Initial commit

2 files changed, 6114 insertions, 0 deletions

diff --git a/53665-8.txt b/53665-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..4d66496
--- /dev/null
+++ b/53665-8.txt
@@ -0,0 +1,6114 @@
+The Project Gutenberg eBook, Historiallisia pikakuvia, by August

+Strindberg, Translated by Kaapo Murros

+

+

+This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most

+other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 

+whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of

+the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 

+www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have

+to check the laws of the country where you are located before using this ebook.

+

+

+

+

+Title: Historiallisia pikakuvia

+

+

+Author: August Strindberg

+

+

+

+Release Date: December 4, 2016  [eBook #53665]

+

+Language: Finnish

+

+Character set encoding: ISO-8859-1

+

+

+***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HISTORIALLISIA PIKAKUVIA***

+

+

+E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen

+

+

+

+HISTORIALLISIA PIKKUKUVIA

+

+Kirj.

+

+AUGUST STRINDBERG

+

+Suom. Kaapo Murros

+

+

+

+

+

+

+Tampereella,

+Tampereen Työväen Sanomalehti O.Y.

+1911.

+

+

+

+

+SISÄLLYS:

+

+ Egyptin orjuus.

+ Puoliympyrä Athenassa.

+ Alkibiades.

+ Sokrates.

+ Leontopolis.

+ Karitsa.

+ Petoeläin.

+ Luopio.

+ Attila.

+

+

+

+

+Egyptin orjuus.

+

+

+Vanha puunleikkaaja ja koristeseppä Amram asui joen rannalla

+palmun lehväin varjostamassa savimajassa. Siellä oli hänellä

+vaimonsa ja kolme lastaan. Hän oli kasvoiltansa keltainen ja käytti

+pitkää partaa. Kun hän oli taitava ammatissaan, osasi veistää

+elehvantinluuta ja kovaa puuta, palveli hän Faraon talossa ja

+työskenteli sentakia temppeleissäkin.

+

+Nyt hän eräänä aamuna keskikesällä hiukkasta ennen auringon nousua

+kohosi vuoteestaan, keräsi työkalunsa reppuun ja läksi majasta.

+Kynnykselle hän pysähtyi äänettömänä rukoilemaan kääntyen itää kohti.

+Ja sillä tavalla hän vaelluksensa alotti kalastajapirttien välissä

+alati seuraten mustaa, halkeillutta jokitörmää, missä haikarat ja

+kyyhkyset lepäilivät aamiaisensa jälestä.

+

+Nepht kalastaja, naapuri, koki verkkojansa, lajitteli toutaimia,

+monneja ja muita kaloja veneen erisuuruisiin lokeroihin.

+

+Amram tervehti ja halusi sanoa muutaman sanan ystävyyden merkiksi:

+

+-- Niili on lakannut nousemasta? hän sanoi.

+

+-- Lakannut kymmenennellä kyynärällä! Se merkitsee varmaa katoa!

+

+-- Tiedätkö, miksi se voi nousta vain viisitoista kyynärää, Nepht?

+

+-- Muutenhan me hukkuisimme, tietysti, vastasi kalastaja

+yksinkertaisesti.

+

+-- Niin, kyllä niin, ja se ei saa tapahtua. Niilillä on siis herra,

+joka vallitsee veden korkeutta, ja hän, joka on mitannut tähtien

+holvikaarroksen ja laskenut maan perustukset, on luonut vedellekin

+padon, ja tämä pato, jota me emme näe, on viisitoista kyynärää. Sillä

+siinä suuressa virrassa meidän isiemme maassa, Urin maassa Kaldeassa,

+nousi vesi viisitoista kyynärää, ei enemmän, ei vähemmän. -- Niin,

+Nepht, sanonpa me, sillä sinä olet meidän kansaamme, vaikka puhut

+toista kieltä ja vieraita jumalia palvelet. Hyvää huomenta toivotan

+sinulle, sangen, sangen hyvää, Nepht!

+

+Hän läksi edelleen häpeissään olevan kalastajan luota, ja painui

+esikaupunkiin, missä alkoi porvarien Niilin tiileistä ja puusta

+rakennettujen talojen sarja.

+

+Kauppias ja vaihtaja Eleazar avasi juuri puodin akkunaa ja puotipoika

+kasteli katua puodin edustalla.

+

+-- Siunattua huomenta, Eleazar heimolaiseni, tervehti Amram.

+

+-- En voi sanoa, vastasi kauppamies kiukkuisesi. Niili on pysähtynyt

+ja alkaa laskea, se merkitsee huonoja aikoja.

+

+-- Huonoja aikoja seuraavat hyvät ajat, niin ymmärsi isämme Abraham;

+ja kun Josef Jaakobin poika ennusti ne seitsemän laihaa vuotta,

+neuvoi hän faraota kokoomaan aittoihin...

+

+-- Voi niin olla, mutta se on ollutta ja mennyttä!

+

+-- Niin, sinähän olet unohtanut lupauksenkin, Herran lupauksen

+Abraham ystävälleen...

+

+-- Senkö siitä Kaanaan maasta? Sitähän olemme odotelleet neljäsataa

+vuotta, ja sen sijaan on Abrahamin lapsista nyt tullut orjia...

+

+-- Abraham uskoi hyvässä ja pahassa, ilossa ja hädässä, ja se hänelle

+luettiin vanhurskaudeksi.

+

+-- Minä en usko vähääkään, keskeytti Eleazar. Kyllä, kyllä uskon

+kaiken käyvän takaperoiseksi ja että minä saan sulkea puotini, jos

+tulee katovuosi...

+

+Amram läksi edelleen murheellisena ja saapui torille, jossa hän osti

+itselleen durrha-leivän, palasen ankeriasta ja joitakuita sipuleita.

+

+Kun myyjätär otti kolikon, sylkäsi hän sitä, ja Amram teki samoin

+saatuaan vaihtorahaa takaisin.

+

+-- Syljitkö kolikkoa, heprealainen? ärähti kauppiatar.

+

+-- Maan tavat tarttuvat! vastasi Amram.

+

+-- Vastaatko, saastainen koira?

+

+-- Puheeseen vastaan, en rivosanoihin.

+

+Heprealainen kulki edelleen, sillä väkeä oli kasaantunut paikalle.

+Hän tapasi parturi Enochin, ja he tervehtivät merkin kautta, jonka

+muukalaiset olivat keksineet ja joka tarkotti: Me uskomme Abrahamin

+lupaukseen, ja odotamme kärsivällisinä toivossa.

+

+Amram saapui vihdoin temppelipalatsille, kulki kautta sfinksien

+kujan ja seisoi pikku portin edustalla vasemmalla pylonilla. Hän

+iski kädellään seitsemän lyöntiä, ja palvelija tuli näkyville, otti

+Amramia käsipuolesta ja saattoi hänet sisälle. Nuori pappi peitti

+hänen silmänsä siteellä; ja kun puunleikkaajan reppu oli tutkittu,

+tartuttiin hänen käteensä ja hänet saatettiin temppeliin. Milloin

+kävi kulku portaita ylös, milloin alas, joskus suoraan eteenpäin.

+Pilareita väisteltiin, ja veden pauhinata kuului; kerran haiskahti

+kosteus, toisen kerran suitsutussavu.

+

+Vihdoin pysähdyttiin, ja side poistettiin Amramin silmiltä. Hän

+oli pienessä huoneessa, missä seinät olivat maalatut, missä oli

+muutamia penkkejä ja kaappi. Runsaasti kirjailtu ja elehvantin

+luulla koristeltu ebenholtsiovi erotti huoneen isonlaisesta salista,

+jonka toisella puolella leveät portaat johtivat itää kohti olevalle

+terrassille.

+

+Pappi jätti Amramin yksikseen osotettuaan hänelle että ovi oli

+korjattava, ja helposti ymmärrettävällä eleellä vaadittuaan häneltä

+äänettömyyttä ja vaiteliaisuutta.

+

+Kun Amram jäi yksikseen ja ensi kerran oli pyhien muurien sisällä,

+jotka eivät heprealaiseen voineet mitään kunnioitusta nostattaa,

+valtasi hänet kuitenkin jonkinlainen kauhu kaiken sen salaperäisyyden

+takia, jota oli nuoruudestaan asti kuullut kerrottavan, ja

+välttääkseen pelkoa tietämättömyytensä tähden päätti hän tyydyttää

+uteliaisuutensa sen uhalla että hänet ajettaisiin takaisin, jos

+tapaisi jonkun.

+

+Näön vuoksi hän otti hienoteräisen höylän käteensä astuessaan isoon

+saliin.

+

+Se oli varsin suuri huone, ruusun värisestä graniitista rakennettu

+vesilähde keskellä permantoa ja obeliski juurrutettu vesisäiliöön.

+Seiniin oli maalattu kuvaolentoja yksinkertaisin värein, enimmäkseen

+punamullalla, keltasella ja mustalla. Hän pudisti sandaalit

+jaloistaan ja kulki edelleen kalleriaan, missä muumioarkkuja oli

+seiniä vasten kohollaan.

+

+Sitten hän astui kupoolihuoneeseen, jonka holviin oli maalattu

+pohjoisen tähtitaivaan suuria tähtisikermiä. Suoraan sen alla seisoi

+pöytä, jolla oli kartan tapaisilla piirroksilla merkitty puolipallo.

+Samassa huoneessa oli akkunan pielessäkin pöytä ja siinä suurimman

+pyramiidin malli mittakaavoineen maanmittarilaudalle asetettuna, ja

+vieressä oli kone kulmien mittaamista varten.

+

+Täältä ei näyttänyt olevan mitään ulospääsyä, mutta hiukan etsittyään

+tapasi salaisuuksiin perehtymätön akasiapuusta rakennetut portaat,

+jotka kiersivät ylös johonkin puutorniin. Amram nousi nousemistaan,

+mutta katsahdettuaan ulos eräästä räppänästä, havaitsi hän yhä

+olevansa kupoolisalin katon tasalla. Mutta hän nousi edelleen; ja

+laskettuaan taas sata askelta ylöspäin ja katsottuaan räppänästä,

+havaitsi hän olevansa kupoolisalin permannon tasalla.

+

+Samassa aukeni lautaovi, ja vanhanpuoleinen mies jonkinlaisessa

+pappispuvussa seisoi Amramin edessä tervehtäen kuin tuttua,

+odottamaansa esimiestä; mutta nähdessään vieraan hän säpsähti; ja

+molemmat miehet katselivat toisiaan kauan ennenkuin saattoivat sanoja

+vaihtaa.

+

+Amram, joka yllätettynä oli epäedullisemmassa asemassa, ryhtyi ensin

+kielitaisteluun:

+

+-- Ruben, tunnetko minua? Lapsuutesi ystävää ja heimolaista

+lupauksessa?

+

+-- Amram, Jochebethin puoliso, Kehatin poika, kyllä, minä tunnen

+sinut!

+

+-- Ja sinä täällä! Kolmekymmentä vuotta sitten hävittyäsi

+näköpiiristäni.

+

+-- Entä sinä?

+

+-- Minut on kutsuttu korjaamaan erästä ovea, siinä kaikki, ja kun

+minut jätettiin yksikseni, tahdoin katsella ympärilleni.

+

+-- Minä olen kirjuri korkeakoulussa...

+

+-- Ja uhraat vieraille jumalille?

+

+-- En, en uhraa, Amram, ja uskon lupaukseen olen säilyttänyt, Amram.

+Astuin tähän taloon saadakseni tietoa viisaitten salaisuuksista

+ja voidakseni sisältäpäin avata linnan, joka Israelin kahlehtii

+vankeuteen.

+

+-- Salaisuuksista? Miksi täytyy korkeimman olla salaista?

+

+-- Siksi että kansa käsittää vain alhaista.

+

+-- Ettehän itse usko näihin eläimiin, joita sanotte pyhiksi?

+

+-- Emme, ne ovat vain symbooleja. Näkyväisiä merkkejä näkymättömän

+osottamiseksi. Me papit ja oppineet palvelemme sitä Ainoata,

+kätkettyä, sen näkyväisessä muodossa: Aurinkoa, elämän antajaa

+ja ylläpitäjää. -- Muistathan lapsuutemme ajoilta, kuinka farao

+Amenophis neljäs väkisin poisti vanhat jumalat ja pyhien eläinten

+palveluksen. Hän muutti Thebestä kauemmas alaspäin jokea ja julisti

+yksijumalaisuusopin. Tiedätkö, mistä hän sen opin sai? Israelilta,

+joka Josefin mentyä avioliittoon ylhäisen On-papin tyttären Ansetin

+kanssa lisääntyi ja avioliittoja solmi korkeitten farao-sukuistenkin

+tyttärien kanssa. Mutta Amenophisin kuoltua kaikki palautettiin

+ennalleen, hallituspaikka muutettiin takaisin Thebeen, vanhat jumalat

+otettiin palveltaviksi -- kaikki kansan tähden.

+

+-- Ja te yhä vaan palvelette sitä Ainoata, Kätkettyä, Ijankaikkista?

+

+-- Me teemme niin!

+

+-- Onko sitten jumalanne sama kuin Abrahamin, Isakin ja Jakobin

+jumala?

+

+-- Todennäköisesti, kun kerran muuta ei ole kuin yksi!

+

+-- Merkillistä se on! Mutta kuinka te sitten vainootte heprealaisia?

+

+-- Muukalaiskansoilla ei juuri ole tapana rakastaa toisiaan.

+Tiedäthän että faraomme äskettäin on sotinut syrialaisia vastaan...

+Chetan kansaa.

+

+-- Kaanaan maassa ja ympäristöillä, isiemme ja lupauksen maassa!

+Katsohan, Herra Zebaoth, meidän jumalamme lähettää hänet raivaamaan

+tietä kansallemme.

+

+-- Uskotko vielä lupaukseen?

+

+-- Yhtä varmasti kuin Herra elää! Ja minulle on sanottu, että aika

+pian on täytetty, jolloin me vaellamme pois orjuudesta luvattuun

+maahan!

+

+Kirjuri ei vastannut, mutta hänen kasvonsa osoittivat sekä epäilystä

+Amramin tiedonannon suhteen että varmuutta jostakin muusta, joka pian

+oli tapahtuva.

+

+Amram, joka ei halunnut laskea mitään uutta valaistusta uskoansa

+järkyttämään, poikkesi keskustelusta ja siirtyi välinpitämättömänä

+toiseen asiaan.

+

+-- Siinäpä merkilliset portaat.

+

+-- Hissi se on eikä porras.

+

+Amram katsahti ylöspäin kupoolikattoon ja keksi uuden kiinnekohdan,

+millä riippua kiinni keskustelussa, josta ei hän halunnut luopua.

+

+-- Onko tämä taivas? hän kysyi.

+

+-- Se on taivas.

+

+-- Entä sen salaisuudet?

+

+-- Mitäpä niistä salaisuuksista! Ne ovat jokaisen saatavissa, joka ne

+voi käsittää.

+

+-- Sanohan ne muutamalla sanalla!

+

+-- Tähtitieto ei ole minun alaani, ja vähän minä tiedän, mutta

+samantekevä -- muutamalla sanalla. Holvi, joka riippuu, on taivas,

+lauta, joka pöydällä, on maa. Nyt sanovat viisaat näin: Alussa

+lepäilivät maa, Sibu, ja taivas, Nuit, toistensa rinnalla. Se on

+selvennettynä: ne olivat yksi! Mutta ilman ja päivänvalon jumala Shu

+nosti taivasta ja asetti sen holviksi maan yli. Kiinteät tähtikuviot,

+jotka tunnemme, ovat siis aivan kuin jäljennös, vahasinetti

+maasta, ja tähtiä lukemalla oppineet voivat tutkia selville maamme

+tuntemattomia seutuja. Katsohan nyt sitten niitä tähtikuvioita, jotka

+tunnet. Pohjoisessa Otava, etelässä eräänä vuodenaikana Metsästäjä

+(Orion) neljä tähteänsä neliössä ja kolme keskellä. Näitä kolmea me

+heprealaiset sanomme Jakobin sauvaksi, ja ylimmän läpi käy taivaan

+tasaaja eli ekvaattori, joka vastaa maan tasaajaa, missä Niilimme

+lähteitten luullaan olevan. Sitten sinähän tunnet myös meille niin

+rakkaan tähtikuvion, nimeltä Joki (Niili). Katsohan, kuinka se

+juoksee Metsästäjästä (Orionista), taipuu taivaalla yhtä moneen

+mutkaan kuin täällä maan päälläkin. Siis: Joka haluaa tietää maan

+kätkettyjä salaisuuksia, voi oppia ne taivaalta. -- Meidän oppineemme

+tuntevat vain ne maat, jotka ovat päivän nousua kohti, mutta ne

+seudut, jotka ovat Otavan alapuolella pohjoisessa, ovat meille

+tuntemattomat, samoin kuin nekin maat, jotka ovat päivän laskun

+puolella. Mutta näyttää siltä kuin Otavan seudut olisivat aiotut

+suuria tehtäviä varten. Neljä ja kolme ovat sen lukuja, samoinkuin

+Metsästäjänkin. Kolme on jumalaisuuden lisäominaisuuksia, neljä on

+täydellisyys mahdollisuudessa, kolme ja neljä muodostavat ihmeellisen

+seitsenluvun.

+

+Jumalille uhrataan epätasaisissa luvuissa, kolmessa, ihmisille

+tasaisissa luvuissa, neljässä. Tämän osapuilleen olen käsittänyt

+taivaan salaisuuksista. Jos nyt tahdot jotakin tietää maan

+vastaavaisuuksista, niin katselkaamme faraoittemme hautoja, joiden

+näkyväisenä tarkoituksena on olla hautoja, mutta joilla on myös

+salainen tehtävänsä, nimittäin se, että ne kätkevät luvuissa ja

+mitoissa, mitä viisaat ovat selville tutkineet, koskeva Sibun ja

+Nuitin sisäisiä suhteita. -- Ensiksi tämä: Faraohauta eli pyramiidi

+käsittelee lukuja neljä ja kolme; pohjapinta neljää, sivut kolmea,

+joka nyt oli taivaan salaisuuksia. Mutta ison pyramiidin pohjapinta

+on 365 pyhää kyynärää leveä. Siinä on suurvuoden päivät 365. Mutta

+pyramiidin kolminumeroinen sivu on 186 pitkää kyynärää eli stadio.

+Siitä näet, mistä tien mitta on otettu.

+

+Jos kerrot pohjapinnan leveyden luvulla 500, joka on osapuilleen

+kaksinkertainen leveys pitkissä kyynärissä, saat pituuden, joka on

+sama kuin 1/360 osaa koko siitä piiristä, minkä aurinko vaeltaa

+vuodessa, kun 360 on pikku vuoden päiväin luku. Tämä pituus vastaa

+neljää aikaminuuttia, joten ne asukkaat, jotka asuvat niin sanottua

+astetta lännempänä meitä, saavat nähdä auringon nousevan neljää

+aikaminuuttia myöhemmin kuin me... Enempää en muista luvuista ja

+mitoista; jos tahdot tietää enemmän, esimerkiksi, miksi pyramiidin

+sivut ovat 51 astetta kaltevia, saat kysyä tähtitaitoisilta. Laskutie

+hautakammioon on kaltevuudeltaan sitävastoin 27 astetta, joka vastaa

+maailman akselin ja maan akselin kaltevuuden välistä erotusta.

+

+Amram oli seurannut erityisen tarkkaavana oppineen kirjurin

+tulkintaa faraohaudoista, ja kun Ruben mainitsi lukuja, kuunteli

+hänen kuulijansa silmät ummessa kuin olisi tahtonut painaa jotakin

+mieleensä. Vihdoin hän ryhtyi itse käsiksi sanoihin:

+

+-- Sinä mainitsit viimeksi 27 astetta. No niin! Tämä ei ole maailman

+akselin kaltevuus, vaan linnunradan keskus, joka todennäköisesti

+on varsinainen maailman akseli ja on 27 astetta päiväntasaajan

+pohjoispuolella; maan akselin kaltevuus taas on 23 astetta auringon

+rataa kohti. Mutta sinä unohdit kolmannen, Menkheresin pyramiidin,

+jonka pohjapinnan leveys on 107 pitkää kyynärää. Tämä luku 107

+esiintyy maailman kaikkeudessa kolme kertaa tai viisi. Sillä 107

+aurinkoa mahtuu maan ja auringon välille; 107 on Venus kiertotähden

+etäisyys auringosta; 107 on Jupiterin etäisyys auringosta,

+merkittyinä kokonaisuuksina tai niiden osina.

+

+Ruben hätkähti.

+

+-- Mistä? Mistä olet saanut nämä? Tässä sinä annat minun seisoa

+narrinasi. Mistä olet tämän oppinut?

+

+-- Vanhimmiltamme ja viisailtamme, jotka ovat säilyttäneet muistot

+kotimaasta, Urin maasta Khaldeasta. Te halveksitte Assuria, te

+Egyptin miehet, jotka luulette, että Niili on maailman keskus. Mutta

+äärettömyydessä on monta keskusta. Eufratin ja Tigrisin tienoilla

+olevan Assurin tuolla puolen on toinen maa toisen joen varrella,

+ja sen maan nimi on Seitsen-virranmaa, koska senkin joki laskee

+seitsenhaaraisena, kuten Niilikin.

+

+-- Niilillä on seitsemän haaraa. Olet oikeassa, kuten

+seitsenhaarainen kynttiläjalka...

+

+-- Mikä merkitsee maailman valoa, joka on loistava kaikista maista,

+missä virta halkoutuu laskeakseen maailman mereen. Virrat, näetkös,

+ovat maan verisuonia, ja kuten nämä vaihdellen kuljettavat sinistä

+verta ja punasta, niin on meidän maallammekin sininen Niilinsä ja

+veripunasensa. Sininen on myrkyllistä, kuten tumma veri, ja punanen

+on hedelmällistä, eloa antavaa, kuten punanen veri. Siten on kaikki

+luonut vastakkaisuutensa ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä,

+sillä kaikkeus on yksi ja kaikkeuden herra on yksi, yksi ja ainoa!

+

+Ruben kuunteli äänettömänä.

+

+-- Puhu enemmän! hän sanoi vihdoin.

+

+Amram jatkoi sentakia:

+

+-- Faraohaudat ovat myöskin kasvaneet siitä maasta, jossa ne

+seisovat. Ensimäinen eli suuri on muovailtu merisuolan esikuvan

+mukaan, kun se auringon lämmössä kiteytyy; ja jos kastepisaran

+lävitse näkisit suolajyvän sisässä, niin havaitsisit sen rakennetuksi

+äärettömästä nelikivien röykkiöstä, samoinkuin suuren pyramiidinkin.

+Mutta jos annat alunalipeän kiteytyä kiveksi, saat nähdä kokonaisen

+pyramiidivainion. Aluna on saven suolaa. Siinä on sinulle maan suola

+ja meren!

+

+Mutta onpa toisellaisiakin pyramiideja, tylppäkärkisiä. Se on rikin

+alkuperäinen muoto, kun se kasvaa kalkista. Siis on meillä nyt vesi,

+maa ja kalkki tulikivineen. Mutta onpa vielä kolmannenlaisiakin

+pyramiideja, tylppäsärmäisiä, jotka ovat kiteytyneen piikiven eli

+vuorikristallin kaltaisia. Siinä on vuoriperuste. Tarkemmin nyt

+tutkittaessa Niilin mutaa tavataan siitä kaikki nämä muodot ja

+alkuaineet: Savi, Suola, Rikki ja Piikivi; siksi on Niili maan veri;

+ja vuoret ovat liha, eivätkä luut.

+

+Ruben, joka nyt tunnettiin nimellä Phator, oli katsellut Amramia

+kauhistuneena ja ihaillen, ja vasta kun tämä oli vaiennut, avasi

+Ruben uudelleen suunsa:

+

+-- Sinä et ole puunleikkaaja etkä koristeseppä, sinä et ole Amram.

+

+-- Olen kyllä puunleikkaaja ja puuseppä, mutta minä olen myöskin

+Israelin pappissäätyä. Olen Kehatin poika ja tämä oli Levin poika,

+joka oli Jakobin, Isakin pojan ja Abrahamin pojanpojan poika. Olen

+leviitta ja Jochebedin puoliso. Mirjam ja Aron ovat syntyneitä

+lapsiani, syntymätöntä odottelen. -- Nyt palajan työhöni, johdata

+minua!

+

+Phator läksi edellä, mutta kulki toista tietä kuin Amram oli tullut.

+

+Heidän mennessään avoimen oven ohi, joka johti isoon kirjahyllyjä

+sisältävään saliin, pysähtyi Amram uteliaana ja halusi astua sisälle

+katselemaan kirjojen paljoutta. Mutta Phator pidätti häntä takin

+helmasta.

+

+-- Älä mene sinne! Siellä on pelkkiä väjymyksiä ja ansoja. Kirjain

+hoitaja istuu kätkeytyneenä keskellä salia ja vartioi kateellisena

+aarteita. Hän on laittauttanut lattian kuivista varvuista, jotka

+kirskuvat, kun niille astuu. Hän kuulee, jos joku hiipii sisälle, ja

+hän kuulee, jos joku kirjuri käy kiellettyjä kirjoja tarkastamassa --

+hän on taikuri! -- Hän on kuullut meidät, ja... hän kurkotteleikse.

+Eikö sinusta tunnu kuin kylmä käärmeen kieli koskettelisi poskeasi,

+otsaasi ja silmäluomiasi?

+

+-- Todellakin!

+

+-- Hän se ojentelee sielunsa sormia, aivan kuin me käsivarsiamme;

+mutta nytpä minä katkaisen hänen tuntosarvensa, joka koettaa meitä

+tutkia!

+

+Hän otti veitsen käteensä ja leikkasi sillä ilmaa heidän molempain

+edessä.

+

+Amramia hiveli lämpimän tunne, ja samassa hän näki suuren

+tuhatjalkaisen kiemurtelevan kuolintuskassa lattialla.

+

+-- Te harjoitatte loihtutemppuja täällä? hän sanoi.

+

+-- Etkö tiennyt?

+

+-- Toivoin kuitenkin, ettei se ollut totta!

+

+Samassa oli kuin seinä olisi avautunut, ja märkä, Niilin mudasta

+muodostunut valli olisi ilmestynyt näkyviin ja siinä krokotiilit ja

+käärmeet kiertäytyneet toistensa ympärille, sekä samalla virtahepo

+uhaten polkenut etujalkojaan.

+

+Amram säikähti, mutta Phator otti esille koppakuoriaisen muotoisen

+taikakalun ja tämä kilpenään hän kulki keskelle kauhuja, jotka

+häipyivät savuksi, Amramin häntä seuratessa.

+

+-- Hän vain kääntää näköaistin, se musta mies, sanoi Phator.

+

+Ja hänen huitaistessaan kädellään hälveni koko näky olemattomiin.

+

+Nyt he taas seisoivat ensimäisessä salissa, ja osottaen Niilin

+mittaria sanoi Amram:

+

+-- Nälänhätä!

+

+-- Ei ole epäilystäkään; sentakia on kaikki tarpeettomat suut

+tukittava...

+

+-- Mi!...

+

+Phator oli sanonut liikoja ja huomasi sen.

+

+-- Tarkoitan, hän jatkoi, että faraon on pakko mietiskellä viljan

+hankkimista.

+

+-- Hän tarvitsisi nyt uuden Josefin.

+

+-- Mitävarten? laukasi Phator kiivaammin kuin olisi tahtonutkaan.

+Etkö tiedä että Josef Jakobin poika saattoi egyptiläiset faraon

+maaorjuuteen? Teidän aikakirjanne, meidän aikakirjamme kertovat, että

+hän otti talonpoikain maat avun pantiksi seitsemänä laihana vuonna,

+ja että faraosta siten tuli Egyptin maan ainoa omistaja.

+

+-- Sinä et ole Ruben, olet Phator, egyptiläinen mies, sillä jos

+olisit Israelista, et olisi puhunut noin! -- Käyköön tiemme erilleen!

+-- Nyt minä menen työhöni!

+

+Amram alkoi käydä käsiksi oveen, ja Phator liukui pylväitten varjoon

+ja katosi. Mutta Amram näki käyristyneestä selästään, että hän hautoi

+pahoja aivoituksia.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Amramin palatessa kotiin illalla, oli hänen vaimonsa synnyttänyt

+poikalapsen. Se oli aivan kuin muutkin voimakkaat lapset, mutta ei

+huutanut; ja se kapaloitiin pellavavaatteisiin kylvyn jälkeen sekä

+laskettiin majan pimeimpään loukkoon.

+

+Seuraavana aamuna ennen auringon nousua läksi Amram jälleen

+työhön Auringon temppeliin, ja hänet saatettiin side silmillä

+kamariin, jonka jälkeen hänet jätettiin yksikseen ilman neuvoja tai

+varotuksia sen käytöksen suhteen, jota hänen tuli noudattaa. Tämä

+huolettomuus tuntui hänestä välinpitämättömyydeltä ja todisti yleistä

+veltostumista temppelipalveluksessa. Sentakia hän läksi pylvässaliin;

+katsoi levottomana Niilin mittarista kuinka vesi oli laskenut. Ei

+siis mitään toivoa niistä viidestätoista kyynärästä, jotka maa vaati

+vuoden satoa varten. Hän kulki edelleen terrassille päivännousun

+puolelle, saapui avonaiselle pylväskäytävälle. Mutta ennenkuin hän

+läksi edemmäksi, ryhtyi hän sellaiseen varukeinoon, että kylveli

+papyrusliuskoja tien viitoiksi paluumatkaa varten.

+

+Hän kulki yli pihojen, jotka olivat ahtaita kuin kaivot, mutta

+vältteli portaita eilispäivän kokemuksen varottamana.

+

+Lopulta hän oli jonkinlaisessa pylväsmetsässä, missä puitten latvat

+olivat lotuskukan nuppuja, ja hänen kuunnellessaan väreili ilmassa

+hiljaista lapsiäänien laulua ylhäältä katosta päin. Kun hän painoi

+korvansa erästä pylvästä vastaan, kuuli hän sen voimakkaampana, kuten

+sisterin ja harpun kilahteleva soitanto. Se oli aurinko, tiesi hän,

+joka jo oli lämmittänyt kattokiviä ja juuri nyt oli nousemaisillaan.

+

+Hän astui muutaman askeleen eteenpäin, ja yhtäkkiä avautui terrassi

+uhrialttareineen. Terrassilta johtivat sfinksiportaat alas joelle,

+ja koko avara notko avautui nähtäville, idässä rajoittuen Punasen

+meren puoleiseen vuorijonoon. Alttarin edessä seisoi pappi valkeassa

+purppurasaumaisessa pellavapuvussa. Hänen kätensä olivat suoraan

+koholla taivasta kohti, ja hän seisoi liikkumatta. Kädet olivat aivan

+valkeat, kun veri oli laskenut käsivarsiin, ja vanhan miehen kasvoja

+näytti jännittävän se voima, jota hän käsiensä kautta ylhäältä sai.

+Toisinaan hänen ruumiissaan nytkähteli, aivan kuin tulivirtoja olisi

+kiitänyt hänen lävitseen. Hän oli ääneti ja katseli itää kohti.

+

+Silloin välähti auringon kehrän loistava reuna esille vuorenharjan

+takaa, ja papin valkeat kädet kävivät läpinäkyvän ruusunpunasiksi,

+samoinkuin hänen kasvonsakin. Ja hän avasi suunsa ja puhui:

+

+-- Aurinkojumala, Sädekimmellyksen valtias, ole ylistetty

+aamulla noustessasi ja illalla laskiessasi! Minä huudan Sinua,

+ijankaikkisuuden herra, Sinä kummankin taivaanrannan aurinko, Sinä

+luoja, joka olet itsesi luonut. Kaikki jumalat ääneensä riemuitsevat,

+kun he Sinua katselevat, Sinä taivaan kuningas; minä nuorrun

+uudelleen, nähdessäni Sinun kauneutesi. Terve Sinä, mennessäsi elämän

+maahan, Sinä jumalten isä!

+

+Hän vaikeni ja jäi seisomaan käsivarret ojennettuina eteenpäin

+aurinkoa kohti, aivan kuin lämpöä imisi siitä.

+

+Silloin kuului kauempaa pylväsmetsästä aseitten kalsketta, joka heti

+taukosi, ja heti senjälkeen tuli näkyviin tukeva mies, parraton,

+kultaan ja purppuraan puettu. Hänen käyntinsä oli äänetöntä kuin

+pantterin, ja hän näytti liukuvan eteenpäin sileällä lattialla, johon

+hänen kuvansa heijastui, seuraten häntä kuin valoisa varjo, jota

+polkien hän eteni. Hänen saavuttuaan terrassille, loi aurinko hänestä

+tumman jättiläisvarjon, joka levisi kuin matto hänen takanaan.

+

+-- Jo rukoilemassa, sinä viisain viisasten seassa, tervehti farao

+ylimmäistä pappia.

+

+-- Hallitsijani on kutsunut minua, palvelijasi on totellut.

+Hallitsijani on palannut maahansa pitkien ja kunniakkaitten

+voittoretkien jälkeen kaukana oudoilla seuduilla; palvelijasi

+tervehtii faraota kasvoillansa.

+

+Farao istuutui eräälle valtaistuimelle kasvot kohti nousevaa

+aurinkoa, ja alkoi puhumaan kuten se joka tahtoo ajatuksiaan

+selventää:

+

+-- Vaununi ovat vierineet yli Syrian punasen maan; hevoseni ovat

+polkeneet Babylonian ja Niiniven sotaraitteja; minä kuljin Eufratin

+ja Tigrisin yli ja näiden kahden joen välisen maan yli; minä tulin

+viiden virran maahan ja näin ne seitsemän etäällä, missä Silkkimaa

+alkaa ulottuakseen aina auringon nousumaille; minä käännyin

+jäljilleni ja suuntasin kulkuni pohjoiseen Skythiaan ja Kolchisiin.

+-- Minne läksinkin, kuulin meteliä ja näin liikettä. Kansat

+olivat heränneet; temppeleissä veisattiin jumalten paluuta, sillä

+ihmiset olivat olleet jätettyinä hoitamaan toimiaan ja johtamaan

+kohtaloitaan, mutta he olivat huonosti niitä hoitaneet. Oikeus oli

+tullut vääryydeksi ja totuus valheeksi; koko maa huokaili pelastusta.

+Vihdoin ehtivät rukoukset valtaistuimen, kaiken armahtajan

+valtaistuimen juurelle. Ja nyt julistavat viisaat, lempeät, pyhät

+kaikilla kielillä sitä iloista sanomaa: jumalat palaavat! Palaavat

+auttaakseen ihmislapsia järjestämään ja selvittämään, missä ovat

+eksyneet; säätämään lakia ja käyttämään oikeutta. Tämän viestin tuon

+minä kotia voittosaaliina, ja sinä viisain viisaitten seassa saat sen

+ensimäisenä vastaan ottaa hallitsijaltasi!

+

+-- Sinä kuulet, herra ja farao, mitä puhutaan kautta koko maanpiirin,

+sinun silmäsi näkee kauemmas kuin taivaan tähdet, näkee kauemmas kuin

+auringon silmä!

+

+-- Mutta kuitenkin -- mitä jumalat ovat antaneet minun unessa kuulla,

+on korvani käsittänyt, mutta ei minun ymmärrykseni. Selitä minulle

+uni!

+

+-- Kerro se, hallitsija!

+

+-- Mitään en minä nähnyt, mutta kuulin äänen, kun uni oli sulkenut

+silmäni valon. Ja se puhui pimeydessä ja sanoi: "Punanen maa on

+levenevä yli kaiken maailman maitten, mutta musta on juokseva pois

+kuin santa meressä."

+

+-- Vaikeata ei ole selittää hallitsijani unta, mutta hyvää se ei

+ennusta.

+

+-- Selitä se!

+

+-- No niin! -- Punanen maa on Syria, sen tiedät, herra; Syria, jossa

+asuu se kurja Cheta-kansa, on heprealaisten perintömaa, Kaanaan.

+Musta maa on Niilin, Egyptin maa, sinun maasi, herra!

+

+-- Taaskin heprealaiset, aina heprealaiset. Vuosisadat ovat vierineet

+siitä, kun tämä kansa meidän maahamme vaelsi. He ovat lisääntyneet

+meitä häiritsemättä. Minä en rakasta heitä, en vihaakaan heitä;

+mutta tästä lähtien pelkään heitä. Työtä he ovat saaneet tehdä, nyt

+viimeksi raskaammin kuin ennen, mutta he eivät napise; kärsivällisiä

+he ovat, kuin odottaisivat jotakin varmaa, joka tuleva on.

+

+-- Laske heidät menemään, herra!

+

+-- En, silloin he käyvät perustamaan oman valtakuntansa.

+

+-- Laske heidät!

+

+-- En, tahdon hävittää heidät!

+

+-- Laske heidät!

+

+-- Varmasti tahdon heidät hävittää!

+

+-- Entä uni, herra?

+

+-- Sen selitän varotukseksi ja kehotukseksi.

+

+-- Et ennustukseksi välttämättömästi tulevasta?

+

+-- En, varotukseksi ja kehotukseksi!

+

+-- Älä koske siihen kansaan, herra, sillä heidän jumalansa on

+väkevämpi kuin meidän!

+

+-- Heidän jumalansa on kaldealaisten jumala. Taistelkoot meidän

+jumalamme! -- Olen puhunut, sinä olet kuullut; en lisää mitään enkä

+peruuta mitään.

+

+-- Herra, sinä näet auringon taivaalla ja uskot että se kaikkia

+kansoja valaisee; etkö usko, että Taivaan Herra on yksi ja ainoa,

+joka vallitsee kaikkien kansojen kohtalot?

+

+-- Niin sen pitäisi olla! Mutta ylitse tämän maan on Taivaan Herra

+asettanut minut hallitusmieheksi, ja nyt minä hallitsen.

+

+-- Sinä hallitset, herra, mutta etpä vallitse tuulta etkä ilmaa, et

+voi kohottaa Niilin vettä tuumaakaan, etkä voi estää meitä taaskin

+saamasta katovuotta tänä vuonna.

+

+-- Katovuotta? Mitä sanoo Niilin mittari?

+

+-- Herra, aurinko on mennyt Vaa'an merkkeihin, ja vesi laskee jo. Se

+merkitsee nälänhätää!

+

+-- Sitten tahdon minä hävittää kaikki tarpeettomat ja vieraat suut,

+jotka vievät leivän maan lapsilta. Tahdon hävittää heprealaiset.

+

+-- Päästä heidät, herra!

+

+-- Tahdon kutsua kätilöt ja antaa hävittää joka poikalapsen, jonka

+heprealainen vaimo synnyttää. Olen puhunut, nyt tahdon toimia!

+

+Farao hypähti tuolilta ja läksi nopeammin kuin oli tullut, ja

+Amram palasi jäljilleen, mutta ei löytänyt muuta kuin yhden ainoan

+papyrusliuskan.

+

+Silloin hän pysähtyi ja pelkäsi kovasti, sillä hän ei voinut tietänsä

+löytää.

+

+Aurinko oli kohonnut, eikä pylväsmetsässä enää soinut, vaan siellä

+oli äänetöntä. Mutta hetken kuunneltuaan Amram alkoi tuntea sitä

+pingotettua hiljaisuutta, joka kuuntelijasta kirvottuu tai lapsista,

+kun he tekevät jotakin luvatonta, mutta eivät tahdo ilmaista

+itseänsä. Hän tunsi että joku oli lähellä ja että tämä halusi pysyä

+piilossa, mutta suuntasi kuitenkin ajatuksensa häneen.

+

+Päästäkseen varmuuteen Amram kulki sitä kohti, missä äänettömyys

+oli sakeinta. Ja katso, erään pylvään takana seisoi Phator, joka

+ei näyttänyt hituistakaan hämmentyneeltä, vaan ojensi ainoastaan

+eteenpäin avoimen kämmenensä, missä olivat kerättyinä kaikki Amramin

+kylvelemät papyrusliuskat.

+

+-- Et saa sirotella paperilippuja lattialle, sanoi Phator

+käsittämättömästi hymyillen. Niin, älä närkästy, tahdon vain

+parastasi! Sillä nyt tulee sinun seurata minua etkä saa palata

+työhösi, joka oli vain ansa, sillä sinun henkeäsi väjytään. Sinun

+tulee palata kotiisi ja pitää huolta vasta syntyneestä lapsestasi,

+että sitä ei surmata! -- Näetkö nyt, että Ruben-Phator on oikea

+israelilainen, vaikka sinä et häntä uskonut!

+

+Ja Amram seurasi ja pääsi ulos ja tuli kotiinsa.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Jochebeth kulki faraon puutarhassa ja kasteli kurpitsoja. Hän

+kävi korvoineen vesiporttien välitse joelle ja kurpitsamaille

+edestakaisin. Mutta toisinaan meni hän portista ulos ja oli poissa

+hetken aikaa.

+

+Mirjam, tytär, oksi viiniköynnöstä puutarhamuurin vieressä, mutta

+näytti enemmän kiinnittävän huomiotansa isolle käytävälle, joka johti

+prinsessain kesäpalatsiin. Hänen päänsä liikkui kuin palmupuun lehti

+tuulen leyhyttäessä sinne tänne vesiportin ja ison käytävän välillä,

+käsien suorittaessa työtä. Kun äiti viipyi, läksi hän muurin vierestä

+alaspäin portille ja alas matalalle rannalle, missä kaisla keinuu

+vienon eteläisen leyhyttämänä. Erämaan kivitasku istui rantakivellä,

+keikutti pyrstöänsä, huitoi siivillänsä kuin olisi tahtonut näyttää

+jotakin, minkä oli keksinyt; ja räkätti ja lörpötti jostakin

+tavattomasta, mikä oli kaislikossa. Korkealla ilmassa leijaili haukka

+kiertokaarissa pää väjyvässä asemassa maata kohti.

+

+Mirjam katkasi lotusnuppuja ja nakkasi kivitaskua, joka siirtyi

+kappaleen matkaa eteenpäin, mutta yhä viittoillen nokallaan

+kaislikkoon.

+

+Tyttö nosti helmojansa, astui veteen, ja papyrusmetsässä hän näki

+äidin seisovan vyötäröitään myöten, ja kumartuen kaislavasun yli

+imettävän pikku lasta vasemmasta rinnastaan.

+

+-- Äiti! kuiskasi Mirjam, faraon tytär lähestyy; hän tulee kylpemään

+virrassa.

+

+-- Herra, Israelin jumala, armahda lastani!

+

+-- Jos olet antanut poikasen juoda kyllikseen, niin riennä, tule.

+

+Äiti kumartui lapsensa yli kuin holviksi; hänen hiuksensa riippuivat

+kuin hyttysverkko, ja kaksi kyyneltä putosi hänen silmistään

+pienokaisen ojennetuille kätösille. Sitten äiti nousi, pisti makean

+taatelin lapsen suuhun, laski hiljaa kannen kiinni, mumisi siunauksen

+ja astui ylös vedestä.

+

+Heikko tuulen leyhkä maalta päin pani kaislan häilymään ja vesi

+väreili.

+

+-- Vasu pysyy veden pinnalla, hän sanoi, mutta virta kulkee

+eteenpäin, se on punanen verestä ja sakea kuin juusto! Herra,

+Israelin jumala, armahda!

+

+-- Kyllä hän armahtaa, vastasi Mirjam, niinkuin hän on armahtanut

+isäämme Abrahamia, joka sai lupauksen sentähden että hän totteli ja

+uskoi: "Sinun siemenessäsi pitää kaikki kansat maanpäällä siunatuiksi

+tuleman."

+

+-- Ja nyt hän lyö kaikki esikoiset...

+

+-- Eipähän sinun poikaasi! -- Ei vielä!

+

+-- Rukoile ja toivo!

+

+-- Mitä? Että virran pedot eivät häntä söisi, että virran laineet

+eivät häntä nielisi, että faraon pyövelit eivät häntä surmaisi. Se on

+toivo!

+

+-- Lupaus on enemmän arvoinen ja se elää: "Sinun siemenesi on

+vallitseva vihollisesi portit!"

+

+-- Ja isäsikin, Amram, pakeni...

+

+-- Ramsesiin ja Pithomiin, missä kansamme orjana raataa

+rakennuksilla; sinne hän kävi varottamaan ja kehottamaan! Hyvin hän

+teki! -- -- Hiljaa, faraon tytär tulee!

+

+-- Eihän hän voi kylpeä lastemme veressä.

+

+-- Hän tulee kuitenkin! Mutta hän on köyhäin heprealaisten ystävä,

+älä pelkää mitään!

+

+-- Hän on isänsä tytär!

+

+-- Egyptiläisethän ovat serkkujamme, Hamin jälkeläisiä he ovat, Semin

+me! Sem ja Ham olivat veljekset!

+

+-- Mutta Hamin kirosi hänen isänsä Noak, ja Kanaan oli hänen poikansa.

+

+-- Mutta Noak sanoi: Ylistetty olkoon Herra, Semin jumala, ja Kanaan

+olkoon hänen orjansa. Kuulitko? Sem sai lupauksen, semiläisiä olemme

+me.

+

+-- Herra Zebaoth, auta meitä, vasu ajautuu tuulen mukana! Se ajautuu

+kylpymajaa kohti, ja kotka tuolla ylhäällä ilmassa...

+

+-- Se on haukka, äiti!

+

+Jochebeth juoksi edestakaisin rannalla kuin hylyksi jätetty koira,

+hän löi rintaansa ja itki suuria raskaita kyyneleitä.

+

+Askeleita ja ääniä kuului.

+

+-- Faraon tytär yllättää meidät.

+

+-- Herra Israelin Jumala satuttaa meihin kätensä.

+

+Molemmat naiset pistäysivät piiloon ruovostoon, ja faraon tytär

+ilmestyi orjatarten kanssa vesiportille.

+

+Hän kulki kylpyhuoneen sillalle; huone oli värjätyistä

+kamelinkarvoista laitettu maja, jota joen pohjaan kiinnitetyt paalut

+pitivät koossa.

+

+Mutta vasu ajautui alaspäin siltaa kohti ja herätti prinsessan

+uteliaisuuden. Hän seisahti ja odotti. Jochebeth ja Mirjam eivät

+tuulen takia voineet kuulla, mitä hän sanoi, mutta hänen levollisista

+liikkeistään he näkivät, että hän odotteli jonkinlaista hupia virran

+harvinaisesta lahjasta.

+

+Nyt hän lähetti orjattaren rannalle. Tämä riensi katkasemaan pitkän

+putken, jonka hän ojensi valtiattarelleen. Tämä ongiskeli nyt vasua

+ja sai sen sillan viereen. Hän kumartui, laskeutui polvilleen. Nyt

+hän avasi kannen -- Jochebeth näki kahden pikku käsivarren ojentuvan

+-- prinsessa nauroi ääneen ja kääntyi naisten puoleen; hän sanoi

+jotakin, joka ilmaisi iloa, ja niin hän nosti ylös lapsen, joka heti

+kähmi hänen neitsytpovelleen ja hapuili valkeata pellavaa. Silloin

+prinsessa suuteli pikku lasta ja painoi sitä rintaansa vasten, nousi

+ja kääntyi takaisin rantaa kohti.

+

+Mirjam, jolta nyt kaikki pelko oli hävinnyt, tuli esille ja

+heittäytyi kasvoilleen.

+

+-- Katsohan, minä olen saanut pikku lapsen, Mirjam, sanoi prinsessa,

+jonka nimi oli Temma. Olen saanut sen Niililtä, ja siksi se on

+jumalaislapsi. Mutta nyt saat sinä hankkia imettäjän.

+

+-- Mistä löydän sellaisen, korkea valtijatar?

+

+-- Etsi! Mutta ennen iltaa sinun täytyy se löytää! Mutta älä unohda

+että se on minun lapseni, koska minä olen sen vedestä ottanut. Nyt

+annoin hänelle nimen, ja Mose on oleva hänen nimensä. Ja minä tahdon

+hänet kasvattaa, että hänestä tulee mies meidän mielemme mukainen!

+Mene rauhassa ja etsi minulle imettäjä!

+

+Faraon tytär läksi lapsen kanssa palatsiin, mutta Mirjam etsi äitinsä

+kaislikosta, missä hän oli kuullut, mitä faraon tytär oli sanonut ja

+päättänyt.

+

+-- Äiti, faraon tytär tahtoo kasvattaa Amramin ja Jochebetin pojan!

+Hänen lapsensa tulevat Semin orjiksi. Ylistetty olkoon Herra, Semin

+jumala!

+

+-- Nyt uskot lupauksen, äiti!

+

+-- Nyt uskon, ja ylistetty olkoon Jumala suuresta armostansa!

+

+

+

+

+Puoliympyrä Athenassa.

+

+

+Lämpimän päivän jälkeen alkoi aurinko laskeutua, ja tori oli jo

+varjossa. Varjo kohosi ja nousi Akropolislinnaa ylöspäin, missä

+Pallasin kilpi vielä loisti kaupungin suojelusaseena.

+

+Kirjavan pylväskäytävän ulkopuolella näkyi joukko miehiä kokoontuneen

+valkean marmorisohvan hemicykelin eli puoliympyrän edustalle jossa he

+näyttivät odottavan jotakuta saadakseen istuutua. Siinä oli komeita

+miehiä ja kauniita, mutta oli siinä myös muuan tavattoman ruma, jonka

+ympärille toiset kuitenkin näyttivät ahtautuvan. Hänen kasvonsa

+saattoivat olla orjan tai irstailuhengen, ja olipa athenalaisia,

+jotka niistä kasvoista lukivat kaikki paheet ja rikokset, mihin

+tämä ruma mies kuuluu vastanneen: Ajatelkaa siis, mitä Sokratesin

+on täytynyt vastaan taistella, sillä ei ole enemmän paheikas kuin

+rikollinenkaan!

+

+Se oli nimittäin Sokrates, jonka koko Athenan väestö tunsi

+merkillisyytenä, joka filosofeeraili kaduilla ja toreilla,

+kapakoissa ja tyttötaloissa. Hän ei kammonut mitään seuraa;

+seurusteli kaupungin päämiehen Periklesin kanssa yhtä läheisesti

+kuin irstaan Alkibiadesinkin kanssa; hän istui pöytään kamasaksojen

+ja käsityöläisten kanssa, joi merimiesten kanssa Piraeusin satamassa

+ja asui itse perheineen Karameikosin esikaupungissa. Kun kysyttiin,

+miksi Sokrates aina oli ulkona, vastasivat hänen ystävänsä, että

+"hänen oli kotona ikävä". Ja jos hänen paremmat ystävänsä kysyivät,

+kuinka hän saattoi seurustella merimiesten ja tullinuuskijain kanssa,

+vastasi Sokrates itse: "Hehän ovat ihmisiä!"

+

+Mutta filosofin rinnalla ja hänen istuessaan hänen tuolinsa takana

+pysytteli nuorukainen, jonka omituisuutena oli hänen leveä otsansa.

+Se oli hänen paras oppilaansa, jonka nimi oikeastaan oli Aristokles,

+mutta joka juuri otsan takia oli saanut lisänimen Platon. Tämän

+kanssa kilpaillen, melkein kateellisena pyrkien näyttäytymään

+mestarin lähellä, seisoi kaunis, turhamainen Alkibiades. Lähinnä

+seuraavana näkyi kookas, tuikea Euripides, murhenäytelmäin sepittäjä.

+Selkä päin seuruetta ja piirustellen santaan, umpimielisenä

+itsekseen, kuin aina työskentelisi, seisoi Fidias, hän, joka oli

+"luonut jumalat" Athenalle.

+

+Kaivon altaalla istui mies koivet riipuksissa ja suu alati liikkeessä

+kuin hioisi hän kieltänsä iskuja ja vastaiskuja varten, otsa rypyssä,

+kuihtunut hedelmättömissä ajatusvaivoissa, silmät kuin saalistaan

+väijyvän käärmeen. Se oli sofisti, ammattiväittelijä Protagoras,

+joka muutamasta viikunasta tai parista rovosta saattoi tehdä mustan

+valkeaksi, mutta häntä siedettiin tässä loistavassa seurassa, koska

+hän antoi sanan sanasta, ja häntä käytettiin pitämässä seurustelua

+eloisana ärsyttämällä häntä Sokratesin kimppuun, joka hänet kuitenkin

+aina solmi.

+

+Vihdoin tuli odotettu. Se oli valtion päämies, joka olisi

+ollut kuningas, ellei kuninkuutta olisi poistettu. Hänen

+ulkomuotonsa oli kuninkaallinen, mutta hänen esiintymisensä ilman

+henkivartiota oli kansalaisen. Hän hallitsikin yksinomaan vain

+personallisilla ominaisuuksillaan, viisaudellaan, tahdonvoimallaan,

+kohtuullisuudellaan, malttavaisuudellaan.

+

+Tervehdysten jälkeen, jotka osottivat että oli tavattu ennenkin

+päivällä, sillä yhdessä oltiin vietetty Salamisjuhlaa vapautuksen

+muistoksi persialaisista, istui seurue sille marmoriselle

+puoliympyrälle, jota sanottiin hemicykeliksi.

+

+Kun kaikki olivat käyneet tottumuksen kullekin varaamalle paikalle,

+syntyi hiljaisuus, tavaton tässä piirissä, jolla oli tapana tänne

+kokoontua päivän laskiessa aivan kuin henkiselle aterialle, missä ei

+ollut pöytää eikä maljoja, jonkinlaisiin sielujen kemuihin, missä

+irstailut Alkibiadesin mukaan olivat vain sielullista laatua.

+

+Alkibiades, lähinnä nuorin, mutta hemmoteltu ja kainostelematon,

+katkasi ensin äänettömyyden.

+

+-- Olemme viettäneet Salamista, pelastumispäivää barbarien,

+persialaiskuninkaan kynsistä, ja olemme väsyneitä, näemmä.

+

+-- Emmepä niin väsyneitä, vastasi nyt Perikles, että olisimme

+unohtaneet ystävämme Euripidesin syntymäpäivän, sillä hän näki

+päivänvalon, kuten tietty, auringon valaistessa Salamisin tappelua.

+

+Hän on saapa juomauhrin, kunhan pääsemme kotosalle, pöytään ja

+maljojen ääreen, tohahti Alkibiades.

+

+Sofisti kaivon altaalla oli saanut juuri siksi paljon lankaa, että

+saattoi ryhtyä kehräämään:

+

+-- Kuinka tiedätte, hän alotti, että vapautuminen

+persialaiskuninkaasta on onneksi? Kuinka tiedätte, että Salamis oli

+onnen päivä Hellasille? Eikö ole Aiskylos, suuruutemme, valittanut ja

+osanottavaisesti kuvannut persialaisten murhapäivää?

+

+"Oi Salamis, voi kuin mua sun nimes inhottaa! Ja Athena, ma huokaan,

+kun sua aattelen!"

+

+-- Häpeä, sofisti, häpeä! keskeytti Alkibiades. Mutta Protagoras hioi

+kieltänsä ja laski edelleen:

+

+-- _Minähän_ en sano, että Salamisin nimi on inhottava, vaan Aiskylos

+sen sanoo, enkä minä ole Aiskylos, kuten tiedetään. En liioin ole

+väittänyt, että persialaiskuninkaan palveleminen olisi onni, olen

+vain kysynyt, ja joka kysyy, hän ei väitä mitään. Eikö niin ole,

+Sokrates?

+

+Mestari siveli sormillaan pitkää partaansa ja vastasi:

+

+-- Väitteitä on suoria ja epäsuoria; kysymys voi olla epäsuora ja

+salakavala väite. Protagoras esitti kysymyksellään salakavalan

+väitteen.

+

+-- Hyvä, Sokrates! puoleksi kirkuen kivahti Alkibiades, joka tahtoi

+kiihottaa tulta. Perikles tarttui sanaan käsiksi:

+

+-- Protagoras on siis väittänyt, että te olisitte onnellisempia

+persialais-kuninkaan vallitessa. Mitä on tehtävä sellaiselle miehelle?

+

+-- Heitettävä hänet takaperin kaivoon! kiljui Alkibiades.

+

+-- Minä vetoan! vastusti sofisti.

+

+-- Roskaväkeen! sieltä sinä aina saat oikeutta! pisti Alkibiades.

+

+-- Ei puhuta roskaväestä, kun ollaan kansanvaltaisia, Alkibiades;

+eikä liioin lausuta Aiskylosta, kun Euripides on läsnä. Kun

+Fidias istuu täällä, puhutaan ennemmin hänen Parthenonistaan ja

+hänen Athenastaan, jonka kilpeä laskeva aurinko nyt kultailee.

+Kohteliaisuus on seuraelämän maustin.

+

+Siten koetti Perikles johtaa keskustelua uusille urille, mutta

+sofisti ei hellittänyt puremaansa:

+

+-- Jos Fidiasin, hän sanoi, jos Fidiasin Athenapatsaan täytyy lainata

+kultansa auringolta, niin _voi_ se todistaa, että valtion myöntämä

+kulta ei ole riittänyt ja että siis on syntynyt puute. Eikö niin

+Sokrates?

+

+Mestari vaijensi ojennetulla kädellään vastenmielisyyden mutinan ja

+puhui:

+

+-- Ensiksi olisi todistettava, että Fidiasin kuvapatsaan täytyy

+lainata kultaa auringolta. Mutta kun sitä ei ole todistettu,

+raukeaa koko puhe kullan puutteesta. Muuten ei voida lainata kultaa

+auringolta -- se on siis pelkkää Protagorasin lörpötystä, eikä hän

+vastausta ansaitse. -- Mutta tahtoisiko Fidias sitävastoin vastata:

+Tehdessäsi Athenan tuonne Parthenonille, oletko tehnyt siten Athenan?

+

+-- Olen tehnyt hänen kuvansa! vastasi Fidias.

+

+-- Oikein! Olet tehnyt hänen kuvansa. Minkä esikuvan mukaan sitten?

+

+-- Sisäisen esikuvani mukaan.

+

+-- Et siis minkään ulkonaisen? -- Oletko nähnyt jumalattaren

+silmilläsi?

+

+-- En ulkonaisilla silmilläni.

+

+-- Onko hän siis ulkopuolellasi vai sisäpuolellasi?

+

+-- Ellei kukaan meitä kuuntele, vastaisin: häntä ei ole

+ulkopuolellani, siis ei häntä ole olemassa.

+

+Perikles keskeytti:

+

+-- Valtion jumalat! -- Ystävät, olkaa varuillanne!

+

+Mutta Sokrates jatkoi:

+

+-- Sinä, Fidias, olet tehnyt Olympian Zeusinkin, hän siis ei ole

+tehnyt sinua!

+

+-- Valtion jumalat! Varokaa ystävät! kehotti Perikles.

+

+-- Auta, Protagoras, Sokrates kuristaa minut! valitti Fidias.

+

+-- Minun tietääkseni, vastasi sofisti, ei Zeus ole luonut ihmistä,

+vaan on sen tehnyt Prometheus. Mutta Zeus antoi epätäydelliselle

+ihmiselle kaksi katoamatonta lahjaa: hävyn ja oikeudentunnon.

+

+-- Silloin ei ole Protagorasta Zeus luonut, sillä häneltä puuttuu

+sekä häpy että oikeudentunne.

+

+Alkibiades se jälleen iski, mutta nyt tarttui puheeseen äänetön

+murhenäytelmäin sepittäjä Euripides.

+

+-- Sallikaa minun puhua sekä Zeusista että Prometheusista; älkääkä

+pitäkö epäkohteliaana, että mainitsen suuren opettajani Aiskylosin

+käsitellessäni jumalia.

+

+Mutta Perikles keskeytti:

+

+-- Elleivät silmäni minua petä, näin korvaparin pistäytyvän esille

+Hermes-patsaan takaa, ja nämä aasin korvat voivat kuulua ainoastaan

+kuuluisalle nahkurille.

+

+-- Kleon! suhahti Alkibiades.

+

+Mutta Euripides tarttui uudelleen puheeseen:

+

+-- Mitä minua nahkuri liikuttaa? Minä en säiky valtion jumalia. Näitä

+jumalia, joiden turmiota Aiskylosimme jo kauan sitten on laulanut.

+Eikö hänen Prometheusinsa sano, että olympialainen kukistuu poikansa

+kautta, sen pojan, jonka neitsyt on synnyttävä? Eikö sano, Sokrates?

+

+-- Aivan varmaan: "Neitseestä syntyy poika, isän voittaa voimallaan".

+Mutta kuka hän on oleva ja koska hän on syntyvä, sitä hän ei sano.

+

+-- No niin, luulenpa Zeusin jo olevan sielukulkueessa.

+

+Taas kuului Periklesin varottava ääni:

+

+-- Valtion jumalat! -- Hiljaa ystävät! Kleon kuuntelee!

+

+-- Minä sitävastoin, huudahti Alkibiades, minä luulen että Athena on

+kuolemaisillaan. Meidän viettäessämme Salamista, ovat spartalaiset

+nousseet ja hävittäneet pohjoisessa: Magaris, Lokris, Boeotia ja

+Phokis ovat jo Spartan puolella.

+

+-- Tuttuja asioitahan sinä kerrot, huomautti Perikles, mutta tällä

+hetkellä nautimme aselepoa, ja kolmesataa laivaa olemme laskeneet

+mereen. -- Arveleeko Sokrates vaaraa olevan?

+

+-- Valtion asioihin en saa sotkeutua; mutta jos Athena on vaarassa,

+niin tartun kilpeen ja keihääseen, kuten ennenkin...

+

+-- Kun pelastit henkeni Potidaean luona, lisäsi Alkibiades.

+

+Ei, siinä ei ole vaara, selitti nyt Euripides; Spartasta ei ole

+vaaraa, se on täällä kotona. Kansan kiihottajat ovat pöyhineet

+tunkiota, ja siksi on meillä rutto Agoralla ja rutto Piraeusissa.

+

+-- Rutto Piraeusissa on kai pahinta, sanoi Protagoras, eikö niin,

+Alkibiades?

+

+-- Niin, sillä siellä ovat parhaat tyttöni. Huilunsoittajattareni,

+joiden tulee palvella tämän iltaisissa kesteissä, ovat sataman

+vierellä, mutta, Herkules vieköön, eihän täällä kukaan pelänne

+kuolemaa?

+

+-- Kukaan ei pelkää, kukaan ei toivo, vastasi Sokrates, mutta jos

+sinulla on toisia tyttöjä, niin se iloa kohottaisi.

+

+-- Euripides ei pidä tytöistä, pisti Protagoras.

+

+-- Sen valehtelit, selitti Euripides. Kyllä minä pidän tytöistä,

+mutta en vaimoista.

+

+-- En minäkään, paitsi toisten vaimoista, terästi Alkibiades.

+

+-- Kun Alkibiades oli nuorempi, vei hän miehet vaimoilta, nyt hän vie

+vaimot miehiltä.

+

+Perikles nousi:

+

+-- Lähtekäämme kesteihin ja etsikäämme seinät keskustelumme ympäri,

+korvattomat seinät! -- Tue minua, Fidias, olen väsynyt!

+

+Platon lähestyi Sokratesta.

+

+-- Mestari, anna minun kantaa viittaasi, hän pyysi.

+

+-- Se on minun kunniatoimeni, poika, torjui Alkibiades.

+

+-- On ollut, selitti Sokrates, nyt se on Platonin, leveäkallon,

+muistakaa se nimi. Hän polveutuu Kodrosista, viimeisestä kuninkaasta,

+joka uhrasi henkensä vapauttaakseen kansansa. Platon on kuninkaasta

+syntynyt!

+

+-- Ja Alkibiades on sankarisukua, alkmeonidilainen, kuten hänen

+enonsakin Perikles, jaloa seuraa!

+

+-- Mutta Fidias on jumalaissukua, se on enemmän.

+

+-- Minä olen luultavasti titaanisukua, lasketti Protagoras, sanoin

+luultavasti, sillä sitä ei yleensä tiedä mitään, tuskin sitäkään.

+Eikö totta, Sokrates?

+

+-- Sinä et yleensä tiedä mitään, tuskin mitä lörpöttelet!

+

+Seurue läksi liikkeelle pyhää katua myöten ja kulki ryhmässä

+Dionysos-teatterille, jonka läheisyydessä Alkibiades asui.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Kansan kiihottaja Kleon oli todellakin näkymättömänä kuunnellut

+keskustelua, mutta olipa muuan toinenkin mies tehnyt samoin. Tällä

+oli keltainen iho ja musta täysparta, ja hän näytti kuuluvan

+käsityöläisluokkaan. Kun loistava seura oli poistunut, astui Kleon

+esille, laski kätensä tuntemattoman olalle ja sanoi:

+

+-- Sinähän kuulit koko keskustelun?

+

+-- Kyllä kuulin, vastasi tämä.

+

+-- Sittenhän voit todistaa.

+

+-- En voi todistaa, koska olen muukalainen.

+

+-- Mutta kuulithan joka tapauksessa, kuinka valtion jumalia

+häväistiin.

+

+-- Olen syrialainen ja tunnen vain sen ainoan tosijumalan. Teidän

+jumalanne eivät ole minun.

+

+-- Sinä olet siis hebrealainen ja nimesi on?

+

+-- Olen israelilainen Levin sukua, ja nimeni on nyt Kartafilos.

+

+-- Foinikialainen siis?

+

+-- En, heprealainen. Esi-isäni tulivat Urin maasta Kaldeasta,

+joutuivat sitten orjuuteen Egyptissä, mutta Moses ja Josua johtivat

+heidät Kananin maahan, missä olimme mahtavia omien kuninkaittemme,

+Davidin ja Salomonin hallitessa.

+

+-- En tunne!

+

+-- Mutta kaksisataa vuotta sitten hävitti babylonialainen

+Nebukadnezar kaupunkimme Hierosolyman, ja kansamme vietiin vankeuteen

+Babyloniaan. Kun sitten persialaiskuningas valloitti Babylonian

+valtakunnan, jouduimme Persian vallan alle, ja me olemme huokailleet

+teidän Salamispäivänne Xerxesin jälkeläisten vallan alaisuudessa,

+jota Xerxestä me kutsumme nimellä Ahaschverus.

+

+-- Teidän vihollisenne, meidän vihollisemme; siis vieras ystävä,

+miten tulit tänne?

+

+-- Kun assyrialaiset ensi kerran aikoivat viedä meidät vankeuteen,

+pakenivat ne jotka voivat, ja he suuntasivat kulkunsa Rhodosiin,

+Kretalle, kreikkalaisiin saariin, mutta niistä, jotka jo oli viety

+pois, lähetettiin osa pohjoiseen, Mediaan. Minun esi-isäni tulivat

+tänne Mediasta, ja minä olen vastatullut.

+

+-- Se mitä sanot on minulle vain hämärätä puhetta, mutta olen kuullut

+kansaanne ylistettävän uskolliseksi valtion jumalille.

+

+-- Jumalille! On olemassa vain yksi, se Ainoa ja Tosi, joka on luonut

+taivaan ja maan ja antanut kansallemme lupauksen.

+

+-- Minkä lupauksen?

+

+-- Että meidän sukukuntamme saavat maan periä!

+

+-- Herkules vieköön! Mutta alku ei ole lupaava!

+

+-- Se on meidän uskomme ja se meitä on ylläpitänyt erämaata

+vaeltaessamme ja vankeudessa.

+

+-- Tahdotko todistaa näitä jumalanpilkkaajia vastaan?

+

+-- En, Kleon, sillä te olette epäjumalan palvelijoita, mutta Sokrates

+ja hänen ystävänsä eivät usko teidän epäjumaliinne, ja se luetaan

+heille vanhurskaudeksi. Niin, Sokrates näytti minusta pikemmin

+palvelevan Ijankaikkista, Näkymätöntä, jonka nimeä ei saa mainita.

+Sentähden en todista häntä vastaan.

+

+-- Oletko sillä puolen? Mene sitten rauhaan, mutta ole tarkasti

+varuillasi. Mene!

+

+-- Abrahamin, Isakin ja Jakobin jumala on pitävä minusta huolen niin

+kauvan kuin minä ja minun huoneeni pidämme hänen käskynsä.

+

+Kleon oli nähnyt ystävänsä ja ammattiveljensä Anytosin

+pylväskäytävässä, ja siksi hän päästi taipumattoman heprealaisen,

+joka nopeasti kiirehti pois Öljytorin sykomori-käytävään, minne hän

+hävisi.

+

+Anytos, nahkuri ja valtiomies, tuli näkyville lukien ääneensä

+kirjoitettua puhetta, jonka hän aikoi pitää:

+

+-- "Athena vai Sparta; siinä koko riitakysymys..."

+

+Kleon lähestyi uteliaana ja keskeytti:

+

+-- Mitä luet, Anytos?

+

+-- Puhetta.

+

+-- Sen kuulin! Athena vai Sparta. Kansanvalta vai harvainvalta!

+Kansa, se raskain, raatava, tuottava, se on alimpana, pohjalla kuten

+kulta. Tyhjäntoimittajat, kuhnurit, rikkaat, ylhäiset, keveimmät

+kohoavat pinnalle kuin lastu tai korkki. Athena, se on kansanvalta,

+on aina ollut, on aina oleva. Sparta, se on pässinvalta!

+

+-- Harvainvalta, tarkoitat? Kleon!

+

+-- En, pässinvalta! Sentähden, Anytos, on Athenaa huonosti hallittu,

+kun Perikles, se rikas mies, joka ylpeilee kuninkaallisilla

+esi-isillään, on päässyt valtaan! Kuinka voisi hän tuntea tämän

+kansan lailla, kun hän ei milloinkaan ole ollut siellä alhaalla?

+Kuinka voisi hän sitä nähdä oikeassa valossa ylhäältäpäin? Hän

+istuu Parthenonin päätykatolla ja näkee athenalaiset muurahaisina,

+vaikka he ovat jalopeuroja, joilta kynnet ovat leikatut ja hampaat

+kiskotut ulos. Me, Anytos, siellä alhaalla syntyneet, nahkuriparkin

+ja koirasonnan ääressä kasvaneet, me ymmärrämme hikoilevia veljiämme,

+me tunnemme heidät hajusta niin sanoaksemme. Mutta kukin kaltaistansa

+etsii; sentakia on Spartaa alkanut vetää Athenaan päin, Periklestä

+ja hänen kantajoukkoansa kohti. Perikles imee Spartan itseensä ja me

+menehdymme...

+

+Anytos, itse puhuja, ei pitänyt toisten huulilta tulevasta

+kaunopuheisuudesta, sentakia katkasi hän äkkiä:

+

+-- Perikles on sairas.

+

+-- Onko hän sairas?

+

+-- On, hänellä on kuume ruumiissaan.

+

+-- Onko niin? Ehkäpä rutto?

+

+-- Ehkä!

+

+Tämä Anytosin välihuomautus oli käynyt ristiin Kleonin

+pitkäviiruisten ajatussuuntain kanssa, ja uusi toivo välähti:

+

+-- Entä Periklesin jälkeen? hän sanoi.

+

+-- Kleon, tietysti.

+

+-- Miksi ei? Kansan mies kansan puolesta, vaan ei mitään filosofeja

+eikä juttujen tekijöitä. -- Vai niin, vai on Perikles sairas. -- Vai

+niin? -- Kuulehan, Anytos, kuka on Nikias?

+

+-- Hän on muuan ylhäinen, joka uskoo orakeliin...

+

+-- Älä koske orakeleihin; minä en kyllä itse usko niihin, mutta

+valtio vaatii koossa pysyäkseen jonkinlaista varmaa yhdenmukaisuutta

+kaikessa, laeissa, tavoissa ja uskonnossa. Sentakia kannatan valtion

+jumalia -- lisätarpeineen.

+

+-- Minäkin kannatan valtion jumalia -- niin kauan kuin kansa niitä

+kannattaa!

+

+Molemmat kaunopuhujat alkoivat kyllästyä toisiinsa, ja Kleon halusi

+päästä yksinäisyyteen hautomaan niitä munia, joita Anytos oli hänelle

+muninut; sentakia hän heittäytyi syrjään.

+

+-- Sanoit että Nikias...

+

+-- Minä menen kylpemään, keskeytti Anytos, muuten en saa yöllä unta.

+

+-- Mutta Alkibiades, kuka hän on?

+

+-- Hän on kavaltaja Ephialtes, joka on näyttävä persialaiskuninkaan

+Termopylaelle.

+

+-- Persialaiskuningas idässä, Sparta etelässä...

+

+-- Makedonia pohjoisessa...

+

+-- Ja lännessä se uusi Rooma!

+

+-- Kaikilla neljällä ilmansuunnalla vihollisia. Voi Athenaa!

+

+-- Voi Hellasta!

+

+       *       *       *       *       *

+

+Vieraat olivat koossa Alkibiadesin luona, joka oli poistunut heti

+perille tultua varsin kiitettävää tarkoitusta varten: tuomaan

+huilunsoittajattaria. Kun ilta oli lämmin, oli pöytä katettu hoviin

+eli pihalle, jota korintilaiset pylväskäytävät ympäröivät ja monet

+pylvästen välillä riippuvat lamput valaisivat.

+

+Kevyt illallinen oli nautittu, murattiseppeleet jaeltu ja maljat

+asetettu esille.

+

+Aspasia, ainoa naispuoli, istui kunniapaikalla Periklesin vieressä.

+Hän oli tullut ensimäisenä orjainsa seuraamana, ja odotteli

+malttamattomana puhetaistelun alkamista. Mutta Perikles oli synkeä ja

+väsynyt; Sokrates loikoili äänetönnä selällään ja katseli ylöspäin

+tahteja; Euripides pureskeli puutikkua ja oli happaman näköinen;

+Fidias naposteli leipäpalloja, jotka hänen käsissään saivat eläinten

+muotoja; Protagoras kuiskaili Platonin kanssa, joka pysyi taampana

+nuorekkaan häveliäänä, mikä häntä kaunisti.

+

+Mutta alinna pöydän ääressä istui luuranko, joka oli saanut

+ruususeppeleen valkealle otsalleen. Heikentääkseen tämän

+kutsumattoman vieraan läsnäolosta huokuvaa kamaluutta, oli Alkibiades

+pistänyt sipulin sen etuhampaitten väliin ja sijoittanut sen toiseen

+käteen asfodelos-liljan, jota luuranko näytti haistelevan.

+

+Kun äänettömyys lopulta kävi painostavaksi, riistäytyi Perikles irti

+velttoudestaan ja alotti keskustelun.

+

+-- Kaikessa sovussa ja riitaa herättämättä, hän alkoi, tahdon

+esittää usein uusiutuvan kysymyksen Euripidesin väitteenalaisesta

+naisvihasta. Mitä sanoo Protagoras?

+

+-- Ystävämme Euripides on ollut naimisissa kolme kertaa ja saanut

+lapsia joka kerralla; ei hän siis voi olla naisvihaaja. Eikö totta,

+Sokrates?

+

+-- Euripides, vastasi Sokrates, Euripides rakastaa Aspasiaa, kuten me

+kaikki, eikä siis voi olla naisvihaaja; hän rakastaa Aspasian sielun

+kauneutta, eikä sentähden ole naisvihaaja. Aspasian ruumiista ei ole

+paljon hyvää sanottavaa, eikä se meihin kuulu! Onko Aspasia kaunis,

+Fidias?

+

+-- Aspasia ei ole kaunis, mutta hänen sielunsa on kaunis ja hyvä;

+eikö totta, Perikles?

+

+-- Aspasia on ystävättäreni ja lastemme äiti; Aspasia on viisas,

+sillä hänellä on häpeän- ja oikeuden tuntoa ja tuntemusta ja

+harkintakykyä; Aspasia on ymmärtäväinen, sillä hän on ääneti, kun

+viisaat miehet puhuvat. Mutta Aspasia saa viisaat miehet puhumaan

+viisaasti häntä kuunnellessaan; sillä hän auttaa heitä synnyttämään

+ajatuksia, ei niinkuin kätilö Sokrates, joka vain vetää sikiön

+ilmoille, vaan hän antaa lihastaan heidän sieluilleen.

+

+Protagoras tarttui puheeseen:

+

+-- Aspasia on kuin kaikkien meidän äitimme Kybele; hän kantaa meitä

+rinnoillaan.

+

+-- Aspasia on kitaran kumo, jota vailla kielemme eivät mitenkään soi,

+lisäsi Fidias.

+

+-- Aspasia on kaikkien meidän äitimme, toisti Sokrates, mutta hän on

+myös imettäjä, joka pesee vastasyntyneet ajatuksemme ja kapaloi ne

+kauniisiin huntuihin; Aspasia ottaa vastaan tahraiset lapsemme ja

+antaa ne takaisin puhtaina, ei anna mitään, mutta ottamalla vastaan

+hän antaa antajalle antamistilaisuutta.

+

+Euripides nappasi syrjäytyneen kysymyksen:

+

+-- Olin syytettynä, mutta minut vapautettiin, eikö totta, Aspasia?

+

+-- Kun olet itse itsesi vapauttanut kanteesta, olet vapautettu,

+Euripides!

+

+-- Rakas! Rakkahin kantaja, ja minä vastaan.

+

+-- No niin, omilla sanoillasi tahdon esittää kanteen. -- Hippolitas

+samannimisessä murhenäytelmässäsi sanoo eräässä paikassa:

+

+    "Sä kuinka naisen, hylkykuonan, tunkion,

+    Oi Zeus, voit luoda päivän valon piirihin?

+    Ei, ihmissuvun istuttaa kun mielit sa,

+    ei siinä naista suinkaan tarvis ollut ois;

+    sun pyhättöihis miehenpuolet tuoneet vain

+    ois kultaa, hopeata, vaskea ja näin

+    he ostaa saaneet lapsenpuolta kukin ain'

+    sen mukaista kuin lahja. Kotonansa ois

+    näin ollen naista vailla saanut rauhan mies.

+    Niin pian kuin kotiin tuomme ilkimyksen nyt,

+    niin heti tyhjentyvät varat, voimat sen.

+    Se osottaa, mik' kiusankalu nainen on,

+    ett' isä, jonk' on polvea ja juurta hän,

+    suo myötäjäiset, nartusta kun pääsee vain."

+

+-- No niin, Euripides, puolusta itseäsi.

+

+-- Jos olisin sofisti, kuten Protagoras, vastaisin: Tämän on

+Hippolitas sanonut, vaan en minä. Mutta minä olen runoilija ja puhun

+lasteni kautta. No niin: olen sanonut sen, olen ollut sitä mieltä,

+kirjoittaessani; olen samaa mieltä vieläkin! Ja kuitenkin rakastan

+melkein aina jotakuta naista, vaikka vihaan hänen sukupuoltaan.

+Selittää sitä en taida, sillä en ole koskaan ollut takaperoinen kuin

+Alkibiades. Voiko Sokrates selittää sen?

+

+-- Kyllä! Sitä voi rakastaa naista ja vihata häntä samalla kertaa.

+Kaikki syntyy vastakohdastaan, rakkaus vihasta, viha rakkaudesta.

+Puolisossani minä rakastan hyvää äidillistä, mutta vihaan ikipahaa

+hänessä; siis voin rakastaa ja vihata häntä yhtaikaa. Eikö niin,

+Protagoras?

+

+-- Nyt on Sokrates sofisti! Musta ei voi olla valkeata.

+

+-- Nyt on Protagoras yksinkertainen. Tämä suola tässä lokerossa

+on valkeata; mutta sammutapa lamput, niin se on mustaa! Suola ei

+siis ole ehdotonta valkeata, vaan sen valkoisuus riippuu valosta.

+Luulisinpa pikemmin, että suola on mustaa itsessään, sillä valon

+puute on pimeyttä, eikä pimeys ole itsessään mitään, ei anna

+itsestään mitään suolalle, joka pimeässä on enemmän omaa itseänsä,

+todellista luonnettansa ja siis mustaa! -- Mutta jokin voi valossa

+olla sekä mustaa että valkeata. Tämä meriankerias on mustaa

+päältäpäin, mutta valkeata sisältä. Samoin voi jokin olla sekä

+hyvää että pahaa. Ja siis on Euripides oikeassa sanoessaan että hän

+sekä rakastaa että vihaa naista. Nyt on se, joka _ainoastaan_ vihaa

+naista, naisvihaaja, mutta Euripideshan rakastaakin naista. Euripides

+siis ei ole naisvihaaja. Mitä arvelee Aspasia?

+

+-- Viisas Sokrates! Sinä tunnustat, että Euripides vihaa naista, siis

+hän on kai naisvihaaja.

+

+-- Ei, rakas lapseni, minä tunnustin, että Euripides sekä rakasti

+että vihasi naista, _sekä_, huomaa se tarkoin! Minä rakastan

+Alkibiadesta, mutta inhoan ja vihaan hänen luonteettomuuttaan; nyt

+kysyn tässä ystäviltä: Olenko Alkibiadesin vihaaja?

+

+-- Et millään tavalla! vastasi kuoro.

+

+Mutta Aspasia oli saanut piston ja tahtoi pistää takaisin.

+

+-- Sinä viisas Sokrates, miten onkaan laitasi puolisoosi nähden?

+

+-- Viisas ei puhu mielellään vaimostaan! Protagoras iski väliin:

+

+-- Yhtä vastenmielisesti kuin heikkoudestaan.

+

+-- Sinäpä sen sanoit. Uhrataanhan sitä maalle, mutta

+vastenmielisesti; sitoudutaan, mutta ilman iloa; siedetään, mutta

+ei rakasteta; suoritetaan velvollisuudet valtiota kohtaan, mutta

+raskaalla mielellä. On olemassa vain yksi Aspasia, se on Periklesin.

+Suurin nainen suurimmalle miehelle. Perikles on suurin valtiossa,

+kuten Euripides näyttämöllä.

+

+Protagoras keksi etsimättä:

+

+-- Onko Euripides suurempi kuin Aiskylos ja Sofokles?

+

+-- Varmasti, Protagoras! Hän on meitä lähimpänä; hän sanelee _meidän_

+aatoksiamme eikä esi-isiemme: hän ei matele jumalan ja sallimuksen

+edessä, hän taistelee niitä vastaan; hän rakastaa ihmisiä, tuntee

+heidät ja säälii heitä; hänen taiteensa on taidokkaampaa, hänen

+tunteensa lämpimämpiä, hänen kasvonsa elävämpiä kuin vanhain. Mutta

+nyt tahdon puhua Periklesistä!

+

+-- Malta, Sokrates! Pnyxillä ja Agoralla, mutta ei täällä! Kyllähän

+kaipaisin hyvää kehotuksen sanaa, kun vääriä syytöksiä satelee. Me

+olemme tulleet tänne unohtamaan, emme muistelemaan, ja Sokrates

+ilahuttaa meitä eniten käsitellessään korkeimpia asioita, joihin en

+lue Athenan valtiota. No noin! Nyt tulee Alkibiades seurueineen.

+Sytyttäkää enemmän valoja, pojat; ja jäätä kannuihin!

+

+Melua kuului porttikäytävästä; koira haukkui, portinvartija huusi, ja

+sisälle työntyi Alkibiades seurueineen.

+

+Hän oli komea katseltava ympäristössään, johon paitsi tyttöjä kuului

+kaksi tuntematonta miestä, jotka hän oli onkinut mukaansa jostakin

+viinikapakasta.

+

+-- Heleijaa! hän tervehti. Tässä on isäntä! Ja tässä on Aristofanes,

+tuleva näyttelijä. Tässä on roomalainen Lucillus, joka on lähtenyt

+maanpakoon entisenä decemvirinä. Hän oli mukana Virginiajutussa,

+tiedättehän, neitsyen, joka sai miehen vasten tahtoaan. Roomalaisilla

+on nimittäin neitsyeitä, meillä niitä ei ole! Eikö totta, Laïs? Tämä

+on muuan niistä monista Laïseista, jotka ovat istuneet malleina

+Fidiasille! -- Aspasian ei sovi panna pahakseen! Ja loput ovat

+huilunsoittajattaria Piraeusista. Onko heissä rutto, sitä en tiedä.

+Mitä se minuun kuuluisi? Olen kahdenkymmenen vuotias, enkä mitään

+toimittanut. Miksi siis elää? Nyt saa Laïs tanssia! Heleijaa!

+

+Euripides nousi ja viittasi hiljaisuutta:

+

+-- Tanssi jääköön tuonnemmaksi, Periklestä ei huvita, vaan hän

+näyttää vakavalta.

+

+Syntyi keskeytys. Kuumuus oli painostava ja tukala. Ei se ollut

+ukkosilmaa, mutta jotakin senkaltaista, ja kaikkien mieltä näytti

+kahlehtivan jokin levottomuutta luova odotus.

+

+Silloin putosi aivan kuin sattumalta luurangon käsivarsi alas

+polvelle lyhyeen naksahtaen. Kukka joka oli ollut nenän alla, solahti

+lattialle.

+

+Kaikki hätkähtivät, Alkibiadeskin, mutta suutuksissaan itseensä tämän

+heikkouden takia otti hän maljan ja astui esille:

+

+-- Luurankoa janottaa! Minä juon sen maljan; kuka käy mukaan?

+Sokrates taitaa parhaiten; hän siemasee puolikannuansa yhdellä

+kipauksella silmääkään räpäyttämättä.

+

+Sokrateshan oli tunnettu siitä, että voi juoda rajattomasti, mutta

+nyt hänellä ei ollut halua:

+

+-- Ei tänään! Viini tuntuu minusta karvaalta!

+

+Ja kääntyen Periklesin puoleen hän kuiskasi:

+

+-- Tänne on tullut pahoja ihmisiä! Tuo Aristofanes ei ole ystäviämme;

+tunnetko hänet?

+

+-- Aivan vähän! Mutta hän näyttää siltä kuin tahtoisi murhata meidät.

+

+Alkibiades jatkoi yhä luurangon puhuttelua:

+

+-- Tuollaiselta näyttää Athena tällä hetkellä! Lihan on kalvanut

+Sparta ja persialaiskuningas; nahan on Kleon parkinnut, liittolaiset

+ovat repineet silmät, hampaat ovat kansalaiset kiskoneet esille, nämä

+kansalaiset, jotka Aristofanes tuntee ja jotka hän pian on piirtävä

+nähtäville. Minun maljani, luuranko! Polla metaxy pelei, kylikos kai

+keileos akru!

+

+Nyt näkymö äkkiä vaihtui. Luuranko vaipui taaksepäin kokoon kuin

+humalainen mies; lamput alkoivat keinua ketjuissaan, suolalokero

+kulki pöydällä. -- Oho! Oho! huusi Alkibiades. Rallallei! Ha ha ha!

+Pöytä horjuu, sohva keinuu, olenko minä humalassa vai huoneko on

+humalassa?

+

+Kaikki kauhistuivat, mutta Sokrates kehotti malttamaan:

+

+-- Joku jumala on läsnä! Hiljaa! Maa vapisee, ja kuulen... käykö

+ukkonen? Ei! Maanjäristystä tämä on!

+

+Kaikki syöksyivät ylös, mutta Sokrates jatkoi:

+

+-- Talttukaa! Nythän se on ohi! --

+

+Ja kun kaikki olivat palanneet paikoilleen:

+

+-- Olin viiden vuotias, kun Spartassa oli maanjäristys, kaksikymmentä

+tuhatta ihmistä tuhoontui ja vain kuusi taloa seisoi ennallaan. Se

+oli Sparta! Nyt on Athena. Niin, ystävät, jokin ääni minulle sanoo:

+ennenkuin mies on ikäänsä ehtinyt, olemme hajalle hävitetyt kuin

+pikkulinnut!

+

+Taaskin haukkui koira ja huusi portinvartija. Sisälle astui muuan

+kutsumaton näöltään kiihottuneena:

+

+-- Nikias! tervehti Alkibiades. Nyt minä tulen selväksi; varovainen

+Nikias käy kesteihin, mitä silloin onkaan tekeillä?

+

+-- Suokaa anteeksi kutsumattomalle vieraalle...

+

+-- Nikias puhukoon!

+

+-- Perikles, alkoi vastatullut epäröiden. Ystävääsi, meidän

+ystäväämme, Athenan ja Hellasin ylpeyttä, Fidiasta syytetään...

+

+-- Ole vaiti!

+

+-- Syytetään... mikä häpeä... siitä että... en voi sanoa sitä

+itkemättä...

+

+-- Sano!

+

+-- Fidiasta syytetään kullan kavaltamisesta Athenan patsaasta.

+

+Sen hiljaisuuden, joka nyt syntyi, katkasi ensin Perikles:

+

+-- Fidias peittää kasvot viittaansa, hän häpeää Athenan puolesta...

+Mutta vannokaamme kuitenkin jumalain ja manalan kautta Fidias

+syyttömäksi.

+

+-- Me vannomme! huusivat kaikki yhtenä miehenä.

+

+-- Minä vannon myös! sanoi Nikias.

+

+-- Athenan häpeä on se, kun vannotaan, että Fidias ei ole varastanut.

+

+Nikias oli astunut Periklesin paikalle ja kumartaen Aspasiaa, hän

+kuiskasi:

+

+-- Perikles, poikasi Paralos on sairastunut.

+

+-- Ruttoonko? -- Seuraa minua, Aspasia.

+

+-- Hän ei ole minun poikani, mutta hän on sinun, siksi seuraan.

+

+-- Talo kukistuu, ystävät eroavat, kaikki kaunis katoo, ruma pysyy.

+

+-- Ja jumalat torkkuvat!

+

+-- Tai ovat vaeltaneet maasta pois!

+

+-- Jumalat ovat kuolleet! Tehkäämme uusia.

+

+Maanjysäys sammutti lamput, ja kaikki läksivät kadulle paitsi

+Sokrates ja Alkibiades.

+

+-- Fidiasta syytetään varkaudesta! Maailma kukistukoon! sanoi

+Sokrates ja vaipui tavallisuuden mukaan mielentylsyyteen, joka oli

+kuin unta. Mutta Alkibiades tarttui suurimpaan kaksoismaljakkoon ja

+sepitteli seuraavaa:

+

+    Näin kaikki hukkukoon nyt Pindosista Kaukasoon,

+    Prometheus vapaaks' saa ja tulta antaa taas

+    hän viluisille,

+    ja Zeus käy Hadesiin, vaan Pallas itsensä

+    hän kiimaisille myy.

+    Apollo pirstoo lyyryn, kenkärajaa lyö,

+    Ja Ares sotaorhiltansa paimeneksi käy.

+    Mut raunioilla maailman ihanuuden

+    on Alkibiades, hän yksin,

+    ja kaikkivallan minuuttaan

+    hän nauraa!

+

+       *       *       *       *       *

+

+Rutto oli puhjennut Athenassa ja maanjäristys oli tullut lisäksi.

+Kun Perikles Aspasian seurassa saapui kotia, oli hänen eronneen

+puolison kanssa saamansa poika kuollut. Vallitsevan tavan mukaan

+ja osotukseksi että häntä ei oltu murhattu, oli ruumis asetettu

+nähtäville porttikäytävään. Pieni seetripuinen arkku, maalattu

+punaseksi ja mustaksi, oli paareilla, ja siinä nähtiin vainaja

+valkeissa kääreliinoissaan seppele päässä, kierretty kuolinyrtistä,

+vahvasti tuoksuvasta Apiumista eli Selleristä. Ropo oli hänellä

+suussa, lauttausmaksu Charonille.

+

+Perikles lausui äänettömän rukouksen osottamatta mitään syvemmän

+surun merkkiä, sillä hän oli kokenut paljon ja oppinut kärsimään.

+

+-- Kaksi poikaa ottivat jumalat minulta. Riittäneekö se

+sovitusuhriksi?

+

+-- Mitä on sinulla ollut sovitettavaa? kysyi Aspasia.

+

+-- Toinen saa kärsiä toisen edestä! Yksilö valtion. Perikles on

+kärsinyt Athenan puolesta.

+

+-- Suo anteeksi, että minun kyyneleeni kuivuvat nopeammin kuin sinun.

+Se aatos, että meidän poikamme elää, on minulle lohdutukseksi.

+

+-- Minulle myös, mutta vähemmän.

+

+-- Lähdenkö, ennenkuin vaimosi tulee?

+

+-- Sinä et saa lähteä luotani, sillä olen sairas.

+

+-- Olet puhunut siitä kauan; onko se totta?

+

+-- Sieluni on sairas. Kun valtio kärsii, olen sairas... Täällä tulee

+vainajan äiti!

+

+Mustapukuinen nainen ilmestyi portille; hän piti huntua salatakseen

+leikattua tukkaa, seppele oli hänellä kädessä, ja häntä seurasi

+soihtua kantava orja.

+

+Hän ei huomannut heti että Aspasia oli saapuvilla, tervehti katseella

+entistä puolisoaan ja laski seppeleen vainajan jaloille:

+

+-- Tuon vain kuolinseppeleen pojalleni. Mutta rahan asemasta saa hän

+mukaansa suudelman äitinsä huulilta.

+

+Hän heittäytyi eteenpäin ja suuteli vainajaa.

+

+-- Varo kuolemata! sanoi Perikles ja tarttui hänen käsivarteensa; hän

+kuoli ruttoon.

+

+-- Elämäni on ollut vain vitkallinen kuolema; nopea on minusta

+mieluisampi.

+

+Nyt hän havaitsi Aspasian olevan läsnä ja ojentaen itsensä suoraksi

+hän sanoi levollisesti ja arvokkaasti:

+

+-- Sano ystävättärellesi että hän lähtee.

+

+-- Hän lähtee ja minä seuraan.

+

+-- Aivan niin! Sillä nyt, Periklesini, on irtaantunut viimeinen side,

+joka on meitä toisiimme sitonut! -- Hyvästi!

+

+-- Hyvästi, vaimoni!

+

+Ja kääntyen Aspasian puoleen sanoi Perikles:

+

+-- Anna minulle kätesi, puolisoni!

+

+-- Tässä käteni!

+

+Sureva äiti vitkasteli.

+

+-- Me tapaamme toisemme kerran kaikki, eikö totta; ja silloin

+ystävinä, sinä, hän ja poikamme, joka on käynyt edellä valmistamaan

+tilaa sydämmille, elämän ahtaitten lakien erottamille.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Perikles ja Sokrates kulkivat plataanikäytävässä hemicykelin

+alapuolella ja keskustelivat.

+

+-- Fidias on julistettu syyttömäksi varkauteen, mutta vangittu

+valtion jumalain häpäisemisestä.

+

+-- Vangittu? Fidias!

+

+-- Väitetään hänen kuvanneen Athenan kilpeen minut ja itsensä.

+

+-- Siinä on kansa, joka kaikkea suurta vihaa. Anaxagoras maanpaossa,

+koska hän oli liian viisas; Aristides maanpaossa, koska hän oli liian

+oikeuden mukainen, Themistokles, Pausanias... Mitä olet tehnytkään,

+Perikles, kun annoit kansalle vallan?

+

+-- Mikä oli oikein ja oikeudenmukaista! Minä kyllä kukistun omaan

+miekkaani, mutta kunniallisesti. Minä vaellan ympäri ja kuolen pala

+palalta kuten Athenakin. Tiesimmekö, että koristelimme patsastamme

+kuolinsaattoa varten, että kudoimmekin käärinliinoja; tiesimmekö,

+että hautauslauluja meidän murhenäytelmän sepittäjämme lauloivatkin?

+

+-- Athena kuolee, no niin. Mutta miten?

+

+-- Spartan kautta!

+

+-- Mikä on Sparta?

+

+-- Se on Herakles, nuija, jalopeuran vuota, raaka voima. Me

+Athenalaiset olemme Theseusin poikia heraklideja vastaan, dorialaiset

+jonialaisia vastaan! Athena kuolee Spartan kautta, mutta Hellas

+kuolee itsemurhaan.

+

+-- Luulenpa että jumalat ovat meidät hyljänneet.

+

+-- Se on minunkin luuloni, mutta jumaluus elää.

+

+-- Tuolla tulee Nikias, turmaviestin tuoja.

+

+Nikias tuli todellakin, ja nähdessään kysymyksen kummankin kulkijan

+katseessa ja silmäyksissä, vastasi hän kysymystä odottamatta:

+

+-- Agoralta!

+

+-- Mitä uutta Agoralta?

+

+-- Kansankokous etsii apua makedonialaisilta.

+

+-- Miksi ei persialaisilta? No niin, loppu on siis lähellä. Etsivätkö

+he apua viholliselta? Barbareilta, makedonialaisilta, jotka väjyvät

+meitä kuin jalopeura vuorella. -- Mene, Nikias, ja sano että Perikles

+on kuolemaisillaan. Ja pyydä heitä valitsemaan arvokkaimman hänen

+jälkeläisekseen! Ei arvottominta! Mene, Nikias, mutta mene pian!

+

+-- Minä menen, sanoi Nikias, mutta lääkäriä hakemaan! Ja hän meni.

+

+-- Minua ei paranna mikään lääkäri! vastasi Perikles väsyneellä

+äänellä kuin puhuen sisäänpäin. Ja hän istui vanhalle paikalleen

+puoliympyrässä.

+

+Levättyään hetkisen hän teki merkin kutsuen Sokratesta lähemmäksi,

+sillä hän ei tahtonut korottaa ääntänsä.

+

+-- Sokrates, ystäväni, alkoi hän; nämä ovat kuolevan jäähyväiset.

+Sinä olit viisain; mutta älä ota pahastuaksesi, älä ole _liian_

+viisas; älä etsi saavuttamatonta äläkä hämmennä mieliä ongelmilla.

+Älä tee yksinkertaisesta kaksinkertaista. Sinä tahdot katsella

+asioita molemmin silmin; mutta hänen joka kaarella tähtää tulee

+sulkea toinen silmänsä, muuten hän näkee maalin kaksinaisena. Et ole

+sofisti, mutta voit helposti saada sen valon, et ole irstailija,

+mutta seurustelet sellaisten kanssa; sinä vihaat kaupunkiasi ja

+maatasi täydellä syyllä; mutta sinun tulee rakastaa niitä kuolemassa,

+sillä se on velvollisuutesi; sinä halveksit kansaa, mutta sinun tulee

+sääliä sitä. Minä en alhaisoa ihaillut, mutta annoin heille, mitä

+oikeus ja oikeudenmukaisuus osotti; sentakia kuolen!

+

+-- Hyvää yötä! Sokrates. Nyt silmiäni hämärtää. Sinä saat ne sulkea

+ja antaa minulle seppeleen. Nyt nukun. Jos ja kun herään, silloin

+olen toisella puolen, ja silloin lähetän sinulle tervehdyksen, jos

+jumalat sallivat. Hyvää yötä!

+

+-- Perikles on kuollut. Kuulkaa, athenalaiset, ja itkekää kuin minä!

+

+Kansaa virtasi paikalle, mutta he eivät itkeneet. He ihmettelivät

+vain, mitä nyt oli tuleva, ja melkeinpä he iloitsivat siitä uudesta.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Kleon, nahkuri, seisoi puhujalavalla Pnyxillä. Tarkkaavaisimpain

+kuulijain joukossa näkyi Alkibiades, Anytos ja Nikias.

+

+Mutta Kleon puhui ja sanoi:

+

+-- Perikles on kuollut ja Perikles on haudattu; nyt sen tiedämme!

+Antakaamme hänen levätä rauhassa ansioineen ja vikoineen, sillä

+vihollinen on Sphakteriossa ja me tarvitsemme sotapäällikön; sille

+ei Periklesin varjo mitään voi. Täällä takana istuu kaksi kärkkyjää,

+ylhäisiä herroja molemmat; toisen nimi on Nikias, siksi ettei

+hän koskaan ole voittanut; toisen Alkibiades, ja hänen voittonsa

+tunnetaan: malja ja tyttö. Hänen luonnettansa sitävastoin me emme

+tunne, mutta te opitte sen tuntemaan, athenalaiset, kerran, ja hän on

+itse näyttävä etuhampaansa. -- Täällä on ehdotettu sotapäälliköksi

+sitä ja tuota ja teitä kaikkia suuria ja mahtavia, merkillistä kyllä,

+mutta kaikki ylhäisiä, tietysti!

+

+Athenan, joka on kironnut kaikki kuninkaat ja sentapaiset, on nyt

+taisteltava kuninkaallista Spartaa vastaan, ja sen täytyy uskollisena

+omille tavoilleen näyttäytyä sotakentällä kansan miehen johdolla,

+johon te voitte luottaa. Me emme tarvitse mitään Periklestä, joka

+tilailee kuvapatsaita ja rakentelee temppeleitä kunnian ja edun

+vuoksi! -- Athena on saanut tarpeekseen sellaista kamaa. Mutta nyt

+me tarvitsisimme miestä, joka ymmärtää sotataitoa, jolla on sydän

+rinnassa ja pää hartioilla. Ketä haluatte, Athenan miehet?

+

+Alkibiades hypähti ylös kuin nuori jalopeura ja tarttui

+vitkuttelematta puheeseen:

+

+-- Athenan miehet, minä ehdotan Kleon nahkuria, en sentakia että

+hän on nahkuri, sillä sehän on vallan toista. Tosin voi sotajoukko

+näyttää häränvuodalta ja Kleonia verrata veitseen, mutta Kleonilla on

+toisia ominaisuuksia, jotka juuri ovat sotapäällikön. Hänen viimeinen

+sotaretkensähän Periklestä ja Fidiasta vastaan päättyi Kleonin

+voitoksi. Hän osotti tällöin rohkeutta, joka ei koskaan pettänyt ja

+ymmärrystä, joka kävi ylitse -- kaiken inhimillisen ymmärryksen.

+Hänen sotataitonsa ei kyllä ollut jalopeuran, mutta hän voitti, ja se

+on pääasia. Minä ehdotan Kleonia sotaretken päälliköksi.

+

+Nytpä tapahtui, että tämä karkea pila kuitenkin oli liian hienoa ja

+että kansa käsitti sen vakavaksi. Alkibiades nautti myös jonkinlaista

+arvoa sukulaisuutensa takia Periklesin kanssa, ja hänen puhettaan

+kuunneltiin mieluisasti. Sentakia huusi nyt koko kansankokous

+Kleonia, ja hän oli valittu.

+

+Mutta Kleon ei ollut ikinä uneksinutkaan sotapäällikön kunniata, ja

+hän oli kyllin viisas ollakseen pyrkimättä korkeammalle kuin ulottui.

+Sentakia vastusti hän vaalia huutaen ja vannoen kaikkien jumalain

+takia.

+

+Mutta Alkibiades tarttui heti asiain tilaa niskaan kiinni, ja

+ymmärtäen että tämä vaali merkitsi Kleonin kuolemaa, nousi hän

+vapaalle puhujalavalle ja lasketteli:

+

+-- Kleon laskee leikkiä ja Kleon kainostelee, hän ei tiedä itsekään,

+minkälainen sotapäällikkö hän on, sillä hän ei ole kokeillut itseään,

+mutta minä tiedän kuka hän on; minä kannatan hänen vaaliaan, minä

+vaadin häntä täyttämään kansalaisvelvollisuutensa, ja haastan hänet

+Areopagin eteen, jos hän väistyy syrjään, kun isänmaa on vaarassa.

+

+-- Kleon on valittu! huusi koko kansa. Mutta Kleon vastusti yhä:

+

+-- Minä en tunne erotusta kypärin ja kilven välillä, en voi käyttää

+keihästä, en istua hevosen selässä...

+

+Mutta Alkibiades hämäsi hänen äänensä huutaen:

+

+-- Hän voi kaikkea: hallita valtiota ja arvostella taidetta, käydä

+käräjiä ja pettää sofisteja; hän voi väitellä korkeimmista asioista

+Sokratesin kanssa, hänellä on sanalla sanoen kaikki julkiset hyveet

+ja kaikki salaiset paheet.

+

+Kansa nauroi nyt, mutta Kleon istui satimessa.

+

+-- Athenalaiset, lopetti Alkibiades kokouksen. Kansa on puhunut eikä

+mitään vetoamista ole Kleon on valittu! Nyt on Sparta hukassa!

+

+Kokous hajaantui. Mutta Kleon seisoi paikallaan Anytos ystävän

+vieressä.

+

+-- Anytos, hän sanoi, minä olen hukassa.

+

+-- Arvattavasti! vastasi Anytos.

+

+Mutta Alkibiades läksi pois Nikiasin viereltä.

+

+-- Nyt on Kleon kuollut kuin koira! -- Sitten tulen minä! sanoi

+Alkibiades.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Sokrates kulki mietiskellen kotona pihassaan, joka oli sangen

+yksinkertainen ja vailla pylväskäytäviä. Hänen vaimonsa karttasi

+villoja ja näytti siltä kuin olisi tukistellut jotakuta.

+

+Viisas oli ääneti, mutta vaimo puhui, se oli hänen luontonsa.

+

+-- Mitä teet? hän sanoi.

+

+-- Vanhan tuttavuuden vuoksi, vastasi mies, tahdon vastata sinulle,

+vaikka en ole velvollinen vastaamaan sinulle. Minä ajattelen!

+

+-- Onko sekin miehen tehtävää?

+

+-- Varmasti sangen miesmäistä tointa.

+

+-- Ei ainakaan näy, mitä sinä teet.

+

+-- Kun kuljit raskaana, ei lasta näkynyt, mutta kun se oli syntynyt,

+näkyi se, ja varsinkin kuului. Siis voivat toimet, joita alussa

+ei näy, sittemmin tulla näkyväisiksi, eivätkä sentähden ole

+halveksittavia, kaikkien vähimmin niiden puolelta, jotka uskovat vain

+näkyväistä.

+

+-- Sellaistako te toimiskelette Aspasian luona?

+

+-- Sellaista ja muuta.

+

+-- Te juotte vahvasti myös?

+

+-- Niin, se joka puhuu käy janoiseksi kurkultaan, ja janoisen täytyy

+juoda.

+

+-- Mikä siinä Aspasiassa miehiä houkuttelee?

+

+-- Eräät ominaisuudet, jotka muodostavat yhteiselämän kukan, ne ovat

+hienotunteisuus, maku ja kohtuullisuus.

+

+-- Se oli minulle?

+

+-- Se oli Aspasialle.

+

+-- Onko hän kaunis?

+

+-- Ei.

+

+-- Niin väittää Anytos.

+

+-- Hän ei puhu totta. -- Tapailetko sinä Anytosia, Kleonin ystävää,

+minun vihollistani?

+

+-- Hän ei ole minun viholliseni.

+

+-- Mutta minun! Sinä pidät aina minun vihollisistani ja vihaat

+ystäviäni; ne ovat huonoja merkkiä.

+

+-- Sinun ystäväsi ovat huonoja ihmisiä.

+

+-- Eivät, päinvastoin. Perikles oli suurin, Fidias paras, Euripides

+jaloin, Platon viisain, Alkibiades nerokkain, Protagoras terävin.

+

+-- Entä Aristofanes?

+

+-- Hän on viholliseni, vaikka en tiedä miksi. Otaksun että olet

+kuullut puhuttavan siitä ivanäytelmästä, jonka hän on minusta

+kirjoittanut.

+

+-- Anytos on kertonut siitä minulle; oletko nähnyt sen?

+

+-- Olin katsomassa Pilviä eilen.

+

+-- Oliko se hauska, oliko se sukkela?

+

+-- Mitä arveli Anytos?

+

+-- Hän sai minun nauramaan, esittäessään muutamia kohtauksia...

+

+-- Sitten sen täytyy olla hauska, sillä muuten et olisi nauranut.

+

+-- Etkö sinä nauranut, Sokratesini.

+

+-- Kyllä, luonnollisesti, muutenhan olisi minua pidetty tyhmyrinä.

+Tiedät että hän on kuvannut minut lurjukseksi ja narriksi, kun minä

+en ole kumpikaan, niin sehän ei ollut vakavasti tarkoitettua, siis

+oli pilaa.

+

+-- Luuletko niin? Minä luulen sen olleen vakavasti tarkoitettua.

+

+-- Ja sinä naurat vakavuutta! Itketkö sitten pilaa? Sehän on samaa

+kuin olla järjiltään.

+

+-- Tarkoitatko että minä olen mielipuoli? Kyllä, jos luulet että minä

+olen lurjus.

+

+-- Tiedäthän että Kleon on sodassa.

+

+-- Olen sen ihmeekseni kuullut.

+

+-- Ihmeeksesi? Luuletko siis, että hän on kelvoton sodassa?

+

+-- En, en luule mitään hänen kelvollisuudestaan sotapäällikkönä,

+sillä en ole koskaan nähnyt häntä sodassa; mutta ihmettelin hänen

+vaaliaan samoinkuin häntä itseäänkin, koska se oli odottamaton.

+

+-- Sinä siis odotat hänen tappiotaan?

+

+-- En, odotan päätöstä nähdäkseni, voittaako hän vai häviää.

+

+-- Sinua ilahuttaisi, jos hän häviäisi?

+

+-- En rakasta Kleonia, mutta syntyperäisenä athenalaisena surisin

+hänen tappiotaan, enkä siis iloitsisi Kleonin häviötä.

+

+-- Sinä vihaat Kleonia, mutta et halua hänen häviötään?

+

+-- En, Athenan takia.

+

+-- Mutta muuten?

+

+-- Muuten olisi Kleonin häviö valtiolle siunaukseksi, sillä hän on

+tehnyt vääryyttä Periklestä, Fidiasta ja kaikkia kohtaan, jotka ovat

+toimittaneet jotakin suurta.

+

+-- Täällä tulee vieraita.

+

+-- Se on Alkibiades!

+

+-- Se heittiö! Ettet häpeä seurustelussasi hänen kanssaan.

+

+-- Hän on ihminen, suuret viat, suuret ansiot, ja hän on ystäväni.

+Vihollisteni kanssa seurustelen vastenmielisesti.

+

+Alkibiades melusi todellakin portilla ja rynkäsi sisälle:

+

+-- Heleijaa! Puolisot filosofeeraavat yhdessä; puhuvat eilispäivän

+pilanäytelmästä. Aasi tuo Aristofanes! Jos tahtoo lyödä kuoliaaksi

+vihollisensa, täytyy hänen osata, mutta Aristofanes pieksee pilviä.

+Osata, niin! Tiedättekö että Kleon on lyöty?

+

+-- Mikä onnettomuus! huudahti Sokrates.

+

+-- Onko se onnettomuus, että se verikoira tulee riisutuksi?

+

+-- Minä luulen että Alkibiades on saanut vääriä tietoja, päätteli nyt

+Xantippa.

+

+-- En, Zeus vieköön, mutta toivoisin saaneeni!

+

+-- Hiljaa! Anytos tulee! varotti Sokrates.

+

+-- Nahkuri numero kaksi. Onpa merkillistä, että Athenan kohtalon

+luovat nahkurit.

+

+-- Athenan kohtalo, kuka sen tuntee?

+

+-- Minä Alkibiades olen Athenan kohtalo!

+

+-- Sekasikiö! Varo jumalia!

+

+-- Kleonia seuraan minä; Kleonia ei ole enää, siis olen minä!

+

+-- Mutta nyt on Anytos -- täällä!

+

+Anytos tuli:

+

+-- Etsin Alkibiadesta!

+

+-- Tässä olen!

+

+-- Täytyykö minun valmistaa sinua...

+

+-- Ei ollenkaan, minä tiedän...

+

+-- Valmistaa sinua sen kunnian varalle...

+

+-- Olenko odottanut kylliksi?

+

+-- Että saat kulkea etunenässä...

+

+-- Sitävarten synnyin...

+

+-- Johtaa...

+

+-- Minun paikkani...

+

+-- Johtaa voittokulkuetta...

+

+-- Mitä kulkuetta?

+

+-- Vai niin! Sinä et tiennyt... Kleonin voittokulkuetta satamasta...

+

+Alkibiades sipasi kädellään kasvojansa ylöspäin ja alaspäin kuin

+olisi tahtonut vaihtaa naamiota, ja se oli tehty silmänräpäyksessä!

+

+-- Niin, tietysti, tietysti niin! Tulinhan tänne ilmoittamaan --

+hänen voittoansa.

+

+-- Hän valehtelee, selitti Xantippa --.

+

+-- Laskin leikkiä näiden puolisojen kanssa! -- Siis voittojuhla Kleon

+voittajalle. -- Ajatelkaappas, sellainen onni!

+

+-- Sokrates, pusersi nyt Anytos, etkö iloitse?

+

+-- Iloitsen, että vihollinen on lyöty.

+

+-- Mutta et, että Kleon on voittanut.

+

+-- Sehän on melkein sama asia. Xantippa käytti tilaisuutta ja iski:

+

+-- Hän ei iloitse, eikä hän luottanut Kleoniin

+

+-- Minä tunnen teidät, lopetti nyt Anytos, tunnen teidät filosofit ja

+sanaratsurit. Mutta olkaa vain varuillanne! Ja nyt Alkibiades, tule

+ottamaan vastaan halveksittua Kleonia, joka on pelastanut isänmaan!

+

+Alkibiades puristi Sokratesin kättä ja puhui hänen suuhunsa:

+

+-- Ajattelehan, sellainen lemmon onni! --Siis: ei vielä; mutta ensi

+kerralla!

+

+

+

+

+Alkibiades.

+

+

+Kartafilos, suutari, istui puodissaan Acharnani-portin vieressä ja

+laitteli korkosaappaita Dionysos teatterille, joka vielä kerran

+tahtoi koettaa murhenäytelmän uudistamista, se kun jonkun aikaa oli

+ollut muodista pois Aristofanesin huvinäytelmäin takia.

+

+Roomalainen Lucillus seistä lekotteli ikkunalaudan ääressä; ja

+kun filosofia Sokratesin ja sofistien mukana oli tullut muotiin,

+filosoferasivat suutari ja maanpakolainen decemviri niin hyvin kuin

+taisivat.

+

+-- Sinä roomalainen, sanoi Kartafilos, kuten minäkin muukalainen

+tässä kaupungissa, miltä sinusta näyttää valtio ja hallitus?

+

+-- On hiuskarvalleen samallaista kuin Roomassa. Koko Rooman

+tähänastinen historia voidaan kuvata kahdella sanalla: Patrisit ja

+plebeijit!

+

+-- Aivan kuten täälläkin.

+

+-- Se vain erotuksena, että Roomalla on tulevaisuus, Hellasilla

+ainoastaan menneisyys.

+

+-- Mitäpä tiedetään Rooman tulevaisuudesta?

+

+-- Cumaen sibylla on ennustanut, että Rooma on vallitseva maan.

+

+-- Mitä sanot, Rooma? Ei, Israel sen on tekevä, Israelilla on lupaus.

+

+-- Sitä en rohkene kieltää, mutta Roomalla on myös lupaus.

+

+-- Vain yksi lupaus on olemassa ja yksi jumala!

+

+-- Ehkäpä se on sama lupaus, sama jumala! Ehkäpä Israel voittaa

+Rooman kautta.

+

+-- Messiaan, luvatun, kautta on Israel voittava.

+

+-- Milloin sitten tulee se sinun Messiaasi?

+

+-- Kun aika on täytetty, kun Zeus on kuollut!

+

+-- Saadaanpa nähdä! Minä odotan, minä, sillä Zeus on muuttanut

+Roomaan ja sen nimi on siellä Jupiter Capitolinus.

+

+Aristofanes, tunnettu kurjenkaulastaan ja avosuustaan, tunkeutui

+esille avonaiselle ikkunalle.

+

+-- Onko sinulla pari matalia anturakenkiä, Kartafilos? Pari

+sääryksiä; saappaita sinulla kyllä on, näemmä, mutta säärykset ovat

+voittaneet.

+

+-- Palvelukseesi, herra...

+

+-- Me tarvitsemme niitä teatterissa, ymmärräthän!... Kas Lucillus!...

+Ja valmistamattomasta nahasta, ei parkitusta.

+

+-- Mitä meille sitten tarjottanee teatterissa?

+

+-- Niin, nyt saa Kleon esiintyä tanssimassa, ja ajatelkaas, kun

+kukaan ei uskalla esittää sitä nahkurikoiraa, täytyy minun itse astua

+valjaisiin. Minä näyttelen Kleonia! Ai, ai, ai!

+

+-- Missä on se suuri sotapäällikkö Kleon nyt sitten?

+

+-- Uudella sotaretkellä Brasidasta vastaan. Kun nimittäin

+sotapäällikkö Demosthenes voitti Sphakterian taistelun, niin anasti

+Kleon kunnian ja sai voittokulkueen, ja luullen olevansa uljas soturi

+hän marssi Brasidasta vastaan. Savikuppi kuitenkin kesti vain niin

+kauan...

+

+-- Kunnes särkyi! kuului väliin tuleva ääni.

+

+Se oli Alkibiades:

+

+-- Heleijaa! Kleon on lyöty, Kleon on paennut! Nyt on minun vuoroni!

+Ylös, Pnyxille!

+

+Ja niin hän oli poissa.

+

+-- Pnyxille siis, ja minä saan uuden huvinäytelmän, jonka nimi on

+oleva Alkibiades.

+

+-- Olet ehkä oikeassa, vastasi Lucillus. Eipä kannata koko juttua

+itkeäkään. Sentähden: naurakaamme!

+

+       *       *       *       *       *

+

+Alkibiades seisoi taas puhujalavalla Pnyxillä. Hän oli kuin kotonaan

+siellä, ja aina kansa hänelle korvansa kallisti, sillä hän ei

+ollut ikävä. Kaikkien hemmottelemana vaikutti hän elähyttävästi

+liijoittelevalla hävyttömyydellään.

+

+Puhujalavan vierellä näkyi muiden mukana viisas, rikas ja ylhäinen

+Nikias, joka aina oli koettanut olla välittäjänä Spartan ja Athenan

+välillä, mutta epäröimisellään useimmin vahingoittanut kuin

+hyödyttänyt.

+

+Alkibiades, joka tunsi Nikiasin ja hänen politiikkansa sekä pelkäsi

+hänen vastustustaan, päätti suorittaa mestarikaappauksen. Hän ei

+tahtonut puhua Spartasta ja Athenasta, jota Nikias odotti, vaan

+halusi tehdä kierroshyppäyksen ja puhua vallan muusta. Kansa piti

+uutuuksista, ja tänään se oli saava ihan uutta.

+

+-- Athenalaiset! hän alotti. Kleon on lyöty, lyöty kuoliaaksi, ja

+minä tarjoon sentakia eittämättömän kykyni valtion käytettäväksi.

+Te tunnette pikku vikani, mutta nyt saatte oppia tuntemaan minun

+suuret ansioni. -- Kuulkaa, athenalaiset! Oli kerran aika, jolloin

+Hellas omisti Vähän-Asian ja levitteli siipiänsä itäänpäin.

+Persialaiskuningas anasti nämä uutisasutuksemme toisen toisensa

+jälkeen, ja nyt hän seisoo Thraciassa. Kun me emme siis enää saa

+mennä itäänpäin, täytyy meidän lähteä länttä kohti, kohti auringon

+laskua. Te olette kuulleet hämärämpiä tai selvempiä puheita Rooman

+valtiosta, joka kasvaa kasvamistaan. Kansalaisemme olivat varhain

+ottaneet huostaansa sen osan Italian niemimaata, jonka nimi on

+Tarent, ja sen kautta olemme läheisiä naapureita roomalaisten kanssa.

+Ja saarista ihanin, rikas Sicilia, jäi omaksemme. Mutta vähitellenpä

+roomalaiset ovat rakentaneet siirtomaamme saarroksiin ja uhkaavat

+niiden itsenäisyyttä. Roomalaiset ahdistavat meitä, mutta he

+ahtautuvat myös pohjoiseen Galliaa ja Germaniaa kohti, roomalaiset

+ahtautuvat etelään Afrikaa kohti. Persialaiskuningas, joka ennen

+on ollut vihollisemme, on melkein ystävämme, ja vaaran nimenä ei

+ole enää persialaiset, vaan roomalaiset! Sentakia ja tulevaisuutta

+ajatellen sanon teille, athenalaiset: Käykäämme Italiaan, käykäämme

+Siciliaan; Siciliasta käsin voimme sitten kilpailla roomalaisten

+kanssa Hispanian ja Herkulesin patsaitten omistuksesta. Sicilian

+mukana me omistamme Egyptin lukon; Siciliasta me suojelemme

+uhattua Tarentia, kun meillä on Sicilia, voimme hätätilassa jättää

+hylyksi vajoavan Hellaslaivan! Maailma on suuri, miksi istuisimme

+homehtumassa täällä erämaassa? Hellas on kuiviin imetty maa,

+raivatkaamme uutta maata. Hellas on hylyksi purjehdittu haaksi,

+rakentakaamme uusi ja tehkäämme argonautiretki uusiin Kolchisiin

+noutamaan uusia kultavuotia, seuraten auringon rataa, länteen!

+Athenalaiset, menkäämme Siciliaan!

+

+Nämä uudet tienoot, joita puhuja oli avannut, miellyttivät kansaa,

+joka oli väsynyt ijankaikkiseen Spartaan ja persialaiskuninkaaseen;

+ja pelon kiihottamana kasvavan Rooman, naarassuden penikan tähden

+tämä kevytmielinen ehdotus vastaanotettiin suostumushuudoin ja kädet

+kohotettuina. Nikias pyysi puheenvuoroa ja varotti, mutta kukaan ei

+kuullut. Skythialainen poliisi, joka vartioi järjestystä Pnyxillä,

+ei voinut hankkia hänelle kuulijakuntaa. Ja kun Nikias havaitsi,

+ettei voinut estää yritystä, tarjosi hän palveluksensa Alkibiadesin

+käytettäväksi ja alkoi varustaa laivastoa.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Aspasia oli leskenä Periklesin jälkeen ja suri häntä nyt pitkän ajan.

+Puoliympyrää ei enää ollut, mutta jälellä olevia harvoja ystäviä hän

+joskus otti vastaan. Sokrates oli uskollisin. Ja nyt hän istui eräänä

+iltana hänen luonaan tiilikattoisessa pikku huvilassa Kefissosin

+rannalla.

+

+-- Ei, Aspasia, saneli Sokrates; minä neuvoin luopumaan Sicilian

+retkestä, Nikias neuvoi samoin, astronomi Meton neuvoi, mutta sen

+täytyi tapahtua. Alkibiades oli hankkinut itselleen suotuisan

+orakelivastauksen Ammonin temppelistä.

+

+-- Uskotko orakeleihin, Sokrates?

+

+-- Uskon ja en usko! Minulla on oma haltijani, kuten tiedät, joka

+varottaa, mutta ei milloinkaan kehota; se neuvoo, mutta ei käske. No

+niin tämä sisäinen ääni on sanonut minulle: Hellas ei ole maailmaa

+valloittava!

+

+-- Onko sen Rooma tekevä?

+

+-- On, mutta toiselle!

+

+-- Tiedäthän, että Periklesin suuri aatos oli eheä Hellas, kaikkien

+valtioitten yhteisyys...

+

+-- Se oli Periklesin toivo, mutta jumalain tahto oli toinen.

+Alkibiadesin unelma Hellasin maailmanvallasta oli myös suuri, mutta

+jumalain unelmat ovat suurempia.

+

+-- Mitä luulet Kleonin kuoleman tuottavan Athenalle?

+

+-- Ei mitään! Kleonin jälkeen tulee Anytos. Kleon on ijankaikkinen,

+sillä Kleon on aatoksen nimi!

+

+Protagoras, hiukan raukeana ja vanhettuneena, näkyi sisäpihalla.

+

+-- Tuolla on Protagoras!

+

+-- Sofisti! Minä en pidä hänestä, sanoi Aspasia, hän on viila,

+joka järsii rikki kaiken tahdon, hänen mietteensä tuhoaa kaiken

+päättäväisyyden.

+

+-- Sinä puhut totta ja ymmärtäväisesti, Aspasia, ja toisten aikain

+vallitessa olisit istunut ennustajattaren kolmijalalla ennustamassa.

+Et suinkaan papittarena tiedä, mitä sanot, mutta jokin jumala sinun

+kauttasi puhuu.

+

+-- Ei, Sokrates, puhun sinun ajatuksiasi, siinä kaikki!

+

+Protagoras astuu esille:

+

+-- Suru Athenassa, suru Hellasissa! Voi! -- niin hän tervehti.

+

+-- Mitä nyt, Protagoras?

+

+-- Fidias, unohtumaton, on kuollut vankilassa.

+

+-- Voi, sitten on hänet surmattu.

+

+-- Kaupunki hokee niin.

+

+-- Fidias kuollut!

+

+-- Arvatenkin myrkystä, sanotaan, mutta sen ei tarvitse olla totta.

+

+-- Kaikki täällä Athenassa kuolevat ennen vanhuuttaan, milloin tulee

+meidän vuoromme?

+

+-- Milloin vuoromme tulee!

+

+-- Python käärmeen surmaajan nuolistako kaadumme? Meitähän nypitään

+pois kuin sirkkusia!

+

+-- Me, Apollon lapset, isäköhän meitä tappaisi?

+

+-- Saturnus on palannut syömään lapsiaan.

+

+Sokrates vaipui ajatuksiinsa ja jäi seisomaan:

+

+-- Me olemme suututtaneet jumalat!

+

+Lucillus, roomalainen, astui sisälle.

+

+-- Kas roomalaista! sanoi Sokrates, tulevaisuuden ja maailman herra.

+Mitä julistaa hän?

+

+-- Tulen varottamaan Protagorasta. Hänet ajetaan maanpakoon.

+

+-- Minut?

+

+-- Sinut on ajettu maanpakoon.

+

+-- Minkä ominaisuuden tähden?

+

+-- Pilkkaaja-ominaisuuden! Olet kieltänyt valtion jumalat!

+

+-- Ken on ilmiantaja?

+

+-- Matelija, nöyristelijä, se näkymätön, kaikkialla läsnäoleva.

+

+-- Kaikki on luultavaa, mikään ei ole varmaa! päätteli Protagoras.

+

+-- Niin, se on varmaa.

+

+-- No niin, tämän varmuuden edessä sortuu aatosrakennukseni, kuten

+kaikki muukin sortuu.

+

+-- Panta rei! Kaikki liukuu, liukuu alta pois; mikään ei kestä,

+kaikki nousee, kasvaa ja kuolee.

+

+-- Hyvästi siis, Aspasia, Sokrates, ystävät, isänmaa! Voikaa hyvin!

+

+Protagoras läksi, viitta pään yli.

+

+-- Kaipaako Athena Protagorasta? kysyi Aspasia.

+

+-- Hän on opettanut athenalaiset ajattelemaan, epäilemään; ja epäilys

+on viisauden alku.

+

+-- Aristofanes on murhannut Protagorasin, ja hän on murhaava sinutkin

+kerran, Sokrates.

+

+-- Sen hän on jo tehnyt, vaimoni on siitä iloinnut, mutta minä elän.

+

+-- Tuossa on nuori Platon, hän näyttää synkeältä. Uusia

+murhaviestejä, arvaan ma.

+

+-- Arvaat? Minä vannon! Laula surulaulu, Platon.

+

+-- Laulut, sillä niitä on monikossa. -- Alkibiades on joutunut

+syytteeseen ja kutsuttu takaisin!

+

+-- Mitä hän on tehnyt?

+

+-- Ennen lähtöään kumonnut kaikki Hermes patsaat Athenassa.

+

+-- Se on liian suuri urakka yhdelle ihmiselle, siihen hän ei ole

+kyennyt.

+

+-- Kanne on selvä: valtion jumalat!

+

+-- Ja nyt kostavat jumalat!

+

+-- Hellasin jumalat ovat muuttaneet Roomaan.

+

+-- Sinäpä sen sanoit!

+

+-- Sitten seuraa numero kaksi: Athenalaiset ovat lyödyt Siciliassa,

+Alkibiades paennut Spartaan, ja numero kolme: Nikias on mestattu.

+

+-- Ostakaamme sitten itsellemme haudat Karameikosilta!

+

+       *       *       *       *       *

+

+Nemesis-temppelin edustalla Agoralla seisoi Anytos nahkuri ja

+puheli Thrasybulosin, tähän asti tuntemattoman, mutta nyt esille

+sukeltautuvan patriotin kanssa.

+

+Anytos melusi:

+

+-- Alkibiades on Spartassa; Sparta hakee apua persialaiskuninkaalta,

+meillä ei ole muuta keinoa kuin tehdä samalla tavalla.

+

+-- Kääntyä vihollisen puoleen? Sehän on kavallusta.

+

+-- Ei ole muuta keinoa.

+

+-- Olipa ennen Termopyle ja Salamis!

+

+-- Mutta nyt on Sparta, ja spartalaiset seisovat Dekeleian luona.

+Lähettiläämme ovat jo purjehtineet persialaiskuningasta tavottamaan.

+

+-- Sitten voimme nostaa Athenan patsaan alas Parthenonilta! Anytos!

+Katsele minua selkään; kasvojani en tahdo näyttää, sillä niissä näkyy

+häpeä kun nyt menen!

+

+Anytos jäi yksikseen ja käveli hetkisen temppelin portin edustalla.

+Sitten hän pysähtyi ja astui senjälkeen sisälle eteiseen.

+

+Papitar, Teano nimeltään, näytti odottaneen häntä.

+

+Anytos ryhtyi puheisiin:

+

+-- Oletko täyttänyt neuvoston määräämän tehtävän?

+

+-- Minkä tehtävän?

+

+-- Sinunhan piti julistaa kirous isänmaan viholliselle,

+Alkibiadesille.

+

+-- Ei, minun tehtäväni on vain siunaamista.

+

+-- Ovatko sitten Koston jumalattaret lakanneet oikeutta

+harjoittamasta?

+

+-- He eivät ole milloinkaan olleet lainattavana kuolevaisten kostoa

+varten.

+

+-- Eikö Alkibiades ole kavaltanut maataan?

+

+-- Alkibiadesin maa on Hellas, ei Athena; Sparta on Hellasissa.

+

+-- Onko jumalistakin tullut sofisteja?

+

+-- Jumalista on tullut mykkiä.

+

+-- Sitten voit sulkea temppelin milloin tahansa!

+

+       *       *       *       *       *

+

+Parantumaton Alkibiades oli todellakin paennut Siciliasta vihollisen

+luo Spartaan, ja istui nyt aterialla Agis-kuninkaan kanssa, sillä

+Sparta oli säilyttänyt kuningasvallan, kun taas Athena jo varhain oli

+siitä luopunut.

+

+-- Ystäväni, puheli kuningas, en tahtonut, että olisit aterioinnut

+julkisesti yhteisessä pöydässä, sinä kun olet tottunut Athenan

+loistaviin pitoihin Aspasian luona.

+

+-- Minäkö? Oho! Mitä yksinkertaisin ateria on aina ollut sääntönäni;

+nukkua auringon keralla ja nousta auringon kanssa, et tiedäkään

+kuinka ankara olen itseäni kohtaan.

+

+-- Kun niin sanot, täytyy minun se uskoa. Huhu on siis sinua

+panetellut.

+

+-- Panetellut? Niin varmaankin! Muistathan Hermes-patsaat, joita en

+ole kumonnut, mutta joista tuli minun tuhoni.

+

+-- Onko sekin valetta?

+

+-- Se on valetta.

+

+-- No, sanohan minulle toinen asia, luuletko jumalain tahdon nyt

+olevan, että Sparta saa voiton Athenasta?

+

+-- Aivan varmasti, yhtä varmasti kuin hyvä on saava voiton paheesta.

+Sparta on kaikkien hyveitten asunto, Athena kaikkien paheitten.

+

+-- Sanotaan kaikkien athenalaisten kääntyneen naisista miesten

+puoleen. Onko se totta?

+

+-- On, niin syvälle he ovat vaipuneet, ja siksi heidät hävitetään

+maan päältä.

+

+-- Nyt kuulen että et ole se miksi olen sinua luullut, ja nyt annan

+sotajoukon päällikkyyden käsiisi. Käymmekö nyt Athenaa vastaan?

+

+-- Olen valmis!

+

+-- Ja empimättä synnyinkaupunkiasi vastaan?

+

+-- Olen helleniläinen enkä athenalainen! Sparta on Hellasin

+pääkaupunki.

+

+-- Alkibiades on suuri! Nyt käyn päällikön luokse ja illalla

+marssimme.

+

+-- Mene, kuningas, Alkibiades seuraa! Kuningas läksi, mutta

+Alkibiades ei seurannut heti, sillä naiskammion verhojen takana

+seisoi kuningatar odottamassa. Kun paikka oli vapaa, syöksyi hän

+sisälle.

+

+-- Terve, Alkibiades, kuninkaani!

+

+-- Kuningatar, kuinka kutsut palvelijaasi kuninkaaksi?

+

+-- Siksi että Sparta on sinua kunnioittanut, siksi että olen

+lahjoittanut sinulle suosioni, siksi että olet polveutunut

+sankarisuvusta.

+

+-- Kuningas Agis toinen elää.

+

+-- Ei liian kauan! Voita ensi taistelusi, ja Agis on kuollut!

+

+-- Nyt alkaa elo hymyillä ankarasti koetellulle, maanpakolaiselle.

+Jospa tuntisit lapsuuteni suruineen, nuoruuteni kieltäymyksineen!

+Viini ei ole kasvanut minua varten, naista ei ole minua varten

+luotu; Bacchusta en ole tuntenut, Afrodite ei ole ollut minun

+jumalattareni. Siveä Artemis ja viisas Pallas ovat minua johtaneet

+yli nuoruuden viettelyksien päämäärääni kohti, joka on ollut tieto,

+viisaus ja kunnia! Timia kuningatar, kun ensi kerran pääsin viereesi

+vuoteellesi...

+

+-- Hiljaa!

+

+-- Silloin minulle selvisi, että kauneus on suurempi viisautta ja...

+

+-- Hiljaa, joku kuuntelee!

+

+-- Kuka kuuntelee?

+

+-- Minä, Lysander, sotapäällikkö! vastasi terävä ääni, ja keskellä

+lattiaa hän seisoi.

+

+-- Nyt tunnen sinut, Alkibiades, ja pääsi on toisessa kainalossani,

+mutta Spartan kunnia on toisessa. Pakene, ennenkuin kuristan sinut.

+

+-- Sinä olet kuullut väärin, Lysander!

+

+-- Pakene, osota meille se armo että pakenet! Tuolla ulkona on

+viisikymmentä keihästä odottamassa päätäsi.

+

+-- Montako sanoit? Viisikymmentä? -- Sitten pakenen, sillä enempää

+kuin kolmekymmentä en jaksa lyödä. -- Kuningattareni, hyvästi.

+Luulin Spartaa paremmaksikin. Tällaista ei koskaan olisi tapahtunut

+Athenassa. Nyt lähden persialaiskuninkaan luo, jossa sopivaisuutta

+ymmärretään paremmin ja jossa pääsen syömästä mustaa lientä!

+

+       *       *       *       *       *

+

+Ja niinpä istui Alkibiades Persian valtionhoitajan Tissafernesin

+luona. Ja Alkibiades, se suulas puhuu:

+

+-- Niin, opettajani Protagoras opetti minulle kerran, että kaikki

+syntyy vastakohdastaan, sentakia, näetkös, voi mieleeni mahtua kaikki

+vastakohdat. Sparta ja Athena ovat minulle yhtä rakkaat, se on, yhtä

+vihattavat, toisen valtiojumalat ja toisen hyveet.

+

+-- Sinulla on suuri sydän, muukalainen, mahtuuko sinne Persiakin?

+

+-- Koko maailma!

+

+-- Mitä sitten pidät meidän pääkaupungistamme?

+

+-- Minä rakastan kaikkia pääkaupunkeja!

+

+-- Mutta tällä hetkellä täytyy sinun pitää enimmän meidän

+pääkaupungistamme.

+

+-- Sen teenkin!

+

+-- Ja sinun täytyy pitää meidän liittolaisistammekin.

+

+-- Kuka, anteeksi, on liittolainen tällä hetkellä?

+

+-- Tänään on se Sparta.

+

+-- Hyvä, siispä pidän Spartasta.

+

+-- Mutta jos se huomenna on Athena?

+

+-- Sitten pidän Athenasta huomenna.

+

+-- Kiitos! Nyt ymmärrän että Hellas on kypsä. Jos se on niin mätää,

+se vanha Kreikka, niin sitten se tuskin on valloittamisen arvoinen.

+

+-- Protagoras opetti, että ihminen on kaiken mitta, sentakia mittaan

+kaikkien asiain arvon oman itseni mukaan. Millä on arvoa minulle,

+sille annan arvon.

+

+-- Sellaista opitte te profetoiltanne! Sitten on meillä parempia;

+tunnetko Zarathustraa?

+

+-- Ollakseni teille mieliksi, toivoisin tunteneeni hänet lapsesta

+pitäen.

+

+-- Silloin olisit voinut erotuksen tehdä hyvän ja pahan välillä,

+valon ja pimeyden, Ormuzdin ja Ahrimanin välillä. Ja olisit elänyt

+toivossa valon lopullisesta voitosta -- ja yleissovituksesta

+kärsimyksen kautta.

+

+-- Voinhan koettaa! Onko se isokin kirja?

+

+-- Mikä on teidän pyhien kirjojenne nimi?

+

+-- Pyhien? Mitä ne ovat?

+

+-- Mistä saatte uskontonne, tiedon jumalistanne?

+

+-- Homerosin teoksista, luullakseni.

+

+-- Ettehän usko että Zeus on kaikkein korkein, maailman herra?

+

+-- Kyllä, sen uskon varmaan.

+

+-- Mutta hänhän on valansa rikkoja ja miehimys.

+

+-- Niin! Minkäpä sille voi. Tissafernes nousi:

+

+-- Kuulehan, vieraamme, hän sanoi; me emme voi mihinkään ryhtyä

+yhdessä, sillä emme palvele samoja jumalia; te sanotte meitä

+barbareiksi. No niin, muukalainen ensin, mutta raakalainen sitten!

+En keksi kyllin häpeällistä nimeä kansasta, joka palvelee sellaisia

+jumalia. -- Nyt ovat athenalaiset yhtä haisevan mädänneitä kuin

+sinäkin, sillä he ovat antaneet sinulle anteeksi. Täällä ulkona on

+Athenan lähettiläs, joka kerjää sinua palaamaan. Mene Athenaan,

+siellä on paikkasi!

+

+-- Athenaan? En koskaan! En luota heihin.

+

+-- Eivätkä he sinuun, sehän sopii! Mene Athenaan ja sano

+kansalaisillesi: persialaiset eivät huoli heistä! Viiniköynnös etsii

+tervettä jalavaa, mutta kaalinpäätä se väistää.

+

+Alkibiades oli alkanut kävellä lattialla. Se merkitsi että hän oli

+kahden vaiheella.

+

+-- Onko athenalainen todella tuolla ulkona? hän kysyi.

+

+-- Hän on polvillaan tuolla ulkona rukoillakseen Alkibiades

+kavaltajalta sitä armoa, että rupeaisi heidän herrakseen. Mutta

+kuulehan, olet kai kansan mies?

+

+-- Niin, tietysti.

+

+-- Sitten täytyy sinun vaihtaa kantaasi, sillä nyt ovat ylhäiset

+vallalla Athenassa.

+

+-- Niin, vai niin, jaha, mutta minähän olen ylhäinen, kaupungin

+ylhäisin.

+

+-- Hyrrä, hae nyörisi.

+

+Alkibiades oli pysähtynyt.

+

+-- Luulenpa että minun täytyy kuitenkin puhua athenalaisen kanssa!

+

+-- Tee se! Puhu athenan kieltä hänen kanssaan. Persiaa hän ei tajua.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Alkibiades palasi Athenaan, kuolemantuomio peruutettiin, ja taistelun

+voittaneena sotapäällikkönä sai hän juhlakulkueen Piraeusista.

+Mutta suosio oli häilyvä, ja jouduttuaan epäluulon alaiseksi

+kunnianhimoisista kuningaskruunun tavoittelemisaikeista, pakeni hän

+jälleen, tällä kerralla persialaisen satraapin Pharnabazosin luo.

+Kun hän ei voinut elää juonia punomatta, joutui hän pian satimeen,

+paljastettiin ja tuomittiin surmattavaksi.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Alkibiades istui ystävättärensä luona keskustellen kaikessa levossa

+ja mukavuudessa:

+

+-- Luulet siis, Timandra, että Cyrus marssii veljeänsä Artaxerxestä

+vastaan vallatakseen Persian valtaistuimen?

+

+-- Olen varma siitä ja yhtä varma että hänellä on kymmenentuhatta

+athenalaista Xenofonin johdossa mukanaan.

+

+-- Tiedätkö, onko Artaxerxestä varotettu?

+

+-- Tiedän sen!

+

+-- Kuka lie voinut varottaa häntä?

+

+-- Sen sinä olet tehnyt.

+

+-- Tietääkö Cyrus sen?

+

+-- Kyllä, hän tietää sen.

+

+-- Kuka on minut pettänyt?

+

+-- Minä sen olen tehnyt.

+

+-- Sitten olen hukassa.

+

+-- Niin, niin olet.

+

+-- Ajatteleppas, että minun piti naisen kautta kukistuman!

+

+-- Saatoitko muuta odottaa, Alkibiades?

+

+-- Enpä oikeastaan! -- Enkö voi paeta?

+

+-- Et sinä, mutta minä kyllä.

+

+-- Näen savua, onko talossa tuli irti?

+

+-- On, on se. Ja jousimiehiä ulkopuolella!

+

+-- Huvinäytelmä on lopussa! Palaamme murhenäytelmään...

+

+-- Ja ivanäytäntö alkaa.

+

+-- Jalkoja kuumottaa, muuten on kuoleman tapana alkaa kylmästä.

+

+-- Kaikki syntyy vastakohdastaan, Alkibiades.

+

+-- Anna minulla suudelma!

+

+Hän suuteli häntä, Athenan kauneinta miestä?

+

+-- Kiitos!

+

+-- Menehän akkunaan, niin saat nähdä jotakin!

+

+Alkibiades kävi akkunan ääreen:

+

+-- Nyt näen... Samassa häneen sattui jousi:

+

+-- Nyt en taas näe mitään! Hämärtää nimittäin, ja minä kun luulin

+että alkaisi valeta!

+

+Timandra pakeni, kun ruumis alkoi palaa.

+

+

+

+

+Sokrates.

+

+

+Sparta oli voittanut Athenan, ja Athena oli raunioina. Kansanvalta

+oli lopussa, ja oli saatu kolmekymmentä tyrannia.

+

+Sokrates ja Euripides kulkivat murheissaan pirstoitetulla Agoralla.

+Sokrates puhui:

+

+-- Athenan muurin raunioilla! Meistä on tullut spartalaisia; emme

+huolineet yhdestä tyrannista, ja saimme kolmekymmentä.

+

+-- Minä matkustan pohjoiseen, sanoi Euripides, menen Makedoniaan,

+jonne minua on kutsuttu.

+

+-- Siinä teet oikein, kun tyrannit ovat kieltäneet murhenäytelmäsi.

+

+-- Se on totta.

+

+-- Ja minua he ovat kieltäneet opettamasta.

+

+-- Ovatko he kieltäneet Sokratesin puhumasta? Eivät! Siis voi hän

+opettaa, sillä hän ei voi puhua opettamatta. Mutta he lienevät

+kieltäneet orakelit puhumasta, sillä he ovat tauonneet ennustamasta.

+Kaikki on tauonnut. Hellas on tauonnut! Ja miksi?

+

+-- Niin, kysyppäs! Onko Zeus synnyttänyt sen pojan, joka on hänet

+kukistava ja jota Aiskylos ennusti?

+

+-- Ken tiennee? Kansa on tuottanut itselleen uuden jumalan, jonka

+nimi on Adonai eli Adonis. Hän on Itämaalta, ja hänen nimensä

+merkitsee herraa. Kuka on se uusi jumala?

+

+-- Sanokoon joka taitaa! Hän kuuluu kuolevan ja nousevan kuolleista.

+Mutta he ovat saaneet uuden jumalattarenkin. Oletko kuullut

+puhuttavan Kybelestä, jumalien äidistä, neitseestä, jota Roomassa

+palvellaan samoinkuin Vestaa vestalipapit?

+

+-- Sitä on niin paljon uutta, ja epäselvää se on kuin viini

+käydessään. Tuolta tulee Aristofanes. Hyvästi, ystäväni, viimeisen

+kerran tässä elämässä.

+

+-- Odota! Aristofanes viittaa! Ei, katsoppas, hän itkee! Aristofanes

+itkee!

+

+Aristofanes tuli esille.

+

+-- Euripides! hän sanoi, älä mene, ennenkuin olen puhunut.

+

+-- Voitko puhua? vastasi Euripides.

+

+-- Minä itken.

+

+-- Älä eksy osastasi! Olisiko tämä kyynelten esittämistä?

+

+-- Sääli onnettomuustoveria, Euripides; tyrannit ovat sulkeneet

+teatterini.

+

+-- Sokrates, täytyykö minun sääliä pyöveliäni?

+

+-- Luulenpa että Nemesisin temppeli on taas avattu! vastasi Sokrates.

+Aristofanes ei koskaan ennen ole ollut yksinkertainen, nyt hän on

+tahallaan. -- Minä säälin sinua siis, Aristofanes, että et voi minua

+enää häväistä. Annan sinulle anteeksi, mutta enpä tahdo auttaa esille

+huvinäytelmiäsi. Se on liikoja pyydetty! Nyt seuraan Euripidestä

+kotia!

+

+       *       *       *       *       *

+

+Sokrates istui Aspasian luona, joka oli vanhentunut.

+

+-- Euripides on mennyt Makedoniaan, sanoi Sokrates.

+

+-- Vaimojensa luota.

+

+-- Sinä olet käynyt katkeraksi.

+

+-- Olen väsynyt raunioihin ja kaikkeen. Tyrannit murhaavat

+kansalaisia.

+

+-- Se on tyrannien tointa.

+

+-- Saammeko pian rauhan?

+

+-- Kerameikosilla seeteriarkussa.

+

+-- Minä en halua kuolla, tahdon elää, mutta rauhallisesti!

+

+-- Eläminen ei ole rauhallista.

+

+-- Kyllä, jos on hyvä olla.

+

+-- Sitä ei ole ikinä.

+

+-- Ei, jos on onnettomasti nainut kuten sinä, Sokrates.

+

+-- Vaimoni on kyllä niitä pahimpia, ellei hän olisi saanut minua

+miehekseen, olisi hän murhattuna.

+

+-- Xantippa kavaltaa sinut juoruillansa; ja kun hän ei ymmärrä, mitä

+sinä sanot, esittää hän vääriä kuvia ajatuksistasi ja personastasi.

+

+-- Sen tiedän, mutta en voi sitä auttaa.

+

+-- Miksi sitten yhä pysyt alennuksessasi?

+

+-- Miksi pakenisin? Ainoastaan ylivallan tieltä on oikeus paeta,

+mutta Xantippa ei ole minun ylivaltani.

+

+-- Sinut on kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty luennoimasta; sen

+saa hän aikaan ja Anytos.

+

+-- Toimittakoon minulle kuoleman, niin on hän toimittanut minulle

+vain vapautuksen... Aspasia, kuulen että ystävyytemme on alaspäin

+menossa; sinä olet saanut uusia ystäviä, sinä olet muuttunut

+toiseksi, salli minun sanoa jäähyväiseni, ennenkuin Lysikles tulee.

+

+-- Tunnetko häntä?

+

+-- Tunnen, ja koko kaupunki puhuu avioliitostasi.

+

+-- Lysikles karjakauppiaan kanssa?

+

+-- Se on sinun asiasi, en puhu siitä!

+

+-- Mutta mielestäsi olisi Periklesin muistoa tullut paremmin

+säilyttää?

+

+-- Olisin mielelläni nähnyt Aspasian muiston paremmin säilytettynä,

+mutta nähtyäni athenalaisten käyvän kukkaseppeleillä koristettuina

+juhlien Athenan häviötä, nähtyäni Fidiasin...

+

+-- Kuinka sitten on Sokrates päivänsä päättävä?

+

+-- Ei ainakaan Aspasian lailla.

+

+-- Jumalat tekevät meistä pilaa! Ole varuillasi, Sokrates!

+

+       *       *       *       *       *

+

+Sokrates istui lopultakin vankilassa syytettynä nuorison

+viettelemisestä ja valtion jumalain pilkkaamisesta tai kieltämisestä.

+Syyttäjinä mainittiin: nuori huono runoilija Melitos, nahkuri Anytos

+ja puhuja Lykon.

+

+Sokrates piti puolustuspuheensa ja selitti aina uskoneensa jumalaan

+ja omantuntonsa ääneen. Hänet tuomittiin myrkkymaljan uhriksi,

+pidettiin vankeudessa, missä hän kuitenkin sai tavata vaimoansa ja

+harvoja jälellä olevia ystäviään.

+

+Nyt oli vaimo sisällä itkemässä.

+

+-- Älä itke, sanoi Sokrates, sinun syytäsihän tässä ei ole yhtään.

+

+-- Etkö tahdo nähdä lapsia?

+

+-- Miksi repisin rikki heidän pikku sydämmensä tarpeettomalla

+jäähyväisten otolla? Mene sinä poikain luo lohduttamaan heitä; vie

+heidät huviretkelle metsään.

+

+-- Mekö iloitsisimme, kun sinä kuolet?

+

+-- Iloitkaa, että kärsimykseni ovat loppuneet, riemuitkaa että kuolen

+kunniallisesti...

+

+-- Eikö sinulla ole mitään viimeistä toivomusta?

+

+-- En toivo mitään, tai kyllä, rauhaa, rauhaa teidän typereiltä

+kyyneleiltänne ja huokauksiltanne ja häiritsevältä valitukseltanne.

+Mene, vaimo ja ajattele, että Sokrates tahtoo nukkua, sillä hän on

+väsynyt ja kärtyinen; ajattele että hän herää taas ja on sitten

+täysin levännyt, nuortunut, on iloinen ja rakastettava.

+

+-- Toivon että olisit opettanut minulle kaiken tämän ennen, minulta

+sinulle ei ollut mitään opittavaa.

+

+-- Oli, sinulta opin kärsivällisyyttä ja malttia!

+

+-- Annatko minulle anteeksi?

+

+-- Sitä en voi! Sillä sen olen jo tehnyt. -- Sano nyt hyvästi, aivan

+kuin matkalle lähtisin. Sano: tervetuloa takaisin! aivan kuin jo pian

+tulisin takaisin!

+

+-- Hyvästi sitten, Sokrates, älä ole minulle vihainen!

+

+-- En, olen sangen hyvä!

+

+-- Hyvästi, puolisoni, ijäksi!

+

+-- Ei ijäksi! Haluathan nähdä minua taas. Ole iloinen mieleltäsi ja

+sano: Me tapaamme taas!

+

+-- Me tapaamme taas!

+

+-- No niin! -- Ja tavatessamme taas, käymme yhdessä lasten kanssa

+metsien helmaan!

+

+-- Sokrates ei ollutkaan se, joksi häntä luulin...

+

+-- Mene, tahdon nukkua!

+

+Ja hän meni, mutta kohtasi ovessa Platonin ja Kritonin.

+

+-- Hetki lähestyy, ystävät! sanoi Sokrates väsyneesti, silmät

+palavina.

+

+-- Onko sinussa rauha, mestari?

+

+-- Totta sanoakseni, olen sangen rauhallinen; iloinen en tahdo

+väittää olevani, mutta omatuntoni ei minua ahdista.

+

+-- Milloin, Sokrates, milloin... on se tapahtuva?

+

+-- Tarkoitat, milloin... se on tapahtuva, se viimeinen?

+Platon, parkani, rakkaani... kiire on... olen äsken nauttinut

+uneksimisesta... olen käynyt joen yli, toiselle puolelle;

+olen silmänräpäyksen nähnyt katoomattoman kauneuden ikikuvia,

+joiden hämäriä varjoja vain ovat nämä näkyvät... olen nähnyt

+tulevaisuutta, ihmissuvun kohtaloita; olen puhunut mahtavien kanssa,

+korkeitten, puhtaitten; opin tuntemaan sen viisaan järjestyksen,

+joka vallitsee suurta näennäistä epäjärjestystä; minä vapisin

+kaikkeuden tutkimatonta salaisuutta, josta aavistusta tunsin; ja

+käsitin tietämättömyyteni koko laajuuden. Platon, sinä olet sen

+kirjoittava. Sinä olet opettava ihmislapsia kohtuullisesti halveksien

+katselemaan asioita, hartaina nostamaan katseensa ylös näkymättömiin,

+kunnioittamaan kauneutta, harjoittamaan hyveitä ja toivomaan

+pelastusta työn teosta, velvollisuuksista ja kieltäytymisien kautta!

+

+Hän kävi vuoteelle ja laskeusi makuulle. Platon seurasi:

+

+-- Oletko sairas, mestari?

+

+-- En, olen ollut, mutta nyt parannun.

+

+-- Oletko jo...

+

+-- Olen jo tyhjentänyt maljan!

+

+-- Viisain lähtee luotamme!

+

+-- Ei ole kukaan kuolevainen viisas! Mutta minä ylistän jumalia,

+jotka ovat antaneet minulle hävyn ja oikeuden tunnetta.

+

+Sitten syntyi huoneessa äänettömyys.

+

+-- Sokrates on kuollut!

+

+

+

+

+Flaccus ja Maro.

+

+

+Sokratesin kuoltua oli Athenan suuruus mennyttä. Sparta oli sitten

+aikansa vallassa, ja sen jälkeen seurasi Theben vuoro. Theben jälkeen

+makedonialaiset syöksyivät maahan, ja nämä vallitsivat vuoteen

+196, jolloin roomalaiset valtasivat sekä Makedonian että Kreikan,

+Korintti hävitettiin perin pohjin, mutta Athena, joka Sullan aikana

+menetti linnoituksensa, säästyi kuitenkin suurten muistojensa takia.

+Nyt Caesarin aikana oli yleistä muotia se että nuoriso lähetettiin

+Athenaan opiskelemaan grammatikaa, retorikaa ja filosofiaa. Mitään

+uskontoakaan ei ollut, sillä kukaan ei uskonut valtion jumaliin,

+vaikka uhrijuhlia vietettiin vanhasta tottumuksesta. Athena oli

+vainajana, kuten koko vanha maailma, Egypti, Syria, Vähä-Asia.

+Roomassa elettiin Kreikan muinaisuudella, ja kun miehistä suurin,

+Cicero, käsitteli filosofista ainetta, alotti hän aina puhumalla mitä

+vanhat kreikkalaiset siitä asiasta arvelivat ja siten hän lopettikin,

+sillä mitään omaa mielipidettä esimerkiksi jumalain luonteesta ei

+hänellä ollut.

+

+Eräänä varhaisena kevätpäivänä Julius Caesarin viimeisinä aikoina

+istui kaksi ylioppilasta lehtimajassa Lykabettosin alapuolella,

+vastapäätä Kynosargesin kimnaasia. Pöydällä oli heillä viiniä,

+mutta eivät he olleet kovin persoja keltaiselle Chios-viinilleen.

+He istuivat ääneti, velttoina aivan kuin odotellen. Mutta kaikki

+heidän ympärillään näytti myöskin olevan saman tylsyyden vallassa.

+Ravintolan isäntä nukkui istuillaan, vastapäisen kimnaasin oppilaat

+seisoa vetelehtivät porttikäytävässä, vaeltajat maantiellä kulkea

+tassuttelivat äänettöminä eteenpäin tervehtimättä; talonpoika

+pellolla istui aurallaan ja pyyhkeili hikeä otsaltaan. Ylioppilaista

+vanhempi hypisteli lasiaan ja avasi vihdoin suunsa:

+

+-- Sano jotakin!

+

+-- Minulla ei ole mitään sanomista, sillä en tiedä mitään.

+

+-- Oletko jo täysin oppinut?

+

+-- Olen.

+

+-- Minä tulin Roomasta eilen suuret toivot mielessäni että saan

+oppia uutta ja kuulla kuulumattomia asioita, mutta saan kuulla vain

+äänettömyyttä.

+

+-- Rakas Maro, minä olen makaillut täällä vuosikausia ja olenpa

+kuullutkin, mutta en mitään uutta. Olen kuullut, että Thales on

+väittänyt jumalia ei koskaan olleen, vaan että kaikkeus on syntynyt

+jostain kosteasta. Edelleen tunnen Anaximenesin opin että kaikki

+on ilmasta kotoisin, Ferekydesin eetteristä perussyynä, Heraklitin

+tulesta. Anaximander on opettanut minulle että maailman kaikkeus

+on syntynyt jostain alkuaineesta. Lenkippos ja Demokritos antoivat

+minulle opetusta tyhjästä maailmanavaruudesta, jossa on alkuruumiita

+eli atoomeja. Anaxagoras on minulle uskotellut että atoomeilla,

+hiukkasilla on järki. Xenofanes tahtoi saada minut vakuutetuksi

+että jumala ja maailma on sama. Empedokles, koko sakista viisain,

+joutui epätoivoon ymmärryksen puutteellisuuden takia ja heittäytyi

+epätoivossaan pää edellä Etnan tulta suitsuavaan vuoreen.

+

+-- Uskotko sitä?

+

+-- En! Se on kyllä valetta niikuin kaikki muukin. -- Sitten opin

+Platolta koko joukon hyviä asioita, jotka sitten Aristoteles kumosi.

+Seurauksena oli, että pysähdyin viisaista viisaimman Sokratesin

+pariin, joka avomielisesti selitti, kuten tiedät, ettei hän mitään

+tiennyt.

+

+-- Sehän oli sofistin oppi: ettei sitä voi mitään tietää, tuskin

+sitäkään.

+

+-- Olet oikeassa, sentakia oli hyvä Sokratesimme sofisti

+tahtomattaan! Mutta onpa yksi, yksi ainoa, joka... niin, tarkoitan

+Pytagorasta. Hänhän on julistellut sinne tänne, itään ja länteen,

+mutta olenpa hänen filosofiastaan löytänyt ankkurin, jonka olen

+laskenut pohjaan. Kyllähän minä tuulessa keikkuilen, mutta en

+ajelehdi enää sinne tänne.

+

+-- Kerrohan!

+

+-- Niin se kuuluu näin: Tee sitä, mitä pidät jalona, vaikkapa

+maanpakolaisuuden uhallakin; joukko on jalouden tuomariksi kelvoton.

+Sentakia vähäksy sen kiitosta ja halveksi sen moitetta. Hoitele

+uskonveljiäsi, mutta pidä muita ihmisiä kaikkea arvoa vailla olevana

+laumana. Ole alituisella sotakannalla papujen kanssa (hän tarkoittaa

+demokrateja)! "Odi profanum vulgus et arceo!"

+

+-- Sinun pitäisi asua kotona Roomassa, Flaccus, missä...

+

+-- Niin, miten siellä Roomassa nyt on laita?

+

+-- Caesar on Caesar, on valloittanut maailman ja hänen persoonaansa

+on yhdistettynä kaikki korkeimmat virat, vieläpä papillisetkin.

+Tätä vastaan ei minulla ole mitään, mutta väittävät hänen pyytävän

+jumalaistuttamista.

+

+-- Miksi ei? Kaikki jumalat ovat olleet sankareita ennen, eikä

+monetkaan jumalat ole olleet niin suuria kuin Caesar. Romulushan

+ei ollut mikään erinomainen poika, vaikka hän sattui joutumaan

+ensimäiseksi ja jonkun kaiketi täytyy ensimäinen olla. Mutta

+sittenkin on hän nyt jumala, temppelit ja uhrit on hänelle.

+

+-- Se on kyllä valetta, kuten kaikki muukin.

+

+-- Arvattavasti.

+

+-- Niin, olenpa kuullut toisenkin tarun Rooman perustamisesta

+Aeneasin pojan Ascaniusin toimesta, hänen, joka pakeni Trojasta, ja

+sille tarinalle olen päättänyt rakentaa suuren runoelmani...

+

+-- Onko se Aeneis, josta kerrotaan?

+

+-- On, se se on!

+

+-- Onko se runoileminen vaikeata?

+

+-- Ei, sitä vain seurataan hyviä esikuvia. Tähän asti on Teokril

+ollut esikuvanani, mutta nyt turvaudun itse isä Homerosiin.

+

+-- Herkules vieköön! -- No täällä voit olla rauhassa, niin kauvan

+nimittäin kuin Mecaenas lähettää sinulle säännöllisesti kolikoita!

+

+-- Sen hän tekee mutta kuinka sinä tulet toimeen?

+

+-- Vanha isäni, vapautettu orja, hänhän se ahertelee valtion

+rahastossa, minne hän koettaa hankkia minulle paikan tulevaisuudessa.

+

+-- Eikö sinulla ole mitään harrastuksia, mitään intohimoja, mitään

+kunnianpyyntiä?

+

+-- Ei, mitäpä minä sellaisella! Nihil admirari. Se on tunnussanani.

+Kun on kerran jumalia, jotka vallitsevat ihmisten ja kansojen

+kohtalot, niin miksipä ryhtyisin minä peukaloimaan asioita ja

+ränsistyttämään itseäni turhassa taistelussa. Ajattelehan vain

+Demosthenesta, joka kolme vuosikymmentä puhui makedonialaisia

+vastaan, varoittaen kansalaisiaan, jotka eivät tahtoneet häntä

+kuulla. Jumalat kävivät makedonialaisten puolelle ja tuomitsivat

+Hellasin turmioon. Demosthenes joutui vankilaan -- lystillistä

+kyllä syytettynä samojen makedonialaisten lahjomaksi. Se oli

+valetta luonnollisesti! Tämän patriootin, joka uhrautui isänmaan

+pelastamiseksi, joka luuli puhuvansa jumalain puolesta, täytyi

+nauttia myrkkyä ja hän kaatui taistellen jumalia vastaan! Vestigia

+terrent!

+

+Tämän keskustelun aikana oli päivä laskenut, ja nyt hämärissä

+saatiin nähdä tulia sytytettävän Aeginalla, Salamissa, Phalerosin

+kupeella, Piraeuissa ja lopulta Akropolisilla. Kaupungista kuuluva

+äänten sorina lisääntyi, ja nousi yhtäjaksoiseksi äärettömäksi

+riemukirkunaksi. Väkeä näkyi tulevan tiellä kuljettaen mukanaan

+naisia, lapsia, toiset kävellen, toiset ajaen ja ratsastaen.

+

+Kunnon Agathon, ravintolan isäntä, oli herännyt ja käynyt maantielle

+saamaan selvää hälinän aiheesta.

+

+Molemmat ylioppilaat olivat nousseet viinikellarin katolle

+tähystelemään, mutta aavistellen heidän kaltaisiaan muukalaisia

+vaaran uhkaavan ja yltyväin huutojen pelottamina, he laskeusivat alas

+ja kätkeytyivät puserrushuoneeseen.

+

+Vihdoin kuului Agathonin ääni:

+

+-- Caesar on murhattu! Surma roomalaisille! Hellas vapaaksi!

+

+Se oli uutinen.

+

+Viinisaksan puutarha tuli täyteen väkeä, viini virtaili ja

+riemuhuutojen seassa kajahteli ivasanoja sivu kulkeville

+roomalaisille, joita pakeni kaupungista pohjoista kohti Makedonian

+rajalle pyrkien.

+

+Maro ja Flaccus saivat olla ankarassa pinteessä, piilossa kun olivat

+viinipuristimen ammeessa, josta tirkistellen he saivat tietää koko

+uutisen sivuhaaroineen päivineen.

+

+Cassius ja Brutus murhanneet Caesarin Capitoliumissa.

+

+-- Brutus? kuiskasi Maro: sitten ovat kai Caesarien päivät menneet

+samalla tavalla kuin vanha Brutus lopetti kuninkaitten!

+

+-- Ja Brutus pakomatkalla Hellasiin yllyttämään helleenit roomalaisia

+vastaan.

+

+-- Eläköön Brutus! huudettiin puutarhassa.

+

+-- Sittenpä saamme mekin elää, hoksasi nokkela Flaccus. Caesar on

+kuollut, ylistäkäämme Brutusta, toistaiseksi.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Monta vuotta oli kulunut, kun entinen atheenalainen ylioppilas,

+Quintus Horatius Flaccus käyskenteli Sabinilaisvuoristossa olevan

+huvilansa puutarhassa. Tämän huvilan hän oli saanut ystävältään

+Macaenasilta, joka aivan vieressä itse Tiburissa istuskeli komeassa

+maalaistalossa.

+

+Horatius oli nyt sangen kuuluisa runoilija, mutta kuitenkin sama kuin

+athenalainen ylioppilas. Kohtalo tai jumalat olivat leikitelleet

+hänen elämällään, mutta runoilijapa oli pitänyt sitä taivahaisten

+hauskana juhlana, johon hän oli satiirilla vastannut.

+

+Caesarin murhan jälestä oli nimittäin Brutus paennut Kreikkaan ja

+siellä saanut niin hyvän vastaanoton, että athenalaiset olivat

+pystyttäneet hänen kuvapatsaansa ja pestanneet joukkoja hänelle

+Antoniusta ja niitä toisia vastaan, joiden joukossa oli sairas

+Octavianus (vastainen Augustus). Horatius tungettiin sotilaaksi

+ja hän johtikin todella legioonaa Philippin taistelussa, jossa

+Brutus kaatui. Runoilija, joka ei ollut sotilas, pakeni ylivoimaa

+ja saapui Roomaan, jossa hän amnestian, sovitusjulistuksen jälkeen

+pääsi kirjuriksi kaupungin laitokseen. Samaan aikaan hän oli alkanut

+runoilla, Mecaenas hänet keksi, ja hän sai palkkiokseen maatalon.

+Augustus keisari ihaili häntä ja tarjosi hänelle sihteerin paikan,

+mutta Horatius kieltäytyi, osaksi sen tähden, ettei hän koskaan

+voinut tätä imperatoria pitää muuna kuin vallan kaappaajana,

+osaksi sen tähden että hän ennen kaikkea rakasti vapautta ja

+riippumattomuutta.

+

+Nyt hän käyskenteli puutarhassaan, jonka hedelmäpuut hän itse oli

+ymppäillyt. Hän poimiskeli ruusuja ja hyasintteja, sillä hän odotteli

+kävijää, rakasta vierasta, vanhaa Athenan aikuista ylioppilastoveria,

+Publius Virgilius Maroa, joka oli yhtä mainittava maineeltaan kuin

+Horatius, vaikka ei ollutkaan "julaissut" käsin kirjoitettuna

+Aeneistaan.

+

+Viiniköynnösmajassa oli pöytä katettuna; vanhaa massialaista ja

+falernilaista oli jo jäissä. Ostereita ja ankeriasta oli siinä; vohla

+ja muutama viiriäinen olivat varrasta odottamassa paistinhuoneessa;

+puutarhan hedelmiä oli poimittuna; kahta henkilöä varten katetulta

+pöydältä puuttui vain kukkia.

+

+Vähäinen kirjoitustaitoinen orja juoksenteli puutarhaveräjän ja

+kyyhkyislakan väliä tähystämässä odotettua vierasta.

+

+Runoilija seisoi juuri käsiään pesemässä vesiammeen ääressä

+lopetettuaan kukkien poimintansa, kun joku häntä taputti olalle:

+

+-- Virgilius! Mitä tietä olet tullut?

+

+-- Mäkien yli Tiburista, Mecaenasin luota.

+

+-- Tervetuloa, tulitpa mitä tietä tahansa, vaeltaja, istu, raukea,

+puoliympyrääni kotiviljeltyjen olivien varjoon, sillä aikaa

+paistinvarras sirisee ja hakkuuraudat käyvät! Tässä näet turpeeni,

+joka on edustavinaan maailmaa...

+

+Ensi tervehdyksistä ja kysymyksistä oli päästy, ja ystävät

+olivat asettuneet pöydän ääreen. Isäntä oli kyllä epikurolainen,

+eli nautinnon ihailija, mutta voidakseen nauttia, täytyy pysyä

+kohtuudessa, ja ateria oli roomalaistavan mukaan arvosteltuna varsin

+kodikas, itsessään yksinkertainen, mutta loistokas.

+

+Sitten tuli maljain vuoro, ja viini herätti muistot, huolimatta siitä

+että sen unhotusta suovan ominaisuuden väitetään sammuttavan niitä.

+

+-- No, sinähän olit sodassa, sinä poika? alotti Virgilius.

+

+-- Niin, ja häpeällisesti pötkin pakoon, kuten tiedät.

+

+-- Olen kyllä lukenut sellaista jossain runossasi, mutta totta se ei

+liene, vaan olet itseäsi panetellut.

+

+-- Olenko? Ehkä! Ainahan sitä lörpöttelee runoillessaan.

+

+-- Sinä runoilija, muistatko että Athenassa kysyit minulta, oliko se

+vaikeata? Miten sitten johduit kirjoittelemaan?

+

+-- Tarvitsin rahoja!

+

+-- Nyt taas panettelet itseäsi. Jos kaikki rahaa tarvitsevat

+kärkkyjät osaisivat kirjoitella, niin olisipa maailma täynnä

+runoilijoita.

+

+-- Ehkäpä ei siis ollutkaan asian laita niin! Mutta puhuppa nyt

+itsestäsi! Aeneisistäsi!

+

+Virgilius synkistyi:

+

+-- Siitä en halua puhua.

+

+-- Onko se valmis?

+

+-- Liiankin valmis! Se on mennyttä, lopussa!

+

+-- Lopussa?

+

+-- Niin! Lukeissani sen, älysin epäonnistuneeni! -- Missä siinä

+ei ollut Homerusta, siinä se ei ollut mistään kotoisin! Se oli

+rangaistus siitä, että tahdoin loistaa isää kirkkaammin...

+

+-- Oletko hävittänyt sen?

+

+-- En vielä, mutta se on sinetöitynä, määrätty hävitettäväksi

+kuoltuani.

+

+-- Nyt sinä panettelet itseäsi, et ole vuosien masentama, Maro, et

+ehkä työnkään, vaan jonkun muun.

+

+-- Niin, jonkun muun. Se mikä tuleva on, se minut saa levottomaksi.

+

+Horatius heilautti maljaansa ja lausuili:

+

+    Rikollista on etsiä rajaa, mi elon etehen

+    taivaan laittama on, Leuconoé, Kaldean viisailta

+    kohtaloos älä etsi, saavuttaaksesi vanhaa näin.

+

+    Täys vain maljas kun on,

+    sanat ne syntyä voi!

+    Kadehtien elo pakenee.

+    Nauttios nyt, huomenta epäile!

+

+-- En voi, keskeytti Virgilius, en voi mitään upottaa maljaan,

+nähdessäni isänmaani menehtyvän.

+

+Onko Rooma koskaan ollut niin mahtava kuin nyt? Eikö meidän maamme

+ole koko tiedossa oleva maailma, Egypti, Syria, Kreikka, Italia,

+Espanja, Germania, Gallia, Britannia? Onko muuta saatavissa, ellen

+mainitse Intiaa ja Persiaa? Ja kuitenkin elämme rauhan aikaa;

+Janustemppeli on kiinni, maassa ilo vallitsee, taiteet kukoistavat

+eikä kauppa ole koskaan ollut niin verratonta kuin nyt.

+

+-- Niin, rauhaa sodan edellä! Sillä kaikki nämä kukistetut kansat

+ovat heränneet ja viskelevät silmäyksiään Roomaa kohti, eivät välitä

+Kreikasta, niinkuin ennen, sillä Kreikka on erämaa ja käy suureen

+rauhaan. Tiedätkö, että Suua ja Mithridates ovat samonneet poikki

+Hellasin murhaten, ryöväten, niin että kaikki tiede ja taide on

+paennut Egyptin Aleksandriaan tai kasvavaan Bysanziin? Tiedätkö,

+että tuntematonta heimoa, idästäpäin kotoisin olevat merirosvot

+ovat hiljattain ryövänneet jokaisen Hellasin temppelin, niin että

+tuskin siellä enää voidaan jumalanpalvelusta pitää? Orakelit ovat

+käyneet mykiksi, runoilijat vaienneet kuin laululinnut ukkossäällä,

+murhenäytelmiä, niitä suurien teoksia, ei enää esitetä, vaan käydään

+katselemassa ilveilyjä ja gladiatorien näytäntöjä. Raunioina on

+Hellas, ja Rooma on pian oleva samoin.

+

+-- Aika on paha, sen tunnustan, mutta joka aika on ollut

+rappeutunutta ja samalla uutta aikakautta valmistavaa. Syksyn korea

+lehtipuku maatuu seuraavan kevään kukkaiskylvön pientareeksi, luonto,

+elämä, historia uusiintuu aina kuolemassa. Siksi on kuolema minusta

+vain uudistusta, vaihdosta, ja tavatessani ruumissaaton, päättelen

+aina itsekseni: Voi, kuinka eläminen on hupaista!

+

+-- Rakas Flaccus, sinä elät unelmissasi kulta-aikaa, kun taas me

+toiset laahustamme vain tätä rauta-aikaa. Muistatko, kuinka Hesiodus

+valittelee hänkin jo?

+

+-- En, sen olen unohtanut, mutta sinun mieliksesi tahdon kuunnella.

+

+-- Rautakansaa on tämä nykyinen, eikä se koskaan lepää työn

+taakkaa kantaessaan, ei päivin, ei öin! Syntistä kansaa se on,

+ja jumalat lähettävät sille vaivalloisia murheita, mutta kun he

+iloakin lähettävät, tuottaa sekin sille onnettomuutta. Kerran

+on Zeus juurineen sen hävittävä, tämän monikielisen kansan, kun

+sen lapset syntyvät kulmat harmaina. Lapsemmehan syntyvät jo

+vanhuksina, hampaattomina, ryppyisinä ja kaljupäisinä. Ei välitä isä

+lapsestaan, ei lapsi isästään, ei vieras isännästään, ei palvelija

+palvelijasta, ei veli veljestään. Milloin lapset häpäisevät ijäkkäitä

+vanhempiaan, solvaavat heitä, puhuvat tylyjä sanoja, nämä nuoret

+lurjukset, jotka eivät jumalaisesta kostosta mitään tiedä ja jotka

+eivät ikinä palkitse harmaantuneita vanhempiaan lapsuusaikaisesta

+hoidosta. Nyrkki on oikeutena, ja toinen kaupunki toista hävittää.

+Ei rehellisyys ja uskollisuus valoja kohtaan saa koskaan palkkaansa,

+yhtä vähän kuin hyvyys tai oikeuskaan. Voi ei, joka syntiä tekee

+ja lakia rikkoo, häntä kunnioitetaan. Lurjukset pettävät jaloja

+ihmisiä ja epäröimättä vannovat väärin, kateus vainoo ihmisiä,

+näitä kovaonnisia, ääneltään ilettäviä, kasvoiltaan kauheita, jotka

+riemuitsevat siitä pahasta ja vahingosta, jota voivat matkaan saattaa.

+

+-- Niin, sillä tavalla sanoi Hesiodus tuhat vuotta sitten, ja voinhan

+tunnustaa, että sen kaltaista se on, mutta mitäpä sille voi?

+

+-- Niin, sellaista se on! Cicero murhattiin, ja minua himottaisi

+seurata Caton esimerkkiä, hänen joka kuoloon kulki syntiä

+välttääkseen. Minä painun, Flaccus, alaspäin valheeseen ja

+teeskentelyyn, mutta minä en tahdo painua, tahdon kohota... Olen

+ylistänyt Augustusta ja hänen poikaansa Marcellusta, mutta en

+luota heihin enää, sillä he eivät ole tulevaisuus. Siksi on Aeneis

+poltettava!

+

+-- Sinä saat minut levottomaksi. Maro! -- Mutta mihin luotat?

+

+-- Luotan sibyllaan, joka on ennustanut, että rauta-aika on loppuva

+ja kulta-aika jälleen palaava...

+

+-- Tuota olet laulanut neljännessä luvussa muistaakseni... Onko

+sinussa kuumetta.

+

+-- On luullakseni... Muistatko, et, isämme muistavat, kun Kapitolium

+paloi ja sibylla-kirjat mukana. Mutta nyt on tullut uusia kirjoja

+Aleksandriasta, ja niistä on luettu, että uusi ajanlasku on pian

+alkava; että Rooma on hukkuva, mutta että se rakennetaan uudelleen,

+ja että kulta-aika...

+

+Tässä taukosi ennustaja.

+

+-- Anteeksi, Flaccus, mutta olen sairas ja ratsastan kotiin,

+ennenkuin Campagnanin usvat nousevat.

+

+-- Eheu Jugaces Posthume, Posthume! Labuntur anni! Minä käyn

+kanssasi, ystäväni, aasini selässä, sillä sinä olet sairas! Mutta:

+

+    Jos tahto luja, oikea sydän on,

+    ei älyttömäin kiihko, mi pahaan vie,

+    ei tyrannien uhkakatse

+    saa miestä horjumaan tai pelkoon!

+    -- -- --

+    Ja vaikka maailma kumoon kaatuis,

+    pelotta seisois hän raunioissa!

+

+Muutamaa päivää myöhemmin Virgilius oli vainajana Neapelissa. Hänen

+testamenttinsa avattiin, ja siinä todellakin havaittiin olevan

+pyyntö, että hänen Aeneisinsa poltettaisiin. Mutta hänen pyyntöänsä

+ei täytetty.

+

+Jälkimaailma on eri tavalla arvostellut tätä kuolevan viimeistä

+tahtoa vastaan tehtyä rikosta; toiset arvelevat että se oli

+vahingoksi, toiset että se oli eduksi.

+

+Kristinuskon tullessa Virgilius laskettiin profeettoihin; Aeneis

+otettiin talteen sibylla-kirjana ja liitettiin Liturgiaan; runoilijan

+haudalle tehtiin pyhiinvaelluksia, ja sittemmin hänet Dante kohotti

+pyhimystäkin korkeammalle.

+

+

+

+

+Leontopolis.

+

+

+Muuan karavaani oli leiriytynyt vanhan egyptiläisen Heliopolisin

+itäpuolella olevalle kunnaalle. Siinä oli paljon väkeä, mutta

+kaikki heprealaisia, ja he olivat kameleilla ja aaseilla vaeltaneet

+Palestinasta läpi erämaan, saman erämaan, jonka halki Israelin lapset

+olivat samoilleet enemmän kuin tuhat vuotta sitten.

+

+Illan hämärissä, puolikuun himmeässä valossa näkyi leiritulia

+sadottain, ja niiden ääressä istui vaimoja pikku lapsineen, miesten

+kantaessa vettä. Ei ollut kai milloinkaan erämaassa nähty niin

+paljon pikku lapsia; ja kun heitä nyt oli laiteltava yöasuun,

+kajahteli leirissä lasten kirkuna. Se oli kuin suurena lapsikamarina.

+Mutta kun pesemisistä oli päästy, ja pienokaiset soviteltu äitien

+rinnoille, vaikeni kirkuna toinen toisensa jälkeen, ja maa kävi aivan

+äänettömäksi.

+

+Erään sykomorin varjossa istui vaimo ja imetti lastansa, vieressä

+seisoi heprealainen mies ja laitteli rehua aasilleen. Päästyään tästä

+toimesta, läksi hän kunnaan laelle ja tähysteli pohjoiseen.

+

+Muukalainen, puvusta päättäen roomalainen, kulki ohi, tarkasti vaimoa

+lapsineen kuin lukua laskeakseen.

+

+Heprealainen kävi levottomaksi, mutta salatakseen mieltään ryhtyi hän

+puheisiin roomalaisen kanssa.

+

+-- Sanohan, vaeltaja, onko tuo auringon kaupunki, tuo tuolla lännessä?

+

+-- Sinä näet sen! vastasi roomalainen.

+

+-- Tämä siis on Beth Semes?

+

+-- Heliopolis, josta kreikkalaiset ja roomalaiset ovat viisautensa

+ammentaneet; itse Platon on ollut täällä...

+

+-- Näkyykö Leontopoliskin tänne?

+

+-- Näethän temppelin harjat kahden peninkulman päässä pohjoisessa.

+

+-- Tämä siis on Gosenin maa, jossa Abraham isämme on käynyt ja jonka

+Jakob sai osakseen, sanoi heprealainen kääntyen vaimonsa puoleen,

+joka vastasi vain päätään nyökäyttäen.

+

+Sitten roomalaiselle:

+

+-- Israel vaelsi Egyptistä Kananin maalle, mutta Babylonian vankeuden

+jälkeen palasi osa jälleen tänne ja asettui asumaan. Tämän tiedät.

+

+-- Sen tiedän osapuilleen, ja nyt ovat israelilaiset lisääntyneet

+monituhantiseksi sielujoukoksi, sitä paitsi ovat he rakentaneet oman

+temppelinsä, juuri tuon, jonka kaukana näet. Oletko sen tiennyt?

+

+-- Olen tiennyt sen osapuilleen. Mutta tämä on siis Rooman maata?

+

+-- Se on!

+

+-- Kaikki on nyt Rooman: Syria, Kanan, Kreikan maa, Egypti...

+

+-- Germania, Gallia, Britannia; maailma on Rooman Cumeusin sibyllan

+ennustuksen mukaan.

+

+-- No niin! Mutta maailman on vapahtava Israel Jumalan oman lupauksen

+mukaan isällemme Abrahamille.

+

+-- Sen tarinan olen myöskin kuullut, mutta tätä nykyä on Roomalla

+lupaus. -- Tuletko Jerusalemista?

+

+-- Tulen halki erämaan, kuten toiset, ja mukanani on vaimo ja lapsi.

+

+-- Lapsi niin! Miksi laahaatte mukananne niin paljon lapsia?

+

+Heprealainen kävi äänettömäksi; mutta kun hän arveli roomalaisen

+tietävän syyn, ja tämä muuten näytti hyväntahtoiselta mieheltä,

+päätti hän sanoa totuuden.

+

+-- Niin, hän sanoi, Herodes tetrarka sai kuulla Itämaitten

+viisailta miehiltä ennustuksen, että juutalaiskuningas oli syntynyt

+Betlehemissä Judanmaalla. Pelastuakseen tästä luulovaarasta,

+murhautti Herodes kaikki poikalapset, jotka olivat niillä tienoilla

+syntyneet lähiaikoina. Aivan samoin kuin farao juuri täällä surmautti

+esikoisemme, jolloin Mooses kuitenkin pelastui vapauttaakseen

+kansamme Egyptin orjuudesta.

+

+-- Kuuleppas, tuo kuningas? Kuka sen pitäisi oleman?

+

+-- Se on Messias, se luvattu.

+

+-- Luuletko, että se on syntynyt?

+

+-- En voi tietää sitä!

+

+-- Minä tiedän, että hän on syntynyt, sanoi roomalainen, hän joka on

+vallitseva maailman ja laskeva kaikki kansat valtikkansa alaiseksi.

+

+-- Kukahan se olisi?

+

+-- Keisari, Augustus.

+

+-- Onko hän Abrahamin siementä tai Davidin huoneesta? Ei hän ole. Ja

+onko hän tullut rauhaa tuomaan, kuten Jesajas on ennustanut: "Hänen

+herrautensa on suuri oleva eikä rauhalla loppua oleva"? Keisarihan ei

+suinkaan ole rauhan mies.

+

+-- Hyvästi, Israelin lapsi; nyt olet Rooman alamainen; tyydy vain

+Roomasta tulevaan vapautukseen; muusta me emme mitään tiedä.

+

+Roomalainen läksi. Heprealainen lähestyi vaimoa:

+

+-- Maria! hän sanoi.

+

+-- Josef! toinen vastasi. Kulje hiljaa! Lapsi nukkuu!

+

+

+

+

+Karitsa.

+

+

+Herodes Antipas, tetrarka, oli tullut Jerusalemiin, koska

+levottomuuden enteitä oli kansan keskuudessa. Nyt hän oli majoittunut

+Pilatus maaherran luokse, ja oli viipyvä siellä pääsiäisen yli

+järjestääkseen kaupungin asioita. Koska hän edellisenä iltana oli

+ollut sirkuksessa katselemassa gladiatorinäytäntöä sekä sen jälkeistä

+irstailua, nukkui hän aamulla pitkään, niin kauan, että hänen

+isäntänsä odotellessaan kohtaavansa hänet oli käynyt talon katolle

+kävelemään.

+

+Siinä nyt oli se pyhä kaupunki, siinä Moria vuori ja temppeli, Zion

+ja Davidin huone. Luoteessa ja lännessä kurottautui Saronin laakso

+Välimerta kohti, joka selkeässä ilmassa sinisenä viiruna näkyi viiden

+peninkulman päässä. Idässä kohoutui Öljymäki puu- ja viinitarhoineen,

+kasvaen oliveja, viikunoita ja terebintejä; alapuolella lirisi

+Kidronin puro, jonka rannat nyt olivat kevätpuvussaan, täynnä

+kukkivia ruusukerroksia, tamariskejä ja raitoja.

+

+Maaherran mieli ei ollut levollinen, ja hän pysähtyi usein kaidepuun

+luo katsoakseen alas temppelin esikartanolle, jossa väkeä liikkui

+tavattoman vilkkaasti, kerääntyen ryhmiin, jotka hajaantuivat heti

+jälleen kasaantuakseen vieläkin suuremmiksi.

+

+Vihdoinkin ilmestyi tetrarka unen pöpperössä ja silmät veristävinä.

+Hän tervehti lyhyesti ja istuutui heti aivan kuin vastaanottoa

+varten. Mutta hänen oli vaikeata päästä puheeseen, leuka riippui

+avuttomana, eikä hän tiennyt miten alottaa, sillä hän oli unohtanut

+asian yöllisessä irstailussa.

+

+Pilatus ehätti hänen avukseen:

+

+-- Puhu, Herodes; sydämmesi on täynnä ja mielesi levoton.

+

+-- Mitä sanoikaan veljeni?

+

+-- Me puhuimme eilen siitä eriskummallisesta miehestä, joka kiihottaa

+kansaa.

+

+-- Aivan! -- Minähän mestautin sen Johanneksen, hänkö se kummittelee?

+

+-- Ei, toinen se on nyt!

+

+-- Onko niitä kaksi?

+

+-- On, tämä on toinen.

+

+-- Mutta heidän historiansa on sama; ennustus, joka lausuttiin ennen

+heidän syntymistään, ja tarina yliluonnollisesta syntymästä, aivan

+kuin mytologian Perseus ja historian filosofi Platon. Onko tapahtunut

+henkilöitten vaihdos?

+

+-- Ei, ei suinkaan.

+

+-- Mikä hänen nimensä on? Josua, Jesse...

+

+-- Hänen nimensä on Jesus, ja lienee viettänyt lapsuutensa Egyptin

+Heliopolisissa ja Leontopolisissa...

+

+-- Hän on loihtija tai poppamies, eikö hän voi tulla minua

+huvittamaan?

+

+-- Häntä on vaikea tavata, sillä milloin näyttäytyy hän siellä,

+milloin täällä. Mutta tiedustakaamme ylimmäiseltä papilta, olen

+kutsunut häntä ja hän odottaa tuolla alhaalla.

+

+-- Mikä meteli käy temppelin esikartanolla?

+

+-- Keisarin kuva aiotaan asettaa temppelin pyhiin huoneisiin.

+

+-- Aivan! Armollinen keisarimme Tiberius elää kuin mielipuoli

+Caprilla, saa selkäänsä veljensä pojalta Caligulalta, jos häntä voipi

+veljen pojaksi sanoa, kun pojat ovat naimisissa äitiensä kanssa, ja

+nyt hänestä on tuleva jumala. Haha!

+

+-- Antiokus Epiphanes ripustutti Zeusin juutalaisten kaikkein

+pyhimpään, se oli kuitenkin jumala; mutta jos he ripustavat sinne

+Tiberiusin, sen naudan, niin on kapina edessämme.

+

+-- Mitäpä sille voi? -- Kutsu pappi tänne.

+

+Pilatus läksi alas tuomaan Kaiphasta, ylimmäistä pappia.

+

+Herodes sulki silmänsä ja solmi kätensä rinnalleen. Kaikkia, mikä

+koski virkaa, piti hän huvitustensa häiritsemisenä, ja yleensä hän

+piti asiain lyhyestä menosta.

+

+Pilatuksen palatessa Kaiphasin kanssa tetrarka heräsi torkuksistaan,

+eikä tiennyt missä oli tai mistä oli kysymys.

+

+Pilatus astui esille ja herätti esimiehensä tietoisuuteen sekä sai

+hänet tarkkaamaan nykyhetkeä.

+

+-- Temppelissä metelöidään! oli hänen ensimäinen huomionsa, sillä se

+häiritsi hänen untaan. -- Vai niin, siinähän on pappi. Mikä melu on

+tuolla alhaalla?

+

+-- Galilealainen siellä on ryhtynyt väkivaltaan ja ajanut vaihtajat

+ulos temppelistä.

+

+Herodes kävi uteliaaksi.

+

+-- Katsokaamme häntä!

+

+-- Hän on jo poissa.

+

+-- Sanohan meille, ylimmäinen pappi, miten on tämän miehen laita,

+onko hän Messias?

+

+-- Kuinka voisin sellaista uskoa? Erään kirvesmiehen poika rukka,

+joka on päästään vialla.

+

+-- Onko hän profeetta?

+

+-- Hän kiihottaa kansaa, hän rikkoo lakia, on ylensyömäri ja viinin

+juomari, ja hän pilkkaa jumalaa; niin, hän sanoo olevansa jumala,

+korkeimman poika.

+

+-- Onko teillä todistajia?

+

+-- On, mutta he puhuvat ristiin.

+

+-- Hankkikaa parempia todistajia, yhteen puhuvia todistajia. --

+Mutta nyt, pappi, puhumme toisesta asiasta. Tiedät, että keisari

+senaatin päätöksellä on julistettu jumalaksi ja että hänen kuvansa on

+ripustettava temppeliin. Mitä arvelette?

+

+-- Me elämme keisarimme armoilla, mutta jos se häväistys tapahtuu,

+niin käymme kaikki kuolemaan, kuten makkabealaiset tekivät.

+

+-- No käykää siis kuolemaan!

+

+Kaiphas ajatteli hetkisen, ennenkuin vastasi:

+

+-- Tahdon kutsua kokoon korkean raadin ja ilmoittaa keisarin tahdon.

+

+-- Tee se, ja ennen pääsiäisjuhlaa tulee sinun saattaa tämä Galilean

+mies eteeni, sillä tahdon nähdä hänet.

+

+-- Kyllä.

+

+-- Mene rauhassa!

+

+Kaiphas poistui.

+

+-- Se on kovaa kansaa tämä Israel, sanoi Pilatus jotakin sanoakseen.

+

+-- Minäkin polveudun Israelista, vastasi Herodes jotenkin jyrkästi,

+sillä olen edomealainen, Esaun heimoa, ja äitini oli samaritar, sitä

+halveksittua kansaa.

+

+Pilatus huomasi iskeneensä harhaan, ja siksi löi hän virkasauvallaan

+kolme kertaa lattiaan. Suuri luukku avautui, ja ylös hinattiin pöytä,

+joka oli täynnä kaikkia herkkuja, mitä vain roomalainen silloin

+saattoi toivoa.

+

+Herodesin katse kirkastui.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Pappien esikartanolla seisoivat Kaiphas ja Annas keskustellen.

+

+-- Kun emme voi päästä häväistyksestä, sanoi Kaiphas, ja keisarin

+kuva on ripustettava kaikkein pyhimpään, kun kansa on menehtyvä

+kapinassa, on meille parempi, että saatamme Herralle uhrimme ja että

+joku kuolee kansan edestä.

+

+-- Oikein puhut, erinomainen sovitusuhri on meille välttämätön, ja

+kun pääsiäinen on tulossa, niin uhratkaamme galilealainen.

+

+-- No niin! Mutta uhrin tulee olla puhdas, onko galilealainen puhdas?

+

+-- Puhdas kuin karitsa.

+

+-- Ottakoon hän siis Israelin synnit kannettavikseen, jotta hänen

+verensä meidät vapahtaa. Ken saattaa hänet meidän käsiimme?

+

+Muuan hänen opetuslapsistaan, joka on tuolla ulkona.

+

+Johannes, myöhemmin evankelistaksi sanottu, tuotiin sisälle, ja

+Kaiphas alotti kuulustelun:

+

+-- Mitä todistat opettajastasi? Onko hän noussut Mooseksen lakia

+vastaan?

+

+-- Hän on täyttänyt lain.

+

+-- Mutta minkä uuden käskyn hän on liittänyt pyhään lakiimme?

+

+-- Rakastakaa toisianne.

+

+-- Onko hän sanonut olevansa juutalaisten kuningas?

+

+-- Mestari on sanonut: Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta.

+

+-- Onko hän yllyttänyt lapsia vanhempiansa vastaan?

+

+-- Mestari on sanonut: Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän

+kuin minua, hän ei ole minulle sovelias.

+

+-- Onko hän sanonut, että kansalaisvelvollisuutensa saa lyödä laimin?

+

+-- Mestari on sanonut: Etsikää _ensin_ jumalan valtakuntaa ja hänen

+vanhurskauttansa.

+

+-- Onko hän käskenyt työntekijän luopumaan toimestansa?

+

+-- Mestari on sanonut: Tulkaa minun tyköni kaikki, jotka työtä teette

+ja olette raskautetut.

+

+-- Onko hän sanonut, että hän on valloittava maailman?

+

+-- Mestari on sanonut: Tässä maailmassa teitä pakotetaan, mutta olkaa

+lohdutetut, minä olen maailman voittanut.

+

+Kaiphas vain väsyi.

+

+-- Kaikesta mitä nyt olen kuullut ja saanut tietää: tämä mies ei ole

+vastannut ainoaankaan kysymykseen.

+

+-- Mestari vastaa hengessä ja totuudessa, mutta te kyselette lihan ja

+kirjaimen mukaan. Me emme ole saman hengen lapsia.

+

+-- Minä en ymmärrä mitään!

+

+-- Julistamaan evankeliumia köyhille on hän lähettänyt minut,

+murtuneita sydämmiä parantamaan, saarnaamaan vangituille vapautta,

+sokeille näköä ja sorretuille vapautusta.

+

+-- Se mitä olet ymmärtämättömyydessäsi puhunut, nuori mies, ei voi

+tuottaa sinulle eikä opettajallesi ylistystä.

+

+-- Voi teitä, kun ihmiset teitä ylistävät, ja joka väistää pahuutta,

+hänen täytyy jokaisen ryöstettävänä olla.

+

+Kaiphas kääntyi Annasin puoleen:

+

+-- Ei ole hän se joka meille on galilealaisen luovuttava?

+

+-- He ovat lähettäneet toisen! -- Kuuletko, onko nimesi Ischarioth?

+

+-- Ei, nimeni on Johannes.

+

+-- Mene siis rauhaan, mutta lähetä luoksemme Ischarioth sijaan.

+Mutta odota! Sano meille parilla sanalla mestarisi oppi elämän

+tarkotuksesta?

+

+-- Kuolema on hurskasten voitto, vastasi Johannes empimättä.

+

+-- Eikö elämä itse...

+

+-- Kuoleman kautta käytte te elämään!

+

+-- Olemme kuulleet kylliksi! Mene!

+

+Mutta Kaiphas toisti vielä itsekseen kuin olisi paremmin tahtonut

+ymmärtää omia sanojaan:

+

+-- Kuolema on hurskasten voitto.

+

+Nyt kuului melua torilta ja raatihuoneelta. Annas ja Kaiphas nousivat

+rosoiselle muurille saadakseen selvän syystä! Siellä oli leviittoja

+tähystämässä.

+

+-- Onko hänet otettu kiinni?

+

+-- Hänet on vangittu kiihottajana, sillä hän käski opetuslapsiaan

+"myymään hameensa ja ostamaan miekan, ellei heillä ollut sellaista."

+[Luuk. 22: 36-38.]

+

+-- Tavattiinko heidät ase kädessä?

+

+-- Tavattiin heiltä kaksi miekkaa.

+

+-- Sitten on hän jo tuomittu.

+

+Nyt kuului huuto kohoavan raatihuoneen torilta, ensin vaikea erottaa,

+sitten yhä selvempänä. Ja kansan joukko huusi: Ristiinnaulitse!

+Ristiinnaulitse!

+

+-- Eikö sitä ole sentään liian ankarana rangaistuksena pidettävä?

+sanoi Kaiphas.

+

+-- Ei, vastasi leviitta; muuan hänen opetuslapsensa Simon eli Pietari

+veti miekkansa ja iski Malkus palvelijaa, niin että haavoitti hänet.

+

+-- Mitä me sitten muuta todistusta tarvitsemme?

+

+-- Mutta opettaja sanoi: Pistä miekkasi tuppeen, sillä jotka miekkaan

+rupeavat, ne miekkaan hukkuvat!

+

+-- Siitäpä ei viisastu! sanoi Annas ja läksi alas.

+

+Mutta kansa huusi: Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!

+

+

+

+

+Petoeläin.

+

+

+Jupiter Latiarisin temppelin edustalla Roomassa kohtasi toisensa

+kaksi keskiluokan miestä. He pysähtyivät kumpikin katselemaan

+uutta temppeliä, joka oli erilainen kuin kaikki muut ja näytti

+siltä kuin olisi se ollut maanjäristyksen kourissa. Kivijalka oli

+nimittäin rakennettu katonharjan tapaan, pylväät seisoivat ylösalasin

+päät maata kohti ja katto oli laitettu perusmuurin kaltaiseksi

+alustaluukkuineen.

+

+-- Täällä sitä siis taasen tavataan, heprealainen, sanoi toinen,

+joka oli roomalaisen kauppiaan näköinen. Jaffassahan viimeksi näimme

+toisemme?

+

+-- Niin, vastasi heprealainen. Roomalaisen tapaa kaikkialla, hän on

+kotonaan kaikkialla tätä nykyä; heprealaisen tapaa myös kaikkialla,

+mutta hän ei ole missään kotona. Mutta sanohan minulle: kenen on tämä

+temppeli?

+

+-- Se on Petoeläimen, keisarin, Caligulan, mielipuolen, murhaajan,

+sukurutsarin temppeli, jonka hän on itsellensä rakentanut. Hänen

+kuvansa on tuolla sisällä, ja mielipuoli käy siellä joka päivä

+itseänsä palvelemassa.

+

+Tällöin roomalainen teki merkin otsalleen, siirtäen oikean kätensä

+etusormen ensin ylhäältä alaspäin, sitten vasemmalta oikealle.

+

+Heprealainen katseli häntä ihmeissään.

+

+-- Etkö sinä ole roomalainen?

+

+-- Olen, olen roomalainen kristitty.

+

+-- Missä asut?

+

+-- Täällä Rooman alapuolella, kallion käytävissä.

+

+Hän osotti maassa olevaa luukkua, joka oli samallainen kuin ne jotka

+johtivat lokaviemäreihin.

+

+-- Asutko tuolla alhaalla maan sisässä?

+

+-- Siellä asumme me kristityt, siellä olemme kuin siemen maassa

+itämässä.

+

+-- Siellähän on hautaholveja siellä alhaalla.

+

+-- Niin, me olemme Kristuksen kanssa haudatut ja odotamme

+ylösnousemusta.

+

+-- Onko teillä temppeli siellä alhaalla?

+

+-- Me pidämme jumalanpalvelustamme siellä, ja tänä päivänä vietämme

+Jesuksen syntymää.

+

+-- Joku tulee tuolla kujalla, sanoi heprealainen.

+

+Roomalainen avasi maassa olevan luukun laskeutuakseen alas.

+

+Silloin kuului maan sisästä kuorolaulua:

+

+    "Ei kaupunki vailla oo päivyttä, kuuta,

+    sit' autuus valaisevi jumalainen

+    on karitsa tää valo!"

+

+-- Kuka on karitsa? kysyi heprealainen.

+

+-- Jesus Kristus, maailman vapahtaja.

+

+-- Onko mielestäsi maailma vapautettu, kun mielipuoli Caligula on...

+

+-- Maailma on tuleva vapautetuksi, jos olemme hiljaiset toivossa.

+

+-- Te olette siis ottaneet lupauksen Israelilta?

+

+-- Emme, me olemme perineet lupauksen, sillä Kristus oli Israelin

+Judan sukua.

+

+-- Joku tulee!

+

+-- Hyvästi siis! Me tapaamme aina toisemme, sillä maailma on meidän!

+

+       *       *       *       *       *

+

+Sisällä temppelissä, jota kansa sanoi ylösalasin käännetyksi

+maailmaksi, näkyi peräti pelästynyt mies hiipivän seiniä pitkin kuin

+olisi arastellut näyttää selkäänsä. Hänellä oli nuorukaisen kasvot,

+mutta niitä reunustamassa ei ollut hiuskarvaakaan. Hänen ylähuulensa

+käpristyi vasemmalle sivulle ja paljasti pitkän torahampaan samalla

+kuin oikeasta silmästä välähti punainen säde kuin myrkyllinen nuoli.

+Seinää pitkin hän hiipi eteenpäin alttariholvia kohti, minne oli

+asetettu kuvapatsas, tämän pelästyneen miehen jäljennös, niin tarkoin

+kuvattu, että yksin vaatteetkin olivat samat.

+

+-- Onko pappi siellä? kuiskasi mielipuoli keisari, sillä hän se oli.

+

+Ei kuulunut vastausta.

+

+-- Pappi! Pikku pappiseni, minua niin pelottaa, etkö tule?

+

+Nyt astui muuan uhripappi esille ja polvistuen keisarin eteen,

+rukoili hän:

+

+-- Jupiter, optimus maximus latiaris, säikäytä vihollisesi!

+

+-- Onko minulla sitten vihollisia? On, ja sen tähdenhän minua niin

+pelottaa. Uskotko että minä olen jumala?

+

+-- Sinä olet!

+

+-- Anna sitten isäisen jylistä, niin pelästytän viholliseni.

+

+Pappi iski vaskirumpua ja temppeli järähteli. Keisari nauroi, niin

+että kaikki hampaat näkyivät.

+

+-- Pappi, hän huudahti, istuen valtaistuimelle, nyt saat uhrata

+minulle!

+

+Pappi sytytti tulen vähäiselle mielipuolen edessä olevalle

+alttarille, ja mielipuoli haasteli:

+

+-- Hyvältä se tuoksuu! Nyt olen mahtavin taivaassa ja maan päällä.

+Minä tuomitsen eläviä ja kuolleita; minä heitän alas Tartarosiin ja

+nostan ylös Elysiumiin -- ajatteles, miten olenkin mahtava! Minä

+kesytän meren aallot ja käsken myrskyn asettumaan, minä vallitsen

+tähtien ratoja, minä se loin Chaosin, ja ihmissuku lojuu jalkaini

+juuressa Britannin aarniometsistä lähtien aina Niilin lähteille,

+jotka minä yksin olen löytänyt. Olen kohottanut henkihevoseni

+Incitatusin konsuliksi, ja kansa on hänen konsuliutensa tunnustanut.

+Pappi, rukoile minua! Vai unohdatko, kuka olen? Ei, minunhan pitää

+itseäni rukoilla kuvassani! Cajus Caesar Caligula, minä palvelen

+sinua, maailman herra, niinkuin palvelen itseäni! Jupiter Latiaris

+Caligula!

+

+Hän polvistui kuvan eteen.

+

+-- Joku tulee! varotti pappi.

+

+-- Tapa hänet!

+

+-- Se on tribuuni Cassius Chaeraea!

+

+-- Pelästytä hänet!

+

+-- Chaeraea ei pelästy.

+

+Tribuuni astui sisään pelottomana ilman muototemppuja.

+

+-- Cajus Caesar, vaimosi on kuollut!

+

+-- Sitä parempi, vastasi keisari.

+

+-- Ainoa lapsesi on murskattu seinää vasten!

+

+-- Voi, kuinka hauskaa! nauroi mielipuoli.

+

+-- Ja nyt olet kuoleva!

+

+-- Sitä en voi. Olen kuolematon.

+

+-- Odotan sinua ulkopuolella. Täällä se älköön tapahtuko!

+

+-- Matele ulos, muurahainen, jalkani on liian suuri sinun pienuuttasi

+tavottamaan.

+

+Nyt kuului laulua temppelin alta tai maasta, lasten ääniä kuului.

+

+Keisari pelästyi taas ja ryömi tuolinsa alle.

+

+Chaeraea, joka oli odottanut ovelle, kävi kärsimättömäksi.

+

+-- Tuletko, koira, taikka lyön sinut kuoliaaksi!

+

+Ja tämä jättiläismäinen mies hakkasi tuolin syrjään, astui

+mielipuolen päälle ja korollaan polki hän mäsäksi hänen kurkkunsa,

+niin että kieli tunkeutui kidasta ulos, vielä kuollessaankin sylkien

+häväistyksiä.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Petoeläimellä oli kolme päätä; toisen nimi oli Claudius. Hän istui

+pelaamassa noppaa ystävänsä Cajus Siliusin kanssa, joka oli kuulu

+rikkaudestaan ja kauneudestaan.

+

+-- Seuraa peliä, sävähti Claudius.

+

+-- Minä seuraan! vastasi ystävä.

+

+-- Et, sinä olet hajamielinen. Missä olit yöllä?

+

+-- Olin Suburrassa.

+

+-- Sinun ei ole tarvis mennä Suburraan, sinun pitää olla täällä minun

+luonani. Seuraa peliä!

+

+-- Minä seuraan; mutta mistä pelaamme.

+

+-- Sinä pelaat hengestäsi.

+

+-- Entä sinä, Caesar?

+

+-- Myöskin sinun hengestäsi.

+

+-- Entä jos sinä häviät? kysyi Silius.

+

+-- Niin menetät sinä henkesi.

+

+Keisari kopautti pöytään noppakotelolla. Narcissus sihteeri astui

+esille.

+

+-- Anna minulle kirjoitustamineet, Narcissus. -- Käärmeen puremaa

+vastaan täytyy käyttää marjakuusen pihkaa...

+

+-- Entä myrkkykeisoa vastaan?

+

+-- Cicutaa? Sitä vastaan ei ole parannusta. Seuraa peliä, muuten minä

+suutun.

+

+-- Ethän sinä voi suuttua! vastasi Silius.

+

+-- En, se on totta, en jaksa; sanoinpahan muuten vain!

+

+Keisarin puoliso, kuuluisa Messalina, oli tullut sisälle.

+

+-- Miksi istuu Silius täällä pelaamassa, kun hänen pitää seurata

+minua teatteriin?

+

+-- Hänen täytyy! vastasi keisari.

+

+-- Mitäpä oikeuksia sinulla raukalla on häneen?

+

+-- Hän on minun orjani, kaikki ovat maailman herran orjia. Sen

+takia on Rooma kaikista valtioista kansanvaltaisin, sillä kaikki

+kansalaiset ovat yhdenvertaiset minun ja jumalan edessä.

+

+-- Hän on sinun orjasi, mutta hän on minun mieheni! sanoi Messalina.

+

+-- Sinun miehesi! Minähän olen sinun kanssasi naimisissa.

+

+-- Niin, mitäpä se tekee?

+

+-- Menetkö sinä naimisiin pyytämättä minulta lupaa?

+

+-- Niin, miksen?

+

+-- Sinä olet lystikäs, Messalina, ainakin. Ja minä annan sinulle

+anteeksi! -- Menkää nyt lapseni huvittelemaan. Narcissus saa pelata

+kanssani.

+

+Kun keisari jäi kahden sihteerin kanssa, muutti hän kasvonpiirteitään.

+

+-- Mene heidän jälessään, Narcissus! sähisi hän. Ota Locusta mukaasi

+ja anna heille malja. -- Sitten otan Agrippinan!

+

+Mutta kun Silius ja keisarinna olivat päässeet oven ulkopuolelle,

+kysyi Silius viattomasti:

+

+-- Oletko itse laittanut sienet, jotka hän iltasekseen syö?

+

+-- En ole itse niitä laittanut, mutta Locusta on sen tehnyt, ja hän

+osaa asiansa hän!

+

+       *       *       *       *       *

+

+Petoeläimen kolmannen pään nimi oli Nero. Hän oli Agrippinan

+aviollinen poika, oli myrkyttänyt velipuolensa Britannicusin,

+murhannut äitinsä, potkaissut kuoliaaksi vaimonsa ja vihdoin kaikkien

+tavallisten juhlamenojen mukaan nainut gladiatorin. Hän väärensi

+rahaa, ryösti temppeleitä. Hän teki taidematkan Kreikkaan, missä

+ensin esiintyi laulajana ja toi kotia 1,800 seppelettä, sitten

+ajajana; ajoi kyllä kumoon, mutta sai sittenkin palkinnon, koska

+kukaan ei tohtinut häneltä sitä kieltää.

+

+Niin syvälle olivat Rooma ja Hellas vaipuneet, ja Claudius oli enkeli

+tämän hirviön rinnalla, mutta hänetpä otettiinkin jumalien joukkoon.

+

+Keisari oli tänään palannut kotia taideretkeltä ja tavannut

+pääkaupunkinsa palavana. Kun hän humalapäissään oli niin usein

+raivonnut vanhanaikaista Roomaansa, sen ahtaita katuja ja

+huonoja ristikkorakennuksia vastaan sekä useissa tilaisuuksissa

+toivonut tulta sen kaikkiin nurkkiin, ruvettiin häntä epäilemään

+murhapoltosta. Hän istui palatsissaan Esqvilinumissa, suuressa

+pilarisalissa ja nautti komeasta tulipalosta.

+

+Se oli marmorisali, harvassa huonekaluja, koska häntä pelotti laittaa

+piilopaikkoja murhaajille. Mutta salin taustalla nähtiin vahvat ja

+kaksin kerroin kullatut rautakalterit, joiden takaa häämötti kaksi

+kellanruskeata libyalaista leijonaa. Hän sanoi niitä kissoikseen.

+

+Veräjän pielessä seisoi kaksi orjaa, Pallas ja Aleksander,

+tähystellen hallitsijansa jokaista kasvojen värettä.

+

+-- Hän hymyilee, kuiskasi Pallas; siis on henkemme mennyttä. --

+Veli, me tapaamme jälleen! Rukoile puolestani ja anna minulle rauhan

+suutelo!

+

+-- Herra on pelastava sinut kaikesta pahasta ja vapahtava sinut

+taivaalliseen valtakuntaansa. Tämän ajallisen täytyy pukea päällensä

+ijankaikkinen ja kuolevaisen kuolemattomuus.

+

+Keisarin punaset kasvot, viinin ja tulihohteen punertamat, alkoivat

+jännittyä, ja korvista ja silmistä näki että hän kuunteli. Kuuliko

+hän ehkä, kuinka kansanjoukko kuiskaili epäilyksiään murhapolttajasta?

+

+-- Pallas! ärähti hän. Rooma palaa!

+

+Orja pysyi säikähdyksestä mykkänä.

+

+-- Pallas! Oletko kuuro?

+

+Ei vastausta.

+

+-- Pallas, oletko mykkä? -- Ne sanovat tuolla alhaalla, että minä

+olen sytyttänyt sen, mutta sitä en ole tehnyt! Lähde juoksemaan

+kaduille ja levitä tietoa, että kristityt ovat sen tehneet!

+

+-- Sitä en tahdo! vastasi orja.

+

+Nero luuli kuulleensa väärin.

+

+-- Etkö tiedä, että kristityt ovat noitia ja asuvat kuin rotat

+alhaalla hautakäytävissä, että koko Rooma nojautuu kristittyihin!

+Olen arvellut johtaa Tiberin sinne ja hukuttaa heidät taikka avata

+lokaviemärien seinät ja laskea katakombit sonnan valtaan. Heidän

+sibylla-kirjansa ovat julistaneet Rooman häviötä, mutta he puhuvat

+Babelista Rooman asemasta! Kas, nyt tarttuu tuli Kapitoliumiin!

+Pallas juokse ulos sanomaan, että kristityt ovat sen tehneet.

+

+-- Sitä en tahdo, vastasi Pallas ääneen ja selvästi, koska se ei ole

+totta.

+

+-- Nyt kuulin oikein! karjasi keisari ja nousi. Sinä et tahdo käydä

+kaupungilla; mene sitten sisälle tästä veräjästä leikkimään kissojeni

+kanssa. Hän avasi ensimäisen veräjän ja työnsi Pallasin leijonan

+esihäkkiin.

+

+-- Aleksander! sanoi Pallas äänekkäästi: Katso minä olen kutsunut

+sinua, sinun tulee olla luja ja vakaa!

+

+-- Minä tiedän että vapahtajani elää, ja hän on vihdoin minut maasta

+ylös herättävä!

+

+-- Mitä kieltä te puhutte? sanoi keisari ja veti köydestä, joka avasi

+toisen veräjän leijonalle.

+

+-- Aleksander, lähde kaupungille ja levitä tietoa, että kristityt

+ovat sytyttäneet Rooman palamaan.

+

+-- En, vastasi Aleksander, sillä minä olen kristitty.

+

+-- Mikä on kristitty?

+

+-- Sillä niin on jumala maailmaa rakastanut että hän antoi ainoan

+poikansa, niin että kenenkään joka häneen uskoo, ei pidä hukkuman,

+vaan ijankaikkisen elämän saaman.

+

+-- Etkö sinä huku? Eikö minulla ole valta sinua tuhota?

+

+-- Sinulla ei ole mitään valtaa minun ylitseni, jota ei ole sinulle

+ylhäältä annettu.

+

+-- Hän ei pelkää kuolemaa! Lentulus! Tuo tänne tulta, minä sytytän

+vaatteesi tuleen, niin katsotaanpas, etkö osaa palaa; minä sytytän

+hiuksesi, partasi, kyntesi palamaan; mutta ensiksi upottakaamme sinut

+öljyyn ja naftaan; pikiin ja rikkiin minä sinut upotan, niin sittenpä

+saamme nähdä, voitko elää ijankaikkista elämää. Lentulus!

+

+Lentulus syöksähti sisälle:

+

+-- Herra, kaupungissa on kapina, pakene!

+

+-- Minäkö pakenen! -- Tulta ensiksi!

+

+-- Espanja on noussut kapinaan ja huutanut Galban keisariksi!

+

+-- Galban! Ehen Jugaces Posthume... Galba! -- No niin, paetkaamme,

+mutta minne?

+

+-- Katakombin kautta, herra.

+

+-- Ei, siellä asuvat kristityt, ja he tappavat minut.

+

+-- He eivät tapa ketään, sanoi Aleksander.

+

+-- Ei edes vihollisiaan?

+

+-- He rukoilevat vihollistensa puolesta.

+

+-- Sitten he ovat hulluja! Sitä parempi!

+

+       *       *       *       *       *

+

+-- Kristityt olivat kokoontuneet erääseen katakombien kuoriin.

+

+-- Kapitolium palaa, se on pakanain Sion, sanoi Aleksander.

+

+-- Herra Sebaoth kostaa Jerusaleminsa hävittämisen!

+

+-- Älä sano kostaa, sano rankaisee!

+

+-- Joku tulee käytävässä!

+

+-- Onko se joku veli?

+

+-- Ei, hän ei polvistu ristin edessä.

+

+-- Sitten se on joku pyöveli!

+

+Keisari ilmestyi repaleisena, likaisena ja nenäliina otsalla.

+Lähestyessään kristittyjä, joita hän valkeine viittoineen piti

+kreikkalaisina, rauhoittui hän ja päätti neuvotella:

+

+-- Oletteko kreikkalaisia?

+

+-- Täällä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei barbaria

+eikä skytiläistä, ei palvelijaa eikä vapaata, vaan kaikki veljiä

+Kristuksessa! Tervetuloa, veli!

+

+-- Se on Petoeläin! sanoi Aleksander.

+

+Keisari tunsi nyt karanneen orjansa, ja tuskissaan hän painui

+polvilleen.

+

+-- Älkää minua tappako! Olen köyhä kivenhakkaaja, eksyksissä.

+Neuvokaa minulle vain tie ulos, oikealleko vai vasemmalle?

+

+-- Tunnetko minua? kysyi Aleksander.

+

+-- Aleksander! vastasi keisari.

+

+-- Jonka tahdoit polttaa! Se olen!

+

+-- Armoa! Älä minua tapa!

+

+-- Nouse, Caesar! Henkesi on jumalan käsissä.

+

+-- Saanko armon?

+

+-- Saat itsellesi saattajan!

+

+-- Sano vain, oikealleko vai vasemmalle, niin tulen kyllä omin voimin

+toimeen sitten!

+

+-- Käy vasemmalle!

+

+-- Jos sinä valehtelet!

+

+-- Sitä en voi; näetkös, siinä on erotus!

+

+-- Miksi et valehtele? Niin minä tekisin.

+

+-- Käy vasemmalle!

+

+Keisari varmistui ja läksi. Mutta muutaman askeleen perästä hän

+pysähtyi ja kääntyi:

+

+-- Hyi teitä, orjat! Nyt tulen itse toimeen!

+

+       *       *       *       *       *

+

+Olipa kauhun ukkosyö, kun Nero Sporus pojan ja muutamain orjain

+seurassa saapui vapautetun rakastajattarensa Phaonin maatilalle.

+Phaon ei tohtinut ottaa vastaan keisariaan, vaan neuvoi häntä

+piiloutumaan savikuoppaan; mutta Caesar ei halunnut mennä maan

+sisään; vaan kuullessaan vainoojain tulevan, hypähti hän erääseen

+lammikkoon ja jäi seisomaan veteen. Sieltä hän kuuli ohikulkijain,

+jotka häntä etsivät, kertovan, että hänet oli tuomittu ruoskien

+surmattavaksi. Hiukan epäröityään työnsi hän tikarin rintaansa.

+

+Hänen imettäjänsä Acte, joka oli ollut hänen rakastajattarensakin,

+hautasi hänet puutarhakunnaalle, Monte Pinciolle. Ja Rooman

+kansa rakasti häntä hänen kuoltuaan ja kantoi kauan kukkia hänen

+haudalleen. Mutta kristityt pitivät häntä ilmestyskirjan petoeläimenä

+ja antikristuksena.

+

+

+

+

+Luopio.

+

+

+Runsaasti kolmensadan vuoden kuluttua Kristuksen kuolemasta

+oli maailman historia siirtänyt Tespisrattaansa Välimereltä ja

+idästä. Kreikka oli käynyt suureen lepoon, Rooma oli raunioina ja

+valloittajan hallussa, Jerusalem hävitetty, Aleksandria Niilideltan

+varrella oli painunut vähäpätöiseksi; maailman pääkaupunki oli

+Mustanmeren rannalla ja puolittain itämainen siirtola, nimeltänsä

+Bysanz oli Konstantin Suuren mukaan Konstantinopel. Pakanallinen

+maailma oli kesannossa, ja kristinusko valtionuskontona. Mutta

+kristinuskon henki ei ollut syöpynyt keisarikuntaan; oppi sillä oli,

+moninaisia oppeja, mutta hovi eli pakanatakin pahemmin, ja Bysanzin

+valtaistuimelle kävi tie tavallisesti säännöllistä kulkuaan murhan

+välityksellä.

+

+Mutta samalla kuin Europa oli muuttanut Itämaille, oli uusia

+valloituksia suoritettu lännessä ja pohjoisessa. Roomalaisilla oli

+viisikymmentä kaupunkia Rheinin varrella, ja koko Gallia oli jo

+Caesarin ajoilta alkaen ollut roomalaisten aurain kynnettävänä ja

+palvellut roomalaisia jumalia roomalaisissa temppeleissä.

+

+Kun kristinusko nyt oli vietävä Galliaan, syntyi sen tielle

+vaikeuksia. Maan oman uskonnon, Druidipalveluksen, oli hiljattain

+keisari Claudius kieltänyt, ja roomalainen uskonto oli määrätty

+tilalle. Toinen muutos heti toisen niskaan ei ollut kansan mieleen,

+ja siksi oli Gallia hajaannustilassa, josta kuitenkin uusi oli

+kasvamassa.

+

+Mutta Konstantinin hallituksen aikana alkoi toisaalta vaaroja

+nousta vasta muodostuneelle Gallian maakunnalle. Germanilaisia

+heimoja, frankilaisia ja allemanneja houkuttelivat lihavan maan

+ihanuudet, missä vuoret viiniä vuotivat ja lakeudet keltaista vehnää

+aaltoilivat. Parasta maakuntaa suojatakseen, ja ehkä toisistakin

+syistä, keisari lähetti sisarensa lapsen ja lankonsa, Julianusin,

+sotimaan germaneja vastaan. Julianus oli kyllä kasvatettu luostarissa

+ja yliopistossa, mutta näyttää ymmärtäneen sotaa, sillä hän löi

+tungeksijat ja marssi sitten Lutetia Parisiorumiin.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Legionat olivat samonneet ylöspäin Mons Martisia eli Martyrorumia,

+kuten sitä vuorotellen kutsuttiin. Etunenässä kulki mitättömän

+näköinen filosofipartainen mies Julianus, nimitetty Caesar, mutta ei

+silti keisari.

+

+Ylinnä vuoren kiireellä seisoi Marsin temppeli, mutta se oli

+suljettu. Kun sotajoukko oli leiriytynyt, läksi Julianus yksin

+jyrkänteelle katsomaan Lutetian kaupunkia, jota hän ei koskaan ennen

+ollut nähnyt.

+

+Saarella Seine joen kahden haaran välissä oli itse kaupunkirakenne

+ynnä Jupiterin temppeli, mutta keisaripalatsi ja amfiteatteri

+näkyi Parnassos vuoren rinteellä joen vasemmalla rannalla. Kolmena

+vuosisatana, aina Caesarin ajoilta asti, olivat keisarit toisinaan

+oleskelleet täällä, ja nyt viimeksi olivat Konstantin suuri ja

+Konstantius asuneet parisilaisten Lutetiassa.

+

+Hetken aikaa katseltuaan laaksoa ja jokea, huudahti mietiskelevä

+Caesar:

+

+-- Urbs! Tämähän on Rooma! Joki, laakso, kukkuloita, seitsemän tai

+useampia, aivan kuin Roomassa. Ettekö näe, me seisomme Kapitolin

+kukkulalla; toisella puolellamme on Janiculum, joka on Parnassos

+vuori [Montparnasse], ja pohjoisessahan Mons Valerianus [Mont

+Valérien] muodostaa meidän Vaticanusimme. Ja kaupunki saarella!

+Saarihan on laivan näköinen, aivan kuin Tiberin saari, jonne obeliski

+on mastoksi nostettu, niin silmiinpistävä oli samallaisuus. Caesar

+oli kai liian omaperäinen tahtoakseen jäljennellä! He sanovat

+Bysanzia Nova Romaksi, mutta Rooma on kuin mato; jos sen halkasee

+kahdeksi palaksi, niin tulee kummastakin palasesta elävä olento. Mitä

+sanot, Maximus?

+

+-- Seitsemän kukkulan ja seitsemän kuninkaan kaupunki oli Rooma;

+montako on täällä oleva, sitä ei kukaan osaa sanoa.

+

+-- Sitäpä en ole koskaan ajatellut, vastasi Julianus, että Rooma sai

+vain seitsemän kuningasta, samoin kuin kukkulaakin... merkillinen

+sattuma!

+

+Maximus, mystikko, joka ynnä sofisti Priscus aina oli Julianusin

+seurassa antamassa hänelle tilaisuutta filosofoimiseen, huomautti

+heti:

+

+-- Ei ole mitään sattumia, Caesar; kaikki laskettua ja tarkotettua,

+kaikki on luotu tietoisesti suunnitellen ja sovelluttaen, taivaan

+laki ja maan pyöreys.

+

+-- Tuon hän on oppinut Egyptistä, keskeytti Priscus; sillä

+egyptiläisethän näkevät Niilin virran tähtikuviossa Eridanus;

+huvittaisipa minua tietää, minkä kuvion alapuolella on tämä Lutetia!

+

+-- Se on Andromedan, samoinkuin Roomakin, vastasi Maximus, mutta

+Perseus vallitsee Pyhää maata, niin että Agol on Jerusalemin yllä.

+

+-- Miksi sanot sitä kirottua maata pyhäksi? ärähti Julianus, joka ei

+voinut hillitä muuten levollista mieltään niin pian kuin puhe tuli

+jostakin, mikä koski kristinuskoa, jota hän vihasi.

+

+-- Sanon sitä maata pyhäksi sen tähden että siellä on syntynyt

+maailman vapahtaja. Ja tiedäthän, että hän syntyi ilman isää, kuten

+Perseus! Tiedät myös, että Perseus vapahti Andromedan, samoin kuin

+Jesus Kristus on vapahtava Rooman ja Lutetian.

+

+Julianus oli ääneti, sillä uusplatonilaisena häneen vaikuttivat

+samallaisuudet, joiden perspektiivi ulottui äärettömiin, ja tämä

+runollinen kuva oli hänestä muuta kuin puhetaidon koru. Luostarissa

+kristittyjen pappien kasvattamana hän oli aikaisin saanut käsityksen

+uuden kristinuskon opeista, mutta filosofisen sivistyksensä

+nojalla hän oli luullut huomanneensa, että kristinuskon siemenen

+olivat kylväneet jo Sokrates ja Plato; ja kun hän sitten tutustui

+uusplatonilaisiin, ei hän oikeastaan havainnut mitään muistuttamista

+kristinuskon äskettäin muovailluissa opinkappaleissa. Mutta hänessä

+syntyi rajaton viha näitä galilealaisia vastaan, jotka nyt tahtoivat

+anastaa kaiken edellä käyneen ajan viisauden ja painaa nimensä sen

+otsikkoon. He olivat hänestä varkaita! -- Hänen mielestään oli aivan

+luonnollista, että Kristus oli jumalan poika: sillä panteistina

+hän päätteli kaikkien ihmisten sielujen syntyneen jumalasta ja

+olevan hänen osiaan. Itse hän tunnusti hiljattain hyväksytyn Nikean

+uskonkappaleen, että poika oli samaa olemusta kuin isä, vaikka hän

+käsitti tämän omalla tavallaan. Ihmeitä tapahtui joka päivä, ja niitä

+saattoivat loihtijat näytellä. Syntiinlankeemuksen hän tunnusti,

+sillä olihan Platokin selittänyt, että sielu on aineen kahleissa,

+syntisen aineen, jota vastaan meidän täällä tuli taistella, ja tämän

+oli Paulus vahvistanut Roomalaiskirjeissänsä sanoessaan: "Sitä hyvää,

+jota haluan, en tee, mutta sitä pahaa, jota en halua, sitä minä

+teen". Ja: haluni riippuu jumalani laissa sisäisen ihmisen mukaan,

+mutta toisen lain näen minä jäsenissäni, joka taistelee henkeni

+lakia vastaan... Minä ihmisparka, kuka on pelastava minut tästä

+synnin (kuoleman) ruumiista? Se oli ajattelevan ja tuntevan ihmisen

+valitusta aineen kahlehtimisesta, ihmissuvun äitelöitymistä itseensä.

+

+Julianus, sielultaan syvästi tuntevana ja korkealle pyrkivänä,

+oli kokenut tätä painostusta, ja hän oli rehellisesti taistellut

+lihan himoja vastaan voitollisesti. Murhaajain ja hekumoitsijain

+parissa kun oli kasvanut, Bysanzin hovin ennen kuulumattomassa

+ylellisyydessä, missä hänellä aluksi oli esim. 1,000 parturia ja

+1,000 kokkia, oli hän heti poistanut ylellisyyden, eli itse kuin

+kristillinen askeetti, toimien oikein, ajatellen jalosti. Aineen eli

+synnin kahleissa olon hän oli täysin käsittänyt, mutta pelastuksesta

+Kristuksessa hän ei hituistakaan tajunnut. Kolmesataa kuusikymmentä

+vuotta oli kulunut Kristuksen syntymisestä, mutta maailma oli käynyt

+yhä viheliäisemmäksi. Kristittyjen, varsinkin setänsä, Konstantin

+suuren, oli hän nähnyt elävän pakanoitakin pahemmin; ja nuorena

+hän oli tutkiskellut uutta oppia sieluntaisteluissaan; hän oli

+rukoillut Kristusta kuin jumalaa, mutta ei ollut tullut kuuloon.

+Vaihtaessaan sitten uskovalle Eusebiusille, oli tämä vastannut: olkaa

+kärsivälliset toivossa! Rukoilkaa yhä!

+

+Mutta nuorukainen oli vastannut: "En voi olla kärsivällinen:" johon

+Eusebius: "Pelastus on tuleva, mutta ei meidän aikanamme. Tuhannen

+vuotta on kuin yksi päivä Herran Jumalan edessä! Odota viisi päivää,

+niin saat nähdä." -- "En tahdo odottaa!" raivosi nuorukainen. --

+"Niin sanovat kadotetutkin. Mutta näetkö kärsimättömyys on helvetin

+vaivoja, ja sinä luot itse helvettisi kärsimättömyydelläsi!"

+

+Julianusista tuli Kristuksen vihaaja oikeastaan tietämättä miksi.

+Filosofit eivät sitä hänelle opettaneet, sillä he omaksuivat

+kristinuskon ja filosofoivat sitä. Celsusin yksinkertainen

+kristinuskon vastustaminen ei liioin ollut johtanut harhaan

+Julianusin kypsää ja valistunutta ymmärrystä. Eusebius selitti

+oppilaansa kristusvihan näin: "Hänellä on pakanaverta ruumiissaan,

+sillä hän on illyrialaista syntyperää; hän ei kai kuulune tähän

+lammashuoneeseen. Taikka on hänen ylpeytensä niin rajaton, ehkä hänen

+kateutensa niin suuri, että hän ei siedä ketään yksinvaltiasta hengen

+valtakunnassa. Hänhän elää itse kuin kristitty ja opettaa samaa kuin

+Kristus, mutta on sittenkin Kristusvihaaja".

+

+       *       *       *       *       *

+

+Mutta salatakseen vihaansa oli Caesar lähestynyt vähäistä kunnaalla

+olevaa Mars temppeliä. Rakennus oli rappeutunut, ovet viety pois ja

+pylväät säröissä.

+

+Tultuaan sisälle hän näki hyvän, kreikkalaisen Aresmallin mukaisen

+Marsin kuvapatsaan alttariholvissa; mutta nenä oli lyöty mäsäksi,

+sormet poissa ja koko patsas tahrittu likaan!

+

+-- Sen ovat galilealaiset tehneet! sanoi Julianus, mutta sen he

+saavat maksaa.

+

+-- He ovat sen jo hengellänsä maksaneet! vastasi Maximus. Dionysius

+[Pyhä Denis] mestattiin tällä kukkulalla, ja hänen kappelinsa näkyy

+tuolla alhaalla rinteellä.

+

+-- Oletko sinäkin galilealainen?

+

+-- En, mutta rakastan oikeutta!

+

+-- Oikeus ja sen jumalatar Astraea muutti maan päältä rautakauden

+alkaessa, ja nyt hän on tähtenä taivaalla.

+

+-- Eläinradalla, tokasi Priscus, luulenpa myös, että me kaikki elämme

+eläinradoilla, eikä siellä juuri ole oikeudella tilaa!

+

+Leiristä kuului hälinää. Julianus nousi eräälle töyrylle nähdäkseen,

+mitä oli tekeillä.

+

+Mars vuoren koko koillisrinne oli täynnä sotilaita, ja alhaalla

+laaksossa näkyi telttejä ja leiritulia. Nämä tuhannet olivat kaiken

+maailman kansaa. Siellä oli roomalaisia, kreikkalaisia, egyptiläisiä,

+neekereitä, heprealaisia, persialaisia, afganilaisia, skytiläisiä,

+germaneja, brittiläisiä, gallialaisia; mutta he olivat liikkeellä, ja

+se hyörinä näytti kuin sääskien tanssilta.

+

+-- Mikä on levottomuuden aiheena? kysyi Julianus.

+

+Pieni Denis kappelin kello kuului soivan Angelusta, ja kristityt

+olivat polvistuneet, kun taas pakanat jäivät seisomaan tai jatkoivat

+toimiansa. Kristityt mielestänsä kärsivät häiriötä ja pakanat samoin.

+

+-- Tämä uskonto, sanoi Julianus, jonka pitäisi koota kaikki, se vain

+särkee. Jos kirkolliskokoukset, sen sijaan että ovat sorvailleet

+uusia tunnustuksia, olisivat tahtoneet murskata kaikki muodot

+ja julistaneet vapaan jumalanpalveluksen ylistyslauluineen ja

+rukouksineen kaikkein korkeimmalle, silloin kaikki kansat olisivat

+polvistuneet tämän nimettömän nimeen. Katsokaa nyt kristittyjä! He

+ovat ylivoimaiset ja laki puolellaan, ja siksi he pakottavat pakanat

+palvelemaan heidän galilealaistaan! -- En minä heitä auta! -- Kansoja

+voin pitää koossa, mutta tunnustajille en voi mitään! -- Käykäämme

+alas kaupunkiin; tähän en tahdo sekaantua.

+

+Muutamia kristittyjä tribuneja lähestyi Caesaria nähtävästi aikoen

+valittaa, mutta hän viittasi heitä pyörtämään takaisin, osottaen

+ettei halunnut puhutella heitä.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Julianus oli jalkasin ja filosofiensa kanssa kulkenut Lutetiaan.

+Kenraaleja, enemmän kuin muutakaan päällystöä hän ei ollut ottanut

+mukaan, koska ei luottanut heihin.

+

+Hän havaitsi tämän uuden kaupungin Caesarien Rooman pienoiskuvaksi.

+Olkikattoiset majat olivat kyllä päätekijöitä; mutta olipa siellä

+myös useita temppeleitä ja kappeleita, prefekturi, forum ja

+amfiteatteri. Forumia eli toria ympäröivät pylväskäytävät, jonne

+kauppamiehet ja vaihtajat olivat pystyttäneet puotinsa, ja sen

+toisella päätysivustalla oli prefekturi, jossa myöskin aedili ja

+kvestori asuivat.

+

+Kansan huomaamatta ja tuntematta Caesar kulki prefekturiin. Eteisessä

+hän näki kristillisiä symboleja. Risti, kala, hyvä paimen ja muuta

+sellaista. Kristinusko oli kyllä valtiouskonto, mutta Caesarin viha

+kaikkea kristillistä kohtaan oli niin suuri, että hän ei voinut

+katsella kuvia; hän läksi sen takia jälleen ulos, kutsui prefektin

+alas, ja käski hänen osottamaan tien joen vasemmalla rannalla olevaan

+keisaripalatsiin.

+

+Ja sinne hänet nyt majoitettiin, itselleen hän otti yksinkertaisen

+munkkikammiota muistuttavan huoneen.

+

+Kun hän Bysanzista lähdettyään oli kulkenut monia koukkuja ja kun

+frankkien ja allemannien kurittaminen oli vienyt aikaa, oli kirjeitä

+ehtinyt saapua. Niiden joukossa oli yksi keisariltakin, ja se saattoi

+Julianusille paljon huolta.

+

+Keisarin suhde Julianus serkkuun oli aina ollut epämääräinen,

+melkeinpä vihamielinen; ja nyt saavutettujen voittojen jälkeen oli

+kateus ja pelko vallannut bysanzilaisen despotin mielen. Kirjeessä

+oli käsky Julianusille heti palauttamaan legionat kotiin, kun sota

+oli lopussa.

+

+Julianus älysi, miten vaarallista oli jättää vasta takaisin

+valloitettu maa tyhjäksi puolustusväestä, mutta hänen

+velvollisuudentuntonsa ja suorasukaisuutensa käskivät häntä

+tottelemaan, ja epäröimättä hän lähetti keisarin julistuksen leiriin.

+

+Tämä tapahtui ensimäisen päivän illalla.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Seuraavana aamuna oli Julianus oppineen seurueensa kanssa

+lähtenyt vaellukselle. He nousivat hiljalleen Parnassos vuoren

+yli ja samoilivat pohjoispuolella olevan tammimetsän läpi luopuen

+raivatuilta teiltä. Tanakasti siinä filosofoitiin ja väiteltiin, ja

+unohtaen ajan ja paikan seura uppoutui yhä syvemmälle metsään.

+

+Vihdoin he olivat saapuneet avoimelle paikalle, mistä laitumella

+olevat metsäkauriit pakenivat, ja sinne he asettuivat omituisiksi

+muodostuneille kiville, jotka olivat piirissä. Heidän yläpuolellaan

+olevissa tammissa näkyi suuria vihreitä tukkoja, toisen värisiä kuin

+puitten lehdet, ja he pitivät niitä linnunpesinä.

+

+-- Enpä ole milloinkaan nähnyt noin monta variksen pesää yhtaikaa,

+sanoi Caesar.

+

+-- Eivät ne ole variksen pesiä, korkea armo, vastasi kirjuri Eleazar,

+joka palveli sihteerinä; se on pyhää misteliä, joka kasvaa tammessa

+ja kosmillisten voimain yhteisvaikutuksesta muodostuu tuollaiseksi

+pyöriöksi, jota pidetään maan sekä muittenkin taivaankappaleitten

+muotona.

+

+-- Onko tämä...

+

+-- On, ja me näymme joutuneen pyhään uhrilehtoon, missä maan

+alkujumalia vielä druidit palvelevat, vaikka heidän palvelemisensa on

+kielletty.

+

+-- Kielletty, huolimatta siitä että keisarin Milano-julistus säätää

+uskonnon vapauden, tokasi sofisti Priscus.

+

+Julianus ei mielellään kuullut mainittavan tätä vapautta,

+kristinuskon kautta saavutettua, toisten tunnustusten

+sortamisvapautta. Hän nousi, ja seura hänen kerallaan, jatkamaan

+vaeltamista.

+

+Hetken kuluttua he olivat saapuneet Suresnesiin ja sen

+viinikunnaille, missä viikuna- ja persikkapuut muureja reunustivat.

+Noustuaan eräälle mäen töyrylle, he näkivät koko Seine laakson

+alhaalla peltoineen, puutarhoineen ja huviloineen.

+

+-- Sehän on Kananin siunattua maata! huudahti Julianus kauniin

+maiseman ihastuttamana.

+

+Joen toisella puolen näkyi Mars vuori kohoavan temppeleineen ja

+kappeleineen; ja missä vuoren seinämä oli paljasta, loisti kalkki

+valkeina pilvinä, muistuttaen ääretöntä, kunnaille pystytettyä

+telttien paljoutta.

+

+Filosofit seisoivat kauan katselemassa näköalaa, kun kuului pauhu

+aivan kuin lähenevän raemyrskyn pauhu. Mutta pilveäkään ei näkynyt,

+ja seurue seisoi ihmeissään kuunnellen.

+

+Pauhinan voima lisääntyi ja muuttui huudoksi, kirkunaksi ja

+asemelskeeksi.

+

+Nyt näytti Mars vuori rupeavan liikkumaan; sen kiireellä kiehui, ja

+kirkkaita salamoita sinkoili sieltä. Virran kaltaisena alkoi liikkuva

+ja hohtava vyöryä vuoren rinnettä alaspäin kaupungin puolta kohti.

+

+Silloin ymmärrettiin.

+

+-- Legionathan ne ovat kapinassa! otaksui Maximus.

+

+-- Julistus on vaikuttanut!

+

+-- He etsivät Caesariaan!

+

+-- Sitten on vain palattava kotiin.

+

+Seura läksi nyt joen rannalla olevaa tietä myöten ylöspäin,

+voidakseen tarkata legionain hommia.

+

+Yhä valtavampana syöksyi tumma virta alaspäin aseet ja kypärit

+välkähdellen.

+

+Vaeltajat kiirehtivät askeleitaan ja saapuivat palatsiin, missä

+vallitsi suuri hyörinä.

+

+Julianus oli luonnoltaan urhokas mies, mutta ajattelijan kainous

+sai hänet usein araksi julkisessa esiintymisessä. Hän kulki sen

+tähden kylpyhuoneen kautta sisälle ja pyrki yksinäiseen kamariinsa,

+odotellen mitä nyt oli tapahtuva. Hän käveli kamarin lattialla

+kovin levottomana, aivan kuin hänen kohtalonsa juuri nyt oli koko

+elinajaksi ratkaistavana.

+

+Sitten tuli se, minkä hän melkein tiesi.

+

+Pihan puolelta kuului huuto:

+

+-- Ave Caesar Julianus Imperator!

+

+-- Me valitsemme Julianusin keisariksi!

+

+-- Diademi Julianusille!

+

+-- Kuolkoon Konstantius, murhaaja ja raukka!

+

+Ei ollut enää epäilemistä! Legionat olivat julistaneet Julianusin

+keisariksi, sillä he eivät halunneet lähteä tästä luvatusta maasta,

+jonka valloittaminen oli tapahtunut heidän verensä hinnalla.

+

+Julianus, joka ei ollut tavottanut valtaa, koska pelkäsi

+vastuunalaisuutta, tahtoi vastustaa, mutta sotajoukon lähettiläät

+häntä varottivat:

+

+-- Ellet hyväksy vaalia, isketään sinut kuoliaaksi!

+

+-- Joka ei uskalla vallita, hänet orjuutetaan! Siten oli Julianus sen

+suuren valtakunnan keisari, joka ulottui Mustastamerestä Atlannin

+valtamereen.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Sen yön, joka tätä päivää seurasi, vietti keisari mietiskellen; ja

+kun hän aamulla kylvettyään näyttäytyi ystävilleen, oli hän käynyt

+melkein tuntemattomaksi. Hän oli kirjaimellisesti heittänyt naamion

+pois ja näytti toiset kasvonsa, uusine ilmeineen, melkeinpä uusine

+piirteineen. Huolimatta suorasukaisesta luonteestaan, oli Julianusin

+täytynyt, samoin kuin Konstantinin, elää alituisesti teeskennellen,

+suosia ja harjoittaa tätä kristillistä oppia, jota hän ei uskonut.

+Olipa hänen täytynyt tunnustaa Nikean kokouksen kolminaisuuskin ja

+Kristuksen jumaluus, käydä jumalanpalveluksissa, noudattaa paastoja.

+Nyt, kun valta oli jätetty hänen käsiinsä, oli hänen ensimäinen

+toimenpiteensä vapautensa käyttäminen, ja olla se mikä hän oli.

+

+Ensi työkseen hän erotti lampaat vuohista, seuloi erilleen kaikki

+galilealaiset ja antoi heidän muodostaa omat legionansa sen

+tekosyyn nojalla, että kristityt siten saivat paremman tilaisuuden

+uskonnollisten tapojensa harjoittamiseen. Mutta samalla hän kokosi

+oman personansa ympärille vain vanhan kansan pakanoita, heprealaisia,

+syrialaisia, persialaisia ja skytiläisiä, kaikellaista kansaa, paitsi

+kristittyjä.

+

+Sen lisäksi hän pukeutui imperatorin loistavaan purppuraan ja

+diademiin, ja leikkasi ja kultasi partansa, näyttäytyi ulkona

+ainoastaan ratsain ja suuri seurue mukanaan.

+

+Kun tämä oli tapahtunut, ryhtyi hän ottamaan vastaan kansan

+kunnianosotuksia, ja siihen tarkotukseen hän päätti käyttää

+teatteria. Siellä hän tahtoi esityttää Aiskylosin Prometheus

+trilogian, joka silloin vielä oli täydellisenä olemassa.

+Näyttelijöitä oli hänellä mukanaan, ja teatteri oli valmis. Huhu

+tästä oli pian liikkeellä, ja pakanat sen riemuiten kuulivat, mutta

+kristityt kävivät alakuloisiksi; alempi kansa oli kyllä odottanut

+gladiatorinäytäntöjä ja eläintaisteluita, mutta olihan "ilveily" aina

+tervetullut.

+

+Päivä oli käsissä ja kaupunki juhlallisesti koristettu. Näytäntö oli

+kestävä aamusta iltaan asti ilman väliaikaa aterioita varten, ja kun

+kevät oli ollut kylmää ja epävakaista, kehotettiin ottamaan mukaan

+_cucullus_ niminen vaate, lyhyt roomalainen huppukauluksinen viitta,

+joka oli varsin tarpeellinen senkin takia, että teatterin kattona oli

+avonainen taivas.

+

+Caesar, nyttemmin Augustus, saapui teatteriin lailliseen aikaan

+filosofiensa seurassa, jotka saivat paikkansa hiukan etäämpänä, sillä

+Caesar istui valtion aitiossa, jonne hän odotti prefektiä, aediliä ja

+kvestoria.

+

+Häntä hiukan hämmästytti, kun ei tavannut näitä kaupungin

+hallintomiehiä täällä, ja kun aedili oli näytännön päämies, ei

+uskallettu alottaa, ennenkuin hän oli saapunut.

+

+Kansa oli noussut seisaalleen Caesarin astuessa sisään, ja monet

+tribunit olivat huutaneet eläköön, mutta sitten syntyi kiusallinen

+hiljaisuus, jonka kuluessa keisaria tarkasteltiin kylmämielisen

+uteliaasti.

+

+Vihdoin kyllästyttyään odottamiseen, hän kutsui sihteerinsä,

+heprealaisen Eleazarin ja käski hänen mennä prefekturiin tiedustamaan

+syytä pois jäämiseen, mutta samalla hän antoi merkin näytännön

+alkamiseen.

+

+Näyttelijät astuivat esille, ja alttarilla he ryhtyivät ikivanhaan

+uhriin, jolla murhenäytelmä alkoi. Kun nyt kaikki uskonnot olivat

+luopuneet verisistä uhreista, juutalaisetkin temppelin hävittämisen

+jälkeen Titusin aikana vuonna 70 j.Kr., niin tämä tavaton toiminta

+herätti suurta uteliaisuutta. Legionalaisethan kyllä olivat tottuneet

+näkemään verta, mutta kaupungin porvarit rouvineen kääntyivät

+poispäin, kun pukki teurastettiin Dionysosille.

+

+Miksi Julianus oli uudelleen tahtonut saattaa käytäntöön tämän tavan,

+sen luultiin aiheutuvan hänen kiitettävästä pyrkimyksestään sulattaa

+kaikki uskonnot yhteen etsimällä kaikkien juhlamenoista syvemmän

+tarkoituksen. Uhrihan oli lahja, anti ja osotti kiitollisuutta;

+mutta Maximus mystikko oli vielä saanut keisarin vakuutetuksi

+siitä, että itse veressä, elämän lähteessä, oli salaisia voimia,

+jotka vetivät puoleensa alempiarvoisia henkisiä mahteja. Ihmislapsi

+saattoi syntyessään äitinsä veren vuotamaan, ja ympärileikkauksen

+pyhä toimitus muistutti synnyttämisen veristä ja tuskallista

+suoritusta. Päämiesten haudoilla teurastettiin orjia, ja vielä

+Julius Caesarin aikana roomalaiset olivat uhranneet 300 vankia

+eräässä erikoistilaisuudessa. Näiden ja saman kaltaisten filosofisten

+aatossuuntien elähyttämänä Julianus viehättyi kulkemaan tietä, joka

+oli saattava hänet turmioon.

+

+Uhraamisen jälkeen, jota sotilaat olivat nauraneet ja naiset

+itkeneet, alkoi näytelmä runoilijan omalla kielellä. Kreikkaahan

+puhuivat kaikki sivistyneet Palestinasta Galliaan asti; mutta

+sivistymättömät eivät sitä osanneet, ja sen takia porvarit eivät sitä

+tarkkaavaisina seuranneet.

+

+Köörin esiintyessä toista kertaa, palasi Eleazar asialtaan:

+

+-- Näin on tapahtunut, hän viestinsä ilmoitti. Sensin piispa, Gallian

+kirkon esimies, on saapunut kaupunkiin ja pitää nyt messua kirkossa.

+Korkeat virkamiehet ovat siellä saapuvilla, ja pyytävät anteeksi

+keisarilta; he arvelivat hänen tienneen, että kristityt eivät koskaan

+käy teattereissa, ja vetosivat uskonnon vapauteen.

+

+Caesar kävi kasvoiltaan kalpeaksi.

+

+-- Hyvä on! Siitä he saavat maksun! Nyt, Eleazar juutalainen, sinä

+saat istua viereeni puhelemaan. Näyttelijät ovat kurjia, enkä voi

+sietää heidän kreikkalaista lausuntoaan.

+

+Eleazar esteli, mutta keisarin tahto ei sitä suvainnut.

+

+Aamupäivä kulua laahusti loppuun, ja kun trilogian ensimäinen osa

+oli loppunut, näytti osa yleisöstä haluavan hiipiä tiehensä, mutta

+ulko-ovet olivat lukitut, sillä ei tahdottu näytellä tyhjille

+seinille eikä liioin osottaa vähäksymistä keisarille.

+

+Mutta yleisön kyllästys lisääntyi, sillä sitä väsytti ja oli

+nälkä. Juutalaisen laskeminen keisarin aitioon oli myös herättänyt

+kiusallista huomiota, ei sen tähden että hän oli juutalainen, sillä

+juutalaisviha syntyi paljoa myöhemmin, ristiretkien jälkeen. Ensi

+vuosisatoina juutalaiset ja kristityt sekoitettiin toisiinsa, koska

+uutta oppia pidettiin juutalaismaasta lähteneenä ja Mooseksen opin

+jatkona. Sen tähden ei Eleazaria karsaasti katseltu, vaan pikemmin

+hänen mitättömän ulkonäkönsä ja vähäpätöisen asemansa vuoksi. Se

+oli uhmaa, mutta eniten kristittyjä kohtaan, sillä juutalainen oli

+kuitenkin vain muukalainen ja pakana.

+

+Kun nyt toisessa osassa Prometheus naulattiin kiinni kallioon, oli

+näyttelijän täytynyt ajatella ristiinnaulittua esikuvanaan, ja

+hän asettui todellakin sellaiseen asemaan kädet levällään ja pää

+taipuneena rinnalle. Kansa alkoi myös käydä tarkkaavaiseksi, ja

+kun he eivät ymmärtäneet kieltä eivätkä olleet koskaan tunteneet

+mytologiaa, luulivat he näyteltävän Kristuksen kärsimistä. Kun

+tämän esitystä ei vielä ollut tapahtunut teatterissa, herätti se

+epämieluista huomiota, niin että alettiin puoliääneen keskustella.

+

+Keisari oli kiukkuinen, mutta ei liikuttanut lihastakaan; vaan kun

+tämä levollinen mies kiukustui, menetti hän kaiken ymmärryksensä. Hän

+istui äänetönnä ja harkitsi suunnitelmia näitä barbaareja vastaan,

+jotka olivat unohtaneet esi-isäin viisauden. Päivällisaika oli

+käsissä, ja kärsimättömyys kävi yhä selvemmäksi.

+

+Silloin alkoi taivas vetäytyä pilveen, ja muutamia lumihiutaleita

+putoili alas hiljaa kuin höyhenet. Ne joilla oli viitta vetivät sen

+päänsä yli. Näyttelijät katsoivat keisarin aitioon, mutta hän ei

+liikahtanut, vaikka hänellä ei ollut kattoa yllään. Hän oli sotilas

+eikä saanut osottaa pelkoa sellaisen vähäpätöisyyden johdosta kuin

+oli tyly ilma.

+

+Juuri nyt alkoi Prometheus ennustaa Iolle siitä pojasta, joka oli

+syntyvä ja kukistava Zeusin ja vapauttava Prometheusin. Sivistyneet,

+kristityt ja pakanat katselivat merkitsevästi toisiaan kun Io

+lausuili:

+

+-- Mitä sanot? Minun poikani on sinut pelastava?

+

+Kun Prometheus vastasi:

+

+-- Kolmas kymmenen ihmissuku-sarjan perästä, niin syntyi sorina

+teatterissa.

+

+Kymmenen ihmissukua oli suunnilleen 700 vuotta eli täsmälleen

+Kristuksen syntymään asti, koska kreikkalaisten ajanlasku alkoi 763,

+taruperäisen aikakauden päätyttyä, jota aikaa kertomakappale esitti.

+

+Julianus huomasi heittäneensä puita tuleen ja antanut kristityille

+tahtomattaan valtin käteen. Aiskylos oli ennustanut Kristuksen tulon

+aivan vuoden tarkkaan ja että hän oli kukistava Zeusin, enempää eivät

+oikeauskoiset athanasialaiset tarvinneet musertaakseen arialaiset,

+jotka kielsivät hänen jumaluutensa.

+

+Mutta lumisade lisääntyi ja muuttui tuiskuksi. Caesar istui valkeana

+kuin ruumisvaatteissa, mutta ei liikahtanut, sillä hän oli raivosta

+aivan suunniltaan, raivosta itseänsä ja demoneita vastaan, jotka

+olivat peijanneet hänet valitsemaan tämän kappaleen, taivasta

+vastaan, joka häntä pilkkasi.

+

+Koko yleisö oli lumen peittämä ja väitteli Kristuksen jumaluudesta;

+pikku väki nauroi ja riiteli.

+

+Ainoat, jotka olivat suojassa ilman oikulta, olivat näyttelijät

+telttikaton alla. Mutta märkä lumi oli raskasta, kangas painui

+lengolle ja repesi.

+

+Silloin nousi koko yleisö nauraa hohottaen; näyttelijät sätkyttelivät

+itsensä esille lumen alta; ovet avattiin, ja kaikki pakenivat paitsi

+Caesar filosofeineen.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Julianus oli heti julistamisen jälkeen lähettänyt viestin keisarille

+Bysanziin ja istui nyt alallaan vastausta odottaen.

+

+Mutta aika kului kohti talvipäivän tasausta ja vuoden vaihdetta.

+Kristityt olivat silloin alkaneet viettää Kristuksen syntymää ja

+tällöin lainailleet roomalaisia Saturnalimenoja, Saturnusin kunniaksi

+vietetystä juhlasta. Julianus, natsarealaisten nakkaaman hansikkaan

+ärsyttämänä, alkoi varustautua vastustukseen ja hyökkäykseen; ja nyt

+hän tahtoi käyttää mahtiaan, palauttaa pakanuudelle, mitä sen omaa

+oli, sekä osottaa kristityille, mistä he olivat ammentaneet tietonsa

+korkeimmista asioista. Ja samalla hän tahtoi kristityttää pakanuuden,

+jotta tämä uudelleen palautuessaan saisi kaikki puolelleen.

+

+Vanha Jupiterin temppeli joen saarella, joka oli ollut suljettuna

+pitkät ajat, havaittiin eräänä yönä avatuksi ja sisällä oli tulta.

+Kuultiin vasarain kalketta ja sahan sähinää, pikkain tirskettä ja

+muurilaastain sohinaa.

+

+Tätä oli kestänyt jonkun aikaa, ja kaupungilla lörpöteltiin.

+

+Eräänä yönä keskitalvella istui Julianus Maximusin, Priscusin ja

+Eleazarin kanssa opisthodomusissa eli pappien huoneessa alttarin

+takana Jupiterin temppelissä. Koko temppeli oli valaistuna, ja heti

+saattoi huomata korjaustöiden tarkoituksen. Vasemman pylväsrivin

+vierustalla näkyi olevan ambo eli saarnatuoli ja sen alapuolella

+rippituoli; edelleen seitsenhaarainen kynttiläjalka, kastemalja,

+pöytä näkyleipineen ja suitsutusalttari.

+

+Tämä oli Julianusin yritystä liittää uusi oppi vanhaan, pakanuuden,

+kristinuskon ja juutalaisuuden yhteensovittamista. Heliogobalus

+oli kyllä yrittänyt samaa raa'alla tavallaan, pannessaan toimeen

+syrialaisen auringon palveluksen Roomassa, mutta samalla pysyttäen

+myös kaiken maailman jumalat, yksinpä Egyptinkin. Mutta kristityt

+eivät halunneet liittyä mukaan eivätkä liioin juutalaiset.

+

+Julianus ei pitänyt juutalaisista, mutta hän vihasi kristinuskoa

+niin suuresti, että hän otti auttaakseen tätä uppiniskaista

+kansaa Palestinassa saadakseen sen nousemaan Kristusta vastaan.

+Sitä tarkoittaen hän oli käskenyt rakentaa uudelleen Jerusalemin

+temppelin, ja tätä asiata hän nyt ensin tahtoi harkita filosofiensa

+kanssa, Eleazarkin niihin luettuina.

+

+-- Miltä teistä siis tuntuu? lopetti Julianus pitkän esityksensä

+Hierosolymasin uudelleen rakentamisesta. Maximus puhukoon ensin.

+

+-- Caesar Augustus, vastasi Maximus, mystikko. Jerusalem on juurineen

+hävitetty maan päältä, eikä sen temppeliä voida rakentaa.

+

+-- Ei voida? Se rakennetaan!

+

+-- Sitä ei voida! Konstantinin äiti on kyllä rakentanut kirkon

+Kristuksen haudalle, mutta temppeli ei voi enää nousta. Eikö tämän

+kaupungin historia ole aina Salomon ajoilta alkaen Jerusalemin

+hävityshistoriaa? Sisak, filistealaiset, arapialaiset, syrialaiset,

+Joas, egyptiläiset ja kaldealaiset ovat hävittäneet sen ensiksi.

+Sitten tuli Aleksander, Ptolemeus ja vihdoin Antiokus Epiphanes,

+joka repi muurit alas ja asetti Jupiterin kuvan temppeliin. Mutta

+huomaappas 63 vuotta ennen Kristusta valloitti Pompejus Jerusalemin.

+Mitä tapahtui samana vuosilukuna Kristuksen syntymän jälkeen Rooman

+valtakunnassa. Ajatteleppas! -- Niin, Pompejin, Neapelin vieressä

+olevan kaupungin, saman nimisen kuin oli valloittaja, hävitti

+maanjäristys vuonna 63. Se oli kuin vastinetta puheeseen, ja Herra

+Zebaoth kävi sotaa Jupiter-Zeusia vastaan.

+

+-- Kuulehan nyt, keskeytti Julianus, noita pythagoralaisia

+puhekäänteitäsi en hyväksy. Jos kumpikin tapaus olisi sattunut 63

+ennen Kristusta, olisin ollut melkein vakuutettu.

+

+-- Odota vain, Caesar, niin olet oleva! Pompejusin valloitettua ja

+Cassiusin ryöstettyä tämän kaupungin, Herodes suuri rakennutti sen

+uudelleen, sen ja temppelin. Mutta heti sen jälkeen eli vuonna 70

+jälkeen Kristuksen hävitti Titus Jerusalemin kokonaan. Vain yhdeksän

+vuotta sen jälkeen alkoi Monte Somma vuori nakkaamaan tulta, jota se

+ei koskaan ennen ollut tehnyt, ja silloin Pompeji (ja Herkulaneum)

+perusteitaan myöten tuhoutui. Pompeji ja Herkulaneum olivat Sodoma

+ja Gomorrha, ja Vespasianusilla, joka ennen Titusta oli hävittänyt

+Jerusalemin, oli jumalaistuttamistemppeli Pompejissa; se kumoutui

+maan pinnalta. Luuletko ehkä, että kristityt sytyttivät Vesuviusin,

+samoin kuin Nero luuli, että he sytyttivät Rooman 64 vuotta jälkeen

+Kristuksen?

+

+Julianus kävi miettiväiseksi.

+

+-- Oli siinä yhdeksän vuotta väliä... mutta omituiselta se näyttää.

+

+-- Niin, alkoi Maximus uudelleen, mutta täsmälleen samana vuonna 70,

+jolloin Titus hävitti Jerusalemin temppelin, paloi Kapitoliumi!

+

+-- Sitten käyvätkin jumalat sotaa, ja me olemme vain sotilaita!

+huudahti Julianus.

+

+Priscus, sofisti, joka piti sanasodasta, päätti puhaltaa liekkiä, kun

+se oli sammumaisillaan:

+

+-- Mutta Kristus on sanonut, että ei pidä kiveä jäämän kiven päälle

+ja että temppeli ei koskaan nouse.

+

+-- Onko Kristus sanonut niin? No, sitten hän saa osottaa, oliko hän

+jumala, sillä nyt tahdon minä rakentaa Salomonin temppelin!

+

+Ja kääntyen Eleazarin puoleen:

+

+-- Uskooko Eleazar ennuksiin?

+

+-- Yhtä varmasti kuin Herra elää, yhtä varmasti kuin Abrahamin jumala

+on johtanut meidät Egyptin orjuudesta ja antanut meille Kananin, yhtä

+varmasti on hän täyttävä lupauksen ja lahjoittava meille takaisin

+maan, kaupungin ja temppelin!

+

+-- Tapahtukoon sinulle, niinkuin uskot! Temppeli on nouseva, ellei

+ehkä kolmessa päivässä, kuten galilealainen tarkoitti.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Talvipäivän tasaus oli käsissä, ja Saturnalia alkoi Lutetiassa.

+Pakanat olivat aina viettäneet tätä juhlaa kultaisen satuajan

+muistoksi, joka oli vallinnut hyvän Saturnusin hallitessa. Silloin

+oli ollut rauha maan päällä, leijona leikkinyt karitsan kanssa,

+pellot antaneet sadon viljelemättä, ei oltu aseita taottu, sillä

+ihmiset olivat olleet hyviä ja oikeamielisiä. Tämän kauniin juhlan,

+jonka roomalaiset olivat hyljänneet, olivat kristityt ottaneet

+käytäntöön, he kun Kristuksen tullessa odottivat uutta kulta-aikaa

+eli tuhatvuotista valtakuntaa. Mutta nyt Julianus tahtoi palauttaa

+etuoikeuden pakanoille, ja samalla osottaa natsarealaisille, mistä he

+olivat saaneet uskonnolliset menonsa.

+

+Pakanat alkoivat vanhalla tavalla julistaa juhlapäivää. Puodit

+olivat suljetut ja kaupunki juhlapuvussa, kun aamulla juhlakulkue

+näkyi lähtevän basilikasta torille. Etunenässä kulki kuningas

+Saturnus, runsauden sarvi, viljalyhteitä ja kyyhkysiä mukanaan, ja

+hyveitten, Onnettaren, Rikkauden, Rauhan ja Oikeuden seuraamana.

+Sitten tuli Caesariksi puettu näyttelijä, ja tämä talutti kädestä

+rangaistusvankia, joka päivän kunniaksi oli vapautettu kahleistaan.

+Heidän perässään seurasi herroja orjansa kainalossaan, sitten naisia

+ja lapsia, jotka lyhteistä karistelivat jyviä kaduilla oleville

+varpusille.

+

+Kulkue kävi ympäri katuja ja herätti ensin mieluisaa huomiota.

+

+Sitten käytiin temppeliin, missä Jupiter eli Zeus istui

+alttariholvissa. Hänet oli veistetty niin viekkaasti, että hän

+saattoi isä jumala luojan tai Mooseksen näköinen, sellaisena

+kuin tätä nyt alettiin esittää. Tämän vieressä ja alapuolella

+seisoi Orfeus hyvänä paimenena karitsa hartioillaan, ja reliefinä

+kivijalassa näkyi hänen astumisensa Hadesiin, josta hän palasi Dike

+eli Oikeus mukanaan, Eurydikes puolison nimen ivailu. Tämä oli

+suorastaan kristityille.

+

+Jumalan kuvan edessä seisoi juutalainen näkyleipäpöytä ja siinä

+leipä ja viini; muistutus siitä, mitä kristityt olivat lainanneet

+Eukaristiasta eli messu-uhrista. Aivan kuin sattumalta tuotiin esille

+vasta syntynyt pakanalapsi ja valeltiin vedellä ammeessa. Erään

+osansa harjoitelleen kysymykseen, olivatko pakanat kastetut, vastasi

+toinen harjoitellut, että esi-isillä aina oli ollut tapana pestä

+vasta syntyneet lapsensa.

+

+Tämä kaikki oli Julianusin näyttämölle asettamaa ilveilyä. Nyt nousi

+Maximus saarnatuoliin ja selitteli uusplatonisessa filosofisessa

+luennossa kaikki kuvat, symbolit ja käytäntötavat. Hän todisti

+myös, että pakanat eivät koskaan olleet palvelleet useampaa

+kuin yhtä jumalaa, jonka monet ominaisuudet olivat ilmaistut

+eri personoimisissa. Sitten hän oli puolustavinaan Kristuksen

+jumaluutta, ihmeellistä syntymistä ja ihmetöitä. Mehän olimme kaikki

+jumalaista polventoa, koska Jumala oli meidät luonut ja olimmehan

+hänen lapsiaan. Kristuksen syntyminen ilman isää ei ollut mitään

+ihmeellistä, koska filosofi Platokin oli ilman isää neitseestä

+syntynyt. Saarnaansa hän liitti seuraavan syrjähuudahduksen:

+

+-- Ihmetyöt! Miksi emme uskoisi ihmetöihin, kun kerran uskomme

+kaikkivaltiaaseen jumalaan. Kun hän on kaikkivaltias, niin sehän

+merkitsee että hän voi lakkauttaa itse laatimansa luonnon lait. Joka

+ei usko ihmetöihin, hän on siis aasi!

+

+Saarnaa kuuntelivat pakanat ja kristityt. Viimemainitut eivät

+luulleet koskaan kuulleensa niin selvää näiden vaikeatajuisten oppien

+todistamista; ja pakanat saivat sen käsityksen että he olivat yhtä

+mieltä kristittyjen kanssa.

+

+-- Mitä siis on meidän välillämme? huudahti Maximus, innostuneena

+temppelissä vallitsevasta sovusta ja yhteistunnosta. Eikö meillä

+kaikilla ole sama isä, eikö sama jumala sittenkin ole meitä luonut?

+Kuinkasta siis kiistelette te, toinen toistanne vastaan? Emmekö

+me tänäpäivänä ole viettäneet niiden parempain aikain muistoa,

+jotka menneet ovat, mutta jotka varmasti takaisin tulevat, samoin

+kuin valo nyt kääntyy takaisin palaavan auringon keralla, aikana,

+jolloin sopu ja rauha maan päällä vallitsee, eikä kukaan herra ole

+oleva eikä kukaan orja. Täällä ei kukaan ole juutalainen, ei kukaan

+kreikkalainen eikä barbaari, vaan me kaikki veljiä ja sisaria olemme

+samassa uskossa; sen tähden, rakastakaa toisianne, sovinto rakentakaa

+jumalanne ja toistenne kanssa, antakaa rauhan suudelma, iloitkaa,

+tulkaa täydellisiksi, olkaa yksimieliset, ja rakkauden ja rauhan

+jumala on teidän kanssanne oleva.

+

+Seurakunta oli liikutettu, ja vesissä silmin he toisiansa syleilivät,

+toistensa käsiä puristivat ja poskelle toisiansa suutelivat.

+

+Silloin yhtäkkiä syttyi valorivi alttarin ympärille; se kuului

+Saturnalian juhlamenoihin ja merkitsi auringon palaamista, jonka

+tavan kristityt olivat ottaneet käytäntöön Kristuksen syntymistä eli

+joulujuhlaa viettäessään.

+

+Sitten talutettiin esille kerjäläisiä, ja herrat pesivät heidän

+jalkansa. Sen jälkeen asetettiin kaksitoista orjaa katettuun pöytään,

+jolloin heidän isäntänsä palvelivat heitä.

+

+Julianus, joka, kätkössä opisthodomissa, oli katsellut juhlamenoja,

+riemuitsi sydämmessään; sillä tällä ikivanhalla pakanallisella

+juhlalla hän oli musertanut kristityt. Tässäkin oli ihmisrakkautta ja

+armeliaisuutta, ja sitä oli ollut kaikkina aikoina! Sen hän tahtoi

+saada sanotuksi, käyttämättä sanoja siihen.

+

+Lopulta tulivat lapset esille ja saivat lahjoja, osaksi vahaisia,

+osaksi savesta muovailtuja nukkeja.

+

+Kuvitelma oli täydellinen, ja kristityt olivat kuin lumotut.

+

+-- Pakanathan ovat kristittyjä! he huudahtelivat. Miksi riidellä ja

+torailla, koska olemme yksimielisiä!

+

+Tunteet kuohuivat, ja menestys oli täydellinen. Se oli ensimäisen

+päivän voitto. Ja kun kristittyjen seuraavana päivänä oli määrä

+viettää joulujuhlaansa, täytyi sen tuntua vain pakanain juhlan

+jäljittelyltä.

+

+Seitsemän päivää kesti Saturnalia, ja Julianus menestyksen

+huumaamana päätti nyt uudistaa tämän vanhan jumalanpalveluksen koko

+hirvittävässä majesteetillisuudessaan.

+

+Hänen filosofinsa varottivat häntä, mutta eipä hän heitä enää

+kuullut; hänen täytyi saada esille hekatombinsa, sata koristettua

+härkää oli teurastettava Jupiterin temppelin aukealla uhriksi

+vanhoille jumalille.

+

+-- Hän on hullu! valitteli Eleazar.

+

+-- Jonka jumalat hukuttaa tahtovat, sen he lyövät sokeudella!

+

+-- Nyt hän repii sen, minkä on rakentanut.

+

+Olisi vaikeata selittää, mistä perin sivistynyt, nerokas ja kauneutta

+rakastava Julianus sai sen järjettömän aatoksen, että veriset uhrit

+olivat palautettavat käytäntöön. Sehän oli lahtia eli mestausta,

+eikä teurastajalla, enemmän kuin pyövelilläkään ollut mitään arvoa

+yhteiskunnassa. Täytyy kai uskoa, että hänen Kristusvihansa oli

+tyrehdyttänyt hänen ymmärryksensä, kun hän uhripapiksi pukeutuneena

+talutti esille ensimäisen härän kullattuine sarvineen ja valkeine

+siteineen.

+

+Sytytettyään suitsutuksen alttarilla hän valoi viinin maljasta härän

+päähän, pisti veitsen kurkkuun ja kierti sitä.

+

+Kauhu valtasi joukon, joka kuitenkin jäi kuin naulittuna paikalleen.

+

+Mutta kun verta pirskoutui joka taholle ja keisari avasi värähtelevän

+eläimen ruumiin tutkiakseen sen sisälmyksistä salattuja asioita,

+silloin syntyi huuto ulvonnaksi paisuen, ja kaikki pakenivat.

+

+-- Apostata! Luopio! kuului nyt ensi kerran. Se oli tappio, ja kun

+vartijat laskivat eläimet valloilleen, läksivät ne pakoon pitkin

+kaupungin katuja.

+

+Keisari sai verisessä valkeassa puvussaan käydä yksin palatsiin sekä

+kristittyjen että pakanain osottaessa hänelle inhoansa.

+

+-- Katsokaa lahtaria! huudeltiin.

+

+-- Apostata! Luopio!

+

+-- Hullu!

+

+Kotia päästyään Julianus oli kuin kivettynyt, mutta ennenkuin

+vielä vaatteitakaan vaihtoi, hän istui pöytänsä ääreen ja

+kirjoitti julistuksen kristittyjä vastaan. Siinä hän kielsi heiltä

+opiskelemisen ja valtion virkojen saannin.

+

+Se oli ensi askel.

+

+Saman päivän illalla hän sai kirjeen: se oli Konstantius keisarilta

+Bysanzista, joka ei tunnustanut hänen keisariksi julistamistaan, vaan

+uhkasi sotajoukko mukanaan kohdata hänet Galliassa.

+

+Tämä oli aivan odottamatonta, ja Julianus läksi Lutetiasta ase

+kädessä kohtaamaan sukulaistaan. Marssiessaan nyt itää kohti hänestä

+tuntui kuin olisi käynyt kohti kuolemaa. Mutta onni nakkasi ensin

+edullisen noppaheiton. Konstantius kuoli matkalla, ja Julianus tuli

+yksin keisariksi.

+

+Tämän hän piti sen merkkinä, että jumalat olivat hänelle

+suosiollisia, ja tuntien että hänellä oli tukea ylhäisissä, hän läksi

+sotaretkelle.

+

+Mutta se oli vain hänen jumalainsa viimeistä leikittelyä. Kerrotaan

+hänen, ennen kuin samosi persialaisia vastaan, tahtoneen saada

+selville kohtalonsa ja sitä varten leikelleen naisruumiin nähdäkseen

+ennustuksen sisälmyksistä. Se voi olla perätöntä, samoin kuin eri

+kertomukset hänen kohta sen jälkeen tapahtuneesta kuolemastaankin.

+Mutta se on varmaa, että galilealainen voitti Zeusin, joka ei koskaan

+enää noussut.

+

+Varmaa on myöskin, kristittyjen, juutalaisten ja pakanallisten

+kirjailijain varmentamaa, että Jerusalemin temppeliä ei milloinkaan

+rakennettu, sillä perustusta kaivettaessa puhkesi tuli maasta

+maanjäristyksen yhteydessä. Sama maanjäristys hävitti myös Delphin,

+"maailman keskuksen" ja Hellasin uskonnollisen ja valtiollisen elämän

+navan.

+

+

+

+

+Attila.

+

+

+Konstantin suuren mukana olivat Hellas, Rooma ja Palestina lakanneet

+olemasta ja sivistys oli muuttanut Itämaille, sillä Konstantinopol

+oli Europan pääkaupunki. Ja Itämailla hallitsivat eri nimiset

+satrapit Roomaa, Espanjaa, Galliaa, Germaniaa. Näytti siltä kuin

+Europan kukoistus olisi lakastunut, kuin Rooma olisi vaipunut

+hautaansa, mutta se vain näytti siltä. Historia ei kulkenut eteenpäin

+suorassa viivassa, vaan käytti kiertoteitä, ja siksi näytti kehitys

+sotkeutuneen, käyneen eksyksiin, mutta niin ei ollut laita.

+Kristinuskohan, joka nyt oli leviävä länteen, oli Itämailta kotoisin,

+ja siksi oli vanha Bysanz väliasemana. Roomassa, joka oli jätetty

+omille oloilleen, kun satrapit istuivat Milanossa ja Ravennassa,

+alkoi uusi maailmanvalta versoa, hengellinen laadultaan, ja se

+kaikessa hiljaisuudessa takoi uutta keisarikruunua ajan täyttyessä

+annettavaksi arvoisimmalle. Ja perillistä oli Tacitus ennustanut,

+uutta pohjoista kansaa, tervettä, rehellistä, hyväsydämmistä.

+Ne olivat germaneja, jotka tuhat vuotta pitivät keisarikruunua

+hallussaan, vuodesta 800 aina vuoteen 1815. Jo 400-luvun alkaessa

+olivat kyllä länsigotit vallanneet Rooman, mutta vetäytyneet

+takaisin. Toisia germaneja oli tulvinut Galliaan, Espanjaan,

+Britanniaan, mutta kukaan ei ollut asumaan juurtunut Italiaan.

+

+Silloin ilmestyy näkymölle vieläkin uudempi kansa, tunnettua

+syntyperää vailla; ja näiden ilmestyessä tuntui kuin germaneille

+annettu Kananlupaus olisi peruutettu, sillä hunnit oleilivat vihdoin

+Unkarissa ja kiskoivat veroa kaikilta Europan kansoilta; muutamien

+majapahojen ympäröimään puulinnaan Theiss virran varrella kokoontui

+kreikkalaisia, roomalaisia, bysanzilaisia ja kaikellaisia germaneja

+valtaistuimen juureen, jolla istui villi, lihamöhkäleen kaltainen.

+

+Vuonna 453 oli tämän monivaiheisen kuninkaan määrä viettää häitään,

+yksiä monista, ja hän oli käskenyt (sillä ruhtinas ei kutsu) niihin

+suurmiehiä koko Europasta. Ratsain heitä tuli pohjoisesta, etelästä,

+idästä ja lännestä.

+

+Mutta lännestä tullen pitkin Tonavan rantaa, heti nykyisen Granin

+kohdalla olevan polvekkeen alapuolella, ratsasti kaksi miestä

+karavanin etunenässä. Useita päiviä he olivat kulkeneet tämän

+vihreän joen suloisia rantoja pitkin, sen kaislojen ja leppien

+huminassa, sen sorsa- ja haikaraparvia säikytellen. Nyt heidän oli

+lähdettävä lehväalueen viileistä siimeksistä ja käännyttävä itäänpäin

+suola-aroja kohti, jotka ulottuivat aina keltaiseen Theissiin asti.

+

+Toinen joukon johtaja oli roomalainen, nimeltänsä Orestes, tunnettu

+ja kuuluisa; toinen oli rugialainen Itämeren rannikolta ja tunnettiin

+nimellä Edeko, oli ruhtinas, mutta pakosta seurasi Attilaa.

+

+Vähän olivat nämä molemmat suurmiehet puhuneet, sillä he epäilivät

+toisiansa, mutta saavuttuaan laajalle arolle, joka avautui kirkkaana

+ja valoisana kuin meren pinta, he tuntuivat itsekin kirkastuvan ja

+luopuvan kaikesta epäluulostaan:

+

+-- Miksi sinä matkustat häihin? kysyi Orestes.

+

+-- Sen tähden, etten uskalla olla poissa! vastasi Edeko.

+

+-- Aivan kuin minäkin.

+

+-- Entä morsian! Burgundilaisneito ei tohtinut antaa rukkasia.

+

+-- Hän? Kyllä hän olisi tohtinut.

+

+-- Siis rakastaa hän tätä villiä?

+

+-- Sitä en ole sanonut.

+

+-- Ehkä hän vihaa häntä sitten? Uusi Judith tämän Holofernesin

+varalle.

+

+-- Ken tiennee? Burgundilaiset eivät ole rakastuneita hunneihin hänen

+viimeisen ryöstöretkensä jälestä Burgundiin, jolloin hän hävitti

+Wormsin.

+

+-- Käsittämätöntä joka tapauksessa, että hän on voimistunut

+Katalaunisten kentän tappion jälkeen.

+

+-- Käsittämätöntä on kaikki, mikä tätä ihmistä koskee, jos häntä

+voidaan ihmiseksi sanoa.

+

+-- Sinäpä sen sanoit! Hän kuuluu seuranneen setäänsä Ruaa, josta emme

+tiedä mitään; hän on murhannut veljensä Bledan. Kaksikymmentä vuotta

+on hän ollut rautaruoskana niskoillamme, mutta kun hän äskettäin oli

+Rooman edustalla, pyörti hän takaisin.

+

+-- Mutta hänen on täytynyt luvata sotilailleen, että hän kerran antaa

+Roomankin heidän käsiinsä.

+

+-- Miksi säästi hän Rooman?

+

+-- Sitä ei tiedä! Tästä miehestä ei tiedetä mitään, ja itse hän

+tuntuu olevan tiedoton omasta olemuksestaan. Hän tulee idästä päin,

+hän sanoo; siinä kaikki. Kansa kertoo hunnien olevan erämaan noitien

+ja haltijain synnyntää. Jos kysyy Attilalta, mitä hän tahtoo ja

+kuka hän on, hän vastaa: Jumalan vitsa. Hän ei perusta valtiota, ei

+rakenna kaupunkia, mutta vallitsee kaikki valtiot ja hävittää kaikki

+kaupungit.

+

+-- Palatakseni morsiameen, hänen nimensähän on Ildico, niin hänhän on

+kristitty?

+

+-- Niin, mitäpä se Attilan liikuttaa, jolla ei ole mitään uskontoa?

+

+-- Lie kai hänellä jonkinlainen, koska hän sanoo olevansa jumalan

+vitsa ja väittää löytäneensä sotajumalan miekan.

+

+-- Mutta muodoista hän ei piittaa mitään. Hänen ensimäinen

+ministerinsä on kreikkalainen ja kristitty...

+

+-- Saanemmekohan nähdä tätä ihmeellistä miestä, joka sen sijaan että

+istuisi Bysanzissa tai Roomassa, on asettunut suola-arolle asumaan.

+

+-- Se johtunee siitä, että tämä maa on samallainen kuin hänen

+lakeutensa idässä. Sama maa, samat yrtit ja linnut; hän tuntee

+olevansa kotona täällä!

+

+He vaikenivat sitä mukaa kuin aurinko nousi ja kuumuus lisääntyi.

+Matalakasvuisista tamariskeista, koiruohoista, soodakasvista ei

+lähtenyt mitään siimestä. Arokanat ja -leivoset olivat ainoat elävät

+olennot erämaata vilkastuttamassa. Nautakarjat, vuohi- ja sikolaumat

+olivat kadonneet, sillä Attilan puolimiljonainen sotajoukko oli ne

+syönyt, ja hänen hevosensa olivat jyrsineet jokaisen syötävän ruohon

+korren.

+

+Päivällisaikaan karavani pysähtyi aivan äkkiä, sillä itäisellä

+taivaanrannalla näkyi kaupunki tornineen ja harjoineen sinisen järven

+toisella puolen.

+

+-- Olemmeko perillä? kysyi Edeko.

+

+-- Mahdotonta, jälellähän on 20 peninkulmaa eli kolmen päivän matka.

+

+Mutta kaupunki sieltä näkyi, ja karavani kiirehti kulkuaan.

+

+Puoli tuntia kuljettuaan eivät he olleet päässeet lähemmäksi

+kaupunkia, vaan päinvastoin tuntui välimatka pitenneen, kaupunki

+pienentyneen ja vaipuneen näköpiirin alapuolelle.

+

+Uuden puolituntisen perästä oli kaupunki kadonnut ja samoin sininen

+järvikin.

+

+-- Loihtia he osaavat, sanoi roomalainen, mutta kyllä tämä jo kaiken

+voittaa.

+

+-- Se on fata morgana eli kangastus, selitti opas.

+

+Karavaani pysähtyi illan suussa yön ajan levähtääkseen.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Maasuikaleella, jonka ohi Bodrog laskee Theissiin, oli Attilalla

+vakinainen leirinsä, sillä kaupungiksi sitä ei voinut sanoa.

+Palatsi oli lakeerattua puuta räikeän värinen, tavattoman suuren

+teltin muotoinen, jonka tyyli arvatenkin oli kotoisin Sinasta eli

+Silkkimaasta. Naistupa, joka oli rakennettu heti viereen, oli hiukan

+erilainen muodoltaan, ja se oli voinut kulkeutua pohjoisesta gotien

+mukana tai myös Bysanzista, sillä talo oli puisten pyöreitten kaarien

+koristama.

+

+Sisustus näytti olevan kaikilta kansoilta ja kaikista maista

+varastettua; paljon kultaa ja hopeaa, silkki- ja samettipukuja;

+roomalaisia huonekaluja ja kreikkalaisia astioita, gallialaisia

+aseita, gotilaisia kudoksia. Se oli kuin rosvon asunto, ja sehän se

+olikin. Palatsin aitauksen ulkopuolelta alkoi leiri savuttuneine

+telttineen. Hevosvaihturien ja -varkaitten ryhmiä vilisi kaduilla,

+ja siellä oli yhtä paljon hevosia kuin ihmisiäkin. Ulkopuolella oli

+siko-, lammas-, vuohi- ja nautalaumoja laitumella, elävää muonaa

+tälle äärettömälle joukolle, joka saattoi vain kuluttaa ja hävittää,

+mutta sangen vähän tuottaa.

+

+Nyt hääpäivän aamuna liikuskeli tässä leirissä tuhansia pikku

+ihmisiä, vääräsäärisiä ja leveäharteisia, puettuina rotannahkoihin

+ja pohkeet rääsyihin kiedottuina. Uteliaina he tirkistelivät

+telteistänsä muukalaisia, jotka juhlaan kutsuttuina tulivat

+ratsastaen arolta.

+

+Ensimäisellä telttikadulla tuli perintöruhtinas, Attilan poika

+Ellak, ylhäisiä vieraita vastaan; tulkin avulla hän lausui heidät

+tervetulleiksi ja saattoi heidät vierastupaan.

+

+-- Onko tämä ruhtinas? Ja ovatko nämä ihmisiä? sanoi Orestes Edekolle.

+

+-- Hän on hevosvaihturi, ja nämä ovat rottia, vastasi Edeko.

+

+-- Toukkia he ovat, vampyrejä, jotka ovat syntyneet unessa humalaisen

+mielikuvituksessa! Hehän ovat vailla kasvoja, silmät ovat koloja ja

+suu päristysreikä; nenä pääkallon ja korvat ruukkukannikkeet.

+

+-- Todellakin! Ja näitä puolialastomia, haarniskattomia, kilvettömiä

+ovat roomalaiset legionat paenneet. He ovat noitia, jotka voivat

+saada itsensä koviksi.

+

+-- Eivät nuo maailmaa valloita;

+

+-- Eivät ainakaan tänä vuonna!

+

+Ja niin he seurasivat Ellak ruhtinasta, joka oli kuullut ja

+ymmärtänyt joka sanan, vaikka hän ei ollut osaavinaan kieltä.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Ylhäällä naistuvassa istui suosikki Cercas ja neuloi morsiushuntua.

+

+Ildico, kaunis burgundilaistyttö, seisoi ikkunakorokkeella,

+mietteissään ja hajamielisenä. Hän oli Wormsissa nähnyt sankarin,

+jota maailma vapisi, ja oli todellakin huumaantunut tämän pienen

+miehen majesteetillisesta olennosta. Häntä, vallanhimoista ja

+itsepäistä, oli houkutellut se toivo, että oli saapa jakaa

+valta-aseman miehen kanssa, joka sai kaikki ja kaiken taipumaan

+edessään, ja siksi hän oli hyväksynyt hänen kosintansa. Mutta hänen

+käsityksensä tämän vieraan kansan tavoista ja perimyslaeista ei ollut

+selvä, siksi oli hän kuvitellut asemansa puolisona ja kuningattarena

+aivan toisellaiseksi. Ja vasta tänä aamuna hän oli saanut

+tietää, ettei hän saakaan tulla näkyville hääjuhlassa, ei päästä

+valtaistuimesta osalliseksi, vaan että hänet aivan yksinkertaisesti

+suljetaan naistupaan muiden vaimojen kanssa.

+

+Cercas, suosikki, oli vahingon iloisena kertonut kilpailijalleen

+kaiken tämän, ja ylpeä Ildico ajatteli paraillaan, minkä päätöksen

+hänen tuli tehdä. Ystäviä hänellä ei ollut yhtään tässä palatsissa,

+ja vieraitten ruhtinaitten lähestyminen oli mahdotonta.

+

+Cercas ompeli ja lauloi samalla surumielistä, kaukana idässä olevan

+kotiseudun säveltä:

+

+    Tiikeri se seuraa leijonaa

+               Dalai-Nor,

+               Dalai-Nor;

+    miss' on kotini tuo aromaa

+    Urgan, Khalgan, Kosso-gol

+    teräskynsi, hammas vaskea.

+               Siddi-Khur,

+               Siddi-Khur;

+    Jos sä joudut kynsihinsä vaan,

+    etpä pääse niistä milloinkaan.

+               Siddi-Khur!

+

+Ildico näytti saaneen aatoksensa selville.

+

+-- Saanko lainata neulaa, hän sanoi; tahdon ommella.

+

+Hän sai neulan, mutta se oli liian pieni; siksi pyysi hän suuremman,

+ja valitsi kaikkein suurimman. Sen hän pisti poveensa, mutta ei

+ommellut.

+

+Nyt ilmestyi ovelle olento, niin inhottavan ruma ja niin ilkeän

+näköinen, että Ildico luuli sitä pahaksi hengeksi. Hän oli

+pikimusta kuin kuuman Afrikan libyalainen, ja hänen päänsä oli

+kasvanut suorastaan vatsasta, sillä rinta puuttui. Se oli kääpiö ja

+kyssyselkä, nimeltänsä Hamilcar, Attilan hovinarri. Narri ei niinä

+aikoina ollut mikään liukasjärkinen veitikka, vaan yksinkertainen

+tyhmyri, joka uskoi kaikki mitä sanottiin, ja sen takia oli pilanteon

+esineenä.

+

+Hän pisti vain kirjeen Cercasin käteen ja hävisi.

+

+Kun Cercas luki kirjettä, muuttuivat hänen kasvonsa ja hänestä tuli

+toisenlainen. Raivon valtaamana hän ei ensin voinut puhua, vaan

+lauloi:

+

+    Tiikeri se seuraa leijonaa...

+

+-- Ildico, oletpa saanut ystävän! pusertui hänestä ilmoille. Sinulla

+on ystävä tässä huoneessa, tässä akkunan luona, rinnoillasi!

+

+Ja hän heittäysi burgundilaistytön rinnoille, itki ja nauroi

+vuorotellen.

+

+-- Annahan nyt minulle neulasi, iso kaunis neulasi, niin minäpä

+pujotan siihen langan, ei, minä hion sen teräksessäni, ei, minä

+pistän sen neulatuppuuni, ei, minä kastan sen hajupullooni,

+erikoiseen pikku hajupullooni, ja sitten me yhdessä ompelemme

+tiikerin suun kiinni, niin ettei se ikinä enää pure! Siddi Khur!

+Siddi Khur!

+

+-- Annahan minun lukea kirjeesi, keskeytti Ildico.

+

+-- Sinä et osaa! Minä kerron sen sinulle! -- Hän, valtiaamme,

+kosiskelee taas Valens keisarin tytärtä, Honoriaa, ja tällä kerralla

+hän lupaa polttaa meidät kaikki, polttaa meidät, ja sitä hän sanoo

+meidän kunnialliseksi hautaamiseksemme.

+

+Ildico ojensi kätensä vastaukseksi.

+

+Tänä yönä siis! Ja yksi ainoa neulan pistos vain -- maailma on oleva

+valtiasta vailla.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Edeko ja Orestes olivat istuneet vierashuoneessa ja lepäilleet matkan

+jälkeen. Päivällisaikaan, kun he aikoivat lähteä ulos, havaitsivat he

+oven olevan lukossa.

+

+-- Olemmeko vankeina? Olemmeko joutuneet sota-ansaan? kysyi

+roomalainen.

+

+-- Emmekä ole edes ruokaa saaneet, vastasi Edeko.

+

+Silloin kuului ulkopuolelta kaksi ääntä:

+

+-- Saamme kai kuristaa heidät, se on luullakseni yksinkertaisinta.

+

+-- Minusta on parasta pistää talo tuleen! Se pitkä on vahva...

+

+-- Ja he kun eivät luulleet meidän ymmärtävän heidän puhettaan.

+

+Molemmat lukon taakse teljetyt, joiden omatunto ei ollut puhdas,

+hämmästyivät ja luulivat loppunsa olevan käsissä.

+

+Silloin aukeni luukku seinässä, ja Hamilcar narrin hirveä pää tuli

+näkyviin.

+

+-- Oletpa piru tai et, mutta vastaa muutamiin kysymyksiimme! säväytti

+roomalainen.

+

+-- Puhukaa, herrat! vastasi neekeri.

+

+-- Olemmeko vankeja, vai miksi emme saa nähdä kuningastanne!

+

+Ellak ruhtinaan pää näkyi nyt samassa luukussa.

+

+-- Kuningas on nähtävissä vasta illalla pidoissa, sanoi ruhtinas

+pahanenteisesti irvistäen.

+

+-- Täytyykö meidän sitten nääntyä nälkään siihen mennessä?

+

+-- Me sanomme sitä paastoamiseksi, ja niin teemme aina hankkiessamme

+pitoihin, voidaksemme sitten syödä sitä enemmän.

+

+-- Pääsemmekö edes ulos?

+

+-- Ette! vastasi ruhtinas hevosvaihturin tavallaan. Maan tapoihin

+pitää tyytyä!

+

+Ja niin luukku suljettiin.

+

+-- Luuletko, että hengissä selkiämme tästä? kysyi Edeko.

+

+-- Kukapa tietää! Attila on petoksesta luotu. Et kai tiedä, kuinka

+hän kerran kirjoitti kaksi kirjettä; toisen länsi-gotein kuninkaalle

+Diterichille ja kehotti häntä liittoon roomalaisia, muka yhteistä

+vihollista, vastaan; samana päivänä hän kirjoitti samallaisen

+kirjeen roomalaisille tarjoten liittoa länsi-goteja vastaan. Petos

+huomattiin, ja Attila joutui kiikkiin.

+

+-- Hän näyttää olevan kuolematon, muutenhan hän kai joskus olisi

+haavoittunut taistelussa, hän kun aina kulkee etunenässä.

+

+Aina iltaan asti saivat matkatoverit olla lukkojen takana. Silloin

+avattiin vihdoin ovi, ja heidät saattoi muuan juhlamenojen ohjaaja

+suureen pitosaliin.

+

+Tässä suuressa salissa oli lukemattomia penkkejä ja pöytiä,

+mitä kalliimpain kudosten verhoamia ja hopeisten ja kultaisten

+juoma-astiain peittämiä. Vieraat olivat koossa, mutta matkustajamme

+eivät nähneet tuttuja kasvoja, ja turhaan he tähystelivät sulhasta ja

+morsianta.

+

+Kun heidät oli saatettu paikalleen, alkoi vieraiden kesken käydä

+hiljainen hälinä. Puhuttiin puoliääneen ja arvailtiin, mistä

+suurkuningas oli ilmestyvä!

+

+Orestes ja Edeko tarkastelivat katseillansa seiniä ja kattoa voimatta

+havaita, missä se ihme saattoi tapahtua, sillä nämä lapselliset ja

+salaviekkaat ihmiset pitivät tapanaan huvittaa vierasta yllätyksillä

+ja lystillisillä menoilla.

+

+Äkkiä koko seura nousi seisoalleen. Peräseinän verho oli vedetty

+syrjään, ja korokkeella istui pieni mitätön mies yksinään, pöytä

+edessään ja loikoilusohva vieressään. Pöydällä oli puumalja.

+

+Hän istui aivan liikkumattomana, silmiäänkään räpäyttämättä.

+

+Vieressä, mutta alempana seisoi hänen ministerinsä, kreikkalainen

+Onegesius, joka taukoamatta katseli valtiasta, hän kun näytti voivan

+puhua hänelle silmillään.

+

+Ministeri antoi merkin, ja vieraat istuivat.

+

+Attila pysyi alallaan, sääret ristissä ja oikea käsi pöydällä. Hän ei

+tervehtinyt, ei vastannut tervehdyksiin.

+

+-- Hän ei näe meitä! Hän vain näyttäytyy! kuiskasi Orestes.

+

+-- Kyllä hän näkee!

+

+Onegesius sai käskyn valtiaan silmästä; nosti sauvaansa; runoilija

+astui esiin, yhtä paljon harppua kuin rumpua muistuttava soittokone

+käsissään. Lyötyään kieliä ja rumpukalvoa hän alkoi lausuilla. Se oli

+laulua Attilan kaikista urotöistä vahvasti väritettyinä, ja se olisi

+tuntunut loppumattomalta, ellei seura olisi yhtynyt loppuloilotukseen

+ja säestänyt huutoja iskemällä pöytään lyhyillä miekoillaan.

+Runoilija kuvaili Katalaunisten kentän tappiota kunniakkaaksi, mutta

+ratkaisemattomaksi tappeluksi.

+

+Kun vierailla nyt oli ollut aikaa katsella tätä mitättömän näköistä

+sankaria yksinkertaisessa ruskeassa nahkapuvussaan, tarttui heihin

+sama vastustamaton kunnioittamistunne, kuin kaikkiin, jotka olivat

+hänet nähneet.

+

+Tuossa itsetietoisessa levollisuudessa oli enemmän kuin

+turhamaisuutta; se oli ilmeistä kaiken ja kaikkien halveksimista. Hän

+istui yhä sivuttain vieraisiin, eikä kukaan, paitsi ministeri, saanut

+häneltä silmäystäkään.

+

+Ylistyslaulun loputtua Attila nosti maljaansa, ja juomatta kenenkään

+onneksi hän maisteli siitä.

+

+Tämä oli juominkien alkamisen merkki; ja viini helmeili kulta- ja

+hopeamaljoissa, jotka oli tyhjennettävä joka kerta kun niihin

+koskettiin, sillä herraa huvitti itse selvänä ollen katsella

+ympäristöään juopuneena.

+

+Hetken juopottelun jälkeen Hamilcar neekeri esiintyi hulluttelemaan.

+

+Silloin nousi suurkuningas, käänsi ensin selkänsä seuralle, jonka

+jälkeen hän laskeutui loikoilusohvalle. Mutta hänen joka liikkeestään

+pilkisti majesteetti esiin; ja kun hän polvet koholla ja kädet

+niskassa loikoili siinä, mietiskellen, silmät suunnattuina kattoon,

+oli hän yhä valtavasti vaikuttava.

+

+-- Mutta entä morsian ja häät? kysyi Orestes eräältä

+hunnilaisvieraalta.

+

+-- Meillä ei puhuta naisistamme, miksi heitä siis näytettäisi?

+vastasi hunni.

+

+Juontia jatkui, mutta mitään ruokaa ei näkynyt. Toisinaan koko seura

+revähti laulamaan ja pöytiä takomaan. Kesken kaiken humalan ja melun

+oli koko sali äkkiä täynnä savua, ja rakennus oli tulimeressä. Kaikki

+syöksyivät kirkuen pystyyn ja pyrkivät pakoon, mutta ministeri iski

+sauvallaan pöytään, ja seura rähähti nauramaan.

+

+Se oli hääpilaa, ulkona oli vain sytytetty muutamia olkikuormia

+tuleen.

+

+Rauhan jälleen palattua ei Attilaa enää salissa ollut, sillä hän oli

+lähtenyt sivuovesta ulos.

+

+Ja nyt alkoivat pidot, joita kesti aamuun asti.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Päivän noustessa Orestes istui vielä erään avarialaisen ruhtinaan

+kanssa maljan ääressä. Ei voi kuvailla, miltä sali näytti, ja

+useimmat vieraat olivat ulkona tanssimassa tulien ympärillä!

+

+-- Olivatpa nämäkin häät! sanoi Orestes. Niitä emme niinkään pian

+unohda, mutta mielelläni olisin halunnut puhella tuon merkillisen

+miehen kanssa; eikö se käy päinsä?

+

+-- Ei, sanoi avarialainen, hän ei puhu tarpeettomasti. Mitäpä

+hyödyttää, hän sanoo, seisoksia ja valehdella toinen toisensa

+täyteen? -- Hän on viisas mies, eikä hänestä puutu hyväntahtoisuuden

+eikä inhimillisyyden piirrettäkään. Hän ei siedä tarpeetonta veren

+vuodatusta, ei kosta voitetulle, antaa mielellään anteeksi.

+

+-- Onko hänellä uskontoa, pelkääkö hän kuolemaa?

+

+-- Hän luottaa miekkaansa ja kutsumukseensa, ja kuolo on vain

+todellisen kotimaan veräjä. Siksi hän elää täällä alhaalla vain kuin

+vieras, kuin matkustaja.

+

+-- Aivan kuin kristitytkin siis!

+

+-- Omituista on, että paavi Leo siellä Roomassa herätti hänessä

+kunnioitusta... Mikä nyt on hätänä?

+

+Ulkoa kuului ulvonta, joka ensin tuntui tulevan palatsista, mutta

+sitten levisi kautta koko leirin ja arolle asti. Puoli miljonaa

+ihmistä ulvoi ja se kuului itkulta.

+

+Juopottelevat vieraat juoksivat ulos ja näkivät kaikkien

+hunnien tanssivan riipien itseään puukolla kasvoihin ja ulvoen

+käsittämättömiä sanoja.

+

+Edeko tuli saapuville ja tempasi Orestesin mukaansa joukkojen läpi.

+

+-- Attila on kuollut! Ylistetty olkoon Jesus Kristus!

+

+-- Kuollut? Se oli Ildico!

+

+-- Ei, hän istui hunnutettuna ruumiin vieressä itkien.

+

+-- Hän se oli!

+

+-- Niin, mutta nämä villit ovat siksi ylpeitä, etteivät usko ihmisen

+voineen Attilaa surmata!

+

+-- Mikä onni meille!

+

+-- Nopeasti viemään viestiä Roomaan! Ensiksi saapuvan onni on taattu!

+

+       *       *       *       *       *

+

+Orestes ja Edeko läksivät matkaan samana aamuna; eivätkä he koskaan

+unohtaneet näitä häitä, joissa he olivat ensi kerran toisensa

+tavanneet.

+

+Myöhemmin he uudistivat tuttavuuden, mutta toisissa ja suuremmissa

+olosuhteissa. Sillä Edekon pojasta tuli Odovaker, joka kukisti

+Orestesin pojan, mikä taas ei ollut kukaan muu kuin viimeinen keisari

+Romulus Augustus. Hänen nimensä oli kumma kyllä Romulus, kuten Rooman

+ensimäisen kuninkaankin, ja Augustus, kuten ensimäisen keisarin. Ja

+hän kuoli 6,000 kultakolikon eläkettä nauttivana Campaniassa eräässä

+huvilassa, joka ennen oli kuulunut Lucullusille.

+

+

+

+***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HISTORIALLISIA PIKAKUVIA***

+

+

+******* This file should be named 53665-8.txt or 53665-8.zip *******

+

+

+This and all associated files of various formats will be found in:

+http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/6/6/53665

+

+

+Updated editions will replace the previous one--the old editions will

+be renamed.

+

+Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright

+law means that no one owns a United States copyright in these works,

+so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United

+States without permission and without paying copyright

+royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part

+of this license, apply to copying and distributing Project

+Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm

+concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,

+and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive

+specific permission. If you do not charge anything for copies of this

+eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook

+for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,

+performances and research. They may be modified and printed and given

+away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks

+not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the

+trademark license, especially commercial redistribution.

+

+START: FULL LICENSE

+

+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

+

+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

+distribution of electronic works, by using or distributing this work

+(or any other work associated in any way with the phrase "Project

+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full

+Project Gutenberg-tm License available with this file or online at

+www.gutenberg.org/license.

+

+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project

+Gutenberg-tm electronic works

+

+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

+and accept all the terms of this license and intellectual property

+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all

+the terms of this agreement, you must cease using and return or

+destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your

+possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a

+Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound

+by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the

+person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph

+1.E.8.

+

+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

+used on or associated in any way with an electronic work by people who

+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few

+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

+even without complying with the full terms of this agreement. See

+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project

+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this

+agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm

+electronic works. See paragraph 1.E below.

+

+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the

+Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection

+of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual

+works in the collection are in the public domain in the United

+States. If an individual work is unprotected by copyright law in the

+United States and you are located in the United States, we do not

+claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,

+displaying or creating derivative works based on the work as long as

+all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope

+that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting

+free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm

+works in compliance with the terms of this agreement for keeping the

+Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily

+comply with the terms of this agreement by keeping this work in the

+same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when

+you share it without charge with others.

+

+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern

+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are

+in a constant state of change. If you are outside the United States,

+check the laws of your country in addition to the terms of this

+agreement before downloading, copying, displaying, performing,

+distributing or creating derivative works based on this work or any

+other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no

+representations concerning the copyright status of any work in any

+country outside the United States.

+

+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

+

+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

+immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear

+prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work

+on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the

+phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,

+performed, viewed, copied or distributed:

+

+  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

+  most other parts of the world at no cost and with almost no

+  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it

+  under the terms of the Project Gutenberg License included with this

+  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the

+  United States, you'll have to check the laws of the country where you

+  are located before using this ebook.

+

+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is

+derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not

+contain a notice indicating that it is posted with permission of the

+copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in

+the United States without paying any fees or charges. If you are

+redistributing or providing access to a work with the phrase "Project

+Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply

+either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or

+obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm

+trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

+with the permission of the copyright holder, your use and distribution

+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any

+additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms

+will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works

+posted with the permission of the copyright holder found at the

+beginning of this work.

+

+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

+License terms from this work, or any files containing a part of this

+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

+

+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

+electronic work, or any part of this electronic work, without

+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

+active links or immediate access to the full terms of the Project

+Gutenberg-tm License.

+

+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,

+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including

+any word processing or hypertext form. However, if you provide access

+to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format

+other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official

+version posted on the official Project Gutenberg-tm web site

+(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense

+to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means

+of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain

+Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the

+full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

+

+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works

+provided that

+

+* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

+  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

+  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed

+  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has

+  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid

+  within 60 days following each date on which you prepare (or are

+  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty

+  payments should be clearly marked as such and sent to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in

+  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg

+  Literary Archive Foundation."

+

+* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

+  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

+  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

+  License. You must require such a user to return or destroy all

+  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue

+  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm

+  works.

+

+* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

+  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

+  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of

+  receipt of the work.

+

+* You comply with all other terms of this agreement for free

+  distribution of Project Gutenberg-tm works.

+

+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project

+Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than

+are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing

+from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The

+Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm

+trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

+

+1.F.

+

+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

+works not protected by U.S. copyright law in creating the Project

+Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm

+electronic works, and the medium on which they may be stored, may

+contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate

+or corrupt data, transcription errors, a copyright or other

+intellectual property infringement, a defective or damaged disk or

+other medium, a computer virus, or computer codes that damage or

+cannot be read by your equipment.

+

+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

+liability to you for damages, costs and expenses, including legal

+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

+DAMAGE.

+

+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

+written explanation to the person you received the work from. If you

+received the work on a physical medium, you must return the medium

+with your written explanation. The person or entity that provided you

+with the defective work may elect to provide a replacement copy in

+lieu of a refund. If you received the work electronically, the person

+or entity providing it to you may choose to give you a second

+opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If

+the second copy is also defective, you may demand a refund in writing

+without further opportunities to fix the problem.

+

+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth

+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO

+OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT

+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

+

+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

+warranties or the exclusion or limitation of certain types of

+damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement

+violates the law of the state applicable to this agreement, the

+agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or

+limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or

+unenforceability of any provision of this agreement shall not void the

+remaining provisions.

+

+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in

+accordance with this agreement, and any volunteers associated with the

+production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm

+electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,

+including legal fees, that arise directly or indirectly from any of

+the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this

+or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or

+additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any

+Defect you cause.

+

+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

+

+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

+electronic works in formats readable by the widest variety of

+computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It

+exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations

+from people in all walks of life.

+

+Volunteers and financial support to provide volunteers with the

+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future

+generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see

+Sections 3 and 4 and the Foundation information page at

+www.gutenberg.org 

+

+Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 

+Archive Foundation

+

+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification

+number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by

+U.S. federal laws and your state's laws.

+

+The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the

+mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its

+volunteers and employees are scattered throughout numerous

+locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt

+Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to

+date contact information can be found at the Foundation's web site and

+official page at www.gutenberg.org/contact

+

+For additional contact information:

+

+    Dr. Gregory B. Newby

+    Chief Executive and Director

+    gbnewby@pglaf.org

+

+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation

+

+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

+spread public support and donations to carry out its mission of

+increasing the number of public domain and licensed works that can be

+freely distributed in machine readable form accessible by the widest

+array of equipment including outdated equipment. Many small donations

+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

+status with the IRS.

+

+The Foundation is committed to complying with the laws regulating

+charities and charitable donations in all 50 states of the United

+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a

+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

+with these requirements. We do not solicit donations in locations

+where we have not received written confirmation of compliance. To SEND

+DONATIONS or determine the status of compliance for any particular

+state visit www.gutenberg.org/donate

+

+While we cannot and do not solicit contributions from states where we

+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

+against accepting unsolicited donations from donors in such states who

+approach us with offers to donate.

+

+International donations are gratefully accepted, but we cannot make

+any statements concerning tax treatment of donations received from

+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

+

+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other

+ways including checks, online payments and credit card donations. To

+donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

+

+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

+

+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project

+Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be

+freely shared with anyone. For forty years, he produced and

+distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of

+volunteer support.

+

+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

+editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in

+the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not

+necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper

+edition.

+

+Most people start at our Web site which has the main PG search

+facility: www.gutenberg.org

+

+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

+

diff --git a/53665-8.zip b/53665-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..c4dbb36
--- /dev/null
+++ b/53665-8.zip