NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 3684 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..3a8dccc
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53783 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53783)
diff --git a/old/53783-8.txt b/old/53783-8.txt
deleted file mode 100644
index 23ca6da..0000000
--- a/old/53783-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3684 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Kuolemantuomitun viimeinen päivä, by Victor Hugo
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Kuolemantuomitun viimeinen päivä
-
-Author: Victor Hugo
-
-Translator: Urho Kivimäki
-
-Release Date: December 21, 2016 [EBook #53783]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUOLEMANTUOMITUN VIIMEINEN PÄIVÄ ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-KUOLEMAANTUOMITUN VIIMEINEN PÄIVÄ
-
-Kirj.
-
-Victor Hugo
-
-
-Ranskankielestä suomentanut Urho Kivimäki
-
-Alkuperäinen teos: Le dernier jour d'un condamné
-
-
-
-Kariston 75 pennin romaaneja n:o 1.
-
-
-
-
-
-Hämeenlinna,
-Arvi A. Karisto,
-1917.
-
-Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
-
-
-
-
-
-
-_Victor Marie Hugo_ (1802-1885) oli Ranskan tuotteliaimpia ja
-monisärmäisimpiä kirjailijoita. Jättiläisenä hän liikkui kaikilla
-taidekirjallisuuden aloilla -- runon, romaanin ja näytelmän;
-esteetikkona hän sitäpaitsi oli 19. vuosisadan suuren kirjallisen
-suunnan, romantiikan, voimakkaimpia esitaistelijoita, historioitsijana
-ja poliitikkona hän ajoi kansanvapauden asiaa. -- Suurta kirjallista ja
-valtiollista ohjelmaansa hän pyrki toteuttamaan paitsi lennokkaana
-puhujana ja puhtaasti kaunokirjallisissa teoksissaan myöskin useimpien
-teoksiensa alkuun liittämillään esipuheilla. V. 1827 ilmestyneen lavean
-"Cromwell"-näytelmän esipuhe esim. sisältää hänen esteettisen
-maailmankatsomuksensa, Ranskan uusromantikkojen katekismuksen
-viitteineen, mistä kirjailijan on aiheensa valittava, millä tavalla
-teoksensa sommiteltava, mitä tekokeinoja osattava käyttää j.n.e.
-
-Itse hän kirjaimellisesti toteutteli tätä ohjelmaansa. Hän rakenteli
-historiallisia -- usein myöskin sangen epähistoriallisia -- näyttämöjä,
-joilla liikkui uljasryhtisiä, komeanimisiä sankareita ja sankarittaria,
-kullankulisevaa, hopeanhelisevää joukkoa, muodottoman rumien
-epäsikiöitten rinnalla; niissä esiintyy korkealentoista paatosta,
-suuria aatteita matalien, matelevien ajatuksien ohella, epäitsekästä
-uhrautuvaisuutta petomaisten pyrkimyksien kanssa taistellen, --
-kaikkialla vallitsee mitä jyrkin vastakohtaisuuden laki, muodollisesti
-surkastuneessa kääpiömäisessä ruumiissa saattaa asua hellä isänmieli ja
-päinvastoin uljaassa sankarissakin ilmetä pohjaltaan inhimillisesti
-heikko sielu. Keskiaikainen mystiikka verhoo kaiken, tikarit ja
-väkipuukot välähtelevät, myrkkyä tihkuu milloin miltäkin taholta,
-hämärä kattaa näyttämön, pimeyden töitä tehdään, salamat singahtelevat
-ja ukkonen jyrisee. Mutta kaikesta tuntee, että voimakas henki
-liikuttelee näitä henkilöitä, että koskaan tyhjentymätön mielikuvitus
-on luonut täyteläisiä, väkevästi tuntevia ihmisiä, oikeita
-renessanssihahmoja.
-
-Hugon teoksista lienevät suomalaiselle yleisölle tuttuja romaanit
-"Kurjat" (kaksi osaa) ja "Parisin Notre-Dame" sekä näytelmä "Lucretia
-Borgia". Nyt suomennettu "Kuolemaantuomitun viimeinen päivä"
-(alkuperäisen ensimäinen painos ilmestyi v. 1829) on kirjallisuuden
-ilmeisimmin tarkoitusperäisiä teoksia. Sen kärki on suunnattu etupäässä
-kaikkia tuomareita ja tuomitsevaa joukkoa kohtaan, se on ihmistuskaa
-tuntevan sydämen huuto kaikille inhimillisesti ajatteleville joukoille,
-se on kuvaus -- värikäs kuvaus -- sielullisista kärsimyksistä, joita
-kuolemaantuomittu saa tuta ennenkuin mestauskirves kiduttavan
-odotusajan jälkeen katkaisee hänen kaulansa. Se ei ole suoranainen
-romaani, siinä ei ole juonta, ei liioin dramaattista toimintaa; se on
-kosteitten vankilanmuurien sisällä elettyä elämää, jonka loppuna alati
-häämöttää aavemainen, kahden korkean patsaan välissä heilahteleva
-kolrniokirves.
-
-Kuolemahan on meidän jokaisen osamme, mutta että se saapuu tuolla
-tavalla, toisen käden kautta, lain säätämänä rangaistuksena,
-katkaisemaan kaikki mahdollisuudet totiseen parannukseen, yllätyksenä
-vielä sittenkin, vaikka kuuteen viikkoon ei ole mitään muuta
-ajatellutkaan kuin sitä, tulee typistämään ruumiin, jossa asuu voimakas
-elämänhalu, halu nähdä aurinkoa, nauttia kukista, hoivata pikku
-Marieta, -- siinä on yhteiskuntaelämän huutavin kierous. Minkä rikoksen
-kuolemaantuomittu lieneekin tehnyt -- se ei kuulu asiaan -- ei
-yhteiskunnan antama tuomio silti ole moraalisesti oikea teko. Tahdotaan
-muka siten poistaa yhteiskunnasta sille vaaralliset ainekset. Eivätkö
-vankilan vahvat muurit riitä? Yhteiskunta tahtoo kostaa ja rangaista.
-Kuka ihminen on oikeutettu riistämään toiselta ihmiseltä elämän?
-Edelleen: mestaus on muka varoittavana esimerkkinä muille. Milloinka on
-millään mestauksella ollut siveellisesti kohottava ja kasvattava tulos,
-ja miksikä teloitukset viime aikoina on yhä enemmän ja enemmän
-suoritettu salassa?
-
-Ja eikö ole ihmisarvoa alentavaa, että on ihmisiä, joiden
-elämäntehtävänä on lähettää toisia ihmisiä mestauslavalle, palkattuja
-virkamiehiä, jotka pitävät henkilökohtaisena kunnia-asianaan olla
-oikeussalissa järkähtämättöminä, veristä loppua vaativina tuomareina,
-vaikka muuten voivat olla helliä isiä, hyviä puolisoita? Entä tuomitut?
-Toiset on yhteiskunta itse johtanut rikoksen teille. He eivät ole
-saaneet tietoa oikeasta ja väärästä. Heidän erheensä on kohtalon, ei
-heidän. Rikoksentekijää tuomitessaan yhteiskunta iskee kuoliaaksi usein
-myöskin viattomia, mestatun lapsia, omaisia. Kuolemaantuomitun
-sieluntila? Siitähän yhteiskunta pitää huolen lähettämällä tuomitun luo
-sielunpaimenen, jonka palkattuna toimena on valmistaa tuomittua
-eroamaan elämästä ja vahvistaa häntä nousemaan pyövelin rattaille.
-Ovatko kaikki tuomitut samanlaisia, joihin kaikkiin tehoo sama, sadasti
-toistettu kehoituspuhe?
-
-Tällaisiin arkoihin, särkeviin kohtiin tahtoi Hugo teoksellaan iskeä,
-kuten hän alkutekstin toiseen painokseen v. 1832 kirjoittamassaan
-laajassa esipuheessa selittelee. Ja vaikka kuolemantuomio onkin
-useimmista sivistysmaista poistettu, elää sitä kannattava ajatus yhä,
-eikä se ole Suomenkaan rikoslaista kirjaimellisesti hävinnyt. Hugo
-antaa kuolemaantuomitun puhua. Hetki hetkeltä, päivä päivältä, viikko
-viikolta me saamme seurata niitä mielialoja, jotka ailahtelevat
-tuomitun ajatuksissa. Hän tietää mikä häntä odottaa, mutta eihän hän
-vielä voi kuolla, ei ainakaan sillä tavalla, ja toivottomimpinakin
-hetkinään hän yhä toivoo, toivoo armahdusta, vielä silloinkin kun hänet
-sidottuna viedään mestauslavan kupeelle. Ja vaikka monesti
-kyselemmekin, minkä rikoksen hän on tehnyt ja vaikka emme kyselyymme
-vastausta saakaan, -- kun kirjailija on tahtonut täten antaa
-esitykselleen yleispätevyyttä, -- silti me teoksen luettuamme yleensä
-ymmärtänemme, että kirjoittaja on oikeassa vaatimuksessaan: "Pois
-kuolemanrangaistus!" Tähän suuntaan ainakin on kehitys kulkenut, kuten
-sanottu, vaikkakin tämä teos ensin ilmestyessään nostatti mitä
-kiivaimpia vastaväitteitä ja vanhan järjestelmän puolelle on vieläkin
-jäänyt suuren kirjailijan oman kansan enemmistö.
-
-_Suomentaja_.
-
-
-
-
-1.
-
-
-Bicêtre.
-
-Kuolemaan tuomittu!
-
-Jo viisi viikkoa olen elänyt tuon ajatuksen parissa, alati yksinäni sen
-kera, alati tuntenut sen jäätävää läheisyyttä, alati sortumaisillani
-sen painon alle.
-
-Joskus, sillä minusta tuntuu kuin siitä olisi kulunut enemmän vuosia
-kuin viikkoja, olin ihminen sellainen kuin kuka tahansa muukin.
-Jokaisella päivällä, jokaisella tunnilla ja hetkellä oli oma
-ajatuksensa. Nuori ja rikas henkeni oli tulvillaan mielikuvia. Se
-huvittelihe sallimalla minun kieritellä niitä yhtä toisensa jälkeen,
-järjestyksettä ja loputtomasti kirjailemalla ehtymättömin arabeskein
-tätä karkeata ja vähäistä elämän ainesta. Ne olivat nuoria tyttöjä,
-häikäisevissä viitoissaan, voitettuja taisteluja, näyttämöjä elämää ja
-valoa tulvillaan, ja jälleen nuoria tyttöjä ja yöllisiä synkkiä
-kävelyjä kastanjain tuuheitten oksien alla. Mielikuvituksessani oli
-ainaista juhlaa. Saatoin ajatella mitä tahdoin, olin vapaa.
-
-Nyt olen vanki. Ruumiini on raudoin kytketty vankikoppiini, henkeni on
-yhden ainoan ajatuksen kahleissa. Hirveän, verta tihkuvan,
-leppymättömän ajatuksen. Minulla on vain yksi ajatus, yksi vakaumus,
-yksi kiinnekohta: kuolemaan tuomittu!
-
-Mitä puuhailenkin, se on aina mukana, tuo helvetillinen ajatus,
-painajaisena vierelläni, yksinään ja kateellisena, karkoittaen kaiken
-huvin, painaen minua hyisillä käsillään, kun tahdon kääntää päätäni tai
-sulkea silmäni. Se sukeltautuu kaikkiin niihin muotoihin, joihin
-henkeni tahtoo sitä paeta, se sekoittuu hirveänä kertona kaikkiin
-minulle lausuttuihin sanoihin, se takertuu mukanani koppini iljettäviin
-ristikkorautoihin; se vaivaa minua valveilla, vaanii minua
-kouristuksenomaisessa unessani, ja unikuvissani saa se mestauskirveen
-piirteet.
-
-Kavahdan unestani sen seurassa ja sanon itsekseni: -- Ah, se olikin
-vain unta! -- Ja kas, tuskin ovat raskaat silmäni auenneet selvästi
-näkemään tuon kirotun ajatuksen kirjoitettuna minua ympäröivään
-hirveään todellisuuteen, kostean ja hiostuttavan koppini liuskakiville,
-yölamppuni kalpeihin säteisiin, karkeakuteisiin palttinavaatteisiini,
-vartijasoturin synkkiin muotoihin, jonka kypärä välähtelee
-rautaristikon takaa, kun jo olen kuulevinani äänen kuiskaavan korvaani:
-kuolemaan tuomittu!
-
-
-
-
-2.
-
-
-Oli kaunis elokuun aamu.
-
-Kolmena päivänä minun juttuani käsiteltiin, kolmena päivänä nimeni ja
-rikokseni saivat katselijalauman aamuisin koolle kinastelemaan
-oikeussalin penkkisijoista, niinkuin korpit kiistelevät haaskan
-ympärillä, kolmena päivänä koko tuo tuomarien, todistajien,
-asianajajien, syyttäjien aavelauma kierteli ja kaarteli ympärilläni,
-milloin hullunkurisena, milloin verentuntuisena, mutta aina synkkänä ja
-kohtalokkaana. Kahtena ensimäisenä yönä en ollut voinut nukkua, sillä
-tuska ja kauhu olivat minut vallanneet; kolmantena ikävä ja väsymys
-olivat tuudittaneet minut uneen. Sydänyöllä olin jättänyt valamiehet
-neuvottelemaan. Minut oli raahattu vankikoppini oljille ja olin heti
-vaipunut sikeään uneen, unohduksen uneen. Ne olivat ensimäisiä
-levonhetkiä pitkästä aikaa.
-
-Syvä uneni oli yhä vielä sikeimmillään, kun minua tultiin herättämään.
-Tällä kerralla ei riittänyt vartijan raskas astunta, ei hänen
-raudoitettujen saappaittensa kolina, ei avainkimppunsa kalina, ei
-salpojen rasahtava ratina: hänen täytyi minut horroksista
-havahduttaakseen huutaa karkealla äänellä korvaani ja ravistaa kovalla
-kädellään minua olkapäistä: -- Nouskaahan toki! -- Avasin silmäni,
-nousin unenhoureissani istumaan. Samassa näin koppini ahtaasta ja
-korkeasta ikkunasta läpikäytävän päässä sen kaistaleen taivasta, jota
-minun oli suotu katsella, näin sen kellervän häivähdyksen, josta
-pimeään tottuneet silmät osaavat niin hyvin tuntea auringon. Rakastan
-aurinkoa.
-
--- Tulee kaunis ilma, -- sanoin vartijalle.
-
-Hetken hän seisoi vastaamatta, tietämättä oikein, kannattiko tässä
-ruveta haastelemaan; hieman väkinäisesti hän sitten murahti:
-
--- Voipa tulla.
-
-Olin liikahtamatta, henkeni oli vielä puolinukuksissa, suu hymyili;
-silmä tuijotti tuota suloista kultahohdetta, joka väikkyi lattialla.
-
--- Ulkona on kaunis päivä, -- toistin.
-
--- Niin on, -- vastasi mies minulle; -- teitä odotetaan.
-
-Nämä harvat sanat palauttivat minut äkkiä todellisuuteen niinkuin nuora
-katkaisee perhosen lennon. Näin äkkiä kuin kirkkaassa valaistuksessa
-synkän oikeussalin, tuomarien veripunaisiin viittoihin sonnustautuneen
-puoliympyrän, kolme riviä typertyneitä todistajia, lavitsani
-kummassakin päässä seisovat vartiosotilaat, mustien pukujen
-vilahtelevan, ja huoneen hämyssä joukon liikahtelevan, ja niiden
-kahdentoista lautamiehen, jotka olivat minun nukkuessani valvoneet,
-suuntaavan katseensa minuun.
-
-Nousin; hampaani kalisivat, käteni vapisivat, en tiennyt mistä ottaa
-vaatteet, jalkani pettivät. Ensi askeleella horjahtelin kuin liiaksi
-kuormitettu kantaja. Seurasin silti vartijaa.
-
-Molemmat poliisit odottelivat minua kopin ovella. Pantiin jälleen
-käsiraudat. Niissä oli pieni monimutkainen lukkolaite, joka
-huolellisesti suljettiin. Sallin sen tapahtua; sehän oli vain kone,
-joka yhdistettiin toiseen koneeseen.
-
-Kuljimme sisäpihan yli. Raikas aamutuuli virkisti minua. Kohotin pääni.
-Taivas oli sininen, ja auringon lämpimät säteet, pitkien savupiippujen
-katkaisemina, valahtivat suurina valolaikkoina korkeille muureille ja
-vankilan hämäriin kolkkiin. Oli todella kaunis päivä.
-
-Nousimme vastassa olevat portaat, sivuutimme erään käytävän, sitte
-toisen, sitte kolmannen; sitten aukeni matala ovi. Lämmin, sorinan
-täyttämä ilmavirta tuoksahti kasvoilleni; se oli oikeussalissa olevan
-joukon hengitystä. Astuin sisään.
-
-Ilmestyessäni saliin syntyi aseiden ja äänten hälinää; penkkejä
-siirreltiin kolisten. Väliaidakkeet natisivat, ja kulkiessani tuon
-avaran salin poikki kahden, sotilaiden reunaaman väkijoukkomuurin läpi
-minusta tuntui kuin olisin ollut keskus, johon kiinnitetyt säikeet
-saivat kaikki nuo ammottavat ja uteliaina kumartuneet kasvot
-liikehtimään.
-
-Samassa huomasin, että rautoja ei enää ollut käsissäni, mutta en voinut
-muistaa, milloin ja kuinka ne oli otettu pois.
-
-Nyt syntyi syvä hiljaisuus. Olin saapunut paikalleni. Joukon hälinän
-tauotessa tuli hiljaisuus myöskin minun ajatuksiini. Ymmärsin äkkiä
-selvästi sen, mitä tähän asti olin hämärästi aavistellut, -- että
-ratkaiseva hetki oli tullut ja että olin kuulemassa tuomiotani.
-
-Selittäköön ken voi, mutta tuo vastikään syntynyt ajatus ei minua
-kauhistuttanut. Ikkunat olivat auki, kaupungin ilma ja häly pääsivät
-esteettä ulkoa sisälle; sali oli valoisa kuin hääjuhlaa varten; iloiset
-auringonsäteet loivat sinne tänne kirkkaita ristikuvioita, milloin
-ehjiä lattialle, milloin mutkaisia pöydille, milloin säröisiä
-nurkkauksiin; ja ikkunoiden kiiltävistä lasipinnoista heijasti jokainen
-säde ison kultatomu-särmiön.
-
-Salin perällä istuvat tuomarit olivat tyytyväisen näköisiä, nähtävästi
-hyvillään siitä, että olivat voineet lopettaa istunnon näin pian,
-Puheenjohtajan piirteissä, joita ikkunaruudusta heijastuva säde
-lievästi valaisi, oli jotakin tyyntä ja hyvänsävyistä, ja muuan
-asessori pakinoi miltei hilpeänä, kaulustaan silloin tällöin oikoen,
-sievän, punahattuisen naisen kanssa, joka erikoisesta suosiosta oli
-saanut paikan hänen taakseen.
-
-Lautamiehet vain näyttivät kalpeilta ja masentuneilta, mutta se lienee
-johtunut väsymyksestä, sillä he olivat valvoneet koko yön. Jotkut
-haukottelivat. Ei mikään heidän piirteissään ilmaissut miehiä, jotka
-vastikään olivat päättäneet kuolemantuomion; ja näiden kunnon
-kansalaisten asenteista en voinut muuta päätellä kuin että he
-himoitsivat päästä nukkumaan.
-
-Minua vastapäätä oleva ikkuna oli selkoselällään. Kuulin kukkasmyyjien
-rantalaiturilla naureskelevan; ja ristipöydällä seisova pieni keltainen
-kasvi, aivan uiden auringon säteissä, leikki muurin halkeamassa
-sihajavan tuulen kanssa.
-
-Kuinka saattoi mikään synkkä ajatus pistää esiin tuollaisista
-suloisista aistimuksista? Hengittäessäni ilmaa ja aurinkoa minusta
-tuntui mahdottomalta ajatellakaan muuta kuin vapautta; toivo alkoi
-säteillä minussa niinkuin päivä ympärilläni; ja luottaen siis odotin
-tuomiotani niinkuin odotetaan vapahdusta ja elämää.
-
-Nyt ilmestyi asianajajani. Häntä juuri odotettiin. Hän oli vastikään
-syönyt aamiaisensa, huolellisesti ja hyvällä ruokahalulla. Asetuttuaan
-paikalleen hän kumartui puoleeni hymyillen.
-
--- Toivon hyvää, -- hän virkkoi minulle.
-
--- Niinkö? -- vastasin mieli kevyenä ja niinikään hymyillen.
-
--- Niin, -- hän jatkoi, -- en tunne vielä ratkaisua, mutta he eivät
-lienekään katsoneet tekoa ennakolta harkituksi, ja silloin pääsette
-pelkällä elinkautisella pakkotyöllä.
-
--- Mitä sanotte? -- vastasin kuohahtaen; -- sata kertaa mieluummin
-kuolema!
-
-Niin, kuolema! -- "Ja sitäpaitsi", jatkoin itsekseni jollekin
-sisäiselle äänelle, "mitä vaaraa minulle koituu näin sanoa? Onko
-koskaan kuolemantuomiota julistettu muulloin kuin sydänyöllä, soihtujen
-valossa, synkässä ja pimeässä salissa, sateisen kylmänä ja talvisena
-yönä? Mutta elokuulla, kello kahdeksalta aamulla, näin ihanana päivänä,
-tuollaisten hyväntahtoisten lautamiesten aikana, se on mahdotonta!" Ja
-silmäni siirtyivät jälleen katselemaan tuota auringossa kylpevää siroa
-keltaista kukkaa.
-
-Äkkiä kehoitti puheenjohtaja, joka oli odottanut vain asianajajaa,
-minua nousemaan. Vartiosto tarttui aseisiin, ja kuin sähköiskusta
-syöksähti yleisö samalla hetkellä seisaalleen. Muuan vähäpätöinen ja
-tyhjä olento, joka istui oikeusistuimen edessä olevan pöydän ääressä ja
-luullakseni oli oikeuden kirjuri, otti nyt puheenvuoron ja luki
-pöytäkirjan, jonka valamiehistö oli minun poissaollessani laatinut.
-Kylmä hiki valui pitkin ruumistani; nojasin seinää vasten, jotten
-kaatuisi.
-
--- Asianajaja, onko teillä mitään sanottavaa rangaistuksen laadusta? --
-kysyi puheenjohtaja.
-
-Minulla puolestani olisi ollut määrättömästi sanottavaa, mutta en
-saanut sanaakaan suustani. Kieleni oli tarttunut kitalakeen.
-
-Puolustajani nousi.
-
-Ymmärsin, että hän koetti lieventää valamiesten päätöstä ja asettaa
-siitä johtuvan rangaistuksen sijaan toista rankaisumuotoa, samaa, jota
-hän minulle oli sanonut toivovansa ja joka oli minua niin syvästi
-loukannut.
-
-Kiukkuni oli varmaankin varsin voimakas, sillä en saanut ilmoille niitä
-tuhansia tunteita, jotka ajatuksiani kuohuttivat. Tahdoin lujalla
-äänellä toistaa, mitä olin hänelle sanonut. "Sata kertaa mieluummin
-kuolema!" Mutta hengitys salpautui, ja minä kykenin vain rajusti
-tarttumaan hänen käsivarteensa ja kouristuneesti kiljahtamaan: -- Ei!
-
-Yleinen syyttäjä ahdisteli asianajajaa, ja minä kuuntelin häntä mykän
-tyytyväisenä. Sitten tuomarit poistuivat, sitten he palasivat, ja
-puheenjohtaja luki minulle tuomioni.
-
--- Kuolemaan tuomittu! -- sanoi joukko; ja minua poisvietäessä koko
-kansanjoukko syöksähti kintereilläni ulos, talon luhistumisessa
-syntyvän ryskeen lailla. Minä kuljin kummastuneena, mykkänä. Minussa
-oli puhjennut vallankumous. Kuolemantuomioon asti olin tuntenut
-hengittäväni, värähteleväni, eläväni samassa ympäristössä, missä
-muutkin ihmiset. Nyt olin selvästi huomaavinani maailman ja itseni
-välissä muurin. Ei mikään näyttänyt minusta enää samalta kuin ennen.
-Nuo isot valoisat ikkunat, kaunis aurinko, puhdas taivas, ihana kukka,
-kaikki olivat nyt valjuja ja kalpeita aivan kuin käärinliina. Noissa
-miehissä, noissa naisissa ja lapsissa, jotka tunkeilivat tielläni, olin
-näkevinäni haamujen piirteitä.
-
-Portaitten alipäässä minua odottivat mustuneet ja likaiset
-ristikkovaunut. Niihin noustessani katsahdin sattumoisin ympärilleni.
--- Kuolemaan tuomittu! -- huusivat ohikulkijat kiiruhtaen rattaitten
-ääreen. Siitä sumupilvestä, joka oli laskeutunut kaikkien ulkoseikkojen
-ja minun välilleni, eroitin kaksi nuorta tyttöä, jotka tarkkasivat
-minua ahnein katsein. -- "Kas niin", nuorempi heistä virkkoi käsiään
-taputtaen, "se tapahtuu kuuden viikon perästä!"
-
-
-
-
-3.
-
-
-Kuolemaantuomittu!
-
-No, miksipä ei? _Ihmiset_, muistan joskus lukeneeni eräästä kirjasta,
-jossa ei mitään muuta hyvää ollutkaan, _ihmiset ovat kaikki tuomitut
-kuolemaan eripitkien lykkäysten jälkeen_. Mitä erikoista siis on minun
-asemani?
-
-Kuinka monta pitkään elämään valmistunutta ihmistä onkaan kuollut siitä
-hetkestä lähtien, jolloin minulle tuomio lausuttiin! Kuinka moni
-sellainen, joka nuorena, vapaana, terveenä laski voivansa nähdä tuona
-määrättynä päivänä pääni putoavan Grève-torilla, onkaan ennättänyt
-ennen minua hautaan painua! Kuinka monet niistä, jotka nyt liikkuvat ja
-elävät raittiissa ulkoilmassa, kulkevat ja käyvät mielinmäärin,
-ehtinevätkään kuolla ennen minua!
-
-Ja onko elämällä minulle edes mitään kaivattavaa tarjottavana?
-Totisesti, vankikopin synkkä päivä ja musta leipä, annos laihaa lientä,
-joka ammennetaan vankien liemisaavista, -- minulle, joka
-kasvatukseltani olen hienostunut, minulle äyskitään, minua ovat
-kaikenkarvaiset vartijat, päällysmiehet rääkkäämässä, en saa nähdä
-ainoatakaan ihmistä, joka minua pitäisi puhuttelun arvoisena ja jolle
-minä uskoutuisin, alituisesti täytyy vapista sekä siitä mitä olen
-tehnyt että mitä minulle tehdään: kas siinä miltei kaikki ne hyvät
-osat, jotka pyöveli voi minulta riistää.
-
-Ah! ja sittenkin se on hirveätä!
-
-
-
-
-4.
-
-
-Mustat vaunut toivat minut tänne, tähän inhoittavaan Bicêtreen.
-
-Kaukaa katsellen on tässä rakennuksessa näkevinään jotakin
-majesteetillista. Se kohottaikse taivaanrannalta matalahkon kunnaan
-kiireeltä, ja etäälle se näyttää merkkejä vanhasta loistostaan,
-kuninkaallisen linnan ilmeitä. Mutta palatsia lähestyessänne huomaatte
-sen muuttuvan hökkeliksi. Ränstyneet päädyt loukkaavat silmää. Jotakin
-köyhtynyttä ja rapistunutta on näissä kuninkaallisissa julkisivuissa;
-luulisi pitaalin sen muureja jäytävän. Ei ruutuja, ei laseja
-ikkunoissa; mutta kyllä tukevat rautaristikot, joiden takaa siellä
-täällä häämöttää jonkun kaleerivangin tai mielipuolen riutunut muoto.
-
-Sellaiselta näyttää elämä läheltä.
-
-
-
-
-5.
-
-
-Tuskin olin paikalle saapunut, kun rautakourat jo ottivat minut
-huostaansa. Entisiä monin verroin tarkemmat varokeinot; ei enää veistä
-eikä haarukkaa aterioidessani; _pakkopaita_, jonkinlainen
-purjekankainen säkki, sitoi käteni; oltiin vastuussa hengestäni.
-Saatoin vielä vedota ylimpään oikeuteen. Tähän rasittavaan ratkaisuun
-voi mennä kuusi tai seitsemän viikkoa, ja oli tärkeätä pitää minut
-sillaikaa terveenä ja ehjänä Grève-toria varten.
-
-Ensimäisinä päivinä minua kohdeltiin niin lempeästi, että se vallan
-kauhistutti. Vanginvartijan kohteliaisuudet tuovat mieleen
-mestauslavan. Onneksi tottumus parin päivän perästä voitti; minut
-työnnettiin toisten vankien joukkoon, yhteiseen eläimelliseen
-maailmaan, eikä ollut enää niitä huomaavaisuuden tottumattomia
-merkkejä, jotka saivat pyövelin alati väikkymään silmieni edessä.
-Eikä se ollut ainoa helpoitus. Nuoruuteni, alistuvaisuuteni,
-vankilansaarnaajan huolenpito ja ennen kaikkea ne muutamat vartijalle
-lausumani latinalaiset sanat, joita hän ei ymmärtänyt, soivat minulle
-viikottaisen kävelyhetken toisten pidätettyjen kanssa ja saivat
-häviämään pakkopaidan, johon olin ollut halpautua. Monien epäilyksien
-jälkeen minulle tuotiin myöskin mustetta, paperia, kyniä ja yölamppu.
-
-Sunnuntaisin messun jälkeen minut päästetään välitunniksi vankilan
-pihamaalle. Siellä minä pakisen toisten vankien kanssa: se maksaa
-vaivan. Ne kurjat ovat hyvänsävyistä väkeä. He kertovat minulle
-_vaiheensa_, ne ovat peloittavia juttuja, mutta tiedän, että he
-kerskuvat. He opettavat minua puhumaan omaa murrettaan, _huiskimaan
-renskaa_, kuten he sanovat. Se on murretta, joka on ympätty
-yleiskieleen, jonkinlainen kamala kasvannainen, pahka. Joskus siinä on
-merkillistä tarmoa, hirvittävää värikkyyttä: _on höystettä saralla_
-(verta tiellä), _naida leski_ (riippua hirsipuussa), hirttonuora on
-ikäänkuin jokaisen hirtetyn leski. Varkaan päällä on kaksi nimeä:
-_yliopisto_, silloin kun se miettii, hautoo, suunnittelee rikosta,
-_hakotukki_, kun pyöveli sen katkaisee, Toisinaan oikeata
-viisunsepittäjän henkeä: _pajukasimiri_ (lumppuäijän keruukori),
-_valemaakari_ (kieli) ja niin edespäin joka hetki outoja,
-salakähmäisiä, rumia, sorahtelevia sanoja, mistä lienevät tulleetkin:
-_kirves Kalle_ (pyöveli), _ratti_ (kuolema), _herjalavo_ (mestauslava).
-Puhuttiin ojakonnista ja hämähäkeistä. Kun sitä kieltä kuuli
-puhuttavan, oli kuin koskettaisi jotakin likaista ja tomuttunutta
-esinettä, kuin jotakin ryysyläjää pudisteltaisiin kuulijan edessä.
-
-Nämä ihmiset ainakin säälivät minua, ne ovatkin ainoat. Vartijat,
-ovenkaitsijat, avaintenhoitajat -- en tahdo niitä heiltä -- haastelevat
-ja nauravat, puhuvat minusta, minulle, kuin jostakin asiasta.
-
-
-
-
-6.
-
-
-Olen tuuminut itsekseni:
-
--- Koska minä voin kirjoittaa, miksen sitä tee? Mutta mitä kirjoittaa?
-Vangittuna neljän alastoman ja kylmän kiviseinän sisään, tuntematta
-itseäni liikkeissäni vapaaksi, saamatta katseelleni näköalaa, ainoana,
-päivittäin koneellisesti toistuvana vaihteluna seurata sen neliömäisen
-valohäivän hidasta kulkua, jonka oveni kurkistusaukko heittää
-vastapäätä olevalle synkälle seinälle, ja kuten vastikään sanoin, aina
-yksin yhden ainoan ajatuksen, rikoksen ja rangaistuksen, murhan ja
-kuoleman ajatuksen toverina! onko minulla siis mitään sanottavaa,
-minulla, jolla ei enää ole mitään tehtävää tässä maailmassa? Ja
-löydänkö näivettyneistä ja tyhjistä aivoistani mitään sellaista, joka
-maksaa vaivan kirjoittaa paperille?
-
-Miksikä ei? Vaikkapa kaikki ympärilläni onkin yksitoikkoista,
-väritöntä, eikö minussa itsessäni riehu myrsky, taistelu, tragedia?
-Eikö se päähänpisto, joka minut on vallannut, eikö se joka tunti,
-joka hetki esiinny minulle uudessa muodossa, yhä vain entistä
-inhoittavampana, entistä verisempänä, mitä lähemmä loppu saapuu? Miksen
-yrittäisi itse itselleni kuvailla kaikkea sitä väkivaltaista ja
-tuntematonta, jota hyljätyssä asemassani olen saanut kokea? Aineisto
-ainakin on runsas; ja niin lyhyt kuin elämäni lieneekin, on niissä
-tuskissa, kauhuissa ja kidutuksissa, jotka sen täyttävät nykyhetkestä
-viimeiseen, kyllin ainesta kynän kulua ja musteen kuivua. --
-Sitäpaitsi, ainoa keino näitä tuskia vähimmin tuntea on niitä
-tarkastella, ja niiden kuvailu tuottaa minulle vaihtelua.
-
-Ja ehkäpä kirjoitukseni ei ole aivan hyödytönkään. Eiköhän kertomus
-tunti tunnilta, hetki hetkeltä, kidutus kidutukselta kokemistani
-kärsimyksistä, -- jos minulla näet on voimaa viedä sitä siihen hetkeen
-saakka, jolloin _ruumiillisesti_ olen kykenemätön sitä jatkamaan, --
-eiköhän tämä pakosta kyllä keskeneräinen, mutta silti mahdollisimman
-täydellinen kertomus mielialoistani, eiköhän se itsessään sisällä
-suurta ja syvää opetusta? Eikö tässä kuolemaa tekevän ajatuksen
-synnyttämässä asiakirjassa, tässä yhä lisääntyvien tuskien
-kehityskulussa, tässä kuolemaantuomitun henkisen ruumiinavauksen
-todistuskappaleessa, eikö siinä ole useitakin opetuksia niille, jotka
-tuomitsevat kuolemaan? Ehkä sen lukeminen saa heidät vähemmän kevyin
-käsin asiaan tarttumaan, kun jälleen on kysymyksessä heittää ajatteleva
-pää, ihmispää, siihen, mitä he sanovat oikeuden vaakakupiksi? Ehkeivät
-nuo kurjat ole koskaan miettineet sitä hidasta kidutuksien sarjaa, joka
-sisältyy kuolemantuomion rivakkaan päätökseen? Ovatko he koskaan edes
-pysähtyneet siihen kärkevään ajatukseen, että heidän mestauttamassaan
-ihmisessä on henki; henki, joka on luottanut elämään, henki, joka ei
-millään lailla ole sopeutunut kuolemaan? Eivät. He näkevät tässä
-kaikessa vain kolmiomaisen kirveen kohtisuoran välähdyksen ja
-varmaankin ajattelevat, ettei kuolemaantuomitulla ole mitään ennen eikä
-jälkeen.
-
-Nämä lehdet avaavat heidän silmänsä. Jonakuna päivänä julkaistuina ne
-saavat heidän henkensä muutamiksi hetkiksi pysähtymään ymmärtämään
-näitä hengen kärsimyksiä, jollaisia he eivät luule olevankaan, He ovat
-voitonriemuisia voidessaan surmata, tuottamatta miltei minkäänlaista
-ruumiillista tuskaa. Kas! siitäkö vain olisi kysymys! Mitä onkaan
-ruumiin kipu siveellisen kivun rinnalla! Kauhistuen vielä
-säälitettäneen: sellaisiako ovatkin lait! Koittaa päivä, ja ehkäpä nämä
-muistelmat, erään kurjan ihmisen viimeiset tunnustukset silloin ovat
-joksikin avuksi...
-
-Ellei kuolemani jälkeen tuuli pääse näillä paperinpalasilla pihamaalla
-leikkimään ja niitä rapakkoon kastelemaan, tai elleivät ne joudu
-sateeseen likoamaan, vanginvartijan särkyneen ikkunan ristikkoon
-liimattuina.
-
-
-
-
-7.
-
-
-Että se, mitä kirjoitin, voi tuoda hyötyä toisille, -- että tämä
-pysähdyttäisi tuomarin, joka on valmis tuomitsemaan, -- että tämä
-pelastaisi onnettomia viattomia tai rikollisia siitä sieluntuskasta,
-johon minut on tuomittu, miksi sitä soisin? mitä varten? mitä sillä on
-väliä? Kun minun kaulani on katkaistu, mitä minua silloin enää
-liikuttaa, jos toisiltakin pää leikataan? Olenko siis todellakin voinut
-ajatella tällaisia hullutuksia? Syöstä kumoon mestauslava noustuani
-ensin sille! kysynpä, mitä minä siitä kostun.
-
-Mitä! Aurinko, kevät, kukkien kattamat kentät, aamuin heräävät linnut,
-pilvet, puut, luonto, vapaus, elämä, ne eivät ole enää minua varten!
-
-Ah! Minuthan pitäisikin pelastaa! -- Onko aivan varmaa, ettei se käy
-päinsä,-- että huomenna täytyy kuolla, ehkä jo tänään, onko niin? Oi,
-Jumala! hirveä ajatus on päänsä murskaaminen kopin seinään!
-
-
-
-
-8.
-
-
-Laskekaamme, kuinka paljon on vielä aikaa:
-
-Kolme päivää oli aikaa valittaa päätöksestä ylimpään oikeusistuimeen.
-
-Viikon sitten asiakirjat makaavat unohdettuina rikosasiain
-tuomioistuimen oikeussalissa, minkä jälkeen _paperit_, kuten he
-sanovat, lähetetään ministerille.
-
-Kaksi viikkoa ne viruvat ministerin huostassa, joka ei edes tiedä, että
-sellaisia on olemassakaan ja joka silti on velvollinen tutkittuaan
-siirtämään ne ylimpään oikeuteen.
-
-Siellä suoritetaan luokittelu, numerointi, kirjoihin merkintä, sillä
-mestauslavalla on tungosta ja jokaisella pitää olla oma vuoronsa.
-
-Kaksi viikkoa huolehtia siitä, ettei teille anneta armahdusta.
-
-Vihdoinkin oikeus kokoontuu, säännöllisesti jonakin torstaina,
-käsittelee tukussa kaksikymmentä anomusta ja lähettää kaikki
-ministerille, joka lähettää yleiselle syyttäjälle, joka lähettää
-pyövelille. Kolme päivää.
-
-Neljännen päivän aamulla sanoo v.t. yleinen syyttäjä kaulanauhaa
-solmitessaan: "Kyllä tämä juttu jo pitää lopettaa". -- Ja ellei tällä
-sijaisella ole aamiaiskutsuja jonkun ystävän luo estämässä,
-suunnitellaan teloitusjärjestys, sepitetään paperille, kirjoitetaan
-puhtaaksi, toimitetaan asianomaisen käsiin, ja seuraavana päivänä aamun
-sarastaessa kuulee Grève-torilla hirsikehystä naulattavan ja
-kadunkulmissa käheä-äänisten huutajien täysin voimin hoilaavan.
-
-Kaikkiaan kuusi viikkoa. Pikku tyttö oli oikeassa.
-
-Mutta, ainakin viisi viikkoa, ehkä kuusikin -- en uskalla laskea --
-olen jo ollut tässä Bicêtren kopissa, ja minusta tuntuu, että kolme
-päivää sitten oli torstai.
-
-Olen juuri laatinut jälkisäädökseni.
-
-Miksi? Minuthan on tuomittu suorittamaan kulungit, ja kaikkenikaan
-tuskin riittää siihen. Teloitus käy kalliiksi.
-
-Jätän silti jälkeeni äidin, jätän vaimon, jätän lapsen.
-
-Pienen kolmivuotiaan tytön, lempeän, ruusuisen, hennon, suurine mustine
-silmineen ja tuuheine ruskeine hiuksineen.
-
-Hän oli kahden vuoden ja yhden kuukauden ikäinen, kun hänet viimeisen
-kerran näin.
-
-Kuolemani jälkeen on siis kolme naista, ilman poikaa, ilman miestä,
-ilman isää; kolme erilaatuista orpoa; kolme lain tekemää leskeä.
-
-Myönnän, että minä ansaitsen rangaistuksen. Mitä ovat nuo viattomat
-tehneet? Eivät mitään; silti heiltä riistetään kunnia, silti heidät
-syöstään tuhoon. Se on oikeutta.
-
-Vanha äiti-parkani ei minua huolestuta. Hän on kuudenkymmenen neljän
-vuoden ikäinen, hän kuolee iskusta. Tai jos hän elääkin jonkun päivän
-kuolemani jälkeen, hänellä on kuitenkin viimeiseen hetkeensä saakka
-hieman lämmintä tuhkaa hiilloksessaan eikä hän sano mitään.
-
-Vaimonikaan ei enää huolestuta minua. Hän on jo nyt sairas ja
-hengenheikko. Hän kuolee myöskin.
-
-Ellei hän tule hulluksi. Sanotaan, että sellainen elää kauan; hänen
-henkensä ei ainakaan silloin tunne tuskia. Hän nukkuu, on kuin kuollut.
-
-Mutta tyttäreni, lapseni, pikku Marie rukkani, joka nauraa, joka
-leikkii, joka tälläkin hetkellä laulaa eikä ajattele mitään, hän
-tuottaa minulle tuskia!
-
-
-
-
-10.
-
-
-Kas tämännäköinen on vankikoppini:
-
-Kahdeksan jalkaa joka suunnalle. Neljä laastimatonta kiviseinää, jotka
-laskeutuvat kohtisuorina ulkokäytävää askelta korkeammalla olevaan
-liuskakivi-permantoon.
-
-Oikealla ovesta tultaessa on jonkinlainen syvennys, vuodekomeron
-irvikuva. Sinne heitetään olkikupo, ja sillä vanki saa luvan levätä ja
-nukkua palttina-alusillaan ja hamppuliiveissään, talvet kesät.
-
-Pääni päällä kaartuu taivaan tavoin _holvikatto_ -- sitä sanaa siitä
-käytetään -- josta paksuja hämähäkinseittejä riippuu kuin ryysyjä.
-
-Muuten ei ikkunoita, ei henkireikää. Ovi, jossa rauta peittää puun.
-
-Erehdyn; oven ylälaidan keskessä on yhdeksän neliötuuman suuruinen
-aukko, joka on varustettu rautaristikolla ja jonka vartija voi yöksi
-sulkea.
-
-Oven ulkopuolella on melkoisen pitkä käytävä, jota valaisevat ja
-tuulettavat seinien ylälaidassa olevat henkireiät, ja jonka nyt
-muuratut huonelokerot jakavat moneen osaan; matalat kaariovet
-yhdistävät nämä toisiinsa. Nämä lokerot ovat jonkinlaisina
-eteishuoneina vankikoppiin, sellaiseen kuin minunkin on. Näihin
-koppeihin pannaan vankilan johtajan määräyksestä pakkotyövangit, jos
-ovat järjestystä vastaan rikkoneet. Kolme ensimäistä koppia eteisinensä
-on varattu kuolemaantuomituille, koska ne yleistä osastoa likinnä ovat
-mukavimpia vanginvartijalle pitää silmällä.
-
-Nämä kopit ovat viimeinen jäännös siitä Bicêtren vanhasta linnasta,
-jonka viidennellätoista vuosisadalla rakensi Winchesterin kardinaali,
-sama mies, joka poltatti Jeanne d'Arcin, Kuulin niin kerrottavan niille
-_uteliaille_, jotka joku päivä sitten tulivat minua koppiini katsomaan
-ja jotka kaukaa tuijottivat minuun kuin eläinnäyttelyn petoon. Vartija
-sai sata souta.
-
-Unohdin mainita, että öin päivin seisoo koppini oven ulkopuolella
-vartija, ja milloin tahansa katsahdankin tuohon aukkoneliöön, kohtaan
-sen takaa avoimen, tarkan silmäparin.
-
-Ja silti vakuutetaan, että tässä kivikomerossa on ilmaa ja päivää.
-
-
-
-
-11.
-
-
-Koska päivä ei vielä näy, mitä tehdä yöllä? Löysin ajatuksen. Nousin ja
-annoin lamppuni valon liikkua pitkin koppini seiniä. Ne olivat täynnä
-kirjoituksia, piirroksia, hullunkurisia kuvioita, toisiinsa
-kietoutuneita ja sekautuneita nimiä. Jokainen kuolemaantuomittu näyttää
-tahtoneen painaa merkkinsä edes tänne. On käytetty lyijykynää,
-punaliitua, hiiltä; siinä on mustaa, valkoista, harmaata, usein syvälle
-seinään uurrettua kirjoitusta, siellä täällä ruosteenkarvaistakin, joka
-tietää käytetyn verta musteena. Jos olisin ollut vapaa, olisin
-varmaankin innostunut tuohon outoon kirjaan, joka lehti lehdeltä
-avautui silmieni eteen koppini jokaisesta seinäkivestä. Olisin
-mielelläni sommitellut ehjän kokonaisuuden noista liuskakiville
-painetuista ajatussiruista; olisin löytänyt jokaisen nimen alta
-ihmisen; olisin luonut henkeä ja elämää noihin katkenneihin
-muistomerkkeihin, noihin paloiteltuihin lauseisiin, noihin silvottuihin
-sanoihin, jotka olivat kuin päättömiä ruumiita kuten nyt
-kirjoittajansakin.
-
-Pielukseni yläpuolella on seinällä kaksi liekehtivää, nuolen lävistämää
-sydäntä ja niiden alla: _Elinaikainen rakkaus_. Sillä onnettomalla ei
-ollut pitkäaikaista sitoumusta.
-
-Sivulla on eräänlainen kolmikolkka-hattu, sen alla tökerösti piirretty
-miehen kuva ja alla sanat: _Eläköön keisari! 1824_.
-
-Taaskin liekehtiviä sydämiä seuraavin, vankilanomaisin muistosanoin:
-_Rakastan ja jumaloin Mathieu Danvinia. JACQUES_. [Miehennimiä
-molemmat. Suom.]
-
-Vastapäisellä seinällä on nimi _Papavoine_. Alkukirjain on arabeskein
-kuvioitu ja huolellisesti somisteltu.
-
-Siivoton kuplettilaulu.
-
-Seinäkiveen syvään uurrettu vapauden hattu ja alla sanat: _Bories. --
-Tasavalta_. Kirjoittaja oli muuan la Rochellen neljästä aliupseerista.
-Nuorukais-parka! Kuinka surettavia heidän niinsanotut poliittiset
-tarpeensa ovatkaan! aatteen, unelman, käsitteen tähden se hirveä
-todellisuus, jota sanotaan giljotiiniksi! Ja minä kun valittelen, minä
-kurja, joka olen tehnyt oikean rikoksen, joka olen vuodattanut verta!
-
-En jatkanut pitemmälle tutkimustani. -- Näin nurkassa vaaleana
-häämöttävän inhoittavan kuvan, mestauslavan, jota tällä hetkellä
-pystytetään ehkä minua varten... Lamppu oli pudota käsistäni.
-
-
-
-
-12.
-
-
-Palasin äkkiä istumaan olkikuvolleni pää polvien varassa. Sitten
-lapsellinen kauhuni häipyi, ja outo uteliaisuus sai minut jälleen
-jatkamaan seinätutkimuksiani.
-
-Papavoinen nimen vierestä repäisin nurkkauksesta suunnattoman suuren
-hämähäkinverkon, joka oli paksun tomukerroksen peitossa. Tämän seitin
-alla oli neljä tai viisi selvään luettavaa nimeä, toisista oli jäljellä
-vain läikkä seinällä. -- _DAUTUN 1815. -- POULAIN 1818. -- JEAN MARTIN
-1821. -- CASTAING 1823_. Luin nämä nimet, ja kolkot muistot palautuivat
-mieleeni: Dautun, se mies, joka paloitteli veljensä neljään osaan ja
-yöllä tuli Pariisiin ja viskasi pään erääseen suihkualtaaseen ja
-ruumiin likaviemäriin; Poulain, joka murhasi vaimonsa; Jean Martin,
-joka pistoolilla ampui isänsä samalla hetkellä, jolloin vanhus availi
-ikkunaa; Castaing, lääkäri, joka myrkytti ystävänsä ja häntä
-hoitaessaan viimeisen sairauden aikana, jonka hän itse oli aiheuttanut,
-antoi hänelle lääkkeen asemasta myrkkyä; ja kaikkien näiden rinnalla
-Papavoine, hirveä hullu, joka tappoi lapsensa, iskien heitä kirveellä
-päähän.
-
-"Kas nuo", ajattelin itsekseni kuumeen värähdyksen liikkuessa pitkin
-ruumistani, "nuo ovat ennen minua olleet tämän kopin asukkaita. Täällä
-siis, samalla lattialla, jolla minä nyt seison, he ovat hautoneet
-viimeisiä ajatuksiaan, nuo murhan ja veren ihmiset; näiden seinien
-vaiheilla, tässä ahtaassa kammiossa heidän viimeiset askeleensa ovat
-kajahdelleet kuten villipetojen astunta. He ovat seuranneet toisiaan
-lyhyin väliajoin. Näyttää siltä, ettei tämä koppi ole koskaan tyhjä.
-Heidän sijansa on vielä lämmin, ja minulle he ovat sen jättäneet. Minä
-menen vuorollani liittymään heihin Clamartin hautuumaassa, jossa ruoho
-rehoittaa niin hyvin!"
-
-En ole uneksija enkä taikauskoinen. Varmaankin tällaiset ajatukset
-saivat minuun äkillisen kuumeen; mutta näin kuvitellessani minusta
-tuntui äkkiä, että nuo julmat nimet olivatkin tulikirjaimin seinään
-painetut; yhä nopeampi ja nopeampi kilke kaikui korvissani; punainen
-harso laskeutui silmiini; ja sitten olin näkevinäni kopin olevan täynnä
-ihmisiä, eriskummaisia ihmisiä, jotka pitelivät päätänsä vasemmassa
-kädessään, kannattaen sitä suusta, sillä tukkaa ei päässä ollut. Kaikki
-puistivat minulle nyrkkiään, paitsi isänmurhaaja.
-
-Suljin kauhistuneena silmäni; silloin näin kaiken entistä selvemmin.
-
-Unta, haavekuvaa vai tottako tuo kaikki oli, mutta hulluksi olisin
-tullut, ellei uusi äkillinen vaikutelma olisi herättänyt minua
-valveille. Olin jo kaatua pitkälleni permannolle, mutta silloin tunsin
-paljaalla jalallani kylmän vatsan ja karvaisten jalkojen kosketuksen;
-se oli hämähäkki, jonka rauhaa olin häirinnyt ja joka nyt pakeni.
-
-Se minut sai hereille. -- Oi noita hirveitä haamuja! -- Ei, savua se
-oli, tyhjien ja nytkähtelevien aivojeni mielikuvia. Macbethin
-harhanäky! Kuolleet ovat kuolleita, varsinkin nuo. Ne ovat hautaan
-hyvin lukitut. Se ei ole sellainen vankila, josta pääsee pois. Miksi
-siis pelkään?
-
-Haudan ovi ei aukene sisältäpäin.
-
-
-
-
-13.
-
-
-Viime päivinä olen nähnyt jotakin karmivaa.
-
-Päivä sarasti, ja koko vankila oli yhtenä hälinänä. Raskaita ovia
-avattiin ja sulettiin, salpoja ja rautalukkoja väännettiin, vartijain
-vyössä riippuvat avainkimput kalisivat, ylös ja alas kiiruhtavat
-askeleet panivat portaat vavahtelemaan, pitkien käytävien kummastakin
-päästä kuului kyselyjä ja vastauksia. Naapurini, rangaistusvangit,
-olivat tavallista iloisempia. Koko Bicêtre tuntui nauravan, laulavan,
-juoksevan, tanssivan.
-
-Minä vain kuuntelin ihmeissäni.
-
-Vartija meni oven ohitse.
-
-Kutsuin häntä ja kysyin, oliko vankilassa jokin juhla.
-
--- Juhla, tavallaan! -- vastasi hän minulle. -- Tänään pannaan
-rautoihin ne vangit, joiden huomenna pitää lähteä Touloniin. Tahdotteko
-nähdä, ehkä se teitä huvittaa?
-
-Yksinäiselle koppiin teljetylle on todella nautinto katsella näytelmää,
-vihattavaakin. Hyväksyin hupia sisältävän tarjouksen.
-
-Vartija ryhtyi tavanomaisiin varokeinoihin ollakseen varma minusta;
-sitten hän vei minut pieneen tyhjään ja aivan kalustamattomaan koppiin,
-jossa oli ristikko-ikkuna, mutta oikea ikkuna rinnan tasalla, ikkuna,
-jonka lävitse näki oikean taivaan.
-
--- Kas niin, -- vartija virkkoi, -- täältä te näette ja kuulette.
-Olette aitiossanne yksin kuin kuningas.
-
-Sitten hän poistui ja sulki minut salpojen ja lukkujen taakse,
-
-Ikkuna avautui melkoisen avaraan neliömäiseen pihaan, jota kaikilta
-sivuilta muurin lailla ympäröi valtava kuusikerroksinen rakennus. Ei
-mikään ole ränstyneempää, alastomampaa, kurjempaa silmän katsella, kuin
-tämä monilukuisten ristikko-ikkunoiden puhkoma nelinkertainen
-julkisivu. Ikkunoihin alimmasta kerroksesta ylimpään oli painautuneina
-laihoja ja kalpeita kasvoja, kasaantuneina toistensa yli kuin muurin
-kivet ja kuin rautaristikkojen kehystäminä. Ne olivat vankeja, jotka
-tällä kerralla näytelmän katselijoina odottivat vain vuoroaan päästä
-itse näyttelemään. Ne olivat kuin rauhattomia sieluja, jotka seisovat
-helvettiin vievällä kiirastuliaukolla.
-
-Kaikki tuijottivat yhä vieläkin autioon pihaan. He odottivat. Näiden
-riutuneiden ja kolkkojen piirteiden joukosta välähti joku terävä ja
-eloisa katse kuin tulenkieleke.
-
-Pihaa ympäröivä neliömäinen vankilarakennus ei loppunut tähän. Yksi sen
-neljästä kyljestä (se joka on itäänpäin) on keskeltä puhkaistu ja
-yhdistetty naapurin sivuun pelkällä rautaristikko-portilla. Tämä portti
-aukee toiseen, edellistä pienempään pihaan, joka kuten sekin on muurien
-ja mustuneiden talonpäätyjen ympäröimä.
-
-Kaikki pääpihan kivirakennukset on rakennettu kiinni ulkomuuriin. Sen
-keskeltä kohoaa yksinäinen taivutettu rautapylväs lyhtyä varten.
-
-Päivälliskello soi. Suuri, seinänsyvennykseen kätketty ajoportti
-avautui rytisten. Jonkinlaisten kuihtuneiden ja häpeävien,
-sinipukuisten, punapolettisten ja keltaisiin miekanhankkiluksiin
-vyötettyjen sotilaiden saattamina vyöryivät pihaan raskaat rattaat
-raudan helistessä. Siinä olivat kaleeriorjien kahleet.
-
-Samassa tuokiossa -- ikäänkuin tämä hälinä olisi herättänyt vankilan
-eloon -- räjähtivät tähän asti vaienneet ja liikkumattomat
-ikkunastakatselijat ilonhuutoihin, laulujen ja uhkausten ja sadatusten
-tulvaan, ja niihin sekaantunut naurunrähäkkä oli särkeä korvat. Olisi
-luullut näkevänsä pahojenhenkien naamarit. Jokaisen kasvoja vääristi
-irvistys, kaikki nyrkit työntyivät ristikkojen väliköistä ulos, kaikki
-ulvoivat, silmät tuiskivat tulta, ja minä olin aivan ällistynyt
-nähdessäni sellaista hehkua tuossa tuhkassa.
-
-Poliisit, joiden joukossa eroitti siisteistä vaatteista ja kauhun
-eleistä jonkun Pariisista saapuneen uteliaan, ryhtyivät sillä välin
-rauhallisesti työhönsä. Yksi heistä nousi rattaille ja heitteli
-tovereilleen kahleet, matkakytkyimet, kasoittain hamppuhousuja. Sitten
-he hajaantuivat kukin omaan työhönsä. Toiset menivät erääseen
-nurkkaukseen selvittelemään niitä pitkiä kahleita, joita he omalla
-murteellaan sanoivat _ohjaksiksi_; toiset levittivät pihakiville
-_silkkikankaat_, paidat ja kaatiot; älykkäämmät taasen tutkivat
-päällikkönsä, -- tanakan vanhuksen -- heitä silmällä pitäessä
-yksitellen kaularautoja, joiden kestävyyttä he koettelivat päästäen ne
-välkkymään pihan kiville. Tämä työ suoritettiin vankien naljaillen
-kirkuessa; heidän äänensä yli raikuivat niiden pakkovankien möyryävät
-naurunhohotukset, joita varten nämä valmistukset tehtiin ja joiden
-nähtiin vetäytyneen pikkupihaan aukeavan vanhan vankilan
-ristikkoikkunoiden taakse.
-
-Näiden alkuvalmistuksien jälkeen antoi muuan kultakaluunainen herra,
-jota puhuteltiin _herra tarkastajaksi_, määräyksen vankilan
-_johtajalle_; ja seuraavassa hetkessä miltei yhtaikaa aukeni pari kolme
-matalaa porttia, ja kuin vihurin puuskasta täyttyi piha alastomista,
-inhoittavista, ryysyisistä miehistä. Kaleerivankeja.
-
-Heidän ilmestyessään kaikui ilo ikkunoilla kaksinkertaisena. Muutamia
-heistä, kuritushuoneen suuria nimiä, tervehdittiin hurraahuudoin ja
-taputuksin, jonka kunnianosoituksen he ottivat alentuvan ylpeästi
-vastaan. Useimmilla oli päässä lakintapainen, jonka he omin käsin
-olivat punoneet koppinsa oljista, oudonnäköinen, jotta kaupungeissa
-hattu kääntäisi huomion päähän. Sellaisille riemuittiin kaikkein
-voimakkaimmin. Muuan varsinkin kiihoitti ihastushuutoihin:
-seitsentoista-vuotias nuorukainen, jolla oli nuoren tytön piirteet. Hän
-tuli kopista, jossa oli ollut varmassa tallessa kahdeksan päivää;
-vuodeoljista hän oli tehnyt puvun, joka peitti hänet päästä jalkoihin,
-ja pihalle tullessaan hän teki ilmavoltteja notkeana kuin käärme. Se
-oli varkaudesta tuomittu kiertävä ilveilijä. Ilman täyttivät raivoisat
-kättentaputukset ja riemuhuudot. Kaleerivangit vastasivat siihen, ja
-oli todella jotakin kammottavaa näissä valmiiden pakkovankien ja
-pakkovanki-tulokkaiden keskinäisissä ilonilmaisuissa. Kelpasi
-yhteiskunnan olla siellä mukana; sitä edustivat vartijat ja
-kauhistuneet uteliaat. Rikos ilkkui sitä vasten kasvoja, ja kauheata
-rangaistusta vietettiin perhejuhlana.
-
-Sitä mukaa kuin heitä saapui, heidät työnnettiin kahden vartija-joukon
-muodostamaa kujaa pitkin pikkupihaan, jossa heitä odotti
-lääkärintarkastus. Täällä koettivat kaikki viimeiseen asti päästä
-vapautumaan matkasta, teeskennellen mikä mitäkin sairautta, -- kellä
-oli silmät kipeät, keltä jalka nyrjähtänyt, käsi taittunut. Mutta
-miltei aina heidät havaittiin kyllin hyviksi kaleerityöhön; ja silloin
-jokainen alistui huolettomana, hetkessä unohtaen esittämänsä
-vaivaisuuden.
-
-Pikkupihan ristikkoportti avautui jälleen. Muuan vartija toimitti
-aakkosellisen nimihuudon; ja yksitellen he nyt astuivat esiin ja
-jokainen pakkovanki asettui riviin suuren pihan nurkkaukseen toverin
-viereen, jonka hänen nimensä alkukirjaimet hänelle sattumoisin olivat
-suoneet. Täten jokainen huomaa joutuneensa omaan maailmaansa,
-jokaisella on omat kahleensa jonkun tuntemattoman rinnalla; ja jos
-jollakulla vangilla sattumalta on ystävä, niin kahle heidät toisistaan
-eroittaa. Viimeinen kurjuus!
-
-Kun vankeja oli saatu riviin kolmekymmentä, suljettiin portti. Poliisi
-uhkaili heitä pampullaan, viskasi jokaisen eteen paidan, liivit ja
-karkeahamppuiset kaatiot ja antoi merkin, ja kaikki alkoivat riisuutua.
-Odottamaton tapahtuma tuli aivan kuin tilattuna muuttamaan tämän
-nöyryytyksen kidutukseksi.
-
-Tähän asti oli ilma ollut jokseenkin sees, ja vaikka lokakuun viima
-viilensikin ilmaa, avasi se sentään tuolloin tällöin taivaan harmaaseen
-pilvikattoon viilun, josta tuikahti yksinäinen auringonsäde. Mutta
-tuskin olivat vangit ehtineet heittää yltään ryysynsä ja juuri kun he
-alastomina ja pystyssä tarjoutuivat epäluuloisten vartijoiden ja heitä
-ympäröivien, heidän olkapäitänsä tähystelevien uteliaitten
-tarkastettaviksi, peittyi taivas mustiin pilviin ja kylmä syksyinen
-myrsky puhkesi äkkiä ja valui virtoina kivetylle pihalle,
-peitteettömille päille, kaleeriorjien alastomille jäsenille ja pihalle
-sirotelluille kurjille ihotakeille.
-
-Ja kädenkäänteessä hävisivät pihalta kaikki muut paitsi poliisit ja
-kaleerivangit. Pariisilaiset uteliaat kiiruhtivat hakemaan suojaa
-porttikäytävistä.
-
-Ja yhä valui sade kuuroina. Pihalla näki enää vain alastomia ja
-vettävaluvia vankeja niljaisella kivityksellä. Synkkä hiljaisuus oli
-seurannut heidän meluavia riemuhuutojaan. He tutisivat, hampaat löivät
-loukkua; heidän laihtuneet raajansa, luisevat polvensa nytkähtelivät;
-ja säälittävää oli katsella heidän vetävän sinertävien jäseniensä
-verhoiksi noita likomärkiä paitoja, liivejä, noita vettävaluvia
-kaatioita. Alastomuus olisi ollut parempi.
-
-Vain yksi heistä, muuan vanhus, oli jossakin määrin säilyttänyt entistä
-ilomieltään. Selvitellessään tihkuvaa paitaansa ylleen hän huudahti,
-ettei _tämä kuulunut ohjelmaan_; sitten hän puhkesi nauramaan ja
-heristi taivaalle nyrkkiä.
-
-Kun he olivat matkapuvuissaan, vietiin heidät 20- tai 30-miehisissä
-ryhmissä pihan toiselle sivulle, missä pitkät pihalla viruvat ketjut
-heitä odottivat. Nämä ketjut olivat pitkiä ja tukevia kytkyimiä, joihin
-aina joka kahden jalan päähän oli kiinnitetty suoraan kulmaan toisia,
-lyhyempiä poikkikahleita; näiden toisessa päässä oli nelikulmainen
-kaularauta, jonka yksi sivu käytännöllisen saranalaitteen avulla
-saatiin aukeamaan ja rautapultilla sulkeumaan ja joka koko matkan
-riippui kaleerivangin kaulassa. Kun tällainen kahlerykelmä on
-levitettynä maahan, muistuttaa se aika paljon suurta kalaverkkoa.
-
-Kaleerivangit pantiin istumaan rapakkoon, vettävaluville kiville; nuo
-rautaiset helminauhat ripustettiin heidän kaulaansa; sitten tuli pari
-vartioston seppää siirrettävine alasimineen ja niittasi ne kiinni
-kylmiltään, tukevin moukariniskuin. Se on hirveä hetki, jolloin
-rohkeimmatkin kalpenevat. Jokainen isku alasimelle, jolle heidän
-selkänsä nojaavat, saa heidän leukansa tuskasta loukahtamaan; pieninkin
-liikahtelu taaksepäin saisi heidän kallonsa halkeamaan kuin
-pähkinänkuoren.
-
-Tämän toimituksen jälkeen he muuttuivat synkiksi. Nyt kuuli enää vain
-kahleitten kalinaa ja silloin tällöin jonkun kiljahduksen ja vartioston
-ruoskan läjähdyksen niskottelevien jäsenille. Joukossa oli paljon,
-jotka itkivät; vanhukset vapisivat ja purivat huuliaan. Kauhuntuntein
-tarkastelin noita rautapuitteissa kuvastuvia kolkkoja piirteitä.
-
-Jälleen pilkisti pilvien lomitse auringonsäde. Saattoi sanoa, että se
-valoi uutta tulta aivoihin. Vangit kohottautuivat kuin yhtenä miehenä,
-kuin kouristusliikkeestä. Nuo viisi ketjullista liittyivät käsin
-toisiinsa ja muodostuivat äkkiä avaraksi kehäksi lyhtypatsaan
-ympärille. He kiepahtelivat silmiä väsyttävästi. He virittivät
-kaleerivangin laulun, murresävyisen romanssin; se oli milloin
-valittavaa, milloin hurjaa ja ilakoivaa, hetkittäin kuului karkeita
-huutoja ja viiltäviä, hohottavia naurunräjähdyksiä, jotka kaikki
-sekoittuivat laulun salaperäisiin sanoihin; sitten vimmankiljahduksia,
-ja kahleitten kalina oli orkesterina säestämässä tätä laulua, joka
-kaikui käreämpänä kuin niiden kolke. Jos olisin halunnut luoda kuvan
-itselleni velhojen kokouksesta, en olisi löytänyt parempaa enkä
-pahempaa, kuin se oli, jonka nyt näin.
-
-Pihalle tuotiin suuri saavi. Vartijat keskeyttivät ruoskaniskuin
-vankien karkelon ja kuljettivat heidät tämän saavin ääreen, jossa
-kellui mitä ruohoja lienee kellunutkin jossakin höyryävässä ja laihassa
-liemessä. He aterioivat.
-
-Syötyään he viskasivat liemensä ja ruisleipänsä tähteet pihan kiville
-ja alottivat jälleen tanssinsa ja laulunsa. Heille näkyi suodun
-tällainen vapaus lähtöpäivänä ja sitä seuraavana yönä.
-
-Katselin tätä kummallista näytelmää niin himokkaan uteliaana, niin
-värähdellen, niin hartaasti, että vallan unohdin itseni. Syvä
-säälintunne järkytti minua aina sydänpohjia myöten, ja heidän remahtava
-naurunsa sai minut itkemään.
-
-Kesken syvää haaveiluani näin tuon ulvovan joukon äkkiä pysähtyvän, ja
-kaikki vaikenivat.
-
-Sitten kääntyivät kaikki katseet siihen ikkunaan, jonka ääressä minä
-seisoin. -- Kuolemaantuomittu! kuolemaantuomittu! -- huusivat kaikki
-osoittaen minua sormellaan; ja ilonkiljahdukset olivat entistäkin
-voimakkaampia.
-
-Olin kuin paikalleni naulittuna.
-
-En tiedä, mistä he minut tunsivat ja kuinka olivat minut huomanneet.
-
--- Hyvää päivää, päivää! -- he huutelivat minulle julmasti naljaillen.
-Muuan nuorimpia, elinkautiseen kaleerityöhön tuomittu, kasvoiltaan
-kiiltävän lyijynharmaa, tuijotti minuun innokkaana ja sanoi: "Tuota
-onnellista! hänet _typistetään!_ Hyvästi, toveri!"
-
-En osaa kuvailla, kuinka laitani tällöin oli. Olin todellakin heidän
-toverinsa. Grève on Toulonin sisar. Olin oikeastaan heitä matalammalla:
-he tekivät minulle kunniaa. Värisin kylmästä. -- Niin, heidän
-toverinsa! Ja muutamia päiviä myöhemmin minäkin voisin esittää heille
-jotakin katseltavaa. -- Seisoin ikkunassa, liikkumatonna, halvattuna.
-Mutta kun näin tuon viisikertaisen ketjun lähtevän liikkeelle, vyöryvän
-kohden minua helvetillisen toverillisin elein; kun kuulin heidän
-kahleittensa, heidän huutojensa, askeltensa huumaavan hälyn muurin
-kupeelta, tuntui minusta kuin tuo paholaisten lauma ryntäisi suoraan
-surkeaan vankikoppiini; kiljahdin ja heittäydyin kaikin voimineni
-ovelle särkeäkseni sen; mutta paon mahdollisuutta ei ollut. Salvat
-olivat ulkopuolella. Kolkutin, huusin raivoissani. Sitten olin
-kuulevinani yhä lähempää vankien hirveät äänet. Luulin jo näkeväni
-heidän inhottavien päittensä kurkoittautuvan ikkunalaudalle, jälleen
-tunkeutui rinnastani tuskanhuuto, ja minä kaaduin tainnuksissa
-permannolle.
-
-
-
-
-14.
-
-
-Kun jälleen toinnuin, oli yö. Makasin vuoderähjällä; huoneen perällä
-tuikuttavan lyhdyn valossa näin toisia samanlaisia vuoteita omani
-kummallakin puolella pitkässä rivissä. Ymmärsin, että minut oli tuotu
-sairaalaan.
-
-Olin jonkun hetken valveilla, ajattelematta, tuntematta mitään, --
-nauttien vain siitä mielihyvästä, että sain olla vuoteessa. Toisina
-aikoina tämä sairaala- ja vankilavuode olisi varmaankin saanut minut
-värähtämään inhon ja säälin tunteesta; mutta enhän ollut enää entinen
-ihminen. Hurstit olivat harmaat ja karkeat pidellä, peite ohut ja
-reikäinen; oljet tuntuivat patjoista; viisi siitä! Jäseneni voivat nyt
-mielensä mukaan liikkua näiden karheiden hurstien välissä; tämän
-peitteen alla, niin ohut kuin se olikin, tunsin vähitellen pääseväni
-siitä totunnaisesta hirvittävästä kylmästä, joka luissani ja ytimissäni
-oli asunut. -- Vaivuin jälleen uneen.
-
-Ankara melu herätti minut. Päivä jo valkeni. Melu tuli ulkoa. Vuoteeni
-oli ikkunan vieressä, nousin istumaan, katsomaan mitä tapahtui.
-
-Ikkuna oli Bicêtren suureen pihaan. Piha oli täynnä väkeä. Kahdella
-sotamiesketjulla oli täysi työ pitää avoinna kapeata kujaa pihan yli.
-Tämän kaksinkertaisen sotilasrivin läpi kulki kiviä vasten kolisten
-hitaasti viidet rattaat, täyteen ahdettuina miehiä; ne olivat lähtöä
-tekeviä vankeja.
-
-Rattaat olivat avoimet. Jokainen kahlekunta kulki omissa rattaissaan.
-Vangit istuivat selitysten kummallakin sivulaidalla; heitä eroitti
-yhteinen kahletanko, joka ulottui rattaitten päästä päähän ja jonka
-toisella päällä seisova, pyssyniekka vartija piti jalkaansa. Raudat
-kalisivat, ja jokaisesta rattaitten saamasta sysäyksestä vankien päät
-nytkähtivät ja heidän riippuvat jalkansa heilahtelivat.
-
-Hieno ja terävä sade jääti ilman ja valui heidän polvilleen,
-hamppukaatioilleen, jotka harmaista olivat muuttuneet mustiksi. Heidän
-pitkät partansa ja lyhyet tukkansa noruivat vettä, heidän kasvonsa
-sinersivät, he värisivät vilusta, ja hampaat löivät loukkua raivosta ja
-kylmästä. Eikä liikuntamahdollisuutta. Kun ihminen kerran on niitattu
-siihen inhottavaan, mitä sanotaan kahleketjuksi, on hän vain osa siitä,
-ja se liikkuu kuin yksi ihminen. Äly katoo, kaleerityö sen tuomitsee
-kuolemaan; ja ihmisellä itsellään on tarpeita ja ruokahalua enää vain
-määrättyinä hetkinä. Näin he siis alottivat 25-päiväisen matkansa,
-liikkumattomina, useimmat puolialastomina, paljain päin ja riippuvin
-jaloin, istuen samoilla rattailla, samoissa vaatteissa sekä heinäkuun
-paahtavassa helteessä että marraskuun jäätävissä sateissa. Voisi
-luulla, että ihmiset tahtovat pyövelintoimessaan tuoda taivaan
-puolitiehen.
-
-Ympärillä kahisevan joukon ja rattaissa istujain välillä näytti
-syntyneen jonkinlainen hirvittävä vuoropuhelu; herjauksia yhtäältä,
-kerskuntaa toisaalta, sadatuksia kummaltakin puolelta; mutta kun
-johtaja oli antanut merkin, näin ruoskaniskuja putoilevan rattaisiin
-umpimähkään, hartioihin ja päihin, ja kaikki palautui siihen
-ulkonaiseen rauhaan, jota sanotaan _järjestykseksi_. Mutta silmät
-hehkuivat kostoa, ja noiden kurjien nyrkit painuivat syvälle polviin.
-
-Nuo viidet rattaat, joita ratsupoliisit ja jalankulkevat vartijat
-saattoivat, katosivat peräkkäin Bicêtren korkeaan porttiholviin;
-kuudennet seurasivat viimeisinä, täpösen täynnä sikin sokin kattiloita,
-nahkasäkkejä ja varakahleita. Jotkut vartijat, jotka olivat
-viivähtäneet vankilan ruokatarjoilussa, juoksivat jälessä, ehättääkseen
-joukkoonsa. Väki hajaantui. Koko näytelmä hävisi kuin näköharha. Ilman
-kaikuna kuului enää heikosti pyörien raskasta ratinaa ja hevosten
-kavionkopsetta Fontainebleaun kivetyltä kadulta, ruoskan läimähdyksiä,
-kahleitten kalinaa ja roskaväen ulvontaa sen toivottaessa kirousta
-kaleerivankien matkalle.
-
-Sellaista on heille alku!
-
-Mitä minulle sanoikaan asianajaja? Ah, niin, sata kertaa mieluummin
-kuolema, mieluummin mestauslava kuin pakkotyö, mieluummin tyhjyys kuin
-helvetti; parempi ojentaa kaula giljotiinin kirveelle kuin iestangon
-kaularaudalle. Kaleerit, laupias taivas!
-
-
-
-
-15.
-
-Onnettomuudeksi en ollut sairas. Seuraavana päivänä minun piti lähteä
-sairaalasta. Vankikoppi otti minut jälleen huostaansa.
-
-Sairas! Todella, olen nuori, terve ja vahva. Veri virtaa vapaana
-suonissani; kaikki elimeni tottelevat kaikkia päähänpistojani; ruumiini
-ja henkeni ovat tukevat, luodut pitkään elämään. Niin, kaikki tuo on
-totta, ja silti minulla on tauti, kuolemansairaus, ihmiskäsin luotu
-loppukausi.
-
-Vasta sairaalasta päästyäni olen keksinyt sen ajatuksen, että minun
-olisi pitänyt tekeytyä hulluksi; ehkä olisin siten voinut pelastautua,
-jos olisin sillä perusteella saanut viipyä siellä. Vankilan lääkärit ja
-sairaanhoitajattaret tuntuivat ottavan osaa kohtalooni. Kuolla niin
-nuorena, ja sellaisella tavalla! Saattoi miltei arvella, että he
-säälisivät minua, niin huolekkaina he puuhailivat vuoteeni ympärillä.
-Mitä vielä, -- uteliaisuutta! Ja edelleen, nuo parantavat ihmiset
-kirvoittavat kyllä kuumeesta, mutta eivät kuolemantuomiosta. Ja silti
-kävisi sekin heille helpoksi! Ovi vain unohtuisi auki, -- mitä haittaa
-heille siitä koituisi?
-
-Nyt ei ole enää mitään mahdollisuutta! Valitukseni hylätään, sillä
-kaikki on käynyt säännönmukaisesti, todistajat ovat hyvin todistaneet,
-asianajajat ovat hyvin ajaneet asiansa, tuomarit ovat hyvin tuominneet.
-En usko siis siihen, ellei... Ei, hulluutta! -- ei toivoa! Vetoaminen
-on kuin kuilun yli jännitetty nuora, josta roikkuu ja jonka joka hetki
-kuulee katkeilevan, kunnes se rasahtaa aivan poikki. Se on kuin
-giljotiinin kirves putoisi kuusi viikkoa.
-
-Entä jos saisin armahduksen? -- Armahduksen? Kuka sen antaisi? ja
-miksi? ja kuinka? Mahdotonta on minun saada armahdusta! Tarvitaan
-esimerkki, kuten sanotaan!
-
-Kolme astetta on minulla vain vielä astuttavana: Bicêtre, Conciergerie,
-Grève.
-
-
-
-
-16.
-
-
-Niinä vähinä hetkinä, jotka vietin sairaalassa, olin istunut ikkunan
-ääressä päivänpaisteessa -- aurinko oli jälleen tullut esille -- tai
-olin ainakin saanut aurinkoa niin paljon kuin rautaristikot sallivat.
-
-Istuin siinä raskas ja kuumeinen pääni käsien varassa, joilla nyt oli
-enemmän taakkaa kuin mitä jaksoivat kestää, kyynärpäät polvia vasten,
-jalat tuolini puolapuiden nojassa, sillä väsymys oli minut koukistanut
-ja saanut lysähtämään kumaraan ikäänkuin luita ei enää olisi ollut
-jäsenissäni eikä lihaksia rungossani.
-
-Vankilan tympeä tuoksu ahdisti minua enemmän kuin koskaan, korvissani
-soi yhä vielä kaleerivankien kahleitten kalina, tunsin ääretöntä
-kylläännystä koko Bicêtreen. Minusta tuntui, että hyvän Jumalan olisi
-pitänyt sääliä minua ja lähettää minulle edes joku pikkulintu laulamaan
-tuonne vastapäätä, katonharjalle.
-
-En tiedä, hyvä Jumalako vai pahahenkikö minua kuuli; mutta miltei
-samassa hetkessä kuulin ikkunani alta äänen, -- en linnunääntä, vaan
-paljon kauniimpaa: puhtaan, raikkaan, viisitoistiaan nuoren tytön
-sametinpehmeän äänen. Kohotin ähmissäni päätäni, kuuntelin himoiten
-laulua, jota hän lauloi. Siinä oli pitkäveteinen sävel, se oli kuin
-surullista ja valittavaa kuherrusta; mutta sanoja eroittaessani oli
-pettymykseni kovin katkera. Tämän murteellisen, hirveän valitusvirren
-puolittain ymmärrettävä, puolittain kätketty sisällys, -- rosvon
-taistelu vartijan kanssa, varas, jonka hän yllättää vaimonsa parissa,
-kauhea ilmoitus: "olen surmannut ihmisen ja olen nyt vangittu, _olen
-saanut korkkipuun hikoilemaan ja olen joutunut oljille_"; vaimo, joka
-anomuksineen juoksee Versaillesiin ja _Majesteetti_, joka närkästyy ja
-uhkaa antaa syyllisen karkeloida tanssin paikalla, missä ei ole
-parkettilattiaa; ja kaiken tuon laulaa suloisin ja ihanin ääni, mikä
-koskaan on ihmiskorvaa tuudittaen hivellyt!... Olin jähmettynyt,
-hyytynyt, nujerrettu. Oli ällöttävää kuulla tuollaisten kammosanojen
-lähtevän lämpimästä ja raikkaasta suusta. Se oli kuin etanan näljää
-ruusun teriöllä.
-
-En kykene ilmaisemaan mitä tunsin; minua yhtaikaa sekä haavoitti että
-hyväili. Luolien ja vankilan murre, tuo vertatihkuva ja räikeä kieli,
-tuo ruma mongerrus nuoren tytön ääneen yhtyneenä, lapsenäänen siro
-muutanta naisen ääneksi! oi, noita muodottomia ja rumasti valikoituja
-sanoja, poljentoja, liverryksiä, helmeilyjä!
-
-Ah, vankila on sentään kirottu paikka! Se on kuin myrkky, joka kaikki
-pilaa. Kaikki siinä lakastuu, yksinpä viisitoista-vuotiaan tytön laulu.
-Näette siellä linnun, sillä on lokaa siivillä; poimitte sieltä kauniin
-kukan, hengitätte sitä: se löyhkää.
-
-
-
-
-17.
-
-
-Oh, jos pääsisin vapaaksi, kuinka juoksisinkaan halki kenttien!
-
-Ei, ei saisi juosta, se huomattaisiin ja epäluulot heräisivät.
-Päinvastoin, pitäisi kulkea verkalleen, pää pystyssä, laulellen.
-Pitäisi koettaa saada ylleen vanha punaraitainen sininen pusero. Se
-tekee tuntemattomaksi. Kaikki lähitienoon vihanneskaupustelijat
-käyttävät sellaista.
-
-Tiedän Arcueilin lähellä metsäkaistaleen erään suon laidassa, jonne
-koulua käydessäni saavuin joka torstai tovereineni kalastelemaan
-sammakoita. Sinne kätkeytyisin iltaan saakka.
-
-Kun yö ehtisi, lähtisin jälleen matkaan. Menisin Vincennesiin. En
-sinne, sillä virta olisi esteenä. Menisinkin Arpajoniin -- olisi
-parasta kulkea Saint-Germainin ulkolaitaa ja saapua Havreen ja sieltä
-laivalla kanaalin yli Englantiin. -- Taas tyhmyyksiä! Saavun
-Longjumeauhon. Poliisi kulkee vartiovuorollaan; hän kysyy passiani.
-Olen hukassa!
-
-Ah, minua kurjaa uneksijaa, murra siis ensin se kolme jalkaa paksu
-muuri, joka sinua pitää vankina! Kuolema! Kuolema!
-
-Muistella, että lapsena olen monasti tullut tänne Bicêtreen katselemaan
-suurta kaivoa ja hulluja!
-
-
-
-
-18.
-
-
-Tätä kirjoittaessani on lamppuni valo vaalennut, päivä sarastaa,
-kappelin kello on lyönyt kuusi.
-
-Mitä tämä merkitsee? Vartija on astunut koppiini, hän on riisunut
-lakkinsa, tervehtinyt minua, pyytänyt anteeksi, jos on häirinnyt, on
-kysynyt minulta karkeaa ääntänsä lempeäksi muuntaen, mitä haluaisin
-aamiaiseksi... Olen vavahtanut. -- Huomennako siis?
-
-
-
-
-19.
-
-
-Siis huomenna.
-
-Vankilan päällikkö on itse käynyt luonani. Hän on kysynyt, kuinka hän
-voisi olla minulle apuna ja hyödyksi, on ilmaissut toivonsa, ettei
-minulla olisi mitään valittamista hänestä ja hänen alaisistaan, on
-erikoisen huolekkaana tiedustellut vointiani ja kuinka olen yöni
-viettänyt; jättäessään kopin hän on puhutellut minua _herraksi!_
-
-Huomenna siis!
-
-
-
-
-20.
-
-
-Hän ei luule, tuo vartija, että minulla on mitään valitettavaa hänestä
-ja hänen alavartijoistaan. Hän on oikeassa. Olisi väärin, jos
-valittaisin; he ovat tehneet tehtävänsä, he ovat vartioineet minua
-hyvin, ja ovathan he olleet kohteliaita tänne tullessani ja täältä
-lähtiessäni. Eikö ole syytä olla tyytyväinen?
-
-Tuo kelpo vartija, säälinhymyineen, hyväilevine sanoineen,
-mairittelevine ja vakoilevine katseineen, suurine ja leveine käsineen,
--- hänhän on lihaksitullut vankila, ihmiseksi muuttunut Bicêtre.
-Kaikki on ympärilläni tyrmää; kaikissa muodoissa näen vankilaa,
-ihmispiirteissä, ristikkojen ja salpojen hahmoissa. Tämä seinä on
-kivivankilaa, tuo ovi on puuvankilaa, nuo vartijat ovat liha- ja
-luuvankilaa. Vankila on eräänlainen hirveä olento, täydellinen,
-kokonainen, puoleksi rakennus, puoleksi ihminen. Olen sen saalis; se
-minut peittää, se minut kietoo kaikkiin poimuihinsa. Se sulkee minut
-graniittiseiniensä sisään, se telkee minut rautasalpojensa taakse, se
-kaitsee minua vartijasilmineen.
-
-Ah, minua kurjaa! mitä minusta tulee? Mitä minulle tehdään?
-
-
-
-
-21.
-
-
-Nyt olen tyyni. Kaikki on lopussa, täydelleen lopussa. Olen päässyt
-siitä kauheasta tuskasta, johon päällikön käynti minut saattoi. Sillä,
-sen tunnustan, minä toivoin vielä. Nyt, jumalan kiitos, en toivo enää.
-
-Seuraavaa on tapahtunut:
-
-Kun kello löi puoli seitsemän -- ei, se oli neljännestä vailla
-seitsemän -- avautui koppini ovi. Sisään astui valkohapsinen,
-ruskeavaippainen vanhus. Hän aukaisi vaippansa. Näin kauhtanan,
-papinkauluksen. Tulija oli pappi.
-
-Tämä pappi ei ollut vankilansaarnaaja. Se ennusti pahaa.
-
-Hän istahti minua vastapäätä ystävällisesti hymyillen; sitten hän
-taivutti päätään ja kohotti katseensa taivaaseen, -- kopin
-holvikattoon. Ymmärsin.
-
--- Poikani, -- hän sanoi minulle, -- oletko valmistunut?
-
-Vastasin hänelle heikolla äänellä:
-
--- En ole valmistunut, mutta olen valmis.
-
-Mutta katseeni hämärtyi, jäinen hiki valui pitkin kaikkia jäseniäni,
-tunsin ohimoitani särkevän, ja korvani olivat huumaavaa melua pakahtua.
-
-Horjahdellessani tuolillani kuin unessa tuo kunnon vanhus puhui
-edelleen. Minusta ainakin tuntui siltä ja luulen muistavani nähneeni
-hänen huultensa liikkuvan, kätensä elehtivän, silmiensä loistavan.
-
-Ovi aukeni toistamiseen. Salpojen ratina sai meidät säpsähtämään, minut
-kummastuksesta, hänet harmista. Muuan mustapukuinen, päällikön saattama
-herra astui sisään ja tervehti minua syvään kumartaen. Miehen
-piirteissä oli jotakin hautajaistoimitsijoiden virallista
-surumielisyyttä. Hänellä oli kainalossa paperikäärö.
-
--- Hyvä herra, -- hän virkkoi minulle ystävällisesti hymyillen, -- olen
-Pariisin kuninkaallisen hovioikeuden vahtimestari. Minulla on kunnia
-tuoda teille herra yleisen syyttäjän tiedonanto.
-
-Ensimäinen huumaus oli ohi. Henkeni voimat olivat palanneet.
-
--- Yleinen syyttäjä siis, -- vastasin hänelle, -- vaatii niin kiireesti
-päätäni? On suuri kunnia minulle, että hän minulle kirjoittaa. Toivon
-kuolemani tuottavan hänelle suurta nautintoa, sillä minusta olisi kovaa
-ajatella, että hän on sellaisella lämmöllä siitä huolehtinut ja että se
-olisi hänelle samantekevää.
-
-Sanoin näin ja jatkoin lujalla äänellä:
-
--- Lukekaa, hyvä herra.
-
-Hän alkoi lukea minulle pitkää pöytäkirjaa, pannen laulavan sävyn
-jokaisen lauseen loppuun ja hidastuttaen lukuaan jokaisen sanan
-keskellä. Siinä oli hylkäävä tuomio valitusanomuksestani.
-
--- Päätös pannaan täytäntöön huomenna Grève-torilla, hän jatkoi
-lopetettuaan, nostamatta katsettaan leimatusta paperistaan. -- Me
-lähdemme täsmälleen kello puoli kahdeksan Conciergerieen. Hyvä herra,
-lienette niin erinomaisen ystävällinen ja seuraatte minua?
-
-Muutamaan hetkeen en kuunnellut enää mitään. Päällikkö haasteli papin
-kanssa; sanantuoja yhä tuijotti paperiinsa. Katsahdin ovelle, joka oli
-puoliavoimia. -- Ah, minua kurjaa! neljä sotamiestä oli käytävässä!
-
-Oikeudenpalvelija toisti kysymyksensä tällä kerralla katsahtaen minuun.
-
--- Kuinka vain haluatte, -- vastasin hänelle. -- Mieliksenne.
-
-Hän tervehti minua sanoen:
-
--- Minulla on kunnia tulla noutamaan teitä puolen tunnin perästä.
-
-Sitten he jättivät minut.
-
-Hyvä Jumala, joku keino paeta! keino mikä tahansa! Minun täytyy päästä
-vapaaksi! Täytyy! Heti! Ovista, ikkunoista, katon salvoksesta! vaikka
-minun täytyisi hirsille jättää omaa lihaani!
-
-Oi raivoa! piruja! kirousta! Tarvitaan kuukausia hyvin työasein
-murtamaan tämä seinä, eikä minulla ole edes naulaa eikä tuntiakaan
-aikaa!
-
-
-
-
-22.
-
-
-Conciergerie.
-
-Minut on _siirretty_, kuten asiakirjat sanovat.
-
-Mutta matkasta tuskin maksaa vaivaa kertoa.
-
-Kello oli puoli kahdeksan, kun oikeudenpalvelija uudelleen ilmestyi
-koppini yksinäisyyteen. -- Odotan herraa, -- hän sanoi minulle. Oi, oli
-muitakin odottamassa minua!
-
-Nousin, astuin askelen, minusta tuntui etten voisi astua toista, niin
-oli pääni raskas, jalkani heikot. Toinnuin sentään pian ja sain kyllin
-lujan ryhdin. Kopista lähtiessäni loin sinne viimeisen silmäyksen.
-Rakastin sitä, koppiani. Sitten jätin sen autioksi ja avoimeksi;
-sellainen tyhjyys antaa kopille merkillisen tunnun.
-
-Kauvan aikaa ei se silti sellaisena pysy. -- Vielä tänä iltana sinne
-odotetaan erästä, -- sanoivat minulle ovenvartijat, -- erästä
-kuolemaantuomittua, jonka juttua oikeus juuri tällä hetkellä kiireen
-kaupalla käsittelee.
-
-Käytävän päässä meihin yhtyi vankilansaarnaaja. Hän oli juuri syönyt
-aamiaisensa.
-
-Vankilarakennuksen ulko-ovella puristi päällikkö hartaana kättäni ja
-uskoi kuljetukseni neljälle sotilaalle.
-
-Sairaalan oven ohi kuljettaessa muuan kuoleva ikäloppu vanhus huusi
-minulle: -- Näkemiin!
-
-Olimme pihalla. Hengitin syvään, se vaikutti virkistävästi.
-
-Emme kulkeneet pitkää aikaa ulkoilmassa. Ajoneuvot, joiden eteen oli
-valjastettu postihevosia, olivat pysähtyneet etupihaan; ne olivat samat
-vaunut, joissa minut oli tänne tuotukin. Pitkähköt umpirattaat, jotka
-kaksi pystysuoraa, tiheätä, ikäänkuin kudottua rautaristikkoa jakoi
-kahteen osastoon. Kumpaankin osastoon oli oma ovi, toiseen edestä,
-toiseen takaa. Kaikki oli niin ränstynyttä, mustaa, pölyistä, että
-siihen verrattaessa köyhien ruumisrattaat olivat kuin vihkiäisvaunut.
-
-Ennenkuin kätkeydyin tähän kahdella pyörällä liikkuvaan hautaan, loin
-vielä kerran katseen pihaan, sellaisen epätoivoisen katseen, että siitä
-jo olisi pitänyt muurienkin luhistua. Piha, puita kasvava pieni aukio,
-oli tungokseen asti katselijoita täynnä, vieläkin enemmän nyt kuin
-kaleerivankien lähtiessä. Nyt jo joukkoa!
-
-Kuten kahleketjun tehdessä lähtöä, vihmoi nytkin oikein syyskauden
-sadetta; hienoa, jäätävää tihkusadetta putoaa vielä nytkin tätä
-kirjoittaessani, ja sitä valuu varmaankin koko vuorokauden, senkin
-jälkeen kun minua ei enää ole.
-
-Kujat olivat tulvillaan, piha täynnä lokaa ja vettä. Nautin nähdessäni
-tuon joukon polkevan rapakossa.
-
-Oikeudenpalvelija ja poliisi nousivat etuosastoon; pappi, minä ja
-toinen poliisi toiseen. Neljä ratsupoliisia vaunujen ympärillä. Ajajaa
-lukuunottamatta kaiken kaikkiaan siis kahdeksan miestä yhtä varten.
-
-Vaunuihin astuessani kuulin erään harmaasilmäisen eukon sanovan: --
-Katselen mieluummin tuota kuin kahlejoukkoa.
-
-Ymmärsin. Minä esitin näytelmää, jonka helpommin sai tuta yhdellä
-silmänavauksella, näki nopeammin. Se on myöskin kauniimpaa ja
-mukavampaa. Ei tarvitse jakaa voimia. On vain yksi ihminen, ja tässä
-ainoassa ihmisessä on yhtä paljon kurjuutta kuin kaikissa
-pakkotyövangeissa yhteensä. Se ei liioin hajoita, se on kuin väkevöityä
-hyvin makeata konjakkia.
-
-Vaunut lähtivät liikkeelle. Avara porttiholvi kumisi raskaasti niiden
-vyöryessä sen kautta kadulle, ja Bicêtren jykevät portit sulkeutuivat
-niiden jälkeen. Olin mykkä kuin horroksiin vaipunut ihminen, joka ei
-voi liikahdella, ei huutaa, ja joka vain odottaa, että hänet
-kuopattaisiin. Kuulin hämärästi kuin nikotuksina postihevosten
-kaulakellojen kilkahdukset, rautavannepyörien kolinan katukivillä,
-vaunukopan rasahtelun raiteelta toiselle siirryttäessä, vaunuja
-ympäröivien ratsupoliisien sointuvan laukan, ajurin ruoskanviuhinan.
-Minusta tuntui kuin myrsky olisi minua kiidättänyt.
-
-Vastapäisen seinän ristikkoaukosta osui katseeni koneellisesti Bicêtren
-porttikamanan kookkaaseen otsakirjoitukseen: _Vanhojen koti_.
-
-"Kas", tuumin itsekseni, "onko tuolla sellaisiakin, jotka vanhenevat".
-
-Ja kuten unen rajamailla usein, niin minäkin haudoin mielessäni tuota
-ajatusta tuskan herkistämän henkeni aistein. Äkkiä ajoneuvot joutuivat
-valtakadun puistokujalle ja luukku-näköala vaihtui toiseksi.
-Notre-Damen tornit joutuivat nyt sen puitteisiin, siintävinä ja
-Pariisin kaduilta nousevan tomun hämärtäminä. Samalla muuttui
-henkenikin näköala toiseksi. Olin kone kuten vaunutkin.
-Bicêtre-ajatusta seurasi Notre-Damen-torni-ajatus. -- "Ne jotka ovat
-siinä tornissa, missä liehuu sotalippu, näkevät hyvin", sanoin
-itsekseni tylsästi hymyillen.
-
-Luulen että juuri sillä hetkellä pappi alkoi minulle puhella.
-Kärsivällisenä annoin hänen pakinoida. Korvissani humisi yhä vielä
-pyörien ratina, hevosten laukka, ruoskan mäjellykset. Papin sanat
-olivat uutta melua lisää.
-
-Kuuntelin ääneti tuota yksitoikkoista sanatulvaa, joka uuvutti
-ajatuksiani kuin suihkukaivon loiskina ja kulki ohitseni aina
-erilaisena ja silti aina samana kuin kadunlaitaiset monipolviset
-jalavat; silloin etuosastossa vastassani istuvan sotilaan lyhyet ja
-kuivakiskoiset sanat tulivat avukseni.
-
--- Kuulkaapa, herra apotti, -- hän virkkoi miltei hilpeästi, -- mitä
-uutta tiedätte?
-
-Näin puhuessaan hän kääntyi pappiin päin.
-
-Sielunpaimen, joka oli taukoamatta puhunut minulle ja jonka vaunujen
-räminä oli tehnyt kuuroksi, ei vastannut.
-
--- Kah, kah, -- jatkoi sotilas korottaen ääntänsä, voittaakseen pyörien
-kolinan; -- helkkarin vaunut!
-
-Pirulliset, tosiaankin!
-
-Hän lisäsi:
-
--- Tie on kuoppaista, ei kuule mitään. Mitä tahdoinkaan sanoa? Tehkääpä
-mielikseni ja sanokaa, herra apotti, mitä halusin tietää? -- Ah,
-tiedättekö Pariisin viimeisen suuren uutisen?
-
-Vavahdin kuin olisi hän puhunut minusta.
-
--- En, -- sanoi pappi, joka vihdoinkin oli kuullut, -- minulla ei ole
-ollut aikaa lukea päivän sanomalehtiä. Katsastan niihin vasta illalla.
-Kun olen kuten tänään koko päivän toimessa, pyydän ovenvartijaa
-säilyttämään lehdet iltaan saakka ja luen ne vasta kotiin saavuttuani.
-
--- Joutavia, -- jatkoi sotilas puhetta, -- on mahdotonta, ettette tiedä
-sitä. Pariisin uutista, päivän uutista!
-
-Puutuin puheeseen:
-
--- Minä luulen tietäväni.
-
-Sotilas katseli minua.
-
--- Te! Todellako? No, mitä tiedätte?
-
--- Olette utelias, -- sanoin minä.
-
--- Kuinka niin, herra? -- vastasi sotilas. -- Kullakin on oma
-poliittinen kantansa. Kunnioitan teitä kyllin luullakseni, että
-teilläkin on joku. Minä puolestani olen sitä mieltä, että
-kansalliskaarti on jälleen muodostettava. Olin aikoinani komppaniani
-kersantti, ja se totisesti oli varsin miellyttävää.
-
-Keskeytin hänet.
-
--- En luule, että siitä oli kysymys.
-
--- Mistäpä siis? Sanoitte tietävänne uutisen...
-
--- Puhuin toisesta, joka niinikään pitää Pariisia tänään vireissä.
-
-Tuo lurjus ei minua ymmärtänyt; hänen uteliaisuutensa heräsi.
-
---- Toisesta uutisesta? Mistä helkkunasta teillä on uutisia? Mikä se
-on, jos suvaitsette, herra hyvä? Tiedättekö te, herra apotti, mikä se
-on? oletteko siitä hajulla enemmän kuin minä? Tehkää minutkin
-viisaaksi, pyydän. Mistä on kysymys? Nähkääs, pidän uutisista. Kerron
-ne hovioikeuden herra presidentille, ja se huvittaa häntä.
-
-Ja tuhannen muuta lörpötystä. Hän puhutteli vuoroon pappia, vuoroon
-minua; minä vastasin vain olkapäitäni kohauttaen.
-
--- No, -- hän virkkoi minulle, -- mitä siis ajattelette?
-
--- Ajattelen, -- vastasin, -- etten ajattele enempää tänä iltana.
-
--- Ah! Siinäpä se! -- hän pisti väliin. -- Kas niin, olette kovin
-alakuloinen! Hra Castaing kyllä puheli.
-
-Sitten hetkiseksi vaiettuaan:
-
--- Kuljetin hra Papavoinea; hänellä oli saukonnahkainen lakki, ja hän
-poltteli sikaaria. Ne neljä la Rochellen nuorta miestä haastelivat vain
-keskenään. Mutta hekin siis puhuivat.
-
-Jälleen hän vaikeni ja jatkoi tovin kuluttua:
-
--- Niitä hulluja! niitä intoilijoita: heitä surkutteli koko mailma.
-Mitä teihin tulee, niin huomaan, että olette todella hyvin
-mietteissänne, nuori mies.
-
--- Nuori mies! -- sanoin hänelle; -- olen teitä vanhempi. Jokainen
-kuluva neljännestunti vanhentaa minua vuoden.
-
-Hän kääntyi kokonaan, tarkasteli minua jonkun hetken typerän
-kummastuneena; sitten hän alkoi nauraa hohottaa.
-
--- No no, laskette leikkiä, -- minua vanhempi! Voisin olla isoisänne.
-
--- En laske leikkiä, -- vastasin hänelle vakavasti.
-
-Hän avasi tupakkakukkaronsa.
-
--- Kuulkaa, hyvä herra, älkää pahastuko; hyppysellinen nuuskaa, älkääkä
-kantako kaunaa.
-
--- Olkaa huoletta, minulla ei ole pitkälti aikaa kaunaa kantaa.
-
-Samassa hänen nuuskarasiansa kosketti rautaristikkoa, joka meidät
-erotti. Vaunujen keikahdus sai sen kolahtamaan liian lujasti sitä
-vasten, ja avattu nuuskarasia putosi poliisin jalkoihin.
-
--- Lemmon ristikko! -- ärähti sotilas.
-
-Hän kääntyi puhuttelemaan minua.
-
--- Kas niin, eikö olekin minulla huono onni? Kaikki nuuskani on maassa.
-
--- Minä kadotan enemmän kuin te, -- vastasin hänelle hymyillen.
-
-Hän kumartui keräämään nuuskaansa, mutisten hampaittensa raosta:
-
--- Enemmän kuin minä! Helppoa on niin sanoa. Pariisiin asti täytyy olla
-nuuskatta! Se on kamalaa!
-
-Sielunpaimen lausui hänelle jonkun lohdunsanan, enkä tiedä, olinko
-hajamielinen, mutta minusta tuntui, että sanat olivat jatkona siihen
-varoituspuheeseen, jonka alun olin kuullut. Vähitellen papin ja
-sotilaan välinen keskustelu vilkastui; annoin heidän puhella omissa
-oloissaan, ja minä aloin ajatella omia asioitani.
-
-Tullin ohi mentäessä olin yhä ajatuksissani, mutta Pariisi oli minusta
-tällä kerralla tavallista hälisevämpi.
-
-Pikkutullin kohdalla pysähdyttiin hetkeksi. Kaupunginpalvelijat
-tarkastivat vaunut. Jos kuormani olisi ollut joku teuraaksi vietävä
-lammas tai nauta, olisi heille pitänyt viskata kukkarollinen rahaa;
-mutta ihmispäällä ei ole taksaa. Pääsimme lähtemään.
-
-Kun oli bulevardi kuljettu, painuivat vaunut Saint-Marceaun ja Citén
-kaupunginosan vanhoille, mutkaisille kaduille, jotka kiemurtelevat ja
-risteilevät kuin muurahaiskeon tuhannet polut. Näiden ahtaitten kujien
-kivityksellä kävi vaunujen räminä niin ankaraksi, etten kuullut enää
-mitään ulkoa. Katsellessani ristikkoluukusta ulos olin näkevinäni
-ohikulkijain pysähtyvän silmäilemään vaunuja ja lapsilauman juoksevan
-niiden perässä. Olin silloin tällöin näkevinäni kadunkulmissa rääsyisen
-miehen tai akan, joskus molemmat yhdessä, käsissä kasa juuri
-ilmestyneitä lehtiä, joista kulkijat kiistelivät suu ammollaan kuin
-huutoon valmiina.
-
-Palatsin kello löi puoli yhdeksän, ajaessamme Conciergerien pihaan. Nuo
-korkeat portaat, tuo musta kappeli, synkät luukut tekivät minuun
-hyytävän vaikutuksen. Kun vaunut pysähtyivät, luulin sydämeni
-tykytyksenkin tauonneen.
-
-Jännitin voimani. Portti avautui salamannopeasti. Hypähdin alas vielä
-hetkahtelevasta vaunukopasta ja pujahdin pitkin askelin porttiholviin
-kahden sotilasrivin välissä. Kulkuväylälle oli jo kerääntynyt
-väkijoukkoa.
-
-
-
-
-23.
-
-
-Kulkiessani aiemmin Oikeuspalatsin yleisösuojissa olin tuntenut itseni
-miltei vapaaksi ja hyvinvoivaksi; mutta päättäväisyyteni oli tyystin
-kadonnut, kun edessäni avautuivat nämä matalat ovet, salaportaat,
-sisäeteiset, pitkät tunkkaiset ja mykät käytävät, joihin astuvat vain
-kuolemaantuomitsijat ja kuolemaantuomitut.
-
-Oikeudenpalvelija oli yhä seuranani. Pappi oli minut jättänyt
-luvattuaan parin tunnin kuluttua tulla uudelleen: hänellä oli omia
-asioitaan.
-
-Minut vietiin johtajan työhuoneeseen. Hänen käsiinsä oikeudenpalvelija
-minut uskoi. Tapahtui osien vaihto. Johtaja pyysi häntä odottamaan
-jonkun hetken, ilmoittaen hänelle, että hänellä oli _otus_, joka
-oikeudenpalvelijan pitäisi heti viedä täältä lähtevillä vaunuilla
-Bicêtreen. Asia koski varmaankin päivän kuolemaantuomittua, henkilöä,
-joka tänä iltana saisi levätä sillä olkikuvolla, jota minä en ollut
-ehtinyt käyttää.
-
--- Hyvä on, -- sanoi oikeudenpalvelija johtajalle, -- odotan kyllä
-hetken; saamme kaksi pöytäkirjaa valmiiksi yhtaikaa. Sopii mainiosti.
-
-Minut työnnettiin naapurihuoneeseen odottamaan. Sinne minut jätettiin
-yksin, vahvojen salpojen taakse. En tiedä, mitä ajattelin, enkä kauanko
-siellä olin, mutta äkkiä äänekäs ja raju naurunrähäkkä osui korvaani ja
-havautti minut unelmoimasta.
-
-Vavahtaen katsahdin ympärilleni. En ollut enää kopissani yksin.
-Edessäni oli mies, viisikymmenviisi-vuotias, keskikokoinen, ryppyinen,
-kumaraselkäinen, harmahtava, vanttera varreltaan; harmaissa silmissä
-luihu ilme, surkea irvistys kasvoilla; laiha, ryysyinen, puolialaston,
-vastenmielinen katsella.
-
-Ovi lienee avattu, mies työnnetty sisään, ja ovi jälleen suljettu aivan
-minun huomaamattani. Tulisipa kuolemakin samalla tavalla!
-
-Tarkastelimme toisiamme hetken tutkivasti; mies ja minä, hän yhä nauraa
-hohottaen kuin ruisrääkkä, minä ähmissäni ja miltei peljäten.
-
--- Kuka olette? -- kysyin vihdoin.
-
--- Typerä kysymys! -- hän vastasi. -- Keropää.
-
--- Keropää! Mitä se on?
-
-Kysymykseni vain lisäsi hänen iloisuuttaan.
-
--- Se merkitsee, -- sai hän naurunsa lomassa sanoneeksi, -- että
-teuras-Kalle hypittelee yliopistoani kuuden viikon perästä niinkuin
-sinun hakopölkkysi kuuden tunnin perästä. -- Haha! Taidatpa jo
-ymmärtää.
-
-Kalpenin todella, ja hiukset nousivat pystyyn päässäni. Siinä oli
-toinen kuolemaantuomittu, tämän päivän kuolemaantuomittu, -- mies, jota
-perillisenäni odotettiin Bicêtreen.
-
-Hän jatkoi:
-
--- Mikäs auttaa! Tarinani on tällainen. Olen kunnon vekkulin poika;
-vahinko, että solmuseppä eräänä päivänä vaivautui sitaisemaan hänen
-kauluksensa. Siihen aikaanhan hirsipuu hallitsi Jumalan armosta.
-Kuusivuotiaana olin isätön, äiditön. Suvisin kluhjailin maantien
-pölyssä kerjäten ropoja ohikiitävistä postivaunuista. Talvisin talsin
-avojaloin katukivillä puhallellen aivan punaisiin sormiini. Paljaat
-sääreni vilahtelivat housujen halkeimista. Yhdeksänvuotiaana aloin
-turvautua näppieni työhön. Silloin tällöin tyhjensin jonkun
-takinlokeron, löysin itselleni päällystakin, kymmenvuotiaana olin
-näppäri. Sitte jatkoin opiskelua; seitsemäntoista vanhana olin jo koko
-voro. Perkkasin myymälän, sorvasin avaimen. Minut siepattiin. Minulla
-oli jo ikää, ja minut lähetettiin soutamaan "pikku laivastoon".
-Kaleerityö on ankaraa; nukkua laudalla, juoda silkkaa vettä, syödä
-mustaa leipää, laahata kintussaan punnusta tyhjän päiten, -- ruoskan
-iskuja ja auringonpistoksia. Pääkin vielä kerittiin, ja minulla kun oli
-niin kaunis, ruskea tukka! No, olkoon!... Aikani kului umpeen, --
-viisitoista vuotta, pääseehän sellaisestakin! Olin kolmenkymmenenkahden
-vanha, kun eräänä kauniina aamuna minulle pistettiin kouraan matkapassi
-ja kuusikymmentäkuusi frangia, jotka olin saanut kootuksi
-viisitoistavuotisen kaleerivankeuteni aikana pungastaessani kuusitoista
-tuntia päivittäin, kolmekymmentä päivää kuukausittain ja kaksitoista
-kuukautta vuosittain. Samapa tuo, tahdoin silti olla kunniallinen
-ihminen noine frangeineni, ja rääsyjeni alla oli totisesti kauniimpia
-tunteita kuin monen papinkasukan alla. Mutta se olikin lemmon passi! Se
-oli keltainen, ja siihen oli kirjoitettu: _vapautettu rangaistusvanki_.
-Se piti näyttää kaikkialla, missä liikuin, ja esittää joka kahdeksas
-päivä sen kylän vanhimmalle, jossa majailin. Kaunis suosituskirje!
-Kaleerivanki! Herätin pelkoa, pikkulapset puikkivat pakoon tieltäni, ja
-ovet paiskattiin kiinni nenäni edestä. Ei kukaan tahtonut antaa minulle
-työtä. Söin kuusikymmentäkuusi frangiani. Ja senkin jälkeen piti elää.
-Tarjosin kelpo käteni työhön, minut torjuttiin. Tarjouduin
-viidentoista, kymmenen, viiden soun päiväpalkalle. Turhaan. Mitä tehdä?
-Eräänä päivänä minun oli nälkä. Heitin silmäyksen torikaupustelijan
-rattaisiin; nappasin leivän; kaupustelija nappasi minut; en saanut
-syödä sitä leipää, ja minut lähetettiin elinkautiseksi kaleereihin,
-kolme tulikirjainta olkapäässäni -- näytän ne sinulle, jos haluat. --
-Sitä sanotaan _uusiintuneeksi_ rikokseksi. Olin siis jälleen
-pakkohevosen selässä. Minut vietiin taas Touloniin, tällä kerralla
-vihantalakkien mukana. Nyt täytyi karata. Sitä varten oli tarvis puhkoa
-vain kolmet muurit, katkaista vain kahdet kahleet, ja minulla oli
-naula. Karkasin. Ammuttiin hätälaukaus, sillä meilläkin on kuten Rooman
-kardinaaleilla punainen puku ja lähtiessämme ammutaan kanuunalla. He
-ampuivat varpusille. Nyt ei enää keltaista passia, mutta ei rahaakaan.
-Tapasin tovereita, jotka niinikään olivat palvelleet aikansa tai
-katkoneet ohjaksensa. Heidän päänsä kehoitti minua liittymään
-heikäläisiin, kujilla tehtiin suursiivousta. Myönnyin, ja näin rupesin
-murhaamaan elääkseni. Ryöstettiin milloin diligenssi, milloin
-postivaunut, milloin ratsastava teuraskaupustelija. Rahat riistettiin,
-hevoset ja rattaat saivat mennä menojaan, mies kuopattiin puun alle ja
-huolellisesti varottiin, etteivät jalat pistäneet mullasta esiin, ja
-kummulla tanssittiin, jottei maa näyttäisi vastikään pöyhityltä. Näin
-vanhenin, pensaikoissa yöpyen, tähtikirkkaan taivaan alla nukkuen,
-puulta puulle hiipien, mutta ainakin vapaana ja omissa oloissani.
-Kaikella on loppunsa, tällä kuten muullakin. Nauhaherrat hyökkäsivät
-eräänä yönä kimppuumme. Kaverini pelastuivat; mutta minä, vanhimpana,
-jouduin noiden kaluunalakkisten kissojen kynsiin. Minut tuotiin tänne.
-Olin jo kulkenut yhtä lukuunottamatta kaikki portaitten astuinlaudat.
-Minuun nähden oli yhtäkaikkista, olinko varastanut nenäliinan vai
-surmannut ihmisen; minua syytettiin yhäti uusiintuneesta rikoksesta.
-Nyt oli enää kuljettava vain hakotukin kautta. Juttuni käsiteltiin
-lyhyeen. Saakeli, aloinkin jo vanheta, eikä elämisestä ollut enää
-mihinkään. Isäni oli nainut lesken, ja minä vetäydyn rauhaan
-Katumuskallion luostariin. -- Siinä kaikki, toveri.
-
-Olin kuunnellut mykkänä. Hän räjähti entistä äänekkäämpään nauruun ja
-ojensi minulle kätensä. Peräydyin kauhistuen loitomma.
-
--- Ystäväiseni, -- sanoi hän minulle, -- et ole kunnon veikon näköinen.
-Älä jänistele ikilähdön edessä. Onhan tosin hetkeksi ikävää noustessa
-herjalavolle, mutta pian se käy! Tahtoisin olla siellä näyttämässä
-sinulle, kuinka häränpylly tehdään. Tuhat tulimaista! Olen halukas
-jättämään valittamatta, jos minut typistetään tänään yhdessä sinun
-kanssasi. Sama pappi saa hoitaa meitä molempia; minusta on
-samantekevää, joudunko sinun perilliseksesi. Huomaat kai jo, että olen
-reilu poika. Hei -- sano, tahdotko olla ystävyksin?
-
-Hän läheni jälleen askelen.
-
--- Herra, -- vastasin hänelle työntäen hänet luotani, -- kiitän teitä.
-
-Vastaukseni sai uudet naurunremahdukset.
-
--- Ahaa, herraseni, teitissä on markiisia! markiisia!
-
-Keskeytin hänet.
-
--- Ystäväni, tarvitsen aikaa valmistuakseni; jättäkää minut.
-
-Ääneni vakavuus sai hänet äkkiä miettiväksi. Hän ravisti harmaata,
-miltei kaljua päätänsä; sitten hän raappi kynsillään karvaista
-rintaansa, joka paistoi hänen avoimen paitansa alta, ja virkkoi
-hammasten raosta mutisten:
-
--- Ymmärrän; sielunhöyläystä, totisesti!...
-
-Hetkeksi vaiettuaan hän jatkoi miltei arkaillen:
-
--- Kuulkaas, olette markiisi, -- erinomaista. Mutta teillä on yllänne
-aika kaunis päällysnuttu, joka ei teitä enää suuriakaan hyödytä:
-hakkuri sen teiltä ottaa. Antakaa se minulle, minä myyn sen saadakseni
-nuuskaa.
-
-Riisuin päällystakkini ja annoin sen hänelle. Hän alkoi taputtaa
-käsiään lapsekkaan iloisena. Huomatessaan minun paitahihasillani
-värjöttävän hän sanoi:
-
--- Teitä paleltaa, herra; ottakaa tämä. Ulkona sataa, te kastutte
-likomäräksi, ja rattailla pitää istua säädyllisissä pukimissa.
-
-Puhuessaan hän riisui avaran harmaan hamppunuttunsa ja pujotti sen
-ylleni. Annoin hänen sen tehdä.
-
-Nojasin sitte seinään, enkä voi sanoa, minkä vaikutuksen tuo mies
-minuun teki. Hän oli alkanut tutkia luovuttamaani takkia, ja yhtenään
-hän päästeli ilonhuudahduksia.
-
--- Taskut ovat ihka uudet! Kaulus ehjä! Saan tästä vähintäin
-viisitoista frangia. Onnenpotkaus! Saan nuuskaa kuudeksi viikokseni!
-
-Ovi aukeni. Meitä tultiin noutamaan molempia; minua siihen huoneeseen,
-jossa kuolemaantuomitut odottavat hetkeänsä; häntä Bicêtreen
-vietäväksi. Hän astui nauraen keskelle sitä vartiojoukkoa, jonka piti
-hänet viedä mennessään, ja sanoi poliiseille:
-
--- Kas niin! Älkää vain erehtykö. Olemme vaihtaneet pukua, herra ja
-minä. Mutta älkää panko minua hänen tilalleen. Saakeli! Ei se sopisi
-minulle ollenkaan nyt, kun minulla on jotakin, millä hankkia nuuskaa.
-
-
-
-
-24.
-
-
-Se vanha lurjus otti minun päällystakkini, sillä minä en antanut sitä
-hänelle, ja jätti minulle tämän pukineen, inhottavan nuttunsa. Kuinka
-sen sallin tapahtua?
-
-En ollut luopunut päällystakistani mielisuosiolla tai säälien häntä.
-En, vaan koska hän oli minua voimakkaampi. Jos olisin kieltäytynyt,
-olisi hän iskenyt minua jykevillä nyrkeillään.
-
-Ah! Mitä! Säälienkö! Mieleni oli täynnä huonoja tunteita. Olisin nyt
-tahtonut kuristaa tuon vanhan varkaan näillä käsilläni; ruhjoa hänet
-jalkoihini.
-
-Sydämeni oli pakahtua raivosta ja katkeruudesta. Luulin sappirakkoni
-haljenneen. Kuolema tekee sisukkaaksi.
-
-
-
-
-25.
-
-
-Minut vietiin koppiin, jossa oli vain neljä seinää, paljon rautaa
-ikkunoissa, paljon salpoja ovessa; sanomattakin selvää.
-
-Pyysin pöydän, tuolin ja kirjoitusneuvoja. Kaikki ne minulle
-tuotiinkin.
-
-Sitten pyysin vuoteen. Vartija katseli minua hetken kummastellen
-ikäänkuin sanoakseen: -- Mitä hittoja!
-
-Joka tapauksessa erääseen nurkkaan sijoitettiin telttivuode. Mutta
-samalla tuli _huoneeseeni_ poliisi ja jäi sinne. Ehkä pelättiin minun
-yrittävän tukahduttaa itseni patjoihin.
-
-
-
-
-26.
-
-
-Kello on kymmenen.
-
-Oi minun pikku tyttö-raukkaani! Vielä kuusi tuntia ja minä olen
-kuollut: Olen saastainen lihakasa, joka on heitetty patologisen
-laitoksen kylmälle pöydälle; pää, joka erikseen lohotaan, ruumis, joka
-toisaalla leikellään; sitte jälelle jäänyt sullotaan ruumisarkkuun ja
-kaikki siirtyy Clamartiin.
-
-Kas näin kohtelevat isääsi nämä ihmiset, joista kukaan ei minua vihaa,
-jotka kaikki minua säälivät ja tahtoisivat minut pelastaa. He surmaavat
-minut. Ymmärrätkö sitä, Marie? kylmäverisesti surmaavat minut,
-juhlallisesti, yhteisen hyvän vuoksi! Ah! suuri Jumala!
-
-Pikku raukka! Isäsi joka sinua niin rakasti, isäsi joka suuteli sinun
-hentoa, valkeata ja tuoksuvaa kaulaasi, joka taukoamatta silitteli
-sinun silkkihienoja kiharoitasi, joka otti sinun kauniin, pyöreän pääsi
-käsiensä väliin, joka hypitti sinua polvillaan, ja iltaisin risti
-kätesi Jumalaa rukoilemaan!
-
-Mitä sinusta nyt tulee? Kuka sinua rakastaa? Kaikilla sinunikäisilläsi
-on isä, sinulla ei. Kuinka voit totuttautua, lapseni, pois
-päivänvalosta, joululahjoista, leluista, namusista ja suukkosista? --
-Kuinka vieroittaudut, onneton orpo, juomasta ja syömästä?
-
-Oh! Jospa nuo tuomarit vain olisivat nähneet sinut, sievän pikku
-Marieni! he olisivat ymmärtäneet, etteivät voisi surmata kolmivuotiaan
-lapsen isää.
-
-Ja kun hän kasvaa isoksi, jos hän niin kauan elää, kuinka hänen silloin
-käy? Hänen isänsä nimi säilyy Pariisin kansan muistissa. Hän saa
-punastuen hävetä minua ja nimeäni: häntä halveksitaan, tuupitaan minun
-tähteni, minun, joka rakastan häntä kaikella sydämeni hellyydellä. Oi
-rakas pikku Marieni! Onko aivan totta, että joudut häpeämään ja
-kammoamaan minua?
-
-Kurjaa minua! Minkä rikoksen olenkaan tehnyt ja minkä rikoksen saankaan
-sovittaa yhteiskunnalle!
-
-Oh! Onko aivan varmaa, että ennen päivän loppua heitän henkeni? Onko
-aivan varmaa, että se olen minä? Onko tuo huutojen melu, jonka kuulen
-ulkoa, tuo hälisevä kansanvuo, joka jo kaduilla virtailee, nuo
-poliisit, jotka hankkiutuvat lähtemään kasarmeistaan, tuo mustapukuinen
-pappi ja tuo toinen mies, jolla on punaiset kädet, ovatko ne kaikki
-minua varten? minäkö siis hetken perästä kuolen? minäkö, joka olen
-tässä, elän, liikun, hengitän, istun tämän pöydän ääressä, joka
-muistuttaa mitä hyvänsä pöytää ja vallan hyvin voisi olla muualla,
-minäkö siis, se minä, jota voin koskettaa ja jonka tunnen olevan, ja
-jonka vaatteet ovat tuollaisissa laskoksissa!
-
-
-
-
-27.
-
-
-Jospa edes tietäisin kuinka kaikki päättyy ja kuinka tuolla ulkona
-kuolema saapuu! mutta kauheata, en tiedä.
-
-Sen nimi on hirveä enkä ollenkaan ymmärrä, kuinka olen tähän asti siitä
-voinut kirjoittaa ja puhua.
-
-Noiden kymmenen kirjaimen yhdistelmä, niiden ulkomuoto ja ilme on
-omiaan herättämään kuvottavaa ajatusta ja sillä onnettomuutta
-parantavalla lääkärillä, joka sen keksi, oli kohtalokas nimi.
-
-Kuva, jonka tästä inhottavasta sanasta olen luonut, on epäselvä,
-määrittelemätön, mutta silti synkkä. Jokainen äänne on kuin jonkun
-koneen osa. Panen niistä kokoon ja hajoitan ne lakkaamatta
-ajatuksissani hirveän telineen.
-
-En uskalla tehdä yhtään kysymystä siitä, mutta kamalaa on olla
-tietämättä minkälainen se on, kuinka siinä menetellään. Minusta tuntuu,
-että siinä on jonkinlainen vipulaite ja että täytyy laskeutua
-vatsalleen... -- Ah! Tukkani harmaantuu jo ennenkuin pääni putoakaan!
-
-
-
-
-28.
-
-
-Olen sen silti kerran nähnyt.
-
-Kuljin eräänä aamupäivänä yhdentoista tienoissa vaunuilla Grève-torin
-yli. Äkkiä ajoneuvot pysähtyivät.
-
-Torilla oli kansaa. Pistin pääni ulos. Joukko oli täyttänyt
-Grève-aukean ja läheiset kadut, ja naisia, miehiä, lapsia seisoi
-rintavarustuksen edessä. Päitten yläpuolella kohosi jonkinlainen
-punaisesta puusta kyhätty lava, jota kolme miestä oli viimeistelemässä.
-
-Samana päivänä piti muuan kuolemaantuomittu teilattaman, ja paraikaa
-pystytettiin konetta.
-
-Kurkotin päätäni nähdäkseni paremmin. Vaunujen vieressä selitti muuan
-nainen lapselleen:
-
--- Katsohan! Kirves putoo huonosti, he rasvaavat kourua
-kynttilänpätkällä.
-
-Ehkä he ovat siellä parastaikaakin. Pian on kello yksitoista.
-Varmaankin he nyt rasvaavat kourua.
-
-Ah! Sillä kerralla minä, onneton, en kurkota päätäni katsoakseni
-paremmin.
-
-
-
-
-29.
-
-
-Oi, armoa! armahdus! saan ehkä armahduksen! Kuningas ei sitä minulta
-epää. Haettakoon asianajajani! Nopeasti asianajaja! Tahdon kaleereihin.
-Viideksi vuodeksi kaleereihin, ja sillä hyvä, -- tai kahdeksikymmeneksi
-vuodeksi -- tai eliniäksi punaisin poltinmerkein. -- Mutta armahdus!
-
-Pakkotyövanki, hänhän liikkuu, menee ja tulee ja näkee auringon.
-
-
-
-
-30.
-
-
-Pappi tuli jälleen luokseni.
-
-Hän on valkohapsinen, lempeäkatseinen vanhus, ylväsryhtinen ja
-kunnioitusta herättävä. Aamulla näin hänen tyhjentävän kukkaronsa
-vankien käsiin. Mistä johtuu, ettei hänen äänensä järkytä eikä ole
-järkytetty? Mistä johtuu, ettei hän ole vielä sanonut mitään, joka
-olisi tarttunut älyyni tai sydämeeni?
-
-Tänä aamuna olin pyörällä päästäni. Jaksoin hädin tuskin kuunnella,
-mitä hän minulle puheli. Hänen sanansa tuntuivat minusta tyhjiltä ja
-pysyin välinpitämättömänä; sanat rapisivat kuin tuo kylmä sade
-jäätyneelle ikkunanruudulleni.
-
-Mutta hänen nyt palatessaan vaikutti hänen läsnäolonsa silti hyvältä.
-Sanoin itsekseni, että hän oli sittenkin ainoa ihminen, joka oli
-todella ihminen minulle. Ja hän herätti minussa kiihkeän janon kuulla
-hyviä ja lohduttavia sanoja.
-
-Me istahdimme, hän tuolille, minä vuoteeni laidalle. Hän virkkoi:
-"Poikani". -- Tämä sana avasi sydämeni. Hän jatkoi:
-
--- Poikani, uskotko Jumalaan?
-
--- Uskon, isäni, -- vastasin.
-
--- Uskotko pyhään katoliseen, apostoliseen ja roomalaiseen kirkkoon?
-
--- Täydestä sydämestä, -- vastasin hänelle.
-
--- Poikani, -- hän jatkoi, -- sinulla on epäilijän ilme.
-
-Sitten hän alkoi puhua. Hän puhui kauan, hän sanoi paljon. Kun hän
-luuli sanoneensa kaikki, hän nousi ja katsahtaen minuun ensimäistä
-kertaa koko keskustelun aikana hän kysyi:
-
--- No siis?
-
-Vakuutan kuunnelleeni aluksi uteliaana, sitten tarkkaavasti ja lopulta
-nöyränä.
-
-Nousin niinikään.
-
--- Herra, -- vastasin hänelle, -- jättäkää minut, pyydän.
-
-Hän kysyi minulta:
-
--- Koska tulen takaisin?
-
--- Ilmoitan siitä teille.
-
-Hän lähti pahastumatta, mutta ravistaen päätänsä ikäänkuin sanoakseen:
-
--- Jumalaton.
-
-Ei, niin syvälle kuin olenkin vajonnut, jumalanpilkkaaja en silti ole,
-ja Jumala on todistajani, että uskon häneen. Mutta mitä tuo vanhus
-minulle sanoi? ei mitään tunnetta herkyttävää, ei mitään tarttuvaa, ei
-itkuun vaativaa, ei mitään sieluun osuvaa, ei mitään sellaista, mikä
-hänen sydämestään olisi haastanut minun sydämelleni, ei mitään, mikä
-hänestä olisi siirtynyt minuun. Päinvastoin jotakin hapuilevaa,
-ytimetöntä, kaikkeen ja kaikkialle sovellettua; mahtipontista missä
-olisi pitänyt olla syvää, latteaa missä olisi pitänyt olla
-yksinkertaista; jonkinlainen tunteileva saarna ja jumaluusopillinen
-joiku. Silloin tällöin joku latinankielinen ote -- pyhästä
-Augustinuksesta, pyhästä Gregoriuksesta, mistä lieneekään ollut. Ja hän
-tuntuikin latelevan jo pariinkymmeneen kertaan saneltua läksyä,
-kertaavan sellaista tehtävää, joka pelkästä hokemisesta oli hivumassa
-piirteettömäksi. Ei katsetta hänen silmistään, ei korostusta hänen
-äänessään, ei kädenliikettä.
-
-Ja kuinka olisi voinutkaan olla toisin? Tämä pappi on vankilan
-vasituinen sielunpaimen. Hänen toimenaan on lohduttaa ja neuvoa, hän
-elää siitä. Vangit, sairaat ovat hänen kaunopuheisuutensa pontimia. Hän
-heitä ripittää ja auttaa, koska se kuuluu hänen virkatehtäviinsä. Hän
-on vanhennut johtaessaan ihmisiä kuolemaan. Aikoja sitten hän on
-tottunut siihen mikä toiset saa värisemään; hänen valkoisiksi
-jauhoitetut hiuksensa eivät enää nouse pystyyn kauhusta, kaleerit ja
-mestauslavat ovat hänelle jokapäiväisiä kohtaloita. Hän on tylstynyt.
-Hänellä on varmaankin muistiinpanovihko, ne ja ne sivut kaleerivankeja,
-ne ja ne kuolemaantuomittuja varten. Hänelle tietenkin ilmoitettiin
-eilis iltana, että hänen piti seuraavana päivänä kello silloin ja
-silloin käydä katsomassa erästä vankia; hän kai kysyi, oliko se
-kaleerivanki vai kuolemaantuomittu; ja hän valikoi sivun, ja sitten hän
-tuli. Siitä johtuu, että ne, jotka lähetetään Toulouiin, ja ne, jotka
-viedään Grève-torille, ovat hänelle yhtä ja hän heille samaa.
-
-Oh! Jospa hänen sijaansa mentäisiin hakemaan joku nuori kyläpappi, joku
-vanha kirkkoherra, mistä vain, ensimäisestä seurakunnasta, -- jospa
-hänet löydettäisiin lietensä äärestä, raamattuaan lukemasta, mihinkään
-valmistumattomana, ja hänelle sanottaisiin:
-
--- Eräs mies viedään kuolemaan ja teidän pitää lähteä häntä
-lohduttamaan. Teidän pitää olla paikalla, kun hänen kätensä sidotaan,
-kun hänen hiuksensa leikataan; teidän pitää nousta hänen rattailleen
-peittääksenne ristiinnaulitun-kuvallanne häneltä pyövelin; teidän pitää
-tärskyä hänen kerallaan katukiveyksellä aina Grève-aukealle asti;
-teidän pitää puhkoa hänen sivullaan tuo hirveä, vertajanoava joukko;
-teidän pitää syleillä häntä mestauslavan kupeella; ja teidän pitää
-jäädä paikoillenne kunnes pää on siellä ja ruumis täällä.
-
-Silloin hän lähestyisi minua vavahdellen, väristen kiireestä
-kantapäähän; minä heittäytyisin hänen syliinsä, hänen jalkoihinsa; ja
-hän itkisi, ja me itkisimme molemmat, ja hän heltyisi kauniisti
-puhumaan, ja minä saisin lohtua, ja sydämeni sulaisi hänen sydämeensä,
-ja hän omaksuisi minun sieluni ja minä omaksuisin hänen Jumalansa.
-
-Mutta mitä on tuo vanhus minulle? mitä olen minä hänelle? Jonkinlainen
-onneton yksilö, varjo, jommoisia hän on nähnyt jo tukuittain, ykkönen,
-joka lisätään mestattujen suureen lukuun.
-
-Olen ehkä väärässä torjuessani hänet näin. Ehkä hän on hyvä ja minä
-huono. Ah! eihän se ole minun vikani. Kuolemaantuomitun henki turmelee
-ja lakastuttaa kaiken.
-
-Minulle tuotiin ruokaa; he ovat luulleet, että minun on nälkä,
-Herkullinen ja valikoitu pöytä, kananpoikasta, luulen, ja muuta hyvää
-lisäksi. Kas niin! Istahdin syömään; mutta ensimäistä palaa suuhun
-viedessäni se putosi kädestäni, niin karvaalta ja haisevalta se minusta
-tuntui...
-
-
-
-
-31.
-
-
-Sisään astui herrasmies, lakki päässä; hän tuskin vilkaisikaan minuun.
-Hän kehitti auki mittanauhan ja alkoi mittailla alhaalta ylös muurin
-kiviä, puhellen kovalla äänellä, milloin: "_oikein on_",  milloin: "_ei
-sovi_".
-
-Kysyin vartiosotilaalta, kuka se oli. Hän vastasi, että se oli joku
-vankilan käyttämiä arkkitehtiapulaisia.
-
-Hänenkin uteliaisuutensa oli lopulta herännyt. Hän vaihtoi muutaman
-hillityn sanan ovenvartijan kanssa, joka oli häntä seurannut.
-Tarkastettuaan minua sitten hetken kiinteämmin ja nyökäyttäen kevyesti
-päätänsä hän alkoi jälleen puhella lujalla äänellä jatkaen
-mittauksiaan.
-
-Lopetettuaan työnsä hän tuli lähemmä ja virkkoi naurahdellen:
-
--- Ystäväni, kuuden viikon perästä tämä koppi on nykyistään hauskempi.
-
-Ja hänen eleensä näytti lisäävän:
-
--- Vahinko, ettette saa siitä nauttia.
-
-Hän miltei hymyillyt. Luulin näkeväni hetken, jolloin hän naljailee
-leppoisasti kuten lasketaan leikkiä vastavihitylle naiselle hääiltana.
-
-Vartiomieheni, vanha nauhalakkinen sotilas, otti nyt vastatakseen.
-
--- Herra, -- hän virkkoi, -- kuolevan huoneessa ei puhuta noin
-äänekkäästi.
-
-Arkkitehti hävisi.
-
-Minä, minä olin jälellä, olin kuin joku niistä kivistä, joita hän
-mittaili.
-
-
-
-
-32.
-
-
-Ja sitten tapahtui jotakin naurettavaa.
-
-Vanha kunnon vartiosotilaani kutsuttiin pois: paatuneen itsekkäänä en
-tullut edes puristaneeksi hänen kättään. Toinen asetettiin tilalle,
-matalaotsainen, häränsilmäinen, typeräeleinen mies.
-
-En pannut häneen aluksi vähääkään huomiota. Käänsin selkäni oveen päin,
-istahdin pöytäni ääreen, yritin virkistää otsaani sitä kädellä
-sivellen, ja ajatukset sekottivat järkeni.
-
-Kevyt kosketus olkapäilleni sai minut kääntämään pääni. Siinä oli se
-uusi sotilas, jonka kera olin yksin.
-
-Jokseenkin seuraavia sanoja hän käytti minua puhutellessaan:
-
--- Rikollinen, onko teillä hyvä sydän?
-
--- Ei, -- vastasin.
-
-Vastaukseni jyrkkyys näytti hämmentävän hänet. Sitten hän jatkoi
-arkaillen:
-
--- Ei kukaan ole ilkeä pelkästä ilkeyden halusta.
-
--- Miksikä ei, -- sanoin. -- Ellei teillä ole muuta sanottavaa, niin
-jättäkää minut. Mitä tahdotte?
-
--- Anteeksi, rikollinen, -- hän vastasi. -- Vain pari sanaa.
-Kuulkaahan, jos te voisitte auttaa erästä ihmisparkaa eikä se tuottaisi
-teille suurtakaan vaivaa, ettekö tekisi sitä?
-
-Kohautin olkapäitäni.
-
--- Tuletteko suoraan Charentonista? [mielisairaala] Valitsittepa
-merkillisen astian, mistä ammentaa onnea. Minäkö voisin jotakuta
-auttaa?
-
-Hän alensi ääntään ja oli hyvin salaperäisen näköinen, mikä ominaisuus
-ei ollenkaan sopinut hänen tyhmille ilmeilleen.
-
--- Kyllä, rikollinen, voitte auttaa, tuoda onnea. Kaiken sen saan
-teiltä. Kas näin. Olen köyhä poliisi. Työ on raskasta ja palkka pieni;
-saan itse pitää hevosta, ja se vie minut perikatoon. Olen turvautunut
-arpajaisiin parantaakseni raha-asioitani. Täytyy jotakin sivutointa
-harrastaa. Tähän asti en ole onnistunut saamaan onnen numeroita. Haen
-aina varmoja numeroita, mutta menetän aina. Ostan numeron 76 ja numero
-77 voittaa. Sovittelenpa miten hyvänsä, ihan kohdalleen en osaa. --
-Hiukan kärsivällisyyttä, pyydän, olen kohta lopussa. -- Kas nyt on
-minulla oiva tilaisuus. Näyttää siltä, suokaa anteeksi, rikollinen,
-että teidän vuoronne on tänään. On varmaa, että tällä tavalla
-maailmasta poistuneet kuolleet näkevät ennakolta arpajaisnumerot.
-Luvatkaa minulle saapua luokseni huomis-iltana, -- mitä vaivaa teille
-siitä on? --- ilmaisemaan minulle kolme numeroa, kolme voiton numeroa.
-No? -- En pelkää aaveita, olkaa rauhassa. -- Tässä on osoitteeni:
-Popincourtin kasarmi, porras A. n:o 26 käytävän perällä. Te tunnette
-minut hyvin, eikö totta? -- Tulkaa vaikkapa jo tänä iltana, jos teille
-sopii paremmin.
-
-Alennuin vastaamaan hänelle, tuolle pässinpäälle; hullu toive välähti
-nimittäin äkkiä aivoissani. Epätoivoisessa tilassani, jossa hetkittäin
-luulee hiuksen pystyvän katkomaan kahleet, olin valmis yrittämään
-kaikkeni.
-
--- Kuulehan, -- virkoin hänelle tekeytyen näyttelijäksi niin hyvin kuin
-kuolemaan valmistunut siihen kykenee, -- voin sinut todella tehdä
-kuningastakin rikkaammaksi, voin hankkia sinulle miljoonia. -- Yhdellä
-ehdolla.
-
-Hän avasi tyhmät silmänsä selko selälleen.
-
--- Mikä se on? Mikä? Teen kaikki mieliksenne, kunnon rikollinen.
-
--- Kolmen asemasta lupaan sinulle neljä hyvää numeroa. Vaihda pukua
-kanssani!
-
--- Eikö muuta! -- hän kiljahti nyhtäisten auki univormunss ylimmät
-napit.
-
-Nousin tuoliltani. Tarkkasin hänen liikkeitään, sydämeni takoi. Olin jo
-näkevinäni porttien aukenevan sotilasunivormun edestä ja pihan, kadun
-ja Oikeuspalatsin jäävän taakseni.
-
-Mutta hän kääntyi pian minuun päin epäröivän näköisenä.
-
--- Ah! Ettehän vain aikone täten paeta täältä?
-
-Ymmärsin, kaikki oli turhaa. Tartuin silti viimeiseen keinoon,
-hyödyttömään ja hyvin tolkuttomaan.
-
--- Vaikkapa niinkin, -- sanoin hänelle, -- mutta sinun onnesi on
-taattu...
-
-Hän keskeytti minut.
-
--- Hoo, ei suinkaan! Entä minun numeroni! Jotta ne tuottaisivat onnea,
-pitää teidän olla kuollut.
-
-Lysähdin jälleen tuolilleni, mykkänä, entistänikin epätoivoisempana,
-turhia toivottuani.
-
-
-
-
-33.
-
-
-Suljin silmäni, peitin ne käsilläni ja koetin unohtaa, unohtaa
-nykyhetken menneeseen. Uneksiessani palautuivat yksitellen lapsuuteni
-ja nuoruuteni muistot mieleeni, ne olivat lempeitä, tyyniä, nauravia
-kuin kukkien teriöt aivojani jäytävien mustien ja sekavien ajatusten
-kuilun partaalla.
-
-Olin jälleen lapsi, iloinen ja terve koulupoika, leikin, juoksin,
-huusin veljieni kera sen koskemattoman puutarhan suuressa, vehmaassa
-siimeksessä, jossa ensimäiset vuoteni vierivät, entisessä nunnien
-kävelypuistossa, jota Val-de-Gracen jylhä tuomiokirkko lyijyisellä
-kiireellään varjoaa.
-
-Ja neljää vuotta myöhemmin olin siellä vielä, yhä lapsena, mutta nyt
-uneksivana ja intohimoisena. Yksinäisessä puistikossa oli myöskin nuori
-tyttö.
-
-Siellä oli pieni espanjatar, suuret silmät, muhkea tukka, ruskea ja
-hieno hipiä, punaiset huulet ja ruusuiset posket, neljäntoista vuotias
-andalusiatar, Pepa.
-
-Äitimme sallivat meidän juoksennella yhdessä: teimme kävelymatkoja.
-
-Meitä kehoitettiin leikkimään, ja me haastelimme, -- me, jotka olimme
-samanikäiset, mutta eri sukupuolta.
-
-Ei ollut kuitenkaan vielä vuotta kulunut siitä, kun me karkelimme,
-kiistasimme yhdessä, kun kinastelin Pepitan kanssa omenapuun
-kauneimmasta hedelmästä, näpäytin häntä, jos hän löysi linnunpesän. Hän
-itki; minä sanoin: "Se oli sinulle oikein". Ja molemmat juoksimme
-valittamaan äideillemme, jotka toruivat meitä ääneen ja kiittelivät
-hiljaa.
-
-Mutta nyt hän nojautui käsivarteeni ja minä olin kovin ylpeä ja kovin
-nöyrtynyt. Me kuljimme hitaasti ja puhuimme hiljaa. Hän pudotti
-nenäliinansa; minä nostin sen maasta hänelle. Kätemme vavahtivat
-toisiansa koskettaessaan. Hän puheli minulle pikkulinnuista, tähdestä
-joka tuikkii taivaan rannalla, puiden taakse laskeutuvasta
-korallinpunaisesta auringosta tai koulutovereistaan, puvustaan ja
-helyistään. Me haastelimme viattomista asioista ja punehduimme
-molemmat. Nuoresta tytöstä oli tullut nuori nainen.
-
-Sinä iltana -- oli kesäehtoo -- me olimme kastanjain katveessa,
-puutarhan pohjukassa. Kävelimme lopulta mitään puhumatta; pitkän
-vaitiolon jälkeen hän hellitti äkkiä käteni ja sanoi: "Juoskaamme!"
-
-Näen hänet yhä vieläkin, hän oli aivan mustissa, hän suri isoäitinsä
-kuolemaa. Hänen aivoihinsa sävähti lapsen ajatus. Pepa oli jälleen
-Pepita, hän virkkoi minulle: "Juoskaamme!"
-
-Ja hän syöksyi juoksuun hentoine vartaloineen, joka oli kuin mehiläisen
-ruumis, ja hänen pienet jalkansa vilahtelivat puolisääreen hameenhelman
-alta. Minä takaa ajamaan, hän pakenemaan. Juoksun huima sai hänen
-kaulurinsa aukeamaan, ja minä näin hänen ruskean ja raikkaan selkänsä.
-
-Olin suunniltani. Sain hänet kiinni vanhan sortuneen kaivon reunalla,
-tartuin häntä vyötäisiltä, voittajan oikeudella, ja panin hänet
-istumaan nurmipenkille. Hän ei vastustellut. Hän oli hengästynyt ja
-nauroi. Minä olin vakava ja katselin hänen mustien ripsien verhoamia
-ruskeita silmiään.
-
--- Istuhan tuohon, -- hän sanoi minulle. -- On vielä valoisaa,
-lukekaamme jotakin. Onko sinulla kirjaa mukanasi?
-
-Minulla oli toinen osa Spallanzanin matkakertomusta. Avasin sen
-umpimähkään, istuuduin hänen vierelleen, hän nojasi minun olkapäähäni,
-ja me aloimme lukea kumpikin hiljaa, samaa sivua. Ennenkuin lehteä
-käännettiin hänen täytyi aina odottaa minua. Minun älyni ei ollut niin
-nopsa kuin hänen.
-
--- Oletko lopettanut sivun? -- hän virkkoi minulle, joka tuskin olin
-päässyt alkuunkaan.
-
-Päämme sattuivat yhteen, hiuksemme sekaantuivat toisiinsa,
-hengähdyksemme tapailivat toisiaan, ja yhtäkkiä huulemme yhtyivät
-suutelemaan.
-
-Kun jälleen aloimme lukea, oli taivas jo tähdittynyt.
-
--- Oh, äiti, äiti! -- hän huudahti kotiin tultuamme; -- jospa tietäisit
-kuinka me juoksimme.
-
-Minä olin vaiti.
-
--- Et virka mitään, -- sanoi äiti minulle; -- olet surullisen näköinen.
-
-Sydämessäni oli paratiisi.
-
-Se oli ilta, jonka muistan koko elämäni.
-
-Koko elämäni!
-
-
-
-
-34.
-
-
-Jossain löi kello. En tiedä mikä; kuulen huonosti kellon iskut.
-Korvissani pauhaa urkujen humina; viimeiset ajatukset niissä suhisevat.
-
-Tänä viimeisenä hetkenä, jolloin vielä voin koota ajatuksiani, tulee
-rikokseni kauheana kuvana mieleeni; mutta minä tahtoisin katua vielä
-hartaammin. Enemmän tunsin tunnonvaivoja ennen kuolemantuomiotani,
-mutta sen jälkeen on tuntunut siltä kuin riittäisi aivoissani tilaa
-vain kuoleman ajatuksille. Ja kuitenkin tahtoisin katua oikein
-täydesti.
-
-Kun olen hetken unelmoinut menneisyydestä ja palaudun siihen
-kirveeniskuun, jonka pitäisi kohtsiltään lopettaa kaikki, minä taas
-vavahdan kuin uudesta ajatuksesta. Ihana lapsuuteni, ihana nuoruuteni!
-kultainen alku taipaleella, jonka loppupää on verinen. Silloisen ja
-nykyisen välillä on verivirta, toisen verta ja omaa vertani.
-
-Jos joskus luetaan elämäntarinaani, johon kuului monia viattomuuden ja
-onnen vuosia, ei hevin voisi uskoa todeksi sitä kurjaa vuotta, jonka
-rikos alotti ja jonka lopettaa rangaistus; se vuosi ei sovellu
-edeltäjiinsä.
-
-Ja -- kurjat lait, kurjat ihmiset! -- minä en kuitenkaan ollut paha!
-
-Oh! kuolla jonkun hetken perästä ja ajatella, että vuosi sitten samana
-päivänä olin vielä vapaa ja puhdas, että olin syyskävelyillä, että
-harhailin puitten alla ja kuljin varisseilla lehdillä.
-
-
-
-
-35.
-
-
-Tänäkin hetkenä, aivan lähelläni, näissä huoneissa, jotka ympäröivät
-Oikeuspalatsia ja Grève-toria ja kaikkialla Pariisissa on ihmisiä,
-jotka tulevat ja menevät, puhelevat ja nauravat, lukevat sanomalehtiä,
-ajattelevat toimiaan; on kauppiaita, jotka myyvät, nuoria tyttöjä,
-jotka valmistautuvat illan tanssiaisiin, äitejä, jotka leikkivät
-lapsiensa kanssa!
-
-
-
-
-36.
-
-
-Muistan erään päivän lapsuusajoiltani, kun menin katsomaan Notre-Damen
-kirkonkelloa.
-
-Olin aivan pyörällä päästäni noustuani synkät kierreportaat,
-kuljettuani torneja yhdistävän hauraan lehterin kautta, nähtyäni
-Pariisin jalkojeni alla ja saapuessani siihen kivi- ja puukomeroon,
-missä heilui kirkon kello läppäimineen, joka painaa tuhatkunnan naulaa.
-
-Astuin arkaillen suurirakoiselle lattialaudotukselle, katselin etäältä
-tuota kelloa, joka lapsien ja Pariisin rahvaan keskuudessa oli niin
-suuressa huudossa, ja kammoten katselin niitä liuskakivipuitteisia
-luukkuja, jotka viettäviltä seiniltään ympäröivät kelloa ja olivat
-aivan jalkani tasalla. Silloin tällöin katsahdin huimaavasta
-korkeudestani Notre-Damen aukiolle ja näin ihmiset pieninä kuin
-muurahaiset.
-
-Yhtäkkiä tuo suunnaton kello kumahti, syvä ääniaalto pani ilman
-väreilemään, jykevä torni vavahti. Lattia huojui kannatushirsillään.
-Ääniaalto vyöryi ylitseni; horjahdin, olin kaatua ja luisumaisillani
-viettäville ikkuna-aukoille. Kauhun musertamana heittäydyin palkeille,
-tarrasin molemmin käsin niihin kiinni, ääntämättä, hengähtämättä,
-korvissa yhä tuo peloittava kaiku, silmieni edessä tuo kuilu, tuo
-mittaamattoman syvä alho, jossa ristiin rastiin liikkui rauhallisia ja
-kadehdittavia ihmisiä.
-
-Ja ihmeellistä! Olen yhä vieläkin olevinani samassa kellotornissa.
-Kaikki ympärilläni on yhtä melua ja huumaa. Kellon kumajavat äänet
-kajahtelevat yhä vieläkin aivojeni tyhjiöissä; ympärilläni näen vain
-kaukaa sen tasaisen ja rauhallisen elämän, jonka olen jättänyt ja missä
-muut ihmiset yhä kulkevat kuin syvän kuilun pohjalla.
-
-Kaupungintalo on synkkä rakennus.
-
-Terävine jyrkkine kattoineen, merkillisine torneineen, suurine valkeine
-kellotauluineen, rivikerroksineen, tuhansine ikkunoineen, askelten
-kuluttamine portaineen, kaksine oikealta ja vasemmalta työntyvine
-sivuineen, siinä se on Grève-torin laidassa, kolkkona, peloittavana,
-iän kalvamine julkisivuineen, niin mustana, että se on musta
-auringossakin.
-
-Mestauspäivinä sen portit vallan kuhisevat poliiseja, ja ikkunoiden
-täydeltä se katselee kuolemaantuomittua.
-
-Ja iltasin sen kellotaulu, joka näyttää ajan, on ainoana valoisana
-kohtana sen tummalla seinäsivulla.
-
-
-
-
-38.
-
-
-Kello on neljänneksen yli yksi.
-
-Mielialani on nyt tämmöinen:
-
-Ankaraa päänsärkyä. Sisässäni jäätävän kylmää, otsani poltteisen kuuma.
-Joka kerta kun nousen tai kumarrun, on kuin aivoihini valuisi nestettä,
-joka panee ne jyskyttämään pääkuoren seiniä vasten.
-
-Suonenvedontapaiset nytkähdykset tärisyttävät ruumistani, ja
-aika-ajoittain putoo kynä kädestäni kuin sähköiskun sinkauttamana.
-
-Silmiäni kirveltää kuin olisin ainaisessa savussa.
-
-Niveliäni pakottaa.
-
-Vielä kaksi tuntia ja neljäkymmentäviisi minuuttia ja minä olen terve.
-
-
-
-
-39.
-
-
-Sanotaan, ettei se ole mitään, ettei siinä kärsi, että se on lievä
-loppu, että sentapainen kuolema on varsin yksinkertainen.
-
-Olkoon! Mutta mitä siis on tämä kuusiviikkoinen tuska ja tämä
-päivittäinen kuolonkamppailu? Mitä tämän korvaamattoman päivän vaivat,
-päivän, joka kuluu niin hitaasti ja niin nopeaan? Mitä nämä
-kidutusportaat, jotka päättyvät mestauslavalle?
-
-Ehkäpä se ei ole kärsimystä.
-
-Eivätkö kärsimystä ole kouristuksetkin, joissa veri pisara pisaralta
-kuivuu ja järki ajatus ajatukselta hiutuu?
-
-Ja ollaanko varmoja, ettei silloinkin kärsitä? Kuka sen on sanonut?
-Kertooko tarina katkaistun pään milloin verisenä vierineen mestauslavan
-reunalle ja sieltä huutaneen joukolle: "Ei tehnyt ollenkaan kipeätä!"
-
-Ovatko sillä tavalla kuolleet koskaan tulleet teloittajia kiittämään ja
-sanomaan: "Se oli hyvin suoritettu. Säilyttäkää se tapa edelleenkin.
-Koneisto toimii mainiosti?"
-
-Robespierrekö? Ludvig XVI?...
-
-Ei! Ei mitään! "Vähemmässä kuin minuutissa, vähemmässä kuin sekunnissa
-on kaikki ohi." -- Ovatko he milloinkaan, edes ajatuksissaan,
-asettuneet sen tilalle, joka on mestauslavalla, hetkellä, jolloin
-raskas kirves putoo leikkaamaan lihaa, ratkomaan hermoja, katkaisemaan
-luustoa... Mutta mitä? "puoli sekuntia! kipu on loihdittu pois"...
-Kauheata!
-
-
-
-
-40.
-
-
-On outoa, että herkeämättä ajattelen kuningasta. Teen kaiken voitavani,
-ravistelen päätäni, mutta alati puhelee ääni korvaani:
-
--- Tässä samassa kaupungissa, tänä samana hetkenä eikä kaukana sinusta,
-toisessa palatsissa on ihminen, jonka kaikkia ovia niinikään
-vartioidaan, yksinäinen ihminen kuten sinäkin kansan seassa, se vain
-eroa, että hän on yhtä korkealla kuin sinä alhaalla. Hänen elämänsä on
-kauttaaltaan -- minuutti minuutilta -- kunniaa, suuruutta, nautintoa,
-huumaa. Kaikki hänen ympärillään on rakkautta, kunnioitusta, ihailua.
-Korkeimmatkin äänet hiljenevät häntä puhutellessaan, ylpeimmätkin otsat
-painuvat hänen edessään. Silkki ja kulta vain välkähtelevät hänen
-silmiensä edessä. Tällä hetkellä hänellä on jokin ministerikokous,
-jossa kaikki mukautuvat hänen tahtoonsa; tai hän suunnittelee paraikaa
-huomista metsästystä, tai täniltaisia tanssiaisia, varmana että juhla
-alkaa määräaikana, ja antaen toisten suorittaa hänen nautintojensa
-työtaakan. Ja silti on tämäkin ihminen lihaa ja luuta kuten sinäkin! --
-Ja saadakseen yhdessä hetkessä luhistumaan hirveän mestauslavankin ja
-antaakseen sinulle takaisin kaiken, elämän, vapauden, omaisuuden,
-perheen, hänen tarvitsisi vain tällä kynällä kirjoittaa nimensä
-seitsemän kirjainta erään paperiliuskan alalaitaan tai tulla
-vaunuillaan sinun rattaitasi vastaan! -- Ja hän on hyvä eikä hän ehkä
-parempaa pyytäisikään, ja kuitenkaan hän ei kuulu koko asiaan!
-
-
-
-
-41.
-
-
-No niin! Odottakaamme rohkeasti kuolemaa, ottakaamme tuo hirveä ajatus
-molempiin käsiimme, tutkikaamme sitä kasvoista kasvoihin. Vaatikaamme
-se tilille siitä mitä se on, ottakaamme selville, mitä se meistä
-tahtoo, käännelkäämme sitä kaikilta tahoilta, ratkaiskaamme sen
-arvotus, luokaamme ennakkosilmäys hautaan.
-
-Minusta on kuin silmät suljettuani näkisin valtavan kirkkauden ja
-valomeriä, joilla henkeni liitelee ilman päämäärää. On kuin taivas
-saisi hohteensa omasta olemuksestaan ja tähdet olisivat siinä kuin
-mustia laikkuja, -- olematta enää ihmissilmien näkemiä kultatäpliä
-mustalla silkkipohjalla ne näyttävätkin mustilta pilkuilta
-kultakankaalla.
-
-Tai paremminkin, kurjaa minua, se onkin ehkä pohjaton, hirvittävä
-kuilu, jonka seinät ovat mustiin verhotut, ja johon minä lakkaamatta
-vajoan ja jonka pimennoissa näen ihmismuotojen vilahtelevan.
-
-Tai vieläkin selvemmin, havahduttuani putouksesta, olenkin ehkä
-tasaisella ja kostealla kentällä, harhailen pimeässä ja liikun kuin
-ihmispää, joka pyörii eteenpäin. Minua on raju tuuli riepoittelevinaan,
-ja olen silloin tällöin iskeytyvinäni toisiin niinikään pyöriviin
-ihmispäihin. Lätäköt ja purot ovat tulvillaan jotakin outoa ja haaleata
-nestettä, kaikki pimenee. Kun pyörivät silmäni osuvat katsomaan ylös,
-näkevät ne vain tumman taivaan; jossa riippuu raskaita pilviä toinen
-toisensa niskalla ja etäällä taivaan pohjassa suunnattomia
-savupatsaita, jotka ovat mustempia kuin ympäröivä pimeys. Ne näkevät
-yössä vilahtelevia punervia tuikkuja, jotka lähetessään muuttelehtivat
-tulilintusiksi. Ja tällaista jatkuu äärettömiin.
-
-Hyvinkin myös saattavat joinakin pimeinä talviöinä Grève-torin vainajat
-kokoontua samalle paikalle, miltä ovat lähteneet. Se on kalvakasta ja
-veristä joukkoa, ja minä olen tietysti mukana. Ei ole kuuta, ja kaikki
-haastelevat hiljaisella äänellä. Kaupungintalokin on lähellä tummine
-julkisivuineen, sahaharjaisine kattoineen ja kellotauluineen, joka ei
-sääli ketään meistä. Paikalla on myöskin helvetin giljotiini, jolla
-pahahenki teloittaa mestaajan; kello on neljä aamulla. Me puolestamme
-olemme katselevaa joukkoa.
-
-Näin saattaa olla. Mutta jos kuolleet sinne saapuvat, missä asussa he
-tulevat? Kuinka he esiintyvät epätäydellisine ja typistettyine
-ruumiineen? Kumman he valitsevat? Pääkö vai päätön ruumis siinä
-kummittelee?
-
-Ah! mitä kuolema tekee sieluillemme? minkä muodon se niille antaa?
-ottaako se siitä jotakin vai antaako sille jotakin? ja mihin se sen
-vie? lainaako se sille joskus ruumiin silmät, jotta se voi nähdä maahan
-ja itkeä?
-
-Ah! pappi! pappi sen tietää! Tahdon puhutella pappia ja suudella
-ristiinnaulitun kuvaa!
-
-Hyvä Jumala, se hengenmies on aina sama!
-
-
-
-
-42.
-
-
-Olen rukoillut häntä sallimaan minun nukkua, ja olen heittäytynyt
-vuoteelleni.
-
-Ja todella, päähäni pusertunut verenpaine on saanut minut uneen. Se oli
-viimeinen, maallinen uneni.
-
-Näin unta.
-
-Oli yö. Olin muka työhuoneessani parin kolmen ystäväni -- en tiedä
-keiden kanssa.
-
-Vaimoni nukkui lapsineen viereisessä makuuhuoneessa.
-
-Puhelimme hiljaa, ystäväni ja minä, ja haastelemamme kauhistutti meitä.
-
-Äkkiä olin kuulevinani jotakin melua sivuhuoneesta. Heikkoa,
-kummallista, herkeämätöntä melua.
-
-Ystäväni olivat kuulleet myöskin. Kuuntelimme tarkemmin: oli kuin
-lukkoa olisi väännetty auki, oli kuin salpaa olisi hiljaa sahattu
-poikki.
-
-Siinä kaikessa oli jotakin jäätävää: pelkäsimme. Arvelimme, että
-varkaita oli tunkeumassa talooni, näin myöhäisenä yön hetkenä.
-
-Päätimme mennä katsomaan. Nousin, otin kynttilän. Ystäväni seurasivat
-minua perättäin.
-
-Kuljimme viereisen makuusuojan kautta. Vaimoni nukkui siellä lapsineen.
-
-Sitten saavuimme saliin. Ei mitään. Muotokuvat olivat liikkumattomina
-kultaisissa kehyksissään punaisilla seinäverhoilla. Minusta vain
-näytti, ettei salista ruokasaliin vievä ovi ollut tavallisella
-paikallaan.
-
-Astuimme ruokasaliin; teimme siellä kierroksen. Minä kuljin
-ensimäisenä. Eteisen ovi oli lujasti lukittu, ikkunat samoin.
-Saavuttuamme uunin eteen huomasin, että liinavaatekaappi oli auki ja
-että sen ovi oli käännetty seinää vasten kuin suojaksi.
-
-Se kummastutti minua. Arvelimme, että joku piileskeli oven takana.
-
-Tartuin ovenripaan sulkeakseni kaapin: se ei liikahtanutkaan.
-Ällistyneenä tempasin voimakkaammin. Se kääntyi äkkiä ja me näimme
-pienen eukon, riippuvin käsin, suljetuin silmin, liikkumatonna
-seisomassa ja kuin nurkkaukseen litistyneenä.
-
-Tuossa kaikessa oli jotakin kamalaa, ja hiukset nousivat pystyyn
-päässäni. Kysyin vanhukselta:
-
--- Kuka olette?
-
-Hän ei vastannut.
-
-Kysyin uudelleen:
-
--- Kuka olette?
-
-Hän ei vastannut, ei liikahtanut, ei avannut silmiään. Ystäväni
-sanoivat:
-
--- Se on varmaankin niiden toveri, jotka ovat pahoin aikein
-tunkeutuneet taloon, he ovat pujahtaneet pakoon kuullessaan meidän
-tulevan. Tuo ei voinut paeta ja piiloittautui senvuoksi tuonne.
-
-Kysyin häneltä vielä kerran, hän oli yhä ääneti,
-
-liikkumaton, katseeton. Joku meistä sysäsi häntä, hän kaatui. Hän
-kaatui jäykkänä kuin puunrunko, kuin kuollut olento.
-
-Potkaisimme häntä jalallamme, ja pari meistä nosti hänet pystyyn ja
-asetti hänet seinää vasten nojaamaan. Hänessä ei elonmerkkiäkään.
-Huusimme hänen korvaansa, hän oli vaiti kuin kuuro.
-
-Lopulta katosi kärsivällisyytemme, ja meidän kauhuumme sekaantui
-kiukkua. Yksi meistä virkkoi:
-
--- Pitäkää kynttilää hänen leukansa alla.
-
-Panin liekehtivän kynttilänsydämen hänen leukansa alle. Silloin hän
-avasi toisen silmänsä raolleen, tyhjän, kaihisen, kammottavan, mitään
-näkemättömän.
-
-Otin kynttilän pois ja sanoin:
-
--- Ah! vihdoinkin! Vastaatko, akka? Kuka olet?
-
-Silmä sulkeutui kuin itsestään.
-
--- Pahus vieköön, tämä on jo liikaa, -- toiset huudahtivat. -- Vielä
-kerran kynttilä, kerran vielä! Hänen täytyy puhua.
-
-Panin kynttilän jälleen eukon leuan alle. Silloin hän avasi hitaasti
-molemmat silmänsä, katsoi meitä kutakin, sitten hän kumartui äkkiä,
-puhalsi kynttilän sammuksiin jäätävällä henkäisyllään. Samassa tunsin
-pimeässä kolmen terävän hampaan pureutuvan käteeni. Heräsin, vavisten
-ja uiden kylmässä hiessä.
-
-Kunnon sielunpaimen oli vuoteeni vieressä ja luki rukouksia.
-
--- Olenko nukkunut kauankin? -- kysyin häneltä.
-
--- Poikani, -- hän vastasi, -- olet nukkunut tunnin. Lapsesi on tuotu
-tänne. Hän on viereisessä huoneessa, hän odottaa sinua. En tahtonut
-sinua herättää.
-
--- Oh! -- huudahdin, -- tyttäreni! Tuotakoon tyttäreni tänne heti!
-
-
-
-
-43.
-
-
-Hän on raikas, hän on ruusuinen, hänellä on suuret silmät, hän on
-kaunis.
-
-Hänen yllään on pieni hame, joka pukee häntä hyvin,
-
-Otin hänet syliini, asetin polvilleni ja suutelin hänen hiuksiaan.
-
-Miksei hänen äitinsä ole mukana? -- Äitini on sairas, isoäiti
-niinikään. Hyvä on.
-
-Hän katseli minua kummastuneena; häntä hyväillään, syleillään, hän
-hukkuu suudelmiin ja hän sallii sen, mutta heittää silloin tällöin
-katseen hoitajattareensa, joka nyyhkytteli nurkassa.
-
-Vihdoin aloin puhua.
-
--- Marie, -- sanoin, -- oma pikku Marieni!
-
-Puristin hänet voimakkaasti nyyhkytyksien täyttämää rintaani vasten.
-Hän äännähti hiljaa.
-
--- Oh! koskee, herra, -- hän virkkoi minulle.
-
-_Herra!_ On kohta kulunut vuosi siitä kun hän viimeksi minut näki, tuo
-lapsi-rukka. Hän on unohtanut minut, kasvonpiirteeni, puheeni, ääneni;
-ja kukapa minua enää tuntisikaan partoineni, näine vaatteineni,
-kalvakkoine kasvoineni? Mitä! Joko petti sekin toive, jossa tähän asti
-olin elänyt? Mitä! en ole enää isä! Olen tuomittu kuolemaan kuulematta
-koskaan enää tuota ainoata sanaa, tuota lapsen lausumaa sanaa, niin
-hellää kuin vain ihmiskieli voi lausua: _isä!_
-
-Ja sittenkin, kuulla tuo sana tästä suusta, vielä yhden kerran, yhden
-ainoan kerran, siinä kaikki mitä pyydän niistä neljästäkymmenestä
-vuodesta, jotka minulta riistetään.
-
--- Kuulehan, Marie, -- sanoin hänelle yhdistäen hänen kätösensä omiini,
--- etkö tunne minua?
-
-Hän katseli minua kauniilla silmillään ja vastasi:
-
--- Ah! en!
-
--- Katsele tarkoin, -- jatkoin. -- Kuinka, etkö todellakaan tiedä, kuka
-olen?
-
--- Kyllä, -- hän sanoi, -- Eräs herra.
-
-Kas niin! Rakastaa maailmassa vain yhtä olentoa, rakastaa häntä
-kaikesta sydämestään, saada hänet sitten eteensä, hän näkee teidät,
-katselee teitä, puhelee ja vastailee teille eikä silti tunne teitä! Te
-tahdotte kuulla lohdunsanoja vain häneltä, ja kuitenkin hän on ainoa,
-joka ei tiedä, että vain häntä te kaipaatte, koska kohta kuolette!
-
--- Marie, -- alotin taas, -- onko sinulla isää?
-
--- On, herra, -- sanoi lapsi.
-
--- No, missä hän on?
-
-Hänen suuret silmänsä olivat kummastusta täynnä.
-
--- Oi, ettekö siis tiedä? Hän on kuollut.
-
-Hän huudahti; olin ollut pudottaa hänet lattialle.
-
--- Kuollut! --- sanoin. -- Marie, tiedätkö, mitä kuolema on?
-
--- Tiedän, herra, -- hän vastasi. -- Hän on maassa ja taivaassa.
-
-Hän jatkoi itsestään:
-
--- Rukoilen hänen puolestaan hyvää Jumalaa aamuin illoin äitini
-polvilla.
-
-Suutelin hänen otsaansa.
-
--- Marie, sanele minulle rukouksesi.
-
--- En voi, herra. Ei päivällä rukoilla. Tulkaa tänä iltana minun
-kotiini, silloin sen teille sanelen.
-
-Olin kuullut kylläksi. Keskeytin hänet.
-
--- Marie, minä olen isäsi.
-
--- Ah! -- hän huudahti.
-
-Lisäsin: -- Tahdotko minut isäksesi?
-
-Lapsi kääntyi pois.
-
--- En, minun isäni oli paljon kauniimpi.
-
-Peitin hänet suudelmiin ja kyyneliin. Hän tahtoi irroittautua
-syleilystäni huutaen:
-
--- Teidän partanne tekee minulle pahaa.
-
-Nostin hänet jälleen polvilleni ihailevasti katsellen hänen silmiään ja
-sitten kysyin:
-
--- Marie, osaatko lukea?
-
--- Kyllä, -- hän vastasi. -- Osaan lukea hyvin. Äiti on opettanut
-minua.
-
--- Katsotaanpa, luehan hiukan tuosta, -- sanoin viitaten paperiin, jota
-hän piti käärittynä kätösessään.
-
-Hän ravisteli kaunista päätänsä.
-
--- Voi, osaan lukea vain satuja,
-
--- Koeta silti. Kas noin, lue!
-
-Hän avasi paperikäärön ja alkoi tavata sormensa mukaan:
-
--- _Van_, van, _ki_, ki, vanki...
-
-Sieppasin hänen käsistään paperin. Hän luki minun kuolemantuomiotani.
-Hänen hoitajattarensa oli saanut paperin yhdellä soulla. Se oli käynyt
-minulle kalliimmaksi, minulle.
-
-Sanoin ei voi kuvailla mitä tunsin. Kiivauteni oli peloittanut häntä;
-hän miltei itkenyt. Äkkiä hän sanoi minulle:
-
--- Antakaa takaisin paperini. Se on minun leluni.
-
-Uskoin hänet hoitajattaren huomaan.
-
--- Viekää hänet pois.
-
-Ja minä vaivuin tuolilleni, mieli mustana, tyhjänä, epätoivoisena. Nyt
-he saisivat tulla; minulla ei ole enää mitään, sydämeni viimeinenkin
-säije on katkennut. Olen valmis kaikkeen, mitä he haluavat.
-
-
-
-
-44.
-
-
-Sielunpaimen on hyväsydäminen, vartiosotilas niinikään. Luulen nähneeni
-kyynelen heidän silmissään, kun sanoin, että lapseni vietäisiin pois.
-
-Kaikki on lopussa. Nyt minun täytyy vain karaista itseäni, täytyy
-kiinteästi ajatella pyöveliä, rattaita, poliiseja, -- sillalla,
-kaduilla, ikkunoissa olevia joukkoja, kaikkia niitä, jotka tuijottavat
-minuun Grèven kammottavalla torilla, joka varsin hyvin voitaisiin
-kivetä sen näkemillä pudonneilla ihmispäillä.
-
-Luulen, että minulla on vielä tunti aikaa siihen kaikkeen tottua.
-
-
-
-
-45.
-
-
-Koko tuo joukko nauraa, paukuttaa käsiään, ihkuu. Ja kaikkien ihmisten,
-noiden vapaiden ja tuntemattomien vartijoiden, jotka iloa täynnä
-kiiruhtavat mestausta katsomaan, tuossa torin peittävässä pääjoukossa
-on useampi kuin yksi tuomittu pää, joka ennemmin tai myöhemmin seuraa
-minun päätäni punaiseen koriin. Useampi kuin yksi niistä, jotka nyt
-tulevat minun tähteni, saapuu sinne vielä itsensä vuoksi.
-
-Näitä kohtalon kolhimia olentoja varten on olemassa eräässä Grève-torin
-nurkkauksessa onneton paikka, kiinnekohta, kietova ansa. He harhailevat
-sinne tänne kunnes saapuvat paikalle.
-
-
-
-
-46.
-
-
-Pikku Marieni! -- Häntä viedään leikkimään, vaunujensa ovesta hän
-katselee joukkoa eikä muistele enää _herraa!_
-
-Minulla pitäisi olla vielä aikaa kirjoittaa hänelle pari riviä, jotta
-hän saisi ne jonakuna päivänä lukea ja itkisi viisitoista vuotta tätä
-päivää.
-
-Niin, hänen täytyy saada tietää omasta kädestäni elämäntarinani ja
-miksi se nimi, jonka hänelle jätän, on verinen.
-
-
-
-
-47.
-
-ELÄMÄKERTANI.
-
-
-_Julkaisijan huomautus_. -- Ei ole vielä löydetty niitä lehtiä, jotka
-tähän sopisivat. Kuten seuraavat rivit näyttävät todistavan, ei
-kuolemaantuomitulla varmaankaan ollut aikaa niitä kirjoittaa. Tämä
-ajatus välähti hänen mieleensä kovin myöhään.
-
-
-
-
-48.
-
-
-Kaupungintalon huoneessa.
-
-Kaupungintalo!... -- Olen siis täällä. Se ilkeä matka on kuljettu. Tori
-on tuossa, ja ikkunan alla aaltoilee tuo kauhea joukko, räyhäten,
-nauraen, minua odottaen.
-
-Olin itseäni hyvin karkaissut, hermojani lujitellut; rohkeus petti
-sittenkin. Kun näin päiden yläpuolella kahden patsaan välissä nuo kaksi
-punaista käsivartta, joiden yläpäässä häämötti musta kolmiokirves,
-masentui miehuuteni. Pyysin saada lausua viimeisen tahtoni. Minut
-sijoitettiin tänne ja on menty hakemaan jotakuta kuninkaallista
-lakimiestä. Odotan häntä, näin voitan aikaa. Seuraavaa on tapahtunut:
-Kello löi kolme, minulle tultiin ilmoittamaan, että hetki on tullut.
-Vavahdin aivan kuin olisin ajatellut muita asioita viimeiset kuusi
-tuntia, viimeiset kuusi viikkoa, kuusi kuukautta. Ilmoitus tuli minulle
-yllätyksenä.
-
-Minut kuljetettiin halki käytävien, alas rappusia. Minut työnnettiin
-kahden alikerran oven kautta synkkään, matalaan holvikattoiseen
-huoneeseen, johon sateinen ja usvainen päivä hädin tuskin pääsi.
-Keskellä salia oli tuoli. Minut pantiin sille istumaan. Istuin.
-
-Oven vierillä ja pitkin seiniä seisoskeli ihmisiä; paitsi pappia ja
-poliiseja oli lisäksi kolme muuta miestä.
-
-Yksi heistä, suurikokoisin, vanhin, oli lihava ja punakka. Hänellä oli
-päällystakki ja kolmikolkkahattu. Se oli hän.
-
-Se oli teloittaja, giljotiinin palvelija. Muut kaksi olivat hänen
-palvelijoitaan.
-
-Istuuduttuani tuolille nuo kaksi muuta lähestyivät minua, takaa
-niinkuin kissat; sitten tunsin äkkiä kylmän raudan hiuksillani ja
-sakset kitisivät korvissani.
-
-Summittain leikatut hiukseni putosivat kasoina olkapäilleni, ja
-kolmikolkkaniekka korjasi ne hellästi suurella kädellään. Ympärillä
-supistiin.
-
-Ulkoa kuului kovaa tohinaa ikäänkuin ilma olisi vavahdellut. Luulin
-sitä ensin joen kohinaksi, mutta naurunhohotuksista ymmärsin sen olevan
-joukon melua.
-
-Muuan nuori mies, joka seisoi ikkunan ääressä kirjoittamassa
-lyijykynällä muistikirjaansa, kysyi eräältä vartijalta, miksikä
-suoritettua toimitusta sanottiin.
-
--- Se on kuolemaantuomitun pukemista, -- vastasi puhuteltu.
-
-Ymmärsin, että huomisiin lehtiin kirjoitettiin selostusta.
-
-Äkkiä tempaisi toinen palvelijoista nutun yltäni, toinen kouraisi
-molemmat hervottomat käteni, väänsi ne selkäni taakse, ja tunsin
-nuorasolmujen hitaasti kiertävän vastakkain asetetut kämmeneni lujasti
-yhteen. Samassa irroitti toinen kaulanauhani. Batistipaitani, ainoa
-rääsy menneitten aikojen muistona, sai hänet hetkisen arvelemaan; mutta
-sitten hän alkoi leikata siitä kaulusta irti.
-
-Tämän hirvittävän toimituksen kestäessä, saksien koskettaessa kaulaani,
-polveni notkahtivat, ja minulta pääsi tukahtunut huudahdus. Leikkaajan
-käsi värähti.
-
--- Herra, -- hän virkkoi minulle, -- pyydän anteeksi. Olenko satuttanut
-teitä?
-
-Pyövelit ovat hyväsydämistä väkeä. Joukko ulvoi ulkona yhä
-äänekkäämmin. Suurikokoinen, näppyläihoinen mies ojensi minulle
-etikkaan kastetun nenäliinan.
-
--- Kiitos, -- sanoin hänelle niin lujasti kuin kykenin, -- se on
-tarpeeton, voin erinomaisen hyvin.
-
-Muuan heistä kumartui ja sitoi molemmat jalkani hienolla ja höllällä
-nuoralla siten, että saatoin ottaa vain lyhyitä askelia. Tämä nuora
-yhdistettiin käsieni siteeseen.
-
-Sitten se suuri mies heitti nutun selkääni ja sitoi hihojen päät
-leukani alle solmuun. Kaikki mitä täällä oli tehtävää oli nyt
-suoritettu.
-
-Pappi lähestyi nyt ristiinnaulitunkuvineen.
-
--- Poikani, lähtekäämme, -- hän sanoi.
-
-Palvelijat tarttuivat minuun kainaloista. Nousin, lähdin. Askeleeni
-olivat pehmeät ja notkahtelevat ikäänkuin kummassakin jalassani olisi
-ollut kahdet polvitaipeet.
-
-Samassa tuokiossa ulko-oven molemmat puoliskot avautuivat. Huumaava
-melu, kylmä ilma ja päivänvalo tunkeutui siihen hämärään, jossa olin.
-Synkän kopin pohjasta asti näin äkkiä kaikki yhdellä kertaa, --
-tihkusateen läpi ne tuhannet kirkuvat päät, jotka olivat sulloutuneet
-palatsin suurille ulkoportaille; oikealla, kynnyksen tasalla, oli rivi
-ratsupoliiseja, joista matala oviaukko salli minun nähdä vain
-etummaisten jalat ja rinnat; suoraan edessä oli sotilasosasto;
-vasemmalla oli taampana rattaat, joita vasten oli nojallaan jyrkät
-tikapuut. Inhottava taulu, jota mainiosti kehystivät vankilan oven
-pihtipielet.
-
-Tätä hirvittävää hetkeä varten olin koonnut kaiken rohkeuteni. Astuin
-kolme askelta ja seisoin vankilan kynnyksellä.
-
--- Tuolla hän on, kas tuolla! -- huusi joukko. -- Hän lähtee!
-Vihdoinkin!
-
-Ja minua lähinnä seisovat paukuttivat käsiään. Rakastetulle
-kuninkaallekaan ei valmisteta sellaista juhlaa.
-
-Ne olivat tavalliset rattaat, niiden edessä oli hevosluuska, ja
-ajajalla oli punaisenkirjava pusero, jollaisia Bicêtren tienoon
-vihanneskaupustelijat käyttävät.
-
-Roteva kolnikolkka-hattuniekka nousi ensimäisenä.
-
--- Hyvää päivää, herra Simson! -- huusivat ristikoista riippuvat
-lapset.
-
-Palvelija seurasi häntä.
-
--- Hyvä, hyvä, Mardi! -- huutelivat lapset edelleen.
-
-He istuutuivat molemmat etumaiselle ajopenkille.
-
-Nyt oli minun vuoroni. Nousin lujaryhtisenä.
-
--- Se käy hyvin! -- virkkoi muuan nainen sotilasrivin laidalla.
-
-Tuo julma kiitossana lisäsi rohkeuttani. Pappi asettui istumaan
-vierelleni. Minut pantiin takaistuimelle, selin hevoseen. Tällainen
-viimeinen huomaavaisuus sai minut värähtämään.
-
-He panevat tähän kaikkeen inhimillisyyttäkin.
-
-Tahdoin katsella ympärilleni. Sotilaita edessä, sotilaita takana;
-sitten oli joukkoa, joukkoa, yhä vain joukkoa, -- torilla aaltoili
-ihmispää-meri.
-
-Ratsumies-osasto odotti minua palatsin ristikkoportilla.
-
-Upseeri antoi merkin. Rattaat ja sen seuralaiset lähtivät liikkeelle,
-kuin roskaväen hoilauksien työntäminä.
-
-Kuljettiin ristikkoportista. Kun rattaat kääntyivät Pörssisiltaa kohti,
-puhkesi koko aukio yhteen meluun katukivitykseltä katonharjaan asti, ja
-sillat ja rantakadut vastasivat kaikuna kuin maanjäristys.
-
-Juuri silloin liittyi odottava santarmivartio saattueeseen.
-
--- Lakit päästä! lakit päästä! -- kirkuivat tuhannet suut kuorossa. --
-Niinkuin kuninkaalle.
-
-Silloin nauroin minäkin, julmaa naurua, ja sanoin papille:
-
--- Heiltä lakit päästä, minulta pää lakista.
-
-Ajettiin käyden.
-
-Quai-aux-Fleurs tuoksui; on kukkaismyyjäisten päivä. Kaupustelijat ovat
-jättäneet kojunsa minun tähteni.
-
-Vastapäätä, miltei sen nelikulmaisen tornin edessä, joka kohoaa
-palatsin yhdestä nurkkauksesta, on kapakoita, joiden suojat ovat
-tungokseen asti täynnä katselijoita, onnellisia, jotka ovat saaneet
-niin hyvät paikat. Varsinkin naisia. Päivä on varmaankin hyvin satoisa
-ravintolanisännille.
-
-Pöytiä, tuoleja, rakennustelineitä, ajoneuvoja vuokrattiin. Kaikki
-vilisivät katselijoita. Ihmisveren kaupustelijat huusivat täyttä
-kurkkua:
-
--- Kuka haluaa paikkoja?
-
-Minussa heräsi raivo tuota joukkoa kohtaan. Teki mieleni huutaa:
-
--- Kuka tahtoo minun paikkani?
-
-Rattaat vierivät edelleen. Askel askeleelta joukko vyöryi mukana, ja
-harhailevin katsein näin sen kasaantuvan kauas matkani päätekohdille.
-
-Pörssisillan yli mentäessä satuin vilkaisemaan oikealle taakseni.
-Katseeni osui sivukadun varrelta nousevaan, talojen yli näkyvään,
-mustaan, yksinäiseen, veistosharjaiseen torniin, jonka huipulla näin
-kaksi kivikummitusta sivuittain istumassa. En tiedä miksi kysyin
-papilta, mikä torni se oli.
-
--- Pyhän Jaakon teurastaja-ammattikunnan talo, -- vastasi pyöveli.
-
-En tiedä mistä kaikki johtui, mutta usvassakin ja huolimatta hienosta
-sateenvihmasta, joka naarmuili ilman kuin hämähäkinverkoksi, kaikki
-mitä ympärilläni tapahtui, sai huomioni hereille. Kaikki nämä
-pikkuseikat toivat minulle kidutuksensa. Sanat eivät voi tulkita
-mielenliikutuksia.
-
-Keskellä Pörssisiltaa, vaivoin edetessämme tuota leveätä ja ahdinkoon
-asti sulloutunutta väylää pitkin, kauhuntunne sai minut äkkiä
-valtaansa. Pelkäsin lyhistyväni siihen paikkaan, -- viimeinen
-turhamaisuus! Silloin tekeydyin turraksi näkemään ja kuulemaan mitään
-paitsi pappia, jonka rattaitten kolinan keskeyttämää puhetta tuskin
-jaksoin seurata.
-
-Otin ristiinnaulitunkuvan ja suutelin sitä.
-
--- Armahda minua, -- sanoin, -- laupias Jumala!
-
-Ja minä yritin syventyä tähän ajatukseen.
-
-Mutta karkeatekoisten rattaitten rasahdukset minut yhtenään ravistivat
-hereille. Äkkiä tunsin palelevani. Sade oli tunkeutunut vaatteitteni
-lävitse ja kastellut päälakeni lyhyeksileikatun tukkani alla.
-
--- Vapiset vilusta, poikani? -- kysyi pappi minulta.
-
--- Niin, -- vastasin.
-
-Enkä vain vilusta.
-
-Sillalta päästyämme kuulin naisten surkuttelevan nuoruuttani.
-
-Olimme saapuneet kohtalokkaalle kadulle. Aloin taas nähdä,
-kuulla. Kaikki nuo äänet, kaikki nuo ikkunoita, porttikäytäviä,
-myymälä-aukkoja, lyhtypatsaitten haarukoita täyttävät päät; nuo
-janoavat ja julmat katselijat; tuon joukon, jossa kaikki tunsivat minut
-ja jossa minä en tuntenut ketään; tuon ihmispäiden kiveämän ja
-seinittämän kadun...
-
-Olin huumaantunut, mykkä, tolkuton. On sietämätöntä tuntea itseensä
-kohdistettujen katseitten paino.
-
-Heilahtelin istuimellani, en enää kuunnellut pappia, en välittänyt
-ristiinnaulitunkuvasta.
-
-Minua ympäröivässä melussa en enää eroittanut säälinhuutoja
-riemunhuudoista, en naurua valittelusta, en yksityisiä ääniä suuresta
-hälystä; kaikki oli yhtä ainoata tohinaa, joka kajahteli aivoissani
-kuin metalliset kumahdukset.
-
-Silmäni lukivat koneellisesti myymälöiden otsikkoja.
-
-Kerran outo uteliaisuus sai minut kääntämään pääni sille taholle, jonne
-mentiin. Se oli viimeinen älyllinen ponnistelu. Mutta ruumis ei
-tahtonut totella; niskani oli halvaantunut ja ennakolta kuin kuollut.
-
-Vasemmallani näin vain joen toisella puolella Notre-Damen tornin, joka
-täältä katsottuna peittää toisen tornin. Se oli se torni, jossa liehui
-lippu. Siellä oli paljon väkeä, ja he varmaankin näkivät hyvin.
-
-Rattaat vierivät, vierivät yhä, ja myymälät vilahtelivat ohi ja kyltit
-seurasivat toisiaan, kirjoitetut, maalatut, koristellut, -- ja kansa
-nauroi ja polki katukivitystä, ja minua vietiin kuin unissakävijää.
-
-Äkkiä myymäläjono, joka tähän asti oli silmiäni askarruttanut, loppui
-torinkulmaukseen: roskaväen huudot muuttuivat valtavammiksi,
-kirkuvammiksi, ilakoivammiksi; rattaat pysähtyivät äkkiä ja minä olin
-tupertua kasvoilleni niiden pohjalle. Pappi kiiruhti auttamaan minua.
--- "Rohkeutta!" hän mutisi. -- Rattaitten perään pystytettiin tikkaat;
-minulle tarjottiin käsivarsi, astuin maahan, astuin askeleen, olin
-astua toisen, mutta en voinut. Kahden patsaan välissä näin hirveän
-esineen.
-
-Oh! siinä oli todellisuus!
-
-Pysähdyin kuin jo iskun saaneena.
-
--- Minä haluan laatia viimeisen selitykseni, -- huudahdin heikosti.
-
-Minut tuotiin tänne.
-
-Pyysin saada kirjoittaa paperille viimeiset toiveeni. Käteni
-irroitettiin, mutta nuora on yhä valmiina, ja muu odottaa tuolla
-alhaalla.
-
-
-
-
-49.
-
-
-Joku tuomari, komisarius, maistraatinjäsen mikä lieneekin ollut,
-saapui. Rukoilin häneltä armahdusta, kädet ristissä ja polvillani. Hän
-kysyi minulta, kohtalokkaasti hymyillen, siinäkö kaikki mitä minulla
-oli hänelle sanottavaa.
-
--- Armahdus! Armahdus minulle! -- toistin. -- Tai armosta vielä viisi
-minuuttia! Ken tietää? Ehkä saan armahduksen! On hirveätä kuolla sillä
-tavoin, minun ikäisenäni! Onhan usein nähty, että armahdus saapuu
-viimeisessä silmänräpäyksessä. Ja kukapa saa armahduksen, herra, ellen
-minä?
-
-Tuo kauhea pyöveli! Hän lähestyi tuomaria ja sanoi tälle, että
-mestauksen täytyi tapahtua määrähetkellä, että se hetki oli käsillä,
-että hän oli kaikesta vastuussa, että ulkona sitäpaitsi satoi, ja se
-uhkasi ruostuttaa...
-
--- Ah, säälikää minua! Yksi ainoa minuutti odottaakseni armahdusta! Tai
-minä puolustaudun! Minä puren!
-
-Tuomari ja pyöveli poistuivat. Olen yksin. -- Yksin kahden poliisin
-seurassa.
-
-Oh! Tuota kauheata joukkoa hyenanhuutoineen! -- Kukapa tietää, vaikka
-pääsisinkin sen kynsistä? vaikka vielä pelastuisinkin? vaikkapa saisin
-armahduksen?... On mahdotonta, etten saisi armahdusta!
-
-Ah! Niitä kurjia! Olen kuulevinani askelia portaissa...
-
-        KELLO NELJÄ.
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Kuolemantuomitun viimeinen päivä, by Victor Hugo
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUOLEMANTUOMITUN VIIMEINEN PÄIVÄ ***
-
-***** This file should be named 53783-8.txt or 53783-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/3/7/8/53783/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/53783-8.zip b/old/53783-8.zip
deleted file mode 100644
index 568e5e9..0000000
--- a/old/53783-8.zip
+++ /dev/null