diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 17:48:02 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 17:48:02 -0800 |
| commit | 8ffd31807ff2a8d963c8af642af33ae6efd6e35f (patch) | |
| tree | e31e36891be4fce6b72552c770be505c2126f8b7 | |
| parent | c10420e0137f26c1f80be0f7e2ff744644eb0644 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53586-8.txt | 8536 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53586-8.zip | bin | 159104 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 8536 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b8fb2e3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53586 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53586) diff --git a/old/53586-8.txt b/old/53586-8.txt deleted file mode 100644 index 8c8ecf6..0000000 --- a/old/53586-8.txt +++ /dev/null @@ -1,8536 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Tulella ja miekalla IV, by Henryk -Sienkiewicz, Translated by Maila Talvio - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Tulella ja miekalla IV - Kuvaus menneiltä ajoilta - - -Author: Henryk Sienkiewicz - - - -Release Date: November 23, 2016 [eBook #53586] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TULELLA JA MIEKALLA IV*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -TULELLA JA MIEKALLA IV - -Kuvaus menneiltä ajoilta - -Kirj. - -HENRYK SIENKIEWICZ - -Tekijän luvalla puolankielestä suomentanut - -Maila Talvio - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1920. - - - - -ENSIMÄINEN LUKU. - - -Niin pian kuin hevoset olivat levänneet, läksivät he liikkeelle -ja ajoivat niin kiireesti, että he kuun noustessa aron yli olivat -likellä Studenkaa, Waladynkan takana. Edellimmäisenä ratsasti herra -Wolodyjowski, tarkoin tähystellen joka taholle. Hänen jäljessään -tuli Zagloba, ratsastaen Helenan vierellä ja viimeisenä kulkueessa -oli Rzendzian, johtaen kahta kuormitettua hevosta sekä kahta ratsua, -jotka hän kiireessä oli ottanut Horpynan tallista. Zagloban suu -kävi lakkaamatta ja tällä kertaa hänellä todella oli yhtä toista -kertomista ruhtinattarelle, joka villissä rotkossaan ei ollut saanut -maailmalta mitään tietoja. Zagloba kertoi siinä alusta asti, kuinka -he olivat hakeneet ruhtinatarta ja miten Skrzetuski oli lähtenyt -etsimään Bohunia aina Perejaslawiin asti, tietämättä, että tämä -oli saanut surmansa, sekä kuinka vihdoin Rzendzian oli atamanilta -onnistunut kuulemaan ruhtinattaren piilopaikasta ja tuonut tietonsa -Zbaraziin. - --- Laupias Jumala, sanoi Helena, kohottaen kauniit, kalpeat kasvonsa -kuuta kohti, -- onko siis herra Skrzetuski lähtenyt hakemaan minua -aina Dnieperin takaa asti? - --- Perejaslawista asti, niinkuin teille sanoin. Ja varmaan hän olisi -tullut meidän mukanamme, mutta meillä ei ollut aikaa lähettää hänelle -sanaa, koska tahdoimme heti kiirehtiä teitä auttamaan. Hän ei vielä -tiedä mitään teidän pelastuksestanne ja joka päivä hän rukoilee -teidän puolestanne. Mutta älkää enää surko häntä, kestäköön nyt vielä -jonkun aikaa, koska häntä odottaa sellainen palkinto. - --- Ja minä kun luulin, että kaikki ovat minut unohtaneet ja rukoilin -Jumalalta vain kuolemaa. - --- Kaukana siitä, että olisimme teidät unohtaneet. Koko ajan me -vain mietimme, kuinka voisimme päästä avuksenne. Kyllä minulla -siinä olikin päänvaivaa, samoin kuin Skrzetuskillakin, mutta täytyy -kuitenkin tunnustaa, ettei tuokaan ritari, joka ratsastaa tuossa -edellämme, liioin ole säästänyt työtään eikä vaivojaan. - --- Jumala sen hänelle palkitkoon. - --- Nähtävästi te molemmat olette sellaisia, että ihmiset yleensä -teihin kiintyvät, mutta Wolodyjowskille todellakin olette -kiitollisuuden velassa, sillä kahden me hänen kanssaan leikkelimme -Bohunin palasiksi kuin minkäkin hauen. - --- Herra Skrzetuski kertoi jo Rozlogissa minulle Wolodyjowskista ja -sanoi häntä parhaaksi ystäväkseen. - --- Oikein hän siinä tekikin. Siinä pienessä ruumiissa asuu suuri -sielu. Nyt hän on aivan kuin hölmistynyt, sillä nähtävästi teidän -kauneutenne on hänet huumannut. Mutta odottakaa vain, kunhan hän -tointuu ja pääsee entiselleen. Kuninkaanvaalin aikana me kyllä -yhdessä näytimme, mihin kelpaamme. - --- Onko meillä siis uusi kuningas? - --- Vai ei se raukka ole tuossa kirotussa luolassa saanut tietää -edes sitäkään. Onpa niinkin. Jan Kasimir, joka valittiin jo viime -syksynä ja joka siis on ollut hallitsijana kahdeksatta kuukautta. Nyt -alkaa suuri sota roistoväkeä vastaan, Jumala vain suokoon, että se -päättyisi onnellisesti, sillä ruhtinas Jeremi on sivuutettu ja hänen -sijalleen valittu toisia, jotka kykenevät tehtäväänsä yhtä vähän kuin -minä naimisiin. - --- Lähteekö herra Skrzetuskikin sotaan? - --- Hänhän on niin vakaa sotilas, etten ymmärrä mikä häntä pidättäisi -menemästä. Me olemme molemmat samanlaiset: kun halu ottaa meidät -valtoihinsa, niin ei mikään voima meitä pidätä. Kyllä me viime vuonna -näytimme niille roistoille. Yö ei riittäisi, jos rupeaisin kertomaan -teille kaikkea. Tietysti me lähdemme sotaan ja lisäksi kevein -sydämin, sillä nythän me olemme löytäneet teidät, poloisen tyttömme, -jota vailla elämämme oli kerrassaan kurjaa. - -Ruhtinatar käänsi suloiset kasvonsa Zaglobaa kohden. - --- En tiedä miksi minusta pidätte, mutta varmaankaan ette pidä -minusta enemmän kuin minä teistä. - -Zagloba alkoi tyytyväisenä läähättää. - --- Pidätte siis minusta? - --- Pidän varmasti. - --- Jumala teitä palkitkoon, sillä nyt käy vanhuuteni keveämmäksi -kantaa. Ovathan naiset minuun joskus vielä katsoneet, kuten nytkin -Varsovassa kuninkaanvaalin aikana -- Wolodyjowski sen saattaa -todistaa --, mutta vähät minä itse puolestani rakastumisista, vaikka -minulla onkin kuuma veri. Minulle riittää isällinen tunne. - -Syntyi hetken vaitiolo. Vain hevoset päristelivät kuuluvasti, toinen -toisensa jälkeen. Kulkijat pitivät tätä suotuisana enteenä. - --- Onneksi, onneksi, vastasivat ratsastajat. - -Yö oli kirkas. Kuu nousi yhä korkeammalle taivaalla, joka oli -täynnä välkkyviä tähtiä, ja kävi yhä pienemmäksi ja kalpeammaksi. -Väsyneet hevoset hiljensivät askeliaan ja uupumus alkoi vallata -ratsastajatkin. Wolodyjowski pidätti ensimäisenä hevosensa. - --- Nyt sopisi ehkä levähtää, sanoi hän. -- Pian alkaa hämärtää. - --- Kyllä onkin jo aika, sanoi Zagloba. -- Minä olenkin jo niin -uninen, että näen hevoseni pään kahtena. - -Ennen levollemenoa piti kuitenkin Rzendzian huolen illallisesta. -Hän viritti tulen, otti ratsun selästä haarasäkin ja veti sieltä -esiin eväät, jotka hän oli hankkinut Burlajn luona Jampolissa. -Säkissä oli maissileipää, kylmää lihaa, makeisia ja moldaulaista -viiniä. Nähdessään kaksi nahkasäkkiä aivan pyöreinään viiniä, joka -miellyttävällä kulinalla ilmaisi olemassaolonsa, herra Zagloba -unohti unensa. Toiset tarttuivat ahneesti ruokaan ja alkoivat syödä. -Kaikille riitti runsaasti. Tarpeeksi syötyään pyyhki herra Zagloba -suunsa takin liepeeseen ja sanoi: - --- Kuolemaani asti tulen yhä toistamaan: ihmeelliset ovat Jumalan -tuomiot. Kas nyt tuo meidän armollinen neitimme on vapaa. Ja nyt me -lohdutetuin mielin istumme täällä paljaan taivaan alla ja juomme -Burlajn viiniä. En tahdo sanoa, ettei unkarilainen viini olisi -parempaa, sillä tuo nahkahan hajuaa, mutta matkalla kyllä tämäkin -kelpaa. - --- Yhtä asiaa vain en saata tarpeeksi ihmetellä, sanoi Helena, -- -nimittäin sitä, että Horpyna niin helposti suostui jättämään minut -teille. - -Herra Zagloba katsahti ensin Wolodyjowskiin, sitten Rzendzianiin ja -räpytteli silmiään. - --- Suostui, kun oli suostuminen. Ja mitäpä siitä salaa -- sillä eihän -se mikään häpeä ole --, että me teimme lopun heistä molemmista, sekä -Horpynasta että Czeremysistä. - --- Onko se mahdollista? kysyi ruhtinatar kauhistuneena. - --- Ettekö kuullut laukauksia? - --- Kuulin kyllä, mutta luulin Czeremysin ampuvan. - --- Ei ampuja ollut Czeremys, vaan tuo poika tuossa. Hän se päästi -kuulan noita-akan läpi. - --- Piru siinä pojassa asuu, se on varma. Tällä kertaa ei hän sentään -voinut menetellä toisin, sillä noita-akka tahtoi itsepäisesti -lähteä meidän matkaamme, joko aavistaen jotakin, tai muuten -uppiniskaisuuttaan. Siihen oli vaikea suostua, sillä pianhan hän -olisi huomannut, ettei meidän ollut tarkoituskaan lähteä Kiovaan. Ja -niin tuo poika ampui hänet ja minä tein selvän Czeremysistä. Se se -oli oikea ulkomaan hirviö eikä Jumala luullakseni lue sitä minulle -syyksi. Varmaan hän helvetissäkin herättää yleistä inhoa. Vähää ennen -kuin lähdimme rotkosta, ratsastin hiukan edellä ja työnsin heidät -syrjään, jotta ette ruumiita nähdessänne pelästyisi, tai pitäisi -näköä pahana enteenä. - -Ruhtinatar virkkoi: - --- Liian monta läheistä henkilöä olen jo näinä kauheina aikoina -nähnyt kuolleina, en enää pelästy murhattujen näköä. Mutta tietysti -olisin mieluummin suonut, ettei olisi jäänyt verta jälkeeni, jotta ei -Jumala minua siitä rankaisisi. - --- Se ei ollutkaan mikään ritarillinen teko, sanoi Wolodyjowski -karusti, -- enkä minä olisi tahtonut ryhtyä siihen. - --- Mitä sitä nyt rupeaa arvostelemaan, hyvä herra, sanoi Rzendzian, --- kun ei muuta voinut tehdä. Toinen asia olisi, jos olisimme -tuhonneet jonkin hyvän ihmisen, mutta Jumalan viholliset saa tappaa. -Minä olen itse nähnyt, kuinka tuo noita-akka oli liitossa pahojen -henkien kanssa. Sellaista ei minun käy sääli. - --- Mutta mitäs teidän sitten käy sääli? kysyi ruhtinatar. - --- Rahoja, jotka olivat rotkossa piiloon kaivettuina. Bohun mainitsi -minulle niistä. Mutta te, hyvät herrat, piditte sellaista kiirettä, -ettei ollut aikaa kaivaa niitä esiin, vaikka hyvin tiesin paikan -myllyn luona. Sydäntäni viilsi, kun täytyi jättää niin paljon -kaikenlaista aarretta siihenkin huoneeseen, missä neiti asui. - --- Katsokaappa nyt millaisen palvelijan saatte, sanoi Zagloba -ruhtinattarelle. -- Herraansa lukuun ottamatta olisi hän valmis -nylkemään kenen hyvänsä, vaikka itse pirun, tehdäkseen hänen -nahastaan kauluksen. - --- Suokoon Jumala, ettei herra Rzendzianille tulisi syytä moittia -minua kiittämättömyydestä, vastasi Helena. - --- Kiitän nöyrimmästi armollista neitiä, vastasi poika, suudellen -Helenan kättä. - -Sillaikaa istui Wolodyjowski ääneti, juoden viiniä nahkasäkistä -ja ollen hyvin tuiman ja sotaisen näköinen. Vihdoin alkoi hänen -epätavallinen vaitiolonsa herättää Zagloban huomiota. - --- Herra Michal, sanoi hän, -- te tuskin enää päästätte sanaa -suustanne. (Vanhus kääntyi samassa ruhtinattareen päin.) Enkös minä -jo sanonut teille, että kauneutenne vie häneltä sekä järjen että -puhelahjan. - --- Olisi parempi, jos nukkuisitte ennen päivän tuloa, vastasi -hämillään ritari ja alkoi kiivaasti liikuttaa viiksiään, niinkuin -jänis koettaessaan rohkaista itseään. - -Mutta vanha aatelismies oli oikeassa: ruhtinattaren tavaton kauneus -piti pientä ritaria ikäänkuin alituisessa juopumuksen tilassa. -Herra Michal katseli häntä katselemistaan ja kyseli itseltään, onko -mahdollista, että tuollainen olento kävelee maan päällä. Paljon hän -eläessään oli nähnyt kaunottaria -- kauniit olivat Anna ja Barbara -Zbarazka, komea oli myöskin Anusia Borzobohata, upea oli neiti -Zuk, jota Roztworowski niin liehitteli ja Wierszulin ihailemat -Skoropadzka ja Bohowytinianka, mutta kukaan heistä ei voinut -kilpailla tämän ihanan arokukan kanssa. Noiden toisten seurassa oli -herra Wolodyjowski hyvällä tuulella ja puhelias, mutta katsellessaan -näitä samettisia, suloisia ja uneksivia silmiä, niiden silkkisiä -verhoja, joiden varjo lankesi poskille asti, tuota olkapäille ja -niskaan valuvaa tukkaa, joka oli hajallaan kuin hyasintin terälehdet, -solakkaa vartaloa, korkeaa povea, jota hengitys hiljaa liikutteli -ja josta kohosi suloinen lämpö, kasvojen liljanvalkeutta, huulten -ruusuja ja vadelmia, kaikkea tuota katsellessaan herra Wolodyjowski -suorastaan unohti puhetaitonsa ja -- mikä oli vieläkin pahempi -- -hän tunsi olevansa kömpelö, tyhmä ja varsinkin pieni, vieläpä niin -pieni, että oli suorastaan naurettavaa. "Hän se on ruhtinatar, mutta -minä olen koulupoika", ajatteli hän jonkinlaisella katkeruudella -itsekseen, ja hän olisi suonut, että olisi sattunut jokin merkillinen -tapaus, että esimerkiksi pimeydestä olisi ilmestynyt jokin -jättiläinen, sillä vasta silloin olisi herra Michal raukka voinut -osottaa, ettei hän ole niin pikkuinen kuin miltä hän näyttää. Häntä -harmitti myöskin, että herra Zagloba tyytyväisenä pani merkille tuon -muka tyttärensä hurmaavan kaikki ihmiset, että hän joka hetki röhki, -kiusotteli häntä ja kauheasti räpytteli silmiään. - -Ruhtinatar, hän istui tulen ääressä rusoisen liekin ja kalpean kuun -valossa, suloisena, tyynenä, entistäänkin kauniimpana. - --- Tunnustakaappa vain, herra Michal, sanoi aamulla herra Zagloba, -hetkiseksi jouduttuaan kahdenkesken herra Michalin kanssa, -- ettei -toista tuollaista tyttöä ole koko valtakunnassa. Jos näytätte minulle -toisen yhtä hyvän, niin saatte sanoa minua lurjukseksi ja siaksi. - --- Sitä en kiellä, vastasi pieni ritari. -- Verraton hän on, aarre, -jollaista en ole tähän asti vielä nähnyt. Sillä eivät edes nuo -marmoriset jumalattarien kuvat, jotka näimme Kazanowskien palatsissa, -voi kilpailla hänen kanssansa. Onko siis kumma, että parhaat miehet -mittelevät miekkojaan hänen takiaan. Sen hän kyllä ansaitsee. - --- Eikö totta, sanoi Zagloba, -- Jumal' avita, on mahdoton tietää -milloin hän on kauniimpi, aamulla vaiko illalla. Hän elää alituisesti -ruusunkukkasen ihanuudessa. Olen teille kertonut, että minäkin ennen -olin tavattoman komea mies, mutta silloisessakaan tilassani en -vetänyt vertoja hänelle, vaikka kyllä toiset ihmiset sanovat meidän -olevan niin toistemme näköiset kuin kaksi marjaa. - --- Menkää hiiteen, huudahti pikku ritari. - --- Älkää te suuttuko, herra Michal, tehän olette aivan sotaisen -näköinen. Katselette ruhtinatarta kuin pukki kaaleja ja rypistelette -siinä kulmianne. Saattaisipa melkein vannoa, että rakkaus kalvaa -luitanne, mutta makkarapa ei olekaan koiraa varten. - --- Hyi, sanoi Wolodyjowski -- ettekö häpeä, vanhana miehenä puhua -tuollaisia tyhmyyksiä. - --- No, miksi sitten olette niin synkän näköinen? - --- Te luulette vaaran jo lentäneen ohitsemme niinkuin lintu lentää -ja että jo olemme kokonaan turvassa, mutta nytpä onkin tarkoin -mietittävä, ettemme joutuisi ojasta allikkoon. Meidän edessämme on -vaikea tie ja herra ties, mikä meitä voi kohdata, sillä seudut joita -kohden ratsastamme, ovat varmaan jo liekkien vallassa. - --- Kun minä Rozlogissa olin päässyt Bohunin käsistä, oli asema -vieläkin huonompi, sillä takaapäin meitä ahdistettiin ja edessä oli -kapina. Siitä huolimatta kuljin koko Ukrainan läpi kuin minkäkin -liekkimeren ja pääsin Bariin asti. Miksikä meidän päämme nyt -olisi vaarassa? Pahimmassa tapauksessa valitsemme lyhyimmän tien -Kamienieciin. - --- Niin, mutta myöskin turkkilaisilla ja tatareilla on sinne lyhyt tie. - --- Mitä te nyt puhutte? - --- Puhun vain niinkuin asiat ovat ja sanon, että täytyy punnita -kaikki juurta jaksain. Meidän on parempi välttää Kamienieciä -ja lähteä Baria kohden, sillä kasakat kuitenkin kunnioittavat -turvanuijaa ja roskaväestä kyllä suoriudumme. Mutta jos yksikin -tatari huomaa meidät, niin olemme hukassa. Minä ne kyllä tunnen ja -kun tatarilaisparvi on tulossa, osaan lähteä tieheni lintujen ja -susien mukana. Mutta jos taas joutuisimme suoraan tuollaisen parven -käsiin, niin silloin en suoriutuisi heistä millään. - --- Lähtekäämme siis Bariin päin tai Barin ohitse ja tappakoon -rutto mokomatkin Kamienienicin lipektatarit ja tsheremissit heidän -karavanimajapaikoissaan. Ettekö te tiedä, että Rzendzian Burlajlta -hankki itselleen turvanuijan? Voimme siis huoletta kaikkialla kulkea -kasakkain maan halki. Olemmekin jo ratsastaneet pahimpien erämaiden -läpi, tästä puoleen tulemme ihmisten ilmoille. Siellä täytyy sitten -pitää huoli siitäkin, että tulemme talonpoikaismajoille iltalypsyn -aikaan, sillä neidin takia se on kaikin puolin parempi. Minusta -tuntuu, herra Michal, siltä kuin te katsoisitte asioita liian -synkästi. Olisipa nyt kumma -- ja sen sanon kehumatta itseäni tai -teitä --, jollei kolme oivallista miestä suoriudu kaikesta mikä -arolla voi sattua. Jos yhdistämme oveluutemme teidän sapeliinne, -niin voimme huoletta lähteä matkaan. Rzendzianillahan on Burlajn -turvanuija ja se riittää, sillä Burlaj hallitsee tällä hetkellä -koko Podoliaa ja kun olemme päässeet Barin taakse, niin siellä -taas jo tapaamme Lanckoronskin rajavartioineen. Eteenpäin siis, -herra Michal, älkäämme tuhlatko aikaa. Eivätkä he tuhlanneetkaan -aikaa, vaan lähtivät kiitämään pitkin aroa pohjoista ja länttä -kohden, minkä hevoset pääsivät. Móhilevin kohdalla he jo saapuivat -asutummille seuduille, niin että kaikkialla iltaisin helposti löysi -jonkun talonpoikaisasumuksen tai kylän, jonne saattoi yöpyä. Aamun -sarastaessa he kuitenkin aina taas olivat ratsun selässä ja matkalla. -Onneksi oli kuiva kesä, päivät olivat helteiset, yöt kasteiset ja -aamuisin oli koko aro hopeisena ikäänkuin härmän peitossa. Tuuli oli -kuivattanut vedet, joet olivat laskeneet, oli helppo päästä niiden -poikki. Kuljettuaan jonkin aikaa Lozowan vartta ylöspäin, pysähtyivät -he hiukan pitemmältä lepäämään Szarogrodiin, jossa majaili Burlajn -komennonalainen kasakkarykmentti. Täällä kohtasivat he myöskin -Burlajn lähettiläät ja heidän joukossaan sadanpäämies Kunan, jonka he -olivat tavanneet Jampolissa Burlajn pidoissa. Tämä hiukan ihmetteli, -että he eivät kulje Braclawin, Rajgradin ja Skwiran tietä Kiovaan, -mutta hänessä ei myöskään herännyt epäluulo heidän hankkeisiinsa -nähden, varsinkin kun Zagloba selitti, että he ovat välttäneet sitä -tietä, koska pelkäävät tatareja, jotka kuuluvat lähestyvän Dnieperin -suunnalta. Kuna kertoi heille nyt heti Burlajn lähettäneen hänet -rykmentin luo ilmoittamaan, että sen oli lähdettävä sotaan, ja että -hän itse kaikkien jampolilaisten joukkojen ja budziakin tatarien -kanssa piakkoin lähtee Szarogrodiin, sieltä marssiakseen eteenpäin. - -Burlajn luo oli saapunut Chmielnickin pikalähettejä ilmoittamaan -sodan alkaneen ja käskemään häntä marssittamaan kaikki rykmentit -Wolyniaan. Burlaj oli kuitenkin jo aikoja sitten päättänyt rynnätä -Baria kohden ja odotti vain tatarilaisia apujoukkoja, Barin tienoilla -kun oli puhjennut vaarallinen kapina. Ylipäällikkö herra Lanckoronski -oli nimittäin siellä perinpohjin lyönyt melkoiset sinne sijoitetut -joukot, valloittanut kaupungin ja asettanut linnaan varusväen. Oli -kaatunut muutama tuhat kasakkaa ja heidän kuolemansa tahtoi vanha -Burlaj kostaa, tai ainakin valloittaa linnan takaisin. Kunan tuomat -Chmielnickin viimeiset käskyt, joiden mukaan hänen oli mentävä -Wolyniaan, kuitenkin tulivat näiden aikomusten tielle. Heidän ei siis -tällä kertaa pitänyt käydä piirittämään Baria, jolleivät tatarit sitä -välttämättä vaatisi. - --- Näettekö nyt, herra Michal, sanoi toisena päivänä Zagloba, -- Bar -on kuin onkin meidän edessämme ja voisinpa minä vaikkapa uudelleen -piiloittaa sinne ruhtinattaren. Piru hänet siellä kuitenkin perisi. -Minä näet en enää usko Bariin enkä mihinkään oveluuteen, siitä alkaen -kuin roskaväellä on enemmän tykkejä kuin kruunun sotajoukoilla. En -kuitenkaan ole huolissani, vaikka ympärillemme kokoontuukin pilviä. - --- Nyt ei ainoastaan pilveile, vastasi ritari, -- vaan on myrsky jo -kintereillämme. Toisin sanoen: tatarit ja Burlaj, joka, jos saisi -meidät kiinni, olisi suuresti hämmästyksissään, kun emme pyrikään -Kiovaa kohden, vaan vastakkaiselle taholle. - --- Varmaan hän olisi valmis näyttämään meille toisen tien -- -näyttäköön hänelle piru ensin, mikä tie vie suorimmin helvettiin. -Tehdäänpäs sellainen sopimus, herra Michal, että minä meidän kaikkien -puolesta suoritan roskaväen kanssa sattuvat asiat, ja että teidän -osallenne jää selvittää välimme tatarien kanssa. - --- Helppohan teidän on selviytyä roskaväestä, koska se pitää -meitä omina väkinään, vastasi Wolodyjowski. Mitä taas tatareihin -tulee, niin on nyt ainoa pelastus kiireen kautta paeta ja pujahtaa -pois verkon perästä niin kauan kuin vielä on aikaa. Meillä on -kyllä vastaiseksi hyvät hevoset, mutta ehkä matkan varrella käy -tarpeelliseksi ostaa uusia, jotta ne aina pysyisivät vereksinä. - --- Siihen herra Longinuksen kukkaro kyllä riittää ja jollei riitä, -niin otamme Rzendzianilta Burlajn antaman. Ja nyt eteenpäin. - -He alkoivat ratsastaa vieläkin kiireemmin. Pian peitti vaahto -hevosten kyljet ja putoili siitä kuin lumihahtuvat viheriälle -arolle. Kuljettiin Derlan ja Ladawan yli. Barekissa osti herra -Wolodyjowski uudet hevoset, mutta ei jättänyt sinne entisiä, -sillä Burlajn lahjoittamat olivat jaloa rotua. Ne säilytettiin -valtoimina ja seurue kulki eteenpäin, pysähtyen yhä lyhyemmäksi -aikaa yösijalle. Kaikkien terveys pysyi erinomaisessa kunnossa ja -Helena, vaikka olikin matkasta väsynyt, tunsi joka päivä saavansa -enemmän voimia. Rotkossa oli hän viettänyt täydelleen yksinäistä -elämää, hän oli tuskin astunut jalallaan ulos kullatusta tuvastaan, -koska hän ei ollut tahtonut tavata julkeata Horpynaa ja kuunnella -hänen puheitaan ja muistutuksiaan. Nyt, aron raikkaassa ilmassa, -palasi hänen terveytensä. Ruusut alkoivat kukkia hänen poskillaan ja -aurinko rusketutti hänen kasvonsa, mutta siitä saivat silmät entistä -enemmän loistoa ja kun tuuli ajoi hiukset hänen otsalleen, teki mieli -sanoa: tuossapa ajaa aavaa aroa jokin mustalaisneito, mitä ihanin -povaajatyttö tai mustalaisprinsessa. Hänen edessään keinuivat kukat -ja hänen jäljessään tulivat ritarit. - -Herra Wolodyjowski tottui vähitellen Helenan tavattomaan kauneuteen -ja kun matkustaminen näin yhdessä toi heitä likemmä toisiaan, niin -hän lopulta tyyntyi. Hän sai takaisin entisen puheliaisuutensa ja -iloisuutensa ja kannustaen hevosensa Helenan kohdalle, kertoi hän -hänelle Lubniesta ja ennen kaikkea ystävyydestään Skrzetuskiin. Hän -huomasi nimittäin ruhtinattaren mielellään kuuntelevan juuri siitä. -Välistä hän myöskin kiusotteli häntä, sanoen: - --- Minä olen Bohunin ystävä ja vien teidät hänen luoksensa. - -Mutta Helena pani kätensä yhteen ikäänkuin hän olisi kauhistunut ja -alkoi hellällä äänellä rukoilla: - --- Älkää tehkö sitä, julma ritari. Tappakaa minut pikemmin heti -paikalla. - --- Ei, se ei ole mahdollista, en minä sitä tee, vastasi julma ritari. - --- Lyökää minulta kaula poikki, virkkoi ruhtinatar, siristäen ihania -silmiään ja kurottaen kaulaansa häntä kohden. - -Silloin tunsi pieni ritari taasen outoa nakertelua koko olennossaan. -"Tuo tyttö menee päähän niinkuin viini!" ajatteli hän itsekseen, -"mutta minäpä en juovu hänestä, koska hän on toisen oma!" ja -rehellinen herra Michal ravisti tunteen yltään ja kannusti hevostaan -eteenpäin. Ja kun hän oli ratsunsa selässä sukeltanut pitkään -ruohikkoon kuin mihinkäkin veteen, katosi hänestä huumauksen tunne ja -hän kiinnitti koko huomionsa tiehen. Hän katsoi, onko se turvallinen, -onko heidän ratsastettava eteenpäin, vai läheneekö jostakin päin -seikkailu. Hän ponnisti jalkansa astuimiin, nosti keltaiset viiksensä -ruohomerestä ja katseli, nuuski ja kuunteli kuin tatarilainen, -vaaniessaan saalista villeillä aroilla. Herra Zagloba oli hänkin mitä -parhaimmalla tuulella. - --- Helpompi meidän nyt on paeta, sanoi hän, -- kuin silloin -Kahamlikin varrella, kun meidän jalkaisin täytyi juosta kuin koirat, -kieli pitkällään. Kieleni oli silloin niin kuivana, että sillä olisin -voinut vaikkapa veistää puuta. Nyt, Jumalan kiitos, saa toki levätä -yöllä ja myöskin silloin tällöin kastella kurkkuansa. - --- Muistattekos kuinka te käsillänne kannoitte minut joen yli, sanoi -Helena. - --- Olipa myöskin, Herra nähköön, ketä kantaa! Skrzetuski voi sen -vakuuttaa. - --- Huhuh! nauroi Rzendzian. - --- Älkää nyt viitsikö! sanoi ruhtinatar, punehtuen ja luoden silmänsä -maahan. - -Näin he arolla juttelivat, lyhentääkseen matkaa Vihdoin he Barekin -ja Joltuszkowin takana tulivat seudulle, jota sodan hampaat vasta -olivat raadelleet. Ensinnä olivat siellä hävittäneet asestetut -roskajoukot ja aivan hiljan oli myöskin herra Lanckoronski siellä -polttanut ja tuhonnut. Vasta toistakymmentä päivää sitten hän -nimittäin oli peräytynyt Zbaraziin. Matkustajat saivat paikkakunnan -asukkailta kuulla, että Chmielnicki ynnä khani kaikkine joukkoineen -olivat marssineet ljaheja tai pikemmin ylipäällikköjä vastaan, koska -heidän joukkonsa ovat kapinassa eivätkä tahdo suorittaa palvelustaan -muiden kuin Wisniowieckin johdolla. Yleensä ennustettiin, että nyt -tulee tuho joko ljaheille tai kasakoille, kun isä Chmielnicki ja -Jarema tapaavat toisensa. Koko maa oli kuin tulessa. Kaikki olivat -tarttuneet aseihin ja lähteneet pohjoiseen päin, liittyäkseen -Chmielnickiin. Alamaasta Dniesterin suistoilta taas vyöryi Burlaj -koko mahtinsa kanssa ja pitkin matkaa liittyi mukaan rykmenttejä -asemasijoiltaan ja hevostensa ruokintapaikoilta. Kaikkialle oli -nimittäin saapunut lähtökäsky. Liikkeellä olivat nyt kasakkain -sotamiehistöt, lippukunnat ja rykmentit ja näiden ohella vyöryi -aaltona eteenpäin järjestyksetön, varstoilla, talikoilla, puukoilla -ja keihäillä aseistettu rahvas. Hevos- ja puhvelipaimenet olivat -jättäneet leirinsä, talonpojat majansa, mehiläishoitajat kekonsa, -villit kalastajat Dnieperin kaislikot, metsästäjät kuusikkonsa. -Kylät, kauppalat ja kaupungit olivat tyhjentyneet. Kolmesta -vojevodakunnasta oli paikoilleen jäänyt vain vanhat naiset ja lapset, -sillä nuoret tytötkin olivat lähteneet kasakoitten mukana ljaheja -vastaan. Samalla läheni idästä koko päävoimineen Chmielnicki, -pahaaennustavana myrskynä, musertaen mahtavalla kädellään tieltään -linnat ja linnoitukset ja surmaten kaikki, jotka olivat säästyneet -edellisistä hävityksistä. - -Päästyään ruhtinattarelle niin surullisesti muistorikkaan Barin ohi, -tulivat matkustajamme vanhalle maantielle, joka vie Latyczowiin, -Ploszkirowiin, Tarnopoliin ja yhä kauemma, aina Lembergiin asti. -Täällä alkoivat he yhä useammin tavata milloin järjestymättömiä -vankkurileirejä, milloin jalkaväen tai kasakkajoukkojen osastoja, -milloin talonpoikaisparvia, milloin äärettömiä, tomupilven peittämiä -härkälaumoja, joita kuljetettiin kasakka- ja tatarilaisjoukkojen -ravinnoksi. Tie kävi yhä vaarallisemmaksi, sillä vähän päästä heiltä -kyseltiin, missä asioissa he kulkevat, mistä tulevat ja minne -menevät. Kasakkain sotamiehistölle näytti Zagloba silloin Burlajn -turvanuijaa ja sanoi: - --- Me olemme Burlajn lähettiläitä ja tuomme Bohunille tuota tyttöä. - -Nähdessään pelätyn päällikön turvanuijan, kasakat tavallisesti -hajaantuivat, varsinkin, kun jokainen ymmärsi, että jos Bohun on -hengissä, niin hän varmaankin temmeltää jossakin lähellä puolalaisten -ylipäällikköjen sotajoukkoja, Zbarazin tai Konstantinowin tienoilla. -Mutta paljon vaikeampaa oli tulla toimeen rahvaan kanssa. -Tietämättömillä juopoilla ja villeillä paimenjoukoilla ei ollut juuri -minkäänlaista käsitystä merkeistä, joita päälliköt antoivat turvattua -matkaa varten. Jollei Helena olisi ollut mukana, olisivat nuo -puolivillit ihmiset pitäneet Zaglobaa, Wolodyjowskia ja Rzendziania -omana väkenään ja päällikköinään, kuten välistä tapahtuikin, mutta -tavallisesti Helena kiinnitti heidän huomionsa sukupuolellaan ja -tavattomalla kauneudellaan. Siitä johtui vaikeuksia, jotka vain -suurimmalla vaivalla voitettiin. - -Välistä näytti herra Zagloba turvanuijaa, välistä taas herra -Wolodyjowski hampaitansa. Silloin tällöin kaatui joku urkkija -ruumiina maahan. Toisinaan pelastivat vain Burlajn verrattomat -juoksijahevoset matkustajamme vaarallisesta seikkailusta, mutta -aluksi niin onnellinen matka kävi päivä päivältä vaikeammaksi. -Helena, vaikka hän olikin luonnostaan luja, alkoi alituisesta -levottomuudesta ja unettomuudesta heikontua ja näytti todella -vangilta, jota vasten hänen tahtoaan kuljetettiin vihollisen leiriin. -Herra Zagloba hikoili kauheasti keksiessään yhä uusia oveluuksia, -jotka pieni ritari heti paikalla toteutti. Molemmat lohduttivat -ruhtinatarta parhaansa mukaan. - --- Kun me nyt vain välttäisimme tuon muurahaispesän, joka vielä on -edessämme, sanoi pieni ritari, -- ja pääsisimme Zbaraziin ennenkuin -Chmielnicki ja tatarilaiset tulvivat sen ympäristöön. - -Hän oli nimittäin matkalla saanut tietää, että ylipäälliköt -vetäytyvät Zbaraziin ja aikovat siellä puolustautua. Matkamiehemme -pyrkivät sinne siinä toivossa, että myöskin ruhtinas Jeremi -divisionansa kanssa saapuisi ylipäälliköiden luo, varsinkin kun osa, -ja lisäksi melkoinen, hänen väkeänsä vakinaisesti majaili Zbarazissa. -He olivat nyt ehtineet Ploskirowin tienoille. Hyörinä maantiellä -harveni todellakin, sillä jo kymmenen puolalaisen penikulman päässä -alkoi seutu olla kruunun lippukuntien hallussa eivätkä kasakkaparvet -uskaltaneet liikkua kauemmas, vaan katsoivat hyväksi odottaa -turvallisen matkan päässä toiselta puolen Burlajn, toiselta puolen -Chmielnickin tuloa. - --- Jäljellä on vain kymmenen penikulmaa, toisteli Zagloba käsiään -hieroen. -- Jos vain saavutamme ensimäisen lippukunnan, niin pääsemme -rauhassa Zbaraziin. - -Herra Wolodyjowski päätti kuitenkin hankkia uudet hevoset -Ploskirowissa, sillä Barekissa ostetut olivat jo kelvottomat -ja Burlajn antamia täytyi säästää pahinta hetkeä varten. Tämä -varovaisuus oli käynyt välttämättömäksi senjälkeen kun oli levinnyt -tieto, että Chmielnicki jo on Konstantinowin luona ja khani kaikkine -ordoineen ryntää Pilawcesta. - --- Ruhtinatar ja minä jäämme kaupungin ulkopuolelle, sillä paras on, -ettei meitä nähdä torilla, sanoi pieni ritari Zagloballe, heidän -saapuessaan tyhjään taloon parin sadan askeleen päässä kaupungista. --- Mutta teidän täytyy mennä ja kysyä kaupunkilaisilta, eikö heillä -ole hevosia myydä, tai vaihettaa vanhoihin. Nyt on jo ilta ja meidän -täytyy koko yö ratsastaa. - --- Palaan pian takaisin, sanoi herra Zagloba. - -Hän ratsasti kaupunkiin ja Wolodyjowski käski Rzendzianin hiukan -päästää auki satulan hihnoja, jotta hevoset voisivat levätä. Itse vei -hän ruhtinattaren tupaan ja pyysi häntä vahvistukseksensa juomaan -viiniä ja nukkumaan. - --- Tahtoisin ennen aamun koittoa ratsastaa jälellä olevan matkan, -sanoi Wolodyjowski ruhtinattarelle. -- Myöhemmin saamme sitten levätä. - -Tuskin oli hän ehtinyt tuoda sisään viinisäkit ja ruokaa, kun -porstuan edessä kuului kavioiden töminää. - --- Herra Zagloba näkyy jo palanneen, sanoi hän, -- nähtävästi hän ei -saanut hevosia. - -Samassa hetkessä avautui tuvan ovi ja kynnyksellä seisoi Zagloba -kalpeana, tuhkan värisenä, hiestyneenä ja hengästyneenä. - --- Satulaan! huudahti hän. - -Herra Michal oli liiaksi kokenut sotilas tuhlatakseen tällaisissa -tapauksissa aikaa kysymyksiin. Hän ei tuhlannut sitä edes viinisäkin -pelastamiseen (herra Zagloba tempaisi sen kuitenkin mukaansa), vaan -tarttui kiireimmiten ruhtinattareen, johti hänet pihalle ja asetti -hänet satulaan. Vielä katsahdettuaan, että hihnat olivat kiinni hän -toisti: - --- Satulaan! - -Kaviot tömisivät ja pian katosivat sekä ratsastajat että hevoset -pimeyteen kuin mikäkin unennäköjen sarja. Kauan aikaa kiitivät -he levähtämättä. Ploszkirowin läheisyyteen tullessa kävi vihdoin -ennen kuun nousua pimeys niin synkäksi, että jokainen takaa-ajo oli -mahdoton. Silloin läheni herra Wolodyjowski Zaglobaa ja kysyi: - --- Mitä siellä tapahtui? - --- Odottakaa, herra Michal, odottakaa. Kauheasti hengästyin, jalat -olivat minut pettää, uh! - --- Mutta mitä siellä tapahtui? - --- Siellä oli piru omassa persoonassaan. Perkele, sanon teille, tai -lohikäärme, jolle kasvaa toinen pää heti kun olet leikannut toisen -poikki. - --- Puhukaa selvemmin! - --- Minä näin torilla Bohunin. - --- Ettehän te toki näe pikkuäijiä? - --- Minä näin hänet torilla aivan ilmi elävänä, ja hänen mukanaan -oli viisi tai kuusi miestä. En saattanut heitä laskea, sillä jalat -olivat vähällä mennä altani. Hänen edessään pidettiin soihtua. Luulen -totisesti, että joku paholainen on asettunut meidän tiellemme ja -olen aivan kadottanut toivoni, että tässä onnellisesti suoriudumme -yrityksessämme. Onko hän ehkä kuolematon, tuo helvetin asukas? Älkää -mainitko hänestä mitään Helenalle... Jumal' avita, tehän hakkasitte -hänet kuoliaaksi ja Rzendzian antoi hänet ilmi -- ei, hän on jo taas -hengissä, vapaana, ja kulkee jaloillaan! Uh, hyvä Jumala! Minäpä -sanon teille, herra Michal, että pikemmin tahtoisin nähdä haamun -hautausmaalla kuin hänet. Mutta mikä pirun sattuma minut aina viekin -ensiksi tapaamaan hänet? Se sattuma saisi mennä koiran kurkkuun. Eikö -nyt ole muita ihmisiä maailmassa kohtaamaan häntä -- ei, aina vain -minä ja minä! - --- Näkikö hän teidät? - --- Jos hän olisi minut nähnyt, niin silloin ette te, herra Michal, -enää tällä hetkellä näkisi minua. Se nyt vielä olisi puuttunut. - --- Tärkeää olisi tietää, sanoi Wolodyjowski, -- ajaako hän meitä -takaa, vai ratsastaako hän Waladynkalle Horpynan luo siinä toivossa, -että saa meidät kiinni matkalla sinne! - --- Minun ymmärtääkseni hän on matkalla Waladynkalle. - --- Varmaan onkin niin. Silloin ratsastamme me toiselle ja hän -toiselle suunnalle. Nyt ei välillämme enää ole penikulma, vaan kaksi -ja tunnin perästä tulee viisi. Ennenkuin hän tiellä saa meistä tiedon -ja palaa takaisin, niin me jo olemme Zolkiewissa. - --- Niinkö sanotte, herra Michal. Jumalan kiitos, että panitte -laastaria haavalleni. Mutta sanokaa minulle kuinka on mahdollista, -että hän on vapaana, vaikka Rzendzian saattoi hänet Wlodawan -komendantin käsiin? - --- Hän on yksinkertaisesti paennut. - --- Sellaiselta komendantilta pitäisi leikata kaula. Rzendzian, hoi, -Rzendzian tänne! - --- Mitä käskette, herra? kysyi poika, pidättäen hevostaan. - --- Kenelle sinä ilmiannoit Bohunin? - --- Herra Regowskille. - --- Kuka herra Regowski on? - --- Hän on suuri kavaljeeri, kyrassierijoukon päällikkö kuninkaan -lippukunnassa. - --- Mitä kummaa? sanoi kättään heilauttaen Wolodyjowski. -- Nyt -ymmärrän. Ettekö muista, että herra Longinus kertoi herra Skrzetuskin -riitaantuneen Regowskin kanssa. Hän on muuten herra Laszczin -sukulainen ja vihaa Skrzetuskia siksi, että tämä on loukannut hänen -sukulaistaan. - --- Ymmärrän, ymmärrän! huudahti herra Zagloba. -- Varmaan hän -ilkeyttään on päästänyt Bohunin vapaaksi. Mutta sellainen teko on -rikoslain asia ja tuottaa pään menetyksen. Minä rupean ensimäiseksi -päällekantajaksi. - --- Jos Jumala suo meidän kohdata hänet, mutisi herra Michal, -- niin -emme varmaan ikinä joudu oikeuden läheisyyteen. - -Rzendzian ei ollut tähän asti tietänyt mitään siitä mitä oli -tapahtunut, sillä annettuaan vastauksensa Zagloballe, hän jälleen oli -ratsastanut ruhtinattaren luo. - -He kulkivat nyt verkalleen eteenpäin. Kuu nousi, sumu, joka -illan tullen oli levinnyt maan pinnalle, laski ja yö kirkastui. -Wolodyjowski vaipui ajatuksiinsa. Zagloba märehti vielä jonkun aikaa -pelästyksensä jätteitä ja virkkoi vihdoin: - --- Kyllä Bohun nyt näyttäisi Rzendzianille, jos saisi hänet käsiinsä. - --- Kertokaappas hänelle uutisemme, niin hän kerrankin pelästyy -tarpeekseen. Minä lähden siksi aikaa ruhtinattaren luo, sanoi pieni -ritari. - --- Hyvä. Hei tänne, Rzendzian! - --- Mikä on? kysyi poika, jälleen pysäyttäen hevosensa. - -Herra Zagloba tuli hänen kohdalleen ja vaikeni hetken ajan, odottaen, -että Wolodyjowski ja ruhtinatar jäisivät tarpeellisen matkan päähän. -Vihdoin hän virkkoi: - --- Tiedätkö mitä on tapahtunut? - --- En. - --- Herra Regowski on päästänyt Bohunin vapaaksi, minä näin hänet -Ploskirowissa. - --- Ploskirowissa? Nytkö? kysyi Rzendzian. - --- Nyt. Etkö jo lennä satulasta? - -Kuun valo lankesi suoraan pojan pulleille kasvoille eikä herra -Zagloba nähnyt niissä mitään pelästystä. Suurimmaksi hämmästyksekseen -hän sensijaan huomasi saman julman, miltei eläimellisen raivon -ilmeen, joka Rzendzianilla oli ollut silloin, kun hän surmasi -Horpynan. - --- No, etkö sitten pelkää Bohunia? kysyi vanha aatelismies. - --- Hyvä herra, vastasi poika, -- jos herra Regowski on päästänyt -hänet vapaaksi, niin täytyy minun uudestaan hakea tilaisuutta -kostaakseni hänelle sen vääryyden ja häväistyksen, jonka olen saanut -häneltä kärsiä. Minä en anna sitä hänelle anteeksi, sillä minä olen -vannonut. Ja jos me nyt emme olisi kuljettamassa neitiä turvalliseen -paikkaan, niin lähtisin heti paikalla etsimään Bohunin jälkiä. Älköön -menkökään käsistäni, mikä minulle kuuluu. - -Hyi, ajatteli itsekseen Zagloba. Paras on, etten ole tehnyt vääryyttä -tuolle pojalle. - -Hän kannusti hevostaan ja hetken päästä oli hän ruhtinattaren ja -Wolodyjowskin kohdalla. Tunnin kuluttua kahlasivat he Medwedowkan -yli ja tulivat metsään, joka kahtena mustana seinänä leveni molemmin -puolin jokea. - --- Tämän seudun tunnen hyvin, sanoi Zagloba. -- -- Nyt on metsää -aika pitkältä, sitten tulee neljännespenikulma aukeaa, jonka läpi -käy Czarny-Ostrowista tuleva tie ja sitten on vielä suurempi metsä -aina Matczyniin asti. Suokoon Jumala, että Matczynista jo saavutamme -puolalaiset lippukunnat. - --- Jo onkin aika joutua osalliseksi pelastuksesta, mutisi -Wolodyjowski. - -He ratsastivat hetkisen vaieten, kuun valaistessa tietä. - --- Kaksi sutta meni tien yli! huudahti äkkiä Helena. - --- Näin, vastasi Wolodyjowski, -- ja tuossa on kolmas. - -Harmaa varjo välähti todellakin muutaman kymmenen askeleen päässä -hevosten etupuolella. - --- Kas tuossa neljäs! huudahti ruhtinatar. - --- Ei, se on kauris. Katsokaas, neiti: kaksi, kolme niitä on. - --- Mitä pirua! huudahti Zagloba, -- kauriit ajavat takaa susia. -Maailma on, huomaan minä, mennyt ylösalaisin. - --- Ratsastakaamme hiukan nopeammin, sanoi herra Wolodyjowski -levottomana. -- Rzendzian hoi, ratsasta neidin kanssa edellä. - -He läksivät kiitämään eteenpäin, mutta Zagloba taipui Wolodyjowskia -kohden ja kysyi hiljaa: - --- Herra Michal, mitä siellä nyt mahtaa tapahtua? - --- Pahaa, vastasi pieni ritari -- Näittehän: metsän eläimet lähtevät -makuusijaltaan, havahtuvat unesta ja luikkivat pakoon keskellä yötä. - --- No, mitä se merkitsee? - --- Se merkitsee, että ne ovat pelästyneet. - --- Kuka niitä on peloittanut? - --- Sotaväki, kasakat tai tatarit. He tulevat meitä vastaan oikealta. - --- Ehkäpä siellä on meidän lippukuntia? - --- Se ei ole mahdollista, sillä nuo eläimet pakenevat idästä päin, -Pilawcen suunnalta. Tatarit tulevat siis varmaan sieltä leveänä -ketjuna. - --- Kiiruhtakaamme pakoon, herra Michal, Jumalan nimessä. - --- Eipä tässä muutakaan keinoa ole. - --- Jollei ruhtinatar olisi mukanamme, niin lähtisimme suoraan noita -joukkioita vastaan, ja ottaisimme huutaman heistä hengiltä. Mutta nyt -ruhtinattaren seurassa ei se käy... - --- Meille voi tulla raskas matka, jos he huomaavat meidät. - --- Pidetään nyt varamme, herra Michal. Käännymmekö metsään noiden -susien jäljessä, vai kuinka? - --- Ei se auta, sillä vaikkeivät ne heti saavuttaisikaan meitä, niin -täyttävät ne meidän edessämme olevan seudun ja minne me sitten -korjaamme luumme? - --- Piru heidät vieköön. Tämä nyt vielä puuttui. Ettehän te, herra -Michal, vain erehtyne. Eiväthän sudet yleensä pakene sotajoukon -edellä, vaan kulkevat sen jäljessä. - --- Ne jotka ovat sivullapäin, kulkevat sotaväen jäljessä ja -kokoontuvat yhteen eri puolilta, mutta edellä olevat pelästyvät. -Näittekö: tuolla oikealla, puiden välissä kumottaa tuli. - --- Jeesus Natsarealainen, juutalaisten kuningas! - --- Olkaa hiljaa!... Onko tätä metsää vielä pitkältäkin? - --- Se loppuu heti. - --- Tuleeko sitten aukeaa? - --- Tulee. Hyvä Jumala! - --- Olkaa hiljaa. Onko aukean takana taasen metsä? - --- Aina Matczyniin asti. - --- Hyvä. Kun vain eivät saavuttaisi meitä tuolla aukealla! - --- Jos vain pääsemme onnellisesti toiseen metsään, niin olemme kuin -kotonamme. Ratsastakaamme nyt yhdessä. Ensiksi ratsastavat ruhtinatar -ja Rzendzian Burlajn hevosilla. - -He kannustivat hevosiaan ja pääsivät edellä ratsastavien kohdalle. - --- Mikä tulen kumotus tuolla oikealla on? kysyi ruhtinatar. - --- Armollinen neiti, vastasi pieni ritari, -- en voi sitä salata: -siellä saattaa olla tatareja. - --- Jeesus Maaria! - --- Älkää pelätkö, neiti. Panen kaulani pantiksi, että ehdimme heidän -edelleen ja Matczynissä ovat meidän lippukuntamme. - --- Kiitäkäämme eteenpäin Jumalan tähden, sanoi Rzendzian. - -He vaikenivat ja kiitivät kuin haamut eteenpäin. Puut alkoivat -harveta, metsä loppui, mutta myöskin sammui tulen kumotus vähemmäksi. -Äkkiä kääntyi Helena pienen ritarin puoleen: - --- Hyvät herrat, sanoi hän, -- vannokaa minulle, etten joudu elävänä -heidän käsiinsä. - --- Ette joudu, vastasi Wolodyjowski, -- niin kauan kuin minä elän. - -Tuskin oli hän ehtinyt sen sanoa, kun he saapuivat aukealle, joka -oli noin neljännes penikulmaa leveä ja jonka vastakkaisella taholla -jälleen häämöitti metsä. Kaikilta tahoilta ui aukea aho nyt kokonaan -kuutamon hopeassa, ollen miltei yhtä valoisa kuin päivällä. - --- Tuo on pahin pala tietä, kuiskasi Wolodyjowski Zagloballe. -- -Sillä jos he ovat Czarny-Ostrowissa, niin he varmaan tulevat metsien -läpi. - -Zagloba ei vastannut, kannusti vain hevostansa. - -He olivat jo saapuneet ahon puoliväliin. Vastapäätä oleva metsä -likeni likenemistään, käyden yhä selvemmäksi, kun nuori ritari -yhtäkkiä viittasi kädellään itää kohden. - --- Kas tuolla, sanoi hän Zagloballe, -- näettekö? - --- Pensaita ja viidakkoa... kauas. - --- Mutta viidakkopa liikkuu. - --- Eteenpäin nyt, eteenpäin! Sillä nyt he epäilemättä ovat meidät -huomanneet. - -Tuuli vinkui eteenpäin kiitävien korvissa. Pelastava metsä tuli yhä -lähemmäksi. Yhtäkkiä kuului tuosta pimeästä massasta, joka läheni -ahon oikealta puolelta, ikäänkuin meren aaltojen pauhua muistuttava -kohina, sitten lävisti ilman kauhea huuto. - --- He ovat nähneet meidät! karjui Zagloba. -- Koirat... konnat... -pirut... sudet... lurjukset! - -Metsä oli niin lähellä, että pakenevat jo melkein tunsivat -sen kostean ja viileän hengähdyksen. Kuitenkin tuli myöskin -tatarilaisparvi yhä selvemmin näkyviin ja sen tummasta ruumiista -alkoi pistäytyä esiin ikäänkuin pitkiä raajoja, jotka muistuttivat -jonkin jättiläiskokoisen hirviön tuntosarvia. Nämä liikkuivat -pakenevia kohden käsittämättömän nopeasti. Wolodyjowskin -harjaantuneet korvat eroittivat jo selvästi huudon: Allah, Allah. - --- Hevoseni kompastelee, sanoi Zagloba. - --- Väli siitä! vastasi Wolodyjowski. - -Mutta hänen päänsä läpi lensivät salamoina kysymykset: miten käy, -jolleivät hevoset kestä? Miten käy, jos joku niistä uupuu? Ne olivat -kyllä erinomaisia tatarilaishevosia, niillä oli kyllä rautainen -kestävyys, mutta ne olivat melkein lepäämättä saaneet kestää hurjaa -juoksua jo Ploskirowista asti aina ensimäiseen metsään. Tosin he -olisivat voineet istuutua valtoimien hevosten selkään, mutta nekin -olivat jo uuvuksissa. Miten tässä käy? mietti herra Wolodyjowski ja -hänen sydämensä löi levottomana ehkä ensi kertaa elämässä, ei hänen -itsensä, vaan Helenan takia, Helenan, josta hän tämän pitkän matkan -aikana oli oppinut pitämään kuin sisaresta ikään. Hän tiesi myöskin, -että tatarit, kerran aljettuaan ajaa jotakin takaa, eivät äkkiä -hellitä. - --- Ajakoot meitä takaa vaikka kuinka, Helenaa he eivät tule saamaan -kiinni! sanoi hän itsekseen, hammasta purren. - --- Hevoseni kompastelee! huusi toistamiseen Zagloba. - --- Vähät siitä! toisti Wolodyjowski. - -He saapuivat jo metsään. Pimeys oli kyllä nyt heidän ympärillään, -mutta eivät myöskään yksityiset tatarilaisratsastajat olleet heistä -kauempana kuin muutaman sadan askeleen päässä. - -Pieni ritari tiesi kuitenkin, miten hänen on meneteltävä. - --- Rzendzian, huusi hän, -- käänny neidin kanssa maantieltä -ensimäiselle polulle. - --- Hyvä on, herra, vastasi poika. Pieni ritari kääntyi Zagloban -puoleen. - --- Pistoolit kouraan! - -Samassa laski hän kätensä Zagloban hevosen ohjaksiin ja alkoi -pidätellä sitä. - --- Mitä te teette? huusi Zagloba. - --- Älkää hätäilkö, pidättäkää hevosenne. - -Etäisyys heidän ja Helenan kanssa pakenevan Rzendzian välillä kävi -yhä suuremmaksi. Vihdoin saapuivat he sille paikalle, missä maantie -teki jotenkin jyrkän käänteen Zbarazia kohden ja vähän matkaa siitä -erkani kapea metsäpolku, jonka puiden oksat puoleksi peittivät. -Rzendzian käänsi polulle. Hetken päästä olivat hän ja Helena -kadonneet tiheikköön ja pimeään. Wolodyjowski pysäytti Zagloban ja -oman hevosensa. - --- Jumalan nimessä, mitä te teette, karjui Zagloba. - --- Me pysäytämme takaa-ajon. Ruhtinattarelle ei ole muuta pelastusta. - --- Me joudumme surman suuhun. - --- Joudumme jos joudumme. Asettukaa tänne tien syrjään. Tänne, tänne -näin. - -Molemmat piiloittautuivat pimeään, puitten varjoon. -Tatarilaishevosten kavioiden töminä läheni lähenemistään, jyristen -kuin myrsky. Koko metsä oli yhtenä töminänä. - --- Nyt se on tapahtunut! sanoi Zagloba ja nosti viinisäkin huulilleen. - -Hän joi aika kulauksen ja hypähti sitten pystyyn. -- Nimeen Isän, -Pojan ja Pyhän Hengen, olen valmis kuolemaan. - --- Heti, heti, sanoi Wolodyjowski, -- kolme heistä ratsastaa nyt -edellä -- sitä minä olenkin tahtonut. - -Kuun valaisemalla tiellä näkyikin kolme ratsastajaa, jotka istuivat -erinomaisten hevosten selässä. Heidän jäljessään, noin kahden tai -kolmen sadan askeleen päässä kiiti kymmenkunta muuta ratsastajaa ja -kauempana tuli vielä kokonainen tiheä parvi ordalaisia. - -Kun kolme ensimäistä oli päässyt väijytyksen kohdalle, pamahti kaksi -laukausta, jonka jälkeen Wolodyjowski kuin ilves ryntäsi keskelle -tietä ja silmänräpäyksessä, ennenkuin herra Zagloba oli ennättänyt -edes katsahtaa sinnepäinkään tai miettiä mistä on kysymys, oli -kolmaskin tatarilainen kaatunut kuin salaman iskusta. - --- Hevosen selkään! huusi pieni ritari. - -Herra Zagloballe ei tarvinnut toistaa tätä asiaa ja he riensivät -eteenpäin kuin kaksi sutta, joita vihainen koiraparvi ajaa takaa. - -Kauempana ratsastavat tatarit saapuivat sillä välin ruumiiden luo ja -huomattuaan, että metsästä tulevat sudet saattavat ne raadella, he -hetkiseksi pysäyttivät hevosensa, odottaen muita tovereitaan. - --- Näettekö, sanoi Wolodyjowski, -- tiesinhän, että he pysähtyvät. - -Mutta vaikka pakenijat olivatkin päässeet muutamaa sataa askelta -edelle, ei takaa-ajo pysähtynyt pitkäksikään aikaa. Tatarit -kiidättivät joukossa, erottautumatta yksityisiksi ratsastajiksi. - -Pakenevien hevoset olivat kuitenkin pitkästä matkasta uuvuksissa, -niiden juoksu kävi yhä hitaammaksi, varsinkin kompasteli Zagloban -hevonen, jonka täytyi kantaa niin raskasta taakkaa, useamman kerran. -Vanhalla aatelismiehellä nousivat hiusten jäännökset pystyyn, kun hän -ajatteli, että hän mahdollisesti putoaa. - --- Herra Michal, rakas herra Michal, älkää jättäkö minua! huusi hän -epätoivoisasti. - --- Olkaa huoleti, vastasi pieni ritari. - --- Syökööt sudet tuon... hevosen... - -Hän ei ehtinyt enempää sanoa, kun ensimäinen nuoli jo vingahti hänen -korvansa ohitse ja sen jäljessä alkoi suhisten, viheltäen ja laulaen -tulla toisiakin, kuin mitäkin ampiaisia tai mehiläisiä. Yksi nuoli -lensi niin likeltä, että sen kanta miltei pyyhkäisi Zagloban korvia. - -Wolodyjowski kääntyi nyt ja ampui kaksi pistoolinlaukausta -takaa-ajajiin. - -Silloin kompastui herra Zagloban hevonen niin pahasti, että sen -sieraimet miltei painuivat maahan. - --- Jumalan tähden, hevoseni kaatuu, huusi hän sydäntä viiltävällä -äänellä. - --- Alas satulasta ja metsään! ärjäisi Wolodyjowski. - -Sen sanottuaan hän pysäytti hevosensa, hyppäsi alas ja hetken päästä -olivat sekä hän että Zagloba kadonneet pimeyteen. - -Tämä temppu ei kuitenkaan jäänyt vinosilmäisiltä tatareilta -huomaamatta. Muutama kymmen heistä hyppäsi niinikään alas hevosen -selästä ja lähti ajamaan takaa pakenevia. - -Oksat iskivät lakin Zagloban päästä ja löivät häntä kasvoihin, ne -repäisivät hänen viittansa, mutta hän vain otti jalat kainaloonsa -ja livisti eteenpäin ikäänkuin hän olisi ollut kolmenkymmenvuotias. -Tuontuostakin hän kompastui, mutta nousi jälleen pystyyn ja livisti -taasen entistä nopeammin, läähättäen kuin sepän palkeet. Vihdoin -kiepahti hän syvään kuoppaan myrskyn kaataman puun juurella ja tunsi, -ettei hän enää pääse kömpimään ylös, koska hänen voimansa olivat -kokonaan lopussa. - --- Missä te olette? kysyi hiljaa Wolodyjowski. - --- Täällä, kuopassa. Olen hukassa, pelastakaa minut, herra Michal. - -Herra Michal meni empimättä kuopalle ja pani kätensä herra Zagloban -suulle. - --- Olkaa hiljaa, ehkä he menevät ohitsemme. Pidämme kyllä puolemme. - -Sillä välin olivat tatarit saapuneet paikalle. Toiset heistä kävivät -todella kuopan ohi, arvellen pakenevien menneen kauemma, toiset -kulkivat verkalleen, tunnustellen puita ja tähystellen joka puolelle. - -Pakenijat pidättivät henkeään. - --- Jos joku tulee tänne, ajatteli Zagloba epätoivoissaan, niin kyllä -minä näytän. - -Samassa alkoi kipinöitä lennellä joka taholle, tatarit iskivät -tulta... - -Tulen valossa saattoi nähdä villejä kasvoja pulleine poskineen ja -taulaan puhaltavine paksuine huulineen. Hetken kuljeskelivat miehet -tällä tavalla muutaman kymmenen askeleen päässä kuopasta, muistuttaen -pahaa ennustavia metsän haamuja ja tullen yhä lähemmäksi. Hetken -perästä alkoi kuitenkin maantieltä kuulua kummallista hälyä ja -sekavia huutoja, jotka herättivät nukkuvan korven. - -Tatarit panivat pois tuluksensa ja seisoivat kuin maahan naulattuina. -Wolodyjowski painoi lujasti kätensä Zagloban olkapäälle. Huudot -kasvoivat kasvamistaan ja yhtäkkiä alkoi välähdellä punaisia valoja. -Heti niiden jälkeen kajahti muskettien yhteislaukaus... ensimäinen, -toinen, kolmas ja sitten huuto "Allah!" Kuului sapelien kalsketta, -hevosten ähkinää, kavioiden töminää ja sekasotkuisia huutoja. -Maantiellä kävi taistelu. - --- Meikäläisiä, meikäläisiä! huudahti Wolodyjowski. - --- Lyö, surmaa! Lyö, hakkaa! kirkui herra Zagloba. Vielä silmänräpäys -ja kuopan ohi juoksi suurimman kauhun vallassa muutamia kymmeniä -tatareja, jotka minkä pääsivät kiirehtivät oman väkensä luo. Herra -Wolodyjowski ei voinut hillitä itseään, vaan ryntäsi heidän jälkeensä -ja ratsasti heidän kintereillään, huolimatta tiheiköstä ja pimeydestä. - -Zagloba jäi yksinään kuopan pohjalle. - -Hetken päästä koetti hän kiivetä ylös, mutta ei jaksanut. Koko hänen -ruumistaan kolotti, hän tuskin pysyi jaloillaan. - --- Haa, lurjukset! sanoi hän, katsellen joka taholle. -- Lähdittepä -pakoon. Vahinko, ettei tänne jäänyt ketään. Silloinpa minulla nyt -olisi seuraa kuopassani ja minä näyttäisinkin, missä pippuri kasvaa. -Te pakanat, nyt teidät teurastetaan niinkuin karja. Herran tähden, -meluhan käy aina vain suuremmaksi. Soisinpa, että itse ruhtinas -Jeremi olisi siellä, sillä hän se vasta teille soittaisi. Huutakaa -te Allahianne, kyllä sudet myöhemmin soittavat teidän raatojenne -ääressä. Mutta sitä herra Michalia, kun jättikin minut tänne yksin! -Hm, eihän se sentään kummallistakaan ole: hän on tulinen, sillä hän -on nuori. Tämän viimeisen retken jälkeen olisin valmis menemään hänen -kanssaan vaikkapa helvettiin, sillä hän ei ole ystävä, joka hädän -hetkellä jättää. Ampiainen se poika on! Yhtäkkiä vain hän puraisi -kuoliaaksi kolme noista. Olisipa minulla täällä mukanani edes tuo -viinisäkki. Mutta sen ovat varmaan jo pirut ottaneet... tai hevoset -tallanneet rikki... Vielä minuun joku mato pistää tässä kuopassa. -Mikäs nyt on? - -Huudot ja muskettilaukaukset alkoivat edetä aukean ja ensimäisen -metsän taholle. - --- Ahah, sanoi Zagloba, -- nyt he jo ovat niiden kimpussa. Ettepäs -kestäneet, senkin koirat. Kiitos Jumalan kaikkivaltiaan. - -Huudot etenivät etenemistään. - --- Kelpo lailla he niitä ahdistavatkin, mutisi Zagloba edelleen. --- Mutta minä huomaan, että minun täytyykin jäädä istumaan tähän -kuoppaan. Puuttuisi vain, että sudet minut söisivät. Ensin Bohun, -sitten tatarit ja lopuksi sudet. Suo, Jumala, Bohunin joutua paaluun, -ja anna susille raivoa, sillä tatareista meikäläiset kyllä pitävät -huolen. Herra Michal, herra Michal! - -Hiljaisuus vastasi herra Zagloban puheluun. Vain metsä humisi ja -kaukaa kuuluvat huudot heikkenivät heikkenemistään. - --- Panenkohan minä tänne maata? Piru heidät vieköön. Voi, herra -Michal! - -Mutta herra Zagloban kärsivällisyyden täytyi vielä kestää pitkä -koetus, sillä taivas alkoi jo hämärtää, kun vasta maantieltä kuului -kavionkopsetta ja metsän pimeydestä tuli näkyviin valoja. - --- Herra Michal, minä olen täällä! huusi herra Zagloba. - --- Kiivetkää ylös kuopasta! - --- Kun en jaksa. - -Herra Michal seisoi kuopan reunalla, palava päre kädessään, ojensi -kätensä Zagloballe ja sanoi: - --- No, tatareja ei enää ole. Me ajoimme heitä takaa aina tuonne -metsälle asti. - --- Ja kuka tänne sitten yhtäkkiä oli saapunut? - --- Kuszel ja Rostworowski kahdentuhannen ratsumiehen kanssa. Minunkin -rakuunani ovat heidän matkassaan. - --- Paljonko pakanoita oli? -- Ainakin pari tuhatta. - --- Jumalan kiitos. Antakaappa minulle jotakin juomista, sillä olen -ihan pyörryksissä. - -Kaksi tuntia myöhemmin istui herra Zagloba, kunnollisesti juotuaan ja -syötyään, mukavassa satulassa Wolodyjowskin rakuunoiden keskellä ja -hänen vierellään ratsasti pieni ritari, puhuen: - --- Vieläpä te olette hengissä, vaikka emme saavukaan Zbaraziin -ruhtinattaren seurassa. Hullummin olisi käynyt, jos neiti olisi -joutunut pakanoiden käsiin. - --- Ehkäpä Rzedndzian vielä tuo hänet Zbaraziin, arveli Zagloba. - --- Sitä hän ei voi tehdä, sillä maantie on vallattu: tuo lauma, -jonka nyt saimme torjutuksi, palaa pian takaisin ja seuraa sitten -kintereillämme. Sitäpaitsi saattaa Burlajkin saapua minä hetkenä -hyvänsä ja ennemmin olla Zbarazin luona kuin Rzendzian ehtii sinne -Toiselta taholta marssivat Konstantinowista Chmielnicki ja khani. - --- Jumalan tähden. Silloinhan Rzendzian ja ruhtinatar joutuvat aivan -kuin nuotan perään. - --- Rzendzian koettaa varmaan hyvissä ajoin pujahtaa pakoon Zbarazin -ja Konstantinowin välistä eikä anna Chmielnickin tai Khanin joukkojen -saartaa itseään. Ja näettekö, minä luotan lujasti siihen, että hän -onnistuu. - --- Suokoon Jumala! - --- Se poika on ovela kuin kettu. Teiltäkään ei puutu temppuja, mutta -hän on vielä ovelampi. Kuinka paljon me vaivasimmekaan päätämme -pelastaaksemme tytön emmekä lopultakaan keksineet mitään keinoja. -Mutta Rzendzianpa suoritti kaikki oivallisesti. Kyllä hän nytkin -pujahtaa pälkähästä niinkuin käärme, kun on kysymyksessä hänen oma -nahkansa. Olkaa varma, että Jumala nytkin holhoaa ruhtinatarta. Hän -on hänet jo niin monta kertaa pelastanut. Ja muistakaa, että itsekin -käskitte minua pysymään lujassa uskossa, Zbarazissa, silloin, kun -Zachar tuli. - -Zagloba sai herra Michalin sanoista hiukan luottamusta, mutta vaipui -sitten syviin mietteisiin. - --- Herra Michal, sanoi hän hetken perästä, -- kysyittekö Kuszelilta, -mitä Skrzetuskille kuuluu. - --- Hän on jo Zbarazissa ja, Jumalan kiitos, terveenä. Ovat -Zacwilichowskin kanssa saapuneet ruhtinas Koreckin luota. - --- Mutta mitäs me hänelle sanomme? - --- Siinäpä se mutka onkin. - --- Hän kai yhä vielä luulee, että tyttö on Kiovassa murhattu. - --- Niin luulee. - --- Sanoitteko nyt Kuszelille tai jollekin muulle mistä me tulemme. - --- En sanonut, sillä ajattelin itsekseni: parempi on ensin neuvotella. - --- Minä tahtoisin pikemmin, että kokonaan pitäisimme tarkoituksemme -salassa, sanoi Zagloba. -- Jos tyttö nyt, josta Jumala varjelkoon, -uudestaan joutuisi kasakoitten tai tatarilaisten käsiin, niin -saisi Skrzetuski uuden tuskan, aivan niinkuin revittäisiin auki jo -arpeutuneet haavat. - --- Panen pääni pantiksi, että Rzendzian tuo hänet perille. - --- Panisinhan minäkin mielelläni pääni pantiksi, mutta onnettomuus -raivoaa tällä hetkellä maailmassa kuin rutto. Pitäkäämme mieluummin -suumme kiinni ja jättäkäämme kaikki Jumalan huomaan. - --- Tapahtukoon niin. Mutta eihän vain herra Podbipienta mahtane -ilmaista Skrzetuskille salaisuutta. - --- Ettekö tunne häntä. Hänhän on antanut ritarisanansa ja se on -tuolle liettualaiselle humalaseipäälle pyhä asia. - -Samassa liittyi heihin Kuszel ja he läksivät yhdessä ratsastamaan -eteenpäin, nousevan auringon ensi valossa keskustellen valtiollisista -asioista, ylipäällikköjen tulosta Zbaraziin, minkä viimemainitun -seikan ruhtinas Jeremi oli aiheuttanut, ruhtinaan pikaisesta -saapumisesta ja kauheasta tuomiosta, jota Chmielnicki ja koko hänen -mahtinsa eivät enää voi välttää. - - - - -TOINEN LUKU - - -Zbarazissa tapasivat herra Wolodyjowski ja Zagloba kaikki kruunun -sotajoukot odottamassa vihollista. Siellä majaili myöskin valtakunnan -juomanlaskija, joka oli marssittanut väkensä Konstantinowista, -Kamienecin kastellaani Lanckoronski, joka juuri oli tehnyt -hävitysretken Barin ympäristöön, sekä kolmas ylipäällikkö, Belzan -kastellaani herra Firlej Dombrowicasta, kruunun kirjuri herra -Andrzej Sierakowski, kruunun lipunkantaja herra Koniecpolski sekä -tykistökenraali ja erikoistuntija kaupunkien valloittamisessa ja -puolustuksen järjestämisessä herra Przyjemski. Heidän mukanansa -majaili kaupungissa kymmenen tuhatta sotilasta raja-armeijaa, -lukuunottamatta muutamia ruhtinas Jeremin lippukuntia, jotka jo -ennestään olivat majailleet Zbarazissa. - -Herra Przyjemski oli kaupungin ja linnan eteläpuolisille -vallituksille, Gniesnajoen ja kahden lammikon välille sijoittanut -mahtavan leirin, jonka hän linnoitti ulkomaalaiseen tapaan. Sen -saattoi valloittaa vain edestäpäin, sillä takapuolella olivat -lammikot, linna ja joki. Tässä linnoitetussa leirissä aikoivat -ylipäälliköt tehdä Chmielnickille vastarintaa ja pidättää hänen -ryntäystään siksi, kunnes kuningas Puolaan jääneiden sotavoimien -ja koko aseihin kutsutun aatelin kanssa saapuisi avuksi. Oliko -kuitenkaan mahdollista toteuttaa aikomus Chmielnickin sotavoimaan -nähden? Monet sitä epäilivät ja oikeutettua epäilyksen aihetta -todella olikin, muunmuassa se seikka, että asiat itse leirissä -olivat huonosti. Ensinnäkin vallitsi johtajien välillä salainen -epäsopu. Ylipäälliköt olivat nimittäin vasten tahtoansa tulleet -Zbaraziin, myöntyen vain ruhtinas Jeremin vaatimukseen. Aluksi -olivat he halunneet puolustautua Konstantinowissa, mutta kun sitten -levisi huhu, että Jeremi omassa persoonassaan saapuu vain siinä -tapauksessa, että Zbaraz valitaan puolustuspaikaksi, niin ilmoittivat -sotamiehet heti kuninkaallisille päälliköille tahtovansa mennä -Zbaraziin eivätkä ryhtyvänsä taistelemaan muualla. Heihin eivät -pystyneet mitkään kehoitukset eikä mikään komennon arvovalta ja -pian huomasivat ylipäälliköt, että jos he vielä pysyvät kannallaan, -niin sotajoukot, alkaen parhaimmista husaarilippukunnista aina -viimeiseen ulkomaalaiseen sotamieheen asti, jättävät heidät ja -siirtyvät Wisniowieckin lippujen alle. Tässä nähtiin taasen esimerkki -surullisesta sotilaallisesta kurittomuudesta, jommoista tähän aikaan -sattui niin usein ja joka johtui osaksi päälliköitten kyvyttömyydestä -ja keskinäisestä epäsovusta, osaksi kuulumattomasta pelosta -Chmielnickin voimaan nähden ja suunnattomista tappioista, varsinkin -Pilawcen luona. - -Niin täytyi siis ylipäällikköjen lähteä Zbaraziin, jossa ylin -valta, huolimatta kuninkaan määräyksistä, pakostakin oli siirtyvä -Wisniowieckin käsiin. Sillä vain häntä totteli sotajoukko, vain hänen -johdollaan se halusi taistella ja kuolla. Tämä todellinen päällikkö -ei kuitenkaan vielä ollut Zbarazissa ja siksi kasvoi kasvamistaan -levottomuus sotaväen keskuudessa, kuri höltyi kokonaan ja rohkeus -lamaantui. Tunnettua nimittäin jo oli, että Chmielnicki ja khani -lähenevät, tuoden mukanaan sellaisen sotavoiman, etteivät ihmissilmät -Tamerlanin ajoista asti ole sellaista nähneet. Yhä uudet viestit -lentelivät leiriin kuin mitkäkin pahaa ennustavat linnut, yhä uudet -ja yhä kauheammat huhut raukaisivat sotamiesten urheutta. Pelättiin -pakokauhun, samanlaisena kuin Pilawcen luona, äkkiä leviävän ja -hajoittavan, kuin tuhan tuuleen, tuon kourallisen väkeä, jonka tuli -sulkea Chmielnickiltä tie valtakunnan sydänmaihin. Päällikötkin -kadottivat mielenmalttinsa. Heidän ristiriitaiset määräyksensä joko -jätettiin kokonaan täyttämättä tai täytettiin vastahakoisesti. -Todellakin saattoi vain Jeremi torjua tuhon, joka jo uhkaavana -riippui leirin, sotajoukon ja maan yllä. - -Zagloba ja Wolodyjowski joutuivat, saavuttuaan Kuszelin lippukuntain -mukana, heti sotilaselämän pyörteeseen, sillä tuskin olivat he -ehtineet leirin keskellä olevalle aukealle, kun eri aselajeihin -kuuluvat toverit jo ympäröivät heidät, kysellen kukin vuorostaan -kuulumisia. Kun uteliaat näkivät tatarilaiset vangit, palasi rohkeus -heidän sydämiinsä: "Ovatpa löylyttäneet tatareja! Tatarilaisia -vankeja! Jumala on kuin onkin antanut voiton!" toisteltiin. -"Tatarit ovat täällä ja Burlaj heidän mukanansa! Aseihin, hyvät -herrat, valleille!" Sanoma levisi kautta leirin ja sen kulkiessa -Kuszelin voitto kasvoi. Yhä enemmän väkeä kokoontui vankien -ympärille. "Tappakaa ne!" huudettiin, "mitäpä me niillä täällä -teemme!" Kysymyksiä satoi kuin lumihiutaleita pyryilmalla. Kuszel -ei kuitenkaan vastannut, lähti vain viemään kertomusta Belzan -kastellaanin päämajaan. Tuttavat vähävenäläisten lippukunnista, -Wolodyjowski ja Zagloba kävivät sillaikaa tervehtimässä, mutta -viimemainitut väittelivät mikäli mahdollista antamasta suoria -vastauksia, koskapa hekin halusivat ensinnä tavata Skrzetuskia. - -He kohtasivat hänet linnassa ja hänen seurassaan vanhan -Zacwilichowskin, kaksi pappia, paikkakunnan bernhardinehin kuuluvaa, -sekä herra Longinus Podbipientan. Heidät nähdessään Skrzetuski hiukan -kalpeni ja hänen katseensa synkistyi, sillä he johdattivat hänen -mieleensä liian paljon muistoja, hänen oli suorastaan vaikea heitä -nähdä. Hän tervehti heitä kuitenkin tyynesti, vieläpä ilollakin, -kyseli missä he olivat olleet ja oli tyytyväinen jokaiseen heidän -vastaukseensa. Pitäen ruhtinatarta kuolleena, hänellä nimittäin -ei enää ollut mitään haluja eikä toivomuksia, ei hänen mieleensä -myöskään johtunut pieninkään epäluulo, että heidän pitkä viipymisensä -oli jossakin tekemisessä ruhtinattaren kanssa. He puolestaan eivät -sanallakaan maininneet retkensä tarkoitusta, vaikka herra Longinus -tutkien katsahti vuoroin toiseen, vuoroin toiseen, huokaili ja -väänteli siinä paikallaan, koettaen löytää heidän kasvoistaan -edes toivon varjoa. Molempien huomio pysyi kuitenkin kiintyneenä -Skrzetuskiin, jota herra Michal vähän päästä puristi harteista, -hänen sydämensä kun oli menehtyä katsellessa tuota uskollista vanhaa -ystävää, joka oli kokenut ja menettänyt niin paljon, ettei eläminen -enää ollut hänelle juuri minkään arvoinen. - --- Mepäs kokoamme yhteen kaikki vanhat toverit, sanoi hän -Skrzetuskille, -- ja sinä tulet pitämään hauskaa heidän kanssansa. -Tästä nousee nyt sota, jollaista ei vielä ole ollut ja se tuo -jokaiselle soturille myöskin paljon iloa. Kunpa Jumala soisi sinulle -terveyttä, että vielä kerran saisit johtaa husaarejasi. - --- Jumala on minulle jo antanut terveyteni takaisin, vastasi -Skrzetuski, -- enkä halua mitään muuta kuin palvella sotilaana niin -kauan kuin minua tarvitaan. - -Skrzetuski todella jo olikin terve, sillä hänen nuoruutensa ja luja -voimansa olivat voittaneet taudin. Tuska kalvoi hänen sieluansa, -mutta ei kyennyt vahingoittamaan hänen ruumistaan. Hän oli vain -suuresti laihtunut ja käynyt niin keltaiseksi, että hänen otsansa, -poskensa ja nenänsä olivat kuin kirkkovahasta muovaillut. Entinen -kivinen ankaruus oli jäänyt hänen kasvoilleen ja oli niille asettunut -sama jähmettynyt tyyneys, joka tavataan kuolleiden kasvoilla. -Entisten lisäksi oli mustaan partaan tullut yhä enemmän hopeisia -säikeitä. Yleensä ei hän juuri eronnut muista ihmisistä paitsi siinä -että hän vasten sotilaan tapoja vältti meluisaa puhetta, kokouksia -ja juominkeja ja seurusteli mieluummin munkkien kanssa, joiden -keskusteluja tulevasta- ja luostarielämästä hän mielellään kuunteli. -Virkatehtävänsä hän suoritti tarkalleen ja sotaa ja odotettua -piiritystä koskevat asiat kiinnittivät hänen mieltään yhtä paljon -kuin muidenkin. - -Äkkiä kääntyikin keskustelu tähän aineeseen, sillä koko leirissä, -linnassa ja kaupungissa ei kukaan muuta ajatellut. Vanha -Zacwilichowski kyseli tatareista ja Burlajsta, jonka hän tunsi -ennestään. - --- Hän on suuri sotilas, huomautti hän, -- sääli vain, että hän -yhdessä muiden kanssa nousee isänmaataan vastaan. Olemme taistelleet -yhdessä Chocimin luona. Hän oli silloin vielä nuori mies, mutta -hänestä odotettiin erinomaista. - --- Hän on kotoisin Dnieperin takaa ja johtaakin sikäläisiä kasakoita, -virkkoi Skrzetuski. -- Mistä sitten, isä, johtuukaan, että hän nyt -ryntää etelästä päin, Kamieniecin taholta? - --- Nähtävästi, vastasi Zacwilichowski, -- Chmielnicki tahallaan -on määrännyt juuri hänet sinne talvimajoille, koska Tuhaj-bej jäi -Dnieperin taa ja tuo suurmurza jo kauan on hautonut vihaa Burlajta -vastaan. Kukaan ei olekaan löylyttänyt tatareja niin kuin aikoinaan -Burlaj. - --- Ja nyt hänestä tulee heidän taistelutoverinsa. - --- Niin tulee, sanoi Zacwilichowski. -- Sellaiset ovat ajat. Kyllä -Chmielnicki kuitenkin tulee valvomaan, etteivät he syö toisiaan. - --- Mutta milloin te, isä, odotatte tänne Chmielnickiä? kysyi -Wolodyjowski. - --- Minä päivänä tahansa. Kuka hänet kuitenkaan tietää. -Ylipäällikköjen pitäisi yhtämittaa lähettää tiedustelujoukkoja, mutta -he eivät tee sitä. Juuri äsken pyysin, että Kuszel lähetettäisiin -etelän suunnalle ja herrat Piglowski Czolhanski-Kamenille. Olisin -itsekin lähtenyt, mutta täällähän on alituisesti neuvotteluja. -Myöskin aiotaan lähettää kruunun kirjuri muutamien lippukuntien -kanssa. Kunpa he nyt pitäisivät kiirettä, ettei kävisi liian -myöhäiseksi. Sitokoon Jumala ruhtinaamme saapua tänne mitä pikimmin, -sillä muuten on edessämme sama häpeä kuin Pilawcen luona. - --- Minä katselin noita sotamiehiä, sanoi Zagloba, -- kun ratsastimme -leirin poikki ja minusta tuntuu, että heidän joukossaan on enemmän -lurjuksia kuin kunnon poikia. He sopisivat paremmin ruokatavaran -kaupustelijoiksi kuin meidän taistelutovereiksemme, meidän, jotka -pidämme kunniaa suurempiarvoisena kuin terveyttä. - --- Mitä te nyt puhuttekaan, murahti vanhus. -- En väheksy -urhoollisuuttanne, vaikka minulla ennen tosin olikin teistä toinen -käsitys. Mutta kaikki täällä olevat ritarit ovat parasta väkeä, -mitä valtakunnassa koskaan on ollut. Heiltä puuttuu vain johtaja. -Herra Kamienecki on hyvä taistelija, muttei mikään päällikkö. Herra -Firlej on vanha ja mitä tulee kruunun juomanlaskijaan, niin on hän -yhdessä ruhtinas Dominikin kanssa hankkinut itselleen huonon nimen -Pilawcen luona. Onko siis kumma, ettei heitä tahdota totella... -Sotamies vuodattaa mielellään vertaan, jos hän on varma, ettei häntä -tarpeettomasti syöstä kuolemaan. Mutta katsokaa mitä nyt tapahtuu: -sensijaan että ajateltaisiin piiritystä, riidellään siitä, missä -kunkin paikka on. - --- Onko ruokavaroja tarpeeksi? kysyi levottomana Zagloba. - --- Ei niitäkään, ole niin paljon kuin tarvittaisiin ja rehua on -vieläkin vähemmin. Jos piiritystä kestää kuukauden, niin täytyy -hevosille antaa lastuja tai kiviä. - --- Vielä olisi aikaa pitää tästä huolta, sanoi Wojodyjowski. - --- Menkääpä sanomaan se heille! Lähetä, hyvä Jumala, ruhtinas tänne! -sen sanon vieläkin. - --- Ette häntä yksin ikävöi, keskeytti herra Longinus. - --- Minä tiedän sen, vastasi vanhus. -- Katsokaappa tuonne -leiripihalle: kaikki istuvat vallien ääressä ja katselevat ikävöiden -vanhaa Zbarazia kohden. Toiset kiipeävät kaupungin torniin ja jos -joku sieltä huutaa: hän tulee! niin he ovat kuin hulluina ilosta. Ei -himoitse janoinen peura tuoretta vettä niinkuin me kaipaamme häntä. -Kunpahan hän vain saapuisi ennen Chmielnickiä, sillä muuten pelkään -tulevan esteitä. - --- Me rukoilemme mekin päiväkaudet hänen tuloansa, virkkoi eräs -bernhardilaismunkki. - -Koko ritariston rukoukset ja toivomukset olivat pian toteutuvat, -vaikka tosin seuraava päivä toikin muassaan vielä enemmän pelkoa -ja pahoja enteitä. Torstaina, kahdeksantena päivänä heinäkuuta, -kävi yli kaupungin ja äsken rakennettujen leirivallien hirveä -myrsky. Sade valui tulvina, osa maavarustuksista sortui, Gniezna ja -molemmat lammikot paisuivat yli äyräittensä. Illalla iski salama -Belzan kastellaanin, Firlejn jalkaväkijoukkoon, tappoi muutamia -miehiä ja repi itse lipun kappaleiksi. Tätä katsottiin huonoksi -enteeksi, Jumalan vihan selväksi merkiksi, varsinkin kun Firlej oli -kalvinisti. Zagloba ehdotti, että hänen luoksensa toimitettaisiin -lähetystö pyytämään ja vaatimaan, että hän kääntyisi. "Koska -sotajoukolla, jonka päällikkö elää Jumalalle vastenmielisessä, -riettaassa hairahduksessa, ei voi olla taivaan siunausta." Monet -olivat samaa mieltä ja vain kastellaanin persoonan arvovalta ja -hänen korkea asemansa ehkäisivät lähetystön toimittamisen. Mielet -olivat kuitenkin sitä enemmän masennuksissa. Myrsky vain herkeämättä -raivosi. Vallit, vaikka olivatkin lujitetut kivillä, oksilla ja -paalutuksella, pehmenivät niin, että tykit alkoivat vajota. Täytyi -panna lautoja haubitsien, mörssärien ja vieläpä pienempienkin -tykkien, niinsanottujen oktaavien alle. Syvissä vallihaudoissa kohisi -vettä miehen korkeudelta. Yö ei tuonut lepoa. Myrskytuuli ajoi idästä -yhä uusia, jättiläiskokoisia pilvenlonkia, jotka, keräytyen yhteen -paikkaan ja kauhealla melulla puhjeten syöksivät Zbarazin yli koko -sade-, ukkos- ja salamavarastonsa... Ainoastaan sotamiehet jäivät -leirissä oleviin telttoihin, upseerit ja vieläpä ylipäällikötkin, -Kamieniecin kastellaania lukuunottamatta, hakivat suojaa kaupungista. -Jos Chmielnicki olisi saapunut myrskyn mukana, olisi hän ilman -vastustusta voinut vallata koko leirin. - -Seuraavana aamuna oli ilma vähän parantunut, vaikka sadetta yhä vielä -jatkui. Vasta kello viiden aikaan, jälkeen puolen päivän, karkoitti -tuuli pilvet, taivaan sini levisi yli leirin ja vanhan Zbarazin -puolelle ilmestyi kirkas, komea, seitsenvärinen taivaankaari, jonka -toinen pää nojasi vanhaan Zbaraziin ja toinen tuntui imevän kosteutta -Czarny-Las nimisestä metsästä. Taivaankaari loisti ja välähteli -pakenevien pilvien pohjaa vastaan. - -Silloin palasi rohkeus sotilaiden sydämiin. Upseerit siirtyivät -leiriin ja astuivat liukkaille valleille ihailemaan sateenkaarta. -Alettiin heti keskustella ja arvailla, mitä tämä enne tietää, kun -äkkiä herra Wolodyjowski, seisoen muiden joukossa, vallihaudan -partaalla, alkoi varjostaa kädellään ilveksensilmiään ja huudahti: - --- Sotajoukko astuu esiin taivaankaaren alta! - -Syntyi sellainen hälinä, että olisi luullut myrskytuulen liikuttavan -ihmisjoukkoa ja nousi puheen humina. Sanat "sotajoukko tulee"! -lensivät kuin nuoli vallien toisesta päästä toiseen. Sotamiehet -tungeskelivat toistensa ohi ja kokoontuivat yhteen, hälinä läikkyi ja -lainehti, kaikkien kämmenet asettuivat varjostamaan silmiä, kaikki -silmät tähtäsivät jännitettyinä etäisyyteen, sydämet sykkivät, ja -niin katselivat kaikki henkeään pidättäen, vaappuen epäilyksen ja -toivon välillä. - -Samassa nähtiin jonkin liikkuvan seitsenvärisen portin alitse, -liikkuvan yhä selvemmin ja vihdoin sukelsi etäisyydestä esiin -ihmismassa. Se läheni lähenemistään, se kävi yhä selvemmäksi, kunnes -vihdoin erottautuivat liput ja viirit sekä myöhemmin lipunkantajien -metsä. Ei ollut enää syytä epäillä, mitä omin silmin näki: sotajoukko -oli tulossa. - -Silloin kohosi kaikista rinnoista jättiläishuuto, sanomattoman ilon -huuto: Jeremi, Jeremi, Jeremi! - -Vanhemmat soturit joutuivat suorastaan mielettömän ilon valtaan. -Toiset heittäytyivät alas valleilta, kahlasivat vallihaudan yli -ja juoksivat veden tulviman kentän poikki, läheneviä rykmenttejä -vastaan. Toiset kiirehtivät hevostensa luo. Mikä nauroi, mikä itki. -He panivat kätensä ristiin, tai kohottivat ne taivasta kohden, -huutaen: meidän isämme, meidän pelastajamme, meidän johtajamme tulee! -Olisi saattanut luulla, että piiritys jo on loppunut, Chmielnicki -lyöty ja voitto saavutettu. -- Sillävälin lähenivät ruhtinaan -rykmentit lähenemistään. Saattoi jo eroittaa heidän merkkinsä. -Edellä marssivat kuten aina, ruhtinaan tatareista, hovikasakoista -ja valakialaisista kokoonpannut rykmentit. Niiden jäljessä näkyi -Machnickin ulkomaalainen jalkaväki, taempana tulivat Wurcelin tykit, -rakuunat ja raskaat husaarit. Auringon säteet taittuivat haarniskoja -ja keihäiden kärkiä vastaan. Kaikki marssivat epätavallisessa -valaistuksessa ikäänkuin heitä olisi ympäröinyt voiton sädekehä. -Skrzetuski, joka seisoi vallilla yhdessä herra Longinuksen kanssa, -tunsi kaukaa oman lippukuntansa, jonka hän oli jättänyt Zamosciin, -ja hänen kellastuneet poskensa punehtuivat hiukan. Hän veti muutamia -kertoja voimakkaasti henkeään, ikäänkuin olisi heittänyt rinnastansa -tavattoman painon ja hänen silmänsä kävivät iloisiksi. Sillä nyt -lähestyivät suurten vaivojen ja sankarillisten taistelujen päivät -ja ne ovat parhaimmat sydämen parantajat, ne painavat tuskallisen -muiston sielun syvimmälle pohjalle. Rykmentit tulivat yhä lähemmä, ne -olivat tuskin enää tuhannen askeleen päässä leiristä. Vanhemmatkin -upseerit saapuivat nyt katsomaan ruhtinaan tuloa, myöskin kaikki -kolme ylipäällikköä ja heidän mukanaan herra Przyjemski, herra -kruunun lipunkantaja, Krasnostawin herra starosta, herra Korf ja -kaikki muut, sekä puolalaisten että ulkomaalaisten värväysjoukkojen -upseerit. He ottivat osaa yleiseen iloon ja ylipäällikkö herra -Lanckoronski, ritarina suurempi kuin johtajana ja sotaisen mainen -ihailijana, ojensi komentonuijansa sille suunnalle, mistä Jeremi -marssi, sekä lausui niin lujaan, että kaikki sen kuulivat: - --- Kas tuossa meidän korkein päällikkömme, hänelle jätän minä -ensimäisenä vallan ja komennon. - -Ruhtinaan rykmentit alkoivat saapua leiriin. Niissä oli kaikkiaan -kolme tuhatta miestä, mutta ne vastasivat sataa tuhatta sydäntä. -Olivathan ne Pohrebyszczen, Niemirowin, Machnowkan ja Konstantinowin -taistelujen voittajia. Tuttavat ja ystävät tervehtivät toisiansa. -Kevyitten rykmenttien jäljessä tulla jyryytti vihdoin Wurcelin -tykistö, kuljettaen neljää haarapyssyä, kahta pitkälle kantavaa -kanuunaa ja kuutta valloitettua monipiippuista tykkiä. Ruhtinas, -joka johti rykmenttien tuloa vanhasta Zbarazista, saapui itse -vasta illalla, auringonlaskun jälkeen. Silloin riensivät kaikki, -jotka kynnelle kykenivät, häntä vastaan. Sotamiehet sytyttivät -tulipannut, kynttilänpätkät, soihdut ja pärekimput ja kokoontuivat -niin taajaan piiriin ruhtinaan ratsun ympärille, että hänen oli -mahdoton kulkea eteenpäin. Toiset tarttuivat hevosen ohjaksiinkin, -saadakseen kauemmin katsella ihailtua sankaria. Toiset suutelivat -ruhtinaan viitan liepeitä ja olivat ottamaisillaan hänet hartioilleen -kantaakseen häntä. Ihastus meni niin pitkälle, etteivät ainoastaan -puolalaisten, vaan vieläpä ulkomaalaistenkin joukkojen sotilaat -ilmoittivat palvelevansa neljännes vuoden ilman palkkaa. Ruhtinaan -ympärille kokoontui yhä suurempi tungos, hän ei enää päässyt -askeltakaan eteenpäin, vaan viipyi paikoillaan valkean ratsunsa -selässä sotamiestensä ympäröimänä kuin paimen lampaittensa -keskellä eikä ilo- ja eläköönhuudoista tahtonut tulla loppua. Ilta -lankesi maille tyynenä ja lauhana. Tummalla taivaalla välkkyi -tuhansittain tähtiä ja pian näyttäytyi hyvä enne. Juuri kun herra -Lanckoronski lähestyi ruhtinasta, komentonuija kädessä, antaakseen -sen ruhtinaalle, putosi humisten taivaan laelta irtaantunut tähti, -piirtäen jälkeensä valojuovan Konstantinowin taholle, josta -Chmielnickiä odotettiin, sekä sammui sitten. "Se oli Chmielnickin -tähti", huusivat sotilaat. "Ihme, ihme, näkyvä merkki. Vivat Jeremi -victor!" "Eläköön voittaja Jeremi!" toistivat tuhannet äänet ja -samassa läheni Kamienecin kastellaani, viitaten kädellään merkiksi, -että hän haluaa puhua. Huudot hiljenivät ja hän virkkoi: - --- Kuningas on antanut minulle komentonuijan, mutta minä jätän sen -arvokkaampiin käsiin, sinun käsiisi, voittaja, ja olen ensimäisenä -totteleva sinun käskyjäsi. - --- Ja me hänen mukanaan! toistivat molemmat muut ylipäälliköt. - -Kolme komentonuijaa kohottautui ruhtinasta kohden. Hän kuitenkin veti -kätensä takaisin ja vastasi: - --- Minä en ole teille, hyvät herrat, antanut komentonuijaa, enkä -niinmuodoin myöskään ota sitä vastaan. - --- Olkoon siis tämä sinulle ojennettu komentonuija neljäntenä kolmen -entisen lisäksi ja niiden yläpuolella! virkkoi Firlej. - --- Eläköön, Wisniowiecki, eläkööt ylipäälliköt! huusivat upseerit. -- -Me tahdomme elää ja kuolla yhdessä teidän kanssanne. - -Samassa nosti ruhtinaan ratsu päätään, ravisti purppuranväriseksi -värjättyä harjaansa ja päästi niin kuuluvan hirnunnan, että kaikki -leirin hevoset yhtaikaa vastasivat siihen. - -Sitäkin pidettiin voiton enteenä. Sotamiesten silmät liekehtivät. -Sydämiin oli syttynyt taisteluhalu, innostuksen väreet kävivät -läpi jäsenten. Myöskin vanhemmat upseerit ottivat osaa yleiseen -innostukseen. Kruunun juomanlaskija itki ja rukoili, Kamienecin -kastellaani sekä Krasnostawin starosta alkoivat ensimäisinä -helistellä sapelejaan aivan niinkuin sotamiehetkin, jotka juoksivat -vallin syrjälle ja, ojentaen kättään pimeyteen, huusivat sille -suunnalle, jolta vihollista odotettiin: - --- Tulkaa, lurjukset, me olemme valmiit! - -Sinä yönä ei kukaan leirissä nukkunut ja aamuun asti kuului huutoja -ja paloivat tulipannujen ja soihtujen läpättelevät valot. - -Aamulla saapui herra kruunun kirjuri Sierakowski -Czolhanski-Kamienista, jossa hän oli käynyt tiedustelujoukkoineen ja -hän toi viestejä vihollisesta, joka oli viiden puolalaisen penikulman -päässä leiristä. Tiedustelujoukko oli ollut taistelussa, etupäässä -ordan voimien kanssa. Siinä olivat saaneet surmansa kaksi herra -Mankowskia, herra Oleksic ja muutama jalosukuinen upseeri. Mukana -tuodut vangit luulivat tietävänsä khanin ja Chmielnickin tulevan -tämän etujoukon jäljessä koko sotavoimansa etunenässä. Päivä kului -odotuksessa ja puolustuksen valmistamisessa. Ruhtinas, joka ilman -pitempää epäröimistä oli ottanut vastaan ylimmän päällikkyyden, -järjesteli joukkojaan, osoitti jokaiselle hänen paikkansa ja -neuvoi, miten oli puolustauduttava ja mentävä auttamaan muita. -Leirissä vallitsi oivallinen mieliala, kuri oli palannut ja entisen -hämmingin, ristiriitaisten määräysten ja epävarmuuden sijaan oli -tullut järjestys ja täsmällisyys. Puolenpäivän aikaan olivat jo -kaikki asemillaan. Leirin eteen asetetut vahdit kävivät joka hetki -ilmoittamassa mitä ympäristössä tapahtuu. Lähikyliin lähetetyt -sotilaat toivat elintarpeita ja rehua niin paljon kuin vielä oli -saatavissa. Valleilla seisova sotamies lauleli iloisena ja yö -vietettiin uinuen nuotioiden ääressä, käsi sapelin kahvassa, niin -valmiina, että rynnäkkö saattoi tapahtua milloin hyvänsä. - -Aamun sarastaessa alkoikin jo Wisniowiecin puolelta häämöittää -jotakin. Kirkonkelloilla hälyytettiin nyt valveille kaupunki ja -leirissä herättivät pitkät, valittavat torven äänet unesta herkästi -nukkuvat sotilaat. Jalkarykmentit riensivät valleille. Vallien -välillä oli ratsuväki, valmiina hyökkäämään, kuullessaan ensimäisen -komennon, ja koko vallien pituudelta kohosi ylöspäin sytytettyjen -lunttujen savu. - -Samassa hetkessä ilmestyi paikalle ruhtinas valkean hevosensa -selässä. Hän oli hopeoidussa panssarissa, ilman kypärää. Hänen -otsallaan ei näkynyt vähintäkään huolta, päinvastoin loisti ilo hänen -silmistään ja kasvoistaan. - --- Tänään saamme vieraita, hyvät herrat, saamme vieraita, toisti hän, -ajaen pitkin valleja. - -Tuli hetken hiljaisuus, ei kuulunut muuta kuin lippujen lepatus, -kevyen tuulenhengen niitä liikutellessa tai kietoessa tankojen -ympäri. Sillä välin oli vihollinen tullut niin lähelle, että sen -saattoi erottaa paljaalla silmällä. - -Tulossa oli vasta ensimäinen aalto, siis eivät itse Chmielnicki ja -khani, vaan tiedustelujoukko, jonka muodosti kolmekymmentätuhatta -valittua ordalaista. Aseina oli heillä jouset, pyssyt ja sapelit. -Otettuaan mukaansa tuhat viisisataa poikaa, jotka olivat lähetetyt -hakemaan ruokavaroja, lähestyivät he tiheässä rintamassa Wisniowiecin -suunnalta ja alkoivat sitten, kaartuen pitkäksi puolikuuksi, lähestyä -vanhaa Zbarazia vastakkaiselta taholta. Heti kun ruhtinas oli tullut -vakuutetuksi siitä, että tulossa onkin vain tiedustelujoukko, antoi -hän ratsuväelle käskyn tulla esiin vallien väliltä. Komentosanat -kajahtivat, rykmentit alkoivat liikkua ja käydä esiin vallien takaa -kuin mehiläiset pesästään. Tasanko täyttyi miehiä ja hevosia. Kauas -saattoi nähdä ratsumestarien, nuija kädessä, kiiruhtavan lippukuntia -ja järjestävän niitä taisteluun. Hevoset hirnuivat raikkaasti -ja tuontuostakin tartutti hirnunta kokonaiset rivistöt. Sitten -erottautui joukosta kaksi tatareista ja ruhtinaan hovikasakoista -kokoonpantua lippukuntaa, ajaen hiljaista ravia eteenpäin. -Kaaripyssyt heiluivat miesten olkapäillä, pipolakit välkähtelivät. -He ajoivat vaieten ja heidän etunenässään ratsasti punatukkainen -Wierszul, jonka hevonen temmelteli aivan hulluna, nousten vähän -päästä takajaloilleen, ikäänkuin se olisi tahtonut murtaa suitsensa -ja kiireimmän kautta lähteä taistelun mellakkaan. - -Taivaan sineä ei samentanut ainoakaan pilvenhattara, päivä oli kirkas -ja kuulakka, kaikki näkyi kuin kämmenellä. - -Samassa hetkessä tuli vanhan Zbarazin puolelta näkyviin ruhtinaan -kuormasto, joka ei ollut sotajoukon mukana voinut päästä leirin -sisään, mutta nyt kiiruhti sinne minkä jaksoi, jotta eivät ordalaiset -ylläköllä valtaisi sitä. Eikä kuormasto ollut jäänytkään ordalaisilta -huomaamatta, sillä pitkä puolikuu kiiti sitä kohden täyttä vauhtia. -Allah-huudot kuuluivat valleilla seisovan jalkaväen korviin asti. -Wierszulin lippukunnat lensivät kuin myrskytuuli sitä pelastamaan. - -Puolikuu oli kuitenkin ehtinyt kuormaston luo pikemmin ja kiersi sen, -aivan kuin vyöttäen mustalla nauhalla, hetkessä. Samalla kääntyi -muutama tuhat ordalaista, villisti ulvoen, Wierszulia kohden, -koettaen kiertää hänetkin. Nyt vasta saattoi huomata Wierszulin -kokemuksen ja hänen sotamiestensä täsmällisyyden. Nähdessään, että -heitä sekä oikealta että vasemmalta uhataan, jakaantuivat he kolmeen -osaan ja ratsastivat vihollisen sivustoja vastaan, jonka jälkeen -he jakautuivat neljään ja sitten taas kahteen osaan. Joka kerran -täytyi vihollisen nyt kääntyä koko rintamansa mitalta, koska sen -edessä ei ollut ketään ja sivustoja jo ahdistettiin. Vasta neljännen -kerran jälkeen hyökättiin rinta rintaa vastaan ja Wierszul tähtäsi -hyökkäyksensä koko voimalla vihollisen heikoimpaan kohtaan, repi sen -auki ja oli yhtäkkiä hänen selkäpuolellaan. Sitten jätti hän sen ja -meni kuin myrsky kuormaston luo, huolimatta siitä, että äskeiset -vihollisjoukot heti ryntäävät hänen kimppuunsa. - -Vanhat sotaurhot löivät, valleilta tätä katsellessaan, panssaroidut -kouransa kupeilleen. - --- Hitto heidät vieköön! Vain ruhtinaan ratsumestarit osaavat noin -johtaa. - -Sillävälin oli Wierszul, terävässä kulmassa iskettyään kuormastoa -ympäröivään kehään, puhkaissut sen niinkuin nuoli puhkaisee -sotamiehen ruumiin ja silmänräpäyksessä päässyt sen keskelle. Nyt -riehui kahden taistelun sijasta yksi, mutta sitä hurjempi taistelu. -Komeaa sitä oli katsella. Tasangon keskellä heitteli kuormasto kuin -mikäkin liikkuva linnoitus, tulta syöksyen, pitkiä savusiekaleita. -Ympärillä taas kuhisi ihmisten liikkuva muurahaispesä, raivoten -kuin jokin jättiläispyörre. Pyörteen jäljessä kiiteli hevosia -valtoimina ilman ratsumiehiä, keskellä meluttiin, huudettiin ja -paukutettiin pyssyjä. Tuossa tepastellaan keränä toinen toisen -niskassa, toinen ei päästä irti toista. Niinkuin kierroksissa oleva -metsäsika puolustautuu valkeilla torahampaillaan ja raivoissaan -iskee koirajoukkoon, niin puolustautui kuormastokin keskellä -tatarilaispilveä epätoivon vimmalla, odottaen, että leiristä tulisi -avuksi Wierszulin osastoa suurempi joukko. Pian välähtivätkin -tasangolla Kuszelin ja Wolodyjowskin rakuunain punaiset költerit, -tuulen ajamina kuin mitkäkin kukat. He ratsastivat tatarilaispilven -laidalle, hyökkäsivät siihen kuin mustaan metsään niin ettei heitä -hetken aikaan voinut eroittaa. Mellakka yhä kiihtyi. Sotamiehistäkin -alkoi jo tuntua oudolta, ettei ruhtinas heti lähettänyt riittävää -voimaa saarrettujen avuksi. Hän viivytteli kuitenkin tahallaan, -tahtoen sotamiehilleen osoittaa, minkälaiset apujoukot hän on heille -tuonut, lisätä heidän rohkeuttaan ja valmistaa heitä vielä suurempiin -vaaroihin. - -Ammunta kuormastoleirissä heikkeni kuitenkin pian, nähtävästi -sotamiehillä ei ollut enää aikaa ladata pyssyjänsä, tai olivat -muskettien piiput jo liiaksi kuumentuneet. Tatarilaisten meluaminen -sensijaan kasvoi kasvamistaan. Silloin antoi ruhtinas merkin ja kolme -husaarilippukuntaa, yksi hänen omansa, jota Skrzetuski johti, toinen -Krasnostawin starostan ja kolmas kuninkaallinen, herra Piglawskin -johtama lippukunta, lähtivät leiristä taisteluun. Ne saapuivat -paikalle, iskivät vihollista kuin kirveen kannalla, repivät auki -tatarien kaaren, hajoittivat sen, tuhosivat heti tasangolla osan, -tunkivat muut metsiä kohden, löivät vielä kerran hajalle jäännökset -ja ajoivat niitä takaa noin neljännes penikulman matkaa leiristä. -Kuormasto pääsi kuin pääsikin, sotilaiden iloisesti huutaessa ja -tykkien paukkuessa, eheänä vallien välille. - -Tatarit eivät kuitenkaan kokonaan hävinneet näkyvistä, sillä he -tiesivät Chmielnickin ja khanin olevan tulossa jäljessään. Siksipä -he pian jälleen palasivat ja kiersivät, Allahia huutaen, koko -leirin, vallaten samalla likikyliin johtavat maantiet ja polut. Pian -alkoi myöskin kylistä kohota mustia savupatsaita taivasta kohden. -Useat tatarit lähenivät jo valleja, mutta heitä vastaan lähti -heti ruhtinaan sotilaita, sekä yksinään että joukoissa, varsinkin -ryntäilivät vihollista vastaan tatarilaisen, valakialaisen ja -rakuunalippukunnan sotilaat. - -Wierszul ei voinut ottaa osaa kahakoihin, sillä kuormastoa -puolustaessa oli häntä kuusi kertaa haavoitettu päähän ja hän makasi -näännyksissä teltassaan. Herra Wolodyjowski sensijaan, vaikka hän -oli aivan veren peitossa, ei vielä ollut saanut tarpeekseen ja -läksi ensimäisenä rynnäkköön. Kahakoita kesti iltaan asti ja niitä -katselivat ensimäisten lippukuntien upseerit jalkaväen leiristä kuin -mitäkin näytelmää. Siinä juoksi miehiä toistensa ohi, he kohtasivat -toisensa joukoissa tai yksittäin ja ottivat vankeja. Siepattuaan -jonkun kiinni ja vietyään sen vankina leiriin, herra Michal uudelleen -palasi taisteluun. Hänen punainen univormunsa välkkyi kaikkialla -pitkin taistelukenttää ja Skrzetuski osoitti häntä erityisenä -merkillisyytenä herra Lanckoronskille. Hän tarttui todella aina niin -äkkiä ja odottamatta kiinni tehtäviin, että oli aivan kuin ukkonen -olisi iskenyt uhriin. Zagloba rohkaisi häntä valleilta huudoillaan, -vaikka herra Michal ei voinutkaan häntä kuulla ja vähän päästä -kääntyi hän ympärillä seisovien sotamiesten puoleen, sanoen: - --- Katsokaappa, hyvät herrat, minä hänet olen opettanut sapelia -heiluttamaan. Hyvä! Oivallista. Jumal' avita, hän on pian minun -vertaiseni... - -Mutta aurinko oli jo laskenut ja taistelijat alkoivat vähitellen -vetäytyä pois kentältä, jonne enää jäivät vain hevosten ja ihmisten -raadot. Kaupungissa soittivat kirkonkellot taasen angelusta. - -Yö lankesi verkalleen, ei kuitenkaan tullut pimeä, sillä tulen loimut -valaisivat joka puolelta. Zaloscie, Barzynce, Lublanki, Stryjowka, -Kretowice, Zarudzie ja Wachlowka paloivat, koko seutu silmin -kantamiin asti muodosti ainoan tulipalon. Tässä yössä kävivät savut -punaisiksi ja tähdet välkkyivät taivaan ruusunkarvaiselta pohjalta. -Lintuparvia kohosi, kauheasti kirkuen, metsistä, tiheiköistä ja -lammikoista, ne kaartelivat tulipalon valaisemassa ilmassa kuin -mitkäkin lentävät liekit. Kauheaa näkyä pelästyen alkoivat kuormaston -härät surkeasti mylviä. - --- Mahdotonta on, puhuivat vallihaudoissa vanhat sotilaat, -- että -tuo tatarilaisjoukko olisi sytyttänyt kaikki nuo tulipalot. Varmaan -nyt lähenee itse Chmielnicki kasakkoineen ja hänen muassaan koko orda. - -Eivätkä nämä olleetkaan pelkkiä arveluja, sillä edellisenä päivänä -oli herra Sierakowski tuonut tiedon, että zaporogien hetmani ja khani -todella seuraavat etujoukkoa. Heitä tiedettiin siis varmuudella -odottaa. Sotamiehet viipyivät viimeiseen asti valleilla, kaupungin -väestö katoilla ja torneissa. Kaikkien sydämet sykkivät levottomina. -Naiset itkeä nyyhkivät kirkoissa ja ojentelivat käsiään pyhiä -sakramentteja kohden. Mitä kammottavin odotus painoi sanomattomana -taakkana kaupunkia, linnaa ja leiriä. - -Eikä tarvinnutkaan kauan odottaa. Yö ei vielä ollut ehtinyt pimetä, -kun näköpiiriin jo ilmestyi ensimäisiä kasakka- ja tatarilaisrivejä -ja heti niiden jälkeen toisia, kolmansia, kymmenensiä ja sadansia. -Näytti siltä kuin kaikki metsät ja viidakot olisivat irtaantuneet -juuristaan ja lähteneet astelemaan Zbarazia kohden. Turhaan haki -ihmissilmä noiden rivien loppua. Niin kauas kuin katse kantoi, -häämöitti ihmis- ja hevosjoukkoja, kadoten etäisyyden savuihin ja -tulen loimuihin. Ne tulivat kuin pilvet tai heinäsirkkaparvet, -jotka liikkuvana, kauheana massana peittävät koko tienoon. Niiden -edellä kävi ihmisäänien peloittava humu niinkuin metsässä, vanhojen -honkien latvoissa, käy humiseva myrskytuuli. Pysähdyttyään neljännes -penikulman päähän, asettautui vihollinen leiriin ja sytytti nuotiot. --- Näettekö tulia? kuiskasivat sotamiehet, -- niitä riittää -pitemmältä kuin hevonen voi levähtämättä juosta. - --- Jeesus Maaria, sanoi Zagloba Skrzetuskille, -- sanonpa teille, -että kyllä minussa on leijonaa enkä minä yleensä tunne pelkoa, mutta -soisinpa kuitenkin mieluummin salaman iskevän nuo ennen huomista -päivää kuoliaaksi. Jumal' avita, heitä on liian paljon. Tuskin on -Josafatin laaksossakaan suurempaa tungosta. Ja sanokaappa, mitä -nuo ryövärit tahtovat? Eikö olisi parempi, että jokainen noista -lurjuksista istuisi kotona ja suorittaisi kartanoon rauhassa -päivätyötänsä. Onko se meidän syymme, että Jumala on luonut meidät -aatelismiehiksi ja nuo moukiksi sekä käskenyt heidän olla meille -alamaisia. Hyi olkoon, ihan vimmastun. Minä olen lempeäluontoinen, -minua voi vaikkapa tikulla pistää silmään, mutta ei minua pidä -suututtaa. Heillä on ollut liian paljon oikeuksia, liian paljon -leipää ja siksi ovat he lisääntyneet kuin hiiret puimatantereella. -Ja nyt he käyvät kissojen kimppuun. Odottakaa, odottakaa, täällä on -kissa, jonka nimi on ruhtinas Jeremi ja toinen nimeltään Zagloba. -Luuletteko, että ne ryhtyvät teidän kanssanne keskusteluihin? Jos -nuo nyt oikein nöyrtyisivät, niin voisiko niitä sittenkään jättää -eloon? Yksi asia minua vain huolestuttaa, se nimittäin, onko leirissä -tarpeeksi ruokavaroja. No, sun perhana, katsokaappa nyt, hyvät -herrat, tuonne on taas entisten taakse ilmestynyt tulia ja yhä -kauempana näkyy nuotioita. Kunpa mustakuolema tarttuisi heihin. - --- Mitä te puhutte neuvotteluista? sanoi Skrzetuski. -- Hehän -luulevat, että jo huomenna olemme heidän vallassaan. - --- Emmehän sentään joudu, vai kuinka? kysyi Zagloba. - --- Se on Jumalan kädessä. Ei heillä nyt sentään ole aivan helppoa -niin kauan kuin ruhtinas on meidän kanssamme. - --- Tepäs minua lohdutitte. Eihän tässä ole kysymys siitä, onko heidän -helppoa vaiko vaikeaa saada meidät käsiinsä, vaan siitä, etteivät -ensinkään saisi. - --- Se on sentään sotamiehelle suuri tyydytys, ettei hän turhaan uhraa -henkeänsä. - --- Varmaan, varmaan, mutta piru vieköön teidän tyydytyksenne. - -Samassa hetkessä tulivat paikalle Podbipienta ja Wolodyjowski. - --- Kerrotaan, että ordan väkeä ja kasakoita on puoli miljoonaa, -virkkoi liettualainen. - --- Repäisköön hitto teiltä kielen! huudahti Zagloba. -- Korea uutinen. - --- Ryntäämällä on helpompi tuhota heidät kuin tanterella, vastasi -herra Longinus lepyttelevästi. - --- Kun nyt ruhtinas ja Chmielnicki vihdoin ovat tavanneet toisensa, -sanoi herra Michal, -- niin ei neuvotteluista enää ole puhettakaan. -Joko kaikki, tai ei mitään. Huomenna on tuomiopäivä, lisäsi hän -käsiään hieroen. - -Pikku ritari oli oikeassa. Tässä sodassa, jota jo oli kestänyt -niin kauan, eivät nuo kaksi julmaa leijonaa olleet vielä koskaan -seisoneet silmä silmää vastaan. Toinen heistä oli lyönyt hetmaneja -ja ylipäällikköjä, toinen mahtavia kasakka-atamaneja, kummankin -jälkiä oli seurannut voitto, kumpikin oli ollut vihollistensa kauhu, -mutta vasta nyt, heidän välittömästi kohdatessaan toisensa, oli -ratkaistava, kummanko vaakakuppi painoi enempi. Wisniowiecki katseli -vallilta yli näkymättömien tatarilais- ja kasakkalaumojen ja turhaan -koetti hänen silmänsä niitä mitata. Chmielnicki taas tarkasteli -kentältä linnaa ja leiriä ja ajatteli itsekseen: tuolla on pahin -viholliseni, kun hänet tuhoan, niin kuka enää voi minua vastustaa. - -Oli helppo arvata, että taistelu noiden kahden miehen välillä -kävisi sekä pitkäksi että vimmatuksi, mutta tuloksesta ei voinut -olla epäilystä. Lubnien ja Wisniowiecin ruhtinas johti viittätoista -tuhatta miestä, niihin luettuina myöskin leiripalvelijat, kun -sensijaan rahvaan päällikön komennon alla kulkivat kaikki Asovan -merestä ja Donista aina Tonavan suulle asti asuvat ihmisjoukot. Hänen -mukanansa oli khani, johtaen Krimin, Bialogrodin ja Dobrudzan ordia, -hänen mukanaan marssi Dniesterin ja Dnieperin kaikkien lisäjokien -varrella asuva rahvas, siinä kulkivat suistolaiset ja lukematon väki -aroilta, rotkoista, metsistä, kaupungeista, kylistä ja taloista sekä -vihdoin ne, jotka ennen olivat palvelleet ylimysten tai kruunun -lippukunnissa. Siellä oli sekaisin czerkasseja, valakialaisia -sotamiehiä, Silistrian ja Rumelian turkkilaisia, yksinpä irtonaisia -serbialais- ja bulgarialais-joukkueitakin. Näytti siltä kuin olisi -alkanut uusi kansainvaellus, kansain, jotka olivat jättäneet pimeät -asuinsijansa aroilla, samotakseen länttä kohden valtaamaan uusia -maita ja perustamaan uutta valtakuntaa. - -Sellainen oli taistelevien voimien keskinäinen suhde... Kourallinen -kymmeniä tuhansia, saari merta vastaan. Ihmekö siis, että usean -sydämen valtasi levottomuus. Ei yksin kaupungissa ja tällä -maakulmalla, vaan koko valtakunnassa katsottiin tuota yksinäistä, -villin tulvan ympäröimää vallia suurten ritarien ja heidän suuren -johtajansa hautakummuksi. - -Samaa mieltä oli varmaan Chmielnickikin, sillä juuri kun tulet -leireissä olivat kunnollisesti syttyneet, alkoi vallien edessä -kasakkalähetti heiluttaa valkoista lippua, toitottaa torveen ja -huutaa, ettei ammuttaisi. - -Vartiat lähtivät heti ulos ja ottivat hänet kiinni. - --- Hetmanilta sana ruhtinas Jaremalle, sanoi lähetti heille. - -Ruhtinas istui yhä valleilla hevosen selässä, kasvot leppeinä kuin -poutainen taivas. Tulen loimut heijastivat hänen silmiinsä ja -verhosivat ruusuisella välkkeellä hänen hienoja valkeita kasvojaan. -Seisoessaan herraskasvojen edessä hämääntyi kasakka, hänen säärensä -vapisivat ja kylmä väristys kävi läpi hänen ruumiinsa, vaikka hän oli -vanha urossusi ja saapunut tänne lähettinä. - --- Kuka olet? kysyi ruhtinas-vojevoda, tähdäten häneen tyynet -silmänsä. - --- Olen sadanpäämies Sokol, hetmanin lähetti. - --- Ja mitä sinulla on sanottavaa? - -Kasakka teki niin syvän kumarruksen, että hänen otsansa tuli -ruhtinaan satulan astuimen kohdalle. - --- Suo anteeksi, ruhtinas -- sanon sen, mitä minun on käsketty sanoa, -minä en ole syypää... - --- Puhu suoraan. - --- Hetmani käski minun sanoa, että hän on tullut vieraisiin Zbaraziin -ja käy huomenna teidän luonanne linnassa. - --- Sano sinä hänelle, että minä toimeenpanen pidot linnassa tänään -enkä huomenna, vastasi ruhtinas. - -Tunnin päästä paukkuivat todellakin tervetuliaisiksi mörssärit, -iloiset huudot kohosivat ilmaan ja kaikki linnan akkunat loistivat -tuhansia kirkkaita valoja. - -Kuullessaan tervehdyslaukaukset, torvien ja rumpujen äänet lähti -khani omassa persoonassaan veljensä Nuradinin, suittani Galgan, -Tuhaj-bejn ja usean murzan seuraamana teltan edustalle ja lähetti -hakemaan Chmielnickiä. - -Hetmani, vaikka olikin jo vähän päissään, saapui heti, tervehti -syvään kumartaen ja odotti, vieden sormensa otsalleen, leukaansa ja -rinnalleen, kysymystä. - -Khani katseli hyvän aikaa linnaa, joka kaukaa loisti kuin -jättiläislyhty, nyökytteli päätään, silitteli harvaa partaansa, joka -kahtena pitkänä suortuvana lankesi hänen näädännahkaiselle turkilleen -ja sanoi, viitaten sormellaan välkkyviin akkunoihin: - --- Zaporogien hetmani, mitä tuo on? - --- Mahtava hallitsija, ruhtinas Jarema pitää juhlia. - -Khani hämmästyi. - --- Juhlia...? - --- Huomiset ruumiit pitävät tänään juhlia, virkkoi Chmielnicki. - -Samassa paukahtivat tykit linnassa uudelleen, torvet toitottivat ja -niihin sekaantuneet huudot kuuluivat aina khanin ylhäisiin korviin -asti. - --- Jumala on yksi, mutisi hän, -- jalopeura asuu tuon uskomattoman -sydämessä. - -Hetken vaiettuaan hän lisäsi: - --- Tahtoisinpa mieluummin seisoa hänen rinnallaan kuin sinun. - -Chmielnicki vavahti. Hän oli kalliisti maksanut tatarilaisten -välttämättömän ystävyyden eikä hän sittenkään ollut varma kauheasta -liittolaisestaan. Tarvittiin vain joku khanin päähänpisto ja kaikki -ordat saattoivat kääntyä kasakoita vastaan, jotka silloin olisivat -tuhon omat ja vailla kaikkea pelastuksen mahdollisuutta. Lisäksi -tiesi Chmielnicki vielä senkin, että khani auttoi häntä vain saaliin, -lahjojen ja onnettomien sotavankien toivossa. Pitihän khani itseänsä -laillisena hallitsijana ja siksi häntä itse asiassa hävetti taistella -kapinallisten puolella kuningasta vastaan, taistella mokoman Chmielin -puolella tuollaista Wisniowieckiä vastaan. - -Kasakkahetmani oli juonut itsensä monta kertaa juovuksiin, eikä yksin -tottumuksesta, vaan myöskin epätoivosta... - --- Suuri hallitsija, sanoi hän, -- Jarema on vihollisesi. Hän on -ottanut tatareilta pois Dnieperin taustan, hän on peloitukseksi -hirtättänyt voitettuja murzoja kuin susia puihin, hän tahtoi tulla -Krimille hävittämään tulella ja miekalla. - --- Ettekö te sitten ole tehneet tatarilaiskylissä mitään pahaa? kysyi -khani. - --- Olen sinun orjasi. - -Tuhaj-bejn siniset huulet alkoivat väristä ja hänen torahampaansa -välkkyivät. Hänellä oli kasakoitten joukossa verivihollinen, joka -kerran oli tyystin tuhonnut Tubaj-bejn joukon ja ollut saamaisillaan -vangiksi hänet itsensäkin. Tämän kasakan nimi pusertautui nyt hänen -huulillaan. Leppymättömällä voimalla kehoittivat muistot kostoon, -siksi ei hän voinutkaan pidättäytyä, vaan sihisi itsekseen: - --- Burlaj... Burlaj... - --- Tuhaj-bej, sanoi Chmielnicki heti, -- sinä olet khanin korkeasta -ja viisaasta käskystä viime vuonna valanut Burlajn kanssa vettä -miekoillenne. - -Uusi yhteislaukaus linnasta katkaisi heidän keskustelunsa. - -Khani ojensi kätensä ja piirsi sillä ympyrän Zbarazin kaupungin, -linnan ja vallien ympäri. - --- Onko tuo huomenna minun? kysyi hän, kääntyen Chmielnickin puoleen. - --- Huomenna he kaikki kuolevat, vastasi Chmielnicki, tuijottaen -linnaan päin. - -Sitten hän jälleen, katsoen keskustelun päättyneeksi, kumarteli ja -kosketti kädellään otsaansa, leukaansa ja rintaansa. Khani kääriytyi -näädännahkaturkkiinsa, sillä yö oli kolea, vaikka olikin heinäkuu, ja -sanoi, kääntyen telttoja kohden: - --- On jo myöhäistä. - -Nyt alkoivat kaikki kuin saman voiman vaikutuksesta nyökytellä -toisilleen päätään, mutta khani astui verkalleen ja vakavana -telttaansa ja toisteli hiljaa: - --- Jumala on yksi. - -Chmielnicki poistui oman väkensä luo, mennessään mutisten: - --- Minä luovutan sinulle linnan ja kaupungin ja saaliin ja vangit, -mutta Jarema kuuluu minulle eikä sinulle, vaikka minun täytyisi -päälläni maksaa se. - -Nuotiotulet alkoivat hiljalleen hiipua ja sammua. Muutamien -satojentuhansien äänten kumea hyminä hiljeni verkalleen. Siellä -täällä kajahti vielä pajupillin soitto, tai tatarilaisten -hevospaimenten huudanta, heidän ajaessaan hevosia yölaitumille. -Sitten vaikenivat nämäkin äänet ja uni valtasi lukemattomat -tatarilais- ja kasakkajoukot. - -Mutta linnasta kuului yhä pauketta, melua ja eläköön-huutoja -ikäänkuin siellä olisi vietetty häitä. - -Leirissä odotettiin yleisesti, että ryntäys alkaisi seuraavana -päivänä. Aamulla lähtivätkin rahvaan, kasakoitten, tatarien ja noiden -muiden villien soturien laumat Chmielnickin johdolla liikkeelle, -läheten valleja kuin mustat pilvet, jotka painuvat vuoren huippua -kohden. Sotamies, joka jo edellisenä päivänä oli turhaan koettanut -laskea nuotiotulten lukumäärää, jähmettyi nyt, nähdessään tämän -ihmispäiden meren. Tulossa ei kuitenkaan ollut vielä varsinainen -ryntäys. Tämä oli pikemmin vain kentän, vallien, varustusten, -kaivosten ja koko puolalaisen leirin tarkastusta. Niinkuin paisuva -meren aalto, jota tuuli ajaa kaukaiselta ulapalta, soutaa eteenpäin, -tavoittaa toisen, hyrskyää, vyöryy, pauhaa ja vetäytyy yhä edemmäksi, -niin hyökyivät vihollisetkin sinne tänne, vetäytyivät taaksepäin ja -hyökyivät taas eteenpäin ikäänkuin koetellakseen vastarinnan voimaa, -vakuuttautuakseen, eivätkö he jo pelkällä näyttäytymisellään ja -lukumäärällään masenna vastustajaa, tarvitsematta murskata sitä koko -painollansa. - -Vihollinen ampui myöskin tykeillä ja kuulia alkoi tiheästi putoilla -leiriin. Sieltä vastattiin niinikään sekä tykeillä että käsiaseilla. -Samassa ilmestyi valleille kulkue, kantaen pyhää sakramenttia, -jotta jähmettyneimmätkin sotamiehet saisivat rohkeutta. Kirkkoherra -Muchowiecki kantoi kultaista monstranssia, pitäen sitä molemmin käsin -korkealla päänsä yläpuolella ja tuontuostakin kohottaen sitä vieläkin -ylemmäksi. Hän käveli silmät suljettuina, kasvot ankaran hartaina ja -tyyninä, hänen yllään oli kullalla kirjailtu kaapu ja hänen päänsä -yllä kannettiin baldakiinia. Vierellä asteli kaksi pappia, taluttaen -häntä: Jaskolski, husaaripappi ja aikoinaan kuuluisa soturi, joka -oli sotataidossa yhtä kokenut kuin mikä päällikkö hyvänsä, sekä -Zabkowski, niinikään entinen soturi, jättiläiskokoinen bernhardiini, -jonka vertaista voimassa, paitsi herra Longinusta, tuskin tavattiin -koko leirissä. Teltan kannatusvarsia piteli neljä aatelismiestä, -joista yksi oli Zagloba. Teltan edessä kulki muutamia suloisia pieniä -tyttöjä, pudotellen tielle kukkia. Kulkue kävi koko vallien mitan ja -sen jäljessä seurasivat upseerit. Kun sotamiehet näkivät auringon -tavoin välkkyvän monstranssin ja valkeapukuiset tyttöset, saivat he -todella rohkeutta ja into palasi heidän sieluunsa. Kauas kantoi tuuli -pyhän savun tuoksua, kaikkien päät taipuivat nöyrinä. Muchowiecki -kohotti vähänpäästä monstranssia ja viritti, luoden silmänsä taivasta -kohden, virren: "Eessä suuren sakramentin". - -Kaksi mahtavaa ääntä, Jaskolskin ja Zabkowskin yhtyi häneen, laulaen -edelleen: "kasvoillemme langetkaamme" ja koko sotajoukko jatkoi -veisuuta. Tykkien syvä basso säesti laulua, silloin tällöin lensi -tykin kuula rätisten teltan ja pappien ylitse. Välistä osui se alemma -valliin ja tuiskutti ympärille maata niin että herra Zagloban piti -kyyristyä ja lujemmin tarttua kantovarteen. Varsinkin kauhistutti -häntä silloin, kun kulkue pysähtyi paikalleen rukoilemaan. Silloin -kesti hiljaisuutta jonkun hetken ja saattoi selvästi kuulla kuulien -lentelevän parvittain kuin mitkäkin suuret linnut. Herra Zagloba kävi -yhä punaisemmaksi ja pappi Jaskolskin katse kääntyi vinoon kentälle, -voimatta enää rauhoittua. Hän mutisi itsekseen: kanakopissa noiden -pitäisi istua haudottamassa kanoja eikä ampua tykeillä. Kasakkain -tykkimiehet ampuivatkin todella hyvin huonosti ja mahdotonta hänen -vanhana soturina oli tyynesti katsella tuollaista kömpelyyttä ja -ruudin haaskausta. Prosessioni kulki edelleen, kunnes saapui vallien -toiseen päähän, jonne ei vihollisen ammunta tähdännyt. Koetettuaan -sieltä täältä, varsinkin läntisen lammikon taholta, saada aikaan -yllätystä, vetäytyivät kasakat ja tatarit vihdoin asemilleen -ja pysyivät niissä, lähettämättä liikkeelle edes yksityisiä -härnääjiä. Sillävälin oli prosessioni jo kokonaan saanut piiritetyt -rohkaistuiksi. - -Oli jo käynyt selväksi, että Chmielnicki odottaa suuren leirinsä -tuloa, vaikka hän olikin varma, että ensimäinen todellinen rynnäkkö -riittää. Siksi hän oli käskenyt ottaa tykkitulen alaisiksi vain -muutamat linnoitetut kohdat eikä ryhtynyt toimiin maavarustuksia -vastaan, uhatakseen piiritettyjä siltä taholta. Suuren leirin oli -määrä saapua huomenissa ja se pysähtyikin, vankkuri vankkurin -kyljessä, asetettuna muutamiin kymmeniin riveihin, pituudeltaan -puolalaisen penikulman mittaisena Wernjakin ja Dembinan välille. -Leirin mukana tuli vielä uusia voimia ja, mikä oli tärkeintä, -oivallinen zaporogilainen jalkaväki, joka oli miltei turkkilaisten -janitsharien vertainen sekä rynnäkössä ja hyökkäystaistelussa rahvaan -joukkoja ja tatareja paljon etevämpi. - -Ikimuistettava tiistai, heinäkuun 13 päivä, kului molemminpuolisissa -kuumeentapaisissa valmistuksissa. Ei ollut enää epäilystä ryntäyksen -alkamisesta, sillä kasakkaleirissä soittivat torvet, rummut, -päristyskattilat ja kaksoisrummut hälytystä ja tatarien joukossa -kumisi kuin suuri ukkonen heidän pyhä rumpunsa, niinsanottu "balt". -Ilta lankesi hiljaisena ja lauhana, vain molemmista lammikoista ja -Gnieznasta nousi keveä sumu ja vihdoin syttyi ensimäinen tähtikin -taivaalle. - -Samassa alkoivat kasakkain kuusikymmentä tykkiä yhtaikaa paukkua. -Ylinäkymättömät joukot lähtivät, kauheasti huutaen, liikkeelle -valleja kohden ja ryntäys alkoi. - -Valleilla seisoivat sotajoukot, ja miehistä tuntui siltä kuin maa -olisi tärissyt heidän jalkainsa alla. Eivät vanhimmatkaan soturit -muistaneet kokeneensa mitään tällaista. - --- Jeesus Maaria, mitä tämä onkaan? kysyi Zagloba, joka seisoi -husaariväkensä etunenässä odottavan Skrzetuskin vieressä vallien -lomassa. -- Eiväthän nuo enää ole ihmisiä, nuo, jotka hyökkäävät -meitä vastaan. - --- Eivätpä ne ihmisiä olekaan. Vihollinen ajaa härkiä edellään, jotta -meidän ensimäiset laukauksemme menisivät hukkaan. - -Zagloban kasvot kävivät tummiksi kuin punajuuri. Hänen silmänsä -olivat pullollaan eikä sanaakaan päässyt hänen suustaan, jossa hän -piti suljettuna sekä kauhuansa että vimmaansa ja kaikkea, mitä hän -tällä hetkellä kykeni ajattelemaan. - --- Lurjukset...! - -Härät, joita villit, puolialastomat paimenet kepeillä ja palavilla -soihduilla ajoivat edellään, juoksivat kuin hullut, kauhusta -hurjistuneina, kamalasti mylvien eteenpäin, milloin ahtautuen -läjiin, milloin toisiaan puskien, milloin juosten hajalleen, tai -kääntyen takaisin päin. Huudon eteenpäin ajamina, tulen uhkaamina ja -nahkaruoskan suomimina ne kuitenkin samassa taas karkasivat valleja -kohden. Vihdoin alkoi Wurcel syytää eteensä tulta ja rautaa niin että -savu peitti ilman ja taivas kävi punaiseksi. Silloin hajaantuivat -pelästyneet eläimet ikäänkuin salama olisi ajanut ne erilleen. Puolet -niistä kaatui, mutta vihollinen hyökkäsi niiden ruumiiden yli vain -eteenpäin. - -Eturivissä ryntäsivät vangit takana tulevien keihäsmiesten uhkaamina -ja alati alttiina tykkitulelle, kantaen hiekkasäkkejä, joilla heidän -oli määrä täyttää vallihaudat. Nämä vangit olivat Zbarazin ympäristön -talonpoikia, jotka eivät olleet ehtineet vihollisen edeltä paeta -kaupunkiin. Heissä oli sekä nuoria miehiä että vanhuksia, vieläpä -naisiakin. He juoksivat huutaen, itkien, väännellen käsiänsä taivasta -kohden ja rukoillen armoa. Niin kauhea oli tuo ulvonta, että hiukset -nousivat pystyyn sitä kuunnellessa, mutta sääli oli tällä hetkellä -kuollut maan päällä. Toiselta puolen ojentuivat kasakkain peitset -heidän selkäänsä kohden, toiselta puolen ruhjoivat noita onnettomia -Wurcelin kuulat, kartessit repivät heitä kappaleiksi ja uursivat -vakoja heidän joukkoihinsa. He juoksivat, veressään kahlaten, -kaatuivat, nousivat ja juoksivat jälleen, sillä heitä työnsi -eteenpäin kasakkain aalto ja tätä taas turkkilaisten ja tatarilaisten -tulva. - -Yhtäkkiä tuli vallihauta täyteen ruumiita, verta ja hiekkasäkkejä. -Se oli vihdoin niin täynnä, että siitä saattoi käydä ja vihollinen -ryntäsikin sen yli. - -Rykmentit tunkeutuivat eteenpäin toinen toisensa jäljessä. Tykkitulen -valossa saattoi nähdä, miten kasakkapäälliköt nuijalla ajoivat -valleja kohden yhä uusia joukkoja. Paras väki hyökkäsi Jeremin -kortteereja ja joukkoja vastaan, Chmielnicki kun tiesi pahimman -vastarinnan kohtaavan siellä. Siellä hyökkäsivät Siczin huonekunnat, -niiden jäljissä Lobodan johdolla hirveät perejaslawilaiset, niiden -jäljessä taas tuli czerkassilainen, Woronczenkon komentama rykmentti. -Karwowin rykmenttiä johti Kulak, Braclawin Neczaj, Humanin Stepka, -Korsunin rykmenttiä Mrozowiecki. Mukana tulessa olivat niinikään -kalnikilaiset ja Bialocierkiewin mahtava osasto, johon kuului -viisitoistatuhatta miestä ja johti heitä itse Chmielnicki kuin -mikäkin punainen paholainen, pannen leveän rintansa alttiiksi -kuulalle. Hänellä oli leijonan kasvot ja kotkan-silmällään hän valvoi -ja järjesti kaikkea kesken kaaoksen, savun, sekasorron, teurastuksen, -mellakan ja liekkien. - -Hänen kasakkojensa jäljessä tulivat villit Donin kasakat. Kauempana -seurasivat czerkassit, aseinaan puukot. Tuolla johti Tuhaj-bej -nogailaista valiojoukkoaan, sen takana oli Subagazi bialogrodilaisine -tatareineen. Tuolla tuli Kurdluk ja hänen mustanruskeat -astrakanilaisensa, aseinaan jättiläiskokoiset jouset ja nuolet, -joista jokainen oli melkein kuin peitsi. Nämä kaikki kulkivat niin -toistensa kintereillä, että takaa tulevien lämmin hengitys huohotti -edellä käyville niskaan. - -Ken saattaakaan sanoa, kuinka moni heistä kaatui ennenkuin he -vihdoin pääsivät tuon vallihaudan luo, joka oli ahdettu täyteen -vankien ruumiita. Mutta he saapuivat kuin saapuivatkin paikalle, -kävivät haudan yli ja alkoivat pyrkiä valleille. Tuntui siltä kuin -tuo tähtinen yö olisi ollut viimeinen tuomion yö. Tykit, joilla ei -enää voinut ampua lähempinä olevia, syytivät karjuen ja lakkaamatta -tultaan loitompana olevia rivejä kohden. Kranaatit piirtelivät -taivaalle tulisia kaaria, lentäen helvetillisesti kihisten ja -muuttaen pimeyden kirkkaaksi päiväksi. Saksalainen ja puolalainen -ratsuväki sekä niiden rinnalla ratsuilta astuneet ruhtinaan rakuunat -valelivat tulta ja lyijyä melkein suoraan kasakkain kasvoihin ja -rintaan. - -Näiden ensimäiset rivit olisivat halunneet peräytyä, mutta eivät -päässeet mihinkään, toiset kun takaa tunkivat päälle. Sentähden he -nyt paikalla joutuivat kuoleman omiksi. Veri lainehti lätäkköinä -ryntääjien jalkojen alla. Vallit kävivät vähitellen liukkaiksi, -sotamiesten jalat kompastelivat, he kaatuivat käsilleen ja -suulleen, kävivät kiinni valliin, nousivat, kaatuivat ja nousivat -jälleen, savun peittäminä, mustina noesta, ruumis täynnä iskuja, -mutta halveksuen haavoja ja kuolemaa. Paikoittain taisteltiin -jo terä-aseilla. Sotamiehet olivat raivoissaan, miltei kuin -järjettöminä, hampaat kiristyksissä, kasvot verisinä... Elävät -taistelivat surmattujen ja kuoleman kielissä kamppailevien värisevän -massan päällä. Komentoa ei enää saattanut kuulla, kaikki oli ainoaa -hirveää huutoa, jonka seasta tuskin erotti ammunnan pauketta, -haavoitettujen ähkinää ja kranaattien sihinää. - -Säälitön jättiläistaistelu kesti tuntikausia. Vallin ympärille jo -kasvoi toinen, ruumiista muodostunut valli, ehkäisten rynnistäjiltä -luoksepääsyn. Suistolaiset hakattiin melkein kaikki maahan. -Perejaslawin rykmentti makasi vallin ympärillä tuhottuna. Karwowin, -Braclawin ja Humanin rykmentit olivat pahasti harventuneet, -toiset tunkeutuivat vielä eteenpäin, niitä kun takaa sysäsivät -hetmanin henkivartiat, Rumelian turkkilaiset ja Urumbein tatarit. -Kuitenkin oli ryntääjien riveissä jo alkanut hämmennys, puolalainen -jalkaväki, saksalaiset ja rakuunat sitävastoin eivät olleet tähän -asti vielä väistyneet tuumankaan vertaa. Läähättäen, kauttaaltaan -veren peittäminä, täynnänsä taisteluvimmaa nämä hikisinä ja -veren hajusta ikäänkuin mielettöminä ryntäsivät toinen toisensa -ohi vihollista kohden, niinkuin vimmaantuneet sudet rientävät -lammaslaumaa kohden. Samassa iski Chmielnicki vielä toisen kerran -ensimäisten rykmenttiensä jäännöksillä ja tähän asti koskemattomalla -bialocierkiewiläisten tatarien, turkkilaisten ja tsherkassien -joukolla. - -Tykit valleilla herkesivät nyt jyrisemästä ja kranaatit -leimahtelemasta. Vain teräaseet kalskuivat pitkin koko läntisen -vallin pituutta. Melu oli alkanut uudelleen. Vihdoin vaikeni ammunta -ja pimeys peitti taistelevat. - -Yksikään silmä ei enää voinut nähdä, mitä siellä tapahtui. Hämärässä -vain liikkui jotakin aivan kuin jonkin hirviön jättiläisruumis -olisi kuolon kouristuksissa hytkähdellyt. Huudoistakaan ei enää -voinut päättää, kaikuvatko ne ilmoille voitonriemusta vaiko -epätoivosta. Hetkittäin vaikenivat nekin ja silloin saattoi kuulla -yhden ainoan jättiläisvoihkinan, joka tuli kaikilta tahoilta, maan -alta, maan päältä, ilmasta, yhä korkeammalta ja korkeammalta, -ikäänkuin jotkut sielut valittaen olisivat liitäneet pois kauhealta -taistelutantereelta. - -Näitä pysähdyksiä kesti kuitenkin vain lyhyeltä ja niiden jäljestä -tuntui melu ja ulvonta vieläkin kauheammalta, kiihtyen korinaksi ja -ääneksi ja ei enää muistuttanut mitään inhimillistä. - -Äkkiä kajahti jälleen kiväärin ammunta: eversti Machnicki toi jälellä -olevan jalkaväen uupuneiden avuksi. Kasakkain takimmaisissa riveissä -alettiin nyt peräytymisen merkiksi toitottaa torvia. Taistelu -pysähtyi hetkeksi, kasakkajoukot etääntyivät muutaman sadan askeleen -päähän valleista ja asettuivat omien tykkiensä suojaan. Ei kuitenkaan -ollut kulunut puoltakaan tuntia, kun Chmielnicki jo taasen kolmannen -kerran ajoi joukkonsa hyökkäykseen. - -Mutta nyt ilmaantui vallille itse ruhtinas Jeremi ratsunsa selässä. -Hänet oli helppo tuntea, sillä hetmanin lippu ja hevoshäntämerkki -liehuivat hänen päänsä päällä ja hänen edessään ja takanaan -kannettiin muutamia kymmeniä loimuavia soihtuja. Heti tähtäsivät -viholliset tykit häneen, mutta tottumattomat tykkimiehet ampuivat -liian kauas, aina Gnieznan taa ja ruhtinas Jeremi jäi tyynenä -katselemaan lähestyviä pilviä... - -Kasakat hiljensivät kulkuaan ikäänkuin näky olisi hurmannut heidät. - --- Jarema, Jarema! kävi hiljainen hyminä läpi syvien rivien kuin -tuulen humina. - -Seisoessaan siinä veristen valojen keskellä vaikutti tuo kauhea -ruhtinas joltakin kansantarun jättiläiseltä. Siksipä kävikin väristys -läpi uupuneiden jäsenten ja kädet tekivät ristinmerkkejä, mutta -ruhtinas seisoi yhä koskemattomana. - -Nyt heilautti hän kullattua nuijaansa ja samassa humahti taivaalle -pahaa ennustava kranaattien lintuparvi, pudoten keskelle seuraavia -rivejä. Joukko kiemurteli kuin mikäkin kuolettavasti haavoitettu -lohikäärme ja kauhun huuto kulki hyökkäysaallon toisesta päästä -toiseen. - --- Juosten, juosten, kuului kasakkapäällikköjen ääni. - -Musta hyökkäysjoukko kiiti valleja kohden, toivoen niistä suojaa -kranaatteja vastaan. Se ei kuitenkaan ollut, ehtinyt kulkea -puoltakaan matkaa, kun ruhtinas, jonka yhä saattoi nähdä kauas, -kääntyi hiukan länttä kohden ja jälleen heilautti kullattua nuijaansa. - -Tämän merkin saatuansa alkoi ratsuväki pujotella esiin lammikon -ja vallin välitse ja silmänräpäyksessä se jo oli tasangon -reunalla. Kranaattien valossa saattoi hyvin nähdä Skrzetuskin -ja Zacwilichowskin husaarien jättiläiskokoiset hahmot, Kuszelin -ja Wolodyjowskin rakuunat ja Rostworowskin johtamat tatarit. -Niitä seurasi yhä uusia joukkoja, hovikasakoita ja Bychowiecin -valakialaiset. Ei yksin Chmielnicki, vaan viimeinen kuormarenkikin -hänen kasakkainsa joukosta huomasi tällä hetkellä, että uljas -ruhtinas oli päättänyt lähettää koko ratsuväkensä vihollisen sivustaa -vastaan. Kasakkain riveissä toitotettiin torvia peräytymisen merkiksi. - --- Rintaman muutos! huudettiin pelästyneesti. - -Samassa koetti kuitenkin Chmielnickikin, suojellakseen itseään -ratsuväkeä vastaan, muuttaa joukkojensa rintamaa. Siihen ei -kuitenkaan enää ollut aikaa. Ennenkuin hän ehti saada rivit uuteen -järjestykseen, hyökkäsivät niitä kohden ruhtinaan lippukunnat -kuin siivillä liitäen, lentäen ja huutaen "lyö, surmaa", liput -lepattivat, husaarisulat suhisivat ja rautaiset varustukset -kalskuivat. Husaarit työnsivät keihäänsä vihollisseinään ja -ryntäsivät itse perässä kuin hirmumyrsky, kaataen ja murskaten -kaikki tieltään. Ei mikään inhimillinen voima, käsky tai johtaja -kyennyt enää pidättämään jalkajoukkoja, joita vastaan ensimäinen -rynnäkkö oli kohdistunut. Villi pakokauhu valtasi hetmanin -valiokaartin, bialocierkiewiläiset heittivät tykkinsä, pyssynsä, -peitsensä, viikatteensa, nuijansa, sapelinsa ja pakenivat, suojaten -päätään käsillään, mielettömässä kauhussa ja eläimellisesti ulvoen -takanapäin seisovia tatarilaisosastoja kohden. Tatarit ottivat heidät -kuitenkin vastaan nuolisateella ja niin kääntyivät he sivullepäin -ja juoksivat vankkurileirin syrjää pitkin, ollen jalkaväen ja -Wurcelin tykkien tulen alaisina. Tänä aikana peittyi maa sellaisilla -ruumisröykkiöillä, että toinen kaatui suorastaan toisen päälle. - -Silloin rynnisti Tuhaj-bej Zubagazin ja Urun-murzan avustamana -vimmatusti husaarien hyökkäystä vastaan. Hän tosin ei uskonut -voivansa sitä murtaa, mutta hän toivoi voivansa edes hetkeksi -pysäyttää sen, jotta silistrialaiset ja rumelialaiset janitsharit -ehtisivät järjestyä neliöihin ja bialocierkiewiläiset toipua -ensimäisestä pelästyksestään. Hän kiidätti nyt umpimähkään eteenpäin -ensimäisessä rivissä, ei päällikkönä, vaan yksinkertaisena tatarina, -ja löi ja hakkasi yhdessä muiden kanssa. Nogailaisten käyrät sapelit -kalskahtelivat panssareita ja haarniskoja vastaan, mutta sotilaitten -ulvona kuului yli kaikkien muiden äänien. Kuitenkaan ei heidän -vastarintansa tuntunut auttavan. Rautaisten ratsastajien hirvittävien -iskujen työntäessä ja tunkiessa heitä janitshareja kohden, pitkien -miekkojen kolhiessa he, viskattuina satulasta ja tallattuina kuin -myrkylliset raadot, puolustivat itseään niin vimmatusti, että -husaarien hyökkäys todellakin pysähtyi. Tuhaj-bej rynnisti kuin -tuhoava tuli ja nogailaiset kiitivät hänen vierellään niinkuin sudet -käyvät naarassuden rinnalla. - -Heidän oli kuitenkin väistyminen ja yhä tiheämpään heitä kaatui. -Kentältä kuuluvat Allah-huudot ilmaisivat janitsharien asettuvan -järjestykseen, kun raivoisan Tuhaj-bejn kimppuun äkkiä hyökkäsi -Skrzetuski, läjähyttäen häntä miekallaan. Nähtävästi ei ritari -kuitenkaan ollut taudin jälkeen vielä saanut kaikkia voimiaan -takaisin, tai ehkäpä Damaskoksessa taottu kypärinsilmikko -pidätti häntä, joka tapauksessa ponnahti miekan terä päästä ja, -iskien rautakypärään, katkesi pieniksi palasiksi. Tuhaj-bejn -silmät pimenivät kuitenkin samalla, hän pysäytti hevosensa ja -kaatui nogailaisten käsiin, jotka kaappasivat päällikön mukaansa -ja lähtivät, kauheasti huutaen, kiitämään pois kuin sumu, -jota tuuli hajoittaa. Kaikki ruhtinaan ratsujoukot olivat nyt -rumelialaisia, silistrialaisia ja janitshareja sekä turkulaistuneita -serbialaisjoukkoja vastassa. Yhdessä janitsharien kanssa muodostivat -nämä mahtavan neliön ja vetäytyivät verkalleen pitkine keihäineen, -peitsineen, pertuskoineen ja tikareineen vankkurileiriä kohden, -rintama musketteineen vihollisiin päin kääntyneenä. - -Panssaroidut rakuuna- ja hovi-kasakkarykmentit hyökkäsivät -kuin vihuri niitä vastaan ja kaikkein ensimäisenä kulkivat -tömisten ja helistäen Skrzetuskin husaarit. Itse ryntäsi hän -umpimähkään ensimäisessä rivissä ja hänen rinnallaan herra -Longinus inflantilaisen hevosensa selässä, käsissään kauhea -kallonhalkaisijamiekkansa. - -Punainen tulinauha lensi neliön toiselta ääreltä toiselle, kuulat -vinkuivat ratsastajien korvissa, siellä täällä voihkaisi joku mies -tai kaatui hevonen. Ratsuväen linja jo taittuu, mutta he vain -kiitävät eteenpäin. He pääsevät lähelle ja kuulevat janitshaarien -hevosten korskeen ja läähätyksen, neliö vetäytyy vieläkin -ahtaammalle, jäntereisten käsien kannattamien peitsien muuri nousee -raivokkaita ratsuja vastaan ja yhtä monta kuin siinä on peitsen -terää, yhtä monta on ritareja kuolemaa vastassa. - -Äkkiä syöksee jo muuan jättiläiskokoinen husaari hillittömässä -vauhdissa neliön seinään, hetken perästä näkyvät ilmassa -jättiläiskokoisen hevosen kaviot ja heti senjälkeen ovat ritari ja -ratsu keskellä tiivistä miesjoukkoa, murskaten peitsiä, kaataen -miehiä, tallaten ja tuhoten mitä eteen sattuu. - -Niinkuin kotka hyökkää valkoisten peltokanojen parveen ja nämä, -sulloutuneina pelokkaaksi keräksi joutuvat raatajan saaliiksi, joka -repii niitä sekä kynsillään että nokallaan, niin hyökkäsi herra -Longinus Podbipientakin keskelle vihollisparvea ja temmelsi siellä -miekkoineen. Ei pilvenpatsas saa nuoressa, tiheässä metsässä aikaan -sellaista hävitystä kuin hän janitsharien ahtaalle järjestäytyneessä -joukossa. Kauhea hän oli. Hänen vartalonsa kasvoi siinä luonnottoman -kokoiseksi, hänen hevosensa muuttui jonkinlaiseksi lohikäärmeeksi, -jonka sieraimista suitsusi tulta, ja miekka hänen kädessään kävi -ikäänkuin kolminkertaiseksi. Jättiläiskokoinen Aga-Kislarbeg hyökkäsi -hänen kimppuunsa, mutta lyötiin kahdeksi kappaleeksi. Turhaan -käyvät yhä voimakkaammat miehet ojentamaan kätensä häntä vastaan -ja työntämään peitsiään häntä kohden -- he kuolevat Paikalle kuin -ukkosen iskeminä. Mutta hän vain tallaa heitä, tunkeutuen pahimpaan -ahdinkoon ja niinkuin tähkät kaatuvat viikatteen edestä, niin jää -hänenkin käsialoilleen tyhjä jälki. Hänen ympärillään kuuluu kauhun -ääntä, voihkinaa, raudan helinää pääkalloja vastaan ja ratsun -hirvittävää läähätystä. - --- Katso, katso! kuuluu pelästyneitä ääniä. - -Samassa tunkeutuivat Skrzetuskin rautaiset husaarit sisään -liettualaisen avaamasta portista. Neliön seinät halkesivat niinkuin -hajoavan talon seinät ikään ja janitsharijoukot heittäytyivät pakoon -joka taholta. - -Ja jo olikin aika, sillä Zubagazyn johtamat nogailaiset palasivat -kuin verenhimoiset sudet takaisin taisteluun ja toiselta puolen -tuli Chmielnicki, koottuaan bialocierkiewiläiset janitsharien -avuksi. Nyt meni kuitenkin kaikki sekaisin. Kasakat, tatarilaiset, -turkkilaisserbialaiset ja janitsharit pakenivat mitä suurimmassa -epäjärjestyksessä vankkurileiriään kohden, tekemättä vähintäkään -vastarintaa. Ratsuväki ajoi heitä kintereillä takaa, hakaten -eteensä umpimähkään. Joka ei tuhoutunut ensimäisen iskusta, kuoli -seuraavan miekasta. Takaa-ajo oli niin vimmattu, että lippukunnat -joutuivat keskelle pakenevien takarivejä. Sotamiesten kädet puutuivat -hakkaamisesta, joukot heittivät aseensa, lippunsa, lakkinsa, -vieläpä viittansakin. Janitsharien valkoiset päähineet peittivät -kentän kuin lumi. Koko Chmielnickin oivallinen väki, jalkamiehet, -ratsuväki, tykistö ja tatarilaisten sekä turkkilaisten apujoukot -muodostivat yhden ainoan järjestymättömän massan. Kaikki olivat -suunniltaan, mielettöminä ja kauhusta sokeina. Sadottain vihollisia -juoksi pakoon yhtä ainoaa upseeria. Lyötyään jalkaväen ja tatarit, -jatkoivat husaarit tuhotekoa ja senjälkeen lähtivät rakuunat ja -keveät lippukunnat kilpailemaan hävittämistyössä. Heidän johtajansa -Wolodyjowski ja Kuszel vahvistivat yhä joukoissaan varmuutta siitä, -että Puolan onnettomuudet nyt olivat loppuneet. Suurena lätäkkönä -peitti veri kauhean taistelukentän, kulisten kuin vesi hevosten -kavioiden voimakkaista lyönneistä ja pärskyen ritarien aseille ja -kasvoihin. - -Pakenevat joukot pysähtyivät vasta leirissä vankkurien keskelle, -sitten kun ruhtinaan ratsuväki jo oli torventoitotuksilla kutsuttu -takaisin. - -Ratsuväki palasi laulaen ja iloisesti huudellen sekä laskien -höyryävillä sapeleillaan tienvarteen kaatuneita vihollisten ruumiita. -Kukapa kuitenkaan olisi saattanut yhdellä silmäyksellä arvioida -tappion määrää, kuka laskea niitä kaikkia, kun pelkästään vallin -luona jo oli päälletysten pinottuja ruumiita miehen korkeudelta. -Sotilaat olivat verihöyryistä ja hiestä aivan kuin nokisina. Onneksi -nousi lammikkojen puolelta voimakas tuuli, joka puhalsi katkut -vihollisen telttoja kohden. - -Näin loppui hirveän Jareman ja Chmielnickin ensimäinen kohtaus. - -Mutta hyökkäys ei vielä ollut lainkaan lopussa, sillä samaan aikaan -kun Wisniowiecki torjui leirin oikeaa siipeä vastaan tähdättyjä -ryntökarkauksia, oli Burlaj vasemmalla siivellä jo saamaisillaan -haltuunsa vallitukset. Kierrettyään hiljaa Dnieperin takaisine -joukkoineen kaupungin ja linnan, ryntäsi hän itäiselle lammikolle -ja uhkasi Firlejn osastoa. Siellä sijaitseva unkarilainen jalkaväki -ei voinut kestää hyökkäystä, vallit lammikon luona kun eivät vielä -olleet valmiit, ja ensimäinen lipunkantaja lippukuntineen karautti -pakoon ja hänen perässään koko rykmentti. Burlaj kiiti nyt keskustaa -vastaan ja hänen kintereillään seurasi pidättymättömänä tulvana -dnieperintakaisia kasakoita. Voitonhuudot kuuluivat aina leirin -vastakkaiseen päähän asti. Pakenevia unkarilaisia ahdistavat kasakat -löivät nyt pienen ratsuosaston, valloittivat muutamia tykkejä ja -pääsivät jo aivan likelle Belzinkastellaanin osastoa, kun herra -Przyjemski muutamien saksalaisten komppaniojen kanssa ehti avuksi. -Työnnettyään lipunkantajan ratsailta, tempasi hän käteensä lipun -ja heittäytyi, lippua heiluttaen, vihollisen päälle. Saksalaiset -puolestaan iskivät lujasti kasakkaparveen. Syntyi kauhea käsikähmä, -jossa yhdeltä puolen Burlajn joukkojen vimma ja masentava ylivoima ja -toiselta puolen kolmenkymmenvuotissodan aikaisten vanhain jalopeurain -urheus kilpailivat keskenään. Turhaan Burlaj ryntäsi kuin mikäkin -haavoitettu metsäsika tiheimpään taistelijain joukkoon. Ei kasakkain -kuolemanhalveksinta enempää kuin heidän itsepäisyytensä voinut -pidättää rynnistäviä saksalaisia, jotka kävivät kuin muuri eteenpäin, -tunkien vihollisen paikaltaan valleille asti, harventaen sen rivejä, -ja vihdoin puolen tuntia kestäneen taistelun jälkeen heittivät sen -vallin taakse. Herra Przyjemski, kauttaaltaan veren peittämänä, oli -ensimäinen, joka pystytti lippunsa puolivalmiille vallille. - -Kauhea oli nyt Burlajn asema, sillä hänen täytyi vetäytyä takaisin -samaa tietä, jota hän oli tullutkin, ja kun Jeremi juuri äsken -oli tuhonnut oikeaa siipeänsä vastaan hyökänneet viholliset, niin -saattoi hän nyt helposti katkaista koko Burlajn osaston. Tämän avuksi -tuli kyllä Mrozowiecki korsunilaisine kasakkoineen, mutta samassa -ilmestyi paikalle myöskin herra Koniecpolskin husaariväki, johon -yhtyi janitshareja vastaan tekemältään hyökkäysretkeltä palannut -Skrzetuski. Molemmat katkaisivat Burlajn tähän asti järjestyksessä -tapahtuneen peräytymisen. - -Yhdellä ainoalla ryntäyksellä saattoivat he hänen joukkonsa -epäjärjestykseen ja silloin alkoi hirveä teurastus. Kasakoilla, -joilta tie heidän leiriinsä oli suljettu, oli nyt avoinna vain -kuoleman tie. Muutamat heistä puolustautuivat armoa pyytämättä, -pienissä ryhmissä vimmatusti tai yksitellen, toiset taas ojentelivat -turhaan käsiään ratsumiehiä kohti, jotka kiitivät eteenpäin -taistelutannerta kuin myrskytuuli. Alkoi takaa-ajo ja kilparatsastus, -mieskohtainen taistelu ja rotkoihin kätkeytyneiden vihollisten -etsiminen. Jotta saataisiin taistelukenttä valaistuksi alettiin -valleilta heitellä sytytettyjä tervalaatikkoja, jotka lentelivät -kuin tuliset meteorit. Niiden punaisessa valossa tuhottiin loput -dnieperintakaisista kasakoista. - -Vihollisen avuksi riensi vielä Subagazi, joka sinä päivänä suoritti -urheuden ihmeitä. Krasnostawin starosta, kuuluisa Marek Sobieski -pysäytti hänet kuitenkin heti paikalla niinkuin leijona kaataa -villin puhvelin. Burlaj huomasi siis, ettei hänellä ole mistään -odotettavissa pelastusta, mutta hän rakasti kasakkakunniaansa -enemmän kuin elämäänsä, siksi ei hän hakenutkaan pelastusta. Toiset -pakenivat pimeään, piiloittautuivat rotkoihin tai värjöttivät -ratsujen kavioiden välissä -- hän yhä hakemalla haki vihollisia, hän -iski kuoliaaksi herra Dombekin, herra Rusieckin ja nuoren leijonan, -poikasen herra Aksakin, saman, joka Konstantinowin luona oli -saavuttanut kuolemattoman maineen. Sitten surmasi hän herra Sawickin, -senjälkeen, yhdellä kertaa lyöden maahan, kaksi siipiselkäistä -husaaria ja vihdoin, nähdessään suurikokoisen aatelismiehen, joka -aarniohärän tapaisella mylvinnällä riensi taistelutantereelle, hän -hyökkäsi tätä kohti kuin salaman välähdys. - -Herra Zagloba -- hän se näet oli -- mylvähti kauhusta vieläkin -lujemmin ja käänsi heti hevosensa pakoon. Hiusten jäännökset hänen -päässään nousivat pystyyn, mutta kekseliäisyyttään hän ei kadottanut. -Ovelat juonet risteilivät salamoina hänen aivoissaan ja hän karjui -täyttä kurkkua: - --- Hyvät herrat, joka uskoo Jumalaan... - -Myrskytuulena hän kiiti tiheimpään ratsastajaryhmään. Mutta Burlaj -karautti kuin ammuttu nuoli häntä kohden sivulta. Herra Zagloba sulki -silmänsä ja hänen päässänsä humisi: - --- Minä heitän henkeni, minä ja kirppuni! - -Jo kuuli hän takanaan hevosen korskuvan ja huomasi, ettei kukaan tule -hänen avukseen. Pakeneminen on mahdotonta, ei mikään muu kuin hänen -oma kätensä voi pelastaa häntä Burlajn kynsistä. - -Äärimmäisen hädän hetkellä, jo melkein kuolinkamppauksen alkaessa, -muuttuivat hänen epätoivonsa ja kauhunsa yhtäkkiä vimmaksi. Hän mylvi -niin kauheasti, ettei aarniohärkäkään olisi vetänyt vertoja hänelle, -ja pidätellen hevostansa hän kääntyi vastustajaansa kohti. - --- Sinä ajat takaa Zaglobaa! huusi hän, heiluttaen kohotettua -sapeliaan. - -Samassa heitettiin taasen valleilta palavia soihtuja. Hetkiseksi -valkeni yö, Burlaj huomasi hänet ja hämääntyi. - -Hän ei ollut hämääntynyt kuullessaan hänen nimensä, sillä sitä ei hän -ollut milloinkaan kuullut, vaan tuntiessaan hänet samaksi mieheksi, -jota hän Bohunin ystävänä äskettäin oli pitänyt vieraanaan Jampolissa. - -Juuri tuo onneton hämäännyksen hetki tuhosi kuitenkin kasakkaan -miehuullisen johtajan, sillä ennenkuin hän taas oli päässyt -tointumaan, löi Zagloba häntä ohimoon ja kaatoi hänet ainoalla -iskulla hevosen selästä. - -Tämä tapahtui koko sotajoukon nähden. Husaarien iloiseen -meluun vastasi kasakkain hämmästyksen huuto. Nähdessään vanhan -Mustanmeren-leijonan kuolevan kadottivat kasakat viimeisenkin -rohkeutensa ja luopuivat kaikesta vastarinnasta. Kaikki, joita ei -Subagazi ollut pelastanut pälkähästä, tuhoutuivat viime mieheen asti -sillä vankeja ei tänä kauheana yönä otettu ensinkään. - -Krasnostawin starostan ja kevyen ratsuväen takaa-ajamana kiirehti -Subagazi leirille. Ryntäys oli torjuttu kautta koko vallilinjan. Vain -kasakkaleirin lähettyvillä taisteli vielä vihollista takaa-ajamaan -lähetetty ratsuväki. - -Voitonriemun ja ilon huuto raikui kauttaaltaan kaikkialla -piiritettyjen leirissä. Veren, hien ja tomun peittämät sotamiehet -seisoivat, mustinaan ruudinsavusta, vielä vimmatun näköisinä, -otsa rypyssä, tuli silmissä aseihinsa nojaten, raskaasti vetäen -ilmaa keuhkoihinsa ja valmiina lähtemään uudestaan taisteluun, -jos niiksi tulisi. Vähitellen palasi myöskin ratsuväki veriseltä -niitoltaan, senjälkeen ratsasti itse ruhtinas taistelukentälle ja -hänen seurassaan ylipäälliköt, valtakunnan lipunkantaja ja herra -Marek Sobieski sekä herra Przyjemski. Koko tuo loistava seurue kulki -verkalleen pitkin vallien syrjää. - --- Eläköön Jeremi! huusi sotajoukko. -- Eläköön meidän isämme. - -Ruhtinas otti kypärän päästään ja taivutti päätään ja -komentonuijaansa joka suunnalle. - --- Kiitän teitä, hyvät herrat, kiitän teitä, lausui hän sointuvalla, -voimakkaalla äänellä. - -Sitten hän kääntyi herra Przyjemskin puoleen. - --- Tuo vallihauta on liian iso, sanoi hän. - -Przyjemski nyökäytti päätään myöntymyksen merkiksi. - -Ja voittoisat johtajat ratsastivat läntiseltä lammelta itäiselle, -tarkastaen taistelukenttää, vammoja, mitä vihollinen oli saanut -aikaan valleissa ja itse valleja. - -Heti ruhtinaan seurueen lähdettyä liikkeelle olivat sotamiehet -innostuksen vallassa, ja ilosta huutaen nostaneet herra Zagloban -käsilleen ja kantoivat häntä nyt leiriin päivän suurimpana -triumfaattorina. Kaksikymmentä tukevaa kättä piteli ilmassa -soturin mahtavaa ruhoa, mutta itse soturi heilutteli tasapainon -ylläpitämiseksi punaisena ja hikisenä käsiään ja huusi täyttä kurkkua. - --- Hei, kyllä sille pippuria annoinkin. Tahallani olin ensin -lähtevinäni pakoon, tahdoin näet houkutella hänet perässäni. -Mutta tästäpuoleen ei enää Burlaj, senkin lurjus, teekään meille -konstejaan. Mitäs, täytyihän minun näyttää esimerkkiä nuoremmille... -Varovasti, Jumal' avita, sillä muuten pudotatte tästä vielä ja -tallaatte minut jalkoihinne. Pitäkää vain hyvin kiinni, kyllä tässä -onkin pitelemistä... Oli... oli minulla hänestä aika työ, sen saatte -uskoa. Mokomatkin konnat... mikä lurjus hyvänsä asettuu nykyään -aatelismiestä vasaan! Mutta kyllä on palkkansa saanut. Varovasti, -laskekaa nyt jo, piru vie, maahan! - --- Eläköön, eläköön! huusi aatelisto. - --- Viekäämme hänet ruhtinaan luo, toistivat muut. - --- Eläköön! Eläköön! - -Mutta zaporogien hetmani mylvi leiriin saavuttuaan kuin villi, -haavoittunut peto, repi viittaa rinnallaan ja raateli kasvojaan. -Tuhosta pelastuneet upseerit seisoivat mykkinä hänen ympärillään, -saamatta suustaan lohdutuksen sanaa. Hetmani riehui kuin -mielipuolena, hänen huulillaan kuohui vaahto, hän hakkasi jalkojaan -maahan ja repi molemmin käsin hiuksiaan. - --- Missä ovat rykmenttini, missä ovat kasakkani? toisteli hän -käheällä äänellä. -- Mitä sanoo khani, mitä sanoo Tuhaj-bej? Jättäkää -minut Jareman käsiin, antakaa hänen panna minut paaluun. - -Päälliköt vaikenivat synkkänä. - --- Miksi ennustivat minulle noita-akat voittoa? huusi hetmani -mylvien. -- Leikatkaa noidilta kaulat poikki! Miksi he minulle -sanoivat, että otan Jareman vangiksi? - -Tavallisesti vaikenivat päälliköt leijonan karjunan kaikuessa -leirissä, mutta nyt, kun leijona oli voitettu ja maahan syösty, kun -onni näytti hänet pettäneen, kävivät he julkean rohkeiksi. - --- Sinä et kestä Jaremaa vastaan, mutisi Stepka synkkänä. - --- Tuhoat sekä meidät että itsesi, virkkoi Mrozowicki. - -Hetmani syöksähti tiikerinä heitä kohti. - --- Kuka vei teidät Keltaisten Vetten yli, kuka sai Korsunin, kuka -Pilawcen voiton? - --- Sinä! sanoi karskisti Woronczenko, -- mutta Wisniowiecki ei -ollutkaan siellä. - -Chmielnicki tarttui tukkaansa. - --- Minä olin khanille luvannut täksi yöksi majan linnassa! ulvoi hän -epätoivoissaan. - -Siihen vastasi Kulak: - --- Se voi sinulle maksaa pääsi, kun menet tekemään sellaista -lupausta. Varo nyt päätäsi, ettei se putoa. Mutta meitä älä aja -rynnistykseen, meitä älä tuhoa, meitä, Jumalan orjia. Piiritä ljahit, -käske luoda vallitukset tykkien alle, muuten paha sinut perii. - --- Paha sinut perii! toistivat synkät äänet. - --- Teidät paha perii... vastasi Chmielnicki. - -Ja niin he keskustelivat, uhkaillen toisiaan kuin ukkosilma... -Vihdoin heittäytyi Chmielnicki lammasnahkapinkan päälle, joka -muodosti divaanin teltan nurkassa. - -Päälliköt seisoivat hänen ympärillään, päät riipuksissa, pitkän aikaa -vaieten. Vihdoin nosti hetmani päänsä ja huudahti käheästi: - --- Viinaa! - --- Et saa juoda! ärjähti Wychowski, -- khani voi lähettää noutamaan -sinua. - -Khani istui sillaikaa puolalaisen penikulman päässä taistelukentältä, -lainkaan tietämättä mitä oli tapahtunut. Kun yö oli tyyni ja lämmin, -istui hän telttansa edessä mullojen ja agojen keskellä, odottaen -tietoja ja kuluttaen aikaansa syömällä taateleja hopealautaselta -vierellään. Tuontuostakin katsahti hän kiiluvalle taivaalle ja lausui: - --- Mahomet Rozullah! - -Yhtäkkiä kiidätti vaahdon peittämän hevosen selässä paikalle -Zubagazi, hengästyneenä ja kauttaaltaan veren tahrimana. Hän astui -alas satulasta, läheni nopeasti khania, kumarsi syvään ja odotti -kysymystä. - --- Puhu, sanoi khani, suu täynnä taateleja. Sanat polttivat liekkeinä -Zubagazin huulia, mutta hän ei uskaltanut puhua ilman tavallisia -arvonimiä ja niin hän alkoi, kaiken aikaa kumarrellen, seuraavaan -tapaan: - --- Kaikkein hordain mahtavin khani, Mahometin jälkeläinen, itsenäinen -hallitsija, viisas herra, onnellinen herra, idästä länteen asti -siunatun puun herra, kukkivan puun herra... - -Khani teki kädenliikkeen ja keskeytti hänet. Nähdessään Zubagazin -kasvot verissä ja hänen silmissään tuskan ja epätoivon, hän -sylkäisi taatelit puoleksi pureskeltuina suustaan käteensä ja -ojensi ne yhdelle mulloista, joka otti ne vastaan erityisenä -suosionosoituksena, ja alkoi niitä heti syödä. Khani virkkoi nyt: - --- Puhu nopeasti, Subagazi, ja viisaasti. Onko uskottomien leiri jo -valloitettu? - --- Jumala ei sitä sallinut. - --- Puolalaisetko? - --- He ovat voittaneet. - --- Entä Chmielnicki? - --- Lyöty. - --- Entä Tuhaj-bej? - --- Haavoittunut. - --- Jumala on yksi, sanoi khani. -- Montako uskovaista on mennyt -paratiisiin? - -Zubagazi nosti silmänsä taivasta kohden ja teki verisellä kädellään -viittauksen tähtiä kohti. - --- Niin monta kuin on noita valoja tuolla Allahin jalkain juuressa, -sanoi hän juhlallisesti. - -Khanin leveät kasvot mustenivat: viha valtasi hänet. - --- Missä on tuo koira? kysyi hän, -- joka lupasi minulle, että tänä -yönä saamme nukkua linnassa? Missä on se myrkyllinen käärme, jota -Jumala tallaa minun jalallani? Tulkoon eteeni ja tehköön tilin -hävyttömistä lupauksistaan. - -Muutamat murzat kiiruhtivat heti hakemaan Chmielnickiä. Khani tyyntyi -kuitenkin vähitellen ja lausui lopuksi: - --- Jumala on yksi. - -Sitten kääntyi hän Zubagaziin päin: - --- Zubagazi, sanoi hän, -- kasvosi ovat veressä. -- Se on uskottomien -verta, vastasi soturi. - --- Kerro miten olet sen vuodattanut ja ilahuta korviamme uskovaisten -urheudella. - -Zubagazi kertoi laajalti koko taistelusta, ylistäin Tuhaj-bein, -Galgan ja Nuradinin urheutta. Hän ei myöskään jättänyt mainitsematta -Chmielnickiä, kehuen häntä samoin kuin muitakin ja esittäen -tappion syyksi vain Jumalan tahdon ja uskottomien hurjuuden. Eräs -yksityiskohta hänen kertomuksestaan erityisesti hämmästytti khania, -se nimittäin, että tatareihin ei ollut taistelun alussa ensinkään -ammuttu ja että ruhtinaan ratsuväki hyökkäsi heidän päällensä vasta -silloin, kun he sulkivat siltä tien. - --- Allah, he eivät tahtoneet käydä sotaa minua vastaan, sanoi khani, --- mutta nyt on liian myöhäistä. - -Niin asia todella olikin. Ruhtinas Jeremi oli taistelun alussa -kieltänyt ampumasta tatareihin, koska hän tahtoi istuttaa sotamiehiin -uskon, että khanin kanssa jo oli alettu keskustella ja että hordat -ovat vain näön vuoksi rahvaan puolella. Vasta myöhemmin Jeremin -joukot asianhaarain pakosta ryhtyivät otteluun tatarien kanssa. -Khani nyökäytteli päätään, miettien tällä hetkellä, eikö vielä olisi -parasta kääntää aseet Chmielnickiä vastaan. Samassa kuitenkin itse -hetmani saapui hänen eteensä. Chmielnicki esiintyi jo rauhoittuneena -ja lähestyi pää pystyssä, katsoen rohkeasti khania silmiin. Hänen -kasvoillaan kuvastui oveluus ja rohkeus. - --- Astu lähemmä, petturi, sanoi khani. - --- Luoksesi tulee kasakkahetmani eikä petturi, uskollinen -liittolainen, jota olet luvannut auttaa onnettomuudessakin eikä vain -onnessa. - --- Mene, vietä yösi linnassa, mene ja vedä hiuksista esiin vallien -takaa ljahit, jotka olet minulle luvannut. - --- Kaikkein hordain suuri khani, vastasi Chmielnicki lujalla äänellä, --- sinä olet mahtava ja sulttaanin rinnalla mahtavin maanpäällä. Sinä -olet viisas ja väkevä, mutta voitko joutsestasi ampua nuolen aina -likelle tähtiä asti tai voitko mitata meren syvyyden? - -Khani katsahti häneen hämmästyneenä. - --- Et voi, sanoi yhä ääntään korottaen Chmielnicki. -- Samoin en -minäkään voinut mitata Jareman kaikkea ylpeyttä ja röyhkeyttä. -Saatoinko ajatella, ettei hän pelkää sinua, khania, että hän ei -nöyrry sinut nähdessään eikä kumarra sinua, vaan kohottaa röyhkeästi -kätensä sinua vastaan, vuodattaa soturiesi verta ja herjaa sinua, -mahtava hallitsija, sinua, aivan kuin mitäkin viimeistä murzaisi -joukossa. Jos minä olisin uskaltanut niin ajatella, niin olisin -loukannut sinua, jota kunnioitan ja rakastan. - --- Allah, sanoi khani yhä enemmän hämmästyneenä. - --- Mutta sen minä sinulle sanon, lausui Chmielnicki edelleen, yhä -varmempana korostaen ääntään ja kohottaen niskaansa yhä ylpeämpään -asentoon, -- sinä olet suuri ja mahtava. Idästä länteen asti -kumartavat kansat ja hallitsijat sinua ja kutsuvat sinua leijonaksi, -vain Jarema ei lankea kasvoilleen sinun eteesi. Jos siis et tuhoa -häntä, jollet taivuta hänen niskaansa ja istu satulaan hänen -selkäänsä, niin sinun mahtavuutesi on turha ja maineesi mitätön, -sillä maailma tulee sanomaan, että ainoastaan ljahilainen ruhtinas -on herjannut Krimin hallitsijaa, saamatta siitä rangaistusta, tulee -sanomaan, että hän on suurempi ja mahtavampi kuin sinä... - -Syntyi syvä hiljaisuus. Murzat, agat ja mullat katselivat khanin -kasvoihin kuin aurinkoon, henkeään pidättäen. Khani vain istui silmät -kiinni ja mietti. - -Chmielnicki nojasi nuijaansa ja odotti rohkeana. - --- Sinä olet puhunut, lausui khani vihdoin. -- Minä taitan vielä -Jareman kaulan ja istun satulaan hänen selkäänsä niin että ei idästä -länteen voitaisi sanoa uskomattoman koiran herjanneen minua. - --- Jumala on suuri! huusivat murzat yhteen ääneen. - -Mutta Chmielnickin silmistä loisti ilo. Yhtäkkiä oli hän kääntänyt -pois päänsä yllä riippuvan turman ja muuttanut epäiltävän -liittolaisen uskollisimmaksi ystäväksi. Tuo leijona saattoi millä -hetkellä hyvänsä tekeytyä käärmeeksi. - -Molemmissa leireissä vallitsi myöhään yöhön asti surina niinkuin -mehiläisten kesken, jotka keväinen aurinko on lämmittänyt. Mutta -taistelukentällä nukkuivat iäistä untaan keihäiden, miekan, nuolien -ja luotien lävistämät ritarit. Kuu nousi, alkaakseen vaelluksensa -yli kuoleman kentän: se kuvasteli jähmettyneissä hurmelätäköissä, -se toi pimeydestä näkyviin yhä uusia läjiä kaatuneita, siirtyi -hiljalleen toisten ruumiiden luota toisten luo, katseli avonaisiin, -kuolleihin silmäteriin, valaisi sinertäviä kasvoja, pois heitettyjä -aseita ja hevosten raatoja. Sen säteet kalpenivat kalpenemistaan, -ikäänkuin se olisi pelästynyt näkemäänsä. Kentällä juoksenteli jo -siellä täällä, yksinään tai joukoissa pahaa ennustavia hahmoja: -päällikköjen palvelijat ja kuormarengit olivat tulleet ryöväämään -kaatuneita, niinkuin shakaalit hiipivät kuolleiden leijonain -kimppuun... Taikauskoinen pelko ajoi heidät kuitenkin lopuksi pois -kentältä. Jotakin peloittavaa ja salaperäistä oli tuossa ruumiiden -peittämässä kentässä, tuossa vielä äsken elävien ihmisten levossa -ja liikkumattomuudessa, tuossa hiljaisessa sovussa, missä makasivat -kylki kyljessä puolalaiset, turkkilaiset ja kasakat. Joskus -kahisi tuulenhenki pensaissa taistelukentällä ja ampumahaudoissa -vartioivista sotilaista tuntui siltä kuin ihmissielut olisivat -kierrelleet ruumiiden ympärillä. Kerrottiin, että Zbarazissa -kellojen lyödessä puoliyön hetkeä koko kentällä, ampumahaudoista -aina leiriin asti, jokin pyrähti humahtaen lentoon ikäänkuin -tavattoman suuri lintuparvi olisi lähtenyt liikkeelle. Ilmasta -kuului itkun ääniä, raskaita huokauksia, sellaisia, että elävillä -hiukset nousivat pystyyn niitä kuullessa, ja valituksia. Ne joiden -edessä vielä saattoi olla kaatumisen kohtalo ja joiden korvat olivat -herkemmät kuulemaan yliluonnollisia ääniä, erottivat selvästi, -kuinka puolalaiset sielut, lentäessään korkeutta kohti huusivat: -"Sinun silmiesi eteen Herra, laskemme kaikki vikamme", ja kuinka -taas kasakkain sielut voihkivat: "Kristus, Kristus, armahda..." -Sillä veljessodassa kaatuneinahan eivät ne voineet suoraan lentää -ikuiseen valoon, vaan tuli niiden ensin kiitää jonnekin pimeään -etäisyyteen, kierrellä myrskytuulen mukana yli kyynelten laakson ja -itkeä ja öisin voihkia, kunnes vihdoin Kristuksen jalkain juuressa -saattoivat kerjätä yhteisten syntien anteeksiantamuksen, unohduksen -ja sovinnon... - -Mutta silloin paatuivat ihmisten sydämet entistä kovemmiksi eikä -yksikään sovinnon enkeli lennellyt taistelukentän yllä. - - - - -KOLMAS LUKU. - - -Huomenissa ennenkuin aurinko vielä ehti valaa kultaisia säteitään -taivaalle, oli puolalaisten leirissä jo valmiina uusi puolustusvalli. -Entiset vallit näet olivat olleet liian laajat, niiden takana oli -ollut vaikea puolustautua ja tukea toinen toistaan, siksipä olivat -ruhtinas ja herra Przyjemski päättäneet sulkea joukot ahtaampien -ampumahautojen sisään. Niitä tehtiin suurella kiireellä koko yön, -husaarit kaivoivat, samoin kaikki muutkin rykmentit ja upseerien -palvelijat. Vasta kello kolmen jälkeen yöllä saivat väsyneet ritarit -ummistaa silmiään ja he nukkuivatkin kaikki sikeään uneen. Vain -vartiat valvoivat, sillä vihollinen työskenteli hänkin öiseen aikaan, -olematta eilisen tappionsa jälkeen kuitenkaan kovin kauan liikkeellä. -Vieläpä arveltiin, ettei vihollinen lainkaan tänään ryhtyisi -hyökkäykseen. - -Skrzetuski, herra Longinus ja herra Zagloba istuivat teltassa, söivät -olutkeittoa, joka oli sakeanaan juustonkappaleita, ja keskustelivat -kuluneen yön vaivoista, tyytyväisinä kuten sotilaiden tapa on -vereksen voiton jälkeen. - --- Minulla on ollut tapana panna maata iltalypsyn aikaan ja nousta -aamulypsyn aikaan, niinkuin ennen vanhaan tehtiin, virkkoi herra -Zagloba. -- Mutta se ei sodassa oikein tahdo käydä. Sodassa nukut, -kun saat nukkua, ja nouset kun herätetään. Se vain minua tuppaa -harmittamaan, että täytyy nähdä vaivaa tuollaisten lurjusten takia. -Raskaitahan ne ovat nämä tällaiset ajat. Mutta kyllä me niitä eilen -löylyytimme. Jos ne vielä pari kertaa saisivat sellaisen kestityksen, -niin ehkäpä niiltä menisi halu herättää meitä. - --- Tiedättekö montako meikäläisistä kaatui? kysyi Podbipienta. - --- Eipä montakaan, sillä ainahan seikka on sellainen, että -piirittäjiä kaatuu enemmän kuin piiritettyjä. Te ette sitä asiaa -ymmärrä niinkuin minä, joka olen ollut mukana niin monessa sodassa. -Meidän vanhojen kokeneiden ei tarvitse laskea ruumiitten lukumäärää, -me osaamme arvata asiat jo itse tappelunkulusta. - --- Minähän tässä vain istunkin ottamassa oppia teiltä, sanoi makeasti -herra Longinus. - --- Kyllä saattekin ottaa minusta oppia, jos järkenne siihen vain -riittää -- mistä muuten en ole aivan varma. - --- Jättäkää hänet rauhaan, virkkoi Skrzetuski, -- eihän tämä ole -ensimäinen sota mihin herra Podbienta ottaa osaa ja suokoon Jumala, -että parhaimmat upseerit kunnostautuisivat niinkuin hän eilen. - --- Tein minkä voin, vastasi liettualainen, -- mutta en niin paljon -kuin olisin tahtonut. - --- Aivan niin, ette käyttäytynyt ensinkään hullummin, sanoi Zagloba -suojelevasti. -- Mutta jos toiset sittenkin ovat päässeet teidän -edellenne (ja tätä sanoessaan alkoi hän ylpeästi kierrellä viiksiään -ylöspäin), niin sille ei mahda mitään. - -Liettualainen kuunteli silmät maahan luotuina ja päästi haikean -huokauksen, sillä hän muisteli isoisäänsä Stowejkoa ja kolmea päätä. - -Samassa heilahti teltan seinä ja herra Michal astui sisään, iloisena -kuin peipponen kesäaamuna. - --- No, nyt olemme sitten kaikki koolla, huudahti herra Zagloba. -- -Antakaa hänelle olutta. - -Pikku ritari puristi kolmen toverinsa kättä ja virkkoi: - --- Olisittepa nähneet, kuinka paljon kuulia on taistelukentällä. Sitä -ei mikään mielikuvitus voi käsittää. Siellä ei pääse askeltakaan -eteenpäin kompastumatta. - --- Näinhän sen minäkin, sanoi Zagloba, -- sillä noustuani kävelin -hiukan pitkin leiriä. Koko Lembergin piirissä eivät kanat kahteen -vuoteen tule munimaan niin monta munaa. Aijai, jos olisikin niin -paljon munia, niin silloin vasta saisimmekin munakokkelia. Vakuutan -teille, hyvät herrat, että lautasellisesta munakokkelia olisin valmis -antamaan mitä suurimman aarteen. Minussa on kuin onkin sotamiehen -sisua yhtä paljon kuin teissä. Syön mielelläni hyvää ruokaa ja -paljon. Siksi olen myöskin taistelussa nopeampi kuin nykyajan -keikarit, mammanpojat, jotka eivät jaksa syödä edes kaukalollista -puuroa, heti pitelemättä vatsaansa. - --- Niin, kyllä te eilen tepastelitte Burlajn kanssa, sanoi pikku -ritari. -- Kyllä te hakkasitte häntä -- oijoi! En olisi teistä sitä -luullut, sillä hänhän oli kuuluisa ritari kautta Ukrainan ja Turkin. - --- No niin, virkkoi Zagloba tyytyväisenä, -- en minä ensi kertaa -ole pappia kyydissä, herra Michal. Nähtävästi me kaikki olemmekin -panneet parastamme, mutta, meitä olikin neljä parasta miestä koko -Puolan valtakunnasta. Jos te ruhtinaan johdolla ryntäisitte eteenpäin -ja minä olisin viidentenä mukana, niin me valloittaisimme vaikka -itse Stambulin. Pankaa mieleenne, että herra Skrzetuski on surmannut -Bardabutin ja eilen Tuhaj-bein. - --- Ei Tuhaj-bej saanut surmaansa, keskeytti Skrzetuski. -- Itse -tunsin, että minun miekanteräni oli aivan likellä häntä, mutta sitten -meidät erotettiin. - --- Sama se, virkkoi Zagloba, -- älkää keskeyttäkö meitä, herra Jan. -Herra Michal löi Varsovassa kuoliaaksi Bohunin, niinkuin teille -kerroimme... - --- Älkää nyt puhuko siitä, sanoi liettualainen. - --- Mikä on sanottu se on sanottu, intti Zagloba. -- Vaikka olisikin -hauskinta olla sitä muistelematta, niin kerron sentään edelleen. -Niin, herra Podbipienta Myszykiszkistä tuhosi Puljanin ja minä -Burlajn. En tahdo teiltä salata, että mielelläni olisin uhrannut -nuo kaikki yhden ainoan Burlajn takia, sillä hänestä minulla oli -raskas työ. Se oli koko piru eikä mikään kasakka -- eikös ollutkin. -Jos minulla olisi poikia -- laillisesti syntyneitä nimittäin --, -niin jättäisin heille perinnöksi kauniin nimen. Hauska vain olisi -tietää, mitä hänen majesteettinsa kuningas ja valtiopäivät sanovat -tähän kaikkeen ja kuinka ne meitä palkitsevat, meitä, jotka elätämme -itseämme tulikivellä ja salpietarilla enemmän kuin muulla ruoalla. - --- Hän oli suurempi ritari kuin kukaan meistä, sanoi herra Longinus, --- eikä kukaan tiedä eikä muista edes hänen nimeänsä. - --- Olisinpa utelias tietämään kuka hän oli, elikö hän ehkä -kaukaisessa muinaisuudessa, sanoi Zagloba loukkaantuneena. - --- Ei suinkaan muinaisuudessa. Hän oli, veliseni sama, joka Dirszaun -luona kaatoi kumoon Kustaa Aadolfin hevosineen päivineen ja otti -hänet vangiksi, sanoi liettualainen. - --- Mutta minäpä olen kuullut tuon kaiken tapahtuneen Putzigin luona, -tokaisi herra Michal joukkoon. - --- Kuningas kuitenkin riuhtaisihe irti hänen käsistään ja juoksi -pakoon, sanoi Skrzetuski. - --- Aivan niin, tiedän minäkin siitä asiasta jotakin, sanoi Zagloba, -siristellen silmiään, -- sillä silloinhan minä juuri olin herra -Koniecpolskin, tämän nykyisen isän palveluksessa, niin että tiedän -minäkin siitä asiasta jotakin. Vaatimattomuudesta ei tuo ritari -sano nimeään ja siksi ei kukaan sitä tiedä. Vaikka, sen sanon -teille, ja sen saatte uskoa: Kustaa Aadolf oli suuri soturi, melkein -Koniecpolskin veroinen, mutta siellä missä minä kohtasin Burlajn -yksinäni, siellä sittenkin suoritettiin raskaampi työ. - --- Merkitseekö se ehkä, että te olette kaatanut kumoon Kustaa -Aadolfin? kysyi Wolodyjowski. - --- Olenkos minä väittänyt sellaista, herra Michal? Jääköön ritari -unohdukseensa, mutta tänään on minulla aihetta ylvästellä ja -muistella entisiä aikoja -- kauheastipa tuo olut kuriseekin vatsassa -ja jota enemmän siinä on juustoa, sitä pahemmin se kurisee -- pidän -enemmän viinikeitosta, vaikka kiittäkäämme Jumalaa siitäkin, mitä -meillä on, pian ehkei ole näinkään paljon! Kirkkoherra Zabkowski -sanoi minulle, että ruokavarojen tuonti yhä niukkenee ja hän on siitä -hyvin levoton, sillä hänellä on vatsa kuin puimatanner -- mainio -bernhardiinimunkki muuten tuo mies, kauheasti minä häneen mielistyin. -Hän onkin enemmän sotamies kuin munkki. Jos hän vain kämmenelläänkin -vetää jonkun kuonoon, niin on paras heti paikalla tilata ruumisarkku. - --- Mutta! sanoi pikku ritari, -- en ole vielä kertonut teille kuinka -uljaasti kirkkoherra Jaskolski käyttäytyi tänä yönä. Hän asettui -tuohon nurkkavarustukseen tuolla tornissa linnan oikealla sivulla -ja katseli taistelua -- tiedättehän kaikki, että hän ampuu hyvin -kiväärillä. No, nyt hän sanoo Zabkowskille: kasakoihin minä en ammu, -sillä ne ovat sentään kristityitä, vaikka tekevätkin Jumalan edessä -rienantöitä, tatareihin sentään en malta olla ampumatta. Ja kun -hän sitten alkoi pöllytellä, niin pari kolme tusinaa hän taistelun -kuluessa niitä kaatoi. - --- Jospa kaikki papit olisivatkin sellaisia, huoahti Zagloba. -- -Mutta meidän Muchowieckimme hän vain kohottaa käsiään taivasta kohden -ja itkee, että niin paljon vuotaa kristittyjen verta. - --- Olkaa nyt jo hiljaa, sanoi Skrzetuski vakavana. -- Kirkkoherra -Muchowiecki on pyhä mies ja parhaana todistuksena siitä on, -että, vaikkei hän ole noita kahta vanhempi, niin he kunnioittaen -taivuttavat päänsä hänen edessään. - --- Minä en ainoastaan ole kieltämättä hänen pyhyyttänsä, vastasi -Zagloba, -- vaan luulenpa, että hän voisi kääntää itse khaninkin. -Jaa, hyvät herrat, hänen khanillinen majesteettinsa on varmaankin -nyt niin kiukuissaan, että hänen täinsä pelästyksissään tekevät -kuperkeikkoja. Jos hänen kanssaan aletaan neuvotella, niin lähden -minäkin valtuutettuna mukaan. Me olemme nimittäin vanhat tutut ja -hän oli aikoinaan minuun suuresti mieltynyt, ehkäpä hän sen vielä -muistaakin. - --- Neuvotteluihin valitaan varmaankin Janicki, sillä hän puhuu -tataria yhtä hyvin kuin puolaa, sanoi Skrzetuski. - --- Minähän puhun, minäkin, ja murzat ja minä tunnemme toisemme -niinkuin karvattomat hevoset. Krimin murzat olisivat halunneet antaa -minulle tyttärensä, saadakseen kauniita jälkeläisiä ja kun minä olin -nuori enkä ollut allekirjoittanut erityistä kontrahtia hurskaasta -elämästä niinkuin herra Poabipienta Myszikiszkistä, niin tein siellä -paljon tepposia. - --- Sellaista on inhoittavaa kuunnella, sanoi herra Longinus, luoden -katseensa maahan. - --- Mutta tepä toistelette niinkuin opetettu kottarainen aina samaa. -Nähtävästi kaalinpäät eivät vielä ole oppineet ihmisten kieltä -tarpeeksi hyvin. - -Keskustelun katkaisi teltasta kuuluva melu ja upseerit läksivät -katsomaan mitä oli tekeillä. Joukko sotamiehiä seisoi vallilla -katsellen ympäristöön, joka yön kuluessa oli melkoisesti muuttunut -ja vieläkin muuttui silmin nähden. Kasakatkaan eivät olleet pysyneet -toimettomina viime rynnäkön jälkeen, vaan loivat valleja, laahasivat -niille tykkejä, jotka olivat niin isoja ja pitkiä, että sellaisia ei -ollut koko puolalaisessa leirissä, ja tekivät poikittain kulkevia -käärmemäisiä ampumahautoja. Kaukaa katsoen näyttivät nämä kaivannot -ja vallit tuhansilta jättiläiskokoisilta myyränpesiltä. Koko loiva -tasanko oli niiden peitossa, äsken kaivettu maa häämöitti; mustana -viheriän keskellä ja kaikkialla kuhisi työtä tekevää rahvasta. -Etumaisilla valleilla saattoi erottaa myöskin kasakkain punaisia -lakkeja. - -Ruhtinas seisoi vallilla Krasnostawin starostan ja herra Przyjemskin -seurassa. Belzan kastellaani oli alempana, katsellen kaukoputkella -kasakkain töitä, ja sanoi kruunun juomalaskijalle: - --- Vihollinen näkyy alkaneen säännöllisen piirityksen. Nähtävästi -meidän täyttyy jättää puolustus valleilla ja vetäytyä linnaan. - -Nämä sanat kuuli ruhtinas Jeremi ja lausui, kumartuen kastellaania -kohden: - --- Jumala meitä varjelkoon sitä tekemästä, sillä se olisi samaa kuin -mennä vapaaehtoisesti häkkiin. Täällä meidän tulee joko elää tai -kuolla. - --- Se on minunkin mielipiteeni, vaikka minun sitten täytyisi joka -päivä tappaa Burlaj, tokaisi puheen joukkoon herra Zagloba. -- Minä -panen koko sotajoukon nimessä vastalauseen herra kastellaani Belzan -mielipidettä vastaan. - --- Tämä ei kuulu teihin, sanoi ruhtinas. - --- Pitäkää suunne kiinni, kuiskasi Wolodyjowski, vetäen Zaglobaa -hihasta. - --- Noissa maakäytävissä me muserramme heidät niinkuin myyrät, sanoi -Zagloba, -- ja pyydän puolestani, että teidän ruhtinaallinen armonne -sallisi minun ensimäisenä tehdä partioretken heidän luoksensa. He -kyllä tuntevat minut ennestään ja oppivat tuntemaan vielä paremmin. - --- Mitä siihen retkeen tulee, sanoi ruhtinas kulmakarvojaan -rypistellen, -- niin täytyy hiukan odottaa. Iltayöt ovat pimeät... - -Sitten hän kääntyi Krasnostawin starostan herra Przyjemskin ja -ylipäällikköjen puoleen. - --- Pyydän teitä neuvotteluun, hyvät herrat, sanoi hän. - -Ruhtinas astui alas vallilta ja hänen mukanansa kaikki päälliköt. - --- Jumalan nimessä, mitä te teette? sanoi Wolodyjowski Zagloballe. --- Kuinka ette te tunne palveluksen sääntöjä ja kuria? Eihän -päällikköjen keskusteluun saa sekaantua. Ruhtinas on ystävällinen -herra, mutta sodan aikana ei hänen kanssaan ole leikkimistä. - --- Mitäs niistä, herra Michal, vastasi Zagloba. -- Herra -Koniecpolski-isä oli julma leijona, mutta hän antoi minun neuvoilleni -suuren arvon ja syökööt sudet minut tänään, jos hän ei juuri minun -neuvojeni takia kahta kertaa voittanut Kustaa Aadolfia. Kyllä minä -osaan puhua herrojen kanssa ja osasinpa nytkin. Huomasitteko kuinka -ruhtinas tuli ymmälle, kun minä neuvoin hänelle uloshyökkäystä? Jos -Jumala antaa meille voiton, niin kenen ansio se on -- teidänkö ehkä. - -Samassa lähestyi Zacwilichowski. - --- Näettekö: tonkivat, tonkivat kuin siat, sanoi hän, osoittaen -kenttää. - --- Soisinpa todella, että he olisivat sikoja, sanoi Zagloba, -- -silloin saisimme halvalla makkaroita, mutta noiden raato ei kelpaa -edes koirille. Tänään jo täytyi sotamiesten tehdä kaivoja herra -Firlejn kortteeripaikoissa, kun itäisestä lammikosta ei enää -nähnyt vettä ruumiiden alla. Aamulla halkesi ja hajosi noilta -koirankuonolaisilta sappi. Kun tästä päästään paastopäivään, -perjantaihin, niin ei enää voi syödä kalaa, koska se silloin on -lihalla ruokittua. - --- Se on totta, sanoi Zacwilichowski, -- olen vanha sotilas, mutta en -pitkiin aikoihin ole nähnyt niin paljon ruumiita. Hotinin luona niitä -myöskin oli, silloin kun janitsharit ryntäsivät meidän leiriämme -vastaan. - --- Saatte nähdä niitä vielä enemmänkin, sen teille vakuutan. - --- Luullakseni tänä iltana tai ehkä vielä ennen iltaakin vihollinen -uudistaa hyökkäyksensä. - --- Mutta minäpä sanon, että aamuksi he jo jättävät meidät rauhaan. - -Tuskin oli herra Zagloba saanut tämän sanotuksi, kun vihollisen -valleilta pöllähti pitkät valkeat savut ja kuulat suhisten lensivät -ampumahaudan yli. - --- Siinä se nyt oli, sanoi Zacwilichowski. -- No, sotataitoa he eivät -osaa. - -Herra Zacwilichowski oli kuin olikin oikeassa. Chmielnicki oli -alkanut säännöllisen piirityksen. Hän tukki kaikki tiet ja -ulospääsyt, veti pois rehuvarastot, kaivoi juoksuhautoja ja loi -valleja, koettaen kaivautua kiertopolkuja pitkin leirin läheisyyteen. -Samalla ei hän kuitenkaan myöskään luopunut hyökkäyksistä. Hän oli -päättänyt, ettei anna piiritetyille lepoa, vaan väsyttää ja peloittaa -heidät, pitää heitä alituisessa unettomuudessa ja härnää heitä -kunnes ase lopulta putoaa puutuneista käsistä. Illalla hän uudestaan -teki päällekarkauksen Wisniowieckin asemia vastaan, vaikkei tulos -ollutkaan parempi kuin edellisenä päivänä, varsinkin kun kasakat -eivät enää mielellään lähteneet hyökkäykseen. Seuraavana päivänä -ei tuli hetkeksikään herjennyt, käärmemäisessä viivassa kulkevat -juoksuhaudat tulivat jo niin likelle, että kivääri kantoi valleille -asti. Maahan tehdyistä piilopaikoista pöllysi koko päivän kuluessa -savua kuin pienistä tulivuorista. Tämä ei enää ollut taistelua, -vaan herkeämätöntä ampumista. Tuontuostakin piiritetyt hyökkäsivät -valleilta ja silloin tapeltiin sekä sapeleilla että varstoilla, -viikatteilla ja keihäillä. Mutta heti, kun joukko kasakoita oli -saanut surmansa, täyttyivät juoksuhaudat uusilla tulokkailla. -Sotamies ei koko päivän kuluessa päässyt hetkeksikään lepoon ja kun -vihdoin tuli kaivattu auringonlasku, alkoi uusi yleinen ryntäys. -Uloshyökkäyksestä ei voinut olla puhettakaan. - -Yöllä heinäkuun 16 päivää vastaan hyökkäsi kaksi uljasta -kasakkaeverstiä, Hladki ja Nebaka ruhtinaan asemia vastaan, mutta -kärsivät jälleen kauhean tappion: kolmetuhatta valittua kasakkaa -kaatui paikalle. Loput pakeni Krasnostawin starostan takaa-ajamana, -kauhun valtaamana leiriin, heittäen aseensa ja ruutisarvensa. Yhtä -onnettoman lopun sai Fedorenkokin, joka, käyttäen hyväkseen paksua -sumua, aamun koittaessa oli vähällä saada valtaansa kaupungin. Hänet -torjui saksalaisten johtaja herra Korf ja hänen joukkonsa tuhosivat -Krasnostawin starosta ja herra Koniecpolski melkein kokonaan. Tämä -kuitenkaan ei vielä ollut mitään verrattuna kauheaan rynnäkköön, -joka tapahtui heinäkuun 19 päivänä. Kasakat olivat edellisenä yönä -luoneet vastapäätä Wisniowieckin asemia korkean vallin, josta isot -tykit herkeämättä heittelivät tulta ja josta päivän laskettua ja -ensimäisten tähtien vilkkuessa taivaalla, ryntäsivät kymmenet -tuhannet hyökkäykseen. Samalla ilmestyi kaukaa muutamia kymmeniä -kauhean näköisiä koneita, jotka muistuttivat torneja ja liikkuivat -hiljaa vallia kohden. Niiden sivuista kohosi jättiläissiipinä sillat, -jotka oli tarkoitus heittää vallihautojen yli, ja koneitten katoilta -pöllähteli kevyitten tykkien ja kiväärien savua ja tulta. Tornit -liikkuivat tuhansien päiden keskellä kuin mitkäkin jättiläiskokoiset -päälliköt, milloin jyristen, milloin tulta tuiskuten, milloin taas -kadoten savuun ja pimeyteen. Sotamiehet osoittivat niitä kaukaa, -kuiskaten: - --- Nehän ovat käveleviä torneja, Chmielnicki aikoo noissa -tuulimyllyissä jauhaa meitä. - --- Katsokaa kuinka ne liikkua jyristävät kuin ukkospilvet. - --- Niissä on tykkejä! huusivat toiset. - -Ruhtinaan pyssymiehet lähettivät niitä kohden vuoroin kuulia, vuoroin -kranaatteja, mutta kun ne saattoi nähdä selvästi vain silloin kun -niiden omat laukaukset valaisivat pimeyden, niin eivät kuulat niihin -juuri sattuneet. - -Sillävälin tulvi taaja kasakkalauma yhä lähemmäksi kuin musta aalto, -joka yöllä vyöryy esiin kaukaiselta meren ulapalta. - --- Uh, sanoi herra Zagloba, joka ratsumiehineen seisoi lähellä -Skrzetuskia, -- minun on kuumempi kuin koskaan eläessäni. Yö on niin -paahteinen, ettei ylläni ole yhtä ainoaa kuivaa lankaa. Pirut ne ovat -keksineet tuollaiset koneet. Salli, hyvä Jumala, maan aueta niiden -alta, sillä nuo lurjukset tarttuvat pian kurkkuuni kuin luut -- amen. -Ei tässä saa syödä eikä nukkua, koirat totisesti elävät paremmissa -oloissa kuin me. -- Uh, kuinka onkin kuuma. - -Ilma oli todellakin raskas, paahteinen ja täynnänsä katkua ruumiista, -jotka jo muutamia päiviä olivat olleet mädäntymässä taistelukentällä. -Taivas oli peittynyt mustaan ja paksuun pilvivaippaan, myrsky -uhkasi Zbarazia. Aseissa olevien sotamiesten otsalta valui hiki ja -rinta läähätti ponnistuksesta. Äkkiä alkoi pimeydestä kuulua rummun -pärrytystä. - --- Tuossa tuokiossa he ryntäävät, sanoi Skrzetuski, -- kuuletteko: -rummuttavat! - --- Kuulen. Tehköön piru rumpuja heidän nahoistansa. Tämä on hirveätä. - --- Lyö, lyö! karjuivat ampuman autoja kohti heittäytyvät joukot. - -Taistelu riehui pitkin vallien pituutta. Vihollinen rynnisti yhtaikaa -Wisniowieckia, Lanckoronskia, Firlejtä ja Ostrorogia vastaan, jottei -toinen heistä pääsisi toisen avuksi. Kasakat, joille oli juotettu -viinaa, hyökkäsivät vielä vimmatummin kuin edellisissä ryntäyksissä, -mutta kohtasivat myöskin entistä kovemman vastarinnan. Johtajan -sankarillinen henki elähytti sotamiehiä. Hurja masuurilaisista -talonpojista kokoonpantu nostoväki tappeli kasakoitten kanssa -niin että he käsikähmässä sekaantuivat ainoaksi mylläkäksi. -Siellä taisteltiin pyyssynperillä, nyrkeillä ja hampailla. -Itsepintaisten masuurilaisten lyönneistä kaatui muutama sata uljainta -kasakkajalkaväkeä, mutta heti ottivat uudet joukot haltuunsa tyhjät -tilkat. Taistelun riehu kävi koko rintamalla yhä raivoisammaksi. -Muskettien piiput polttivat sotamiesten käsiä, he hengittivät -läähättäen ja päälliköitten ääni oli komentamisesta aivan sortunut. -Krasnostawin starosta ja Skrzetuski hyökkäsivät ratsuväkineen jälleen -kasakkajoukon kylkeen, tallaten alleen kokonaisia rykmenttejä -ja kahlaten veressä. Tunti kului toisen jälkeen eikä rynnistys -herjennyt, sillä Chmielnicki täytti kauheat aukot uudella väellä. -Tatarit auttoivat huutaen ja lähettäen kokonaisia nuolipilviä -puolustautuvien sotamiesten niskaan. Osa heistä seisoi rahvaan -takana, ajaen sitä taisteluun härännahasta tehdyillä ruoskilla. Raivo -taisteli raivoa vastaan, rinta iski rintaa vastaan, mies painautui -miestä vastaan kuoleman syleilyssä... Ja niinkuin raivoisat meren -aallot taistelevat kallioista saarta vastaan, niin taistelivat -kasakat Wisniowieckin joukkoja vastaan. - -Yhtäkkiä tärähti taistelevien jalkain alla maa ja koko taivas oli -sinisessä tulessa ikäänkuin ei Jumalakaan enää kauemmin olisi -tahtonut katsella ihmisten julmuutta. Kauhea jyrähdys kuului yli -ihmishuutojen ja tykkien paukkeen. Taivaan tykistö alkoi nyt -kauhean ammuntansa. Jyrähdykset kiirivät idästä länteen. Tuntui -siltä kuin taivas ja pilvet olisivat haljenneet ja vyöryisivät -taistelevien päitten päälle. Vuoroin näytti koko maailma yhdeltä -ainoalta lieskalta, vuoroin taas tuli pilkkosen pimeä ja salamoiden -punaiset kiemurat repivät jälleen auki mustan esiripun. Myrskytuuli -riuhtaisi yhä uudestaan irti tuhansia lakkeja ja lippuja ja viskasi -ne silmänräpäyksessä taistelukentälle. Ukkosen jyrinä vyöryi -lakkaamatta, sitten seurasi sekaisin jyrähdyksiä, salamoja, tulta ja -pimeyttä. Taivas raivosi samoin kuin ihmisetkin. - -Kuulumaton myrsky riehui kaupungin, linnan, vallien ja leirien yli. -Taistelu keskeytyi. Vihdoin aukenivat taivaan sulut ja sadevirrat -alkoivat tulvia maan päälle. Vesi verhosi koko maailman, ei saattanut -nähdä askeltakaan eteensä. Ruumiit vallihaudoissa alkoivat solua -virran mukana. Kasakkarykmentit jättivät hyökkäyksensä ja juoksivat -toinen toisensa perästä leiriä kohden, kulkien umpimähkään, -kohdaten toisensa ja luullen vihollisen ajavan heitä takaa sekä -hajaantuen pimeydessä. Pehmeäksi sulaneella maalla vetelehtivät, -paikoiltaan siirtyen, tykit ja ammuskuormat. Vesi rikkoi kasakkain -maavarustukset, tunki kohisten ampumahautoihin ja maanalaisiin -suojuspaikkoihin ja juoksi pitkin tasankoa, ikäänkuin paeten -takaa-ajavia kasakoita. - -Sade paisui yhäkin valtavammaksi. Jalkaväki siirtyi pois valleilta, -hakien suojaa teltoistaan. Ainoastaan Krasnostawin starostan ja -Skrzetuskin jalkaväki ei saanut lähtökäskyä. He seisoivat vierekkäin -kuin järvessä, pudistellen vettä päältään. Vähitellen alkoi myrsky -kuitenkin laantua. Puoliyön aikaan sade vihdoinkin herkesi. Pilvien -lomitse vilkahteli siellä täällä tähti. Hetkisen perästä vesi -laskeutui. Silloin ilmestyi äkkiarvaamatta Skrzetuskin lippukunnan -luo itse ruhtinas. - --- Eihän vain ruutinne ole kastunut, hyvät herrat? kysyi hän. - --- Kyllä se on kuivana, herra ruhtinas, vastasi Skrzetuski. - --- Hyvä. Astukaa alas ratsailta, kahlatkaa noiden ampumatornien luo, -pankaa niihin ruutia ja sytyttäkää. Mutta kulkekaa hiljaa. Herra -Krasnostawin starosta lähtee kanssanne. - --- Kuten käskette, vastasi Skrzetuski. - -Samassa huomasi ruhtinas herra Zagloban, joka oli aivan märkänä. - --- Te pyysitte saada tehdä uloshyökkäyksen, sanoi hän. -- Lähtekää -nyt. - --- Siinä sen nyt sait, mutisi herra Zagloba itsekseen. -- Se tässä -vielä puuttui. - -Puoli tuntia myöhemmin lähti kaksi ratsuosastoa, kummassakin -kaksisataaviisikymmentä miestä, vedessä kahlaten aina vyötäisiin -saakka, sapelit käsissä kohti hirveitä, liikkuvia ampumatorneja, -jotka olivat noin seitsemänkymmenen askeleen päässä valleilta. -Toista osastoa johti "leijonien leijona" Krasnostawin starosta -Marek Sobieski, joka ei tahtonut kuulla puhuttavankaan valleille -jäämisestä, toista taas Skrzetuski. Palvelijasotamiehet kantoivat -ratsumiesten jäljessä tervaan upotettuja risuja, soihtuja ja -ruutia. He kävelivät hiljaa kuin sudet, pimeänä yönä hiipiessään -lammasnavettaa kohden. - -Pieni ritari riensi ilolla liittymään vapaaehtoisena herra -Skrzetuskin joukkoon, sillä herra Michalille olivat tällaiset -yritykset rakkaammat kuin mikään muu. Ja niin hän muiden joukossa nyt -kahlasi vedessä, ilo mielessään ja sapeli kädessään. Hänen rinnallaan -marssi herra Podbipienta, käsissään paljastettu Zervikapturmiekkansa, -joka näkyi kaikkien yli, sillä Podbipientahan oli kahta päätä -pitempi pisimpiäkin miehiä. Heidän keskellänsä ponnisteli läähättäen -eteenpäin herra Zagloba, harmistuneena mutisten itsekseen ja matkien -tai toistaen ruhtinaan sanoja: - --- "Te pyysitte saada tehdä uloshyökkäyksen -- lähtekää nyt." -Mainiota. Ei totisesti koirankaan tekisi mieli lähteä omiin häihinsä -tällaisen lätäkön läpi. Ja jos minun tarkoitukseni oli kehoittaa -uloshyökkäykseen tällaisten olosuhteiden vallitessa, niin silloin -totisesti en eläessäni juo muuta kuin vettä. En ole mikään sorsa eikä -vatsani ole vene. Olen aina vihannut vettä ja kuinka en inhoisi tätä -vettä, jossa likoaa moukan raato... - --- Olkaa hiljaa, sanoi herra Michal. - --- Olkaa itse hiljaa. Ette ole isompi makkaraa ja osaatte uida --- mikä hätä teidän on. Minun täytyy sanoa, että ruhtinas on -kiittämätön, kun ei anna minulle lepoa senkään jälkeen, kun olen -tappanut Burlajn. Zagloba on jo tehnyt tarpeeksi, tehköön jokainen -vain senkin verran ja antakaa Zagloban olla rauhassa, sillä kyllä -tulette olemaan korean näköisiä, kun hän joskus on poissa. Jumaliste, -jos minä putoan johonkin kuoppaan, niin vetäkää minut korvista pitäen -ylös, sillä alan heti tulvia. - --- Olkaa hiljaa, sanoi Skrzetuski. - --- Kasakat vielä voivat istua noissa pimeissä kuopissa ja kuulla -sananne. - --- Missä? Mitä te sanotte? - --- Tuolla, tuolla, noilla kummuilla, ruohon peitossa. - --- Se nyt vielä puuttuu, hitto heidät vieköön. Enempää ei Zagloba -saanut sanotuksi, sillä herra Michal pani kätensä hänen suulleen, -pensaikko oli näet enää vain viidenkymmenen askeleen päässä. -Sotamiehet kulkivat nyt hyvin hiljaa, mutta ei voinut estää vettä -kulisemasta heidän jalkojensa alla. Onneksi alkoi uudelleen sataa ja -tämä kohina teki heidän astuntansa kuulumattomaksi. -- - -Pensaikossa kummulla ei ollut vartioita -- kukapa olisikaan vartonut -uloshyökkäystä tällaisessa myrskyssä ja tulvasateen jälkeen, joka -taistelijoiden välille oli tehnyt kokonaisen järven. - -Herra Michal ja herra Longinus astelivat edellä ja saapuivat kummulle -ensimäisinä. Pikku ritari päästi nyt sapelinsa riipuksiin, asetti -ylähuulelle kämmenensä ja alkoi huutaa: - --- Hei miehet! - --- No mikä nyt on? huusivat joukon keskeltä vähävenäjän kielellä -muutamat kasakat, jotka nähtävästi luulivat, että kummulta lähestyy -heikäläisiä, Chmielnickin kasakkoja. - --- Jumalan kiitos, vastasi samalla kielellä Wolodyjowski, -- ja nyt -on päästy perille. - --- Tiedättekö miten sen koneen sisälle mennään? - --- Kyllä minä jo tiedän, vastasi Wolodyjowski, ja käsillään -kopeloiden hän löysi aukon ja hyppäsi sisälle. Herra Longinus ja -muutamat seurasivat häntä. - -Samassa hetkessä kuului piilopaikan sisällä läpitunkeva huuto ja -ratsumiehet, huutaen hekin, ryntäsivät toisia torneja kohden. -Pimeydessä saattoi nyt eroittaa vain valitusta ja raudan kalinaa. -Siellä täällä välähti jokin hämärä hahmo, tuontuostakin kaatui joku -maahan, tuontuostakin pamahti laukaus, mutta koko mellakkaa ei -kestänyt kauemmin kuin neljännestunnin. Kasakat, joista suurin osa -oli yllätetty sikeässä unessa, eivät tehneet edes vastarintaa ja he -joutuivat kaikki tuhon omaksi ennenkuin ehtivät tarttua aseihin. - --- Ampumatorneihin, ampumatorneihin! kajahti Krasnostawin starostan -ääni. Sotilaat ryntäsivät torneihin. -- Ne ovat sytytettävät sisältä, -sillä päältä ne ovat märät! komensi Skrzetuski. - -Tätä käskyä ei kuitenkaan ollut helppo täyttää. Torneissa, jotka -olivat rakennetut honkahirsistä, ei ollut minkäänlaista ovea eikä -aukkoa. Ampujan täytyi kiivetä niihin tikapuita pitkin ja tykit, -jotka kaikki olivat pientä mallia, nostettiin sinne köysillä. -Sentähden täytyi sotamiesten jonkun aikaa juoksennella ympäri, -turhaan koputellen sapeleillaan seiniin, tai repien kulmia käsillään. -Onneksi oli palvelijasotamiehillä kirveet mukanaan. Niillä aljettiin -nyt hakata reikiä. Krasnostawin starosta käski panna reikiin -ruutilippaat, jotka vartavasten olivat valmistetut tätä tarkoitusta -varten. Sitten sytytettiin tervaluntut ja soihdut ja liekki alkoi -jo nuoleskella märkiä, mutta pihkaisia hirsiä. Ennenkuin kuitenkaan -hirret syttyivät palamaan ja ruuti räjähti, taivutti Longinus -selkänsä ja nosti maasta tavattoman kivimöhkäleen, jonka kasakat -olivat kaivaneet esiin. - -Neljä väkevintä miestä varmaan ei olisi saanut tätä möhkälettä -liikkumaan, mutta hän liikutteli sitä mahtavissa käsissään ja -tervalunttujen valossa saattoi nähdä kuinka veri nousi hänen -kasvoilleen. Sotamiehet seisoivat mykkinä hämmästyksestä. - --- Siinä se on Herkules! huusivat he ja katselivat taasen, mykkinä -hämmästyksestä. - -Herra Longinus oli lähestynyt vielä syttymätöntä ampumatornia. Hän -taivutti selkänsä hiukan taaksepäin ja viskasi kiven vasten seinää. - -Läsnäolevat ällistyivät kuullessaan kiven kolauksen, mutta tornin -saumat irtaantuivat iskusta. Kuului rämähdys, torni avautui niinkuin -rikki lyödyt kaksoisovet ja luuhistui sitten rämisten. - -Puuläjä sytytettiin nyt tervalla palamaan ja se loimahtikin heti -liekkiin. - -Hetken perästä valaisi muutama kymmen jättiläisloimu koko tasankoa. -Sade valui lakkaamatta taivaasta, mutta tuli vei siitä voiton ja, -kuten sen aikaisessa kertomuksessa sanotaan, paloivat beluardit eli -ampumatornit molempien sotajoukkojen ympärillä ihmetellessä, vaikka -vallitsikin märkä sää. - -Kasakkaleiristä riensivät heti avuksi Stepka, Kulak ja Mrozowicki, -kullakin muassaan muutama tuhat kasakkaa. Turhaan he yrittivät -sammuttaa tulta. Tuli- ja savupatsaat kohosivat yhä mahtavampina -taivasta kohden, kuvastuen järviin ja lätäkköihin, jotka rajuilma oli -koonnut taistelutantereelle. - -Sillävälin olivat sotamiehet suljetuissa riveissä palanneet vallin -suojaan, josta heitä jo kaukaa tervehdittiin ilohuudoin. - -Yhtäkkiä katsahti Skrzetuski ympärilleen, silmäili rivejä ja huusi -jyrisevällä äänellä: - --- Seis! - -Palaavien joukosta puuttuivat herra Longinus ja Pieni ritari. -Nähtävästi he innoissaan olivat viipyneet liian kauan viimeisen -ampumatornin luona ja ehkäpä he olivat jostakin saaneet käsiinsä -vielä piilossa olevia kasakoitakin. Joka tapauksessa he nähtävästi -eivät olleet huomanneet toisten paluuta. - --- Eteenpäin! komensi Skrzetuski. - -Krasnostawin starosta, joka oli joukon toisessa päässä, ei ymmärtänyt -mikä oli tarkoituksena ja lähti Skrzetuskilta kysymään. Mutta samassa -tulivatkin kaivatut ritarit näkyviin aivan kuin olisivat nousseet -maan alta, puolimatkassa ampumatornien ja joukon välillä. - -Herra Longinus, välkkyvä Zerwikaptur käsissään, kulki -jättiläisaskelin ja hänen vierellään juoksi herra Michal. Molempien -päät olivat kääntyneet takaa-ajaviin kasakkoihin päin, jotka -seurasivat jäljessä kuin koiraparvi. - -Tulipalon punaisessa loimussa saattoi selvästi nähdä koko takaa-ajon. -Oli kuin jättiläishirvi vasikkansa kanssa olisi paennut metsästäjien -joukkoa, joka hetki kuitenkin valmiina ryntäämään ahdistajiensa -päälle. - --- He joutuvat tuhon omaksi! Pian, Jumalan tähden! huusi -kimeästi herra Zagloba. -- He saavat surmansa joko nuolesta tai -pyssynkuulasta. Pian avuksi, Kristuksen haavain tähden! - -Huolimatta siitä, että uusi taistelu minä hetkenä hyvänsä saattoi -alkaa, kiirehti hän sapeli kädessä Skrzetuskin ja muiden kanssa -tulevien avuksi, seisahtui tuontuostakin, kääntyi, oikaisi itseään, -läähätti, huusi, vapisi innoissaan ja lähti taasen liikkeelle, minkä -jalat ja hengitys sallivat. - -Kasakat eivät kuitenkaan ampuneet, sillä heidän pyssynsä olivat -kastuneet ja jousien jänteet pehmentyneet. He tunkivat siis muuten -yhä lähemmä. Kymmenkunta heistä oli muodostunut etujoukoksi ja -nämä olivat juuri saamaisillaan kiinni perääntyvät, kun molemmat -ritarit kääntyivät heitä vastaan ja, päästäen hirveän karjunnan kuin -metsäsiat, nostivat pystyyn sapelinsa. Kasakat pysähtyivät paikalla. - -Herra Longinus jättiläismiekkoineen tuntui heistä joltakin -yliluonnolliselta olennolta. - -Ja niinkuin kaksi valtavaa sutta, joita metsästyskoirat liian läheltä -ahdistavat, kääntyvät ja näyttävät valkeita torahampaitaan, koirien -likennellessä toisiaan, niin hekin kääntyivät muutaman kerran ja, -hiukan peräydyttyään, seisahtuivat paikalleen. Kerran pääsi heitä -lähemmä eräs, nähtävästi rohkeampi kasakka, viikate kädessä, mutta -samassa hypähti herra Michal kuin villikoira häntä kohden ja puraisi -hänet kuoliaaksi. Muut kasakat odottivat toverejaan, jotka tiheänä -laumana juosten riensivät paikalle. - -Kuitenkin läheni lähenemistään myöskin ratsumiesten rivi ja herra -Zagloba kiiti eteenpäin sapeli pystyssä, villisti huutaen: -- Lyö, -surmaa! - -Samassa paukahti valleilla ja kranaatti, sihisten kuin huuhkaja, -piirsi taivaalle punaisen kaaren ja putosi tiheään ihmisjoukkoon. -Tätä seurasi toinen, kolmas, kymmenes. Taistelu näytti uudestaan -alkavan. - -Kasakoille olivat tämäntapaiset ammukset Zbarazin piiritykseen asti -olleet tuntemattomia ja selvällä päällä ollen pelkäsivät he niitä -suuresti, pitäen niitä Jareman noitatemppuina. Niinpä pysyi nytkin -tiheä joukko vielä hetken aikaa koossa, mutta halkesi sitten kahtia. -Samalla halkesivat myöskin kranaatit, levittäen yltympäri kauhua, -kuolemaa ja tuhoa. - --- Hakekaa suojaa! huusivat pelästyneet äänet. - -Koko joukko pakeni hajalleen ja sillaikaa pääsivät herra Longinus ja -pieni ritari husaarien turviin. - -Zagloba heittäytyi vuoroin toisen, vuoroin toisen kaulaan, suudellen -poskia ja silmiä. Hän oli ilosta menehtymäisillään, mutta hän peitti -tunnettaan, tahtomatta ilmaista liikutustaan, ja huusi: - --- Haa, lurjukset, en väitä rakastavani teitä, mutta pelkäsin -teidän tähtenne. Ne olisivat hitosti antaneet teitä selkään... -Niinkö te tunnette sotapalveluksen, että jäätte rintaman taakse... -Hevosellako teitä pitää raahata taistelukentälle. Kyllä minä vielä -sanon ruhtinaalle, että hän antaa teille... Ja nyt mennään nukkumaan. -Jumalan kiitos, että pääsimme niinkin vähällä. Se oli kuin olikin -noiden konnien onni, että menivät kranaatteja pakoon, sillä muuten -olisin minä heitä silponut kuin kaalinpäitä. Mieluummin totisesti -tappelen kuin katselen tuttavieni tuhoa... Tänään meidän välttämättä -täytyy ryypätä. Jumalan kiitos, että kävi näinkin hyvin. Ja minä kun -luulin, että huomenna saamme laulaa requiemia. Harmittaa kuitenkin, -etten tässä joutunut heidän kanssaan käsikähmään, sillä kauheasti -kättäni syhyttää. Vaikka kyllähän minä siellä piilopaikassa annoin -heille hernettä sipulilla höystettynä. - - - - -NELJÄS LUKU - - -Uusia valleja täytyi kuitenkin taasen nopeasti ruveta tekemään, -niinikään täytyi supistaa leirin alaa, jotta kasakkain jo suorittamat -maatyöt kävisivät tarpeettomiksi ja harventuneet joukot helpommin -voisivat puolustautua. Kaivettiin siis koko rynnäkön jälkeinen yö. -Eivät kuitenkaan kasakatkaan olleet toimettomina. He saapuivat hiljaa -paikalle keskiviikon välisenä yönä ja loivat leirin ympärille toisen -paljoa korkeamman vallin. Aamun sarastaessa kuului sieltä vilkasta -keskustelua ja samassa alkoi ammunta, jota kesti neljä päivää ja -neljä yötä. - -Tuontuostakin ryhtyivät kasakkain ja rahvaan joukot hyökkäykseen, -kuitenkaan pääsemättä valleille asti. Ammunta vain kiihtymistään -kiihtyi. Vihollinen, jolla oli mahtavat joukot, saattoi vaihtaa -taistelevia osastoja, antaen välillä toisten levätä, ruhtinaan -leirissä sen sijaan ei ollut miehiä vuorottain lepäämään, vuorottain -taistelemaan: samojen miesten täytyi ampua, olla valmiina minä -hetkenä hyvänsä ryhtymään puolustukseen alituisten hyökkäysten -uhatessa, haudata kaatuneita, kaivaa kaivoja ja korottaa valleja, -jotta ne tarjoaisivat paremman suojan. Heidän täytyi nukkua, tai -pikemmin torkkua, vallien juurella ja keskellä tulta ja kuulia, joita -viimemainittuja lensi niin tiheään, että niitä joka aamu saattoi -lakaisemalla lakaista pois leiripihalta. Neljään päivään ei kukaan -voinut riisua yltään vaatteita, joita vuoroin sade kasteli, vuoroin -auringonpaiste kuivasi ja jotka päivällä olivat liian lämpöiset -eivätkä yöllä suojanneet kylmää vastaan. Neljään päivään ei kukaan -saanut suuhunsa mitään lämmintä. Ravintona oli viina, jonka sekaan -pantiin ruutia, korput ja kuivanut, palvattu liha, jota saatiin -pureskella keskellä savua, laukauksia, sihiseviä kuulia ja tykin -pauketta. - -Ei ollut, sanotaan senaikaisessa lähteessä, mitään, mitä olisi voinut -panna päähän tai sivulle. Sotamies sitoi likaisella rievulla verisen -päänsä ja taisteli edelleen. Ihmeellistä väkeä olivat totisesti nuo -sotamiehet. Risaisissa takeissaan, aseet ruostuneina, käsissä pahasti -kolhitut pyssyt, silmät unettomuudesta punaisina, pysyivät he alati -valppaina ja valmiina taisteluun, oli sitten päivä tai yö, sade tai -poutainen sää. - -Mutta sotamies oli kiintynyt johtajaansa ja seurasi häntä vaaroihin -ja rynnäkköihin, haavoihin ja kuolemaan. Jokin sankarillinen -hurmaus oli vallannut sielut, sydämet ja mielet olivat terästyneet, -kauhun tila oli käynyt jonkinlaiseksi nautinnoksi. Eri lippukunnat -suorastaan kilpailivat keskenään alttiudessa, nälän ja unettomuuden -kestämisessä, miehuudessa ja rohkeuden raivossa. Sotamiehiä oli -vaikea pidättää valleilla, sillä he eivät tahtoneet rajoittua -puolustukseen, vaan halusivat hyökätä vihollisten päälle niinkuin -nälästä vimmastuneet sudet lammasnavettaan. Kaikissa rykmenteissä -vallitsi jonkinlainen villi ilo. Jos joku olisi yrittänytkin puhua -antautumisesta, niin hänet paikalla olisi revitty kappaleiksi. -"Täällä tahdomme kuolla", toistelivat miehissä kaikki. - -Jokainen päällikön käsky täytettiin salaman nopeudella. Kerran -tapahtui, että ruhtinas, illalla ratsastaessaan tarkastamassa -valleja, sai kuulla Lesczynskien rajavartiolippukunnan nuotiotulen -olevan sammumassa. Ruhtinas ajoi sotamiesten luo ja sanoi: - --- Miksi ette ammu? - --- Meiltä on ruuti lopussa ja lähetimme juuri linnasta hakemaan uutta. - --- Tuollahan sitä on lähempänä, sanoi ruhtinas, viitaten vihollisen -valleja kohden. - -Tuskin oli hän ehtinyt tämän sanoa, kun koko lippukunta oli hypännyt -alas valleilta, juoksi vihollisia kohden ja ryntäsi kuin myrskytuuli -heidän vallejansa kohden. Kasakat surmattiin puukoilla, keihäillä ja -pyssynperillä. Neljän tykin sytytysreikään pantiin väkäpäinen naula -ja puolentunnin kuluttua palasivat sotamiehet, tosin harventuneina, -mutta voittajina ja toivat punteissa ja metsästyssarvissa mukanaan -ruutia. Päivät kuluivat toisiansa seuraten. Kasakkain ampumahaudat -vetäytyivät yhä ahtaammaksi kehäksi leirin ympäri, tunkeutuen sen -sisään kuin kiilat puuhun. Ampuminen tapahtui jo niin likeltä, -että, lukuunottamatta hyökkäyksissä surmattuja, päivässä kaatui -kymmenen miestä joka lippukunnasta. Papit eivät päässeet heidän -luokseen tuomaan sakramentteja. Piiritetyt pysyttelivät vankkureiden, -telttojen, nahkojen ja riippumaan asetettujen vaatteiden suojassa. -Yöllä haudattiin kukin kaatunut paikalle, jossa hän sattui makaamaan, -ja huomenna entistä villitymmin taistelivat eloon jääneet äskeisten -toveriensa haudoilla. Chmielnicki vuodatti suorastaan tuhlaamalla -miestensä verta, mutta jokainen hyökkäys tuotti hänelle vain yhä -uusia ja entistä suurempia menetyksiä. Hän hämmästeli vastustajiensa -itsepäisyyttä, mutta luotti yhä siihen, että aika vähentää sekä -heidän rohkeutensa että voimansa. Ja aikaa kyllä kuluikin, mutta -puolalaiset vain osoittivat yhä suurempaa kuolemanhalveksumista. -Johtajat olivat sotamiehelle esimerkkinä. Ruhtinas Jeremi makasi -paljaalla maalla vallin juurella, raviten itseään viinalla ja -palvatulla hevosenlihalla sekä kärsien kaikki sodan vaivat ja sään -vaihtelut, korkeaan säätyynsä katsomatta. Kruunun lipunkantaja -Koniecpolski ja Krasnostawin starosta johtivat itse persoonallisesti -joukkojansa uloshyökkäyksissä. Rynnäkköjen aikana olivat he -aseettomina tiheimmässä kuulasateessa. Myöskin sellaiset päälliköt, -joilta, kuten Ostrorogilta, oikeastaan puuttui sotilaallista -kokemusta ja joihin sotamiehet olivat katsoneet epäluottamuksella, -näyttivät nyt Jeremin johdolla muuttuneen aivan toisiksi miehiksi. -Vanha Pirlej ja Lanckoronski makasivat hekin vallien juurella, mutta -herra Przyjemski asetteli päivällä tykkejä ja tonki yöllä maata -kuin myyrä, kaivaen kasakkojen miinain alle vastamiinoja ja tehden -ampumahautoja tai maanalaisia käytäviä, joita pitkin sotamiehet -pääsivät kuin mitkäkin kuoleman henget keskelle kasakkain laumoja. - -Vihdoin päätti Chmielnicki yrittää ryhtyä keskusteluun, toivoen -sillävälin ehtivänsä saavuttaa viekkaudella jotakin. Illalla -heinäkuun neljättäkolmatta päivää vastaan huutelivat kasakat -valleilta sotamiehille, että he lakkaisivat ampumasta. Zaporogin -lähetti saapui niinikään ilmoittamaan, että hetmani haluaa nähdä -vanhaa Zacwilichowskia. Hetken neuvoteltuaan ylipäälliköt suostuivat -ehdotukseen ja vanhus ratsasti ulos leiristä. Kaukaa näkivät upseerit -kuinka häntä kasakkain puolella tervehdittiin paljastetuin päin. -Zacwilichowski oli nimittäin komisaarina ollessaan voittanut villien -zaporogilaisten kunnioituksen. Itse Chmielnickikin piti häntä -arvossa. Ampuminen lakkasi heti. Kasakat lähenivät ampumahautojansa -pitkin ja tulivat aivan likelle vallia. Upseerit kokoontuivat siihen -lähelle. Molemmin puolin oltiin varovaisia, mutta näissä kohtauksissa -ei kuitenkaan sattunut mitään ikävää. Upseerit olivat aina pitäneet -kasakoita suuremmassa arvossa kuin tavallista rahvasta ja nyt, -antaakseen tunnustusta heidän urheudelleen ja kestävyydelleen, -he suorastaan keskustelivat heidän kanssaan kuin vertaistensa -kanssa ikään. Ihmetellen katselivat kasakat näin likeltä tuota -luoksepääsemätöntä jalopeuranpesää, joka oli pidättänyt koko heidän -ja khanin yhdistynyttä mahtia. He tulivat aivan lähelle, juttelivat -ja pahoittelivat, että niin paljon kristittyä verta on vuodatettu. -Lopuksi kestitsi kumpainenkin puoli toinen toistansa tupakalla ja -viinalla. - --- Oi herrat puolalaiset, sanoivat vanhat zaporogit, -- jos te -olisitte aina pitäneet näin puolianne, niin ei olisi ollut Keltaista -Vettä, Korsunia ja Pilawcea. Piruja te olette ettekä ihmisiä. Emme -eläessämme ole nähneet mokomia. - --- Tulkaa te vain huomenna taikka ylihuomenna -- aina tapaatte meidät -samanlaisina. - --- No, tulemme kyllä. Mutta vastaiseksi kiitos levähdyksestä. Paljon -on vuotanut kristittyä verta, mutta kunhan ette nääntyisi täällä -nälkään. - --- Kyllä kuningas on täällä ennenkuin me ehdimme kuolla nälkään. -Vastikään tässä juuri pyyhimme suutamme, kun olimme syöneet maukkaan -aterian. - --- Jos meille tulee puute ruoasta, niin haemme sitä teidän -leiristänne, vastasi Zagloba, kädet kupeilla. - --- Suokoon Jumala, että isä Zacwilichowski saisi aikaan jotakin -hetmanin luona, sillä jollei hän onnistu, niin illalla jo ryntäämme. - --- No, sitä mekin jo tässä ikävöimme. - --- Khani on luvannut ottaa teistä jokaisesta hyvät lunnaat. - --- Mutta meidän ruhtinaspa on luvannut teidän khanille, että hän -sitoo hänet leukaparrasta hevosensa häntään. - --- Kyllä teidän ruhtinas on aikamoinen noita, mutta ei hän sentään voi -kestää kauan. - --- Parempi olisi, että yhdessä meidän ruhtinaan kanssa ahdistaisitte -pakanoita kuin että nousette esivaltaa vastaan. - --- Hm, teidän ruhtinaanne kanssa. Hm, hyvähän se olisi. - --- Miksi te sitten kapinoitsette? Kun kuningas saapuu, niin saatte -nähdä. Olihan ruhtinas Jeremikin teille kuin isä. - --- Hän on isänä miltei sellainen kuin kuolema on äitinä. Ruttokaan ei -ole tappanut niin monta kunnon kasakkaa kuin hän. - --- Vielä pahemmaksi hän käy. Ette vielä ole oppineet häntä oikein -tuntemaan. - --- Me emme tahdokaan häntä tuntea. Meidän päällikkömme sanovat, että -jos joku kasakka katsoo häntä silmiin, niin hänen kuolemantuomionsa -on jo kirjoitettu. - --- Niin käy Chmielnickinkin. - --- Jumala tietää miten käy. Se vain on varma, että nuo molemmat eivät -mahdu yhtaikaa elämään tässä maailmassa. Meidän isä Chmielnicki sanoo -hänkin, että jos te vain luovutatte hänelle Jareman, niin hän päästää -teidät kaikki hengissä menemään ja kumartaa vielä kuningasta yhdessä -meidän kanssamme. - -Nyt alkoivat sotamiehet puhkua, rypistellä kulmakarvojaan ja -kiristellä hampaitaan. - --- Pitäkää te suunne kiinni, tai me tartumme sapeliin. - --- Kyllä ljahit nyt ovat suutuksissa, sanoivat kasakat, -- mutta -hyvät lunnaat saavat puolalaiset teistä vielä maksaa. - -Näin he puhelivat keskenään, vuoroin käyttäen ystävällistä sävyä, -vuoroin uhaten, jolloin heidän keskustelunsa pakostakin kävi -kovaääniseksi kuin ukkosen jyrinä. - -Iltapäivällä palasi herra Zacwilichowski takaisin leiriin. Sopimusta -ei ollut syntynyt eikä aselevosta tullut mitään. Chmielnicki -oli nimittäin asettanut ehdoksi, että hänelle luovutettaisiin -ruhtinas ja Koniecpolski. Lopuksi hän oli luetellut kaikenlaisia -zaporogilaisjoukoille tapahtuneita vääryyksiä ja kehoittanut herra -Zacwilichowskia jäämään kokonaan hänen palvelukseensa. Silloin oli -vanha ritari leimahtanut vihaan, noussut pystyyn ja ratsastanut pois. -Illalla torjuttiin hyökkäys verisesti. Koko leiri oli tulessa kahden -tunnin ajan. Kasakoita ei ainoastaan heitetty takaisin valleilta, -vaan jalkaväki valloitti vielä heidän ensimäiset vallituksensa, -hajoitti heidän ampumahautansa ja piilokäytävänsä sekä poltti jälleen -neljätoista ampumatornia. Chmielnicki vannoi sinä yönä khanille, että -hän ei luovu piirityksestä niin kauan kuin leirissä on yksikin mies -elävänä. - -Huomenna, aamun koitteessa, alkoi uusi ammunta ja maahankaivautuminen. -Koko päivä tapeltiin, tapeltiin varstoilla, viikatteilla, -puuhangoilla, sapeleilla, kivillä ja savikokkareilla. Eilispäivän -ystävälliset tunteet ja valittelut kristittyjen veren vuodatuksesta -olivat vaihtuneet yhä kiihtyvään vimmaan. Aamusta lähtien oli -tuontuostakin sadellut. Sinä päivänä saivat sotamiehet ruokaa vain -puoli annosta. Zagloba osoitti senjohdosta harmiaan murinalla ja -suutahtelulla, mutta kaikissa muissa vaikutti tyhjä vatsa sen, että -vimma kävi entistä suuremmaksi. Kaikki vakuuttivat ennen kaatuvansa -läjiin toinen toistensa päälle kuin antautuvansa. Illalla alkoivat -turkkilaiseen pukuun puetut kasakat uudelleen ryntäillä, mutta -sitä ei kuitenkaan kestänyt kauan. Yö oli melskeinen ja täynnä -huutoa. Ampuminen ei hetkeksikään herjennyt, toinen riitapuoli -vaati vaatimalla toista taisteluun. Tapeltiin sekä joukottain että -mies miestä vastaan. Herra Longinus lähti suorastaan vihollista -härnäämään, mutta kukaan ei kuitenkaan tahtonut käydä hänen kanssaan -otteluun. Häneen vain kaukaa ammuttiin. Sensijaan saavuttivat suurta -kunniaa herrat Stempowski ja Wolodyjowski, joista viimemainittu -mieskohtaisessa taistelussa surmasi kuuluisan tappelupukarin Dudarin. - -Vihdoin astui esiin herra Zaglobakin, mutta vain ryhtyäkseen -sanasotaan. "Tapettuani Burlajn", sanoi hän, "ei minun sovi -seurustella minkä kääkän kanssa hyvänsä." Hän ei tässä sanasodassaan -löytänyt kasakkain joukosta ketään vertaistaan. Hän saattoi heidät -suorastaan vimmastumaan, kun hän mättään taakse piiloutuneena, aivan -kuin maan alta huusi ukkosenäänellään: - --- Istukaa te hölmöt vain täällä Zbarazin luona sillaikaa kuin -Liettuan sotajoukko marssii alaspäin pitkin Dnieperiä. Kyllä sen -sotilaat vievät terveisiä teidän omaisillenne ja tytöillenne... -Tulevana keväänä tapaatte mökeissänne paljon pieniä lapsen-vesoja, -jos silloin vielä mökit ovat paikoillaan. - -Totta siinä olikin. Liettuan sotajoukkohan kulki todella Radziwillin -johdolla Dnieperin jokivartta alaspäin, polttaen ja hävittäen ja -jättäen jälelle vain maan ja veden. Kasakat tiesivät tämän ja siksi -he raivosivat ja lähettivät herra Zagloballe vastaukseksi kokonaisen -sadepilven kuulia, ikäänkuin olisi pudotettu pääryniä puusta. Herra -Zagloba piteli kuitenkin vain päätään piilossa mättään takana ja -jatkoi huutamistaan. - --- Ettepä osanneetkaan, senkin koiranpenikat, mutta minäpä osasin -Burlajhin. Olen täällä ihan yksinäni, tulkaa vain kaksintaisteluun -kanssani, tunnettehan te minut. No, hölmöt, ampukaa nyt kunnes -osaatte, sillä syksyn varmaan saatte viettää etsimällä tatarilaisia -Krimistä, taikka laittamalla tokeita Dnieperiin. No, terve teille -nyt! Lupaanpa Chmielinne päästä kiiltävän kolikon. Antakoon nyt joku -teikäläinen hänelle vasten kuonoa minun puolestani. Minun, Zagloban -puolesta, kuuletteko! Eikö teitä, senkin sontakärpäset, vielä ole -tarpeeksi paljon raatoina tantereella, vai tahdotteko vielä lisää -koiranraatoja. Piru lähettää teille terveisiä. Käykää te käsiksi -hankoihin ja auroihin, senkin lurjukset, ja rakentakaa lotjia. Teidän -asianne on kuljettaa luumuja ja suolaa eikä tehdä täällä meille -kiusaa. - -Myöskin kasakat riuhtautuivat irti herroistaan, "joita riitti kolme -yhtä korppua kohden" ja kysyivät, miksi eivät nuo herrat käske -alustalaisillensa maksaa takaisin vuokraa ja kymmenystä. Zagloba -pysyi kuitenkin aina väittelyssä voiton puolella. Ja niin jatkuivat -keskustelut kirousten ja villien naurunpurskahdusten keskeyttäminä -yökausia, ammunnan ja taistelujen, suurempien tai pienempien -jatkuvasti raivotessa. Sitten lähti vuorostaan herra Janicki tekemään -sopimusta khanin kanssa. Tämä uudisti hänelle jälleen lupauksensa -korvauksen suorittamisesta. Kärsimätön lähettiläs vastasi kuitenkin: -"Kauvan te jo olette sitä luvanneet meille ettekä ole mitään -antaneet tähän asti. Joka teistä tulee hakemaan meidän päitämme, hän -menettää myöskin omansa." Khani vaati, että ruhtinas Jeremi arolla -kohtaisi hänen visiirinsä, mutta tämä oli pelkkää petosta, joka -saatiinkin ilmi ja neuvottelut päättyivät siihen. Taistelu ei koko -tänä aikana tauonnut. Illoin rynnättiin ja yöllä ammuttiin tykeillä. -Valleilta tehtiin äkkiryntäyksiä. Kahakoitiin. Ratsuväki teki hurjia -hyökkäyksiä. Mieshukka ja verenvuodatus yhä vain suurenivat. - -Sotamiehiä kannusti hurja taistelun, veren ja vaarojen himo. -He menivät taisteluun laulaen kuin häihin. Oli jo niin totuttu -meluun ja paukkeeseen, että levolle komennetut osastot keskellä -tykin jyskettä ja kuulien putoillessa nukkuivat sikeään uneen. -Elintarpeet kävivät yhä niukemmiksi, sillä ylipäälliköt eivät olleet -tarpeeksi varustaneet leiriä ennen ruhtinaan tuloa. Kaikki kallistui -hirvittävästi. Ne, joilla oli rahaa ostaa viinaa tai leipää, jakoivat -kuitenkin mielellään ostoksensa toisten kanssa. Kukaan ei surrut -huomispäivää, sillä kaikki tiesivät, että jompikumpi kahdesta -välttämättömyydestä on heidän osansa: joko apu kuninkaan puolelta, -tai kuolema. Kumpaankin he olivat yhtä valmistuneet ja ennen kaikkea -he olivat valmiit taistelemaan. Historiassa ennen kuulumattomalla -tavalla pitivät kymmenkunnat puoliaan tuhansia vastaan niin -itsepäisesti ja sellaisella vimmalla, että jokainen rynnäkkö kävi -kasakoille uudeksi tappioksi. Sitäpaitsi hyökkäsivät he muutaman -kerran päivässä ulos leiristä ja karkasivat vihollisen kimppuun hänen -omilla valleillaan. Illoin, kun Chmielnicki luuli väsymyksen jo -vallanneen kestävimmätkin ja hän kaikessa hiljaisuudessa valmisteli -hyökkäystä, kuului yhtäkkiä iloinen laulu hänen korviinsa. Silloin -hän hämmästyksen vallassa läjähytti käsillä reisiinsä ja ajatteli, -että Jeremi todella on suurempi noita kuin yksikään niistä, jotka -olivat kasakkaleirissä. Tätä ajatellessa hän raivostui, käski ryhtyä -taisteluun ja vuodatti verta niin että tulvi. Sillä hän huomasi, -että hänen tähtensä kauhean ruhtinaan tähden rinnalla alkaa vaaleta. -Kasakkain leirissä laulettiin Jaremasta lauluja, tai kerrottiin -hänestä hiljaisella äänellä ihmeitä, jotka saivat hiukset nousemaan -pystyyn kasakkain päässä. Tiedettiin, että hän toisinaan ilmestyy -yöllä valleille ja kasvaa siellä niin suureksi, että hänen päänsä -ulottuu korkeammalle kuin Zbarazin tornit. Hänen silmänsä ovat -silloin kuin kaksi kuuta ja miekka hänen kädessään on kuin pahaa -ennustava tähti, jonka Jumala joskus lähettää taivaalle ihmisten -tuhoksi. Kerrottiin niinikään, että kun hän kohottaa äänensä, niin -taistelussa kaatuneet ritarit nousevat pystyyn kalskuvin asein ja -asettuvat elävien riveihin. Jeremi oli kaikkien huulilla: hänestä -lauloivat vanhat harpunsoittajat, hänestä puhuivat sekä vanhat -zaporogilaiset että oppimaton rahvas ja tatarilaiset. Kaikissa näissä -keskusteluissa, heidän vihassaan ja taikauskoisessa kauhussaan piili -samalla ikäänkuin jonkinlainen villi rakkaus, jota aron kansa tunsi -veristä tuhoojaansa kohtaan. Chmielnicki kalpeni hänen rinnallaan, -eikä ainoastaan khanin ja tatarien silmissä, vaan myöskin oman -rahvaan silmissä. Chmielnicki huomasi, että hänen täytyy kuin -täytyykin saada valtaansa Zbaraz, tai häipyy hänen tenhovoimansa kuin -pimeä aamuruskon tieltä, hänen täytyy kuin täytyykin tallata tuo -jalopeura jalkaansa alle -- muuten tuhotaan hänet itsensä. - -Mutta leijona ei ainoastaan pitänyt puoliansa, vaan vieläpä hyökkäsi -joka päivä esiin kaislikosta yhä kauheampana. Mitkään oveluudet -tai petokset, ei edes selvä ylivoima auttaneet. Rahvas ja kasakat -alkoivat jo napista. Heistäkin rupesi jo tuntumaan raskaalta istua -savussa, tulessa, kuulasateessa ja ruumiiden löyhkässä likomärkinä -tai helteessä, aina kuolema kasvojen edessä. Uljaat kasakat eivät -kuitenkaan pelänneet vaivoja, valvomista, ryntäyksiä, tykkitulta, -verta ja kuolemaa. He pelkäsivät vain Jaremaa. - - - - -VIIDES LUKU. - - -Kuolemattoman maineen saavutti Zbarazin ikimuistettavilla valleilla -moni halpa-arvoinen ritari, mutta ennen kaikkea kuuluu ylistyslaulu -sieltä Longinus Podbipientalle hänen suurten urotöittensä takia, -jotka olivat niin mainioita, että vain hänen vaatimattomuutensa voi -kilpailla niiden kanssa. - -Yö oli pimeä, synkkä ja kostea. Sotamies nuokkui valvomisesta -väsyneenä kiväärinsä varassa. Kymmenen päivän yhä uudistuneen -ampumisen ja rynnäköitten jälkeen oli ensi kerran tullut hiljaisuus -ja lepo. Kasakoitten valleilta, jotka olivat tuskin kolmenkymmenen -askeleen päässä, ei nyt kuulunut huutoa, kirouksia eikä tavanmukaista -melua. Tuntui siltä kuin vihollinen, koettaessaan uuvuttaa -puolalaisia, olisi lopulta itsekin uupunut. Vain siellä täällä -tuikahti nurmen alle piiloutuneen tulen heikko valo. Eräästä -kohden kuului äännähtelevän tuntehikas, hiljainen kasakan harppu. -Kaukana tatarilaisleirissä hirnuivat hevoset ja valleilta kajahteli -tuontuostakin vartian ääni. - -Ruhtinaan kyrassierilippukunnat olivat sinä yönä jalkapalveluksessa -leirillä. Siellä olivat muiden muassa herra Skrzetuski, Podbipienta, -pieni ritari ja herra Zagloba. Istuen vallilla kuiskuttelivat he -hiljaa toisilleen ja kuuntelivat, keskustelun katkettua, vallihautaan -putoavan sateen kohinaa. Skrzetuski virkkoi: - --- Tämä hiljaisuus tuntuu minusta oudolta. Korvani olivat jo niin -tottuneet meluun ja pauhinaan, että hiljaisuus niissä nyt suorastaan -soi. Kunhan ei tässä rauhassa vain piilisi petos. - --- Minä olen jo jonkun aikaa ollut vailla puolta järjestäni, kaikki -on minulle yhdentekevää, mutisi synkästi Zagloba. -- Minun rohkeuteni -edellyttää nimittäin kolme asiaa: minun pitää saada hyvin syödä, -hyvin juoda ja hyvin nukkua. Paraskin hihna halkee ja kuivaa, -kun ei se saa rasvaa, varsinkin jos se lisäksi joutuu likoamaan -niinkuin hamppu vedessä. Sade meitä tässä liottaa ja kasakat -häkilöivät -- mitenkäs meistä sitten ei irtaantuisi päistäreitä. -Koreiksi ovat tässä todella käyneet elämisen ehdot: vehnäpulla -maksaa floriinin ja tuoppi viinaa viisi. Tuota löyhkäävää vettä ei -koirakaan ota suuhunsa, sillä ovathan kaivotkin jo täynnä ruumiiden -katkua. Ja minua janottaa niin kamalasti, aivan samalla lailla Kuin -saappaitanikin, jotka jo ovat avanneet kuononsa ammolleen kuin kalat. - --- Mutta teidän saappaannehan siis juovat vettä, sanoi häikäilemättä -herra Wolodyjowski. - --- Olkaa te vaiti, herra Michal, te ette ole sikuria suurempi niin -että te voitte hyvin elää yhdestä hirssijyvästä ja janonne saatte -sammutetuksi yhdestä sormustimellisesta. Minä puolestani kiitän -Jumalaa, etten ole niin kurjan pikkuinen ja ettei minua ole kana -takajaloillaan roppinut esiin hiekasta, vaan -- että minut on nainen -synnyttänyt maailmaan. Mutta siksi täytyy minun saada juoda ja -syödä ihmisten tapaan eikä niinkuin turilas. Ja koska nyt en ole -puolipäivästä lähtein pitänyt suussani mitään muuta kuin sylkeä, niin -ei teidän pilantekonne, suoraan sanoen, maistu minulle. - -Ja samalla alkoi herra Zagloba vihaisesti nuuhistella. Mutta herra -Michal pani kädet kupeilleen ja lausui: - --- Minulla on tässä kyljelläni viinalekkeri, jonka tänään riistin -kasakoilta, vaan koska minut kerran on kana raappinut esiin hiekasta, -niin luultavasti ei niin mitättömän henkilön viina kelpaa teille. -Jätän viinan teidän haltuunne, Jan, lisäsi hän, kääntyen Skrzetuskin -puoleen. - --- Antakaappa vain tänne, sillä minun on kylmä, sanoi Skrzetuski. - --- Juokaa ja antakaa herra Longinuksellekin. - --- Aika paholainenpa te olettekin, herra Michal, sanoi Zagloba, --- mutta oiva mies silti ja vielä lisäksi mies, joka riistätte -itseltänne ja annatte toiselle. Tehkööt vain tepposiaan ne oivalliset -kanat, jotka ovat hiekasta raappineet esiin sellaisen sotilaan -kuin te. Mutta niitä nähtävästi ei ole maailmassa. Enkä minä teitä -tarkoittanutkaan. - --- No, jos niin on, niin ottakaa sitten lekkeri herra Podbipientalta, -sanoi herra Michal. -- En tahdo tehdä teille vääryyttä. - --- Mitäs te nyt, jättäkää nyt jotakin minullekin! huusi Zagloba -kauhistuneena, katsellessaan liettualaisen juomista. -- Mitäs -te noin sätkäyttelette päätänne taaksepäin? Kunpa se jäisikin -siihen asentoon. Teillä on liian pitkät suolet, niitä ei ikinä saa -kostutetuksi. Niinhän tuo mies imee itseensä kuin laho honka. Hitto -teidät vieköön. - --- Tuskinhan minä vielä olin ehtinyt huuleni laidalle asettaa, sanoi -herra Longinus, ojentaen pois viinalekkerin. Herra Zagloba kallisti -nyt vuorostaan lekkeriä, joi yhä enemmän ja enemmän ja kulautti -vihdoin viinan loppuun asti. Sitten hän hetken puhalteli ja sanoi: - --- Ainoa lohdutus tässä on, että jos nykyinen kurjuutemme joskus -loppuu ja Jumala suo meidän päästä pälkähästä ehein nahoin, niin -silloin kyllä saamme korvauksen. Eiköhän meille silloin keksitä -jotakin toimeentuloa. Kirkkoherra Zabkowski osaa hyvin syödä, mutta -hänet minä ajan hiiteen. - --- Mitä merkillisiä asioita te tänään olettekaan Muchowieckilta -kuullut kirkkoherra Zabkowskista? kysyi herra Michal. - --- Hiljaa, sanoi Skrzetuski, -- joku tulee esiin leirin pihamaalta. - -He vaikenivat ja samassa likeni heitä joku tumma hahmo, kysyen -hiljaisella äänellä: - --- Oletteko valveilla? - --- Olemme, herra ruhtinas, vastasi Skrzetuski, ojentaen itsensä -suoraksi. - --- Nyt täytyy olla hyvin varuillaan. Tämä hiljaisuus ei tiedä hyvää. - -Ruhtinas jatkoi kulkuaan nähdäkseen oliko uni voittanut uupuneet -sotilaat. Herra Longinus vei kätensä ristiin. - --- Mikä päällikkö, mikä sotilas! - --- Hän lepää vielä vähemmin kuin me, sanoi Skrzetuski. -- Noin -hän yksinään joka yö käy tarkastamassa kaikki vallit, aina tuolle -toiselle lammikolle asti. - --- Suokoon Jumala hänelle terveyttä. - --- Amen. - -Syntyi hiljaisuus. Kaikki jäivät tuijottamaan pimeyteen, mutta mitään -outoa ei näkynyt. Kasakkain valleilla oli rauhallista, viimeinenkin -valo oli sammunut. - --- Nyt voisi heidät yllättää unessa niinkuin maarotat, mutisi -Wolodyjowski. - --- Kuka tietää, sanoi Skrzetuski. - --- Minua painaa uni niin, virkkoi Zagloba, -- että silmäni -vaipuvat aivan tuonne takaraivoon asti. Mutta ei ole hyvä nukkua. -Tahtoisinpa tietää, milloin saa nukkua. Seiso täällä aseissa ja -horju väsymyksestä niinkuin juutalainen sapattina. Sekä silloin -kun ammutaan että silloin kun ei ammuta. Tämä on koiran virkaa. En -oikein tiedä, mikä minua nyt niin repii, viina vaiko tämänaamuinen -suuttumus, jonka meidän molempien, minun ja, kirkkoherra Zabkowskin, -täytyi syyttä suotta kestää. - --- No, mitä sitten oikeastaan tapahtui? kysyi herra Longinus. -- Te -aloitte jo kertoa siitä, mutta ette päässyt loppuun. - --- No, minä kerron nyt, ehkä sitten paremmin pysymme valveilla. -Aamulla lähdimme, kirkkoherra Zabkowski ja minä linnalle katsomaan, -eikö sieltä löytyisi mitään haukattavaa. Kävelemme ja kävelemme, -nuuskimme kaikki nurkat: ei löydy mitään. Käännymme jo suuttuneina -takaisin. Mutta linnan pihalla nyt tapaammekin sen kalvinilaisen -papin; joka eilen oli ollut valmistamassa kapteeni Szemberkiä -kuolemaan -- sama joka eilen Firlejn lippukunnasta sai kuolettavan -haavan. Minä virkan nyt kalvinilaiselle: mitä sinä, hirtehinen, -oikein täällä vetelehdit ja teet harmia Jumalalle? Tuotat vielä -meille kirouksen. Silloin tämä, nähtävästi luottaen Belzin herran -suojelukseen, sanoo: meidän uskomme on yhtä hyvä kuin teidänkin, -jollei parempikin. Kuuntelimme tätä kauhusta kivettyneinä, mutta -minun päähäni pälkähti: täällähän on kirkkoherra Zabkowski -- -väitelkööt keskenään. Ja minun kirkkoherrani olikin heti valmis: -heitteli todistuksia kalvinilaista vastaan kuin rakeita vain. Mutta -kalvinilainenpa ei sanonut yhtään mitään, antoi tulla vain ja -painautui painautumistaan seinää vastaan. Nyt saapuivat paikalle -ruhtinas ja kirkkoherra Muchowiecki. Ja eivätkös alakin soimata meitä -siitä, että panemme toimeen melua ja riitaa ja sanovat, ettei nyt -ole sovelias aika eikä paikka väittelyjä varten. Ja niin he meitä -peittoivat kuin olisimme olleet koulupoikia. Ja suokoon Jumala, että -he olivat oikeassa, sillä muuten joudun minä vääräksi todistajaksi. -Mutta saa nähdä vain, että kyllä nuo herra Firlein papit vielä -tuottavat meille jonkun onnettomuuden. - --- Vaan eikös kapteeni Szemberk luopunut uskostaan? - --- Mitä vielä, kuoli samassa kunnottomassa uskossa missä elikin. - --- Niin, mieluummin nuo ihmiset luopuvat pelastuksestaan kuin -paatumuksesta! huoahti herra Longinus. - --- Jumala meitä varjelkoon sekä kasakkain aseitten ylivallasta että -noituudesta, lausui herra Zagloba. -- Ja kyllä he vielä kerran -Hänet suututtavat. Tiedättekö, että eilen ammuttiin tuolta vallilta -lankakeriä linnanpihalle. Sotamiehet kertoivat, että heti niillä -paikoilla, minne kerät olivat pudonneet, maa peittyi jonkinlaiseen -rupeen. - --- Onhan tunnettu asia, että Chmielnickin palveluksessa on noitia, -sanoi liettualainen, tehden ristinmerkin. - --- Noita-akkoja minä siellä itse olen nähnyt, sanoi Skrzetuski. - -Puheen keskeytti herra Wolodyjowski painamalla kätensä herra -Skrzetuskin olkapäälle ja kuiskaten: - --- Olkaa hiljaa. - -Sitten hän juoksi aivan vallin laidalle ja kuunteli siinä tarkkaan. - --- En kuule mitään, sanoi Zagloba. - --- Tsss! sade estää kuulemasta, vastasi Skrzetuski. - -Herra Michal alkoi samassa viittoa käsillään merkiksi ettei häntä -häirittäisi, kuunteli vielä hetken ja lähestyi sitten tovereitaan. - --- Nyt ne tulevat, kuiskasi hän. - --- Antakaa te tieto ruhtinaalle, lähtekää Ostrorogin joukkojen luo! -kuiskasi Skrzetuski. -- Me taas lähdemme varoittamaan sotamiehiä. - -Samassa he lähtivätkin liikkeelle, vähäväliä pysähtyen ja kuiskaten -vartiosotamiehille: vihollinen tulee, vihollinen tulee! - -Sanat lensivät salaman nopeudella suusta suuhun. Neljännestunnin -kuluttua ratsasti ruhtinas paikalle antaakseen upseereille käskyjä. -Koska vihollinen nähtävästi oli aikonut rynnätä nukkuvaan leiriin -ja yllättää sen, niin antoi ruhtinas sen jäädä siihen luuloon, -että yllättäminen onnistuu. Sotamiesten oli tämän suunnitelman -onnistumiseksi pysyttävä aivan hiljaa ja päästettävä vihollinen -valleille asti ja vasta, kun tykistä oli annettu merkki, oli heidän -äkkiarvaamatta iskettävä. - -Sotamiehet olivat jo valmiina, vain muskettien piippuja he vielä -äänettömästi taivuttivat eteenpäin. Kaikkialla vallitsi syvä -hiljaisuus. Skrzetuski, herra Longinus ja herra Wolodyjowski -seisoivat vieretysten henkeään pidätellen ja myöskin herra Zagloba -pysytteli heidän kanssansa, sillä hän tiesi kokemuksesta, että -useimmat kuulat satavat keskelle linnan pihaa ja että vallilla kolmen -sellaisen miehen läheisyydessä on turvallisinta. Hän asettui vain -hiukan taakse, jottei ensimäinen hyökkäys kohtaisi häntä. Vähän -syrjemmälle polvistui herra Podbipienta, kädessä kallonhalkaisija. -Wolodyjowski paneutui Skrzetuskin viereen, kuiskaten hänen -korvanjuuressaan: - --- Varmaan ne tulevat. - --- Askel askeleelta. - --- Ne ovat rahvasta eivätkä tatareja. - --- Zaporogilaisten jalkaväkeä. - --- Tai janitshareja, sillä he marssivat hyvin. Hevosen selästä heitä -paremmin voisi hakata. - --- Nyt on pimeä ratsastaa. - --- Kuuletteko nyt. - --- St! St! - -Leiri näytti vajonneen sikeimpään uneen. Ei missään huomannut -liikettä eikä valoa, kaikkialla vallitsi syvä hiljaisuus. Erotti -vain hienon sateen vihmontaa, joka lankesi ikäänkuin sihvilän -läpi. Verkalleen syntyi tähän kohinaan toinen hiljainen, mutta -helpommin erotettava kohina, ääni, joka uudistui säännöllisesti -ja läheni lähenemistään, kaiken aikaa selveten. Vihdoin ilmestyi -noin kymmenen askeleen päähän vallihaudasta jokin pitkä kiinteä -massa, näkyen sikäli, mikäli se oli pimeyttä mustempi, ja pysähtyi -paikalleen. Sotamiehet pidättelivät henkeään, vain pieni ritari kävi -kiinni Skrzetuskin jalkaan, tahtoen tällä tavalla osoittaa hänelle -mielihyväänsä. - -Hyökkääjät lähenivät lähenemistään vallihautaa ja alkoivat laskea -tikapuita sen yli. Sitten he astuivat niiden eteen ja nostivat -ne valleja kohden. Valli pysyi yhä aivan hiljaisena ikäänkuin -sen harjalla ja takana kaikki olisi ollut kuollutta. Vallitsi -kuolonhiljaisuus. Siellä täällä alkoivat, kaikesta hyökkääjien -varovaisuudesta huolimatta, tikapuiden portaat vikistä ja narista. - --- Nyt saatte herneitä, ajatteli Zagloba. - -Wolodyjowski lakkasi jo nipistämästä Skrzetuskia ja herra Longinus -pusersi, eteensä tuijottaen, kädessään kallonhalkaisijansa kahvaa, -sillä hän oli lähinnä vallia ja toivoi saavansa iskeä ensimäisenä. -Samassa ilmestyi vallinsyrjälle kolme paria käsiä, jotka voimakkaasti -tarttuivat siihen kiinni. Senjälkeen oi verkalleen ja varovasti kolme -kypärän nuppia kohota ylemmä ja ylemmä. - -Ne ovat turkkilaisia, mietti herra Longinus. - -Samassa läksi muutamista tuhansista musketeista kauhea paukahdus. -Ilma kävi valoisaksi kuin päivällä. Mutta ennen kuin valo oli ehtinyt -sammua heilautti herra Longinus kättään ja sivalsi niin kauheasti, -että ilma vinkuen väistyi miekanterän tieltä. - -Kolme ruumista putosi vallihautaan. Kolme kypärään puettua päätä -kieri polvistuvan ritarin edessä. Vaikka helvetti riehui maan päällä, -oli herra Longinuksen eteen nyt auennut taivas, hänen hartioilleen -kasvoi siivet, enkelikuorot lauloivat hänen rinnassaan ja hän oli -kuin taivaassa. Hän taisteli kuin unissaan ja hänen miekkansa -sivallukset olivat kuin ylistystä. - -Ja kaikki aikoja sitten kuolleet Podbipientat, esi-isä Stowejkosta -alkaen, iloitsivat taivaassa siitä, että viimeinen elävä -kallonhalkaisija-Podbipientojen jälkeläinen oli sellainen urho. - -Tämä hyökkäys, johon vihollisen puolelta pääasiallisesti ottivat -osaa turkkilaisten rumelialaiset ja silistrialaiset sekä khanin -janitsharikaarti, torjuttiin vielä verisemmin kuin edelliset -ja synnytti kauhean myrskyn Chmielnickiä vastaan. Hän oli näet -edeltäpäin taannut, että puolalaiset tulevat taistelemaan -turkkilaisten kanssa vähemmällä vimmalla ja että hän, jos vain saa -nuo apujoukot käytettävikseen, valloittaa leirin. Hänen täytyi nyt -lepyttää khania ja raivostuneita murzoja ja lahjoilla koettaa jälleen -päästä heidän suosioonsa. Khanille hän tarjosi kymmenen tuhatta -taalaria. Tuhaj-beille, Korsom-Adalle, Subagazylle, Nuraddinille -ja Gaidalle kaksi tuhatta miestä kohden. Sillävälin korjasivat -sotamiehet leirissä ruumiita pois juoksuhaudoista, jota tehdessä -ampuminen vihollisen valleilta heitä yhä häiritsi. - -Puolalaiset sotamiehet lepäsivät nyt aamuun asti, sillä he saattoivat -jo olla varmat, ettei hyökkäys uudistuisi. Kaikki nukkuivat sikeintä -unta, paitsi vartiolippukunnat ja herra Longinus Podbipienta, joka -koko yön makasi poikkipäin miekkansa päällä, kiittäen Jumalaa -siitä, että Hän oli sallinut hänen täyttää lupauksensa ja hankkia -itselleen sellaisen maineen, että hänen nimensä kulki suusta suuhun -sekä leirissä että kaupungissa. Seuraavana päivänä kutsui hänet -sitten luoksensa ruhtinas-vojevoda ja kiitti häntä suuresti. Mutta -sotamiehiä saapui pitkin päivää joukottain häntä onnittelemaan ja -katsomaan niitä kolmea päätä, jotka hänen palvelijasotamiehensä -oli kantanut leiriin ja jotka jo ilmassa olivat mustenneet. -Siinä sitä sitten ihmeteltiin ja jonkun verran kadehdittiinkin -Podbipientaa. Useat soturit eivät tahtoneet silmiään uskoa, sillä -niin tasaisesti olivat päät lyödyt irti kaulasta, että koko kypärä -leukakiinnittimineen seurasi päätä aivan kuin leikkaaminen olisi -suoritettu saksilla. - --- Olettepa te kauhea räätäli, sanoivat aatelismiehet. -- Olimmehan -me kyllä nähneet, että te olette hyvä ritari, mutta tuollaista iskua -voisivat teiltä esi-isätkin kadehtia. Ei sitä olisi taitavinkaan -pyöveli tehnyt paremmin. - --- Ei tuulikaan vie lakkia päästä niin taitavasti kuin te veitte -ruumiista nuo päät, sanottiin. - -Ja kaikki puristivat herra Longinuksen kättä, mutta hän seisoi silmät -maassa, säteilevänä, lempeänä ja ujona niinkuin neitonen vihkituoliin -mennessä ja lausui ikäänkuin puolustuksekseen: - --- Ne olivat asettuneet eteeni niin hyvin. - -Toiset koettelivat vielä hänen miekkaansakin, mutta kun se oli -kaksiteräinen ristiritarien aikuinen miekka, niin ei kukaan jaksanut -sitä luontevasti heilutella, ei edes kirkkoherra Zabkowski, vaikka -hän taittoi hevosenkengän kuin ruo'on vain. - -Teltan ympärillä kävi puhe yhä vilkkaammaksi ja herra Zagloba, -Skrzetuski ja Wolodyjowski ottivat kohteliaasti vastaan tulijoita, -kestittäen heitä jutuilla -- muuta tarjottavaakaan ei ollut, koska -viimeisetkin korput jo aikaa sitten olivat syödyt eikä muuta -lihaakaan ollut, paitsi jotakin savustettua hevosenlihaa. Hyvä tuuli -kuitenkin korvasi ruoan ja juomat. Lopuksi, kun jo kaikki muut -olivat lähdössä, saapui Krasnostawin starosta, herra Marek Sobieski -apulaisensa Stempowskin kanssa. Herra Longinus juoksi heitä vastaan, -ja Sobieski tervehti häntä onnitellen ja sanoi: - --- Tänään on teillä juhla. - --- Niin on, vastasi Zagloba, -- sillä meidän ystävämme on täyttänyt -lupauksensa. - --- Jumalan kiitos, lausui starosta. -- Pian kai saamme teitä, -veliseni, onnitella sulhasena. Joko teillä on joku katsottuna? - -Herra Podbipienta kävi hyvin hämilleen ja punastui korvia myöten, -mutta starosta jatkoi puhettaan: - --- Hämmennyksestänne huomaan, että niin on. Onhan teidän pyhä -velvollisuutenne muistaa, ettei sellainen suku saa kuolla. Suokoon -Jumala, että teille tulisi samanlaisia jälkeläisiä. - -Tämän sanottuaan hän puserteli herra Longinuksen, Skrzetuskin, -Zagloban ja pienen ritarin käsiä ja kaikki he sydämessään iloitsivat -kuunnellessaan kiitosta sellaisesta suusta, sillä Krasnostawin -starosta oli miehuuden, kunnian ja kaikkien ritarillisten avujen -peili, itse ruumistunut Mars. Runsaassa määrin oli hän saanut -osakseen Jumalan lahjoja, sillä tavattomassa kauneudessaan voitti hän -nuoremman veljensä Janinkin, josta sittemmin tuli kuningas. Rikkauden -ja syntyperän puolesta taas hän oli maan ensimäisten arvoinen ja -hänen sotilaskykyänsä ylisti itse suuri Jeremi. Harvinainen tähti -olisi hän ollut Puolan taivaalla, Jumalan määräyksestä sen loisto -kuitenkin joutui nuoremman veljen, Janin osalle, ja Marekin tähti -sammui ennen aikaansa, vastoinkäymisen päivänä. - -Ritarimme iloitsivat kuin iloitsivatkin sankarin kiitoksesta, mutta -tämä jatkoi yhä kehumistaan: - --- Paljon olen kuullut teistä itse ruhtinaalta, joka rakastaa teitä -yli muiden. Sentähden en ihmettele, että palvelette häntä huolimatta -siitä, että kuninkaallisissa lippukunnissa helpommin voisitte -saavuttaa ylennyksiä. - -Siihen vastasi Skrzetuski: - --- Kaikkihan me oikeastaan olemme kuninkaan palveluksessa, vaikka -olemmekin erityisesti merkityt husaarilippukuntaan, paitsi herra -Zaglobaa, joka on vapaaehtoinen. Syynä siihen, että palvelemme -ruhtinasvojevodan alaisina on ensinnäkin rakkaus hänen persoonaansa -ja toiseksi halu saada olla mukana sodassa niin paljon kuin suinkin. - --- Jos teillä on sellainen halu, niin olette oikealla paikalla, -virkkoi starosta. -- Varmaan ei herra Podbipientakaan olisi minkään -muun lipun alla niin helposti löytänyt päitään. Mutta mitä taas -sotaan tulee, niin olemme me tähän aikaan kaikki saaneet maistaa sitä -kylliksemme. - --- Enemmän kuin mitään muuta, tokaisi esiin Zagloba. -- Tänne luoksemme -on aamusta asti saapunut ylistyspuhujia, mutta jospa olisikin joku -meitä hiukan kestittänyt kutsumalla haukkaamaan palan ruokaa ja -ottamaan ryypyn viinaa. - -Sen sanottuaan herra Zagloba katsoa tuijotti Krasnostawin starostaa -silmiin ja räpytteli levottomana luomiaan. Starosta hymähti ja sanoi: - --- Eilisestä puolipäivästä asti en ole minäkään ottanut suuhuni -mitään, mutta ehkäpä kulauksellinen viinaa vielä löytyy jostakin -matkalaukusta. Se on teidän käytettävänänne. - -Skrzetuski, Longinus ja pieni ritari kiertelivät ja nuhtelivat herra -Zaglobaa, joka kaikenlaisilla verukkeilla parhaansa mukaan puolusteli -itseään. - --- Minä en ole tehnyt mitään viittauksia, sanoi hän, -- sillä -kunnianhimoni on hillitä omaa tahtoani, jotten kajoaisi toisen -omaan, mutta kun noin korkea-arvoinen henkilö tarjoaa, niin olisi -sopimatonta kieltäytyä. - --- Tulkaa siis, sanoi starosta, -- minustakin on hauska istua hyvässä -seurassa ja onhan meillä aikaa, kunnes ammunta taas alkaa uudelleen. -Aterialle en kutsu teitä, sillä hevosenlihaakin on jo vaikea saada --- heti kun joku hevonen linnan pihalla saa surmansa, on sata kättä -kohollaan sitä tavoittelemassa. Mutta viinaa on vielä pari pulloa, -joita suinkaan en säästä itseäni varten. - -Toiset kiertelivät vieläkin eivätkä tahtoneet mennä, mutta kun -starosta nimenomaan kehoitti, niin he lähtivät ja herra Stempowski -vilisti edelläpäin ja hankki kokoon muutaman korpun ja hiukan -hevosenlihaa haukattavaksi viinan ohella. Herra Zagloba tuli heti -hyvälle tuulelle ja lausui: - --- Suokoon Jumala, että hänen armonsa kuningas pian vapauttaa meidät -tästä piirityksestä. Kyllä me sitten yhtenä miehenä hyökkäämme -tulijoiden vaunuja kohden. Heillä on aina matkassa herkkuja, sillä -jokainen pitää aina enemmän huolta itsestään kuin valtakunnan -hyvinvoinnista. Tahdon mieluummin syödä kuin tapella heidän kanssaan. -Mutta ehkäpä he sentään käyttäytyvät hyvinkin, kuninkaan silmien -edessä kun ovat. - -Starosta kävi vakavaksi. - --- Olemmehan, sanoi hän, -- vannoneet, että kaadumme viimeiseen -mieheen ennenkuin antaudumme. Ja niin tulee tapahtua. Meidän -täytyy olla valmiina kaikkeen, sillä yhä pahemmaksi käy tilamme. -Ruokavarat ovat jo melkein lopussa ja, mikä pahempi: ruutikin on -loppumaisillaan. Toisille en sitä sanoisi, mutta teille sen uskon. -Pian ei meillä ole jäljellä muuta kuin: mieliin päättäväisyys ja -käteen miekka. Ja valmiina kuolemaan -- siinä kaikki. Suokoon Jumala -kuninkaan mitä pikimmin saapua, se on viimeinen toivoni. Kuningas -on sotainen herra, varmaan emme säästäisi vaivoja, terveyttä emmekä -henkeämmekään pitääksemme puoliamme kunnes hän meidät vapauttaa. -Mutta hänen joukkonsa ovat vielä liian pienet ja hänen täytyy -odottaa. Tiedättehän, hyvät herrat, itse kuinka verkalleen yleinen -sotaväen nosto tapahtuu. Ja tokkohan kuningas sitäpaitsi oikein -tietää, millaisissa oloissa me itseämme puolustamme ja että me jo -syömme viimeisiä leipämuruja. - --- Me olemme jo uhranneet itsemme, sanoi Skrzetuski. - --- Mutta entä jos jollakin tavoin toimittaisi kuninkaalle tuon -tiedon, virkkoi Zagloba. - --- Jos löytyisi kunnon mies, sanoi starosta, -- joka ottaisi -pujahtaakseen täältä piirittäjien keskeltä. Hän hankkisi siinä -itselleen jo eläessään kuolemattoman maineen. Olisihan hän koko -sotajoukon pelastaja ja torjuisi tuhon isänmaan päältä. Vaikkapa -yleinen sotaväen nosto ei vielä kokonaisuudessaan olisikaan -tapahtunut, niin ehkäpä vain pelkkä kuninkaan läheisyys saattaisi -hajoittaa kapinan. Mutta kuka ottaa lähteäkseen, kun Chmielnicki niin -on saartanut kaikki tiet ja aukot, ettei hiirikään pääse pujahtamaan -leiristä. Sellainen yritys olisi ilmeinen ja varma kuolema. - --- Mutta onhan ovelia keinoja, sanoi Zagloba, -- ja yksi sellainen on -juuri pälkähtänyt päähäni. - --- Mikä keino, mikä? kysyi starosta. - --- Mehän joka päivä saamme jonkun vangin. Jos ostaisi jonkun heistä. -Hän olisi karkaavinaan meiltä ja lähtisi sitten kuninkaan luo. - --- Minunpa pitää puhua siitä ruhtinaan kanssa, virkkoi starosta. - -Herra Longinus mietti niin ankarasti, että otsa peittyi ryppyihin. -Istuttuaan kaiken aikaa vaieten, hän yhtäkkiä kohotti päänsä ja -lausui tavallisella lempeydellään: - --- Minä otan hiipiäkseni kasakoitten leirin läpi. - -Nämä sanat kuultuaan hypähtivät ritarit hämmästyneinä paikoiltaan. -Herra Zaglobalta meni suu auki, Wolodyjowski alkoi väännellä pieniä -viiksiään ja Skrzetuski kalpeni. Mutta Krasnostawin starosta löi -kämmenillään samettisiin housuihinsa ja huudahti: - --- Ottaisitteko sen tehdäksenne? - --- Oletteko miettinyt mitä sanotte? kysyi Skrzetuski. - --- Olen sitä jo kauan miettinyt, sanoi liettualainen. -- Sillä -upseerien kesken on jo aikoja sitten ollut puhe siitä, että täytyisi -saada kuninkaalle ilmoitus meidän tilastamme. Kuunnellessani heidän -puhettansa mietin itsekseni: jos kaikkivaltias Jumala sallisi minun -täyttää lupaukseni, niin lähtisin heti. Minähän olen mitätön mies, -mitä minä merkitsen ja mitä vahinkoa on, vaikka minut matkalla -surmattaisiinkin. - --- Ja varmaan surmataankin! huudahti Zagloba. -- Kuulitteko mitä -herra starosta sanoi? Että sellainen yritys on varma kuolema. - --- No, viis siitä, sanoi herra Longinus. -- Jos Jumala tahtoo, niin -hän varjelee minua, jollei, niin hän palkitsee minut taivaassa. - --- Mutta saatuaan teidät käsiinsä, he kiduttavat teitä ja surmaavat -julmalla tavalla -- oletteko kadottanut järkenne, hyvä mies? puhui -Zagloba. - --- Kyllä minä kuitenkin lähden, veliseni, virkkoi liettualainen -lempeästi. - --- No, katsokaa häntä nyt! huudahti Zagloba epätoivoissaan. -- -Voittehan samalla antaa heti paikalla katkaista kaulanne ja ampua -päänne tykillä leiriin, sillä ainoastaan silloin voisitte hiipiä -kasakkain läpi. - --- Malttakaa mielenne, hyvä herra, sanoi liettualainen, pannen -kätensä ristiin rinnalleen. - --- Mutta yksin ette lähde, minä lähden kanssanne, sanoi Skrzetuski. - --- Ja minä myöskin, lisäsi Wolodyjowski, miekkaansa kalistaen. - --- Menkää hiiteen! huudahti Zagloba, käyden kiinni päähänsä, --- menkää hiiteen päätöksinenne. "Minä myöskin, minä myöskin"! -Heille ei tämä verenvuodatus vielä riitä, ei ole vielä tarpeeksi -tuhottu ihmiselämää eikä kylliksi ammuttu. Heille eivät vielä riitä -tapahtumat täällä, he tahtovat vielä varmemmin päästä hengestään. -Menkää hornan nieluun ja antakaa minun olla rauhassa. Kunpa -saisittekin surmanne. - -Sen sanottuaan hän kuin hullu alkoi kierrellä telttaa. - --- Jumala rankaisee minua! huusi hän, -- siitä, että olen antautunut -hurjapäitten seuraan sensijaan että olisin jäänyt kunnon miesten -joukkoon. Sen olen siitä saanut. - -Hetken hän vielä kiihtyneenä käveli teltassa, sitten hän vihdoin -pysähtyi Skrzetuskin eteen ja, katsellen häntä kädet selän takana -silmiin, uhkaavan näköisenä huohotti: - --- Mitä minä olen teille tehnyt, että te vainoatte minua! - --- Jumala varjelkoon, vastasi Skrzetuski, -- kuinka me teitä -vainoamme? - --- Että herra Podbipienta keksii tällaisia, sitä en ihmettele, hänen -järkensä on aina piillyt hänen nyrkissään, ja siitä asti kun hän -surmasi kolme suurinta hölmöä turkkilaisten joukossa, tuli hänestä -itsestään neljäs... - --- Inhoittavaa kuunnella tuollaista, sanoi liettualainen. - --- Enkä minä häntäkään kummastele, jatkoi herra Zagloba, osoittaen -Wolodyjowskia. -- Hän hyppää tasajalkaa kasakan saapasvarrelle tai -tarttuu hänen housuihinsa aivan kuin takkiainen koiran häntään ja -pääsee perille pikimmin meistä kaikista. Kumpaakaan heistä ei ole -pyhä henki valaissut. Mutta että te, sensijaan että pidättäisitte -heitä hullusta yrityksestä, vielä yllytätte heitä ja ehdotatte -itsekin menevänne sekä tahdotte syöstä meidät kaikki neljä varmaan -kidutukseen ja kuolemaan -- se on jo liikaa! Hyi hitto, en olisi sitä -odottanut upseerilta, jota itse ruhtinas pitää uljaana miehenä. - --- Mitä te tarkoitatte puhumalla neljästä? sanoi Skrzetuski -hämmästyneenä. -- Itsehän te tahdotte mukaan. - --- Kyllä! huusi Zagloba, koputtaen nyrkillä rintaansa, -- kyllä -lähden minäkin. Jos joku teistä, tai kaikki yhdessä lähdette, -niin olen minäkin tietysti muassa. Langetkoon minun vereni teidän -päittenne päälle. Saanhan sitten kerrankin oppia tietämään, kenen -seuraan voi liittyä. - --- Kunpa saisittekin, vastasi Skrzetuski. - -Kaikki kolme tahtoivat nyt syleillä häntä, mutta hän vain yhä -huohotti vihassaan ja torjui pois heidän käsivartensa, sanoen: - --- Menkää hiiteen, en minä ole teidän Juudaan-suudelmienne -puutteessa. - -Samassa kuului valleilta tykin- ja muskettien ammuntaa. Zagloban -hilliintyi ja sanoi: - --- Tuossa saatte nyt, menkää! - --- Sehän on tavallista jokapäiväistä ampumista, huomautti Skrzetuski. - --- Jokapäiväistä ampumista, sanoi Zagloba härnäten. -- No, olkaa -hyvät! Viishän he tuosta välittävät. Puoli sotajoukkoa on tuo -jokapäiväinen ampuminen jo sulattanut kokoon, mutta siitä eivät he -ole tietääkseen, vaan toivovat nähtävästi, että toisestakin puolesta -tulisi raatoja. - --- Ruvetkaa nyt pois taas hyvälle tuulelle, sanoi herra Podbipienta. - --- Pitäisit suusi kiinni, kaalinpää, ärjäisi Zagloba. -- Tehän tässä -olette syyllisin. Te olette koko tuon yrityksen keksijä ja jollei se -totisesti ole tyhmä, niin olen minä tyhmä. - --- Minä lähden joka tapauksessa, vastasi herra Longinus. - --- Lähdette, lähdette, kyllä minä tiedän minkätähden. Älkää -näytelkö sankaria, sillä kyllä teidät tunnetaan. Teillä riittää -tahrattomuutta myytäväksikin ja onhan tietysti tarpeellista kuljettaa -sitä muuallekin. Te olette ritarien joukossa huonoin ettekä paras. -Mokomakin tekopyhä, joka vain kauppaa hyvettään, hyi sellaistakin -jumalanpilkkaa! Suoraan sanoen, ei teidän tee mielenne kuninkaan -luo, vaan teidän halunne on hirnua pitkin kyliä niinkuin hevonen -laitumella. Siinä nyt saatte nähdä ritarin, jolla on kaupan -tahrattomuutta. Todellinen pahennus on tuo mies, jumaliste. - --- Inhoittavaa on tuollaista kuunnella, sanoi herra Longinus, -korviansa tukkien. - --- Jättäkää jo riitanne, sanoi Skrzetuski vakavana. -- Miettikäämme -sensijaan itse asiaa. - --- Totta tosiaan, sanoi Krasnostawin starosta, joka tähän asti -hämmästyneenä oli kuunnellut herra Zaglobaa. -- Suuri asia on -kysymyksessä, mutta emme voi päättää mitään ilman ruhtinasta. Siitä -ei siis kannata riidellä. Te olette palveluksessa, hyvät herrat, -ja teidän on totteleminen käskyä. Varmaan on ruhtinas nyt kotona. -Lähtekäämme hänen luoksensa kuulemaan mitä hän sanoo aikomuksestanne. - --- Sitä minäkin tarkoitin, sanoi Zagloba ja toivo valaisi yhtäkkiä -hänen kasvonsa. -- Lähtekäämme heti paikalla. - -He lähtivät ja kävivät leiripihan poikki, jonne jo kasakkain -valleilta lenteli kuulia. Ruhtinaan sotaväki oli valleilla. Kaukaa -muistuttivat vallit markkinakojurykelmää, siellä kun riippui paljon -vanhoja kirjavia vaatteita ja turkkeja. Viereen oli asetettu -kuormavankkureja, teltanosia ja kaikenlaisia esineitä, jotka vain -kelpasivat estämään vihollista näkemästä sotamiehiä. Viikkokausia -yöt päivät kestänyttä ammuntaa jatkui nytkin. Noiden verhoiksi -ripustettujen rääsyjen yläpuolella leijaili pitkä sinertävä savuvyö -ja sen edessä näkyi rivi punaisia ja keltaisia sotamiehiä, jotka -uutterasti tekivät työtä ihan likellä vihollisvalleja vastapäätä. -Itse leiripiha muistutti suurta romuläjää. Tasaiset kohdat oli lapio -kaivanut kuopiksi, tai hevosen kavio tallannut niin, ettei sieltä -päässyt nousemaan ainoatakaan ruohon orasta. Siellä täällä törrötti -multaläjä, joka oli syntynyt juuri äsken kaivettaessa kaivoa tai -hautaa. Tuossa oli vaunujen, tykkien tai tynnyrien kappaleita, tuossa -taas läjä jyrsittyjä ja auringossa valjenneita luita. Hevosenraatoja -ei näkynyt missään, sillä jokainen kaatunut hevonen otettiin heti -sotamiesten ravinnoksi. Sensijaan virui kaikkialla rautaisia, -suurimmaksi osaksi jo ruostuneita tykinkuulia, joita säännöllisesti -päivittäin sateli tälle avonaiselle paikalle. Raskaan sodan ja -nälän jälki kohtasi silmää joka askeleella. Kulkiessaan kohtasivat -sotilaamme isompia ja pienempiä sotamiesryhmiä, milloin kantamassa -haavoitettuja ja kuolleita, milloin taas kiiruhtamassa valleille -auttamaan liian uupuneita tovereitaan. Kaikilla olivat kasvot -mustuneina, posket painuneina kuopille, kaikilla oli parta ajamatta, -mutta silmistä hehkui julma palo. Puku oli virttynyt ja repaleinen, -päätä verhosi usein, lakkien tai kypärien asemasta rääsyt, kiväärit -olivat kolhitun näköisiä ja väkisinkin tuli sotilaidemme mieleen -kysymys: miten käy tuon kourallisen tähänastisia voittajia, jahka -vielä kuluu viikko tai pari? - --- Näette nyt, hyvät herrat, sanoi starosta, -- on jo aika ilmoittaa -tilamme kuninkaalle. - --- Kurjuus hioo jo hampaitaan kuin koira, sanoi pieni ritari. - --- Ja miten käy sitten, kun hevoset ovat syödyt? kysyi Skrzetuski. - -Näin keskustellen saapuivat he ruhtinaan teltoille, jotka olivat -sijoitetut vallin oikealle sivulle ja joiden edessä näkyi -toistakymmentä ratsastavaa sotilasta, valmiina kuljettamaan käskyjä -eri osiin leiriä. Heidän hevosensa, jotka olivat ruokitut pieneksi -hakatulla ja palvatulla hevosenlihalla, hyppelivät alituisen -ammunnan kiihoittamina hurjasti takajaloilleen, tahtomatta mitenkään -pysyä paikoillaan. Tällaisia olivat yleensä hevoset jokaisessa -ratsujoukkolajissa. Kun ne esimerkiksi juoksivat vihollista vastaan, -näyttivät ne aarniokotkain tai hevoskenttaurien laumalta, joka -pikemmin kiisi ilmassa kuin kulki maata pitkin. - --- Onko ruhtinas teltassa? kysyi starosta eräältä ratsumieheltä. - --- On, hän keskustelee paraikaa herra Przyjemskin kanssa, vastasi -vartiomies. - -Starosta meni sisään ilmoittautumatta, mutta nuo neljä upseeria -pysähtyivät teltan eteen. - -Hetken perästä heilahti kuitenkin teltan vaate ja herra Przyjemski -pisti esiin päänsä, sanoen: - --- Ruhtinas haluaa nähdä teidät heti paikalla. Herra Zagloba meni -telttaan tyytyväisellä mielellä, sillä hän toivoi, ettei ruhtinas -toki lähettäisi parhaita ritarejaan varmaan kuolemaan. Hän kuitenkin -erehtyi, sillä ennenkuin he olivat ehtineet tervehtiäkään, sanoi -heille ruhtinas: - --- Herra starosta on minulle kertonut, että te olette valmiit -lähtemään leiristä ja minä hyväksyn aikomuksenne. Ei mikään uhri -isänmaan hyväksi ole liikaa. - --- Me tulimme vain pyytämään lupaa, koska meidän henkemme on teidän -ruhtinaallisen armonne käytettävänä. - --- Tahdotteko siis lähteä kaikki neljä? - --- Herra ruhtinas, sanoi Zagloba, -- he tahtovat lähteä, mutta en -minä. Jumala on todistajani, etten ole tullut tänne ylvästelemään -enkä muistuttamaan ansioitani, ja jos minä otan asian puheeksi, -teen sen vain siksi, ettei minua epäiltäisi pelkuriksi. He ovat -suuria ritareita, nämä herrat Skrzetuski, Wolodyjowski ja herra -Podbipienta Myszykiszkistä, mutta myöskin Burlaj, joka sai surmansa -minun kädestäni -- muut tekoni jättääkseni mainitsematta -- oli hänkin -suuri sotilas, Pardabutin, Bohunin ja kolmen janitsharipään veroinen. -Arvelen siis, etten ritarina ole muita huonompi. Miehuus on kuitenkin -toista kuin hulluus. Siipiä meillä ei ole ja maata myöten emme pääse. - --- Ette siis lähde? kysyi ruhtinas. - --- Sanoin, etten tahdo lähteä, mutta en sanonut, etten lähde. Kun -Jumala kerta on minua rangaissut panemalla minut noiden seuraan, niin -täytyy minun siinä pysyä kuolemaan asti. Jos me joudumme tiukalle, -niin on Zagloban sapelissa vielä terää. Mutta en vain ymmärrä, -mitä varten meidän neljän pitäisi tahallamme syöksyä kuolemaan ja -toivon, että teidän ruhtinaallinen armonne kääntää tämän meistä pois, -kieltämällä tuon hullun yrityksen. - --- Te olette hyvä toveri, vastasi ruhtinas, -- ja kunnon mies, kun -ette tahdo jättää ystäviänne, mutta minun mielipiteestäni te olette -erehtynyt, sillä minä hyväksyn heidän tarjouksensa. - --- Kuole nyt kuin koira! mutisi Zagloba ja hänen kätensä putosivat -hervottomina. - -Samassa hetkessä tuli telttaan Belzin kastellaani, herra Firlej. - --- Herra ruhtinas, sanoi hän, -- mieheni ovat ottaneet kiinni -kasakan, joka sanoo, että ensi yöksi valmistetaan uutta hyökkäystä. - --- Minullakin on jo siitä tieto, vastasi ruhtinas, -- kaikki on -valmiina, pidettäköön nyt vain kiirettä, kun luodaan uusia valleja. - --- Ne ovat jo melkein valmiit. - --- Hyvä on, sanoi ruhtinas. -- Odotamme siis iltaa. Sitten hän -kääntyi noiden neljän upseerin puoleen: - --- Rynnäkön jälkeen on paras aika pujahtaa leiristä, jos yö vain on -pimeä. - --- Kuinka? sanoi Belzin kastellaani. -- Valmistatteko uloskarkausta, -herra ruhtinas? - --- Uloskarkaus tulee aikoinaan, sanoi ruhtinas, -- ja minä johdan -sitä, mutta nyt on kysymys muusta. Nämä herrat aikovat pujahtaa -täältä vihollisen lävitse antaakseen kuninkaalle tiedon tilastamme. - -Kastellaani hämmästyi, jäi seisomaan silmät selällään ja katseli -vuoronperään kaikkiin neljään. - -Ruhtinas hymyili tyytyväisen näköisenä. Hän oli turhamainen siinä -kohden, että hän mielellään näki sotilaitaan ihailtavan. - --- Jumal' avita, sanoi kastellaani, -- onpa maailmassa vielä -uljaita miehiä. En tahdo kehoittaa teitä luopumaan uhkarohkeasta -yrityksestänne. - -Herra Zagloba hehkui kiukusta punaisena. Hän ei sanonut enää mitään, -ainoastaan huohotti kuin karhu. Ruhtinas lausui, oltuaan hetken -ääneti ja mietteissään: - --- En kuitenkaan tahdo turhaan uhrata teidän vertanne enkä suostu -siihen, että te kaikki neljä lähdette yhtaikaa. Lähteköön yksi -edellä. Jos hänet surmataan, niin muistamme häntä kunnioituksella, -niinkuin aina olemme ylistäen muistaneet sen palvelijani kuolemaa, -joka Lembergin luona joutui vangiksi. Jos siis ensimäinen surmataan, -lähtee toinen ja sitten tarpeen tullen kolmas ja neljäs. Saattaahan -tapahtua, että ensimäinen onnellisesti pääsee karkaamaan, -- silloin -ei tarvitse lähettää toisia turhaan kuolemaan. - --- Herra ruhtinas, keskeytti Skrzetuski... - --- Se on tahtoni ja käskyni, sanoi pontevasti Jeremi. -- Mutta -tehdäkseni teille mieliksi, määrään, että se lähtee ensimäisenä, joka -ensimäisenä tarjoutui. - --- Minä tarjouduin ensimäisenä, sanoi herra Longinus säteilevin -kasvoin. - --- Tänä iltana rynnäkön jälkeen, jos yö on pimeä, lisäsi ruhtinas. -- -En anna mitään kirjeitä kuninkaalle. Te kerrotte hänelle mitä itse -olette nähnyt, merkiksi otatte vain tämän sinettisormuksen. - -Podbipienta otti sinettisormuksen ja kumartui ruhtinasta kohden, -mutta tämä tarttui molemmin käsin hänen päähänsä ja suuteli häntä -sitten muutaman kerran otsalle, lausuen liikutettuna: - --- Niin olette lähellä sydäntäni kuin veli. Saattakoon ja -suojelkoon teitä, te Jumalan soturi, taistelujen Jumala ja meidän -enkelikuningattaremme, amen. - --- Amen, toistelivat Krasnostawin starosta, herra Przyjemski ja -Belzin kastellaani. - -Ruhtinaalla oli kyyneleet silmissä, sillä hän oli sotilailleen kuin -isä, muut itkivät ja herra Podbipienta vapisi kiihkosta, pyhän -innostuksen liekin vallassa aina ytimiä myöten. Tuo puhdas, nöyrä -ja sankarillinen sielu riemuitsi ollessaan tässä menossa kantamaan -uhriaan. - --- Historia on kirjoittava teistä! huudahti Belzin kastellaani. - -Ei meille, ei meille kuulu kiitos, vaan sinun nimesi olkoon ylistetty -Herra, Herra, sanoi ruhtinas. - -Upseerit lähtivät teltasta. Hyi hitto, jotakin on tarttunut kurkkuuni -ja kuristaa siellä, suussa on karvas maku niinkuin olisin syönyt -koiruohoa, puheli Zagloba. - Ja nuo tuolla yhä ampuvat. Ampukoot -salamat heihin! jatkoi hän, osoittaen kasakkain savuavia valleja. -- -Oi, raskasta on elää maailmassa. Herra Longinus, joko nyt todellakin -lähdette? Varjelkoot enkelit teitä. Jospa rutto tuhoaisi nuo moukat -tuolta. - --- Minun täytyy nyt jättää teidät hyvästi, hyvät herrat. - --- Miksi, minne sitten menette? kysyi Zagloba. - --- Kirkkoherra Muchowieckin luo synnintunnustukselle. Minun täytyy -puhdistaa syntinen sieluni. - -Sen sanottuaan herra Longinus nopein askelin lähti linnaa kohden. -Toiset kääntyivät valleille päin. Herrat Skrzetuski ja Wolodyjowski -vaikenivat synkkinä, mutta herra Zagloba puhui: - --- Yhä minua vain niin oudosti kuristaa kurkusta. En olisi luullut, -että minun niin tulee häntä ikävä, mutta hän onkin kunnollisin mies -maailmassa. Ja jos joku siinä asiassa väittää minua vastaan, niin -annan hänelle vasten kuonoa. Hyvä Jumala, minä kun luulin, että -Belzin kastellaani pidättää ruhtinasta, mutta hän vain yllytti. -Mikä hitto sen kerettiläisen toikin sinne. Historia, sanoi hän, on -kirjoittava teistä. Kirjoittakoon hänestä itsestään, mutta ei sentään -herra Longinuksen nahalle. Miksei hän lähde itse? Onhan hänellä, -kalvinilaisella, kummassakin jalassa kuusi varvasta. Hänenhän olisi -helpompi kävelläkin. Minä sanon teille, että maailma huononemistaan -huononee ja se on totinen tosi, mitä kirkkoherra Zabkowski ennustaa, -nimittäin, että maailman loppu on lähellä! Istahtakaamme hiukan -vallin likelle ja lähtekäämme sitten linnaan ilahuttaaksemme -seurallamme ystäväämme ainakin iltaan asti. - -Mutta herra Podbipienta vietti, ripillä ja Herran ehtoollisella -käytyään, koko aikansa rukouksessa. Hän tuli esille vasta illalla, -juuri kun hyökkäys alkoi ja se oli kauheimpia kaikista hyökkäyksistä, -kasakat kun rynnistivät jo silloin, kun sotamiehiä, tykkejä ja -vankkureja tuskin oli ehditty siirtää äsken luoduille valleille. -Hetken ajan näytti siltä kuin vähäisten puolalaisten joukkojen -täytyisi sortua kahdensadan tuhannen vihollisen tulvaan. Puolalaiset -lippukunnat olivat todella niin sekaantuneet vihollisen keskelle, -etteivät voineet erottaa vihollisista omiaan ja kolme kertaa -uudistui tänä peli. Chmielnicki oli pannut likoon kaikki voimansa, -sillä sekä khani että hänen omat joukkonsa olivat päättäneet tämän -olevan viimeisen rynnäkön ja että tämän jälkeen tullaan taivuttamaan -piiritettyjä vain nälällä. Kolmen tunnin kuluttua olivat kuitenkin -kaikki hyökkäykset torjutut takaisin, jopa viholliselle niin -hirveillä tappioilla, että myöhemmin kerrottiin Chmielnickin tässä -taistelussa menettäneen neljäkymmentä tuhatta miestä. Varma ainakin -on, että taistelun jälkeen tuotiin kokonainen läjä vihollisen -lippuja ruhtinaan jalkojen juureen. Ja viimeinen suuri rynnäkkö tämä -todellakin oli, sillä senjälkeen seurasi vielä raskaammat ajat, ajat -jolloin vihollinen kaivautui puolalaisten vallien sisään, ryösteli -ajokaluja ja piti yllä alituista ampumista, uuvuttaen puolalaisia -kurjuudella ja nälällä. - -Hellittämätön Jeremi johti heti rynnäkön jälkeen uupumuksesta -huojuvat miehensä uloskarkaukseen, jonka seurauksena oli uusi tappio -vihollisille. Vasta tämän jälkeen alkoi sekä kasakkain että ruhtinaan -leirissä lepo. - -Yö oli lämmin ja pilvinen. Neljä mustaa hahmoa liikkui hiljaa ja -varovasti vallien itäistä reunaa kohti. Ne olivat herrat Longinus, -Zagloba, Skrzetuski ja Wolodyjowski. - --- Suojatkaa hyvin pistoolinne, kuiskasi Skrzetuski, -- ettei ruuti -pääsisi kostumaan. Kaksi lippukuntaa on koko yön valmiina: jos -annatte ampumalla merkin, kiiruhdamme heti teidän avuksenne. - --- Pimeä on niin ettei erota omaa kättään, kuiskasi Zagloba. - --- Se juuri on hyvä, sanoi herra Longinus. - --- Hiljaa, keskeytti Wolodyjowski, -- kuulen jotakin. - --- Varmaan joku kuoleva korisee. Ei siellä olekaan mitään... - --- Kun saisi käsiinsä seipään. - --- Hyvä Jumala, huoahti Zagloba, vavisten kuin kuumeessa. - --- Kolmen tunnin kuluttua alkaa aamu koittaa, nyt on aika lähteä, -sanoi Longinus. - --- Nyt on oikea aika lähteä, toisti Skrzetuski matalalla äänellä. -- -Jääkää Jumalan haltuun. - --- Jumalan haltuun. - --- Jääkää hyvästi, veljet. Ja antakaa anteeksi, jos olen jollakin -lailla rikkonut teitä vastaan. - --- Tekö rikkonut, hyvä Jumala, huudahti Zagloba syöksyen syleilemään -häntä. - -Skrzetuski ja Wolodyjowski sulkivat hekin hänet vuoronperään -syliinsä. Hetken aikana vavisutti pidätetty nyyhkytys ritarien -rintoja. Vain herra Longinus pysyi tyynenä, vaikka hän olikin -liikutettu. - --- Jääkää hyvästi, toisti hän vielä kerran. - -Tultuaan vallin reunalle laskeutui hän vallihautaan, hetken perästä -häämöitti hänen hahmonsa vallihaudan toisella puolen, vielä kerran -antoi hän tovereilleen jäähyväismerkin, sitten hän katosi pimeyteen. - -Zalosciin johtavan tien ja Wisniowiecin valtamaantien välillä oli -tammilehto, jota leikkelivät tien poikkisuunnassa kulkevat kapeat -niityt. Sen jatkona seurasi vanha, tiheä, suuri havumetsä, joka -ulottui aina Zalozcen taakse. Sinne oli Podbipienta päättänyt pyrkiä. - -Tämä tie oli kyllä sangen vaarallinen, sillä päästäkseen tammimetsään -oli kuljettava pitkin koko kasakkaleirin syrjää. Herra Longinus -oli kuitenkin tahallaan valinnut sen, koska leirin läheisyydessä -pitkin yötä liikkui enimmän väkeä ja vartiat siellä vähimmän -kiinnittivät huomiota ohikulkeviin. Lisäksi oli kaikille muille -teille, syvänteihin, pensaikkoihin ja poluille asetettu vartioita, -joita esaulit, sadanpäälliköt, rykmentinjohtajat, vieläpä itse -Chmielnickikin alinomaa kävivät tarkastamassa. Niittyjen poikki ja -Gniezna-jokea pitkin kulkevaa tietä oli mahdoton ajatellakaan pääsyä, -sillä siellä valvoivat tatarilaiset hevosvartiat ratsujensa luona -iltahämärästä aamun koittoon asti. - -Yö oli lämmin, pilvinen ja niin pimeä, että kymmenen askeleen päähän -ei erottanut ihmistä eikä puuta. Tämä oli herra Longinukselle -eduksi, vaikkakin hänen täytyi käydä hyvin verkalleen ja varovasti, -jotta hän ei putoisi syvänteihin tai johonkin ampumahautaan, -joita sekä puolalaiset että kasakat olivat kaivaneet pitkin koko -taistelutannerta. - -Varovasti kulkien hän pääsi aina toisille puolalaisille valleille -asti, jotka edellisenä iltana olivat jätetyt tyhjiksi. Kavuttuaan -vallihaudan yli hän kyyryssä kulki kasakkain valleja ja ampumahautoja -kohti. Hän seisahtui ja kuunteli: vallit olivat kuin olivatkin -autioina. Uloskarkaus, jonka Jeremi oli tehnyt kasakkain ryntäyksen -jälkeen oli karkoittanut sieltä kasakat, joista osa oli kaatunut ja -osa paennut vankkurileirin turviin. Ruumiita virui läjittäin vallien -rinteillä ja harjalla. Herra Longinuksen jalka kosketti vähänpäästä -jotakin ruumista, hän astui silloin ruumiin yli ja jatkoi kulkuaan. -Vähänpäästä ilmaisi heikko valitus tai huokaus, että jotkut maassa -makaavista vielä olivat elossa. - -Vallien takana leveni laaja alue, joka ulottui aina seuraavaan -ampumahautaan asti, jonka puolalaiset ylipäälliköt aikoinaan olivat -antaneet luoda. Se oli niinikään täynnä ruumiita. Kuoppia ja -kaivantoja tapasi täällä vieläkin enemmän, miltei joka kymmenkunnan -askeleen päässä kohosi multaläjä, pimeydessä muistuttaen heinärukoa. -Ainoatakaan ihmistä ei näkynyt. Kaikkialla vallitsi syvä hiljaisuus, -missään ei saattanut huomata edes nuotiotulta. Koko tällä laajalla -välimaalla ei ollut muita kuin kaatuneet. - -Herra Longinus alkoikin lukea rukousta kaatuneiden sielujen -puolesta ja jatkoi kulkuaan. Äänet puolalaisten leiristä, jotka -olivat kuuluneet hänen korviinsa aina toiselle valliryhmälle asti, -hiljenivät hiljenemistään, haihtuivat kaukaisuuteen ja katosivat -lopulta kokonaan. Herra Longinus pysähtyi ja katsahti ympärilleen. - -Hän ei nähnyt juuri mitään, sillä eihän leirissä ollut valoja. Vain -yhdestä akkunasta linnassa pilkoitti heikko valo, kuin mikäkin tähti, -joka milloin pilkoittaa pilvien lomasta, milloin taas peittyy niihin, -tai kuin kiiltomato, joka vuoroin tuikkii, vuoroin sammuu. - --- Veljet, näenköhän teitä enää elävinä? mietiskeli herra Longinus. - -Ja kaiho painoi häntä tätä ajatellessa kuin ääretön kivi. Hän tuskin -jaksoi hengittää. Tuolla, missä tuo virvatulen näköinen valo väräjää, -tuolla ovat hänen omat väkensä, siellä ovat veljessydämet, ruhtinas -Jeremi, Skrzetuski, Wolodyjowski ja Zagloba, kirkkoherra Muchowiecki, -siellä häntä rakastetaan ja oltaisiin valmiita häntä puolustamaan. -Mutta täällä on yö, tyhjyys, pimeys, ruumiita jalkojen alla, -ympärillä henkien piiritanssi ja tuolla etäämpänä on kirottujen, -julmien vihollisten verenjanoinen leiri. - -Kaihon kivi kävi niin raskaaksi, että se tämän jättiläisenkin -hartioille tuntui liian painavalta. Hänen mielensä alkoi horjua. - -Silloin hyökkäsi pimeydessä hänen kimppuunsa kalpea levottomuus, -alkaen kuiskuttaa hänen korvaansa: et pääse lävitse; se on -mahdotonta, palaa takaisin, vielä on aikaa, ammu pistoolin laukaus -ja koko lippukunta ryntää sinua pelastamaan. Tuon leirin läpi, tuon -villijoukon lomitse ei kukaan pääse pujahtamaan. - -Nälkiintynyt leiri, jonne joka päivä satoi kuulia, joka oli täynnä -kuolemaa ja ruumiin-katkua, tuntui tällä hetkellä herra Longinuksesta -hiljaiselta, turvalliselta satamalta. - -Siellä eivät hänen ystävänsä panisi pahaksi, jos hän palaisi. Hän -sanoo heille, että yritys kävi yli inhimillisten voimien, ja silloin -eivät myöskään nuo muut lähde eivätkä lähetä ketään, vaan odottavat -Jumalan ja kuninkaan armahtavaisuutta. - -Mutta entä jos Skrzetuski lähtee ja saa surmansa? - --- Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, nämä ovat saatanan kiusauksia, -mietti herra Longinus. -- Minähän olen valmis kuolemaan ja mitään -pahempaa taas ei voi minulle sattua. Saatana tässä peloittelee -heikkoa sieluani tyhjyydellä tässä ympärillä, ruumiilla ja -pimeydellä, sillä hänhän käyttää hyväksensä kaikkia keinoja. - -Eihän toki ritari voi peittää nimeänsä häpeään, menettää kunniaansa, -jättää sotajoukkoansa hätään ja luopua taivaan kruunusta -- ei -milloinkaan! - -Longinus asteli eteenpäin, pidellen käsiä eteensä ojennettuina. -Samassa alkoi uudelleen kuulua ääniä, mutta nyt ei enää puolalaisten -leiristä, vaan vastakkaiselta taholta. Ne olivat vielä epäselviä, -mutta syviä ja uhkaavia. Longinuksesta tuntui siltä kuin hän yhtäkkiä -olisi kuullut metsästä karhun mörinää. Levottomuus oli kuitenkin -jo poissa hänen mielestään. Kaiho ei enää painanut häntä, se oli -muuttunut läheisten ystävien suloiseksi muisteluksi. Vihdoin hän -ikäänkuin vastatakseen kasakkaleiristä kuuluvaan uhkaukseen vielä -kerran toisti itsekseen: - --- Lähden sittenkin. - -Hetken perästä oli hän samalla surman kentällä, jolla ruhtinaan -ratsuväki ensimäisen rynnäkön aikana oli tuhonnut kasakat ja -janitsharit. Tie kävi jo tasaisemmaksi, kuoppia ja multaläjiä -oli vähemmän eikä ruumiita juuri ollenkaan, sillä edellisissä -taisteluissa kaatuneet olivat kasakat jo korjanneet. Täällä oli -myöskin jonkun verran valoisampaa, sillä kaikkinaiset esteet eivät -enää saartaneet näköaloja. Maa vietti hiljalleen etelää kohti, -mutta herra Longinus kääntyi heti sivulle päin, koettaen pujahtaa -läntisen lammikon ja kasakkaleirin välitse. Hän astui nyt kiiruhtaen -ja vapaasti ja hänestä näytti jo, että hän pääsee onnellisesti -kasakkaleirin ohi. Äkkiä hänen korviinsa taasen alkoi kuulua uusia -ääniä. - -Hän pysähtyi heti ja neljännestunnin kuluttua hän kuuli hevosten -tömistäen ja huohottaen lähenevän. - --- Kasakkavartiosto, ajatteli hän. - -Samassa tuli hänen korviinsa ihmisääniäkin. Hän kääntyi kiireesti -sivulle päin ja tunnusteli taasen jaloillaan maata, hän heittäytyi -siihen liikkumattomaksi, pitäen toisessa kädessä pistoolia, toisessa -miekkaa. - -Ratsastajat tulivat sillävälin yhä lähemmäksi ja saapuivat vihdoin -aivan hänen kohdalleen. Oli niin pimeä, ettei hän saattanut laskea -heitä, mutta hän kuuli heidän puheestaan joka sanan. - --- Heidän on paha, mutta paha on meidänkin, sanoi jokin uninen ääni. --- Ja kuinka moni kunnon kasakka täällä saakaan surmansa. - --- Hyvä Jumala, sanoi toinen ääni, -- kerrotaan, ettei kuningas enää -ole kaukana, miten meidän silloin käykään. - --- Khani on suuttunut meidän Chmieliimme ja tatarit uhkaavat hirttää -meidät, jollemme saa voittoa. - --- Hevoslaitumilla he tappelevat meikäläisten kanssa. Isä on -kieltänyt menemästä tatarien leirille, sillä joka sinne vain menee, -saa surmansa. - --- Kerrotaan, että kaupustelijoiden joukossa on valepukuisia ljaheja. -Kunpa tästä sodasta pääsisikin. - --- Nyt meidän on vielä pahempi kuin ennen. - --- Kuningas joukkoineen ei ole enää kaukana, se on pahinta se. - --- Äh, mieluumminpa sitä makailisi Siczissä kuin rähmisi täällä -pimeässä kuin mikäkin kerjäläinen. - --- Mutta kunhan ei täällä olisikin joitakin kerjäläisiä, koska -hevoset noin pärskähtelevät. - -Äänet etenivät vähitellen, vihdoin kokonaan häipyen. Herra Longinus -nousi ja jatkoi matkaansa. - -Sade, hieno kuin sumu, alkoi tihkua, ilma kävi entistä pimeämmäksi. - -Yhtäkkiä välähti herra Longinuksen vasemmalla puolella, parin sadan -askeleen päässä, pieni valo, sitten toinen, kolmas ja kymmenes. Nyt -hän jo oli varma siitä, että hän oli kasakkaleirin kohdalla. - -Valoja oli harvassa ja nekin olivat heikkoja. Nähtävästi olivat -miehet jo nukkuneet, siellä täällä ehkä vielä juotiin, tai -valmistettiin ruokaa huomista varten. - --- Jumalan kiitos, että lähdin liikkeelle hyökkäyksen ja -uloskarkauksen jälkeen. Varmaankin he ovat kuolettavan väsyneet. - -Samassa hän taasen alkoi etäältä erottaa hevoskavioiden töminää. -Toinen vartiosto oli liikkeellä. - -Maa sattui sillä kohdalla olemaan epätasaisempaa, niin että oli -helpompi piiloutua. Vartiosto ratsasti ohi niin likeltä, että oli -ajamaisillaan herra Longinuksen yli. Onneksi olivat hevoset tottuneet -pelästymättä kulkemaan kentällä makaavien ruumiiden ohi. Herra -Longinus kulki taas eteenpäin. - -Noin tuhannen askeleen päässä kohtasi hän vielä kaksi patrullia. Koko -leirin ympärillä olevaa piiriä vartioitiin nimittäin kuin silmäterää. -Herra Longinus iloitsi hengessä siitä, ettei hän kohdannut -jalkamiesetuvartioita, joita tavallisesti asetettiin kasakkaleirin -eteen antamaan tietoja ratsasvartioille. - -Hänen ilonsa ei kuitenkaan tullut pitkäaikaiseksi. Hän oli tuskin -ehtinyt parin sadan askeleen päähän, kun hänen edessään, noin -kymmenen askeleen päässä, taas häämöitti musta varjo. Vaikka herra -Longinus olikin peloton mies, tunsi hän pienen pelon väreiden -kulkevan alas selkäpiitään. Oli myöhäistä väistyä syrjään. Hahmo -liikkui. Se oli nähtävästi huomannut hänet. - -Seurasi hetken epäröinti, lyhyt silmänräpäys. Yhtäkkiä kysyi -hiljainen ääni: - --- Vasil, sinäkö siellä olet? - --- Minä, sanoi herra Longinus hiljaa. - --- Onko sinulla viinaa? - --- On. - --- Anna tänne. - --- Kuinka sinä olet noin pitkä? kysyi sama ääni kauhistuneena. - -Pimeydessä kuului rusahdus. Lyhyt, samassa hetkessä katkennut -huudahdus "Herra Jum..." pääsi vartiomiehen suusta. Sitten kuului -ikäänkuin murrettujen luitten rutina ja hiljainen korahteleminen. -Miehen hahmo romahti raskaasti maahan. - -Herra Longinus jatkoi matkaansa. - -Hän ei kuitenkaan käynyt entistä suuntaviivaa pitkin, sillä -siellä oli nähtävästi vartiolinja, vaan kääntyi vielä lähemmäksi -kasakkaleiriä, toivoen pääsevänsä ratsuvartiostojen ja vaunurivien -välitse. Jos ei enää ollut toista vartioketjua, niin saattoi herra -Longinus tiellään tavata vain leiristä vartiovaihteeseen meneviä -jalkamiehiä. Ratsuvartiostoilla ei täällä ollut enää mitään tekemistä. - -Hetken perästä hän huomasikin, ettei toista vartioketjua ollut. -Sensijaan oli itse leiri vain kahden nuolenampuman päässä. Mutta -kummallisesti se näytti yhä lähenevän, vaikka herra Longinus koetti -käydä yhdensuuntaisesti vaunurivien kanssa. - -Niinikään hän huomasi, etteivät leirissä kaikki nukkuneet. Siellä -täällä näkyi sammuvien tulien ääressä istuvia hahmoja. Eräässä -paikassa oli nuotiotuli muita isompi, vieläpä niin iso, että sen -loimu ulottui melkein herra Longinukseen asti. Ritarimme täytyi nyt -vetäytyä vartiopaikkoja kohden, jotta hänen ei tarvitsisi käydä -valovyöhykkeen läpi. Hän näki, miten ristinnäköisiin pylväisiin -likelle tulta oli ripustettu härkiä, joita teurastajat paraikaa -nylkivät. Joukko miehiä katseli tätä toimitusta. Muutamat soittelivat -hiljaa puupilliä teurastajien ajanvietteeksi. Tämä osa leiriä oli -hevospaimenien hallussa. Kaukaisemmat vankkuririvit olivat pimeyden -peitossa. - -Sammuvien nuotioiden valaisema äärimmäinen syrjä leiriä tuntui nyt -taasen olevan lähempänä herra Longinusta. Aluksi oli se ollut vain -hänen oikealla puolellaan, nyt hän yhtäkkiä huomasi sen olevan -edessäänkin. - -Hän pysähtyi ja mietti hetkisen, mitä tehdä. Hän oli kuin olikin -saarroksissa. Kasakkain asemat, tatarilaisten leiri ja mustat -vankkurijonot ympäröivät vanteena koko Zbarazia. Tämän vanteen -keskelle oli sijoitettu vartiopaikkoja ja vartiomiehet kävivät -edestakaisin katsomassa, ettei kukaan pääsisi läpitse. - -Herra Longinuksen asema oli kauhea. Joko hänen täytyi pujahtaa -vankkurien välitse, tai kasakkain ja tatarilaisten leirin väliltä -hakea jokin toinen ulospääsy. Muuten täytyi hänen aamukoittoon -asti harhailla tuossa ympyrässä. Jollei hän mahdollisesti tahtonut -peräytyä Zbaraziin, mutta siinäkin tapauksessa hän saattoi joutua -vartioiden käsiin. Hän ymmärsi kuitenkin, että maan epätasaisuuden -vuoksi eivät kaikki vankkurit voi seisoa vierekkäin. Jossakin täytyi -niiden jonossa olla katkeama, vieläpä melkoisen isokin, jotta -ratsastajat voisivat ylläpitää yhteyttä toistensa kanssa. Herra -Longinus päätti etsiä tällaista välipaikkaa ja tuli sitä hakiessaan -yhä lähemmäksi vaunuja. Siellä täällä palavien nuotioiden valo tosin -nyt saattoi ilmaista hänet, mutta toisaalta oli se myöskin hänelle -hyödyksi, sillä ilman tulia ei hän olisi nähnyt vankkureita eikä -niiden välistä tietä. - -Noin neljännestunnin haettuaan hän löysi tien, joka kuin musta rihma -kulki vankkurien välillä. Sillä kohdalla ei ollut nuotiotulia eikä -siellä myöskään voinut olla kasakoita, koska ratsuväen oli kuljettava -siitä läpi. Herra Longinus asettui suulleen maahan ja alkoi ryömiä -tuota mustaa juovaa kohden niinkuin käärme, joka menee luolaansa. - -Kului neljännestunti, puoli tuntia ja yhä hän ryömi ja rukoili, -antautuen ruumiineen ja sieluineen taivaallisten mahtien suojaan. -Hän ajatteli, että ehkä koko Zbarazin kohtalo tänä hetkenä riippui -siitä, onnistuuko hänen päästä läpi tuosta mustasta kidasta ja siksi -hän ei rukoillut ainoastaan omasta puolestansa, vaan myöskin niiden -puolesta, jotka tällä hetkellä ampumahaudassa rukoilivat hänen -puolestaan. - -Molemmin puolin vallitsi täysi hiljaisuus. Ei ainoakaan mies -liikahtanut, ei ainoakaan hevonen pärskähdellyt, ei ainoakaan -koira haukahtanut. Herra Longinus ryömi eteenpäin. Hänen edessään -häämöitti pensaita ja tiheikköjä, niiden takana on tammilehto ja -tammilehdon takana havumetsä, joka ulottuu aina Toporowiin asti. -Siellä havumetsän takana, siellä oli kuningas ja pelastus, maine ja -ansioituminen Jumalan ja ihmisten edessä. Mitä olikaan kolmen pään -poikkilyöminen verrattuna tähän työhön, johon tarvittiin paljon -muutakin kuin rautainen käsi! - -Herra Longinus tunsi itsekin selvästi tämän erotuksen, mutta ylpeys -ei paisuttanut hänen puhdasta sydäntänsä. Se vain suli, niinkuin -lapsen sydän sulaa, kiitollisuuden kyyneliin. - -Vihdoin hän nousi ja alkoi kävellen kulkea eteenpäin. Tuolla puolen -vankkureita ei ollut vartiostoja, tai jos olikin, niin vain harvassa, -joten niitä oli helpompi välttää. Sillävälin oli ruvennut satamaan -aika rankasti ja sateen rapina tukahutti hänen askeltensa äänen. -Herra Longinus pani nyt liikkeelle pitkät säärensä ja käveli kuin -jättiläinen, tallaten pensaita, mennen yhdellä askeleella eteenpäin -saman verran kuin jokin toinen viidellä. Vankkurileiri jäi yhä -kauemmaksi, tammilehto tuli lähemmäksi ja samalla myöskin pelastus. - -Kas tuossa tammet jo ovatkin, yö niiden varjossa on pimeä kuin -manalassa. Mutta sitä parempi. Vieno tuuli alkoi puhaltaa, tammet -humisivat hiljaa, ikäänkuin hymisten rukousta: "Suuri Jumala, -hyvä Jumala, varjele tätä ritaria, sillä hän on sinun palvelijasi -ja sen maan uskollinen poika, jolla me olemme kasvaneet sinun -ylistykseksesi." - -Herra Longinus oli jo päässyt puolentoista puolalaisen penikulman -päähän omasta leiristään ja hiki valui hänen otsaltaan, sillä ilma -oli paahteinen, ikäänkuin se olisi valmistellut myrskyä. Mutta -Longinus kävi myrskystä välittämättä, hänen rinnassaan kun lauloivat -enkelit. Tammikko harvenee, varmaan tulee tämän jälkeen niitty. -Tammet humisivat nyt hiljemmin, ikäänkuin olisivat tahtoneet sanoa: -jää vielä hetkiseksi tänne, meidän keskellämme on sinun ollut -turvallista olla. Mutta ritarilla ei ole aikaa, hän astuu avonaiselle -niitylle. Vain yksi ainoa tammi näkyy keskellä aukeaa ja se onkin -tavallista mahtavampi. Herra Longinus suuntaa askeleensa tammea -kohden. - -Yhtäkkiä, kun hän jo on päässyt noin kymmenkunnan askeleen päähän -jättiläistammen laajoista oksista, ilmestyy hänen eteensä parikymmentä -mustaa hahmoa, jotka sudenhyppäyksin lähenevät ritaria. - --- Kuka sinä olet, kuka sinä olet? - -Heidän kieltänsä on mahdoton ymmärtää, heillä on päässä jonkinlaiset -suippolakit, varmaan he ovat tatareja, hevospaimenia, jotka täällä -pitävät sateensuojaa. - -Samassa hetkessä valaisi punainen salama niityn, tammen, tatarien ja -jättiläiskokoisen Longinuksen hahmot. Kauhea huuto tärisytti ilmaa ja -taistelu puhkesi raivoonsa. - -Tatarit heittäytyivät herra Longinusta vastaan kuin sudet peuran -kimppuun ja tarttuivat häneen suonikkailla käsillään. Mutta hänen -tarvitsi vain pudistaa ryntääjät päältään, niin ne putoilivat kuin -kypsyneet omenat puusta. Samassa suhahti hirveä kallonhalkaisija -tupestaan ja kuului voivotusta, ulvontaa, avunhuutoja, -miekankalsketta, maahanlyötyjen korinaa, pelästyneitten hevosten -hirnuntaa ja rikkihakattujen tatarilaismiekkojen kalsketta. Hiljainen -niitty kaikui mitä erilaisimpia villejä ääniä, kaikkia, mitä vain -ihmiskurkusta saattoi lähteä. - -Tatarit hyökkäsivät uudestaan ritarin päälle, mutta hän nojasi -olkapäänsä tammea vastaan. Etupuolelta häntä taas suojeli -miekanheilutus ja hän heiluttelikin sitä kauheasti. Ruumiita -häämöitti hänen jalkojensa juuressa. Toiset hyökkääjistä vetäytyivät -jo kauhunvallassa pakoon. - --- Hoi, hoi! kaikui ympärillä villi ulvonta. - -Tämä ulvonta ei jäänyt vaille vastakaikua. Ei kulunut puoltakaan -tuntia, kun jo koko niitty oli täynnä jalka- ja ratsumiehiä. Sinne -tuli kasakkoja ja tatareja käsissä viikatteita, hankoja, jousia. -Toisilla oli palavia päreitäkin. Kuumeenkiireisiä kysymyksiä sateli -ja toinen tiedusteli toiselta, mitä täällä oikeastaan on tekeillä. -Katsokaa, vastasivat hevospaimenet. Katsokaa, toisteli joukko. Ljahi, -katsoppas sitä! Tappakaa se, ottakaa kiinni elävältä! - -Herra Longinus ampui kaksi pistoolinlaukausta, mutta sitä eivät hänen -toverinsa enää kuulleet puolalaiseen leiriin. - -Joukko likeni puoliympyrässä. Longinus itse pysyi varjossa -jättiläiskokoisena puuhun nojaten, ja odotti miekka kädessä. - -Joukko läheni lähenemistään. Vihdoin kuului komento: - --- Käykää kiinni! - -Jokainen joka kynnelle kykeni, hyökkäsi eteenpäin. Huudot vaikenivat. -Ne jotka eivät päässeet hyökkääjien joukkoon, näyttivät heille valoa. -Ihmispyörre kieppui ja käänteli puun alla, vain ainoa voihkina vailla -yksityisiä ääniä erottautui pyörteestä. Vihdoin kuului ryntääjien -kurkusta kauhun huuto ja samassa hajaantui joukko. - -Puun alla seisoi yhä pystyssä herra Longinus, ja hänen jalkojensa -juuressa virui kokonainen läjä ruumiita, jotka kuolonkamppauksessa -vielä hytkähtelivät. - --- Tuokaa köysiä, huusi joku ääni. - -Samassa karauttivat ratsumiehet hakemaan köysiä ja palasivat -silmänräpäyksessä. Kymmenkunta miestä tarttui nyt pitkän köyden -kumpaankin päähän, koettaen sen avulla kiristää herra Longinuksen -puuta vastaan. - -Herra Longinus löi kuitenkin köyden poikki miekallaan ja miehet -molemmissa päissä kaatuivat maahan. Yhtä huonosti onnistui tatarien -yritys. - -Huomatessaan, että liian suuri joukko on toistensa tiellä, lähti -kymmenkunta uskaliainta nogailaista paikalle ottamaan elävältä -kiinni jättiläistä. Hän ruhjoi heidät kuitenkin niinkuin metsäsika -repii vaivaiset koirat. Tammi, joka oli muodostunut kahdesta -yhteenkasvaneesta mahtavasta puusta, suojeli ritarin selkää. Se taas, -joka yritti edestäpäin, kuoli miekan ulottuville päästyään, ehtimättä -päästää edes huutoa. Herra Podbipientan yliluonnollinen voima näytti -kasvamistaan kasvavan. - -Tämän huomatessaan ajoivat raivostuneet kasakat pois tatarit ja -ympärillä alkoi villinä huutona kuulua: - --- Uk! uk! - -Nyt, nähdessään jouset ja jalkojensa juureen satelevat nuolet, herra -Podbipienta ymmärsi, että kuoleman hetki lähestyy. Hän alkoi siis -rukoilla pyhää neitsyttä. - -Ympärillä hiljeni. Joukko seisoi henkeään pidätellen ja odottaen, -mitä oli tulossa. - -Ensimäinen nuoli suhahti juuri herra Longinuksen lausuessa sanoja: -Vapahtajan Äiti! Nuoli kosketti hänen ohimoaan. - -Toinen nuoli suhahti herra Longinuksen lausuessa: Ylistetty Neitsyt! -Nuoli osui hänen olkapäähänsä. - -Rukouksen sanat sekaantuivat nyt nuolien sihinään ja kun herra -Longinus lausui: Aamun Tähti! oli hänellä nuolia olkapäissä, kyljissä -ja jaloissa... Veri valui alas hänen ohimoiltaan ja hän kyllä näki -tatarit edessään sumuisella niityllä, mutta ei kuullut enää nuolten -suhinaa. Hän tunsi voimiensa loppuvan, hänen jalkansa horjuivat, pää -painui rinnalle ja vihdoin hän putosi polvilleen. - -Siinä herra Longinus, puoleksi nyyhkien, lausui: "Enkelien -kuningatar" -- ja ne olivatkin hänen viimeiset sanansa maan päällä. - -Taivaan enkelit ottivat hänen sielunsa ja asettivat sen kirkkaana -helmenä enkelien kuningattaren jalkain juureen. - - - - -KUUDES LUKU. - - -Seuraavana aamuna seisoivat herra Wolodyjowsk ja Zagloba valleilla -sotamiesten joukossa, katsellen kasakkaleiriä kohti, josta läheni -joukottain rahvaan miehiä. Skrzetuski oli paraikaa ruhtinaan -luona neuvottelemassa, mutta Wolodyjowski ja Zagloba nauttivat -hetkisen lepoa, keskustellen eilispäivän tapahtumista ja tarkaten -liikehtimistä vihollisen leirissä. - --- Tuo ei tiedä hyvää, sanoi Zagloba, kädellään osottaen mustia -joukkoja, jotka jättiläispilvien tapaan lähenivät. - --- Varmaankin he aikovat uudelleen lähteä rynnäkköön, vaikkeivät -kädet enää tahdo jaksaa liikutella jäseniään. - --- Mitenkä he nyt tekisivät rynnäkön, tähän aikaan, keskellä -kirkasta päivää? sanoi pieni ritari. -- Sitä eivät he enää tee. He -vain ottavat haltuunsa eilisiä vallejamme ja kaivautuvat uusiin -ampumahautoihin, alkaakseen sitten taas ampua aamusta iltaan. - --- Pitäisi niitä sentään vähän peloittaa tykinlaukauksella. - -Wolodyjowski hiljensi ääntään. - --- Ruutia on niukalta, sanoi hän. -- Jos sitä sillä tavalla -tuhlataan, niin ei se varmaan enää riitä kuudeksi päiväksi. Mutta sen -ajan kuluessa kuningaskin jo ehtii avuksi. - --- Tapahtukoon mitä tahansa, kunpa meidän Longinus parkamme vain -pääsisi onnellisesti perille. Koko yönä en ole saanut unta, olen -aina vain ajatellut häntä. Heti kun silmäni painuivat kiinni, olin -näkevinäni hänet hädässä ja minun tuli niin paha olla, että aivan -hiki tunki esiin ruumiista. Hän on paras mies koko valtakunnassa eikä -parempaa löytäisi vaikka kolme vuotta ja kuusi kuukautta hakisi lyhty -kädessä. - --- Mutta miksi te sitten aina teitte hänestä pilaa? - --- Kun suuni on pahempi kuin sydämeni. Mutta älkää nyt te, herra -Michal, tehkö hänen muistoaan minulle vielä verisemmäksi, kun minulla -muutenkin on omantunnontuskia. Jumala varjelkoon, ettei herra -Longinukselle vain tapahtuisi mitään. Sitten ei minulla ole levon -hetkeä. - --- Älkää siinä nyt soimatko itseänne. Ei hän koskaan kantanut -vihaa teitä vastaan. Kuulinhan itse hänen sanovan: paha suu, mutta -kultainen sydän. - --- Antakoon Jumala terveyttä tuolle kunnon ystävälle. Hän ei koskaan -osannut puhua ihmisten tapaan. Mutta tämän puutteen korvasivat -satakertaisesti hänen suuret hyveensä. Mitä arvelette, herra Michal, -onko hän päässyt onnellisesti perille? - --- Yö oli pimeä ja hyökkääjät olivat tappionsa jälkeen kauhean -väsyneet. Ei meilläkään silloin toimitettu vartiota kunnollisesti, -saatikka sitten heillä. - --- Jumalan kiitos. Pyysin myöskin herra Longinusta tarkoin -tiedustelemaan ruhtinatar-parkaamme, onko häntä nähty siellä -jossakin. Arvelen nimittäin, että Rzendzian on päässyt kuninkaan -joukkojen luo. Herra Longinus varmaan ei lepää, vaan tulee tänne -takaisin kuninkaan mukana. Siinä tapauksessa voimme jo pian saada -tietoja ruhtinattaresta. - --- Olen minäkin varma, että se poika sukkeluudellaan on pelastanut -ruhtinattaren. En enää ikinä voisi olla iloinen, jos hän olisi saanut -surmansa. En tosin tuntenut tyttöä paljon, mutta vakuutan, että jos -minulla olisi sisar, niin ei hän olisi minulle tuota tyttöä rakkaampi. - --- Sinulle hän on sisar ja minulle tytär. Nämä huolet tekevät partani -aivan valkoiseksi ja sydän pakahtuu murheesta. Sellaista se on: -kiinnyt johonkin ja ykskaks-kolme ei häntä enää olekaan! Saat istua -kököttää murheessasi ja miettiä pääsi puhki ja lisäksi on vatsasi -tyhjä ja lakkisi täynnä läpiä, joista vesi tirskuu otsallesi kuin -huonosta räystäästä ikään. Puolassa on koirilla nykyään parempi kuin -aatelisilla ja meillä neljällä on olo kaikista pahin. Eiköhän jo -olisi aika lähteä tästä parempaan maailmaan, herra Michal, vai mitä -sanotte. - --- Useamman kerran jo olen tullut ajatelleeksi, että ehkä olisi -paras suoraan kertoa asiat Skrzetuskille, mutta se minua sitten -on pidättänyt, ettei hän itse koskaan sanallakaan ole maininnut -ruhtinatarta. Ja välistä, kun joku on lausunut tytön nimen, niin hän -säpsähtää ikäänkuin häntä olisi pistetty sydämeen. - --- Niin kukapa käskee hänelle muistuttaa tuota asiaa ja repiä auki -haavoja, jotka jo ovat arpeutuneet tämän sodan tullessa, varsinkin -nyt, kun ehkä jo joku tatarilainen on hiuksista taluttanut tytön -Perekopin taakse. Pöyristyttää, kun hänen tilaansa ajattelen. On -totisesti jo aika kuolla, muuta mahdollisuutta kai ei ole, sillä -elämä tuntuu olevan pelkkää kidutusta alusta loppuun asti. Kunpa vain -herra Longinus olisi onnellisesti päässyt pujahtamaan vihollisleirin -läpi. - --- Taivaassa varmaan on hänelle varattuna enemmän armoa kuin minulle, -sillä hän on jumalaapelkääväinen mies. Mutta katsokaappas, hyvät -herrat, mitä ne lurjukset tuolla tekevät? - --- Tänään on niin häikäisevä auringonpaiste, ettei näe mitään. - --- Siellä hajoitetaan meidän eilistä valliamme. - --- Sanoinhan, että he ryhtyvät hyökkäykseen. Lähtekäämme pois täältä, -herra Michal, olemme tässä jo tarpeeksi seisoneet. - --- Eivät ne kaiva nopeaa ryntäämistä varten, vaan siksi, että heillä -täytyy olla tie avoinna myöskin paluuta varten. Sitäpaitsi he tuovat -sinne ampumatornejansa, nimittäin torneja, joissa heidän ampujansa -istuvat. Katsokaappas vain kuinka lapiot heiluvat. Nyt ne jo ovat -tasoittaneet neljänkymmenen askeleen matkan. - --- Jo näen, vaikka hirveästi tuo aurinko häikäisee. - -Herra Zagloba varjosti kädellä silmiään ja katseli. Äkkiä -syöksyi vastahajoitetun vallin läpi tulvimalla esiin väkeä ja -silmänräpäyksessä oli ihmisaalto täyttänyt tyhjän alan vallien -välillä. Muutamat vihollisista ryhtyivät heti ampumaan, toiset -kaivoivat lapioillaan maata, tehdäkseen uusia valleja, joiden oli -määrä järjestyksessä ja muodostaakseen kolmannen renkaan saartaa -puolalaisten leiri. - --- Ohoh, huudahti Wolodyjowski, -- johan sieltä nyt tuodaan -ampumatornejakin. - --- Hyökkäys näkyy heti alkavan, lähdetään jo pois, sanoi Zagloba. - --- Ei, eivät nuo olekaan ampumatorneja, vaan joitakin toisia -laitoksia, vastasi pieni ritari. - -Koneet, jotka nyt tuotiin esiin aukosta, olivat todella toisenlaisia -kuin liikkuvat ampumatornit. Näiden seininä oli koukuilla toisiinsa -kiinnitettyjä tikapuita, jotka olivat verhotut vaatteilla ja -nahoilla. Näiden verhojen takana istuivat ylimmillä välipuilla -parhaimmat ampujat. - --- Lähtekäämme tiehemme, koirat heidät repikööt kappaleiksi! sanoi -Zagloba. - --- Odottakaappa nyt vähän, vastasi Wolodyjowski. Ja hän alkoi laskea -koneita sitä mukaan kuin uusia ilmestyi aukosta. - --- Yksi, kaksi, kolme... nähtävästi niitä on heillä hyvä varasto... -neljä... viisi, kuusi -- näkyy tulevan yhä korkeampia... seitsemän, -kahdeksan... Noista koneistahan ne voivat tappaa vaikkapa joka -ainoan koiran meidän leirimme pihalla, sillä varmaan niissä -istuu erinomaisia ampujia. Yhdeksän, kymmenen...Nehän saattavat -nähdä kaikki meidän leirissämme kuin kämmenellään, auringon noin -paistaessa... yksitoista... - -Yhtäkkiä lakkasi herra Michal laskemasta. - --- Mitä kummaa tuo on? kysyi hän hämmästyneenä. - --- Missä? - --- Tuo tuolla. Tuolla korkeimmassa tornissa. Tuolla. Tuonne -korkeimpaan on ripustettu ihminen. - -Zagloba terästi katsettaan: korkeimman koneen harjalla näkyi todella -auringon kirkkaassa valossa alaston miehen ruumis, heilahdellen -köyden päässä tornin liikkeiden mukaan kuin mikäkin jättiläisheiluri. - --- Aivan niin, sanoi Zagloba. - -Samassa kävi Wolodyjowski valkoiseksi kuin palttina ja huudahti -kauhistuneella äänellä: - --- Kaikkivaltias Jumala, se on Podbipienta! Valleilla syntyi hälinä -kuin metsässä, kun tuuli värisyttää puunlehtiä. Zagloba taivutti -alas päänsä, peitti käsillään silmänsä ja kuiskasi voihkien, huulet -sinisinä: - --- Jeesus Maaria, Jeesus Maaria! - -Hälinä muuttui vähitellen epämääräisten sanojen kohinaksi ja kasvoi -sitten myrskyaaltojen tapaiseksi pauhinaksi. Valleilla seisovat -sotamiehet tunsivat, että tuolla riippuu häpeänuoralla heidän -onnettomuustoverinsa, moitteeton ritari, he tunsivat kaikki, että -siinä on herra Longinus Podbipienta. Ja kauhea viha nosti hiukset -heidän päässään pystyyn. Zagloba veti käden silmiensä päältä: -hirvittävän näköisenä hän siinä seisoi, suu vaahdossa, kasvot -sinisinä ja silmät tuijottavina. - --- Verta, verta! kiljui hän äänellä, jonka kaameus pani likellä -seisovat värisemään. - -Hän hyppäsi vallihautaan ja hänen perässään, joka vain kynnelle -kykeni. Ei mikään voima, ei edes ruhtinaan käsky olisi voinut nyt -pidättää hänen raivoaan. Vallihaudasta kiipesivät miehet eteenpäin, -milloin vajoten, milloin toveriensa hartioille kavuten, ja tarttuivat -käsin ja hampain seuraavan vallin syrjään. Ja se joka sinne hyppäsi, -ryntäsi umpimähkään eteenpäin, välittämättä siitä, seuraavatko häntä -toiset. Ampumatornit lähettelivät ilmaan savupilviä kuin tervasoihdut -ja tärähtelivät laukausten paukkeesta. Mutta se ei vaikuttanut -ryntääjiin. Zagloba riensi eteenpäin ensimäisenä, sapeli pystyssä, -kauhean näköisenä, äärimmäisen raivon vallassa kuin vimmastunut -härkä. Kasakatkin olivat kohta hyökkäämässä ryntääjiä vastaan, -kourassa varstat ja viikatteet. Oli aivan kuin kaksi seinää olisi -rytisten hyökännyt vastatusten. Mutta kylläiset verikoirat eivät -kuitenkaan kauan voi puolustautua nälkäisiä ja vimmaisia susia -vastaan. Kasakat torjuttiin. Osan heistä tuhosi miekka, toisiin -kävi ryntääjä hampain kiinni. Lyötyinä ja maahan sullottuina eivät -he kestäneet puolalaisten raivoa, vaan joutuivat epäjärjestykseen -ja olivat pakoitetut hakemaan ulospääsyä vallin aukosta. Herra -Zagloba toimi yhä hurjan raivonsa vallassa. Hän syöksyi isoimpaan -vihollisjoukkoon niinkuin naarasleijona, jolta oli riistetty penikat. -Korskahdellen ja läähättäen hän löi, murskasi ja tallasi alleen mitä -eteen sattui. Hänen ympärilleen muodostui tuontuostakin tyhjä tila. -Hänen vieressään kulki toisena hävittävänä liekkinä Wolodyjowski kuin -haavoittunut ilves. - -Ampumatorneihin piiloutuneet ampujat tuhottiin ja loput hyökkäjistä -ajettiin takaisin vallin aukosta. Sitten nousivat sotamiehet ylös -torniin ja, irroitettuaan herra Longinuksen, laskivat hänet varovasti -maahan. - -Zagloba luuhistui hänen ruumiinsa yli... - -Wolodyjowskinkin sydäntä vihloi ja hän puhkesi kyyneliin, nähdessään -ystävänsä ruumiin. Helposti saattoi huomata, millä lailla herra -Longinus oli kuollut, sillä koko ruumis oli täynnä ammuttujen -nuolien lävistä syntyneitä täpliä. Vain kasvot olivat säilyneet -eheinä, lukuunottamatta pitkää naarmua ohimossa. Muutama veripisara -oli hyytynyt poskelle, silmät olivat kiinni ja kalpeilla kasvoilla -näkyi lempeä hymy. Jolleivät herra Longinuksen kasvot olisi olleet -niin sinisen kalpeat, niin olisi luullut hänen vain rauhallisesti -nukkuvan. Toverit ottivat hänen ruumiinsa ja kantoivat sen -olkapäillään vallille sekä sieltä linnan kappeliin. - -Illalla oli laudoista kokoonkyhätty arkku valmiina ja yöllä -tapahtuivat hautajaiset Zbarazin kirkkomaalla. Sinne kokoontuivat -kaikki papit, paitsi kirkkoherra Zabkowski, joka viime ryntäyksessä -oli saanut haavan kylkeensä ja nyt kamppaili kuoleman kielissä. -Myöskin ruhtinas oli tullut paikalle, jätettyään siksi aikaa -päällikkyyden Krasnostawin starostalle. Läsnä olivat myöskin -hallituksen määräämät ylipäälliköt sekä kruunun että Nowogrodin -lipunkantaja ja herrat Przyjemski, Skrzetuski, Wolodyjowski ja -Zagloba, niinkuin myös sen lippukunnan upseerit, johon vainaja -kuului. Arkku pantiin vasta kaivettuun hautaan ja juhlamenot alkoivat. - -Yö oli hiljainen ja tähtikirkas. Soihdut paloivat tasaisella tulella, -luoden valoaan kiireessä kokoonlyödyn arkun keltaisille laudoille, -hautausta toimittavan papin vartalolle ja ympärillä seisovien -ritarien synkille kasvoille. - -Suitsutusastiasta nousi rauhallisesti vihkisavu, levittäen ilmaan -myrhan ja katajan tuoksua. Hiljaisuudessa ei kuulunut muuta kuin -herra Zagloban pidätetty nyyhkytys, voimakkaiden ritaririntojen -huokaukset ja laukausten etäinen pauke. - -Mutta nyt nosti kirkkoherra Muchowiecki kätensä merkiksi, että hän -haluaa puhua, ja upseerit pidättivät henkeään. Muchowiecki vaikeni -vielä hetken, kohotti sitten silmänsä tähditettyjä korkeuksia kohden -ja lausui: - --- "Mitä koputusta kuulenkaan yöllä tuolla taivaan ovilla?" kysyy -Kristuksen harmaahapsinen ovenvartia, havahtuen sikeästä unestaan. -- -"Avaa, pyhä Pietari, minä olen Podbipienta." - --- "Vai niin, vai niin. Mutta minkä tekojen, minkä ansioiden -nojalla uskallat, herra Podbipienta, häiritä näin kunnianarvoista -ovenvartiaa? Millä oikeudella tahdot päästä sinne, minne ei -syntyperä, vaikkapa olisikin niin korkea kuin sinun, ei senaattorin -arvo, ei kruunun korkeat virat eikä edes majesteetin purppura vielä -itsessään anna vapaasti pääsöä, sinne, mihin ei ajeta leveätä tietä -kuusivaljakolla ja komeiden palvelijoiden saattamana, vaan jonne -täytyy ponnistella ylös jyrkkää, orjantappuraista hyveen tietä?" - -Oi avaa, pyhä Pietari, avaa pian, sillä juuri sellaista jyrkkää -polkua kulki meidän taistelukumppanimme ja kallis toverimme, -herra Podbipienta, kunnes vihdoin saapui luoksesi, kuten pitkästä -lennosta väsynyt kyyhkynen. Hän saapui alastomana kuin Latsarus, -saapui pakanallisten nuolten raatelemana kuin pyhä Sebastian, kuin -Job-parka, kuin impi, joka ei ole miestä tuntenut, puhtaana kuin -nöyrä lammas, kärsivällisenä ja hiljaisena, ilman synnin tahraa, -vuodatettuaan ilomielellä verensä uhriksi maallisen isänmaansa eteen. - -Laske hänet sisään, pyhä Pietari, sillä jollet häntä päästä, niin -kenen sitten päästätkään tänä turmeluksen ja jumalattomuuden aikana. -Laske sisään, pyhä ovenvartia, tämä lammas, päästä hänet taivaan -niitylle haukkaamaan ruohoa, sillä nälkäisenä hän on saapunut -Zbarazista... - -Tällä tavalla alkoi kirkkoherra Muchowiecki ja kuvasi senjälkeen -koko herra Longinuksen elämän niin kaunopuheisesti, että jokainen -tunsi olevansa huono tämän moitteettoman ritarin rinnalla, ritarin, -joka voitti vaatimattomuudessaan vähimmänkin soturin ja hyveessään -suurimmankin päällikön. Kaikki löivät silloin rintoihinsa ja -yhä suurempi suru valtasi soturit heidän siinä yhä selvemmin -käsittäessään, mitä kuoleman taistelua isänmaa kävi ja minkä -korvaamattoman vahingon Zbaraz oli kärsinyt. Puhuessaan kirkkoherra -innostumistaan innostui ja kun hän sitten alkoi kuvata herra -Longinuksen lähtöä ja marttyyrikuolemaa, niin hän jo kokonaan unohti -retoriikan ja lainalauseet. Ja kun hän vihdoin papiston, päällikköjen -ja sotajoukon nimessä hyvästeli kuollutta tomua, purskahti hän -itsekin itkuun ja sanoi, nyyhkyttäen kuten Zagloba: hyvästi veli, -hyvästi toveri. Et maalliselle, vaan taivaan kuninkaalle, varmimpaan -paikkaan olet ilmoittanut meidän tuskamme, nälkämme, kurjuutemme ja -hätämme. Sieltä sinä vieläkin varmemmin tuot meille pelastuksen, -mutta itse et enää palaja ja siksi me itkemme ja valamme kyynelillä -sinun arkkusi. Sillä me olemme sinua totisesti rakastaneet, sinä -armahin veli. - -Kunnon papin mukana nyyhkyttivät kaikki, sekä ruhtinas että -kuninkaalliset ylipäälliköt ja sotajoukko, mutta ennen kaikkea -vainajan ystävät. Ja kun kirkkoherra viritti virren: _requiem -aeternamdonaei Domine_, niin purskahtivat kaikki hillittömään itkuun. -Vaikka he olivatkin karaistuja miehiä, jotka olivat tottuneet joka -päivä katsomaan kuolemaa silmiin, niin oli heidän surunsa nyt -ylivoimainen. - -Sinä hetkenä, jolloin arkku asetettiin liinoille, oli herra Zagloban -niin vaikea siitä erota, ikäänkuin se olisi sisältänyt hänen veljensä -tai isänsä tomun. Vihdoin vetivät Skrzetuski ja Wolodyjowski hänet -pois. Ruhtinas lähestyi nyt ja otti kourallisen multaa. Kirkkoherra -alkoi lausua: _anima ejus_... Kahisten liukuivat liinat pois. Arkulle -alettiin jo luoda hiekkaa. Sitä luotiin sekä käsin että kypärin ja -pian oli herra Longinuksen maallisen ruumiin yli kasvanut korkea -kumpu, jota kuun valkoiset, alakuloiset säteet valaisivat. - - * * * * * - -Ystävykset palasivat kaikki kolme kaupungista leiripihalle, jonne -ammunta alituisesti kuului. He astelivat vaieten, sillä kukaan ei -saanut suustaan ensimäistä sanaa. Muut ryhmiin kokoontuneet upseerit -sensijaan puhelivat vainajasta, ylistäen hänen kuntoaan. - --- Hänen hautajaisensa olivat niin juhlalliset, sanoi eräs -upseeri, joka käveli Skrzetuskin rinnalla, -- ettei itse herra -Sierakowskillekaan pidetty parempia. - --- Mutta kyllä hän oli sen juhlallisuuden ansainnutkin, vastasi -toinen upseeri. -- Kukapa muu olisi ottanut tehtäväkseen lähteä -täältä kuninkaan luo. - --- Minä kyllä kuulin, jatkoi kolmas, -- että wisniowieckiläisten -joukossa oli muutamia halukkaita. Tämän hirveän esimerkin jälkeen -kuitenkin varmaan jokaiselta on mennyt halu siihen. - --- Yritys onkin mahdoton. Ei käärmekään pääse täältä puikahtamaan -pois. - --- Sellainen yritys on totta tosiaan sulaa hulluutta. Upseerit olivat -jo ehtineet ohitse. Ystävykset vaikenivat hetken. Yhtäkkiä lausui -Wolodyjowski: - --- Kuulitko, Jan? - --- Kuulin, vastasi Skrzetuski. -- Tänään on minun vuoroni. - --- Jan, sanoi Wolodyjowski vakavana, -- sinä olet kauan tuntenut -minut ja tiedät, etten helposti peräydy uhkarohkeaa yritystä. Mutta -uhkarohkea yritys on toista, toista suoranainen itsemurha. - --- Sanotko niin sinäkin, Michal? - --- Sanon, koska olen ystäväsi. - --- Minäkin olen sinun ystäväsi. Anna minulle ritarin sana, ettet, jos -minä kuolen, lähde kolmantena. - --- Oi, se on mahdotonta! huudahti Wolodyjowski. - --- No, näetkö, Michal. Kuinka voit siis vaatia minulta mitä et itse -tekisi. Tapahtukoon Jumalan tahto. - --- Salli minun sitten lähteä yhdessä kanssasi. - --- Ruhtinas kieltää enkä minä. Ja sinä olet sotamies ja sinun täytyy -totella. - -Herra Michal vaikeni, sillä hän oli ennen kaikkea sotilas. Kiihkeästi -väännellen viiksiään siinä kuutamossa hän lopuksi lausui: - --- Yö on liian kirkas, älä lähde nyt. - --- Mielelläni kyllä näkisin, että yö olisi pimeämpi, vastasi -Skrzetuski, -- mutta vitkasteleminen käy mahdottomaksi. Nyt on, -kuten näet, tullut pitkäaikainen pouta ja meiltä ovat ruuti ja muona -lopussa. Sotamiehet kaivelevat jo linnanpihassa esiin juuria maasta -ja muutamilla on jo kelvottoman ruoan takia ikenet ajettuneina. Minä -lähden nyt heti, olenhan jo sanonut ruhtinaalle hyvästi. - --- Näen kyllä, että olet suunniltasi. Skrzetuski hymähti surullisesti. - --- Jumalan haltuun, Michal. Huonoahan täällä on, mutta se ei ole -syynä siihen, että haen vapaaehtoista kuolemaa. Se olisi synti se. -Eikä minun tarkoitukseni suinkaan ole syöstä surman suuhun, vaan -päinvastoin päästä elävänä kuninkaan luo ja pelastaa leirimme. - -Wolodyjowskin valtasi yhtäkkiä suuri halu kertoa Skrzetuskille kaikki -mitä hän tiesi ruhtinattaresta. Hän oli jo avaamaisillaan suunsa, -mutta ajatteli samassa itsekseen: niistä uutisista menee hänen päänsä -sekaisin ja sitä helpommin hänet otetaan kiinni. Hän puraisi siis -kieleensä ja vaikeni. Mutta kysyi kuitenkin samassa: - --- Mitä tietä lähdet? - --- Sanoin ruhtinaalle, että menen lammikon ohi ja sitten jokea -pitkin, kunnes pääsen kauas kasakkaleirin taakse. Ruhtinaskin sanoi, -että se tie on paras. - --- Ei siis enää mikään auta, virkkoi Wolodyjowski. -- Jos nyt kerta -kaikkiaan ihmisen kohtaloksi on määrätty kuolema, niin parempi -kuolla kunnian kentällä kuin vuoteessa. Jumala sinua johtakoon, Jan. -Jollemme näe toisiamme tässä maailmassa, niin ainakin toisessa ja -minä säilytän sinut uskollisessa muistossa. - --- Niinkuin minäkin sinut. Jumala palkitkoon sinua kaikesta hyvästä. -Mutta kuule, Michal, jos sattuisin joutumaan surmatuksi, niin -ehkeivät kasakat minua näyttelisikään niinkuin herra Longinusta, -koska saivat siitä liian ankaran läksyn. Varmaan kuitenkin jollakin -tavalla kerskailevat kuolemastani. Pyytäisin sentähden, että vanha -Zacwilichowski lähtisi Chmielnickin luo hakemaan ruumistani, sillä en -tahtoisi, että koirat laahaisivat minua pitkin heidän leiriänsä. - --- Ole varma siitä, vastasi Wolodyjowski. - -Herra Zagloba, joka aluksi hajamielisenä oli kuunnellut keskustelua, -ymmärsi vihdoin, mistä oli kysymys. Hänellä ei kuitenkaan ollut -voimaa pidättämään tai kieltämään Skrzetuskia. Siksi hän vain -synkästi lausui: - --- Eilen tuo... tänään tämä... hyvä Jumala, hyvä Jumala! - --- Olkaa te vain hyvässä turvassa. - --- Herra Jan... alkoi Zagloba. - -Hän ei saanut suustaan enempää, vaan painoi harmaan, uupuneen päänsä -ritarin rintaa vastaan ja nojasi siihen, turvaa hakien, kuin avuton -lapsi. - -Myöhään yöllä laskeutui Skrzetuski veteen lammikossa. - -Yö oli hyvin kirkas ja lammikon keskusta paistoi ainoana hopeisena -kilpenä. Nopeasti katosi Skrzetuski kuitenkin kokonaan näkyvistä, -sillä ranta oli tiheiden kaislojen ja kurjenmiekkojen peitossa. -Kauempana, missä kaislikko jo oli harvempaa, kasvoi runsaasti mitä -erilaisimpia vesikasveja. Kaikki nuo yhteen rypääseen kietoutuneet -leveämmät tai kapeammat lehdet ja liukkaat, käärmemäisesti -kiemurtelevat varret, jotka tarttuivat hänen jalkoihinsa, -vaikeuttivat mitä suurimmassa määrässä hänen kulkuaan, mutta kätkivät -hänet samalla vartian katseilta. Kahlaaminen kirkkaan, kuutamon -valaiseman lammin keskustan poikki oli mahdotonta, sillä jokainen -tumma esine olisi siitä heti huomattu. Siksi päätti Skrzetuski -kiertää rantaa pitkin toisella puolella olevalle suolle, joka siitä -juoksevan joen kautta oli yhteydessä lammikon kanssa. Todennäköisesti -sinne oli asetettu kasakka- tai tatarilaisvartioita, mutta sensijaan -siellä kasvoi kokonainen kaislikkometsä, reunat leikattuina, kaisloja -kun oli tarvittu majoiksi kasakoille. Kun kerran oli päässyt suolle -asti, saattoi kaislikon läpi kahlata päivälläkin, siellä missä ei -ollut liian syvältä vettä. Mutta tämäkin tie oli hirveä. Seisovan -veden alla, joka rannalla tuskin ulottui nilkkaa ylemmäksi, oli -ainakin kyynärän syvyinen lieju. Jokaiselta Skrzetuskin askeleelta -ilmestyi veden pinnalle kuplia, joiden kulinan hiljaisuuden -vallitessa selvästi saattoi kuulla. Sitäpaitsi hänen liikkeistään, -kaikesta varovaisuudesta huolimatta, muodostui aaltorenkaita, jotka -siirtyivät yhä kauemma, sille avonaiselle vedenpinnalle keskellä -lampea, jossa kuun valo kimmelteli niitä vastaan. Sateisen sään -vallitessa Skrzetuski olisi kulkenut suoraan lammikon poikki ja -korkeintain puolen tunnin kuluessa saavuttanut suon, mutta nyt -ei ollut taivaalla pilvenhattaraakaan. Kuun vihertävä valo vuosi -tulvanaan lammikolle, hopeoiden miekkakasvien lehdet ja kaislojen -töyhdöt ikäänkuin liikkumattomaksi metalliksi. Ei tuntunut tuulen -hengähdystä, onneksi esti laukausten pauke kuulemasta vesikuplien -kulinaa. Tämän huomatessaan rupesi Skrzetuski liikkumaan vain -silloin, kun valleilta ammuttiin vilkkaammin. Mutta hiljainen, lämmin -yö tuotti vielä yhden vaikeuden lisää: kaislikosta nousi parvittain -hyttysiä ja, kierrellen ritarin pään ympärillä istuutui niitä hänen -kasvoilleen ja silmilleen, ja ne purivat kipeästi, surisivat ja -ynisivät hänen korviinsa alakuloisia iltavirsiään. Valitessaan tämän -tien oli Skrzetuski kyllä tietänyt, että siinä oli vaikeuksia, -mutta kaikkea ei hän ollut kuitenkaan voinut aavistaa. Hän ei ollut -aavistanut kauhuja, jotka liittyivät tähän tiehen. Jokainen syvyys -vedessä, tutuimmassakin, tietää yön aikaan jotakin salaperäistä -ja peloittavaa ja panee väkisinkin kysymään: mitä onkaan tuolla -pohjalla? Zbarazin lammikko oli suorastaan kaamea. Sen vesi tuntui -paksummalta kuin tavallinen vesi ja siitä lähti ruumiin katku. -Siellähän paraikaa mätäni sadottain kasakoita ja tatareja. Molemmin -puolin rantaa oli tosin vedetty ylös ruumiita, mutta paljon niitä -silti oli jäänyt kätköön kaislikon ja vesikasvien sekaan. Skrzetuskia -ympäröi viileä vesi, mutta hiki valui silti hänen otsaltaan. Mitenkä -hän pääseekään eteenpäin, jos tässä vielä jotkin niljaiset käsivarret -yhtäkkiä tarttuvat häneen, tai sinertävät silmät alkavat tuijottaa -häntä vastaan miekkakasvien alta? Pitkät kiemurtelevat varret kävivät -kiinni hänen polviinsa ja hiukset hänen päässään nousivat pystyyn, -sillä hänestä tuntui jo siltä kuin joku hukkuneista olisi tarrautunut -häneen kiinni, estääkseen häntä menemästä eteenpäin. Jeesus Maaria, -Jeesus Maaria! kuiskasi hän lakkaamatta, liikkuessaan eteenpäin. -Silloin tällöin nosti hän ylös silmänsä ja, nähdessään kuun, tähdet -ja tyynen taivaan, hän tunsi saavansa hiukan lohtua. Jumala valvoo, -toisti hän itsekseen, puoliääneen, niin hiljaa, että vain hän yksin -sen saattoi kuulla. Silloin tällöin katsahti hän rannalle ja hänestä -tuntui siltä kuin hän olisi katsellut Jumalan maailmaa jostakin -kadotuksen ja tuomion, lian, mustien syvänteiden, kalpeiden kuun -säteiden, kummitusten, ruumiiden ja yön maailmasta. Ja hänet valtasi -sellainen kaiho, että hän olisi halunnut silmänräpäyksessä lähteä -pois täältä kaislikkojen pauloista. - -Hän kulki koko ajan rantaa pitkin ja oli jo päässyt niin kauas -puolalaisesta leiristä, että hän täällä huomasi muutaman kymmenen -askeleen päässä rannasta tatarin ratsun selässä. Paikalla hän -pysähtyi ja jäi katselemaan tatariin. Päättäen nuokkuvista -liikkeistään hevosen kaulaa kohti, oli tatari nähtävästi -nukkumistilassa. - -Kummalliselta se näytti: tatari yhä huojutteli, ikäänkuin hän vaieten -olisi kumarrellut Skrzetuskille. Tämä ei kuitenkaan hetkeksikään -hellittänyt silmiään hänestä. Tuntui kauhealta, Skrzetuski hengitti -sentään taasen helpommin, sillä tämän todellisen kauhun tieltä -haihtuivat nyt kaikki kuvitellut ja sata kertaa pahemmat kauhut. -Henkien maailma hävisi ja ritari kävi taasen kylmäveriseksi. Hänen -päässään alkoivat nyt liikkua sellaiset kysymykset kuin: nukkuuko hän -vai eikö hän nuku? Onko minun mentävä eteenpäin vai eikö? - -Hän kulki kuin kulkikin eteenpäin, liikkuen vieläkin hiljaisemmin ja -varovaisemmin kuin matkan alussa. Vain puoli matkaa oli enää jäljellä -suolle ja joelle, kun alkoi käydä heikko tuulenhenki. Kaislat -heilahtivat yhtäkkiä, saaden aikaan voimakkaan kahinan. Skrzetuski -ilostui, sillä huolimatta kaikesta varovaisuudesta, jonka takia -hänen väliin oli täytynyt uhrata kokonaisia minuutteja asetellakseen -jalkojaan, hänen kuitenkin oli ollut pelättävä, että varomaton -liike, kompastus tai kulahdus saattoivat ilmaista hänet. Nyt kuki -hän rohkeammin, kaislikko kun pitkin pituuttaan äänekkäästi puheli. -Kaikki hänen ympärillään jutteli, yksin vesikin rannalla piti, -läikkyvien aaltojen vaikutuksesta, pientä pulinaa. - -Tämä liike ei kuitenkaan herättänyt ainoastaan rantojen viidakkoja, -vaan Skrzetuskin eteen ilmestyi myöskin tumma esine, joka alkoi -liukua häntä kohden, ikäänkuin valmistautuen ryntäykseen. Skrzetuski -oli jo vähällä huudahtaa, mutta kauhu ja inho pysäyttivät samassa -äänen hänen rintaansa ja kauhea ahdistus kuristi häntä kurkusta. - -Hänestä oli tuntunut siltä, että tuo vedessä uiskenteleva ruumis -tahtoisi sulkea häneltä tien, mutta samassa tämä ajatus hälveni ja -jäljelle jäi vain inhon tunne. Skrzetuski kulki edelleen. Kaislikko -yhä jatkoi puheluaan, jopa entistä lujemmalla äänellä. Kaislojen -heiluvien tupsupäitten lomitse huomasi Skrzetuski jo toisen ja -kolmannenkin tatarilaisvartion. Hän pääsi onnellisesti niiden ohi ja -sivuutti jo neljännenkin. "Nyt olen varmaan kiertänyt puolen lammikon -mittaa", ajatteli hän ja kohottautui hiukkasen, saadakseen selville, -millä kohdalla hän nyt on. Samassa tarttui jokin kiinni hänen -jalkaansa. Hän katsahti ympärilleen ja huomasi polviensa kohdalla -ihmisen pään. - --- Jo toinen, ajatteli hän. - -Mutta tällä kerralla hän ei pelästynyt, sillä tämä ruumis makasi suu -alaspäin ja oli kaikessa muodottomuudessaan täydellisesti liikkumaton -ja eloton. Skrzetuski vain kiirehti askeleitaan, estääkseen -pyörryttämistä. Kaislikko kävi nyt yhä tiheämmäksi ja tarjosi -hänelle siten turvallisen piilopaikan, mutta vaikeutti samalla -suuresti kulkua. Kului vielä puoli tuntia, kului tuntikin, mutta -Skrzetuski yhä kulki ja väsyi väsymistään. Pohjakin näytti käyvän yhä -liejuisemmaksi. Joskus ei vesi ulottunut nilkkaankaan, joskus taas -hän vajosi vyötäröihin asti. Erittäin uuvuttavaa oli vetää jalat ylös -liejusta. Hiki valui hänen otsaltaan ja kauhun pöyristykset kulkivat -pitkin ruumista kiireestä kantapäihin asti. - --- Mitä tämä on? ajatteli hän kauhistuneena. -- Olenko minä joutunut -mielenhäiriöön? Näyttää siltä kuin ei suota tulisikaan. Ehken ole -tuntenutkaan paikkaa kaislikon keskellä ja kulkenut ohi. - -Hänet valtasi tuskallinen epävarmuus, sillä tällä tavallahan hän -saattaa koko yön kiertää lammikkoa ja aamulla joutua samaan paikkaan -mistä hän eilen läksi, tai jossakin toisessa paikassa joutua -kasakkain käsiin. - --- Olen varmaan valinnut väärän tien, mietti hän masentuneena. -- -Lammikkojen kautta en pääse. Palaan siis huomenna ja lähden samaa -tietä kuin herra Longinus. Huomiseen asti voin levätä. - -Hän kulki kuitenkin kaiken aikaa eteenpäin, sillä hän oli huomannut, -että antaessaan itselleen paluun ja lepäämisen lupauksen, hän oli -pettänyt itseään. Hänen päähänsä juolahti myöskin, ettei hän vielä -ollut voinutkaan ehtiä suolle asti, koska hän oli kulkenut hitaasti -ja lisäksi joka hetki pysähdellyt. Mutta lepäämisen halu kävi yhä -valtavammaksi. Välistä hänen teki mieli panna maata liejuun, vain -saadakseen levätä. Hän taisteli omien ajatustensa kanssa ja rukoili. -Pöyristykset uudistuivat yhä useammin ja yhä raskaammaksi kävi vetää -jalkaa ylös liejusta. Nähdessään tatarilaiset vartiot hän kyllä -havahtui, mutta tunsi myöskin samalla, että hänen päänsä jo on yhtä -uupunut kuin koko muu ruumis ja pelkäsi, että häneen tulee kuume. - -Taas kului puoli tuntia, mutta suota vain ei näkynyt. - -Sensijaan kohtasi hän yhä useampia uponneita ruumiita. Yö, kauhu, -ruumiit, kaislikon kahina, väsymys ja unettomuus tekivät hänen -ajatuksensa sekaviksi. Hän alkoi nähdä näkyjä. Helena on Kudakissa -ja hän soluu veneessä Rzendzianin kanssa alas Dnieperiä. Kaislat -humisevat ja hän kuulee rannalta laulua. Kirkkoherra Muchowiecki -odottaa, valmiina vihkimään heidät, ja herra Grodzicki edustaa -morsiamen isää... Tyttö katselee siellä joka päivä muureilta joelle -päin ja nyt hän jo huomaakin sulhonsa, koska hän käsiänsä taputtaen -huutaa: hän tulee! hän tulee! - --- Hyvä herra, sanoo Rzendzian, vetäen häntä hihasta, -- neiti on -tuolla. - -Skrzetuski herää. Toisiinsa sekaantuneet kaislat olivat sulkeneet -häneltä tien, näky haihtui, valvetila palasi. Nyt ei hän enää tunne -väsymystä ja uupumusta, sillä kuume antaa hänelle voimia. - -Oh, eikö suota vieläkään kuulu? - -Mutta ympärillä on kaislikko niin samanlaisena, että hän varmaan ei -ole ensinkään kulkenut eteenpäin. Joen kohdalla varmaan on väljää -vettä, tämä siis ei vielä voi olla suota. - -Ritari kulkee yhä eteenpäin, mutta ajatus palaa itsepintaisesti -armaaseen näkyyn. Turhaan taistelee Skrzetuski, turhaan alkaa -hän lukea: oi ylistetty Neitsyt... Turhaan koettaa hän säilyttää -mielenmalttinsa. Uudestaan ja uudestaan astuvat hänen eteensä -Dnieper-veneet, Kudak, Sicz. Tällä kertaa on näky vain hajanaisempi -ja siinä esiintyy paljon henkilöitä: paitsi Helenaa näkee hän -myöskin ruhtinaan ja Chmielnickin ja atamanin ja herra Longinuksen -ja Zagloban ja Bohunin ja Wolodyjowskin. Kaikki ovat pukeutuneet -juhlapukuihin hänen häitään varten, mutta missä vihkiäiset -tapahtuivatkaan? Jossakin tuntemattomassa paikassa. Ei Lubniessa, -eikä Rozlogissa, eikä Siczissa eikä Kudakissa... Omituinen vesi. -Siinä ui ruumiita... Skrzetuski herää toisen kerran, tai oikeammin -hänet herättää voimakas humu, joka tulee siltä puolen, minne hän on -menossa, ja sentähden hän pysähtyy ja kuuntelee. Humina lähenee, -kuuluu jotakin läiskettä. Sieltä tulee vene. - -Se näkyy jo läpi kaislikon, siinä istuu kaksi kasakkaa, toinen -työntää airolla, toinen pitää kädessään pitkää riukua, joka kaukaa -välkkyy kuin hopea. Kasakka sohii sillä kaislikkoon. - -Skrzetuski vetäytyi kaulaan asti veteen niin että vain pää jäi -pinnalle ja katseli. - --- Onkohan tuo tavallinen vartio, vai jokohan ne ovat minun -jäljilläni? mietti hän. - -Pian saattoi hän kuitenkin kasakkain rauhallisista ja -välinpitämättömistä liikkeistä päättää, että miehet olivat tavallista -vartiostoa. Veneitä oli lammikon rannalla varmaan useampiakin kuin -tämä yksi ja jos he olivat häntä ajamassa takaa, niin olisi ollut -liikkeellä useampia veneitä ja paljon miehiä. - -He soutivat ohi, mutta kaislikon kahina esti kuulemasta heidän -puhettaan. Vain seuraava katkonainen lause sattui Skrzetuskin korviin: - --- Piru heidät vieköön... ja käskettiin vartioida tätä haisevaa vettä. - -Vene solui kaislikkojen taakse, vain kokassa seisova kasakka teki -tahdissa riu'ullaan kaislikkoon liikkeitä, ikäänkuin pelotellakseen -kaloja. - -Skrzetuski jatkoi matkaansa. Jonkun ajan kuluttua hän taasen näki -rannalla tatarilaisvartion. Kuun valo sattui suoraan nogailaisen -kasvoihin, jotka muistuttivat koiran kuonoa. Skrzetuski ei kuitenkaan -enää pelännyt näitä vartiostoja niin paljon kuin sitä mahdollisuutta, -että hän kadottaisi mielenmalttinsa. Siksi ponnisti hän koko tahtonsa -tehdäkseen itselleen täysin selväksi, missä hän on ja minne hän -menee. Mutta tämä taistelu osaltaan vain lisäsi hänen uupumustaan -ja yhtäkkiä hän huomasi näkevänsä esineet silmiensä edessä kahden- tai -kolmenkertaisina. Välistä näytti hänestä lammikko olevan linnan -piha ja kaislatiheiköt telttoja. Silloin teki hänen mielensä huutaa -luokseen Wolodyjowskia, mutta hänellä oli kuitenkin vielä niin paljon -mielenmalttia, että hän hillitsi itsensä. - --- Älä huuda, älä huuda! toisteli hän itselleen. -- Tuhoat itsesi! - -Tämä taistelu itsensä kanssa kävi hänelle kuitenkin yhä vaikeammaksi. -Jo Zbarazista lähtiessä oli häntä vaivannut nääntymys ja kauhea -unettomuus, sama, johon jo monet sotamiehet olivat kuolleet. Öinen -vaellus, kylmä kylpy, kalman katku vedessä, rämpiminen liejussa -ja kahlaaminen kasvinjuurien verkossa oli sittemmin heikontanut -hänet äärimmilleen. Lisäksi tuli vielä kauhun alituinen ärsytys -ja hyönteisten puremasta aiheutunut tuska. Hänen kasvonsa olivat -niin täynnä sääskien pistoja, että ne olivat kauttaaltaan veressä. -Sentähden hän tunsikin, että jollei hän pian pääse suolle, niin hän -joko lähtee rannalle, kohtasi häntä siellä sitten mikä tahansa, tai -heittäytyy kaislikkoon ja upottautuu. - -Tuo suo ja joen suu väikkyivät nyt hänen edessään pelastuksen -satamana, vaikka häntä siellä itse asiassa odotti vain uudet vaarat. - -Taistellen kuumetta vastaan kävi hän eteenpäin, yhä vähemmin ottaen -huomioon varovaisuuden. Kuumeensa huminassa kuuli Skrzetuski nyt -ihmisääniä ja keskustelua. Hänestä tuntui, että lammikko puhuu -hänen kohtalostaan, keskustellen pääseekö hän suolle vai eikö pääse -ja pääseekö hän täältä yleensä pois vai eikö pääse. Sääsket hänen -päänsä päällä lauloivat yhä kimeämmin ja surullisemmin. Vesi kävi yhä -syvemmäksi, pian ulottui se vyötäreille ja vihdoin aina rintaan asti. -Hänen mieleensä johtui, että jos hänen nyt täytyy alkaa uida, niin -hän sotkeutuu tähän tiheään verkkoon ja uppoaa. - -Ja taasen hänet valtasi hillitsemätön, kiihkeä halu huutaa luokseen -Wolodyjowskia. Hän pani jo käden torveksi suunsa ympäri huutaakseen: -Michal, Michal! - -Onneksi jokin armelias kaisla löi häntä kasteisella märällä -töyhdöllään kasvoihin. Hän pääsi taasen tajuihinsa ja katsahti -eteensä. Hiukan matkaa oikealle päin sattui hänen silmiinsä jokin -kalpea valo. - -Nyt hän lakkaamatta katseli tähän valoon ja käveli sitä kohden. - -Yhtäkkiä huomasi hän edessänsä poikkipäin olevan avonaisen paikan -vedessä ja pysähtyi. Hän hengähti taasen: siinä oli nyt joki ja sen -molemmilla puolilla suo. - --- No nyt minä lopetan tämän kiertämisen rantaa pitkin ja menen -suoraan tuohon kulmaan, arveli hän. - -Kulman molemmilla puolin näkyi kaksi kaistaletta kaislikkoa. -Skrzetuski kahlasi siihen, minne oli helpompi päästä. Hetken -perästä hän huomasikin olevansa oikealla tiellä. Hän katsahti nyt -ympärilleen: lammikko oli jo hänen takanansa ja hän kulki eteenpäin -pitkin kapeaa väylää, joka ei voinut olla muuta kuin joki. - -Vesikin oli siinä kylmempää. - -Hetken perästä hänet kuitenkin valtasi kauhea uupumus. Hänen jalkansa -vapisivat ja silmien eteen nousi kuin musta sumu. "En jaksa enää, -lähden rannalle ja panen maata", ajatteli hän. "En todella lähde -eteenpäin, paneudun levolle." - -Sitten hän lysähti polvilleen ja alkoi käsillään hapuilla kuivaa -sammalta rannalla. Siinä olikin ikäänkuin pieni saari, keskellä -kaislikkoa. - -Hän istuutui saarelle, pyyhkien käsillään verisiä kasvojaan, ja -hengitti raskaasti. Hetken perästä tuli hänen sieraimiinsa savun -käry. Kääntyen rantaa kohti hän huomasikin sadan askeleen päässä -tulen ja sen ympärillä miehiä. - -Tuli loimotti aivan vastapäätä häntä ja kun tuuli taivutti kaisloja, -saattoi hän selvästi nähdä kaikki mitä ympärillä tapahtui. Heti -ensi silmäyksellä huomasi hän nyt, että miehet olivat tatarilaisia -hevospaimenia, jotka aterioivat tulen ääressä. - -Äkkiä valtasi hänet kauhea nälän tunne. Edellisenä aamuna olihan -syönyt kappaleen hevosen lihaa, josta ei edes kaksikuukautinen -sudenpenikka olisi saanut tarpeekseen. Siitä asti ei hän ollut -ottanut mitään suuhunsa. - -Hän alkoi nyt repiä ylös ympärillään kasvavia ruohoja ja imeskellä -niiden mehua. Siten hän sammutti sekä nälkänsä että janonsa, sillä -janokin vaivasi häntä. - -Samalla katseli hän kaiken aikaa nuotiolle päin, joka sammumistaan -sammui. Miehet sen ääressä peittyivät ikäänkuin sumuun ja näyttivät -häviävän. - --- Oh, uni minun on, nukun tähän mättäälle, mietti Skrzetuski. - -Mutta nuotion ääressäpä nyt alkoi havaita liikettä. Hevospaimenet -nousivat, pian kuului Skrzetuskin korviin huutoja; losh! losh! Niihin -vastasivat hevoset lyhyellä hirnunnalla. Nuotion ympäristö tyhjeni ja -tuli sammui. Hetken ajan vain kuuli Skrzetuski vielä vihellystä ja -kavioiden kumeaa töminää kostealla niityllä. - -Hän ei voinut käsittää miksi hevospaimenet ratsastavat pois. Samassa -hän huomasi, että kaislain töyhdöt ja siemenlakit ikäänkuin olisivat -vaalenneet. Veden kiilto on toisenlainen kuin äsken, ikäänkuin nyt -olisi kuutamo ja ilman verhoaa kevyt sumu. - -Hän katsahti ympärilleen: aamu jo sarasti. Koko yö oli häneltä mennyt -lammen rannan kiertämiseen ennenkuin hän pääsi joelle ja suolle. - -Hän oli siis tuskin matkansa alussa. Nyt täytyi hänen päivän aikana -kahlata jokea pitkin ja päästä vihollisleirien läpi. - -Aamuruskon valo ilmassa kävi yhä voimakkaammaksi. Itäinen -taivaanranta vetäytyi vaalean vihertäväksi. - -Skrzetuski lähti nyt ruohosaareltaan uudelleen suolle ja saapui pian -rannalle. Hän nosti päänsä ylös kaislikosta ja näki noin viidensadan -askeleen päässä tatarilaisen vartiopaikan. Muuten oli niitty aivan -tyhjä, vain nuotio valaisi jonkun verran ympäristöään, hehkuen -sammuvalla liekillä. Skrzetuski päätti ryömiä sitä kohden korkeitten -ruohojen lomitse, joiden joukossa siellä täällä kasvoi kaislaa. - -Saavuttuaan paikalle hän tarkasteli, eikö löytäisi ruoanjätteitä. Hän -tapasikin kalvetuita lampaanluita, joissa vielä oli suonien ja rasvan -jätteitä sekä paistettuja nauriita, jotka olivat unohtuneet lämpimään -tuhkaan. Ahneesti kuin villi peto kävi hän niiden kimppuun ja söi -kunnes huomasi, että vartiot hänen kulkemansa tien varrella alkavat -lähetä, palaten leirilleen tätä samaa niittyä pitkin. - -Silloin hän kääntyi takaisin entistä tietään ja katosi muutaman -minuutin päästä kaislaseinämän taakse. Saavuttuaan ruohosaarellensa -hän äänettömästi paneutui sinne maata. Vartiat ennättivät sillaikaa -kulkea ohitse. Heti heidän mentyään alkoi Skrzetuski taasen kalvaa -luita, jotka hän oli ottanut mukaansa, ne vain rutisivat hänen -leukojensa välissä, jotka olivat voimakkaat kuin suden leuat. -Kalvamalla irti rasvan ja suonet, imemällä ytimen ja nakertelemalla -itse luuta hän sai ensimäisen nälkänsä sammutetuksi. Tällaista -aamuateriaa ei hän ollutkaan pitkään aikaan nauttinut Zbarazissa. - -Nyt hän tunsi, että hänen voimansa olivat palanneet. Ravinto -ja nouseva huomen olivat vahvistaneet häntä. Päivä valkeni -valkenemistaan. Itäinen taivaanranta vetäytyi vihertävästä -ruusunkarvaiseksi ja kultaiseksi. Aamun viileys tosin vielä kiusasi -ritaria, mutta häntä lohdutti kuitenkin samalla tieto, että aurinko -pian tulee lämmittämään hänen vaivaantunutta ruumistaan. Hän otti -tarkan selon siitä missä hän on. Hänen saarensa oli tarpeeksi iso, -tosin hiukan lyhyt, mutta sensijaan niin leveä, että kaksi miestä -helposti olisi saattanut levätä siinä. Sen ympärillä seisoi muurina -kaislikko, peittäen sen täydelleen ihmisten katseilta. - --- Täältä eivät minua löydä, tuumi Skrzetuski, -- paitsi jos lähtevät -kalastamaan kaislikkoon. Mutta siellä ei ole kaloja, sillä ne ovat -kuolleet kalman katkuun. Täällä minä lepään ja mietin, mitä sitten on -tehtävä. - -Ja hän alkoi miettiä, mennäkö eteenpäin jokea pitkin, vai eikö. -Vihdoin hän päätti lähteä liikkeelle siinä tapauksessa, että alkaa -tuulla ja kaislikko rupeaa häälymään. Päinvastaisessa tapauksessa -hänen liikuntansa ja sen synnyttämä häly voisivat hänet ilmaista, -varsinkin, kun hänen todennäköisesti täytyy kulkea hyvin likeltä -leiriä. - --- Jumalan kiitos, että tähän asti olen säilynyt elävänä, kuiskasi -hän hiljaa. - -Hän nosti silmänsä taivasta kohden ja ajatukset liitivät puolalaisten -valleille. Linna näkyi tänne selvästi, varsinkin, kun nousevan -auringon ensimäiset säteet sitä valaisivat. Ehkäpä tornista joku -paraikaa katselee lammikolta ja kaislikkoa kohden. Ja varmaan -Wolodyjowski ja Zagloba kaiken päivää valleilta tarkastavat, ettei -hän vain jo riipu jonkun hyökkäystornin katossa. - -Mutta eivätpä näekään, ajatteli Skrzetuski ja suloinen pelastumisen -ilo täytti hänen rintansa. Eivätpä saakaan nähdä, toisti hän -muutamaan kertaan. Vähän matkaa olen vasta kulkenut, mutta kuljettava -sekin oli. Jumala auttaa minua eteenpäinkin. - -Mielikuvituksessaan oli hän jo vihollisleirin takana, metsissä, -joissa kuninkaalliset sotajoukot majailevat. Väkeä oli koolla koko -maasta, husaareja, jalkaväkeä, vierasmaalaisia rykmenttejä -- maa -aivan huojuu miesten, ratsujen ja tykkien painon alla, ja keskellä -tuota muurahaispesää on itse kuningas. Sitten näki Skrzetuski -äärettömän taistelun, tuhotun vihollisleirin, ruhtinaan kiitämässä -ruumiskasojen yli. Hänen ratsujoukkonsa ja heidän tervehdyksensä -ruhtinaalle...! Ritarin rasittuneet ja ajettuneet silmät sulkeutuivat -ylenmääräisen valon häikäiseminä ja pää taipui ajatusten painosta. -Hän joutui jonkin suloisen voimattomuuden valtaan, heittäytyi lopuksi -maahan pitkin pituuttaan ja nukahti. - -Kaislikko humisi, aurinko kieriskeli ylös taivaan laelle, lämmittäen -ritaria palavalla katseellaan ja kuivaten hänen kastuneet vaatteensa. -Hän nukkui sikeästi, liikkumatta. Jos joku olisi nähnyt hänet siinä -makaamassa ruohosaarellaan, kasvot verissä, niin hän olisi luullut, -että siinä on veden nurmelle heittämä ruumis. Kului tunti tunnin -jälkeen. Skrzetuski yhä nukkui, aurinko ehti jo korkeimmalle kohdalle -taivaan lakea ja kääntyi toista taivaan rantaa kohden, mutta hän yhä -vain nukkui. Hänet herätti vasta hevosten kimeä hirnunta laitumelta -ja hevospaimenien äänekkäät huudot, kun he kepeillänsä kurittivat -lauman oriita. - -Skrzetuski hieroi silmiänsä, katseli ympärilleen ja muisti jo missähän -on. Hän nosti katseensa. Iltaruskon punaamalla läntisellä taivaalla -vilkkuivat tähdet: hän oli nukkunut koko päivän. - -Skrzetuski ei kuitenkaan tuntenut olevansa entistä levänneempi -tai voimakkaampi. Joka paikkaa hänessä särki, mutta hän ajatteli -kuitenkin, että uusi ponnistus ehkä palauttaa virkeyden hänen -ruumiiseensa, astuen veteen hän siis viivyttelemättä lähti jatkamaan -matkaansa. - -Nyt kävi hän kaislikon syrjää läpi avonaisen veden, jotta ei -hälyllään kääntäisi puoleensa hevospaimenien huomiota rannalla. -Viimeiset auringonsäteet olivat sammuneet ja pimeys lepäsi syvänä -mailla eikä se vieläkään ollut tullut esiin metsien takaa. -Paikoittain oli vesi niin syvää, että Skrzetuski kadotti pohjan -jalkojen alta ja oli pakoitettu uiden kulkemaan eteenpäin. Se tuntui -raskaalta, sillä hänhän oli täysissä vaatteissa ja oli uitava -vastavirtaa. Vaikka joen juoksu olikin hidas, veti se kuitenkin häntä -takaisin lammikkoja kohden. Mutta sensijaan eivät tarkimmatkaan -tatarilaissilmät saattaneet huomata hänen päätään, sen soluessa -pitkin tummaa kaislikkoseinää. Hän liikkuikin siitä syystä jokseenkin -rohkeasti, milloin uiden, milloin -- ja enimmäkseen -- kahlaten, -jolloin vesi ulottui vyötärille, tai kainaloihin asti. Vihdoin pääsi -hän paikalle, josta hänen silmänsä näkivät molemmin puolin jokea -tuhansia valoja. - --- Siinä nyt on vihollisten leiri, arveli hän. -- Jumala minua -auttakoon. - -Hän kuunteli. - -Puheen humina sattui hänen korviinsa. Vihollisleirit olivat todella -siellä. Joen vasemmalla rannalla sijaitsi kasakkaleiri tuhansine -vankkureineen ja telttoineen, oikealla tatarilaisten. Molemmista -kuului melua, miesten puhetta, rumpujen ja pillien ääntä, karjan -ja kamelien mylvinää, hevosten hirnuntaa ja miesten huutoja. Joki -eroitti toisistaan leirit, samalla estäen riitojen ja tappelujen -syntymisen, tatarit kun eivät koskaan voineet levollisina seisoa -rinnan kasakkain kanssa. Joki oli tällä kohdalla leveämpi ja ehkäpä -sitä tahallisestikin oli kaivamalla levennetty. Nuotiovalkeista -päättäen ulottuivat vankkurijonot toisella puolella ja kaislamajat -toisella muutaman kymmenen askeleen päähän rannasta. Itse rannassa -taas varmaan oli vartiostoja. - -Kaislikko harveni. Nähtävästi ranta vastapäätä vankkurileiriä oli -soramaata. Skrzetuski liikkui vielä muutaman kymmenen askeleen -eteenpäin ja pysähtyi sitten. Jokin uhkaava voima tuulahti tuosta -muurahaispesästä häntä vastaan. - -Sinä hetkenä tuntui hänestä siltä kuin noiden tuhansien -ihmisolentojen koko valppaus ja vimma olisi ollut suunnattu häntä -kohden. Ja samalla totesi hän olevansa heidän edessään täydelleen -aseeton ja voimaton. Hän oli aivan yksin. - --- Tuosta ei pääse läpi kukaan, ajatteli hän. - -Mutta hän kulki yhä eteenpäin, sillä jokin pidättämätön, miltei -sairaalloinen uteliaisuus veti häntä. Hänen teki mieli likempää -katsella tuota kauheaa voimaa. Nyt äkkiä hän pysähtyi. Kaislametsä -oli loppunut kuin veitsellä poikki leikattuna. Ehkäpä kaislat todella -olivatkin leikatut ja käytetyt majoiksi sotamiehille. Kauempana -näytti vesi veren väriseltä, siihen kun nuotioista lankesi valo. - -Kaksi suurta, kirkasta liekkiä paloi aivan rannalla. Toisen ääressä -istui hevosensa selässä tatari, toisen ääressä taas seisoi kasakka, -kädessä pitkä keihäs. Molemmat katselivat toisiinsa ja veteen. -Kauempana näkyi muita vartioita. - -Nuotiot loivat veden poikki ikäänkuin tulisia siltoja. Rannalla oli -riveissä pieniä veneitä, joita käytettiin lammikon vartioimiseen. - --- Aivan mahdotonta, mutisi Skrzetuski. - -Ja samassa valtasi hänet epätoivo. Ei ollut mahdollista kulkea -eteenpäin. Eikä liioin palata. Aika vain kului hänen rämpiessään -täällä soissa ja liejussa. Hän sai hengittää mädännyttä ilmaa ja -kastua pintaa myöten eikä tästä kaikesta ollut muuta hyötyä kuin että -hän päästyään leirien luo, joiden läpi hän oli ottanut mennäkseen, -tuli siihen varmuuteen, että hänen yrityksensä on mahdottomuus. - -Mutta mahdotonta oli palatakin. - -Skrzetuski tiesi, että hänellä ehkä vielä on voimia rämpiä eteenpäin, -mutta palata ei hän jaksa. Hänen epätoivonsa oli samalla äänetöntä -vimmaa. Ensi hetkessä hänet valtasi halu nousta vedestä, kuristaa -vartia ja sitten heittäytyä suuremman joukon kimppuun saadakseen -surmansa. - -Tuuli alkoi uudelleen humista. Kummallisesti kuiskaillen kulki -se kaislikossa ja toi samalla hänen korviinsa kellojen äänen -Zbarazista. Skrzetuski alkoi palavasti rukoilla, löi rintaansa ja -huusi taivasta avukseen ja pelastajakseen. Hänellä oli hukkuvan -voima ja epätoivoisan usko. Hän rukoili rukoilemistaan ja molemmat -vihollisleirit humisivat hänen edessään uhkaavina, ikäänkuin -olisivat vastanneet hänen rukouksiinsa. Mustat ja tulen punaamat -varjot häälyivät kuin mitkäkin paholaislaumat helvetissä. Vartiostot -seisoivat liikkumattomina, vesi joessa vieri verenkarvaisena. - --- Tulet sammutetaan tietysti heti kun tulee nukkumisen aika, sanoi -Skrzetuski itsekseen ja odotti. - -Kului tunti ja toinenkin. Hälinä väheni, nuotiotulet alkoivat todella -verkalleen sammua. Vain kaksi vartiovalkeaa jäi ja ne loimusivat -entistä kirkkaampina. - -Vartioja vaihdettiin nyt ja nähtävästi oli tarkoitus, että nämä -jäisivät paikalleen aamuun asti. - -Skrzetuskin mieleen johtui, että hän ehkä sittenkin päivällä -helpommin voi pujahtaa leirin läpi. Pian hän kuitenkin luopui tästä -tuumasta. Päivällä käydään ottamassa vettä, juotetaan karjaa ja -mennään uimaan. Joki on täynnä ihmisiä. - -Yhtäkkiä sattui Skrzetuskin katse veneisiin. Molemmilla rannoilla oli -useita kymmeniä rivissä ja kaislikko ulottui tatarilaiselta puolelta -toiselle. - -Skrzetuski painautui kaulaa myöten veteen ja alkoi verkalleen -liikkua veneitä kohden, kaiken aikaa pitäen silmänsä kiinnitettyinä -tatarilaiseen vartioon. - -Puolen tunnin perästä oli hän aivan likellä ensimäistä venettä. Hän -oli laatinut itselleen yksinkertaisen suunnitelman. Veneiden tylpät -perät muodostivat, kohotessaan vedestä, ikäänkuin holvin, jonka läpi -ihmisen pää helposti saattoi tunkeutua. Kun kaikki veneet olivat -vierekkäin, niin ei tatarilainen vartia saattanut huomata päätä, joka -puikkelehti niiden alla. Vaarallisempi oli kasakkapuoli, mutta ei -täälläkään vartia voinut nähdä häntä, veneitten alla kun oli pimeä. -Sitäpaitsi: eihän ollut muuta tietä. - -Skrzetuski ei kauemmin epäröinyt, vaan alkoi pujotteleida veneiden -alatse. - -Hän liikkui nelinryömin, sillä vesi oli liejuista. Niin likellä hän -oli rannalla seisovaa tatarilaista, että hän saattoi kuulla hänen -hevosensa pärskähtelevän. Hetken perästä hän pysähtyi ja kuunteli. -Onneksi olivat veneet asetetut vierekkäin. Hänen silmänsä tähtäsivät -nyt kasakkavartiaan, jonka hän näki aivan kuin kämmenellään. Tämä -katseli levollisena tatarilaisleiriä kohden. Skrzetuski oli jo -ehtinyt viidentoista veneen alitse, kun hän yhtäkkiä kuuli rannalta, -aivan läheltä, miesten askelia ja ääniä. Nopeasti hän piilottautui -ja kuunteli. Krimin matkoilla oli hän oppinut tatarinkieltä ja -nyt kävivät kylmät väreet pitkin ruumista, kun hän kuuli käskyn: -veneeseen ja eteenpäin! - -Samassa tuli hänen aivan kuuma, vaikka hän vedessä olikin. Jos nyt -rannalla olijat sattuvat istuutumaan siihen veneeseen, jonka alla hän -tällä hetkellä piilottelee, niin on hän auttamattomasti hukassa. Jos -he taas asettuvat johonkin edessäolevista veneistä, niin hän myöskin -on perikadon oma, sillä silloin jää eteen tyhjä, valaistu paikka. - -Jokainen silmänräpäys tuntui hänestä tunnin pituiselta. Vihdoin -kuului askelten töminää lautoja vastaan: tatarilaiset asettuivat -neljänteen tai viidenteen veneeseen hänen takanaan, työnsivät sen -rannasta ja alkoivat liukua lammikkoa kohden. Mutta tämä liike -aikaansai sen, että kasakkavartian silmät kääntyivät veneitä kohden. -Puoleen tuntiin ei Skrzetuski nyt voinut hievahtaa. Vasta kun vartio -oli muutettu, alkoi hän taas liikkua eteenpäin. - -Tällä tavalla pääsi hän venerivin loppuun asti. Viimeisen jälkeen -alkoivat uudelleen kaislat ja ruo'ot. Saavuttuaan niiden kohdalle -Skrzetuski hengästyneenä ja hiestyneenä vaipui polvilleen ja kiitti -kaikesta sydämestään Jumalaa. - -Nyt liikkui hän hiukan rohkeammin, käyttäen hyväkseen jokaista -tuulenhenkäystä, joka pani kaislikon humisemaan. Vähänpäästä katseli -hän ympärilleen. Vartioiden nuotiot alkoivat jo loitota, hämärtyä ja -hiipua. Kaislikkojuova kävi yhä mustemmaksi ja tuuheammaksi, sillä -rannat olivat täällä soisemmat. Vartiostot eivät enää voineet olla -yhtä likellä toisiaan, leirin hälinä heikkeni. Jokin yliluonnollinen -voima vahvisti ritarin jäseniä. Kaislikkojen ja ruohikkojen läpi hän -rämpi, painui lätäkköihin, luisui ja nousi jälleen. Hän ei vielä -uskaltanut lähteä rannalle, mutta hän tunsi melkein jo olevansa -pelastettu. Kuinka kauan hän näin oli kulkenut ja kahlannut siitä ei -hän ollut oikein selvillä, mutta kun hän jälleen katseli ympärilleen, -niin näyttivät vartiotulet ikäänkuin kiiltäviltä pilkuilta vain -ja muutaman sadan askeleen jälkeen ne täydelleen hävisivät. Kuu -nousi. Yltympärillä vallitsi täydellinen hiljaisuus. Yhtäkkiä alkoi -kuulua huminaa, joka oli äänekkäämpää ja vakavampaa kuin kaislikon. -Skrzetuski oli ilosta huudahtamaisillaan: joen molemmin puolin kohosi -metsä. - -Silloin kääntyi hän rantaa kohden ja astui ulos kaislikosta. Heti -kaislikon takana alkoi havumetsä. Hänen sieraimiinsa tuli selvä -pihkan haju. Jossakin välkkyivät pimeästä sananjalat kuin hopeana. -Skrzetuski vaipui uudestaan polvilleen, suuteli maata ja rukoili. - -Hän oli pelastettu. - -Sitten astui hän metsän pimeyteen, kysyen itseltään, minne hänen -nyt on suunnattava kulkunsa, minne metsät hänet johtavat, missä on -kuningas ja sotajoukko. - -Matka ei mitenkään ollut lopussa, se ei vieläkään ollut helppo -eikä vaaraton, mutta kun hän ajatteli, että hän oli päässyt ulos -Zbarazista, hiipinyt vartioiden, soiden, vihollisleirien ja melkein -puoli miljoonaa suuren vihollisjoukon läpi, niin hänestä tuntui, että -kaikki vaarat sittenkin olivat ohitse ja että tämä metsä on selvä -valtatie, joka johtaa hänet suoraan kuninkaallisen majesteetin luo. - -Ja tuo nälkiintynyt, viluinen, märkä, oman verensä, punaisen -rantamullan ja mustan loan tahraama raukka käveli eteenpäin ilo -sydämessä ja toivoen pian saavansa toisissa oloissa ja voimakkaampana -palata Zbaraziin. - --- Ette enää jää nälkään ja epätoivoon, mietti hän muistellessaan -tovereitaan Zbarazissa, -- sillä minä tuon kuninkaan teidän luoksenne. - -Ja hänen ritarillinen sydämensä iloitsi siitä, että pelastuksen -hetki pian koittaisi ruhtinaalle, ylipäälliköille, sotajoukoille, -Wolodyjowskille, Zagloballe ja kaikille Zbarazin saarretuille -sankareille. - -Metsän syvyydet avautuivat hänen eteensä, varjoillaan suojaten häntä. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - - -Toporowin linnan salissa istui eräänä iltana kolme ylimystä, pitäen -salaista keskustelua suljettujen ovien takana. Muutamia kynttilöitä -paloi lepattaen pöydällä, joka oli täynnä ympäristöä esittäviä -karttoja. Karttaläjän joukossa nähtiin korkea mustasulkainen -hattu, kaukoputki, miekka, jonka kahva oli helmillä koristettu, -sekä miekan päälle heitettynä pitsipäärmeinen nenäliina ja pari -hirvennahkaista hansikasta. Tuolissa, jonka käsinojat olivat -hyvin korkeat, istui pöydän takana noin neljäkymmenvuotias, -pienikokoinen ja hento, mutta lujarakenteinen mies. Hänen kasvonsa -olivat harmaat, kellertävät ja väsyneet, hänen silmänsä olivat -mustat ja päätä peitti musta ruotsalainen peruukki, jonka pitkät -kiharat ulottuivat hartioille. Harvat mustat viikset, joiden kärjet -olivat taivutetut ylöspäin, kaarsivat ylähuulta, alahuuli taas, -samoinkuin leuka, pistivät tuntuvasti eteenpäin, antaen hänen -kasvoilleen jotakin jalopeuran rohkeudesta ja uhmasta. Nuo kasvot -eivät olleet kauniit, mutta poikkesivat tykkänään tavallisuudesta ja -todellisuudesta. Jokin nautinnonhalun ja aistillisuuden piirre yhtyi -niissä omituisella tavalla uneliaaseen turtumukseen ja kylmyyteen. -Silmät olivat ikäänkuin sammuneet, mutta helposti saattoi huomata, -että ne viehättymyksen, ilon tai suuttumuksen hetkenä kykenivät -singauttelemaan salamoja, joita eivät kaikki katseet voineet kestää, -ja samalla kuvastui niissä hyväntahtoisuus ja lempeys. - -Musta puku, johon kuului atlaskauhtana ja pitsiröyhelö sekä sen -alta esiin pistävät kultaiset vitjat, lisäsi osaltaan tämän -omituisen ulkonäön hienostusta. Huolimatta kasvoilla ja koko -olennossa ilmenevästä surumielisyydestä, vaikutti tämä ulkomuoto -majesteetillisesti. Siinä olikin itse kuningas Jan Kasimir Vaasa, -joka noin vuosi sitten oli tullut veljensä Wladyslawin seuraajaksi. - -Vähän matkan päässä hänen takanansa istui puoleksi varjossa Lomzan -starosta Hieronym Radziejowski, lyhyt, karkeatekoinen, punakka mies, -jolla oli hovimiehen paksut ja hävyttömät kasvot. Vastapäätä pöydän -takana katseli kolmaskin herra kyynärpäittensä nojassa ympäristöä -esittäviä karttoja, tuontuostakin luoden katseen kuninkaaseen. - -Hänen kasvoissansa ilmeni vähemmän majesteettisuutta, mutta miltei -vielä enemmän virallista arvokkuutta kuin kuninkaan kasvoilla. Ne -olivat valtiomiehen huolten ja mietiskelyn uurtamat, kylmät ja -järkevät kasvot, joissa ankaruus ei häirinnyt niiden tavatonta -kauneutta. Hänellä oli siniset, läpitunkevat silmät ja hänen -ihonsa oli iästä huolimatta vielä hieno. Komea puolalainen puku -ja ruotsalaiseen tapaan ajettu leukaparta, korkea hiustukkula -otsan yläpuolella lisäsivät hänen säännöllisten, ikäänkuin kiveen -veistettyjen kasvojensa arvokkuutta. - -Tämä mies oli Jerzy Ossolinski, kruunun kansleri, roomalaisen -valtakunnan ruhtinas, kaunopuhuja ja kaikkien Europan hovien ihailema -diplomaatti, Jeremi Wisniowieckin kuuluisa vastustaja. - -Hänen tavaton kykynsä oli jo aikaiseen kiinnittänyt puoleensa -edellisten hallitusten huomion ja oman voimansa nojalla oli hän jo -varhain kohonnut korkeimpiin virkoihin, joissa hän nyt johti koko -valtiolaivan peräsintä, saman laivan, joka tällä hetkellä oli aivan -likellä hajoamistaan. - -Kansleri olikin kuin luotu tällaisen laivan perämieheksi. Hän oli -uuttera, kestävä, viisas, kaukonäköinen mies, joka teki laskunsa -monta vuotta eteenpäin. Kykyjensä nojalla olisi hän varmalla ja -vakavalla kädellään saattanut johtaa jokaisen muun valtakunnan, -paitsi Puolan, turvalliseen satamaan. Jokaiselle muulle valtakunnalle -hän olisi voinut turvata pitkäaikaisen voiman ja sisällisen mahdin. -Olisipa vain ollut kysymyksessä esimerkiksi sellaisen hallitsijan -kuin Ranskan tai Espanjan kuninkaan itsevaltiaan ministerin toimi! -Mutta kasvatettuna ulkomailla ja tottuneena vieraisiin esikuviin, -hän kaikesta myötäsyntyneestä joustavuudestaan huolimatta ei voinut -tottua Puolan voimattomaan hallitukseen eikä oppia ottamaan lukuun -sen tahtoa, vaikka kaikki hänen suunnitelmansa, aikomuksensa ja -ponnistuksensa aina särkyivät sirpaleiksi juuri tätä kalliota, Puolan -valtakuntaa vastaan ja vaikka hän siitä syystä jo hengessä näki sen -vastaisen perikadon ja itse myöhemmin oli kuoleva epätoivo sydämessä. - -Hän oli nerokas teoreetikko, mutta ei osannut olla nerokas -käytännön mies ja joutui sentähden ulospääsyttömään umpikujaan. -Kerran eläydyttyään johonkin ajatukseen, joka hänen mielestään oli -tulevaisuudessa kantava hedelmiä, hän fanaatikon itsepintaisuudella -kulki sitä kohden, välittämättä siitä, että tuo ajatus, vaikka -teoriassa kuinkakin onnellinen, kuitenkin olevissa olosuhteissa ja -käytännössä saattoi tuottaa hirveätä tuhoa. - -Tahtoessaan vahvistaa hallitusta ja valtiota, oli hän päästänyt irti -hirveän kasakka-aineksen, huomaamatta, että myrsky on kääntyvä ei -ainoastaan ylimystöä ja sen suurtiloja, väärinkäytöksiä ja aatelin -omavaltaisuutta vastaan, vaan myöskin valtion oleellisimpia etuja. - -Aroilta oli Chmielnicki noussut ja kasvanut jättiläiseksi. -Puolan valtakunta oli saanut kokea Keltaisen Veden, Korsunin ja -Pilawcen tappiot. Ensi työkseen oli samainen Chmielnicki liittynyt -viholliseen Krimin valtakuntaan. Salama oli seurannut salamaa. -Oli ollut sotaa ja taas sotaa. Ennen kaikkea olisi tuo hirveä -kansanaines pitänyt kukistaa, jotta se vastaisuudessa olisi ollut -kelvollinen hyödylliseen työhön, mutta kansleri oli, eläytyneenä -omaan ajatukseensa, yhä hieronut rauhaa, viivytellyt ja uskonut -Chmielnickiinkin. - -Tapausten kulku särki hänen teoriansa. Ja päivä päivältä kävi -selvemmäksi, että seuraukset kanslerin pyrkimyksistä olivat -odotuksiin nähden päinvastaisessa suhteessa. Vihdoin tuli sitten -Zbaraz ja todisti tämän kaiken epäämättömäksi tosiasiaksi. - -Kansleria painoi vastoinkäymisten, yleisen katkeruuden ja vihan -taakka. - -Hän toimi nyt, niinkuin ihmiset vastoinkäymisten ja tappioiden -aikana yleensä toimivat, varsinkin ihmiset, joiden usko itseensä on -voimakkaampi kaikkia onnettomuuksia: hän haki syntipukkeja. - -Syypää oli koko Puolan valtakunta ja kaikki säädyt, Puolan menneisyys -ja koko valtiorakenne. Mutta se, joka, peläten vuoren syrjällä -riippuvan kallion romahtavan alas, tahtoo vierittää sitä ylöspäin, -kysymättä onko hänellä siihen voimia, se vain kiiruhtaa romahdusta. -Kansleri meni vielä pitemmälle, sillä hän kutsui avuksi kauhean, -rantoja hajoittavan kasakkatulvan, ajattelematta sitä, että tällainen -tulva ainoastaan kykenee syömään ja murtamaan maaperää, jolla kallio -lepää. - -Mutta samaan aikaan kuin hän osaltaan haki syyllisiä, kääntyivät -kaikkien muiden silmät häneen, katsoen häntä sodan, tappioiden ja -onnettomuuksien aiheuttajaksi. - -Kuningas häneen kuitenkin vielä uskoi ja uskoi sitä enemmän, kun -yleinen mielipide, säästämättä kuninkaan majesteettia, syytti häntä -itseäänkin kanslerin rinnalla. - -Nyt istuivat he Toporowissa surullisina ja murtuneina, -tietämättä mitä oikeastaan on tehtävä, sillä kuninkaalla oli vain -kaksikymmentäviisi tuhatta sotamiestä. Ilmoituskapulat olivat -liian myöhään pannut kiertämään ja vain osa yleisesti liikkeelle -pannusta väestä oli tähän mennessä ehtinyt kokoontua. Kuka oli -syypää viivytykseen ja eikö se mahdollisesti johtunut kanslerin -itsepintaisesta politiikasta, se oli vastaiseksi salaisuus, jonka -vain kuningas ja ministeri tiesivät. Joka tapauksessa tunsi kumpikin -voimattomuutensa Chmielnickin rinnalla. - -Ja mikä oli vielä pahempaa: heillä ei hänestä ollut tarkkoja -tietoja. Kuninkaan leirissä ei vieläkään tiedetty, onko khani -koko sotajoukkoineen Chmielnickin apuna, vai onko siellä vain -Tuhaj-bej ynnä muutama tuhat ordalaista. Tämä kysymys oli tällä -hetkellä kuoleman ja elämän kysymys. Yksistään Chmielnickin kanssa -olisi kuningas pahimmassa tapauksessa voinut koettaa onneansa, -vaikkapa kapinoitsevalla hetmanilla olisikin ollut kymmentä kertaa -suuremmat voimat. Kuninkaan nimen viehätys oli nimittäin kasakoille -suuriarvoinen asia, se merkitsi ehkäpä enemmänkin kuin kaikki yleisen -liikkeellepanon kautta kootut, järjestymättömät ja harjaantumattomat -aatelisjoukot. Mutta jos khani oli Chmielnickin rinnalla, niin oli -mahdotonta mitellä voimia sellaisen ylivoiman kanssa. - -Asiasta oli kyllä erilaisia tietoja, mutta kukaan ei tarkalleen -tuntenut sitä. Teräväkatseinen Chmielnicki oli joukkoineen vetäytynyt -kiinteästi yhteen eikä päästänyt luotaan ainoaakaan kasakkaosastoa -tai tatarilaista partiomiestä, jotta kuningas ei saisi käsiinsä -vankeja. Kapinallisella hetmanilla oli nimittäin päämääränä osalla -joukoistaan kokonaan sulkea heikontunut Zbaraz ja sitten itse -äkkiarvaamatta koko tatarilaisen ja kasakkaväkensä kanssa ilmestyä -kuninkaan eteen, saartaa hänet ja jättää hänet khanin käsiin. - -Ei siis syyttä levännyt pilvi kuninkaan kasvoilla, sillä eihän -majesteetti toki saata tuntea suurempaa tuskaa kuin tietäessään oman -heikkoutensa. Jan Kasimir istui hervottomasti leväten nojatuolin -selkää vastaan. Nyt päästi hän kätensä vaipumaan pöydälle ja sanoi, -viitaten karttoihin: - --- Ei siitä mitään tule, ei mitään. Ette te saa käsiinne vankeja. - --- Minultakin on toivo mennyt. - --- Ovatko tiedustelijat palanneet? - --- Ovat, mutta tuomatta mitään tietoja. - --- Eikö ainoatakaan vankia? - --- Vain talonpoikia ympäristöstä, jotka eivät mitään tiedä? - --- Onko herra Pelka palannut? Hän on mainio partiopäällikkö. - --- Armollinen kuningas, virkkoi nojatuolistaan Lomzan starosta, -- -herra Pelka ei ole palannut eikä palaa, sillä hän on kaatunut. - -Syntyi hetken vaitiolo. Kuningas tuijotti synkästi lepattaviin -kynttilöihin ja alkoi rummuttaa käsillään pöytään. - --- Ei teillä siis ole mitään neuvoa antaa, sanoi hän vihdoin. - --- Ei muuta kuin: täytyy odottaa, vastasi kansleri vakavana. - -Jan Kasimirin otsa vetäytyi ryppyihin. - --- Odottaa, toisti hän, -- nyt kun Zbarazin luona Wisniowiecki ja -muut päälliköt ovat menehtymäisillään. - --- Kyllä he vielä kestävät jonkun aikaa, sanoi Radziejowski -huolettomana. - --- Olisi parempi, että vaikenisitte, herra starosta, kun ei teillä -ole mitään hyvää sanottavana. - --- Kyllä minulla olisi neuvo, teidän majesteettinne. - --- Mikä? - --- Lähettäkää joku Zbarazin luo muka neuvottelemaan Chmielnickin -kanssa. Lähetti ottaa selon, onko khani siellä omassa persoonassaan -ja tuo tänne tiedon. - --- Se ei ole mahdollista, sanoi kuningas, -- nyt kun olemme -julistaneet Chmielnickin kapinalliseksi, määränneet hänen päästään -palkinnon ja antaneet zaporogilaisten ylipäällikkyyden Zabuskille. Ei -ole enää meidän arvomme mukaista ryhtyä sovitteluihin Chmielnickin -kanssa. - --- Silloin voi toimittaa lähetin khanin luo, vastasi starosta. - -Kuningas katsoi kysyvästi kansleriin, joka nosti häntä kohden -siniset, ankarat silmäteränsä ja hetken mietittyään lausui: - --- Neuvo olisi hyvä, mutta Chmielnicki epäilemättä pidättää lähetin -ja sentähden ei yrityksestä voi koitua mitään hyötyä. - -Jan Kasimir heilautti torjuen kättään. - --- Me näemme, lausui hän verkalleen, -- että te ette tiedä mitään -keinoa. Siksi sanon oman mielipiteeni: minä käsken torvensoitolla -ilmoittamaan, että on noustava ratsujen selkään ja lähden joukkoineni -Zbarazia kohden. Tapahtukoon Jumalan tahto. Siellä saamme tietää, -onko khani paikalla vai eikö! - -Kansleri tunsi kuninkaan pidättämättömän rohkeuden eikä epäillyt, -että hän on valmis panemaan lupauksensa täytäntöön. Toiselta puolen -hän kokemuksesta tiesi, että jos kuningas aikoo jotakin ja on ehtinyt -itsepintaisesti eläytyä aikomukseensa, niin eivät mitkään kehoitukset -tai neuvot auta. Siksi ei hän heti vastustellut, vaan vieläpä -kehuikin tätä tuumaa ja lausui vain, ettei kovin kiirehdittäisi. Hän -selitti kuninkaalle, että voidaanhan lähteä huomenna ja ylihuomenna -ja sillä aikaa ehtii saapua suotuisiakin tietoja. Jokainen päivä -höllyttää rahvaan joukkoja, joihin tappiot Zbarazin luona ja tieto -kuninkaan lähenemisestä ovat vaikuttaneet lamauttavasti. Kapina voi -vielä sulaa kuin lumi, kun majesteetin säteet siihen lankeavat. -Tarvitaan vain aikaa. Mutta kuninkaasta taas riippuu koko valtakunnan -pelastus ja, vastuunalaisena Jumalan ja jälkipolvien edessä, ei hän -saa panna itseään alttiiksi vaaralle, varsinkin kun onnettomuuden -sattuessa Zbarazin joukot tulisivat auttamattomasti tuhotuiksi. - --- Tehkää mitä tahdotte. Minun pitää huomiseksi saada vanki, joka voi -antaa tietoja. - -Ja taasen seurasi hiljaisuus. Akkunaan näkyi tavattoman suurena -kultainen kuu, mutta huone kävi yhä pimeämmäksi, koska kynttilöiden -sydämet hiipuivat karrelle. - --- Paljonko kello on? kysyi kuningas. - --- Kohta on puoliyö, vastasi Radziejowski. - --- Minä en tänä yönä saa unta. Ratsastan ympäri leiriä ja te -ratsastatte minun mukanani. Missä ovat Ubald ja Arciszewski? - --- Leirissä, vastasi starosta. -- Minä lähden sanomaan, että hevoset -tuodaan tänne. - -Hän lähti jo ovea kohden. Mutta samassa kuului eteisestä jotakin -liikettä sekä hetken perästä vilkasta keskustelua ja kiireistä -astuntaa. Vihdoin avautui ovi selkoselälleen ja hengästyneenä astui -sisään kuninkaan uskottu hovimies Tyzenhauz. - --- Armollinen kuningas, huudahti hän, -- tänne on saapunut upseeri -Zbarazista. - -Kuningas hypähti ylös nojatuolista, kansleri niinikään ja molemmilta -pääsi kuin yhdestä suusta: - --- Se on mahdotonta! - --- Se on totta. Hän odottaa eteisessä. - --- Päästäkää hänet sisään! huudahti kuningas, lyöden yhteen -kämmenensä. -- Sittenpä pääsemme epäilyksistämme. Tuokaa hänet tänne, -pyhän Neitsyen nimessä. - -Tyzenhauz katosi ovesta ja hetken perästä astui sisään pitkä -tuntematon ihmishahmo. - --- Lähemmä, hyvä herra! huudahti kuningas. -- Lähemmä. Hauska nähdä -teidät täällä. - -Upseeri tuli aivan pöydän luo ja hänet nähdessään hätkähtivät -sekä kuningas, kansleri että Lomzan starosta hämmästyksestä. -Heidän edessään seisoi hirveän näköinen mies, tai oikeammin haamu. -Repaleiset rääsyt verhosivat huonosti hänen laihaa ruumistaan, hänen -kasvonsa olivat sierettyneet ja lian ja veren tahrimat, silmissä -paloi kuumeen kiilto, pörröinen musta leukaparta valui rinnalle, -ruumiinkatku ympäröi häntä ja hänen jalkansa vapisivat niin, että -hänen täytyi pitää kiinni tuolista. - -Kuningas ja molemmat ylimykset katselivat häntä silmät selällään. -Samassa avautui ovi ja sisään astui joukko korkeita sotilas- ja -siviilihenkilöitä: kenraalit Ubald, Arciszewski, Liettuan alikansleri -Sapieha, Rzeczycan starosta, Landomirin herra. Kaikki nämä asettuivat -kuninkaan taakse, katsella tuijottaen uutta tulokasta. Mutta kuningas -kysyi: - --- Kuka sinä olet? - -Repaleinen mies aukaisi suunsa ja tahtoi sanoa jotakin, mutta -suonenveto alkoi nykiä häntä leuasta niin että hänen partansa värisi. -Vaivoin sai hän kuiskatuksi: - --- Zbarazista. - --- Antakaa hänelle viiniä, sanoi joku joukosta. - -Hänelle ojennettiin heti täytetty malja. Hän tyhjensi sen -voimanponnistuksella. Kansleri irroitti nyt yltään viittansa ja -heitti sen miehen hartioille. - --- Voitko jo puhua? kysyi kuningas hetken perästä. -- Voin, vastasi -ritari selvemmin. - --- Kuka olet? - --- Jan Skrzetuski, husaariluutnantti. - --- Kenen palveluksessa? - --- Vojevoda Wisniowieckin. Humahdus kävi läpi salin. - --- Mitä sinne kuuluu? Mitä? kysyi kuningas kuumeisesti. - --- Kurjuutta... nälkää... kaikki on yhtenä ainoana hautana. - -Kuningas peitti kasvonsa. - --- Jeesus Natsarealainen, Jeesus Natsarealainen, sanoi hän hiljaa. - -Hetken perästä alkoi hän uudelleen: - --- Voitteko kauankin pitää puoltanne? - --- Ruudista on puute ja vihollinen on valleilla. - --- Onko sillä suuriakin joukkoja? - --- Chmielnicki... ja khani kaikkine joukkoineen. - --- Onko khanikin? - --- On. - -Seurasi syvä hiljaisuus. Läsnäolevat katselivat toisiinsa, epävarmuus -kuvastui kaikkien kasvoilla. - --- Kuinka te sitten olette voineet pitää puolianne? kysyi kansleri, -epäilys äänessään. - -Kysymyksen kuullessaan nosti Skrzetuski päänsä ikäänkuin hän olisi -saanut uuden voiman, ylpeyden salama välähti hänen kasvoilleen ja hän -vastasi odottamattoman lujalla äänellä: - --- Kaksikymmentä rynnäkköä olemme työntäneet takaisin, kuusitoista -kenttätaistelua on voitettu ja seitsemänkymmentä viisi kertaa olemme -tehneet uloshyökkäyksen... - -Seurasi uusi hiljaisuus. - -Kuningas oikaisi itsensä pystyyn, pudisti peruukkiansa kuin leijona -harjaansa, hänen keltaisille kasvoilleen nousi puna ja silmät -paloivat. - --- Jumal' avita, huudahti hän, -- minä olen saanut tarpeekseni -neuvoista, vetelehtimisestä ja viivyttelystä! Minusta on -yhdentekevää, onko khani siellä vai eikö ole, onko yleisestä -liikkeellepanosta koitunut väkeä tarpeeksi vai eikö, sillä olen jo -kyllästynyt kaikkeen. Me lähdemme vielä tänään Zbarazia kohden. - --- Zbaraziin, Zbaraziin! toisti kymmenkunta voimakasta ääntä. - -Äsken saapuneen kasvot kirkastuivat kuin taivas aamuruskon tullessa. - --- Armollinen kuningas ja herra, teidän majesteettinne seurassa -tahdon elää ja kuolla, sanoi hän. - -Nämä jalot sanat saivat kuninkaan sydämen sulamaan vahan-pehmoiseksi -ja välittämättä upseerin vastenmielisestä ulkoasusta, otti kuningas -hänen päänsä käsiensä väliin ja sanoi: - --- Rakkaampi olet sinä minulle tällaisena kuin kaikki nuo muut -atlaspuvuissaan. Pyhän Äidin nimessä: vähemmästäkin annetaan -palkinnoksi starostakunta. Kuinka saattaisinkaan jättää -palkitsematta, mitä olet tehnyt. Älä pane vastaan, sillä olen sinulle -velkaa. - -Toiset yltyivät heti kuninkaan lopetettua huutamaan: - --- Uljaampaa ritaria ei ole ollut. - --- Ei zbarazilaistenkaan joukossa! - --- Kuolemattoman kunnian on hän saavuttanut. - --- Miten te pääsitte kasakkain ja tatarien läpi itse? - --- Piilottelin liejussa ja kaislikoissa, kuljin metsäteitä... usein -eksyksissä... syömättä... - --- Antakaa hänelle syötävää! huusi kuningas. - --- Ruokaa! toistivat muut. - --- Antakaa hänelle vaatteet. - --- Huomenna annettakoon sinulle vaatteet ja hevonen. Mitään ei ole -sinulta puuttuva. - -Kaikki kehuivat, kuninkaan esimerkkiä noudattaen, ritaria. Yhtäkkiä -alettiin hänelle taasen tehdä kysymyksiä, joihin hän hyvin -vaivalloisesti vastasi. Sillä hänen uupumuksensa kasvoi kasvamistaan -ja oikeastaan oli hän vain puoleksi valveella. Samassa tuotiin ruokaa -ja huoneeseen astui kuninkaan saarnaaja, kirkkoherra Cieciszowski. - -Korkeat arvohenkilöt väistyivät syrjään, sillä tämä pappi oli sangen -oppinut ja kunnioitettu mies ja merkitsivät hänen sanansa kuninkaalle -enemmän kuin kanslerin sanat ja saattoi hän saarnatuolista usein -lausua asioita, joita toinen tuskin olisi uskaltanut valtiopäivillä -sanoa. Kaikki kokoontuivat hänen ympärilleen ja hänelle alettiin nyt -kertoa, että Zbarazista on saapunut upseeri, että siellä ruhtinas, -nälästä ja kurjuudesta huolimatta, yhä tuottaa tappioita khanille, -joka on läsnä omassa persoonassaan, ja Chmielnickille, joka ei koko -viime vuoden mittaan ole menettänyt niin paljon väkeä kuin nyt -Zbarazissa, sekä lopuksi, että kuningas aikoo marssia avuksi, vaikka -koko hänen joukkonsa tuhoutuisikin. - -Kirkkoherra kuunteli kertomusta vaieten, ainoastaan huuliaan -liikutellen ja katseellaan seuraten loppuun asti uupunutta upseeria, -joka kaiken aikaa söi. Kuningas oli nimittäin käskenyt häntä syömään, -välittämättä kaikesta mitä ympärillä tapahtui, vieläpä hän itse -häntä tässä työssä vartioikin, aina vähänpäästä kohottaen pientä -hopeapikariansa Skrzetuskia kohden. - --- Mikä tämän upseerin nimi on? kysyi kirkkoherra vihdoin. - --- Skrzetuski. - --- Eihän vain Jan? - --- Juuri hän. - --- Vähä-Venäjän vojevodan luutnanttiko? - --- Aivan niin. Kirkkoherra kohotti ryppyisiä kasvojaan ja alkoi -uudelleen rukoilla sekä sanoi sitten: - --- Ylistäkäämme Herran nimeä, sillä tutkimattomat ovat ne Herran -tiet, joita myöten hän johtaa ihmisen onneen ja rauhaan. Minä tunnen -tämän upseerin. - -Skrzetuski kuuli viimeiset sanat ja käänsi vaistomaisesti silmänsä -kirkkoherran kasvoja kohden. Mutta sekä kasvot ja vartalo että ääni -olivat hänelle aivan vieraat. - --- Siis te yksin koko sotajoukosta otitte lähteäksenne vihollisleirin -läpi? kysyi häneltä kirkkoherra. - --- Ennen minua lähti muuan oiva upseeri, mutta hän sai surmansa, -vastasi Skrzetuski. - --- Sitä suurempi on teidän ansionne, että uskalsitte lähteä -hänen jälkeensä. Huomaan teidän ulkonäöstänne, että matkanne on -ollut kamala. Jumala on katsonut teidän uhriinne, hyveeseenne ja -nuoruuteenne ja johtanut teitä. - -Yhtäkkiä kääntyi kirkkoherra Jan Kasimirin puoleen: - --- Armollinen kuningas, sanoi hän, -- onko teidän majesteettinne -lopullisesti päättänyt lähteä pelastamaan ruhtinas-vojevodaa? - --- Teidän rukouksiinne, isä, vastasi kuningas, -- suljen isänmaan, -sotajoukon ja itseni, sillä tiedän, että yritys on erinomaisen -vaarallinen. En kuitenkaan enää voi sallia, että ruhtinas-vojevoda -onnettomassa linnassa tuhoutuisi yhdessä sellaisten upseerien kanssa -kuin tämä tässä edessämme. - --- Jumala antakoon meille voiton! huudahti toistakymmentä ääntä. - -Kirkkoherra nosti kätensä taivasta kohden ja salissa vallitsi täysi -hiljaisuus kun hän lausui: - --- _Benedico vos, in nomine Patris, et Filii et Spiritus sancti. -Siunaan teidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen_. - --- Amen, sanoi kuningas. - --- Amen, toistivat yhtaikaa kaikkien äänet. - -Rauha valautui Jan Kasimirin huolestuneille kasvoille ja vain hänen -silmistään välkkyi epätavallinen loisto. Kokoontuneiden joukossa -alkoi nyt käydä keskustelun hyminä läheisen sotaretken johdosta, -sillä monet epäilivät vielä, voisiko kuningas heti lähteä. Hän otti -kuitenkin samassa pöydältä miekkansa ja viittasi Tyzenhauzia luokseen -sitomaan asetta vyölleen. - --- Milloin teidän kuninkaallinen majesteettinne suvaitsee lähteä? -kysyi kansleri. - --- Jumala on antanut lauhkean yön, vastasi kuningas, -- hevoset eivät -lämpene. Herra leiripäällikkö, lisäsi hän kääntyen arvohenkilöiden -puoleen, -- käskekää soittaa torvea merkiksi, että on noustava ratsun -selkään. - -Leiripäällikkö lähti heti huoneesta Kansleri Ossolinski huomautti -hiljaa, että kaikki eivät vielä ole valmiit ja että kuormat eivät -voi päästä lähtemään ennen päivän koittoa. Mutta kuningas vastasi -kiireisesti: - --- Kenelle kuormavaunut ovat isänmaata ja majesteettia rakkaammat, -hän jääköön. - -Sali tyhjeni vähitellen. Jokainen kiirehti lippukuntansa luo -saadakseen sen lähtövalmiiksi. Huoneeseen jäivät vain kuningas, -kansleri, herra Skrzetuski ja Tyzenhauz. - --- Teidän majesteettinne, sanoi kirkkoherra, -- sen mikä teidän piti -saada tietää tältä upseerilta, sen olette jo saanut tietää. Hän -kaipaa virkistystä, sillä hän tuskin pysyy pystyssä. Ehkä teidän -majesteettinne sallii minun ottaa hänet asuntooni viettämään siellä -yönsä. - --- Aivan oikein, isä, vastasi kuningas, -- teidän huomautuksenne on -oikea. Lähtekööt Tyzenhauz ja joku toinen häntä saattamaan, sillä -yksin hän varmaan ei jaksa mennä. Lähde nyt, mies kulta, sillä -paremmin kuin sinä ei kukaan ole ansainnut lepoa. Ja muista, että -minä jään sinulle velkaa. Itseni voin ennen unohtaa kuin sinut. - -Tyzenhauz tarttui Skrzetuskin käsivarteen ja yhdessä lähtivät he -ulos. Eteisessä he kohtasivat Rzeczycan starostan, joka kävi toiselta -puolen tukemaan horjuvaa ritaria. Edellä astui kirkkoherra ja hänen -edessään taas lyhdyllä valoa näyttävä poikanen. Valon näyttäminen oli -kuitenkin itse asiassa tarpeeton, yö kun oli yhtä kirkas kuin se oli -hiljainen ja lämmin. Suuri kultainen kuu purjehti laivana Toporowin -yli. Linnan pihalta kuului miesten puhetta, kuormavaunujen vikinää -ja torventoitotuksia, joilla herätettiin nukkuvia. Kauempana, kirkon -edustalla, jota kuu valaisi, näkyi jo jalka- ja ratsumiesryhmiä. -Kylässä hirnuivat hevoset. Kuormavankkurien vitinään liittyi ketjujen -kalina ja tykkien kumea jytinä. Hälinä kasvoi kasvamistaan. - --- Nyt ne lähtevät liikkeelle, sanoi kirkkoherra. - --- Zbaraziin... pelastamaan..., kuiskasi Skrzetuski. - -Joko ilosta tai pitkällisestä rasituksesta, tai ehkä lienee syy -johtunut näistä molemmista, kävi Skrzetuski äkkiä niin heikoksi, että -Tyzenhauzin ja starostan piti miltei laahata häntä eteenpäin. - -Suunnatessaan kulkuaan pappilaa kohden kävivät he kirkon edessä -seisovien sotamiesten ohitse. Ne olivat Sapiehan lippukuntaa -ja Arciszewskin jalkaväen miehiä. He seisoskelivat vielä -järjestymättöminä, hajallaan tiellä. - --- Antakaa tietä, huusi kirkkoherra. - --- Kuka siellä tietä tarvitsee? -- Zbarazista saapunut upseeri. - --- Tervetuloa, tervetuloa! huusi nyt joukko ääniä. Sotamiehet -väistyivät nopeasti syrjään, mutta jotkut heistä tulivat kuitenkin -entistä lähemmä, saadakseen nähdä sankarin. Hämmästyneen näköisinä -katselivat he hänen kurjaa hahmoaan, jota kuutamo valaisi, ja -kuiskasivat kuin hölmistyneinä toisilleen: - --- Zbarazista, Zbarazista. - -Suurimmalla vaivalla sai kirkkoherra vihdoin Skrzetuskin pappilaan. -Siellä hänet kylvetettiin ja puhdistettiin liasta ja verestä sekä -pantiin nukkumaan paikkakunnan kappalaisen vuoteeseen. Pappi itse oli -nimittäin jo lähtenyt marssiin valmistautuvien joukkojen luo. - -Skrzetuski oli ainoastaan puoleksi tajuissaan ja kuumeeltaan ei -hän heti saanut unta. Hän ei enää tietänyt, missä hän on ja mitä -hänelle oli tapahtunut. Hän kuuli kyllä hälinän, kavioiden töminän, -vankkurien räminän, jalkaväen astunnan, sotamiesten huudot ja torvien -toitotuksen, mutta tuo kaikki suli hänen korvissaan yhdeksi ainoaksi -äärettömäksi humuksi. - --- Armeija lähtee, mutisi hän itsekseen. - -Mutta humu loittoni, hiljeni ja häipyi vähitellen, kunnes Toporowissa -vihdoin vallitsi täysi äänettömyys. - -Silloin tuntui Skrzetuskista siltä kuin hän vuoteineen päivineen -olisi vaipunut johonkin pohjattomaan kuiluun. - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - - -Skrzetuski oli nukkunut muutamia päiviä, mutta herättyäänkään ei -hän vielä ollut päässyt kuumeestaan ja kauan hän senkin jälkeen -houraili, puhuen Zbarazista, ruhtinaasta, Krasnostawin starostasta, -ja keskustellen herra Michalin ja Zagloban kanssa. -- Herra Longinus -Podbipientalle hän huusi: ei sitä tietä! Ruhtinatarta vain ei hän -kertaakaan maininnut. Nähtävästi se tavaton voima, jolla hän oli -kerta kaikkiaan sulkenut itseensä rakastettunsa muiston, ei pettänyt -häntä edes heikkouden ja sairauden aikana. Sensijaan oli hän -näkevinään edessään Rzendzianin pyöreät kasvot aivan samanlaisina -kuin hän näki ne silloin, kun ruhtinas Konstantinowin taistelun -jälkeen lähetti hänet lippukuntineen Zazlawiin tuhoamaan siellä -mellastavia joukkoja ja Rzendzian odottamatta ilmestyi hänen -yökortteeriinsa. Nuo kasvot aiheuttivat hänen ajatustensa kulussa -hämmennystä, sillä hänestä tuntui, että ajan juoksu oli pysähtynyt -ja ettei mikään ollut muuttunut siitä hetkestä asti. Nyt hän muka -jälleen on Chomorin varrella ja nukkuu mökissä ja herättyään -ratsastaa Tarnopoliin viemään lippukuntiansa... Krywonos on, -jouduttuaan Konstantinowissa tuhon omaksi, paennut Chmielnickin luo. -Rzendzian on tullut Huszczasta ja istuu hänen sänkynsä laidalla... -Skrzetuski tahtoisi puhua ja käskeä poikaa satuloimaan hevoset, mutta -hänellä ei ole siihen voimaa. Ja jälleen johtuu hänen mieleensä, että -eihän hän olekaan Chomorin varrella ja että samaan aikaan tapahtui -Barin valloitus. Tuskissaan lyö herra Skrzetuski omaa ruumistaan -ja pimeys ottaa jälleen haltuunsa hänen aivo-raukkansa. Hän ei -enää tiedä eikä näe mitään, mutta hetken perästä nousee yöstä ja -kaaoksesta hänen eteensä Zbaraz, piiritys... Eikö hän siis olekaan -Chomorin varrella? Ja kuitenkin istuu Rzendzian hänen vierellään, -painuen hänen puoleensa. Ikkunaluukkujen sydämen-muotoisista lävistä -lankeaa huoneeseen kirkas valokimppu ja tuo selvästi näkyviin -poikasen huolestuneet ja myötätuntoa uhkuvat kasvot. - --- Rzendzian! huutaa herra Skrzetuski äkkiä. - --- Hyvä herra, huudahtaa poika vastaan ja lankeaa herransa jalkojen -juureen, -- minä olen tässä jo luullut, ettei herra koskaan herääkään. - -Seurasi hetken hiljaisuus, jonka aikana ainoastaan kuului pojan -nyyhkytys, hänen painautuessaan herransa jalkoja vastaan. - --- Missä minä olen? kysyi herra Skrzetuski. - --- Toporowissa. Te tulitte Zbarazista kuninkaan luo. Jumalan kiitos, -Jumalan kiitos. - --- Mutta missä kuningas on? - --- Hän lähti sotajoukkoineen auttamaan ruhtinasta. Jälleen seurasi -hiljaisuus. Ilon kyyneleet valuivat yhä alas Rzendzianin kasvoja ja -hetken perästä hän liikutuksen vallassa alkoi toistella: - --- Että minä vielä näen herrani elävänä. - -Sitten hän nousi ja avasi akkunaluukut sekä itse akkunan. - -Aamun raikkaus virtasi tupaan ja sen mukana myös päivän kirkas valo. -Valon tullessa heräsi Skrzetuski tajuntaan. - -Rzendzian istuutui sängyn jalkapäähän. - --- Minäkö olen tullut Zbarazista? kysyi ritari. - --- Niin olette, hyvä herra. Siihen ei ole pystynyt kukaan muu kuin -te. Ja teidän tulonne johdosta juuri lähti kuningas Zbaraziin -auttamaan. - --- Herra Podbipienta yritti ennen minua, mutta hän sai surmansa. - --- Hyvä Jumala, onko herra Podbipienta kuollut -- sellainen -runsaskätinen, kunnon herra! Ihanhan minä tukehdun suruun... Kuinkas -he voittivat niin väkevän miehen? - --- Ampuivat hänet nuolilla... - --- Entä herrat Wolodyjowski ja Zagloba? - --- Terveinä olivat, kun minä lähdin. - --- Jumalan kiitos. Hehän ovat herran hyviä ystäviä... Mutta -kirkkoherra kielsi minua puhumasta. - -Rzendzian vaikeni ja hetken aikana näytti jokin ajatus pyörivän hänen -päässään. Se kuvastui selvästi hänen pyöreillä kasvoillaan. Hän -virkkoi: - --- Armollinen herra... - --- Mitä sinä tahdot? - --- Kuinkas herra Podbipientan perintöjen laita mahtaakaan olla? -Nähtävästi häneltä jäi paljon taloja ja kaikenlaista tavaraa. Eikö -hän testamentannut mitään ystävilleen? Sillä eihän hänellä ollut -omaisia? - -Skrzetuski ei vastannut ja Rzendzian tunsi, ettei herra pitänyt hänen -kysymyksestään. Hän sanoi nyt: - --- Mutta Jumalan kiitos, että herrat Zagloba ja Wolodyjowski ovat -terveinä. Pelkäsin jo, että he olivat joutuneet tatarien käsiin. -Paljonhan me yhdessä olemme kokeneet vaivoja ja vastoinkäymisiä. -Mutta kirkkoherra tosiaan kielsi minua puhumasta...Pelkäsin jo, etten -koskaan saisi heitä nähdä, sillä orda on meitä ahdistanut niin, että -jo näytti ihan toivottamalta. - --- Oletko sinä siis ollut herrojen Wolodyjowskin ja Zagloban -seurassa? He eivät maininneet siitä minulle mitään. - --- Koska he eivät tietäneet, olenko minä hengissä vaiko kuollut. - --- No, missä orda sitten niin ahdisti teitä? - --- No, Ploszkirowin tuolla puolen, Zbarazin tiellä. Mehän ratsastimme -kauas Jampolin taakse... Mutta kirkkoherra Cieciszowski tottakin -kielsi puhumasta... - -Seurasi taasen hetken äänettömyys. - --- Palkitkoon teitä Jumala hyvästä tahdostanne ja vaivannäöstänne, -sillä minä jo tiedän mitä varten te sinne ratsastitte. Olin siellä -minäkin ennen teitä, mutta turhaan. - --- Voi hyvä herra, jollei tuo kirkkoherra olisi... mutta kun hän -nimenomaan sanoi: minun täytyy lähteä kuninkaan kanssa Zbaraziin, -mutta pidä sinä huolta herrasta, sanoi hän, äläkä vain puhu mitään, -sillä hän voi kuolla siihen paikkaan. - -Skrzetuski oli jo niin menettänyt kaiken toivon, että Rzendzianin -sanat eivät herättäneet hänessä toivon kipinääkään. Hän makasi hetken -liikkumatta ja kysyisi taasen: - --- Miten sinä jouduit kirkkoherra Cieciszowskin ja sotajoukon luo? - --- Sandomirin kastellaanin puoliso, rouva Witoski minut lähetti -Zamoscista ilmoittamaan herra kastellaanille, että hän tulee -tapaamaan häntä, nimittäin herra kastellaania, Toporowiin. Se on -urhoollinen ihminen tuo rouva ja tahtoo välttämättä jäädä sotajoukon -luo, jotta ei hänen tarvitsisi erota herra kastellaanista. Minä tulin -Toporowiin päivää ennen rouva Witoskia, jonka siis jo pitäisi olla -täällä, mutta mitäs siitä on hyötyä, kun kastellaani taas jo ennätti -lähteä kuninkaan kanssa. - --- En ymmärrä kuinka sinä saatoit olla Zamoscissa, kun kerran -ratsastit herra Zagloban ja herra Wolodyjowskin kanssa Jampolin -tuolle puolelle. Mikset heidän kanssansa tullut Zbaraziin? - --- Sentähden, nähkääs, että kun orda meitä ahdisti, ei ollut enää -muuta neuvoa. Noiden molempien kintereillä kulki, kokonainen -partiojoukko ja minun täytyi siis lähteä matkaani enkä pysähtynyt -ennenkuin Zamoscissa. - --- Onni, etteivät jääneet sille tielleen, sanoi Skrzetuski, -- mutta -sinua minä luulin paremmaksikin palvelijapojaksi. Oliko oikein jättää -heidät sellaiseen hätään? - --- Voi hyvä herra, jos me olisimmekin olleet kolmisin, niin minä -tietystikään en olisi heitä jättänyt. Sydäntäni vihloi, kun minun -täytyi. Mutta meitä oli neljä. Silloin he ryntäsivät tatarilaisten -kimppuun ja käskivät minun pelastaa... pelastaa... Jos minä olisinkin -varma, ettei ilo tapa teitä... sillä Jampolin takana me löysimme... -mutta kun kirkkoherra... - -Skrzetuski oli alkanut tuijottaa poikaan ja sitten räpytellä silmiään -kuin unesta heräävä. Yhtäkkiä tuntui jokin hänen sisässään ikäänkuin -särkyvän. Hän tuli kauhean kalpeaksi, nousi istumaan vuoteessaan ja -sanoi lujalla äänellä: - --- Kuka sinun kanssasi oli? - --- Voi hyvä herra, huusi poika pelästyneenä, nähdessään miten ritarin -kasvot olivat muuttuneet. - --- Kuka oli kanssasi? huusi Skrzetuski, tarttui Rzendziania -hartioihin, ravisti häntä ja teki sen kuumeen vallassa kuin rautaisin -käsin. - --- Kyllä minä sen nyt sanon, virkkoi Rzendzian, -- tehköön -kirkkoherra sitten mitä tahtoo. Neiti oli meidän kanssamme ja nyt hän -on rouva Witowskin luona. - -Skrzetuski ikäänkuin jähmettyi ja sulki silmänsä. Hänen päänsä painui -raskaasti tyynylle. - --- Apua! kirkui Rzendzian, -- herra heittää henkensä! Apua! Mitä minä -olenkaan tehnyt! Miksen pitänytkin suutani kiinni. Oi Jumalan tähden. -Rakas herra, puhukaa. Jumalan tähden... Oikein kirkkoherra teki, kun -kielsi puhumasta. Voi, herra kulta... - --- Ei mitään, virkkoi vihdoin Skrzetuski. -- Missä hän on? - --- Jumalan kiitos, että herra virkoaa. Mutta kyllä on parempi, että -nyt vaikenen. Neiti on Sandomirin kastellaanin rouvan seurassa. -Pian saatte heidät nähdä. Jumalan kiitos. Älkää nyt kuolko, pian -saatte nähdä heidät täällä. Me pakenimme Zamosciin ja siellä -kirkkoherra jätti neidin rouva Witowskin haltuun. Säädyllisyyden -vuoksi, sillä sotajoukossa on pahantekijöitä. Bohun oli säästänyt -häntä, mutta olisihan hänen voinut käydä huonosti, jollei hän -olisi joutunut turvaan. Paljon minulla oli vaivaa, mutta kun minä -sanoin sotamiehille: hän on ruhtinas Jeremin sukulainen, niin he -kohtelivat häntä kunnioituksella. Ja paljon minulle tuli kaikellaisia -kustannuksia matkalla. - -Skrzetuski makasi taasen liikkumattomana, mutta hänen silmänsä olivat -auki ja hänen kasvoillaan kuvastui suuri vakavuus: nähtävästi hän -rukoili. Lopetettuaan hän yhtäkkiä nousi istualleen ja sanoi: - --- Anna tänne vaatteeni ja käske satuloida hevoset. - --- Mutta minne te sitten aiotte ratsastaa? - --- Anna vaatteet heti paikalla. - --- Kyllä kai herra tietää, että kaikellaisia juhlavaatteita nyt on -yllin kyllin, kuningas kun käski antaa niitä jos kuinka paljon ja eri -ylimyksetkin antoivat. Ja kolme komeaa ratsua on tallissa. Olisipa -edes yksi niistä minun. Mutta parempi olisi teidän nyt kuitenkin -vielä maata ja levätä, sillä voimia ei teillä ole paljon. - --- Ei minua mikään vaivaa. Voin aivan hyvin istuutua hevosen selkään. -Pidä nyt kiirettä, Jumalan tähden. - --- Minä tiedän, että teillä on rautainen ruumis, tapahtukoon teidän -tahtonne. Mutta puolustakaa minua kirkkoherran Cieciszowskin edessä. -Kas tuossa ovat vaatteet... Parempia ei saa armeenialaisilta -silkkikauppiailtakaan... Pukekaa nyt yllenne, mutta minä menen -sanomaan, että tuotaisiin viinilientä, sillä käskin kirkkoherran -palvelijan keittää sitä teille. - -Tämän sanottuaan alkoi Rzendzian häärätä aterian valmistustoimissa, -mutta Skrzetuski pukeutui kuninkaan ja ylimysten lahjaksi jättämiin -vaatteisiin. Hetken perästä hän tarttui poikaa olkapäihin ja pusersi -häntä rintaansa vastaan, joka oli iloa tulvillaan. Poika taas kertoi -hänelle juurta jaksain, kuinka hän oli Wlodawassa tavannut herra -Michalin pahasti kolhiman, mutta jo hiukan tointuvan Bohunin ja -kuinka hän tältä oli saanut udelluksi ruhtinattaren piilopaikan -ja houkutellut käsiinsä turvanuijan. Hän kertoi, miten he olivat -herra Michalin ja Zagloban kanssa menneet Waladynkan rotkoille ja, -tapettuaan noita-akan ja Czeremysin, vieneet pois ruhtinattaren ja -kuinka he vihdoin olivat joutuneet suuriin vaaroihin, paetessaan -Burlajn joukkoja. - --- Burlajnhan herra Zagloba löi kuoliaaksi, kiiruhti Skrzetuski -huomauttamaan. - --- Hän on aikamoinen mies, tuo herra Zagloba, vastasi Rzendzian, -- -en ole mokomaa vielä nähnyt, sillä yksi voi olla urhoollinen, toinen -sukkela puheissaan ja kolmas aika veitikka, mutta herra Zaglobassa -ovat nämä kaikki ominaisuudet yhtaikaa. Pahin oli tilamme metsissä -Ploszkirowin tuolla puolen, kun orda meitä ahdisti. Herra Michal ja -Zagloba jättäytyivät jälelle houkutellaksensa tatarit kimppuunsa -ja pysäyttääkseen takaa-ajon, mutta minä taas kiidätin sivulle -päin, Konstantinowia kohden, kiertäen Zbarazin, sillä arvelin, että -tapettuaan pienen ritarin ja herra Zagloban, tatarit varmaan ajavat -meitä takaa Zbarazin taholla. En tiedä, miten Jumala armossaan -pelasti pienen ritarin ja herra Zagloban... Luulin heidän varmaan -joutuvan surman suuhun. Minä taas jouduin pakenemaan Konstantinowista -päin marssivan Chmielnickin ja tatarien välitse, jotka paraikaa -kulkivat Zbarazia kohden. - --- He eivät voineet tulla sinne suoraa päätä, sillä herra Kuszelhan -torjui heidät. Mutta puhu pikemmin. - --- Jospa minä vain olisin sen tietänyt, mutta sitä minä en voinut -tietää. Ja niin minä yhdessä neidin kanssa pujottelin tatarien ja -kasakoitten lomitse aivan kuin jotakin solaa myöten. Onneksi oli -seutu tyhjä, niin ettemme kohdanneet ainoaa ihmistä, emme kylissä -emmekä kaupungissa. Joka vain kynnelle kykeni oli näet lähtenyt -tatareja pakoon. Mutta henki kurkussa minä kuljin, sillä kauhulla -ajattelin, että he lopultakin voisivat saada minut saarretuksi -- ja -siihenhän minä sitten lopulta jouduinkin. - -Skrzetuski keskeytti pukeutumisensa ja kysyi: - --- Kuinka niin? - --- Sillä tavalla, että minä jouduin Doniecin kasakkapartion tielle, -saman Doniecin, jonka sisaren, Horpynan, luona rotkossa neiti oli -ollut piilossa. Onneksi tunsin hänet hyvin, sillä hän oli usein -nähnyt minut Bohunin luona. Toin hänelle terveisiä sisarelta, näytin -Bohunin turvanuijaa ja kerroin kaikki, miten Bohun oli lähettänyt -minut hakemaan neitiä ja miten Bohun odottaa minua Wlodawan takana. -Ja Doniec, Bohunin ystävä kun oli ja tiesi sisarensa vartioivan -neitiä, uskoi minuun. Arvelin, että hän muitta mutkitta päästää -minut matkalle ja vielä varustaa eväälläkin, mutta hän sanookin: -siellä otetaan nyt kaikki sotajoukkoon, voit vielä joutua ljahien -käsiin, jää tänne minun luokseni, sanoo hän, niin menemme yhdessä -Chmielnickin luo. Leirissä on tytönkin turvallisempi olla, sillä -siellä tulee Chmielnicki itse Bohunin tähden suojelemaan häntä. Kun -hän tämän oli sanonut, jähmetyin kerrassaan, sillä enhän voinut panna -vastaankaan. Minä siis selittämään, että Bohun odottaa häntä ja että -olen pannut pääni pantiksi, että suoraa päätä saatan neidin hänen -luokseen. Mutta nytpäs sanoo Doniec: me ilmoitamme asian Bohunille, -älä sinä nyt lähde, siellä on ljaheja. Minä intin vastaan minkä ehdin -ja hän riiteli omasta puolestaan, kunnes hän lopuksi huudahtaa: sepä -kummaa, että niin pelkäät lähteä kasakkain luo -- ethän vain lienekin -petturi! Silloin huomasin, että nyt ei auta muu kuin yöllä lähteä -pakoon, koska minua epäillään. Kylmä hiki valui pitkin ruumistani, -olin jo valmistanut kaikki matkaa varten, kun herra Pelka kuninkaan -sotajoukosta yöllä hyökkäsi paikalle. - --- Herra Pelkako? sanoi Skrzetuski, henkeään pidätellen. - --- Juuri sama mies, hän oli mainio suorittamaan vakoilutehtäviä. Tuo -sama herra Pelka, joka äsken sai surmansa -- Jumala olkoon hänen -sielullensa armollinen. Ei kukaan ymmärtänyt paremmin kuin hän -tehdä tiedusteluretkiä ja äkkiarvaamatta pujahtaa aivan keskelle -vihollista. Jollei mahdollisesti herra Wolodyjowski. No niin, herra -Pelka saapui siis, löi Doniecin joukkueen niin ettei siitä jäänyt -jälelle ainoaa sorkkaa ja otti vangiksi itse Doniecin. Pari viikkoa -sitten hänet härkien välissä revittiin kappaleiksi ja oikein se -hänelle olikin. Mutta kyllä minulla oli herra Pelkastakin aika vaiva, -sillä hän oli vallan kauhea naisten perään -- Jumala hänen sieluansa -armahtakoon! Jo minä pelkäsin, että neiti, vältettyään kasakkain -pahanteon, joutuu vielä onnettomamman kohtalon alaiseksi omiensa -puolelta. Minä sanoin lopulta herra Pelkalle, että neiti on ruhtinaan -sukulainen, ja kun mainitsin ruhtinaamme nimen, niin silloin herra -Pelka nosti lakkiansa ja sanoi olevansa valmis palvelemaan häntä. Hän -alkoi heti kohdella neitiä kunnioituksella ja saattoi meidät aina -Zamosciin asti kuninkaan luo. Siellä taas kirkkoherra Cieciszowski, -(sangen pyhä mies, tuo kirkkoherra!) otti meidät suojaansa ja jätti -neidin kastellaani Witowskin rouvan haltuun. - -Skrzetuski hengähti syvään ja heittäytyi Rzendzianin kaulaan. - --- Sinä olet tästä puoleen ystäväni, veljeni etkä palvelijani. Mutta -lähtekäämme nyt. Koska piti kastellaanin rouvan saapua tänne? - --- Viikon kuluttua minun tuloni jälkeen ja nyt on jo kulunut kymmenen -päivää. Ja kahdeksan päivää olette te maannut tajuttomana. - --- Lähdetään, lähdetään, toisteli Skrzetuski, -- sillä minä menehdyn -ilosta. - -Hän ei ollut ehtinyt lopettaa lausettaan, kun ulkoa kuului -kavionkapsetta ja katu ja piha samassa tulivat täyteen hevosia -ja ihmisiä. Akkunaruutujen läpi huomasi herra Skrzetuski ensinnä -vanhan kirkkoherra Cieciszowskin ja hänen rinnallaan herra Zagloban, -Wolodyjowskin, Kuszelin ja muiden tuttavien laihtuneet kasvot. Ja -heidän ympärillään karauttivat ruhtinaan punaiset rakuunat. Iloinen -huuto kajahti ja hetken perästä astui joukko upseereja ja heidän -etunenässään kirkkoherra tupaan. - --- Zborowissa on tehty rauha, piiritys on lakkautettu! huudahti -kirkkoherra. - -Skrzetuski oli itsekin heti, nähdessään zbarazilaiset toverinsa, -arvannut sen ja nyt hän jo oli Zagloban ja Wolodyjowskin käsissä, -vastaanottaen vuoronperään molempien syleilyjä. - --- Kuulimme, että olette hengissä! huusi Zagloba, -- ja ilomme on -sitä suurempi, kun jo näin pian näemme teidät terveenä. Me olemme -vartavasten tulleet tänne luoksenne. Jan, ette tiedä, mikä kunnia -teitä peittää ja mikä palkinto odottaa. - --- Kuningas on osaltaan palkinnut, sanoi kirkkoherra, -- mutta -kuninkaiden Kuningas on teitä varten varannut vielä enemmän. - --- Tiedän jo, vastasi Skrzetuski. -- Jumala teitä palkitkoon. -Rzendzian on ilmaissut minulle kaikki. - --- Eikä ilo tappanut teitä -- sitä parempi! huusi Zagloba. -- Eläköön -Skrzetuski, eläköön ruhtinatar! No niin, Jan, me emme puhuneet -teille hänestä halaistua sanaa, sillä emme tietäneet, onko hän -hengissä. Mutta ovelasti on kuin onkin tuo poika paennut hänen -kanssaan. Oi mikä kavala kettu... Ruhtinas odottaa teitä molempia. -Aina Jahorlikille asti ratsastimme neitoa etsimään. Minä tapoin sen -helvetin hirviön, joka häntä vartioi. Ne kaksitoista poikanaskalia -ovat nyt olleet teitä paossa, mutta pian te saatte ne kiinni ja -ajatte sivukin. Minulla tulee siis olemaan pojan- ja tyttärenpoikia, -hyvät herrat. Rzendzian, sanoppas, olikos sinulla matkalla paljonkin -vaivaa? Ajatteleppa, että minä ja herra Michal kahden pidimme -puoliamme koko ordaa vastaan. Ensimäisenä ryntäsin minä kokonaisen -ratsujoukon kimppuun ja kaikki tatarit piiloutuivat kaatuneitten -puunrunkojen alle. Herra Michal piti hänkin hyvin puoliaan. Mutta -missä on minun tytär-kultani, tuokaa tänne tytär-kultani! - --- Jumala teitä siunatkoon, Jumala teitä siunatkoon, Jan, sanoi pieni -ritari, yhä uudelleen ja uudelleen syleillen Skrzetuskia. - --- Jumala teitä palkitkoon kaikesta, mitä olette minulle tehneet. -Minulla ei riitä sanoja. Hengelläni ja verelläni en voi teitä -palkita, vastasi Skrzetuski. - --- Mitäs niistä! huusi Zagloba. -- Rauha on tehty, huono rauha, hyvät -herrat, mutta eihän muukaan auttanut. Hyvä on, että saimme jättää -tuon ruttoisan Zbarazin. Nyt tulee rauhallisemmat olot, hyvät herrat. -Se on meidän työtämme. Ja minun työtäni! Sillä jos Burlaj vielä -eläisi, niin eipä tulisi rauhan työstä ei niin mitään. Nyt lähdemme -häihin. Eteenpäin, Jan, ja pää pystyyn! Ette arvaa minkälaisen -häälahjan saatte ruhtinaalta. Toisen kerran sen vielä sanon... Mutta -missä hitossa tyttäreni on? Tuokaa tänne tyttäreni! Nyt ei Bohun enää -saa häntä käsiinsä... Hän on liian lujissa kahleissa. Mutta missä on -minun tytär-kultani? - --- Minä olin juuri astumaisillani ratsun selkään lähteäkseni -Sandomirin kastellaanin rouvaa vastaan, sanoi Skrzetuski. -- -Lähtekäämme nyt yhdessä, sillä minun järkeni ei enää kestä. - --- Hei, hyvät herrat, lähdetään kaikki. Ei enää ole aikaa vitkastella. - --- Kastellaanin rouva varmaan ei enää ole kaukana, sanoi kirkkoherra. - --- Mennään, lisäsi herra Michal. - -Skrzetuski oli jo ulkona ja hyppäsi hevosen selkään niin helposti -ettei olisi luullut hänen olleen sairaana. Rzendzian pysytteli -hänen rinnallansa, sillä hän ei mielellään tahtonut jäädä kahden -kirkkoherran kanssa. Heihin liittyivät herra Michal ja Zagloba ja -niin ajoivat he minkä hevoset pääsivät joukon etunenässä. Ja perässä -tuli koko aatelisjoukko ja punaiset rakuunat kiitivät nekin Toporowin -tietä kuin mitkäkin punaiset unikukat, joita tuuli huojuttaa. - --- Hei! huusi Zagloba, pusertaen kannukset hevosen kylkiin. - -He eivät vielä olleet ehtineet ratsastaa kuin toista tuhatta -askelta, kun jo tienkäänteessä tuli näkyviin pitkä jono vankkureita -ja vaunuja, ympärillään muutama kymmen palvelijasotamiehiä. Jotkut -näistä kiidättivät heti, kun näkivät asestettuja miehiä, kysymään, -keitä he olivat. - --- Omaa väkeä kuninkaan sotajoukosta! huusi herra Zagloba. -- Mutta -keitä te olette? - --- Sandomirin kastellaanin rouvan seuruetta. - -Skrzetuski joutui sellaisen liikutuksen valtaan, että hän, -tietämättään mitä teki, astui alas hevosen selästä ja asettui -tiensyrjälle. Siinä hän paljasti päänsä ja hänen ohimoillaan virtasi -hiki. Onnensa edessä vapisi ritari koko ruumiiltaan. Herra Michal -hyppäsi hänkin satulasta ja tarttui horjuvaa toveriaan olkapäihin. - -Heidän esimerkkiään seuraten asettuivat kaikki paljastetuin päin tien -oheen ja vähitellen saapui paikalle vankkuri- ja vaunujono, alkaen -solua heidän ohitsensa. Rouva Witowskin seurassa kulki kymmenkunta -naista ja nämä katselivat kummissaan ritareja, käsittämättä mitä tämä -sotilasprosessiooni tiensyrjässä merkitsi. - -Vihdoin tulivat saattueen keskeltä näkyviin kauneimmat vaunut, -upseerien silmät huomasivat heti avatuitten akkunoiden takaa vakavan -harmaahapsisen naisen ja tämän vierellä ruhtinatar Kurciewiczin -kauniin, suloisen pään. - --- Tytär-kulta! kirkaisi Zagloba, heittäytyen suinpäin vaunuja -kohden. -- Tytär-kulta. Skrzetuski on täällä joukossamme... -Tytär-kulta! - -Seis, seis! huudettiin nyt saattueesta. Syntyi liikettä ja hälinää -ja Kuszel ynnä Wolodyjowski taluttivat, tai pikemmin laahasivat -Skrzetuskin vaunujen luo. Hän oli nimittäin käynyt niin heikoksi, -että hän suorastaan painoi heidän käsissään. Pää riipuksissa kulkien -hän tuskin pääsi käymään ja putosi polvilleen vaunujen astuimia -vastaan. - -Hetken perästä lepäsi ritarin väsynyt pää kuitenkin ruhtinattaren -voimakkaiden, suloisten olkapäiden varassa. - -Mutta Zagloba huudahti heti, huomatessaan Sandomirin rouvan -hämmästyksen: - --- Hän on Skrzetuski, Zbarazin sankari. Hän on tunkeutunut -vihollisten lävitse, hän on pelastanut ruhtinaan ja koko valtakunnan. -Jumala häntä siunatkoon. Eläkööt! - --- Eläkööt! Vivant! Vivant! huusi aateli. - --- Eläkööt! toistivat ruhtinaan rakuunat niin että huudot kaikuivat -pitkin Toporowin kenttiä. - --- Tarnopoliin ruhtinaan luo, häihin! huusi Zagloba. - --- Ja nyt tyttäreni, ovat koettelemuksesi loppuneet ja Bohunia -odottaa pyövelin miekka. - -Kirkkoherra Cieciszowski oli kohottanut silmänsä taivasta kohden ja -hänen huulensa toistivat innoitetun saarnaajan ihmeellisiä sanoja: - --- He kylvivät kyynelin ja niittävät ilolla. - -Skrzetuski istutettiin nyt vaunuihin ruhtinattaren viereen ja saattue -ajoi eteenpäin. Oli mitä ihanin poutainen päivä, tammilehdot ja -kentät suorastaan uivat auringon valossa. Alhaalla kesantopelloilla -ja siitä ylempänä sekä vielä siitäkin ylempänä, aina tuolla ylhäällä -sinertävässä ilmassa kylpi siellä täällä hopeisia hämähäkinverkkoja, -samoja jotka myöhempään syksyllä peittävät sikäläiset kentät -ikäänkuin lumella. Ympärillä vallitsi suuri rauha, vain hevoset -pärskähtelivät hiljaisuudessa. - --- Herra Michal, sanoi Zagloba, tullen niin likelle, että hänen -satulansa jalus kosketti pienen ritarin jalusta, -- aivan samalla -tavalla minua kuristaa niinkuin silloin, kun herra Podbipienta -- -levätköön hän rauhassa! Mutta kun minä ajattelenkin, että nuo kaksi -vihdoinkin ovat löytäneet toisensa, niin on minun niin hyvä olla -niinkuin olisin ottanut kaksi kulausta espanjalaista viiniä... jollet -nyt sinäkään joutuisi avioliiton satamaan, niin sitten vanhoilla -päivillämme hoidamme heidän lapsiaan. Yleensähän ihminen aina syntyy -jotakin toista varten, herra Michal, mutta me kaksi sovimme paremmin -sotaan kuin naimisiin. - -Pieni ritari ei vastannut, vaan alkoi entistä kiihkeämmin väännellä -viiksiään. - -He ratsastivat Toporowiin ja sieltä Tarnopoliin, jossa heidän oli -määrä yhtyä ruhtinas Jeremiin, sieltä hänen lippukuntiensa kanssa -lähteäkseen Lembergiin viettämään häitä. Matkalla kertoi Zagloba -Sandomirin rouvalle mitä viime aikoina oli tapahtunut. Rouva sai -tietää, että kuningas ratkaisemattomaksi jääneen verisen taistelun -jälkeen Zborowin luona oli tehnyt khanin kanssa sopimuksen, joka -tosin ei ollut erittäin edullinen, mutta takasi valtakunnalle -ainakin joksikin aikaa rauhan. Sopimuksen mukaan jäi Chmielnicki -yhä hetmaniksi ja oli hänellä oikeus äärettömistä rahvaan laumoista -valita itselleen neljäkymmentä tuhatta rekisterikasakkaa, josta -myönnytyksestä hän puolestaan vannoi uskollisuuden ja alamaisuuden -valan Puolan kuninkaalle ja säädyille. - --- Varma asia on, sanoi Zagloba, -- että Chmielnickin kanssa pian -jälleen syttyy sota, mutta ei hätää mitään, jos vain komentosauva ei -mene meidän ruhtinaan ohi. - --- Mutta kertokaappa toki Skrzetuskille kaikkein tärkein asia, -virkkoi, lähemmä ratsastaen, pieni ritari. - --- Aivan oikein, sanoi Zagloba, -- tarkoitukseni kyllä juuri -oli alkaa puhua siitä, mutta eihän tässä vielä ole ollut aikaa -hengähtääkään. Tiedättekö, Jan, mitä teidän lähdettyä tapahtui: Bohun -on ruhtinaan vankina. - -Skrzetuski ja ruhtinatar hämmästyivät tämän odottamattoman uutisen -kuullessaan siihen määrään, että kävivät aivan sanattomiksi. -Ruhtinatar vain levitti kätensä. Hetken äänettömyyden jälkeen -Skrzetuski kysyi: - --- Kuinka? Miten? - --- Siinä johti asioita Jumalan sormi, vastasi Zagloba. -- Jumalan -sormi. Sopimus oli tehty ja me olimme juuri lähdössä tuosta -saastaisesta Zbarazista. Ruhtinas lähti vielä ratsastajineen -vasemmalle siivelle pitämään silmällä, ettei orda kavalasti hyökkäisi -sotajoukon kimppuun, koska he usein eivät pidä sopimuksiaan. Silloin -ryntääkin yhtäkkiä kolme sataa ratsumiestä ruhtinaan ratsujoukon -kimppuun. - --- Ainoastaan Bohun saattoi tehdä sellaista! huudahti Skrzetuski. - --- Hän se juuri sen tekikin. Mutta kasakkain ei ole hyvä käydä -käsiksi Zbarazin poikiin. Herra Michal saarsi heidät kädenkäänteessä -ja hakkasi maahan minkä ehti, mutta Bohun, joka hänkin oli saanut -häneltä kaksi lyöntiä, joutui vangiksi. Hänellä ei ole onnea herra -Michalin seurassa, hänen olisi pitänyt tulla siitä vakuutetuksi, kun -hän jo on koettanut sitä leikkiä kolme kertaa. Mutta, totta puhuen, -hän ei myöskään muuta tahtonutkaan kuin hakea kuolemaa. - --- Sittemmin kävi selville, lisäsi herra Wolodyjowski, -- että Bohun -oli yrittänyt välttämättömästi Waladynkan tienoilta Zbaraziin, mutta -ei ehtinyt, matka kun on pitkä, ja saatuaan kuulla, että rauha jo on -tehty, hän vimmoissaan menetti järkensä eikä välittänyt enää mistään. - --- Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu, sillä onni on -huikentelevainen, sanoi Zagloba. -- Bohunhan on hurjapää kasakka ja -sitä hurjapäisempi, kun on epätoivoissaan. Hänen tähtensä nousi nyt -kauhea kahakka meidän ja roskaväen välillä. Me luulimme jo sodan -alkavan uudelleen, sillä ruhtinas oli ensimäisenä huutanut, että -sopimus on rikottu. Chmielnicki kyllä tahtoi pelastaa Bohunin, mutta -khani oli hänelle suutuksissaan ja sanoi: hän on häpäissyt minun -sanani ja valani. Vieläpä uhkasi khani sodalla Chmielnickiäkin ja -toimitti meidän ruhtinaan luo pikalähetin, joka ilmoitti Bohunin -olevan yksityisen ryövärin ja pyysi, että ruhtinas ei tekisi -kahakasta asiaa, vaan menettelisi Bohunin kanssa kuin rosvon ikään. -Nähtävästi khanille oli pääasia, että tatarilaiset rauhassa saisivat -riistää itselleen vankeja rahvaan joukosta, jota he tekivätkin siinä -määrin, että nyt voi Stambulissa ostaa orjan kahdella rautanaulalla. - --- Mitäs ruhtinas teki Bohunille? kysyi Skrzetuski levottomana. - --- Ruhtinas oli jo käskenyt veistää häntä varten paalun, mutta -sitten hän muutti päänsä ja sanoi: minä annan hänet Skrzetuskille, -menetelköön hänen kanssaan miten tahtoo. Ja nyt istuu tuo kasakka -Tarnopolissa, vankina kellarissa. Ja välskäri hoitaa hänen kolhittua -kalloansa. Hyvä Jumala, kuinka monta kertaa henki jo on ollut -lähtemäisillään siitä miehestä. Eivät koirat koskaan ole niin -höyhentäneet sutta kuin me häntä. Yksistään herra Michal on häntä jo -kolhinut kolme kertaa. Mutta hän on kerta kaikkiaan kova kappale, -vaikka myöskin, totta puhuen, onneton mies. Hitto hänet vieköön. En -minä sentään enää kanna kaunaa häntä vastaan, vaikka hän hirveästi -tunki päälleni ja aivan aiheettomasti, sillä minähän monta kertaa -olin juonut hänen kanssaan ja seurustellut hänen parissaan, kunnes -hän nosti kätensä minun tytär-kultaani vastaan. Silloin tietysti -minäkin osaltani häntä tönäisin, siellä Rozlogissa. Mutta se nyt -on kuin onkin vanha asia, että maailmassa ei ole kiitollisuutta ja -harvoin hyvä hyvällä palkitaan. Menköön hiiteen. - -Herra Zagloba alkoi nyökytellä päätään. - --- Ja mitäs te, Jan, hänelle nyt teette? kysyi hän sitten. -- -Sotamiehet sanovat, että teette hänestä eturatsastajan, koska hän -on niin komea poika. En kuitenkaan ota oikein uskoakseni, että niin -menettelisitte. - --- Enkä myöskään niin tee, vastasi Skrzetuski. -- Hän on sangen -urhoollinen sotilas ja lisäksi onneton mies, sentähden en myöskään -anna hänelle mitään alentavaa tointa. - --- Jumala antakoon hänelle kaikki anteeksi, virkkoi ruhtinatar. - --- Amen, lisäsi Zagloba. -- Hän rukoilee kuolemaa kuin äitiään ja -pyytää, että se ottaisi hänet pois. Ja varmaan hän olisi surmansa -saanutkin, jollei hän olisi tullut Zbaraziin liian myöhään. - -Kaikki vaikenivat, ajatellessaan ihmeellisesti vaihtelevaa onnea. -Mutta kaukaa saattoi jo nähdä Grabowan, jonne retkikunnan oli määrä -pysähtyä syöttämään hevosia. Grabowassa tapasivat matkailijamme -suuren joukon sotamiehiä, jotka palasivat Zborowista. Sinne oli -myöskin saapunut Sandomirin kastellaani herra Witowski, joka -rykmenttinsä saattamana oli matkalla tapaamaan vaimoansa, ja -Krasnostawin starosta, herra Przyjemski, sekä paljon aseihin -kutsuttuja aatelisia, jotka nyt tätä tietä matkustivat kotiin. -Grabowan herraskartanon päärakennus oli palanut, samoinkuin kaikki -muutkin rakennukset, mutta kun päivä oli kaunis, tyyni ja lämmin, -niin sijoittuivat kaikki tammimetsään paljaan taivaan alle. -Paikalle oli tuotu myöskin melkoiset määrät ruoka- ja juomatavaraa -ja palvelijat ryhtyivät heti valmistamaan illallista. Sandomirin -kastellaani käski tammien alle pystyttää kymmenkunnan telttaa naisia -ja korkeimpia arvohenkilöitä varten. Paikalle syntyi siten oikea -leiri. Useat upseerit kokoontuivat nyt telttojen eteen, saadakseen -nähdä ruhtinattaren ja Skrzetuskin. Toiset keskustelivat päättyneestä -sodasta. Ne jotka olivat olleet vain Zborowissa eivätkä Zbarazissa, -kyselivät ruhtinaan sotamiehiltä yksityisseikkoja piirityksestä. -Kaikkialla kuului puhetta ja iloista hälinää, varsinkin kun Jumala -oli antanut niin kauniin päivän. - -Aatelin joukossa piti suurinta ääntä herra Zagloba, kuvaten -tuhannetta kertaa, kuinka hän surmasi Burlajn. Ja Rzendzian -puolestaan kertoi seikkailujaan palvelijoille, jotka hääräsivät -aterian valmistuksessa. Sopivan tilaisuuden sattuessa tuli ovela -poika ja vei Skrzetuskin hiukan syrjään ja lausui, nöyrästi kumartuen -hänen jalkojensa juureen: - --- Armollinen herra, tahtoisin pyytää suosionosoitusta. - --- Vaikeahan minun olisi kieltää sinulta mitään, vastasi herra -Skrzetuski, -- koska minun sinua on kiittäminen siitä, että kaikki on -kääntynyt parhaiten päin. - --- Arvasinhan minä, sanoi poika, -- että te olette miettinyt minulle -palkinnon. - --- Sano vain, mitä haluat. - -Rzendzianin ympyriäiset kasvot synkistyivät ja hänen silmissään -kiilsi viha ja vimma. - --- Yhtä armoa minä pyydän: antakaa Bohun minulle! - --- Bohunko? sanoi herra Skrzetuski hämmästyneenä. - --- Mitä sinä hänellä? - --- Minä aion, nähkääs, katsoa, ettei minun osani mene hukkaan ja -että minä koron kanssa maksan, minkä hän minulle Czechrynissä teki. -Arvaan, että te joka tapauksessa käskisitte tuhota hänet. Antakaa -siis minun ensinnä maksaa hänelle. - -Skrzetuskin kulmakarvat vetäytyivät kokoon. - --- Sitä minä en salli, sanoi hän päättäväisesti. - --- Jumalan tähden, mieluummin kuolen! huusi Rzendzian surkeasti. --- Sitä vartenko minä olen elänyt, että minun pitää kokea häpeää... - --- Pyydä mitä tahdot, en mitään kiellä, mutta tätä minä en salli. -Ajattele nyt itseäsi ja kysy vanhemmiltasikin, eikö ole suurempi -synti pysyä sellaisessa päätöksessä kuin luopua siitä. Älä sinä -pane omaa kättäsi Jumalan rankaisevan käden sijalle, ettet itsekin -saisi osaasi siitä. Häpeä, Rzendzian. Tuo mies rukoilee Jumalalta -kuolemaa ja on sitäpaitsi haavoitettu ja kahleissa. Tahtoisitko sinä -todella olla hänen pyövelinsä? Häpäisisitkö vangittua tai löisitkö -haavoitettua? Ethän sinä ole tatari tai murhaava kasakka. Niin kauan -kuin elän, en salli sellaista, äläkä sinä puhukaan siitä minulle -mitään. - -Herra Janin äänessä oli niin paljon voimaa ja tahtoa, että poika heti -kadotti kaiken toivon ja puheli itkevällä äänellä: - --- Kun hän on terve, niin hän pitää puoliaan kahtakin sellaista -vastaan kuin minä, mutta kun hän taas on kipeä, niin minä en saa -kostaa hänelle. Milloin minä sitten maksan hänelle, mitä hän on -minulle tehnyt? - --- Jätä kosto Jumalalle, sanoi Skrzetuski. - -Poika avasi suunsa, vielä sanoakseen ja kysyäkseen jotakin, mutta -herra Jan kääntyi pois ja lähti astelemaan telttoja kohden, joiden -eteen oli kokoontunut paljon upseereja. Heidän keskellään istui rouva -Witowski ja hänen vierellään ruhtinatar. Heidän edessään, jonkun -matkan päässä, seisoi herra Zagloba lakitta päin ja kuvaili Zbarazin -piiritystä niille, jotka olivat olleet mukana vain Zborowissa. -Kaikki kuuntelivat häntä henkeään pidätellen, kasvot liikutuksen -vallassa, ja ne, jotka eivät olleet saaneet olla mukana onnettomassa -linnassa, ajattelivat miltei kateudella kauhun päiviä siellä. Jan -herra istuutui ruhtinattaren viereen, otti hänen kätensä ja vei -sen huulilleen. Ja sitten he nojasivat toisiaan vastaan ja jäivät -hiljaa istumaan. Aurinko läheni laskuaan ja verkalleen vaihtui päivä -illaksi. Skrzetuski kuunteli hänkin kertomusta ikäänkuin olisi -kuunnellut uutta asiaa. Herra Zagloba pisti käden pörröönsä ja hänen -äänensä kajahteli yhä voimakkaampana. Upseerien veres muisto tai -mielikuvitus toi heidän silmiensä eteen nuo veriset tapaukset ilmi -elävinä. He näkivät silmiensä edessä ikäänkuin meren ympäröivät -vallit ja vimmaiset rynnäköt, kuulivat melun ja mylvinän, kuulivat -tykkien ja pyssyjen paukkeen, näkivät vallilla ruhtinaan hopeaisessa -panssarissaan keskellä kuulasadetta. Elävästi tajusivat he kurjuuden -ja nälän, nuo punaiset yöt, jolloin kuolema kierteli vallien yllä -kuin pahaenteinen suuri lintu, Podbipientan ja Skrzetuskin lähdön. -Ja he kuuntelivat kertomusta henkeä pidätellen ja välistä nostaen -silmänsä ylöspäin, tai tarttuen miekan kahvaan. Mutta herra Zagloba -lopetti näin: - --- Yksi ainoa hauta se oli, suuri jättiläiskumpu, ja ettei Puolan -valtakunnan kunnia, ritariston kukka, ruhtinas-vojevoda ja me kaikki, -joita itse kasakat kutsuivat Zbarazin leijoniksi, ettemme me nyt -lepää tuon kummun alla, se on _hänen_ ansionsa. - -Tämän sanottuaan osoitti herra Zagloba Skrzetuskia. - --- Niin totta kuin elämme, niin on! huusivat Marek Sobieski ja herra -Przyjemski. - --- Kunnia hänelle, maine ja kiitos! huudettiin voimakkain -upseeriäänin. -- Vivat Skrzetuski, eläköön nuori pari, eläköön -sankari! huudettiin yhä lujemmin. - -Innostus valtasi kaikki kokoontuneet. Toiset juoksivat hakemaan -pikareita, toiset heittivät ilmaan lakkejaan. Sotamiehet alkoivat -kalistella sapelejaan ja pian täytti ilman yksi ainoa yleinen huuto: - --- Kunnia, kunnia! Eläköön, eläköön! - -Todellisena kristillisenä ritarina painoi Skrzetuski nöyränä alas -päänsä, mutta ruhtinatar nousi ja heilutti palmikoitaan, puna kohosi -hänen poskilleen ja silmistä säihkyi ylpeys, sillä olihan tuo ritari -tuleva hänen miehekseen ja miehen kunnia lankeaa aina yli naisen -niinkuin auringon valo yli maan. - - * * * * * - -Vasta myöhään yöllä hajaantuivat kokoontuneet eri tahoille. -Herrasväki Witowski, herra Przyjemski ja Krasnostawin starosta -lähtivät rykmentteineen Toporowin taholle ja Skrzetuski ynnä -ruhtinatar ja Wolodyjowskin lippukunta Tarnopoliin. Yö oli lempeä -kuin päivä, tähtien parvet kimmeltivät taivaalla, kuu nousi ja -verhosi hopeaan hämähäkinverkkojen peittämät kentät, sotamiehet -laulelivat. Sitten nousivat niityiltä valkeat huurut, tehden seudun -ikäänkuin ainoaksi jättiläisjärveksi, jota kuu valaisi. - -Samanlaisena yönä oli Skrzetuski kerran lähtenyt Zbarazista ja juuri -samanlaisena yönä sai hän nyt tuntea ruhtinattaren sydämen lyövän -omaansa vastaan. - - - - -JÄLKILUKU. - - -Historiallinen murhenäytelmä ei loppunut Zbarazin eikä Zborowin -luona eikä siellä liioin päättynyt edes ensimäinen näytös. Kaksi -vuotta myöhemmin nousi koko kasakkakansa jälleen taisteluun -valtakuntaa vastaan. Chmielnicki nousi voimakkaampana kuin koskaan -ennen ja hänen kanssaan marssi kaikkien ordojen khani ja samat -päälliköt, jotka olivat olleet johdossa jo Zbarazin luona: villi -Tuhaj-bej, Urum-murza, Artim-Girej, Nuradyn, Galga, Amurat ja -Sabagazy. Tulipalojen loimut ja ihmisten vaikerrus kävivät heidän -edellänsä. Tuhannet sotamiehet täyttivät kentät ja metsät, puolen -miljoonan suusta kaikui sotahuutoja ja ihmisistä tuntui, että Puolan -valtakunnan viimeinen päivä oli koittanut. - -Mutta myöskin Puola oli vihdoinkin herännyt turtumuksestaan ja -luopunut vanhasta kanslerien ja neuvottelujen politiikasta. -Vihdoinkin oli täällä käynyt selväksi, että vain miekka voi taata -pitempiaikaisen rauhan. Kun siis kuningas marssi vihollistulvaa -vastaan, niin oli hänellä mukanaan satatuhatta sotilasta ja aateli, -lukuunottamatta kuormarenkejä ja palvelijoita. - -Ketään edellisessä kerrotuista ritareista ei puuttunut puolalaisesta -sotajoukosta. Mukana oli ruhtinas Jeremi Wisniowiecki koko -divisionansa kanssa, ja palvelivat siinä entiseen tapaan Skrzetuski, -Wolodyjowski ja vapaaehtoinen Zagloba. Mukana olivat molemmat -hetmanit Potocki ja Kalinowski, jotka sitä ennen olivat lunastetut -vapaiksi tatarien vankeudesta. Niinikään olivat mukana Itfon -Czarniecki, joka myöhemmin voitti Ruotsin kuninkaan Kaarle Kustaan, -ja herra Przyjemski, joka johti koko tykistöä, kenraali Ubald, herra -Arciszewski ja Krasnostawin starosta sekä hänen veljensä Jaworowin -starosta, sittemmin kuningas Juhana III, ja Pommerin vojevoda -Ludwig Weycher, Marienburgin vojevoda Jakob, kruunun lipunkantaja -Koniecpolski, piispat, valtakunnan arvohenkilöt ja senaattorit, -sanalla sanoen koko Puola ylimmän päällikkönsä kuninkaan johdolla. - -Bersesteczkon kentillä kohtasivat vihdoin nuo äärettömät joukot -toisensa ja siellä taisteltiin yksi maailmanhistorian suurimpia -taisteluja, taistelu, jonka maine kaikui yli silloisen Europan. - -Sitä kesti kolme päivää: kahtena ensimäisenä päivänä vaappui kohtalon -vaaka sinne tänne, kolmantena alkoi yleinen taistelu, joka ratkaisi -voiton. Tämän taistelun alkoi ruhtinas Jeremi. - -Hän oli koko vasemman siiven johdossa ja siellä hän ilman asetta -ja paljain päin, niinkuin myrskytuuli ajaa, pitkin kenttää ajoi -takaa niitä äärettömiä vihollisjoukkoja, joihin kuului Krimin, -Nogain ja Bialogradin tatareja, Silistrian ja Rumelian turkkilaisia, -urumbaaleja, janitshareja, serbialaisia, valakialaisia, perijerejä ja -muita villejä sotamiehiä, koottuja Uralin vuorilta, Kaspian meren -rannoilta ja Asovan meren soista aina Tonavaa myöten. - -Ja niinkuin joki katoaa sitä seuraavista silmistä meren vaahtoisiin -syvyyksiin, niin katosivat katsojan silmistä ruhtinaan joukot -vihollismereen. Tomupilvi vain nousi tasangolle kuin mikäkin -vimmainen pilvenpatsas, peittäen taistelijat. - -Tämän yli-inhimillisen taistelun kulkua katselivat koko armeija ja -kuningas, ja alikansleri Lesczynski nosti käsillään pyhän ristinpuun -ja kohotti sen siunaten yli kiitävien joukkojen. - -Samaan aikaan hyökkäsi toiselta sivulta kuninkaan armeijaa vastaan -koko kasakkaleiri, luvultaan kaksisataatuhatta miestä, tykkeineen, -syösten tulta kuin lohikäärme. Ennenkuin kuitenkaan kaikki joukot -olivat päässeet esiin tomupilvestä, johon Wisniowieckin rykmentit -olivat kadonneet, kiiti esiin uutta ratsuväkeä, ensin kymmeniä, -sitten satoja, sitten tuhansia ja vihdoin kymmeniä tuhansia, -lentääkseen mäenrinteille, jossa khani valiojoukkonsa ympäröimänä -pysytteli. - -Villit laumat pakenivat kauhun valtaamina ja epäjärjestyksessä, -puolalaisten rykmenttien ajaessa niitä takaa. - -Tuhannet tatarit ja kasakat jäivät peittämään taistelukenttää ja -heidän joukossaan makasi sapelin kahtia lyömänä ljahien paatunut -vihollinen ja kasakkain uskollinen liittolainen, villi ja -miehuullinen Tuhaj-bei. - -"Kauhea ruhtinas" vietti voittoa. - -Mutta kuningas huomasi päällikönsilmällään ruhtinaan voiton -merkityksen ja päätti yksintein tuhota ordat, ennenkuin -kasakka-armeija ehtii paikalle. - -Kaikki puolalaiset joukot lähtivät siis liikkeelle ja kaikki tykit -paukkuivat, levittäen kuolemaa ja hämminkiä. Nyt kaatui khanin veli, -uljas Amurat, rintaan ammutusta kuulasta. Orda päästi silloin tuskan -huudon. Jo taistelun alussa haavoittunut khani seurasi etäämpää -kauhistuneena taistelun kulkua. Tykkien ja tulen keskeltä tulivat -nyt esiin herra Przyjemski ja kuningas ratsastajineen. Ja sivustalla -tömisi maa taisteluun rientävän raskaan ratsujoukon askelten alla. - -Silloin alkoi Islam-Girej vapista. Eikä hän kestänyt taistelua, vaan -karautti pois ja hänen jälkeensä pakenivat epäjärjestyksessä kaikki -ordat ja urumbaalit ja kaikki Zaporogin ratsukasakat, Silistrian -turkkilaiset ja turkkilaistuneet kansat, aivan niinkuin pilvet -hajoavat tuulessa. - -Epätoivoon joutunut Chmielnicki ajoi nyt pakenevien luo ja rukoili -khania palaamaan taisteluun. Mutta khani vain ärjyi vihasta, kun -hänet näki ja käski tatariensa ottaa hänet kiinni ja sitoa hevosen -selkään. Ja niin hän vei hänet mukanaan. - -Nyt jäi paikalle vain kasakkaleiri. Leirin päällikkö Dziedziala ei -tietänyt, miten Chmielnickin oli käynyt, mutta nähdessään tappion ja -kaikkien ordojen häpeällisen paon, pysäytti hän joukkonsa, vetäytyi -leireineen takaisin ja asettui Pleszowan soiseen joenmutkaan. - -Silloin puhkesi taivaallakin myrsky ja ääretön sade alkoi vyöryä -alas. "Jumala huuhteli maata vanhurskaan taistelun jälkeen." - -Sadetta kesti muutamia päiviä ja kuninkaan sotajoukot, jotka -edellisissä taisteluissa olivat väsyneet, lepäsivät nämä päivät. -Tällävälin oli kasakkaleirin ympäri tehty valli ja se niinmuodoin -muutettu jättiläiskokoiseksi liikkuvaksi linnoitukseksi. - -Kauniin sään palattua alkoi piiritys, ihmeellisin mitä koskaan on -nähty. - -Satatuhatta miestä käsittävä kuninkaan armeija piiritti Dziedzialan -kaksisatatuhantista armeijaa. - -Kuninkaalta puuttui tykkejä, muonavaroja, ammuksia. Dziedzialalla -oli äärettömät ruutivarastot, kaikenlaisia elintarpeita ja lisäksi -seitsemänkymmentä raskaampaa ja kevyempää tykkiä. - -Mutta kuninkaallisilla joukoilla oli etunenässään kuningas ja -kasakoilta puuttui Chmielnicki. - -Kuninkaallisia sotilaita elähytti lisäksi äsken saatu voitto, kasakat -taas olivat epävarmoja. - -Kului muutamia päiviä. Chmielnickin ja khanin palaamisesta ei enää -ollut toivoa. - -Silloin alettiin hieroa rauhaa. Kasakkapäälliköt tulivat kuninkaan -luo, osoittivat hänelle alamaista kunniaa, pyysivät armoa, kävivät -senaattorien teltoissa, kumartuivat heidän viittojensa liepeitä -kohti, luvaten hankkia heille Chmielnickin vaikka maan alta ja -luovuttaa hänet kuninkaalle. - -Jan Kasimirin sydän ei ollut vieras säälille. Hän olisi mielellään -päästänyt kotiin rahvaan ja kasakkajoukon, kunhan hänelle vain olisi -luovutettu päälliköt, jotta hän saisi pidättää ne, kunnes itse -Chmielnickikin olisi luovutettu. - -Mutta sellainen sopimus ei ollut kasakkapäällikköjen mieleen, koska -he kaikkien tekojensa tähden eivät uskaltaneet toivoa saavansa -anteeksiantoa. - -Rauhaa hierottaessa jatkuivat siis taistelut, epätoivoiset -uloshyökkäykset ja joka päivä vuosi runsaasti puolalaista ja -kasakkain verta. - -Kasakat taistelivat päivällä urhoollisesti ja epätoivon vimmalla, -mutta yöllä kääntyivät heidän synkät mielensä armoa rukoillen -kuninkaallista leiriä kohden. - -Dziedziala oli taipuvainen sovintoon ja tarjosi kuninkaalle oman -päänsä pantiksi, saadakseen joukkonsa ja rahvaan pelastetuiksi. - -Mutta kasakkaleirissä syttyi kapina. Toiset tahtoivat antautua, -toiset puolustautua kuolemaan saakka. Kaikkien ajatukset kiersivät -samaa asiaa: kuinka päästä pois leiristä. - -Rohkeimmistakin se kuitenkin näytti mahdottomalta. Leiriä -ympäröi joen mutka ja äärettömät suot. Puolustautua saattoi -siinä vuosikausia, mutta poispääsyä varten oli vain yksi tie -- -kuninkaallisten sotajoukkojen läpi. - -Tätä tietä ei kasakkaleirissä kukaan ajatellut. - -Taistelujen keskeyttämät neuvottelut edistyivät hitaasti. -Epäjärjestykset kasakkain keskuudessa kävivät yhä tavallisemmiksi. -Erään tällaisen metelin aikana syöstiin päällikkyydestä Dziedziala ja -valittiin uusi johtaja. - -Hänen nimensä valoi uutta rohkeutta kasakkain masentuneihin mieliin. -Tämä nimi, jolla kuninkaallisessakin leirissä oli komea kaiku, -herätti varsinkin muutamien puolalaisten upseerien mielissä jo -haalistuneita muistoja entisistä kärsimyksistä ja onnettomuuksista. - -Uuden päällikön nimi oli Bohun. - -Jo ennestäänkin oli hänellä ollut huomattu asema kasakkain keskellä, -sekä neuvotteluissa että taisteluissa. Yleinen mielipide katsoi häntä -Chmielnickin seuraajaksi. - -Bohun oli ensimäisenä kasakkapäälliköistä asettunut yhdessä tatarien -kanssa viisikymmentuhantisen joukon etunenään. Hän oli ottanut osaa -kolmipäiväiseen ratsuväen taisteluun ja vaikka Jeremi oli lyönyt -sekä hänet että khanin ja ordan, niin oli hän kuitenkin kyennyt -pelastamaan tuhosta suurimman osan voimiaan ja onnistunut saamaan -niille turvallisen aseman. Nyt antoi leppymättömien puolue hänelle -ylipäällikkyyden, luottaen siihen, että vain hän kykeni pelastamaan -kasakkajoukon. - -Nuori päällikkö ei tahtonut kuulla puhuttavankaan sovitteluista. -Hän halusi taistelua ja verenvuodatusta, vaikkapa hänen itsensä -täytyisikin hukkua siihen. - -Pian hän kuitenkin tuli vakuutetuksi siitä, että noilla joukoilla ei -voinut ajatellakaan ase kädessä tunkeutua kuninkaallisen armeijan -ruumiiden yli ja siksi tarttui hän toiseen keinoon. - -Historia on säilyttänyt muiston niistä kuulumattomista -ponnistuksista, jotka aikalaisten silmissä näyttivät jättiläistöiltä, -ponnistuksista, joiden tarkoituksena oli pelastaa sotajoukko ja -rahvas. - -Bohun päätti kulkea Pleszowan pohjattomien soiden läpi, tai oikeammin -hän päätti rakentaa noiden rämeiden yli sillan, jota myöten kaikki -saarretut saattoivat käydä. - -Ja niin alkoivat kokonaiset metsät kasakkain kirveiden iskuista -kaatua ja upposivat soihin. Sinne heitettiin vankkureita, telttoja, -turkkeja, viittoja, ja silta piteni kuin pitenikin joka päivä. - -Näytti todella siltä, että tuolle päällikölle ei mikään ole -mahdotonta. - -Kuningas lykkäsi rynnistyksen myöhemmäksi, koska tahtoi säästää -verta. Nähdessään jättiläistyöt, hän kuitenkin huomasi, että muuta -keinoa ei ole ja käski torventoitotuksella ilmoittaa armeijalle, että -sen illaksi on valmistauduttava toimintaan. - -Kasakkaleirissä ei kenelläkään ollut tietoa tästä kuninkaan -aikomuksesta. Silta piteni pitenemistään. Vielä yön kuluessa ja -aamulla ratsasti Bohun päällikköjensä etunenässä tarkastamaan teitä. - -Oli maanantai, heinäkuun 7 päivä, v. 1657. Aamu valkeni kalpeana, -ikäänkuin se olisi ollut pelästyksissään, rusko idässä loimusi -verisenä, aurinko nousi taivaalle punertavana ja ikäänkuin sairaana. -Verinen välke valaisi vesiä ja metsiä. - -Puolalaisten leiristä ajettiin hevosia laitumelle. Kasakkaleiristä -kuului äsken heränneiden miesten puheensorina. Tulet sytytettiin ja -alettiin valmistaa aamuateriaa. Kaikki näkivät Bohunin saattueineen -lähtevän ratsastamaan. Hänen jäljessään kulki ratsuväki, jolla -hänen oli tarkoitus karkoittaa Braclawin vojevoda, koska tämä piti -hallussaan kasakkaleirin selkäpuolella olevaa asemaa ja tykeillään -häiritsi kasakkain töitä. - -Rahvas katseli Bohunin ratsastusta levollisena, vieläpä rohkaistuin -mielin. Tuhannet silmät saattoivat nuorta päällikköä ja tuhansista -suista kuului häntä kohti huuto: Jumala sinua siunatkoon, sinä -haukka-kultamme! - -Päällikkö, saattue ja ratsujoukko loittonivat verkalleen leiristä, -saapuivat metsän rantaan, vilahtivat vielä kerran näkyviin -aamuauringossa ja häipyivät sitten vähitellen tiheikön taakse. - -Mutta heti senjälkeen huusi, tai pikemmin ulvahti jokin kauhea, -läpitunkeva ääni, kasakkaleirin portilla: - --- Miehet, pelastakaa itsenne! - --- Päälliköt pakenevat! kuului nyt kymmenkunta ääntä. - --- Päälliköt pakenevat! toistivat jo sadat ja tuhannet äänet. Ja humu -tarttui väkijoukkoon ja kävi sen läpi niinkuin tuulen puhaltaessa -humina leviää metsään. Ja taasen pääsi kahdestasadasta tuhannesta -kurkusta kauhea huuto: - --- Pelastakaa itsenne, pelastakaa!... Ljahit!... Päälliköt pakenevat! - -Ihmismassat vyöryivät jo vimmaisena tulvana, tulet tallattiin, -kuormat, teltat kaadettiin, aitausten seipäät lentelivät irti -revittyinä, kaikki miehet tungeskelivat toisiaan vastaan mitä -kauheimmassa ahdingossa. Hirvittävä pakokauhu teki kaikki -mielettömiksi. Ruumisvuoret sulkivat, heti syntyessään, kaikki tiet. -Astuttiin sekä huudoin että kirkunalla ruumisläjien yli, joukot -vyöryivät esiin leiriaukealta, ryntäsivät telasilloille, sysäsivät -toinen toisiaan suohon, hukkuvat tarttuivat suonenvedontapaisesti -kiinni toisiinsa ja rukoilivat taivaalta armoa, upoten vihdoin -kylmään, pohjattomaan suohon. Telasillalla syntyi taistelu siitä, -kuka saisi sillä sijaa, Pleszowan vesi tuli täyteen ruumiita, -historian Nemesis kosti kauheasti Beresteczkolla Pilawcen tappion. - -Kamala huuto oli tunkenut nuoren päällikön korviin ja hän käsitti -heti mitä oli tapahtunut. Turhaan hän kuitenkin samassa hetkessä -kääntyi takaisin leiriin päin, turhaan ratsasti hän joukkojaan -vastaan, kädet korotettuina taivasta kohden. Hänen äänensä hukkui -tuhansien kirkunaan, pakenevien kauhea tulva tempasi hänet -ratsuineen, saattueineen ja koko ratsujoukkoineen mukaansa, syösten -heidät tuhoon. - -Kuninkaan sotajoukot hämmästyivät itsekin, nähdessään tämän -hämmingin, jota monet aluksi olivat pitäneet epätoivoisena -ryntäyksenä ulos leiristä, kunnes heidän vihdoin oli täytynyt -uskoa omia silmiään. Hetken perästä kuitenkin, kun hämmästys oli -ehtinyt hiukan laantua, ryntäsivät kaikki lippukunnat, edes käskyä -odottamatta, vihollista vastaan ja etunenässä kulki myrskytuulena -rakuunalippukunta, jota johti pieni ritari, paljastettu sapeli pään -päällä. - -Päivästä tuli vihan, tappion ja tuomion päivä. Joka ei jäänyt -jalkoihin tai hukkunut veteen, se joutui miekan uhriksi. Veri tulvi -virtana niin että oli vaikeaa tuntea, verikö vai vesi jalkain -alla vuotaa. Hullaantuneet joukot alkoivat silloin entistäkin -suuremmassa epäjärjestyksessä tungeskella ja töniä toisiaan veteen. -Kaameat metsät olivat jo ainoana teurastuspaikkana ja tappaminen -ja surmaaminen kävi sitä kauheammaksi, kun nuo äärettömät joukot -yhtäkkiä olivat alkaneet vimmatusti puolustaa itseään. Taistelu -riehui sekä soissa että metsissä ja kentillä. Braclawin vojevoda oli -katkaissut pakenevilta paluutien. Turhaan käski kuningas hillitä -sotamiestensä intoa. Sääli oli vaiennut ja teurastusta jatkui yöhön -asti, teurastusta, jonka kaltaista eivät vanhimmatkaan sotilaat -muistaneet nähneensä ja jota muistellessa myöhemmin hiukset nousivat -päässä pystyyn. - -Kun vihdoin pimeys peitti maan, olivat voittajatkin kauhistuksissaan -työstään. Ei laulettu _Te deumia_, ei ilon, vaan säälin ja murheen -kyyneleet valuivat kuninkaan silmistä. - -Niin loppui ensimäinen näytös sitä murhenäytelmää, jonka tekijänä oli -Chmielnicki. - -Mutta Bohun ei menettänyt henkeään tänä kauheana päivänä. Toiset -sanoivat hänen, huomatessaan tappion tulevan, ensimäisenä pelastaneen -henkensä pakenemalla, toiset väittivät, että eräs tunnettu ritari oli -hänet pelastanut. Totuuden perille ei kukaan päässyt. - -Se vain oli varma, että seuraavista sodista hänen nimensä -useasti sukelsi esiin kuuluisimpien kasakkapäällikköjen nimien -joukossa. Jonkun kostavan käden laukaus osui häneen vasta muutama -vuosi myöhemmin, mutta ei silloinkaan vielä koittanut hänen -viimeinen hetkensä. Kun ruhtinas Wisniowiecki oli vaivoistaan ja -ponnistuksistaan kuollut ja kun Lubnien alue irtaantui Puolan -valtioruumiista, niin Bohun otti haltuunsa suurimman osan hänen -maastaan. Kerrotaan, ettei hän lopulta tahtonut tunnustaa -Chmielnickinkään valtaa. Silloin, kun Chmielnicki murtuneena ja -oman väkensä kiroamana haki vierailta suojaa, kielsi ylpeä Bohun -häneltä kaiken turvan ja oli valmis miekka kädessä puolustamaan -kasakkavapauttaan. - -Kerrotaan myöskin, ettei hymy enää koskaan noussut tämän omituisen -miehen huulille. Hän ei asunut Lubniessa, vaan maalaistalossa, jonka -hän oli rakennuttanut uudelleen ja jonka nimeksi hän oli pannut -Rozlogi. Siellä kerrotaan hänen kuolleenkin. - -Kansalaissotia jatkui vielä kauan hänen kuolemansa jälkeen ja sitten -tulivat rutto ja ruotsalainen. Tatarit vierailivat nekin miltei -alinomaa Ukrainassa, ryöstäen rahvasta laumoittain orjuuteensa. -Valtakunta kävi autioksi, autiona oli Ukraina. Sudet ulvoivat -entisten kaupunkien raunioilla ja kerran kukoistavat maat olivat kuin -suuri hautausmaa. Viha oli juurtunut sydämiin ja myrkytti siellä -veljien verta. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TULELLA JA MIEKALLA IV*** - - -******* This file should be named 53586-8.txt or 53586-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/5/8/53586 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53586-8.zip b/old/53586-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 87cf7d1..0000000 --- a/old/53586-8.zip +++ /dev/null |