diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53782-8.txt | 5409 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53782-8.zip | bin | 74331 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5409 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..88a0be6 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53782 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53782) diff --git a/old/53782-8.txt b/old/53782-8.txt deleted file mode 100644 index a7e5040..0000000 --- a/old/53782-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5409 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Mestari Olavi, by August Strindberg - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Mestari Olavi - Viisinäytöksinen näytelmä - -Author: August Strindberg - -Translator: Yrjö Koskelainen - -Release Date: December 21, 2016 [EBook #53782] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MESTARI OLAVI *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -MESTARI OLAVI - -Viisinäytöksinen näytelmä - - -Kirj. - -AUGUST STRINDBERG - - -Suomensi Yrjö Koskelainen - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1909. - - - - - - -HENKILÖT: - - MESTARI OLAVI (Olaus Petri), - GERT KIRJANPAINAJA. - KUSTAA EERIKINPOIKA VAASA. - HANS BRASK, Linköpingin piispa. - MÅNS SOMMAR, Strengnäsin piispa. - LAURI SIGGENPOIKA, valtakunnanmarski. - LAURENTIUS PETRI. - HANS WINDRANK, laivuri. - Smoolantilainen. - Saksalainen. - Tanskalainen. - MARTTI, mustiaveljiä. - NIILO, mustiaveljiä. - Kapakanisäntä. - Ruumiinkantaja. - 1:nen lukiolainen. - 2:nen lukiolainen. - Suntio. - Palvelija. - Työvouti. - Porvari. - Rouva KRISTIINA, Olavin äiti. - Aatelismies. - KRISTIINA, Gerdtin tytär. - Portto. - Porvarisnainen. - Suntion vaimo. - Sivuhenkilöitä. - - - - -ENSIMÄINEN NÄYTÖS. - -Strengnäsissä. - - -Puistikon ristikäytävä lukiopihan edustalla. Etäämpänä -luostarikirkko. Perällä muuri, jonka takaa näkyy kukkivia -hedelmäpuita. Olavi istuu kivipenkillä; hänen edessään kaksi -lukiolaista; lukevat osaansa "Tobiaksen Komediaan". - -1 LUKIOLAINEN. - - "Jo saavutti meidät viholliskäs' - Voi Israel, voi, sun päiviäs!" - -2 LUKIOLAINEN. - - "Ah, veljeni, missä on meillä nyt hoiva! - Vaan itkumme täällä on iäti soiva: - Poissa on peltomme, tavaramme, - Me vieraassa maassa nyt vaikerramme. - Ah, päivin huokaan, öin uneksin, - Ett' tyhjä on lupaus Abrahamin!" - -LAURENTIUS (tällä välin tullut). Mitä sinä teet, veli? - -OLAVI. Minä leikin! - -LAURENTIUS. Leikit? - -OLAVI. Niin! Leikin pientä komediaa Israelin lapsista ja Baabelin -vankeudesta! - -LAURENTIUS. Eikö sinulla ole parempaa tehtävää? Suurempi työ odottaa -sinua! - -OLAVI. Olen liian nuori vielä! - -LAURENTIUS. Älä sano itseäsi liian nuoreksi! - -OLAVI. Ei, sillä niitä on ilmankin tarpeeksi, jotka sitä huutavat! - -LAURENTIUS (kehittää auki paperikäärön, jonka on ottanut esiin; -tarkastaa hetken Olavia; lukee:) "Ja Herran sana tapahtui Jeremialle; -Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, -ja pyhitin sinun ennen kuin sinä äidistäs synnyitkään, ja panin sinun -kansain propheetaksi. - -"Mutta Jeremias sanoi: Voi Herra, Herra! katso, en minä kelpaa -saarnaamaan; sillä minä olen nuori. - -"Niin Herra sanoi: älä sano: minä olen nuori; mutta sinun pitää -kaikkiin niihin menemän, kuin minä sinun lähetän, ja puhuman kaikkia, -kuin minä sinulle käsken. - -"Ja katso, minä teen tänäpänä sinun vahvaksi kaupungiksi, rauta -patsaaksi ja vaskimuuriksi koko maassa, Juudan kuninkaita ja hänen -ruhtinoitansa vastaan, hänen pappejansa ja maan kansaa vastaan. - -"Ja he sotivat sinua vastaan, ei kuitenkaan heidän pidä sinua -voittaman: sillä minä olen sinun tykönäs, sanoo Herra, vapahtamassa -sinua!" - -OLAVI (hypähtää pystyyn). Niinkö Herra sanoi? - -LAURENTIUS (jatkaa). "Niin vyötä nyt sinun kupees, nouse ja saarnaa -heille kaikki, kuin minä sinua käsken." - -OLAVI. Miksi et _sinä_ lähde? - -LAURENTIUS. Minä olen liian vanha. - -OLAVI. Sinä olet pelkuri! - -LAURENTIUS. Niin, sillä minussa ei ole sitä voimaa; mutta sinussa on --- Jumala antakoon sinulle nyt uskon. - -OLAVI. Ah niin, kerran minussa paloi uskon liekki ja se paloi -kirkkaasti, mutta munkit sen sammuttivat vihkivesillään, kun he -tahtoivat manata perkeleen ulos ruumiistani! - -LAURENTIUS. Se oli olkea, jonka piti roihuta loppuun; mutta nyt on -Herra sytyttävä rovion, joka polttaa filistealaisten laihon. Joko -tiedät mitä tahdot, Olavi? - -OLAVI. En, mutta tunnen tukehtuvani kun ajattelen tätä kurjaa kansaa, -joka huokaa vapautustaan. He huutavat vettä, elävää vettä, mutta ei -ole ketään, joka voisi heitä virvoittaa. - -LAURENTIUS. Hajoita ensin maahan tämä vanha laho rakennus, sen sinä -voit! Herra itse on rakentava heille uuden! - -OLAVI. Mutta silloin he joksikin aikaa jäävät taivasalle! - -LAURENTIUS. Hengittäväthän ainakin raitista ilmaa! - -OLAVI. Vaan riistää usko kokonaiselta kansalta; he jäävät epätoivoon! - -LAURENTIUS. Niin, he jäävät epätoivoon. - -OLAVI. Mutta he kiroavat minut, häpäisevät minut, vievät ylimmäisten -eteen! - -LAURENTIUS. Pelkäätkö sinä? - -OLAVI. En! -- Mutta pahennus -- - -LAURENTIUS. Olavi! Sinä olet syntynyt pahennukseksi; sinä olet -syntynyt iskemään. Herra kyllä tekee terveeksi jälleen. - -OLAVI. Tunnen miten virta minua vetää puoleensa; vielä pitelen kiinni -sulkuportista, mutta jos hellitän käteni, vie virta minut mennessään. - -LAURENTIUS. Hellitä sinä; niitä tulee kyllin, jotka pitävät vastaan! - -OLAVI. Ojenna minulle kätesi, veli, jos joudun liian kauas -pyörteisiin. - -LAURENTIUS. Se ei ole minun vallassani, ja sinun _täytyy_ -pyörteisiin, vaikka hukkuisitkin. - -OLAVI. Minkä myrskyn sinä nostit sielussani; istuin äsken leikkisillä -puiden varjossa, oli helluntaiaatto ja kevät ja rauha. Ja nyt -miksi eivät puut tohise, miksi ei taivas pimene! Laske kätesi -minun otsalleni, tunne miten vereni alkaa aaltoilla! Älä jätä -minua, Lauri; näen enkelin astuvan minua vastaan, kädessään kalkki; -tuolla pilven reunalla hän käy, veripunainen on hänen polkunsa ja -hän kohottaa ristiä -- Ei, minä en voi, minä palajan rauhalliseen -laaksoon; taistelkoot toiset, minä olen vain katselija. -- Ei, minä -kuljen jäljissä ja hoidan haavoittuneita, kuiskaan rauhan sanoja -kuolevan korvaan. Rauhan! -- Ei, minäkin tahdon taistella, mutta -jälkijoukossa; minkätähden minun on käytävä ensimäisenä? - -LAURENTIUS. Sentähden että olet rohkein! - -OLAVI. Enkö voimakkain? - -LAURENTIUS. Voimakkaat tulevat jäljestä: ja voimakkain seisoo sinun -kupeellasi; hän sinua kehoittaa taisteluun! - -OLAVI. Auta minua, Jumala! Nyt minä lähden! - -LAURENTIUS. Amen! - -OLAVI. Ja sinä seuraat minua! - -LAURENTIUS. Yksin tulee sinun lähteä Jumalasi kanssa. - -OLAVI. Minkätähden vetäydyt sinä syrjään? - -LAURENTIUS. Minä en syntynyt sotilaaksi; ainoastaan sinun -asesepäksesi kelpaan! Jumalan puhdas sana on oleva sinun aseesi ja -sinä olet antava sen kansan käteen; sillä nyt on paavin varushuone -murrettu auki, ja jokainen, joka ihmisen nimeä kantaa, on itse -taisteleva henkensä vapauden puolesta! - -OLAVI. Mutta missä ovat viholliset? Minä hehkun taistelunhalusta, -vaan en näe ketä vastaan taistelisin! - -LAURENTIUS. Sinun ei tarvitse manata niitä esiin, ne ilmestyvät -kyllä! Jää hyvästi. Voit alkaa, milloin tahdot! Jumala olkoon -auttajasi! - -OLAVI. Älä mene, minun täytyy vielä puhua kanssasi! - -LAURENTIUS. Tässä tulee etujoukko -- varustaudu. (Menee). - -(Joukko porvareita, vaimoja ja lapsia kulkee oikealle, kirkon ovea -kohti. Pysähtyvät, nostavat hattuaan, tekevät ristinmerkin.) - -GERDT KIRJANPAINAJA (puettu porvariksi). Helluntaiaattona ei ole -soitettu iltamessuun mikä kumma nyt on? - -ERÄS PORVARI. Ja kirkonovi on suljettu! Ehkä on pappi sairastunut. - -GERDT. Tahi vielä makuulla! - -PORVARI. Mitä te sanotte? - -GERDT. Tarkoitan että hän on sairas! - -PORVARI. Mutta onhan hänellä messuoppilaita. Joku niistä voisi lukea -meille messun! - -GERDT. Niillä kai on muuta tehtävää. - -PORVARI. Mitä tehtävää? - -GERDT. Kuka sen tietää! - -PORVARI. Varo itseäsi, hyvä mies! Te vivahdatte vähän lutherilaiseen! -Hannu-piispa Linköpingistä on täällä ja kuningas myös! - -GERDT. Onko Brask kaupungissa? - -PORVARI. On, Jumal'avita. Mutta tunnustellaanpas ensin ovea, onko -kirkko lukossa. - -GERDT (juoksee kirkonportaille ja kolkuttaa oveen). Jumalan huone on -suljettu helluntaiaattona. Korkea-arvoinen papisto ei tänään päästä -ketään Jumalan puheille, sen tähden saa hyvinarvoisa porvaristo -palata kotiinsa ja mennä maata ilman messua. Katsokaa, hyvä väki -- -tämä ovi on tosin vaan puusta, mutta se on vaskella silattu, katsokaa -tätä ovea! Jos nyt sanon teille että Jumala asuu tämän oven takana, -sillä tämähän on hänen huoneensa, jos minä nyt sanon teille, että -piispan _diakonus_ tahi _sekretarius_ tahi _kanonikus_ tahi joku muu --_us_ -- sillä vain hengenmiehillä on tuollainen us jälkipäässä -- -jos minä nyt sanon että joku semmoinen mies on ottanut tämän oven -avaimen ja ripustanut sen makuuhuoneensa naulaan, niin en minä sillä -ole väittänyt että hän on sulkenut meidän Jumalamme lukon taa ja -ripustanut avaimen makuuhuoneensa naulaan, vaan minä sanon ainoastaan -sen, että me emme pääse kirkkoon emmekä voi palvella Jumalaa tänä -iltana, me, jotka olemme kuusi päivää ponnistelleet työssä, tehneet -kenkiä ja kaapuja ja me, jotka koko viikon olemme panneet olutta, -leiponeet ja teurastaneet korkea-arvoiselle papistolle, jotta se -seitsemäntenä päivänä jaksaisi pitää meille jumalanpalveluksen. Tästä -en minä suinkaan soimaa korkeastikunnioitettavaa kapitulia, sillä -hehän ovat vain ihmisiä, ja vain Jumalahan jaksoi tehdä työtä kuusi -päivää ja lepäsi seitsemäntenä. - -PORVARI. Te pilkkaatte Jumalaa, mestari. - -GERDT. Oh, sitä hän ei kuule, kun ovi on lukossa. - -MUUAN NAINEN. Jeesus! Maria! Se on Antikristus! - -GERDT (kolkuttaa ovea). Kuuletteko miten tyhjältä se kumajaa. -- -Raamatussa luetaan että esivaate kaikkeinpyhimpään repesi kahtia, -ja sen täytyy olla totta, mutta jos hengenmiehet sen sittemmin ovat -neuloneet kiinni jälleen, niin sitä ei sanota raamatussa ja silti -sen ei tarvitse olla valetta. (Kansa ryntää Gerdtiä kohti; lapset -kirkuvat.) - -PORVARI. Kirottu sinä, Luther, sillä niitä sinä olet. Me olemme -syntiä tehneet, siksi on Herra sulkenut ovensa. Kuuletko miten -lapsetkin huutavat sinut nähdessään, sinä saastainen henki! - -GERDT. Tehän poljette heidän varpailleen, rakkaat ystävät! - -NAINEN. Älkää koskeko häneen; hänessä on perkele! - -PORVAREITA. Alas vääräoppiset! Alas vääräoppiset! - -GERDT. Älkää koskeko minuun, minä seison tässä Jumalan rauhoitetulla -alueella! - -PORVARI. Jumala ei suojele langennutta enkeliä! - -GERDT. Ellei Jumala suojele, suojelee pyhä kirkko, ja minä olen sen -vihittyjen muurien sisäpuolella. - -PORVAREITA. Vetäkää hänet muurin ulkopuolelle! - -GERDT. Jos ette pelkää Jumalaa, peljätkää ainakin pyhän isän kirousta! - -NAINEN. Raahatkaa hänet pois ovelta; hänen saastainen henkensä on -taikonut kirkon kiinni! - -PORVARI. Niin! Niin! Jumala ei avaa temppeliänsä perkeleelle! -(Hyökkäävät Gerdtiä kohti, kun samassa piispan sekretarius saapuu. -Hänen edellään käy diakooni, joka vaatii hiljaisuutta.) - -SEKRETARIUS (lukee). 'Koska hiippakaupunkimme ei ole suorittanut -piispanistuimelle tulevaa veroa ja koska kaupunki yhä edelleen -niskoittelee sen maksamisessa, on tuomiokapituli, nojautuen -oikeuteensa ja paavillisiin säädöksiin, nähnyt hyväksi sulkea kirkon -ovet ja lakkauttaa messut sekä uhrit siksi kunnes mainittu hairahdus -on korjattu, eväten itsekultakin, joka ei ota tätä noudattaakseen, -kaiken suosiomme. - - Datum vigilia assumptionis Mariae Strengnäsin kapituli.' - -(Menee.) - -GERDT. Mitä sanotte, hyvät porvarit? - -PORVARI. Ei messua helluntaiaattona! Se on häpeällistä. - -GERDT. Varokaa itseänne! Älkää puhuko pahaa papeista, se ei -varmaankaan ole heidän syynsä. - -PORVARI. Kenen on syy? - -GERDT. Kirkon! Näkymättömän ja kaikkivaltiaan! Se on, nähkääs, -kirkko, joka on sulkenut kirkon. (Kansa ilmaisee tyytymättömyyttään.) - -OLAVI (on astunut esiin ja soittaa nyt iltakelloja, vetäen nuorasta, -joka riippuu kellotornista). Jos todella vakaasti haluatte -jumalanpalvelusta, luen minä teille messun! - -PORVARI. Kiitoksia, mestari Olavi, vaan ettekö tiedä mitä siitä voi -seurata? - -OLAVI. Peljätkäämme enemmän Jumalaa kuin ihmisiä! (Kansa polvistuu.) - -"Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Koska -olemme nyt koolle tulleet..." - -PORVARI. Mestari Olavi... - -OLAVI. Mikä on?... - -PORVARI. Me tahdomme kuulla oikean messumme emmekä mitään uusia -ihmisviisasteluja. - -GERDT. Rakas mestari Olavi, sen pitää olla latinaa, muuten me emme -ymmärrä sanaakaan! - -PORVARI. Pyhällä kielellä sen tulee olla, muutenhan kuka hyvänsä -voisi messun lukea. - -OLAVI. Niin, siihen juuri on päästävä. Kukin itsekseen ja Jumalan -kanssa. - -KANSA. Luther! Hän on Luther! Antikristus! - -PORVARI. Vai niin, mestari Olavi. Te, joka olette niin nuori -ja lämmin, teihinkin on tarttunut rutto tuosta saksalaisesta -perkeleestä. Minä olen jo vanha mies, minä olen nähnyt maailman menoa -ja minä tarkoitan teidän parastanne: kääntykää siltä tieltä niin -kauan kuin olette nuori. -- Tehkää nyt mitä pyydämme ja lukekaa vanha -messu! - -OLAVI. En! Se narripeli on nyt lopussa. -- Hengessä ja totuudessa -tulee teidän rukoilla eikä sanoin, joita te ette ymmärrä. - -PORVARI. Ettekö usko, nuori ystäväni, että meidän Herramme ymmärtää -latinaa? - -GERDT. Mutta ruotsia hän ei vähääkään ymmärrä! - -PORVARI. Mestari Olavi! annatteko kansan näin lähteä luotanne ilman -virvoituksen sanaa -- ettekö näe miten he kaipaavat Jumalaansa. -Uhratkaa oma syntinen tahtonne, ja älkää antako kansan hajaantua -niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta! - -OLAVI. Te sanotte minun tahtoani syntiseksi? - -PORVARI. Te olette kova! - -OLAVI. Älkää sanoko niin! Tiedättekö mitä tämä kellonsoitto minulle -maksaa? - -PORVARI. Turhamaisuutenne. - -GERDT. Ja rauhanne! Sillä se oli hätäkello, joka kutsui taisteluun! -Hei, nyt se alkaa! Kohta vastaavat Tukholman kellot, ja silloin on -Hussin, silloin on Ziskan, silloin on tuhanten talonpoikain veri -tuleva ruhtinaitten ja paavien päälle. - -NAINEN. Herra varjele, mitä hän hourii? - -PORVARI. Tunnetteko tuota miestä, mestari Olavi. - -OLAVI. En! - -GERDT. Olavi! Sinä tunnet minut! Älä kiellä minua! Pelkäätkö sinä -näitä kurjia raukkoja, jotka eivät tahdo omaa parastaan -- jotka -eivät koskaan ole kuulleet sanaa _vapaus_! - -OLAVI. Mikä on nimesi? - -GERDT. Jos lausun sen, niin te vapisette! Se on totta, teidän täytyy -vapista herätäksenne unesta! Minun nimeni on hyljätty enkeli, joka -kymmenentuhatta kertaa on palaava maan päälle, minun nimeni on -vapauttaja, joka tuli liian aikaiseen, minun nimeni on saatana, -sentähden että rakastin teitä enemmän kuin omaa elämääni, minun -nimeni oli Luther, minun nimeni oli Huss, nyt on nimeni Anabaptista! - -KANSA (peräytyy, tekee ristinmerkin). Anabaptista! - -GERDT (riisuu valepukunsa, esiintyy melkoista vanhempana). Tunnetko -minut nyt, Olavi! - -OLAVI. Isä Gerdt! - -PORVARI. Hän kutsuu sitä isäksi! - -KANSA (peräytyy). Anabaptista! Anabaptista! - -NAINEN. Ettekö näe, se on pannahinen -- - -PORVARI. Gerdt kirjanpainaja. Braskin painaja. - -TOINEN PORVARI. Hän, joka painoi Lutheria! - -NAINEN. Voi meitä ja meidän kaupunkiamme. Voi meidän pappejamme, -jotka seurustelevat Antikristuksen kanssa! - -PORVARI. Hän kieltää kasteen! - -NAINEN. Hän kieltää Jumalan! (Kansa menee). - -OLAVI. Isä Gerdt, sinä puhuit vaarallisia sanoja. - -GERDT. Luuletko että ne olivat vaarallisia, Olavi, Jumala siunatkoon -sinua siitä! - -OLAVI. Sinulle vaarallisia, tarkoitin! - -GERDT. Eikö kellekään muulle? - -OLAVI. Toivokaamme sitä! - -GERDT. Sinä tunsit Lutherin? - -OLAVI. Tunsin! Ja nyt tahdon isänmaassani tehdä mitä hän teki. - -GERDT. Etkö enempää? - -OLAVI. Mitä tarkoitat? - -GERDT. Se ei riitä! Luther on kuollut! Hän on tehnyt alun! Meidän on -jatkettava! - -OLAVI. Mihin tahdot johtaa minut! - -GERDT. Kauas! Kauas! Olavi! - -OLAVI. Minä pelkään sinua, isä Gerdt! - -GERDT. Niin, niin! Sinä olet suuresti pelkäävä, sillä minä tahdon -viedä sinut korkealle vuorelle, ja sinä olet sieltä näkevä yli -koko maailman. Katsos, Olavi, nyt on helluntai. Helluntaina astui -Pyhä Henki alas ja vuodatettiin apostolien päälle, ei, päälle koko -ihmiskunnan. Sinut voi vallata Pyhä Henki niinkuin se valtasi minut, -sillä minä uskoin siihen. Jumalan henki on astunut minuun, minä -tunnen sen, ja siksi on minut mielipuolena suljettu telkien taakse, -mutta nyt olen vapaa, nyt olen julistava sanan, sillä katsos Olavi, -nyt seisomme vuoren huipulla! Näetkö miten kansa polvillansa ryömii -noiden kahden luo, jotka istuvat korkeilla istuimillaan. Suuremmalla -on kaksi avainta toisessa, salama toisessa kädessä. Se on paavi. -Nyt hän kohottaa salamaansa ja tuhansia sieluja vaipuu kadotukseen, -ja muut suutelevat hänen jalkaansa ja laulavat Gloria Deo -- ja tuo -joka istuu istuimella, kääntyy ja hymyilee. Katso nyt toista. Hänellä -on miekka ja valtikka. Kumarra valtikkaa, muuten puree miekka. Hän -rypistää kulmakarvojaan ja kaikki kansa vapisee. Silloin hän kääntyy -naapuriinsa, joka istuu toisella istuimella, ja he hymyilevät -molemmat. Kaksi Baalinkuvaa! Mutta silloin kuuluu sorinaa ilmassa -kuin kansajoukon pauhina. Mikä sorisee? huutaa paavi ja heiluttaa -salamaansa. Kuka pauhaa, ja keisari heiluttaa miekkaansa. Kukaan ei -vastaa. Mutta ilmassa suhisee sittenkin ja pauhaa ja kuuluu huuto: -ajattele! Ja paavi säpsähtää ja keisari kalpenee ja kysyy: kuka huusi -"ajattele!" Tuokaa hänet tänne, minä otan hänen henkensä, ja paavi -huutaa, tuokaa tänne, minä otan hänen sielunsa! Mutta kukaan ei -huutanut, ääni kuului ilmasta; ja se paisuu yhä ja kasvaa myrskyksi -ja lentää yli alppien ja ärjyy yli Fichtelgebirgen ja herättää -Itämeren aallot. Ja rannoista kiirii kaiku ja tuhatkertaisena vyöryy -ääni yli maailman: vapaus! vapaus! Silloin paavi heittää avaimensa -mereen ja keisari pistää miekkansa tuppeen, sillä he eivät voi -vaientaa ääntä! - -Olavi! sinä tahdot kukistaa paavin, mutta sinä unhotat keisarin; -keisarin, joka murhaa kansansa, laskematta uhrejaan, koska se -uskaltaa valittaa, kun sen rinnalle poljetaan. Sinä tahdot kukistaa -Rooman paavin, mutta sinä tahdot niinkuin Luther antaa heille uuden -paavin: raamatun. Olavi, älä sido henkiä millään kahleella! Älä -unhoita suurta helluntaipäivää, älä unhoita suurta päämäärääsi: -henkinen elämä ja henkinen vapaus. Älä kallista korvaasi tuolle -kuoleman huudolle: "Katso, kaikki on hyvin!" sillä silloin ei lähesty -tuhatvuotinen valtakunta, vapauden valtakunta ja juuri se on nyt -alkamassa. - -OLAVI (vaiti). - -GERDT. Huimaako sinua? - -OLAVI. Sinä pyydät liikoja, Gerdt! - -GERDT. Vielä tulee päivä, jolloin minua sanotaan paavilaiseksi! -Tähtää pilviin ja nuolesi osuu metsänrantaan! - -OLAVI. Peräydy, Gerdt! Sinä tuhoot itsesi ja valtakunnan! Etkö näe -miten maa vielä värisee haavakuumeesta viime sodan jälkeen ja sinä -tahdot sytyttää kansalaissodan, se on jumalatonta! - -GERDT. Nyt on veitsi kerran lihassa, leikkaa, niin voi ruumis vielä -pelastua. - -OLAVI. Minä annan sinut ilmi maankavaltajana. - -GERDT. Sitä sinun ei pidä tehdä, sinun, joka tänään olet -auttamattomasti rikkonut välisi kirkkoon! Ja sitä paitsi -- - -OLAVI. Puhu, puhu, Gerdt, sinä näytät tällä hetkellä saatanalta! - -GERDT. Kuule salaisuuteni; saat käyttää sitä mielesi mukaan! Kuningas -matkustaa Malmöhön tänään; ylihuomenna esimerkiksi on Tukholma -kapinassa! - -OLAVI. Mitä sanot? - -GERDT. Tunnetko Rinkiä ja Knipperdollinkia? - -OLAVI (säikähtyneenä). Uudestikastajat! - -GERDT. Niin! Älä hämmästy! Ainoastaan pari porvaristolvanaa. Muuan -turkkuri ja muuan kamasaksa, jotka kieltävät kasteen vaikutuksen -sieluttomaan lapseen ja ovat tarpeeksi yksinkertaisia vastustaakseen -tahallista vääränvalan ottamista järjettömiltä olennoilta. - -OLAVI. Siinä on jotain muuta. - -GERDT. Ja mitä sitten? - -OLAVI. He ovat riivattuja! - -GERDT. Hengen riivaamia, niin! Myrsky puhuu heidän suunsa kautta. -Varo ettet joudu sen tielle! - -OLAVI. Mutta se ei saa tapahtua! Minä menen kuninkaan luo. - -GERDT. Olavi! Meidän tulee olla ystäviä! Sinun äitisihän asuu -Tukholmassa? - -OLAVI. Sinä tiedät sen! - -GERDT. Tiedätkö sinä, että minun tyttäreni Kristiina asuu sinun -äitisi luona? - -OLAVI. Kristiina? - -GERDT. Niin, toistaiseksi. Jos me voitamme, on sinun äitisi turvassa -minun tyttäreni tähden, jos katolilaiset voittavat, silloin on -tyttäreni turvassa sinun äitisi tähden. Ja sinähän olet huolissasi -Kristiinasta? - -OLAVI. Gerdt! Gerdt! Mistä sinä olet saanut tuon viisautesi. - -GERDT. Hullujenhuoneesta! - -OLAVI. Mene pois minun luotani! Sinä vedät minut onnettomuuteen! - -GERDT. Se on totta, jos on onnettomuus totuuden tähden menettää -maallinen onnensa, joutua vankeuteen, kärsiä köyhyyttä, pilkkaa ja -häväistystä. Sinä et ole kelvollinen niin suureen onnettomuuteen. -Luulin että sinä ymmärtäisit minut; luotin sinun apuusi, sillä sinun -tulesi leimuaa vielä, mutta näen miten maailma sinua houkuttelee; -kulje virran mukana ja tule onnelliseksi! - -OLAVI. Ei yksi mies voi aikaansa muuttaa! - -GERDT. Luther sen teki! - -OLAVI. Kukaan ei voi asettua virtaa vastaan! - -GERDT. Hullu! Ohjaa virta mielesi mukaan, sillä virta olemme me. -Vanhat ovat seisovia likalätäköitä, niitä vastaan sinun totisesti ei -tarvitse taistella; vaan älä anna niiden mädätä ja kuivua; aukaise -niille viemäri ja nekin juoksevat samaan väylään. - -OLAVI. Oi, minä ymmärrän sinut; olet siittänyt uuden ajatuksen -sielussani, mutta minun täytyy se tukahuttaa syntymäänsä, muuten -surmaa se minut! - -GERDT. Usko minua, sinusta on tuleva Daniel, joka sanot ruhtinaille -totuuden, ja he vainoovat sinun henkeäsi, mutta Herra on sinua -varjeleva. - -Nyt menen turvallisena, sillä näen salaman säihkyvän silmässäsi ja -tulenkielen lieskuvan pääsi päällä. Jää hyvästi, mestari Olavi! -(Mennessään.) Tässä tulee kärpästen kuningas; älä anna hänen -saastuttaa puhdasta sieluasi! - -OLAVI. Jeesus ole kanssani! (Piispat Hans Brask ja Måns Sommar -tulevat.) - -MÅNS (lähestyy Olavia; Brask pysyttelee jälempänä, tarkastaa -ympäristöä). Kanonikus, kuka on soittanut iltamessuun? - -OLAVI (hiljaa vaan kiinteästi). Minä! - -MÅNS. Ettekö tietäneet käskystä? - -OLAVI. Kiellon tiesin kyllä! - -MÅNS. Ja te uskalsitte siitä huolimatta --! - -OLAVI. Uskalsin! kun kansa heitettiin niinkuin lampaat ilman -paimenta, tahdoin koota sen. - -MÅNS. Luulenpa että te arvostelette meidän toimenpiteitämme! Olette -tosiaankin julkea. - -OLAVI. Totuus on aina julkea. - -MÅNS. Vai niin, nuori mies, te tahdotte näytellä totuudenapostolia! -Siitä ei teitä kukaan kiitä! - -OLAVI. Minä odotan vaan kiittämättömyyttä! - -MÅNS. Säästäkää totuuksianne; ne eivät ole enää käypää tavaraa. - -OLAVI (kiivaasti). Neuvo, kuin valheen isän suusta... (Nöyremmin.) -Suokaa minulle anteeksi! - -MÅNS. Tiedättekö kuka minä olen? - -OLAVI (tulisesti). Tiedän: servus servi servorum Måns Sommar!... - -BRASK (astuu esiin). Kuka on tuo mies? - -MÅNS. Hän on kirkon palvelijoita. - -BRASK. Hänen nimensä? - -MÅNS. Olavi Pietarinpoika, alias Olaus Petri. - -BRASK (tarkastaa Olavia). Oletko sinä mestari Olavi! - -OLAVI (kumartaa, tarkastaa Braskia). - -BRASK. Minä pidän sinusta! Haluatko ruveta minun kirjurikseni? - -OLAVI. Kiitän teidän korkea-arvoisuuttanne, mutta minulla ei ole -mitään suosituksia. - -BRASK. Piispa Måns! Mitä te sanotte tähän! - -MÅNS. Hän kuuluu saavuttaneen paljon kiitosta tohtori Lutherilta. - -BRASK. Olen kuullut siitä! Nuoruudenuhmailua vaan! Me kyllä -kasvatamme hänet. - -OLAVI. Pelkään että se on jo myöhäistä! - -BRASK. Nuorena vitsa vääntyy! - -MÅNS. Teidän korkea-arvoisuutenne ei tule elättää käärmeitä! Nuori -kanonikus kallistuu selvästi kerettiläisyyteen ja hän on tänään -uskaltanut rikkoa meidän käskymme. - -BRASK. Niinkö? - -MÅNS. Me julkikuulutimme messukiellon täysin laillisilla perusteilla, -ja hän on rohjennut lukea messun ja, mikä pahempi, lutherilaisen -messun ja siten yllyttänyt kansaa! - -BRASK. Varo itseäsi, nuori mies! Tiedätkö että pannakirous kohtaa -niitä, jotka kannattavat Lutheria. - -OLAVI. Sen tiedän! Mutta minä en pelkää muita jumalia kuin Jumalaa! - -BRASK. Punnitse sanojasi! Minä tarkoitin sinun parastasi ja sinä -työnnät minut luotasi! - -OLAVI. Te aioitte ostaa minun kykyni pelastaaksenne huonon asianne, -ja minä olin kyllin häpeemätön kieltäytyäkseni myymästä! - -BRASK. Kautta Pyhän Yrjänän sinä olet järjiltäsi, mies! - -OLAVI. Jos niin on, älkää käyttäkö minulle samaa parannustapaa -kuin käytitte Gerdt kirjanpainajalle -- jonka telkesitte -hulluinhuoneeseen. Hän viisastui siellä liiaksi, pelkään mä. - -BRASK (Månsille). Tunnetteko Gerdtiä? - -MÅNS. En, teidän korkea-arvoisuutenne! - -BRASK. Se oli muuan mieletön, joka minun kirjapainossani painoi -Lutherin kirjoituksia, kun minä hänen painettavakseen annoin -kirjoituksia Lutheria vastaan. Ja sitten hän haaveili Apokalypsistä -ja tuhatvuotisesta valtakunnasta. (Olaville.) Oletko nähnyt hänet? - -OLAVI. Hän oli äsken täällä, ja teillä ei ole hyvää odotettavissa -häneltä. - -BRASK. Hän on vapaana? - -OLAVI. Hän on kohta Tukholmassa, ja pian saanette kuulla hänestä! -Olkaa varuillanne herra piispa! - -BRASK. Hoo, ei vaaraa vielä. - -OLAVI. Uudestikastajat ovat Tukholmassa! - -BRASK. Mitä sanot? - -OLAVI. Uudestikastajat ovat Tukholmassa! - -BRASK. Uudestikastajat? - -KUSTAA VAASA (tulee kiivain askelin). Mitä on tekeillä? Kaupunki on -kuohuksissa. Kansa kiertelee katuja ja huutaa messua! Mitä se tietää? - -BRASK. Niskoittelua, teidän korkeutenne! - -KUSTAA. Piispa Måns! - -MÅNS. Kaupunki ei ole suorittanut veroansa. - -KUSTAA. Ja siitä syystä te kiellätte jumalanpalveluksen! Kuolema ja -kirous! - -BRASK. Teidän armonne suvaitkoon huomata... - -KUSTAA. Piispa Måns! Vastatkaa! - -MÅNS. Teidän armonne suvaitkoon huomata että tämänluontoiset asiat, -jotka lankeavat kirkon tuomiopiiriin... - -KUSTAA. Minä käsken teidän hoitaa virkanne. - -BRASK. Ruotsin valtakunnan piispat kuulevat ainoastaan yliherransa, -paavin ja kanoonisen lain käskyjä! - -KUSTAA (masennettuna). Sen tiedän, vaan jos paavi ei joka hetki voi -valvoa teidän toimianne. - -BRASK. Se on meidän asiamme! - -KUSTAA (leimahtaa, mutta hillitsee itsensä). Olette oikeassa, arvoisa -piispa. Se on jäävä teidän asiaksenne. - -BRASK. Jättääksemme tämän puheenaineen: Tukholmassa lienee -puhkeamassa kapina! - -KUSTAA. Kuka niin sanoo? - -MÅNS. Meidän kanonikuksemme! - -KUSTAA. Teidän koulumestarinne? Missä hän on? Sinäkö se olet? Mikä on -nimesi? - -OLAVI. Olavi Pietarinpoika. - -KUSTAA. Mestari Olavi! Sinä olet kerettiläinen, niinkö? Ja haudot -tuumia pyhää kirkkoa vastaan? Vaarallinen hanke! - -BRASK. Hän on tänään paljastanut oikean karvansa ja ollut kyllin -rohkea julkisesti rikkoakseen kapitulin messukiellon, joten me -vaadimme teidän armonne suostumusta hänen rankaisemisekseen. - -KUSTAA. Se asia lankee tuomiokapitulin päätösvaltaan eikä kuulu -minuun! Mutta mikä kapina sinulla on tiedossa Tukholmasta? - -OLAVI. Uudestikastajat! - -KUSTAA. Eikö muuta! - -BRASK. Teidän armonne ei tienne, miten nuo hullut ovat raivonneet -Saksassa. Me ehdottaisimme että teidän armonne itse palaisi -sotavoimineen Tukholmaan! - -KUSTAA. Sen asian päätän minä miten hyväksi näen! - -BRASK. Mutta kansalaissota! - -KUSTAA. Se on minun asiani! Olavi, minä nimitän sinut Tukholman -raatihuoneen kirjuriksi. Sinä matkustat heti sinne. Puhu kansalle! -Minä luotan sinuun! - -BRASK. Isänmaan edun nimessä pyydän teidän armoanne ajattelemaan -miten mieletöntä on puhua mielettömille! - -KUSTAA. Henkiä ei kukisteta miekalla. Ajatelkaa sitä, hyvät piispat! - -BRASK. Kirkko ei milloinkaan -- -- -- - -KUSTAA. Eikä avaimillakaan sitä tehdä! Mene kanslerini luo, niin saat -valtakirjan! - -BRASK. Kanonikus odottakoon hetken! - -KUSTAA. Meidän sekretariuksemme ei tottele teidän käskyjänne minun -käskyjeni edellä. - -BRASK. Kirkko on ensin hyvitettävä Olavi Pietarinpoika! - -KUSTAA (oikaisee). Sekretarius... - -BRASK. Sekretarius Olavi Pietarinpoika, te ette lähde kaupungista -ennenkuin kapituli on langettanut tuomionsa. - -KUSTAA. Kapituli ei langeta tuomiotaan, ennenkuin on tutkinut asian! - -BRASK. Se on meidän asiamme, se! - -KUSTAA. Se ei ole teidän asianne, piispa Brask! Strengnäsin -kanonikusta ei tuomitse Linköpingin piispa. Piispa Måns, teillä on -puhevalta. - -MÅNS. Sen johdosta mitä on tapahtunut... hm! - -BRASK. Lienee tarpeetonta pitemmälti puhua! - -KUSTAA. Piispa Brask olkoon vaiti tahi poistukoon, milloin minä -yksityisesti puhuttelen piispa Månsia -- -- -- yksityisesti! -- -- -Mitä teillä on sanottavaa, herra Måns? - -MÅNS. En todellakaan tiedä muuta -- -- -- kuin -- -- koska kerran -hänen korkea-arvoisuutensa piispa Brask -- - -KUSTAA. Nyt on kysymys mestari Olavista! Te voitte lykätä -tutkimuksen. Tehkää hyvin ja jättäkää meidät nyt. (Piispat menevät.) - -KUSTAA. Tahdotko ruveta minun miehekseni? - -OLAVI. Teidän armonne kirjuriksi? - -KUSTAA. Ei! Sinusta on tuleva minun oikea käteni, sillä ehdolla että -vasen ei toistaiseksi tiedä mitä oikea tekee. Matkusta Tukholmaan! - -OLAVI. Kapituli vaatii minut takaisin ja julistaa pannaan. - -KUSTAA. Ennenkuin he niin pitkälle ehtivät, voit sinä syyttää minua. -Mutta siihen saakka saat selviytyä omin-päin miten parhaiten voit! - -OLAVI. Mitä teidän armonne haluaa minulta? - -KUSTAA. Sinun on puhuttava noille Tukholman haaveilijoille. - -OLAVI. Ja sitten? - -KUSTAA. Oh, sinne on matkaa! En uskalla sitä ajatella vielä. -- Anna -heidän saarnata, ei haittaa, jos untelot kuulevatkin uuden sanan, -vaikka se on mieletönkin; mutta väkivaltaisuuksia ei saa tapahtua; -silloin puuttuu miekka leikkiin. Jää hyvästi, Olavi! (Menee.) - -OLAVI. Keisari ei tahdo olla paavin ystävä! (Lukiolaiset, jotka tähän -saakka ovat pysytelleet eräässä lehtokujassa taka-alalla, astuvat -esiin.) - -1 LUKIOLAINEN. Jatkammeko nyt leikkiä, mestari Olavi? - -OLAVI. Leikkiminen on nyt lopussa, lapset. - -1 LUKIOLAINEN. Aiotteko jättää meidät, mestari Olavi? - -OLAVI. Aion ja luultavasti iäksi! - -1 LUKIOLAINEN. Viipykää sentään yli helluntain, että saamme näytellä -komediamme! - -2 LUKIOLAINEN. Ja minä saan olla enkeli Gabrielina! - -1 LUKIOLAINEN. Teettehän niin, mestari Olavi. Te olitte ainoa, joka -kohtelitte meitä ystävällisesti ja vapautitte meidät noista kauheista -paastoista! - -2 LUKIOLAINEN. Ah, mestari Olavi, älkää lähtekö pois! - -OLAVI. Lapset, te ette tiedä mitä pyydätte! Tulee vielä päivä, -jolloin kiitätte Jumalaa siitä, että lähdin luotanne. Ah, ei! älköön -se päivä koskaan valjetko! Tehkäämme eron hetki lyhyeksi. Hyvästi, -Nils, hyvästi Vilhelm! (Syleilee kumpaakin, he suutelevat hänen -kättänsä.) - -LAURENTIUS. (on tullut näyttämölle, katselee tarkkaavana kohtausta). - -1 LUKIOLAINEN. Ettekö koskaan palaa, mestari Olavi? - -LAURENTIUS (astuu lähemmäksi). Oletko valmis matkaan? - -OLAVI (pojille). En, minä en koskaan palaa. - -LUKIOLAISET (menevät). Jääkää hyvästi, mestari Olavi, älkää unhottako -meitä! - -OLAVI (katselee heidän jälkeensä). - -LAURENTIUS. Olen kohdannut kuninkaan. - -OLAVI (hajamielisesti). Oletko? - -LAURENTIUS. Tiedätkö mitä hän sanoi? - -OLAVI. En! - -LAURENTIUS. Minä olen saanut ajokoiran, joka löytää jäljet, saa nähdä -vaan tuleeko se takaisin, kun vihellän. - -OLAVI. Katsos, nyt he istuvat tuolla hautojen keskellä, leikkivät, -poimivat kukkia ja laulavat helluntailauluja. - -LAURENTIUS (tarttuu hänen käsivarteensa). Lapsi! - -OLAVI (kavahtaa). Mitä sanot? - -LAURENTIUS. Luulin sinun tänään tarttuneen auraan niin lujasti, että -oli myöhäistä enää katsoa taakseen! - -OLAVI (viittaa kädellään lukiolaisille). - -LAURENTIUS. Sinä uneksit vielä? - -OLAVI. Se oli minun viimeinen valoisa aamu-unelmani, joka haihtui. -Suo minulle anteeksi -- nyt olen hereillä! (Menevät oikealle. -Tultuaan näyttämön reunaan kääntyy Olavi vielä kerran katsomaan -lukiolaisiin. Samassa mustatveljet Martti ja Nils astuvat esiin juuri -siltä kohtaa, josta lukiolaiset poistuivat.) - -OLAVI (huudahtaa tahtomattaan hämmästyksestä, pyyhkäisee kädellä -otsaansa). - -LAURENTIUS (vetää hänet mukanaan). - -ESIRIPPU. - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - - Tukholmassa. - - Kapakka suurkirkon muurissa. Perällä myymäpöytä oluttuoppeineen - y.m. Myymäpöydästä oikealle toinen pöytä, jonka takaa näkyy - rautaovi. Pöydän ääressä istuu kaksi valepukuista munkkia (Martti - ja Niilo) juoden olutta. Muiden pöytien ääressä saksalaisia - sotamiehiä, talonpoikia, merimiehiä. Oikealla ovi kadulle. Eräällä - tynnyrillä istuu soittoniekka viuluineen. Sotamiehet pelaavat - noppaa. Kaikki äänekkäitä, humalassa. Hans Windrank, eräs - smoolantilainen, muuan saksalainen porvari ja muuan tanskalainen - istuvat saman pöydän ääressä. - -SAKSALAINEN (tanskalaiselle). Vai niin, te puolustatte sitä -verikoiraa, Kristian-kuningasta! - -TANSKALAINEN (hieman murtaen). Hyvä isä! Hän ole sentään ihminen. - -SAKSALAINEN. Ei, hän on peto. Verihurtta! Kurja ja kavala -tanskalainen! - -TANSKALAINEN. Tuhat tulimmaista! Te puhutte verestä! Muistatteko -vielä Kepplingin murhaa! Kun saksalaiset -- -- - -WINDRANK. Kuulkaapas hyvät herrat! Eletään sovinnossa ja pidetään -hauskaa, niin minä kerron teille Amerikan maasta! - -SAKSALAINEN. Syytättekö meitä lyybekkiläisiä siitä mitä saksalaiset -tekivät? - -TANSKALAINEN. Hyvä isä! Minä sanon vaan että saksalaiset -- - -WINDRANK. Kuulkaapas nyt hyvät herrat, ei riidellä! (Huutaa -isännälle.) Neljä mittaa viinaa! -- Eletään rauhassa ja suloisessa -sovussa niin minä kerron Amerikan maasta... (Viina tuodaan.) - -SAKSALAINEN (maistellen). Oiva juoma! Ajatelkaas, hyvät herrat, miten -maailma sentään edistyy! Tänään nuokkuu ohra pellolla... - -WINDRANK. Ja huomenna se on muuttunut viinaksi! Kukahan senkin on -keksinyt. - -SAKSALAINEN. Anteeksi -- se on saksalaista alkuperää. -- Sanon -keksintö -- sillä Amerikkoja löydetään... - -WINDRANK. Ja saksalaiset eivät koskaan mitään löydä. - -SAKSALAINEN. Helvetti! - -WINDRANK. Rauhoittukaa! Ettehän te ole saksalainen! - -TANSKALAINEN (saksalaiselle).Voiko te sanoa minulle, kuka keksi sen, -että saksalaiset antoivat Ruotsille sen nykyisen kuninkaan. (Naurua.) - -SAKSALAINEN. Lyybekkiläiset ne antoivat Ruotsille vapauttajan, kun -maa oli perikadon partaalla. - -WINDRANK. Kuninkaan malja! - -TANSKALAINEN. Lyybekin malja! - -SAKSALAINEN (mielissään). En todellakaan löydä sanoja, -ilmaistakseni... - -WINDRANK. Ettehän te ole kuningas! - -SAKSALAINEN. Anteeksi, tämä tanskalainen veljeni -- - -TANSKALAINEN. Eihän te ole lyybekkiläinen, kun te ole Tukholman -porvari. - -WINDRANK (smoolantilaiselle). Miksi ei hiljainen veljemme juo? - -SMOOLANTILAINEN. Teidän ohraviinanne minä juon, mutta maljalle -minä teen näin! (Likistää kaksin käsin tuopin litteäksi ja nakkaa -lattialle.) - -WINDRANK (hapuilee veistään). Te kieltäydytte juomasta kuninkaan -maljaa! - -SMOOLANTILAINEN. Olen niin kauan juonut hänen kalkistaan, että -minulta on mennyt halu juoda hänen maljaansa. - -WINDRANK. Kuolema ja helvetti! - -SAKSALAINEN (vilkkaasti). Malttakaa, malttakaa! Kuullaanpas mitä -hänellä on sanottavaa! - -TANSKALAINEN (samaten). Niin, Herra nähköön! - -SMOOLANTILAINEN Jumala minua armahtakoon, kun palaan kotiin. - -WINDRANK (liikutettuna). Mitä te murehditte, mies raukka? Näytätte -niin synkältä. Rahaako? Kas tässä! (Ottaa kukkaronsa.) Puolet -pestirahoista on minulla jäljellä! Miten on laitanne? - -SMOOLANTILAINEN Ei puhuta siitä! Viinaa, enemmän viinaa! Rahoja on -minullakin. Kas tässä! Kultaa! (Tuodaan viinaa.) Mutta se ei ole -omaani. Minä juon sen viimeiseen äyriin! Ja teidän, hyvät veikot, -tulee auttaa. - -WINDRANK. Mutta eihän rahat ole teidän -- miten se käy päinsä? - -SAKSALAINEN. Kuka on teille tehnyt vääryyttä, kuomaseni? Näen ettei -kaikki ole kuin pitäisi! - -SMOOLANTILAINEN. Minä olen hävinnyt mies! Nähkääs minä ostin velaksi -200 härkää ja kun toin ne Tukholmaan, sekaantui kuninkaan vouti -asiaan ja kielsi minua myymästä korkeampaan hintaan kuin mitä hän -määräsi! Kuningas määrää härkien hinnan; kuningas on syössyt minut -häviöön! - -SAKSALAINEN. Eihän toki? - -SMOOLANTILAINEN. Hohoi, minä tiedän, vielä muutakin. Hän kuuluu -kohtapuolin vievän meiltä munkit ja papit toimittaakseen aatelit -niskoillemme. - -TANSKALALAINEN. Aatelit? - -SMOOLANTILAINEN. Niinpä niin! Olisipa se Kristian-kuningas voinut -leikata vähän lähemmältä; Jumala häntä siunatkoon! - -WINDRANK. Hitto, onko kuningas sitä maata! Luulin että hän piteli -aatelia niskapiipelistä. - -SMOOLANTILAINEN. Hänkö? Hän antaa heille oikeuden kaataa tammia -minun tiluksiltani jos minulla enää olisi tammia tahi tiluksia, -sillä nähkääs, minullakin on kerran ollut maakappale, mutta sitten -tuli muuan herra ja tiesi että minun äidinisänäitini oli saanut sen -lainaksi hänen isänäidinisältään, ja niin se oli minulta mennyttä. - -SAKSALAINEN. Voiko kuningas olla sitä maata? Sitä en olisi uskonut. - -SMOOLANTILAINEN. Eipähän vaan! Aatelispojat juoksentelevat pyssyineen -meidän metsissämme ja ammuskelevat kauriita ihan kurillaan, mutta -toista olisi jos me talonpojat nälinkuoliaina panisimme paistiksi -yhden ainoankaan -- silloin pelastuisimme kyllä nälkäkuolemasta -- -he kun hirttäisivät meidät -- ei tammeen, taivas varjelkoon, sehän -olisi häpeäksi kuninkaalliselle puulle -- ei, mutta honkaan! Nähkääs -honkapuu se ei ole syntynyt kruunupäänä, ja sentähden se ei ole -kuninkaallinen... ja sen tähden lauletaan laulussa: - - "Ja talonpojat ne hirtettiin - Ylös honkien latvuksiin --" - -Siinä ei sanota "kruunu" -- kuten kuulette. - -SAKSALAINEN. Mutta honka pitää kuitenkin päänsä pystyssä ja on -suoraselkäinen! - -SMOOLANTILAINEN. Juokaa, hyvät herrat! Se on hyvästä sydämestä! -Siunattu juoma! Kunhan ei kotona olisi akka ja lapset. Niinpä niin! -Mutta viis siitä --! Hohojaa, minä tiedän yhtä ja toistakin, mutta -pidänpä suuni koreasti kiinni! - -WINDRANK. Mitä te sitten tiedätte? - -SAKSALAINEN. Ehkä jotain hupaista? - -SMOOLANT. Nähkääs, jos Smoolannin hongat laskettaisiin, luulen että -niitä olisi enemmän kuin tammia! - -SAKSALAINEN. Niinkö luulette? - -WINDRANK. Minä en pidä siitä että kuningasta panetellaan. Minä tosin -en tiedä mitä hän tekee ja aikoo, eikä se minuun kuulukkaan, mutta -sen tiedän, että hän suosii merenkulkua! Hän juuri on varustanut -Espanjanlaivat ja tehnyt minusta laivurin, ja sentähden ei minulla -ole mitään valittamista! - -SAKSALAINEN. Ja sen hän on tehnyt vain pahansuonnista, kukistaakseen -Lyybekin kaupan, Lyybekin, jolle hän on niin suuressa velassa! - -SMOOLANTILAINEN. Se on vielä kerran hänen kupissaan! Sarvet on päässä -salvetullakin härällä. Kiitos hyvästä seuranpidosta. -- Minun on aika -lähteä. - -SAKSALAINEN. Ei kiirettä, kuoma! Juodaanpas vielä pikku tuopponen, -niin saamme keskustella. - -SMOOLANTILAINEN. Kiitos vaan, mutta en uskalla enempää, sillä pelkään -että se on pahaksi! Nähkääs, minua odottaa akka ja lapset, ja nyt -palaan kotiini -- ilmoittamaan että olemme huti-hukassa -- ei -- sitä -minä en uskalla. Kiitän teitä, herra saksalainen -- ryypätään vielä -pikkuhiukkasen! - -SAKSALAINEN. No, se on järkevätä puhetta! (Juovat.) - -SMOOLANTILAINEN (tyhjentää tuopin ja karkaa pystyyn). Hyi, tuhannen -perkelettä, kun on väkevää! (Menee horjuen.) - -SAKSALAINEN (tanskalaiselle). Hoo, äijä-parkaa, kunhan selviää -humalasta! - -TANSKALAINEN (nyökkää.) (Melu on kasvanut, soittoniekka soittaa. -- -Kuuluu urkujen ääni kirkosta.) - -WINDRANK. Onpa sentään kumma että kuningas sallii kapakan -kirkonmuurissa! - -SAKSALAINEN. Luulenpa että teitä vaivaa omatunto, kippari. Kuningas -ei siitä tiedä! - -WINDRANK. Niin, mutta nuo urut eivät soinnu tähän lauluun! Minä olen -aina luonnostani ollut niinkuin jumalaapelkääväinen. Se on kotiperua -minussa! - -SAKSALAINEN (ivallisesti). Onnellinen se, jota on kasvatettu -jumalanpelvossa! Teillä oli äiti, joka -- -- - -WINDRANK (liikutettuna.) Äiti -- niin! -- - -SAKSALAINEN. Joka peitti teidät iltasin vuoteeseen ja opetti -lukemaan: "Yks enkel' meitä suojelee --" - -WINDRANK. Ah, niin, niin. - -SAKSALAINEN. Se oli kelpo nainen. - -WINDRANK (juopuen). Voi, jospa olisitte tuntenut hänet! - -SAKSALAINEN. Jumala on kuullut hänen palavat rukouksensa! Teillä on -vedet silmissä! Te olette hyvä ihminen! - -TANSKALAINEN. Hyvä isä! - -SAKSALAINEN. Jospa teidän äitinne nyt näkisi teidät. Noin vesissä -silmin. - -WINDRANK. Ah, minä olen heikko syntinen, sen tiedän, mutta katsokaa --- hyvä sydän minulla on, piru vie. Tulkoon joku kurja raukka -valittamaan nälkäänsä, olen valmis riisumaan paidan yltäni! - -SAKSALAINEN. Eikö tyhjennetä vielä mitta! - -WINDRANK. Luulen jo että riittää! (Kuuluu pari iskua ovelle. Yleinen -hämminki.) - -WINDRANK. Voi, voi! - -SAKSALAINEN. Mitä turhia pelkäätte. Eihän se ole taivaan portti! - -WINDRANK. En juo enää koskaan. Sen lupaan. - -SAKSALAINEN (tanskalaiselle). On se viina koko siunattu juoma, kun -panee tuommoisen vanhan kelmin haaveilemaan, ihan raittiutta. - -TANSKALAINEN. Olette oikeassa: Ei mikä vedä vertaa viinalle! - -SAKSALAINEN. Se avaa sydämen selkoselälleen ja lyö pääajut -umpilukkoon; se on toisin sanoen: tekee meistä hyviä ihmisiä, sillä -hyviähän ovat ne, joilla on laaja sydän ja päätä vähän! - -TANSKALAINEN. Minä mene vielä pitemmälle; viina tekee meidät -uskovaisiksi, sillä se tappa järjen, ja järkihän ole se kari, joka -estää uskon purjehtimasta sydämeen! - -SAKSALAINEN. Viina on pyhä juoma! Kumma ettei -- - -TANSKALAINEN. Hyvin puhuttu! (Rautaovea jyskytetään jälleen.) - -WINDRANK (on ollut nukuksissa, herää). Auttakaa! Minä kuolen! - -SAKSALAINEN. Vahinko hurskasta sielua! - -(Ovi kiskaistaan auki, jolloin pöytä, jonka ääressä Martti ja Niilo -istuvat, kaatuu kumoon tuoppineen päivineen. Muuan nainen, mustassa -ja punaisessa hameessa, pää peitettynä nunnanhuntuun, syöksyy sisään; -Gerdt nähdään vilaukselta hänen takanaan oviaukossa, joka pian -sulkeutuu.) - -PORTTO (katselee hämmentyneenä ympärilleen). Pelastakaa minut! Kansa -ottaa minut hengiltä! - -MUUAN SAKSALAINEN SOTILAS. Portto nunnankaavussa! Hahahaa! - -MARTTI (ristii silmänsä). Portto! Kuka tuo porttoja tähän -kunnianarvoiseen seuraan! Isäntä, toimittakaa hänet pois, ellette -tahdo vahingoittaa paikan arvoa ja loukata kirkon pyhyyttä. - -PORTTO. Eikö kukaan tahdo minua pelastaa? (Isäntä on tarttunut -hänen käsivarteensa viedäkseen hänet kadulle.) Älkää jättäkö minua -raivostuneen kansan käsiin! Minä aioin hiipiä Herran huoneeseen -saadakseni murusen hänen armostaan, minä tahdoin alottaa uutta elämää --- mutta munkit ajoivat minut tieheni ja usuttivat kansajoukon -kimppuuni; silloin pelasti isä Gerdt minut tänne! - -MARTTI. Oletteko kuulleet? Hän on häväissyt Herran pyhäkön! Hän -koettaa verhota häpeänsä hameen pyhyyden hunnulla! - -SAKSALAINEN. Mutta huntu ei riittänyt peitoksi! - -MARTTI (tempaisee häneltä kaavun). Pois naamari, ja näytä -riettautesi! (Säpsähtää nähdessään naisen kasvot.) - -PORTTO. Sinäkö, Martti? Sinä, murhaaja! - -SAKSALAINEN. Vanhoja tuttuja! - -MARTTI. Se on hävytön vale. Minä en koskaan ole nähnyt häntä ennen! -Minä olen mustaveli Martti ja veljeni Niilo on minun todistajani! - -NIILO (juovuksissa). Minä voin todistaa ettei veli Martti ole koskaan -nähnyt tätä naisihmistä! - -PORTTO. Ja kuitenkin juuri sinä Niilo näytit minulle Martin -synninpäästökirjan, silloin kun minut ajettiin luostarista ja hän sai -jäädä. - -NIILO. Niin, se on totta se! - -MARTTI (raivoissaan, ravistaa Niiloa käsivarresta). Sinä valehtelet, -sinäkin! Näettehän, hyvät ihmiset, että mies on humalassa! - -SAKSALAINEN. Hyvät ystävät, minä todistan että pyhä veli on humalassa -ja valehtelee siitä syystä! - -KANSA (inhoten). Humalainen pappi! - -SAKSALAINEN. Niinpä kyllä! Humala antaa synninpäästön valheelle! Eikö -totta, isä Martti? - -ISÄNTÄ. Pyydän ilmoittaa, että minun huoneessani ei saa tapahtua -epäjärjestyksiä muuten menetän tuttavapiirini ja joudun vastaamaan -kapitulin eteen. Tehkää siis hyvin ja viekää pois tuo kurja ihminen, -joka saa aikaan häiriötä! - -MARTTI. Ajakaa ulos hänet tahi toimitan teidät pannaan! Ettekö -tiedä että olemme kirkon pyhien muurien sisällä, vaikka kapituli -onkin luovuttanut tämän ulkohuoneen matkustavien ruumiilliseksi -virkistyspaikaksi! - -SAKSALAINEN. Hyvät ystävät, tämä on pyhä huone ja täällä asuu -totisesti jumala. - -KANSA (työntää porttoa ovea kohti). - -PORTTO. Jeesus Kristus auta! - -OLAVI (tunkeutuu ovelta, tarttuu porton käteen ja vapauttaa hänet -juopuneista). Vastatkaa! Kuka on tämä nainen? - -MARTTI. Ei se ole nainen! - -OLAVI. Mitä sanotte? - -MARTTI. Ei se ole mies, vaikka on valepuvussa. -- Se on portto! - -OLAVI (hämmästyy, päästää käden, jota on pidellyt). Portto! - -SAKSALAINEN. Älä hellitä, älä hellitä, mestari Olavi, hän lähtee -karkuun. - -OLAVI. Miksi häntä ahdistatte? Mikä on hänen rikoksensa? - -SAKSALAINEN. Se, että hän käy kirkossa! - -OLAVI. Ymmärrän! (Katsoo ympärilleen.) - -MARTTI. Mitä etsitte? - -OLAVI (huomaa Martin). Etsin pappia. - -MARTTI. Minä olen mustaveli. - -OLAVI. Vai niin! Arvasin sen! Te olette siis kiihoittanut kansaa -häntä vastaan! - -MARTTI. Minä suojelen kirkkoa riettaudelta ja koetan pysyttää sen -etäällä paheesta. Tuo tuolla on pannaan pantu nainen, joka rahasta -myy ruumiinsa, jonka tulisi olla pyhän hengen temppeli! - -PORTTO (lankee polvilleen Olavin eteen). - -OLAVI (tarttuu hänen käteensä). Katsos, mustaveli, minä uskallan -tarttua hänen käteensä ja asettaa hänet sinua vastaan! Hän on myynyt -ruumiinsa, sanot, montako sielua sinä olet ostanut? - -Minäkin olen pappi! Ei, olen ihminen, sillä en ole vielä siksi -julkea, että lukitsisin Herran huoneen, ja syntisenä ihmisenä ojennan -käteni toiselle ihmiselle, joka ei myöskään voi olla synnitön. -Tulkoon se, joka on puhdas, heittämään ensimäisen kiven! - -Astu esiin, veli Martti, sinä valkeuden enkeli, joka olet pukeutunut -viattomuuden mustaan verhoon ja ajanut hiuksesi, jottei kukaan -näkisi miten olet synnissä harmaantunut! Vai puuttuuko sinulta kivi, -kenties? Voi sinua, mihin olet pannut ne kivet, jotka sinun on -annettava kansalle, kun se pyytää leipää? Oletko jo antanut ne kaikki? - -Astu esiin, sinä kunnianarvoisa porvari (Windrankille, joka kuorsaa -lattialla), sinä joka nukut eläimen unta, miksi et herää käyttämään -puukkoasi! Katsokaa miten hän on punainen? Häpeekö hän sitä huonoa -seuraa, johon on joutunut, vai onko se nautinnosta? (Kansa sorisee -paheksumista.) Te sorisette! Tarkoittaako se minun sanojani vai -häpeättekö itseänne? Miksi ette viskaa kiviä? Olinhan unohtaa: teillä -ei ole niitä. Avatkaa siis ovet! Kutsukaa kansa ja raahatkaa ulos -tämä nainen! Jos luulette ettei viisikymmentä miestä revi häntä -kappaleiksi, niin olkaa varmat siitä että viisisataa naista sen on -tekevä. No! Te vaikenette. Nainen, nouse ylös! Sinut on vapautettu. -Mene äläkä enää syntiä tee, mutta älä myöskään näyttäydy papeille, -sillä he heittävät sinut naisten eteen. - -MARTTI (joka useampia kertoja on yrittänyt katkaista Olavin puhetta, -mutta josta saksalainen on hänet estänyt, ottaa esiin erään -paperin.) Tämä mies, jonka sanoja te kuuntelette, on kerettiläinen, -minkä huomaatte hänen puheestaan; mutta hän on myös pannaan pantu! -Kas tässä, lukekaa! (Ottaa kynttilän eräältä pöydältä ja viskaa -permantoon.) "Niinkuin sammuu tämä kynttilä, niin sammukoon häneltä -kaikki ilo ja rauha ja kaikki se hyvä, joka jumalalta tulee!" - -KANSA (ristii silmänsä ja vetäytyy pois; Olavi jää porton kanssa -kaksin keskilattialle). Anathema! - -MARTTI (portolle). Nyt kuulet mikä pätevyys mestari Olavin -synninpäästöllä on. - -OLAVI (joka on seissyt neuvotonna). Nainen! Vieläkö luotat sanaani? -Etkö pelkää minua? Etkö kuule pennanuolien suhisevan meidän päittemme -ympärillä? Miksi et siirry niiden kahdenkymmenen vanhurskaan -joukkoon, jotka vielä ovat pyhän kirkon suojaavassa helmassa! Vastaa! -Uskotko että jumala on hyljännyt minut, niinkuin nämä ovat tehneet? - -PORTTO. En! - -OLAVI (silmää pannajulistusta). Kas siinä! Se suuri piispa -Linköpingin vähäisessä kaupungissa on myynyt minun sieluni saatanalle -elinajaksi, sillä sen pitemmälle ei ulotu hänen valtansa, sentähden -että kiihotin kansaa luvattomaan aikaan kääntymään jumalan puoleen; -tässä on välikirja: niinkuin kirkko tämän kautta on sitonut minut -helvettiin, niin repäisen irti itseni siitä (repii pergamentin) ja -kirkon kirouksesta! Jumala minua auttakoon, amen! - -KANSA (ulvoo). Anathema! - -MARTTI. Hakatkaa maahan se mies! lyökää! Hän on pannahinen! - -OLAVI (asettuu porton eteen). Kuuletko miten perkeleet kiljuvat -uhriaan! Älkää koskeko minuun. - -MARTTI. Eteenpäin! Hakatkaa maahan! - -(Muuan sotilas hohottaa aseensa; silloin aukenee rautaovi ja -uudestikastajat, Knipperdollink etunenässä, hyökkäävät huutaen -sisään käsissään rikkonaisia krusifikseja, pyhäinkuvia ja revittyjä -messukasukoita. Kaikki huoneessa olijat tunkeutuvat ovea kohti.) - -KNIPPERDOLLINK (ensimäisenä, avatessaan ovet). Tänne väki; tässä on -vielä yksi Herranhuone! Mitä tämä merkitsee, kapakka temppelissä! -Katsokaa, katsokaa, pahennus on mennyt niin pitkälle että häväistään -itse pyhyyttä. Mutta minä tahdon puhdistaa sen tulella! Kirkko tuleen -ja pyhimykset roviolle! - -OLAVI (astuu esiin). Malttakaa! Mitä aiotte tehdä! - -KNIPPERDOLLINK. Pelkäätkö että oluttynnyrisi halkeavat kuumuudesta, -sinä Belial; sinäkö olet se paavilainen kapakoitsija, joka et kammoa -rakentaa paheen kappelia kirkon seinään! - -OLAVI. Minä olen raastuvan sekretarius ja kehoitan kuninkaan nimessä -teitä noudattamaan järjestystä! - -KNIPPERDOLLINK. Vai niin, sinä olet se mies, jonka kuningas on -lähettänyt taistelemaan meidän pyhää asiaamme vastaan! Eteenpäin, -Jumalanmiehet, sitokaa hänet ensin, sitten puhdistamme Herranhuoneen -epäjumalanpalveluksesta! - -MARTTI. Käykää käsiksi, hyvät miehet, hän on kerettiläinen ja pannaan -julistettu! - -KNIPPERDOLLINK. Kerettiläinen! Sinä et siis ole paavin väkeä? - -OLAVI. Senjälkeen kuin olen pannaan pantu, en kuulu enää kirkkoon! - -KNIPPERDOLLINK. Sinä olet siis meidän miehiä? - -OLAVI (vaikenee). - -KNIPPERDOLLINK. Vastaa! Oletko sinä meitä vastaan vai meidän -kanssamme? - -MARTTI. Hän on Olavi Pietarinpoika, jonka kuningas on lähettänyt! - -KNIPPERDOLLINK. Oletko sinä Olavi Pietarinpoika? - -OLAVI. Olen! - -KNIPPERDOLLINK. Mutta sinä olet kerettiläinen! - -OLAVI. Kerskaan siitä että ansaitsen sen nimen. - -KNIPPERDOLLINK. Ja olet kuninkaan palveluksessa! - -OLAVI. Olen. (Uudestikastajat kirkuvat ja ympäröivät Olavin.) - -GERDT. Pidättäkää! Mitä te aiotte! - -KNIPPERDOLLINK. Gerdt! Kuka on tämä mies? - -GERDT. Hän on meidän! Päästäkää hänet, ystävät, tuossa on perkeleen -asiamiehet! (Osoittaa Marttia ja Niiloa, jotka pakenevat ovesta. -Uudestikastajat tavoittelevat heitä nyrkit sojossa. Gerdt kääntyy -ovelta Olavin puoleen. Portto on vetäytynyt muutamaan nurkkaan. -Windrank nukkuu yhä pöydän alla. Olavi pysähtyy mietteissään -keskilattialle.) - -GERDT (heittäytyy uuvuksissa eräälle penkille). Tämä on raskas työ, -Olavi! - -OLAVI. Ja mitä olette tehneet? - -GERDT. Olemme tehneet puhdasta, asian aluksi! - -OLAVI. Se käy teille kalliiksi. - -GERDT. Vielä olemme voitolla! Koko kaupunki on liikkeessä. Rink tekee -meidän työtämme Yrjänän kappelissa. Kuuleppas, onko kuningas sinut -lähettänyt meitä vastaan? - -OLAVI. On! - -GERDT. Se oli järkevästi tehty! - -OLAVI. Huomenna saarnaan uudessa saarnastuolissa! - -GERDT. No, miten hoidat sinä kuninkaallista virkaasi! Tässä sinä yhä -seisot ristissä käsin! - -OLAVI. Tuo uskonveljesi kirkkoon huomenna. - -GERDT. Tuleeko siitä korkeapaavillinen saarna? - -OLAVI. Minut on tänään julistettu pannaan! - -GERDT (rientää syleilemään Olavia). Jumala sinua siunatkoon, Olavi! -Se oli uudestisyntymisen kaste. - -OLAVI. Minä en vielä ymmärrä teitä. Miksi te käytte tietänne kuin -villipedot? Tehän häpäisette kaiken pyhän! - -GERDT (ottaa maasta säretyn pyhäinkuvan). Onko tämä mielestäsi -pyhä? Joku pyhä Nikolaus, luulemma! Onko siis Kristus Jeesus tullut -maailmaan ja elänyt turhaan, kun vielä palvellaan puupölkkyjä? Onko -tämä muka Jumala, tämä, jonka voin hakata palasiksi? Katsos! - -OLAVI. Mutta se on pyhä kansan silmissä! - -GERDT. Niin oli myös kultainen vasikka, niin oli Zeus, niin oli Thor -ja Oden myös; ja kuitenkin kukistettiin ne maahan! (Huomaa porton.) -Kuka on tuo nainen? Vai niin, se on se, joka minun täytyi pelastaa -tänne kapakkaan! Olavi! Sanoppas minulle muuan asia. Onko kuningas -ostanut sinut? - -OLAVI. Jätä minut rauhaan, Gerdt. Minä vihaan sinua! - -GERDT. Kuka on tuo sika, joka maata röhöttää tuolla? - -OLAVI. Kun seison sinun edessäsi, kutistun minä kokoon. Mene pois -minun luotani! Minä tahdon täyttää oman kutsumukseni, enkä sinun! - -GERDT. Kuule, ystäväni... - -OLAVI. Sinä koetat kytkeä toisiinsa meidän kohtalomme! - -GERDT. Kuule mitä sanon... - -OLAVI. Sinä olet kietonut minut näkymättömään verkkoon; sinä julistat -minut uudestikastajaksi. Miten voin minä vastata tästä kuninkaalle! - -GERDT. Mille kuninkaalle? - -OLAVI. Kustaa Eerikinpojalle. - -GERDT. Vai niin -- hänellekö! Jää hyvästi, Olavi! Sinä saarnaat siis -huomenna!... Mitä varten viipyy tuo nainen?... Jää hyvästi. (Menee.) - -OLAVI. Jumalanko vai perkeleen asioita hän ajaa? - -PORTTO (lähestyy Olavia, lankee polvilleen). Sallikaa minun kiittää -teitä! - -OLAVI. Kiitä ainoastaan Jumalaa, joka on pelastanut sinun sielusi, -ja älä usko että sinun rikoksesi on tänään sovitettu. Rukoile voimaa -kantamaan kirousta koko elämäsi ajan! Jumala on sinulle antanut -anteeksi -- ihmiset eivät anna koskaan! (Tarttuu hänen käteensä ja -taluttaa ovelle.) - -MARTTI (näyttäytyy rautaovessa, sitte Olavin äiti ja Kristiina, -Gerdtin tytär). Olemme varmaan erehtyneet tiestä! - -ÄITI (huomatessaan Olavin ja porton, hämmästyneenä). Olavi, Olavi! - -KRISTIINA. Kuka on tuo nainen? Hän näyttää niin onnettomalta! - -MARTTI. Lähtekäämme tästä riettauden pesästä. - -OLAVI (käännähtää ja juoksee ovelle, jonka Martti sulkee). Äiti! -Äiti! (Hän juoksee ulos toisesta ovesta; näyttämö pimenee.) - -VÄLIVERHO. - - - Kirkonovi avautuu jälleen varovasti ja suntio (urkujenpolkija - ja kirkonvartia) vaimoineen astuu sisään, lyhty kädessä. - -SUNTIO. Katri muoriseni! Piteleppäs hiukan lyhtyä sillä aikaa kuin -minä suljen etulukon! - -VAIMO. Rakas Pentti, valaiseppas ensin tätä kurjuuden pesää. Enpä -olisi koskaan luullut, että kapakka on näin naapurissa! Sehän on -hirveätä! Katsos noita suuria oluttynnyreitä. - -SUNTIO. Entä viina sitten! Etkö tunne sen hajua. Rupee päätäni -pakoittamaan, jos viivyn kauemmin. - -VAIMO. Herra armahtakoon, mitä jumalatonta menoa täällä on pidetty! - -SUNTIO. Muori kulta! - -VAIMO. Mikä on? - -SUNTIO. Minä voin niin pahoin, tiedätkö! Täällä alhaalla on niin -kylmää ja kosteata! - -VAIMO. Ehkä mennään kotia. - -SUNTIO. Luulen että minun täytyy hiemasen levätä tässä rahilla! - -VAIMO. Mutta täällä on kylmä ja kostea, mennään pois kirkkoon! - -SUNTIO. Ei, kultaseni, minusta tuntui siellä vielä kylmemmältä! - -VAIMO. Ehkä on sinulla kuumetta? - -SUNTIO. Niinpä melkein luulen! Minun on niin kuuma. - -VAIMO. Tahdotko ehkä jotain juotavaa? - -SUNTIO. Ei olisi hullummaksi! - -VAIMO. Minäpä katson onko täällä vettä! - -SUNTIO. Tuskinpa lienee tämmöisessä pesässä. - -VAIMO. Et suinkaan voi juoda olutta kuumeeseen. - -SUNTIO. Nyt on niinkuin kuume olisi helpottanut -- tuntuu niin -kylmäävän. - -VAIMO. Minä katson sinulle hiukan mietoa olutta. - -SUNTIO. Jos mitään auttaakseen, tulee sen olla väkevää; näetkö tuolla -on tynnyri Rostokkia N: o 4, merkki A. W. - -VAIMO (etsii). En näe sitä. Mutta tässä on Amsterdam N:o 3. - -SUNTIO. Etkö löydä sieltä, neljäs hylly ylhäältä lukien, oikealla. - -VAIMO (etsii). - -SUNTIO. Metallihana on vasemmalla puolen, aivan suppilon vieressä. - -VAIMO. Ei täällä näy mitään! - -SUNTIO. Niinkuin en minä tietäisi, missä se on! - -VAIMO. Jo löysin! - -SUNTIO (nousee, auttaakseen häntä, mutta tulee polkeneeksi lattialla -makaavaa Windrankia). - -WINDRANK (herää). Voi, voi Jeesus Kristus, pyhä Pietari ja Paavali ja -Ferdinand ja Isabella ja Yrjänä ja Traakki ja muut pyhät kaikki, jo -tuli tuomion aika, pasuunat, torvet kaikaa ja kaikki kuolleet herää, -ja itsens kokoon kerää yks' enkeli meitä suojelee, me suuren ilon -saamme, Amen plottis, Amen. -- Kuka marssii minun vatsani päällä? - -SUNTIO (kauhistuksissaan). Olkaa armollinen ja ilmoittakaa oletteko -mörkö vai ihminen. - -WINDRANK. Tavallisissa oloissa olen mörkö, mutta tätä nykyä sika! - -SUNTIO. Uskaltaisinko kysyä minkälainen mörkö herra on. - -WINDRANK. Merimörkö! Mutta ei teidän silti tarvitse polkea minua -palkeelle! - -SUNTIO. Nähkääs, herra hyvä, minun leipävirkanani on polkea -paljetta... suurten urkujen paljetta. - -WINDRANK. Ahaa, minulla on siis kunnia puhutella urkujenpolkijaa -- - -SUNTIO. Oikeammin suntiota, mutta minulla. on myös pieni vaatevaja -kirkonmuurissa! - -WINDRANK. Siis urkujenpolkija, suntio ja vaatekaupustelija -- - -SUNTIO. Yhdessä persoonassa... aivan niin! Sekoittumatta ja -muuttumatta... - -WINDRANK. Sangen kunnioitettava kolminaisuus! - -SUNTIO. Semmoisista asioista ei lasketa leikkiä. - -WINDRANK. Voi, voi auttakaa, minä uppoan! - -SUNTIO. Herran nimessä, mitä nyt. - -WINDRANK. Tulee tulva -- uh! - -SUNTIO. Voi muori kulta! Enkelini missä olet! (Juoksee esiin.) Jeesus -auta, te olette säikäyttäneet pahanpäiväiseksi minun eukkoni. Hän on -juossut pois... ja vienyt hanikon mennessään. Nouskaa, nouskaa niin -lähdemme tästä jumalattomasta paikasta. - -WINDRANK. Rakas ystävä, nyt vasta olen joutunut oikeaan elementtiini, -niin ettei lähtemisestä taida tulla mitään. - -SUNTIO. Tulkaa herran tähden, kello lyö kaksitoista ja kohta täällä -alkaa kummitella! - -WINDRANK (kiipee pystyyn). Se on eri asia! - -SUNTIO (taluttaa W:n ulos). - -WINDRANK. Kuulkaapas, hyvä suntio. Alan vahvasti epäillä sitä -kolminaisuutta. - -SUNTIO. Niin, niin, aika on -- -- - -WINDRANK. Tarkoitan teidän kolminaisuuttanne! - -SUNTIO. Mitähän herra kapteeni nyt meinaa? - -WINDRANK. Herroja on kuin onkin neljä! - -SUNTIO. Neljä? Keitä? - -WINDRANK. Entä oluenlaskija? Eikö häntä oteta lukuun? - -SUNTIO. Hst! Vaiti! Se on vain öisin! (Kompastuvat kumpikin -rikkonaiseen Nikolaus-kuvaan.) - -WINDRANK. Voi, voi! kummittelee. Auta neitsyt Maria! - -SUNTIO (nousee ja tarkastaa patsasta). Kautta sieluni, vähemmästäkin -karkaa hiukset pystyyn! Tässä makaa pyhä Nikolaus rikkilyötynä -ja uiskennellen oluessa. Ollaan jo pitkällä, kun pyhät vedetään -näin lokaan. -- Viimeiset ajat lie käsissä; kun tämmöistä tapahtuu -kuivassa puussa -- - -WINDRANK. Märässä, tarkoitatte kai. - -SUNTIO. Vaiti, herjaaja! Pyhä Nikolaus on minun suojeluspyhimykseni. -Olen syntynyt hänen päivänään. - -WINDRANK. Siitä kai johtuu että herrat pitävät oluesta kumpikin. - -SUNTIO. Nykyään on muodissa olla kerettiläinen. - -WINDRANK. Niin, se on kuin ilmassa, sillä muuten olen minä sangen -hurskas ihminen. Mutta älkää olko millännekään, niin minä liimautan -teille kokoon pyhän Nikolauksen. - -SUNTIO (huutaa kirkkoon). Katrii! - -WINDRANK. Hiljaa, hiljaa! älkää lemmossa huutako kummituksia esiin! - -SUNTIO. Hävetkää! (Menevät.) - -VÄLIVERHO. - - - Ovi. Toinen pienempi saarnastuoliin. Messukasukoita ja kuoripukuja - seinillä. Rukousjakkaroita ja pieniä kirstuja. Aurinko paistaa - eräästä akkunasta. Kelloja soitetaan. Vasemmalta kuuluu - lakkaamatonta muminaa. Suntio vaimoineen tulee sisään, pysähtyvät - ovelle, rukoilevat äänettömästi. - -SUNTIO. Kas niin; joudutappas vähän pölyttämistä, muoriseni. - -VAIMO. Hoo, ei kai sillä ole niin väliä, eihän tänään saarnaa kuin -tuo mestari Olavi. En käsitä kuinka kapituli voi sen sallia! - -SUNTIO. Hänellä on kuninkaalta lupa, näetkös. - -VAIMO. Jaa jaa, jaa jaa! - -SUNTIO. Ja sitte hän on panettanut seinälle korin. Niitä uusia -vehkeitä taas. Niin, niin se Luther, sanon minä. - -VAIMO. Täällä kai syntyy tänään sama elämä kuin eilen! Luulin että -hajottaisivat koko kirkon. - -SUNTIO (vie pikarillisen vettä ylös saarnastuoliin). Hän kai -tarvitsee tänään hiukan kurkunkostuketta. - -VAIMO. Se on minusta se ja sama! - -SUNTIO (saarnastuolissa). Katri hyvä! Nyt tulee maisteri! - -VAIMO. Nyt jo, eikä ole vielä edes papinkelloja soitettu! Ehei, -tuskinpa tuommoiselle niitä soitetaankaan! - -OLAVI (vakavana ja juhlallisena -- polvistuu eräälle -rukousjakkaralle). - -SUNTIO (tulee saarnastuolista, ottaa seinästä kaavun, jota pitelee -Olaville) - -OLAVI (nousee). Jumalan rauha! - -VAIMO (niiaa ja menee). - -SUNTIO (ojentaa kaapua). - -OLAVI. Jätä se paikoilleen. - -SUNTIO. Maisteri ei aio pukeutua kaapuun? - -OLAVI. En. - -SUNTIO. Mutta niin on aina tapana. Entä käsivaate? - -OLAVI. Ei tarvita! - -SUNTIO. Jopas nyt sitten! - -OLAVI. Olkaa hyvä ja jättäkää minut, hyvä ystävä! - -SUNTIO. Pitääkö minun mennä tieheni; minä olen tavallisesti aina -- - -OLAVI. Tehkää minulle se palvelus! - -SUNTIO. Jaa jaa, niin niin! Mutta ensin pyydän ilmoittaa maisterille -että messukirjan olen pannut oikealle kädelle, ylöstullessa, ja -sitten olen pannut puikon sille kohtaa, jossa hän voi lopettaa, ja -sitte olen asettanut vesipikarin sen viereen. Nyt ei maisterin pidä -unhoittaa tuntilasin kääntämistä, sillä muuten voi toimitus venyä -liian pitkäksi ja -- -- - -OLAVI. Elähän siitä huolehdi. Niitä on oleva kyllin, jotka -ilmoittavat millä kohtaa minun on lopetettava! - -SUNTIO. Niin, niin, herra nähköön. Pyydän anteeksi. Meillä on nähkääs -täällä tällaiset tavat. - -OLAVI. Sanokaapas mitä surullista muminaa tuolta kuluu? - -SUNTIO. Se on joku hurskas veli, joka rukoilee jonkun vaivaisen -sielun puolesta. (Menee). - -OLAVI. "Vyötä siis kupeesi, nouse, ja saarnaa kansalle kaikki mitä -minä sinua käsken" -- Jumala minua auttakoon! (Polvistuu jakkaralle; -keksii paperin siltä. Lukee.) "Älä nouse saarnastuoliin tänään; sinun -henkeäsi väijytään!" -- Sen on kirjoittanut kiusaaja! (Repii paperin.) - -ÄITI (tulee). Sinä kuljet eksyksissä, poikani! - -OLAVI. Kenpä tietää. - -ÄITI. Minä sen tiedän. Ja äitinäsi ojennan sinulle käteni! Käänny -takaisin tieltäsi. - -OLAVI. Mihin tahdot johtaa minut? - -ÄITI. Jumalanpelkoon ja hyveeseen. - -OLAVI. Jos paavin kansliapäätös on hyve ja jumalanpelko, niin on se -myöhäistä! - -ÄITI. En tarkoita yksin oppiasi vaan myös elämääsi? - -OLAVI. Tiedän että tähtäät eiliseen seuralaiseeni, vaan olen liian -ylpeä vastaamaan. Se ei myöskään hyödyttäisi. - -ÄITI. Oi että minun piti saada tämmöinen palkka niistä uhrauksista, -jotka tein jotta sinä pääsisit maailmalle oppimaan. - -OLAVI. Sinun uhrisi ei, Jumalan avulla, ole menevä hukkaan! Sinua, -äiti, on minun kiittäminen tästä päivästä, jolloin vihdoinkin saan -astua esiin ja pystyssä päin puhua totuuden sanoja. - -ÄITI. Puhutko sinä totuudesta, sinä, joka olet antautunut valheen -profeetaksi! - -OLAVI. Se oli kova sana, äiti! - -ÄITI. Ehkä minä ja sukumme ennen minua on elänyt ja kuollut valheessa. - -OLAVI. Se ei ollut valhe, mutta siitä on tullut valhe. Kun sinä olit -nuori, äiti, olit sinä oikeassa, kun minä olen vanha, niin, ehkä minä -olen silloin väärässä! Ihminen ei kasva kilpaa ajan kanssa! - -ÄITI. En ymmärrä sinua! - -OLAVI. Se on minun ainoa, suuri elämänsuruni. Kaikki minkä minä teen -puhtaimmassa tarkoituksessa täytyy sinun silmissäsi olla rikos ja -jumalattomuus! - -ÄITI. Olavi! Minä tiedän päätöksesi, ja tiedän sinun eksymyksesi -- -sitä en voi horjuttaa, sillä sinä olet oppineempi minua, ja Jumala on -vielä palauttava sinut oikealle tielle, mutta minä pyydän, älä pane -henkeäsi alttiiksi ettet tänään syöksyisi suoraan kadotukseen. Älä -uhittelemalla lyhennä elämääsi! - -OLAVI. Mitä tarkoitat! Ei suinkaan minua saarnastuoliin tapeta! - -ÄITI. Etkö ole kuullut että piispa Brask neuvottelee paavin kanssa -sen uuden lain voimaan saattamisesta, joka tuomitsee kerettiläiset -polttoroviolle. - -OLAVI. Inkvisitsioni! - -ÄITI. Niin! se sen lain nimi on! - -OLAVI. Jätä minut äiti, minun täytyy tänään saarnata! - -ÄITI. Sinä et saa. - -OLAVI. Ei mikään voi minua estää! - -ÄITI. Olen rukoillut Jumalaa, että hän kääntäisi sinun sydämesi --- kerron tämän sinulle, vaan sinä et saa siitä mainita -- olin -heikko vanhuuttani ja minun polveni eivät enää kannattaneet minua, -silloin käännyin erään Herramme palvelijan puoleen ja pyysin häntä, -joka seisoi lähempänä Jumalaa, lukemaan messuja sinun sielusi -pelastukseksi. Hän kieltäytyi, sillä sinä olit pannassa. Voi, se on -kauheata! Jumala antakoon anteeksi minun syntini, minä lahjoin hänen -puhtaan omantuntonsa kullalla, perkeleellisellä kullalla, ainoastaan -pelastaakseni sinut. - -OLAVI. Mitä kuulen, äiti! Se ei ole mahdollista! - -ÄITI (tarttuu Olavin käteen ja taluttaa hänet vasemmalle seinälle). -Kuuletko, kuuletko! Hän rukoilee sinun puolestasi viereisessä -kappelissa! - -OLAVI. Se on siis se mumina, jonka kuulin. Kuka hän on? - -ÄITI. Sinä tunnet mustaveli Martin -- - -OLAVI. Sinä luetat saatanalla messuja minun puolestani! Anteeksi, -äiti -- sinun hyvää tahtoasi kiitän, mutta... - -ÄITI (itkee; polvillaan). Olavi, Olavi! - -OLAVI. Älä minua rukoile! Äidin rukous voi kiusata lankeemukseen -taivaan enkelitkin. Nyt on virsi lopussa, minun aikani on tullut! -Kansa odottaa! - -ÄITI. Sinä viet minut hautaan, Olavi! - -OLAVI (kiivaasti). Herra Jumala on herättävä sinut! (suutelee hänen -kättään) Älä enää puhu minulle, minä en tiedä mitä sanon! - -ÄITI. Kuuletko! Kuuletko! Kansajoukko sorisee. - -OLAVI. Minä tulen, minä tulen! Se Jumala, jonka käsi suojeli Danielia -jalopeurain luolassa, on myös suojeleva minua! (menee saarnastuoliin). - -(Seuraavan kohtauksen aikana sakastissa kuuluu kirkosta voimakas ääni -puhuvan; sanoja ei kuitenkaan eroita. Jonkun ajan kuluttua kasvavaa -sorinaa, lopulta huutoa.) - -KRISTIINA (tulee). Tapasitko hänet, äiti? - -ÄITI. Oletko täällä, lapsi? Käskin sinun jäädä kotiin! - -KRISTIINA. Miksi en saa tulla Herran huoneeseen? Sinä salaat minulta -jotain! - -ÄITI. Mene kotiin, Kristiina. - -KRISTIINA. Enkö saa kuulla Olavin saarnaa van? Sehän on Jumalan -sanaa, äiti. - -ÄITI (vaikenee). - -KRISTIINA. Sinä et vastaa! Mitä tämä tietää? Eikö Olavilla ole -oikeutta puhua saarnastuolista? Miksi on kansa tuolla ulkona niin -salaperäisen näköistä? Supistiin, kun minä kuljin ohi. - -ÄITI. Älä kysy minulta! Mene kotiin ja kiitä Jumalaa -tietämättömyydestäsi! - -KRISTIINA. Olenko minä sitten lapsi, kun ei minulle tohdita sanoa -- - -ÄITI. Sinun sielusi on vielä puhdas ja sitä ei saa hämmentää! Sinun -paikkasi ei ole taistelussa! - -KRISTIINA. Taistelussa? Minä aavistin jotain sentapaista! - -ÄITI. Niin, täällä käydään taistelua, sentähden vetäydy syrjään. Sinä -tiedät mikä on meidän osamme, kun miehet taistelevat! - -KRISTIINA. Ilmoita minulle siis mitä taistelu koskee! Tietämättömyys -tekee minut onnettomaksi! Näen kammottavan pimeyden edessäni ja -häilyviä varjoja; sytytä minulle valo jotta pääsen varmuuteen! Ehkä -tunnen nuo haamut. - -ÄITI. Sinä olet vapiseva nähdessäsi, keitä ne ovat! - -KRISTIINA. Anna minun siis vavista, ennemmin kuin kiusaantua tässä -hirveässä rauhassa! - -ÄITI. Älä rukoile salamaa pilvistä, se iskee sinut kuoliaaksi. - -KRISTIINA. Sinä säikäytät minut. Vaan sano minulle totuus, minun -täytyy tietää se, muuten käännyn jonkun toisen puoleen. - -ÄITI. Onko sinun päätöksesi luja mennä luostariin? - -KRISTIINA. Se oli isäni tahto. - -ÄITI. Sinä epäröit! - -KRISTIINA (vaikenee). - -ÄITI. Sinua pidättää muuan side? - -KRISTIINA. Sinä tiedät sen! - -ÄITI. Tiedän ja sinun on se katkaistava! - -KRISTIINA. Se on kohta mahdotonta. - -ÄITI. Minä pelastan sinut, lapsi, sillä sinä olet vielä -pelastettavissa. Annan Herralle suurimman uhrini, kunhan yksi sielu -pelastuu kadotuksesta. Poikani! - -KRISTIINA. Olavi? - -ÄITI. Olavi on kadotuksen oma, kuuletko, ja minun hänen äitinsä -täytyy se sanoa! - -KRISTIINA. Kadotuksen oma? - -ÄITI. Hän on valheen profeetta! Perkele on vallannut hänen sydämensä. - -KRISTIINA (kiivaasti). Se ei ole totta! - -ÄITI. Jumala suokoon, ettei olisi! - -KRISTIINA. Miksi, miksi sanot minulle tämän nyt vasta? -- -- Mutta -sehän onkin valhe! (menee ovelle ja raottaa sitä) Katsos, äiti, miten -hän seisoo; puhuuko paha henki noin, onko tuo tuli joka palaa hänen -silmissään, helvetin lieska, puhuuko valhe värisevin huulin, voiko -pimeys säteillä valoa, etkö näe mikä hohde on hänen päänsä ympäri! -Olet väärässä! Minä tunnen sen! En tiedä mitä oppeja hän julistaa, -en tiedä mitä hän kieltää, mutta hän on oikeassa. Hän on oikeassa ja -Jumala on hänen kanssaan! - -ÄITI. Sinä et tunne maailmaa, lapsi, sinä et tunne perkeleen -vehkeitä, ole varoillasi (vetää Kristiinan ovelta) Sinä et saa -kuunnella häntä, sinun sielusi on heikko, hän on Antikristuksen -apostoli! - -KRISTIINA. Kuka on Antikristus? - -ÄITI. Hän on Luther. - -KRISTIINA. Sinä et koskaan ole sanonut kuka Luther on, vaan jos Olavi -on hänen apostolinsa, on Luther suuri. - -ÄITI. Lutherissa on perkele! - -KRISTIINA. Miksi ei minulle sanottu sitä ennen? Nyt en enää usko sitä! - -ÄITI. Nyt sinä kuulet sen minun suustani -- voi minua, tahdoin -pysyttää sinut etäällä maailman pahuudesta, sen tähden pidin sinua -tietämättömyydessä... - -KRISTIINA. En usko sinua! Päästä minut, minun täytyy nähdä ja kuulla -häntä, sillä hän ei puhu niinkuin muut! - -ÄITI. Jeesus Vapahtaja! Sinutkin on riivannut saastainen henki! - -KRISTIINA (ovella). "Älkäät sitoko sieluja", sanoi hän, kuuletko? - -"Te olette vapaat, sillä Jumala on luonut teidät vapaiksi!" - -Näetkö miten kansa säikkyy hänen sanojaan, nyt ne nousevat -paikoiltaan; kuuluu sorinaa. - -"Te ette tahdo vapautta, voi teitä, sillä se on synti Pyhää Henkeä -vastaan!" - -SUNTIO (tulee). En luule olevan hyväksi että naiset jäävät tänne; -kansassa tuntuu levottomuutta. Tämä ei ikinä pääty hyvin mestari -Olaville! - -ÄITI. Jeesus Maria, mitä te sanotte? - -KRISTIINA. Älä pelkää, Jumalan henki on hänen kanssaan! - -SUNTIO. Siitä en tiedä, mutta mestari hän on saarnaamaan; niin vanha -syntinen kuin olenkin, en voinut olla itkeä tihuttelematta kun -istuin ylhäällä urkulehterillä; en ymmärrä mistä kerettiläinen ja -Antikristus saa semmoisen sanan voiman! Niin, niin, se Luther, sanon -minä! (Huutoa kirkossa). Kas niin, nyt tapahtuu taas jotain kauheata -ja kuningaskin kun on poissa. - -ÄITI. Lähtekäämme täältä! Jos Jumala on hänen kanssaan ei hänelle -mitään voi tapahtua, jos perkele -- tapahtukoon sinun tahtosi, Herra, -vaan armahda hänet! (Huutoa oven takaa. Menevät). - -[Näyttämö on tyhjänä hetken ja Olavin ääni kuuluu entistä -voimakkaampana -- sen keskeyttävät vain huudot ja kivenheitot.]. - -KRISTIINA (tulee yksinään takaisin, sulkee oven sisäpuolelta, -heittäytyy eräälle rukousjakkaralle. Voimakkaita iskuja kuuluu -ovelle; kirkossa meteliä. Vaikenee, Olavi tulee otsa verissä ja -pahoinpidellyn näköisenä). - -OLAVI (näkemättä Kristiinaa, heittäytyy tuoliin). Turhaan! He eivät -tahdo! Minä irroitan vangin kahleet ja hän lyö minua; minä sanon -"olet vapaa", ja hän ei usko minua! Onko se sana niin suuri, ettei se -mahdu ihmisaivoihin! Oi jos olisi yksikään, joka uskoisi -- mutta nyt -olen yksin -- houkkio, jota ei kukaan ymmärrä... - -KRISTIINA (astuu esiin). Olavi! Minä uskon sinuun. - -OLAVI. Kristiina! - -KRISTIINA. _Sinä_ olet oikeassa! - -OLAVI. Mistä tiedät sen? - -KRISTIINA. En osaa selittää sitä, mutta uskon sen! Kuulin sinun -puhuvan äsken! - -OLAVI. Etkö kiroa minua! - -KRISTIINA. Sehän on Jumalan sanaa? - -OLAVI. On! - -KRISTIINA. Miksi ei sitä ole meille sanottu ennen tahi miksi puhutaan -kieltä, jota me emme ymmärrä? - -OLAVI. Tyttö, kuka on pannut nuo sanat suuhusi? - -KRISTIINA. Kuka? Sitä en ole ajatellut! - -OLAVI. Isäsi? - -KRISTIINA. Hän tahtoo minut luostariin! - -OLAVI. Niinkö pitkällä ollaan? Entä sinä itse? - -KRISTIINA (huomaa Olavin verisen otsan). Olavi, sinua on haavoitettu; -Jumalan tähden, anna, minä sidon haavasi! - -OLAVI (istuutuu). Kristiina, olenko minä horjuttanut sinun uskosi? - -KRISTIINA (ottaa käsivaatteen, repii kaistaleiksi ja sitoo Olavin -otsan seuraavan aikana). Minun uskoni? En ymmärrä sinua. -- Sano, -kuka on Luther? - -OLAVI. Sitä en saa sanoa. - -KRISTIINA. Aina sama vastaus! Niin sanoo isäni, niin äitisi, niin -sanot sinäkin! Eikö siis uskalleta ilmoittaa totuutta vai onko totuus -vaarallinen? - -OLAVI. Totuus on vaarallinen! Näetkö! (Osoittaa otsaansa.) - -KRISTIINA. Tahdot siis sulkea minut luostarikammioon, jotta eläisin -elotonta elämää tietämättömyydessä. - -OLAVI (vaikenee). - -KRISTIINA. Sinä tahdot että itkisin pois elämäni ja nuoruuteni, että -lukisin noita pitkiä iänikuisia rukouksia, kunnes sieluni uupuisi -uneen. Ei, en tahdo, sillä nyt olen herännyt; minun ympärilläni -taistellaan, kärsitään ja epäillään; olen nähnyt sen, mutta minä -en saa siihen ottaa osaa, en edes katselijana, en edes tietää mitä -se koskee; te olette pitäneet minua eläimellisessä unessa; ettekö -usko että minullakin on sielu, joka ei elä leivästä eikä kuivista -rukouksista, joita olette panneet minun suuhuni; "älkää sitoko -henkiä", sanoit sinä. O, jospa tietäisit mitä se sana vaikutti minuun --- päivä valkeni, ja hurja kirkuna tuolla kirkossa oli kuin lintujen -aamulaulu... - -OLAVI. Kristiina, sinä olet nainen. Sinä et ole syntynyt taisteluun! - -KRISTIINA. Mutta suo minun taivaan tähden edes kärsiä, jotta minun ei -ole pakko olla nukuksissa! Katsokaa, Herra herätti minut sittenkin! -Te ette koskaan olisi tohtineet sanoa minulle kuka on Antikristus, -ette ilmaista kuka on Luther, ja kun äitisi peloitti minua sanomalla -että sinä olet Lutherin väkeä, silloin siunasin minä Lutheria. Onko -hän kerettiläinen vai uskovainen, sitä en tiedä, siitä en välitä, -sillä ei Luther eikä paavi eikä Antikristus voi tyydyttää minun -kuolematonta sieluani, ellei minulla ole uskoa ikuiseen Jumalaan. - -OLAVI. Kristiina! Tahdotko seurata minua taisteluun, sinä voit tukea -minua, sillä sinä olet ainoa? - -KRISTIINA. Nyt voin sinulle avoimesti vastata: _tahdon_, sillä minä -tiedän mitä tahdon ja vetoamatta isääni, sillä minä olen vapaa! Oh, -minä olen vapaa! - -OLAVI. Tiedätkö myös mikä sinua odottaa! - -KRISTIINA. Minä tunnen sen nyt! Eikä sinun ole tarvis repiä hajalle -mitään petollisia haaveita -- ne ovat poissa; mutta tiedä että -minäkin olen uneksinut ritaria, joka tarjoisi minulle kuningaskunnan -ja joka puhuisi kukista ja lemmestä -- Olavi, minä tahdon olla sinun -puolisosi, tässä on käteni. Sanon sinulle kuitenkin, ettet sinä ollut -minun unelmieni ritari, ja kiitän Jumalaa siitä ettei hän koskaan -tullut, sillä silloin hän olisi myöskin mennyt -- kuin unelma! - -OLAVI. Sinä olet oleva minun, Kristiina, ja sinä olet tuleva -onnelliseksi sillä sinä se olit, joka seurasit minua mielessäni, kun -olin ahdistuksessa ja kiusauksessa, ja nyt olet sinä käyvä minun -rinnallani! Sinä olit unelmieni neitsyt, joka istuit tornissa, -ankaran linnanherran vankina, vaan nyt olet minun! - -KRISTIINA. Varo unelmia, Olavi. (Ovea kolkutetaan.) - -OLAVI. Kuka siellä? - -ULKOA. Gerdt! - -OLAVI. Mitä on hän sanova? Lupaukseni! - -KRISTIINA. Pelkäätkö? Avaanko minä? - -OLAVI (avaa). - -GERDT (hätkähtää). Kristiina? Olavi! Sinä olet rikkonut lupauksesi. - -OLAVI. En. - -GERDT. Valehtelet! Olet varastanut minun lapseni, ainoan iloni. - -KRISTIINA. Olavi ei valehtele! - -GERDT. Sinä olet ollut kirkossa, Kristiina? - -KRISTIINA. Olen kuullut sen, minkä tahdoit minulta salata! - -GERDT. Herra, sinä et suonut minulle ainokaista iloani! - -OLAVI. Tulva, jonka sinä tahdoit valloilleen, tempaa mukaansa mitä -tielle osuu. - -GERDT. Sinä olet ryöstänyt minun lapseni. - -OLAVI. Suo hänet minulle, isä Gerdt! - -GERDT. En koskaan! - -OLAVI. Eikö hän ole vapaa? - -GERDT. Hän on minun lapseni! - -OLAVI. Etkö sinä saarnaa vapautta! Hän on minun! Jumala on hänet -minulle antanut ja sinä et voi ottaa häntä pois! - -GERDT. Sinä olet pappi, Jumalalle kiitos. - -OLAVI ja KRISTIINA. Pappi! - -GERDT. Ja avioliitto siis sinulta kielletty. - -OLAVI. Jos siitä huolimatta menen avioliittoon. - -GERDT. Tohtisitko? - -OLAVI. Tohdin. - -GERDT. Lapseni, otatko miehen, joka on pannaan pantu. - -KRISTIINA. En tiedä mitä se merkitsee. - -OLAVI. Näetkö, Gerdt, näetkö! - -GERDT. Sinä rankaiset minua kovin, Jumala! - -OLAVI. Totuus on kaikkia varten. - -GERDT. Teidän rakkautenne on suurempi kuin minun! Se oli vain -itsekkyyttä. Jumala teitä siunatkoon. Nyt olen yksin! (Syleilevät.) -Kas niin! Mene kotiin, Kristiina, heitä rauhoittamaan! Tahdon puhua -Olavin kanssa! - -KRISTIINA (menee). - -GERDT (Olaville). Nyt olet sinä minun! - -OLAVI. Mitä sanot! - -GERDT. Minun vävyni! -- Sinä olet saanut kirjeeni? - -OLAVI. Sinäkö siis varoitit minua saarnaamasta! - -GERDT. Aivan päinvastoin, vaikka ilmaisin sen hieman omituisesti. - -OLAVI. En ymmärrä sinua. - -GERDT. Niin, niin! Olet vielä liian nuori, siksi sinä tarvitset -kaitsijaa! Sinunlaisellesi miehelle sanotaan "älä tee sitä", milloin -halutaan jotain tehdyksi! - -OLAVI. Miksi et ollut kirkossa puoluelaisinesi. - -GERDT. Vain sairaat tarvitsevat parantajaa, me työskentelimme omalla -tahollamme! Sinä olet tehnyt hyvän päivätyön tänään, ja näenpä että -olet saanut palkkasikin! Minä olen vapauttanut sinut tänään, Olavi. - -OLAVI. Sinä? - -GERDT. Kuningas käski sinun rauhoittaa kapinallisia ja mitä olet sinä -tehnyt? - -OLAVI. Nyt alan ymmärtää sinua, isä Gerdt! - -GERDT. Se ilahuttaa minua. Niin, sinä olet kuohuttanut rauhallisia. - -OLAVI. Sen olen tehnyt. - -GERDT. Mitä luulet kuninkaan siitä sanovan! - -OLAVI. Siitä vastaan minä. - -GERDT. Hyvä on! - -OLAVI. Ja kuningas on hyväksyvä minun menettelyni, sillä hän suosii -uskonpuhdistusta, vaikka ei uskalla vielä itse. - -GERDT. Houkkio! - -OLAVI. Huomaan että koetat kiihottaa minua laillista kuningastani -vastaan. - -GERDT. Kuuleppas, montako herraa luulet voivasi palvella? - -OLAVI (vaiti). - -GERDT. Kuningas on täällä! - -OLAVI. Mitä? - -GERDT. Kuningas palasi äsken kotiin. - -OLAVI. Ja uudestikastajat? - -GERDT. Vangittu tietysti! - -OLAVI. Ja sinä seisot siinä aivan tyynenä. - -GERDT. Minä olen vanha nyt, minä olen myös raivonnut kuin sinä, -mutta siihen minä väsyin! Rink ja Knipperdollink ovat olleet minun -etujoukkojani! Heidän täytyi kaatua, se oli selvää; nyt alkaa minun -työni! (Rummutusta kuuluu kadulta.) - -OLAVI. Mitä tämä tietää? - -GERDT. Kuninkaalliset rummut, jotka pitävät vangeille seuraa matkalla -vankilaan! Käy tänne, niin näet! - -OLAVI (nousee penkille ja katselee akkunasta). Mitä näenkään; huovit -raahaavat keskellään vaimoja ja lapsia. - -GERDT. Niinpä niin, he ovat kivittäneet kuninkaan vahtimiehiä -- -semmoinen ei käy päinsä! - -OLAVI. Onko sitten oikein teljetä vankilaan hulluja ja sairaita! - -GERDT. Hulluja on kahta lajia: toiset pistetään hulluinhuoneeseen -ja parannetaan pillereillä ja kylmillä kylvyillä, toiset -- niiltä -niistetään pää; se on perinpohjainen parannuskeino, mutta se laji -onkin vaarallinen! - -OLAVI. Minä menen kuninkaan luo; hän ei voi olla moisten häpeätekojen -takana! - -GERDT. Varo päätäsi, Olavi! - -OLAVI. Varo sinä itseäsi, isä Gerdt! - -GERDT. Minulla ei ole hätää; minulla on valtakirja hulluinhuoneeseen! - -OLAVI. Minä en voi kestää tätä; minä menen kuninkaan luo, vaikkakin -se maksaisi henkeni! (Menee ovea kohti.) - -GERDT. Tämä on asia, jota ei kuningas voi ratkaista! Vetoa lakiin. - -OLAVI. Kuningas on laki! - -GERDT. Sen pahempi!... Jos hevonen tuntisi voimansa, ei se -varmaankaan olisi niin hullu, että suostuisi aisoihin, kuten nyt -- -kun se joskus viisastuu ja juoksee tiehensä sortajaltaan -- silloin -sanotaan sitä hulluksi... Jumala valistakoon näiden poloisten järkeä! - -ESIRIPPU. - - - - -KOLMAS NÄYTÖS. - - - Sali Tukholman linnassa. Perällä käytävä, joka sittemmin suljetaan - verholla. Vanhanpuoleinen palvelija odottelee käytävässä. - -OLAVI (sisään). Onko kuningas tavattavissa tänään? - -PALVELIJA. On! - -OLAVI. Voitko sanoa minkätähden minun annetaan turhaan odottaa -puheille pääsyä neljä päivää peräkkäin? - -PALVELIJA. En kuolemakseni, minä en tiedä mitään. - -OLAVI. Minusta tuntuu omituiselta ettei minua ole otettu vastaan. - -PALVELIJA. Mistä siis on kysymys? - -OLAVI. Se ei kuulu sinuun! - -PALVELIJA. Eipä ei! Sen tiedän, vaan arvelin että voisin ehkä antaa -jotain tietoja. - -OLAVI. Sinäkö täällä hoidat kuninkaan vastaanottoja? - -PALVELIJA. Enhän minä, vaan, joka näkee ja kuulee niin paljon kuin -minä, tietää aina yhtä jos toistakin. (Äänettömyys.) - -OLAVI. Vieläkö on odotettava kauan? - -PALVELIJA. (ei ole kuulevinaan) - -OLAVI. Tiedätkö milloin kuningas tulee? - -PALVELIJA. (selin Olaviin) Mitääh? - -OLAVI. Etkö tiedä kuka sinua puhuttelee? - -PALVELIJA. En kuolemakseni! - -OLAVI. Minä olen kuninkaan sekretarius! - -PALVELIJA. No jopa jo, vai olette te mestari Olavi! Minä kyllä -tunsin isäukon, seppä Pietarin, sillä nähkääs minäkin olen yksiä -örebrolaisia! - -OLAVI. Etkö silti voi olla kohtelias. - -PALVELIJA. Hoo, jaa, semmoista sitä nähdään, tässä maailmassa. Kun -onni potkaisee, unohtuvat köyhät isät! - -OLAVI. Että sinulla joskus on ollut kunnia tuntea isäni, se on -mahdollista, mutta että hän kuollessaan olisi määrännyt sinut -sijaisekseen, sitä en usko! - -PALVELIJA. Jaa, jaa. Kappas vaan! Rouva Kristiina rukka! (Menee -vasemmalle.) - -OLAVI (vaiti; hetken päästä Lauri Siggenpoika). - -MARSKI (katsomatta Olaviin heittää hänelle viittansa). Tuleeko -kuningas pian? - -OLAVI (heittää puolestaan viitan lattialle). Sitä en tiedä! - -MARSKI. Hanki minulle tuoli! - -OLAVI. Se ei kuulu minun tehtäviini. - -MARSKI. En ole tutkinut ovenvartian ohjeita! - -OLAVI. Minä en ole ovenvartia! - -MARSKI. Minua ei liikuta mikä sinä olet; minä en kulje -renkienluettelo taskussani! Mutta kohtelias sinun tulee olla! - -OLAVI (vaiti). - -MARSKI. No, tuleeko mitä? Luulen että piru sinua riivaa! - -OLAVI. Anteeksi; kuninkaan sekretariuksena ei minun asiani ole olla -passarina. - -MARSKI. Mitä! Mestari Olavi! Vai niin, teitä huvittaa istua oven -suussa näyttelemässä renkiä paljastaaksenne sitten herrasnaaman. -Luulin että olette ylväs mies! (Ottaa viitan, laskee sen penkille). - -OLAVI. Herra marski! - -MARSKI. Ei! Te olette turhamainen nousukas! Astukaa perälle, istukaa, -herra sekretarius! (Osottaa hänelle istumapaikan; menee erääseen -sivuhuoneeseen.) - -OLAVI (istuutuu. Muuan nuori aatelismies tervehtii häntä käytävästä). - -AATELISMIES. Huomenta, herra sekretarius; ketään ei vielä kuulu! No, -millä kannalla ovat asiat täällä Tukholmassa? Tulen suoraan Malmöstä. - -OLAVI. Täällä ovat asiat hyvin huonosti! - -AATELISMIES. Niin olen kuullut sanottavan. Roskaväki metelöitsee, -kuten tavallista, milloin kuningas kääntää selkänsä. Ja nuo typerät -papit sitten! Anteeksi, mutta tehän olette vapaahenkinen, herra -sekretarius! - -OLAVI. En ymmärrä teitä! - -AATELISMIES. Älkää huoliko peitellä! Katsokaa, minä olen saanut -kasvatukseni Pariisissa; Frans ensimäinen, oh Saint-Sauveur -- se -mies menee pitkälle. Tiedättekö mitä hän lausui minulle, kun meillä -oli muuan bal masqué, tässä äskettäin karnevaaliaikana! - -OLAVI (vaiti). - -AATELISMIES. "Monsieur", hän sanoi, "la religion est morte, est -morte", niin hän sanoi; mutta se ei estä häntä menemästä messuun! - -OLAVI. Vai niin! - -AATELISMIES. Ja tiedättekö mitä hän vastasi, kun kysyin miksi hän käy -messussa? -- "Poésie! Poésie!" hän sanoi; oi, hän on jumalainen! - -OLAVI. Mitä te siihen sanoitte? - -AATELISMIES. Teidän majesteettinne, sanoin minä, tietysti ranskaksi, -onnellinen se maa, jolla hallitsijanaan on mies, joka niin voi -katsoa yli ajan ahtaan piirin että hän näkee ajanhengen vaatimuksen, -mutta yhtäkaikki ei tyrkytä nukkuville laumoille korkeampaa -maailmankatsomusta, johon kypsyäkseen ne tarvitsisivat vielä -vuosisatoja! Eikö se ollut hyvin sanottu? - -OLAVI. Oli niinkin! Mutta se menettää käännettynä. Tuommoiset asiat -on sanottava ranskaksi! - -AATELISMIES (hajamielisesti). Olette aivan oikeassa -- Vaan -sanokaapas, teillä pitäisi olla loistava ura edessänne! Te, joka -aikaanne nähden olette niin valistunut mies! - -OLAVI. Enpä luule pitkälle meneväni! Sen pahempi lyötiin minun -kasvatukseni laimin, sain sen Saksassa, kuten tiedätte ja saksalaiset -eivät vielä ole kyenneet pääsemään yli uskonnon. - -AATELISMIES. Niin, niin. Voitteko sanoa minulle minkätähden Saksassa -nykyään pidetään ääntä tuosta uskonpuhdistamisesta. Luther on -valistunut mies, tiedän sen, uskon sen, mutta viisautensa hän voisi -säästää itselleen, ainakaan ei hänen tarvitsisi lietsoa tulikipinöitä -raakoihin kansajoukkoihin -- se on kuitenkin aina päärlyjä sioille. -Jos silmäämme yli aikakauden, jos seuraamme aatteiden suuria -virtauksia, huomaamme helposti missä on syy niihin tasapainon -häiriöihin, jotka huomataan suurissa kultuurimaissa, minä en puhu -nyt Ruotsista, sillä se ei kuulu kultuurimaihin. Tiedättekö missä -on tukipiste, se tukipiste, jonka liikahtaessa kaikki luhistuu ja -kaatuu. Sen nimenä on aateli! Aateli on intelligenssi. Feodaalivalta -on kaatumassa -- hoc est maailma, sivistys on rappiolla, kultuuri -kuolee. Niin niin. Te ette usko sitä! Mutta sen näkee, jos on -hiukankin historiallista käsitystä. Aateli suoritti ristiretket, -aateli teki sen ja aateli teki sen. Miksi on Saksa rikki raadeltuna. -Siksi että talonpojat kapinoivat aatelia vastaan, hakkaavat pois oman -päänsä. Miksi seisoo vakavana Ranska, la France, siksi että Ranska -on aateli ja aateli on Ranska, ne ovat yksi ja sama käsite, ne ovat -solidaarisia! Miksi, kysyn vielä, horjuu Ruotsi nykyään perustuksiaan -myöten? Siksi että aateli on kukistettu! Kristian toinen oli nerokas -mies, hän tiesi miten valloitetaan maita ja valtakuntia, hän ei -hakannut poikki kättä tai jalkaa, ei, hän katkaisi itse pään! No -niin, Ruotsi on pelastettava ja kuningas tietää keinon: aateli on -kohotettava jälleen ja kirkko kukistettava! Mitä sanotte siihen? - -OLAVI (nousee). En mitään! (Äänettömyys.) - -OLAVI. Te olette vapaa-ajattelija. - -AATELISMIES. Niin olen! - -OLAVI. Ette siis usko että Bileamin aasi taisi puhua. - -AATELISMIES. Enkä hitossa! - -OLAVI. Mutta minäpä uskon. - -AATELISMIES. Todellako! - -LAURENTIUS (tulee). Jumalan rauha, Olavi! - -OLAVI (syleilee häntä). Tervetuloa, Lauri. - -AATELISMIES (menee). Populace! - -LAURENTIUS. Miten viihdyt täällä? - -OLAVI. Ilma on niin painostava. - -LAURENTIUS. Niin on. - -OLAVI. Ja katto niin matalalla! - -LAURENTIUS. Sen tähden on täällä vaikea käydä suorassa! - -OLAVI. Minusta on kymmenessä minuutissa tullut siksi hovimies, että -osaan vaieta, kun joku aasi puhuu. - -LAURENTIUS. Se ei ole haitaksi. - -OLAVI. Mitä ajattelee kuningas? - -LAURENTIUS. Sitä hän ei sano! (Kokoontuu väkeä.) - -OLAVI. Miltä hän näyttää. - -LAURENTIUS. Kysymysmerkiltä jonka jälessä on monta huutomerkkiä. - -BRASK (tulee; kaikki väistyvät syrjään). - -MARSKI (joka on palannut, käy piispaa vastaan, tervehtii). - -OLAVI (tervehtii Braskia. Tämä näyttää hämmästyneeltä). - -BRASK (Marskille). Onko tämä kirjurien paikka? - -MARSKI. Oikeastaan ei olisi oleva, mutta meidän kuninkaamme on niin -äärettömän armollinen! - -BRASK. Alentuvainen, tarkoitatte? - -MARSKI. Aivan niin! - -BRASK. Tänään on suuri vastaanotto! - -MARSKI. Enimmäkseen tervehdyskäyntejä hänen armonsa onnellisen paluun -johdosta! - -BRASK. On todellinen ilo, herra marski, vakuuttaa kuninkaalle -vilpitöntä osanottoa asian onnellisen ratkaisun johdosta! - -MARSKI. Herra piispa on kovin kohtelias kun vaivautuu matkalle niin -kaukaa vieläpä siinä iässä, joka jo ansaitsee lepoa. - -BRASK. Jaa, jaa. Terveyskään ei aina ole kehuttava. - -MARSKI. Niinkö, herra piispan terveys on huonolla kannalla. On ikävää -milloin voimat pettävät, varsinkin niin korkeassa ja vastuunalaisessa -virassa, kuin herra piispan! - -BRASK. Herra marski näyttää reippaalta. - -MARSKI. Olen reipas, jumalankiitos! (Äänettömyys.) - -BRASK (istuutuu). Tunteeko herra marski täällä vetoa? - -MARSKI. Niin -- eipä juuri ilmankaan. Käskemmekö ehkä sulkemaan ovet! - -BRASK. Oh, kiitos, luulenpa, ettei se ole tarpeen! (Äänettömyys.) - -MARSKI. Kuningas viipyy! - -BRASK. Niin viipyy. - -MARSKI. Ehkä ei kannata häntä odottaakaan! - -BRASK. Niin -- ehk'ei! - -MARSKI. Jos herra piispa suvaitsee, ilmoitan siitä Teidän väellenne! - -BRASK. Koska olen odottanut näin kauan, luulen että on paras jäädä! -(Äänettömyys.) - -PALVELIJA (ilmoittaa). Hänen armonsa! - -KUSTAA. Tervetuloa, hyvät herrat. (Istuutuu pöydän eteen.) Jos herrat -suvaitsevat siirtyä etuhuoneeseen, otan puheilleni yhden kerrallaan. -(Kaikki vetäytyvät toiseen huoneeseen, paitsi Brask.) Marskimme jää. - -BRASK. Teidän armonne! - -KUSTAA (korottaen ääntään). Herra Siggenpoika. (Brask menee, marski -jää. Hiljaisuus.) Puhu. Mitä on minun tekeminen? - -MARSKI. Teidän armonne! valtakunta on menettänyt tukensa, siksi se -horjuu; valtakunnalla on vihollinen, joka on sitä voimakkaampi. -Kohottakaa jälleen tuki, aateli, ja kukistakaa vihollinen, kirkko! - -KUSTAA. En uskalla! - -MARSKI. Teidän armonne täytyy! - -KUSTAA. Täytyy! - -MARSKI. Ensiksi: Brask neuvottelee paavin kanssa inkvisitsionin -maahantuomisesta; Lyybek esittää yhä hävyttömiä vaatimuksiaan -ja uhkaa sodalla; valtion rahasto on tyhjänä, kapinoita joka -maakunnassa... - -KUSTAA. Jo riittää. Minun puolellani on kuitenkin kansa! - -MARSKI. Anteeksi, niin ei ole laita. Mainitakseni vaan taalalaiset, -jotka kiistävät Lyybekkiläisten kanssa kunniasta, kumpi on asettanut -kuninkaan valtaistuimelle, jotka ovat valmiit kapinaan ensi -tilaisuuden sattuessa ja esittelevät semmoisia vaatimuksia kuin: -"mitään muukalaisia muotoja ynnä poimutettuja kirjavia vaateparsia ei -saa käyttää, kuten äskettäin on alettu kuninkaan hovissa!" - -KUSTAA. Jumaliste! - -MARSKI. "Kaikki, jotka lihaa syövät perjantaisin tahi lauantaisin, -poltettakoon tahi otettakoon muuten hengiltä." - -Edelleen: "mitään uutta uskoa tai Lutherin oppia älköön heille -säädettäkö." - -Mitä häpeämätöntä väkeä! - -KUSTAA. He osoittavat kuitenkin kerran olevansa miehiä! - -MARSKI. Kun tuli oli nurkan alla, niin eipä ihme, jos itsekin -kantoivat vettä! Mutta miten usein ovatkaan he syöneet sanansa ja -rikkoneet lupauksensa. Ei! He ovat niin kauan kuulleet itseään -ylistettävän, että sanovat raakaa hävyttömyyttään vanhaksi -ruotsinmiehen rehellisyydeksi. - -KUSTAA. Sinä olet aatelismies! - -MARSKI. Niin olen! Ja minun vakaumukseni on että talonpoika on -jo tehnyt tehtävänsä: raaka voima, joka tarvittiin vihollisen -karkoittamiseen maasta! Teidän armonne! Kukistakaa kirkko, maksakaa -kirkon rikkauksilla valtakunnan velat -- ja suokaa jälleen -heikontuneelle aatelille, mitä kirkko on siltä peijannut! - -KUSTAA. Kutsu sisään Brask! - -MARSKI. Teidän armonne! - -KUSTAA. Piispa Brask! (Marski menee; piispa.) - -KUSTAA. Puhukaa, herra piispa! - -BRASK. Tahdoin lausua onnitteluni teidän... - -KUSTAA. Kiitos, herra piispa! Edelleen! - -BRASK. Sen pahempi on eri osista valtakuntaa kuulunut valituksia -siitä että teidän armonne on ottanut hopealainoja kirkoilta -maksamatta niitä takaisin! - -KUSTAA. Jotka te vaaditte nyt! Tarvitaanko todella kaikki kalkit -ehtoollisessa... - -BRASK. Tarvitaan! - -KUSTAA. Antakaa niiden juoda tinatuopeista! - -BRASK. Teidän armonne! - -KUSTAA. Onko teillä mitä muuta sanottavaa? - -BRASK. On vielä pahin kaikesta: kerettiläisyys. - -KUSTAA. Se ei kuulu minuun, minä en ole paavi! - -BRASK. Tahdon ilmoittaa teidän armollenne, että kirkko on valvova -oikeuksiaan, vaikka se sen kautta joutuisi taisteluun -- -- - -KUSTAA. Kenen kanssa? - -BRASK. Valtion! - -KUSTAA. Piru periköön teidän kirkkonne! Nyt sen kuulitte! - -BRASK. Sen tiedän. - -KUSTAA. Ja odotitte vain minun sanaani! - -BRASK. Niin. - -KUSTAA. Olkaa varoillanne! Teillä on 200 miehen saattue ja syötte -hopea-astioista, kun kansa syö pettua. - -BRASK. Teidän armonne panee liiaksi huomiota pikkuasioihin! - -KUSTAA. Tunnetteko sitten Lutheria? Te olette valistunut mies! Mitä -sanotte niistä liikkeistä, jotka kulkevat kautta Euroopan? - -BRASK. Takaperoinen edistysaskel! Lutherin tehtävä on vain olla -kiirastulena sille, mikä on vanhaa, koeteltua, vuosisatain -kasvattamaa, jotta se puhdistuisi ja voittajana suoriutuisi -taistelusta. - -KUSTAA. Minä en välitä teidän oppineista saivarruksistanne! - -BRASK. Mutta teidän armonne ottaa suojiinsa rikollisia ja loukkaa -kirkon oikeuksia. Mestari Olavi on pahoin häväissyt kirkkoa. - -KUSTAA. Pankaa hänet pannaan. - -BRASK. Se on jo tehty, mutta kuitenkin hän on teidän armonne -palveluksessa! - -KUSTAA. Mitä te siis tahdotte vielä hänelle tehdä. Sanokaa! -(Vaitiolo.) - -BRASK. Hän kuuluu menneen niin pitkälle, että on salaisesti nainut -vastoin kanoonista lakia! - -KUSTAA. Niinkö! Sepä kävi pian! - -BRASK. Te ette välitä siitä, hyvä; mutta entä jos hän kiihottaa -kansaa. - -KUSTAA. Silloin minä ryhdyn asiaan. Onko jotain muuta? - -BRASK (hetken päästä). Rukoilen teitä, älkää taivaan tähden syöskö -maata uuteen perikatoon; sillä se ei ole kypsä vastaanottamaan uutta -oppia! Me ihmiset olemme heikkoja ruokoja, jotka voimme taipua, mutta -usko, kirkko, ei koskaan! - -KUSTAA (ojentaa hänelle kätensä). Olette ehkä oikeassa! Olkaamme -ennemmin vihollisia, vanha Hannu piispa, kuin petollisia ystäviä! - -BRASK. Hyvä. Vaan älkää koskaan tehkö mitä saatte katua! Jokaisen -kiven, jonka revitte kirkosta, on kansa heittävä teidän jälkeenne! - -KUSTAA. Älkää pakottako minua äärimmäisyyksiin, piispa, sillä silloin -saamme tänne saman näytelmän, joka nyt on Saksassa! Viimeisen kerran: -tahdotteko tehdä uhrauksia, jos valtakunnan pelastus siitä riippuu? - -BRASK. Kirkko -- -- -- - -KUSTAA. Kirkko ensin, niin, niin. Hyvästi! (Brask menee; marski -tulee.) - -KUSTAA. Piispa on vahvistanut todeksi teidän sananne! Niin, se oli -tarkoitus se! Hanki nyt muurareita, jotka voivat repiä hajalle; -seinät saavat seistä, ristit jäädä katoille ja kellot torneihin; -mutta kellarit minä murran rikki; perustuksesta on alkaminen, näetkös! - -MARSKI. Mutta kansa on luuleva että siltä viedään usko; sitä on -valistettava. - -KUSTAA. Lähetämme mestari Olavin saarnaamaan! - -MARSKI. Mestari Olavi on vaarallinen mies! - -KUSTAA. Häntä tarvitaan nyt! - -MARSKI. Hän on riehunut kuin uudestikastaja, sensijaan että olisi -taistellut heitä vastaan. - -KUSTAA. Sen tiedän! Sen vuoro tulee sitten. Lähetä tänne hänet! - -MARSKI. Laurentius on sopivampi. - -KUSTAA. Tuo tänne molemmat! (Marski tuo Olavin ja Laurin.) - -KUSTAA (Laurentiukselle). Tahdotko auttaa minua, Lauri? - -LAURENTIUS. Kysymys on kirkosta? - -KUSTAA. Niin; se on revittävä! - -LAURENTIUS. Siihen en ole minä oikea mies, mutta teidän armonne voi -kääntyä mestari Olavin puoleen. - -KUSTAA. Sinä et siis tahdo? - -LAURENTIUS. Minä en voi! Mutta yhden aseen voin tarjota. (Antaa uuden -raamatunkäännöksen.) - -KUSTAA. Pyhä raamattu! Se on hyvä ase! Tahdotko käytellä sitä asetta, -Olavi. - -OLAVI. Tahdon, Jumalan avulla! - -KUSTAA (viittaa Laurentiukselle; tämä poistuu.) Oletko tyyntynyt jo, -Olavi? - -OLAVI (vaikenee). - -KUSTAA. Annoin sinulle neljä päivää ajatusaikaa! Miten olet täyttänyt -tehtäväsi? - -OLAVI (kiihdyksissä). Olen puhunut kansalle -- - -KUSTAA. Niin että olet vieläkin kuumeessa! Sinä aiot puolustaa noita -houkkioita, joita kutsutaan uudestikastajiksi? - -OLAVI (rohkeasti). Aion. - -KUSTAA. Tyynny. Sinä olet nainut aivan tikki päätä? - -OLAVI. Olen. - -KUSTAA. Sinä olet pannassa. - -OLAVI. Olen! - -KUSTAA. Ja siitä huolimatta olet yhtä rohkea? Jos sinä -kansankiihottajana nyt joutuisit hirsipuuhun kuten nuo muut, mitä -siihen sanoisit? - -OLAVI. Valittaisin etten saanut täyttää tehtävääni, mutta kiittäisin -Jumalaa siitä mitä sain tehdä. - -KUSTAA. Hyvä! Tahdotko nyt mennä Upsalaan, siihen vanhaan -pöllöjenpesään, ja sanoa oppineille, että paavi ei ole Jumala ja -ettei hänellä Ruotsin kanssa ole mitään tekemistä? - -OLAVI. Senkö vain. - -KUSTAA. Ja että raamattu yksinomaan on Jumalan sanaa? - -OLAVI. Eikö muuta? - -KUSTAA. Sinä et saa mainita Lutherin nimeä! - -OLAVI (hetken mietittyään). Siihen en suostu! - -KUSTAA. Menetkö ennemmin kuolemaan? - -OLAVI. En! Mutta kuninkaani tarvitsee minua! - -KUSTAA. Sinä et ole jalomielinen, Olavi, kun käytät hyväksesi minun -onnettomuuttani! Puhu mitä mielit; mutta saat tyytyä, jos minä -jälestäpäin peruutan siitä osan! - -OLAVI. Totuudesta ei voida tinkiä! - -KUSTAA. Kautta Jumalan! (Vaihtaa ääntä.) Tee kuten tahdot. - -OLAVI (notkistaa polvensa). Saan siis sanoa kaikki. - -KUSTAA. Saat. - -OLAVI. Silloin ei elämäni ole kulunut hukkaan jos yhdenkään -epäilyksen kipinän olen singonnut nukkuvan kansan sieluihin. On siis -tuleva uskonpuhdistus. - -KUSTAA (hetken kuluttua). On! (Vaitiolo.) - -OLAVI (pelokkaasti). Miten käy uudestikastajien? - -KUSTAA. Sinä kysyt sitä? Heidän täytyy kuolla! - -OLAVI. Suvaitseeko teidän armonne erään kysymyksen? - -KUSTAA. Sanoppas, mitä ne tahtovat nuo houkkiot! - -OLAVI. Onnettomuus on siinä, etteivät oikein tiedä itsekään! Ja jos -minä sen sanoisin -- -- - -KUSTAA. Puhu! - -GERDT (tulee kiireesti, näyttelee mielipuolta). - -KUSTAA. Kuka sinä olet, joka uskallat tunkeutua tänne? - -GERDT. Pyytäisin nöyrimmästi teidän armonne vahvistamaan tämän -todistuksen oikeaksi! - -KUSTAA. Odota vuoroasi! - -GERDT. Minä kyllä voin odottaa, mutta vahti ei mieli odottaa minua. -Katsokaas, minä karkasin vankeudesta, sillä siellä ei ole minun -paikkani. - -KUSTAA. Oletko sinä uudestikastaja? - -GERDT. Minä osuin samaan joukkoon, mutta tässä on minulla todistus -siitä että minä kuulun hulluinhuoneeseen, 3:s osasto, parantumattomia -varten, koppi n: o 7. - -KUSTAA (Olaville). Kutsu vahtimies! - -GERDT. Ei, häntä ei tarvita, minä pyydän vain oikeutta ja vahtimies -ei ole sen valvoja! - -KUSTAA (silmää terävästi Gerdtiä). Etkö sinä ollut osallisena -kaupungin kirkkojen häväisemisessä? - -GERDT. Olin tietysti, sillä ei viisas ihminen voi tehdä semmoisia -hulluntöitä! Me tahdoimme vain hiukan muuttaa kirkkotyyliä, sillä -nähkääs, katto oli mielestämme liian matalalla. - -KUSTAA. Mitä te oikeastaan tahdoitte? - -GERDT. Ooh, me tahdoimme niin paljon, vaikkemme vielä ole ehtineet -puoliakaan; niin, me tahdomme niin paljon ja niin pian vielä, -ettei ajatus aina ehdi matkaan, ja siitä syystä se tulee vähän -takaperoista! Niin ja sitten aiomme hiukan uusia kirkon sisustusta -ja aukoa ikkunoita, sillä siellä haisi ummehtuneelta. Niin ja sitten -tahdoimme vielä muutakin, mutta se saa jäädä toistaiseksi! - -KUSTAA (Olaville). Se on vaarallinen tauti, sillä muuta se ei voi -olla. - -OLAVI. Kenpä tietää? - -KUSTAA. Nyt olen väsyksissä! Neljätoista päivää saat valmistusaikaa! -Kätesi, että sinä olet auttava minua! - -OLAVI. Minä teen mitä minun tulee. - -KUSTAA. Ilmoita että vievät Rinkin ja Knipperdollinkin Malmööseen. - -OLAVI. Ja sieltä? - -KUSTAA. Saavat paeta! Tuon höperön voit panettaa hulluinhuoneeseen. -Jää hyvästi! (Menee.) - -GERDT (heristää nyrkkiä Kustaalle). Lähdemmekö nyt? - -OLAVI. Mihinkä? - -GERDT. Kotiin. - -OLAVI (vaikenee). - -GERDT. Aiotko viedä appesi hulluinhuoneeseen, Olavi? - -OLAVI. Aionko? Minun velvollisuuteni! - -GERDT. Eikö ole korkeampia velvollisuuksin kuin käsky? - -OLAVI. Alatko sinä nyt taas? - -GERDT. Mitä sanoo Kristiina, kun sinä suljet hänen isänsä hullujen -joukkoon? - -OLAVI. Älä koeta kiusata minua! - -GERDT. Näetkö miten vaikeata on palvella kuningasta! - -OLAVI (vaikenee). - -GERDT. Poika parka, en tahdo murehuttaa mieltäsi! Tässä on -synninpäästö sinun omalletunnollesi! (Näyttää erään paperin.) - -OLAVI. Mikä paperi se on? - -GERDT. Terveystodistus! Katsos täytyy olla hullu viisaiden joukossa -ja viisas hullujen joukossa! - -OLAVI. Mistä olet sen saanut? - -GERDT. Enkö minä sitä muka ansaitse? - -OLAVI. En tiedä. - -GERDT. Se on tosi; sinä et vielä uskalla! - -PALVELIJA. (tulee). Tehkää hyvin ja poistukaa, täällä on laastava! - -GERDT. Ehkä tuulotettava myöskin. - -PALVELIJA. Niin, eiköpähän! - -GERDT. Älkää unohtako avata ikkunoita. - -PALVELIJA. Olkaa huoleti -- se onkin tarpeen, sillä tämmöistä väkeä -ei täällä tavallisesti käy. - -GERDT. Kuules ukkoseni, minulla on terveisiä isältäsi! - -PALVELIJA. Vai niin! - -GERDT. Ehket tunne häntä! - -PALVELIJA. No totta maar! - -GERDT. Tiedätkö mitä hän sanoi? - -PALVELIJA. En. - -GERDT. Kostuta pölyriepu, muuten pölytät itsesi, hän sanoi. - -PALVELIJA. En ymmärrä. - -GERDT. Se on sinun puolustuksesi. (Menee). - -PALVELIJA. Roskaväkeä! - - -KUVAELMA. - - Olavin työhuone. Perällä akkunoita, joista päivä paistaa; akkunan - edustalla puita. Kristiina seisoo erään akkunan luona kukkia - kastellen; pakisee ja jokeltelee lintujen kanssa, jotka ovat - häkissä. Olavi istuu kirjoittaen; katselee ärtyneen näköisenä - tuon tuostakin Kristiinan puoleen, niinkuin tahtoen saada hänet - vaikenemaan. Tätä toistuu muutamia kertoja, kunnes Kristiina - vahingosta pudottaa kukkaruukun. - -OLAVI (polkaisee jalkaa). - -KRISTIINA. Voi minun kukka-rukkaani! Näetkös Olavi, neljä nuppua -taittui! - -OLAVI. Kyllä näen! - -KRISTIINA. Et, sinne et näe; tule lähemmäksi! - -OLAVI. Rakas ystävä, minulla ei nyt ole aikaa. - -KRISTIINA. Sinä et ole vielä vilaissut minun tiklivarpusiini, jotka -tänä aamuna ostin sinulle. Eivätkö ne laula kauniisti? - -OLAVI. Laulaahan ne! - -KRISTIINA. Laulaahan ne? - -OLAVI. Minun on niin vaikea työskennellä, kun ne kirkuvat, - -KRISTIINA. Ne eivät kiru, Olavi, mutta sinä näyt enemmän pitävän -eräästä kirkuvasta yölinnusta! Sanoppas mitä merkitsee pöllö, joka on -sinun sinettisormuksessasi? - -OLAVI. Pöllö on vanha viisauden vertauskuva. - -KRISTIINA. Se on minusta tyhmä eihän viisas rakasta pimeyttä! - -OLAVI. Viisas vihaa pimeyttä ja yötä, mutta hänen terävä silmänsä -muuttaa yön päiväksi! - -KRISTIINA. Miksi sinä aina olet oikeassa, Olavi? Voitko selittää sen! - -OLAVI. Siksi, ystäväiseni, että sinua huvittaa aina myöntää sanani -oikeiksi! - -KRISTIINA. Taaskin olet oikeassa. Mitä sinä nyt kirjoitat? - -OLAVI. Minä käännän! - -KRISTIINA. Lue hiukan siitä ääneen. - -OLAVI. En luule sinun ymmärtävän tätä. - -KRISTIINA. Ymmärtävän! Eikö se olekkaan ruotsia? - -OLAVI. On kyllä, mutta se on liian epäaineellista sinulle. - -KRISTIINA. Epäaineellista! Mitä se merkitsee? - -OLAVI. Et ymmärtäisi sitä jos sen sanoisin, mutta jos et ymmärrä mitä -sinulle luen, niin ymmärrät mitä tarkoitetaan epäaineellisella. - -KRISTIINA (ottaa puolivalmiin neuleen). Lue sinä, minä kudon. - -OLAVI. Kuuntele tarkoin ja suo anteeksi, jos sinun käy ikäväksi. - -KRISTIINA. Minä tahdon ymmärtää sinua; minä tahdon! - -OLAVI (lukee). "Aine, ajateltuna abstraktsioniksi, -erillisenä muodosta, on täydelleen predikaatiton, määräämätön ja -määrittelemätön. Sillä ei todellisesta ei-olevaisesta, vaan -ainoastaan todellisuuden ei-olevaisuudesta, se on olevaisesta, -ajateltuna mahdollisuudeksi, voi jotain syntyä. Mahdollinen olevainen -on yhtä vähän ei-olevaista kuin todellisuutta. Jokainen olio on siitä -syystä toteutunut mahdollisuus. Aine on siis Aristoteleelle paljoa -myönteisempi substraatti kuin Platolle, joka selittää sen puhtaaksi -ei-olevaiseksi! Tästä huomaa miten Aristoteles saattoi käsittää -aineen, muodon vastakohtana, myönteiseksi kielteisyydeksi." - -KRISTIINA (heittää käsistään työnsä). Lakkaa jo! Miksi en minä voi -ymmärtää tuota? Eikö minulla ole samat sielunkyvyt kuin sinulla? -Minua hävettää, Olavi, että sinulla on vaimona semmoinen raukka, -joka ei käsitä mitä sinä puhut; ei, minä tahdon pysyä neuleessani, -tahdon siivota ja pölyttää sinun työhuonettasi, tahdon ainakin oppia -lukemaan sinun toivomuksesi silmistäsi, tahdon olla orjattaresi, -mutta koskaan, koskaan en ole sinua ymmärtävä! Ah, Olavi, minä en ole -sinun arvoisesi, miksi otit minut vaimoksesi. Sinä luulit minusta -liikoja hetken huumauksessa. Sinä olet sitä katuva vielä ja me -tulemme onnettomiksi molemmat! - -OLAVI. Kristiina, tyynny ystäväiseni. Istu tänne viereeni! (Ottaa -maasta neuleen.) Uskotko, jos sanon, että minun olisi mahdotonta -tehdä tämmöistä. En ikänä minä sitä oppisi! Etkö sinä siis ole minua -taitavampi ja enkö minä ole sinua vähempi? - -KRISTIINA. Minkätähden sinä et sitä voi? - -OLAVI. Samasta syystä kun sinä äsken et minua ymmärtänyt; en ole -oppinut. Mutta tuletko nyt jälleen iloiseksi, jos sanon sinulle, että -sinä voit oppia ymmärtämään tätä kirjaa, joka sinun tarkoin tulee -eroittaa minusta, vaan että minä en koskaan voi oppia sinun työtäsi. - -KRISTIINA. Miksi et? - -OLAVI. Minä en ole luotu semmoiseksi ja minua ei haluta. - -KRISTIINA. Mutta jos sinua haluttaisi? - -OLAVI. Katsos ystäväni, minun laitani on niin etten koskaan voi sitä -haluta. - -KRISTIINA. Luuletko että minä voin oppia ymmärtämään tuota kirjaasi? - -OLAVI. Siitä olen varma! Mutta sitä et saa! - -KRISTIINA. Täytyykö minun edelleen jäädä tietämättömyyteen? - -OLAVI. Ei, ei, ymmärrä minut oikein! Sinä hetkenä, jolloin sinä -ymmärtäisit minkä minä ymmärrän, lakkaisit kunnioittamasta minua... - -KRISTIINA. Jonakin korkeampana olent... - -OLAVI. Kuten tahdot, mutta usko minua, sinä menettäisit sen, mikä -sinut nyt tekee minua väkevämmäksi; voiman hallita omaa tahtoasi, ja -silloin olisit pienempi kuin minä ja silloin en minä kunnioittaisi -sinua! Ymmärrä mitä sanon; meidän ilomme on siinä, että luulemme -liikoja toisistamme; säilyttäkäämme se harhaluulo! - -KRISTIINA. Nyt en käsitä, mutta minun täytyy uskoa sinua, Olavi. - -OLAVI. Jätä minut yksin, Kristiina, pyydän sinua. - -KRISTIINA. Häiritsenkö sinua? - -OLAVI. Minulla on vakavia ajatuksia pohdittavana. Sinä tiedät -että odotan ratkaisua tänään. Kuningas on luopunut hallituksesta, -koska hänen tahtoonsa ei ole suostuttu. Tänä päivänä joko pääsen -päämäärääni tahi on minun alettava alusta! - -KRISTIINA. Enkö saa olla iloinen tänään, Olavi, kun on juhannusaatto. - -OLAVI. Miksi olet tänään niin iloinen? - -KRISTIINA. Eikö minun tule iloita, kun olen päässyt orjuudesta, kun -olen sinun puolisosi. - -OLAVI. Suotko minulle anteeksi, jos minun iloni on vakavampaa, kun -onneni on maksanut minulle -- äidin menettämisen! - -KRISTIINA. Tiedän sen ja tunnen sen syvästi! Sinun äitisi on antava -sinulle anteeksi, mutta minut hän on kiroava, kun saa tietää -meidän avioliitostamme. Kuka siis saa raskaamman osan? Mutta -siitä en välitä, se on kaikki sinun tähtesi. Minä tiedän sen, -minä tiedän että sinua odottaa ankarat taistelut, että rohkeita -ajatuksia syntyy aivoissasi, ja että minä en koskaan voi ottaa osaa -taisteluusi, koskaan auttaa sinua neuvoilla, koskaan puolustaa sinua -häpäisijöitä vastaan, mutta minun täytyy kuitenkin katsoa syrjästä -ja kaikesta huolimatta elää ahtaassa maailmassani, askaroida näine -vähäpätöisyyksineni, joihin sinä et pane arvoa luullakseni, mutta -joita sinä kaipaisit. Olavi, minä en voi itkeä sinun kanssasi, auta -minua siis hymyilemään kanssasi, astu alas korkeudestasi, johon -minä en ulotu; palaa joskus kotiin niistä taisteluista, joita te -käytte vuorilla; minä en voi kohota sinun rinnallesi, alennu siis -hetkeksi minun seuraani. Suo minulle anteeksi, Olavi, jos puhun -kuin lapsi. Sinä olet Jumalan lähettämä mies, minä tiedän sen, -ja minä olen tuntenut mikä siunaus virtaa sanoistasi, mutta sinä -olet enemmän; olet ihminen, olet minun mieheni tahi sinun tulisi -olla. Et sinä lankea korkeudestasi jos panet syrjään juhlalliset -puheet ja annat pilven kerran haihtua otsaltasi. Oletko sinä -liian suuri katsahtaaksesi kukkaan tahi kuullaksesi linnunlaulua? -Olavi, minä asetan kukkia sinun pöydällesi, jotta saisit niissä -lepuuttaa silmiäsi, sinä käsket tytön viedä ne pois, sillä sait -niistä päänkivistystä; tahdoin sulostuttaa yksinäistä hiljaisuutta -ympärilläsi ja hankin sinulle linnunlaulua -- sinä sanot sitä -kirkumiseksi; pyysin hetki sitten sinua ruualle, sinulla ei ollut -aikaa; tahdon puhua kanssasi, sinulla ei ole aikaa; sinä halveksit -tätä pientä todellisuutta ja kuitenkin olet määrännyt sen minulle. -Sinä et tahdo korottaa minua, älä siis ainakaan polje minua maahan! -Minä toimitan pois kaiken, joka voi häiritä ajatuksiasi. Sinä pääset -rauhaan minusta ja minun rojustani! (Heittää kukat akkunasta, ottaa -linnunhäkin ja aikoo lähteä.) - -OLAVI. Kristiina, rakas lapsi, suo minulle anteeksi! Sinä et ymmärrä -minua! - -KRISTIINA. Aina vaan sama, et ymmärrä, et ymmärrä! Oh, nyt tiedän! -Minä vanhenin niin äkkiä tuona hetkenä siellä sakaristossa, että -muutuin uudelleen lapseksi! - -OLAVI. Rakas ystäväni, minä tahdon katsella sinun lintusiasi ja -leperrellä sinun kukillesi, mutta kukin asia aikanaan. - -KRISTIINA (vie syrjään häkin). Ei ole tarvis! Leperrys on nyt lopussa --- nyt tulee vakavan vuoro; älä pelkää enää minun meluavaa iloani, se -oli tehty vain sinua varten, mutta koskei se sovi sinulle eikä sinun -vakavaan kutsumukseesi, niin -- -- (Ratkee itkuun.) - -OLAVI (syleilee häntä ja suutelee). Kristiina, Kristiina! Nyt olet -oikeassa! Anna minulle anteeksi! - -KRISTIINA. Olavi, sinä annoit minulle onnettoman lahjan, kun annoit -vapauden; minä en osaa sitä käyttää! Minulla täytyy olla joku, jota -tottelen. - -OLAVI. Semmoisen saat; mutta älkäämme puhuko enää tästä. Nyt menemme -ruualle, sillä tiedätkö minun on hyvin nälkä. - -KRISTIINA (iloisesti). Onko sinun todella nälkä? (Katsoo akkunasta -ja tekee hämmästyneen eleen.) Mene sinä, Olavi, minä tulen kohta -jälestä, minä hiukan vaan siivoon täällä. - -OLAVI (mennessään). Vaan älä anna minun odottaa niin kauan kuin sinä -olet saanut minua odottaa! - -KRISTIINA (Kurottaa kätensä kuin rukoukseen ja asettuu odottamaan -jotakuta, joka on tuleva kadunpuoleisesta ovesta. Hiljaisuus.) - -ÄITI (tulee, menee Kristiinan ohi kääntämättä päätään). Onko mestari -Olavi kotona? - -KRISTIINA (joka on ystävällisesti astunut häntä vastaan, pysähtyy -hämmästyneenä ja puhuu sitten samaan sävyyn kuin äiti). Ei ole! -Suvaitsetteko istuutua siksi kun hän tulee. - -ÄITI. Kiitän! (Istuutuu. Hiljaisuus.) Tuokaapa lasi vettä! (Kristiina -tuo.) Jättäkää minut yksin! - -KRISTIINA. Talon emäntänä on velvollisuuteni pitää teille seuraa. - -ÄITI. En tiennyt että pappismiehen taloudenhoitaja sanoo itseään -emännäksi! - -KRISTIINA. Mestari Olavin vaimo olen Jumalan edessä! Te ette siis -tiedä että olemme vihityt? - -ÄITI. Portto te olette, sen tiedän! - -KRISTIINA. En ymmärrä sitä sanaa! - -ÄITI. Te olette samanlainen nainen kuin se, jota mestari Olavi -puhutteli silloin illalla kapakassa! - -KRISTIINA. Hän näytti niin onnettomalta; niin, minä en ole onnellinen! - -ÄITI. Ei, sen uskon! Menkää pois minun silmistäni, teidän seuranne on -minulle häpeäksi! - -KRISTIINA (polvillaan). Poikanne tähden, älkää herjatko minua. - -ÄITI. Äidin käskyvallalla kiellän teiltä poikani talon, jonka -kynnyksen olette häväissyt. - -KRISTIINA. Talon emäntänä avaan oveni kelle haluan. Jos olisin -arvannut mitä kieltä puhutte, olisin sulkenut sen teiltä! - -ÄITI. Suuria sanoja ei puutu! Käsken teidän mennä! - -KRISTIINA. Millä oikeudella uskallatte te rikkoa kotirauhaa ja -karkottaa minut talostani? Te olette synnyttänyt pojan, kasvattanut -hänet -- se oli velvollisuutenne, kutsumuksenne, ja voitte kiittää -Jumalaa siitä että olette saanut täyttää sen niin hyvin, sillä -kaikille ei suoda sitä onnea; nyt seisotte haudan partaalla; -luopukaa siis ajoissa holhoojantoimesta; vai oletteko niin huonosti -kasvattanut poikanne, että hän vieläkin on lapsi ja tarvitsee -teidän ohjaustanne. Jos haluatte kiitollisuutta niin pyytäkää sitä, -mutta toisella tavalla; luuletteko että hänen kutsumuksensa on -uhrata elämänsä vain osoittaakseen teille kiitollisuutta? Hänen -elämäntehtävänsä huutaa "mene sinne"; te huudatte: "kiittämätön, -tule tänne!" Pitääkö hänen eksyä tiestä, pitääkö hänen uhrata -voimansa, jotka kuuluvat ihmiskunnalle, vain teidän yksityisen, -pienen itsekkyytenne tyydyttämiseksi? Ja mitä oikeuksia on teillä -minuun nähden? Te ette ole minun äitini, minä en vannonut teille -uskollisuutta, silloin kun otin Olavin miehekseni, ja minulla on -tarpeeksi kunnioitusta miestäni kohtaan, etten salli kenenkään häntä -häväistä -- olkoonpa vaikka hänen äitinsä! Siksi olen puhunut! - -ÄITI. Nyt näen mitä hedelmiä kantavat ne opit, joita poikani levittää. - -KRISTIINA. Jos suvaitsette herjata poikaanne, tapahtukoon se hänen -läsnäollessaan! (Menee ovelle, huutaa.) Olavi! - -ÄITI. Olette jo niin viekas! - -KRISTIINA. Jo! Olen varmaankin ollut aina, vaikka en tiennyt siitä, -ennenkuin se oli tarpeen! - -OLAVI (tulee). Äiti! Tervetuloa! - -ÄITI. Kiitos, poikani, jää hyvästi! - -OLAVI. Kuinka, menetkö jo? Tahdon pulua kanssasi! - -ÄITI. Ei ole tarpeen. Tuo tuossa on sanonut kaikki! Sinun ei tarvitse -osoittaa minulle ovea! - -OLAVI. Äiti, Jumalan nimessä, mitä sanotkaan! Kristiina, mitä tämä -tietää! - -ÄITI (aikoo mennä). Hyvästi, Olavi, tätä en sinulle anna koskaan -anteeksi! - -OLAVI (piikittelee häntä). Älä mene; selitähän kuitenkin! - -ÄITI. Se on arvotonta! Sinä lähetät hänet ilmoittamaan ettet ole -minulle mitään velkaa, ettet tarvitse minua kauemmin! Oh, se on -kovaa! (Menee.) - -OLAVI. Mitä olet sinä sanonut, Kristiina? - -KRISTIINA. En muista kaikkea, sillä siinä oli paljon sellaista, -mitä en koskaan ole uskaltanut ajatella vaan mitä lienen uneksinut, -silloin kuin isäni piti minua orjuudessa! - -OLAVI. En ole tuntea sinua enää, Kristiina! - -KRISTIINA. Tiedätkö, en enää ole itsekään tuntea itseäni. - -OLAVI. Sinä olit epäystävällinen äitiä kohtaan! - -KRISTIINA. Niin, niin kai olin! Eikö sinusta tunnu kuin olisin -kovettunut, Olavi? - -OLAVI. Käskitkö hänet pois? - -KRISTIINA. Suo anteeksi, Olavi, minä en ollut hyvä häntä kohtaan. - -OLAVI. Minun tähteni olisit voinut sanoa sanottavasi hiukan -lempeämmin! Miksi et heti kutsunut minua? - -KRISTIINA. Tahdoin nähdä enkö itsekin voisi hoitaa asiaani! Olavi, -uhraatko minut äitisi tähden, jos hän sitä pyytää. - -OLAVI. Semmoiseen kysymykseen en heti voi vastata! - -KRISTIINA. Minäpä vastaan! Sinua huvittaa vapaaehtoisesti alistua -äitisi tahtoon sentähden että olet väkevä; minua se taas loukkaa -siitä syystä että olen heikko; minä en alistu koskaan! - -OLAVI. Jos minä pyydän sinua! - -KRISTIINA. Sitä sinä et voi pyytää! Vai tahdotko että minä rupean -häntä vihaamaan!... Sanohan Olavi mitä merkitsee portto? - -OLAVI. Sinulla on niin kummallisia kyseltäviä! - -KRISTIINA. Tahdotko olla hyvä ja vastata kysymykseeni? - -OLAVI. Suotko minulle anteeksi, jos vaikenen! - -KRISTIINA. Aina tämä iäinen vaikeneminen! Eikö minulle vieläkään -tahdota sanoa kaikkea? Pitääkö minun yhäti olla lapsi? Sulje minut -sitten lastenkamariin ja lavertele minulle lastenloruja! - -OLAVI. Se merkitse onnetonta naista! - -KRISTIINA. Ei, se on jotain muuta! - -OLAVI. Onko kuka rohjennut kutsua sinua sillä nimellä? - -KRISTIINA (hetken vaiettuaan). Ei! - -OLAVI. Nyt et puhu totta, Kristiina? - -KRISTIINA. Minä valehtelen, tiedän sen; oi, olen niin paljo -huonontunut eilisestä! - -OLAVI. Eilen tapahtui jotain, jonka sinä salaat minulta. - -KRISTIINA. Niin! Luulin että jaksaisin kantaa kaikki yksin, mutta nyt -on voimani lopussa. - -OLAVI. Puhu, minä pyydän! - -KRISTIINA. Mutta sinä et saa sanoa minua heikoksi. Joukko kansaa -seurasi minua portille saakka huutaen tuota hirveätä sanaa, jota en -ymmärrä! Onnettomalle naiselle ei naureta! - -OLAVI. Kyllä, ystäväni, niin juuri tehdään! - -KRISTIINA. Heidän sanojaan en ymmärtänyt, mutta heidän eleensä -ymmärsin kyllin hyvin, tullakseni ilkeäksi! - -OLAVI. Ja kuitenkin sinä olet ollut niin ystävällinen minua kohtaan! -Suo anteeksi jos olin sinulle tyly! -- Se on nimi, jolla raaka voima -merkitsee uhrinsa! Sinä saat kyllä piankin kuulla enemmän siitä, -mutta älä koskaan ryhdy puolustamaan semmoista "onnetonta naista", -sillä silloin heitetään päällesi lokaa!-(Sanantuoja tuo kirjeen.) -Vihdoinkin! (Lukee kiireesti.) Lue, Kristiina, ääneen, sillä sinun -huuliltasi tahdon kuulla tämän iloisen sanoman. - -KRISTIINA (lukee.) - - 'Sinä voitit, nuori mies! Minä, sinun vihollisesi, olen - ensimäinen, joka sinulle siitä ilmoitan ja sinun puoleesi käännyn - ilman nöyryytystä, sillä sinä käytit hengen miekkaa puhuessasi - uuden uskon puolesta! Oletko oikeassa, sitä en tiedä, mutta - katson sinun ansaitsevan neuvon vanhalta mieheltä; jää tänne, - sillä vihollisesi ovat poissa. Älä käy luistelemaan ilmahenkiä - vastaan sillä se herpasee kätesi ja sinä kuolet itsestäsi. Älä - luota ruhtinaihin, neuvoo sinua muuan muinoin mahtava mies, - joka nyt astuu syrjään ja jättää Herran käteen hänen kukistetun - kirkkonsa kohtalot. - - Johannes Brask.' - -KRISTIINA. Sinä olet voittanut! - -OLAVI (riemuissaan). Jumala, minä kiitän sinua tästä hetkestä! -(Vaitiolo.) Ei! Minä pelkään, Kristiina! Tämä onni on liian suuri. -Olen liian nuori jotta jo olisin päässyt päämäärääni! Ei enää mitään -tehtävää, oi se on kauhea ajatus! Ei enää taistelua, oi se on kuolema! - -KRISTIINA. Lepää hetkinen ja iloitse että se nyt on lopussa! - -OLAVI. Voiko olla mitään loppua! Loppua tälle alulle. Ei, ei! Oi, -tahtoisin alkaa uudelleen! En etsinyt voittoa, vaan taistelua! - -KRISTIINA. Älä kiusaa Jumalaa, Olavi! Minä tunnen että vielä on -paljon tehtävää, paljon, paljon! - -AATELISMIES (tulee). Hyvää päivää, herra sekretarius! Hyviä sanomia! -(Kristiina menee.) - -OLAVI. Tervetuloa! Olen jo kuullut hiukan! - -AATELISMIES. Kiitos erinomaisesta puolustuksestanne tuota typerää -Gallea vastaan; te nutistitte hänet kuin mies; hiukan liiaksi vaan, -ei niin paljon tulta; vähän myrkkyä ei ole haitaksi! - -OLAVI. Teillä on tietoja kuninkaalta. - -AATELISMIES. Niin. Tässä kuulette päätökset kaikessa -lyhykäisyydessään: - -1:ksi. Yhteinen sitoumus vastustamaan ja rankaisemaan kaikkea kapinaa. - -OLAVI. Edelleen, pyydän. - -AATELISMIES. 2:ksi. Kuninkaalle oikeus ottaa haltuunsa piispojen -linnat ja läänit, määrätä niiden saatavat... - -OLAVI. 3:ksi. - -AATELISMIES. Nyt tulee paras, koko hankkeen varsinainen ydinkohta: -3:ksi. Aatelistolle oikeus saada takaisin se maa ja omaisuus, joka -jälestä kuningas Kaarle Knuutinpojan käräjien v. 1454 on joutunut -kirkkojen ja luostarien haltuun... - -OLAVI. 4:ksi. - -AATELISMIES. Mikäli perinnönvaatija 12 miehen valalla voi vahvistaa -sukuperintöoikeutensa. (Käärii paperin kokoon.) - -OLAVI. Siinäkö kaikki. - -AATELISMIES. Niin. Eikö se ole oivallista? - -OLAVI. Eikö mitään muuta! - -AATELISMIES. Niin, sitten on vielä muutamia pikkuasioita, mutta ne -eivät suuria merkitse. - -OLAVI. Lukekaa! - -AATELISMIES (lukee). 5:nnessä kohdassa sanotaan että on lupa saarnata -Jumalan sanaa, mutta niinhän on ollut ennenkin! - -OLAVI. Eikö mitään muuta? - -AATELISMIES. Niin sitten tulee vielä muuan, määräys: kaikkien -piispojen, tuomiokirkkojen ja kaniikkien tuloista on pidettävä -rekisteriä, ja on kuninkaalla oikeus määrätä -- -- - -OLAVI. Mutta eihän se kuulu tähän. - -AATELISMIES. Mikä osa tuloista on jääpä asianomaisille ja mikä osa -on luovutettava hänelle valtakunnan tarpeisiin; että hengelliset -virat -- tässä on jotain joka varmaan kiinnittää teidän mieltänne -- -että hengelliset virat, ei ainoastaan korkeammat, vaan myös alemmat -täytetään täst'edes yksinomaan kuninkaan suostumuksella, niin että -- - -OLAVI. Olkaa hyvä ja lukekaa se kohta, jossa puhutaan uskosta -- -- - -AATELISMIES. Uskosta -- -- -- siitä ei sanota mitään. Tosiaan, -odottakaapas -- "evankeliumia on tästä päivästä alkaen luettava -kaikissa koulutuvissa." - -OLAVI. Siinäkö kaikki? - -AATELISMIES. Kaikki! Ei, sehän on totta! Minulla on sitä paitsi -kuninkaalta erikoinen käsky teille, hyvin ymmärtäen, että koska kansa -on kiihdyksissä näistä uudistuksista te ette millään muotoa saa -järkyttää entistä järjestystä, ei poistaa messuja, vihkivesiä tahi -muita menoja eikä muutoin panna toimeen mitään uusia vallattomuuksia, -sillä kuningas ei aio tällä kertaa ummistaa silmäänsä teidän -puuhillenne, niinkuin ennemmin, kun hänellä ei ollut valtaa menetellä -toisin! - -OLAVI. Vai niin! Entä uusi usko, jota hän sallii minun saarnata? - -AATELISMIES. Sen tulee kypsyä verkalleen. Se tulee, se tulee kyllä! - -OLAVI. Onko mitä muuta? - -AATELISMIES (nousee). Ei, olkaa nyt vaan rauhassa, niin te vielä -menette pitkälle. Oh! olin unohtaa parhaan! Herra kirkkoherra, -minulla on kunnia onnitella teitä; kas tässä valtakirjanne! -Kirkkoherrana kaupungin kirkossa ja 3000 taalerin tulot jo noin -nuorena; totisesti nyt teidän kelpaa vetäytyä lepoon ja nauttia -elämästä vaikkette pääsisikään sen pitemmälle. On kaunista päästä -päämääräänsä noin nuorena. Minä onnittelen! (Menee.) - -OLAVI (heittää valtakirjan lattialle). Tämän tähden olen siis -taistellut ja kärsinyt! Valtakirjan tähden! Kuninkaallisen -valtakirjan! Minä palvelin Belialia enkä Jumalaa! Voi sinua, sinä -petollinen kuningas, joka myit Herrasi ja Jumalasi! Voi minua! joka -myin elämäni ja elämäntyöni mammonalle! Taivaan Jumala, anna minulle -anteeksi! (Heittäytyy itkien penkille.) - -KRISTIINA ja GERDT. (Kristiina astuu esiin, Gerdt jää taustalle.) - -KRISTIINA (ottaa valtakirjan maasta, lukee, lähenee iloisena Olavia). -Olavi, nyt toivotan sinulle onnea, iloisella sydämellä! (Aikoo -hyväillä Olavia, tämä karkaa pystyyn ja työntää hänet pois.) - -OLAVI. Mene pois minun luotani. Sinäkin. - -GERDT (astuu esiin). No, Olavi, usko -- - -OLAVI. Epäusko, aioit sanoa! - -GERDT. Paavi on lyöty! Käymmekö pian keisariin käsiksi? - -OLAVI. Aloimme väärästä päästä! - -GERDT. Vihdoinkin! - -OLAVI. Sinä olit oikeassa, Gerdt! Tässä olen nyt! Taisteluun! Mutta -avoimeen ja rehelliseen! - -GERDT. Sinä olet uneksinut lapsenunia tähän saakka! - -OLAVI. Minä tunnen sen. Nyt tulee tulva! Nyt se saa tulla! Voi heitä -ja meitä! - -KRISTIINA. Olavi, Jumalan tähden, pysähdy! - -OLAVI. Pois tieltä, lapsi! Tässä sinä uppoat tahi vedät minut -syvyyteen! - -GERDT. Lapseni! Mitä oli sinulla myrskyssä tekemistä! - -KRISTIINA (menee). (Kellojensoittoa, riemuntaa, musiikkia ja -rummutusta ulkona.) - -OLAVI (menee akkunan luo). Minkätähden kansa riemuitsee? - -GERDT. Sentähden että kuningas on toimittanut heille toukoriuvun ja -soittoa tuolla pohjoisportin ulkopuolella. - -OLAVI. Ja he eivät tiedä että hän on kurittanut miekalla eikä -vitsalla. - -GERDT. Tiedä? Jospa he tietäisivät! - -OLAVI. Lapsiraukat! He tanssivat hänen pillinsä mukaan ja menevät -kuolemaan hänen rumpujensa mukaan -- pitääkö kaikkien kuolla, jotta -yksi eläisi? - -GERDT. Yksi kuolkoon, jotta kaikki eläisivät! (Olavi tekee -hämmästystä ja inhoa osoittavan liikkeen.) - -ESIRIPPU. - - - - -NELJÄS NÄYTÖS. - - - Huone Olavin äidin luona. Oikealla sänky uutimineen; siinä äiti - sairaana. Kristiina istuu tuolilla, nukuksissa. Laurentius Petri - kaataa öljyä yölamppuun ja kääntää tuntilasin. - -LAURENTIUS (itsekseen). Sydänyö!... Nyt on ratkaisu käsissä! (Menee -äidin vuoteelle ja kuulostaa.) - -KRISTIINA (vaikeroi unissaan). - -LAURENTIUS (herättää Kristiinan). Kristiina! - -KRISTIINA (säpsähtää). - -LAURENTIUS. Mene levolle, lapsi, minä jään valvomaan! - -KRISTIINA. Ei, tahdon odottaa! Minun täytyy pulma hänen kanssaan, -ennenkuin hän kuolee... Olavi on kohta täällä! - -LAURENTIUS. Sinä valvot Olavin vuoksi! - -KRISTIINA. Niin, sinä et saa mainita että olin nukahtanut! Kuuletko! - -LAURRENTIUS. Lapsi raukka! Sinä et ole onnellinen! - -KRISTIINA. Kuka on sanonut että ihmisen tulee olla onnellinen? - -LAURENTIUS. Tietääkö Olavi sinun olevan täällä? - -KRISTIINA. Ei, sitä hän ei koskaan sallisi! Hän tahtoo pitää minua -kuin pyhimyskuvaa hyllyllä. Kuta pienemmäksi ja heikommaksi hän -minut tekee, sitä suurempi on hänen ilonsa laskea väkevyytensä minun -jalkaini juureen... - -ÄITI (herää). Lauri! - -KRISTIINA (pidättää Laurin ja menee vuoteen ääreen). - -ÄITI. Kuka siinä? - -KRISTIINA. Teidän sairaanhoitajanne. - -ÄITI. Kristiina!... - -KRISTIINA. Haluatteko jotain? - -ÄITI. Sinulta en mitään! - -KRISTIINA. Rouva... - -ÄITI. Älä katkeroita minun viimeistä hetkeäni! Mene pois täältä! - -LAURENTIUS (esiin). Mitä haluat, äiti? - -ÄITI. Vie pois tuo nainen. Kutsu tänne minun rippi-isäni, sillä minun -hetkeni on tullut! - -LAURENTIUS. Eikö sinun poikasi ole mahdollinen kuulemaan sinun viime -tunnustustasi. - -ÄITI. Hän ei ole osoittautunut sen arvoiseksi. Onko Martti jo tullut! - -LAURENTIUS. Martti on huono ihminen! - -ÄITI. Jumala, sinä rankaiset minua kovin! Minun lapseni asettuvat -minun ja sinun väliin! Kielletäänkö minulta uskonnon lohdutus -kuolinhetkelläni! Elämäni olette vieneet, tahdotteko nyt tuhota minun -sielunikin -- äitinne sielun! (Pyörtyy.) - -LAURENTIUS. Sinä kuulet Kristiina! Mitä voimme tehdä! Pitääkö hänen -kuolla semmoisen kurjan ihmisen käsiin kuin Martin ja kiittää siitä -meitä vai onko hänen viimeinen rukouksensa oleva kirous. Ei, tulkoot -sisään. Mitä ajattelet sinä, Kristiina? - -KRISTIINA. Minä en tohdi ajatella mitään! - -LAURENTIUS (menee ulos, palaa heti). Oi, se on kauheata. He ovat -nukkuneet noppapelin ja lasin ääreen! Ja näiden tulee valmistaa minun -äitiäni kuolemaan! - -KRISTIINA. Mutta sano hänelle totuus! - -LAURENTIUS. Hän ei sitä usko, hän heittää sen valheena meidän -silmillemme. - -ÄITI. Poikani! Kuule äitisi viime rukous! - -LAURENTIUS (menee). Jumala antakoon sen anteeksi. - -KRISTIINA. Sitä ei Olavi olisi koskaan tehnyt! - -LAURENTIUS (tuo sisään Martin ja Niilon, poistuu Kristiinan kanssa). - -MARTTI (menee vuoteen luo). Hän nukkuu. - -NIILO (asettaa lattialle lippaan, josta ottaa esiin vihkivesimaljan, -suitsutusastian, voitelusarven, palmuja ja kynttilöitä). Emme siis -voi vielä alkaa toimitusta! - -MARTTI. Koska olemme odottaneet näin kauan, voimme odottaa vielä -hetken, kunhan ei se saatanan pappi tulisi! - -NIILO. Mestari Olavi, niin!... Luuletko että hän huomasi jotain -tuolla etuhuoneessa? - -MARTTI. Se ei minua enää liikuta vähääkään, kunhan ämmä ottaa esiin -rahat, olen vapaa! - -NIILO. Sinä olet sentään aikamoinen roisto! - -MARTTI. Niin, mutta sekin alkaa väsyttää. Alan kaivata lepoa! -Tiedätkö mitä elämä on? - -NIILO. En! - -MARTTI. Nautinto! Jumala on liha. Eikö niin sanotakin jossain? - -NIILO. Sana tuli lihaksi, tarkoitat! - -MARTTI. Niin, niin. Jaa. - -NIILO. Sinusta olisi voinut tulla jymy mies! Semmoinen pää!... - -MARTTI. Niin, sen kyllä luulen! Sitäpä juuri taidettiin peljätä ja -siitä syystä piiskattiin henki ruumiistani luostarissa, sillä minulla -oli kerran henki minullakin. Mutta nyt minä olen pelkkä ruumis ja se -kyllä kokee korvata vahingon! - -NIILO. Ne piiskasivat kai omantunnon samaa tietä? - -MARTTI. Niin, jokseenkin tarkkaan. Mutta nyt voisit selittää, millä -tavoin höystetään tuota Rochellea, jonka ääreen äsken nukuimme -etuhuoneessa. - -NIILO. Sanoinko Rochellea. Tarkoitan Claret'a! Elikkä oikeastaan -siihen kelpaa mikä viini hyvänsä. Niin, näetkös: kannulliseen viiniä -sekoitetaan 1/2 naulaa kardemummaa, hyvin puhdistettua tietysti -- -- - -MARTTI. Vaikene hitossa, ämmä liikahti. Ota kirja esiin! - -NIILO (lukee puoliääneen seuraavan kestäessä). - - Aufer immensam, Deus, aufer iram; - Et cruentatum cohibe flagellum: - Nec scelus nostrum proferes ad aequam - Pendere lancem. - -ÄITI. Sinäkö se olet, Martti? - -MARTTI. Veljeni Niilo huutaa avuksi pyhää neitsyttä. - -NIILO (sytyttää pyhän savun, jatkaa lukemista). - -ÄITI. Mikä suloinen lohdutus kuulla Herran sanoja pyhällä kielellä. - -MARTTI. Ei ole Herralle uhria niin otollista kuin hurskasten sielujen -rukous! - -ÄITI. Kuin pyhä savu, täyttää minun sydämeni hartaus! - -MARTTI (pirskottaa sairasta vihkivedellä). Synnin liasta pesee sinut -Herra sinun Jumalasi! - -ÄITI. Amen!... Martti, minun on lähdettävä viimeiselle matkalleni; -meidän kuninkaamme jumalattomuus kieltää minua maallisilla lahjoilla -muistamasta pyhää kirkkoamme sen pelastustyössä; ota siis sinä -hurskas mies, minun omaisuuteni ja rukoile minun ja lasteni puolesta, -jotta kaikkivaltias kääntäisi heidän sydämensä valheesta, niin että -kerran voisimme tavata toisemme taivaassa. - -MARTTI (ottaa rahapussin). Hyvä rouva, teidän uhrinne on Herralle -sangen otollinen ja teidän tähtenne on Jumala kuuleva minun -rukouksiani. - -ÄITI. Nyt tahdon levätä hetken, kootakseni voimia viimeisen -sakramentin nauttimiseen. - -MARTTI. Kukaan ei ole häiritsevä teidän viime hetkeänne; eivät edes -ne, jotka kerran olivat teidän lapsianne. - -ÄITI. Se on kovaa, isä Martti, mutta se on Jumalan tahto! - -MARTTI (avaa pussin, suutelee kultakolikoita). Mitä nautinnon hetkiä -onkaan kätkettynä näihin kolikoihin! Ah! - -NIILO. Joko mennään? - -MARTTI. Sen voisimme tehdä, koska asiamme on toimitettu, mutta surku -on antaa ämmän kuolla kadotettuna. - -NIILO. Kadotettuna? - -MARTTI. Niinpä niin! - -NIILO. Uskotko sen? - -MARTTI. Vaikea on näin päätäpahkaa sanoa mitä uskoa mitä ei! Yksi -kuolee autuaana yhteen, toinen toisen uskon! Kaikki väittävät -tuntevansa totuuden! - -NIILO. Jos _sinä_ nyt kuolisit, Martti? - -MARTTI. Mutta sehän ei ole mahdollista! - -NIILO. Vaan _jos_? - -MARTTI. Tjaa, silloin kai pääsisin taivaaseen kuten kaikki muutkin. -Tahtoisin vain pitää pienen selvityksen mestari Olavin kanssa ensin! -Näes, on olemassa hekkuma muita suurempi ja se on kosto! - -NIILO. Mitä pahaa hän on sinulle tehnyt? - -MARTTI. Hän on uskaltanut nähdä läpitseni, hän on paljastanut minut, -hän näkee mitä minä ajattelen -- oh! - -NIILO. Ja siksi sinä vihaat häntä! - -MARTTI. Eikö siinä ole syytä kyllin! (Ulko-ovelle koputetaan.) Joku -tulee! Lue hitossa rukouksia! (Niilo lukea loruttaa edelläolevan -värssyn. Ovi avautuu; kuuluu avaimen kilinää.) - -OLAVI (tulee sekavan näköisenä). - -ÄITI (herää). Isä Martti! - -OLAVI (vuoteen ääreen). Tässä on poikasi äiti! Sinä et ilmoittanut -minulle sairaudestasi! - -ÄITI. Jää hyvästi, Olavi! Annan sinulle anteeksi mitä olet -rikkonut minua vastaan, jos et häiritse sitä hetkeä, jolloin minut -valmistetaan taivasta varten! Isä Martti! Suo minulle pyhä voitelu, -jotta kuolisin rauhassa! - -OLAVI. Siitäkö syystä sinä et kutsunut minua! (Huomaa rahapussin, -joka Martilta on jäänyt kätkemättä; tempaa sen käteensä.) Täällä -käydään kauppaa sieluista! Ja tässä on hinta. Lähtekää tästä -huoneesta ja tältä kuolinvuoteelta, täällä on minun paikkani, ei -teidän! - -MARTTI. Te aiotte estää meitä virkamme työssä? - -OLAVI. Minä ajan teidät ulos! - -MARTTI. Ei paavin, vaan kuninkaan valtuudella me olemme täällä -virkatehtävässä niin kauan kuin meillä virka vielä on. - -OLAVI. Minä tahdon puhdistaa Herran kirkon paavien ja kuninkaittenkin -uhalla! - -ÄITI. Olavi, sinä tahdot syöstä minun sieluni kadotukseen, sinä -tahdot minut kuolemaan kirous huulilla! - -OLAVI. Rauhoitu, äiti; valheessa ei sinun pidä kuoleman; lähesty itse -Jumalaasi rukouksessa! Hän ei ole niin kaukana kuin luulet! - -MARTTI. Perkeleen profeetta se, joka ei omaa äitiään tahdo pelastaa -kiirastulen tuskista! - -ÄITI. Jeesus Kristus, auta minun sieluani! - -OLAVI. Pois tästä huoneesta tahi käytän väkivaltaa! Pois nämä -narripelit! (Potkaisee kumoon vehkeet.) - -MARTTI. Menen jos annatte takaisin ne rahat, jotka rouva Kristiina on -lahjoittanut kirkolle! - -ÄITI. Sitä varten sinä tulit, Olavi, sinä himoitsit minun kultaani? -Suo se hänelle, Martti. Olavi, sinä saat kaikki, kunhan jätät minut -rauhaan -- sinä saat enemmän vielä! Sinä saat kaikki! - -OLAVI (epätoivoisesti). Jumalan nimessä ottakaa rahat; menkää, -menkää. Minä pyydän! - -MARTTI (sieppaa pussin ja lähtee Niilon seurassa). Kristiina -rouva. Missä perkele kulkee, on meidän voimamme lopussa! Te nuori -mies, kerettiläisenä olette tuomittu iankaikkiseen kadotukseen, -lainrikkojana saatte rangaistuksenne jo täällä! Varokaa kuningasta! -(Menevät). - -OLAVI (lankee polvilleen vuoteen ääreen). Äiti, kuule minua, -ennenkuin kuolet! - -ÄITI (on pyörtynyt). - -OLAVI. Äiti, äiti, jos vielä elät, puhu pojallesi! Anna minulle -anteeksi, mutta muuta en voi! Tiedän että olet kärsinyt kokonaisen -ihmiselämän minun tähteni, olet rukoillut Jumalaa, että minä kulkisin -hänen teitään. Herra on kuullut sinun rukouksesi; tahdotko nyt että -minä teen turhaksi koko sinun elämäsi, pyydätkö minun hajoittamaan -tämän rakennuksen, joka sinulle on maksanut niin paljon vaivaa ja -kyyneleitä tottelemalla sinua? Anna minulle anteeksi. - -ÄITI. Olavi, minun sieluni ei enää kuulu tähän maailmaan, puhun -sinulle haudan takaa -- palaa takaisin, katkaise ne saastaiset -siteet, jotka ruumiisi on solminut, ota jälleen se usko, jonka minä -olen sinulle opettanut, ja minä annan anteeksi! - -OLAVI (epätoivon kyynelissä). Äiti, äiti! - -ÄITI. Vanno että teet sen! - -OLAVI (hetken jälkeen). En. - -ÄITI. Jumalan kirous lepää sinun päälläsi! Minä näen hänet, näen -Jumalan vihassaan, auta minua, pyhä neitsyt! - -OLAVI. Se ei ole se Jumala, joka on rakkaus! - -ÄITI. Se on koston Jumala!... Sinä olet hänet vihoittanut, sinä -syökset minut hänen kostonsa tuleen -- kirottu olkoon hetki, jona -sinut synnytin! (Kuolee.) - -OLAVI. Äiti, äiti! (Tarttuu hänen käteensä.) Hän on kuollut! -Antamatta anteeksi! -- Oi jos sinun sielusi vielä viipyy tässä -huoneessa, katso alas poikasi puoleen, minä tahdon täyttää tahtosi, -mikä on sinulle pyhää, on myös oleva minulle! (Sytyttää suuret -vahakynttilät, jotka munkeilta ovat jääneet; asettaa ne vuoteen -ympäri.) Sinä olet näkevä vihityt kynttilät, jotka valaisevat sinua -matkallasi (Hän sovittaa palmun kuolleen käteen.) ja kädessäsi rauhan -palmu olet sinä unhoittava viimeisen maallisen taistelusi! Oi, äiti, -jos voit nähdä minut, annat varmaan anteeksi! (Aurinko on noussut ja -paistaa punertavalla hohteella akkunaverhoihin.) - -OLAVI (hypähtää pystyyn). Aamuaurinko, sinä himmennät minun -kynttiläni! Sinun rakkautesi on suurempi kuin minun! (Menee -akkunalle, avaa sen.) - -LAURENTIUS (astuu hiljaa huoneeseen, hämmästyy). Olavi! - -OLAVI (syleilee häntä). Veli. Se on lopussa! - -LAURENTIUS (menee vuoteen luo, lankee polvilleen, nousee jälleen). -Hän on kuollut! (Rukoilee äänettömästi.) Sinä olit yksin täällä? - -OLAVI. Sinäkö laskit munkit sisään? - -LAURENTIUS. Sinä ajoit heidät pois! - -OLAVI. Niin -- sinun olisi tullut tehdä se! - -LAURENTIUS. Hän antoi sinulle anteeksi? - -OLAVI. Hän kuoli kirous huulillaan! (Vaitiolo.) - -LAURENTIUS (osoittaa kynttilöitä). Kuka on asettanut nuo? (Vaitiolo.) - -OLAVI (ärtyneenä; häpeillään). Minä olin heikko yhden silmänräpäyksen! - -LAURENTIUS. Sinä olet sentään ihminen. Kiitos siitä! - -OLAVI. Pilkkaatko minun heikkouttani? - -LAURENTIUS. Minä ylistän sitä! - -OLAVI. Minä kiroan sitä. Taivaan Jumala enkö ole oikeassa? - -LAURENTIUS. Sinä olet väärässä! - -KRISTIINA (on tullut huoneeseen). Sinä olet liiaksi oikeassa! - -OLAVI. Kristiina! Mitä etsit sinä täältä? - -KRISTIINA. Kotona oli niin hiljaista ja yksinäistä! - -OLAVI. Minä en pyytänyt sinua tulemaan tänne. - -KRISTIINA. Arvelin että minusta voisi olla jotain hyötyä, mutta nyt -näen!... Toisen kerran jään kotiin! - -OLAVI. Sinä olet valvonut koko yön! - -KRISTIINA. Se ei ole vaikeata! Minä menen nyt, jos sinä käsket! - -OLAVI. Mene lepäämään siksi aikaa kun me keskustelemme! - -KRISTIINA (sammuttaa itse huomaamattaan kynttilät). - -OLAVI. Mitä sinä teet, ystäväni? - -KRISTIINA. Onhan jo täysi päivä? (Lauri katsahtaa Olaviin.) - -OLAVI. Minun äitini on kuollut, Kristiina! - -KRISTIINA (lähestyy Olavia lempeänä vaan kylmän osaaottavana, ojentaa -otsansa suudeltavaksi). Valitan suruasi, Olavi! (Menee.) - -(Vaitiolo. Lauri ja Olavi katsovat ensin Kristiinan jälkeen, -senjälkeen toisiinsa.) - -LAURENTIUS. Veljenäsi ja ystävänäsi pyydän Olavi: älä riehu, kuten -olet tehnyt. - -OLAVI. Tunnen tuon puheesi! Se, joka on pannut kirveen puun juurelle -ei hellitä, ennenkuin puu sortuu. Kuningas on pettänyt yhteisen -asiamme, minä otan sen nyt ajaakseni. - -LAURENTIUS. Kuningas on viisas! - -OLAVI. Hän on ahne, petturi ja aatelinsuosija. Ensin hän käyttää -minua koiranaan, sitte potkaisee minut luotaan! - -LAURENTIUS. Hän näkee kauemmaksi kuin sinä! Jos sinä menisit kolmelle -miljoonalle ihmiselle sanomaan: teidän uskonne on väärä, uskokaa -mitä minä sanon, luuletko mahdolliseksi että he siinä hetkessä -heittäisivät pois koko sisimmän elämänsä vakaumuksen, joka heitä -on tukenut iloissa ja suruissa? Ei, huonostipa olisi laita sielun -elämän, jos niin helposti kävisi heittäminen kaikki vanha menemään. - -OLAVI. Asia ei ole niin! Koko kansa epäilee, pappien joukossa on -tuskin yhtäkään, joka tietäisi mitä hänen on uskominen, jos hän -edes uskoo mihinkään; kaikki on valmiina uutta varten, mutta syy -on teissä, te heikot, jotka ette uskalla ottaa omalletunnollenne -epäilyksen herättämistä siinä, missä vain on heikko usko jäljellä! - -LAURENTIUS. Varo itseäsi, Olavi. Sinä tahdot olla Jumala. - -OLAVI. Niin, on pakko, sillä hänen ei enää ole tapana astua meidän -joukkoomme! - -LAURENTIUS. Sinä revit repimistäsi, Olavi, niin että kohta on kaikki -revittynä, vaan kun sinulta kysytään mitä sinä annat sijaan, vastaat -vaan "ei sitä", "ei sitä", mutta et koskaan "sitä". - -OLAVI. Houkka! Luuletko että ihminen voi antaa toiselle uskon. Onko -Luther antanut jotain uutta? Ei, hän on vain repinyt pois verhot, -jotka estivät valoa! Se uusi, jota minä tahdon, on epäilys vanhaa -kohtaan, ei siksi että se on vanhaa, vaan koska se on mädännyttä. - -LAURENTIUS (osoittaa äitiä). - -OLAVI. Minä tiedän mitä tarkoitat! Hän oli liian vanha, ja minä -kiitän Jumalaa siitä että hän kuoli! Oi, nyt olen vapaa, nyt vasta; -se oli Jumalan tahto! - -LAURENTIUS. Sinä olet järjiltäsi, tahi olet sinä huono ihminen! - -OLAVI. Älä nuhtele minua! Minä kunnioitan äitini muistoa kuten sinä, -vaan ellei hän olisi kuollut nyt, en tiedä miten paljon olisin -suostunut uhraamaan! Veli, oletko keväisin nähnyt kuinka menneen -vuoden lehtikerros peittää maata ja uhkaa tukehuttaa uudet taimet, -jotka pyrkivät valoon? Miten ne tekevät? Joko ne työntävät syrjään -kuivat lehdet tahi kasvavat niiden puhki, sillä ylöspäin niiden -täytyy. - -LAURENTIUS. Sinä puhut osaksi totta!... Olavi, kirkon lakeja -sinä olet rikkonut laittomuuden ja sekasorron aikoina; mikä -silloin sai jäädä silleen, on nyt rangaistavaa; älä pakoita -kuningasta esiintymään huonompana kuin mitä hän on; älä pakoita -lainrikkomuksillasi ja vallattomuuksillasi häntä rankaisemaan miestä, -jolle hän tunnustaa olevansa kiitollisuudenvelassa! - -OLAVI. Vallattomuutta on hänen hallituksensa; hänen tulee -oppia sietämään sitä muissakin! Sanoppas: sinä olet kuninkaan -palveluksessa? Sinä aiot estää minua? - -LAURENTIUS. Aion. - -OLAVI. Olemme siis vihollisia! Minä tarvitsen vihollisia, sillä -vanhat ovat menneet! - -LAURENTIUS. Olavi, veri... - -OLAVI. Sitä en tunne muuta kuin mikä on sen alku: sydän! - -LAURENTIUS. Sinä itkit kuitenkin äitiämme! - -OLAVI. Heikkoutta, ehkä myös vanhaa kiintymystä ja kiitollisuutta, -mutta ei verta! Mitä merkitsee veri. - -LAURENTIUS. Sinä olet hyvin väsynyt, Olavi. - -OLAVI. Niin, olen uuvuksissa, olen valvonut koko yön! - -LAURENTIUS. Tulit niin myöhään! - -OLAVI. Olin poissa kotoa. - -LAURENTIUS. Sinun työsi pelkää päivänvaloa! - -OLAVI. Päivänvalo pelkää minun työtäni! - -LAURENTIUS. Varo itseäsi vääriltä vapauden apostoleilta. - -OLAVI (taistellen unta vastaan). Sinun lauseessasi on sovittamaton -ristiriita! Älä puhu minulle, minä en enää jaksa. Olen puhunut niin -paljon kokouksessa -- -- -- niin, se on tosi, sinähän et tiedä meidän -liitostamme. Concordia res parvae crescunt -- me viemme perille -uskonpuhdistuksen -- Gerdt on kaukonäköinen mies -- minä olen niin -pieni hänen rinnallaan. Hyvää yötä, Lauri. (Hän nukahtaa tuolilleen.) - -LAURENTIUS (katselee häntä myötätuntoisesti). Veli raukka! Jumala -sinua suojelkoon! (Kuuluu koputus portilla.) Mikä se on! (Menee -akkunaan.) - -GERDTIN ÄÄNI. Avatkaa Herran nimessä! - -LAURENTIUS (menee ulos). Ei kai ole hengenhätää, isä Gerdt! - -GERDTIN ÄÄNI. Päästäkää sisään Jumalan tähden! - -KRISTIINA (tulee kädessään vaippa). Olavi! Kuka koputtaa? Hän nukkuu! -(Käärii vaippansa Olavin harteille.) Miksi en minä ole uni, että -pakenisit minun luokseni, kun olet taistelusta uupunut! (Kuuluu -raskaiden vankkurien jyrinää; ne pysähtyvät talon edustalle.) - -OLAVI (hätkähtää). Onko kello jo viisi! - -KRISTIINA. Se on vasta kolme! - -OLAVI. Eikö se ollut leipurirattaiden jyrinä? - -KRISTIINA. En tiedä! Mutta ne kulkevat kevyemmin! (Menee akkunaan.) -Katsos, Olavi. Mitä tämä tietää? - -OLAVI (menee akkunaan). Pyövelinrattaat! Ei, ne eivät ole -pyövelinrattaat. - -KRISTIINA. Ruumisvaunut! - -LAURENTIUS. Rutto! - -KAIKKI. Rutto! - -GERDT. Rutto on puhjennut kaupungissa. Kristiina, lapseni, lähde -tästä talosta, kuolemanenkeli on pannut merkkinsä sen porttiin. - -OLAVI. Kuka on lähettänyt rattaat? - -GERDT. Se, joka portille on piirtänyt mustan ristin! Ruumiit eivät -saa hetkeksikään jäädä taloihin. - -OLAVI. Martti on se kuolemanenkeli! Kaikki on siis valetta. - -GERDT. Katso akkunasta, näet että rattaat ovat täynnä! (Koputusta -portille.) Kuuletko, siellä odotetaan. - -OLAVI. Ilman hautausta. Ei, se ei käy. - -LAURENTIUS. Ilman ulkonaisia menoja, Olavi! - -GERDT. Kristiina, lähde minun kanssani tästä kauhun asunnosta, minä -vien sinut kaupungin ulkopuolelle, terveellisempään paikkaan. - -KRISTIINA. Nyt seuraan minä Olavia! Jos sinä, isäni, olisit -rakastanut minua vähemmän, olisit tuottanut minulle vähemmän pahaa! - -GERDT. Olavi, sinä jolla on valta, käske hänen seurata minua! - -OLAVI. Kerran vapautin hänet sinun vallastasi, itsekäs, takaisin hän -ei tule koskaan. - -GERDT. Kristiina, lähde ainakin tästä talosta! - -KRISTIINA. En askeltakaan, ennenkuin Olavi käskee! - -OLAVI. Minä en käske sinua mihinkään, Kristiina, muista se! -(Ruumiinkantajat tulevat). - -RUUMIINKANTAJA. Tulen noutamaan - -ruumista. Kiire! - -OLAVI. Mene tiehesi! - -RUUMIINKANTAJA. Minulla on armollinen käsky! - -LAURENTIUS. Olavi, malta mielesi. Laki vaatii tässä kohden. - -GERDT. Tässä ei auta viivytellä. Hullu kansa on sinulle kiihdyksissä, -Olavi! Tämä talo merkittiin ensimäiseksi! "Jumalan rangaistus -kerettiläiselle!" huudetaan. - -OLAVI (lankee polvilleen vuoteen luo). Anna anteeksi äiti! (Nousee). -Tehkää tehtävänne! (Miehet valmistautuvat ruumista siirtämään.) - -GERDT (erikseen Olaville). "Jumalan rangaistus kuninkaalle", huudamme -me. - -ESIRIPPU. - - - - -VIIDES NÄYTÖS. - - - Pyhän Klaran luostarin kirkkotarha. Perällä puoliksi sortunut - luostarirakennus, josta työmiehet kantavat hirsiä ja soraa. - Vasemmalla hautakuori; valoa näkyy akkunoista; kun ovi sittemmin - avataan näkyy kuorissa vahvasti valaistu Kristuksen kuva - sarkofaagin yläpuolella. Avattuja hautoja siellä täällä. Kuu - kohoaa yli luostariraunion. Windrank istuu vahtina kuorin ovella. - Sisältä kuuluu laulua. - -NIILO (Windrankin luo). Hyvää iltaa, Windrank! - -WINDRANK. Olkaa hyvä ja älkää puhutelko minua! - -NIILO. Mitä nyt? - -WINDRANK. Ettekö kuule mitä sanon! - -NIILO. Vai niin. Se nolo eropassi, jonka saitte laivastanne, koski -niin kovin, että aiotte mennä luostariin! - -WINDRANK. 52, 53, 54, 55, 56, 57. - -NIILO. Oletteko hassu? - -WINDRANK. 58, 59, 60. Olkaa hyvä ja menkää tiehenne Jeesuksen nimessä! - -NIILO. Pieni ryyppy ensin, kuomaseni! - -WINDRANK. 64, 65. Sitä juuri epäilin! Mene pois kiusaaja! Minä en juo -enää koskaan -- ennenkuin ylihuomenna. - -NIILO. Se on vastamyrkkyä rutolle! Varokaa kalmanhajua täällä! - -WINDRANK. 70. Onko se todella hyvää ruttoa vastaan. - -NIILO. Erinomaista. - -WINDRANK (juo). No sitten vaan pikkuruikkusen! - -NIILO. Pikkuruikkusen! Mutta sanokaapas pyörryttääkö päätänne, koska -noin laskette sataan asti. - -WINDRANK. Hst! hst! Tästä tulee mullistus! - -NIILO. Mullistus? - -WINDRANK. Ylihuomenna niin! - -NIILO. Ja siitä syystä laskette päässänne? - -WINDRANK. Ei, se johtuu vain siitä että minun on niin vaikea pitää -suuni kiinni! Vaiti hitossa! Menkää nyt hyvällä, muuten minut perii -paha! 71, 72, 73, 74. - -NIILO. Kuka on tuolla sisällä? - -WINDRANK. 75, 76. - -NIILO. Hautajaisetko? - -WINDRANK. 77, 78. Olkaa hyvä ja menkää helvettiin! - -NIILO. Toinen pikkuruikkunen; niin laskeminen käy helpommasti! - -WINDRANK. Toinen vielä! Olkoon menneeksi! (Juo. Kuuluu laulua.) - -NIILO. Täältä tulevat Klaran nunnat vielä kerran viettämään -pyhimyksen muistoa! - -WINDRANK. Mitä ilveilyä se on meidän valistuneena aikanamme! - -NIILO. Kuningas on antanut luvan. Sillä nähkääs rutto puhkesi ensin -Klaran seurakunnassa, ja luullaan että se on rangaistus kuninkaan -jumalattomasta teosta, pyhän luostarin hajottamisesta. - -WINDRANK. Ja nyt karkoitetaan rutto virrenvärssyllä. Se mörkö mahtaa -olla laulunvihaaja; mutta enpä ihmettele jos hän pakenee heidän -käheätä rääkynäänsä. - -NIILO. Voitteko sanoa kuka on tunkeutunut tähän viimeiseen pyhäkköön, -johon pyhimyksen luut tulevat siirrettäviksi luostarista! - -WINDRANK. Silloin tästä nousee tappelu. - -(Laulu on lähestynyt; saapuu kulkue, jossa on dominikaanimunkkeja -ja fransiskaaninunnoja, etunenässä Martti. Pysähtyvät, laulavat. -Työmiehet kolistelevat työssään, perällä.) - - Cur super vermes luteos furorem - Sumis, o magni fabricator orbis! - Quid sumus quam faex, putris, umbra, - pulvis Glebaque terrae! - -MARTTI (abbedissalle). Näet, sisareni, miten raiskattu on Herran -asuinsijat! - -ABBEDISSA. Herra, joka meidät on jättänyt egyptiläisten käsiin, on -lunastava meidät aikanaan! - -MARTTI (työmiehille). Lakatkaa työstänne älkääkä häiritkö meidän -hurskaita toimituksiamme! - -TYÖVOUTI. Meillä on käsky tehdä työtä yötä päivää, kunnes tämä pesä -on hajotettu! - -ABBEDISSA. Voi meitä, epäusko on tunkeutunut niin syvälle kansankin -riveihin! - -MARTTI. Kuninkaan suostumuksella vietämme tätä juhlaa! - -TYÖVOUTI. Olkaa hyvät! - -MARTTI. Sen nojalla käsken teidän lopettaa ryskeenne! Muuten käännyn -työmiestenne puoleen, jotka olette pakoittaneet tähän häpeälliseen -työhön ja vetoan niihin, joissa vielä on jäljellä pyhyyden -kunnioitusta... - -TYÖVOUTI. Sitä teidän ei pidä tehdä, sillä täällä käsken minä; -muuten voin ilmoittaa että he ovat kylläkin iloissaan kun saavat -repiä maahan nämä vanhat ampiaispesät, jotka he itse ovat saaneet -kustantaa, ja sen lisäksi vielä kiitollisia saadessaan työansiota -nälänhädän aikana! (Menee työpaikalle). - -MARTTI. Unhoittakaamme tämän maailman pahuus ja hälinä ja menkäämme -tuonne pyhäkköön rukoilemaan heidän puolestaan! - -ABBEDISSA. Herra, Herra, sinun pyhät kaupunkisi ovat autioiksi -tehdyt; Zion on hävitetty! Jerusalem on raunioina! - -WINDRANK. Sata! Tästä ei mene kukaan sisälle! - -SALALIITTOLAISET (kuorista). Vannomme! - -MARTTI. Kuka on tunkeutunut kappeliin? - -WINDRANK. Se ei ole enää mikään kappeli, se on kuninkaallinen -makasiini! - -ABBEDISSA. Siitä syystä se jumalaton salli meidän juhlamme! (Kappelin -ovi aukee; liittoutuneet astuvat ulos, Gerdt, Olavi, Lauri, -saksalainen, tanskalainen, smoolantilainen y.m.) - -OLAVI (kiivaasti). Mitä ilvettä tämä on? - -MARTTI. Väistykää pyhän Klaran palvelijain tieltä! - -OLAVI. Luuletteko että teidän epäjumalanne voivat loihtia pois ruton, -jonka ainoa taivaan Jumala on lähettänyt teille rangaistukseksi. -Luuletteko että nuo luusirut, joita kannatte lippaassanne, ovat -Herralle niin otollisia, että hän niiden tähden unhottaa teidän -kauheat syntinne! Pois koko iljetys! (Sieppaa lippaan abbedissalta ja -heittää avoimeen hautaan). Maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää -sinun jälleen tuleman, vaikka olkoonkin nimesi ollut Sancta Clara da -Spoleto ja vaikka olet syönyt vain kolme luotia leipää päivisin ja -öisin maannut sikojen parissa! (Nunnat parkuvat.) - -MARTTI. Ellet pelkää koskea pyhyyteen, pelkää ainakin maallista -kuningastasi! Näetkö, vielä on hänessä sen verran kaikkivallan -kunnioitusta että hän pelkää pyhimyksen vihaa! (Näyttää Olaville -paperin.) - -OLAVI. Tiedätkö mitä Herra teki assyrialaisten kuninkaalle, kun -tämä salli epäjumalanpalvelusta. Hän löi hänet ja hänen kansansa; -sentähden saa syytön kärsiä syyllisten kanssa! Ainoan Jumalan nimessä -minä teen lopun tästä Baalinpalveluksesta, joskin kaikki maan -kuninkaat sen sallisivat; paavi koetti myydä sieluni saatanalle, -mutta minä revin rikki välikirjan, muistatko; pelkäisinkö nyt -kuningasta, joka tahtoo myydä kansansa Baalille! (Repii rikki -paperin.) - -MARTTI (seuralaisilleen). Te olette minun todistajiani, että hän -häväisee kuningasta. - -OLAVI (omilleen). Te olette minun todistajiani Jumalan edessä että -olen kääntänyt hänen kansansa pois jumalattomasta kuninkaasta! - -MARTTI. Kuuletteko, te uskovaiset! Tuon kerettiläisen tähden on -Herra lyönyt meidät rutolla, se oli Jumalan rangaistus, joka ensinnä -kohtasi hänen äitiänsä! - -OLAVI. Kuuletteko, te paavin uskottomat! Se oli Herran rangaistus -sentähden että palvelin Sanheribia Juudasta vastaan! Minä olen tekevä -parannuksen, minä olen johtava Juudan Assyrian ja Egyptin kuninkaita -vastaan! (Kuu on noussut punaisena; näyttämölle lankee punainen -hohde. Kansa säikkyy) - -OLAVI (nousee eräälle haudalle). Taivas itkee verta teidän syntienne -tähden ja epäjumalanpalveluksen -- rangaistus lähestyy, sillä kansan -päämiehet ovat vikapäät! Ettekö näe miten haudat avaavat kitansa -nielläkseen -- -- -- - -GERDT (tarttuu Olavia käsivarteen, kuiskuttaa hänen korvaansa ja vie -hänet mennessään; yleinen sekasorto). - -ABBEDISSA. Antakaa meille takaisin meidän lippaamme, jotta lähtisimme -tästä hävityksen sijasta! - -MARTTI. Maatkoon pyhimyksen luut ennemmin vihityssä maassa, kuin että -kerettiläisten saastaiset kädet niitä pitelisivät! - -OLAVI. Pelkäätte ruttoa, pelkurit! Eikö teidän uskonne pyhiin luihin -ollut sen väkevämpi! (Gerdt kuiskuttaa jälleen. Kulkue on hajonnut -niin että vain muutamia on enää näyttämöllä) - -OLAVI (Martille). Ole tyytyväinen nyt, teeskentelijä! Mene ja kerro -hänelle, jota palvelet, että ollaan hautaamassa maahan hopea-arkkua, -ja hän on kynsin kaivava sen esiin mullasta; sano, että kuu, -joka tavallisesti on hopeinen on muuttunut kullaksi, jotta sinun -herrasi kerrankin kohottaisi katseensa taivaalle; sano että sinun -pakanallisilla menoillasi on onnistunut kuohuttaa rehellisen miehen -viha -- (Martti seuralaisineen on mennyt) - -GERDT. Jo riittää Olavi! (salaliittolaisille, paitsi Olavia ja -Lauria) Jättäkää meidät! (salaliittolaiset kuiskuttelevat mennessään) - -GERDT (Olaville ja Laurille). Nyt on myöhäistä peräytyä! - -OLAVI. Mitä tahdot, Gerdt, puhu suusi puhtaaksi! - -GERDT (ottaa esiin erään kirjan). Teidän molempien, -jumalanpalvelijain, eteen astuu nyt kansa ripittääkseen itsensä. -Tunnustatteko valanne? - -OLAVI ja LAURI. Me olemme vannoneet! - -GERDT. Tämä kirja on minun hiljaisen työni tulos! Sen jokaisella -sivulla luette tuhansien valitushuudot ja huokaukset, tuhansien, -jotka olivat kyllin sokeita uskoakseen Jumalan tahdoksi sen, että -heidän tulee kärsiä yhden sortoa, jotka pitivät velvollisuutenaan -alistua ilman vapautuksen toivoa. -- - -OLAVI (lukee). "Olette kuuleva valituksia Norrlannin takamailta aina -Juutin salmeen saakka -- kirkon pirstaleista rakentaa aateli uusia -linnoja itselleen ja uusia vankiloita kansalle -- olette lukeva miten -kuningas myy rahasta lakia ja oikeutta, kun hän jättää murhamiehet -rankaisematta, kunhan he pakenevat suolakeittimöihin; olette näkevä -miten hän käyttää hyväkseen pahettakin, salliessaan porttojen maksaa -veroa elinkeinostaan; itse kalatkin joissa, itse merivedenkin hän on -laskenut verolliseksi; mutta siitä on tuleva nyt loppu, kansan silmät -ovat auenneet, sen mielissä käy ja kuohuu, kohta suistetaan sortajat -ja vapaus koittaa!" - -OLAVI. Kuka on tehnyt tämän kirjan? - -GERDT. Kansa! Ne ovat kansanlauluja; katsos, tämmöistä lauletaan -ikeen alla! Minä olen kiertänyt kaupunkeja ja kyliä; olen kysellyt -heiltä: oletteko onnellisia, tyytyväisiä? Tässä ovat vastaukset! -Olen pitänyt käräjiä! Tässä ovat päätökset! Uskotteko että miljoonat -tahdot pystyvät voittamaan yhden? Luuletteko että Jumala on -lahjoittanut tämän maan ihmissieluineen päivineen yhdelle ainoalle -mielivaltaisesti käytettäväksi, vai eikö ole luonnollisempaa että -yhden tulee tehdä mitä kaikki tahtovat? - -Ette vastaa! Hyvä, te vapisette sitä ajatusta että loppu on tulossa! -Kuulkaa siis minun rippini! Huomenna kuolee sortaja ja te olette -kaikki vapaat! - -OLAVI ja LAURI. Mitä sanot? - -GERDT. Ette siis ymmärtäneet mitä puhuin kokouksissamme. - -OLAVI. Sinä olet pettänyt meidät! - -GERDT. En. Te olette vapaat. Kaksi ääntä vähemmin ei paljoa merkitse! -Kaikki on valmiina! - -LAURENTIUS. Oletko ajatellut seurauksia? - -GERDT. Houkkio! Juuri seurausten tähden olen tämän tehnyt! - -OLAVI. Jos sinä olisit oikeassa, Gerdt! Mitä sanot, Lauri? - -LAURENTIUS. Minä en syntynyt käymään eturinnassa! - -OLAVI. Kaikki ovat syntyneet käymään eturinnassa, mutta kaikki eivät -tahdo uhrata lihaansa! - -GERDT. Vain se, jolla on rohkeutta tulla nauretuksi ja pilkatuksi, -käy eturinnassa. Mitä merkitsee heidän vihansa, heidän kuolettavaan -nauruunsa verraten? - -OLAVI. Jos se ei onnistu? - -GERDT. Sekin on uskallettava! Te ette tiedä että Tuomas Münzer on -perustanut Mühlhauseniin uuden hengellisen valtion, ette tiedä, että -koko Europpa on kapinassa. Kuka oli Dacke ellei sorrettujen puoltaja! -Mitä ovat taalalaiset kapinoidessaan tehneet muuta kuin puolustaneet -vapauttaan häntä vastaan, joka rikkoi valat ja vakuutukset. Sen hän -saa tehdä rankaisematta, mutta kun talonpojat puolustavat itseään, -huudetaan heti kapinaa ja kavallusta! - -OLAVI. Tähän sinä tahdoit johtaa minut, Gerdt! - -GERDT. Eikö virta ole sinua kuljettanut myötään! Sinä tahdot, mutta -et uskalla; huomenna räjähtää miina suurkirkossa; se on oleva -kansalle merkki nousta ja valita itselleen mieluinen hallitsija! - -OLAVI (koputtaa kirjan kanteen). Jos se on kaikkien tahto, ei kukaan -voi sitä estää! Gerdt, salli minun viedä tämä kirja kuninkaalle ja -osoittaa hänelle mikä on hänen kansansa tahto ja hän on tunnustava -sen oikeaksi. - -GERDT. Lapsi! Hän säikähtää hetkeksi, ehkä palauttaa jonkun -hopeatuopin jollekin kirkolle; sitte kohottaa hän kätensä päin -taivasta ja sanoo: Ei ole minun omasta tahdostani, että istun tässä -tekemässä teille vääryyttä, vaan Jumalan tahdosta. - -OLAVI. Tapahtukoon siis Jumalan tahto! - -GERDT. Kuinka! - -OLAVI. Hän kuolkoon, jotta kansa eläisi. Murhaaja, kiittämätön, -kavaltaja on oleva minun nimeni, mutta olkoon! Minä uhrasin kaiken, -kunnian ja omantunnon ja uskollisuuden -- voinko antaa enemmän näille -kurjille, jotka huutavat vapauttajaa. Menkäämme ennenkuin alan katua! - -GERDT. Jos katuisitkin, on se jo myöhäistä. Sinä et tiedä että Martti -on vakooja; kapinanyllyttäjien tuomio on ehkä jo langetettu! - -OLAVI. Hyvä, minä en ole katuva, ja miksi katuisin tekoa joka on -Jumalan tuomiopäätöksen toimeenpanoa. Eteenpäin, Herran nimessä! -(menevät) - -PORTTO (on tullut näyttämölle, langennut polvilleen erään hautakummun -eteen, jolle hän kylvää kukkiaan). Oletko kurittanut minua nyt -tarpeeksi, Herra, jotta voit antaa anteeksi? - -KRISTIINA (tulee kiireesti). Sanokaa, rouva, oletteko nähnyt mestari -Olavia? - -PORTTO. Oletteko hänen ystävänsä vai vihamiehensä? - -KRISTIINA. Te loukkaatte minua -- - -PORTTO. Suokaa anteeksi! En ole nähnyt häntä siitä perin kuin -viimeksi rukoilin! - -KRISTIINA. Te näytätte niin murheelliselta! Nyt tunnen teidät -- -teidäthän Olavi kohtasi eräänä iltana suurkirkossa. - -PORTTO. Teidän ei tule puhutella minua ihmisten nähden; te ette tiedä -kuka minä olen? - -KRISTIINA. Minä tiedän. - -PORTTO. Te tiedätte; joku on teille sanonut? - -KRISTIINA, Olavi on sen sanonut! - -PORTTO. Oi Jumala! Ja te ette halveksi minua? - -KRISTIINA. Te olette onneton, poljettu nainen, on Olavi sanonut, ja -minkätähden halveksisin onnettomuutta? - -PORTTO. Ette siis ole itse onnellinen. - -KRISTIINA. En! Meillä on sama kohtalo! - -PORTTO. En siis ole yksin! Sanokaa, kuka oli se arvoton, jolle -annoitte rakkautenne? - -KRISTIINA. Arvoton? - -PORTTO. Suokaa anteeksi, kukaan ei ole arvoton sille, joka rakastaa! -Kelle annoitte rakkautenne? - -KRISTIINA. Te tunnette mestari Olavin? - -PORTTO. Sanokaa ettei se ole totta; älkää ryöstäkö minulta uskoani -häneenkin; se oli viimeinen mitä minulla oli, sitten kuin Jumala otti -pois lapseni! - -KRISTIINA. Teillä on ollut lapsi? Olette siis kerran ollut onnellinen? - -PORTTO. Minä kiitän Jumalaa, joka ei sallinut minun poikani tulla -tietämään miten kurja hänen äitinsä oli. - -KRISTIINA. Oletteko tehnyt jonkun rikoksen kun puhutte niin! - -PORTTO. Olen haudannut sen äskettäin. - -KRISTIINA. Lapsenne? Mitä sanotte! Ja minä kun rukoilen Jumalaa joka -päivä että hän lahjoittaisi minulle olennon, yhden ainoan olennon, -jota saisin rakastaa! - -PORTTO. Lapsi raukka! Rukoilkaa Jumalaa varjelemaan siitä! - -KRISTIINA. En ymmärrä teitä, hyvä rouva! - -PORTTO. Älkää nimittäkö minua sillä nimellä, tehän tiedätte mikä minä -olen! - -KRISTIINA. Eikö kirkoissa rukoilla niiden puolesta, jotka toivovat? - -PORTTO. Ei meidän puolestamme! - -KRISTIINA. Meidän? - -PORTTO. Toisten puolesta rukoillaan, meitä kirotaan. - -KRISTIINA. Keitä te tarkoitatte toisilla? En ymmärrä teidän -puhettanne! - -PORTTO. Tunnetteko mestari Olavin vaimoa? - -KRISTIINA. Minä olen hänen vaimonsa! - -PORTTO. Te! Miksi en sitä heti nähnyt? Voitteko antaa anteeksi -muutamien hetkien epäilyksen? Olisiko rikos sen näköinen kuin te ja -hän? Voi minua! Jättäkää minut, te olette lapsi, joka ette tiedä -pahasta! Teidän ei pidä enää puhutella minua! Jumala siunatkoon -teitä, jääkää hyvästi! (Aikoo lähteä) - -KRISTIINA. Älkää menkö minun luotani! Kuka lienettekin, jääkää -Jumalan tähden; meidän taloomme on murtauduttu ja minun mieheni ei -ole kotona. Saattakaa minut täältä, teidän kotiinne, tahi minne -hyvänsä. Te olette hyvä ihminen, te ette voi olla rikoksentekijä... - -PORTTO (keskeyttää). Jos sanon teille, että kansan raakuus ei -puoliksikaan voi vahingoittaa teitä niin kuin minun seurani -- niin -annatte anteeksi että minä lähden -- - -KRISTIINA. Kuka te olette? - -PORTTO. Minä olen hyljätty olento, jossa se kirous, minkä jumala -syntiinlankeemuksessa sääsi naissuvulle, on täyttynyt! Älkää kysykö -minulta enempää, sillä jos sanoisin enemmän, voisi teidän tuomionne -yllyttää minut itsepuolustukseen, joka olisi vielä tuomittavampi! -Täältä tulee muuan henkilö, joka jalomielisesti ehkä suostuu teidän -saattajaksenne, jos lupaatte hänelle kunnianne ja ikuisen rauhanne -vaivasta, sillä vähempään hän kai ei tyydy näin myöhäisellä hetkellä! -Suokaa anteeksi, katkeruuteni ei tarkoita teitä. - -WINDRANK (tulee humalassa). Lempo soikoon ettei missään ole enää -rauhallista paikkaa, ei edes täällä ruumiitten keskellä. Kuulkaapas -nyt, naisihmiset, älkää nyt kysykö minulta mitään, sillä tätä nykyä -en voi vastata siitä etten vastaa. Ylihuomenna kerron kaikki, sillä -silloin on jo liian myöhäistä. Ehkä rouvasihmiset ovat kodittomia -nunnia! Niin, niin, vaikka naiset ovatkin vaan naisia, en katso että -minulla sen perusteella olisi oikeus olla vähemmän kohtelias, vaikka -aurinko onkin jo laskenut. On tosin vanha laki, joka kieltää ketään -ottamasta kiinni jälkeen päivänlaskun, mutta laki on pöppö, joka -ei kuitenkaan kohteliaisuudesta tahdo valvoa valtaansa naispuoliin -nähden. Hst! Hiljaa! kieli se käy kuin rukki; tuo kirottu paloviina! -Mutta miksi minut sotketaan tämmöisiin juttuihin! Totta kyllä, saan -hyvän maksun ja minusta tulee varakas mies, mutta älkää luulko että -teen sen rahojen tähden. Mutta se on tehty, kuin tehty. Vaan minä en -tahdo, en tahdo. Minä tahdon nukkua yöni rauhassa peikoilta. Jospa -menisin ja ilmoittaisin kaikki? Silloin minut pistetään tyrmään. Jos -joku muu menisi ilmoittamaan. Ehkä jompikumpi nunnista sen tekisi? - -KRISTIINA (joka on neuvotellut porton kanssa). Painaako jokin -omaatuntoanne? Jos se teitä vaivaa, niin puhukaa! - -WINDRANK. Pitääkö minun puhua? Siitähän tahdon juuri päästä! Mutta -tämä on hirveätä, en kestä enää! Ja minun on se pantava toimeen! -Miksi juuri minun? Ei, minä en tahdo! - -KRISTIINA. Ystäväni, te aiotte tehdä... - -WINDRANK. Murhan? Kuka on sen teille sanonut? Jumalalle kiitos, että -tiedätte sen? Menkää taivaan tähden kertomaan se muille pian, muuten -en saa rauhaa; rauhaa ikinä enää. - -KRISTIINA (joka on kalvennut, tointuu). Miksi pitää teidän murhata -hänet? - -WINDRANK. Oh, syitä on niin monta. Katsokaa vaan miten hän hävittää -teidän luostarejanne! - -KRISTIINA. Kuningas! - -WINDRANK. Hän juuri, maan vapauttaja ja isä; tosin hän on meille -vitsauksena, mutta ei kai häntä siitä syystä ole murhattava! - -KRISTIINA. Milloinka sen tulee tapahtua? - -WINDRANK. Huomenna, tiemmä, suurkirkossa, itse kirkossa päälle -päätteeksi! (Portto menee, Kristiinan viittauksesta) - -KRISTIINA. Kuinka oli mahdollista että teidät valittiin semmoisen -teon toimeenpanijaksi? - -WINDRANK. Niin, katsokaas, minä tunnen hyvin kirkkovahdit ja sen -lisäksi olen köyhä. Mutta yhdentekevä kuka pyssyn laukaisee, kunhan -joku ymmärtäväinen on tähtäämässä ja sitä paitsi on meillä muitakin -varuksia valmiina, vaikka minun on alettava tuli. Mutta miksette mene -ilmoittamaan tästä? - -KRISTIINA. Se on jo tehty! - -WINDRANK. No Jumalan kiitos ja kunnia! Hyvästi rahani! - -KRISTIINA. Sanokaa minulle, keitä teidän liittoonne kuuluu? - -WINDRANK. Kas siitä minä en hiisku! (Niilo, sotilaita ja kansaa -kulkee poikki näyttämön) - -KRISTIINA. Näettekö, teidän jäljillänne ollaan jo! - -WINDRANK. Minä pesen käteni! - -NIILO (lähestyy Windrankia huomaamatta Kristiinaa). Oletteko nähnyt -Olaus Petriä? - -WINDRANK. Mitä te hänestä tahdotte? - -NIILO. Häntä etsitään! - -WINDRANK. En, minä en ole nähnyt häntä! Etsitäänkö vielä muitakin. - -NIILO. Hoo, niitä on koko joukko! - -WINDRANK. Ei, minä en ole nähnyt ketäkään! - -NIILO. Me palaamme heti! (menee) - -KRISTIINA. Salaliittolaisiako etsitään! - -WINDRANK. Se on varma paikka! Nyt on paras lähteä. Hyvästi. - -KRISTIINA. Ennenkuin menette, sanokaa -- - -WINDRANK. Ei ole aikaa! - -KRISTIINA. Onko mestari Olavi joukossa! - -WINDRANK. On maar! - -KRISTIINA (kaatuu pyörtyneenä maahan). - -WINDRANK (selvenee äkkiä, liikutettuna). Taivaan Jumala, se on -varmaankin hänen vaimonsa! (lähenee Kristiinaa) Luulen että olen -vienyt häneltä hengen. Hannu, Hannu! Nyt voit mennä hirteen! Kuka -käski sinun mennä suurten ihmisten joukkoon! Tännepäin, tänne, -auttakaa -- täällä on muuan vaimo raiska! - -OLAVI (häntä kuljetetaan sotilaiden välissä, jotka kantavat soihtuja. -Huomaa Kristiinan, riistäytyy irti ja lankeaa polvilleen hänen -luoksensa). Kristiina! - -KRISTIINA. Olavi! Sinä elät! Menkäämme kotiin täältä! - -OLAVI (murtuneena). Myöhäistä! - - -KUVAELMA. - - Osa suurkirkon sisustaa. Olavi ja Gerdt vanginvaatteissa, - häpeäpenkissä oven suussa. Urut soivat. Kellot kaikuvat. - Jumalanpalvelus on lopussa ja kansa poistuu kirkosta. - Suntio vaimoineen seisoo hiukan syrjässä, etualalla. - -SUNTIO. Lauri kansleri sai armon, hän, muttei mestari Olavi! - -VAIMO. Kansleri on aina ollut rauhan mies, joka ei ole pitänyt melua -itsestään, ja minä en voi ymmärtää kuinka hän oli voinut sotkeutua -tuommoisiin hirmuisiin asioihin. - -SUNTIO. Kansleri on aina ollut hiukan omituinen, vaikkei hän puhu -monta sanaa. Ja armon hän sai, mutta siihen menikin miehen koko -omaisuus. Minun käy yhtäkaikki sääliksi mestari Olavia. Olen hänestä -aina pitänyt, vaikka hankala hän on ollut, Herra nähköön. - -VAIMO. Pitikö pannakkin noin nuori poika kirkkoherraksi! - -SUNTIO. Niin nuori hän on iältään, se vika hänessä on, mutta se kyllä -häviää aikaa myöten! - -VAIMO. Puhu sinä ajasta, -- hänenhän pitää tänään kuolemaan! - -SUNTIO. Niin, Herra Jumala, olinhan unohtaa koko asian, mutta se -tuntuukin minusta niin tuiki mahdottomalta. - -VAIMO. Tiedätkö onko hän katunut tekoaan? - -SUNTIO. Sitä minä epäilen; sillä hänellä on jäykkä niska aina vaan. - -VAIMO. Mutta nyt kai hän pehmenee, kun saa nähdä omat rippilapsensa, -joille ei koskaan saanut jakaa ehtoollista. - -SUNTIO. Minun täytyy sanoa että kuningas osaa olla aika ilkeä, -kun sen pään ottaa. Nyt hän panee kirkkoherran kärsimään -kirkkorangaistusta juuri samana päivänä kun hänen lapsensa pääsevät -ripille. Se on melkein yhtä julmaa, kuin milloin hän pakotti Yrjö -rovastin juomaan veljenmaljat pyövelin kanssa tahi kun hän pani -prelaatit ratsastamaan läpi kaupungin, tuohitötteröt päässä. - -VAIMO. Ja sitten tulee Lauri-veljen valmistaa hänet kuolemaan. - -SUNTIO. Näetkö, tuolta tulevat lapset; he näyttävät alakuloisilta ja -ymmärtäähän sen. Luulen että minun täytyy mennä kamariimme itkemään... - -(Rippilapset, tyttöjä ja poikia, kulkevat ohi Olavin, käsissään -kukkakimput. Ovat murheellisia ja kulkevat silmät maassa. Heitä -seuraa kansaa. Uteliaat osoittavat sormella Olavia, toiset nuhtelevat -edellisiä. Wilhelm (lukiolainen) kulkee viimeisenä; pysähtyy -hämillään Olavin eteen, lankee polvilleen ja asettaa kukkavihkonsa -hänen jalkainsa juureen, tämän huomaamatta, sillä hän on vetänyt -hupun silmilleen. Osa kansasta sorisee hyväksymistä, toinen -paheksumista. Martti lähenee ottaakseen pois kukat, mutta kansa -tunkee hänet takaisin. Sotilaat aukaisevat tietä Lauri Petrille, joka -on juhlapuvussa. Kansa häviää vähitellen. Jäävät vain Lauri, Olavi ja -Gerdt. Urut vaikenevat. Kelloja soitetaan yhä edelleen.) - -LAURENTIUS (Olaville). Olavi! Kuningas on hyljännyt porvariston -armonanomuksen. Oletko valmis kuolemaan? - -OLAVI. Minä en voi ajatella niin kauas! - -LAURENTIUS. Minulle on annettu toimeksi valmistaa sinua. - -OLAVI. Tee siis pian tehtäväsi! Vielä virtaa veri minun suonissani! - -LAURENTIUS. Kadutko tekoasi? - -OLAVI. En! - -LAURENTIUS. Aiotko astua iäisyyteen leppymättömin mielin. - -OLAVI. Jätä kaavat syrjään, jos tahdot että kuulen sanojasi! En usko -että voin kuolla nyt; minussa on vielä liiaksi elinvoimaa. - -LAURENTIUS. Tahdon sanoa sinulle että puolestani luulen samaa ja -siitä syystä valmistan sinua uuteen elämään tässä maailmassa. - -OLAVI. Minä saan siis elää. - -LAURENTIUS. Jos tunnustat että entisyytesi oli hairahdus, jos -peruutat sanasi kuninkaasta saat! - -OLAVI. Miten voin tehdä sen? Sehän olisi kuolema! - -LAURENTIUS. Tehtäväni oli sanoa tämä sinulle! Ratkaise nyt itse! - -OLAVI. Vakaumuksesta ei hierota kauppaa. - -LAURENTIUS. Myös hairahdus voi tulla vakaumukseksi. Jätän sinut -ajattelemaan asiaa. (Menee). - -GERDT. Meidän viljamme ei ollut vielä tuleentunut. Tarvitaan paljon -lunta jos mieli syyskylvöjen onnistua, niin, kuluu vuosisatoja, -ennenkuin nähdään edes ensi oras! Salaliittolaiset on vangittu, -sanotaan, ja pidetään kiitosrukouksia; mutta he erehtyvät; -salaliittolaisia liikkuu täällä ympärillämme, kuninkaankin huoneissa, -kirkoissa ja julkisella torilla, mutta ne eivät uskalla, mitä me -uskalsimme, mutta heidänkin aikansa tulee. Jää hyvästi, Olavi, -sinun tulee jäädä elämään, sinä olet nuori; minä kuolen mielelläni; -jokaisen uuden marttyyrin nimi muuttuu sotahuudoksi jälkeentuleville. -Älä koskaan usko että ihmissydän voi leimuta valheesta; älä koskaan -epäile sitä liikutusta, joka järkyttää sieluasi, milloin näet -syyttömän kärsivän henkistä tai ruumiillista sortoa; vaikka koko -maailma huutakoon että olet väärässä, usko enemmän omaa sydäntäsi, -jos sinulla on, tarpeeksi rohkeutta. Sinä päivänä, jona kiellät oman -itsesi, olet kuollut, ja ikuinen kadotus on oleva armo sille, joka on -rikkonut pyhää Henkeä vastaan! - -OLAVI. Sinä puhut niin varmasti minun vapauttamisestani. - -GERDT. Porvaristo on tarjonnut 500 tukaattia sinun hengestäsi. Kun -Birgittan pyhimykseksi julistaminen maksoi vain 2,000, riittänee 500 -sinun julistamiseesi syyttömäksi. Kuningas ei uskalla viedä henkeäsi! - -LAURI SIGGENPOIKA (pyövelin ja sotilaiden seurassa). Viekää pois -Gerdt kirjanpainaja! - -GERDT (viedään). Jää hyvästi, Olavi! Pidä huoli minun tyttärestäni, -äläkä koskaan unohda suurta pääsinpäivää! - -MARSKI. Mestari Olavi! Te olette nuori mies, joka on johdettu -harhaan! Kuningas antaa teille anteeksi nuoruutenne tähden, mutta -vaatii vakuudeksi julkisen anteeksipyynnön, jossa peruutatte sen mitä -olette puhunut ja tehnyt hänen määräyksiään vastaan. - -OLAVI. Kuningas siis vielä tarvitsee minua? - -MARSKI. Monet teitä vielä tarvitsevat. Mutta älkää toivoko armoa, -ennenkuin täytätte ehdon. Tässä on kuninkaan valtakirja; ensi -silmänräpäyksenä voivat kahleenne jo laueta, jos niin tahdotte, mutta -tämä paperikin voi olla rikkireväisty! - -OLAVI. Se, joka tyytyy 500 tukaattiin ei pitäne väliä peruutuksesta -- - -MARSKI. Se on valhe! Pyöveli odottaa teitäkin! Mutta pyydän teitä -kuulemaan muutamia sanoja vanhan miehen suusta! Minäkin olen ollut -nuori, ja minuakin kuohuttivat voimakkaat intohimot; se kuuluu -nuoruuteen, mutta ne intohimot tulee kuolettaa. Minä tein kuten te: -kuljin totuuksia kaupalla, mutta minä sain vain kiittämättömyyttä, -parhaimmassa tapauksessa naurua palkakseni; minäkin yritin rakentaa -pikku taivaan tänne maan päälle, (painolla) tietysti toisilla -perusteilla kuin te, mutta minä tulin pian järkiini ja karkoitin -houreet päästäni. En tahdo väittää että te olette niitä, jotka -etsivät kuuluisuutta pitämällä melua itsestään, sitä en luule, teillä -on hyvä tarkoitus, mutta se hyvä tarkoitus saa paljon pahaa aikaan. -Teidän verenne on kuuma, se sokaisee teidät, sentähden ettette -hillitse itseänne; te saarnaatte vapautta ja syöksette tuhannet -vallattomuuden orjuuteen. Palatkaa tieltänne, nuori mies, sovittakaa -mitä olette rikkonut, tehkää eheäksi, minkä olette särkenyt ja -ihmiset vielä siunaavat teitä! - -OLAVI (epätoivoissaan, järkytettynä). Te puhutte totuuden sanoja, sen -kuulen, mutta kuka on ne teille opettanut? - -MARSKI. Kokemus! Se puuttuu teiltä! - -OLAVI. Olisinko siis elänyt ja taistellut valheen eteen: täytyykö -minun julistaa nuoruuteni ja parhain miehuuteni hukkaan menneeksi, -hyödyttömäksi, poisheitetyksi? Antakaa minun ennemmin kuolla -harhaluuloineni! - -MARSKI. Teidän olisi tullut heittää unelmanne hiukan aikaisemmin. -Vaan tyyntykää. Teillä on vielä elämä edessänne, menneisyys on ollut -vain koulu, tosin kova, vaan sitä terveellisempi. Teidän elämänne on -tähän saakka ollut mielijohteita ja hullutuksia, te olette saanut -huomata mitä elämä vaatii. Tämän oven takana seisovat velkojanne. -Tässä ovat heidän velkakirjansa! Uuden kirkon papisto vaatii teitä -elämään, jotta päättäisitte sen työn, jonka kauniisti olette alkanut. -Kaupungin porvaristo vaatii sekretariustaan raastupaan, seurakunta -vaatii paimentaan, rippilapset opettajaansa. Nämät ovat lailliset -velkojat. Mutta tuolla ulkona odottaa vielä eräs, jolle ehkä olette -enimmän velassa, ja joka kuitenkaan ei vaadi mitään, teidän nuori -vaimonne. Te olette temmannut hänet isänkodista ja heitätte hänet -tuuliajolle, te olette vienyt häneltä lapsuudenuskon ja kylvänyt -epäilystä hänen mieleensä; teidän mielettömyytenne on ärsyttänyt -raa'an kansajoukon ajamaan hänet kodistaan, ja hän ei pyydä edes -rakkautta teiltä, hän pyytää ainoastaan raataa elämänsä kaiken teidän -rinnallanne; näette että mekin pidämme väliä muista, vaikka te -kutsutte meitä itsekkäiksi. Sallikaa minun avata tämä ovi, joka vie -teidät jälleen elämään, taivuttakaa mielenne, niinkauan kuin se vielä -on pehmeä, ja kiittäkää Jumalaa, joka vielä suo teidän työskennellä -ihmiskunnan hyväksi! - -OLAVI (itkee). Minä olen hukassa! - -MARSKI (antaa merkin pyövelille, joka irroittaa kahleet ja riisuu -vanginnutun Olavilta. Sen jälkeen avaa marski sakariston oven ja -raadin, papiston ja porvariston edustajat astuvat sisään). Olaus -Petri, entinen kirkkoherra Tukholman Suurkirkossa, pyydättekö täten -julkisesti anteeksi rikoksenne, peruutatteko mitä olette puhunut -ja toiminut kuninkaan määräyksiä vastaan ja niiden yli, sekä -vakuutatteko pitävänne uskollisuudenvalanne Ruotsin valtakunnan -kuninkaalle ja häntä uskollisesti palvelevanne? Peruutatteko? - -OLAVI (on vaiti. Lauri ja Kristiina lähenevät Olavia. Kansa tekee -pyytäviä eleitä). - -OLAVI (kylmästi ja varmasti). Peruutan. - -MARSKI. Kuninkaan nimessä: olette vapaa! (Olavi ja Kristiina -syleilevät toisiaan. Kansa tarttuu häntä käteen, toivottaen onnea). - -OLAVI (kylmästi). Ennenkuin lähden tästä huoneesta, jättäkää minut -hetkeksi kahden Jumalani kanssa; minä kaipaan sitä! Täällä iskin -kerran ensi iskuni ja täällä... - -LAURI. Täällä voitit sinä suurimman voittosi tänään! (kaikki menevät, -paitsi Olavi). - -OLAVI (lankee polvilleen). - -WILHELM (tulee varovin askelin. Hämmästyy nähdessään Olavin yksin ja -vapaana). Mestari Olavi! Tulen sanomaan teille jäähyväiset, ennenkuin -astutte toiseen elämään. - -OLAVI (nousee). Wilhelm sinä et hyljännyt minua; suo minun itkeä -sinun luonasi muistellen nuoruuden iloisia hetkiä. - -WILHELM. Ennenkuin kuolette kiitän teitä kaikesta minkä olette tehnyt -meidän hyväksemme. Minä se toin nämät kukat, mutta te ette ole niitä -huomannut... Ne ovat rikkipoljetut, näen minä... Tahdoin tuoda -teille muiston niiltä ajoilta, jolloin leikimme lehmusten varjossa -Strengnäsin luostaripihalla; arvelin että ilahuttaisi mieltänne, kun -näkisitte että me emme ole kiittäneet Jumalaa siitä ettette tullut -takaisin, kuten silloin sanoitte. Me emme koskaan unhottaneet teitä, -sillä te vapautitte meidät julmista rangaistuksista ja avasitte -raskaat luostarinovet ja annoitte meille jälleen vapauden, sinisen -taivaan ja iloisen elämän. Me emme tiedä syytä, miksi teidän täytyy -kuolla, mutta me tiedämme ettette ole voinut tehdä muuta kuin mikä on -oikein, ja jos kuolette siitä syystä että tahdoitte auttaa sorrettuja -ihmisiä, kuten kerrotaan, niin ei sen pidä teitä surettaa, joskin se -meihin koskee hyvin, hyvin kovasti. Te kerroitte kerran miten Huss -poltettiin siitä syystä että hän oli uskaltanut sanoa totuuden maan -mahtaville, te kuvasitte miten hän nousi roviolle ja ilolla uskoi -itsensä Jumalan haltuun, ennustaen siitä joutsenesta, joka kerran -saapuisi laulaen uusia lauluja heräävän vapauden kunniaksi! Niin -olen kuvitellut teidän astuvan kuolemaan, pystyssä päin ja katse -käännettynä taivaaseen, kansan huutaessa: niin kuolee todistaja! - -OLAVI (nojautuu masennuksissa häpeäpenkkiin). - -GERDTIN ÄÄNI (kaukaa kirkosta). Luopio! - -OLAVI (luhistuu kokoon musertuneena). - -ESIRIPPU. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Mestari Olavi, by August Strindberg - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MESTARI OLAVI *** - -***** This file should be named 53782-8.txt or 53782-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/7/8/53782/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53782-8.zip b/old/53782-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 221179b..0000000 --- a/old/53782-8.zip +++ /dev/null |