähäisimmänkin -uteliaisuuden osoittaminen olisi herättänyt epäluuloa. Sentähden hän -siirtyi eteenpäin vain vähin erin, tuskin mennen yli sen rajan, jonka -kalastajat muodostivat rannalla; mitään puhumatta hän tarkkaili -kaikkea ja ehkäisi yksinkertaisilla kysymyksillä tai kohteliailla -tervehdyksillä kaikki ne oletukset, joita hänestä olisi muutoin -saattanut syntyä. Sillaikaa kun hänen seuralaisensa hoitivat -ammattiaan, kaupiten ja punniten kalojaan työväelle ja kyläläisille, -ehti d'Artagnan kuitenkin hiljalleen loitommaksi, ja rauhoittuneena -nähden, että häntä niin vähän huomattiin, alkoi hän tutkivasti ja -pelottomasti tähystellä kaikkea etäämpänä ilmenevää. Tuotapikaa hän -havaitsikin maisemassa piirteitä, joista soturin silmä ei voinut -erehtyä. - -Ristitulen aikaansaamiseksi lahdelmasoikion keskiviivan yli oli -satamakaaren kumpaiseenkin päähän rakennettu kaksi patteria, nähtävästi -järeitä kanuunia varten, sillä d'Artagnan näki työmiesten laittavan -pohjaperustuksia ja sovittelevan kuntoon puoliympyrän muotoista -puualustaa, jolla laventtipyörä käännetään tykinsuun tähtäämiseksi -rintasuojan yli mihin suuntaan hyvänsä. - -Sivummalla toiset työmiehet päällystivät mullalla täytettyjen -vallivasujen avulla holvivarustusta uudeksi patteriksi, jossa näkyi -ampuma-aukkoja. Työnjohtaja kutsui täsmällisin vuoroin työmiehiä, jotka -puuvitsaksilla sitelivät risukimppuja mullan vahvikkeiksi, ja toisia, -jotka lohkoivat turvesuunnikkaita ampumareikien peitteeksi. - -Noita jo pitkälle joutuneita töitä viimeisteltiin niin voimaperäisesti, -että ne olivat piammiten valmistumaisillaan; ampumareikien kohdalle ei -ollut vielä asetettu tykkejä, mutta näiden alusiksi oli jo pantu -tammilaahkoja kovaksi poljetun sorakerroksen tukevalle pohjalle, ja jos -tykistöä jo oli saarella, saattoi satama parin kolmen päivän kuluttua -olla täydessä puolustuskunnossa. - -Kääntäessään katseensa rantapattereista sisempiin varustuksiin -d'Artagnan suurimmaksi ihmeekseen huomasi Belle-Islen olevan -linnoitettu aivan uuden järjestelmän mukaan, jota hän oli useinkin -kuullut kreivi de la Fèren mainitsevan suurena edistysaskeleena, vaikka -hän ei ollut vielä milloinkaan nähnyt sitä käytännössä. Nämä -linnakerakennus-suunnitelmat eivät kuuluneet Marollaisin -hollantilaiseen eivätkä ritari Antoine de Villen ranskalaiseen -järjestelmään, vaan noudattivat Manesson Malletin menetelmää; tämä -etevä insinööri oli noin kuusi tai kahdeksan vuotta sitten siirtynyt -portugalilaisesta armeijasta Ranskan palvelukseen. Varustustyöt olivat -merkillisiä siinä suhteessa, että ne eivät kohonneet maan pinnasta -kuten vanhanaikaiset puolustusvallitukset, vaan päin vastoin -syventyivät maan sisään, niin että ylipääsemättömiä muureja vastasivat -näissä rotkomaiset kaivannot. - -D'Artagnan ei tarvinnut pitkääkään aikaa huomatakseen tämän -järjestelmän paremmuuden, se kun ei myöntänyt ahdistajan tykeille -mitään otetta. Merenpinnan alapuolelle ulottuvina voitiin kaivannot -sitäpaitsi maanalaisten sulkujen avulla laskea tulvilleen. Nämä työt -olivat muuten melkein lopulleen valmiina. Muuan ryhmä, jolle -työnvalvoja jakeli käskyjä, oli juuri sijoittamassa päätekiviä -paikoilleen. - -Työntökärryjä varten oli laitettu kaivannon yli lankuista silta, joka -yhdisti laitaseudun sisäosaan. Yksinkertaisen uteliaasti d'Artagnan -tiedusti, oliko luvallista sivullisen mennä sillan yli, ja hänelle -vastattiin, ettei siitä ollut mitään kieltoa. Niinpä hän astui sillalle -ja lähestyi ryhmää, aluksi tarkaten äsken huomaamaansa määräilijää, -joka näytti olevan heidän yli-insinöörinsä. Pöytänä palvelevalle isolle -paadelle oli levitetty asemapiirros, ja muutaman askeleen päässä -miehestä oli nostovipu käynnissä. - -Insinööri käänsi puoleensa d'Artagnanin huomion muullakin kuin -luonnollisella tärkeydellään. Hänen hieno ihokkaansa oudoksutti tässä -toimessa, johon muurarimestarin asu olisi ollut käytännöllisempi kuin -herrasmiehen. Hän oli sitäpaitsi harvinaisen kookas varreltaan, hartiat -olivat valtavan leveät, ja päässä oli hattu, jossa komeasti heilui -tavallista runsaampikin määrä töyhtösulkia. Hänen liikkeensä ilmaisivat -mitä ylväintä majesteettisuutta, ja hän näytti -- sillä hänestä näkyi -ainoastaan roteva selkä -- pärmänttäävän miehille laiskuudesta tai -tarmottomuudesta. - -D'Artagnan asteli likemmäksi. Silloin töyhtöhattuinen heitti -viittilöimästä ja vaistomaisesti itse ponnistaen käsillään polviansa -vasten katseli köyryisenä kuuden työmiehen punnerrusta ison lohkokiven -kohottamiseksi sen verran maasta, että alle voitaisiin työntää kapula -kannattimeksi, kunnes nostovivun köysi saataisiin pujotetuksi alitse. -Hikisinä huohottaen yrittivät nuo kuusi paaden yhdelle sivulle -kerääntyneinä pinnistää kaikki voimansa vääntääkseen kiven syrjää -kahdeksan tai kymmenen tuumaa koholle maasta, seitsemännen seistessä -valmiina kieräyttämään kulman alle telan, jonka varaan taakka olisi -laskettu. Mutta kivi oli kahdesti hellinnyt heidän käsistään ennenkuin -sitä oli saatu riittävän korkealle siten kiilattavaksi. On sanomattakin -selvää, että miehet kiven luiskahtaessa alas hypähtivät taaksepäin -säästääkseen jalkateriänsä rusentumasta, ja niinpä oli paasi vain -mätkähtänyt syvemmälle pehmeään maahan, tehden seuraavan ponnistuksen -yhä vaikeammaksi. - -Kolmas koetus ei onnistunut paremmin, vaan aiheutti lisääntyvää -toivottomuutta, vaikka töyhtöhattuinen noiden kuuden kumartuessa kiven -yli oli itse komentanut mahtavalla äänellä: "Hii-jop!" kuten -voimahankkeissa on tapana. - -Hän suoristi nyt vartensa ja pauhasi: - -"Hohoi! Mitä tämä merkitsee? Olkipoikasiako olenkin työhön ottanut?... -_Corboeuf_, pois tieltä, niin saatte nähdä, kuinka kiveä nostetaan!" - --- Hitto! -- tuumi d'Artagnan; -- luuleeko hän saavansa yksin -hievahtamaan tuon möhkäleen? Se olisi merkillistä! - -Miehet peräytyivät insinöörinsä käskystä nyreinä ja päätänsä -pudistellen; vain puukangen pitelijä jäi paikoilleen valmiina -täyttämään tehtävänsä. - -Töyhtöhattuinen lähestyi kiveä, köyristyi, työnsi molemmat kätensä -alisyrjän alle, jäykisti voimalliset lihaksensa ja vähääkään -tärisemättä nosti hitaasti kuin kone möhkäleen kokonaisen jalan verran -maasta. Telamies otti tilaisuudesta vaarin ja työnsi kannattimensa -kiven alle. - -"Noin!" sanoi jättiläinen, päästämättä paatta putoamaan, vaan hiljaa -laskien sen telalle. - -"_Mordioux_!" huudahti d'Artagnan; "tunnen ainoastaan yhden miehen, -joka pystyy tuollaiseen voimannäytteeseen." - -"Häh?" äännähti rojo kääntyen. - -"Portos!" mutisi d'Artagnan hämmästyneenä; "Portos Belle-Islellä!" - -Töyhtöhattuinen puolestaan tähysti valepukuista isännöitsijää ja tunsi -hänet siinäkin asussa. - -"D'Artagnan!" huudahti hän, ja veri nousi hänen kasvoihinsa. "Hst!" -kuiskasi hän d'Artagnanille. - -"Hst!" varoitti muskettisoturi yhtaikaa. Ja tosiaan, jos d'Artagnan -olikin saanut ilmi Portoksen, oli hän itsekin paljastunut tälle. - -Kumpaisenkin valtasi yksityisen salaisuutensa säilyttämisen -tärkeys. Ensi työkseen he silti heittäysivät toistensa syliin. -Ystävyyssuhdettaan he eivät tahtoneet salata läsnäolijoilta, vaan -nimensä. - -Mutta syleilyä seurasi miettiminen. - --- Millä hiton lailla voikaan Portos olla Belle-Islellä kiviä -nostelemassa? -- ihmetteli d'Artagnan, mutta sen kysymyksen hän teki -sielussaan. Vähemmin valtioviisaana Portos ajatteli ääneen. - -"Miten penteleessä sinä olet joutunut Belle-Islelle?" hän tiedusti -d'Artagnanilta; "mitä aiotkaan täällä tehdä?" - -Tähän täytyi vastata vähääkään epäröimättä, sillä d'Artagnanin -itserakkautta olisi iäti kaivellut se ajatus, että Portos oli saanut -hänet ymmälle. - -"_Pardieu_, veikkoseni, minä olen Belle-Islellä syystä että sinä olet -täällä." - -"Älä nyt!" virkahti Portos ilmeisesti ällistyksissään tästä perusteesta -ja koettaen saada siitä tolkkua sillä harkintakyvyllä, jonka hänellä -vanhastaan tunnemme. - -"Niinhän tietenkin", jatkoi gascognelainen haluamatta suoda ystävälleen -miettimisaikaa; "kävin tavoittamassa sinua Pierrefondsissa." - -"Todellako?" - -"Ihan." - -"Etkä tavannut minua?" - -"En, mutta tapasin Moustonin".[46] - -"Jakseleeko hän hyvin?" - -"Paksusti." - -"Mutta eihän sentään Mouston sanonut sinulle, että minä olen täällä." - -"Miksei hän olisi minulle sitä sanonut? Olenko kenties menettänyt -Moustonin luottamuksen?" - -"Et kaiketikaan, mutta hän ei tiennyt sitä." - -"Kas, siinä ainakin syy, joka ei loukkaa itserakkautta." - -"Mutta miten oletkaan menetellyt tavoittaaksesi minut?" - -"Voi, veikkoseni, noin suuri herra jättää aina jälkiä matkoiltaan, ja -vähäänpä luulisinkaan pystyväni, jollen osaisi seurata ystävieni -ladulla." - -Näin imartelevakaan selitys ei täydellisesti tyydyttänyt Portosta. - -"Mutta minä en ole voinut jättää mitään jälkiä, kun tulin valepuvussa", -muistutti hän. - -"Vai tulit valepuvussa", tuumasi d'Artagnan. - -"Ihan muina miehinä." - -"Ja millä tavoin?" - -"Myllärinä." - -"Kykeneekö sinunlaisesi hieno mies jäljittelemään rahvaan esiintymistä -siinä määrin, että koko ympäristö hairahtuisi?" - -"Mutta minä vakuutan sinulle, ystäväiseni, että yksikään ei päässyt -minusta selville, sillä niin hyvin näyttelin osaani." - -"Et kuitenkaan niin hyvin, etten minä olisi sinua saavuttanut ja -keksinyt." - -"Totta kyllä, mutta miten saavuttanut ja keksinyt?" - -"Maltas hiukan, kun selitän. Ajattele, että Mouston..." - -"Äh, sitä Moustonin tomppelia!" sanoi Portos soukentaen kulmakarvojensa -kaaripehkoja. - -"Mutta maltas nyt, maltahan toki! Ei Moustonissa ole vikaa, kun hän ei -itsekään tiennyt, missä sinä olit." - -"Niin oikein. Ja juuri sentähden olen niin utelias käsittämään tulosi." - -"Kylläpä olet kärsimätön, Portos." - -"Pohtiminen hermostuttaa minua hirveästi." - -"Pian käsität. Aramis kirjoitti sinulle Pierrefondsiin, eikö niin?" - -"Kyllä." - -"Hän kirjoitti, että sinun piti tulla ennen kuin _aequinoctiun_ ehtii?" - -"Se on totta." - -"No, siinä se juttu", sanoi d'Artagnan toivoen tämän perusteen -riittävän Portokselle. - -Parooni näkyi pusertavan aivoistaan rajua ajatusurakkaa. - -"Ahaa, kas, nyt ymmärrän! Kun Aramis pyysi minua tulemaan ennen kuin -_aequinoctium_ joutuu, sinä haistoit, että minun piti yhtyä hänen -seuraansa. Sinä kuulustit, missä Aramis oli, tuumien itseksesi: 'Missä -Aramis on, siellä tapaan Portoksen.' Sinä sait tietää, että Aramis oli -Bretagnessa, ja silloin ajattelit: 'Portos on Bretagnessa.'" - -"Oikeaan osattu! Sinusta olisi tullut oiva poppamies, veikkoseni. Nyt -siis käsität aseman. La Rochs-Bernardiin saapuessani kuulin puhuttavan -Belle-Islen erinomaisista linnoitustöistä. Kuvaus herätti -uteliaisuuttani. Astuin kalastajapurteen ollenkaan aavistamatta, että -sinä olit juuri täällä. Maihin noustuani näin rotevan peijoonin -nostavan kiveä, jota itse Aias ei olisi saanut järkähtämään. Silloin -minulle valkeni: 'Ei kukaan muu kuin parooni de Bracieux pysty -tuollaiseen temppuun.' Sinä kuulit lausumani, käännyit katsomaan, -tunsit minut, me syleilimme toisiamme ja kautta sieluni, jos haluat, -rakas ystävä, syleilemmepä vielä toistamiseen." - -"Se nyt on tosiaan sitä myöten selvää", myönsi Portos, ja hän syleili -d'Artagnania niin sydämellisesti, että muskettisoturi haukkoi ilmaa -viiden minuutin ajan. - -"Kas, kas, väkevämpi kuin milloinkaan", änkkäsi soturimme, "ja onneksi -juuri käsivarsissa yhä voima." - -Portos kiitti armollisella hymyllä. - -Niiden minuuttien aikana, jotka d'Artagnan tarvitsi hengähtääkseen, hän -oli ajatellut esitettävän osansa vaikeutta. Piti alituiseen kysellä -säästyäkseen vastailemasta. Tarpeeksi puhallettuaan hän oli selvillä -suunnitelmastaan. - - - - -70 - -D'Artagnanin ensimmältä kovin hämmentyneet käsitykset alkavat hieman -selvitä. - - -D'Artagnan asettui heti hyökkääväksi. "Nyt sanottuani sinulle kaikki, -parahin ystävä, tai oikeammin sinun keksittyäsi kaikki, kerropas -minulle sinä, mitä teet täällä noin pölyisenä ja savisena?" - -Portos pyyhki otsaansa ja vastasi ylpeästi silmäillen ympärilleen: - -"Mutta pitäisipä sinun helpostikin nähdä, mitä minulla on täällä -tekeillä." - -"Kyllähän, kyllä näenkin, että sinä nostelet kiviä." - -"Hoo, se tapahtui vain näyttääkseni noille vetelyksille, mihin mies -pätee!" sanoi Portos halveksivalla äänellä. "Mutta käsität kai..." - -"Niin, ethän varsinaiseksi hommaksesi harjoittane sellaista voimailua, -vaikkakin moni nostelee kiviä toimeentulokseen ja tulee toimeen -kuitenkin huonommin siinä kuin sinä. Siksipä äsken kysyinkin sinulta, -mitä parooni täällä tekee." - -"Minä tutkin topografiaa, chevalier." - -"Tutkit maastomittauksia?" - -"Niin; mutta mitä sinä itse teet tuossa porvarillisessa asussa?" - -D'Artagnan huomasi tehneensä virheen, lausuessaan ihmettelynsä -ulkonaisesta esiintymisestä, joka johti Portoksen keksimään -vastakysymyksen. Onneksi hän oli valmistautunut senkin varalta. - -"Mutta tiedäthän", sanoi hän, "että minä toden teolla olen porvari. -Puvussani ei siis ole mitään merkillistä, kun se on asemani mukainen." - -"Mitä joutavia, -- sinä olet muskettisoturi!" - -"Sinä et seuraa aikaasi, veikkonen; minä olen ottanut eron." - -"Vielä mitä!" - -"No totisesti, kautta kunniani!" - -"Ettäkö olet jättänyt palveluksen?" - -"Jättänyt olen." - -"Heittänyt kuninkaan silleen?" - -"Kerrassaan." - -Portos kohotti käsivartensa korkeutta kohti kuten aivan tavattoman -sanoman saaja hämmästystään ilmaisee. "Oh, se on ihan käsittämätöntä", -virkahti hän. - -"Ja kuitenkin totta." - -"Ja mikä sinut siihen sai?" - -"Kuningas alkoi karvastuttaa sisuani; Mazarin oli minulle jo kauan -ollut vastenmielinen, kuten tiedät; niinpä heitin asetakkini orrelle." - -"Mutta Mazarin on kuollut?" - -"Sen, hiisi vieköön, tiedän; mutta eronpyyntöni oli tehty ja hyväksytty -kaksi kuukautta aikaisemmin kuin hän jätti maailman. Vapaaksi mieheksi -päästyäni riensin Pierrefondsiin tapaamaan rakasta Portos-ystävääni. -Olin kuullut puhuttavan erinomaisesta ajanvietto-jaoituksestasi ja -halusin kahdeksi viikoksi jakaa aikani samalla tavoin." - -"Hyvä ystävä, tiedäthän, että taloni ei ole sinulle avoinna pariksi -viikoksi, vaan vuodeksi, kymmeneksi vuodeksi, iäksesi." - -"Kiitos, veikkoseni!" - -"Mutta maltas -- etköhän tarvitse rahaa?" jatkoi Portos helisyttäen -viitisenkymmenen louisdorin pivollista taskussaan. "Siinä -tapauksessa... tiedäthän?" - -"Ei, minä en tarvitse mitään; olen tallettanut säästöni Planchetille, -joka maksaa minulle korkoa niistä." - -"Säästösi? Sinä?" - -"Niin juuri", vastasi d'Artagnan; "miksen minä olisi pannut vähän -säästöön kuten muutkin, Portos?" - -"Minulla ei ole mitään muistuttamista sitä vastaan; päinvastoin olen -sinusta aina epäillyt... tarkoitan, Aramis on aina arvellut, että sinä -haalit jotakin kirstun pohjalle. Minähän en ikinä sekaannukaan -taloudellisiin asioihin; otaksun vain, että muskettisoturin säästöt -eivät voi olla kovinkaan tuntuvia." - -"Eivät sinun säästöihisi verraten, Portos, joka olet miljoonamies; -mutta annankin sen seikan nyt arvosteltavaksesi. Minulla oli eräässä -paikassa kaksikymmentäviisituhatta livreä..." - -"Sievä erä", sanoi Portos alentuvasti. - -"Ja siihen lisäsin", jatkoi d'Artagnan, "viime kuun -kahdeksantenakolmatta päivänä kaksisataatuhatta livreä." - -Portoksen silmät remahtivat suuriksi, kaunopuheisesti kysyen -muskettisoturilta: -- Mistä lemmosta kaappasit moisen summan, hyvä -ystävä? - -"Kaksisataatuhatta livreä!" huudahti hän viimein. - -"Niin, ja kun vanhan säästön ohella otan lukuun ne -kaksikymmentätuhatta, jotka minulla on nyt mukanani, pääsen -kahteensataanneljäänkymmeneenviiteentuhanteen livreen." - -"Mutta mistä onkaan tuommoinen omaisuus lähtöisin?" - -"Älähän huoli, minä kerron sinulle koko jutun myöhemmin, ystäväiseni; -mutta kun sinulla itselläsi on sitä ennen paljon sanottavaa minulle, -niin jääköön minun selvitykseni oikealle vuorolleen." - -"Mainiota!" ihasteli Portos; "nyt olemme kaikin rikkaitta. Mutta mitä -kertomista minulla muka on sinulle?" - -"Ensiksikin tietysti, kuinka Aramis nimitettiin..." - -"Ahaa, Vannesin piispaksi." - -"Juuri niin", sanoi d'Artagnan, "Vannesin piispaksi. Hänpä on päässyt -pitkälle -- kelpo Aramis!" - -"On, on! Ottamattakaan lukuun, että hän ei pysähdy siihen." - -"Mitä! Etkö luule hänen tyytyvän sinipunaisiin sukkiin, ja pitääkö -hänen vielä saada punainen hattu?" - -"Hst! Se hänelle on jo luvattu." - -"Tyhjää! Kuningas luvannut?" - -"Kuningasta mahtavampi." - -"Äh, lempo, sinähän puhut minulle aivan uskomattomia, veikkonen!" - -"Miksi uskomattomia? Eikö Ranskassa aina ole joku kuningasta -mahtavampi?" - -"Onhan kyllä. Kuningas Ludvig XIII:n aikana herttua de Richelieu, -holhoushallituksen kestäessä Mazarin, Ludvig XlV:n hallitessa tietenkin -herra..." - -"Kas, kas!" - -"Herra Fouquet." - -"Siinä näet! Mainitsit hänet ensi arvauksella." - -"Herra Fouquet siis on luvannut Aramiille kardinaalin hatun?" - -Portos omaksui pidättyvän sävyn. - -"Rakas ystävä", hän sanoi, "Jumala varjelkoon minua puuttumasta muiden -asioihin ja olletikin ilmaisemasta salaisuuksia, joiden säilyttämistä -heidän etunsa saattaa vaatia. Tavatessasi Aramiksen hän kyllä sanoo -sinulle, minkä hän katsoo tarpeelliseksi." - -"Oikein, Portos, ja sinä olet ihan varmuuslukko. Palatkaamme sinuun." - -"Niin", sanoi Portos. - -"Olet siis täällä tutkimassa topografiaa?" - -"Aivan." - -"Pentele, kylläpä sinä olet uhkeissa hommissa!" - -"Kuinka niin?" - -"No, nuo linnoitustyöt ovat ihan ihmeteltäviä." - -"Sitäkö mieltä olet?" - -"Totisesti. Ilman säännöllistä piiritystä Belle-Isle on -valloittamaton." - -Portos hykerteli kämmeniään. - -"Niin kyllä luulen minäkin", hän sanoi. - -"Mutta kuka lempo tämän loukon onkaan näin linnoittanut?" - -Portos röyhistäysi. - -"Enkö ole sanonut sinulle sitä?" - -"Et." - -"Etkä sinä aavista?" - -"En; voin ainoastaan sanoa, että sen miehen on täytynyt tutkia kaikki -järjestelmät ja nähdäkseni omaksua paras." - -"Annahan jo olla", sanoi Portos, "säästä kainouttani, hyvä d'Artagnan." - -"Ah, niinkö?" huudahti muskettisoturi; "sinäkö se... Voi turkanen!" - -"Minä pyydän, veikkonen..." - -"Sinä siis oletkin keksinyt, piirtänyt ja suhditellut nämä -vallinsarvet, välivarustukset, kaarivallit ja juuri valvottavanasi -olevat katetut käytävät?" - -"Heitä jo..." - -"Sinä siis olet sommitellut tuon lynetin edestakaisine kulmauksineen!" - -"Hyvä ystävä..." - -"Sinä siis olet oivaltanut antaa kanuunaporteillenne tuon kaltevuuden, -joka on niin tehokas suoja tykkimiehille?" - -"Ka, hitossa, niin!" - -"Oi, Portos, Portos, sinun edessäsi täytyy kumartaa maahan, sinä olet -ihailtava! Mutta sinä olet aina salannut minulta tuon merkillisen -nerosi! Toivoakseni näytät minulle tätä kaikkea yksityiskohtaisesti, -veikkoseni." - -"Mikään ei ole helpompaa. Tuolla on asemapiirrokseni! - -"Katsotaanpa." - -Portos vei kumppaninsa sen paaden luo, jota hän käytti pöytänä ja jolle -pohjapiirustus oli levitetty. Sen alareunaan oli kirjoitettu Portoksen -peloittavalla käsialalla: - -"Tähän asti käytetyn neliön tai suorakaiteen sijasta otaksutte asemanne -suljetuksi säännölliseen kuusikulmioon, kun nurkkausten ja sivujen -lisääntyminen on oikein käytettynä etu suunnikkaaseen verraten. -Paikallisten mittasuhteiden mukaan määräätte kuusikulmionne jokaisen -sivun pituuden ja ja'atte kunkin kahtia, vetäen sitten leikkauskohdasta -monikulmion keskipisteeseen päin kohtisuoran viivan, joka mitaltaan -vastaa kuudettaosaa sivun pituudesta. Kunkin sivun päätepisteistä -taasen piirrätte kaksi halkaisijaa, jotka leikkaavat kohtisuoran -viivan. Nämä kaksi suoraa viivaa ovat puolustuslinjoina." - -"_Diable_", virkkoi d'Artagnan pysähtyen tähän kohtaan selostusta, -"tämähän on täydellinen järjestelmä, tämä, Portos?" - -"Ihan täydellinen", vastasi Portos. "Luehan edelleen." - -"Ei, olen lukenut tarpeeksi; mutta kun olet itse johtamassa näitä -töitä, hyvä Portos, niin miksi käytät järjestelmääsi kirjallisesti -laadittuna?" - -"Oh, ystäväiseni, on ajateltava kuolemaa." - -"Mitä! Kuolemaako?" - -"Niinpä tietenkin; olemmehan kuolevaisia!" - -"Se on totta", myönsi d'Artagnan; "sinulla on vastaus kaikkeen, -veikkonen." - -Hän laski asemapiirustuksen takaisin kivelle. Mutta niin hetkellisesti -kuin hänellä olikin se ollut käsissään, hän oli kuitenkin Portoksen -jättiläiskirjaimien alta keksinyt paljon hienomman käsialan, ja tämä -muistutti häntä eräistä Marie Michonille[47] sepitetyistä kirjeistä, -joihin hän oli nuoruutensa päivinä tutustunut. Alkuperäistä kirjoitusta -oli moneen kertaan hangattu kumipalalla, ja sen jäljet olisivatkin -välttäneet vähemmän harjaantunutta silmää kuin muskettisoturimme. - -"Mainiota, parooni, mainiota!" kiitti hän vielä. - -"Ja nyt tiedät kaikki, mitä halusitkin kuulla, eikö niin?" kysyi Portos -pöyhistellen. - -"Voi, johan nyt toki; osoita minulle vain vielä viimeinen -suosiollisuus, veikkoseni." - -"Puhu pois; minä olen täällä määrääjä." - -"Sano mielikseni tuon herrasmiehen nimi, joka käyskentelee tuolla -alhaalla sotamiesten takana." - -"Lakeija kintereillään? Ja seurassaan tuo mustapukuinen nahjus?" - -"Juuri niin." - -"Hän on herra Gétard." - -"Mikä hän on miehiään, ystäväiseni?" - -"Hän on talon arkkitehti." - -"Minkä talon?" - -"Herra Fouquetin." - -"Ahaa, sinä siis kuulut Fouquetin huonekuntaan, sinäkin, Portos?" -huudahti d'Artagnan. - -"Minäkö! Mitenkä?" vastasi topografi punehtuen hiusmartoa myöten. - -"Puhuthan _talosta_, tarkoittaessasi Belle-Isleä, niinkuin olisi -kysymyksessä Pierrefondsin linna." - -Portos puraisi huultansa. - -"Hyvä ystävä", hän sanoi, "Belle-Isle kuuluu herra Fouquetille, eikö -niin?" - -"Selvä seikka." - -"Niinkuin Pierrefonds minulle?" - -"Aivan." - -"Olet käynyt Pierrefondsisssa?" - -"Sanoinhan viimeksi pistäytyneeni siellä ei kahtakaan kuukautta -takaperin." - -"Oletko nähnyt siellä herrasmiestä, jolla on tapana käyskennellä -viivoitin kädessä?" - -"En, mutta olisin voinut nähdä, jos hän todella siten käyskentelee." - -"No niin, se herrasmies on Boulingrin." - -"Mikä herra Boulingrin on?" - -"Siinä nyt ollaan. Jos joku hänen kävellessään viivoitin kädessä kysyy -minulta: 'mikä on herra Boulingrin?' niin minä vastaan: 'hän on talon -arkkitehti'. No niin, herra Gétard on Fouquetin Boulingrin. Mutta -hänellä ei ole mitään tekemistä linnoitussuunnitelmissa, jotka kuuluvat -yksinomaan minulle, ymmärräthän. Ei yhtään mitään." - -"Ah, Portos", huudahti d'Artagnan antaen käsivarsiensa vaipua -kuten miekkansa luovuttava voitettu, "sinä et ainoastaan ole -jättiläistopografi, vaan lisäksi ensimmäisen luokan väittelijä." - -"Niin, enkö siinä todistanut paikalleen?" arveli Portos, ja hän puhalsi -kuin ankerias, jonka d'Artagnan oli äsken hellittänyt. - -"Entä tuo nahjukseksi mainitsemasi", jatkoi d'Artagnan, "herra Gétardin -saattolainen, -- onko hänkin talon väkeä?" - -"Oh", selitti Portos halveksivasti, "hän on joku Jupenet tai Juponet, -runoilijan tapainen." - -"Pitemmäksikö aikaa tullut tänne?" - -"Niin luulen." - -"Luulisin herra Fouquetin saavan kyllikseen runoilijoista jo -mantereella; siellähän hänen pöytäseuraansa alati kuuluu Scudéry, -Loret, Pélisson, La Fontaine. Toden sanoakseni, Portos, tuo -viisuniekka alentaa sinun arvoasi." - -"Kas, hän ei ole täällä runoilijana, ja se parantaa asian." - -"Miten hän siis on täällä?" - -"Kirjanpainajana, ja siitäpä muistankin, että minulla on sananen -virkettavana sille pahukselle." - -Portos viittasi Jupenetille, joka oli tuntenut d'Artagnanin eikä -huolinut lähestyä, mutta Portos uudisti viittauksensa niin käskevästi, -että hänen täytyi totella. - -"Kuulkaas, herraseni", sanoi Portos, "tulitte saarelle vasta eilen ja -teette jo tekosianne." - -"Kuinka niin, herra parooni?" kysyi Jupenet vapisten. - -"Käsipainimenne kolkkui kaiken yötä, monsieur, ja minä en saanut unta -silmiini, _corboeuf_!" - -"Monsieur..." tankkasi Jupenet arasti. - -"Teillä ei ole vielä mitään painettavaa, ja sentähden ei teidän -tarvitse kilkutella konettannekaan. Mitä te muka yöllä painoitte?" - -"Sepittämäni keveän runonpätkän vain monistin, monsieur." - -"Vai keveän! Mitä hulluja, monsieur, -- painokone kitisi niin että se -oli ihan surkeata. Sitä ei saa enää sattua, ymmärrättekö?" - -"Ei, monsieur." - -"Te lupaatte sen?" - -"Minä vannon." - -"Hyvä on; annan teille tämän kerran anteeksi. Hyvästi!" - -Runoilija poistui yhtä nöyrästi kuin oli tullutkin. - -"No niin, tuon hiturin nyt saatua ojennuksensa käykäämme aamiaiselle", -esitti Portos. - -"Oikein", myöntyi d'Artagnan, "haukatkaamme." - -"Minun on vain huomautettava", lisäsi Portos, "että meillä ei ole kahta -tuntia enempää käytettävänämme ateriaan, veikkonen." - -"Mikäpä siinä auttanee muu kuin että yritämme saada sen riittämään. -Mutta miksi vain kaksi tuntia?" - -"Syystä että kello yhdeltä minä korkeanveden vaiheessa lähden matkalle -Vannesiin. Mutta kun tulen takaisin aamulla, hyvä ystävä, niin jää sinä -tänne ja ole kuin kotonasi. Minulla on oiva kokki ja hyvä -viinikellari." - -"Ei, ei", keskeytti d'Artagnan, "minulla on parempi esitys. Sanot -lähteväsi Vannesiin?" - -"Niin oikein." - -"Tervehtimään Aramista?" - -"Niin." - -"No hyvä, minä kun läksin Pariisista nimenomaan tapaamaan Aramista..." - -"Se on totta." - -"Tulenkin nyt mukaasi." - -"Sehän sopii mainiosti." - -"Minun pitikin ensin käydä tervehtimässä Aramista ja sitten sinua. -Mutta ihminen päättää, Jumala säätää. Olen aloittanut sinusta ja -lopetan Aramikseen." - -"Hyvä näin." - -"Monenko tunnin matka täältä on Vannesiin?" - -"Kah, noin kuuden tunnin. Kolmessa tunnissa purjehtii Sarzeaun -satamaan, ja samassa ajassa pääsee ratsastaen Sarzeausta Vannesiin." - -"Sepä on mukavaa! Ja sinä tietysti käyt usein Vannesissa, kun olet niin -lähellä piispankartanoa?" - -"Kyllä, kerran viikossa. Mutta odota, minä otan asemapiirustukseni." - -Portos sieppasi pohjakaavansa, taivutti kartan huolellisesti kokoon ja -pisti sen avaraan taskuunsa. - --- Hyvä! -- tuumi d'Artagnan; -- luulenpa tietäväni, kuka Belle-Islen -todellinen linnoitusmestari on. - -Kahden tunnin kuluttua Portos ja d'Artagnan nousuveden mukana -purjehtivat Sarzeauta kohti. - - - - -71. - -Juhlakulkue Vannesissa. - - -Matka Belle-Isleltä Sarzeaun satamaan luisti hyvinkin nopeasti toisella -niistä pienistä kaapparialuksista, joista d'Artagnan oli Croisicissa -kuullut puhuttavan; ne oli rakennettu pikapurjehdusta ja takaa-ajoa -varten ja lymyilivät parhaillaan Locmaxian poukamassa. Toinen oli jo -niin valmiissa kunnossa, että se neljänneksellä miehistöänsä kykeni -välittämään Belle-Islen ja mantereen liikennettä. - -D'Artagnan sai tälläkin kertaa tilaisuuden vakuuttautua siitä, että -Portos insinööriksi ja topografiksi lyöttäytyessään ei silti ollut -paljonkaan syventynyt valtiollisiin salaisuuksiin. Hänen täydellinen -tietämättömyytensä olisi muuten kenen hyvänsä muun silmissä esiintynyt -taitavana teeskentelynä. Mutta d'Artagnan tunsi niin hyvin ystävänsä -olemuksen jok'ainoan lokeron, että hän kykeni keksimään tämän -salaisuudet niinkuin järjestykseen kaavautuneet ja turhantyystät -vanhatpojat osaavat ummessa silmin ottaa kirjastonsa hyllyltä sen ja -sen niteen tai lipastostaan juuri tarvitsemansa vaatekappaleen. Jos -siis ovela d'Artagnan perinpohjin penkoessansa Portostaan ei ollut -löytänyt mitään, niin se oli vain varma todistus siitä, ettei mitään -ollut saatavissakaan ilmi. - --- Olkoon, -- tuumi d'Artagnan, -- puolen tunnin mittaan saan -Vannesissa tietooni enemmän kuin Portokselle on kahdessa kuukaudessa -selvinnyt Belle-Islellä. Sitä varten pitää minun vain estää Portos -käyttämästä sitä ainoata sotajuonta, jonka olen jättänyt hänelle -mahdolliseksi. Hän ei saa valmistaa Aramista minun tulooni. - -Muskettisoturin ainoana huolena oli niin ollen pitää valppaasti -silmällä Portosta. Oikeastaan Portos ei ansainnut tällaista -epäluuloisuutta. Hänellä ei ollut mitään kierouden ajatusta. Kenties -d'Artagnan oli ensi näkemällä herättänyt hänessä hiukan epäilyä, mutta -hetimiten oli toveri saanut ainaisen sijansa tuossa kunnon sydämessä, -eikä vähäisinkään pilvenhäivä sumentanut Portoksen suuria silmiä, jotka -tuon tuostakin herttaisesti kiintyivät ystävään. - -Maihin noustessa Portos tiedusti, olivatko hänen hevosensa valmiina, ja -hän huomasikin ne tuotapikaa sen tien risteyksessä, joka Sarzeaun pikku -kauppalaan poikkeamatta kiertää tämän laiteilta Vannesiin. - -Ratsuja oli kaksi: herra du Vallonin ja hänen tallimestarinsa, sillä -Portos oli pitänyt tällaista virkailijaa siitä saakka kun Mousqueton -alkoi käyttää pyörälaatikkoa ainoana kulkuneuvonaan. - -D'Artagnan odotti Portoksen tarjoutuvan lähettämään tallimestarinsa -edeltäpäin hankkimaan lisähevosen, ja sitä esitystä hän aikoi asettua -vastustamaan. Mutta hän laskeskeli suotta. Portos vain käskikin -palkollisensa laskeutua alas ja odottaa Sarzeaussa hänen paluutansa, -d'Artagnanin saadessa nousta tallimestarin sijalle. - -"Oletpa tosiaan ennakoltanäkevä mies, hyvä Portos", virkkoi d'Artagnan -ystävälleen, heidän lähtiessänsä ratsastamaan. - -"Kyllähän, mutta tämä on Aramiksen kohteliaisuutta. Minulla ei ole omia -hevosiani täällä, ja Aramis asetti tallinsa käytettäväkseni." - -"Hyviä hevosia, _mordioux_, ollakseen piispan tallissa ruokittuja!" -sanoi d'Artagnan. "On kyllä totta, että Aramis on aivan erikoinen -piispa." - -"Hän on pyhä mies", sanoi Portos melkein honottavasti ja kohottaen -silmänsä taivasta kohti. - -"Siinä tapauksessa hän on suuresti muuttunut", huomautti d'Artagnan, -"sillä me olemme tunteneet hänet kutakuinkin maailmallisena." - -"Armo on vaikuttanut hänessä", lausui Portos. - -"Mainiota!" ihastui d'Artagnan; "se yllyttää haluani tavata kunnon -Aramista", ja hän kannusti hevostaan, joka karkasi uuteen vauhtiin. - -"_Peste_!" virkkoi Portos, "tätä menoa olemme tunnissa perillä." - -"Paljonko onkaan taivalta, Portos?" - -"Puolenviidettä lieuen verran." - -"Sitä voisi sanoa joutuisaksi kiidätykseksi." - -"Me olisimme saattaneet käyttää kanavatietä, veikkoseni, mutta hiiteen -soutajat ja vetohevoset! Edelliset kuljettavat kilpikonnan kyydillä ja -jälkimmäiset etanan, ja kun on tilaisuus puristaa hyvä juoksija -polviensa väliin, niin ratsu on parempi kuin sekä soutajat että kaikki -muut kulkuneuvot yhteensä." - -"Ja etenkin sinulle, Portos, joka aina olet niin muhkea hevosen -selässä." - -"Minä olen painava, ystäväiseni; olen hiljattain punnituttanut itseni." - -"Ja paljonko painat?" - -"Kolme sentneriä!" vastasi Portos ylpeästi. - -"Onpas sitä siinä!" - -"Sentähden, käsitäthän, minulle täytyykin valita suoria -tanakkaselkäisiä hevosia, muutoin ne revähtyvät allani parissa -tunnissa." - -"Niin, jättiläisen ratsuja, vai mitä?" - -"Toverillisesti sanottu, ystäväiseni", vastasi insinööri sydämellisen -majesteettisesti. - -"Minusta näyttääkin", huomautti d'Artagnan, "että hevosesi jo hikoaa." - -"Lempo soikoon, onhan nyt kuuma päiväkin! Ahaa, näetkö tuolla -Vannesin?" - -"Kyllä, aivan hyvin. Näyttää olevan varsin sievä kaupunki." - -"Viehättävä, ainakin Aramiksen mielestä; minusta se kyllä on kovin -tumma, mutta se väri tuntuu taiteilijoista olevan kaunis. Minua se -pahoittaa." - -"Miksi niin, Portos?" - -"No, kun juuri annoin laastita valkoiseksi Pierrefonds-linnani, joka -oli vanhuuttaan käynyt harmaaksi." - -"Hm!" tuumi d'Artagnan; "valkoinen väri on totisesti paljon hauskempi." - -"Kyllä, mutta Aramiksen sanojen mukaan vähemmän arvokas. Onneksi saa -mustaakin väriä ostaa: annan uudestaan sivellä Pierrefondsin mustalla, -ja siten on se asia autettu. Jos harmaakin väri on arvokas, niin musta -linna se kaiketi vasta oikein muhkealta näyttää arvostelijoista, vai -mitä arvelet?" - -"Toden totta", sanoi d'Artagnan, "se on minusta oikea järkipäätelmä." - -"Etkö ole koskaan käynyt Vannesissa, d'Artagnan?" - -"En ikänäni." - -"Et siis tunne kaupunkia?" - -"En." - -"No niin, maltas", virkkoi Portos kohottautuen jalustimissa, mikä -liike sai hevosen etupuolen horjumaan, "näetkö torninhuippua tuolla -auringon suunnassa?" - -"Näenpä kyllä." - -"Se on tuomiokirkko." - -"Nimeltään?" - -"Saint-Pierre. Nyt, maltas, näetkö toista ristiä tuolla esikaupungissa -vasemmalla?" - -"Ihan ihmeesti." - -"Se on Saint-Paterne, Aramiksen helmaseurakunta." - -"Ahaa!" - -"Niin. Katsos, pyhä Paternus esitetään Vannesin ensimmäisenä piispana. -Aramis tosin väittää, että siinä ei ole perää, ja kyllähän Aramis on -niin laajatietoinen, että tuo käsitys saattaa olla vain para... vain -paro..." - -"Paradoksi", vihjaisi d'Artagnan. - -"Niin juuri. Kiitos, kieleni lipsahti tässä helteessä." - -"Jatkahan mielenkiintoista selittelyäsi, veikkonen, minä pyydän", sanoi -d'Artagnan. "Mikä tuo iso valkoinen rakennus on, joka on täynnä -ikkunoita?" - -"Sekö! No, siinä on jesuiittihallinto. _Pardieu_, sinäpä osaat -onnellisesti johtaa: näetkö hallintotalon lähellä isoa, pikku torneilla -koristettua rakennusta -- kauniiseen goottilaiseen tyyliin -suunniteltua, kuten Gétardin tuhrus määrittelee?" - -"Kyllä näen. Mitä siitä?" - -"No, siinä asuu Aramis." - -"Mitä! Eikö hän asu piispankartanossa?" - -"Ei, piispankartano on rappiolla. Se on sitäpaitsi itse kaupungissa, -ja Aramis pitää enemmän esikaupungista. Sentähden sanoinkin sinulle, -että hän on kiintynyt Saint-Paterneen, tämä kun käsittää esikaupungin. -Ja samassa kaupunginosassa on keilaratakin, pallohuone ja -dominikaaniluostari. Katsohan, juuri tuo, jonka kaunis kellotorni -kohoaa pilviin." - -"Erinomaista!" - -"Lisäksi, näetkös, esikaupunki onkin erillinen yhdyskunta; sillä on -omat muurinsa, torninsa, vallihautansa, -- rantalaiturikin päättyy -sinne, joten Saint-Paterneen pääsee suoraan mereltä. Jollei meidän -pikku kaapparimme kulkisi kahdeksan syltä syvässä, niin olisimme täysin -purjein päässeet ihan Aramiksen ikkunan alle." - -"Portos, Portos, veikkoseni", huudahti d'Artagnan, "sinä ehtymätön -tietojen lähde, syvien ja sukkelien aatosten tallettaja! Sinä et minua -enää ihmetytä, Portos, vaan suorastaan saat minut häpeämään." - -"Nyt olemme perillä", sanoi Portos, tavanomaisen vaatimattomana antaen -keskustelulle toisen käänteen. - --- Jo oli aikakin, -- ajatteli d'Artagnan, -- sillä Aramiksen hevonen -sulaa kuin jäästä muovattuna. - -He tulivat samassa esikaupunkiin, mutta olivat tuskin portilta edenneet -sataa askelta, kun heitä hämmästytti havainto, että kaduille oli -siroiteltu lehviä ja kukkasia. Vannesin vanhoille seinämuureille oli -ripusteltu Ranskan vanhimpia ja harvinaisimpia kirjailtuja ryijyjä, ja -rautaisilta ulokkeilta liehui pitkiä, valkoisia, kukkaskimpuilla -koristeltuja hursteja. Kadut olivat autioina; koko väestö oli -ilmeisesti kerääntynyt johonkin erityiseen paikkaan. Ikkunakaihtimet -oli suljettu, ja raitista viileyttä tunkeutui huoneisiin koruverhojen -suojasta, jotka loivat leveitä, mustia varjoja taaksensa seinille. - -Eräässä kadunkulmassa osui vastatulleiden korviin äkkiä veisuuta. -Pyhäpukuinen kansanjoukko vilahteli suitsutuskiehkuroista, -jotka sinertävinä tuprahduksina kohosivat taivasta kohti, ja -ruusunlehtipilviä leijui ilmassa talojen välikertain tasalle asti. - -Kaikkien päiden yläpuolella näkyi ristejä ja lippuja uskonnon pyhinä -vertauskuvina. Näiden alla ja ikäänkuin siunaavassa suojassa kulki -parvi valkopukuisia ja sinikaunokkiseppeleillä somistautuneita nuoria -tyttöjä. Molemmin puolin katua marssi kujana linnaväen sotilaita, -kantaen kukkavihkoja muskettiensa piipuissa ja peitsiensä kärjissä. Se -oli hengellinen juhlakulkue. - -D'Artagnanin ja Portoksen katsellessa tätä kaikkea säädyllisyyden -vaatimalla hartaudella, johon kätkeytyi äärimmäistä kärsimättömyyttä -päästä eteenpäin, lähestyi kadunkulmaa upea kunniakatos sadan jesuiitin -ja sadan dominikaanimunkin johtamana ja saattueenaan kaksi -arkkidiakonia, rahastonhoitaja, _penitentiarius_ ja kaksitoista -kanunkia. Ilmaa järisytti ja kaikkien lähirakennusten ikkunoita -helisytti jylisevällä äänellään esiveisaaja, joka oli varmaankin -valikoitu Ranskan kaikista laulajista mahtavimpana, niinkuin -keisarillisen kaartin eteisvartija etsitään valtakunnan jättiläisistä. -Häntä seurasi neljä muuta, jotka näyttivät olevan mukana vain -säestämässä täti elävää pitkäistä. - -Kunniakatoksen alta näkyi kalpeat ja ylväät kasvot, mustat silmät, -tumma, hopeahapsilla siroiteltu tukka, hieno ja sulkeutunut suu, -ulkonevan kulmikas leuka. Tätä majesteettista päätä peitti piispan -hiippa, joka hallitsevaisen ilmeen ohella antoi noille piirteille -siveellisen ankaruuden ja hengellisen tutkistelun sävyä. - -"Aramis!" huudahti muskettisoturi vastoin tahtoaan, kun tämä ylhäinen -olento sivuutti hänet. - -Kirkkoruhtinas hätkähti; hän näytti kuulleen tämän äänen niinkuin -kuolleista heräävä virkoaa Lunastajan kutsulla. Hän kohotti suuret -mustat silmänsä pitkien ripsien suojasta ja tähtäsi ne empimättä sille -suunnalle, mistä huudahdus oli tullut. Yhdellä silmäyksellä hän näki -Portoksen ja d'Artagnanin lähellään. - -D'Artagnan puolestaan oli myös terävällä katseellaan pannut merkille -kaikki. Kirkkoruhtinaan kuva kiireestä kantapäähän asti oli -häipymättömästi painunut hänen mieleensä. Hänen huomiotaan oli etenkin -muuan seikka herättänyt. Hänet havaitessaan oli Aramis punehtunut, ja -melkein samassa silmänräpäyksessä oli ystävän jälleennäkemisen -hillittyä ilahdusta kuvastavaan katseeseen yhtynyt valtiaan -tutkivaisuutta. Ilmeisesti Aramis kysyi itsekseen: - --- Miten on d'Artagnan täällä Portoksen kanssa, ja mitä tekemistä -hänellä on Vannesissa? - -Aramis tajusi kaikki, mitä d'Artagnanin sielussa liikkui, -kohdistaessaan häneen katseensa ja huomatessaan, että tämä ei luonut -silmiänsä alas. Hän tunsi ystävänsä oveluuden ja tarkkanäköisyyden; hän -pelkäsi antavansa arvata sen salaisen syyn, mikä sai hänet punehtumaan -ja hämmästymään. Aramis oli pysynyt entisellään; hänellä oli aina joku -salaisuus. - -Suoriutuakseen tuosta läpitunkevasta tähystyksestä, joka hänen täytyi -kaikin mokomin saada painumaan niinkuin sotapäällikkö pyrkii -ehdottomasti vaientamaan haitallisen patterin,[48] Aramis ojensi -kauniin, valkoisen kätensä, jossa paimenen sormuksen ametisti -kimalteli; hän teki ilmaan ristinmerkin, siunauksellaan pakottaakseen -ystävänsä kumartumaan. - -Kenties ajatuksiinsa syventyminen olisi tehnyt d'Artagnanista vastoin -tahtoansa jumalattoman, niin että hän ei olisi taipunut pyhän -siunauksen edessä; mutta Portos huomasi hänen mietiskelevän ilmeensä, -ja ystävällisesti nojatessaan kätensä kumppanin selkään hän luhistutti -tämän maata kohti. D'Artagnan huojui kyykkysillään ja oli kaatua -nenälleen. Sillä välin Aramis ehti ohitse. - -Niinkuin Antaios heti poukkosi maasta uusia voimia saaneena, samaten -d'Artagnan oitis suoristausi, kääntyen Portokseen valmiina -suutahtamaan. Mutta kunnon jättiläisen tarkoituksesta ei voinut -erehtyä: hänen kasvoissaan kuvastui uskonnollisen sopivaisuuden -vaikute, ja Portoksella sitäpaitsi aina sanat täydensivät ajatusta sen -sijaan että olisivat sitä salanneet. - -"Todellakin hienosti tehty", hän virkkoi, "että hän noin erityisesti -antoi siunauksensa meille. Siinä on totisesti pyhä mies ja laupias -sydän." - -Vähemmin vakuuttuneena d'Artagnan ei vastannut sanaakaan. - -"Kas niin, veikkonen", pitkitti Portos, "hän on nyt nähnyt meidät, ja -huomaatko, että hän ei enää jatkakaan kulkuansa tavallisin juhlasaaton -askelin kuten äsken, vaan jouduttaa vauhtiaan: katsohan, kuinka jono -soluu kaksin verroin nopeammin! Kunnon Aramiksella on kiire tavata -meidät ja syleillä ystäviänsä." - -"Se on totta", vastasi d'Artagnan ääneen, mutta itsekseen hän ajatteli: - --- Se kettu näki minut ja saa nyt aikaa valmistuakseen vastaanottamaan -minut. - -Mutta juhlakulkue päättyi samassa, ja tie avautui. D'Artagnan ja Portos -kiirehtivät suoraa päätä piispanpalatsiin, jota lukuisa ihmisjoukko -piiritti nähdäkseen kirkkoruhtinaan paluun. D'Artagnan huomasi, että -tämä yleisö oli suurimmaksi osaksi porvareita ja sotilaita. -Tuollaisista puoluelaisista hän tunsi ystävänsä taidokkuuden. Aramis ei -tosiaankaan hairahtunut tavoittamaan tyhjänpäiväistä kansansuosiota, -hän valitti vähät sellaisen väen kiintymyksestä, joka ei voinut häntä -mitenkään hyödyttää. Naiset, lapset, vanhukset, sielunpaimenten -tavalliset seuraajat, eivät olleet hänen parveansa. Kymmenen minuuttia -sen jälkeen, kun ystävykset olivat astuneet piispalan kynnyksen yli, -saapui Aramis kuin voitonjuhlija; sotilaat tekivät hänelle kunniaa kuin -päällikölleen, porvarit tervehtivät häntä pikemmin ystävänä ja -suojelijana kuin hengellisenä kaitsijanaan. Aramiksessa oli jotakin -roomalaisista senaattoreista, joiden ovilla aina tunkeili suojatteja. - -Portaiden juurella hän keskusteli puoli minuuttia jonkun jesuiitin -kanssa, joka varovaisuuden vuoksi pisti päänsä kunniakatoksen alle. -Sitten hän astui asuntoonsa, ovet sulkeutuivat hiljalleen, ja -kansanjoukko hajaantui veisuun ja rukousten vielä kaikuessa. - -Se oli ihana päivä. Maan tuoksuja sekoittui ilman ja meren -leyhähdyksiin. Kaupunki huokui auvoa, iloa, voimaa. - -D'Artagnan tunsi ikäänkuin näkymättömän käden luoneen kaikkivaltiaana -tuon voiman, ilon, auvon ja levittävän hiveleviä tuoksuja sen ylitse. - --- Ohoo, -- sanoi hän itsekseen, -- Portos on lihonut, mutta -Aramiksesta on tullut suuri. - - - - -72. - -Vannesin piispan suuruus. - - -Portos ja d'Artagnan olivat tulleet piispanpalatsiin sivuovesta, jonka -ainoastaan ystävät tunsivat. Luonnollisesti oli Portos ollut -d'Artagnanin ohjaajana. Arvokas parooni esiintyi jokseenkin joka -paikassa kuin kotonaan. Mutta nyt oli kenties tikuttamassa jonkunlainen -äänetön henkisen ylemmyyden kunnioittaminen, mikä ansiokas -alistuvaisuus oli aina tehnyt Portoksesta soturin esikuvan ja -erinomaisen kumppanin, -- salaiset syyt, sanomme, saivat Portoksen -noudattamaan hänen kunnianarvoisuutensa Vannesin piispan luona -jonkunlaista pidättyväisyyttä, jonka d'Artagnan ensiksi huomasi hänen -käyttäytymisessään palvelijoita ja pöytävieraita kohtaan. Tämä -pidättyminen ei kuitenkaan mennyt niin pitkälle, että Portos ei -olisi tehnyt kysymyksiä. Siten saatiin tietää, että hänen -kunnianarvoisuutensa oli juuri palannut huoneisiinsa ja valmistautui -tulemaan kotipiiriinsä vähemmän majesteettisena kuin oli näyttäytynyt -seurakunnalleen. - -Lyhyen neljännestunnin kuluttua, jonka d'Artagnan ja Portos viettivät -katsellen toisiaan ja kierrellen peukaloitansa kaikille ilmansuunnille, -avautuikin salin ovi, ja hänen kunnianarvoisuutensa nähtiin astuvan -esille yksinkertaisemmassa, mutta täydellisessä kirkkoruhtinaan asussa. - -Aramis käveli pää pystyssä kuin mies, joka on tottunut käskemään; -sinipunaisen viitan lieve oli kiinnitetty ylös sivulle ja toinen -kädenselkä laskettu lantiota vasten. Hän oli myös säilyttänyt hienot -viiksensä ja Ludvig XIII:n aikuisen pujopartansa. Suojamaan astuessaan -hän levitti ympärilleen hienoa tuoksua, joka ei koskaan muutu suuren -maailman loisteliailla miehillä ja naisilla ja tuntuu kuuluvan heidän -olemukseensa luonnollisena eritteenä. Tällä kertaa se tuoksu oli -kuitenkin säilyttänyt suitsutuksen hengellisen ylevyyden aistimusta. Se -ei enää huumannut, vaan tunkeusi läpi, -- ei herättänyt halua, vaan -kunnioitusta. - -Tullessaan ei Aramis hetkeäkään epäröinyt, vaan virkkamatta sanaakaan --- sentähden, että kaikkinainen haastaminen olisi kuulostanut -kylmäkiskoiselta tällaisessa tilaisuudessa -- hän astui suoraan herra -Agnanin hyvään valepukuun laittautuneen muskettisoturin luo ja sulki -hänet syliinsä niin hellästi, että epäluuloisinkaan ei olisi voinut -siinä ajatella mitään tekeytymistä. - -D'Artagnan puolestaan vastasi ystävyyteen yhtä lämpimästi. Portos -puristi Aramiksen hienon käden karkeihin kouriinsa, ja d'Artagnan -huomasi, että hänen kunnianarvoisuutensa sujauttikin tälle vasemman -kätensä, luultavasti tottumuksesta, sillä Portos oli kaiketi usein -litistänyt oikeata koristelevat sormukset lihaan, tervehtiessään -ystävää näppinsä ruuvipihdeillä. Kärsimänsä tuskan muistaen piti Aramis -senvuoksi varansa ja antoi hänen likistää paljaita sormia, jotta -sormusten syrjät ja timanttien särmät eivät päässeet niitä leikkaamaan -luuhun asti. - -Kahden syleilyn välillä Aramis tarjosi d'Artagnanille tuolin ja -istuutui itse varjoon, niin että valo lankesi jälkimmäisen kasvoille. -Tämä valtiomiesten ja naisten temppu muistuttaa suuresti sitä -puolustusasennon etua, jota kaksintaistelijat tavoittavat -kiistapaikalla. - -D'Artagnan kyllä älysi juonen, mutta hän ei ollut sitä huomaavinaan. -Hän tunsi joutuneensa kiinni, mutta juuri siitä hän myös tiesi -päätellä, että hänellä tosiaan oli tähdellistä ilmisaatavaa, ja vanhana -sissinä hän ei paljon piitannut näennäisestä tappiosta, kunhan vain sai -siitä toimitetuksi itselleen voittajan edut. - -Aramis aloitti keskustelun. - -"Ah, paras ystäväni, hyvä d'Artagnan!" hän sanoi. "Tämä on onnellinen -sattuma!" - -"Sattuma, jota minä sanon ystävyydeksi, kunnianarvoinen kumppani", -vastasi d'Artagnan. "Minä tavoitin sinua niinkuin olen aina tehnyt -saadessani jonkun suuren yrityksen esitettäväksi sinulle tai muutamia -lomahetkiä viettääkseni seurassasi." - -"Kah, niinkö?" sanoi Aramis innostumatta; "etsitkö sinä minua?" - -"Kyllä, sinua hän etsi, parahin Aramis", vahvisti Portos, "ja siitä on -vakuutena, että hän vainusi minut käsiinsä Belle-Isleltä. Se on -herttaista kiintymystä, vai mitä?" - -"Oh, on vainkin", lausui Aramis. "Belle-Isleltä..." - --- Kas niin! -- ajatteli d'Artagnan, -- siinähän älyniekkani Portos jo -aavistamatta pamautti ensimmäisen hyökkäyslaukauksen. - -"Belle-Isleltä?" toisti Aramis; "sellaisesta loukosta, erämaasta! Se -oli todellakin herttaista!" - -"Ja minä hänelle ilmoitin, että sinä olit Vannesissa", jatkoi Portos -samaan tapaan. - -D'Artagnanin huulet vetäysivät melkein häijyyn myhäilyyn. - -"Oikeastaan sen tiesinkin, mutta tahdoin nähdä", sanoi hän. - -"Mitä tahdoit nähdä?" - -"Oliko vanha ystävyytemme yhä säilynyt, -- kykenisikö jälleennäkeminen -vuosien sieroittamista sydämistämme vielä nostattamaan sitä avomielistä -ilonhuudahdusta, jolla tervehditään ystävän tuloa." - -"No, tulit varmaankin tyytyväiseksi?" kysyi Aramis. - -"Niin ja näin." - -"Kuinka niin?" - -"No, Portos sanoi minulle: 'Sh' ja sinä..." - -"Miten minä?" - -"Sinä annoit minulle siunauksesi." - -"Mitä enempää voitkaan vaatia, hyvä ystävä?" vastasi Aramis hymyillen; -"se on kalleinta, mitä minunlaisellani köyhällä hengenmiehellä on -tarjota." - -"Älä nyt, ystäväiseni!" - -"Niinpä tietenkin." - -"Pariisissa kuitenkin kerrotaan, että Vannesin hiippakunta on Ranskan -tuottoisimpia." - -"Kah, sinä puhut maallisesta hyvyydestä", sanoi Aramis kuin havahtuen. - -"Siitähän tietysti minä puhun. Minä panen sille arvoa, minä." - -"No, puhukaamme sitten siitä", mukausi Aramis hymyillen. - -"Tunnustat olevasi Ranskan rikkaimpia kirkkoruhtinaita?" - -"Hyvä ystävä, kun nyt kerran vaadit minua tilille, niin sanonpa -sinulle, että Vannesin hiippakunnasta lähtee kahdenkymmenentuhannen -livren vuositulot, ei enempää eikä vähempää. Sen piiriin kuuluu -satakuusikymmentä seurakuntaa." - -"Varsin muhkeata", huomautti d'Artagnan. - -"Uhkeata", sanoi Portos. - -"Et kuitenkaan", lausui jälleen d'Artagnan terävästi katsellen -Aramista, "et kuitenkaan liene hautautunut tänne ikuisiksi ajoiksi?" - -"Suo anteeksi, sanaa _hautautunut_ en hyväksy." - -"Mutta minusta tällainen etäisyys Pariisista tuntuu todellakin -hautautumiselta, tai paljonkaan ei puutu." - -"Hyvä ystävä, minulle alkaa karttua ikää", sanoi Aramis, "suurkaupungin -hälyä ja humua en enää siedä. Viidenkymmenenseitsemän vanhana täytyy jo -etsiä rauhaa ja tutkistelun alaisuutta. Sitä olen saanut täällä. Mikä -voisikaan olla kauniimpaa ja samalla vakavampaa kuin tämä vanha -Armotica? Täältä, parahin d'Artagnan, minä löydän kaiken vastakohdan -sille, mistä ennen pidin, ja elämänsä loppupuolella ihminen kaipaa -juuri erilaista kuin sen alussa. Tuolloin tällöin saan vielä täälläkin -entisistä iloistani jonkun tervehdyksen, sen kuitenkaan kääntämättä -mieltäni pelastuksen tieltä. Olen yhä tästä maailmasta ja kuitenkin -lähestyn jokaisella askeleellani Jumalaa." - -"Kaunopuheinen, viisas, varova, -- olet täydellinen kirkkoruhtinas, -Aramis, ja minä onnittelen sinua." - -"Mutta", huomautti Aramis hymyillen, "ethän ole tullut pelkästään -lausumaan minulle kohteliaisuuksia, rakas ystävä? Sano, mikä sinut on -tuonut tänne? Olisiko minulla se onni, että sinä tavalla tai toisella -tarvitsisit minua?" - -"Ei, Jumalan kiitos, hyvä ystävä", vastasi d'Artagnan, "ei ole kysymys -sellaisesta; minä olen rikas ja riippumaton." - -"Rikas?" - -"Niin, rikas omiin oloihini, mutta en tietystikään sinun tai Portoksen -mittapuun mukaan. Minulla on viitisentoistatuhatta korkotuloja." - -Aramis loi häneen epäluuloisen katseen. Hän ei voinut uskoa vanhan -ystävänsä päässeen niin hyviin varoihin, semminkin kun näki hänet noin -vaatimattomassa asussa. - -Huomaten nyt selitysten hetken tulleen d'Artagnan kertoi -Englannin-retkensä. Selostuksensa aikana hän näki ainakin kymmenen -kertaa kirkkoruhtinaan silmien säkenöivän ja hänen hoikkien sormiensa -nytkähtelevän. Portos taasen ei ilmaissut d'Artagnania kohtaan ihailua, -vaan hurmiota, haltioitumista. - -"No niin?" äännähti Aramis kertojan lopetettua. - -"Ka, huomaat nyt, hyvä ystävä", vastasi d'Artagnan, "että minulla on -ystäviä ja omaisuutta Englannissa sekä aarre Ranskassa. Jos voit niitä -käyttää, niin tarjoan ne sinulle. Sentähden tulin tänne." - -Niin horjumaton kuin hänen katseensa olikin, ei se kuitenkaan sillä -hetkellä kyennyt kestämään toverin silmäystä. Hän käänsi niin ollen -kasvonsa Portokseen, niinkuin miekka läpäisemättömästä painostuksesta -taipuu tavoittamaan muuta tietä. - -"Joka tapauksessa", huomautti piispa, "olet ottanut kummallisen -matkapuvun, parahin ystävä." - -"Viheliäisen, -- sen tiedän. Mutta kaiketi voit käsittää miksi minä en -tahtonut matkustaa ritarina tai iloisena herrasmiehenä. Rikastuttuani -olen käynyt itaraksi." - -"Ja sanot siis pistäytyneesi Belle-Islelle?" huomautti Aramis -äkillisesti. - -"Niin", vastasi d'Artagnan; "tiesin tapaavani siellä Portoksen ja -sinut." - -"Minut!" huudahti Aramis. "Minut! Koko vuoden kuluessa, jonka olen -viettänyt täällä, en ole ainoatakaan kertaa mennyt merelle." - -"Kas vain!" sanoi d'Artagnan; "en olisi aavistanut, että olet niin -kotirakas." - -"Voi, hyvä ystävä, minun täytyy vieläkin muistuttaa, etten enää ole -entisenlainen. Ratsastaminen on minulle vaivalloista, laivassa tulen -merikipeäksi; olen raihnas pappiparka, valitan ja nurun alituiseen ja -olen taipuvainen lihankuoletukseen, joka minusta tuntuu vanhuuden -lepyttelyltä, sovinnonteolta kuoleman kanssa. Minä pysyn paikoillani, -hyvä d'Artagnan, pysyn paikoillani." - -"No, sitä parempi; sitten meistä tuleekin luultavasti naapurukset." - -"Jopa se olisi jotakin!" sanoi Aramis, edes yrittämättä salata -oudoksumistaan; "sinäkö minun naapurikseni?" - -"Ka, hyvä Jumala, niin!" - -"Kuinka se kävisi?" - -"Olen aikeissa ostaa muutamia hyvin tuottavia suolakuivattamoita -Piriacin ja Croisicin välillä. Ajattele, hyvä ystävä, kukin sato -tuottaa kaksitoista prosenttia puhdasta; tavara ei laske milloinkaan -polkuhintaan, ei milloinkaan tule ylimääräisiä kustannuksia: uskollinen -ja säännöllinen valtameri jättää joka kuudes tunti osuuden kassaani. -Olen ensimmäinen pariisilainen keksimään tällaisen keinottelun. Älä -hiisku tästä mitään, minä pyydän, kunnes kaupat on vahvistettu. Saan -kolmen lieuen maakaistaleen kolmellakymmenellätuhannella livrellä." - -Aramis loi Portokseen silmäyksen kuin kysyäkseen, oliko tuo täyttä -totta, -- eikö kenties ollut jotakin ansaa kätkettynä tähän näennäiseen -luontevuuteen. Mutta ikäänkuin häpeissään näin taitamattomaan -liittolaiseen vetoamisesta hän taas heti keräsi kaikki voimansa uuteen -hyökkäykseen tai uuteen puolustukseen. - -"Minulle oli vakuutettu", hän sanoi, "että sinulla oli hovissa joku -rettelö, josta suoriuduit niinkuin osaat suoriutua kaikesta, hyvä -d'Artagnan, -- sotaisella kunnialla." - -"Rettelö!" toisti muskettisoturi remahtaen nauruun, joka ei kuitenkaan -riittänyt peittämään hänen hämmennystään, sillä Aramiksen sanoista oli -hänellä syytä arvella, että tämä kenties oli saanut vihiä hänen -viimeisistäkin suhteistaan kuninkaaseen; "minulla? Oh, kerrohan toki, -hyvä Aramis!" - -"Niin, tällaisen nummien keskeen hukkuneen piispaparankin -kuuluviin on tullut, että kuningas oli ottanut sinut uskotuksensa -rakkausasioissaan." - -"Kenen kanssa?" - -"Neiti de Mancinin." - -D'Artagnan hengitti jälleen. - -"Kah, sitä en mene kieltämään", hän vastasi. - -"Kuningas kuuluu jonakuna aamuna vieneen sinut mukanansa saadakseen -puhella kaunottarensa kanssa?" - -"Se on totta", myönsi d'Artagnan. "Kas vain, sinä tiedät sen? Mutta -niin ollen täytyy sinun myös tietää, että minä samana päivänä pyysin -eroni." - -"Oikeinko tosissasi?" - -"Ah, hyvä ystävä, enempää ei voi olla tosissaan." - -"Ja silloin siis läksit kreivi de la Fèren luokse?" - -"Niin." - -"Minun luokseni?" - -"Niin." - -"Ja Portoksen luo?" - -"Niin." - -"Vain tervehtimäänkö meitä tavallisella vierailulla?" - -"Ei; minä en tiennyt teidän olevan kiintyneitä toimiinne, tahdoin ottaa -teidät retkelleni Englantiin." - -"Niin, minä ymmärrän, ja sitten sinä ihmeellinen mies, teit yksin, mitä -aioit esittää neljän yritykseksi. Minä aavistelinkin että sinulla oli -jotakin osuutta kuningasvallan loistavaan palautumiseen, kun kuulin, -että sinut oli nähty Kaarle-kuninkaan vastaanotoissa, jolloin hän oli -puhutellut sinua kuin ystävä tai pikemminkin kuin kiitollisuudenvelkaan -joutunut." - -"Mutta miten hitossa olet saanut sen kaiken tietoosi?" kysyi d'Artagnan -peläten, että Aramiksen tutkimukset ulottuivat pitemmällekin kuin hän -olisi suonut. - -"Hyvä d'Artagnan", vastasi kirkkoruhtinas, "minun ystävyyteni -muistuttaa sen yövartijan valppautta, joka valvoo laiturin päähän -rakennetussa pikku satamatornissamme. Se kelpo mies sytyttää joka ilta -lyhdyn valaisemaan aluksille, jotka tulevat mereltä. Hän kätkeytyy -vartiokammioonsa, ja kalastajat eivät häntä näe; mutta hänen katseensa -seuraavat heitä myötätuntoisesti, hän etsii heidät esille, hän kutsuu -heitä, ohjaa heidät satamaan. Minä olen tuon vartijan kaltainen; -silloin tällöin saan joitakin tietoja, jotka tuovat mieleeni mitä -kaikkea rakastin. Silloin tarkkailen entisiä ystäviäni maailman -myrskyisellä ulapalla, minä tähystäjäparka, jolle Jumala on antanut -suojaksi vartiokojun." - -"Ja mitä minä olen tehnyt Englannin-retkeni jälkeen?" kysyi d'Artagnan. - -"Oh, sinä tahdot pakottaa näkemystäni!" lausui Aramis. "Paluusi jälkeen -en tiedä mitään enempää, d'Artagnan; silmäni ovat sumenneet. Olen -pahoitellut, että sinä et enää ajatellut minua. Unohduksesi on -tuottanut kyyneleitä silmiini. Minä olin väärässä: näen sinut jälleen, -ja se on minulle juhla, suuri juhla, sen vakuutan... Miten Atos -jaksaa?" - -"Kiitos, mitä parhaimmin." - -"Entä nuori holhottimme?" - -"Raoul?" - -"Niin." - -"Hän näkyy perineen isänsä Atoksen taitavuuden ja holhoojansa Portoksen -voiman." - -"Missä tilaisuudessa olet niin johtunut arvostelemaan?" - -"_Mon Dieu_, juuri päivää ennen kuin nyt läksin matkalle." - -"Niinkö?" - -"Katsos, Grève-torilla toimitettiin mestaus, joka aiheutti katumetelin. -Me jouduimme mylläkkään, jossa ei auttanut muu kuin turvautua miekkaan; -hän suoriutui leikistä mitä oivallisimmin." - -"Pyh! Mitä hän teki?" tiedusti Portos. - -"Ensiksikin heitti miehen ulos ikkunasta kuin höyhensäkin." - -"Ka, eipä hullummin!" huudahti Portos. - -"Sitten hän veti miekkansa ja huiteli kuten me parhaina aikoinamme." - -"Mihin sellainen katumeteli tähtäsi?" uteli Portos. - -D'Artagnan huomasi Aramiksen kasvojen kuvastavan täydellistä -välinpitämättömyyttä Portoksen tehdessä kysymyksensä. - -"Se oli raivostuksen purkausta", sanoi hän tarkastellen Aramista, "kun -kuningas väärinkäytöksien johdosta otatti kahdelta verotulojen -vuokraajalta takavarikkoon omaisuuden, -- kahdelta herra Fouquetin -ystävältä, jotka hirtettiin." - -Piispan silmäkulmien tuskin huomattava rypistyminen oli ainoana -merkkinä siitä, että hän kuunteli toisen sanoja. - -"Ohoh!" äännähti Portos. "Ja keitä ne herra Fouquetin ystävät olivat?" - -"D'Eymeris ja Lyodot", vastasi d'Artagnan. "Tunnetko sinä noita nimiä, -Aramis?" - -"En", vastasi kirkkoruhtinas halveksivasti; "he ovat kai kuuluneet -rahaministeriön piiriin." - -"Ihan." - -"Vai niin, herra Fouquet on antanut hirttää ystäviänsä!" huudahti -Portos. - -"Miksei?" kysyi Aramis. - -"Minusta tuntuu..." - -"Jos nuo onnettomat hirtettiin, niin se tapahtui kuninkaan käskystä. Ja -raha-asiain yli-intendenttinäkään ei herra Fouqetilla liene -määräysvaltaa hengen asioissa." - -"Vaikkapa vain", murisi Portos; "herra Fouquetin sijassa..." - -Aramis käsitti Portoksen aikovan sanoa jonkun tyhmyyden. Hän muutti -puheenainetta. - -"Kas niin, rakas d'Artagnan", hän virkkoi, "kylliksi nyt olemme -puhuneet muista; haastakaamme hiukan sinusta." - -"Mutta minustahan tiedät kaikki, mitä voin sanoa. Pakiskaamme -päinvastoin sinusta, rakas Aramis." - -"Olen sanonut sinulle, hyvä ystävä, että minussa ei ole enää Aramista." - -"Eikö abbé d'Herblaytäkään?" - -"Yhtä vähän. Näet miehen, jota Jumala on ottanut kädestä taluttaen -aseinaan, jota hän ei olisi saanut eikä rohjennut toivoa." - -"Jumala?" kysyi d'Artagnan. - -"Niin." - -"Sehän on merkillistä; minulle sanottiin, että se oli herra Fouquet." - -"Kuka sitä on sanonut?" tokaisi Aramis kykenemättä kaikella -lujatahtoisuudellaankaan pidättämään keveätä punehdusta nousemasta -poskipäihinsä. - -"Bazin, kautta kunniani!" - -"Sitä pölkkypäätä!" - -"En häntä kyllä kiitä miksikään neropatiksi, mutta niin hän sanoi ja -minä hänen perässään." - -"En ole eläissäni nähnytkään herra Fouquetia", vakuutti Aramis, katse -levollisena ja puhtaana kuin immellä, joka ei ole milloinkaan poikennut -totuudesta. - -"Mutta vaikka olisit nähnyt ja vieläpä tuntisitkin hänet", huomautti -d'Artagnan, "niin eihän siinä olisi mitään pahaa. Herra Fouquet on -peräti hyvä mies." - -"Vai niin." - -"Suuri valtiomies." - -Aramis teki kärsimättömän liikkeen. - -"Kaikkivaltias ministeri." - -"Minä olen riippuvainen ainoastaan kuninkaasta ja paavista", sanoi -Aramis. - -"_Dame_", selitti d'Artagnan mitä luonnollisimmalla äänellä, "minähän -tulin huomauttaneeksi tästä vain senvuoksi, että herra Fouquetin nimi -on täällä kaikkien huulilla. Koko tasangon täällä omistaa herra -Fouquet; ne suolapadot, jotka aion ostaa, kuuluvat herra Fouquetille, -saari, jolla Portos on ruvennut topografiksi, on Fouquetin omaisuutta, -hänen on linnakin, hänen kaapparialukset. En siis ollenkaan -ihmettelisi, jos sinäkin kuuluisit tai oikeammin hiippakuntasi kuuluisi -Fouquetin läänitysherruuteen. Hän on eri valtias kuin kuningas, siinä -kaikki, mutta aivan yhä mahtava kuin kuningas." - -"Minä en, Jumalan kiitos, ole mitenkään alistettu läänitysvaltaan, hyvä -ystävä", vastasi Aramis, joka oli keskustelun aikana tarkkaillut -d'Artagnanin jokaista elettä ja Portoksen silmänräpäytyksiäkin. Mutta -d'Artagnan oli rauhallinen ja Portos järkkymätön. Taitavasti annettuja -iskuja väisteli taitava vastustaja, eikä ainoakaan osunut. Kumpainenkin -alkoi väsyä tällaiseen voimien mittelyyn, ja koko seurue kuuli hyvillä -mielin ilmoituksen, että illallispöytä oli katettu. - -Ateria muutti keskustelun suunnan. He olivat sitäpaitsi oivaltaneet, -että molemminpuolinen valpas puolustuskanta esti kumpaakin kiistapuolta -saamasta tietoonsa sen enempää. - -Portos ei ollut tuosta kaikesta käsittänyt mitään. Hän oli pysynyt -järkkymättömänä, syystä että Aramis oli antanut hänelle merkin. -Illallinen oli siis hänelle ainoastaan ruokavuoro. Mutta siinä olikin -Portokselle kylliksi. - -Ateria siis sujui mitä parhaiten. D'Artagnan oli säihkyvän hilpeällä -tuulella. Aramiin säveä herttaisuus ilmeni mitä viehättävimpänä. Portos -söi kuin muinainen Pelops. - -Juteltiin sodasta ja raha-asioista, kaunotieteistä ja rakkaudesta. -Aramis näytteli tietämättömyyttä, milloin d'Artagnan vain yritti -virkkaa jonkun sanasen politiikasta. Tämä pitkä ihmetyksien sarja -lisäsi d'Artagnanin epäilyksiä, niinkuin hänen herkeämätön -epäluuloisuutensa vahvisti samoja tunteita Aramiksessa. Lopulta -d'Artagnan tahallaan lausui Colbertin nimen. Hän oli säästänyt tämän -iskun viimeiseksi. - -"Mikä se Colbert on?" kysyi piispa. - -Oh, tämä on jo liikaa! -- ajatteli d'Artagnan. -- Olkaamme varuillamme, -_mordioux_, visusti varuillamme! - -Ja hän antoi Colbertista kaikki tiedot, mitä Aramis saattoi haluta. -Aterioimista tai oikeammin d'Artagnanin ja Aramiksen keskustelua jatkui -kello yhteen asti aamulla. Tasan kello kymmenen oli Portos nukahtanut -tuolilleen ja kuorsasi kuin urut; kahdentoista aikaan hänet herätettiin -ja lähetettiin vuoteeseen. - -"Hm", murahti hän, "taisin hieman torkahtaa; keskustelunne oli -kuitenkin kovasti mielenkiintoista." - -Kello yhdeltä Aramis johti d'Artagnanin hänelle määrättyyn huoneeseen, -joka oli koko piispankartanon paras. Kaksi palvelijaa annettiin hänen -käytettävikseen. - -"Aamulla kahdeksan aikaan", sanoi Aramis toivottaessaan d'Artagnanille -hyvää yötä, "lähdemme ratsastusmatkalle Portoksen kanssa, jos tekee -mielesi." - -"Kahdeksan aikaan!" huudahti d'Artagnan; "niin myöhään." - -"Tiedät kai, että minä tarvitsen seitsemän tunnin unen", muistutti -Aramis. - -"Aivan oikein." - -"Hyvää yötä, parahin ystävä!" ja hän syleili sydämellisesti -muskettisoturia. - -D'Artagnan antoi hänen mennä. - --- Hyvä! -- tuumi hän, kun ovi oli sulkeutunut Aramiksen jälkeen; -- -viideltä olen jalkeilla. - -Sen päätöksen tehtyään hän paneutui levolle ja alkoi vetää hirsiä -oikein voimaperäisesti. - - - - -73. - -Portos alkaa olla pahoillaan d'Artagnanin ottamisesta mukaansa. - - -Tuskin oli d'Artagnan sammuttanut kynttilänsä, kun Aramis, joka oli -ikkunakaihtimiensa raosta vakoillut viimeistä kimmellystä ystävänsä -huoneesta, varpaisillaan hiipi käytävään ja meni Portoksen huoneeseen. - -Untuvapatjallaan röhöttävä jättiläinen, joka ei ollut vielä maannut -täyttä puoltatoista tuntia, nautti yhä sen ensimmäisen unen -autuaallista rauhaa, josta Portoksella olisi kellojen moike ja -kanuunain jyske kilpistynyt; hänen päänsä oli kallistunut laivan -hiljaista tuuditusta muistuttavaan asentoon. Pian olisi Portos jo -alkanut nähdä unia. - -Hänen kamarinsa ovi avautui hiljaa piispan käden kevyestä työnnöstä. -Aramis lähestyi nukkuvaa. Paksu lattiamatto vaimensi hänen askeleensa; -sitäpaitsi Portos kuorsasi niin väkevästi, ettei siinä jyrinässä olisi -mikään kuulunut. - -Aramis laski kätensä hänen olalleen. - -"Joutuin", sanoi hän, "joutuin, hyvä Portokseni!" - -Puhujan ääni oli säveä ja sydämellinen, mutta siihen sisältyi enemmän -kuin kehoitus, -- siinä oli käsky. Hänen kätensä oli keveä, mutta se -ilmaisi vaaraa. - -Portos kuuli sikeän unensa syvyyteen Aramiksen äänen ja tunsi hänen -kosketuksensa. - -Hän hätkähti. - -"Kuka siinä?" jyräytti hän. - -"Hiljaa, se olen minä", vastasi Aramis. - -"Sinäkö, rakas ystävä! Ja mitä lempoa sinä minusta herätät?" - -"Sanoakseni sinulle, että sinun on lähdettävä matkalle." - -"Häh! Matkalle?" - -"Niin." - -"Minne sitten?" - -"Pariisiin." - -Portos hypähti ylös vuoteeltaan ja vaipui takaisin istuvaan asentoon, -silmät pyöreinä tuijottaen puhujaan. - -"Pariisiin?" - -"Niin." - -"Sadan lieuen taival!" ähkäisi Portos. - -"Sadanneljän", vastasi piispa. - -"Voi, hyvä Jumala!" huokasi Portos, laskeutuen jälleen pitkäkseen kuten -lapsi, joka vastustaa hoitajaansa, saadakseen nukkua tunnin tai pari -lisää. - -"Kolmenkymmenen tunnin ratsastus", lisäsi Aramis päättävästi. "Sinä -tiedät, että matkalla on hyviä vaihtohevosia varattuina." - -Voihkaisten Portos liikahdutti toista säärtänsä. - -"No, no, rakas ystävä!" hoputti kirkkoruhtinas jotenkuten -kärsimättömästi. - -Portos ojensi toisenkin jalan ulos makuusijan reunalta. - -"Ja on siis todellakin välttämätöntä, että minä lähden heti matkalle?" -sanoi hän. - -"Aivan ehdottomasti." - -Portos nousi jalkeille ja alkoi huojuttaa lattiaa ja seiniä jyhkeällä -tömistelyllään. - -"Hiljaa, Luojan nimessä, hyvä Portos!" varoitti Aramis; "muutoin -herätät jonkun." - -"Ah se on totta!" vastasi Portos kuin pitkäisen jylinä; "minä unohdin, -mutta ole huoletta, kyllä nyt osaan varoa." - -Sen sanoessaan hän pudotti vyönsä miekkoineen, pistooleineen ja -kukkaroineen, josta rahat kierivät ulos pitkään helisten. Se melu sai -Aramiksen veren kiehumaan ja Portoksen puhkeamaan peloittavaan -naurunremahdukseen. "Tämäpä hullunkurista!" sanoi hän sitten samalla -äänellä. - -"Hiljemmin, Portos! Hiljemmin toki!" - -"Niin oikein." - -Ja hän alensikin ääntänsä puolella askelmalla. "On hullunkurista, -tahdoin sanoa", jatkoi hän, "että ihminen ei ole milloinkaan niin hidas -kuin yrittäessään kiirehtiä eikä koskaan niin meluisa kuin koettaessaan -olla hisahtamatta." - -"Niin sanotaan, mutta näyttäkäämme se puheentapa vääräksi, Portos: -kiirehtikäämme ja olkaamme hiljaa." - -"Näethän, että teen parastani", sanoi Portos vetäessään housuja -jalkaansa. - -"Hyvä on." - -"Näkyy olevan kiireellinen asia." - -"Enemmän kuin kiireellinen -- se on vakava, Portos." - -"Mitä sanotkaan?" - -"D'Artagnan on tehnyt sinulle kysymyksiä, eikö niin?" - -"Minulle?" - -"Niin, Belle-Islellä." - -"Ei, hän ei udellut yhtään mitään." - -"Oletko varma siitä, Portos?" - -"_Parbleu_!" - -"Mahdotonta. Muistele tarkoin." - -"Hän oudoksui vain puuhiani, ja minä vastasin tutkivani topografiaa. -Olisin mieluummin käyttänyt toista sanaa, jonka kuulin kerran sinun -suustasi." - -"_Castrametatio".[49] - -"Sitä juuri, mutta eipä se vain enää tullut kielelleni." - -"Sen parempi! Mitä muuta hän sinulta kysyi?" - -"Hän tahtoi tietää, mikä herra Gétard oli." - -"Entä vielä?" - -"Tiedusti hän Jupenetinkin hommia." - -"Ei suinkaan hän sattumalta nähnyt linnoitustemme asemapiirustusta?" - -"Se oli tosiaan esillä." - -"Voi tuhannen tulimmaista!" - -"Mutta ole toki huoletta; minä olin kumilla pyyhkinyt pois sinun -käsialasi. Hänen oli mahdoton aavistaa, että sinä olit antanut minulle -neuvoja siinä työssä." - -"Ystävällämme on varsin hyvät silmät." - -"Mitä pelkäät?" - -"Pelkään kaiken tulleen ilmi, Portos; on siis kysymyksessä suuren -onnettomuuden ehkäiseminen. Olen antanut käskyn sulkea kaikki -ulko-ovet. Ennen päivänkoittoa ei d'Artagnan pääse liikkeelle. Hevosesi -on jo satuloitu, karautat sillä ensimmäiselle vaihtoasemalle; kello -viiteen asti olet viidentoista lieuen päässä. Tule!" - -Ja nopsasti kuin taitavin kamaripalvelija alkoi Aramis pukea Portoksen -ylle vaatekappaleen toisensa jälkeen. Typertyneenä ja vähän -säikähdyksissäänkin Portos alistui vilpittömästi päivitellen -varomattomuuttansa. - -Hänen tultuaan valmiiksi Aramis otti häntä kädestä ja talutti -varovaisesti askel askelelta alas portaita, jotta hän ei päässyt -toimimaan porraskäytävän ovipieliin; siinä käänneltiin miestä niinkuin -Aramis olisi ollut jättiläinen ja Portos kääpiö. Se henki antoi elämää -tälle ainemöhkäleelle. - -Satuloitu hevonen tosiaan odotti häntä pihalla. Portos nousi ratsaille. -Aramis itse tarttui suitsiin ja talutti hevosen olkikupojen -päällitse, joita oli levitetty pihalle ilmeisesti kavioiden töminän -tukahduttamiseksi. Samalla hän puristi ratsua sieraimista, ettei se -olisi hirnunut. Portin ulkopuolelle tultu hän veti lähelleen Portoksen, -joka oli lähtemässä taipaleelle edes tiedustelematta asiaansa. - -"Nyt, hyvä Portos", hän supatti tämän korvaan, "ratsastat ihan -pysähtymättömästi Pariisiin; syöt ratsailla, juot satulassa, nukut -hevosen selässä, mutta et menetä minuuttiakaan." - -"Selvä on; ei seisauteta sitten." - -"Tämän kirjeen toimitat herra Fouquetille; maksakoon mitä maksoi, hänen -pitää saada se huomenna ennen puoltapäivää." - -"Hän saa." - -"Ja ota vielä huomioon, hyvä ystävä, että sinä nyt kiidät ansaitsemaan -herttuan ja päärin arvoa." - -"Hei!" lupasi Portos säihkyvin silmin, "siinä tapauksessa suoriudun -neljässäkolmatta tunnissa." - -"Tee parhaasi." - -"Hellitä vain suitsista, ja eteenpäin, Goliat!" - -Aramis ei enää suitsissa ollutkaan, mutta hän vapautti hevosen -sieraimet. Portos ojensi kätensä ja iski kannukset ratsun molempiin -kupeisiin; tämä porhalsi hurjaan laukkaan. - -Aramis seurasi lähtijää katseellaan niin kauan kuin varjoakaan eroitti -hämyssä; Portoksen häivyttyä näkyvistä hän palasi pihalle. D'Artagnanin -huoneessa ei ollut ilmennyt mitään liikettä. Oven edustalle vartijaksi -asetettu palvelija ei ollut nähnyt sieltä mitään valoa, ei kuullut -vähintäkään narahdusta. - -Aramis sulki huolellisesti ulko-ovet, lähetti lakeijan levolle ja -paneusi itsekin nukkumaan. - -D'Artagnan ei todellakaan aavistanut mitään; niinpä hän luulikin -päässeensä voitolle, havahtuessaan puoli viiden aikaan aamulla. Hän -riensi paitasillaan ikkunaan, joka oli pihan puolella. Aurinko juuri -nousi. Piha oli tyhjillään, eivät edes kanat olleet vielä lähteneet -orsiltaan. Ainoatakaan palvelijaa ei näkynyt. Kaikki ovet ja portit -olivat suljetut. - --- Kas, täällä vallitsee täydellinen hiljaisuus, -- tuumi d'Artagnan -itsekseen. -- Mutta samapa se, kunhan toki olen ensimmäisenä talossa -hereillä. Pukeutukaamme, niin se on tehtyä. - -D'Artagnan laittausi kuntoon, mutta tällä kertaa hän ei koettanut antaa -herra Agnanin asulle sitä porvarillista ja melkein kirkollista -jämeyttä, jota hän oli aikaisemmin harrastanut. Vetämällä vaatetusta -tiukemmin ruumiinmukaiseksi, pitämällä sitä erityiseen tapaan ja -asettamalla hattunsa vähän kallelleen hän sai hiukan sitä sotilaallista -ryhtiä, jonka puute oli oudoksuttanut Aramista. Sen tehtyään hän päätti -kohdella isäntäänsä kursailemattomasi ja pistäysi äkkiarvaamatta tämän -huoneeseen. - -Aramis nukkui tai oli nukkuvinaan. Iso kirja oli avoinna yöpöydällä; -vahakynttilä paloi vielä hopeisessa kynttilänjalassa. Siinä oli -tarjolla d'Artagnanille todiste, että kirkkoruhtinas oli viettänyt -yönsä viattomasti ja aikoi nousta hyvin aikein. - -Muskettisoturi teki piispalle aivan kuten tämä varemmin Portokselle. -Hän napautti ystäväänsä olalle. - -Ilmeisesti Aramis vain teeskenteli nukkuvansa, sillä ainiaan -herkkäunisena hän ei nyt hätkähtänytkään, vaan antoi kosketuksen -uudistua. - -"Kas, kas, sinäkö siinä?" hän sanoi käsivarsiansa venytellen. "Sepä -mieluisa yllätys! Toden totta, uni oli saanut minut unohtamaan, että -minulla oli onni pitää sinua seuranani. Paljonko kello on?" - -"En tiedä", vastasi d'Artagnan hiukan hämillään. "On vielä varhainen -hetki, luulen, mutta minusta ei ole näin pian lähtenyt kiusallinen -soturitottumus, joka panee minut heräämään auringon noustessa." - -"Tahtoisitko kenties jo lähdettäväksi ratsastusretkellemme?" kysyi -Aramis. "Minusta tämä tuntuu kovin aikaiselta." - -"Kuten sinä haluat." - -"Luulin meidän sopineen, ettemme nouse ratsaille ennen kello -kahdeksaa?" - -"Paljon mahdollista, mutta minä tunsin niin harrasta halua nähdä sinut, -että sanoin itselleni: 'mitä pikemmin, sen parempi.'" - -"Entä minun seitsentuntinen uneni?" muistutti Aramis' "Ota huomioon, -että minä olin luottanut siihen, ja minun täytyy korvata, mitä siitä -nyt puuttuu." - -"Mutta entiseen aikaan sinä et suinkaan ollut unelias, hyvä ystäväni; -olit virkku ja eloisa, eikä sinua milloinkaan tavannut vuoteesta." - -"Ja juuri siitäpä syystä nykyään niin mielelläni käytän kohtuullisen -ajan lepäämiseen." - -"Myönnä myös, ettet sinä nukkuaksesi pyytänyt viivytystä kahdeksaan -asti." - -"Pelkään aina, että sinä teet minusta pilaa, jos sanon sinulle toden." - -"Sano kuitenkin." - -"No niin, minulla on tapana kuudesta kahdeksaan toimittaa -hartaudenharjoitukseni." - -"Pidät niin pitkän rukoilutovin?" - -"Niin." - -"En olisi uskonut, että piispalla on niin ankaria harjoituksia." - -"Piispan, rakas ystävä, täytyy paljon enemmän huolehtia ulkonaisesta -arvonmukaisuudesta kuin tavallisten pappien." - -"_Mordioux_, Aramis, siinäpä sana, joka jälleen lepyttää minut sinun -kunnianarvoisuuteesi. Ulkonainen arvonmukaisuus, se on oikea -muskettisoturin puheentapa. Oivallista! Eläköön esiintymistaito, -Aramis!" - -"Onnittelemisen sijasta suo minulle anteeksi, d'Artagnan. Tulin -käyttäneeksi kovin maailmallista lauselmaa." - -"Onko minun siis jätettävä sinut?" - -"Minun tulee saada hiljainen hetki, rakas ystävä." - -"Hyvä! Minä poistun, mutta pakana d'Artagnanin tähden pyydän sinua -lyhentämään sitä; kaipaan kaikesta sydämestäni sinun haasteluasi." - -"No niin, d'Artagnan, lupaan puolessatoista tunnissa..." - -"Puolitoista tuntia rukouksia? Voi, hyvä ystävä, sovita -kohtuullisemmin. Pane mahdollisimman vinha vauhti." - -Aramis alkoi nauraa. - -"Aina leikkisä, nuorekas ja hilpeä!" sanoi hän. "Olet siis tullut -hiippakuntaani viettelemään minua pois armon tilasta?" - -"Pyh!" - -"Ja sinähän tiedät, etten milloinkaan ole voinut vastustaa -houkutuksiasi; tulet maksamaan minulle sieluni pelastuksen, -d'Artagnan." - -D'Artagnan puristi huulensa yhteen. "No, otanpa sen synnin tiliini", -virkkoi hän; "tekaise pelkkä ristinmerkki, lasketa yksi _paternoster_, -ja lähtekäämme matkaan." - -"Hiljaa.", sanoi Aramis, "me emme ole enää kahden; kuulen vieraitten -askelia portaissa." - -"No, lähetä heidät pois!" - -"Mahdotonta; olen sopinut kohtauksesta eilen. Siellä ovat -jesuiittikollegion päämies ja dominikaaniluostarin johtaja." - -"Sinun pääesikuntasi; no, olkoon sitten niin." - -"Mitä aiot tehdä?" - -"Menen herättämään Portoksen ja odotan hänen seurassaan neuvottelunne -päättymistä." - -Aramis ei liikahtanut eikä silmää räpäyttänyt, ei eleellä eikä sanalla -antanut ilmi mitään. "Tee se", mukausi hän vain. D'Artagnan lähestyi -ovea. - -"Niin, mutta tiedätkö, mikä Portoksen huone on?" - -"En, mutta otan siitä selon." - -"Mene käytävää pitkin ja avaa toinen ovi vasemmalla." - -"Kiitos! Näkemiin." - -Ja d'Artagnan läksi Aramiksen neuvomalle suunnalle. Ei ollut kulunut -vielä kymmentä minuuttia, kun hän ilmestyi takaisin. Hän tapasi toverin -istumassa dominikaani-apotin ja jesuiittikollegion päämiehen parissa, -mutta se seura ei hämmennyttänyt muskettisoturia. - -"Mitä nyt?" kysyi Aramis tyynesti. "Sinulla näyttää olevan jotakin -sanottavaa minulle, hyvä ystävä?" - -"On", vastasi d'Artagnan katsoen piispaan, "nimittäin että Portos ei -ole huoneessaan." - -"Kas vain!" lausui Aramis levollisena; "oletko varma siitä?" - -"Tottahan toki, kun tulen sieltä." - -"Missä hän sitten voi olla?" - -"Sitä minä kysyn sinulta." - -"Etkö ole koettanut tiedustaa siellä?" - -"Olen kyllä." - -"Ja mitä vastattiin?" - -"Että Portos useinkin lähtee aamusella ulos kellekään puhumatta, joten -hän kai oli nytkin pistäytynyt liikkeelle." - -"No, mitä sitten teit?" - -"Poikkesin talliin", vastasi d'Artagnan välinpitämättömästi. - -"Mitä varten?" - -"Katsomaan, oliko Portos lähtenyt ratsain." - -"Ja...?" kyseli piispa. - -"No, viidennestä pilttuusta puuttui hevonen, -- Goliat." - -Kuten huomaa, tämä keskustelu ei ollut aivan vapaa väkinäisyydestä -muskettisoturin puolelta, jotavastoin Aramis esiintyi mitä -luontevimmin. - -"Ahaa, nyt ymmärrän!" virkkoi Aramis kotvasen mietittyään, "Portos on -lähtenyt toimittamaan meille yllätystä." - -"Mitä yllätystä?" - -"Vannesista mereen johtavan kanavan varressa on runsaasti sorsia ja -kurppia. Se on Portoksen mieluisinta metsästystä; hän tuo sieltä -tusinan aamiaiseksemme." - -"Niinkö luulet?" virkkoi d'Artagnan. - -"Olen varma siitä. Minne hän olisi voinut muuallekaan mennä? Lyön -vetoa, että hän on ottanut pyssyn mukaansa." - -"Mahdollista kyllä", myönsi d'Artagnan. - -"Nouse sinäkin satulaan, hyvä ystävä, ja ratsasta hänen jälkeensä." - -"Olet oikeassa", vastasi d'Artagnan; "senpä teenkin." - -"Tahdotko saada jonkun mukaasi?" - -"En, kiitos. Kyllä Portos tunnetaan. Kyselen taipaleella." - -"Tahdotko pyssyn?" - -"En pidä väliä." - -"Käske satuloida minkä hevosen vain haluat." - -"Otan sen, jolla ratsastin eilen, Belle-Isleltä tullessani." - -"Tee niin; ole talossa kuin kotonasi." - -Aramis kilisti kelloa ja käski satuloida d'Artagnanille sen hevosen, -jonka tämä valitsi. Muskettisoturi seurasi palvelijaa, jolle määräys -annettiin. Ovelle saapuessaan palvelija vetäytyi sivulle, antaakseen -d'Artagnanin astua edellä. Siinä silmänräpäyksessä hän kohtasi -isäntänsä katseen. Keveä otsan rypistys ilmaisi terävänäköiselle -vakoojalle, että vieraan oli annettava toimia vapaasti. - -D'Artagnan nousi ratsaille; Aramis kuuli kavioiden kopsetta kivetyltä -pihalta. Tovin kuluttua palvelija tuli takaisin. - -"No?" kysyi piispa. - -"Monseigneur, hän rientää kanavan reunaa pitkin merelle päin." ilmoitti -mies. - -"Hyvä!" sanoi Aramis. - -Ja kaikki epäilyksensä häätäen d'Artagnan ratsastikin rannikkoa -kohti, yhä toivoen nummella tai hietikolla näkevänsä Portoksen -jättiläisvarjon. Itsepintaisesti hän oli jokaisessa lätäkössä -eroittavinaan kavioiden jälkiä, ja väliin hän oli kuulevinansa -pyssynlaukauksen. - -Tätä harhaannusta kesti kolme tuntia: kaksi tuntia d'Artagnan etsi -Portosta, kolmannen kuluessa hän palasi piispa talolle. - -"Meidän on täytynyt ratsastaa loitolla toistemme ohi", hän tuumi; -"tapaan toverukset odottamassa paluutani." - -Hän erehtyi. Hän ei löytänyt Portosta piispalasta sen paremmin kuin -kanavankaan varrelta. Lohduttoman näköisenä Aramis otti hänet vastaan -porrassillakkeella. - -"Eikö sinua ole tavattu, rakas d'Artagnan?" huusi hän heti kun kaukaa -näki muskettisoturin. - -"Ei. Oletko muka lähettänyt jonkun perääni?" - -"Olen peräti pahoillani, parahin ystävä, peräti pahoillani, kun -toimitin sinut turhalle retkelle. Kello seitsemän aikaan tänne tuli -Saint-Paternen saarnaaja; hän oli kohdannut du Vallonin, joka ilmoitti, -että hän ei ollut tahtonut herättää ketään täällä, mutta pyysi pastoria -sanomaan minulle, että hän pelkäsi herra Gétardin hänen poissaollessaan -kenties tekevän jonkun kolttosen ja tahtoi käyttää aamullista -nousuveden aikaa, pistäytyäkseen Belle-Islellä." - -"Mutta ei suinkaan Goliat ole voinut lähteä mukaan neljän lieuen -merimatkalle?" - -"Sano hyvinkin kuuden", korjasi Aramis. - -"Sitä vähemmin siis." - -"Niinpä Goliat nyt onkin tallissa, hyvä ystävä", ilmoitti -kirkkoruhtinas leppeästi hymyillen, "ja voin vakuuttaa sinulla että se -on hyvin tyytyväinen, kun sen ei enää tarvitse kantaa Portosta -selässään." - -Hevonen oli todellakin tuotu kotiin ensimmäiseltä vaihtoasemalta -piispan toimesta, jonka huolenpito ulottui vähäisimpiinkin seikkoihin. - -D'Artagnan näytti täydellisesti tyytyvän siihen selitykseen. Hän alkoi -näytellä teeskentelijän osaa niiden epäluulojen mukaisesti, jotka yhä -enemmän ja enemmän kehittyivät hänen sielussaan. Hän istuutui -aamiaispöytään jesuiitin ja Aramiksen väliin; vastapäätä oli -dominikaanimunkki, jolle hän erityisesti hymyili, koska tämän -hyväntuuliset ja täyteläiset kasvot kovasti miellyttivät häntä. Ateria -oli pitkällinen ja ylellinen; nautittiin oivallista sherryä, Morbihanin -herkullisia ostereita, Loiren suun maukasta kalaa, Paimboeufin komeita -äyriäisiä ja kanervakankaiden sulavaa riistaa. D'Artagnan söi paljon ja -joi vähän. Aramis ei juonut vähääkään tai ainakaan ei muuta kuin vettä. - -Murkinalta päästyä d'Artagnan virkkoi: - -"Tarjosit minulle pyssyä?" - -"Niin tein." - -"Lainaa se minulle nyt." - -"Tahdot metsästää?" - -"Portosta varrotessani en luule voivani kuluttaa aikaani paremmin." - -"Ota asekamarista minkä haluat." - -"Tuletko sinä mukaan?" - -"Voi, hyvä ystävä, kyllä mieleni tekisi, mutta metsästys on piispalta -kielletty." - -"Vai niin, sitä en tiennyt", sanoi d'Artagnan. - -"Sitäpaitsi", jatkoi Aramis, "minulla on nyt puuhia puoleenpäivään -asti." - -"Minun täytyy siis lähteä yksin?" oli d'Artagnan pahoittelevinaan. - -"Niin, valitettavasti; mutta tulehan joka tapauksessa päivälliseksi -takaisin." - -"_Pardieu_, luonasi aterioidaan liian hyvin, lyödäkseni laimin -ruoka-aikaa." - -D'Artagnan jätti isäntänsä, kumarsi vieraille ja otti pyssyn, mutta -metsälle menemättä hän riensi suorinta tietä Vannesin pieneen -satamaan. Hän pälyi ympärille nähdäkseen, oliko häntä seurattu, mutta -ketään ei ollut havaittavissa. Hän vuokrasi kalastajapurren -kahdestakymmenestäviidestä livrestä ja lähti matkaan puoli -kahdeltatoista, varmana siitä, ettei ketään ollut hänen jäljillään. -Eikä häntä tosiaan ollutkaan seurattu, mutta muuan kirkkonsa -kellotorniin kavunnut jesuiittimunkki tarkkaili oivallisella -kaukoputkella aamusta asti hänen jokaista askeltaan. Neljännestä vailla -kaksitoista ilmoitettiin Aramikselle, että d'Artagnan purjehti -Belle-Isleä kohti. - -Muskettisoturin merimatka kävi nopeasti; navakka pohjoiskoillinen -kiidätti hänet pian Belle-Islelle. Saarta lähestyessään hän yhä -visummin vakoili sen satamaa. Hän etsi nähdäkseen joko rannalta tai -sisäylänteeltä Portoksen prameata asua ja voimallista vartaloa -kuvastumassa keveiden hattarain täplittämää taivasta vasten. Hän etsi -turhaan, hän nousi maihin näkemättä mitään ja sai tietää ensimmäiseltä -sotilaalta, että herra du Vallon ei vielä ollut palannut Vannesista. - -Ainoatakaan silmänräpäystä menettämättä d'Artagnan silloin käski ohjata -pikku aluksensa Sarzeauta kohti. - -Kuten tiedetään, tuuli kääntyy eri vuorokaudenvaiheissa; se oli nyt -pyörähtänyt pohjoiskoillisesta kaakkoon ja oli siis melkein yhtä -edullinen Sarzeaun suunnalle palatessa kuin se oli ollut Belle-Islelle -tullessa. Noin kolmen tunnin kuluttua d'Artagnan saapui mantereelle, ja -kaksi tuntia riitti hänen ehtiäkseen Vannesiin. - -Matkan nopeudesta huolimatta olisi purren kansi, jolla d'Artagnan -seisoi ja tömisteli, voinut paljonkin kertoa hänen kärsimättömyydestään -ja kiusaannuksestaan noiden kolmen tunnin aikana. Kuin tuulena hän -kiiti piispantalolle. Hän oli päättänyt rivakalla paluulla häkellyttää -Aramiksen ja aikoi soimata tätä petollisuudesta, maltillisesti -kylläkin, mutta silti siksi pontevasti, että toinen tulisi tajunneeksi -kolttosen seuraukset ja houkutelluksi paljastamaan jonkun osan -salaisuudestaan. - -Sanalla sanoen, hän toivoi jyrkällä suorasukaisuudella, joka -salaisuuksiin nähden merkitsee samaa kuin pistinhyökkäys varustuksiin, -pakottavansa salaperäisen Aramiksen jonkunlaiseen sisimpänsä ilmaisuun. - -Mutta piispantalon eteisessä hän tapasi kamaripalvelijan, joka -maireasti hymyillen sulki häneltä tien. - -"Hänen ylhäisyytensä?" huudahti d'Artagnan, kädellään koettaen työntää -häntä sivulle. - -Silmänräpäyksen epäröityään kamaripalvelija sai varmuutensa takaisin. - -"Hänen ylhäisyytensä?" toisti hän. - -"Niin juuri; etkö tunne minua enää, tomppeli?" - -"Kyllä, te olette chevalier d'Artagnan." - -"No, laske siis sisälle." - -"Turhaa." - -"Miksi turhaa?" - -"Hänen kunnianarvoisuutensa ei ole kotona." - -"Mitä! Eikö hänen kunnianarvoisuutensa ole kotona? Missä hän sitten -on?" - -"Matkalla." - -"Matkalla?!" - -"Niin." - -"Minne?" - -"En ollenkaan tiedä, mutta kenties hän itse ilmoittaa sen herra -chevalierille." - -"Kuinka? Missä muka? Millä tavoin?" - -"Tässä kirjeessä, joka minun piti jättää herra chevalierille." Ja -kamaripalvelija otti kirjeen taskustaan. - -"Anna tänne sitten, vintiö!" ärähti d'Artagnan tempaisten kirjeen hänen -kädestään. "Ohoh, niin", jatkoi hän ensimmäisen rivin luettuaan, "niin, --- minä ymmärrän." - -Ja hän luki puoliääneen: - - 'Parahin ystävä! - - Erittäin tähdellinen asia kutsuu minut erääseen piirini - seurakuntaan. Toivoin näkeväni sinut ennen lähtöäni, mutta - luovun siitä toivosta, kun tulin ajatelleeksi, että varmaankin - viivyt nyt pari kolme päivää Belle-Islellä rakkaan Portoksemme - luona. - - Pidä hauskaa, mutta älä kilvaten koettele pääsi kestävyyttä hänen - pöydässään; sen neuvon olisin antanut Atoksellekin hänen - kauneimpina ja parhaina päivinään. - - Hyvästi, paras ystäväni! Käsitäthän, että olen kovin pahoillani, - kun en voinut paremmin ja pitempää aikaa nautti viehättävästä - seurastasi.' - -"_Mordioux_!" jupisi d'Artagnan; "minua on jutkautettu! minua nautaa, -minua pässinpäätä ja kolminkertaista tyhmyriä! Mutta se nauraa -parhaiten, joka nauraa viimeiseksi! Petetty, petetty kuin apina, jolle -heitetään tyhjä pähkinä!" - -Hän läimäytti yhä virnistelevää kamaripalvelijaa kädenselällä vasten -suuta ja ryntäsi ulos piispantalosta. - -Hyvänäkään ravaajana ei Furet ollut enää olosuhteiden tasalla. -D'Artagnan riensi senvuoksi kyytiasemalle ja valitsi sieltä ratsun, -jolle hän hyvillä kannuksilla ja keveällä kädellä osoitti, että peurat -eivät ole luomakunnan kevytjalkaisimpia juoksijoita. - - - - -74. - -D'Artagnan kiitää, Portos kuorsaa ja Aramis antaa neuvoja. - - -Oli kulunut puolitoista vuorokautta edelläkerrotusta kohtauksesta, ja -herra Fouquet oli tapansa mukaan kieltänyt laskemasta ketään luoksensa, -ahertaen siinä Saint-Mandén talon työhuoneessa, jonka jo tunnemme, kun -pihalle rynnisti täyttä karkua nelivaljakko, jonka hevosista hiki valui -virtanaan. - -Tätä luultavasti odotettiin, sillä kolme tai neljä lakeijaa hyökkäsi -heti avaamaan vaununovea. Kun Fouquet nousi kirjoituspöytänsä äärestä -ja itse riensi ikkunaan, astui vaunuista vaivaloisesti mies, joka -lakeijain olkapäihin nojautuen laskeutui työläästi alas astinlaudan -kolme askelmaa. - -Hän oli tuskin ilmoittanut nimensä, kun se palvelija, jonka apua hän ei -ollut käyttänyt, ryntäsi ylös ulkoportailta ja hävisi eteiseen. Hän -kiirehti valmistamaan isäntäänsä, mutta hänen ei tarvinnut koputtaa -ovelle; Fouquet seisoi jo kynnyksellä. - -"Hänen ylhäisyytensä Vannesin piispa!" ilmoitti lakeija. - -"Hyvä", vastasi Fouquet. - -Sitten hän kumartui porraskaiteen yli, Aramiin jo noustessa ensimmäisiä -askelmia, ja virkkoi: - -"Te, rakas ystävä, ja näin pian?" - -"Niin, minä tässä tulen, monsieur, mutta murjottuna ja murtuneena, -kuten näette." - -"Voi, ystäväparkani!" säälitteli Fouquet ojentaen hänelle käsivartensa, -johon Aramis nojautui, lakeijain kunnioittavasti poistuessa. - -"Oh" vastasi Aramis, "eipä sillä enää ole väliä, kun nyt kerran olen -täällä; pääasia oli, että pääsisin perille, ja se on nyt saavutettu." - -"Puhukaa pian", pyysi Fouquet sulkien työhuoneensa oven heidän -jälkeensä. - -"Olemmeko yksinämme?" - -"Kyllä, ehdottomasti rauhassa." - -"Eikö kukaan voi kuunnella meitä? Eikö kukaan kuulla?" - -"Ei, olkaa huoletta." - -"Onko herra du Vallon tullut?" - -"On." - -"Ja te olette saanut kirjeeni?" - -"Kyllä, ja asia näyttää vakavalta, koska se on saanut teidät lähtemään -Pariisiin hetkellä, jolloin teitä niin tähdellisesti tarvittiin -Bretagnessa." - -"Olette oikeassa; asia on mitä vakavin." - -"Kiitän, kiitän kaikesta sydämestäni! Mistä on kysymys? Mutta Jumalan -nimessä ja ennen kaikkea, hengähtäkää, rakas ystävä; tehän olette niin -kalpea, että ihan hirvittää!" - -"Voin todellakin pahoin; mutta minä pyydän, älkää nyt välittäkö -minusta. Eikö herra du Vallon sanonut mitään, antaessaan teille -kirjeeni?" - -"Ei: minä kuulin kovaa jymyä, menin ikkunaan ja näin ulkoportaiden -edessä mahtavaa marmoripatsasta muistuttavan ratsastajan; läksin alas, -hän ojensi minulle kirjeen, ja samassa hevonen sortui maahan -hengettömänä." - -"Entä hän itse?" - -"Hän suistui tantereeseen hevosen mukana; hänet nostettiin ylös ja -kannettiin huoneeseen. Luettuani kirjeen tahdoin mennä hänen luokseen, -saadakseni lähempiä tietoja, mutta hän oli vaipunut niin sikeään uneen, -että häntä oli mahdoton saada hereille. Minun tuli häntä sääli ja -annoin käskyn vetää häneltä saappaat jalasta ja jättää hänet rauhaan." - -"Hyvä! Kuulkaahan siis, mitä asia koskee, monseigneur. Te olette nähnyt -Pariisissa herra d'Artagnanin, eikö niin?" - -"Olen kylläkin, ja siinä on mies, jolla on sekä päätä että sydäntä, -vaikkakin hän on syypää rakkaiden ystäväimme Lyodot'n ja d'Eymerisin -kuolemaan." - -"Voi, niin, minä tiedän sen; kohtasin Toursissa pikalähetin, joka toi -minulle Gourvillen kirjeen ja Pélissonin asiapaperit. Oletteko tarkoin -ajatellut sitä tapahtumaa, monsieur?" - -"Kyllä." - -"Ja olette kai huomannut, että se oli suoranainen hyökkäys teidän -valta-asemaanne vastaan?" - -"Niinkö luulette?" - -"En voi johtua muuhun käsitykseen." - -"No niin, tunnustanpa teille, että sama synkkä ajatus on minullakin -asiasta ollut." - -"Taivaan tähden, älkää siis antako sokaista itseänne, monsieur! -Kuunnelkaa tarkkaan... minä palaan tuohon d'Artagnaniin, -- missä -tilaisuudessa tapasitte hänet?" - -"Hän tuli nostamaan rahoja." - -"Millä perusteella?" - -"Kuninkaan maksumääräyksellä." - -"Suoranaisella?" - -"Niin, hänen majesteettinsa oli omakätisesti vahvistanut sen hänen -hyväkseen." - -"Kas, siinäpä se! No niin, d'Artagnan on nyt käynyt Belle-Islellä; hän -oli valepuvussa ja esiintyi isännöitsijänä, jonka tehtävänä oli ostaa -suolakuivattamoja jollekulle kartanonherralle. Mutta d'Artagnanilla ei -ole muuta isäntää kuin kuningas; hän oli siis kuninkaan lähettämä, ja -hän tapasi Portoksen." - -"Kuka on Portos?" - -"Suokaa anteeksi, minä hairahduin: hän tapasi Belle-Islellä herra du -Vallonin ja tietää nyt yhtä hyvin kuin te ja minä, että Belle-Isleä -linnoitetaan ja että työ on juuri valmistumaisillaan." - -"Ja te luulette todella, että kuningas vasiten lähetti hänet sinne?" -kysyi Fouquet mietteissään. - -"Olen varma siitä." - -"Ja d'Artagnan on vaarallinen ase kuninkaan kädessä?" - -"Kaikkein vaarallisin." - -"Oikein siis arvioitsin hänet ensi silmäyksellä." - -"Kuinka niin?" - -"Minä tahdoin kiinnittää hänet puolelleni." - -"Jos olette arvostellut hänet Ranskan urhoollisimmaksi, ovelimmaksi ja -taitavimmaksi soturiksi, niin olette päätellyt sattuvasti." - -"Meidän täytyy siis saada hänet vaikka mistä hinnasta!" - -"D'Artagnan?" - -"Eikö se ole teidänkin mielipiteenne?" - -"Olisi kylläkin, jos sillä aikeella olisi mitään mahdollisuutta." - -"Mikä estää?" - -"Me olemme antaneet oikean hetken hukkaantua. Hänellä oli hovin kanssa -rettelö, jota olisi tullut käyttää; sitten hän matkusti Englantiin, -avusti tehokkaasti kuningasvallan palautusta, ansaitsi omaisuuden ja -lopuksi ryhtyi jälleen kuninkaan palvelukseen. No, se käänne osoittaa, -että hänelle nyt maksetaan hyvin." - -"Me maksamme paremmin, siinä kaikki." - -"Oh, sallikaa minun huomauttaa, monseigneur, että d'Artagnan pitää -sanansa pyhänä, ja kerran sitouduttuaan hän pysyy." - -"Mitä siitä päätätte?" kysyi Fouquet levottomasti. - -"Että nyt on kysymyksenä kamalan iskun torjuminen." - -"Ja miten te väistäisitte sen?" - -"Malttakaahan. D'Artagnan tulee tekemään kuninkaalle selvää -havainnoistaan." - -"No, meillä on hyvää aikaa ajatella sitä seikkaa." - -"Kuinka niin?" - -"Otaksuakseni olette ehättänyt tuntuvasti edelle hänestä?" - -"Noin kymmenen tuntia." - -"No niin, kymmenessä tunnissa..." - -Aramis pudisti väsynyttä päätänsä. - -"Katsokaa noita pilviä, jotka kiitävät taivaalla, -- pääskysiä, jotka -halkovat ilmaa: d'Artagnan joutuu nopeammin kuin pilvet ja linnut; -d'Artagnan on kuin tuuli, joka niitä kuljettaa." - -"Mitä joutavia!" - -"Sanon teille, että se mies on jotenkuten yli-ihminen; hän on minun -ikäiseni, ja minä olen tuntenut hänet viisineljättä vuotta." - -"No niin?" - -"Kuulkaahan laskelmani: lähetin herra du Vallonin matkalle luoksenne -kello kahden aikaan yöllä; herra du Vallon sai kahdeksan tunnin -etumatkan minusta. Milloin hän tuli perille?" - -"Noin neljä tuntia sitten." - -"Siitä näette itse, minä siis voitin neljä tuntia hänen ratsastukseensa -verraten, ja herra du Vallon on kuitenkin niin hurja menijä, että hän -ajoi kuoliaaksi kahdeksan hevosta, joiden raadot näin tien varressa. -Minua kiidättivät kyytihevoset viidenkymmenen lieuen taipaleen, mutta -minä poden nivelsärkyä, rakkokiviä ja ties mitä kaikkea, niin että -sellaiset ponnistukset menehdyttävät minut. Minun täytyi laskeutua -ratsailta Toursissa; sitten matkustin vaunuissa, heittelehtien -puolikuolleena ajoneuvojen seinämiin ja selkämykseen milloin oikein -päin, milloin nurin kääntyneenä, aina neljän huiman hevosen täydessä -nelistyksessä, ja siten saavuin tänne, saavuin neljä tuntia voitolla du -Vallonista. Mutta ottakaa huomioon, että d'Artagnan ei paina kolmea -sentneriä, kuten du Vallon, d'Artagnanilla ei ole nivelkolotusta eikä -kivitautia kuten minulla, ja hän ei ole ratsastaja, vaan ilmetty -kentauri. Houkuttelin hänet vielä poikkeamaan Belle-Islelle ennen kuin -lähdin Pariisiin, mutta vaikka siten sainkin kymmenen tunnin etumatkan, -päätyy hän varmasti tänne vain kaksi tuntia myöhemmin kuin minä." - -"Mutta sattuuhan vastuksia..." - -"Hänelle eivät sattumat merkitse mitään." - -"Jos puuttuu hevosia?" - -"Silloin hän juoksee nopeammin kuin hevonen." - -"Hyvä Jumala, millainen mies!" - -"Niin, siinä on mies, jota rakastan ja ihailen, -- rakastan sentähden, -että hän on hyväsydäminen, ylevämielinen ja uskollinen, ja ihailen -hänessä inhimillisen kunnon korkeinta tasoa; mutta näistä tunteistani -huolimatta pelkään häntä ja osaan ryhtyä varokeinoihin häntä vastaan. -Toistan siis, monsieur: kahden tunnin kuluttua d'Artagnan on täällä; -ehättäkää hänen edelleen, rientäkää Louvreen ja tavoittakaa puheillenne -kuningas, ennen kuin d'Artagnan ilmestyy hänen eteensä." - -"Mitä esitätte sanottavakseni kuninkaalle?" - -"En mitään: vain lahjoittakaa hänelle Belle-Isle." - -"Oh herra d'Herblay, herra d'Herblay!" huudahti Fouquet; "tuo tietäisi, -että suuri suunnitelma yhtäkkiä raukeaa!" - -"Kun yksi suunnitelma ajautuu karille, on aina tarjolla toinen joka -voidaan johtaa perille! Älkäämme milloinkaan masentuko, ja rientäkää -nyt vain, monsieur, siekailematta." - -"Mutta se niin hyvin valittu varusväki -- kuningas toimittaa sen heti -vaihdetuksi!" - -"Se varusväki, monsieur, oli kuninkaan miehiä Belle-Islelle tullessaan; -tänään se pitää valtiaanansa vain teitä, ja samoin käy kaikille -linnoitusmiehistöille kahden viikon palveluksen jälkeen. Antakaa hänen -tehdä mielensä mukaan, monsieur. Näettekö hankalaksi sen, että vuoden -kuluttua on puolellanne kokonainen armeija parin rykmentin sijasta? -Ettekö huomaa, että nykyinen varusväkenne hankkii teille puoluelaisia -La Rochellessa, Nantesissa, Bordeauxissa, Toulousessa, kaikkialla, -mihin sitä vain jaetaan? Kiirehtikää kuninkaan luo, monsieur, menkää; -hetket kuluvat, ja sillävälin kun me menetämme aikaa, d'Artagnan kiitää -kuin nuoli valtatiellä tänne päin." - -"Herra d'Herblay, te tiedätte, että jokainen sananne on siemen, joka -itää mielessäni; lähden Louvreen." - -"Nyt heti, eikö niin?" - -"Tahdon ainoastaan vaihtaa pukua." - -"Ottakaa huomioon, ettei d'Artagnanin tarvitse tulla Saint-Mandén -kautta; hän suuntaa kulkunsa suoraa päätä Louvreen. Se vähentää tunnin -siitä ajasta, mikä meillä on vielä jäljellä." - -"D'Artagnanilla saattaa olla kaikki muut edut, mutta ei minun -englantilaisia hevosiani; olen Louvressa viidenkolmatta minuutin -kuluttua." - -Ja sekuntiakaan menettämättä Fouquet antoi lähtökäskyn. Aramis ennätti -vain virkkaa hänelle vielä: - -"Tulkaa takaisin yhtä joutuisasti kuin menettekin, sillä minä odotan -teitä kärsimättömästi." - -Viisi minuuttia myöhemmin kiidätti virma valjakko yli-ntendenttiä -Pariisiin päin. - -Sillaikaa Aramis tahtoi ottaa selon siitä huoneesta, jossa Portos -lepäsi. Mutta jo Fouquetin työhuoneen ovella hänet tapasi -syleiltäväkseen Pélisson, joka oli kuullut hänen saapumisestaan ja -rientänyt toimistosta puhuttelemaan häntä. Aramis vastaanotti nämä yhtä -kunnioittavat kuin sydämmellisetkin kohteliaisuudenosoitukset sillä -ystävällisellä arvokkuudella, jonka hän niin hyvin osasi omaksua, mutta -äkkiä suoristautuen portaiden juurella hän kysyi: "Mitä kuulenkaan -tuolta ylhäältä?" - -Välikerrasta tosiaan kaikui kumeata möryä kuin nälkäisen tiikerin tai -maltittoman jalopeuran ärjyntänä. - -"Oh, se ei merkitse mitään", vastasi Pélisson hymyillen. - -"Mutta kuitenkin..." - -"Herra du Vallon vain kuorsaa." - -"Tosiaan", sanoi Aramis, "ainoastaan hän kykeneekin tuolla tavoin -tärisyttämään taloa. Suvaitsettehan, Pélisson, että tiedustan hänen -vointiaan?" - -"Ja te sallitte minun tulla mukaan?" - -"Peräti mielelläni!" - -He astuivat huoneeseen. Portos makasi vuoteella pikemmin sinipunaisena -kuin punehtuneena kasvoiltaan, silmät turvoksissa ja suu ammollaan. -Hänen valtavan rintansa syvistä onkaloista kohoava pauhu helisytti -ikkunanruutuja, Jännittyneet ja koholle nousseet kasvolihakset, hiestä -suorrukkeinen tukka, voimakkaasti kaareutuva leuka ja väkevinä -heilahtelevat hartiat eivät voineet olla herättämättä jonkunlaista -ihailua: noin tavattomassa rotevuudessa oli jotakin melkein -jumalallista. Jättimäiset sääret ja jalat olivat pöhistyessään saaneet -hänen nahkasaappaansa rakoilemaan, ja siinä hänen suunnaton ruhonsa nyt -lojui kuin Agrigentumin tasangolla viruva graniittijättiläinen. - -Pélissonin käskystä alkoi muuan kamaripalvelija leikata pois -saappaita, sillä mikään voima maailmassa ei olisi voinut vetää niitä -jalasta. Neljä lakeijaa oli sitä turhaan yrittänyt, kiskoen kuin -vintturi. He eivät olleet onnistuneet edes saamaan Portosta hereille. - -Häneltä siis otettiin saappaat siekaleina, ja hänen jalkansa putosivat -takaisin vuoteelle; häneltä leikeltiin myös loputkin vaatekappaleet -yltä, ja sitten hänet kannettiin kylpyyn, jossa hän sai maata tunnin. -Viimein hänet puettiin puhtaisiin alusvaatteisiin ja laskettiin -lämmitetylle vuoteelle. Kaikki tämä tapahtui sellaisella työllä ja -tuskalla, että sen olisi luullut häiritsevän kuolluttakin, mutta se ei -saanut Portosta edes raottamaan silmiänsä tai hetkeksikään -pysàhdyttämään kuorsauksensa järisyttäviä urkuja. Ollen luonnostaan -kuivakiskoisen jäntevä ja mieleltään lannistumaton Aramis tahtoi uhmata -väsymystä ja työskennellä Gourvillen ja Pélissonin kanssa; mutta hän -meni tainnuksiin tuolilla, jolla oli itsepintaisesti istunut. Hänet -kannettiin viereiseen huoneeseen, missä vuoteen lepo voivutti -rauhattomasti askartaneet aivotkin tyyntymään. - - - - -75. - -Herra Fouquet toimii. - - -Sillaikaa kun Fouquet ajoi täyttä neliä englantilaisella valjakollaan -Louvrea kohti kuningas työskenteli siellä Colbertin kanssa. Äkkiä hän -kävi miettiväiseksi. Nuo kaksi kuolemantuomiota, jotka hän oli -ensimmäisinä itsenäisinä hallitustoiminaan vahvistanut, palasivat -useinkin hänen mieleensä. Avoimin silmin hän oli näkevinään ne kahtena -surutahrana, ja kun hän ummisti silmänsä, kuvastuivat ne verilaikkuina. - -"Monsieur", hän virkahti intendentille, "minusta väliin tuntuu, -etteivät ne kaksi miestä, jotka te toimititte kuolemaan, olleet aivan -suuria rikollisia." - -"Sire, heidät oli valittu veronkantajain parvesta, jota oli -vähennettävä." - -"Miten valittu?" - -"Välttämättömyys määräsi, sire", vastasi Colbert kylmäkiskoisesti. - -"Välttämättömyys! Suuri sana!" jupisi nuori kuningas. - -"Suuri jumalatar, sire." - -"He olivat yli-intendentin hartaimpia ystäviä, vai mitä?" - -"Kyllä, sire; niin hartaita, että he olisivat uhranneet henkensä herra -Fouquetin puolesta." - -"Sen he ovat tehneet, monsieur", huomautti kuningas. - -"Se on totta, mutta onneksi hyödyttömästi, mikä ei ollut heidän -tarkoituksensa." - -"Paljonko varoja nuo miehet olivat kavaltaneet?" - -"Kenties kymmenen miljoonaa, joista kuusi saatiin takavarikkoon." - -"Ja ne varat ovat minun rahastossani?" sanoi kuningas jonkunlaista -vastenmielisyyttä ilmaisten. - -"Niin ovat, sire; mutta se takavarikko ei ulottanut tehoansa herra -yli-intendenttiin, vaikka se uhkasikin häntä." - -"Ja siitä päätätte, herra Colbert..." - -"Että jos herra Fouquet teidän majesteettianne vastaan yllytti joukon -metelöitsijöitä, riistääkseen ystävänsä vapaiksi pyöveleiltä, on hän -valmis panemaan liikkeelle armeijan, kun tulee kysymykseen oman -rangaistuksen välttäminen." - -Kuningas leimahdutti uskottuunsa sellaisen katseen, joka muistuttaa -hirmumyrskyn synkkää salamaa, -- silmäyksen, joka valaisee syvimmänkin -omantunnon pimentoa. - -"Minua hämmästyttää", sanoi hän, "että te siten ajatellessanne herra -Fouquetista ette ole antanut minulle erästä neuvoa." - -"Millaista neuvoa, sire?" - -"Sanokaa minulle ensiksikin selvästi ja täsmällisesti, mitä oikein -ajattelette herra Fouquetin käytöksestä, herra Colbert." - -"Minun nähdäkseni, sire, herra Fouquet ei tyydy haalimaan haltuunsa -rahoja kuten herra de Mazarin teki ja sen avulla riistämään teidän -majesteetiltanne kuninkuuteen kuuluvaa valtaa, vaan vieläpä tahtoo -voittaa puolelleen kaikkia mukavan ja nautintorikkaan elämän -harrastajia, sellaiseen uraan mieltyneitä, jota vetelehtijät sanovat -runollisuudeksi ja valtiomiehet tapainturmelukseksi; minä luulen, että -hän hankkiessaan palkattua puoluetta teidän majesteettinne alamaisista -loukkaa kuninkaallista etuoikeutta ja että jos tämä saa jatkua, hän -viimein syrjäyttää teidän majesteettinne heikkojen ja huomaamattomien -hallitsijain joukkoon." - -"Miten nimitetään kaikkia tuollaisia hankkeita, herra Colbert?" - -"Herra Fouquetin menetelmiä, sire?" - -"Niin." - -"Ne ovat selvästi majesteettirikoksia." - -"Ja miten menetellään valtiopetos-asioissa?" - -"Rikolliset vangitaan, tuomitaan ja rangaistaan." - -"Oletteko ihan varma, että herra Fouquet ajattelee sellaista -rikollisuutta, josta häntä syytätte?" - -"Voin sanoa enemmänkin, sire: hän on jo alkanut toteuttaa erityisiä -salahankkeita." - -"No niin, minä palaan siihen, mitä äsken huomautin, herra Colbert: -antakaa minulle neuvo." - -"Suokaa anteeksi, sire, mutta sitä ennen on minulla vielä hiukan -lisättävää." - -"Mitä niin?" - -"Ilmeinen, nähtävä, oleellinen todistus valtiopetoksesta." - -"Mikä todistus?" - -"Olen juuri saanut tietää, että herra Fouquet linnoituttaa -Belle-Isle-en-meriä." - -"Kas, todellako?" - -"Niin, sire." - -"Olette varma siitä?" - -"Täydellisesti. Tiedättekö, sire, minkä verran Belle-Islellä on -sotaväkeä?" - -"En tosiaankaan; entä te?" - -"En vielä minäkään, sire, ja sentähden tahtoisin esittää, että teidän -majesteettinne lähettäisi sinne jonkun." - -"Kenet lähettäisin?" - -"Esimerkiksi minut." - -"Mitä tekisitte Belle-Islellä?" - -"Ottaisin lopullisen selvyyden siitä, varustaako herra Fouquet -todellakin entisten läänitysherrain tavoin muurejansa vallinsarvilla ja -tykistöllä." - -"Ja missä tarkoituksessa hän sen tekisi?" - -"Voidakseen jonakuna päivänä puolustautua kuningastansa vastaan." - -"Mutta jos asiat ovat sillä kannalla, herra Colbert", sanoi Ludvig, -"niin meidän täytyy heti tehdä, mitä äsken ehdotitte: vangituttaa -Fouquet." - -"Mahdotonta!" - -"Luulin jo huomauttaneeni teille, monsieur, että minä en suvaitse sitä -sanaa palveluksessani." - -"Teidän majesteettinne palvelus ei voi estää herra Fouquetia olemasta -yli-intendentti. Ja sen asemansa johdosta hänellä on puolellaan koko -parlamentti, niinkuin hän on anteliaisuudellaan saavuttanut koko -armeijan suosion, suojeluksellaan kiinnittänyt itseensä kirjallisuuden -edustajat ja lahjoillaan käännyttänyt puoleensa koko aatelin." - -"Minä en muka siis voi mitään tätä mahtimiestä vastaan?" - -"Ette suorastaan mitään, sire, vielä tällä hetkellä." - -"Te olette epivä neuvonantaja, herra Colbert." - -"Voi, en toki, sire, sillä minä en aio ainoastaan osoittaa vaaraa -teidän majesteetillenne." - -"No niin, kuinka voidaankaan horjuttaa jättiläispatsaan perustuksia? -Antakaa kuulla!" ja kuningas nauroi katkerasti. - -"Hän on kohottautunut rahojensa avulla; murskatkaa hänet samalla -keinolla, sire." - -"Jos ottaisin häneltä viran?" - -"Se saisi hälinän puhkeamaan, sire." - -"Mikä siis on teidän keinonne?" - -"Saattakaa hänet häviöön, sanon teille, sire." - -"Millä tavoin?" - -"Tilaisuuksia ei teiltä puutu; käyttäkää kaikkia mahdollisia -tilaisuuksia, sire." - -"Osoittakaahan sellaisia." - -"Kas tässä alku: Hänen kuninkaallinen korkeutensa Monsieur menee -naimisiin, ja hänen häittensä tulee olla loistavat. Tässä on -erinomainen aihe teidän majesteettinne pyytää herra Fouquetilta -miljoonaa; herra Fouquet, joka saattaa maksaa kaksikymmentätuhatta -livreä kerrallaan, kun velotaan ainoastaan osamaksuna viittä, saa -kaiketi helposti kokoon miljoonankin, kun teidän majesteettinne sitä -pyytää." - -"Hyvä on, minä teen sen vaatimuksen", päätti Ludvig XIV. - -"Jos teidän majesteettinne suvaitsee vahvistaa maksumääräyksen, niin -minä itse haetutan rahat." - -Colbert työnsi kuninkaan eteen paperin ja ojensi hänelle kynän. Samassa -palatsinvartija raotti ovea ja ilmoitti herra yli-intendentin. - -Ludvig kalpeni. Colbert pudotti kynän ja vetäytyi pois kuninkaan luota, -jonka yli hän oli ikäänkuin pahana enkelinä levittänyt mustat siipensä. - -Yli-intendentti astui sisään hovimiehen tavoin, jolle ensimmäinen -silmäys riittää selvittämään tilanteen. Tämä ei ollut rohkaiseva herra -Fouquetille, niin tietoinen kuin hän olikin mahdistaan. Colbertin -pienet mustat silmät kateudesta laajentuneina ja Ludvig XIV:n kirkas, -vihastuksesta leimuava katse ennustivat uhkaavaa vaaraa. - -Ylimmissä piireissä väitetään oikeiden hovimiesten olevan -herkkätajuisia kuin vanhat soturit, jotka tuulen ja lehtien suhinassa -aistivat aseistetun joukon kaukaisen töminän; kuunneltuaan he kykenevät -jotensakin tarkoin päättämään, kuinka monta miestä siellä marssii, mikä -määrä aseita kalahtelee, montako tykkiä vierii laveteillaan. Fouquetin -ei siis tarvinnut muuta kuin panna merkille se hiljaisuus, joka syntyi -hänen saapuessaan: hän oivalsi sen olevan täynnä tuhoisia paljastuksia. - -Kuningas antoi hänelle aikaa edetä keskilattialle. Hänen nuorekas -ujoutensa sääsi hänelle tämän hetkellisen pidättyväisyyden. Fouquet -otti rivakasti tilaisuudesta vaarin. - -"Sire", hän aloitti, "olin kärsimätön tapaamaan teidän -majesteettianne." - -"Ja minkätähden?" kysyi Ludvig. - -"Ilmoittaakseni teille mieluisan uutisen." - -Vailla Fouquetin henkilöllistä suuruutta ja aulisluontoisuutta -muistutti Colbert silti monessa kohden rahaministeriä. Hänellä oli sama -huomiokyky, sama ihmistuntemus ja lisäksi se voimakas malttavaisuus, -joka antaa teeskentelijälle aikaa harkitsemiseen ja vastaliikkeen -valmistamiseen. Hän arvasi, että Fouquet oli ehättämässä sen iskun -edelle, jonka hän aikoi tälle antaa. Hänen silmänsä säkenöitsivät. - -"Uutisen! Minkä?" tiedusti kuningas. - -Fouquet laski pöydälle paperikäärön. - -"Suvaitseeko teidän majesteettinne silmätä tätä työtä?" sanoi hän. - -Kuningas kiersi hitaasti auki tukon. - -"Pohjapiirustuksia?" virkahti hän. - -"Niin, sire." - -"Ja mitä nämä merkitsevät?" - -"Uutta linnoitusta, sire." - -"Kas, kas", lausui kuningas, "harrastatte siis myöskin -sodankäyntitaitoa, herra Fouquet!" - -"Harrastan kaikkea, mikä saattaa hyödyttää teidän majesteettinne -hallitusta", vastasi Fouquet. - -"Kauniita piirustuksia!" kiitti kuningas tarkastellen asemakarttaa. - -"Teidän majesteettinne kaiketi käsittää sen pääpiirteet", selitti -Fouquet kumartuneena paperin yli; "tässä on kehämuuri, tuolla -linnakkeet, täällä ulkovarustukset." - -"Ja mitä näen tässä, monsieur?" - -"Se on meri." - -"Meri yltympäri?" - -"Niin, sire." - -"Ja mikä paikka siis onkaan tämä, jonka linnoitustöitä näytätte -minulle?" - -"Se on Belle-Isle-en-mer, sire", vastasi Fouquet teeskentelemättömästi. - -Hänen siten vastatessaan Colbert teki niin huomattavan liikkeen, että -kuningas kääntyi velvoittaakseen häntä pidättyväisyyteen. Fouquet ei -näkynyt olevan millänsäkään Colbertin hätkähdyksestä ja kuninkaan -antamasta merkistä. - -"Te olette siis linnoituttanut Belle-Islen, monsieur?" jatkoi Ludvig. - -"Niin, sire, ja tässä tuon teidän majesteetillenne sen työn -piirustukset ja tilit", vastasi Fouquet; "olen kuluttanut siihen -kuusitoistasataatuhatta livreä." - -"Mitä varten?" kysyi Ludvig kylmäkiskoisesti, saaden vihjettä -intendentin yrmeästä katseesta. - -"Varsin helposti käsitettävässä tarkoituksessa", selitti Fouquet. -"Teidän majesteettinne oli kireissä väleissä Ison-Britannian kanssa." - -"Kyllä niin; mutta Kaarle II:n palattua valtaistuimelle olen tehnyt sen -maan kanssa liiton." - -"Kuukausi takaperin, sire, aivan oikein; mutta jo lähes kuusi kuukautta -sitten aloitettiin Belle-Islen linnoittaminen." - -"Se varustelu on nyt käynyt hyödyttömäksi." - -"Sire, linnoitukset eivät milloinkaan ole tarpeettomia. Belle-Isle -linnoitettiin kyllä Monkia ja Lambertia ja kaikkia niitä Lontoon -porvareita vastaan, jotka leikkivät sotasilla; mutta siten se on myös -vankka linnoitus hollantilaisia vastaan, joiden kanssa joko Englanti -tai teidän majesteettinne varmasti joutuu sotaan." - -Kuningas vaikeni taas ja vilkaisi vaivihkaa Colbertiin. - -"Belle-Isle kuulunee teille, herra Fouquet?" lisäsi hän sitten. - -"Ei, sire." - -"Kenelle siis?" - -"Teidän majesteetillenne." - -Colbert tyrmistyi niinkuin olisi pohjaton syvyys auennut hänen -jalkainsa juuressa. Ludvig säpsähti ihastuneena Fouquetin nerokkuudesta -tai uhrautuvaisuudesta. - -"Selittäkää sananne, monsieur", virkkoi hän. - -"Asia on aivan luonnollinen, sire. Belle-Isle on kyllä minun -tiluksiani, ja minä olen omilla varoillani kustantanut sen -linnoittamisen. Mutta kun mikään ei voi estää alamaista tekemästä -kuninkaalleen tämänlaatuista vaatimatonta lahjoitusta, tarjoan teidän -majesteetillenne omistusoikeuden tähän maaomaisuuteen, jonka -nautinto-oikeuden te jätätte edelleen minulle. Belle-Islen täytyy -sotilaallisena tukikohtana kuulua kuninkaalle; teidän majesteettinne -voi siellä tästälähtein pitää taattua varusväkeä." - -Colbert oli suistumaisillaan nurin liukkaalla lattialla; hänen täytyi -nojautua seinäpilareihin, kun jalat pyrkivät hervottomina pettämään -hänen allaan. - -"Te olette tässä osoittanut suurta sotilaallista taitavuutta, -monsieur", kiitti Ludvig XIV. - -"Aloite ei ollut minun, sire", vastasi Fouquet; "useat upseerit -esittivät sitä minulle. Itse suunnitelman on laatinut muuan etevimpiä -insinöörejämme." - -"Hänen nimensä?" - -"Herra du Vallon." - -"Herra du Vallon?" toisti Ludvig; "en tunne häntä. On kovin ikävää, -herra Colbert, että minä en nimeltään tiedä lahjakkaimpia miehiä, jotka -tuottavat kunniaa hallitukselleni", hän lisäsi kääntyen Colbertiin -päin. Tämä tunsi olevansa muserrettu; hiki valui hänen otsaltaan, eikä -hän saanut sanaakaan suustansa, vaan kärsi kiduttavaa mielenkarvautta. -"Teidän tulee muistaa se mies", lopetti Ludvig. - -Colbert kumarsi kalpeampana kuin hänen flandrialaiset -pitsikalvosimensa. - -Fouquet pitkitti: - -"Muuraustyö on tehty roomalaisella sementillä, jota arkkitehdit ovat -minulle valmistaneet vanhanajan kuvausten johdolla." - -"Ja miten on kanuunain laita?" kysyi Ludvig. - -"Oh, sire, se on teidän majesteettinne asia; minunhan ei sopinut -hankkia tykistöä tilalleni, teidän majesteettinne ensin omaksumatta -linnoitusaluetta." - -Ludvig alkoi horjua tuon mahtavan miehen aiheuttaman vihan ja -masennetun kilpailijan herättämän säälin vaiheilla, niin -epäonnistuneelta edellisen jäljennökseltä kuin tämä tuntuikin. Mutta -tietoisuus velvollisuudestaan kuninkaana voitti pelkästään inhimilliset -tunteen. Hän ojensi sormensa paperin yli. - -"Näiden suunnitelmien toteuttamisen on täytynyt käydä teille hyvin -kalliiksi?" sanoi hän. - -"Luullakseni minulla jo oli kunnia mainita teidän majesteetillenne -summa." - -"Toistakaa se vielä; en tullut tarkanneeksi." - -"Kuusitoistasataatuhatta livreä." - -"Kuusitoistasataatuhatta livreä! Te olette äärettömän rikas, herra -Fouquet." - -"Teidän majesteettinnehan on rikas", vastasi yli-intendentti, "koska -Belle-Isle on teidän." - -"Minä kiitän; mutta niin rikas kuin olenkin, herra Fouquet..." - -Kuningas keskeytti. - -"Niin, sire?" kysyi yli-intendentti. - -"Näen edessäni hetken, jolloin minulta puuttuu rahaa." - -"Teiltä, sire?" - -"Niin, minulta." - -"Milloin sellaista sattuisi?" - -"Huomenna ensiksikin." - -"Suvaitseeko teidän majesteettinne selittää...?" - -"Veljeni menee naimisiin Englannin prinsessan kanssa." - -"No niin, sire?" - -"No minun tulee suoda nuorelle prinsessalle vastaanotto, joka soveltuu -Henrik IV:n tyttärentyttären arvolle." - -"Se on aivan luonnollista, sire." - -"Tarvitsen siis rahaa." - -"Epäilemättä." - -"Ja minun tulisi saada..." - -Ludvig XIV epäröitsi. Summa, jota hän aikoi vaatia, oli juuri sama, -joka hänen oli täytynyt evätä Kaarle II:lta. Hän kääntyi Colbertiin, -jotta tämä antaisi suunnitellun iskun. - -"Minun tulisi saada huomenna..." kertasi hän katsoen Colbertiin. - -"Miljoona", täydensi tämä töykeästi, ihastuksissaan kostotilaisuudesta. - -Fouquet oli seissyt selin intendenttiin, kuunnellakseen kuningasta. Hän -ei nyt edes kääntynyt päin, vaan odotti, kunnes kuningas oli toistanut -tai pikemmin mutissut: - -"Miljoona." - -"Oh, sire", vastasi Fouquet halveksivasti, "miljoona! Mitä teidän -majesteettinne tekisi yhdellä miljoonalla?" - -"Minusta tuntuu kuitenkin..." sanoi Ludvig XIV. - -"Sellainen erä käytetään Saksan vähäpätöisimpien ruhtinasten -häätilaisuuksiin." - -"Monsieur..." - -"Teidän majesteetillenne tarvitaan vähintään kaksi miljoonaa. Yksistään -hevoset nousevat viiteensataantuhanteen livreen. Minulla on kunnia -lähettää teidän majesteetillenne tänä iltana kuusitoistasataatuhatta -livreä." - -"Kuinka?" äännähti kuningas; "kuusitoistasataatuhatta livreä!" - -"Silmänräpäys, sire", jatkoi Fouquet edes kääntymättä Colbertiin; -"siitä siis puuttuu neljäsataatuhatta livreä, mutta intendentillä"; -- -ja hän viittasi yli olkansa peukalollaan Colbertiin, joka kalpeni hänen -takanaan -- "intendentillä on kassassaan yhdeksänsataatuhatta livreä, -jotka kuuluvat minun hoitovaroihini." - -Kuningas kääntyi katsomaan Colbertia. - -"Mutta..." änkkäsi viimemainittu. - -"Tämä herra", pitkitti Fouquet yhä epäsuorasti puhuen Colbertille, -"vastaanotti kahdeksan päivää sitten kuusitoistasataatuhatta -livreä; hän on maksanut kaksisataatuhatta henkivartiolle, -seitsemänkymmentäviisituhatta sairashuoneelle, -satakaksikymmentäviisituhatta sveitsiläisille, -kaksisataakolmekymmentätuhatta muonitukseen, kuusikymmentätuhatta -aseisiin ja noin kymmenentuhatta pikku menoihin, joten en erehdy -laskiessani, että hänellä on jäljellä yhdeksänsataatuhatta livreä." -Kääntyen sitten puolittain Colbertiin niinkuin esimies puhutellakseen -halpaa käskyläistä hän sanoi: - -"Pitäkää huolta, monsieur, että ne yhdeksänsataatuhatta livreä -toimitetaan tänä iltana hänen majesteetilleen kullassa." - -"Mutta", huomautti kuningas, "siitähän tulee kaksi miljoonaa -viisisataatuhatta livreä?" - -"Sire, puoli miljoonaa tarvittaneen hänen kuninkaallisen korkeutensa -taskurahoiksi. Te kuulette, herra Colbert, tänä iltana ennen kello -kahdeksaa!" - -Näin sanoessaan yli-intendentti kumarsi kunnioittavasti kuninkaalle ja -poistui takaperin, kunnioittamatta ainoallakaan silmäyksellä -kademielistä intendenttiä, jonka hän oli mitä murjovimmin lyönyt -laudalta. Colbert repi raivoissaan rikki flandrialaiset -pitsikalvosimensa ja puri huulensa verille. - -Fouquet ei ollut vielä lähtenyt työhuoneen ovelta, kun palatsinvartija -hänen sivulleen astuen ilmoitti: - -"Sanansaattaja Bretagnesta hänen majesteetilleen." - -"Herra d'Herblay oli oikeassa", jupisi Fouquet vetäen kellon -taskustaan; "tunti ja viisikymmentäviisi minuuttia. Parahiksi tosiaan -ennätin!" - - - - -76. - -D'Artagnan saa lopultakin kapteeninvaltuutensa. - - -Lukija tietää ennakolta, kenet palatsinvartija ilmoitti mainitessaan -sanansaattajan tulleen Bretagnesta. Tomuttuneena, tulehtunein kasvoin, -hikeä tippuvin hiuksin ja jäykistynein säärin d'Artagnan vaivalloisesti -nosteli jalkojaan porrasaskelmilla, joita vastaan hänen veriset -kannuksensa helähtelivät. - -Juuri ovesta sisälle astuessaan hän huomasi kynnyksellä -yli-intendentin. Fouquet tervehti hymyllä miestä, joka olisi tuntia -aikaisemmin tulleena tuottanut hänelle häviön tai kuoleman. D'Artagnan -sai hyväluontoisuudestaan ja tavattomasta ruumiillisesta -joustavuudestaan vielä sen verran malttia, että muisti rahaministeriltä -saamansa hyvän vastaanoton; hän vastasi senvuoksi tervehdykseen, mutta -paljon enemmän suopeudesta ja säälistä kuin kunnioituksesta. - -Hänen huulilleen pyrki sana, jota oli niin usein hoettu Guisen -herttualle: - -"Paetkaa!" - -Mutta sen sanan lausuminen olisi ollut suuren asian kavaltamista, -- ja -kuninkaan työhuoneessa palatsinvartijan kuullen kuiskattuna se olisi -ollut hyödytöntä itsensä uhraamista, tuottamatta varoitetulle -pelastusta. - -D'Artagnan tyytyi siis tervehtimään rahaministeriä äänettömästi ja -eteni huoneeseen. - -Kuninkaan hämmästykseen Fouquetin viime sanoista sekaantui juuri -mielihyvää lähetin paluusta. D'Artagnanilla oli yhtä varma ja nopsa -katse kuin hovimiehelläkin. Ensi silmäyksellä hän havaitsi Colbertin -otsalla katkeran nöyryytyksen leiman, ja hän kuuli myös kuninkaan -virkkavan tälle: - -"Vai niin, herra Colbert, teillä siis oli yhdeksänsataatuhatta livreä, -jotka kuuluivat yli-intendentin virastolle!" - -Tukehtumaisillaan Colbert vain kumarsi sanattomana. - -D'Artagnan siis käsitti koko kohtauksen sekä silmin että korvin. -Muskettisoturilleen Ludvig XIV ensi sanoikseen soi syyllisen -tervetulotoivotuksen ikäänkuin siten vielä erityisesti tehostaakseen -edellisen lauseensa päinvastaista sävyä. Sitten hän lyhyeen lausui -hyvästi Colbertille, joka valjuna ja horjuen läksi kuninkaan -työhuoneesta, d'Artagnanin kierrellessä viiksiään. - -"Mielelläni näen palvelijani tuollaisessa epäjärjestyksessä", sanoi -kuningas, ihaillen lähettinsä asun sotaista epäkuntoa. - -"Todellakin, sire", vastasi d'Artagnan, "katsoin saapumiseni Louvreen -siksi kiireelliseksi, että rohkenin esittäytyä tällaisena." - -"Tuotte minulle siis suuria uutisia, monsieur?" kysyi kuningas -hymyillen. - -"Sire, asia on lyhyesti näin: Belle-Isle on linnoitettu, erinomaisesti -linnoitettu; saarella on kaksinkertainen kehävallitus, vankka -päävarustus ja kaksi ulkolinnaketta, satamassa on kaksi kaapparialusta -ja rantapattereista puuttuu ainoastaan tykistö." - -"Tämän kaiken tiedän, monsieur", vastasi kuningas. - -"Mitä! Teidän majesteettinne tietää kaikki?" virkahti muskettisoturi -ällistyneenä. - -"Minulla on Belle-Islen linnoitustöiden asemakarttakin", ilmoitti -kuningas. - -"Teidän majesteetillanneko on asemakartta..." - -"Tässä se on." - -"Totisesti, sire", myönsi d'Artagnan, "se on oikea, -- minä näin itse -paikalla alkuperäisen kappaleen!" Muskettisoturin otsa synkistyi. "Ah, -minä ymmärrän, teidän majesteettinne lähetti jonkun toisenkin", lisäsi -hän äänellä, joka oli täynnä nuhtelua. - -"Mitäpä sillä on väliä, monsieur, millä tavoin olen saanut tietoni, -kunhan vain tiedän?" - -"Ei kaiketikaan, sire", vastasi muskettisoturi edes yrittämättä salata -nyreyttään, "mutta rohkenen huomauttaa teidän majesteetillenne, ettei -olisi kannattanut siten lennättää minua ja vähintään kahteenkymmeneen -kertaan vaarantaa luitani, jotta palatessani saataisiin tervehtiä minua -tällaisella uutisella. Kun palvelijoita epäillään, sire, tai pidetään -taitamattomina, niin heitä ei käytetä." - -Ja sotilaallisen terhakasti d'Artagnan polkaisi jalkaansa niin että -tomu pöllähti lattiasta. - -Kuningas katseli häntä nauttien sisäisesti voitostaan. - -"Monsieur", virkkoi hän sitten heti, "Belle-Isle ei ainoastaan ole -minulle tunnettu, vaan koko saari on omanikin." - -"Hyvä, hyvä, sire; siinä on minulle selitystä tarpeeksi", tokaisi -d'Artagnan. "Eroni!" - -"Mitä! Eronneko ottaisitte?" - -"Ehdottomasti. Olen liian ylpeä syömään kuninkaan leipää -ansaitsemattomasti tai paremmin sanottuna ansaitsen sen huonosti. -Eroni, sire!" - -"Ohoh!" - -"Eroni, tai otan sen itse!" - -"Te olette närkästyksissänne, monsieur?" - -"_Mordioux_, kylläpä minulla on siihen syytäkin! Istun -kolmekymmentäkaksi tuntia satulassa, ratsastan yötä päivää, näytän -joutuisuuden ihmeitä, saavun tänne kankeana kuin hirtetty ja saan -kuulla, että toinen on ehtinyt edelläni! No niin, minä olen epäpätö! -Eroni, sire!" - -"Herra d'Artagnan", virkkoi Ludvig XIV laskien valkoisen kätensä -muskettisoturin pölyiselle käsivarrelle, "se, mitä teille vastikään -sanoin, ei mitenkään vaikuta lupaukseeni. Annettu sana pysyy." - -Ja nuori kuningas astui kirjoituspöytänsä luo, veti auki laatikon ja -otti sieltä nelitaitteisen paperin. - -"Tässä valtakirjanne muskettisoturien kapteeniksi; olette ansainnut sen -hyvin, herra d'Artagnan", sanoi hän. - -D'Artagnan avasi nopeasti paperin ja luki sen kahteen kertaan; hän ei -ollut uskoa silmiään. - -"Ja tätä valtakirjaa", jatkoi kuningas, "ei anneta teille -tunnustukseksi yksin Belle-Islen matkasta, vaan myöskin teidän -urhoollisesta väliintulostanne Grève-torilla. Siellä te tosiaan -palvelitte minua sankarin tavoin." - -"Kas vain", sanoi d'Artagnan kykenemättä pidättämään lievää punehdusta; -"senkin te tiedätte, sire?" - -"Kyllä, se kerrottiin minulle heti." Kuninkaalla oli läpitunkeva katse -ja erehtymätön arvostelukyky, kun oli jonkun sydäntä tutkittava. -"Teillä on jotakin ilmaistavana minulle", hän lisäsi, "ja te ette sano -sitä. No niin, puhukaa vain avoimesti, monsieur; olettehan ennenkin -saanut esiintyä edessäni aivan vapaasti." - -"Olkoon menneeksi, sire: mielessäni on se ajatus, että olisi ollut -mieluisampaa saada kapteeninarvo hyökkäyksestä komppanian etunenässä -- -patterin vaientamisesta tai kaupungin valloittamisesta, -- kuin kahden -onnettoman toimittamisesta hirsipuuhun." - -"Siltäkö teistä todella tuntuu?" - -"Miksi teidän majesteettinne epäilisikään vilpittömyyttäni, jos saan -kysyä?" - -"Ajattelin vain, että jos tunnen teidät oikein, monsieur, te ette juuri -pahoittele paljastaneenne miekkaanne minun puolestani." - -"No, siinä te erehdytte, sire, ja hyvin suuresti; pahoittelen -todellakin miekkani paljastamista niiden tuloksien johdosta, mitä siitä -koitui. Nuo ihmisparat, jotka siten menettivät henkensä, sire, eivät -olleet teidän vihollisianne eivätkä minun, ja heillä ei ollut -puolustautumisen tilaisuutta." - -Kuningas oli tuokion vaiti. - -"Entä kumppaninne, herra d'Artagnan, -- ottaako hänkin osaa -katumukseenne?" - -"Kumppanini?" - -"Niin. Tehän ette liene ollut yksin." - -"Yksin? Missä?" - -"Grève-torilla." - -"En, sire", vastasi d'Artagnan punastuen ajatellessaan, että kuningas -saattoi epäillä hänen tahtoneen yksinään omistaa kunnian, joka kuului -myöskin Raoulille; "en, _mordioux!_ Kuten teidän majesteettinne sanoo, -minulla oli kumppani ja kelpo kumppani olikin." - -"Nuori mies?" - -"Niin, sire, nuori mies. Oh, minun täytyy onnitella teidän -majesteettianne; teillä on yhtä hyvät tiedot loitolta kuin läheltäkin. -Herra Colbert se varmaankin antaa teidän majesteetillenne näin -täsmällisiä ilmoituksia?" - -"Herra Colbert ei ole puhunut minulle muuta kuin hyvää teistä, herra -d'Artagnan, ja paha olisikin hänen ollut haastaa toisin." - -"Ka, sepä onnellista!" - -"Mutta hän on puhunut paljon hyvää tuosta nuoresta miehestäkin." - -"Ja oikeuden mukaan", lausui muskettisoturi. - -"Se nuorukainen tuntuu olevan kerrassaan urho", jatkoi Ludvig XIV -kärjistääkseen d'Artagnanin oletettua nyreyttä. - -"Urho? On totisesti, sire!" vakuutti muskettisoturi ihastuksissaan -siitä, että sai tilaisuuden edistää Raoulin mahdollisuuksia kuninkaan -silmissä. - -"Tiedättekö hänen nimeänsä?" - -"Tottahan toki..." - -"Tunnette hänet siis?" - -"Olen tuntenut lähes viisikolmatta vuotta, sire." - -"Mutta sen ikäinenkinhän hän vasta on!" huudahti kuningas. - -"Niin, sire, olen tuntenut hänet syntymästään saakka." - -"Sanotteko niin?" - -"Sire", vastasi d'Artagnan, "teidän majesteettinne kyselemisen -epäluuloisuudessa havaitsen ihan toisen luonteen kuin hallitsijani -mielenlaadun. Onko herra Colbert noissa tuiki tarkoissa selvityksissään -siis unohtanut mainita teille, että se nuori mies oli likeisimmän -ystäväni poika?" - -"Varakreivi de Bragelonne?" - -"Niin juuri, sire: varakreivi de Bragelonnen isä on kreivi de la Fère, -joka niin tehokkaasti avusti kuningas Kaarle II:n paluuta -valtaistuimelle. Bragelonne on uljasta sukua, teidän majesteettinne!" - -"Hän on siis sen ylimyksen poika, joka kuningas Kaarle II:n puolesta -tuli minun tai oikeammin herra de Mazarinin luo esittämään -liittotarjousta?" - -"Aivan." - -"Ja te sanotte, että tuo kreivi de la Fère on uljas aatelismies?" - -"Sire, se mies on useammin paljastanut miekkansa teidän kuninkaallisen -isänne puolesta kuin vielä on kulunut päiviä teidän majesteettinne -onnellisessa elämässä." - -Nyt oli Ludvig XIV:n vuoro purra huultaan. - -"Hyvä, herra d'Artagnan, hyvä! Ja kreivi de la Fère on ystävänne?" - -"On ollut lähes neljäkymmentä vuotta, sire. Teidän majesteettinne -huomaa, etten arvostele häntä ihan eilispäivän kokemuksen perusteella." - -"Ilahduttaisiko teitä nähdä tuo nuori mies, herra d'Artagnan?" - -"Se ihastuttaisi minua, sire." - -Kuningas näpäytti pöytäkelloa. Palatsinvartija näyttäysi. - -"Kutsukaa herra de Bragelonne", käski Ludvig. - -"Kas, onko hän täällä?" kummeksui d'Artagnan. - -"Hänellä on tänään vahtivuoro Louvressa Condén prinssin aatelismiesten -keralla." - -Samassa Raoul ilmestyi esiin, ja nähdessään d'Artagnanin hän tervehti -tätä sillä viehättävällä hymyllä, jota näkee ainoastaan nuorten -huulilla. - -"Tulehan, tule", sanoi d'Artagnan tuttavallisesti, "kuningas kyllä -sallii sinun syleillä minua, mutta kiitä hänen majesteettiaan siitä -ensin!" - -Raoul kumarsi niin soreasti, että Ludvig, jota miellytti kaikki hänen -omaa suuruuttaan haittaamaton ylemmyys, ihaili tätä miehekästä -kauneutta, voimaa ja vaatimattomuutta. - -"Monsieur", hän sanoi kääntyen Raouliin, "olen pyytänyt herra prinssiä -suosiollisesti luovuttamaan teidät minulle; olen saanut hänen -suostumuksensa, te kuulutte tästä päivästä alkaen minun saattueeseeni. -Herra prinssi oli hyvä isäntä, mutta toivoakseni ette häviä vaihdossa." - -"Niin, niin, ole huoletta, Raoul, -- kuninkaalla on hyvät puolensa!" -tokaisi d'Artagnan, joka Ludvigin luonteeseen tutustuttuaan rohkeni -laskea leikkiäkin hänen itserakkaudestaan, -- määrätyissä rajoissa -luonnollisestikin, aina pitäen silmällä soveliaisuutta ja imarrellen -silloinkin kun tuntui tekevän pilaa. - -"Sire", virkkoi Bragelonne säveällä ja miellyttävällä äänellä ja -ilmaisten isältä perittyä luontevaa kaunopuheisuutta, "en vasta tästä -päivästä alkaen kuulu teidän majesteetillenne." - -"Oh, sen kyllä tiedän", lausui kuningas, "te tarkoitatte oivaa -esiintymistänne Grève-torilla. Sinä päivänä tosiaan antausitte -palvelukseeni, monsieur." - -"Sire, en puhu siitäkään päivästä; minun ei sopisi ollenkaan muistuttaa -niin vähäpätöisestä palveluksesta sellaisen miehen kuin herra -d'Artagnanin läsnäollessa. Tarkoitin erästä kohtausta, joka tuotti -käänteen elämälleni, kuusitoistavuotiaasta vannottaen minut teidän -majesteettinne uskolliseksi palvelijaksi." - -"Niinkö?" sanoi kuningas; "mikä kohtaus se oli? Kertokaa monsieur." - -"Niin, teidän majesteettinne, lähtiessäni ensimmäiselle sotaretkelleni -eli herra prinssin armeijaan, kreivi de la Fère vei minut Saint-Denisin -kirkkoon, jossa kuningas Ludvig XIII:n maalliset jäännökset -kuninkaallisen hautaholvin viimeisellä porrasaskelmalla odottivat -seuraajaa -- toivoakseni vielä hyvin monta vuotta. Silloin hän meidän -valtiaittemme tomun ääressä vannotti minut palvelemaan kuninkuutta -- -teidän edustamaanne ja teissä ruumistunutta, sire, -- palvelemaan -ajatuksissa, sanoissa ja töissä. Minä vannoin, Jumala ja vainajat -olivat todistajina. Kymmenen vuoden mittaan ei minulle ole ilmennyt -valani toteuttamiseen tilaisuutta laisinkaan niin usein kuin olisin -suonut; mutta olen teidän majesteettinne soturi enkä mitään muuta, ja -kutsuessanne minut luoksenne en vaihda herraa, vaan palveluskuntaa." - -Raoul vaikeni ja kumarsi. Hän oli lopettanut puheensa, kun Ludvig XIV -vielä kuunteli. - -"Hiton hyvin puhuttu, eikö ollutkin, teidän majesteettinne?" huudahti -d'Artagnan. "Hyvää rotua, sire, ylevää sukua!" - -"Niin", jupisi kuningas liikuttuneena, kehtaamatta sentään ilmaista -heltymystään, joka johtui ainoastaan harvinaisen ylevän luonteen omasta -hetkellisestä kosketuksesta, "niin, monsieur, te sanotte oikein; missä -hyvänsä olette ollutkin, te olette palvellut kuningasta. Mutta uskokaa -minua: siirtyessänne nyt toiseen palveluskuntaan havaitsette saaneenne -ylennyksen, ja sen olette ansainnut!" - -Raoul oivalsi, että kuninkaan sanottava hänelle supistui tähän, ja -hienon luonteensa erehtymätöntä esiintymisvaistoa noudattaen hän -kumarsi ja poistui huoneesta. - -"Onko teillä vielä mitään ilmoitettavana, monsieur?" kysyi kuningas -jäätyään kahden kesken d'Artagnanin kanssa. - -"On sire, ja minä jätin tämän viestini viimeiseksi, sillä se on -murheellinen ja toimittaa Euroopan kuningashuoneet surupukuun." - -"Mitä sanottekaan?" - -"Sire, ratsastaessani Bloisin kautta sattui korvaani sana, synkkä sana, -kaikuna palatsista." - -"Te totisesti pelästytätte minut, herra d'Artagnan!" - -"Sire, sen sanan lausui ratsaslähetti, jolla oli suruharso hihassaan." - -"Setäni, Orléansin Gaston, kenties...?" - -"Hän on vetänyt viimeisen henkäyksensä, sire." - -"Eikä minulle ole sitä ilmoitettu!" huudahti Ludvig, jonka -kuninkaallinen herkkätuntoisuus loukkaantui virallisen tiedonannon -puutteesta. - -"Oh, älkää pahastuko", sanoi d'Artagnan, "Ranskan ja muunkaan maailman -sanansaattajat eivät samoa niin nopeasti kuin teidän palvelijanne; -Bloisin pikalähetti voi olla täällä aikaisintaan kahden tunnin päästä, -ja hän tulee silti vinhasti, sen takaan, koskapa jätätin hänet vasta -tällä puolen Orléansin." - -"Setäni Gaston!" mutisi Ludvig laskien kätensä otsalleen ja sisällyttäen -noihin kahteen sanaan kaikki, mitä tuon ristiriitaisia tunteita -herättävän nimen muisto nyt johdatti hänen mieleensä. - -"Ka, niinpä niin, sire", virkkoi d'Artagnan järkeileväksi vastaukseksi -kuninkaan mietteisiin; "menneisyys haipuu." - -"Se on totta, monsieur, se on totta; mutta meille kuuluu, Jumalan -kiitos, tulevaisuus, ja yritämmekin olla tekemättä sitä liian -synkeäksi." - -"Sen asian jätän teidän majesteettinne huoleksi", sanoi muskettisoturi -kumartaen. "Ja nyt..." - -"Niin, aivan, monsieur, -- unohdin teidän juuri rientäneen -sadankymmenen lieuen matkalta. Menkää, monsieur; pitäkää huolta tuosta -nuoresta miehestä, josta tulee parhaita sotureitani, ja levättyänne -tulkaa ilmoittautumaan käytettäväkseni." - -"Sire, poissa tai läsnä, olen aina saatavissa." - -D'Artagnan kumarsi ja poistui. Sitten hän ikäänkuin vain -Fontainebleausta tulleena alkoi harhailla Louvren suojamissa, -etsiäkseen käsiinsä Bragelonnen. - - - - -77. - -Rakastavainen pari. - - -Vahakynttilät levittivät hohdettaan Bloisin linnassa paarin -ympärillä, joilla menneisyyden viimeinen edustaja Orléansin Gaston -makasi hengettömänä ruumiina. Kaupungin porvarit sommittelivat -hänestä puheissaan jälkimainetta, joka ei suinkaan muodostunut -ylistyslauselmiksi; leskiherttuatar ei enää muistanut rakastaneensa -nuoruudessaan tätä elotonta tomumajaa siinä määrin, että oli häntä -seuratakseen karannut isänsä palatsista, vaan istui nyt kahdenkymmenen -askeleen päässä surusalista hautoen omahyötyisiä laskelmia ja uhraten -ylpeydelle, ja tällävälin antoivat muut pyyteet ja kunnianhimoiset -pyrkimykset paljon vilkasta mietittävää linnan jokaisessa suojamassa ja -sopessa, missä vain elämää esiintyi. - -Eivät kellojen kolkot läppäykset, eivät kirkkolaulajain -veisuu, vahakynttiläin kajastus ikkunaruutujen läpi tai muut -hautausvalmistukset kyenneet vähääkään häiritsemään kahta sisäpihan -ikkunaan asettunutta henkilöä; sen ikkunan jo tunnemme, se valaisi niin -sanottuihin pikku huoneistoihin kuuluvaa kamaria. Heihin osui -sitäpaitsi sädejuova hilpeästä auringosta, joka sekään ei näkynyt -paljon välittävän Ranskaa kohdanneesta menetyksestä, vaan houkutteli -kukkaset tuoksumaan hehkeimmillänsä ja antoi eloisuutta paljaille -muureillekin. - -Nämä kaksi henkilöä, jotka siten eivät olleet syventyneet murehtimaan -herttuan kuolemaa, vaan keskustelemaan sen johdosta, olivat nuori -neitonen ja nuori mies. - -Jälkimmäinen oli lyhytkasvuinen ja tummaihoinen; hän näytti viiden- tai -kuudenkolmatta ikäiseltä. Hänen kasvonilmeensä elähteli valppaana ja -kavalana, saaden pitkien ripsien varjostamat tavattoman suuret silmät -vilkkaasti välähtelemään; iso suu vetäysi usein leveään hymyyn, joka -ilmaisi hammastarhan täydelliseksi, ja suippo leuka tuntui saaneen -suurempaa liikkuvaisuutta kuin luonto tavallisesi myöntää tälle -kasvojen osalle, niin että se toisinaan hyvin rakastavaisesti -venyttäysi puhekumppaniin päin. On sanottava että tämä ei aina -peräytynyt niin nopeasti kuin tiukka säädyllisyys olisi kohtuullisesti -vaatinut. - -Neitosen me tunnemme, jo nähtyämme hänet tässä samassa ikkunassa saman -auringon hyväilemänä. Hänessä ilmeni omituinen vallattomuuden ja -ajattelevaisuuden yhtymä: nauraessaan hän oli viehättävä, totiseksi -käydessään kaunis -- mutta pitänee huomauttaa, että hän useammin oli -viehättävä kuin kaunis. - -Haastelijat näkyivät joutuneen puolittain leikkisän ja puolittain -vakavan keskustelun huippukohtaan. - -"Kuulkaahan nyt, herra Malicorne", virkkoi tyttö, "suvaitsetteko jo -vihdoinkin, että puhumme järkeä?" - -"Luuletteko sen olevan helppoa, Aure-neiti", vastasi nuori mies. "Tehdä -mitä tahdotaan, kun ei kyetä tekemään mitä osataan..." - -"Kas, siinä se taas sotkeutuu puheenparsiinsa!" - -"Minäkö?" - -"Te juuri; heittäkää toki sikseen tuo prokuraattori-jaarittelu." - -"Mahdotonta sekin. Lakimieshän olen, neiti de Montalais." - -"Neiti olen, herra Malicorne." - -"Voi, sen tiedän hyvin, ja te muserratte minut etäisyydellämme; en -sentähden sanokaa mitään." - -"Mutta enhän minä teitä mitenkään muserra: sanokaa, mitä teillä on -minulle ilmoitettavaa, -- sanokaa, minä tahdon!" - -"No, minä tottelen." - -"Sepä todella onni!" - -"Monsieur on kuollut." - -"Uh, vai sellainen uutinen! Ja mistä tulettekaan tuomaan meille sitä -viestiä!" - -"Saavun Orléansista, mademoiselle." - -"Ja onko tuo ainoa uutisenne?" - -"No, ei sentään... Tulin myös kertomaan teille, että Englannin -Henriette saapuu vihittäväksi hänen majesteettinsa veljen kanssa." - -"Totisesti, Malicorne, te olette sietämätön viime vuosisadan -kuulumisten tuojana; jos otatte pahaksi tavaksenne pilanteonkin, niin -heitätän teidät ulos." - -"Ooh!" - -"Niin, sillä te todellakin suututatte minua." - -"No, no, malttia, mademoiselle." - -"Te tahdotte siten tekeytyä tärkeäksi: Kyllä tiedän minkätähden..." - -"Sanokaa, niin myönnän suoraan, jos osaatte oikeaan." - -"Te tiedätte, että hartaasti haluan tuota hovineidon sijaa johon -tyhmyyksissäni olen pyytänyt teidänkin välitystänne, ja te koetatte nyt -nostaa arvoanne." - -"Niinkö?" Malicorne loi silmänsä alas, liitti kätensä ristiin ja -omaksui viekkaan sävynsä. "Ja mitä vaikutusvaltaa voisikaan olla -köyhällä prokuraattorinapulaisella, minä kysyn?" - -"Isällänne ei suotta ole kahdenkymmenentuhannen livren vuotuiset korot, -herra Malicorne." - -"Maalaisomaisuus, neiti de Montalais." - -"Isänne ei tyhjänpäiten ole Condén prinssin luottamusmiehiä." - -"Se etu rajoittuu rahojen lainaamiseen hänen ylhäisyydellensä." - -"Ja te itse ette ansiottomasti liene maakunnan ovelimman veitikan -maineessa." - -"Te imartelette minua, kun vastoin omaa vakuutustani väitätte, että -voisin yläpiirissä saada jotakin toimeen." - -"Joutavia! Saanko minä sen valtuutuksen vai enkö?" - -"Saatte." - -"Mutta milloin?" - -"Milloin tahdotte." - -"Missä se sitten on?" - -"Taskussani." - -"Mitä! Taskussanne?" - -"Niin." Ja nokkelan näköisenä Malicorne veti esille kirjeen, jonka -nuori kreivitär sieppasi kuin haukka saaliin ja luki ahnaasti. Jokainen -rivi lisäsi hänen kasvojensa säihkyä. - -"Olette toden totta kunnon poika, Malicorne!" hän luettuansa huudahti. - -"Mistä kunnollisuuteni, mademoiselle?" - -"Olisittehan voinut vaatia maksun tästä valtuutuksesta, ja te annoitte -sen lunastuksetta!" - -Ja hän purskahti nauruun, luullen nolostuttavansa lakimiehen, mutta -Malicorne kesti urheasti hyökkäyksen. - -"En ymmärrä teitä", hän sanoi, ja Montalais tunsikin itse -hämmentyvänsä. "Olen selittänyt teille tunteeni", jatkoi Malicorne, -"kolmeen kertaan olette nauraen vakuuttanut minulle, että te ette -rakasta minua, -- mutta kerran olette nauramatta suudellut minua, ja -muuta minä en kaipaa palkkiokseni." - -"Ette enempää?" virkahti ylpeä ja keimaileva kreivitär, ja hänen -äänensä ilmaisi loukkaantunutta turhamaisuutta. - -"Minä olen täydellisesti tyytyväinen siihen suosiollisuuteen, -mademoiselle", vakuutti Malicorne. - -"Ah!" - -Tässä tavussa sointui yhtä paljon pahastusta kuin nuori mies olisi -voinut odottaa kiitollisuutta huomaavansa. Hän pudisti tyynesti -päätänsä. - -"Kuulkaahan, Montalais", hän virkkoi huolimatta ajatella, miellyttikö -tämä tuttavallisuus hänen rakastettuaan vai närkästyttikö, "älkäämme -väitelkö tästä seikasta, sillä jollen miellyttäisi teitä, niin te -olisitte jo kaksikymmentä kertaa osoittanut minulle ovea siitä saakka -kun vuosi takaperin pääsin tuttavuuteenne." - -"Niinkö! Millä perusteella minä teidät olisin häätänyt?" - -"Syystä, että minä olen ollut kyllin häpeämätön karkoitettavaksi." - -"Oh, se kyllä on totta." - -"Näettekö nyt, teidän on pakko tunnustaa se", kiirehti Malicorne -huomauttamaan. - -"Herra Malicorne!" - -"Älkäämme pahastuko. Kun siis olette sallinut minun pysyä -seuralaisenanne, ei se ole tapahtunut ilman syytä." - -"Ainakaan ei rakkaus ole siihen syynä!" kivahti Montalais. - -"Ei tietysti. Voinpa sanoa olevani tällä hetkellä varma, että -inhoattekin minua." - -"Oh, ette ole koskaan lausunut oikeampaa päätelmää!" - -"Hyvä! Te taasen olette minusta sietämätön." - -"Haa, pannaan mieleen!" - -"Tehkää se. Minä olen teidän mielestänne raakamainen tyhmyri, minusta -teidän äänenne kuulostaa ynseältä ja kasvojanne vääristää närkkäys. -Tällä hetkellä te kiukkunne vallassa syöksyisitte tuosta ikkunasta alas -pikemmin kuin sallisitte minun suudella sormenne päätä; minä puolestani -viskautuisin maahan linnan ylimmän tornin huipulta ennen kuin -koskettaisin hameenne palletta! Mutta viiden minuutin kuluttua te -rakastatte minua ja minä palvon teitä. Sellaiset meidän välimme ovat!" - -"Epäiltävää tulkintaa." - -"Menen vaikka valalle siitä." - -"Sitä itseluuloisuutta!" - -"Ja oikeana selityksenä suhteellemme on se seikka, että te tarvitsette -minua, Aure, ja minä samaten teitä. Milloin mielenne tekee heittäytyä -hilpeäksi, toimitan minä teidät naurutuulelle, ja kun minulle soveltuu -armastelu, katselen vain teitä. Olen hankkinut teille haluamanne -kunniasijan; te kohtsiltään annatte mitä minä puolestani haluan." - -"Minä?" - -"Te juuri. Mutta ihan tällä hetkellä, rakas Aure, en kaipaa yhtään -mitään; olkaa siis huoletta." - -"Te olette inhoittava ihminen, Malicorne; olisin riemuinnut uudesta -arvostani, mutta te riistättekin minulta koko ilon." - -"No, se on vain pieni ajanhukka; riemuitsette minun lähdettyäni." - -"Lähtekääkin siis, niin ollen..." - -"Kyllä vain; mutta ensin vielä pikku neuvo: palautukaa kiireimmiten -hyvälle tuulellenne, sillä jurottelu rumentaa teitä surkeasti." - -"Raakalainen!" - -"No, sanokaammekin toisistamme kaikki totuudet, kun kerran olemme -päässeet alkuun." - -"Hyi, mikä ilkimys!" - -"Uh, kuinka kiittämätön!" - -Nuori mies nojasi vaieten kyynärpäänsä ikkunalautaan, Montalais otti -kirjan ja avasi sen. Malicorne nousi seisaalle, harjasi hattuansa -hihallaan ja silitti ihokkaansa poimuja. Neitonen oli lukevinaan, mutta -tarkkasi häntä silmänurkasta. - -"Kas niin!" huudahti hän äkkiä raivostuneena; "siinä se nyt ottaa -arvokkaan katsantonsa ja äkäilee sitten viikon!" - -"Kaksi, mademoiselle", ilmoitti Malicorne kumartaen. - -Montalais kohotti pikku nyrkkinsä häntä kohti. - -"Kuvatus!" sähähti hän; "haa, olisinpa mies!" - -"Mitä minulle tekisitte?" - -"Kuristaisin teidät." - -"Ahaa, hyvä juttu!" tuumasi Malicorne; "luulenpa jo alkavanikin -haluta." - -"Ja mitä muka haluatte, senkin kiusanhenki? Että pakahdun vimmaan?" - -Malicorne pyöritteli kunnioittavasti hattua hyppysissään, mutta antoi -sen äkkiä pudota, tarttui nuorta tyttöä molemmista olkapäistä, veti -hänet lähelleen ja painoi hänen huulilleen suudelman, jonka hehku ei -ollenkaan vastannut noin välinpitämättömänä esiintyvän rakastajan -sävyä. Kreivitär oli yrittänyt kirkaista, mutta ääni tukehtui -myöhästyneenä. Hermostuneena ja ärtyisenä survaisi nuori tyttö -Malicornen seinää vasten. - -"Kas niin", arveli lakimies levollisesti, "siinä sitä olikin kuudeksi -viikoksi. Hyvästi, mademoiselle, vastaanottakaa nöyrä tervehdykseni." -Ja hän astui kolme askelta ovelle päin. - -"Ei, te ette lähde niin!" huudahti Montalais polkaisten jalkaa; -"jääkää, minä käsken!" - -"Te käskette?" - -"Niin; enkö minä ole täällä valtiatar?" - -"Sieluni ja mieleni haltija; aivan ehdottomasti kyllä." - -"Kaunis omaisuus totisesti! Sielu köyhä ja mieli kuivettunut." - -"Varokaa, Montalais, minä tunnen teidän olemuksenne", sanoi Malicorne; -"teidät on valtaamaisillaan rakkauden puuska palvelijaanne kohtaan." - -"No, niin onkin", myönsi toinen heittäytyen hänen kaulaansa pikemmin -lapsekkaan raukeasti kuin intohimoisen antautuvasti; "niin, sillä -täytyyhän minun toki lopultakin kiittää teitä." - -"Mistä hyvästä?" - -"Tästä nimityksestäni; sehän tekee minun koko tulevaisuuteni -toiveikkaaksi." - -"Ja minun!" Montalais katseli häntä. - -"On kamalaa", pahoitteli hän, "ettei voi koskaan arvata milloin olette -tosissanne." - -"Ei voi vakavammin puhua: minun piti siirtyä Pariisiin, jos siirrytte -sinne, muutamme siis molemmin." - -"Ja siitäkö syystä vain avustittekin minua, te itsekäs olento?" - -"Minkä sille mahtaa, Aure, -- en tule toimeen ilman teitä." - -"No, totta puhuen ei minunkaan laitani ole toisin; mutta ilkeä mies te -kuitenkin olette, se on tunnustettava!" - -"Aure, rakas Aure, olkaa varuillanne; jos te jälleen horjahdatte -soimauksiin, niin tiedättehän, mikä teho niillä on minuun, -- ne -nostattavat minussa ihmeellisen innon!" - -Ja niin sanoessaan Malicorne toistamiseen veti tytön puoleensa. Samassa -kuului portaista askelia. Nuori pari olisi yllätetty syleilyssä, ellei -Montalais olisi rajusti työntänyt takaisin Malicornea, niin että tämä -horjahti selkä edellä oveen, joka juuri avautui. - -Kajahti kimakka parkaisu, kun rouva de Saint-Remy likistyi kovaonnisen -Malicornen vauhdista oven ja ulkoseinän väliin. - -"Taaskin tuo kelvoton!" kiivaili vanha rouva; "aina hänet tapaa -täällä!" - -"Oi, madame", oikaisi Malicorne kunnioittavalla äänellä, "enhän ole -käynyt lähelläkään kahdeksaan pitkään päivään." - - - - -78. - -Kertomuksemme varsinaisen sankarittaren nähdään vihdoinkin jälleen -esiintyvän. - - -Rouva de Saint-Remyn takana nousi portaita neiti de la Vallière. Hän -kuuli äidillisen kiivastuksen purkauksen, ja aiheen arvaten hän ihan -vapisevana astui huoneeseen, jossa Malicornen surkea katsanto olisi -kenessä hyvänsä puolueettomassa tarkkaajassa herättänyt sääliä tai -naurua, asianomaisen luonteen mukaan. - -Hän oli todella kiireesti peräytynyt ison lepotuolin taakse ikäänkuin -väistääkseen rouva de Saint-Remyn ensimmäisiä hyökkäyksiä; ei ollut -toivoa tämän lepyttämisestä sanoilla, sillä arvoisa rouva puhui -äänekkäämmin kuin hän ja keskeytymättömästi, mutta Malicorne turvausi -eleittensä kaunopuheisuuteen. - -Vanha rouva ei kuullut eikä nähnyt mitään; lakimies oli jo kauan ollut -hänelle sietämätön. Mutta hänen kiukustuksensa oli niin ylenpalttinen, -että se Malicornesta tulvahti toiseenkin syylliseen, ja siten joutui -Montalais vuorolleen. - -"Ja te, mademoiselle, luuletteko te, etten minä ilmoita -herttuattarelle, mitä hänen seuraneitinsä luona tapahtuu?" - -"Voi, äiti", huudahti neiti de la Vallière, "säästäkää armosta..." - -"Vaiti, Louise, äläkä suotta vaivaudu arvottomien olentojen -puoltajaksi. On jo totisesti itsessään surkeata, että sinunlaisesi -kunniallinen tyttö joutuu näkemään huonoa esimerkkiä; mutta sitä en -siedä, että hän vielä antaa sille tukea suvaitsevaisuudellaan." - -"Mutta toden totta", virkahti Montalais viimein nousten vastarintaan, -"minä en tiedä, millä perusteella te kohtelette minua täten; enhän -tietääkseni ole tehnyt pahaa?" - -"Hyvääkö tekemässä tämä suuri teeskentelijä on täällä, mademoiselle?" -vastasi rouva de Saint-Remy viitaten Malicorneen. "Kysynpä teiltä -sitä!" - -"Hän ei ole hyvää eikä pahaa tekemässä, madame; hän käy tervehtimässä -minua, siinä kaikki." - -"Hyvä on, hyvä on", tuumi rouva de Saint-Remy; "hänen armonsa -herttuatar saa päättää siitä asiasta." - -"Missään tapauksessa en voi käsittää, minkätähden herra Malicornelle -olisi luvatonta tulla tänne nimenomaisissa aikeissakin minun suhteeni", -huomautti kreivitär, "jos hänen pyrkimyksensä on kunniallinen." - -"Kunniallinen pyrkimys -- tuon näköisellä miehellä!" huudahti kiivas -rouva. - -"Kiitän teitä ulkomuotoni nimessä, madame", tokaisi Malicorne. - -"Tule, tyttäreni, tule", pauhasi rouva de Saint-Remy; "lähtekäämme -ilmoittamaan madamelle, että juuri silloin kun hän itkee puolisonsa -menettämistä ja me valitamme vanhan Bloisin linnan valtiaan -kadottamista, on murheen paikassa sellaisiakin henkilöitä, jotka -huvittelevat ja antautuvat vallattomuuteen." - -"Oh!" huudahtivat molemmat syytetyt yhtaikaa. - -"Sellainen seuraneiti! Orléansin herttuattaren likeisimmässä piirissä!" -päivitteli vanha rouva kohottaen kätensä taivasta kohti. - -"Suokaa anteeksi, te erehdytte siinäkin, madame", virkahti Montalais -tuskastuneena; "minä en enää ole seuraneiti, herttuattaren ainakaan." - -"Te eroatte, mademoiselle? Sepä hyvä, -- en voi muuta kuin kaikesta -sydämestäni hyväksyä päätöksenne vetäytyä syrjään tällaisesta -julkisesta kunnia-asemasta!" - -"En vetäydy syrjään, madame; siirryn vain toiseen palvelukseen." - -"Porvarisperheeseenkö vai jollekulle lakimiehelle?" kysyi madame de -Saint-Remy halveksivasti. - -"Suvaitkaa käsittää, madame", sanoi Montalais, "ettei minua voida -ajatella sellaiseen palvelukseen; päin vastoin minä jätän tämän hovin, -jossa te vietätte surkeita päiviä, muuttaakseni melkein kuninkaalliseen -seurueeseen." - -"Ohoh, vai ihan kuninkaalliseksi hovinaiseksi te tulettekin!" pilkkasi -madame de Saint-Remy pakottautuen nauramaan; "hän lähtee johonkin -kuninkaalliseen hoviin, kuuletko, Louise?" Ja hän kääntyi neiti de la -Vallièreen, tahtoen väkisin työntää hänet loitolle kreivittärestä; -mutta Louise ei mukautunutkaan äidin nyhjäilyyn, vaan katseli kauneilla -ja lepyttelyä haastavilla silmillään vuoroin vanhaa rouvaa, vuoroin -ystävätärtään. - -"En sanonut lähteväni kuninkaalliseksi hovinaiseksi, madame", vastasi -Montalais, "koska Englannin prinsessa Henriette ei hänen kuninkaallisen -korkeutensa Filip-prinssin puolisona tule kuningattareksi. Mutta -kuninkaan kälyn seuruetta voi pitää melkein kuninkaallisena, joksi sitä -sanoin." - -Bloisin linnaan iskenyt salama ei olisi niin tyrmistyttänyt rouva -hovimestaritarta kuin tämä kreivittären selitys. - -"Mitä puhuttekaan hänen kuninkaallisesta korkeudestaan prinsessa -Henriettestä?" sopersi hän. - -"Mainitsin vain lähteväni hänen seurueeseensa." - -"Kruununprinssin hovineidoksi!" huudahtivat yhtaikaa rouva de -Saint-Remy karvain mielin ja neiti de la Vallière ilahtuen. - -"Niin, madame, eli Anjoun herttuattaren hovineidoksi." - -Vanhan rouvan pää painui alas ikäänkuin isku olisi ollut hänelle liian -ankara. Melkein heti hän kuitenkin kohotti sen, yrittääkseen viimeistä -vastaliikettä. - -"Hui hai", sanoi hän, "puhutaanhan kyllä paljonkin tuollaisista -ennakkolupauksista, antaudutaan hupsuihin toiveisiin, ja viime hetkessä --- kun tulee kysymykseen lupausten pitäminen ja toiveitten täyttyminen --- saakin hämmästyksekseen nähdä suuren luottamuksensa haihtuvan -utuhaaveena." - -"Oh, madame, luotan ehdottomasti suojelijani vaikutusvaltaan; hänen -lupauksensa vastaavat tekoja." - -"Vai on niin mahtava suojelija? Olisiko sopimatonta tiedustaa hänen -nimeään?" - -"Eipä suinkaan; hän on juuri tämä herrasmies", selitti Montalais -osoittaen Malicornea, joka oli koko kohtauksen ajan pysynyt mitä -järkkymättömimmän kylmäverisenä ja mitä hullunkurisimman arvokkaana -sävyltään. - -"Hänkö!" huudahti rouva de Saint-Remy huojentuneesti puhjeten makeaan -nauruun; "tämä herrasmies on suojelijanne! Se mahtavan vaikutusvallan -edustaja, jonka lupaukset vastaavat tekoja, onkin herra Malicorne?" - -Malicorne kumarsi. Montalais vastauksen asemesta veti povestaan -valtuuskirjansa ja näytti sitä vanhalle rouvalle, sanoen: - -"Tässä on nimitykseni vahvistus." - -Se oli naisten taistelun lopullinen survaisu. Silmättyään tuota -Onnettaren pergamenttilahjaa kelpo rouva liitti kätensä ristiin, sanoin -kuvaamaton kateuden ja mielenkarvauden ilme vääristi hänen -kasvonpiirteitään, ja pyörrytyksestä toipuakseen hänen oli pakko -istuutua. - -Montalais ei ollut niin ilkeä, että hän olisi tahtonut liikanaisesti -riemuita voitostaan ja ihan musertaa hävinnyttä vihollista, -olletikin kun tämä oli hänen ystävättärensä äiti; hän kyllä nautti -saavuttamastaan edusta, mutta pidättyi käyttämästä sitä sen pitemmälle. -Malicorne oli vähemmän jalomielinen; hän omaksui lepotuolissaan ylväitä -asentoja ja röyhisteli niin tuttavalliseksi tekeytyneenä, että -sellainen ärsytys olisi vähän aikaisemmin raivostuttanut -hovimestarittaren kutsumaan lakeijat huoneeseen keppeineen. - -"Kruununprinsessan seuraneidiksi!" toisti rouva de Saint-Remy -pääsemättä vieläkään oikein varmaksi tästä ihmeellisestä käänteestä. - -"Niin, madame, ja juuri herra Malicornen välityksellä." - -"Se on ihan uskomatonta!" äännähti vanha rouva; "eikö totta, Louise, -että se on uskomatonta?" - -Mutta Louise ei vastannut mitään. Hän oli painunut kumaraan -haavemielisenä, melkein murheissaan; kädellään pyyhkäisten kaunista -otsaansa hän vain huoahti. - -"Mutta miten olettekaan menetellyt sellaisen suosion saavuttamiseksi, -monsieur?" kysyi rouva de Saint-Remy äkkiä. - -"Olen pyytänyt sitä, madame." - -"Keltä?" - -"Eräältä ystävältäni." - -"Ja teillä on hovissa niin vaikutusvaltaisia ystäviä, että he voivat -tehdä teille tuollaisia palveluksia?" - -"Puhuin vain eräästä ystävästäni, madame." - -"Ja mikä hänen nimensä on?" - -"_Peste_, älkäähän nyt, hyvä rouva! Niin mahtavaa ystävää ei toki -aseteta näytteille -- siepattavaksi." - -"Luulen tosiaan, että teidän kävisi hyvin vaikeaksi mainita ystävänne -nimeä, monsieur!" pisti rouva de Saint-Remy pahastuneena. - -"Joka tapauksessa", huomautti Montalais, "vaikka sellaista ystävää ei -olisi olemassakaan, on kuitenkin valtuuspaperi, ja se riittää siitä -asiasta." - -"Huomaankin siis", virkkoi vanha rouva myhäillen herttaisena kuin -kynsimään valmistautuva kissa, "että tavatessani herra Malicornen -täällä hän olikin tuomassa nimitystänne?" - -"Se oli todellakin hänen asiansa, madame." - -"Käyntihän oli niin ollen kaikkea sopivaisuutta tyydyttävä." - -"Kaiketi, madame." - -"Ja minä olen nähtävästi väärin nuhdellut teitä, mademoiselle." - -"Kerrassaan väärin, madame; mutta olen niin tottunut tönimiseenne, että -annan äskeisen anteeksi keveällä sydämellä." - -"No niin, lähtekäämme siis, Louise; meidän on nyt vain poistuttava. -No?" - -"Madame!" virkkoi nuori tyttö säpsähtäen; "mitä sanoitte?" - -"Etkö kuunnellutkaan, lapseni?" - -"Olin mietteissäni..." - -"Mitä ajattelit?" - -"Tuhansia asioita." - -"Ethän ainakaan liene vihoissasi minulle, Louise?" huudahti Montalais -puristaen hänen kättänsä. - -"Mistä sinulle olisin pahastunut, rakas Aure?" vastasi neiti de la -Vallière puhtaasti heläjävällä äänellään. - -"Kas, jos nyt lapsi-parka hiukan olisikin teille vihoissaan", tokaisi -rouva de Saint-Remy, "niin eipä se olisi ihan kohtuutonta." - -"Mitä kohtuuttomuutta olisin häntä kohtaan osoittanut, hyvä Jumala?" - -"Hän on minun nähdäkseni yhtä hyvää syntyperää ja yhtä sievä kuin -tekin." - -"Äiti!" huudahti Louise. - -"Satakertaisesti sievempi, madame, joskaan ei suvultaan parempi. Mutta -sehän ei minulle ilmaise, mitä valittamisen aihetta Louisella pitäisi -olla minua kohtaan." - -"Luuletteko siis hänestä olevan hauskaa hautautua Bloisin linnaan, -teidän lähtiessänne Pariisiin loistelemaan?" - -"Mutta, madame, enhän minä estä Louisea tulemasta mukaani Pariisiin; -päinvastoin olisin aivan ihastuksissani, jos hänkin tulisi." - -"Minusta vain tuntuu, että herra Malicorne, ollen kaikkivoipainen -hovissa..." - -"Voi, valitettavasti kukin ajattelee omaa puoltaan tässä viheliäisessä -maailmassa, madame", puuttui puheeseen Malicorne. - -"Joutavia, Malicorne!" sanoi Montalais ja kumartui kuiskaamaan nuorelle -miehelle: "Vallatkaa hänen huomionsa väittelyllä tai mukautumisella; -minun on puheltava Louisen kanssa." Ja hento kädenpuristus palkitsi -ennakolta Malicornea tottelevaisuudesta. - -Lakimies lähestyi vanhaa rouvaa äänekkäin selityksin hoviteiden -monimutkaisuudesta, samalla kun kreivitär kietaisi kätensä ystävättären -kaulaan ja kysyi: - -"Mikä sinun on? Sanohan! Onko totta, että sinä pahoitellen soisit minun -loistelevan, kuten äitisi sanoo?" - -"Oi, ei", vastasi nuori tyttö vaivoin hilliten kyyneleitään; "minähän -olen kovin onnellinen menestyksestäsi." - -"Onnellinen! Ja kuitenkin olet näköjään hyrähtämäisilläsi itkuun?" - -"Vain kateusko tuottaa kyyneleitä?" - -"Ah, niin, minä käsitän: olen menossa Pariisiin, ja se sana johdattaa -mieleesi erään ritarin." - -"Aure!" - -"Ritarin, joka aikoinaan asui Bloisissa ja nyt oleskelee Pariisissa." - -"En totisesti tiedä, mikä minua vaivaa, mutta minä tukehdun." - -"Itke siis, koska et voi minulle hymyillä." - -Louise kohotti suloiset kasvonsa, joita nyt kierivät kyyneleet -kirkastivat timantteina. - -"No, tunnusta pois", kehoitti Montalais. - -"Mitä minun pitäisi tunnustaa?" - -"Kyyneltesi aihe, sillä tyhjästä ei itketä. Olenhan ystävättäresi ja -valmis tekemään mitä hyvänsä puolestasi. Malicorne on mahtavampi kuin -voisi luullakaan, kuulehan! Tahdotko tulla Pariisiin?" - -"Voi!" äännähti Louise. - -"Tahdotko tulla Pariisiin?" - -"Jäädä tänne yksin, tähän vanhaan linnaan, totuttuani kuulemaan sinun -sydämellistä hyräilyäsi, puristamaan kättäsi, juoksentelemaan kanssasi -puistossa -- voi, minä kuolen pian ikävään!" - -"Tahdotko tulla Pariisiin?" Louise huokasi. "Et vastaa." - -"Mitä vastaisinkaan?" - -"Myönnä tai kiellä, -- eihän se liene vaikeata." - -"Oi sinä olet kovin onnellinen, Montalais!" - -"No tuo merkinnee, että soisit olevasi minun sijassani?" - -Louise oli vaiti. - -"Pikku jukuri!" sanoi Montalais; "sopiiko koskaan salata mitään -ystävättäreltä! Tunnusta jo toki, että tahtoisit tulla Pariisiin, -tunnusta riutuvasi Raoulin kaipuuseen!" - -"Sitä en voi tunnustaa." - -"Teet siinä tyhmästi." - -"Kuinka niin?" - -"Syystä että... Näetkö tämän valtuuspaperin?" - -"Kyllähän minä sen näen!" - -"No, minä olisin toimittanut sinulle samanlaisen." - -"Keltä?" - -"Malicornelta vain." - -"Aure, puhutko totta? Olisiko se mahdollista?" - -"Kas, onhan Malicorne saapuvilla, ja mitä hän on tehnyt minun -hyväkseni, siihen hänen pitää kyetä sinunkin puolestasi." - -Malicorne oli kahdesti kuullut nimeänsä mainittavan ja oli hyvillään, -kun sai siitä aiheen lopettaa keskustelunsa rouva de Saint-Remyn -kanssa, kääntyäkseen neitosiin päin. - -"Mikä on, hyvä neiti?" - -"Tulkaa tänne, Malicorne", sanoi Montalais viitaten kärsimättömästi. -Malicorne totteli. "Toinen valtuuskirja!" tilasi kreivitär. - -"Kuinka?" - -"Tällainen kaunis paperi lisää, -- onhan se selvää." - -"Mutta..." - -"Minä tarvitsen!" - -"Ahaa, te tarvitsette sitä?" - -"Niin." - -"Se on tietysti mahdoton pyyntö, eikö olekin, herra Malicorne?" virkkoi -Louise lempeällä äänellään. - -"Hitto, jos sitä pyydetään teitä varten, mademoiselle..." - -"Niin, minua varten, herra Malicorne, -- minulle se tulisi!" - -"Ja jos neiti de Montalais sitä pyytää samalla kertaa kun tekin..." - -"Neiti de Montalais ei sitä pyydä, vaan vaatii", ilmaisi asianomainen. - -"No niin, pitänee totella teitä, mademoiselle." - -"Ja te toimitatte hänet nimitetyksi?" - -"Koetetaan." - -"Ei mitään välttelevää vastausta. Louise de ja Vallière tulee olla -madame Henrietten hovineito viikon kuluttua." - -"Kova pykälä!" - -"Viikon kuluttua, tai saatte tämän valtuutuksen takaisi, herra -Malicorne: minä en jätä ystävätärtäni." - -"Rakas Montalais!" sammalsi Louise. - -"Hyvä on, pitäkää te vain paperinne; neiti de la Vallièresta tulee -hovineito." - -"Onko se totta?" huudahti tämä. - -"Varmasti." - -"Voin siis toivoa pääseväni Pariisiin?" - -"Luottakaa siihen." - -"Oi, herra Malicorne, kiitän kiitän kaikesta sydämestäni!" Ja Louise -liitti kätensä ristiin ja hypähteli riemusta. - -"Pikku teeskentelijätär!" kuiskasi Montalais; "yritäpäs vielä saada -minua uskomaan, että rakkaus Raouliin ei jäydä sydäntäsi!" - -Louise punehtui kuin toukokuun ruusu, mutta vastaamatta hän riensi -syleilemään äitiänsä. - -"Herra Malicorne on valepukuinen prinssi", ihmetteli vanha rouva; -"hänellä on kaikki valtuudet." - -"Tahdotteko tekin päästä hovineidoksi?" kysyi häneltä Malicorne. -"Kerran alkuun jouduttuani voin yksin tein täyttää koko hovin." - -Ja sen sanottuaan hän livahti tiehensä jättäen rouvaparan ihan -tuppisuuksi, kuten Tallemant des Réaux sanoi. - -"No, saan siis hellittää toisen tuhannen livren erän", jupisi Malicorne -mennessään alas portaita, "mutta pitääpä sekin hankkia, kun kerran -Manicamp-veikkoseni ei tee mitään ilmaiseksi." - - - - -79. - -Malicorne ja Manicamp. - - -Näiden kahden uuden henkilön esiintyminen tässä historiassa omituisesti -samansointuisin nimin ja yhdistävin harrastuksin ansaitsee jossakin -määrin kertojan ja lukijan erityistä huomiota. - -Esitämme senvuoksi muutamia yksityisseikkoja herroista Malicornesta ja -de Manicampista. - -Malicornen jo tiedetään käyneen Orléansissa noutamassa kreivitär de -Montalaisille valtakirjan, joka herätti niin vilkasta hämmästystä -Bloisin linnassa. Orléansissa nimittäin herra de Manicamp sillähaavaa -oleskeli. - -Siinä oli omaa lajiansa nuori mies: varsin lahjakas, mutta aina -ahtaalla, vaikka hänellä oli mielinmäärin käytettävissään kreivi de -Guichen kukkaro, joka siihen aikaan oli parhaiten varustettuja -valtakunnassa. Kreivi oli saanut lapsuudenkumppanikseen tämän köyhän -aatelispojan, jonka isä oli jotakin Grammont-suvun[50] sivuhaaraa, ja -seuralainen oli älyllään luonut itselleen tulolähteen markiisin -äveriäässä perheessä. Pienestä pitäin oli hän ikäisekseen harvinaista -harkintaa osoittaen asettunut kreivi de Guichen kujeiden kyltiksi. Jos -hänen ylhäinen kumppaninsa oli näpistänyt rouva markiisittarelle -varatun hedelmän, rikkonut ikkunaruudun, iskenyt koiralta silmän puhki, -niin de Manicamp se tunnustausi syypääksi ja vastaanotti rangaistuksen, -joka viattomastikaan kärsittynä ei tuntunut keveältä. Mutta olipa tämä -uhrautuvaisuusjärjestelmä osoittautunut kannattavaksi, niin että hän ei -kotinsa varattomuuden mukaisesti nyt nähnyt pakolliseksi kulkea -vaatimattomassa asussa, vaan sai esiintyä hienona ja loisteliaana kuin -viidenkymmenentuhannen livren vuosituloja kuluttava nuori ylimys. - -Tuo ura ei suinkaan johtunut halvasta luonteesta tai -nöyrämielisyydestä. Ei, hän oli filosofi, tai oikeammin hän oli -maailman menosta tyyten välinpitämätön, kunhan vain sai panna rahaa -menemään. Se oli hänen ainoa elämänkutsumuksensa, ja sen -harrastamisessa de Manicamp oli ihan pohjaton. Säännöllisesti kolme tai -neljä kertaa vuodessa hän tyhjensi kreivi de Guichen, ja sitten kun -tämä oli kääntänyt taskunsa ja kukkaronsa nurin hänen edessään ja -selittänyt, että tarvittaisiin ainakin kaksi viikkoa ennen kuin -isällinen anteliaisuus jälleen täyttäisi ne, menetti de Manicamp kaiken -tarmonsa, viskausi makuulle ja loikoi siten vuoteessa syömättömänä ja -vailla komeita vaatteitaan, sillä ne hän heti alussa myi sillä -perusteella, että niitä ei lepäillessä tarvittu. Tänä ruumiillisena ja -sielullisena herpaannuskautena kreivi de Guichen massi jälleen täyttyi -ja valoi viljavuuttansa de Manicampille, joka nyt osti uudet tamineet, -laittausi jälleen kuntoon ja aloitti entisen elostelun. Tuo uusien -vaatekappaleittensa pilahintaisen rahaksimuuttamisen kiihko oli -saattanut sankarimme hyvinkin kuuluiseksi Orléansissa; meidän on vain -mahdoton sanoa, miksi hän yleensä tuli juuri tähän kaupunkiin -katumuspäiviänsä viettämään. Muutamat maakunnan nuoret huvittelijat, -joiden täytyi tyytyä kuudensadan livren vuosirahaan, jakoivat siellä -hänen varallisuutensa rippeet. Noiden uhkeiden pukujen huomattavampana -ihastelijana oli ystävämme Malicorne, kaupungin prokuraattorin poika; -hänen isältään Condén prinssi -- aina rahan tarpeessa kuten aito Condé --- usein sai lainoja runsaalla korolla. Malicorne hoiti isän kassaa, ja -silloiset laveat kunniakäsitykset sallivat hänen arvossapidettävänäkin -herrasmiehenä noudattaa isän esimerkkiä: lyhytaikaisilla pikku -lainoilla hän sai kahdeksantoistasadan livren vuositulot, joihin -prokuraattorin anteliaisuus puolestaan lisäsi kuusisataa käyttövaroina. -Niinpä Malicorne oli Orléansin hienostelijain kuningas, hänellä kun oli -kaksituhattaneljäsataa livreä vapaasti tuhlattavana kaikenkaltaiseen -hullutteluun. - -Mutta -- päinvastoin kuin de Manicamp -- Malicorne oli äärettömän -kunnianhimoinen. Hän rakasti kunnianhimosta, haaskasi varoja -kunnianhimosta, syöksyi häviöön kunnianhimosta. - -Malicorne oli päättänyt kohota hinnalla millä hyvänsä, ja kalliisti hän -tässä tarkoituksessa olikin hankkinut itselleen rakastetun ja ystävän. -Rakastettu, kreivitär de Montalais, on säälittömästi evännyt häneltä -rakkauden viimeiset myönnytykset, mutta hän oli ylimyksen tytär, ja -siinä oli kylliksi Malicornelle. Ystävä ei ollut kovinkaan -ystävällinen, mutta tämän oli ottanut suosikikseen kreivi de Guiche, -joka itse oli kuninkaan veljen ystävä, ja siinä oli kylliksi -Malicornelle. Rahallisesti neiti de Montalais kuitenkin tuli vuosittain -maksamaan hänelle tuhannen livreä, -- nauhoihin, hansikkaihin ja -makeisiin, -- ja de Manicamp sai vuosittain kahdestatoista -viiteentoista sataan käsilainoina, joita ei milloinkaan maksettu -takaisin. - -Malicornelle ei siis itselleen jäänyt mitään. Ei, me erehdyimme, jäihän -hänelle isän kassa. Kaikessa hiljaisuudessa hän oli prokuraattorin -rahoista jo maksanut itselleen usean vuoden määräerän ennakolta, -itsekseen vannoen täyttävänsä vajauksen heti kun saisi siihen -tilaisuuden. - -Täksi tilaisuudeksi hän oli suunnitellut tuottoisaa virkasijaa -kruununprinssin huonekunnassa, kun tämä järjestettäisiin Anjoun Filipin -mennessä naimisiin. Se aika oli nyt tullut, alettiin vihdoinkin laittaa -prinssille omaa taloutta. Hyvä toimi kuninkaallisen perheen jäsenen -hovissa, kun se annettaisiin sellaisen ystävän kuin de Guichen -takuulla ja suosituksella, merkitsi vähintään kahtatoistatuhatta -livreä vuodessa, ja sovelluttaen siihen jo koettelemaansa -tulojen korollakäyttöä saattoi Malicorne tuosta summasta tehdä -kaksikymmentätuhatta. - -Sellaiseksi virkailijaksi päästyään Malicorne siis saattoi mennä -naimisiin neiti de Montalaisin kanssa, joka ei ainoastaan toisi -miehelleen myötäjäisiä, vaan myöskin arvoa vanhan aatelisnimensä -loistolla. Mutta ainoanakaan tyttärenä ei kreivittärellä ollut -suurtakaan sukuperintöä, ja kunnollisten myötäjäisten saamiseksi oli -tarpeellista, että hän pääsisi seuranaiseksi jollekulle suurelle -ruhtinattarelle, joka oli yhtä antelias kuin leskiherttuatar oli itara. -Ja jotta vaimo ei olisi toisaalla ja mies toisaalla, -- jollainen asema -tuottaa suurta hankaluutta liiatenkin sellaisille luonteille kuin -tällä tulevalla pariskunnalla oli, -- Malicorne oli ajatellut -yhtymäkeskukseksi juuri kruununprinssin hovia. Neiti de Montalaisin -piti tulla prinsessa Henrietten hovineidoksi, Malicornen toimiessa -Anjoun herttuan huonekunnan virkailijana. - -Suunnitelma oli hyvä, ja sitä oli rivakasti ryhdytty toteuttamaan. -Malicorne oli kärttänyt Manicampia pyytämään kreivi de Guichelta -hovineidon valtakirjaa, ja kreivin pyynnöstä oli Filip epäröimättä -allekirjoittanut sellaisen. - -Mutta eiväthän noin toimeliaan sielun laskelmat supistuneet näin -ahtaisiin rajoihin, vaan ulottuivat jo paljon etäämmäksikin -tulevaisuuteen. Henriette-prinsessan lähellä saisi sukkela, nuori, -sievä ja vehkeilynhaluinen seuranainen tietoonsa kaikki nuoren -huonekunnan naissalaisuudet, ilmoittaen ne uskollisesti miehelleen, -joka puolestaan pitäisi ystävänsä Manicampin kanssa silmällä miehisen -elämän kätkettyjä piirteitä. Tällä keinoin voitaisiin joutuisesti luoda -suurikin omaisuus. Malicorne oli ruma nimi;[51] sen saaneella oli -kylliksi älyä tämän totuuden myöntämiseen. Mutta sopihan sitten ostaa -aatelistila, joka antaisi tälle nimelle jalosointuisemman lisän. - -Ei ollut uskomatonta, että nimelle voitaisiin silloin löytää mitä -ylhäisin alkuperäkin; se saattoi johtua jostakin muinaisesta -tihutyöstä, jonka verestäminen tuottaisi Malicorne-suvulle uudenlaista -loistoa. - -Näissä suunnitelmissa tosin ilmeni vielä monenlaisia vaikeuksia, ja -pahimpana itse neiti de Montalais. - -Oikullisena, ailahtelevana, arvaamattomana, pikamielisenä, väliin -vallattomana ja väliin liiankin tyystänä sovinnaisuuden noudattajana -tämä omapäinen impi useinkin pelkällä valkoisten sormiensa -näpäytyksellä tai hymyilevien huultensa puhalluksella suisti kumoon -korttilinnan, jonka Malicorne oli kuukauden kärsivällisyydellä -rakentanut. Mutta rakastajan kiusoja lukuunottamatta Malicorne oli -kuitenkin onnellinen, ja joskaan hän ei kyennyt vieraantumaan -rakkaudestansa, oli hänellä silti voimaa sen huolelliseen -peittelemiseen siinä tiedossa, että niiden kahleiden vähäisinkin -hellittäminen, joihin hän oli omituisella sävyllään kytkenyt -valtiattarensa, päästäisi irti kiusanhengen, joka veisi häneltä -merkityksen ja pilkkaisi hänen koko kosintaansa. Hän nöyryytti -rakastettuansa ynseydellä. Halussaankin hehkuen, kun kreivitär -viettelevänä lähestyi häntä, Malicorne osasi tekeytyä kylmäkiskoiseksi, -kun oli varma siitä, että toinen ilkkuen pakenisi, jos hän avaisi -sylinsä. Montalais puolestaan ei luullut rakastavansa lakimiestä, -vaikka asian laita oli päin vastoin. Malicorne vakuutteli hänelle -penseyttänsä niin alituiseen, että hän tuon tuostakin lopulta uskoi, ja -silloin hän luuli vihaavansa mokomaa karhua. Kun neitonen jälleen -yritti vallata häntä keimailulla, heittäysi Malicorne vielä -keimailevammaksi, päästämättä rakastettuansa koskaan täydellisesti -varmaksi hänen todellisista tunteistaan. Mutta enimmin ja ehdottomasti -kiinnitti nuorta kreivitärtä Malicorneen se seikka, että tämä oli aina -tulvillaan hovin ja suurkaupungin viimeisiä kuulumisia; hän toi Bloisin -piiriin aina uuden kuosin, salaisuuden tai suuren maailman -tuoksahduksen, ja niiden tärkeyttä lisäsi lakimiehen ovela menettely, -kun hän ei koskaan pyytänyt kahdenkeskistä kohtausta, vaan päin vastoin -antoi vain houkutella itsensä vastaanottamaan suosionosoituksia, joiden -saamiseen hänellä kuitenkin hehkui halu. Ei kreivitärkään kitsastellut -jutustelussaan; hänen välityksellään Malicorne tiesi kaikki linnan -tapahtumat, joita hän mitä hupaisimpina kaskuina sitten kertoi -Manicampille. Tämä ei huolettomuudessaan viitsinyt niitä enää -parannella, vaan haastoi ne valmiissa kunnossaan kreivi de Guichelle, -joka niillä hauskutti vuorostaan Filip-prinssiä. - -Sellainen pikku pyyteiden ja vehkeiden vyyhti siis lyhyeen kerrottuna -yhdisti Bloisin, Orléansin ja Pariisin, ja se nyt oli toimittamassa -viimemainitun kaupungin suureksi mullistajattareksi pienoisen la -Vallière-poloisen, joka äsken riemastuneena palatessaan äitinsä syliin -ei voinut mitenkään aavistaa, mikä merkillinen tulevaisuus oli hänen -osanaan. - -Vanha Malicorne taasen, Orléansin arvoisa prokuraattori, ei nähnyt -nykyisyyttä sen selvemmin kuin toiset tulevaisuutta. Päivittäin -säännöllisesti kävellessään päivällisensä jälkeen kello kolmesta -viiteen Sainte-Catherine-torilla, Ludvig XIII:n aikuiseen -kuosiin valmistetussa harmaassa puvussaan ja isoruusukkeisissa -kangaskengissään, ei kunnon kaupunginvirkailija olisi voinut -uneksiakaan, että hän se maksoi nuo naurunremahdukset, salaiset -suudelmat, supatukset ja juonet jotka viidenviidettä lieuen mittaisena -ketjuna yhdistivät Bloisin linnan ja kuninkaallisen palatsin. - -No niin, Malicorne siis läksi Bloisin linnasta, kuten sanottu, -tavatakseen uudestaan Manicamp-ystävänsä, joka oli tilapäisesti -vetäytynyt syrjäisempään eleskelyynsä Orléansin kaupunkiin. Oli tullut -juuri se käänne, jolloin tämä nuori ylimys hommasi viimeisen -kunnollisen pukunsa rahaksimuuttoa. - -Hän oli kaksi viikkoa aikaisemmin nykäissyt kreivi de Guichelta -viimeiset sata pistolia, joilla tämän piti lähteä Havreen -vastaanottamaan Henriette-prinsessaa, ja kolme päivää sitten oli hän -saanut Malicornelta viisikymmentä pistolia Montalaisin valtakirjan -hintana. Tuntien kaikki muut apulähteensä tällähaavaa ehtyneiksi hän -oli turvautunut irtaimistoonsa, jota lopuksi edustivat kaunis kullalla -kirjailtu ja kultanauhainen verkatakki ja satiinihousut; ne olivat -lyhytaikaisella loistollaan herättäneet hovipiirin ihastusta. - -Niistä hepenistä hyötyäkseen oli Manicampin täytynyt käydä vuoteeseen, -yrittäen pelkällä unella korvata lämmityksen ja aterioimisen puutetta, -puhumattakaan kävelyiden ja kekkerien hauskuudesta, jota hänelle ei -mikään hyvittänyt. Katkerinta oli vähintään viikoksi kieltäytyä -pelistä ja tanssista. Manicamp oli siis suuren synkkyyden vallassa, -ainoana toivonsäteenään juutalaiskaupustelijan odottelu. Tämän -sijasta ilmestyessään Malicorne sai kiusaantuneen äännähdyksen -tervehdyksekseen. - -"Mitä nyt!" ärähti hän; "tekö siinä taas olette, hyvä ystävä?" - -"Sitä kohteliaisuutta!" sanoi Malicorne. - -"No, nähkääs, odotin rahaa, mutta vain te tulitte." - -"Entä jos minä toisin rahaa?" - -"Kas, se on toista. Tervetuloa, rakas ystävä." - -Ja hän ojensi kätensä, ei tervehtiäkseen, vaan vastaanottaakseen -toiselta kukkaron; mutta Malicorne oli käsittävinään väärin ja pudisti -hänen kättänsä. - -"Miten niiden rahojen laita on?" kysyi Manicamp heti. - -"Rakas ystävä, jos niitä haluatte, niin ansaitkaa ne." - -"Mitä siihen tarvitaan?" - -"Ei muuta kuin nousta jalkeille ja lähteä suoraa päätä tavoittamaan -kreivi de Guichea." - -"Minäkö!" sanoi Manicamp venyttäytyen veltosti vuoteellaan. "Siitä ei -tule mitään." - -"Olette siis myynyt kaikki vaatekappaleenne?" - -"Ei, on minulla vielä puku, ja parhaani, mutta ostajaa odotan juuri." - -"No, mitäs muutakaan kuin laittaudutte oikein juhla-asuun, käskette -satuloida hevosen ja painutte taipaleelle." - -"Ei käy laatuun." - -"Miksei?" - -"_Morbleu_, ettekö siis tiedä, että herra de Guiche on Étampesissa?" - -"Kas, luulin hänen olevan Pariisissa; kolmenkymmenen lieuen sijasta -jouduttekin siis ratsastamaan vain viisitoista." - -"Tepä herttainen olette! Jos siinä hienossa asussa teen sellaisen -matkan, niin siitä ei ole enää mihinkään: sen sijaan että möisin sen -kolmestakymmenestä pistolista saisin silloin lahjoittaa sen -viidellätoista." - -"Lahjoittakaa miten vain, mutta minä tarvitsen toisen -hovineito-valtuutuksen." - -"No, ei vähä mitään! Eikö kreivittärenne mahdu yhdelle sijalle?" - -"Tehän niin tyydyttämätön olette: nielette kaksi omaisuutta, -- minun -ja kreivi de Guichen." - -"Voisitte sanoa kreivi de Guichen ja teidän." - -"Oikea muistutus kyllä, olkoon arvojärjestys kunniassa; mutta sen -valtakirjan tarvitsen." - -"Hyvä ystävä, prinsessalle kuuluu vain kaksitoista hovineitoa; olen jo -hankkinut teille, mitä kaksitoistasataa naista on kilvan kärttänyt, ja -siihen on minun täytynyt käyttää sellaista valtiotaitoa..." - -"Niin, kyllä tiedän, että te olette tavattomasti kunnostautunut siinä -puuhassa, rakas ystävä." - -"Pitää syventyä asioihin", sanoi Manicamp. - -"Turha puhuakaan siitä minulle! Ja lupaankin, että kun minusta tulee -kuningas, niin..." - -"Julistaudutte Malicorne I:ksi?" - -"Ei, vaan nimitän teidät rahaministerikseni; mutta siitähän ei nyt ole -kysymys." - -"Valitettavasti ei." - -"On hankittava minulle toinen hovineidon valtakirja. - -"Ystäväiseni, luvatkaa minulle taivas, niin nyt minä en tästä -hievahda." - -Malicorne helisytti taskuaan. - -"Tässä kilisee kaksikymmentä pistolia", hän sanoi. - -"Ja mitä minä kahdellakymmenellä pistolilla teen, hitto vieköön?" - -"Ka", virkkoi Malicorne hiukan pahastuen, "vaikkapa vain lisäätte ne -niihin viiteensataan, jotka jo olette minulle velkaa!" - -"Olette oikeassa, voinhan ne siltä näkökannalta kelpoittaa", myöntyi -Malicorne ojentaen uudestaan kätensä. "Antakaa tänne." - -"Malttakaa toki, lempo soikoon! Ei tässä sentään pelkkä käden -ojentaminen riitä; saanko sen valtakirjan?" - -"Olkoon menneeksi." - -"Pianko?" - -"Tänään." - -"Ohoh, älkää sentään sitoutuko liikoihin, herra de Manicamp, kun en -niin tavatonta joutuisuutta pyydäkään. Kolmenkymmenen lieuen taival -päivässä tappaisi teidät." - -"Ystävän palvelemisessa en katso mitään mahdottomaksi." - -"Olette sankarillinen." - -"No, ne kaksikymmentä pistolia?" - -"Tässä", sanoi Malicorne näyttäen kultarahoja. - -"Hyvä!" - -"Mutta, hyvä herra Manicamp, teiltähän ne melkein kuluvat -kyytihevosiin, jos aika sovitaan näin lyhyeksi." - -"Eikä kulu, olkaa huoletta." - -"Suokaa anteeksi, seitsemän kyytiväliä täältä Ëtampesiin, neljätoista -livreä, edestakaisin kahdeksankolmatta; ilman päivällistä ette voisi -sieltä lähteä, ja varmaan teidän olisi lopultakin pakko jäädä myös -yöksi, joten voin laskea siitä kuusikymmentä livreä kaikkiaan menoiksi, -jos aloitatte yrityksen tällaiseen aikaan päivästä." - -Manicamp venyttäysi vuoteellaan kuin käärme ja tähtäsi suuret silmänsä -Malicorneen. - -"Lienette sentään oikeassa", hän myönsi, "en voisi palata ennen kuin -huomenna." Ja samassa hän otti nuo kaksikymmentä pistolia. "Mutta siinä -tapauksessa meillä onkin vielä aikaa." - -"Aikaa mihin?" - -"Pikku pelierään." - -"Ei toki, te voitatte aina." - -"No, lyökäämme vetoa; veikkaan nämä kaksikymmentä pistolia -kahtakymmentä vastaan." - -"Ja mikä olisi vedon aiheena?" - -"Minä selitän. Tarkimman määräyksen mukaan täältä on neljäntoista -lieuen matka Étampesiin." - -"Niin." - -"Neljäntoista takaisin." - -"Tietenkin." - -"Yhteensä siis kahdeksankolmatta lieuen taival." - -"Epäilemättä." - -"Sille taipaleelle saanen neljäntoista tunnin ajan?" - -"Sen myönnän mielelläni." - -"Tunnin kreivi de Guichen tavoittamiseen?" - -"Sekin on vaatimattomasti pyydetty." - -"Ja tunnin hänen kyhätäkseen kirjeen prinssille?" - -"Se sopii." - -"Kuusitoista tuntia siis kaikkiaan. Nyt on kello kaksitoista .." - -"Puoli yksi." - -"Kas, teillähän on komea taskukello!" - -"Puhuitte vedonlyönnistä?" kysäisi Malicorne pistäen kellon nopeasti -takaisin taskuunsa. - -"Aivan oikein: tarjoudun lyömään vetoa kahdestakymmenestä pistolista, -että te saatte kreivin kirjeen kahdeksassa tunnissa." - -"Onko teillä siivekäs hevonen?" - -"Se on minun asiani. Yhdyttekö vetoon?" - -"Että muka saan kreivin kirjeen kahdeksassa tunnissa? -allekirjoitettuna?" - -"Aivan." - -"No, hyvä, -- minä lyön vetoa kahdestakymmenestä pistolista, että se on -mahdotonta", päätti Malicorne uteliaana näkemään, miten lepäilevä -aatelismies tästä sitoumuksesta suoriutuisi. - - - - -80. - -Manicampin mahti. - - -"On siis sovittu", määritteli de Manicamp vedonlyönnin vahvikkeeksi, -"että te suoritatte minulle kaksikymmentä pistolia heti kun selviää, -että toimitan teille kreivi de Guichen vastauksen kahdeksassa tunnissa -niiden kuudentoista asemesta, jotka olemme laskeneet matkaan täältä -Étampesiin ja takaisin? Ja että päinvastaisessa tapauksessa minä -menetän saman summan?" - -"Sovittu on." - -"Antakaahan kynä, mustetta ja paperia." - -"Tässä on kirjoitustarpeet." - -"Aah!" - -Huoaten Manicamp kohottausi vasemman kyynärpäänsä varaan ja piirsi -sirosti seuraavat rivit: - - 'Osoitus kruununprinsessan hovineidon paikan täyttämiseen, johon - herra kreivi de Guiche sitoutuu ensi tilassa toimittamaan - nimityksen. - - _De Manicamp_.' - -Tästä ponnistuksesta päästyään Manicamp ojentausi jäljen pitkäkseen. - -"No, mitä tämä merkitsee?" oudoksui Malicorne. - -"Ei muuta kuin että jos teillä on kiire saada haltuunne kreivi de -Guichen suosituskirje prinssille näytettäväksi, olen minä voittanut -vetoni." - -"Millä tavoin?" - -"Sen pitäisi olla selvää: te otatte tämän paperin ja lähdette minun -sijastani." - -"Ahaa!" - -"Kiidätte huiminta vauhtia ja olette kuuden tunnin kuluttua -Étampesissa; tuntia myöhemmin teillä on kreivin kirje, minä olen -voittanut vetoni makuulla. Tämä järjestely on minulle mukavin ja -varmaan myös teille." - -"Te olette ehdottomasti suuri mies, Manicamp!" - -"Sen kyllä tiedän." - -"Minä siis lähden Êtampesiin ja näytän kreivi de Guichelle tämän -osoituksen?" - -"Häneltä saatte samanlaisen prinssille." - -"Ja sitten riennän Pariisiin?" - -"Ja prinssi vahvistaa nimityksen heti." - -"Antaen minulle valtakirjan?" - -"Niinkuin teillä jo olisi se." - -"Ah!" - -"Lienen huomaavainen mies, vai mitä?" - -"Ihailtava ystävänpalveluksissa!" - -"Kiitos." - -"Te siis saatte kreivi de Guichen myöntämään mitä vain tahdotte, hyvä -Manicamp!?" - -"Kaikkea, paitsi rahaa." - -"_Diable_, kiusallinen poikkeus! Mutta jos nyt pyytäisitte häneltä... -jotakin muuta tärkeätä?" - -"Mitä tärkeätä se olisi?" - -"No, jos joku ystävänne pyytäisi teiltä sellaista palvelusta, että..." - -"Minä kieltäytyisin." - -"Niin itsekäs!" - -"Tai ainakin kysyisin, minkä palveluksen hän tekisi minulle -vastavuoroon." - -"Vaikkapa niinkin. Se ystävä siis nyt puhuttelee teitä." - -"Te, Malicorne?" - -"Minä niin." - -"Kas vain, olettekin siis hyvissä varoissa?" - -"Minulla on vielä viisikymmentä pistolia." - -"Juuri se erä, jota tarvitsen. Missä ne kolikot ovat?" - -"Täällä", vastasi Malicorne kopauttaen toista taskuaan. - -"Puhukaa, hyvä ystävä; mitä te olette vailla?" - -Malicorne otti jälleen kirjoitusneuvot ja tarjosi niitä Manicampille. - -"Kirjoittakaa", esitti hän. - -"Sanelkaa." - -"'Osoitus viran saantiin hänen kuninkaallisen korkeutensa -kruununprinssin hovissa.'" - -"Ohoh!" sanoi Manicamp kohottaen kynän, "virka prinssin huonekunnassa -viidestäkymmenestä pistolista?" - -"Te kuulitte väärin, hyvä ystävä." - -"Ettekö sanonut viisikymmentä?" - -"Viisisataa ainakin tarkoitin." - -"Olisiko se summa käsillä?" - -"Se on tässä." - -Manicamp ahmi katseillaan lakimiehen näyttämää kultakääryä, mutta tämä -piti sitä nyt loitolla. - -"No, mitä sanottekaan? Viisisataa pistolia!" - -"Mitättömän huokeasta menee, ystäväiseni", vastasi Manicamp, "te -käytätte luottoani kohtuuttomasti; mutta sanelkaa pois." - -Malicorne jatkoi: - -"'Ystäväni kreivi de Guichen hankittavaksi ystävälleni Malicornelle.'" - -"Kas niin", virkahti Manicamp. - -"Suokaa anteeksi, unohditte allekirjoituksen." - -"Ah, aivan oikein! No, nyt ne viisisataa!" - -"Tästä luen kaksisataaviisikymmentä." - -"Miksi jättäisitte puolet pois?" - -"Loput suoritan saadessani viran." - -Manicamp irvisti happamesti. - -"Siinä tapauksessa", hän sanoi, "antakaa se osoitus takaisin." - -"Takaisin! Miksi?" - -"Lisään siihen sanan." - -"Lisäätte sanan?" - -"Niin, yhden vain." - -"Mikä se olisi?" epäröitsi lakimies. - -"'Kiire.'" - -Malicorne antoi paperin, ja Manicamp, kirjoitti lisäyksensä. - -"Hyvä!" tuumi toinen saadessaan jälleen lappusensa. Manicamp alkoi -laskea kultarahoja. - -"Puuttuu kaksikymmentä", huomautti hän. - -"Kuinka niin?" - -"Voitinhan äskeisessä vedonlyönnissä." - -"Se on totinen tosi!" - -Malicorne antoi kaksikymmentä pistolia lisää. Manicamp alkoi koppoa -kultaansa täysin kourin ja valutella sitä koskina peitteelleen. - -"Siinä siis toinen valtuutus", jupisi Malicorne kuivatessaan paperinsa, -"joka ensimmältä näytti käyvän minulle kalliimmaksi kuin edellinen; -mutta..." - -Hän pysähtyi, otti vuorostaan kynän ja kirjoitti Montalaisille: - - 'Mademoiselle, ilmoittakaa ystävättärellenne, että hänen - valtuutuksensa saapuu piammiten. Lähden juuri hankkimaan siihen - vain allekirjoitusta, muu on kunnossa: kahdeksankymmenenkuuden - lieuen matkan tulen samonneeksi rakkaudesta teihin!' - -Kavalasti hymyillen hän sitten jatkoi äskeistä tuumailuaan: "Niin, -luulinpa toisen valtakirjan käyvän minulle kalliimmaksi kuin -ensimmäisen, mutta sepä heltisi huokeammallakin... ja neiti de la -Vallière lisäksi näkyy tuottavan minulle enemmän hyvää kuin hänen -ystävättärestäänkään toivoin, kunhan nyt vain tämä kaikki toteutuu -- -kuten tapahtuukin, taikka nimeni ei ole Malicorne! -- Hyvästi, -Manicamp!" hän lisäsi ääneen ja riensi tiehensä. - -Mutta sitten illalla Êtampesiin ehtiessään hän kuuli, että kreivi de -Guiche oli vastikään lähtenyt Pariisiin. Malicorne kuitenkin levähti -vain kaksi tuntia ja lähti uudestaan taipalelle. Saapuen Pariisiin -aamuyöstä hän poikkesi pieneen majataloon, jossa hänen oli tapana -asustaa pääkaupunkikäynneillään, ja kello kahdeksaksi aamulla hän -laittausi Grammont-hotelliin. - -Tämä tarmokkuus osoittausi varsin tähdelliseksi, sillä kreivi de Guiche -oli juuri lähtemässä jäähyväisille prinssin luo ennen kuin matkaisi -Havreen, jonne Ranskan aatelisto oli kokoontumassa vastaanottamaan -Henriette-prinsessaa tämän saapuessa Englannista. - -Malicorne lausui Manicampin nimen ja sai heti pääsyn. - - - - -81. - -Grammont-hotellin pihalla. - - -Kreivi de Guiche oli sukunsa kaupunkitalon pihalla tarkastamassa -valjakoitansa, joita ratsaspalvelijat ja tallirengit taluttivat hänen -ohitseen. Nuori ylimys kiitti tai laitti hankkijainsa ja palkollistensa -kuullen hänelle osoiteltuja saattueen pukuja ja tamineita, hevosia ja -valjaita. Kesken tätä tärkeätä hommaa mainittiin hänelle Manicampin -nimi. - -"Manicamp?" hän huudahti. "Tulkoon heti, _parbleu_!" ja hän astahti -vilkkaasti portille päin. - -Malicorne livahti sisään puoliavoimesta portista ja katsoi rohkeasti -kreiviin, joka kummastui nähdessään tuntemattomat kasvot odotetun -ystävän sijasta. - -"Suokaa anteeksi, herra kreivi", aloitti lakimies, "luulen erehdyksen -tapahtuneen: teille lienee ilmoitettu itse Manicamp, vaikka tuleekin -vain hänen lähettinsä." - -"Ahaa!" virkkoi de Guiche hieman kylmäkiskoisempana, "ja mikä on -asiana?" - -"Kirje, herra kreivi." - -Malicorne ojensi kotelon ja piti tarkoin silmällä kreivin kasvoja, kun -tämä huolettomasti sieppasi käteensä ensimmäisen osoituksen. -Vilkaistuaan siihen de Guiche puhkesi nauruun. - -"Taas!" hän huudahti; "jälleen hovineito? Jopa nyt! Se veitikka ottaa -siis hoivaansa kaikki hovin seuranaiset?" Malicorne vain kumarsi. - -"Ja miksei hän tule itse?" kysyi kreivi. - -"Hän on vuoteenomana." - -"Äh lempo! Hänellä ei siis ole rahaa?" Kreivi kohautti olkapäitänsä. -"Mihin hän onkaan jo kaikki rahansa syytänyt?" - -Malicornen liike ilmaisi, että hän oli siitä seikasta yhtä tietämätön -kuin toinenkin. - -"Käyttäköön sitten luottoa", jatkoi de Guiche. - -"Hm, minä luulen, että Manicampilla ei ole luottoa muualla kuin teidän -luonanne, herra kreivi", huomautti Malicorne vapaapuheisesti. - -"Mutta niin ollen hän ei saavukaan Havreen? Mahdotonta, sinnehän pitää -kaiken hienoston tulla!" - -"Toivottavasti hän ei sentään lyö laimin niin loistavaa tilaisuutta, -herra kreivi", yritti Malicorne lohduttaa. - -"Hänen tulisi jo kuitenkin olla Pariisissa!" - -"Hän kaiketi lähtee poikkimaitse suoraan Orléansista, voittaakseen -menettämänsä ajan. Siihen matkaan hän lienee varustautunut." - -"Monsieur", sanoi kreivi de Guiche kumartaen, "teillä näkyy olevan -hyvää aistia." - -Malicorne tosiaan näytti ulkonaisestikin esittelykelpoiselta -herrasmieheltä puvussa, jonka hän oli aikaisemmin ostanut Manicampilta. -Hän kumarsi vuorostaan. - -"Osoitatte minulle suurta kunniaa, monsieur", vastasi hän. - -"Ketä mielihyväkseni saankaan puhutella?" - -"Nimeni on Malicorne, monsieur." - -"Mitä arvelette näistä pistoolikoteloista, herra de Malicorne?" - -Malicorne oli älykäs mies ja oivalsi, miten nyt oli käytettävä -tilaisuutta. Hänen nimensä eteen ilmestynyt aatelistunnus sitäpaitsi -tuntui kohottaneen hänet puhuttelijansa tasalle, niin että hän kykeni -esiintymään luontevasti. - -Hän tutki koteloita asiantuntijan näköisenä ja lausui epäröimättä: - -"Raskaanlaisia." - -"Siinä näette", virkkoi de Guiche satulasepälle, "tämä pätevä aseiden -tuntija vahvistaa äskeisen moitteeni, että olette tehnyt -pistoolikotelot liian tukeviksi." - -Satulaseppä lausui pahoittelunsa. - -"Entä mitä sanotte tuosta hevosesta?" kysyi de Guiche. "Ostin sen -vastikään." - -"Päältä katsoen se näyttää minusta täydelliseltä, herra kreivi; mutta -minun pitäisi koetella sitä, voidakseni antaa arvosteluni." - -"No, nouskaa selkään, herra de Malicorne, ja kiertäkää ajorata pariin -kolmeen kertaan." -- Talon piha oli tosiaan järjestetty siten, että -kehä kelpasi tarpeen tullen ratsastuskentäksi. - -Malicorne sieppasi ripeästi ohjakset oikeaan käteensä, tarttui harjaan -vasemmallaan, kohousi jalustimen varassa ja heilahti satulaan. - -Ensin hän antoi ratsun kiertää pihan kertaalleen käymäjalkaa. Toisen -hän ratsasti ravia ja kolmannella antoi juoksijan laukata. Sitten hän -pysähdytti kreivin lähelle, hyppäsi maahan ja heitti ohjakset -tallirengille. - -"No, mikä on mielipiteenne, herra de Malicorne?" tiedusti kreivi. - -"Hevonen on mecklenburgilainen, herra kreivi", sanoi Malicorne. -"Vilkaistessani, olivatko kuolaimet hyvin paikoillaan, huomasin iän -juuri seitsemäksi vuodeksi, josta alkaen sotaratsua on ryhdyttävä -harjoittamaan. Etupuoli on keveä. Latuskapäinen hepo on ratsastajan -kädelle lepo, sanotaan. Säkä matala. Lautasten pyöristys saa minut -hiukan epäilemään saksalaisen rodun puhtautta; siinä on varmaan -englantilaistakin verta. Elukka seisoo tanakasti, mutta pyrkii ravissa -ristiastuntaan; parasta on panna hyvää huolta kengitykseen. Säyseä -muuten, ja nopea vauhtia muuttaessa tai käänteissä." - -"Oivallisesti arvosteltu, herra de Malicorne", kiitti kreivi. "Te -olette todellinen tuntija." Kääntyen jälleen lähemmin tarkastamaan -tulokasta hän jatkoi: "Teillä on peräti siro puku. Ei kai se ole -maakunnasta saatu, -- Toursissa tai Orléansissa en luulisi noin hyvällä -aistilla vaateparsia sommiteltavan?" - -"Ei, herra kreivi, Pariisissa tämä onkin tehty." - -"Kas, sen kyllä näki... Mutta palatkaamme asiaamme -- Manicamp siis -tahtoo nimityttää vielä toisen hovineidon?" - -"Näette hänen kirjoittavan teille siten, herra kreivi." - -"Kuka siksi ensimmäiseksi tulikaan?" - -Malicorne tunsi punehtuvansa. - -"Hyvin viehättävä neitonen", hän kiirehti vastaamaan, "kreivitär de -Montalais." - -"Ahaa, te tunnette hänet, monsieur?" - -"Kyllä, hän on kihlattuni, tai melkein." - -"Se on toista... Onnittelen tuhannesti!" sanoi kreivi de Guiche, jonka -huulilla jo pyöri hovilaispila, mutta sai sijalleen kunnioittavan -sävyn, kun Malicorne ennätti huomauttaa suhteensa laadusta. "Ja kelle -tämä toinen valtuutus on aiottu?" jatkoi kreivi. "De Manicampinko -kihlatulle?... Siinä tapauksessa surkuttelen kaunotarta. Tyttöparka saa -hankalasti hoidettavan miehen." - -"Ei, herra kreivi... toisen nimityksen saisi kreivitär la Baume le -Blanc de la Vallière." - -"Tuntematon", virkahti de Guiche. - -"Hän en todella yleiseenkin tuntematon, monsieur", myönsi Malicorne -hymyillen. - -"No, minä puhun prinssille. Onhan hän kai hyvää sukua?" - -"Vanhaa ja kunnioitettua syntyperää, leskiherttuattaren seuraneiti." - -"Hyvä on! Tahdotteko tulla mukaan prinssin luo?" - -"Mielelläni, jos suotte minulle sen kunnian." - -"Ovatko vaununne täällä?" - -"Ei, tulin ratsain." - -"Tuossa puvussa?" - -"Ei, monsieur; saavuin Orléansista kyytihevosella ja vaihdoin asuani -ennen kuin esittäysin teille." - -"Niin oikein, tehän jo sanoitte tulevanne Orléansista", tuumi kreivi ja -rypisti de Manicampin kirjeen taskuunsa. - -"Monsieur", huomautti Malicorne arasti, "te ette liene lukenut kaikkea --- kotelossa oli kaiketi kaksi kirjettä." - -"Oliko niin? Katsotaanpa." Ja kreivi avasi uudestaan kuoren. "Ahaa, -aivan oikein, totta kyllä!" - -Kreivi käänsi auki sen paperilapun, jota hän ei ollut vielä lukenut. - -"Jo sen arvasinkin", hän sitten sanoi, "taaskin paikanmääräys prinssin -hovissa, -- se mies on totisesti pohjaton. Sitä peijoonia, hän siis -tekee kauppoja arvonimityksillä?" - -"Ei, herra kreivi, hän tahtoo tällä vain suoda minulle lahjan." - -"Kah, teihinhän sen loppulisäys todella viittaakin! Se muuttaa' asian, -hyvä herra de Malicorne", lausui nuori ylimys armollisesti. - -"Teidän hyväntahtoisuutenne on ansaitsemattoman suuri", rohkaistui nyt -lakimies selittämään; "minun täytyy jo ottaa vapaudekseni oikaista -käsitystänne eräässä kohdassa: minä en ole aatelismies. Minulla on -rehti sydän, hiukan järkeäkin mutta nimeni on lyhyeen vain Malicorne." - -"No", virkkoi de Guiche tähystellen puhekumppaninsa sukkelia ilmeitä, -"te todella tunnutte minusta miellyttävältä mieheltä, monsieur. Minä -pidän ulkomuodostanne, herra Malicorne, ja teillä täytyy olla ihan -erinomaisia ominaisuuksia, kun olette voinut kiinnittää puolellenne -niin itsekkään olennon kuin de Manicampin. Hiisi vieköön, suoraan -sanoen te olette aivan yli-ihminen!" - -"Enhän nyt toki!" - -"_Morbleu_, niin juuri, koska hän tekee teille lahjoituksen. Ettekö -sanonut, että hän tahtoi lahjoittaa teille virkanimityksen prinssin -huonekuntaan?" - -"Suokaa anteeksi, herra kreivi, -- jos saan sen viran, niin lahjoittaja -ei ole hän, vaan te." - -"Ja kenties hän ei olekaan aivan ilmaiseksi antanut välitystään?" - -"Herra kreivi..." - -"Malttakaas, Orléansissahan on joku Malicorne, joka lainailee rahoja -Condén prinssille, _parbleu_!" - -"Varmaankin isäni, monsieur." - -"Kas vain! Herra prinssillä on isä ja tuolla kamalalla de Manicampilla -ahmatilla poika! Olkaa varuillanne, monsieur, minä tunnen hänet; -_mordieu_, hän kalvaa teidät luihin asti." - -"Minä vain lainaan korottomasti, monsieur", paransi lakimies asemaansa -hymyhuulin. - -"Sainkin teistä heti sen käsityksen, että te olette peräti säädyllinen -herrasmies, herra Malicorne. Te saatte nimityksenne, tai menköön oma -nimeni." - -"Voi, herra kreivi, kiitän kaikesta sydämestäni!" huudahti Malicorne -hurmaantuneena. - -"Lähtekäämme kruununprinssin luo, hyvä herra Malicorne, lähtekäämme -suoraa päätä." - -Ja de Guiche suuntasi askeleensa portille, viitaten uutta -tuttavaa mukaansa. Mutta samassa sen takaa ilmestyi nuori ritari, -neljän- tai viidenkolmatta ikäinen, kalpeakasvoinen, ohuthuulinen, -hohtavasilmäinen, ruskeatukkainen. - -"Hei, hyvää huomenta!" toivotti hän, tulollaan peräydyttäen kreivin -sisemmäksi pihalle. - -"Kas, sinä täällä, de Wardes! Sinä, saappaissa, kannuksissa ja raippa -kädessä!" - -"Oikea asu Havreen lähtijälle. Eihän huomenna ole Pariisissa enää -ketään." Ja uusi tulokas tervehti sovinnaisesti Malicornea, joka -uhkeassa puvussaan olisi käynyt ruhtinaasta. - -"Herra Malicorne -- herra de Wardes", esitteli de Guiche, toisten -kumartaessa uudestaan. "Kuulehan, de Wardes, sano meille, sinä kun olet -selvillä tällaisista asioista: mitä virkoja nykyään on täyttämättä -hovissa tai oikeastaan kruununprinssin huonekunnassa?" - -"Kruununprinssin huonekunnassa?" toisti de Wardes tähystellen ilmaan, -muistutellakseen mieleensä. "Maltahan... ylitallimestaria ei -tietääkseni ole vielä määrätty." - -"Oh", huudahti Malicorne, "älkäämme puhuko sellaisista sijoista, -monsieur; minun pyrkimykseni ei ulotu neljännekseenkään sitä matkaa!" - -De Wardesilla oli epäluuloisempi huomiokyky kuin de Guichella, ja hän -oivalsi heti, mitä Malicorne oli miehiään. - -"Niin, herttua ja pääri sen tarvitsee olla, joka siihen -luottamusasemaan nimitetään", sanoi hän masentavasti. - -"Minä en pyydä muuta kuin jotakin ihan vaatimatonta tointa", selitti -Malicorne; "olen arvoltani halpa enkä asetu oikeata tasoani ylemmäksi." - -"Monsieur Malicorne on miellyttävä herrasmies, jonka ainoana haittana -on aateluuden puute", puolsi nuori kreivi arvokumppanilleen. "Mutta -minä puolestani en anna sellaiselle seikalle ehdotonta merkitystä." - -"Vaikka niinkin", mukausi de Wardes; "mutta muistutan sinulle vain, -hyvä kreivi, että ilman aatelisarvoa voi tuskin toivoa pääsyä prinssin -esittelyyn." - -"Se on totta, hovisääntö on muodollinen!" muisti kreivi. "_Diable! -diable!_ sitä emme olleet ajatelleet." - -"Voi, se on minulle kova isku", sanoi Malicorne hiukan kalveten, "kova -isku, herra kreivi!" - -"Ei toivoakseni korjautumaton", viihdytti de Guiche. - -"_Pardieu_!" huudahti de Wardes; "korjaus on kyllä tiedossa, kun teistä -vain tehdään aatelismies, hyvä herra. Hänen ylhäisyytensä kardinaali -Mazarin ei juuri muuta tehnytkään aamusta iltaan." - -"No no, de Wardes!" kielsi kreivi; "ei mitään huonoja piloja. Meidän -keskemme ei sellainen leikkipuhe sovellu; on kyllä totta, että -aateluutta voi ostaa, mutta se on niin ikävä ilmiö etteivät -aatelismiehet hevin voi sitä tehdä naurun asiaksi. - -"Oletpa totisesti puritaanimainen, kuten englantilaiset sanovat." - -"Herra varakreivi de Bragelonne!" ilmoitti kamaripalvelija pihalla -ikäänkuin salonkiin astuen. - -"Ah, rakas Raoul, sinuapa on hauska tavata! Ja saappaissa ja -kannuksissa myös! Lähdet siis matkaan sinäkin!" - -Bragelonne lähestyi nuorten miesten ryhmää ja tervehti luonteenomaisen -vakaasti ja säveästi. Hänen kumarruksensa kohdistui etenkin de -Wardesiin, jota hän ei ollenkaan tuntenut ja jonka kasvonpiirteet -olivat käyneet omituisen kylmäkiskoisiksi Raoulin ilmestyessä. - -"Hyvä ystävä", hän sanoi de Guichelle, "tulin pyytämään sinun seuraasi. -Olethan nimittäin arvatenkin lähtemässä Havreen?" - -"No, mainiota, erinomaista! Me saamme hupaisen matkan. Herra Malicorne --- herra de Bragelonne. Niin, ja tässä esittelen sinulle herra de -Wardesin." - -Nuoret aatelismiehet vaihtoivat jäykän tervehdyksen. Nämä -kaksi luonnetta näkyivät alunpitäin luontuvan keskinäiseen -vastakohtaisuuteen. De Wardes oli joustava, nokkela, salakavala, Raoul -totinen, ylväs, suora. - -"Toimita meidät yksimielisyyteen, de Wardes ja minut, Raoul." - -"Mitä kysymys koskee?" - -"Aatelia." - -"Kuka sitä alaa tuntee, ellei Grammont-suvun jäsen?" - -"En tahdo kuulla kohteliaisuuksiasi, vaan kysyn mielipidettäsi. De -Wardes väittää, että aatelisarvoja käytetään väärin; minä taasen olen -sillä kannalla, että aatelisarvo sinänsä ei ole katsottava mitään -merkitseväksi, jos mies ei osoita edustavansa sitä kunniakkaasti." - -"Sinä olet oikeassa", lausui de Bragelonne tyynesti. - -"Mutta minäkin voin esittää perusteen väitteelleni, herra varakreivi", -virkkoi de Wardes omituisella äänenpainolla, "sanoessani, että -Ranskassa kaikin tavoin halvennetaan ylimystöä: itse kuningas valitsee -ympäristökseen miehiä, jotka eivät voisi luetella neljääkään esi-isää." - -"Mitä joutavia!" tokaisi de Guiche; "kuinka voitkaan siten sanoa?" - -"Voin mainita esimerkin." De Wardes kääntyi erityisesti tähystämään -Bragelonnea, mutta jatkoi sitten kreiville: "Tiedätkö, kuka on -vastikään nimitetty muskettisoturien päällikkökapteeniksi, -- -arvoasemaan, joka vastaa enempää kuin päärin etuuksia ja asettaa -haltijansa Ranskan marskienkin edelle?" - -Raoul alkoi punehtua huomatessaan, mihin de Wardes tähtäsi. - -"En ole kuullut; kuka on nimitetty? Pitkää aikaa ei siitä missään -tapauksessa ole, sillä vielä viime viikolla se paikka oli avoinna, kun -kuningas epäsi sen kruununprinssiltä, jolla oli suojatti aiottuna -toimeen." - -"No, kas, hyvä ystävä, kuningas on sen evännyt veljensä suojatilta, -antaakseen tuon aseman chevalier d'Artagnanille, gascognelaiselle -pikkuaateliselle, joka on kolmekymmentä vuotta palvellut vartiosoturina -eteissuojamissa!" - -"Suokaa anteeksi, monsieur, että keskeytän", puuttui puheeseen Raoul, -luoden ankaran silmäyksen de Wardesiin, "mutta te ette nähdäkseni tunne -miestä, josta puhutte." - -"Enkö muka tunne herra d'Artagnania! Hyväinen aika, kuka ei häntä -tuntisi?" - -"Niiden, jotka hänet tuntevat, monsieur", sanoi Raoul yhä tyynemmin ja -kylmäkiskoisemmin, "täytyy tunnollisina sanoa, että jos hän ei olekaan -niin jalosukuinen aatelismies kuin kuningas, -- mikä ei ole hänen -vikansa, -- hän joka tapauksessa on maailman kaikkien valtiaitten -vertainen miehuullisuuden ja kunnon puolesta. Se on minun mielipiteeni, -ja -- Jumala kiitos -- minä tunnenkin herra d'Artagnanin syntymästäni -saakka." - -De Wardes aikoi vastata, mutta de Guiche ehätti edelle, käsittäen -keskustelun joutuneen pahalle tolalle. Bragelonne sävyssä oli ollut -alunpitäin jotakin vaistomaista vastenmielisyyttä de Wardesia -kohtaan, joka puolestaan esiintyi harkitun hyökkäävästi. Lähemmin -miettimättäkään kahden ystävänsä outoa vastakohtaisuutta de Guiche -oivalsi, että heistä oli jompikumpi tuotapikaa lausumassa toiselle -hyvitystä vaativan loukkauksen, ja sitä ehkäistäkseen hän tokaisi: - -"Hyvät herrat, meidän tulee erota, sillä minun on lähdettävä prinssin -luo. Tule sinä minun kanssani Louvreen, de Wardes; sinua taasen -pyydän jäämään tänne isännöimään, Raoul, pitääksesi silmällä -matkavalmistusteni viimeistelyä, kun kerran tiedät, mitä kaikkea täällä -on tekeillä." - -Miehenä, joka ei etsinyt eikä pelännyt kaksintaistelua, Raoul -vastustelematta nyökkäsi myöntymykseksi ja istuutui penkille -päivänpaisteeseen. - -"Hyvä on", sanoi de Guiche, "levähdä siinä, Raoul, ja näytätä itsellesi -niitä kahta ratsua, jotka vastikään ostin; lausut niistä sitten -mielipiteesi, sillä minä panin kaupan ehdoksi sinun hyväksyvän -lausuntosi. Kah, suo anteeksi, -- unohdinpa kysyä sinulta tietoja -kreivi de la Fèrestä?" - -Viime sanat virkkaessaan hän tarkkasi de Wardesia, nähdäkseen, olisiko -Raoulin isän mainitsemisella mitään vaikutusta häneen. - -"Kiitos", vastasi nuori mies, "herra kreivi jaksaa hyvin." - -De Wardesin silmissä leimahti vihan salama, jota de Guiche ei ollut -huomaavinaan; hän hyvästeli Raoulia kädenpuristuksella ja lisäsi: - -"Kun täällä tulee valmista, niin mehän voimmekin tavata toisemme -Palais-Royalin pihalla." Hän viittasi mukaansa de Wardesia, joka -liikahteli kärsimättömästi. "Lähdemme", hän sanoi; "tulkaa, herra -Malicorne." - -Tämä nimi säpsähdytti Raoulia. Hänestä tuntui kuin hän olisi jo kerran -kuullut sitä nimeä mainittavan, mutta hän ei kyennyt muistamaan, missä -tilaisuudessa. Hänen puolittain mietiskellessään sitä ja puolittain -hautoessaan pahastustansa de Wardesin käyttäytymisestä astelivat toiset -kolme herrassa Palais-Royalia kohti, missä Anjoun herttua asui. -Malicorne käsitti kaksi seikkaa: ensiksikin, että aatelismiehillä oli -jotakin kahdenkeskistä puhuttavaa, ja toiseksi, että hänen ei -muutenkaan sopinut kävellä heidän rinnallaan. Hän jättäysi taammaksi. - - - - -82. - -Prinsessan muotokuva. - - -"Oletko järjiltäsi?" paheksui de Guiche edettyään kumppaninsa kanssa -muutaman askeleen Grammont-hotellista; "teet hyökkäyksen herra -d'Artagnania vastaan, ja vielä Raoulin kuullen?" - -"Entä sitten?" kysyi de Wardes. "Onko herra d'Artagnanin arvosteleminen -kiellettyä?" - -"Mutta tiedäthän toki, että sen yhden miehen osalle tulee hyvinkin -neljännes muskettisoturien kunniakkaan ja kuuluisan valioväen parhaasta -toiminnasta!" - -"Vaikkapa niinkin, mutta miten se voisi estää minua vihaamasta häntä?" - -"Mitä hän on sinulle tehnyt?" - -"Oh, ei minulle mitään." - -"Miksi häntä siis vihaisit?" - -"Kysy sitä isäni haamulta." - -"Totta tosiaan, de Wardes, sinä hämmästytät minua: herra d'Artagnan ei -ole lainkaan niitä miehiä, jotka tiliänsä kuittaamatta jättävät -jälkeensä jotakin kaunaa. Isäsi taasen kuuluu puolestaan olleen ylväs -mies, ja niin pahoja vihoja ei ole, ettei kelpo miekanmittely riittäisi -sovitukseksi!" - -"Minkäpä sille voi, veikkoseni, -- isäni ja herra d'Artagnan pysyivät -vihoissa; lapsuudestani asti hän haastoi minulle siitä, ja se -vihamielisyys siirtyi minulle erityisenä säännöksenä muun perinnön -ohella." - -"Ja sinä voit sellaisella perusteella tuntea todellisia katkeruutta -muiden kunnioittamaa miestä kohtaan?" - -"Pidän perintöäni pyhänä enkä sitä suinkaan vähennä, ja se viha oli jo -isälläni niin ylitulviva, että siitä riitti osa kohdistumaan -d'Artagnanin kolmeen ystäväänkin, jotka niin läheisesti olivat yhtä -puolta hänen kanssaan. Tilaisuuden sattuessa ei heidänkään tarvitse -valittaa välinpitämättömyyttä minun puoleltani, sen takaan!" - -De Guiche oli tähystänyt de Wardesia ja tunsi lievää väristystä, -nähdessään nuoren miehen vaisun hymyn. Häntä hätkähdytti jonkunlainen -aavistus; hän tuli ajatelleeksi, että aatelismiesten uljaitten -asekiistain aika oli mennyt ja että isän viha pojalle periytyneenä -saattoi kyllä olla syvästi tunnettua, mutta nyt etsiä tyydytystään -viekkauden avulla, kun jo vältettiin käyttämästä avointa -kaksintaistelua kunniakysymysten ratkaisemiseen. De Guichen huolestus -koski oikeastaan vain Raoulia. Mutta kumppaninsa otsan täten -synkistyessä ikävistä mietteistä de Wardes tointui hillitsemään -sävyänsä. - -"Minulla ei muuten ole omakohtaisesti mitään muistutettavaa herra de -Bragelonnea vastaan", lisäsi hän; "en tunnekaan häntä." - -"Älä missään tapauksessa unohda, että Raoul on paras ystäväni, de -Wardes", varoitti de Guiche painokkaasti. - -De Wardes kumarsi. Keskustelu jäi siihen, de Guichen onnistumatta -saamaan tietoonsa toverin salaisuutta; de Wardes näkyi päättäneen olla -sanomatta enempää ja asteli vain umpimielisenä eteenpäin. De Guiche -arveli saavansa kenties Raoulilta parempaa selvyyttä asiaan. - -Täten tultiin Palais-Royalin luo, jonka edustalla tunkeili utelias -väkijoukko. Kruununprinssin huonekunta odotti käskyä nousta ratsaille -ja lähteä saattamaan lähettiläitä, joiden tehtävänä oli noutaa nuori -prinsessa Pariisiin. Kansat olivat siihen aikaan hyväluontoisia -perityssä ja kunnioittavassa kiintymyksessään hallitsijoita kohtaan, -joten hevosten, aseiden ja livreijain loisto korvasi ylimääräisillä -veroilla kootut suhdattomat kustannukset. Mazarin oli sanonut: "Antaa -niiden laulaa, kunhan maksavat." Ludvig XIV sanoi: "Antaa niiden -katsella." Ja ääntä ei nyttemmin liioin saatukaan pitää, mutta nähtävää -tarjottiin sitä enemmän. - -Kreivi de Guiche jätti de Wardesin ja Malicornen odottelemaan -pääportaiden juurella, lähtien itse suoraan kruununprinssin luo, hän -kun oli tämän likeisimmässä suosiossa Lotringin junkkarin keralla, joka -kateellisena ei voinut häntä sietää, mutta oli kuitenkin pitävinänsä -kumppanuuden hyvänään. - -Hän tapasi nuoren Filipin parantelemassa kasvojensa punaa ihomaalilla -kuvastimen edessä. Pukuhuoneen nurkassa loikoi Lotringin junkkari -pieluksilla ja leikki vastakäherretyillä pitkillä, vaaleilla -kiharoillaan kuin nainen. Prinssi kääntyi kuullessaan oven avautuvan. - -"Kas, sinäkö, Guiche!" hän tervehti; "tulehan sanomaan minulle totuus." - -"Niin, monseigneur, te tiedätte, että se on minun vikojani." - -"Ajatteles, että tuo ilkeä junkkari tuottaa minulle mielenkarvautta." - -Moitittu kohautti olkapäitänsä. - -"Millä tavoin?" tiedusti de Guiche. "Eihän se ole chevalier de -Lorrainen tapoja." - -"No, hän väittää, että mademoiselle Henriette on sievempi naiseksi kuin -minä mieheksi." - -"Olkaa varuillanne, monseigneur", sanoi de Guiche kulmiansa rypistäen, -"te olette haastanut minut toden lausujaksi." - -"Niin", myönsi nuori prinssi hiukan hätääntyneesti. - -"No, minä siis annan arvosteluni..." - -"Älä huoli vielä, Guiche", tokaisi prinssi; "tässä ei ole kiirettä. -Katsele minua tarkoin ja muistuttele hyvin mieleesi prinsessan -piirteitä, -- ja tässähän muuten on hänen muotokuvansakin." - -Hän ojensi kreiville pienoiskuvan, mitä taiteellisinta tekoa. De Guiche -katseli sitä kauan. - -"Kautta kunniani, siinäpä viehättävä olento, monseigneur", sanoi hän -sitten. - -"Mutta katsele jo minuakin vuorostani, katsele toki minua!" huudahti -prinssi kääntääkseen puoleensa kreivin huomion, joka oli kokonaan -kiintynyt muotokuvaan. - -"Ihmeellistä, totisesti", jupisi de Guiche. - -"Kas, voisipa luulla, että sinä et ole häntä ennen nähnytkään", sanoi -prinssi. - -"Olen tosin nähnyt, monseigneur, mutta siitä on viisi vuotta aikaa, ja -kahdentoista ikäisen tytön varttuminen seitsentoistavuotiaaksi immeksi -merkitsee suuria muutoksia." - -"No, sano nyt sentään jo mielipiteesi!" - -"Minun luullakseni tämän muotokuvan täytyy imarrella, monseigneur." - -"Niin, se ensiksikin on varmaa!" yhtyi prinssi hyvillään, "mutta -otaksuen sen pysyvän totuudessakin lausu arvostelusi sen mukaan." - -"Monseigneur, teidän korkeutenne voi tuntea itsenne hyvin onnelliseksi -noin tenhoavan morsiamen saamisesta." - -"Tietenkin, ja se on mielipiteesi hänestä; mitä minusta?" - -"Te mielestäni olette liian kaunis mieheksi, monseigneur." - -Lotringin junkkari puhkesi äänekkääseen nauruun. Kruununprinssi -käsitti, että kreivi de Guichen arvostelma tarkoitti hänen ulkomuotonsa -naisekasta hempeyttä ja sanoi kulmiansa rypistäen: - -"Minulla ei ole kovinkaan herttaiset ystävät." - -De Guiche tähysti muotokuvaa vieläkin, mutta hetkisen kuluttua hän -ponnistautuen luovutti sen takaisin prinssille ja virkkoi: - -"Ehdottomasti minä mieluummin kymmenesti katselen teidän korkeuttanne -kuin enää kertaakaan madamea." - -Junkkari epäilemättä oivalsi jotakin salaperäistä noissa sanoissa, -jotka jäivät käsittämättömiksi prinssille, sillä hän huudahti: - -"No, menkää siis itsekin naimisiin!" - -Filip punasi kasvonsa kuntoon; sitten hänkin vielä silmäili muotokuvaa -ja lopuksi myhäillen katseli jälleen piirteitään kuvastimesta. Hän -näkyi olevan tyytyväinen vertailuun. - -"Olipa muuten mieluista, että tulit", hän sanoi de Guichelle, "pelkäsin -sinun lähtevän hyvästelemättä." - -"Teidän korkeutenne tuntee minut liian hyvin, voidaksenne uskoa minusta -sellaista säädyttömyyttä." - -"Ja sinulla kaiketi onkin jotakin pyydettävää minulta vielä ennen kuin -jätät Pariisin?" - -"No, teidän korkeutenne on arvannut oikein; on minulla sattumalta -pyyntökin esitettävänä." - -"Hyvä! Puhu pois." - -Lotringin junkkari kävi äkkiä hyvin tarkkaavaksi; hänestä tuntui, että -jokainen toisen saama suosionosoitus oli häneltä varastettu. - -"Raha-asiako se on?" kysyi prinssi kreivin epäröidessä. "Se osuisi -oivallisesti, minä kun olen nyt ylettömästi varoissani: herra -yli-intendentti lähetti vasiten taskurahoikseni viisikymmentätuhatta -pistolia." - -"Kiitän teitä, monseigneur, mutta asiani ei koske rahaa." - -"Mitä siis haluatkaan? Anna kuulua!" - -"Hovineidon valtakirjaa." - -"_Pardieu_, Guiche, sinustahan on tullut ihmeellinen suojelija!" -virkahti prinssi halveksivasti; "etkö minulle siis enää muusta puhukaan -kuin tyttösistä?" - -Lotringin junkkari hymyili; hän tiesi, että prinssiä pahastutti naisten -asioissa esiintyminen. - -"Monseigneur", selitti kreivi, "minä en suoranaisesti suojele sitä -henkilöä, josta tulin teille puhumaan; muuan ystäväni vain tahtoo tehdä -hänelle tämän palveluksen." - -"No, se on toista; ja mikä se ystäväsi suojatti on nimeltään?" - -"Kreivitär la Baume le Blanc de la Vallière, nykyään jo -leskiherttuattaren saattueessa." - -"Uh, hän ontuu!"[52] äännähti Lotringin junkkari venyttäytyen -mukavampaan asentoon. - -"Ontuuko!" ähmistyi prinssi. "Ja hän esiintyisi alituiseen madamen -näkyvissä? Kautta kunniani, ei, se olisi liian vaarallista raskauden -sattuessa." - -Lotringin junkkari remahti nauruun. - -"Herra chevalier", virkkoi de Guiche, "te ette menettele oikein, -sekaantuessanne vastustamaan anomustani." - -"Ah, suokaa anteeksi, herra kreivi", vastasi nuori junkkari huolestuen -siitä erityisestä äänenpainosta, jonka kreivi oli sovittanut -sanoihinsa, "se ei ollut tarkoitukseni, ja luulenkin tämän neidin -vaihtuneen mielessäni toiseen." - -"Varmasti, -- minä vakuutan, että te erehdyitte." - -"Kuulehan, Guiche, onko tämä nimitys sinulle tärkeä?" kysyi prinssi. - -"Se on tullut minulle hyvinkin tärkeäksi, monseigneur." - -"Olkoon menneeksi sitten; mutta älä pyydä enää kolmatta nimitystä, -sillä paikkoja ei riitä." - -"Kah, kah!" huudahti Lotringin junkkari; "jo kaksitoista kello! -Lähtöhetki!" - -"Ajatteko minut pois, monsieur?" kysyi de Guiche. - -"Oh, kreivi, kuinka yrmeästi te tänään kohtelettekaan minua!" vastasi -junkkari sydämellisellä äänellä. - -"Kautta kaiken hyvän, kreivi ja chevalier, älkää toki tuolla tavoin -kinastelko", kielsi prinssi; "ettekö näe, että minä kiusaannun siitä?" - -"Allekirjoitus?" muistutti de Guiche. - -"Ota tuolta laatikosta kaavake ja anna tänne." - -De Guiche haki valtakirjan kaavan ja ojensi sen prinssille toisella -kädellään, toisella tarjoten kynän, joka oli ihan lionnut musteessa. -Filip kirjoitti nimensä. - -"Siitä saat", hän sanoi, "mutta sillä ehdolla, että sovit chevalier de -Lorrainen kanssa." - -"Mielelläni", mukausi de Guiche, ja hän ojensi kätensä junkkarille niin -välinpitämättömästi, että se tuntui ylenkatseelta. - -"Menkää, kreivi", virkkoi junkkari olematta millänsäkään toisen -sävystä, "menkää ja tuokaa meille prinsessa, joka ei liiaksi pidä lukua -ulkomuodostaan." - -"Niin, lähdehän ja taivalla tarmokkaasti", toivotti prinssi. "Keitä -otatkaan kumppaneiksesi?" - -"Bragelonnen ja de Wardesin." - -"Kaksi miehuullista urhoa." - -"Heissä on miehekkyyttä enemmänkin kuin tarpeeksi", tokaisi Lotringin -junkkari; "koettakaa saada heidät molemmat eheinä takaisin, kreivi." - -"Ilkeä sielu!" jupisi de Guiche; "hän vainuaa pahaa kaikkialla ja -etusijassa." - -Kumartaen sitten kruununprinssille hän poistui huoneesta. Portaille -tullessaan hän kohotti valtakirjansa näkyviin. Malicorne syöksähti -esiin ja vastaanotti sen ilosta vapisten, mutta Guiche huomasi hänen -sitten vielä jäävän odottelevaksi. - -"Kärsivällisyyttä, monsieur, kärsivällisyyttä", sanoi hän suojatilleen; -"chevalier de Lorraine oli saapuvilla, ja pelkäsin ajautuvani karille, -jos pyytäisin kerrakseen liikaa. Odottakaa siis paluuseeni saakka. -Hyvästi!" - -"Hyvästi, herra kreivi, ja tuhannet kiitokset!" huudahti Malicorne -tyyntyneenä. - -"Ja lähettäkää minulle Manicamp. -- Onko muuten totta, monsieur, että -neiti de la Valliére on nilkku?" - -Kreivin virkkaessa ne sanat hänen taakseen pysähtyi hevonen. Hän -kääntyi ja näki Bragelonnen kalpenevan; ratsastajaparka saapui juuri -pihaan ja osui kuulemaan kysymyksen, kun sitävastoin Malicorne oli jo -vetäytynyt äänen kantamattomiin. - --- Miten täällä voi Louise olla puheena? -- kysyi Raoul itseltään. -- -Haa, älköön vain tuo de Wardes, joka tuolla nyt hymyilee, koskaan -virkkako hänestä sanaakaan minun kuulteni! - -"Hei, hei, taipaleelle, hyvät herrat!" huusi kreivi de Guiche. - -Samassa prinssi ilmestyi ikkunaan, saatuaan ulkoasunsa lopullisesti -huolitelluksi. Koko saattue hurrasi hänelle, ja kotvasen kuluttua -liput, nauhat ja töyhdöt hulmusivat ratsujen laukan aaltoilussa. - - - - -83. - -Havressa. - - -Tämä loistava, hilpeä ja erilaisten mielipiteitten vilkastuttama -hoviseurue saapui Havreen neljännen päivän ehtoopuolla kello viiden -aikaan; prinsessasta ei ollut siellä vielä mitään kuulunut. - -Suurella tuoksinalla alettiin etsiä asuntoja; herrat hajautuivat, ja -lakeijain kesken syntyi kovaa suukopua. Keskellä vilinää oli kreivi de -Guiche tuntevinaan Manicampin. Tämä oli tosiaankin saapunut kaupunkiin, -mutta jo jälleen niin köyhäksi joutuneena, että hänen oli viime -hetkessä onnistunut Orléansissa vain lunastaa takaisin muuan hopealla -kirjailtu sinipunainen samettipukunsa. Siitä kreivi de Guiche tunsikin -hänet varmemmin kuin kasvoista; hän oli usein nähnyt Manicampilla tämän -kauhtuneen asun, joka oli tuhlarin viimeisenä hätävarana. Manicamp -esittäysi ystävänsä näkyviin soihtukaaren alla, joka oli tulipaloa -uhmaavasti sommiteltu valaisemaan Havren kaupunginporttia Frans I:n -tornin lähellä. Nähdessään Manicampin surkean hahmon kreivi ei voinut -pidättää nauruaan. - -"Kas, Manicamp-poloiseni", hän sanoi, "sinäpä olet ihan sinipunaisessa, --- olet siis saanut surua?" - -"Surupukua käytän, niin", myönsi Manicamp. - -"Ketä murehdit?" - -"Sinistä ja kullalla kirjailtua asuani, joka on mennyt kaiken maailman -tietä ja jonka sijalle en ole enää löytänyt muuta kuin tämän, -- -vieläpä häädyin säästämään, kyetäkseni lunastamaan tämänkään takaisin." - -"Jopa nyt!" - -"_Pardieu_, vielä ihmettelet, -- jätettyäsi minut rahattomaksi." - -"No, pääasia on, että olet täällä." - -"Kamalia teitä taivallettuani!" - -"Missä asuntosi on?" - -"Asuntoni!?" - -"Niin." - -"Enhän minä nyt millään asu." - -De Guiche puhkesi taas nauramaan. "Missä siis aiot asua?" - -"Missä sinäkin." - -"Meillä ei siis vielä ole huoneistoa tiedossa." - -"Mitä! Eikö sinullakaan?" - -"Hitto, miten minä asunnostani ennakolta tietäisin?" - -"Et siis ole varannut majapaikkaa?" - -"Minäkö?" - -"Sinä tai prinssi." - -"Emme ole sitä seikkaa ajatelleetkaan. Havre on tietääkseni suuri -kaupunki, ja kunhan on tallissa tilaa tusinalle hevoselle ja talo on -säällinen ja hyvällä kulmalla..." - -"Hoo, täällä kyllä on säällisiä majapaikkoja." - -"No sittenpä..." - -"Mutta ei meille." - -"Mitä kummaa! Eikö meille? Kelle sitten?" - -"Englantilaisille, lemmossa! Buckinghamin herttua on vuokrannut kaikki -kunnolliset hotellit ja majatalot." - -"Mitä sanotkaan?" virkahti de Guiche hätkähtäen kuulemastansa nimestä. - -"Niin, herttua on ennättänyt edelle, veikkoseni. Hänen ylhäisyytensä -kuriiri saapui tänne kolme päivää sitten ja pidätti kaikki kaupungin -lukuuntulevat vuokra-asunnot." - -"No, no, Manicamp, eivät asiat sentään niin hullulla kannalla liene." - -"Pentele, olenhan mielestäni selittänyt aseman ihan selkeästi!" - -"Mutta eihän koko Havre voi olla herttuan hallussa, hitto vieköön!" - -"Ei kylläkään, koska hän ei ole vielä astunut maihin; mutta tultuaan -hän ottaa huostaansa kaupungin." - -"Ohoh!" - -"Kyllä näkee, että sinä et tunne englantilaisia; niillä on ihan -haalimisraivo." - -"Olkoon, mutta mies, joka saa kokonaisen rakennuksenkin, tyytyy siihen -eikä ota kahta." - -"Niin, mutta entä kaksi miestä?" - -"Vaikkapa katsoisivat kaksi rakennusta tarvitsevansa, -- neljä, kuusi, -kymmenenkin taloa voisit arvella hänen seurueensa vaativan; mutta -Havressa on toki satakin hyvää vuokrataloa." - -"Jos on, niin ne ovat siinä tapauksessa pidätettyjä, kaikki sata!" - -"Mahdotonta!" - -"Sinua härkäpäätä, -- vakuutan sinulle nimenomaan, että herttua on -vuokrannut kaikki talot koko ympäristöstä, johon hänen majesteettinsa -Englannin leskikuningatar tyttärensä kanssa asettuu tullessaan maihin!" - -"No, siinäpä sitten on varsin vaatelias mies", virkahti de Wardes -taputellen hevosensa kaulaa. - -"Niin on asia, monsieur." - -"Näytte olevan siitä hyvin varma, herra de Manicamp." Ja de Wardes loi -kreiviin salavihkaisen silmäyksen ikäänkuin kysyäkseen, missä määrin -saattoi luottaa hänen ystävänsä järkeen. - -Oli tällävälin tullut pimeä, ja portin edusta kuhisi paashien, -lakeijain, tallirenkien, hevosten ja vaunujen tungoksena; soihtujen -loimu heijastui nousuveden täyttämässä kanavassa, ja laiturikadun -toisella puolella näkyi tuhansien porvarien ja matruusien utelias -joukko, joka hyvin kiinnostuneesti tarkkaili tulokkaiden parvea. - -Tämän epäröimisen aikana oli Bragelonne ikäänkuin vieraaksi jättäytyen -pysyttänyt hevosensa hiukan taampana kreivi de Guichesta, katsellen -vedenpinnan valovälkähdyksiä ja nautinnokseen hengittäen mainingin -suolaista tuoksua, kun se etäämpänä levien kattamalle rantasomerikolle -kohahdellessaan siroitteli ilmaan vaahtoansa. - -"Mutta mitä syytä olisi Buckinghamin herttualla voinut olla sellaiseen -asuntojen takavarikoimiseen?" huudahti de Guiche. - -"Niin", vahvisti de Wardes, "sekin olisi hauska kuulla." - -"Hoo, painava syy", vastasi Manicamp. - -"Tiedätkö muka perusteenkin?" - -"Luulenpa tietäväni." - -"No mikä?" - -"Kumarru." - -"Lempo, kuiskattavako asia se on?" - -"Saat itse päättää." - -"Hyvä!" - -De Guiche kallistui ystäväänsä päin. - -"Rakkaus", ilmoitti Manicamp varovasti. - -"En tule hullua hurskaammaksi." - -"No, kuulin täytenä totena, että hänen kuninkaallisesta korkeudestaan -Anjoun herttuasta tulee mitä onnettomin aviomies." - -"Mitä! Ettäkö Buckingham...?" - -"Se nimi tuottaa turmaa Ranskan ruhtinashuoneelle." - -"Jo nyt... Hän siis --?" - -"Kuuluu olevan mielettömästi rakastunut nuoreen prinsessaan eikä soisi -kenenkään muun pääsevän lähellekään." - -De Guiche punastui. - -"Hyvä, hyvä, kiitos!" sanoi hän puristaen de Manicampin kättä. "Mutta -Luojan nimessä, älä levitä sitä huhua ranskalaisten kuuluviin, sillä -muutoin ilmaan välähtelee miekkoja, jotka eivät pelkää englantilaista -terästä." - -"Sitä rakkautta ei nähdäkseni sentään oikeastaan voi pitää -todistettuna", huomautti Manicamp; "kenties se on vain tyhjänpäiväinen -kasku." - -"Ei", arveli de Guiche, "minä aavistan siinä totuuden." Ja nuoren -miehen hampaat puristuivat väkisinkin yhteen. - -"No, mitäpä sillä on sinulle tai minulle väliä, jos kruununprinssistä -tuleekin samaa kuin kuningasvainajasta? Isä-Buckingham kuningattarella, -poika-Buckingham kruununprinsessalla, -- mitä me siitä!" - -"Manicamp! Manicamp!" - -"Ka, hitto, tehty kuin tehty, tai ainakin se on puheeksi tullut." - -"Vaiti!" käski kreivi. - -"Ja miksi siitä niin pitäisi vaieta?" tokaisi de Wardes; "juttuhan -tuottaa suurta kunniaa ranskalaisuudelle. Ettekö te ole samaa mieltä, -herra de Bragelonne?" - -"Mikä juttu?" tiedusti Bragelonne apeasti. - -"Että englantilaiset siten ihailevat teidän kuningattarienne ja -prinsessainne kauneutta." - -"Suokaa anteeksi, en ole tarkannut edellistä keskustelua, vaan -kaipaisin selitystä." - -"No niin, isä-Buckinghamin tarvitsi tulla Pariisiin, jotta hänen -majesteettinsa kuningas Ludvig XIII havaitsi puolisonsa olevan hovinsa -tenhoavimpia kaunottaria; nyt pitää vuorostaan poika-Buckinghamin -vahvistaa palvomisellaan ranskalaissyntyisen prinsessan viehkeys. -Tästälähtein koituu kuninkaallisten sulojen todisteeksi se tieto, -että ne ovat herättänet merentakaista rakkautta", haastoi -englantilaissyntyinen aatelismies. - -"Monsieur", vastasi Bragelonne, "en halua kuulla pilapuheita noista -asioista. Me aatelismiehet olemme kuningattarien ja prinsessain kunnian -puoltajia. Jos me nauramme heille, niin millaista esiintymistä -voimmekaan odottaa lakeijoilta?" - -"Ohoh, monsieur", tokaisi de Wardes punehtuen korvalehtiä myöten, -"miten minun on tuo käsitettävä?" - -"Miten vain mielitte, monsieur", vastasi Bragelonne kylmäkiskoisesti. - -"Bragelonne! Bragelonne!" varoitti de Guiche hiljaa. - -"Herra de Wardes!" huudahti Manicamp nähdessään englantilaisen -aatelismiehen kannustavan ratsunsa varakreivin vierelle. - -"Hyvät herrat", sanoi de Guiche lujasti, "älkää antako tuollaista -esimerkkiä julkisuudessa, kadulla. Sinä olet väärässä, de Wardes." - -"Väärässä! Minkä suhteen, kysyn sinulta?" - -"Väärässä siinä, että aina puhutte pahaa jostakin tai jostakusta", sanoi -Raoul horjumattoman levollisena. - -"Malttavaisuutta, Raoul!" pyysi de Guiche hiljaa. - -"Älkääkä tapelko ennen kuin olette levänneet", neuvoi Manicamp; "te -ette kykenisi mihinkään kunnolliseen näytteeseen." - -"No, hei, eteenpäin, hyvät herrat, eteenpäin!" huusi de Guiche, ja -hajoittaen tieltään ratsut ja paashit hän tunkeutui väkijoukon keskessä -olevalle aukiolle, saaden mukaansa koko ranskalaisen matkueen. -Vastapäätä näkyi iso portti, joka oli avoinna tilavalle pihalle; de -Guiche ratsasti tähän pihaan, kintereillään Bragelonne, de Wardes ja -kolme tai neljä muuta aatelismiestä. - -Siellä nyt pidettiin jonkunlaista sotaneuvottelua; harkittiin, millä -keinoin lähetyskunnan arvo olisi pelastettava. Bragelonne oli sillä -kannalla, että ensiksi ennättäneen oikeutta oli pidettävä kunniassa. -De Wardes ehdotti kaupungin valtausta väkivoimin. Manicampista se -esitys tuntui liian ripeältä; viisaampaa oli nukkua alustukseksi. -Valitettavasti tähän tarvittiin asuntoa ja vuoteita, ja niitähän juuri -puuttui. - -De Guiche oli tuokion mietteissään, mutta sitten hän huusi kaikuvalla -äänellä: - -"Ken minua rakastaa, seuratkoon!" - -"Saattolaisetko myös?" kysyi muuan paashi, joka oli lähestynyt ryhmää. - -"Joka sielu!" vastasi tulinen nuori ylimys. "Hei, Manicamp, näytä -meille se talo, joka on varattu prinsessalle!" - -Kreivin suunnitelmasta tietämättöminä ystävät seurasivat häntä -väkijoukon saattaessa; sen suosionhuudot ja iloinen hälinä kuulostivat -hyvältä enteeltä tämän kiihkeän nuorison vielä tuntemattomalle -hankkeelle. - -Tuuli puuskahteli navakasti satamasta päin ja tuon tuostakin sekaantui -remuun kohinallaan. - - - - -84. - -Merellä. - - -Seuraavana päivänä oli tyvenempi sää, vaikka yhä puhaltelikin. Aurinko -oli noussut punaisessa pilvessä, jonka reunalta vain verenkarvaiset -säteet viistoon osuivat mustille aallonharjoille. - -Kallioilta tähysteltiin kärsimättöminä ulapalle. Kello yhdentoista -aikaan aamupäivällä annettiin merkki aluksen näkymisestä. Se viiletti -satamaa kohti täysin purjein, ja taampana seurasi puolen meripenikulman -päässä kaksi muuta. Ne lähestyivät kuin voimakkaan jousimiehen -sinkoamina vasamina, mutta merenkäynti oli kuitenkin niin raju, että -vauhti ei heikentänyt vaarumista, joka kallisteli aluksia -kumpaisellekin kyljelle. Rakenteesta ja lippujen väristä saattoi -piankin tuntea englantilaisen laivasto-osaston. Etummaisena oli -amiraalin lippua kantava alus, jossa arvattiin prinsessan saapuvan. - -Kulovalkeana levisi viesti korkean vieraan lähestymisestä. Koko -ranskalainen aateli riensi satamaan, ja kansaa keräytyi sivulaitureille -ja aallonmurtajille. Kaksi tuntia myöhemmin olivat saattolaisalukset -tavoittaneet amiraalilaivan, ja kaikki kolme asettuivat ankkuriin -Havren ja Hèven väliselle selälle, nähtävästi uskaltamatta näin -navakalla tuulella pistäytyä ahtaaseen satamasalmeen. Amiraalilaiva -tervehti Ranskaa kahdellatoista kanuunanlaukauksella, joihin Frans I:n -linnoitus vastasi samalla mitalla. - -Heti työnnettiin vesille satakunta korukankailla verhottua purtta, -joiden piti viedä ranskalaiset aatelismiehet tulijain luokse. Mutta kun -näki niiden jo satamassa keikkuvan kuin lastuina ja aallonmurtajan -takana korkeiden vesivyöryjen huppelehtivan sekä kumealla pauhinalla -pirstoutuvan reunuskiviin, oli ilmeistä, että näistä veneistä ei -yksikään pääsisi edes neljännesmatkaa kumoon kierähtämättä. - -Tuulesta ja aallokosta huolimatta valmistausi kuitenkin muuan -luotsivene vakaasti lähtemään satamasta, asettuakseen englantilaisen -amiraalin käytettäväksi. - -De Guiche oli veneiden paljoudesta etsiskellyt hiukankin vankempaa -purtta, jolla olisi voinut toivoa pääsevänsä englantilaisiin aluksiin -asti. Silloin hän huomasi luotsivenettä varusteltavan. - -"Eikö sinusta, Raoul", hän virkkoi, "tunnu häpeälliseltä -meidänlaistemme älykkäiden ja rivakkain olentojen peräytyä tuulen ja -veden raa'an voiman tieltä?" - -"Sitä tässä juuri olen ajatellut", vastasi Bragelonne. - -"No, tahdotko tulla mukaan, niin lähdemme tuohon veneeseen ja -pistäydymme ensi tervehdykselle? Tahdotko sinä de Wardes?" - -"Olkaa varuillanne, te hukutatte itsenne", sanoi Manicamp. - -"Ja tyhjän päiten", huomautti de Wardes, "kun ottaa huomioon, että te -ette vastatuuleen muutenkaan pääsisi aluksiin asti." - -"Sinä siis kieltäydyt?" - -"Niin, totisesti! Mielellänikin menettäisin henkeni taistelussa ihmisiä -vastaan", ja de Wardes loi syrjäsilmäyksen Bragelonneen, "mutta minulla -ei ole vähäisintäkään halua kamppailla aironvedoilla suolaisten -vesihyökyjen kanssa." - -"Ja minä taasen", virkkoi Manicamp, "en perillepääsynkään toiveissa -haluaisi tärvellä ainoata kunnollista pukuani; hyrske haalistuttaisi -sen kirjavaksi." - -"Sinäkin kieltäydyt?" huudahti de Guiche. - -"Totta kai, usko minua, kun vakuutan sen vielä kerran." - -"Mutta katsokaa toki; tuolla amiraalilaivan yläkannella naiset -tähystävät tänne päin!" taivutteli de Guiche. - -"Sitä suurempi syy varoa naurettavaa kylpyä heidän nähtensä, hyvä -ystävä." - -"Onko se viimeinen sanasi, Manicamp?" - -"On." - -"Entä sinun, de Wardes?" - -"Samaten." - -"Sittenpä lähden yksin." - -"Ei, minä tulen kanssasi", sanoi Raoul; "luulin jo sopineemmekin -siitä." - -Raoulia ei kannustanut mikään intohimo, joten hän kykeni kylmäverisesti -arvostelemaan vaaraa ja oivalsi sen suureksi; mutta hän yhtyi -mielellään hankkeeseen, johon de Wardes ei uskaltautunut. - -Luotsivene läksi matkaan; de Guiche huhusi peränpitäjälle. "Hei, me -tarvitsemme kaksi sijaa!" huusi hän, kietaisi viisi tai kuusi -kultarahaa paperinpalaan ja viskasi ne laiturilta veneeseen. - -"Nuoret herrat eivät näy pelkäävän suolaista vettä?" virkkoi luotsi. - -"Me emme pelkää mitään", vastasi de Guiche. - -"No, tulkaa pois sitten." - -Luotsi lähensi venettä laiturin kyljelle, ja vikkelästi molemmat -aatelismiehet peräkkäin hyppäsivät siihen. - -"Hei, urheasti vain, miehet", rohkaisi de Guiche; "tässä kukkarossa on -vielä kaksikymmentä pistolia, ja ne ovat teidän, jos pääsemme -amiraalialukseen." - -Soutajat köyristyivät airoissa, ja vene hypähteli aallonharjalla. -Rohkea matka herätti koko yleisön mielenkiintoa; Havren asujamisto -tunkeili laiturien partailla, kohdistaen kaiken huomionsa keveään -purteen, joka toisin ajoin jäi hetkiseksi ikäänkuin riippumaan -vaahtoiselle harjanteelle ja sitten taas äkkiä luisui syvään -notkelmaan, näköjään upoten. Tunnin kamppailulla se kuitenkin pääsi -amiraalilaivan luo, josta jo oli lähtemässä kaksi parkassia apuun. - -Laivan peräkannelle oli pystytetty vankkojen pidäkkeiden varaan -sametista ja kärpännahoista kunniakatos, jonka suojaan leskikuningatar -Henriette ja nuori prinsessa olivat kutsuneet seuralaisekseen -amiraalin, Norfolkin kreivin. Kauhistuneina tarkkasivat äiti ja tytär -venettä, joka milloin kohosi taivasta kohti, milloin paiskautui -syvyyteen; se käytti apunaan tummaa purjetta, ja tätä vasten -kuvastuivat valoisina ilmestyksinä kahden ranskalaisen aatelismiehen -ylväät hahmot. - -Amiraalilaivan miehistö keräysi nojailemaan parraskaiteisiin tai kapusi -vantteihin, huudahdellen hyväksyviä arvostelmiaan noiden kahden -pelottomuudesta, luotsin taitavuudesta ja hänen väkensä rivakkuudesta. -Huikea hurraus tervehti heidän tuloansa laivaan. - -Norfolkin kreivi, pulska nuori mies kuuden- tai kahdeksankolmatta -ikävuoden väliltä, kiirehti aatelismiehiä vastaanottamaan. De Guiche ja -Bragelonne nousivat reippaasti ylös oikeanpuolen nuoratikkaita ja -läksivät amiraalin johtamina tervehtimään kuninkaallisia naisia. - -Kunnioitus ja olletikin jonkunlainen pelko, jonka laatua hän ei -yrittänytkään selvittää itselleen, olivat tähän asti pidättäneet kreivi -de Guichea tarkoin silmäilemästä nuorta prinsessaa. Tämä sitävastoin -oli heti kiinnittänyt huomionsa häneen ja kysyi lopulta äidiltään: -"Eikö tuo olekin Monsieur?" - -Madame Henriette tunsi kruununprinssin paremmin; hän hymyili tyttären -itseluuloisuuden erehdykselle ja vastasi: "Ei, se on vain herra de -Guiche, hänen suosikkinsa." - -Se vastaus pakotti prinsessan hillitsemään vaistomaista -suosiollisuutta, jota kreivin uskallus oli herättänyt. Juuri sillä -hetkellä, jolloin prinsessa virkkoi kysymyksensä, de Guiche vihdoin -rohkeni kääntää katseensa häneen, päästen vertaamaan alkuperäistä -muotokuvaan. Nähdessään nuo kalpeat kasvot, eloisat silmät, -ihastuttavat kastanjanruskeat kutrit, värähtelevät huulet ja -kuninkaallisen ilmeen, joka tuntui kiittävän ja rohkaisevan yhtaikaa, -hän joutui sellaisen mielenkuohun valtaan, että ainoastaan Raoulin -käsivarren tuki esti hänet horjahtamasta. - -Ystävän kummeksuva katse ja kuningattaren suosiollinen ele toinnuttivat -de Guichen. Muutamin sanoin hän esittäysi kruununprinssin lähettinä ja -tervehti ympärille ryhmittyviä englantilaisia ylimyksiä siinä -arvonmukaisessa järjestyksessä, jossa nämä astuivat esiin. Raoul -esiteltiin vuorostaan ja sai armollisen vastaanoton; kaikki tiesivät, -mikä osuus kreivi de la Fèrellä oli ollut Kaarle-kuninkaan kruunun -palautukseen, ja olihan kreivi lisäksi ollut välittäjänä tälle -naimaliitollekin, joka nyt toi Henrik IV:n tyttärentyttären takaisin -Ranskaan. Raoul puhui englanninkieltä aivan sujuvasti ja asettui -ystävänsä tulkiksi niiden nuorten englantilaisten aatelismiesten -parissa, jotka eivät olleet riittävästi perehtyneet ranskaan. Samassa -peräkannelle ilmestyi harvinaisen kaunis nuori mies, joka herätti -huomiota pukunsakin ja aseittensa hienolla loistokkuudella. Hän -lähestyi kuninkaallisia naisia näiden haastellessa Norfolkin kreivin -kanssa ja lausui äänellä, joka ilmaisi huonosti salattua -kärsimättömyyttä: - -"No niin, hyvät naiset, meidän on mentävä maihin." - -Sen kutsun kuullessaan nuori prinsessa kohousi istualta ja aikoi astua -tarttumaan käsivarteen, jota aatelismies tarjosi hänelle monenlaisia -mielenilmeitä kuvastavaa vilkkautta osoittaen. Mutta amiraali asettui -väliin. - -"Odottakaa hiukan, herttua", sanoi hän; "sallikaa minun huomauttaa, -että naiset eivät voi lähteä veneeseen tällä säällä. Merenkäynti on -liian ankara, mutta neljän tienoissa luulisin tuulen heikentyvän, joten -sopisi illalla mennä maihin." - -"Mutta minun täytyy muistuttaa, mylord", vastasi Buckingham -yrittämättäkään peitellä ärtymystään, "että teillä ei ole mitään -oikeutta tällaiseen määräilyyn. Naisistamme kuuluu valitettavasti -toinen Ranskalle, ja näettehän, että Ranska on jo toimittanut -lähettiläät noutamaan häntä!" - -Ja herttua viittasi de Guicheen ja Raouliin, samalla kumartaen heille. - -"En luule", arveli amiraali, "että näiden herrain aikeena on panna -alttiiksi kuninkaallisten naisten henkeä." - -"He ovat onnellisesti päätyneet perille vastatuuleen, mylord; sallikaa -minun uskoa, että naisilla ei ole sen suurempaa vaaraa myötätuuleen -purjehdittaessa." - -"Nämä herrat ovat peräti urheita", sanoi amiraali. "Olette nähnyt, että -satamassa oli paljonkin väkeä, kenenkään uskaltautumatta seuraamaan -heitä. Sitäpaitsi halu esittää mahdollisimman pian kunnioituksensa -tunteet Madamelle ja hänen korkealle äidilleen kannusti heitä uhmaamaan -merta, joka on tänään arveluttavan raju tottuneellekin meriväelle. -Mutta joskin saatan esittää nämä herrat esikuvina meripäällystölle, ei -heidän sovi miehuullisuudellaan houkutella naisia nyt aaltojen -armoille." - -Prinsessan salavihkainen silmäys huomasi de Guichen poskipäihin -kohonneen punan. Sitä katsetta ei Buckingham nähnyt, sillä hän piti -silmällä vain Norfolkia. Hän oli ilmeisesti mustasukkainen amiraalille -ja näkyi mitä kiihkeimmin haluavan temmata naiset pois tältä huojuvalta -kamaralta, jolla amiraali oli valtiaana. - -"Vetoan muuten itse prinsessaan", sanoi Buckingham lyhyeen. - -"Ja minä omaantuntooni ja vastuuseeni, mylord", vastasi amiraali. "Olen -lupautunut viemään Madamen turvallisesti Ranskaan, ja sanani pidän." - -"Mutta kuitenkin..." - -"Sallikaa minun muistuttaa, mylord, että minä yksin käsken täällä." - -"Tiedättekö, mitä sanotte, mylord?" virkahti Buckingham korskeasti. - -"Aivan hyvin, ja uudistan vielä: minä yksin käsken täällä, mylord, ja -kaikkien on minua toteltava." - -Tämä lausuttiin arvokkaasti ja ylväästi. Raoul tarkkasi sen vaikutusta -Buckinghamiin. Herttua vavahti ja nojasi teltankannattimeen, pysyäkseen -pystyssä; hänen silmänsä alkoivat veristää, ja oikea käsi kouraisi -rajusti miekankahvaa. - -"Mylord", puuttui puheeseen kuningatar, "minun täytyy sanoa, -että yhdyn ehdottomasti Norfolkin kreivin käsitykseen; ja vaikka sää -nyt olisikin sees ja suotuisa, sen sijaan että tuulee ja nousee -sumua, on velvollisuutenamme suoda jokunen tunti rauhalliseen -jäähyväisseurusteluun upseerin kanssa, joka on niin onnellisesti ja -harrasta huolenpitoa osoittaen tuonut meidät Ranskan rannikon näkyviin, -missä hänen on meidät jätettävä." - -Sanattomana Buckingham loi kysyvän silmäyksen prinsessaan. Mutta -puolittain piiloutuneena kultaompeleisten samettiverhojen suojaan ei -tämä enää kuunnellutkaan väittelyä, vaan oli kohdistanut huomionsa -kreivi de Guicheen, joka keskusteli hiljaa Raoulin kanssa. Se oli uusi -isku herttualle, joka oli Henriette-prinsessan katseessa näkevinään -syvempääkin tunnetta kuin uteliaisuutta. Hän peräytyi hoippuen ja tuli -silloin tölmänneeksi isoamastoa vasten. - -"Herttuamme ei ole oikein varmakäyntinen laivan kannella", virkkoi sen -nähdessään leskikuningatar ranskaksi, "siitä syystä hän varmaankin on -niin hätäinen pääsemään maihin!" - -Nuori ylimys kuuli vielä nuo sanat; hän vaaleni, antoi -mielenkarvaudessaan käsiensä vaipua alas sivuilleen ja vetäytyi -yksinäisyyteen, purkaen syvään huokaukseen entisen rakkautensa ja uuden -äkänsä. - -Amiraali ei sen enempää piitannut Buckinghamin pahantuulisuudesta, vaan -johti naiset piankin peräsalonkiin, jonne oli katettu koko seurueen -arvoa vastaava hieno päivällispöytä. Norfolkin kreivi istuutui -prinsessan oikealle puolelle ja osoitti kreivi de Guichelle paikan -vasemmalla, missä tavallisesti herttualla oli ollut sijansa. -Ruokailusuojaan saapuessaan tämä sitten yhä lisääntyväksi -mielipahakseen näkikin syrjäytyneensä alemmalle arvosijalle -entisestään, joskin hänen oli myönnettävä, että sitä vaati hovisääntö, -tuo toinen valtiatar, jota hänen oli pidettävä kunniassa. - -Kreivi de Guiche puolestaan oli kenties vielä kalpeampi onnesta kuin -hänen kilpailijansa oli vaalennut kiukusta, kun hän hätkähtäen istuutui -prinsessan viereen, jonka silkkihame hänen ruumistansa hipaistessaan -värisytti hänen koko olemustaan ennentuntemattomalla auvolla. Aterian -päättyessä Buckingham kiirehti tarjoamaan käsivartensa prinsessalle. -Mutta nyt oli de Guichen vuoro antaa herttualle opetus. - -"Mylord", virkkoi hän, "suvaitkaa tästälähtein olla asettumatta hänen -kuninkaallisen korkeutensa ja minun väliin. Hänen kuninkaallinen -korkeutensa kuuluu nyt Ranskalle, ja tarjotessani hänelle käsivarteni -minä esiinnyn kruununprinssin sijaisena." - -Sen sanoessaan hän teki vastaavan liikkeen niin ilmeisen -kunnioittavasti ja samalla niin uljaan ylevästi, että englantilaisten -keskuudesta kuului ihailun sorinaa, herttuan väkisinkin huoatessa -katkerasti. - -Raoul rakasti, ja hän ymmärsi kaikki. Hän tähtäsi ystäväänsä sellaisen -merkitsevän silmäyksen, jolla ainoastaan uskollinen toveri tai -huolehtiva äiti kykenee varoittamaan mahdollisesta harha-askeleesta. - -Ehtoopäivällä ilmestyi viimein aurinko esiin, tuuli laantui, meren -pinta tyyntyi, ja hälvenevä usma paljasti jälleen näkyviin Ranskan -myhäilevän rannikon tuhannet valkoiset rakennukset, jotka sievästi -kuvastuivat vehmaiden puiden tai sinisen taivaan taustalta. - - - - -85 - -Teltat. - - -Englantilainen amiraali -- kuten olemme nähneet -- oli omaksunut -pikamielistä herttuaa kohtaan sen sävyn, että hän ei ollut -huomaavinaankaan tämän uhkaavia silmäyksiä ja ärtyneitä puuskahduksia. -Matkan varrella hän oikeastaan oli siihen vähitellen tottunutkin. De -Guiche ei ollut vielä havainnut, että tämä äkäisyys nyt oli kääntynyt -häneenkin, mutta vaistomaisesti hän ei tuntenut mitään mieltymystä -Kaarle II:n suosikkia kohtaan. Kokeneempi ja kylmäverisemmin -tarkkaileva leskikuningatar oivalsi täydellisesti aseman ja päätti -ensimmäisessä soveliaassa tilaisuudessa ehkäistä sen ilmeisen vaaran, -että nuoret ylimykset maltittomina riitaantuisivat prinsessan -läsnäollessa. Se hetki kyllä tulikin pian. - -Levollisuus oli palautunut koko seurueeseen, joka oli hälisten -rientänyt ihailemaan vieraan maan maisemia. Ainoastaan Buckinghamin -sydäntä myllersi vielä myrsky, kun hän kärsimättömyydessään hoki -puoliääneen nuorelle prinsessalle: - -"Madame, Madame, taivaan nimessä, lähtekäämme maihin, minä rukoilen -teitä! Ettekö näe, että tuo Norfolkin tomppeli kiusaa minut kuoliaaksi -mielistelevällä huolenpidollaan teistä?" - -Henriette kuuli sanat ja hymyili; hän ei vastatessaan kääntynyt päin, -mutta antoi vain äänelleen sen lievän nuhteen ja riuduttavan -nenäkkyyden soinnun, jolla keimailu osaa kieltävässä muodossa lausua -hyväksymisensä. - -"Hyvä loordi", hän sanoi hiljaa, "olen teille jo sanonut, että te -olette järjiltänne." - -Lähellä seisova Raoul kuuli Buckinghamin pyytelyn ja prinsessan -vastauksen; hän näki herttuan siirrähtävän nyt askeleen taaksepäin ja -huoaten pyyhkäisevän otsaansa, ja häntä värisytti ajatella, mitä -seurauksia saattoikaan koitua hillittömän hovimiehen intohimoisesta -rakkaudesta tällaisissa olosuhteissa. Viimein amiraali tahallisen -verkkaisesti antoi lopullisen määräykset veneiden vesillelaskemisesta, -jolloin herttua ilmaisi niin maltitonta ihastusta, että vieras olisi -voinut luulla hänen olevan päästänsä vialla. Norfolkin kreivin -valvonnan alaisena laskettiin ensin varovasti alas amiraalilaivan -kupeelta iso saima kauttaaltaan liputettuna; siinä oli tilaa -kahdellekymmenelle soutajalle ja mukavasti viidelletoista -matkustajalle. Tämän todella kuninkaallisen purren pääkoristeluna oli -samettiverhoja, Englannin vaakunaompeluksilla somistettuja -teljopeitteitä ja kukkakiehkuroita. - -Tuskin oli saima koskettanut vettä ja soutuväki kohottanut aironsa, -odottaen prinsessan tuloa, niinkuin sotamiehet tekevät kunniaa -aseillaan, kun Buckingham kiirehti laskuportaiden luo, asettuakseen -vastaanottajaksi purteen. Mutta kuningatar pidätti hänet. - -"Mylord", hän sanoi, "ei ole sopivaa, että antaisitte tyttäreni ja -minun mennä maihin asuntojemme tulematta varmaan kuntoon. Pyydän teitä -siis lähtemään edellämme kaupunkiin, valvoaksenne siellä, että meidän -saapuessamme on kaikki valmista." - -Siinä oli taaskin kova kolaus herttualle, ja aavistamattomana se koski -kahta kipeämmin. Hän sopersi, punastui, mutta ei kyennyt vastaamaan -millään selvällä estelyllä. Hän oli luullut saavansa pysytellä -prinsessan lähimmässä seurassa soutumatkalla, siten viimeiseen asti -nauttiakseen kohtalon myöntämistä onnellisista hetkistä. Mutta -kuningattaren pyyntö oli nimenomainen käsky. Amiraali oli kuullut sen -ja huusi heti: "Pikkuvene vesille!" - -Määräys pantiin täytäntöön sillä erityisellä vauhdikkuudella, -jota harjoitellaan sotalaivastossa. Mielenkarvaudessaan herttua -loi epätoivoisen silmäyksen prinsessaan, rukoilevan katseen -leskikuningattareen, vimmaisen vihansalaman amiraaliin. Mutta prinsessa -ei ollut näkevinään, kuningatar käänsi pois päänsä, ja amiraali puhkesi -nauramaan. Tästä oli korskea herttua jo vähällä hyökätä häneen käsiksi, -mutta samassa leskikuningatar nousi seisaalle. - -"Lähtekää jo, monsieur", sanoi hän käskevästi. - -Herttua malttoi mielensä, mutta katseli vielä ympärilleen ja teki -viimeisen yrityksen. - -"Entä te, messieurs", hän kysyi ristiriitaisista tunteista tukahtuvalla -äänellä, "ettekö lähde kumppaneikseni, herra de Guiche ja herra de -Bragelonne?" - -De Guiche kumarsi muodollisesti. - -"Olen kuningattaren käskettävissä kuten toverinikin", hän vastasi; -"teemme niinkuin hän suvaitsee määrätä." - -Ja hän vilkaisi nuoreen prinsessaan, joka loi silmänsä alas. - -"Suokaa anteeksi, herttua", selitti leskikuningatar, "mutta kun herra -de Guiche kerran edustaa täällä kruununprinssiä, tulee hänen isännöidä -meille Ranskan puolesta niinkuin te olette tähän asti ollut -englantilaisena seurueen johtajana. Hänen on senvuoksi saatettava -meitä, ja meidän olisi muuten myönnettävä tämä pikku suosio sille -urheudellekin, joka toimitti hänet vaikeana hetkenä luoksemme." - -Buckingham avasi suunsa vastatakseen; mutta kenties hän ei saanut -selvästi ajatelluksi tai tavannut sanoja mielipiteensä lausumiseksi, -joten hän käännähtikin äänettömänä pois kuin huumautunut ja hyppäsi -aluksesta suoraa päätä veneeseen. Soutajat hädin ehtivät pidättämään -häntä tuiskahtamasta mereen ja kykenivät vaivoin itsekään pysymään -veneessä, joka keikahteli kumoutumaisillaan. - -"Mylord on ehdottomasti menettämässä järkensä", virkkoi amiraali -Raoulille. - -"Minäkin pelkään hänen mielentilansa kehitystä", vastasi Bragelonne. - -Soutajiensa kiidättäessä venettä rantaan päin Buckingham kaiken aikaa -hellittämättömästi tuijotti amiraalilaivaan niinkuin aarrekirstunsa -äärestä temmattu saituri. Mutta mitään vastausta ei tullut hänen -merkkeihinsä, eleihinsä ja surkeihin asentoihinsa. Viimein hän -masentuneena vaipui teljolle ja repi tukkaansa, merimiesten -huolettomina soutaessa rantaan, jonne herttua saapui yhä niin -pökertyneenä, että jollei hän olisi satamassa kohdannut omaa -lähettiänsä, joka oli majoitusmestarina ennakolta pidättänyt -huoneistot, ei hän olisi kyennyt edes tietänsä kysymään. Tultuaan -omaksi asunnokseen varattuun taloon hän sulkeutui sinne kuin -raivostustaan hautova Akhilleus telttaansa. - -Kuninkaallinen saima läksi liikkeelle amiraalilaivasta juuri silloin, -kun Buckingham astui maihin. Sitä seurasi parkaasi täynnä upseereja, -hovilaisia ja hartaita ystäviä. Laivaa vastaan riensi kiireesti suuri -väenpaljous kalastajaveneillä, rannikkoruuhilla ja pitkillä -normandialaisilla pinasseilla. Linnakkeiden kanuunat jyrähtelivät, -amiraalilaiva ja molemmat toiset englantilaiset alukset vastasivat -yhteislaukauksilla, ja ulapalle leijui ammottavista tulikidoista -valkoisia savuhahtuvia, jotka vähitellen haihtuivat taivaan sineen. - -Prinsessa astui laiturin portaille. Raikuva soitto toivotti hänet -tervetulleeksi mantereelle ja saatteli hänen kulkuaan, kun hän -keskikaupungille kävellessään polki sirolla jalallaan uhkeita mattoja -ja kukkavihkoja, joita oli levitetty kaduille. Tällöin de Guiche ja -Raoul englantilaisten keskestä sivulle pujahtaen lähtivät oikoteitse -nopeasti samoamaan kaupungin läpi prinsessan asunnolle päin. - -"Kiirehtikäämme", oli Raoul huomauttanut ystävälleen, "sillä -Buckinghamin luonteesta päättäen hän tekee meille jonkun kolttosen -nähdessään eilisiltaisen neuvottelumme tulokset." - -"No, meillä on siellä de Wardes, joka kyllä osaa olla karski -puolestaan", vastasi kreivi, "ja Manicamp torjuu kaikkea silkoisella -sävyisyydellään." - -Hän joudutti kuitenkin askeleitaan, ja viiden minuutin kuluttua he -olivat kaupungintalon näkösällä. Heidän huomionsa kohdistui heti siihen -ilmiöön, että aukiolle oli kokoontunut suuri joukko herrasmiehiä. - -"Hyvä!" virkkoi de Guiche; "asuntomme näkyvät olevan kunnossa." - -Kaupungintalon edustalla kohosikin kahdeksan mitä muhkeimmin -varustettua telttaa, joiden viiritangoissa liehui Ranskan ja Englannin -yhdistettyjä lippuja. Nämä komeat tilapäiset asumukset saarsivat koko -kaupungintaloa väriloistoisena vyöhykkeenä, vartionaan kymmenen paashia -ja kaksitoista lähettiläiden saattueeksi annettua jääkäriä. - -Näky oli hyvinkin eriskummainen. Teltat oli pystytetty yöllä ja sitten -päivän mittaan verhottu sisä- ja ulkopuolelta mitä kalleimmilla -kankailla de Guichen määräysten mukaan, ja ne ympäröivät prinsessan -asunnoksi varattua kaupungintaloa ihan täydellisesti, sillä vartio oli -liittänyt ne toisiinsa silkkiköysillä, niin että Buckinghamin -suunnitelma oli mennyt kerrassaan myttyyn, jos hänen aikeenaan tosiaan -oli ollut pidättää omalle saattueelleen kaupungintalon koko lähistö. -Nyt sensijaan pääsi rakennuksen portaille yhdestä ainoasta kohdasta, -joka ei ollut ummistettu silkkiaidakkeella, nimittäin kahden huvimajoja -muistuttavan teltan solasta, joiden oviaukot olivat tämän kujan -kumpaisellakin sivulla. - -Nuo kaksi telttaa oli varattu de Guichelle ja Raoulille, ja oli -sovittu, että de Wardes kaiken aikaa oleskelisi edellisessä ja Manicamp -jälkimmäisessä, estääkseen tungettelijoita käyttämästä tätä tietä. -Kaikkien kahdeksan teltan lähettyvillä kuhisi satakunta upseeria, -aatelismiestä ja paashia silkissä ja kultakirjailussa kuin mehiläiset -pesänsä suulla. Tuo miekkamiesten parvi oli valmiina tottelemaan -lähetystön kahden johtajan, de Guichen ja Bragelonnen, pienintäkin -viittausta ja esiintyi varsin vaikuttavana mahtina. - -Saapuessaan aukiolle päättyvän kadun kulmaan molemmat nuoret ylimykset -samalla havaitsivat harvinaisen loisteliaan ratsastajan, joka -toiselta kadulta tullen lasketti täyttä neliä aukiolle. Hän -hajoitti ensin uteliaan yleisön rivit ja nähdessään nuo hetkelliset -rakennukset huudahti nolostuksesta ja kiukusta. Se oli Buckingham; -mielentylsyydestään tointuneena hän oli pukeutunut parhaisiinsa ja -lähtenyt kaupungintalolle odottamaan kuninkaallisia vieraita. Mutta -telttojen välikössä häneltä ehkäistiin pääsy; hänen täytyi pakostakin -pysähtyä. Vimmastuneena kohotti ylpeä herttua ratsuraippansa, ja -silloin kaksi upseeria tarttui hänen käteensä. De Wardes oli -pistäytynyt ylös kaupungintaloon huolehtimaan muutamista de Guichen -antamista ohjeista, mutta herttuan aiheuttama hälinä käänsi puoleensa -Manicampin huomion, tämän laiskana lojuessa pääsyteltan pieluksilla. -Melun jatkuessa hän kohousi huolettomana kuten tavallisesti ja ilmestyi -oviverhojen edustalle. - -"Mitä meteliä täällä pidetään?" kysyi hän säveästi. Sattumalta osui -hiljainen tovi juuri siksi hetkeksi, jolla hän lausui kysymyksensä, -niin että lähin ympäristö kuuli sen, vaikka hän puhuikin aivan -hiljaisen rauhallisesti. - -Buckingham kääntyi silmäämään puhujan pitkää ja laihaa vartaloa ja -velttoja kasvoja. Yksinkertaisen asunsakaan johdosta ei tämä tuntematon -aatelismies herättänyt hänessä paljon kunnioitusta, ja hän vastasi -halveksivasti: "Kuka te olette, monsieur?" - -Manicamp nojausi vantteran jääkärin käsivarteen, tämän seistessä -suorana ja tukevana kuin kirkonpilari, ja tiedusti järkähtämättömän -levollisena: "Entä te, monsieur?" - -"Minä olen Buckinghamin herttua. Olen vuokrannut kaikki rakennukset -kaupungintalon ympäristöstä, ja minulla on asiaa kaupungintaloon, jonne -olen juuri itselleni pidättänyt vapaan pääsyn. Teillä ei ole oikeutta -sulkea minulta tietä." - -"Mutta mikä estää teitä menemästä sinne, monsieur?" kysyi Manicamp. - -"No, vartiosoturinne!" - -"Niin, kun pyritte portaille asti ratsain, monsieur, ja ohjeena on -päästää ainoastaan jalankulkijoita." - -"Kellään muulla kuin minulla ei ole oikeutta antaa täällä ohjeita", -sanoi Buckingham. - -"Kuinka niin, monsieur?" kysyi Manicamp lempeällä äänellään. "Suvaitkaa -armollisesti selittää minulle se arvoitus." - -"Syystä että olen vuokrannut aukion kaikki talot, kuten jo sanoin." - -"Sen tiedämme hyvin, koska meille on jäänyt ainoastaan itse aukio." - -"Te erehdytte, monsieur: tori kuuluu minulle kuten rakennuksetkin." - -"Oh, suokaa anteeksi, monsieur, siinä te olette väärässä. Meillä -puhutaan kuninkaan turusta, ja aukio on siis hänelle omistettu, joten -se kuuluu meille, kun olemme täällä kuninkaan lähettiläinä." - -"Olen jo kysynyt teiltä, kuka olette, monsieur?" kivahti Buckingham -katkeroituneena puhuttelijansa kylmäverisyydestä. - -"Nimeni on Manicamp", vastasi nuori mies niin suloisella äänellä kuin -olisi tuuliharppu soinnahtanut. - -Buckingham kohautti olkapäitänsä. - -"Lyhyeen sanoen", hän virkkoi, "aukio oli vapaa silloin, kun vuokrasin -rakennukset kaupungintalon ympäriltä; nämä parakit supistavat -näköalaani, korjatkaa ne pois!" - -Kuulijain keskuudessa nousi kumeata ja uhkaavaa sorinaa. Samassa saapui -paikalle de Guiche; hän työnsi syrjään joukon, joka eroitti hänet -Buckinghamista, ja Raoulin saattamana hän ilmestyi herttuan luo -toiselta puolen, juuri kun de Wardes tuli toisaalta. - -"Suokaa anteeksi, mylord", hän sanoi, "mutta jos teillä on mitään -vaatimusta tehtävänä, suvaitkaa esittää se minulle, koska minä olen -suunnitellut nämä asumukset." - -"Minä sitäpaitsi tahtoisin huomauttaa, monsieur, että sana parakki -kuulostaa pahalta", lisäsi Manicamp säveästi. - -"Sanoitte siis, monsieur?" jatkoi de Guiche. - -"Minä sanoin, herra kreivi", vastasi Buckingham, jonka äänenpainossa -vielä tuntui kiukkua, vaikka vertaisen läsnäolo hillitsi sitä, "että on -mahdotonta näiden telttojen jäädä tähän." - -"Mahdotontako", virkahti de Guiche, "ja minkätähden?" - -"Ne häiritsevät minua." - -De Guiche ei voinut olla kärsimättömästi liikahtamatta, mutta Raoulin -levollinen silmäys sai hänet malttamaan mielensä. - -"Niistä täytyy olla teille vähemmän häiriötä kuin meille siitä -ennakkotilauksen väärinkäyttämisestä, jonka te olette ottanut -oikeudeksenne, monsieur." - -"Väärinkäyttämisestä!" - -"Niin, epäilemättä. Te toimitatte tänne asiamiehen, joka teidän -nimessänne vuokraa koko kaupungin, ollenkaan välttämättä niiden -ranskalaisten tarpeista, joiden täytyi olla tulossa prinsessaa -vastaanottamaan. Se ei ole kovinkaan ystävällistä esiintymistä -liittolaiskansan edustajalta, herttua." - -"Maa kuuluu ensimmäiselle haltuunottajalle", sanoi Buckingham. - -"Ei Ranskassa, monsieur." - -"Ja miksei Ranskassa?" - -"Siksi, että Ranska on säädyllisyyden kotipaikka." - -"Mitä se merkitsee?" huudahti Buckingham niin tulistuneesti, että -läsnäolijat peräytyivät odottaen yhteentörmäyksen heti tapahtuvaksi. - -"Se merkitsee, monsieur", vastasi de Guiche vaaleten, "että minä olen -rakennuttanut nämä asunnot itselleni ja ystävilleni Ranskan -lähettiläiden ainoaksi suojaksi, mitä teidän vaateliaisuutenne on -jättänyt meille kaupungissa, ja että me myös asumme näissä, ellei -voimakkaampi ja hallitsevampi tahto kuin teidän lähetä meitä takaisin." - -"Toisin sanoen, me emme ole häädönalaisia, kuten laissa lausutaan", -tokaisi Manicamp leppoisesti. - -"Minä toivoakseni tiedän sellaisen mahdin, jota kaipaatte, monsieur", -vastasi Buckingham kreiville, laskien kätensä miekankahvaan. - -Juuri kun Eripuraisuuden jumalatar mieliä tulistuttaen oli kääntämässä -kaikki säilät vastakkain, Raoul laski kätensä sävyisästi Buckinghamin -olalle. - -"Vain sana, mylord", hän virkkoi. - -"Oikeuteni, oikeuteni ensin!" huudahti kuumaverinen nuori mies. - -"Juuri siitä kohdasta aioin saada kunnian puhua teille", selitti Raoul. - -"Mutta älkää siis haastako pitkään, monsieur." - -"Teen vain yhden kysymyksen, ja te näette, ettei lyhyemminkään voi -esittää asiaa." - -"No, puhukaa." - -"Tekö menette naimisiin kuningas Henrik IV:n tyttärentyttären kanssa -vai prinssi Filip?" - -"Mitä sanottekaan?" äännähti Buckingham ihan kauhistuneena peräytyen. - -"Vastatkaa minulle, monsieur, olkaa hyvä", tivasi Raoul rauhallisesti. - -"Onko tarkoituksenanne tehdä minusta pilaa, monsieur?" sanoi -Buckingham. - -"Siinäkin on vastausta, monsieur, ja se riittää minulle, siis -myönnätte, että te tässä ette mene naimisiin Englannin prinsessan -kanssa." - -"Sehän toki on selvää, monsieur." - -"Suokaa anteeksi, mutta käyttäytymisenne tuotti siihen seikkaan jo -epäselvyyttä." - -"Mitä oikein yritättekään saada lausutuksi, monsieur?" - -Raoul lähestyi herttuaa. - -"Teillä on raivostuksen purkauksia, jotka muistuttavat -mustasukkaisuuden riivaannusta", hän sanoi ääntänsä alentaen; "ettekö -sitä huomaa, mylord? Mutta mustasukkaisuus ei tartu sivulliseen, vaan -rakastajaan tai puolisoon; sitä suuremmalla syyllä uskon teidän -käsittävän menettelynne sopimattomuuden, mylord, kun nainen tässä -tapauksessa on prinsessa." - -"Monsieur", huudahti Buckingham, "häpäisettekö madame Henrietteä?" - -"Te häntä häpäisette, mylord", vastasi Bragelonne kylmäkiskoisesti, -"ottakaa se huomioonne. Vastikään te amiraalilaivassa jo pahastutitte -kuningatarta ja kiusasitte amiraalilta kaiken kärsivällisyyden. Pidin -teitä silmällä, mylord, ja luulin ensin järjessänne olevan vikaa; mutta -sitten olen oivaltanut tuon hullaannuksen todellisen laadun." - -"Monsieur!" - -"Malttakaa, lisään vielä sanasen. Toivoakseni olen ainoa ranskalainen, -jolle salaisuutenne on selvinnyt." - -"Mutta ettekö käsitä, monsieur, että käyttämäänne puheenlaatua on -mahdoton sietää?" virkkoi Buckingham väristen sekä kiukusta että -rauhattomuudesta. - -"Punnitkaa te sanojanne, mylord", vastasi Raoul korskeasti. "En ole -sellaista sukua, jonka huomautteluja sopii ehkäistä; mutta te -päinvastoin edustatte nimeä, jonka intohimot ovat epäiltyjä kaikille -kunnon ranskalaisille. Toistan senvuoksi vieläkin: olkaa varuillanne, -mylord!" - -"Mistä, -- jos suvaitsette selittää? Uhkaatteko kenties minua?" - -"Olen kreivi de la Fèren poika, herttua, ja minä en milloinhan uhkaa, -vaan isken suoraan. Ollaksemme asemasta aivan selvällä kannalla, -ilmoitan vain teille --" - -Buckingham puristi kätensä nyrkkiin, mutta Raoul pitkitti ikäänkuin -mitään havaitsematta -- "että ensimmäisestä sopimattomasta sanasta, -jonka sallitte kuulua huuliltanne hänen kuninkaallista korkeuttansa -kohtaan... Oh, malttakaa mielenne, herttua, niinkuin minäkin... olen -ollut vaiti, kun prinsessa oli englantilaisten hoivassa, mutta hänen -nyt tultuaan Ranskan maaperälle kruununprinssin nimessä vastaanotettuna -valittavakseni jää kaksi toimenpidettä, heti kun te oudossa -kiintymyksessänne aiheutatte vähintäkin loukkausta Ranskan -kuninkaalliselle huonekunnalle: minun joko täytyy julkisesti ilmoittaa, -mikä hulluus teidät on vallannut, jotta teidät häpeällisesti lähetetään -takaisin Englantiin, tai jos parempana pidätte, survaisen tikarini -kurkkuunne koko yleisön nähden. Jälkimmäinen keino muuten näyttää -minusta soveliaammalta, ja luultavasti turvautuisinkin siihen." - -Buckingham oli kalvennut vaaleammaksi kuin hänen englantilainen -pitsikaulurinsa. - -"Herra de Bragelonne", hän sanoi, "aatelismieskö noin puhun?" - -"Niin, puhutellessaan villiintynyttä. Parantukaa, mylord, kuullaksenne -minulta toisenlaista puheenlaatua." - -"Oh, mutta näettehän, että ihan tukehdun tuskasta, herra de -Bragelonne!" sopersi herttua käheällä äänellä ja tarttuen kaulaansa. - -"Jos niin kävisi tällä hetkellä, monsieur", vastasi Raoul -järkkymättömän kylmäverisenä, "pitäisin sitä todella suurena onnena, -sillä kuolemanne ehkäisisi kaikenlaisia pahoja puheita teistä ja niistä -korkeista henkilöistä, jotka teidän kiintymyksenne niin silmittömästi -panee alttiiksi häpeän vaaraan." - -"Oi, te olette oikeassa, olette oikeassa", myönsi onneton nuori ylimys. -"Niin, niin, kuolla! Niin, parempi kuolla kuin kärsiä tätä kidutusta." - -Ja hän vetäisi puolittain esille povestaan siron väkipuukon, jonka pää -oli koristeltu välkkyvillä jalokivillä. - -Raoul työnsi hänen kätensä takaisin. "Varokaa, monsieur", hän virkkoi; -"jos ette sitten surmaa itseänne, niin olette menetellyt naurettavasti, -mutta päätöksenne toteuttaminen synkistäisi verisellä muistolla -Englannin prinsessan häitä." - -Buckingham seisoi kotvasen läähättäen. Hänen huulensa vapisivat, -kasvolihakset olivat jännittyneet, katseet hairahtelivat kuin -houriossa. - -"Herra de Bragelonne", hän sanoi sitten äkkiä, "en tunne ylevämpää -miestä, -- olette mitä täydellisimmän aatelismiehen arvoinen poika. -Asukaa teltoissanne!" ja hän kietaisi molemmat kätensä Raoulin kaulaan. -Kaikki läsnäolijat hämmästyivät tästä odottamattomasta käänteestä -jännittyneinä tarkattuaan toisen kiistapuolen maltittomuutta ja toisen -jäykkää itsepintaisuutta, ja innostuivat taputtamaan käsiänsä ja -kohottamaan monia riemastuneita eläköön-huutoja. - -De Guiche myös vuorostaan syleili Buckinghamia, joskin hiukan vastoin -sydämensä ääntä. Tämä oli veljellisen tutustumisen merkkinä muille -englantilaisille ja ranskalaisille, jotka siihen asti olivat -levottomina tähystelleet toisiansa. Kohtauksen kehityttyä tälle -asteelle saapui kuninkaallinen saattue, joka ilman Bragelonnea olisi -tavannut kaksi sotaista joukkoa ottelussa ja nähnyt kukkaset veren -tahraamina. Lippujen ilmestyminen näkyviin palautti kunnioittavan -hiljaisuuden. - - - - -86. - -Yö. - - -Sopu vallitsi jälleen telttojen ympäristössä. Englantilaiset ja -ranskalaiset kilpailivat keskinäisessä kohteliaisuudessa ja samoin -kilvaten ilmaisivat tunteitaan ylhäisten matkustavaisten parissa. -Englantilaiset lähettivät ranskalaisille kukkia, joita olivat -hankkineet varastoon nuoren prinsessan perilletulon juhlimiseksi, ja -ranskalaiset kutsuivat kaikkia englantilaisia illalliselle, jota -valmistelivat seuraavaksi päiväksi. Prinsessa sai pelkkiä yksimielisiä -onnitteluja osakseen, ja koko yleisö osoitti hänelle kunnioitustaan -kuin kuningattarelle, jopa jotkut palvoivat häntä kuin epäjumalaa. -Leskikuningatar esiintyi ranskalaisia kohtaan mitä sydämellisimmin. -Olihan hän nyt tullut kotimaahansa, ja hän oli ollut Englannissa liian -onneton, voidakseen saarivaltakunnan tähden vieraantua Ranskasta. -Omalla kiintymyksellään hän herätti tyttäressäänkin sen maan rakkautta, -jonka vieraanvaraisuutta he olivat kumpikin nauttineet jo ennen kuin se -tarjosi heille loistavaa tulevaisuutta. - -Tulosaattueen johdettua korkeat vieraat heille varattuun asuntoon ja -katselijain hiukan hajaannuttua kuului enää vain edempänä soittokuntain -säveliä ja väkijoukon sorinaa, kun yö verhosi tähditetyllä hunnullaan -meren, satamakaupungin ja maaseudun, joita yhä osittain kuohutti päivän -suuri tapaus. Silloin de Guiche palasi telttaansa ja istu tuijottaen -jakkaralle niin kärsivän näköisenä, että se herätti Bragelonnen -huomiota, ja kuullessaan ystävänsä raskaasti huokailevan hän astui -lähemmäksi. Kreivi oli heittäytynyt istuinta päin, nojaten olkaansa -teltan kannattimeen, käsi otsalla, rinta huohottavana ja polvi -rauhattomasti vavahdellen. - -"Sinä kärsit, ystäväni?" kysyi Raoul. - -"Julmasti." - -"Ruumiillisesta nääntymyksestäkö?" - -"Niin, olen menehtymäisilläni." - -"Tämä on ollut tosiaan rasittava päivä", jatkoi nuori mies kiinteästi -tähystäen kumppaniansa. - -"On, mutta kyllähän uni virkistää minut kuntoon." - -"Haluatko jäädä rauhaan?" - -"En, minulla on puhuttavaa sinulle." - -"En anna sinun puhua ennen kuin olen itse hiukan kysellyt, de Guiche." - -"Tiedustele vain, mitä mielesi tekee." - -"Mutta ole vilpitön." - -"Sinulle vastaan aina suoraan." - -"Tiedätkö, mikä niin raivostutti Buckinghamia?" - -"Minulla on aavistukseni." - -"Että hän rakastaa kruununprinsessaa, eikö niin?" - -"Häntä katsellessaan ainakin voisi mennä valalle siitä." - -"No niin, siinä ei ole mitään perää." - -"Oh, nyt sinä erehdyt, Raoul! Olen selkeästi nähnyt sen tuskan hänen -silmissään, liikkeissään ja koko olemuksessaan aamusta alkaen." - -"Sinä olet runoilija, hyvä kreivi, ja näet kaikkialla runoutta." - -"Olen herkkä huomaamaan rakkautta." - -"Missä sitä ei ole." - -"Haa, on varmasti!" huudahti kreivi kiihkeänä. - -"Sanoppas, mikä sinut saattaakaan niin terävänäköiseksi", kysyi Raoul -katsoen häneen tiukasti. - -"No", vastasi de Guiche epäröiden, "itserakkaus tietenkin. - -"Itserakkaus! Se on kai liian pitkä sana, de Guiche." - -"Mitä tarkoitat?" - -"Tahdon huomauttaa, veikkonen, että sinä tavallisesti olet vähemmän -apealla tuulella kuin tänä iltana." - -"Väsyttää." - -"Ei, kuulehan, me olemme yhdessä samonneet sotaretkelle, istuneet -ratsailla kahdeksantoista tuntia yhteen menoon ja vielä naureskelleet, -kun altamme on sortunut jo kolme ratsua uupumuksen tai nälän -menehdyttäminä. Väsymys ei nyt noin painosta mieltäsi, kreivi." - -"No, lienen sitten alakuloisena pelkästä äkäännyksestä." - -"Lordi Buckinghamin hupsuuden tähden?" - -"Niin kylläkin; eikö meille herraamme edustaville ranskalaisille ole -suututtavaa nähdä englantilaisten liehittelevän tulevaista -valtiatartamme?" - -"Oikeassa olet; mutta herttua ei luullakseni ole vaarallinen." - -"Ei, mutta hän tuottaa häiriötä tungettelullaan. Eikö hän tänne -saapuessaan ollut vähällä aiheuttaa rettelöä englantilaisten ja meidän -kesken? Ilman sinun ihmeellistä ymmärtäväisyyttäsi ja lujuuttasi -olisimmekin joutuneet miekkasille koko kaupungin nähden." - -"Huomasithan hänen muuttuvan." - -"Se on totta, mutta siitä käänteestä juuri olenkin ymmällä' Sinä -puhelit hänen kanssaan hiljaa; mitä haastoitkaan hänelle? Uskoit hänen -rakastavan prinsessaa ja huomautit siitä hänelle; mutta intohimo ei -mukaudu noin helposti, -- hän ei kai siis lopultakaan oikealla tavalla -rakasta madame Henrietteä!" - -De Guiche lausui viime sanansa niin hillittömän kiihtymyksen vallassa, -että Raoul kohotti päätänsä. Varakreivin ylevät kasvot kuvastivat -ilmeistä mielipahaa. - -"Voin kyllä mainitakin sinulle, mitä hänelle lausuin, kreivi", sanoi -hän. "Huomautin herttuan katselevan hallitsijansa sisarta suorastaan -luvattomaksi kiihkoksi yltyneellä kiintymyksellä, jolla ei voinut olla -mitään kunniallisesti tavoitettavaa päämäärää, niin että sellainen -esiintyminen ehdottomasti loukkasi meitä, jotka olimme tulleet -noutamaan nuorta morsianta kihlattunsa luokse." - -"Niinkö hänelle sanoit?" tokaisi de Guiche punastuen. - -"Aivan suoraan, ja menin pitemmällekin. Virkoinpa hänelle: 'Mitä te -itse ajattelisitte meistä, jos havaitsisitte keskuudessamme jonkun niin -riivaantuneeksi ja alamaistuntonsa menettäneeksi, että hän sallisi -sydämessään syntyä muita tunteita kuin mitä puhtainta kunnioitusta -hallitsijahuoneeseensa liittyvää prinsessaa kohtaan?'" - -Nämä sanat kohdistuivat niin suoranaisesti de Guicheen, että tämä -kalpeni, ja äkillisen väristyksen valtaamana hän saattoi vain -koneellisesti ojentaa toisen kätensä Raoulia kohti, peittäessään -toisella silmänsä ja otsansa. - -"Mutta, Jumalan kiitos", pitkitti Raoul ystävänsä mielenliikutuksesta -välittämättä, "ranskalaiset, joita huudetaan kevytmielisiksi, -maltittomiksi, velvollisuuksiaan polkeviksi, osaavat käyttää tervettä -harkintaa ja ankaraa kunniantuntoa korkean sopivaisuuden kysymyksissä. -Tästä huomauttaessani lisäsin herttualle, että me Ranskan aatelismiehet -palvelemme kuninkaitamme uhraamalla heille kaikki intohimomme niinkuin -omaisuutemme ja henkemmekin, ja milloin sattumalta kiusaaja johdattaa -mieleemme sellaisia pahoja ajatuksia, jotka sytyttävät tuleen sydämen, -me heti sammutamme liekin vaikka verellämme. Tällä tavoin -- sanoin -- -me pelastamme kolme kunniaa yhdellä kertaa: isänmaamme, valtiaamme ja -omamme. 'Niin me toimimme, hyvä herttua', lopetin selittelyni, 'ja -siten tulee jokaisen kunnon miehen menetellä'. Ja pätevää se -todisteluni näkyy olleenkin, veikkoseni", jatkoi Raoul, "koska -kuumaverinen ulkomaalainen vastustelematta alistui siihen." - -De Guiche oli tähän asti yhä kumarampaan vaipuneena kuunnellut -ystävänsä puhetta, mutta nyt hän nousi ylpein katsein ja tarttui -kuumeisella kädellään Raoulin käteen; hänen poskipäänsä hehkuivat, -äsken oltuaan kylmän verettömät. - -"Sinä puhuit hyvin", tunnusti hän tukahtuneella äänellä, "ja olet kelpo -ystävä, Raoul. Kiitos! Nyt pyydän sinua jättämään minut yksin." - -"Tahdot olla rauhassa?" - -"Niin, tarvitsen lepoa. Aivojani ja sydäntäni on tänä paljon koeteltu; -kun huomenna palaat, en ole enää sama mies. - -"No niin, nuku yösi hyvin", toivotti Raoul peräytyen. - -Kreivi astahti ystäväänsä kohti ja veti hänet sydämellisesti syliinsä. -Mutta tässä ystävällisessä puristuksessa kykeni Raoul vielä tuntemaan -suuren, lannistetun intohimon vavahtelua. - -Yö oli raikas, tähtivaloinen, ihana; tuulen vaimennuttua oli auringon -lämpö tuonut kaikkialle iloa, riemua ja rauhaa. Taivaalle oli -muodostunut muutamia pitkiä pilvenlonkia, joiden villava valkoisuus -lupasi useita itätuulahduksen lauhduttamia kauniita päiviä. -Kaupungintalon aukiolla olivat suurten sädekimppujen katkomat pitkät -varjot levinneet ikäänkuin jättimäiseksi mustien ja valkoisten paasien -mosaiikiksi. - -Piankin koko kaupunki vaipui uneen; jäi vain heikko valo pilkoittamaan -prinsessan asunnosta öiselle turulle, ja tämä leppoisa alaskierretyn -lampun hohde tuntui nuoren tytön tyynen unen heijastukselta, -- immen, -jolle elämä on vasta alkanut esittää ensimmäisiä ihmeitään ja jonka -sielunliikkeet tyyten tasaantuvat ruumiin uinahtaessa. - -Bragelonne astui tovin kuluttua telttansa ovelle hiljaa ja käyntiänsä -pidätellen kuin ihminen, joka on utelias katselemaan ja haluaa itse -jäädä näkymättömäksi. Paksujen verhojen suojasta hän sai yhdellä -ainoalla silmäyksellä tarkatuksi koko aukiota ja havaitsi hetken -kuluttua, että de Guichen teltan oviverhot niinikään puolittain -avautuivat ja liehuivat. Raossa kuvastui nuoren kreivin hahmo, kun hän -hämyssä hehkuvin silmin tähysti kiihkeästi prinsessan makuuhuoneesta -tuikkivaan heikkoon kajastukseen. - -Se ystävällinen pilkotus oli kreivin tähtenä. Hänen katseisiinsa -ilmestyi koko sielun valtaava pyrkimys. Varjossa vakoillen Raoul -käsitti, mitkä hehkuvat ajatukset kutoivat nuoren lähettilään teltasta -prinsessan ulokkeelle myötätunnon ihmeellistä ja loihtuista siltaa, kun -niitä nostatti niin harras tahto ja hellittämätön kiintymys, että ne -varmaankin herättivät rakkauden unelmia laskeutumaan tuoksuiselle -makuusijalle, jota kreivi sielunsa silmillä ihasteli. - -Mutta de Guiche ja Raoul eivät olleet ainoat valveilla. Eräässä -rakennuksessa aukion laidalla oli ikkuna avoinna, ja siitä tunkeutuvan -valon häämyssä kuvastui selvin varjopiirtein Buckinghamin herttua, joka -mukavasti nojautuen veistoksilla koristeltuun ja sametilla verhottuun -poikkipienaan lähetti hänkin prinsessan ulokkeelle kuumia toivotuksia -ja rakkautensa hullaannuksen näkyjä. - -Bragelonne ei voinut olla hymyilemättä. - --- Onpa siinä sydänparka pahoin piirityksessä, -- tuumi hän prinsessaa -ajatellen. -- Ja ylkäpoloinen on kovasti uhattuna, -- lisäsi hän -itsekseen kruununprinssiä säälitellen, -- vaikka onkin suuri valtias ja -voi kokonaisella armeijalla varjella omaisuuttansa. - -Bragelonne tähysti jonkun aikaa noiden kahden huokailijan hupsutusta, -kuunteli Manicampin kaikuvan epäkohteliasta kuorsausta, kun -hienosteleva aatelismies jyristeli niin korskeasti kuin hänellä olisi -jo ollut se sininen pukunsa sinipunaisen vaateparren sijasta, -- -kääntyi tuulenhenkeen päin, joka toi hänen korviinsa satakielen etäistä -säveltenhoa, ja huomasi sitten saavansa osuudekseen toisen taudin, -kaihomielisyyden, niin että hän läksikin levolle, ajatellen omasta -kohdastaan, että kenties neljä tai kuusi silmää yhtä kiihkeinä -vartioitsi hänen epäjumalaansa Bloisin linnassa kuin de Guiche ja -Buckingham täällä. - -"Ja neiti de Montalais ei ole mikään vankka varjelus", huoahti hän -itsekseen. - - - - -87. - -Havresta Pariisiin. - - -Seuraavana päivänä vietettiin varsinaiset vastaanottojuhlat niin -prameasti ja riemukkaasti kuin kaupungin apuneuvot ja asukkaiden -innostus kykeni saamaan aikaan. Viimeiset tunnit omistettiin samalla -lähtövalmistuksiin. - -Hyvästeltyään englantilaista laivastoa ja viimeisen kerran -tervehdittyään isänmaatansa kumarruksella sen lipulle prinsessa nousi -kaleeseihin loistavan saattueen keskellä. - -De Guiche oli toivonut Buckinghamin herttuan palaavan Englantiin -amiraalin mukana; mutta herttuan onnistui johtaa leskikuningatar siihen -käsitykseen, että olisi ollut sopimatonta antaa prinsessan saapua -Pariisiin melkein hylättynä omien kansalaistensa taholta. - -Kun tuli sovituksi, että Buckingham saattaisi prinsessaa, valitsi nuori -herttua omaksi seurueekseen joukon aatelismiehiä ja upseereja, niin -että pääkaupunkia kohti taivalsikin kokonainen armeija, kylväen kultaa -ja näytellen hämmästyttävää muhkeutta kaupungeissa ja kylissä, joiden -kautta tämä uhkea parvi kulki. - -Oli herttaiset ilmat. Ranska oli ihana katsella olletikin niillä -seuduin, joiden halki kulkue riensi. Kevät esitti värikkäimpiä kukkiaan -ja vehmainta lehvistöään tälle ylhäiselle nuorisolle. Koko Normandia -myhäili kuninkaan kälylle kuin paratiisin puutarha, levittäessään hänen -eteensä reheviä niittyjä, sinisiä näköpiirejä, hopeisia jokia. - -Matka kului keskeytymättömässä juhlimisessa ja hurmiossa. Se vaikutti -de Guicheen ja herttuaankin: edellinen ei enää niin kiivaasti pannut -pahakseen englantilaisen uutta lähentelyä, ja jälkimmäinen -pääasiallisesti tyytyi herättelemään prinsessan sydämessä isänmaan -eloisampaa muistelua, johon liittyi onnellisten päivien ajattelua. -Mutta herttuaparan täytyi havaita, että hänen rakkaan Englantinsa kuva -himmentyi päivä päivältä prinsessan mielestä, sitä mukaa kun siihen yhä -syvemmälle painui Ranskan rakkaus. Hän huomasi, että hänen pikku -yrityksensä eivät saaneet osakseen minkäänlaista kiitollisuutta, ja -vain sattumalta osuivatkaan prinsessan katseet häneen, niin uljaasti -kuin hän ratsastikin mitä tulisimman yorkshireläisen juoksijan selässä. -Kohdistaakseen puoleensa jonkunkaan noista avaruudessa harhailevista -tai muuanne kiintyneistä katseista hän turhaan yllytti ratsuansa -osoittamaan kaikkein suurinta voimaansa, reippauttansa ja vauhtiaan; -vimmatusti kiihdyttäen raisua elukkaa lukemattomat kerrat täyteen -karkuun esteiden yli, ja jyrkkiä rinteitä pitkin hän alituiseen oli -vähällä suistaa sen ruhjoutumaan puita vasten tai kaivantoihin -kierimään, -- mutta se oli hyödytömtä tavoittelua: melu sai prinsessan -hetkiseksi kääntämään päätänsä, muta sitten hän hienosti hymyillen -palautti huomionsa uskollisiin suojelijoihinsa Raouliin ja de Guicheen, -jotka tasaisesti ratsastivat hänen kaleesiensa oviverhojen rinnalla. - -Silloin Buckingham tunsi mustasukkaisuuden kaikkia kidutuksia; -repivä tuska kiehui hänen suonissaan ja kouri hänen sydäntään, -- ja -sitten hän osoittaakseen käsittävänsä hupsuutensa ja tahtovansa -mitä nöyrimmällä alistuvaisuudella hyvittää sopimattomat -ajattelemattomuutensa taltutti ratsun ja pakotti sen hiestä märkänä ja -vaahdosta valkotäpläisenä pureskelemaan kuolaimiansa kaleesien lähellä, -hovilaisten joukossa. Tällöin hän toisinaan sai palkkiokseen -prinsessalta sanasen, joka sekin tuntui hänestä nuhteelta. "Hyvä!" -saattoi madame Henriette virkkaa; "nythän te olette järkevä, herra -Buckingham!" - -Joskus taasen Raoul säveästi huomautti: - -"Te surmaatte hevosenne, herttua." - -Ja Buckingham kuunteli kärsivällisesti Raoulia, sillä hän tunsi -vaistomaisesti, että Raoul oli saanut de Guichen tunteet malttumaan ja -että ilman nuoren varakreivin vaikutusta olisi joku hillitön purkaus -jommankumman kilpailijan taholta aiheuttanut pahan häiriön, josta olisi -karkoitus voinut olla seurauksena. Siitä merkillisestä keskustelusta -asti, jossa Raoul oli Havren telttojen edustalla niin suorasukaisesti -huomautellut herttualle hänen käyttäytymisensä pahennuksesta, oli -Buckingham ikäänkuin vastoin tahtoansa mieltynyt Raouliin. Hän antausi -usein puheisiin tämän kanssa, ja melkein aina hän silloin jutteli hänen -isästään tai d'Artagnanista, heidän yhteisestä ystävästään, jota -Buckingham arvosteli miltei yhtä innostuneesti kuin Bragelonnekin. - -Raoul oli halukas haastelemaan tästä aiheesta olletikin de Wardesin -kuullen, joka oli koko matkalla tuntenut lisääntyvää äkää Bragelonnen -ylemmyydestä ja etenkin hänen vaikutuksestaan de Guichen mielialaan. De -Wardesilla oli häijyn luonteen tiukka ja tutkisteleva katse, ja hän oli -heti päässyt selville de Guichen tunteista prinsessaa kohtaan. -Noudattamatta tässä asiassa Raoulin varovaa pidättyväisyyttä ja -antamatta arvoa soveliaisuuden ja oikean ystävyyden vaatimuksille de -Wardes tahallaan soinnutteli kovakouraisesti tätä kreivin sielun -jännettä, joka muutenkin on aina herkkä nuoruuden rivakkamielisyydessä -ja itsekkäässä ylpeydessä. - -Oli eräänä iltana pysähdytty Nantesissa. De Guiche ja de Wardes -puhelivat kaksistaan nojautuneina katukaiteeseen, Buckingham ja Raoul -kävelivät lähellä niinikään pakisten ja Manicamp hauskutteli -kuninkaallisia naisia, jotka jo kohtelivat häntä aivan tuttavallisesti -hänen joustavan mielenlaatunsa, säveän esiintymisensä ja leppoisan -olemuksensa johdosta. - -"Tunnusta pois", virkkoi de Wardes kreiville, "että olet pahoin -sairaana etkä saa parannusta koulumestariltasi." - -"En käsitä sitä puhetta", väitteli kreivi. - -"Seikkahan on selvä: sinä riudut rakkauteen." - -"Hupsuutta, de Wardes, hupsuutta!" - -"Se olisi hupsuutta, myönnän, jos madame olisi välinpitämätön -kärsimyksistäsi; mutta hän on tunteillesi siinä määrin huomaavainen, -että hänen sävynsä voi herättää arveluita, ja ihan minä pelkään, että -opettajasi herra de Bragelonne paljastaa teidät molemmat Pariisiin -tullessamme." - -"Taaskin hyökkäys Bragelonnea vastaan, de Wardes!" - -"Kuulehan, jätä jo sikseen kaikki lapsellisuus", haastoi kreivin paha -henki puoliääneen. "Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, mitä tahdon sanoa; -näet sitäpaitsi selkeästi, että prinsessan katsanto heltyy lempeäksi -hänen puhutellessaan sinua. Oivallat hänen äänensä soinnusta, että hän -mielellään kuuntelee sinua; tunnet hänen tajuavan kaikki kauniit -säkeet, joita hänelle lausuilet, etkä voine kieltää, että hän joka aamu -sanoo sinulle nukkuneensa huonosti?" - -"Se on totta, de Wardes, se on totta; mutta miksi puhut minulle tätä?" - -"Eikö ole tärkeätä nähdä selvästi asema?" - -"Ei, kun se näkeminen voi viedä ihmiseltä järjen." - -Ja hän käännähti levottomasti prinsessaan päin ikäänkuin olisi de -Wardesin vihjauksia vastustaessaankin tahtonut etsiä niille vahvistusta -hänen silmistään. - -"Kas, maltahan!" virkkoi de Wardes; "etkö näe, että hän kutsuu sinua -luokseen? Hei, käytä tilaisuutta, kun koulumestari ei ole estämässä." - -De Guiche ei kyennyt pidättymään; vastustamaton vetovoima pakotti hänet -lähestymään prinsessaa. De Wardes katseli hänen lähtöään hymyhuulin. - -"Te erehdytte, monsieur", sanoi Raoul yhtäkkiä kavuten kaiteen yli, -johon nuoret miehet olivat vastikään nojailleet selin; "koulumestari -oli saapuvilla ja kuulemassa." - -De Wardesin ei tarvinnut vilkaistakaan Raouliin, tunteakseen hänet -äänestä, ja hän veti kalpansa heti puoliväliin huotrasta. - -"Työntäkää miekkanne takaisin", lausui Raoul; "tiedätte hyvin, että -tällaisella matkalla kaikki tuommoiset mielenilmaukset ovat -hyödyttömiä. Pidättäkää säilänne, mutta hillitkää myös kielenne. Miksi -yritätte istuttaa oman sydämenne myrkkysappea mieheen, jota sanotte -ystäväksenne? Minua te tahdotte johdattaa vihaamaan kunnon kansalaista, -joka on isäni ja omaisteni ystävä, ja kreiviä koetatte houkutella -rakastamaan herrallenne määrättyä naista. Totisesti, monsieur, te -olisitte minun silmissäni kavaltaja ja kunniaton roisto, ellen katsoisi -paljon todennäköisemmäksi, että järjessänne on vikaa!" - -"Sattuvasti sanoinkin teitä koulumestariksi, monsieur!" kuohahti de -Wardes. "Teidän omaksumanne äänilaji ja esiintyminen on ruoskaa -pitelevän jesuiitin eikä aatelismiehen käyttäytymistä. Pyydän teitä -ehdottomasti luopumaan siitä minun edessäni. Minä vihaan herra -d'Artagnania siitä syystä, että hän on menetellyt kurjasti isääni -kohtaan." - -"Te valehtelette, monsieur", sanoi Raoul kylmäkiskoisesti. - -"Haa, te väitätte minun puhuvan perättömiä, monsieur!" huudahti de -Wardes. - -"Miksen sitä sanoisi, kun lausumanne on mahdoton?" - -"Syytätte minua vääristelystä, ettekä samalla ole valmis puolustamaan -väitettänne miekalla?" - -"Olen tehnyt päätöksen, monsieur, etten surmaa teitä ennen kuin olemme -toimittaneet prinsessan hänen sulhasensa luo." - -"Tekö surmaisitte minut! Oh, teidän vitsakimppunne ei niin vain suomi -minua hengiltä, herra koulumestari." - -"Ei", vastasi Raoul järkkymättömästi, "mutta herra d'Artagnanin säilä -pystyy siihen, ja minulla ei ainoastaan ole sitä asetta, monsieur, vaan -hän on opettanut minut sitä käyttämäänkin, ja sillä miekalla minä ajan -tullen kostan hänen nimensä häväistyksen." - -"Varokaa, varokaa, monsieur!" karjaisi de Wardes. "Ellette heti -paikalla anna minulle hyvitystä, niin kaikki keinot kelpaavat -kostolleni!" - -"Ohoo, monsieur", virkahti Buckingham äkkiä ilmestyen näyttämölle, -"siinäpä uhkaus, joka haiskahtaa salamurhalta ja osoittaa kovin huonoa -aistia aatelismiehessä." - -"Mitä sanotte, herttua?" tiukkasi de Wardes kääntyen häneen päin. - -"Pahoittelen äskeisen huomautuksenne loukkaavan englantilaisia -korviani." - -"No, jos niin on asia, monsieur, niin sitä parempi!" huudahti de Wardes -vimmastuksissaan; "siispä tapaan ainakin teissä miehen, joka ei livahda -sormieni lomitse. Käsittäkää sanani niinkuin vain haluatte." - -"Käsitän niinkuin ne on käsitettävä, monsieur", vastasi Buckingham -luonteenomaisen korskeaan tapaansa, joka tavallisessakin keskustelussa -antoi hänen haastelulleen erityistä uhmaa. "Herra de Bragelonne on -ystäväni, te loukkaatte häntä, ja niinpä vaadin teiltä hyvitystä -siitä." - -De Wardes vilkaisi Bragelonneen, joka uskollisesti esittäen osaansa -pysyi kylmäverisenä herttuan uhmankin edessä. - -"Mutta näyttäähän siltä", hän sanoi, "että minä en loukkaa herra de -Bragelonnea, koska hän ei katso kannattavan tarttua miekkaansa." - -"Ketä siis loukkasitte?" - -"Minä vain arvostelin kehnoksi mieheksi herra d'Artagnania", vastasi de -Wardes, joka oli pannut merkille, että hän ainoastaan tuon nimen -polkemisella kykeni härnäämään Raoulia raivostuksiin. - -"No, se on toista", sanoi Buckingham. - -"Eikö olekin?" vahvisti de Wardes. "Herra d'Artagnanin ystäville siis -kuuluu hänen puolustamisensa." - -"Olen täydellisesti yhtä mieltä teidän kanssanne, monsieur", vastasi -englantilainen, joka oli saanut takaisin tyyneytensä. "Herra de -Bragelonnen loukkaamisesta en olisi oikeammiten voinut esiintyä hänen -sijassaan, koska hän on itse paikalla; kun asia taasen koskee herra -d'Artagnania..." - -"Niin jätätte meidät sitä selvittelemään, monsieur, vai miten?" -täydensi de Wardes. - -"En, vaan päinvastoin annan teille haasteen", oikaisi Buckingham -sivaltaen miekan huotrastaan, "sillä jos herra d'Artagnan on tuottanut -haittaa teidän isällenne, on hän tehnyt tai ainakin yrittänyt tehdä -suuren palveluksen _minun_ isälleni." De Wardes liikahti hämmästyneenä. -"Herra d'Artagnan", pitkitti Buckingham, "on uljain aatelismies, mitä -tunnen. Mitä suurimmalla mielihyvällä senvuoksi maksan teille -miekallani, mitä kiitollisuudessani olen hänelle velkaa." - -Ja Raoulille kumartaen Buckingham soreasti heittäytyi taisteluasentoon. -De Wardes siirrähti askeleen, heidän iskeäkseen aseensa ristiin. - -"Hei, hei, hyvät herrat", sanoi Raoul astuen eteenpäin ja asettaen -vuorostaan oman säilänsä paljastettuna kiistakumppanuksien väliin, -"tämän asian vuoksi ei teidän kannata käydä verenvuodatukseen -prinsessan nähden. Herra de Wardes kyllä puhuu pahaa herra -d'Artagnanista, mutta hän ei edes tunne sitä miestä." - -"Ohoo, enkö muka tunne d'Artagnania?" tiuskaisi de Wardes hammasta -purren ja laskien miekkansa kärjen maata kohti. - -"Ette ollenkaan, ettekä edes tiedä, missä hän oleskelee", vastasi Raoul -levollisesti, "koska kerran hänen tähtensä haastatte riitaa vieraitten -kanssa, sen sijaan että tavoittaisitte hänet itsensä." - -De Wardes kalpeni. - -"Mutta voin kyllä ilmoittaa teille, missä hän oleskelee, monsieur", -jatkoi Raoul. "Herra d'Artagnan on Pariisissa; palvelusvuorollaan hän -asuu Louvressa, mutta vapaina hetkinään Rue des Lombardsin varrella. -Hän on aivan helposti tavattavissa jommastakummasta paikasta, ja kun -teillä on niin paljon valittamista hänestä, niin ette menettele uljaan -miehen tavoin, jättäessänne vaatimatta häneltä hyvitystä, jota tunnutte -tahtovan kaikilta muilta paitsi juuri asianomaiselta." - -De Wardes pyyhki hikeä otsaltaan. - -"Hyi, herra de Wardes", morkkasi Raoul; "ei ole sopivaa rettelöidä -tuolla tavoin, kun kaksintaisteluista on julkaistu ankaria kieltoja. -Ajatelkaa toki: kuningas panisi tottelemattomuutemme kovin pahakseen, -varsinkin tällaisena aikana, ja hänellä olisi siihen täysi syy." - -"Välttelyä!" mutisi de Wardes; "verukkeita!" - -"Jopa jotakin!" vastasi Raoul; "miksi puhutte tuollaisia päättömyyksiä, -hyvä herra de Wardes? Tiedätte hyvin, että Buckinghamin herttua on -kymmenenkin kertaa kunnostautunut miekkasilla eikä suinkaan karttele -yhdettätoista. Hiisi vieköön, hänellä on nimi, joka velvoittaa! Ja -tiedätte kyllä, että minäkin tappelen. Olen taistellut Sensin luona, -Bléneaussa, Flandrian rannikolla, -- tykkimiesten edellä, sata askelta -edenneenä rintamasta, teidän muuten jättäytyessänne sata askelta -rintaman taakse. Tosin siellä oli liian paljon väkeä, jotta urheutenne -olisi voinut pistää silmään, niin että te ette sitä halunnutkaan -näytellä; mutta täällä se kykenee aiheuttamaan häväistysjutun, ja te -tahdotte saavuttaa huomiota millä tavoin hyvänsä. Älkää sentään luulko, -että minä ryhdyn auttamaan teitä suunnitelmassanne, herra de Wardes. -Sitä mielihyvää en teille suo." - -"Tuo on silkkaa järkeä", arvosteli Buckingham pistäen miekkansa -takaisin huotraan, "ja pyydän teitä suomaan anteeksi, herra -de Bragelonne, että annoin ensi hetkenä houkutella itseäni -maltittomuuteen." - -Mutta de Wardes päinvastoin hypähti raivostuneena eteenpäin ja miekka -koholla uhkasi Raoulia, joka hädin ehti turvautua neljännesväistöön. - -"Varovammin, monsieur, -- olitte puhkaista silmäni!" virkkoi Bragelonne -rauhallisesti. - -"Mutta ettekö siis tahdo taistella?" raivosi de Wardes. - -"En tällä hetkellä; mutta minä lupaan heti Pariisiin tultuamme viedä -teidät herra d'Artagnanin luo, jolle sitten esitätte valituksenne. -Herra d'Artagnan pyytää kuninkaalta lupaa käydä miekkasille kanssanne, -kuningas suostuu siihen, ja saatuanne maistaa hänen säiläänsä te -varmasti ajattelette alistuvammalla mielellä raamatun opetuksia -vääryyksien unohtamisesta, hyvä herra de Wardes!" - -"Haa!" kiljaisi de Wardes moisen kylmäverisyyden tuskaannuttamana: -"kyllä näkee, että te olette puolittain lehtolapsi, herra de -Bragelonne!" - -Raoul kävi kasvoiltaan vaaleaksi kuin palttina; hänen silmistään -leimahti salama, joka sai de Wardesin hätkähtämään taaksepäin. Se -kauhistutti Buckinghamiakin, ja herttua heittäysi kiistaajain väliin, -joiden hän odotti näkevänsä karkaavan käsiksi toisiinsa. De Wardes oli -säästänyt tämän solvaisunsa viimeiseksi; hän kouraisi kiivaasti -miekkansa kahvaa ja valmistausi otteluun. - -"Olette oikeassa, monsieur", lausui Raoul, rajulla ponnistuksella -malttaen mielensä; "tiedän ainoastaan isäni nimen. Mutta minä tunnen -kreivi de la Fèren kunnon ja kunniallisuuden liian hyvin, hetkeäkään -pelätäkseni, että syntymääni liittyy mitään tahraa, kuten te näytte -vihjaavan. Äitini tuntemattomuus on minulle niin ollen vain murhe eikä -häpeä. Mutta teiltä puuttuu säädyllistä inhimillisyyttä, monsieur, kun -soimaatte minua seikasta, josta tunnen vain murhetta. Loukkaus on joka -tapauksessa nyt lausuttu, ja tällä kertaa katson itseni loukatuksi! -Olkoon siis sovittuna, että te välienne selviydyttyä herra d'Artagnanin -kanssa hyvitätte minun asiani." - -"Ohoh", vastasi de Wardes karvaasti hymyillen, "sitä tavatonta -varovaisuutta, monsieur! Vastikään takasitte minun saavan herra -d'Artagnanin miekasta iskun, ja vasta sen tapahduttua te tarjoudutte -taistelemaan kanssani." - -"Älkää olko siitä huolissanne", sanoi Raoul jäykän vimman vallassa; -"herra d'Artagnan on taitava miekkamies, ja minä pyydän häneltä sitä -suosiollisuutta, että hän menettelee teidän suhteenne kuten -isällennekin kävi, -- että hän ei suorastaat surmaa teitä, suodakseen -minun nautinnokseni lopettaa teidät parannuttuanne, sillä te olette -ilkimys, jonka juonia kävisi vastedes vaikeaksi varoa, herra de -Wardes." - -"Varomaan minäkin ryhdyn kaikkien teidän verukkeittenne osalle, -monsieur", vastasi de Wardes. - -"Sallikaa minun, monsieur", puuttui puheeseen Buckingham, "tulkita -sananne herra de Bragelonnelle neuvona, että hänen on paras hankkia -rintahaarniska." - -De Wardes puristi kätensä nyrkkiin. "Ahaa, minä ymmärrän!" kähisi hän; -"nämä herrat aikovatkin ensin varustautua sillä tavoin, sitten -mitelläkseen miekkaa kanssani." - -"No, monsieur", virkkoi Raoul, "koska ehdottomasti tahdotte, niin -lopettakaamme tämä." Ja miekkansa ojentaen hän astahti de Wardesia -kohti. - -"Mitä teettekään?" hämmästyi Buckingham. - -"Olkaa huoletta", rauhoitti Raoul; "tämä päättyy pian." - -De Wardes otti asentonsa, ja säilät kalskahtivat ristikkäin. -Riidanrakentaja syöksähti niin hillittömästi Raoulia vastaan, että -Buckingham jo ensimmäisistä liikkeistä havaitsi Raoulin säästävän -vastustajaansa. Herttua peräytyi pari askelta ja tarkkasi ottelua. -Raoul oli levollinen niinkuin hän olisi vain harjoitussalissa käytellyt -nuppikärkistä kalpaa. Hiukan peräytymällä hän vapautti miekkansa, jonka -toinen oli saanut kytketyksi kahvaa myöten, ja torjui vastaiskuilla -kolme tai neljä de Wardesin huitaisua; sitten hän survaisi alhaalta -neljännespiston, jonka de Wardes väisti rannepyöräytyksellä, mutta -silloin Raoul sai hänen säilänsä kammitsaan ja sinkautti sen kiivaalla -nykäisyllä kahdenkymmenen askeleen päähän kaiteen taakse. Vastustajan -siten jäädessä seisomaan aseettomana ja neuvottomana Raoul pisti -miekkansa huotraan, tarttui vihamiestänsä kauluksesta ja vyöstä ja -paiskasi hänet kaiteen yli tiepuoleen sätkivänä ja raivosta -karjahtelevana. - -"Näkemiin! näkemiin!" jupisi de Wardes kömpien jaloilleen ja siepaten -säilänsä takaisin. - -"Ka, _pardieu_", vastasi Raoul, "minä olen teitä jo tunnin ajan -hyvästellyt." Buckinghamiin kääntyen hän sitten jatkoi: "Ei sanaakaan -tästä, herttua, minä pyydän; minua hävettää, että johduin tähän -äärimmäisyyteen, mutta kiivastus voitti malttini. Pyydän teitä suomaan -anteeksi ja unohtamaan." - -"Voi, hyvä varakreivi", sanoi herttua puristaen kovakouraisen ja -voimakkuudessaan säyseän nuoren miehen kättä, "sallittehan minun toki -päin vastoin muistella tätä mieleenpainuvaa kohtausta ja ajatella -tulevaisuuttanne? Tuo mies on vaarallinen, hän voi surmata teidät." - -"Isäni on elänyt kaksikymmentä vuotta paljon pelättävämmän vihollisen -uhkaamana", vastasi Raoul, "ja hän on säilynyt. Jumala suosii sukuamme, -herttua." - -"Isällänne oli hyviä ystäviä, varakreivi." - -"Ah, niitä ystäviä ei hänellä enää olekaan", huokasi Raoul. - -"Sitä älkää sanoko, minä pyydän, juuri nyt tarjotessani teille -ystävyyttäni." - -Ja Buckingham avasi sylinsä Raoulille, joka ilomielin vastaanotti -esitetyn liiton. - -"Minun suvussani", lisäsi Buckingham, "kuollaan niiden puolesta, joita -rakastetaan, senhän tiedätte, herra de Bragelonne." - -"Kyllä, herttua, tiedän sen", vastasi Raoul. - - - - -88. - -Mitä Lotringin junkkari ajatteli Madamesta. - - -Mikään ei enää häirinnyt matkueen rauhaa. Keksien tekosyyn de Wardes -pujahti edelle kenenkään kummastelematta. Hän otti mukaansa Manicampin, -jonka tasainen ja mietiskelevä luonnonlaatu soveltui pitämään hänen -mieltänsä tasapainossa. On huomattava seikka, että riidanhaluiset ja -rauhattomat sielut aina helposti liittyvät säveihin ja arkoihin -luonteisiin, ikäänkuin toinen etsisi vastakohdastaan lepoa -kiihtymykselleen ja toinen turvaa heikkoudelleen. - -Buckingham ja Bragelonne ottivat de Guichen kumppanuuteensa ja -viettivät lopun matkaa yksimielisessä prinsessan ylistelyssä. Tällainen -Bragelonnen ansiosta ääneen päässyt julkinen ihailukuoro sai aikaan -hyvää sopusointua seurueessa sen yksinäisen jumaloimisen jälkeen, jonka -herttua ja de Guiche olivat ensimmältä omaksuneet vaaralliseksi -tavakseen. Tänä muutos miellytti suuresti leskikuningatarta, mutta ei -näköjään ollut niin tervetullut nuorelle prinsessalle, joka oli -hillittömin keimaileva ja maineensa puolesta pelkäämättä etsi -kaikkinaisia mielistelyn vaaroja. Hänellä oli tuollainen rohkea ja -huima sydän, joka tuntee mielihyvää äärimmäisen arkaluontoisista -tilanteista ja leikkii täpäräin kommellusten taidokkaalla -väistelyllä. Katseillaan, hymyilyllään, puvuillaan, ehtymättömillä -viehättelyilmeillään hän nyt entistä innokkaammin ahdisteli noita -kolmea nuorta miestä, ja samalla häneltä riitti salavihkaisia -silmäyksiä, sormisuukkosia ja muita tenhottaren eleitä etäämmäksikin -seurueen aatelismiesten keskuuteen, -- ja vieläpä saivat osansa -kaupunkien porvarit ja virkailijat, kansa, paashit, lakeijat: se oli -yleistä pommitusta, ja tuho tuntui kaikkialla koko taipaleella. -Pariisiin saapuessaan prinsessa oli matkansa varrella saanut -satatuhatta rakastajaa ja toi mukanaan pääkaupunkiin puolikymmentä -narria ja kaksi aivan hullaantunutta palvojaa. - -Ainoastaan Raoul tajusi selvästi tämän kaunottaren lumouskiihkon, ja -kun hänellä ei ollut tilaakaan sydämessään, kykeni hän sitä paremmalla -onnella torjumaan tenhovasamat, päätyen perille kylmäkiskoisena ja -epäluuloisen arvostelevana. Toisinaan hän oli taipaleella puhellut -leskikuningattaren kanssa tästä prinsessan huumaavasta loihtuvoimasta, -joka valloitti koko hänen ympäristönsä, ja kerran oli monista -onnettomuuksista ja pettymyksistä elämänkokemusta saanut äiti -virkkanut: "Henriettestä tulisi kuuluisa nainen, vaikka hän olisi -syntynyt aivan huomaamattomissakin oloissa, sillä hänellä on -harvinaisessa määrin mielikuvitusta, oikullista omapäisyyttä ja -tahdonvoimaa." - -De Wardes ja Manicamp olivat pikaläheteiksi tekeytyneinä ennättäneet -viestiä prinsessan lähestymisestä. Niinpä tulikin matkuetta vastaan -Nanterressa peräti loistava jono ratsastajia ja kaleeseja. -Kruununprinssi siinä tuli tervehtimään kuninkaallista kihlattuaan -Lotringin junkkarin ja muiden suosikkiensa saattamana, ja kulkueen -jatkoksi oli liittynyt osa kuninkaan seurueeseen kuuluvia upseereja. - -Jo Saint-Germainissa olivat prinsessa ja hänen äitinsä vaihtaneet -hieman raskaat ja taipaleella vikaantuneet kaleesinsa siroihin ja -keveämpiin matkavaunuihin, joita kuusi valkoista hevosta veti -kullatuissa valjaissa. Näissä uhkeissa ajopeleissä näyttäysi nuori ja -kaunis prinsessa kuin valtaistuimella, ja pitkillä sulkaripsillä -reunustettu kirjailtu silkkinen päivänvarjo loi herttaista -ruusunpunaista heijastusta hänen säteilevälle helmiäishipiälleen, kun -kruununprinssi lähestyi. Saadessaan vastaansa tämän hurmaavan säihkyn -hän ilmaisikin ihastustaan niin selvin sanoin, että Lotringin junkkari -kohautteli olkapäitänsä hovilaisten ryhmässä ja kreivi de Guiche ja -Buckinghamin herttua tunsivat vihlaisun sydämessään. - -Kohteliaisuuksista ja muista muodollisuuksista suoriuduttua lähti koko -joukkue verkkaisemmin taivaltamaan Pariisia kohti. Ohimennen -tapahtuneessa esittelyssä oli Buckinghamin herttua tervehtinyt -kruununprinssiä muiden englantilaisten aatelismiesten keralla. Mutta -matkalla sitten nähdessään herttuan hyörivän innokkaana prinsessan -vaunujen vierellä Filip tiedusti Lotringin junkkarilta, eriämättömältä -kumppaniltaan: - -"Kuka tuo herrasmies onkaan?" - -"Hänet esiteltiin vastikään teidän kuninkaalliselle korkeudellenne", -vastasi junkkari; "hän on pulska Buckinghamin herttua." - -"Niin, aivan oikein!" - -"Madamen ritari", lisäsi suosikki, sovittaen näköjään yksinkertaisen -huomautuksen niin omituisesti sanoiksi ja lausuen sen min merkitsevällä -äänenpainolla kuin ainoastaan kateelliset sielut kykenevät -vihjailemaan. - -"Kuinka? Mitä sanotkaan?" kysäisi prinssi ratsastaen yhä edelleen. - -"Ritari, sanoin." - -"Onko madamella muka erityinen ritari?" - -"_Dame_, kai te sen näette kuten minäkin; katsokaahan vain kuinka he -nauravat ja ilakoivat kaksistaan." - -"Kolmisin: onhan de Guichekin mukana." - -"Niin, tosiaankin... Mutta mitäpä se osoittaa muuta kuin että madamella -onkin kaksi ritaria." - -"Sinä valat myrkkyä kaikkeen, senkin kyy!" - -"Minussa ei ole mitään myrkkyä... tehän nyt olette kummallisella -päällä, monseigneur: naisenne saa osakseen mitä suurinta -huomaavaisuutta, mutta te ette vain ole tyytyväinen." - -Kruununprinssi pelkäsi junkkarin ivanhenkeä, tuntiessaan sen alkavan -päästä vauhtiin, ja keskeytti puheenaineen. "Prinsessa on sievä", -virkkoi hän huolettomasti kuin vierasta arvostellen. - -"Kyllä", vastasi junkkari samaan tapaan. "Lausut myönnytyksesi ihan -kuin epäyksenä. Hänellä on kuitenkin mielestäni hyvin kauniit mustat -silmät." - -"Pienet." - -"Totta kyllä, mutta säihkyvät. Hän on myös siro varreltaan." - -"Hiukan liiankin hoikka, monseigneur." - -"Saattaapa olla. Hänellä on ylväs katsanto." - -"Mutta laihat kasvot." - -"Hampaat näyttivät lumoavilta." - -"Niitä saakin katsella -- suu on siksi suuri, Jumala paratkoon! Olin -ehdottomasti väärässä, monseigneur: te olette kauniimpi kuin -morsiamenne." - -"Ja olenko mielestäsi Buckinghamiakin kauniimpi? Sanoppas." - -"Oh, olettehan toki, ja näkyypä hänkin sen tuntevan: katsokaa, kuinka -hän nyt yhä innokkaampana liehittelee Madamen parissa, jotta te ette -riistäisi häneltä tehoa!" - -Filip liikahti kärsimättömästi, mutta huomatessaan voitonriemuisen -hymynhäiveen junkkarin huulilla hän pidätti ratsunsa käyntiin ja sanoi: - -"Miksi muuten nyt puhuisinkaan yhä serkustani? Enkö tunne häntä -ennestään? Emmekö ole yhdessä saaneet kasvatustamme, joka päivä -seurustelleet keskenämme Louvressa?" - -"Suokaa anteeksi, monseigneur, onhan hän siitä asti muuttunut aivan -toiseksi ihmiseksi", huomautti junkkari. "Mainitsemaanne aikaan hän oli -vähemmän säihkyvä ja olletikin paljon vähäisemmässä määrin ylpeä. -Muistanette senkin illan, jolloin nuori kuningas ei tahtonut tanssia -hänen kanssaan, sanoen prinsessaa rumaksi ja huonosti puetuksi?" - -Se muistutus sai kruununprinssin rypistämään silmäkulmiansa. Hänelle ei -tosiaan ollut imartelevaa mennä naimisiin prinsessan kanssa, jota -kuningas oli menneinä päivinä hylkinyt. Hän olisi kenties vastannut -jotakin, mutta samassa de Guiche loittoni hovivaunujen äärestä, -karauttaen Filipiä kohti. Kreivi oli tarkkaillut kruununprinssiä ja -junkkaria ja näytti levottomalta aavistelemaan, mihin suuntaan heidän -keskustelunsa kävi. Häijyydessään tai häpeämättömyydessään ei -jälkimmäinen yrittänytkään sitä salata. - -"Teillä, kreivi, on hyvä aisti", aloitti hän. - -"Kiitän kohteliaisuudesta", vastasi de Guiche, "mutta miksi niin -sanotte?" - -"No, te olette oleskellut kahdeksan vuorokautta madamen seurassa, eikö -niin?" - -"Kyllähän", myönsi de Guiche väkisinkin punastuen. - -"Sanokaakin siis meille suoraan, mitä ajattelette hänen olennostaan." - -"Hänen olennostaan?" kertasi de Guiche hämillään. - -"Niin, -- ulkonaisesta ja sisällisestä puolesta... kaikesta." - -Kysymyksen yllättämänä kreivi ei tiennyt mitä vastata. - -"No, no, tietysti teillä on mielipiteenne hänestä, ja ilmoittakaa -käsityksenne vain avoimesti: hänen kuninkaallinen korkeutensa käskee", -kiusasi junkkari nauraen. - -"Niin, puhu vapaasti", virkkoi prinssi. - -De Guiche sopersi muutamia käsittämättömiä sanoja. - -"Tiedän kyllä, että aihe on arkaluontoinen", rohkaisi sulhanen, "mutta -ainahan voit minulle huoletta ilmaista ajatuksesi. Miltä hän sinusta -tuntuu?" - -Salatakseen, mitä hänen mielessään liikkui, de Guiche turvautui ainoaan -kiireisesti käytettävään puolustuskeinoon: hän sovitti arvostelmansa -keskiteitse. - -"En ole saanut madamesta hyvää enkä huonoa käsitystä", hän sanoi, -"mutta paremminkin hän on sentään tehnyt edullisen vaikutuksen." - -"Mutta, hyvä kreivi", huudahti junkkari, "teidäthän hurmasi hänen -pelkkä muotokuvansa!" - -De Guiche karahti punaiseksi hiusmartoa myöten. Onneksi hänen hiukan -vauhko ratsunsa auttoi sivuhyppäyksellään häntä peittämään -hämmennystään. - -"Muotokuva?" änkkäsi hän jälleen lähestyessään. - -"Niin, se pienoiskuva", tiukkasi junkkari, hellittämättömästi tähystäen -häntä; "eikö se siis vastannutkaan mielestänne todellisuutta?" - -"Enpä tiedä, -- se ei niin jäänyt mieleeni." - -"Se vaikutti teihin kuitenkin hyvin voimakkaasti." - -"Mahdollista kyllä." - -"Onko hänellä edes henkevyyttä?" tiedusti prinssi. - -"On paljonkin, luullakseni", vastasi de Guiche. - -"Entä Buckinghamin herttualla?" kysyi junkkari. - -"Sitä en osaa sanoa." - -"Minä kyllä luulisin olevan", jatkoi junkkari, "sillä hän pitää Madamea -naurutuulella ja näkyy esiintyvän mieluisana seuralaisena; älykäs -nainen ei milloinkaan viihdy typerän miehen parissa." - -"Kaiketikaan ei herttualta niin ollen puutu lahjakkuutta", mukausi de -Guiche yksinkertaisesti; samassa hän saikin avukseen Raoulin, joka oli -huomannut ystävänsä joutuneen puheisiin tuon vaarallisen luikertelijan -kanssa ja ryhtyi nyt puolestaan haastattelemaan tätä, kääntäen -keskustelun siten toiselle tolalle. - -Tulo Pariisiin oli loistava ja riemullinen. Kuningas oli määrännyt, -että hänen veljensä juhlimisessa ei ollut mitään muhkeutta säästettävä. -Leskikuningatar asettui tyttärensä kanssa Louvreen, palatsiin, jossa he -maanpakonsa aikana olivat niin tuskallisesti kärsineet laiminlyömistä -ja puutetta. Henrik IV:n kovaonninen tytär oli silloin nähnyt kolkkona -asuntonaan alastomat seinät, vajonneet lattiat, lukinverkkojen verhoama -laet, kulmistaan lohkeilleet jyhkeät marmoritakat ja kylmät tulipesät, -kun parlamentin almut eivät aina riittäneet lämmitykseenkään. Nyt oli -kaikki muuttunut. Sijalla oli uhkeat seinäverhot, paksut lattiamatot, -kiiltävät marmorilaatat, kultapuitteiset taulut -- kaikkialla -monihaaraisia kynttiläjalkoja, kuvastimia, ylellisiä huonekaluja, -käytävissä ylpeäryhtisiä ja sulkatöyhtöisiä henkivartijoita, -eteishuoneissa ja portaissa parvi palvelijoita ja hoviväkeä. Noilla -pihoilla oli vielä äskettäin ruoho kasvanut, ikäänkuin kiittämätön -Mazarin olisi katsonut hyväksi näyttää pariisilaisille, että -nöyryytettyyn kuninkuuteen soveltui parhaiten yksinäisyys ja -epäjärjestys köyhyyden ja toivottomuuden keralla. Nyt olivat avarat, -äänettömät ja autiot palatsiaukiot muuttuneet kokouspaikoiksi -ritareille, joiden ratsut iskivät kipinöitä uusitusta kiveyksestä, ja -vaunuissa odottelivat kauniit ja nuoret naiset tervehtiäkseen sen -Ranskan tyttären tytärtä, joka leskeytensä ja pakolaisuutensa aikana ei -väliin ollut saanut kalikkaakaan polttopuikseen tai leivän kannikkaa -pöytäänsä, niin että linnan alhaisimmatkin palvelijat olivat häntä -halveksineet. Niinpä paisuttikin äidin sydäntä katkerien muistojen -murhe hänen jälleen saapuessaan Louvreen, kun sitävastoin tytär -unohtavaisempana ja häilyväisempänä ei tuntenut juuri muuta kuin -voitonriemua ja iloista ylpeyttä. Leskikuningatar tajusi hyvin, että -loistava vastaanotto oli omistettu Euroopan toiselle valtaistuimelle -palautetun kuninkaan onnelliselle äidille ja kauniille sisarelle, joita -oli huonolla vieraanvaraisuudella rangaistu onnettomuudestaan, heidän -esiintyessään pelkästään Henrik IV:n jälkeläisinä. - -Kuninkaallisten naisten kotiuduttua asuntoonsa ensiksikin hiukan -levähtämään matkastaan saivat ritaritkin tilaisuuden toipua -ratsastuksen rasituksista ja ryhtyivät sitten tavallisiin puuhiinsa. -Bragelonne meni ensin tavoittamaan isäänsä. Atos oli kuitenkin lähtenyt -maataloonsa. Hän päätti nyt käydä tervehtimässä d'Artagnania, mutta -tätä oli mahdoton saada käsiin, hän kun parhaillaan järjesteli kuntoon -kuninkaan uutta sotilaallista saattuetta. Raoul olisi jo tyytynyt -jälleen de Guichen kumppanuuteen, mutta kreivillä oli vaatturiensa ja -Manicampin kanssa neuvotteluja aamusta iltaan. Buckinghamin herttua oli -vielä tulisemmassa touhussa. Hän osteli hevosia ja jalokiviä aivan -täyttymättömästi ja kiinnitti töihinsä kaikki ensiluokkaiset -koruompelijattaret, kultasepät ja pukuliikkeet. Hänen ja kreivi de -Guichen kesken oli syntynyt hienostelukilpailu, johon herttua ollenkaan -surkeilematta varasi miljoonan; Grammontin markiisi taasen oli antanut -pojalleen ainoastaan kuusikymmentätuhatta livreä mielestään runsaana -määrärahana uusien hovitamineiden hankkimiseen. - -De Guiche tuskitteli ja olisi ilman de Wardesin neuvoja repinyt -tukkaansa. - -"Miljoona!" hoki hän; "minä joudun alakynteen. Miksei markiisi jo voisi -antaa minulle perintöosaani?" - -"Sinä haaskaisit sen", virkkoi Raoul osuessaan saapuville. - -"Mitä sillä on väliä! Jos pulassani kuolen tuskaan, niin enhän enää -tarvitse mitään." - -"Mutta mistä sellainen kuolettava pula?" sanoi Raoul. - -"Minä en voi antaa englantilaisen mennä edelleni loisteliaisuudessa!" - -"Loisteliaisuus ei ole kallista, kreivi", huomautti Manicamp, "vaan -hyvällä harkinnalla soviteltavaa aistikkuutta." - -"Liian vaikeata kuudellakymmenellätuhannella livrellä!" - -"_Pardieu_!" puuttui puheeseen de Wardes; "vähimmällä pulailulla -pääset, jos suorastaan päätät käyttää saman verran varoja kuin -herttuakin ja teet velkaa." - -"Olen jo velkaantunut." - -"Sittenhän tarvitsee vain jatkaa!" - -Tällainen opetus kiihdytti de Guichea päättömyyksiin, kun sitävastoin -Buckingham vain ositteli määrättyä menoeräänsä. Pariisin kauppiaat -hykertelivät käsiään ennenkuulumattoman tuhlaavaisuuden johdosta. - -Kruununprinsessa lepäili useita päiviä, ja Bragelonne alkoi rauhassa -kirjoitella neiti de la Vallièrelle. Hän oli kyhännyt jo neljä kirjettä -minkäänlaista vastausta saamatta, kun tuli sen päivän aamu, jona -korkean parin vihkiminen Palais-Royalin kappelissa oli määrätty -tapahtuvaksi. Pukeutuessaan Raoul silloin kuuli kamaripalvelijansa -ilmoittavan: - -"Herra de Malicorne." - --- Mitä hän minusta tahtonee? -- ajatteli Raoul. "Odottakoon", hän -sanoi lakeijalle. - -"Hän on Bloisista saapunut herrasmies", selitti tämä. - -"Ahaa, tulkoon heti!" huudahti Raoul elähtyen. - -Malicorne astui sisälle varsin hienossa asussa ja komea miekka -kupeellaan. Hän tervehti soreasti ja aloitti: - -"Minä tuon teille tuhannet terveiset eräältä naiselta, herra de -Bragelonne." - -Raoul punastui. - -"Naiselta?" hän sanoi; "Bloisista?" - -"Niin, monsieur, -- neiti de Montalaisin lähettämänä." - -"Kah, kiitos, monsieur", vastasi Raoul hiukan pettyneenä. "Nyt -muistankin, että olette kreivittären tuttavia. Ja mitä hänellä on muuta -ilmoitettavaa minulle?" - -Malicorne veti taskustaan neljä kirjettä ja ojensi ne Raoulille. - -"Minun kirjeeni! Onko mahdollista!" sopersi toinen kalveten. -"Avaamattomina!" - -"Nämä kirjeet eivät ole Bloisissa tavanneet henkilöä, jolle olette ne -osoittanut, monsieur; sentähden sain palauttaakseni ne teille." - -"Onko neiti de la Vallière matkustanut pois Bloisista?" huudahti Raoul. - -"On viime viikolla." - -"Ja missä hän nyt on?" - -"Hän on kai tällähaavaa täällä, monsieur." - -"Mutta miten nämä kirjeet tiedettiin minun lähettämikseni?" - -"Neiti de Montalais tunsi käsialanne ja sinettinne", selitti Malicorne. - -Raoul punastui ja hymyili. - -"Aure-neiti on hyvin herttainen", hän sanoi; "hän on aina hyväsydäminen -ja avulias." - -"Aina, monsieur", vahvisti Malicorne. - -"Mutta hänen olisi sentään samalla sietänyt antaa minulle täsmällisempi -tieto, missä voisin tavata neiti de la Vallièren. En tutkisi koko tätä -suurkaupunkia läpikotaisin." - -Malicorne veti taskustaan vielä kirjeen. - -"Kenties tämä valaiseekin sitä seikkaa", arveli hän. - -Raoul mursi nopeasti sinetin. Kirjelappu sisälsi Aure-neidin käsialalla -vain sanat: - -"Pariisi, Palais-Royal, vihkimispäivänä." - -"Mitä tämä merkitsee?" kummeksui Raoul; "tiedättekö, monsieur?" - -"Kyllä, herra varakreivi, mutta Aure-neiti kielsi minua sanomasta." - -Raoul katseli omituista vierastaan tovin äänettömänä. - -"Voinette ainakin ilmaista, onko se minulle ilahduttavaa tai -surettavaa?" virkkoi hän sitten. - -"Kyllähän näette." - -"Olette jyrkkä vaiteliaisuudessanne." - -"Rohkenen puolestani pyytää teiltä suosionosoitusta, monsieur." - -"Vastapalvelukseksi siitä, jota ette suo minulle?" - -"Niin kyllä!" - -"Teidän sopii lausua asianne." - -"Haluaisin kovin mielelläni nähdä vihkimistoimituksen, mutta millään -keinoin en ole saanut hankituksi lupakorttia. Voisitteko te toimittaa -minulle pääsyn?" - -"Kyllähän." - -"Voi, tehkää se, minä pyydän hartaasti, monsieur!" - -"Mielelläni, monsieur; voitte tulla mukanani." - -"Olen nöyrä palvelijanne, monsieur." - -"Minä muuten luulin teidän olevan herra de Manicampin likeisiä -ystäviä?" - -"Niin olenkin, mutta tänä aamuna katsellessani hänen pukeutumistaan -tulin kaataneeksi liimapullon hänen uusille vaatteilleen, ja hän -karkasi miekka kädessä päälleni, ja minun oli päätähavin paettava. En -ollut vielä ehtinyt pyytää pääsykorttia, ja hän olisi vimmastuksissaan -lävistänyt minut." - -"Sen kyllä uskon", sanoi Raoul. "Manicamp hyvinkin kykenee surmaamaan -miehen sellaisesta rikoksesta. Mutta vahinkonne ei nyt saa sen pahempia -seurauksia: otan vain levätin ylleni ja lähden sitten heti oppaaksenne -ja esittelijäksenne." - - - - -89. - -Neiti de Montalaisin yllätys. - - -Palais-Royalin kappeliin oli varattu pääsy vain tarkoin valikoidulle -hovipiirille. Raoul kuitenkin lupaukselleen uskollisena hankki tämän -suuren suosion Malicornelle, joka hehkui halusta saada katsella maan -loistavinta seuruetta. - -Tästä tehtävästä selviydyttyään Raoul lähestyi de Guichea, joka -säihkyvän asunsa vastakohdaksi esitti niin synkän tuskalliset kasvot, -että ainoastaan Buckinghamin herttua kykeni herättämään yhtä suurta -huomiota vaaleudellaan ja masennuksellaan. - -"Hallitse toki itseäsi", varoitti Raoul valmistautuen tukemaan -ystäväänsä arkkipiispan antaessa siunauksensa morsiusparille. - -Kreivi terästikin koko olemustaan, kannustimenaan sekin havainto, että -Condén prinssi uteliaasti silmäili häntä ja kärsimyskumppania, kun he -seisoivat jäykkinä kuin veistokuvat kahden puolen keskikäytävää. - -Juhlallisen toimituksen päätyttyä kuningas ja kuningatar siirtyivät -loistosaliin, missä heille esiteltiin uusi kruununprinsessa -seurueineen. Kuningas oli näyttänyt joutuvan ihmeisiinsä kälystään, ja -hän lausui tälle nyt ilmeisen vilpittömiä kohteliaisuuksia. Itävallan -Annan nähtiin luovan Buckinghamiin pitkän ja haaveksivan silmäyksen, ja -hän kumartui supattamaan rouva de Mottevillelle: "Eikö hän teistäkin -ole isänsä näköinen?" Kruununprinssin taasen havaittiin tähystelevän -koko hoviyleisöä ja olevan jokseenkin tyytymättömällä päällä. -Ruhtinaallisten henkilöiden ja lähettiläiden esitettyä yksitellen -tervehdyksensä morsiusparille hän pyysi saada esitellä kuninkaalliselle -pariskunnalle uuden huonekuntansa jäsenet. - -"Tiedättekö, varakreivi", kysyi Condén prinssi hiljaa Raoulilta, "onko -hovi muodostettu hyvällä aistilla ja saammeko nähdä mitään uusia -kaunottaria?" - -"En ollenkaan tunne sen kokoonpanoa, monseigneur", vasasi Raoul. - -"Oh, ette vain ole tuntevinanne!" - -"Kuinka niin, monseigneur?" - -"Te olette de Guichen helmaystävä, niinkuin hän kruununprinssin." - -"Totta kyllä, monseigneur; mutta asia ei herättänyt harrastustani, en -kysellyt sitä de Guichelta, eikä hänkään puolestaan ole sattunut muuten -puhelemaan siitä." - -"Mutta Manicamp?" - -"Herra de Manicampia olen viimeksi tavannut Havressa ja matkalla, mutta -häneltä olen vielä vähemmän voinut kaivata mitään hoviuutisia, kun -hänellä on vain toisarvoinen asema ylemmissä piireissä." - -"Siltä kannaltako te vielä arvostelettekin asioita, hyvä varakreivi?" -virkkoi prinssi; "toisarvoisilla henkilöillähän juuri on ratkaiseva osa -tällaisissa kysymyksissä, ja niinpä onkin herra Manicamp muodostanut -melkein koko seurueen esityksillään, joita de Guiche on puoltanut -prinssille." - -"Niinkö? Siitä olen ollut ihan tietämätön, monseigneur", sanoi Raoul; -"teidän korkeutenne kertoo minulle siinä aivan uutta." - -"Pitänee sitten uskoa teitä, vaikken olisi aavistanut noin harvinaista -välinpitämättömyyttä. Ja nyt saammekin jo selvyyden, sillä tuoltapa -lentävä eskadroona leijuu esiin, kuten kunnon Katarina-kuningatar -sanoi. _Pardieu_, sieviä kasvoja!" - -Joukko nuoria neitosia astui saliin rouva de Navaillesin johtamina, ja -meidän on mainittava de Manicampin kunniaksi (jos hänellä tosiaan oli -valinnassa niin suuri osuus kuin Condén prinssi luuli tietävänsä), että -se näky kelpasi viehättämään prinssin kaltaisia kaikkinaisen kauneuden -ihastelijoita. Etummaisena saapuen esiteltiin ensimmäisenä noin -kahdenkymmenen tai yhdenkolmatta ikäinen vaaleaverinen impi, jonka -suuret siniset silmät oikein avautuessaan huikaisivat loistollaan. - -"Kreivitär de Tonnay-Charente", lausui vanha rouva de Navailles -kruununprinssille. - -Ja kruununprinssi toisti kumartaen puolisolleen: "Kreivitär de -Tonnay-Charente." - -"Tämä näyttää varsin miellyttävältä", huomautti Condén prinssi Raouliin -kääntyen. "Hyvä alku!" - -"Sievä hän on todellakin", myönsi Raoul, "mutta sävyltään hiukan -korskea." - -"Hoo, se ilme kyllä tunnetaan, varakreivi: kolmen kuukauden kuluttua -hän on jo kesyttynyt säyseäksi! Mutta kas, siinäpä astuu esiin -toinenkin kaunotar!" - -"Ja hänet minä tunnenkin!" virkahti Raoul ihmetellen. - -"Kreivitär Aure de Montalais", lausui rouva de Navailles. -Kruununprinssi toisti jälleen etu- ja sukunimen. - -"Hyvä Jumala!" huudahti Raoul tuijottaen suurin silmin ovelle, jonka -suulta hovineidot yksitellen ilmestyivät keskemmälle. - -"Mikä nyt on?" kysyi prinssi; "tehoaako kreivitär de Montalais teihin -niin voimakkaasti?" - -"Ei, monseigneur, ei", sopersi Raoul kalpeana ja vapisten. - -"Sitten on kai aiheena tuo viehkeä vaaleaverinen tenhotar, joka saapuu -seuraavana. Ihanat silmät, totisesti! Hiukan laiha, mutta hyvinkin -suloinen ilmestys." - -"Kreivitär la Baume le Blanc de la Vallière", ilmoitti rouva de -Navailles. - -Tämän nimen kajahtaessa Raoulin sydämen pohjukkaan asti hänen silmänsä -sumenivat. Hän ei enää nähnyt tai kuullut mitään, niin että prinssi -havaitessaan nuoren ritarin tyrmistyneen tarkkaamattomaksi pikku -rupattelulleen siirtyikin lähemmäksi katsastamaan niitä kaunottaria, -jotka hän oli ensimmäisellä silmäyksellä arvostellut huomattavimmiksi. - -"Louise täällä! Louise prinsessan seuranaisena!" jupisi Raoul, ja hänen -oli yhä vaikea uskoa silmiään, kun hän sitten uudestaan antoi katseensa -harhailla Louisesta tämän ystävättäreen. - -Jälkimmäinen oli jo heittänyt silleen sen ujouden, jonka oli omaksunut -vain esittelyä ja tervehdyksiä varten, ja seisoi nyt eräässä sopessa -itsekseen varsin rohkeasti tähystellen kaikkia läsnäolijoita. Raoulin -huomatessaan hän nautti ilmeisestä hämmästyksestä, johon hänen ja la -Vallièren esiintyminen oli syössyt rakastajaparan. Raoul olisi -mielellään välttänyt tuota vahingoniloista, ilkamoivaa katsetta, joka -pahoin kiusasi häntä, mutta ei kuitenkaan voinut pidättyä alinomaan -vilkaisemasta häneen kysyvästi. Louise taasen -- joko luontaisesta -arastelusta tai muusta syystä, jota Raoul ei kyennyt selittämään -- -piti silmänsä hellittämättömästi luotuina alas ja kainona ja oudon -loiston häikäisemänä tyttö rauhattomasti hengittäen vetäytyikin syrjään -mahdollisimman pian, tointumatta ystävättärensä nyhjäisyistäkään. - -Bloisin neitosten ilmestyminen tähän piiriin oli Raoulille arvoitus, -johon hän kiihkeästi kaipasi selitystä. Mutta sitä ei ollut keltään -saatavissa, kun Malicornekin oli joutunut hiukan hämilleen tällaisessa -valiojoukossa ja huolestunut mielitiettynsä pilkallisista silmäyksistä, -niin että hän oli laajassa kaaressa vähin erin kiertänyt muutaman -askeleen päähän Condén prinssistä hovineitojen ryhmän taakse, melkein -Aure-neidin äänen kuuluviin. - -Paremmin tointuessaan oli Raoul kuulevinaan tuttuja ääniä vasemmallaan. -Siellä puhelivatkin keskenään de Wardes, de Guiche ja Lotringin -junkkari, -- niin hiljaa kylläkin, että tarkkaavainenkaan korva tuskin -eroitti heidän supatustaan avarassa salissa, eikä sanoja ensinkään. -Tarvittiin melkoista tottumusta kyetäkseen siten haastelemaan suorana -seisten ja millään liikkeellä tai ilmeellä osoittamatta, että mitään -puhelua oli käynnissä vieruskumppanin kanssa, ja erityisesti oli -harjaannuttava kuuntelemaankin, kun mikään katse tai ele ei apuna -tulkinnut varovaista sipinää, vaan kaikkien oli ikäänkuin kuvapatsaina -asetuttava ulkonaisesti tarkkaavaisiksi ja juhlallisen huomaavaisiksi -heidän majesteettiensa johtelemalle viralliselle haastelulle. Kuninkaan -ja kuningattarien ympärille muodostuneissa suurissa kehissä oli -kuitenkin päässyt hyvään vauhtiin jo monta tällaista yksityistä -keskustelua, joiden hiljaisessa kuiskeessa mielistely ei ollut -vallitsevana sävynä. - -Mutta Raoul oli jo saavuttanut taitavuutta tuossa hovitavan mukaisessa -mielipiteiden vaihdossa ja kykeni usein huulten liikkeistä oivaltamaan -sanojen merkityksen. - -"Kuka tuo Montalais on?" kysyi de Wardes. "Ja la Vallière? Mitä -maalaisneitosia meille lähetetäänkään?" - -"Montalaisin minä tunnen", vastasi Lotringin junkkari; "hän on näpsä -tyttö, joka tuottaa hoville hupia. Ja kyllähän la Vallière näkyy olevan -viehättävä hiukan rampanakin." - -"Huh!" hengähti de Wardes. - -"Älkää vähitelkö hänen tenhoaan, de Wardes; nilkuista kaunottarista on -latinankielellä monta hyvin sattuvaa ja todenmukaista sanantapaa." - -"Kiitos", vastasi de Wardes, "mutta minulle riittää se pelkkä huomio, -että hänen käynnissään on tasapainon puutetta." - -"Jättäkää jo tuollaiset huomautukset, hyvät herrat", pyysi de Guiche, -luoden levottoman silmäyksen Raouliin. Mutta näköjään ei tähän -huolestukseen ollut mitään aihetta. Raoul oli säilyttänyt katsantonsa -aivan järkkymättömänä ja välinpitämättömänä, vaikka hän olikin tajunnut -jokaisen sanan. Hän tuntui vain painavan mieleensä kaikki noiden kahden -härnääjän hävyttömyydet, selvittääkseen tilinsä heidän kanssaan sopivan -tilaisuuden tullen. - -De Wardes varmaankin aavisti tuon ajatuksen, sillä hän jatkoi samaan -tapaan: - -"Keitä noilla neitosilla on rakastajinaan?" - -"Montalaisilla?" virkkoi junkkari. - -"Hänellä ensiksikin." - -"Kah, -- te, minä, de Guiche, ken vain haluaa, _pardieu_." - -"Entä toisella? Neiti de la Vallièrella?" - -"Varokaa, hyvät herrat", keskeytti de Guiche, "kuningatar kuulee." - -Raoul pisti käden poveensa ja kouraisi raivostuneesti rintaansa, -voidakseen hillitä mielenkuohunsa. Mutta juuri tuo törkeys, jota -tyttöpoloisia kohtaan käytettiin, sai vakavan päätöksen muodostumaan -hänen mielessään. - --- Louise-parka ei ole voinut tulla tänne muutoin kuin kunniallisessa -tarkoituksessa ja säädyllisessä suojeluksessa, -- ajatteli hän; -- -mutta on tarpeellista minun tietää se tarkoitus ja kuka hänen -suojelijanaan esiintyy. - -Ja Malicornen temppua jäljitellen hän hiljalleen kiersi hovineitojen -taholle. - -Esittelytilaisuus päättyi piankin, ja kuningas, joka oli kaiken aikaa -ihaillen katsellut kälyään, poistui vastaanottosalista molempien -kuningattarien seurassa. Lotringin junkkari asettui tavanomaiselle -paikalleen kruununprinssin rinnalle, ja tätä saatellessaan hän valoi -suosijansa korvaan muutamia pisaroita siitä myrkystä, mitä oli tunnin -mittaan kerännyt katsellessaan uusia kasvoja ja aavistellessaan -onnellisiakin sydämiä joukossa. Kuningas oli lähtiessään vienyt -mukanaan osan yleisöstä, mutta ne hovimiehet, jotka tahtoivat esiintyä -itsenäisinä tai tunsivat erityistä viehätystä mielistelyyn, alkoivat -lähestyä naisia. Condén prinssi lausui kohteliaisuuksia neiti de -Tonnay-Charentelle, Buckingham osoitti huomaavaisuutta rouville de -Chalaisille ja de Lafayettelle, jotka näkyivät olevan prinsessan -erityisessä suosiossa, ja kreivi de Guiche aloitti vilkkaan juttelun -sisarensa rouva de Valentinoisin sekä neitien de Créquyn ja de -Châtillonin kanssa, oivaltaessaan ainoastaan kruununprinssin nyt enää -oikeutetuksi lähestymään madame Henrietteä yksinään. - -Näiden rakastuneiden tai laskeskelevien keskustelujen yleisessä -sorinassa aikoi Malicorne vallata osalleen Montalaisin, mutta tälle oli -mieluisampaa päästä puheisiin Raoulin kanssa vaikkapa vain tehdäkseen -pilaa hänen kysymyksistään ja nauttiakseen hänen ihmetyksestään. Raoul -oli juuri astunut neiti de la Vallièren luo ja tervehtinyt tätä syvällä -kumarruksella, kun Montalais kiirehti punastelevan ja sopertavan -ystävättärensä avuksi. - -"No, täällä mekin siis nyt olemme, herra varakreivi", virkkoi hän. - -"Niinpä näkyy", vastasi Raoul hymyillen, "ja siitä juuri tulinkin -pyytämään hiukan selitystä." - -Malicorne lähestyi suostuttelevasti myhäillen. - -"Siirtykää toki edemmäksi, herra Malicorne", käski Montalais. "Tehän -esiinnytte tunkeilevasti!" - -Malicorne puristi huulensa yhteen ja peräytyi sanattomana muutaman -askeleen, mutta hänen hymynsä sai nyt pilkallisen sävyn. - -"Selitystäkö kaipaatte, herra Raoul?" sanoi Montalais. "Niin, minusta -tuntuu, että sitä sietää tiedustaa. Neiti de la Vallière Madamen -hovineitona!" - -"Miksei hän yhtä hyvin kuin minäkin?" kysyi Montalais vastaan. - -"Minä onnittelen teitä, hyvät neidit", sanoi Raoul ollessaan -huomaavinaan, että hänelle ei tahdottu vastata suoraan. - -"Onko tuo onnittelevalla äänellä lausuttua, herra varakreivi!" - -"Kuinka niin?" - -"Minä vetoan Louiseen." - -"Herra de Bragelonne kenties ajattelee, että tämä luottamussija on -minun asemani yläpuolella", sopersi Louise jotakin sanoakseen. - -"Enhän suinkaan, mademoiselle", kielsi Raoul vilkkaasti; "tiedätte -kyllä, että se ei ole mielipiteeni. Minua ei hämmästyttäisi nähdä -teidän kohoavan kuningattareksikin, mutta vain se seikka nyt -oudoksuttaa minua, että vasta tänään ja näin sattumalta sain tietää -tämän muutoksen." - -"Niin, se on totta", vastasi Montalais elostuen tavalliseen -puheliaisuuteensa, "sinä et ymmärräkään koko asiaa, Louise! Herra de -Bragelonne oli lähettänyt sinulle neljä kirjettä, mutta kun ainoastaan -äitini oli jäänyt kotiin, niin minä estääkseni kirjeitä joutumasta -hänen käsiinsä sieppasin ne haltuuni ja palautin herra Raoulille kaikki -yhdellä kertaa. Hän luuli sinun olevan Bloisissa, kun olitkin täällä, -eikä ollenkaan tiennyt, mihin kunniaan sinä olit ylennyt." - -"Mutta -- etkö siis toimittanutkaan herra Raoulille sanomaa niinkuin -minä pyysin?" huudahti Louise. - -"Ettäkö hän olisi päässyt saarnaamaan, selittämään periaatteellista -puolta, repimään alas, mitä me olimme niin suurella vaivalla saaneet -aikaan? Ei, sitä kyllä varoin!" - -"Olen siis kovin ankaramielinen?" kysyi Raoul. - -"Sitäpaitsi minulle sopi parhaiten sillä tavoin", selitteli Montalais. -"Olin lähdössä Pariisiin, te ette ollut saapuvilla, Louise itki kuumia -kyyneliä, -- tulkitkaa sitä miten haluatte; minä silloin pyysin -suojelijaani, joka oli minulle toimittanut nimitykseni, hankkimaan -valtakirjan Louisellekin, ja se saapui. Louise läksi teettämään pukuja, -mutta kun minulla jo oli se puoli kunnossa, jäin vielä linnaan; siellä -otin talteen kirjeenne ja palautin ne teille lisäyksellä, joka lupasi -teille yllätyksen. Sen olette nyt saanutkin, herraseni, ja se näyttää -minusta kyllin hyvältä. No, herra Malicorne, nyt on meidän jo aika -jättää nämä kaksi nuorta rauhaan, sillä heillä on varmaankin paljon -puhuttavaa toisilleen; antakaa minulle käsivartenne, se on toivoakseni -teille suuri kunnia, herra Malicorne." - -"Suokaa anteeksi, mademoiselle", tokaisi Raoul pysähdyttäen nuoren -tuulihatun, ja hänen vakava äänenpainonsa oli huomattavana vastakohtana -Montalaisin keveälle sävylle, "voisinko saada tietää sen suojelijan -nimen? Jos hän nimittäin esiintyykin teidän suojelijananne, -mademoiselle, ja tietenkin hyvillä perusteilla" -- Raoul kumarsi --, -"niin en silti käsitä, miksi hän erityisesti valvoo neiti de la -Vallièren asioita." - -"Hyväinen aika, herra Raoul", virkkoi Louise teeskentelemättömästi, -"asia on aivan yksinkertainen, ja sen voin kyllä minäkin heti -ilmoittaa: suojelijani on herra Malicorne." - -Raoul seisoi tuokion tyrmistyneenä ja kysyen itseltään, eikö hänestä -tehty pilaa; sitten hän kääntyi tiedustamaan lähempää selitystä -Malicornelta, mutta tämän oli Montalais jo vienyt loitolle. Neiti de la -Vallière liikahti seuratakseen ystävätärtään. Raoul pidätti hänet -lempeän käskevästi ja sanoi: "Pyydän saada virkkaa sinulle pari sanaa, -Louise." - -"Mutta, herra Raoul", vastasi Louise punehtuen, "me olemme kahden... -Kaikki ovat jo hajaantuneet... tullaan levottomiksi ja johdutaan -etsimään meitä." - -"Älä ollenkaan pelkää", rauhoitti nuori mies hymyillen, "me emme -kumpikaan ole niin tärkeitä henkilöitä, että kukaan huomaisi -poissaoloamme." - -"Mutta palvelukseni, herra Raoul?" - -"Saat olla aivan huoletta, minä tunnen hovin tavat; palveluksesi -lasketaan alkavaksi vasta huomenna. Sinulta siis hyvinkin liikenee -muutamia minuutteja selvitykseen, jota minulla on kunnia sinulta -pyytää." - -"Kuinka totisena te olettekaan, herra Raoul!" sanoi Louise -levottomasti. - -"Se johtuu asiani vakavuudesta, Louise. Tahdotko kuunnella minua?" - -"Kuuntelen kyllä; huomautan vain vieläkin, monsieur, että me olemme -kahden." - -"Olet oikeassa", sanoi Raoul, ja tarjoten käsivartensa hän vei nuoren -tytön vastaanottosalin viereiselle lehterille, jonka ikkunat olivat -pihan puolella. Keskimmäisen ikkunan kohdalla oli ulkoparveke, jolle -kaikki olivat kiirehtineet katselemaan kuninkaallisten vitkallisia -lähtövalmistuksia. Raoul avasi sivuikkunan ja aloitti asettuessaan -seisomaan sen ääreen neiti de la Vallièren kanssa: - -"Louise, sinä tiedät, että olen lapsuudestani saakka hellinyt sinua -kuin sisarena, uskoen sinulle kaikki huoleni ja toiveeni." - -"Niin", vastasi neitonen hyvin hiljaa, "sen tiedän, herra Raoul." - -"Sinulla puolestasi oli tapana osoittaa minulle samaa ystävyyttä ja -luottamusta. Minkätähden et ole enää tässä tilaisuudessa ollut -ystävättäreni, vaan asettunut vieraammaksi?" - -Kreivitär ei vastannut mitään. - -"Olen uskonut sinun rakastavan minua", pitkitti Raoul, jonka ääni alkoi -yhä enemmän värähdellä; "olen ajatellut, että olit myöntynyt kaikkiin -yhteisen onnemme suunnitelmiin, joista haastelimme kahdenkeskisillä -kävelyillämme Cour-Chevernyn suuressa puistossa ja Bloisin poppelikujan -siimeksessä. Sinä et vastaa, Louise? Olisiko todellakin niin", kysyi -nuori mies tuskin hengittäenkään, "että sydämesi ei enää ole minun?" - -"Miten voitte sitä kysyä?" kuiskasi tyttö. - -"Oi, lausu minulle suoraan tunteesi, minä rukoilen; olen perustanut -sinuun koko elämäni toivon, olen valinnut sinut herttaisen -luonnollisuutesi viehättämänä. Älä nyt anna häikäistä itseäsi täällä -hovissa, missä kaikki puhdas turmeltuu ja kaikki nuorekkuus väleen -vanhenee. Sulje korvasi täkäläisiltä puheilta, ummista silmäsi -näkemästä hienostomme antamia esimerkkejä, varo hengittämästäkään -pahuuden myrkyttämää ilmaa. Sano minulle aivan kiertelemättä, Louise, -onko minun uskottava neiti de Montalaisin vihjausta? Tulitko Pariisiin -siitä syystä, että minä en enää ollut Bloisissa?" - -Nuori kreivitär punastui ja kätki kasvot käsiinsä. - -"Niin, se sinulla sittenkin oli syynä, eikö totta?" huudahti Raoul -innostuksen valtaamana. "Oi, minä rakastan sinua nyt vielä kiihkeämmin -kuin koskaan! Kiitos, Louise, tästä hiljaisen elämänlaatusi -uhraamisesta! Mutta minun täytyy tehdä päätökseni, saadakseni sinut -suojelluksi kaikilta loukkauksilta ja varjelluksi mainettasi -pienimmältäkin tahralta. Katsos, Louise, nuoren prinsessan hovineito on -nykyisenä kevytmielisyyden ja huikentelevan rakastelun aikana altis -alituisille hyökkäyksille, ihan turvattomassa asemassa. Se tila ei -mitenkään sovellu sinulle: saadaksesi kunnioittavaa kohtelua, sinun -tulee olla naimisissa." - -"Naimisissa?" - -"Niin." - -"Hyvä Jumala!" - -"Tässä on käteni, Louise, -- laske siihen omasi." - -"Mutta kreivi de la Fère?" - -"Isäni antaa minulle vapaan vallan." - -"Kuitenkin..." - -"Käsitän empimisesi, Louise; mutta minä menen kyllä järjestämään kaikki -lopulliseen kuntoon hänen kanssaan." - -"Ooh, herra Raoul, harkitkaa vielä, odottakaa." - -"Odottaa on mahdoton; harkitseminen olisi loukkaus sinulle, Louise! -Kätesi, rakas Louise, -- minä olen vapaa päättämään. Isäni ilmaisee -täydellisen suostumuksensa, minä lupaan sen sinulle. Kätesi, -- älä -pane minua täten odottamaan, vaan vastaa pian yhdellä sanalla, yhdellä -ainoalla, jotten johtuisi uskomaan, että sinut on kyennyt ainiaaksi -muuttamaan ensimmäinen askeleesi palatsissa, pelkkä hovisuosion -tuulahdus, kuningattarien tavanmukainen hymy, kuninkaan -tervehdyskatse!" - -Viime sanan virkkaessaan Raoul huomasi rakastettunsa käyneen -kalmankalpeaksi, varmaankin pelästyneen hänen kiihtymyksestään. -Nopealla liikkeellä hän laskikin molemmat kätensä Raoulin käsiin ja -pakeni sitten sanaakaan lausumatta tai taaksensakaan katsahtamatta. -Raoul tunsi koko ruumiinsa värisevän tuosta kosketuksesta, ottaessaan -sen vastaan juhlallisena valana, jonka rakkaus oli kovistanut -neitsyelliseltä ujoudelta. - - - - -90. - -Atoksen suostumus. - - -Raoul oli lähtenyt Palais-Royalista sellaisin aatoksin, jotka eivät -sietäneet siekailua toimeenpanossa. Hän heittäysi senvuoksi heti -satulaan ja suuntasi kulkunsa Bloisin tielle, sillaikaa kun uuden -Orléansin herttuan ja Englannin prinsessan häitä vietettiin suurella -hoviväen remulla, mutta de Guichen ja Buckinghamin raskaana -koettelemuksena. Varakreivi ratsasti niin rivakasti, että hän päätyi -perille kahdeksassatoista tunnissa. Matkalla hän oli kypsytellyt -perusteitansa, ja kuumekin on vääjäämätön todiste, jota Raoul saattoi -käyttää hyväkseen tilansa kuvaamisessa. - -Kreivi istui työhuoneessaan, lisäten moniaita sivuja muistelmiinsa,[53] -kun Raoul astui sisälle Grimaudin ohjaamana. Terävänäköinen aatelismies -huomasi heti ensi silmäyksellä poikansa sävyssä jotakin erikoista. - -"Näytpä tulevan tärkeällä asialla?" sanoi hän osoittaen Raoulille -tuolia, sitten kun oli syleillyt aavistamatonta tulijaa, - -"Niin, monsieur", myönsi nuori mies, "ja pyydän teitä suomaan minulle -samaa hyväntahtoista huomaavaisuutta kuin aina ennenkin olen saanut -osakseni." - -"Puhu, Raoul." - -"Olisi arvotonta minun koettaa vaikuttaa teidänlaiseenne mieheen -millään esipuheella, monsieur. Neiti de la Vallière on tullut Pariisiin -Madamen hovineidoksi. Minä olen tarkoin tutkinut itseäni, tuntien -rakastavani häntä yli kaiken ja katsoen tästä syystä mahdottomaksi -jättää häntä yksinäiseksi asemaan, jossa hänen maineensa ja siveytensä -voisi joutua vaaraan. Haluan senvuoksi naida hänet, monsieur, ja tulin -pyytämään suostumustanne siihen, että liittomme solmitaan nyt heti." - -Atos oli kuunnellut ilmoitusta aivan äänettömänä ja ilmeelläänkään -osoittamatta mielialaansa. Raoul oli aloittanut puheensa väkinäisen -levollisesti, mutta lopulta hänen jokainen sanansa ilmaisi harrasta -liikutusta. - -Kreivi tähtäsi nyt Bragelonneen syvän katseen, jota hiukan sumensi -jonkunlainen kaiho. - -"Olet siis tarkoin miettinyt asiaa?" hän kysyi. - -"Kyllä, monsieur." - -"Luulin jo lausuneeni sinulle mielipiteeni tästä liitosta." - -"Totta kyllä, monsieur", vastasi Raoul hyvin hiljaa, "mutta te sanoitte -myös, että jos pysyisin kannallani..." - -"Ja se on siis muuttumaton?" - -Bragelonne sopersi jotakin myönnytykseksi. - -"Kiintymyksesi täytyy todellakin olla tavattoman voimakas", jatkoi Atos -levollisesti, "kun tietäessäsi minut niin peräti vastahakoiseksi sitä -hyväksymään yhä katsot mahdottomaksi alistua." - -Raoul pyyhkäisi vapisevalla kädellään otsaansa, jolle oli kihonnut -hikihelmiä. Atos katseli häntä, ja sääli valtasi hänen koko sydämensä. -Hän nousi. - -"Hyvä", sanoi hän; "omat tunteeni eivät merkitse mitään, kun sinun -onnesi on ratkaistavana. Vetoat minuun, ja minä tahdon asettua -käytettäväksesi. Mitä minulta siis oikeastaan haluat?" - -"Oi, suopeutta, monsieur, suopeutta ensiksikin", vastasi Raoul tarttuen -hänen käteensä. - -"Sinä erehdyt mielialastani, Raoul; sinulla on sydämessäni parempikin -sija", lausui kreivi. Raoul suuteli pitelemäänsä kättä kuin kiihkeä -rakastaja. "Kas niin, kas niin", jatkoi Atos, "olen valmis kuulemaan, -Raoul: sanohan, mitä minun siis olisi nyt tehtävä asiassa?" - -"Oh, ei mitään niin erityistä, monsieur -- olisi vain hyvä, jos -ottaisitte vaivaksenne kirjoittaa kuninkaalle ja pyytää minun -puolestani hänen majesteettinsa suostumusta avioliitolleni, kun kuulun -hänen seurueeseensa." - -"Oikein, se on hyvä ajatus, Raoul. Kuninkaalla on nyt tosiaan -sananvaltaa tulevaisuutesi järjestämisessä; menettelet kaikin puolin -soveliaasti, alistuessasi kaksinkertaiseen koetukseen." - -"Voi, monsieur!" - -"Täytän pyyntösi heti, Raoul." - -Kreivi lähestyi ikkunaa ja kumartui siitä hiukan ulos. - -"Grimaud!" huusi hän. - -Grimaud pisti päänsä jasmiiniaidan läpi, jonka oksia hän oli -karsimassa. - -"Ratsuni!" jatkoi kreivi. - -"Mitä se käsky merkitsee, monsieur?" kummeksui Raoul. - -"Että me lähdemme taipaleelle kahden tunnin kuluttua." - -"Minne?" - -"Pariisiin." - -"Kuinka? Pariisiin! Te tulette Pariisiin, monsieur?" - -"Eikö kuningas ole Pariisissa?" - -"On tietysti." - -"No niin, eikö meidän ole mentävä sinne? Miten voit muutakaan -ajatella?" - -"Mutta monsieur", esteli Raoul melkein säikkyen tällaisesta isällisestä -palvelevaisuudesta, "en pyydä teitä vaivautumaan niin pitkälle: -voittehan yksinkertaisesti kirjeellä..." - -"Olet erehdyksissä tärkeydestäni, Raoul; ei ole soveliasta tavallisen -aatelismiehen kirjoittaa kuninkaalleen. Minä tahdon ja minun tulee -puhua hänen majesteettinsa kanssa. Sen teen. Me lähdemme yhdessä, -Raoul." - -"Te osoitatte ihan ylenpalttista auliutta, monsieur!" - -"Mitä luulet hänen majesteettinsa pitävän sinusta?" - -"No, hyvin kyllä." - -"Onko hän suorastaan ilmaissut käsitystänsä sinusta?" - -"Hän on lausunut minulle armollisen tyytyväisyytensä." - -"Minkä johdosta?" - -"Herra d'Artagnanin suosituksen perusteella, luullakseni, kun minulla -oli ensin ollut onni käyttää miekkaani hänen majesteettinsa -palvelukseksi eräässä Grève-torilla sattuneessa mellakassa. Ilman -turhamaisuutta minulla on niin ollen syytä uskoa olevani hänen -majesteettinsa suosiossa." - -"Sitä parempi!" - -"Mutta minä ihan rukoilen teitä", jatkoi Raoul, "älkää kohdelko minua -enää noin muodollisen vakavasti ja pidättyvästi, -- muutoin jään -pahoittelemaan, että tottelin tunnetta, joka on kaikkia muita -vaikutteita voimallisempi." - -"Jo toistamiseen huomautat minulle siitä, Raoul; se ei ole -tarpeellista. Tahdot nimenomaista suostumustani, olen sen antanut: -älkäämme puhuko siitä sen enempää. Tule nyt katsomaan uusia -istutuksiani, Raoul." - -Nuori mies tiesi, että kun kreivi kerran oli ilmaissut tahtonsa, ei -siinä enää ollut sijaa vastaväitteille. Hän painoi päänsä alas ja -seurasi isäänsä puutarhaan. Atos näytteli hänelle rauhallisesti -oksastuksia, vesoja ja taimilavoja. Tämä tyvenyys kävi Raoulille yhä -painostavammaksi. Se rakkaus, joka täytti hänen sydämensä, tuntui -hänestä niin suurelta, että sen olisi tullut tehota kaikkeen -myötätuntoiseen ympäristöön; miten saattoikaan isä sulkeutua kylmäksi -sen vaikutukselle? Hän keräsikin kaikki voimansa ja huudahti äkkiä: - -"Monsieur, teillä täytyy lopultakin olla joku erityinen syy vieroksua -neiti de la Vallièreä; hän on niin hyvä, niin säveä ja sielultaan -puhdas, että teidän harvinaisen etevä huomiokykynne muutoin -ehdottomasti myöntäisi hänelle oikean arvonsa. Luojan nimessä, sanokaa, -onko näiden kahden suvun kesken jotakin salaista vihamielisyyttä, -perittyä vastakohtaisuutta?" - -"Katsohan, Raoul, tuota kielolavaa", sanoi Atos vain, "kuinka -edullisesti noihin kukkasiin vaikuttaa siimes ja kosteus, etenkin -sykomorinlehvien suoja, joka läpäisee hyvin lämpöä, mutta pidättää -auringon säteet suoraan porottamasta terälehdille!" - -Raoul pysähtyi, puri huultaan ja tunsi veren syöksähtävän ohimoihinsa. - -"Monsieur", hän sitten tiukkasi urheasti, "anon yhä selitystä; teidän -tulee jo pitää poikaanne miehenä." - -"Niinpä osoita minulle olevasi mies", vastasi Atos ankarana -suoristautuen; "tähän asti olet vain näyttänyt puutteellista -pojantunnetta. Pyytelin sinua odottamaan edullista loistavan avioliiton -tilaisuutta, kun olisin hankkinut sinulle puolisoksi varakkaimman -aatelin parhaimmistosta; tahdoin saada sinulle sen kaksinkertaisen -loiston, jota kunnia ja rikkaus voivat antaa jalosukuisen syntyperän -pohjalla." - -"Monsieur", tokaisi Raoul äkilliseen kiihtymykseen taipuen, "minua -herjattiin äskettäin siitä, etten tiedä äitiäni!" - -Atos kalpeni, rypisti sitten kulmiaan uhkaavasti kuin muinaistaruston -ylijumala ja lausui majesteettisesti: - -"Tahdon tietää, mitä sinä vastasit." - -"Oi, anteeksi... anteeksi..." mutisi Raoul malttuen. - -"Mitä sinä vastasit?" tivasi kreivi jalkaa polkien. - -"Monsieur, minulla oli miekka kädessäni, solvaisija seisoi -puolustusasennossa; löin häneltä aseen aidakkeen yli ja sinkautin hänet -samaa tietä." - -"Ja minkätähden et surmannut häntä?" - -"Hänen majesteettinsahan on kieltänyt kaksintaistelut, monsieur, ja -minä esiinnyin silloin kuninkaan lähettiläänäkin." - -"Hyvä", sanoi Atos; "mutta sitä suurempi syy on minun nyt mennä -kuninkaan puheille." - -"Mitä aiotte sanoa hänelle, monsieur?" - -"Pyydän oikeutusta miekkani paljastamiseen miestä vastaan, joka on -tuottanut meille sen häväistyksen." - -"Monsieur, jos en ole toiminut niinkuin minun olisi pitänyt, niin -suokaa minulle anteeksi." - -"Olenko lausunut mitään moitteita esiintymisestäsi, Raoul?" - -"Mutta kun nyt aiotte pyytää kuninkaalta lupaa..." - -"Minä anon hänen majesteetiltaan vahvistusta avioliitollesi, mutta -asetan ehdoksi, että ilmaiset minulle, kuka siten puhui äidistäsi." - -"Mutta miksi teidän tarvitsee tietää sitä nimeä, monsieur? Minuahan -hän tahtoi loukata, ja kun hänen majesteettinsa antaa luvan -kaksintaisteluun, jää kosto minun asiakseni." - -"Hänen nimensä?" - -"En voi sallia, että panette henkenne alttiiksi." - -"Pidätkö minua tyhjän mahtailevana don Diegona? Hänen nimensä?" - -"Te vaaditte välttämättömästi?" - -"Se on tahtoni." - -"Varakreivi de Wardes." - -"Vai niin", sanoi Atos. "Hyvä on, minä tunnenkin hänet. Mutta hevosemme -ovat valmiina. Kahden tunnin odotuksen asemesta lähdemmekin matkalle -nyt heti. Ratsaille, varakreivi, ratsaille!" - - - - -91. - -Monsieur on mustasukkainen Buckinghamin herttualle. - - -Kreivi de la Fèren taivaltaessa Raoulin kanssa Pariisia kohti oli -Palais-Royal näyttämönä kohtaukselle, jota Molière olisi pitänyt hyvänä -huvinäytelmän piirteenä. - -Oli kulunut neljä päivää Orléansin uuden herttuaparin häistä. -Pikimmältään einehdittyään Monsieur siirtyi etuhuoneisiinsa huulet -nyrpistyneinä ja silmäkulmat kureessa. Ateria ei ollut tuottanut mitään -hauskuutta. Madame oli antanut tarjota aamiaisensa omassa huoneessaan, -ja Monsieur oli saanut ainoiksi pöytäkumppaneikseen Lotringin junkkarin -ja Manicampin. Murkinalla istuttiin kolme neljännestuntia kenenkään -virkkamatta halaistua sanaa. Manicamp, vähemmän perehtyneenä hänen -kuninkaallisen korkeutensa likeiseen seurusteluun kuin kumppaninsa, -yritti turhaan lukea prinssin silmistä, mitä hänen nyreytensä merkitsi. -Lotringin junkkari, jonka ei tarvinnut arvailla mitään, hän kun tiesi -kaikki, söi sillä hyvällä ruokahalulla, jota hänelle aina antoi toisten -vastoinkäyminen. Hän nautti sekä Monsieurin ärtyisyydestä että -Manicampin kiusallisesta hämistä, vankalla aterioimisellaan vasiten -pidätellen pöydässä kärsimätöntä prinssiä, joka kiihkeästi halusi -nousta seurastaan. - -Filip jo usein pahoitteli alkuaan sallineensakaan Lotringin junkkarin -tulla niin likeiseksi seuralaiseksi, että tämä ei enää katsonut -tarpeelliseksi noudattaa mitään muodollisuutta herraansa kohtaan. -Sellaisella katumapäällä Monsieur nytkin oli; mutta hän pelkäsi -teräväkielistä ritaria melkein yhtä paljon kuin hänestä toisin ajoin -pitikin, ja hän tyytyi raivoamaan vain sisällisesti. Tuon tuostakin hän -tähtäsi katseensa kattoon ja taasen vilkaisi alas piirakkaan, jota -nuori junkkari ripeästi lohkoi; kiukunpurkauksen hillinnässä -hänen kasvonsa elähtelivät yhä ihmeellisemmissä ilmeissä, joita -ammatti-ilveilijä olisi kadehtinut. Viimein asema kävi hänelle -kuitenkin aivan sietämättömäksi, ja hedelmiin päästäessä hän nousi -äkäisenä, kuten sanottu, jättäen junkkarin lopettamaan murkinaa miten -mielensä teki, samalla kun Manicamp heti poukkosi suoraksi kuin seiväs, -lautasliina kädessä. Monsieur kiirehti melkein juosten etuhuoneeseen ja -antoi lähimmälle palatsinvartijalle hiljaa käskyn, sitten kääntyen -sivuhuoneiden kautta takaisin yksityispuolelleen, jotta hänen ei olisi -tarvinnut uudestaan astua ruokasalin läpi. Hän tahtoi tavoittaa -äitiänsä; leskikuningatar oleksi tavallisesti rukouskammiossaan tähän -aikaan, kello kymmenen tienoissa aamupäivällä. Itävallan Anna istui -kirjoittamassa, kun Filip astui sisälle. - -Leskikuningatar rakasti sydämellisesti nuorempaa poikaansa, joka oli -kaunis kasvoiltaan ja säveä luonteeltaan. Filip tosiaan olikin -hellämielisempi ja vaikkapa naisekkaampikin kuin kuningas. Hän oli -valloittanut äitinsä mieltymyksen pikku tunteilulla, joka tuntuu -viehättävältä naisissa; Itävallan Anna, joka oli hartaasti toivonut -tytärtä, huomasi tässä pojassaan paljon sellaista herkkää -huomaavaisuutta, hienotuntoista huolenpitoa ja kujeellista mielistelyä, -mikä on luonteenomaista kehittyvälle tyttöselle. Niinpä hän äidin -parissa ollessaan ihaili tämän sieviä käsivarsia, antoi hänelle neuvoja -uusista leivoslajeista tai hajuvesien valmistusohjeita, jolla alalla -kuningatar oli jo ennestään hyvin laajatietoinen, suuteli hänen -käsiänsä ja silmiään lapsekkaan herttaisesti, toi hänelle aina makeisia -mukanaan, suositteli uusia koruja. Vanhemmassa pojassaan Itävallan Anna -rakasti kuningasta tai oikeastaan kuninkuutta: Ludvig XIV edusti hänen -silmissään Jumalan säätämää valtiutta. Hän oli kuninkaan parissa -leskikuningatar, mutta Filipiä hän kohteli pelkästään äitinä, saaden -nuoremman poikansa tuntemaan, että äidin helma on kaikista -turvapaikoista suloisin ja varmin. Pienestä lapsesta asti hän olikin -tottunut pakenemaan sen suojaan, kun veljen ja hänen välissään oli -noussut rajuilma; useinkin olivat kuningas ja hänen läheisin, mutta -tottelemattomin alamaisensa paitasilla joutuneet nyrkein ja kynsin -kiistasille makuusijasta, kamaripalvelija Laporten ollessa tällaisen -majesteettirikoksen ainoana ja voimattomana todistajana, ja voitollinen -Filip oli menestyksensä säikyttämänä tullut pyytämään äidiltä -lohdutusta ja välitystä anteeksiantoon, johon Ludvig taipui vain -työläästi ja ensin puolinaisesti. - -Anna ei siten ainoastaan ollut tottunut tyynnyttävällä sovittelulla -tasoittamaan kaikkia poikiensa erimielisyyksiä, vaan oli samalla -päässyt heidän luottamukseensa ja tunsi heidän kaikki salaisuutensa. -Kuningas kyllä oli hiukan kateellinen äidillisen hellyyden erityisestä -kääntymisestä nuoremman veljen osaksi, mutta hän oli äitiänsä kohtaan -kuitenkin alistuvaisempi ja huomaavaisempi kuin hänen luonteeseensa -muuten kuului. Erityisestikin oli leskikuningatar osannut saada -vaikutuksensa tuntuviin nuoren kuningattaren suhteen. Hän hallitsi -melkein itsevaltiaasti kuninkaan taloudessa, ja samanlaista tulevaista -valta-asemaa hän oli jo monin tavoin valmistellut itselleen nuoremman -poikansa kodissa. Niinpä hän oli melkein ylpeä, aina kun havaitsi -Filip-herttuan saapuvan luokseen apean näköisenä, kalpein poskin ja -punoittavin silmin, sillä hän käsitti silloin heti, että heikommuutensa -huomannut tai kapinallinen tarvitsi nyt apua. - -Leskikuningatar istui kirjoittamassa, kuten sanottu, kun Monsieur astui -hänen rukouskammioonsa, -- ei tällä kertaa itkettynein silmin ja -vaalein kasvoin, mutta rauhattomana, kiusaantuneena ja äreänä. Hän -suuteli hajamielisesti äidin käsivartta ja istuutui ennen kuin toinen -viittasikaan. Itävallan Annan ehdottoman hovisäännöstelyn johdosta tämä -sovinnaisuuden unohdus ilmaisi suurta sielullista rasitusta, ja etenkin -Filipissä, joka muuten niin auliisti osoitti mitä mielistelevintä -kunnioitusta. - -"Mikä sinun on?" kysyi Itävallan Anna kääntyen poikaansa päin. - -"Voi, madame, minulla on paljonkin sydämelläni", jupisi prinssi -allapäin. - -"Tosiaankin näytät kovin vaivaantuneelta", sanoi kuningatar asettaen -kynänsä kirjoitustelineelle. Filip rypisti silmäkulmiaan, muttei -vastannut. "On kai kuitenkin joku asia enemmän mielessäsi kuin muut?" - -"Kyllä, pääasiallisesti ajattelenkin erästä seikkaa, madame." - -"Annahan kuulua." - -Filip avasi suunsa purkaakseen kaikkia huoliaan, jotka raskauttivat -hänen sydäntään ja tuntuivat pelkästään kaipaavan pääsyä ilmoille, -haihtuakseen olemattomiin. Mutta yhtäkkiä hän pidättyikin, keventäen -kuormaansa vain syvällä huokaisulla. - -"No, no, Filip, lujuutta vain", reipastutti äiti. "Kun ihmisellä on -valittamista, tuntuu melkein aina joku henkilö kiusalliselta, eikö -niin?" - -"Se ei ole niinkään sanottua, madame." - -"Kenestä tahdot puhua? Älä nyt suotta pidättele." - -"Pulana on se, että sanottavani on kovin arkaluontoista laatua, -madame!" - -"Jopa nyt!" - -"Epäilemättä, -- sillä kun on nainen..." - -"Ahaa, kysymys onkin puolisostasi?" virkahti leskikuningatar ilmeisen -uteliaasti. "No, ei sinun tarvitse siinä tapauksessa ollenkaan -arastella, poikani. Minä olen äitisi, ja Madame on minulle vain vieras. -Koska hän kuitenkin on miniäni, voit olla varma siitä, että sinunkin -tähtesi kuuntelen täydellä harrastuksella, mitä sinulla hän hänestä -puhuttavaa." - -"Sanokaahan te itse, madame", kysyi Filip, "ettekö ole huomannut -mitään?" - -"Huomannut mitäänkö, Filip?... Sinä puhut hirmuisen epämääräisesti! -Mitä laatua sen havainnon pitäisi olla?" - -"No, puolisoni on sievä." - -"On kyllä." - -"Silti hän ei ole suorastaan kaunotar." - -"Ei, mutta varttuessaan hän saattaa yhä melkoisesti komistua. Olethan -nähnyt, kuinka tuntuvasti hän on muutamassa vuodessa muuttunut -edukseen. Hän kehittyy vielä paljonkin ollessaan vasta seitsemäntoista -vanha. Kasvuiässä olin minäkin hyvin laiha. Mutta Madame on todella jo -sellaisenaan sievä." - -"Ja se on luonnollisesti tullut huomatuksi." - -"Niin, sievä nainen vetää aina katseita puoleensa, ja sitä enemmän -prinsessa." - -"Hän on saanut hyvän kasvatuksen?" - -"Äiti on hiukan kylmäluontoinen ja vaatelias, mutta kaikin puolin -terveesti ajatteleva nainen. Nuoren prinsessan kasvatus on voinut jäädä -hiukan puutteelliseksi, mutta perusteissa en luule olleen mitään vikaa. -Sen käsityksen ainakin sain kuninkaallisten vieraittemme oleskellessa -täällä; en tiedä, miten asiat lienevät kehittyneet sittemmin -Englannissa." - -"Mitä tarkoitatte?" - -"No, onhan tiettyä, että monetkin hiukan keveät luonteet helposti -saavat haitallisia vaikutuksia myötäkäymisestä." - -"Kas, tepä sen sanoitte, madame: minä todellakin luulen, että prinsessa -on hiukan kevytmielinen." - -"Sinun ei sovi toki liioitella, Filip: hänellä on vilkas mieli ja sen -verran keimailuhalua kuin nuorelle naiselle on aivan luonnollista, -- -mutta korkeissa henkilöissä se pikku vika kääntyy hovin eduksikin, -poikani. Jossakin määrin mielistelevä prinsessa tavallisesti saa -muodostumaan loistavan hovin; hänen hymynsä sirottelee ympärille -ylellisyyttä, henkevyyttä ja urheuttakin, ja aatelisto taistelee -paremmin sellaisen ruhtinaan puolesta, jolla on viehättävä puoliso." - -"Paljon kiitoksia, madame", vastasi Filip ärtyisesti. "Maalaatte eteeni -todella peloittavia kuvia, äitini." - -"Kuinka niin?" kysyi kuningatar teeskennellyn yksinkertaisesti. - -"Te tiedätte, madame", sanoi Filip apeasti, "että menin naimisiin hyvin -vastahakoisesti." - -"Mutta johan sinä alat ihan huolestuttaa minua! Sinulla on siis -mielestäsi jotakin vakavaa muistuttamista puolisostasi?" - -"Ei nyt juuri vakavaakaan..." - -"Niinpä heitä jo silleen tuo murheellinen katsantosi. Jos omassa -seurapiirissäsi näyttäydyt tuollaisena, niin sinua päätellään kovin -onnettomaksi aviomieheksi." - -"Tyytyväinen aviomies en olekaan", vastasi Filip, "ja se saakin tulla -tunnetuksi." - -"Mutta Filip!" - -"_Ma foi_, madame, sanon teille suoraan, että minä en ollut lainkaan -ajatellut elämääni tällaiseksi." - -"Selitä toki." - -"Vaimoni ei toden teolla ole minun; hän välttelee minua kaikin -ajoin. Aamupäivät hän omistaa vastaanottoihin, kirjeenvaihtoon, -pukeutumishommiin; iltaisin ovat tanssiaiset ja konsertit kaikkena." - -"Sinä olet mustasukkainen, Filip!" - -"Minäkö? Jumala varjelkoon! Muut näytelkööt luulevaisen aviomiehen -typerää osaa; mutta kiusaantunut olen." - -"Sinä moitit vaimoasi ihan viattomista pikkuseikoista, Filip, ja niin -kauan kun sinulla ei ole mitään tärkeämpää aihetta..." - -"Mutta ilman rikkomuksiakin saattaa nainen aiheuttaa rauhattomuutta, -äiti! Erityinen seurustelu ja joidenkuiden henkilöiden huomattavampi -suosiminen nuoren aviovaimon taholta riittää useinkin kiukustuttamaan -kaikkein luottavaisintakin miestä." - -"Kas, nyt siis olemme päässeet itse asiaan, vaikka se oli vähän -vaikeata. Vikana onkin erityinen seurustelu ja armollisuus joitakuita -kohtaan! Vai tässä se kipeä kohta on!" - -"Niin, ja minusta siinä on kylliksi." - -"Vakavampaa se on todellakin. Jo neljän päivän kuluttua häistä on -vaimosi siis muka alkanut suosia jotakuta? Varo värittämästä asiaa, -Filip; pelkällä luulemisella ei voi mitään todistaa." - -Äitinsä totisuudesta hätääntyneenä prinssi aikoi vastata jotakin, mutta -kykeni vain sopertamaan muutamia käsittämättömiä sanoja. - -"No, sinä jo peräännyt", sanoi Itävallan Anna. "Se ilahduttaa minua, ja -oikein on myöntää erehdyksensä." - -"Ei!" huudahti Filip; "minä en ota takaisin sanojani, vaan aion -todistaa. Olen puhunut erityisestä seurustelusta ja mieltymyksestä. No, -kuunnelkaahan vain." - -Leskikuningatar valmistausi kuuntelemaan; hänen ilmeensä kuvasti sitä -juoruamisen mielihyvää, jota parahinkin nainen ja äiti -- kuningatarkin --- aina tuntee saadessaan sekaantua pikku aviokiistoihin. - -"Sanokaa te minulle ensiksikin", aloitti Filip, "minkätähden vaimoni on -yhä pitänyt englantilaisen saattueensa. Mistä se johtuu?" Ja Filip -laski käsivartensa ristiin rinnalle, katsellen äitiään ikäänkuin -varmana siitä, että tällä ei voinut olla mitään vastattavana siihen -vihjaukseen. - -"Mutta siinähän ei ole mitään merkillistä", selitti kuitenkin Itävallan -Anna. "Englantilaiset ovat hänen maanmiehiänsä, he ovat uhranneet -paljon varoja saattaakseen häntä Ranskaan ja olisi epäkohteliasta ja -valtiollisestikin ajattelematonta lähettää äkkipäätä pois -ritarijoukkoa, joka on kaikin tavoin tahtonut osoittaa uskollista -kiintymystään." - -"Onpa se kaunista uhrautuvaisuutta todellakin, äitiseni, -- siirtyä -kurjasta ilmastosta herttaiseen maahan, missä kultarahalla saa aikaan -enemmän tehoa kuin saarivaltakunnassa neljällä! Kaunista kiintymystä -lähteä pikku matkalle naisen tähden, johon on rakastunut!" - -"Rakastunut, Filip! Ajatteletko, mitä puhut?" - -"Täydellä todella!" - -"Ja kuka siis muka on rakastunut Madameen?" - -"Komea Buckinghamin herttua... Alatteko puolustaa minulle häntäkin, -äiti?" - -Itävallan Anna punastui, mutta hymyilikin samalla. Herättihän -Buckinghamin nimi hänen mielessään muistoja, jotka olivat sekä suloisia -että suruisia! - -"Buckinghamin herttua?" mutisi hän. - -"Niin, oikeita naisten lellipoikia, kuten isoisäni Henrik IV sanoi." - -"Buckinghamin herttuat ovat uskollisia ja urheita", sanoi Itävallan -Anna rohkaistuen. - -"Kas niin, oivallista! Siinä nyt äitikin asettuu miniänsä armastelijan -puolelle!" huudahti Filip niin katkeroituneena, että hänen herkkä -mielensä oli jo järkkyä kyyneliin. - -"Poikani, poikani!" varoitti leskikuningatar; "tuollainen sanantapa ei -sovi sinun arvollesi! Vaimollasi ei ole mitään armastelijaa ja missään -tapauksessa ei Buckinghamin herttua joutuisi sille sijalle: sanon -vieläkin, että se suku on uskollista ja kunniantuntoista; he eivät -ikinä häpäisisi vieraanvaraisuuden lakeja." - -"Oh, madame", kivahti Filip, "herttua on englantilainen, ja pitävätkö -he suuressakaan kunniassa Ranskan ruhtinasten omaa?" - -Kuningatar punastui toistamiseen hilkkansa suojassa ja oli kääntyvinään -ottamaan kynäänsä kirjoitustelineeltä, salatakseen hämmennystään. - -"Kyllä nyt osaatkin käyttää sanoja, jotka aivan oudoksuttavat, Filip", -virkkoi hän, "ja suuttumuksesi sokaisee sinut, samalla peloittaen -minua. Ole toki järkevä ja ajattele asiaa maltillisesti!" - -"Minun ei tarvitse sitä pohtia, madame; onhan minulla silmät päässä." - -"Ja mitä olet näkevinäsi?" - -"Näen selkeästi, että Buckingham ei tahtoisi ollenkaan väistyä vaimoni -läheltä. Hän rohkenee tuoda lahjoja, ja toinen ottaa vastaan. Eilen -Henriette tuoksui orvokeilta, mutta te tiedätte hyvin, madame, itse -turhaan tavoittaneenne sitä hajuvettä meidän liikkeistämme. No, -herttualla sitävastoin oli mukanaan orvokintuoksuinen hajuainekotelo. -Hänestä siis on vaimoni hienostelu lähtöisin." - -"Mutta jopa todella rakentelet pyramideja neulankärjille", sanoi -Itävallan Anna; "jätä pois sellainen mielettömyys. Mitä pahaa, kysyn -sinulta, siinä on, että maanmies antaa prinsessalleen uuden hajuaineen -valmistusohjeen? Tuollaiset kummalliset päähänpistot herättävät -mielessäni ikäviä muistoja isästäsi, joka usein tuotti minulle -syyttömästi kärsimyksiä." - -"Buckinghamin herttuan isä esiintyi varmaankin pidättyväisemmin ja -kunnioittavammin kuin poikansa", tokaisi Filip pikaisesti, huomaamatta, -kuinka tukalana survaisuna ne sanat koskivat äidin sydämeen. - -Kuningatar kalpeni ja painoi kouristuneella kädellä poveaan, mutta -nopeasti tointuen hän virkkoi: - -"No niin, olet kai tullut luokseni jossakin erityisessä tarkoituksessa? -Mitä oikeastaan haluaisit?" - -"Aikomuksenani on ilmoittaa teille, että minun täytyy puuttua asiaan -tarmokkaasti, -- en ota enää sietääkseni mitään kiusaannusta -Buckinghamin taholta." - -"Et ota sietääksesi?" - -"En." - -"Miten siis menettelet?" - -"Valitan kuninkaalle." - -"Ja mitä tahtoisit häneltä vastaukseksi?" - -"Jos hän ei katso voivansa auttaa asiaa", lausui Monsieur, kasvoillaan -tuiman päättäväisyyden ilme, joka oli harvinaisena vastakohtana niiden -tavalliselle säyseydelle, "niin ryhdyn itse tekemään oikeutta!" - -"Mutta mitä siis pidät oikeutenasi tässä kohden?" tiedusti Itävallan -Anna huolestuneena. - -"Minä vaadin, että herttua jättää rauhaan vaimoni, -- että hän poistuu -Ranskasta, ja sen voinkin ilmoittaa hänelle itselleen." - -"Sinä et saa vihjatakaan hänelle mitään sellaista, Filip", kielsi -kuningatar. "Jos todella ajattelet sellaista vieraanvaraisuuden -loukkausta, niin kuninkaan on ryhdyttävä ankariin toimenpiteisiin -kiivastuksesi taltuttamiseksi." - -"Uhkaatteko minua, äiti, kun tulin valittamaan teille surkeata -asemaani!" huudahti Filip itkunsekaisesti. - -"Minun täytyy hillitä hätäännyttävää maltittomuuttasi. Vakuutan -sinulle, että töykeys tai vain vähäinenkin kohteliaisuuden -laiminlyöminen herttuaa taikka jotakuta hänen saattolaistaan kohtaan -aiheuttaisi mitä arveluttavinta rikkoutumista Englannin ja Ranskan -väleissä. Mitä! Prinssikö, Ranskan kuninkaan veli, ei kykenisi -peittelemään vaikkapa todellistakin pahastuksen aihetta valtiollisen -välttämättömyyden vaatimuksesta!" Filip liikahti äkäisesti. -"Sitäpaitsi", lisäsi kuningatar, "tässä nyt ei ole kysymystäkään -todellisesta tai mahdollisesta valitusperusteesta, vaan haittana on -pelkästään naurettava luulevaisuus." - -"Madame, minä tiedän mitä tiedän." - -"Tiedä mitä hyvänsä, joka tapauksessa kehoitan sinua -kärsivällisyyteen." - -"En kykene asettumaan kärsivälliseksi, madame." - -Kuningatar nousi seisaalle muodollisen jäykästi ja kylmäkiskoisesti. -"Selitä minulle siis lopullinen tahtosi", sanoi hän. - -"Minun ei näköjään sovi tahtoa mitään, madame; mutta minä lausun -toivomukseni. Jos herttua ei itsellään vetäydy loitommaksi, niin minä -ainakin kiellän häneltä pääsyn huoneisiini." - -"Jätämme sen asian kuninkaan ratkaistavaksi", päätti Itävallan Anna -hieman värähtävällä äänellä. - -"Mutta, madame", huudahti Filip lyöden kätensä yhteen, "olkaa nyt -äitini älkääkä kuningatar, kun kerran puhuttelen teitä poikananne; -eihän herttuan ja minun välien selvittämiseen tarvita kuin parin -minuutin keskustelu." - -"Sellaisen keskustelun minä ehdottomasti kiellän", vastasi kuningatar -jälleen jyrkemmin; "se ei olisi arvosi mukaista." - -"No, sittenpä ilmoitankin kantani Madamelle!" - -"Oh", virkahti Itävallan Anna muistojen kaihon vallassa, "älä -milloinkaan esiinny käskijänä vaimosi edessä, poikani. Voitettu vaimo -ei aina ole kääntynyt." - -"Mitä siis tehdä?... Pitänee kysyä neuvoa muilta." - -"Kyllä kannattaisikin ottaa mukaan teeskentelevät neuvonantajasi, -chevalierisi ja de Wardesisi! Ei, jätä asia minun haltuuni, Filip. -Sinähän haluat vain, että Buckinghamin herttua vetäytyy loitommaksi?" - -"Mitä pikimmin, madame." - -"No, lähetä hänet minun luokseni! Myhäile hänelle, älä anna mitään -vihiä vaimollesi, kuninkaalle, kellekään. Älä ota vastaan neuvoja -muilta kuin minulta. Voi, minä tiedän, mitä neuvojain häiritsemä koti -on!" - -"Tottelen teitä, äiti", lupasi Filip huojentuneena. - -"Ja sinä tulet tyytyväiseksi, Filip. Käy tavoittamassa herttuaa." - -"Hoo, se ei olekaan vaikeata, _pardieu!_ Hän on tietysti Madamen ovella -odottamassa aamupäivän ensimmäistä vastaanottoa." - -"Hyvä!" sanoi Itävallan Anna levollisesti. "Sanohan herttualle, että -pyydän häntä käymään tervehdyksellä luonani." - -Filip suuteli äitinsä kättä ja läksi toimittamaan asiaansa. - - - - -92. - -For ever! - - -Leskikuningattaren kutsua noudattaen ilmestyi lordi Buckingham hänen -luoksensa puolen tunnin kuluttua Orléansin herttuan lähdöstä. - -Kuningatar oli nojannut kyynärpäitänsä pöytään, pää käsien varassa, -mutta kun palatsinvartija ilmoitti herttuan, kohousi hän -vastaanottamaan sydämellisellä hymyllä muukalaisen sorean ja -kunnioittavan kumarruksen. - -Itävallan Anna oli vielä kaunis. Tiedetään, että hänen vaaleat -hiuksensa, sievät kätensä ja raikkaanpunaiset huulensa herättivät -kaikkien näkijäin ihailua vielä tässä jo elähtäneessä ikävaiheessa. - -Tänä hetkenä, ollessaan kokonaan antautuneena muisteluun, joka elvytti -menneisyyttä hänen sydämessään, hän esiintyi melkein yhtä ihanana kuin -nuoruutensa päivinä, jolloin hänen palatsinsa ovet avautuivat tämän -toisen Buckinghamin nuorelle ja kiihkomieliselle isälle, tuolle -kovaonniselle ritarille, joka oli elänyt vain häntä varten ja kuollut -hänen nimeänsä lausuen. - -Itävallan Anna suuntasi siis Buckinghamiin sellaisen hellän silmäyksen, -jossa ilmeni yhtaikaa äidillistä suopeutta ja jonkun verran -rakastajattarenkin keimailevaa mielistelyä. - -"Teidän majesteettinne on halunnut puhutella minua?" lausui Buckingham -kunnioittavasti. - -"Niin, herttua", vastasi kuningatar englanniksi. "Suvaitkaa istuutua." - -Nuorta miestä liikutti syvästi tämä Itävallan Annan osoittama -suosiollisuus, puhuttelu sen maan kielellä, josta hän nyt oli ollut -eroitettuna. Hän oivalsi heti, että kuningatar aikoi pyytää häneltä -jotakin. Toinnuttuaan ensi hetken ehdottomasta kaihomielisyydestä -kuningatar omaksui jälleen hilpeän sävyn ja kysyi ranskaksi: - -"Miltä Ranska tuntuu teistä, monsieur?" - -"Tämä on kaunis maa, madame", vastasi herttua. - -"Oletteko nähnyt seutujamme jo ennen?" - -"Olen kerran oleskellut täällä aikaisemmin, madame." - -"Mutta Englanti on teille mieluisampi kuten kaikille kunnon -englantilaisille?" - -"Rakastan enemmän isänmaatani kuin ranskalaisten isänmaata", myönsi -herttua; "mutta jos teidän majesteettinne kysyy minulta, oleskelenko -mieluummin Lontoossa vai Pariisissa, annan jälkimmäiselle etusijan." - -Itävallan Anna pani merkille, että nämä sanat lausuttiin erityisen -lämpimästi. - -"Minulle on kerrottu, mylord, että teillä on kotimaassanne uhkeita -tiluksia, ja tehän asutte siellä komeassa ja ikivanhassa linnassa?" - -"Isäni palatsissa, niin", vastasi herttua luoden silmänsä alas. - -"Ne ovat kallisarvoisia etuja ja rakkaita muistoja", virkkoi -kuningatar, jonka mieltä menneisyys väkisinkin vallitsi. - -"Kellä on vain sydäntä, hän tosiaan haaveksii yhtä paljon entisyydessä -kuin tulevaisuudessakin tai ajattelee nykyhetkeä", myönsi herttua -alistuen puhuttelijansa kaihoksuttavaan vaikutukseen. - -"Se on totta", sanoi kuningatar hiljaa. "Ja lämminsydämisenä miehenä -siis tekin, mylord, pian jälleen lähdette luotamme... sulkeutuaksenne -rikkauksienne ja sukutunteittenne vaalimiseen." - -Buckingham kohotti päänsä. - -"Sitä en luule, madame", vastasi hän. - -"Kuinka niin?" - -"Ajattelen päinvastoin muuttaa Englannista vakinaisesti Ranskaan." - -Itävallan Anna ilmaisi suurta hämmästystä. "Mitä!" hän sanoi; "ettekö -siis ole uuden kuninkaan suosiossa?" - -"Hänen majesteettinsa kyllä osoittaa minulle rajatonta -hyväntahtoisuutta, madame." - -"Eihän omaisuutenne ole voinut vähentyä?" arvaili kuningatar; "sitä on -sanottu tuottoisammaksi kuin kulutatte." - -"Talouteni ei ole koskaan ollut paremmalla kannalla, madame." - -"Teillä täytyy siis olla joku salainen syy?" - -"Ei madame", selitti Buckingham vilkkaasti, "päätökselläni ei ole -mitään salattavia vaikuttimia. Oleskelu Ranskassa miellyttää minua -vastustamattomasti, olen kiintynyt hoviin, jossa vallitsee niin hieno -aisti ja sivistys; sanalla sanoen tapaan täällä parempaa viehäkettä -mielelleni kuin omassa maassani." - -Itävallan Anna hymyili vienosti. - -"Parempaa viehäkettä!" hän toisti; "oletteko ajatellut tarkoin, -herttua?" - -Buckingham sopersi jotakin. - -"Ei ole niin mieluisaa elämänlaatua", jatkoi kuningatar, "että se -kelpaisi estämään teidän arvoistanne miestä..." - -"Madame", keskeytti herttua, "teidän majesteettinne kiinnittää hyvin -suurta huomiota tähän seikkaan." - -"Siltäkö teistä tuntuu, herttua?" - -"Teidän majesteettinne älköön pahastuko huomauttaessani, että nyt -toistamiseen tehostatte Englannin vetovoimaa Ranskan viehätyksen -kustannuksella." - -Itävallan Anna lähestyi nuorta ylimystä ja laski kauniin kätensä hänen -olkapäälleen, joka vavahti kosketuksesta. - -"Monsieur", hän lausui, "uskokaa minua, mikään ympäristö ei vedä -vertoja synnyinmaalle. Hyvin usein on minunkin täytynyt kaivata -Espanjaa. Olen elänyt kauan, mylord, hyvin kauvan naiseksi, ja -tunnustan teille, etten ole koskaan ollut vuottakaan yhtämittaa vapaana -siitä kaihosta." - -"Ette vuottakaan, madame!" sanoi nuori herttua häilymättä; "ettekö -silloinkaan, kun olitte kauneuden kuningatar, -- niinkuin muuten olette -vieläkin?" - -"Oh, jättäkää imartelu, herttua; minä voisin olla äitinne!" Mutta -näiden sanojen lempeä sointu tunki Buckinghamin sydämeen. "Niin", -jatkoi kuningatar, "ja sentähden annan teille hyvän neuvon." - -"Neuvon palata Lontooseen?" huudahti toinen. - -"Niin, mylord", myönsi Itävallan Anna suoraan. - -Herttua liitti kätensä ristiin niin säikähtynein ilmein, että se ei -voinut olla vaikuttamatta naiseen, jota hellät muistot liikuttivat -tunteellisuuteen. - -"Se on välttämätöntä", lisäsi hän kuitenkin vakuuttavasti. - -"Kuinka!" huudahti herttua; "minulle huomautetaan vakavasti, että minun -on lähdettävä, mentävä maanpakoon, pelastauduttava!" - -"Maanpakoonko? Voi, mylord, puhuttehan kuin Ranska olisikin -isänmaanne!" - -"Rakastuneen maa on se, missä rakastettu asuu, madame", virkkoi herttua -pikaisesti. - -"Ei enää sanaakaan pitemmälle, mylord", kielsi kuningatar; "te -unohdatte, kelle puhutte!" - -Buckingham heittäysi polvilleen. - -"Madame, madame, te olette niin viisas, hyvä ja armollinen, -- te ette -ainoastaan ole arvoltanne valtakunnan ensimmäinen, vaan maailman -ensimmäinen ominaisuuksiltanne, jotka tekevät teidät jumalalliseksi; -olenko minä sanonut mitään noin julman vastauksen ansainnutta?" - -"Te olette kavaltanut itsenne!" huomautti kuningatar ääntänsä alentaen. - -"En tiedä lausuneeni mitään!" - -"Te unohdatte puhuneenne ja ajatelleenne naisen edessä, ja -sitäpaitsi..." - -"Sitäpaitsi", keskeytti herttua kiihtyneesti, "kukaan ei tiedä teidän -kuunnelleen minua." - -"Päin vastoin tämän haastelumme aihe tiedetään, herttua; teillä on -nuoruuden viat ja ansiot." - -"Minut on petetty, -- annettu ilmi!" - -"Ja kuka sen olisi tehnyt?" - -"Joku niistä, jotka jo Havressa pirullisen teräväkatseisina lukivat -sydäntäni kuin avointa kirjaa." - -"En tiedä siitä mitään." - -"Herra de Bragelonne esimerkiksi." - -"Nimen tunnen, mutta en henkilöä. Ei, hän ei ole esiintynyt tässä -asiassa." - -"Kuka siis? Haa, madame, jos joku on juljennut nähdä minussa mitä en -itsekään rohkene selvittää sielussani..." - -"Niin mitä sitten, herttua?" - -"On salaisuuksia, jotka kääntyvät keksijäinsä kuolemaksi." - -"Teidän salaisuutenne ilmisaaja -- noin huimapäisen nuoren miehen -esiintymisen oivaltaja -- ei joudu pelkäämään miekkanne kostoa; hänellä -on kaikki oikeudet puolellaan: hän on mustasukkaisuuteen johdettu -aviomies, Ranskan toiseksi ylhäisin henkilö, minun poikani, Orléansin -herttua." - -Buckingham vaaleni. - -"Te olette ihan armoton, madame!" huudahti hän. - -"Te armoton olette äärimmäisessä tunnekiihkossanne, Buckingham", -vastasi Itävallan Anna raskasmielisesti, "kun taistelette -pilvenhattaroita vastaan, vaikka teidän olisi helppo päästä rauhaan -itsenne kanssa." - -"Jos käymme sotaa, madame, niin kuolemmepa myös taistelutantereelle", -vastasi nuori mies värähtävällä äänellä, antautuen mitä -murheellisimpaan masennukseen. - -Anna riensi hänen luokseen ja tarttui hänen käteensä. "Villiers", -haastoi hän hillittömän kiivaasti englanninkielellä, "mitä te pyydätte? -Äitiä uhraamaan poikansa, kuningatarta suostumaan sukunsa -häväistykseen! Te olette lapsi, älkää ajatelkokaan sellaista! Minäkö -säästääkseni teiltä jonkun kyyneleen tekisin nuo kaksi rikosta, -Villiers? Te puhutte kuolleista; mutta he olivat ainakin kunnioittavia -ja alistuvia, he noudattivat poistumiskehoitusta ja tallettivat -epätoivoansa kuin aarretta sydämessään, koska se johtui rakastetusta -naisesta ja koska kuolema siten petettynä saapui kuin lahjaksi ja -suosiollisuudeksi." - -Buckingham nousi muuttunein kasvonpiirtein, käsi sydämellä. - -"Te olette oikeassa, madame", myönsi hän. "Mutta ne, joista puhutte, -ovat vastaanottaneet maanpakonsa rakastetuilta huulilta; heitä ei -häädetty, vaan rukoiltiin lähtemään, ja heille ei naurettu." - -"Ei, se kyllä on muistossa!" jupisi Itävallan Anna. "Mutta miksi -sanotte, että teidät häädetään, tuomitaan maanpakoon? Mistä päätätte, -että teidän harrasta kiintymystänne ei muistella liikuttunein mielin? -Minä en puhu kenenkään valtuuttamana, Villiers, vaan pyydän ainoastaan -omasta puolestani: matkustakaa! Tehkää minulle tämä palvelus, -osoittakaa minulle näin suurta suosiollisuutta, jotta jään vieläkin -kiitollisuudenvelkaan nimenne edustajalle." - -"Siis teidän tähtenne, madame?" - -"Yksinomaan." - -"Taakseni ei jää ketään miestä naurajaksi, ketään ruhtinasta -ylvästelemään: 'Tahtoni tapahtui!'" - -"Vakuutan pyhästi, että kaikki tämä tapahtuu ainoastaan minun huolteni -hälventämiseksi, kun tahdon ajoissa välttää mitä muutoin olisi varmasti -tulossa", lausui vanha kuningatar hyvin vakavasti. "Ja luottakaa -minuun, niinkuin minä olen luottanut teihin, herttua: lähtönne ei -herätä minkäänlaisia haitallisia arveluita, vaan teille päin vastoin -osoitetaan arvonne mukaista kunnioitusta." - -"Sydämeni on raadeltu, sieluni pimentää epätoivo", valitti nuori -ylimys; "esittämänne lohdutus kyllä hyvittää kunniaani, mutta se ei -riitä antamaan minulle uuden elämän uskallusta." - -"Oletteko tuntenut äitiänne, ystäväiseni?" kysyi kuningatar -sydämellisesti myhäillen. - -"Oi, hyvin vähän, madame; mutta minä muistan, että se ylevä nainen -suuteli pois huoliani ja vuodatti kyyneleitä minun itkiessäni." - -"Villiers!" sanoi kuningatar hiljaa, laskien kätensä nuoren miehen -kaulaan; "minä olen teille äitinä, ja uskokaa minua, että kukaan ei -tieteni saa pahoittaa poikani mieltä." - -"Kiitos, madame, kiitos!" vastasi herttua heltyneenä ja liikutuksen -tukahduttamalla äänellä. "Minä tunnen, että sydämessäni on vielä sijaa -rakkauttakin suloisemmalle ja ylevämmälle tunteelle." - -Leskikuningatar katseli häntä ja puristi hänen kättänsä. "Menkää siis", -sanoi hän. - -"Milloin minun on matkustettava? Määrätkää!" - -"Milloin teille mukavasti soveltuu, mylord", vastasi Itävallan Anna. -"Te matkustatte, mutta päivän valitsette itse. Epäilemättä haluaisitte -nyt lähteä heti, mutta parempi on odottaa ainakin ylihuomiseen; -ilmoittakaa vain tänään, että se on tahtonne." - -"Tahtoni?" mutisi nuori ylimys. - -"Niin, herttua." - -"Ja... enkö milloinkaan tule takaisin Ranskaan?" - -Itävallan Anna mietti tuokion, ja hänet sai jälleen valtaansa -raskasmielisyys. - -"Minulle olisi mieluista", vastasi hän, "jos palaisitte silloin kun -minä muutan nukkumaan ikuista untani Saint-Denisin kappeliin puolisoni -vierelle." - -"Joka tuotti teille niin paljon kärsimyksiä!" virkahti Buckingham. - -"Joka oli Ranskan kuningas", vastasi kuningatar. - -"Te olette suopean sydämen elähdyttämä, madame, edessänne on valoisa -tulevaisuus, saatte kokea paljon uusia iloja, jotka lupaavat teille -monen monta elonvuotta lisää." - -"No, siinä tapauksessa paluunne pitkistyy", sanoi kuningatar yrittäen -hymyillä. - -"Minusta ei ole silloin palaamaan", virkkoi Buckingham kaihomielin, -"niin nuori kuin olenkin. Kuolema ei lue vuosia; se on puolueeton -nuorta kuten vanhaakin kohtaan." - -"Sikseen kaikki synkät aatokset, herttua; tahdon ilahduttaa mieltänne: -tulkaa kahden vuoden kuluttua! Näen elinvoimaisesta olemuksestanne, -että se kaikki, mikä nyt painaa mieltänne, alkaa käydä vanhentuneeksi -jo kuuden kuukauden kuluttua; määräämässäni ajassa te kehitytte ihan -toiseksi ihmiseksi." - -"Luulen, että äsken arvostelitte minua paremmin, madame", väitti nuori -mies, "kun sanoitte, että Buckinghamit elävät muistoissaan. Ei, meidän -sieluumme ei aika pysty!" - -"Vaiti jo, vaiti!" kielsi kuningatar suudellen herttuaa otsalle, -kykenemättä hillitsemään hellyytensä lämpöä. "Menkää, menkää, -- älkää -saattako minua liian heltyneeksi älkääkä unohtako itseänne enää! Minä -olen kuningatar, te olette Englannin alamainen; Kaarle-kuningas odottaa -teitä, -- hyvästi, Villiers, _farewell_, Villiers!" - -"_For ever_",[54] vastasi nuori mies ja kiirehti pois kyyneliään -pidätellen. Anna painoi otsaansa käsillään; sitten hän kuvastimeen -katsoen mutisi itsekseen: - -"Oikein sanotaan, että nainen on ikuisesti nuori; jossakin sydämensä -sopessa hän on aina kahdenkymmenen ikäinen." - - - - -93. - -Hänen majesteettinsa Ludvig XIV ei katso neiti de la Vallièreä kyllin -sieväksi ja rikkaaksi Bragellonnen varakreivin arvoiselle -aatelismiehelle. - - -Raoul ja kreivi de la Fère saapuivat Pariisiin saman päivää iltana, -jona Buckinghamin herttualla oli ollut keskustelunsa leskikuningattaren -kanssa. Heti perille tultuaan kreivi Raoulin välityksellä pyysi pääsyä -kuninkaan puheille. - -Tämä oli viettänyt osan päivästä Madamen ja hovinaisten parissa -katsellen Lyonista saapuneita silkkikankaita, jotka hän oli valinnut -kälylleen lahjaksi. Sitten oli oltu yhteisillä päivällisillä, ja -lopuksi kerääntyi peliseurue, josta kuningas tapansa mukaan erkani -kello kahdeksalta, siirtyen työhuoneeseensa järjestelemään asioita -Colbertin ja Fouquetin kanssa. - -Raoul oli eteissuojamassa, silloin kun molemmat ministerit poistuivat, -ja kuningas näki hänet puoliavoimesta ovesta. - -"Mitä herra de Bragelonne haluaa?" kysyi hän. - -Nuori mies lähestyi. - -"Sire", vastasi hän, "anon pääsyä kreivi de la Fèrelle, joka on juuri -saapunut Bloisista ja hartaasti haluaisi puhutella teidän -majesteettianne." - -"Minulla on tunti aikaa ennen kuin käyn illalliselle", sanoi kuningas. -"Onko herra de la Fère saapuvilla?" - -"Herra kreivi odottaa alhaalla teidän majesteettinne päätöstä." - -"Tulkoon tänne ylös." - -Viisi minuuttia myöhemmin Atos astui Ludvig XlV:n huoneeseen. -Hallitsija tervehti häntä sillä armollisella sydämellisyydellä, jolla -Ludvig -- ikäisekseen harvinaista ymmärtäväisyyttä osoittaen -- kohteli -huomattavia miehiä, kun oivalsi mahdottomaksi kiinnittää heitä -puolelleen tavallisella suosiollisuudella. - -"Sallikaa minun toivoa, kreivi", sanoi kuningas, "että tulette -pyytämään minulta jotakin." - -"Sitä en kiellä, teidän majesteettinne", vastasi kreivi; "tulen -todellakin esittämään anomuksen." - -"Katsotaanpa", sanoi kuningas tyytyväisesti. - -"En kuitenkaan tule omalla asiallani, sire." - -"Se on ikävää! Mutta suojatillennekin, kreivi, teen sen, mitä ette suo -minun myöntää omaksi hyväksenne." - -"Teidän majesteettinne rohkaisee minua... Tulin puhumaan kuninkaan -kanssa varakreivi de Bragelonnen puolesta." - -"No, samallahan oikeastaan esiinnytte omastakin puolestanne, kreivi." - -"En aivan niinkään, sire... En ole omakohtaisesti mukana siinä, mitä -toivon saavani hänelle teidän majesteetiltanne. Varakreivi ajattelee -mennä naimisiin." - -"Hän on vielä nuori, mutta samapa se... Hän on reipas soturi ja otan -kyllä valitakseni hänelle puolison." - -"Hän on itse tehnyt valintansa, sire, ja kaipaa nyt ainoastaan teidän -majesteettinne suostumusta." - -"Vai niin, kysymys koskeekin vain aviosopimuksen vahvistamista?" Atos -kumarsi. "Onko hän valinnut rikkaan morsiamen ja sellaisesta -säätyasemasta, joka tyydyttää teitä?" - -Atos epäröitsi silmänräpäyksen. "Morsian on jalosukuinen", vastasi hän, -"mutta varoja hänellä ei ole." - -"Siihen haittaan me kyllä tiedämme apukeinon." - -"Teidän majesteettinne saattaa minut ylenmäärin kiitolliseksi, mutta -sallittakoon minun huomauttaa eräästä seikasta." - -"Puhukaa vapaasti, kreivi." - -"Teidän majesteettinne tuntui viittaavan myötäjäisten antamiseen tälle -nuorelle tytölle?" - -"Niin todellakin." - -"Ja tämä siis johtuisi minun käynnistäni Louvressa? Olisin pahoillani -siitä, sire." - -"Ei mitään väärää hienotuntoisuutta, kreivi! Mikä on morsiamen nimi?" - -"Hän on kreivitär la Baume le Blanc de la Vallière", vasasi Atos -kylmäkiskoisena sävyltään. - -"Kah", virkkoi kuningas muistellen, "minä tunnenkin sen nimen; muuan -markiisi de la Vallière..." - -"Niin, sire, tämä on hänen tyttärensä." - -"Hän on kuollut?" - -"Niin, sire." - -"Ja leski meni uusiin naimisiin herra de Saint-Remyn kanssa joka on -Orléansin leskiherttuattaren hovimestarina?" - -"Teidän majesteetillanne on tarkat tiedot." - -"Miten sattuu, miten sattuu... Niin, ja eikö tyttö nyt olekin nuoren -Madamen seurueessa?" - -"Teidän majesteettinne tuntee koko asian paremmin kuin minä." - -Kuningas mietti taas tovin ja tarkkasi vaivihkaa Atoksen jotensakin -huolestuneita kasvoja. - -"Kuulkaahan, kreivi", sanoi hän sitten, "tyttö ei muistaakseni ole -mainittavan sievä?" - -"Sitä en oikein osaa sanoa", vastasi Atos. - -"Minä olen katsellut häntä, mutta hän ei ole minuun vaikuttanut -erityisemmin." - -"Hän on lempeän ja vaatimattoman näköinen, mutta tuskin kaunotar, -sire." - -"Kauniit vaaleat hiukset hänellä kuitenkin on." - -"Niin kylläkin." - -"Ja hyvin viehättävät siniset silmät." - -"Niitä voi kiittää." - -"Kauneuden puolesta se liitto siis ei ole erinomainen. Siirtykäämme nyt -varallisuussuhteisiin." - -"Korkeintaan viisitoista- tai kaksikymmentätuhatta livreä myötäjäisiä; -mutta rakastavaiset eivät ole itsekkäitä, enkä minäkään pane suurta -arvoa rahoille." - -"Ylellisyydelle, tarkoitatte kai; mutta ilman välttämätöntä ei voi -tulla toimeen. Viidentoistatuhannen livren myötäjäisinä ilman eläkettä -ei nainen voi esiintyä itsenäisesti hovipiirissä. Mutta me täytämme -puutteen; sen tahdon tehdä Bragelonnen hyväksi." - -Atos kumarsi. Kuningas pani jälleen merkille hänen kylmäkiskoisuutensa -ja jatkoi: - -"Se siis rahakysymyksestä; ajatelkaamme vielä säätyasemaa. Markiisi de -la Vallièren tytär -- se kyllä kelpaa; mutta tuo kunnon Saint-Remy -esiintyy jossakin määrin pilaamassa sukua, naispuolelta vain, mutta -haitta on sekin, ja te, kreivi, lienette suuresti kiintynyt sukunne -arvoon?" - -"Minä, sire, en nyt ajattele muuta kiintymystä kuin alamaisen -uskollisuutta kuningastani kohtaan." - -Kuningas vaikeni taas. - -"Kuulkaahan, monsieur", hän sitten aloitti, "teidän sävynne on koko -keskustelumme aikana ihmetyttänyt minua hyvin suuresti. Olette tullut -pyytämään suostumustani avioliitolle, jonka esittäminen näyttää pahasti -painostavan mieltänne. Oh, nuoruudestani huolimatta erehdyn harvoin, -sillä toisten parissa panen ystävyyteni palvelemaan älyä ja toisia -kohtaan käytän epäluuloisuuttani terävänäköisyyden elvykkeenä. Sanon -vieläkin, että te ette esitä pyyntöänne halukkain sydämin." - -"Minun täytyy se tunnustaa, sire." - -"Niin ollen en ymmärrä teitä; asettukaa vastaan." - -"Ei, sire, rakastan Bragelonnea kaikesta sydämestäni; hän on -hurmaantunut neiti de la Vallièreen ja haaveilee tulevaisuutta -paratiisina, ja minussa ei ole luontoa nuoruuden kultaisten unelmien -murskaamiseen. Tämä liitto ei minua miellytä, mutta anon kuitenkin -hartaasti, että teidän majesteettinne vahvistaa sen, jotta Raoul -saavuttaisi onnensa." - -"No, sanokaahan sitten, rakastaako tyttö häntä?" - -"Edelleenkin sanoakseni suoran totuuden en luota neiti de la Vallièren -rakkauteen. Hän on nuori, melkein lapsi vielä, parhaillaan hurmaantunut -elämänsä ensimmäisestä julkisuudesta. Hovissa esiintymisen ilo ja -Madamen palvelemisen kunnia muodostunevat hänen mielessään -vastapainoksi sille hellyydelle, mitä hänellä saattaa olla sydämessään, -joten siitä nähdäkseni koituu sellainen muodollinen avioliitto kuin -hovissa useinkin solmitaan; mutta Bragelonne tahtoo, ja olkoon siis -niin." - -"Te ette kuitenkaan tunnu sellaiselta mukautuvalta isältä, joka alistuu -lapsensa orjaksi", huomautti kuningas. - -"Olen kyllä luja pahuutta vastaan, sire, mutta hellämielisyydelle en -voi mitään. Raoul kärsii, hän riutuu surusta; hänen tavallisesti hilpeä -luonnollisuutensa on hävinnyt umpimielisen synkkyyden tieltä. En tahdo -riistää teidän majesteetiltanne mitä palveluksia hän voi tehdä." - -"Nyt käsitän asemanne", sanoi kuningas, "ja olletikin ymmärrän -sydäntänne." - -"Minun ei siis tarvitse huomauttaa teidän majesteetillenne", vastasi -kreivi, "että päämääränäni on näiden lasten tai oikeastaan tämän lapsen -saattaminen niin onnelliseksi kuin se nyt on mahdollista." - -"Ja minä harrastan Bragelonnen onnea kuten tekin." - -"Odotan siis vain teidän majesteettinne allekirjoitusta. Raoul saakoon -kunnian esittäytyä vastaanottamaan suostumuksenne." - -"Te erehdytte, kreivi", oikaisi kuningas lujasti. "Sanoin harrastavani -varakreivin onnea, ja sentähden asetunkin tätä liittoa vastaan." - -"Mutta, sire", huudahti Atos, "teidän majesteettinne lupasi minulle..." - -"Ei, kreivi, lopullista lupaustani en antanut, ja asia on selvinnyt -soveltumattomaksi aikeisiini." - -"Oivallan teidän majesteettinne ajatuskannan hyväntahtoisuuden ja -jalomielisyyden minua kohtaan; mutta otan vapaudekseni muistuttaa, että -olen lupautunut tähän puheluun puoltavaksi lähetiksi." - -"Lähetti ei aina onnistu asiallaan, kreivi." - -"Voi, sire, se on julma isku Bragelonnelle!" - -"Annan itse sen iskun; otan varakreivin puhuteltavakseni." - -"Rakkaus, sire, on vastustamaton voima." - -"Rakkautta voi vastustaa, sen vakuutan teille, kreivi." - -"Kyllä, kun ihmisellä on kuninkaan tahto, teidän sielunne, sire." - -"Älkää olko levoton tästä asiasta. Minulla on omat aikeeni Bragelonnen -suhteen. En sano, ettei hän saa mennä naimisiin neiti de la Vallièren -kanssa; tahdon ainoastaan, että hän ei saa puolisoa noin nuorena, ja -ensin on morsiamen aseman kehityttävä edullisemmaksi sekä sulhasen -puolestaan ansaittava ne suosionosoitukset, joita hänelle suunnittelen. -Sanalla sanoen, kreivi, minä tahdon, että annetaan vielä ajan kulua." - -"Vielä kerran, sire..." - -"Herra kreivi, tehän sanoitte tulleenne pyytämään minulta -suosionosoitusta?" - -"Niin, teidän majesteettinne." - -"No, samaa pyydän vuorostani teiltä: älkäämme enää puhuko siitä. On -mahdollista, että ennen pitkää joudun sotaan; tarvitsen vapaita -aatelismiehiä ympärilläni. En mielelläni lähettäisi naineita miehiä -- -perheenisiä -- musketti- ja tykkituleen. Ilman erityisempää aihetta en -myöskään halusta varustaisi Bragelonnea varten myötäjäisillä -tuntematonta nuorta tyttöä; se herättäisi kademielisyyttä aatelini -keskuudessa." - -Atos kumarsi eikä vastannut mitään. - -"Siinäkö muuten kaikki, mitä minulta halusitte?" lisäsi Ludvig XIV. - -"Niin, muuta ei ollut mielessäni, sire, ja minulla on nyt kunnia lausua -hyvästi. Mutta pitääkö minun ilmoittaa Raoulille?" - -"Säästäkää itseltänne se vaiva ja ikävyys. Sanokaa varakreiville, että -puhun hänen kanssaan huomispäivän ensimmäisessä vastaanotossa, ja täksi -iltaa te, kreivi, kaiketi yhdytte peliseurueeseeni." - -"Olen matka-asussa, sire." - -"Toivon vielä senkin päivän tulevan, jolloin ette enää jätä minua. -Läheisessä tulevaisuudessa kuningasvalta vaurastuu siinä määrin, -kreivi, että se voi tarjota teidänlaistenne miesten ansioiden mukaista -vieraanvaraisuutta." - -"Sire, kunhan kuningas on suuri alamaistensa sydämissä, ei hänen -asumansa palatsi paljon merkitse, koska häntä palvotaan temppelissä." - -Niin sanoen Atos lähti kuninkaan työhuoneesta ja tapasi ulkopuolella -Bragelonnen odottamassa. - -"No, mitä kuningas sanoi, monsieur?" tiedusti nuori mies. - -"Kuningas on hyvin suosiollinen meitä kohtaan, Raoul, kenties ei juuri -sillä tavoin kuin nyt luulet, mutta joka tapauksessa hyväntahtoinen ja -sukumme menestystä auliisti harrastava." - -"Monsieur, teillä on ikävä uutinen ilmoitettavana minulle" virkkoi -nuori mies kalveten. - -"Kuningas sanoo sinulle itse huomisaamuna, että se ei ole ikävä -uutinen." - -"Mutta kuningas ei siis kuitenkaan antanut vahvistustaan, monsieur?" - -"Hän tahtoo itse järjestää naimasopimuksen, Raoul, ja hän tekee sen -niin laajaperäisesti, ettei hänellä nyt ole siihen aikaa. Epäile -pikemmin omaa malttamattomuuttasi kuin kuninkaan hyvää tahtoa." - -Raoul seisoi synkän tyrmistyksen vallassa; hän kyllä tunsi kreivin -vilpittömyyden, mutta tiesi hänen osaavan sovittaa sanansa myös -taitavasti, niin että hänen oli mahdoton heti häätää pahoja -aavistuksiaan. - -"Et varmaankaan saata minua kotiin?" sanoi Atos. - -"Kyllä, suokaa anteeksi, monsieur, minä seuraan teitä", änkytti Raoul -ja meni alas portaita Atoksen kintereillä. - -"Kah, enköhän täällä ollessani voisikin tavata d'Artagnania?" virkkoi -Atos äkkiä. - -"Ohjaanko teidät hänen huoneeseensa?" tarjousi Bragelonne. - -"Ole niin hyvä." - -"Käännymme sitten toiseen porraskäytävään." - -He muuttivat suuntaansa; mutta suuren lehterin porrassillakkeella Raoul -huomasi kreivi de Guichen livreijaan pukeutuneen lakeijan kiirehtivän -perässään. - -"Mitä nyt?" kysyi Raoul mieheltä. - -"Tämä kirje, monsieur. Kreivi tiesi, että olitte juuri tullut takaisin, -ja kirjoitti teille kiireellisesti; olen nyt tunnin ajan tavoittanut -teitä." - -Raoul lähestyi Atosta, avatakseen kirjeen. - -"Sallittehan, monsieur?" sanoi hän. - -"Lue rauhassa." - -Silmätessään kirjelappua Raoul näki siinä ainoastaan rivit: - - 'Rakas Raoul, minulla on tärkeätä asiaa, joka ei siedä - viivytystä; tiedän sinun palanneen matkalta, tule joutuin.' - -Samassa ilmestyi lehteriltä muuan kamaripalvelija Buckinghamin -livreijassa ja Raoulin tuntiessaan lähestyi häntä kunnioittavasti. - -"Herttualta", hän sanoi ojentaen varakreiville kirjeen hänkin. - -"Kas vain", huudahti Atos, "näen sinun olevan jo asioissa kuin armeijan -kenraali, Raoul. Jätänkin sinut ja tavoitan d'Artagnania omin neuvoin." - -"Pyydän teitä suomaan anteeksi pidätykseni", virkkoi Raoul. - -"Pätevä estehän sinulla on; hyvästi, Raoul. Tapaat minut asunnossani -aamuun asti, mutta jokseenkin varhain lähden kotimatkalle, ellei mitään -erityistä satu." - -Atos poistui, ja Raoul avasi Buckinghamin kirjeen, joka kuului: - - 'Herra de Bragelonne, kaikista näkemistäni ranskalaisista olen - enimmin mieltynyt teihin, ja nyt tarvitsen ystävyyttänne. Sain - hyvällä ranskankielellä laaditun sanoman, ja englantilaisena - pelkään, etten ymmärrä sitä aivan tarkalleen. Allekirjoituksena - on hyvä nimi, sen kyllä tiedän varmaksi totuudeksi. Olkaa niin - suosiollinen, että tulette tapaamaan minua, sillä kuulen teidän - tulleen jo takaisin matkaltanne. - - Harras palvelijanne _Villiers, Buckinghamin herttua_.' - -"Lähden puhuttelemaan herraasi", ilmoitti Raoul kreivin lakeijalle ja -nyökkäsi hänelle hyvästiksi. "Ja tunnin kuluttua olen herttuan luona", -hän lisäsi viitaten kädellään Buckinghamin lähetille. - - - - -94. - -Iskuja ilmaan. - - -De Guichen asuntoon tullessaan Raoul tapasi ystävänsä juttelemassa de -Wardesin ja Manicampin kanssa. Katupuomin luona sattuneesta -seikkailusta asti de Wardes kohteli varakreiviä vieraana. Heillä ei -näennäisesti ollut mitään selvittämätöntä keskenään; he eivät vain -olleet tuntevinaan toisiansa. Puristaessaan ystävänsä kättä -tervehdykseksi Raoul loi nopean silmäyksen molempiin nuoriin miehiin. -Hän toivoi näkevänsä kasvoista, mitä heidän sielussaan liikkui, De -Wardes oli kylmäkiskoinen ja sulkeutunut. Manicamp näytti kokonaan -syventyneen tutkimaan hypistelemäänsä korukudosta. - -De Guiche vei tulijan viereiseen huoneeseen ja viittasi häntä istumaan. - -"Sinäpä näytät pirteältä!" sanoi hän. - -"Se on ihmeellistä", vastasi Raoul, "sillä minä en suinkaan ole -iloisella tuulella." - -"Taitaakin sitten olla sinun laitasi samaten kuin minun, Raoul? Rakkaus -menestyy huonosti." - -"Sitä parempi sinun asioillesi, kreivi; pahin tieto, jollainen minun -kohdalleni olisi aivan masentava, olisi sinun jutussasi onnelliseksi -katsottava käänne." - -"Oh, älä siis ole huolissasi, sillä minua ei ainoastaan ole onnistanut -kovin huonosti, vaan vieläpä näen toisia onnellisina ympärilläni." - -"Sitä en enää ymmärrä", virkkoi Raoul; "selitä, veikkoseni, selitä." - -"Kyllä pian ymmärrät. Olen turhaan taistellut tunnetta vastaan, jonka -olet nähnyt syntyvän minussa, voimistuvan ja saavan minut valtaansa. -Olen käyttänyt avukseni kaikkia hyviä neuvoja ja ponnistanut -tahdonvoimaani äärimmäiseen asti. Olen tarkoin harkinnut, mihin -onnettomuuteen olen sotkeutunut; tiedän kulkevani pohjattoman kuilun -kaltaalla, mutta siinä ei auta mikään: samoan tietäni eteenpäin!" - -"Sinua mieletöntä! Et voi astua askeltakaan edemmäksi, tahtomatta -tänään turmiotasi ja huomenna kuolemaasi." - -"Tulkoon mitä tulee!" - -"De Guiche!" - -"Kaikki ajattelu on jo selvitettyä; kuulehan..." - -"Oh, sinä uskot onnistuvasi, uskot saavuttavasi Madamen rakkauden!" - -"En usko mitään, Raoul, mutta minä toivon, sillä toivon kipinä kytee -ihmisessä kuolemaan asti." - -"Mutta jos nyt olettaisi, että tavoittaisitkin toivomasi onnen, niin -sehän olisi vain yhä varmempi tuho sinulle." - -"Minä rukoilen sinua, älä tee enää vastaväitteitä, Raoul: et saa minua -missään tapauksessa kääntymään, sillä sanonpa heti, että minä en sitä -tahdokaan. Olen mennyt siksi pitkälle, etten voi peräytyä; olen -kärsinyt niin kamalasti, että kuolema tuntuisi minusta huojennukselta. -En enää ole ainoastaan hourioon asti rakastunut, Raoul, vaan myös aivan -raivopäänä mustasukkaisuudesta." - -Raoul löi käsiään yhteen sellaisessa mielentilassa, joka näytti -suuttumukselta. - -"Vai niin!" äännähti hän. - -"Kuulehan, mitä nyt pyydän sinulta, -- ystävältäni, veikoltani. Kolme -päivää on Madame juhlinut kuin huumaannuksissa. Ensimmäisenä päivänä en -rohjennut häntä katsellakaan, ja minä vihasinkin häntä, kun hän ei -ollut yhtä onneton kuin minä. Toisena päivänä en kyennyt enää -hetkeksikään hellittämään häntä näkyvistäni, ja hän puolestaan -- niin, -ainakin luulen huomanneeni, Raoul, että hän puolestaan silmäili minua -jotenkuten lempeästi, ellei suorastaan osaaottavasti. Mutta meidän -katseittemme väliin asettui varjo; toisen hymy nyt houkuttelee häneltä -hymyilyjä, hänen ratsunsa vieressä laukkaa ikuisesti hevonen, joka ei -ole minun, hänen korvissaan värähtelee taukoamattomasti liehittelevä -ääni, joka ei haasta minun sydämestäni. Kolme päivää on pääni ollut -tulessa, Raoul; veri kiehuu suonissani. Minun pitää saada se varjo -kaikkoamaan; se hymy on sammutettava; sen äänen täytyy tukehtua." - -"Tahdotko surmata Monsieurin?" ähmistyi Raoul. - -"Kah, en suinkaan! Prinssille en ole mustasukkainen, -- mitä minä -aviomiehestä! Mutta rakastaja on kidutuksenani." - -"Rakastaja?" - -"Mutta etkö siis ole pannut häntä merkille täällä, kun matkalla olit -niin terävänäköinen?" - -"Olet mustasukkainen Buckinghamin herttualle?" - -"Kuollakseni!" - -"Taaskin!" - -"Oh, tällä kertaa toki voimme helposti selvittää välimme, minä olen -ottanut aloitteen, lähettäen hänelle pikku kirjelmän. - -"Kas, sinäkö hänelle kirjoititkin?" - -"Miten sen tiedät?" - -"Hän mainitsi siitä. Katsohan." - -Ja Raoul ojensi de Guichelle kirjeen, jonka oli vastikään saanut. De -Guiche luki sen jännittyneesti. - -"Hän on kunniantuntoinen mies", myönsi kreivi. - -"Kelpo aatelismies hän todellakin on", vahvisti Raoul. "Minun ei -tarvitse kysyäkään, kirjoititko sinäkin hänelle yhtä sopivin sanoin." - -"Näytän sinulle luonnokseni, kun lähdet edustajanani järjestämään asiaa -hänen kanssaan." - -"Mutta se on jokseenkin mahdotonta." - -"Kuinka?" - -"Herttuahan on kääntynyt puoleeni samassa asiassa." - -"Oh, kaiketi annat minulle etusijan! Kuulehan, mitä pyydän sinua -lausumaan hänen armolleen... Asia on hyvin yksinkertainen... Tahdon -vain kohdata hänet Vincennesissä jonakuna lähipäivänä, -- tänään, -huomenna, ylihuomenna, miten hänelle parhaiten sopii." - -"Harkitse vielä." - -"Johan sinulle sanoin, että olen ajatellut kaikki lopullisesti -valmiiksi." - -"Herttua on muukalainen ja lähettiläänä loukkaamaton. Vincennes on -varsin lähellä Bastiljia." - -"Seuraamukset ovat minun asiani." - -"Mutta kaksintaistelun peruste? Mitä minun pitäisi esittää hänelle -syyksi?" - -"Ei hän kysy sinulta selitystä, ole huoletta... Herttuan on täytynyt -kyllästyä minuun yhtä pahasti kuin hänkin tuskastuttaa minua; meidän -vihamme on varmasti molemmin puolin yhtä kiihkeätä. Käy siis nyt vain -tapaamassa herttuaa, ja jos minun on rukoiltava häntä suostumaan -esitykseeni, niin olen valmis pyytämään sitä nöyrästi." - -"Tämä on tarpeetonta... Herttuahan on ilmoittanut haluavansa puhutella -minua ja on kaiketi nyt Louvren peliseurassa, -- lähtekäämme sinne -yhdessä, minä toimitan hänet hiukan etemmälle, missä sinä odottelet, ja -parilla sanalla te sovitte asiasta keskenänne." - -"No, niinkin käy laatuun. Otan mukaan de Wardesin, jotta esiintymiseni -ei pistä silmään." - -"Mikset Manicampia? De Wardes kyllä tunkeutuu joukkoon itsestään, -vaikka hänet tahtoisimmekin jättää tänne." - -"Sekin on kyllä totta." - -"Eihän hän tiedä asiasta?" - -"Ei, ei ollenkaan. Sinä siis olet yhä kylmäkiskoisella kannalla häntä -kohtaan?" - -"Eikö hän ole kertonut sinulle mitään?" - -"Ei. Onko sattunut jotakin erityistä?" - -"Minä en vain siedä sitä miestä nykyään senkään vertaa kuin -ensimmäisellä kerralla tuntiessani vastenmielisyyteni heräävän." - -"No, lähtekäämme. Koetan perillä pitää Manicampia läheisimpänä -kumppanina." - -Kotvasen kuluttua kaikki neljä astuivat alas portaita. Guichen vaunut -odottelivat ulkopuolella, ja he ajoivat kuninkaalliseen palatsiin. - -Matkalla Raoul pohti tehtäväänsä. Kahden salaisuuden ainoana syrjäisenä -tallettajana hän uskoi saavansa selkkauksen sovitetuksi rauhallisesti. -Hän tiesi kykenevänsä jossakin määrin vaikuttamaan Buckinghamiin, ja de -Guiche ehdottomasti tunsi hänen ylemmyytensä; oli senvuoksi hyvinkin -mahdollista, että kiistapuolet kelpoittaisivat jonkun tyydyttävän -välitysmuodon. - -Louvren kirkkaasti valaistussa lehterisalissa, missä hovin kauneimmat -ja huomattavimmat naiset liikkuivat kuin tähtinä taivaan sädehehkussa, -Raoul väkisinkin unohti hetkiseksi de Guichen, katsellakseen Louisea, -joka kumppaniensa keskessä, herkeämättömästi tähysteli timanteissa ja -kullassa loistelevaa kuninkaallista piiriä kuin lumottu kyyhkynen. -Kaikki herrasmiehet seisoivat, ainoastaan kuningas istui. Raoul -havaitsi sitten Buckinghamin asettuneen kymmenkunnan askelen päähän -Monsieurista muutamien ranskalaisten ja englantilaisten aatelismiesten -ryhmään, jotka ihaillen silmäilivät hänen ylvästä ryhtiään ja -vaatepartensa verratonta muhkeutta. - -Jotkut vanhat hovimiehet muistivat hänen isänsä, ja se vertailu ei -kääntynyt pojalle haitalliseksi. Herttua jutteli Fouquetin kanssa, joka -äänekkäästi kuvasi Belle-Isleä. - -"En voi mennä hänen luokseen tällä hetkellä", virkkoi Raoul -ystävälleen. - -"Odota siis ja valitse tilaisuutesi, mutta koeta saada asia pikaiseen -päätökseen; olen ihan suunniltani kärsimättömyydestä." - -"Maltas, tuoltahan tuleekin auttajamme", sanoi Raoul huomatessaan -d'Artagnanin, joka uudessa muskettisoturien kapteenin asussa astui -saliin komeana kuin voiton sankari. Varakreivi suuntasi askeleensa -häntä kohti. - -"Kreivi de la Fère etsi teitä, chevalier", aloitti hän. - -"Hänen seurastaan juuri tulen", vastasi d'Artagnan. - -"Olisin luullut teidän viettävän osan yötäkin yhdessä." - -"Kohtauksen jatkamisesta onkin sovittu." - -Raoulille puhuessaan d'Artagnan samalla tähyili hajamielisesti oikealle -ja vasemmalle ikäänkuin tavoitellen jotakin näkyviinsä. Äkkiä hänen -katseensa tiukentui kiinteäksi kuin kotkan, jolla on saalis tiedossaan. -Raoul seurasi hänen silmäyksensä suuntaa ja näki kyllä, että de Guiche -ja d'Artagnan kumarsivat toisilleen, mutta hän ei päässyt selville, -mihin kapteenin omituisen ylpeä tuijotus kohdistui. - -"Herra chevalier", virkkoi Raoul, "ainoastaan te voisitte tehdä minulle -erään palveluksen." - -"Mitä tarvitset, hyvä varakreivi?" - -"Minun olisi lausuttava pari sanaa erikseen Buckinghamin herttualle, -mutta kun hän parhaillaan haastelee herra Fouquetin kanssa, niin -käsitättehän, ettei minun sovi mennä häiritsemään heitä, saadakseni -herttuan siirtymään syrjemmälle." - -"Ahaa! Onko herra Fouquet täällä?" virkahti d'Artagnan. - -"On, tuolla häh seisoo." - -"Aivan oikein, tosiaankin! Ja onko mielestäsi minulla suuremmat -oikeudet kuin sinulla?" - -"Onhan teillä korkeampi arvoasema." - -"Niin, se on totta, -- muskettisoturien kapteenina! Minulle lupailtiin -tätä nimitystä niin kauan ja sain sen vasta niin äskettäin, että -alituiseen unohdan muutoksen." - -"Ettekö tekisi minulle sitä palvelusta?" - -"Herra Fouquet, hitossa!" - -"Onko teillä jotakin häntä vastaan?" - -"Ei ollenkaan, mutta päin vastoin hän saattaa kylläkin katsella minua -karsaasti. No, selvitettävä se kuitenkin olisi kerran..." - -"Kas, hän tuntuu nyt silmäilevän teitä, -- tai voisikohan..." - -"Ei, ei, sinä et erehdy, minulle hän varmastikin suo sen kunnian." - -"Hetki on siis otollinen." - -"Niinkö luulet?" - -"Menkää, minä rukoilen." - -"Samapa tuo." - -De Guiche ei ollut menettänyt Raoulia näkyvistään ja sai tältä nyt -merkin, että asia oli edistymässä. D'Artagnan marssi suoraan ryhmää -kohti ja tervehti kohteliaasti herra Fouquetia kuten toisiakin. - -"Hyvää iltaa, herra d'Artagnan; me tässä juuri puhelimme -Belle-Isle-en-meristä", sanoi rahaministeri osoittaen sitä -maailmantuntemusta ja esiintymisvarmuutta, joiden kunnollinen -omaksuminen vaatii puolen ihmisiän harjaannuksen, monenkaan pääsemättä -sille tasolle millään opiskelulla. - -"Belle-Isle-en-meristä? Ahaa!" virkkoi d'Artagnan, "Sehän kaiketi on -teidän maahovinne, herra Fouquet?" - -"Herra ministeri vastikään kertoi minulle, että hän on sen lahjoittanut -kuninkaalle", huomautti Buckingham. "Nöyrin palvelijanne, herra -d'Artagnan!" - -"Tunnetteko Belle-Isleä, chevalier?" kysyi Fouquet muskettisoturilta. - -"Olen vain kerran käväissyt siellä, monsieur", vastasi d'Artagnan -huolettomasti. - -"Viivyittekö kauankin?" - -"En kokonaista päivääkään, monseigneur." - -"Ja mitä näitte siellä?" - -"Mitä moniaassa tunnissa ehtiikin nähdä." - -"Siis varsin paljon, kun te olitte katselijana, monsieur." - -D'Artagnan kiitti kohteliaisuudesta kumarruksella. - -Sillävälin Raoul sai annetuksi merkin Buckinghamille ja tämä sanoi nyt: - -"Jätänkin teidän ylhäisyytenne puhelemaan kapteenin kanssa, joka -kykenee paljon paremmin kuin minä arvostelemaan vallinsarvia, -kaivantokaltevuuksia ja miinakäytäviä; muuan ystäväni näkyy viittaavan -minulle." - -Herttua läksi ryhmästä ja lähestyi Raoulia; ohimennessään hän ei -malttanut olla hetkiseksi seisahtumatta sen pelipöydän luo, jonka -ääressä Henriette-prinsessa, leskikuningatar ja nuori kuningaspari -istuivat. - -"Kas niin, Raoul", sanoi de Guiche, "nyt hän tulee; ole vain -päättäväinen ja joutuisa!" - -Raoul astui häntä vastaan, kreivin jäädessä paikalleen tarkkailemaan. -Kohtaus oli sovitettu siten, että molemmat nuoret miehet tapasivat -toisensa tilavalla tyhjällä alalla, jonka toiselle puolelle oli -keräytynyt peliseurueita pöytineen, muutamien vakavien hovimiesten -käyskennellessä toisella sivulla edes takaisin, tuon tuostakin -pysähtyen vaihtamaan keskenään joitakuita huomautuksia. Mutta juuri kun -noiden kahden piti tervehtiä toisiaan, ilmestyikin väliin kolmas: -Filip-herttua lähestyi Buckinghamia sivulta, maalatut huulet mitä -maireimmassa hymyssä, ja lausui huolellisen kohteliaasti: - -"No, hyväinen aika, mitä nyt kuulenkaan, rakas herttua?" - -Buckingham kääntyi väkisinkin hätkähtäen, sillä hän ei ollut huomannut -kruununprinssin tuloa, ja hänen poskipäänsä hieman vaalenivat. - -"Mitä teidän korkeudellenne sitten onkaan niin hämmästyttävää -ilmoitettu?" kysyi hän. - -"Perin ikävä uutinen, joka surettaa syvästi minua kuten koko hoviakin, -monsieur", vastasi prinssi. - -"Ah, teidän korkeutenne on kovin ystävällinen", sanoi Buckingham, -"sillä nähtävästi suvaitsettekin puhua matkastani. - -"Siitä tietysti." - -"Voi, monseigneur, oltuani Pariisissa vasta viisi tai kuusi päivää ei -lähtöni voi tuntua ikävältä muista kuin minusta itsestäni." - -De Guiche kuuli tämän paikaltaan ja säpsähti ihmetyksestä. "Mitä -kummaa!" jupisi hän; "puhuuko hän lähdöstään?" - -Filip jatkoi äskeiseen suosiolliseen tapaansa: "Sen kyllä ymmärrän, -että Ison-Britannian kuningas kutsuu teidät jo takaisin, monsieur, -sillä hänen majesteettinsa Kaarle II, kyeten hyvin arvostelemaan -aatelismiehiä, ei tietenkään tule toimeen ilman teitä. Mutta miten -voittekaan sanoa, että me kaipuutta menettäisimme teidät! Kaikesta -sydämestäni pahoittelen tätä käännettä." - -"Monseigneur", lausui herttua, "voin vakuuttaa teille, että kun lähden -Ranskan hovista..." - -"Niin syynä on ainoastaan hallitsijanne kutsu, sen uskon; mutta jos -vain luulette minun toivomuksellani voivan olla mitään vaikutusta hänen -majesteettiinsa, niin tarjoudun anomaan Kaarle-kuninkaalta, että hän -sallii meidän pitää teitä täällä vielä jonkun aikaa." - -"Olette ylenmäärin hyväntahtoinen, monseigneur", selitti Buckingham; -"mutta saamani määräys on ehdoton. Oleskeluni Ranskassa oli ennakolta -rajoitettu; olen sitä pitkittänyt armollisen hallitsijani pahastumisen -uhalla. Minun olisi pitänyt lähteä jo neljä päivää sitten." - -"Niinkö!" äännähti kruununprinssi. - -"Niin, mutta" -- lisäsi Buckingham korottaen äänensä kuulumaan -kuninkaallisiin naisiinkin asti -- "minä olen sen itämaisen miehen -kaltainen, joka kauniista unennäöstä menetti useaksi päiväksi järkensä, -sitten eräänä aamuna heräten parantuneena. Ranskan hovissa on -hurmioita, jotka voivat vaikuttaa sellaisen unennäön tavoin, -monseigneur, mutta niistäkin havahdutaan matkustamaan. En siis katso -voivani käyttää hyväkseni teidän korkeutenne suosiollista kehoitusta -oleskeluni pitkittämiseen." - -"Ja milloin lähdette?" kysyi Filip huolestuneen näköisenä. - -"Huomenna, monseigneur... Valjakoitani on pidetty varalla jo kolme -päivää." - -Orléansin herttua pudisti päätänsä ikäänkuin sanoakseen: -- Koska -päätöksenne on niin lopullinen, niin minkäpä sille mahtaa. - -Buckingham käänsi katseensa kuninkaallisiin naisiin, kohdaten Itävallan -Annan kiitollisen silmäyksen, jota vahvisti hyväksyvä ele. Herttua -vastasi siihen sydämen kouristusta peittelevällä hymyllä. - -Filip loittoni samalle suunnalle, mistä oli tullutkin, ja samassa de -Guiche lähestyi englantilaista herttuaa toisaalta. Raoul luuli -kärsimättömän ystävänsä kiirehtivän itse antamaan haastetta ja asettui -hänen tielleen. - -"Ei, ei, Raoul, se kaikki on nyt rauennut", sanoi de Guiche ojentaen -molemmat kätensä herttualle ja vetäen hänet pilarin taakse. "Oi, -herttua, herttua", pyysi hän, "antakaa minulle anteeksi, mitä teille -kirjoitin; minä olin hupelo! Palauttakaa se kirje!" - -"Niin, se on totta, -- te ette voi enää olla katkeroitunut minua -vastaan", virkkoi nuori herttua kaihomielisesti hymyillen. - -"Voi, rakas herttua, pyydän kaikesta sydämestäni anteeksi!... -Ystävyyteni, ikuinen ystävyyteni..." - -"Miksipä tosiaankaan muistelisimme mitään ikävää välillämme, kreivi, -kun nyt jätän hänet enkä sitten enää milloinkaan näe häntä?" - -Raoul kuuli nuo sanat ja käsitti läsnäolonsa tarpeettomaksi noille -kahdelle nuorelle miehelle, jotka olivat heltymässä yhä hartaampaan -sydämellisyyteen keskenään. Hän peräytyi muutaman askeleen ja joutui -siten lähelle de Wardesia, joka puheli Lotringin junkkarin kanssa -Buckinghamin lähdöstä. "Viisas väistyminen!" pisti de Wardes. "Miten -niin?" - -"Se säästää kunnon herttualta miekaniskun vaaran." Molemmat puhkesivat -nauramaan. - -Kiukustuen käännähti Raoul heihin päin otsa rypyssä, ohimot -punehtuneina ja huulilla halveksiva sävy. Lotringin junkkari kiepahti -kannoillaan ja vetäysi sivummalle, mutta de Wardes seisoi -varmaryhtisenä paikallaan. - -"Monsieur", sanoi Raoul kiusanhengelle, "te ette siis voi vieraantua -panettelemasta ihmisiä selän takana? Herra d'Artagnanin häpäisemisestä -olette nyt kääntynyt latelemaan herjauksianne herttuaakin vastaan." - -"Hoo, monsieur", vastasi de Wardes, "tiedätte toki, että väliin -loukkaan päin silmiäkin." - -He seisoivat niin lähekkäin, että olkapäät osuivat vastatusten, kasvot -kumartuivat toisiansa kohti ikäänkuin molemminpuolisesti polttaakseen -vastustajaa hehkullaan. Toinen oli ehdottomasti raivostunut -katkeruutensa huippukohtaan, toinen joutunut kärsivällisyytensä -loppuun. - -Yhtäkkiä he kuulivat säveän ja kohteliaan äänen lausuvan takanaan: - -"Taidettiin mainita nimeäni!" - -He käännähtivät päin ja näkivät d'Artagnanin, joka säteilevin silmin ja -herttaisesti myhäillen oli laskenut kätensä de Wardesin olalle. Raoul -siirtyi askeleen syrjään, suodakseen tilaa muskettisoturille. De -Wardesin koko ruumista värisytti; hän kalpeni, mutta ei hievahtanut. - -Yhä myhäillen d'Artagnan asettui Raoulin luovuttamalle paikalle. - -"Kiitos, rakas Raoul", sanoi hän. "Herra de Wardes, minulla on hiukan -puheltavaa teidän kanssanne. Älä mene pois, Raoul; kuka hyvänsä saakoon -kuulla, mitä lausun herra de Wardesille." Sitten hänen hymynsä häipyi, -ja katse kävi kovaksi ja teräväksi kuin pistomiekan kärki. - -"Olen käytettävissänne, monsieur", virkkoi de Wardes. - -"Monsieur", aloitti d'Artagnan jälleen, "jo kauan olen etsinyt -tilaisuutta puhutellakseni teitä; vasta tänä iltana osuitte mukavasti -tavattavaksi. Paikka vain on myönnettävä hankalasti valituksi; mutta -jos viitsitte pistäytyä minun huoneeseeni, ei teidän tarvitse vaivautua -pitemmälle kuin yhden porraskäytävän päähän tästä salista." - -"Kyllä seuraan teitä, monsieur", myöntyi de Wardes. - -"Oletteko täällä yksin, monsieur?" tiedusti d'Artagnan. - -"Ei, mukanani tuli kaksi ystävää, herrat Manicamp ja de Guiche." - -"Hyvä", sanoi d'Artagnan, "mutta kaksi on vähän. Kyllä kai saisitte -käsille vielä joitakuita lisää?" - -"Miksen!" arveli nuori mies tietämättä, mihin d'Artagnan tähtäsi. "Niin -monta kuin haluatte." - -"Ystäviä?" - -"Niin, monsieur." - -"Hyviä ystäviä?" - -"Aivan." - -"No niin, kerätkää niitä nyt minkä tähän kiireeseen ehditte, minä -pyydän. Ja tule sinä myös, Raoul... Ei olisi hullumpaa, jos saisit -suostutelluksi mukaan herra Buckinghaminkin. - -"Hyväinen aika, kuinka perusteellista valmistelua, monsieur!" sanoi de -Wardes yrittäen hymyillä. - -Kapteeni viittasi häntä vain pysymään maltillisena ja sanoi: - -"Hiljaa hyvää tulee. Minä siis odotan teitä, monsieur." - -"En jää pois puhuttelustanne." - -"Näkemiin." - -Ja d'Artagnan suuntasi kulkunsa huoneeseensa, missä kreivi de la Fère -odotteli ikkunakomeroon istuutuneena. - -"No?" tiedusti hän nähdessään ystävänsä astuvan sisälle. - -"Niin", vastasi tämä, "herra de Wardes suvaitsee kunnioittaa minua -pikku vierailulla muutamien läheistensä ja meidän ystäviemme seurassa" - -Heti muskettisoturin perässä ilmestyivätkin de Wardes ja Manicamp. De -Guiche ja Buckinghamin herttua seurasivat heitä hyvin ihmeissään, -tietämättä mitä heistä tahdottiin. Lopuksi saapui Raoul kahden tai -kolmen aatelismiehen seurassa. Hänen katseensa siirtyi sisääntullessa -läsnäolijasta toiseen, kunnes hän huomasi isänsä ja asettui tämän -viereen. - -D'Artagnan tervehteli vieraitaan mitä kohteliaimmin; hän oli -säilyttänyt tyynen ja sydämellisen sävynsä. Seurue edusti yksinomaan -huomattavassa asemassa olevia hovimiehiä. Esitettyään erikseen kullekin -anteeksipyynnön siitä, että oli vaivannut heitä, hän kääntyi de -Wardesiin, joka lujasta itsehillinnästään huolimatta ei voinut salata -levottomuuden sekaista hämmästelyä. - -"Monsieur", aloitti hän, "kun nyt olemme kuninkaan salin ulkopuolella -ja sovinnaisuuden sääntöjä loukkaamatta voimme puhella ääneen, tahdon -selittää teille, minkätähden olen ottanut vapaudekseni pyytää teitä -luokseni ja samalla kutsua koolle nämä herrat. Olen kuullut ystävältäni -kreivi de la Fèreltä, millaisia häpäiseviä viittauksia te levittelette -minusta, ja te olette sanonut pitävänne minua verivihollisena, koska -muka olin isänne vihamies." - -"Se on totta, monsieur, niin olen sanonut", vastasi de Wardes, jonka -kalpeuteen ilmestyi heikkoa punaa. - -"Te siis syytätte minua rikoksesta, hairahduksesta tai -halpamaisuudesta? Pyydän teitä määrittelemään syytöksenne." - -"Todistajien kuullen, monsieur?" - -"Niin juuri, todistajien kuullen, ja näettehän, että he ovat -erityistuntijoita kunniakysymyksissä." - -"Te ette näy käsittävän hienotuntoisuuttani, monsieur. Olen syyttänyt -teitä, mutta salannut asian, josta moitteeni johtuu. En ole puuttunut -mihinkään yksityiskohtiin, olen tyytynyt lausumaan julki vihani niille -henkilöille, joille minun oli melkein velvollisuutenani saattaa -teidät tunnetuksi oikealta kannalta. Te ette ole pitänyt lukua -vaiteliaisuudestani, vaikka etunne olisi sitä vaatinut. En tunne tässä -teidän tavallista ymmärtäväisyyttänne, herra d'Artagnan." - -D'Artagnan pureskeli viiksenpäitänsä ja sanoi: "Minulla on jo ollut -kunnia pyytää teiltä selvitystä valituksistanne, monsieur." - -"Ihan ääneenkö?" - -"_Parbleu_!" - -"Minä puhun siis..." - -"Oikein, monsieur", sanoi d'Artagnan kumartaen, "me kuuntelemme -kaikin." - -"No niin, monsieur, ei ole kysymys mistään minulle tehdystä -vääryydestä, vaan isääni kohdanneesta häväistysjutusta." - -"Sen olette jo sanonut." - -"Niin, mutta on asioita, joihin kajotaan vain epäröiden." - -"Jos sellaista epäröimistä todella on olemassa, niin pyydän teitä -voittamaan sen, monsieur." - -"Siinäkin tapauksessa, että on kysymys häpeällisestä teosta?" - -"Joka tapauksessa!" - -Tämän kohtauksen todistajat alkoivat katsella toisiaan hieman -levottomasti. Tyynnyttävää oli kuitenkin nähdä, että d'Artagnanin -kasvot eivät ilmaisseet mitään jännitystä. - -De Wardes oli vaiti. - -"Puhukaa, monsieur", tiukkasi muskettisoturi. "Tehän panette meidät -suotta odottelemaan." - -"No niin, kuulkaa siis! Isäni rakasti erästä naista, jalosukuista -naista, ja tämä vastasi hänen rakkauteensa." - -D'Artagnan vaihtoi Atoksen kanssa katseen. De Wardes jatkoi: - -"Herra d'Artagnan sieppasi kirjeitä, joissa sovittiin kohtauksesta, -asettui odotetun sijalle valepuvussa ja käytti väärin pimeyttä." - -"Se on totta", myönsi d'Artagnan. - -Läsnäolijain keskuudesta kuului heikkoa sorinaa. - -"Niin, minä todellakin tein sen huonon kolttosen. Teidän olisi tullut -lisätä, monsieur, kun olette niin puolueeton, että minä en tuon -tapauksen sattuessa ollut vielä yhtäkolmatta täyttänyt." - -"Teko ei silti ole vähemmin häpeällinen!" lausui de Wardes, "ja järkevä -ikä riittää pidättämään kunnon aatelismiestä siten polkemasta niin -ehdotonta säädyllisyyden vaatimusta." - -Kuului jälleen sorinaa, mutta se ilmaisi ihmettelyn ohella jo melkein -epäilyäkin. - -"Se oli kyllä häpeällinen petos", virkkoi d'Artagnan, "enkä minä -olekaan odottanut, kunnes herra de Wardes moittisi minua, vaan olen jo -aikaa sitten soimannut siitä itseäni, ja hyvin katkerasti. Karttuva ikä -antoi minulle enemmän järkevyyttä ja etenkin rehellisyyttä, ja olen -pitkäaikaisella katumuksella sovittanut sen rikkomukseni. Mutta minä -vetoan teihin, hyvät herrat. Se tapahtui vuonna 1626, ja siihen aikaan --- omaksi onneksenne tunnette te sen ainoastaan muiden muistelmista -- -ei oltu kovinkaan tunnollisia lempiseikoissa; säädyllisyyden ja -kunniallisuuden käsitteet olivat tällä alalla silloin huomattavasti -väljempiä. Me olimme nuoria sotureita, jotka yhtämittaa jaoimme tai -saimme iskuja, miekka aina paljastettuna tai ainakin puolittain -vedettynä huotrasta; alati häilyimme elämän ja kuoleman vaiheella, sota -kovetti luontoamme, ja kardinaali piti meitä lujilla. Mutta katunut -olen, ja sanonpa lisäksi, että kadun yhä vieläkin, herra de Wardes." - -"Sen kyllä voin käsittää, monsieur; sellaisen teon täytyikin johtaa -katumukseen. Mutta te olette silti syypää jalosydämisen naisen tuhoon. -Asianomainen ei voinut kestää häpeäänsä ja kokemaansa törkeätä -röyhkeyttä, hän pakeni Ranskasta, ja sen koommin ei ole kuultu, mihin -hän joutui.,." - -"Oh, on vainkin, monsieur", huomautti kreivi de la Fère, ja synkästi -hymyillen hän ojensi kätensä de Wardesia kohti. "Hänet on nähty -myöhemmin, ja täälläkin on henkilöitä, jotka muussa yhteydessä -kuultuaan puhuttavan hänestä voivat tuntea hänet kuvauksestani. Hän oli -viidenkolmatta ikäinen, hento, kalpea, vaaleaverinen, toistamiseen -mennyt naimisiin Englannissa." - -"Naimisiin?" äännähti de Wardes. - -"Vai niin, te ette siis tiennyt, että hän oli ollut naimisissa? -Huomaatte meidän olevan paremmin selvillä, herra de Wardes. Tiedättekö -sitäkään, että häntä tavallisesti sanottiin myladyksi, lisäämättä -mitään nimeä tähän säätyarvoon?" - -"Kyllä, monsieur, sen tiedän." - -"Hyvä Jumala!" mutisi Buckingham. - -"No niin, tämä nainen, joka oli tullut Englannista, palasi sinne, ensin -kolmasti yritettyään salamurhaa herra d'Artagnania vastaan. Se oli -tavallaan oikeutettua, sen myönnän, koska herra d'Artagnan oli häntä -loukannut. Mutta tällä naisella ei sitten Englannissa ollut oikeutta -vietellä pauloihinsa erästä nuorta miestä, joka oli lordi Winterin -palveluksessa ja nimeltään Felton. Te kalpenette, lordi Buckingham, ja -katseenne ilmaisee sekä vimmastusta että tuskaa. Jatkakaa te -kertomusta, mylord, ja sanokaa herra de Wardesille, mikä oli se nainen, -joka pani tikarin teidän isänne murhaajan käteen." - -Kaikilta pääsi huudahdus. Nuori herttua pyyhkäisi nenäliinalla hikeä -otsaltaan. Huoneessa syntyi jälleen syvä hiljaisuus. - -"Te näette, herra de Wardes", aloitti sitten d'Artagnan, joka oli -käynyt yhä totisemmaksi omien muistojensa herätessä Atoksen sanoista, -"te näette, että minun hairahdukseni ei aiheuttanut ihmissielun -turmiota, sillä se sielu oli jo aikaisemmin auttamattomasti -turmeltunut. Katumukseni on vain omantunnon asia. Ja tämän tultua -todetuksi on minun vain nöyrästi pyydettävä anteeksi häpeällistä -rikkomustani teiltä, herra de Wardes, niinkuin olisin pyytänyt -isältänne, jos hän vielä eläisi tai jos olisin tavannut hänet -palattuani Ranskaan Kaarle I;n kuoleman jälkeen." - -"Mutta tuo on liikaa, herra d'Artagnan!" huudahtivat useat äänet -vilkkaasti. - -"Ei, hyvät herrat", sanoi kapteeni. "Ja nyt, herra de Wardes, toivon -kaiken olevan kunnossa meidän välillämme, jotta teidän ei enää sovi -puhua minusta pahaa. Olenhan nyt suoriutunut siitä jutusta, eikö -totta?" - -De Wardes kumarsi änkyttäen jotakin. - -"Samalla toivon", jatkoi d'Artagnan lähestyen nuorta miestä, "ettette -enää puhu pahaa muistakaan kunniallisista miehistä, mikä näkyy tulleen -kiusalliseksi tavaksenne. Kun kerran olette niin tunnontarkka ja -täydellinen mies, että soimaatte vanhaa soturia kolmekymmentäviisi -vuotta sitten tapahtuneesta nuoruudenhairahduksesta, -- kun tahdotte -esiintyä sellaisena ankaran nuhteettomuuden edustajana, niin siihen -sisältyy äänetön sitoumus olla itse mitenkään loukkaamatta omantunnon -ja kunnian vaatimuksia. Ottakaa siis tarkoin huomioon, mitä minulla on -vielä sanottavana teille, herra de Wardes. Varokaa toimittamasta -kuuluviini mitään juttua, missä teidän nimenne esittää hankalaa osaa!" - -"On turha lausua tyhjiä uhkauksia, monsieur", sanoi de Wardes. - -"Oh, minä en ole vielä lopettanut", vastasi d'Artagnan, "ja teidän on -pakko antaa minun haastaa suuni puhtaaksi." - -Seurue kävi jälleen uteliaaksi. - -"Te puhuitte vastikään ankarasti erään naisen ja isänne kunniasta; se -puhe miellytti meitä, sillä on lohdullista ajatella, että tuollainen -hienotuntoisuus ja oikeudenharrastus, joka ei näköjään johdellut meidän -sieluamme nuoruuden päivinä, on kuitenkin saanut valtaa lapsissamme, ja -on yleensäkin kaunista nähdä nuoren miehen siinä iässä, jolloin naisten -kunnian ryöstäminen on ajattelemattomana tapana, ryhtyvän pitämään sitä -arvossa ja puolustamaan sitä." - -De Wardes puristi huulensa yhteen ja kätensä nyrkkiin, ilmeisesti hyvin -levottomana tietämään, miten tämä puhe päättyisi, kun johdanto ei -luvannut mitään hyvää. - -"Mutta kuinka voittekaan te silloin", jatkoi d'Artagnan, "alentua -sanomaan varakreivi de Bragelonnelle, ettei hän tuntenut äitiään?" - -Raoulin silmät salamoivat. - -"Oh, herra chevalier!" huudahti hän syöksähtäen esiin, "se asia koskee -vain minua!" - -De Wardes hymyili häijysti. D'Artagnan työnsi käsivarrellaan Raoulin -takaisin. - -"Äläpäs keskeytä minua, nuori mies", sanoi hän ja pitkitti halliten -katseellaan de Wardesia: "Käsittelen tässä kysymystä, jota ei -voi selvittää miekalla. Käsittelen sitä kunniallisten miesten -kuullen, jotka kaikki ovat montakin kertaa paljastaneet säilänsä -kiistaseikoissa; he ovat päteviä asiantuntijoita ja tietävät, että -jokainen salaisuus, josta taistellaan, lakkaa olemasta salaisuus. -Toistan siis kysymykseni herra de Wardesille: millä perusteella olette -loukannut tätä nuorta miestä, samalla herjaten sekä hänen isäänsä että -äitiään?" - -"Minun nähdäkseni", vastasi de Wardes, "ihmisellä on vapaa sananvalta, -kun hän tarjoutuu puoltamaan lausumaansa kaikilla niillä keinoilla, -jotka kunniallisella aatelismiehellä on käytettävissään." - -"Kah, monsieur, sanokaapa siis minulle, millä keinoin kunniallinen -aatelismies voi puoltaa pahaa puhetta?" - -"Miekalla, pistoolilla..." - -"Niin väittäessänne ette loukkaa ainoastaan tervettä järkeä, vaan -myöskin uskonnon ja kunnian lakeja; te panette alttiiksi monen ihmisen -hengen, paitsi omaanne, joka jo tuntuu vakinaisesti uhatulta. Kaikilla -muodeilla on oma aikansa, monsieur, ja kaksintaistelut eivät ole enää -muodissa, siitä puhumattakaan, että hänen majesteettinsa on nimenomaan -kieltänyt ne. Ollaksenne johdonmukainen ritaruuskäsitteissänne tulee -teidän vain koreasti esittää anteeksipyyntönne herra Raoul de -Bragelonnelle, sanoa hänelle, että te pahoittelette kevytmielistä -huomautteluanne ja että hänen syntyperänsä jalosukuisuus ja puhtaus -eivät ilmene ainoastaan hänen sydämessään, vaan myöskin kaikessa -toiminnassaan. Sen te teette, herra de Wardes, niinkuin minä -- vanha -kapteeni -- äsken nöyristyin maitoparran edessä." - -"Ja ellen tee sitä?" kysyi Wardes. - -"No, silloin on seurauksena..." - -"Minkä te luulette voivanne estää", tokaisi de Wardes hymyillen; -"seurauksena on, että teidän johdonmukainen sovittelunne kuitenkin -kaikitenkin päättyy kuninkaan käskyjen rikkomiseen." - -"Ei, monsieur", vastasi kapteeni tyynesti, "te erehdytte." - -"Mitä muutakaan voisi olla seurauksena?" - -"Että minä menen puhuttelemaan kuningasta, jonka hyvässä suosiossa -olen, -- jolle minulla on ollut onni tehdä muutamia palveluksia jo -silloin kun te ette vielä ollut syntynytkään ja joka juuri äsken -lähetti minulle pyynnöstäni allekirjoitettuna täyttämättömän -vangitsemislomakkeen Bastiljin kuvernööriä herra Baisemeaux de -Montlezunia varten, -- ja että sanon kuninkaalle: 'Sire, eräs mies on -kehnosti solvannut herra de Bragelonnea kunniattomalla huomautuksella -hänen äidistään. Olen kirjoittanut hänen nimensä lomakkeeseen, jonka -teidän majesteettinne on suvainnut minulle antaa, niin että herra de -Wardes on nyt lähetetty kolmeksi vuodeksi Bastiljiin.'" - -Ja d'Artagnan otti taskustaan valmiiksi vahvistetun määräyksen ja -näytti sitä de Wardesille. - -Huomatessaan sitten, että nuori mies ei ollut täysin vakuuttunut, vaan -piti varoitusta ainoastaan uhkauksena, hän kohautti olkapäitään ja -astui kylmäkiskoisesti pöydän ääreen, missä oli kirjoitusneuvot ja -kynä, jonka pituus olisi voinut peloittaa itse topografi Portostakin. - -Nyt de Wardes tajusi että uhkaus oli aivan vakava. Bastilji oli jo -siihen aikaan varma hauta. Hän astui askeleen Raoulia kohti ja sanoi -melkein kuulumattomalla äänellä: - -"Monsieur, pyydän teiltä anteeksi herra d'Artagnanin äskeisen sanelun -mukaisesti ja siihen pakotettuna." - -"Vielä silmänräpäys, monsieur", huomautti muskettisoturi mitä -levollisimmin; "te hairahdutte sanoissanne. Täsmällisempää on lausua: -'ja kuten omatuntoni vaatii'. Uskokaa minua, nämä sanat ovat paremmat -kuin oma ehdotuksenne; vielä parempi olisi, että ne myös sattuvammin -ilmaisisivat mielialaanne." - -"Olkoon menneeksi niin", mukausi de Wardes. "Mutta totta puhuen -myöntäkää, hyvät herrat, että miekanpisto läpi ruumiin, kuten entiseen -aikaan annettiin, oli parempi kuin tällainen mielivalta." - -"Ei, monsieur", vastasi Buckingham, "sillä miekanpisto ei ratkaise, -oletteko oikeassa vai väärässä; se osoittaa ainoastaan, oletteko -enemmän tai vähemmän taitava kuin vastakumppaninne." - -"Monsieur!" huudahti de Wardes. - -"Oh, te tahdotte lausua jotakin ilkeyttä", puuttui puheeseen -d'Artagnan, "ja minä teen teille palveluksen, kun keskeytän teidät." - -"Joko nyt riittää, monsieur?" kysyi de Wardes. - -"Jo kerrassaan", vakuutti d'Artagnan; "ja nämä herrat ja minä olemme -hyvin tyytyväisiä teihin." - -"Mutta minäpä takaan teille, monsieur", uhkasi de Wardes, "että teidän -sovinnonhieromisestanne ei tule onnellisia seurauksia." - -"Kuinka niin?" - -"Minä lyön vetoa, että herra de Bragelonne ja minä erkanemme entistä -vihamielisempinä." - -"Mitä minuun tulee, niin te ehdottomasti erehdytte, monsieur", vastasi -Raoul; "minä en nyt enää tunne vähäisintäkään kaunaa teitä kohtaan -sydämessäni." - -Viimeinen isku musersi de Wardesin. Hän silmäili neuvottomana -ympärilleen. - -D'Artagnan kumarsi kohteliaasti herrasmiehille, jotka olivat -hyväntahtoisesti olleet saapuvilla selvittelyssä, ja vieraat poistuivat -puristaen hänen kättään. - -Mutta yksikään käsi ei ojentunut de Wardesille. "Haa!" karjaisi nuori -mies kykenemättä enää hillitsemään raivoa, joka kipeästi kuohutti hänen -sydäntään; "minä en siis tapaa ketään, jolle voisin kostaa!" - -"Kyllä sentään, monsieur, sillä minä olen paikalla", virkkoi uhkaava -ääni hänen korvaansa. - -Käännähtäessään de Wardes näki Buckinghamin herttuan, joka epäilemättä -oli tässä tarkoituksessa jättäytynyt jäljellepäin ja lähestynyt häntä. - -"Te, monsieur!" huudahti de Wardes. - -"Niin, minä. Minähän en ole Ranskan kuninkaan alamainen, enkä jää hänen -alueelleen, koska olen lähdössä Englantiin. Minullekin on kasautunut -yltäkyllin mielenkarvautta ja kiukkua, joten hehkun halusta saada -kostaa jollekulle niinkuin tekin. Hyväksyn kyllä herra d'Artagnanin -perusteet, mutta minua ei mikään sido sovelluttamaan niitä teihin. Olen -englantilainen, ja esitän vuorostani nyt teille samaa, mitä olette -turhaan ehdottanut muille." - -"Herra herttua!" hämmästeli de Wardes. - -"No, hyvä herra de Wardes, kun kerran olette niin talttumattoman vimman -vallassa, niin ottakaa siis minut auttamaan sen purkautumista. Olen -puolentoista vuorokauden kuluttua Calaisissa. Tulkaa mukaan, taival -tuntuu meistä lyhyemmältä, jos matkaamme yhdessä. Vedämme sitten -miekkamme rantahietikolla, jota vuoksi nousee peittämään, niin että se -vuorotellen on kuusi tuntia Ranskan kamaraa ja kuusi tuntia Jumalan -aluetta." - -"Hyvä on", vastasi de Wardes; "suostun tarjoukseenne." - -"_Pardieu_", sanoi herttua, "jos surmaatte minut, hyvä herra de Wardes, -niin teette minulle erinomaisen palveluksen, sen takaan." - -"Parastani yritän mieliksenne, herttua", vastasi de Wardes. - -"On siis sovittu, -- otan teidät saattolaisekseni." - -"Olen käytettävissänne. Totisesti tarvitsenkin kunnollista vaaraa ja -kuolemanuhkaa tyynnytyksekseni." - -"No, luulen teidän löytäneen, mitä olette tavoitellut. Palvelijanne, -herra de Wardes; huomenna aamulla ilmoittaa lakeijani teille täsmälleen -lähtöhetken, ja me matkustamme yhdessä kuin hyvät ystävykset. Yleensä -taivallan hyvin kiireisesti. Hyvästi!" - -Buckingham kumarsi de Wardesille ja palasi kuninkaan luo. De Wardes -läksi rivakasti astelemaan asuintaloonsa. - - - - -95. - -Herra Baisemeaux de Montlezun. - - -De Wardesin saatua hiukan jyrkeän opetuksensa Atos ja d'Artagnan -lähtivät yhdessä alas portaita, jotka johtivat kuninkaallisen palatsin -pihalle. - -"Kuulehan", virkkoi Atos ystävälleen, "kyllä Raoulille käy -mahdottomaksi välttää joutumasta ennemmin tai myöhemmin -kaksintaisteluun tuon de Wardesin kanssa; se mies on yhtä säikkymätön -kuin pahanilkinenkin." - -"Niin, tunnenhan ne penteleet", muisteli d'Artagnan, "oltuani -tekemisissä isän kanssa. Sanonpa sinulle, että se pahalainen pani minut -lujille, vaikka siihen aikaan olin joustavimmassa kunnossani ja julman -sisukas. Olisi kuitenkin kannattanut katsella, kuinka minä hänet -lopulta ratkoin. Voi, veikkonen, sellaisia kiistakoitoksia ei saakaan -nähdä nykyään; minulla oli ikäänkuin elohopeaa suonissani, käteni ei -kyennyt hetkeäkään pysymään alallaan, ja sen sinä tiedätkin, Atos, joka -olet nähnyt minut pitelemässä miekkaa. Ei siinä enää ase ollutkaan -pelkkä teräskalu, vaan kiemurteleva ja venyvä käärme tapaamassa -otollisinta puraisuasentoa; otin välimatkaksi kuusi jalkaa, sitten -kolme, tunkeusin ihan kiinni viholliseen ja taas kimmahdin kymmenen -jalkaa sivulle. Ei pätenyt ihmisvoima vastustamaan sitä hurjaa -reuhtomista. Ja kaikesta huolimatta tuo vanhempi de Wardes sukunsa -sitkeydellä ja kiukkuisella urheudella piti puoliaan niin kauan, että -muistan ottelun päättyessä sormieni tuntuneen puutuneilta." - -"Poika siis tavoittelee Raoulia, kuten sanoin", virkkoi Atos, "ja Raoul -onkin aina helposti käsillä. Varmasti de Wardes ärsyttää hänet -ratkaisuun." - -"Samaa arvelen minäkin, hyvä ystävä, mutta Raoul on harkinnut asemansa -hyvin: hän on ympäristölleen sanonut, että hän ei kanna mitään kaunaa -de Wardesia vastaan. Niinpä toinen joutuu yksinään riidanrakentajaksi, -ja silloin Raoul jää edulliselle puolelle. Kuningas ei voi -pahastua hänelle, ja pikku närkästyksestä me kykenisimme Ludvigin -lepyttàmäänkin. Mutta mistä tämä pelko ja rauhattomuus sinussa, joka et -hevin hätäänny?" - -"Katsos, olen muutenkin ahdistuneella mielellä. Raoul menee huomenna -kuninkaan luo, joka lausuu hänelle käsityksensä eräästä avioliitosta. -Raoul tuskastuu kuten rakastavainen ainakin, ja jos hän pahimmoikseen -kohtaa de Wardesin, niin pommi räjähtää heti." - -"Meissä on miestä estämään se räjähdys." - -"Ei minussa, sillä minä tahdon palata maalle. Kaikki tämä hovin -tekoloisto ja viheliäinen vehkeily tympäisee sieluani. En ole enää -siinä iässä, että voisin suopua uudenaikaisiin pikkumaisuuksiin. Olen -lukenut Luonnon suuresta kirjasta niin paljon kaunista ja suurta, etten -voi uhrata mitään harrastusta joutavanpäiväiseen supinaan, jolla tuo -väki pyrkii pettämään itseänsä. Sanalla sanoen ikävystyn pilalle -Pariisissa kaikkialla muualla paitsi sinun seurassasi, ja kun en voi -lyöttäytyä eroamattomaksi saattolaiseksi, niin riennänkin takaisin -kotipuoleeni." - -"Oh, kuinka väärässä sinä olet, Atos, ihan kieltäen alkuperäisen -olemuksesi ja sielusi tarkoitusperän! Sinunlaatuisesi miehet ovat -luotuja säilymään täysissä sielunkyvyissään viimeiseen päiväänsä asti. -Vanha espanjalainen säiläni, jonka muistanet La Rochellen päiviltä, -palveli minua kolmekymmentä vuotta ihan täysikelpoisena; viime talvena -satuin sen pudottamaan Louvren marmorilattiaan, ja se napsahti poikki, -veikkoseni, mutta teetinpä siitä metsästyspuukon, joka kestää vielä -sata vuotta. Sinä, Atos, noin uskollinen, rehellinen, järkkymättömän -miehuullinen ja harvinaisen laajatietoinen ylimys, sinä olet mies, jota -tarvitaan kuninkaitten neuvojaksi ja tueksi. Jää tänne: herra Fouquet -ei ole pitkäaikainen." - -"Kas vain", sanoi Atos hymyillen, "d'Artagnanko siten ensin kohottaa -minut pilviin ja Olympon jumalain tasalle, sitten paiskatakseen minut -maahan ryömimään? Minulla on suurempia pyrkimyksiä, ystäväiseni. -Alistuisinko ministeriksi, orjaksi! Enkö ole korkeammalla, kun minua ei -mikään ulkonainen riippuvaisuus kahlitse? Muistan sinun toisinaan -sanoneen minua suureksi Atokseksi, mutta jos olisin ministeri, niin -kyllä vainkaan et näkisi minussa aihetta siihen määritelmään. Ei, ei, -minä en sillä tavoin astu valjaisiin." - -"No, ei siitä sitten sen enempää; luovu kaikesta, veljellisyydestäkin!" - -"Voi, veikkonen, melkeinpä nyt sydännyt tylyksi!" - -D'Artagnan puristi lämpimästi Atoksen kättä. "Ei, ei, lähde kaikista -huolista vapaana itsenäiseen yksinäisyyteesi. Raoul tulee kyllä -toimeen, minä pysyn Pariisissa." - -"Lausun sinulle siis vain hyvästi; huomenna aamun valjetessa nousen -ratsaille." - -"Ethän voi yksin palata hotelliisi; minkätähden et ole ottanut -Grimaudia mukaasi?" - -"Grimaud nukkuu, veliseni; hän menee hyvissä ajoin makuulle. -Vanhus-parka alkaa raihnaantua. Hän tuli mukanamme Bloisista, mutta -minä pakotin hänet täällä pysyttelemään kotosalla, sillä jos hänen -pitäisi lähteä riittämättömän levon jälkeen neljänkymmenen lieuen -paluumatkalle, menehtyisi hän valituksen sanaa virkkamatta. Mutta ilman -Grimaudiani en saa olluksi matkoilla." - -"Minäpä annan sinulle soihdunkantajaksi muskettisoturin. Hei, tänne -joku!" ja d'Artagnan kumartui alimman porrassillakkeen kullatun kaiteen -yli. - -Seitsemän tai kahdeksan muskettisoturia kiirehti heti näkyviin -alakerran eteisestä. - -"Kuka teistä tarjoutuu saattamaan herra kreivi de la Fèreä?" huusi -d'Artagnan. - -"Kiitän teitä huomaavaisuudestanne, hyvät herrat, mutta minä en -mitenkään voi vastaanottaa palvelusvuorolla vartioitsevan aatelismiehen -syrjäytymistä tällä tavoin virkavelvollisuuksistaan", kieltäysi Atos. - -"Minun kyllä sopisi palata kreivin mukana", lausui joku, "mutta minulla -on puheltavaa herra d'Artagnanille." - -"Kuka se on?" kysyi d'Artagnan tirkistäen hämyyn. - -"Minä, hyvä herra d'Artagnan." - -"Herra varjele, eikö se olekin Baisemeauxin ääni!" - -"On oikein, monsieur." - -"Mutta, hyvä Baisemeaux, mitä te siellä pihaovella värjöttelette?" - -"Odotan teidän määräyksiänne, hyvä herra d'Artagnan." - -"Äh, minua epäkelpoa!" virkahti d'Artagnan; "teillehän tosiaan oli -annettu tieto aiotusta vangitsemisesta. Ja tulittekin vielä itse, sen -sijaan että olisitte lähettänyt jonkun virkamiehenne!" - -"Halusin samalla saada hiukan puhua kanssanne." - -"Olisitte ilmoittanut minulle!" - -"Saatoin odottaakin", vastasi herra Baisemeaux sävyisästi. - -"Minä jätän sinut. Hyvää yötä vain, d'Artagnan", toivotti Atos -ystävälleen. - -"Älä toki mene ennen kuin esittelen sinulle herra Baisemeaux de -Montlezunin, Bastiljin kuvernöörin." Baisemeaux ja Atos kumarsivat -toisilleen. "Mutta te olettekin kyllä tuttuja jo vanhastaan", lisäsi -d'Artagnan. - -"Olen hämärästi muistelevinani", myönsi Atos. - -"Niin, tiedätkös, hyvä ystävä, tässä on sama Baisemeaux, joka meidän -vastustajanamme Richelieun henkivartiostossa palvellessaan toimitti -meille tilaisuuden moneen kelpo otteluun suuren kardinaalin päivinä." - -"Aivan oikein", vastasi Atos, hyvästellen heidät kohteliaasti. - -"Herra kreivi de la Fère, jolla oli salanimenä Atos", supatti -d'Artagnan Baisemeauxin korvaan. - -"Niin, niin, uljas mies, yksi niistä kuuluisista neljästä sankarista", -muisti Baisemeaux. - -"Aivan. No, rupeammeko juttusille, hyvä Baisemeaux?" - -"Jos suvaitsette." - -"Mitä ensiksikin määräyksiin tulee, niin niitä ei olekaan. Kuningas on -luopunut vangituttamasta asianomaista." - -"Voi, sepä ikävää!" huoahti Baisemeaux. - -"Hitto! Ikävääkö se on?" huudahti d'Artagnan nauraen. - -"Niinpä tietenkin", selitti vankilanpäällikkö, "sillä hoidokithan ovat -minun pääomaani." - -"Kas, se on totta. En tullut ajatelleeksi sitä puolta asiasta." - -"Ei siis ketään liikene minulle?" Baisemeaux huokasi toistamiseen. -"Teidän sitä kelpaa", sanoi hän sitten; "nyt olette muskettisoturien -kapteeni!" - -"Kyllähän tämä vetelee. Mutta enpä näe, mitä kadehtimista teillä olisi -minussa: Bastiljin kuvernöörinähän olette Ranskan tärkeimmän linnan -päällikkö." - -"Kyllähän niin", myönsi Baisemeaux apeasti, - -"Tuon sanotte kuin olisitte omia kaittavianne, _mordioux!_ Mielelläni -minä vaihtaisin vuosirahani teidän palkkaetuihinne!" - -"Älkäämme puhuko mitään palkkaeduista", sanoi Baisemeaux, "jollette -tahdo kiusata minua ihan suunniltani." - -"Mutta tehän katselette oikealle ja vasemmalle kuin vangitsemista -peläten, vaikka itse hoidatte niitä, jotka siihen pinteeseen joutuvat!" - -"En vain soisi, että meitä kuultaisiin; olisi taatumpaa puhella hiukan -syrjässä, jos myöntäisitte minulle sen suosiollisuuden." - -"Baisemeaux, Baisemeaux, unohdatte siis, että me olemme olleet -tuttavuksia jo viidenneljättä vuoden aikana! Älkää nyt noin nöyristelkö -edessäni, niinkuin tapanani olisi syödä Bastiljin kuvernöörejä -nahkoineen karvoineen!" - -"Enhän minä sitä!" - -"No, tulkaa siis pihalle, minä käyn käsikynkkäänne; kuu paistaa -kirkkaasti, ja tuolla tammirivin reunassa käyskennellen te kerrotte -minulle surullisen tarinanne. Tulkaa pois." Hän veti alakuloisen -vankilanpäällikön mukaansa käsipuolesta, alkoi sitten kävelyttää häntä -kuutamossa pihan laidalla ja virkkoi hänelle karskin suopeasti: - -"No niin, suu puhtaaksi nyt, Baisemeaux! Mikä painaakaan mieltänne?" - -"Se on pitkä juttu." - -"Mieluumminko vain vaikertelette? Sitä taitaisi kestää vielä pitempään. -Kumma paikka tuo teidän surkeilunne -- lyönpä kuitenkin vetoa, että te -korjaatte puoleenne viisikymmentätuhatta livreä puhdasta tuloa noista -Bastiljin kyyhkysistä." - -"Kunpa niin olisivatkin asiat, hyvä herra d'Artagnan!" - -"Te hämmästytätte minua, Baisemeaux; tokihan teidän kelpaa elellä -hyvinkin, ystäväiseni. Tekö nyt muka myös heittäydytte valittamaan, -_mordioux!_ Jos vien teidät kuvastimen eteen, niin näette pyylevän, -kukoistavan ja täyteläisen miehen kuin Hollannin juuston; te huomaatte, -että silmänne loistavat kuin hehkuvat hiilet ja että te ilman tuota -kolkkoa hymyä, jolla nyt vasiten vedätte otsanne kureeseen, ette vielä -näyttäisi viidenkymmenenkään vanhalta. Mutta ikäähän teillä on -kuusikymmentäkin vuotta, mitä?" - -"Totta kyllä..." - -"_Pardieu_, hyvinhän siis jakselette noilla viidenkymmenentuhannen -livren vuosituloilla." - -Pikku Baisemeaux polkaisi jalkaansa. - -"Ei suinkaan arviossani ole vikaa?" jatkoi d'Artagnan. "Oikeastaan -te ansaitsette enemmänkin; se on helppo laskea. Te olitte tätä -ennen, viimeksi herra de Mazarinin henkivartioston kapteeni, -- -kaksitoistatuhatta livreä vuodessa; sitä palkkaa nostitte kaksitoista -vuotta, vaurastuitte siinä ja pääsitte sitten vielä paljon paremmille -tuloille." - -"Kaksitoistatuhatta livreä? Oletteko järjiltänne!" huudahti Baisemeaux -kiusaantuneena. "Se vanha kitupiikki ei milloinkaan maksanut -kuuttatuhatta enempää, ja menoja sain suorittaa samaisesta virasta aina -jonkun verran yli kuudentuhannen. Herra Colbert suvaitsi antaa minun -nostaa vuosittain vaivaiset viisikymmentä pistolia ylimääräisenä -lahjapalkkiona, mutta ilman Montlezunin pikku läänitystilan tuottamia -kahdentoistatuhannen livren vuosituloja en olisi mitenkään tullut -toimeen." - -"No, mutta nythän olette kerrassaan kissan päivillä Bastiljissa. -Toivottavasti saatte vapaan asunnon ja ruuan, ja vakinainen vuosipalkka -on tietääkseni kuusituhatta livreä?" - -"Vaikkapa." - -"Hyvät ja huonot vuodet lukuunottaen noin viisikymmentä vankia, jotka -keskimäärin tuottavat tuhannen livreä kukin." - -"Niillä main kyllä." - -"Hyvinkin viisikymmentätuhatta livreä vuodessa, joten siis olette -kolmen vuoden mittaan korjannut puoleenne sataviisikymmentätuhatta -livreä ylimääräistä tuloa." - -"Te ette ota huomioon erästä seikkaa, hyvä herra d'Artagnan, kun itse -olette saanut suoranaisen virkanimityksen kuninkaalta: minä sain -toimeni herroilta Tremblaylta ja Louvièrelta!" - -"Totta kyllä, niin, -- ja Tremblay ei ollut sellainen mies, joka olisi -ihan lahjaksi jättänyt teille paikkansa." - -"Hoo, ei sen paremmin Louviérekaan. Minun oli suostuttava suorittamaan -Tremblaylle lunastusta seitsemänkymmentäviisituhatta livreä." - -"Sievä erä!... Entä Louvièrelle?" - -"Saman verran." - -"Heti näppiin?" - -"Ei toki, se olisi ollut mahdotonta. Kuningas lisäksi ei tahtonut -- -tai oikeammiten herra de Mazarin ei tahtonut -- jättää noita kahta -herraa näköjään huonoille päiville, ja niinpä he saivat vielä -erikseen julkisesti vahvistetuiksi itselleen kerrassaan muhkeat -peräytymisehdot." - -"Mitä he vielä saattoivat tarvita teidän myönnettyänne heille noin -suuren hyvityksen?" - -"Ajatelkaas -- kolmen vuoden ylimääräiset vuositulot päällepäätteeksi!" - -"Älkää nyt perhanassa -- niin ettäkö nuo sataviisikymmentätuhatta -livreä ovatkin lisäksi luisuneet heidän taskuihinsa?" - -"Ihan." - -"Ja sitäpaitsi vielä..." - -"Niin, sitäpaitsi jäi maksettavakseni omista varoistani tuo erityinen -korvaus kolmena eränä." - -"Se on luonnotonta kiristystä!" - -"Eikä siinä vielä kaikki." - -"Mitä ihmettä?" - -"Jos vähänkin viivyttelen sopimuksen täyttämisessä, niin nuo herrat -saavat astua takaisin virkaan, jälleen hoitaakseen sitä yhteisenä -etuutenaan. Tähän ehtoon on saatu kuninkaan vahvistus." - -"Se on eriskummaista, uskomatonta!" - -"Niin vain on asian laita." - -"Minä surkuttelen teitä, Baisemeaux-parka. Mutta, hyvä ystävä, miksi -lemmossa herra de Mazarin siis myönsikään teille tällaista näennäistä -suosionosoitusta? Yksinkertaisempaa olisi ollut säästää teidät -mokomalta nylkemiseltä." - -"Olisihan kyllä, mutta hänellä ei ollut vapaata toimintavaltaa asiassa, -kun toiselta puolen oli suosikkeja hyviteltävä ja toisaalta suojelijani -tahtoi toimittaa minut virkaan." - -"Suojelijanne! Kuka?" - -"_Parbleu_, teidän ystäviänne, herra d'Herblay." - -"Herra d'Herblay? Aramis!" - -"Aramis, niin juuri -- hän on ollut erinomaisen sydämellinen minua -kohtaan." - -"Sydämellinen! Toimittaessaan teidät tuollaiseen puserrukseen?" - -"Kuulkaahan ensin, kuinka kaikki kävi. Minä tahdoin kardinaalin -palveluksesta päästä paremmille tuloille. Herra d'Herblay puhui -puolestani Louvièrelle ja Tremblaylle; minun tekikin mieleni tätä -paikkaa, jonka tiesin tuottoisaksi, mutta nuo herrat esittivät niin -ylettömiä vaatimuksia, että valittelin mahdottomaksi haalia koolle niin -paljon, kun vasta neljäntenä vuonna pääsisin varsinaisiin tuloihin -käsiksi. Silloin hän tarjoutui vastaamaan jokaisesta maksusta." - -"Häh? Aramis? Te pökerrytätte minut -- Aramisko meni takuuseen -puolestanne?" - -"Mitä suurinta auliutta osoittaen. Hän hankki vahvistuksen -virkavaihdolleni; Tremblay ja Louvière erosivat; minä olen vuosittain -suorittanut kaksikymmentäviisituhatta livreä kumpaisellekin noista -herroista korvauksena, ja aina toukokuussa on herra d'Herblay itse -tuonut minulle Bastiljiin viisituhatta pistolia siten jaettaviksi -krokotiileilleni." - -"Olette siis sataviisikymmentätuhatta livreä velkaa Aramikselle?" - -"Ei, siitähän minulla nyt onkin tuska ja hätä, kun summa on vasta -sadassatuhannessa." - -"Nyt en oikein ymmärrä." - -"No, hän on tullut vasta kahtena vuonna. Mutta tänään on toukokuun -viimeinen päivä, eikä häntä kuulunut, ja huomenna on lankeemispäivä. -Ellen kello kahdeksitoista suorita viimeistä korvausmaksua, niin nuo -herrat sopimuksen mukaan ovat oikeutettuja astumaan entiselle -paikalleen, jonka kaikki ylimääräiset tulot he tähänkin asti ovat -nauttineet. Minä joudun puille paljaille, uurastettuani kolme vuotta -pienellä vuosipalkalla ja ihan tyhjän tähden maksettuani siitä -lainavaroilla satatuhatta livreä, hyvä d'Artagnan." - -"Merkillinen juttu!" mutisi d'Artagnan. - -"Käsitättekö nyt, että otsani rypistymiseen on aihetta?" - -"Onpa totisesti!" - -"Joskin siis olen pyöreä kuin Hollannin juusto ja punoittava kuin -persikka, -- vaikka silmäni loistavatkin kuin hehkuvat hiilet, niin -myöntänette olevan syytä ahdistavaan pelkoon, että piammiten en saa -juustoa tai persikkaa nähdäkseni pöydällänikään, vaan joudun -sammuttamaan silmieni loisteen kyyneliin." - -"Murheellinen paikka." - -"Sentähden olen tullut teidän luoksenne, herra d'Artagnan, sillä -ainoastaan te voitte päästää minut pälkäästä." - -"Millä ihmeen lailla?" - -"Te tunnette abbé d'Herblayn." - -"Jo toki!" - -"Tiedätte hänen elelevän salaperäisesti?" - -"No, niin kyllä." - -"Te tietenkin voitte mainita minulle hänen nykyisen seurakuntansa, -sillä Noisy-le-Secistä etsiessäni kuulin vain, että hän on muuttanut." - -"Hiisi vieköön, hän on Vannesin piispana!" - -"Vannesin, -- Bretagnessa?" - -"Niin." - -Pikku mies repi tukkaansa. - -"Minua onnetonta!" vaikersi hän; "miten minä huomiseksi puoleenpäivään -ehtisin siellä matkustaa!... Olen mennyttä miestä. Vannesissa! -Vannesissa!" - -"Epätoivonne koskee minuun kovasti. Mutta kuulkaahan, piispa ei aina -asu hiippakunnassaan; hänen ylhäisyytensä ei kenties olekaan niin -kaukana kuin pelkäätte." - -"Voi, sanokaa minulle hänen osoitteensa!" - -"En tiedä sitä suorastaan, ystäväiseni." - -"Olen sitten ehdottomasti hukassa! Menen heittäytymään kuninkaan -jalkoihin." - -"Mutta minun täytyy ihmetellä teitä, Baisemeaux! Kun Bastilji kerran -kykenee tuottamaan viisikymmentätuhatta livreä, niin miksette ole -pusertanut siitä sataatuhatta?" - -"Syystä että minä olen rehellinen mies, hyvä herra d'Artagnan, ja annan -vangeilleni niin hyvän ruokahoidon kuin he voivat toivoakin." - -"No, te ansaitsette luottamusta... Luvatkaa vain kunniasanallanne, että -te ette hiisku mitään yhdellekään sielulle, niin saatte minulta pikku -vihjauksen." - -"En tavuakaan virka, hyvä kapteeni, en ikinä!" - -"Te tahdotte saada käsiinne Aramiksen?" - -"Kaikella muotoa!" - -"No, käykää siis kuulustamassa herra Fouquetilta." - -"Mitä tekemistä...?" - -"Teillähän on nyt paksu pää!... Missä Vannes on?" - -"Hitto!..." - -"Vannes on samaa hiippakuntaa kuin Belle-Isle. Belle-Isle on herra -Fouquetin lääniä, ja hän herra d'Herblaylle toimittikin -piispannimityksen." - -"Te avaatte silmäni ja annatte minulle takaisin elämän!" - -"Hyvä on. Menkää siis ihan yksinkertaisesti sanomaan herra Fouquetille, -että te haluatte puhutella d'Herblayta." - -"Aivan oikein -- erinomainen aatos!" huudahti Baisemeaux -innostuksissaan, varmana siitä, että muskettikapteeni tiesi enemmän -kuin sanoi. - -"Ja minulla siis on kunniasananne?" huomautti d'Artagnan pysähdyttäen -hänet ankaralla silmäyksellä. - -"Oi, pyhästi!" vakuutti pikku mies ollen kapaisemaisillaan juoksuun. - -"Minne nyt niin kiire?" - -"Herra Fouquetin luo suoraa päätä!" - -"Ei, hän on kuninkaan peliseurassa. Kunhan menette hänen asuntoonsa -varhain aamulla, niin siinä kaikki, mitä voitte tehdä." - -"Minä menen; kiitos!" - -"Lykästäköön yrityksenne!" - -"Kiitos!" - -"Sepä oli kummallinen tarina", jupisi d'Artagnan, noustessaan verkkaan -ylös portaitaan Baisemeauxin lähdettyä. "Mitä lemmon harrastusta -Aramiksella voi olla hänen siten autellakseen Baisemeaux'ta? Hm!... sen -me vielä jonakuna päivänä saamme tietoon." - - - - -96. - -Kuninkaan peli. - - -Fouquet olikin jäänyt kuninkaan peliseuraan, kuten d'Artagnan sanoi. - -Buckinghamin ilmoitettu lähtö näytti tuottaneen lievikettä kaikkiin -kipeytyneihin sydämiin. Säteilevin kasvoin Monsieur alituisilla eleillä -ilmaisi kiitollisuutta äidilleen. Kreivi de Guiche ei enää raskinnut -erotakaan Buckinghamin seurasta, vaan pelatessaankin puheli hänen -kanssaan monista matkaa koskevista seikoista. Buckingham seisoi -kaihomielisenä, mutta ystävällisesti kuunnellen kreiviä ja luoden -prinsessa Henrietteen tuon tuostakin katseita, joissa kuvastui syvä -tunne ja toivoton ikävöiminen. Prinsessa taasen oli hurmaannuksissa -ympäristöstään ja koetti yhtaikaa jakaa sydämellistä huomaavaisuutta -kaikille kolmelle pöytäkumppanilleen, -- kuninkaalle, joka vastapäätä -istuen pelasi hänen puolellaan, Filipille, joka laski pikku leikkiä -hänen melkoisista pelivoitoistaan, ja de Guichelle, joka nyt oli -ilostunut niin vilkkaalle puhetuulelle. Mutta niinpä ei Henrietteltä -enää näyttänytkään liikenevän paljoa huomiota Buckinghamille; tämä -pakolaiseksi tuomittu alkoi jo olla pelkkä muisto eikä lukuunotettava -ihmisenä. Sellaisia ovat keveät sydämet; kokonaan kiintyneinä -nykyhetkeen ne voivat äkillisesti erkaantua kaikesta, mikä saattaisi -häiritä niiden itsekkään nautinnonhalun pikku pyyteitä. Henriette oli -saanut mielihyvää läsnäolevan Buckinghamin hymyilyistä, lähentelystä -ja huokauksista; mutta meren takaa tämä ei hänelle hymyilisi -eikä polvistuisi, ja mitä hauskuutta saattoi hänelle koitua -huokauksistakaan, ellei jo ulapan tuuli niitä puhaltaisikin -olemattomiin? Herttuan oli pakko huomata tämä muutos, ja se koski -tuimasti herkkään, ylpeään ja syvästi kiintyvään luonteeseen; hän -kirosi päivää, jolloin onneton intohimo oli saanut sijan hänen -sydämessään. Ne katseet, joita hän loi Madameen, jäähtyivät vähitellen, -järjen päästessä arvostelemaan rakastetun oikullisuutta. Hän ei kyennyt -vielä halveksimaan, mutta sai jo paremmin taltutetuksi sydämensä -kuohuvaa kaipuuta. Mikäli taasen Henriette havaitsi herttuan -mielentilan kehittyvän tähän suuntaan, elpyi hän yhä tenhoavammin -laajentamaan lumousvoimansa piiriä, joka oli siten toisaalta -supistumassa; oltuaan alussa hiukan arasteleva ja epävarma, hänen -esiintymisensä sai rohkeampaa vauhtia, ja hän pyrki nyt ehdottomasti -saamaan säihkyvän olemuksensa huomatuksi kaikkien muiden edellä, -syrjäyttämään johtavalta sijalta kuninkaankin. - -Se onnistuikin hänelle. Kuningattaret joutuivat varjoon kaikessa -arvokkuudessaankin, eikä hovisäännön määräämä kunnioitus pelastanut -kuningastakaan osittain syrjäytymästä yleisestä huomaavaisuudesta. -Hiukan jäykästi taipuivat edelliset alussa käänteeseen ja koettivat -hymyillä. Leskikuningatar Henrietteä taasen huikaisi loistokkuus, jota -Henrik IV:n tyttärentyttären sukkeluus tuotti hänen suvulleen. Ja niin -arkatuntoinen kuin Ludvig sekä nuorena seuramiehenä että kuninkaana -olikin kaikesta asemansa ylemmyydestä, ei hänkään voinut olla -laskematta aseitaan tämän ranskalaisen miellytyshalun edessä, jolle -englantilainen tarmokkuus antoi erityistä voimaa. Hieno henkevyys loi -ulkonaiseen kauneuteen säihkyä, joka ihastutti häntä kuin lasta. -Kruununprinsessan silmät väläyttelivät salamoita, ja tartuttava hilpeys -tulvi ehtymättömänä hänen purppurahuuliltaan. Kuninkaallisten ympärillä -alistui koko hovi tämän viehättelyn valtaan ja huomasi ensi kertaa, -että maailman suurimman kuninkaan kuullen saattoi sydämellisesti nauraa -ääneen, silti säilyttäen maailman hienotapaisimpien ja kohteliaimpien -seuraihmisten maineen. - -Tänä iltana Madame loi menestykselleen varman perustan, joka olisi -sekaannuttanut onnistuneen esiintyjän päästään pyörälle, ellei hän -olisi syntymästään asti kuulunut valtaistuimen likeisimpään -ympäristöön, niin että häntä ei huimannut saavuttamansa tason korkeus. -Ludvig XIV oli nyt havainnut Madamessa varsin mielenkiintoisen ja -erikoisen henkilöllisyyden. Buckingham arvosteli häntä jo peräti -vaaralliseksi keimailijattareksi, joka olisi ansainnut mitä kovimpia -rangaistuksia. De Guiche ihasteli häntä kuin jumalallista olentoa, -hovimiehet näkivät hänessä nousevan tähden, jonka valopiiristä oli -piankin etsittävä kaikkea suosiota ja valtaa. Kuitenkin oli Ludvig -muutamia vuosia aikaisemmin epäröinyt edes antaa kättänsä niin -_rumalle_ tanssikumppanille. Kuitenkin oli Buckingham polvillaan -palvonut tätä keimailijatarta. Kuitenkin oli de Guiche pitänyt tätä -jumalolentoa naisena. Kuitenkin olivat hovimiehet pidättyneet -osoittamasta hyväksymistään tämän tähden ilmestymiselle, pelätessään -pahastuttavansa kuningasta, jota hän ei ennen ollut miellyttänyt. - -Ja niin sattui kuninkaan tämäniltaisessa peliseurassa muistettava -kohtaus uusien kehitysten enteeksi. Nuori kuningatar rakasti -sydämestään kuningasta eikä kyennyt teeskentelemään, vaikka -olikin espanjatar ja Itävallan Annan veljentytär. Itse peräti -vallanhaluisenakin katsoi Itävallan Anna järkevimmäksi mukautua -miniänsä saavuttamaan huomioon; tämä havainto taasen ärsytti nuoren -kuningattaren jo pahastunutta mieltä siinä määrin, että hän nousi -seurasta ja vetäysi huoneisiinsa. Kuningas oli tästä tuskin -millänsäkään, vaikka hänen puolisonsa tekeysi pahoinvointiseksi. Ludvig -XIV oli jo alkanut saattaa voimaan hovissaan paljon uusia muodollisen -käyttäytymisen sääntöjä eikä niihin nojautuen ottanut erityisemmin -lukuun puolisonsa poistumista, ja samaten hän sitten veljestään -välittämättä katsoi luonnolliseksi oikeudekseen tarjota Madamelle -käsivartensa ja viedä hänet nuoren prinsessan asuman huoneiston ovelle -asti. Siellä hänen majesteettinsa joko tunsi olonsa vapaammaksi tai -tilanteen ylivoimaiseksi ja huokasi tavattoman raskaasti. Naisten -huomiota ei mikään vältä, ja hovineitoset sipisivät toisilleen: -"Kuningas huokasi!" "Madame huokasi!" - -Se oli totta. Prinsessa oli huokaissut hiljaisesti, mutta sellaiseen -tapaan, joka oli paljon vaarallisempi kuninkaan mielenrauhalle: sulkien -kauniit mustat silmänsä, sitten avaten ne jälleen ja kohottaen -sanomatonta kaihoa kuvastavan katseen kuninkaaseen, jonka kasvot -huomattavasti punastuivat. Tästä kaikesta neiti Montalais ensimmäisenä -kuiskasi ajattelemattoman huomautuksen, joka silminnähtävästi tehosi -hovineitosiin, sillä neiti de la Vallière vaaleni, ja palvelusvuoronsa -vaatiessa häntä prinsessan luo hän astui sisään valtiattarensa takana -ihan vapisten ja muistamatta ottaa käsiinsä hansikkaita, niinkuin -hovisääntö määräsi. Maalaisneitonen tosin saattoi puolustuksekseen -vedota kuninkaallisen majesteetin aiheuttamaan hämmennykseen. Ja ovea -sulkiessaan neiti de la Vallière tosiaan väkisinkin katsoi vain -kuninkaaseen, joka takaperin kävellen loittoni kynnykseltä. - -Kuningas palasi pelisaliin ja kääntyi puhuttelemaan useitakin -henkilöitä, mutta selvästi havaitsi, että hänellä oli muuta -ajatuksissaan. Hänen levoton olemuksensa tuotti suurta häiriötä illan -pelierien tilinteossa, ja tätä käyttivät hyödykseen muutamat sellaiset -aatelismiehet, jotka olivat ottaneet esimerkkiä Mazarinista, muistaen -huonosti, mutta laskien hyvin. Olipa Manicamp -- muuten tietysti mitä -kunniallisimpana miehenä -- niin hajamielinen, että korjasi puoleensa -kaksikymmentätuhatta livreä, jotka jäivät veralle, kun kukaan ei -nähtävästi ollut saanut niihin omistusoikeutta. Samaten de Wardes, -jonka mielessä pyöri paljon asioita tämän illan tapausten johdosta, -unohti pöytäänsä kuusikymmentä kaksois-louisdoria, jotka oli lopulla -voittanut Buckinghamin herttualta; isänsä tavoin tämä taasen oli -kykenemätön tahraamaan käsiään kenenkään rahoilla, joten hän -koskemattomina jätti ne korttimaksuksi -- kelle hyvänsä ne niin ollen -joutuisivatkin. - -Kuningas tointui hiukan tarkkaavaisemmaksi vasta sitten kun herra -Colbert, joka oli tuokion ajan vaaninut ympärillä, lähestyi häntä ja -kuiskasi hänen majesteettinsa vielä humisevaan korvaan jonkun neuvon -- -hyvin kunnioittavasti kyllä, mutta kuitenkin jotenkuten tunkeilevana. -Hänen huomautuksensa johdosta Ludvig valpastui, katseli ympärilleen ja -sanoi: - -"Onko herra Fouquet jo mennyt?" - -"Tässä olen, sire", vastasi yli-intendentti, joka oli puhellut -Buckinghamin kanssa ja lähestyi heti. - -Kuningas astahti hyväntahtoisen näköisenä häntä kohti ja virkkoi -huolettomasti: - -"Anteeksi, yli-intendentti, että häiritsen keskusteluanne, mutta otan -oikeudekseni pyytää huomiotanne kaikkialla, milloin vain tarvitsen -teitä." - -"Aikani on aina kuninkaan käytettävissä", vastasi Fouquet. - -"Ja vielä tärkeämpänä kassanne", lausui kuningas kavalasti hymyillen. - -"Kassani ennen kaikkea", sanoi Fouquet kylmästi. - -"Seikka on sellainen, monsieur, että aion panna toimeen juhlan -Fontainebleaussa. Avoin talous kahden viikon ajaksi -- siihen -tarvitsen..." - -Hän loi syrjäsilmäyksen Colbertiin. Fouquet odotti järkkymättömänä. - -"Neljä miljoonaa", jatkoi kuningas nähdessään Colbertin julman hymyn. - -"Neljä miljoonaa?" toisti Fouquet kumartaen syvään ja nirhaisten -kynsillään verinaarmun rintaansa: hänen kasvojensa luontevassa -rauhallisuudessa ei ilmennyt vähäisintäkään muutosta. - -"Niin, monsieur", vahvisti kuningas. "Milloin, sire?" - -"Kah... miten vain teille sopii... ei, haluaisin kyllä niin pian kuin -mahdollista." - -"Jonkun verran tarvitaan aikaa..." - -"Aikaa!" huudahti Colbert voitonriemuisena. - -"Kultarahojen laskemiseen", täydensi yli-intendentti majesteettisen -halveksivasti; "ei voi pinota ja punnita enempää kuin miljoonan -vaiheille päivässä, monsieur." - -"Neljä päivää siis", sanoi Colbert. - -"Oh", virkkoi Fouquet kääntyen kuninkaaseen, "teidän majesteettianne -palvellessaan saattavat virkamiehet tehdä ihmeitä: summa saataneen -käytettäväksi kolmessa päivässä." - -Colbert kalpeni vuorostaan. Ludvig katseli rahaministeriä ihmeissään. -Fouquet vetäytyi pois pöyhkeilemättömästi, mutta lujan ryhdikkäänä, -hymyillen lukuisille ystävilleen, joiden katseissa hän yksin näki -todellista sydämellisyyttä ja sääliin asti elähtynyttä osanottoa, sillä -Colbertin paisuva mahti oli nykyään hovin yleisimpiä puheenaineita. - -Rahaministerin mielentilaa ei ollut arvosteltava tämän hymyilyn mukaan; -hän tunsi kuolettavaa ahdistusta sydämessään. Muutamat veripisarat -tahrasivat hänen ihokkaansa alla hienoa paidanrintamusta. Ihokas peitti -veren, hymy kuohuvan raivon. Siitä tavasta, jolla hän lähestyi -vaunujaan, arvasi hänen palveluskuntansa, että isäntä ei ollut hyvällä -tuulella. Tästä havainnosta johtui, että hänen lähtökäskynsä pantiin -täytäntöön niin täsmällisen rivakasti kuin sotalaivassa myrskyn -sattuessa toteutetaan kaikki ärtyneen kapteenin määräykseen sisältyvät -toimenpiteet. Vaunut eivät vierineet -- ne lensivät ja matkalla Fouquet -hädin ehti tointua pahimmasta järkkymyksestään. Kotiin päästessään hän -heti riensi toiseen huonekertaan Aramiin luo. - -Tämä ei ollut vielä mennyt makuulle. Portos oli varsin sopivasti -nauttinut illallisekseen käristetyn lampaanreiden, kaksi paistettua -fasaania ja kokonaisen vuoren krapuja; sitten hän oli muinaisten -urhojen tavoin antanut voidella ruumiinsa hyvänhajuisilla öljyillä ja -kietoa flanellikaistaleihin sekä täten kapaloituna päässyt lämmitettyyn -vuoteeseen kantamalla. Aramis sitävastoin oli ottanut ylleen mukavan, -samettisen yönutun ja kyhäili ahkerasti kirjeitä tuolla hienolla ja -tiheällä käsialallaan, joka sai paperiarkin sivun sisällöksi melkein -neljänneksen nidettä tekstiä. - -Ovi avattiin kiivaasti, yli-intendentti astui sisään kalpeana, -kiihdyksissä ja ahdistuksen vallassa. Aramis kohotti päätänsä. - -"Hyvää iltaa, rakas isäntäni", sanoi hän, tutkivalla silmäyksellään -heti oivaltaen rahaministerin huolestuksen merkitsevän arveluttavaa -vastoinkäymistä. "Miten menestyi peli kuninkaan illanvietossa?" hän -sitten kysyi vain saadakseen keskustelun käyntiin. - -Fouquet istuutui ja viittasi mukanaan tulleelle lakeijalle, että häntä -ei tarvittu. Miehen mennessä hän vastasi: - -"No, jotensakin hyvin." - -Pitäen silmällä hänen jokaista liikettään Aramis näki hänen kuumeisen -kärsimättömästi paiskautuvan sohvalle lojumaan. - -"Te kai hävisitte kuten tavallisesti?" kysyi hän, yhä pidellen kynää -kädessään. - -"Enemmän kuin koskaan", vastasi Fouquet. - -"Mutta teidän tiedetään kykenevän helposti kestämään tappionne." - -"Niin ei aina käy." - -"Mitä! Olisiko muka Fouquet sellainen pelaaja, jonka mieli on -jälkeenpäin masennuksissa!" - -"Peliä on monenlaista, herra d'Herblay." - -"Paljonko siis hävisitte, monseigneur?" kysyi Aramis hieman -levottomasti. - -Fouquet jännitti itsehillintänsä, hallitakseen ääntänsä, ja ilmoitti -sitten ihan rauhallisena sävyltään: - -"Se illanvietto maksaa minulle neljä miljoonaa." - -Mutta katkera naurahdus seurasi viimeistä sanaa. Aramis ei ollut -odottanut kuulevansa niin yletöntä summaa; häneltä putosi kynä kädestä. - -"Neljä miljoonaa!" toisti hän. "Olisitteko pelannut pois neljä -miljoonaa? Mahdotonta!" - -"Herra Colbert piteli korttejani", vastasi yli-intendentti, taaskin -kolkosti naurahtaen. - -"Haa, nyt ymmärrän, monseigneur! Siis uusi vetoaminen valtiorahastoon?" - -"Niin, hyvä ystävä." - -"Kuninkaan taholta?" - -"Hänen omasta suustaan. On mahdoton musertaa ihmistä sydämellisemmin -hymyillen." - -"Tuhannen tulimmaista!" - -"Mitä ajattelette tästä?" - -"_Parbleu_, on selvää, että teidät tahdotaan syöstä täydellisesti -häviöön!" - -"Se on siis yhä mielipiteenne?" - -"Ehdottomasti. Siinä ei muuten pitäisikään olla teille mitään -ihmetyttävää, sillä olemmehan jo aikaisemmin ottaneet lukuun, että -hyökkäys jatkuisi." - -"Kyllähän, mutta minä en olisi uskonut, että voitaisiin vaatia yhdellä -kertaa neljä miljoonaa." - -"Summa on todellakin peräti suuri; mutta neljä miljoonaa ei lopultakaan -vielä nujerra Ranskan nykyistä rahaministeriä." - -"Jos tietäisitte, miten rahavarojen laita oikein on, niin olisitte -vähemmän levollinen, hyvä d'Herblay." - -"Ja te lupasitte?" - -"Mitä olisin voinut muutakaan? Niin pian kun minä kieltäydyn, hankkii -Colbert, mistä haalineekin; varmasti hän toimittaa sillä kertaa -puheeksi tulleen summan, ja silloin minä olen kukistunut suuruus!" - -"Sitä ei kyllä voi kieltää. Ja kuinka pian lupasitte toimittaa nuo -neljä miljoonaa?" - -"Kolmen päivän kuluttua. Kuningas näytti olevan kiireissään." - -"Kolmen päivän kuluttua!" - -"Voi, ystävä", virkkoi Fouquet, "tuskastuttaapa ajatella, että kansa -vastikään kadulla ajaessani huusi: 'Katsokaa, tuossa menee rikas -Fouquet!' Totisesti, hyvä d'Herblay, tällaisessa asemassa ihan menettää -järkensä!" - -"Ei, monseigneur, malttakaa sentään, -- ei tässä vielä niin pitkällä -olla", sanoi Aramis tyynesti, ripoittaen hiekkaa viimeksi kyhäämälleen -kirjeelle. - -"Siis apukeino, apukeino tähän auttamattomaan pulaan?" - -"On vain yksi: maksakaa." - -"Mutta minulla hädin on kaikkiaan käytettävissä koko summaa. Alan olla -tyhjennetty käteisistä varoista. Belle-Isle nieli paljon; eläkkeiden -maksu oli äskettäin; sen jälkeen kun veronkantajia alettiin ahdistaa, -ovat rahat olleet tiukalla. Ja jos selviydynkin vielä tästä tarpeesta, -niin mikä on edessä seuraavalla kerralla, sillä eihän kiristys pääty -tähän? Kun kuninkaat pääsevät rahan makuun, niin he ovat kuin -ihmislihaa maistaneet tiikerit: täyttymättömän himon vallassa. Jonakuna -päivänä minun täytyy sanoa: 'Mahdotonta, sire!' Ja sinä päivänä olen -mennyttä miestä!" - -Aramis kohautti hiukan olkapäitänsä. "Teidän asemassanne, monseigneur", -hän sanoi, "ei mies ole hukassa ennen kuin hän itse heittäytyy." - -"Kansalainen ei missään asemassa voi taistella kuningasta vastaan." - -"Taistelin minäkin nuorina päivinäni Richelieuta vastaan, joka oli -Ranskan todellinen kuningas ja vielä kardinaali." - -"Onko minulla armeijoita, aseita, aarteita? Olenhan menettänyt -Belle-Islenkin!" - -"Hoo, kyllä hätä keinon keksii! Kun luulette häviön juuri tavoittavan -teidät..." - -"Niin mitä?" - -"Niin ilmestyykin vielä joku odottamaton käänne pelastamaan kaikki." - -"Ja kuka kykenisi toimittamaan sen ihmeellisen käänteen?" - -"Te itse." - -"Minä! Ei, minun täytyy tunnustaa, etten pysty enää keksimään mitään." - -"Minä sitten." - -"Kenties. Mutta teidän tulisi viipymättä ryhtyä toimimaan." - -"No, meillä on ihmeesti aikaa." - -"Te surmaatte minut kylmäverisyydellänne, d'Herblay!" sanoi -yli-intendentti, pyyhkäisten nenäliinalla otsaansa. - -"Ettekö siis muista, mitä teille tässä taannoin sanoin?" - -"Mitä silloin sanoitte?" - -"Ettei teidän tarvitse olla levoton, jos teillä on rohkeutta. Onko -teillä rohkeutta?" - -"Luulen ainakin." - -"Älkää siis olko levoton." - -"Onko niin ollen sovittu, että äärimmäisessä hädässä tulette avukseni, -d'Herblay?" - -"Maksan silloin vain takaisin, mitä olen teille velkaa, monseigneur." - -"Rahamiehen tehtäviä on täyttää sellaisen miehen tarpeet kuin te -olette, d'Herblay." - -"Jos avuliaisuus on rahamiehen tehtäviä, on armeliaisuus kirkonmiehen -hyve. Suorittakaa nyt vielä vain tällä kertaa, monseigneur. Sen summan -yhä saatte koolle häviöön joutumatta; viime hetkellä saamme nähdä, mitä -on tehtävissä." - -"Sen saamme siis nähdä jo piankin." - -"Paljon mahdollista! Pahoittelenpa muuten erityisestäkin syystä, että -olette nyt vähissä rahoissa." - -"Miksi niin?" - -"Olin aikeissa pyytää teiltä käyttövaroja." - -"Itsellennekö?" - -"Itselleni tai omaisilleni, puoluelaisilleni tai meikäläisille." - -"Minkä verran?" - -"No, pyöreähkön erän kyllä, mutta yletön se ei kuitenkaan ole." - -"Sanokaahan siis summa." - -"Viisikymmentätuhatta livreä." - -"Rahtunen!" - -"Niinkö?" - -"Ainahan toki viisikymmentätuhatta livreä on saatavissa. Voi, miksei -tuo Colbertin hylky sovittele rajoja kuten te! Silloin en paljonkaan -välittäisi. Milloin tarvitsette rahat?" - -"Huomenna aamupäivällä." - -"Hyvä, ja..." - -"Niin, se on totta, -- mihin tarpeeseen ne käytetään, tahdotte sanoa?" - -"Ei, chevalier, ei; siitä en kaipaa selitystä." - -"Parempi on selvittää. Meillä on huomenna kesäkuun 1 päivä." - -"Entä sitten?" - -"Silloin lankeaa maksettavaksi muuan sitoumuksemme." - -"Meillä on siis juoksevia sitoumuksia?" - -"On Baisemeauxille maksettavaa viimeinen kolmannes hänen -sadastaviidestäkymmenestätuhannesta livrestään." - -"Baisemeauxille! Kuka hän on?" - -"Bastiljin kuvernööri." - -"Niin oikein, se on totta; te maksatatte minulla -sataviisikymmentätuhatta frangia tuolle miehelle." - -"Minun esityksestäni se sovittiin." - -"Mutta mistä se taas johtuikaan?" - -"Lunastusmaksuna virasta, jonka hän osti tai oikeastaan me ostimme -Louvièresilta ja Tremblaylta." - -"Tuo kaikki oli jäänyt mielessäni kovin hämäräksi." - -"Se on hyvinkin luonnollista, kun teillä on niin paljon asioita -hommattavina. En kuitenkaan usko, että teillä on mitään tärkeämpää kuin -tämä." - -"Mutta sanokaakin siis, missä tarkoituksessa olemme ostaneet sen -viran." - -"Tietysti auttaaksemme häntä eteenpäin." - -"Hm!" - -"Häntä ensiksikin." - -"Ja sitten?" - -"Sitten itseämme." - -"Mitä! Itseämmekö? Te laskette leikkiä." - -"On hetkiä, jolloin on mieluista olla hyvissä väleissä Bastiljin -kuvernöörin kanssa, monseigneur." - -"Olen vielä niin onnellisessa asemassa, etten voi käsittää sitä -riippuvaisuutta, d'Herblay." - -"Monseigneur, meillä on omat runoilijamme, oma insinöörimme, oma -arkkitehtimme, omat säveltaiteilijamme, oma kirjanpainajamme, omat -maalarimme; meidän piti saada myös oma kuvernöörimme Bastiljiin." - -"Ah, niinkö uskotte?" - -"Ottakaamme kylmäverisesti lukuun kaikki mahdollisuudet, monseigneur! -Voimme helpostikin joutua tilapäiselle matkalle Bastiljiin, hyvä herra -Fouquet", lisäsi kirkkoruhtinas, hymyillessään näyttäen kalpeiden -huultensa raosta hampaita, jotka yhä vielä olivat yhtä kauniit kuin -Marie Michonin ihaillessa niitä kolmekymmentä vuotta aikaisemmin. - -"Ja te luulette, d'Herblay, ettei sataviisikymmentätuhatta livreä ole -liiallinen hinta sellaisesta tuttavuudesta? Vakuutan teille, että -tavallisesti käytätte rahojanne paremmin." - -"Tulee päivä, jolloin tunnustatte erehtyneenne." - -"Kerran Bastiljiin joutuneella miehellä ei ole enää turvaa entisistä -valmistuksistaan, hyvä d'Herblay. Hänen vaikutusvaltansa on mennyttä." - -"Pätevällä tavalla laaditut sitoumukset eivät raukea, ja sitäpaitsi, -uskokaa minua, tuolla kunnon Baisemeauxilla ei ole hovimiehen sydäntä. -Olen varma siitä, että hän pysyy peräti kiitollisena näistä rahoista, -ja varmemmaksi vakuudeksi minulla on kunnossa asiakirjat, kuten jo -sanoin, monseigneur." - -"Viheliäinen keinottelu! Kiskomista hyväntekeväisyydestä!" - -"Monseigneur, monseigneur, älkää sekaantuko tähän juttuun; jos siinä on -kiristyksen ajatus, niin ainoastaan minulla on osuutta siihen, mutta -meille molemmille se kääntyy suureksi voitoksi, niin on asia." - -"Siinä nähtävästi piileekin joku erityinen vehkeily, d'Herblay." - -"Sitä en kiellä." - -"Ja Baisemeaux on kätyrinä?" - -"Miksei! Huonompiakin välikappaleita käytetään. Mutta saanhan siis -ottaa lukuun, että minulle varataan nuo viisituhatta pistolia -huomiseksi?" - -"Tahdotteko jo tänä iltana?" - -"Se olisi vielä parempi, sillä mieluummin lähden liikkeelle jo varhain; -Baisemeaux-parka ei voi käsittää, mihin olen joutunut, ja hän on -tietenkin nyt kuin tulisilla hiilillä." - -"Saatte rahat tunnin kuluttua. Voi, d'Herblay, teidän -sadanviidenkymmenentuhannen franginne hyöty ei ikinä voi korvata -minulle neljää miljoonaani", pahoitteli Fouquet nousten. - -"Ken tietää, monseigneur!" - -"Hyvää yötä! Minulla on vielä puhuttavaa henkilökunnalleni, ennen kuin -käyn levolle." - -"Nukkukaa hyvin, monseigneur!" - -"Toivotatte minulle mahdotonta, d'Herbiay." - -"Jos kerran saan viisikymmentätuhatta livreäni, niin takaanpa teille, -että teidän kannattaa asettua aivan rauhalliseksi. Hyvää yötä vain, -monseigneur." - -Tästä vakuutuksesta ja puhujan varmasta äänensävystä huolimatta Fouquet -poistuessaan pudisti päätänsä ja huokasi. - - - - -97. - -Herra Baisemeaux de Montiezunin pikku saamiset. - - -Paavalinkirkon torninkello löi seitsemän, kun Aramis ratsain ja -porvarillisessa asussa -- sinisessä verassa, jonkunlainen -metsästyspuukko kupeellaan ainoana eroituksena -- Rue du Petit-Muscia -myöten tullen pysähtyi Rue du Tournellesia vastapäätä Bastiljin -vankilan ulkoportille. - -Sen kaksi vartijaa antoivat hänen estelemättä ratsastaa sisälle ja -osoittivat viittauksella, että hänen tuli jatkaa kulkuansa kahden -rakennusrivin kaitaa solaa pitkin nostosillalle, jonka takana linnan -varsinainen kehä alkoi. Se oli laskettu alas, ja toimitettiin -parhaillaan vartion vaihtoa. Ulomman vahtikopin etuvartija pysähdytti -tulijan ja tiedusti karskisti, mitä hänellä oli asiana. Aramis -kohteliaasti selitti haluavansa puhutella herra Baisemeaux de -Montlezunia. Vahtisotilas huusi sisempään koppiin asettuneelle -vartijalle, joka pisti päänsä tähystysluukkuun ja katseli vierasta -hyvin tiukasti tämän astuessa nostosillalle. Aramis toisti -toivomuksensa. Mies kutsui paikalle aliupseerin, joka käveli tilavalla -etupihalla, ja asian kuultuaan tämä kävi noutamassa kuvernöörin -esikuntaan kuuluvan upseerin. Viimemainittu jälleen kuulusti -ratsumiehen asiaa, pyysi häntä odottamaan ja läksi päärakennukseen -päin, mutta kääntyi pian takaisin kysymään hänen nimeänsä. - -"Sitä en voi teille sanoa, monsieur", vastasi Aramis; "ilmoitan vain -pyrkiväni sellaiseen puheluun herra kuvernöörin kanssa, että kykenen -ennakolta vakuuttamaan hänen ilahtuvan kohtauksesta. Niin, teidän sopii -kyllä huomauttaa herra de Baisemeauxille, että täällä on se henkilö, -jota hän odottaa kesäkuun 1 päiväksi, -- ja silloin hän varmasti itse -saapuu minua vastaanottamaan." - -Upseerin oli työläs ottaa uskoakseen tällaisen pikkuporvarin tärkeyttä -mahtavan virkamiehen silmissä. - -"Sattuukin juuri sopivasti", muisti hän; "herra kuvernööri on lähdössä -kaupungille, -- näette hänen valjakkonsa valmiina tuolla sisäpihalla. -Häntä ei niin ollen tarvitse vaivata koska hän ajaa tästä ohi." - -Aramis nyökäytti päätänsä myöntymykseksi, tahtomatta antaa itsestään -kovin korkeata käsitystä; hän jäi siis kärsivällisesti ja äänettömänä -odottamaan, kumartuen satulanupan yli. Kymmenen minuutin kuluttua -kaleesit siirtyivät pääportaiden eteen, kuvernööri ilmestyi ulos, nousi -vaunuihin ja läksi liikkeelle. Mutta paikan valtiaalla oli edessään -sama tarkastus kuin tuntemattomalla vieraalla; nostosillan sisemmän -vahtikopin etuvartija astui esiin, kun vaunut olivat pistäytymässä -porttiholviin, ja kuvernööri avasi vaununoven, näyttääkseen kasvonsa -vartiosoturin kysyessä tunnussanaa. Täten pidettiin huolta siitä, että -kukaan ei päässyt pujahtamaan Bastiljista luvattomasti. - -Vaunut vierivät nyt holviin, mutta ristikkoporttia avattaessa lähestyi -upseeri niiden toistamiseen pysähdyttyä ja virkkoi hiljaa joitakuita -sanoja kuvernöörille. Tämä pisti heti päänsä ulos vaununovesta ja näki -vieraan istuvan ratsailla nostosillan lähemmässä päässä. Hän kiljaisi -riemastuneesti, astui tai pikemmin viskausi ulos vaunuistaan ja juoksi -tarttumaan Aramiksen käsiin, hokien katkonaisia anteeksipyyntöjä. Olipa -hän vähällä painaa tervetulleen vieraan käden huulilleen. - -"On hiukan vastuksellista päästä Bastiljiin, herra kuvernööri", sanoi -Aramis. "Onko menettely samanlaista niidenkin suhteen, jotka tulevat -tänne vastoin tahtoaan, vai ainoastaan vapaaehtoisiako kävijöitä täällä -niin pidätellään loitolla?" - -"Suokaa anteeksi, suokaa anteeksi, monseigneur! Voi, kuinka hauskaa on -nähdä teidän korkea-arvoisuutenne!" - -"Hiljaa! Huomatkaa asema, hyvä herra de Baisemeaux! Mitä -ajatellaankaan, jos huudatte julki, että piispa esiintyy tällaisessa -asussa?" - -"Oi, antakaa anteeksi, älkää pahastuko, minä en muistanut. Hei, -toimittakaa herran ratsu talliin!" luikkasi Baisemeaux. - -"Ei, ei millään muotoa!" esti Aramis. - -"Eikö se olisi mukavinta?" - -"Satularepussa on viisituhatta pistolia!" - -Kuvernöörin kasvot kirkastuivat niin säihkyviksi, että jos vangit -olisivat sen nähneet, olisivat he voineet luulla jonkun täysiverisen -prinssin joutuneen hänen hoidokikseen. - -"Aivan oikein, niin, niin, viekää toimiston edustalle hevonen. -Nousemmeko vaunuihin, rakas herra d'Herblay, ajaaksemme asunnolleni?" - -"Vain pihan yli, herra kuvernööri! Luuletteko minua niin raihnaaksi? -Ei, jalkaisin, herra kuvernööri, jalkaisin." - -Baisemeaux tarjosi sitten käsivartensa piispalle tueksi, mutta toinen -ei ottanut sitä vastaan, He saapuivat siten hallintotalolle, Baisemeaux -hykerrellen kämmeniään ja vaivihkaa vilkuen hevoseen, Aramis silmäillen -mustia ja alastomia muureja. - -Avara pylväseteinen ja valkoisista paasista laskettu suora -porraskäytävä johtivat Baisemeauxin asuntoon. Hän astui etusuojaman ja -ruokailuhuoneen läpi, jossa katettiin aamiaispöytää, avasi pienen -salaoven ja sulkeutui vieraansa kanssa tilavaan työhuoneeseen, jonka -ikkunat antoivat viistoon pihoille ja talleille päin. Touhukkaasti -Baisemeaux järjesti kirkkoruhtinaan olon niin mukavaksi kuin herttaisen -huomaavainen tai kaikesta sydämestään kiitollinen isäntä vain kykenee; -hän työnsi esiin nojatuolin, asetti kuntoon jalkatuen pieluksineen ja -siirsi käsivaraksi pikku pöydän. Itse hän myös hartaan huolellisesti -laski tälle pöydälle kultapussosen, jota muuan sotureista oli -kantanut heidän kintereillään niin hellävaroin kuin pappi pyhää -sakramenttilipasta. Sotamies poistui, Baisemeaux lukitsi oven hänen -perässään, veti alas vastapäisen ikkunan kaihtimen ja katsoi Aramista -silmiin, nähdäkseen, puuttuiko arvoisalta vieraalta mitään. - -"No, kylläpä te, monseigneur", virkkoi hän istuutumatta, "olette ennen -kaikkia muita sellainen mies, jonka sanaan saa luottaa!" - -"Liikeasioissa ei säntillisyys ole erityinen ansio, vaan suoranainen -velvollisuus, hyvä herra de Baisemeaux." - -"Niin, kyllä liikeasioissa, sen käsitän; mutta niissä väleissähän me -emme ole keskenämme, monseigneur, vaan te osoitatte minulle jatkuvaa -suosiollisuutta." - -"Myöntäkää kuitenkin, hyvä herra Baisemeaux, että te säntillisyydestäni -huolimatta olitte jo käynyt jossakin määrin levottomaksi." - -"Terveydentilastanne, kyllä, todella", sopersi Baisemeaux. - -"Olinkin tulossa eilen, mutta olin liian väsynyt", jatkoi Aramis. - -Baisemeaux kiirehti sujauttamaan toisen pieluksen vieraansa ristiluiden -alle. - -"Mutta päätin käydä tervehtimässä heti aamulla varhain", pitkitti -Aramis. - -"Te olette äärettömän avulias, monseigneur." - -"Ja hyvä näkyy olleenkin, että pidin kiirettä." - -"Kuinka niin?" - -"Olittehan lähdössä ulos." - -Baisemeaux punastui. - -"Niin, tosiaan, aioin kyllä käväistä kaupungilla", myönsi hän. - -"Häiritsen siis teitä?" - -Baisemeauxin hämminki kävi ilmeiseksi. - -"Niin ollen pidättelen teitä", jatkoi Aramis läpitunkevasti tähystäen -kuvernööriparkaa. "Jos olisin tämän tiennyt, en olisi valinnut näin -hankalaa hetkeä." - -"Voi, monseigneur, miten saatattekaan luulla, että te koskaan -häiritsette minua, -- te!" - -"Olitte kaiketi rientämässä hakemaan rahoja." - -"En toki!" sopersi Baisemeaux: "ei, minä vannon, päätin vain..." - -"Vieläkö herra kuvernööri aikoo ajaa herra Fouquetin luo?" huusi -aliupseerin ääni alhaalta. - -Baisemeaux karkasi ikkunaan kuin mieletön. - -"En, en", kiljaisi hän tuskastuneena. "Mitä lempoa siellä herra -Fouquetista höpistään? Oletteko päissänne? Kuinka uskallatte häiritä, -kun minulla on asioita?" - -"Olitte ajamassa herra Fouquetin puheille", virkkoi Aramis puristaen -huulensa yhteen; "abbén vai yli-intendentin?" - -Baisemeauxin teki mieli valehdella, mutta häneltä puuttui rohkeutta. - -"Herra yli-intendentin", ilmaisi hän. - -"Niinpä lopultakin olitte tavoittamassa rahaa, koska aioitte puhutella -sitä miestä, jolta liikenee." - -"En suinkaan, monseigneur." - -"No, no, te epäilette minua." - -"Teidän korkea-arvoisuutenne, pelkästään epävarmuus, vain -tietämättömyys siitä, missä te asutte..." - -"Oh, te olisittekin kyllä saanut rahat herra Fouquetilta, hyvä herra -Baisemeaux; hän on avokätinen mies." - -"Vakuutan pyhästi, että minä en olisi ikinä rohjennut pyytää herra -Fouquetilta lainaa. Tahdoin kysyä häneltä teidän osoitettanne, siinä -kaikki." - -"Minun osoitettani herra Fouquetilta?" huudahti Aramis, jonka silmät -väkisinkin remahtivat suuriksi. - -"Niin, kyllä, häneltä tietenkin", myönsi Baisemeaux kirkkoruhtinaan -katseen ahdistamana. - -"Eipä siinä ole mitään pahaa, hyvä herra Baisemeaux; ihmettelen vain, -minkätähden olisitte tiedustanut osoitettani herra Fouquetilta." - -"Kirjoittaakseni teille." - -"Sen käsitän", sanoi Aramis hymyillen. "Siltä kannalta en puuhaanne -kummastele; osoitteeni kaipuun oivallan hyvinkin, mutta kysyn teiltä, -miten tulitte ajatelleeksi juuri yli-intendenttiä?" - -"Kah", änkkäsi Baisemeaux, "kun herra Fouquet omistaa Belle-Isien..." - -"Mitä siitä?" - -"Kun Belle-Isle on Vannesin hiippakuntaa ja te olette Vannesin -piispa..." - -"Hyvä herra de Baisemeaux, jos tiesitte minun olevan Vannesin piispa, -niin eihän teidän olisikaan tarvinnut tiedustaa osoitettani herra -Fouquetilta." - -"Olenko siis ollut ajattelematon, monsieur?" sanoi Baisemeaux -masentuneena. "Siinä tapauksessa pyydän nöyrimmin anteeksi." - -"Mitä joutavia! Eihän siinä mitään haittaakaan ole, -- pienessä -harkitsemattomuudessa", virkkoi Aramis tyynesti ja hymyili -kuvernöörille, samalla kuitenkin itsekseen pohtien, miten Baisemeaux -oli nähtävästi saanut kuulla hänen saapuneen Vannesista rahaministerin -vieraaksi. - --- Minun pitää ottaa siitä selko, -- tuumi hän. - -"No niin, rakas kuvernööri", sanoi hän sitten ääneen, "ryhdymmekö heti -laittamaan kuntoon pikku tilejämme?" - -"Miten vain, monseigneur. Mutta sallikaa minun sentään ensin kysyä, -ettekö entisen tavan mukaan soisi minulle sitä kunniaa, että jäisitte -luokseni aamiaiselle." - -"Varsin mielelläni." - -"Sepä hauskaa!" - -Baisemeaux näpäytti kolmasti pöytäkelloa. - -"Mitä tuo merkki tulkitsee?" kysyi Aramis. - -"Että saan aamiaiselle vieraan, joten on toimittava sikäli." - -"Kas vain, se on käytännöllistä! Mutta oikeinko te varustatte erityistä -vastaanottoa minun varalleni, hyvä kuvernööri?" - -"No, tottahan toki hiukan! Onhan alkeellisimpana velvollisuutenani -osoittaa teille sellaista huomaavaisuutta kuin suinkin on vallassani." - -"Miksi niin?" - -"Siksi, että tässä maassa ei ole prinssiäkään, jolta olisin voinut -saada niin aulista kannatusta kuin teiltä." - -"No, siitä ei kannata puhua. Miten muuten asianne menestyvät täällä -Bastiljissa?" - -"Tuossapa tuo menee." - -"Vangeista lähtee siis riittävästi?" - -"Ei voi kehuakaan." - -"Sehän on ikävää!" - -"Herra de Mazarin ei ollut kyllin jäntevä." - -"Niin, te tosiaan tarvitsisitte epäluuloista hallitusta, kardinaali -Richelieun kaltaista miestä ohjaksissa." - -"Hänen aikanaan tämä ala kyllä oli tuottoisa. Hänen ylhäisyytensä veli -sai täältä rikkautensa." - -"Uskokaa minua, hyvä kuvernööri", sanoi Aramis kumartuen lähemmäksi, -"nuori kuningas vastaa vanhaa kardinaalia. Nuoruudella on epäluulonsa, -kiivastuksensa, intohimonsa, niinkuin vanhuudella vihansa, -varovaisuutensa, pelkonsa. Oletteko jo suorittanut kolmannen vuoden -ylimääräiset virkatulot Louvièresille ja Tremblaylle?" - -"Voi, hyvä Jumala, kyllä!" - -"Teillä on siis nyt maksettavaa heille ainoastaan ne -viisikymmentätuhatta livreä, jotka toin tässä?" - -"Niin." - -"Ja teille ei ole vielä jäänyt juuri mitään hyötyä virka-asemastanne?" - -"Ei, monseigneur, asiani ovat tosiaan olleet niin surkealla -kannalla, että kun nuo ylimääräiset tulot alkuaan arvioitiin -viiteenkymmeneentuhanteen livreen, en ole luonnoltani kyennyt niitä -lisäämään, jättääkseni itsellenikin osuutta. Sitä juuri herra -d'Artagnan eilen illalla ihmetteli." - -"Ahaa!" virkahti Aramis, silmissään välähdys, joka kuitenkin heti -sammui; "te olette eilen puhellut d'Artagnanin kanssa!... Miten se -rakas ystäväni jakselee?" - -"Mainiosti." - -"Ja mitä hänelle sanoitte, herra de Baisemeaux?" - -"Huomautin vain", jatkoi kuvernööri, oivaltamatta kavaltaneensa mitään -salaisuutta, "että pidän vangeilleni liian hyvää ruokahoitoa." - -"Paljonko teillä onkaan sellaisia hoidokkeja?" tiedusti Aramis -huolettomasti. - -"Kuusikymmentä." - -"Kas vain, onpa sitä siinäkin!" - -"Voi, monseigneur, entisinä vuosina täällä istui väliin kaksisataakin." - -"No, kuudessakymmenessäkään ei vielä luulisi olevan suuresti -valittamista." - -"Ei oikeastaan, sillä minun sijassani voisi jokainen muu voittaa -keskimäärin kutakin kohti sataviisikymmentä pistolia vuodessa." - -"Sataviisikymmentä pistolia!" - -"_Dame_, ajatelkaahan vain, että esimerkiksi täysiverisestä prinssistä -saan viisikymmentä livreä päivältä ruokarahoiksi." - -"Mutta teilläpä tietääkseni ei ole ainoatakaan prinssiä hoidossanne", -huomautti Aramis hieman värähtävällä äänellä. - -"Ei, valitettavasti; puhuin vain virallisen taksoituksen myöntämistä -mahdollisuuksista. Täysiverisestä prinssistä siis viisikymmentä -livreä." - -"Vai niinkin paljon!" - -"Valtakunnanmarskista kuusineljättä livreä." - -"Mutta marskeja ei liene tällähaavaa vierainanne sen paremmin kuin -prinssejäkään?" - -"Ei, surullista kyllä; kenraaliluutnantteja ja prikaatipäälliköitä on -toki kaksi, neljänkolmatta livren päivärahasta." - -"Kas, kas!" - -"Seuraavana ruokakuntana ovat parlamenttineuvokset, joiden osalta saan -viisitoista livreä." - -"Ja montako teillä on niitä?" - -"Onhan edes neljä." - -"En olisi luullut, että neuvokset arvioidaan siksikin korkealle." - -"Niin, mutta viidestätoista livrestä taksa sitten putoaakin heti -kymmeneen." - -"Kymmeneen?" - -"Niin, tavallisesta tuomarista, asianajajasta ja kirkonmiehestä lähtee -kymmenen livreä." - -"Onko sitä lajia väkeä paljonkin?" - -"Parhaillaan seitsemän." - -"No, se sentään on jo parempaa!" - -"Ei, heistä päinvastoin en kostu juuri mitään." - -"Mistä se johtuu?" - -"No, katsokaas, enhän minä saa kohdelluksi noita poloisia herrasmiehiä -sen kitsaammin kuin parlamenttineuvoksia, koska hekin ehdottomasti ovat -säätyhenkilöitä." - -"Olette tosiaan oikeassa; en minäkään näe niiden kahden ryhmän kesken -viiden livren eroa." - -"Te käsitätte, että minun on maksettava kauniista kalasta aina neljän -tai viiden livren vaiheille; kunnollisen kanan hinnaksi täytyy laskea -puolitoista livreä. Lihoitan kyllä itse siipikarjaa takapihalla; mutta -vilja on ostosessa, ja te ette voi kuvitellakaan, millainen rottien -armeija täällä asustaa." - -"Panisitte niitä vastaan puoli tusinaa kissoja." - -"Ei kannata enää yrittää, -- ne syövät suuhunsa kissat. Siitä voitte -hiukan arvata, miten ne ahmivat viljaani. Minun on viimeksi täytynyt -tilata Englannista rottakoiria, mutta niilläkin on julma ruokahalu; ne -syövät yhtä kalliisti kuin viidennen luokan vanki, ja lisäksi ne -toisinaan repivät kaniinejani ja kanojani." - -Olisi ollut mahdoton sanoa, kuunteliko Aramis vai oliko ajatuksissaan; -alasluodut silmät olivat tarkkaavaisuuden merkkinä, mutta levottomasti -liikkuva käsi näytti ilmaisevan muuta miettimistä. - -"Kuten sanoin", pitkitti Baisemeaux, "välttävä siivekäs tulee minulle -maksamaan puolitoista livreä, ja kohtalainen kala nousee neljään tai -viiteen livreen. Vangeille tulee kolme ateriaa; kun heillä ei ole -mitään tekemistä, niin he syövätkin pitkin päivää, ja kymmenen livren -miehestä on minulle keskimäärin kuluja seitsemän livreä kymmenen -souta." - -"Antaessanne kymmenen livren luokalle saman ruokahoidon kuin -viidentoista väelle?" - -"Niin, aivan." - -"Mutta voitattehan siis kerrassaan puolet päivärahaa viidentoista -livren miehistä?" - -"Täytyy jostakin saada tilintasoitusta", sanoi Baisemeaux huomatessaan, -että oli puhunut itsensä pussiin. - -"Se on oikeus ja kohtuus, hyvä kuvernööri; mutta eikö teille ole -vankeja kymmenen livren allekin?" - -"Oh, on kyllä, porvarit ja vapaiden ammattien harjoittajat." - -"Mikä päiväraha heidän osalleen tulee?" - -"Viisi livreä." - -"Ja syödäkseen hekin saavat?" - -"Tottahan toki! Mutta tietysti heille ei joka päivä anneta kalaa tai -kananpaistia eikä jokaiseksi ateriaksi portviiniä. Hekin sentään -kolmasti viikossa näkevät kunnollisen lämpimän ruokalajin -päivällisellään." - -"Mutta tuo kaikki on suurenmoista ihmisystävyyttä, hyvä kuvernööri, ja -te toimitatte itsenne häviöön." - -"En ihan niinkään. Katsokaas, kun viidentoista livren mies ei ole -kalunnut puhtaaksi kananpaistiansa tai kymmenen livren asukas on -jättänyt jotakin maukasta tähteeksi, lähetän minä sen viiden livren -poloiselle herkkupalaksi, joka virkistää hänen elinvoimiansa. Pitäähän -ihmisen olla armelias." - -"Ja paljonko suunnilleen saatte säästöön viiden livren asukista?" - -"Kolmekymmentä souta." - -"Tepä olette kerrassaan kelpo mies, Baisemeaux!" - -"Kiitän kohteliaisuudesta!" - -"Ei, vakuutan oikein tosissani." - -"Kiitos, kiitos, monseigneur. Samaa alan jo lopulta itsekin uskoa. -Mutta tiedättekö, missä kohdassa sydämeni tuntee aivan erityistä -sääliä? No, kolmeen livreen taksoitettuja pikkuporvareja ja kirjureita -ajatellessani. Eipä heille kuulu Reinin karppia tai la Manchen sampea." - -"Mitä! Eivätkö viiden livren aterioitsijat jätä mitään tähteiksi?" - -"Oh, monseigneur, älkää luulko, että minä olen sellainen visukinttu. -Minä toimitan pikkuporvarin tai kirjurin peräti onnelliseksi, kun -lahjoitan hänelle peltopyyn siiven, kauriinpaistin viipaleen, palasen -tryffelipiirakkaa -- ruokalajeja, joita hän ei ole eläissään edes -kuvitellut. Niin, hänelle olen varannut neljänkolmatta livren aterian -rippeet. Hän syö, hän juo, jälkiruokaan päästessään hän huutaa: eläköön -kuningas! ja siunaa Bastiljia, kun sunnuntaisin suon hänelle pikku -hiprakan kahdella pullolla säällistä samppanjaa, joka maksaa minulle -viisi souta pullo. He ylistelevät minua ja lähtiessään kaipaavat -vankilaa. Arvatkaas, mitä olen pannut merkille?" - -"En osaa aavistaa." - -"No, olenpa ylpeydekseni pannut merkille, että monetkin vapautetut -vangit ovat melkein heti toimittaneet itsensä uudestaan telkien taakse. -Mistä se voisi muustakaan johtua kuin että heidän tekee mieli päästä -takaisin Bastiljin nykyiseen ruokaan? Siinä oikea mainelause minun -täyshoidolleni!" - -Aramis myhäili epäuskoisesti. "Te hymyilette?" - -"Tulin vain ajatelleeksi..." - -"Minä vakuutan teille", innostui kuvernööri, "että olemme kolmeenkin -kertaan kahden vuoden kuluessa saaneet merkitä luetteloomme saman -nimen." - -"Melkein sietäisi nähdä uskoakseen." - -"Ka, kyllähän teille voi näyttääkin, vaikka nimikirjamme muuten on -ankarasti salassa vierailta." - -"Tietysti sen katseleminen on syrjäisiltä kiellettyä." - -"Mutta teidän sietää päästä täysin selville Bastiljin nykyisestä -hoidosta, monseigneur." - -Baisemeaux astui kaapille ja otti sieltä jyhkeän tilikirjan. Aramis -tarkkasi hänen liikkeitään jännittyneesti. Baisemeaux laski -luetteloniteen pöydälle, selaili sitä hetkisen ja pysähtyi M-kirjaimen -kohdalle. - -"Katsokaa nyt esimerkiksi tuota", sanoi hän. "Martinier, tammikuu 1659. -Martinier, kesäkuu 1660. Martinier, maaliskuu 1661. Häväistyslehtisiä, -mazarinadeja j.n.e. Käsitättehän, että se on vain veruke; Mazarinin -ivaamisesta ei ketään pidätetty teljettäväksi Bastiljiin. Ei, se -miekkonen antoi itse ilmi tahalliset yrityksensä, vain päästäkseen -tänne. Ja missä tarkoituksessa, monsieur? Saadakseen jälleen elellä -meikäläisessä kolmen livren ruokahoidossa." - -"Kolmen livren! Miesparka!" - -"Niin, monseigneur, runoilijat kuuluvat viimeiseen luokkaan, -pikkuporvarien ja kirjurien ruokakuntaan; mutta, kuten sanoin, juuri -heille minä suon hauskimpia yllätyksiä." - -Aramis käänteli koneellisesti luettelon lehtiä ja luki edelleen, -näköjään tuntematta mitään harrastusta silmiinsä sattuvia nimiä -kohtaan. - -"Vuonna 1661 näette yleisnumeron nousseen kahdeksaankymmeneen", virkkoi -Baisemeaux; "sama määrä vankeja oli vuonna 1659." - -"Kah, Seldon!" sanoi Aramis; "sen nimen luulen tuntevani. Ettekö juuri -te kerran maininnut häntä nuorena miehenä..." - -"Niin, niin, ylioppilasrukka, joka sepitti... miksi taas sanotaankaan -kahta latinankielistä säettä, jotka liittyvät yhteen?" - -"Tarkoitatteko distikonia?" - -"Sitä juuri." - -"Kova onni! Distikonin takia!" - -"_Peste_, älkää nyt niin sanoko! Tiedättekö, että hän sommitteli sen -distikoninsa jesuiitteja vastaan?" - -"Vaikka vain, -- rangaistus tuntuu silti liikanaiselta." - -"Ei häntä kannata enää surkutella. Katsokaas, hän tuntui viime vuonna -herättävän mielenkiintoanne..." - -"Kyllähän." - -"Niin no, kun teidän harrastuksenne on täällä kaikkivaltias, -monseigneur, olen siitä päivästä saakka kohdellut häntä kuin -viidentoista livren miestä." - -"Siis kuten tuotakin", sanoi Aramis, silmäten seuraavaa nimeä. - -"Aivan." - -"Onko tuo Marchiali joku italialainen?" kysyi Aramis, sormellaan -osoittaen nimeä, joka oli siten herättänyt hänen huomiotaan. - -"Sh!" varoitti Baisemeaux. - -"Mikä siinä on vikana?" kysyi Aramis vastoin tahtoaankin kouristaen -valkoista kättään. - -"Muistelen jo kerran puhuneeni teille tuosta Marchialista." - -"Ei, nimi on minulle varmasti ihan outo." - -"Sitten kai olenkin maininnut hänestä nimettömänä." - -"Hän on varmaankin joku vanha pahantekijä?" tiedusti Aramis yrittäen -hymyillä. - -"Ei, päinvastoin ihan nuori." - -"Ahaa, hänen rikoksensa lienee jotenkuten tavaton?" - -"Anteeksiantamaton!" - -"Salamurha?" - -"Pyh!" - -"Murhapoltto?" - -"Mitäpä tuo olisi!" - -"Herjaus?" - -"Kaukana siitä! Ei, hän on se, joka..." Ja Baisemeaux kiversi molemmat -kätensä torvelle ja lähestyi kuiskaamaan sen välityksellä piispan -korvaan: "Hän on se nuori mies, joka rohkenee ulkomuodollaan -muistuttaa..." - -"Ah, niin, niin", sanoi Aramis. "Viime kerralla tosiaan huomautitte -siitä; mutta rikkomus näytti minusta vähäiseltä." - -"Vähäiseltä!" - -"Tai oikeastaan niin tahattomalta..." - -"Monseigneur, sellaisen yhdennäköisyyden kehittymisessä täytyy olla -tahallinen tavoittelu takana!" - -"No, unohtanut vain olin, että täällä on niinkin omituinen hoidokki. -Mutta hei, hyvä isäntäni", sanoi Aramis lyöden kirjan kiinni, "tuo -koputus lienee kutsu meille." - -Baisemeaux otti luetteloniteen, vei sen joutuisasti takaisin kaappiin, -lukitsi tämän ja pisti avaimen taskuunsa. - -"Suvaitsetteko nyt pistäytyä aamiaiselle, monseigneur?" huomautti hän. -"Meitä ei nimittäin voitaisi häiritä millään muullakaan asialla." - -"Kuten vain te haluatte, hyvä kuvernööri." He siirtyivät -ruokailuhuoneeseen. - - - - -98. - -Herra de Baisemeauxin aamiainen. - - -Aramis oli yleensä hyvin kohtuullinen, mutta nytkin nauttiessaan viiniä -varsin säästeliäästi hän silti antoi aamiaisen maistua, ja oivalliseksi -sen olikin kunnon kuvernööri järjestänyt. - -Tämä puolestaan oli remuavan hilpeyden hurmiossa; hänen silmänsä -kääntyivät tuon tuostakin rahamassiin, jonka hän oli kaapannut -mukaansa, ja se näky elähdytti hänen sydäntään avomieliseen -rupatteluun. Alituiseen hän myös ihan liikutttuneen huomaavaisena -katseli kirkkoruhtinasta, joka nojaili taaksepäin tuolilla ja tuntijan -näköisenä siemaisi lasistaan muutaman pisaran kerrallaan. - -"Älköön tulko kukaan minulle moittimaan Bastiljin ruokalistaa", virkkoi -hän silmiänsä siristäen; "kyllä niiden vankien kelpaa, jotka päivittäin -saavat puolikaspullonkin tätä burgundia!" - -"Kaikki viidentoista frangin miehet juovat sitä", sanoi Baisemeaux. "Se -on hyvin vanhaa volnayta." - -"Ylioppilasparkakin -- Seldon -- siis kulauttaa palansa painimeksi näin -erinomaista kostuketta!" - -"Ei, eihän nyt sentään!" - -"Luulin teidän sanoneen, että hänet oli siirretty viidentoista livren -luokkaan." - -"Ruokakuntaan, niin, mutta hittoako minä tällaisesta viinistä -töhertäjälle, joka sepustaa distikkeja... mitä ne nyt olivatkaan?" - -"Distikoneja." - -"Hänkö litkimään volnayta! Raja kaikella! Se hänen naapurinsa on täysi -viidentoista livren hoitolainen." - -"Naapurinsa?" - -"Niin." - -"Kuka siis?" - -"Se toinen, -- Bertaudièren kakkonen." - -"Suokaa anteeksi, hyvä kuvernööri, mutta täkäläinen sanasto vaatii -jonkun verran opiskelua." - -"Se on totta, minä unohdin. Bertaudièren kakkonen, nähkääs, merkitsee -sen tornin toisen huonekerran asukasta." - -"Joku Bastiljin torni siis on nimeltään Bertaudière?" - -"Niin, kuten kaikillakin täkäläisillä torneilla on oma nimensä. -Tulkaahan katsomaan", juttusi Baisemeaux mennen ikkunan ääreen; "se on -tämän pihan laidassa, toinen tuolla vasemmalla." - -"Vai niin. Ja siellä siis se viidentoista livren mies istuu?" - -"Niin:" - -"Onko hän jo kauankin asustanut siellä?" - -"No, siinä seitsemän tai kahdeksan vuoden paikkeille." - -"Mitä! Ettekö tarkemmin tiedä vankienne olosuhteita?" - -"Eihän hän ole tullut minun aikanani, hyvä herra d'Herblay." - -"Mutta olisin luullut Louvièresin tai Tremblayn tehneen teille selvää -sellaisista seikoista." - -"Oh, hyvä herraseni... anteeksi, anteeksi, -- teidän ylhäisyytenne, -piti sanomani." - -"Eipä mitään. Niin, miten se olikaan?" - -"No, Bastiljin salaisuuksia ei luovuteta uudelle haltijalle avaimien -mukana." - -"Vai niin! Tuon vangin asia onkin kenties valtiosalaisuus?" - -"Ka, enpä luule, -- samanlainen kaiketi kuin Bastiljin määräykset -yleensäkin." - -"Mutta miksi siis", kysyi Aramis, "puhutte vapaammin Seldonista kuin -tuosta..." - -"Bertaudièren kakkosesta? Kah, enhän suuriakaan välitä vaivaisen -distikonin laatijasta, mutta parasta on olla puuttumatta tuollaiseen -yhdennäköisyyteen..." - -"Niin, mutta vartijatkin tietysti haastelevat vankien kanssa, ja jos -mies väittää istuvansa täällä ihan syyttömästi..." - -"Ei niistä kukaan ota mitään syyksensä: viattomuus on yleisenä kaavana, -jota kaikki alati veisaavat!" - -"Mutta eikö tuo yhdennäköisyys herätä vartijain erityistä huomiota?" - -"Oh, hyvä herra d'Herblay, vain teidänlaisenne hovimies saattaa keksiä -tuollaista ajateltavaa pikku seikoista!" - -"Lienette tosiaan oikeassa, hyvä herra de Baisemeaux. Vielä pisara tätä -volnayta, pyydän." - -"Ei pisaraa, vaan lasillinen." - -"Ei, ei. Te olette pysynyt muskettisoturina kiireestä kantapäähän, -sillaikaa kun minusta on tullut piispa. Pisara minulle, lasillinen -teille." - -"Olkoon sitten niin." - -Piispa ja kuvernööri kilistivät. - -"Niin, kenties", jatkoi Aramis tähdäten kirkkaan katseensa -rubiininhohteiseen nesteeseen, jonka oli kohottanut kasvojensa tasalle -ikäänkuin nauttiakseen kaikilla aisteilla yhtaikaa, "kenties toinen ei -huomaisikaan mitään ilmeistä yhdennäköisyyttä tuossa vangissanne?" - -"Hoo, kyllä toki, -- ken vain tuntee henkilön, jonka näköinen hän on." - -"Eiköhän siinä ole mielikuvituksellanne tuntuva osuus, hyvä herra de -Baisemeaux!" - -"Ei totisesti!" - -"Katsokaas", jatkoi Aramis, "olen nähnyt montakin miestä, jotka -jossakin määrin muistuttavat häntä, mutta luonnollisen kunnioituksen -tunne on estänyt ottamasta sitä puheeksi." - -"Yhdennäköisyyttä on monenlaista; tässä tapauksessa se on aivan -merkillisen silmäänpistävä, ja jos näkisitte vangin, niin myöntäisitte -itsekin, että hänen liikkumisensa vapaalla jalalla tuottaisi ehdotonta -häiriötä." - -"Mahdollistahan se juuri on", sanoi Aramis keveästi; "mutta näkemättä -hän minulta jää. Jos vain hetkeksikin astuisin tuollaiseen kamalaan -koppiin, valtaisi minut heti ahdistava tunne, että olen ainiaaksi -haudattu elävältä." - -"Ei ollenkaan, -- asumus on hyvinkin mukava." - -"Jopa jotakin!" - -"Ettekö usko?" - -"Meillä on erilaiset käsitykset, siinä kaikki." - -"No, älkää toki moittiko ainakaan Bertaudièren kakkosen oloja. Hitto, -hänellä on sievä huone, hyvin hauskasti kalustettu ja matotkin -lattialla!" - -"Ohoh!" - -"On vainkin. Sen nuorukaisen totisesti kelpaa elellä; hänelle onkin -luovutettu Bastiljin paras kammio. Ei tarvitse hänen nurkua!" - -"No, no", sanoi Aramis kylmäkiskoisesti, "turha on minulle kiitellä -Bastiljin kammioiden kodikkuutta, ja matot te lisäsitte vilkkaudessanne -väritykseksi. Voin kuvitella hämähäkkejä, rottia, sammakoita..." - -"Sammakoita? No, pimeissä kopeissa saattaa olla!" - -"Mutta kyllä kalusto ei ole kovinkaan häävi, ja matoista ei -puhettakaan." - -"Uskoisitteko omia silmiänne?" innostui Baisemeaux. - -"En, totta tosiaan, en tässä kohden!" - -"Ettekö edes vakuuttautuaksenne tuosta yhdennäköisyydestäkään, jonka -kiellätte kuten matotkin?" - -"Näen jo ajatuksissani valjun haamun, haudan partaalla riutuvan -varjon." - -"Ei, lempo soikoon, ei! Reipas nuori mies, elinvoimainen kuten te ja -minä." - -"Alakuloinen, juro?" - -"Hilpeä kuin kiuru!" - -"Hupsutusta!" - -"Oikein totta. Hän on aina hyvällä tuulella, siitä en peräänny." - -"Mahdotonta!" - -"Tulkaa katsomaan! Pistäydymme pikku kierrokselle Bastiljiin, niin -saattehan nähdä." - -"Viitsisinkö... Mutta ohjesääntö?" - -"Sillä ei nyt ole väliä. Kersantilla on lomapäivänsä, luutnantti läksi -tarkastamaan vallikehää; meillä on vapaa tilaisuus." - -"Ei, ei, hyvä kuvernööri; minua värisyttää jo ajatellakin sitä salpojen -kirskettä!" - -"Joutavia!" - -"Ja sattuisitte vielä unohtamaan minut johonkin Bertaudièren kolmoseen -tai neloseen... huh!..." - -"Laskette leikkiä?" - -"Ei, kyllä puhun vakavasti." - -"Te kieltäydytte ainoalaatuisesta tilaisuudesta. Tiedättekö, että eräät -prinssit ovat tarjonneet viiteenkymmeneentuhanteen livreen asti -suosiollisuudesta, jonka nyt myöntäisin teille ilmaiseksi!" - -"Onko se siis muka niin tavattoman mielenkiintoinen näky?" - -"Kielletty hedelmä, monseigneur, kielletty hedelmä! Kyllähän te -kirkonmiehenä oivallatte, mikä vetovoima sillä on." - -"En sitä oikein käsitä tässä tapauksessa. Pikemmin tuo kovaonninen -runoilija-ylioppilas herättäisi minun uteliaisuuttani." - -"No, katsastakaamme häntä; asuuhan hän juuri Bertaudièren kolmosessa. -Kenties samalla lopultakin viitsisitte vilkaista naapurin kauniiseen -kamariin." - -"No, mitäpä minä nyt huonekaluista, jos niitä siellä onkin, ja turha on -katsella jokapäiväistä henkilöä, joka asustaa siellä ihan ulkonaisella -perusteella." - -"Viidentoista livren mies, monseigneur! Viidentoista livren asukas on -aina mielenkiintoinen." - -"Mutta minun pitikin jo äsken kysyä, miksi hänen hoitoonsa on myönnetty -viidentoista livren päiväraha, kun Seldon-poloinenkin virallisesti -kuuluu vain kolmen frangin luokkaan." - -"No, katsokaas, eroahan sitä pitää olla, ja tässä juuri näkeekin -kuninkaan hyväntahtoisuuden..." - -"Kuninkaan! Kuninkaan!" - -"No, kardinaalin sitten. 'Tämä onneton', on herra de Mazarin tuuminut, -'saa kohtalokseen jäädä pysyväisesti vankilaan...'" - -"Miksi?" - -"_Dame_, kaiketi hänen rikollisuutensa on ikuinen, joten -rangaistuksenkin tulee olla yhtä pitkä." - -"Ikuinenko?" - -"Epäilemättä. Jollei hän onnekseen sairastu isoonrokkoon, -käsitättehän... ja sekin on varsin vähäinen mahdollisuus, sillä -Bastiljin ilma on hyvin terveellinen." - -"Järkeilynne on tosiaankin sattuvaa, hyvä herra de Baisemeaux." - -"Niin, kai se pitää paikkansa." - -"Tahdotte siis sanoa, että tuon onnettoman täytyy kärsiä -sovittamattomasti ja loppumattomasti..." - -"En sano kärsiä, monseigneur! Viidentoista livren päivillä!" - -"Kärsiä vankilaelämää ainakin?" - -"Niin, itse vapauden menetykselle ei todellakaan voi mitään, mutta se -on tehty hänelle mahdollisimman keveäksi. Tottahan tekin myönnätte, -että se veitikka ei ole tullut maailmaan syödäkseen kaikkia herkkuja, -mitä hänelle nyt tuodaan eteen kuin ruhtinaalle. _Pardieux_, voitte -itse nähdä, jos haluatte: tämä meiltä koskemattomaksi jäänyt piirakka, -tämä röykkiö krapuja, joka ei ole meillä paljoakaan alentunut, -- -Marnen krapuja, isoja kuin kohtalaiset hummerit, -- tämä kaikki -lähetetään Bertaudièren kakkoseen, höysteenään pullo samaa volnayta, -jota olette arvostellut niin maittavasti. Sen nähtyänne ette -toivoakseni enää epäile." - -"Uskonhan minä sen, hyvä kuvernööri; mutta te vain ajattelette -onnellisia viidentoista livren miehiä ja unohdatte suojattini, -Seldon-paran." - -"Ei, olenhan viimeksi auliimmin kohdellut häntäkin, ja teidän tähtenne -olkoon hänellä nyt erityinen juhlapäivä: saakoon hän leivokset ja -makeiset sekä portviini-pullon." - -"Te olette kelpo mies, sanon vieläkin kerran, hyvä Baisemeaux." - -"Lähtekäämme, lähtekäämme", touhusi kuvernööri hiukan huumaantuneena -sekä viinistä että Aramiksen kiittelystä. - -"No, teidän mieliksenne", myöntyi kirkkoruhtinas. - -"Oh, palatessanne te olette hyvillänne siitä käynnistä." - -"Mennään sitten." - -"Malttakaas, kun kutsun avaajan." Baisemeaux näpäytti kahdesti -pöytäkelloa; vartija astui sisälle. "Lähden torneihin", ilmoitti -kuvernööri. "Mutta vartiota älköön huudettako esiin, -- ei mitään -rummutusta tai muutakaan hälyä!" - -"Ellen jättäisi tänne viittaani", virkkoi Aramis pelokkaasti, "niin -kuvittelisinpa todella olevani nyt itse joutumassa telkien taakse!" - -Avaaja kulki edellä, siepattuaan kuvernöörin viittauksesta vasullisen -kannettavaa aamiaispöydästä; Aramis asteli vankilanpäällikön oikealla -puolella. Muutamat pihalle hajaantuneet sotamiehet järjestäysivät -jäykäksi riviksi kuin keilasarja kuvernöörin tien varteen. Baisemeaux -vei vieraansa useita porrasaskelmia ylös pengermälle, jota myöten -tultiin nostosillalle. Vahtisotilaat tekivät siellä kunniaa, heti kun -tunsivat esimiehensä. - -"Teillä on hyvä muisti, monsieur?" virkkoi silloin kuvernööri -kumppaniinsa kääntyen ja puhuen niin kovasti, että vartiosoturien -täytyi kuulla. - -"Toimeen olen tullut", vastasi Aramis. - -"Sitähän tarvitaan asemapiirteitten ja mittojen vuoksi", kiirehti -kuvernööri selittämään, "kun kerran arkkitehditkään eivät ole -vapautettuja siitä määräyksestä, että kukaan ei saa pitää mukanaan -paperia, kynää tai piirrintä, käydessään vankien luona." - --- Kas vain, -- ajatteli Aramis, -- täälläkin minä siis käyn -arkkitehdistä! Ihan kuin d'Artagnan olisi tuon keksinyt pilaksi, -nähtyään linnoitusrakennelmiani Belle-Islellä! - -Ääneen hän sitten lisäsi: - -"Olkaa huoletta, herra kuvernööri; meidän alallamme pian oppii -toimimaan tarkan silmän ja muistin varassa." - -Baisemeaux ei edes rypistänyt kulmiaan, ja vartiosoturit kumarsivat -luulotellulle vankilan-arkkitehdille. - -"No niin, lähtekäämme ensin Bertaudièreen", oli Baisemeaux vasta -esittävinään, - -"Se sopii", mukausi Aramis. - -Kuvernööri kääntyi nostosillan takana avaajaan ja huomautti tälle: - -"Samalla nyt jätät numero kahdelle ne makupalat." - -"Numero kolmelle myös osansa, hyvä herra de Baisemeaux, -- numero -kolmelle, jonka te aina unohdatte", muistutti Aramis. - -"Aivan oikein", vastasi kuvernööri, ja he läksivät torniin. - -Siellä oli niin runsaasti telkiä, ristikoita ja lukkoja avattavina, -että pikku eteispihan ja sisäänkäytävän varokeinot olisivat riittäneet -kokonaisen kaupungin turvaamiseen. Aramis ei ollut haaveellinen eikä -herkkätuntoinen; hän oli nuoruudessaan sepittänyt säkeitä, mutta hänen -sydämensä oli puutunut kuten ainakin viidenkuudetta ikäisen miehen, -joka on rakastellut paljon tai oikeammin saanut osakseen monien naisten -rakkauden. Mutta laskiessaan jalkansa kiviastuimille, joita -epälukuisten onnettomien askeleet olivat hivuttaneet, ja tuntiessaan -kyynelkosteiden synkkien holvien ilman tulvahtavan vastaansa, hän -ilmeisesti pehmeni, sillä hänen otsansa painui alas, hänen silmänsä -sumenivat, ja hän seurasi vankilanpäällikköä sanattomana. - - - - -99. - -Bertaudière n:o 2. - - -Toiseen huonekertaan tultaessa oli vieras ihan hengästyksissään joko -väsymyksestä tai mielenkuohusta. Hän nojasi seinään. - -"Aloittaisimmeko tästä?" puheli Baisemeaux. "Kun kerran pistäydymme -kumpaisenkin luona, niin eipä nähdäkseni ole väliä, käymmekö kakkosen -pateilla mennessä vai tullessa! Tähänkin huoneeseen on suunniteltu -korjauksia", kiirehti hän lisäämään avaajan kuultavaksi, joka oli -portaissa jättäytynyt taammaksi. - -"Ei, ei!" epäsi Aramis vilkkaasti; "parempi mennä ensin ylempään -kammioon, herra kuvernööri, jos suvaitsette, -- sen tarkastus on -ensimmäisellä sijalla." - -He nousivat ylemmäksi, ja Aramis kuiskasi: - -"Pyytäkää mieheltä avaimet." - -"Kernaasti." - -Baisemeaux otti avaimet ja päästi seurueen omin käsin kolmanteen -kammioon. Vanginvartija astui sisälle ensimmäisenä ja laski pöydälle -aterian ainekset, joita kunnon kuvernööri oli määritellyt makupaloiksi. -Sitten hän vetäysi takaisin portaisiin. - -Vanki ei ollut hievahtanutkaan. Baisemeaux astui vuorostaan koppiin, -Aramiksen jäädessä kynnykselle. Siitä hän näki hennon nuorukaisen, ehkä -kahdeksantoista vanhan, kun tämä outoa liikettä kuullessaan nosti -päänsä, havaitsi kuvernöörin, hypähti samassa heti vuoteeltaan ja alkoi -ristissä käsin valittaa: - -"Äitiparkani! Äitiparkani!" - -Nuoren miehen äänensävyssä oli niin vihlovaa tuskaa, että Aramista -väkisinkin värisytti. - -"Rakas vieraani", virkkoi hänelle Baisemeaux yrittäen hymyillä, "minä -tuon teille tässä yhtaikaa muutteen sekä ajatuksillenne että -oloillenne, -- sielun ja ruumiin virkistystä. Tämä herrasmies on tullut -silmämäärällä mittaamaan huonettanne muutamia korjauksia varten, ja -tästä saatte hiukan makeata jälkiruuaksenne." - -"Voi, monsieur, monsieur", haastoi vanki, "jättäkää minut -yksinäisyyteen vuodeksi, ravitkaa minua vedellä ja leivällä mutta -sanokaa, että sen vuoden kuluttua pääsen täältä, sanokaa, että vuoden -päästä näen jälleen äitini!" - -"Mutta, hyvä ystävä", ihmetteli Baisemeaux, "olen kuullut teidän itse -sanovan, että hän on hyvin köyhä vaimo, että asuitte ahtaasti ja -puutteessa, kun sitävastoin täällä -- hitto!" - -"Jos hän onkin köyhä, monsieur, niin sitä kipeämmin hän tarvitsee minun -tukeani. Asuinko ahtaasti kotona? Oi, monsieur, vapaudessa on aina -mukava olla!" - -"No, koska itse väitätte, että te ette ole tehnyt muuta kuin sepittänyt -sen onnettoman distikonin..." - -"Ja ilman tarkoitusta, monsieur, ilman minkäänmoista tarkoitusta, sen -vannon; luin Martialista, kun aatos juolahti mieleeni umpimähkään. Voi, -monsieur, rangaistakoon minua, minua yksin, hakattakoon minulta käsi, -jolla kirjoitin, niin työskentelen toisella; mutta päästettäköön minut -jo takaisin äitini luo!" - -"Olkaa hyvissä toiveissa, lapsukaiseni", sanoi Baisemeaux; "mutta -tiedättehän, että asia ei riipu minusta. Minä en voi muuta kuin lisätä -annostanne, suoda teille ylimääräisen tilkan portviiniä, parantaa -aterianne vaihtelua jollakulla leivoksella." - -"Voi, hyvä Jumala, hyvä Jumala!" parkaisi nuori mies heittäytyen -taaksepäin selälleen ja kiemurrellen lattialla. - -Aramis ei kyennyt enää sietämään tätä kohtausta, vaan peräytyi -porrassillakkeelle. - -"Sitä onnetonta!" jupisi hän. - -"Ka, niin hän näkyy olevan, kovastikin", myönsi Baisemeaux seuraten; -"mutta se on hänen vanhempiensa vika." - -"Millä tavoin?" - -"Niinhän tietenkin... Miksi hänet pantiinkaan oppimaan latinaa?... -Liiallinen tieto, nähkääs, monsieur, yleensä kääntyy vahingoksi... -Minäpä osaan tuskin lukea ja kirjoittaa, ja niinpä en olekaan -vankilassa." - -Aramis katseli hiukan ihmetellen miestä, joka Bastiljin kaitsijana ei -mielestään ollut vankilassa. Baisemeaux taasen läksi poistumaan -melkoisesti sekaannuksissa, nähdessään viihdyttelynsä ja portviininsä -tehonneen noin huonosti. - -"Hei, entä ovi, -- ovi!" huomautti avaaja; "herra kuvernööri jätti oven -auki!" - -"Niin tosiaan", sanoi Baisemeaux. "He, ota, tuossa avaimet." - -"Minä ryhdyn hommaamaan armahdusta tälle lapselle", virkkoi Aramis. - -"Ja jos ette saa sitä toimeen", esitti Baisemeaux, "niin pyytäkää, että -hänet edes siirretään virallisesti kymmenen livren luokkaan, jotta voin -hyödykkäämmin kohditella häntä teidän toiveittenne mukaan." - -"Jos tuo toinenkin vanki ikävöitsee äitiään", tuumi Aramis, "niin en -tulekaan sisälle, vaan otan silmämääräiset mittani ulkopuolelta." - -"Ka, herra arkkitehti olkoon vaan huoleti", puuttui puheeseen avaaja; -"kakkonen on säveä kuin karitsa. Eihän semmoinen mies huuda äitiään, -joka ei muutoinkaan puhu halaistua sanaa." - -"Mennään sitten sisälle", sanoi Aramis kumeasti. - -"Oikeinko herra on vankilan arkkitehti?" kysyi vartija. - -"Se on virkani." - -"No, kas kun ette ole jo tottunut tällaiseen!" - -Aramis huomasi tarvitsevansa kaikkea itsehillintäänsä, jotta hänen -esiintymisensä ei herättäisi epäluuloa. - -Baisemeaux otti jälleen avaimet ja kiersi auki lukon. "Voit jäädä -ulkopuolelle", sanoi hän avaajavartijalle; "odota meitä portaiden -juurella." - -Baisemeaux meni edellä sisään, avaten toisenkin oven. Ristikkoikkunasta -tunkeutuvan valon neliössä näkyi silloin kaunis nuori mies, solakka -varreltaan, lyhyttukkainen, viiksenalut huulilla; hän istui jakkaralla, -kyynärpää leposohvalla, johon hänen koko yläruumiinsa nojautui. Hienon, -mustan sametti-ihokkaansa hän oli heittänyt vuoteelle ja hengitti -syvään raitista ilmaa, joka paisutteli hänen rintaansa mitä muhkeimman -batistipaidan alla. Kuvernöörin astuessa huoneeseen nuori mies käänsi -soreasti päätänsä, ja tuntiessaan tulijan hän nousi kohteliaasti -tervehtimään. Mutta kun hänen silmänsä sitten siirtyivät piispaan, joka -oli jäänyt varjoon, värisi tämä rajusti ja kalpeni; hattu kirposi hänen -kädestään ikäänkuin lihaksien herpaannuttua. Baisemeaux sitävastoin oli -tottunut vankinsa seuraan eikä näkynyt tuntevan minkäänlaista -järkkymystä, vaan asetti pöydälle piirakkansa ja krapunsa kuin mitä -palvelevaisin tarjoilija, siinä järjestelyssään jääden ihan -tietämättömäksi kirkkoruhtinaan hämmennyksestä. Vasta suoriuduttuaan -pöydänkattajan tehtävästä hän alkoi puhutella nuorta vankia: - -"Olettehan reippaassa kunnossa; jakselette nähtävästi hyvin?" - -"Erittäin hyvin, monsieur, kiitos", vastasi nuori mies. - -Tämä ääni oli vähällä tuuperruttaa Aramiksen selälleen. Vastoin -tahtoaankin hän vapisevin huulin astui askeleen eteenpäin. Liikahdus -oli niin äkillinen, että touhuava kuvernöörikään ei voinut olla sitä -huomaamatta. - -"Tässä on arkkitehti, joka tarkastaa tulisijaanne", ilmoitti -Baisemeaux; "pyrkiikö se savuamaan?" - -"Ei koskaan, monsieur." - -"Te väititte, että vankilassa ei voisi olla onnellinen", virkkoi -kuvernööri vieraalleen käsiänsä hykerrellen; "tässä kuitenkin näette -tyytyväisen vangin! Eihän teillä ole ilmennyt valittamisen syytä?" hän -lisäsi jälkimmäiselle. - -"Ei suinkaan." - -"Eikö vaivaa ikäväkään?" tiedusti Aramis. - -"Ei koskaan." - -"Mitäs nyt sanotte!" supatti kuvernööri; "olinko oikeassa?" - -"Kai minun toki näin selviin todistuksiin täytyy luottaa, hyvä -kuvernööri! Onko lupa esittää hänelle mitään kysymyksiä?" - -"Miten vain mielenne tekee." - -"No, tiedustakaahan te siis häneltä, tietääkö hän pidätyksensä syytä." - -"Tämä herra pyytää minua kysymään", virkkoi Baisemeaux, "onko teille -tunnettua, miksi asustatte täällä." - -"Ei, monsieur", vastasi nuori mies yksinkertaisesti, "en ollenkaan -tiedä." - -"Mutta se on mahdotonta!" puhkesi vastoin tahtoa Aramiksen huulilta. -"Jos pidätyksenne aihe olisi teille tuntematon, niin olisitte -raivoissanne." - -"Niin olinkin ensimmäisenä päivänä" - -"Ja miksette enää?" - -"Olen harkinnut." - -"Ihmeellistä", mutisi Aramis. - -"Eikö hän ole hämmästyttävä ilmiö?" kuiskasi Baisemeaux. - -"Ja mitä olette harkinnut, -- jos saan vaivata teitä?" kysyi Aramis. - -"Tulin tarkemmin ajatellen siihen vakaumukseen, että kun en ole tehnyt -mitään rikosta, ei Jumala voinut rangaista minua." - -"Mutta mitä on vankeus muuta kuin rangaistus?" huomautti Aramis. - -"Voi", vastasi nuori mies, "en osaa sanoa muuta kuin että kaikki, mitä -nyt voin teille puhua olostani, on kokonaan toista kuin olisin lausunut -seitsemän vuotta sitten." - -"Kun kuuntelee teitä ja näkee alistuvaisuutenne, monsieur, niin -saattaisi tulla houkutelluksi uskomaan, että te pidätte vankilasta." - -"Minä siedän sitä." - -"Siinä varmuudessa, että ennen pitkää pääsette vapaaksi?" - -"Sellaista varmuutta ei ole käsityksissäni muodostunut, monsieur: -toivonut vain olen, ja kuitenkin myönnän, että se toivo heikkenee päivä -päivältä." - -"Mutta miksette saisikin takaisin vapauttanne, kun olette jo ollut -vapaa aikaisemmin?" - -"Juuri se syy estää minua odottamasta vapautta", selitti nuori mies. -"Minkätähden minua olisi vankilaan teljettykään, jos aikomuksena oli -vapauttaa minut myöhemmin?" - -"Kuinka vanha olette?" - -"En tiedä." - -"Mikä onkaan nimenne?" - -"Olen unohtanut, millä nimellä minua puhuteltiin." - -"Vanhempanne?" - -"Heitä en ole koskaan tuntenut. Kasvattajani eivät sanoneet minua -pojakseen." - -"Olitteko erityisesti kiintynyt kehenkään, ennen kuin tulitte tänne?" - -"Rakastin hoitajatartani ja kukkiani." - -"Siinä kaikki?" - -"Pidin myös paljon kamaripalvelijastani." - -"Surette tietysti sitä hoitajatarta ja palvelijaa?" - -"Itkin kauan heidän kuolemaansa." - -"Kuolivatko he ennen kuin tulitte tänne vai jälkeenpäin?" - -"Sen päivän aattona, jona minut vietiin pois." - -"Molemmat yhtaikaa?" - -"Samana päivänä kumpainenkin." - -"Ja millä tavoin teidät vietiin?" - -"Minua tuli noutamaan muuan mies; minun piti astua vaunuihin, joiden -ovet olivat lukittavia, ja niissä minut siirrettiin tänne." - -"Tuntisitteko sen miehen?" - -"Hänellä oli naamio." - -"Eikö olekin merkillinen juttu?" kuiskasi Baisemeaux Aramikselle. - -Kirkkoruhtinas hengitti työläästi. - -"On, eriskummainen", jupisi hän. - -"Mutta vielä ihmeellisempää on, että hän ei ole milloinkaan haastanut -minulle niin paljon kuin nyt teille." - -"Kenties ette ole sattunut niin tiedustelemaankaan", arveli Aramis. - -"Mahdollista kyllä", myönsi Baisemeaux, "sillä minä en ole yhtään -utelias. Tässä nyt muuten näette kamarin: eikö ole sievässä kunnossa?" - -"Varsin sievässä todellakin." - -"Matot lattialla..." - -"Niinpä nyt näen, ja komeat." - -"Lyön vetoa, että hän ei asunut näin hyvin ennen tänne tuloaan." - -"Sen uskon." - -Aramis kääntyi jälleen nuoreen mieheen päin ja jatkoi: "Onko luonanne -tällaikaa käynyt ketään vierasta?" - -"Oh, kyllä, -- kolmasti eräs nainen; hän pysähdytti vaununsa alaovelle -ja astui sisälle linnikossa, jonka siirsi sivulle vasta kun olimme -kahden kesken." - -"Ja mitä hän puhui?" - -Nuori mies hymyili raskasmielisesti. - -"Hän kysyi minulta samaa kuin tekin äsken, -- olinko tyytyväinen ja -enkö alkanut ikävystyä." - -"Ja niinkö hän vain läksi tiehensä?" - -"Hän sulki minut syliinsä, painoi sydäntään vasten ja suuteli minua." - -"Muistatteko hänet ulkomuodoltakin?" - -"Ihan hyvin." - -"Kasvonpiirteet niin tarkoin, että jälleen nähdessänne tuntisitte hänet -muuallakin?" - -"Aivan varmasti!" - -Tyytyväinen väläys kirkasti hetkiseksi Aramiksen katsetta. Samassa -Baisemeaux kuuli vartijan astuvan ylös portaita. - -"Jokohan lähdemme?" sanoi hän pikaisesti piispalle. - -Tämä nähtävästi tiesi nyt mitä halusikin. "Kyllä minun puolestani", -virkkoi hän. - -Nuori mies näki heidän tekevän lähtöä ja hyvästeli kohteliaalla -kumarruksella. Baisemeaux nyökkäsi vastaukseksi, mutta onnettomuus -näkyi Aramiksen mielestä ansaitsevan erityistä kunnioitusta, sillä hän -taivutti päänsä hyvin syvään. - -He poistuivat. Baisemeaux lukitsi ovet heidän takanaan. "No, mitä -sanotte tästä kaikesta?" kysyi kuvernööri portaissa. - -"Olen keksinyt salaisuuden", vastasi toinen. - -"Pyh! Millaisen muka?" - -"Siinä talossa on tapahtunut salamurha." - -"Mitä kummaa!" - -"Kuulittehan, -- palvelija ja hoitajatar kuolleet samana päivänä?" - -"Mitä siitä?" - -"Myrkytys." - -"Kah!" - -"Mitä arvelette?" - -"Se voisikin olla totta... Ettäkö siis tuo nuori mies olisi sellainen -villitty?" - -"Eihän nyt toki! Noin hiljainen lapsipoloinenko olisi raaka murhaaja?" - -"No, sitähän minäkin!" - -"Tuollainen rikos vain on tapahtunut talossa, se on selvää; kenties hän -on nähnyt tapauksen ja pelätään hänen puhuvan." - -"_Diable_, jos olisin siitä varma, niin järjestäisin vartioimisen -kaksin verroin visummaksi." - -"Oh, eipä hänellä näy olevan halua karkaamiseen." - -"Vangeista ei voi koskaan tietää." - -"Onko hänellä kirjoja?" - -"Ei ollenkaan; niistä on ehdoton kielto annettu." - -"Ehdoton kielto?" - -"Mazarinin omasta kädestä." - -"Teillä on sellainen määräys hallussanne?" - -"Niin, monseigneur; tahdotteko nähdä sen, tullessanne ottamaan -viittanne?" - -"En ole koskaan nähnyt kardinaalivainajan käsialaa." - -"Se on erikoisen varmasti kyhätty; koko kirjelmässä vain yksi korjaus." - -"Vai on sentään korjauskin. Miten hän on muuttanut?" - -"Numeron parantanut. Siinä on ollut ensin: päiväraha 50 livreä." - -"Siis niinkuin täysiverisellä prinssillä?" - -"Mutta kardinaali on huomannut erehtyneensä, koska nolla on pyyhitty -yli ja viitosen eteen lisätty ykkönen. Mutta, nyt muistankin..." - -"Mitä niin?" - -"Te ette puhu mitään siitä yhdennäköisyydestä." - -"Hyvin yksinkertaisesta syystä, hyvä herra de Baisemeaux: kun sitä ei -ole olemassa." - -"Mitä hullua!" - -"Tai jos onkin, se on teidän mielikuvituksessanne, taikka jos se -esiintyy muutenkin, olisi mielestäni teidänkin parempi olla siitä -puhumatta." - -"Niinkö!" - -"Käsitättehän, että kuningas pahastuisi teille ikipäiviksi, jos kuulisi -teidän avittavan sellaisen huhun leviämistä, että joku hänen -alamaisensa julkeaa olla hänen näköisensä." - -"Tuhannen tulimmaista, se on totta!" tunnusti Baisemeaux kauhistuen; -"mutta minä en ole puhunutkaan koko asiasta muille kuin teille, ja -saanhan täydellisesti luottaa teidän vaiteliaisuuteenne, monseigneur." - -"Olkaa huoletta", rauhoitti Aramis katsomatta tarpeelliseksi -muistuttaa, mitä kuvernööri oli äsken kerskannut prinssien tarjoamista -lahjuksista. - -"Ette taida välittää siitä kardinaalin kirjelmästä?" virkkoi Baisemeaux -järkkyneenä. - -"Voisihan sitä katsoa." - -Siten pakisten he olivat tulleet takaisin kuvernöörin huoneistoon. -Baisemeaux otti kaapistaan samanlaisen vankan niteen kuin äskenkin oli -vieraalle näyttänyt, mutta lukollisen. Sen avain kuului pieneen -kimppuun, jota hän aina piti renkaassa mukanaan. Laskien kirjan -pöydälle hän selasi esiin M-kirjaimen ja näytti vieraalleen siihen -kohtaan liitetyn kirjeen loppupäätä: - - '_Ei mitään kirjoja_, liinavaatteet hienointa lajia, puvut - aistikkaita. _Ei kävelyjä, ei vartijan muutoksia, ei minkäänlaista - yhteyttä ulkopuolelle_. - - Soittokapineita; kaikkia viihdytyksen välineitä, joita ei edellä - kielletä; päiväraha 15 livreä. Kuvernöörin sopii anoa lisää, - ellei se riitä.' - -"Kas tosiaan", virkahti Baisemeaux, "olinkin unohtanut, että pitää -pyytää korotusta." - -Aramis sulki niteen. - -"Niin", sanoi hän, "Mazarinin käsialaa se epäilemättä on. No, hyvä -kuvernööri", hän jatkoi ikäänkuin jo menetettyään kaiken harrastuksensa -äskeiseen puheenaineeseen, "siirtykäämme väliemme loppuselvitykseen, -jos suvaitsette." - -"Minkähän maksuajan sopisimmekaan? Määrätkää itse." - -"Turha panna määräaikaa; kirjoittakaa minulle pelkästään kuitti -sadastaviidestäkymmenestätuhannesta frangista." - -"Lankeava milloin hyvänsä?" - -"Vaadittaessa, niin. Mutta ymmärrättehän, etten vaadi ennen kuin itse -haluatte järjestää toisin." - -"Oh, sitä en pelkää", sanoi Baisemeaux hymyillen; "mutta olen jo -antanut teille kaksi kuittia." - -"Ne revinkin nyt." - -Ja näytettyään molemmat kuitit kuvernöörille Aramis nyppi ne palasiksi. - -Sellainen luottamuksen osoitus tehosi kuvernööriin erinomaisesti. -Epäröimättä hän kirjoitti sadanviidenkymmenentuhannen frangin -velkasitoumuksen, jonka kirkkoruhtinas oli oikeutettu jättämään -perittäväksi miten hyväksi näki. Aramis oli tarkannut kynän kulkua -kuvernöörin olan yli ja pisti paperin taskuunsa näköjään lukemattomana, -mikä seikka antoi Baisemeauxille lopullisen takeen siitä, että -saamamies piti koko lainamuotoa vain kohteliaisuutena, paljonkaan -välittämättä rahoista. - -"Ettehän toivoakseni pahastune minulle", virkkoi Aramis sitten, "jos -vien teiltä jonkun vangin?" - -"Millä tavoin?" - -"Hankkimalla hänelle armahduksen, tietysti. Olenhan jo huomauttanut -teille, että tuo Seldon-parka herättää erityistä myötätuntoani." - -"No, se on teidän asianne; toimikaa vain parhaanne mukaan. Minä tiedän, -että teillä on pitkä käsivarsi ja avoin käsi." - -"Hyvästi siis!" - -Ja Aramis lähti vankilanpäällikön siunausten saattelemana. - - - - -100. - -Ystävättäret. - - -Samaan aikaan kun de Baisemeaux näytti Aramikselle Bastiljin vankeja, -pysähtyivät markiisitar de Bellièren ulko-ovelle ajoneuvot, ja tänä -vielä verrattain varhaisena aamuhetkenä astui katuportaille nuori -säätyläisnainen kahisevassa silkissä. - -Kun rouva Vanel ilmoitettiin markiisittarelle, istui tämä syventyneenä -lukemaan kirjettä, jonka hän kätki kiireimmiten. Hän oli hädin ehtinyt -laittautua aamuasuun, kamarineidot olivat vielä viereisessä huoneessa. -Markiisitar riensi ystävätärtä vastaan ja oli näkevinään hänen -silmissään loisteen, joka ei kuvastanut terveyttä eikä ilahdusta. -Vieras suuteli häntä, puristi lämpimästi hänen kättään eikä suonut -hänelle puheenvuoroa, vaan aloitti vilkkaasti: - -"Oletko ihan unohtanut minut, kultaseni? Olet siis kokonaan antautunut -hovihuvituksiin?" - -"En ollut edes hääjuhlallisuuksia katsomassa." - -"Mitä siis teet?" - -"Varustelen lähtöä Bellièreen." - -"Bellièreen!" - -"Niin." - -"Maalaiseksi heittäydyt! No, ehkä se on viisastakin, -- näytät hiukan -riutuneelta." - -"Ei, kyllä vointini on erinomainen." - -"Sepä hauskaa, olin sinusta levoton. Arvaappas, mitä minulle on -sanottu?" - -"Puhutaanhan niin paljon?" - -"Mutta sinusta kerrotaan ihan merkillistä." - -"Sinulla on kuulijakuntasi jännittämisen taito, Marguerite." - -"Katsos, pelkään pahastuttavani sinua." - -"Oh, älä turhia! Olet itsekin ihaillut tyynimielisyyttäni." - -"No niin, -- sanotaan, että... Voi, en tosiaankaan saa ilmaistuksi sitä -sinulle." - -"Älkäämme siis puhuko siitä enää", sanoi markiisitar, joka arveli, että -tuohon empimiseen kätkeytyi joku häijyys, ja kuitenkin tunsi kiihkeätä -uteliaisuutta. - -"Niin, rakas markiisittareni, ihmiset arvelevat, että sinä nykyään jo -vähemmän suret herra de Bellièreä, miesparkaa!" - -"Se on ilkeätä huhua, Marguerite. Suren puolisovainajaani enkä voi -koskaan lakata häntä murehtimasta; mutta hänen kuolemastaan on jo kaksi -vuotta, olen vasta kahdeksankolmatta vanha, ja hänen menettämisensä -tuska ei voi vallita koko elämääni, määrätä kaikkia ajatuksiani. Juuri -sinä, Marguerite, joka ennen kaikkea olet todellisen naisellisuuden -edustaja, et voisi minulta odottaakaan täydellistä lohduttomuutta." - -"Miksen? Sinullahan on niin hellä sydän!" vastasi rouva Vanel -pahanilkisesti. - -"Samoin on sinullakin, Marguerite, enkä ole kuitenkaan nähnyt sinun -sortuvan mielenkarvauteen, kun sydämesi on saanut vamman." - -Nämä sanat olivat suoranainen viittaus rouva Vanelin ja yli-intendentin -välien rikkoutumiseen. Niissä oli myös kätketty moite nuoren naisen -sydämelle. Ikäänkuin olisi ainoastaan odottanut tätä merkkiä vasamansa -ampumiselle huudahti ystävätär: - -"No niin, Elise, väitetään, että sinä olet rakastunut!" - -Ja hän tähysti tiukasti markiisitarta, joka ei voinut pidättää -punastustaan. - -"Me naiset olemme aina alttiita panettelulle", vastasi rouva de -Bellière tovin äänettömyyden jälkeen. - -"Oh, eihän sinua panetella, Elise!" - -"Mitä! Minun sanotaan rakastuneen, eikä mainettani muka silti -halvenneta?" - -"Ensiksikin, jos se ei ole tyhjääkään puhetta, se ei silti ole -panettelua, vaan pikku juoruamista; toisekseen -- vaikka sinä et -antanut minun lopettaa -- sinun ei edes uskota antautuneen sen -rakkautesi valtaan. Sinua päinvastoin kuvataan hyveelliseksi -kaunottareksi, joka olet valmis käyttämään kynsiä ja hampaita siveytesi -varjelemiseksi, sulkeutuen asuntoosi kuin linnoitukseen, joka on vielä -vaikeapääsyisempi kuin Danaen varustus, niin vaskea kuin se torni -olikin." - -"Sinulla on sukkeluutta, Marguerite", sanoi markiisitar vapisten. - -"Aina sinä imartelet minua, Elise... Sanalla sanoen, sinua ylistellään -taipumattomaksi ja lähestymättömäksi. Siinä näet, panetellaanko -sinua... Mutta mitä unelmoitkaan minun tässä lörpötellessäni?" - -"Minäkö?" - -"Niin, olethan ihan punastuksissasi ja mykkänä." - -"Koetan miettiä", vastasi markiisitar kohottaen puhuttelijaan kauniit -silmänsä, joissa säihkyi alkava suuttumus, "mihin saatoitkaan viitata, -kun etevänä jumalaistaruston tuntijana vertasit minua Danaeen." - -"Ahaa!" sanoi rouva Vanel nauraen; "sinä aprikoit sitä?" - -"Niin, etkö muista, että kun luostarikoulussa saimme ratkaistavaksi -laskutehtävän... kas, minäkin tulen vuorostani puhuneeksi hiukan -oppineesti... etkö muista, että kun toinen tekijä oli tiedossa, meidän -piti löytää toinen? Sitä olen nyt etsimässä." - -"En käsitä, mitä tahdot sanoa." - -"Mikään ei toki ole yksinkertaisempaa. Väitäthän, että olen -rakastunut?" - -"Minulle on niin kerrottu." - -"No, eihän sanottane, että olen rakastunut ajatusperäiseen -käsitteeseen. Kai siinä huhussa esiintyy toinenkin nimi?" - -"Kyllähän, mainitaan sekin." - -"Ei siis ole ihme, rakkaani, että minun pitää etsiä sitä nimeä, kun -sinä et ilmaise." - -"Rakas markiisitar, nähdessäni punastelusi luulin, ettei sinun -tarvinnut erityisesti etsiä sitä." - -"Minua ihmetyttää Danaen mainitseminen. Sehän viittaa kultasateeseen?" - -"Niin, Jupiter tosiaan pääsi hänen lähelleen kultasateeksi -muuttuneena." - -"Rakastajani siis... hän, jonka sinä minulle annat..." - -"Oh, suo anteeksi, minähän olen ystävättäresi enkä aseta ketään nimesi -yhteyteen." - -"Mutta vihamieliset ihmiset ovat sinun kuullesi asettaneet..." - -"Tahdotko, että nimeän hänet?" - -"Puoli tuntia jo olet odotuttanut." - -"Saat kuulla sen. Älä säikähdä, se on mahtava mies." - -"Hyvä!" - -Markiisitar puristi hienot kyntensä kämmeniin niinkuin potilas raudan -lähestyessä. - -"Se on hyvin äveriäs mies", jatkoi Marguerite, "kenties koko -valtakunnan rikkain. Se on --" markiisitar ummisti hetkiseksi silmänsä --- "Buckinghamin herttua!" lopetti rouva Vanel remahtaen nauramaan. - -Juoni oli harkittu tavattoman taitavasti. Tämä nimi, joka ihan -aiheettomasti lausuttiin markiisittaren odottaman sijasta, teki -naisparkaan saman vaikutuksen kuin ne huonosti teroitetut kirveet, -jotka surmaamatta olivat mestauslavalla nirhanneet de Chalaisin ja de -Thoun kaulaa. Hän toipui kuitenkin. - -"Minulla tosiaan olikin syytä sanoa sinua sukkelaksi naiseksi", virkkoi -hän; "hauskutat minua erinomaisesti. Se on hupainen pila... En ole -koskaan nähnyt herra de Buckinghamia." - -"Et koskaan?" äännähti Marguerite puhkeillen yhä nauruun. - -"En ole liikkunut ulkosalla kertaakaan siitä asti kun herttua saapui -Pariisiin." - -"Oh", tuumasi rouva Vanel ilkikurisesti ojentaen jalkansa paperia -kohti, joka oli rypistyneenä heitetty matolle ikkunan luo, "ellei -tavatakaan, voidaan toki kirjoitella." - -Markiisitar vavahti. Se paperi oli ollut kotelona kirjeelle, jota hän -oli lukenut ystävättärensä saapuessa. Sinettinä oli yli-intendentin -vaakuna. Suoristautuen taaksepäin sohvallaan hän sai väljän -silkkihameensa laskoksen heilahtamaan vaarallisen todisteen päälle. - -"Kuulehan, Marguerite", sanoi hän sitten, "tuollaisia hupsutuksiako -puhelemaan sinä vain pistäysitkin luokseni näin varhain?" - -"Ei, tulin ensiksikin kuulustamaan vointiasi ja sitten muistuttamaan -mieleesi entisiä virkistäviä ja hupaisia ajelujamme Vincennesin -puistossa, missä saman tutun tammen siimeksessä juttelimme -rakastetuistamme ja niistä, jotka rakastivat meitä." - -"Ehdotat minulle ajoretkeä?" - -"Vaununi ovat ulkopuolella, ja minulla on kolme tuntia vapaata aikaa." - -"En ole pukeutunut, Marguerite, ja... jos haluat jutella rauhassa, niin -Vincennesiinkin menemättä tapaamme omassa puutarhassani tuuheiden -pyökkien varjoa, ruohikon kirjavanaan satakaunoisia ja orvokkien -runsauden, jonka tuoksu tuntuu tänne asti." - -"Rakas markiisitar, olen pahoillani, että kieltäydyt... Kaipasin saada -tyhjentää sydämeni sinun osanotollesi." - -"Sanon vieläkin, Marguerite, että sydämeni on sinun yhtä hyvin tässä -huoneessa tai puutarhani lehmuksen alla kuin tuolla puiston tammen -katveessa." - -"Minulle se ei ole samaa... Vincennesissä olisin edes lähellä sitä -paikkaa, johon huokaukseni ovat viime päivinä alituiseen pyrkineet." -Markiisitar kohotti äkkiä päänsä. "Sinua kai ihmetyttää, että minä -vielä ajattelen Saint-Mandéta?" - -"Saint-Mandéta!" huudahti rouva de Bellière. - -Ja kahden naisen katseet iskeytyivät ristiin kuin kaksi rauhatonta -miekkaa ottelun alkuerässä. - -"Sinä... ylpeällä luonnollasi?" virkkoi markiisitar halveksivasti. - -"Niin, ylpeällä luonnollanikin!" vastasi rouva Vanel. "Sellainen olen... -En voi antaa anteeksi unohdusta, en suvaita uskottomuutta, mutta tunnen -houkutusta rakastamaan, jos erotessani jään kaivatuksi, ja rakastan -ihan hillittömästi, jos minulle hylättynäkin hymyillään." - -Rouva de Bellière liikahti tahattomasti. - --- Hän on mustasukkainen, -- ajatteli rouva Vanel. - -"Ja sinä olet siis", huomautti markiisitar, "hurjasti kiintynyt herra -de Buckingh... yli-intendenttiin, piti sanomani?" Veri nousi hänen -kasvoihinsa tästä kavaltavasta sanahairahduksesta. "Ja tahtoisit lähteä -Vincennesiin... Saint-Mandé vetää sinua puoleensa!" - -"En tiedä, mitä oikein tahtoisin; sinä olisit kenties voinut neuvoa -minua." - -"Mitenkä?" - -"Olet useinkin opastanut minua pulmissani." - -"En totisesti olisi kyennyt siihen tällä kertaa, sillä minä en ole niin -anteeksiantavainen kuin sinä. Rakastan ehkä vähemmän, mutta -loukkaantuessaan sydämeni pahastuu ainiaaksi." - -"Mutta herra Fouquet ei ole loukannut sinua", huomautti Marguerite -Vanel neitsyellisen viattomasti. - -"Ymmärrät ihan hyvin, mitä tarkoitan. Eihän herra Fouquet tietenkään -ole loukannut minua, kun olemme vain muodollisesti tuttavuksia, mutta -sinulla on valittamisen syytä häntä vastaan. Sinä olet ystävättäreni, -ja senvuoksi en neuvoisi sinua siihen suuntaan kuin haluaisit." - -"Ah, olet ennakkoluuloinen?" - -"Mainitsemasi huokaukset antavat selvän perusteen päätelmiin." - -"Voi, nyt sorrat minua!" pahaksui nuori nainen äkkiä kooten kaikki -voimansa niinkuin taistelija valmistautuessaan antamaan viimeisen -iskun; "sinä otat lukuun vain pahat intohimoni ja heikkouteni. Mitä -minussa on puhtaita ja jalomielisiä tunteita, niistä et ole -tietääksesikään. Jos herra yli-intendentti tällä hetkellä vallitseekin -ajatuksiani, jos lähestyn häntä, kuten tunnustan olevan mahdollista, -niin se johtuu siitä, että hän herättää syvää myötätuntoani, ollessaan -nyt niin onnettomassa asemassa kuin ajatellakin voi." - -"Oi, onko jotakin uutta tapahtunut?" äännähti markiisitar painaen -kätensä sydämelleen. - -"Etkö siis tiedä?" - -"En mitään", vastasi rouva de Bellière vapisuttavan ahdistuksen -lamaannuksessa. - -"Kultaseni, ensiksikin kuninkaan suosio on tyyten siirtynyt herra -Fouquetilta herra Colbertille." - -"Niin, sitä kyllä puhutaan." - -"Se onkin luonnollista Belle-Islen vehkeen paljastumisen jälkeen." - -"Minulle oli kerrottu, että se linnoitusten ilmestyminen kääntyi herra -Fouquetin kunniaksi." - -Marquerite puhkesi niin ilkeään nauruun, että markiisitar olisi sillä -hetkellä ilomielin survaissut tikarin hänen sydämeensä. - -"Nyt ei ole enää kysymyksessä herra Fouquetin kunniakaan, kultaseni, -vaan hänen pelastuksensa", ilmoitti rouva Vanel. "Kolmen päivän -kuluttua yli-intendenttiä kohtaa täydellinen tuho!" - -"Ohoh, sepä joutuisaa menoa!" virkahti markiisitar hymyillen -vuorostaan. - -"Sanoin kolmen päivän, kun väkisinkin tahdon pettää itseäni toivolla. -Mutta varmana voi pitää, että kaikki on lopussa jo huomenna." - -"Millä perusteella?" - -"Mitä nöyryyttävimmästä syystä: yli-intendentillä ei ole enää rahoja." - -"Rahamaailmassa, rakas Marguerite, saattaa tänään olla tyhjillään ja -huomenna nostaa miljoonia." - -"Niin saattoi käydä laatuun herra Fouquetille silloin kun hänellä oli -kaksi rikasta ja taitavaa ystävää, jotka kokosivat hänen hyväkseen ja -saivat rahoja heltiämään monista lähteistä, mutta ne ystävät ovat -kuolleet." - -"Kultakolikot eivät kuole, Marguerite; ne ovat kätköissä, joita -tutkistellaan, ja niitä löytyy tarpeeksi." - -"Näetpä kaikki ruusunhohteessa, Elise, -- mutta ikävää vain on, että -sinä et ole yli-intendentin Egeria, osoittaaksesi hänelle aarteiston, -mistä hänen sopii ammentaa kuninkaan eilen pyytämät miljoonat." - -"Miljoonat?" toisti markiisitar säikähtyen. - -"Neljä... parillinen luku." - -"Kunnotonta!" mutisi rouva de Bellière tuon raivoisan ilakoimisen -kiduttamana... "Kai yli-intendentiltä neljäkin miljoonaa riittää", -vastasi hän miehuullisesti. - -"Jos ihmeeksi vielä riittäisikin tähän vaatimukseen", tuumi Marguerite, -"niin tuskinpa enää lähtee sitä erää, jota kuningas pyytää kuukauden -kuluttua." - -"Kuningas aikoo yhä saada häneltä suuria summia?" - -"Epäilemättä, ja siksi sanoinkin, että herra Fouquet-poloisen häviö on -auttamattomasti ratkaistu. Ylpeyden kannustamana hän toimittaa rahoja -niin pitkälle kunnes kukistuu köyhyyteen." - -"Se on totta", myönsi markiisitar väristen; "suunnitelma on pätevä... -Mutta sanohan, vihaako siis herra Colbert yli-intendenttiä niin -katkerasti?" - -"Ei uskoakseni rakastakaan... Herra Colbert muuten on mahtava mies, ja -lähemmin tutustuessa hän esiintyy yhä enemmän edukseen: jättiläismoisia -pyrkimyksiä, talttumaton tahdonvoima, maltillinen toiminta, -- hän -edistyy pitkälle." - -"Hänestä tulee rahaministeri?" - -"Luultavasti... No niin, tämän johdosta siis, hyvä markiisittareni, -johduin kovasti säälittelemään miesparkaa, joka on minua rakastanut ja -palvonutkin; nähdessäni hänet sellaiseen ahdistukseen syöstyksi annoin -itsekseni anteeksi hänen uskottomuutensa... jota hän katuukin, kuten -olen saanut aihetta uskoa. Sentähden tunsin kiihkeätä halua toimittaa -hänelle viihdytystä, neuvoa häntä jotenkuten; ajattelin hänen -käsittävän esiintymiseni vaikuttimen ja olevan minulle siitä -kiitollinen. On suloista havaita olevansa rakastettu, katsos. Miehet -pitävät rakkautta suuressa arvossa, silloin kun heitä ei enää -mahtavuutensa sokaise." - -Markiisitar ei nyt lopulta tiennyt mitä vastata ja mitä ajatellakaan, -huumaantuneena ja murtuneena näistä säälittömistä hyökkäyksistä, jotka -oli harkittu täsmällisiksi ja sattuviksi kuin tykistötuli. Luihun -ystävättären ääni oli saanut mitä hellimpiä vivahduksia; hän haastoi -kuin nainen ja piiloitteli pantterin vaistoja. - -"No, miksi et siis lähde herra Fouquetin luo?" kysäisi rouva de -Bellière viimein epämääräisesti toivoen, että Marguerite herkeisi -murjomasta voitettua vihollista. - -"Sinä olet saanut minut vielä ajattelemaan, markiisitar. Ei, olisi kai -säädytöntä minun ryhtyä ensimmäiseen askeleeseen. Herra Fouquet kyllä -rakastaa minua, mutta hän on hyvin ylpeä. En voi hevin asettua -alttiiksi korskealle torjumiselle... Onhan minun sitäpaitsi säästeltävä -mieheni tunteita. No, sinä et sano mitään? Pitäneekin sitten kysyä -herra Colbertin neuvoa!" Hän nousi hymyillen kuin hyvästelläkseen. -Markiisitar ei jaksanut noudattaa hänen esimerkkiään. Marguerite tämän -havaitessaan siirtyi heti muutamia askeleita loitommaksi, yhä -nauttiakseen kilpailijattarensa nöyryyttävästä masennuksesta, ja -tokaisi sitten äkkiä: "Etkö saata minua ulos?" - -Markiisitar kohoutui vaaleana ja jäykkänä, tuskassaan enää ollenkaan -muistamatta kirjekuorta, josta hän oli keskustelun alussa ollut niin -huolissaan; ensimmäisellä askeleella se nyt tuli näkyviin. Sitten hän -avasi rukouskammionsa oven ja sulkeutui sinne, edes päätänsä -kääntämättä Marguerite Vanelin taholle. Tämä lausui tai oikeastaan -sopersi joitakuita sanoja, joita rouva de Bellière ei tarkannut. Mutta -heti markiisittaren kadottua piti hänen kademielisen vihollisensa -väkisinkin varmistautua siitä, että hänen epäluulonsa olivat osuneet -oikeaan; hän ojentausi esiin kuin pantteri ja sieppasi kirjekuoren. - -"Haa!" mutisi hän hammasta purren; "herra Fouquetilta tullutta kirjettä -hän siis todellakin luki minun saapuessani!" - -Ja hän vuorostaan syöksähti ulos. - -Tällävälin markiisitar ovensa suojaan päässeenä tunsi voimansa lopen -ehtyneiksi; hetkisen hän seisoi kalpeana ja liikkumattomana kuin -patsas, mutta huojui sitten kuin myrskyn horjuttama veistos -jalustallaan ja kaatui tainnuksissa lattiamatolle. Se kumahdus kuului -juuri samassa kun Marguerite Vanelin vaunut jyrisivät hotellin -edustalta kadulle. - - - - -101 - -Markiisittaren kalleudet. - - -Isku oli ollut sitä kovempi, kun se oli aavistamaton; kesti senvuoksi -jonkun aikaa, ennen kuin markiisitar toipui, mutta tajulle tullessaan -hän heti alkoi pohtia asemaa sellaisena kuin se nyt ilmeni. - -Suuria sieluntuskia tuottavalla ponnistuksella hän pakotti ajatuksensa -seuraamaan sitä latua, jolle leppymätön ystävätär oli hänet johtanut -puheillaan. Yleisen edun harrastamisen varjolla Colbert salakavalasti -edisti omia pyrkimyksiään, jotka edellyttivät etevämmän kilpailijan -tunnotonta tuhoamista. Sydämetön Marguerite Vanel kostonhaluisena -riemuitsi lähestyvästä kukistumisesta, herkeämättömästi lietsoen -menetetyn rakastajansa vihamiehen hankkeita ja samalla tahtoen musertaa -entisen ystävättärensä. Ja markiisitarta enemmän suretti kuin -vihastutti se tieto, että kuningas oli yhtynyt kolmanneksi noin -arvottomaan kierouteen; moinen salajuoni osoitti Ludvig XIII:n -viimeisten vuosien petollisuutta ja Mazarinin ahneutta siltä ajalta, -jolloin hän ei ollut vielä kyllikseen ehtinyt täyttyä ranskalaisella -kullalla. Mutta urhea nainen sai piankin takaisin kaiken tarmonsa ja -heitti kokonaan sikseen tuskittelunsa siitä, mitä oli tapahtunut. -Markiisitar ei ollut niitä, jotka vaikertavat silloin kun tulisi toimia -ja viihdyttelevät mieltänsä onnettomuuden surkuttelulla, jos kykenevät -sitä auttamaan. Hän paineli tovin kylmillä käsillään otsaansa, -suoristausi sitten ja soitti kelloa lujalla kädellä ja varmana -ryhdiltään. Hän oli tehnyt päätöksensä. - -"Ovatko matkavalmistukset kunnossa?" kysyi hän kamarineidolta, joka -astui sisään. - -"Kyllä, madame; mutta luulimme rouva markiisittaren lähtevän maalle -vasta kolmen päivän kuluttua." - -"Kaikki koristeeni ja arvopaperini ovat kuitenkin koolla?" - -"Niin, madame; mutta tapanamme on ollut jättää ne kaikki Pariisiin, kun -rouva ei ole käyttänyt kalleuksiaan maalla. Arvoesineet ovat -sullottuina talteen rouvan työhuoneessa." - -"Mihin jalokivet on pantu?" - -"Lippaisiin." - -"Entä pöytähopeat?" - -"Isoon tammikirstuun." - -Markiisitar vaikeni hetkiseksi ja käski sitten tyynesti: - -"Kutsuttakoon kultaseppäni tänne." - -Kamarineidon lähdettyä antamaan tiedon määräyksestä markiisitar siirtyi -työhuoneeseen ja alkoi mitä huolellisimmin tarkastella lippaittensa -sisältöä. Hän ei ollut koskaan suonut sellaista huomiota näille -kalleuksille, jotka ovat naisen ylpeytenä; milloinkaan ei hän ollut -katsellut koristeitaan muulta kannalta kuin valitakseen niistä -kehyksien tai värien perusteella pukuunsa kulloinkin soveliaimmat. -Tänään hän ihaili rubiinien kokoa ja timanttien kirkkautta, joutui -syvästi pahoilleen jokaisesta täplästä tai muusta viasta, olisi suonut -kultapohjien olleen paksumpia ja jalokivien yhä uhkeampia. - -Kultaseppä tullessaan yllätti hänet tässä tutkistelussa. - -"Herra Faucheux", aloitti markiisitar, "tehän olette toimittanut -minulle kaiken kultakalustoni?" - -"Niin, rouva markiisitar." - -"En enää muista, mihin summaan lasku nousikaan." - -"Uudestako, madame, vai siitä, jonka herra de Bellière antoi teille -huomenlahjaksi? Sekin oli nimittäin minulta tilattu." - -"No, uudesta ensiksikin." - -"Se kaikki -- kannut, pikarit ja kannelliset kulhot, maustekalustot -rasioinensa, makeisvasut ja hedelmäveitset -- maksoi rouva -markiisittarelle kuusikymmentätuhatta livreä." - -"Hyväinen aika, eikö enempää?" - -"Piditte laskuani silloin hyvinkin suurena..." - -"Se on totta, se on totta! Nyt muistan, että se tuntuikin minusta ensin -kalliilta; siinä oli kai työ arvioitu korkealle?" - -"Niin, madame; siinä oli runsaasti kaiverrusta, pakotusta, uusia -sommitelmia." - -"Minkä verran tuli työn osalle hinnasta? Älkää arastelko." - -"Se nosti metalliarvoa kolmanneksella, madame. Mutta..." - -"Ja sitten se toinen kalusto, vanhat kulta-astiat, jotka mieheni -lahjoitti?" - -"No, niissä ei tekotapa ole niin huoliteltua yksityispiirteiseksi. -Alkuperäiseksikin arvoksi jää vain kolmekymmentätuhatta livreä." - -"Siis seitsemänkymmentä niistä!" mutisi markiisitar itsekseen. "Mutta -minulla on vielä äidinperintönä pöytähopeita, herra Faucheux; -tunnettehan ne jykevät lautaset ja muut astiat, joita en ole tahtonut -vaihtaa, kun ne ovat muistokapineita?" - -"Kah, madame, siinäpä olisi oiva apulähde sellaisille ihmisille, joilla -ei ole tilaisuutta säilytellä kaikkia kalleuksiansa koskemattomina, -kuten rouva markiisitar on voinut. Siihen aikaan ei valmistettu niin -keveätä työtä kuin nykyään. Taottiin harkkoja. Se kalusto ei kyllä enää -kelpaa esille, mutta sen paino edustaa kuitenkin halpumatonta -omaisuutta." - -"Ei nyt ole muusta väliäkään. Paljonkohan se painaa?" - -"On siinä hyvinkin viidenkymmenentuhannen livren arvosta hopeaa. -Erikseen vielä ne kaksi tavattoman juhlallista maljakkoa vastaavat -viittätuhatta livreä kumpikin, -- ne voi arvioida kymmeneentuhanteen -yhteensä." - -"Satakolmekymmentä!" jupisi markiisitar. "Oletteko varma -laskelmistanne, herra Faucheux?" - -"Muistan minä semmoiset seikat, madame. Vaikka punnitsisimme." - -"Merkitsen sen siis kirjaan. Olen laatimassa omaisuuteni arviota." - -"Te olette järjestystä rakastava nainen, rouva markiisitar." - -"Katsokaamme nyt tätä", virkkoi rouva de Bellière avaten erään lippaan. - -"Nuo smaragdit tunnen hyvin", sanoi jalokivikauppias, "olen itse -laittanut niihin kehykset. Sievimmät koko hovissa, -- no, ei sentään -ihan: kaikkein puhtaimmat ovat rouva de Châtlllonin, jolle ne joutuivat -Guisen herttuoilta, mutta teidän smaragdinne ovat toisella sijalla, -madame." - -"Minkä verran voidaan laskea niiden arvoksi?" - -"Kehyksissään?" - -"Ei; olettakaa, että ne tahdottaisiin myydä." - -"Kylläpä tiedän, kuka ne ostaisikin!" huudahti Faucheux. - -"Myyntiarvon juuri haluan saada selville. Ne siis olisivat -muutettavissa rahaksi milloin hyvänsä?" - -"Kaikki teidän jalokivenne menisivät joutuin kaupaksi, madame; on -tunnettua, että teillä on Pariisin hienoin yksityinen kokoelma. Te ette -ole niitä naisia, jotka vaihtavat korujaan; ostatte aina parasta ja -pidätte mitä olette ostanut." - -"Paljonko näistä smaragdeista maksettaisiin?" - -"Satakolmekymmentätuhatta livreä." - -Markiisitar merkitsi lyijykynällä muistikirjaansa kultasepän -mainitseman summan. - -"Entä tästä rubiininauhasta?" kysyi hän edelleen. - -"Vaaleanpunaiset rubiinit... ovatpa ne muhkeita! Näitä jalokiviä en -tiennyt teillä olevankaan, madame." - -"Arvioikaa." - -"Kaksisataatuhatta livreä. Tuo keskimmäinen vastaa yksinään -sataatuhatta." - -"Niin, niin, sitä olin ajatellutkin", sanoi markiisitar hyvillään. -"Sitten timantit, timantit! Voi, niitä minulla on paljon: sormuksia, -ketjuja, korvarenkaita ja helyjä, solkia, rintaneuloja! Tehkää niistä -arvio, herra Faucheux, olkaa niin hyvä." - -Kultaseppä otti suurennuslasinsa ja pikku vaakansa, punnitsi, -tarkasteli ja mutisi itsekseen saadessaan yhteenlaskunsa valmiiksi: - -"Siinäpä valikoima jalokiviä, jotka tulevat maksamaan rouva -markiisittarelle neljäkymmentätuhatta livreä pelkkinä korkoina." - -"Arvioitsette ne kahdeksaansataantuhanteen livreen?..." - -"Niille vaihein, rubiinit mukaan luettuina." - -"En siis minäkään paljon erehtynyt. Mutta kehyksillä on myös arvonsa." - -"Niin, ne erikseen. Jos minut kutsuttaisiin välittämään tällaisten -kalleuksien myyntiä, niin tyytyisin pitämään palkkionani vain kehyksien -kullan; saisin siten hyvinkin viisi kolmattatuhatta livreä." - -"Sepä hauskaa! Otatteko siis ansaitaksenne sen hyvityksen sillä -ehdolla, että muutatte jalokivet käteiseksi rahaksi?" - -"Mutta, madame", huudahti kultaseppä säikähtyneenä, "ettehän toki myy -korujanne?" - -"Älkää nyt ollenkaan huolestuko, herra Faucheux, vaan antakaa minulle -suora vastaus. Te olette rehellinen mies, kolmenkymmenen vuoden aikana -olette ollut väleissä sukuni kanssa, tunsitte isäni ja äitini, jotka -ensin käyttivät teidän isänne apua. Puhuttelen teitä senvuoksi kuin -vanhana ystävänä; otatteko näiden kehyksien kullan palkkioksenne, -toimittaaksenne minulle arvioitsemanne summan käteisenä?" - -"Kahdeksansataatuhatta livreä! Se on tavaton erä!" - -"Onhan kyllä." - -"Mahdotonta saada pikaisesti kokoon yhdellä kertaa!" - -"Oh, ei suinkaan." - -"Mutta ajatelkaa, madame, millaista melua seurapiirissänne herättäisi -tieto jalokivienne myynnistä!" - -"Kenenkään ei tarvitse saada siitä vihiä... Te valmistutatte minulle -samanlaiset tekokorut. Älkää estelkö: se on tahtoni. Myykää yksitellen, -pelkästään jalokivet." - -"Mitä siihen tulee, niin myyminen kyllä on helppoa, kun Monsieur -parhaillaan etsiskelee koolle hienoa valikoimaa paljaina jalokivinä -Madamen kalleuksiksi. Siitä on syntynyt kilpailu. Voin helposti -sijoittaa hänelle näitä rubiineja ja timantteja kuudensadantuhannen -livren arvosta, kun hyvin tiedän, että kauniimpiakaan ei tule -tarjolle." - -"Kuinka pian luulisitte saavanne sen kaupan syntymään?" - -"Kolmen päivän kuluessa." - -"No niin, loput voitte saada menemään yksityishenkilöille. Niinpä -voinettekin laatia kanssani suoranaisen kauppasopimuksen, jossa maksu -määrätään suoritettavaksi neljän päivän kuluessa." - -"Madame, madame, malttakaa toki hiukan, minä pyydän... Menetätte suotta -satatuhatta livreä, jos pidätte kiirettä sen sijaan että antaisitte -minun vain välittäjänä myydä jalokivet vähitellen." - -"Uhraan kaksisataatuhatta, jos käy tarpeelliseksi. Tahdon saada kaikki -kuntoon jo täksi illaksi. Tehkää päätöksenne." - -"Suostunhan kauppaan, rouva markiisitar... En tahdo salata, että voitan -tässä viisituhatta pistolia." - -"Sitä parempi! Miten saan rahat?" - -"Lähemmin ajatellessani voin haalia ne kokoon vielä tänään -- osittain -kullassa, mutta enimmäkseen on minun tarjottava Lyonin pankin -seteleitä, jotka herra Colbert lunastaa." - -"Olkoon seteleinä", vahvisti markiisitar. "Menkää nyt vain kiireesti -järjestämään maksun suoritus." - -"Kyllä madame, mutta suvaitkaa vielä..." - -"Ei enää sanaakaan siitä, herra Faucheux. Niin, unohdinpa ne -pöytähopeat... Ostattehan nekin?" - -"Viidestäkymmenestätuhannesta livrestä, epäröimättä, madame." - -"Siis runsaasti miljoona", mutisi markiisitar. "Herra Faucheux, te -saatte haettaa täältä myöskin molemmat kultakalustot noiden hopeiden -mukana. Sanon täällä selitykseksi, että ne sulatetaan miellyttävämpiä -malleja varten... ja sulattaa teidän tuleekin ne. Smaragdit otatte -omasta arviostanne, niinhän? Toimittakaa näistä kaikista rahat -kullassa... kiireimmiten." - -"Hyvä on, rouva markiisitar." - -"Sekä setelit että kullan voitte asettaa kirstuun ja panna saattajaksi -jonkun apulaisenne, joka odottakoon minua vaunuissa yhdenkään -palkolliseni näkemättä." - -"Rouva Faucheuxin vaunuissa?" esitti kultaseppä. - -"Jos se käy laatuun, niin astun vaunuihin teidän asunnoltanne." - -"Kyllä, rouva markiisitar." - -"Ottakaa kolme palvelijaani kantamaan pöytäkalustoja." - -"Kuten madame käskee." - -Markiisitar soitti kelloa. - -"Vankkurit herra Faucheuxin käytettäviksi", määräsi hän. Kultaseppä -toimitti aarteet kannetuiksi alas ja ilmoitti itse, että markiisitar -oli jättänyt hänen tehtäväkseen muovata pöytähopeista aistikkaampi -valikoima. Hän kumarsi syvään ja poistui, käskien vankkurien -seurata kintereillään. Kolme tuntia myöhemmin markiisitar meni -kultasepänliikkeeseen ja sai haltuunsa kahdeksansataatuhatta livreä -Lyonin pankin seteleitä sekä kaksisataaviisikymmentätuhatta livreä -kullassa, lukittuina kirstuun, jonka apulainen jaksoi vaivoin kantaa -rouva Faucheuxin vaunuihin. - -Kultasepän arvoisalla elämänkumppanilla oli nimittäin omat vaunut. -Tilikonttorin johtajan tyttärenä hän oli tuonut kolmenkymmenentuhannen -écun myötäjäiset miehelleen, kultaseppien ammattivanhimmalle. Ne -kolmekymmentätuhatta olivat kantaneet hyvää hedelmää kahdenkymmenen -vuoden aikana. Kultaseppä oli miljoonamies, mutta elämässään -vaatimaton. Vaimolleen hän oli kuitenkin ostanut ylen juhlalliset -kaleesit, jotka oli valmistettu v. 1648, kymmenen vuotta jälkeen -kuninkaan syntymän. Tämä vierivä rakennus oli kaupunginosan suurena -ihmeenä; se oli kauttaaltaan somisteltu vertauskuvallisilla -maalauksilla ja kulta- ja hopeatähtisillä pilvillä. Näihin hieman -eriskummaisiin ajoneuvoihin nyt asettui ylevä aatelisnainen, vastapäätä -apulaista, joka markiisittaren hametta arastellen veti polvensa ihan -näkymättömiin. Ylpeydestä paisuvin sydämin sai apulainen sitten antaa -ajajalle käskyn: "Saint-Mandén tielle!" - - - - -102. - -Myötäjäiset. - - -Herra Faucheuxin hevoset olivat kunnon percheläisiä, mutta -kuhmupolvisia ja muutenkin hiukan kankeakoipisia, ollen peräisin -vuosisadan edelliseltä puoliskolta kuten ajopelikin; ne eivät siis -kiitäneet niinkuin yli-intendentin englantilaiset juoksijat, vaan -käyttivät taipaleelleen kaksi tuntia. Saattoi kyllä sanoa, että joskaan -vauhtia ei voinut kiittää, ne marssivat majesteettisesti. - -Markiisitar pysähdytti hyvin tutulle ovelle, vaikka hän olikin nähnyt -sen vain yhden kerran, kuten muistetaan; olihan se ollut muistettava -käynti, tuskin vähemmän tukalassa käänteessä tapahtuneena kuin nyt -uudistuessaankaan. Hän otti taskustaan avaimen, painoi sen valkoisella -kätösellään lukkoon, työnsi ovea, joka myötäsi narahtamatta, ja käski -apulaisen kantaa kirstun ensimmäiseen huonekertaan. Mutta portaissa se -osoittausi niin raskaaksi, että miehen täytyi kutsua ajaja -kumppanikseen. Arkku laskettiin pikku eteiskammioon, jonka viereisessä -vierashuoneessa herra Fouquet oli polvistunut markiisittaren jalkoihin. -Rouva de Bellière antoi ajajalle louisdorin, apulaiselle herttaisen -hymyn, ja hyvästeli heidät. Hän lukitsi oven ja jäi siten yksikseen -odottelemaan turvassa. Ketään palkollista ei ilmestynyt näkyviin. -Kuitenkin kaikki oli järjestettyä ikäänkuin näkymätön henki olisi -arvannut tulijan tarpeet ja toiveet. Liedessä räiskyi iloinen -tulennos, kynttilänjalkoihin oli asetettu valaistusneuvot valmiiksi, -hyllypöydällä oli virvokkeita ja kirjoja, japanilaisissa maljakoissa -vereksiä kukkasia. Se oli kuin lumottu asunto. - -Markiisitar sytytti kynttilät, hengitti kukkien tuoksua, istuutui -lepotuoliin ja vaipui piankin unelmiin, jotka kaihoisinakin sisälsivät -myös viihdytystä. Hän näki edessään aarteen tuotuna tähän kamariin, -miljoonan, jonka hän oli temmannut omaisuudestaan niinkuin niittokone -sieppaa varresta kaunokin. Se antoi hänelle aihetta moniin suloisiin -ajatuksiin, mutta ennen kaikkea hän mietti, miten saisi luovutetuksi -yli-intendentille nämä rahat hänen kykenemättänsä tietämään, keltä -lahja tuli. Se pulma oli heti juolahtanut hänen mieleensä ja näyttänyt -piankin olevan yksinkertaisesti ratkaistavissa siten, että hän -soittaisi yli-intendentin saapuville ja pakenisi ennen tämän tuloa, -tuntien suurempaa onnellisuutta kuin jos olisi saanut miljoonan eikä -menettänyt. Mutta perille päästyään hän johtui epäilyksiin. Tämä asumus -oli huoliteltu niin kodikkaasti, että olisi voinut luulla kamarineidon -juuri leyhyttäneen sieltä huiskullaan viimeisenkin tomuhiukkasen. -Kaikki nämä valmistukset saivat hänestä tuntumaan kuin hän olisi vasta -tulollaan häätänyt taikalinnan keijukaiset, joiden katseet olivat sitä -ennen voineet vaivihkaa sattua häneen. Fouquet saattoi niin ollen -päästä ainakin sen verran jäljille, että kykenisi arvaamaan asian -oikean laidan, ja hän kieltäytyisi pitämästä lahjaksi minkä olisi -kenties vastaanottanut lainaksi. Hyvää tarkoittava yritys raukeisi -siten tuloksettomaksi. Oli kaiketi tarpeellista ryhtyä asiaan vakavasti -käsiksi, jotta uhrauksesta olisi hyötyä. Piti saada yli-intendentti -täydellisesti oivaltamaan asemansa täpäryys, jotta hän alistuisi naisen -jalomieliseen päähänpistoon. Häntä oli suostuteltava kaunopuheisen -ystävyyden kaikella teholla, ja ellei sekään riittäisi, oli otettava -avuksi kiihkeän rakkauden tenho, jota mikään ei torjuisi ehdottomassa -vakuuttamisen halussa. Eikö yli-intendentti ollutkin tunnettu peräti -hienotuntoiseksi ja arvostaan pitäväksi mieheksi? Sallisiko hän naisen -riistää itseänsä varattomuuteen hänen hyväkseen? Ei, hän taistelisi -vastaan, ja jos mikään voima kykenisi sitä estelyä voittamaan, niin -ainoastaan rakastetun naisen ääni saattoi tulla kysymykseen. Nyt rouva -de Bellièren sydämessä heräsi toinen epäilys, joka vihlaisi julmasti -kuin tikarin kylmä kärki. Rakastiko hän todellisesti? Rajoittuiko tuo -joustava sielu ja herkkä sydän hetkeksikään kiintymään yhteen kohti, -edes enkeliäkään ihaillakseen? Eikö Fouquetin laita hänen kaikesta -nerokkuudestaan ja kunnostaan huolimatta ollut sama kuin noiden -valloittajain, jotka loistavan voiton saatuaan vuodattavat kyyneliä -taistelutantereella? - --- No niin, siitä minun tulee saada selvyys, -- tuumi markiisitar. -- -Kuka tietää, eikö tuo kiihkeästi tavoiteltu sydän ole pohjaltaan -arkinen, -- kuka tietää, eikö tuo sielu oikealla tavoin koeteltuna -ilmene jokapäiväiseksi ja ala-arvoiseksi... "No, no!" huudahti hän -itsekseen; "liian kauan tässä epäilen ja epäröin! Ryhdyn koetukseen!" - -Hän katsahti seinäkelloon. - --- Jo seitsemän, -- ajatteli hän; -- hänen täytyy nyt olla -työhuoneessaan vahvistamassa asiakirjoja. Ja nousten kuumeisen -kärsimättömästi hän astui kuvastimen luo, jonka pintaan ilmestyi hänen -uhrautuvan rakkautensa päättäväisyyttä haastava hymy; hän painoi -joustinta ja nykäisi näkyviin avautunutta nastaa. Ikäänkuin ennakolta -voipuneena taistelunsa odotuksesta hän sitten hervottomasti heittäysi -polvilleen ison lepotuolin eteen ja kätki vapiseviin käsiin päänsä. - -Kymmenen minuutin kuluttua hän kuuli joustimen kitkahduksen. Ovi -kääntyi näkymättömillä saranoillaan, ja Fouquet ilmestyi esiin. - -Hän oli kalpea ja kumarassa kuin ankean mietiskelyn painostamana. Hän -ei rientänyt sisälle, vaan astui verkkaan. Peräti tärkeätä ongelmaa -täytyi olla ratkaisemassa miehen, joka tällaista kutsua noudatti noin -hiljaisesti, vaikka nautinto oli muuten niin vallitsevana vaikuttimena -hänen elämässään. Tuskallisissa unissa vietetty yö olikin laihduttanut -piirteitä, jotka tavallisesti ilmaisivat ylvästä huolettomuutta, ja -painanut mustat juovat silmien alle. Hän oli yhä komea ja ylevä -näöltään, ja hänellä kovin harvinainen apeuden juonne suupielissä antoi -kasvoille uutta, nuorentavaa sävyä. Mustassa puvussa, rintamus ihan -koholla hänen levottoman kätensä nyppimästä pitsiröyhelöstä, -yli-intendentti haaveksivin katsein pysähtyi tämän kamarin kynnykselle, -missä hänen silmäyksensä oli niin usein etsinyt odottelevaa onnea. - -Tämä lempeä totisuus, ylenpalttisen riemastuksen sijalle tullut -myhäilevä murheellisuus, vaikutti hyvin syvällisesti markiisittareen, -joka katseli häntä syrjästä. Naisen silmä kykenee rakastetun miehen -kasvonpiirteistä lukemaan kaikki itsetunnon tai kärsimyksen vihjeet, -ikäänkuin Jumala heidän heikkoutensa tähden olisi tahtonut suoda -naisille enemmän huomiokykyä kuin muille luoduille. Markiisitar tajusi -ensi katseellaan ministerin koko ahdingon. Hänelle selvisi yön -levottomuus, päivän pettymyksien sarja. Siitä hetkestä hän oli -voimakas, hän tunsi rakastavansa Fouquetia yli kaiken. Hän nousi, astui -rahaministeriä kohti ja virkkoi: - -"Te kirjoititte minulle tänä aamuna, että saatte jo vähemmin -muistelluksi minua, samalla kun arvelitte minun kokonaan lakanneen -ajattelemasta teitä, kun emme ole niin pitkään aikaan tavanneet -toisiamme. Tulin osoittamaan sananne vääriksi, monsieur, ja sen voin -tehdä sitä varmemmin, kun näen silmistänne, että te ette ole minua -koskaan rakastanut niin paljon kuin tällä hetkellä, samoin kuin te -puolestanne voitte käsittää tuloni merkitsevän, etten suinkaan ole -teitä unohtanut." - -"Oi, te olette enkeli, markiisitar", huudahti Fouquet, jonka ylevää -katsantoa ilahduksen salama hetkiseksi kirkasti, "ja yhdelläkään -ihmisolennolla ei ole oikeutta antautua epäilyksiin teistä! Hänen on -vain nöyrryttävä pyytämään armoa." - -"Olkoon se siis suotu teille!" Fouquet aikoi polvistua. "Ei", kielsi -markiisitar, "istuutukaa viereeni. Voi, näen synkän ajatuksen painavan -sieluanne!" - -"Mistä niin päätätte, madame?" - -"Hymystänne, joka väkinäisyydellään tärvelee koko ilmeenne. No, mitä -nyt mietittekään? Sanokaa, olkaa avomielinen; eihän ystävysten välillä -sovi olla salaisuuksia?" - -"No niin, madame, selittäkää siis te minulle, mistä tämä pitkäaikainen -ankaruus johtui." - -"Ankaruus?" - -"Niin; ettekö ole kieltänyt minua käymästä luonanne?" - -"Oi, onhan siihen ollut syytä, hyvä ystävä!" sanoi rouva de Bellière -syvään huoaten. "Jo viime käyntinne minun luonani on tuottanut teille -paljon onnettomuutta. Asuntoani vakoillaan, ja samat silmät, jotka -silloin näkivät teidät, olisivat voineet uudelleen saada katkeran -kostonhalun aihetta. Pidän teille vähemmän vaarallisena, että minä -tulen tänne; mutta tietäen teidän joutuneen jo muutoin ahdinkoon, en -ole tahtonut yhä lisätä vastuksianne..." - -Fouquet hätkähti. Nuo sanat palauttivat hänen mieleensä rahaministerin -huolet, jotka olivat hetkiseksi häipyneet rakastajan toiveisiin. - -"Ahdinkoon, -- minä?" virkahti hän yrittäen hymyillä. "Mutta -murheellisella sävyllänne tosiaan melkein saatte minut uskomaankin -sitä, markiisitar. Ovatko nuo kauniit silmät siis kääntyneet minuun -vain surkutellakseen? Oh, aivan toisia tunteita odotin niiden -kuvastavan." - -"Minusta ei murhe ole lähtöisin, monsieur: katsokaa vain kuvastimesta." - -"Totta kyllä, olen hiukan kalpea, markiisitar, mutta se johtuu -liiallisesta työstä: kuningas antoi eilen toimekseni hankkia -ylimääräisiä rahavaroja." - -"Niin, neljä miljoonaa; sen tiedän." - -"Te tiedätte sen!" huudahti Fouquet ihmeissään. "Miten se on -mahdollista? Vasta peliseurueen hajaannuttua, kuningattarien poistuttua -ja yhden ainoan henkilön läsnäollessa kuningas..." - -"Näette kuitenkin, että tunnen asian, ja siinähän on kylliksi. No niin, -jatkakaa, hyvä ystävä: kuningas siis pyysi..." - -"Niin, käsitättehän, markiisitar, että summa oli koottava, sitten -laskettava, merkittävä kirjoihin, ja se puuha on hyvinkin pitkällinen -toimitus. Herra de Mazarinin kuoltua on raha-asiain virastossa -ilmaantunut jonkun verran väsymystä ja häiriötä: henkilökuntani on -saanut liian paljon tehtävää, ja minun täytyi yöllä valvoa apuna." - -"Summa on siis koolla?" kysyi markiisitar levottomasti. - -"Olisipa ihme, markiisitar", vastasi Fouquet hilpeästi, "jos -rahaministerin kassoista ei löytyisi neljää vaivaista miljoonaa." - -"Niin, kyllähän uskon, että teillä ne on tai tulee saaduksi." - -"Tulee saaduksiko?" - -"Siitä ei ole pitkääkään aikaa, kun teiltä jo vaadittiin kaksi." - -"Minusta tuntuu vuosisata siitä kuluneen, markiisitar. Mutta älkäämme -enää puhuko rahoista, jos suvaitsette." - -"Päin vastoin puhukaamme niistä, hyvä ystävä." - -"Oh!" - -"Kuulkaahan, minä olenkin tullut vain sitä varten." - -"Mutta mitä siis tahdottekaan sanoa?" tiedusti yli-intendentti, jonka -katse ilmaisi rauhatonta uteliaisuutta. - -"Nimitetäänkö yli-intendentti eroittamattomaksi virkaansa, monsieur?" - -"Mutta markiisitar!" - -"Vastaanhan minäkin teille vilpittömästi." - -"Te hämmästytätte minua, markiisitar, puhuessanne kuin luottamustehtäviä -tarjoava." - -"Asia on aivan yksinkertainen: aion tallettaa sijoitettavaksenne rahoja -ja niin ollen haluan luonnollisesti tietää, onko asemanne taattu." - -"Totisesti, markiisitar, olen ymmällä enkä voi käsittää mihin -tähtäätte." - -"Ihan vakavasti puhuen, hyvä herra Fouquet, minulla on kiusaa -käteisistä varoistani. Olen kyllästynyt ostamaan tiluksia ja tahdon -jättää jonkun ystävän tehtäväksi saada rahani tuottamaan tyydyttävää -tuloa." - -"Mutta eihän sillä liene pahaakaan kiirettä?" virkkoi Fouquet. - -"Pidän asiaa aivan kiireellisenä ja tärkeänä." - -"No, puhumme siitä toisella kertaa." - -"Se ei käy laatuun, sillä rahat ovat mukanani." - -Markiisitar viittasi kirstuun ja avasi yli-intendentin nähtäviin -setelitukut ja kultaläjän. - -Fouquet oli noussut silloin kun markiisitarkin. Hän seisoi kotvasen -ihmeissään; sitten hän yhtäkkiä peräytyi, kalpeni ja vaipui tuolille, -kätkien kasvot käsiinsä. - -"Voi, markiisitar, markiisitar!" mutisi hän. - -"No?" - -"Mikä mielipide teillä onkaan minusta, tehdäksenne tällaisen -tarjouksen?" - -"Teistäkö?" - -"Päätelmä on selvä." - -"Mitä siis itse ajattelettekaan esityksestäni? Sanokaa." - -"Te toitte nämä rahat sen johdosta, että tiesitte minun olevan pulassa. -Oi, älkää kieltäkö. Käsitän sen selkeästi. Enkö tunne sydäntänne?" - -"No niin, jos tunnette sydämeni, niin huomaatte, että juuri sen tarjoan -teille." - -"Olin siis oikeassa!" huudahti Fouquet. "Voi, madame, en tosiaan ole -koskaan antanut teille oikeutta loukata minua tällä tavoin!" - -"Loukata teitä!" lausui rouva de Bellière kalveten. "Omituista -inhimillistä herkkätuntoisuutta! Olettehan vakuuttanut rakastavanne -minua? Olettehan sen rakkauden nojalla pyytänyt mainettani, kunniaani? -Ja tarjotessani rahojani te kieltäydytte?" - -"Hyvä markiisitar, te olette ollut vapaa varjelemaan mitä sanotte -maineeksenne ja kunniaksenne. Jättäkää minulle omasta kohdastani sama -vapaus. Jättäkää minut syöksymään häviöön, sortumaan niiden -vihamielisten pyrkimysten painoon, jotka minua saartavat, tekemieni -virheitten ja oman katumuksenikin raskautukseen; mutta taivaan tähden -älkää musertako minua tällä viimeisellä iskulla, markiisitar!" - -"Teiltä vastikään puuttui selvänäköisyyttä, herra Fouquet", huomautti -toinen. - -"Mahdollista kyllä, madame." - -"Ja nyt ette ymmärrä sydämen kieltä." - -Fouquet kouraisi läähättävää rintaansa. - -"Murjokaa minua, madame", hän sanoi; "minulla ei ole mitään -vastattavana." - -"Olen tarjonnut teille ystävyyteni, herra Fouquet." - -"Niin, madame; mutta te olette rajoittunut siihen." - -"Tämä esitykseni johtuu ystävän harrastuksesta." - -"Epäilemättä." - -"Ja te hylkäätte ystävyyteni todisteen?" - -"En voi muuta." - -"Katsokaa minuun, herra Fouquet." Markiisittaren silmät säihkyivät. -"Tarjoan teille rakkauteni." - -"Oh, madame!" äännähti Fouquet. - -"Olen rakastanut teitä jo kauan, kuulkaa. Naisilla on väärä -hienotunteisuutensa kuten miehilläkin; minua on hallinnut kiihkeä -rakkaus, mutta sen täyttä voimaa en ole tahtonut teille ilmaista." - -"Oi!" huudahti Fouquet liittäen kätensä ristiin. - -"No, nyt siis sanon sen teille. Te olette pyytänyt rakkauttani -polvillanne, ja minä kielsin; olin sokea kuten tekin äsken. Nyt sen -tarjoan." - -"Niin, mutta ainoastaan itse tunteen!" - -"Rakkauteni, itseni, elämäni! Kaikki, kaikki, kaikki!" - -"Voi, hyvä Jumala!" huudahti Fouquet huumaantuneena. - -"Otatteko vastaan?" - -"Te rusennatte minut onneni ylenpalttisuudella!" - -"Oletteko onnellinen -- sanokaa, sanokaa... jos minä tulen omaksenne, -kokonaan omaksenne?" - -"Se on ylin auvo!" - -"Ottakaa minut siis. Mutta kun minä uhraan teille ennakkoluulon, -luopukaa tekin minun tähteni viimeisestä arvelevaisuudesta." - -"Madame, madame, älkää kiusatko minua!" - -"Ystäväni, ystäväni, älkää kieltäytykö!" - -"Voi, ajatelkaa toki, mitä esitättekään!" - -"Fouquet, evätkää vain sanalla, niin avaan tämän oven", ja hän viittasi -kadulle päin -- "ja sitten ette enää näe minua. Lausukaa vain sana -myöntymykseksi, niin seuraan teitä minne tahdotte, ummessa silmin, -estelemättä, empimättä, surematta." - -"Elise, Elise! Mutta tuo rahakirstu?" - -"Siinä ovat myötäjäiseni!" - -"Se on teidän häviönne!" huudahti Fouquet survaisten nurin kullan ja -setelipinkat; "tuossa on hyvinkin miljoona..." - -"Sen verran juuri... Summa edustaa jalokiviäni, joita en tahdo enää -käyttää, jos te ette minua rakasta, ja jos rakastatte minua niinkuin -minä teitä, en enää tarvitse koruja!" - -"Oi, tämä on liikaa, tämä on liikaa!" huudahti Fouquet. "Minä taivun, -taivun, vaikkapa vain saattaakseni arvoonsa sellaisen uhrautuvaisuuden. -Otan vastaan myötäjäiset..." - -"Ja tässä on naisesi", sanoi markiisitar heittäytyen hänen syliinsä. - - - - -103. - -Jumalan alue. - - -Tällävälin Buckingham ja de Wardes matkasivat hyvinä kumppanuksina ja -täydessä sovussa Pariisin--Calaisin valtatiellä. - -Buckingham oli jouduttanut jäähyväisiänsä siinä määrin, että ne -pääosaltaan olivat jääneet pintapuolisiksi. Hyvästelykäynnit -Filip-herttuan ja Madamen sekä nuoren kuningattaren ja -leskikuningattaren luona olivat muodostuneet yhdeksi yhteiseksi -tilaisuudeksi. Tästä tuli ansio leskikuningattaren pikku sovittelulle, -joka säästi hänet antautumasta toiseen kiusalliseen kahdenkeskiseen -haasteluun kruununprinssin kanssa ja pelasti hänet Madamen -vaaralliselta taikomiselta. Buckingham oli hellästi syleillyt de -Guichea ja Raoulia, vakuuttaen edelliselle suurta arvonantoaan ja -jälkimmäiselle lujaa ystävyyttä, jota mitkään vastukset eivät voisi -haitata, ei etäisyys eikä aika horjuttaa. Vankkurit olivat lähteneet jo -ennakolta; itse hän nousi koko saattueensa keralla kaleeseihin illan -tullen. De Wardes ei ollut suinkaan hyvillään siitä, että -englantilainen siten otti hänet hinatakseen. Hän oli kekseliäässä -mielessään pohtinut keinoja moisesta kytkyestä päästäkseen, mutta -mitään soveliasta muotoa ei ollut ilmennyt verukkeeksi, jonka -perusteella hän olisi saanut matkustetuksi erikseen ja voinut sopia -siitä, että joutuisasti kulkeva herttua olisi perillä odottanut häntä. -Hänen oli ollut pakko niellä äkänsä ja yrmeytensä. Ne huimapäiset -tuttavat, joille hän olisi voinut avata sydämensä neuvon tarpeessa, -olisivat ilvehtineet hänelle herttuan ylemmyydestä. Tasaisemmat, mutta -järkevämmät olisivat vain kehoittaneet häntä luopumaan kaksintaistelun -ajatuksestakin, muistuttaen kuninkaan kiellosta. Enimmät tuttavat -taasen olisivat joko lähimmäisrakkaudesta tai kansallisesta -itserakkaudesta suorastaan katsoneet parhaaksi avukseen ilmoittaa -kiireimmiten ministereille matkasta, joka oli päättymässä verileikkiin. -Niinpä oli tuloksena, että de Wardes peräti karvaalla mielellä sulloi -matkareppunsa, otti kaksi ratsua ja lakeijan saattamana riensi -tulliportille, missä Buckinghamin kaleesien piti ottaa hänet mukaansa. - -Herttua tervehti vastustajaansa kuin parasta ystävää, sovitti hänelle -mukavan istumasijan, tarjosi makeisia ja levitti hänen ylleen -soopelinnahkaisen viitan, joka oli ollut heitettynä etuistuimelle. -Sitten haasteltiin hovista, lukuunottamatta kruununprinsessaa; -Monsieurista, puuttumatta hänen talouteensa; kuninkaasta, mainitsematta -hänen kälyään; leskikuningattaresta, syrjäyttäen hänen miniänsä; -Englannin kuninkaasta, kajoamatta hänen sisareensa; matkakumppanusten -sydämenasioista, mitään vaarallista nimeä esittämättä. - -Pikku päivämatkoina suoritettu retki muodostuikin hupaiseksi. Aito -ranskalaisena mieleltään ja kasvatukseltaan Buckingham piankin oli -ihastuksissaan siitä, että oli niin hyvin valinnut kumppaninsa. -Ajanviettoon kuului hyvällä herkutteluhalulla soviteltuja aterioita, -tilapäisiä kilparatsastuksia kauneilla kentillä tien varressa ja -jäniksenpyyntiäkin, sillä herttua oli ottanut ajokoiria mukaansa. -Buckingham hiukan muistutti kaunoista Seine-virtaa, joka tuhanteen -kertaan syleilee Ranskaa hellässä polvittelussaan, ennen kuin saa -laskeutuneeksi valtamereen. Mutta Ranskasta poistuessaan Buckingham -ennen kaikkea kaipasi sitä uutta ranskatarta, jonka hän oli tuonut -Pariisiin; hänen mieleensä tulvi aivan alituiseen muistoja, ainaisina -kaihon aiheina. Toisinaan hän itsehillinnästään huolimatta vaipui -näihin mietteisiinsä äänettömäksi, ja silloin ei de Wardeskaan -häirinnyt häntä. Tämä huomaavaisuus olisi varmasti liikuttanut -Buckinghamin sydäntä ja muuttanut hänen aikeitaan de Wardesiin nähden, -ellei jälkimmäisen vaiteliaisuutta olisi pilannut sisukas katse ja -väistymätön salakavala hymy. Vaistomaiset vihamielisyydet ovat -talttumattomia; mikään ei sammuta niitä. Tuhkaa saattaa väliin kertyä -verhoksi, mutta alla kytee sitkeä hehku. - -Kun vastoin alkuperäisiä kiirehtimisen aikeita oli täten käytetty -taipaleella tarjoutuvia huvikkeita, päädyttiin perille vasta kuudennen -päivän ehtoopuolella. Herttuan palveluskunta oli ennakolta vuokrannut -purren, jolla hevoset ja kuormasto kuten väkikin piti vähin erin -toimittaa etäämmäksi asettuneeseen kutteriin. Hevoset laivattiin -ensimmäisinä, vipuamalla ne purresta kutterin kannelle vasiten -valmistetuissa vasuissa ja siten tuettuina täytteillä, että niiden -raajat eivät rajuimmissakaan säikyn tai kärsimättömyyden setkissä -päässeet karvaltaan kahnautumaan. Kahdeksan tällaista vierekkäin -asetettua vasua täytti lastisuojan. Vapisevat hevoset eivät lyhyillä -merimatkoilla ollenkaan tarvitse syödäkseen, vaan ihan kammoavat -parastakin apetta, jota maalla halukkaasti pitäisivät hyvänään. -Vähitellen saatiin kaikki kuormastokin siirretyksi kutteriin, kun työ -oli aloitettu ennen herttuan tuloa. Palkolliset palasivat ilmoittamaan -hänelle, että valmistuksista oli nyt suoriuduttu, joten odotettiin -vain, milloin hänen ylhäisyytensä suvaitsisi tulla alukseen -ranskalaisen aatelismiehen kanssa. Kukaan ei nimittäin aavistellut -jälkimmäistä muuksi kuin herttuan äskettäin saamaksi peräti likeiseksi -seuralaiseksi. - -Buckingham käski vastata laivurille, että hänen tuli pysytellä -valmiina, mutta kun meri nyt läikkyi niin kauniina ja näkyi tulevan -komea päivänlasku, sanoi hän lähtevänsä purjehtimaan vasta hämärissä, -käyttääkseen ihanaa iltaa kävelyyn rantahietikolla, olletikin kun -hänellä oli luonnonkauneuksiin yhtä suuresti viehättynyt kumppani. -Siitä huomauttaessaan hän kädenliikkeellä osoitti ympärillään -seisovalle saattueelle uhkeassa purppurahohteessa rusoittavaa -taivaanrantaa ja amfiteatteriksi kerääntynyttä pilvenhattarain sarjaa, -joka hehkuvan auringon likettyviltä kohosi yläilmojen keskikohdalle -asti kuin huippujansa limittäisesti kasannut vuorijono. Tätä valtavaa -amfiteatteria reunusti alhaalta ikäänkuin veripunainen kuohu, joka -ylempänä sulausi opaalin ja helmiäisen vivahduksiin. Merikin yhtyi -samaan heijasteluun, ja jokaisella sinisellä aallolla kimmelteli kirkas -harja kuin valonsäteitä taittava rubiini. Lenseä ilta, haaveelliselle -mielelle herttaiset suolaiset tuoksut, leppoisasti huokuva ja -säännöllisin kohahduksin humiseva itätuuli, ulapalla kutterin takilan -mustat ääriviivat näköpiirin punaisella taustalla ja siellä täällä -kalastajaveneiden kaarevia valkopurjeita kuin sukeltavan kajavan -siipinä -- sellaista iltaa tosiaan kannatti ihailla. - -Uteliaitten sivullisten joukko saatteli kultanauhaisia palkollisia, -joiden parissa se luuli tuntevansa herttuan intendentin ja sihteerin -Buckinghamiksi ja hänen ystäväkseen. Herttua oli nimittäin pukeutunut -yksinkertaisesti harmaaseen satiininuttuun ja sinipunaiseen -sametti-ihokkaaseen, hattu painettuna silmille, ilman ritarimerkkejä ja -koristenauhoja, niin että hän ei pistänyt silmään sen enempää kuin de -Wardeskaan, joka mustassa asussaan näytti oikeuslaitoksen pikku -virkamieheltä. Herttuan palkolliset olivat saaneet määräyksen pitää -pikku venettä varalla aallonmurtajan päässä ja odottaa siellä, jättäen -hänet ystävänsä keralla rauhaan, kunnes heitä kutsuttaisiin. -"Jompikumpi meistä kyllä antaa sanan, milloin teitä tarvitaan", oli -Buckingham lisännyt, varoen äänensävyllään ilmaisemasta, että nämä -sanat sisälsivät enemmän kuin muodollisen huomautuksen. - -"Luulenpa, monsieur", virkkoi Buckingham de Wardesille heidän -asteltuaan jonkun matkaa sivulle rannalla, "että meidän on nyt -hyvästeltävä toisemme. Vuoksi nousee, kuten näette kymmenen minuutin -kuluttua se on siinä määrin imeytynyt tähän hietikkoon, ettemme enää -tunne pohjaa jalkaimme alla." - -"Olen käytettävissänne, mylord, mutta..." - -"Mutta me olemme vielä kuninkaan alueella, tarkoitatte?" - -"Niin kyllä." - -"No, tulkaahan tänne päin. Tuolla on jonkunlainen saari, laajan -lammikon keskellä, joka leviää hetki hetkeltä, niin että saari hupenee -sikäli. Tuo saarelma on kaiketikin Jumalan aluetta, sillä sen eroittaa -nyt meri Ranskasta eikä se esiinny millään kartalla. Näettekö sitä -täältä?" - -"Kyllä näen. Kuivin jaloin emme sinne nyt kykene pääsemäänkään." - -"Totta kyllä; mutta huomaatte keskuksen kohoavan ylemmäksi, niin että -se kai olisi meidän esityksellemme nousuvedeltä rauhoitettu pikku -näyttämö. Miltä teistä tuntuu?" - -"Minua miellyttää mikä hyvänsä paikka, missä vain miekkani saa kunnian -kohdata teidän säilänne, mylord." - -"Lähtekäämme siis sinne. Olen kovin pahoillani, että jalkanne kastuvat, -herra de Wardes; mutta muutoinhan tuskin voisitte sanoa kuninkaalle: -'Sire, minä en ole taistellut teidän majesteettinne alueella.' Tämä on -kenties jossakin määrin viisastelua, mutta Port-Royalin oppineet miehet -ovat saaneet hiuksenhalkomiselle merkitystä maassanne, joten olisi -turhaa toimittaa kaksintaistelullemme hankalampia mahdollisuuksia kuin -on pakollista. Jos suvaitsette, niin pidämmekin kiirettä, herra de -Wardes, sillä meri nousee nopeasti ja hämy tekee tuloaan." - -"En ole tahtonut astella joutuisammin, mylord, jotta vastoin -säätyarvoani en sattuisi siirtymään teidän ylhäisyytenne edelle", -selitti de Wardes niinikään mitä suurinta kohteliaisuutta osoittaen. -"Oletteko kuivin jaloin, herttua?" - -"Kyllä vielä tähän asti. Katsokaahan tuonne -- nyt nuo palkollisten -tolvanat pelkäävät meidän menevän hukuttautumaan, kun kahlaamme -lätäkköön: he läksivät soutamaan veneellä lahdekkeen yli. Katsokaa, -kuinka he keikkuvat aallonharjoilla -- omituinen näky, mutta se saa -minut merikipeäksi. Sallisitteko minun kääntyä heihin selin, ja silloin -ei meidän tarvitsekaan heittää arpaa taisteluasennostamme?" - -"Huomaatte kuitenkin, että siten saatte auringon silmiinne, mylord." - -"No, sehän on jo himmeä ja tuotapikaa katoamaisillaan; älkää siis siitä -välittäkö." - -"Miten vain haluatte, mylord; muistutukseni johtui -hienotunteisuudesta." - -"Sen tiedän, herra de Wardes, ja pidän arvossa huomaavaisuuttanne. -Riisuisimmekohan nyt ihokkaamme tuolle kuivalle nyppylälle?" - -"Päättäkää te, mylord." - -"Paitahihasilla olisi minusta mukavampaa." - -"Minulle se sopii hyvin." - -"Sanokaa minulle nyt kursailemattomasi, herra de Wardes, tuntuuko -teistä tukalalta näin vajottavalla hiekalla tai arveletteko vielä -olevanne hiukan liiaksi ranskalaisella alueella? Voisimmehan juuri -taistella Englannissakin tai kutterini kannella." - -"Kyllä tässä kelpaa hyvin, mylord; minulla on vain kunnia huomauttaa -teille, että kun vesi näkyykin nousevan joutuisasti, meillä on hädin -aikaa..." - -Buckingham nyökkäsi, riisui ihokkaansa ja heitti sen saarelman -kutistuneelle kumpareelle. De Wardes noudatti esimerkkiä. Rannalta -katsojille kuvastui kaksi valkoista haamua sinipunervassa hämyssä, joka -laskeusi nousuveden vyöryille. - -"Totta tosiaan, herttua, saammekin jättää väistöliikkeet vähemmälle", -virkkoi de Wardes. "Jalat pyrkivät juuttumaan hiekkaan." - -"Minä olenkin vajonnut nilkkaa myöten", vastasi Buckingham asentonsa -ottaneena, "ja vesikin alkaa tavoittaa meidät." - -"Minut se on jo saavuttanut... Olen valmis, herttua." De Wardes otti -miekan käteensä. Herttua paljasti samoin aseensa. - -"Herra de Wardes", haastoi sitten Buckingham, "viimeinen sana, -sallikaahan... Taistelen kanssanne syystä että minä en pidä teistä, -- -syystä että te olette raadellut sydäntäni ilkkumisella intohimosta, -jonka tällä hetkellä tunnustan todella vallitsevan minua siinä määrin, -että hyvillä mielin kuolisin kunniallisesti sen tähden. Te olette -ilkeämielinen mies, herra de Wardes, ja tahdon ponnistaa parhaani -surmatakseni teidät, sillä minä tunnen, että jos te ette kuole tässä -ottelussa, te saatte paljon pahaa aikaan ystävilleni vastaisessa -elämässä. Se minulla oli sanottavaa teille, herra de Wardes." - -Ja Buckingham kumarsi. - -"Ja siihen on minulla vastattavaa, mylord: Minä en vihannut teitä, -mutta nyt oivallettuanne olemukseni minä vihaan, ja teen kaikkeni, -saadakseni teidät hengiltä." - -De Wardes kumarsi puolestaan. Samassa säilät sälähtivät ristiin kahtena -väläyksenä illan sankkenevassa hämärteessä. - -Kalvat tavoittelivat ja torjuivat, arvasivat liikkeitä ja kalahtelivat -yhteen. He olivat taitavia miekkailijoita kumpainenkin; ensimmäiset -liikesarjat eivät johtaneet minkäänlaiseen tulokseen. Sillävälin ilta -pimeni niin nopeasti, että hyökkäily ja puolustus kävi vaistomaiseksi. -Äkkiä de Wardes tunsi aseensa tapaavan vastusta; hän oli saanut -sohaistuksi Buckinghamia olkapäähän. - -Herttuan säilää pitelevä käsi painui alas. - -"Ohi" äännähti hän. - -"Sattuiko, mylord?" sanoi de Wardes peräytyen kaksi askelta. - -"Vain keveästi, monsieur." - -"Olette kuitenkin luopunut puolustusasennosta." - -"Se oli raudan kylmyyden ensimmäistä vaikutusta, mutta olen jo -tointunut. Aloitamme jälleen, jos suvaitsette, monsieur." - -Ja piankin herttua nopealla sivuheilautuksella sai vihlaistuksi -markiisia rintaan. - -"Osui sielläkin", sanoi hän. - -"Ei ihan", vastasi de Wardes pysyen lujana asennossaan. - -"Suokaa anteeksi, mutta nähdessäni rintamuksenne punaisena..." selitti -Buckingham. - -"Niinpä on teidän vuoronne!" huudahti de Wardes raivostuneena, ja -alhaalta sujautetulla pistolla hän työnnälsi miekkansa Buckinghamin -kyynär- ja värttinäluun väliin. - -Herttua tunsi oikean kätensä herpautuneen; hän sieppasi säilän -vasemmallaan, aseen ollessa kirpoamaisillaan voimattomasta kädestä, ja -ennen kuin de Wardes osasi varoa hän lävisti vastustajan rinnan. - -De Wardes huojui, hänen polvensa pettivät, ja jättäen kalpansa vielä -kiinni herttuan käsivarteen hän suistui pitkäkseen veteen, jonka -rusoittavaan heijastukseen nyt sekausi todellisempaa punaa. - -Markiisi ei ollut täydellisesti menettänyt tajuntaansa. Hän oivalsi -toisenkin kuolemanvaaran: vuoksi nousi rajuimmilleen. Herttuakin -huomasi aseman täpäryyden. Tuimalla ponnistuksella, joka pakotti hänet -voihkaisemaan kivusta, hän tempasi käsivarressaan killuvan säilän irti -ja kysyi sitten de Wardesin puoleen kumartuen: - -"Kävikö pahasti, markiisi?" - -"Olen voipumaisillani", vastasi de Wardes; hänen ääntänsä tukahdutti -veri, joka nousi keuhkoista kurkkuun. - -"Mitä tehdä? Jaksatteko kävellä?" - -Buckingham kohotti hänet toisen polven varaan. - -"Mahdotonta", ähkäisi de Wardes ja vaipui jälleen alas. "Kutsukaa -miehiänne, muutoin hukun", sopersi hän. - -"Hoi siellä veneessä!" luikkasi Buckingham; "soutakaa tänne pian!" - -Veneessä alettiin vetää kaikin voimin airoilla, mutta meri nousi -nopeammin kuin apu läheni. - -Buckingham näki kuohahtavan aallon olevan peittämäisillään de Wardesin; -hän tunki haavoittumattoman vasemman käsivartensa kaatuneen alle ja -piti tätä koholla. Aalto vyörähti hänen vyötäisiinsä asti, mutta se ei -saanut häntä menettämään jalansijaansa. Herttua alkoi heti ponnistella -maalle päin, kannatellen kiistakumppaniaan. Mutta hän ei ollut edennyt -kymmentäkään askelta, kun nousuvesi vyörähdytti rantaa kohti korkeamman -aallon, joka uhkaavampana ja rajumpana tölmäsi häneen rinnan tasalle, -löi hänet kumoon ja hautasi alleen. Peräytyessään se sitten jätti -herttuan ja de Wardesin hetkiseksi makaamaan matalaan veteen. Markiisi -oli pyörtynyt. - -Samassa neljä herttuan miestä vaaran oivaltaessaan heittäysi mereen ja -ennätti muutamassa silmänräpäyksessä herttuan luo. Kauhukseen he -näkivät isäntänsä viruvan verissään sikäli kuin takaisin valuva vesi -jätti hänet kuivalle. He aikoivat lähteä kantamaan häntä pois. - -"Ei, ei!" kielsi herttua; "markiisi maalle, joutuin!" - -"Kuolkoon se hylky!" kuului seurueesta. - -"Kurjia tomppeleita!" karjaisi Buckingham kohoutuen ylevällä -liikkeellä; "totelkaa! Herra de Wardes maihin, herra de Wardes turvaan -ennen kaikkea muuta, tai toimitan teidät hirteen!" - -Vene oli sillaikaa tullut niin likelle kuin laakealla rannalla pääsi. -Sihteeri ja intendentti hyppäsivät vuorostaan veteen ja lähestyivät -markiisia. Tässä ei ilmennyt mitään elonmerkkiä. - -"Jätän tämän miehen teidän hoivaanne, ja te vastaatte hänestä -päällänne", sanoi herttua. "Kantakaa herra de Wardes rantaan!" - -Uuden nousuaallon juuri ilmestyessä vietiin kaatunut kiireisesti -rantatörmälle, jonne vuoksi ei koskaan ulottunut. Muutamia uteliaita -kaupunkilaisia ja viisi tai kuusi kalastajaa oli kokoontunut rantaan -merkillisen näytelmän houkuttelemina, kun oli huomattu kahden miehen -miekkailevan keskenään polviin asti vedessä. Nähdessään miesten -lähestyvän haavoitettua kantaen, kalastajat puolestaan kahlasivat -veteen tulijoita vastaan. Englantilaiset luovuttivat heille -kantamuksensa, juuri kun hän alkoi jälleen raottaa silmiään. Suolainen -vesi ja hieno hiekka olivat tunkeutuneet hänen haavoihinsa ja tuottivat -sietämätöntä kipua. Herttuan sihteeri veti taskustaan täyteläisen -rahakukkaron ja ojensi sen sille miehelle, joka näytti joukossa olevan -huomattavin. - -"Tämä on isännältäni Buckinghamin herttualta korvauksena", sanoi hän, -"jotta herra markiisi de Wardesista pidettäisiin mitä parhainta -huolta." - -Ja väkensä saattamana hän palasi veneelle, johon Buckingham oli päässyt -suurella vaivalla, sitten kun havaitsi de Wardesin vapautuneen -vaarasta. - -Meri kohisi jo korkealla; aalloilla keikkui pari hattua. Herttuan ja de -Wardesin ihokkaat toi seuraava vyörähdys rantaan. Haavoittunut sai -mukaansa herttuan vaatekappaleen, jota luultiin hänen omakseen, ja -häntä lähdettiin kantamaan kaupunkia kohti. - - - - -104. - -Kolminaista rakkautta. - - -Buckinghamin matkustettua de Guiche kuvitteli päässeensä kaikista -kilpailun kiusoista prinsessa Henrietten suosiollisuuden tavoittelussa. - -Kruununprinssillä ei ollut enää vähäisintäkään mustasukkaisuuden -aihetta, ja muutenkin hän suuressa määrin vietti aikaansa -Lotringin junkkarin parissa. Siten hän soi kodissaan niin paljon -seurusteluvapautta kuin vaativaisinkin olisi voinut toivoa. Kuningas -puolestaan oli mieltynyt Madamen seuraan ja keksi herkeämättömästi -huvikkeita Pariisissa oleskelun hauskuttamiseksi, niin ettei kulunut -päivääkään ilman juhlaa Palais-Royalissa tai yleistä vastaanottoa -Monsieurin luona. Ludvig laitatti samalla kuntoon Fontainebleaun -huvilinnaa, pannakseen siellä toimeen maalaisjuhlia hoville, ja hänen -koko ympäristönsä hyöri matkavalmistuksissaan. Prinsessa kulutti -aikansa ainaisessa touhussa. Hänen äänensä tai kynänsä eivät -hetkeksikään väsyneet. Keskusteluihin de Guichen kanssa tuli vähitellen -erityistä harrastusta, jossa ei voinut olla havaitsematta suurten -intohimojen oireita. Kun silmät saavat raukean ilmeen kankaitten värejä -pohdittaessa, -- kun käytetään tunti jonkun hajuveden tai kukan tuoksun -herkkään selittelyyn, niin tämänlaatuisen puhelun sanat kyllä -soveltuvat kaikkien kuultaviksi, mutta siihen liittyy eleitä ja -huokauksia, joita syrjäiset eivät niin voi tarkata. Pitkään -haasteltuansa kreivi de Guichen seurassa Madame sitten jutteli -kuninkaan kanssa, joka pistäysi käynnille hänen luokseen säännöllisesti -kerran päivässä. Pelattiin korttia, sepitettiin runosäkeitä, kisailtiin -seuraleikeissä; ei ollut kevät ainoastaan luonnossa, kokonainen kansa -oli nousunsa keväässä tämän hovinsa edustamana. Kuningas oli kaunis, -nuorekas, ihastuvampi naisseuraan kuin kukaan. Hän rakasti kaikkia -naisia, puolisoansakin. Mutta suuri kuningas oli myös valtakuntansa -ujostelevin tai sulkeutunein mies, siinä määrin että hän ei -itselleenkään tunnustanut halujansa. Se arkuus pidätteli häntä -soveliaan kohteliaisuuden rajoissa, niin että yksikään nainen ei -voinut kerskua kuninkaan erikoisesta suosiosta. Saattoi kyllä tuntea -ennakolta, että uudenlainen valtius oli alkamassa, silloin kun hän -pääsisi asettumaan kaikin puolin itsenäiseksi; mutta hän ei kyennyt -vielä ilmaisemaan sisintänsä. Herra de Guiche käytti tätä vaihetta -ollakseen koko rakastavaisen hovin kuningas. - -Hänen oli sanottu olleen mitä parhaissa väleissä kreivitär de -Montalaisin kanssa, ahkerasti oleskelleen neiti de Châtillonin parissa; -nyt hän ei ollut edes kohtelias kellekään hovin naiselle. Hänellä ei -ollut silmiä eikä korvia muille kuin yhdelle ainoalle. Huomaamattomasti -hän ottikin sijansa Monsieurin likeisimmässä ympäristössä, kun -kruununprinssi ennestään oli kiintynyt häneen ja aina tahtonut nähdä -häntä lähellään mahdollisimman paljon. Luonnostaan yksinäisyyttä -harrastavana hän oli ennen Madamen tuloa pysytellyt liiaksi loitolla; -prinsessan ilmestyttyä hoviin hän ei enää malttanut pysyä kylliksi -poissa. - -Sivulliset sen muutoksen kyllä huomasivat, ja erityisesti sen pani -merkille huonekunnan paha henki, Lotringin junkkari, johon Monsieur oli -niin eriämättömästi kiintynyt sen ansion perusteella, että hän -häijyyksissäänkin oli hauska sukkeluus ja aina valmis esittämään -mieluisia aatoksia ajan kuluttamiseksi. Nähdessään de Guichen uhkaavan -siirtyä sijalleen junkkari turvautui suurenmoiseen keinoon. Hän katosi, -jättäen Filip-herttuan hankalaan pulaan. - -Ensimmäisenä päivänä ei Monsieur häntä vielä pahasti kaivannut, sillä -de Guiche oli saapuvilla ja omisti urheasti prinssille päivän ja -iltayön hetket, mikäli suinkin liikeni aikaa keskusteluilta Madamen -kanssa. Mutta kun Monsieur toisena päivänä ei tavannut likeistä -kumppania, kysyi hän, missä junkkari oloksi. Kukaan ei sitä tiennyt. De -Guiche tuli viihdyttämään prinssiä, vietettyään aamupuhteen -korukudoksien ja tupsujen valinnassa Madamen kanssa. Mutta puolisen -jälkeen oli vielä arvosteltava tulpaaneja ja ametisteja; de Guiche -palasi Madamen vierashuoneeseen. Prinssi jäi yksikseen, ja juuri siksi -aikaa, jolloin hänen piti laittautua seura-asuunsa; tällaisena -tavallisesti parhaana rupatteluhetkenään hän tunsi olevansa ihmisistä -onnettomin ja tiedusti taaskin, olisiko junkkarista kuulunut mitään. - -"Kukaan ei tiedä, mihin herra chevalier on mennyt", vastasi -kamaripalvelija. - -Ikävystyminen kävi prinssille niin sietämättömäksi, että hän läksi -väljässä pukeutumisnutussaan Madamen luo. Sinnepä olikin kerääntynyt -lukuisa piiri, joka ilakoitsi ja supisi kaikissa sopissa. Ovipielessä -seisoi ryhmä naisia kokonaan saartaen keskeensä jonkun miehen ja -tyrskien hillitysti; Montalais, kreivitär de Tonnay-Charente ja kaksi -muuta veitikkaa kiusoitteli sivummalla Manicampia ja Malicornea; -edempänä istui Madame sohvapieluksilla, ja hänen lähelleen -polvistuneena de Guiche levitteli kourallista helmiä ja jalokiviä, -joista prinsessan hieno valkoinen sormi osoitteli mitä hän piti -viehättävimpinä. Toisessa nurkassa kitaransoittaja hyräili -espanjalaista _seguedilloa_, jollaisiin Madame oli hurmaantunut -kuullessaan näitä kaihomielisiä sävelmiä laulettavan nuorelle -kuningattarelle; englannitar vain itse liverteli helmiäishampaitaan -paljastelevin hymyilyin samoja lauleloita, jotka espanjalaiselle olivat -nostaneet kyyneliä silmiin. - -Täten asutettuna esitti prinsessan vierashuone mitä rattoisimman -näyttämön. Ovesta astuessaan Monsieur aivan tyrmistyi nähdessään -ympäristöllään olevan niin hauskaa ilman häntä. Hänen kävi siinä määrin -kateeksi, että hän ei voinut pidättyä valittamasta kuin lapsi: - -"Vai niin, te täällä huvittelette, ja niinä saan olla ikävissäni ihan -yksin!" - -Hänen äänensä oli kuin ukkosen jyrähdys, joka keskeyttää lintujen -visertelyn lehvistössä; syntyi syvä hiljaisuus. De Guiche ponnahti -seisaalle. - -Malicorne kyyristyi kreivitär Montalaisin taakse piiloon. Manicamp -suoristausi ja omaksui muodollisen arvokkuuden sävyn. Laulaja työnsi -soittimensa viereisen pöydän alle ja veti alas verhoa, kätkeäkseen sen -prinssiltä, ainoastaan Madame ei hievahtanut; hymyillen hän vastasi -puolisolleen: "Eikö teillä ole nyt pukeutumishetkenne?" - -"Niin, ja sen te sitten valitsettekin huvitteluunne", murisi prinssi. - -Tämä yrmeä huomautus oli yleisen hajaantumisen merkkinä: naiset -pyrähtivät tiehensä kuin säikäytetty lintuparvi, kitaransoittaja häipyi -kuin varjo, Malicorne hiipi seinäverhon taakse, käyttäen yhä suojana -rakastettuansa, joka vasiten levitti hamettaan. Manicamp asettui -auttamaan de Guichea, joka luonnollisesti pysyi Madamen lähellä, ja -kahden he miehuullisesti jäivät kestämään hyökkäystä, säästääkseen -prinsessaa loukkaantumasta. Kreivi oli liian onnellinen pahastuakseen -aviomiehelle, mutta Monsieur oli ilmeisesti suutuksissaan vaimolleen. - -Mielenkarvautensa purkamiseen hänelle kelpasi verukkeeksi se seikka, -että ennen hänen tuloaan niin rattoisaksi näyttäytynyt seurue oli -häiriintynyt hänen läsnäolostaan hätäiseen lähtöön. - -"Minkätähden minun esiintymiseni karkoittaa ihmiset läheisyydestäni?" -kysyi hän kopeana. - -Prinsessa vastasi, että aina isännän ilmestyessä piti toki perheen -vetäytyä kunnioittavasti syrjään. Hän sanoi sen niin hullunkurisen -herttaisesti, että de Guiche ja Manicamp eivät voineet olla -purskahtamatta nauruun. Madame yhtyi iloisuuteen, ja se tarttui itse -prinssiinkin, jonka oli pakko istuutua, koska nauru olisi muutoin -liiaksi haitannut hänen arvokkuuttaan. Saadessaan puuskansa sitten -hillityksi hän tunsi vain yhä äkäisempää pahastusta. Häntä raivostutti -vielä enemmän oma lankeamisensa nauramaan kuin äskeinen muiden -hupaisuuden näkeminen. Hän katsoi Manicampiin suurin silmin, kun ei -rohjennut osoittaa kiukustumistansa kreivi de Guichelle. Mutta -molemmatkin aatelismiehet näkivät pakolliseksi poistua, kun Monsieur -äreästi heilautti kättänsä. Siten jäädessään yksin alkoi Madame -murheellisesti koota helmiään; hän ei enää hymyillyt eikä virkkanut -sanaakaan. - -"Annatte minun nähdä", sanoi prinssi, "että minua kohdellaan vieraana -luonanne, Madame." - -Ja katkeroituneena hän läksi huoneesta. Ovesta tullessaan hän kohtasi -kreivitär Montalaisin, jolla oli palvelusvuoro etuhuoneessa. - -"On sentään hauska saada nähdä teitä edes ovelta", ärähti hän. - -Montalais lyykisti mitä kunnioittavimmin. - -"En oikein ymmärrä", hän vastasi, "mitä teidän kuninkaallinen -korkeutenne suvaitsee sanoa minulle." - -"Sanon, mademoiselle, että teidän pitäessänne yhteisiä iloja Madamen -huoneissa on viisainta jättäytyä ulkopuolelle." - -"Teidän kuninkaallinen korkeutenne ei puhune siten omasta kohdastanne?" - -"Päin vastoin, mademoiselle, huomautukseni koskee juuri itseäni. Minun -ei tosiaan kannata kiittää sitä vastaanottoa, mikä minulle suodaan -täällä. Kun Madamen luokse -- omiin huoneisiini -- tullaan koolle -kuulemaan soittoa ja huvittelemaan, niin hajaannutaan heti, jos vain -nähdään minunkin kaipaavan hiukan hauskutusta!... Miksi pelästytän -piiriänne?... Tehdäänkö poissaollessani jotakin luvatonta?..." - -"Eihän suinkaan", selitti Montalais; "tänään ei ollut tekeillä sen -kummempaa kuin muinakaan päivinä, monseigneur." - -"Mitä! Ilakoidaanko täällä joka päivä tuolla tavoin?" - -"Se on tavallista seurusteluamme, monseigneur." - -"Kaikkina päivinä tänne siis keräytyy ryhmittäin väkeä?" - -"Jokseenkin sama piiri, monseigneur." - -"Ja joka päivä rimputellaan harppua?" - -"Kitara oli vain tämänpäiväinen uutuus, monseigneur, mutta muulloin -olemme käyttäneet viulua ja huilua, kun naisten on ikävä olla ilman -soitantoa." - -"_Peste!_ Ja miehiä mukana?" - -"Mitä miehiä, monseigneur?" - -"Herra de Guiche, de Manicamp ja muita." - -"Kaikki teidän kuninkaallisen korkeutenne omaa seuruetta." - -"Niin, niin, aivan oikein, mademoiselle." - -Prinssi palasi mietteissään huoneisiinsa. Hän heittäysi syvimpään -lepotuoliinsa edes kuvastimeen vilkaisematta. - -"Missä voikaan chevalier olla?" virkahti hän itsekseen. - -Lähellä ollut palvelija kuuli kysymyksen. - -"Sitä ei tiedetä, monseigneur." - -"Aina se vastaus!... Ajan tiehensä ensimmäisen, joka vielä sanoo -minulle, että hän ei tiedä!" - -Se uhkaus hääti Monsieurin luota kaikki läsnäolijat niinkuin häntä -äsken oli Madamen luona vierottu. Silloin prinssi vimmastui -silmittömästi. Muun kostettavan puutteessa hän potkaisi sisukkaasti -lipastoa, joka jyskähti sirpaleiksi lattiaan. Ihan asian tehden hän -sitten siirtyi saliin ja paiskeli peräkkäin seinään emaljimaljakon, -porfyyrikannun ja pronssisen kynttiläkruunun. Se helske hälytti koko -huonekunnan ilmestymään oville. - -"Mitä monseigneur haluaa?" rohkeni päivystysvuorolla oleva upseeri -arasti kysyä. - -"Harjoitan vain soitantoa", vastasi prinssi hampaitaan kiristellen. - -Vartiokapteeni lähetti kutsumaan hänen kuninkaallisen korkeutensa -lääkäriä. Mutta ennen lääkärin tuloa saapui paikalle Malicorne ja -ilmoitti prinssille: "Monseigneur, herra chevalier de Lorraine tulee -perässäni." - -Filip katseli Malicornea ja hymyili hänelle. Samassa junkkari -näyttäysikin. - - - - -105. - -Monsieur le Lorrainen mustasukkaisuus. - - -Orléansin herttualta pääsi riemastuksen huudahdus hänen havaitessaan -helmaystävänsä. - -"Ah, miten osuitkin tulemaan niin parahiksi?" tervehti hän. "Etkö -ollutkaan poistunut hovista, kuten väitettiin?" - -"Olin kuin olinkin, monseigneur." - -"Mikä oikku se oli?" - -"Oikkuko! Oikuttelisinko minä teidän korkeutenne kanssa? Kunnioitus..." - -"Jätä nyt silleen puhe kunnioituksestasi, jota kuitenkin lyöt laimin -joka päivä. Annan sinulle kyllä anteeksi. Sano vain minkätähden läksit -siten matkoihisi?" - -"Olinhan ihan tarpeeton teidän ylhäisyydellenne." - -"Mitä puhutkaan?" - -"Teidän ylhäisyydellänne on tahollanne paljon mieluisampia miehiä kuin -minä voin koskaan olla. En tunne pystyväni taisteluun; sentähden -peräydyin." - -"Tuossahan ei ole mitään järkeä! Keitä vastaan sinä et muka tahdo -ryhtyä taisteluun? Guicheako?" - -"En erityisesti mainitse ketään." - -"Hullutusta! Guicheko tuntuisi sinusta kiusalliselta?" - -"Enhän sitä sano, monseigneur; älkää suotta tehkö päätelmiä: tiedätte -hyvin, että de Guiche on parhaita ystäviämme." - -"Kuka siis?" - -"Sallikaa asian nyt jäädä sikseen, monseigneur, pyydän sitä kaikesta -sydämestäni." - -Junkkari tiesi hyvin, että selityksen viivyttäminen yllyttää -uteliaisuutta niinkuin juoman pidättäminen janoa. - -"Ei, minä tahdon tietää, minkätähden vetäydyit kadoksiin." - -"No, kyllähän selitänkin, mutta älkää panko pahaksenne." - -"Puhu." - -"Olen huomannut häiritseväni." - -"Ketä?" - -"Madamea." - -"Miten se olisi mahdollista?" virkahti herttua hämmästyneenä. - -"Asia on hyvin yksinkertainen: Madame on kenties mustasukkainen siitä -kiintymyksestä, jota te olette armollisesti osoittanut minua kohtaan." - -"Onko hän muka ilmaissut sinulle sellaista mielialaa?" - -"Monseigneur, Madame ei nyttemmin enää puhu minulle sanaakaan." - -"Mistä saakka?" - -"Siitä asti, kun herra de Guiche on paremmin alkanut häntä miellyttää, -niin että kreivi saakin kaikin ajoin olla hänen seuralaisenaan." - -Herttua punastui. - -"Kaikin ajoin!... Mitä se sanantapa merkitsee, chevalier?" kysyi hän -ankarasti. - -"Näettehän, monseigneur, että te närkästytte; sitä pelkäsinkin." - -"Et pahastuta minua, mutta sinä värität hiukan asioita. Millä tavoin -madame muka antaa etusijan Guichelle?" - -"En puhu enempää", vastasi chevalier kumartaen muodollisesti. - -"Älä toki noin murjottele. Kun tuon tähden vetäydyit syrjään, niin -olitkin siis mustasukkainen?" - -"Rakastaessa tulee mustasukkaiseksi, monseigneur. Eikö teidän -korkeutenne ole mustasukkainen Madamesta? Eikö teidän korkeutenne -tuntisi mielenkarvautta, jos näkisitte jonkun alituisesti pysyttelevän -Madamen lähellä ja saavuttavan hänen erityisen suosionsa? Ystäviin -kiinnytään samalla tavoin kuin rakastettuihinkin. Teidän kuninkaallinen -korkeutenne on ansaitsemattomaksi kunniakseni toisinaan sanonut minua -ystäväksenne." - -"Kyllä, kyllä, mutta tuossa oli jälleen kaksimielinen lausuma; sinulla -on hankala puheenlaatu, chevalier." - -"Missä sanassani oli vikaa, monseigneur?" - -"Mainitsit _erityisestä suosiosta_... Mitä tarkoitat sillä suosiolla?" - -"Mitä yksinkertaisinta seikkaa, monseigneur", selitti junkkari hyvin -sävyisästi. "Niinpä esimerkiksi, kun aviomies näkee vaimonsa mieluimmin -kutsuvan luokseen sen tai sen miehen, kun se mies alati oleksii hänen -makuuhuoneensa ovella tai vaunujensa vierellä; kun sen miehen jalalle -on aina pikku sija varattu vaimon hameenlaahuksen kehässä; kun nämä -kaksi tapailevat toisiaan tavallisen seurakeskustelun ulkopuolella; kun -toisen kukkavihko on toisen koristenauhojen värinen; kun soitellaan -sisähuoneissa ja pannaan toimeen illallisia kammioissa; kun aviomiehen -ilmestyessä asetutaan hiljaisiksi vaimon luona; kun aviomies äkkiä -havaitsee saaneensa uutterimmaksi ja sydämellisimmäksi seuralaisekseen -miehen, joka viikkoa aikaisemmin oli harvinaisimpana vieraana hänen -luonansa koko seurapiiristä... silloin..." - -"Silloin? Lopeta." - -"Silloin, sanon, saattaa tuntea mustasukkaisuutta; mutta kaikki nämä -yksityiskohdat ovat umpimähkäisiä, meidän keskusteluumme ne eivät -kuulu." - -Herttua oli kiihdyksissä ja nähtävästi taisteli itsekseen, "Et ole -saanut minulle selväksi", lausui hän viimein, "minkätähden poistuit. -Vastikään sanoit pelänneesi häiritseväsi, ja lisäsitpä vielä -huomanneesi Madamen taipuvaiseksi erityiseen huomaavaisuuteen de -Guichea kohtaan." - -"Oh, monseigneur, sitä en ole sanonut." - -"Selvästi sen lausuit." - -"Mutta jos niin sanoinkin, en nähnyt siinä muuta kuin viatonta." - -"Jotakin erityistä siis kuitenkin olet havainnut?" - -"Te saatatte minut hämille, monseigneur." - -"Älä välitä! Puhu vain; jos haastat totta, niin miksi empisit?" - -"Puhun aina totta, monseigneur, mutta aina myös epäröitsen, kun on -toistettava muiden puheita." - -"Vai niin!... Asiasta on siis puheita liikkeellä?" - -"Minun on tunnustettava, että olen kuullut yhtä ja toista." - -"Keltä?" - -Junkkari näytti melkein loukkaantuneelta. - -"Monseigneur", sanoi hän, "te alistatte minut kuulusteluun, pidätte -minua kuin syytettyjen penkillä... mutta monenlaiset huhut, jotka -ohimennen sipaisevat aatelismiehen korvaa, eivät kannata muistelemista. -Teidän korkeutenne tahtoisi minua suurentamaan pikku juorut todellisten -tapausten tasolle." - -"On siis kuitenkin tosiseikka", huudahti herttua pahastuneena, "että -sinä peräydyit sellaisen juoruamisen takia?" - -"Minun tulee ilmoittaa totuus: minulle on huomauteltu herra de Guichen -ahkerasta hyörimisestä Madamen seurassa, ei muusta; huomautan vieläkin, -että se on viatonta ja luvallista hupia. Älkää olko kohtuuton ja menkö -äärimmäisyyksiin, monseigneur. Eihän se asia kuulu teihin." - -"Eikö minuun kuulu, että puhutaan de Guichen oleksimisesta Madamen -parissa?..." - -"Ei, monseigneur, ei; ja mitä nyt olen sanonut teille, sen voisin -kertoa itse de Guichellekin, -- niin sovinnollisena näen hänen -miellyttelevän Madamea, -- hänellekin voisin tämän lausua. Mutta -käsittänettehän, mitä pelkään? Pelkään tulevani epäillyksi suosion -kadehtimisesta, kun olen vain mustasukkainen teidän kiintymyksestänne. -Tunnen heikkoutenne; tiedän, että te rakastaessanne olette -yksinomainen. Te rakastatte kiihkeästi Madamea, ja kuka ei häntä -rakastaisikaan? Seuratkaa nyt ajatusjuoksuani: Madame on merkinnyt -ystävistänne kauneimman ja miellyttävimmän; hän saa vaikutuksensa -tuntuviin tässä kohden siinä määrin, että te lyötte laimin toiset. -Teidän vieraantumisenne olisi minulle kuolettava onnettomuus; minun on -jo kyllin raskas kestää Madamen kylmenemistä esiintymisessään minua -kohtaan. Olen sentähden päättänyt ajoissa luovuttaa paikkani -suosikille, jonka hyvää onnea kadehdin, samalla kun hänellä kylläkin -säilyy vilpitön ystävyyteni ja ihailuni. No, onko teillä mitään -sanottavana tätä järkeilyä vastaan? Enkö menettele kunnon aatelismiehen -tavoin? Enkö ajattele asemaani todellisen ystävän kannalta? Vastatkaa -te siihen, kun kerran olette kovistellut minut tähän selvitykseen." - -Herttua oli istuutunut, pää käsien välissä, ja hypisteli -hiuslaitelmansa pilalle. Hän oli vaiti niin pitkän tovin, että junkkari -saattoi huoletta uskoa puhetaitonsa laskelmien tehonneen, ja nousi -sitten äkkiä. - -"Kuulehan", hän sanoi, "ja ole nyt avomielinen." - -"Kuten aina." - -"Hyvä! Sinä tiedät, että olimme jo huomanneet jotakin erikoista tuon -suuriluuloisen Buckinghamin oleskellessa täällä." - -"Oh, monseigneur, älkää lausuko moitteen sanaa Madamesta, tai lähden -heti tieheni! Mitä! Ihan järjestelmällisestikö te... epäilisitte...?" - -"Ei, ei, chevalier, enhän epäile Madamea; mutta kuitenkin... näen... -tulen verranneeksi..." - -"Buckingham oli mieletön!" - -"Oli kyllä, mutta vasta sinä avasit silmäni käsittämään hänen -mielettömyytensä." - -"En toki", väitti junkkari vilkkaasti; "minähän en tiennyt silmiänne -avata, vaan de Guiche. Älkäämme sotkeutuko asiasta!" Ja hän puhkesi -käheään nauruun, joka muistutti käärmeen sihinää. - -"Niin, niin tosiaan... sinä virkoit pikku vihjauksen, mutta Guiche -osoittausi mustasukkaisemmaksi." - -"Sen uskon", jatkoi junkkari samaan tapaan; "hän taisteli kodin ja -konnun puolesta." - -"Mitä nyt?" äännähti herttua käskevästi, suuttuneena salakavalasta -sukkeluudesta. - -"Epäilemättä -- onhan herra de Guiche virallisesti teidän huonekuntanne -ensimmäinen kamariherra?" - -"No niin", sanoi herttua hiukan tyyntyneenä, "tuliko tuo Buckinghamin -intohimo huomatuksi syrjäistenkin keskuudessa?" - -"Kieltämättä." - -"Entä onko herra de Guiche jo myös herättänyt samanlaista huomiota?" - -"Mutta, monseigneur, taasko te eksytte samaan luuloon? Eihän de -Guichella puhuta erityistä intohimoa olevan!" - -"Hyvä on! Hyvä on!" - -"Näette paremmaksi, satakertaisesti paremmaksi, monseigneur, jättää -minut syrjäisyyteeni kuin ryhtyä minun arvelevaisuuteni johdosta -hautomaan epäluuloja, joita Madame täydellä syyllä pitäisi rikoksena." - -"Mitä sinä tekisit minun asemassani?" - -"Turvautuisin terveeseen järkeen." - -"Millä tavoin?" - -"En olisi huomaavinanikaan noiden uusien epikurolaisten huvittelua, ja -siten huhut vähitellen raukeaisivat itsestään." - -"Saammehan nähdä; mietin asiaa." - -"Aikaahan onkin hyvin; missään tapauksessa ei ole mitään vaaraa vielä, -jos vähäisiä intohimon oireita olisikin itämässä. Olen vain ilmaissut -pelkääväni, että joudun näkemään ystävyytenne laimenevan minua kohtaan. -Kun armollisesti vakuutatte minulle toisin, niin minulla ei ole enää -mitään huolta mielessäni." - -Herttua pudisti päätänsä kuin sanoakseen: - --- Ellei sinulla, niin onpa nyt minulla! - -Mutta nyt oli tullut päivällisen aika, ja herttua lähetti sanan -puolisolleen. Vastaukseksi tuli, että Madame ei voinut ilmestyä isoon -pöytään, vaan halusi aterioida huoneissaan. - -"Niin, sen käsitänkin", tuumi herttua; "satuin aamupäivällä pistämään -nenäni heidän soitantoonsa, esiinnyin mustasukkaisena, ja nyt minulle -ollaan nyreissään." - -"Syömme siis yksinämme", huokasi Lotringin junkkari; "kaipaan Guichea." - -"No, hän leppyy pian, -- hän on suopea mies luonnostaan." - -"Monseigneur!" huomautti junkkari äkkiä; "mieleeni juolahti tässä oiva -aatos. Olen äskeisessä keskustelussamme saattanut karvastuttaa teidän -korkeutenne mieltä ja herättää epäluuloisuutta häntä kohtaan. Minun -pitäneekin nyt ryhtyä sovittamaan kaikkea -- käyn tavoittamassa kreiviä -ja tuon hänet seuraksemme." - -"Kas, oletpa kelpo sielu, chevalier!" - -"Lausutte tuon ikäänkuin ihmeissänne." - -"Hitto, et sinä joka päivä ole hellämielinen!" - -"Olkoon niinkin; mutta tunnustakaa sentään, että kykenen korjaamaan -tekemäni vääryyden." - -"Sen myönnän." - -"Teidän korkeutenne suvainnee hyväntahtoisesti odottaa täällä tuokion -aikaa?" - -"Mielelläni, -- mene vain... Koettelen sillävälin pukua, jota aion -käyttää Fontainebleaussa." - -Junkkari läksi etuhuoneisiin, kutsui palvelijoita ja tuntui antavan -heille erinäisiä määräyksiä. Kaikki hajausivat eri suunnille, mutta -oman kamaripalvelijansa hän pidätti hiljaisella käskyllä: - -"Toimita heti tietooni, eikö herra de Guiche ole Madamen luona. Miten -ottaisit siitä selon?" - -"Helposti, herra chevalier: kysyn vain herra Malicornelta, joka saa -tiedon kreivitär de Montalaisilta. Mutta arvatenkaan ei kreivi voi -siellä olla, koska hänen saattolaisensa ovat kaikki kuteneet." - -"Kuulusta kuitenkin." - -Ei ollut kulunut kymmentä minuuttia, kun kamaripalvelija palasi. -Salaperäisen näköisenä hän viittasi isäntäänsä tulemaan keittiön -käytävään ja vei hänet pieneen kamariin jonka ikkuna oli puutarhan -puolella. - -"Mikä hätänä?" kysyi junkkari. "Mitä tämä varovaisuus merkitsee?" - -"Katsokaa tuonne ulos, monseigneur", vastasi kamaripalvelija. - -"Mitä siellä on?" - -"Tuonne alas, kastanjapuun juurelle!" - -"Kastanja... niin, sen näen. Kas, mitä Manicamp siellä seisonee -odottamassa!" - -"Sen saatte nähdä, jos maltatte... No, joko huomaatte? Soittoniekka, -toinen... neljä, soittimet mukana. Ja herra de Guiche itse takana -hoputtamassa heitä!" - -"Mutta mitä hän hommaileekaan?" - -"Hän odottaa hovinaisten portaiden takaoven avaamista; sitä kautta hän -menee Madamen luo järjestämään uudenlaista päivällissoittoa." - -"Oivallista! Ja Malicorneltako tämän kuulit?" - -"Häneltä juuri." - -"Oletko siis hyvissä väleissä hänen kanssaan?" - -"Hän on aulis palvelemaan Monsieurin asioissa." - -"Miksi niin erityisesti?" - -"Syystä että hän tahtoisi päästä Monsieurin virkailijaksi." - -"Lempo soikoon, hän ansaitsee sen. Paljonko hän antoi sinulle tästä -vihjauksestasi?" - -"Sen salaisuuden, jonka nyt myyn teille, monsieur." - -"Maksan sata pistolia. Ota!" - -"Kiitoksia, monsieur... Näettekö nyt, takaovi avautuu, nainen kutsuu -soittajat sisälle..." - -"Montalais?" - -"Hiljaa, monsieur, älkää huoliko huutaa sitä nimeä; se merkitsee -jokseenkin samaa kuin Malicorne. Ken joutuu kieroihin väleihin toisen -kanssa, hän ei saa puolelleen toistakaan. - -"Hyvä! En ole mitään nähnyt." - -"Enkä minä mitään saanut", sanoi kamaripalvelija ja sulki kukkaron -taskuunsa. - - - - -106. - -De Guiche kruununprinssin mustasukkaisuuden aiheena. - - -Nähtyään de Guichen menevän sisälle viimeisenä Lotringin junkkari -palasi Orléansin herttuan luo, tavaten hänet uhkeassa uudessa asussa ja -säihkyvän hyvällä tuulella. - -"Kuningas on pyrkinyt ottamaan auringon tunnuskuvakseen, monseigneur", -huudahti ystävä, "mutta totisesti se paremmin soveltuisikin teille!" - -"Entä Guiche?" - -"Tietymättömissä! Hän on pakosalla, hävinnyt jäljettömiin. Aamullinen -yllätyksenne on säikyttänyt hänet. Tiedusteltiin kotoa ja kaikkialta -turhaan." - -"Olisikohan se jänishousu siepannut kyytihevoset ja lähtenyt päätähavin -maatilalleen? Poikaparka! No, me kutsumme hänet takaisin. Käydään -päivälliselle." - -"Monseigneur, tämä näkyy olevan aaterikas päivä: olen taas keksinyt -jotakin." - -"Mitä siis?" - -"Madame on teille nyreissään, monseigneur, ja hänellä on aihetta. -Teidän tulee suoda hänelle hyvitys; lähtekää hänen luokseen -päivälliselle." - -"Oh, se olisi heikon aviomiehen tapaista." - -"Hyvän aviomiehen. Prinsessa on ikävissään; hän on joutumassa -vuodattamaan kyyneliä lautaselleen, saaden silmänsä itkettyneiksi. -Mutta aviomies, joka toimittaa vaimonsa silmät punoittaviksi, herättää -nurjaa mieltä. Lähtekää vain, monseigneur, lähtekää!" - -"Ei, olenhan jo antanut määräykseni pöytämme kattamisesta täällä." - -"Mutta kuulkaahan, monseigneur, -- me olemme nyt apealla mielellä; -minun sydäntäni painostaa ajatus Madamen yksinäisyydestä, ja -tahtoessanne olla karskikin ette tekään voisi pidättyä huokailemasta. -Ottakaa minut mukaanne Madamen päivälliselle, niin siitä sukeutuu -herttainen yllätys. Lyön vetoa, että meille tulee rattoisa hetki. Tehän -lisäksi olitte väärässä aamupäivällä." - -"Saatoin olla." - -"Se ei ole mikään mahdollisuus, vaan varma tosi." - -"Sinä annat minulle huonoja neuvoja, chevalier." - -"Neuvon ehdottomasti parhaaksenne, ja nyt voitte esiintyäkin mitä -edullisimmin: orvokinvärinen pukunne kultakirjauksineen komistaa teitä -jumalallisesti. Madamea varmasti hellyttäisi vielä enemmän itse mies -kuin hänen toimenpiteensä. Älkää nyt olko itsepäinen, monseigneur." - -"Saat minut taipumaan; lähtekäämme." - -Herttua astui junkkarin keralla huoneistaan Madamen puolelle. -Jälkimmäinen sai tilaisuuden kuiskata kamaripalvelijansa korvaan: - -"Toimita väkeä takaovelle, jotta sieltä ei ketään pujahda ulos! -Juokse!" - -Herttuan kintereillä hän saapui prinsessan etuhuoneisiin. Ovenvartijat -olivat julistamaisillaan tulijat, mutta junkkari kielsi hymyillen: - -"Älkää vaivautuko, hänen kuninkaallinen korkeutensa haluaa toimittaa -yllätyksen." - -Filip-herttua astui seurusteluhuoneeseen rivakasti kuin mies, joka -hyvin aikein uskoo tuottavansa mielihyvää tai luulevaisuuden -murheelliseksi tyydytykseksi toivoo äkillisellä tempulla saavansa ilmi -jonkun salaisuuden. - -Madame oli soitannon ensimmäisten sävelten hurmaamana jättänyt -aloitetun aterian sikseen ja innostunut pyörähtelemään tanssissa kuin -mieletön. Hänen kumppaninaan oli kreivi de Guiche; käsi koholla -ilmassa, silmät puolittain ummessa, nuori ylimys oli notkistanut toisen -polvensa tuollaisen espanjalaisen karkeloitsijan osassa, jonka -kiihkeihin katseihin liittyy helliviä liikkeitä. Prinsessa leiskui -hänen ympärillään niinikään rakkaasti hymyillen ja samoja kiihoittavia -viehätyskeinoja esittäen. Montalais seisoi ihailevassa asennossa -sivulla, ja la Vallière oli istuutunut nurkkaan, mistä hän unelmoiden -katseli kohtausta. - -On mahdoton kuvata Filipin äkillisen ilmestyksen vaikutusta näihin -onnellisiin ihmisiin. Helpompaa ei myöskään olisi ilmaista, miten -näiden onnellisten näkeminen tehosi tulijaan. Kreivi de Guichella ei -ollut voimia nousta ylös; Madame kivettyi vilkkaaseen tanssiasentoon -sanattomaksi. Lotringin junkkari nojausi selin pihtipieleen ja myhäili -kuin mitä vilpittömintä ihastusta tuntien. Prinssin kalpeus ja hänen -jäsentensä kouristunut vavahtelu olivat läsnäolijain ensimmäisiä -huomioita. Karkelon hälyä seurasi syvä hiljaisuus, jota Lotringin -junkkari käytti astuakseen tervehtimään Madamea ja de Guichea vuoron -jälkeen, ollen kunnioittavassa sävyssään erehtyvinään pitämään heitä -molempia isäntäväkenä. - -Prinssikin lähestyi nyt. - -"Tämähän on viehättävää", virkkoi hän kolealla äänellä. "Tulin tänne -siinä uskossa, että tapaisin teidät huonossa voinnissa ja -murheellisena, mutta huomaankin teidän saaneen uusia huvituksia; se on -todellakin hauskaa! Kotini on maailman rattoisin paikka." Hän kääntyi -de Guicheen. "En tiennyt teidän olevan niin tavaton tanssimestari", hän -sanoi. Puolisolleen hän samassa lisäsi, äänessään apeutta, joka verhosi -suuttumusta: "Olkaa suopeampi minua kohtaan: kutsukaa minutkin, silloin -kun luonanne huvitellaan... Olen kovin yksikseni jäänyt prinssi." - -De Guiche oli tällävälin saanut varman sävynsä takaisin ja huomautti, -sävyssään luontaista ylpeyttä, joka soveltui hänelle hyvin: - -"Monseigneur tietää kyllä, että koko elämäni on palvelukseenne -omistettu. Olen valmis antamaan sen milloin vain tarvitaan; tänään ei -ole kysymyksessä muuta kuin tanssiminen viulun säestyksellä, ja niinpä -esitän tanssia." - -"Se on oikein tehty", sanoi prinssi kylmäkiskoisesti. "Ja sitten, -Madame", hän jatkoi Henriettelle, "te ette ota huomioon, että naisenne -vievät minulta ystäväni: herra de Guiche ei kuulu teille, Madame, vaan -on minun seuruettani. Jos tahdotte aterioida ilman minua, niin teillä -on hovineidot kumppaneiksenne. Istuutuessani pöytään yksin kaipaan edes -aatelissaattueeni mukanaoloa; älkää riistäkö minulta ihan kaikkea." - -Madame oivalsi nuhteen ja ojennuksen. Hän punastui hiusmartoa myöten. - -"Ranskan hoviin tullessani en tiennyt, monsieur", vastasi hän, "että -minun arvoisteni prinsessain piti sulkeutua turkkilaisten naisten -elämäntapoihin. En aavistanut, että miesten näkeminen oli kiellettyä; -mutta kun se nyt on tahtonne, niin mukaudun siihen, älkääkä ollenkaan -empikö, jos mielenne tekee toimittaa ristikot ikkunoihini." - -Tämä letkautus sai Montalaisin ja de Guichen hymyilemään, mutta -nostatti uudestaan prinssin sydämessä äkäännyksen, josta melkoinen osa -jo oli hälvennyt sanoihin. - -"Hyvä on!" hän virkkoi jämeästi; "tällä tavoin minua siis pidetään -kunniassa kotonani!" - -"Monsieur! Monsieur!" supatti junkkari Monsieurin korvaan siten, että -kaikki hyvin oivalsivat hänen yrittävän hillitä herransa sopimatonta -sävyä. - -"Tule!" murahti prinssi kaikeksi vastaukseksi, siepaten häntä -käsipuolesta ja kiepahtaen kannoillaan niin rajusti, että oli tölmätä -Madameen. - -Junkkari seurasi Filipiä tämän huoneisiin asti, ja heittäytyessään -siellä istumaan jälkimmäinen päästi raivostuksensa pidättelemättömästi -valloilleen. Suosikki kohotti katseensa taivasta kohti, liitti kätensä -ristiin eikä hiiskunut sanaakaan. - -"Mitä sinä arvelet?" huudahti lopuksi Monsieur. - -"Mistä niin, teidän korkeutenne?" - -"Tästä kaikesta, mitä täällä tapahtuu!" - -"Hm, monseigneur, kyllä asiat ovat hankalalla tolalla." - -"Kamalalla kannalla kerrassaan! Tällaista elämää ei jaksa kestää." - -"Totisesti onkin sattunut onnettomasti!" haastoi junkkari. "Toivoimme -rauhallisuuden tulleen turvatuksi tuon virmapää Buckinghamin mentyä -matkoihinsa." - -"Ja kahta hullummin kävi!" - -"Sitä en sentään sanoisi, monseigneur." - -"Mutta minäpä sanon, sillä Buckingham ei olisi koskaan rohjennut mennä -lähimainkaan niin pitkälle häpeämättömyydessä kuin nyt olemme nähneet -tapahtuvan." - -"Miten juuri niinkään...?" - -"No, lymytä tanssiakseen, teeskennellä pahoinvointia, saadakseen -kahdenkeskisen päivällishauskutuksen!" - -"No, monseigneur, eihän toki niin ole!" - -"On, on!" huusi prinssi yllytellen itseään kuin itsepintaiset lapset. -"Mutta minä en siedä tätä enää pitempään; minun tulee saada täysin -selville, mitä on tekeillä!" - -"Mutta tällaiseen asiaan puuttuminen, monseigneur..." - -"_Pardieu_, pitäisikö minun arastella, kun minun suhteeni menetellään -niin kursailemattomasti! Odotahan minua täällä, chevalier, odota!" - -Prinssi katosi viereiseen huoneeseen ja kysyi palatsinvartijalta, oliko -leskikuningatar palannut kappelista. - -Itävallan Anna istui onnellisissa aatoksissa; perheen keskuuteen oli -rauha palannut, koko kansaa ihastutti nuoren hallitsijan joutuminen -itsenäiseen asemaan, joka lupasi suuria edistyksiä, valtion tulot -olivat huomattavasti kasvaneet, ulkomaiden kanssa oltiin taatussa -sovussa, -- kaikki ennusti hänelle tyyntä tulevaisuutta. Toisinaan hän -samalla vaipui muistelemaan nuorta miesparkaa, jonka hän oli ottanut -vastaan äidillisesti ja häätänyt pois emintimän tavoin. Huokaus päätti -sen ajatuksen. - -Äkkiä Orléansin herttua astui hänen luokseen. "Äiti", huudahti hän -vetäessään oviverhot kiivaasti kiinni, "asiat eivät voi mennä tätä -menoaan!" - -Leskikuningatar kohotti häneen kauniit silmänsä ja kysyi rauhallisen -säveästi: "Mitä asioita tarkoitat?" - -"Puhun Madamesta." - -"Kas, varmaankin se hupsu Buckingham on siis kyhännyt hänelle -jonkunlaisen hyvästelykirjeen?" - -"Ah, paremmin kävisikin laatuun, että Buckingham olisi nyt -kysymyksessä!" - -"Kuka sitten? Se poikaparkahan oli kylläkin aiheettomasti sinun -mustasukkaisuutesi loukkauskivenä, ja minä luulin..." - -"Äiti, Madame on jo korvannut herra de Buckinghamin menettämisen." - -"Mitä puhutkaan, Filip! Käytät ajattelemattomia sanoja. - -"En suinkaan, en toki. Madame on sovittanut olonsa niin oivasti, että -minun täytyy yhä pysyä mustasukkaisena. - -"Ja kenestä, hyvä Jumala?" - -"Mitä! Ettekö te ole huomannut?" - -"En ole havainnut mitään sellaista!" - -"Ette ole nähnyt, että herra de Guiche on alati hänen luonansa, hänen -ainaisena seuralaisenaan?" - -Leskikuningatar löi kätensä yhteen ja puhkesi nauramaan. "Se mitä pidin -sinussa satunnaisena vikana, Filip", hän sanoi, "onkin siis todellinen -tauti!" - -"Vika tai tauti, minä kärsin siitä." - -"Ja vaadit parannusta epäkohtaan, joka on vain mielikuvituksessasi? -Tahdot kannatusta mustasukkaisille mieliteoillesi, kun luulevaisuuteesi -ei ole minkäänlaista aihetta?" - -"Kas niin, nyt te alatte puolustaa tätä niinkuin silloin asetuitte sen -toisen puolelle!" - -"Sinä, poikani", huomautti kuningatar kuivakiskoisesti, "aloitat herra -de Guichen suhteen saman järjettömyyden, jolla kävit ahdistamaan pois -läheltäsi edellistä." - -Prinssi kumarsi hiukan pahastuksissaan. "Uskotteko tosiseikkoja, jos -esitän tapahtunutta?" kysyi hän. - -"Kaikessa muussa kuin mustasukkaisuuden vahvistelussa uskoisin sinua -ilman minkäänlaisia todisteita, poikani, mutta tässä asiassa en lupaa -mitään." - -"Tuo on samaa kuin teidän majesteettinne käskisi minun vaieta ja -tuomitsisi kanteessani heti ennakolta." - -"En millään muotoa; sinä olet poikani, ansaitset kaikkea äidin -kohdittelua." - -"Oh, sanokaa ajatuksenne suoraan: ansaitsen mielestänne kaikkea hupsun -suostuttelua." - -"Älä nyt kiivaile, Filip, ja varo esittämästä minulle vaimoasi -turmeltuneena sielultaan..." - -"Mutta tosiseikat puhuvat!" - -"Kerro siis." - -"Tänä aamuna oli Madamen luona soitantoa kello kymmeneltä." - -"Se on viatonta ajanviettoa." - -"Herra de Guiche sillaikaa puheli kahden kesken hänen kanssaan. Niin, -unohdin sanoa aluksi, että hän on jo viikon esiintynyt vaimoni -eriämättömänä varjona." - -"Hyvä Filip, jos heidän väleissään olisi mitään pahaa, niin he -salaisivat seurusteluansa." - -"Hyvä!" huudahti prinssi; "tuota juuri odotinkin! Antakaahan nyt minun -vain puhua. Tänä aamuna yllätin heidät tuossa kohtauksessa ja ilmaisin -selvästi tyytymättömyyteni." - -"Ole varma siitä, että muuta ei tarvitakaan, -- ja kenties jo menit -hiukan liiankin pitkälle. Nuoret vaimot ovat herkkätuntoisia. Jos heitä -moittii jostakin, mitä he eivät ole tehneet, niin se on toisinaan samaa -kuin sanoa heille, että he voisivat sen tehdä." - -"No, no, odottakaahan. Muistakaa myös sanoneenne juuri äsken, että -tämänaamuisen ojennuksen olisi pitänyt riittää ja että jos he tekisivät -pahaa, he seurustelisivat salaisesti." - -"Niin kyllä." - -"Mutta vastikään, katuen aamullista kiivastustani ja kuultuani de -Guichen menneen nyreissään kotiinsa, minä läksin Madamen luo. Arvatkaa, -mitä siellä tapasin? Uutta soitantoa, tanssia ja Guichen; häntä -piiloiteltiin siellä." - -Itävallan Anna rypisti kulmiaan. - -"Se oli varomatonta", myönsi hän. "Mitä Madame sanoi?" - -"Hän ei antanut mitään selitystä." - -"Entä Guiche?" - -"Ei sen paremmin... niin, muutamia häpeämättömyyksiä hän kyllä -sopersi." - -"Mitä siitä päätät, Filip?" - -"Että minua johdettiin harhaan -- että Buckingham oli vain veruke -todellisen syypään suojaksi, ja se on Guiche." - -Anna kohautti olkapäitänsä. - -"Sitten?" - -"Ehdoton tahtoni on, että Guichen on poistuttava piiristäni -Buckinghamin tavoin, ja minä pyydän siinä kohden kuningasta toimimaan, -ellette te ota sitä asiaksenne, äiti -- te, joka olette niin -sukkelajärkinen ja hyvä." - -"Minä en mitenkään ryhdy siihen." - -"Mitä! Poikanne puolesta?" - -"Kuulehan, Filip, en ole joka päivä taipuvainen lausumaan tukalia -huomautuksia aatelismiehille. Minulla on vaikutusvaltaa nuorisoon, -mutta liiaksi vetoamalla siihen menettäisin sen. Ei sitäpaitsi ole -todistettua, että herra de Guichessa on todellista vikaa." - -"Hän on pahastuttanut minua." - -"Se on oma asiasi." - -"No, kylläpä tiedän, mitä teen!" kuohahti prinssi. - -Anna katseli häntä levottomasti. - -"Mitä siis aiot?" kysyi hän. - -"Upotutan hänet puutarhalammikkooni ensi kerralla tavatessani!" - -Prinssi odotti julman uhkauksensa kauhistuttavan äitiä, joka kuitenkin -vain virkkoi: - -"Tee se." - -Filip oli heikko kuin nainen; hän alkoi vetistellä. - -"Minua petetään, kukaan ei minusta välitä: äitinikin nyt siirtyy -vastustajieni kannattajaksi!" - -"Äitisi on selvänäköisempi kuin sinä eikä huoli antaa sinulle neuvoja, -kun et ota niitä kuullaksesi." - -"Menenkin kuninkaan puheille." - -"Samaa aioin sinulle esittää viimeisenä yrityksenäni. Mutta minä odotan -hänen majesteettiansa tänne, hän käy luonani tavallisesti tähän aikaan. -Voit selittää tilasi hetimiten." - -Hän ei ollut vielä lopettanut lausettaan, kun Filip kuuli etuhuoneen -oven meluisasti avautuvan. Hänet valtasi äkillinen säikky. Saattoi -eroittaa kuninkaan askeleet, joissa anturat narahdellen riensivät -lattiamattojen yli. Orléansin herttua pakeni sivuovesta, jättäen -kuningattaren hoitamaan asiaa. - -Itävallan Anna puhkesi nauramaan, ja hän nauroi vielä kuninkaan -astuessa sisälle. Ludvig tuli sydämellisesti kuulustamaan äitinsä jo -horjuvaa terveydentilaa ja samalla ilmoittamaan hänelle, että kaikki -oli valmiina Fontainebleaun huvilinnaan siirtymiseksi. Nähdessään -leskikuningattaren olevan iloisella tuulella hän tunsi huolestuksensa -huojentuvan ja kysyi itsekin hymyillen, mitä hauskaa täällä mietittiin. -Itävallan Anna tarttui hänen käteensä ja huomautti hilpeällä äänellä: - -"Tunnen vain tällähaavaa ylpeyttä siitä, että olen espanjalainen." - -"Minkätähden, madame?" - -"Syystä että espanjalaiset ovat toki häiritsemättömämpiä ihmisinä kuin -englantilaiset." - -"Selittäkää väitettänne." - -"Eihän teillä naimisiin mentyänne ole ollut ainoatakaan moitetta -lausuttavana, kuningattaresta?" - -"Ei todellakaan." - -"Ja te olette kuitenkin ollut aviomiehenä jo melkoisen ajan. Veljenne -taasen vietti häitänsä vasta pari viikkoa sitten, ja nyt hän jo -toistamiseen valittaa Madamesta." - -"Mitä! Yhäkö Buckingham?" - -"Ei, toinen." - -"Kuka?" - -"Guiche." - -"Vai niin! Mutta Madame onkin siis oikea keimailijatar?" - -"Niin pelkään." - -"Veliparka!" säälitteli kuningas naurahtaen. - -"Te näytte olevan suvaitsevainen keimailulle?" - -"Madamessa kyllä; Madame ei pohjaltaan ole kevytmielinen." - -"Vaikka niinkin, mutta veljenne joutuu siitä ihan epätoivoon." - -"Mitä hän aikoo?" - -"Hän uhkaa heitättää Guichen puutarhalammikkoon." - -"Väkivaltainen mies!" - -"Älkää naurako, -- hän on vimmastuksen vallassa. Neuvokaa joku keino." - -"Guichen pelastamiseksi, -- mielelläni." - -"Oh, jos veljenne olisi kuulemassa, niin hän sydäntyisi salaliittoon -teitä vastaan niinkuin setänne[55] julistausi itsenäiseksi isänne -aikana." - -"Ei, Filip ja minä olemme kiintyneitä toisiimme ja pysymme kyllä hyvinä -ystävyksinä. Pitäisikö minun tehdä hänen mielestään jotakin asiassa?" - -"Kyllä, -- estää Madamen keimailevaisuus ja Guichen mielistely." - -"Eikö muuta! Veljelläni on peräti korkea käsitys kuninkaallisesta -mahdista... naisen luonteen ojentamisessa! Miehestä juuri sentään voi -suoriutua." - -"Millä tavoin menetellen?" - -"Guiche on mielevä nuorukainen, ja pari sanaa riittää kyllä hänelle -vihjaukseksi, joka auttaa asian kuntoon hänen osaltaan." - -"Mutta Madamen vastaisessa esiintymisessä..." - -"Niin, sen sovittaminen on vaikeampaa. Siinä ei pikku huomautus voisi -mitään tehota, -- pitänee sepittää perusteellinen esitelmä -saarnattavakseni hänelle." - -"On kiire." - -"Ahkeroin parhaani mukaan. Meillä onkin juuri illemmalla -balettiharjoitus." - -"Aiotte saarnata tanssiessanne?" - -"Niin, madame." - -"Lupaatteko käännyttää hänet?" - -"Minä juuritan hänestä pois kerettiläisyyden joko suostuttelulla tai -polttorovion uhalla." - -"Miten vain haluatte, kunhan ette sekaannuta minua koko asiaan, sillä -Madame ei ikinä antaisi minulle anteeksi, ja anoppina minun täytyy -pysyä likeisissä väleissä miniän kanssa." - -"Kuningas ottaa kaikki kantaakseen, madame. Niin, mutta nyt tulenkin -ajatelleeksi, että olisi kenties parempi minun lähteä tapaamaan Madamea -huoneissaan?" - -"Sellainen esittäytyminen on hiukan juhlallista." - -"Kyllähän, mutta juhlallisuus ei olekaan soveltumatonta saarnamiesten -esiintymisessä, ja sitäpaitsi baletin viulu saisi puolet todistelustani -hukkaantumaan. On myös kysymyksessä veljeni mahdollisen -väkivaltaisuuden pidättely... Parempi ehättää esille aikaisin... -Onkohan Madame kotona?" - -"On luullakseni." - -"Mitkä siis ovatkaan valitusperusteet?" - -"Lyhyimmiten: alituinen soitantotilaisuuksien järjestäminen -- Guichen -ainainen läheisyys -- salamyhkäisyyden ja vehkeiden epäileminen..." - -"Todisteet?" - -"Niitä ei ole minkäänlaisia." - -"No, lähdenpä siis Madamen luo." - -Ja kuningas alkoi kuvastimesta tarkastaa upeata asuaan ja vilkastuneita -kasvojaan, jotka säihkyivät kuten hänen jalokivensä. "Veljeni on siis -hiukan syrjittynä?" virkahti hän. - -"Niin, he karttelevat nyt toisiaan kuin tuli ja vesi." - -"Kyllä käsitän aseman. Suutelen käsiänne, äiti... Ranskan -kaunoisimpia." - -"Menestykää hankkeessanne, sire... Olkaa kodin rauhanrakentaja." - -"Kun en käytä asiamiestä", vastasi Ludvig, "niin kyllä varmastikin -onnistun." - -Hän poistui hymyillen ja pyyhki huolellisesti tomuhiukkasia -vaatteistaan pitkin matkaa. - - - - -107. - -Välittäjä. - - -Kuninkaan ilmestyminen Henriette-prinsessan luo herätti mitä vakavinta -huolestusta koko hoviväen keskuudessa, joka oli hajaantunut pitkin -huoneistoja heti kun tieto levisi ehtoopäivän kotoisesta kohtauksesta. -Oli ilmeisesti nousemassa myrsky, ja Lotringin junkkari kulki ryhmästä -ryhmään tyytyväisesti selittelemässä tuon odotettavan rajuilman -kaikkia perusteita, ilkeiden aikeittensa mukaisesti suurennellen -vähäpätöisimpiäkin seikkoja, saadakseen ne tuntumaan mahdollisimman -haitallisesti. Tällaisessa tilanteessa kuninkaan saapuminen tosiaan -suuresti lisäsi pohditun tapauksen merkitystä, niinkuin leskikuningatar -oli ennustanutkin. V. 1662 ei voitu pitää vähäisenä käänteenä -hovielämässä sellaista ilmiötä, että kruununprinssi paheksui puolisonsa -käyttäytymistä ja että kuningas puuttui veljensä yksityisasioihin. -Niinpä nähtiinkin rohkeimpien, jotka ensimmältä olivat vielä -keräytyneet kreivi de Guichen ympärille, loittonevan hänestä -arastellen, ja yleinen säikky vaikutti itse kreiviinkin, niin että hän -painostunein mielin vetäysi yksin asuntoonsa. - -Astuessaan Madamen luo kuningas tapansa mukaan tervehti hovineitoja, -jotka olivat järjestyneet saliin hänen kunniakujakseen. Niin -ajatuksissaan kuin hänen majesteettinsa olikin, tähtäsi hän hallitsevan -silmäyksen noihin nuoriin ja viehättäviin naisiin, jotka molemmin -puolin loivat silmänsä kainosti alas. Kaikki punastelivat tuntiessaan -olevansa kuninkaan katseltavina; yksi ainoa, jonka pitkät hiukset -silkkisinä kutreina kiertyivät mitä valkoisimmalle kaulalle, oli kalpea -ja kykeni tuskin seisomaan suorana, vaikka vieruskumppani antoi apuansa -kyynärpään nyhjäyksillä. Kreivitär la Vallièrea siinä sillä tavoin -pönkitteli hänen ainainen ystävättärensä, samalla yrittäen varovaisella -kuiskeella kehoittaa häntä miehuullisuuteen, jota rohkaisijalla ei -silti itselläänkään ollut riittävästi. Kuningas ei voinut pidättyä -katsahtamasta sitten vielä taakseen. Kaikki otsat -- jo nousseina --- painuivat jälleen, mutta ainoa vaaleakutrinen pää jäi -hievahtamattomaksi, niinkuin tytöltä olisivat voimat ja älynlahjat -lopen ehtyneet. - -Kälynsä luokse tullessaan Ludvig tapasi hänet nojailemassa sisäkamarin -sohvapieluksiin. Hän nousi seisaalle ja niiasi syvään, sopertaen -muutamia sanoja kiitokseksi hänelle osoitetusta kunniasta. Sitten hän -jälleen vaipui istumaan ikäänkuin heikkoudesta hervottomana, mutta se -voipumus oli epäilemättä teeskennelty, sillä hänen poskillaan hohti -raikas puna, ja silmät olivat saaneet vain lisää loistoa muutamista -äsken vuodatetuista kyynelistä. Kuningaskin istuutui, pantuaan nopealla -havaintokyvyllään merkille huoneessa ilmenevän epäjärjestyksen ja -prinsessan kasvoilla kuvastuvan kiihtymyksen, ja kysyi sitten hilpeäksi -tekeytyen: - -"Miksi hetkeksi, rakas kälyni, te tänään haluatte sovittaa -balettiharjoituksen?" - -Prinsessa pudisti viehättävää päätänsä hitaasti ja raukeasti. - -"Voi, sire", vastasi hän, "suvaitkaa suoda minulle anteeksi, etten voi -tällä kertaa olla mukana; olin juuri aikeissa lähettää teidän -majesteetillenne sanan, etten jaksa tänään." - -"Mitä!" kysyi kuningas hieman ihmettelevällä äänellä; "ettehän voine -pahoin?" - -"Kyllä, sire." - -"Kutsutankin sitten lääkärinne." - -"Ei, lääkärit eivät voi minua auttaa." - -"Te peloitatte minua!" - -"Sire, tahdon pyytää teidän majesteetiltanne lupaa palata Englantiin." - -Kuningas liikahti kiivaasti. - -"Englantiin! Puhutteko tosiaan mitä ajattelette, madame?" - -"Puhun pakostakin vastoin sydäntäni, sire", vastasi Henrik IV:n -tyttärentytär lujasti, ja hän sai kauniit mustat silmänsä salamoimaan. -"Niin, minua surettaa tehdä teidän majesteettinne osalliseksi -tämänlaatuisesta luottamuksesta, mutta tunnen itseni kovin onnettomaksi -teidän majesteettinne hovissa, tahdon lähteä takaisin kotiini." - -"Madame, madame!" huudahti kuningas lähestyen. - -"Kuunnelkaa minua, sire", jatkoi nuori nainen omaksuen vähitellen -puhuttelijansa suhteen sen ylemmyyden, jonka hänelle tuottivat -kauneutensa ja tarmokas vallitsemishalunsa, "Olen tottunut kärsimään. -Minua on lapsuudessani nöyryytetty ja halveksittu. Oi, älkää väittäkö -sanojani vääriksi sire", virkahti hän hymyillen. Kuningas punastui. -"Silloin, sanon, saatoin uskoa, että Jumala oli antanut minun syntyä -sellaisiin kokemuksiin, vaikkakin mahtavan kuninkaan tyttärenä; -niinkuin isältäni oli henki riistetty, samaten saattoi minun ylpeyteni -olla lannistettavana. Minä alistuinkin kärsimään säyseästi ja -rohkaisin siihen äitiänikin; mutta samalla vannoin, että jos Jumala -koskaan antaisi minulle riippumattoman aseman, vaikkapa vain -päiväpalkkalaisena, joka työllä ansaitsee leipänsä, en ottaisi enää -sietääkseni minkäänlaista nöyryytystä. Se päivä on tullut. Olen perinyt -jälleen syntyperälleni kuuluvan arvon, kohonnut takaisin valtaistuimen -portaille asti, solminut ranskalaisen prinssin kanssa liiton ja luullut -saaneeni hänestä omaisen, ystävän ja vertaisen; mutta nyt huomaankin -saaneeni vain isännän, ja mieleni nousee kapinaan, sire. Äitini ei saa -tästä mitään tietää, mutta teidän majesteettinne, jota kunnioitan ja... -rakastan..." Kuningas hätkähti; milloinkaan ei ihmisääni ollut sillä -tavoin hivellyt hänen korvaansa. "Te, sire, joka tiedätte kaikki, koska -saavuitte nyt luokseni, kenties ymmärrätte minua. Jos ette olisi tullut -tänne, niin minä olisin lähtenyt puhuttelemaan teitä. Tahdon -valtuutusta vapaaseen maastamuuttoon. Teidän hienotunteisuutenne -ottanee puhdistaakseen minut syyllisyydestä ja suojellakseen minua, te -kun olette todellinen mies ennen kaikkia muita." - -"Hyvä kälyni", sopersi kuningas luimistellen näin osuvasta -hyökkäyksestä, "oletteko harkinnut aikeenne suunnatonta vaikeutta?" - -"Minä en harkitse, vaan tunnen, sire. Ahdistettuna työnnän -vaistomaisesti takaisin hätyytyksen, siinä kaikki." - -"Mutta mitä teille onkaan tapahtunut? Antakaa minun kuulla." - -Erityisellä naisten taistelutempulla oli prinsessa, kuten näkyy, -välttänyt kaiken nuhteen ja esittänyt omasta puolestaan vakavamman -moitteen, syytetystä muuttunut kantajaksi. Se on ehdoton syyllisyyden -merkki, mutta tästä ilmeisestä varjopuolesta naiset -- vähimminkin -nokkelat -- osaavat aina kiepauttaa itselleen voiton. Kuningas ei enää -oivaltanut ajatella, että hän oli tullut tänne tiedustamaan: "Mitä -olette tehnyt veljelleni?" ja että hän nyt kysyikin: "Mitä teille -onkaan tapahtunut?" - -"Mitäkö minulle on tapahtunut?" vastasi Madame. "Oh, sitä tajutakseen -tulee olla nainen, sire: minua on itketetty!" - -Ja sormella, jolla ei ollut vertaistaan siroudessa ja -helmiäisvalkoisuudessa, hän osoitti kosteakiiltoisia silmiään ja alkoi -uudestaan vuodattaa kyyneliä. - -"Rakas käly, minä rukoilen teitä!" pahoitteli kuningas, lähestyen -tarttumaan käteen, jonka toinen luovutti hänelle nihkeänä ja -vavahtelevana. - -"Minulta on ensiksikin riistetty veljeni ystävän seura. Lordi -Buckingham oli minulle mieluisa vieras, hilpeäluontoinen, kaikki tapani -tunteva maanmies, melkeinpä toveri, kun olimme viettäneet yhdessä -ystäviemme kanssa niin monet päivät kaunoisilla Saint-Jamesin vesillä." - -"Mutta, kälyseni, Villiershän oli rakastunut teihin?" - -"Tekosyy! Mitä sillä on väliä, rakastiko lordi Buckingham minua vai -eikö?" virkahti Henriette ihan vakavasti. "Onko mieltynyt mies siis -vaarallinen minulle?... Ah, sire, se ei riitä, että mies rakastaa!" - -Ja hän hymyili niin hellästi ja vienosti, että kuningas tunsi sydämensä -pamppailevan halkeamaisillaan. - -"Mutta kun veljeni kerran oli mustasukkainen?" tokaisi hän. - -"No, siinä toki oli jonkunlainen peruste, sen myönnän, ja lordi -Buckingham ajettiin pois." - -"Ajettiin? Oh, eihän sentään!" - -"Karkoitettiin, häädettiin, sai eronsa, -- mitä sanantapaa vain pidätte -parempana, sire. Muuan Euroopan etummaisia aatelismiehiä on nähnyt -pakolliseksi poistua Ranskan kuninkaan hovista -- Ludvig XIV:n hovista --- kuin mikäkin säädytön tomppeli jonkun silmäyksen tai kukkavihon -takia. Se on arvotonta loistokkaimmalle hoville... anteeksi, sire, -unohdin täten puhuessani loukkaavani teidän hallitsijaoikeuttanne." - -"_Ma foi_, ei, hyvä käly, minä en toimittanut lordi Buckinghamia -matkalle... Hän miellytti minua suuresti." - -"Ettekö?" virkkoi Madame nokkelasti. "Ah, sen parempi!" - -Ja hän korosti viime sanat siihen tapaan kuin olisi todella lausunut: -_sen pahempi!_ - -Tovin vaitiolon jälkeen aloitti prinsessa jälleen: - -"Herra de Buckinghamin lähdettyä (nyt tiedän minkätähden ja kenen -toimesta) luulin päässeeni taas rauhaan... Mutta ei! Nytpä Monsieur -löysi toisen verukkeen; nytpä..." - -"Esittäysi toinen mielistelijä", täydensi kuningas hilpeästi. "Ja se on -luonnollista: te olette kaunis, madame, -- herätätte aina rakkautta." - -"Minun olisi siis saatettava ympäristöni yksinäiseksi!" huudahti -prinsessa. "Oh, sitähän minulta tietenkin tahdotaan; siihen minua -nähtävästi valmistellaan, -- mutta ei, minä pidän parempana palata -Lontooseen. Siellä olen tunnettu ja arvossapidetty. Saan seurustella -ystävien parissa, joutumatta pelkäämään, että heitä rohjetaan mainita -rakastajinani. Hyi, mikä arvoton epäluulo, ja etenkin aatelismiehelle! -Oh, Monsieur on mielessäni menettänyt kaikki, sitten kun olen nähnyt -hänet oikeassa valossa, -- sitten kun hän on minulle paljastunut naisen -sortajaksi!" - -"No, no, eihän veljeni ole syypää muuhun kuin että hän rakastaa teitä." - -"Rakastaa minua? Hän! Ohoh, sire..." Ja hän purskahti pilkalliseen -nauruun. "Monsieur ei voi milloinkaan johtua rakastamaan naista", -väitti hän, "sillä hän rakastaa niin ylenpalttisesti itseään. Ei, minun -kovaksi onnekseni Monsieur on pahinta lajia luulevainen: lemmetön -mustasukkainen." - -"Myöntänette kuitenkin", huomautti kuningas, joka alkoi elähtyä tästä -vaihtelevasta ja kiihkeästä keskustelusta, "että Guiche rakastaa -teitä." - -"Ah, sire, siitä en tiedä mitään." - -"Täytyyhän teidän nähdä se. Rakastavainen mies kavaltaa itsensä." - -"Herra de Guiche ei ole sellaisia tunteita kavaltanut." - -"Kälyseni, kälyseni, otatte suojataksenne herra de Guichea." - -"Minäkö? Mitä ihmettä! Oi, sire, onnettomuudestani ei enää muuta -puuttunut kuin epäilys teidän taholtanne!" - -"Ei, madame, ei", kielsi kuningas vilkkaasti, "älkää antautuko -murheeseen. Voi, te itkette! Minä rukoilen teitä, -- tyyntykää." - -Prinsessa itki kuitenkin, ja raskaita kyyneliä kierähteli alas hänen -käsilleen. Kuningas tarttui toiseen käteen ja suuteli pois yhden -kyynelhelmen. Henriette katseli häntä silloin niin suruisesti ja -hellästi, että se silmäys tunkeutui suoraan hänen sydämeensä. - -"Guiche ei siis merkitse teille mitään erityistä?" kysyi hän -levottomammin kuin välittäjän osaan soveltuikaan. - -"Ei millään muotoa, ei mitään." - -"Voin siis rauhoittaa veljeäni." - -"Oh, sire, mikään ei voi saada häntä viihtymään. Älkää luulko, että hän -on vain mustasukkainen. Monsieur on saanut huonoja neuvoja, ja hän on -luonnostaan taipuvainen huolestumaan." - -"Niin käy helposti, kun on kysymys teistä." - -Prinsessa loi silmänsä alas ja jäi äänettömäksi. Kuningas teki samaten, -yhä pidellen hänen kättään. Minuutin vaitiolo tuntui vuosisadalta. -Madame veti sitten vitkallisesti pois kätensä. Hän oli nyt varma -voitostaan, kilpatanner kuului hänelle. - -"Monsieur valittaa", virkkoi kuningas arasti, "että te pidätte -mieluisampina erityisiä ajanvietteitä kuin hänen keskusteluaan ja -seuraansa." - -"Sire, Monsieur kuluttaa päivänsä kuvastimen katselemiseen ja -häijyyksien hautomiseen naisia vastaan herra chevalier de Lorrainen -kanssa." - -"Te menette varmastikin liian pitkälle." - -"Puhun ainoastaan niinkuin asia on. Pitäkää itse silmällä, sire, niin -näette, enkö ole oikeassa." - -"Siihen olen valmis. Mutta mitä tyydytystä nyt sillävälin on -annettavissa veljelleni?" - -"Minun lähtöni." - -"Ja siitä te puhutte vieläkin!" huudahti kuningas varomattomasti, -ikäänkuin kymmenen viime minuutin kuluessa olisi sellainen muutos -tapahtunut, että Madamen aatoksien oli täytynyt kääntyä aivan toiselle -suunnalle. - -"En voi enää olla onnellinen täällä, sire", vastasi Henriette, "Herra -de Guiche tuntuu Monsieurista kiusalliselta, joten hänetkin kaiketi -tahdotaan toimittaa syrjäytymään?" - -"Jos se on tarpeellista, niin miksipä ei?" sanoi Ludvig XIV hymyillen. - -"No niin, ja samoin kävisi taas jollekulle herra de Guichen jälkeen, -jota minä muuten joudun kaipaamaan, sen sanon teille, sire." - -"Ah, te joudutte kaipaamaan häntä?" - -"Epäilemättä; hän on herttainen, hän tuntee harrasta ystävällisyyttä -minua kohtaan ja on erinomaisesti autellut aikani kulumista." - -"Kuulisipa veljeni tuon!" virkkoi kuningas nyreästi. "Tiedättekös, -siinä tapauksessa en suinkaan sitoutuisi solmimaan sovintoa välillenne -enkä edes yrittäisi!" - -"Nykyisen kehityksen päästyä kerran alkuun, sire, voitteko te estää -Monsieuria hullaantumasta mustasukkaiseksi kelle hyvänsä likeiselle -seuralaiselle? Tosin en tällä tarkoita sanoa, että herra de Guiche -kuuluisi vain tavallisiin seuramiehiin." - -"Vieläkin! Huomautan teille, että minä kunnon veljenä aion ruveta -inhoamaan herra de Guichea." - -"Voi, sire", virkkoi Madame, "minä rukoilen, älkää omaksuko -Monsieurilta suosiollisia tai karsaita tunteita. Pysykää kuninkaana, se -on parempi teille ja kaikille." - -"Te olette ihailtava ivaajatar, madame, ja on käsitettävää, että nekin -teitä palvovat, joita te pidätte pilkkananne." - -"Ja sentähdenkö te, sire, jonka olisin tahtonut saada puoltajakseni, -aiotte yhtyä niihin, jotka vainoavat minua?" kysyi Madame. - -"Minäkö vainoamaan teitä? Jumala varjelkoon!" - -"Myöntykää siis pyyntööni", jatkoi prinsessa raukeasti, "sallikaa minun -palata Englantiin." - -"Oh, sitä -- sitä en voi koskaan sallia!" huudahti Ludvig. - -"Olen siis vanki?" - -"Sikäli että jäätte Ranskaan." - -"Mitä minun niin ollen pitää tehdä?" - -"No, siinä olen aulis opastamaan, kälyni." - -"Kuuntelen teidän majesteettianne nöyränä palvelijana." - -"Sen sijaan että antaudutte jotenkin ajattelemattomiin läheisen -tuttavuuden suhteisiin ja saatatte meidät levottomiksi -eristäytymisellänne, näyttäytykää meille alinomaa, älkääkä luopuko -seurastamme, eläkäämme yhtenä perheenä. Kyllähän herra de Guiche on -herttainen mies, kuten sanotte, mutta ellei meillä toisilla olekaan -hänen henkevyyttänsä..." - -"Oh, sire, tiedätte hyvin, että tuo on turhaa vaatimattomuutta." - -"Ei, minä vannon. Ihminen saattaa olla kuningas ja itsekseen silti -tuntea saaneensa vähemmän miellyttämisen mahdollisuuksia kuin joku -erityinen aatelismies." - -"Olen valmis menemään valalle siitä, että te ette usko sanaakaan tuosta -puheestanne, sire!" - -Kuningas katseli Madamea hellästi. - -"Annatteko minulle lupauksen?" kysyi hän. - -"Millaisen?" - -"Että te ette enää hukkaa huoneissanne vieraitten parissa sitä aikaa, -jonka olette velkaa meille. Solmikaammekin yhteistä vihollista vastaan -hyökkäys- ja puolustusliitto!" - -"Liitto teidän kanssanne, sire?" - -"Miksei? Ettekö te ole todellinen suurvalta?" - -"Mutta oletteko uskollinen liittolainen, sire?" - -"Saatte nähdä, madame." - -"Ja mistä päivästä ajattelette sen liiton alkavaksi?" - -"Nyt heti." - -"Saanko minä laatia sopimuksen?" - -"Kernaasti!" - -"Ja te vahvistatte sen?" - -"Sokeasti!" - -"No silloin, sire, takaankin teille ihmeitä; te olette hovin aurinko, -ja teidän näyttäytyessänne minulle kirkastuu koko ympäristö." - -"Voi, madame, madame", virkkoi Ludvig XIV, "hyvin tiedätte, että kaikki -säihky tulee teistä ja että minä vain vertaukselliselta kannalta olen -aikaisemmin omaksunut auringon tunnuskuvakseni." - -"Te imartelette liittolaistanne, sire; niinpä pyrittekin pettämään -häntä", sanoi Madame heristäen hänelle pientä, uhmailevaa sormeansa. - -"Mitä! Luulette minun pettävän teitä, kun vakuutan teille -kiintymystäni?" - -"Niin." - -"Ja mikä teidät saa epäileväksi?" - -"Muuan seikka..." - -"Yksi ainoako?" - -"Niin." - -"Sanokaa -- olenpa todella kovaonninen, jollen kykene pääsemään -voitolle yhdestä ainoasta vastuksesta." - -"Tämä seikka ei ole teidän vallassanne, sire, eikä edes Jumalan -vallassa." - -"Mikä se sitten onkaan?" - -"Menneisyys." - -"En ymmärrä, madame", sopersi kuningas juuri siitä syystä, että hän oli -oivaltanut asian liiankin hyvin. Prinsessa tarttui hänen käteensä. - -"Sire", huomautti hän, "kovaksi onnekseni olen niin kauan ollut teille -vastenmielinen, että minulla on melkein oikeus ihmetellä, kuinka olette -voinut hyväksyä minua kälyksennekään." - -"Minulle vastenmielinen? Mitä joutavia!" - -"No, älkää sitä kieltäkö." - -"Sallikaa toki..." - -"Ei, ei, muistan aivan hyvin." - -"Liittomme astuu voimaan tästä päivästä", huudahti kuningas, ja hänen -sävynsä lämmössä ei ollut mitään teeskentelyä; "älkäämme senvuoksi -muistelko menneitä, vaan ajatelkaamme säteilevää nykyistä, joka minulla -nyt on edessäni -- ja teilläkin: katsokaa!" - -Ja hän vei prinsessan kuvastimen eteen, jossa tämä näki itsensä niin -punastelevan viehkeänä, että pyhimyskin olisi tullut tenhotuksi. - -"Yhdentekevää", jupisi Henriette; "kovinkaan vankka liitto ei tässä nyt -esittäydy." - -"Pitääkö minun vannoa?" kysyi kuningas päihtyneenä keskustelun -suuntautumisesta tälle lemmenkiihkoiselle tolalle. - -"Oh, en hylji kunnon valaa", vastasi Madame; "siinä on toki jotakin -vakuutta." - -Kuningas polvistui ja tarttui kruununprinsessan käteen. Henrietten -huulilla leikki hymyily, jota maalari ei kykenisi kuvaamaan eikä -runoilija kuvittelemaan, kun hän ojensi toisenkin kätensä kuninkaalle. -Tämä kätki niihin polttavan otsansa. Kumpainenkaan ei saanut sanoiksi, -mutta kuningas tunsi Madamen käsien silityksen poskillaan, kun hän veti -ne pois. Ludvig nousi samassa ja astui ulos huoneesta. - -Hovimiehet panivat merkille hänen punehduksensa ja päättelivät siitä, -että kohtaus oli ollut myrskyisä. Mutta Lotringin junkkari kiirehti -huomauttamaan: - -"Kah, ei, hyvät herrat, olkaa vain huoletta. Vihapäissään hänen -majesteettinsa on kalpea." - - - - -108. - -Neuvonantajat. - - -Kuningas erkani kälystään kiihtymyksen tilassa, josta hänen olisi -itsekin ollut vaikea tehdä selvää. On tosiaan mahdoton selittää -tuollaisten kummallisten myötätunnon ailahdusten salaista toimintaa, -jotka kuohahtavat äkkiä ja aiheetta, sitten kun molemmat keskinäiseen -rakkauteen määrätyt sydämet ovat vuosikausia olleet toisistaan -ihan välinpitämättömiä, jopa tunteneet molemminpuolista -vastenmielisyyttäkin. Minkätähden Ludvig oli entiseen aikaan -halveksinut, melkein vihannutkin Madamea? Minkätähden hän nyt piti -samaa naista niin kauniina, niin viehättävänä, eikä ainoastaan -ajatellut häntä, vaan ajatteli niin vallitsevasti? - -Ja miksi Madame, jonka katseisiin ja mieleen oli tahdottu tehota -toisaalta, oli jo viikon ajan vihjaillut kuningasta kohtaan sellaista -suosiollisuutta kuin olisivat olleet he kaikkein likeisimmissä väleissä -keskenään? Ei sovi luulla, että Ludvig itsekseen suunnitteli viettelyä: -se side, joka yhdisti Madamen hänen veljeensä, oli tai ainakin näytti -hänestä olevan ylipääsemätön sulku, -- olipa hän vielä liian -loitollakin tästä sulusta, kunnolleen harkitakseen sen olemassaoloa -Mutta noiden intohimojen kaltevalla pinnalla, joista sydän elähtyy ja -joita kohti nuoruus meitä työntää, ei kukaan voi sanoa, mihin hän -pysähtyy, -- ei vaikka ennakolta laatisi laskelmansa kaikista -menestyksen ja lankeemuksen mahdollisuuksista. - -Mitä Madameen tulee, niin hänen kallistumisensa kuninkaan puoleen on -osittain selitettävissä niillä perusteilla, että hän oli nuori, -keimailevainen ja huiman halukas herättämään ihailua. Siinä oli -tuollainen intomielinen luonne, joka näyttämöllä kohoaa voimallisiin -hehkun purkauksiin, saaden katsomon huudahtelemaan hyväksymystänsä. -Niin ollen ei ollut ihmeteltävää, että prinsessa edistyi: hän oli ensin -viehätellyt Buckinghamia, sitten de Guichea, joka tuntui olevan -edellisen yläpuolella ainakin ranskalaisuutensa johdosta, kun naiset -pitävät uutuutta tavattomassa arvossa, ja seuraavana askeleena -oli kunnianhimon kohottaminen kuninkaan tenhoamiseen, hän kun ei -ainoastaan ollut valtakunnan ensimmäinen mies, vaan myöskin -komeimpia ja henkevimpiä sukupuolensa edustajia. Ludvigin äkillistä -intohimoa kälyänsä kohtaan selittelisi fysiologi joillakuilla -kuluneilla sanantavoilla, mutta luonnossa todella on salaperäisiä -yhteenkuuluvaisuuksia, joilla saattoi olla tässä merkitystä. -Henriettellä oli mitä kauneimmat mustat silmät, Ludvigilla harvinaisen -miellyttävät siniset. Prinsessa oli naurunhaluinen ja puhelias, -kuningas raskasmielinen ja harvasanainen. Joutuessaan ensi kertaa -kohtaamaan toisensa yhteisen harrastuksen ja uteliaisuuden alueella -nämä kaksi vastakkaista luonnetta olivat leimahtaneet tuleen -molemminpuolisen särmäisyytensä kosketuksesta. Omiin huoneisiinsa -palatessaan Ludvig tajusi, että Madame oli hovin hurmaavin nainen. -Prinsessa yksin jäädessään ajatteli peräti iloissaan, että hän oli -syvästi vaikuttanut kuninkaaseen. Mutta tämän mielialan täytyi hänessä -jäädä toimimattomaksi, kun sitävastoin kuninkaassa uusi tunne ei voinut -olla työskentelemättä kaikella nuoren miehen herkälle sielunelämälle -luonnollisella kiivaudella, -- ja vielä sellaisen nuoren miehen, joka -oli tottunut näkemään kaikkien toivomustensa kiireimmiten täyttyvän. - -Kuningas ilmoitti nyt ensin veljelleen, että täydellinen rauha vallitsi -jälleen: Madame tunsi miestänsä kohtaan mitä suurinta kunnioitusta ja -sydämellistä hellyyttä, mutta Ludvig huomautti samalla, että -prinsessalla oli korskea ja närkäskin luonne, jonka herkkyyttä tuli -huolellisesti varoa ärsyttämästä. Filip vastasi siihen juron sävyisään -tapaan, jonka hän yleensä omaksui veljensä seurassa, että oli vaikea -käsittää tuollaista herkkyyttä naisessa, jonka käyttäytyminen hänen -nähdäkseen hyvinkin haastoi vastaansa jonkun verran nuhdetta, ja -että jos kellään oli nyt oikeutusta loukkaannukseen, se tunne -kiistämättömästi kuului hellähermoisen prinsessan puolisolle. Mutta -silloin kuningas vastasi kiivaalla äänensävyllä, joka selvästi ilmaisi, -mitä harrastusta käly hänessä herätti: "Madame on kaikkien nuhteiden -yläpuolella, Jumalan kiitos!" - -"Muiden kyllä, siihen yhdyn", muistutti Monsieur, "mutta kaiketikaan ei -minun." - -"No, sinulle, veljeni, sanoinkin", virkkoi kuningas, "että Madamen -esiintyminen ei ansaitse sinulta nuhtelua. Kyllähän hän on hieman -tarkkaamaton ja omituinen, mutta haastelussaan hän ilmaisee mitä -parhaita ominaisuuksia. Englantilaista luonnetta ei aina ymmärretä -oikein Ranskassa, ja englantilainen vapaatapaisuus toisinaan -hämmästyttää niitä, jotka eivät tiedä, kuinka viatonta se on." - -"Ah!" äännähti Filip yhä enemmän pahastuksissaan; "koska teidän -majesteettinne vapauttaa prinsessan syytöksistäni, niin hän ei -tietystikään ole mitään korjattavaa tehnyt eikä minulla ole sen enempää -sanottavana." - -"Hyvä veli", tokaisi kuningas, joka tunsi omantunnon äänen kuiskaavan -sydämessään, että Monsieur ei ollut aivan väärässä, "minä puhun ja -etenkin toimin tässä asiassa sinun onneksesi. Olit valittanut -luottamuksen tai huomaavaisuuden puutetta Madamen taholta; en tahtonut -jättää levottomuuttasi pitkittymään. Velvollisuuksiini kuuluu valvoa -sinun kotisi parasta niinkuin alhaisimmankin alamaisen, ja -suunnattomaksi mielihyväkseni havaitsin, että huolestukseesi ei ollut -minkäänlaista varsinaista aihetta." - -"Teidän majesteettinne on ratkaissut asian Madamen hyviksi, ja minä -kumarran teidän kuninkaallisen viisautenne edessä", sanoi Monsieur -kysyvästi ja tähystäen veljeänsä suoraan silmiin; "sama virheettömyys -on niin ollen tullut torjutuksi niidenkin suhteen, joita olen syyttänyt -häväistyksen suoranaisiksi aiheuttajiksi." - -"Olen tutkimassa asian sitä puolta ja päätän sittemmin, veljeni", -vastasi kuningas. - -Näihin sanoihin sisältyi yhtaikaa lohdutus ja käsky. Prinssi oivalsi -sen ja vetäytyi pois. - -Ludvig taasen läksi jälleen tapaamaan äitiänsä; hän tunsi tarvitsevansa -täydellisempää hyväksymystä kuin oli veljeltään saanut. - -Itävallan Annalla ei ollut samoja perusteita erityiseen suopeuteen -kreivi de Guichea kohtaan kuin Buckingham oli tavannut hänen -mielessään, ja huomatessaan ensi sanoista, että Ludvig ei ollut -taipuvainen esiintymään ankarana, hän asettui kovaksi. Samalla se oli -kunnon kuningattaren kujeita totuuden selvillesaamiseksi; mutta Ludvig -oli jo suorittanut oppilaskautensa, hän oli ollut kuninkaana jo -lähes vuoden ja siinä ajassa ehtinyt kunnolleen harjoitella -teeskentelytaitoa. Kuunnellessaan äitiänsä, jotta tämä saisi kehitellä -ajatuskantaansa loppuun, hän ilmaisi vain hyväksymistänsä katseilla ja -nyökkäyksillä, mutta tuli tässä varovaisessa tarkkailussaan selvyyteen -siitä, -- johtonaan muutamat syvät silmäykset ja nokkelat vihjaukset, --- että lempiseikoissa ylen tarkkanäköinen leskikuningatar oli ainakin -epäillyt (ellei oivaltanut) hänen taipumustansa Madamea kohtaan. -Kuningas tiesi, että äidistä oli saatavissa hänen kaikkein tärkein -auttajansa, samoin kuin hänestä saattoi päin vastoin koitua vaarallisin -vastustaja. Sentähden hän muutti menettelytapaa: syytti prinsessaa, -puolusti veljensä esiintymistä ja kuunteli vastustelemattomasti, mitä -äiti puhui de Guichesta, niinkuin hän oli kuunnellut leskikuningattaren -selityksiä Buckinghamin asemasta. Sitten hän jätti kuningattaren -nähdessään, että tämä luuli voittaneensa hänet täydellisesti. - -Koko hovi kerääntyi illalla balettiharjoitukseen, nimittäin kaikki -suosikit ja läheiset, ja heitä oli paljon, koska ohjaamassa oli -kerrassaan viisi opettajaa. Tämä väliaika oli de Guiche-paralta mennyt -muutamien vierailujen vastaanottamiseen. Erästä näistä hän toivoi ja -pelkäsi yhdellä haavaa. Se oli Lotringin junkkarin käynti. Kello kolmen -tienoissa iltapäivällä junkkari pistäysi kreivin luo. Hänen ulkonäkönsä -oli kerrassaan rauhoittava. - -"Monsieur oli erinomaisella tuulella", hän sanoi de Guichelle, "eikä -olisi voinut uskoa, että vähäisinkään pilvenhattara oli esiintynyt -hänen avioelämänsä taivaalla." - -Monsieur ei muuten ollut laisinkaan pitkävihainen. Jo kauan sitten oli -Lotringin junkkari selvittänyt hovissa tosiasiaksi, että Ludvig XIII:n -kahdesta pojasta nuorempi oli perinyt isänsä häilyvän ja epäröivän -luonteen; hän oli suopea innostuessaan, häijy pohjaltaan, mutta -totisesti yhdentekevän mitätön ystävilleen. Etenkin oli junkkari -elvyttänyt de Guichea osoittamalla hänelle, että Madame oli piankin -pääsemässä johtelemaan miestänsä, niin että se, jonka onnistuisi saada -vallitseva asema Madamen suhteen, ohjailisi Monsieuriakin. Tähän oli de -Guiche vastannut epäluuloisen sukkelasti: "Niin kyllä, chevalier; mutta -minä pidän Madamea sangen vaarallisena." - -"Ja missä suhteessa?" - -"Hän oli nähnyt, että Monsieurin luonne ei kovinkaan intohimoisesti -käänny naisiin..." - -"Totta kyllä", myönsi Lotringin junkkari naurahtaen. - -"Ja niinpä Madame valitsi ensimmäisen eteensattuvan, ollakseen -osoittavinaan tälle erityistä suosiollisuutta ja kiinnittääkseen -mustasukkaisuuden avulla puolison itseensä." - -"Syvällistä! Syvällistä!" huudahti junkkari. - -"Se on totta!" vahvisti de Guiche. - -Eikä kumpikaan lausunut ajatustaan. Samalla kun de Guiche täten -arvosteli Madamen luonnetta laskeskelevaksi, hän mielessään pyysi tältä -sydämensä pohjasta anteeksi. Junkkari taasen johti sokaistua de Guichea -kuilun partaalle, samalla silti ihmetellen hänen terävää -kekseliäisyyttänsä. Kreivi kysyi häneltä sitten suoranaisemmin -aamullisen kohtauksen vaikutusta sekä päivällisjupakan vieläkin -arveluttavampaa tehoa. - -"Olenhan jo sanonut teille, että sille naurettiin", vastas Lotringin -junkkari, "ja Monsieur nauroikin kaikkein ensimmäisenä." - -"Olen kuitenkin kuullut", uskalsi de Guiche lausua, "että kuningas on -käynyt Madamen luona." - -"Kyllä, aivan niin. Madame oli ainoa, joka ei nauranut, ja kuningas -meni häntä puhuttelemaan saadakseen hänet nauramaan." - -"Niin ollen...?" - -"Ei ole mitään muuttunut päivän tehtävissä." - -"Ja balettiharjoitus kerrataan tänä iltana?" - -"Tietenkin." - -"Oletteko varma siitä?" - -"Ihan." - -Nuorten miesten päästyä tähän kohtaan keskustelussaan astui Raoul -huolestuneen näköisenä huoneeseen. Huomatessaan hänet junkkari, joka -salaisesti vihasi häntä, kuten jokaistakin jaloa luonnetta, nousi -paikaltaan. - -"Mitä siis neuvotte minulle?..." kysyi de Guiche junkkarilta. - -"Neuvon teitä nukkumaan rauhassa, hyvä kreivi." - -"Minä taasen, de Guiche", virkahti Raoul, "annan sinulle aivan -vastakkaisen neuvon." - -"Minkä, veikkonen?" - -"Että nouset ratsun selkään ja lähdet jonnekin tiluksillesi; sinne -saavuttuasi voit kyllä noudattaa junkkarin neuvoa, nukkua niin kauan ja -niin rauhallisesti kuin vain mielesi tekee." - -"Mitä! Lähteäkö pois?" huudahti junkkari teeskennellen hämmästystä; "ja -miksi de Guichen pitäisi lähteä?" - -"Koska -- ja juuri te ette voi olla siitä tietämätön -- koska kaikki jo -puhuvat selkkauksesta, joka kuuluu sattuneen Monsieurin ja de Guichen -kesken." - -De Guiche kalpeni. - -"Eihän toki", vastasi junkkari, "ei millään muotoa; te olette saanut -vääriä tietoja, herra de Bragelonne." - -"Minulla on päin vastoin varsin tarkat tiedot, monsieur", vastasi -Raoul, "ja de Guichelle antamani neuvo lähtee ystävän sydämestä." - -Tämän väittelyn aikana de Guiche hiukan säikähtyneenä katseli vuoroin -kumpaakin neuvonantajaansa. Hän tunsi sielussaan, että tällä hetkellä -pelattiin hänen koko loppuelämälleen tärkeätä peliä. - -"Eikö niin", kääntyi junkkari kysymään itse kreiviltä, "eikö niin, de -Guiche, että kohtaus ei ollut niin myrskyisä kuin herra varakreivi -näkyy ajattelevan, hän kun muuten ei ollutkaan saapuvilla?" - -"Monsieur", intti Raoul, "myrskyisä tai ei, en puhu suorastaan itse -kohtauksesta, vaan sen arvattavista seurauksista. Tiedän Monsieurin -uhanneen; tiedän Madamen itkeneen." - -"Madameko itkenyt?" huudahti varomattomasti de Guiche ja liitti kätensä -ristiin. - -"Ah, kas vain!" sanoi junkkari hymyillen; "sitäpä seikkaa en tiennyt. -Olette tosiaankin paremmin selvillä asioista kuin minä, herra de -Bragelonne." - -"Siksipä juuri, että tiedän asiat paremmin kuin te, chevalier, yhä -kehoitan Guichea poistumaan." - -"Ei toki, vielä kerran ei, niin ikävä kuin minun onkin vastustaa teitä, -herra varakreivi; tällainen syrjäytyminen olisi aiheeton." - -"Se on tähdellinen toimenpide." - -"Mutta minkätähden hän poistuisi? Antakaahan kuulla." - -"Onhan nyt kuningaskin puuttunut asiaan ja ottanut sen vakavasti -sydämelleen." - -"Niinkö!" huudahti de Guiche. - -"Joutavia!" väheksyi junkkari; "kuningas pitää paljon kreivistä ja on -erityisesti kiintynyt hänen isäänsä. Ajatelkaa myös, että kreivi -matkustamalla ikäänkuin tunnustaisi tehneensä jotakin moitittavaa." - -"Kuinka niin?" - -"Epäilemättä: eihän paon aiheeksi voi arvella muuta kuin syyllisyyttä -tai pelkoa." - -"Tai pahastusta väärästä epäluulosta", huomautti Bragelonne. -"Antakaamme hänen lähdölleen tämä leima, -- mikään ei ole helpompaa; -sanomme vain molemmin yrittänemme pidätellä häntä parhaamme mukaan, ja -te ainakin pysytte silloin tiukasti totuudessa. No, de Guiche, -- sinä -olet viaton, tämänpäiväinen kohtaus on luonnollisesti loukannut sinua; -lähde, lähde, hyvä ystävä!" - -"Oh, ei, de Guiche, jääkää", kehoitti junkkari, "jääkää juuri siitä -syystä että -- kuten herra de Bragelonne huomautti -- te olette viaton. -Pyydän vieläkin kerran anteeksi, herra varakreivi, mutta minä olen -aivan toista mieltä kuin te." - -"Siihen teillä on täysi vapaus, monsieur; mutta ottakaa huomioon, että -esitän de Guichelle vain ihan lyhytaikaista syrjäytymistä. Hän voi -lopettaa sen milloin tahtoo, ja palatessaan vapaaehtoisesta maanpaosta -hän silloin tapaa hymyn kaikkien huulilla, kun sitävastoin kuninkaan -ensi pahastus saattaa kreivin nyt näyttäytyessä aiheuttaa myrskyn, -jonka pikaista tyyntymistä kukaan ei rohkenisi ennustaa." - -Junkkari hymyili. - -"Sitäpä hiisi vieköön juuri tahdonkin", hän mutisi hiljaa itsekseen. -Samalla hän kuitenkin kohautti olkapäitänsä. Tämä liike ei välttänyt -kreivin huomiota; nuori ylimys pelkäsi, että hän jättäessään hovin -näyttäisi raukkamaiselta. - -"Ei, ei", hän huudahti, "olen päättänyt. Minä jään, Bragelonne." - -"Kelpaan tässä profeetaksi", sanoi Raoul surumielin. "Onnettomuus -kohtaa sinua, de Guiche, -- soisit vielä menetelleesi toisin!" - -"Profeettana voin minäkin esiintyä, mutta en onnettomuuden ennustajana; -päin vastoin vakuutan ehdottomasti, että teidän tulee jäädä, herra -kreivi." - -"Oletteko varma siitä, että balettiharjoitus todella pannaan toimeen -äskeisestä huolimatta?" kysäisi de Guiche. - -"Minulla on siitä taattu tieto." - -"No niin, näethän, Raoul", vastasi de Guiche hymyillen väkinäisesti, -"näethän, että hovi, joka näin uutterasti antautuu karkeloihin, ei ole -kovinkaan kolkolla mielellä eikä varsin valmis sisäisiin kiistoihin. -Kas niin, myönnäthän sen, Raoul?" - -Raoul pudisti päätänsä. - -"Minulla ei ole enää mitään sanottavana", hän virkkoi. - -"Mutta muuten", kysyi junkkari uteliaana tietämään, mistä lähteestä -Raoul oli ammentanut uutisia, jotka hänen oli itsekseen tunnustettava -täsmällisiksi, "te sanotte olevanne hyvin selvillä asioista, herra -varakreivi; miten sentään tietäisitte paremmin kuin minä, joka kuulun -prinssin läheisimpiin?" - -"Monsieur", vastasi Raoul, "sellaisen lausuman edessä minä taivun. -Niin, täytyyhän teidän olla täydellisesti selvillä, sen myönnän, ja -koska kunniallinen mies ei saata sanoa muuta kuin mitä tietää eikä -puhua toisin kuin ajattelee, niin vaikenen tunnustaen tulleeni -voitetuksi ja jättäen haltuunne kiistakentän." - -Ja Raoul todellakin vaipui tilavaan nojatuoliin kuin mies, joka näytti -kaipaavan vain lepoa, kun taasen kreivi kutsui palvelijoitaan -pukeutuakseen. Junkkari tunsi ajan kuluvan ja halusi lähteä, mutta hän -pelkäsi, että Raoul jäätyään kahden kesken de Guichen kera yhäkin saisi -tämän purkamaan päätöksensä. Hän käytti senvuoksi viimeistä -apukeinoaan. - -"Madamesta tulee tänään ihana ilmestys", hän tokaisi; "hedelmäin -jumalattaren osassa hän koettaa nyt Pomona-pukuaan." - -"Ah, niinkö todellakin!" huudahti kreivi. - -"Niin", jatkoi junkkari, "hän on juuri antanut siitä määräyksensä. -Tiedättehän, herra de Bragelonne, että kuningas esittää Kevättä?" - -"Siitä tulee verratonta", arveli de Guiche, "ja siinäpä on minulle -pätevämpi syy jäädä kuin mikään muu mainitsemanne: enhän toki voi mennä -tieheni ilman kuninkaan määräystä, kun minut on valittu Vertumnukseksi -ja tanssin Madamen vastakumppanina; lähtöni aiheuttaisi balettiin -häiriötä." - -"Minä taasen", virkkoi junkkari, "esiinnyn tavallisena maahisena; -olenkin huono tanssija ja jalkani kääntyy kankeasti. Näkemiin, hyvät -herrat. Älkää unohtako hedelmävasua, joka teidän tulee tarjota -Pomonalle, kreivi." - -"Oh, en unohda mitään, olkaa huoletta", vakuutti de Guiche hurmion -vallassa. - -"Olen nyt varma siitä, että hän ei enää lähde", mutisi Lotringin -junkkari mennessään. - -Raoul ei junkkarin poistuttua yrittänytkään muuttaa ystävänsä mieltä; -hän oivalsi, että se olisi ollut turhaa vaivaa. - -"Sinä antaudut hirvittävän intohimon valtaan, kreiviseni", hän vain -lausui murheellisella ja kaunissointuisella äänellään. "Minä tunnen -sinut, menet kaikessa äärimmäisyyteen, ja samanlainen on nainen, jota -rakastat... No niin, oletanpa hetkiseksi, että hän johtuisi rakastamaan -sinua..." - -"Oi, ei koskaan!" huudahti de Guiche. - -"Miksi niin sanot?" - -"Se olisi suuri onnettomuus meille molemmille." - -"Sittenpä en enää pidäkään sinua huimapäänä, hyvä ystävä, vaan hupsuna, -jos sallit minun arvostella niin." - -"Millä perusteella hupsuna?" - -"No, oletko ihan varma siitä -- vastaappas nyt suoraan -- että sinä et -toivo itsellesi mitään häneltä, jota rakastat?" - -"Oh, kyllä, ihan varma." - -"Niin ollen rakastakin häntä loitommalta." - -"Mitä! Vetäytyisinkö sivulle?" - -"Kaiketi sinun sopii niin tehdä: mitä väliä on läsnä- tai poissaololla, -kun kerran et tavoittele häneltä mitään? Rakasta muotokuvaa, rakasta -muistoa." - -"Raoul!" - -"Rakasta varjoa, ihastele mielikuvaa, -- rakasta rakkautta, antaen -ihanteellesi nimen. Ah, sinä käännät pois pääsi? Ja palvelijasi -tulevat, -- en sano enää mitään. Luota kuitenkin minuun myötä- ja -vastoinkäymisessä, de Guiche." - -"_Pardieu_, sinut otankin aina lukuun kunnon ystävänä." - -"No niin, olen puhunut kaiken sanottavani. Olkoon onni mukanasi, de -Guiche, -- hyvästi!" - -"Etkö sinä tule balettiharjoitukseen, varakreivi?" - -"En, minulla on vieraskäynti tehtävänä kaupungilla. Sylelle minua, de -Guiche. Hyvästi!" - -Kokoontuminen tapahtui kuninkaan luona. Ensin tulivat kuningattaret, -sitten Madame, joitakuita valittuja hovineitoja ja runsas joukko -niinikään valittuja hovimiehiä, ja tanssiharjoitusten valmisteluksi -ryhdyttiin sellaisiin taidokkaasti hoideltuihin keskusteluihin kuin -siihen aikaan oli kehittynyt erityiseksi seuratottumuksen -edellytykseksi. Vastoin Lotringin junkkarin vakuutusta ei yksikään -kutsutuista naisista ollut ottanut ylleen uutta juhla-asua, mutta -paljon haasteltiin uhkeista ja nerokkaista pukumalleista, joita eri -taiteilijat olivat piirtäneet _Puolijumalain balettia_ varten, -- täten -nimitettiin tanssikuvaelmaa, joka aiottiin esittää Fontainebleaun -kuninkaallisessa piirissä. Monsieur saapui pidellen kädessään -piirustusta, jossa hänet oli kuvattu siihen tilaisuuteen. Hänen otsansa -oli vielä hiukan pilvessä; hän tervehti nuorta kuningasta ja äitiään -erittäin kohteliaasti ja sydämellisesti, mutta taivutti päätänsä -melkein ylväästi Madamelle ja kääntyi samassa heti toisaanne. Tämä -kylmäkiskoisuus tuli hyvin huomatuksi läsnäolijain keskuudessa. Kreivi -de Guiche hyvitti prinsessaa tulisella silmäyksellä, ja on sanottava, -että Madame kohottaessaan silmäteränsä maksoi sen hänelle takaisin -korkoineen. On myös lisättävä, että de Guiche ei ollut koskaan -esiintynyt niin komeana nuorena ylimyksenä; Madamen katse oli -jotenkuten kirkastanut markiisi de Grammontin pojan kasvot. Kuninkaan -käly tunsi ukkosta ilmassa ja tajusi samalla, että hän oli tänä -kohtalokkaana päivänä tehnyt vääryyttä sitä miestä kohtaan, joka -rakasti häntä niin hehkuvan kiihkeästi, -- vieläpä hän oli saattanut -pahoin kavaltaakin nuoren kreivin. Hänestä tuntui hetki tulleen -jonkunlaisen korvauksen antamiseen aamullisesta kohtuuttomuudesta -kärsineelle. Madamen sydän haastoi silloin ja esitti de Guichen nimessä -valituksen, joka antoikin hänelle etusijan kaikkiin muihin verraten. Ei -liiennyt enää ajatustakaan Monsieurille, kuninkaalle, Buckinghamin -herttualle; de Guiche vallitsi tällä hetkellä jakamattomasti. Olihan -Filip-herttuakin hyvin kaunis mies, mutta häntä ei voinut verratakaan -kreiviin. Kaikki naiset sanovat, että rakastajan ja aviomiehen hyvässä -ulkomuodossa on aina yletön ero. Tilanne oli muutenkin tässä -seurustelutilaisuudessa suotuisampi rakastajalle kuin puolisolle, kun -Monsieur oli aikaisemmin poistunut vaimonsa luota vihapäissään ja nyt -herttaisesti tervehdittyään kuningattaria oli vain muodollisen -huolettomasti kumartanut Madamelle, niin että hänen sävynsä oli -herättänyt hoviseurueenkin huomiota. Mutta Monsieur oli liian -suurellinen havaitakseen puolisonsa erityistä elpymystä de Guichelle -huomaavaiseksi. Vahvasti lujittunut usko omasta ylemmyydestä on -tehokkain väline sen miehen suistamiseksi alakynteen, jolla on -tuollainen käsitys arvostaan. - -Sitten ilmestyi kuningas. Kaikki yrittivät lukea tapahtumien oikeata -merkitystä hänen katseestaan, joka alkoi järkytellä maailmaa kuin -Jupiter Jylistäjän silmäkulmien kuroutuminen. Ludvigissa ei ilmennyt -rahtuakaan veljensä apeudesta, hän oli säihkyvällä tuulella. Hän otti -tarkastaakseen piirustuksia, joita hänelle ojennettiin joka taholta, ja -lausui neuvoja tai arvosteluja, yhdellä ainoalla sanalla tehden -asianomaisista onnellisia tai onnettomia ihmisiä. Äkkiä hänen silmänsä, -joka vaivihkaa hymyili Madamea kohti, keksi prinssin ja kreivin kesken -solmiutuneen mykän yhteyden. Kuninkaalliset huulet puristuivat sitten -lausumaan vain joitakuita jokapäiväisiä puheenparsia, kunnes Ludvig -lähestyi kuningattaria ja virkkoi: - -"Mesdames, olen juuri saanut ilmoituksen, että kaikki on nyt -valmistettu määräysteni mukaiseen kuntoon Fontainebleaussa." - -Ryhmistä kuului tyytyväistä sorinaa. Kuningas näki kaikilla kasvoilla -kiihkeän halun tulla kutsutuksi juhliin. - -"Matkustan huomenna", lisäsi hän. - -Seurueessa syntyi jännittynyt hiljaisuus. - -"Ja minä pyydän kaikkia, jotka ovat tässä saapuvilla", lopetti -kuningas, "valmistautumaan saattueekseni." - -Mielihyvän hymyily kirkasti kasvoja hänen ympärillään; ainoastaan -Monsieur näytti yhä hiukan jurolta. - -Sitten nähtiin ylimysten peräkkäin astuvan kuninkaan ja kuninkaallisten -naisten ohitse kiittämään hänen majesteettiaan kutsun kunniasta. Kreivi -de Guichen tullessa vuorollaan kuningas virkahti: - -"Kah, monsieur, teitä minä en ollut huomannutkaan!" - -Kreivi kumarsi. Madame kalpeni. - -De Guiche oli juuri avaamaisillaan suunsa kiitokseen, kun kuningas -pitkitti: - -"Nythän onkin toisen kylvön aika, kreivi. Olen varma siitä, että -vuokratilallisenne Normandiassa hyvillä mielin näkevät teidät -tiluksillanne." - -Ja tämän tylyn ojennuksen jälkeen Ludvig käänsi onnettomalle selkänsä. - -Kreivi vaaleni vuorostaan; hän astahti kaksi askelta kuningasta kohti, -unohtaen että hänen majesteettiaan ei saanut omasta aloitteesta -puhutella, ja sopersi: - -"En tiedä, ymmärsinkö oikein..." - -Kuningas käänsi hiukan päätänsä ja loi puhujaan tuollaisen -kylmäkiskoisen ja tiukan silmäyksen, joka oli kuin taipumattoman miekan -survaisu epäsuosion kohtaamien sydämeen. - -"Tiluksillanne, sanoin", toisti hän verkkaan, antaen painoa jokaiselle -tavulle. - -Kylmä hiki kohosi kreivin otsalle, hänen kätensä avautuivat -hervottomasti ja pudottivat vapisevien sormien pitelemän hatun. Ludvig -tavoitti äitinsä katsetta ikäänkuin osoittaakseen hänelle olevansa -täällä valtias, ja sitten veljensä, niinkuin olisi tahtonut tältä -kysyä, vastasiko kosto hänen toiveitaan. Lopuksi hän pysähdytti -katseensa Madameen. Prinsessa haasteli hymyhuulin rouva de Noaillesin -kanssa. Hän ei ollut kuullut mitään tai oikeastaan ei ollut -kuulevinaan. Lotringin junkkari tarkkasi tätä näkyä sellaisella -pahansuopaisuuden hellittämättömällä tähystyksellä, joka tuntuu antavan -ihmisen katseelle voimaa kohottaa ja lingota pois tieltänsä esteen. - -Kreivi de Guiche jäi yksikseen kuninkaan huoneeseen kaikkien muiden -poistuessa. Hänen silmissään pimeni. Äkkiä hän tempausi irti -musertavasta epätoivosta, joka oli hänet jähmetyttänyt, ja riensi -suoraa päätä kotiinsa, missä Raoul vielä odotteli häntä pahoissa -aavistuksissaan itsepintaisena. - -"No?" äännähti hän nähdessään ystävänsä hoippuvan sisälle avopäin ja -tyrmistynein ilmein. - -"Niin, niin, se on totta, niin..." - -Kreivi ei kyennyt sanomaan enempää, vaan vaipui voimattomana -sohvapieluksille. - -"Ja Madame?..." kysyi Raoul. - -"Hän!" huudahti onneton kiukustuneena kohottaen nyrkkiin puristuneen -kätensä taivasta kohti. "Hän!..." - -"Mitä hän sanoi?" - -"Hän sanoi hameensa soveltuvan hyvin." - -"Mitä hän siis teki?" - -"Hän nauroi!" - -Ja hysteerinen naurunpurkaus puistatti karkoitetun koko hermosatoa. -Samassa hän kaatui pyörtyneenä taaksepäin. - - - - -109. - -Fontainebleau. - - -Jo neljänä päivänä olivat kaikkinaiset viehäkkeet Fontainebleaun upeaan -puutarhaan varattuina tehneet tästä paikasta todellisen tenholan. - -Herra Colbert hyöri ja hommasi... Aamuisin oli tehtävä laskut yön -menoista, päivisin huolehdittava ohjelmista, harjoituksista, uusista -esiintyjistä ja maksuista. Hänellä oli käyttövaroja neljä miljoonaa, ja -hän piteli niitä viisaan säästeliäästi. Mutta häntä ihan kauhistutti, -millaisiin kuluihin jumalaistarusto saattoikin johtaa. Jokainen -metsänjumala, jokainen sinipiika maksoi vähintään sata livreä päivältä. -Pelkkä pukukin nousi kolmeensataan livreen. Ilotulituksiin haaskattiin -joka yö ruutia ja tulikiveä sadantuhannen livren arvosta, ja lammikon -rantojen juhlavalaistukseen iltaisin meni aina kolmekymmentätuhatta -livreä. Mutta muhkeiksi olivat nämä juhlallisuudet osoittautuneet, ja -Colbert oli ilosta suunniltaan. Hän näki alituiseen kruununprinsessan -ja kuninkaan lähtevän metsästysretkelle tai vastaanottamaan -kaikenlaisten haaveellisten osien esittäjiä juhlallisuuksissa, joita -oli sepitetty kahden viikon aikana; ne antoivat Madamelle tilaisuuden -loistella henkevyydellään ja kuninkaalle anteliaisuudellaan. -Madame nimittäin juhlien sankarittarena vastasi kaikkien näiden -tuntemattomien kansojen -- garamanttien, skyyttien, hyperborealaisten, -kaukaasialaisten ja patagonialaisten -- lähetystöjen puheisiin, kun ne -ikäänkuin maasta poljettuina ilmestyivät onnittelemaan häntä, ja -jokaiselle tällaiselle edustajalle kuningas lahjoitti jonkun timantin -tai muun kalleuden. Nuo lähetit vertailivat enemmän tai vähemmän -hullunkurisissa runoissa kuningasta Aurinkoon ja kruununprinsessaa -tämän sisareen Phoebeen, ja kuningattarista ja Monsieurista ei enää -ollut puhettakaan, ikäänkuin Ludvig olisi nainut Englannin Henrietten -eikä Itävallan Maria Teresiaa. Pidellen toisiaan kädestä, huomaamatta -puristaen toistensa sormia onnellinen pari nautti pitkin siemauksin -imartelun suloista juomaa, joka elvyttää nuoruutta, kauneutta, valtaa -ja rakkautta. - -Jokainen ihmetteli Fontainebleaussa sitä vaikutusvaltaa, jonka Madame -niin äkkiä oli saanut kuninkaan osalle. Jokainen kuiskaili hiljaa, että -Madame todellisuudessa oli kuningatar. Ja kuningas tosiaankin julisti -tätä merkillistä tosiseikkaa jokaisella ajatuksellaan, jokaisella -sanallaan ja silmäyksellään. Hän ammensi tahtonsa, hän etsi -innoituksensa Madamen silmistä, ja hän päihtyi riemusta, kun tämä -suvaitsi hymyillä. Huumasiko kruununprinsessaakin puolestaan mahdin -tunne, hänen nähdessään kaikki jalkojensa juuressa? Hän ei voinut sitä -itsekään sanoa; hän vain tiesi, että hänellä ei ollut mitään -toivomuksia, -- että hän oli täysin onnellinen. Kaikista näistä -kuninkaallisen tahdon aiheuttamista muutoksista johtui, että Orléansin -herttua valtakunnan toisesta henkilöstä oli todellisuudessa siirtynyt -kolmanneksi. Tämä oli paljon pahempaa kuin tilanne siihen aikaan, -jolloin de Guiche soitatteli kitaroitaan Madamen luona. Silloin oli -Monsieurin tyydytyksenä edes häiritsijänsä peloittaminen. Mutta -vihollisen poistuttua, jonka hän kuninkaan kanssa liittoutuneena oli -saanut häädetyksi, joutui prinssi Filip kantamaan hartioillaan -verrattomasti raskaampaa iestä. Joka ilta Madame palasi kotiin ihan -menehdyksissään. Ratsastus, kylvyt Seine-virrassa, näytelmät, -päivälliset luonnon helmassa, tanssiaiset suuren kanavan partaalla, -konsertit: tuo kaikki olisi riittänyt viemään hengen -- ei hennolta ja -heikolta naiselta, vaan linnan vankimmalta sveitsiläissoturilta. On -kyllä totta, että nainen tansseissa, konserteissa ja huviretkillä on -verrattomasti kestävämpi kuin tukevinkaan kolmentoista kanttonin -kansalainen, mutta olkootpa hänen voimansa siinä suhteessa kuinkakin -venyviä, niillä on silti rajansa, eivätkä ne ajan mittaan jaksa -pysytellä sellaisen hyörinän tasalla. Mutta prinssi Filipillä ei ollut -edes iloa nähdä Madamen iltaisin luopuvan kuningatararvostaan, sillä -Henriette asui kuninkaallisessa huvimajassa nuoren kuningattaren ja -leskikuningattaren kanssa. On sanomattakin selvää, että Lotringin -junkkari ei jättänyt prinssiä, vaan tuli vuodattamaan sappensa pisaran -jokaiseen tämän saamaan haavaan. Niinpä Monsieur, joka alussa oli -de Guichen lähdön jälkeen tuntenut itsensä aivan hilpeäksi ja -nuortuneeksi, vaipui jälleen apeuden valtaan kolmen päivän kuluttua -hovin siirtymisestä Fontainebleaun huvilinnaan. - -Sattui sitten eräänä päivänä kello kahden tienoissa, että prinssi -Filip, joka oli noussut myöhään ja pannut tavallista enemmänkin huolta -pukeutumiseensa, päivän ohjelmasta mitään puhetta kuulematta sai -päähänsä kutsua koolle hovinsa ja viedä Madamen päivällisille Moretiin, -missä hänellä oli kaunis maatalo. Hän asteli siis kuningatarten -huvimajaan, mutta kummastui suuresti, kun ei tavannutkaan siellä ketään -kuninkaallisesta palveluskunnasta. Hän huomasi olevansa aivan yksinään -etuhuoneessa. Vasemmalle avautui ovi Madamen asuntoon, toinen oikealle -nuoren kuningattaren huoneistoon. Hän sai puolisonsa kamarissa tietää -eräältä työhön otetulta ompelijattarelta, että kaikki olivat lähteneet -kello yhdeltätoista Seineen uimaan. Se oli järjestetty hauskaksi -huviretkeksi, jolle osanottajat oli noudettu kaleeseissa puiston -porteilta. - -"Hyvä!" sanoi Monsieur itsekseen; "se on kyllä oiva aatos. Tällaisessa -rasittavassa helteessä otan minäkin mielelläni kylvyn." - -Ja hän kutsui väkeään... Ketään ei tullut. Hän meni tavoittamaan -Madamen palveluskuntaa; kaikki olivat poissa. Hän kiirehti vaunuvajain -luo ja kuuli eräältä tallirengiltä, että mitään vaunuja ei enää ollut, -avonaisia sen enempää kuin katettujakaan. Silloin hän käski satuloida -kaksi hevosta, toisen itselleen ja toisen kamaripalvelijalleen. -Tallirenki vastasi kohteliaasti, että hevosiakaan ei enää ollut. - -Suuttumuksesta kalpeana Monsieur palasi kuningatarten huvilaan ja -marssi Itävallan Annan rukouskammion ovelle asti. Täältä hän raollaan -olevan verhon läpi näki nuoren kälynsä polvistuneena leskikuningattaren -edessä, silmät kyynelistä tulvillaan. Häntä ei kukaan ollut kuullut tai -huomannut. Hän läheni hiljaa aukkoa ja kuunteli: tuollaisen murheen -näky herätti hänen uteliaisuuttaan. - -Nuori kuningatar ei ainoastaan itkenyt, vaan myöskin valitti. - -"Niin", haastoi hän, "kuningas ihan jättää minut syrjään, hän ajattelee -pelkkää huvittelua, ja sellaista huvittelua, johon minä en ota osaa." - -"Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, tyttäreni", vastasi Itävallan Anna -espanjankielellä. - -Sitten hän samaten espanjaksi lisäsi joitakuita neuvoja, joita Filip ei -ymmärtänyt. Kuningatar vastasi huokausten ja kyynelten keskeyttelemillä -syytöksillä, joista Monsieurin korvaan usein sattui sana _baños_; Maria -Teresia korosti sitä erityisellä pahastuksella. - --- Kylpyjä, -- ajatteli prinssi, -- kylpyjä! Hän näkyy olevan -närkästyksissään niistä kylvyistä. - -Ja hän yritti liittää yhteen lauseenkatkelmia, ymmärtäenkin niitä -toisten avulla. Oli joka tapauksessa helppo oivaltaa, että kuningatar -pahoitteli katkerasti asemaansa ja että Itävallan Anna ainakin yritti -häntä lohduttaa, joskin onnistumatta. - -Monsieur pelkäsi tulevansa yllätetyksi ovella kuuntelemassa ja katsoi -parhaaksi yskähtää. Molemmat kuningattaret kääntyivät ääntä kohti. -Monsieur astui sisään. Prinssin nähdessään nuori kuningatar nousi äkkiä -ja pyyhkäisi silmiään. Filip tunsi henkilönsä liian hyvin, kysyäkseen -mitään, ja kohteliaisuus vaati häntä olemaan muutenkin vaiti. Hän siis -vain tervehti. Leskikuningatar hymyili hänelle herttaisesti. - -"Mitä haluat, poikani?" kysyi hän. - -"Minäkö?... En mitään..." sopersi Filip; "minä hain..." - -"Ketä?" - -"Hain Madamea, äitini." - -"Madame on uimassa." - -"Entä kuningas?" virkkoi prinssi äänellä, joka sai kuningattaren -vapisemaan. - -"Kuningas myöskin, koko hovi samoin", vastasi Itävallan Anna. - -"Miten siis te, madame...?" ihmetteli Monsieur. - -"Oh, minä", virkkoi nuori kuningatar, "minä olen kaikkien huvittelijain -kammo." - -"Minä nähtävästi samaten", sanoi Monsieur. - -Itävallan Anna antoi äänettömän merkin miniälleen, joka poistui -kyynelehtien. Filip rypisti otsaansa. - -"Onpa tämä surullinen talo", huomautti hän, "vai mitä te ajattelette, -äitini?" - -"Mutta... ei... ei suinkaan... kaikkihan täällä etsivät huvitusta." - -"Sepä totisesti tekeekin ne surullisiksi, joita tämä huvittelu kiusaa." - -"Kuinka synkästi tuon lausutkaan, rakas Filipini!" - -"_Ma foi_, puhun kuten ajattelen, äiti." - -"Selitähän; mistä sinulla on haittaa?" - -"Sitä kysykää kälyltäni, joka vastikään kertoi teille tuskiaan." - -"Tuskiaan... mitä?..." - -"Niin, minä kuuntelin, -- sattumalta vain osuin kuulemaan... Niin, -kylliksi kuulin hänen valittavan noista Madamen kuuluisista kylvyistä." - -"Oh, hupsuttelua!" - -"Ei, ei, ei, kyyneleet eivät aina ole hupsuutta... _Baños_, sanoi -kuningatar; eikö se merkitse kylpyjä?" - -"Toistan sinulle, poikani", vastasi Itävallan Anna, "että kälysi on -lapsellisen mustasukkainen." - -"Siinä tapauksessa, madame", sanoi prinssi, "tunnustan nöyrästi itseni -syypääksi samaan vikaan kuin hänkin." - -"Sinäkin, poikani?" - -"Niin juuri." - -"Sinäkin, sinäkin olet mustasukkainen noiden kylpyjen johdosta?" - -"Totta tosiaan!" - -"Oo!" - -"Miten kuningas menee uimaretkille vaimoni kanssa, ottamatta -kuningatarta mukaansa? Ja Madame käy kylpemässä kuninkaan kanssa, eikä -minulle suvaita edes ilmoittaa! Ja te tahtoisitte, että kälyni olisi -tyytyväinen? Ja että minä olisin hyvilläni?" - -"Mutta, rakas Filip", nuhteli Itävallan Anna, "sinähän puhut -järjettömiä. Olet toimittanut herra de Buckinghamin poistumaan ja -saanut herra de Guichen häädetyksi; aiotko nyt lähettää kuninkaankin -pois Fontainebleausta?" - -"Oh, niin korkealle en pyri, madame", sanoi Filip katkerasti. "Mutta -minun sopii kyllä itse poistua, ja sen teen." - -"Mustasukkainen kuninkaalle! Luulevainen veljellesi!" - -"Mustasukkainen veljelleni! kuninkaalle! Niin, madame, luulevainen, -luulevainen, luulevainen!" - -"Totisesti, monsieur", huudahti Itävallan Anna tekeytyen paheksuvaksi -ja suuttuneeksi, "alan uskoa, että olet hullu ja vannoutunut rauhani -vihollinen. Minä jätän sinulle tantereen, koska en kykene -puolustautumaan moisilta houreilta." - -Tämän sanottuaan hän nousi seisaalle ja jätti poikansa mitä -raivokkaimman kiihtymyksen valtaan. Monsieur oli hetkisen aivan -turtuneena. Jälleen toinnuttuaan hän läksi uudestaan alas -vaunuvajoille, tapasi saman tallirengin, pyysi taas vaunuja, pyysi -toistamiseen hevosta. Ja miehen uudistettua kaksinaisen epäyksensä, -ettei ollut hevosta eikä vaunuja, Monsieur riuhtaisi ratsupiiskan erään -tallipojan kädestä ja sydäntyi ahdistamaan miespoloista tuimilla -sivalluksilla pitkin vaunupihaa tämän huudoista ja puolusteluista -huolimatta. Sitten hän uupuneena, hengästyksissään, hiestyneenä ja -vapisevin jäsenin palasi huoneisiinsa, löi pirstaleiksi kauneimmat -porsliiniesineensä ja heittäytyi lopuksi vuoteelle saappaissaan, -kannuksissaan, kirkaisten: "Auttakaa!" - - - - -110 - -Kylpy. - - -Valvinsissa -- kukkivien halavain ja vihreitä latvuksiansa -siniaalloissa valelevien raitojen läpitunkemattomien lehtiholvien alla --- oli pitkä ja matala saima sinisillä verhoilla suojattuine portaineen -mukavana turvapaikkana kylpeville tenhottarille, joita heidän vedestä -noustessaan vaani parikymmentä höyhentöyhtöistä ritaria, kiihkoisina ja -halukkaina kirmaillen loitompana virran sammaltuneella ja hyvältä -tuoksuvalla rannalla. Mutta itse neitsyellinen Diana pitkässä -sotaviitassaan oli vähemmän siveä, vähemmän luoksepääsemätön kuin nuori -ja jumalaisen kaunis prinsessa Henriette, sillä metsästävän -jumalattaren kaavun alta pistäysi kuitenkin esiin pyöreä ja valkoinen -polvi, eikä täyteläisen viinen onnistunut suurestikaan peittää hänen -ruskeita olkapäitään, kun sitävastoin sataan kertaan kiedottu pitkä -harso verhosi Madamea hänen jättäytyessään kamarineitojensa -käsivarsille, niin että hän oli suojattu häikäilemättömimmiltä ja -terävimmiltäkin katseilta. Hänen noustessaan jälleen ylös portaita -kaikki saapuvilla olevat runoilijat -- ja jokainen innostui -runoilijaksi Madamen nähdessään --, nuo kaksikymmentä nelistävää -runoilijaa pysähtyivät huudahtelemaan yhteen ääneen, että Madamen -ruumiista valuvat pisarat eivät olleet vettä, vaan onnellisen virran -uomaan uppoavia helmiä. Näiden runoilujen ja kunnianosoitusten -keskuksena kuningas käski uupumattomien ylistelijäin vaieta ja käänsi -hevosensa, jotta hän ei silkkiverhojenkaan taakse kenties loukkaisi -naisen kainoutta ja prinsessan arvokkuutta. Siten tyhjentyi näyttämö, -ja aluksessa syntyi syvä hiljaisuus. Vain verhojen häilyminen ja -aaltoilu ilmaisi palvelevien naisten tuoksinaa työssänsä. - -Kuningas kuunteli hymyillen hovimiestensä puheita, mutta häntä -katsellessaan saattoi arvata, että hän ei ollenkaan kiinnittänyt -huomiota heidän haasteluunsa. Ja tuskin olikaan renkaitten kiliseminen -oviverhojen yläreunaa pitkin ilmoittanut, että Madame oli puettu, että -jumalatar oli näyttäytymässä, kun kuningas heti kääntyi takaisin ja -karautti rantaan, siten antaen merkin kaikille niille, joiden piti joko -palvella tai hauskuttaa Madamea. Paasheja syöksähti esiin hevosia -taluttaen, puiden siimekseen pysähtyneitä kaleeseja vieri teltan luo, -ja niiden mukana parveili paikalle liuta palvelijoita, kantajia ja -apunaisia, jotka herrasväen kylpiessä olivat sivummalla vaihtaneet -huomautuksiaan, arvostelujaan, itsekkäitä laskelmiaan tämän ajanjakson -tilapäisenä päiväkirjana, vaikka sitä ei ole kukaan säilyttänyt, ei -edes virran kirkas kalvo, noiden henkilöiden kuvastin ja keskustelujen -kaikupohja; todistajina olleet laineetkin on Jumala syössyt -äärettömyyteen, kuten esiintyjät iäisyyteen. Tämä jokivarren tungos, -kun siihen vielä yhtyi joukko maalaisia uteliaina näkemään kuninkaan ja -prinsessan, kuhisi kahdeksan tai kymmenen minuutin ajan mitä -sekavimpana ja rattoisimpana väenpaljoutena. Kuningas oli laskeutunut -ratsailta, jota esimerkkiä kaikki hovimiehet noudattivat; hän oli -tarjonnut kätensä Madamelle, jonka siroa vartaloa verhosi -kallisarvoinen, hopealla kirjailtu ratsastuspuku hienosta -villakankaasta. Hänen vielä kosteat, sysimustat hiuksensa hyväilivät -puhtaan valkoista kaulaa. Ilo ja terveys loistivat kauneista silmistä; -hän oli levähtänyt ja hengitti nyt kiihkeästi raitista ilmaa -päivänvarjon alla, jota paashi piti koholla hänen ylitseen. Ei voinut -kuvitella hellempää, viehkeämpää ja runollisempaa näkyä kuin nuo kaksi -henkilöä esittivät päivänvarjon ruusunvärisessä siimeksessä. Kuninkaan -valkoiset hampaat loistivat alituisessa hymyssä, Madamen mustat silmät -hehkuivat kuin kaksi kiiltokiveä monivivahteisen silkin heijastuksessa. - -Madame saapui hevosensa luo. Se oli upea andalusialainen tasajuoksija, -jonka pitkä häntä lakaisi maata, -- koko ruumiiltaan tahrattoman -valkoinen, ehkä hiukan raskas, mutta älykkään näköinen ja -hienopiirteinen pää ilmaisi arabialaista verta sopivimmassa suhteessa -sekaantuneeksi espanjalaiseen. Kun prinsessa tekeysi veltoksi -tavoittamaan jalustinta, sieppasi kuningas hänet syliinsä, niin että -Madamen käsivarsi joutui tulikehänä kuumentamaan avustajan kaulaa. -Peräytyessään ei Ludvig voinut olla huulillaan koskettamatta tuota -käsivartta, joka ei vetäytynyt pois. Kun sitten prinsessa oli kiittänyt -kuninkaallista tallimestariaan, nousivat kaikki hovimiehet satulaan -samalla hetkellä, naisten sovittautuessa vaunuihin. - -Kuningas ja Madame asettuivat sivulle, antaakseen kaleesien, -peitsimiesten ja kuriirien kulkea ohi. Vapautuessaan hovitapojen -painostuksesta monet nuoret ritarit päästivät hevosensa valtoimiksi ja -karauttivat vaunujen perään, joissa hovineidot istuivat viehkeinä kuin -Dianan seuraimmet, ja nauraen, lörpötellen ja hälisten loittoni tämä -vilkas nuoriso. Kuningas ja Madame antoivat hevostensa kulkea käyden. - -Hänen majesteettinsa ja prinsessan takana, mutta kunnioittavan matkan -päässä, tulivat vakavat hovimiehet tai ne, jotka halusivat pysytellä -kuninkaan tavattavissa ja näkyvissä; he hillitsivät kärsimättömien -hevostensa kulkua kuninkaan ja Madamen ratsujen mukaan ja antautuivat -siihen mieluisaan nautintoon, jota tuottaa hienostuneiden miesten -säädyllinen tapa epälukuisten ilkeiden letkautusten sievässä -sommittelussa lähimmäisensä tiliin. Pienissä varovissa naurahduksissa, -kohteliaan hillityssä hilpeydessä ei säästelty poissaolevaa -Monsieur-parkaa. Sensijaan sääliteltiin de Guichen kohtaloa, joka -todella olikin niin surkuteltava, että se herätti vilpitöntä osanottoa. -Sillävälin olivat sitten kuningas ja Madame saaneet hevosensa virmaan -kuntoon ja sataan kertaan toistettuaan kaikki, mitä heitä -puhutteluttavat hovimiehet heille sovittivat suuhun, he päästivät -ratsunsa pikku laukkaan, ja silloin lehtokäytävät syvällä metsässä -tömisivät koko ratsujoukon kavioiden kopseesta. Supatetut huomautukset, -luottamukselliset keskustelut, salamyhkäisellä äänenpainolla lausutut -vihjaukset muuttuivat remuavaksi huhuiluksi, ja naurun ja huudon hälinä -levisi koko kulkueeseen. Harakat ja hohkanärhet pakenivat kimakasti -kirkuen aaltoileviin holveihin, käki keskeytti yksitoikkoisen -valituksensa metsän uumenissa, peipposet ja tiaiset pyrähtelivät -parvina tiehensä, ja peurat, kauriit ja sarvaat loikkivat pelästyneinä -tiheikköjen suojaan. Ennen tätä joukkoa, joka laahuksen tavoin levitti -tielleen melua ja loistetta, ehti linnalle niin sanoaksemme sen oma -kaiku. Kuningas ja Madame ratsastivat kaupunkiin kaiken kansan -hurratessa. Prinsessa Henriette kiirehti etsimään puolisoaan. Hän -käsitti vaistomaisesti, että prinssi oli liian kauan jäänyt osattomaksi -hänen hauskuttelustaan. Ludvig läksi kuningattarien luo; hän tiesi -olevansa velvollinen hyvittämään näitä pitkästä poissaolostaan -- -toista etenkin. - -Mutta Madamea ei otettu vastaan Monsieurin asunnossa. Hänelle -vastattiin, että herttua nukkui. - -Ja sensijaan että olisi kohdannut aina hymyilevän Maria Teresian tapasi -kuningas parvekkeella äitinsä, joka oli pitänyt varalla hänen tuloaan -ja nyt kiirehti vastaan, tarttui hänen käteensä ja vei hänet luokseen. -Mitä he haastelivat tai oikeammin mitä leskikuningatar sanoi Ludvig -XIV:lle, sitä ei kellekään kerrottu. Mutta sen saattoi ympäristö -arvatakin kuninkaan äkäisestä katsannosta, jolloin hän puhelun -päätyttyä palasi äitinsä luota. - -Ja kun meidän asiamme on tulkita kaikkea ja ilmaista tulkitsemisemme -lukijalle, laiminlöisimme velvollisuutemme, jos jättäisimme hänet -tietämättömäksi tämän keskustelun tuloksesta, joka toivoaksemme -ilmeneekin riittävän selkeästi seuraavasta luvusta. - - - - -111. - -Perhospyynti. - - -Palatessaan huoneisiinsa, antaakseen muutamia määräyksiä ja kootakseen -ajatuksiaan, kuningas löysi pukeutumispöydältään pienen kirjelapun, -jonka käsiala näytti muunnetulta. - -Hän avasi sen ja luki: - -"Tulkaa pian, minulla on tuhat asiaa teille sanottavana." - -Ei ollut kylliksi kauan siitä, kun kuningas ja Madame olivat eronneet, -jotta nämä tuhat asiaa olisivat johtuneet niistä kolmestatuhannesta, -jotka he olivat toisilleen virkkaneet Valvinsin ja Fontainebleaun -välisellä tiellä. Kirjelmän sekavuus ja hätäisyys tuottikin kuninkaalle -paljon päänvaivaa. Suorittuaan hiukan ulkoasuaan hän lähti käymään -Madamen luona. Prinsessa ei ollut tahtonut näyttää odottavansa häntä, -vaan oli mennyt alas puutarhaan kaikkine naisineen. Kuullessaan Madamen -lähteneen huoneistaan kävelylle kuningas kokosi kaikki lähettyvillä -olevat hovimiehet ja käski heidän tulla mukanaan puutarhaan. - -Madame pyydysteli perhosia suurella auringonkukkain ja -värihernepensaiden reunustamalla ruohokentällä. Kääntyneenä selin -lehtimajaan ja katsellen rohkeimpien ja nuorimpien hovineitojensa -juoksentelua hän odotti hyvin kärsimättömästi kuningasta, jolle oli -tämän kohtauksen määrännyt. Useiden askelten narskuminen hiekalla sai -hänet kääntymään. Ludvig XIV oli avopäin; hän oli kepillään sivaltanut -maahan riikinkukko-perhosen, jonka herra de Saint-Aignan korjasi -nurmelta pökertyneenä. - -"Näette, Madame", virkkoi kuningas lähestyen, "että minäkin pyydän -teille perhosia. Messieurs", hän jatkoi seurueeseensa kääntyen, -"tuokoon nyt samoin jokainen näille naisille perhosen." - -Tämä merkitsi, että kaikkien tuli vetäytyä loitommalle. Siitä syntyi -varsin hullunkurinen näytelmä. Vanhat ja nuoret hovilaiset, pyylevät -herrasmiehet ja hoikat keikarit säntäsivät keppi pystyssä kaahaamaan -perhosia niin innokkaasti, että monet menettivät hattunsa hyökätessään -hosumaan myrttejä ja värihernepensaita kuin ne olisivat olleet -espanjalaisia. Kuningas tarjosi Madamelle kätensä ja valitsi -tähystyspaikaksi sammalkattoisen penkin; jonkun puutarhurin kaino nero -oli siinä sovittanut runollista haaveellisuutta ajan ankaraan kuosiin, -yrittäen silloisen tarhuritaidon kaavamaisuuteen mukailla paimenmajaa. -Tämä intialaisen krassin ja köynnösruusujen somistama katos suojasi -selkänojatonta penkkiä sillä tavoin, että katselijat saattoivat -eristettyinä ruohokentän keskellä nähdä kaikille tahoille ja pysyä -muiden näkyvissä, kenenkään kykenemättä lähestymään huomaamattomiksi -kuuntelijoiksi. Mieluisalta istuimelta, jolle kahdenkeskisen kohtauksen -harrastajat olivat sijoittuneet, kuningas antoi rohkaisevan viittauksen -pyydystäjille; sitten hän kääntyi ikäänkuin keskustelemaan Madamen -kanssa perhosesta, joka neulalla lävistettynä oli kiinnitetty hänen -hattuunsa. - -"Eikö meidän olekin hyvä puhella tässä?" kysyi hän. - -"On kyllä, sire, sillä minun tarvitsi saada teidät ainoaksi kuulijaksi, -mutta kaikkien näkyvissä pysyen." - -"Niin minunkin", vastasi Ludvig. - -"Kirjelappuni kaiketi ihmetytti teitä!" - -"Pelästytti! Mutta se, mitä minulla on teille sanottavaa, on vielä -tärkeämpää." - -"Eihän toki! Monsieur on sulkenut minulta ovensa." - -"Teiltä! Ja minkätähden?" - -"Ettekö sitä arvaa?" - -"Ah, madame, mutta silloinhan meillä molemmilla onkin sama asia -toisillemme kerrottavana!" - -"Mitä teille sitten on tapahtunut?" - -"Tahdotteko, että minä aloitan?" - -"Minä olenkin jo pahimman ilmaissut." - -"On siis minun vuoroni. Tietäkää, että saapuessani tapasin äitini, joka -vei minut huoneeseensa." - -"Oh, leskikuningatar!" virkahti Madame levottomana; "se kuulostaa -vakavalta." - -"Sitä se onkin. Hän, katsokaas... Mutta sallikaa minulle ensin pieni -johdanto." - -"Puhukaa, sire." - -"Eikö Monsieur ole koskaan puhunut teille minusta?" - -"Useinkin." - -"Eikö Monsieur ole koskaan maininnut mustasukkaisuudestaan?" - -"Oh, vielä useammin." - -"Minua kohtaan?" - -"Ei, vaan..." - -"Niin, minä tiedän, tarkoitatte Buckinghamia, de Guichea." - -"Aivan." - -"No niin, madame, nyt Monsieur on saanut päähänsä olla mustasukkainen -minusta." - -"Kas sitä!" äännähti prinsessa veitikkamaisesti hymyillen. - -"Ja kuitenkaan emme mielestäni koskaan ole antaneet aihetta..." - -"Emme koskaan! En ainakaan minä... Mutta miten olette saanut tietää -Monsieurin luulevaisuudesta?" - -"Äitini kuvaili minulle, miten Monsieur oli raivostuneena saapunut -hänen luokseen, lausuen katkeria valituksia teidän..." - -"Sanokaa, sanokaa vain." - -"Teidän keimailustanne. Monsieur näkyy tosiaan olevan taipuvainen -kohtuuttomaan epäluuloisuuteen." - -"Te olette kovin hyvä, sire." - -"Äitini rauhoitteli häntä; mutta Filip väitti, että häntä rauhoitellaan -liian usein ja että hän ei enää tahdo tyytyä siihen." - -"Eikö hänen olisi ollut parempi olla laisinkaan välittämättä?" - -"Sitä minäkin sanoin." - -"Eikö maailma olekin hirveän paha! Eivätkö siis edes lanko ja käly voi -haastella keskenään, etsiä huvitusta toistensa seurasta, aiheuttamatta -huomautuksia, epäluuloja? Sillä emmehän me, sire, tee väärin, -- siihen -ei meillä ole mitään halua?" - -Ja hän loi kuninkaaseen sellaisen ylpeän ja kiihoittavan silmäyksen, -joka voi sytyttää halujen hehkun kylmäkiskoisimpien ja viisaimpienkin -povessa. - -"Ei, se on totta", huokasi Ludvig. - -"Mutta teidän tulee tietää, sire, että jos tällaista jatkuu, täytyy -minun ryhtyä johonkin ratkaisevaan. Ensiksikin arvostelkaa te -käytöstämme: onko siinä mitään vikaa?" - -"Oh, tietysti seurustelemme kaikin puolin sopivasti." - -"Kun yhteisissä harrastuksissa usein joudumme olemaan kahden, niin -voisimme eksyä pahaankin; mutta olemmeko sitä tehneet?... Minulle te -olette veli, ette mitään enempää." - -Kuningas rypisti kulmiaan. Madame jatkoi: - -"Kätenne, joka usein kohtaa omani, ei aiheuta minulle niitä -vavahduksia, sitä liikutusta, jonka kerrotaan rakastavaisilla..." - -"Oi, riittää, riittää, minä pyydän!" huudahti kuningas rukoilevasti. -"Te olette säälimätön ja surmaatte minut." - -"Mitä sanottekaan!" - -"No... ilmoitattehan te suoraan, että te ette tunne mitään erityistä -ollessanne lähelläni." - -"Voi, sire... sitähän en sano... minun ystävyyteni..." - -"Henriette... riittää... pyydän vieläkin... Jos luulette minun olevan -marmoria kuten tekin, niin luopukaa siitä luulosta." - -"Minä en ymmärrä teitä." - -"Kas niin", voihkaisi kuningas luoden silmänsä alas; "siis meidän -kohtauksemme... kädenpuristuksemme... vaihtamamme silmäykset... -Anteeksi, anteeksi... niin, te olette oikeassa, ja minä tiedän, mitä -aiotte sanoa." - -Hän kätki päänsä käsiinsä. - -"Varokaa, sire", sanoi Madame nopeasti, "tuolla herra de Saint-Aignan -katselee teitä." - -"Se on totta!" huudahti Ludvig raivoissaan; "ei koskaan vapauden -varjoakaan, ei koskaan suhteitten vilpittömyyttä... Luulee saaneensa -ystävän, ja siinä onkin urkkija... ystävättären, ja puhutteleekin -vain... sisarta!" - -Madame oli vaiti, luoden katseensa alas. "Monsieur on mustasukkainen!" -jupisi hän kuvaamattoman suloisella ja tenhoavalla äänellä. - -"Haa!" huudahti kuningas äkkiä; "te olette oikeassa." - -"Käsitättehän aseman", jatkoi Henriette katsahtaen puhekumppaniinsa -sydäntä kuumentavasti; "te olette vapaa; teitä ei epäillä, teiltä ei -myrkytetä kaikkea koti-iloanne." - -"Ah, ette tiedä vielä mitään! Kuningatarhan on mustasukkainen!" - -"Maria Thérèsia?" - -"Hulluuteen asti. Tuo Monsieurin luulevaisuus onkin siitä virinnyt. -Kuningatar itki, valitteli äidilleni ja soimasi meitä näistä -kylpymatkoista, jotka minulle ovat niin ihania." - -"Ja minulle", tokaisi Madamen katse. - -"Äkkiä Monsieur kuunnellessaan eroitti sanan _baños_, jota kuningatar -hoki katkeralla äänellä; se selitti hänelle asian. Hän astui -kauhistuneena sisään, puuttui keskusteluun ja riiteli äitini kanssa -niin tuimasti, että äidin täytyi poistua. Te siis olette saanut -vaivaksenne luulevaisen aviomiehen, ja minä joudun alituiseen -katselemaan vääjäämättömänä ilmestyksenä mustasukkaisuuden aavetta -turvonneine silmineen, riutunein kasvoin ja suupielet kaameasti -vääristyneinä." - -"Kuningasparka!" kuiskasi Madame, silittäen Ludvigin kättä. Tämä -pidätti prinsessan käden, ja puristaakseen sitä katselijain -huomaamatta, jotka kärkkyivät uutisia valppaammin kuin perhosia ja -olivat ylen halukkaita oivaltamaan jotakin salamyhkäisyyttä tässä -kuninkaan ja kruununprinsessan kohtauksessa, Ludvig ojensi kuolevan -perhosen kälyänsä kohti: molemmat kumartuivat kuin laskeakseen sen -siipien tuhansia täpliä tai niillä kimaltelevia kultahiukkasia. Mutta -kumpikaan ei puhunut; heidän hiuksensa koskettivat toisiaan, heidän -hengityksensä yhtyi, heidän kätensä polttivat liittyneinä. Viisi -minuuttia kului siten. - - - - -112. - -Mitä perhosia pyytäessään saa. - - -Molemmat nuoret istuivat siten hetkisen kumartuneina molemminpuolisesti -heräävän rakkauden tunnossa, joka avaa monet umput kukkimaan -kaksikymmenvuotiasten sielunelämässä. Henriette katseli Ludvigia -sivulta. Hän oli niitä hyvin kehittyneitä luonteita, jotka voivat -samalla kertaa katsahtaa omaansa ja muiden sieluun. Hän näki Ludvigin -sydämen pohjalta rakkauden kuten taitava sukeltaja eroittaa meren -hiekalta helmen. Hän käsitti, että Ludvig epäröitsi, ehkä epäilikin, ja -että tätä hidasta tai pelokasta sydäntä oli työnnettävä eteenpäin. - -"No siis...?" kysyi hän katkaisten äänettömyyden. - -"Mitä tahdotte sanoa?" virkkoi Ludvig tovin odotettuaan. - -"Että minun on tietenkin palattava äsken tekemääni päätökseen." - -"Mihin päätökseen?" - -"Siihen, jonka jo olin alistanut teidän majesteetillenne." - -"Milloin?" - -"Ensi kertaa puhuessamme Monsieurin mustasukkaisuudesta." - -"Mitä silloin sanoittekaan?" kysyi Ludvig levottomana. - -"Ettekö sitä enää muista, sire?" - -"Voi, jos se on taaskin onnettomuus, tulee se kyllä mieleeni liiankin -pian!" - -"Se on onnettomuus vain minulle, sire", vastasi madame Henriette; -"mutta se on välttämätön onnettomuus." - -"Hyvä Jumala!" - -"Ja minä taivun siihen." - -"No, sanokaa, mikä se koettelemus on." - -"Ero!" - -"Oi, vieläkö puhutte siitä häijystä aikeesta?" - -"Minä vakuutan, sire, etten ole sitä tehnyt kiivaasti taistelematta -itseäni vastaan... Uskokaa minua, sire, minun täytyy palata -Englantiin." - -"Oi, ei koskaan, ei koskaan, minä en salli, että lähdette Ranskasta!" -huudahti kuningas. - -"Eikä kuitenkaan", virkkoi Madame teeskennellen lempeätä ja -surumielistä lujuutta, "mikään ole välttämättömämpää, sire, -- ja -lisäksi olen nyt varma siitä, että se on äitinne tahto." - -"Tahto!" kivahti kuningas. "Oi, rakas kälyseni, siinäpä lausuitte -merkillisen sanan minun kuullakseni!" - -"Mutta", vastasi madame Henriette hymyillen, "ettekö sitten ilomielin -noudata hyvän äidin tahtoa?" - -"Jo riittää, minä rukoilen; te raatelette sydäntäni." - -"Minäkö?" - -"Epäilemättä. Te puhutte tuosta lähdöstänne niin tyynesti..." - -"Minä en ole syntynyt onnelliseksi, sire", vastasi prinsessa -alakuloisesti, "ja varhaisesta nuoruudesta asti olen tottunut näkemään -rakkaimpien ajatusteni kohtaavan vastusta." - -"Puhutteko totta? Ja estääkö lähtönnekin jotakuta rakasta ajatusta -toteutumasta?" - -"Jos vastaisin myöntävästi, sire, niin kestäisittekö muka tämän -muutoksen kärsivällisemmin?" - -"Julmuri?" - -"Olkaa varuillanne, sire, meitä lähestytään." - -Kuningas katsahti ympärilleen. - -"Ei vielä", sanoi hän ja jatkoi Madameen kääntyen: "Katsokaahan, -Henriette, sensijaan että koettaisitte taistella Monsieurin -luulevaisuutta vastaan poistumisella, joka surmaisi minut..." Henriette -kohautti keveästi olkapäitään naisellisen uskomattomuuden merkiksi. -"Niin, joka surmaisi minut", toisti Ludvig, "sensijaan että pysyisitte -tuossa hankkeessa, eikö teidän mielikuvituksenne... tai pikemminkin -sydämenne keksisi mitään muuta?" - -"Ja mitä kykenisikään sydämeni keksimään, hyvä Jumala?" - -"No, sanokaahan, miten voi todistaa jollekulle, että hän on suotta -luulevainen?" - -"Ensiksikin, sire, olemalla antamatta hänelle mitään aihetta -mustasukkaisuuteen, -- siis rakastamalla vain häntä." - -"Oh, minä odotin parempaa." - -"Mitä niin?" - -"Odotin teidän vastaavan aivan yksinkertaisesti, että mustasukkaisia -tyynnytetään sen hellyyden salaamisella, jota tuntee heidän -epäilystensä herättäjää kohtaan." - -"Teeskenteleminen on vaikeata, sire." - -"Mutta voitettujen vaikeuksien kauttahan kaikkeen onneen päästään. Minä -puolestani vannon teille, että tarpeen vaatiessa todistan luulevaisteni -epäilykset vääriksi kohtelemalla teitä kuin kaikkia muita naisia." - -"Huono keino, heikko keino", sanoi nuori nainen pudistaen viehättävää -päätänsä. - -"Teistä on nyt kaikki huonoa, rakas Henriette", pahoitteli Ludvig -tyytymättömänä. "Te hylkäätte kaikki mitä ehdotan. Asettakaa siis edes -jotakin sijalle. No, miettikää vain. Luotan suuresti naisten -neuvokkuuteen. Keksikää te vuorostanne." - -"No niin, minä keksin seuraavaa. Otatteko kuunnellaksenne, sire?" - -"Vielä kysytte! Sananne ratkaisevat minulle hengen asiasta, ja te -kysytte, kuuntelenko!" - -"No, minä arvostelen asemaa itseni mukaan. Jos olisi kysymyksessä minun -mielipiteeni muuttaminen puolison suhtautumisesta toiseen naiseen, niin -yksi seikka ennen kaikkea rauhoittaisi siinä kohden mieltäni." - -"Mikä siis?" - -"Ensiksikin havainto, että hän ei välitä siitä naisesta." - -"Mutta juuri samaahan minä teille äsken neuvoin." - -"Vaikkakin, -- mutta täydellisesti varmistuakseni olisi tarpeellista, -että sitäpaitsi näkisin hänen välittävän jostakusta kolmannesta." - -"Ahaa, minä ymmärrän!" vastasi Ludvig hymyillen. "Mutta, rakas -Henriette, vaikka se keino onkin nokkela, se tuntuu armottomalta." - -"Miksi niin?" - -"Sellainen haavan parantaminen luulevaisen sielussa tuottaa hänelle -vamman sydämeen. Häneltä kyllä katoaa yksi pelko; mutta hän jää -sairaaksi, ja se on mielestäni pahempaa." - -"Kyllähän; mutta hän ei ainakaan yllätä, ei epäile todellista -vihollista, ei häiritse rakkautta. Hän kohdistaa kaiken tarmonsa -sellaiselle taholle, missä se ei tuota kellekään mitään vahinkoa. -Sanalla sanoen, sire, minun järjestelmäni, jota ihmeekseni näen teidän -vastustavan, tuottaa kylläkin tuskaa luulevaisille, mutta se on -hyödyllinen rakastaville. Kysynpä teiltä, sire, onko teitä itseänne -ehkä lukuunottamatta koskaan kenenkään mieleen juolahtanut säälitellä -luulevaisia? Eivätkö ne ole surkeita olioita, aina yhtä onnettomia -suotta kuin syystäkin? Mustasukkaisuuden aiheen poistaminen ei missään -tapauksessa paranna heidän vaivaansa. Se tauti itää mielikuvituksessa -ja on parantumaton kuten kaikki luulosairaudet. Muistanpa tässä, rakas -sire, erään ohjeen, jonka minulle antoi lääkäriparkani, oppinut ja -nerokas tohtori Dawley -- ellei veljeni pitäisi häntä välttämättömänä, -olisi hän nytkin luonani. 'Kun podette kahta kipua', sanoi hän, -'valitkaa niistä se, joka häiritsee teitä vähemmän; silloin annan -teidän sen pitää, sillä se on totisesti aivan tarpeellinen -onnistuakseni parantamaan toisen.'" - -"Hyvin sanottu, hyvin arvosteltu, rakas Henriette", myönsi kuningas -hymyillen. - -"Meillä on taitavia miehiä Lontoossa, sire." - -"Ja ne taitavat miehet kasvattavat hurmaavia oppilaita; tuo Daley, -Darley... mikä hänen nimensä olikaan?" - -"Dawley." - -"Hyvä, huomisesta alkaen hän saakoon minulta eläkkeen tästä -mietelmästään. Aloittakaakin siis nyt te, Henriette, valitsemalla -pienempi vastuksistanne. Te ette vastaa, te hymyilette; minä arvaan, -että vähäisempi kiusanne on oleskelu Ranskanmaalla, eikö niin? Minä -jätän teille sen pahan, ja ryhtyäkseni toisen taudin parantamiseen -tahdon heti tästä päivästä etsiä eksytyksen välinettä meitä -ahdistelevien mustasukkaisten silmänlumeiksi." - -"Sh, tällä kertaa varmasti tullaan tänne!" virkkoi Madame, ja hän -kumartui poimimaan talvikin rehevästä ruohikosta. Hän oli oikeassa, -sillä äkkiä syöksähti kunnaan laelta parvi nuoria naisia, joita ritarit -seurasivat. Rynnäkön aiheutti komea viinitarhakorento, jonka etusiivet -muistuttivat kissapöllön höyheniä ja takimmaiset ruusun terälehtiä. -Tämä suurenmoinen löytö oli joutunut neiti de Tonnay-Charenten -saaliiksi, ja hän näytteli sitä ylpeänä kilpailijattarilleen, jotka -eivät olleet onnistuneet pyydystyksessään yhtä hyvin. Perhospyynnin -kuningatar istahti parinkymmenen askeleen päähän Ludvigin ja Madamen -penkistä, nojautui uhkeata, muratin kiertämää tammea vasten ja lävisti -perhosen pitkän keppinsä kärkeen. - -Neiti de Tonnay-Charente oli hyvin kaunis, ja sentähden herrat -jättivätkin toiset naiset, rientäen piiriin hänen ympärilleen muka -onnitellakseen häntä näppäryydestään. Kuningas ja prinsessa katselivat -hiukan karsaasti tätä näytelmää, niinkuin toisen ikäkauden henkilöt -väliin häiriytyvät lapsukaisten leikin hälinästä. - -"Noilla on hauskaa", sanoi kuningas. - -"On todellakin, sire; olen aina huomannut rattoisuutta siellä, missä on -nuoruutta ja kauneutta." - -"Mitä sanotte neiti de Tonnay-Charentesta?" kysyi kuningas. - -"Minusta hän on hieman liian vaaleaverinen", vastasi Madame, tarttuen -ensi iskulla siihen ainoaan vikaan, jota voitiin mainita vastaisen -markiisitar Montespanin melkein täydellisessä kauneudessa. - -"Vaaleahko kyllä, mutta peräti sievältä hän minusta silti näyttää." - -"Niinkö teistä tuntuu, sire?" - -"Ehdottomasti." - -"No, se on sitten minunkin arvostelmani." - -"Ja hän viehättääkin koko seuruetta, kuten näette." - -"Oh, kyllä niin: ihailijoita liehuu hänen ympärillään. Jos perhosten -asemesta olisimme pyytämässä armastelijoita, niin voisimme hänen -lähistöltään suorastaan vetää nuottaa." - -"Mitähän sanottaisiin, Henriette, jos kuningas lyöttäytyisi noiden -ihailijain joukkoon, luoden katseensa sinne päin? Vieläköhän oltaisiin -toisella taholla mustasukkaisia?" - -"Hm, sire, neiti de Tonnay-Charente on hyvin tehokas lääke", virkkoi -Madame huoahtaen; "hän varmasti parantaisi luulevaisen miehen, mutta -voisi samalla luoda luulevaisen naisen lisää." - -"Henriette! Henriette!" huudahti Ludvig; "te saatatte minut -riemastuksiin! Niin, niin, te olette oikeassa, neiti de Tonnay-Charente -on liian kaunis viitaksi." - -"Kuninkaan viitan tuleekin olla kaunis", virkkoi prinsessa hymyillen. - -"Mutta suositatteko te sitä minulle?" kysyi Ludvig. - -"Oh, minä, mitäpä sanoisinkaan, sire? Sellainen suositus olisi samaa -kuin aseen antaminen teille itseäni vastaan! Olisi hulluutta tai -ylpeyttä neuvoa teitä ottamaan valherakkauden sankarittareksi kauniimpi -nainen kuin se, jota kohtaan väitätte tuntevanne todellista rakkautta." - -Kuningas etsi kädellään Madamen kättä, katseellaan tämän katsetta; -sitten hän sammalsi muutamia peräti helliä sanoja, mutta lausui ne niin -hiljaisesti, että historiankirjoittaja, jonka pitäisi kaikki kuulla, -jäi niistä osattomaksi. Ääneen hän lisäsi: - -"No niin, valitkaa itse se neitonen, jonka on parannettava -mustasukkaisemme. Hänelle uhraan kaiken ulkonaisen harrastukseni, -huomaavaisuuteni, aikani, mikäli valtion asioilta riittää; hän, -Henrietteni, saa vastaanottaa kukkasen, jonka teille poimin, kuulla -hellät ajatukset, joita minussa herätätte, -- hänelle osoitan katseen, -jota en uskalla teihin kohottaa ja jonka pitäisi havahduttaa teidät -huolettomuudestanne. Mutta valitkaa hyvin, jotta tahtoessani ajatella -häntä, tarjotessani hänelle sormieni taittaman ruusun, en tuntisi -itseäni teidän voittamaksenne ja jotta silmä, käsi ja huulet eivät heti -palaisi luoksenne silläkin uhalla, että koko maailma arvaisi -salaisuuteni." - -Näiden sanojen tulviessa rakkauden virtana kuninkaan huulilta kuunteli -Madame punastuen, sykähtelevin sydämin, onnellisena, ylpeänä, -huumaantuneena. Hän ei osannut vastata mitään; hänen kunnianhimonsa ja -suosionhalunsa olivat tyydytetyt. - -"Minä suostun", sanoi hän kohottaen jälleen kauniit silmänsä, "mutta en -aivan siten kuin te haluaisitte; kaikki se suitsutus, jota tahdotte -polttaa toisen jumalattaren alttarilla, pyrkii joka tapauksessa -tekemään minut mustasukkaiseksi, ja minä haluan, että tunteenne minua -kohtaan säilyvät menettämättä rahtuakaan lämmöstään. Teidän -kuninkaallisella luvallanne, sire, siis valitsen sen, joka nähdäkseni -vähimmin voi saada sijaa ajatuksissanne, jotta kuvani pysyy eheänä -sielussanne." - -"Uhkauksenne panisi minut vapisemaan", virkkoi kuningas, "mutta onneksi -olemme tässä kohden olleet varovaisia: teidän seurueestanne kuten -omastakin ympäristöstäni olisi vaikea löytää vastenmielisiä kasvoja." - -Kuninkaan puhuessa oli Madame noussut tähystämään koko ruohokenttää, ja -seikkaperäisen ja äänettömän tutkimuksen jälkeen hän kutsui kuningasta. - -"Katsokaahan, sire", sanoi hän, "näettekö tuolla mäen rinteellä tuuhean -lumipallopensaan lähellä tuota takimmaista kaunotarta, joka kävelee -yksinään pää kumarassa ja käsivarret riipuksissa ikäänkuin etsien -jotakin kukkanurmikolta kuten kaikki ajatuksiinsa vaipuneet ihmiset?" - -"Neiti de ja Vallière?" kysäisi kuningas. - -"Niin." - -"Eikö hän sovi teille, sire?" - -"Mutta katsokaa toki sitä lapsiraukkaa, -- hän on laiha, melkein -näivettynyt!" - -"No, olenko minä sitten lihava?" - -"Mutta hän on kamalan surullinen!" - -"Hän soveltuu vastakohdaksi minulle, jota syytetään liiasta -hilpeydestä." - -"Mutta hän ontuu!" - -"Niinkö luulette?" - -"Ihan varmaan. Näettehän, että hän on päästänyt kaikki ohitseen, jotta -hänen vikaansa ei huomattaisi." - -"No, sittenpä hän ei juokse niin virmasti kuin Dafne eikä pääse pakoon -Apollolta." - -"Henriette! Henriette!" huudahti kuningas nyreästi; "te olette tosiaan -etsinyt minulle hovineitosistanne virheellisimmän." - -"Niin, mutta hän on hovineitojani, -- ottakaa se huomioon." - -"Kyllä, mutta mitä tahdotte sillä sanoa?" - -"Käydäksenne tätä uutta sulotarta katsomassa ette voi olla tulematta -minun huoneisiini; ja kun sopivaisuus kieltää teitä erityisesti -osoittamasta sydämenne hehkua jumalattarellenne, niin teidän on pakko -tapailla häntä minun seurassani, puhutella minua hänelle haastaessanne. -Tahdon kertakaikkiaan sanoa, että mustasukkaiset ovat silloin väärässä, -jos luulevat teidän saapuvan luokseni minun tähteni, kun te tulettekin -sinne tapaamaan neiti de la Vallièrea." - -"Joka ontuu." - -"Juuri hiukan." - -"Joka ei koskaan avaa suutansa." - -"Mutta avatessaan näyttää mitä ihanimman hammasrivin." - -"Joka kelpaisi malliksi luurankojen tutkijoille." - -"Teidän suosionne saa hänet vaurastumaan." - -"Henriette!" - -"Mutta jätittehän te asian minun huostaani?" - -"Ah, niin!" - -"No, minä olen tehnyt valintani; vaadin teitä hyväksymään sen. -Alistukaa sopimukseemme." - -"Oh, minä antautuisin vaikka raivottaren kiusattavaksi, jos sitä -vaatisitte." - -"La Vallière on säveä kuin lammas; älkää pelätkö, että hän koskaan -sanoo teitä vastaan, kun vakuutatte rakastavanne häntä." - -Ja Madame purskahti nauruun. - -"Te ette nähtävästi pelkää, että sanon hänelle liikoja!" - -"Siihen olisi minulla kyllä oikeus." - -"Olkoon menneeksi." - -"Sopimus on siis tehty?" - -"Allekirjoitettu." - -"Te säilytätte minulle veljen ystävyyden, veljen huomaavaisuuden, -kuninkaan lemmellisyyden?" - -"Minä säilytän teille sydämen, joka sykkii vain teitä varten." - -"No hyvä; ja uskotteko tulevaisuuden täten turvatuksi?" - -"Niin toivon." - -"Lakanneeko äitinne pitämästä minua vihollisenaan?" - -"Varmasti." - -"Ja Maria Thérèsia puhumasta espanjankieltä Monsieurin kuullen, jota -vieraskieliset keskustelut kauhistavat, hän kun aina luulee tulevansa -siten panetelluksi?" - -"Voi, onko hän väärässä?" kuiskasi kuningas hellästi. - -"Ja lopuksi", virkkoi prinsessa, "syytettäneenkö kuningasta enää -laittomien lemmensuhteiden tavoittamisesta, kun todellisesti emme tunne -toisiamme kohtaan muuta kuin kaikista sivuajatuksista puhdasta -myötätuntoa?" - -"Ei, ei", änkytti kuningas. "Mutta johdutaan kyllä sanomaan muuta." - -"Ja mitä siis, sire? Emmekö tosiaan koskaan saa olla rauhassa!" - -"Varmastikin sanotaan", selitti kuningas, "että minulla on kovin huono -maku; mutta mitäpä merkitsee minun turhamaisuuteni teidän -mielenrauhanne rinnalla?" - -"Minun kunniani, sire, ja perheemme kunnian rinnalla, tarkoittanette. -Älkää muuten olkokaan niin kerkeä pahastumaan la Vallièresta; hän on -tosin hieman nilkku, mutta häneltä ei puutu hyvää järkevyyttä. Ja -muuttuuhan sitäpaitsi kaikki kullaksi kuninkaan kosketuksesta." - -"Olkaa ainakin varma kiitollisuudestani, madame; te olisitte voinut -antaa minun paljon kalliimminkin maksaa jäämisestänne Ranskaan." - -"Nyt tänne tullaan, sire. Vielä viimeinen sana: te olette varovainen ja -viisas, sire, mutta tässä teidän täytyykin täysin määrin käyttää niitä -avujanne." - -"No", huudahti Ludvig hymyillen, "tästä illasta alan esittää osaani, ja -saatte nähdä, kykenenkö näyttelemään ihanteellisuutta. Illemmalla -lähdemme suurelle kävelyretkelle metsään, ja onhan meillä balettikin -kello kymmeneltä." - -"Nytkö jo?" - -"Mutta minun rakkauteni liekki leimahtaa tänä samana iltana -korkeammalle kuin ilotulitukset, loistaa kirkkaammin kuin ystävämme -Colbertin sainiot; se huikaisee hehkullaan kuningatarten ja Monsieurin -silmät." - -"Olkaa varuillanne, sire, olkaa varuillanne!" - -"Voi hyväinen, mitä olen tehnytkään?" - -"Minun täytyy tosiaan peruuttaa äskeinen ylistykseni... Tekö -varovainen, tekö viisas, kuten pääsin kiittämästä?... Mutta tehän -aloitatte tavattomalla hulluttelulla! Noinko intohimo syttyy, -- -silmänräpäyksessä kuin tulisoihtu? Lankeeko teidänlaisenne valtias -ilman mitään valmistelua la Vallièren kaltaisen tyttösen jalkojen -juureen?" - -"Oi, Henriette, Henriette, Henriette, tämähän on luonnotonta, emme ole -vielä alottaneet taistelua, kun te jo kytkette minut kammitsaan!" - -"Sitä en tee, mutta minä palautan teidät järjellisiin ajatuksiin. -Virittäkää liekkinne vähitellen, antamatta sen leimahtaa yhtäkkiä. -Jupiter jyristää ja iskee salamaa ennen kuin hän sytyttää palatsit -tuleen. Kaikella on johdantonsa. Jos kuumenette noin rutosti, niin -kukaan ei usko teidän mieltymystänne, vaan kaikki pitävät teitä -hupsuna. Saattaisivat vielä oivaltaa koko kujeen. Ihmiset ovat -toisinaan vähemmän typeriä kuin miltä näyttävät." - -Kuninkaan täytyi myöntää, että Madame oli laajatietoinen kuin enkeli ja -ovela kuin paholainen. Hän kumarsi. - -"Hyvä, olkoon niin", sanoi hän; "otan miettiäkseni -hyökkäyssuunnitelmaa. Sotapäälliköt, esimerkiksi Condé-serkkuni, -riutuvat strateegisten karttojensa ääressä ennen kuin siirtävät -ainoatakaan niistä noppasista, joita nimitetään armeijakunniksi; mutta -minä määrään tuotapikaa koko sotaretkelle selvät pääpiirteet. Tiedätte, -että Hellyyden rajaseutu on jaoiteltu monenlaisiin osiin. No, minä -pysähdyn Huomaavaisuuksien syrjäkylään Lemmenkirjeitten metsämökkiin, -ennen kuin teen käännökseni Näkyväisen Rakkauden valtatielle. Suunta on -hyvin viitoitettu, tiedättehän, ja neiti de Scudéry-parka[56] ei -varmaankaan anna minulle anteeksi, että täten poltan hänen -muonavarastonsa." - -"Olemmepa päässeet jälleen oikealle tolalle, sire. Sallitteko nyt, että -eroamme?" - -"Voi, täytyy kaiketi, sillä meidäthän eroitetaan." - -"Niin", virkahti madame Henriette, "tässä tosiaan tuodaan meille neiti -de Tonnay-Charenten loistokorentoa, ja oikein torvella toitottaen, -niinkuin suurilla metsästäjillä on tapana." - -"Asia on siis lopullisesti sovittu: tänä iltana kävelyretkellä -ollessamme pujahdan metsään, tavatakseni la Vallièren ilman teitä..." - -"Niin, minä kyllä otan huolekseni, että hän joutuu erilleen muista." - -"Oivallista! Saarran hänet siten kumppaniensa keskeltä ja sinkautan -ensimmäisen vasaman." - -"Ampukaa taitavasti", varoitti Madame hymyillen, "älkää sivulle -sydämestä." - -Ja prinsessa sanoi kuninkaalle hyvästi, lähtien hilpeätä joukkoa -vastaan, joka riemusaatossa kantoi metsästyksen kuningattareksi -korotettua hovineitoa monin juhlamenoin ja kaikkien kurkkujen -koettaessa parhaansa mukaan jäljitellä kunniasoiton torventoitotusta. - - - -113. - -Vuodenaikojen tanssikuvaelma. - - -Kello viiden tienoissa noustuaan päivällispöydästä kuningas meni -työhuoneeseensa, missä vaatturit odottivat häntä koetellakseen -viimeisen kerran sitä kuuluisaa Kevään pukua, jonka sommitteleminen oli -vaatinut ylettömästi mielikuvitusta ja päänvaivaa hovin piirtäjiltä ja -koristetaiteilijoilta. Itse balettiin oli jo jokainen osanottaja -harjoitellut kuntoon esiintymistapansa ja tanssiaskeleensa. Mutta -kuningas oli päättänyt toimittaa tämän tanssikuvaelman esitetyksi -yllätyksenä. Selvittyään juhla-asuaan koskeneesta neuvottelusta hän -kutsutti luokseen molemmat juhlamenojen ohjaajat, Villeroyn ja -Saint-Aignanin. Nämä selittivät, että oltiin valmiita aloittamaan -milloin vain saataisiin määräys, mutta tämä tietenkin edellytti -kaunista iltaruskoa ja selkeätä yötä. - -Kuningas avasi ikkunan; auringon kultahohde tulvi taivaanrannalta -metsän aukeamista, ja lumivalkoisena näyttäysi jo kuu taivaalla. Ei -karettakaan näkynyt lammikon vihreässä kalvossa; itse joutsenetkin -lepäsivät kokoonlasketuin siivin kuin alukset ankkurissa ja näyttivät -tenhoutuneilta ihanan illan lenseydestä, veden raikkaudesta ja luonnon -rauhaisasta hiljaisuudesta. Tätä viehättävää näkyä ihasteltuaan -kuningas antoi hovimestariensa haluaman määräyksen. Ja jotta se -voitaisiin toteuttaa oikein kuninkaallisesti Ludvig asetti heidän -vastattavakseen vielä tärkeän kysymyksen: - -"Onko teillä käyttövaroja?" - -"Olemme sopineet herra Colbertin kanssa, sire", vastasi Saint-Aignan. - -"Ahaa, hyvä on." - -"Niin, sire, ja herra Colbert ilmoitti saapuvansa teidän majesteettinne -puheille heti kun teidän majesteettinne lausuisi tahtovanne juhlan -alkavaksi." - -"Tulkoon hän siis nyt." - -Tuskin oli kuningas lausunut Colbertin nimen, kun hän ilmestyikin -huoneeseen ikäänkuin olisi ovella kuunnellut keskustelua. - -"Kah, parahiksi, herra Colbert", tervehti Ludvig. "Menkää siis -paikoillenne, hyvät herrat!" - -Saint-Aignan ja Villeroy poistuivat. Kuningas istuutui lepotuoliin -ikkunan luo. - -"Balettini esitetään tänä iltana, herra Colbert", aloitti hän. -"Huomenna minun on siis maksettava ne laskut, sire?" - -"Kuinka niin?" - -"Olen luvannut tanssitarpeiden toimittajille suorittaa heidän tilinsä -baletti-illan jälkeisenä päivänä." - -"No, kun olette luvannut, herra Colbert niin maksakaakin." - -"Hyvä on, sire; mutta maksuun, kuten herra de Lesdiguières sanoi, -tarvitaan rahaa." - -"Mitä! Eikö herra Fouquetin lupaamia neljää miljoonaa olekaan -lähetetty? Olen unohtanut pyytää teiltä selostusta raha-asioistamme." - -"Kyllä ne sovittuun aikaan luovutettiin teidän majesteettinne -rahastoon." - -"No?" - -"Niin, sire, värilliset lasilyhdyt, ilotulitukset, musiikki ja keittiöt -ovat viikossa nielleet ne miljoonat." - -"Kaikki neljä?" - -"Viimeistä penniä myöten. Joka kerta kun teidän majesteettinne on -määrännyt ison kanavan rannat valaistaviksi, on siinä poltettu saman -verran öljyä kuin lammikossamme on vettä." - -"Hyvä, hyvä, herra Colbert. Teillä ei siis enää ole rahaa?" - -"Ei kyllä minulla, mutta onhan herra Fouquetilla", ja Colbertin kasvoja -kirkasti inha ilahdus. - -"Mitä tarkoitatte?" kysyi Ludvig. - -"Olemme jo antaneet hra Fouquetin siirtää käsikassaamme kuusi -miljoonaa, sire. Hän luovutti ne niin auliisti, että näki hänen olevan -valmis tarpeen tullen toimittamaan lisääkin. Tänään on tarvis; hänen on -siis ryhdyttävä jälleen lukemaan rahoja koolle." - -Kuningas rypisti silmäkulmiaan. - -"Herra Colbert", lausui hän korostaen rahastonhoitajansa nimeä, -"sillä tavoin en ole tarkoittanut. En tahdo käyttää palvelijaani -kohtaan painostusta, joka rasittaisi häntä ja haittaisi hänen -virkatoimintaansa. Herra Fouquet on lyhyessä ajassa toimittanut -käyttövaroiksemme kuusi miljoonaa, -- se on varsin suuri summa." - -Colbert kalpeni. - -"Tähän tapaan ei teidän majesteettinne kuitenkaan puhunut joku aika -sitten", hän virkahti, "kun esimerkiksi saatiin tietoon Belle-Islen -hanke." - -"Enpä kyllä, herra Colbert." - -"Mitään ei ole siitä saakka muuttunut, parempaan päin ainakaan." - -"Minun ajatuksissani on tapahtunut muutos, monsieur." - -"Mitä, sire, -- eikö teidän majesteettinne enää usko, että -suunniteltiin salajuonia?" - -"Se on minun asiani, herra apulaisintendentti, ja olen teille jo -sanonut, että aion sen itse hoitaakin." - -"Minulla on siis ollut onnettomuus joutua teidän majesteettinne -epäsuosioon, näen", sopersi Colbert vapisten raivosta ja pelosta. - -"Ei suinkaan; olen päin vastoin hyvin tyytyväinen teihin." - -"Kah, sire", huomautti ministeri omaksuen taitavan suorasukaisuuden -sävyn, jonka tiesi vaikuttavan Ludvigiin, "mitä hyödyttää teidän -majesteettinne tyytyväisyys, jos en enää ole teille hyödyllinen?" - -"Varaan palveluksenne otollisempaan tilaisuuteen, ja uskokaa minua, se -on silloin vain tehokkaampaa." - -"Mitä teidän majesteettinne siis päättää tässä tilanteessa?" - -"Te tarvitsette rahaa, herra Colbert?" - -"Seitsemänsataatuhatta livreä, sire." - -"Te saatte minun yksityisestä rahastostani." - -Colbert kumarsi. - -"Ja koska minusta tuntuu", jatkoi kuningas, "että teidän olisi vaikea -säästäväisyydestänne huolimatta suoriutua siksi vähäisellä erällä -menoista, joita toimitan vastattaviksenne, kirjoitankin teille kolmen -miljoonan livren osoituksen." - -Kuningas otti kynän ja täytti heti lupauksensa. Ojentaen sitten paperin -Colbertille hän lopetti: "Olkaa huoletta, herra Colbert, -- laatimani -toimintaohje on kuninkaan suunnitelma." - -Hän lausui nuo sanat niin ylvään majesteetillisesti kuin nuori -kuningas osasi tarpeen tullen esiintyä, ja antoi Colbertin mennä, -neuvotellakseen vieläkin vaatturien kanssa. - -Kuninkaan antama määräys oli jo koko Fontainebleaun tiedossa; oli -kuultu hänen majesteettinsa koettavan pukuansa ja ilmoittaneen tämän -illan suotuisaksi baletin esittämiseen. Kulovalkean tavoin levitessään -tämä uutinen taipaleellaan elvytti roihuamaan kaiken keimailun, kaikki -halut, kaikki hupsut kunnianhimon pyyteet. Tuossa tuokiossa ja -ikäänkuin taikavoimalla saatiin keikarien ja vallasnaisten -ylimääräiseksi palveluskunnaksi jokainoa sielu, ken kykeni pitelemään -neulaa, kaikki, jotka osasivat eroittaa takin housuista, kuten Molière -sanoo. - -Kuningas suoriutui pukeutumisestaan kello yhdeksäksi; hän näyttäysi -avovaunuissa, jotka oli koristettu lehvillä ja kukkasilla. -Kuningattaret olivat asettuneet muhkealle korokkeelle lammikon rantaan, -jonne oli järjestetty ihmeellisen aistikas katsomoala ja näyttämö. -Viidessä tunnissa olivat puutyön tekijät kyhänneet kokoon kaikki, mitä -täksi teatteriksi tarvittiin; verhoilijat olivat kattaneet puuseinät ja -päällystäneet istuimet, ja ikäänkuin loihtusauvan iskusta oli tuhannen -kättä keskinäisessä auttelussa rakentanut tämän laitoksen aukiolle -musiikin säestyksellä, sillaikaa kun ilotulittajat jo valaisivat -teatteria ja lammenrantoja epälukuisilla sainioilla. - -Koska pilvetön taivas tähdittyi eikä tuuheissa lehdoissa kuulunut -tuulen henkäystäkään, ikäänkuin itse luonto olisi asettunut suopeaksi -ruhtinaalliselle oikulle, jätettiin näyttämön tausta avoimeksi. Puita -esittävien sivukulissien takana nähtiin niin ollen ihana tähtitaivas, -keinotekoisia valolähteitä heijasteleva vedenkalvo ja pyöreälatvaisten -puuryhmien sinertävät hahmot. Kuninkaan saapuessa paikalle oli koko -katsomo täynnä ja esiintyi niin loistavana näkynä, että jalokivien ja -kullan kimaltelusta ei voinut ensi silmäyksellä eroittaa ainoatakaan -yksilöä. Vähitellen, silmän tottuessa hohteeseen, esittäysi toinen -toistansa ihanampi katseltava niinkuin iltataivaalle tähdet -tuikahtelevat. - -Näyttämö esitti lehtoa, jossa hyppeli pukinsorkillaan muutamia fauneja -siellä täällä. Näkyviin ilmestyi sinipiika, kiihdyttäen heidät -takaa-ajoon; toisia parveili hätyytetyn puolustajiksi, ja esiintyjät -kävivät kiistasille tanssien. Äkkiä piti Kevään tulla koko hovinsa -kanssa palauttamaan järjestystä ja rauhaa. Mahtavan hallitsijansa -jäljessä oli sitten alkuaineiden ja jumalaistaruston toisarvoisten -voimien riennettävä tamineinensa. Muiden "vuodenaikojen" tuli yhtyä -Kevääseen, muodostaakseen hänen kanssaan katrillin, joka tanssittaisiin -imartelevan lausuntarunon selittämänä; sen musiikki kuvasi maalaisiloja -oboeiden, huilujen ja viulujen sävelillä. - -Kuningas oli jo astunut näyttämölle suosionmyrskyn tervehtimänä. -Hänellä oli yllään kukikas tunika, joka ei ollenkaan vaikuttanut -raskaalta, vaan päin vastoin sai paremmin näkyviin hänen solakan ja -hyvinmuodostuneen vartalonsa. Hänen säärensä olivat hovin siroimpia ja -esittäysivät nyt edullisesti ihonkarvaisissa sukissa, joiden silkki oli -niin hienoa ja kuulakasta, että niitä ei voinut hipiästä eroittaakaan, -ja pienissä jaloissa oli mitä siroimmat heleän sinipunervat atlaskengät -kukka- ja lehväruusukkeisina. Yläruumis vastasi alaosaa: kauniit -kiharat aaltoilivat raikkaiden kasvojen ympärillä, ja näitä elvyttivät -myöskin sievät sinisilmät loisteellaan, joka suloisesti kuumensi -sydämiä, samalla kun halukkaat huulet alinomaa vetäysivät viehkeään -hymyyn. Sellainen oli hiljakkoin itsenäisyytensä saavuttanut ruhtinas, -ja tänä iltana häntä olisi syystä voinut sanoa kaiken rakkauden -kuninkaaksi. Hänen kepeässä käynnissään ihan kuin olisi jumalallista -majesteettisuutta ilmennyt; hän ei tanssinut, vaan liiteli -permantopalkeilla. Hänen esiintymisensä herätti näin ollen aivan -tavatonta mieltymystä. - -Prinsessa Henriette oli puettu pitkään kauhtanaan, läpinäkyvään ja -keveään kuin näppärien mechelnittärien hienoimmat harsokankaat, niin -että pyöreä polvi tosiaan kuvastui sen poimuissa. Silkkikengissään hän -säihkyvänä lähestyi bacchantinnainsa saattelemana ja oli jo saapunut -sille paikalle, joka oli määrätty hänen tanssiosalleen, kun kreivi de -Saint-Aignan alkoi hätäisesti tunkeutua joukon läpi häntä tai -kuningasta kohti. Suosionosoituksia kesti niin kauan, että kreivi sai -tilaisuuden puhutella kuningasta, joka oli jäänyt varpailleen -seisomaan. - -"Mitä nyt, Saint-Aignan?" äännähti Kevät. - -"Hyvä Jumala, sire", vastasi hovimies ihan kalpeana, "on sattunut niin -hullusti, että teidän majesteettinne ei muistanutkaan Hedelmien -tanssia." - -"Kyllä; se on peruutettu." - -"Ei, sire, teidän majesteettinne ei ole antanut siitä nimenomaista -määräystä, ja soittokunta on säilyttänyt sen." - -"Sepä nyt kiusallista!" jupisi kuningas. "Sitä tanssia ei voi esittää, -kun kerran herra de Guiche on poissa. Se on jätettävä silleen." - -"Voi, sire, neljännestunti soittoa ilman tanssia vaikuttaa niin -jäähdyttävästi, että koko baletti menee pilalle." - -"Mutta, kreivi, en sitten..." - -"Ja pahinta ei tässä olekaan se, sillä lopultakin orkesteri vielä -jotenkuten voisi typistää sävelistönsä, jos kävisi välttämättömäksi; -mutta..." - -"Mutta mitä?" - -"Kreivi de Guiche on täällä." - -"Täällä?" toisti kuningas kulmakarvojaan kohauttaen; "täällä?... -Oletteko varma siitä?..." - -"Täydessä balettiasussaan, sire." - -Kuningas tunsi punehduksen nousevan poskipäihinsä. "Teidän on täytynyt -erehtyä", sanoi hän. - -"Niin vähän, sire, että jos teidän majesteettinne katsahtaa oikealle, -näette kreivin odottavan." - -Ludvig käännähti tälle suunnalle ja tosiaankin näki de Guichen siellä -loistokkaassa Vertumnus-puvussaan odottavan hänen silmäystänsä, -saadakseen puhutella häntä. Jätämme taitavampain tehtäväksi kuvata -kuninkaan hämmästystä, Orléansin herttuan seuhtomista aitiossaan, -katsomon supinaa ja päänpudistuksia, Madamen omituista hätkähdystä, kun -hän aivan vastoin arveluansa näki miehen, jolle alkuperäisen -suunnitelman mukaan kuului hänen tanssikumppaninsa osa, hänen -esiintyessään Pomonana. - -Kuningas jäi seisomaan avosuin, tuijottaen kreiviin. Tämä lähestyi ja -virkkoi kunnioittavasti kumartaen: - -"Sire, teidän majesteettinne nöyrin palvelija tulee täten suorittamaan -tehtäväänsä tänä päivänä niinkuin hän on ollut taistelupäivinäkin -paikallaan. Jos Hedelmäin tanssi jäisi pois, niin teidän majesteettinne -menettäisi baletin viehättävimmän kohtauksen, jossa kuninkaan kauneus, -taito ja soreus saavat parhaan esiintymistilaisuuden. Sellaista -vahinkoa en ole voinut ottaa vastuulleni; olen jättänyt -vuokratilalliseni, rientäen ruhtinaani avuksi." - -Sanat sattuivat harkitun kaunopuheisina ja luontevasti lausuttuina -kuninkaan korvaan. Häntä miellytti kreivin imartelu yhtä paljon kuin -ihmetytti hänen rohkeutensa. Hän tyytyi vastaamaan; "En ollut kutsunut -teitä takaisin, kreivi." - -"Mutta teidän majesteettinne ei myöskään ollut käskenyt minun jäädä." - -Kuningas tunsi ajan käyvän täpäräksi. Jatkuessaan tämä kohtaus olisi -tuotapikaa saanut kaikki sekaannuksiin, ja yksi ainoakin varjokohta -olisi auttamattomasti tärvellyt koko kuvaelman. Hänen sydämensä oli -sitäpaitsi ehtinyt rauhoittua, ja Madamen kaunopuheisista silmistä hän -luki uuden näkökohdan: "Koska te herätätte mustasukkaisuutta, niin -jakakaa luulevaisuus; ken epäilee kahta kilpailijaa, hän ei epäile -ketään!" Tällä nokkelalla katsantokannallaan Madame ratkaisi aseman. -Kuningas hymyili de Guichelle, joka ei ymmärtänyt sanaakaan -Henriette-prinsessan mykästä puheesta, vaan näki ainoastaan, että tämä -koetti olla katsomatta häneen. Kreivi luuli kuitenkin voivansa -päätellä, että hän sai kiittää Madamen välitystä armahduksestaan; -Ludvig osoittausi hänelle nyt hyvin suosiolliseksi kaikkien nähden, ja -Monsieur oli ihan ymmällä, mitä ajatella. - -Baletti esitettiin kerrassaan muhkeana. Kun musiikki tempasi -sävelkutsuilla mukaansa nuo ylhäiset tanssijat, -- kun tämän aikakauden -alkeellinen pantomiimi, jonka vaatimatonta eleilmaisua korkeiden -näyttelijäin ei suinkaan onnistunut parantaa, oli päässyt vauhtiin, -- -kajahteli katsomosta alituinen suosion myrsky. De Guiche säteili -niinkuin aurinko, mutta niinkuin hovilaisaurinko, joka alistuu -toisarvoiseen osaan. Väheksyen tätä menestystä, jota Madame ei näköjään -ollut huomaavinaankaan, hän ei enää muuta ajatellut kuin prinsessan -ilmeisen suosiollisuuden urheata takaisinvalloittamista. Mutta hänen ei -onnistunut tavoittaa rakastetultaan ainoatakaan katsetta. Vähitellen -kaikki hänen riemunsa ja säihkynsä kuoleutuivat suruun ja -levottomuuteen, niin että hänen raajansakin menettivät joustavuutta, -käsivarret kävivät raskaiksi, pää sekavaksi. Silloin kuningas -ehdottomasti oli katrillin etevin tanssija. Hän loi syrjäsilmäyksen -voitettuun kilpailijaansa. De Guiche ei enää kyennyt esiintymään -hovimiehenkään tavoin; hän tanssi huonosti ja haluttomasti, ja pianpa -hän taukosikin tanssimasta. Kuningas ja Madame olivat voitollisia. - - - - -114. - -Fontainebleaun puiston luonnottaret. - - -Kuningas seisahtui hetkiseksi nauttiakseen voitostaan, joka oli niin -täydellinen kuin se vain voi olla. Sitten hän kääntyi Madameen, -ihaillakseen tätä vuorostaan. Nuoret ihmiset rakastavat vilkkaammin, -kiihkeämmin, kenties intohimoisemminkin kuin kypsyneempään ikään -ehtineet rakastajat; mutta heillä on kaikki muut tunteet samalla kertaa -kehittyneinä nuoruuden ja elinvoiman suhteessa, niin että kun -itserakkaus on heillä melkein aina rakkauden veroinen, jälkimmäinen -tunne täten painostettuna ei koskaan saavuta sellaista täydellisyyttä -kuin neljännen vuosikymmenen ensi puoliskon miehillä ja naisilla. -Ludvig siis kyllä ajatteli Madamea, mutta sitten vasta kun oli -tyytyväisesti pohtinut omaa esiintymistänsä, ja Madame ajatteli itseään -niin paljon, että hän kenties kokonaan unohti kuninkaan. - -Mutta de Guiche oli ihan synkkyyteen sortunut keskellä tätä -kuninkaallista armastelua ja itsetyydytystä, ja kaikki saattoivat -havaita nuoren aatelismiehen sekä kiihtyneeksi että masentuneeksi. -Olletikin herätti huomiota kreivin apeus, kun häntä ei muuten hevillä -tavattu käsivarret riipuksissa, pää painuksissa, silmät sumeina. Koska -hän oli luonnostaankin herkkä noudattamaan soveliaan käyttäytymisen ja -hyvän aistin vaatimuksia, ei suuri enemmistö nyt voinutkaan päätellä -muuta kuin että kreivin tappio ja turtumus oli vain tahallista -hovimiehen taitavuutta kuninkaan täydelliseksi hyvittämiseksi. -Selvänäköisempien oli sentään mahdoton uskoa, että tuo vaaleus ja -voipumus ei merkinnyt väkisin ilmenevää sieluntuskaa, -- että de Guiche -näytteli imartelevaa ilvettä. Kaikki huomautukset hukkuivat kuitenkin -mielihyvän pauhinaan, joka katrillin päättyessä täytti ilman. -Kuningattaren lausuttua tyytyväisyytensä ja yleisön ilmaistua -innostustaan kuningas vetäytyi aitioonsa vaihtamaan pukua. Tällävälin -oli Filip-herttua laittautunut naisen asuun, kuten hänellä usein -muulloinkin oli tapana, ja hänen vuoronsa oli nyt esiintyä tanssissa. -Silloin de Guiche hiukan tointuneena lähestyi Madamea, joka näyttämön -taustalla istuen odotti seuraavaa näyttäytymishetkeänsä ja oli -toimittanut ympärilleen tyhjän piirin ikäänkuin kerratakseen mielessään -vieläkin ennakolta uuden tanssinumeron yksityispiirteitä omalta -osaltaan. On käsitettävää, että hän tällaiseen vakavaan mietintään -vaipuneena ei nähnyt tai ollut näkevinään, mitä hänen lähellään -tapahtui. Kaksi hamadryadeiksi pukeutunutta hovineitoa huomasi kreivi -de Guichen lähestyvän, Madamen siten istuessa maalatun palttinapensaan -suojassa yksinään, ja kunnioituksesta he vetäysivät vielä loitommaksi. -De Guiche siis astui keskelle kehää ja tervehti hänen kuninkaallista -korkeuttansa. Mutta tämä ei edes päätänsä kääntänyt. Onnetonta -nuorta miestä värisytti; hän ei ollut pitänyt niin täydellistä -välinpitämättömyyttä mahdollisena, hän kun ei ollut viime päivien -hovielämästä mitään nähnyt tai kuullut, joten hän ei voinut aavistaa -tapahtunutta kehitystä. Tervehdyksensä jäädessä vastaamattomaksi hän -lähestyi vielä askeleen ja lausui, turhaan yrittäen pysyttää ääntänsä -tyynenä: - -"Minulla on kunnia esittää Madamelle nöyrä tervehdykseni." - -Tällä kertaa hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsi kääntää raukeat -silmänsä kreiviin. - -"Kas, herra de Guicheko siinä!" hän sanoi; "hyvää iltaa!" Ja hän -kääntyi jälleen pois. - -Kreivi oli vähällä menettää malttinsa. "Teidän kuninkaallinen -korkeutenne tanssi äsken hurmaavasti", kiitti hän kuitenkin. - -"Niinkö teistä tuntuu?" virkahti Madame yli olkansa. - -"Niin; se osa todella soveltuukin erinomaisesti teidän kuninkaallisen -korkeutenne luonteeseen." - -Madame käännähti nyt kokonaan ja tähysti de Guichea kiinteällä ja -kirkkaalla katseella. - -"Kuinka niin?" kysäisi hän. "Selittäkää." - -"Te edustatte kauneutta, korskeutta ja kevytmielisyyttä", vastasi -toinen rohkeasti. - -"Tarkoitatte Pomonaa, herra kreivi?" - -"Tarkoitan sitä jumalatarta, jota teidän kuninkaallinen korkeutenne -esittää." - -Henriette nyrpisti huultansa. - -"Mutta ettekö te itse, monsieur, ole niinikään täydellinen tanssija?" -kysyi hän sitten pilkallisesti. - -"Oh, minä, Madame, olen niitä, joihin ei luoda huomiota ja jotka -unohdetaan, jos sattumalta pääsevätkin esille muusta joukosta." - -Sanat päättyivät sellaiseen syvään huokaukseen, jotka tärisyttävät -ihmisolemuksen sisimpiäkin säikeitä, -- ja sydän täynnä tuskaa ja -vavahtelua, pää tulessa, katse harhailevana, kreivi kumarsi peräytyen -palttinapensaan taakse. - -Vastaukseksi Madame vain keveästi kohautti olkapäitänsä ja kutsui -takaisin katseellaan molemmat kamarineidot, jotka olivat -hienotuntoisuudesta loitonneet keskustelun ajaksi. Nämä olivat neidit -de Tonnay-Charente ja de Montalais, valtiattarensa toivomuksen -oivaltaessaan he kiirehtivät paikalle. - -"Kuulitteko, mesdamoiselles?" kysyi prinsessa. - -"Mitä niin, Madame?" - -"Mitä kreivi de Guiche sanoi." - -"Emme." - -"On todella merkillistä", jatkoi prinsessa surkuttelevasti, "kuinka -pahasti karkoitus on koskenut kreiviparkaan." Ja vielä korottaen -ääntänsä, jotta onneton ylimys ei vain sanaakaan menettäisi, hän -lisäsi: "Ensiksikin hän tanssi huonosti, ja sitten hän tuli puhumaan -pelkkiä kömpelyyksiä." - -Samassa Henriette nousi, alkaen hyräillä säveltä, jonka säestyksellä -hänen oli suoritettava seuraava tanssivuoronsa. Guiche oli kuullut -kaikki. Vasama oli lävistänyt hänen sydämensä. Juhlaohjelman -häiriytymisen uhalla hän raivostuksissaan syöksähti tiehensä, repi -komean Vertumnus-pukunsa siekaleiksi ja siroitteli tielleen -viiniköynnöslehvät, silkkiäislehdet ja mantelinkukkaset sekä muut -jumaluutensa keinotekoiset tunnusmerkit. Neljännestunnin kuluttua hän -kuitenkin pyörsi takaisin teatteriin. Oli tietysti tarvittu hyvin -voimakasta järjen ponnistusta hänen siten toipuakseen silmittömästä -mielenkarvauden puuskasta, tai kenties -- sellainen on ihmissydän -- -hänen oli muutenkin mahdoton etääntyä pitkäksi aikaa henkilöstä, -joka murjoi hänen sydäntään. Prinsessa oli juuri suoriutunut -tanssinumerostaan. Hän näki tulijan, mutta ei katsellut tätä, -- ja -ärtyneenä, raivostuneena kreivikin vuorostaan käänsi hänelle selkänsä, -kun prinsessa astui ohitse luonnottariensa ja monien mielistelijäin -saattamana. - -Tällaikaa oli muuan nainen istunut teatterin toisessa päässä lammikon -lähellä, katse tähdättynä kuninkaallisen aition ikkunaan, josta tulvi -kirkas valo. Poistuakseen teatterista, etsiäkseen raitista ilmaa, jota -hän niin suuresti tarvitsi, de Guiche astui likeltä hänen ohitseen ja -kumarsi. Hän puolestaan oli nuoren miehen huomatessaan noussut kuin -yllätettynä aatoksista, jotka tahtoi itseltänsäkin salata. Samassa -Guiche tunsi hänet ja pysähtyi. - -"Hyvää iltaa, mademoiselle!" tervehti hän elähtyen. - -"Hyvää iltaa, herra kreivi!" - -"Oi, onpa hauskaa saada tavata teidät, neiti de la Vallière", jatkoi de -Guiche. - -"Ja minäkin olen hyvilläni tästä sattumasta, herra kreivi", virkkoi -nuori tyttö, liikahtaen kuitenkaan poistuakseen. - -"Voi, älkää lähtekö", pyysi de Guiche ojentaen kätensä häntä kohti, -"sillä siten tekisitte tyhjiksi vastikään lausumanne ystävälliset -sanat. Jääkää, minun mielikseni; onhan mitä ihanin ilta. Te pakenette -hälinää, te! Te pidätte yksinäisyydestä! No, sen voin käsittääkin; -kaikki helläsydämiset naiset etsivät rauhallisuutta. Milloinkaan ei -sellaista naista näe ikävissään loitolla kaikista meluisista -huvituksista! Voi, mademoiselle, mademoiselle!" - -"Mutta mikä teitä vaivaakaan, herra kreivi?" kysyi la Vallière hiukan -säikkyneenä. "Näytätte kiihtyneeltä." - -"Minä? Ei, en tietääkseni." - -"Sallikaakin minun siis, herra de Guiche, tässä lausua teille -kiitokseni, jonka aioin esittää ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa. -Tiedän johtuneen teidän suosituksestanne, että minut otettiin Madamen -seurueeseen." - -"Kah, niin tosiaankin, -- muistan sen ja olen siitä hyvilläni, -mademoiselle. Oletteko rakastunut?" - -"Minä?" - -"Oi, anteeksi, minä en tiedä mitä puhun, -- pyydän tuhannesti anteeksi. -Madame oli oikeassa, aivan oikeassa: tyly häätö hovista on ihan -mullistanut mieleni." - -"Mutta kuningas näkyi ottavan teidät hyvin vastaan, herra kreivi?" - -"Niinkö luulette?... Hyvin vastaan... kenties... niin..." - -"Epäilemättä, sillä eihän hän tällä kertaa hyvästellyt teitä?" - -"Se on totta, ja arvostelunne lienee kyllä oikea, mademoiselle. Mutta -ettekö ole nähnyt täällä varakreivi de Bragelonnea?" - -Neiti de la Vallière säpsähti nimestä. - -"Miksi sitä kysytte?" sanoi hän. - -"Voi, hyvä Jumala, oudoksutanko teitä jälleen?" huudahti de Guiche. -"Siinä tapauksessa olen kerrassaan kovaonninen ja surkuteltava!" - -"Niin, hyvin onneton ja säälittävä, herra de Guiche, sillä te tunnutte -kärsivän julmasti." - -"Oi, mademoiselle, olisipa minulla hellä sisar, todellinen ystävätär!" - -"Teillä on ystäviä, herra de Guiche, -- ja varakreivi de Bragelonne, -jota juuri mainitsitte, lienee hyviä ystäviänne." - -"Niin, niin tosiaankin, hän on hyviä ystäviäni. Hyvästi, mademoiselle, -hyvästi! Vastaanottakaa vilpitön kunnioitukseni." - -Ja hän kiirehti kuin mieletön edelleen lammikolle päin. Hänen musta -varjonsa kiiti suurenevana marjakuusten terttuoksien alitse, joiden -lomista vedenkalvo läikehti valoheijastuksineen. Kreivitär la Vallière -katsoi säälivästi hänen jälkeensä. - -"Oi, niin, niin", huoahti hän; "hän kärsii, ja alan käsittää -minkätähden." - -Samassa riensivät paikalle hänen kumppaninsa, kreivittäret de Montalais -ja de Tonnay-Charente. He olivat vapautuneet palveluksestaan, riisuneet -luonnotar-asunsa ja kiirehtineet tapaamaan ystävätärtänsä, hilpeällä -mielellä yön kauneudesta ja illan ohjelmassa saavuttamastaan -menestyksestä. - -"Mitä! Jo täällä!" huudahtivat he. "Me luulimme saapuvamme ensimmäisinä -kohtauspaikalle." - -"Olen ollut täällä neljännestunnin", vastasi la Vallière. - -"Eikö tanssi olekaan sinua hurmannut?" - -"Ei." - -"Eikä koko näytelmäkään?" - -"Ei sen paremmin. Mieluisampana näytelmänä pidän näitä tummia lehtoja, -kun niiden taustalla tuikahtelee siellä täällä valoja niinkuin -punaisina silminä, jotka vuoroin avautuvat ja ummistuvat." - -"Hän on runoilijatar, tämä la Vallière", virkahti Tonnay-Charente. - -"Toisin sanoen sietämätön", pahoitteli Montalais. "Aina kun tahdotaan -hiukan nauraa tai huvitella, Louise kyyneltyy; joka kerta kun me muut -joudumme itkemään hukkaantuneesta korusta, loukatusta itserakkaudesta, -tehottomaksi jääneestä somistuksesta, nähdään la Vallièren hymyilevän." - -"Sellainen ei totisesti ole minun luontoni mukaista", sanoi neiti de -Tonnay-Charente. "Minä olen nainen kiireestä kantapäähän, enemmän kuin -te muut olettekaan; joka minua rakastaa, hän esiintyy imartelemassa -itsetuntoani, imartelu herättää minussa mielihyvää, ja joka minulle -tuottaa mielihyvää..." - -"No, mikset jatka?" kysyi Montalais. - -"Se on liian vaikeata", vastasi vallaton hovineito purskahtaen heleään -nauruun. "Lopeta sinä minun puolestani, kun olet niin sukkelan -kekseliäs." - -"Entä tunnetko sinä siten mielihyvää, Louise?" tiedusti Montalais. - -"Se ei kuulu kehenkään", vastasi nuori tyttö nousten sammalpenkiltä, -jolla hän oli nojaillut koko tanssikuvaelman ajan. "Nyt, tytöt, olemme -siis aikoneet huvitella tämän yötä kaikessa vapaudessa. Pitäkäämme -hauskaa kolmisin, kun koko luonto suosii näitä lomahetkiämme: katsokaa, -kuinka herttaisesti kuukin tuolla nousee taivaalle hopeoimaan -kastanjain ja tammien latvoja! Voi, nytpä on ihanaa käyskennellä täysin -häiritsemättöminä ihailemassa lumoavaa metsää, ystävyyden tunteen -tukemina; lähtekäämme käsikkäin noiden suurten puiden tummentoon. -Toiset hyörivät parhaillaan valmistaumassa juhla-ajelulle; siellä -satuloidaan ratsuja, valjastetaan vaunuja, harjataan kuntoon -kuningattaren muuleja ja Madamen neljää valkoista tammaa. Pujahtakaamme -me joutuisasti sellaiseen soppeen, missä meitä ei yksikään silmä keksi -ja minne yksikään vieras askel ei eksy. Muistatko, Montalais, Chavernyn -ja Chambordin metsiä, Bloisin loputtomia poppelikujia, joissa niin -paljon haaveilimme?" - -"Ja vaihdoimme luottamuksia", vastasi ystävätär. - -"Niin." - -"Minäkin usein mielelläni heittäydyn unelmiin", sanoi neiti de -Tonnay-Charente; "mutta pitäkää varanne..." - -"Hän ei sano mitään", tokaisi Montalais, "niin että vain Athénais yksin -tietää, mitä neiti de Tonnay-Charente unelmoitsee." - -"Sh!" varoitti neiti de la Vallière; "kuulen tuolta askeleita. Hei, -pian, pian tuonne kaislikkoon!" esitti Montalais; "paina pääsi alas -sinä, Athénais, joka olet niin pitkä." - -Neiti de Tonnay-Charente todella noudatti tätä varokeinoa ja melkein -samassa lähestyi kaksi aatelismiestä, jotka pää kumarassa kävelivät -käsikoukussa rantapolun hienolla hiekalla. Neitoset lyyhistyivät -lymyyn. - -"Se on herra de Guiche", kuiskasi Montalais neiti de Tonnay-Charenten -korvaan. - -"Varakreivi de Bragelonne", supatti tämä la Vallièrelle. - -Nuoret miehet haastelivat vilkkaasti keskenään. - -"Täällä hän oli vastikään", virkkoi kreivi. "Jos olisin vain nähnyt -hänet, niin voisin luulla kohdanneeni ilmestyksen; mutta minä -puhuttelinkin." - -"Olet siis varma?" - -"Ehdottomasti; mutta kenties peloitin hänetkin." - -"Kuinka niin?" - -"No, hyvä Jumala, olin vielä hulluna tuosta äsken kertomastani, niin -että hän ei tietenkään ole ymmärtänyt puheestani mitään, vaan on -pahasti säikähtänyt." - -"Oh, älä ole huolissasi, veikkonen", rauhoitti Bragelonne. "Hän on -hyväsydäminen ja antaa anteeksi, ja älykkäänä hän on kyllä oivaltanut -tilasi." - -"Niin, kunhan hän ei vain olisi oivaltanut liiankin hyvin! Hän voisi -kertoa muille." - -"Ei, sinä et tunne Louisea, kreivi", vakuutti Raoul; "Louisella on -kaikki avut eikä ainoatakaan vikaa." - -Nuoret miehet astelivat ohitse, ja heidän äänensä haipuivat. - -"Mitä ihmettä, la Vallière!" kummeksui neiti de Tonnay-Charente; "herra -varakreivi de Bragelonne mainitsi sinua Louisena! Mistä se johtuu?" - -"Me olemme kasvaneet yhdessä", vastasi neiti de la Vallière; "olemme -tunteneet toisemme varhaisesta lapsuudesta asti." - -"Ja onhan herra de Bragelonne sulhasesi, kuten kaikki tietävät", -huomautti Montalais. - -"Kas, en minä sitä tiennyt", sanoi toinen ystävätär. "Onko se totta, la -Vallière?" - -"Kyllähän", selitti Louise punastuen, "kyllähän herra de Bragelonne on -osoittanut minulle sen kunnian, että on pyytänyt kättäni... mutta..." - -"Mutta mitä?" - -"Mutta kuningas ei kuulu näkevän hyväksi antaa suostumustaan -liitollemme." - -"Mitä kummaa! Ja miksi kuningas sekaantuu sellaiseen ollenkaan?" -huudahti Aure vihaisesti. "Mitä tekemistä politiikalla on rakkauden -kanssa? Jos siis sinä rakastat Bragelonnea ja hän sinua, niin ottakaa -te vain toisenne! Minä annan teille suostumukseni." - -Athénais remahti nauruun. - -"Puhun tosissani", vakuutti Montalais, "ja minun mielipiteeni on toki -tässä tapauksessa yhtä pätevä kuin kuninkaankin. Eikö olekin, Louise?" - -"No niin, nuo herrat ovat nyt poissa", vastasi la Vallière vain; -"käyttäkäämme yksinäisyyttä, rientääksemme ruohikon yli metsään." - -"Ja sitä pikemmin", yhtyi Athénais, "kun tuolla näkyy valoja lähenevän -linnasta ja teatterista päin arvattavasti jonkun ylhäisen seurueen -opasteluna." - -"Juoskaamme", virkahtivat kaikki kolme yhteen suuhun, ja soreasti -kohottaen pitkiä silkkilaahuksiaan Montalais ja Athénais kirmasivat -aukion yli, joka eroitti puiston varjoisimman osan lammikosta -- -edellinen kiitäen nopsana kuin kauris ja jälkimäinen rynnäten kiivaana -kuin nuori susi, niin että joku kurkisteleva Aktaion[57] olisi -toisinaan voinut nähdä hämyssä siron, valkoisen säären vilahtavan -atlashameen sankasta varjosta. Herkempänä ja häveliäämpänä la Vallière -antoi hameensa liehua vapaana, ja kun hän oli hennompi jalaltaankin, -täytyi hänen pian pyytää ystävättäriänsä hiljentämään vauhtia. -Taammaksi jääneenä hän pakottikin edelliset odottamaan. Samassa joku -pajunvesojen täyttämään kaivantoon lymynnyt mies kapusi vikkelästi -ojanteen reunalle ja läksi kiirehtimään linnalle päin. - -Neitoset saapuivat laidelehtoihin, joiden kaikki käytävät olivat heille -tuttuja. Tuuheita, kukkivia puistokujia kohosi kaivantojen partailla; -alaslasketut sulkupuomit suojelivat toiselta puolen kävelijöitä -hevosten ja vaunujen tungettelulta. Etäältä jo kuuluikin kuningatarten -ja Madamen kaleesien jytyä valtatien kovalta kamaralta. Lukuisat -ratsumiehet seurasivat niitä niin säännöllisellä tömistelyllä kuin -Vergiliuksen kuusimittaiset säkeet lausuttuina etenevät poljennossaan. -Hälyyn sekautui etäisen soiton säveliä, joiden vaiettua ylpeä satakieli -tunsi asiakseen tervehtiä laulualueensa hämyyn pistäytynyttä seuruetta -peräti monisointuisella, suloisella ja puhtaasti esitetyllä -sävelistöllään. Laulajan ympärillä hohtelivat isojen puiden tummalla -taustalla muutamien kissapöllöjen silmäparit, ja muutenkin näkyi tämä -hovijuhlan ylimääräinen numero samalla saaneen metsikköjen salaperäiset -asukkaat kuulijoikseen, sillä hirvi ilmeisesti tuudittausi noilla -sävelillä vesaikossaan, fasaani oksallaan ja kettu luolassaan. Tämän -yöllisen ja näkymättömän elämän merkkinä häilähteli ja rasahteli tuon -tuostakin lehvissä ja tiheiköissä. Silloin metsän luonnottaret hiukan -kirahtivat, mutta rauhoittuivat samassa, tyrskähtivät nauruun ja -samosivat edelleen. Siten he tulivat Kuninkaan tammen luo. - -Tämä kunnianarvoinen metsän vanhus oli nuoruudessaan kuullut Henrik -II:n huokauksia kauniin Poitiersin Dianan tähden ja myöhemmin Henrik -IV:n samaten ilmaisevan tunteitaan Gabrielle d'Estréesin vuoksi. -Puutarhurit olivat tammen tyven ympäri luoneet ruohopenkin, jonka -sammalmättäillä kuningaskin saattoi tavata väsyneille raajoilleen -mukavamman levon kuin samettipieluksilla. Puun runko oli selkänojaksi -rosoinen, mutta kyllin leveä kaihtamaan neljääkin henkilöä, ja oksat -kaareusivat holviksi, jonka lehvistöön puhujain äänet haipuivat -noustessaan taivasta kohti. - - - - -115. - -Mitä Kuninkaan tammen alla haasteltiin. - - -Ilman lenseydessä, lehvien liikkumattomuudessa oli äänetön kehoitus -näille nuorille naisille vaihtamaan äkkiä lepertelynsä vakavammaksi -keskusteluksi. Ja juuri hilpeäluontoisin joukosta, Montalais, taipui -siihen ensimmäisenä. Häneltä pääsi raskas huokaus. - -"Mikä ilo", huudahti hän, "tuntea itsemme täällä vapaiksi, saada olla -yksinämme ja avomielisiä, eritoten itseämme kohtaan!" - -"Niin", myönsi neiti de Tonnay-Charente; "sillä kaikessa loistossaankin -hovi aina kätkee valhetta sametin poimuihin ja timanttien hohteeseen." - -"Minä", huomautti la Vallière, "en koskaan valehtele; ellen voi sanoa -totuutta, niin olen vaiti." - -"Et sillä keinoin pysy pitkää aikaa suosiossa, kultaseni", arveli -Montalais; "täällä ei olla kuten Bloisissa, missä kerroimme vanhalle -Madamelle kaikki kiusamme ja mielitekomme. Madamella oli hetkiä, -jolloin hän muisti kerran olleensa nuori. Ken vain niinä päivinä puheli -Madamen kanssa, hän tapasi vilpittömän ystävän. Madame kertoi -meille rakkaudesta puolisoonsa, ja me juttelimme hänelle tämän -rakkausseikkailuista muiden kanssa, tai ainakin huhuista, joita hänen -armastelustaan levitettiin. Herttuatarparka, kaikessa viattomuudessaan -hän nauroi niille, ja me myöskin. Mitenkähän hänen laitansa nyt -lienee?" - -"Kas, Montalais, naurunhaluinen Montalais", huudahti la Vallière, -"johan sinä huokaat toistamiseen! Metsä herättää sinussa syvällisyyttä, -ja tänä iltana olet melkein järkevä." - -"Hyvät neidit", sanoi Athénais, "teidän ei sovi sillä tavoin kaivata -Bloisin linnaa, ikäänkuin ette viihtyisi täällä. Hovi on paikka, jonne -keräytyy miehiä ja naisia puhumaan äitien ja holhoojien sekä varsinkin -rippi-isien ankarasti kieltämistä asioista. Hovissa haastellaan niistä -kuninkaan ja kuningattarien oikeutuksella; eikö se ole hauskaa?" - -"Voi, Athénais!" virkahti Louise punastuen. - -"Athénais on tänä iltana avomielinen", sanoi Montalais. "käyttäkäämme -sitä hyväksemme." - -"Niin, se käy laatuun, sillä tänä iltana voisi sydämestäni saada -heltiämään syvimmätkin salaisuudet." - -"Olisipa siis nyt markiisi de Montespan saapuvilla!" virkkoi Montalais. - -"Luuletko, että rakastan herra de Montespania?" jupisi kaunis neitonen. - -"Onhan hän toki komea mies?" - -"On, ja se ei ole pieni etu minun silmissäni." - -"Siinäpä se." - -"Sanon enemmänkin, -- hän on kaikista täkäläisistä aatelismiehistä -pulskin ja..." - -"Mitä tuolta kuuluu?" havahtui la Vallière huomauttamaan, hätkähtäen -sammalpenkillä. - -"Peura varmaankin pakenemassa oksien alle." - -"Minä pelkään vain miehiä", sanoi Athénais. - -"Kun ne eivät ole herra de Montespanin kaltaisia?" - -"Lopeta jo se naljailu... Herra de Montespan osoittaa minua kohtaan -huomaavaisuutta, mutta se ei mitään merkitse. Samoinhan herra de Guiche -esiintyy Madamea kohtaan." - -"Kreiviparka!" surkutteli la Vallière. - -"Miksi parka?... Onhan Madame kaiketi kyllin kaunis ja ylhäinen -nainen." - -La Vallière pudisti surumielisesti päätänsä. "Rakastaessa", sanoi hän, -"ei tule kysymykseen kauneus eikä ylhäisyys, hyvät ystävättäret: -rakastaessa saavat merkitystä vain rakastetun sydän ja silmät." - -Montalais remahti nauramaan. "Sydän, silmät, -- voi siirappia!" ivasi -hän. - -"Puhun omasta puolestani", vastasi la Vallière. - -"Yleviä mielipiteitä!" myönsi Athénais suojelevasti, mutta -kylmäkiskoisesti. - -"Etkö sinä ajattele samoin?" kysyi Louise. - -"Kyllähän, -- mutta miten voi surkutella miestä, joka mielistelee -sellaista naista kuin Madamea? Jos tuossa on olemassa epäsuhdetta, niin -se jää kreivin eduksi." - -"Oi, eipä suinkaan", väitti la Vallière, "vaan Madamen." - -"Millä tavoin?" - -"Sen selitän. Madame ei edes halua tietää, mitä rakkaus on. Hän leikkii -sillä tunteella kuin lapsi ilotulitustarpeilla, joista yksi ainoa -kipinä sytyttäisi palatsin. Tuli hohtaa, se häntä viehättää. Kas, riemu -ja rakkaus ovat ne loimet, joilla hän tahtoo kutoa elämänsä. Herra de -Guiche rakastuu tähän korkeasäätyiseen naiseen, mutta tämän syytä ei -ole, että kreivi ei voi herättää vastarakkautta." - -Athénais puhkesi ylimieliseen nauruun. "Niinkö vainkin?" sanoi hän. -"Missä nyt ovat äskeiset ylevät mielipiteesi? Eikö naisen hyveenä ole -urhoollisesti torjua kaikkea lähentelyä, josta voisi koitua vakavia -seurauksia? Järkevän ja hyväsydämisen naisen tulee katsella miehiä, -antaa heidän rakastaa ja ihaillakin etäämmältä, ja sanoa itselleen -korkeintaan kerran elämässään: 'Kas, ellen olisi ollut se mikä olen, -niin olisin ehkä vähemmän inhonnut tuota miestä kuin muita.'" - -"Tuollaista tulevaisuuttako", huudahti la Vallière liittäen kätensä -ristiin, "sinä siis ajatteletkin herra de Montespanille?" - -"Niin tietysti, hänelle kuten muillekin! Olenhan jo sanonut, että -tunnustan hänelle jonkunlaisen etusijan; eikö se riitä? Kas, naisinahan -me olemme kuningattaria kaiken sen ajan, minkä luonto sallii meidän -pitää tätä valtiutta hallussamme, viidestätoista viidenteenneljättä -ikävuoteen asti. Kyllä ehdimme sydämelle sitten suoda sijaa, kun meillä -ei enää muuta olekaan." - -"Voi, voi!" hymähti la Vallière. - -"Juuri niin!" huudahti Montalais; "siinäpä hallitseva nainen! Sinä -pääset pitkälle maailmassa, Athénais." - -"Etkö olekin tässä samaa mieltä kanssani?" - -"Oi, joka jäsenestäni!" vastasi ilvehtijä. - -"Laskenet leikkiä, Aure?" virkkoi Louise. - -"Ei, ei, minä hyväksyn kaikki, mitä Athénais puhui. Mutta..." - -"Mutta mitä?" - -"No, minä en voi sitä teossa toteuttaa. Minulla on mitä täydellisimmät -periaatteet; teen päätöksiä, joihin verrattuina Alankomaiden -käskynhaltijan ja Espanjan kuninkaan säännökset ovat vain lasten -leikkiä, -- mutta kun koittaa täytäntöönpanon aika, niin siitä ei -tulekaan mitään." - -"Tunnet itsesi silloin heikoksi?" sanoi Athénais ylenkatseellisesti. - -"Ihan surkeasti." - -"Onneton luonne", arvosteli Athénais. "Mutta ainakin teet jonkun -valinnan?" - -"En toden totta! Kohtalo suvaitsee vastustaa minua kaikessa: -unelmoitsen keisareista ja tapaan vain..." - -"Aure, Aure!" huudahti la Vallière, "älä pikku sukkeluuden hyväksi -halvenna niitä, jotka rakastavat sinua niin hellän hartaasti!" - -"Oh, enpä pidä sillä väliä: ne, jotka rakastavat minua, tuntevat -itsensä jo kyllin onnellisiksi, kun en heitä aja tiehensä, kultaseni. -Sitä pahempi minulle, jos olen heikko; mutta sitä pahempi heille, jos -sen heille kostan. Ja totisesti minä kostan!" - -"Aure!" - -"Olet oikeassa", virkkoi Athénais, "ja ehkä pääset siten samaan -päämäärään kuin minäkin. Sitä, nähkääs, sanotaan keimailuksi; -miehet, jotka ovat niin monessa suhteessa typeriä, osoittavat -ymmärtämättömyyttään varsinkin siinä, että he keimailu-sanaan -sisällyttävät naisen ylpeyden yhtä hyvin kuin hänen oikullisuutensakin. -Minä olen ylpeä, tarkoitan valloittamaton; kohtelen tylysti -tavoittelijoitani, ollenkaan yrittämättä pysyttää heitä lähelläni. -Mutta miehet syyttävät minua keimailijattareksi, kun itserakkaudessaan -luulottelevat, että kaipaan heitä. Toiset naiset, kuten Montalais, ovat -antaneet mielistelyn vaikuttaa itseensä, ja he joutuisivat turmioon -ilman vaistonsa onnellista kimmoisuutta; tämä pakottaa heidät äkkiä -muuttamaan mielensä ja rankaisemaan sitä, jonka ihailun he vastikään -ovat ottaneet vastaan." - -"Oppinutta esitelmöimistä!" sanoi Montalais nautiskelevan herkuttelijan -äänensävyyn. - -"Inhoittavaa!" jupisi Louise. - -"Tällaisen keimailun ansiosta, sillä se on todellista keimailua", -pitkitti neiti de Tonnay-Charente, "äskeinen ylpeydestä pöyhistynyt -rakastaja surkastuu tuossa tuokiossa, paisuneen itserakkautensa -tyhjentyessä. Äsken hän jo röyhisteli voittajana, nyt hän perääntyy; -hän aikoi meitä suojella, mutta heittäytyykin jälleen jalkoihimme. -Seurauksena on, että mustasukkaisen, kiusallisen, omapäisen -aviopuolison sijasta meillä on aina vapiseva, aina hehkuva, aina -alistuvainen rakastaja, ja vain siitä syystä, että hän tapaa -rakastajattaren, joka aina on uusi. Kas, se hyöty on keimailusta, hyvät -neidit, ja sen saatte uskoa. Sen avulla pysyy kuningattarena naisten -joukossa, vaikkei olekaan saanut Jumalalta sydämensä ja mielensä -hillitsemisen kallisarvoista lahjaa." - -"Oi, kuinka sinä olet älykäs!" kiitti Montalais; "ja hyvinpä sinä -käsität naisten velvollisuuden!" - -"Siten hankin itselleni erityistä onnea", sanoi Athénais kainosti; -"minä pelastaudun, kuten kaikki heikot rakastavaiset, väkevämpäin -sorrolta." - -"La Vallière vain ei hiisku mitään." - -"Eikö hän laisinkaan hyväksy puhettamme?" - -"Minä en sitä edes käsitä", lausui Louise. "Tehän puhutte kuin olennot, -jotka eivät ollenkaan ole kutsutut tämän maan päälle asumaan." - -"Sinun maailmasi onkin sitten ihan erikoinen!" sanoi Montalais. - -"Maailma", tokaisi Athénais, "jossa mies suitsuttaa naiselle, -saadakseen hänet huumaantuneena sortumaan, ja sitten häpäisee -langennutta!" - -"Kuka tässä puhuu lankeemisesta?" kysyi Louise. - -"Ah, siinäpä uusi väitelmä, neitiseni! Suvaitsehan ilmoittaa minulle -keinosi, miten voi välttää voitetuksi joutumista, jos antautuu -rakkauden valtaan?" - -"Oi!" huudahti nuori tyttö kohottaen kauniit, kosteat silmänsä tummalle -taivaalle; "oi, jos tietäisit, mitä sydän on, niin selittäisin sinulle -ja saisin sinut uskomaan; rakastavainen sydän on kaikkea keimailuanne -voimallisempi ja vaikuttaa enemmän kuin teidän ylpeytenne. Naista ei -luullakseni koskaan rakasteta, niin totta kuin Jumala minua kuulee, -mies ei koskaan elähdy palvomaan oikealla rakkaudella, ellei hän tunne -itseään rakastetuksi. Jättäkää vanhuksille se ilveily, että luulevat -keimailijain heitä ihailevan. Nuori mies tuntee vaistomaisesti, häntä -ei johdeta harhaan; siitä huolimatta saattaa keimailija hänessä -herättää halua, kuumeista kiihkoa, raivoisaa intohimoa, -- sitä, -nähkääs, en tahdo kieltää. Sanalla sanoen keimailija voi saada hänet -päästään pyörälle, mutta ei koskaan rakastumaan. Rakkaus, nähkääs, on -minun käsittääkseni alituista, ehdotonta, täydellistä uhrausta; mutta -se ei ole uhrausta vain jommankumman asianomaisen puolelta. Se on -kahden sielun täydellistä itsekieltäytymystä, näiden tahtoessa sulautua -yhdeksi ainoaksi. Jos koskaan rakastan, niin pyydän rakastajaani -jättämään minut vapaaksi ja puhtaaksi; minä sanon hänelle, ja hän kyllä -ymmärtää sen, että sieluni tulee revityksi, kun epään häneltä jotakin. -Ja hän, joka minua rakastaa ja tuntee uhrini surullisen suuruuden, -uhrautuu silloin puolestaan kuten minäkin. Hän kunnioittaa minua, hän -ei koeta saada minua lankeamaan, loukatakseen minua niinkuin sinä äsken -sanoit ivatessasi rakkautta sellaisena kuin minä sen käsitän. Kas sillä -tavoin minä rakastan. Sanokaa minulle vain, että rakastajani johtuu -halveksimaan minua; minä uhmaan sitä ajatusta, ellei hän ole miehistä -kehnoin, ja sydämeni on minulle takeena, etten sellaista henkilöä -valitse. Katseeni korvaa hänelle hänen uhrauksensa tai manaa häntä -hyveisiin, joita hän ei ole koskaan luullut omistavansa." - -"Mutta, Louise", huudahti Montalais, "sinä vain sanot niin etkä sitä -käytännössä toteuta!" - -"Mitä sillä tarkoitat?" - -"Raoul de Bragelonne jumaloitsee sinua, hän vaipuu polvilleen eteesi. -Poikaparka on vielä onnettomampi sinun hyveesi uhrina kuin hän olisi -minun keimailuni tai Athénaisin ylpeyden pauloissa." - -"Tuo on aivan yksinkertaisesti vain keimailun muoto sekin", säesti -Athénais; "minun nähdäkseni la Vallière on itse aavistamattaan ryhtynyt -keimailuun." - -"Oh!" huudahti la Vallière. - -"Niin, sitä voi sanoa vaistoksi: tavaton herkkyys, tunteiden hiottu -hienous, alituinen intohimoisten ailahdusten esittäminen, joka ei -koskaan johda mihinkään. Todella näppärää ja tehokasta sekin! Kun sitä -nyt ajattelen, olisin taistelussa miehiä vastaan itsekin pitänyt tätä -menettelyä parempana kuin ylpeyttäni, etenkin kun se tarjoo sen edun, -että se voi saada toisinaan uskomaan vakaumukseenkin. Mutta joskaan en -kokonaan tuomitse omaa tapaani, minä tästedes asetan Louisen menetelmän -Montalaisin arkipäiväistä keimailua ylemmäksi." - -Molemmat nuoret tytöt alkoivat nauraa. Ainoastaan La Vallière pysyi -ääneti, pudistaen päätänsä. Tovin kuluttua hän sitten virkkoi: - -"Jos sanoisitte minulle jonkun miehen kuulleen neljänneksenkään siitä, -mitä olette tässä puhuneet, tai jos edes uskoisin, että todella -ajattelette siten, niin kuolisin tähän paikkaan häpeästä ja murheesta." - -"No, kuolehan siis, sinä hienosieluinen pienokainen", vastasi neiti de -Tonnay-Charente, "sillä vaikka täällä ei olekaan miehiä, onhan ainakin -kaksi naista, ystävätärtäsi, jotka vakuuttavat, että sinut on nyt -todistettu syypääksi vaistomaiseen keimailuun, luonnolliseksi -keimailijaksi, joka on lajiaan vaarallisin, mitä maailmassa tapaa." - -"Voi, mesdemoiselles!" äännähti la Vallière punastuen ja -kyyneltymäisillään. - -Molemmat toverit saivat uuden aiheen helähtävän nauruun. - -"No, pyydänpä tietoja Bragelonnelta." - -"Bragelonnelta?" tokaisi Athénais. - -"Niin, siltä suurelta pojalta, joka on urhoollinen kuin Caesar ja -terävä ja nerokas kuin herra Fouquet, -- poikaparalta, joka on tuntenut -sinut jo kaksitoista vuotta, rakastaa sinua, eikä kuitenkaan -- jos -saamme sinua uskoa -- ole koskaan edes sormenpäitäsi suudellut." - -"Selitä meille se julmuus helläsydämisen naisen taholta!" sanoi -Athénais la Vallièrelle. - -"Selitän yhdellä ainoalla sanalla: hyve. Kiellätkö hyveen?" - -"Kuulehan, Louise, älä nyt valehtele", virkkoi Aure tarttuen hänen -käteensä. - -"Mutta mitä minun oikein pitäisikään sanoa?" huudahti la Vallière. - -"Sanoa voit mitä hyvänsä, mutta mielipidettäni sinusta en muuta. Olet -vaistomainen keimailija eli siis vaarallisin kaikista keimailijoista, -sitä vakuutan vieläkin." - -"Oi, ei, Herran tähden! Älkää uskoko sellaista!" - -"Mitä! Kaksitoista vuotta ehdotonta ankaruutta!" - -"Oh, kaksitoista vuotta sitten olin viiden vanha. Lapsen antaumusta ei -sovi lukea nuoren tytön viaksi." - -"No niin, nyt olet seitsemäntoista täyttänyt: sanokaamme siis, että -nykyiselläsi olet vastuussa kolmesta vuodesta. Nämä kolme vuotta olet -siis muka ollut herkeämättömän ja hellittämättömän julma? Mutta sinua -vastaan haastavat Bloisin mykät siimekset, sovitut kahdenkeskiset -kohtaukset, jolloin lasketaan tähtiä, öiset haaveilut plataanien alla, -hänen kaksikymmentä vuottansa sinun neljäntoista vuotesi rinnalla, -hänen silmiensä tuli puhumassa suoraan sieluusi." - -"Vaikka vain, mutta niin on asia!" - -"Joutavia, -- sehän on mahdotonta!" - -"Miksi, hyvä Jumala, se olisi mahdotonta?" - -"Kerro meille uskottavia asioita, ystäväiseni, niin uskomme sinua." - -"Mutta edellyttäkääpä eräs seikka." - -"Mikä? Anna kuulla." - -"Puhu, tai muutoin edellytämme paljon enemmän kuin tahdotkaan." - -"Edellyttäkäämme siis, edellyttäkäämme, että vain luulen rakastavani -enkä rakastakaan." - -"Mitä, etkö muka rakasta häntä?" - -"Minkäpä sille voi! Jos olen ollut toisenlainen kuin muut ovat -rakastaessaan, niin se kaiketi merkitsee, että minä en rakasta, -- että -hetkeni ei ole vielä tullut." - -"Louise, Louise", virkahti Montalais, "ole varuillasi, minä viskaan -sinulle takaisin äskeiset sanasi. Raoul ei ole saapuvilla, älä ole paha -poissaolevalle. Ole sääliväinen, ja jos hyvin tarkkaan asiaa -miettiessäsi ajattelet, että sinä et rakasta häntä, niin sano se -hänelle itselleen. Poikarukka!" Ja hän alkoi nauraa. - -"La Vallière surkutteli juuri äsken herra de Guichea", sanoi Athénais: -"eiköhän voisi löytää selitystä tähän välinpitämättömyyteen toista -kohtaan siitä säälistä, jota toinen hänessä herättää?" - -"Murjokaa minua, mesdemoiselles", huokasi la Vallière, "runnelkaa vain -sydäntäni, kun ette minua ymmärrä." - -"Oi, oi!" vastasi Montalais, "pahastusta, murhetta, kyyneleitä! Mehän -laskemme leikkiä, Louise, ja vakuutan sinulle, ettemme sentään ole -sellaisia hirviöitä kuin luulet. Katso Athénais ylpeätä, joksi häntä -nimitetään; hän ei tosin rakasta herra de Montespania, mutta hän -joutuisi epätoivoon, jos herra de Montespan ei rakastaisi häntä... -Katso minua, joka leikittelen herra Malicornen kanssa, ja kuitenkin tuo -pilkkaamani Malicorne-poloinen tietää hyvin, milloin hänen sopii nostaa -käteni huulilleen. Eikähän vanhin meistä ole vielä kahtakymmentä -täyttänyt... millainen tulevaisuus meitä odottaakaan!" - -"Hupsuja, hupsujahan te olette!" jupisi Louise. - -"Totta kyllä", sanoi Montalais, "ja sinä yksin olet puhunut viisauden -sanoja." - -"Varmasti!" - -"Myönnetään", lausui Athénais. "Onko siis ihan totta, että sinä et -rakasta herra de Bragelonne-parkaa?" - -"Kenties Louise ei vielä ole asiasta oikein varma", arveli Montalais. -"Mutta kuulehan kumminkin, Athénais: jos herra de Bragelonne tulee -vapaaksi, niin annan sinulle ystävättären neuvon." - -"Minkälaisen?" - -"Että katsoisit hyvin eteesi, ennen kuin päätät herra de Montespanin -suhteen." - -"Oo, jos siitä puhut, ystäväiseni, niin herra de Bragelonne ei ole -ainoa, jota voisi mielikseen katsella. Esimerkiksi herra de Guiche on -hyvinkin katseltava mies." - -"Hän ei ole loistanut tänä iltana", huomautti Montalais, "ja tiedän -varmasta lähteestä, että hän kävi Madamelle vastenmieliseksi." - -"Mutta herra de Saint-Aignan ainakin on loistanut, ja olen varma, että -useampi kuin yksi niistä naisista, jotka ovat nähneet hänen tanssivan, -eivät häntä varsin pian unohda. Eikö totta, la Vallière?" - -"Miksi minulta sitä kysyt? Minä en ole häntä nähnyt, en häntä edes -tunne." - -"Etkö ole nähnyt herra de Saint-Aignania? Etkö häntä tunne?" - -"En." - -"No, no, älä huoli teeskennellä tuimempaa hyveellisyyttä kuin meidän -ylpeytemme on. Onhan sinulla silmät päässä?" - -"Ja näenkin niillä hyvin." - -"Niinpä olet nähnyt kaikki täniltaiset tanssijamme?" - -"Kyllä jokseenkin." - -"Onpa tuo 'jokseenkin' hieman halveksivaa heitä kohtaan." - -"En osaa muutakaan sanoa." - -"No niin, ketä noista kaikista herrasmiehistä, jotka olet jokseenkin -nähnyt, pidät miellyttävimpänä?" - -"Niin", tokaisi Montalais, "niin, herra de Saint-Aignaniako, herra de -Guichea, herra...?" - -"En anna etusijaa kenellekään, mesdemoiselles; minusta ne ovat kaikki -yhtäläisiä." - -"Koko tuosta loistavasta seurueesta tässä maailman upeimmassa hovissa -ei siis kukaan ole sinua miellyttänyt?" - -"Sitä en ole sanonut." - -"Mutta puhu siis. Anna meidän toki tietää ihanteesi." - -"Se ei ole ihanne." - -"Se on siis sittenkin olemassa?" - -"En tosiaankaan ymmärrä tästä kaikesta mitään, mesdemoiselles", -huudahti de la Vallière umpikujaan ahdistettuna. "Mitä! Teillä on sydän -kuten minulla, silmät kuten minulla, ja te puhutte herra de Guichesta, -herra de Saint-Aignanista, herra... kuka se nyt olisikaan? -- vaikka -kuningaskin oli siellä." - -Nämä hämmentyneellä, kiihkeällä äänellä äkkiä lausutut sanat -aiheuttivat silmänräpäyksessä nuoren tytön kummallakin puolella -huudahduksen, joka säikähdytti häntä. - -"Kuningas!" kajahti samalla kertaa sekä Montalaisin että Athénaisin -suusta. - -La Vallière antoi päänsä vaipua käsiensä varaan. - -"Oi, niin, kuningas, kuningas!" mutisi hän; "oletteko sitten koskaan -nähneet ketään kuninkaaseemme verrattavaa?" - -"Olit oikeassa äsken sanoessasi, että sinä näet silmillä hyvin, Louise, -sillä sinä katsotkin kauas, liian kauas. Ei kuningas ei ole niitä, -joihin me rohkenemme luoda vaivaiset silmämme!" - -"Oi, se on totta, se on totta!" huudahti de la Vallière; "kaikki silmät -eivät kykene suoraan tähystämään aurinkoa; mutta minä teen sen, minä, -vaikka näköni menettäisin." - -Ikäänkuin innostuneelta immeltä kirvonneiden sanojen aiheuttamana -kuului samassa kahinaa lähimmän pensaan takaa. - -Nuoret tytöt kavahtivat pelästyneinä ja näkivät selvästi lehvien -liikkuvan, mutta eivät voineet havaita, mistä se johtui. - -"Hui! Susi tai metsäkarju!" parkaisi Montalais. "Paetkaamme, -mesdemoiselles, paetkaamme!" - -Ja kaikki kolme tyttöä nousivat sanomattoman säikyn vallassa, pakenivat -ensimmäistä eteensä avautuvaa lehtokujaa pitkin ja pysähtyivät vasta -metsän laidassa. Siellä he, hengästyneinä nojaten toisiinsa ja tuntien -toistensa sydänten tykytyksen, koettivat rauhoittua, mutta onnistuivat -siinä vasta muutaman minuutin päästä. Silloin he huomasivat valoja -linnan puolelta ja päättivät rientää niitä kohti. - -La Vallière oli menehtymäisillään uupumuksesta. Aure ja Athénais -kannattelivat häntä. - -"No, pääsimmehän sentään sievästi siitä pälkäästä!" huudahti Montalais. - -"Mesdemoiselles, mesdemoiselles", valitti la Vallière, "pelkään sen -olleen pahempaakin kuin susi! Vilpittömästi lausuen ajatukseni olisin -mieluummin joutunut siihen vaaraan, että joku peto olisi saattanut -syödä minut elävältä, kuin että joku olisi väijynyt siellä -kuuntelemassa. Oi, mikä hupsu, mikä hupsu olinkaan! Miten olen -saattanut ajatella, miten puhua sellaista!" - -Ja samassa hänen otsansa painui alas kuin kaislan latva; hän tunsi -polviensa notkuvan, ja menettäen kaikki voimansa hän luisui melkein -tajuttomana toveriensa käsivarsista puistokujan ruohoiselle -pyörtänölle. - - - - -116. - -Kuningas on huolissaan. - - -Jättäkäämme la Vallière-rukka puolittain pyörtyneenä kahden -ystävättärensä hoivaan ja palatkaamme Kuninkaan tammen ympäristöön. - -Nuo kolme nuorta tyttöä olivat pakoretkellään loitonneet tuskin -kahtakymmentä askelta, kun lehvistössä lisääntyi se kahina, joka oli -heitä kauhistuttanut. Siirtäessään oksia syrjään kuvastui sillä taholla -selvemmin haamu, joka sitten astui esiin pensastosta ja puhkesi -nauruun, kun näki tammen ympäristön tyhjäksi. On tarpeetonta sanoakaan, -että tämä ilmestys oli nuori ja kaunis aatelismies, ja hän antoi merkin -toiselle, joka niinikään pistäysi näkyviin. - -"No, sire", virkkoi jälkimmäinen arasti lähestyessään, "onko teidän -majesteettinne ajanut nuoret rakastuneet immet pakosalle?" - -"Kas, hyvä Jumala, niin tässä kävi", vastasi kuningas; "tule esille -vain, Saint-Aignan." - -"Mutta olkaa varuillanne, sire, ettei teitä tunneta." - -"Sanonhan sinulle, että he ovat tipotiessään." - -"Sepä oli muuten onnellinen kohtaus, sire, ja jos rohkenen antaa teidän -majesteetillenne neuvon, meidän pitäisi ajaa heitä takaa." - -"He ovat jo kaukana." - -"Oh, heidät olisi helppo tavoittaa, varsinkin kun he sitten näkisivät, -kutka heidän kintereillään kiirehtivät." - -"Kuinka niin, sinä pöyhkyri?" - -"_Dame_, kuuluihan niistä yksi olevan mieltymässä minuun, ja toinen -vertasi teitä aurinkoon." - -"Sitä suurempi syy meidän pysyä piilossa, Saint-Aignan. Aurinko ei -näyttäydy yöllä." - -"Teidän majesteettinne ei totta tosiaan ole utelias! Minä teidän -sijassanne toki tahtoisin saada tietää, keitä nuo kaksi luonnotarta, -sinipiikaa, hamadryadia olivat, joilla oli niin suotuisa mielipide -meistä." - -"Kyllä kykenen tuntemaan heidät muutoinkin, perässä juoksematta." - -"Millä tavoin?" - -"_Parbleu_, äänestä. He kuuluvat hoviin, ja sillä immellä joka puhui -minusta, oli hurmaava ääni." - -"Kas, teidän majesteettinne antaa imartelun vaikuttaa käsitykseenne." - -"Ei voi sanoa, että sinä käytät sitä keinoa minun suhteeni." - -"Voi, suokaa anteeksi, sire, minä olen tomppeli." - -"No, tulehan, ja etsikäämme edelleen." - -"Se viehättyminen, jonka minulle äsken uskoitte, sire, -- eikö se siis -olekaan unohtunut?" - -"Oh, ei suinkaan! Miten voisinkaan unohtaa niin kaunista silmäparia -kuin neiti de la Vallièren!" - -"Onhan toisella niin lumoava ääni!" - -"Kellä toisella?" - -"Aurinkoon rakastuneella." - -"Saint-Aignan!" - -"Anteeksi, sire!" - -"No, enpä sentään olekaan pahoillani, vaikka uskot, että pidän -suloisesta äänestä yhtä paljon kuin tenhoavista silmistäkin. Tunnen -sinut, sinä olet kamala lörppö, ja huomenna saan maksaa luottamuksesta, -jota olen sinulle osoittanut." - -"Kuinka!" - -"Huomenna koko maailma jo tietää, että minulla on aatoksia pikku la -Vallièren suhteen; mutta pidähän varasi, Saint-Aignan, -- minä olen -uskonut salaisuuteni ainoastaan sinulle, ja jos yksikään henkilö -huomauttaa minulle siitä, niin tiedän, kuka sen on antanut ilmi." - -"Voi, kuinka tärkeältä kannalta teidän majesteettinne ottaa tämän -asian!" - -"En laisinkaan, mutta minä en vain tahdo toimittaa ujoa tyttöparkaa -puhuttavaksi." - -"Saatte olla huoletta, sire." - -"Sinä lupaat?" - -"Annan kunniasanani, sire." - --- Hyvä! -- ajatteli kuningas hymyillen itsekseen; -- sitä varmemmin -nyt huomenna supistaan, että minä olen tänä yönä juossut la Vallièren -perässä. Tunnustellen sitten katseillaan ympäristöä hän virkkoi: "Kas, -me olemmekin eksyneet." - -"No, emme pahastikaan." - -"Minne tästä veräjästä pääsee?" - -"Teiden risteykseen, sire." - -"Jonne olimme menossa, kun eroitimme naisääniä?" - -"Niin, sire, ja kuulimme lopun tuosta keskustelusta, jossa minulla oli -kunnia kuulla lausuttavan omaa nimeäni teidän majesteettinne nimen -rinnalla." - -"Palaat kovin usein siihen, Saint-Aignan." - -"Suokoon teidän majesteettinne anteeksi, mutta minua riemastuttaa -tieto, että minua ajattelee tuntematon nainen, vaikka en ole tehnyt -mitään sen huomaavaisuuden saavuttamiseksi. Teidän majesteettinne ei -käsitä tällaista tyytyväisyyttä, kun arvonne ja ansionne vetävät -ehdottomasti puoleensa huomion ja rakkauden." - -"No, ei niinkään, Saint-Aignan", vastasi kuningas nojaten -tuttavallisesti Saint-Aignanin käsivarteen ja kääntyen sille tielle, -jonka luuli johtavan linnalle; "usko minua tai älä, mutta tuo -yksinkertainen luottavaisuus, tuo aivan epäitsekäs kiintymys naisen -taholta, joka ei kenties koskaan saa omakseen katsettani... sanalla -sanoen, tämän seikkailun salaperäisyys elähdyttää minuakin, ja -totisesti, ellen olisi niin viehättynyt la Vallièreen..." - -"Oh, älköön se estäkö teidän majesteettianne, -- teillä on vielä -yltäkyllin aikaa muuhun." - -"Kuinka niin?" - -"Sanotaanhan, että hän on hyvin lähellepääsemätön." - -"Sinä kannustat minua, Saint-Aignan, tahdon tavata hänet piammiten. -Kiirehtikäämme." - -Sisällisesti ei kuningas tuntenut mitään kiirettä tällä asiallaan, -mutta hänen oli näyteltävä osaansa, ja hän alkoi samota vinhasti -eteenpäin. Saint-Aignan seurasi häntä lyhyen välimatkan päässä. Äkkiä -kuningas pysähtyi, ja hovimies noudatti esimerkkiä. - -"Etkö kuule voihketta, Saint-Aignan?" kysyi hän. - -"Voihketta?" - -"Niin, kuuntele." - -"Tosiaankin, ja kuulostaa kirahduksiltakin." - -"Ääni tulee tuolta suunnalta", sanoi kuningas viitaten kädellään. - -"Tuntuu kuin naisen nyyhkytykseltä", arveli Saint-Aignan. - -"Rientäkäämme!" - -Ja poiketen syrjäpolulle kuningas ja suosikki juoksivat nurmikon yli. -Lähestyessään he kuulivat selviä huutoja. "Auttakaa! Auttakaa!" hätäili -kaksi ääntä. Tulijat lisäsivät vauhtiaan, kunnes äkkiä erään kaivannon -reunalla tuuhean halavan suojassa huomasivat naisen polvillaan -kannattelevan toista, joka oli tainnuksissa. Muutaman askeleen päässä -seisoi kolmas keskellä tietä huutamassa apua, ja noita kahta -aatelismiestä tuntematta tämä heidät havaitessaan korotti ääntänsä. - -Kuningas kiirehti kumppaninsa edelle, hyppäsi kaivannon yli ja ilmestyi -ryhmän keskelle juuri silloin kun linnan taholta lähestyi puistokujan -mutkasta kymmenkunta henkilöä samojen huutojen hälyttäminä. - -"Mitä on tapahtunut, mesdemoiselles?" kysyi Ludvig. - -"Kuningas!" huudahti neiti de Montalais, hämmästyksissään antaen -ystävättärensä pään valahtaa nurmelle. - -"Niin, kuningas. Mutta se ei sovi syyksi toverinne jättämiseen -avuttomaksi. Kuka hän on?" - -"Neiti de la Vallière, sire." - -"Neiti de la Vallière!" - -"Hän pyörtyi..." - -"Voi, hyvä Jumala", surkutteli kuningas; "lapsiparka! Pian, pian -lääkäri!" - -Mutta vaikka kuningas puhuikin hiukan kiihkeästi, hän ei kuitenkaan -muistanut pitää kyllin hyvää huolta sävystään, niin että sekä sanat -että niitä tehostanut ele tuntuivat hiukan kylmäkiskoisilta herra de -Saint-Aignanista, jolle kuningas oli uskonut muka äkillisesti -puhjenneen suuren intohimonsa. - -"Saint-Aignan", jatkoi kuningas, "pitäkää te huolta neiti de la -Vallièresta, minä pyydän. Kutsukaa lääkäri. Minä riennän ilmoittamaan -Madamelle tästä hänen seuralaistansa kohdanneesta pahoinvoinnista." - -Ja herra de Saint-Aignanin huolehtiessa neiti de la Vallièren -siirtämisestä linnaan kuningas kiirehti pois paikalta, mielissään -siitä, että sai erityisellä tekosyyllä mennä puhuttelemaan Madamea. -Parahiksi sattuivat vaunut kulkemaan ohi; ajomies sai pysähtyä, ja kun -vaunuissa istuneet henkilöt kuulivat tapauksen, luovuttivat he auliisti -sijansa pyörtyneelle. Nopean vauhdin nostattama viima toinnutti tämän -piankin. Linnalle tultaessa hän hyvin heikkonakin kykeni astumaan alas -vaunuista ja kahden ystävättärensä avulla ponnistautumaan sisälle. -Hänet vietiin istumaan alakerran salien viereiseen kamariin. - -Sillaikaa oli kuningas tavannut Madamen eräässä pikku puutarhassa; hän -oli istuutunut lähelle ja tapaili hellästi jalallaan prinsessan jalkaa -hänen istuimensa alla. - -"Varokaa, sire", sanoi Henriette hiljaa, "te ette esiinny -välinpitämättömänä miehenä." - -"Voi, minäpä pelkäänkin, että olemme tehneet ylivoimaisen sopimuksen!" -vastasi kuningas samaan tapaan. Äänekkäämmin hän sitten lisäsi: -"Oletteko kuullut onnettomuudesta?" - -"Mistä onnettomuudesta?" - -"Oh, hyväinen aika, teidät nähdessäni unohdin, että vartavasten läksin -kertomaan siitä teille. Se vaikutti minuun kuitenkin murheellisesti; -muuan seuralaisenne, la Vallière-parka, sai pyörtymiskohtauksen." - -"Vai niin! Lapsipoloinen", virkkoi prinsessa tyynesti. "Mistä se lienee -johtunut?" - -Mutta hiljaa hän lisäsi: - -"Mutta nyt ette ollenkaan ajattele asemaanne, sire: teidän olisi -uskoteltava kiintyneenne tuohon tyttöön, ja nyt viivyttekin täällä, -olematta hänen voinnistaan millännekään." - -"Ah, madame, madame", huokasi kuningas, "kuinka paljon etevämpi te -olettekaan osassanne kuin minä! Te ajattelette kaikkea!" - -Ja hän nousi. - -"Madame", lausui hän niin kovalla äänellä, että kaikki lähelläolevat -saattoivat sen kuulla, "sallikaa minun jättää teidät, olen kovin -huolissani ja tahdon itse varmistautua, onko kreivitär saanut -mahdollisimman soveliasta hoitoa." - -Ja kuninkaan lähtiessä uudestaan la Vallièren luo koko ympäristö ryhtyi -pohtimaan kuninkaan huomautusta: "olen kovin huolissani." - - - - -117. - -Kuninkaan salaisuus. - - -Tiellä Ludvig kohtasi kreivi de Saint-Aignanin. "No, Saint-Aignan", -kysyi hän teeskennellen, "miten sairaamme jaksaa?" - -"Ah, sire", änkytti Saint-Aignan, "häpeäkseni minun täytyy tunnustaa, -etten tiedä." - -"Mitä! Et tiedä?" virkahti kuningas ollen ottavinaan vakavasti tämän -penseyden mielitiettyään kohtaan. - -"Anteeksi, sire, mutta tapasin juuri erään kolmesta -jutustajattarestamme, ja se tosiaan sai minut hajamieliseksi." - -"Kah, vai tapasit?" innostui kuningas. - -"Niin, -- hänet, joka suvaitsi puhua niin edullisesti minusta, ja -löydettyäni omani olin juuri tavoittamassa teidän ihailijatartanne, -sire, kun minulla olikin onni kohdata teidän majesteettinne." - -"Hyvä on; mutta ennen kaikkea neiti de la Vallière", sanoi kuningas -uskollisena osalleen. - -"Oh, kyllähän hän on mielenkiintoinen kaunotar", nurkui Saint-Aignan, -"mutta liikanaista oli hänen pyörtyä, koskapa hän jo ennenkin niin -suuresti herätti teidän majesteettinne huomiota." - -"Ja mikä on oman kaunokaisesi nimi, Saint-Aignan, vai onko se -salaisuus?" - -"Sire, sen pitäisi olla salaisuus, vieläpä hyvin suuri salaisuus; mutta -teidän majesteettinne tietää hyvin, että teille ei ole salaisuuksia." - -"Hänen nimensä siis?" - -"Hän on neiti de Tonnay-Charente." - -"Onko hän kaunis?" - -"Sitä ennen kaikkea, sire, ja minä tunsin äänen, joka niin hellästi -lausui nimeäni. Silloin astuin hänen luokseen, kyselin sen verran kuin -siellä joukossa kävi päinsä, ja mitään aavistamatta hän ilmoitti -minulle, että hän juuri äsken oli kahden ystävättären kanssa ollut -suuren tammen alla, kun suden tai rosvon ilmestyminen oli heidät -peloittanut pakoon." - -"Mutta", kysyi kuningas kiihkeänä, "noiden kahden ystävättären nimet?" - -"Sire", surkeili Saint-Aignan, "lähettäköön teidän majesteettinne minut -Bastiljiin." - -"Minkätähden?" - -"Siksi että olen itsekäs ja tyhmä. Ihmetykseni sellaisesta -valloituksesta ja onnellisesta keksinnöstä oli niin suuri, että -pysähdyin siihen. Sitäpaitsi en luullut, että teidän majesteettinne, -joka oli niin ihastunut neiti de la Vallièreen, tämänkään vertaa -välittäisi kuulemastanne. Sitten neiti de Tonnay-Charente äkkiä jätti -minut, palatakseen neiti de la Vallièren luo." - -"Lähtekäämme! Toivoakseni minua onnistaa yhtä hyvin kuin sinuakin. -Tule, Saint-Aignan." - -"Kuninkaallani näkyy olevan kunnianhimoa, -- hän ei tahdo sallia -minkään voiton luisua käsistään. Hyvä, minä lupaan tunnollisesti etsiä, -ja sitäpaitsi tuon yhden sulottaren kautta saa tietää molempain muiden -nimet, ja nimien avulla salaisuuden." - -"Oh", huudahti kuningas, "minunkaan ei tarvitse muuta kuin kuulla -hänen äänensä, tunteakseni hänet. Mutta rientäkäämme nyt ensin la -Vallière-paran luo." - --- Haa, -- ajatteli Saint-Aignan, -- mutta onpa se todellakin voimakas -intohimo, ja omituista on sellainen kiintymys tuohon tyttöseen; en -olisi sitä koskaan uskonut. - -Näissä mietteissään hän oli näyttänyt kuninkaalle kamarin, johon sairas -oli viety, ja kuningas oli astunut sisään. Saint-Aignan seurasi häntä. - -Matalassa huoneessa lepäili la Vallière asetettuna tilavaan nojatuoliin -ison, kukkapenkereille antavan ikkunan ääreen. Hän hengitti täysin -vedoin hyvältä tuoksuvaa yöilmaa. Puku oli avattu hakasistaan poven -kohdalta, ja rypistyneet pitsit sekaantuivat kauneihin, vaaleihin -kutreihin, jotka olivat hajallisina valahtaneet hartioille. Raukeat -silmät, joiden hohto ei ollut kokonaan sammunut, kylpivät kyynelissä; -hän eli enää vain kuin unelmiemme kauniit kuvat, jotka aivan kalpeina -ja runollisina liitelevät nukkujan suljettujen silmien ohi, avaten -hiukan siipiään niitä liikuttamatta, raottaen huuliaan äänettöminä. - -Tällä la Vallièren helmiäiskalpeudella oli kuvaamaton tenho; -sielullinen ja ruumiillinen kärsimys olivat antaneet hänen hempeille -kasvoilleen ylevän murheen rauhallisuuden. Käsivarsien ja vartalon -täydellinen hervottomuus muistutti enemmän kuollutta kuin elävää; hän -ei näkynyt kuulevan toveriensa supattelua eikä etäisemmän ympäristön -sorinaa. Hän oli vaipunut omaan itseensä, ja hänen kauniit, pitkät ja -hoikat kätensä vavahtelivat tuon tuostakin kuin näkymättömistä -kosketuksista. Kuninkaan tuloakaan hän ei huomannut, -- niin syventynyt -hän oli unelmiinsa. - -Ludvig näki kaukaa nämä viehkeät kasvot, joille kirkas kuu valoi -hopeasäteittensä puhdasta hohdetta. - -"Hyvä Jumala!" huudahti hän ehdottomasti pelästyen; "hän on kuollut!" - -"Ei, ei, sire", selitti Montalais hiljaa. "Hän voi päin vastoin -paremmin. Eikö totta, Louise, voithan sinä paremmin?" - -La Vallière ei vastannut mitään. - -"Louise", jatkoi Montalais, "kuningas suvaitsee olla levoton -terveydestäsi." - -"Kuningas!" huudahti Louise kohoutuen äkkiä ikäänkuin liekehtivä valo -olisi pulpahtanut hänen sydämensä pohjukasta. "Kuningas kysyy minun -vointiani?" - -"Niin", vastasi Montalais. - -"Kuningas on siis täällä?" virkkoi la Vallière rohkenematta katsoa -ympärilleen. - -"Tuo ääni, tuo ääni!" kuiskasi Ludvig vilkkaasti Saint-Aignanin -korvaan. - -"Kah, tosiaankin", myönsi Saint-Aignan, "teidän majesteettinne on -oikeassa, siinä on auringon ihastelijatar." - -"Sh!" varoitti kuningas. Sitten hän lähestyi la Vallièrea. "Te voitte -pahoin, mademoiselle? Äsken puistossa näin teidät ihan tainnuksissa. -Miten se sattui?" - -"Sire", änkytti tyttöparka vapisten ja kalpeana, "sitä en tosiaankaan -osaa sanoa." - -"Olitte kai kävelyllä liiaksi", arveli kuningas, "ja kenties -väsymys..." - -"Ei, sire", ehätti Montalais selittämään ystävättärensä puolesta, -"väsymyksestä se ei voinut johtua, sillä me olimme viettäneet osan -iltakautta istuen Kuninkaan tammen alla." - -"Kuninkaan tammen alla?" toisti hallitsija säpsähtäen, ja merkitsevästi -iskien silmää kreiville hän kuiskasi: "En siis erehtynyt." - -"Ah, niin", sanoi Saint-Aignan, "Kuninkaan tammen alla neiti de -Tonnay-Charenten kanssa." - -"Miten sen tiedätte?" kysyi Montalais. - -"Hyvin yksinkertaisesti siten, että neiti de Tonnay-Charente kertoi -minulle." - -"Silloin hän on varmaan ilmoittanut teille myöskin syyn la Vallièren -pyörtymiseen?" - -"Tosiaankin! Hän muistaakseni puhui sudesta tai rosvosta tai muusta -hälytyksestä." - -Louise de la Vallière kuunteli rävähtämättömin silmin ja povi -huohottaen kuin hän olisi herkistyneellä käsityskyvyllä aavistanut osan -totuutta. Ludvig piti tätä asentoa ja kiihtymystä seurauksena -säikähdyksestä, joka ei vielä ollut kokonaan tasaantunut. - -"Älkää pelätkö mitään, mademoiselle", haastoi hän, alkaen tuntea -liikutusta, jota ei voinut salata; "se susi, joka teidät niin -säikäytti, oli vain kaksijalkainen." - -"Se oli mies, se oli mies!" parahti Louise; "siellä oli joku -väijymässä?" - -"No, mademoiselle, mitäpä suurta pahaa siinä näette, jos joku -kuuntelikin? Luuletteko puhuneenne sellaista, mitä kenenkään muun ei -sopisi tietää?" - -La Vallière löi käsiään yhteen ja painoi ne sitten nopeasti otsalleen, -koettaen täten salata punastustaan. - -"Oi", kysyi hän, "kuka taivaan nimessä oli sinne kätkeytynyt? Kuka siis -kuunteli?" - -Kuningas astui lähemmäksi, tarttuakseen hänen toiseen käteensä. - -"Minä siellä olin, mademoiselle", ilmaisi hän kumartaen lempeän -kunnioittavasti; "peloittanenko nytkin teitä?" - -Potilas kiljahti; toistamiseen hänen voimansa pettivät ja kylmänä, -voihkien, epätoivoisena hän lysähti takaisin nojatuoliinsa. Kuningas -ehti ojentamaan käsivartensa, joten hän puolittain kannatteli tyttöä. -Parin askeleen päässä kuninkaasta ja la Vallièresta seisoivat neidit de -Tonnay-Charente ja de Montalais hievahtamattomina ja ikäänkuin -kivettyneinä, muistellessaan keskusteluaan Louisen kanssa, eivätkä edes -älynneet rientää apuun, niin hämmennyksissään kun olivat kuninkaan -läsnäolosta. Tämä oli vaipunut toisen polvensa varaan ja piteli la -Vallièrea vyötäisiltä. - -"Te kuulitte keskustelun, sire?" sopersi Athénais. - -Mutta kuningas ei vastannut. Hänen katseensa oli kiintynyt la Vallièren -puoliksi ummistuneihin silmiin, ja hän piti tytön riippuvaa kättä -omassaan. - -"_Parbleu_!" vastasi Saint-Aignan, joka puolestaan odotti neiti de -Tonnay-Charenten pyörtymistä ja jo levitti käsivartensa; "meiltä ei -jäänyt ainoakaan sana kuulematta." - -Mutta ylpeä Athénais ei ollut niitä naisia, jotka noin vain murtuvat. -Hän loi Saint-Aignaniin murhaavan katseen ja pakeni. - -Rohkeampi Montalais kiirehti Louisen luo, ottaen hänet vastaan -kuninkaan käsivarsilta. Tämä oli jo joutunut päästään pyörälle, -tuntiessaan sairaan hyvältätuoksuvien hiuksien valuvan kasvoilleen. - -"Kas vain", innostui Saint-Aignan, "tässäpä vasta seikkailu, ja ellen -minä ole ensimmäinen sitä kertomaan, niin minulla ei ole ensinkään -onnea." - -Kuningas kääntyi häneen väräjävin äänin ja käsi raivosta vapisten. - -"Ei sanaakaan, kreivi!" nuhteli hän. - -Kuningasparka unohti, että hän tuntia aikaisemmin oli antanut saman -varoituksen, mutta päin vastoin toivoen, että uskottu kielittelisi. -Tämä kielto oli yhtä hyödytön kuin edellinen. Puoli tuntia myöhemmin -koko Fontainebleau tiesi, että neiti de la Vallière oli jutellut -Montalaisin ja Tonnay-Charenten kanssa Kuninkaan tammen alla ja tässä -keskustelussa tunnustanut rakastavansa kuningasta. Tiedettiin myöskin, -että kuningas ilmaistuaan suurta huolestusta neiti de la Vallièren -tilasta oli kalvennut ja vapissut ottaessaan pyörtyneen kaunottaren -käsivarsilleen. Senvuoksi oli kaikki hoviväki piankin yhtä mieltä -siitä, että tämä oli vuoden suurin tapaus. Oli tullut ilmi, että hänen -majesteettinsa rakasti neiti de la Vallièrea ja että siis Monsieur -saattoi nukkua täysin levollisena. Sitä muuten leskikuningatar -- yhtä -kummastuneena kuin toisetkin tästä äkillisestä käänteestä -- -kiirehtikin kertomaan nuorelle kuningattarelle ja Orléansin Filipille. -Mutta hän käytti erilaista puhetapaa näille kahdelle asianomaiselle. - -"Nyt näette, Teresia", sanoi hän miniälleen, "kuinka väärin syytitte -kuningasta: kas, tänäänhän huhu antaa hänelle uuden rakastajattaren. -Miksi olisi eilinen juttu todenperäisempi kuin tämänpäiväinen, tai tämä -taatumpi kuin edellinen?" - -Mutta puhuessaan Monsieurille Kuninkaan tammen alla alkaneesta -seikkailusta hän sanoi: - -"Oletpa sinä järjetön mustasukkaisuudessasi, rakas Filip! On todettu, -että kuningas on hullaantunut pikku la Vallièreen. Älä mene kertomaan -sitä vaimollesi, muutoin kuningatar saisi sen heti tietää." - -Tällä viimeisellä luottamuksella oli päinvastainen vaikutuksensa. -Rauhoittuneena ja riemuissaan prinssi riensi tapaamaan puolisoaan, ja -kun kello ei vielä ollut kahtatoista ja juhlan piti kestää kahteen -aamulla, tarjosi hän Henriettelle käsivartensa ja vei hänet kävelylle. -Mutta jo muutaman askeleen päässä hän jätti silleen äitinsä -varoituksen. - -"Älkää ainakaan menkö kertomaan kuningattarelle kaikkea, mitä -kuninkaasta jutellaan", aloitti hän salaperäisesti. - -"Mitä siis jutellaan?" kysyi Madame. - -"Että veljeni on äkkiä kummallisesti ihastunut." - -"Keneen?" - -"Siihen pienoiseen la Vallièreen." - -Oli yö, joten Madame saattoi huoleti hymyillä. - -"Hoo!" virkahti hän; "ja onko siitä jo kauankin?" - -"Kaikesta päättäen vain muutamia päiviä. Mutta näihin asti näkyi -ainoastaan savua, ja vasta tänä iltana on liekki leimahtanut." - -"Kuninkaalla on hyvä aisti", sanoi Madame, "sillä minun mielestäni -tyttönen on viehättävä." - -"Te näytte laskevan leikkiä, rakkaimpani." - -"Minäkö! Miten niin?" - -"Joka tapauksessa tämä rakastuminen tekee jonkun onnelliseksi, ainakin -neiti de la Vallièren." - -"Mutta", jatkoi prinsessa, "te, monsieur, puhutte aivan kuin olisitte -lukenut hovineitoni sielun sisintä. Kuka teille on sanonut, että hän -suostuu vastaamaan kuninkaan kiintymykseen?" - -"Ja kuka teille on sanonut, että hän ei siihen vastaisi?" - -"Hän rakastaa Bragelonnen varakreiviä." - -"Oh, niinkö luulette?" - -"Hän on kihloissakin." - -"Hän oli." - -"Mitä tarkoitatte?" - -"No, kun tultiin pyytämään kuninkaalta lupaa avioliittoon, hän -kieltäytyi sitä antamasta." - -"Kieltäytyi?" - -"Niin, vaikka pyytäjänä oli itse kreivi de la Fère, jota kuningas, -kuten tiedätte, pitää suuressa arvossa sen osan vuoksi, mikä hänellä on -ollut veljenne auttamisessa takaisin valtaansa sekä muutamissa muissa -kauan sitten sattuneissa tapauksissa." - -"Niin ollen poloiset rakastavaiset odottavat, kunnes kuningas suvaitsee -muuttaa mielensä. He ovat nuoria, heillä on aikaa." - -"Voi, armaani", virkkoi Filip vuorostaan nauraen, "näenpä, että te ette -tiedä tämän jutun sievintä piirrettä." - -"En." - -"Sitä, mikä on syvimmin koskenut kuninkaaseen." - -"Onko kuninkaaseen koskenut syvästi?" - -"Sydänjuuria myöten." - -"Mutta mitä se sitten on? Sanokaa pian!" - -"Harvinaisen haaveellinen seikkailu." - -"Tiedätte, että pidän paljon tuollaisista seikkailuista, ja kuitenkin -annatte minun odottaa", sanoi prinsessa kärsimättömästi. - -"No, nähkääs..." Monsieur vaikeni. - -"Minä kuuntelen." - -"Kuninkaan tammen alla... Tiedättehän, missä Kuninkaan tammi on?" - -"Vähät siitä. Kuninkaan tammen alla, sanoitte?" - -"Niin, luullen olevansa yksinään kahden ystävättärensä kanssa on neiti -de la Vallière näille uskonut rakkautensa kuninkaaseen." - -"Oo!" äännähti Madame, alkaen tuntea levottomuutta. - -"Ja milloin se tapahtui?" - -"Tunti sitten." - -Madame säpsähti. "Ja eikö sitä rakkautta kukaan tiennyt?" - -"Ei kukaan." - -"Eikö hänen majesteettinsakaan?" - -"Ei hänen majesteettinsakaan. Se pieni olento säilytti salaisuutensa -sisimmässään, kunnes se yhtäkkiä kävi häntä itseään voimakkaammaksi ja -kirposi hänen huuliltaan." - -"Ja miten te tuon järjettömyyden tiedätte?" - -"Siten kuin kaikki muutkin." - -"Ja mistä sitten kaikki muut sen tietävät?" - -"De la Vallièren omasta suusta; hänhän tunnusti tämän rakkautensa -tovereilleen Montalaisille ja Tonnay-Charentelle." - -Madame seisahtui, irroittautuen äkillisellä liikkeellä puolisonsa -käsivarresta. - -"Ja siitä on tunti, kun hän teki tämän tunnustuksen?" kysyi hän. - -"Niille vaihein." - -"Ja tietääkö kuningas siitä?" - -"No, sehän asiassa juuri romanttisinta onkin, että kuningas oli -Saint-Aignanin kanssa tammen takana ja kuuli jokaisen sanan tuosta -mielenkiintoisesta keskustelusta." - -Madame tunsi survaisun sydämessään. "Mutta minähän olen tavannut -kuninkaan sen jälkeen", virkahti hän ajattelemattomasti, "eikä hän -maininnut minulle sanaakaan tuosta kaikesta." - -"_Parbleu_!" huudahti voitonriemuinen aviomies yksinkertaisesti; "hän -tietenkin varoi siitä puhumasta, koska hän varoitti kaikkia muitakin -siitä teille ilmoittamasta." - -"Mitä sanottekaan!" huudahti Madame kiusaantuneena. - -"Minä sanon, että se tahdottiin pimittää teiltä." - -"Mutta miksi se minulta salattaisiin?" - -"Pelosta, että ystävyytenne saattaisi teidät ilmaisemaan jotakin -nuorelle kuningattarelle, -- siinä syy." - -Prinsessa Henriette painoi päänsä alas; häntä oli kuolettavasti -loukattu. Hän ei sitten saanut rauhaa ennen kuin tapasi kuninkaan. -Kuningas tietysti saa valtakunnassaan viimeisenä tietää, mitä hänestä -puhutaan, niinkuin rakastajakin viimeisenä kuulee, mitä ihmiset -kertovat hänen armaastaan. Niinpä Ludvig huomatessaan Madamen häntä -etsivän tuli hänen luokseen hiukan hämmentyneenä, mutta kuitenkin -kohteliaana ja huomaavaisena. Madame odotti hänen alkavan haastaa la -Vallièresta. Mutta kun kuningas ei virkkanut asiasta mitään, kysyi hän -suoraan: - -"Entä se pienoinen?" - -"Mikä pienoinen?" vältteli kuningas. - -"Neiti de la Vallière... Ettekö sanonut minulle, sire, että hän oli -mennyt tainnuksiin?" - -"Hän on yhä kovin huonovointinen", vastasi kuningas teeskennellen mitä -suurinta välinpitämättömyyttä. - -"Mutta sehän vahingoittaa huhua, jota teidän oli levitettävä, sire." - -"Minkälaista huhua?" - -"Että muka olette viehättänyt häneen." - -"No, toivoakseni se huhu silti leviää", vastasi kuningas -hajamielisesti. - -Madame odotti vielä; hän tahtoi tietää, puhuisiko kuningas hänelle -seikkailusta suuren tammen alla. Mutta tämä ei siitä hiiskunut -sanaakaan. Madamekin puolestaan oli siitä vaiti, ja niin kuningas -hyvästeli hänet uskomatta hänelle mitään koko asiasta. - -Tuskin oli Madame nähnyt kuninkaan loittonevan, kun hän lähti -tavoittamaan Saint-Aignania. Tämä oli helposti löydettävissä. Kreivi -oli kuin saattajalaivat, jotka aina seuraavat suuria aluksia. -Saint-Aignan oli juuri henkilö, jollaista Madame nykyisessä -mielentilassaan tarvitsi. Keikari etsi vain korvaa, joka olisi -arvokkaampi kuin muiden, kertoakseen sille tapauksen yksityiskohtia -myöten. Eikä hän säästänyt Madamea ainoaltakaan tiedolta. Kun hän oli -lopettanut, virkkoi tämä: - -"Myöntäkää, monsieur, että se on sievä tarina." - -"Ei tarina, vaan kertomus." - -"Tarina tai kertomus, myöntänette toki, että se on juteltu teille -niinkuin te sen nyt haastoitte minulle, itse sentään olemattanne -saapuvilla?" - -"Kautta kunniani, madame, minä olin paikalla." - -"Ja te uskotte kreivittären tunnustuksen vaikuttaneen kuninkaaseen?" - -"Niinkuin neiti de Tonnay-Charenten sanat tehosivat minuun", vastasi -Saint-Aignan. "Ajatelkaahan toki, madame, neiti de la Vallière vertasi -kuningasta aurinkoon. Onhan se imartelevaa!" - -"Kuningas ei anna vallata itseään sellaisella imartelulla." - -"Madame, kuningas on ainakin yhtä paljon ihminen kuin hän on -aurinkokin, -- sen olen juuri äsken nähnyt, kun la Vallière vaipui -hänen syliinsä." - -"La Vallière vaipui kuninkaan syliin?" - -"Oi, se oli mitä somin kuvaelma! Kuvitelkaahan, että neiti de la -Vallière kaatui taaksepäin ja..." - -"No, mitä te näitte? Sanokaa, puhukaa." - -"Minä näin, mitä kymmenen muuta henkilöä näki samalla kertaa kuin -minäkin; minä näin, että de la Vallièren vaipuessa hänen syliinsä -kuningas oli vähällä pyörtyä." - -Madamelta pääsi pieni parahdus. Se oli ainoa merkki hänen sielussaan -kiehuvasta suuttumuksesta. - -"Kiitos", sanoi hän väkinäisesti nauraen; "te olette erinomainen -kertoja, herra de Saint-Aignan." - -Ja yksinään ja ikäänkuin tukehtumaisillaan hän riensi pois linnaa -kohti. - - - - -118. - -Yöllisillä retkillä. - - -Kruununprinssi oli eronnut puolisostaan mitä parhaalla tuulella, ja -päivän touhusta uupuneena hän oli vetäytynyt huoneisiinsa, jättäen -kunkin viettämään yönsä miten halusivat. Tullessaan kotiin Monsieur oli -laittautunut yöpukuunsa kaikella sillä huolittelulla, jota -hänen elpynyt itsetyytyväisyytensä nyt erityisesti innosti. -Kamaripalvelijansa siten työskennellessä hän hyräili itsekseen parhaita -balettisävelmiä, joiden säestyksellä kuningas oli äskettäin tanssinut. -Sitten hän kutsutti vaatturinsa näyttämään huomispäiväisiä pukujaan ja -jakoi heille runsaita lahjapalkkioita, kun nämä tamineet osuivat hänen -mielensä mukaisiksi. Lopuksi Monsieur osoittausi mitä suosiollisimmaksi -Lotringin junkkarille, joka oli nähnyt hänen lähtevän kotiin ja -pistäysi itse perässä. Tervehdittyään prinssiä suosikki seisoi hetkisen -äänettömänä niinkuin ampujaosaston päällikkö, joka tarkastelee asemaa -päättääkseen, mihin kohtaan hän ensin tähtäisi tulensa; kotvasen -kuluttua hän näkyi olevan selvillä ja kysäisi: - -"Oletteko huomannut erästä omituista seikkaa, monseigneur?" - -"Mitä niin?" - -"Sitä näennäisen tylyä vastaanottoa, jonka kreivi de Guiche sai hänen -majesteetiltaan." - -"Näennäisen?" - -"Niinpä tietenkin, koska kuningas todellisuudessa palautti hänelle -suosiollisuutensa." - -"Mutta sitä en minä havainnut", vastusti prinssi. - -"Mitä! Ettekö nähnyt, miten hänen majesteettinsa -- sen sijaan että -olisi lähettänyt hänet takaisin maanpakoonsa, kuten olisi ollut -luonnollista -- hyväksyi hänen kummallisen vastaanhangoittelunsa, -salliessaan hänen ottaa paikkansa baletissa?" - -"Ja sinun mielestäsi kuningas menetteli väärin, chevalier?" kysyi -Monsieur. - -"Ettekö te ole samaa mieltä, prinssi?" - -"En ollenkaan, hyvä chevalier, vaan yhdyn kuninkaan kantaan siinä, että -hän ei hellittämättömän ankarasti kohtele miestä, joka on menetellyt -pikemmin hupsun tavoin kuin toiminut pahoin aikein." - -"_Ma foi_!", väitti chevalier, "minä puolestani tunnustan, että se -jalomielisyys ihmetyttää minua tavattomasti." - -"Ja miksi?" tiedusti Filip. - -"Siksi, että olisin luullut kuninkaan osoittavan suurempaa -kademielisyyttä", vastasi junkkari häijysti. - -Filip oli suosikkinsa puheesta kaiken aikaa tuntenut jotakin -ärsyttävää; viime sana tuli kipinäksi ruutitynnyriin. - -"Kademielisyyttä!" kivahti prinssi; "kademielisyyttä! Mitä se sana -merkitsee? Kademielisyyttä minkä takia, sanoppas, tai kenen tähden?" - -Junkkari huomasi puhuneensa pahansuopaisuudessaan varomattomasti, kuten -toisinaan tapahtui. Hän yritti senvuoksi ottaa takaisin sanansa niin -kauan kuin se vielä oli hänen ulottuvissaan. - -"Kademielisyyttä määräysvaltansa syrjäyttämisestä", vastasi hän -teeskennellyn yksinkertaisesti; "mistä muusta voisi kuningas olla -kateellinen?" - -"Kah, vai niin", murahti prinssi. - -"Onko kenties teidän kuninkaallinen korkeutenne pyytänyt kelpo -kreiville armoa?" jatkoi junkkari. - -"Enhän toki!" sanoi Monsieur. "Guiche on älykäs ja miehuullinen poika, -mutta hän on esiintynyt kevytmielisesti Madamen seurassa: en suo -hänelle pahaa enkä hyvää." - -Junkkari oli syytänyt myrkkyänsä Guichea vastaan kuten oli yrittänyt -kuninkaankin suhteen menetellä; mutta hän luuli huomaavansa, että nyt -oli suvaitsevaisuutta ja täydellistä välinpitämättömyyttäkin ilmassa ja -että hän ei voisi saada asiaa valaistuksi muutoin kuin pitelemällä -lamppua ihan aviomiehen nenän alla. Sillä keinoin saattaa toisinaan -korventaa muita, mutta usein siinä polttaa omat hyppysensä. - --- Hyvä on, hyvä on, -- tuumi junkkari itsekseen; -- minäpä odotan de -Wardesia. Hän saa päivässä enemmän aikaan kuin minä kuukaudessa, sillä -minä luulen -- Jumala minua tai pikemmin häntä armahtakoon -- että hän -on vielä kateellisempi kuin minä. Eikä minulle de Wardeskaan ole -välttämätön, kunhan vain tapahtuu jotakin, mikä paremmin selvittäisi -minulle asemaa. Että de Guiche on häädettynäkin tullut takaisin, se -kyllä on arveluttava seikka, mutta sen merkitys vähenee, kun toiselta -puolen ottaa lukuun, että de Guiche palasi sellaiseen aikaan, jolloin -hän ei enää herätä Madamen mielenkiintoa. On todella ilmeistä, että -Madamen harrastus on kääntynyt kuninkaaseen. Mutta siitä puhumattakaan, -että minun hampaani eivät pystyisi puremaan kuningasta, se ei olisi -tarpeellistakaan, sillä Madame ei voi pitkääkään aikaa omistaa hänelle -erityistä huomaavaisuutta, jos kerran kuningas ei enää ajattele -Madamea, kuten nyt huhutaan. Niinpä siis pitääkin minun pysyä alallani -ja odottaa uutta oikkua, jonka mukaan voin valita kantani. - -Ja junkkari ojentausi alistuvasti lepotuoliin, johon Monsieur salli -suosikin asettua hänen läsnäollessaan, ja kun hänellä ei enää ollut -mitään ilkeyksiä sanottavana, ei Lotringin junkkari keksinyt muutakaan -haasteltavaa. Onneksi Monsieur oli jo varemmin päässyt hyvälle -tuulelle, kuten sanottu, ja siitä riitti kahdenkin osalle, kunnes -hän lähetti pois palvelijansa ja virkailijansa sekä läksi -makuuhuoneeseensa. Yksinäisyyteen vetäytyessään hän jätti junkkarin -toimeksi lausua terveisensä Madamelle ja ilmoittaa tälle, että Monsieur -ei hammassäryn pelosta enää aikonut pistäytyä ulos puiston raikkaaseen -yöilmaan. - -Junkkari saapui prinsessan huoneistoon juuri kun tämä palasi ulkoa. Hän -suoritti tehtävänsä uskollisen sanansaattajan tavoin ja pani heti -merkille, kuinka välinpitämättömästi ja melkein hämmentyneestikin -Madame kuuli puolisonsa ilmoituksen. Hän vainusi tässä jotakin uutta. -Jos Madame olisi tämän näköisenä ollut lähtemässä liikkeelle, niin -junkkari olisi seurannut häntä. Mutta prinsessahan tuli kotiin, joten -ei ollut mitään tehtävissä. Junkkari pyörähteli paikallaan kuin -toimeton haikara, nuuski niin sanoaksemme ilmaa, maata ja vettä, -pudisti päätänsä ja valitsi koneellisesti suuntansa kukkapenkereille -päin. - -Hän ei ollut edennyt sataakaan askelta, kun kohtasi kaksi nuorta -miestä, jotka kävelivät käsikynkässä kallella päin potkiskellen -hiekkapolun pikku kiviä tieltänsä ja tällä epämääräisellä huvikkeella -säestäen ajatuksiaan. He olivat Guiche ja Bragelonne. Vaikka noiden -ystävysten näkeminen aina herätti Lotringin junkkarissa ehdotonta -tympeyttä, tervehti hän heitä kuitenkin juhlallisella kumarruksella, -joka maksettiin hänelle korkoineen takaisin. Sitten nähdessään puiston -tyhjentyvän väestä ja valojen alkavan sammua, samalla kun jo -aamutuulikin kävi puhaltamaan, junkkari poikkesi vasemmalle ja palasi -linnaan pikku pihan kautta, ystävysten kääntyessä oikealle isoon -puistoon päin. - -Junkkari oli juuri astumaisillaan ylös pikku portaita, jotka johtivat -salaovelle, kun hän näki kahden naisen perätysten ilmestyvän -holvikäytävään, joka yhdisti pienen linnanpihan isoon. He kiirehtivät -niin nopeasti, että silkkihameiden kahina kuului jo tummentuneessa -yössä. Tuollaiset viitat, soreat vartalot ja olletikin etummaisen sekä -salamyhkäinen että korkea ryhti herättivät aatelismiehen huomiota. - -"Tuon parin minä varmaankin tunnen", sanoi hän itsekseen, pysähtyen -portaiden alimmalle askelmalle. Vainukoiran vaisto olisi saanut hänet -hiipimään perässä, mutta hänet tavoitti lakeija, joka oli jo jonkun -aikaa etsinyt isäntäänsä. "Monsieur", ilmoitti hän, "posti on tullut." - -"Hyvä, hyvä", sanoi junkkari; "jääköön huomiseen." - -"Siinä vain on kiireellisiä kirjeitä, jotka herra chevalier kenties -mielellään lukisi heti." - -"Vai niin!" elähtyi junkkari; "ja mistä tulleita?" - -"Toinen Englannista ja toinen Calaisista; jälkimmäisen toi pikaviesti, -ja se lienee hyvinkin tärkeä." - -"Calaisista? Kuka lempo minulle sieltä voinee kirjoittaa?" - -"Luulin tuntevani teidän ystävänne markiisi de Wardesin käsialan." - -"Kah! Tulen heti", huudahti junkkari, unohtaen vakoilun. - -Hän riensi ylös portaita, sillaikaa kun molemmat tuntemattomat naiset -katosivat toiselle puolelle pihaa. Me seuraamme heitä, jättäen -junkkarin lukemaan kirjeitänsä. - -Päästyään Viisikulmioksi nimitettyjen ristikkäisten puuistutusten luo -etummainen seisahtui hiukan hengästyneenä ja kohotti varovasti -linnikkoaan. - -"Olemmeko vielä kaukanakin siitä puusta?" kysyi hän - -"Oh, madame, kyllä sinne on vielä runsaasti viisisataa askelta. Mutta -Madamen tulisi hiukan levähtää; te ette voisi enää yhtämittaa rientää -näin perille asti." - -"Te olette oikeassa." - -Ja prinsessa nojasi puuta vasten. - -"No, mademoiselle", aloitti hän hetkisen hengähdettyään, "älkää salatko -mitään, sanokaa minulle totuus" - -"Voi, älköön Madame olko minulle kovin ankara", virkkoi nuori tyttö -vapisevalla äänellä. - -"Ei, rakas Athénais, en ole teille ollenkaan pahastuksissani; -rauhoittukaa vain. Eihän koko asia oikeastaan minuun kuulukaan. Olette -levoton siitä, mitä mahdollisesti olette tullut puhuneeksi tuon tammen -alla; pelkäätte loukanneenne kuningasta, ja minä tahdon rauhoittaa -mieltänne ottamalla selville onko teitä voitu kuulla." - -"Oi, kyllä, Madame, -- kuningas oli niin lähellä." - -"Mutta ettehän toki jutelleet niin äänekkäästi, ettei ainakin -joitakuita sanoja olisi mennyt hukkaan?" - -"Me uskoimme olevamme ihan yksin, madame." - -"Ja teitä oli kolme?" - -"Niin, la Vallière, Montalais ja minä." - -"Ja tekin omasta kohdastanne käytitte keveätä puheentapaa kuninkaan -suhteen?" - -"Niin pelkään tehneeni. Mutta siinä tapauksessa pyydän teidän -kuninkaallista korkeuttanne armollisesti hankkimaan minulle hänen -majesteettinsa anteeksiannon." - -"Lupaan kyllä välitykseni, jos se käy tarpeelliseksi. On kuitenkin -parempi, kuten sanoin, ensin täydellisesti varmistautua siitä, onko -mitään ikävyyttä tapahtunut. Yö on sitäpaitsi hämärä ja täällä lehtojen -keskellä melkein pimeä. Kuningas ei ole voinut tuntea teitä. Jos -ensimmäiseksi menisi puhumaan hänelle asiasta, niin se voisi olla -tarpeeton ilmianto teitä vastaan." - -"Voi, Madame, Madame, jos hän kerran on tuntenut neiti de la Vallièren, -olen minäkin tiedossa! Herra de Saint-Aignan ei sitäpaitsi jättänytkään -minulle mitään epäilyksen sijaa siinä kohden." - -"Lausuitteko siis hyvinkin sopimattomia huomautuksia kuninkaasta?" - -"Emme suinkaan, Madame, -- mutta kun toinen niin ihastellen puhui -kuninkaasta, joutuivat minun sanani esiintymään hankalan -vastakohtaisina." - -"Tuo Montalais on sellainen hupakko!" virkahti Madame. - -"Oh, Montalais se ei ollut, -- hän ei haastanut siitä mitään, vaan la -Vallière." - -Madame hätkähti niinkuin hän ei olisi jo tiennyt koko asiaa. "No, ei, -ei, kuningas ei kaiketikaan ole kuullut", vakuutti hän. "Mutta nyt -menemmekin varmistautumaan siitä kokeella, jota varten olemme tänne -tulleet. Näyttäkää minulle se tammi." Ja Madame lähti jälleen -liikkeelle. "Tiedättekö nyt, missä se on?" lisäsi hän. - -"Voi, kyllä, Madame!" - -"Ja voitte sen löytää?" - -"Vaikka silmät ummessa." - -"Sitten sopiikin hyvin: te istuudutte samalle penkille, jolla silloin -olitte, ja puhutte samalla äänellä ja samaan tapaan; minä asetun -pensastoon ja ilmoitan teille, eroitanko sanojanne." - -"Kyllä, Madame." - -"Ja jos todella olette haastelleet niin äänekkäästi, että kuningas on -selvästi kuullut, niin..." - -Athénais näkyi jännittyneesti odottavan aloitetun lauseen loppua. - -"Niin... minä kyllä puolustan teitä", jatkoi prinsessa tukahtuneella -äänellä, mikä varmaankin johtui kiivaasta kulusta. Mutta hän joudutti -yhäkin vauhtiaan. - -Äkkiä hän seisahtui. - -"Mieleeni johtui aatos", virkahti hän. - -"Oi, varmastikin hyvä aatos!" sanoi neiti de Tonnay-Charente. - -"Montalais kaiketi on yhtä pahasti hämmennyksissään kuin toisetkin?" - -"Vähemmän, sillä hän ei puhunut niin paljon kuin la Vallière ja minä." - -"Samantekevää, hän kyllä silti auttaa teitä pikku valheella." - -"Kyllä, etenkin jos hänelle saa sanoa, että Madame armollisesti -esiintyy puolellani." - -"Hyvä; minä luulen löytäneeni apukeinon, lapsukainen." - -"Se on onnellista!" - -"Te vain sanotte kolmisin aivan hyvin tienneenne, että kuningas seisoi -sen puun tai pensaan takana, mikä se nyt olikaan, ja että herra de -Saint-Aignan oli hänellä seuralaisena." - -"Kyllä, Madame." - -"Sillä pitäähän teidän ottaa lukuun sekin, Athénais, että Saint-Aignan -tahtoo käyttää edukseen muutamia hyvin imartelevia sanoja, joita te -kuulutte hänestä lausuneen." - -"Kas, madame, siinähän näette, että puheemme kuultiin, kun kerran -Saint-Aignan tarttuu minun sanoihini!" huudahti Athénais. - -Madame huomasi olleensa ajattelematon; hän puraisi huultansa ja -kiirehti huomauttamaan: - -"Hoo, tiedättehän, millainen Saint-Aignan on! Kuninkaan suosio saattaa -hänet hupsuksi, ja hän lörpöttelee ristiin rastiin, useinkin sepittäen -omasta päästään. Siitä ei muuten olekaan kysymys. On ratkaistava, onko -kuningas kuullut vai eikö." - -"No niin, Madame, hän on kuullut!" äännähti Athénais toivottomasti. - -"Niinpä menetelkää kuten sanoin: väittäkää lujasti, että te kaikki -kolme -- kuuletteko, kaikki kolme, sillä jos yhtä epäillään, ei -toisiakaan uskota -- tiesitte kuninkaan ja herra de Saint-Aignanin -läsnäolon ja tahdoitte hiukan huvitella kuuntelijain kustannuksella." - -"Oi, Madame, kuninkaan kustannuksella! Sitä emme ikinä uskaltaisi -sanoa." - -"Mutta sehän oli ihan viatonta leikkisyyttä ja täysin luvallista -naisille, joita miehet yrittävät yllättää. Sillä tavoin selviää kaikki -hyvin. Montalais on laskenut leikkiä Malicornesta, te Saint-Aignanista, -la Vallière..." - -"Hän oikein tahtoisikin ottaa sanansa takaisin!" - -"Oletteko varma siitä?" - -"Oh, kyllä, sen takaan." - -"No niin, sitä suurempi syy selittää kaikki leikinteoksi. Herra -de Malicornella ei silloin ole mitään syytä pahastua. Herra de -Saint-Aignan joutuu ymmälle, hänelle nauretaan eikä teille. Lopuksi -kuningas saa rangaistuksen uteliaisuudesta, joka ei ollut hänen -arvolleen sovelias. En usko, että hän panee pahakseen, joskin hänelle -on hiukan ilvehditty tällaisissa olosuhteissa." - -"Ah, madame, te olette hyvä ja viisas kuin enkeli!" - -"Tätähän vaatii oma etuni." - -"Kuinka niin?" - -"Kysyttekö minulta, miten minun etuni vaatii säästämään seuranaisiani -kokkapuheilta, ikävyyksiltä ja kenties parjauksilta! Voi, tiedättehän, -lapseni, että hovi on armoton tällaisille pikku kompastuksille. Mutta -nyt olemme jo kävelleet kauan; emmekö pian päädy perille?" - -"Vielä viisi- tai kuusikymmentä askelta. Tästä käännymme vasemmalle, -Madame, jos suvaitsette." - -"Voimmeko siis luottaa Montalaisiin?" aloitti jälleen prinsessa. - -"Kyllä, varmasti." - -"Hän tekee mitä pyydätte?" - -"Kyllä, ilomielin." - -"Mutta sitten la Vallière..." vihjasi Madame. - -"Se todella käy vaikeammaksi, Madame; totuudesta poikkeaminen on -hänestä sietämätöntä." - -"Kun hän kuitenkin huomaa oman etunsa mukaiseksi..." - -"Minä pelkään, että se ei vaikuta hänen käsityksiinsä." - -"Niin, niin", sanoi Madame, "olen hänen olemuksestaan jo kuullutkin; -hän on niitä tekeytyviä sievistelijöitä, jotka käyttävät Jumalaa -nokkelasti kylttinään. Mutta jos hän ei tahdo taipua pikku viekkauteen, -vaan jouduttautuu hovin naljailun aiheeksi siitä, että on yhtä -naurettavalla kuin säädyttömälläkin tunnustuksella yllyttänyt -kuningasta, niin kreivitär de la Baume le Blanc de la Vallière saakin -kauniisti tyytyä siihen, että minä lähetän hänet takaisin kotiinsa -kyyhkysten pariin, jotta hän tuolla Tourainen tai Blaisoisin -seuduilla, mistä lieneekään tullut, saa mielensä mukaan haaveilla -paimenidyllejään." - -Nämä sanat lausuttiin niin kiivaasti ja sisukkaastikin, että neiti de -Tonnay-Charente ihan vapisi. Hän lupasikin itsekseen valehdella niin -paljon kuin vain tarvitsi. - -Tällaisella mielellä saapuivat Madame ja hovineito Kuninkaan tammen -luo. - -"Nyt olemme perillä", sanoi Tonnay-Charente. - -"Saammekin heti nähdä, voidaanko siten kuulla", virkkoi Madame. - -"Sh!" varoitti nuori tyttö pidättäen valtiattarensa nopealla -liikkeellä, jossa hovisääntö unohtui. Madame pysähtyi. - -"Huomaattehan jo, että kuulee", sanoi Athénais. - -"Miten niin?" - -"Kuunnelkaahan." - -Madame pidätti hengitystään ja kuuli tosiaan seuraavat sanat, jotka -lausuttiin lempeällä, murheellisella äänellä: - -"Oh, sanonhan sinulle, varakreivi, sanonhan sinulle, että rakastan -häntä rajattomasti, -- rakastan kuollakseni!" - -Prinsessa vavahti, ja linnikon alla kirkasti ilon säde hänen kasvojaan. -Hän vuorostaan pysähdytti seuralaisensa ja vei hänet hiljaisesti -parinkymmenen askeleen päähän loitommaksi, jonne puhelu tammen alta ei -enää kuulunut. - -"Jääkää te tähän, hyvä Athénais", sanoi hän, "ja pitäkää varalla, ettei -kukaan yllätä meitä. Tuolla puhutaan luullakseni teistä." - -"Minustako, Madame?" - -"Teistä, niin... tai pikemmin teidän seikkailuistanne. Minä menen -kuuntelemaan: kaksi joutuisi helpommin huomatuiksi. Käykää noutamassa -Montalais ja odottakaa sitten hänen kanssaan minua metsänlaidassa." -Athénais epäröitsi. "Menkää!" käski silloin prinsessa äänellä, joka ei -suvainnut vastaväitteitä. - -Kreivitär kokosi kahisevat hameenhelmansa ja palasi lehdon läpi -johtavaa polkua pitkin puutarhaan. Madame taasen kyyristyi pensaikkoon -jättiläismoista kastanjapuuta vasten, jonka alin haara oli katkaistu -istumasijaksi. Jännityksen ja pelon vallassa hän ajatteli: - --- Kas niin, koska täällä tosiaan saattaa kuulla, niin kuunnelkaamme -mitä minusta sanoneekaan herra de Bragelonnelle tuo toinen hupsu -rakastaja. - - - - -119. - -Madame vakuuttautuu siitä, että kuuntelemalla saa selvän puhutusta. - - -Syntyi hetkeksi hiljaisuus, ikäänkuin kaikki yön salaperäiset äänet -olisivat vaienneet Madamen kera kuuntelemaan tätä nuorten sydänten -luottavaista haastelua lemmenasioista. - -Oli Raoulin vuoro puhua. Hän nojasi mukavasti suuren tammen runkoon ja -virkkoi pehmeällä, sointuvalla äänellään: - -"Voi, paras ystävä, se on suuri onnettomuus." - -"Ah, niin kylläkin", huudahti toinen; "hyvin suuri!" - -"Sinä et kuuntele minua, de Guiche, tai oikeastaan et käsitä. -Onnettomuutena ei ole se, että rakastat, vaan että sinä et osaa salata -rakkauttasi." - -"Kuinka niin?" huudahti de Guiche. - -"Niin, sinä et laisinkaan huomaa sitä seikkaa, että sinä et enää puhu -vain ainoalle oikealle ystävällesi, miehelle, joka mieluummin antaisi -surmata itsensä kuin pettäisi sinut, -- et huomaa laisinkaan, sanon, -että nykyisin et usko rakkauttasi ainoastaan parhaalle ystävällesi, -vaan jokaiselle vastaantulijalle." - -"Jokaiselle vastaantulijalle!" ähmistyi de Guiche. "Miten voitkaan -väittää niin päättömiä, Bragelonne!" - -"Minä puhun totta." - -"Mahdotonta! Millä tavoin olisin tässä kohden tullut varomattomaksi?" - -"Tahdon sanoa, veikkonen, että silmäsi, eleesi, huokauksesi puhuvat, -vaikka hillitsetkin kielesi. Jokainen liiallinen intohimo saa ihmisen -suunniltaan. Sellainen ihminen ei enää ole omassa vallassaan, hän on -hulluutensa uhri, joka kertoilee tuskaansa puille, hevosille, ilmalle, -kun ei ole älyllistä olentoa hänen ääntänsä kuulemassa. Mutta ota -huomioon, ystävä poloinen, kuinka ani harvoin sattuu, ettei ketään -olisi kuuntelemassa sanojamme, varsinkin milloin, kun niitä ei saisi -kukaan kuulla." - -De Guiche huokasi syvään. - -"Niin", jatkoi Bragelonne, "minun täytyy surkutella sinua. Palattuasi -tänne olet sata kertaa ja sadalla eri tavalla kertonut rakkaudestasi -häneen, ja kuitenkin jo pelkkä paluu oli itsessään hirveä -varomattomuus. Teen siitä siis sen johtopäätöksen, että ellet paremmin -hallitse esiintymistäsi, tapahtuu piankin räjähdys. Kuka sinut silloin -pelastaa? Sanohan, vastaa minulle. Ja kuka pelastaa edes hänetkään? -Sillä vaikka hän onkin aivan syytön rakkauteesi, antaa kuitenkin sinun -kuohuntasi hänen vihollistensa käsiin aseen." - -"Voi, hyvä Jumala!" jupisi de Guiche, ja raskas huokaus seurasi näitä -sanoja. - -"Tuo ei ole mikään vastaus, de Guiche." - -"Onpa kyllä." - -"No, mitä siis vastaatkaan?" - -"Minä vastaan, ystäväni, että sinä päivänä en ole kuolleempi kuin -tänäänkään." - -"Minä en käsitä." - -"Niin, alituiset jännityksen vaiheet ovat kuluttaneet minut loppuun. -Tänään en enää ole ajatteleva, toimiva olento, tänään en enää vastaa -tyhjänpäiväisintäkään miestä. Juuri tänään, näetkös, ovatkin viimeiset -voimani ehtyneet, viimeiset päätökseni rauenneet, ja minä luovun -taistelusta. Kun on sotajalalla, niinkuin me yhdessä olemme olleet, ja -lähtee yksinään kahakoimaan, niin kohtaa toisinaan viisi- tai -kuusimiehisen partiojoukon ja yksinäänkin ryhtyy puolustautumaan. -Sitten saapuu kuusi lisää, mieli kiihtyy ja sisu sitkistyy. Mutta jos -ilmestyy vielä kuusi, kahdeksan, kymmenen samaan leikkiin, niin silloin -kannustaa hevostaan, jos hevonen vielä on, tai myöskin antaa surmata -itsensä välttääkseen pakoa. No, siinä minä nyt olen. Olen ensiksi -taistellut itseäni, sitten Buckinghamia vastaan. Nyt on kuningas -tullut. Minä en aio taistella kuningasta vastaan, ja kiirehdinpä -lisäämään, että vaikka kuningas peräytyisikin, en aio taistella pelkkää -tuon naisen luonnettakaan vastaan. Oh, minä en petä itseäni: -antauduttuani tämän rakkauden palvelukseen minä saan siinä loppuni." - -"Rakastamaasi ei suinkaan sovi moittia", vastasi Raoul; "syy on -sinussa." - -"Miksi niin?" - -"No, tiesithän ennakolta, että prinsessa on hiukan huikentelevainen, -uutuuksiin viehättyvä ja herkkä ylistyksille, vaikkapa niitä lausuisi -sokea tai lapsi, ja sinä sytyit sellaiseen hehkuun, että palat -karrelle! Katsele sitä naista, rakasta häntä, sillä kukapa häntä voi -rakastamatta katsella, ellei sydän ole toisaalle kiintynyt. Mutta -rakastaessasikin kunnioita ensiksi hänen puolisonsa asemaa, sitten -häntä itseään, ja ajattelepa myöskin omaa turvallisuuttasi." - -"Kiitos, Raoul." - -"Mistä kiität?" - -"Siitä, että nähdessäsi minun kärsivän hänen tähtensä lohdutat minua -sanomalla hänestä kaiken hyvän, mitä ajattelet, ja ehkä enemmänkin kuin -ajattelet." - -"Hoo!" virkkoi Raoul; "sinä erehdyt, Guiche, -- aina en sano, mitä -ajattelen, ja silloin en sano mitään. Mutta puhuessani en osaa -teeskennellä enkä pettää, ja kuuntelijani voi minua uskoa." - -Sillävälin Madame koetti kaula ojolla, korvat herkkinä, silmät -laajenneina tähystää pimeään, kiihkeästi tarkaten pienintäkin -kahahdusta lehvistössä. - -"Oh, minä tunnen hänet sitten paremmin kuin sinä!" huudahti de Guiche. -"Hän ei ole huikentelevainen, vaan pintapuolinen, ei vain tavoittele -uutuuksia, vaan on muistamaton ja uskoton; hän ei ole ainoastaan herkkä -ylistyksille, vaan myöskin harkitsevan keimaileva ja julma. -Luonnottoman keimaileva, niin, niin, minä tiedän sen! Usko minua, -Bragelonne, minä kärsin kaikkia helvetin tuskia, ja vaikka olenkin -urhea ja intohimoisesti mieltynyt vaaroihin, niin tässä on vaara, joka -käy yli voimieni ja miehuullisuuteni. Mutta usko vain, Raoul, että minä -toimitan itselleni voiton, joka maksaa hänelle paljon kyyneleitä." - -Raoul katseli ystäväänsä, ja kun tämä liikutukseensa tukehtumaisillaan -painoi päänsä taaksepäin tammen runkoa vasten, kysyi hän: "Voiton! -Millaisen?" - -"Millaisenko?" - -"Niin, millaisen?" - -"Jonakuna päivänä minä astun hänen luokseen, jonakuna päivänä minä -sanon hänelle: 'Olin nuori, olin hullu rakkaudesta, mutta minulla oli -kylliksi kunnioitusta langetakseni jalkojenne juureen, ja olisin -virunut siinä otsa tomussa, ellei katseenne olisi kohottanut minua ja -rohkaissut suutelemaan kättänne. Minä luulin ymmärtäväni silmäyksenne, -minä nousin, ja sitten, vaikka minä en muuta tehnyt kuin jos -mahdollista rakastin teitä entistä enemmän, te aivan huolettomasti -löitte minut maahan sydämettömän, uskottoman, lemmettömän naisen -oikusta vain! Te ette ansaitse, niin täysiverinen kuninkaallinen -prinsessa kuin olettekin, te ette ansaitse kunniallisen miehen -rakkautta, ja minä rankaisen itseäni kuolemalla syystä että olen teitä -liiaksi rakastanut, ja kuolen teitä vihaten.'" - -"Oo", huudahti Raoul säikähtyneenä nuoren miehen sanoissa kaikuvasta -syvästä todellisuuden sävystä, "sanoinhan sinulle, de Guiche, että olet -hullu!" - -"Niin, niin", äännähti de Guiche, jatkaen ajatustaan, "koska meillä ei -täällä enää ole sotia, niin lähden pois pohjoiseen, tarjoutuakseni -keisarikunnan palvelukseen, ja kaitpa joku unkarilainen, kroaatti tai -turkkilainen armahtaa minua luodillaan." - -De Guichen juuri lopettaessa joku rahina sai hänet säpsähtämään ja -samalla Raoulin kavahtamaan jaloilleen; mutta kreivi jäi puheeseensa ja -mietelmiinsä vaipuneena istualleen, puristaen molemmilla käsillään -päätänsä. Pensaat taipuivat sivulle, ja nuorten miesten eteen ilmestyi -kalpea nainen, puku epäjärjestyksessä. Toisella kädellään hän siirsi -oksia syrjään, jotta ne eivät löisi häntä kasvoihin, ja toisella -kohotti hartioitaan peittävän viittansa pussikaulusta. - -Noista kosteina leimuavista silmistä, majesteettisesta käynnistä, -ylväästä liikkeestä ja vielä paljon enemmän oman sydämensä sykinnästä -de Guiche tunsi Madamen ja huudahtaen siirsi kätensä ohimoilta -silmilleen. Vapisten ja hämmentyneenä Raoul pyöritti hattua käsissään, -sopertaen epämääräisiä kohteliaisuuksia. - -"Herra de Bragelonne", sanoi prinsessa, "tahdotteko olla niin hyvä ja -mennä katsomaan, ovatko neitini jossakin tuolla lehtokäytävillä tai -Viisikulmiolla. Ja jääkää te, herra kreivi, tarjotaksenne minulle -käsivartenne, sillä minä olen väsynyt." - -Jos salama olisi iskenyt onnettoman nuoren miehen jalkojen juureen, -olisi se häntä vähemmän tyrmistyttänyt kuin nämä kylmät ja ankarat -sanat. Mutta, kuten hän juuri pääsi sanomasta, hän oli rohkealuontoinen -mies ja oli vakaalla mielellä tehnyt päätöksensä. Kreivi siis nousi, ja -nähdessään Bragelonnen epäröimisen antoi hän tälle silmäniskun, joka -kuvasti alistuvaisuutta ja harrasta kiitollisuutta. Sensijaan että -olisi heti vastannut Madamelle hän astahti varakreiviä kohti, ja -ojentaen hänelle prinsessan pyytämän käden puristi huokaisten toverinsa -uskollista kättä, ikäänkuin uhratakseen ystävyydelle sen elonkipinän, -joka hänen sydämensä pohjalla vielä kyti. - -Madame odotti, -- tuo ylpeä ja maltiton nainen tosiaankin odotti, -kunnes tämä mykkä puhelu oli päättynyt. Hänen kätensä, hänen -kuninkaallinen kätensä, pysyi ojennettuna ilmassa, ja Raoulin lähdettyä -se painui ilman suuttumusta, mutta ei ilman liikutusta kreivin -käsivarrelle. - -He olivat yksinään synkässä, äänettömässä metsässä, jossa ei enää -kuulunut muuta kuin Raoulin askeleet nopeasti etääntymässä puiden -varjostamilla poluilla. Heidän yläpuolellaan levitti metsä tiheätä ja -tuoksuvaa lehväholviaan, jonka lomitse siellä täällä taivaan tähtöset -tuikkivat. - -Madame vei de Guichea hiljaa satasen askelta tässä epäluotettavassa -metsässä, joka illan mittaan oli kuullut ja muille ilmaissut niin -paljon asioita. Näin he saapuivat läheiselle aukiolle, mistä saattoi -nähdä jonkun matkaa ympärilleen. - -"Minä tuon teidät tänne", virkkoi hän aivan kuohuksissaan, "koska -sieltä, missä olimme, kuuluu joka sana." - -"Kuuluu joka sana, niinkö sanoitte, Madame?" toisti nuori mies -koneellisesti. - -"Niin." - -"Ja se merkitsee?" mutisi de Guiche. - -"Niin ollen minä kuulin kaikki teidän puheenne." - -"Oi, hyvä Jumala, hyvä Jumala! Se minulta vielä puuttui!" änkytti de -Guiche, ja hän painoi päänsä alas niinkuin uupunut uimari laskee päänsä -aaltoon, joka hänet nielee. - -"Te siis arvostelette minua siltä kannalta kuin sanoitte?" virkkoi -Madame. - -De Guiche kalpeni ja käänsi päänsä sivulle mitään vastaamatta. Hän -tunsi olevansa pyörtymäisillään. - -"Se on hyvä", jatkoi prinsessa mitä lempeimmällä äänellä; "minä pidän -enemmän tuollaisesta haavoittavasta suorapuheisuudesta kuin -petollisesta imartelusta. Olkoon menneeksi! Teidän mielestänne, herra -de Guiche, olen siis keimaileva ja halpamainen." - -"Halpamainen!" huudahti nuori mies. "Tekö halpamainen? Oi, sitä en -suinkaan ole sanonut, en ole mitenkään voinut sanoa, että se mikä -minulle on arvokkainta maailmassa olisi halpaa. Ei, ei, minä en sanonut -niin." - -"Nainen, joka näkee miehen menehtyvän sytyttämästään tulesta eikä -sammuta sitä tulta, on minun mielestäni halpamainen nainen." - -"Oh, mitäpä teitä liikuttaa, mitä olen sanonut?" vastasi kreivi. "Mitä -olen minä, Herra nähköön, teihin verrattuna, ja miksi välitätte edes, -onko minua olemassa vai eikö?" - -"Herra de Guiche, te olette miehenä samaa kuin minä naisena, ja tuntien -teidät niinkuin tunnen en suinkaan tahdo saattaa teitä kuolemaan. Minä -muutan käytökseni ja luonteeni teitä kohtaan. En tahdo olla ainoastaan -vilpitön, sillä sitä olen aina, vaan myöskin aivan avomielinen. Minä -siis rukoilen teitä, herra kreivi, lakkaamaan minua rakastamasta ja -kokonaan unohtamaan, että koskaan olen teitä puhutellut tai teihin -katsahtanutkaan." - -De Guiche kääntyi, luoden Madameen intohimoisen silmäyksen. - -"Te", sanoi hän, "te annatte minulle anteeksi, te rukoilette minua!" - -"Niin, tietysti; koska olen tehnyt teille pahaa, täytyy minun se -korjata. Asia on siis sovittu, herra kreivi. Te suotte minulle -kevytmielisyyteni, keimailuni anteeksi. Älkää keskeyttäkö minua. Minä -annan teille anteeksi, että sanoitte minun olevan kevytmielinen ja -keimailija, ehkä pahempaakin. Ja te puolestanne luovutte aikeestanne -kuolla ja säästätte suvullenne, kuninkaalle ja naisille ritarin, jota -kaikki pitävät arvossa ja monet rakastavat." - -Viimeisen sanan lausui Madame niin vilpittömällä ja hellälläkin -äänenpainolla, että nuoren miehen sydän oli ponnahtaa povesta. - -"Ah, Madame, Madame!..." sopersi hän. - -"Kuunnelkaa vielä", jatkoi prinsessa. "Kun olette luopunut minusta, -ensiksikin koska se on välttämätöntä ja myöskin siksi, että tahdotte -täyttää pyyntöni, silloin tuomitsette minua paremmin, ja olenpa varma, -että tämän rakkauden -- anteeksi -- tämän hulluuden asemesta tarjoatte -minulle vilpittömän ystävyyden, ja sen vannon kaikesta sydämestäni -ottavani vastaan." - -Hiki otsalla, kuolema sydämessä, veri hyytyvänä suonissa de Guiche puri -huultaan, polki jalkaa, sanalla sanoen kiehui sisällisestä tuskasta. - -"Madame", ähkäisi hän, "se, mitä minulle tarjoatte, on mahdotonta, enkä -koskaan suostu sellaiseen kauppaan." - -"Ja miksi", kysyi Madame, "hylkäätte ystävyyteni?..." - -"Ei, ei, en tahdo tietää ystävyydestä, Madame! Mieluummin kuolen -rakkaudesta kuin elän ystävyydestä." - -"Herra kreivi!" - -"Oi, Madame", kiihtyi de Guiche, "olen ehtinyt siihen suureen hetkeen, -jolloin ei ole muuta ajatusta, muuta kunnioitusta kuin kunnon miehen -ajatus ja kunnioitus jumaloimansa naisen suhteen. Ajakaa minut pois, -kirotkaa minut, häväiskää minua, siihen teillä on oikeus. Minä olen -valittanut teistä mutta valittanut niin katkerasti vain siksi, että -rakastan teitä, olen sanonut teille tahtovani kuolla, ja minä kuolen. -Elävänä te minut unohtaisitte, kuolleena ette, siitä olen varma." - -Mutta Madame seisoi jo haaveisiin vaipuneena, yhtä liikuttuneena kuin -nuori mieskin, ja käänsi hetkeksi päänsä pois, kuten tämä vähän -aikaisemmin oli salannut ilmettään. - -"Rakastatte siis minua hyvin suuresti?" kysyi hän hetkisen vaitiolon -jälkeen. - -"Voi, mielettömästi! Kuollakseni, kuten sanoin. Kuolemaan asti, siitä -huolimatta, häädättekö minut pois vai kuunteletteko minua vielä." - -"Se on siis toivoton tauti", sanoi Madame nyt hilpeästi, "sairaus, -johon on käytettävä vain lieventäviä lääkkeitä. Kas niin, antakaa -minulle kätenne... Sehän on jääkylmä!" - -De Guiche polvistui ja tyytymättä vain toiseen nosti Madamen molemmat -polttavat kädet huulilleen. - -"No, rakastakaa minua sitten", myöntyi prinsessa, "koska ei voi toisin -olla." - -Ja hän puristi melkein huomaamattomasti toisen sormia, täten kohottaen -hänet maasta puolittain kuin kuningatar, puolittain kuin sen olisi -rakastajatar tehnyt. - -De Guichen koko ruumista värisytti. - -Madame tunsi vavistuksen nuoren miehen sormissa ja käsitti, että tämä -todella rakasti häntä. - -"Käsivartenne, kreivi", pyysi hän. "Palatkaamme." - -"Oi, madame", sanoi de Guiche hoippuen, häikäistyneenä ja tulinen pilvi -silmissään. "Oi, te olette keksinyt kolmannenkin surmakeinon." - -"Mutta onhan se kai onneksi pitkällisin?" vastasi toinen. Ja hän vei -kreivin Viisikulmiota kohti. - - - - -120. - -Aramiksen kirjeenvaihtoa. - - -Olemme nähneet de Guichen asiain, itse kreivin aavistamatta syytä tähän -äkilliseen muutokseen, odottamattomasti kääntyneen parempaan päin. -Oivaltaen Madamen kehoituksen oli Raoul poistunut välttääkseen -häiritsemästä tätä selvitystä, jonka seurauksia hän ei laisinkaan -arvannut, mennen puhuttelemaan puutarhaan hajaantuneita hovineitoja. - -Tällävälin lueskeli kammioonsa palannut Lotringin junkkari -kummissaan de Wardesin kirjettä, joka hänelle kertoi tai oikeammin -kamaripalvelijansa kädellä kerrotutti Calaisissa saadusta miekaniskusta -kaikkine seikkailuun kuuluvine yksityiskohtineen. Lisäksi häntä -kehoitettiin siinä ilmoittamaan de Guichelle ja Monsieurille, mitä -tässä seikkailussa saattoi olla erityisemmin ikävää näille kummallekin. -De Wardes koetti varsinkin tehostaa, kuinka kiihkeästi Buckingham -rakasti Madamea, ja lopetti kirjeensä vakuutuksella, että tämä intohimo -varmastikaan ei ollut jäänyt vastatunnetta vaille. - -Lukiessaan tämän viimeisen kohdan junkkari kohautti olkapäitänsä. -Näyttipä de Wardes tosiaankin olevan asioista aivan jäljessä. Hän ei -vielä ollut Buckinghamia edempänä! - -Junkkari heitti paperin olkansa yli läheiselle pöydälle, halveksivasti -ajatellen: - --- Tämä on tosiaan ihan uskomatonta. Tuo de Wardes-rukka on kuitenkin -älykäs mies, mutta eipä sitä tästä luulisi. Niin sitä maaseudulla -homehtuu. Lempo periköön tuon houkkion, jonka piti kirjoittaa minulle -tärkeistä asioista ja sepusteleekin tuollaisia typeryyksiä. Mokoman -tyhjänpäiväisen kirjeen asemesta olisin hyvinkin keksinyt tuolla ulkona -Viisikulmiolla jonkun pikku vehkeilyn, saattaakseni jonkun naisen -puheenalaiseksi, toimittaakseni ehkä miekanpiston jollekulle herralle -ja huvittaakseni jutulla Monsieuria kolme kokonaista päivää! Hän katsoi -kelloaan. - -"Nyt", jupisi hän, "on jo myöhäistä. Kello yksi aamulla: kaikki ovat -varmaankin palanneet linnaan, viettääkseen lopun yötä kuninkaan luona. -Olen haipunut jäljiltä, ja jollei ihan harvinaista onnenpotkausta -esiinny..." - -Ja niin sanoessaan junkkari ikäänkuin onnensa tähteen vedotakseen -lähestyi kiusaannuksissaan ikkunaa, joka antoi puutarhan yksinäisempään -osaan päin. Ja ikäänkuin joku paha henki olisi ollut hänen -palveluksessaan keksi hän heti linnaa kohti palaavan naisen, jota mies -saatteli. Edellisellä oli sama tumma silkkiviitta ja hallitseva ryhti, -jotka puolisen tuntia sitten olivat herättäneet hänen huomiotaan. - --- No ihme ja kumma! -- ajatteli hän lyöden kätensä yhteen; -- Jumala -minut kirotkoon, kuten ystävämme Buckingham sanoisi, jollei tuossa -olekin se salaisuuteni! - -Ja hän syöksähti alas portaita, toivoen ehtivänsä ajoissa pihalle -tunteakseen tummakaapuisen naisen ja hänen saattajansa. Mutta -tullessaan pikku pihan portille hän melkein tölmäsi Madameen, jonka -säteilevät kasvot kuvastivat hauskoja paljastuksia niitä suojaavan, -vaan ei peittävän hilkan alla. Valitettavasti Madame oli yksinään. -Junkkari käsitti, että koska hän vähemmän kuin viisi minuuttia sitten -oli nähnyt hänet herrasmiehen seurassa, tämä saattolainen ei voinut -olla kaukanakaan. Niinpä hän hädin tervehtien prinsessaa väistyi -syrjään, ja kun tämä nähtävästi tuntemista peläten oli edennyt muutamia -hätäisiä askeleita ja junkkari näki hänen olevan liiaksi omiin -ajatuksiinsa vaipuneena, jotta olisi hänestä välittänyt, kiirehti hän -puutarhaan, vilkaisten nopeasti kaikille suunnille ja kooten -katseeseensa niin laajan näköalan kuin saattoi. - -Hän tuli parahiksi: Madamea seurannut herrasmies oli vielä -näköpiirissä, mutta pyrkimässä erästä linnan sivurakennusta kohti, -jonka taakse hän oli juuri häviämäisillään. Ei ollut minuuttiakaan -menetettävissä. Junkkari ryntäsi perässä, aikoen lähemmäksi tultuaan -hiljentää vauhtiansa; mutta kaikesta hänen kiirehtimisestään huolimatta -tuntematon ehti kääntyä ulkoportaiden mutkasta ennen häntä. Mies käveli -kuitenkin verkalleen, mietteissään ja pää painuneena surun tai onnen -taakan alla, joten oli selvää, että jos hän kulmasta käännyttyään ei -hetimiten astuisi sisälle jostakin ovesta, täytyi junkkarin vielä -saavuttaa hänet. - -Niin olisi varmasti tapahtunut, jollei junkkari juuri kulmauksessa -olisi kohdannut kahta muuta henkilöä, jotka kääntyivät sieltä -päinvastaiseen suuntaan. Junkkari oli pahasti ärähtämäisillään näille -kahdelle kiusankappaleelle, mutta päätänsä kohottaessaan hän tunsi -yli-intendentin. Fouquetin seuralaista ei junkkari ollut ennen -tavannutkaan; se oli hänen kunnianarvoisuutensa Vannesin piispa. -Kohtaamansa henkilön tärkeyden pysähdyttämänä ja sovinnaisuuden -pakottamana esittämään anteeksipyyntöjä, missä hän itse muuten olisi -sellaisia odottanut, junkkari peräytyi askeleen. Ja koska herra Fouquet -toki nautti kaikkien kunnioitusta, elleipä ystävyyttä, ja koska itse -kuningas, joka pikemmin vihasi häntä kuin rakasti, kohteli -rahaministeriä hyvin huomattavana henkilönä, menetteli junkkari -niinkuin kuningas olisi menetellyt: hän tervehti herra Fouquetia, joka -vastasi tervehdykseen hyväntahtoisen kohteliaasti, nähdessään että -herrasmies oli loukannut häntä epähuomiosta ja ilman minkäänlaista -pahaa tarkoitusta. Melkein samassa hän sitten tunsikin tulijan ja -lausui muutamia kohteliaisuuksia, joihin toisen ei sopinut olla -vastaamatta. Vaikka keskustelu olikin varsin lyhyt, näki Lotringin -junkkari suureksi mielipahakseen tuntemattoman hahmon pienenemistään -pienenevän ja lopuksi häipyvän varjoon. Hän alistui kohtaloonsa, ja -kerran alistuttuaan antautui kokonaan herra Fouquetin seuraan. - -"Kah, monsieur", sanoi hän, "te saavutte hyvin myöhään. Täällä on teitä -suuresti kaivattu, ja olen kuullut Monsieurin ihmettelevän, että -kuninkaan lähettämästä kutsusta huolimatta pysyitte poissa." - -"Minun oli mahdoton tulla, monsieur, mutta heti kun suoriuduin -asioista, läksin matkalle." - -"Onko Pariisissa rauhallista?" - -"Täydellisesti. Pariisi otti aivan tyynesti vastaan viime verotuksen." - -"Ahaa, te halusittekin varmentua pariisilaisten hyvästä tahdosta, ennen -kuin tulitte ottamaan osaa juhliimme." - -"Tulen kuitenkin tosiaan hiukan myöhään. Käännynkin teidän puoleenne -kysymyksellä, onko kuningas ulkona vai linnassa ja voinenko tavata -häntä tänä iltana vai pitääkö odottaa huomiseen." - -"Olemme kadottaneet kuninkaan näkyvistämme puolisen tuntia sitten", -selitti junkkari. - -"Ehkä hän on Madamen luona?" kysyi Fouquet. - -"Madamen luona? Sitä en luule, sillä tapasin juuri Madamen, joka meni -huoneisiinsa pikku portaista; ja jollei se herrasmies, joka juuri äsken -kulki ohitsenne, ollut kuningas itse..." - -Junkkari odotti, toivoen täten saavansa tietää takaa-ajamansa -herrasmiehen nimen. - -Mutta olipa Fouquet tuntenut de Guichen tahi ei, hän vastasi vain: - -"Ei, monsieur, hän ei ollut kuningas." - -Pettyneenä junkkari kumarsi hyvästiksi, mutta samalla vielä kerran -vilkaistuaan ympärilleen ja huomattuaan herra Colbertin eräässä -ryhmässä, hän lisäsi: - -"Kas, herra yli-intendentti, tuolla puiden alla on joku, joka voi antaa -teille tarkempia tietoja kuin minä." - -"Kuka?" kysyi Fouquet, jonka heikko näkö ei kyennyt tunkemaan varjon -läpi. - -"Herra Colbert", vastasi junkkari. - -"Sepä mainiota. Tuoko henkilö tuolla, joka puhuu noiden soihtuja -kantavain miesten kanssa, hänkö on herra Colbert?" - -"Hän juuri. Antaa määräyksiään juhlavalaistuksen toimeenpanijoille -huomista varten." - -"Kiitos, monsieur." - -Ja päänliikkeellä herra Fouquet ilmaisi saaneensa kaikki haluamansa -tiedot. Junkkari puolestaan, joka päinvastoin ei ollut saanut mitään -tietää, vetäytyi pois syvään kumartaen. Tuskin oli hän lähtenyt, kun -Fouquet kulmiaan rypistäen vaipui äänettömänä mietteisiinsä. Aramis -tarkasteli häntä hetkisen jonkunlaisella surumielisellä säälillä. - -"Kah", virkkoi hän, "johan pelkkä tuon miehen nimikin saa teidät -järkkymään! Hyväinen aika! Vastikään oltuanne voitonvarma ja iloinen te -synkistytte tuon keskinkertaisen aaveen näkemisestä. Kuulkaahan, -monsieur, uskotteko onneenne?" - -"En", vastasi Fouquet alakuloisesti. - -"Ja miksi ette?" - -"Siksi että olen tällä hetkellä liian onnellinen", vastasi toinen -väräjävällä äänellä. "Ah, hyvä d'Herblay, te, joka olette niin -laajatietoinen, tunnette varmaan kertomuksen eräästä Samoksen -tyrannista. Mitä voin minä heittää mereen torjuakseni uhkaavan -onnettomuuden? Voi, toistan vieläkin, ystäväni, että olen liian -onnellinen! Niin onnellinen, etten mitään enempää toivo... Olen noussut -niin korkealle... Tiedätte tunnuslauseeni: _Quo non ascendam_. Minä -olen noussut niin korkealle, että nyttemmin voin vain laskeutua. -Mahdotonta on siis minun uskoa jatkuvaa menestystä, se kun jo on -inhimillisestä edistyksestä poikkeava." - -Aramis hymyili tähdäten seuralaiseensa leppoisan ovelan katseen. - -"Jos tuntisin onnenne, johon viittaatte", virkkoi hän, "niin ehkä -pelkäisin teidän joutuvan epäsuosioon; mutta te pidätte minua -todellisena ystävänänne, nimittäin vain onnettomuudessa hyvänä apuna. -Se on jo paljon ja kallisarvoista, sen tiedän; mutta minulla on tosiaan -oikeus pyytää teitä aika-ajoin uskomaan minulle onnellisiakin -kokemuksianne, joihin tiedätte minun ottavan hartaammin osaa kuin jos -ne sattuisivat minulle itselleni." - -"Hyvä kirkkoruhtinas", nauroi Fouquet, "minun salaisuuteni ovat liian -lihallisia, uskoakseni niitä piispalle, olkoon hän kuinkakin -maailmallinen." - -"Pyh! Ripityksenä?" - -"Oh, minä punastelisin liikaa, jos te olisitte rippi-isäni!" Ja Fouquet -huokasi. - -Aramis katseli häntä jälleen ilmaisematta ajatuksiaan muulla tavoin -kuin mykällä hymyllään. - -"Kyllähän varovaisuus on suuri hyve", virkkoi hän sitten. - -"Hiljaa!" varoitti Fouquet. "Myrkyllinen matelija on nyt tuntenut minut -ja tulee tänne päin." - -"Colbert?" - -"Niin; väistykää syrjään, hyvä d'Herblay, -- en tahdo, että se myyrä -näkee teidät seurassani. Hänessä syntyisi nurjaa mieltä teitä kohtaan." - -Aramis puristi hänen kättänsä. - -"Tarvitsenko minä hänen ystävyyttään", virkkoi hän, "kun minulla on -teidät!" - -"Emme tiedä kuinka pitkäksi aikaa", vastasi Fouquet surumielisesti. - -"Sinä päivänä, jos se päivä koskaan koittaa", lausui Aramis tyynesti, -"me kyllä osaamme tulla toimeen ilman herra Colbertin ystävyyttä tai -uhmata hänen epäsuosiotaan. Mutta sanokaa minulle, hyvä herra Fouquet, -miksi ollenkaan neuvottelette tuon myyrän kanssa, kuten häntä -suvaitsette nimittää? En käsitä siitä olevan mitään hyötyä. Miksi ette -sensijaan mene kuninkaan tai edes Madamen puheille?" - -"Madamenko?" virkkoi yli-intendentti muistelustaan hajamielisenä. - -"Niin kylläkin... Madamen." - -"Muistattehan", jatkoi Aramis, "että meille on ilmoitettu Madamen -päässeen kuninkaan suureen suosioon pari kolme päivää sitten. Olisi -luullakseni teidän valtioviisautenne ja minun suunnitelmieni mukaista, -että uutterasti mielistelisitte hänen majesteettinsa ystävättäriä. -Tällä tavoin voitte vastustaa herra Colbertin kasvavaa vaikutusvaltaa. -Käykää siis mahdollisimman pian Madamen luona ja hankkikaa hänestä -liittolainen." - -"Mutta", epäröi Fouquet, "oletteko aivan varma, että kuninkaan silmät -tällä hetkellä todellakin ovat iskeytyneet häneen?" - -"Jos viisari olisi kääntynyt, on sen täytynyt tapahtua vasta -eilisaamusta lähtien. Tiedättehän, että minulla on urkkijani." - -"Hyvä, minä lähden sinne suoraa päätä, ja kaiken varalta osuu minulla -olemaan esittelyvälinekin -- kaksi komeata vanhanaikaista kameaa -timanttikehyksessä." - -"Olen ne nähnyt, -- kerrassaan upeita ja ruhtinaallisia." - -Heidät keskeytti sanantuojaa opastava palvelija. - -"Herra yli-intendentille", virkkoi kuriiri äänekkäästi, antaen -Fouquetille kirjeen. - -"Hänen ylhäisyydelleen Vannesin piispalle", sanoi lakeija hiljaa, -pistäen kirjelapun Aramiksen käteen. - -Ja kun palvelijalla oli soihtu, asettui hän yli-intendentin ja piispan -väliin, jotta molemmat saattoivat lukea samaan aikaan. - -Nähdessään hienon ja tiheän käsialan kotelon osoitteessa Fouquet -säpsähti ilosta. Vain ne, jotka rakastavat tai ovat rakastettuja, -käsittävät sen levottomuuden, jota hän aluksi tunsi, sekä sitä -seuranneen onnen. Hän mursi kiihkeästi sinetin. Kirje sisälsi -ainoastaan seuraavat sanat: - - 'On tunti siitä kun lähdin luotasi; on kulunut vuosisata - siitä kun sinulle viimeksi sanoin: Minä rakastan sinua.' - -Siinä kaikki. - -Madame Bellière oli tosiaankin lähtenyt Fouquetin luota tuntia -aikaisemmin, viivyttyään tämän seurassa kaksi päivää. Ja peläten -muistonsa häipyvän kaivatusta sydämestä hän lähetti kuriirin tuomaan -tätä tärkeätä asiakirjaa. - -Fouquet suuteli kirjettä ja maksoi siitä tuojalle kourallisen kultaa. - -Aramis taasen, kuten jo sanoimme, luki soihdun toisella puolella -- -mutta kylmempää harkintaa kuvastavin kasvoin -- seuraavan tiedonannon: - - 'Kuningas on tänä iltana joutunut omituiseen seikkailuun. Eräs - nainen rakastaa häntä. Hän sai sen sattumalta tietää kuunnellessaan - tuon nuoren tytön keskustelevan toveriensa kanssa. Näin on kuningas - kokonaan joutunut uuden oikkunsa valtaan. Naisen nimi on neiti de - la Vallière, ja hän on siksi keskinkertainen kauneudeltaan, että - kuninkaan mielistyminen ei voine kasvaa suureksi intohimoksi. - - Pitäkää silmällä neiti de la Vallièrea.' - -Ei sanaakaan Madamesta. - -Aramis käänsi verkalleen kirjeen kokoon ja pisti sen taskuunsa. Fouquet -taasen yhä ahmi kirjeensä tuoksua. - -"Monseigneur!" virkkoi Aramis, koskettaen häntä käsivarteen. - -"Noh?" kysyi Fouquet. - -"Juolahti mieleeni ajatus. Tunnetteko la Vallière-nimistä neitosta?" - -"En tosiaankaan!" - -"Koettakaahan muistella." - -"Kah, niin, hän lienee Madamen seuranaisia." - -"Varmaankin sama." - -"Entä sitten?" - -"Niin, monseigneur, sen tyttösen luona teidän pitääkin käydä tänä -iltana." - -"Mitä ihmettä?" - -"Ja lisäksi teidän on lahjoitettava kameanne sille tyttöselle." - -"Jopa nyt jotakin!" - -"Te tiedätte, monseigneur, että voitte luottaa neuvoihini." - -"Mutta näin odottamatta..." - -"Se on minun asiani. Nopeasti vain tekemään oikein kohtelias vierailu -la Vallièren luokse, monseigneur. Minä menen takuuseen rouva de -Bellièren edessä, että käyntinne on kokonaan valtiollista laatua." - -"Mitä sanottekaan, hyvä ystävä", huudahti Fouquet vilkkaasti; "minkä -nimen lausuittekaan!" - -"Nimen, jonka täytyy teille todistaa, herra yli-intendentti, että -tietäen niin hyvin teidän asianne minun täytyy olla hyvin selvillä -myöskin muiden toimista. Menkää mielistelemään pikku la Vallièrea." - -"Käyn kenen luona vain haluatte", vastasi Fouquet, paratiisi -sydämessään. - -"No, no, astukaahan jo takaisin maan päälle, te seitsemännen taivaan -matkalainen", hillitsi Aramis. "Tuossa tulee herra Colbert. Kas, hänen -joukkonsa näkyy lukiessamme karttuneen. Ne ympäröivät häntä, ylistävät -ja onnittelevat; ehdottomasti hän on mahtimies." - -Colbert todellakin lähestyi kaikkien puutarhaan vielä jääneiden -hovimiesten saattamana, ja jokainen kehui häntä juhlan järjestelystä, -niin että hän ihan haljetakseen pöhistyi. - -"Jos Lafontaine olisi saapuvilla", huomautti Fouquet hymyillen, "niin -tässäpä hänellä olisi oiva tilaisuus lukea satunsa _Sammakosta, joka -tahtoi pullistautua härän kokoiseksi_." - -Colbert saapui häikäisevässä valokehässä; Fouquet odotti häntä tyynenä, -keveän ivallinen hymy huulillaan. Colbert myhäili hänelle. Jo -neljännestunti sitten oli hän huomannut vihollisensa ja lähestyi -kierrellen. Colbertin hymy ennusti jotakin uutta vihamielisyyttä. - -"Ohoh", kuiskasi Aramis hiljaa yli-intendentille, "se hylky aikoo -pyytää teiltä vielä muutamia miljoonia ilotulitustensa ja värillisten -lyhtyjensä maksamiseksi." - -Colbert tervehti ensimmäisenä, koettaen tehdä sävynsä kunnioittavaksi. -Fouquet vain hiukan nyökäytti päätänsä. - -"No, monseigneur", kysyi Colbert, "mitä sanovat silmänne? Onko meillä -hyvää aistia?" - -"Erinomaisesti", vastasi Fouquet, ilmaisematta sanoissaan -vähäisintäkään ivaa. - -"Oh", virkkoi Colbert ilkeästi, "te osoitatte suopeutta... Me olemme -köyhiä, me kuninkaan väki, eikä Fontainebleau ole Vauxin linnaan -verrattavissa." - -"Totta kyllä", myönsi Fouquet, joka tyyneydellään hallitsi kaikkia -läsnäolijoita. - -"Minkäpä sille voi, monseigneur", jatkoi Colbert. "Olemme puuhanneet -vähäisten varojemme mukaisesti." - -Fouquet teki hyväksyvän liikkeen. - -"Mutta", pitkitti Colbert, "teidän loistonne arvoista, monseigneur, -olisi tarjota hänen majesteetilleen juhla ihmeellisissä -puutarhoissanne... noissa puutarhoissa, jotka ovat teille maksaneet -kuusikymmentä miljoonaa." - -"Kuusikymmentäkaksi", oikaisi Fouquet. - -"Sitä paremmalla syyllä", tarrasi Colbert. "Se olisi tosiaan -suurellista." - -"Mutta luuletteko, monsieur", kysyi Fouquet, "että kuningas suvaitsisi -ottaa kutsuni vastaan?" - -"Kah, sitä en epäile", vakuutti Colbert innokkaasti; "menenpä siitä -takuuseenkin." - -"Olette hyvin ystävällinen", sanoi Fouquet. "Voin siis luottaa -kannatukseenne?" - -"Tietysti, monseigneur." - -"Tahdon ajatella asiaa", lupasi Fouquet. - -"Suostukaa, suostukaa!" kuiskasi Aramis kiihkeästi. - -"Tahdotte ajatella?" toisti Colbert. - -"Niin", vastasi Fouquet, "harkita, milloin olisi soveliainta esittää -kutsuni kuninkaalle." - -"No, heti tänä iltana, monseigneur, tänä iltana se käy päinsä." - -"Sovittu", virkkoi yli-intendentti. "Messieurs, haluaisin kutsua -teidät; mutta te tiedätte, että kaikkialla, mihin kuningas menee, on -hän kotonaan. Teidän on siis hankittava itsellenne kutsu kuninkaalta." - -Joukosta kuului ilahtunutta sorinaa. Fouquet hyvästeli ja läksi. - -"Viheliäinen öykkäri!" jupisi Colbert. "Suostut sellaiseen, vaikka -tiedät saavasi maksaa siitä huvista kymmenen miljoonaa." - -"Syöksitte minut turmioon", kuiskasi Fouquet Aramikselle. - -"Minä pelastin teidät", vastasi tämä, Fouquetin noustessa ylös linnan -portaita kysymään, oliko kuningas vielä tavattavissa. - - - - -121. - -Järjestykseen piintynyt virkamies. - - -Haluten olla yksinään, tutkiakseen oman sydämensä tilaa, oli kuningas -vetäytynyt huoneisiinsa, jonne herra de Saint-Aignan Madamen kanssa -keskusteltuaan oli tullut häntä tapaamaan. Sen keskustelun olemme -selostaneet. Kaksinkertaisesta tärkeydestään ylpeänä ja ajatellessaan -kaksi tuntia takaperin päässeensä kuninkaan uskotuksi alkoi suosikki -kaikesta kunnioittavaisuudestaan huolimatta käsitellä hovin asioita -hiukan ylimielisesti, ja siitä asemasta, johon sattuma oli hänet -sijoittanut, hän ei nähnyt ympärillään muuta kuin rakkautta ja -seppeleitä. Kuninkaan rakkaus Madameen, tämän hellät tunteet kuningasta -kohtaan, de Guichen hullaantuminen Madameen, de la Vallièren -kuninkaaseen, Malicornen Montalais-neitoseen ja vihdoin neiti de -Tonnay-Charenten mieltymys häneen, Saint-Aignaniin itseensä -- eikö -siinä ollut tosiaan yltäkyllin aihetta hoviherran joutumiseksi pyörälle -päästänsä? Ja Saint-Aignan oli kaikkien entisten, nykyisten ja -tulevaisten hovimiesten perikuva. Sitäpaitsi hän osoittautui niin -eteväksi kertojaksi ja nokkelaksi lemmenseikkain arvostelijaksi, että -kuningas kuunteli häntä silminnähtävän kiinnostuneesti, olletikin hänen -kuvatessaan, kuinka kiihkeästi Madame oli häneltä urkkinut neiti de la -Vallièren seikkailua. Joskin kuninkaan aikaisemmat tuliset tunteet -Henriette-prinsessaa kohtaan olivat laimentuneet, oli tässä Madamen -innokkaassa tiedustelussa jotakin imartelevaa, mikä ei voinut olla -hivelemättä kuninkaan itserakkautta. Sitä tyydytystä hän siis tunsi, -mutta siinä olikin kaikki, eikä hänen sydämensä hetkeksikään käynyt -levottomaksi siitä, mitä Madame mahdollisesti ajatteli tai oli -ajattelematta yllämainitusta seikkailusta. - -Mutta kun Saint-Aignan oli lopettanut kertomuksensa, kuningas yöasuunsa -laittautuessaan kysyi: - -"No, Saint-Aignan, sinä kaiketi tiedät, millainen neiti de la Vallière -on?" - -"En ainoastaan, mikä hän on, vaan mitä hänestä tulee." - -"Mitä sillä tarkoitat?" - -"Tarkoitan, että hän on kaikkea, mitä nainen saattaa toivoa olevansa, -nimittäin teidän majesteettinne rakastama. Ja tarkoitan, että hänestä -tulee mitä teidän majesteettinne vain haluaa." - -"Sitä en kysy... En tahdo tietää, mitä hän on tänään tai mitä hänestä -tulee huomenna. Sinä olet sen sanonut, ja se jää minun asiakseni. Mutta -tahtoisin tietää, mitä hän on ollut eilen. Sanohan siis, mitä hänestä -puhutaan." - -"Häntä kiitetään siveäksi." - -"Oh", virkahti kuningas hymyillen, "huhuja liikkuu paljon." - -"Sellainen huhu on hovissa niin harvinainen, että sitä voi uskoa, kun -sitä kerran levitellään." - -"Olet ehkä oikeassa, ystäväiseni... Ja onko hän hyvää sukua?" - -"Ehdottomasti, -- markiisi de la Vallièren tytär ja oivan herra de -Saint-Remyn tytärpuoli." - -"Kah, niin, tätini hovimestarin... Nyt muistankin ohimennen nähneeni -hänet Bloisissa, kun hänet esiteltiin meille. Täytyypä minun myöntää -viakseni, etten silloin osoittanut hänelle ansionmukaista -huomaavaisuutta." - -"No, teidän majesteettinne saa kyllä pian korvatuksi siten hukkaamanne -ajan." - -"Ja huhutaan siis, sanoit, että neiti de la Vallièrellä ei ole -rakastajaa?" - -"En ainakaan usko, että teidän majesteettinne tarvitsee pelätä -kilpailijoita." - -"Maltas nyt!" huudahti kuningas äkkiä, mitä vakavin sävy äänessään. - -"Mitä suvaitsette, sire?" - -"Muistelen." - -"Ah!" - -"Ellei hänellä ole rakastajaa, on hänellä sulhanen." - -"Sulhanen!" - -"Mitä! Etkö sitä tiedä, kreivi?" - -"En." - -"Sinä, uutisten kertoja?" - -"Pyydän teitä suomaan sen anteeksi, sire. Ja tunteeko teidän -majesteettinne sen sulhasen?" - -"_Pardieu_, tulihan hänen isänsä pyytämään minulta vahvistusta -avioliittosopimukselle! Hän on..." - -Kuningas oli epäilemättä lausumaisillaan Bragelonnen varakreivin nimen, -mutta pysähtyi rypistäen kulmiaan. - -"Hän on...?" toisti Saint-Aignan. - -"En enää muista", vastasi Ludvig XIV, koettaen salata liikutusta, jota -oli vaikea peitellä. - -"Voinko auttaa teidän majesteettianne oikealle tolalle?" kysyi -Saint-Aignanin kreivi. - -"Et, sillä minä en enää itsekään tiedä, ketä hetkellisesti ajattelin, --- en tosiaankaan. Muistelen hämärästi, että jonkun hovineidon piti -mennä naimisiin... mutta nimi ei tule mieleeni." - -"Oliko se ehkä neiti Tonnay-Charente, jonka piti mennä naimisiin?" -kysyi Saint-Aignan. - -"Saattoi olla", myönsi kuningas. - -"Sitten sulhasen nimi oli de Montespan; mutta neiti de Tonnay-Charente -mainitsi häntä sellaiseen tapaan, jonka ei tarvitse peloittaa toisia -tavoittamasta hänen suosiollisuuttaan." - -"No niin", virkkoi kuningas, "minä en tiedä mitään neiti de la -Vallièresta. Annan sinun toimeksesi, Saint-Aignan, hankkia hänestä -tietoja." - -"Hyvä, sire, ja milloin saan kunnian jälleen tavata teidän -majesteettianne, tuodakseni ne tiedot?" - -"Kun olet ne saanut." - -"Ne kyllä pian hankin, jos tiedustelu sujuu yhtä nopeasti kuin haluni -nähdä kuningasta on kiihkeä." - -"Hyvin puhuttu! Mutta kuulehan, osoittiko Madame tätä tyttöparkaa -kohtaan mitään nurjamielisyyttä?" - -"Ei ollenkaan, sire." - -"Eikö Madame ollut pahastuksissaan?" - -"Ei nähdäkseni; hän vain hymyili kaiken aikaa." - -"Hyvä on. Mutta luulenpa kuulevani ääntä etuhuoneista; varmaankin -tullaan ilmoittamaan jonkun lähetin saapumisesta." - -"Todellakin, sire." - -"Käy kuulustamassa, Saint-Aignan." - -Kreivi juoksi ovelle ja vaihtoi muutaman sanan palatsinvartijan kanssa. - -"Sire", sanoi hän palatessaan "siellä on herra Fouquet, joka sanoo -juuri saapuneensa kuninkaan käskystä. Hän on esittäytynyt, mutta -myöhäisen hetken tähden hän ei tahdokaan päästä puheillenne tänä -iltana; hän tyytyy ilmoittamaan olevansa täällä." - -"Herra Fouquet! Minä kirjoitin hänelle kello kolmelta, pyytäen häntä -tulemaan tänne huomisaamuksi, ja hän tuleekin jo kello kahdeksi yöllä. -Sitäpä voi sanoa virkainnoksi!" huudahti kuningas säteillen -mielihyvästä, kun näki käskyään niin nopeasti toteltavan. "Ei, päin -vastoin, herra Fouquet pääsee heti puheilleni. Olen hänet kutsunut, -otan hänet vastaan. Tulkoon hän sisälle. Sinä, kreivi, mene -tiedustelullesi. Huomenna tapaamme!" - -Kuningas kohotti sormen huulilleen, ja Saint-Aignan livahti tiehensä -iloisin sydämin, antaen palatsinvartijalle määräyksen saattaa herra -Fouquet sisälle. - -Fouquet siis astui kuninkaan kammioon. Ludvig XIV nousi häntä -vastaanottamaan. - -"Hyvää iltaa, herra Fouquet", virkkoi hän herttaisesti hymyillen. -"Säntillisyytenne ilahduttaa minua. Ja kuitenkin saitte kai sanani -vasta myöhään?" - -"Kello yhdeksän illalla, sire." - -"Te olette ahertanut uutterasti näinä päivinä, herra Fouquet, sillä -minulle on vakuutettu, että te ette ole poistunut työhuoneestanne -Saint-Mandéssa kolmeen, neljään vuorokauteen." - -"Olen tosiaankin ollut sulkeutuneena kolme päivää, sire", vastasi -Fouquet kumartaen. - -"Tiedättekö, herra Fouquet, että minulla on teille paljon puhuttavaa?" -jatkoi kuningas ystävällisimmällä tavallaan. - -"Teidän majesteettinne tekee minut perin onnelliseksi, ja koska -osoitatte minulle niin suurta suopeutta, sallitteko minun muistuttaa -eräästä puheillepääsystä, jonka olette luvannut suoda?" - -"Aivan oikein, joku kirkonmies, jonka on mielestään tultava minua -kiittämään, eikö niin?" - -"Aivan, sire. Hetki on ehkä huonosti valittu, mutta seuralaiseni aika -on kallis, ja koska Fontainebleau on tien varrella hänen -hiippakuntaansa matkustettaessa..." - -"Kuka hän sitten on?" - -"Vannesin uusi piispa, jonka teidän majesteettinne kolme kuukautta -sitten minun suosituksestani suvaitsi nimittää virkaansa." - -"Mahdollista", virkkoi kuningas, joka oli lukematta allekirjoittanut -paperin. "Ja onko hän nyt siellä?" - -"Kyllä, sire. Vannes on tärkeä hiippakunta; tämän paimenen -seurakuntalaiset tarvitsevat hänen jumalallista sanaansa. He ovat -raakalaisia, joita täytyy alati siloittaa opetuksella, ja herra -d'Herblaylla ei ole vertaistaan tämänlaisissa tehtävissä." - -"Herra d'Herblay!" äännähti kuningas etsiskellen muististaan, ikäänkuin -tämä kauan sitten kuultu nimi ei olisi ollut hänelle aivan outo. - -"Oh", huomautti Fouquet vilkkaasti, "teidän majesteettinne ei -tietenkään tunne tätä eräälle uskollisimmalle ja arvokkaimmalle -palvelijallenne kuuluvaa vähäpätöistä nimeä." - -"Enpä tosiaan... Ja tahtooko hän jälleen lähteä sinne?" - -"Asian laita on niin, että hän on tänään saanut kirjeitä, jotka ehkä -tekevät hänen lähtönsä välttämättömäksi. Ennen kuin aloittaa -paluumatkansa syrjäiseen Bretagneen haluaisi hän siis esittää alamaisen -uskollisuutensa ja kunnioituksensa tunteet teidän majesteetillenne." - -"Odottaako hän?" - -"Hän odottaa, sire." - -"No, tulkoonhan sisälle." - -Fouquet antoi merkin verhon takana seisovalle palatsinvartijalle. - -Ovi avautui, ja Aramis astui huoneeseen. - -Kuningas antoi hänen lausua kohteliaan tervehdyksensä ja loi pitkän -silmäyksen noihin kasvoihin, joita kukaan kerran nähtyään ei voinut -unohtaa. - -"Vannes!" virkkoi hän. "Te olette Vannesin piispa, monsieur?" - -"Niin, sire." - -"Vannes on Bretagnessa?" - -Aramis kumarsi. - -"Lähellä merta?" - -Aramis kumarsi jälleen. - -"Muutaman lieuen päässä Belle-Islestä?" - -"Niin, sire", vastasi Aramis, "luullakseni kuuden lieuen päässä." - -"Sehän on vain askel", virkkoi Ludvig XIV. - -"Eipä meille bretoni-paroille, sire", selitti Aramis; "kuuden lieuen -taival on päin vastoin pitkä maitsekin, ja vesiteitse se tuntuu -äärettömältä matkalta. Ja minulla oli kunnia sanoa kuninkaalleni, että -rannikolta Belle-Isleen lasketaan kuusi meripenikulmaa." - -"Siellä kuuluu herra Fouquetilla olevan kaunis kartano?" uteli -kuningas. - -"Niin sanotaan", vastasi Aramis, katsahtaen tyynesti rahaministeriin. - -"Miten! Sanotaan?" huudahti kuningas. - -"Niin, sire." - -"Tosiaankin, herra Fouquet, minun on tunnustettava ihmetteleväni erästä -seikkaa." - -"Mitä niin?" - -"Että teillä on pitäjienne päänä herra d'Herblayn kaltainen mies, -ettekä ole hänelle näyttänyt Belle-Isleä!" - -"Oh, sire", piispa ehätti Fouquetin vastauksen edelle, "me poloiset -Bretagnen hengenmiehet pysyttelemme kotosalla." - -"Herra piispa", sanoi kuningas, "minäpä rankaisen herra Fouquetia hänen -välinpitämättömyydestään." - -"Ja millä tavoin, sire?" - -"Siirtämällä teidät toiseen hiippakuntaan." - -Fouquet puri huultansa, Aramis hymyili. - -"Paljonko Vannes tuottaa?" jatkoi kuningas. - -"Kuusituhatta livreä", vastasi Aramis. - -"Hyväinen aika, niinkö vähän! Mutta teillä lienee omia varoja, herra -piispa?" - -"Minulla ei ole mitään, sire; mutta herra Fouquet suorittaa minulle -kaksitoistasataa livreä vuodessa kirkonpenkistään." - -"No, herra d'Herblay, parempaa minä lupaan teille." - -"Sire..." - -"Pidän teidät mielessäni." - -Aramis kumarsi. Kuningas puolestaan tervehti häntä melkein -kunnioittavasti, kuten hänen tapansa olikin naisia ja kirkonmiehiä -kohtaan. Aramis ymmärsi, että puhuttelu oli päättynyt. Hän virkkoi -hyvästiksi yksinkertaisen lauselman todellisen maalaispastorin tapaan -ja poistui. - -"Hänellä on merkilliset piirteet", huomautti kuningas, seuraten häntä -silmillään niin kauan kuin voi hänet nähdä, vieläpä tavallaan -sittenkin, kun hän jo oli kadonnut. - -"Jos tällä piispalla olisi tarpeelliset alkutiedot, sire", vastasi -Fouquet, "ei yksikään valtakunnan kirkkoruhtinas ansaitsisi ylimpiä -arvosijoja niin hyvin kuin hän." - -"Eikö hän siis ole lueskellut?" - -"Hän on vaihtanut miekan messukasukkaan, ja jokseenkin myöhään. Mutta -jos teidän majesteettinne silti sallii minun jälleen puhua herra -d'Herblaysta ajan ja tilaisuuden tullen..." - -"Olkaa niin hyvä. Mutta puhukaamme nyt teistä, herra Fouquet." - -"Minusta, sire?" - -"Niin, minun on lausuttava teille tuhannet kiitokset." - -"En tosiaankaan osaa ilmaista sitä iloa, jota teidän majesteettinne -ystävällisyys minulle tuottaa." - -"Niin, herra Fouquet, kyllä käsitän. Niin, minä olen ollut -ennakkoluuloinen teitä kohtaan." - -"Silloin olin kovin onneton, sire." - -"Mutta siitä väärinymmärryksestä on nyt päästy. Te siis huomasitte -olevanne epäsuosiossa?..." - -"Kyllä, sire, mutta odotin alistuvasti totuuden päivää. Se näkyy nyt -koittaneen?" - -"Ja tiedättekö, missä vika oli?" - -"Varsin hyvin; kuningas piti minua tuhlarina." - -"Noh, en suinkaan." - -"Tai pikemmin keskinkertaisena hallintomiehenä. Teidän majesteettinne -ainakin luuli, että kun kansalla ei ollut rahaa, ei kuninkaallakaan -riittäisi varoja." - -"Niin, sitä kyllä luulin; mutta nyt olen tullut toiseen käsitykseen." - -Fouquet kumarsi. - -"Eikä ilmene kapinaa, ei valituksia?" - -"Mutta rahaa on", sanoi Fouquet. - -"Niin, te olette toimittanut minulle ylenpalttisesti varoja viime -kuukauden kuluessa." - -"Minulla on vieläkin, ei ainoastaan kaikkiin teidän majesteettinne -tarpeisiin, vaan satunnaisten oikkujennekin tyydyttämiseksi." - -"En -- Jumalan kiitos -- pane teitä koetukselle, herra Fouquet", -vastasi kuningas vakavasti. "Kahteen kuukauteen en aio pyytää teiltä -mitään." - -"Käytänkin sitä aikaa kootakseni kuninkaalle viisi tai kuusi miljoonaa -alkurahastoksi sodan varalta." - -"Viisi tai kuusi miljoonaa!" - -"Vain teidän esikuntaanne varten tietenkin." - -"Uskotteko siis, että joudumme sotaan, herra Fouquet?" - -"Minä uskon, että Luoja on antanut kotkalle nokan ja kynnet, jotta se -niiden avulla osoittaisi kuninkuutensa." - -Ludvig punastui mielihyvästä. - -"Olemme kuluttaneet paljon rahaa näinä päivinä, herra Fouquet. Ettekö -nuhtele minua siitä?" - -"Sire, teidän majesteetillanne on vielä kaksikymmentä nuoruuden vuotta -jäljellä ja miljaardi kulutettavana näiden kahdenkymmenen vuoden -aikana." - -"Miljaardi! Se on tavaton summa, herra Fouquet!" - -"Saan rahat kyllä säästetyksi koolle tarpeen mukaan, sire... Teidän -majesteetillanne sitäpaitsi on herra Colbertissa ja minussa kaksi -pätevää miestä. Toinen auttaa teitä kuluttamaan rahojanne, ja se olen -minä, niin kauan kuin teidän majesteettinne tyytyy palvelukseeni. -Toinen hoitelee varojanne visusti, ja se on herra Colbert." - -"Herra Colbert?" ihmetteli kuningas. - -"Epäilemättä, sire; herra Colbert on erinomainen tilimies." - -Tämä vihamiehen ylistäminen herätti kuninkaassa syvää luottamusta ja -ihailua. Rahaministerin äänessä ja katseessa ei nimittäin ilmennyt -mitään lausuttujen sanojen epuutusta; hän ei kiittänyt päästäkseen -kaksin verroin laittamaan. - -Kuningas käsitti sen, ja laskien aseensa tällaisen ylevämielisyyden -edessä hän virkahti: "Te kiitätte herra Colbertia?" - -"Niin, sire, minä kiitän häntä, sillä paitsi että hän on ansiokas mies, -uskon hänen täydellisesti harrastavan teidän majesteettinne parasta." - -"Siksikö, että hän usein on törmännyt teidän suunnitelmianne vastaan?" -kysyi kuningas hymyillen. - -"Niin juuri, sire." - -"Selittäkää se minulle." - -"Asia on hyvin yksinkertainen. Minä olen mies, jota tarvitaan rahoja -hankkimaan, hän taasen on pätevä järjestämään niiden säästeliästä -käyttöä." - -"No, no, herra yli-intendentti, -- mitä hittoa! Tokihan vielä sanotte -minulle jotakin, mikä kumoaa tämän hyvän arvostelunne?" - -"Hallinnollisella alalla, sire?" - -"Niin." - -"En voi siinä kohden esittää pienintäkään muistutusta, sire." - -"Todellako?" - -"Vakuutan kunniasanallani, etten tunne Ranskassa etevämpää virkamiestä -kuin herra Colbert on." - -Sanalla "virkamies" ei vuonna 1661 ollut sitä toisarvoista vivahdusta -kuin nykyään. Mutta Fouquetin lausumana, jota kuningas oli juuri -puhutellut herra yli-intendentiksi, liittyi siihen jotakin -halpa-arvoista ja pientä, mikä sattuvasti sijoitti Fouquetin paikalleen -ja Colbertin omalleen. - -"Mutta", sanoi Ludvig XIV, "hänpä kuitenkin kaikesta -säästäväisyydestään huolimatta pani toimeen juhlani Fontainebleaussa. -Ja vakuutan teille, herra Fouquet, että hän ei suinkaan ole estänyt -rahojani tulvimasta ulos." - -Fouquet kumarsi ääneti. - -"Eikö se ole teidänkin mielipiteenne?" kysyi kuningas. - -"Minun nähdäkseni, sire", vastasi puhuteltu, "herra Colbert on toiminut -erinomaisena järjestäjänä ja ansaitsee siinä suhteessa teidän -majesteettinne kaiken kiitoksen." - -Sana "järjestäjä" oli sopiva täydennys "virkamiehelle." Ja kun -kuninkaalla oli erittäin herkkä aistimuskyky, tajusi hän heti -vaistomaisesti, että virkamies oli Fouquetin mielestä ollut liiaksi -piintynyt järjestykseen, joten Fontainebleaun loistavat juhlat -olisivat itsenäisemmällä alotteiden miehellä voineet koitua vielä -loistavammaksikin. Kuningas tunsi siis, että joku saattoi havaita vikaa -hänen huveissaan. Häntä pahastutti hiukan tämä yläpuolelle asettuminen, -mutta Fouquetin peräti vaatimattomasti ilmenevä ylemmyys herätti -kuninkaassa vieläkin suurempaa kunnioitusta miehen luonnetta ja -ministerin kyvykkyyttä kohtaan. - -Kello oli kaksi, kun Fouquet lausui hyvästelynsä, ja kuningas meni -vuoteeseensa hiukan levottomana ja hämillään rahaministerin verhotusta -opetuksesta. Runsaasti puoli tuntia hän ajatuksissaan kertasi koko -juhlallisuuksien järjestelyä -- korukirjauksia, upeita verhokankaita, -ateriain ruokalistoja, riemukaarten sommittelua, juhlavalaistusten ja -ilotulitusten käyttöä sekä mitä kaikkea muuta virkamies Colbert oli -saanut toimeen. Seurauksena oli, että kuningas johtaessaan mieleensä -viime viikon hauskutukset löysikin muutamia puutteellisuuksia -juhlissaan. - -Näin oli Fouquet kohteliaisuudellaan, herttaisuudellaan ja -jalomielisyydellään saanut nirhaistuksi Colbertiin syvemmän naarmun -kuin tämä koskaan oli vastustajalleen tuottanut pahuudellaan ja -hellittämättömällä vihallaan. - - - - -122. - -Fontainebleau toisella aamutunnilla. - - -Kuten sanottu, Saint-Aignanin kreivi oli lähtenyt kuninkaan kammiosta -samalla hetkellä kun yli-intendentti saapui sinne. Hänelle oli uskottu -tärkeä tehtävä, ja niinpä hän tahtoikin käyttää aikaansa mahdollisimman -hyvin. Tämä mies, jonka olemme esitelleet kuninkaan ystävänä, oli -erikoinen lajiansa, -- niitä sen ajan merkillepantavia hovilaisia, -joiden valppaus ja nokkeluus saattoivat varjoon jokaisen entisen ja -tulevaisen suosikin, ja säntillisyydellään hän voitti Dangeaun -matelevaisuuden. Mutta Dangeau ei ollutkaan kuninkaan suosikki, vaan -suvaittu liehittelijä-kätyri. - -Saint-Aignan pohti nyt pikaisesti asemaa ja tuli ajatelleeksi, että -alustavat tiedot varmaankin saisi parhaiten de Guichelta, ja hän -kiirehti etsimään kreiviä. - -De Guiche ei ollutkaan palannut huoneisiinsa, kuten olisi voinut luulla -hänen käännyttyään linnan sivurakennuksen kulmasta, ja Saint-Aignan -läksi vainuamaan häntä muualta. Kierreltyään kaikkialla ja -kuulusteltuaan jos jostakin Saint-Aignan huomasi jotakin ihmishahmon -näköistä nojaamassa puuta vasten liikkumattomana kuin patsas ja -näköjään kiintyneenä tähystämään erästä ikkunaa, vaikka tämän uutimet -olivat kokonaan vedetyt verhoksi. Koska se oli Madamen ikkuna, päätteli -Saint-Aignan nyt päässeensä etsityn jäljille. Hän lähestyi hiljaa ja -huomasi arvanneensa oikein. - -De Guiche oli keskustelustaan Madamen kanssa kuormannut itselleen -sellaisen onnen taakan, että hänen kaikki sielunvoimansa eivät -riittäneet sen maltilliseen kantamiseen; siksi hän oli täten jatkamassa -yötänsä. - -Saint-Aignan tiesi, että kreivillä oli ollut jotakin osaa neiti de la -Vallièren toimittamisessa Madamen seurueeseen; hovilainen tietää kaikki -ja muistaa kaikki. Mutta hän ei ollut koskaan kuullut, millä -perusteella ja millä ehdoilla de Guiche oli antanut suojelustaan la -Vallièrelle. Paljolla kyselemisellä saa tavallisesti vähän tai ei -mitään tietää, mutta Saint-Aignan arveli saavansa selville edes jonkun -verran, jos utelisi kreiviltä hienotuntoisesti ja varovasti, samalla -turvautuen kaikkeen itsepintaisuuteensa. Hänen suunnitelmansa oli -seuraava: - -Jos tiedot olivat suotuisia, kertoisi hän kaunopuheisesti kuninkaalle, -mikä helmi tälle oli joutunut saataviin, ja pyytäisi suosiokseen saada -olla sovittamassa sitä kuninkaalliseen kruunuun. Mutta jos kuulustelu -kääntyisi epäedulliseksi, mikä toki myöskin oli mahdollista, tutkisi -hän, missä määrin kuningas oli kiintynyt la Vallièreen. Hän voisi -laatia selostuksensa niin, että saisi tyttösen työnnetyksi syrjään, -jälkeenpäin käyttääkseen tätä käännettä ansionansa kaikkien naisten -silmissä, joilla saattoi olla vaatimuksia kuninkaan sydämeen, Madamesta -ja kuningattaresta alkaen. Siinä tapauksessa taasen, että kuningas -osoittautuisi vakavasti kiintyneeksi nuoreen kreivittäreen, salaisi hän -huonot uutiset, mutta antaisi la Vallièren ymmärtää, millainen -jalomielinen ritari hän oli, pitäen tyttöparkaa alituisesti -jännityksissä kiitollisuuden ja pelon avulla, joten hän saisi taatun -ystävättären hovissa. Tyttö pitäisi häntä silloin jonkunlaisena -rikostoverina, jonka hyväksi oli toimittava samalla kun edisti omaakin -onneansa. Siksi päiväksi taasen, jolloin menneisyyden pommi räjähtäisi, -jos sitä koskaan tapahtuisi, Saint-Aignan uskoi jo ehtineensä ryhtyä -kaikkiin varokeinoihin, näytelläkseen tietämätöntä kuninkaan edessä. -Kreivittären silmissä hän vielä silloinkin säilyttäisi jalomielisyyden -edullisen aseman. - -Tällaisia ajatuksia oli ahneuden tuli puolessa tunnissa lietsonut -hovimiehen sydämeen, kun hän vakain aikein läksi puhuttelemaan de -Guichea, -- häiritsemään tämän onnellisia unelmia, joista Saint-Aignan -tosin ei tiennyt mitään. - -Kello yksi aamuyöstä hän siten äkkäsi de Guichen hievahtamattomana -nojaamassa puunrunkoa vasten, silmät tähdättyinä valaistuun ikkunaan, --- aamun alkuhetkellä, vuorokauden hempeimmässä vaiheessa, jota -taidemaalarit seppelöivät myrteillä ja avautuvilla unikoilla, -- -silmäluomien painumisen, sydämen raukean sykinnän, pään väsyneen -kallistumisen hetkellä, joka luo kaihoisan katseen väistyneeseen -päivään ja osoittaa lemmellisen tervehdyksen uudelle. De Guichelle se -kajasti sanomattoman onnen aamuruskona. Hän olisi viskannut aarteen -tiellään kohtaamallensa kerjäläiselle, jotta tämä ei vain olisi -häirinnyt häntä haaveissaan. Hankalanpa tilaisuuden siis oli -Saint-Aignan valinnut -- niinkuin itsekkyys on aina huono neuvonantaja --- tullessaan lyömään häntä olkapäälle, kun hän parhaillaan kuiskasi -erästä sanaa tai oikeammin nimeä. - -"Hei", huudahti hän käreästi, "olen haeskellut teitä!" - -"Minua?" virkkoi de Guiche säpsähtäen. - -"Niin, ja tapaan teidät haaveilemassa kuutamolla. Olisiko teitä ehkä -kohdannut runouden tauti, paras kreiviseni, ja sommitteletteko siinä -säkeitä?" - -Nuori mies pakotti kasvonsa hymyilemään, samalla kun hän sydämessään -toivotteli tungettelijaa hornan kattilaan. - -"Ehkäpä", virkkoi hän. "Mikä onnellinen sattuma teidät toimitti tänne?" - -"Kas, kyllä näen, että te ette tarkannut puhettani!" - -"Kuinka niin?" - -"No, minähän alotin huomautuksella, että etsin teitä." - -"Te etsitte minua?" - -"Niin, ja yllätin teidät." - -"Mistä yllätitte, jos saan kysyä?" - -"Hyräilemästä lemmenlauluja." - -"Se on totta, en sitä kiellä", myönsi de Guiche nauraen. "Niin, hyvä -kreivi, minä hyräilin lemmenlaulujani." - -"Sehän teille sopiikin." - -"Minulleko?" - -"Teille erityisesti, -- jokaisen kauniin ja älykkään naisen -pelottomalle suojelijalle." - -"Mitä hittoa nyt latelettekaan?" - -"Tunnettuja totuuksia, sen kyllä tiedän. Mutta kuulkaahan, minä olen -rakastunut." - -"Tekö?" - -"Niin." - -"Sepä hauskaa, hyvä kreivi. Kertokaahan siitä minulle." - -Ja peläten -- kenties liian myöhään -- että Saint-Aignan huomaisi -valaistun ikkunan, hän tarttui kreivin käsivarteen ja yritti viedä -häntä syrjemmälle. - -"Ei", sanoi tämä vastustaen, "älkäämme menkö noihin mustiin lehtoihin -päin, siellä käy liian kosteaksi. Pysykäämme kuutamossa, jos -suvaitsette." - -Ja vaikka hän mukausikin de Guichen käsivarren painostukseen, pysytteli -hän linnan läheisillä kukkapengermillä. - -"No", vastasi de Guiche malttavasti, "käydään minne haluatte; asetun -kernaasti käytettäväksenne." - -"Olette peräti ystävällinen." Ja tovin äänettömyyden jälkeen -Saint-Aignan aloitti jälleen: "Minun pitäisi saada teiltä, hyvä kreivi, -joitakuita tietoja henkilöstä, joka on ollut suojattinanne." - -"Ja jota te rakastatte?" - -"En sano niin enkä näin, paras... Käsitättehän, ettei sovi noin ilman -muuta sijoittaa sydäntään epävarmalle pohjalle, vaan täytyy toki ensin -hankkia vakuuksia." - -"Olette oikeassa", myönsi de Guiche huoahtaen; "sydän on kallisarvoinen -kapine." - -"Ja minun sydämeni on kovin hellä, ja sellaisena jätän sen teidän -ohjattavaksenne." - -"Oh, te olette tunnettu, kreivi. Siis?" - -"No niin, on suoraan sanoen kysymys neiti de Tonnay-Charentesta." - -"Hohoi, hyvä Saint-Aignan, mikä teitä nyt hupsuttaakaan!" - -"Kuinka niin?" - -"Minä en ole koskaan esiintynyt neiti de Tonnay-Charenten suojelijana." - -"Ohoh!" - -"En koskaan!" - -"Ettekö muka te toimittanut häntä Madamen hovineidoksi?" - -"Neiti de Tonnay-Charente -- se teidän täytyy tietää paremmin kuin -kukaan, hyvä kreivi -- on kyllin hyvää sukua, ollakseen pikemmin -haluttu kuin sallittu hoviin. Hän ei tarvinnut puoltajaa." - -"Te laskette leikkiä." - -"En toden totta tiedä, miksi niin luulisitte." - -"Teillä ei siis ole mitään osaa hänen nimityksessään?" - -"Ei minkäänlaista." - -"Ettekö tunnekaan häntä?" - -"Näin hänet ensi kerran silloin kun hänet esiteltiin Madamelle. Ja kun -en siis ole häntä suojellut enkä lähemmin tunne, en voi antaa teille -mitään erityisiä tietoja hänestä." - -Ja de Guiche liikahti ikäänkuin jättääkseen puhuttelijansa. - -"Hei, hei!" ehätti Saint-Aignan; "vielä hetkinen, paras kreivi! Ette -minusta noin pääse." - -"Anteeksi, mutta mielestäni olisi aika lähteä levolle." - -"Sitä ette ollut tekemässä, kun vasiten hain teidät puhutellakseni." - -"Käytettävissänne olenkin, paras kreivi, mikäli teillä on minulle vielä -jotakin puhuttavaa." - -"Tuo on oikein, _pardieu!_ Puolisen tuntia enemmän tai vähemmän, eivät -pitsinne siitä sen pahemmin rypisty. Voitteko vakuuttaa minulle, että -teillä ei ole mitään pahaa tiedossanne tuosta neidistä, joten siis se -ei mitenkään ole syynä äänettömyyteenne?" - -"Oh, minä uskon, että se herttainen impi on puhdas kuin kristalli!" - -"Te riemastutatte minua. En silti soisi teidän luulevan, että olen -aivan tietämätön asioista. Varmaa on, että te olette toimittanut -neitosia prinsessan seurueeseen. Onhan siitä hankinnasta laulukin -sepitetty." - -"Tiedättehän, ystäväiseni, että lauluja laitetaan tyhjästäkin." - -"Tunnetteko sen?" - -"En, mutta antakaa kuulua." - -"En osaa alkua, mutta lopun minä muistan." - -"No, onhan sitä siinäkin." - -"On hovineitojen hankkijaksi de Guiche ryhtynyt taitavaksi." - -"Ajatus on heikko ja laihasti lausuttu." - -"Ka, eihän se ole minkään Racinen tai Molièren sepittämä, vaan la -Feuilladen, eikä voi vaatia aatelismiestä runoilemaan yhtä näppärästi -kuin ammattiseppo sommittelee säkeitänsä." - -"On todella ikävää, että muistatte vain lopun." - -"Malttakaas, malttakaas, toisenkin säkeistön alku pyörii kielelläni." - -"Minä kuuntelen." - -"Hän nostaa impiä mielinmäärin kuin Montalaisin ja..." - -"_Pardieu_, ja la Vallièren!" huudahti de Guiche kärsimättömänä ja -oudostellen, mihin Saint-Aignan oikein tähtäsi. - -"Niin, juuri niin, la Vallièren. Oivalsitte heti loppusoinnun, -ystäväiseni." - -"Eipä siinä ollut suurtakaan oivaltamista!" - -"Montalaisin ja Vallièren, niin siinä sanotaan. Heitähän te olettekin -suojellut." Ja Saint-Aignan puhkesi nauruun. - -"Ette siis löydä laulusta neiti de Tonnay-Charentea?" virkkoi de -Guiche. - -"En tosiaankaan." - -"Siitähän voitte olla hyvillänne?" - -"Kyllä, mutta mainitaanhan Montalais", huomautti Saint-Aignan yhä -hymyillen. - -"Oh, hänet tapaatte kaikkialla. Hän on aito pyryharakka." - -"Tunnetteko hänet?" - -"Välillisesti. Häntä suojeli eräs Malicorne, jota taas Manicamp -auttelee. Manicamp pyysi minun välitykselläni hovineidon paikkaa -Madamen luona Montalaisille ja Monsieurilta hovivirkailijan tointa -Malicornelle. Minä annoinkin puoltolauseeni; tiedättehän heikkouteni -Manicampin hupeloa kohtaan." - -"Ja se onnistui?" - -"Montalaisin suhteen kyllä; Malicorneen nähden on asia epävarma, -- -toistaiseksi häntä vain suvaitaan. Tahdotteko tietää vielä mitään -muuta?" - -"On loppusointu jäljellä." - -"Mikä loppusointu?" - -"Jonka äsken oivalsitte." - -"La Vallière?" - -"Niin." - -Ja de Saint-Aignan remahti taas ärsyttävään nauruunsa. - -"No niin", myönsi de Guiche, "minä olen hänetkin toimittanut Madamen -seurueeseen, se on totta." - -"Ai, ai, ai!" huudahti de Saint-Aignan. - -"Mutta", jatkoi de Guiche mitä kylmäkiskoisimmin, "te teette minulle -suuren palveluksen, hyvä kreivi, jos pidätytte leikittelemästä tällä -nimellä. Kreivitär la Baume le Blanc de la Vallière käyttäytyy peräti -järkevästi." - -"Peräti järkevästi?" - -"Niin." - -"Mutta te ette siis tiedä uusimmasta huhusta?" kuiskasi Saint-Aignan. - -"En, ja olen teille kiitollinen, hyvä kreivi, jos jätätte sen huhun -itsellenne ja niille, jotka sitä levittävät." - -"Joutavia! Otatteko te asian niin vakavalta kannalta?" - -"Otan, sillä neiti de la Vallièrea rakastaa eräs hyvä ystäväni." - -Saint-Aignan säpsähti. - -"Ohoo!" virkahti hän. - -"Niin, kreivi", jatkoi de Guiche. "Ymmärrätte siis, kun olette Ranskan -hienotapaisin mies, etten voi kuulteni suvaita ystävääni saatettavan -naurunalaiseksi." - -"No, luonnollisesti", myönsi Saint-Aignan pureskellen kynsiään -puolittain pahastuksesta, puolittain tyydyttämättömästä -uteliaisuudesta. De Guiche kumarsi soreasti hyvästiksi. - -"Te ajatte minut pois", pahoitteli Saint-Aignan, menehtymäisillään -halusta saada tietää ystävän nimi. - -"En suinkaan, hyvä kreivi... Haluaisin vain runoilla sepitelmäni -valmiiksi." - -"Millaisen?" - -"Nelisäkeisen tunnelmalastun. Käsitättehän, että sellainen purkaus on -jotakin pyhää." - -"_Ma foi_, kyllähän!" - -"Ja koska minulta vielä puuttuu puolenneljättä säettä, tarvitsen kaiken -harkintakykyni." - -"Se on selvää. Hyvästi, kreivi!" - -"Hyvästi!" - -"Mutta kuulkaahan... Onko teillä hyvääkin taipumusta runoiluun?" - -"Kutakuinkin." - -"Saatteko ehkä kolme ja puoli säettänne huomisaamuun valmiiksi?" - -"Toivoakseni." - -"No, huomiseen siis." - -"Huomiseen; hyvästi!" - -Saint-Aignanin täytyi nyt lopultakin eritä kumppanistaan, hän kumarsi -vielä ja hävisi lehtimajan taakse. - -Keskustelu oli vienyt de Guichen ja Saint-Aignanin jokseenkin loitolle -linnasta. Jokaisella matemaatikolla, jokaisella runoilijalla ja -haaveilijalla on hajamieliset hetkensä. Jättäessään de Guichen huomasi -Saint-Aignan täten joutuneensa Viisikulmion laitaan sille alueelle, -missä ulkorakennukset ja palvelijakunnan asunnot alkoivat, tuuheiden -akasiapensaitten ja kastanjapuiden vankat lehvät hapuilivat siellä -toisiaan muratin ja villiviinin rehevien köynnösten oksilla, niiden -takana kohosi välimuuri eroittamassa hovipuiston ulkopihan -rakennuksista. Yksikseen jäätyänsä Saint-Aignan suuntasi askeleensa -näihin päin; de Guiche taasen kääntyi vastakkaiselle taholle. Toinen -palasi siis kukkapengermille, toisen kulkiessa muuria kohti, samoten -eteenpäin pihlajain, sireenien ja jättiläismoisten oratuomien -läpitunkemattomassa lehväholvissa pehmeällä ja sammaltuneella hiekalla. - -Hän hautoi kostoa, joka näytti hänestä vaikealta toteuttaa, aivan -ähmissään siitä -- kuten Tallemant des Réaux olisi sanonut --, että hän -ei ollut saanut kuulla enempää neiti de la Vallièresta, vaikka olikin -niin nokkelalla menetelmällä saanut puheen johdetuksi häneen. - -Äkkiä hänen korvaansa kuului ihmisäänten sorinaa -- ikäänkuin -rauhoitteleviin kuiskauksiin sekoittuvaa naisen napinaa; mutta siihen -liittyi pikku naurahduksiakin, huokauksia, tukahdutettuja ihmettelyn -huudahduksia, aina naisen ääni ylinnä. - -Saint-Aignan pysähtyi tarkkaamaan. Suureksi kummastuksekseen hän -silloin huomasi, että äänet eivät tulleet maasta, vaan puiden -latvoista. - -Hän kohotti päätänsä, pujahtaessaan muurin varjoon, ja eroitti naisen -kurkoittelemassa tikapuilla muurinharjan yli elein ja sanoin vilkkaasti -keskustellen puussa kököttävän miehen kanssa, josta hän ei nähnyt muuta -kuin pään, ruumis kun hävisi kastanjapuun lehvistöön. - -Nainen oli muurin tällä, mies tuolla puolen. - - - - -123. - -Sokkelo. - - -Kreivi de Saint-Aignan oli lähtenyt vain hankkimaan tietoja ja -kohtasikin seikkailun. Sitä saattoi sanoa onnenpotkaukseksi. - -Uteliaana kuulemaan, minkätähden ja varsinkin mistä asiasta tuo mies ja -nainen keskustelivat sellaisella hetkellä ja niin omituisessa asemassa, -Saint-Aignan kyyristäysi alas ja hiipi melkein tikapuiden askelmain -juurelle. - -Sitten hän asettui mahdollisimman mukavaan asentoon puuta vasten ja -kuunteli. - -Naisella oli nyt puheenvuoro. - -"Tosiaan, herra Manicamp", lausui hän äänellä, joka moittiessaankin -säilytti omituisen keimailevan sävyn, "tosiaankin te olette hirveän -varomaton. Me emme voi pitkääkään aikaa haastella tulematta -yllätetyiksi." - -"Paljon mahdollista", vastasi mies velton levollisesti. - -"No, mutta mitä ihmiset siitä sitten sanovat? Oih, jos joku näkisi -minut, niin varmaan kuolisin häpeään." - -"Ettehän toki niin lapsellinen olisi!" - -"Kunpa meillä edes olisi joitakin välejä! Mutta näin tyhjänpäiten -tuottaa itselleen vahinkoa -- olen todellakin ihan hupsu. Hyvästi, -herra de Manicamp!" - --- Hyvä, nyt tiedän miehen, ja pian saan nähdä naisenkin, -- tuumi -de Saint-Aignan itsekseen, keksien tikapuilla kaksi siroihin, -taivaansinisiin atlaskenkiin ja ihonvärisiin sukkiin verhottua jalkaa. - -"Oh, kuulkaahan, minä pyydän, rakas Montalais", huudahti Manicamp, -"älkää paetko. Hitto, -- minulla on vielä erittäin tärkeitä asioita -teille sanottavana." - --- Montalais! -- ajatteli de Saint-Aignan; -- yksi niistä kolmesta! -Noilla kolmella toveruksella on siis kullakin seikkailunsa, mutta -luulinpa, että hänen armastelijansa oli herra Malicorne eikä Manicamp. - -Puhekumppaninsa pyytelyn johdosta Montalais pysähtyi keskivälille -tikapuita, samalla kun Manicamp ponnistausi ylemmäksi kastanjapuussaan -joko paremmin nähdäkseen tai korjatakseen väsyttävää, vaivalloista -asentoaan. - -"No", virkkoi hän, "kuunnelkaa nyt minua. Tottahan tiedätte, ettei -minulla ole mitään pahoja aikeita." - -"Eipä tietenkään... Mutta miksi siis lähetittekään minulle sen kirjeen, -vedoten kiitollisuuteeni, ja miksi pyysitte tätä kohtausta tähän aikaan -ja tällaisessa paikassa?" - -"Olen vedonnut kiitollisuuteenne muistuttamalla teille, että minä se -toimitin teidät Madamen seurueeseen, koska pidin sellaista vetoamista -varmimpana keinona, saadakseni tämän hartaasti haluamani kohtauksen, -jonka olettekin suvainnut minulle suoda. Miksikö olen teiltä pyytänyt -sitä tällä hetkellä ja tällaisessa paikassa? Siksi että hetki tuntui -minusta vaarattomalta ja paikka yksinäiseltä, sillä minun oli -pyydettävä teiltä sellaista, mikä vaati näitä kahta edellytystä." - -"Herra de Manicamp!" - -"Kaikessa kunniallisuudessa, hyvä neiti." - -"Herra de Manicamp, lienee soveliaampaa minun jo lähteä." - -"Kuunnelkaa minua, muutoin hyppään pesästäni teidän puolellenne, ja -varokaa uhmaamasta minua, sillä juuri tällä hetkellä minua kiusaa mitä -hankalin oksa ja ärsyttää sietämättömästi. Älkää matkiko tätä oksaa, -vaan kuunnelkaa minua." - -"Suostun kuuntelemaan, mutta puhukaa lyhyeen, sillä jos teillä on -ärsyttävä oksa, on minunkin haittanani kolmisärmäinen askelma, joka -tunkeutuu jalkapohjiini. Kenkäni ovat painuneet loville, tietäkää se." - -"Ojentakaahan minulle ystävällisesti kätenne, mademoiselle." - -"Ja minkätähden?" - -"Antakaa vain tänne." - -"Tässä; mutta mitä te sitten aiotte?" - -"Vedän teidät luokseni." - -"Missä tarkoituksessa? Ettehän tahtone, että nousen puuhunne?" - -"En, mutta teidän tulee istuutua muurille. Noin! Siinä on hyvä ja -tilava paikka, ja antaisinpa paljon, jos sallisitte minun istahtaa -siihen viereenne." - -"En suinkaan! Teidän on sielläkin hyvä olla. Meidät voitaisiin nähdä." - -"Niinkö luulette?" kysyi Manicamp vihjaavalla äänellä. - -"Olen varma siitä." - -"Olkoon sitten! Minä jään kastanjapuuhuni, vaikka oloni täällä on ihan -liian tukalaa." - -"Herra Manicamp, herra Manicamp, me eksymme asiasta." - -"Se on totta." - -"Te kirjoititte minulle?" - -"Niin tein." - -"Mutta miksi kirjoititte?" - -"No, kreivi de Guichehan matkusti tänne eilen ehtoopäivällä." - -"Niin?" - -"Nähdessäni hänen lähtevän minä tapani mukaan seurasin häntä." - -"Sen hyvin näen, koska olette siinä." - -"Odottakaa toki... Tiedätte kai, että de Guiche-parka oli joutunut -täydelliseen epäsuosioon?" - -"Surullista kyllä!" - -"Oli siis hirveätä uhkamielisyyttä hänen tulla tapaamaan -Fontainebleaussa niitä, jotka olivat hänet karkoittaneet Pariisista, ja -varsinkaan niitä, joiden luota hänet karkoitettiin." - -"Te puhutte nyt kovin viisaasti, herra Manicamp." - -"Mutta hän on itsepäinen kuin rakastunut ainakin; hän ei siis -välittänyt mistään järkipuheistani. Minä pyysin, minä rukoilin häntä; -hän ei ottanut kuullakseenkaan... Äh, lempo!" - -"Mikä tuli?" - -"Anteeksi, mademoiselle, tämä kirottu oksa, josta minulla jo on ollut -kunnia teille huomauttaa, on repinyt polvihousuni." - -"Yöhän nyt on", nauroi Montalais; "jatkakaamme, herra Manicamp." - -"No niin, de Guiche lähti siis ratsastaen täyttä karkua, ja minä -seurasin häntä, mutta käymäjalkaa. Olisihan tyhmää ja hullua paiskautua -päätähavin veteen heti ystävänsä kintereillä. Minä siis annoin de -Guichen saada etumatkaa ja taivalsin viisaan verkallisesti siinä -vakaumuksessa, että onnetonta ei otettaisi vastaan tai että hän -kääntäisi hevosensa ensimmäisen solvaussanan kuultuaan. Arvelin -näkeväni hänen palaavan vielä nopeammin kuin oli mennyt, minun -tarvitsemattani matkata edemmäksi kuin Risiin tai Meluniin. Ja -myöntänette, että sekin oli jo liikaa, yhdentoista lieuen taival tullen -mennen." - -Montalais kohautti olkapäitänsä. - -"Naurakaa mielenne mukaan, mademoiselle; mutta jos ette istuisi -tanakasti siellä tasaisella muurilla, vaan sensijaan olisitte -harareisin tällaisella oksalla, niin kylläpä Augustuksen tavoin -haluaisitte astua alas." - -"Hiukan kärsivällisyyttä, hyvä herra de Manicamp! Kyllä hetkinen pian -kuluu. Sanotte siis sivuuttaneenne Risin ja Meluninkin?" - -"Niin, Risin ja Melunin kautta jatkoin yhä matkaani ihmetellen, kun en -nähnyt häntä palaavaksi. Vihdoin päädyin tänne. Minä hain ja kuulustin -de Guichea kaikkialta, mutta kaupungissa ei kukaan ole häntä nähnyt, ei -kukaan puhutellut: hän oli saapunut täyttä laukkaa, poikennut linnaan -ja kadonnut. Kello kahdeksasta illalla olen ollut Fontainebleaussa, -kysellen de Guichea kaikilta kaiuilta; mutta häntä ei näy eikä kuulu. -Ihan menehdyn levottomuuteen! Minä en tietysti mennyt heittäytymään -suden kitaan, astumalla linnaan, kuten varomaton ystäväni on tehnyt; -minä jäin tänne ulkopuolelle ja lähetin teille kirjeen. Päästäkää minut -nyt taivaan nimessä huolestuksestani, mademoiselle." - -"Se ei ole vaikeata, hyvä herra Manicamp. Ystävänne de Guiche on saanut -erinomaisen vastaanoton." - -"Oo!" - -"Kuningas on osoittanut hänelle armollista huomaavaisuutta." - -"Kuningas, joka hänet karkoitti!" - -"Madame on hänelle hymyillyt, Monsieur näkyy pitävän hänestä enemmän -kuin koskaan ennen!" - -"Kah, kah!" ihmetteli Manicamp; "se selittää, miksi hän on jäänyt! Eikö -hän ole puhunut minusta?" - -"Ei sanaakaan." - -"Siinä hän on tehnyt pahoin. Mitähän hän tällähaavaa puuhannee?" - -"Arvattavasti hän nukkuu, tai sitten haaveilee." - -"Ja miten täällä on iltaa vietetty?" - -"Tanssilla." - -"Se kuuluisa balettiko esitettiin? Kuinka de Guiche suoriutui?" - -"Loistavasti." - -"Se rakas veikkoseni! Ja nyt anteeksi, mademoiselle, mutta minun täytyy -tulla täältä teidän luoksenne." - -"Kuinka niin?" - -"Ymmärrättehän, etten voi toivoa itselleni tällä hetkellä avattavan -linnan ovia; ja vaikka muuten tyytyisinkin nukkumaan tällä oksalla, -vakuutan sen olevan mahdotonta muulle kuin papukaijalle." - -"Mutta, herra Manicamp, enhän minä voi tällä tavoin toimittaa miestä -linnan alueelle muurin ylitse!" - -"Meitä olisi kaksikin, mademoiselle", virkkoi toinen ääni, mutta niin -arasti, että huomasi puhujan oivaltavan, kuinka hankalaa pyynnön -toteuttaminen oli. - -"Hyvä Jumala!" huudahti Montalais, koettaen tunkea katseellaan -kastanjapuun juurelle. "Kuka siellä puhuu?" - -"Minä, mademoiselle." - -"Kuka minä?" - -"Malicorne, nöyrin palvelijanne." - -Ja nämä sanat lausuessaan Malicorne hinasi itsensä maasta puun -alimmille oksille ja siitä muurin tasalle. - -"Herra Malicorne!... Taivaan nimessä, tehän olette molemmat ihan -järjiltänne!" - -"Miten voitte, mademoiselle?" kysyi Malicorne perin kohteliaasti. - -"Se nyt vielä puuttui!" jatkoi Montalais epätoivoissaan. - -"Oh, mademoiselle", sopersi Malicorne, "älkää olko niin tyly, minä -pyydän!" - -"Niin, mademoiselle", sanoi Manicamp, "mehän olemme ystäviänne, eikä -kukaan saata toivoa ystävilleen turmaa. Mutta jättää meidät viettämään -yömme täällä, missä olemme, olisi samaa kuin tuomita meidät kuolemaan." - -"No", arveli Montalais, "herra Malicorne on roteva, yksi taivasalla -vietetty yö ei häntä surmaa." - -"Mademoiselle!" - -"Se olisi oikea rangaistus hänen kujeestaan." - -"Olkoon! Järjestäköön siis Malicorne asiansa teidän kanssanne miten -tahtoo, mutta minä tulen ylitse", uhitteli Manicamp. - -Ja taivuttaen oksaa, jota hän äsken oli niin karvaasti sadatellut, hän -käsin ja jaloin ponnistausi Montalaisin viereen istumaan. Tyttö tahtoi -työntää hänet pois, mutta toinen tarrasi vastaan. Tällä muutaman -sekunnin kamppailulla oli hupainenkin puolensa, josta kreivi de -Saint-Aignan kyllä osasi nauttia. Mutta Manicamp jäi voitolle. -Päästyään käsiksi tikkaihin astui hän niille, tarjoten sitten -ritarillisesti kätensä kauniille viholliselleen. - -Sillävälin oli Malicorne asettunut kastanjapuuhun Manicampin tilalle, -vakaasti aikoen seurata häntä edelleenkin. Manicamp ja Montalais -laskeusivat muutamaa askelmaa alemmaksi, edellinen suostutellen, -jälkimmäinen nauraen ja puolustautuen. Silloin kuului Malicornen -rukoileva ääni. - -"Mademoiselle", sanoi hän, "älkää jättäkö minua, minä pyydän! Asemani -on epävarma, enkä yksinäni voi tapaturmatta päästä muurin toiselle -puolelle. Vähätpä siitä, vaikka Manicamp repii vaatteensa: hänellä on -käytettävissään herra de Guichen pukuvarasto; mutta minulle ei jää edes -Manicampin vaatteita varalle, kun hän on ne repinyt tärviölle." - -"Mielestäni on parasta", sanoi Manicamp, Malicornen valituksista -välittämättä, "että menen ihan suoraa päätä tavoittamaan de Guichea. -Myöhemmin en ehkä pääsisi hänen luokseen." - -"Niin minustakin", vastasi Montalais; "lähtekää siis, herra Manicamp." - -"Tuhannet kiitokset! Näkemiin, mademoiselle", virkkoi Manicamp hypäten -maahan; "te olette kovin ystävällinen." - -"Palvelijattarenne, herra Manicamp. Nyt koetan selviytyä herra -Malicornesta." Viimemainittu huokasi. "Menkää, menkää!" kovisti -Montalais. - -Manicamp eteni muutaman askeleen, mutta palasi sitten tikapuiden -juurelle. - -"_A propos_, hyvä neiti, mitä kautta herra de Guichen luo pääsee?" - -"Kah, se on totta... Mikään ei ole helpompaa. Te seuraatte -lehtokujaa..." - -"Hyvä on." - -"Saavutte vihreään tienristeykseen." - -"Hyvä!" - -"Näette siinä neljä lehtokäytävää..." - -"Mainiota." - -"Valitsette niistä yhden..." - -"Minkä?" - -"Oikeanpuolisen." - -"Oikeanpuolisenko?" - -"Ei, vasempaan poikkeattekin." - -"Peijakas!" - -"Ei, ei... malttakaas..." - -"Ette näy olevan aivan varma. Koettakaahan muistella, mademoiselle, -minä pyydän." - -"Se on keskimmäinen." - -"Mutta niitähän on neljä." - -"Se on totta. Tiedän vain, että yksi niistä neljästä vie suoraan -Madamen asunnolle; sen tien minä kyllä tunnen." - -"Mutta eihän herra de Guiche ole Madamen luona?" - -"Ei, Jumala varjelkoon!" - -"Se, joka vie Madamen asunnolle, on minulle siis hyödytön, ja haluaisin -vaihtaa sen siihen, jota myöten pääsee de Guichen luo." - -"Niin, tosiaankin, kyllä tunnen senkin. Täältä asti en vain osaa sitä -neuvoa." - -"Mutta, mademoiselle, jos nyt otaksuisimme, että löytäisin sen -onnellisen käytävän." - -"Silloin jo pääsette perille." - -"Hyvä." - -"Niin, teidän on sitten enää kuljettava vain sokkelon läpi." - -"Eikö muuta? Lempo soikoon, siellä on siis vielä sokkelo?" - -"Ja jokseenkin monimutkainen; päivälläkin siihen joskus eksyy. Siinä on -mutkia ja käänteitä loppumattomiin. On ensin tehtävä kolme käännöstä -oikealle, sitten kaksi vasemmalle, sitten yksi... hm, yksi vai kaksiko -käännöstä... No, joka tapauksessa, kun pääsette ulos siitä sokkelosta, -niin tulette sykomorien reunustamalle käytävälle, ja se vie teidät -suoraa päätä herra de Guichen asumaan huvilaan." - -"Mademoiselle", virkkoi Manicamp, "onpa se mainio ohjaus, enkä epäile, -että sitä opastusta seuratessani eksyisin aivan heti. Minun täytyy siis -pyytää teiltä pientä palvelusta." - -"Mitä vielä?" - -"Että tarjoatte minulle käsivartenne ja itse talutatte minut kuten... -kuten... Noh, olenhan osannut jumalaistarustoni, neiti, mutta tapausten -mylläkkä on saanut tähän soveliaan vertauskohdan haipumaan mielestäni. -Tulkaa siis, minä rukoilen." - -"Entä minä!" huudahti Malicorne; "hylkäättekö siis minut?" - -"Mahdotonta, monsieur!..." vastasi Montalais Manicampille. "Minut -voitaisiin nähdä teidän mukananne tähän aikaan vuorokaudesta, ja -ajatelkaa toki, mitä siitä sanottaisiin." - -"Teillä olisi hyvä omatunto puolellanne, mademoiselle", rohkaisi -Manicamp mielevästi. - -"Ei käy laatuun, monsieur, ei mitenkään!" - -"Antakaa minun sitten auttaa Malicornea laskeutumaan tänne. Hän on -nokkela poika, ja hänellä on hyvä vainu. Hän voi opastaa minua, ja jos -eksymme, niin eksymme kahden ja pelastamme toisemme. Jos meidät -tavataan molemmat, niin se ei näytä pahalta, mutta yksinäni ollen -luulisivat minua rakastelijaksi tai varkaaksi. Tulkaa, Malicorne, tässä -on tikapuut." - -"Herra Malicorne", huudahti Montalais, "minä kiellän teitä ryömimästä -muurin yli; muutoin suutun teille vakavasti!" - -Malicorne oli jo ojentanut toisen jalkansa muurinharjaa kohti, mutta -veti sen alakuloisena takaisin. - -"Sh!" kuiskasi Manicamp. - -"Mikä on?" kysyi Montalais. - -"Kuulen askeleita." - -"Hyvä Jumala!" - -Epäillyt askeleet alkoivat tosiaan kuulua aivan selvästi, lehvät -kääntyivät sivulle, ja Saint-Aignan ilmestyi näyttämölle, hymy -silmänurkissa ja käsi ojennettuna, yllättäen kunkin siinä asennossa, -missä he olivat: Malicornen puussa kaula ojolla, Montalaisin tikkailla -ja Manicampin maassa jalka pystyssä valmiina lähtemään liikkeelle. - -"Hei, hyvää iltaa, Manicamp!" huudahti kreivi. "Tervetuloa, rakas -ystävä. Te ette ollut seurassamme tänä iltana, ja teitä kaivattiin. -Neiti de Montalais, teidän... nöyrin palvelijanne!" - -Montalais punastui. - -"Ah, hyvä Jumala!" sopersi tyttö, peittäen kasvonsa käsillään. - -"Mademoiselle", virkkoi de Saint-Aignan, "rauhoittukaa; tunnen -viattomuutenne ja annan hyvän todistuksen puolestanne. Seuratkaa te -minua, Manicamp. Lehtokuja, tienristeys ja sokkelo tuntevat minut; minä -olen Ariadnenne. Kas, siinähän löytyikin se teidän jumalaistarullinen -nimenne!" - -"Niin, aivan oikein. Kiitos, kreivi!" - -"Mutta viekää samalla myöskin herra Malicorne, hyvä kreivi", kehoitti -Montalais. - -"Ei, ei", vastusti nyt Malicorne, "herra Manicamp on jutellut kanssanne -mielensä mukaan, ja nyt on minun vuoroni, jos suvaitsette, -mademoiselle. Minulla on puolestani teille paljon puheltavaa -tulevaisuudestamme." - -"Kuuletteko?" virkkoi kreivi nauraen. "Jääkää vain hänen seuraansa, -mademoiselle. Tämä on oikea salaisuuksien yö." - -Ja tarttuen Manicampin käsivarteen kreivi vei hänet nopeasti tietä -kohti, jonka Montalais niin hyvin tunsi ja niin huonosti neuvoi. - -Montalais seurasi heitä silmillään niin kauan kuin hämy salli. - - - - -124. - -Miten Malicorne oli pantu muuttamaan Komean Riikinkukon majatalosta. - - -Sillaikaa kun Montalais saatteli katseellaan kreiviä ja Manicampia, oli -Malicorne käyttänyt hyväkseen nuoren tytön hajamielisyyttä ja -sijoittunut siedettävämmin. Kun tyttö kääntyi, pisti siis Malicornen -aseman muutos heti hänen silmäänsä. Malicorne istui kuin mikäkin apina, -selkä muuria vasten ja jalat tikapuiden ylimmällä askelmalla. Villit -viiniköynnökset ja kuusamat seppelöivät hänen päätänsä kuin faunin, -jolle alempana kiertävät muratinoksat hyvinkin sattuvasti muodostuivat -pukinsorkiksi. Montalais taasen oli kuin ilmetty metsänneito. - -"Kas niin", pahastui tyttö nousten yhden askelman, "tahdotteko nyt -tehdä minut onnettomaksi, -- vainoatteko minua yhä, senkin julmuri!" - -"Minäkö?" äännähti Malicorne; "olenko minä julmuri?" - -"Olette, kun saatatte minut alituisesti puheenalaiseksi, herra -Malicorne; te olette oikea häijyyden hirviö." - -"Minäkö?" - -"Mitä tekemistä teillä on Fontainebleaussa? Eikö kotinne olekaan -Orléansissa, eikö?" - -"Mitäkö minulla on täällä tekemistä? No, minähän tulin teitä -katsomaan." - -"Oliko se muka tarpeellista!" - -"Ei kenties teille, mademoiselle, mutta minulle kylläkin. Mitä taasen -kotiini tulee, niin tiedätte hyvin, että olen sen jättänyt ja että -minulla vastaisuudessa ei ole muuta kotipaikkaa kuin missä tekin -oleksitte. Ja koska nykyisin asutte Fontainebleaussa, niin -Fontainebleau veti minutkin mukaansa." - -Montalais kohautti olkapäitänsä. - -"Te siis tahdoitte nähdä minut?" - -"Niin juuri." - -"No, nyt olette nähnyt; olkaa tyytyväinen ja lähtekää!" - -"Ohoh, en toki", kieltäysi Malicorne. - -"Mitä! Ettekö?" - -"Minä en tullut ainoastaan näkemään teitä, vaan jutellaksenikin -kanssanne." - -"No, jutelkaamme myöhemmin ja toisessa paikassa." - -"Myöhemmin! Jumala tietää, tapaanko teitä myöhemmin toisessa paikassa! -Emme koskaan löydä suotuisampaa tilaisuutta kuin tämä on." - -"Mutta minä en voi tällä hetkellä puhella pitempään." - -"Miksette?" - -"Koska tänä yönä on tapahtunut tuhat asiaa." - -"No, minun asiastani tulee tuhannesyhdes." - -"Ei, ei, neiti de Tonnay-Charente odottaa minua huoneeseemme kuulemaan -hyvin tärkeätä tiedonantoa." - -"Joko hän on kauankin odottanut?" - -"Vähintään tunnin." - -"Odottakoon sitten vielä muutamia minuutteja", huomautti Malicorne -tyynesti. - -"Herra Malicorne", sanoi Montalais, "te unohdatte itsenne." - -"Te minut unohdatte, mademoiselle. Minua alkaa tuskastuttaa se osa, -jota panette minut näyttelemään. Hiisi vieköön, mademoiselle, jo viikon -päivät olen harhaillut teidän naisparvessanne, ja te ette ole -ainoatakaan kertaa suvainnut huomata läsnäoloani." - -"Olette kuljeskellut täällä jo viikon?" - -"Niinkuin peikko. Milloin olen polttanut itseni ilotulituksissa, jotka -ovat kärventäneet minulta kaksi tekotukkaa, milloin lionnut -iltakasteesta tai suihkulähteiden vihmasta kosteissa pajupensaikoissa, --- aina nälissäni, aina selkä kyyryssä, nähden edessäni milloin muurin, -milloin kiikkuvat tikapuut. _Morbleu_, sellainen asema, mademoiselle, -ei sovellu olennolle, jota ei ole luotu oravaksi, salamanteriksi tai -saukoksi. Mutta koska te menette säälimättömyydessänne niin pitkälle, -että pakotatte minut kieltämään ihmisyyteni, niin minäpä kohotan jo -lippuni. Ihminen minäkin olen, _mordieu_, ja ihmisenä pysyn, mikäli en -saa korkeampia määräyksiä!" - -"No, mitä sitten oikeastaan haluatte, mitä tahdotte, mitä minulta -vaaditte?" uteli Montalais alistuneena. - -"Ettehän tahtone todella väittää, että te ette tiennyt minun olevan -Fontainebleaussa?" - -"Minä..." - -"Sanokaa suoraan." - -"Aavistelin kyllä." - -"No, ettekö te viikon aikana olisi voinut tavata minua ainakin kerran -päivässä?" - -"Olen aina ollut estettynä, herra Malicorne." - -"Loruja!" - -"Kysykää tovereiltani, ellette usko minua." - -"Minä en koskaan kysele asioita, jotka tiedän paremmin kuin kukaan -muu." - -"Tyyntykää, herra Malicorne, kyllä asema muuttuu." - -"On jo aikakin." - -"Tiedättehän, että ajattelen teitä silloinkin kun ette ole näkyvissä", -virkkoi Montalais mielistelevästi. - -"Oo, minua ajatellaan..." - -"Kautta kunniani." - -"Eikä mitään uutta?" - -"Mistä?" - -"Virastani Monsieurin taloudessa." - -"Ah, paras herra Malicorne, hänen kuninkaallisen korkeutensa puheille -ei ole ollut menemistä viime päivinä." - -"Entä nyt?" - -"Nyt on asian laita toinen. Eilisestä alkaen hän ei enää ole -mustasukkainen." - -"Joutavia! Miten luulevaisuus niin haihtuisi?" - -"Siihen toimitettiin käänne." - -"Kertokaa!" - -"Levitettiin huhu, että kuningas oli iskenyt silmänsä toiseen naiseen, -ja Monsieur heti rauhoittui siitä." - -"Ja kuka sen huhun pani liikkeelle?" - -Montalais alensi ääntänsä. "Meidän keskemme", kuiskasi hän, "luulen -Madamen ja kuninkaan olevan yhdessä juonessa." - -"Ha, ha", nauroi Malicorne, "se oli ainoa keino. Entä herra de Guiche, -huokailija-poloinen?" - -"Oh, hän on ihan syrjäytynyt." - -"Ovatko edes kirjoitelleet toisilleen?" - -"Eivät suinkaan; kumpainenkaan ei ole viikkokauteen pitänyt kynää -kädessään." - -"Millaisissa väleissä te olette Madameen?" - -"Mitä parhaissa." - -"Entä kuninkaaseen?" - -"Kuningas hymyilee minulle ohimennessään." - -"Hyvä! Mutta kenet onkaan rakastavainen pari valinnut silmänlumeiksi? - -"La Vallièren." - -"Tyttöparka! Mutta tuohan pitäisi estää, ystäväni!" - -"Minkätähden?" - -"Siksi että herra Raoul de Bragelonne surmaa hänet tai itsensä, jos saa -asiasta vihiä." - -"Raoul! Kunnon Raoul! Luuletteko?" - -"Naiset väittävät ymmärtävänsä rakkausasioita", sanoi Malicorne, -"eivätkä he edes kykene lukemaan, mitä heidän omat silmänsä kuvastavat -tai mitä he omassa sydämessään tuntevat. No niin, minä sanon teille: -herra de Bragelonne rakastaa la Vallièrea niin suuresti, että jos tyttö -osoittaa oirettakaan hänen pettämisekseen, niin hän tappaa joko itsensä -tai hänet." - -"Onhan kuningas häntä suojelemassa", sanoi Montalais. - -"Kuningas!" huudahti Malicorne. - -"Tietysti." - -"Hm, Raoul tappaa kuninkaankin kuin pahaisen palkkasoturin!" - -"Hyväinen aika!" parkaisi Montalais; "johan te puhutte hulluja, herra -Malicorne!" - -"En ollenkaan; voitte päin vastoin vakavasti luottaa käsitykseeni, -ystäväiseni, ja tiedänpä puolestani erään asian: minä kaikessa -hiljaisuudessa ilmaisenkin Raoulille tämän pilan." - -"Vaiti, onneton!" kielsi Montalais, nousten vielä yhden askelman -lähemmäksi Malicornea. "Älkää hiiskuko sanaakaan Bragelonne-paralle." - -"Miksen?" - -"Koska ette vielä tiedä mitään." - -"Mitä onkaan tekeillä?" - -"Tänä iltana, nähkääs... eihän kukaan meitä kuunnelle?" - -"Ei." - -"Niin, tänä iltana la Vallière Kuninkaan tammen alla lausui ääneen ja -peittelemättä: 'Minä en käsitä, että kuninkaan nähtyään kukaan voisi -ketään muuta miestä rakastaa.'" - -Malicorne hypähti muurillaan. - -"Voi, hyvä Jumala!" huudahti hän. "Sanoiko se onneton niin?" - -"Sanasta sanaan." - -"Ja ajatteleeko hän niin?" - -"La Vallière ajattelee aina mitä puhuu." - -"Mutta sehän huutaa kostoa! Naiset ovat käärmeitä!" päivitteli -Malicorne. - -"Rauhoittukaa, paras Malicorne, rauhoittukaa!" - -"En hitossa! Kitkekäämme sensijaan paha heti oraalla. Ilmoittakaamme -Raoulille, kun vielä on aikaa." - -"Typerä mies! Aikaahan päin vastoin ei enää ole!" - -"Miten niin?" - -"Nuo la Vallièren sanat..." - -"Niin?" - -"Ne kuninkaalle omistetut sanat..." - -"No?" - -"Niin, ne osuivat kuninkaan kuuluviin." - -"Tietääkö kuningas? Onko ne kerrottu hänelle?" - -"Kuningas oli itse kuulemassa." - -"Oi-hoi, kuten kardinaalivainaja tapasi sanoa." - -"Kuningas sattui olemaan piiloutuneena pensasryhmään." - -"Siitä johtuu", valitti Malicorne, "että kuninkaan ja -Madamen suunnitelma tästälähin vierii rullapyörillä, kulkien -Bragelonne-poloisen ruumiin yli." - -"Tepä sen sanoitte." - -"Se on kauheata." - -"Niinpä kyllä." - -"Totisesti!" virkkoi Malicorne hetkisen äänettömänä mietittyään. -"Älkäämme me vaivaiset työntykö ison tammen ja suuren kuninkaan väliin, -muutoin murskaannumme, sydänkäpyseni." - -"Sitä teille tahdoinkin selvittää." - -"Pitäkäämme huolta itsestämme." - -"Samaa minä ajattelin." - -"Avatkaa siis sievät silmänne." - -"Ja te isot korvanne." - -"Lähettäkää pieni suunne ottamaan vastaan iso suudelma." - -"Tässä", virkkoi Montalais, maksaen heti puhdassointuisella kullalla. - -"Miettikäämme nyt hiukan: herra de Guiche siis rakastaa Madamea, de la -Vallière rakastaa kuningasta, kuningas rakastaa Madamea ja de la -Vallièrea, ja Monsieur rakastaa ainoastaan itseänsä. Kaiken tämän -rakkauden ristiaallokossa taulapääkin voisi luoda onnensa, saati -meidänlaisemme järkevät ihmiset." - -"Joko te nyt taas haudotte haaveitanne!" - -"En, vaan pohdin tosiseikkoja. Sallikaa vain minun johdattaa teitä, -armaani; tähän asti ei teitä ole huonosti onnistanut, eihän?" - -"Ei kylläkään." - -"No niin, tulevaisuus täyttää, mitä menneisyys lupaa. Mutta koska -jokainen täällä ajattelee itseään, tehkäämme mekin niin." - -"Se on aivan oikein." - -"Mutta vain me kahden." - -"Olkoon niin!" - -"Hyökkäys- ja puolustusliitto!" - -"Olen valmis sen vannomaan." - -"Ojentakaa kätenne, -- kas niin: kaikki Malicornen tähden!" - -"Kaikki Malicornen tähden!" - -"Kaikki Montalaisin tähden!" vastasi Malicorne, ojentaen vuorostaan -kätensä. - -"Ja mitä nyt on tehtävä?" - -"On pidettävä herkeämättä silmät ja korvat auki, koottava aseita muita -vastaan, millään tavoin antautumatta alttiiksi vastustajillemme." - -"Sovittu." - -"Päätetty." - -"Vannottu. Ja kun nyt liitto on tehty, toivotan hyvää yötä." - -"Mitä, hyvää yötä?" - -"Tietysti. Palatkaa majataloonne." - -"Majatalooni?" - -"Niin, ettekö asu _Komeassa Riikinkukossa_?" - -"Montalais, Montalais! Siinä nyt näkee, että tiesitte minun olevan -Fontainebleaussa." - -"Mitä se todistaa? Vain että teitä ajatellaan enemmän kuin ansaitsette, -kiittämätön!" - -"Hm!" - -"Palatkaa siis asuntoonne." - -"Kas, siinäpä sitä ollaan!" - -"Mitä nyt?" - -"Se on käynyt mahdottomaksi." - -"Eikö teillä ollut siellä huonetta?" - -"Oli, mutta ei ole enää." - -"Eikö enää? Ja kuka sen on teiltä vienyt?" - -"Katsokaas, kun palasin juoksemasta teidän perässänne ja saavuin aivan -hengästyneenä asuntooni, näin neljän talonpojan kantavan paareilla -sairasta munkkia." - -"Munkkia?" - -"Niin, vanhaa hallipartaista fransiskaania. Katsellessani tätä kituvaa -hengenmiestä hänet viedäänkin majataloon. Minä menen perässä ylös -portaita, ja niiden päähän päästessäni huomaan heidän vievän hänet -omaan kamariini." - -"Teidän kamariinne?" - -"Niin, asumaani huoneeseen. Luulen erehdyksen tapahtuneen ja kutsun -isännän; tämä selittää, että kahdeksan päivää sitten vuokraamani huone -oli ennakolta vuokrattu yhdeksännestä alkaen tälle fransiskaanille." - -"Ohhoh!" - -"Niin juuri minäkin sanoin: 'ohhoh!' Teinpä vielä enemmänkin. Olin -suuttua. Menin huoneeseeni ja käännyin itse fransiskaanin puoleen. -Tahdoin hänelle osoittaa, kuinka sopimatonta hänen menettelynsä oli. -Mutta tuo munkki, vaikka näyttikin olevan ihan kuolemaisillaan, kohousi -kyynärpäänsä varaan, suuntasi minuun kaksi liekehtivää silmää, ja -äänellä, jolla olisi voinut komentaa ratsuväen hyökkäystä, hän -karjaisi: 'Heittäkää se hupsu ovesta ulos!' Tämän käskyn panivat isäntä -ja neljä kantajaa heti täytäntöön, toimittaen minut rappusia alas -nopeammin kuin minulle oli mukavaa. Ja niinpä nyt, ystäväni, minulla ei -ole kuhun pääni kallistaisin." - -"Mutta kuka se fransiskaani sitten olikaan?" kysyi Montalais. "Joku -veljeskunnan suurmestariko?" - -"Juuri sitä arvonimeä luulen erään kantajista häntä puoliääneen -puhutellessaan käyttäneen." - -"Niin että...?" virkahti Montalais. - -"Niin että nyt olen huoneetta, asunnotta, vuoteetta, ja olen yhtä -varmasti päättänyt kuin äsken ystäväni Manicamp, etten rupea nukkumaan -ulkosalla." - -"Mitä tehdä?" huudahti Montalais. - -"Siinäpä kysymys!" murjotti Malicorne. - -"Mutta mikään ei ole yksinkertaisempaa", kuului kolmas ääni. - -Montalais ja Malicorne älähtivät yhtaikaa. De Saint-Aignan ilmestyi -näkyviin. - -"Hyvä herra Malicorne", toimitti hän, "onnellinen sattuma tuo minut -tänne päästämään teidät pälkäästä. Tulkaa, minä tarjoan teille huoneen -luonani, ja sitä, sen vannon, ei mikään fransiskaani teiltä vie. Ja te, -rakas neitiseni, rauhoittukaa. Minä tunnen jo neiti de la Vallièren ja -neiti de Tonnay-Charenten salaisuuden. Te olette hyväntahtoisesti -uskonut minulle omanne; kiitos. Säilytän niitä yhtä hyvin kolme kuin -yhdenkin." - -Malicorne ja Montalais katselivat toisiaan kuin kaksi omenatarhasta -yllätettyä koululaista. Mutta kun Malicorne kumminkin näki tehdyn -ehdotuksen hyvin edulliseksi, antoi hän Montalaisille alistumisen -merkin, johon tämä nyökkäsi vastauksen. - -Sitten Malicorne astui porras portaalta alas tikapuilta, mietiskellen -joka askeleella keinoa, miten voisi vähin erin lypsää herra de -Saint-Aignanilta kaikki, mitä tämä tiesi siitä suuresta salaisuudesta. - -Montalais oli jo kaikonnut kepeänä kuin naarashirvi, eikä tienristeys -eikä sokkelo kyennyt häntä eksyttämään. Saint-Aignan taasen todellakin -vei Malicornen kotiinsa, lausuen hänelle satoja kohteliaisuuksia, -hyvillään kun oli siitä, että hänellä nyt oli käytettävissään ne kaksi -miestä, jotka de Guichen pysyessä mykkänäkin -- voisivat parhaiten -antaa hänelle tietoja hovineitosista. - - - - -125. - -Mitä todella oli tapahtunut Komeassa Riikinkukossa. - - -Antakaamme lukijalle ensiksi yksityistietoja _Komean Riikinkukon_ -majatalosta, siirtyäksemme sitten kuvaamaan, millaisia matkustajia -siinä asui. - -Majatalo oli saanut nimensä kyltistään, kuten kaikkikin ravintolat. -Tämä kyltti esitti riikinkukkoa, pyrstö levitettynä. Mutta niinkuin -monet maalarit antavat kauniit pojan kasvot käärmeelle, joka vietteli -Eevan, samaten oli kyltin sommittelija suonut komealle riikinkukolle -naisen kasvonpiirteet. - -Tämä majatalo -- elävä letkautus sitä ihmissuvun puolikasta vastaan, -joka herra Legouvén mukaan on elämän suloisuutena -- sijaitsi -vasemmalla Fontainebleaun ensimmäisen poikkikadun varrella Pariisista -päin lukien; leikaten sitä suurta valtasuonta, joka yksistään muodostaa -Fontainebleaun kaupungin, se poikkikatu oli silloin nimeltään Rue de -Lyon, epäilemättä siitä syystä, että se maantieteellisesti suuntautui -tätä maan toista pääkaupunkia kohti. Kadun varrella oli ainoastaan -kaksi porvaristaloa; näitä eroitti toisistaan kaksi suurta pensasaidan -ympäröimää puutarhaa. - -Näköjään oli taloja kyllä kolme; tahdomme selittää, kuinka niitä silti -oli kuin olikin vain kaksi. _Komea Riikinkukko_ oli kulmatalo, -varsinainen julkipuoli pääkadulle päin, mutta takana oli Rue de Lyonin -puolella kaksi pihojen eroittamaa asuinrakennusta. Näissä oli tilavia -huoneistoja kaikenkaltaisia matkustavaisia varten -- jalankulkijoille -ja ratsumiehille kuten vaunuissakin saapuville soveltuvia; täällä ei -ollut tarjolla ainoastaan ruokaa ja asuntoa, vaan myöskin -kävelypaikkoja ja yksinäisyyttä rikkaimmille hovimiehillekin, jotka -esimerkiksi hovissa kohdanneen keikauksen jälkeen halusivat sulkeutua -sulattamaan äkäänsä tai suunnittelemaan kostoa. Näiden takarakennusten -ikkunoista näkivät matkustajat ensinnäkin ruohoittuneen Rue de Lyonin -ja sitten kauniit selja- ja orapihlaja-aidat, jotka ikäänkuin vihreinä -ja kukkivina käsivarsina syleilivät vastamainittuja porvarillisia -rakennuksia. Lisäksi näkyi näiden talojen lomissa kuvan taustana ja -ikäänkuin ylipääsemättömänä taivaanrantana jono tuuheita lehtipuita, -etuvartijoina sille laajalle metsälle, joka levittäytyi Fontainebleaun -ulkopuolella. - -Majatalon kulmahuoneesta taasen saattoi tarkata sekä Pariisista -johtavan valtakadun hyörinää hovijuhla-hommineen että Lyon-kadun -rauhallista maisemaa, -- puhumattakaan siitä hätätilassa ilmenevästä -edusta, että pääoveen kolkutettaessa sopi livahtaa Rue de Lyonille -takaovesta ja porvaristalojen puutarhain kautta metsänlaitaan. - -Malicorne oli kyllä mielitietylleen valittanut, miten hänet oli pantu -muuttamaan _Komeasta Riikinkukosta_, mutta omiin asioihinsa kiintyneenä -hän ei ollut malttanut kertoa Montalaisille kaikkea, mitä hän muussa -tilaisuudessa olisi tullut jutelleeksi tästä omituisesta majatalosta. -Hän ei ollut tullut maininneeksi sitäkään, millä tavoin hän oli ensin -saanut asettuneeksi tähän ravintolaan, ja vain lyhyimmiten oli hän -huomauttanut fransiskaanimunkista, puhumatta mitään majatalon muista -matkustavaisista. Silti häntä oli melkoisesti ihmetyttänyt se tapa, -miten he olivat saapuneet, heidän elämänlaatunsa ja kaikkien muiden -paitsi nähtävästi etuoikeutettujen henkilöiden työläs pääseminen -majataloon; tähän näyttiin tarvitsevan erityistä tunnussanaa, ja -asukkaaksi ei ketään hyväksytty ilman joitakuita valmistavia -toimenpiteitä. Kaikki _Komean Riikinkukon_ huoneistot olivatkin nyt -luovutettuja ja pidätettyjä muukalaisille, jotka viettivät aikaansa -aivan hiljaisesti. Heidän säveät kasvonpiirteensä olivat järjestään -ventovieraita Malicornelle. Nämä matkustavaiset olivat kaikki saapuneet -myöhemmin kuin hän ja esittelykseen lausuneet jonkunlaisen tunnussanan; -tämä seikka oli heti oudoksuttanut Malicornea, ja hän oli tietysti -kuulustanut syytä, saaden vastaukseksi, että isäntä piti tällaista -varokeinoa välttämättömänä, koska kaupunki nyt oli täynnä -rikkaita aatelismiehiä, joten sinne oli täytynyt keräytyä ovelia, -saaliinhimoisia veijareitakin. Kunniallisen majapaikan mainehan vaati -huolehtimaan, että matkustavaisten sekaan ei pääsisi pitkäkyntisiä. - -Sentähden Malicorne joskus itsekseen ihmettelikin kotiin tullessaan ja -majatalon oloja lähemmin ajatellessaan, miten hänet oli tänne -päästetty, kun hänen jälkeensä oli niin monilta muilta asunto evätty. -Erityisesti kummastutti häntä se havainto, että Manicamp, joka hänen -mielestään oli koko maailman kunnioittama ylimys, ei kaupunkiin -tullessaan ollut saanut edes tallitilaa hevoselleen, vaan tullut -jokseenkin tylysti palautetuksi. Siinä oli Malicornelle ongelma, jota -hän tosin ei ollutkaan käynyt kaikella nokkeluudellaan selvittämään, -hänellä kun oli yltäkyllin ajateltavaa rakkautensa ja kunnianhimonsa -asioissa. Mutta niin älykkääksi kuin olemmekin hänet myöntäneet, emme -rohkenisi sanoa, että hän olisi siinä tehtävässä onnistunutkaan, vaikka -olisi siihen kuinkakin syventynyt. Muutamat sanat valaisevat kyllä -lukijalle, ettei kukaan muu kuin itse Oidipus olisi voinut ratkaista -tätä arvoitusta. - -Viikkoa aikaisemmin oli tähän majataloon ilmestynyt seitsemän -matkustavaista, päivää myöhemmin kuin Malicorne oli onnellisesti -päässyt livahtamaan _Komean Riikinkukon_ vieraaksi. Nuo seitsemän -henkilöä, jotka olivat saapuneet kohtalaisten saattueiden keralla, -olivat: - -Ensinnäkin saksalaisen armeijan prikaatikenraali, hänen kirjurinsa ja -lääkärinsä sekä kolme lakeijaa, seitsemällä hevosella. Tämän kenraalin -nimeksi ilmoitettiin kreivi von Wostpur. Espanjalainen kardinaali, -mukanaan kaksi veljenpoikaansa, kaksi kirjuria, hovimestari ja -kaksitoista hevosta. Kardinaalin mainittiin olevan _señor_ Herrebia. -Rikas bremeniläinen kauppias lakeijan ja kahden hevosen kanssa. -Kauppias esittäysi _herr_ Bonstettina. Venetsialainen senaattori -puolisonsa ja tyttärensä kanssa, molemmat ilmeisiä kaunottaria. Tätä -senaattoria puhuteltiin _signor_ Mariniksi. Skotlantilainen -aatelistilallinen seitsemän ylämaalaisen alustalaisensa kanssa, kaikki -jalkaisin. Tämän _lairdin_ nimi oli Mac Cumnor. Wienistä tullut -itävaltalainen ilman arvonimeä tai vaakunaa; hän oli saapunut vaunuissa -ja tuntui pappismieheltä, mutta hänessä oli jonkun verran -sotilaallistakin ryhtiä. Häntä sanottiin neuvosherraksi. Lopuksi -flaamilainen rouvashenkilö lakeijan, kamarineidon ja seuranaisen -saattamana. Suuri kuormasto, suurellinen esiintyminen, paljon hevosia. -Häntä määriteltiin flaamilaiseksi rouvaksi. - -Kaikki nämä matkustavaiset olivat saapuneet samana päivänä, kuten -sanottu, ja kuitenkaan ei heidän tulonsa ollut aiheuttanut mitään pulaa -majatalossa eikä myöskään vähintäkään häiriötä kadulla, kun heidän -huoneensa olivat ennakolta varattuja sanansaattajain tai kirjurien -toimesta, jotka olivat ilmestyneet päivää aikaisemmin tai saman päivän -aamuna. - -Malicorne oli tullut päivää varemmin kuin he. Hoikalla matkarepulla -sälytetyn laihan ratsunsa satulassa hän oli ilmoittanut _Komean -Riikinkukon_ isännälle odottavansa tänne ystäväänsä, ylimystä, joka oli -utelias näkemään juhlallisuuksia ja aikoi saapua piammiten hänkin. Nämä -sanat kuullessaan oli isäntä hymyillyt ikäänkuin hän olisi varsin hyvin -tuntenut Malicornen tai tuon nimettömän ystävän ja vastannut: - -"Valitkaa vain, monsieur, sellainen huoneisto kuin mukavaksi näette, -kun kerran tulette ensimmäisenä." - -Ja tämä majatalon isännille niin kuvaava palvelevaisuus ilmaisi -selvästi kehoituksen: -- Olkaa huoletta, monsieur, kyllä ymmärrämme -yskän ja kohdittelemme teitä asemanne mukaisesti. - -Isännän sanat ja sävy olivat Malicornesta tuntuneet hyväntahtoisilta, -mutta jotenkin salaperäisiltä. Mutta hän ei tahtonut joutua suuriin -kuluihin ja tiesi samalla, että jos hän olisi pyytänyt pientä kamaria, -se olisi varmaankin evätty häneltä hänen vähäpätöisyytensä siten -paljastuessa. Sentähden hän kiirehti tarttumaan isännän sanoihin ihan -kirjaimellisesti, eksyttääkseen hänet oveluudellaan. Hymyillen vastaan -kuten mies, jota on kohdeltu vain ansionsa mukaisesti, hän tyynesti -sanoi; - -"Otan parhaan ja hauskimman huoneiston, isäntä hyvä." - -"Tallitiloineen?" - -"Niin." - -"Mistä alkaen?" - -"Heti tästä päivästä, jos sopii." - -"Mainiosti." - -"Mutta", lisäsi Malicorne oitis, "minä en ota omaan huostaani -päähuonetta." - -"Niin oikein!" virkkoi isäntä ymmärtävän näköisenä. "Erityisistä -syistä, jotka käsitätte myöhemmällä, minun on otettava asunnokseni vain -pieni viereinen kamari." - -"Niin, niin, niin", äänteli isäntä. - -"Ystävä asettuu sitten saliinsa ja hoitaa luonnollisesti sen -perusteella oman tilinsä." - -"Aivan oikein, niinhän se oli sovittu", vastasi isäntä. - -"Oli sovittu?" - -"Sanasta sanaan." - -"Merkillistä!" mutisi Malicorne. "Asia on siis selvä", hän lisäsi -isännälle. - -"Ihan." - -"Kaikki hyvin sitten. Kun siis nyt käsitätte asian... sillä olemmehan -selvillä, vai mitä?" - -"Täydellisesti." - -"No niin, näyttäkää minulle siis kamarini." - -_Komean Riikinkukon_ isäntä asteli Malicornen edellä lakki kädessä. -Malicorne asettui huoneeseensa ja hämmästeli sittemmin itsekseen sitä -havaintoa, että isäntä aina hänen mennessään ylös tai alas portaita -iski hänelle ovelasti silmää, ikäänkuin he kaksistaan olisivat olleet -jossakin juonessa. - --- Jotakin väärinymmärrystä tässä nyt on, -- tuumaili Malicorne; -- -mutta odottaessani sen selviämistä minä käytän sitä hyväkseni: niin on -näissä oloissa parasta. - -Ja kamaristaan hän karkaili kuin ajokoira uutisten ja hovinähtävyyksien -jäljille, kärvennyttäen ja liotuttaen itseään tungoksissa niinkuin oli -neiti de Montalaisille kuvannut. - -Seuraavana päivänä hän oli nähnyt noiden seitsemän matkustavaisen -peräkkäin saapuvan täyttämään koko majatalon. Katsellessaan noita -seurueita hevosineen ja vaunuineen Malicorne hykerteli käsiänsä -oivaltaessaan, että hän päivää myöhemmin saapuen ei olisi saanut -kehnointakaan makuusijaa tutkimusretkiensä levähdyslomiksi. - -Noiden kaikkien muukalaisten tultua tiloitetuiksi isäntä astui hänen -kamariinsa ja aloitti entiseen suopeaan tapaansa: - -"Teillä on jäljellä päärakennuksen iso huone, -- tiedättehän, hyvä -herra?" - -"Aivan niin." - -"Ja sen olen varannut teille ihan kuin lahjaksi." - -"Kiitos!" - -"Niin että kun ystävänne tulee, hän epäilemättä on tyytyväinen, tai -muutoin ei häntä voi millään kurin palvella." - -"Anteeksi, sallitteko minun virkkaa teille muutamia sanoja -ystävästäni?" - -"Puhukaa, _pardieu_. Tehän saatte määrätä." - -"Hänen piti tulla, kuten tiedätte..." - -"Ja on vielä tulematta." - -"Niin, hän onkin siis voinut muuttaa mielensä." - -"Ei." - -"Oletteko varma siitä?" - -"Tiedän varmasti." - -"Jos nimittäin vähänkin epäilisitte, niin minä sanoisin teille, etten -voi vastata hänen tulostaan." - -"Mutta onhan hän teille sanonut..." - -"Niin kyllä, mutta ihminen päättää, Jumala säätää, ja samaten myös -_verba volant, scripta manent_." - -"Mitä se merkitsee?" - -"Sanat hupenevat, kirjoitettu pysyy. Ja kun hän ei ole minulle -kirjoittanut, vaan ainoastaan toimittanut suullisen viestin niin olisin -jo valmis oikeuttamaan teidät, siihen kuitenkaan kehoittamattani... -tämä on kiusallinen paikka, käsitättehän..." - -"Mihin oikeutatte minut?" - -"Hitto, vuokraamaan pois hänen huoneensa, jos saatte siltä hyvän -hinnan." - -"Vuokraamaan pois!" - -"Niin." - -"En ikinä, monsieur, sellaiseen jetkuun en ikinä ryhtyisi. Ellei hän -olekaan kirjoittanut teille, niin minullapa on häneltä kirje!" - -"Kah!" - -"On vainkin." - -"Ja miten laadittuna? Katsotaanpa, vastaako se hänen suullisia -ohjeitaan." - -"Näin hän kirjoittaa", alkoi isäntä lukea: - - '_Komean Riikinkukon_ majatalon arvoisalle isännälle: Tietänette - jo kohtauksesta, jonka muutamat huomattavat henkilöt ovat - järjestäneet teidän majataloonne; minä kuulun seurueeseen, joka - siten kokoontuu Fontainebleaussa. Varatkaa siis yhdellä kertaa - pieni kamari ystävälleni, joka saapuu luultavasti ennen minua.' - -"Tehän olette tämä ystävä?" Majatalon isäntä keskeytti lukemisensa. -Malicorne kumarsi säveästi. Isäntä jatkoi: - - 'Ja iso huone minulle. Sali jää kokonaan minun asiakseni; mutta - kamari on saatava huokeasta maksusta, se kun tulee vähävaraiselle - kirjuriparalle.' - -"Teitä hän siis tälläkin tarkoittaa?" sanoi isäntä. - -"Niin... niin", myönsi Malicorne. - -"Olemme siten selvillä asiasta: ystävänne vastaa oman huoneensa -maksusta koko pidätysajalta, ja te olette vastuussa kamarista." - --- Teilattakoon minut, jos tästä käsitän rahtuakaan! -- ajatteli -Malicorne itsekseen. Ääneen hän lisäsi: - -"Tyydytte siis luottamaan siihen nimeen?" - -"Mihin nimeen?" - -"Allekirjoitukseen. Pidätte sitä riittävänä vakuutena?" - -"Nimeä minä aioin juuri teiltä kysyä", sanoi isäntä. - -"Mitä! Jättikö hän sen pois?" - -"Ei hän todellakaan liittänyt sitä kirjeeseen", vastasi isäntä, silmät -kiiluvina salamyhkäisyydestä ja uteliaisuudesta. - -"Hm, kyllähän käsitätte, että hänellä siis on siihen syynsä", virkkoi -Malicorne, omaksuen saman salaperäisyyden sävyn. - -"Niin tietenkin." - -"Ja uskottuna ystävänä en voi mennä ilmaisemaan sitä, kun hän kerran -tahtoo saapua tuntemattomana." - -"Oikein kyllä, monsieur", myönsi isäntä; "en sitä pyydäkään." - -"Pidän arvossa hienotunteisuuttanne. Mitä minuun tulee, niin pidämme -siis sovittuna, että minun kamarini ei kuulu samaan tiliin, kuten -ystävänikin huomauttaa." - -"Se on alunpitäin sovittua, monsieur." - -"Selvät tilit säilyttävät hyvän sovun: jos nyt siis tekisimme tilimme -tätä myöten." - -"Sillä ei ole kiirettä." - -"Parempi kuitenkin. Kamari ja ruoka minulle, pilttuu ja rehu -hevoselleni -- paljonko päivältä?" - -"Neljä livreä, monsieur." - -"Siis kaksitoista livreä nyt kolmelta päivältä?" - -"Kaksitoista, niin, monsieur." - -"Tuossa." - -"Kah, monsieur, miksi suotta maksatte kesken aikaa?" - -"Sentähden", selitti Malicorne ääntänsä alentaen ja salamyhkäisyyteen -palautuen, koska näki tämän keinon päteväksi, "sentähden että jos -tulisi äkkiä hajaannuttavaksi, ei menisi liikoja aikoja laskujen -selvittelyssä." - -"Se on totta, monsieur." - -"Kamari siis pysyy minulla." - -"Mielenne mukaan." - -"Hyvä on. Hyvästi!" - -Isäntä poistui. Yksin jäätyänsä Malicorne alkoi itsekseen järkeillä: - --- Kukaan muu kuin Guiche tai Manicamp ei ole voinut kirjoittaa -isännälle, -- Guiche tahtoen kaiken varalta pidättää itselleen hovin -ulkopuolelta asunnon, tai Manicamp Guichen puolesta. Iso huone on -silloin tietenkin aiottu mukavaksi asunnoksi jollekulle hunnutetulle -naiselle, jolle on tahdottu varata kaksi käytävää, niin että hän pääsee -suoraan melkein autiolle poikkikadulle, joka päättyy metsään. Kamari on -tarkoitettu hetkelliseksi majapaikaksi joko Manicampille -- Guichen -uskottuna kumppanina ja valppaana ovenvartijana -- tai itse kreiville, -joka paremmaksi varmuudeksi saattaa esittää sekä isännän että apurin -osaa yhtaikaa. Mutta entä tämä kokoontuminen, joka on määrätty -tapahtuvaksi majatalossa ja jo tapahtunutkin? Varmaankin henkilöitä, -joiden pitäisi tulla esitellyiksi kuninkaalle. Mutta kirjuripoloinen, -jonka piti saada kamari? Kah, viekkautta Guichen tai Manicampin -paremmaksi salaamiseksi. Jos niin on asia -- ja muutakaan en osaa -ajatella --, niin eipä tässä ole suurtakaan sekaannusta sattunut: -Manicampilla ja Malicornella on vain kukkaron pulleus eroa. - -Näiden mietelmien varassa oli Malicorne käynyt rauhallisesti levolle, -olematta millänsäkään noista seitsemästä matkustavaisesta, jotka -väkineen kuhisivat _Komeassa Riikinkukossa_. Aina kun hovihommiltaan -jouti -- kun oli väsyksissä retkeilyistään ja tiedustelustaan eikä -jaksanut kyhäillä uusia kirjelappusiakaan, jollaisen sujauttamiselle -Montalaisin käteen hän ei koskaan tavannut tilaisuutta -- hän sulkeusi -onnellisesti saatuun kammioonsa ja nojaili ulokkeensa kaiteeseen -neilikkaruukkujen keskellä, tarkkaillen katuliikennettä ja itsekseen -kummastellen, että talon matkustavaiset eivät näkyneet omistavan -vähäisintäkään huomiota Fontainebleaun ilotulituksille ja juhlille. - -Täten tultiin siihen seitsemänteen päivään, jota me yöllisine -jatkoineen olemme niin laajaperäisesti selostaneet edellisissä -luvuissa. Kellon lähetessä yhtä oli Malicorne jälleen yöllä sijoittunut -ikkunaansa, kun Manicamp ilmestyi näkyviin ratsain, nenä pystyssä, -huolestunut ja kiusaantunut ilme kasvoillaan. - --- Kas niin! -- ajatteli Malicorne tuntiessaan hänet ensi silmäyksellä; --- siinä nyt miekkoseni tulee ottamaan huonettansa, minun kamariani. - -Hän huhusi Manicampille. Tämä kohotti päätänsä ja tunsi vuorostaan -hänet heti. - -"Ah, _pardieu_, olipa hyvä, että tapasin teidät!" sanoi hän ilahtuen. -"Olen jo kauan kierrellyt täällä Fontainebleaussa, etsien kolmea -turhaan tavoiteltavaa: de Guichea, kamaria ja pilttuuta." - -"Herra de Guichesta en voi teille antaa hyviä enkä huonoja tietoja", -vastasi Malicorne, "kun en ole häntä nähnyt; mutta kamarinne ja -tallitilan laita on toisin." - -"Hei, hei!" - -"Niin, onhan ne varattu täällä?" - -"Varattu? Ja kenen toimesta?" - -"Omastanne kaiketi." - -"Mitä hittoa!" - -"Ettekö te siis olekaan ennakolta pidättänyt täällä asuntoa?" - -"En millään muotoa." - -Samassa saapui isäntä kynnykselle. - -"Onko huonetta?" kysyi Manicamp. - -"Oletteko tilannut, monsieur?" - -"En." - -"Ei sitten ole." - -"Kah, tilannuthan olenkin!" - -"Kamarin vai huoneiston?" - -"Miten vain teille sopii." - -"Kirjeelläkö?" kysyi isäntä. - -Malicorne antoi nyökkäyksellä merkin ystävälleen. - -"No... kirjeelläpä tietenkin", vastasi Manicamp. "Olette kai sen -saanut?" - -"Miltä päivältä?" urkki isäntä, Manicampin epäröimisestä epäluuloisena. - -Manicamp raapi korvallistaan ja katsoi Malicornen ikkunaan, mutta -toinen oli jo siitä poistunut, tullakseen alas portaita ystävänsä -avuksi. - -Samassa ilmestyi pääovelle pitkään, espanjalaiskuosiseen kauhtanaan -verhoutunut matkustavainen, lähestyen siten keskustelun kuuluville. Hän -oli kääntänyt korkean kauluksen kasvojensa suojaksi. - -"Kysyn teiltä, minä päivänä lähetitte minulle sen kirjeen, jossa -varasitte täältä asunnon?" tivasi isäntä. - -"Toissa keskiviikkona", sanoi salaperäinen muukalainen säveällä ja -kohteliaalla äänellä, koskettaen isäntää olkapäähän. - -Manicamp peräytyi, ja kynnykselle tullut Malicorne vuorostaan raapi -korvallistansa. Isäntä tervehti tulokasta sellaiseen tapaan kuin olisi -heti tuntenut hänessä oikean vieraansa. - -"Huoneenne on valmiina, ja tallissakin on varattu tilaa", sanoi hän -tälle säyseästi. "Mutta..." Hän katseli ympärilleen. "Hevosenne?" - -"Hevoseni tulevat tai eivät tule. Asia lienee teille yhdentekevä, -kunhan teille maksetaan kaikesta, mitä olette varannut?" Isäntä kumarsi -vielä syvempään. "Olette kai myös jättänyt vapaaksi sen pienen kamarin, -jonka tilasin?" - -"Ai!" äännähti Malicorne koettaen peitellä hämiään. - -"Se on ollut ystävällänne jo kahdeksan päivää, monsieur", ilmoitti -isäntä osoittaen Malicornea, joka ihan kyyristyi kokoon. - -Matkustaja alensi kauluksensa nenän tasalle ja loi pikaisen silmäyksen -Malicorneen. - -"Monsieur ei ole ystäväni", sanoi hän. - -Isäntä hypähti. - -"En tunnekaan tätä herrasmiestä", jatkoi matkustaja. - -"Mitä ihmettä!" huudahti ravintoloitsija Malicorneen kääntyen; "ettekö -te olekaan samaa seuruetta?" - -"Mitäpä sillä on väliä, kunhan saatte maksun", vastasi Malicorne -majesteettisesti matkien vierasta. - -"Sillä on niin paljon väliä", sanoi isäntä, oivaltaessaan seonneensa -henkilöstä, "että pyydän teitä, monsieur, luovuttamaan huoneet, jotka -toinen on tilannut aikaisemmin." - -"Mutta lopultakaan monsieur ei yhtaikaa tarvitse salia yläkerrassa ja -kamaria alakerrassa", vastusti Malicorne. "Jos monsieur ottaa kamarin, -niin minulle soveltuu tilavampi huone, ja kamari kelpaa minulle -edelleenkin siinä tapauksessa, että hän tahtoo salin." - -"Olen kovin pahoillani, monsieur", huomautti matkustaja säveällä -äänellään, "mutta minä todella tarvitsen molemmat asunnot." - -"Kelle?" yritti vielä Malicorne. - -"Salin itselleni." - -"Vaikka niin; mutta kamari...?" - -"Katsokaa", vastasi matkustaja ojentaen kätensä omituista kulkuetta -kohti, joka samassa tuli näkyviin. Siellä tuotiin paareilla sitä -fransiskaanimunkkia, jonka esiintymisestä hänen kamarinsa valtiaana -Malicorne on jo kertonut Montalaisille muutamin omin lisäyksin. -Malicorne vain muitta mutkitta pidätettiin poissa _Komeasta -Riikinkukosta_ isännän ja niiden neljän talonpojan toimesta, jotka -olivat fransiskaania kantamassa, hänen rohkenemattansakaan ryhtyä -häiritsemään sairasta tai tämän seuralaista sen pitemmälti. - -Lukijalle on jo esitetty tämän häädön seuraukset, -- Manicampin -keskustelu Montalaisin kanssa, jonka edellinen oli Malicornea -nokkelampana osannut tavoittaa kuulustaakseen tietoja de Guichesta; -sitten Montalaisin ja Malicornen haastelu ja lopuksi kreivi de -Saint-Aignanin asettuminen kumpaisenkin suojattoman herrasmiehen -isännäksi. - -Nyt meidän on vain enää ilmoitettava, keitä nuo kaksi uutta esiintyjää -olivat -- kauhtanamies, joka tuli pääasukkaaksi Malicornen osittain -valtaamaan huoneistoon, ja yhtä salaperäinen fransiskaani, joka -edellisen lisänä oli toimittanut ystävykset niin hankalaan pälkääseen. - - - - -126. - -Yhdennentoista luokan jesuiitti. - - -Ja jotta lukija ei kyllästyisi odotukseen, riennämme heti vastaamaan -ensimmäiseen kysymykseen. - -Kasvojensa alaosaa viitankauluksella verhonnut matkustaja oli Aramis, -joka Fouquetista erottuaan oli lakeijansa avaamasta matkarepusta -ottanut täydellisen ratsastusasun ja lähtenyt linnasta _Komean -Riikinkukon_ majataloon, mistä hän todellakin oli viikkoa aikaisemmin -tilannut salin ja kamarin. Malicornen ja Manicampin tultua häädetyiksi -hän lähestyi fransiskaanimunkkia ja kysyi, kumpaisen huoneen tämä -tahtoi valita itselleen. Munkki tiedusti, missä ne sijaitsivat, ja sai -kuulla, että kamari oli alakerrassa ja sali portaita ylempänä. - -"Niin ollen otan kamarin", päätti hän. Aramis ei vastustanut, vaan -sanoi isännälle aivan alistuvana: - -"Hän asettuu kamariin." - -Kunnioittavasti kumarrettuaan hän meni itse ylös isompaan huoneeseen. -Fransiskaanimunkki kannettiin kamariinsa. Saattoi kyllä oudoksua tuota -kirkkoruhtinaan arvonantoa yksinkertaista luostariveljeä ja vielä -kerjäläismunkkia kohtaan, jolle siten edes pyytämättänsä toimitettiin -niin monien matkustajain haluama huone. Ja miten onkaan selitettävissä -Aramiksen odottamaton tulo _Komean Riikinkukon_ majataloon, kun hän oli -saapunut linnaan herra Fouquetin seuralaisena ja niin ollen olisi -voinut majailla hänen parissaan? - -Fransiskaanimunkki salli ilman pienintäkään valitusta siirrättää -itsensä ylös portaita, vaikka hän ilmeisesti kärsi kovia tuskia ja aina -paarien sattuessa seinään tai porraskaiteeseen vavahteli rajusti koko -ruumiiltaan. Kamariin päästyänsä hän sanoi kantajille: - -"Auttakaa minut tuohon nojatuoliin." - -Miehet laskivat paarinsa lattialle, nostivat sairaan mahdollisimman -hellävaroin ja asettivat hänet osoitettuun nojatuoliin makuusijan -päänalusen viereen. - -"Kutsukaahan nyt isäntä tänne", lisäsi hän hyvin hiljaisesti. - -Viisi minuuttia myöhemmin ilmestyi _Komean Riikinkukon_ isäntä -kynnykselle. - -"Hyvä ystävä", sanoi fransiskaanimunkki, "pyydän teitä läksiäisiksi -antamaan kestitystä näille kunnon miehille, jotka ovat Melunin -varakreivin alustalaisia. He löysivät minut maantieltä pyörtyneenä -helteeseen ja vaivojensa palkkaa ollenkaan ajattelematta tahtoivat -kantaa minut kotiinsa. Mutta minä tiedän, mitä köyhälle maksaa sairaan -majoitus, ja pidin senvuoksi parempana päästä majataloon, missä minua -sitäpaitsi odotettiinkin." - -Isäntä katseli munkkia hämmästyksissään. Fransiskaani teki peukalollaan -erityiseen tapaan ristinmerkin rintaansa. - -Isäntä vastasi samalla merkillä vasempaan olkapäähänsä. - -"Niin, se on totta", myönsi hän nyt, "teitä odotettiin, arvoisa isä, -mutta me toivoimme saavamme nähdä teidät paremmassa tilassa." - -Ja talonpoikien oudostellessa kopean isännän äkillistä muuttumista -kunnioittavan nöyräksi kerjäläismunkkia kohtaan tämä kaivoi syvästä -taskustaan pari kolme kultakolikkoa, näyttäen niitä heille. - -"Te näette, hyvät ystävät", sanoi hän, "että saan täällä maksetuksi -hoidostani. Olkaa siis huoletta älkääkä epäröikö jättää minua tänne. -Veljeskuntani, jonka asioilla matkustan, ei tahdo, että kerjään; mutta -teiltäkin saamani huolenpito ansaitsee palkkionsa, -- ottakaa siis nämä -kaksi louisdoria ja menkää rauhassa." - -Talonpojat eivät rohjenneet ottaa vastaan; isäntä otti nuo kaksi -louisdoria munkin kädestä ja pisti ne erään talonpojan kouraan. Miehet -poistuivat yhä enemmän ihmeissään. - -Oven sulkeuduttua ja isännän pysytellessä kunnioittavasti pihtipielessä -munkki hetken aikaa kokosi ajatuksiaan. Sitten hän painoi kuumeesta -kuivan kätensä kelmenneelle otsalleen ja vavahdellen siveli -kouristuneilla sormillaan harmahtavaa partaa. Sairaudesta ja -kiihtymyksestä kuoppiinsa vajonneet isot silmät tuijottivat avaruuteen -ikäänkuin tuskallista ja vääjäämätöntä ajatusta seuraten. - -"Mitä lääkäreitä täällä Fontainebleaussa on?" kysyi hän viimein. - -"Meillä on kolme, pyhä isä. Ensiksikin herra Luiniguet, sitten -karmeliittiveli Hubert, ja vielä eräs lääkäri nimeltään Grisart." - -"Ah, Grisart!" mutisi munkki. "Kutsukaa pian herra Grisart." - -Isäntä kumarsi kiireisen tottelevasti. - -"Mitä pappeja täällä muuten on saatavissa?" - -"Mitä pappejako?" - -"Niin, mihin veljeskuntiin kuuluvia?" - -"Täällä on jesuiitteja, augustiinilaismunkkeja ja fransiskaaneja, mutta -jesuiitit asuvat tässä lähimpänä, hyvä isä. Minä kai kutsun rippi-isän -jesuiittiveljeskunnasta?" - -"Niin, tehkää se." - -Isäntä meni ulos. - -On helppo arvata, että isäntä ja sairas keskenään vaihtamistansa -ristinmerkeistä olivat huomanneet toisensa kuuluviksi peloittavaan -jesuiittien veljeskuntaan. - -Yksikseen jäätyänsä munkki otti taskustaan pinkan papereita ja luki -muutamia niistä hyvin tarkkaavasti. Taudin voima voitti kuitenkin hänen -urheutensa; silmät alkoivat harhailla, kylmä hiki helmeili otsalla, ja -hän vaipui melkein tiedottomana taaksepäin, käsivarret riipuksissa -molemmin puolin nojatuolia. - -Hän ei ollut viiteen minuuttiin liikahtanut siitä asennostaan, kun -isäntä palasi lääkärin seuraamana, jolle hän oli tuskin antanut aikaa -pukeutua. Heidän askeleensa ja oven avautumisesta johtunut veto -toinnuttivat sairaan taas tuntoihinsa. Hän kokosi nopeasti hajalliset -paperinsa ja sulloi ne pitkällä, kuivettuneella kädellä nojatuolin -pieluksen alle. Isäntä meni ulos ja jätti potilaan kahden kesken -lääkärin kanssa. - -"Kuulkaahan", sanoi fransiskaanimunkki lääkärille, "tulkaa lähemmäksi, -herra Grisart, sillä tässä ei ole aikaa hukattavana; koettakaa -valtimoani, tunnustelkaa sydäntäni, tutkikaa ja lausukaa päätelmänne -tilastani." - -"Isäntämme", huomautti lääkäri, "vakuutti minulle, että minulla on onni -hoitaa veljeskuntamme jäsentä." - -"Jäsentä, niin", vahvisti fransiskaanimunkki. "Sanokaa minulle siis -totuus; tunnen vointini jokseenkin huonoksi ja luulen tämän kääntyvän -kuolemakseni." - -Lääkäri tarttui munkin ranteeseen ja laski valtimon tykähdyksiä. - -"Ohoh! Paha kuume!" virkahti hän. - -"Mitä tarkoitatte pahalla kuumeella?" kysyi sairas ja loi Grisartiin -hallitsevan katseen. - -"Ensimmäiseen tai toiseen luokkaan kuuluvalle veljeskunnan nuoremmalle -jäsenelle", vastasi lääkäri luoden munkkiin kysyvän silmäyksen, -"sanoisin sen olevan parannettava kuumetta." - -"Mutta minulle?" tiedusti fransiskaani. Lääkäri epäröitsi. - -"Katsokaa harmaita hiuksiani ja ajattelun uurtamaa otsaani", jatkoi -potilas; "katsokaa koettelemusteni merkeiksi jääneitä vakoja ja ottakaa -lukuun, että minä olen yhdennentoista luokan jesuiitti, herra Grisart." - -Lääkäri hätkähti. Yhdennentoista luokan jesuiitti oli niitä -veljeskunnan kaikkiin salaisuuksiin perehtyneitä miehiä, joille mikään -muukaan inhimillinen tieto ei ollut salattua, ei veljeskunnan sääntöjen -mukaan mikään luvatonta eikä maallisen esivallan tottelemisessa mikään -pakollista. - -"Minä siis", sanoi Grisart syvään kumartaen, "minä siis olenkin -mestarin edessä?" - -"Niin, ja esiintykää sikäli." - -"Ja te tahdotte tietää...?" - -"Todellisen tilani." - -"No niin", selitti lääkäri, "teillä on aivokuume, toisin sanoen -aivokalvontulehdus, äärimmäisilleen kehittyneenä." - -"Ei siis ole mitään toivoa?" tiedusti fransiskaanimunkki lyhyeen. - -"Sitä en sano", vastasi lääkäri; "mutta siihen nähden, että aivoihin on -tullut vikaa, hengitys on lyhyttä, valtimo tykähtelee rajusti ja ankara -kuume kuluttaa voimianne..." - -"Ja on aamusta saakka jo kolmasti vienyt tajuntani", lisäsi munkki. - -"Niin, peräti ankaraksi sen huomaankin; on ihmeellistä, että te ette -jäänyt taipaleelle." - -"Minua odotettiin täällä; minun täytyi päästä perille." - -"Henkenne uhalla?" - -"Niin." - -"No, kaikkien näiden oireiden perusteella on minun lausuttava, että -teidän tilanne on melkein toivoton." - -Fransiskaani hymyili omituisesti. - -"Tuo lausuntonne kenties riittää velvollisuutenne täyttämiseen -veljeskunnan jäsentä ja vieläpä yhdennentoista luokankin edustajaa -kohtaan, mutta minulle se on liian vajava tieto, mestari Grisart, ja -minulla on oikeus vaatia täsmällisempää selvitystä. Olkaa vielä -avomielisempi, niinkuin puhuisitte Jumalan edessä. Olen sitäpaitsi jo -lähettänyt kutsumaan ripittäjää." - -"Noh, toivoakseni kuitenkin..." änkytti lääkäri. - -"Vastatkaa", vaati sairas, arvokkaalla liikkeellä osoittaen sormusta, -jonka kanta oli tähän asti ollut käännettynä sisäänpäin ja johon oli -kaiverrettu Jeesus-veljeskunnan tunnus. - -Grisartilta pääsi huudahdus. "Suurmestari!" hän äännähti tyrmistyneenä. - -"Hiljaa!" kielsi munkki. "Näettehän nyt, että teidän täytyy lausuu -suoraan totuus?" - -"Teidän ylhäisyytenne, teidän ylhäisyytenne, tarvitsettekin heti -rippi-isää", sopersi Grisart, "sillä kahden tunnin kuluttua, seuraavan -rajun kohtauksen tullessa, te joudutte hourioon, ja silloin alkaa -kuolonkamppaus." - -"Hyvä on", virkkoi sairas, jonka kulmat hetkeksi rypistyivät; "minulla -on siis kaksi tuntia aikaa?" - -"Kyllä, etenkin jos nautitte sen juoman, jonka lähetän teille." - -"Takaatteko minulle sen varassa kaksi tuntia?" - -"Sen verran teille varmasti jää aikaa." - -"Niinpä nautin lääkkeenne, vaikka se olisi myrkkyä, sillä nämä tunnit -eivät ole välttämättömiä vain minulle, vaan veljeskuntamme -menestykselle." - -"Voi, mikä tappio!" mutisi lääkäri; "mikä onnettomuus meille!" - -"Yhden ihmisen menetys, siinä kaikki", vastasi fransiskaanimunkki, "ja -Jumala pitää huolen siitä, että teidät jättävä munkkiparka saa -ansiollisen seuraajan. Hyvästi, herra Grisart! Se oli jo Jumalan armo, -että tapasin teidät. Pyhään veljeskuntaamme kuulumaton lääkäri olisi -jättänyt minut epävarmaksi tilastani, ja luullen vielä päiviä olevan -edessäni en olisi voinut ryhtyä välttämättömiin toimenpiteisiin. Te -olette mies paikallanne, herra Grisart, ja siitä koituu kunniaa meille -kaikille; minulle olisi ollut ikävää nähdä jonkun meikäläisen -esiintyvän keskinkertaisena parantelijana. Hyvästi, mestari Grisart, -hyvästi! Ja lähettäkää minulle pian se vahvistava lääkkeenne." - -"Antakaa minulle vielä siunauksenne, monseigneur!" - -"Sielussani, kyllä... menkää... sielussani, sanon... _Animo_, mestari -Grisart... _viribus impossibile_".[58] - -Hän valahti jälleen taaksepäin nojatuolissaan ja heikkoni melkein -tajuttomaksi. - -Tohtori Grisart oli kahden vaiheilla, antaisiko hänelle hetkellistä -apua vai rientäisikö valmistamaan lupaamaansa elvykettä. Hän valitsi -tuotapikaa jälkimmäisen keinon, syöksähti ulos kamarista ja katosi -porraskäytävään. - - - - -127. - -Valtiosalaisuus. - - -Ripittäjä saapui tovin kuluttua. Munkki heti tähtäsi häneen syvän -katseensa. Vaaleata päätänsä pudistaen hän sitten mutisi: - -"Tällä on heikot sielunlahjat, ja toivottavasti Jumala antaa minulle -anteeksi, jos näen pakolliseksi muuttaa iankaikkisuuteen ilman tämän -pätemättömän apua." - -Rippi-isä puolestaan silmäili kuolevaa hämmästyneenä ja melkein -kauhuissaan. Hän ei ollut milloinkaan nähnyt niin palavia silmiä -viimeisen ummistumisen edellä, niin hirvittävää katsetta ikuisen -sammumisen lähetessä. Fransiskaanimunkki viittasi ripeän käskevästi. - -"Istukaa, hyvä isä", hän sanoi, "ja kuunnelkaa minua." - -Jesuiittiripittäjä oli kunnon pappi, mutta yksinkertainen ja kokematon -alokas, joka ei ollut vielä perehtynyt veljeskunnan korkeampiin -salaisuuksiin, ja vaistomaisestikin hän alistui ripitettävänsä -ylemmyyteen. - -"Täällä majatalossa on useita henkilöitä", jatkoi fransiskaanimunkki. - -"Mutta minä luulin tulleeni kutsutuksi ripittämään", huomautti -jesuiitti. "Kuuluuko tämä tunnustukseen?" - -"Miksi sitä kysytte?" - -"Tietääkseni, onko sananne pidettävä salassa." - -"Kaikki puhumani kuuluu rippiin; haastelen teille -vaitiolovelvollisuutenne varassa." - -"Hyvä!" sanoi pappi ja asettui nojatuoliin, josta fransiskaanimunkki -oli suurella vaivalla siirtynyt pitkäkseen vuoteelle. - -Munkki jatkoi: - -"Täällä majatalossa asuu useita henkilöitä, sanoin." - -"Niin kuulin." - -"Heitä pitäisi olla kaikkiaan kahdeksan." - -Jesuiitti nyökkäsi merkiksi, että hän tarkkasi selitystä. - -"Tahdon ensiksi puhutella heistä", jatkoi kuoleva, "erästä Wienin -saksalaista, parooni von Wostpuria. Hakekaahan hänet käsille ja -sanokaa, että hänen odottamansa on saapunut." - -Ihmeissään rippi-isä katseli parannuksentekijää: tällainen -synnintunnustus oli hänestä peräti omituinen. - -"Totelkaa", sanoi fransiskaani vastustamattoman käskevästi. - -Suopea pappi nousi täydellisesti nöyrtyneenä ja poistui huoneesta. -Hänen mentyään munkki otti uudestaan esille paperit, joiden tarkastelu -oli häneltä äsken keskeytynyt. - -"Parooni von Wostpur! Hm!" jupisi hän: "kunnianhimoinen, tyhmä, -ahdasmielinen!" - -Hän taittoi jälleen kokoon paperit ja pisti ne päänalusensa alle. -Nopeita askeleita kuului porraskäytävästä. Rippi-isä palasi huoneeseen -parooni von Wostpurin saattamana, joka piti päätänsä pystyssä ikäänkuin -tahtoen tavoittaa lakea töyhdöllään. Synkkäkatseisen munkin ja -yksinkertaisen kamarin nähdessään kysyi saksalainen: - -"Kuka minun kanssani tahtoo puhua?" - -"Minä", vastasi munkki ja lisäsi rippi-isään kääntyen: "Hyvä isä, -jättäkää meidät hetkeksi ja tulkaa takaisin tämän herrasmiehen -poistuttua." - -Jesuiitti meni ulos ja varmaankin käytti tätä karkoitushetkeä -kysyäkseen isännältä lähempiä tietoja merkillisestä katuvaisesta, joka -kohteli rippi-isäänsä kuin kamaripalvelijaa. - -Parooni lähestyi vuodetta ja aikoi puhua, mutta fransiskaani vaiensi -hänet kädenliikkeellä. - -"Hetket ovat kalliita", sanoi jälkimmäinen pikaisesti. "Tehän olette -tullut tänne yhtenä hakijana?" - -"Niin, hyvä isä." - -"Toivotte nimitystä suurmestariksi?" - -"Niin, olen kilpailemassa siitä arvosta." - -"Te tiedätte, mitä välttämättömiä edellytyksiä vaaditaan tämän ylimmän -arvon saavuttamiseksi, joka tekee ihmisestä kuninkaiden valtiaan ja -paavin vertaisen?" - -"Kuka te olette", kysyi parooni, "täten kuulustellaksenne minua?" - -"Minä olen odottamanne." - -"Suurmestarin valitsijamies?" - -"Valittu itse." - -"Mitä! Tekö...?" - -Munkki ei antanut hänen puhua loppuun, vaan ojensi laihtuneen kätensä, -jonka sormessa suurmestaruuden tunnus kimmelsi. - -Parooni hätkähti taaksepäin hämmästyksestä ja kumarsi heti sen jälkeen -syvän kunnioituksen valtaamana. - -"Kuinka!" huudahti hän; "te täällä, monseigneur, te näin kehnossa -huoneessa, noin huonolla vuoteella, te täällä etsimässä ja valitsemassa -tulevaista suurmestaria, seuraajaanne?" - -"Älkää välittäkö siitä, parooni, vaan täyttäkää viipymättä pääehto: -toimittakaa veljeskunnan tietoon niin tärkeä salaisuus, että joku -Euroopan johtavista hoveista teidän välityksellänne ainiaaksi joutuu -veljeskunnan vallittavaksi. No niin, onko hallussanne tuollainen -salaisuus, kuten olette vakuuttanut suurelle neuvoskunnalle -lähettämässänne hakemuksessa?" - -"Monseigneur..." - -"Mutta toimikaamme järjestyksessä... Tehän olette parooni von Wostpur?" - -"Niin olen, monseigneur." - -"Ja tämä on teidän kirjeenne?" - -Jesuiittien suurmestari otti pinkastaan paperin ja näytti sitä -paroonille. Tämä vilkaisi siihen ja sanoi nyökäten: - -"Niin, monseigneur, olen sen todella kirjoittanut." - -"Ja te kykenette esittämään minulle suuren neuvoskunnan sihteerin -vastauksen?" - -"Se on tässä, monseigneur." - -Parooni ojensi fransiskaanille kirjeen, joka oli osoitettu hänen -ylhäisyydelleen parooni von Wostpurille ja sisälsi ainoataan seuraavat -sanat: - - 'Toukok. 15 p:stä 22 p:ään Fontainebleaussa _Komean Riikinkukon_ - majatalossa. - - A.M.D.G.'[59] - -"Hyvä", sanoi sairas, "nyt siis olette esillä; puhukaa." - -"Minulla on viidenkymmenentuhannen miehen armeijakunnan päällikkyys; -kaikki upseerit on saatu asian puolelle. Olen sijoittanut leirini -Tonavan varteen. Voin neljässä päivässä syöstä valtaistuimelta -keisarin, joka vastustaa veljeskuntamme leviämistä, ja asettaa hänen -sijalleen samasta suvusta sen ruhtinaan, jonka veljeskunta hyväksyy." - -Fransiskaani kuunteli ilmeettömästi. "Siinäkö kaikki?" kysyi hän. - -"Suunnitelmani merkitsee eurooppalaista vallankumousta", sanoi parooni. - -"Hyvä on, herra von Wostpur; te saatte sittemmin vastaukseni. Menkää -huoneeseenne ja lähtekää Fontainebleausta neljännestunnin kuluessa." - -Parooni astui ulos takaperin ja niin nöyränä kuin olisi poistunut sen -keisarin puheilta, jonka hän tahtoi kavaltaa. - -"Tuo ei ole mikään salaisuus", mutisi fransiskaani, "vaan itsekeksitty -hanke. Sitäpaitsi", lisäsi hän hetkisen mietittyään, "Euroopan -tulevaisuus ei ole enää itävaltalaisesta hallitsijahuoneesta -riippuvainen." - -Ja kädessään pitelemällänsä punaisella kynällä hän pyyhkäisi -luettelostaan parooni von Wostpurin nimen. - -"Nyt kardinaali", sanoi hän; "espanjalaiselta taholta pitäisi meillä -olla jotakin vakavampaa saatavissa." - -Kohottaessaan silmänsä hän huomasi rippi-isän, joka odotti hänen -määräyksiään kuuliaisena kuin koulupoika. - -"Ahaa", virkahti hän havaitessaan tämän alistuvaisuuden, "te olette -puhellut isännän kanssa?" - -"Kyllä, monseigneur, ja lääkärin." - -"Grisartin?" - -"Niin." - -"Hän on siis täällä?" - -"Hän toi vastikään lupaamansa vahvistusjuoman." - -"Hyvä! Tarpeen tullen kutsun hänet. Nyt kaiketi käsitätte rippini -suuren merkityksen, vai mitä?" - -"Kyllä, monseigneur." - -"Käykää siis noutamassa luokseni espanjalainen kardinaali Herrebia. -Rientäkää! Mutta tällä kertaa, koska tiedätte mistä on kysymys, -voittekin sitten jäädä luokseni, sillä minulle sattuu äkillisiä -heikkouden kohtauksia." - -"Jos kutsuisin lääkärinkin?" - -"Ei vielä, ei vielä... Espanjalainen kardinaali, ei ketään muuta... -Menkää!" - -Viisi minuuttia myöhemmin astui kardinaali kalpeana ja levottomana -tuohon pieneen kamariin. - -"Minä kuulin..." änkytti kardinaali. - -"Asiaan!" sanoi fransiskaani sammuvalla äänellä, ja hän näytti -kardinaalille kirjettä, jonka tämä oli lähettänyt suurelle neuvostolle. - -"Onko tämä teidän käsialaanne?" hän kysyi. - -"Kyllä; mutta..." - -"Entä teidän kutsunne?" - -Kardinaali epäröitsi vastaamisessaan. Hänen purppuransa nousi kapinaan -köyhän fransiskaanimunkin sarkaa vastaan. Kuolevainen ojensi kätensä ja -näytti sormusta. Se teki tehonsa, sikäli valtavammin kuin sen henkilön -asema oli korkeampi, jolle fransiskaani kulloinkin paljasti mahtinsa. - -"Salaisuus, salaisuus, pian!" vaati sairas, nojautuen rippi-isään. - -"_Coram isti?_[60] kysyi kardinaali rauhattomasti. - -"Puhukaa espanjankieltä", neuvoi fransiskaani asettuen hyvin -tarkkaavaiseksi. - -"Te tiedätte, monseigneur", aloitti kardinaali Kastilian murteella, -"te tiedätte, että ehtona Espanjan prinsessan avioliitolle Ranskan -kuninkaan kanssa oli täydellinen luopuminen sekä infantinnan -perinnöllisistä oikeuksista että kuningas Ludvigin mahdollisista -vaatimuksista Espanjan kruunuun?" - -Munkki nyökäytti päätänsä. - -"Siitä johtuu", jatkoi kardinaali, "että rauha ja liitto näiden kahden -valtakunnan välillä riippuu tämän sopimuspykälän noudattamisesta." - -Munkki nyökkäsi jälleen. - -"Ei ainoastaan Ranska ja Espanja", pitkitti kardinaali, "vaan koko -Eurooppakin järkkyisi, jos jommallakummalla puolella ryhdyttäisiin -loukkaamaan tätä ehtoa." - -Sairas ilmaisi hyväksyvänsä tämän näkökannan. - -"Siitä seuraa", selitti puhuja, "että se, joka voisi aavistaa tapaukset -ja ilmoittaa varmana tulevaisuuden, joka vain hämäränä mahdollisuutena -kuvastuu muiden sielussa, hän säästäisi maailmalta äärettömän -onnettomuuden ja kykenisi erityisin valmistuksin kääntämään -kehityskulun suotuisaksi veljeskunnan vaurastumiselle." - -"_Pronto, pronto_!"[61] mutisi fransiskaani kalveten ja nojautuen -eteenpäin pappia vasten. - -Kardinaali lähestyi kuolevan korvaa. - -"No niin, monseigneur", sanoi hän, "minä tiedän Ranskan kuninkaan -päättäneen, että ensimmäisen aiheen sattuessa -- kun esimerkiksi -Espanjan kuningas tai joku prinsessan veli kuolee -- Ranska sodan -uhalla vaatii perintöä, ja minulla on valmiissa muodossa se -valtiollinen suunnitelma, jonka Ludvig XIV on tässä tarkoituksessa -miettinyt." - -"Ja se suunnitelma?" sanoi fransiskaanimunkki. - -"On tässä", vastasi kardinaali. - -"Kenen käsialalla kirjoitettuna?" - -"Minun." - -"Eikö teillä ole muuta sanottavaa?" - -"Olen mielestäni jo sanonut paljon, monseigneur", arveli kardinaali. - -"Se on totta, te olette tehnyt veljeskunnalle suuren palveluksen. Mutta -miten olette hankkinut tietoonne ne yksityiskohdat, joiden perusteella -olette merkinnyt muistiin tämän suunnitelman?" - -"Minulla on palkoissani Ranskan kuninkaan alhaisempia palvelijoita, ja -heiltä saan kaikki ne hylkypaperit, jotka tulisija on säästänyt." - -"Se on nerokasta, herra kardinaali" kuiskasi fransiskaani yrittäen -hymyillä. "Lähtekää nyt tästä majatalosta neljännestunnin kuluessa; -vastaus tulee jälkeenpäin. Menkää." - -Kardinaali poistui. - -"Kutsukaa luokseni Grisart ja noutakaa venetsialainen Marini", määräsi -sairas. - -Rippi-isän totellessa käskyä munkki teki jälleen merkinnän -luetteloonsa, mutta hän ei pyyhkäissyt pois kardinaalin nimeä, kuten -oli paroonin poistanut, vaan veti hänen nimensä viereen ristin. Siitä -ponnistuksestaan voipuneena hän kaatui pitkäkseen vuoteelle, sopertaen -tohtori Grisartin nimeä. - -Jälleen tointuessaan hän oli niellyt puolet vahvistusjuomasta, josta -loppu jäi lasiin, ja häntä kannatteli lääkäri, venetsialaisen ja -rippi-isän seistessä oven lähellä. - -Venetsialainen joutui kokemaan samat muodollisuudet kuin hänen kaksi -kilpailijaansakin, epäröi heidän laillaan kahden vieraan läsnäollessa, -mutta ilmaisi suurmestarin käskystä rauhoittuneena, että paavi -veljeskunnan mahtavuutta peläten suunnitteli jesuiittien yleistä -karkoitusta ja taivutteli Euroopan hoveja hankkeensa puolelle. Hän -ilmoitti paavin apurit ja toimintakeinot sekä mille Adrianmeren -saarelle kaksi yhdennentoista luokan kardinaalia -- veljeskunnan -johtajina -- ja kolmekymmentakaksi veljeskunnan huomattavampaa jäsentä -aiottiin siirtää äkillisellä yllätyksellä. - -Fransiskaanimunkki kiitti signor Marinia. Tämän paavillisen vehkeen -paljastus ei ollut mikään pikku palvelus järjestölle. Venetsialainen -sai sitten määräyksen lähteä jälleen matkalle neljännestunnin kuluessa -ja poistui säteilevänä kuin olisi jo saanut suurmestaruuden sormuksen. - -Mutta hänen mentyänsä fransiskaanimunkki mutisi vuoteellaan: - -"Kaikki nämä miehet ovat joko vakoilijoita tai poliisipalvelijoita, ei -yksikään ole luonnostaan suurmestari; kukin on ilmaissut jonkun juonen, -mutta kellään ei ole tiedossaan mitään salaisuutta. Ei Jeesuksen -veljeskuntaa ole johdettava sodalla ja hävityksellä ja väkivallalla, -vaan henkisen ylemmyyden salaperäisellä vaikutuksella. Ei, vielä ei ole -löytynyt miestä, ja kaiken onnettomuuden lisäksi minut kutsuu Jumala ja -minä kuolen. Voi, pitääkö veljeskunnan sortua minun kanssani -tukipylvään puutteessa? Saako kuolema, joka odottaa minua, samalla -tehdä tyhjäksi veljeskunnan tulevaisuuden, jonka olisi ikuistanut -kymmenen vuotta lisää minun elämässäni, sillä se avautuu hohtavana ja -valoisana uuden kuninkaan hallitessa?" - -Näitä puolittain ajateltuja ja puolittain lausuttuja sanoja kuunteli -kunnon ripittäjä kauhuissaan kuten kuumesairaan hourailua, kun -sitävastoin Grisart kypsyneempänä ajattelijana tarkkasi niitä ikäänkuin -ilmestyksinä tuntemattomasta maailmasta, jonne hänen katseensa nyt sai -tunkeutua, käden ulottumatta sinne. - -Äkkiä munkki kohottausi. - -"Valmistautukaamme", sanoi hän, "kuolema hoputtaa. Voi, äsken toivoin -kuolevani levollisena... nyt joudun epätoivoon, ellen jäljelläolevain -joukosta... Grisart! Grisart! Toimittakaa minulle vielä tunti -elonaikaa!" - -Grisart lähestyi kuolevaa ja antoi hänen niellä muutamia pisaroita, ei -lasissa säilytettyä juomaa, vaan mukanaan olleesta pullosta. - -"Kutsukaa skotlantilainen", huusi munkki, "kutsukaa Bremenin kauppias! -Noutakaa heidät, noutakaa! Armias taivas, minä kuolen, tukehdun!" - -Rippi-isä ryntäsi etsimään apua niinkuin ihmistaidolla olisi voinut -siirtää kuoleman kättä potilaan päältä; mutta kynnyksellä hän kohtasi -Aramiksen, joka piteli sormea huulillaan kuten äänettömyyden jumalan -Harpokrateen patsas ja katseellaan torjui hänet takaisin kamarin -perälle. Silmäyksillä neuvoteltuansa keskenään liikahtivat kuitenkin -lääkäri ja rippi-isä vaatimaan tulijan poistumista. Mutta kahdella eri -tavoin tehdyllä ristinmerkillä hän naulitsi molemmat paikalleen. - -"Esimies!" sopersivat he. - -Aramis astui hitaasti huoneeseen, jossa potilas taisteli -kuolonkamppauksen ensimmäistä yritystä vastaan. Fransiskaani näkyikin -toipuvan joko väkinesteen tai piispan ilmestymisen vaikutuksesta; hän -teki liikkeen ja kohottausi vuoteellaan hehkuvin katsein, suu -puolittain avoinna ja hiukset hiestä kosteina. Aramis tunsi huoneen -ilman tukehduttavaksi; kaikki ikkunat olivat suljetut, samalla kun -pesässä oli tulennos ja kaksi keltaista kynttilää valutti pöytäliinalle -vahaansa vaskisista kynttilänjaloista, lämmittäen nekin ilmakehää -sankalla käryllään. Hän avasi ikkunan, tähtäsi kuolevaan merkitsevän ja -kunnioittavan katseen ja lausui: - -"Pyydän teidän ylhäisyydeltänne anteeksi, että tulen täten -kutsumattomana, mutta teidän tilanne on kovin arveluttava, joten -pelkäsin teidän voivan kuolla ennen kuin olette puhutellut minua, koska -olin vasta kuudennella sijalla luettelossanne." - -Kuoleva hätkähti ja katsoi paperiinsa. - -"Te olette siis se, jota muinoin nimitettiin Aramikseksi ja sittemmin -chevalier d'Herblayksi? Te olette Vannesin piispa?" - -"Niin, monseigneur." - -"Minä tunnen teidät, olen jo nähnyt teidät." - -"Tapasimme toisemme viime riemujuhlassa pyhän isän luona." - -"Ah, niin, se on totta, nyt muistan. Ja te asetutte hakijaksi?" - -"Monseigneur, olen kuullut veljeskunnan kaipaavan tietoonsa suurta -valtiosalaisuutta, ja tietäen teidät niin vaatimattomaksi, että olitte -päättänyt erota asemastanne sen hyväksi, joka toimittaisi järjestön -haltuun sellaisen salaisuuden, minä kirjoitin olevani halukas -kilpailuun, kun yksinäni varjelen salaisuutta, jota pidän tärkeänä." - -"Puhukaa", sanoi fransiskaanimunkki; "olen valmis kuuntelemaan teitä ja -arvostelemaan salaisuutenne merkitystä." - -"Monseigneur, niin kohtalokasta salaisuutta kuin minulla nyt on kunnia -uskoa teille ei ilmoiteta sanoilla. Mikään mielle, joka kerran on -tullut esille ajatusten syvyydestä ja ilmaantunut häviämättömässä -muodossa, ei enää kuulu haltijalleen. Sana voi sattua tarkkaavaan -vihamieliseen korvaan; niinpä ei sovi lausumaansa kylvää umpimähkään -liikkeelle, sillä silloin ei salaisuutta voisi enää vakuuttaa -salaisuudeksi." - -"Miten siis tahdotte ilmaista minulle asian?" kysyi kuoleva. - -Aramis viittasi lääkäriä ja rippi-isää siirtymään syrjemmälle ja ojensi -toisella kädellään fransiskaanimunkille paperin, joka oli suljettu -kaksinkertaiseen koteloon. - -"Mutta eikö kirjoitus ole vielä vaarallisempaa kuin puhuminen?" kysyi -sairas. - -"Ei, monseigneur", vastasi Aramis, "sillä tästä kotelosta löydätte -kirjaimia, joita ainoastaan te ja minä ymmärrämme." - -Fransiskaani silmäili Aramista yhä enemmän ihmeissään. - -"Se on samaa salakirjoitusta, jota te käytitte vuonna 1655", jatkoi -Aramis; "ainoastaan teidän käsikirjuri-vainajanne Juan Jujan kykenisi -kolmantena sitä tulkitsemaan, jos hän nousisi haudastaan." - -"Te siis tunnette tämän salakirjoituksen, te?" - -"Minä sen annoin hänelle." - -Ja sorean kunnioittavasti Aramis lähestyi ovea ikäänkuin poistuakseen. - -Mutta hänet pysähdytti munkin ele, jota seurasi huudahdus. - -"Jeesus!" sanoi hän; "_ecce homo_!"[62] - -Sitten hän luki paperin toiseen kertaan. - -"Tulkaa pian", pyysi hän, "tulkaa!" - -Aramis lähestyi fransiskaania järkkymättömän tyynenä ja kunnioittavana. -Sairas ojentausi polttamaan vahakynttilän liekissä hänen antamansa -paperin, tarttui sitten piispan käteen ja veti hänet luoksensa. - -"Miten ja keltä olette voinut saada tietää sellaisen salaisuuden?" -kysyi hän. - -"Rouva de Chevreuselta, kuningattaren likeiseltä ystävättäreltä ja -uskotulta." - -"Ja rouva de Chevreuse...?" - -"Hän on kuollut." - -"Ja onko kukaan muu saanut siitä selkoa?" - -"Ainoastaan muuan kansan mies ja nainen, joiden kasvatettavana hän -oli." - -"Missä he ovat?" - -"Haudassaan hekin... Se salaisuus polttaa kuin tuli. - -"Mutta te olette jäänyt eloon?" - -"Kukaan ei tiedä, että minä tunnen sen." - -"Kuinka kauan tämä salaisuus on ollut hallussanne?" - -"Viisitoista vuotta." - -"Ja te olette säilyttänyt sen?" - -"Minä tahdoin elää." - -"Ja te lahjoitatte sen veljeskunnalle ilman kunnianhimoa, ilman omia -laskelmia?" - -"Minä luovutan sen järjestöllemme kunnianhimoisena ja hyvitystä -ajatellen", vastasi Aramis, "sillä jos te saatte elää, monseigneur, -niin te nyt tuntiessanne minut teette minusta sen, mihin pystyn ja mikä -minun tulee olla." - -"Ja koska nyt kuolen", huudahti fransiskaanimunkki, "niin teenkin -sinusta seuraajani... Noin!" - -Hän tempasi sormuksensa ja pani sen Aramiksen sormeen. Kääntyen sitten -molempiin kohtauksen näkijöihin hän lausui: "Olkaa tarpeen tullen -todistajina, että minä ruumiillisesti sairaana, mutta terveissä -sielunvoimissa, vapaaehtoisesti ja pakottamatta luovutan tämän -sormuksen rajattoman vallan merkkinä monseigneur d'Herblaylle, Vannesin -piispalle, jonka nimitän jälkeläisekseni ja jolle minä vaivainen -syntinen Jumalan tuomioistuimen eteen joutumaisillani ensimmäisenä -taivutan pääni, ollakseni kaikille muille esimerkkinä." - -Ja fransiskaani kumarsi juhlallisesti, lääkärin ja jesuiitin vaipuessa -polvilleen. - -Itse kuolemaa kalpeampana Aramis siirsi katseensa peräkkäin kaikkiin -tämän kohtauksen henkilöihin. Tyydytetyn kunnianhimon riemu täytti -hänen sydämensä. - -"Kiirehtikäämme", sanoi fransiskaanimunkki; "minut hivuttaa loppuun -kaikki se, mitä minulle jäi vielä tehtäväksi. En mitenkään kykene -toteuttamaan viimeisiä päätöksiäni." - -"Minä otan ne toteuttaakseni", lupautui Aramis. - -"Hyvä on!" kiitti sairas ja lisäsi kääntyen jesuiittiin ja lääkäriin: - -"Jättäkää meidät yksin." - -Molemmat tottelivat käskyä. - -"Tuolla tunnuksella", jatkoi äskeinen suurmestari, "te olette mies -tärisyttämään koko maailmaa; te revitte alas ja rakennatte sillä: _In -hoc signo vinces!_[63] -- Sulkekaa ovi", kehoitti hän samassa. - -Aramis työnsi salvat eteen ja palasi fransiskaanimunkin luo. - -"Paavi on vehkeillyt veljeskuntaa vastaan", ilmoitti sairas; "hänen -pitää kuolla." - -"Hän kuolee", vastasi Aramis tyynesti. - -"Me olemme velkaa seitsemänsataatuhatta livreä bremeniläiselle -kauppamiehelle nimeltä Donstett, joka on saapunut tänne pyytämään minun -takaustani." - -"Hän saa maksunsa", vakuutti Aramis. - -"Kuusi maltalaisritaria, joiden nimet näette tähän merkittyinä, ovat -erään yhdennentoista luokan jäsenen varomattomuuden johdosta saaneet -tietoonsa kolmannen asteen salaisuudet; on otettava selville, miten he -ovat käyttäneet tietoansa, sekä peräännytettävä ja haudattava koko -asia." - -"Se tapahtuu." - -"Kolme vaarallista veljeskunnan jäsentä on lähetettävä Tibetiin -menehtymään; he ovat jo tuomitut. Tässä heidän nimensä." - -"Minä panetan tuomion täytäntöön." - -"Antwerpenissä asuu muuan rouvashenkilö, Ravaillacin[64] veljen -tyttärentytär; hänellä on hallussaan papereita, jotka voisivat -vahingoittaa veljeskuntaa. Jo viisikymmentäyksi vuotta on se suku -nauttinut viidenkymmenentuhannen livren eläkettä. Eläke on rasittava; -veljeskunta ei ole rikas... Olisi hyväksyttävällä kertamaksulla -lunastettava ne paperit tai vastapuolen kieltäytyessä lopetettava -eläkkeen maksaminen... joutumatta rettelöön." - -"Otan selville, mitä on tehtävissä", sanoi Aramis. - -"Eräs Limasta lähtenyt alus lienee jo viime viikolla saapunut -Lissabonin satamaan; se on näennäisesti lastattu kaakaolla, mutta -todellisuudessa kullalla. Harkot ovat kätketyt kaakaokerroksen alle. -Alus kuuluu veljeskunnalle, lastin arvo nousee seitsemääntoista -miljoonaan livreen. Te toimitatte sen vastaanotetuksi; tässä -asiakirjat." - -"Missä satamassa tulee purkamisen tapahtua?" - -"Bayonnessa." - -"Ellei satu vastatuulia, niin se on siellä kolmen viikon kuluttua. -Siinäkö kaikki?" - -Fransiskaani nyökkäsi myöntävästi, sillä hän ei saanut enää puhutuksi; -veri syöksyi kurkkuun ja päähän, tiukkui suusta, sieraimista ja -silmistä. Onneton ehti enää vain puristaa Aramiksen kättä ja vierähti -sitten kouristuksen kangistamana vuoteelta lattialle. - -Aramis laski kätensä hänen sydämelleen; se oli tauonnut sykkimästä. -Kumartuessaan hän huomasi, että palanen sitä paperia, jonka hän oli -antanut munkille, oli säästynyt kynttilänliekistä. Hän otti sen ja -poltti tuhaksi. Sitten hän kutsui takaisin rippi-isän ja lääkärin, -lausuen edelliselle: - -"Teidän ripitettävänne on Jumalan luona; hän ei nyt tarvitse muuta kuin -rukouksia ja leposijan. Menkää järjestämään yksinkertainen hautaus, -sellainen kuin köyhälle munkille soveltuu... Menkää." - -Jesuiitti poistui huoneesta. - -Uusi suurmestari kääntyi lääkäriin päin ja sanoi hyvin hiljaa, -nähdessään tämän kalpeat ja tuskaiset kasvot: - -"Herra Grisart, tyhjentäkää tuo lasi ja pyyhkikää se; se sisältää vielä -liian paljon sitä ainetta, jota suuri neuvosto käski teidän siihen -sekoittaa." - -Hämmästyneenä, kauhistuneena, muserrettuna Grisart horjahti taaksepäin. - -Aramis kohautti säälivästi olkapäitänsä, otti lasin ja tyhjensi sen -tulipesän tuhkaan. - -Sitten hän meni ulos, vieden mukanaan vainajan paperit. - - - - -128 - -Lähetystehtävä. - - -Seuraavana eli oikeastaan samana päivänä, sillä edelläkerrotut -tapahtumat päättyivät vasta kello kolmen aikaan aamulla, kuningas läksi -aamiaisen edellä molempien kuningattarien kanssa messuun. Orléansin -herttua taasen otti mukaansa Lotringin junkkarin ja joitakuita muita -ystäviänsä ja ratsasti virralle koettelemaan noita paljonpuhuttuja -kylpyjä, joihin naiset olivat niin hullaantuneet. Siten ei linnaan -jäänyt muita kuin Madame, joka oli tekeytynyt huonovointiseksi, -saadakseen olla yksinään. Silloin nähtiin tai oikeammin ei nähty -Montalaisin hiipivän ulos hovineitien huoneesta, vetäen mukaansa la -Vallièren, joka piiloutui niin hyvin kuin taisi; kahden he livahtivat -puutarha-alueen läpi, varovasti vilkuen ympärilleen, ja saapuivat -lopuksi Viisikulmiolle. - -Oli pilvinen sää, ja kuuma tuuli taivutteli kukkasia ja pensaita, -paahtavan pölyn lennellessä maanteiltä ryöppynä korkealle puiden yli. - -Montalais oli kaiken aikaa erityisesti toiminut taitavana vakoojana; -hän eteni nyt vielä muutaman askeleen ja sanoi kääntyen sitten -takaisinpäin, ollakseen täysin varma, ettei kukaan kuunnellut tai -lähestynyt heitä: - -"No, nyt olemme toki rauhassa, Jumalan kiitosi. Eilisestä asti on koko -hovipiiri innostunut urkkijoiksi ja kiertelee ympärillämme aivan kuin -olisimme ruton saastuttamia." - -La Vallière painoi alas päänsä ja huokasi. - -"Tämä on ennenkuulumatonta!" jatkoi Montalais; "Malicornesta herra de -Saint-Aignaniin saakka kaikki ihmiset utelevat salaisuuttamme. -Kuulehan, Louise, puhelkaamme nyt hiukan, jotta voin tietää, miten -menetellä." - -La Vallière kohotti kumppaniinsa kauniit silmänsä, puhtaat ja syvät -kuin kevättaivaan sini. - -"Ja minä", sanoi hän, "kysyn nyt sinulta, minkätähden meidät kutsuttiin -Madamen luokse, miksi olemme nukkuneet hänen huoneissaan emmekä -erikseen, mistä syystä sinä yöllä tulit niin myöhään, ja mistä se -valvonta johtuu, jonka varokeinoihin meidät on joka askeleella -alistettu?" - -"Rakas Louise, sinähän vastaat minun kysymykseeni toisella tai -kymmenelläkin kysymyksellä, mutta sellainen ei kelpaa. Minä selitän -sinulle tuon kaiken myöhemmin; ne seikat ovat toisarvoisia, joten voit -huoletta odottaa siksi. Minä kysyn sinulta -- sillä siitä johtuu kaikki -muu --, onko vai eikö ole mitään salaisuutta olemassa?" - -"En tiedä, onko asiassa mitään salaisuutta", sanoi la Vallière, "mutta -sen tiedän, että on tapahtunut joku varomattomuus siitä asti kun puhuin -niin typerästi kuninkaasta ja vielä älyttömämpänä pyörryin; kaikki nyt -lausuvat meistä huomautuksiaan." - -"Sinusta, saat sanoa, kultaseni", oikaisi Montalais nauraen, "sinusta -ja Tonnay-Charentesta, jotka molemmin teitte tunnustuksenne pilville ja -onnettomuudeksi saitte sivullisia kuulijoita." - -La Vallière taivutti päänsä alas. "Sinä todella muserrat minut", -valitti hän. - -"Minä?" - -"Niin, kiusaat minut kuoliaaksi pilapuheillasi." - -"Kuulehan, kuulehan, Louise! En puhu piloja, vaan olen oikein vakavalla -mielellä. En ole turhan takia siepannut sinua linnasta, jäänyt -messusta, teeskennellyt Madamen tavoin päänsärkyä, jota hänellä oli -yhtä vähän kuin minullakaan, ja kaiken kaikkiaan käyttänyt -kymmenkertaisesti runsaammin valtioviisautta kuin herra Colbert on -saanut perintönä Mazarinilta ja nyt sovelluttaa herra Fouquetia -vastaan; tahtoessani täten päästä kertomaan sinulle seitsemän suruani -ja kahdeksan murhettani ei kelpaa tulokseksi, että kun me lopultakin -olemme rauhassa eikä kukaan kuule meitä, sinä silloin alkaisit -teeskennellä minulle. Ei, ei, ole varma siitä, että kun kysyn sinulta, -se ei tapahdu vain uteliaisuudesta, vaan todella arveluttavaksi käyneen -asemamme vuoksi. Ihmiset tietävät tuon tunnustuksesi ja puhuvat siitä. -Jokainen koristelee tarinaa parhaan taitonsa mukaan mielikuvituksen -kukkasilla; sinulla on kunnia pitää koko hovin huomaavaisuutta -vireillä, kultaseni, ja ne monet hellät ja henkevät lausumat, joita -sinun tiliisi sepitetään, saisivat neiti de Scudéryn ja hänen veljensä -pakahtumaan kateudesta, jos ne tunnollisesti selostettaisiin heille." - -"Mutta, hyvä Montalais", sanoi tyttöpoloinen, "sinä tiedät paremmin -kuin kukaan, mitä minä olen sanonut, kun lausuin sen juuri sinulle." - -"Niin, tiedän kyllä. Mutta nyt ei ole siitä kysymys. En ole unohtanut -ainoatakaan sanaasi; mutta ajattelitko myös todella mitä sanoit?" - -Louise joutui hämilleen. - -"Yhä kyselyä!" huudahti hän. "Hyvä Jumala, antaisin koko maailman -unhoittaakseni, mitä sanoin... Miksi ovatkaan kaikki liittoutuneet -alati muistuttamaan minua siitä? Voi, on kamalaa, että ystävätärkin, -jonka pitäisi säästää minua, -- joka voisi minua neuvoa ja auttaa -pelastukseen, päin vastoin surmaa minut, rääkkää hengiltä!" - -"Kas, kas", lausui Montalais, "tähän asti sanottuasi liian vähän -väitätkin jo liian paljon. Kellään ei ole aikomuksena surmata sinua -eikä edes varastaa sinulta salaisuuttasi: sitä pyydetään omasta -suosiostasi eikä muutoin, sillä se ei koske ainoastaan sinun asioitasi, -vaan meidän muidenkin. Samaa huomauttaisi sinulle Tonnay-Charente, jos -hän olisi täällä. Eilen illalla hän nimittäin olikin pyytänyt minua -vasiten kamariimme keskustelemaan, ja minä läksin sinne herroista -Manicampista ja Malicornesta selvittyäni; silloin kuulin, joskin hiukan -myöhästyneenä, että Madame oli sijoittanut hovineidit erilleen -toisistansa ja että meidän piti nukkua hänen huoneissaan eikä omassa -asunnossamme. Tietysti Madame sillä erossapitämisellä tahtoi estää -meitä haastelemasta mitään keskenämme, ja samassa tarkoituksessa hän on -tänä aamuna sulkeutunut Tonnay-Charenten seuraan. Sano minulle siis, -rakkahin, missä määrin Athénais ja minä voimme luottaa sinuun, jotta -sinäkin saisit meidän tukemme." - -"En oikein ymmärrä esittämääsi kysymystä", väitti Louise hyvin -kiihtyneenä. - -"Hm, sinä näytät päin vastoin käsittävän sen varsin hyvin. Mutta minä -esitänkin kysymykseni täsmällisempänä, riistääkseni sinulta kaikki -mahdolliset verukkeet. Kuule siis: _Rakastatko herra Bragelonnea?_ Se -kaiketi on selvä tiedustus, hä?" - -Kysymys vavahdutti Louisea niinkuin piiritysarmeijan ensimmäinen pommi -täräyttää saarrettua varustusta. - -"Rakastanko Raoulia!" huudahti hän; "lapsuudenystävää, veljeäni!" - -"Kah, ei, ei! Taaskin sinä livahdat minulta tai ainakin pyrit -luikertamaan pois asiasta. En kysy sinulta, rakastatko Raoulia, -lapsuutesi ystävää ja veljeäsi; minä kysyn, rakastatko herra varakreivi -de Bragelonnea, kihlattuasi?" - -"Voi, hyvä Jumala", valitti Louise, "kuinka ankarasti sinä -kovisteletkaan, rakas Aure!" - -"Tyhjää valitusta! En ole enemmän enkä vähemmän ankara kuin -seurustelussamme yleensä. Esitän sinulle vain kysymyksen; tokihan -vastaat siihen?" - -"Varmastikaan", vakuutti Louise tukahtuneella äänellä, "sinä et puhu -minulle kuin ystävätär, mutta vastaan sinulle kuitenkin vilpittömänä -ystävättärenä." - -"Vastaa siis!" - -"No niin, olen luonnostani kovin arasteleva ja naurettavankin ylpeä -kaiken suhteen, mitä naisen tulee tallettaa sydämensä salaisuutena, ja -siltä osalta ei vielä kukaan ole saanut lukea sisimpiä ajatuksiani." - -"Sen kyllä tiedän, sillä jos olisin lukenut sieluasi, en kysyisi -sinulta, vaan sanoisin ihan yksinkertaisesti: 'Hyvä Louise, sinulla on -onni tuntea herra de Bragelonne, joka on pulska kunnon mies ja tarjoaa -edullista liittoa varattomalle tytölle. Kreivi de la Fère jättää -pojalleen viidentoistatuhannen livren verran vuotuisia korkoja. Tämän -pojan puolisona saat siis ne tulot; sehän on erinomaista. Älä siis eksy -oikeaan tai vasempaan vaan valitse suora tie alttarin ääreen, jonne -herra de Bragelonne tahtoo sinut viedä. Ja mitä sitten? No, sitten -sinusta tulee hänen luonteensa mukaan joko vapaa tai orjatar, jotta -saat oikeuden heittäytyä kaikkiin niihin hullutuksiin, joihin liian -vapaat tai liiaksi pidätellyt ihmiset tavallisesti joutuvat.' Näin minä -heti sanoisin sinulle, hyvä Louise, jos voisin katsahtaa sydämesi -syvyyteen." - -"Ja minä kiittäisin sinua", sopersi Louise, "vaikka neuvosi ei -tuntuisikaan minusta aivan sattuvalta." - -"Odota, maltahan... Jatkoksi äskeiselle minä sitten kiirehtisin -lisäämään: 'Louise, on vaarallista istua päivät päästään pää kumarassa, -kädet toimettomina, harhailevin katsein; on vaarallista tavoitella -hämyisiä puistokäytäviä ja lakata hymyilemästä huvikkeille, jotka -virkistävät muiden nuorten tyttöjen mieltä; on vaarallista, Louise, -sinun laillasi piirrellä kengänkärjellä hiekkaan kirjaimia, jotka -häivytettyinäkin voivat hahmopiirteillään vielä ilmaista olleensa -enemmän L:n kuin B:n näköisiä; ja vaarallista kaiken kaikkiaan on -täyttää mieltänsä tuhansilla eriskummaisilla kuvitelmilla, jotka ovat -yksinäisyyden ja päänkivistyksen hedelmiä. Tällaisissa haaveissa -tyttöparka riuduttaa poskensa kuopille ja kuluttaa samalla aivonsakin -pilalle, eikä olekaan tuollaisissa tapauksissa harvinaista nähdä -maailman miellyttävimmän ihmisen muuttuvan ihan tympäiseväksi, peräti -järkevän olennon aivan tylsistyvän.'" - -"Kiitos, Aure-kulta", vastasi la Vallière säveästi; "sinun on -luontaista puhua noin, ja kiitän sinua siitä, että puhuttelet minua -teeskentelemättömästi." - -"Ja puhunkin haaveilusta yleensä; älä siis omaksu sanoistani sen -enempää kuin katsot osuvaksi. Mistä nyt muuten johtuneekaan mieleeni -tarina nuoresta kaihomielisestä tytöstä, joka kuoli sappitautiin sen -pettymyksen johdosta, että hän kuvitteli saavuttaneensa jonkun -prinssin, kuninkaan tai keisarin rakkauden, vaikka tuo suuruus -ilmeisesti rakastikin toista ja ainoastaan käytti edellistä tyttöä -todellisen rakkautensa verhona; on kummallista, että tyttöparka ei sitä -itse huomannut ajoissa, vaikka hänen ympäristönsä heti havaitsi juonen. -Naurathan sille poloiselle hupsulle kuten minäkin, la Vallière?" - -"Nauran", änkytti Louise kalmankalpeana; "niin, tietysti minä nauran." - -"Ja siinä teet oikein, sillä tapaus on todellakin hupainen. Tapaus tai -tarina -- miksi sitä sanoisikaan -- painui sattuvana mieleeni, ja -opettavaisuutensa vuoksi nyt kerroin sen sinulle. Ajattelehan, hyvä -Louise, mitä häiriötä sellainen raskasmielisyys voisi tuottaa sinun -aivoissasi! Jos sellaista sattuisi jollekulle meistä, niin asianomainen -saisi siis olla varma siitä, että hän olisi tänään kuvalintuna, -huomenna naurun aiheena ja ylihuomenna kuolisi häpeään." - -La Vallière hätkähti ja vaaleni vielä enemmän, jos mahdollista. - -"Kun kuningas iskee silmänsä meihin", jatkoi Montalais, "antaa hän sen -kyllä huomata, ja jos me olemme se saalis, jota hän tavoittelee, osaa -hän kyllä tavoittaa saaliinsa. Sinä näet siis, Louise, että sellaisissa -olosuhteissa tulee nuorten tyttöjen, jotka joutuvat alttiiksi vaaralle, -suoda toisilleen rajaton luottamuksensa, jotta turhia haaveksimattomat -sydämet voisivat varjella niitä, jotka ovat luontuvia raskasmieliseen -uneksimiseen." - -"Hiljaa, hiljaa!" huudahti la Vallière; "joku tulee!" - -"Niin, todellakin", sanoi Montalais; "mutta kuka se voi olla? Kaikkihan -ovat menneet messuun kuninkaan saattueessa tai uimaretkelle Monsieurin -kanssa?" - -Melkein samassa näkivät nuoret tytöt lehtokujan päässä vehmaan -lehväholvin alla uljasryhtisen ja solakkavartisen nuoren miehen, jolla -oli miekka kainalossa ja viitta hartioilla. Ratsusaappaissaan ja -kannuksissaan hän herttaisesti hymyillen tervehti heitä jo kaukaa. - -"Raoul!" huudahti Montalais. - -"Herra de Bragelonne!" sopersi Louise. - -"Hän on itseoikeutettu tuomari ratkaisemaan väittelymme", sanoi -Montalais. - -"Voi, Montalais, Montalais, armahda!" hätääntyi la Vallière; "sinä olet -jo ollut julma, älä kovene ihan järkkymättömäksi!" - -Nämä palavana rukouksena lausutut sanat häivyttivät kaikki ivan jäljet -Montalaisin kasvoilta, elleivät sydämestä. - -"Hei, te tulette pulskana kuin Amadis,[65] herra Bragelonne!" huusi hän -Raoulille; "ja täysissä varuksissa ja saappaissa kuten hänkin." - -"Kunnioittava tervehdykseni, mesdemoiselles", vastasi Bragelonne -kumartaen. - -"Mutta sanokaakin, miksi olette laittautunut saappaisiin?" kysyi -Montalais, la Vallièren pysyessä ääneti vaikka katselikin Raoulia yhtä -paljon ihmeissään kuin toverinsakin. - -"Miksikö?" toisti Raoul. - -"Niin", rohkeni Louisekin nyt virkahtaa. - -"Sentähden että lähden matkalle", ilmoitti Bragelonne katsellen -Louisea. - -Nuori tyttö tunsi itsensä jonkunlaisen taikauskoisen pelon yllättämäksi -ja huojui. - -"Te matkustatte, Raoul!" huudahti hän, "minne?" - -"Rakas Louiseni", selitti nuori mies luontaisen sävyisästi, "minä -lähden Englantiin." - -"Ja mitä te Englannissa teette?" - -"Kuningas lähettää minut sinne." - -"Kuningas!" huudahtivat yhtaikaa Louise ja Aure, tahtomattaankin -vaihtaen keskenään katseen, jossa muistuttivat toisilleen juuri -keskeytyneestä haastelusta. Raoul huomasi sen, mutta hän ei voinut -oivaltaa sen merkitystä, vaan tulkitsi sitä niin ollen luonnolliseksi -ilmaukseksi harrastuksesta, jota molemmat nuoret tytöt tunsivat häntä -kohtaan. - -"Hänen majesteettinsa", kertoi hän, "on suvainnut muistaa, että herra -kreivi de la Fère oli mieluisa vieras Kaarle II:n hovissa. Kun siis -kuningas tänä aamuna messuun mennessään tapasi minut tiellä, viittasi -hän minulle. Astuin hänen luokseen. 'Herra de Bragelonne', sanoi hänen -majesteettinsa minulle, 'poiketkaa herra Fouquetin luo, joka on saanut -minulta kirjeen Ison-Britannian kuninkaalle; te saatte viedä sen -kirjeen perille'. Minä kumarsin. 'Niin, ennen kuin matkustatte', lisäsi -hän, 'kysykää Madamelta, mitä tehtäviä hänellä on annettavana teille, -kun nyt olette lähdössä hänen kuninkaallisen veljensä luo'." - -"Hyvä Jumala!" mutisi Louise järkkyneenä ja mietteissään. - -"Niin pian! Teidät on määrätty matkustamaan nyt heti", ihmetteli -Montalais kuohuksissaan tästä kummallisesta sattumasta. - -"Hyvin totellakseen niitä, joita kunnioittaa", lausui Raoul, "on -toteltava siekailematta. Kymmenen minuutin kuluttua käskyn antamisesta -olin valmis. Saatuaan tiedon matkastani on Madame kyhäämässä kirjettä, -jonka perilleviemisen hän suvaitsee uskoa minulle. Kun sillävälin sain -neiti de Tonnay-Charentelta kuulla, että te varmaankin olitte jossakin -Viisikulmiolla päin, pistäysin kiireimmiten tänne ja löysinkin teidät -molemmat." - -"Ja kumpaisenkin hiukan huonovointisena", sanoi Montalais auttaakseen -Louisea, jonka kasvot ilmaisivat silmäänpistävää tyrmistystä. - -"Voitteko pahoin!" toisti Raoul, sydämellisesti puristaen Louise de la -Vallièren kättä. "Kas, kätesi on tosiaan ihan jääkylmä." - -"Ei se merkitse mitään." - -"Eihän tämä kylmyys ulotu sydämeen asti, vai kuinka, Louise?" virkkoi -nuori mies hellästi hymyillen. - -Louise kohotti nopeasti päänsä ikäänkuin kysymys olisi johtunut -epäluulosta ja herättänyt hänessä tunnonvaivaa. - -"Voi, te tiedätte hyvin", sai hän ponnistautuen sanotuksi, "että -sydämeni ei milloinkaan kylmene sellaiselle ystävälle kuin te olette, -herra de Bragelonne." - -"Kiitos, Louise! Tunnen sekä sydämesi että sielusi ja tiedän kyllä, -että pelkällä käden kosketuksella ei voi arvostella sinun hellyyttäsi. -Ja sinä tiedät, Louise, kuinka rajattomasti minä rakastan sinua, millä -luottamuksella ja alttiudella olen omistanut sinulle koko elämäni; -annathan minulle siis anteeksi, että puhun sinulle hiukan -lapsellisesti?" - -"Puhukaa, herra Raoul", sanoi Louise vapisten; "minä kuuntelen teitä." - -"En voi nyt erota sinusta lausumatta, että mieltäni painaa ihmeellinen -ankeus, jonka käsitän järjettömäksi, mutta se repii kuitenkin -sieluani." - -"Viivyttekö sitten kauankin poissa?" kysyi la Vallière ahdistuneesti, -Montalaisin kääntäessä pois kasvonsa. - -"En, varmaankaan en edes kahta viikkoa pitempään." - -La Vallière laski toisen kätensä sydämelleen, joka tuntui olevan -pakahtumaisillaan. - -"Se on kummallista", jatkoi Raoul ja katseli nuorta tyttöä -surumielisesti; "olen monta kertaa jättänyt sinut, kohdatakseni -vaarallisia seikkailuja, ja aina olen lähtenyt reippaana, kevein -sydämin, mieli hurmaantuneena vastaisista riemuista ja valoisista -tulevaisuuden toiveista, -- ja kuitenkin oli silloin mentävä uhmaamaan -espanjalaisia luoteja tai wallonien tapparakeihäitä. Tänään lähden -ilman pienintäkään vaaraa, ilman vähintäkään huolestuksen aihetta, -tavoittamaan mitä helpoimmalla tehtävällä sitä kallista palkintoa, jota -hänen majesteettinsa suosio minulle lupaa, ja kenties voitankin sen, -sillä mitä kallisarvoisempaa hänen majesteettinsa voisikaan suoda -minulle kuin sinun kätesi! No niin, Louise, en todellakaan tiedä, mistä -se johtuu, mutta kaikki tämä onnellisuus ja valoisan tulevaisuuden -ilahdus haipuu näkyvistäni kuin tyhjänä utuna, kuin harhahaaveena, ja -sydämeni syvyydessä tunnen karvasta murhetta ja sanoin kuvaamatonta -apeutta, jotakin kaameata, elotonta, kuollutta kuin ruumis. Voi, kyllä -tiedänkin miksi, Louise: se tulee siitä, etten ole milloinkaan -rakastanut sinua niin hartaasti kuin nyt tällä hetkellä. Oi, hyvä -Jumala, hyvä Jumala!" - -Tämä murtuneen sydämen viimeinen huudahdus hellytti Louisen kyyneliin, -ja hän horjahti taaksepäin Montalaisin syliin. Jälkimmäinenkin, joka ei -suinkaan ollut pahoin pehmeäluontoinen, tunsi silmänsä kosteiksi ja -sydämensä kuin rautarenkaan puristamaksi. - -Raoul näki morsiamensa kyyneleet. Hänen katseensa ei tunkeutunut -syvemmälle, ei koettanutkaan tunkeutua näiden kyynelten taakse. Hän -taivutti polvensa Louisen edessä ja suuteli hellästi hänen kättään. -Saattoi nähdä, että hän vuodatti koko sydämensä siihen suudelmaan. - -"Nouskaa, nouskaahan", sanoi Montalais, itsekin puhkeamaisillaan -itkuun, "sillä tuolla tulee Athénais!" - -Raoul pyyhki polvensa takinhihan käänteellä ja hymyili vielä kerran -Louiselle, joka ei enää katsonut häneen. Puristettuaan sitten -sydämellisesti Montalaisin kättä hän kääntyi tervehtimään neiti de -Tonnay-Charentea, jonka silkkilaahus jo kuuluvasti lakaisi lehtokujan -hiekkaa. - -"Onko Madame saanut kirjeensä valmiiksi?" kysyi hän nuoren tytön -ehtiessä lähemmäksi. - -"On, herra varakreivi, kirje on sekä kirjoitettu että sinetöity, ja -hänen kuninkaallinen korkeutensa odottaa teitä." - -Sen kuullessaan Raoul pikaisesti kumarsi Athénaisille, loi viimeisen -silmäyksen Louiseen, viittasi vielä Montalaisille jäähyväisiksi ja -poistui linnalle päin. Mutta mennessään hän vielä kääntyi katsomaan -taaksensa. Ison puistokujan käänteessä hän sitten katosi noiden kolmen -nuoren tytön näkyvistä, jotka olivat hyvin erilaisin tuntein saattaneet -häntä katseillaan. - -"No, vihdoinkin olemme rauhassa", virkkoi Athénais ensimmäisenä -keskeyttäen äänettömyyden; "nyt saamme vapaasti haastella eilisestä -suuresta tapahtumasta ja neuvotella esiintymistavastamme. Jos nyt -tahdotte olla tarkkaavaisia", jatkoi hän vilkuen joka taholle, "niin -selitän teille mahdollisimman lyhyesti, mitä minä katson -velvollisuudeksemme ja -- ellette vähemmästä ymmärrä -- mikä tässä -asiassa on Madamen tahto." - -Ja mademoiselle de Tonnay-Charente antoi viime sanoilleen eri painoa, -joka ei jättänyt hänen kumppaneitaan epätietoisiksi siitä, että -Athénais todella esiintyi virallisena edustajana. - -"Madamen tahto!" huudahtivat Montalais ja La Vallière yhtaikaa. - -"_Uhkavaatimus_!" vastasi neiti de Tonnay-Charente diplomaattisesti. - -"Mutta, hyvä Jumala", sopersi la Vallière, "tietääkö Madam, että --?" - -"Hän tietää enemmän kuin me olemme hänelle sanoneet", vakuutti Athénais -painokkaasti. "Olkaamme siis nyt yksimielisiä, hyvät neidit." - -"Oh kyllä!" lupasi Montalais. "Olen pelkkänä korvana. Puhu, Athénais." - -"Voi taivas! Hyvä Jumala!" surkeili Louise vapisevana, "saankohan enää -elääkään tämän kamalan illan jälkeen?" - -"Oh, älä toki noin säiky", tyynnytti Athénais; "meillä on keino -käsissämme." Ja hän istuutui kahden kumppaninsa väliin, yhdistäen -kumpaiseltakin käden omaansa, ja aloitti selittelynsä. Ensimmäisten -sanojen kuisketta häiritsi vain laukkaavan hevosen kavioiden kopse -valtamaantieltä linnan ristikkoporttien ulkopuolelta. - - - - -129. - -Onnellinen prinssi. - - -Linnaan palatessaan oli Bragelonne kohdannut de Guichen. Mutta ennen -tätä kohtausta oli de Guiche tavannut Manicampin, joka taasen oli -puhutellut Malicornea. Mutta miten oli Malicorne sattunut Manicampin -tielle? Siinä ei ollut mitään merkillistä: hän oli odotellut tätä -palaavaksi messusta, jonne Manicamp oli mennyt herra de Saint-Aignanin -seurassa. Yhdyttyään he olivat onnitelleet toisiaan hyvästä sattumasta, -ja Manicamp oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen kysyen ystävältänsä, -oliko tälle jäänyt jokunen lantti taskun pohjalle. Kummeksumatta -kysymystä, jota hän ehkä odottikin, oli toinen vastannut, että jokainen -tasku, josta aina ammennetaan, sinne koskaan mitään panematta, lopulta -ehtyy niinkuin kaivo vielä talvella antaa vettä, kunnes puutarhuri -tyyten tyhjentää sen kesällä. Malicorne sanoi taskuaan kyllä syväksi ja -vakuutti auliisti ammentavansa siitä kylläisyyden aikana, mutta -valitettavasti se oli liiallisesta käytöstä kuivunut. Tähän oli -Manicamp hajamielisesti vastannut: - -"Niinpä niin." - -"Se olisi siis täytettävä", oli Malicorne lisännyt. - -"Epäilemättä, mutta miten?" - -"Eihän mikään ole helpompaa, paras herra Manicamp." - -"Hyvä! Puhukaa!" - -"Virka monsieurin luona, niin tasku pullistuu." - -"Mutta onhan teillä sellainen virka?" - -"On vasta vakuutettuna." - -"No niin?" - -"Ka, nimitys ilman itse virkaa merkitsee rahatonta kukkaroa." - -"Niinpä niin", oli Manicamp vastannut toistamiseen. - -"Puuhatkaamme siis se lupaus toteutetuksi", oli virantavoittelija -kehoittanut. - -"Paras, paras ystävä", huokasi Manicamp, "toimen saaminen Monsieurilta -on asemamme suuria vaikeuksia." - -"Ohoh!" - -"Tietenkin, sillä nykyhetkellä emme voi pyytää mitään Monsieurilta." - -"Mikä estää?" - -"Välit ovat kylmenneet." - -"Lorua!" virkahti Malicorne koruttomasti. - -"Vielä mitä! Ja jos liehittelemme Madamea", sanoi Manicamp, "niin -voimmeko sillä hyvitellä Monsieuria?" - -"Totta kai! Jos osoitamme kohteliasta huomaavaisuutta Madamelle ja -menettelemme siinä taitavasti, niin Monsieur varmaan kääntyy meille -suopeaksi." - -"Hm!" - -"Muutoin olemme pölkkypäitä! Kiirehtikää siis, herra Manicamp, te kun -olette suuri politikko, sovittamaan herra de Guiche hänen -kuninkaallisen korkeutensa kanssa." - -"Kuulkaahan, mitä herra de Saint-Aignan kertoi teille, Malicorne?" - -"Minulle? Ei mitään. Hän kyseli kaikenmoista, sen hän teki." - -"Vai niin. Minua kohtaan hän oli vähemmän umpimielinen." - -"Mitä saitte heltiämään?..." - -"Että kuningas on mielettömästi rakastunut neiti de la Vallièreen." - -"Suuri uutinen, jumaliste!" vastasi Malicorne ivallisesti; "jokainen -huutaa sitä niin äänekkäästi, että se ei voine enää kellekään olla -salaisuus. Mutta pyydän teitä nyt ensiksi tosiaan toimimaan neuvoni -mukaan: puhukaa herra de Guichen kanssa ja koettakaa saada hänet -lähenemään Monsieuria. Hitto, siihen hän on velvollinenkin hänen -kuninkaallista korkeuttansa kohtaan!" - -"Mistähän de Guichen tavoittaisi?" - -"Se ei nähdäkseni käy vaikeaksi. Tehkää kuten minä hain teidät esille: -odottakaa häntä. Tiedättehän, että hän on luonnostaan innostunut -kävelyihin." - -"Niin, mutta missä hän käyskentelee?" - -"On siinäkin kysymys! Eikö hän ole rakastunut Madameen?" - -"Niin sanotaan." - -"No siispä hän kävelee Madamen asunnon lähettyvillä." - -"Kah, paras Malicorne, ettepä erehdykään. Tuolla hän tulee!" - -"Miksi luulisittekaan minun erehtyvän? Oletteko huomannut, että -hairahtuminen on minun tapaistani? Siinä näette: häntä ei tarvitse edes -odottaa. Ja te olette rahapulassa?" - -"Kireästi!" valitti Manicamp. - -"Minä taasen olen virkaani vailla. Kun Malicorne astuu toimeen, niin -Malicornella on rahaa. Ei asema sen pulmallisempi ole." - -"Hyvä siis, olkaa huoleti. Minä panen parastani." - -"Tehkää niin." - -De Guiche lähestyi. Malicorne läksi tiehensä, Manicamp takertui de -Guicheen. Kreivi näytti haaveilevalta ja synkältä. - -"Sanoppas, mitä loppusointua etsit, kreiviseni", virkkoi Manicamp. -"Minulla on mainio omasi pariksi, varsinkin jos sinulla loppusointunasi -on _sielu_." - -De Guiche pudisti päätänsä ja tuntien puhuttelijan ystäväksi tarttui -hänen käsivarteensa. - -"Paras Manicamp", vastasi hän, "muuta minä etsin kuin loppusointua." - -"Mitä siis puuttuu?" - -"Ja sinäkö ryhtyisit auttamaan minua etsinnässäni", jatkoi kreivi, -"tuollainen laiskuri, veltto veitikka?" - -"Minä terästän kekseliäisyyteni, paras kreivi." - -"Näin on asia: olen menossa taloon, johon minulla on asiaa." - -"Käännä siis askeleesi taloa kohti", neuvoi Manicamp. - -"Niin, mutta talossa asuu mustasukkainen aviomies." - -"Voittaako hän tarkkuudessa Kerberos-koiran?" - -"Ei, mutta hyvin vetää vertoja." - -"Onko hänellä kolme kitaa kuten sillä valppaalla manalan vartijalla? -Oh, älä kohauttele olkapäitäsi, paras kreivini; teen tämän kysymyksen -täydellä syyllä, kun nimittäin runoilijat väittävät, että Kerberoksen -suostuttamiseksi pitää tuoda kakku tullessaan. Jokapäiväisen -todellisuuden näkökannalta sanon minä, että yksi kakku on liian vähän -kolmeen kitaan. Jos sinun mustasukkainen aviomiehesi vastaa tuota -petoa, kreivi, niin sinun on varattava mukaasi kolmin verroin -lämpimäisiä." - -"Tuollaisia neuvoja voisin mennä pyytämään herra Beautrulta, Manicamp." - -"Saadaksesi parempia, hyvä kreivi", sanoi Manicamp leikkisän vakavasti, -"ota käytäntöön selvempi kaava kuin äsken esitit pohtiakseni." - -"Jos Raoul olisi täällä", virkkoi de Guiche, "niin hän kyllä ymmärtäisi -minua." - -"Sen uskon, varsinkin jos hänelle sanoisit: minulla olisi hyvä halu -nähdä _Madame_ lähemmältä, mutta pelkään mustasukkaista _Monsieuria_." - -"Manicamp! huudahti kreivi suuttuneena ja koettaen musertaa naljailijaa -katseellaan, mutta tämä ei ollut millänsäkään. - -"Mikä nyt tuli, paras kreivi?" kysyi hän vain. - -"Mitä! Noinko sinä herjaat pyhimpiä nimiä!" huudahti de Guiche. - -"Mitä nimiä?" - -"Monsieuria! Madamea! Valtakunnan ensimmäisiä." - -"Paras kreivi, nythän erehdyt ihmeellisesti; minä en ole lausunut -valtakunnan ylhäisyyksistä yhtään mitään. Vastasin puheeseesi -luulevaisesta aviomiehestä, jonka nimeä et maininnut, mutta jolla -tietysti on vaimo -- niin, minä vastasin sinulle: tavataksesi rouvan on -sinun lähestyttävä herraa." - -"Häijy ilveilijä", hymyili kreivi; "sitäkö sinä tarkoitit?" - -"En mitään muuta." - -"Hyvä, hyvä!" - -"Jos esimerkiksi on kysymys jostakusta herttuattaresta ja itse -herttuasta", lisäsi Manicamp, "niin sanon sinulle: Lähentele sitä -taloa, olkoon se mikä tahansa, sillä sellainen menettely ei missään -tapauksessa voi vahingoittaa lemmensuhdettasi." - -"Voi, Manicamp, pitäisi olla joku tekosyy. Keksi minulle joku hyvä -veruke!" - -"Tekosyy, _pardieu!_ Sata, tuhat! Jos Malicorne olisi saapuvilla, olisi -hän jo esittänyt sinulle viisikymmentätuhatta oivallista aihetta!" - -"Mikä Malicorne?" kysyi de Guiche silmiänsä siristäen, kuin -muistellakseen. "Olen tuntevinani sen nimen..." - -"Tuntevinasi! Tottahan toki, kun olet hänen isälleen -kolmekymmentätuhatta écua velkaa." - -"Ah niin, se on se kunnon poika Orléansista..." - -"Jolle sinä olet luvannut Monsieurin luona viran -- ei sen -mustasukkaisen aviomiehen, vaan toisen monsieurin." - -"No, koska se ystäväsi Malicorne on niin nokkela, niin keksiköön hän -minulle keinon päästä Monsieurin suosioon, -- jonkun tekosyyn rauhan -rakentamiseksi hänen kanssaan." - -"Hyvä on; minä puhun hänelle siitä." - -"Mutta kuka tuolta tulee?" - -"Bragelonnen varakreivi näkyy olevan." - -"Raoul! Niin, tosiaankin." - -Ja de Guiche astui ripeästi nuorta miestä vastaan. - -"Sinäkö, paras Raoul?" sanoi de Guiche. - -"Niin, tavoitin sinua hyvästelläkseni, rakas ystävä!" vastasi Raoul -puristaen kreivin kättä. "Hyvää päivää, herra Manicamp." - -"Mitä, lähdetkö matkalle, varakreivi?" - -"Se tuli tehtäväksi... Kuninkaan asialla." - -"Minne matkustat?" - -"Lontooseen. Nyt menen vain enää Madamen luo; hänen pitäisi antaa -viedäkseni kirje hänen majesteetilleen Kaarle II:lle." - -"Tapaat hänet yksinään, sillä Monsieur on liikkeellä." - -"Missä hän on?" - -"Läksi kylpemään." - -"Silloin, hyvä ystävä, sinä Monsieurin seurueeseen kuuluen ottanet -esittääksesi hänelle minun anteeksipyyntöni. Olisin häntä odottanut -kuulustaakseni hänen ohjeitaan, elleivät herra Fouquet ja hänen -majesteettinsa olisi ilmaisseet haluavansa, että heti laittaudun -matkaan." - -Manicamp nyhjäisi de Guichea kyynärpäällään. "Siinä se veruke", -kuiskasi hän; "herra de Bragelonnen anteeksipyyntö." - -"Huono tekosyy", arveli de Guiche. - -"Oivallinen, jos Monsieur ei enää ole sinulle vihoissaan; kehno, -niinkuin jokainen muukin veruke, jos Monsieur vielä kantaa kaunaa." - -"Oletpa oikeassa Manicamp. Jonkun tekosyyn minä vain tarvitsen, olkoon -se sitten millainen hyvänsä. -- Onnea siis vain matkalle, rakas Raoul!" -Ja sitten ystävykset syleilivät toisiaan. - -Viisi minuuttia myöhemmin Raoul astui Madamen luo, jonne neiti de -Tonnay-Charente oli käynyt häntä kutsumassa. - -Saatuaan kirjeensä valmiiksi Madame istui vielä pöytänsä ääressä. Hänen -edessään paloi ruusunpunainen vahakynttilä; syviin mietteisiin -vaipuneena oli hän suljettuaan kuoren sinetillä unohtanut sammuttaa -kynttilän. - -Bragelonnea odotettiin; hänet ilmoitettiin heti tultuansa. - -Hän oli komea ja hieno mies, joka kerran nähtynä pysyi aina mielessä. -Ja Madame ei ollut häntä ainoastaan nähnyt, vaan muistamme de -Bragelonnen olleen ensimmäisinä häntä vastassa ja saattaneen häntä le -Havresta Pariisiin. Henriette siis muisti varakreivin varsin hyvin. - -"Ah", virkkoi hän, "siinähän te olette, monsieur! Te matkustatte -veljeni luo, joka tulee onnelliseksi saadessaan maksaa pojalle osan -kiitollisuudenvelastaan isää kohtaan." - -"Kuninkaan osoittama suosiollisuus kreivi de la Fèreä kohtaan, Madame, -on runsaasti palkinnut hänet siitä vähästä, mitä hänellä on ollut onni -tehdä kuninkaan hyväksi, ja minä menenkin viemään hänelle vakuutuksen -isän ja pojan kunnioituksesta, hartaasta kiintymyksestä ja -kiitollisuudesta." - -"Tunnetteko veljeni, herra varakreivi?" - -"En, teidän korkeutenne; ensi kertaa nyt saan ilon nähdä hänen -majesteettiansa." - -"Te ette tarvitse suosituksia hänen luonaan. Mutta jos kuitenkin -epäilette mieskohtaista arvoanne, niin vedotkaa rohkeasti minuun. Minä -annan teille aina tukeni." - -"Oi, teidän korkeutenne on liian armollinen!" - -"Ei, herra de Bragelonne. Muistan, että matkasimme yhdessä ja panin -merkille teidän suuren järkevyytenne niiden äärimmäisten -mielettömyyksien keskellä, joihin oikeallanne ja vasemmallanne -hairahtui kaksi tämän maailman suurimpia hupsuja, herrat de Guiche ja -de Buckingham. Mutta älkäämme puhuko heistä, puhukaamme teistä. -Matkustatteko Englantiin etsiäksenne jotakin virkatointa? Suokaa -anteeksi kysymykseni: se ei johdu uteliaisuudesta, vaan halusta olla -teille jossakin suhteessa avulias." - -"En, Madame. Minä lähden Englantiin asialle, jonka kuningas on -suvainnut uskoa toimitettavakseni hänen majesteettinsa luona, siinä -kaikki." - -"Ja te aiotte palata Ranskaan?" - -"Heti kun tehtäväni on suoritettu, ellei hänen majesteettinsa kuningas -Kaarle II anna minulle muita määräyksiä." - -"Varmasti hän ainakin pyytää teitä jäämään luoksensa mahdollisimman -pitkäksi aikaa." - -"Silloin, koska en voisi kieltäytyä, pyydän jo edeltäpäin teidän -kuninkaallista korkeuttanne hyväntahtoisesti muistuttamaan Ranskan -kuninkaalle, että hänellä siellä kaukana on eräs uskollisimpia -palvelijoitaan." - -"Varokaa vain, että saadessanne häneltä kutsun palata ette pidä sitä -käskyä määräysvallan väärinkäyttönä!" - -"En käsitä, Madame." - -"Ranskan hovi on verraton, sen tiedän; mutta kauniita naisia on -Englanninkin hovissa." - -Raoul hymyili. - -"Kas", lausui Madame, "tuo hymy ei ennusta maani tyttärille mitään -hyvää. Tuntuu siltä kuin sanoisitte heille tähän tapaan, herra de -Bragelonne: 'Minä saavun luoksenne, mutta sydämeni jätin salmen -toiselle puolelle.' Eikö myhäilynne sitä tarkoittanut?" - -"Teidän korkeutenne kykenee katsahtamaan sielujen syvimpään. Te -ymmärrätte siis, miksi jokainen pitempi oleskelu Englannin hovissa -nykyisin tuottaisi minulle tuskaa." - -"Eikä minun ole tarvis kysyäkään, vastataanko niin urhoollisen ritarin -tunteisiin?" - -"Madame, olen kasvanut yhdessä sen kanssa, jota rakastan, ja luulen, -että hänellä on minua kohtaan samat tunteet." - -"No, lähtekää pian, herra de Bragelonne, ja tulkaa joutuin takaisin, -jotta palattuanne saamme nähdä kaksi onnellista ihmistä, sillä -toivoakseni ei onnenne tiellä ole mitään estettä?" - -"On hyvin suuri vastus, Madame." - -"Joutavia! Mikä se olisi?" - -"Kuninkaan tahto." - -"Kuninkaan tahto!... Vastustaako kuningas avioliittoanne?" - -"Kyllä, tai ainakin tahtoo siirtää sen tuonnemmaksi. Sain kreivi de la -Fèren pyytämään hänen suostumustaan, mutta suorastaan epäämättä hän -ainakin nimenomaa selitti, että saisimme odottaa." - -"Eikö rakastamanne henkilö siis ole teidän arvoisenne?" - -"Hän ansaitsisi vaikka jonkun kuninkaan rakkauden, Madame." - -"Tarkoitan: ehkä hän ei ole yhtä jalosukuinen kuin te?" - -"Hän on hyvää sukua." - -"Nuori, kaunis?" - -"Seitsemäntoista ikäinen ja minun mielestäni hurmaava!" - -"Asuuko hän maaseudulla vai Pariisissa?" - -"Hän on Fontainebleaussa, Madame." - -"Hovissako?" - -"Niin." - -"Tunnenko minä hänet?" - -"Hänellä on kunnia kuulua teidän kuninkaallisen korkeutenne -huonekuntaan." - -"Hänen nimensä?" kysyi prinsessa levottomana; "jos nimittäin", lisäsi -hän nopeasti peräytyen, "hänen nimensä ei ole salaisuus?" - -"Ei, Madame; minun rakkauteni on kyllin puhdas, jotta minun ei tarvitse -salata sitä keneltäkään, vieläkin vähemmän teidän korkeudeltanne, joka -olette niin perin hyvä minua kohtaan. Rakastettuni on neiti Louise de -la Vallière." - -Madamelta pääsi huudahdus, johon sisältyi enemmän kuin kummastusta. - -"Ah", virkkoi hän, "la Vallière... hän, joka eilen..." - -Prinsessa pysähtyi. - -"Hän, jolla eilen oli pahoinvoinnin kohtaus, luullakseni", jatkoi hän. - -"Niin, Madame; vasta tänä aamuna sain kuulla siitä." - -"Ja tapasitteko hänet ennen tännetuloanne?" - -"Minulla oli kunnia lausua hänelle jäähyväiset." - -"Ja te sanotte", pitkitti Madame, koettaen säilyttää tyyneytensä, "että -kuningas on... lykännyt tuonnemmaksi avioliittonne tuon lapsosen -kanssa?" - -"Niin, Madame, lykännyt hän sen on." - -"Ja mainitsiko hän mitään perustetta tälle kannalleen?" - -"Ei mitään." - -"Onko siitä pitkäkin aika, kun kreivi de la Fère esitti pyyntönne?" - -"Toista kuukautta, Madame." - -"Se on omituista", virkkoi prinsessa, ja hänen kasvoillaan häilähti -pilvi. "Jo kuukausi takaperin?" toisti hän. - -"Niille vaihein." - -"Olette oikeassa, herra varakreivi", sanoi prinsessa, ja Bragelonne -olisi voinut huomata hänen hymyssään jotakin väkinäistä; "veljeni ei -saa pidätellä teitä liian kauan. Matkustakaa siis nopeasti, ja ensi -kirjeessä, jonka lähetän Englantiin, minä vaadin kuninkaan nimessä -teidän paluutanne." - -Ja Madame nousi laskeakseen kirjoittamansa kirjeen Bragelonnen käteen. -Raoul ymmärsi puhuttelun päättyneen, otti kirjeen, kumarsi prinsessalle -ja läksi. - -"Kuukausi!" mutisi Henriette. "Olisinko siis ollut tässä suhteessa -sokea, ja olisiko hän jo ollut kuukauden päivät häneen rakastunut?" - -Ja koska Madamella ei ollut muuta tehtävää, ryhtyi hän aloittamaan -veljelleen lähetettävää kirjettä, jonka jälkikirjoituksen oli -kutsuttava Bragelonne kotiin. - -Kreivi de Guiche oli, kuten olemme nähneet, mukautunut Manicampin -kehoituksiin, sallien viedä itsensä tallien luo, missä he käskivät -satuloida hevosensa. He karauttivat sitten pientä puistokäytävää -pitkin, jonka jo olemme lukijalle kuvanneet, Monsieuria vastaan, joka -kylvystä tullen palasi hyvin virkistyneenä linnaan. Hän oli heittänyt -naisen harson kasvoilleen, jotta jo kuumana heloittava aurinko ei -polttaisi hänen ihoaan. - -Monsieurilla oli nyt niitä hyvän tuulen puuskia, joita hänen oman -kauneutensa ihailu hänessä toisinaan sai aikaan. Uimaretkellä hän oli -saanut verrata oman ruumiinsa valkoisuutta hovilaisten ihoon, ja sen -huolenpidon ansiosta, jota hänen kuninkaallinen korkeutensa itselleen -tuhlasi, ei edes Lotringin junkkari ollut kestänyt kilpailua. -Sitäpaitsi Monsieur oli uinut melkoisella menestyksellä, ja hänen -hermonsa, jotka terveellinen pulikoiminen raikkaassa vedessä oli -jännittänyt reipastuttavan kimmoisiksi, pitivät hänen sieluansa ja -ruumistaan onnellisessa tasapainossa. - -Siksipä prinssi nähdessään de Guichen saapuvan ratsastaen pikku laukkaa -uhkealla valkoisella hevosellaan ei voinut pidättää ilahtunutta -huudahdusta. - -"Minusta näyttää, että kaikki luistaa hyvin", sanoi Manicamp, joka -luuli lukevansa pelkkää hyväntahtoisuutta hänen kuninkaallisen -korkeutensa kasvoilta. - -"Hei, hyvää päivää, Guiche! Hyvää päivää, Guiche-poloiseni!" huuteli -prinssi. - -"Tervehdys monseigneurille!" vastasi de Guiche rohkaistuneena Filipin -äänensävystä. "Terveyttä, iloa, onnea ja menestystä teidän -korkeudellenne!" - -"Tervetuloa, Guiche, ja siirryhän oikealle puolelleni, mutta hillitse -hevostasi, sillä minä tahdon kulkea käymäjalkaa näiden raikkaiden -holvien alla." - -"Kuten käskette, monseigneur." - -Ja kehoitusta noudattaen de Guiche asettui prinssin oikealle puolelle. - -"No, paras Guicheni", puhui Filip, "kerrohan minulle nyt vähän uutisia -siitä ennen tuntemastani de Guichesta, joka mielisteli vaimoani." - -De Guiche punastui hlusmartoa myöten, jotavastoin Monsieur purskahti -nauramaan kuin olisi lausunut maailman nerokkaimman sukkeluuden. - -Ne muutamat etuoikeutetut, jotka ympäröitsivät Monsieuria, pitivät -velvollisuutenaan matkia häntä, vaikkeivät olleet kuulleetkaan hänen -sanojansa, ja kohottivat meluavan naurunrähäkän, joka alkaen seurueen -ensimmäisestä vaimeni vasta viimeiseen. - -Punastellenkin de Guiche sentään kykeni säilyttämään malttinsa, -Manicampin katseen kannattelemana. - -"Ah, monsieur", vastasi hän, "olkaa armelias onnettomalle älkääkä -uhratko minua chevalier de Lorrainelle!" - -"Kuinka niin?" - -"Jos hän kuulee teidän laskevan leikkiä, ylittää hän siinä teidän -korkeutenne ja ivailee minua säälimättä." - -"Rakastumisestasi prinsessaanko?" - -"Oi, monseigneur, Jumalan tähden!" - -"No. no, de Guiche, tunnusta pois, että olet luonut lemmekkäitä -silmäyksiä Madameen!" - -"En milloinkaan tunnusta sellaista, monseigneur." - -"Kunnioituksestako minua kohtaan? No, minä vapautan sinut siitä -kunnioituksesta, de Guiche. Tunnusta kuin olisi kysymys neiti de -Chalaisista tai neiti de la Vallièresta." - -Sitten hän äkkiä keskeytti puheensa. - -"Kas niin!" sanoi hän, alkaen uudestaan nauraa. "Näin minä leikin -kaksiteräisellä miekalla. Isken sinuun ja isken veljeeni, Chalaisiin ja -la Vallièreen, sinun kihlattuusi ja hänen uuteen rakastajattareensa." - -"Tosiaan, monseigneur", virkkoi kreivi, "te olette tänään mainiolla -tuulella." - -"Niin olen! Minä voin hyvin, ja sitäpaitsi minua ilahduttaa nähdä -sinut." - -"Kiitos, monseigneur." - -"Kannoitko sitten minulle kaunaa?" - -"Minäkö, monseigneur?" - -"Niin." - -"Ja mistä, hyvä Jumala?" - -"Siitä, että keskeytin sinun tanssisi ja tepsuttelusi." - -"Oi, teidän korkeutenne!" - -"No, älähän nyt huoli kieltää. Sinä lähdit silloin prinsessan luota -silmät raivosta hehkuvina. Se tuotti sinulle onnettomuutta, ystäväni, -ja eilen tanssit juhlassa ylen kurjasti. Älä noin murra suutasi; -tuollaiset karhun eleet vahingoittavat sinua. Jos prinsessa sinua eilen -katseli, niin olenpa varma siitä, että..." - -"Mistä, monseigneur? Teidän korkeutenne peloittaa minut." - -"Että hän on sinut kerrassaan hylännyt." Ja prinssi nauroi hyvin -makeasti. - --- Tosiaankin, -- ajatteli Manicamp, -- arvoaste ei siinä merkitse -mitään, kaikki ovat samanlaisia. - -Prinssi Filip jatkoi: "No, sinä olet siis tullut takaisin meidän -miesten pariin, joten on toivoa, että junkkari jälleen suopuu -herttaiseksi." - -"Kuinka niin, monseigneur? Miten ihmeessä minulla voisi olla sellainen -vaikutus herra de Lorraineen?" - -"Hyvin yksinkertaisesti siten, että hän kadehtii sinua." - -"Pyh, todellako?" - -"Asia on niinkuin sanon." - -"Liian suuri kunnia minulle." - -"Ymmärräthän: kun sinä olet saapuvilla, mielistelee hän minua, mutta -poissaollessasi hän kiusaa minua. Minä hallitsen hypinlaudan avulla. Ja -arvaapas, minkä aatoksen olen saanut päähäni?" - -"En edes aavistakaan, monseigneur." - -"No niin, -- kun sinä olit maanpaossa, -- sillä karkoitettuna sinä -olit, Guiche-poloiseni..." - -"_Pardieu_, monseigneur, kenen syystä?" virkahti de Guiche nyreäksi -tekeytyen. - -"Hoo, et suinkaan minun, paras kreivi", vastasi hänen kuninkaallinen -korkeutensa. "Minä en ole pyytänyt kuningasta sinua häätämään, sen -vakuutan ruhtinaan sanalla!" - -"Ette te, monseigneur, sen kyllä tiedän, mutta..." - -"Mutta Madame? No, sitä en mene kieltämään. Mitä hittoa sinä olet -sitten hänelle tehnyt, Madamelle?" - -"Todellakaan, monseigneur..." - -"Naisilla on suutahduksensa, sen hyvin tiedän, eikä omakaan vaimoni ole -äkäilystä vapaa. Mutta jos hän onkin karkoituttanut sinut, en minä yhdy -hänen pahastukseensa." - -"Silloin, monseigneur", huomautti de Guiche, "olen vain puolittain -onneton." - -Kreivin takana ratsastava Manicamp, joka tarkkaan kuunteli jokaista -prinssin sanaa, taivutti olkapäänsä hevosensa kaulalle salatakseen -naurua, jota ei voinut tukahduttaa. - -"Maanpakosi muuten onkin herättänyt mielessäni uuden aatoksen." - -"Sepä hauskaa!" - -"Kun nimittäin junkkari ei enää nähnyt sinua täällä ja arveli siis -saavansa hallita yksinään, käytti hän suopeuttani väärin; tuon pahan -nuorukaisen vastakohtana näin vaimoni herttaisena ja hyvänä minua -kohtaan, joka löin häntä laimin, ja silloin sain päähäni ruveta -mallikelpoiseksi aviomieheksi, hovin harvinaisuudeksi ja ihmeeksi. -Mieleeni juolahti rakastaa vaimoani." - -De Guiche katseli prinssiä teeskentelemättömän hämmästyneenä. - -"Oo", sopersi hän väristen, "ettehän sentään sitä päätöstänne ihan -tosissanne tehnyt, monseigneur?" - -"Aivan vakaalla mielellä! Minulla on varoja veljeni antamana -huomenlahjana; Madamella taasen on omaisuutta hyvinkin paljon, hän kun -saa rahoja samalla kertaa sekä veljeltään että langoltaan, Englannista -ja Ranskasta. No niin, me jättäisimme hovin. Minä vetäytyisin -Villers-Cotteretsin linnaan. Se eläketilani sijaitsee metsän keskellä, -ja siellä me kehräisimme ihanteellisimman rakkauden lankaa samalla -seudulla missä aikanaan isoisäni Henrik IV eli kauniin Gabriellen -kanssa... Mitä siitä sanot, de Guiche?" - -"No, sehän panee ihan vapisemaan, monseigneur", vastasi de Guiche, joka -todellakin vapisi. - -"Ahaa, minä näen, että sinä et voisi toistamiseen sietää karkoitusta -hovista!" - -"Minäkö, monseigneur?" - -"Mutta niin ollen en ottaisikaan sinua mukaamme, kuten alussa -suunnittelin." - -"Mitä! Mukaanne, monseigneur?" - -"Niin, jos todella heitän koko hovin silleen." - -"Oi, monseigneur, mikäli se minusta riippuu, olen valmis seuraamaan -teidän korkeuttanne maailman ääriin." - -"Sinua älytöntä!" supatti Manicamp, kannustaen hevosensa de Guichea -vastaan, havahduttaakseen hänet oikealle tolalle. Hän antoi sitten -ratsunsa hypähdellä ihan kreivin vieressä, ikäänkuin ei olisi kyennyt -sitä hillitsemään, ja lisäsi kuiskaten: "Ajattele toki, mitä puhut!" - -"Asia on siis sovittu", virkkoi prinssi. "Koska olet minuun niin -kiintynyt, niin vien sinut matkassani." - -"Minne vain, monseigneur, minne vain", riemastui de Guiche, "vaikkapa -heti paikalla! Oletteko valmis?" - -Ja nauraen hän hellitti ohjia, niin että hevonen tempausi kaksi -hypähdystä eteenpäin. - -"Maltas, maltas", hillitsi prinssi; "meidän on mentävä linnan kautta, -noutaaksemme vaimoni, _parbleu_!" - -"Hetikö hänet!" äännähti de Guiche. - -"Tietysti. Sanoinhan sinulle, että tämä on aviollisen rakkauden -suunnitelma: puolisoni kuuluu hankkeeseen alunpitäin." - -"Olen suuresti pahoillani, monseigneur", vastasi kreivi, "mutta silloin -ei de Guichesta tule saattolaistanne." - -"Mitä joutavia!" - -"Niin, -- miksi otatte Madamen vakinaisesti mukaanne?" - -"No, koska huomaan rakastavani häntä!" - -De Guiche kalpeni hiukan, koettaen kuitenkin säilyttää näennäisen -hilpeytensä. - -"Jos rakastatte Madamea, monseigneur", sanoi hän, "niin sen rakkauden -täytyy tuntua teistä riittävältä, joten ette enää kaipaa ystäviänne." - -"Eipä hullummin, eipä hullummin", hymähti Manicamp itsekseen. - -"No, nyt Madamen pelko valtaa sinut jälleen", vastasi prinssi. - -"Olen saanut kalliisti maksaa entisen tuttavuuden, kartellakseni -naista, joka on toimittanut minut karkoitetuksi." - -"Hyväinen aika, onpa sinulla paha sisu, de Guiche! Kuinka pitkävihainen -oletkaan, ystäväni!" - -"Tahtoisinpa nähdä teidät minun asemassani, monseigneur." - -"Varmaan sinä sentähden esititkin eilisen tanssisi niin huonosti; -tahdoit kostaa eksyttämällä Madamen vääriin liikkeisiin. Äh, se on -halpamielistä, de Guiche, ja minä kantelen Madamelle." - -"Oh, saatte sanoa hänelle mitä vain haluatte, monseigneur. Hänen -korkeutensa ei minulle siitä sydänny nykyistään tylymmäksi." - -"No, no, sinä liioittelet! Mitä nyt niistä parista lyhyestä viikosta, -jotka hän on toimittanut sinut viettämään maaseudulla!" - -"Monseigneur, kaksi viikkoa on kaksi viikkoa, mutta kun ne viettää -ikävään nääntymässä, niin ne venyvät ikuisuudeksi." - -"Niin ollen et sinä siis anna hänelle anteeksi?" - -"En koskaan." - -"Älähän nyt, de Guiche! Ole hyvä poika; minä rakennan rauhan -välillenne, ja seurustellessasi hänen kanssaan tulet vielä tuntemaan, -että hän ei ole laisinkaan häijy, ja vain viehätyt hänen sukkelaan -älykkyyteensä." - -"Monseigneur..." - -"Saat nähdä, että hän osaa ottaa vastaan kuin prinsessa ja laskea -leikkiä kuin porvarisnainen. Huomaat, että hän tahtoessaan saa tunnit -kiitämään kuin minuutit. De Guiche, ystäväni, sinun pitää peruuttaa -käsityksesi vaimostani." - --- Tosiaankin, -- tuumi Manicamp itsekseen, -- siinäpä aviomies, jolle -hänen vaimonsa nimi tuottaa onnettomuutta, ja edesmennyt kuningas -Kandaules[66] oli oikea tiikeri monseigneuriin verrattuna. - -"Sanalla sanoen", lisäsi prinssi, "sinä opettelet ajattelemaan toisin -vaimostani, ja se käy helpostikin, de Guiche; menen siitä takuuseen. -Minun täytyy vain näyttää sinulle tie. Hän ei suinkaan ole -jokapäiväinen, eikä hänen sydämeensä pääse ken tahansa." - -"Monseigneur..." - -"Ei mitään vastustelua, de Guiche, muutoin jo riitaannumme", keskeytti -prinssi. - --- Kun hän kerran tahtoo, -- kuiskasi Manicamp de Guichen korvaan, -- -niin taivu nyt ajoissa. - -"Minä alistun, monseigneur", lupasi kreivi. - -"Ja hyväksi aluksi", jatkoi monseigneur, "tänä iltana on soittoa -Madamen luona; sinä olet päivällisellä minun seurassani, ja minä vien -sinut hänen luokseen." - -"Oh", vastusteli de Guiche, "siitä toki sallinette minun kieltäytyä." - -"Vieläkö nyt? Mutta tuohan on kapinaa!" - -"Madame otti minut eilen liian huonosti vastaan kaikkien nähden." - -"Niinkö!" nauroi prinssi. - -"Jopa siinä määrin, että hän ei vastannut, kun häntä puhuttelin. -Saattaa olla hyvä, ettei ihminen ole itserakas, mutta liian vähä on -aina liian vähä, kuten sanotaan." - -"Kreivi, päivälliseltä menet asuntoosi pukeutumaan ja sitten tulet -noutamaan minut; minä odotan sinua." - -"Koska teidän korkeutenne ehdottomasti käskee..." - -"Ehdottomasti." - --- Hän ei siitä hellitä, -- ajatteli Manicamp, -- ja tuollaisessa juuri -aviomiehet ovatkin itsepintaisimpia. Ah, kunpa Molière olisi tätä -kuulemassa; hän sepittäisi siitä oivallisia säkeitä. - -Näin haastellen prinssi seuralaisineen astui linnan viileimpiin -suojaimin. - -"Muuten", sanoi de Guiche heidän seisoessaan ulko-ovella, "minulla oli -tehtävä Teidän korkeutenne luona." - -"Toimita asiasi." - -"Monsieur de Bragelonne lähti kuninkaan käskystä Lontooseen, ja hän -lähettää kauttani terveisensä monseigneurille." - -"Hyvää matkaa varakreiville, minä pidän hänestä paljon. Mene -pukeutumaan de Guiche ja tule hakemaan minua. Ellet tule takaisin --" - -"Mitä silloin tapahtuu, monseigneur?" - -"Silloin minä lähetän sinut Bastiljiin." - -"Toden totta", sanoi de Guiche nauraen, "hänen kuninkaallinen -korkeutensa, monseigneur, on Madamen äärimmäinen vastakohta. Madame -karkoituttaa minut, koska hän ei välitä minusta riittävästi; ja -monseigneur vangituttaa minut, koska hän välittää minusta liian paljon. -Kiitos, monseigneur! Kiitos, Madame!" - -"Tule, tule, sinä hauska toveri, ja tiedä, etten tule toimeen ilman -sinua. Tule pian takaisin." - -"Olkoon menneeksi; mutta minuakin haluttaisi keimailla vuorostani, -monseigneur." - -"Pah!" - -"Jos en palaakaan teidän korkeutenne luo muutoin kuin erityisellä -ehdolla." - -"Nimeä se." - -"Haluan olla mieliksi eräälle ystäväni ystävälle." - -"Mikä hän on nimeltään?" - -"Malicorne." - -"Ruma nimi." - -"Mutta oikein hyvästi käytetty, monseigneur." - -"Saattaa olla. No?" - -"Olen velvollinen toimittamaan herra Malicornelle paikan teidän -luonanne, monseigneur." - -"Millaisen paikan?" - -"Millaisen hyvänsä, esimerkiksi tarkastajan toimen." - -"_Parbleu!_ Sepä sattuu mainiosti: juuri eilen eroitin -katselmusherrani." - -"No, katselmusherraksi sitten, monseigneur. Mitä hänellä on tehtävää?" - -"Ei juuri mitään, -- pitää silmällä ja antaa tietoja." - -"Kotipoliisiko?" - -"Jotakuinkin." - -"Voi, kuinka erinomaisesti se sopii Malicornelle!" rohkeni Manicamp -tokaista. - -"Tunnetteko sitä miestä, herra Manicamp?" tiedusti prinssi. - -"Likeisesti, monseigneur. Hän on ystäväni." - -"Ja teidän mielipiteenne on?" - -"Että monseigneur ei koskaan saisi parempaa kotitarkastajaa. Paljonko -virka tuottaa?" kysyi kreivi prinssiltä. - -"En tiedä; mutta minulle on aina sanottu, että hyvin hoidettuna sitä ei -koskaan voi kylliksi palkita." - -"Mitä tarkoitatte hyvin hoidetulla, prinssi?" - -"No, tietenkin, että virkailija on nokkela mies." - -"Silloin luulen monseigneurin tulevan tyytyväiseksi, sillä Malicorne on -ovela kuin paholainen." - -"No, -- siinä tapauksessa virka maksaa minulle paljon", vastasi prinssi -nauraen. "Annatpa minulle oikean lahjan, kreivi." - -"Niin luulen, monseigneur." - -"No, mene sitten ilmoittamaan herra Mélicornellesi..." - -"Malicorne, monseigneur." - -"En koskaan totu siihen nimeen." - -"Manicamp sujuu teiltä varsin hyvin, monseigneur." - -"Oh, varsin hyvin kävisi myös laatuun Manicorne. Edellinen nimi -johdattaisi minua sen verran." - -"Sanokaa niinkin, monseigneur; minä takaan, että uusi katselmusherra ei -siitä tule pahoilleen. Hänellä on mitä säysein luonnonlaatu." - -"No niin, ilmoita siis, paras de Guiche, hänelle virkanimityksensä... -Mutta, maltas, -- tahdonkin sentään ensin nähdä hänet. Jos hän on yhtä -ruma kuin nimensä, niin peruutan sanani." - -"Monseigneur tuntee hänet." - -"Minäkö?" - -"Epäilemättä. Monseigneur on jo nähnyt hänet Palais-Royalissa, vieläpä -juuri minun esittelemänäni." - -"Ahaa, niin oikein, -- nyt muistan... Lempo, hän on sievä poika!" - -"Tiesin hyvin, että monseigneur kyllä oli sen huomannut." - -"Niin, niin, niin! Näetkös, de Guiche, minä en tahdo, että vaimollani -tai minullakaan olisi rumia kasvoja silmäimme edessä. Vaimoni ottaa -hovineidoikseen vain kauniita tyttöjä; minä taasen valitsen -ympäristökseni pulskia herrasmiehiä. Täten, näetkös, de Guiche, jos -minä siitän lapsia, on niihin siirtynyt edullista sielullista -vaikutusta, samoin kuin niiden kehityksessä synnytyksen edellä tuntuu -sekin, että vaimollani on ollut kauniita malleja nähtävissään." - -"Erinomaisesti ajateltua, monseigneur", virkkoi Manicamp, osoittaen -hyväksymistään sekä silmillään että äänellään. - -De Guiche puolestaan ei kai pitänyt perustelua yhtä oivallisena, sillä -hän ilmaisi mielipiteensä vain liikkeellä, ja siinäkin ilmeni tuntuvaa -epäröimistä. - -Manicamp läksi viemään juuri saamaansa hyvää uutista Malicornelle. De -Guiche oli vastahakoisesti lähtevinään pukuansa vaihtamaan. - -Laulellen, nauraen ja peilaillen Monsieur vietti aikaansa -päivällishetkeen asti mielentilassa, joka saattoi johtaa katsojan -mieleen sadun onnellisen prinssin. - - - - -Viitteet: - - -[1] "Monsieur" (hyvä herra; isolla alkukirjaimella ilman sukunimeä -kirjoitettuna) sitä käytetään kuninkaan nuoremmasta veljestä (joka -sittemmin saattaa olla hallitsevan kuninkaan setä). _Suom_. - -[2] Madame = hyvä rouva; talon rouva. Isolla alkukirjaimella ilman -sukunimeä kirjoitettuna sitä käytetään kuninkaan ja kruununprinssin -tyttäristä sekä Monsieurin puolisosta. _Suom_. - -[3] Neiti. _Suom_. - -[4] Lieue vastasi 4-5 km. - -[5] Tuli Ranskan kuningattareksi Henrik IV:n toisena puolisona ja oli -sitten Ludvig XIII:n holhoojana, mutta jätti enimmäkseen hallinnon -suosikeilleen, kunnes Richelieu syrjäytti hänet hallituksesta ja 1630 -toimitti korkean vastustajansa maanpakoon. _Suom_. - -[6] Armollinen herra, teidän ylhäisyytenne. _Suom_. - -[7] Espanjan prinsessain arvonimi. _Suom_. - -[8] "Myladyn poika" (15. luku). Kreivi de la Fère, kuten -muistettaneen, esiintyi vain kasvatti-isänä pojalleen, tämä kun -oli syntynyt satunnaisesta kompastuksesta viehättävän, mutta -kevytluontoisen madame de Chevreusen kanssa eikä tiennyt vanhempiansa, -esiintyen kreivin laillistettuna ottopoikana. _Suom_. - -[9] Korotonta loppu-e:tä ei ranskankielessä äännetä. - -[10] Marski d'Ancre joutui raivostuneen väkijoukon uhriksi. _Suom_. - -[11] _Aux Médicis_ merkitsee Medici-suvun kunniaksi nimitettyä -ravintolaa, _medici_ italiaksi "lääkärit", ja siihen on Cropole -lisäävinään ranskalaisenkin monikkopäätteen, joka on s. _Suom_. - -[12] Kuninkaallinen palatsi Lontoossa: sen ikkunasta Kaarlo I astui -mestauslavalleen, viimeisenä seuralaisenaan kamaripalvelija Parry. -_Suom_. - -[13] Lotrinkilaisen hallitsijasuvun nuoremman haaran päämies Henri de -Guise pyrki muuttamaan Ranskan vallanperimystä omaksi hyväkseen; Henrik -III surmautti hänet vieraspidoissaan 1588. _Suom_. - -[14] "Suojelija", Cromwellin arvonimi hänen hoitaessaan Yhdistettyjen -Kuningaskuntain hallitusta. _Suom_. - -[15] "Myladyn poika" 67. luku. - -[16] Ranskalainen kaivertaja (1592-1645), ensimmäinen yksinomaan -graafikoksi antautunut luova taiteilija. _Suom_. - -[17] "Myladyn poika" 53. luku. - -[18] Muista! - -[19] Katolilaisten hengenmiesten on pidettävä päälaen keskikohta -paljaaksi ajeltuna. _Suom_. - -[20] "Myladyn poika" 12. luku. - -[21] Päiväntasaus latinaksi. _Suom_. - -[22] Merenjumalan keskeneräinen uhkaus Vergiliuksen _Aeneidissä_. -_Suom_. - -[23] Englannin ja Skotlannin rajajoki. _Suom_. - -[24] Latinaa: "Tässä lepää kunnioitettava Peter William Scott, -Newcastlen luostarin arvoisa kanunki. Kuollut 14. helmikuuta Herran -vuonna 1208. Maatkoon rauhassa." _Suom_. - -[25] _Myladyn poika_, 71. luku. - -[26] _Myladyn poika_, 38. luku. - -[27] Kts. 1. niteen johdantoa. - -[28] Atos on vuori Kalkidiken niemimaalla Kreikassa. - -[29] Kts. 1. niteen johdantoa. - -[30] Näemme muskettisoturien vakaisen kapteenin sotkeutuneen hänen -liikkuvaisiin miehiinsä kardinaalin muistissa. _Suom_. - -[31] Letkautus kardinaalin italialaisuudelle. _Suom_. - -[32] Monista harvinaisista aineksista valmistettua orvietaania eli -"venetsialaista siirappia" pidettiin vielä 1600-luvulla yleislääkkeenä -kaikkia myrkkyjä vastaan. _Suom_. - -[33] Valtiokonttorin rahastonhoitajaksi: yli-intendenttinä Fouquet -vastasi nykyaikaista rahaministeriä. _Suom_. - -[34] Grève-torilla oli pitkät ajat mestauslava. _Suom_. - -[35] Itävallan keisarin Kaarle V:n. tultua naimissuhteen perusteella -Espanjankin kuninkaaksi oli jälkimmäinen maa pitkät ajat Itävallan -hovin varsinaisena asuinsijana. _Suom_. - -[36] Espanjan kuninkaan. - -[37] Abbé merkitsee ranskankielessä sekä apottia eli luostarinjohtajaa, -yleensä hengenmiestä, pastoria. _Suom_. - -[38] Maanalainen rikkauden jumala kreikkalaisessa mytologiassa. _Suom_. - -[39] Etevä ranskalainen sotapäällikkö (1611-75). _Suom_. - -[40] Shakespearen huvinäytelmä. - -[41] Julkaistusta ajatelmakokoelmastaan tunnettu ylimys. _Suom_. - -[42] _Zephyre_ on ranskankielessä länsituuli, _furet_ hilleri. _Suom_. - -[43] Kreikankielessä "kaunis saari", ranskaksi _belle isle_. -_Suom_. - -[44] Hotelli merkitsi siihen aikaan komeata asuinrakennusta. _Suom_. - -[45] Fénélonin teoksessa nimeltä "Telemakhoksen seikkailut." _Suom_. - -[46] Portoksen hyväksymä hienompi muoto Mousquetonista, jota hänen -uskottu palvelijansa katsoi karkean soturimaiseksi sukunimeksi -("Myladyn poika", 14. luku). _Suom_. - -[47] Aramiksen rakastajattaren nuoruudessaan käyttämä salanimi, madame -de Chevreusen, josta sittemmin tuli Raoul de Bragelonnen äiti. _Suom_. - -[48] Viittaus tekijän nuoruudenvuosina toimineen ovelan valtiomiehen -Talleyrandin lauselmaan, että sanat ovat parhaat peittämään ajatuksia. -_Suom_. - -[49] Linnaleirin suunnittelutaito. _Suom_. - -[50] Kreivi de Guichen isä oli markiisi de Grammont. _Suom_. - -[51] Suomeksi "turmansarvi." - -[52] Louise de la Vallière nyrjäytti nuorena jalkansa niin pahoin, että -hänen käyntiinsä jäi hiukan vikaa ("Myladyn poika", 15. luku). _Suom_. - -[53] Nämä _Mémoires du Comte de la Fère_, joihin Dumas "Kolmen -muskettisoturin" johdannossa kertoo tutustuneensa Pariisin -kuninkaallisen kirjaston säilyttämänä käsikirjoituksena, ovat -myöhemmälle tutkimukselle tuntemattomat: Koko muskettisoturi-sikermän -päälähteenä on vuonna 1701 painettu teos, _Mémoires de M. d'Artagnan_, -jonka tekijä Gatien Courtils de Sandraz esittäytyy kapteeni -d'Artagnanin ystävänä. Lienee syytä tässä yhteydessä huomauttaa, että -"Bragelonnen varakreiviin" ovat erityisesti Tallemant des Réaux'n -_Historiette_ ja madame de Lafayetten _Henriette d'Angleterre_ antaneet -runsaasti mukanaolleiden muistelopiirteitä. D'Artagnan esiintyy -kaikissa laajemmissa Ranskan historioissa. _Suom_. - -[54] Ainiaaksi. - -[55] Edellä esitelty Orléansin herttua Gaston, jonka arvon näimme -vastikään periytyneen hänen nuoremmalle veljenpojalleen Filipille, otti -hiljaisesti osaa useihinkin salaliittoihin Ludvig XIII:n tai oikeastaan -Richelieun valtaa vastaan, toimittaen "tusinalta parhaalta ystävältänsä -pään putoamaan" sillä arastelevalla menettelyllään, että hän -juonittelua edistäessään ei tarpeen tullen rohjennut antaa -puoluelaisilleen kannatusta. Suoranaiseen kansalaiskapinaan puhkesi -tyytymättömyys "suurta kardinaalia" vastaan v. 1632; silloin -Montmorencyn herttuan johtama kumouspuolue valloitti useita kaupunkeja -ja toivoi saavansa apua sekä napolilaisilta että espanjalaisilta, mutta -kärsi ennenaikaisessa Castelnaudaryn taistelussa ratkaisevan tappion, -joka toimitti hänet ja monta muuta johtajaa mestauslavalle. Tällä -kertaa olivat myöskin Orléansin Gaston ja itse leskikuningatar Maria -Mediciläinen sekaantuneet vallankumoukselliseen liikkeeseen siksi -julkisesti, että he eivät aluksi voineet välttää vankilaa. _Suom_. - -[56] Senaikainen romanttinen kirjailijatar, esitelty "Myladyn pojan" -23. luvussa. Juuri hän eräässä perusteellisessa romaanissaan tuohon -tapaan kartoitti rakkauden valtakunnan. _Suom_. - -[57] Muinaiskreikkalaisessa tarustossa metsästäjä, joka yllätti -Artemis-jumalattaren kylpemässä. - -[58] [Lausua] en sitä jaksa. _Suom_. - -[59] _Ad majoren Dei gloriam_ (Jumalan kunnian kirkastamiseksi), -jesuiittien veljeskunnan tunnuslause. _Suom_. - -[60] Tuon miehen kuullen? _Suom_. - -[61] Joutuin, joutuin! _Suom_. - -[62] Siinäpä mies! _Suom_. - -[63] Tällä merkillä voitat. _Suom_. - -[64] Kuningas Henrik IV:n murhaaja. _Suom_. - -[65] Sankarillinen rakastajaritari useissa Keskiajan saturomaaneissa. -_Suom_. - -[66] Manicamp liioittelee aika lailla. Lydian kuningas Kandaules oli -niin ylpeä puolisonsa Nyssian kauneudesta, että hänen suosikkinsa -Gygeksen piti hänen tahdostaan ehdottomasti nähdä Nyssia -verhoamattomana. Kuningatar huomasi kepposen ja pahastui siitä siinä -määrin, että pakotti Gygeksen surmaamaan hänen miehensä ja nousemaan -hänen sijalleen. _Suom_. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK BRAGELONNEN VARAKREIVI ELI -MUSKETTISOTURIEN VIIMEISET UROTYÖT I (2)*** - - -******* This file should be named 53871-8.txt or 53871-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/8/7/53871 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53871-8.zip b/old/53871-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 7203564..0000000 --- a/old/53871-8.zip +++ /dev/null |