diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 18:47:43 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 18:47:43 -0800 |
| commit | 27881ba79f1d402a35d20f300e857c727018b1af (patch) | |
| tree | 6f94047189bf836234c971f4d2794606f256d663 | |
| parent | 3892c9024aef68a3d6f28ee5c515a417b1fa51af (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53721-8.txt | 3193 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53721-8.zip | bin | 59508 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3193 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..7cbc029 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53721 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53721) diff --git a/old/53721-8.txt b/old/53721-8.txt deleted file mode 100644 index 4bd53af..0000000 --- a/old/53721-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3193 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kaksi husaaria, by Graf Leo Tolstoy, -Translated by V. K. Trast - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kaksi husaaria - - -Author: Graf Leo Tolstoy - - - -Release Date: December 12, 2016 [eBook #53721] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSI HUSAARIA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -KAKSI HUSAARIA - -Kirj. - -LEO TOLSTOI - -Suom. V. K. Trast - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1912. - - - - - -KAKSI HUSAARIA - - - - -1800-luvulla, siihen aikaan jolloin ei vielä ollut rautateitä eikä -viertoteitäkään, ei kaasuvaloa eikä steariinikynttilöitä, ei mataloita -vieterisohvia eikä kiilloittamattomia huonekaluja, ei elähtäneitä, -kakkulanenäisiä nuorukaisia eikä vapaamielisiä, järkeileviä naisia eikä -suloisia kamelianaisia, joita nykyjään on niin paljon, -- tuohon -naiviin aikaan, jolloin Moskovasta Pietariin matkustettiin reessä tahi -vaunuissa, otettiin matkalle kaikkea, mitä kotikeittiö tarjosi, -ajettiin kahdeksan vuorokautta pehmeätä, pölyistä tahi likaista tietä -pitkin ja uskottiin posharski-kotletteihin ja valdailaisiin -rinkeleihin, -- jolloin pitkinä syysiltoina poltettiin talikynttilöitä -kaksikymmen- ja kolmikymmenhenkisessä perhepiirissä, mutta -tanssiaisissa pantiin monihaaraisiin kynttiläjalkoihin vahakynttilät, -jolloin oli tapana asettaa huonekalut symmetrisesti, jolloin meidän -isämme olivat nuoria ei vain siinä suhteessa, että heidän kasvonsa -eivät olleet rypyssä eikä hiuksensa harmaat, vaan he toimeenpanivat -kaksintaisteluja naisten takia ja syöksyivät toisesta päästä huonetta -nostamaan maasta vahingossa tahi tahallaan pudotettuja nenäliinoja, -jolloin meidän äideillämme oli lyhyet miehustat ja hyvin isot hihat ja -perheasiat ratkaistiin arvalla, jolloin viehättävät kamelianaiset -karttoivat päivän valoa, -- noihin vapaamuurarilooshien, martinistien -ja nuorisoliittojen naiviin aikoihin, Miloradovitshien, Davydovien ja -Pushkinien loistoaikoihin -- oli K:n maaseutukaupungissa aateliston -kokous, jossa toimitettiin vaalit. - - - - -I. - - --- No, samapa tuo, vaikka saliinkin, -- sanoi nuori upseeri, jolla oli. -turkki yllä ja husaarilakki päässä ja joka juuri oli noussut reestä ja -nyt astui sisälle K:n kaupungin parhaaseen hotelliin. - --- Täällä on parhaillaan oikein suuri kokous, teidän ylhäisyytenne, -- -puheli hotellin palvelija, joka jo oli ehtinyt kuulemaan upseerin -sotamiespalvelijalta että husaari oli nimeltään kreivi Turbin ja joka -sen vuoksi puhutteli häntä "teidän ylhäisyydeksenne." -- Alremovin -rouva tyttärineen lupasi iltaan mennessä lähteä pois; silloin tulee -numero yksitoista tyhjäksi niin että te saatte sen, -- sanoi hän astuen -kevein askelin kreivin edellä käytävässä ja vilkkuillen koko ajan -taakseen. - -Isossa salissa istui pienen pöydän ääressä, joka oli mustuneen, keisari -Aleksanteria esittävän kokovartalokuvan kohdalla, samppanjaa juoden -muutamia miehiä, nähtävästi paikkakunnan aatelisia, ja syrjässä -siniturkkisia, matkustavia kauppiaita. - -Tultuaan huoneeseen ja kutsuttuaan sinne ison koiransa Blücherin, joka -hänellä oli matkassa, kreivi riisui viittansa, jonka kaulus vielä oli -kuurassa, tilasi viinaa ja istuutui lyhyeen siniseen atlastakkiinsa -puettuna pöydän ääreen sekä rupesi puheisiin muiden herrojen kanssa, -joihin hänen kaunis ja avoin ulkomuotonsa oli heti tehnyt miellyttävän -vaikutuksen ja jotka tarjosivat hänelle pikarin samppanjaa. Kreivi joi -ensin ryypyn viinaa ja tilasi sitten myöskin pullon samppanjaa -tarjotakseen uusille tutuilleen. Kyytimies tuli pyytämään juomarahaa. - --- Sashka, -- huusi kreivi, -- anna hänelle! - -Kyytimies poistui Sashkan kera, mutta tuli kohta takaisin rahat -kädessä. - --- Isä kulta, luullaksenihan koetin parastani teidän armonne hyväksi! -Sinä lupasit minulle puoli ruplaa, mutta tuo antoi vain neljänneksen. - --- Sashka, anna hänelle rupla! - -Sashka loi silmänsä alas ja katseli kyytimiehen jalkoihin. - --- Kyllä se hänelle riittää, -- sanoi hän bassoäänellä, -- eikä minulla -enempää rahaa olekaan. - -Kreivi veti lompakostaan kaksi viiden ruplan seteliä -- muuta siinä ei -ollutkaan -- ja antoi toisen niistä kyytimiehelle, joka suuteli hänen -kättään ja poistui. - --- Jopa olen pannut menemään! -- sanoi kreivi. -- Tässä ovat viimeiset -viisi ruplaa. - --- Husaarin tavoin tehty, kreivi! -- sanoi hymyillen eräs -aatelismiehistä, joka viiksistä, äänestä ja siitä pontevasta tavasta -päättäen, jolla hän liikutti jalkojaan, ilmeisesti oli entinen -ratsumies. -- Aiotteko olla täällä kauankin, kreivi? - --- Täytyy hankkia rahoja; muuten en suinkaan jäisi. Eikä tässä -kirotussa kapakassa, piru vieköön, ole edes huoneita. - --- Anteeksi, kreivi, -- lausui ratsumies, -- ettekö suvaitsisi -sijoittua minun huoneeseeni. Asun täällä, numero seitsemässä. Jos -nimittäin ette pidä halpana tätä väliaikaista yösijaa. Viipykääpä -luonamme kolmisen päivää. Aateliston puhemiehellä on kohta tanssiaiset. -Hän ilostuisi kovin! - --- Tosiaankin, vierailkaapa täällä, kreivi, -- yhtyi puheeseen muuan -kaunis nuori mies. -- Mikä kiire teillä on! Vaalithan tapahtuvat vain -kerran kolmeen vuoteen. Katselkaapahan vain hiukan naisiamme, kreivi! - --- Sashka, anna alusvaatteita! Lähden tästä saunaan, -- sanoi kreivi -nousten pöydästä. -- Sitten sieltä tultua saamme nähdä -- ehkäpä -tosiaankin voi mennä aatelismarsalkan luo. - -Sen jälkeen hän kutsui hotellin tarjoilijan ja puhui tälle jotakin, -johon tarjoilija naurahtaen vastasi, "että kaikki on ihmiskätten työtä" -ja poistui. - --- Minä käsken siis viemään matkalaukkuni teidän huoneeseenne! huudahti -kreivi ovelta. - --- Olkaa niin hyvä ja tuottakaa minulle se ilo, -- vastasi ratsumies -rientäen ovelle. Numero seitsemän, älkää unohtako! - -Kun kreivin askeleita ei enää kuulunut, palasi ratsumies paikalleen, -istahti aivan lähelle tshinovnikkaa, katsoi häntä hymyilevin silmin -suoraan kasvoihin ja sanoi: - --- Sehän on sama mies. - --- No? - --- Niin, minä sanon sinulle, että se on sama kaksintaistelija ja -husaari, tuo kuuluisa Turbin, ymmärräthän. Hän tunsi minut, lyön vaikka -vetoa siitä. Sehän on luonnollista. Me mellastimme hänen kanssaan yhtä -päätä kolme viikkoa Lebedjanissa, kun minä olin siellä korjaustöitten -takia. Siellä tapahtui eräs juttu -- me panimme sen yhdessä toimeen. -Eikö se ole aika poika, mitä? - --- Onpa kyllä. Ja kuinka mielyttävästi hän käyttäytyy! Ei hänestä -huomaa mitään semmoista, -- vastasi kaunis nuori mies. -- Kuinka pian -me tutustuimmekaan... Hän on kai korkeintaan viidenkolmatta ikäinen? - --- Ei, hän näyttää siltä, mutta on vanhempi. Ajattelehan vain, mikä -mies siinä on! Kuka vei Migunovan mukanaan? Hän. Sabrinin hän surmasi. -Matnevia hän otti koivista ja heitti hänet ulos ikkunasta, ruhtinas -Nesterovilta hän voitti pelissä kolmesataatuhatta. Siinä on kerrassaan -huimapää -- peluri, tappelija ja naisten viettelijä -- mutta todellinen -husaari, ihan oikeata maata! Siitä on heille kunniaa! Täytyy vain -ymmärtää, mitä oikea husaari merkitsee. Oi, se oli ihanaa aikaa! - -Ja ratsumies kertoi puhekumppanilleen semmoisista juomingeista -Lebedjanissa kreivin kanssa, jommoisia ei koskaan ollut ollutkaan eikä -voinutkaan olla. Koko juttu oli mahdoton ensiksikin siitä syystä, että -hän ei ollut koskaan ennen nähnyt kreiviä, vaan oli eronnut -sotapalveluksesta kaksi vuotta aikaisemmin kuin kreivi siihen astu; ja -toiseksi siitä syystä, että ratsumies ei koskaan ollut palvellutkaan -ratsuväessä, vaan oli ollut neljä vuotta aivan vähäpätöisenä -junkkarina Bjelevin rykmentissä ja heti vänrikiksi ylettyään eronnut -sotapalveluksesta. Mutta kymmenen vuotta sitten hän oli saanut perinnön -ja tehnyt todellakin matkan Lebedjaniin, juonut siellä korjaustöissä -olevien upseerien kanssa seitsemänsataa ruplaa ja teettänyt itselleen -oranssivärisillä taitteilla koristetun ulaanin puvun, koska hänellä oli -aikomuksena astua ulaaniväkeen. Tuo aikomus mennä ratsuväkeen ja nuo -kolme viikkoa, jotka hän oli elostellut Lebedjanissa upseerien kanssa, -olivat hänen elämänsä onnellisimmat ja valoisimmat muistot ja -niinpä tuo harras aikomus muuttuikin hänen mielikuvituksessaan -todellisuudeksi, niin että hän lopulta itsekin alkoi uskoa palvelleensa -muinoin ratsuväessä; tästä huolimatta hän oli mitä hyväsydämisin ja -rehellisin ihminen. - --- Niin, se joka ei ole palvellut ratsuväessä, se ei voi koskaan -ymmärtää meikäläisiä. - -Hän istahti hajareisin tuolille, työnsi alaleukansa eteenpäin ja alkoi -puhua bassoäänellä: - --- Siellä sitä ratsastetaan eskadroonan edessä; hevonen allasi on koko -piru, hyppii ja reutoo kaiken aikaa, niin että on peijakkaan vaikeata -pysyä selässä. Eskadroonan päällikkö tulee tarkastamaan. "Luutnantti", -sanoo hän, "olkaa hyvä ja johtakaa eskadroona perille juhlamarssissa." -Hyvä on, ei muuta kuin käännyt vain ympäri ja huudat isoviiksisille -miehillesi... Voi, hitto soikoon, se oli ihanaa aikaa! - -Kreivi palasi saunasta aivan punaisena ja tukka märkänä meni suoraan -numero seitsemään, jossa ratsumies jo istui yöviitta yllä ja piippu -suussa ajatellen ihastuksissaan, mutta myöskin jonkun verran peloissaan -sitä onnea, mikä oli tullut hänen osakseen -- nimittäin että sai asua -samassa huoneessa kuuluisan Turbinin kanssa. "Entäpä" -- tuli hänelle -äkkiä mieleen, -- "jos hän äkkiarvaamatta riisuu minut alastomaksi, vie -ulos kaupungista ja paiskaa lumihankeen... tahi voitelee tökötillä... -tahi yksinkertaisesti... ei, toverina hän ei tee sitä..." lohdutteli -hän itseään. - --- Anna ruokaa Blücherille, Sashka! -- huusi kreivi. - -Sashka tuli esille. Hän oli juonut viinaa matkan päälle ja oli melko -juovuksissa. - --- Taaskaan et ole malttanut olla juomatta itseäsi humalaan, lurjus!... -Anna ruokaa Blücherille! - --- Ei sillä hengenhätää ole. Kas kuinka lihava se on! -- vastasi Sashka -silittäen koiraa. - --- Älä siinä lörpöttele! Mene syöttämään. - --- Teistä on pääasia, että koira on kylläinen, mutta kun ihminen ottaa -ryypyn, niin te heti moititte. - --- Saat selkääsi! -- huudahti kreivi semmoisella äänellä, että -ikkunanruudut tärisivät ja ratsumiestä alkoi hieman peloittaa. - --- Kysykäähän, onko Sashka vielä mitään syönyt. No, lyökää vain, jos -koira on teille rakkaampi kuin ihminen, -- puheli Sashka. - -Mutta samassa hän sai niin voimakkaan nyrkin-iskun vasten kasvoja että -hän kaatui, löi päänsä seinään ja pakeni nenäänsä pidellen ovesta ulos -käytävään, jossa hän vaipui viljalaarin päälle. - --- Hän on lyönyt hampaani mäsäksi, -- murisi Sashka pyyhkien toisella -kädellään veristä nenäänsä ja silittäen toisella Blücheriä, joka -nuoleskeli itseään, -- hän on lyönyt hampaani mäsäksi, Bljushka, mutta -sittenkin hän on minun kreivini ja minä olen valmis menemään hänen -edestään vaikka tuleen -- tiedä se! Sentähden että hän, näetkö, on -minun kreivini. Tahdotko ruokaa? - -Loikoiltuaan jonkun aikaa hän nousi, syötti koiran ja meni sen jälkeen -huoneeseen jo melkein selvänä palvelemaan kreiviänsä ja tarjoamaan -hänelle teetä. - --- Te suorastaan loukkaatte minua, -- puhui ratsumies arasti seisoen -kreivin edessä, joka loikoi hänen vuoteessaan jalat seinää vasten, -- -olenhan minäkin vanha sotilas ja toveri, tiedämmä. Miksi te lainaisitte -muilta, minä annan teille mielelläni käytettäväksi parisataa ruplaa. -Minulla ei nyt ole enempää kuin sata, mutta minä saan ihan kohta. Te -loukkaatte minua kreivi! - --- Kiitos, ystäväni, -- sanoi kreivi, joka heti arvasi, millainen suhde -heidän välilleen syntyisi. -- Kiitos, lisäsi hän tarttuen ratsumiestä -olkaan. -- No, siinä tapauksessa lähdemme tietysti tanssiaisiin. Vaan -mitäs me nyt teemme? Kerro mitä kaikkea teillä täällä on. Ketä -kaunottaria? Kuka täällä hurjistelee? Kuka pelaa korttia? - -Ratsumies selitti, että tanssiaisissa tulee olemaan suuri joukko -kaunottaria; että suurin elostelija on piiripoliisipäällikkö Kolkow, -joka on valittu uudelleen, mutta hänessä ei ole oikeata husaarin -uljuutta, vaikka hän kyllä muuten on mukava mies; että vaalien aikana -täällä laulelee mustalaiskuoro, jossa Stjoshka on esilaulajana ja että -nykyjään kaikki aatelismarsalkasta alkaen käyvät näitä kuuntelemassa. - --- Ja kyllä täällä kelpo lailla pelataankin, -- kertoi hän. -- Luhnow, -matkustavainen, pelaa rahapeliä ja Iljin, ulaanikornetti, joka asuu -numerossa kahdeksan, pelaa myöskin paljon. Hänen luonaan on peli jo -taas alkanut. Joka ilta siellä pelataan ja minä sanon teille, kreivi, -miten ihastuttava mies tuo Iljin on: se sitten ei ole vähääkään saita, -vaan antaa vaikka viimeisen paitansa. - --- Mennään sitten hänen luokseen. Saamme nähdä, mitä väkeä siellä on, --- sanoi kreivi. - --- Mennään, mennään! He tulevat hirveän iloisiksi. - - - - -II. - - -Ulaanikornetti Iljin oli äsken herännyt. Edellisenä iltana hän oli -istuutunut pelaamaan kello kahdeksan aikaan ja pelannut yhtä menoa -viisitoista tuntia, kello yhteentoista aamua. Hän oli menettänyt koko -joukon, mutta ei tietänyt tarkoin kuinka paljon, sillä hänellä oli noin -kolme tuhatta ruplaa omia rahoja ja viisitoista tuhatta valtion varoja -ja nämä hän oli jo aikoja sitten sekoittanut yhteen. Nyt hän ei -uskaltanut laskea rahojaan, koska hän pelkäsi pääsevänsä varmuuteen -siitä, mitä hän aavisteli -- nimittäin että valtion rahoissakin jo oli -vajaus. Hän nukahti noin puolenpäivän aikaan ja nukkui raskaasti sekä -unia näkemättä, kuten nukkuu vain hyvin nuori ihminen tahi se, joka on -menettänyt suuria summia. Kun hän kello kuuden aikaan illalla heräsi -- -samaan aikaan jolloin kreivi Turbin saapui -- ja näki ympärillään -lattialla kortit ja liitua sekä keskellä huonetta tahritut pöydät, niin -hän muisti kauhistuen eilisen pelin ja viimeisen kortin, sotamiehen, -joka hänelle tuotti viidensadan ruplan tappion. Hänen oli kuitenkin -vielä vaikeata uskoa, että tuo kaikki oli totta ja hän otti sen vuoksi -tyynyn alta rahat sekä alkoi laskea niitä. Hän tunsi muutamia -seteleitä, jotka olivat useampia kertoja kulkeneet kädestä käteen, ja -muisti koko pelin kulun. Hänen omat rahansa olivat jo menneet ja -valtion varoista puuttui kaksi ja puoli tuhatta. - -Ulaani oli pelannut neljä yötä yhtä menoa. - -Hän oli tullut Moskovasta, jossa hän oli saanut haltuunsa valtion -varoja. K:ssa keskeytti kievarin pitäjä hänen matkansa sillä -tekosyyllä, ett'ei muka ollut saatavissa hevosia, vaikka varsinaisena -syynä tähän oli se, että kievarin pitäjä oli jo ammoin tehnyt hotellin -isännän kanssa sopimuksen, että hän pidättäisi kaikkia matkustavaisia -yhden päivän. Ulaani, joka oli nuori, iloinen poika ja oli juuri saanut -Moskovassa vanhemmiltaan kolme tuhatta ruplaa ensimäisten menojensa -suorittamiseen rykmenttiin astuessaan, oli iloinen, kun sai viettää -muutamia päiviä vaalien aikana K:n kaupungissa ja toivoi saavansa -siellä huvitelleida oikein sydämensä pohjasta. Muuan nainut -tilanomistaja oli hänen tuttujaan ja hän oli juuri aikeissa lähteä tätä -tervehtimään ja hänen tyttäriään hakkailemaan, kun ratsumies tuli -tekemään tuttavuutta ulaanin kanssa ja tutustutti hänet ilman mitään -pahaa tarkoitusta jo samana iltana seurusteluhuoneessa kumppaneihinsa, -Luhnowiin ja muihin pelureihin. Siitä asti oli ulaani istunut -pelipöydän ääressä. Hän ei käynyt tapaamassa tuttua tilanomistajaa eikä -edes pyytänyt hevosia, vaan istui neljä päivää huoneessaan. - -Pukeuduttuaan ja teetä juotuaan hän astui ikkunan luo. Hänen teki mieli -lähteä kävelylle päästäkseen pelimuistoista, jotka yhä pyörivät hänen -päässään. Hän otti viitan ylleen ja meni kadulle. Aurinko painui jo -vaikeitten, punakattoisten talojen taakse; hämärä oli tulossa. Oli -lämmin sää. Kosteat lumihiutaleet putoilivat hiljaa likaisille -kaduille. Hän tunsi yht'äkkiä sietämätöntä surumielisyyttä sen -johdosta, että oli nukkunut koko tämän päivän, joka nyt lähestyi -loppuansa. - -"Tätä päivää, joka nyt meni, et enää koskaan saa takaisin", ajatteli -hän. - -"Hukkaan on mennyt nuoruuteni", lausui hän yht'äkkiä itsekseen, -- ei -siksi, että hän olisi todella luullut menettäneensä nuoruutensa, sillä -hän ei ajatellutkaan mitään semmoista, vaan hänelle tuli muuten vain -mieleen tuo lause. - -"Mitä minä nyt teen?" tuumi hän. "Pitänee lainata joltakin ja lähteä -pois." Muuan neiti kulki ohi. "Siinäpä typerä olento", ajatteli hän -tietämättä itsekään minkä tähden. "Enhän minä saa keneltäkään lainaksi. -Hukkaan on mennyt nuoruuteni." Hän astui kauppahallien luo. Puodin -ovella seisoi kauppias ketunnahkaturkki yllä ja kutsui ostajia -luokseen. "Jos en olisi saanut kahdeksansilmää, niin olisin pelastanut -nahkani." Kerjäläisakka kulki nyyhkyttäen hänen kintereillään. "En saa -keneltäkään lainaksi." Karhunnahkaturkkiin puettu herra ajoi ohi. -Poliisi seisoi paikallaan. "Mitähän hiukan tavattomampaa nyt tekisin? -Ampuisinko noita? Ei, se ei ole hauskaa! Hukkaan on mennyt nuoruuteni. -Kas, miten komeat siiat tuolla riippuu. Olisipa hauska lähteä ajelemaan -kolmivaljakolla. Hei, ystäväiseni! Lähden kotiin. Luhnow tulee kohta ja -sitten ruvetaan pelaamaan." Hän palasi kotiin ja laski vielä kerran -rahansa. Ei, hän ei ollut erehtynyt edellisellä kerralla -- valtion -rahoista puuttui edelleenkin 2,500 ruplaa. "Panen ensimäiselle kortille -25, sitten 15, 30, 60... -- 3,000. Ostan siiat ja lähden tieheni. Ei se -onnistu, peijakas! Hukkaan on mennyt nuoruuteni." - -Tämmöistä pyöri ulaanin päässä silloin kun Luhnow todellakin astui -hänen huoneeseensa. - --- Mitä, joko olette kauankin ollut ylhäällä, Mihailo Vasiljitsh? -- -kysyi Luhnow ottaen hitaasti kuivalta nenältään kultasankaiset -silmälasit ja pyyhkien niitä huolellisesti punaisella -silkkinenäliinalla. - --- En, äsken vasta nousin. Olen nukkunut oivallisesti. - --- Jokin husaari on saapunut. Asuu Savalshevskin huoneessa... Ettekö -ole kuullut? - --- En, en ole kuullut... No eikö muita vielä kuulu? - --- He pistäytyivät luullakseni Prjahinille. Kyllä he kohta tulevat. - -Kohta astuikin huoneeseen linnaväen upseeri, joka aina oli Luhnowin -seurassa, muuan kreikkalainen kauppias, jonka iso kyömynenä oli -kaneelin värinen ja mustat silmät syvällä kuopissaan, paksu ja pullea -tilanomistaja, sekä viinatehtailija, joka pelasi yökaudet, mutta ei -suurempia panoksia kuin puolen ruplan. Kaikkien mieli teki päästä -alkamaan peliä, mutta pääpelurit eivät puhuneet mitään tästä. Luhnow -varsinkin oli aivan rauhallinen ja kertoi eräästä Moskovassa -tapahtuneesta konnantyöstä. - --- Ajatelkaahan -- puhui hän, -- Moskova on ikivanha pääkaupunki, ja -kuitenkin siellä öiseen aikaan hiiviskellään koukut käsissä -paholaisiksi naamioituina, pelotellaan tyhmää rahvasta, ryöstetään -matkustavaisilta, ja niin poispäin. Missä on poliisin silmät? Sepä se -juuri on kummallista. - -Ulaani kuunteli tarkkaavaisesti kertomusta roistoista, mutta nousi sen -loppupuolella paikaltaan ja käski kaikessa hiljaisuudessa tuomaan -kortit. Paksu tilanomistaja alkoi ensiksi puhua. - --- Mitäpä me, hyvät herrat, kulutamme turhaan kallista aikaa! Parasta -ryhtyä toimeen! - --- Te nyljitte eilen puoliruplasia ja olette sen vuoksi innostunut, -- -sanoi kreikkalainen. - --- Olisipa tosiaankin aika alottaa, -- lausui linnaväen upseeri. - -Iljin katsahti Luhnowiin. Luhnow jatkoi rauhallisena Iljiniä silmiin -katsoen kertomustaan roikaleista, jotka ovat naamioidut paholaisiksi ja -joilla on koukut kynsinä. - --- Rupeatteko pitämään pankkia? -- kysyi ulaani. - --- Eiköhän ole liian aikaista? - --- Bjelow! -- huudahti ulaani punastuen jostakin syystä -- tuo minulle -päivällistä!... Hyvät herrat, minä en ole vielä syönyt mitään... Tuo -samppanjaa ja kortit! - -Samassa astuivat huoneeseen kreivi ja Savalshevski. Selville kävi, että -Turbin ja Iljin kuuluivat samaan divisioonaan. Heistä tuli kohta hyvät -ystävät. He kilistivät laseja, ryyppäsivät samppanjaa ja joivat viiden -minuutin kuluttua veljenmaljan. Iljin näytti suuresti miellyttävän -kreiviä. Kreivi hymyili koko ajan häntä katsellessaan ja laski leikkiä -hänen nuoruudestaan. - --- Siinäpä piimäsuu ulaani! -- puheli hän. -- Ja miten uljaat haituvat -ylähuulella! - -Iljinillä ei todellakaan ollut viiksen alkuja kuin nimeksi vain. - --- Näyttää siltä kuin aikoisitte pelata, -- sanoi kreivi. -- No, toivon -että voitat, Iljin! Luulenpa että olet aikamoinen mestari, -- lisäsi -hän hymyillen. - --- Näkyvät aikovan, -- vastasi Luhnow avaten korttipakan. -- Entä te, -kreivi, ettekö suvaitse? - --- Ei, en minä nyt. Minä nylkisin teidät kaikki pahanpäiväisesti. Kun -minä vain pääsen pitämään jyryä niin teen lopun mistä pankista tahansa. -Ei ole rahoja nyt. Volotshokin majatalossa menetin kaikki rahani. -Siellä sattui tielleni jokin vähäpätöinen jalkaväen upseeri, sormukset -sormissa; luultavasti se oli väärinpelaaja. Hän nylki minut puti -puhtaaksi. - --- Viivyitkö kauankin siellä majatalossa? -- kysyi Iljin. - --- Kaksikymmentä kaksi tuntia. Kyllä muistan kaiken ikäni tuon kirotun -kievarin. No, kylläpä sen isäntäkään ei minua unohda. - --- Kuinka niin? - --- Katsohan, kun tulin sinne, niin kievarin pitäjä hyökkäsi ulos, -- -täydellinen roisto, oikea hirtehisen naama. Ei ole hevosia, sanoo hän. -Mutta minulla, näetkö on oma tapani. Kun ei ole hevosia, niin minä -menen turkki päällä isännän huoneeseen -- en matkustajahuoneeseen, vaan -isännän omaan, ymmärrätkö, -- ja käsken avaamaan selko selälleen kaikki -ovet ja ikkunat: on muka häkää huoneessa. No, niin tein nytkin. Mutta -muistathan, millaiset pakkaset oli viime kuussa; oli ainakin -parikymmentä astetta. Isäntä rupesi mukisemaan, mutta minä iskin häntä -päin kuonoa. Siinä oli akkaväkeä ja tyttösiä. Ne aikovat ulista, -sieppasivat ruukkuja kainaloonsa ja yrittivät juoksemaan kylälle... -Minä asetuin ovelle ja sanoin: antakaa hevosia, niin lähden tieheni, -muussa tapauksessa en teitä päästä, vaan palellutan kuoliaiksi! - --- Sepä oiva keino! -- sanoi pullea tilanomistaja nauraa hohottaen. -- -Aivan niin kuin russakoita palellutetaan! - --- Vaan miten lieneekään ollut ett'en oikein pitänyt varaani ja silloin -pääsi kievarin pitäjä ja hänen akkaväkensä livahtamaan kynsistäni. Yksi -eukko jäi panttiin uunin päälle; se aivasteli kaiken aikaa ja rukoili -Jumalaa, Sitten alkoivat neuvottelut. Kievarin isäntä ilmestyi jonkun -matkan päähän ja pyyteli että päästäisin ämmän pois, mutta minä lähetin -Blücherin hänen kimppuunsa, -- Blücher pitelee etevästi kievarin -isäntiä. Isännän lurjus ei kuitenkaan antanut hevosta ennen kuin -seuraavana aamuna. Mutta sillä välin saapui tuo jalkaväen upseeri. -Menimme toiseen huoneeseen ja rupesimme pelaamaan. Oletteko nähneet -Blücherin?... Blücher!... - -Blücher juoksi huoneeseen. Pelaajat tarkastelivat sitä, vaikka selvästi -näkyi, että kokonaan toiset asiat kiinnittivät heidän mieliään. - --- Mutta hyvänen aika, miksi te, hyvät herrat, ette pelaa? Älkää -suinkaan antako minun häiritä itseänne. Minä olen suuri lörpöttelijä, --- sanoi Turbin. - - - - -III. - - -Luhnow siirsi eteensä kaksi kynttilää, otti esille ison, ruskean -lompakon, joka oli täynnä rahoja, avasi sen pöydällä hitaasti aivan -kuin olisi suorittanut jonkin salaperäisen toimituksen, otti sieltä -kaksi sadan ruplan seteliä ja pani ne korttien alle. - --- Kuten eilenkin -- pankki on kaksisataa, -- sanoi hän kohottaen -silmälasejaan ja avaten korttipakan. - --- Hyvä on, -- sanoi häneen katsomatta Iljin, joka parhaillaan -keskusteli Turbinin kanssa. - -Alettiin pelata. Luhnow piti pankkia täsmällisesti kuin kone, pysähtyi -väliin kirjoittaakseen hätäilemättä jotakin muistiin tahi katsahti -ankarasti silmälasiensa yli ja lausui matalalla äänellä: "antakaa -tulla." Paksu tilanomistaja puhui kovemmalla äänellä kuin muut, lausui -itsekseen kaikenlaisia mietelmiä ja sylki paksuihin näppiinsä niin että -kortit hänen kädessään taipuivat. Linnaväen upseeri oli vaiti, teki -sievästi muistiinpanojaan ja taittoi pöydän alla korttien kulmia. -Kreikkalainen istui pankinpitäjän sivulla ja seurasi tarkkaavaisesti -mustilla, syvällä kuopissa kiiluvilla silmillään pelin kulkua aivan -kuin odotellen jotakin. Savalshevski, joka seisoi pöydän luona, -vilkastui yht'äkkiä, kaivoi housuntaskusta esille punaisen tahi sinisen -setelin, pani sen päälle kortin, iski sitä kämmenellään lausuen: "ota, -seitsensilmä!" pureskeli viiksiään, muuttelehti jalalta toiselle, -punastui ja oli liikkeessä siihen asti kunnes kortti lyötiin. Iljin söi -vasikanlihaa ja kurkkuja, jotka oli asetettu hänen viereensä jouhilla -täytetylle sohvalle, pyyhkäsi kiireesti käsiään takkiinsa ja pelasi -tavan takaa uuden kortin. Turbin, joka alussa oli istunut sohvalla, -huomasi kohta, kuinka asiat olivat. Luhnow ei ollenkaan katsonut -ulaaniin eikä puhunut tälle mitään. Vain silloin tällöin hän hetkiseksi -suuntasi silmälasinsa ulaanin käsiin, mutta suurin osa tämän korteista -hävisi. - --- Kunpa saisin yli tuosta kortista, -- sanoi Luhnow tarkoittaen paksun -tilanomistajan korttia, hänen joka aina pani peliin puoli ruplaa. - --- Ottakaa Iljinin kortti, mitäs te minusta, -- huomautti -tilanomistaja. - -Iljinin kortit hävisivät todellakin useammin kuin muitten. Hän repi -hermostuneesti rikki pöydän alla häviötä tuottaneen kortin ja valitsi -vapisevin käsin uuden. Turbin nousi sohvasta ja pyysi että -kreikkalainen antaisi hänen istua pankinpitäjän viereen. Kreikkalainen -siirtyi toiseen paikkaan ja kreivi istuutui hänen tuolilleen sekä alkoi -katsettaan pois kääntämättä tarkoin katsella Luhnowin käsiä. - --- Iljin! -- sanoi hän yht'äkkiä tavallisella äänellään, joka hänen -tahtomattaan kuului yli kaikkien muiden, -- miksi pelaat noin? Sinä et -osaa pelata. - --- Pelasipa miten hyvänsä, tulos on aina sama. - --- Näin sinä aivan varmaan häviät. Annahan kunhan minä asetan sinun -edestäsi. - --- Ei, suo anteeksi, minä teen sen aina itse. Pelaa omasta puolestasi, -jos tahdot. - --- Olenhan sanonut, että minä en pelaa omasta puolestani. Tahdon pelata -sinun puolestasi. Minua harmittaa, kun sinä häviät. - --- Minkäpä onnelleen taitaa! - -Kreivi vaikeni, nojasi kyynärpäänsä pöytään, ja alkoi taas yhtä -tarkasti katsella pankinpitäjän käsiä. - --- Iljettävää! -- lausui hän yht'äkkiä kovalla äänellä ja hitaasti. - -Luhnow katsahti häneen. - --- Iljettävää, iljettävää! -- lausui kreivi vielä kuuluvammin ja katsoi -Luhnowia suoraan silmiin. - -Peliä jatkettiin. - --- Ruma juttu! -- sanoi Turbin taas samalla hetkellä kuin Luhnow otti -yli korkean kortin, jonka Iljin oli lyönyt. - --- Mikä teitä ei miellytä, kreivi? -- kysyi pankinpitäjä kohteliaasti -ja kylmästi. - --- Se, että te annatte Iljinille pienempiä kortteja ja otatte sitten -yli. Se juuri on iljettävää. - -Luhnow kohautti hiukan olkapäitään ja kulmakarvojaan ikäänkuin -sanoakseen että täytyi kaikessa heittäytyä onnettaren huostaan ja -jatkoi pelaamista. - --- Blücher, se! -- huudahti kreivi nousten seisomaan. -- Ota kiinni! -- -lisäsi hän nopeasti. - -Blücher hypähti esiin, iskien selkänsä sohvaan ja ollen vähältä -töytäistä nurin linnaväen upseerin, juoksi isäntänsä luo ja alkoi -murista katsellen kaikkia ja heilutellen häntäänsä ikäänkuin -kysyäkseen: "kuka täällä esiintyy sopimattomasti?" - -Luhnow laski kortit käsistään ja siirtyi tuolineen sivulle. - --- Näin ollen ei voi pelata, -- sanoi hän. -- Minä en ollenkaan pidä -koirista. Mitä silloin pelistä tulee, kun tänne tuodaan kokonainen -koiratarha! - --- Varsinkin nuo koirat ovat inhoittavia. Niitä nimitetään luullakseni -verikoiriksi, -- yhtyi linnaväen upseeri. - --- No, pelataanko vai ei, Mihailo Vasiljitsh? -- kysyi Luhnow -isännältä. - --- Kreivi, ole hyvä äläkä häiritse meitä! -- sanoi Iljin kääntyen -Turbinin puoleen. - --- Tule tänne hetkiseksi, -- sanoi Turbin tarttuen Iljinin käteen ja -vei hänet toiseen huoneeseen. - -Sieltä kuuluivat aivan selvään kreivin sanat, sillä hän puhui -tavallisella äänellään. Hänen äänensä taas oli sellainen, että se -kuului aina kolmen huoneen takaa. - --- Mitä, oletko tullut hassuksi? Etkö näe, että tuo lasinokka herrasmies -on oikein ovela väärinpelaaja? - --- No, no, mitä sinä jutteletkaan! - --- Niin, niin, heitä pois koko pelaaminen. Samahan se minusta muuten -on. Jonkun toisen kerran minäkin sinua nylkisin. Mutta nyt ikäänkuin -säälittää, kun sinua kynitään. Eiköhän sinulla liene valtion rahojakin? - --- Eikä ole. Ja mitä oletkaan saanut päähäsi? - --- Veliseni, minä olen itse juoksennellut noita teitä, tunnen sen -vuoksi kaikki väärinpelaajain konstit. Minä sanon sinulle, että tuo -silmälasipää mies on väärinpelaaja. Herkeä pelaamasta, ole niin hyvä. -Pyydän sinua toverina. - --- No, minä pelaan vain yhden pelin ja lopetan sitten. - --- Kyllä minä tiedän, millainen se yksi peli on. No, katsotaanhan. - -He tulivat takaisin huoneeseen. Yhdessä ainoassa pelissä Iljin taas -hävisi tuntuvasti. - -Turbin pani kätensä keskelle pöytää. - --- No, se riittää! Lähdetään. - --- Ei, en minä voi. Jätä minut rauhaan, -- sanoi Iljin harmistuneena ja -alkoi sekoittaa kortteja katsomatta Turbiniin. - --- No, hitto sinut vieköön, häviä vaan, jos se sinua huvittaa. Mutta -minun on aika lähteä. Savalshevski, mennään aatelismarsalkan luo. - -He poistuivat. Kaikki olivat vaiti eikä Luhnow alkanut pitää pankkia -ennen kuin heidän askeltensa töminä ja Blücherin kynsien rapina lakkasi -kuulumasta käytävästä. - --- Siinäpä hassu! -- sanoi tilanomistaja nauraen. - --- No, nyt saamme olla häneltä rauhassa, -- lisäsi linnaväen upseeri -kuiskaten. - -Ja peliä jatkettiin. - - - - -IV. - - -Soittajat, jotka olivat aatelismarsalkan maaorjia, seisoivat takin -hihat ylös käärittyinä ja alkoivat merkin saatuaan soittaa -vanhanaikaista poloneesia "Aleksanteri, Elisabet." Vahakynttiläin -kirkkaassa ja pehmeässä valossa alkoi isossa, parkettilattialla -varustetussa salissa sulavasti liikuskella ihmisjoukko, etunenässä -vanha kenraalikuvernööri, jonka rintaa koristi tähti ja jonka -käsivarteen laiha aatelismarsalkan rouva nojasi, sitten -aatelismarsalkka taluttaen kuvernöörin rouvaa ja sen jälkeen muut -läänin virkamiehet monenkaltaisina yhtyminä ja ryhminä, kun -Savalshevski puettuna siniseen isokauluksiseen ja pussihihaiseen -hännystakkiin, sukat ja kengät jaloissa ja levitellen ympärilleen -hajuveden tuoksua, jota hän oli runsaasti valellut viiksiinsä, -takinkäänteeseen ja nenäliinaansa, astui sisälle saliin kauniin -husaarin kanssa, jolla oli jalassa siniset tiukasti istuvat -ratsashousut ja yllä kullalla kirjailtu punainen husaaritakki sekä -rinnalla Vladimirin ritarikunnan risti sekä mitali vuodelta 1812. -Kreivi ei ollut pitkä, mutta hänen vartalonsa oli erittäin kaunis. -Siniset, tavattoman kirkkaat silmät ja jokseenkin runsas, suuriin -kiharoihin taipunut tummanruskea tukka tekivät hänen kauniin -ulkomuotonsa tavallisuudesta poikkeavaksi. Kreivin tuloa tanssiaisiin -odotettiin, sillä kaunis nuorukainen, joka oli nähnyt hänet hotellissa, -oli jo kertonut hänestä aatelismarsalkalle. Tämä uutinen otettiin -erilaisin tuntein vastaan, mutta yleensä sen vaikutus ei ollut aivan -miellyttävä. "Tuo poika tekee meistä vielä pilaa", arvelivat vanhat -naiset ja miehet. "Entäpä jos hän ryöstää minut", ajattelivat enemmän -tahi vähemmän itsekseen nuoret naiset ja neidot. - -Heti kun poloneesi oli loppunut ja parit kumartaen eronneet, niin että -naiset ja miehet taas jakaantuivat eri ryhmiin, vei Savalshevski -onnellisena ja ylpeänä kreivin emännän luo. Aatelismarsalkan rouva -tunsi sisimmässään pelkäävänsä, että tuo husaari ehkä voisi kaikkien -nähden tuottaa hänelle jonkun ikävyyden, käännähti ylpeästi ja -alentuvasti ja sanoi: "oikein hauskaa, toivottavasti tanssitte." Sitten -hän loi husaariin epäluuloisen katseen, jossa kuvastui ajatus: "jos -sinä loukkaat naista, niin olet todellinen roisto." Mutta kreivi voitti -kohta hänen ennakkoluulonsa rakastettavuudellaan, huomaavaisuudellaan -ja kauniilla sekä iloisella ulkomuodollaan niin että jo viiden minuutin -kuluttua emännän kasvojen ilme puhui ympäristölleen: "minä tiedän, -kuinka nuo herrat on otettava. Hän käsitti kohta, kenen kanssa hän on -tekemisissä. Nyt hän tulee koko illan liehakoimaan minua." Samassa -astui kuitenkin kreivin luo kuvernööri, joka oli ollut tuttu hänen -isänsä kanssa, ja vei hänet hyvin suosiollisesti syrjään puhellakseen -hänen kanssaan, mikä yhä enemmän rauhoitti yleisöä ja kohotti kreiviä -sen silmissä. Sen jälkeen tutustutti Savalshevski hänet sisareensa, -nuoreen lihavahkoon leskeen, joka heti alusta pitäen oli iskenyt -kreiviin isot mustat silmänsä. Kreivi pyysi lesken valssiin, jota -soittajat olivat alkaneet soittaa, ja tanssitaidollaan hän voitti -lopullisesti kaikki puolelleen. - --- Sepä vasta on mestari tanssimaan! -- sanoi paksu tilanhaltijatar -seuraten silmillään sinisiin ratsashousuihin puettuja jalkoja, jotka -vilahtelivat salissa, ja laskien itsekseen: yks', kaks', kolm', yks', -kaks', kolm'!... -- koko mestari! - --- Kylläpä laskettelee, kylläpä laskettelee, -- sanoi muuan toinen -naikkonen jonka käytöstapaa ei pidetty kyllin hienona, kumma kun hän ei -sotkeudu kannuksiinsa! Ihmeen vikkelä mies! - -Kreivi himmensi tanssitaidollaan läänin kolme parasta tanssijaa, -nimittäin kuvernöörin pitkän ajutantin, joka oli tanssiessaan hyvin -nopealiikkeinen ja piti naista hyvin lähellä itseään, ratsumiehen, joka -huojui sulavasti valssia tanssiessaan ja tavan takaa iski kantapään -kevyesti lattiaan, ja erään siviilimiehen, josta kaikki sanoivat, että -hän älynsä puolesta oli sangen keskinkertainen, mutta aivan erinomainen -tanssija ja kaikkien tanssiaisten sielu. Tämä siviilimies pyysi -todellakin tanssiaisten alusta loppuun saakka kaikkia naisia tanssiin -siinä järjestyksessä kuin he istuivat ja tanssi herkeämättä pysähtyen -vain silloin tällöin pyyhkiäkseen läpimärällä batistiliinalla väsyneitä -mutta iloisia kasvojaan. Kreivi saattoi heidät kaikki varjoon ja -tanssitti kolmea huomattavinta naista: erästä isokokoista, joka oli -rikas, kaunis ja tyhmä, keskikokoista, joka oli laiha eikä erittäin -kaunis, mutta oikein hyvin puettu, ja pientä, joka oli ruma, mutta -hyvin älykäs nainen. Hän tanssi muittenkin ja erittäinkin kaikkien -kauniitten kanssa, joita viimeksimainituita olikin koko joukko. Mutta -kaikkein enimmän miellytti kreiviä pikku leski, Savalshevskin sisar. -Tämän kanssa hän tanssi sekä katrillia että masurkkaa. Kun he olivat -asettuneet paikoilleen katrillissa, lausui kreivi hänelle aluksi koko -joukon kohteliaisuuksia, vertasi häntä Venukseen ja Dianaan, -ruusupensaaseen ja muihin kukkiin. Kaikkia näitä mielistelyjä -kuullessaan leski vain taivutti valkeata kaulaansa, loi silmänsä alas, -katseli valkoista musliinipukuaan ja muutti viuhkaansa kädestä toiseen. -Kun hän sitten lausui: "älkää joutavia, kreivi, te laskette leikkiä" -j.n.e., niin hänen syvältä kurkusta tuleva äänensä kaikui niin naivilta -ja hyväsydämiseltä sekä samalla niin naurettavan typerältä, että häntä -katsellessa todellakin täytyi ajatella, ett'ei siinä ollut nainen, vaan -kukka, eikä ruusu, vaan jokin villi, upea, tuoksuton, valkea kukka, -joka oli kasvanut esille neitseellisen valkeasta hangesta, jossakin -hyvin kaukaisessa maassa. - -Tämä yksinkertaisuus ja riippumattomuus kaikesta sovinnaisesta yhdessä -tuoreen kauneuden kanssa teki kreiviin niin omituisen vaikutuksen, että -hän katsellessaan keskustelun lomassa ääneti noita silmiä tahi kätten -ja kaulan kauniita viivoja useampia kertoja tunsi niin voimakasta halua -tarttua yht'äkkiä noihin käsiin ja suudella niitä, että hänen täytyi -aivan väkisin hillitä itseään. Pikku leski huomasi mielihyvällä, minkä -vaikutuksen hän teki, mutta hän alkoi tuntea jonkinmoista levottomuutta -ja pelkoa kreivin käytöksen johdosta, vaikka nuori husaari ei ollut -ainoastaan mielistelevä, vaan myöskin aivan äärimäisyyteen asti -kunnioittava. Hän juoksi hakemaan naiselleen virvokkeita, nosti -lattialta nenäliinan, tempasi tuolin erään nuoren rokonarpisen -tilanomistajan käsistä, kun tämäkin tahtoi palvella pikku leskeä j.n.e. - -Huomattuaan että sen aikuisen seuraelämän kohteliaisuudet eivät tehneet -sanottavaa vaikutusta pikku leskeen hän koetti saada tämän nauramaan. -Hän kertoi lystikkäitä juttuja ja vakuutti olevansa valmis, jos hänen -kaunottarensa vaan käskisi, heti seisomaan päälaellaan, kiekumaan kuin -kukko, hyppäämään ulos ikkunasta tahi menemään avantoon. Tämä keino -auttoi. Pikku leski tuli iloiseksi ja nauraa heläytteli niin että -kauniit valkoiset hampaat näkyivät ja oli hyvin tyytyväinen -kavaljeeriinsa. Kreivi taas mieltyi yhä enemmän hänen, niin että oli -katrillin loppuessa aivan rakastunut daamiinsa. - -Kun pikku lesken luo katrillin päätyttyä saapui hänen -kahdeksantoistavuotias ihailijansa, paikkakunnan rikkaimman -tilanomistajan poika, sama kivulloinen nuori mies jonka käsistä Turbin -oli temmannut tuolin, niin pikku leski otti nuoren miehen sangen -kylmästi vastaan eikä hänessä enää ollut havaittavissa kymmenettäkään -osaa siitä hämillään olosta, joka häntä oli vaivannut kreivin seurassa. - --- Kylläpä olette hyvä, -- sanoi hän nuorukaiselle katsellen samalla -Turbinin selkää ja ajatellen tietämättään, paljonko kultanauhaa oli -mennyt koko takkiin, -- kyllä olette hyvä! Lupasitte hakea minut -ajelemaan ja tuoda minulle konvehtia. - --- Tulinhan minä, Anna Fedorovna, mutta te olitte jo lähtenyt, ja minä -jätin teille kaikkein parhaita konvehtia, -- sano nuori mies, jolla -pituudestaan huolimatta oli hyvin vieno ääni. - --- Aina te löydätte verukkeita. En minä huoli teidän makeisistanne. -Älkää luulkokaan. - --- Minä huomaan kyllä, Anna Fedorovna, kuinka suuresti teidän suhteenne -minuun on muuttunut ja tiedän, mistä se johtuu. Mutta se ei ole oikein, --- lisäsi hän lopettamatta kuitenkaan lausettaan, sillä jokin voimakas -sisällinen liikutus pani hänen huulensa nopeasti ja omituisesti -vapisemaan. - -Anna Fedorovna ei kuunnellut häntä, vaan seurasi edelleen silmillään -Turbinia. - -Aatelismarsalkka, talon isäntä, joka oli komea ja paksu hampaaton ukko, -astui kreivin luo, tarttui hänen käsivarteensa ja pyysi häntä -viereiseen huoneeseen tupakoimaan ja ryyppäämään jotakin, ell'ei -kreivillä ollut mitään sitä vastaan. Kun Turbin oli poistunut tunsi -Anna Fedorovna ett'ei hänellä enää ollut mitään tekemistä salissa. Hän -tarttui erään vanhan, kuivan neidin käsivarteen ja meni tämän -ystävättärensä kanssa pukuhuoneeseen. - --- No, mitä arvelet, eikö hän ole miellyttävä? -- kysyi neiti. - --- Kyllä, mutta tavattoman tunkeilevainen, -- vastasi Anna Feodorovna -astuen kuvastimen luo ja tarkastellen itseään siinä. - -Hänen kasvonsa kirkastuivat, silmät nauroivat, hän punastui ja -kiepsahti ympäri yhdellä jalalla aivan kuin balettitanssijattaret, -joita hän näitten vaalien aikana oli saanut nähdä, ja alkoi sitten -nauraa miellyttävällä kurkkuäänellään ja hypähti lopuksi ilmaan -polviaan koukistaen. - --- Kylläpä on mies! Hän pyysi minulta muistoesinettä, -- sanoi hän -ystävättärelleen, -- mutta semmoista hän ei kos-ka-an saa, -- hän -venytti viimeistä sanaa ja nosti pystyyn sormensa vaaleanpunaisessa -sormikkaassa, joka ulottui aina hänen olkapäähänsä asti. - -Huoneeseen, johon marsalkka vei Turbinin, oli esillä eri lajeja vodkaa, -liköörejä, einepaloja ja samppanjaa. Tupakan savussa istui ja käveli -aatelisia keskustellen vaaleista. - --- Kun kerran koko meidän piirimme jalosukuinen aatelisto teki -hänelle sen kunnian että valitsi hänet, -- puhui äsken valittu -piiripoliisipäällikkö, joka jo oli aika lailla päissään, -- niin hänen -ei olisi pitänyt loukata koko seuraa, ei olisi koskaan pitänyt. - -Kreivin tulo katkaisi keskustelun. Kaikki alkoivat tehdä tuttavuutta -hänen kanssaan ja varsinkin piiripoliisipäällikkö puristi kauan aikaa -hänen molempia käsiään ja pyysi useita kertoja häntä kaikin mokomin -lähtemään tanssijaisten päätyttyä yhdessä heidän kanssaan uuteen -ravintolaan, jossa piiripoliisipäällikkö aikoi pitää kemut aatelisille -ja jossa mustalaiset laulaisivat. Kreivi lupasi varmasti lähteä ja -tyhjensi hänen kanssaan muutamia pikareita samppanjaa. - --- Miksi te ette tanssi, hyvät herrat? -- kysyi hän ennen kuin lähti -huoneesta. - --- Me emme ole tanssijoita, -- vastasi poliisipäällikkö nauraen, -- me -pidämme enemmän viinasta, kreivi... Nuo neitoset kaikki olen muuten -nähnyt silmieni edessä kasvavan, kreivi! Mutta kyllähän minäkin joskus -hiukan otan osaa tanssiin... - --- Mennäänpä nyt ottamaan osaa, -- sanoi Turbin. -- Saamme sitten pitää -lystiä mustalaisten luona. - --- No, mennään, hyvät herrat, tehdään isännälle mieliksi! - -Ja kolme vierasta, jotka jo tanssiaisten alusta asti olivat istuneet -sivuhuoneessa juomassa, alkoi aivan punakkana vetää käsiinsä ken mustia -ken silkistä kudottuja hansikkaita mennäkseen kreivin kanssa saliin, -kun heidän tielleen ilmestyi rokonarpinen nuorukainen aivan kalpeana ja -kyyneliään pidätellen ja astui Turbinin luo. - --- Te, kreivi, luulette voivanne tuuppia ihmisiä kuin markkinoilla -ikään, -- sanoi hän läähättäen, -- mutta se on hävytöntä... - -Hänen huulensa alkoivat taas vavahdella eikä hän voinut jatkaa. - --- Mitä? -- huudahti Turbin synkistyen. -- Mitä? Nulikka!... -- huusi -hän tarttuen nuorukaisen käsiin ja puristaen niitä niin että tällä -nousi veri päähän enemmän pelästyksestä kuin suuttumuksesta. -- Mitä, -tahdotteko kaksintastelua? Olen kyllä käytettävänänne. - -Heti kun Turbin päästi irti kädet, joita hän oli niin lujasti -puristanut, tarttui pari miestä nuorukaiseen ja vei hänet peräovelle. - --- Oletteko tullut hulluksi? Varmaankin olette juovuksissa. Antakaahan, -kun kerromme isällenne. Mikä teitä vaivaa? -- puhelivat he hänelle. - --- Ei, en minä ole juovuksissa, mutta hän tuuppii eikä pyydä anteeksi. -Hän on sika, siinä kaikki! -- vikisi nuori mies itku suussa. - -Hänen puheistaan ei välitetty, vaan hänet vietiin kotiin. - --- Älkää välittäkö hänestä, kreivi, -- rauhoittivat poliisipäällikkö ja -Savalshevski Turbinia. -- Hänhän on vielä lapsi, joka saa selkäänsä -kotona, vasta kuudentoista ikäinen. On ihan käsittämätöntä, mikä häntä -riivasi, mikä kärpänen sattui puraisemaan. Hänen isänsä on perin -kunnianarvoisa mies ja meidän ehdokkaamme. - --- No, hitto hänet vieköön, jos hän kerran ei tahdo... - -Kreivi palasi saliin ja tanssi yhtä iloisena kuin ennenkin kauniin -pikku lesken kanssa sekä nauroi täyttä kurkkua katsellessaan hänen -kanssaan sivuhuoneesta tulleitten herrain pyörähtelyjä ja purskahti -lopulta nauruun, joka kaikui yli koko salin, kun poliisipäällikön jalka -luiskahti ja hän lensi pitkälleen tanssivien parien keskelle. - - - - -V. - - -Sillä aikaa kuin kreivi oli tupakkahuoneessa meni Anna Fedorovna -veljensä luo, ja arvellen jostakin syystä parhaaksi tekeytyä -välinpitämättömäksi kreivin suhteen hän kysäsi "Mikä on miehiään se -husaari, joka tanssi minun kanssani?" Veli selitti parhaansa mukaan, -miten suuri mies tuo husaari oli, ja kertoi samalla, että kreivi oli -jäänyt tänne vain siitä syystä, että häneltä oli matkalla varastettu -rahat, ja että hän itse oli jo lainannut kreiville sata ruplaa, mutta -se ei riittänyt, jonka vuoksi hän kysyi, voisiko sisar lainata hänelle -pari sataa ruplaa. Savalshevski pyysi kuitenkin, ett'ei sisar puhuisi -tästä kenellekään, varsinkaan ei kreivin pitäisi saada vihiä asiasta. -Anna Fedorovna lupasi lähettää kohta rahat ja pitää asian salassa. -Tanssin aikana hänen kuitenkin alkoi tavattomasti tehdä mieli tarjota -itse kreiville rahoja. Hän kokosi pitkän aikaa rohkeutta, punastui ja -pääsi vihdoin ponnistaen voimiaan kiinni asiaan: - --- Veljeni kertoi minulle, että teitä, kreivi, on matkalla kohdannut -onnettomuus ja että te nyt olette ilman rahoja. Ettekö tahdo ottaa -minulta, jos olette tarpeessa? Se ilahuttaisi minua suuresti. - -Mutta tämän sanottuaan Anna Fedorovna yht'äkkiä pelästyi ja punastui. -Kreivin kasvoilta oli kaikki iloisuus heti kadonnut. - --- Teidän veljenne on hölmö! -- sanoi hän terävästi. Te tiedätte, että -jos mies loukkaa toista miestä, niin siitä seuraa kaksintaistelu. Mutta -tiedättekö, mitä silloin tehdään, jos nainen loukkaa miestä? - -Anna Fedorovna raukan kaula ja korvat tulivat aivan punaisiksi. Hän loi -hämillään silmänsä alas eikä vastannut. - --- Naista suudellaan kaikkien nähden -- sanoi kreivi hiljaa hänen -korvaansa. -- Sallikaa minun suudella edes kätöstänne, -- lisäsi hän -hiljaa oltuaan pitkän aikaa ääneti. Häntä alkoi säälittää naisensa -hämminki. - --- Voi, ei nyt heti sentään, -- lausui Anna Fedorovna raskaasti -hengittäen. - --- Milloin sitten? Minä matkustan pois huomisaamuna varhain... Mutta -tämän te olette minulle velkaa. - --- No, sitten se kai jää sikseen, -- sanoi Anna Fedorovna hymyillen. - --- Antakaa minun vain saada tilaisuus tavata teitä jossakin -suudellakseni kättänne. Kyllä minä siihen tilaisuutta löydän. - --- Kuinka te löytäisitte? - --- Se on minun asiani. Teitä nähdäkseni voin mitä hyvänsä... Onko se -siis sovittu? - --- Olkoon sitten. - -Tanssi päättyi. Seurasi vielä masurkka, jonka aikana kreivi teki -ihmeitä; hän sieppasi ilmasta nenäliinoja, notkisti toisen polvensa ja -löi kannuksiaan yhteen aivan erikoisella, varsovalaisella tavalla, niin -että vanhat ukotkin tulivat pelipöytiensä äärestä saliin katsomaan ja -ratsumies, paras tanssija, myönsi tulleensa voitetuksi. Illallisen -jälkeen tanssittiin vielä yksi tanssi, jonka jälkeen vieraat alkoivat -lähteä. Kreivi ei koko aikana kääntänyt silmiään pois pikku leskestä. -Hän ei ollut teeskennellyt sanoessaan olevansa valmis menemään hänen -tähtensä avantoon. Lieneekö se ollut oikku vaiko rakkautta vaiko -itsepintainen päähänpisto, -- joka tapauksessa keskittyivät tänä iltana -kaikki hänen henkiset voimansa haluun saada nähdä ja rakastaa tuota -naista. Kun hän näki Anna Fedorovnan heittävän jäähyväisiä talon -emännälle, niin hän juoksi palvelijain huoneeseen ja sieltä ilman -turkkia pihalle siihen paikkaan, missä ajopelit seisoivat. - --- Anna Fedorovna Saitsevan vaunut! -- huusi hän. - -Korkeat neljän hengen vaunut, joissa oli lyhdyt kahden puolen, lähtivät -liikkeelle ja ajoivat portaitten eteen. - --- Seis! -- huusi hän ajajalle ja juoksi vaunun luo, vaikka lunta oli -polveen asti. - --- Mitä te tahdotte? -- kysyi ajaja. - --- Pitää nousta vaunuihin, -- vastasi kreivi avaten liikkeessä olevan -vaunun oven ja koettaen kiivetä sisälle. -- Seisohan, hiiden hölmö! - --- Vasjka, seis! -- huusi kuski eturatsastajalle ja seisautti hevoset. --- Miksi te tunkeudutte vieraisiin vaunuihin? Tämä on rouva Anna -Fedorovnan vaunu eikä teidän armonne. - --- Ole vaiti, tolvana! Tuosta saat ruplan, tule nyt panemaan ovi -kiinni, -- sanoi kreivi. - -Kun ajaja ei liikahtanut paikaltaan, niin kreivi itse veti oven kiinni -niin hyvin kuin sai ja avasi ikkunan. Kuten yleensä vanhoissa -vaunuissa, varsinkin keltaisella punoksella verhotuissa, tuntui -täälläkin ummehtunut ja kärventyneitä harjaksia muistuttava haju. -Sulava lumi peitti kreivin jalkoja polvia myöten ja niitä palelsi -hienoissa saappaissa ja ratsashousuissa ja talven viima puistatti koko -ruumista. Kuski murisi istuimellaan ja näytti aikovan tulla sieltä -alas. Mutta kreivi ei kuullut eikä tuntenut mitään. Hänen kasvonsa -hehkuivat, sydän pamppaili. Hän tarttui hermostuneesti keltaiseen -hihnaan, pisti päänsä ulos sivuakkunasta ja koko hänen olemuksensa oli -pelkkää odotusta. Kauan ei hänen tarvinnutkaan odottaa. Portailta -kuului huuto: "Saitsevan vaunu!" kuski nykäsi ohjaksia, vaunujen -koppero alkoi heilahdella korkeilla linjaaleillaan ja talon valaistut -ikkunat vilahtivat vaunun ikkunain ohi. - --- Jos sinä, lurjus, vain sanot lakeijalle, että minä olen täällä, -- -sanoi kreivi etuakkunasta ajajalle, -- niin saat selkääsi, mutta jos et -sano, niin saat vielä kymmenen ruplaa. - -Hän ehti tuskin sulkea ikkunan kun vaunu taas kovasti heilahti ja -pysähtyi sitten. Nurkkaan painautuneena hän tuskin hengitti ja painoi -silmänsäkin melkein kiinni. Häntä alkoi yht'äkkiä pelottaa, että koko -hänen odotuksensa olikin turhaa. Ovi aukeni, vaunun astuimet putosivat -kolisten alas, kuului naisen hameen kahinaa, ummehtuneeseen vaunuun -löyhähti jasmiinihajuveden tuoksua, ketterät jalat nousivat astimia -myöten ja Anna Fedorovna istahti ääneti, mutta raskaasti hengittäen -hänen viereensä. - -Näkikö hän kreivin vai eikö, sitä ei kukaan, ei edes Anna Fedorovna -itse, voinut tietää. Mutta kun kreivi tarttui hänen käteensä ja sanoi: -"no nytpä suutelenkin kätöstänne", niin hän ei näyttänyt kovinkaan -pelästyvän eikä vastannut mitään, mutta ojensi kreiville kätensä, jonka -tämä peitti suudelmilla paljon ylempää kuin mihin hansikas ulottui. -Vaunut lähtivät liikkeelle. - --- Sanohan jotakin. Ethän ole vihainen minulle? -- puhui kreivi. - -Anna Fedorovna painautui nurkkaansa, mutta purskahti yht'äkkiä itkuun -ja painoi päänsä kreivin rintaa vasten. - - - - -VI. - - -Uudelleen valittu piiripoliisipäällikkö seurueineen, ratsumies ja muut -aateliset olivat jo pitkän aikaa kuunnelleet mustalaisten esityksiä ja -juoneet uudessa ravintolassa, kun kreivi saapui puettuna sinisellä -kankaalla päällystettyyn karhunnahkaturkkiin, joka oli ollut Anna -Fedorovnan miesvainajan omaisuutta, ja yhtyi toisten seuraan. - --- Isä kulta, teidän ylhäisyytenne! Ikävällä olemme teitä odottaneet! --- sanoi kierosilmä mustalainen näyttäen hohtavia hampaitaan ja juosten -jo eteiseen auttamaan turkin kreivin päältä. -- Emme ole nähneet sen -koommin kuin Lebedjanissa. Stjoshka on ollut menehtyä ikävästä... - -Stjoshka, solakka nuori mustalaistyttö, jonka ruskeilla kasvoilla hohti -heleä puna ja jonka syviä mustia silmiä pitkät ripset varjostivat, -juoksi myöskin vastaan. - --- Ai, kreivi kulta, kyyhkyseni, tämäpä hauskaa! -- puheli hän -hampaittensa lomitse iloisesti hymyillen. - -Itse Iljushkakin juoksi kreiviä vastaan ollen olevinaan hyvin -iloissaan. Vanhat eukot ja nuoret tytöt hyppäsivät paikoiltaan ja -ympäröivät vieraan. Jokainen heistä oli olevinaan joko kummi tahi -kaima. - -Turbin suuteli kaikkia nuoria mustalaistyttöjä suulle, vanhat eukot ja -miehet taas suutelivat hänen olkaansa tahi kättään. Aateliset olivat -myöskin hyvin iloissaan vieraan saapumisesta, etenkin kun juominki jo -oli saavuttanut huippukohtansa ja innostus jo oli laimenemaan päin. -Kaikki olivat alkaneet jo kyllästyä; viini ei enää kiihoittanut -hermoja, vaan täytti vain vatsan. Jokainen oli jo käyttänyt kaiken -uljuutensa ja kaikki katselivat toisiaan. Kaikki laulut oli jo laulettu -ja ne olivat menneet jokaisen päässä sekaisin soiden siellä yhtenä -humuna. Jos joku teki jonkun odottamattoman tahi hurjan tempun, niin -kaikkien mieleen kuitenkin pyrki ajatus, ett'ei tuo ollut miellyttävää -eikä hauskaa. Poliisipäällikkö, joka lojui rumassa asennossa lattialla -jonkin ämmän jalkojen juuressa, alkoi potkia ja huutaa: - --- Samppanjaa!... Kreivi on tullut!... Samppanjaa!... Hän on tullut!... -No, samppanjaa!... Minä panen samppanjaa ammeeseen ja kylven siinä... -Herrat aatelismiehet! Minä pidän jalosukuisesta aatelisseurasta... -Stjoshka! Laula "Tie." - -Ratsumies oli myöskin ylennystilassa, mutta toisella tavoin. Hän istui -sohvalla eräässä nurkassa vierellään kaunis, korkeavartaloinen -mustalaistyttö Ljubasha, vilkutti viinin samentamia silmiään, nyökytti -päätään ja kuiskutteli yhä samoja sanoja mustalaistytön korvaan -houkutellen tätä pakenemaan kanssaan jonnekin. Ljubasha kuunteli häntä -hymyillen sen näköisenä kuin olisi se, mitä hänelle puhuttiin, ollut -hänestä hyvin hauskaa, mutta samalla surullistakin, ja heitteli väliin -syrjäsilmäyksiä mieheensä, tuohon kierosilmään Sashkaan, joka -seisoi tuolin takana vastapäätä heitä. Vastaukseksi ratsumiehen -rakkaudentunnustuksiin Ljubasha kumartui hänen korvansa luo ja pyysi -ostamaan itselleen salaa, toisten näkemättä, hajuvettä ja nauhan. - --- Hurraa! -- huusi ratsumies, kun kreivi astui sisälle. - -Kaunis nuorukainen käveli huolestuneen näköisenä vakavin askelin edes -takaisin huoneessa ja hyräili säveliä "Kapinasta seraljissa." - -Muuan vanha perheenisä, joka oli joutunut mustalaisten luo -aatelismiesten hartaitten pyyntöjen johdosta, nämä kun olivat -vakuuttaneet, että kaikki menee myttyyn, jos hän ei lähde mukaan, -loikoi sohvalla, jolle hän oli heittäytynyt heti tultuaan eikä kukaan -huomannut häntä. Eräs virkamies, joka niinikään oli lähtenyt mukaan, -oli riisunut hännystakkinsa ja istui jalat pöydällä ja pörrötti -tukkaansa osoittaakseen, että hän oli lystiä pitämässä. Kreivin -astuttua sisälle hän avasi paidan kauluksen ja istuutui vielä ylemmäksi -pöydälle. - -Kreivin tulo toi uutta vilkkautta koko juominkiin. - -Mustalaisnaiset, jotka olivat hajaantuneet ympäri huonetta, istuutuivat -taas piiriin. Kreivi otti Stjoshan, esilaulajan, syliinsä ja käski -tuomaan lisää samppanjaa. - -Iljushka asettui kitaroineen esilaulajan eteen ja mustalaiset alkoivat -laulaa tavallisia laulujaan: "Kun kuljen katua", "Hei, husaarit...", -"Kuuletko, ymmärrätkö" j.n.e. Stjoshka lauloi oivallisesti. Hänen -taipuisa, sointuva alttoäänensä, joka tuli syvältä rinnasta, hänen -hymynsä laulun aikana, iloiset, tuliset silmänsä ja pikku jalka, joka -liikkui laulun tahdissa, hänen hurja hihkaisunsa köörin yhtyessä -lauluun -- kaikki tämä liikutti jotakin kaunissointuista, harvoin -kosketeltua kieltä kuulijan rinnassa. Näkyi, että hän eli kokonaan -laulussa, jota hän esitti. Iljushkan osanotto lauluun kuvastui hymyssä, -selän ja jalkojen liikkeessä, koko hänen olennossaan. Hän säesti -kitaralla, katsoi koko ajan laulajaan aivan kuin olisi kuullut ensi -kertaa koko laulun ja painoi alas sekä kohotti päätään huolekkaasti -laulun tahdissa. Viimeisen säveleen kajahtaessa hän yht'äkkiä oikaisihe -suoraksi ja aivan kuin tuntien olevansa ylempänä kaikkia muita hän -potkasi jalallaan kitaran ylös, pyöritti sitä, polki jalkaa, ravisti -päätään ja katseli kulmat rypyssä kuoroa. Koko hänen ruumiinsa kaulasta -kantapäähän asti alkoi väristä, joka suoni liikkua... Ja kaksikymmentä -voimakasta ääntä, jotka mitä omituisimmalla tavalla kilpailivat -keskenään, kajahti yhtaikaa ilmassa. Eukot hyppivät tuoleillaan, -liehuttivat liinojaan ja narskuttivat hampaitaan huutaen toinen -toistaan kovemmin, mutta kuitenkin tahdissa. Bassot seisoivat tuolien -takana päät kallellaan ja mörisivät kaulojaan venyttäen. - -Kun Stjosha otti korkeita ääniä, siirsi Iljushka kitaran lähemmäksi -häntä aivan kuin auttaakseen. Kaunis nuorukainen huudahteli silloin -ihastuksissaan: "Tämä on b-mollia!" - -Kun tanssin sävel kajahti ja Dunjasha lähti liihoittelemaan värisevin -olkapäin ja rinnoin, pyörähti kreivin edessä ja liiteli etemmäksi, niin -Turbin hyppäsi ylös paikaltaan, riisui takkinsa niin että vain punainen -paita verhosi hänen yläruumistaan ja tanssi hänen kanssaan tehden -jaloillaan semmoisia temppuja, että mustalaiset katselivat toisiinsa -hyväksyvästi hymyillen. - -Poliisipäällikkö istahti turkkilaiseen tapaan, löi nyrkillään rintaansa -ja huusi: "vivat!" Sitten hän otti kreiviä jalasta kiinni ja alkoi -kertoa, että hänellä oli ollut mukana kaksi tuhatta ruplaa, mutta -niistä oli enää vain viisisataa jälellä, ja että hän voi tehdä mitä -tahtoo, jos vain kreivi sallii. Vanha perheenisä heräsi ja tahtoi -lähteä, mutta häntä ei päästetty. Kaunis nuorukainen pyyteli -mustalaistyttöä kanssaan valssiin. Ratsumies tahtoi ylvästellä sillä, -että hän oli kreivin ystävä, nousi nurkastaan ja syleili Turbinia. - --- Voi sinua, ystäväiseni, -- sanoi hän, -- miksi jätitkään meidät! -Miksi? - -Kreivi oli vaiti ja ajatteli ilmeisesti muita asioita. -- Missä -kävitkään? Voi sinua, veitikkaa, kyllä minä tiedän, missä sinä kävit. - -Turbinia ei näyttänyt miellyttävän moinen veljeys. Hän ei hymyillyt, -katseli ääneti ratsumiehen kasvoja ja sinkautti yht'äkkiä hänelle niin -voimakkaan ja raa'an solvauksen, että ratsumies tuli murheelliseksi -eikä pitkään aikaan päässyt selville, oliko hänen käsitettävä tuo -loukkaus pilaksi vaiko todeksi. Viimein hän tuli siihen päätökseen, -että se oli pilaa, hymyili ja meni taas mustalaistyttönsä luo ja -vakuutti tälle menevänsä varmasti naimisiin hänen kanssaan pääsiäisen -jälkeen. - -Taas laulettiin laulu ja toinenkin ja tanssittiin. Kaikilla näytti -edelleen olevan hauska. Samppanja vuoti virtanaan. Kreivi joi paljon. -Hänen silmänsä ikäänkuin kostuivat, mutta hän ei horjunut, vaan tanssi -vieläkin paremmin, puhui selvästi, vieläpä lauloi oivallisesti kuorossa -sekä vuorolaulua Stjoshkan kanssa, kun tämä esitti laulun: "Lemmen -vienot aallot." Kesken tanssin tuli ravintolan isäntä pyytämään, että -vieraat lähtisivät kotiin, koska kello jo oli yli kaksi. - -Kreivi otti isäntää niskasta kiinni ja käski hänen tanssimaan -prisjadkaa. [Venäläinen kansallistanssi, joka vaatii paljon voimaa.] -Isäntä vastusteli. Kreivi tempasi täyden samppanjapullon, asetti -isännän päälaelleen, käski pitelemään häntä tässä asennossa ja kaatoi -kaikkien nauraessa hitaasti koko pullon sisällön hänen päälleen. - -Päivä sarasti jo. Kaikki olivat kalpeita ja uupuneita paitsi kreivi. - --- Mutta nyt on minun aika lähteä Moskovaan, -- sanoi hän yht'äkkiä ja -nousi. -- Lähtekää, pojat, kaikki minun luokseni, minua saattamaan... -Juomme teetä yhdessä... - -Kaikki suostuivat ehdotukseen, nukkuvaa tilanomistajaa lukuunottamatta, -pakkautuivat kolmeen rekeen, jotka seisoivat oven edessä, ja lähtivät -matkustajahotelliin. - - - - -VII. - - --- Valjastakaa hevoset! -- huusi kreivi astuessaan sisälle hotellin -saliin kaikkine vieraineen ja mustalaisineen. -- Sashka! Ei -mustalais-Sashka, vaan minun Sashkani, sano isännälle että hän saa -selkäänsä, jos hevoset eivät ole hyviä. Ja anna meille teetä! -Savalshevski, pidä huolta teen saannista, minä menen katsomaan, mitä -Iljin tekee -- lisäsi Turbin ja lähti menemään käytävää pitkin ulaanin -huoneeseen. - -Iljin oli juuri lopettanut pelin, jossa hän oli menettänyt kaikki -rahansa viimeiseen kopeekkaan asti. Hän loikoi nyt mahallaan sohvalla, -joka oli päällystetty rikkinäisellä jouhikankaalla, nyki yksitellen -siitä jouhia, pisti suuhunsa, pureskeli ja sylki pois. Kaksi -talikynttilää, joista toinen jo oli palannut melkein loppuun, seisoi -korttien keskellä pelipöydällä ja niiden liekki taisteli ikkunasta -sisälle tunkeutuvaa päivänvaloa vastaan. Ulaanin päässä ei ollut yhtään -ajatusta. Jonkinmoinen pelihimon nostattama sakea sumu oli kietonut -sisälleen kaikki hänen henkiset kykynsä. Häntä ei edes kaduttanutkaan. -Kerran hän yritti ajatella, mitä hänen nyt olisi tehtävä, kuinka hän -pääsisi lähtemään, kun ei ollut kopeekkaakaan rahaa, kuinka hän -maksaisi menettämänsä viisitoista tuhatta valtion rahoja, mitä sanoo -rykmentin päällikkö, mitä sanoo hänen äitinsä ja mitä sanovat toverit, --- mutta hänet valtasi sellainen pelko ja inho itsensä kohtaan, että -hän siitä päästäkseen nousi ja alkoi kävellä edes takaisin huoneessa -koettaen astella koko ajan pitkin lattiapalkkien välistä rakoa. Hän -alkoi taas muistella äskeisen pelin yksityiskohtia. Elävästi hän -kuvitteli mielessään, että hän jo on voittamaisillaan, nostaa -yhdeksänsilmän, panee patakuninkaalle kaksituhatta ruplaa, oikealle -tulee rouva, vasemmalle ässä, oikealle ruutukuningas -- ja kaikki on -hukassa. Jos oikealle olisi tullut kuutonen ja vasemmalle -ruutukuningas, silloin hän olis voittanut kaikki takaisin. Silloin hän -olisi pannut vielä koko summan peliin ja voittanut viisitoista tuhatta -selvää rahaa, ostanut itselleen rykmentin päälliköltä ratsun ja sen -lisäksi, parin hevosia sekä avoimet vaunut. No, ja mitä sitten vielä? -Oi, kaikki tuo olisi ollut mainiota! - -Hän kävi taas pitkälleen sohvalle ja alkoi pureksia jouhia. - --- Miksi tuolla numerossa seitsemän lauletaan? -- ajatteli hän. -- -Varmaankin on Turbinin luona ilot ylimmillään. Menisinköhän sinne ja -joisin itseni juovuksiin. - -Samassa astui kreivi sisälle. - --- No, veliseni, oletko menettänyt kaikki, vai? -- huudahti hän. - -"Olen nukkuvinani", -- ajatteli Iljin -- "niin ei tarvitse puhella -hänen kanssaan. Minua nukuttaakin jo." - -Mutta Turbin astui hänen luokseen ja silitti hänen päätään. - --- No, rakas ystäväiseni, oletko pahasti hävinnyt? Sano! - -Iljin ei vastannut. - -Kreivi nykäsi häntä kädestä. - --- Olen menettänyt. Mitä sinä siitä? -- mutisi Iljin unisella, -välinpitämättömällä ja hiukan tyytymättömällä äänellä jääden entiseen -asentoonsa. - --- Kaikkiko? - --- Kaikki. Mitäpä siitä? Kaikki kerrassaan. Mitä se sinuun kuuluu? - --- Kuulehan, sano minulle kaikki suoraan niin kuin toverille ainakin, --- sanoi kreivi, joka viinin vaikutuksesta oli hellällä tuulella, ja -silitti edelleen hänen tukkaansa. -- Minä olen todellakin mielistynyt -sinuun. Sano suoraan: jos olet menettänyt valtion rahoja, niin minä -autan sinut pälkähästä ennen kuin se on myöhäistä... Oliko mukana -valtion varoja? - -Iljin hyppäsi ylös sohvalta. - --- Jos tahdot saada minut puhumaan, niin älä puhu minulle mitään, -sillä... äläkä puhukaan kanssani... kuula otsaan -- siinä on ainoa -neuvo, joka minulla on jälellä! -- sanoi hän todellisen epätoivon -valtaamana, peitti kasvot käsiinsä ja itki, vaikka hän hetkinen sitten -oli aivan rauhallisena ajatellut ratsun ostamista. - --- Voi sinua, senkin lapsukaista! No, kukahan ei tuota olisi kokenut! Ei -ole hätää, ehkäpä selvitään. Odotahan minua täällä. - -Kreivi lähti huoneesta. - --- Missä asuu Luhnow, tilanomistaja? -- kysyi hän hotellin -palvelijalta. - -Palvelija otti opastaakseen kreiviä. Huolimatta Luhnowin palvelijan -selityksestä, että herra oli juurin saapunut ja parhaillaan riisuutui, -kreivi astui huoneeseen. Luhnow istui viitta yllä pöydän ääressä ja -laski muutamia setelitukkuja, jotka olivat hänen edessään. Pöydällä oli -pullo reiniläistä viiniä, hänen mielijuomaansa. Hän katsoi voivansa -kustantaa itselleen tämän nautinnon, kun oli voittanut. Luhnov katsahti -kreiviin silmälasiensa läpi kylmästi ja ankarasti aivan kuin ei olisi -tuntenut häntä. - --- Te ette näy tuntevan minua, -- sanoi kreivi astuen päättävästi -pöydän luo. - -Luhnow tunsi kreivin ja kysyi: - --- Mitä tahdotte? - --- Tahdon pelata kanssanne, -- sanoi Turbin istuutuen sohvaan. - --- Nytkö? - --- Niin. - --- Joskus toiste teen sen mielelläni, kreivi, mutta nyt olen väsynyt ja -makaamaan menossa. Ettekö juo viiniä? Se on oikein hyvää. - --- Minä tahdon nyt hiukan pelata. - --- En ole enää peluutuulella. Kenties joku herroista on halukas, mutta -minä en rupea, kreivi! Suokaa minulle anteeksi. - --- Te ette siis rupea? - -Luhnow kohautti olkapäitään merkiksi että hän valitettavasti ei voi -tehdä kreiville mieliksi. - --- Ettekö rupea millään ehdolla? - -Taas sama liike olkapäillä. - --- Mutta kun minä oikein pyytämällä pyydän teitä... No, rupeatteko -pelaamaan? - -Äänettömyys. - --- Rupeatteko pelaamaan? -- kysyi kreivi toistamiseen. -- Varokaa! - -Sama äänettömyys ja nopea silmäys silmälasien yli kreivin kasvoihin, -jotka jo alkoivat synkistyä. - --- Rupeatteko pelaamaan? -- huudahti kreivi kovalla äänellä ja iski -nyrkillään pöytää niin että viinipullo kaatui ja viini virtasi ulos. -- -Tehän olette voittanut vääryydellä! Rupeatteko pelaamaan? Kysyn -kolmannen kerran. - --- Minä sanoin jo, että en rupea. Tämä on todellakin omituista, kreivi! -Ja onpa peräti sopimatonta tulla noin ahdistamaan ihmistä, -- huomautti -Luhnow katsettaan kohottamatta. - -Seurasi vähän aikaa kestävä äänettömyys, jonka aikana kreivin kasvot -kävivät yhä kalpeammiksi. Yht'äkkiä Luhnow sai hirmuisen iskun -päähänsä. Hän tupertui sohvalle, koetti siepata rahansa ja päästi niin -vihlovan ja epätoivoisen huudon, että semmoista ei olisi luullut -lähtevän tuosta aina rauhallisesta ja arvokkaasta olennosta. Turbin -kokosi pöydälle jääneet rahat, työnsi syrjään palvelijan, joka riensi -herraansa auttamaan ja poistui nopeasti huoneesta. - --- Jos tahdotte hyvitystä, niin olen käytettävänänne. Viivyn -huoneessani vielä puoli tuntia, -- lisäsi kreivi palaten takaisin -Luhnowin ovelle. - --- Roisto! Rosvo!... kuului huoneesta. -- Vedän sinut oikeuteen. - -Iljin ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota kreivin lupaukseen, että -tämä auttaisi häntä pulasta, vaan makasi edelleen sohvallaan ja oli -tukehtua epätoivon kyyneliin. Hän ei voinut olla tuntematta kolkkoa -todellisuutta, jonka kreivin ystävyys ja osanotto oli hänelle -paljastanut läpi hänen sekamelskaisten tunteittensa, ajatustensa ja -muistojensa. Toivorikas nuoruus, kunnia, kansalaismaine, lemmen ja -ystävyyden haaveet -- kaikki oli mennyttä ainaiseksi. Kyynelhetteet -alkoivat kuivua, liian tyyni toivottomuus sai yhä enemmän valtaa ja -itsemurha-ajatus, joka ei enää herättänyt inhoa eikä kauhua, nousi yhä -useammin mieleen. Samassa kuuluivat kreivin vakavat askeleet. - -Turbinin kasvoissa oli vielä vihastuksen jälkiä, hänen kätensä -vapisivat hiukan, mutta silmistä loisti hyväntahtoinen iloisuus ja -tyytyväisyys. - --- Tuossa on! Sinä olet voittanut takaisin! -- sanoi hän heittäen -pöydälle muutamia setelitukkuja. -- Laske, onko siinä kaikki. Ja tule -sitten pian saliin, sillä minä lähden aivan kohta, -- lisäsi hän eikä -ollut huomaavinaan ulaanin kasvoilla kuvastuvaa rajatonta iloa ja -kiitollisuutta, vaan poistui huoneesta vihellellen jotakin -mustalaislaulua. - - - - -VIII. - - -Sashka tuli vyötettynä ilmoittamaan, että hevoset olivat valmiina, -mutta pyysi saada ensin käydä hakemassa kreivin päällysviitan, joka -maksoi kauluksineen kolmesataa ruplaa, ja viedä pois iljettävän sinisen -turkin sille lurjukselle, joka oli jättänyt sen kreivin viitan sijalle -aatelismarsalkan luona. Mutta Turbin sanoi, ett'ei ollut tarpeellista -lähteä viittaa etsimään ja meni omaan huoneeseensa pukeutumaan. - -Ratsumies nikotteli koko ajan istuessaan ääneti mustalaistyttönsä -vieressä. Poliisipäälikkö tilasi viinaa ja pyysi kaikkia herroja -lähtemään hänen luokseen aamiaiselle sekä lupasi, että hänen vaimonsa -aivan varmasti tanssii mustalaisnaisten kera. Kaunis nuorukainen -selitteli syvämietteisesti Iljushkalle, että pianossa on enemmän -sielukkuutta kuin kitarassa, jolla ei voi ottaa b-mollia. Virkamies joi -surullisena teetä nurkassaan ja näytti päivän valossa häpeävän -renttuilemistaan. Mustalaiset riitelivät keskenään omalla kielellään ja -tahtoivat välttämättömästi osoittaa kunnioitustaan herroille, mutta -Stjosha pani vastaan väittäen että "barorai" (mustalaiskielellä kreivi -tahi ruhtinas taikka oikeastaan vain suuri herra) voi panna pahakseen. -Yleensä oli humala jo kaikista haihtumassa. - --- No, lähtiäisiksi vielä laulu ja sitten jokainen kotiin! -- sanoi -kreivi astuen saliin matkapuvussa reippaana, iloisena ja kauniimpana -kuin koskaan ennen. - -Mustalaiset asettuivat taas piiriin ja olivat juuri aloittamaisillaan -laulun, kun Iljin astui saliin setelitukku kädessä ja kutsui kreivin -syrjään. - --- Minulla oli valtion rahoja kaikkiaan viisitoista tuhatta, mutta sinä -annoit minulle kuusitoistatuhatta kolmesataa, -- sanoi hän. -- Nämä -ovat siis sinun. - --- Hyvä on, anna tänne! - -Iljin antoi rahat katsoen arasti kreiviin, avasi suunsa sanoakseen -jotakin, mutta punastui samassa niin että kyyneleet nousivat silmiin, -tarttui kreivin käteen ja alkoi puristaa sitä. - --- Mene tiehesi!... Iljushka!... Kuulehan... tuosta saat rahaa, mutta -teidän pitää saattaa minua laulaen kaupungin portille saakka. -- Ja hän -heitti mustalaisen kitaran päälle tuhat kolmesataa ruplaa, jotka Iljin -oli tuonut. Mutta ratsumiehelle ei kreivi muistanutkaan maksaa niitä -sataa ruplaa jotka oli lainannut edellisenä iltana. - -Kello oli jo kymmenen aamua. Aurinko kohosi kattojen yläpuolelle, -kansaa alkoi liikuskella kaduilla, kauppiaat olivat jo aikoja sitten -avanneet puotinsa, aatelismiehet ja virkamiehet ajelivat pitkin katuja -ja rouvat käyskentelivät ostoksillaan kauppahalleissa, kun -mustalaisjoukkue, piiripoliisipäällikkö, ratsumies, kaunis nuorukainen, -Iljin ja siniseen karhunnahkaturkkiin puettu kreivi asuivat ulos -hotellin portaille. Päivä paistoi ja sää oli lauha. Kolme -kolmivaljakkoa ajoi portaitten eteen. Hevoset, joiden hännät oli -lyhyiksi solmittu, kahlasivat vetelässä liassa. Koko iloinen seurue -alkoi sijoittautua rekeen. Kreivi, Iljin, Stjosha, Iljushka ja kreivin -palvelija Sashka istuutuivat ensimäiseen rekeen. Blücher hyppi ilosta, -heilutti häntäänsä ja haukkui aisahevosta. Toisiin rekiin asettuivat -muut herrat mustalaisten kera. Heti hotellista lähdettyä alkoivat -kaikki reet ajaa rinnatusten ja mustalaiset virittivät kuorossa laulun. - -Raikuvin lauluin ja kilisevin kulkusin ajettiin läpi kaupungin. -Vastaantulijain oli pakko väistyä käytävien reunaan. - -Oli siinä ihmettelemistä kauppiaille ja oudoille vastaantulijoille, -mutta enimmän ihmettelivät tutut nähdessään jalosukuisten -aatelismiesten ajavan keskellä päivää katuja pitkin laulellen -mustalaisnaisten ja juopuneitten mustalaisten kanssa. - -Kun oli ajettu ulos kaupungista, niin valjakot pysähtyivät ja kaikki -alkoivat sanoa jäähyväisiä kreiville. - -Iljin, joka oli juonut vahvasti lähtiäisiksi ja koko ajan itse ohjannut -hevosia, tuli yht'äkkiä surulliseksi, ja alkoi pyydellä kreiviä jäämään -kaupunkiin vielä päiväksi, mutta kun hän huomasi, että se oli -mahdotonta, niin hän hyökkäsi yht'äkkiä kyyneleet silmissä suutelemaan -uutta ystäväänsä ja lupasi pyrkiä husaariksi samaan rykmenttiin, jossa -Turbin palveli. Kreivi oli hyvin iloinen, työnsi lumihankeen -ratsumiehen, joka koko aamun oli häntä sinutellut, usutti Blücherin -poliisipäällikön kimppuun, sieppasi Stjoshkan syliinsä ja tahtoi viedä -hänet muassaan Moskovaan, hyppäsi lopulta rekeen ja pani viereensä -istumaan Blücherin, joka pyrki seisomaan keskellä rekeä. Sashka pyysi -vielä kerran ratsumiestä ottamaan huostaansa kreivin turkin ja -lähettämään sen, ja hyppäsi sitten pukille. Kreivi huudahti: "anna -mennä!" otti lakin päästään, heilutti sitä päänsä päällä ja vihelsi -hevosille. Troikat erosivat. - - * * * * * - -Edessä oli yksitoikkoinen lumiaavikko, jossa kiemurteli kellertävä, -likainen tie. Kirkkaat auringonsäteet leikkivät kimallellen lumella, -joka oli alkanut sulaa ja oli kuultavan jääkuoren peitossa; ne -lämmittivät miellyttävästi kasvoja ja selkää. Hevoset höyrysivät, -kulkunen kilisi. Talonpoika, joka kuletti kuormaa, nyki nuoraohjaksia -ja koetti kiiruusti väistää sivulle vierivän rekensä sekä juoksi -pehmeätä tietä pitkin niin että läpimärät tallukat lotisivat. -Paksu, punaposkinen talonpoikaisvaimo, joka kuletti lasta -lampaannahkaturkkinsa sisällä, istui toisen kuorman päällä ja löi -ohjasperillä valkoista hevoskaakkia. Kreiville muistui yht'äkkiä -mieleen Anna Fedorovna. - --- Takaisin! -- huusi hän. - -Kyytimies ei heti ymmärtänyt. - --- Käännä takaisin! Aja kaupunkiin! Pian! - -Kolmivaljakko ajoi taas kaupunkiin ja pysähtyi rouva Saitsevan talon -puisten portaitten eteen. Kreivi juoksi nopeasti ylös portaita, kulki -eteisen ja salin läpi, löysi pikku lesken vielä makaamasta, tarttui -hänen käsiinsä, kohotti ylös vuoteesta, suuteli unisia silmiä ja juoksi -nopeasti tiehensä. Anna Fedorovna maiskutti unissaan suutaan ja kysyi: -"mitä on tapahtunut?" Kreivi hyppäsi rekeen, käski ajamaan eikä -pysähtynyt enää mihinkään. Muistamatta enää Luhnowia tahi pikku leskeä -tahi Stjoshkaa ja ajatellen vain sitä mikä häntä odotti Moskovassa hän -jätti ikuisiksi ajoiksi K:n kaupungin. - - - - -IX. - - -Oli kulunut parikymmentä vuotta. Paljon oli siinä ajassa tapahtunut, -paljon ihmisiä kuollut ja syntynyt, kasvanut ja vanhentunut, vielä -enemmän ajatuksia syntynyt ja kuollut; paljon kaunista ja paljon huonoa -vanhaa oli kadonnut, paljon kaunista nuorta kasvanut sijalle ja vielä -enemmän kypsymätöntä ja epäonnistunutta ilmestynyt maailmaan. - -Kreivi Fedor Turbin oli jo aikoja sitten saanut surmansa -kaksintaistelussa jonkin muukalaisen kanssa, jota hän oli pieksäynyt -ratsupiiskalla keskellä katua. Hänen poikansa, joka oli aivan -isänsä näköinen niinkuin vesipisarat ovat toistensa näköisiä, -oli jo kolmenkolmatta ikäinen kaunis nuorukainen ja palveli -kavaljeerikaartissa. Moraalisessa suhteessa ei nuori Turbin ollenkaan -ollut isänsä kaltainen. Hänessä ei ollut vähääkään edellisen vuosisadan -taipumuksia hurjuuteen, intohimoisuuteen ja -- sanottakoon suoraan -- -irstailuun. Hänen pääominaisuuksiaan olivat älykkyys, sivistys ja -luontainen lahjakkuus, sopiva käytös ja taipumus nauttimaan elämän -mukavuuksista, käytännöllinen suhtautuminen ihmisiin ja oloihin, -järkevyys ja varovaisuus. Virkauralla nuori kreivi edistyi mainiosti, -jo kolmenkolmatta ikäisenä hän oli luutnantti... Kun sota alkoi, niin -hän nopeammin yletäkseen katsoi parhaaksi siirtyä toimivaan armeijaan -ja tuli ratsumestariksi husaarirykmenttiin saaden pian eskadroonan -komennettavakseen. - -Toukokuussa 1848 oli hänen rykmenttinsä kuljettava K:n kuvernementin -läpi ja nuoren kreivi Turbinin eskadroonan oli määrä yöpyä Morosovkan -kylään, jonka omisti Anna Fedorovna. Anna Fedorovna oli elossa, mutta -jo niin vanha, että ei itsekään enää pitänyt itseään nuorena, mikä -todellakin jo merkitsee paljon kun naisesta on kysymys. Hän oli tullut -hyvin paksuksi, mikä kuuluu nuorentavan naista, mutta hänen valkoisella -ihollaan näkyi pulleudesta huolimatta isoja ryppyjä. Ei koskaan hän -enää käynyt kaupungeissa ja vaivoin hän pääsi vaunuihin, mutta yhtä -hyväntahtoinen ja tyhmä hän oli kuin ennenkin -- tunnustettakoon tämä -tosiasia nyt, kun hän ei enää lumoa kauneudellaan. Yhdessä hänen -kanssaan asui hänen tyttärensä Liisa, kaksikymmentäkolme vuotias -venäläinen maalaiskaunotar, sekä hänen veljensä, vanha tuttumme -ratsumies, joka hyväsydämisyydessään oli juonut oman tilansa ja nyt -vanhana ukkona asusti Anna Fedorovnan luona. Hänen hiuksensa olivat -aivan harmaat. Ylähuuli oli lerpallaan, mutta viikset olivat -huolellisesti värjätyt mustiksi. Ryppyjä ei ollut ainoastaan otsalla ja -poskilla, vaan nenällä ja kaulallakin, selkä oli köyryssä, mutta heikot -väärät sääret ilmaisivat, että siinä oli vanha ratsumies. - -Vanhan talon pienessä vierashuoneessa, jonka avoimista balkongin-ovista -ja ikkunoista näkyi vanhanaikainen, tähden muotoinen puutarha -lehmuksineen, istui Anna Fedorovnan koko perhe ja kotiväki. Anna -Fedorovna oli aivan harmaapää. Sinipunervaan nuttuun puettuna hän istui -sohvalla pyöreän, punaisesta puusta tehdyn pöydän ääressä ja latoi -eteensä kortteja. Vanha veli istui ikkunan luona puhtaat valkoiset -housut jalassa ja sininen paita yllä ja punoi väärän puun ympärille -valkoista lankaa. Tämän työn oli hänelle opettanut hänen -sisarentyttärensä ja hän teki tätä mielellään kun hänellä ei ollut -muutakaan hommaa ja silmätkin olivat käyneet niin heikoiksi, että hänen -oli täytynyt luopua mieliharrastuksestaan -- sanomalehtien lukemisesta. -Pimotshka, Anna Fedorovnan kasvatti, luki hänen vieressään läksyjään -Liisan johdolla, joka samalla kutoi puupuikoilla pukinkarvaista sukkaa -enolle. Laskevan auringon viimeiset säteet lankesivat kuten -tavallisesti tähän aikaan lehmuskujan läpi vinosti reunimaiseen -ikkunaan ja sen luona seisovalle hyllylle. Puutarhassa ja huoneessa oli -niin hiljaista, että saattoi kuulla, kuinka pääskynen räpytteli -nopeasti siipiään ikkunan takana taikka Anna Fedorovna hiljaa huokasi -tahi ukko ähkyi ja muutteli jalkojaan. - --- Kuinka tämä pannaan? Näytähän, Liisa kulta. Minä en koskaan muista, --- sanoi Anna Fedorovna keskeyttäen korttien latelemisen. - -Liisa astui työ käsissä äidin luo ja sanoi katsahtaen kortteihin: - --- Voi, te sotkitte taas, äiti kulta! Kas noin olisi ollut pantava. -Kyllä se sittenkin käy toteen, mitä te povasitte -- lisäsi hän ottaen -salaa pois yhden kortin. - --- Niin, sinä narraat aina minua! Sanot että meni tasan. - --- Ei, ei, ihan totta, kyllä se käy hyvin. Kyllä se meni. - --- No, hyvä on, hyvä on, senkin veitikka! Eikö ole jo aika juoda teetä? - --- Minä käskin jo panemaan teekeittiön kuntoon. Menen heti katsomaan. -Tuonko teille tänne?... No, Pimotshka, lopeta pian, niin mennään -juoksemaan. - -Ja Liisa meni ulos ovesta. - --- Liisa kulta, hoi Liisa! -- huusi ukko katsellen tarkasti työtään. -- -Taisin taas hävittää silmukan. Auta minua, ystäväiseni! - --- Heti paikalla, kunhan ensin annan sokerin hakattavaksi. - -Ja kolmen minuutin kuluttua hän todellakin juoksi huoneeseen, meni enon -luo ja otti häntä kiinni korvasta. - --- Tuosta saatte, kun aina hävitätte silmukan! -- sanoi hän nauraen. - --- No, no, annahan olla, korjaa nyt vaan vahinko. Taisi ollakin siinä -solmu. - -Liisa otti koko työn käteensä, veti huivistaan nuppineulan, jolloin -koko huivi hulmahti tuulessa, sai neulan avulla kiinni silmukasta, -vetäsi pari vetoa ja antoi sitten enolle. - --- No, suudelkaa minua palkaksi, -- sanoi hän kääntäen enolle punaisen -poskensa ja kiinnittäen neulan taas huiviinsa. -- Nyt te saatte rommia -teen kera, sillä nythän on perjantai. - -Ja hän riensi taas teetä puuhaamaan. - --- Eno hoi, tulkaahan katsomaan, meille tulee husaareja! -- kuului -hetken kuluttua hänen sointuva äänensä. - -Anna Fedorovna ja hänen veljensä menivät teehuoneeseen, jonka ikkunat -olivat kylään päin, husaareja katsomaan. Ikkunasta ei paljoakaan -nähnyt, näkyi vain, että jokin joukkue lähestyi tomupilvessä. - --- Onpa vahinko, siskoseni, -- sanoi eno Anna Fedorovnalle, -- että -täällä on niin ahdasta eikä sivurakennus vielä ole korjattu. Olisi -voinut pyytää upseereja meille. Husaariupseerit -- nehän ovat reipasta, -uljasta, iloista nuorta väkeä, joita on hauska katsellakin. - --- Niin, kernaasti minun puolestani, mutta tiedättehän itse, veljeni, -ett'ei ole tilaa. Minun makuukamarini, Liisan huone, sali ja tämä -teidän kamarinne -- siinä ovat kaikki huoneemme. Näettehän itse, ett'ei -heitä saa tänne sijoitetuksi. Mihailo Matjew on varustanut heille -kylänvanhimman tuvan. Kuuluu olevankin puhdas. - --- Me valitsisimme heidän joukostaan sulhasen sinulle, Liisa, oikein -uljaan husaarin! -- sanoi eno. - --- Mutta minäpä en huoli husaarista, minä tahdon ulaanin. Tehän -palvelitte ulaaniväessä, vai kuinka, eno?... Näistä minä en piittaa -mitään. Ne kuuluvat kaikki olevan huimapäitä. - -Liisa punastui hiukan, mutta alkoi kohta taas nauraa heläjävää -nauruaan. - --- Kas, tuoltahan juoksee Ustjushka. Täytyy kysyä häneltä, mitä hän on -nähnyt, -- sanoi Liisa. - -Anna Fedorovna lähetti kutsumaan Ustjushkaa. - --- Miksi et pysy työsi ääressä? Mitä sinun tarvitsee juosta sotamiehiä -katsomassa, -- sanoi Anna Fedorovna. -- No, mihin upseerit ovat -asettuneet asumaan? - --- Jeromkinille, rouva. Niitä on kaksi ja ne ovat niin ihmeen kauniita, -toinen kuuluu olevan kreivi. - --- Ja minkä nimisiä ne ovat? - --- Kasarovko vaiko Turbinow, en muista oikein, suokaa anteeksi. - --- Siinä on hölmö, kun ei osaa mitään kertoakaan. Olisit edes ottanut -selvän nimistä. - --- No, kyllä minä käyn kysymässä. - --- Niin, kyllähän sinä juosta osaat -- ei, anna Danilon mennä. Sanokaa, -veljeni, hänelle että hän kävisi kysymässä, tarvitsevatko upseerit -jotakin. Täytyy olla kohtelias, ja sanokoon hän, että rouva käski -tiedustamaan. - -Vanhukset kävivät taas istumaan teepöytään. Liisa meni keittiöön -viemään hakattua sokeria laatikkoon. Ustjushka kertoili siellä -husaareista. - --- Neiti kulta, se kreivipä vasta on kaunis, -- puheli hän, -- aivan -kuin mustakulmainen keruubi. Kun teillä olisi semmoinen sulhanen, niin -siitäpä vasta kaunis pari tulisi. - -Muut piiat hymyilivät hyväksyvästi. Vanha lastenhoitajatar, joka istui -sukkaa kutoen ikkunan ääressä, huokasi ja luki henkeä vetäen jonkin -rukouksen. - --- Vai niin ne husaarit sinua miellyttivät, -- sanoi Liisa. -- Mutta -sinähän olet mainio kertoja. Tuo, ole hyvä, marjamehua, pitää laittaa -husaareille hapanta juomaa. - -Ja Liisa poistui nauraen sokeriastia kädessä. - -"Tekisipä mieleni nähdä, millainen tuo husaari on, -- ajatteli hän, -- -tumma vaiko vaaleaverinen. Ja luulenpa että hänestäkin olisi hauskaa -tutustua meihin. Hän kulkee ohi eikä tiedäkään että minä olen ollut -täällä ja häntä ajatellut. Ja miten monta niitä onkaan jo kulkenut -ohitseni! Ei minua näe kukaan muu kuin eno ja Ustjushka. Kampasinpa -tukkani miten hyvänsä, laitoinpa itselleni minkä muotoiset hihat -tahansa, niin ei kukaan näitä ihaile, -- ajatteli hän ja katseli -huoaten valkoista, pyöreää kättään. -- Hän on varmaankin kookas ja -hänellä on suuret silmät sekä pienet mustat viikset. Ei, kaksikolmatta -vuotta on jo mennyt eikä minuun ole rakastunut kukaan paitsi -rokonarpinen Ivan Ipatytsh. Neljä vuotta sitten olin vielä kauniimpi. -Niin on mennyt nuoruudenaikani tuottamatta kenellekään iloa. Voi minua -onnetonta maalaistyttöä!" - -Äidin ääni, joka kutsui häntä kaatamaan teetä, herätti maalaistytön -näistä mietteistä. Hän heilautti päätään ja meni teehuoneeseen. - -Parhaat asiat tapahtuvat aina sattumalta. Jos oikein koettaa jotakin, -niin se epäonnistuu. Maalla ajatellaan harvoin lasten kasvatusta ja -juuri siksi lapset useimmiten sattuman kauppaa saavat hyvän -kasvatuksen. Näin oli käynyt Liisankin. Anna Fedorovna ei -ymmärtämättömyydessään ja huolettomuudessaan ollut antanut Liisalle -minkäänlaista kasvatusta, ei opettanut häntä soittamaan eikä edes -ranskaa puhumaan. Hän oli vain sattumalta synnyttänyt miesvainajalleen -terveen, kauniin tyttösen, antanut sen imettäjän ja hoitajattaren -huostaan, ruokkinut sitä ja pukenut sen karttuunipukuihin ja -pukinnahkakenkiin, lähettänyt kävelemään sekä sieniä ja marjoja -keräämään ja ottanut seminaarilaisen opettamaan tytölle sisälukua ja -laskentoa -- ja sattumalta hän saikin kuudentoista vuoden kuluttua -Liisasta toverin ja hyvänluontoisen, iloisen ihmisen sekä toimeliaan -emännän taloon. Anna Fedorovna otti hyväsydämisyydessään aina -kasvattilapsia joko alustalaistensa perheistä tahi semmoisia, joiden -vanhemmista ei ollut tietoa. Liisa alkoi jo kymmenvuotisena hoidella -näitä. Hän opetti heitä, laittoi heille pukuja, vei heitä kirkkoon ja -hillitsi, kun he telmivät liiaksi. Sitten tuli taloon raihnas, -hyvänluontoinen eno, jota täytyi vaalia kuin lasta. Palvelijat ja -talonpojat kääntyivät nuoren neidin puoleen pyyntöineen ja vaivoineen -ja hän paranteli heidän tautejaan siljamarjan mehulla, mintulla ja -kamferttispriillä. Koko talous joutui huomaamatta hänen niskoilleen. -Lemmen kaipuu, joka ei saanut muuta tyydytystä, ilmeni rakkautena -luontoon ja uskontoon. Näin tuli Liisasta toimelias, hyväsydäminen, -iloinen, itsenäinen, puhdas ja syvästi uskonnollinen nainen. Olihan -hänellä tosin toisinaan pikku kunnianhimonsa ja kärsimyksensä, kun hän -näki kirkossa vierellään naapurin tytöillä muodikkaat K:sta tuodut -hatut päässä; toisinaan harmitti niin että täytyi itkeä, kun vanha, -kiukkuinen äiti koukutteli; tulipa mieleen lemmenhaaveitakin mitä -hurjimmissa ja joskus karkeissakin muodoissa, mutta hyödyllinen ja -välttämättömyydeksi muuttunut toiminta karkoitti ne eikä -kahteenkolmatta vuoteen tarttunut mitään tahraa tuon siveellisesti -puhtaan ja ruumiillisesti kauniin tytön valoisaan ja rauhalliseen -mieleen. Liisa oli keskikokoinen, pikemmin lihava kuin laiha. Silmät -olivat ruskeat ja pienet ja niiden alapuolelle lankesi heikko tumma -varjo. Palmikko oli pitkä ja vaalea. Hänen käyntinsä oli hiukan -heiluva. Hänen kasvojensa ilme silloin kuin hän ei ollut missään -erityisessä hommassa eikä mikään erityisesti liikuttanut hänen mieltään -näytti sanovan kaikille ympärillä olijoille: hyvä ja hauska on elää -maailmassa, kun on niitä, joita voi rakastaa ja kun omatunto on puhdas. -Silloinkin kun hän oli suuttunut ja tunsi ahdistusta tahi surua, loisti -väkisinkin hänen kyyneltensä läpi -- huolimatta vasemman kulman -rypistyksestä ja yhteen puristetuista huulista -- hänen poskiensa -kuopista, huultensa reunoista ja loistavista silmistään turmeltumaton, -hyvä, rehellinen sydän. - - - - -X. - - -Ilma oli vielä kuuma, vaikka aurinko jo laski, kun eskadroona saapui -Morosovkaan. Sen edellä juosta hölkkäsi pitkin pölyistä kyläntietä -taaksensa katsellen ja väliin pysähdellen sekä möristen laumasta -erilleen joutunut kirjava lehmä, joka ei mitenkään voinut käsittää, -että olisi pitänyt yksinkertaisesti poiketa syrjään. Talonpoikaisukot, -eukot, lapset ja palvelusväki katselivat uteliaasti husaareita -tunkeillen molemmin puolin katua. Husaarit ratsastivat sakeassa -pölypilvessä mustilla hirnahtelevilla hevosillaan. Eskadroonan oikealla -sivulla ratsasti kaksi upseeria istuen veltosti kauniitten mustien -hevosten selässä. Toinen näistä oli eskadroonan päällikkö kreivi -Turbin, toinen hyvin nuori mies, äsken upseeriksi ylennetty Polosow. - -Kylän parhaasta mökistä tuli ulos valkomekkoinen husaari, otti lakin -päästään ja astui upseerien luo. - --- Mihin meille on varattu asunto? -- kysyi kreivi häneltä. - --- Teidän ylhäisyyttänne varten, -- vastasi majoitusmestari vavahtaen, --- olen varustanut täällä kylän vanhimman luona tuvan. Pyysin kyllä -herrastalosta, mutta sanottiin ett'ei ole tilaa. Emäntä siellä on hyvin -ilkeäluontoinen. - --- No, hyvä on, -- sanoi kreivi laskeutuen alas ratsun selästä ja -oikoen jalkojaan kylänvanhimman talon edustalla. -- Entä ovatko vaununi -saapuneet? - --- Kyllä, teidän armonne! -- vastasi majoitusmestari osoittaen -lakillaan vaunujen nahkakuomua, joka näkyi portille, ja juosten sitten -edellä tuvan eteiseen, joka oli aivan täynnä töllistelevää rahvasta. -Erään eukon hän töytäisi nurinkin avatessaan reippaasti tuvan oven ja -väistyessään syrjään kreivin tieltä. - -Tupa oli jokseenkin iso ja tilava, mutta ei aivan puhdas. Saksalainen -kamaripalvelija, joka oli puettu herraspukuun, oli jo tuvassa, laittoi -kuntoon rautasängyn, teki tilan ja etsi liinavaatteita matkalaukusta. - --- Hyi, miten inhoittava asunto! -- sanoi kreivi suuttuneena. -- -Djadenko, eikö herraskartanossa jotenkuten olisi voinut järjestää -paremmin oloani? - --- Jos teidän ylhäisyytenne käskee, niin minä menen sinne, -- vastasi -Djadenko. -- Mutta se on mitättömän näköinen talo, ei juuri parempi -tavallista talonpojan mökkiä. - --- Ei nyt enää tarvitse. Mene tiehesi. - -Kreivi heittäytyi vuoteelle ja pani kädet päänsä taakse. - --- Juha, -- huudahti hän kamaripalvelijalle, -- olet taas tehnyt -kohopaikan keskelle! Etkö ikinäsi opi laittamaan vuodetta! - -Juha tahtoi korjata vuodetta. - --- Ei tarvitse nyt enää... Missä on viitta? -- jatkoi kreivi -tyytymättömällä äänellä. - -Palvelija antoi viitan. - -Kreivi tarkasti sen lievettä ennen kuin puki viitan ylleen. - --- Niinpä tietenkin, sinä et ole ottanut pois tahraa. Voiko olla enää -sen huonompaa palvelijaa? -- lisäsi hän temmaten viitan palvelijan -käsistä ja pukien sen ylleen. -- Sano, teetkö sinä tahallasi kiusaa?... -Onko tee valmis?... - --- Minulla ei ollut aikaa, -- vastasi Juha. - --- Hölmö! - -Tämän jälkeen kreivi otti esille asetetun ranskalaisen romaanin ja luki -sitä ääneti pitkän aikaa. Juha meni eteiseen hoitamaan teekeittiötä. -Kreivi oli ilmeisesti pahalla tuulella. Luultavasti sen aiheutti -väsymys, kasvoihin tarttunut pöly, puvun ahtaus ja nälkäinen vatsa. - --- Juha, -- huusi hän uudelleen, anna tänne lasku kymmenen ruplan -käytöstä. Mitä sinä olet ostanut kaupungista? - -Kreivi sai laskun, tarkasti sitä ja teki tyytymättömänä huomautuksia -ostosten kalleuden johdosta. - --- Anna rommia teen kera. - --- Minä en ostanut rommia, -- sanoi Juha. - --- Sepä mainiota! Kuinka usein olenkaan sanonut sinulle, että rommia on -pidettävä varastossa! - --- Rahaa ei riittänyt! - --- Miksi sitten Polosow ei ostanut? Olisit ottanut hänen -palvelijaltaan. - --- Kornetti Polosowko? En tiedä. He ostivat teetä ja sokeria. - --- Aasi!... Mene tiehesi!... Sinä yksin kykenet tekemään lopun -kärsivällisyydestäni... tiedäthän, että minä retkeilyillä juon aina -teetä rommin kera. - --- Täällä on teille kaksi kirjettä esikunnasta, -- sanoi -kamaripalvelija. - -Kreivi avasi vuoteessa loikoen kirjeet ja alkoi lukea niitä. Kornetti, -joka oli pitänyt huolta eskadroonasta, astui sisälle iloisen näköisenä. - --- No, mitä arvelet, Turbin? Täällä näkyy olevan hyvä olla. Mutta -kylläpä olen väsyksissä. Oli niin kuuma. - --- Hyvä olla todellakin! Iljettävä, haiseva tupa eikä ole rommiakaan, -josta saa kiittää sinua. Sinun tyhmyrisi ei ostanut sitä eikä tämäkään -tolvana. Olisit edes muistuttanut. - -Hän jatkoi lukemistaan. Luettuaan kirjeen loppuun hän rutisti sen -kokoon ja viskasi lattialle. - --- Miksi sinä et ostanut rommia? -- kysyi tällä välin kornetti -kuiskaten sotamieheltään. -- Olihan sinulla rahaa. - --- Miksi meidän aina pitää ostaa! Minun niskoillani ovat muutenkin -kaikki menot. Heidän saksalainen polttelee vain piippua eikä tee -mitään. - -Toinen kirje ei nähtävästi ollut ikävä, sillä kreivi luki sitä -hymysuin. - --- Keneltä se on? -- kysyi Polosow, joka oli taas tullut huoneeseen ja -laitteli itselleen yösijaa lautojen päälle uunin viereen. - --- Miinalta -- vastasi kreivi iloisesti ojentaen hänelle kirjeen. -- -Tahdotko lukea? Siinäpä on ihastuttava nainen... parempi kuin -meikäläiset neidit!... Katsohan, miten paljon tunnetta ja järkeä tässä -kirjeessä on!... Se vaan on paha, että hän pyytää rahoja. - --- Niin, se on huono juttu, -- myönsi kornetti. - --- Minä lupasin hänelle tosiaankin, mutta sitten tuli tämä sotaretki -ja... mutta kunhan olen kolme kuukautta johtanut eskadroonaa, niin voin -hänelle lähettää. Ei minulla ole sääli rahoja, sillä hän on -hurmaava!... Eikö totta? -- puheli kreivi hymyillen ja seurasi -silmillään Polosowin kasvojen ilmeitä tämän lukiessa kirjettä. - --- Hirveän virheellistä kirjoitusta, mutta sangen miellyttävää. Hän -näyttää todellakin rakastavan sinua, -- vastasi kornetti. - --- Hm! Tiettävästi! Tuommoiset naiset ne vain rakastavatkin oikein -todella, kun kerran rakastavat. - --- Entä keneltä tuo toinen kirje on? -- kysyi kornetti antaen lukemansa -kirjeen takaisin. - --- Se on vain semmoista... Eräs iljetys, jolle minä jäin velkaa -korttipelissä, muistuttaa siitä jo kolmannen kerran... En minä voi nyt -maksaa... Typerä kirje! -- vastasi kreivi, jota tuo muisto näytti -kiusaavan. Tämän jälkeen oli kumpikin upseeri pitkän aikaa vaiti. - -Kornetti, joka nähtävästi oli kreivin vaikutuksen alaisena, joi ääneti -teetä ja katsahti väliin Turbinin kauniiseen, synkistyneeseen muotoon -eikä uskaltanut alkaa keskustelua. Kreivin katse oli kiintynyt -ikkunaan. - --- Kaikkihan voi käydä oivallisesti, -- sanoi kreivi yht'äkkiä kääntyen -Polosowiin päin ja keikauttaen päätään. -- Jos meillä tänä vuonna -tapahtuu ylennyksiä ja sen lisäksi vielä joudumme tekemisiin vihollisen -kanssa, niin voin sivuuttaa kaartini ratsumestarit. - -Toistakin lasia juodessa koski keskustelu tätä kysymystä. Silloin astui -vanha Danilo sisään ja toi perille Anna Fedorovnan terveiset. - --- He pyysivät vielä kysymään, oletteko mahdollisesti kreivi Fedor -Ivanovitsh Turbinin poika, -- lisäsi Danilo omasta päästään, sillä hän -oli saanut tietää upseerin nimen ja muisti vielä kreivi vainajan -käynnin K:n kaupungissa. -- Meidän rouvamme Anna Fedorovna oli hyvä -tuttu hänen kanssaan. - --- Hän oli minun isäni. Sano rouvallesi, että minä olen hyvin -kiitollinen enkä tarvitse mitään, mutta että minä pyysin toimittamaan -meille, jos se on mahdollista, siistimmän huoneen teillä tahi jossakin -muualla. - --- Miksi te sitä pyysitte? -- kysyi Polosow kun Danilo oli poistunut. --- Eikö se ole samantekevää? Yksi yöhän täällä vain on oltava. Heille -tulee siitä vaivaa. - --- Mitäpä siitä! Kyllä me minun mielestäni olemme tarpeeksi asti -rypeneet nokisissa tuvissa... Näkee kaikesta, että sinä olet -epäkäytännöllinen ihminen... Miksi emme käyttäisi tilaisuutta, jos -voimme viettää vaikkapa yhdenkin yön ihmisiksi? He tulevat päin vastoin -hyvin iloisiksi. - --- Yksi seikka minua vain tympäisee, nimittäin että tuo naikkonen on -tuntenut isäni, -- jatkoi kreivi hymyillen niin että hänen valkoiset, -hohtavat hampaansa näkyivät, -- Tunnen aina itseni hieman noloksi -pappavainajani puolesta. Aina siellä piilee jokin skandaalijuttu tahi -jokin vanha velka. Sen vuoksi ei minusta ole todellakaan hauskaa tavata -noita isäni tuttuja. Mutta sehän oli semmoista aikaa -- lisäsi hän -vakavasti. - --- Minä en ole muistanutkaan kertoa sinulle, -- sanoi Polosow, -- että -sattumalta kohtasin ulaaniprikaatin päällikön Iljinin. Hän halusi kovin -nähdä sinua ja on aivan hurmaantunut isääsi. - --- Tuo Iljin lienee sangen mitätön mies. Mutta pahinta on, että kaikki -nuo herrat, jotka vakuuttavat tunteneensa isäni ja siten koettavat -päästä suosiooni, kertovat isästäni muka jaloina tekoina semmoisia -asioita, että ihan hävettää kuulla. Totta on -- minä en innostu -tyhjästä, vaan arvostelen asioita tyynesti -- että hän oli liian -tuittupäinen ja teki joskus rumia kolttosia. Mutta sehän johtui ajan -hengestä. Meidän päivinämme olisi hänestä kenties tullut hyvinkin -toimelias mies, sillä hänellä oli harvinaisen suuret lahjat, se täytyy -tunnustaa. - -Neljännestunnin kuluttua tuli palvelija takaisin ja pyysi -tilanhaltijattaren puolesta upseereita yöksi taloon. - - - - -XI. - - -Saatuaan kuulla että husaariupseeri oli kreivi Fedor Turbinin poika -joutui Anna Fedorovna aivan haltioihinsa. - --- Voi hyvänen aika! Tuo minun kulta kyyhkyläiseni!... Danilo, juokse -pian sanomaan että rouva pyytää heitä asettumaan tänne, -- puhui hän ja -meni kiireesti Liisan huoneeseen. -- Liisa kulta! Ustjushka! Sinun -huoneesi, Liisa, on laitettava kuntoon. Sinä voit siirtyä enon -huoneeseen ja te, veljeni... veljeni! Te voisitte nukkua salissa. Sehän -on vain yksi yö. - --- Niinpä kyllä, siskoseni. Minä nukun lattialla. - --- Kyllä hän mahtaa olla kaunis, jos on isänsä näköinen. Kunhan vain -saan nähdäkin häntä, kullanmurua... Saatpa nähdä Liisa! Isä oli -kerrassaan kaunis mies... Minne sinä sitä pöytää kuletat, anna olla -täällä! -- puuhaili Anna Fedorovna. -- Ja tuo kaksi sänkyä -- ota -toinen pehtoorilta -- ja ota hyllyltä kristallinen kynttiläjalka, jonka -veljeni antoi minulle nimipäivälahjaksi, ja pane siihen hyvä kynttilä. - -Viimein oli kaikki valmiina. Liisa järjesti äidin sekaantumisesta -huolimatta huoneensa kahta upseeria varten oman makunsa mukaan. Hän -haki puhtaat tilavaatteet, joihin oli pantu reseedalta tuoksuvaa -hajuvettä ja laittoi vuoteet kuntoon, käski panemaan vesikarahvin ja -kynttilöitä yöpöydälle ja siirsi oman vuoteensa enon huoneeseen. Anna -Fedorovna alkoi rauhoittua, istuutui tavalliselle paikalleen ja otti -kortitkin esille, mutta ei tehnyt niillä mitään, vaan nojasi päänsä -pulleaan käteensä, ja vaipui mietteisiin. "Kylläpä aika rientää, -- -mutisi hän itsekseen. -- Tuntuu kuin se olisi ollut ihan äsken. Muistan -hänet vielä aivan tarkalleen. Siinä oli koko veitikka! -- Ja kyyneleet -ilmestyivät Anna Fedorovnan silmiin. -- Nyt Liisa jo... mutta ei hän -ole kuitenkaan sellainen kuin minä olin hänen ikäisenään... kaunis -tyttö, mutta ei kuitenkaan sitä..." - --- Liisa, sinun pitäisi pukea illalla yllesi musliinipukusi. - --- Aiotteko te sitten kutsua heidät vieraiksi, äiti? Parempi olisi olla -kutsumatta, -- vastasi Liisa tuntien voittamatonta mielenliikutusta -ajatellessaan että hänen pitäisi tulla upseerien seuraan, -- älkää -kutsuko, äiti! - -Hän ei todellakaan tuntenut halua saada nähdä heitä, mutta sitä -voimakkaampi oli hänessä pelonsekainen tunne, että suuri onni odotti -häntä. - --- Kenties he itse tahtovat tulla tekemään tuttavuutta, Liisaseni, -- -sanoi Anna Fedorovna silittäen hänen tukkaansa ja samalla ajatellen: -"ei, ei ole yhtä hyvä tukka kuin minulla hänen ikäisenään... Ei, Liisa, -minä toivoisin sinulle sydämestäni..." Ja hän toivoi todellakin jotakin -tyttärelleen, vaikka avioliitto kreivin kanssa ei ollut ajateltavissa -ja taas semmoista suhdetta kuin oli ollut hänen ja kreivin isän välillä -hän ei voinut tahtoa, mutta jotakin tähän suuntaan hän hartaasti toivoi -tyttärelleen. Hän tahtoi kenties elää vielä uudelleen tyttärensä -sielussa sen elämän, jota hän oli elänyt kreivi vainajan kanssa. - -Vanha ratsumieskin tunsi jonkun verran mielenliikutusta kreivin tulon -johdosta. Hän sulkeutui huoneeseensa. Neljännestunnin kuluttua hän tuli -sieltä ulos univormu yllä ja siniset housut jalassa ja meni vieraille -varattuun huoneeseen hämillään ja tyytyväisenä aivan kuin tyttö, joka -on ensi kertaa tanssiaispuvussa. - --- Tahdon katsella nykyajan husaareja, siskoseni! Kreivivainaja oli -oikein todellinen husaari. Katsonpa heitä. - -Upseerit saapuivat samassa takaportaitten kautta heille varattuun -huoneeseen. - --- No, näetkö nyt, -- sanoi kreivi heittäytyen pölyiset saappaat -jalassa vuoteelle, -- eikö täällä ole parempi kuin tuvassa, jossa -vilisi torakoita! - --- Onpa kyllä mutta me joudumme kiitollisuuden velkaan isäntäväelle... - --- Mitä joutavia! Täytyy aina olla käytännöllinen. He ovat luultavasti -hyvin tyytyväisiä... Juha! huusi hän, -- pyydä jotakin tuohon ikkunaan -ripustettavaksi, siitä voi vetää yöllä. - -Samassa tuli ukko huoneeseen tekemään tuttavuutta upseerien kanssa. Hän -kertoi tietysti, tosin hiukan punastuen, olleensa kreivi vainajan -toveri ja saaneensa nauttia tämän suosiota, sanoipa vielä vainajan -useamman kerran auttaneen häntä pulasta. Tarkoittiko hän tällä sitä, -että vainaja ei ollut maksanut hänelle lainaamaansa sataa ruplaa, vaiko -sitä että kreivi oli paiskannut hänet lumihankeen ja solvannut häntä, -sen jätti vanhus selittämättä. - -Kreivi oli hyvin kohtelias vanhalle ratsumiehelle ja kiitti asunnosta. - --- Suokaa anteeksi, että täällä on näin yksinkertaista kreivi. (Hän oli -vähällä sanoa "teidän ylhäisyytenne", sillä hän ei ollut pitkiin -aikoihin ollut tekemisissä ylhäisten henkilöitten kanssa.) Sisareni -talo on pieni. Mutta tuohon me ripustamme aivan heti jotakin, niin -ett'ei vedä, -- lisäsi ukko ja kompuroi ulos huoneesta muka -ikkunaverhoa etsimään, mutta oikeastaan päästäkseen pikemmin kertomaan -upseereista. - -Kaunis Ustjushka tuli ja ripusti rouvan shaalin ikkunaan. Hän oli sitä -paitsi saanut rouvalta tehtäväksi kysyä, suvaitsevatko herrat juoda -teetä. - -Miellyttävä huone oli nähtävästi saanut kreivin hyvälle tuulelle. -Iloisesti hymyillen hän ilvehti Utsjushkan kanssa, niin että Ustjushka -jo sanoi häntä vekkuliksi, kyseli onko talon neiti kaunis ja vastasi -kysymykseen, haluavatko he teetä, että teetä kyllä sopi tuoda, mutta -koska heidän illallisensa ei vielä ollut valmis, niin olisi hyvä saada -viinaa ja jotakin haukattavaa tahi sherryä, jos sitä sattui olemaan. - -Eno oli ihastuksissaan nuoren kreivin kohteliaisuudesta ja ylisti -pilviin asti nuorta upseeripolvea, joka hänen mielestään oli -verrattomasti parempaa kuin entinen. - -Anna Fedorowna oli toista mieltä -- parempaa miestä kuin kreivi Fedor -Ivanovitsh ei voinut olla olemassa. Lopulta hän oikein suutahti ja -huomautti kuivasti: "teistä, veliseni, on kulloinkin se paras, joka -viimeiseksi teitä pitää hyvänä. Tietysti nykyajan ihmiset ovat -viisaampia, mutta kreivi Fedor Ivanovitsh tanssi niin mainiosti ja oli -niin rakastettava, että kaikki olivat hullaantuneet häneen; mutta hän -ei välittänyt kenestäkään muusta kuin minusta. Siitä näette, että -entisaikoinakin oli hyviä ihmisiä." - -Samassa tultiin sanomaan, että vieraat tahtovat viinaa, einepaloja ja -sherryä. - --- Kas niin, veliseni, aina te teette kaikki nurin päin. Olisi pitänyt -tarjota illallista, -- sanoi Anna Fedorovna. -- Liisa, hommaa sinä! - -Liisa juoksi aittaan hakemaan sieniä ja voita ja käski kokin laittamaan -kotletteja. - --- Vaan kuinka on sherryn laita? Onko teillä sitä, veliseni? - --- Ei, eihän minulla ole sitä ollutkaan. - --- Kuinka niin? Mitä te sitten juotte teen kanssa? - --- Tämä on rommia, Anna Fedorovna. - --- Eikö se sitten ole sama asia? Antakaa tuota rommia, samahan se on. -Mutta eikö olisi parempi kutsua heidät tänne, veliseni? Tehän sen -paremmin ymmärrätte. Eivätkö ne pane pahakseen? - -Ratsumies selitti voivansa taata, että kreivi hyväsydämisyydessään -kyllä tulee ja lupasi kutsua heidät. Anna Fedorovna meni pukemaan -ylleen toisen puvun ja otti päähänsä uuden myssyn, mutta Liisalla oli -niin paljon hommaa, ett'ei hän ennättänytkään vaihtaa toiseen -ruusunpunaista pumpulikangaspukuaan, jossa oli leveät hihat. Hän oli -sen lisäksi hyvin liikutettu. Hänestä tuntui että jotakin ihmeellistä -oli tulossa; oli aivan kuin musta pilvi olisi noussut hänen ylleen. Tuo -kreivi, kaunis nuori husaari, tuntui hänestä aivan uudelta, -käsittämättömältä, mutta ihanalta olennolta. Hänen käytöksensä ja -puheensa olivat varmaankin jotain tavatonta, jommoista hän ei ollut -koskaan nähnyt. Kaiken, mitä hän ajattelee ja sanoo, täytyy olla -älykästä ja totta. Kaikki, mitä hän tekee, on rehellistä. Koko hänen -ulkomuotonsa on ihana. Tämä oli hänestä aivan varmaa. Jos kreivi ei -olisi tyytynyt pyytämään vain sherryä ja einepaloja, vaan olisi -vaatinut kylvyn, joka olisi ollut valmistettava hyvänhajuisista -yrteistä, niin Liisa ei olisi pitänyt tätä outona ja liiallisena vaan -olisi ollut vahvasti vakuutettu, että niin on oleva. - -Kreivi suostui heti, kun ratsumies esitti hänelle sisarensa -toivomuksen, kampasi hiuksensa, heitti viitan hartioilleen ja otti -sikarikotelonsa. - --- Mennään, sanoi hän Polosowille. - --- Eiköhän olisi parempi olla menemättä, -- vastasi kornetti. -- Ils -feront des frais pour nous recevoir. - --- Joutavia, se on heille suuri ilo. Minä olen jo ottanut selvää -asioista -- siellä on kaunis tytär... Mennään -- sanoi kreivi -ranskaksi. - --- Je vous en prie, messieurs! -- sanoi ratsumies näyttääkseen että -hänkin osasi ranskaa ja oli ymmärtänyt upseerien keskustelun. - - - - -XII. - - -Liisa punastui upseerien astuessa huoneeseen, loi silmänsä alas -uskaltamatta katsoa upseereihin ja oli puuhailevinaan teen -valmistamisessa. Anna Fedorovna sitävastoin hyppäsi kiiruusti pystyyn, -kumarsi ja alkoi puhella kääntämättä pois katsettaan kreivin kasvoista. -Hän huomautti, että kreivi oli tavattomasti isänsä näköinen, esitti -tyttärensä, tarjosi teetä, hilloa ja kotileivoksia. Kornettiin ei -hänen vaatimattoman ulkomuotonsa vuoksi kukaan kiinnittänyt huomiota ja -hän olikin tästä mielissään, sillä hän katseli ja tarkasteli mikäli se -seurassa kävi päinsä, yksityiskohtia myöten Liisan kauneutta, joka -näkyi tehneen häneen syvän vaikutuksen. - -Eno kuunteli kreivin ja sisarensa keskustelua ja odotti tilaisuutta -päästä kertomaan omia sotilasmuistojaan. - -Kreivi poltti teetä juodessaan vahvaa sikaria, joka tahtoi väkisinkin -panna Liisan yskimään, puheli paljon ja oli hyvin herttainen. Alussa -hän pisti aina Anna Fedorovnan puheitten lomaan jonkun kertomuksistaan, -mutta johti lopuksi yksin keskustelua. - -Yksi seikka tuntui kuulijoista hieman omituiselta. Kertomuksissaan hän -käytti usein sanoja, jotka kyllä menivät mukiin hänen toveripiirissään, -mutta tässä seurassa tuntuivat liian rohkeilta saadenkin Anna -Fedorovnan säpsähtelemään ja Liisan punastumaan korvia myöten. Mutta -kreivi ei huomannut tätä, vaan pysyi koko ajan yhtä rauhallisena, -teeskentelemättömänä ja rakastettavana. - -Liisa kaatoi mitään puhumatta teetä laseihin, mutta ei antanut niitä -vieraille käteen, vaan siirsi heidän eteensä, ja kuunteli ahneesti -kreivin puheita voimatta vapautua mielenliikutuksestaan. Tämän -yksinkertaiset kertomukset ja ei kovin sujuva puhetapa rauhoittivat -hänet vähitellen. Hän ei saanutkaan kuulla kreivin suusta niin -älykkäitä puheita kuin oli odottanut eikä nähnyt sitä suloa kaikessa, -josta hän oli uneksinut. - -Kun kolmatta lasia juodessa hänen arka katseensa sattui kreivin silmiin -eikä kreivi kääntänyt katsettaan pois, vaan katsoi omituisen tyynesti -ja hiukan hymyillen häneen, niin hän tunsi vihan tapaista tunnetta -kreiviä kohtaan ja huomasi kohta, että tässä miehessä ei ollut mitään -erikoista, vaan että hän oli aivan samanlainen kuin kaikki muutkin, -sekä ett'ei ollut syytä pelätä häntä. Hänen kyntensä olivat kylläkin -puhtaat ja pitkät, mutta erikoisen kaunis hän ei ollut. - -Liisa tunsi hiukan surua, kun hänen unelmansa raukesi, ja tuli -yht'äkkiä aivan tyyneksi. Vain harvapuheisen kornetin katse, jonka hän -tunsi suunnatuksi itseensä, saattoi hänet hiukan hämilleen. - -"Kenties se ei olekaan hän, vaan tuo toinen", ajatteli hän. - - - - -XIII. - - -Kun tee oli juotu, pyysi emäntä vieraita toiseen huoneeseen ja istuutui -tavalliselle paikalleen. - --- Ettekö tahdo levätä, kreivi? - kysyi hän. -- Millä teitä, rakkaat -vieraat, voisi huvittaa? -- jatkoi hän, kun kreivi oli vastannut -kieltävästi. -- Pelaatteko te korttia, kreivi? Te, veliseni, voisitte -pelata vieraitten kanssa jonkun pelin... - --- Tehän pelaatte itsekin preferenssiä, -- vastasi ratsumies. -- -Pelataan yhdessä. Tahdotteko, kreivi? Ja te? - -Upseerit ilmoittivat mielellään tekevänsä kaikki, mikä olisi mieliksi -heidän herttaiselle isäntäväelleen. - -Liisa toi huoneestaan vanhat korttinsa, joista hänellä oli tapana -katsoa, paraneeko Anna Fedorovna pian influenssastaan, tuleeko eno pian -takaisin kaupungista, tuleeko vieraita j.n.e. Vaikka näitä kortteja oli -käytetty pari kuukautta, niin ne olivat puhtaammat kuin Anna Fedorovnan -kortit. - --- Vaan te ette kenties pelaa mitättömistä summista? -- kysyi eno. -- -Me Anna Fedorovnan kanssa panemme peliin tavallisesti puoli kopeekkaa, -mutta sittenkin hän nylkee meitä. - --- Ah, pelataan mistä tahansa, minä pelaan hyvin mielelläni, -- vastasi -kreivi. - --- No, kopeekan panoksia sitten! Olkoon menneeksi rakkaitten vieraitten -takia. Nylkekööt minua, vanhaa ämmää, -- sanoi Anna Fedorovna istahtaen -leveästi nojatuoliinsa ja järjestellen vaatteitaan. - -"Ehkäpä vielä voitan heiltä ruplan", ajatteli Anna Fedorovna, joka -vanhoilla päivillään oli joutunut pelihimon valtaan. - --- Tahdotteko, että opetan teille uuden pelitavan? -- kysyi kreivi. -- -Se on hyvin hauska. - -Kaikkia miellytti suuresti uusi pietarilainen pelitapa. Eno muisteli -pelanneensa ennenkin semmoista ja sanoi sen muistuttavan bostonia, -vaikka hän nyt oli unhottanut koko pelin. Anna Fedorovna ei ymmärtänyt -ollenkaan pelin kulkua ja katsoi lopulta olevansa pakoitettu hymysuin -ja hyväksyvästi päätään nyökäten vakuuttamaan, että hän oli kyllä -ymmärtänyt selitykset ja että kaikki oli hänelle nyt aivan selvää. -Suuri naurunremakka syntyi keskellä peliä, kun Anna Fedorovna ässä ja -kuningas kourassa rupesi pelaamaan miseriä ja hävisi siinä kuusi peliä. -Hän alkoi joutua hämilleen, hymyili arasti ja selitteli, ett'ei hän -vielä ollut tottunut uuteen pelitapaan. Mutta hänen tappionsa -merkittiin muistiin ja ne kohosivat melkoisiksi, sillä kreivi, joka oli -tottunut pelaamaan suurista summista, pelasi hyvin varovasti eikä -ollenkaan ymmärtänyt, miksi kornetti polki hänen jalalleen pöydän alla -ja teki kauheita virheitä pelissä. - -Liisa toi pöytään marmelaadia, kolmea lajia marjahilloa ja omenia ja -pysähtyi äitinsä selän taakse katselemaan pelin kulkua. Silloin tällöin -hän vilkaisi upseereihin ja varsinkin kreivin valkeisiin käsiin, joiden -hienot puneravat kynnet olivat hyvin hoidetut ja jotka niin taitavasti -ja kauniisti heittelivät kortteja ja kokosivat niitä. - -Taaskin kärsi Anna Fedorovna, joka pelasi uhkapeliä, suuren häviön, -merkitsi veljensä kehoituksesta umpimähkään jonkin luvun ja joutui -kokonaan ymmälle. - --- Ei se tee mitään, äiti, kyliä te vielä voitatte takaisin, -- sanoi -Liisa auttaakseen äitiään tämän hämmingissä. -- Tehkää kerran enosta -pietti, niin asia on autettu. - --- Jospa sinä edes auttaisit minua, Liisa! -- sanoi äiti katsoen -pelästyneenä tyttäreensä. -- Minä en tiedä, kuinka tässä... - --- En minäkään osaa tätä peliä, -- vastasi Liisa laskien itsekseen -äidin tappioita, -- Mutta tehän menetätte sangen paljon, äiti! Ette voi -enää ostaa Pimotshkalle pukukangasta, -- lisäsi hän leikillään. - --- Niin, tuolla tavoin voi helposti menettää kymmenkunta ruplaa -hopeassa, -- sanoi kornetti katsoen Liisaan ja koettaen päästä -puheisiin hänen kanssaan. - --- Emmekö me sitten pelaakaan paperiruplasta? -- kysyi Anna Fedorovna -katsellen ympärilleen. - --- En tiedä, minä vaan en osaa laskea paperiruplissa, -- sanoi kreivi. --- Kuinka se oikein on? Mitä on paperirupla? - --- Eihän nykyjään enää kukaan laske paperiruplissa, -- sanoi eno, joka -oli voiton puolella. - -Emäntä käski tuomaan samppanjaa, joi itse kaksi lasia, tuli punaiseksi -eikä näyttänyt enää olevan millänsäkään mistään. Harmaa hiussuortuvakin -valui ulos myssyn sisältä, mutta hän ei korjannut sitä. Hänestä tuntui -varmaankin siltä että hän oli hävinnyt miljoonia ja oli tehnyt lopun -omaisuudestaan. Kornetti alkoi yhä enemmän potkia kreiviä, mutta kreivi -merkitsi muistiin kaikki emännän pietit. - -Vihdoin peli loppui. Vaikka Anna Fedorovna koettikin suurentaa -voittojaan eikä ollut osaavinaan oikein laskea yhteen, niin hänen -täytyi kauhukseen lopulta kuitenkin päästä selvyyteen häviönsä -suuruudesta. Laskut osoittivat, että hän oli hävinnyt 920 pistettä. -"Tekeekö se yhdeksän paperiruplaa?" hoki Anna Fedorovna eikä ymmärtänyt -tappionsa suuruutta ennen kuin hänen veljensä hänen kauhukseen selitti -hänen tapanneen kolmekymmentäkaksi ja puoli paperiruplaa, mikä summa -oli ehdottomasti maksettava. - -Kreivi ei ruvennut laskemaan voittojaan vaan nousi heti pelin päätyttyä -pöydästä ja astui ikkunan luo, jonka ääressä Liisa järjesteli ruokia ja -pani pullosta lautaselle sieniä. Aivan tyynesti ja yksinkertaisesti hän -teki sen, mitä kornetti koko illan oli turhaan koettanut saada toimeen: -rupesi Liisan kanssa pakinoimaan ilmasta. - -Kornetti oli tällä välin sangen ikävässä asemassa. Kun kreivi ja -varsinkin Liisa, joka oli pitänyt Anna Fedorovnaa hyvällä tuulella, ei -ollut lähiseutuvilla, niin ämmä suuttui oikein todella. - --- Onpa kovin ikävä, että me voitimme teiltä, sanoi Polosow jotakin -sanoakseen. -- Se on suorastaan hävytöntä. - --- Niin, kun teillä oli kaikki uudet konstinne! En minä niitä osaa. -Paljonko se siis oli setelirahassa? -- kysyi Anna Fedorovna. - --- Kolmekymmentä kaksi ruplaa ja viisikymmentä kopeekkaa, -- vakuutteli -ratsumies, joka oli innoissaan voitosta ja sen vuoksi leikillisellä -päällä. -- Lyökääpä vain rahat pöytään, siskoseni... antaa tulla! - --- Kyllä minä maksan kaikki. Mutta toiste ette enää saa minua ansaan, -ei! Tätä summaa en saa koko elämäni aikana voittaneeksi takaisin. - -Ja Anna Fedorovna meni huoneeseensa ja toi sieltä yhdeksän ruplaa -seteleissä. Vasta ukon ankarien vaatimusten jälkeen hän maksoi koko -velan. - -Polosow alkoi pelätä, että Anna Fedorovna rupeaa haukkumaan häntä, jos -hän puhuttelee häntä. Sen vuoksi hän hiipi hiljaa etemmäksi ja -lyöttäytyi kreivin ja Liisan seuraan, jotka keskustelivat avoimen -ikkunan ääressä. - -Illallispöytä oli katettu ja sillä seisoi kaksi talikynttilää. Kevätyön -raitis, lämmin hengähdys pani silloin tällöin niiden liekin -lepattamaan. Avoimen ikkunan ääressä, joka oli puutarhaan päin, oli -myöskin valoisaa, mutta aivan toisella tavoin kuin huoneessa. Melkein -täysikuu, josta kullankeltainen värivivahdus oli jo katoamassa, kohosi -yli lehmusten korkeitten latvojen ja valaisi yhä kirkkaammin valkeita -pilvenhattaroita, jotka väliin ilmestyivät sen eteen. Lammikossa, jonka -pinta kuutamossa oli yhdestä kohdasta hopeanhohtava ja joka näkyi -lehtikujan lomasta, kurnuttivat sammakot. Ikkunan alla kasvavassa -syreenipensaassa, jonka kosteat kukat hiukan heilahtelivat, hyppivät ja -pyrähtelivät pikku linnut. - --- Kuinka ihana ilma! -- sanoi kreivi astuen Liisan luo ja istuutuen -matalalle ikkunalle. -- Te kävelette varmaankin paljon ulkona? - --- Niin, -- lausui Liisa tuntematta enää vähintäkään hämminkiä -keskustellessaan kreivin kanssa, -- minä liikun aamuisin kello -seitsemän aikaan ulkona taloustoimissa ja kävelen silloin jonkun aikaa -Pimotshkan, äitini kasvattityttären kanssa. - --- Hauskaa on asua maalla! -- sanoi kreivi asettaen monokkelin -silmäänsä ja katsellen vuoroin puutarhaan vuoroin Liisaan. -- Entä -ettekö käy kävelemässä yöllä kuutamossa? - --- En. Mutta pari vuotta takaperin me kävimme enon kanssa kaikkina -kuutamoöinä kävelemässä. Häntä vaivasi omituinen tauti -- unettomuus. -Täysikuun aikana hän ei voinut nukkua. Tämä hänen huoneensa on -puutarhaan päin ja ikkuna on matalalla, niin että kuu paistoi suoraan -häntä kohti. - --- Kummallista, -- huomautti kreivi. -- Mutta tämähän on luullakseni -teidän huoneenne? - --- Ei, minä olen vaan nyt yötä tässä. Minun huoneeni on teillä. - --- Todellakin?... Voi, hyvänen aika! En ikinäni voi antaa itselleni -anteeksi häiriötä, jonka olemme teille tuottaneet, -- sanoi kreivi ja -antoi tunteittensa vilpittömyyden todistukseksi lasin pudota -silmältään. -- Jos minä vain olisin tietänyt häiritseväni teitä... - --- Mitä häiriötä siitä olisi! Minä päin vastoin olen hyvin iloinen -tästä. Enon huone on kovin hauska ja miellyttävä, ikkuna on matalalla, -minä istun sillä kunnes alkaa nukuttaa tahi laskeudun siitä puutarhaan -ja kävelen vielä yötä odottaessa. - -"Siinäpä kelpo tyttö! -- ajatteli kreivi, pani taas monokkelin -silmäänsä, katseli tyttöä ja istuutui ikkunalle koettaen samassa -jalallaan koskettaa Liisan jalkaa. -- Ja kuinka taitavasti hän antoi -minun ymmärtää, että voin nähdä häntä puutarhassa ikkunan luona, jos -haluan." Liisa menetti jo hänen silmissään suuren osan viehätyksestään. -Voitto tuntui hänestä liian helpolta. - --- Kuinka suuri nautinto mahtaakaan olla, -- sanoi hän katsellen -miettiväisenä tummiin lehtikujiin, -- viettää tämmöinen yö puutarhassa -olennon kanssa, jota rakastaa. - -Liisa joutui hieman hämilleen kuullessaan nämä sanat ja tuntiessaan -että kreivin jalka toistamiseen aivan kuin vahingossa hipasi häntä. -Mitään ajattelematta hän sanoi vain sanoakseen jotakin: "niin, -kuutamoöinä on ihanaa kävellä." Hänet valtasi epämiellyttävä tunne ja -hän sulki pullon, josta hän oli ottanut sieniä sekä aikoi poistua -ikkunan luota, kun kornetti astui heidän luokseen ja hänen mielensä -alkoi tehdä tutustua tuohon mieheen. - --- Miten ihana yö! -- sanoi kornetti. - -"Ei ne osaa puhua muusta kuin ilmasta." ajatteli Liisa. - --- Kuinka ihastuttava näköala! -- jatkoi kornetti. Mutta te olette jo -varmaankin kyllästynyt siihen, -- lisäsi hän. Hänellä oli kummallinen -taipumus puhua epämiellyttäviä asioita ihmisille, jotka häntä -miellyttivät. - --- Miksi te luulette niin? Samaan ruokaan ja samoihin vaatteisiin voi -kyllästyä, mutta ei kauniiseen puutarhaan, ei ainakaan se, joka -rakastaa kävellä, etenkin kun kuu nousee vielä korkeammalle. Enon -huoneesta voi nähdä koko lammen. Sitä aion katsella. - --- Entä eikö teillä ole satakieliä? -- kysyi kreivi, joka oli -tyytymätön siihen että Polosow oli estänyt häntä tiedustamasta -tarkemmin, miten hän saisi tavata Liisaa. - --- Ei. Meillä on niitä kyllä aina ollut, mutta metsämiehet saivat viime -vuonna yhden kiinni ja viime viikolla, kun yksi taas alkoi ihanasti -laulaa, saapui poliisipäällikkö tänne ja hänen aisakellonsa pelotti -satakielen pois. Toissa vuonna me istuimme enon kanssa usein -lehtimajassa ja kuuntelimme tuntikausia. - --- Mitä se lörpöttelijä teille kertoo? -- sanoi eno astuen samaan -joukkoon. -- Ettekö suvaitse hiukan haukata jotakin? - -Illallisen jälkeen, jonka aikana kreivi sai ruokia kehumalla ja -vahvasti syömällä emännän pahan tuulen jossakin määrin haihtumaan, -heittivät upseerit hyvästit ja poistuivat omaan huoneeseensa. Kreivi -puristi Anna Fedorovnan ihmeeksi enon kättä ja myöskin hänen kättään -suutelematta sitä. Hän puristi myöskin Liisan kättä katsoen häntä -samalla suoraan silmiin ja hiukan hymyillen miellyttävää hymyään. Tämä -katse sai tytön uudelleen hämille. - -"Kyllä hän on sangen hyvännäköinen, -- ajatteli Liisa, -- mutta -ajattelee aivan liikoja itsestään." - - - - -XIV. - - --- Kuinka et häpeä? -- sanoi Polosow kun upseerit tulivat omaan -huoneeseensa. Minä koetin tahallani tapata ja potkin sinua pöydän -alitse. Etkö todellakaan häpeä? Ämmähän tuli ihan pahoilleen. - -Kreivi purskahti nauruun. - --- Se oli hassunkurinen muija! Sepä vasta suuttui! - -Ja hän alkoi uudelleen nauraa niin iloisesti että Juhakin, joka seisoi -hänen edessään, loi silmänsä alas ja hymähti kääntäen päätään syrjään. - --- Siinä he saivat nähdä perheen ystävän pojan!... Hahahaa! -- jatkoi -kreivi yhä nauramistaan. - --- Ei, mutta ei tuo ole sopivaa. Minun tuli ihan sääli häntä, -- sanoi -kornetti. - --- Joutavia! Sinä olet vielä keltanokka! Minunko sitten olisi pitänyt -joutua tappiolle? Miksi niin? Hävisinhän minäkin siihen aikaan, jolloin -en osannut pelata. Kymmenen ruplaa tuli meille hyvään tarpeeseen. -Täytyy ottaa elämä käytännöllisesti, muuten joutuu aina narriksi. - -Polosow vaikeni. Sitä paitsi hän tahtoi yksinäisyydessä muistella -Liisaa, joka oli hänen mielestään harvinaisen puhdas ja ihana olento. -Hän riisuutui ja kävi makaamaan pehmeään ja puhtaaseen vuoteeseen, joka -oli häntä varten varustettu. - -"Miten joutavaa onkaan kaikki kunnia ja sotainen maine! -- ajatteli hän -katsellen shaalin peittämää ikkunaa, jonka läpi kuun vaaleat säteet -tunkeutuivat huoneeseen. -- Se on onnea, kun saa elää rauhallisessa -sopukassa rakkaan, älykkään ja teeskentelemättömän vaimon kanssa. Se on -todellista, pettämätöntä onnea!" - -Jostakin syystä hän ei kuitenkaan puhunut toverilleen mitään näistä -unelmista eikä maininnut mitään maalaisneidosta, vaikka hän oli varma -siitä että kreivikin ajatteli häntä. - --- Miksi et riisuudu? -- kysyi hän kreiviltä, joka käveli edestakaisin -huoneessa. - --- Ei nukuta vielä. Sammuta kynttilä jos tahdot, kyllä minä tulen -toimeen. - -Ja hän jatkoi käyskentelyään. - --- Ei nukuta vielä, -- toisti Polosow tuntien tämän illan jälkeen -entistä suurempaa tyytymättömyyttä kreivin vaikutusvallan johdosta ja -halua nousta häntä vastustamaan. "Kyllä minä arvaan, -- ajatteli hän -itsekseen kohdistaen ajatuksensa Turbiniin, -- mitä tuumia sileäksi -kammatussa päässäsi nyt liikkuu! Huomasin kyllä, että hän miellytti -sinua. Mutta sinä et kykene ymmärtämään tätä vilpitöntä, rehellistä -olentoa. Sinä tahdot Miinan ja everstinarvon. Kysäsenpä, mitä hän piti -tytöstä." - -Polosow kääntyi jo häneen päin, mutta muutti sitten mieltään. Hän tunsi -ett'ei hän kykenisi väittämään vastaan, jos kreivin käsitys Liisasta -olisi semmoinen kuin hän luuli, tunsipa vielä senkin, että hän ei voisi -olla yhtymättä kreivin mielipiteeseen; -- niin suuressa määrässä hän jo -oli kreivin vaikutusvallan alainen, joka vaikutusvalta hänestä tuntui -päivä päivältä yhä raskaammalta ja epäoikeutetummalta. - --- Minne sinä menet? -- kysyi hän, kun kreivi otti lakin päähänsä ja -lähestyi ovea. - --- Menen talliin katsomaan onko kaikki järjestyksessä. - -"Omituista!" ajatteli kornetti, mutta sammutti kynttilän ja kääntyi -toiselle kylelle koettaen karkoittaa päästään järjettömät, -mustasukkaiset ja entistä ystävää kohtaan vihamieliset ajatukset, jotka -pyrkivät hänen mieleensä. - -Tällä välin oli myöskin Anna Fedorovna tapansa mukaan siunannut ja -suudellut hellästi veljeänsä, tytärtänsä ja kasvattiaan ja vetäytynyt -huoneeseensa. Pitkiin aikoihin ei hän ollut yhtenä ainoana päivänä -kokenut niin paljon voimakkaita vaikutelmia ja siksi hän ei voinut -rauhallisesti rukoillakaan. Elävät, mutta surulliset muistot, jotka -liittyivät kreivi vainajaan sekä nuoreen keikariin, joka niin -säälimättä oli nylkenyt häntä pelissä, pyörivät yhä hänen päässään. Hän -riisuutui kuitenkin kuten tavallisesti, joi puoli lasia kaljaa, jota -oli varattu yöpöydälle ja kävi vuoteeseen. Hänen lempikissansa hiipi -hiljaa huoneeseen. Anna Fedorovna kutsui sen luokseen ja silitti sitä -kuunnellen sen kehräämistä eikä saanut unta silmiinsä. - -"Kissa estää nukkumasta", ajatteli hän ja ajoi kissan pois. Eläin -putosi kevyesti lattialle, koukisti hitaasti tuuheata häntäänsä ja -hyppäsi pankolle, mutta samassa saapui palvelustyttö, joka makasi -samassa huoneessa, laittamaan tilaansa, sammutti kynttilän ja pani -tulta yölamppuun. Kohta alkoi tyttökin kuorsata. Mutta Anna Fedorovna -ei vaan saanut unta eikä hänen levoton mielikuvituksensa saanut rauhaa. -Kun hän sulki silmänsä, niin hän näki husaarin kasvot; ne ilmestyivät -huoneeseen mitä ihmeellisimmissä muodoissa, kun hän avoimin silmin -katseli yölampun hämärässä valossa komoodia, pöytää tahi naulassa -riippuvaa valkoista pukua. Väliin hänestä tuntui liian kuumalta -untuvapatjojen sisällä, toisinaan taas nakutti kello hermostuttavasti -pöydällä ja palvelustytön kuorsaus tuntui sietämättömältä. Hän herätti -tytön ja kielsi kuorsaamasta. Tytär, vanha ja nuori kreivi ja -preferenssi sekaantuivat omituisesti hänen ajatuksissaan. Hän näki -itsensä tanssimassa valssia vanhan kreivin kanssa, näki pulleat, -valkeat hartiansa ja tunsi jonkun suutelevan niitä. Sitten hän näki -tyttärensä nuoren kreivin sylissä. Ustjushka alkoi taas kuorsata. - -"Ei, ajat ovat muuttuneet, miehet ovat nykyjään toisenlaisia kuin -ennen. Hän olisi ollut valmis menemään vaikka tuleen minun puolestani. -Ja kyllä kannattikin. Mutta tämä toinen makaa kuin mikäkin hölmö ja on -iloissaan siitä, että sattui voittamaan pelissä eikä osaa naisia -lähestyä. Se toinen sen sijaan lankesi polvilleen ja sanoi: 'mitä -tahdot minun tekemään? Minä tapan vaikka heti itseni ja teen mitä sinä -vaan käsket!' Ja hän olisi kyllä tappanutkin itsensä, jos minä olisin -käskenyt." - -Yht'äkkiä kuului joku kulkevan paljain jaloin käytävässä ja Liisa -juoksi huoneeseen vain huivi ympärillään, kalpeana ja vapisevana, ja -milt'ei kaatui äitinsä rinnalle vuoteeseen... - -Sanottuaan hyvää yötä äidilleen oli Liisa mennyt yksin enon entiseen -huoneeseen. Puettuaan ylleen valkoisen yönutun ja pistettyään paksun, -pitkän palmikkonsa huivin sisälle hän oli sammuttanut kynttilän, -avannut ikkunan, istuutunut tuolille ja alkanut miettiväisenä katsella -lammikkoa, joka nyt hohti kokonaan hopean värisenä. - -Kaikki hänen tavalliset toimensa ja harrastuksensa esiintyivät nyt -yht'äkkiä aivan uudessa valossa. Vanha, oikkuileva äiti, jota hän ei -tuominnut, vaan rakasti koko sydämestään, raihnas, hyvänluontoinen eno, -palvelusväki ja talonpojat, jotka jumaloivat neitiään, lypsylehmät ja -vasikat, koko ympäröivä luonto, jonka hän oli nähnyt niin monta kertaa -kuolevan ja uudistuvan ja jonka keskellä hän oli kasvanut rakastavana -ja rakastettuna, -- kaikki tämä oli yht'äkkiä muuttunut ja tuntui -ikävältä, merkityksettömältä. - -Oli aivan kuin joku olisi sanonut hänelle: "sinä typerä tyttö! -Kaksikymmentä vuotta olet touhunnut tyhjää, palvellut muita syyttä -suotta etkä tietänyt, mitä on elämä ja onni!" - -Tämmöiset ajatukset liikkuivat nyt hänen mielessään, kun hän katseli -valoisaa, liikkumatonta puutarhaa ja nämä ajatukset olivat nyt paljon -voimakkaampia kuin koskaan ennen. Ja mistä ne johtuivat? Ei ainakaan -yht'äkkiä leimahtaneesta rakkaudesta kreiviä kohtaan, niin kuin olisi -voinut luulla. Päin vastoin kreivi ei ollenkaan miellyttänyt häntä. -Kornetti olisi voinut pikemmin kiinnittää hänen mieltään, mutta hän oli -ruma, köyhä ja omituisen harvapuheinen. Hän painui väkisinkin unhoon ja -harmikseen Liisa huomasi kreivin kuvan kohoavan mieleensä. - -"Ei, ei hän ole oikea mies", ajatteli Liisa itsekseen. Hänen -ihannekuvansa oli niin kovin kaunis! Tuota ihannettaan hän saattoi -rakastaa tänä yönäkin, tämän ihanan luonnon keskellä, eikä sitä voinut -sovittaa raakaan todellisuuteen. - -Yksinäisyys ja eristäytyminen ihmisistä, joihin hänen huomionsa olisi -voinut kiintyä, vaikuttivat alussa että kaikki se rakkauden voima, -jonka kaitselmus on pannut jokaisen ihmisen rintaan, oli hänessä -säilynyt kokonaisena ja häiritsemättömänä. Nyt hän oli elänyt jo liian -kauan sen katkeran onnentunteen vallassa, että tiesi itsessään elävän -tuon rakkauden ja nautti joskus, kun hän tutki sydämensä salaisia -sopukoita, tuosta ylenpalttisesta rikkaudesta, jonka hän oli valmis -ajattelematta antamaan jollekin vastaantulijalle. Jospa Jumala olisi -suonut hänen nauttia elämänsä loppuun asti tuota niukkaa onnea! Kukapa -tietää, eikö se olekin kaikkein parasta ja voimakkainta ja eikö se -yksin olekin ainoa todellinen ja mahdollinen. - -"Voi, hyvä Jumala, -- ajatteli hän, -- olenko todellakin heittänyt -hukkaan onneni ja nuoruuteni ja eikö enää tule... ei koskaan tule...? -Onko se totta?" Ja hän katseli korkeata taivasta, joka oli kirkas kuun -lähiseuduilla. Valkoiset aaltomaiset pilvet himmensivät tähtien valon -ja kulkivat kuuta kohti. - -"Jos tuo ylin valkoinen pilvenhattara joutuu kuun eteen, niin sitten se -on totta", ajatteli hän. Savuntapainen utupilvi peitti kirkkaan ympyrän -alaosan; valo alkoi vähitellen himmetä ruohikossa, lehmusten latvoissa -ja lammikon pinnalla; puitten mustat varjot eivät eroittautuneet enää -yhtä selvästi. Ja aivan kuin täydennykseksi tälle luonnon pimenemiselle -alkoi vieno tuuli liikuttaa puitten lehtiä ja toi ikkunaan asti kasteen -peittämien lehtien, kostean mullan ja kukkivan syreenin tuoksua. - -"Ei, se ei ole totta, -- lohdutteli hän itseään, -- mutta jos satakieli -laulaa tänä yönä, niin silloin kaikki se, mitä minä ajattelen, on pötyä -eikä ole syytä olla epätoivossa." Ja pitkän aikaa hän vielä istui -ääneti ikäänkuin odottaen jotakuta. Kaikki valkeni ja elpyi taasen, -mutta uudestaan peittivät hattarat useampia kertoja kuun ja pimeys sai -taas vallan. - -Hän oli jo nukkunut ikkunan ääreen kun hän yht'äkkiä heräsi satakielen -liverryksiin, jotka kauniisti kaikuivat alhaalta lammen läheisyydestä. -Liisa avasi silmänsä. Hänen koko sydämensä tuntui taas uudistuvan ja -nauttivan salaperäisestä yhteydestään luonnon kanssa, joka niin -rauhallisena ja valoisana levisi hänen edessään. Hän nojautui molempien -käsiensä varaan. Suloinen surumielisyyden tunne ahdisti hänen rintaansa -ja hänen silmistään alkoi vuotaa kyyneleitä, jotka puhdas, rajaton -lemmen kaipuu oli pusertanut esiin -- hyviä, lohtua tuovia kyyneleitä. -Hän pani kätensä ristiin ikkunalaudalle ja painoi päänsä niitä vasten. -Hänen mielirukouksensa tuli itsestään hänelle mieleen ja hän uinahti -kyyneleet silmissä. - -Hän heräsi siihen että tunsi jonkun käden koskettavan itseään. Tuo -kosketus oli kevyt ja miellyttävä. Käsi alkoi puristaa kovemmin hänen -kättään. Hän pääsi yht'äkkiä selville asian oikeasta laidasta, -kirkaisi, hyppäsi ylös ja juoksi pois huoneesta koettaen uskotella -itselleen, ett'ei se mies ollut kreivi, joka seisoi ikkunan alla kuun -kirkkaassa valossa... - - - - -XV. - - -Se oli todellakin kreivi. Kuultuaan tytön kirkaisevan ja yövartijan, -joka oli kuullut tämän kirkaisun, lähestyvän sinne päin hän joutui -semmoisen tunteen valtaan kuin kiinni saatu varas ja lähti juoksemaan -kasteen kostuttamaa ruohikkoa pitkin syvemmälle puistoon. - -"Voi minua hölmöä! -- hoki hän itsekseen. -- Minä pelästytin hänet. -Olisi pitänyt herättää hänet hiljaa, puhelemalla. Kyllä olen taitamaton -pässi!" - -Hän pysähtyi ja kuunteli. Vartija tuli portista puutarhaan vetäen -keppiä pitkin sannoitettua käytävää. Parasta oli mennä piiloon. Hän -juoksi lammikolle. Sammakot polskahtelivat kiireesti veteen hänen -tieltään saaden hänet hätkähtämään. Välittämättä siitä että hänen -jalkansa olivat läpimärät hän kävi kyykkyyn ja rupesi muistelemaan -kaikkea, mitä oli tehnyt: kuinka hän oli kiivennyt aidan yli, etsinyt -Liisan ikkunaa ja lopulta nähnyt valkean varjon; kuinka hän oli tarkoin -kuunnellut jokaista risahdusta ja useamman kerran lähestynyt ikkunaa -sekä taas vetäytynyt takaisin; kuinka hänestä väliin oli näyttänyt -aivan selvältä että Liisa odotti häntä harmistuneena hänen -viivyttelystään, väliin taas oli tuntunut että oli mahdotonta otaksua -tytön niin pian päättäneen suostua kohtaukseen; vihdoin kuinka hän oli -arvellut että tyttö vain maalaisneidolle ominaisen kainouden -vaikutuksesta oli nukkuvinaan ja kuinka hän oli päättävästi astunut -tytön luo, nähnyt hänen todellakin nukkuvan, juossut yht'äkkiä -kiiruusti takaisin, mutta sitten ruvennut kovasti häpeämään -pelkuruuttaan, astunut taas rohkeasti tytön luo ja koskettanut tämän -kättä. - -Yövahti meni kolisten ulos puutarhan narisevasta portista. Neidin -huoneen ikkuna vedettiin kiinni ja sen eteen vedettiin sisäpuolelle -luukku. - -Kreivistä oli kiusallista nähdä tätä. Hän olisi antanut mitä hyvänsä, -jos olisi saanut alkaa kaikki alusta. Nyt hän ei olisi enää -käyttäytynyt niin tyhmästi... "Ihastuttava neitonen. Niin raikas ja -viehättävä! Ja tyhmyydessäni päästin hänet käsistäni... Kyllä olen -pässinpää!" - -Mutta hänen ei tehnyt mieli nukkumaankaan ja suuttuneen ihmisen -päättäväisyydellä hän lähti kulkemaan umpimähkää pitkin lehmuskujaa. - -Häneenkin teki yö rauhoittavan vaikutuksensa synnyttäen hänessä vienoa -surumielisyyttä ja rakkauden kaipuuta. Savista tietä, jossa siellä -täällä kasvoi yksinäinen ruoho tahi jolle oli pudonnut kuiva oksa, -valaisivat paikotellen lehmusten tuuheitten lehvien läpi tunkeutuvat -suorat vaaleat kuun säteet. Käyrään oksaan lankesi valo sivulta ja se -oli aivan kuin valkoisen sammaleen peittämä. Puitten lehdet hohtivat -hopeaisina ja näyttivät kuiskuttelevan keskenään. Talossa sammutettiin -kaikki tulet ja kaikki äänet vaikenivat. Satakielen laulu vain tuntui -täyttävän koko rajattoman, äänettömän ja valoisan avaruuden. - -"Hyvä Jumala, miten ihana yö! -- ajatteli kreivi hengittäen puiston -raitista tuoksua. -- Minulla on ikäänkuin sääli jotakin. Tuntuu kuin -olisin tyytymätön itseeni ja muihin ja koko elämään. Miten oiva, -viehättävä tyttö hän onkaan! Kenties hän todellakin tuli pahoilleen..." - -Hänen haaveensa alkoivat mennä sekaisin. Hän oli olevinaan tuossa -puistossa maalaisneidon kanssa mitä erilaisimmissa ja kummallisimmissa -tilaisuuksissa. Sitten ilmestyi neidon sijalle hänen rakas Miinansa. - -"Kyllä minä olen hölmö! Häntä olisi pitänyt yksinkertaisesti ottaa -ympäri vyötäisten ja suudella." - -Tämä katumusta sisältävä ajatus mielessä kreivi palasi huoneeseensa. - -Kornetti ei nukkunut vielä. Hän kääntyi vuoteessaan heti kreiviin päin. - --. Etkö sinä nuku? -- kysyi kreivi. - --- En. - --. Kerronko sinulle, mitä tapahtui? - --- No? - --- Ei, parasta on olla kertomatta... tahi kerronpa sentään. Koukistahan -jalkojasi. - -Ja kreivi, joka ei enää sen enempää välittänyt suunnitelmansa -epäonnistumisesta, istahti iloisesti hymyillen toverinsa vuoteen -reunalle. - --- Ajattelehan kun tuo pikku neitonen määräsi minulle lemmenkohtauksen! - --- Mitä sinä puhut? -- huudahti Polosow hypäten ylös vuoteesta. - --- No, kuulehan. - --- Mutta kuinka ja milloin? Se on mahdotonta! - --- Sillä välin kun te laskitte pelivoittoja sanoi hän minulle että hän -istuu yöllä ikkunan ääressä ja että ikkunasta on helppo kiivetä -sisälle. Tästä näet, mitä käytännöllisyys merkitsee! Sillä aikaa kun te -olitte laskuhommissa ämmän kanssa järjestin minä koko asian. Ja -kuulithan sinäkin kun hän sanoi että hän aikoo istua ikkunan ääressä ja -katsella lammikkoa. - --- Sen hän sanoi ilman mitään tarkoitusta. - --- Sitäpä minä en juuri tiedä, sanoiko hän tämän vahingossa vai eikö. -Kenties hän ei todellakaan tahtonut heti ruveta semmoiseen, vaikka -minusta näytti siltä. Siitä sukeutui hirmuinen juttu. Minä käyttäydyin -hyvin tyhmästi! -- lisäsi hän hymyillen halveksivasti itselleen. - --- Mitä sitten tapahtui? Missä olet ollut? - -Kreivi kertoi koko asian kulun jättäen kertomatta vain epäröimisensä -ikkunaa lähestyessään. - --- Minä pilasin itse asiani. Olisi pitänyt olla rohkeampi. Hän kirkaisi -ja juoksi pois ikkunasta. - --- Hän siis kirkaisi ja juoksi pois ikkunasta, -- sanoi kornetti -väkinäisesti hymyillen vastaukseksi kreivin hymyyn, joka niin kauan ja -vastustamattomasti oli pitänyt häntä vaikutuksensa alla. - --- Niin. No, nyt on aika nukkua. - -Kornetti kääntyi taas selin oveen ja makasi siinä asennossa kymmenkunta -minuuttia. Jumala tietää, mitä hänen mielessään liikkui. Mutta kun hän -kääntyi toiselle kylelleen, niin hänen kasvoissaan kuvastui kärsimystä -ja päättäväisyyttä. - --- Kreivi Turbin! -- sanoi hän värähtelevällä äänellä. - --- Mitä, puhutko unissasi vai oletko valveilla? -- vastasi kreivi -tyynesti. -- Mitä nyt, kornetti Polosow? - --- Kreivi Turbin! Te olette konna! -- huudahti Polosow ja hyppäsi -vuoteesta. - - - - -XVI. - - -Seuraavana päivänä eskadroona lähti kylästä. Upseerit eivät tavanneet -talonväkeä eivätkä sanoneet jäähyväisiä. Keskenään he eivät myöskään -puhelleet. Ensimäisessä pysähdyspaikassa piti kaksintaistelun tapahtua -heidän kesken. Mutta ratsumestari Schultz, joka oli kelpo toveri, -ratsasti oivallisesti ja oli koko rykmentin suosiossa ja jonka kreivi -oli valinnut sekundantikseen, sai tämän asian niin oivallisesti -järjestetyksi, ett'ei kaksintaistelusta tullut mitään eikä kukaan koko -rykmentissä saanut vihiä koko jutusta. Turbinin ja Polosowin välillä ei -tämän jälkeen enää valinnut entinen ystävyyssuhde, mutta he -sinuttelivat edelleenkin toisiaan ja saattoivat edelleen istua samassa -ruoka- tahi korttipöydässä. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSI HUSAARIA*** - - -******* This file should be named 53721-8.txt or 53721-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/7/2/53721 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53721-8.zip b/old/53721-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index fd21bef..0000000 --- a/old/53721-8.zip +++ /dev/null |