diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53585-8.txt | 7565 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53585-8.zip | bin | 151601 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 7565 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..ed3edb1 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53585 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53585) diff --git a/old/53585-8.txt b/old/53585-8.txt deleted file mode 100644 index 39a4c08..0000000 --- a/old/53585-8.txt +++ /dev/null @@ -1,7565 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Meren urhoja, by Rudyard Kipling, Translated -by Väinö Jaakkola - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Meren urhoja - Kertomus suurilta matalikoilta - - -Author: Rudyard Kipling - - - -Release Date: November 23, 2016 [eBook #53585] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MEREN URHOJA*** - - -E-text prepared by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen - - - -MEREN URHOJA - -Kertomus suurilta matalikoilta - -Kirj. - -RUDYARD KIPLING - -Englanninkielestä suomentanut Väinö Jaakkola - - - - - - -WSOY, Porvoo, 1915. - - - - -I. - - -Tupakkasalongin tuulenpuoleinen ovi oli jätetty auki Pohjois-Atlantin -sumun virrata sisälle, suuren vuorolaivan keinuessa ja kohoillessa ja -päästäessä tuon tuostakin varotusvihellyksiä kalastaja-aluksille. - -"Tuo Cheyne-nulikka on pahin kiusankappale koko laivalla", lausui -muuan pörhökankaiseen päällystakkiin puettu mies lyödä läimäyttäen -oven kiinni. "Hän on täällä aivan liikaa. Hän on vielä liian -keltanokkainen." - -Valkotukkainen saksalainen kurotti itselleen sandwichin ja munkatti -pureksiessaan: "Kyllä tunnen tuon lajin. Amerikka on täynnä -sellaisia. Ei olisi haitaksi, jos antaisitte tuoda köydenpätkiä -maahanne tullitta." - -"Pah! Ei hänessä mitään erikoista vikaa ole. Häntä tulee pikemmin -sääliä kuin moittia", venytti muuan newyorkilainen, maatessaan pitkin -pituuttaan patjoilla märän kattoikkunan alla. "Häntä on laahattu -ympäriinsä hotellista hotelliin pienestä tenavasta saakka. Puhuin -aamulla hänen äitinsä kanssa. Hän on sangen miellyttävä nainen, -mutta hän ei yritäkään pitää poikaa aisoissa. Poika on nyt menossa -Eurooppaan täydentämään kasvatustaan." - -"Hänen kasvatustaan ei ole vielä alotettukaan." Tämän lausui muuan -nurkassa kyyröttävä filadelfialainen. "Hän saa kaksisataa dollaria -kuukaudessa taskurahoja, niin kertoi hän minulle itse. Eikä hän ole -vielä kuudentoista." - -"Hänen isälläänhän on rautateitä, eikö niin?" sanoi saksalainen. - -"Niin. Ja kaivoksia ja metsiä ja laivoja. Rakennuttanut itselleen -palatsimaisen asunnon San Diegoon ja toisen Los Angelesiin. -Omistaa puolikymmentä rautatielinjaa, puolet Tyynenmeren rannikon -metsistä ja antaa vaimonsa kuluttaa rahat", jatkoi filadelfialainen -verkalleen. "Vaimo sanoo, että Länsi ei sovi hänelle. Ja niin hän -raahustaa ympäriinsä poikineen ja hermoineen, koettaen arvatenkin -löytää sellaista mikä häntä huvittaisi. Floridaan, Adirondacksiin, -Lakewoodiin, Hot Springsiin, Newyorkiin, ja taas alusta vuoronperään. -Poika ei nykyään ole paljon muuta kuin jonkinlainen kyypparin -jäljennös. Kun hän on saanut loppukiillotuksen Euroopassa, tulee -hänestä suorastaan kamala." - -"Minkätähden ei isäukko itse voi pitää huolta hänestä?" kysyi ääni -pörhökankaisesta päällystakista. - -"Isäukko käärii rahaa kokoon. Ei varmaankaan halua häiriintyä. Hän -tulee kyllä huomaamaan erehdyksenpä muutaman vuoden perästä. Vahinko, -sillä pojassa on koko joukko hyvää ainesta, kun vain pääsisi siihen -käsiksi." - -"Köydenpätkällä, köydenpätkällä!" murisi saksalainen. - -Jälleen paukautettiin ovi auki, ja hoikka, hintelärakenteinen, -arviolta viisitoistavuotias poika nojautui sisään korkeitten -porrasten yläpäässä, puoleksi poltettu savuke toisessa suupielessä -riippuen. Hänen kasvojensa kellertävä kalpeus sopi huonosti yhteen -hänen ikävuosiensa kanssa, ja hänen olennossaan oli sekotus -päättämättömyyttä, kerskurimaisuutta ja sangen helppohintaista -hienoutta. Hänellä oli kirsikanvärinen nuttu, polvihousut, punaiset -sukat ja pyöräilykengät, ja päässä takaraivolle työnnetty punainen -flanellilakki. Hän vihelteli hampaittensa välitse silmäillessään -seuruetta ja virkkoi sitten kovalla, kimeällä äänellä: "Totta vie, -siellä on sakea ilma. Joka puolelta kuuluu kalastajaveneitten -kirkunaa. Totta vie, eikö olisi suurenmoista, jos ajaisimme jonkun -yli?" - -"Sulje ovi, Harvey", sanoi newyorkilainen. "Sulje ovi ja pysy -ulkopuolella. Sinua ei tarvita täällä." - -"Kuka estää minua olemasta täällä?" vastasi poika levollisesti. -"Oletteko _te_ maksanut minun pilettini, herra Martin? Eiköhän -minulla ole yhtä hyvä oikeus olla täällä kuin muillakin." - -Hän otti joitakin pelikuutioita pelilaudalta ja alkoi heitellä niitä -käsissään. - -"Kuulkaas, hyvät herrat, täällä on kuolettavan yksitoikkoista. -Eiköhän pistettäisi vähän pokeriksi?" - -Ei kukaan vastannut, ja hän veti joitakin savuja savukkeestaan, -heilutti sääriään ja rummutti pöytää jokseenkin likaisilla -sormillaan. Sitten hän otti taskustaan setelitukun alkaen laskea sitä. - -"Kuinka äitinne voi tänään?" kysyi muuan miehistä. "En nähnyt häntä -aamiaisella." - -"Hän on kai loistohuoneessaan. Hän on melkein kipeänä merellä -ollessaan. Aion antaa siivoojattarelle viisitoista dollaria, jotta -hän pitäisi hänestä huolta. Minä en mene alas useammin kuin on ihan -välttämätöntä. Minulle tulee niin omituinen tunne ruokasäiliön ohi -mennessäni. Olen, nähkääs, vasta ensi kertaa valtamerellä." - -"Oh, ei tarvitse pyydellä anteeksi, Harvey." - -"Kuka tässä sitten pyytelee anteeksi? Olen ensi kertaa matkalla -valtameren poikki, hyvät herrat, ja, lukuunottamatta ensi päivää, en -ole ollut kipeänä rahtuakaan. Se on tosi kuin vesi!" Ja hän pudotti -nyrkkinsä pöytään voitonriemuisena, kostutti sormiaan ja jatkoi -seteliensä laskemista. - -"Hohoi, te olette ensiluokkainen kone täysin näkyvällä -kirjoituksella", haukotteli filadelfialainen. "Teistä puhkeaa vielä -kerran synnyinmaanne kaunistus, jollette pidä varaanne." - -"Se on tietty. Olen amerikkalainen ensiksi ja viimeksi ja kaiken -aikaa. Sen tulen kyllä näyttämään ihmisille, kunhan tulen -Eurooppaan. Ph! Savukkeeni loppui. En voi polttaa sitä moskaa, jota -taloudenhoitaja myö. Sattuuko jollakin herroista olemaan oikeata -turkkilaista savuketta mukanaan?" - -Ylikoneenkäyttäjä astui samassa sisään punakkana, hymyilevänä ja -märkänä. "No, Mac", huudahti Harvey iloisesti, "mitäs kuuluu?" - -"Jokseenkin samaa kuin tavallisesti", kuului vakava vastaus. "Nuoret -ovat yhtä kohteliaita vanhemmilleen kuin aina, ja vanhemmat koettavat -antaa arvoa heidän pyrkimyksilleen." - -Hiljaista naurunhihitystä kuului eräästä nurkasta. Saksalainen -aukaisi sikaarikotelonsa ja ojensi Harveylle kurttuisen, mustan -sikaarin. - -"Tässä on jotain, jota viitsii polttaa, nuori ystäväni", sanoi -hän. "Ehkä haluatte koettaa? Niinkö? Saatte nähdä, että se maistuu -mainiolta." - -Harvey sytytti epämiellyttävän näköisen kapineen hyvin mahtavana: hän -tunsi esittävänsä kunnialla osansa aikuisten seurassa. - -"Tämän vertainen ei minua vielä nujerra", sanoi hän, tietämättä -sytyttävänsä wheelingiläistä "stogie"-sikaaria, joka on pelottava -kapine. - -"Sen saamme pian nähdä", sanoi saksalainen. "Missä olemme nyt, mister -Macdonald?" - -"Täällä sitä ollaan jossakin paikoin, mister Schäfer", vastasi -koneenkäyttäjä. "Saavumme illalla Suurelle matalikolle; mutta -ylimalkaan puhuen olemme nyt keskellä kalastajalaivastoa. Olemme -kahnaisseet kolmea venettä ja miltei katkaisseet erään ranskalaisen -kuunarin puomin nyt puolenpäivän jälkeen. Voitte uskoa, että se on -tarkkaa kulkua." - -"Kai pidätte sikaaristani, vai kuinka?" kysyi saksalainen, sillä -Harveyn silmät olivat kyynelissä. - -"Hieno, voimakas maku", vastasi tämä hampaat yhteen puserrettuina. -"Olemme tainneet hieman vähentää vauhtia, vai mitä? Minäpä pistäydyn -ulos katsomaan mitä lokinuora sanoo." - -"Niin minäkin tekisin teidän sijassanne", sanoi saksalainen. - -Harvey hoippui märän kannen poikki lähimmälle reilingille. Hän tunsi -olonsa hyvin kurjaksi; mutta hän näki kansipalvelijan sitomassa -tuoleja yhteen, ja kun hän oli kehunut tälle ettei hän koskaan ollut -merikipeä, pakotti ylpeys hänet menemään laivan perässä olevalle -toisen luokan kannelle, joka päättyi kuperaan päätesiltamaan. -Kansi oli autio, ja hän hinautui sen kauimmaiseen päähän lähelle -lipputankoa. Siihen hän kyyristyi hervottomassa tuskassa, sillä -väkevä Wheelingin "stogie" oli yhdessä laivan keinunnan ja -potkurin jyskytyksen kanssa tehnyt hänet niin kipeäksi, että hänen -sisälmyksensä tuntuivat vääntyvän ulos. Hänen päätään pakotti; hänen -silmissään säkenöi; hänen ruumiinsa tuntui kadottavan painonsa -ja hänen jalkansa horjuivat tuulessa. Hän oli pyörtymäisillään -meritautiin, ja laivan keinahdus tyrkkäsi hänet reilingin yli kuperan -päätesiltaman sileälle reunalle. Sitten kohosi sumusta esiin matala, -harmaa ukkoaalto, tarttui Harveyta käsipuolesta, jos niin voi -sanoa, ja vetäisi hänet mukanaan pois suojanpuolelle; vihreä vaippa -kääriytyi hänen ympärilleen ja hän vaipui hiljaa uneen. - -Hänet herätti siitä päivällistorven ääni, samanlainen, kuin hän -oli kuullut eräässä Adirondacksin kesäkoulussa, jossa hän kerran -oli käynyt. Hitaasti hän muisti olevansa Harvey Cheyne, hukkuneena -ja kuolleena keskellä valtamerta, mutta hän oli liian heikko -ajatellakseen sen pitemmälle. Outo haju täytti hänen sieraimensa; hän -tunsi kosteaa ja niljakasta kylmyyttä pitkin selkäpiitänsä ja hänen -suunsa oli täynnä suolaista vettä. Silmänsä avattuaan hän huomasi -yhä olevansa meren pinnalla, sillä se kohoili hänen ympärillään -hopeanhohtoisina kumpuina, ja hän makasi tuoreella kalakasalla, -suoraan edessään siniseen villapaitaan puettu leveä miehen selkä. - -"Ei se hyödytä", ajatteli poika. "Minä olen kuollut, se on varma, ja -tuo on vain viemässä minua pois." - -Hän oihkaisi, ja olento käänsi päätään, niin että Harvey saattoi -nähdä kaksi pientä kultarengasta kiharan, mustan tukan puoleksi -peittäminä. - -"Ahaa! Sinä voida aika hyvin nyt?" virkkoi olento. "Makaa hiljaa -niin; vene paremmin kohdallaan." - -Äkillisellä aironvedolla hän kiskaisi liipottelevan veneen keulan -vaahdottoman laineen laelle, joka kohotti sen kahdenkymmenen jalan -korkeuteen, solauttaakseen sen heti taas lasimaiseen kuoppaan -toiselle puolelle. Mutta tämä kukkuloilla kiipeileminen ei -keskeyttänyt sinijakun juttelua. "Mainio hyvä asia, että minä otta -sinut kiinni. Aa, mitä? Parempi hyvä asia, että sinun laiva ei otta -minu. Kuinka sinä tulla putosi ulos?" - -"Minä olin sairas", sanoi Harvey, "enkä voinut sille mitään." - -"Juuri parahiksi minä puhallan torvi, ja sinun laiva se syrjä vähän. -Sitten minä nähdä kun sinä tulla kaikki alas. Aa, mitä? Minä ajattele -että sinä mennä palasiksi propellissa, mutta sinä ajella -- ajella -minun tykö, ja minä saa sinusta iso kala; niin että sinä et kuolla -tämä kerta." - -"Missä minä olen?" kysyi Harvey, jonka mielestä hänen hengissä -säilymisensä ei ollut erityisen varma siinä missä hän makasi. - -"Sinä olla minun kanssa veneessä -- Manuel minun nimi, ja minä tulla -kuunarista 'Täällä Ollaan', Gloucester. Minä asu Gloucester. Kohta me -saa illallinen. Aa mitä?" - -Näytti siltä kuin hänellä olisi ollut kaksi paria käsiä ja pää -harkkoraudasta, sillä hän ei tyytynyt ainoastaan puhaltamaan suureen -merisimpukan kuoreen, vaan hän nousi sitä tehdessään seisomaan, -vaappuen latteapohjaisen veneen heilunnan mukaan, ja lähetti käreän, -räikeän merkkihuudon sumun läpi. Kuinka kauan tätä huvia kesti, -sitä ei Harvey osannut sanoa, sillä hän painautui takaisin veneen -pohjalle kauhistuksissaan vaahtopäisten aaltojen vyörynnästä. Hän -oli kuitenkin kuulevinaan pyssyn pauketta ja torven toitotusta ja -huutelua. Jokin venettä suurempi, mutta yhtä levottomasti liikehtivä -esine ilmestyi näkyviin veneen sivulta. Useampia ääniä oli puheessa -yhtaikaa, ja hänet laskettiin pimeään, keinuvaan komeroon, missä -öljykangasvaatteisiin puetut miehet juottivat hänelle jotain kuumaa -ja riisuivat hänet vaatteista. Sitten hän vaipui uneen. - -Herättyään hän jäi makaamaan ja odottamaan höyrylaivan aamiaiskellon -ensi soittoa, kummastellen, miksi hänen loistohyttinsä oli käynyt -niin pieneksi. Kääntyessään ympäri hän huomasi olevansa kapeassa, -kolmikulmaisessa komerossa, jota valaisi paksuun poikkihirteen -ripustettu lamppu. Hänen kätensä ulottuvissa oli kolmikulmainen -pöytä, joka ulottui keulan kulmasta etumastoon. Peräpuolella komeroa, -käyttämisestä kuluneen kamiinin takana, istui jokseenkin hänen -ikäisensä poika, jolla oli leveät, punakat kasvot ja ystävällisesti -vilkuttavat, harmaat silmät. Hänellä oli yllään sininen villajakku -ja pitkävartiset kautsusaappaat. Useampia pareja samanlaisia -jalkineita, vanha lakki ja joitakin lopen kuluneita villasukkia lojui -lattialla, ja mustia ja keltaisia öljytakkeja heilui edestakaisin -makuukojujen kupeilla. Paikka oli tupaten täynnä hajuja, öljytakeilla -oli oma omituinen, tahmea hajunsa, joka oli jonkinlaisena taustana -paistetun kalan, käristetyn rasvan, maalin, pippurin ja huonon -tupakan hajuille; nämät taas sulki syliinsä kaikkivallitseva laivan -ja suolaisen veden haju. Harvey tunsi vastenmielisyyttä huomatessaan, -ettei hänen vuoteessaan ollut lakanoita. Hän makasi likaisella, -muhkuraisella ja nystyräisellä patjalla. Eikä aluksen liikuntokaan -ollut höyrylaivan kaltaista. Se ei soljunut eikä vaappunut, vaan -pikemminkin vääntelehti ja riuhtoi järjettömällä, tarkotuksettomalla -tavalla, niinkuin köyteen sidottu varsa. Veden solinaa kuului -hänen korvansa juuresta, ja parrut natisivat ja kirahtelivat hänen -ympärillään. Kaikki tämä sai hänet päästämään syvän, toivottoman -huokauksen ja ajattelemaan äitiään. - -"Tuntuuko paremmalta?" kysyi poika irvistäen. "Haluttaako kahvia?" -Hän toi täyden läkkikupin ja makeutti sitä sokerisiirapilla. - -"Eikö ole maitoa?" sanoi Harvey, katsellen ympärilleen -kaksinkertaisiin kojuriveihin ikäänkuin olisi odottanut löytävänsä -sieltä lehmän. - -"Ei ole", sanoi poika. "Eikä taideta sitä saadakaan ennenkuin -syyskuun keskipaikkeilla. Ei tämä ole huonoa kahvia. Se on minun -keittämääni." - -Harvey joi äänettömänä, ja poika ojensi hänelle lautasellisen -paistettua sianlihaa, jota hän söi ahmimalla. - -"Minä olen kuivannut sinun vaatteesi. Ovat ne tainneet vähän -rypistyä", sanoi poika. "Ne eivät ole juuri meidän tyyliämme -yksikään. Käännyhän vähän ympäri että nähdään oletko loukkaantunut -jotenkin." - -Harvey kääntyi ja ojentelihe, muttei voinut todeta minkäänlaista -vammaa. - -"Sepä on hyvä", sanoi poika hyvillään. "Pane nyt päällesi ja mene -kannelle. Isä tahtoo puhutella sinua. Minä olen hänen poikansa -- -Daniksi ne minua kutsuvat -- ja minä olen kokin apulainen ja teen -kaikkea muutakin, mikä on liian halpaa miehille. Meillä ei ole täällä -muuta poikaa kuin minä, sitten kun Otto meni yli laidan -- ja hän ei -ollutkaan kuin hollantilainen ja lisäksi kahdenkymmenen vuoden vanha. -Mitenkä sinä putosit laivasta tällaisella tyvenellä?" - -"Ei se ollut tyven", sanoi Harvey nyrpeästi. "Oli myrsky, ja minä -olin merikipeä. Minä varmaan vierähdin reilingin yli." - -"Kyllähän eilen ja viime yönä sievoisesti puhalteli", sanoi poika, -"mutta jos pidät sellaista myrskynä, niin -- --" Hän vihelsi. "Kyllä -tulet tietämään enemmän ennenkuin ollaan täältä irti. Mutta joudu -nyt! Isä odottaa." - -Samoinkuin moni muu surkuteltava nuori olento, ei Harvey ollut -koko elämänsä aikana saanut ottaa vastaan suoranaista käskyä -- ei -ainakaan ilman pitkiä ja toisinaan kyynelten säestämiä selityksiä -tottelemisen eduista ja vaatimuksen syistä. Rouva Cheyne pelkäsi -alinomaa pahottavansa hänen mieltään, ja ehkä juuri siitä johtui, -että hänen omat hermonsa olivat äärimmilleen rasittuneet. Harvey ei -käsittänyt, minkätähden hänen olisi kiirehdittävä kenenkään mieltä -noudattaakseen, ja hän sanoikin sen suoraan. "Isäsi voi tulla tänne, -jos hän niin hartaasti haluaa puhua kanssani. Minä tahdon että hän -vie minut Newyorkiin viipymättä. Hänen kannattaa kyllä se tehdä." - -Danin silmät suurenivat, kun tämän sutkauksen oikea sisällys selvisi -hänelle. "Kuulehan, isä", huusi hän ylös kanssin luukusta, "hän sanoo -että sinä voit pistäytyä alas ja puhutella häntä, jos sitä niin -hartaasti haluat. Kuuletko, isä?" - -Vastaus tuli syvimmällä äänellä mitä Harvey oli koskaan kuullut -lähtevän ihmisen rinnasta: "Ole kujeilematta, Dan, ja lähetä hänet -tänne." - -Dan nauraa kikersi ja heitti Harveylle hänen käpristyneet -pyöräilykenkänsä. Kannelta kuuluneessa äänessä oli jotakin, mikä -sai Harveyn nielemään kiukkunsa ja lohduttautumaan kuvittelemalla -mielessään, kuinka hän kotimatkalla vähitellen toisi esiin -kertomuksensa omastaan ja isänsä rikkaudesta. Tämä pelastuminen -tekisi hänestä varmasti koko iäkseen sankarin tuttaviensa kesken. -Hän hinautui kannelle pystysuoria tikapuita myöten ja kompuroi -monenmoisten esteitten yli peräpuoleen, missä lyhyenvanttera, -paljasleukainen, harmaakulmakarvainen mies istui yläperäkannelle -johtavilla portailla. Aallokko oli asettunut yöllä, jättäen -jälkeensä aavan, öljymäisen vesilakeuden, missä näkyi siellä täällä -taivaanrantaa vasten kymmenkunnan kalastaja-aluksen purjeet. Niiden -välissä oli pieniä mustia pilkkuja, jotka merkitsivät ulkona -pyyntitoimessa olevia veneitä. Kuunari keinui kevyesti ankkurissa, -kolmikulmainen myrskypurje isossamastossa, ja kajuutan katolla olevaa -miestä lukuunottamatta oli koko kansi autio. - -"Huomenta -- hyvää iltapäivää, piti sanomani. Sinä olet nukkunut -melkein kellon ympäryksen, nuori mies", oli hänen tervehdyksensä. - -"Huomenta", sanoi Harvey. Hän ei pitänyt siitä että häntä kutsuttiin -"nuoreksi mieheksi"; ja, katsoen siihen että hän oli äsken pelastunut -hukkumasta, hän odotti osanottoa ja myötätuntoa. Hänen äitinsä oli -kuoleman tuskassa, kun häneltä vain jalatkaan kastuivat, mutta tämä -mies ei ollut millänsäkään. - -"No, annapas nyt kuulla juurta jaksain. Se oli todellakin kohtalon -sallima kaikille asianomaisille. Mikähän mahtaa olla nimesi? Mistä -olet kotoisin (me epäilemme että Euroopasta)?" - -Harvey sanoi nimensä ja laivan nimen, kertoi lyhyesti tapaturman -vaiheet ja lopetti pyytämällä että hänet vietäisiin heti Newyorkiin, -missä hänen isänsä maksaisi mitä vain hänelle määrättäisiin. - -"Hm", virkkoi paljasleukainen mies, Harveyn viime sanoista vähääkään -liikuttumatta. "Enpä voi sanoa meidän meikäläisten ajattelevan suuria -miehestä taikka pojastakaan, joka putoaa yli laidan tuollaisesta -postilaivasta ihan tyvenellä. Vielä vähemmän kun ei hänellä ole muuta -puolustusta kuin että hän oli merikipeä." - -"Puolustusta!" huusi Harvey. "Luuletteko että minä putosin teidän -likaiseen alus-pahaseenne huvin vuoksi?" - -"Kun en tiedä mitä sinä käsität huvilla, en voi tuohon päätäpahkaa -vastata, nuori mies. Mutta jos minä olisin sinun sijassasi, niin en -antaisi haukkumanimiä sille alukselle, joka lähinnä Kaitselmusta -oli sinun pelastuksesi välikappaleena. Ensiksikin se on vietävän -jumalatonta. Ja toiseksi se loukkaa minun tunteitani -- ja minä olen -Disko Troop, laivuri gloucesterilaisella kuunarilla 'Täällä Ollaan', -mitä seikkaa et näytä oikein tietävän." - -"En tiedä enkä siitä välitäkään", sanoi Harvey "Olen tietysti -erittäin kiitollinen pelastuksestani ja kaikesta siitä; mutta minä -tahtoisin tehdä teille selväksi, että mitä pikemmin te viette minut -Newyorkiin, sitä paremmin se teille kannattaa." - -"Tahtoo sanoa -- millä tavalla?" Troop kohotti toista tuuheakarvaista -silmäkulmaansa korkeammalle epäilyttävän lempeän sinisen silmän -yläpuolelle. - -"Dollareissa ja senteissä", sanoi Harvey ihastuksissaan luullessaan -vihdoinkin vaikuttavansa toiseen. "Selvissä dollareissa ja -senteissä." Hän työnsi toisen kätensä taskuun ja pullisti vatsaansa, -mikä oli hänen tapansa esiintyä suurena henkilönä. "Ette ole koko -iässänne tehnyt parempaa päivätyötä kuin vetäessänne minut ylös. Minä -olen Harvey Cheynen ainoa poika." - -"Onpa hänellä ollut onni", sanoi Disko kuivasti. - -"Ja jollette tiedä kuka Harvey Cheyne on, niin ette tiedä paljoa -- -sen sanon. No, kääntäkää nyt ympäri ja antakaa mennä joutuin." - -Harveylla oli sellainen käsitys, että Amerikka oli suurimmaksi osaksi -täynnä ihmisiä, jotka vain puhuivat hänen isänsä dollareista ja -kadehtivat niitä. - -"Ehkä tiedän, ehkä en. Mutta reivaappa vähän pienemmäksi vatsaasi, -nuori mies. Se on täynnä _minun_ ruokaani." - -Harvey kuuli kuinka etumaston juurella puuhaileva Dan nauraa kikersi, -ja veri syöksähti hänen kasvoihinsa. - -"Me maksamme kyllä siitäkin", sanoi hän. "Milloin luulette meidän -saapuvan Newyorkiin?" - -"Minä en käykään Newyorkissa. Enkä Bostonissakaan. Ehkä saamme -Eastern Pointin näkyviimme syyskuun korvilla, ja silloin voi isäsi --- josta valitettavasti en ole kuullut puhuttavan -- antaa minulle -kymmenen dollaria kaikkien sinun lupaustesi takia. Mutta voi hän taas -toisekseen olla antamattakin." - -"Kymmenen dollaria! Odottakaas vähän, tästä saatte -- --" Harvey -kaiveli taskujaan etsien setelitukkua, mutta ei löytänyt muuta kuin -kimpun vettyneitä savukkeita. - -"Käymätöntä rahaa ja lisäksi vahingollista keuhkoille. Nakkaa ne -laidan yli, nuori mies, ja koeta uudestaan." - -"Ne on varastettu!" huusi Harvey tulistuneena. - -"Sinun täytyy siis odottaa kunnes tapaat isäsi, ennenkuin voit -palkita minua?" - -"Satakolmekymmentäneljä dollaria -- kaikki varastettu!" sanoi Harvey -penkoen hurjasti taskujaan. "Antakaa ne takaisin!" - -Omituinen muutos välähti Troop-ukon jäykissä kasvoissa. "Mitähän -tekemistä _sinulla_ oli sinun iässäsi sadan ja kolmenkymmenenneljän -dollarin kanssa, nuori mies?" - -"Se oli osa minun taskurahojani -- kuukausirahaani." Tämän luuli -Harvey olevan ratkaisevan iskun, ja se olikin, vaikka toisella -tavalla kuin hän oli otaksunut. - -"Ohoh! Satakolmekymmentäneljä dollaria on ainoastaan osa hänen -taskurahoistaan ja lisäksi vain yhden kuukauden annoksesta! Muistatko -iskeneesi päätäsi johonkin pudotessasi laivasta? Kolautitko sen -esimerkiksi kannatuspylvääseen? 'Itätuulen' Hasken-ukko" -- Troop -tuntui puhelevan itsekseen -- "kompastui kansiluukkuun ja jymäytti -päänsä isoonmastoon -- täydellä voimalla. Kolmisen viikkoa myöhemmin -Hasken-ukko alkoi väittää että 'Itätuuli' oli sotalaiva, ja niin -hän julisti sodan Sable Islandia vastaan koska se oli brittiläinen -ja rantamatalikot ulottuivat liian pitkälle mereen. He ompelivat -hänet matkan loppuajaksi vuodepeitteeseen niin että pää ja jalat -vain olivat näkyvissä, ja nyt hän on kotonaan Essexissä ja leikkii -pienillä riepuvauvoilla." - -Harvey oli pakahtua kiukkuun, mutta Troop jatkoi lohdutellen: "Olemme -pahoillamme sinun puolestasi. Hyvin pahoillamme -- ja kun sinä olet -niin nuorikin. Emme huoli enää puhua mitään noista rahoista." - -"Ette tietenkään te sitä halua tehdä, kun varastitte ne." - -"Niinkuin haluat. Kyllä varastimme ne, jos se sinua lohduttaa. -No niin, tuosta paluumatkasta sitten. Otaksuen että voisimme sen -tehdäkin, mitä emme voi, et sinä ole lainkaan soveliaassa tilassa -kotiin palataksesi, ja _me_ olemme juuri-ikään tulleet matalikoille -raatamaan leipämme takia. _Meillä_ ei ole kaikkiaankaan puoltakaan -sataa dollaria kuukaudessa -- vielä vähemmän taskurahoiksi; ja -hyvällä onnella olemme takaisin maissa syyskuun ensi viikkojen -vaiheilla." - -"Mutta -- mutta nythän on vasta toukokuu, enkä minä voi jäädä tänne -venymään mitään toimittamatta vain siksi että te haluatte kalastaa. -Minä _en voi_, ymmärrättekö?" - -"Aivan oikein, aivan oikein. Ei kukaan pyydäkään sinua olemaan mitään -toimittamatta. Täällä on koko joukko sellaista, mitä sinä _voit_ -tehdä, kun se Otto meni yli laidan Le Haven matalikolla. Minun -mielipiteeni on, että hänen kouransa irtaantui otteestaan siinä -myrskyssä, joka meillä siellä oli. Oli miten oli, hän ei ainakaan -palannut takaisin sitä kieltämään. Ja nyt _sinä_ olet sukeltanut -esiin, ja se oli selvästi ja ehdottomasti kohtalon sallima kaikille -asianomaisille. Epäilen kuitenkin, ettei ole montakaan asiaa, joita -sinä osaat toimittaa. Eikö olekin niin?" - -"Minä osaan toimittaa sangen kuumat paikat teille ja -teidän joukollenne, kunhan päästään maihin", sanoi Harvey -nyökäyttäen päätään häijysti ja mutisten epämääräisiä uhkauksia -"merirosvoudesta", joille Troop melkein hymyili -- melkein, mutta ei -varsin. - -"Paitsi soittaa suutasi. Sen minä unohdin. Sinun ei kuitenkaan -tarvitse käyttää kieltäsi tällä laivalla enempää kuin itse haluat. -Pidä silmäsi auki ja auta Dania tekemään mitä hänen on käsketty ja -sen semmoista, niin minä annan sinulle -- sinä et ole sen arvoinen, -mutta minä annan sentään -- kymmenen ja puoli dollaria kuukaudelta; -sanokaamme kolmekymmentäviisi dollaria matkan loppuun. Työskentely -tulee tekemään hyvää sinun päällesi, ja sitten myöhemmin sinä voit -kertoa meille enemmän isästäsi ja äidistäsi ja rahoistasi." - -"Äiti on höyrylaivalla", sanoi Harvey kyynelien kihotessa hänen -silmiinsä. "Viekää minut Newyorkiin heti." - -"Vaimo parka -- vaimo parka! Mutta kun hän saa sinut takaisin, niin -hän unohtaa kaikki. Meitä on kaikkiaan kahdeksan tässä kuunarissa -'Täällä Ollaan', ja jos palaisimme takaisin nyt -- enemmän kuin -tuhannen mailin matkan -- niin pyyntikausi menisi meiltä hukkaan. -Toiset miehet eivät siihen taipuisi, vaikka minä suostuisinkin." - -"Mutta isäni kyllä suorittaisi täyden korvauksen." - -"Varmaan hän koettaisi. En epäile ettei hän koettaisi", sanoi Troop, -"mutta kokonaisen pyyntikauden saalis merkitsee kahdeksan miehen -elantoa; ja sinä tulet olemaan paremmassa terveydessä tavatessasi -isäsi sitten syksyllä. Mene nyt keulaan ja auta Dania. Se on siis -kymmenen ja puoli kuukaudessa, kuten sanoin, ja tietysti täysi ruoka, -samoin kuin meillä muillakin." - -"Tarkotatteko että minun on pestävä patoja ja pannuja ja kaikkia?" -sanoi Harvey. - -"Ja vielä muutakin. Ei tarvitse kirkua, nuori mies." - -"Minä en tahdo! Isäni antaa teille niin paljon että sillä voi -ostaa koko tämän siivottoman kalaruuhen" -- Harvey potkaisi kantta --- "kymmeneen kertaan, jos viette minut vahingoittumattomana -Newyorkiin; ja -- ja -- te olette joka tapauksessa minulle velkaa -satakolmekymmentä dollaria." - -"Kuin-ka?" sanoi Troop, ja hänen rautaiset kasvonsa synkkenivät. - -"Kuinkako? Kyllä hyvin tiedätte, kuinka. Ja kaiken tämän lisäksi te -vaaditte minua tekemään alentavaista työtä" -- Harvey ylpeili tästä -laatusanasta -- "aina syksyyn asti. Minä sanon teille, että minä _en -tahdo_. Kuuletteko?" - -Troop katseli jonkun aikaa hyvin tarkkaavaisena isonmaston huippua, -Harveyn melutessa hänen edessään. - -"Hsh!" sanoi hän viimein. "Minä koetan saada mielessäni selväksi mitä -vastuunalaisuuteni vaatii. Se kysyy harkintaa ja arvostelua." - -Dan hiipi esiin ja nykäisi Harveyta kyynärpäästä, "Älä kiusota isää -nyt enempää", kehotti hän. "Sinä olet sanonut häntä varkaaksi kahteen -tai kolmeen kertaan, ja sitä hän ei siedä yhdeltäkään elävältä -olennolta." - -"Minä en tahdo!" Harvey miltei kirkui, halveksien neuvoa, ja Troop -yhä mietti. - -"Näyttää tavallaan epäystävälliseltä", virkkoi hän viimein siirtäen -katseensa Harveyhin. "En soimaa sinua, en hiventäkään, nuori mies, -etkä sinäkään soimaa minua sitten kun sappesi on herennyt kiehumasta. -Huomaa nyt tarkoin mitä sanon. Kymmenen ja puoli toisena laivapoikana -tällä kuunarilla -- ja vapaa ruoka -- sekä opiksesi että terveytesi -vuoksi. Suostutko vai etkö?" - -"En!" huusi Harvey. "Viekää minut takaisin Newyorkiin, taikka -minä -- --" - -Hänelle ei jäänyt selvää muistoa siitä, mitä sitten seurasi. Hän -makasi kannella pidellen vertavuotavaa nenäänsä, ja Troop katseli -häntä tyvenin kasvoin. - -"Dan", virkkoi hän pojalleen, "minä ajattelin huonoa tästä nuoresta -miehestä ensi kerran hänet nähdessäni, mikä johtui liian hätäisestä -arvostelusta. Älä koskaan anna hätäisten arvostelujen erehdyttää -itseäsi, Dan. Nyt minä säälin häntä, sillä hän on selvästi sekaisin -yläkerrastaan. Hän ei ole vastuunalainen niistä haukkumanimistä, -joita hän minulle antoi, eikä muistakaan väitteistään, enempää -kuin yli laidan hyppäämisestäänkään -- sillä minä olen puolittain -vakuutettu siitä että hän on hypännyt yli laidan. Ole siivo hänelle, -Dan, taikka minä annan sinulle kaksi sen vertaa kuin annoin hänelle. -Tuollaiset ulosvuodatukset selvittävät päätä. Antaa hänen vain -valuttaa tarpeekseen!" - -Troop laskeutui miettiväisenä kajuuttaan, missä hänellä ja -vanhemmilla miehillä oli makuusijansa, jättäen Danin tehtäväksi -lohduttaa kovaonnista kolmenkymmenen miljoonan perijää. - - - - -II. - - -"Minähän varotin sinua", sanoi Dan, veritippojen putoillessa nopeasti -ja taajaan tummille, vernissatuille kansilankuille. "Isä ei ole -ollenkaan pikainen, mutta sinä ansaitsit sen rehellisesti. Tyhjiä, ei -sitä nyt kannata ottaa noin pahakseen." Harveyn hartiat nytkähtelivät -kyynelettömistä nyyhkytyksistä. "Kyllä minä tiedän miltä se tuntuu. -Ensi kerta, jolloin isä antoi minulle tuollaisen mällin, oli samalla -viimeinen -- ja se oli minun ensi matkallani. Sitä tuntee itsensä -kovin kurjaksi ja onnettomaksi. Minä tiedän sen." - -"Niin tekee", vaikeroi Harvey. "Tuo mies on joko hullu taikka -juopunut, enkä -- enkä minä voi tehdä mitään." - -"Älä sano tuota isälle", kuiskasi Dan. "Hän vihaa kaikkia väkijuomia, -ja -- no niin, hän sanoi minulle että _sinä_ olit hullu. Mikä -ihmeessä pani sinut sanomaan häntä varkaaksi? Hän on minun isäni." - -Harvey kohosi istumaan, pyyhki nenänsä ja kertoi Danille -setelitukkunsa häviämisestä. "Minä en ole hullu", lopetti hän. "Sinun -isäsi ei vain ole milloinkaan nähnyt enempää kuin viitosen-setelin -kerrallaan, ja minun isäni voisi ostaa tällaisen aluksen vaikka joka -viikko eikä se hänen rahoissaan tuntuisikaan." - -"Sinä et tiedä minkä arvoinen 'Täällä Ollaan' on. Sinun isälläsi on -varmaan hirmuisesti rahaa. Mistä hän on ne saanut? Isä sanoo etteivät -mielipuolet voi pudistaa pääkopastaan kunnollista juttua. Annahan -kuulla." - -"Kultakaivoksista ja sen sellaisista, Lännessä." - -"Olen kyllä lukenut tuollaisesta. Vai Lännessä? Ratsastaako hän -pistooli kädessä temppuja tekevällä ponilla, niinkuin sirkuksessa? -Ne sanovat sitä Villiksi Länneksi, ja minä olen kuullut että heidän -kannuksensa ja suitsensa ovat selvää hopeaa." - -"Oletpa sinä hassu!" sanoi Harvey, huvitettuna vasten tahtoaankin. -"Ei minun isäni tarvitse poneja. Kun hän haluaa matkustaa, niin hän -käyttää vaunuaan." - -"Millaista vaunua?" - -"Yksityistä rautatievaunuaan tietysti. Olet kai joskus eläissäsi -nähnyt yksityisvaunun?" - -"Slatin Beemanilla on sellainen", vastasi Dan kartellen. "Minä näin -sen Union-asemalla Bostonissa; kolme neekeriä hankasi sen ikkunoita. -Mutta Slatin Beeman omistaakin melkein kaikki rautatiet Long -Islandilla, niin sanotaan; ja sanotaan että hän on ostanut puolen -New Hampshireä ja laittanut lanka-aidan sen ympäri ja tuottanut -sen täyteen leijonia ja tiikereitä ja karhuja ja puhveleita ja -krokotiilejä ja kaikkia sellaisia. Slatin Beeman onkin miljoonikko. -_Hänen_ vaununsa minä olen nähnyt. Mitäs sanot?" - -"Niinpä niin, mutta minun isäni on sellainen, jota sanotaan -monimiljoonikoksi; ja hänellä on kaksi yksityisvaunua. Toisen nimi on -'Harvey' minun mukaani ja toisen 'Constance' äidin mukaan." - -"Pysähdy vähän", sanoi Dan. "Isä ei anna minun milloinkaan vannoa, -mutta luulen että _sinä_ kyllä saat. Ennenkuin jatkamme pitemmälle, -pitää sinun sanoa että tahdot vaikka kuolla, jos vain valehtelet." - -"Tietysti", sanoi Harvey. - -"Ei se riitä. Sano näin: 'Tahdon vaikka kuolla, jollen puhu totta'." - -"Tahdon kuolla tähän paikkaan", sanoi Harvey, "jollei joka sana, mitä -olen puhunut, ole silkkaa totta." - -"Nekin satakolmekymmentä neljä dollaria ja kaikki?" kysyi Dan. "Minä -kuulin sinun puhuvan niistä isälle ja puolittain odotin että hän -nielaisisi sinut kuin valaskala Joonaan." - -Harvey vakuutti naamansa punaiseksi. Dan oli sukkelapäinen -poika omalla tavallaan, ja kymmenen minuutin kyseleminen riitti -vakuuttamaan hänelle, ettei Harvey valehdellut -- paljon. Sitäpaitsi -oli hän sitonut itsensä kamalimmalla valalla minkä poikaikä tuntee, -ja istui kuitenkin elävänä, nenänpää punaisena, kannella ja kertoi -ihmeitä ihmeitten perästä. - -"Vie sun!" sanoi Dan viimein sydämensä pohjasta, kun Harvey -oli kertonut mitä kaikkea oli hänen kunniakseen ristityssä -rautatievaunussa. Sitten hänen leveille kasvoilleen levisi ilkamoivan -mielihyvän irvistys. "Minä uskon sinua, Harvey. Isä on nyt kerran -elämässään erehtynyt." - -"On, varmasti", sanoi Harvey, joka mietiskeli pikaista kostoa. - -"Hän raivostuu varmaan ihan hulluksi. Ei mikään harmita häntä niin -kuin arvosteluissaan erehtyminen." Dan heittäytyi selkänojaan ja löi -reiteensä. "Älä nyt vain, Harvey, pilaa saalista löysäämällä liiaksi." - -"Minä en halua saada tuollaista iskua toista kertaa. Kyllä minä vielä -hänelle näytän." - -"En ole koskaan kuullut kenenkään pystyneen näyttämään isälle. Mutta -kyllä hän varmasti iskisi sinut maahan uudelleen. Mitä enemmän hän -erehtyi, sitä kovemmin hän iskisi. Mutta kultakaivokset ja pistoolit --- --" - -"En ole sanonut yhtään sanaa pistooleista", keskeytti Harvey, sillä -hän muisti valansa. - -"Aivan niin, et olekaan. Mutta kaksi yksityisvaunua, toinen sinun ja -toinen äitisi mukaan ristitty; ja kaksisataa dollaria kuukaudessa -taskurahoja, ja sentään isketään kuonoon, kun ei suostu tekemään -työtä kymmenen ja puolen dollarin kuukausipalkalla! Se on paras -saalis koko pyyntikaudella." Hän nauroi matalaäänistä naurua -sydämensä pohjasta. - -"Enkö siis ollut oikeassa?" sanoi Harvey, joka luuli nyt tavanneensa -puoltajan. - -"Olit väärässä; niin väärässä kuin olla voit! Sinun on nyt parasta -ruveta yksiin tuumiin minun kanssani, tai muuten saat kuuman -löylyn, ja minä myös siitä että olen sinua kannattanut. Isä antaa -minulle aina kaksinkertaiset läksytykset siksi että minä olen hänen -poikansa eikä hän tahdo suosia ketään enempää kuin toisia. Sinä -olet luonnollisesti hyvin sydämissäsi isälle. Olen minäkin ollut -monta kertaa. Mutta isä on hirmuisen oikeudenmukainen mies; kaikkien -alusten miehet sen myöntävät." - -"Näyttääkö tämäkin oikeudenmukaiselta, mitä?" Harvey osotti -pahoinpideltyä nenäänsä. - -"Ei se mitään tee. Se laskee maaveren ulos sinusta. Isä teki sen -sinun terveytesi vuoksi. Mutta kuulehan sentään, minä en voi ruveta -tekemisiin kenenkään kanssa, joka pitää minua tai isää tai ketään -'Täällä Ollaan' miehistöstä varkaana. Me emme olekaan ollenkaan -mitään tavallista rantasillalta haalittua joukkoa. Me olemme -kalastajia ja olemme kulkeneet yhdessä kuusi vuotta ja enemmänkin. -Se asia sinun tulee muistaa! Minä sanoin äsken, ettei isä anna minun -vannoa. Hän sanoo sitä turhaanlausumiseksi ja antaa minulle selkään. -Mutta jos voisin sanoa sen mitä sinä sanoit isästäsi ja hänen -laitoksistaan, niin sanoisin sen sinun dollareistasi. En tiedä mitä -oli sinun taskuissasi silloin kun kuivasin nuttusi, sillä en tullut -sitä katsoneeksi; mutta minä sanoisin samoilla sanoilla kuin sinä -äsken, etten minä eikä isä -- ja muut eivät ole sinuun koskeneetkaan -sitten kun sinut nostettiin kannelle -- tiedä mitään noista rahoista. -Nyt olet sen kuullut. Mitäs sanot?" - -Suonenlyönti oli varmaankin selvittänyt Harveyn päätä, ja ehkäpä -siinä oli meren yksinäisyydelläkin jonkunverran osaa. "Se seikka on -siis selvä", sanoi hän. Sitten hän katsoi maahan hämillään. "Siihen -nähden että olen vasta hukkumasta pelastettu, en ole tainnut osottaa -erittäin suurta kiitollisuutta, Dan." - -"No niin, sinä olit niin säikähtynyt ja ajattelematon", sanoi Dan. -"Eikähän sitä ollut näkemässä muita kuin isä ja minä. Kokista ei ole -väliä." - -"Minun olisi pitänyt muistaa että rahat olivat voineet mennä -muutenkin hukkaan", sanoi Harvey puoleksi itsekseen, "eikä syyttää -ketä hyvänsä saapuvilla olevaa varkaaksi. Missä isäsi on?" - -"Kajuutassa. Mitä sinä nyt taas hänestä tahdot?" - -"Saat nähdä", sanoi Harvey, käyden horjahtelevin askelin, sillä -hänen päätään huimasi vielä vähän, kajuutan portaille, missä pieni -laivan kello riippui, niin että se helposti näkyi ruorirattaalle. -Troop istui ruskeaksi ja keltaiseksi maalatussa kajuutassa, edessään -muistikirja ja kädessään tavattoman suuri musta lyijykynä, jota hän -imaisi tiukasti aika-ajoin. - -"Minä en ole käyttäytynyt aivan oikein", sanoi Harvey, itsekin -hämmästyneenä nöyryydestään. - -"Mitäs on tapahtunut?" sanoi laivuri. "Joutunut kinaan Danin kanssa, -vai mitä?" - -"Ei; se koskee teitä itseänne." - -"Olen pelkkänä korvana." - -"Niin, minä -- minä olen tullut ottamaan takaisin sanojani", sanoi -Harvey hyvin nopeasti. "Kun ihminen on pelastettu hukkumasta -- --" -Hän vaikeni ja nielaisi. - -"Niin mitä? Sinusta tulee vielä mies, jos jatkat tähän tapaan." - -"Niin hänen ei pitäisi ensi töikseen ruveta solvaamaan ihmisiä." - -"Aivan oikein -- aivan oikein", sanoi Troop, hieno hymyn häive -kasvoillaan. - -"Niin että minä tulin sanomaan että olen pahoillani." Toinen suuri -nielaisu. - -Troop kohoutui hiljalleen seisomaan arkulta, jolla hän oli istunut, -ja ojensi yksitoistatuumaisen kouransa. "Minä epäilinkin että se -tekisi sinulle koko joukon hyvää; ja tämä osottaa etten erehtynyt -arvostelussani." Tukahutettu naurunhihitys kuului kannelta -hänen korvaansa. "Minä erehdyn hyvin harvoin arvosteluissani." -Yksitoistatuumainen koura tarttui Harveyn käteen, puristaen sen -tunnottomaksi kyynärpäätä myöten. "Panemme hiukan enemmän rustoa -tähän ennenkuin laskemme sinut menemään, nuori mies; enkä minä tahdo -ajatella sinusta huonoa sen vuoksi mitä on tapahtunut. Sinä et ollut -vastuunalainen. Toimita nyt hyvin askareesi, niin ei sinulle tule -mitään vahinkoa." - -"Sinä olet valkoinen", sanoi Dan, kun Harvey oli tullut takaisin -kannelle. - -"En minä tunne mitään", sanoi tämä punastuen korvalehtiään myöten. - -"Ei, en minä sitä tarkottanutkaan. Minä kuulin mitä isä sanoi. -Kun isä lupaa olla ajattelematta pahaa jostakusta, niin hän pysyy -sanassaan. Ja hänestä on vastenmielistä erehtyä arvostelussaan. -Kun isällä kerran on mielipide, niin hän ennemmin laskisi lippua -engelsmannille kuin muuttaisi sitä. Olipa hauska että juttu selvisi -oikeinpäin. Isä puhuu totta, kun hän sanoo ettei hän voi viedä sinua -takaisin. Tämä kalastus on meidän ainoa elinkeinomme. Puolen tunnin -perästä miehet palaavat ahnaina kuin hait valaan-raadon kimpussa." - -"Mitä varten?" sanoi Harvey. - -"Illalliselle luonnollisesti. Eikö vatsasi sano sitä sinulle? Sinulla -on paljon opittavaa." - -"Niin taitaa olla", sanoi Harvey alakuloisesti, katsellen -yläpuolellaan olevaa köysi- ja taljavyyhteä. - -"Se on verraton alus", sanoi Dan innokkaasti, käsittäen väärin -Harveyn katseen. "Odotahan kunnes isopurjeemme nostetaan mastoon ja -me suuntaamme matkan kotia kohti kaikki suolamme kosteana. Mutta sitä -ennen on vielä paljon työtä." Hän viittasi alas molempien mastojen -välisen ison kansiluukun pimeään aukkoon. - -"Mitä varten se on? Sehän on aivan tyhjä", sanoi Harvey. - -"Sinun ja minun ja muutamien muiden on täytettävä se", sanoi Dan. -"Sinne pannaan kalat." - -"Elävinäkö?" sanoi Harvey. - -"Ei toki. Kyllä ne tulevat sinne jokseenkin kuolleina -- ja -hengettöminä -- ja suolattuina. Meillä on sata härkätynnyriä suolaa -laareissamme, emmekä ole vielä saaneet kaloja muuta kuin siksi että -aluspuut ovat peitossa." - -"Missä ne kalat sitten ovat?" - -"Meressä puheitten mukaan, veneissä toivon mukaan", vastasi Dan -vanhalla kalastajain sananlaskulla. "Sinullakin oli mukanasi -nelisenkymmentä tullessasi eilen illalla." - -Hän viittasi jonkinlaiseen puiseen karsinaan, joka oli juuri -yläperäkannen edessä. - -"Sinun ja minun on tyhjennettävä tuo sitten kun he ovat palanneet. -Minä luulen että saamme runsaan karsinan tänä iltana. Olen nähnyt sen -melkein laitojaan myöten täynnä perkkaamista odottavia kaloja, ja me -seisoimme perkkauspöytien ääressä kunnes viiltelimme itseämme niitten -sijasta, niin kovasti meitä nukutti. Kas tuolla ne nyt tulevat." Dan -tähysti matalan reilingin yli puoltakymmentä venettä, jotka soutivat -heitä kohti loistavaa, silkkipintaista merta pitkin. - -"En ole koskaan nähnyt merta näin alhaalta", sanoi Harvey. "Se on -kaunis." - -Alhaalla oleva aurinko värjäsi veden kokonaan purppuran ja punaisen -hehkuvaksi, laakeitten maininkien kuvut liekehtivät kultaisina -ja aallonpohjissa olivat varjot sinisen ja vihreän juovikkaita. -Jokainen näkyvissä oleva kuunari näytti vetävän pyyntiveneitään -luoksensa näkymättömillä langoilla, ja veneissä istuvat pienet mustat -olennot vetelivät airojaan säännöllisesti kuin vetojousilla käyvät -leikkikalut. - -"Heillä on ollut hyvä onni", sanoi Dan silmät puoleksi ummessa. -"Manuelin veneeseen ei olisi enempää kaloja mahtunutkaan. Se ui -matalassa kuin lumpeenlehti tyvenessä vedessä, eikö totta?" - -"Mikä niistä on Manuel? En ymmärrä miten sinä voit tuntea noin pitkän -matkan päähän." - -"Viimeinen vene etelässä. Hän se veti sinut vedestä eilen illalla", -sanoi Dan osottaen sormellaan. "Manuel soutaa portugalilaiseen -tapaan; hänestä ei voi erehtyä. Itään hänestä on Pennsylvania -- hän -on paljon parempi kuin hänen soutunsa. Ja hänestä itään -- katso -kuinka suoraan he soutavat -- tuo ahvenhartiainen, on Pitkä Jack. -Hän on Galwaysta Irlannista ja asuu South Bostonissa, kuten useimmat -Galwayn miehet, ja galwaylaiset ovat enimmäkseen kelpo venemiehiä. -Pohjoisessa, tuolla noin -- pian saat kuulla hänen pistävän lauluksi --- on Tom Platt. Hän on vanha sotalaivan matruusi, palvellut -'Ohiolla' -- se oli hänen puheittensa mukaan ensimäinen laiva meidän -laivastostamme, joka purjehti Kap Hornin ympäri. Hän ei juuri osaa -muusta puhuakaan, paitsi kun hän laulaa, mutta hänellä on hyvä -kalaonni. Kas niin! Enkös sitä sanonut?" - -Sointuva hoilotus kantautui yli vedenpinnan pohjoisimmasta veneestä. -Harvey kuuli jotain kylmistä käsistä ja jaloista, ja sitten selvästi: - - "Nyt tuokaa kartta, näyttäkää - nuo vuoret synnyinmaan! - On pilvet sankat huipuilla - ja usvat juurellaan." - -"Täysi vene", sanoi Dan nauraa killittäen. "Jos häh vielä laulaa 'Oi -kapteeni', niin se on parrastasalla." - -Hoilotus jatkui: - - "Oi katteini, te viimeinen - mun pyyntö täyttäkää: - kun kuolen, niin mun ruumiini - se mereen peittäkää." - -"Tom Platt on nyt hyvällä tuulella. Huomenna hän kertoo sinulle -juurtajaksain vanhasta 'Ohiosta' Näetkö tuota sinistä venettä hänen -takanaan? Se on minun setäni -- isän oikea veli -- ja jos kova -onni on liikkeellä jossakin matalikoilla, niin varmasti se löytää -Salters-sedän. Katso kuinka varovasti hän soutaa, Lyön vaikka koko -palkkani vetoa, että hän on ainoa poltettu mies tänä päivänä -- ja -vielä aika tavalla poltettu." - -"Mikä häntä on polttanut?" sanoi Harvey uteliaana. - -"Mansikat arvatenkin. Toisinaan polttavat kurpitsat ja toisinaan -sitruunat ja kurkut. Niin, kyllä hän nyt on poltettu kyynärpäitä -myöten. Sen miehen kova onni on kerrassaan ihmeellinen. Nyt meidän on -käytävä käsiksi taljoihin ja hinattava ne kannelle. Onko ihan totta, -mitä sanoit äsken, nimittäin ettet ole vielä eläissäsi kättäsi työhön -koukistanut? Se mahtaa tuntua vähän kummalta, vai mitä?" - -"Joka tapauksessa aion nyt yrittää tehdä työtä", vastasi Harvey -urheasti. "Kaikki on minulle vain niin tuiki uutta." - -"Tartu sitten tuohon köyteen, joka on takanasi!" - -Harvey haparoi käteensä pitkällä rautakoukulla varustetun köyden, -joka riippui isonmaston haruksesta, samalla kuin Dan laski alas -toisen, joka juoksi jostakin, mitä hän nimitti "latvakajiksi". -Samassa laski Manuelin vene lastineen kuunarin sivulle. -Portugalilainen hymyili säteilevää hymyä, jonka Harvey myöhemmin oppi -hyvin tuntemaan, ja alkoi lyhytvartisella haarukalla viskellä kaloja -kannella olevaan hinkaloon. "Kaksisataa kolmekymmentäyksi", hän huusi. - -"Anna koukku hänelle", sanoi Dan, ja Harvey kurotti sen Manuelin -käsiin. Hän pisti sen veneen keulassa olevaan köysisilmukkaan, otti -Danin köyden ja kiinnitti sen peräsilmukkaan ja kiipesi sitten -kuunariin. - -"Vedä!" huusi Dan, ja Harvey veti, kummastellen kuinka helposti vene -kohosi. - -"Heitä jo, ei sen paikka ole ristipuilla!" nauroi Dan; ja Harvey -heitti vetämästä, sillä vene keikkui ilmassa hänen päänsä yläpuolella. - -"Päästä alemmas", huusi Dan, ja Harveyn laskiessa Dan suuntasi -kevyttä venettä yhdellä kädellä kunnes se sievästi laskeutui -paikalleen juuri isonmaston taakse. "Ne eivät paina mitään tyhjinä. -Kävihän se matkustajan työksi aika hyvin. Merimiehen kannalta siinä -kyllä olisi yhtä ja toista muistuttamista." - -"Ahaa!" sanoi Manuel ojentaen ruskean kätensä. "Sinä voida aika hyvin -nyt? Tämä aika viime iltana kalat ne kalasti sinua. Nyt sinä kalastat -kaloja. Aa, mitä?" - -"Minä -- minä olen kovasti kiitollinen", sopersi Harvey, ja hänen -onneton kätensä pistäytyi taaskin taskuun, mutta samassa hän muisti -ettei hänellä ollutkaan rahaa mitä tarjota. Kun hän oppi tuntemaan -Manuelia paremmin, punastui hän häpeästä makuukojussaan ajatellessaan -millaisen erehdyksen hän olisi voinut tehdä. - -"Ei ole mitään miksi kiittää _minua_?" sanoi Manuel. "Kuinka minä voi -jättää sinua ajelemaan ympäri matalikot? Nyt sinä olla kalastaja --- aa, mitä? Ooh! Uuh!" Hän taivutteli itseään kankeasti edes ja -takaisin nivusistaan, versyttääkseen turtuneita jäseniään. - -"Minä en olla puhdistanut venettä tänään. Liian kiire. Danny, -poikanen, puhdista se minun edestä." - -Harvey astui heti esiin. Tässä oli jotain, mitä hän saattoi tehdä -henkensä pelastajaa auttaakseen. - -Dan viskasi hänelle huosiaimen, ja hän kumartui veneen yli, alkaen -pyyhkiä pois limaa, tosin kömpelösti, mutta innokkaasti. "Ota irti -astinlaudat; ne luistavat noissa uurteissa", sanoi Dan. "Pyyhi ne ja -pane takaisin. Ei pidä koskaan päästää astinlautoja paatumaan kiinni. -Niitä voi joskus tarvita kipeästikin. Kas, siinä on Pitkä Jack." - -Välkkyvä kalavirta lensi hinkaloon kuunarin sivulla olevasta veneestä. - -"Manuel, ota sinä köysi. Minä laitan pöydät. Harvey, jouduta -valmiiksi Manuelin vene. Pitkän Jackin vene tulee sen päälle." - -Harvey katsahti ylös huosinnastaan ja näki toisen veneen pohjan juuri -päänsä päällä. - -"Ihan kuin intialaiset taikalaatikot, eivätkös olekin?" sanoi Dan, -kun toinen vene solahti toiseen. - -"Pujahtaa kuin ankka veteen", sanoi Pitkä Jack, harmahtava-leukainen, -pitkähuulinen irlantilainen, taivutellen vartaloaan kahtaallekäsin -aivan samoin kuin Manuel oli tehnyt. Diskon karhea mörinä kuului -kajuutasta, ja tuon tuostakin he kuulivat kuinka hän imaisi kynäänsä. - -"Sataneljäkymmentäyhdeksän ja puoli -- onneksi olkoon, Discobolus!" -sanoi Pitkä Jack. "Minä raadan itseni kuoliaaksi täyttääkseni sinun -taskujasi. Kirjota se huonoksi saaliiksi. Portugalilainen on vienyt -voiton minusta." - -Uusi vene laskea hurautti kuunarin sivulle ja lisää kaloja syydettiin -karsinaan. - -"Kaksisataa ja kolme. Katsokaas matkustajaa!" Puhuja oli vielä -suurempi kuin irlantilainen, ja vasemman silmän alta oikeaan -suupieleen kulkeva tummanpunainen arpi antoi hänen kasvoilleen -omituisen näön. - -Tietämättä mitä muutakaan tehdä, Harvey pyyhki köysiluudalla jokaisen -veneen sitä mukaa kuin ne laskeutuivat paikalleen, veti ulos -astinlaudat ja pani ne veneen pohjalle. - -"Se suuntailee hyvin", sanoi arpinaamainen mies, joka oli Tom Platt, -katsellen häntä arvostelevasti. "Kaikki asiat voidaan tehdä kahdella -tavalla. Joko kalastaja-tapaan -- mikä pää hyvänsä ensiksi ja -huolimaton kaapaisu ylikynteen -- taikka sitten -- --" - -"Siten kuin me tehtiin vanhalla 'Ohiolla'!" keskeytti Dan työntäytyen -miesryhmään kokoonkäännettävillä jaloilla varustettua pitkää -pöytää kantaen. "Pois tieltä, Tom Platt, että saan laittaa pöydän -paikalleen." - -Hän työnsi pöydän toisen pään kahteen reilingissä olevaan loveen, -tönäisi ulos kääntöjalan ja kyyristyi juuri ajoissa välttääkseen -entisen merisotilaan huimaiseman läimäyksen. - -"Ja näin sitä tehtiin myös 'Ohiolla', Danny. Ymmärrätkös?" sanoi Tom -Platt nauraen. - -"Sitten ne olivat siellä varmaan kierosilmäisiä, sillä se ei -sattunut, ja minä tiedän erään, joka löytää saappaansa isonmaston -huipusta, jollei hän jätä meitä rauhaan. Pois tieltä! Näettehän, että -minulla on kiire!" - -"Danny, sinä et tee koko päivänä muuta kuin makaat touvirullalla ja -nukut", sanoi Pitkä Jack. "Sinä olet häpeämättömyyden huippu, ja -minä olen vakuutettu että sinä turmelet uuden kansimatkustajammekin -yhdessä viikossa." - -"Hänen nimensä on Harvey", sanoi Dan, heilutellen kahta omituisen -muotoista veistä, "ja hän on ennen pitkää viiden south-bostonilaisen -simpukantonkijan veroinen." Hän asetti veitset aistikkaasti pöydälle -ja jäi sitten kallella päin ihailemaan vaikutusta. - -"Minä luulen että niitä on neljäkymmentäkaksi", sanoi hento ääni -aluksen sivulla, ja kannellaolijat remahtivat nauramaan, kun toinen -ääni vastasi. "Sitten minulla on kerran ollut hyvä onni, sillä -minulla on neljäkymmentäviisi, vaikka olen saanut polttoja ihan -armottomasti." - -"Neljäkymmentäkaksi _tai_ neljäkymmentäviisi. Minä sekaannuin -laskussani", sanoi hento ääni. - -"Pennsylvania ja Salters-setä siinä laskevat saalistaan. Se on -hauskempaa kuin sirkusnäytäntö", sanoi Dan. "Katsohan toki heitä!" - -"Tulkaa sisään, tulkaa sisään!" mylvi pitkä Jack. "Siellä ulkona on -kosteata, lapset." - -"Neljäkymmentäkaksi sinä sanoit." Puhuja oli Salters-setä. - -"Minä lasken sitten uudestaan", vastasi toinen ääni säyseästi. - -Molemmat veneet töksähtivät yhteen ja jysähtivät aluksen kylkeen. - -"Jerusalemin hävitys!" tiuskaisi Salters-setä, huovata molskuttaen. -"Mikä riivasi sellaisen maamyyrän kuin sinä panemaan jalkaasi -veneeseen, se on minulle käsittämätöntä. Ei paljon puuttunut ettet -kerrassaan kaatanut minua." - -"Olen pahoillani, Salters. Minähän tulin merelle parantamaan -vatsakatarriani. Minä muistelen, että sinä itse kehotit minua." - -"Mene Valaankuoppaan vatsakatarrinesi", ärjyi Salters-setä, pieni -pyylevä ukko. "Sinähän tulet taas päälIeni. _Kumpi_ se nyt oli, -neljäkymmentäkaksiko vai neljäkymmentä viisi?" - -"Olen unohtanut, Salters. Lasketaan." - -"En luule että se olisi voinutkaan olla neljäkymmentäviisi. -_Minullahan_ on neljäkymmentäviisi", sanoi Salters-setä. "Laske nyt -tarkasti, Penn." - -Disko Troop tuli ulos kajuutasta. "Salters, heitä kalasi ylös nyt -heti", sanoi hän käskevästi. - -"Älä pilaa hauskuutta, isä", mutisi Dan. "He ovat juuri vast'ikään -alkaneet." - -"Vie ja viipota! Hän hankoaa niitä yksitellen", hoilotti pitkä Jack, -kun Salters-setä alkoi työskennellä vaivalloisesti, Silläaikaa kun -pikku mies toisessa veneessä laski veneenlaitaan uurrettuja lovia. - -"Se oli viime viikon saalis", sanoi hän katsoen surkeana ylös, -etusormi siinä mihin hän oli keskeyttänyt laskunsa. - -Manuel tuuppasi Dania, joka hypähti perätaljan luo ja kurottuen -kauas laidan yli solautti koukun peräsilmukkaan samalla kun Manuel -kiinnitti keulaköyden. Toiset vetivät rivakasti ja pyöräyttivät -veneen ylös miehineen, kaloineen, kaikkineen. - -"Yksi, kaksi, neljä -- yhdeksän", luki Tom Platt, laskien -harjaantuneella silmällä. "Neljäkymmentäseitsemän. Sinä olet -voittanut, Penn!" Dan päästi perätaljan luistamaan ja solautti hänet -veneen perästä kannelle keskellä omien kalojensa ryöppyä. - -"Pysäyttäkää! pysäyttäkää!" huusi Salters-setä, keskiruumis -pompahdellen. "Minä olen vähän sekaantunut laskussani." - -Hänelle ei jäänyt aikaa pitempiin vastalauseisiin, vaan hänet -hinattiin ylös ja pyöräytettiin kannelle kuten "Pennsylvaniakin". - -"Neljäkymmentäyksi", sanoi Tom Platt. "Maamyyrä on sinut voittanut, -Salters. Ja sinä, joka olet sellainen merimies!" - -"Se ei ollut oikein laskettu", sanoi Salters, kömpien ulos -karsinasta; "ja minä olen poltettu ihan riekaleiksi." - -Hänen pulleat kätensä olivat turvoksissa ja sinertävän-valkoisen -kirjavat. - -"Muutamien ihmisten täytyy löytää mansikkapohja vaikka sukeltamalla, -jos ei muuten", lausui Dan äskennoussutta kuuta katsellen. - -"Ja toiset syövät maan lihavuutta laiskuudessa ja tekevät pilkkaa -omista sukulaisistaan", vastasi Salters-setä. - -"Pöytään! Pöytään!" huusi kanssista ääni, jota Harvey ei vielä -ollut kuullut. Disko Troop, Tom Platt, Pitkä Jack ja Salters -seurasivat heti kehotusta. Pikku Penn-ukko kumartui neliskulmaisen -luotiliinakelansa ja sotkuisten turskasiimojensa yli. Manuel makasi -pitkänään kannella ja Dan pujahti lastiruumaan, missä Harvey kuuli -hänen paukuttavan tynnyreitä vasaralla. - -"Suolaa", sanoi hän palattuaan. "Niin pian kuin päästään illalliselta, -ruvetaan perkkaamaan. Sinä saat nakella haarukalla isälle. Tom Platt -ja isä ahtavat yhdessä, ja sinä saat kuulla heidän väittelevän. Me -kuulumme toiseen pöytäkuntaan, sinä ja minä ja Manuel ja Penn -- -aluksen nuoret ja komeat miehet." - -"Mitä varten niin?" sanoi Harvey. "Minulla on nälkä." - -"He lopettavat tuossa paikassa. Noh! Hyvältäpä haiseekin tänä iltana. -Isä pitää hyvän kokin, vaikka hänellä onkin vahinkoa veljestään. -Emmekös saaneet hyvän saaliin tänä päivänä?" Hän viittasi karsinassa -olevaa korkeaa turskakasaa. "Mikä syvyys sinulla oli, Manuel?" - -"Kakskymmentäviis syltä", sanoi portugalilainen unisesti. "Ne tarttua -hyvin ja sukkelaan. Joku päivä minä näytän sinulle, Harvey." - -Kuu alkoi jo kohota hiljaisena meren yläpuolelle ennenkuin vanhemmat -miehet palasivat perään. Kokin ei tarvinnut huutaa "toista sakkia". -Dan ja Manuel olivat alhaalla luukusta ja pöydässä istumassa -ennenkuin Tom Platt, viimeinen ja verkkaisin vanhempien joukosta, -oli saanut pyyhityksi suunsa kämmenselällään. Harvey meni Pennin -perässä ja istui pöytään, jossa jokaisen edessä oli tinavadillinen -turskan kieliä ja sisälmyksiä läskipalojen ja paistettujen perunain -kanssa muhennettuina, lämmin leipäkakku ja mukillinen mustaa, -väkevää kahvia. Niin nälkäisiä kuin he olivatkin, odottivat he -kunnes "Pennsylvania" oli vakavasti lukenut pöytärukouksen. Sitten -he ahtoivat sisäänsä äänettöminä, kunnes Dan vetäisi henkeään -tinavatinsa ääressä ja kysyi Harveylta miltä hänestä tuntui. - -"Jokseenkin täynnä, mutta vielä sinne mahtuu pikku pala." - -Kokki oli tavattoman kookas, sysimusta neekeri ja erosi kaikista -muista Harveyn tapaamista neekereistä siinä, ettei hän puhunut, -vaan tyytyi vain hymyilyillä ja mykillä eleillä kehottamaan syömään -enemmän. - -"Katsos, Harvey", sanoi Dan, kopauttaen pöytään kahvelillaan, "eikös -ole juuri niinkuin sanoin? Nuoret ja komeat miehet -- niinkuin minä -ja Pennsy ja sinä ja Manuel -- me olemme toista pöytäkuntaa, ja me -syömme sitten kun ensimäinen sakki on saanut tarpeekseen. He ovat -vanhoja kaloja; ja ne ovat juonikkaita ja kärtyisiä ja niiden vatsoja -on pidettävä mielillä; siksi heille annetaan ensiksi, vaikkeivät he -sitä ansaitse. Eikös niin, tohtori?" - -Kokki nyökkäsi. - -"Eikö hän osaa puhua?" kysyi Harvey kuiskaten - -"Kyllä siksi että toimeen tulee. Ei kuitenkaan paljon sellaista -mitä me ymmärtäisimme. Hänen oma kielensä on melko omituista. Hän -on kotoisin Cape Bretonin sisuksista, jossa talonpojat puhuvat -kotitekoista skotlanninkieltä. Cape Breton on täynnä neekereitä, -joitten vanhemmat karkasivat sinne meidän sotamme aikana, ja ne -puhuvat samanlaista kieltä kuin talonpojat siellä -- paljasta -sekasotkua." - -"Ei se ole Skotlantia", sanoi "Pennsylvania". "Se on gaelinkieltä. -Olen lukenut sen jostakin kirjasta." - -"Penn lukee paljon. Melkein aina onkin niinkuin hän sanoo -- paitsi -kun on kysymys kalojen laskemisesta -- mitä?" - -"Antaako isäsi heidän vain _sanoa_ kuinka monta he ovat saaneet, -laskematta niitä?" kysyi Harvey. - -"No miksikäs ei? Mitä varten kukaan viitsisi valehdella muutaman -vaivaisen turskan vuoksi." - -"Yksi mies kerran valehteli saaliista", puuttui Manuel puheeseen. -"Valehteli joka päivä. Viis, kymmenen, kakskymmentäviis enemmän -kaloja kuin tuli hän sanoi olevan." - -"Missä se tapahtui?" kysyi Dan. "Ei se ainakaan ollut kukaan -meikäläisistä." - -"Ranskalainen Anguillesta." - -"Ni-in! Niitä länsirannikon ranskalaisia ei voi laskea miksikään. -Sehän nyt on selvää, ettei niitä voi laskea. Kun tapaat jonkun heidän -pehmeitä koukkujaan, Harvey, niin ymmärrät kyllä miksi", sanoi Dan -rajattomalla halveksumisella. - - "Kerta kerralta enemmän vaan, - aina kun aletaan perkkaamaan", - -hoilasi Pitkä Jack kanssinluukusta alas, ja "toinen sakki" kapusi -heti kannelle. - -Mastojen ja köysistön sekä aina levällään olevan myrskypurjeen -varjot häälyivät edestakaisin keinuvalla kannella kuunpaisteessa, ja -laivan perällä oleva kalakasa loisti kuin sula hopea. Lastiruumasta -kuului töminää ja kolinaa, kun Disko Troop ja Tom Platt puuhasivat -suolasäiliöitten kimpussa. Dan ojensi Harveylle hangon ja ohjasi -hänet keskilaivan puoleiseen päähän karkeatekoista pöytää, jonka -ääressä Salters-setä malttamattomana koputteli veitsensä päällä. -Hänen jalkainsa vieressä oli saavi, jossa oli suolavettä. - -"Hankoa alas luukusta isälle ja Tom Plattille ja varo ettei -Salters-setä pistä silmääsi puhki", sanoi Dan kiepsauttaen itsensä -ruumaan. "Minä annan suolaa alhaalla." - -Penn ja Manuel seisoivat polviaan myöten turskakasassa karsinassa, -heiluttaen paljasteräisiä veitsiään. Pitkä Jack istui vasu jalkainsa -juuressa ja rukkaset käsissään pöydän ääressä Salters-setää -vastapäätä, ja Harvey töllötti vuoroin hankoonsa ja vuoroin toisiin. - -"Hei!" hihkaisi Manuel, kumartuen ja ottaen käteensä kalan, yksi -sormi kiduksen alla ja toinen sen silmässä. Hän asetti sen karsinan -laidalle; veitsenterä välkähti, kuului repivä ääni, ja kurkusta -peräaukkoon halkaistuna, viilto kahden puolen kaulaa, putosi kala -Pitkän Jackin jalkoihin. - -"Hei!" huusi Pitkä Jack huitaisten kinnaspeittoisella kädellään. -Kalan maksa putosi vasuun. Nykäisy ja huitaisu, ja kalan pää ja -sisälmyket lensivät syrjään ja tyhjä kala solahti pöydän yli -Salters-sedälle, joka korskui ja puhisi. Taaskin repivä ääni, -selkäranka lensi yli reilingin, ja päättömänä, sisälmyksittä -ja halaistuna läiskähti kala saaviin, roiskauttaen suolavettä -Harveyn ällistyneeseen suuhun. Alkuhihkaisun jälkeen jäivät miehet -äänettömiksi. Turskat olivat liikkeessä kuin olisivat ne olleet -eläviä, ja aikoja ennen kuin Harvey oli lakannut ihmettelemästä tuon -kaiken hämmästyttävää kätevyyttä, oli hänen saavinsa täynnä. - -"Hankoa!" murahti Salters-setä kääntämättä päätään, ja Harvey hankosi -kaloja kaksin ja kolmin alas luukusta. - -"Hei! Hankoa kimputtain!" huusi Dan. "Älä varistele! Salters-setä on -paras halkoja koko laivastossa. Katso kuinka hän lukee kirjaansa!" - -Todellakin näytti siltä kuin tuo pyylevä setä olisi leikannut -auki kirjan lehtiä kilvalla. Manuel seisoi etukumarassa, ruumis -liikkumattomana kuin kuvapatsas; mutta pitkät käsivarret kaapaisivat -kaloja lakkaamatta. Pieni Penn uurasti urheasti, mutta oli helppo -nähdä että hän oli heikko. Kerran tai pari Manuel ehti häntä -auttamaan tuottamatta keskeytystä työn kulkuun, ja kerran Manuel -ulvahti satuttaessaan sormensa ranskalaisen koukkuun. Nämä koukut -ovat tehdyt tapuisasta metallista, jotta niitä voidaan muovailla -tarpeen mukaan; mutta turskat vievät hyvin usein ne muassaan ja -tarttuvat koukkuun taas jossakin muualla; ja tämä on yksi niistä -monista syistä, miksi gloucesterilaiset alukset halveksivat -ranskalaisia. - -Alhaalta kannen alta kuului pyörätahkon surinaa muistuttava kariseva -ääni, joka syntyi suolan hieromisesta raakaan lihaan, muodostaen -herkeämättömän pohjasävelen veitsien kalahtelulle karsinassa, -päitten irtikiskaisulle ja mätkähtelylle, maksojen putoamiselle ja -sisälmysten sinkoilemiselle, Salters-sedän selkärankoja karsivan -veitsen ruotaisuille ja saaviin putoavien märkien, halkaistujen -kalanruumiitten läiskähtelylle. - -Tunnin kuluttua Harvey olisi antanut vaikka mitä saadakseen levähtää; -sillä tuoreet, märät turskat painavat enemmän kuin arvaa luullakaan, -ja hänen selkäänsä pakotti alituisesta hankoamisesta. Mutta hän tunsi -ensi kertaa elämässään olevansa osa työskentelevästä miesketjusta, -sai ylpeyttä tuosta ajatuksesta ja jatkoi sisukkaasti hankoamistaan. - -"Veitsi ho-oi!" huusi Salters-setä vihdoin. Penn oikaisi selkänsä -huohottaen kalojen keskellä, Manuel taivuttelihe eteen ja taakse -norjentuakseen ja Pitkä Jack nojautui reilingin yli. Kokki astui -esiin äänettömästi kuin musta varjo, keräsi joukon selkärankoja ja -päitä ja poistui. - -"Kalanpäälientä aamiaiseksi", sanoi Pitkä Jack huuliaan maiskuttaen. - -"Veitsi ho-oi!" toisti Salters-setä, heiluttaen litteää, kaarevaa -halkaisupuukkoaan. - -"Katso jalkoihisi, Harve", huusi Dan alhaalta. - -Harvey näki puolikymmentä veistä pistettynä pienan rakoon kansiaukon -kehään. Hän jakeli ne miehille, ottaen vastaan tylsyneet. - -"Vettä!" sanoi Disko Troop. - -"Vesitynnyri on keulassa ja kippo vieressä. Joudu, Harve", sanoi Dan. - -Harvey palasi silmänräpäyksessä tuoden suuren kipollisen -laimistunutta, ruskeaa vettä, joka maistui nektarilta ja kirvotti -Diskon ja Tom Plattin kielet. - -"Nämä ovat turskia", sanoi Disko. "Nämä eivät ole Damaskus-viikunoita -eivätkä hopeaharkkoja. Olen sanonut sen sinulle joka-ainoa kerta niin -kauan kuin olemme purjehtineet yhdessä." - -"Toisin sanoen seitsemän pyyntikautta", vastasi Tom Platt -levollisesti. "Mutta hyvä sälytys on hyvää sälytystä sittenkin, ja -painolastinkin latomisen voi toimittaa oikealla ja väärällä tavalla. -Jos olisit joskus nähnyt, kun neljäsataa tonnia rautaa pantiin -- --" - -"Hei!" Manuelin hihkaistessa työ alkoi uudelleen eikä keskeytynyt -kertaakaan ennenkuin karsina oli tyhjä. Samassa hetkessä kuin -viimeinen kala oli saatu alas, vääntäytyi Disko Troop peränpuolelle -kajuuttaan veljensä seuraamana; Manuel ja pitkä Jack menivät keulaan; -ainoastaan Tom Platt viipyi sen verran että sai työnnetyksi luukun -paikoilleen, sitten hänkin hävisi. Ennenkuin puolta minuuttia oli -kulunut, kuuli Harvey syviä kuorsauksia kajuutasta, ja hän tuijotti -hölmistyneenä Daniin ja Penniin. - -"Minä suoriuduin vähän paremmin tällä kertaa, Danny", sanoi Penn, -jonka silmäluomia uni painoi. "Mutta minä arvelen että minun -velvollisuuteni on auttaa puhdistuksessa." - -"Enpä tahtoisi teidän omaatuntoanne tuhannesta sentneristäkään", -sanoi Dan. "Menkää sisään vain, Penn. Ei teidän tarvitse tehdä -laivapoikain työtä. Nosta sanko vettä, Harvey. Kuulkaa, Penn, -kaatakaa nämä rasvatynnyriin ennenkuin menette nukkumaan. Voitteko -pysyä valveilla niin kauan?" - -Penn nosti kannelta raskaan kalanmaksavasun, tyhjensi sen kanssiin -kiinniköytettyyn saranallisella kannella varustettuun tynnyriin ja -hävisi sitten vuorostaan kajuuttaan. - -"Pojat toimittavat puhdistuksen perkkauksen jälkeen, ja ensi vartio -tyvenellä ilmalla on poikain vartio meidän aluksella." Dan huuhtoi -karsinan reippaasti, irrotti pöydän ja pani sen kuivamaan kuutamoon, -pyyhki veriset veitsenterät rohdintukolla ja alkoi terottaa niitä -pienellä tahkokivellä, Silläaikaa kun Harvey työnsi sisälmyksiä ja -selkäruotoja yli laidan hänen ohjauksensa mukaan. - -Ensi molskahduksella kohosi vedestä pystysuoraan ylös hopeanvalkoinen -haamu päästäen kammottavan, uikuttavan huokauksen. Harvey peräytyi -huudahtaen, mutta Dan vain nauroi. "Miekkavalas", sanoi hän. "Kerjää -kalanpäitä. Ne nousevat tuolla tavoin pystyyn kun niillä on nälkä. -Henki sillä on kuin haudan löyhkäys, eikö ole?" Kamala mädänneen -kalan haju täytti ilman, kun valkoinen patsas vajosi ja vesi -poreili öljymäisesti. "Etkö ole koskaan ennen nähnyt miekkavalaan -nousevan pystyyn? Saat nähdä niitä sadoittain ennenkuin ollaan irti. -Onpa se hyvä kun laivalla on taas poika. Otto oli liian vanha ja -lisäksi hollantilainen. Hän ja minä tappelimme aika usein. Siitä -minä en kuitenkaan olisi välittänyt, jos hänellä vain olisi ollut -kristillisen ihmisen kieli päässään. Nukuttaako?" - -"Kamalasti", sanoi Harvey nuokahdellen. - -"Ei saa nukkua vahdissa. Nouse ylös ja käy katsomassa palaako -ankkurilyhtymme kirkkaasti ja selkeästi. Sinä olet vahdissa nyt, -Harve." - -"Pyh! Mitäpä meille tässä tapahtuisi? Valoisa kuin päivällä. Hn-rrr!" - -"Juuri silloin sitä tapahtuukin, isä sanoo. Kauniilla ilmalla on -hyvä nukkua, ja ennenkuin tiedätkään, saattaa jokin höyrylaiva ajaa -aluksen keskeltä kahtia, ja seitsemäntoista kiiltävähelaista upseeria -ottaa valalleen että valot olivat sammuksissa ja että oli sakea sumu. -Harve, minä pidän sinusta kyllä aika paljon, mutta jos nuokahdat -vielä kerran, niin annan sinun maistaa köydenpätkää." - -Kuu, joka näkee paljon merkillisiä asioita matalikoilla, näki -kuinka polvihousuihin ja punaiseen mekkoon puettu hoikka -nuorukainen hoiperteli pitkin monenlaisten tavarain täyttämää -seitsemänkymmenen-tonnin kuunarin kantta, perässään ikäänkuin -pyövelinä solmittua köyttä heiluttaen toinen poika, joka haukotteli -ja nuokkui lyöntiensä lomassa. - -Kiinniköytetty ruoriratas natisi ja tempoili hiljakseen, purje -lepatti vähän hiljaisen tuulen henkäyksistä, ankkurin vipu kitisi -ja tuo surkea kulkue jatkui. Harvey kinasi, uhkasi, ruikutti ja -vihdoin suorastaan itki, Silläaikaa kun Dan kieli kangerrellen puhui -valppauden ihanasta ominaisuudesta ja heilutti köydenpätkäänsä, -kurittaen veneitä yhtä usein kuin Harveytakin. Vihdoin kajuutan kello -löi kymmenen, ja viimeisellä lyönnillä pikku Penn kömpi kannelle. -Hän tapasi kaksi poikaa kahteen läjään lyhistyneinä vieretysten -isonluukun sivulla, niin syvässä unessa että hän sananmukaisesti -vieritti heidät vuoteisiinsa. - - - - -III. - - -Se oli tuota syvää neljänkymmenen-sylen unta, joka kirkastaa -mielen ja silmän ja sydämen ja saa ahnaana istumaan aamiaisen -ääreen. He tyhjensivät ison tinavadin mehukkaita kalansipaleita --- kokin edellisenä iltana kokoamia perkkausjätteitä. He pesivät -ensimäisen pöytäkunnan käyttämät lautaset ja maljat -- miehet olivat -jo lähteneet pyyntiin --, leikkasivat sianlihaa päivälliseksi, -lakaisivat kanssin, täyttivät lamput, noutivat hiiliä ja vettä -kokille ja kävivät tarkastamassa keularuumaa, missä laivan varastoja -säilytettiin. Oli taaskin erinomainen ilma -- tyven, lämmin ja -kirkas, ja Harvey hengitti keuhkojensa pohjia myöten. - -Useampia kuunareita oli ilmestynyt näköpiiriin yön aikana, ja -aava sininen meri oli täynnä purjeita ja soutuveneitä. Kaukana -taivaanrannalla tahrasi sinistä ilmaa jonkun höyrylaivan savu, laivan -rungon ollessa näkymättömissä, ja idässäpäin oli suuren purjelaivan -prammipurje juuri kohoamassa näköpiiriin, tehden taivaanrantaan -neliskulmaisen loven. Disko Troop tupakoi kajuutan katolla -- -tähystäen toisella silmällä ympärillä olevia aluksia, toisella -isonmaston huipussa olevaa pientä viiriä. - -"Kun isä on noin tuumailevan näköinen", kuiskutti Dan, "niin hän -hautoo syviä ja tärkeitä ajatuksia. Lyönpä vetoa vaikka koko -voitto-osuudestani, että me pian muutamme ankkuripaikkaa. Isä tuntee -turskan tavat, ja koko laivasto tietää sen. Näethän kuinka ne tulevat -yksi toisensa jälkeen, tietysti ilman mitään erityistä tarkotusta -muka, mutta kuitenkin pitäen meitä silmällä kaiken aikaa. Tuolla on -'Prince Leboo'; se on Chathamin aluksia. Se on pujahtanut tänne viime -yön aikana. Ja näetkö tuota isoa, jolla on paikka keulapurjeessa -ja uusi halkaisija? Se on 'Carrie Pitman' West Chathamista. Sen -purjeet eivät kauan säily, jollei sen onni vain ole muuttunut -sitten viime vuoden. Se ei tee paljon muuta kuin ajelehtii. Ei ole -sellaista ankkuria, joka voisi sitä pidättää... Kun savu pullahtelee -tuolla tavoin pieninä renkaina, niin isä tutkii kalaa. Jos me nyt -puhuttelemme häntä, niin hän tulee raivoon. Viimein kun tein sen, hän -otti ja heitti minua saappaalla." - -Disko Troop tuijotti eteensä piippu hampaissa ja silmin jotka -eivät mitään nähneet. Kuten hänen poikansa sanoi, hän tutki kalaa --- keskittäen kaiken tietonsa ja matalikoilla saavuttamansa -kokemuksen omilla avarilla merilaitumillaan kuljeksivan turskan -liikkeitten selvillesaamiseksi. Ympäri taivaanrantaa näkyvien -uteliaitten kuunarien läsnäolon hän otti vastaan omille kyvyilleen -lausuttuna tunnustuksena. Mutta tuon tunnustuksen kerran saatuaan -hän halusi vetäytyä pois ja ankkuroida yksinään, kunnes olisi aika -lähteä Neitsytmatalikolle ja kalastaa tuon meluavan vesikaupungin -kaduilla. Niinollen Disko Troop ajatteli viimeaikaisia ilmoja, -myrskyjä, merivirtoja, ruoansaantia ja muita käytännöllisiä seikkoja -kaksikymmen-naulaisen turskan näkökannalta; oli sanalla sanoen -itsekin tunnin ajan turska -- ja merkillisesti turskan näköinenkin. -Sitten hän otti piipun hampaistaan. - -"Isä", sanoi Dan, "me olemme tehneet askareemme. Emmekö saa mennä -vähän ulos? Nyt on hyvä pyynti-ilma." - -"Ei tuossa kirsikanvärisessä varustuksessa eikä noissa -puoleksi-paistuneissa ruskeissa kengissä. Anna hänelle jotain sopivaa -ylle." - -"Isä on hyvillä mielin -- se ratkaisee asian", sanoi Dan -ihastuksissaan, vetäen Harveyta kajuuttaan, samalla kuin Troop -nakkasi avaimen portaita alas. "Isä pitää minun varavaatteitani -omassa huostassaan, kun äiti väittää että minä olen huoleton." Hän -penkoi muutamaa arkkua, ja vähemmässä kuin kolmessa minuutissa -oli Harvey koristettu puolireiteen ulottuvilla kautsuisilla -kalastajansaappailla, vankalla, sinisellä, kyynärpäistä hyvin -parsitulla villajakulla, kalvokas-parilla ja öljykangashatulla. - -"Nyt sinä joltakin näytät", sanoi Dan. "Joudu!" - -"Pysytelkää lähistöllä", sanoi Troop, "älkääkä menkö tervehtimään -muita aluksia. Jos joku kysyy teiltä mitä minä aion tehdä, niin -sanokaa niinkuin asia on, ettette tiedä mitään." - -Nimellä "Hattie S." merkitty pieni punainen vene oli kuunarin -peräpuolella. Dan veti kokkanuoran lyhyelle ja pudottautui kevyesti -pohjalaudoille, ja Harvey hypätä töksäytti perässä. - -"Tuolla tavalla ei pidä tulla veneeseen", sanoi Dan. "Jos olisi ollut -vähänkään merenkäyntiä, olisit varmasti mennyt pohjaan. Sinun täytyy -oppia liikkumaan sievemmin." - -Dan pisti hankanappulat paikoilleen, asettui keulatuhdolle ja katseli -Harveyn puuhia. Harvey oli soudellut naismaiseen tapaan Adirondackin -lammilla; mutta on iso erotus keveäin leikkiairojen ja järeäin, -kahdeksanjalkaisten meriairojen välillä. Ne takeltuivat vähäisessä -aallokossa, ja Harvey puhkui. - -"Lyhyeen! Souda lyhyeen!" sanoi Dan. "Jos kiskot airoja tuolla tavoin -ja meri on vähänkään käynnissä, niin voit kaataa veneen. Eikö se ole -sievä? Ja se on minun." - -Pieni vene oli hohtavan puhdas. Sen keulassa oli pienoinen ankkuri, -kaksi vesinassakkaa ja seitsemisenkymmentä syltä ohutta, ruskeata -veneenankkuriköyttä. Tinainen merkinantotorvi oli haoissa juuri -Harveyn oikean käden alapuolella likaisen nuijan, lyhyen atraimen -ja vielä lyhyemmän puukepakon ohella. Pari raskailla lyijypainoilla -ja kaksinkertaisilla turskakoukuilla varustettua, neliskulmaisille -keloille sievästi kerittyä siimaa oli pistettynä paikoilleen -veneenlaitaan. - -"Missä on purje ja masto?" kysyi Harvey, sillä hänen kätensä alkoivat -tulla rakoille. - -Dan nauraa kihitti. "Ei ole juuri tapana purjehtia pyyntiveneillä. -Niillä soudetaan; mutta ei sinun tarvitse soutaa niin kovasti. Etkö -haluaisi tätä omaksesi?" - -"No niin, kyllä kai isäni antaisi minulle pari tällaista, jos -pyytäisin häneltä", vastasi Harvey. Hänellä oli ollut liian paljon -puuhaa siihen saakka ajatellakseen omaisiaan. - -"Aivan oikein. Minä unhotin että isäsi on miljoonikko. Sinä -et lainkaan näytä miljoonamieheltä tällä hetkellä. Mutta vene -ja kaikki sen kapineet" -- Dan puhui kuin olisi ollut kysymys -valaanpyyntialuksesta -- "maksaa aika joukon. Luuletko että isäsi -antaisi sinulle sellaisen noin -- leikkikaluksi vain?" - -"Eiköhän. Se olisikin miltei ainoa, mitä en ole vielä häneltä -kärttänyt." - -"Olet sinä vannaan suurikuluinen poika kotonasi. Älä laahusta tuolla -tavoin, Harve. Lyhyeen vain, se on paras keino, sillä meri ei koskaan -ole ihan peilityven, ja aallot voivat -- --" - -Muksis! Airon tyvi iski Harveyta leuan alle ja heitti hänet selälleen. - -"Tuota juuri aioin sanoa. Minunkin oli se opittava, mutta _minä_ olin -vasta kahdeksanvuotias, kun sain kouluutukseni." - -Harvey kömpi jälleen istualleen pakottavin leuoin ja otsa rypyssä. - -"Ei kannata suuttua vastuksille, se on isän sana. On oma syymme, -jollemme niistä selviydy, sanoo hän. Koetetaan tästä. Manuel sanoo -meille syvyyden." - -Portugalilainen keinui veneessään ainakin mailin päässä, mutta kun -Dan nosti airon pystyyn, heilautti hän vasenta käsivarttaan kolme -kertaa. - -"Kolmekymmentä syltää", sanoi Dan, pujottaen suolatun simpukan -koukkuun. "Älä nyt huoli joutavista. Pane syötti niinkuin minäkin, -Harve, äläkä sekota kelaasi." - -Danin siima oli vedessä aikoja ennen kuin Harvey oli päässyt selville -syötin kiinnittämisen ja painojen ulosviskaamisen salaisuudesta. Vene -ajelehti hiljalleen eteenpäin. Ei kannattanut vaivautua laskemaan -ankkuria ennenkuin oltiin varma hyvästä pohjasta. - -"Täältä me tullaan!" huusi Dan, ja vesi pärskyi Harveyn hartioille, -kun suuri turska läiski ja potki veneen sivulla. "Nuija, Harvey, -nuija! Kätesi alta! Pian!" - -Harvey ojensi hänelle nuijan, ja Dan tainnutti kalan kaikkien tieteen -sääntöjen mukaan, ennenkuin veti sen veneeseen ja kiskoi koukun irti -lyhyellä kepakolla, jota hän sanoi "kuonokepiksi". Sitten Harvey -tunsi nykäyksen ja veti innokkaasti. - -"Hei, tässähän on mansikoita!" huusi hän. "Katso!" - -Koukku oli takertunut mansikkarypääseen, jotka olivat toiselta puolen -punaisia ja toiselta valkoisia -- aivan samanlaisia kuin maalla -kasvavat mansikat, paitsi ettei niissä ollut lehtiä ja että varsi oli -pillimäinen ja limainen. - -"Älä koske niihin! Karista ne irti. Älä -- --" - -Varotus tuli liian myöhään. Harvey oli ottanut ne käteensä ja katseli -niitä ihaillen. - -"Auh!" huusi hän, sillä hänen sormiaan kihelmöi kuin olisi hän -kouraissut kimpun nokkosia. - -"Nyt tiedät mitä mansikkapohja merkitsee. Ei pitäisi koskea -paljain sormin mitään muuta paitsi kalaa, on isän sana. Lätkäytä -ne irti veneenlaitaa vasten ja pane uusi syötti. Ei siinä auta -tuijotteleminen. Se sisältyy kaikki palkkaan." - -Harvey hymähti ajatellessaan kymmenen ja puolen dollarin -kuukausipalkkaansa ja ihmetteli mitä hänen äitinsä sanoisi, jos -näkisi hänen kurottelevan pienen kalastusveneen laidan yli keskellä -valtamerta. Äiti oli ollut kuoleman tuskassa aina kun hän meni -soutelemaan Saranac-järvelle; ja, sivumennen sanoen, hän muisti -selvästi että hänen oli tapana nauraa äidin levottomuudelle. Yhtäkkiä -siima luisti hänen kouransa läpi niin vinhasti, että se viilsi iäpi -villakalvokkaankin, jonka oli muka suojeltava sitä. - -"Se on iso juhkura. Anna sille tilaa sen voiman mukaan", huusi Dan. -"Minä autan sinua." - -"Ei, et saa", tikaisi Harvey kiskoessaan siimasta. "Se on minun -ensimäinen kalani. Onko -- onko se valaskala?" - -"Kampela, ehkä." Dan tähysti veteen veneen sivulle ja heilutti isoa -nuijaa, valmiina kaikkiin mahdollisuuksiin. Jotain valkoista ja -soikeata kuulsi ja väikkyi vihreän veden läpi. "Lyönpä vetoa vaikka -palkastani, että se on yli sadan naulan. Vieläkö tahdot niin vietävän -äkäisesti saada sen yksinäsi veneeseen?" - -Harveyn rystyt olivat vereslihalla veneenlaitaan kolahtelemisesta, -hänen kasvonsa tulipunaiset kiihtymyksestä ja ponnistelusta; -hiki tippui hänen otsastaan, ja hänen silmänsä olivat puoleksi -sokaistuneet nopeasti liikehtivän siiman ympärillä väreileviin, -auringonpaisteessa kilottaviin kareisiin tuijottamisesta. Pojat -väsyivät paljoa ennen kuin kampela, joka seuraavien kahdenkymmenen -minuutin ajan piti kaikki heidän voimansa ja ajatuksensa -jännityksessä. Mutta viimein saatiin kuitenkin tuo iso, litteä kala -atraimeen ja veneeseen. - -"Vasta-alkajan onni", sanoi Dan otsaansa pyyhkien. "Se painaa -vähintään sata naulaa." - -Harvey katseli suurta pilkukkaan harmaata kalaa sanomattomalla -ylpeydellä. Hän oli nähnyt kampelan monta kertaa marmorilaatalla -maalla, mutta hänen mieleensä ei ollut milloinkaan juolahtanut kysyä -miten ne olivat tulleet maihin. Nyt hän sen tiesi, ja jokaista -tuumanalaa hänen ruumiistaan pakotti väsymyksestä. - -"Jos isä olisi mukana", sanoi Dan lappaen siimaansa ylös, "niin -hän lukisi merkit selvästi kuin kirjasta. Kalat pienenevät -pienenemistään, ja sinä olet saanut suurimman kampelan mitä -arvattavasti saamme tällä erää. Eilisessä saaliissa -- huomasit kai? --- oli pelkkiä suuria kaloja eikä yhtään kampelaa. Isä se lukee nuo -merkit suorastaan. Isä sanoo että matalikoilla kaikki on merkkejä, -ja niitä voidaan lukea oikein tai väärin. Isä on syvempi kuin -Valaankuoppa." - -Hänen parhaallaan puhuessaan kuului "Täällä Ollaan" kuunarista -pistoolinlaukaus, ja perunakori hinattiin etumastoon. - -"Enkös sitä sanonut? Tuo on kutsu koko miehistölle. Isällä on jotain -erityistä mielessä, muuten hän ei keskeyttäisi pyyntiä tähän aikaan -päivästä. Kelaa siimasi, Harve, niin soudamme takaisin." - -He olivat tuulenpuolella kuunaria, juuri valmiina soutamaan takaisin -yli tyvenen vedenpinnan, kun valittavat huudot käänsivät heidän -huomionsa puolen mailin päässä olevaan Penniin, jonka he näkivät -kiertävän yhtä ja samaa paikkaa, aivan kuin suunnattoman suuren -vesiluteen. Pieni mies peräytyi ja lähti taas takaisin tavattoman -tarmokkaasti, mutta laulun loppu oli aina se, että hänen veneensä -pyörähti ympäri ja jäi kieppumaan ankkuriköyteensä. - -"Meidän täytyy auttaa häntä, muuten hän jää siihen ikipäiviksi", -sanoi Dan. - -"Mikä hänellä on?" kysyi Harvey. Tämä oli uusi maailma, missä -hänen ei käynyt antaminen määräyksiä itseään vanhemmille, vaan oli -alistuminen kysymään nöyrästi. Ja meri oli niin pelottavan suuri ja -järkähtämätön. - -"Ankkuri tarttunut pohjaan. Penn hukkaa aina ankkureita. Hukannut jo -kaksi tällä matkalla -- hiekkapohjalle vielä -- ja isä sanoo että jos -hän hukkaa vielä yhden, niin hän antaa hänelle riipan, eikä siinä -auta mikään. Siitä Penn tulisi kauhean pahoilleen." - -"Mikä on riippa?" kysyi Harvey, jolla oli hämärä ajatus että se ehkä -oli jonkinlainen merellä käytetty kidutuskeino, samantapainen kuin -kertomuskirjoissa mainittu "anturan alatse vetäminen". - -"Se on suuri kivi ankkurin asemesta. Riippakiven näkee köröttävän -veneen keulasta ennenkuin näkee itse venettä, ja koko laivasto tietää -mitä se merkitsee. He tekisivät hänestä pilkkaa kamalasti. Penn ei -kestäisi sitä enempää kuin koira, jonka häntään on sidottu vesikippo. -Hän on niin äärettömän herkkätunteinen. Hoi, Penn! Kiinnikö taas? -Älkää yrittäkö enää noilla omilla tempuillanne. Soutakaa kohdalle ja -pitäkää ankkuriköysi aivan luotisuorassa." - -"Se ei hievahdakaan", puhkui pieni mies. "Se ei hievahda vähääkään, -vaikka minä olen koettanut kaikin tavoin." - -"Mikä harakanpesä teillä on tuossa keulassa?" kysyi Dan, viitaten -kummalliseen vara-airoista ja köydestä punottuun vehkeeseen. - -"Se on espanjalainen ankkurivipu", sanoi Penn ylpeänä. "Salters -näytti minulle miten se tehdään; mutta ei sekään saa ankkuria -hievahtamaan." - -Dan kumartui veneenlaidan yli salatakseen hymyään, tempaisi pari -kertaa ankkuriköydestä, ja katso, ankkuri irtautui heti. - -"Hilatkaa ylös, Penn", sanoi hän nauraen, "ennenkuin se taas takertuu -kiinni." - -He jättivät hänet katselemaan pienen ankkurin levälaahusteisia kynsiä -suurin, tunteellisin sinisilmin ja purkamaan heille kiitoksiaan. - -"Kuulehan, minä sanon nyt kun muistan sen, Harve", sanoi Dan, kun he -olivat tulleet kuulomatkan sivu, "että Penn ei ole aivan täysipäinen. -Hän ei ole millään tavoin vaarallinen, mutta hänen ajatuksensa ovat -sekaisin. Ymmärräthän?" - -"Onko todellakin niin, vai onko se vain isäsi arvosteluja?" kysyi -Harvey kumartuessaan airojensa yli, joita hän alkoi jo oppia -helpommin käsittelemään. - -"Tässä kohti isä ei ole erehtynyt. Penn on varmasti melkolailla -hupsu. Taikka ei oikeastaan ihan sitäkään, vaan pikemminkin -tuollainen vaaraton heikkomielinen, tuli tällä tapaa (sinähän soudat -jo aika näppärästi, Harve); minä kerron sen sinulle, koska on oikeus -ja kohtuus että sinä saat sen tietää. Hän oli kerran herrnhutilainen -saarnamies. Jakob Boller oli hänen nimensä, niin isä kertoi minulle, -ja hän asui vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa jossakin Pennsylvanian -puolessa. No niin, Penn lähti kerran koko joukkonsa kanssa johonkin -herrnhutilais-kokoukseen -- johonkin ulkoilma-jumalanpalvelukseen -kaiketikin -- ja he pysähtyivät yhdeksi yönseuduksi Johnstowniin. -Ehkä olet kuullut puhuttavan Johnstownista?" - -Harvey muisteli. "Kyllä, olen kuullut. Mutta en muista missä -yhteydessä. Se on jäänyt mieleeni yhdessä Ashtabulan kanssa." - -"Molemmat olivat suuria onnettomuustapauksia -- siitä se johtuu, -Harve. No niin, tuona samana yönä, jolloin Penn oli joukkoineen -majatalossa, Johnstownin kaupunki hukkui. Pato särkyi ja kaupunki -joutui tulvan valtaan, ja talot lähtivät ajelehtimaan ja törmäsivät -toisiinsa ja upposivat. Olen nähnyt siitä kuvia, ja ne ovat kauheita. -Penn näki joukkonsa hukkuvan kaikki yhdessä, ennenkuin hän oikein -tiesi mitä oli tapahtunut. Siitä alkaen hänen päänsä on ollut -sekaisin. Hän epäili että jotain oli tapahtunut Johnstownissa, mutta -vaikka hän olisi tehnyt mitä, ei hän muistanut mitä se oli, ja hän -kuljeksi vain ympäriinsä hymyillen ja ihmetellen. Hän ei tiennyt kuka -hän oli tai mikä hän oli ollut, ja sellaisessa tilassa hän kohtasi -Salters-sedän, joka oli käymässä Alleghanyn kaupungissa. Puolet minun -äitini sukulaisista asuvat hajallaan Pennsylvaniassa, ja Salters-setä -kulkee vierailuilla heidän luonaan talvisin. Salters-setä otti Pennin -ikäänkuin holhokikseen, sillä hän tiesi hyvin mikä häntä vaivasi; ja -hän toi hänet itään ja antoi hänelle työtä maatilallaan." - -"Mutta minä kuulin hänen kutsuvan Penniä maamyyräksi eilen illalla, -kun veneet kolahtivat yhteen. Onko Salters-setäsi itsekin maamies?" - -"Maamieskö!" huudahti Dan. "Ei täältä Hatterakseen ole niin paljon -vettä, että se riittäisi pesemään multapaakkuja hänen saappaistaan. -Hän on maamies joka jäsenellään. Minä olen nähnyt hänen myöhään -illalla tuovan sangon ja alkavan hypistellä vesitynnyrin tappia -ikäänkuin se olisi lehmän nänni. Niin täydellisesti hän on maamies. -No niin, Penn ja hän hoitivat sitten maatilaa -- se oli Exeterin -puolessa. Salters-setä möi sen viime kevännä eräälle bostonilaiselle, -joka halusi rakentaa kesäasunnon, ja sai siitä hyvät rahat. No -niin, nuo molemmat hupsut elää kitkuttivat siinä, kunnes eräänä -päivänä Pennin uskolaiset -- ne herrnhutilaiset -- saivat tietää -minne hän oli ajelultaan päätynyt ja kirjottivat Salters-sedälle. -En ole koskaan kuullut mitä he oikein sanoivat, mutta Salters-setä -tuli raivoihinsa. Hän oli itse episkopaalinen, mutta hän antoi -heille kukakäskiä ihan kuin olisi ollut baptisti; ja sanoi ettei -hän aikonut luovuttaa Penniä millekään herrnhutilais-seurakunnalle -Pennsylvaniassa eikä muuallakaan. Sitten hän tuli isän luokse hinaten -Penniä muassaan -- siitä on nyt kaksi vuotta -- ja sanoi että hänen -ja Pennin täytyi terveytensä vuoksi tehdä yksi turskanpyyntiretki. -Hän arveli kaiketi etteivät herrnhutilaiset toki tulisi etsimään -Jakob Bolleria matalikoilta. Isä suostui, sillä Salters-setä oli -kalastellut aina toisinaan kolmenkymmenen vuoden aikana, silloin -kun hän ei ollut patenttilantojen keksimispuuhissa, ja hän osti -neljännes-osuuden 'Täällä Ollaan'-kuunariin; ja matka teki Pennille -niin hyvää, että isä on siitä pitäen antanut hänen kulkea muassa. -Isä sanoo, että jonakin päivänä hän muistaa vaimonsa ja lapsensa ja -Johnstownin, ja silloin hän luultavasti kuolee, sanoo isä. Älä puhu -Johnstownista äläkä siihen kuuluvista Pennille, tai Salters-setä -heittää sinut yli laidan." - -"Penn parka!" mumisi Harvey. "Enpä olisi luullut Salters-sedän niin -paljon hänestä välittävän, hänen käytöstavastaan päättäen." - -"Minä ainakin pidän Pennistä; me kaikki pidämme", sanoi Dan. "Meidän -olisi pitänyt ottaa hänet hinattavaksi, mutta minä tahdoin kertoa -sinulle ensin." - -He olivat nyt lähellä kuunaria, toiset veneet vähän alempana. - -"Teidän ei tarvitse vivuta ylös veneitä ennenkuin päivällisen -jälkeen", sanoi Troop kannelta. "Me rupeamme heti perkkaamaan. -Laittakaa pöytä kuntoon, pojat!" - -"Syvempi kuin Valaankuoppa", sanoi Dan iskien silmää asetellessaan -paikoilleen perkkausvehkeitä. "Katsohan noita kaikkia aluksia, jotka -ovat ilmestyneet näkyviin sitten aamun. Ne odottavat kaikki mitä isä -tekee. Näethän?" - -"Minusta ne ovat kaikki yhdennäköisiä." Ja maallikon silmälle nuo -ympärillä nuokkuilevat kuunarit näyttivät todellakin kuin samassa -muotissa valetuilta. - -"Eivät ne kuitenkaan ole. Tuo keltainen, likainen alus, jonka -kokkapuu on noin kallellaan, on 'Pragin Toivo'. Sen kapteeni on Nick -Brady, keljuin mies koko matalikoilla. Me annamme kyllä hänen vielä -kuulla sen. Tuolla kauimpana on 'Päivän Silmä'. Se on Jerauldin -veljesten oma. Se on Harwichista; melkoinen menijä ja hyväonninen; -mutta isä se sentään löytää kalaa vaikka hautuumaasta. Nuo kolme -vieretysten olevaa ovat 'Margie Smith', 'Rose' ja 'Edith S. Walen', -kaikki meikäläisiä. Emmeköhän huomenna saa nähdä vielä 'Abbie M. -Deering'inkin, isä, vai mitä luulet? Banquereaulta näyttävät kaikki -olevan tulossa tänne." - -"Huomenna et näe montakaan alusta, Danny." Kun Troop nimitti -poikaansa Dannyksi, oli se merkki siitä että hän oli hyvällä -tuulella. "Täällä on liian suuri tungos, pojat", jatkoi hän kääntyen -miehistöön päin, joka juuri kapusi kannelle. "Me jätämme heidät -pyytämään suuria ja saamaan pieniä." Hän katseli karsinassa olevaa -saalista, ja oli omituista nähdä kuinka pieniä kalat järkiään olivat. -Harveyn kampelaa lukuunottamatta ei niissä ollut ainoatakaan yli -viidentoista naulan painoista. - -"Minä odotan ilmaa", lisäsi hän. - -"Silloin sinun täytyy tehdä se itse, Disko, sillä en _minä_ vain näe -mitään merkkiä", sanoi Pitkä Jack antaen katseensa liukua pitkin -selkeätä taivaanrantaa. - -Mutta puoli tuntia myöhemmin, kun he olivat perkkaamassa, laskeutui -matalikkosumu heidän ylleen äkkiä kuin ilmestys. Se kiiri sekä -tasaisesti että tupruissa, kiemuroiden ja höyryten väritöntä -vedenpintaa pitkin. Miehet herkesivät perkkaamasta sanaakaan -lausumatta. Pitkä Jack ja Salters-setä solauttivat vintturien -viputangot reikiinsä ja alkoivat vivuta ylös ankkuria; vintturi -narisi kun märkä hamppuköysi kiristyi telalle. Manuel ja Tom Platt -auttoivat lopussa. Ankkuri kohosi ylös nyyhkäisten, ja purje -pullistui, kun Troop tiukensi sitä ruorirattaan ääressä seisoen. -"Ylös halkaisija ja keulapurje", komensi hän. - -"Livahdetaan heiltä tässä savupöllyssä", huusi Pitkä Jack kiinnittäen -halkaisijapurjetta, toisten hilatessa ylös keulapurjeen kalisevia -renkaita; ja keulapuomi natisi kun "Täällä Ollaan" työntyi päin -tuuleen ja sukelsi valkoiseen, tupruilevaan usvaan. - -"Tämän sumun takana on tuulta", sanoi Troop. - -Kaikki tämä oli Harveysta sanoin kuvaamattoman ihmeellistä; ja -kaikkein ihmeellisintä oli hänestä se, ettei hän kuullut mitään -komentosanoja, paitsi että Troop silloin tällöin vähän murahti, -lausuen heti perään: "Hyvä on!" - -"Etkö ole koskaan nähnyt laivan nostavan ankkuria?" sanoi Tom Platt -Harveylle tämän töllistellessä keulapurjeen kosteaa vaatetta. - -"En. Mihin me olemme menossa?" - -"Kalastamaan ja ankkuroimaan toiseen paikkaan, kuten kyllä tulet -huomaamaan ennenkuin olet ollut viikonkaan laivassa. Se on kaikki -uutta sinulle, mutta eihän ihminen koskaan voi tietää mihin hän -joutuu. En minäkään, Tom Platt, olisi mitenkään voinut aavistaa että --- --" - -"Kyllä se joka tapauksessa on parempi kuin neljätoista dollaria -kuussa ja kuula vatsaan", sanoi Troop rattaan äärestä. "Hellitä -pikkuisen halkaisijaa." - -"Paljoakin parempi", vastasi entinen merisotilas, tehden jotakin -isolle halkaisijapurjeelle siihen kiinnitetyllä puuriu'ulla. "Mutta -sitä me emme ajatelleet, kun väänsimme Gemsbock'in vintturin vipuja -Beaufortin sataman edustalla ja Fort Maconin linnotuksesta ammuttiin -kuumia kuulia peräämme ja kiukkuinen myrsky vielä kaiken lisäksi. -Missäs sinä olit silloin, Disko?" - -"Jossakin näillä tienoin kaiketikin", vastasi Disko, "ansaitsemassa -leipääni ja ilkkumassa kapinallisten kaapparialuksia. Valitettavasti -en voi tarjota sinulle tulikuumia tykinkuulia, Tom Platt, mutta mitä -tuuleen tulee, niin arvatakseni saamme sitä aivan tyydyttävästi -ennenkuin näemme Eastern Pointin." - -Keulasta alkoi nyt kuulua yhtämittaista läiskintää ja lotinaa, jota -silloin tällöin säesti pontevampi jysäys ja keulakannelle rapiseva -pieni vaahtopärske. Köysistä tipahteli tahmeita pisaroita, ja miehet -oleskelivat kajuutan suojanpuolella -- kaikki paitsi Salters-setä, -joka istui itsepäisesti isollaluukulla hoidellen merinokkosten -polttamia käsiään. - -"Taitaisipa sietää nostaa haruspurjekin", sanoi Disko mulauttaen -toisella silmällä veljeensä. - -"Tuskinpa siitä olisi mitään apua. Mitä hyödyttää haaskata purjeita?" -vastasi maanviljelijä-merimies. - -Ruoriratas kääntyi melkein huomaamattomasti Diskon käsissä. Muutamia -sekunteja myöhemmin loiskahti sähisevä aallonharja poikittain laivan -yli, ryöpsähti keskelle Saltersin hartioita ja kasteli hänet päästä -jalkoihin. Hän nousi ylös pärskytellen ja siirtyi keulaan päin, mutta -sai toisen samanlaisen. - -"Katso miten isä ajaa häntä ympäri kantta", sanoi Dan. "Salters-setä -arvelee että hänelle neljännes-osuuden omistajana kuuluu -neljäsosa purjeistakin. Isä on antanut hänen käydä läpi tämän -kastelutoimituksen jo kahdella edellisellä matkalla. Hei! Tuo oli -hyvin tähdätty!" Salters-setä oli paennut keulamaston luo, mutta -aalto roiskahti hänen polviensa yläpuolelle. Diskon kasvot olivat -yhtä ilmeettömät kuin ruorirattaan kehä. - -"Luulen että se kulkisi tasaisemmin, jos haruspurje olisi ylhäällä, -Salters", sanoi Disko, ikäänkuin ei olisi nähnyt mitään. - -"No, nosta sitten viheliäinen riepusi", äyskäisi uhri vesiryöpyn -keskeltä; "mutta älä syytä minua jos jotain tapahtuu. Penn, mene heti -paikalla alas juomaan kahviasi. Sinun pitäisi toki ymmärtää ettei -sinun sovi töllötellä kannella tällaisella ilmalla." - -"Nyt ne hörppivät kahvia ja pelaavat shakkia iltamyöhään asti", -sanoi Dan, kun Salters-setä työnsi Penniä keulakajuuttaan. "Ja -minusta näyttää siltä kuin saisimme kaikki tyytyä samoihin askareihin -joksikin aikaa. Ei ole koko maailmassa sen toimettomampaa ja -joutilaampaa olentoa kuin matalikkokalastaja silloin kun se ei ole -pyyntihommassa." - -"Olipa hyvä että mainitsit tuosta, Danny", huusi Pitkä Jack, joka oli -vaivannut päätään keksiäkseen ajankulua. "Olin kerrassaan unohtanut, -että meillä oli matkustaja tuon T-telakka-hatun alla. Ei jouda -joutilaaksi se, joka ei tunne köysiä ja taklauksia. Tuoppas hänet -tänne, Tom Platt, niin opetamme häntä." - -"Tällä kertaa ei ole minun työvuoroni", irvisteli Dan. "Sinun täytyy -selviytyä siitä yksinäsi. Isä opetti minua köydenpätkällä." - -Tunnin ajan Pitkä Jack kuletti saalistaan edestakaisin, opettaen -hänelle, kuten hän sanoi, "asioita, jotka merellä tuli jokaisen -miehen tietää, sokeana, päissään tai nukkuessaankin." Ei ole juuri -erittäin paljon taklauksia seitsemänkymmenen-tonnin kuunarissa, -jossa on jatkamaton keulamasto, mutta Pitkä Jack osasi antaa -ilmettä sanoilleen. Kun hän halusi kiinnittää Harveyn huomion -piikkivalleihin, niin hän puristi poikaa niskasta ja antoi hänen -tuijottaa niihin puoli minuuttia. Hän terotti keulan ja perän välistä -yleistä erotusta vetämällä Harveyn nenää puomia pitkin pari kyynärää, -ja jokaisen köyden tarkotus upotettiin hänen mieleensä itse köyden -päällä. - -Opetustunti olisi muodostunut helpommaksi, jos kansi olisi ollut -suunnillekaan tyhjä; mutta sillä tuntui olevan sijaa kaikelle muulle -ja mille hyvänsä paitsi ihmiselle. Keulassa oli vintturi ja sen -köysistö sekä ankkuriketjut ja -touvit, kaikki hyvin vastuksellisia -yliastuttavia; kanssin kamiininpiippu ja kalanmaksojen säiliöinä -käytetyt raanitynnyrit keulaluukun vieressä. Niistä perään päin -ottivat keulapuomi ja isoluukku kaiken tilan mitä jäi pumpuilta -ja perkkauskarsinoilta. Sitten tulivat venetelineet, jotka olivat -köysillä kiinnitetyt yläperäkannessa oleviin rengaspultteihin; -kajuutta joka puolelle köytettyine saaveineen ja varaesineineen; -ja viimeisenä kuusikymmen-jalkainen isopuomi tukihaarukassaan, -halkaisten kannen kahtia pitkittäin ja joka kerta väistettävänä ja -alitsekumarruttavana. - -Tom Platt ei luonnollisesti voinut pysyä asiasta erillään, vaan hän -kulki rinnalla ladellen suurisuuntaisia ja tarpeettomia kuvauksia -vanhan "Ohion" purjeista ja raaoista. - -"Älä välitä hänen puheistaan; kuuntele minun sanojani, lapsi. Tom -Platt, tämä kuunari ei ole 'Ohio', ja sinä sekotat pojan kerrassaan." - -"Hän menee pilalle koko iäkseen, kun hän alkaa pitkinlaivaa -taklatulla aluspahasella tähän tapaan", väitti Tom Platt. "Anna hänen -ensin oppia muutamia johtavia periaatteita. Purjehtiminen on taito, -Harvey, kuten näyttäisin sinulle, jos voisin viedä sinut mukanani -vanhalle -- --" - -"Tiedän sen kyllä. Sinä puhuisit hänet kuoliaaksi. Hiljaa, Tom Platt! -No niin, kaiken sen jälkeen mitä nyt olen sanonut, millä tavalla -reivaisit keulapurjeen, Harvey? Mieti ennenkuin vastaat." - -"Vetäisin sisään tuon", sanoi Harvey viitaten suojan puolelle. - -"Minkä tuon? Atlantin merenkö?" - -"Ei, vaan puomin. Sitten ottaisin sen köyden, jonka näytitte minulle -tuolla toisella puolella -- --" - -"Ei sillä tavalla", keskeytti Tom Platt "Hiljaa! Hänhän opettelee -vasta eikä ole vielä selvillä nimistä. Jatka, Harve." - -"Niin, se on reivitaljan sirkkeli. Minä kiinnittäisin taljan -reivitaljan sirkkeliin ja sitten päästäisin alas -- --" - -"Laskisin, hyvä lapsi! Laskisin!" lausui Tom Platt, suuressa tuskassa -noin epäammattimaisen sanontatavan takia. - -"Laskisin nokka- ja piikkivalleja", jatko Harvey. Nuo nimitykset -olivat tarttuneet hänen päähänsä. - -"Näytä ne kädelläsi", sanoi Pitkä Jack. - -Harvey totteli. "Laskisin kunnes tuo köysisilmukka -- tuossa -takapartaassa -- syrjänuorasilmukka olisi puomin tasalla. Sitten -sitoisin sen siten kuin te sanoitte, ja sitten vetäisin jälleen ylös -piikki- ja nokkavallit." - -"Sinä et muistanut kiinnittää halssinuoraa, mutta aikaa myöten ja -harjotuksen avulla sinä kyllä opit senkin muistamaan. Jokaisella -laivan köydellä ja nuoralla on varma ja määrätty tarkotuksensa, -muuten sitä ei olisi koko aluksessa. Ymmärrätkö? Minä työnnän -dollareja ja senttejä sinun taskuusi, sinä piskuinen laiha -kansimatkustaja, niin että kun tulet täysimittaiseksi, voit purjehtia -Bostonista Kubaan ja sanoa ihmisille että Pitkä Jack on sinut -opettanut. Nyt minä juoksutan sinua vähän ympäriinsä ja sanon köysien -nimiä, ja sinun tulee koskettaa kädelläsi niihin sitä mukaa kuin minä -niitä nimitän." - -Hän alotti, ja Harvey, joka oli jo hieman väsynyt, käveli hitaasti -nimitetyn köyden luokse. Köydenpää hutkahti hänen kylkiensä ympäri -niin että hänen hengityksensä oli salpautua. - -"Kun sinulla on oma laiva", sanoi Tom Platt ankaralla naamalla, -"sitten voit kävellä. Siihen saakka on sinun toteltava kaikkia -käskyjä juosten. Vielä kerta -- paremmaksi varmuudeksi!" - -Harvey oli melkolailla lämmennyt ponnistellessaan, ja tämä -viimeinen letkaus saattoi hänen verensä kuumenemaan. Mutta hän oli -erittäin älykäs nuorukainen, hyvin teräväjärkisen isän ja hyvin -herkkätunteisen äidin poika, ja hänellä oli vilkas, päättäväinen -luonteenlaatu, jonka järjestelmällinen hemmottelu oli ollut -muuttamaisillaan äkäiseksi itsepäisyydeksi. Hän katsahti toisiin -miehiin ja näki ettei edes Dan hymyillyt. Se kuului nähtävästi -kaikki täydellä todella asiaan, vaikka se koskikin häneen kamalasti. -Näinollen hän nieli letkauksen äänettömänä. Sama älykkäisyys, -joka johti hänet käyttämään niin suuressa määrin hyväkseen -äidin heikkoutta, sai hänet vakuutetuksi siitä, ettei ainoakaan -laivallaolija, Penniä ehkä lukuunottamatta, sietäisi minkäänlaisia -joutavuuksia. Voi oppia paljon pelkästä äänensävystä. Pitkä Jack -nimitti vielä yli puolikymmentä köyttä, ja Harvey hyppeli kärppänä -kantta pitkin, vilkuen toisella silmällä Tom Plattiin. - -"Oike' hyvä. Oike' hyvin tehty", sanoi Manuel. "Illallisen jälkeen -minä sinulle näytän pienen kuunarin, jonka minä tein, köydet ja -kaikki. Siitä me opimme!" - -"Vallan oivallista -- matkustajan suorittamaksi", sanoi Dan. "Isä -myönsi juuri-ikään, että sinä ehkä pystyt ansaitsemaan suolasi -ennenkuin hukut. Se on jo paljon isän sanomaksi. Minä opetan sinulle -lisää ensimäisellä yhteisellä vahtivuorollamme." - -"Isompaa!" murahti Disko tähystäen sumun läpi, joka savusi laivan -keulassa. Ei voinut nähdä mitään vavahtelevasta halkaisijapuomista -kymmentä jalkaa kauemmaksi, ja laivan sivulla vyöryi vakavien, -toisilleen kuiskuttelevien kalpeitten aaltojen loppumaton kulkue. - -"Nyt minä opetan sinulle jotain, mitä Pitkä Jack ei osaa", huusi -Tom Platt vetäessään esiin eräästä säiliöstä laivan perässä pahoin -kuluneen, toisesta päätäs onton syvänveden laskinluodin, minkä -jälkeen hän voiteli ontelon pienestä kulhosta, joka oli täynnä -lampaantalia, ja meni keulaan. "Minä opetan sinua lennättämään -'sinistä kyyhkystä'. Huis tieltä!" - -Disko teki ruorirattaalla jonkun tempun, joka pysäytti kuunarin -vauhdin, Silläaikaa kun Manuel Harveyn avustamana (ja miestä oli -silloin Harvey mielestään) laski halkaisijan läjään puomille. -Laskinluoti piti viuhuvaa suhinaa, kun Tom Platt pyöritti sitä -ilmassa. - -"No anna mennä", sanoi Pitkä Jack kärsimättömänä. "Me emme nyt ui -viittäkolmatta jalkaa syvällä Tulimaan lähellä sakeassa sumussa. Ei -tämä nyt mikään temppu ole." - -"Älä ole kateellinen, galwaylainen." Irti päästetty luoti pulskahti -veteen kaukana kuunarin edessä, tämän kyntäessä tietään hiljalleen -eteenpäin. - -"Luotaaminen _on_ sentään temppu", sanoi Dan, "silloin kun tuo sokea -luoti on ainoa silmä millä voi nähdä viikkokauteen. Mitä arvelet -syvyydeksi, isä?" - -Diskon kasvojen tuima ilme tasottui. Hänen taitonsa ja kunniansa -olivat kysymyksessä tässä viekkaassa kepposessa, jonka hän oli tehnyt -toisille aluksille livahtamalla salaa heidän keskeltään, ja hänellä -oli sellaisen mestaritaiturin maine, joka tunsi matalikot ummessa -silmin. "Kuusikymmentä, ehkä -- jos minä mitään pystyn arvaamaan", -vastasi hän, vilkaisten kajuutan ikkunassa olevaan pieneen kompassiin. - -"Kuusikymmentä", lauloi Tom Platt lappaen sisään suuria märkiä -lenkkejä. - -Kuunari jatkoi taas matkaa. "Heittäkää luoti!" sanoi Disko, kun -neljännestunti oli kulunut. - -"Miksi arvelet sen?" kuiskasi Dan ja katsahti ylpeänä Harveyhin. -Mutta Harvey oli tällä hetkellä liian ylpeä omista saavutuksistaan, -jotta toisten ansiot olisivat voineet häneen vaikuttaa. - -"Viideksikymmeneksi", sanoi isä. "Epäilen että olemme tulleet juuri -Vihreän matalikon reunan yli." - -"Viisikymmentä!" hoilasi Tom Platt. He saattoivat tuskin nähdä häntä -sumun läpi. "Se sattui kyynärälleen -- niinkuin tykinkuulat Fort -Maconin luona." - -"Pane syötti, Harve", sanoi Dan, siepaten siimakelan. - -Kuunari näytti harhailevan sumussa ilman määrää, etupurje hurjasti -paukuttaen. Miehet odottivat ja katselivat poikia, jotka ryhtyivät -pyyntihommiin. - -"Ohei!" Danin siima riipaisi uurteista ja naarmuista reilinkiä. -"Mutta miten ihmeessä isä tiesi? Tulehan auttamaan, Harve. Se on iso -ryökäle." He vetivät yhdessä ja kiskoivat kannelle mulkosilmäisen, -kaksikymmen-naulaisen turskan. Se oli nielaissut syötin suoraan -vatsaansa. - -"Mutta sen pintahan on ihan täynnä pieniä rapuja", huusi Harvey, -käännellen kalaa. - -"Totta totisesti, ne ovat jo täisiä", sanoi Pitkä Jack. "Disko, -sinulla on varasilmät kölin alla." - -Loiskis heitettiin ankkuri, ja kaikki miehet viskasivat siimansa -veteen, kukin ottaen oman paikkansa reilingin ääressä. - -"Kelpaavatko ne syötäväksi?" läähätti Harvey, kiskoessaan kannelle -toisen rapupeittoisen turskan. - -"Kyllä varmasti. Kun ne ovat täisiä, niin se on merkkinä siitä että -niitä on kasaantunut yhteen tuhansittain, ja kun ne noin nielevät -syötin, niin ne ovat nälissään. Ei ole väliä sillä miten syötti on -kiinni. Ne tarttuvat vaikka paljaaseen koukkuun." - -"Mutta tämähän on suurenmoista!" huusi Harvey, kun kalat tulivat -kannelle haukotellen ja sätkien -- melkein jokaisella koukku -vatsassa. "Miksi emme voi aina pyydystää laivasta sen sijaan kuin -veneistä?" - -"Kyllä sen voi tehdä aina, niin kauan kuin ruvetaan perkkaamaan. -Sen jälkeen päät ja sisälmykset säikyttävät kalat tiehensä. -Laivasta pyydystämistä ei kuitenkaan pidetä kannattavana, jollei -ole niin hyvät tiedot kuin isällä. Luulen, että laskemme tänä -iltana pitkänsiiman. Selälle tämä on rasittavampaa kuin veneestä -pyydystäminen, eikö niin?" - -Se oli todellakin jokseenkin selkää-väsyttävää työtä, sillä veneessä -kannattaa vesi turskan painoa aina viime hetkeen asti ja siinä on -ikäänkuin rinta rintaa vasten sen kanssa; mutta kuunari kun kohoaa -muutamia jalkoja vedenpinnan yläpuolelle, lisää se saman verran -raskasta nostoa, ja reilingin yli kurottuminen kuristaa vatsaa. Mutta -se oli hurjaa ja jännittävää urheilua niin kauan kuin sitä kesti, ja -suuri kasa oli kertynyt kannelle, kun kala herkesi syömästä. - -"Missä Penn ja Salters-setä ovat?" kysyi Harvey, pudistellen limaa -öljytakistaan ja kelaten siimaansa, kuten näki toistenkin tekevän. - -"Käy hankkimassa meille kahvit ja katso." - -Pylvääseen ripustetun lampun keltaisessa loisteessa alaslasketun -ja levitetyn kanssin pöydän ääressä istuivat molemmat miehet -täydellisessä tiedottomuudessa kalasta ja ilmasta, shakkilauta -välillään, Salters-sedän murahtaessa jokaiselle Pennin siirrolle. - -"No, mikä nyt on?" kysyi ensinmainittu, kun Harvey portaitten -yläpäässä olevasta nahkasilmuksesta kädellään pidellen kurottui -sisään ja huusi kokille. - -"Isoja kaloja, ja täisiä -- läjittään!" vastasi Harvey Pitkän Jackin -lausetapaa käyttäen. "Kuinkas peli käy?" - -Pienen Pennin ilme muuttui säikähtyneeksi. "Ei se ollut Pennin syy", -tiuskaisi Salters. "Penn on kuuro." - -"Shakkia pelaamassa varmaankin?" virkkoi Dan, kun Harvey hoiperteli -perään kantaen höyryävää kahvia tinaämpärissä. "Se päästää meidät -puhdistamisesta illalla. Isä on oikeudenmukainen. Heidän on pakko -tehdä se." - -"Ja minä tunnen kaksi poikaa, jotka saavat panna syötit pariin -pitkäänsiimaan, Silläaikaa kun he puhdistavat", sanoi Disko, -köyttäessään ruoriratasta. - -"Hm. Kyllä minä mieluummin puhdistaisin, isä." - -"Kyllä uskon sen, Kuitenkaan et saa sitä tehdä. Perkkaamaan! -Perkkaamaan! Penn hankoaa silläaikaa kun te kaksi panette syöttejä." - -"Miksi hemmetissä nuo vietävän pojat eivät tulleet sanomaan meille, -että olitte löytäneet apajan?" sanoi Salters-setä hinautuen -paikalleen pöydän ääreen. "Tämä veitsi on aivan tylsä, Dan." - -"Jollei ankkurikettingin kolina teitä herätä, niin eiköhän teidän -olisi parasta pitää erityinen poika itseänne varten", sanoi Dan, -mylläten siimoilla täytettyjen saavien kimpussa, jotka olivat -köytetyt kajuutan tuulenpuoliseen seinään. "Kuule, Harve, etkö -viitsisi pistäytyä alhaalla noutamassa syöttejä?" - -"Pankaa syötiksi mitä on käsillä", sanoi Disko. "Minä epäilen että se -kannattaa paremmin tällä kertaa." - -Tämä merkitsi että poikien oli pantava syöteiksi valittuja paloja -perkkausjätteistä -- ja se oli paljon mieluisampaa kuin haroa paljain -käsin pieniä syöttitynnyreitä ruumassa. Saavit olivat täynnä sievästi -kiemuroille lapettua siimaa, jossa aina muutaman jalan päässä oli -iso koukku; ja jokaisen yksityisen koukun koetteleminen ja syötillä -varustaminen sekä syötitetyn siiman asettaminen sillä tavalla, että -se juoksisi sotkeutumatta veneestä lapettaessa, kysyi mitä suurinta -taitoa ja huolellisuutta. Dan osasi tehdä sen pimeässä ja ilman -katsomatta, mutta Harveyta pistelivät vä'ät sormiin, ja hän vaikeroi -kohtaloansa. Danin hyppysten läpi sujahtelivat koukut kuin kankurin -sukkula. "Minä autoin pitkänsiiman syötittämisessä maalla ennenkuin -osasin kunnolla kävellä", sanoi hän. "Mutta vaivalloista työtä se on -sittenkin. Isä hoi!" Tämän hän huusi luukkua kohti, jonka alapuolella -Disko ja Tom Platt olivat suolaamassa. "Kuinka monta saavia luulet -meidän tarvitsevan?" - -"Kolmisen. Joutukaahan!" - -"Joka saavissa on kolmesataa syltää", selitti Dan, "enemmän kuin -riittävästi tänä iltana laskettavaksi. Uih! Jopahan luiskahti -sormeeni." Hän tuuppasi sormen suuhunsa. "Sen sanon, Harvey, ettei -koko Gloucesterin rahoilla saataisi minua palkatuksi oikealle -pitkäsiima-laivalle. Se saattaa kylläkin olla kannattavaa, mutta kun -se puoli lasketaan pois, niin se on ilkeintä ja ikävintä hommaa maan -päällä." - -"En ymmärrä mitä tämä on, jollei se ole oikeata pitkäsiima-pyyntiä", -sanoi Harvey happamesti. "Minun sormeni ovat ihan siekaleina." - -"Pyh! Tämä on vain niitä isän riivattuja kokeiluja. Hän ei laske -pitkääsiimaa, jollei hänellä ole aivan erikoisia syitä. Isä tietää -mitä tekee. Siksi hän panettaa syötiksikin näitä. Me löydämme -sen täpötäynnä kun menemme sitä kokemaan, taikka sitten emme näe -evääkään." - -Penn ja Salters-setä tekivät puhdistuksen niinkuin Disko oli -määrännyt, mutta pojat eivät siitä paljoa hyötyneet. Tuskin olivat -saavit tulleet valmiiksi, kun Tom Platt ja Pitkä Jack, jotka olivat -lyhty kädessä tutkineet erään veneen sisustaa, sieppasivat ne heiltä, -asettivat ne ynnä muutamia maalattuja pitkäsiimapoijuja veneeseen ja -laskivat sen laineille, jotka Harveyn mielestä kävivät tavattoman -rajuina. "He hukkuvat. Venehän on lastattu kuin tavaravaunu!" huusi -hän. - -"Kyllä palaamme", sanoi Pitkä Jack, "ja jollette te pidä huolta -meistä, niin syytämme teitä molempia, jos siima sekaantuu." - -Vene keikahti aallon harjalle, ja juuri kun näytti mahdottomalta sen -päästä paiskautumasta kuunarin kylkeä vasten, luisuikin se harjan -toiselle puolelle ja hävisi usvaiseen hämäryyteen. - -"Ota tämä ja soita herkeämättä", sanoi Dan, ojentaen Harveylle juuri -vintturin takana riippuvan kellon nuoran. - -Harvey soitti innokkaasti, sillä hän tunsi kahden ihmishengen olevan -hänestä riippuvaisia. Mutta Disko, joka istui kajuutassa raapustellen -lokikirjaan, ei ollut murhamiehen näköinen, ja illalliselle -mennessään hän hieman hymyilikin Harveyn innolle. - -"_Tämä_ ei vielä ole ilma eikä mikään", sanoi Dan. "Vaikka sinä -ja minä voisimme laskea siiman! He ovat menneet vain juuri siksi -etäälle, etteivät sotke ankkuriköyttämme. He eivät itse asiassa -tarvitse lainkaan soittamista." - -"Kling, kling, klang!" Harvey vain jatkoi soittoaan, vaihtaen sen -silloin tällöin helistykseksi, ainakin puolen tunnin ajan. Silloin -kuului laivan sivulta huuto ja jysähdys. Manuel ja Dan riensivät -nostotaljoille; Pitkä Jack ja Tom Platt näyttivät saapuvan kannelle -yhtaikaa, puoli Atlantia seljässään, ja vene seurasi heitä ilmassa, -laskeutuen kolisten paikoilleen. - -"Ei ainoatakaan sotkua", sanoi Tom Platt vettä valuen. "Kyllä sinusta -mies tulee, Danny." - -"Meillä on ilo saada aterioida seurassanne", sanoi Pitkä Jack, -nilistäen vettä saappaistaan ja hypätä kömpsähdellen kuin elefantti, -samalla kuin hän työnsi öljytakkiin puetun käsivartensa Harveyn -kasvoja vasten. "Me alennumme kunnioittamaan toista pöytäkuntaa -läsnäolollamme." Ja kaikki neljä kompuroivat sitten illalliselle, -missä Harvey täytti itsensä reunoja myöten kalamuhennoksella ja -paistinpiirakoilla ja vaipui sikeään uneen juuri kun Manuel otti -esiin arkusta soman kahden jalan pituisen mallin "Lucy Holmes'ista", -hänen ensimäisestä laivastaan, ja alkoi selittää Harveylle köysiä. -Harvey ei värähdyttänyt sormeaankaan, kun Penn työnsi hänet -makuukojuun. - -"Se mahtaa olla suuri suru -- hyvin suuri suru", sanoi Penn, -katsellen pojan kasvoja, "hänen äidilleen ja isälleen, jotka luulevat -että hän on kuollut. Menettää lapsi -- menettää poikalapsi!" - -"Pois nyt täältä, Penn", sanoi Dan. "Menkää perään ja päättäkää -pelinne Salters-sedän kanssa. Sanokaa isälle että minä otan Harveyn -vahtivuoron, jollei hänellä ole mitään vastaan. Hän on aivan uupunut." - -"Oike' hyvä poika", sanoi Manuel solahuttaen saappaat jalastaan ja -häviten alimmaisen kojun pimentoon. "Luulen hänestä tulla hyvä mies, -Danny. Minä en näe hän olla niin hullu kuin sinun pappa sanoo. Aa, -mitä?" - -Dan hihitti, mutta hihitys päättyi kuorsaukseen. - -Ulkona oli sakea ilma, tuuli oli yltymässä ja vanhemmat miehet -pitensivät vahtivuorojaan. Kajuutassa helähtelivät tuntilyönnit; -tuulta uhmaileva keula läjahteli painiskellessaan aaltojen kanssa; -kanssin kamiininpiippu sähisi ja sylki joka kerta kun vesipärske -sattui siihen; ja pojat nukkuivat edelleen, Silläaikaa kun Disko, -Pitkä Jack, Tom Platt ja Salters-setä kukin vuorostaan tallustelivat -perään katsoakseen ruoriratasta ja keulaan vakuuttautuakseen että -ankkuriköysi kesti taikka päästääkseen ulos hiukan lisää köyttä -hivuttamisen varalta, heittäen silmäyksen himmeään ankkurilyhtyyn -joka kierroksen välillä. - - - - -IV. - - -Kun Harvey heräsi, istui "ensi sakki" jo aamiaisella, ja jokainen -neliötuuma kuunarissa lauloi omaa säveltään. Kokin kookas, musta -vartalo huojahteli pienen hellan takana tulen hohteessa, ja sen -vieressä olevalla reiällisellä hyllyllä kolisivat ja rämisivät pannut -ja kattilat jokaisella laivan survaisulla. Yhä ylemmäs ja ylemmäs -kiipesi keula, ikävöiden, nykien ja vavahdellen, ja sitten, äkkiä -kuin sirpillä sivaltaen, humahti alas aaltoihin. Harvey saattoi -kuulla vääntyvän keulan pusertuvan ja rutistuvan, ja kului tuokio, -ennenkuin kahtia jakaantuneet vedet pudota räiskähtivät kannelle kuin -laukaus järeitä hauleja. Seurasi reiässään siirrähtävän ankkuriköyden -kahnaava ääni; vintturin ärähdys ja kiljaisu; mutka, töksähdys ja -tempaus, ja "Täällä Ollaan" valmistautui toistamaan samat liikkeet. - -"Maissa", kuuli hän Pitkän Jackin sanovan, "siellä on aina tehtäviä, -ja ne täytyy tehdä millä ilmalla tahansa. Me olemme nyt kauniisti -erillämme muista aluksista, eikä meillä ole mitään tehtäviä -- ja se -on ihanaa. Hyvää yötä nyt, kaikki." - -Hän vääntäytyi kuin suuri käärme pöydän äärestä kojuunsa ja alkoi -tupakoida. Tom Platt seurasi hänen esimerkkiään; Salters-setä ja Penn -hinautuivat ylös portaita suorittamaan vahtivuoroaan, ja kokki kattoi -"toiselle sakille". - -Se tuli ulos kojuistaan ensimäisten kömpiessä omiinsa, venytellen -ja haukotellen. Se söi kunnes ei enää jaksanut enempää; ja sitten -Manuel täytti piippunsa jollakin kamalalla tupakalla, hinautui -keulanpuoleisen kojun ja pallin väliin, nosti jalkansa pöydälle -ja hymyili hellää, huoletonta hymyä savuun tuijottaen. Dan loikoi -pitkänään kojussaan, kiskoen koreaa, kultaläppäistä hanuria, jonka -sävelet nousivat ja laskivat laivan survonnan mukaan. Kokki istui -nojaten selkäänsä kaappiin, jossa hän säilytti paistinpiirakoita -(Dan oli hyvin perso paistinpiirakoille), ja kuori perunoita, pitäen -lakkaamatta silmällä takkaa, siltä varalta että liian paljon vettä -sattuisi osumaan piipusta sisälle; ja paikan yleinen haju ja katku -olivat kielin kuvaamattomat. - -Harvey punnitsi asiain tilaa, ihmetteli ettei hän ollut -kuolemansairas ja kömpi jälleen kojuunsa, pehmoisimpaan ja -vaarattomimpaan paikkaan, samaan aikaan kun Dan heläytti sävelen: -"Sun pihallas ma soittele en", niin täsmällisesti kuin hurjat -töytäykset sallivat. - -"Kuinka kauan tätä tällaista oloa kestää?" kysyi Harvey Manuelilta. - -"Siihen asti kun se tulee vähän tyven ja me voi soutaa -pitkällesiimalle. Ehkä iltaan. Ehkä kaksi päivää vielä. Sinä et pidä -tästä? Aa, mitä?" - -"Viikko sitten minä olisin ollut kurjan sairas, mutta nyt se ei tunnu -haittaavan minua -- paljonkaan." - -"Se tulee siksi, että me tee sinusta kalastajamies parastaikaa. Jos -minä oli sinä, kun me tulla Gloucesteriin, minä antaisi kaksi, kolme -suurta kynttilää minun hyvästä onnesta." - -"Antaisit kenelle?" - -"Meidän kirkon Neitsyelle, tietysti. Hän on aina hyvin hyvä -kalastajamiehille. Siksi niin vähän meitä Portugali-miehiä koskaan -hukkuu." - -"Sinäkö olet sitten roomalaiskatolilainen?" - -"Minä olen Madeira-mies. Minä ei olen Porto Pico-poika. Pitäiskö -minun olla baptisti sitten? Aa, mitä? Minä aina annan kynttilöitä -- -kaksi, kolme, enemmän, kun tulen Gloucesteriin. Hyvä Neitsyt hän ei -koskan unhotta minä, Manuel." - -"Minä en voi ymmärtää asiaa tuolla tavalla", puuttui puheeseen Tom -Platt kojustaan; hänen arvekas naamansa hohti tulitikun loisteessa -hänen imiessään piippuaan. "Sehän on selvää että meri on meri; ja -itsekullekin koituu osansa siitä mitä tapahtuu, antoipa sitten -kynttilöitä tai lamppuöljyä." - -"Mutta on se hyvä asia sentään", sanoi Pitkä Jack, "kun on ystäviä -ylemmissä paikoissa. Minä olen samaa mieltä kuin Manuel. Kymmenkunta -vuotta takaperin minulla oli pesti eräällä south-bostonilaisella -rahtialuksella. Olimme Minot's Ledgen kohdalla, ja meillä oli -kimpussamme koillistuuli, tyvi edellä ja sakeampana kuin kaurapuuro. -Kapteeni oli juovuksissa niin että tuskin pysyi peräsintangossa, ja -minä sanon itsekseni, että 'jos vain vielä kerran saan iskeä keksini -laiturin reunaan, niin näytän pyhimyksille millaisesta haahdesta -he minut pelastivat.' No niin, minä olen nyt tässä, kuten voitte -nähdä, ja sen vanhan 'Kathleen'-resun mallin, jota kuukauden päivät -näpertelin, minä annoin papille, ja hän ripusti sen kirkon perälle -ihan alttarin eteen. On enemmän järkeä siinä että antaa laivanmallin, -joka on jonkinlainen työ, kuin joitakin kynttilöitä. Kynttilöitä -voi ostaa puodista, mutta laivanmalli näyttää pyhimyksille, että on -nähnyt vaivaa ja on kiitollinen." - -"Uskotko sinä sitä, irlantilainen?" sanoi Tom Platt kääntäytyen -kyynärpäälleen. - -"Miksi sitten tekisin, jos en uskoisi, ohiolainen?" - -"No niin, teki Enoch Fullerkin mallin vanhasta 'Ohiosta', ja se on -nyt Salemin museossa. Sievä malli se olikin, mutta en luule että -Enoch teki sitä miksikään uhriksi. Ja minun käsitykseni on se, että --- --" - -Tässä olisi ollut valmis alku tuntikausia kestävään väittelyyn, -sellaiseen josta merimiehet pitävät, jossa puhe kiertää äänekkäästi -renkaassa eikä kukaan todista lopullisesti mitään, jollei Dan olisi -alkanut laulaa tätä reipasta laulua: - - "Ylös hyppäs makrilli viiruselkäinen. - Reivaa isopurje ja vedä tiukallen; - sillä ilma yltyy -- --" - -Tässä Pitkä Jack yhtyi mukaan. - - "-- -- -- tohisee jo tuuli; - joka mies nyt kannelle, ken vihellyksen kuuli!" - -Dan jatkoi, silmäten varovasti Tom Plattiin ja pitäen hanuria -matalalla kojussaan: - - "Ylös hyppäs turska, se suuri pässinpää, - ulos luotiliinan se heittää hötkeltää, - sillä ilma yltyy", j.n.e. - -Tom Platt näytti etsivän jotakin. Dan kyyristyi alemmaksi, mutta -lauloi kovemmin: - - "Ylös hyppäs kampela, joka pohjass' ui. - Pässinpää! Pässinpää! Kuinkas luotaat? Hui!" - -Tom Plattin suuri kautsusaapas singahti poikki kanssin ja sattui -Danin kohotettuun käsivarteen. Nuo molemmat olivat sotajalalla -keskenään siitä saakka kun Dan oli huomannut että Tom Platt -laskinluodin heittäjänä suuttui, kun vain vihelsikään tuon laulun -säveltä. - -"Enköhän minäkin osaa", sanoi Dan lähettäen lahjan takaisin tarkalla -heitolla. "Jollette pidä minun musiikistani, niin ottakaa esiin -viulunne. Ei minua haluta maata tässä koko päivää kuuntelemassa kun -te ja Pitkä Jack kinastelette kynttilöistä. Viulu esiin, Tom Platt -taikka minä opetan tuon laulun Harveyllekin!" - -Tom Platt kumartui eräälle arkulle ja kaivoi esiin vanhan, vaalakan -viulun. Manuelin silmät loistivat, ja jostakin loukosta veti hänkin -pienen, kitaran tapaisen soittimen, jossa oli teräslankakielet ja -jota hän sanoi _machetteksi_. - -"Tämä on konsertti", sanoi Pitkä Jack, savun seasta häämöttäen. -"Oikea oostonilainen konsertti." - -Vettä räiskähti kanssiin, kun luukku avautui ja Disko laskeutui -sisään keltaisissa öljyvaatteissaan. - -"Tulet juuri parhaaseen aikaan, Disko. Mitäs kuuluu sinne ulos?" - -"Ei entistä kummempaa!" Disko vaipui istumaan laatikoille kuunarin -tempaistessa ja kohoutuessa. - -"Me laulamme saadaksemme aamiaisen pysymään sisällä. Sinä rupeat -tietysti johtajaksi, Disko", sanoi Pitkä Jack. - -"Enhän minä osaa enempää kuin pari vanhaa laulua, ja te olette -kuulleet ne jo monesti." - -Hänen estelynsä keskeytyivät lyhyeen, kun Tom Platt alkoi vetää -viulullaan murheellista säveltä, joka muistutti tuulen vaikeroimista -ja mastojen murtumista. Katse ylös niskahirsiin tähdättynä Disko -viritti seuraavan vanhan, vanhan laulun, Tom Plattin "vikureeratessa" -hänen ympärillään saattaakseen säveltä ja sanoja edes vähän toisiinsa -sopimaan: - - Se paketeista parhain, se kyllä tiedetään: - se Newyorkist' on kotoisin ja 'Dreadnought' nimeltään; - niit' onhan kyllä muita ja paljonkin lie, - vaan 'Dreadnought' se kaikista sentään voiton vie. - - Nyt 'Dreadnought' se Liverpooliss' oottaa hinaajaa, - mi Merseyn joesta sen mereen kuljettaa; - vaan väljemmille vesille sitten tultuaan - (_Kuoro_:) - Se on Liverpoolin paketti -- hei, antaa mennä vaan! - - Yli Newfoundlandin särkkäin nyt Dreadnought porhaltaa, - missä pohja on hiekkaa ja vesi matalaa. - Ja kaikki pienet kalaset ne sanoo uidessaan: - (_Kuoro_:) - Se on Liverpoolin paketti -- hei, antaa mennä vaan! - -Siinä oli kymmeniä värsyjä, sillä Disko kuljetti "Dreadnoughtin" -penikulma penikulmalta koko matkan Liverpoolista Newyorkiin yhtä -tunnollisesti kuin olisi hän ollut itse laivalla, ja hanuri -rumputteli ja viulu vingahteli yhtä rintaa hänen kanssaan. Sitten -Tom Platt esitti laulun jostakin "kiukkuisesta McGinn'ista, joka -laivoja luotsata pinnistää". Sitten he pyysivät Harveytakin -avustamaan jollakin laululla; se hiveli kovasti hänen itsetuntoaan, -mutta hän ei osannut muuta merimieslaulua kuin joitakin katkelmia -"Kapteeni Iresonin ajomatkasta", jonka hän oli oppinut Adirondacksin -ulkoilmakoulussa. Ne tuntuivat hänen mielestään aikaan ja paikkaan -soveltuvilta, mutta hän oli tuskin ehtinyt mainita laulun nimen, kun -Disko polkaisi jalkaansa niin että tömähti ja huusi: "Älä laula sitä, -nuori mies! Siinä on arvostelun erehdys -- ja vielä pahinta lajia, -koska se on korvaan tarttuvaa." - -"Minun olisi pitänyt varottaa sinua, Harvey", sanoi Dan. "Se saattaa -isän aina kimpaumaan." - -"No mikäs siinä on vikana?" sanoi Harvey ällistyneenä ja hiukan -harmissaankin. - -"Siinä kerrotaan asia väärin", sanoi Disko. "Se on totuudesta -poikkeavaa alusta loppuun, ja Whittier [kysymyksessä olevan laulun -tekijä, amerikkalainen runoilija] on siinä väärässä. Minulla ei ole -mitään erikoista syytä puolustaa ketään marbleheadilaista, mutta -minun täytyy kuitenkin sanoa ettei Iresonissa ollut syytä. Isäni -kertoi minulle jutun useaankin kertaan, ja se oli näin." - -"Sadannen yhdennen kerran", pisti Pitkä Jack väliin puoliääneen. - -"Ben Ireson oli laivurina 'Betty' nimisellä kuunarilla, joka oli -palaamassa kotiin matalikoilta -- se tapahtui ennen 1812 vuoden -sotaa, mutta oikeus on oikeus, olipa aika mikä hyvänsä. He tapasivat -'Activen' Portlandista, ja Gibbons samasta kaupungista oli siinä -kapteenina; he tapasivat sen vuodon saaneena Cape Codin majakan -kohdalla. Oli kamala myrsky, ja he koettivat jouduttaa 'Bettyä' -kotiin niin kiiruusti kuin saattoivat. No niin, Ireson sanoi että oli -mieletöntä laskea venettä vesille sellaisessa myrskyssä; miehetkään -eivät sitä halunneet; ja hän esitti heille että he pysyttelisivät -'Activen' luona siksi kunnes meri vähän asettuisi. Miehet eivät -suostuneet siihenkään; he eivät halunneet jäädä venymään Cape Codin -tienoille sellaisessa ilmassa, oli sitten kysymyksessä vuoto tai muu. -He nostivat haruspurjeen ja purjehtivat matkaansa, tietysti vieden -Iresonin mukanaan. Marbleheadilaiset soimasivat häntä kovasti siitä, -ettei hän ollut uskaltanut yrittää pelastamaan, koska seuraavana -päivänä, kun meri oli tyyntynyt (he eivät ollenkaan välittäneet -ottaa huomioon _sitä_), eräs Truron alus korjasi muutamia 'Activen' -miehiä. Nämä tulivat Marbleheadiin omine kertomuksineen, sanoen -kuinka Ireson oli häpäissyt kaupunkinsa ja niin edespäin; ja Iresonin -miehistö säikähtyi nähdessään yleisen mielipiteen nousevan heitä -vastaan, ja he rupesivat syyttämään Iresonia ja vannoivat että hän -oli vastuunalainen koko teosta. Eivätkä naiset häntä tervanneet ja -höyhenissä ryvettäneet -- Marbleheadin naiset eivät tee sellaista -- -vaan sen teki joukko miehiä ja poikia, ja he vetivät häntä ympäri -kaupunkia vanhassa veneessä kunnes pohja meni puhki, ja Ireson -sanoi heille että he tulisivat katumaan sitä kerran. No niin, asian -todellinen laita tuli ilmi myöhemmin, niinkuin tavallisesti käy, -vaikka liian myöhään hyödyttääkseen ketään; ja sitten tuli Whittier -ja poimi pussiinsa tuon valheellisen jutun ajelehtivan hännän ja -tervasi ja ryvetti höyhenissä Iresonin vielä toistamiseen sitten kun -hän oli jo kuollut. Se oli ainoa kerta, jolloin Whittier luiskahti -syrjään, ja se ei ollut hyväksyttävää. Minä kuritin Dania tuntuvasti, -kun hän toi tuon laulun mukanaan koulusta. _Sinä_ et tietysti voinut -parempaa ymmärtää; mutta minä olen kertonut sinulle asian niinkuin -se on, jotta muistaisit sen aina tästälähtien. Ben Ireson ei ollut -ollenkaan sellainen mies, jollaiseksi Whittier hänet kuvaa; isäni -tunsi hänet hyvin sekä ennen että jälkeen tuon jutun, ja muista että -kavahdat hätäisiä arvosteluja, nuori mies. Seuraava!" - -Harvey ei ollut milloinkaan kuullut Diskon puhuvan niin pitkään, -ja hän painoi päänsä alas polttavin poskin; mutta, kuten Dan heti -suoraan lausui, poika ei voinut tietää muuta kuin mitä hänelle -koulussa opetettiin, ja elämä oli liian lyhyt, jotta olisi aikaa -pysyä kaikkien rantamailla liikkuvien valheitten jäljillä. - -Sitten Manuel näppäili pirisevästä, särähtelevästä pikku -_machettestaan_ omituisen sävelen ja lauloi portugalinkielellä -jotain "_Nina, innocentasta_", mikä päättyi yli kielistön käyvään -pyyhkäisyyn, joka antoi laululle äkkinykäyksen tapaisen lopun. Sitten -Disko suvaitsi esittää toisen laulunsa, jossa oli vanhanaikainen, -särisevä sävel, ja kertosäkeissä yhtyivät kaikki mukaan, Tässä on -muuan värsy: - - "On huhtikuu nyt mennyt ja maa on lumeton; - New Bedfordista meidän pian lähdettävä on; - niin, niin, New Bedfordista pian käymme lähtemään, - me, jotka emme konsaan näe vehnää tähkässään." - -Tässä viulu soi jonkun hetken hyvin vienosti yksikseen, ja sitten: - - "Vehnää tähkässään -- sa kasva kaunoisaksi; - vehnää tähkässään -- pois merille käy tiet; - vehnää tähkässään -- jäit peltoon pantavaksi; - kun ma palajan, sa leipänä jo liet!" - -Tämä saattoi Harveyn melkein itkemään, vaikkei hän osannut sanoa -miksi. Mutta vielä kummallisempaa tuli, kun kokki pani perunat -syrjään ja ojensi kätensä pyytäen saada viulun. Yhä kaapinoveen -nojaten hän viritti sävelen, joka oli kuin jotakin hyvin kamalaa -mikä varmasti tulisi tapahtumaan, tekipä mitä tahansa. Pian hän -alkoi laulaa jollakin oudolla kielellä, suuri leuka viulunkantaan -painettuna, valkoiset silmämunat lampunvalossa loistaen. Harvey -kurottui ulos kojustaan paremmin kuullakseen; ja keskellä -kaaripuitten ratinaa ja aaltojen huuhdontaa sävel hyreksi ja vaikeroi -edelleen, kuten suojanpuoleinen rantahyrsky paksussa sumussa, kunnes -se päättyi valittavaan ääneen. - -"Herra varjelkoon! Tuohan panee kylmät väreet karmimaan selkäpiitä", -sanoi Dan. "Mikä kumman laulu se on?" - -"Fin McCoulin laulu, kun hän meni Norjaan", sanoi kokki. Hänen -englanninkielensä ei ollut epäselvää, vaan tarkasti ääntyvää, -ikäänkuin se olisi tullut fonograafista. - -"Totta vie, olen minäkin ollut Norjassa, mutta ei siitä syntynyt -tuollaista pelottavaa ulvontaa. Vaan kyllä se kuitenkin muistuttaa -niitä entisiä lauluja", sanoi Pitkä Jack huoaten. - -"Älkäämme laulako toista sellaista pistämättä jotain muuta väliin", -sanoi Dan, ja hanuri heläytti rallattavan, mukaansa vievän sävelen, -joka päättyi: - - "Viiskolmatta viikkoa siit' on, kun maata nähty on, - ja viistoista sataa sentneriä, - niin, viistoista sataa sentneriä, - toista sataa kukkura-sentneriä - meillä saaliinamme on!" - -"Seis, seis!" karjui Tom Platt. "Tahdotko sinä pilata koko matkamme, -Dan? Tuohan on joonas, jos sen laulaa ennenkuin kaikki suola on -kosteana." - -"Eipähän ole. Onkos, isä? Paitsi jos laulaa kaikkein viimeisen -värsyn. Kyllähän minä toki joonakset tiedän!" - -"Mitä ne ovat?" kysyi Harvey. "Mikä on joonas?" - -"Joonas on mikä hyvänsä, mikä pilaa onnen. Joskus se on mies --- joskus se on poika -- taikka sanko. Kerran oli meillä muuan -halkaisuveitsi joonaksena kahden matkan ajan, kunnes huomasimme sen", -sanoi Tom Platt. "Joonaksia on kaikenlaisia. Jim Bourke oli joonas, -kunnes hän hukkui Georges-matalikolle. En koskaan lähtisi samalle -laivalle Jim Bourken kanssa, en vaikka olisin nälkään nääntymässä. -'Ezra Floodilla' oli muuan vihreä vene, joka oli joonas, ja vielä -pahinta lajia. Hukutti kuusi miestä, se vene, ja hohti tulelta öisin -telineellään." - -"Ja uskotteko te tuota?" sanoi Harvey, muistaen mitä Tom Platt oli -sanonut kynttilöistä ja laivanmalleista. "Eikö ole niin, että mikä -tapahtuu, se tapahtuu?" - -Vastustavaa mutinaa kuului joka taholta kojuista. "Maalla kyllä; -mutta laivassa on toinen seikka", sanoi Disko. "Älä sinä tee pilkkaa -joonaksista, nuori mies." - -"Mutta Harvey ei ainakaan ole joonas. Päivä sen jälkeen kun hän tuli -meille, me saimme mainion saaliin." - -Kokki heitti päänsä pystyyn ja päästi äkkiä naurun -- omituisen, -onton naurun. Hän oli kovin kummallinen neekeri. - -"Turkanen!" sanoi Pitkä Jack. "Älä tee noin toiste, tohtori. Me emme -ole siihen tottuneet." - -"Mikäs on vikana?" sanoi Dan. "Eivätkö kalat syöneet hyvin sen -jälkeen kun olimme saaneet hänet laivalle?" - -"Kyllä niin", sanoi kokki. "Minä tiedän sen, mutta saalis ei ole -vielä kaikki." - -"Hän ei tule tuottamaan meille mitään harmia", sanoi Dan kiivaasti. -"Mitä sinä oikein tarkotat noilla viittailuillasi? _Hänen_ laitansa -on niinkuin pitääkin." - -"Ei mitään harmia. Ei. Mutta hänestä tulee kerran sinun herrasi, -Danny". - -"Siinäkö kaikki?" sanoi Dan levollisesti. "Tuskinpa hänestä vain sitä -tulee." - -"Herra!" sanoi kokki osottaen Harveyta. "Palvelija!" ja hän viittasi -Daniin. - -"Sepä oli uutinen. Kuinkahan pian tuo tapahtuisi?" sanoi Dan nauraen. - -"Muutamien vuosien perästä, ja minä tulen näkemään sen. Herra ja -palvelija -- palvelija ja herra." - -"Mistä kummasta sinä sen voit tietää?" sanoi Tom Platt. - -"Päässäni -- siellä minä näen." - -"Millä tavoin?" kysyivät kaikki yhdestä suusta. - -"En tiedä, mutta niin tulee käymään." Kokki painoi jälleen päänsä -alas ryhtyen jatkamaan perunain kuorimista, eivätkä he saaneet häntä -virkkamaan sanaakaan sen koommin. - -"Kyllä taitaa saada tapahtua paljon, ennenkuin Harvey mitenkään -tulee minun herrakseni", sanoi Dan, "mutta se minusta kuitenkin on -hauskaa, ettei tohtori suvainnut merkitä häntä joonakseksi. Muuten -minä epäilen että Salters-setä on mitä täydellisin joonas, mitä -tulee hänen omaan erikoiseen onneensa. Kuka tietää vaikka se olisi -tarttuvaa kuin isorokko. Hänen pitäisi olla 'Carrie Pitmanilla'. -Se alus on varmaankin itse oma joonaansa - sen ajelehtimiseen ei -miehistöllä eikä varusteilla näytä olevan mitään vaikutusta. Herra -nähköön! Se riistäytyy irti ihan laakatyvenelläkin." - -"Me olemme nyt kuitenkin onnellisesti erillämme laivastosta", sanoi -Disko. "Niin 'Carrie Pitmanista' kuin muistakin." Kanteen koputettiin. - -"Salters-setä on tavannut onnensa", sanoi Dan isänsä poistuttua. - -"Ilma on selvennyt", huusi Disko, ja kaikki kanssissaolijat kapusivat -ylös hengittämään vähän raitista ilmaa. Sumu oli hälvennyt, mutta -meri kohoili suurissa vyöryaalloissa. "Täällä Ollaan" liukui -ikäänkuin pitkiin, syviin kujanteisiin ja rotkoihin, jotka olisivat -tuntuneet varsin mukavilta ja suojaisilta, jos ne vain olisivat -pysyneet hiljaa; mutta ne muuttelehtivat herkeämättä ja säälimättä -ja viskasivat kuunarin jonkun aaltokukkulan huipulle tuhansien -samanlaisten harmaitten vesivuorten joukossa, ja tuuli tohisi sen -köysistössä, kun se mutkitteli jälleen aallon rinnettä alas. Jossain -kauempana aalto räjähti vaahtokimpuksi ja toiset seurasivat perässä -kuin merkin saatuaan, kunnes tuo harmaa ja valkoinen kudos alkoi -pyöriä Harveyn silmissä. Neljä tai viisi myrskypääskystä kaareili -ympäriinsä, kirkaisten aina keulan ohi liitäessään. Pari sadekuuroa -harhaili määrää vailla toivottomalla vesiaavikolla, kiitäen -myötätuuleen, peräytyen takaisin ja häipyen lopulta pois. - -"Minusta näytti kuin jotain olisi vilahtanut tuolla suunnalla", sanoi -Salters-setä viitaten koilliseen. - -"Ei suinkaan se mahda olla mikään kalastajalaivastosta", sanoi -Disko tähystäen kulmakarvainsa alitse, toinen käsi kanssin käytävän -laidalla, aluksen lujan keulan hakatessa aallonpohjia. "Meri on -tyyntymässä kelpo vauhtia. Danny, etkö haluaisi pistäytyä hiukan ylös -katsomaan miten meidän poijumme laita on?" - -Danny suurine saappaineen pikemmin juoksi kuin kiipesi ylös -isonmaston köysiä (mikä kalvoi Harveyn mieltä kateudella), tarrautui -käpröttämään häälyville ristipuille ja antoi katseensa kiertää, -kunnes se keksi pienen, mustan poijulipun mailin päässä erään -vyöryaallon hartioilta. - -"Se on selvä!" huusi hän. "Purje ohoi! Suoraan pohjoisessa, tulee -tänne päin kuin tuppurissa! Se on kuunari." - -He odottivat vielä puolen tunnin verran, jonka aikana taivas selkeni -läikittäin, päästäen silloin tällöin vaisun päivän pilkistämään ja -synnyttämään merenpinnalle ruskeanvihreitä täpliä. Sitten he näkivät -jatkamattoman keulamaston kohoavan esiin, sukeltavan ja häviävän, -ilmestyäkseen seuraavan aallon harjalla korkean, vanhanaikaisilla -puisilla etanansarvi-taaveteilla varustetun peräkeulan seuraamana. -Purjeet olivat värjätyt keltaisenruskeiksi. - -"Ranskalainen!" huusi Dan. "Ei, ei se olekaan. I-sä!" - -"Ei tuo ole ranskalainen", sanoi Disko. "Salters, sinun huono onnesi -on lujemmassa kuin näveri nassakan päässä." - -"Minulla on silmät. Se on setä Abishai." - -"Oletko siitä ihan varma?" - -"Kaikkien joonaitten pääruhtinas", vaikeroi Tom Platt. "Voi, Salters, -Salters, minkätähden et ollut vuoteessasi nukkumassa!" - -"Mistä minä saatoin arvata?" sanoi Salters parka, kun kuunari keikkui -lähemmäksi. - -Se olisi hyvin voinut olla itse "Lentävä Hollantilainen" -- niin -likainen, siivoton ja ruokoton oli jokainen köysi ja puunkappale -sen kannella. Sen vanhanaikainen yläperäkansi oli neljää tai viittä -jalkaa korkea, ja sen köysistö liehui solmuisena ja sotkuisena kuin -leväkasa laiturin päässä. Se lasketti myötätuuleen -- kamalasti -mutkaillen -- sen haruspurje oli laskettu toimimaan jonkinlaisena -ylimääräisenä keulapurjeena -- "häväisty", kuten he sanoivat --, -ja keulapuomi höllitetty ulos kauas yli laidan. Kokkapuu kekotti -pystyssä kuin vanhanmallisessa rekatissa; halkaisijapuomi oli -vahvistettu ja jatkostettu ja naulattu ja kiskotettu niin että olisi -ollut mahdotonta sitä enempää korjata; ja kohottaessaan keulansa ylös -ja istuutuessaan leveälle takamukselleen muistutti kuunari ihmeen -elävästi homssuista, likaista, häijyä vanhaa akkaa, joka heittää -pilkallisia silmäyksiä siivoon nuoreen tyttöön. - -"Se on Abishai", sanoi Salters. "Täynnänsä viinaa ja jumalattomia -miehiä, ja Luojan tuomio lakkaamatta väijymässä saavuttamatta häntä -kuitenkaan pysyväisestä. Hän on lähtenyt hakemaan syöttejä Miquelonin -puolesta." - -"Hän purjehtii sen pohjaan", sanoi Pitkä Jack. "Tuo taklaus ei ole -tällaista ilmaa varten." - -"Tuskin vain, muuten hän olisi tehnyt sen jo aikaa sitten", sanoi -Disko. "Näyttää siltä kuin hän aikoisi purjehtia _meidät_ pohjaan. -Eikö sen keulapuoli ole syvemmällä kuin tavallisesti, Tom Platt?" - -"Jos hänellä on tapana lastata se noin, niin se ei ole turvallinen -tapa", vastasi puhuteltu hitaasti. "Jos taas täppeet ovat varisseet -pois, niin hänen pitäisi joutua pumppujen ääreen mitä pikimmin." - -Kuvatus survoi lähemmäksi, kääntyi ympäri ratisten ja kolisten ja jäi -keikkumaan päin tuuleen kuulomatkan päässä. - -Harmaapartainen mies viittoili reilingin yli ja kangertava ääni -huusi jotain, mistä Harvey ei saanut selvää. Mutta Diskon kasvot -synkkenivät. "Hän panee vaikka joka riu'un laivastaan vaaraan, -kun vain saa ilmottaa huonoja uutisia. Sanoo että meillä on -odotettavissa tuulen kääntyminen. Hänellä itsellään on odotettavissa -pahempaa. Abishai! _Abishai_!" Hän heilutti käsivarttaan ylös ja alas -jäljitellen pumpun ääressä työskentelevää miestä ja viittasi keulaan. -Miehistö ivasi häntä ja nauroi. - -"Menkää hiiden kattilaan!" kirkui setä Abishai. "Raitis tuuli -- -raitis tuuli. Haa! Te olette viimeisellä retkellänne kaikki, te -Gloucesterin turskat. Te ette enää Gloucesteria näe, ette totisesti!" - -"Hulluna päissään -- kuten tavallista", sanoi Tom Platt. "Olisinpa -kuitenkin suonut ettei hän olisi keksinyt meitä." - -Alus ajautui äänenkantaman ulkopuolelle harmaahapsen kiljuessa jotain -tanssiaisista meren pohjassa ja kuolleesta miehestä kanssissa. -Harveyta värisytti. Hänkin oli nähnyt aluksen siivottoman kannen ja -hurjakatsantoisen miehistön. - -"Tuo on kerrassaan uiva helvetti miehitykselleen", sanoi Pitkä Jack. -"Mitähän konnantöitä hän on mahtanut tehdä maissa?" - -"Hän on pitkäsiimakalastaja", selitti Dan Harveylle, "ja hän hakee -syöttiä mistä milloinkin pitkin rannikkoa. Ei, ei meidän puolesta. -Hän liikkuu pitkin etelä- ja itärannikkoa tuolla noin." Hän nyökäytti -päätään vaarallisten Newfoundlandin rantojen suuntaan. "Isä ei suostu -milloinkaan päästämään minua maihin siellä. Ne ovat hyvin rajua -väkeä siellä -- ja Abishain miehet kaikkein rajuimpia. Näithän hänen -aluksensa? Sen sanotaan olevan lähes seitsemänkymmenen vuoden vanha; -viimeinen vanhoista Marbleheadin korkokengistä. Sellaisia peräkansia -ei enää tehdä. Abishai ei kuitenkaan käy Marbleheadissa. Hänen ei ole -sinne hyvä mennä. Hän ajelehtii vain ympäriinsä velkaisena, vetäen -pitkääsiimaa ja kiroillen, niinkuin itse kuulit. Hän on ollut joonas -jo monet vuodet. Saa viinoja Fecampin aluksista tekemällä taikoja ja -myömällä tuulia ynnä muulla sellaisella pelillä. Luulen että hän on -hullu." - -"Ei kannata mennä siiman alitse tänä iltana", sanoi Tom Platt -levollisen toivottomana. "Hän laski meidän sivullemme varta vasten -kirotakseen meitä. Antaisinpa palkkani ja osuuteni, jos saisin nähdä -hänet vanhan 'Ohion' käymäkannella siihen aikaan kun vielä annettiin -raippoja. Kuusi tusinaa olisi parahiksi, kun vielä Sam Mocatta -antaisi ne ristirastiin!" - -Homssuinen 'korkokenkä' tanssi juopuneen tavoin myötätuuleen, -ja kaikkien katseet seurasivat sitä. Äkkiä kokki huusi -fonograafiäänellään: "Omaa kuolemaansa hän ennusti! Hän on -mennyt -- mennyt, sanon minä! Katsokaa!" Laiva purjehti kelmeään -päivänpaisteläikkään kolmen tai neljän mailin päässä. Läikkä himmeni -ja häipyi pois, ja samassa kuin valo hävisi, hävisi kuunarikin. Se -vaipui aallonsyvänteeseen -- eikä sitä enää näkynyt. - -"Se on uponnut, totta totisesti!" huusi Disko kiiruhtaen perään. -"Päissään tai selvinä, meidän on autettava heitä. Vetäkää lyhyelle ja -nostakaa ankkuri! Nopeaan!" - -Harvey viskautui kumoon kannelle sysäyksestä, joka seurasi -halkaisijan ja keulapurjeen asettamista, sillä he hinasivat -ankkuriköyden lyhyelle ja aikaa säästääkseen tempaisivat ankkurin -hartiavoimalla pohjasta, hinaten sen ylös ollessaan jo menossa. -Tällaista väkivaltaista menettelytapaa ei juuri käytetä muulloin kuin -kysymyksen ollessa elämästä ja kuolemasta, ja pikku kuunari valitteli -kuin inhimillinen olento. He laskivat sinne päin, mihin Abishain alus -oli hävinnyt; löysivät pari kolme pitkäsiimasammiota, viinapullon, -rikkinäisen veneen, mutta ei mitään muuta. "Antakaa niitten olla", -sanoi Disko, vaikkei kukaan ollut maininnutkaan niitten pois -korjaamisesta. "En tahtoisi tulitikkuakaan Abishain laivalta. Se -upposi varmaankin suoraan kuin kivi. Varmaan se on vuotanut jo viikon -päivät, eikä heille pälkähtänyt päähänkään pumputa sitä. Siinäkin -meni yksi laiva viimeiseen satamaansa kaikki miehet juovuksissa." - -"Kiitos olkoon!" sanoi Pitkä Jack. "Meidän olisi ollut auttaminen, -jos he olisivat olleet pinnalla." - -"Samaa minä ajattelin", virkkoi Tom Platt. - -"Mennyt! Mennyt!" sanoi kokki silmiään pyöritellen. "Hän on vienyt -mukanaan oman onnensa." - -"Oike' hyvä asia, minä ajattelen, kertoa laivastolle kun näemme. Aa, -mitä?" sanoi Manuel. "Jos laskee tuolla tapaa myötätuulta ja se repii -auki saumansa, niin -- --" Hän leväytti käsivartensa kuvaamattomalla -eleellä. Penn istui kajuutan katon reunalle ja nyyhkytti tapahtuman -kauheutta ja surkeutta. Harvey ei käsittänyt täysin, että hän oli -nähnyt kuoleman avoimella ulapalla, mutta hänen oli hyvin paha olla. - -Sitten Dan kiipesi jälleen ristipuille, ja Disko ohjasi aluksen -takaisin heidän omien pitkäsiimapoijujensa näkyville juuri kun -sumupeite uudelleen laskeutui vesille. - -"Me menemme kovasti pian näillä vesillä, silloin kun menemme", oli -kaikki mitä hän sanoi Harveylle. "Ajattele sitä vähän aikaa, nuori -mies. Se oli viinan työtä." - -Päivällisen jälkeen oli jo siksi tyventynyt, että voitiin pyydystää -kannelta -- Penn ja Salters-setä olivat erittäin innokkaita tällä -kertaa, ja saalis oli iso ja isoja kaloja. - -"Abishai on varmasti vienyt onnensa mukanaan", sanoi Salters. "Tuuli -ei ole kääntynyt eikä yltynyt eikä tehnyt mitään. Mitenhän lienee -pitkänsiiman laita? Minä ainakin halveksin taikauskoa." - -Tom Platt väitti että olisi kaikkein parasta nostaa siimat ylös -ja siirtyä toiseen pyyntipaikkaan. Mutta kokki sanoi: "Onni on -kahdessa kappaleessa. Te näette sen kun katsotte. Minä tiedän." Tämä -houkutteli Pitkää Jackia siinä määrässä että hän sai Tom Plattin -taivutetuksi, ja he lähtivät kokemaan siimaa yhdessä. - -Siiman alitse meneminen tapahtuu siten, että siima vedetään -ylös toiselta puolen venettä, irrotetaan kalat, pannaan uudet -syötit koukkuihin ja lasketaan ne jälleen mereen -- se on kuin -pesuvaatteiden nuoralle ripustamista ja siitä irrottamista. Se on -aikaa vievää ja jokseenkin vaarallista työtä, sillä pitkä, alas -notkistuva siima voi riipaista veneen upoksiin yhdessä vilauksessa, -Mutta kun kuunarin miehet kuulivat sumusta kumahtavan: "Oi katteini, -te viimeinen", niin heidän mielensä keventyivät. Vene pyörähti -aluksen sivulle hyvässä lastissa; Tom Platt huusi Manuelia tulemaan -heille apuveneeksi. - -"Onni on leikattu keskeltä poikki kahteen kappaleeseen", sanoi Pitkä -Jack hangoten kaloja kannelle, Harveyn ihmetellessä suu ammollaan -sitä taitoa, millä syvälle vajoava vene varjeltiin uppoamasta. -"Puolet siimasta oli paljaita kurpitsoita. Tom Platt tahtoi että -lappaisimme ylös siiman ja heittäisimme puuhan sikseen; mutta minä -sanoin, että 'minä luotan tohtoriin, joka on kaukonäkijä', ja toinen -puoli oli ihan katketakseen täynnä isoja kaloja. Joudu, Manuel, ja -tuo saavillinen syöttejä. Onni on vesillä tänä iltana." - -Kalat tarttuivat ahnaasti uusilla syöteillä varustettuihin -koukkuihin, joista heidän toverinsa juuri oli saatu irrotetuiksi, ja -Tom Platt ja Pitkä Jack kulkivat säännöllisesti siiman päästä päähän, -veneen kokan vajotessa märän koukkusarjan painosta, varistaen irti -merikurkkuja, joita he kutsuivat kurpitsoiksi, iskien juuri saatuja -turskia veneenlaitaa vasten, pannen uusia syöttejä ja täyttäen -Manuelin venettä hämärään asti. - -"En tahdo panna mitään vaaranalaiseksi", sanoi Disko silloin -- "kun -se on uiskentelemassa ympäriinsä niin lähellä. Abishai ei uppoa -viikkoon ainakaan. Hilatkaa ylös veneet, niin perkkaamme illalliselta -päästyä." - -Se oli suurenmoinen perkkaus-urakka, jonka vaikutusta lisäsi -läsnäolollaan kolme neljä huokailevaa miekkavalasta. Se kesti -yhdeksään asti, ja hangotessaan halottuja kaloja ruumaan Harvey kuuli -kolmasti Diskon nauravan itsekseen. - -"Sinähän edistyt turkasen pitkin askelin", sanoi Dan, kun he hioivat -veitsiä miesten mentyä sisään. "On melkoinen merenkäynti tänä iltana, -enkä minä ole kuullut sinun mainitsevan siitä mitään." - -"En ole joutanut", vastasi Harvey koetellen veitsen terää. "Mutta kun -nyt sitä ajattelen, niin kyllä tämä laiva on kova keikkumaan." - -Pikku kuunari kuppelehti ankkurinsa ympärillä hopeaharjaisten -aaltojen keskellä. Peräydyttyään muka kuin hämmästyksissään -nähdessään pingotetun ankkuriköyden, se kiepsahtikin sen kimppuun -kuin kissanpoikanen, veden ryöpsähtäessä vitjarei'istä sen -alasviskautuessa pyssyn pauketta muistuttavalla jymyllä. Se pudisteli -päätään kuin sanoen: "Ikävä kyllä en voi jäädä luoksesi kauemmaksi. -Minun täytyy lähteä pohjoiseen", minkä jälkeen se alkoi solua -pois, pysähtyen äkkiä ravistellen taklaustaan mahtipontisesti. -"Kuten juuri olin aikeissa huomauttaa", alotti se, vakavasti kuin -humalainen mies lyhtypylväälle. Lauseen loppuosa (se esitti tietysti -sanansa pantomiimisesti) hukkui kiepsauspuuskaan, jonka kestäessä -se käyttäytyi kuin nuoranpätkää pureksiva koiranpentu, lylleröinen -nainen poikkisatulassa, päätön kana tai herhiläisen pistämä lehmä, -aina sen mukaan miten meren oikut sitä pitelivät. - -"Katsohan kun se esittää kappalettaan. Se on Patrick Henry -[amerikkalainen valtiomies ja kuuluisa puhuja] nyt", sanoi Dan. - -Se huiskahti sivuttain vyöryaallolle ja teki eleitä -halkaisijapuomillaan vasemmalle ja oikealle. - -"Mutta -- minä -- puolestani -- sanon: -- antakaa minulle -- vapaus --- tai antakaa minulle -- kuolema!" - -Läpsis! Se lyyskähti pinnalla välkkyvään kuutamokujaan tehden -itsetietoisen koreilevan niiauksen, joka olisi ollut hyvinkin -vaikuttava, jollei ruorirattaan koneisto olisi pilkallisesti nauraa -kikattanut kopissaan. - -Harvey nauroi ääneen. "Sehän on ihan kuin elävä", sanoi hän. - -"Se on vakava kuin talo ja kuiva kuin silli", sanoi Dan -ihastuksissaan, viskautuessaan keskellä ryöppyä kannen toiselle -laidalle. "Torjuu pois aaltoja torjumistaan ja sanoo: 'Älkää tulko -kovin liki!' Katsohan -- katsohan sitä toki! Turkanen! Sinun pitäisi -nähdä kun joku niistä hammastikuista tempoo ankkuriaan viidentoista -sylen vedestä." - -"Mitä ne hammastikut ovat, Dan?" - -"Niitä uusia turskan- ja sillinpyyntialuksia. Keula hieno kuin -huvipurrella, kokkapuu terävä ja kajuutta niin suuri kuin meidän -ruuma. Olen kuullut että itse Burgess on tehnyt mallit kolmeen -tai neljään sellaiseen. Isä ei mistä pidä, kun ne survovat ja -tärskyttävät, mutta ne ovat hyvin tuottavia. Isä osaa kyllä löytää -kalapaikat, mutta hän on niin vanhoillinen -- hän ei seuraa aikansa -edistyksiä. Ne ovat täpötäynnä kaikenlaisia työtäsäästäviä laitteita. -Etkö ole koskaan nähnyt 'Electoria' Gloucesterista? Se on mainio, -vaikka onkin hammastikku." - -"Mitä sellaiset maksavat, Dan?" - -"Mahdottomia summia. Viisitoista tuhatta luullakseni, ehkä -enemmänkin. Niissä on kultahelat ja kaikki mitä vain voi ajatella." -Ja itsekseen, puoliääneen, hän lisäsi: "Minä panisin kai sillekin -nimeksi 'Hattie S.'" - - - - -V. - - -Tämä oli alkuna moniin puheluihin Danin kanssa, joka kertoi -Harveylle, mistä syystä hän olisi tahtonut muuttaa veneensä nimen -tuolle kuvitellulle Burgess-malliselle turskanpyyntialukselle. -Harvey sai kuulla aika paljon Gloucesterissa asuvasta todellisesta -Hattie'sta; näki suortuvan hänen tukkaansa -- minkä Dan, huomattuaan -kauniit pyynnöt tehottomiksi, oli "kähveltänyt" Hattien istuessa -hänen edessään koulussa viime talvena -- ynnä hänen valokuvansa. -Hattie oli noin neljäntoista vuoden vanha, halveksi poikia -sanomattomasti ja oli tallannut Danin sydäntä koko talven. Kaiken -tämän ilmaisi Dan Harveylle juhlallisia vaitiolon lupauksia vastaan -kannella kuunvalossa, pilkkopimeässä, taikka sakeassa sumussa, -vingahteleva ruoriratas takanaan, kalteva kansi edessään ja ympärillä -levoton, pauhaava meri. Kerran, kun pojat oppivat tuntemaan toisiaan, -sukeutui heidän välillään tietysti tappelu, joka riehui keulasta -perään, kunnes Penn tuli ylös ja erotti heidät, luvaten kuitenkin -olla kertomatta Diskolle, joka piti vahtivuorolla tappelemista miltei -pahempana kuin nukkumista. Harvey ei ollut läheskään Danin veroinen -ruumiinvoimiltaan, mutta hänen uuden kouluutuksensa vaikutus ilmeni -erittäin edullisella tavalla siinä, että hän tyytyi tappioonsa eikä -koettanut voittaa vastustajaansa millään ala-arvoisilla keinoilla. - -Tämä tapahtui sen jälkeen kun Harvey oli parantunut lukuisista -ajoksista, joita oli syntynyt hänen käsivarsiinsa kyynärpäitten -ja ranteitten välille märän villanutun ja öljytakin hankauksesta. -Suolainen vesi kirveli niitä ilkeästi, mutta kun ne olivat kypsyneet, -käsitteli Dan niitä Diskon partaveitsellä ja vakuutti Harveylle että -hän oli nyt "täysverinen matalikkolainen"; kalanrasvahaavat olivat -nimittäin sen säätyluokan ominaismerkki, johon hän nyt kuului. - -Koska hän oli poika ja lisäksi uutterasti työssä, ei hän vaivannut -päätään liian paljolla ajattelemisella. Hän oli tosin hyvin -pahoillaan äitinsä tähden ja kaipasi usein häntä, etenkin saadakseen -kertoa hänelle tästä uudesta ihmeellisestä elämästä ja omasta -loistavasta edistymisestään siinä. Muuten ei hän mielellään kovin -usein mietiskellyt, miten äiti kesti hänen otaksutun kuolemansa -tuottaman iskun. Mutta eräänä päivänä, kun hän seisoi kanssin -portailla härnäten kokkia, joka oli syyttänyt häntä ja Dania -paistinpiirakkain kähveltämisestä, hän johtui ajattelemaan, että tämä -oli melkoisesti arvokkaampaa kuin ottaa vastaan nenästyksiä vierailta -ihmisiltä vuokratun höyrylaivan tupakkasalongissa. - -Hän kuului tunnustettuna osana asiain järjestykseen "Täällä -Ollaan"-kuunarilla; hänellä oli määrätty paikkansa pöydän ääressä -ja määrätty makuukojunsa, ja hän saattoi hyvin esiintyä puolestaan -myrskypäivien pitkinä juttelu-hetkinä, jolloin toiset olivat -aina valmiit kuuntelemaan hänen kertomuksiaan -- tai "satuja", -kuten he sanoivat -- hänen maalla viettämästään elämästä. Hän ei -tarvinnut montakaan päivää oivaltaakseen, että jos hän esitti -niitä piirteinä omasta elämästään, -- joka muuten tuntui hyvin -kaukaiselta -- niin ei kukaan Dania lukuunottamatta (ja Daninkin -usko oli kovalla koetuksella) olisi myöntänyt niitä mahdollisiksi. -Siksi hän tekaisi itsestään tuttavan, jonkun pojan, josta hän oli -kuullut puhuttavan, joka ajeli pienoiskokoisilla, neljän ponyn -vetämillä vaunuilla Toledossa, Ohiossa, tilasi neljä vaatekertaa -yhdellä haavaa ja piti kutsuja, joissa tytöistä vanhin ei ollut -varsin viidentoista vanha. Salters väitti että tuollaiset jutut -olivat kovasti synnillisiä, jollei suorastaan Jumalan pilkkaa, mutta -hänkin kuunteli yhtä ahnaasti kuin toisetkin; ja ne arvostelut, -joita he lausuivat kertomusten lopussa, antoivat Harveylle aivan -uusia ajatuksia vaatteista, kultalehti-imukkeisista savukkeista, -sormuksista kelloista, hajuvesistä, pienistä päivälliskutsuista, -samppanjasta, kortinpeluusta ja hotellimukavuuksista. Vähitellen -hänen äänensävynsä muuttui hänen kertoessaan "tuttavastaan", jonka -Pitkä Jack oli ristinyt "hulluksi naskaliksi", "kultahela-vauvaksi", -"imeväksi huijariksi" muitten samanlaatuisten hyväilynimien ohella; -ja merisaappaisiin puetut jalat pöydälle nostettuna hän keksi vielä -juttuja silkkipyjamoista ja ulkomailta erikoisesti tilatuista -kaulaliinoista "tuttavansa" huonoa mainetta lisätäkseen. Harvey oli -hyvin mukautuvainen, ja hänellä oli terävä silmä ja korva tarkkaamaan -kaikkien ympärilläolevien kasvojen ja äänien ilmeitä ja sävyjä. - -Ennen pitkää hän tiesi missä Disko säilytti vanhaa vihreäksi -kuorettunutta kvadranttia -- makuukojussaan matrassin alla. -Mitattuaan auringon korkeuden ja "Vanhan Maanviljelijän Almanakan" -avulla löydettyään leveysasteen, Harvey juoksi kajuuttaan ja raaputti -asteluvun ja päivämäärän rautanaulalla kamiininpiipun ruosteiseen -pintaan. Eihän valtamerihöyryn yli-insinöörikään olisi voinut tehdä -enempää, eikä kolmekymmentä vuotta palvellut laivankuljettaja olisi -pystynyt jäljittelemään puoleksikaan sitä vanhan merikarhun ryhtiä -ja ilmettä, jolla Harvey, ensin muistettuaan sylkäistä laidan yli, -lausui julki kuunarin senpäiväisen aseman ja sitten, ja vasta sitten, -otti Diskolta kvadrantin viedäkseen sen pois. Kaikilla tällaisilla -tiloilla on tarkat käyttäytymissääntönsä. - -Mainittu kvadrantti, merikartta, maanviljelys-almanakka ynnä pari -merenkulkua käsittelevää kirjaa olivat ainoat aseet, joita Disko -tarvitsi oppaikseen, lukuunottamatta syvänveden pohjustinta, -joka oli hänen varasilmänsä. Harvey oli vähällä lyödä Penniä -pohjustusluodilla, kun Tom Platt ensiksi opetti häntä "lennättämään -sinistä kyyhkyä"; ja vaikkeivät hänen voimansa riittäneet jatkuvaan -luotaukseen jonkunkaan nimellisessä aallokossa, niin tyvenellä säällä -ja matalilla vesillä Disko käytti häntä hyvin usein seitsennaulaisen -laskinluodin heittäjänä. Dan sanoi: "Ei isä tarvitse luotausta, hän -tahtoo näytteitä. Rasvaa se hyväksi, Harvey." Ja Harvey rasvasi -luodin päässä olevan syvennyksen ja toi huolellisesti siihen -takertuneen hiekan, näkinkuoret, lietteen ja muun rojun Diskolle, -joka hypisteli ja haisteli sitä ja lausui arvostelunsa. Kuten jo on -mainittu, oli Diskolla turskaa tutkiessaan turskan ajatukset; ja -jonkin kauan-koetellun vaiston ja kokemuksen sekotuksen ohjaamana hän -muutteli kuunariaan pyyntipaikasta toiseen, aina kalan mukana, aivan -kuin sokko shakinpelaaja tekee siirtoja näkymättömällä shakkilaudalla. - -Mutta Diskon lautana oli Suuri matalikko -- kolmio, jonka jokainen -sivu oli kaksisataaviisikymmentä meripenikulmaa -- vellova -vesiaavikko, jota kostea sumu verhosi, myrskyt myllersivät, ajojäät -ahdistivat, välinpitämättömien höyrylaivojen väylät viiltelivät ja -kalastaja-aluksien purjeet kirjavoittivat pienillä pilkuilla. - -Päiväkausia he työskentelivät sumussa -- Harveyn läppäillessä -kelloa -- kunnes hän sakeaan ilmaan jonkun verran totuttuaan lähti -ulos pyyntiretkelle Tom Plattin kanssa, vaikkakin sydän kurkussa. -Mutta sumu pysyi hälvenemättä ja kalat söivät, eikä kukaan jaksa -olla jäytävässä pelossa kuutta tuntia yhtämittaa. Harvey kiinnitti -huomionsa siimoihinsa ja atraimeen tai kuonokeppiin, aina kun Tom -Platt ilmotti jompaakumpaa tarvitsevansa; ja he soutivat takaisin -kuunarille kellon läppäysten ja Tomin vaiston opastamina, Manuelin -simpukkatorven kajahdellessa ohutäänisesti ja heikosti syrjässä -heistä. Se oli kuitenkin epämieluisa kokemus, ja ensi kerran koko -kuukauden ajalla Harvey näki unta liikehtivistä, höyryävistä -vesikentistä veneen ympärillä, tyhjyyteen häipyvistä siimoista ja -yläpuolella olevasta ilmasta, joka suli alapuolella olevaan mereen -kymmenen jalan päässä hänen tähystävistä silmistään. Muutamia päiviä -myöhemmin hän oli Manuelin kanssa ulkona paikassa missä olisi pitänyt -olla neljäkymmentä syltää vettä, mutta koko ankkuriköyden pituus -luisti alas ankkurin sittenkään tapaamatta pohjaa, ja Harvey säikähti -tavattomasti, kun täten hänen viimeinen kosketuksensa maahan oli -katkaistu. "Valaankuoppa", sanoi Manuel hinaten ankkurin ylös. "Se -on hyvä härnätä Disko. Lähtään!" ja hän sousi kuunarille, missä -he tapasivat Tom Plattin ja toiset miehet ilkastelemassa Diskolle -siitä että tämä kerran oli sattunut viemään heidät riistasta tyhjän -Valaansyvänteen, matalikkojen keskellä olevan aukon reunaan. He -siirtyivät läpi sumun toiseen ankkuroimispaikkaan, ja tällä kertaa -Harveyn hiukset nousivat pystyyn, kun hän meni vesille Manuelin -veneessä. Valkoinen haamu liukui vaaleassa sumussa, lähettäen -heitä vastaan haudan-kylmän henkäyksen, ja siitä kuului kohinaa ja -loiskintaa ja pärskyntää. Se oli hänen ensimäinen tuttavuutensa -matalikkojen peljättävien jäävuorien kanssa, ja hän kyyristyi veneen -pohjalle Manuelin nauraessa. Mutta oli myöskin selkeitä ja lauhoja ja -lämpimiä päiviä, jolloin tuntui synniltä tehdä muuta kuin laiskotella -siimojensa ääressä ja läiskytellä vettä airolla; ja oli kevyttuulisia -päiviä, jolloin Harveyta opetettiin ohjaamaan kuunaria pyyntipaikalta -toiselle. - -Riemastuttava tunne värähti hänen läpitseen, kun hän ensi kerran -tunsi laivan kölin liikkuvan hänen nappuloista pitelevien kättensä -ohjauksen mukaan ja liukuvan loivien aallonlaaksojen yli keulapurjeen -sirppikaaren leikatessa edestakaisin sinistä taivasta vasten. Se oli -suurenmoista, vaikkakin Disko sanoi että käärmeenkin selkä taittuisi -hänen vanavettään seuratessa. Mutta, kuten tavallista, ylpeys kävi -lankeemuksen edellä. He purjehtivat haruspurje nostettuna -- se -oli onneksi vanha -- ja Harvey ohjasi aluksen oikein liki tuulta, -näyttääkseen Danille kuinka täydelleen hänellä oli ohjaustaito -vallassaan. Keulapurje paiskautui jymähtäen toiselle puolelle ja -keulamaston kahveli lävisti ja repäisi halki haruspurjeen, jota -isotue tietysti esti pääsemästä toiselle puolelle. He laskivat alas -purjehylyn painostavan äänettömyyden vallitessa, ja lähinnäseuraavina -päivinä Harvey vietti kaikki joutohetkensä opetellen käyttämään -neulaa ja purjekinnasta, Tom Plattin antaessa ohjeita vieressä. Dan -ulvoi ilosta, koska, kuten hän sanoi, hän oli itse tehnyt ihan saman -erehdyksen kerran varhaisempina aikoinaan. - -Kuten pojat ainakin, jäljitteli Harvey kaikkia miehiä vuorotellen, -kunnes hän oli omistanut itselleen Diskolle ominaisen etukumaran -asennon ruorirattaan ääressä, Pitkän Jackin varman itsetietoiset -käsiliikkeet siimaa lappaessa, Manuelin kuperahartiaisen mutta -tehoisan airon vedon venettä soutaessa ja Tom Plattin reimat -"Ohio"-askeleet kannella liikkuessa. - -"On kaunista nähdä kuinka hartaasti hän ottaa asiat", sanoi Pitkä -Jack, kun Harvey seisoi vintturin vieressä tähystämässä merelle -eräänä sumuisena keskipäivänä. "Panenpa vetoa puolet palkastani, että -tämä kaikki on hänelle enemmän kuin puoleksi näyttelemistä, ja että -hän kuvittelee olevansa vankka merimies. Katsohan hänen selkä-muruaan -juuri nytkin!" - -"Sillä tavalla me kaikki alamme", sanoi Tom Platt. "Pojat ne -uskottelevat olevansa miehiä kunnes heistä tuolla peijauksella -lopulta tulee miehiä, sellaista se on aina -- aina vain olevinaan ja -olevinaan. Niin minäkin tein vanhalla 'Ohiolla', muistan sen. Seisoin -ensimäistä vahtivuoroani -- se oli satamavartio -- ja olin ylpeämpi -kuin itse amiraali. Dan on täynnä samanlaisia elkeitä. Katsohan -nyt, kuinka ne ovat olevinaan oikeita sammalhartioita -- joka karva -kuin kaapelilanka ja veri Tukholman tervaa." Sitten hän puhui alas -kajuutan porrasaukkoon. "Etköhän sinä ole erehtynyt arvostelussasi -tällä kertaa, Disko. Mikä vietävä pani sinut sanomaan meille että -poika oli hullu?" - -"Hän oli", vastasi Disko. "Niin hullu kuin olla voi, laivalle -tullessaan. Mutta minun on myönnettävä että hän on kelpo tavalla -selvennyt sittemmin. Minä lääkitsin häntä." - -"Hän on hyvä kertomaan juttuja", sanoi Tom Platt. "Tässä muutamana -iltana hän kertoi meille hänen itsensä kokoisesta pojasta, joka ajeli -neljän ponin vetämissä pienissä vaunuissa pitkin katuja -- Toledossa, -muistaakseni, ja piti illalliskutsuja samanikäiselle nulikkajoukolle. -Hiukan omituisia satuja, mutta hiivatin mukavia kuunnella. Hän osaa -sellaisia jos kuinka paljon." - -"Luulen että hän keksii niitä omasta päästään", huusi Disko -kajuutasta, missä hän askarteli lokikirjansa ääressä. "Onhan järjellä -ymmärrettävää että kaikki tuollainen on sepitettyä. Se ei mene -keneenkään muuhun kuin Daniin, ja hänkin nauraa sille minun selkäni -takana, sen olen kuullut." - -"Oletteko koskaan kuulleet mitä Simeon Peter Calhoun sanoi kun -ihmiset keksivät jutun hänen Hetty sisarensa naimisiinmenosta -Laurence Jerauldin kanssa ja pojat syöttivät hänelle sitten tuon -valheen Georgesilla?" puhella lääpösteli Salters-setä, joka istui -rauhallisesti vettätippuvana ylihangan puoleisen venetelineen -suojassa. - -Tom Platt veteli savuja piipustaan halveksivan äänettömänä, hän -oli Cape Codin miehiä ja oli tuntenut tuon jutun yli kaksikymmentä -vuotta. Salters-setä jatkoi nauraa höröttäen: - -"Simeon Peter Calhoun sanoi Laurencesta, ja aivan oikein sanoikin, -että: 'Puoleksi kaupunkilainen', hän sanoi, 'ja toiseksi puoleksi -pähkähullu; ja sanoivat sisajeni naineen jikkaan miehen.' Simeon -Peter Calhounilla ei ollut suulakea ja hän puhui tuolla tavalla." - -"Ei hän puhunut mitään Pennsylvanian mongerrusta", sanoi Tom -Platt. "Sinun olisi parasta jättää tuo juttu jonkun Cape Codin -miehen kerrottavaksi. Calhounit olivat jostain kauempaa tulleita -mustalaisia." - -"No, en minä tahdokaan esiintyä minään kaunopuhujana", sanoi -Salters. "Minä tulen asian pääkohtaan. Juuri samanlainen on -meidän Harveymmekin! Puoleksi kaupunkilainen ja toiseksi puoleksi -pähkähullu; ja jotkut pitävät häntä rikkaana miehenä. He-he!" - -"Oletteko koskaan ajatelleet kuinka ihanaa olisi purjehtia, jos -koko laivan miehistö olisi Salterseja?" sanoi Pitkä Jack. "Puoleksi -pellon vaossa ja toiseksi puoleksi lantatunkiossa, kuten Calhoun _ei_ -sanonut, ja kuvittelee olevansa kalastaja!" - -Pieni hyväntahtoinen naurunhohotus kiersi mies mieheltä Saltersin -kustannuksella. - -Disko oli vaiti ja ahkeroi lokikirjaansa riipustellen, pitäen kirjaa -kirvesmäisen lattealla, neliskulmaisella kämmenellään. Tähän tapaan -kulkivat muistiinpanot sivu sivulta kirjan tahriintuneilla lehdillä: - -"_17 p. heinäkuuta. -- Tänä päivänä sakea sumu ja vähän kaloja. -Muutettu ankkuripaikkaa pohjoiseen. Niin loppuu tämä päivä_. - -"_18 p. heinäkuuta. -- Tämä päivä alkaa sakealla sumulla. Saatu -muutamia kaloja_. - -"_19 p. heinäkuuta. -- Tänä päivänä kevyt N.E. tuuli ja kaunis ilma. -Siirretty ankkuripaikkaa itään. Saatu runsaasti kaloja_. - -"_20 p. heinäkuuta. -- Tänä päivänä, sabattina, sumua ja heikkoja -tuulia. Niin päättyy tämä päivä. Yhteensä saatu kaloja tällä viikolla -3478_." - -He eivät milloinkaan työskennelleet sunnuntaisin, vaan peseytyivät -ja ajoivat partansa, jos ilma oli kaunis, ja Pennsylvania veisasi -virsiä. Kerran tai pari hän esitti, että jos ei vain joku -katsoisi sitä sopimattomaksi, niin hän voisi saarnatakin vähän. -Salters-setä oli vähällä käydä hänen kimppuunsa tämän kuultuaan ja -huomautti hänelle ettei hän ollut mikään saarnaaja ja ettei hänen -pitänyt ajatella sellaisia. "Kyllä hän silloin pian muistaisi -Johnstowninkin", selitti Salters, "ja mitä sitten tapahtuisi"? Siksi -he sopivat että Penn lukisi ääneen kirjasta, joka kävi nimellä -"Josefus". Se oli vanha nahkakantinen nide, hajustaan päättäen -lukemattomilla retkillä mukana kulkenut, hyvin paksu ja hyvin -Raamatun näköinen, mutta sisältävä kertomuksia sotataisteluista ja -piirityksistä; ja he lukivat sen melkein kannesta kanteen. Muutoin -Penn oli hiljainen olento. Hän ei toisinaan lausunut sanaakaan -kolmeen päivään, vaikkakin pelasi shakkia, kuunteli lauluja ja nauroi -jutuille. Kun he koettivat vilkastuttaa häntä puhumaan, vastasi hän: -"En haluaisi näyttää epätoverilliselta, mutta kun ei minulla ole -mitään sanomista. Minun pääni tuntuu ihan tyhjältä. Olen melkein -unohtanut oman nimenikin." Hän kääntyi Salters-setään päin odottava -hymy huulillaan. - -"No, Pennsylvania _Pratt_han se on", huusi Salters. "Kohta kai sinä -unhotat minutkin." - -"Ei -- en koskaan", vakuutti Penn, sulkien huulensa tiukasti. -"Pennsylvania Pratt, tietysti", toisti hän kerran toisensa jälkeen. -Toisinaan Salters-setä unohti ja sanoi hänelle, että hän oli Haskins -tai Rich tai McVitty; mutta Penn oli yhtä tyytyväinen -- kunnes hän -taas unohti. - -Hän oli aina hyvin lempeä Harveylle, jota hän sääli sekä kadonneena -lapsena että mielipuolena; ja kun Salters näki Pennin mieltyneen -poikaan, tuli hänkin leppeämmäksi. Salters ei ollut luonteeltaan -herttaisimpia (hän piti velvollisuutenaan pitää poikia kurissa); -ja kun Harvey eräänä tyvenenä päivänä ensi kerran pelolla ja -vapistuksella sai kiivetyksi isonmaston nokkaan (Danin pysytellessä -hänen takanaan valmiina auttamaan), katsoi hän puolestaan -velvollisuudekseen ripustaa sinne Saltersin suuret merimiessaappaat, -pilkan ja naurun aiheeksi lähimmälle kuunarille. Diskoon nähden -ei Harvey ottanut mitään vapauksia, ei silloinkaan kun laivuri -jätti määräyksistään pois suoranaisen käskyn sävyn ja käytti häntä -samoinkuin muutakin miehistöä puhutellessaan lausetapaa: "Etkö -tahtoisi tehdä sitä ja sitä?" tai: "Eiköhän sinun sopisi", ja -niin edespäin. Hänen sileiksi ajeltujen huuliensa ja ryppyisten -silmänurkkiensa ilmeessä oli jotain, mikä vaikutti hillitsevästi -nuoreen vereen. - -Disko opetti häntä tuntemaan paljon-peukaloidun ja runsaasti -merkeillä varustetun Eldridgen merikartan merkityksen, joka -kartta hänen vakuutuksensa mukaan oli paljon parempi kaikkia -hallituksen julkaisemia; kuljetti häntä kynä kädessä pyyntipaikalta -pyyntipaikalle yli koko matalikkojen sarjan -- Le Have'n, Western'in, -Banquereaun, St. Pierren, Vihreän ja Suuren matalikon -- puhuen -"turskaviisautta" kaiken aikaa. Opetti hänelle myöskin kvadrantin -käyttämisen periaatteet. - -Korkeusmittarin käytössä Harvey oli Dania etevämpi, sillä hän -oli perinyt isänsä hyvän laskupään, ja mahdollisuus varastaa -tietoa matalikon vaisun auringon pilkahduksista kiihotti hänen -vilkkaita älynlahjojaan. Muissa meriasioissa oli hänen ikänsä -tuntuvana haittana. Hänen olisi, kuten Disko sanoi, pitänyt alkaa -kymmenvuotisena. Dan osasi panna syöttiä pitkäänsiimaan ja löytää -etsimättä jokaisen köyden pilkkopimeässäkin; ja kerran kovalle -ottaessa, kun Salters-sedällä oli ajos kämmenessään, hän kykeni -perkkaamaankin pelkän tuntoaistin opastamana. Hän osasi ohjata -kuunaria kohtalaisessa ilmassa kasvoillaan tuntemansa tuulen hivelyn -mukaan, käännellen ruoriratasta juuri silloin ja sillä tavoin kuin -alus kulloinkin vaati. Kaiken tämän hän teki aivan vaistomaisesti, -samoin kuin hän kapuili köysistössä ja hallitsi venettään kuin oman -ruumiinsa jäsentä. Mutta hän ei voinut jakaa tietojansa Harveylle. - -Kuitenkin oli kuunarilla saatavissa paljon hyödyllisiä yleistietoja, -kun myrskyisinä päivinä loikoiltiin kanssissa tahi istuskeltiin -kajuutan laatikoilla, varakapineitten, silmusnaulojen, lyijyluotien -ja renkaitten pitäessä kalinaansa keskustelujen lomassa. Disko kertoi -valaanpyynti-retkistään viisikymmen-luvulla, suurista naarasvalaista, -joita surmattiin poikastensa viereltä, kuolinkamppailuista -mustilla, ärjyvillä ulapoilla, verisuihkuista, jotka purskuivat -neljäkymmentä jalkaa korkealle ilmaan, pirstoiksi ruhjotuista -veneistä, patenttiraketeista, jotka laukesivat väärästä päästä ja -pommittivat säikähtynyttä miehistöä, valaitten palottelusta ja ihran -keittämisestä, sekä siitä kauheasta tapahtumasta vuonna '71, jolloin -kaksitoistasataa miestä joutui kodittomiksi jäälle kolmessa päivässä --- ihmeellisiä kertomuksia, tosia kaikki. Mutta vielä ihmeellisempiä -olivat hänen kertomuksensa turskista, kuinka ne väittelivät ja -keskustelivat omista asioistaan syvällä vedessä kölin alla. - -Pitkän Jackin harrastus liikkui enemmän yliluonnollisten asiain -piirissä. Hän piti heitä äänettöminä esittämällä kaameita -tarinoita Monomoy-rannikon kyöpeleistä, jotka matkivat ja -pelottelevat yksinäisiä simpukanpyytäjiä, ranta-aaveista ja -särkkäkummittelijoista, joita ei ollut oikealla tavalla haudattu, -Tulisaaren kätketystä aarteesta, jota merirosvo Kiddin miehistön -henget vartioivat, aavelaivoista, jotka purjehtivat sumussa suoraan -yli Truron kaupunkikunnan, eräästä Maine-valtion satamasta, missä -ei kukaan paitsi joku muukalainen ankkuroi kahta kertaa erääseen -määrättyyn kohtaan, koska jonkun laivan kuollut miehistö soutaa -keskiyöllä laivan sivulle, ankkuri vanhanaikaisen veneensä keulassa, -ja viheltää -- ei huuda, vaan viheltää -- luokseen sen miehen sielua, -joka häiritsi heidän rauhaansa. - -Harveylla oli sellainen käsitys, että hänen syntymämaansa itäisen -rannikon asujamiston muodostivat etupäässä ihmiset, jotka tekivät -sinne kesäisin ratsastusretkiä ja viettivät aikaa hupaisesti -tammilattiaisissa ja hienoilla uutimilla varastetuissa huviloissa. -Hän nauroi kummitusjutuille -- ei niin paljon kuin hän olisi nauranut -kuukautta aikaisemmin -- mutta istui lopulta kuitenkin äänettömänä ja -väristen. - -Tom Platt kertoi piirteitä koskaan ehtymättömältä retkeltään Kap -Hornin ympäri vanhalla "Ohiolla" raipparangaistuksen aikoina, -laivaston mukana, joka suuressa sisällisessä sodassa oli hävitetty -sukupuuttoon tyystimmin kuin muinaismaailman lentävät matelijat. -Hän kertoi kuinka hehkuvan kuumia kuulia työnnetään kanuunaan, -tulppa märkää savea sen ja latingin välillä, -- kuinka ne sähisevät -ja savuavat puuhun sattuessaan ja kuinka "Gemsbockin" pienet -laivapojat valoivat vettä niitten päälle ja huusivat linnotukseen -kehottaen yrittämään uudestaan. Ja hän kertoi saarrosta -- kuinka -pitkiä viikkoja kelluttiin ankkurissa, vaihteluna vain silloin -tällöin jonkun hiilensä loppuunkuluttaneen höyrylaivan lähtö tai -paluu (purjealuksille ei ollut minkäänlaista vaihtelua); myrskyistä -ja pakkasista -- pakkasista, jotka pitivät kaksisataa miestä -yötä päivää hakkaamassa ja survomassa rikki jäätä kettingeistä, -pylpyröistä ja taklauksesta, laivankeittiön uunin ollessa yhtä -kuuma kuin linnotuksesta ammutut hehkuvan tuliset kanuunankuulat ja -miesten hörppiessä kaakaota sangon laidasta. Tom Platt ei pitänyt -höyryaluksista. Hänen palvelusaikansa loppui sellaisten laitosten -ollessa vielä verraten uutukaisia. Hän myönsi ne kyllä oivallisiksi -keksinnöiksi rauhan aikana, mutta odotti toivorikkaana sitä päivää, -jolloin purjeet pääsisivät jälleen oikeuksiinsa kymmenentuhannen -tonnin rekateilla joitten puomit olivat sataayhdeksääkymmentä jalkaa -pitkät. - -Manuel puhui mietteliäästi ja rauhallisesti, kertoen kauniista -Madeiran tytöistä, jotka pesivät vaatteita kuivuneissa virtojen -uomissa kuutamossa, huojuvien banaanipuitten alla; hän kertoi -pyhimyslegendoja sekä tanssiais- ja tappeluseikkailuja karun -Newfoundlandin satamista. Salters käsitteli pääasiassa -maanviljelystä, sillä vaikka hän Josefustakin luki ja selitteli, -niin oli hänen tärkein lähetystehtävänsä elämässä todistaa -vihantalannotuksen, erikoisesti apilan, paremmuus kaikenkaltaisiin -fosfaatteihin verrattuna. Hän intoutui kerrassaan herjaamaan -fosfaatteja; hän venytti makuukojustaan likaisia maanviljelyskirjoja -ja lukea saarnasi niistä, terottaen asioita sormi pystyssä Harveylle, -jolle kaikki tämä oli hepreaa. Mutta kun Harvey teki pilaa Saltersin -luennoista, koski se niin kipeästi Penniin, että Harvey lakkasi -pilailemasta ja sieti esitykset ollen kohteliaasti ääneti. Se teki -erittäin hyvää Harveylle. - -Kokki ei luonnollisesti ottanut näihin keskusteluihin osaa. -Ylimalkaan hän puhui ainoastaan silloin kun se oli aivan -välttämätöntä; mutta toisinaan laskeutui hänen ylleen omituinen -puheliaisuudenlahja, ja hän saattoi pitää puhetta puoleksi -gaelinkielellä, puoleksi murteellisella englanninkielellä tuntikauden -yhteen menoon. Erittäin puhelias hän oli poikien seurassa, eikä -hän koskaan peruuttanut ennustustaan, että Harveysta kerran -tulisi Danin herra ja että hän saisi nähdä sen. Hän kertoi heille -postinkuljetuksesta talvisin Cape Bretonin puolessa, koirareestä, -joka kulkee Coudrayhin, ja "Arctic" jäänmurtajasta, joka pitää -väylää auki Prince Edward saaren ja mantereen välillä. Sitten hän -kertoi heille äitinsä hänelle kertomia tarinoita elämästä kaukana -etelässä, missä vesi ei koskaan jäädy; ja hän sanoi, että kun hän -kuolee, niin hänen sielunsa menee lepäämään lämpöiselle valkealle -hiekkarannalle, jossa korkeat palmupuut huojuvat. Tämä tuntui pojista -hyvin omituiselta ajatukselta miehelle, joka ei eläessään ollut -nähnyt palmua. Sitten hän vielä säännöllisesti joka aterialla kysyi -Harveylta, ja ainoastaan Harveylta, oliko ruoka maistunut hänestä -hyvälle; ja tämä pani toisen pöytäkunnan aina nauramaan. He antoivat -kuitenkin suuren arvon kokin mielipiteille, ja siksi he pitivätkin -salaa mielessään Harveyta jonkinlaisena erikoisasemassa olevana -henkilönä. - -Ja silläaikaa kun Harvey imi itseensä tietoja uusista asioista -jokaisella huokosellaan ja karaistua terveyttä jokaisella raittiin -ilman siemauksella, kulki "Täällä Ollaan" kulkuaan ja toimitti -tehtäväänsä matalikolla, ja tiukkaan puserretut kasat hopeanharmaata -kalaa kohosivat yhä korkeammiksi ruumassa. Ei minkään päivän saalis -noussut suunnattomiin, mutta keskinkertaisia päiviä oli paljon ja -tiheässä. - -Luonnollisesti oli mies, jolla oli sellainen maine kuin Diskolla, -tarkan huomion alaisena naapurien puolelta, mutta hänellä oli sangen -näppärä taito pujahtaa pois heidän näkyviltään sakeitten, liikkuvien -sumuröykkiöitten suojassa. Disko karttoi seuraa kahdesta syystä. -Ensiksikin hän halusi tehdä omia kokeilujaan, ja toiseksi olivat -tuollaiset eri kansallisuuksien aluksien sekavat kokoelmat hänestä -vastenmielisiä. Suurin osa niistä oli tosin Gloucesterista kotoisin, -ja toiset sieltä täältä Provincetownista, Harwichista, Chathamista -ja joistakin Mainen satamista, mutta miehistöt olivat kotoisin -Herra ties mistä. Vaaranalaisuus synnyttää häikäilemättömyyttä, -ja kun siihen vielä tulee lisäksi ahneus, niin on kaikenlaisten -vastenmielisten sattumien mahdollisuus erinomaisen suuri tuollaisessa -alusjoukossa, joka on ahtautunut kuin lammaskatras jonkun -epävirallisen johtajan ympärille. "Antaa Jerauld-veljesten johtaa -heitä", sanoi Disko. "Meidän täytyy liittyä heidän seuraansa joksikin -aikaa itäisillä matalikoilla, vaikkakaan ei kauaksi, jos onni vain -pysyy hyvänä. Niitä paikkoja missä nyt olemme, Harve, ei pidetä -minään hyvinä apajina." - -"Eikö?" sanoi Harvey, joka oli nostamassa sangolla huuhteluvettä -tavattoman pitkän perkkauksen jälkeen. "Olisipa sitten hauska -vaihteen vuoksi osua jollekin _oikein_ huonolle pyyntimaalle." - -"Ainoa maa, jota minä haluaisin nähdä, on Eastern Point", sanoi Dan. -"Minusta näyttää, isä, ettei meidän tarvitse jäädä kauemmaksi kuin -kahdeksi viikoksi itäisille särkille. Siellä sinä saat seuraa niin -paljon kuin haluat, Harve. Silloin sitä vasta oikein aletaan tehdä -työtä. Ei yhtään säännöllistä ateriaa kenellekään. Saa ahmaista palan -silloin kun on nälkä ja nukkua silloin kun ei jaksa pysyä valveilla. -Oli hyvä juttu että sinut korjattiin silloin kun korjattiin, eikä -jotakin kuukautta myöhemmin, sillä muuten emme olisi mitenkään -ehtineet muokata sinua kuntoon Vanhaa Neitsyttä varten." Harvey -käsitti merikartasta että Vanha Neitsyt ja joukko omituisen nimisiä -matalikoita muodostivat heidän pyyntiretkensä kääntymäkohdan, ja että -he hyvässä onnessa saisivat jälelläolevan suolamääränsä kostutetuksi -siellä; mutta nähdessään Neitsyen koon (se oli vain pieni pikkuruinen -piste) hän ihmetteli kuinka Diskokaan korkeusmittareineen ja -pohjustimineen voi löytää sitä. Hän tuli myöhemmin näkemään, että -Disko oli täysin sekä tämän että monen muunkin tehtävän tasalla ja -saattoipa vielä auttaa toisiakin. Kajuutassa riippui suuri neljä -jalkaa leveä ja viittä korkea musta taulu, eikä Harvey vähääkään -ymmärtänyt sen tarkotusta, kunnes he muutamina sokaisevan sumuisina -päivinä kuulivat jalkavoimalla käytettävän sumutorven epäsointuisen -törinän -- törinän, joka on kuin keuhkotautisen elefantin röhinä. - -He olivat juuri suorittamassa lyhytmatkaista ankkuripaikan siirtoa, -hinaten ankkuria vedessä vaivoja säästääkseen. "Raakataklaaja -mölisemässä leveysastetta", sanoi Pitkä Jack. Parkkilaivan punaiset -etupurjeet liukuivat näkyviin sumusta, ja "Täällä Ollaan" soitti -kelloaan kolmasti, meri-pikakirjotusta käyttäen. - -Suurempi alus peräytti märssypurjeensa huutojen ja hälinän säestäessä. - -"Ranskalainen", sanoi Salters-setä halveksivasti. "Miquelonilainen -St. Malo'sta." Tällä maamiehellä oli tarkka merisilmä. "Minulta on -tupakat melkein lopussa, Disko." - -"Sama täälläkin", sanoi Tom Platt. "Hei! Peräytykää -- peräytykää! -Kääntäkää syrjään, tukkinokkainen paljo-hyvä! Mistä kotoisin -- St. -Malo'sta, mitä?" - -"Aa, aa! Paljo hyvä! _Oui! oui! Clos Poulet -- St. Malo! St. Pierre -et Miquelon_", huudettiin toisesta aluksesta villalakkeja heiluttaen -ja nauraen. Sitten kaikki yhteen ääneen: "Taulu! Taulu!" - -"Käy noutamassa taulu, Danny. Kummastelen miten nuo ranskalaiset -osaavat minnekään, paitsi juuri Amerikan rannikolle ylimalkaan. -Neljäkymmentäkuusi neljäkymmentäyhdeksän saa kelvata heille; ja kyllä -se on jokseenkin oikein, luullakseni." - -Dan piirusti liidulla numerot taululle, joka sitten ripustettiin -isonmaston köysistöön, "merci!"-kuoron kaikuessa parkista. - -"Eiköhän ole vähän epäystävällistä laskea heitä menemään noin vain", -esitti Salters taskujaan tunnustellen. - -"Oletko oppinut ranskaa sitten viime matkan?" sanoi Disko. "En halua -joutua painolastikivien maalitauluksi toista kertaa siitä syystä -että sinä kutsut Miquelonin aluksia 'sorkkaporsaiksi', niinkuin teit -viimein Le Havella." - -"Harmon Rush sanoi että sillä tavalla saa heidät hereilleen. Selvä -Yhdysvaltain kieli on kyllin hyvä minulle. Meillä on kaikilla tupakat -hyvin vähissä. Kuules, nuori mies, etkös _sinä_ osaa ranskaa?" - -"Osaan kyllä", sanoi Harvey rohkeasti; ja hän hoilasi: "Hei! Kuulkaa! -_Arretez-vous! Attendez! Nous sommes venant pour tabac_." - -"_Ah, tabac, tabac_!" huusivat toisen laivan miehet ja nauroivat -taaskin. - -"Se osui. Lasketaanhan vene vesille", sanoi Tom Platt. "Minulla ei -juuri ole mitään todistuksia ranskan taidostani, mutta minä osaan -erästä toista kieltä, jolla luulen asiain selviävän. Tule mukaan, -Harvey, tulkitsemaan." - -Hälinä ja hyörinä, jotka vallitsivat parkilla, kun Tom Platt ja -Harvey hinattiin ylös sen mustaa kylkeä pitkin, olivat sanoin -kuvaamattomat. Sen kajuutan seinät olivat täynnään räikeänvärisiä -painokuvia Pyhästä Neitsyestä -- Newfoundlandin Neitsyeksi he sitä -kutsuivat. Harvey huomasi ettei hänen ranskansa ollut matalikoilla -käypää laatua, ja hänen keskustelunsa rajottui nyökytyksiin ja -virnistyksiin. Mutta Tom Platt huitoi käsillään ja selvisi mainiosti. -Kapteeni antoi hänelle ryypyn kuvaamattoman makuista viinaa, ja -jotain koomillisen oopperan näyttelijäkuntaa muistuttavat miehet -karvaisine kurkkuineen, punaisine lakkeineen ja pitkine puukkoineen -tervehtivät häntä veljenä. Sitten alkoi kaupanteko. Heillä oli -tupakkaa suuret määrät -- amerikkalaista, joka ei ollut koskaan -maksanut tullia Ranskalle. He tahtoivat suklaata ja korppuja. Harvey -souti takaisin sopimaan asiasta kokin ja Diskon kanssa, jotka olivat -varaston isäntiä, ja hänen palattuaan levitettiin kaakaorasiat -ja korppupussit ranskalaisen aluksen ruorirattaan ääreen. Se -muistutti merirosvojen saaliinjakoa. Mutta Tom Platt palasi -retkeltään köytettynä ja vyötettynä mustalla rullatupakka-pötkyllä, -ja taskut pullollaan puru- ja piipputupakka-kakkuja. Sitten nuo -vilkasluontoiset meripojat suuntasivat kulkunsa jälleen sumuun, ja -viimeiseksi kuuli Harvey iloisen yhteislaulun: - - "_Par derrière chéz ma tante_, (Mun mummoni luona maalla - _il y a un bois joli_; on lehto vihanta, - _et le rossignol y chante_ ja satakieli laulaa - _et le jour et la nuit_... siell' iltaa, aamua... - _Que donneriez-vous, belle_, Mit' antaisit sa, neito, - _qui l'aménerait ici?_ jos tänne se tuotaisiin? - _Je donnerai Quebec_, Ma antaisin Quebec'in, - _Sorel et Saint Denis_." Sorel'in ja Saint Denis'n.) - -"Minkätähden he eivät ymmärtäneet minun ranskaani, mutta ymmärsivät -teidän merkkikieltänne?" kysyi Harvey, kun vaihtotavarat oli jaettu -kuunarin miehistön kesken. - -"Merkkikieltäkö?" ällisteli Tom Platt. "Niin, merkkikieltä se -oli, mutta koko joukon vanhempaa kuin sinun ranskasi, Harve. Nuo -ranskalaiset alukset ovat ihan täynnään vapaamuurareita, -- siitä se -johtui." - -"Oletteko te sitten vapaamuurari?" - -"Eikö se siltä näytä?" sanoi vanha merisotilas, täyttäen piippuaan; -ja Harveylla oli uusi merielämän salaisuus mietiskeltävänään. - - - - -VI. - - -Hämmästyttävintä oli hänestä se, kuinka täydellisesti sattumien -varassa jotkut alukset harhailivat aavalla Atlantilla. -Kalastaja-alukset olivat, kuten Dan sanoi, luonnollisesti -riippuvaisia naapuriensa hyväntahtoisuudesta ja viisaudesta, -mutta parempaa olisi kuitenkin odottanut höyrylaivoilta. Näihin -ajatuksiin hän johtui erään toisen mielenkiintoisen kohtauksen -jälkeen, kun he olivat olleet kolme peninkulmaa vanhan, hitaasti -kulkea raahustavan karjalla lastatun höyrylaivan takaa-ajamina, joka -haisi kuin kymmenen navettakarsinaa. Eräs laivaupseeri puhutteli -heitä hyvin kiihdyksissään huutotorven avulla, laivan kelluessa -avuttomana aalloilla, sillä aikaa kun Disko laski kuunarin sen -suojanpuolelle ja antoi kapteenin tietää mitä hän hänestä ajatteli. -"Missäkö mahdatte olla -- niinkö? Te ette ansaitse olla missään. -Te karjatarhan-rahtaajat sokkoilette pitkin ja poikin väyliä -välittämättä rahtuakaan lähimmäisistänne, silmät kahvikupeissanne sen -sijaan että pitäisitte ne tyhmissä päissänne." - -Vastaukseksi tähän kapteeni hyppi komentosillalla ja lausui jotain -Diskon omista silmistä. "Me emme ole voineet tehdä havaintoja kolmeen -päivään. Luuletteko että me voimme kuljettaa laivaa umpimähkään?" -huusi hän. - -"_Minä_ ainakin voin", tokaisi Disko vastaan. "Mikäs on tullut teidän -laskinluodillenne? Oletteko syöneet sen? Ettekö voi haistaa pohjaa, -vai haisevatko elukkanne liian väkevältä?" - -"Millä te ruokitte niitä?" kysyi Salters-setä äärettömän vakavasti, -sillä navetanhaju oli herättänyt hänessä kaikki maamiesvaistot. -"Kerrotaan että ne laihtuvat kauheasti matkalla. Saattaa olla ettei -asia kuulu minuun, mutta minun mielipiteeni on se, että öljykakut -hienoksi survottuina ja sirotettuina -- --" - -"Tulimmainen!" huusi muuan punapuseroinen karjanhoitajamies nojautuen -reilinkiin. "Mistä hulluinhuoneesta herra Poskiparta on päästetty -ihmisten ilmoille?" - -"Nuori mies", alotti Salters, nousten keulataklaukselle, "sallikaa -minun sanoa teille, ennenkuin menemme pitemmälle, että minä -olen -- --" - -Komentosillalla oleva upseeri otti lakin päästään äärettömän -kohteliaasti. "Suokaa anteeksi", sanoi hän, "mutta minä olen tehnyt -kysymyksen ja odotan vastausta. Jos maanviljelijä poskipartoineen -hyväntahtoisesti sulkisi suunsa, niin merenvihreä mulkosilmä ehkä -suvaitsee alentua antamaan meille pyytämämme tiedon." - -"Nyt sinä olet tehnyt minut naurun esineeksi, Salters", sanoi Disko -harmistuneena. Hän ei pystynyt vastaamaan upseerin puhutteluun -samanlaisessa äänilajissa, ja siksi hän tiuskaisi hänelle leveys- ja -pituusasteen pitemmittä puheitta. - -"Siinä on varmaan kokonainen laivanlasti hulluja", sanoi kapteeni -antaessaan soittokellolla merkin konehuoneeseen ja viskatessaan tukun -sanomalehtiä kuunariin. - -"Tuo mies ja hänen miehistönsä ovat, lähinnä sinua, Salters, -pöhköpäisimpiä hulluja mitä koskaan olen tavannut", sanoi Disko, kun -"Täällä Ollaan" eteni karjalaivasta. "Olin juuri lausumassa hänelle -mielipidettäni hänen tölleröimisestään pitkin merta kuin metsään -eksynyt lapsi, kun sinun piti tulla keskeyttämään viheliäisine -karjanhoitoinesi. Etkö sinä koskaan voi pitää asioita erillään?" - -Harvey, Dan ja muut miehet jäivät seisomaan syrjään, iskien silmää -toisilleen kovasti huvitettuina; mutta Disko ja Salters inttelivät -tosissaan iltaan asti, Saltersin todistellessa että karja-alus oli -itse asiassa uiva navetta, ja Diskon väittäessä että vaikka niin -olisikin, niin säädyllisyys ja kalastaja-kunnia olisivat vaatineet -häntä pitämään "asiat erillään". Pitkä Jack sieti tätä äänettömänä -jonkun aikaa -- kiukkuinen kapteeni tekee nyrpeän miehistön -- mutta -illallisen jälkeen hän lausui pöydän takaa: - -"Mitäpä hyödyttää vaivata päätään sillä, mitä he sanovat?" - -"He kertovat meistä tätä juttua vuosikausia -- se siinä vain on", -sanoi Disko, "öljykakkuja sirotettuina!" - -"Suolalla tietysti", sanoi Salters katumattomana, lukien -maatalous-uutisia viikon vanhasta newyorkilaisesta sanomalehdestä. - -"Se karvastelee minua läpi luitten ja ytimien", jatkoi laivuri. - -"Minä en voi katsoa asiaa siltä kannalta", sanoi Pitkä Jack, -rauhanrakentaja. "Kuulehan, Disko! Onko yhtäkään toista alusta näillä -vesillä tässä ilmassa, joka olisi rahtilaivan kohdatessaan voinut, -paikanmääräystä paitsi ja sen lisäksi -- huomaa, sitä paitsi ja sen -lisäksi -- keskustella sen kanssa aivan järkiperäisesti nautakarjan -hoidosta, keskellä merta? Tietysti he eivät voi sitä koskaan -unhottaa! Se oli ytimekkäin keskustelu mikä ikinä on sukeutunut. Me -niitimme siinä kaksinkertaisen kunnian." Dan potki Harveyta pöydän -alitse, ja Harvey oli tukehtua liemikuppiinsa. - -"No niin", sanoi Salters, joka tunsi kunniansa hiukan tulleen -kohennetuksi, "ja minähän sanoin ennenkuin puhuin, että asia ei ehkä -kuulu minuun." - -"Ja minun mielestäni", sanoi Tom Platt, jolla oli suuri kokemus -kuriin ja käyttäytymiseen kuuluvissa kysymyksissä, "sinun, Disko, -olisi pitänyt heti siioin kehottaa häntä pysähtymään, jos keskustelu -sinun arvostelusi mukaan tuntui muodostuvan jollakin tavoin -- -toisenlaiseksi kuin olisi pitänyt." - -"Saattaa ehkä niin olla", sanoi Disko, joka näki tässä kunniakkaan -peräytymistien loukatun omanarvontunnon aiheuttamasta kiivastuksesta. - -"Tietysti se oli niin", sanoi Salters, "kun sinä kerran olet -tämän aluksen kapteeni; minä olisin kernaasti pysähtynyt heti -ensi viittauksella -- en mistään mielipiteen muutoksesta tai -peräänantamisesta, vaan ainoastaan ollakseni esimerkkinä näille -meidän kahdelle poikavekarallemme." - -"Enkö sanonut, Harvey, että meihin se lopulta kiertyy ennenkuin -ollaan siitä selvät? Aina vain nuo poika-vekarat. Mutta enpä olisi -halunnut luopua tästä huvista, vaikka olisin saanut puoli osuutta -kampela-alukseen", kuiskutti Dan. - -"Mutta _kuitenkin_ olisi asiat pitänyt pitää erillään", sanoi -Disko, ja uuden väittelyn tuli leimahti Saltersin silmissä, hänen -murentaessaan tupakkaa piippuunsa. - -"Niin, kyllä on aina hyvä pitää asiat erillään", sanoi Pitkä Jack, -joka tuntui päättäneen asettaa myrskyn. "Sen saivat Steyning & Haren -isännät kokea, kun he lähettivät Counahanin matkalle. 'Marilla D. -Kuhnin' laivurina kapteeni Newtonin sijaan, joka oli saanut luuvalon -eikä voinut lähteä. Counahan Purjehtijaksi me häntä kutsuimme." - -"Nick Counahan ei lähtenyt koskaan laivalle yhdeksi yöksikään ilman -rommiankkuria jossain kohti tavaraluettelossa", sanoi Tom Platt, -seuraten esimerkkiä. "Hän kuljeksi tavallisesti Bostonin paikan -välitystoimistojen ympärillä odottaen että Luoja tekisi hänestä -jonkun hinaaja-aluksen kapteenin hänen ansioittensa palkkioksi. Sam -Coy, jolla oli ruokala Atlantic Avenuella, piti häntä täysihoidossa -ilmaiseksi ainakin vuoden päivät hänen juttujensa takia. Counahan -Purjehtija! Niin, niin. Ollut kuolleena jo viisitoista vuotta, vai -miten?" - -"Seitsemäntoistakin luullakseni. Hän kuoli samana vuonna kuin 'Caspar -McVeagh' rakennettiin; mutta hän ei osannut milloinkaan pitää asioita -erillään. Steyning otti hänet samasta syystä kuin varas otti kuuman -kamiinin -- kun ei muuta ollut saatavissa sillä kertaa. Miehet -olivat kaikki matalikoilla, ja Counahan haali miehistökseen hurjinta -väkeä mitä voi saada. Ja rommia! Sitä he kasasivat laivaan semmoisen -paljouden, että koko 'Marilla' vakuutuksineen kaikkineen olisi voinut -siinä uida. He lähtivät Bostonin satamasta Suurta matalikkoa kohti -ärjyvällä luoteistuulella ja joka mies niin päissään kuin saattoikin. -Ja taivas sai pitää heistä huolta, sillä vahtia he eivät asettaneet -ja köysiin eivät kädellään kajonneet kertaakaan, ennenkuin olivat -nähneet viidentoista gallonin rommitynnyrin pohjan. Se tapahtui noin -viikon kuluttua, mikäli Counahan saattoi muistaa. (Kunpa voisin -kertoa tämän jutun niinkuin hän sen kertoi!) Koko tuon ajan tuuli -puhalsi kuin riivattu, ja 'Marilla' -- oli kesä, ja he olivat panneet -sille keulatangon -- viiletti yhtä painoa eteenpäin. Sitten Counahan -otti korkeusmittarin ja hoippui vähän aikaa sen ääressä ja tuli --- sen ja kartan ja surisevan päänsä avulla -- siihen tulokseen, -että he olivat Sable Islandin eteläpuolella, hyvällä tolalla; mutta -ei virkkanut mitään. Sitten he löivät auki uuden tynnyrin eivätkä -huolehtineet maallisista toiseen kotvaan. 'Marilla' oli kallistunut -ylihankaan Bostonin majakan sivu päästyä eikä sen jälkeen koko -aikana kertaakaan nostanut suojanpuoleista reilinkiään, vaan huhki -eteenpäin aina samassa asennossa. Mutta he eivät nähneet jälkeäkään -levistä eikä kalalokeista eikä kuunareista; ja jonkun ajan perästä -he huomasivat olleensa matkalla neljätoista päivää, ja he rupesivat -epäilemään että matalikot olivat lakkauttaneet maksunsa. Sitten -he luotasivat ja saivat syvyydeksi kuusikymmentä syltää. 'Enkös -sanonut', sanoo Counahan, 'enkös sitä teille sanonut! Olen vienyt -teidät suoraan matalikolle, ja kun tulemme kolmenkymmenen sylen -vedelle, niin käymme töihin kuin aika miehet. Counahan ei olekaan -mikään kolmen markan mies', sanoo hän. 'Counahan Purjehtija!' - -"Seuraavalla heitolla he saivat yhdeksänkymmentä syltää. Counahan -sanoo: 'Joko on luotiliina venynyt taikka sitten matalikko vajonnut.' - -"He lappoivat luotiliinan ylös, sillä he olivat juuri siinä tilassa, -että sellainen tuntui aivan luonnolliselta, ja istuivat kannelle -lukemaan solmuja ja sotkivat nuoran pahanpäiväiseksi. 'Marilla' oli -ottanut kurssinsa ja lasketti eteenpäin, ja jonkun ajan perästä tuli -vastaan rahtilaiva, ja Counahan puhutteli sitä. - -"'Oletteko nähneet mitään kalastaja-aluksia nykyisin?' sanoo hän -aivan ajattelematta. - -"'Niitä on joukottain tuolla Irlannin rannikon kohdalla', vastataan -rahtilaivasta. - -"'Ääh, menkää männikköön!' sanoo Counahan. 'Mitä tekemistä minulla on -Irlannin rannikon kanssa?' - -"'No, mitä sitten teette täällä?' kysytään rahtilaivasta. - -"'Kärsivä kristikunta!' sanoo Counahan (hän sanoi aina niin, kun -asiat kävivät vastaisiksi ja hän alkoi tulla levottomaksi) -- -'Kärsivä kristikunta!' sanoo hän. 'Missä minä sitten olen?' - -"'Kolmekymmentäviisi penikulmaa länsilounaaseen Cape Clearistä, jos -se teitä lohduttaa', vastataan laivasta. 'Counahan hyppäsi ilmaan, -neljä jalkaa seitsemän tuumaa, kokin mittauksen mukaan.' - -"'Lohduttaa!' sanoo hän, ällistymättä hiventäkään. Kolmekymmentäviisi -penikulmaa Cape Clearistä ja neljätoista päivää siitä kun jätin -taakse Bostonin majakan. Kärsivä kristikunta, se on rekordi, ja -lisäksi on minulla äiti Skibbereenissä!' Ajatelkaa sitä! Sillä -miehellä oli luontoa! Mutta te näette ettei hän voinut pitää asioita -erillään. - -"Miehistö oli suurimmaksi osaksi kotoisin Corkisia ja Kerrystä, -paitsi yhtä marylandilaista, joka tahtoi että palattaisiin takaisin, -mutta he sanoivat häntä kapinoitsijaksi ja ohjasivat 'Marillan' -Skibbereeniin ja viettivät hauskoja päiviä vierailemalla tuttaviensa -luona vanhalla turpeella. Viikon perästä he lähtivät paluumatkalle, -ja kolmekymmentäkaksi päivää heiltä meni luoviessaan takaisin -matalikoille. Mutta pyyntikausi oli lopullaan ja eväät olivat -vähissä, jonkavuoksi Counahan antoi mennä yhtä kyytiä Bostoniin asti -sen enempää siekailematta." - -"Mitäs aluksen omistajat sanoivat?" kysyi Harvey. - -"Minkäpä he voivat? Kalat olivat matalikoilla ja Counahan kertoili -laiturilla rekordimatkastaan itään. He lohduttivat itseään sillä. Ja -kaikki johtui siitä, ettei ensiksikään pidetty miehistöä ja rommia -erillään, ja toiseksi, että sekotettiin Skibbereen ja Banquereau -keskenään. Counahan Purjehtija, rauha hänen sielulleen! Hän oli mies, -joka ei turhia surrut!" - -"Kerran minä oli 'Lucy Holmes'issa", sanoi Manuel lempeällä -äänellään. "Ne eivät tahtoa sen kalaa Gloucesterissa. Aa, mitä? Eivät -anna mitään hintaa. Niin me lähteä poikki meren ja ajatella myydä -kalan Azoreilla. Sitten puhaltaa navakka tuuli, ja me ei voi nähdä -hyvin. Sitten puhaltaa vielä enempi navakka tuuli, ja me sortua alle -ja ajella hyvin nopeaa -- ei kukaan tietää mihin. Joku ajan perästä -me nähdä maata, ja tulla vähän kuuma. Sitten tulla kaksi kolme -neekeriä prikillä. Aa, mitä? Me kysy missä me oli, ja he sanoo -- no, -mitä te luulla?" - -"Suur-Kanaria", sanoi Disko hetken arveltuaan. Manuel pudisti päätään -hymyillen. - -"Cape Blanco", sanoi Tom Platt. - -"Ei. Pahempi kuin se. Me olla Bissagos saarista etelään, ja priki se -olla Liberiasta! Niin me möi kalan siellä! Ei hyvin pahasti? Aa, -mitä?" - -"Voiko tällainen kuunari purjehtia suoraan meren poikki Afrikkaan?" -kysyi Harvey. - -"Voi vaikka Kap Hornin ympäri, jos niiksi tulee ja jos muonaa -riittää", sanoi Disko. "Minun isäni purjehti pienellä aluksellaan -- -viidenkymmenen tonnin kantoinen se taisi olla, 'Rupert' nimeltään --- purjehti Grönlannin jäisille vuorille sinä vuonna, jolloin -puolet kalastajalaivoistamme oli koettamassa turskaonnea siellä. -Ja mikä tärkeämpää, hän otti minun äitini mukaansa -- arvatenkin -näyttääkseen hänelle miten rahaa ansaittiin -- ja he jäätyivät kaikki -kiinni sinne, ja minä synnyin Diskossa. En muista siitä tietenkään -mitään. Palasimme takaisin keväällä, kun jäät irtautuivat, mutta -he panivat minulle nimen tuon paikan mukaan. Jokseenkin joutava -kuje turvattomalle lapselle, mutta kaikkihan olemme taipuvaisia -hairahduksiin elämässämme." - -"Niinpä kyllä, niinpä kyllä!" sanoi Salters, päätään nyökytellen. -"Kaikki olemme taipuvaisia hairahduksiin, ja minä sanon teille, -pojat, että kun olette tehneet hairahduksen -- ja te teette niitä -ainakin sata päivässä -- niin on kaikkein parasta tunnustaa se -niinkuin miehet." - -Pitkä Jack antoi suurenmoisella, kaikki muut paitsi Diskon ja -Saltersin käsittävällä silmäniskulla ymmärtää että välikohtaus oli -päättynyt. - -Sitten he siirtyivät pyyntipaikasta toiseen pohjoista kohti, veneet -ulkona melkein joka päivä, kulkien pitkin Suuren matalikon itäistä -reunaa kolmen-neljänkymmenen sylen vedessä ja kalastaen uutterasti. - -Siellä Harvey sai ensi kerran nähdä mustekalan, joka on parhaita -turskansyöttejä, mutta vaikeasti pyydystettävissä. Heidät herätti -makuukojuistaan eräänä pimeänä yönä Saltersin huuto: "Mustekaloja, -ohoi!" ja puolitoista tuntia kurotteli joka mies laidan yli -mustekalatäkyään -- punaiseksi maalattua lyijypalaa, jonka alapäässä -oli kehä taaksepäin käyristettyjä piikkejä, muistuttaen puoleksi -avatun sateenvarjon ruotoja. Jostakin tuntemattomasta syystä -mustekala himoitsee tätä kapinetta ja kietoutuu sen ympärille, -jolloin se vedetään ylös ennenkuin se on ehtinyt päästä irti -piikeistä. Mutta jouduttuaan pois luonnollisesta elementistään se -purskuttaa ensin vettä ja sitten mustetta pyydystäjänsä silmille; ja -oli huvittavaa nähdä miesten kumartelevan milloin millekin puolelle -väistääkseen suihkuja. Kun leikki loppui, olivat he kaikki mustia -kuin nuohoojat, mutta kannella oli soma kasa tuoretta mustekalaa, -ja isolle turskalle on hyvin mieleen, kun se näkee pienen loistavan -palan mustekalan käsivartta simpukkasyötillä varustetun koukun -kärjessä. Seuraavana päivänä he saivat runsaasti kaloja ja kohtasivat -"Carrie Pitmanin", jolle he huusivat hyvästä onnestaan; "Carrien" -miehet tahtoivat tehdä kauppaa -- seitsemän turskaa kunnollisen -kokoisesta mustekalasta --, mutta Disko ei hyväksynyt hintaa, ja -"Carrie" siirtyi nyrpeänä tuulen alle ja asettui ankkuriin puoli -peninkulmaa kauemmaksi, toivoen onnistuvansa itse saamaan noita -haluttuja eläviä. - -Disko ei virkkanut mitään ennenkuin illallisen jälkeen, jolloin hän -lähetti Danin ja Manuelin varustamaan poijulla kuunarin ankkuriköyttä -ja ilmotti aikovansa makuulle mennessään ottaa piilukirveen mukaansa. -Dan kertasi tietysti nämä huomautukset eräälle "Carrien" veneelle, -joka halusi tietää mitävarten he poijuttivat ankkuriköyttään, vaikka -ei pohja ollut kallioinen. - -"Isä sanoo, ettei hän uskaltaisi jättää lauttaakaan viittä -peninkulmaa lähemmäksi teitä", huusi Dan reippaasti. - -"No miksei hän sitten siirry pois? Kuka kieltää?" sanoi toinen. - -"Siksi että te asetuitte hänen alapuolelleen, ja sitä hän ei -siedä yhdeltäkään alukselta, saatikka sellaiselta ajelehtivalta -rasvatynnyriltä kuin teidän." - -"Se ei ole ajelehtinut vähääkään tällä matkalla", sanoi mies -suutuksissaan, sillä "Carrie Pitman" oli huonossa huudossa siitä, -että sillä oli tapana katkoa pohjataklinkinsa. - -"Millä tavalla sitten muutatte ankkuripaikkaa?" sanoi Dan. -"Sehän on paras puoli sen purjehduskyvyssä. Ja jos se on -jättänyt ajelehtimisen, niin mitä ihmettä varten teillä on uusi -halkaisijapuomi?" - -"Hoi, portugalilainen posetiivin vääntäjä, vie apinasi takaisin -Gloucesteriin. Mene takaisin kouluun, Dan Troop", kuului vastaus. - -"Housuntekijä! Housuntekijä!" huusi Dan, joka tiesi että eräs -"Carrien" miehistä oli ollut työssä housutehtaassa edellisenä talvena. - -"Rapu! Gloucesterin rapu! Mene tiehesi vain, Novy!" - -Gloucesterilaisen kutsuminen nova-scotialaiseksi oli häpäisevää. Dan -vastasi samaan nuottiin. - -"Novyja olette itse, rääppäkaupunkilaiset! Chathamin -hylkyjenkorjaajat! Menkää tiehenne vain, reikäsukat!" Ja taistelevien -voimat erkanivat, mutta chathamilaiset olivat jääneet huonommalle -puolelle. - -"Kyllä arvasin miten tulisi käymään", sanoi Disko. "Se on kääntänyt -tuulen ympäri. Se nuokkuu tuolla puoliyöhön asti, ja juuri kun olemme -päässeet sikeimpään uneemme, se riistäytyy ajelehtimaan. Hyvä asia, -ettei meillä ole täällä suurempaa alusten tungosta. Mutta ankkuriani -en rupea nostamaan chathamilaisen vuoksi. Ja voihan se pysyäkin." - -Tuuli, joka oli kääntynyt vastakkaiselle ilmalle, yltyi -auringonlaskussa ja puhalteli navakasti. Merenkäyntiä ei tosin -ollut senkään vertaa, että se olisi veneen köyttä pystynyt -katkaisemaan, mutta "Carrie Pitman" seurasi omia lakejaan. Vartionsa -lopulla pojat kuulivat sen kannelta kolme liki toistaan seuraavaa -revolverinlaukausta. - -"Glory, glory, halleluja!" lauloi Dan. "Nyt se tulee, isä; tyvipää -edellä, unissaan kulkien samoin kuin Banquereaullakin!" - -Jos joku toinen alus olisi ollut kysymyksessä, ei Disko ehkä olisi -toiminut näin äkkipäätä, mutta nyt hän iski ankkuriköyden poikki, -kun "Carrie Pitman", vaikka sillä olisi ollut liikkumistilaa koko -Pohjois-Atlantti, tulla vaappuili suoraan heitä kohden. Halkaisija -ja kolmikulmainen isonmaston purje nostettuna "Täällä Ollaan" väisti -sitä juuri niin paljon kuin oli ihan välttämätöntä -- Disko ei -halunnut kuluttaa viikkoa ankkuriköytensä etsimiseen -- pyörähtäen -tuuleen samalla kun "Carrie" ajautui ohi, miehistö harmista -äänettömänä ja alttiina toisen kuunarin täysin laidallisin ammutuille -pilkka- ja pistosanoille. - -"Hyvää iltaa", sanoi Disko lakkiaan nostaen, "kuinka kasvitarhanne -menestyy?" - -"Menkää Ohioon ja vuokratkaa muuli", sanoi Salters-setä. "Täällä ei -tarvita maamyyriä." - -"Lainaanko teille veneen-ankkurini?" huusi Pitkä Jack. - -"Irrottakaa peräsimenne ja työntäkää se mutaan", sanoi Tom Platt. - -"Hoi, kuulkaa!" kuului Danin ääni kimakkana ja terävänä, hänen -seisoessaan ruorirattaan pukilla. "Hoi! Onko housutehtaassa lakko, -vai onko sinne otettu tyttöjä teidän sijaanne?" - -"Hellittäkää ruoriköydet ja naulatkaa ne pohjaan", huusi Harvey. -Tämä oli merisuolalta maistuva sukkeluus, jonka hän oli oppinut -Tom Plattilta. Manuel nojautui reilingin yli ja huusi: "Soittakaa -posetiivi! Aaaa!" Hän heilautti leveää peukaloaan kuvaamatonta -halveksimista ja pilkkaa ilmaisevalla eleellä, silläaikaa kun pikku -Penn korotti kunniaansa pillittäen: "Sooh vähän! Ptruu! Mitä se -siinä. Noo!" - -He makasivat loppuyön kettinkiankkurissa -- Harvey huomasi sen -nykkiväksi, kiekkuvaksi, epämiellyttäväksi liikunnoksi -- ja -kuluttivat puolet aamupäivää ankkuriköyden takaisin-etsimiseen. Mutta -pojat olivat yhtä mieltä siitä, että tuo vaiva oli vähäinen sillä -ostetun voitonriemun ja kunnian rinnalla, ja he ajattelivat kaihoten -kaikkea sitä ihanaa, mitä he olisivat voineet sanoa onnettomalle -"Carrie'lle". - - - - -VII. - - -Seuraavana päivänä he kohtasivat useampia purjealuksia, jotka kaikki -suuntasivat kulkunsa hiljalleen koillisesta länttä kohti. Mutta juuri -kun he odottivat saapuvansa Neitsyen matalikon näkyville, laskeutui -merelle sumu, ja he jäivät makaamaan ankkuriin, näkymättömien -kellojen kilahdellessa joka suunnalla heidän ympärillään. Pyyntiä -ei ollut puheeksi asti, mutta silloin tällöin kohtasi pari venettä -toisensa sumussa vaihtaen uutisia. - -Samana yönä vähää ennen päivänkoittoa Dan ja Harvey, jotka olivat -nukkuneet suurimman osan päivästä, nousivat ylös "kähveltääkseen" -paistinpiirakoita. Ei ollut mitään syytä, minkävuoksi he eivät -olisi voineet ottaa niitä julkisesti, mutta ne maistuivat sillä -tavoin paremmilta ja lisäksi se harmitti kokkia. Alhaalla kanssissa -vallitseva kuumuus ja haju ajoivat heidät saaliineen kannelle; he -tapasivat siellä Diskon kellon ääressä, jonka hän antoi nyt Harveyn -huostaan. - -"Anna sen soida", sanoi hän. "Minä epäilen kuulleeni jotakin. Jos se -on jotain, niin minun lienee paras olla paikallani tarpeen varalta." - -Kellonsoitto oli heikkoa kilkutusta; sakea ilma tuntui tukahuttavan -sen kuulumasta; ja väliaikoina Harvey kuuli höyrylaivan sumutorven -kumean toitotuksen, ja hän tunsi matalikkojen oloja tarpeeksi -tietääkseen mitä se merkitsi. Hänen mieleensä johtui kammottavan -elävästi kuinka eräs kirsikanväriseen mekkoon puettu nuori poika --- hän halveksi nyt tuollaisia turhamaisia pukukappaleita niin -syvästi kuin oikea kalastaja niitä halveksii -- kuinka eräs -tietämätön, suurisuinen poikanulikka kerran oli sanonut, että olisi -"suurenmoista", jos höyrylaiva ajaisi jonkun kalastaja-aluksen -yli. Tuolla pojalla oli ollut loistohytti lämpimine ja kylmine -kylpyineen, ja hän oli joka aamu kuluttanut kymmenen minuuttia -valitessaan mieleisiään herkkuja kultareunaisesta ruokalistasta. -Ja tuo sama poika -- ei, vaan hänen paljoa vanhempi veljensä -- -oli ylhäällä kello neljän aikana usvaisessa aamuhämärässä, vettä -valuviin, rauskahteleviin öljyvaatteisiin puettuna, soittaa -kilkuttaen sananmukaisesti henkensä edestä kelloa, joka oli -pienempi kuin ylitarjoilijan aamiaiskello, samalla kuin jossain -lähistöllä kolmekymmentä jalkaa korkea teräskeula porhalsi eteenpäin -kahdenkymmenen meripeninkulman tuntinopeudella! Ja kaikista -katkerimmalta tuntui ajatus, että kuivissa, pehmeillä patjoilla -varustetuissa hyteissä nukkui ihmisiä, jotka eivät tulisi koskaan -tietämään ruhjoneensa aluksen miehistöineen ennen aamiaistaan. Siksi -Harvey soitti kelloa. - -"Niin, nyt ne hiljentävät vietävän potkurinsa vauhtia jonkun -kierroksen pysyäkseen lakimääräysten rajoissa", sanoi Dan varustaen -käsiinsä Manuelin simpukkatorven, "ja se on tietysti hyvin -lohduttavaa sitten kun olemme kaikki pohjassa. Kuuntelehan sitä! -Siinä on mölyä!" - -"_Aouuuu-kuuuu-huuup_!" pani sumutorvi. "_Ping-ling-ling_", pani -kello. "_Krraaa-uh_!" pani simpukkatorvi, ja meri ja taivas olivat -kaikki käärityt samaan maitomaiseen usvaan. Sitten Harvey tunsi -olevansa lähellä jotain liikkuvaa kappaletta ja huomasi katsovansa -suoraan kalliontöyryä muistuttavan laivankeulan terävään särmään, -joka näytti syöksyvän suoraan kuunaria kohti. Pieni, hilpeä -vesitöyhtö kiertyi kiehkurana sen edessä, ja sen kohoutuessa tuli -näkyviin toinen toisensa yläpuolella oleva sarja roomalaisia -numeroita -- XV. XVI. XVII. XVIII. ja niin edelleen -- maalattuina -sen lohenväriseen, kiiltävään kylkeen. Se kallistui eteenpäin ja -sitten alaspäin vertahyydyttävällä sohinalla; numerosarja hävisi; -rivi messinkireunaisia ikkunareikiä vilahti ohi; höyrysuihku -tupsahti Harveyn avuttomasti kohotettuihin käsiin; kuumaa vettä -purskui pitkin reilinkiä, ja pieni kuunari jytisi ja tärisi potkurin -myllertämän veden kuohussa, höyrylaivan rungon hävitessä sumuun. -Harvey valmistautui pyörtymään tai tulemaan sairaaksi tai tekemään -kummankin, kun hän kuuli rysähdyksen kuin matka-arkkua nakattaessa -katuvierukselle, ynnä heikon, ikäänkuin pitkänmatkanpuhelimesta -kuuluvan äänen ruikuttamat sanat: "Pysähtykää! Te olette ajanut -meidät yli!" - -"Meidätkö?" sai hän änkytetyksi. - -"Ei, vaan toisen aluksen tuonnempana. Soita! Me menemme paikalle -katsomaan", sanoi Dan alkaen laskea ulos venettä. - -Puolessa minuutissa kaikki paitsi Harvey, Penn ynnä kokki olivat -veneessä ja soutivat pois. Tuokion perästä ajautui keulan sivu -kuunarin etumasto, katkenneena suoraan poikki. Sitten tuli tyhjä -vihreä vene kolahuttaen kuunaria kylkeen, ikäänkuin pyytäen tulla -nostetuksi ylös. Sitten seurasi jokin siniseen mekkoon puettu, -suullaan vedessä makaava, mutta -- se ei ollut kokonainen mies. -Pennin kasvot vaihtoivat väriä ja hän vetäisi nyyhkäisten henkeään. -Harvey kilkutti kelloa epätoivoisesti, sillä hän pelkäsi heidän -voivan hukkua minä silmänräpäyksenä tahansa, ja hän hypähti -kevennyksestä kuullessaan Danin huihkaisevan, kun miehet palasivat -takaisin. - -"'Jennie Cushman'", sanoi Dan kiihtyneellä äänellä, -"katkennut suoraan kahtia -- ja ihan murskaksi survottuna! Ei -neljännespeninkulmaakaan tästä. Isä pelasti laivurin. Ketään muita -ei saatu, ja -- siinä oli hänen poikansakin. Voi, Harve, Harve, minä -en voi sitä kestää! Minä näin -- --" Hän painoi päänsä käsivarsiensa -varaan ja nyyhkytti, Silläaikaa kun toiset raahasivat kannelle -harmaapäisen miehen. - -"Mitä varten sinä minut korjasit?" vaikeroi pelastettu. "Disko, mitä -varten sinä minut korjasit?" - -Disko laski lujasti kätensä miehen olkapäälle, sillä hänen katseensa -oli hurja ja hänen huulensa värisivät, kun hän tuijotti äänettömään -miehistöön. Silloin astui esiin Pennsylvania Pratt, joka oli myös -Haskins tai Rich tai McVitty silloin kun Salters unohti; ja hänen -kasvonsa olivat muuttuneet hullun kasvoista viisaan, kokeneen -vanhuksen kasvoiksi, ja hän puhui lausuen lujalla äänellä: "Herra -antoi ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi! Minä olin -- minä -olen evankeliumin palvelija. Jättäkää hänet minun huostaani." - -"Oi, oletteko, oletteko te?" sanoi mies. "Rukoilkaa sitten poikani -takaisin minulle! Rukoilkaa takaisin yhdeksäntuhannen dollarin alus -ja tuhat sentneriä kalaa. Jos olisitte antaneet minun olla, olisi -leskeni voinut mennä huoltolaitokseen ja tehdä työtä ruokansa edestä, -eikä hän olisi saanut koskaan tietää -- ei koskaan tietää. Nyt minun -täytyy kertoa hänelle." - -"Älä nyt huoli puhua mitään", sanoi Disko. "Parempi kun menisit vähän -makaamaan, Jason Olley." - -Kun mies on kadottanut ainoan poikansa, kokonaisen kesäkauden ansion -ja kaiken maallisen pääomansa muutamissa kymmenissä sekunneissa, on -häntä vaikea lohduttaa. - -"Nehän olivat kaikki Gloucesterin miehiä, vai miten?" sanoi Tom -Platt, hypistellen avuttomasti jotain köydenpätkää. - -"Oh, _se_ ei tee mitään erotusta", sanoi Jason, vääntäen vettä -parrastaan. "Minä tulen kai soutamaan kesävieraita East Gloucesterin -tienoilla tänä syksynä." Hän hoiperteli raskaasti reilingin luo ja -lauloi: - - "Linnut taivaan alla, - laulain lausukaa - kukin äänellänne - Herran kunniaa!" - -"Tulkaa minun kanssani. Tulkaa alas!" sanoi Penn, ikäänkuin hänellä -olisi ollut oikeus antaa määräyksiä. Heidän katseensa sattuivat -vastakkain ja taistelivat neljäsosan minuuttia. - -"En tiedä kuka olette, mutta minä tulen", sanoi Jason alistuvaisesti. -"Ehkä saan takaisin jotain -- jotain niistä -- yhdeksästätuhannesta -dollarista." Penn talutti hänet kajuuttaan ja sulki oven jälkeensä. - -"Tuo ei ole Penn", huusi Salters-setä. "Se on Jakob Boiler, ja -- -hän on muistanut Johnstownin! En ole ikinä nähnyt sellaisia silmiä -kenenkään ihmisen päässä. Mitä nyt on tehtävä? Mitä minun nyt on -tehtävä?" - -He saattoivat kuulla Pennin ja Jasonin äänien puhuvan kajuutassa. -Sitten Pennin ääni jatkoi yksinään, ja Salters vetäisi hatun -päästään, sillä Penn rukoili. Jonkun hetken perästä Penn astui -ylös kajuutan portaita, suuret hikipisarat kasvoillaan, ja katseli -miehistöä. Dan nyyhkytti yhä ruorirattaan luona. - -"Hän ei tunne meitä", vaikeroi Salters. "Kaikki on alettava jälleen -alusta, shakki ja kaikki -- ja mitä hän sanoo _minulle_?" - -Penn puhui; he saattoivat kuulla että hän puhui kuin oudoille -ihmisille. "Olen rukoillut", sanoi hän. "Meidän uskonjoukkomme uskoo -rukoukseen. Olen rukoillut että tämä mies saisi poikansa takaisin -elävänä. Minun omani hukkuivat silmieni edessä, vaimoni ja vanhin -poikani -- ja toiset. Tuleeko ihmisen olla viisaampi Luojaansa? En -ole koskaan rukoillut heitä takaisin, mutta minä rukoilin tämän -miehen poikaa, ja varmasti se annetaan hänelle." - -Salters katsoi rukoilevasti Penniin nähdäkseen eikö tämä muistaisi -häntä. - -"Kuinka kauan olen ollut hulluna?" kysyi Penn äkkiä. Hänen huulensa -nytkähtelivät. - -"Joutavia, Penn! Ethän sinä ole ollut hulluna", alkoi Salters. "Vähän -hämmennyksissä vain." - -"Minä näin talojen törmäävän siltaan, ennenkuin tulipalot syttyivät. -En muista mitään muuta. Kuinka kauan siitä on?" - -"En voi kestää sitä! En voi kestää sitä!" huusi Dan, ja Harvey -nyyhkytti myötätunnosta. - -"Noin viisi vuotta", sanoi Disko vavahtelevalla äänellä. - -"Minä olen siis ollut jonkun henkilön rasituksena joka päivä koko -tuona aikana. Kuka se henkilö oli?" - -Disko viittasi Saltersiin. - -"Et ole -- et ole!" huusi maanviljelijä-merimies, pusertaen -käsiään yhteen. "Sinä olet ansainnut ylläpitosi enemmän kuin -kaksinkertaisesti; ja sinä olet saamassa rahaa, lukuunottamatta -puolta minun neljännes-osuudestani tähän alukseen, joka on sinulle -kuuluva puhtaan oston kautta." - -"Te olette hyviä miehiä. Minä näen sen teidän kasvoistanne. -Mutta -- --" - -"Armias taivas", kuiskasi Pitkä Jack, "ja hän on ollut mukanamme -kaikki nämä matkat! Hän on kerrassaan noiduttu." - -Kuunarin kellon ääni kuului laivan sivulta päin, ja sumusta huusi -ääni: "Hoi, Disko! Oletko kuullut mitään 'Jennie Cushmanista?" - -"He ovat löytäneet hänen poikansa", huusi Penn. "Seisokaa hiljaa ja -katsokaa Luojan lunastusta!" - -"Jason on täällä meillä", vastasi Disko, mutta hänen äänensä vapisi. -"Ketään muita -- ei kai ole löydetty?" - -"Me olemme ainakin löytäneet yhden. Tapasimme hänet puurojun seasta, -joka näyttää olleen kanssina. Hänen päänsä on vähän loukkaantunut." - -"Kuka hän on?" - -Kaikkien kannella-olijain sydämet tykyttivät yhtä levottomina. - -"Nuorempi Olley se kai on", vastasi ääni. - -Penn korotti kätensä ja lausui jotakin saksaksi. Harvey olisi voinut -vannoa, että kirkas aurinko paistoi hänen ylöspäin kääntyneille -kasvoilleen. Mutta ääni jatkoi: "Hoi, kuulkaa! Te miehet härnäsitte -meitä koko lailla toissa yönä." - -"Emme me nyt ole härnäystuulella", sanoi Disko. - -"Tiedän sen; mutta totta puhuakseni me olimme niinkuin -- niinkuin -ajelulla, kun tapasimme Olleyn pojan." - -Alus, josta puhuteltiin, oli tuo parantumaton "Carrie Pitman", ja -"Täällä Ollaan"-kuunarin kannelta remahti hiukan epätasaiselta -kuulostava nauru. - -"Eiköhän teidän sopisi lähettää Jason-ukko tänne? Me olemme menossa -maihin noutamaan lisää syöttiä ja pohjataklinkia. Ette suinkaan te -häntä millään tavoin tarvitse, ja tämä vietävän ankkuripeli tekee -väkemme vähän riittämättömäksi. Me pidämme hänestä huolta. Hän on -naimisissa minun eukkoni tädin kanssa." - -"Annan teille mitä vain haluatte", sanoi Troop. - -"Emme halua mitään, paitsi ehkä ankkuria, joka pitäisi. Mutta nuori -Olley alkaa tulla vähän rauhattomaksi. Lähettäkäähän ukko tänne." - -Penn herätti hänet epätoivon tylsyydestään, ja Tom Platt souti hänet -toiseen alukseen. Hän jätti heidät lausumatta sanaakaan kiitokseksi -ja tietämättä mikä häntä odotti; ja sumu verhosi kaikki kätköönsä. - -"Ja nyt", sanoi Penn, vetäisten syvään henkeään kuin saarnaamaan -valmistuen. "Ja nyt" -- ryhdikäs vartalo lysähti kuin huotraan -työnnetty miekka, yliluonnollisen kirkkaitten silmien loiste sammui, -ääni muuttui jälleen tavalliseksi heikoksi piipitykseksi -- "ja nyt", -sanoi Pennsylvania Pratt, "onko mielestäsi liian varhaista ottaa -pieni peli shakkia, Salters?" - -"No, juuri samaa minä aioin sanoa", huusi Salters vilkkaasti. "On -merkillistä, Penn, kuinka sinä osaat arvata toisen ajatukset." - -Pikku mies punastui ja seurasi lauhkeasti Saltersia keulaan. - -"Ylös ankkuri! Joutuin! Pois näiltä noidutuilta vesiltä", huusi -Disko, eikä hänen käskyään ollut koskaan vikkelämmin toteltu. - -"Minkä ihmeen selityksen te nyt annatte kaikelle tälle?" sanoi Pitkä -Jack, kun he jälleen olivat ponnistelemassa läpi sumun, kosteina, -vettätippuvina ja huumautuneina. - -"Minä selitän sen tähän tapaan", sanoi Disko ruorirattaan äärestä: -"Kun tuo 'Jennie Cushmahin' tapaus tuli tyhjälle vatsalle -- --" - -"Hän -- me näimme yhden heistä menevän sivu", nyyhkytti Harvey. - -"Niin, _se_ tietysti ikäänkuin kohotti hänet ylös vedestä, -samoin kuin laiva viskautuu rannalle; kohotti hänet ylös, minun -käsittääkseni, niin että hän muisti Johnstownin ja Jakob Boilerin -ja kaikki senkaltaiset muistot. No niin, ja Jasonin lohduttaminen -piti häntä vähän aikaa ylhäällä, samoin kuin pönkät pitävät pystyssä -laivaa. Mutta sitten pönkät alkoivat solua ja solua, ja hän luisti -rannalta alas, ja nyt hän on veden varassa jälleen. Siihen tapaan -minä sen selitän." - -He päättivät että Diskon selitys oli täysin oikea. - -"Salters olisi tullut kerrassaan onnettomaksi, jos Penn olisi jäänyt -Jakob Boileriksi", sanoi Pitkä Jack. - -"Näittekö hänen kasvojaan silloin kun Penn kysyi, kenen rasituksena -hän oli ollut koko tämän ajan? No, mitäs kuuluu, Salters?" - -"Nukkuu -- nukkuu kuin tukki. Meni maata kuin lapsi", vastasi -Salters, käyden varpaillaan perään päin. "Emme tietysti syö aamiaista -ennenkuin hän herää, Oletteko koskaan nähneet sellaista rukouksen -lahjaa? Hän totta totisesti veti nuoren Olleyn ylös merestä. Se on -minun uskoni. Jason oli kamalan ylpeä pojastaan, ja minä epäilin -heti alunpitäen, että se oli hänelle rangaistus epäjumalien -palvelemisesta." - -"On niitä muitakin yhtä mielettömiä", sanoi Disko. - -"Se on erittäin", vastasi Salters joutuisasti. "Penn ei ole aivan -täysipäinen, enkä minä tee häneen nähden muuta kuin velvollisuuteni." - -He odottivat, nuo nälkäiset miehet, kolme tuntia kunnes Penn ilmestyi -kannelle lempein kasvoin ja ajatuksettomin aivoin. Hän sanoi että -hänestä tuntui kuin hän olisi nähnyt unta. Sitten hän tahtoi tietää -minkätähden he olivat niin hiljaisia, eivätkä he voineet sanoa -hänelle syytä. - -Disko piti kaikki miehet säälimättömästi työssä seuraavat kolme neljä -päivää; kun ei voitu olla ulkona pyytämässä, pani hän heidät ruumaan -ahtamaan laivan varastoja pienemmälle alalle, jotta saataisiin -enemmän tilaa kalalle. Tiukkaan ahdettu kalakasa ulottui kajuutan -väliseinästä kanssin lieden takana olevaan työntöoveen saakka, -ja Disko näytti kuinka suurta taitoa kysyi lastin järjestäminen -niin että kuunari sai parhaan syvällyksensä. Miehistö tuli tällä -tavoin pysytetyksi virkeänä, kunnes heidän mielensä oli vapautunut -painostuksesta; ja Pitkä Jack antoi kerran Harveyn maistaa -köydenpäästä, koska, kuten hän sanoi, tämä kulki "murheellisena -kuin sairas kissa asioista joita ei voinut auttaa." Harvey ajatteli -paljon noina vaiteliaina päivinä; ja hän ilmaisi ajatuksensa Danille, -ja Dan yhtyi hänen mielipiteisiinsä -- aina siinä määrin, että he -nyt pyysivät paistinpiirakoita sen sijaan että olisivat niitä salaa -näpistelleet. - -Mutta viikkoa myöhemmin he molemmat olivat vähällä kaataa kumoon -"Hattie S:n" kevytmielisessä yrityksessään seivästää haita kepin -nokkaan nidotulla vanhalla pistimellä. Tuo vihainen peto uiskenteli -veneen sivuilla kerjäten pieniä kaloja, ja oli todella Luojan onni, -että kaikki kolme selvisivät kahakasta hengissä. - -Ja kun oli aikansa oltu sokkosilla sumussa, tuli vihdoinkin aamu, -jolloin Disko huusi kannelta alas kanssiin: "Joutukaa, pojat! Olemme -kaupungissa!" - - - - -VIII. - - -Ei koskaan mene Harveyn mielestä se näky, joka avautui hänen eteensä -sinä aamuna. Aurinko oli juuri erkautunut taivaanrannasta, jota he -eivät olleet nähneet lähes viikkoon, ja sen matalat, punertavat -säteet osuivat kolmen ankkuroidun kuunarilaivaston purjeisiin -- -laivastoista oli yksi pohjoisessa, yksi lännessä ja yksi etelässä. -Siellä oli varmaankin lähes sata alusta, jokaista mahdollista -tekotapaa ja rakennetta, ulompana erillään muista raakataklauksella -varustettu ranskalainen, kaikki kumarrellen ja niiaillen toisilleen. -Jokaisesta aluksesta oli veneitä lähdössä vesille kuin mehiläisiä -pesästään; ja huutojen kajahtelu, köysien ja pylpyräin kalina ja -airojen loiskina kantautui peninkulmittain yli vellovan vedenpinnan. -Auringon kohotessa korkeammalle muuttuivat purjeet monen värisiksi --- mustiksi, himmeänharmaiksi ja valkoisiksi, ja yhä uusia aluksia -ilmestyi esiin etelän ilmalla häämöttävän sumun seasta. - -Veneet kokoutuivat rypäisiin, erkanivat, muuttivat uuteen -järjestykseen ja hajautuivat taaskin, mutta kaikki pyrkivät samaan -suuntaan; ja miehet huutelivat, viheltelivät ja lauloivat, ja -vedenpinta oli kirjavana aluksista heitetyistä roskista. - -"Se on kaupunki", sanoi Harvey. "Disko oli oikeassa. Se on todellakin -kaupunki." - -"Olen nähnyt pienempiäkin", sanoi Disko. "Täällä on kaikkiaan -tuhatkunta miestä. Ja tuolla on Neitsyt." Hän viittasi tyhjään -paikkaan, missä vihertävällä vedenpinnalla ei ollut yhtään venettä. - -"Täällä Ollaan" kaarratti pohjoisen laivueen liepeitse, Diskon -huiskuttaessa kättään toiselle tuttavalle toisensa jälkeen, ja sitten -se ankkuroi yhtä sulavasti kuin kilpapurjehdus-alus purjehduskauden -päättyessä. Matalikko-alukset sivuuttavat äänettöminä taidokkaasti -suoritetun liikkeen, mutta poropeukalo saa osakseen ivahuutoja pitkin -koko linjaa. - -"Juuri parhaaseen aikaan täkykalalle", huudettiin "Mary Chiltonista". - -"Onko suola kohta kosteana?" kysyttiin "King Philipistä". - -"Hei, Tom Platt! Tuletko illalliselle tänään?" sanottiin "Henry -Clay'stä"; ja siihen tapaan kysymykset ja vastaukset risteilivät -aluksesta toiseen. Miehet olivat tavanneet toisiaan jo aikaisemmin, -liikkuessaan pyyntiveneillä sumussa, eikä mikään paikka ole niin -otollinen juorujen kulkemiselle kuin matalikkolaivasto. Heillä -tuntui kaikilla olevan tietona Harveyn pelastuminen, ja he kysyivät -oliko hän jo suolansa arvoinen. Nuoret pojat kompailivat Danin -kanssa, jolla myös oli sukkela kieli ja joka kyseli heidän vointiaan -käyttäen heidän kaupunkilaisliikanimiään, joista tiesi heidän -vähimmän pitävän. Manuelin kanssa lavertelivat hänen maanmiehensä -omalla kielellään, ja vähäpuheisen kokinkin nähtiin ratsastavan -halkaisijapuomilla huutelemassa gaelinkielellä tuttavalleen, joka -oli yhtä musta kuin hän itsekin. Kun he olivat varustaneet poijulla -ankkuriköytensä -- Neitsyen seutu on kauttaaltaan kallioista -pohjaa, ja huolettomuus merkitsee ankkuriköyden poikkihankautumisen -ja ajelulle joutumisen vaaraa -- kun he siis olivat varustaneet -poijulla ankkuriköytensä, lähtivät heidänkin veneensä liikkeelle -liittyäkseen noin peninkulman päässä ankkurissa olevaan veneparveen. -Kuunarit keinuivat ja nuokkuivat turvallisen välimatkan päässä kuin -lapsukaisiaan vartioivat ankkaemot, ja veneet käyttäytyivät kuin -vallattomat ankanpoikaset. - -Kun he sekaantuivat hälisevään parveen, missä veneet kolahtelivat -toisiinsa, Harveyn korvat kihisivät hänen soututapaansa kohdistuvista -huomautuksista. Hänen ympärillään sateli sanoja kaikilla Labradorin -ja Long Islandin välillä tavattavilla kielimurteilla, portugalin -kieltä, napolilaismurretta, lingua francaa, ranskaa ja gaelinkieltä -myöten, laulujen ja hoilauksien ja uusien voimasanojen säestäminä, -ja hän tuntui olevan niitten kaikkien maalitauluna. Ensi kertaa -eläessään hän tunsi itseään ujostuttavan -- ehkä hänen kuunarin -miehistön pienessä piirissä viettämänsä pitkä aika oli siihen syynä --- kun hän näki nuo monet kymmenet hurjat kasvot, jotka nousivat -ja laskivat pienen keinuvan aluksen mukana. Laakea, henkäillen -kohoileva maininki, noin kolmesataa syltää laaksosta laelle, -kohotti aika-ajoin rauhallisesti hartioilleen eriväristen veneitten -ketjun. Ne kuvastuivat tuokion omituisena reunuskuvasarjana taivaan -rajaviivaa vasten, niissä olevien miehien viittoessa ja huhuillessa. -Seuraavassa silmänräpäyksessä nuo avonaiset suut, huitovat käsivarret -ja paljaat rinnat taas hävisivät, jonka jälkeen toisen mainingin -tullessa kohosi ylös aivan erinäköinen ihmiskuva-sarja, muistuttaen -paperikuvia lasten leikkinäyttämöllä. Harvey katseli ihmeissään. "Ole -varuillasi!" sanoi Dan heiluttaen lippoa. "Kun minä käsken sinun -lipota, niin lippoa. Täkykalat saattavat parveilla milloin hyvänsä -tästä puolin. Minne laskemme, Tom Platt?" - -Työnnellen, puskien ja hinaten, tervehtien vanhoja ystäviä yhtäällä -ja varottaen vanhoja vihamiehiä toisaalla ohjasi eskaaderinpäällikkö -Tom Platt pienen laivastonsa kunnialla yleisen tungoksen alapuolelle, -ja heti alkoi kolme tai neljä miestä hinata ylös ankkureitaan -aikoen siirtyä heidän alapuolelleen. Mutta silloin remahti valtava -naurunrähäkkä, kun eräs vene syöksähti paikaltaan tavattomalla -vauhdilla, siinä olevan miehen kiskoessa hurjasti ankkuriköydestä. - -"Päästä köysi löysälle!" huusi parikymmentä ääntä. "Anna sen pudistaa -se irti." - -"Mitä se on?" kysyi Harvey veneen viilettäessä etelää kohti. "Eikö se -ole ankkurissa, mitä?" - -"Ankkurissa -- kyllä, mutta sen pohjataklaus on vähän epävakainen", -sanoi Dan nauraen. "Valas on sekaantunut siihen... Lippoa, Harve! Nyt -ne tulevat!" - -Vedenpinta heidän ympärillään sumeni ja tummeni ja kähertyi sitten -tiheäksi hopeavälkkeisten pikku kalojen kuuroksi, ja noin puolensadan -sylen laajuisella alalla alkoivat turskat hyppiä kuin lohet keväällä; -turskien takaa näkyi taasen kolme tai neljä leveää harmaanmustaa -selkää, jotka poreita synnyttäen halkoivat vettä. - -Silloin joka mies huusi ja koetti hinata ylös ankkuriaan päästäkseen -parveen käsiksi, sekotti naapurinsa siiman, purki sydäntään -häiritsijöilleen, ammensi vimmatusti lipollaan ja kirkui varotuksia -ja neuvoja tovereilleen, vedenpinnan sihistessä kuin vasta-avattu -soodavesipullo ja turskien, miesten ja valaitten hyökätessä yksin -tuumin onnettomien täkykalojen kimppuun. Harvey oli vähällä horjahtaa -yli laidan Danin lipon varren kolhauksesta. Mutta kaiken tämän -metelinkin keskellä hän huomasi ja painoi muistiinsa valaan häijyn, -päättäväisen, sirkuselefanttia jollakin tavoin muistuttavan pienen -silmän katseen, sen kiitäessä melkein vedenpinnan tasalla ja, kuten -hän väitti, vilkuttaessa hänelle silmää. Kolmen veneen ankkuriköydet -joutuivat näiden häikäilemättömien aavanmeren ajometsästäjien -sotkettaviksi, ja ne saivat kulkea näitten hevostensa vetäminä puoli -peninkulmaa ennenkuin nämä pudistivat köyden irralleen. - -Sitten pikkukalain parvi siirtyi pois, ja viiden minuutin kuluttua -ei kuulunut mitään muuta ääntä kuin painolyijyjen loiskahtelua -veteen, turskien sätkintää ja nuijien muksahtelua miesten -tainnuttaessa niitä. Se oli ihmeellistä pyyntiä. Harvey saattoi -nähdä kuinka alhaalla vedessä välähtelevät turskat uivat verkalleen -laumoissa, tarttuen koukkuihin yhtä vääjäämättä kuin uivatkin. -Matalikkolaki kieltää jyrkästi käyttämästä useampaa kuin yhtä koukkua -samassa siimassa silloin kun veneet ovat Neitsytmatalikolla tai -Itäisillä särkillä; mutta niin liki toisiaan olivat veneet, että -yksikoukkuisetkin siimat sekaantuivat, ja Harvey joutui ennen pitkää -kiihkeään kiistaan lauhkean, parrakkaan newfoundlandilaisen kanssa -toisella puolella ja kiljuvan portugalilaisen kanssa toisella. - -Pahempaa kuin konsaan siimojen sekaantuminen, oli ankkuriköysien -sotkulle joutuminen veden alla. Kukin oli ankkuroinut mihin katsoi -sopivaksi, ajelehtien ja soudellen kiinnekohtansa ympärillä. Kun -kalat alkoivat syödä laimeammin, tahtoi jokainen nostaa ankkurinsa ja -siirtyä paremmalle paikalle; mutta joka kolmas mies näki veneköytensä -olevan tiukasti sekaannuksissa neljän tai viiden lähinnäolevan köyden -kanssa. Toisen veneköyden katkaiseminen on kuvaamattoman törkeä rikos -matalikoilla; kuitenkin sitä tehtiin, tekijän ilmi joutumatta, kolme -tai neljä kertaa sinä päivänä. Tom Platt sai kiinni erään Mainen -miehen itse teosta ja iski hänet airolla veneen laidan yli veteen, -ja Manuel kohteli erästä omaa maanmiestään samalla tavalla. Mutta -Harveyn ankkuriköysi katkaistiin ja samoin Pennin, ja heidän veneensä -muutettiin apuveneiksi kuljettamaan kaloja kuunariin sitä mukaa kuin -toiset veneet täyttyivät. Täkykalat parveilivat vielä toisen kerran -illansuussa, jolloin hurja meteli uusiintui; ja hämärän tullen he -soutivat kaikki laivalle perkatakseen karsinan laitaan kiinnitettyjen -öljylamppujen valossa. - -Kaloja oli suunnaton kasa, ja he nukkuivat kesken perkkaustaan. -Seuraavana päivänä muutamat veneet pyydystivät Neitsytsärkän huipun -kohdalla, ja Harvey, joka oli joukossa, katseli kuulakkaan veden läpi -tuota yksinäistä kalliota, joka kohoaa kahdenkymmenen jalan päähän -vedenpinnasta, niin että voi nähdä sen pinnalla kasvavat levätkin. -Turskia oli siellä epälukuisin, liikehtien vakavan verkkaisesti -nahkamaisten levälehvien yllä. Kun ne söivät, söivät ne kaikki -yhtäaikaa, ja samalla tavalla ne lakkasivat. Puolenpäivän tienoissa -oli joutilas aika, ja miehet alkoivat etsiä ajanvietettä. Dan huomasi -ensimäiseksi "Pragin Toivon", joka juuri oli saapunut, ja kun sen -veneet liittyivät toisten joukkoon, tervehdittiin niitä kysymyksellä; -"Kuka on keljuin mies laivastossa?" - -Kolmesataa ääntä vastasi raikkaasti: "Nick Bra-ady." Se kajahti kuin -urkumessu. - -"Kuka varasti lampunsydämet?" Tämä oli Danin avustus. - -"Nick Bra-ady", veisattiin veneistä. - -"Kuka keitti velliä suolatuista syöteistä?" Tämä oli joku tuntematon -panettelija neljännespeninkulman päässä. - -Taas sama raikas kuoro. Brady ei itse asiassa ollut mitenkään -erityisemmin halpamainen, mutta hänellä oli sellainen maine, ja -laivasto käytti sitä hyväkseen parhaansa mukaan. Sitten he keksivät -erään Truron aluksen, joka kuusi vuotta aikaisemmin oli todistettu -vikapääksi viisi- tai kuusikoukkuisen siiman käyttämiseen Itäisillä -särkillä -- "scrowger'iksi" he tuollaista kapinetta nimittivät. -Mies oli luonnollisesti saanut nimekseen "Scrowger-Jim"; ja vaikka -hän siitä pitäen oli piilotellut Georges-matalikoilla, tapasi hän -kunniansa täällä odottamassa häntä täydessä loistossaan. He alkoivat -julistaa sitä jonkinlaisessa sähikäiskuorossa: "Jim! Oo Jim! Jim! -Oo Jim! Sssscrowger-Jim!" Tämä oli jokaisesta hauskaa. Ja kun -muuan runollinen beverlyläinen lauloi "Carrie Pitmanin" ankkurista -tekemänsä pilkkalaulun -- hän oli muovaillut sitä koko päivän ja -puhunut siitä jo viikkokausia -- tunsi veneseurue itsensä kerrassaan -onnelliseksi. Sitten heidän täyty kysyä samalta beverlyläiseltä, -kuinka hänen papuvaransa riittivät, sillä runoilijoillekaan ei -kaikki saa käydä mieltä myöten. Jokainen kuunari ja melkein -joka mieskin tuli vuorostaan pilan esineeksi. Jos oli jossakin -huolimaton tai siivoton kokki, niin veneseurue lauloi hänestä ja -hänen ruuistaan. Jos jokin kuunari oli kelvottomaksi havaittu, sai -laivasto kuulla sen juurta jaksain. Jos joku mies oli varastanut -tupakkaa ruokakumppaniltaan, mainittiin hänet kokouksessa nimeltään. -Diskon erehtymättömät arvostelut, Pitkän Jackin jo vuosia sitten -myömä kuorma-alus, Danin mielitietty (voi Danin kiukkua silloin!), -Pennin huono onni veneen-ankkurien suhteen, Saltersin mielipiteet -lannotuskysymyksestä, Manuelin pienet harha-askeleet hyveen -tieltä maissa ollessaan ja Harveyn naismainen airojen käsittely --- kaikki tuotiin julki; ja kun sumu laskeutui heidän ympärilleen -hopeanvalkoisina lakanoina taakse jääneen auringon hohteessa, -kajahtelivat äänet ikäänkuin näkymätön tuomarijoukko olisi lausunut -tuomioitaan. - -Veneet liikuskelivat ja kalastivat ja jupakoivat, kunnes suurehko -aallonvyöry kulki yli matalikon. Silloin veneet erkanivat kauemmaksi -toisistaan, jotteivät murskaisi laitojaan, ja joku huusi että -jos vyöryjä jatkuisi, niin Neitsyt puhkeisi. Muuan arkailematon -galwaylainen veljenpoikineen väitti sitä perättömäksi, hinasi ylös -ankkurinsa ja souti ihan kallion kohdalle. Monet äänet huusivat -heitä tulemaan pois, toisten taasen yllyttäessä heitä pitkittämään. -Kun sileälakiset vyöryt liukuivat etelää kohti, nostivat ne veneen -korkealle ja yhä korkeammalle sumussa ja pudottivat sen sitten -likaisen-väriseen, pyörteiseen, häränsilmäiseen aallonlaaksoon, -missä se kieppui ankkurinsa ympäri jalan tai parin päässä piilossa -olevasta kalliosta. Se oli leikkimistä kuoleman kanssa vain -urheuttaan näyttääkseen, ja toiset veneet katselivat sitä painostavan -äänettömyyden vallitessa, kunnes Pitkä Jack souti maanmiestensä -taakse ja tyvenesti leikkasi poikki heidän ankkuriköytensä. - -"Ettekö kuule sen kolahtelevan?" huusi hän. "Soutakaa henkenne -edestä! Soutakaa!" - -Miehet kiroilivat ja yrittivät väittää vastaan, kun vene ajautui -irralleen; mutta seuraava vyöry pysähtyi hiukan, ikäänkuin ihminen -mattoon kompastuessaan. Kuului syvä nyyhkytys ja vahveneva kohina, ja -Neitsyt viskasi ylös muutamia kymmeniä neliösyltiä vaahtoavaa vettä, -joka kuohui valkoisena, raivoavana ja kammottavana matalan pohjan -yläpuolella. Silloin kaikkien veneitten miehet kovasti ylistivät -Pitkää Jackia, ja galwaylaiset tukkivat suunsa. - -"Eikö se ole komeaa?" sanoi Dan, pyörähdellen kuin hylkeenpoikanen -kotikivellään. "Se puhkeaa tästä lähtien kerran joka puolen tunnin -aikana, jolleivät vyöryt kovasti suurene. Mikä on sen säännöllinen -aika, silloin kun se on toiminnassaan, Tom Platt?" - -"Kerran joka viidestoista minuutti, täsmälleen. Harve, sinä olet -nähnyt matalikkojen suurimman merkillisyyden; ja ilman Pitkää Jackia -olisit saanut nähdä parin miehen lopun vielä lisäksi." - -Iloista hälinää kuului siltä suunnalta, missä sumu oli tiheimpänä ja -kuunarit soittivat kellojaan. Iso parkki pisti varovasti kuononsa -esiin sumusta, ja irlantilaiset ottivat sen vastaan huudellen: "Tule -tänne vain, kultaseni!" - -"Onko se ranskalainen?" kysyi Harvey. - -"Eikö sinulla ole silmiä? Sehän on baltimorelainen, joka kulkee -pelossa ja vapistuksessa", sanoi Dan. "Nyt me hassutamme sitä niin -että tikut lähtevät. Luulen että sen laivuri kohtaa ensi kerran -kalastajalaivaston tällaisissa oloissa." - -Se oli musta, eloisa kahdeksansadan tonnin alus. Sen isopurje -oli sidottu lämsällä ja märssypurje lepatti epäröiden vähäisessä -tuulenhengessä. Parkki on naisellisin kaikista meren tyttäristä, ja -tämä kookas, empivä olento valkoiseksi ja kullanväriseksi maalattuine -keulakuvineen muistutti ilmielävästi hämmentynyttä naista, joka -hiukan kohottaa helmuksiaan mennäkseen rapakoisen kadun poikki -häijyjen poikanaskalien ilkkuessa ympärillä. Aluksen tilanne olikin -hyvin suuressa määrässä samanlainen. Se tiesi olevansa jossakin -Neitsyen lähistöllä, oli kuullut sen kohinan ja kulki sen vuoksi -varovasti kysellen tietään. Tässä on pieni osa siitä mitä se sai -kuulla pieniltä keikkuvilta veneiltä: - -"Neitsytkö? Mitä te puhutte? Tämähän on Le Have sunnuntai-aamuna. -Menkää kotiin ja nukkukaa päänne selväksi." - -"Menkää kotiin ja sanokaa että mekin tulemme." - -Kun parkin perä keinahtaen ja loiskahtaen painui aallonpohjaan, -huusi puolikymmentä ääntä kuin yhdestä suusta: "Haaa -- nyt se iskee -kariin!" - -"Tiukkaan ylös! Tiukkaan ylös henkenne tähden! Te olette juuri -kohdalla nyt." - -"Alas! Tarkkaan alas! Antakaa mennä täyttä päätä!" - -"Kaikki miehet pumpuille!" - -"Alas halkaisija, ja sauvokaa!" - -Tällöin laivuri menetti malttinsa ja sanoi mitä hän ajatteli. Heti -paikalla keskeyttivät miehet pyynnin vastatakseen hänelle, ja hän -sai kuulla monta merkillistä seikkaa aluksestaan ja sen lähimmästä -satamasta. He kysyivät häneltä oliko hän vakuutuksessa, ja mistä hän -oli varastanut ankkurinsa, koska, he sanoivat, se kuului "Carrie -Pitmanille"; he kutsuivat hänen alustaan mutaproomuksi ja syyttivät -että hän penkoo pohjaliejua ja säikyttää kalat pois; he tarjoutuivat -hinaamaan häntä ja lähettämään laskun hänen eukolleen; ja muuan -uskalias nuorukainen pujahti melkein peräpeilin alle, läimäytti sitä -kämmenellään ja kiljaisi: "Nous' ylös, Buck!" - -Kokki tyhjensi tuhkapannun hänen päälleen, ja hän vastasi -turskanpäillä. Parkin miehistö heitteli pieniä tulisia hiiliä -keittiön-uunistaan, ja veneissä-olijat uhkasivat tulla laivaan -ja panna siinä toimeen "typistyksiä". He olisivat viipymättä -varottaneet, jos laiva olisi ollut todellisessa vaarassa, mutta -kun he tiesivät sen turvallisesti sivuuttaneen Neitsyen, niin he -käyttivät tilaisuutta parhaaksensa. Hauskuus meni pilalle, kun kari -kuohui uudelleen puolen peninkulman päässä tuulen päällä, ja kiusattu -parkki nosti kaiken mikä vain otti tuulta ja laski tiehensä; mutta -venelaivue tunsi että kunnia oli jäänyt heille. - -Koko seuraavan yön Neitsyt kohisi kumeasti, ja aamulla Harvey näki -meren lainehtivan äreänä ja kuohupäisenä ja laivaston odottavan -johtavaa merkinantoa häälyvin mastoin. Ei ainoatakaan venettä -laskettu vesille ennenkuin kello kymmenen, jolloin Jerauldin -veljekset "Päivän Silmästä" olematonta tyventymistä kuvitellen -antoivat esimerkin. Minuutin kuluttua puolet veneistä olivat -ulkona ja poukkuilivat kähärtyvillä vyöryillä, mutta Troop piti -oman miehistönsä perkkuutyössä. Hän ei nähnyt mitään järkeä -uhkayrityksissä; ja kun myrsky kiihtyi iltapuolella, saivat he -tyytyväisyydekseen ottaa vastaan likomärkiä vieraita, jotka kiittivät -kun pääsivät johonkaan suojaan ärjyvältä myrskyltä. Pojat seisoivat -venetalojen luona lyhdyt kädessä, miehet valmiina hinaamaan, -tähystellen merelle jonkun suuren hyökyaallon tulon varalta, joka -saisi heidät heittämään kaiken muun ja pitämään kiinni epätoivon -voimalla säilyttääkseen henkensä. Pimeästä kuului aina aika-ajoin -huuto: "Vene! Vene!" He kiinnittivät nostotaljat, hinasivat kannelle -läpimärän miehen ja puoliupoksissa olevan veneen; tätä he tekivät -kunnes kuunarin kansi oli täynnään venepinoja ja kojut täynnä miehiä. -Viisi kertaa Harvey ja Dan vahtivuorollaan syöksyivät puomiin -köytetyn etumaston kahvelin kimppuun ja tarrautuivat käsin, jaloin -ja hampain kiinni puihin ja köysiin ja lionneeseen purjevaatteeseen, -kun suuri aalto täytti kannen. Muuan vene paiskautui säpäleiksi ja -aallot viskasivat miehen pää edellä kannelle, niin että otsaan tuli -ammottava haava; ja aamunkoitteessa, kun riehuvien aaltojen harjat -kauttaaltaan hohtivat valkoisina, raahautui muuan mies kannelle -sinertävänä, kauhun leima kasvoillaan ja taittunein käsivarsin, -kysyen veljeään. Seitsemän ylimääräistä suuta oli aamiaisella: eräs -ruotsalainen, eräs chathamilainen laivuri, eräs Mainen Hancockista -oleva poika, muuan duxburyläinen ja kolme Provincetownin miestä. - -Seuraavana päivänä oli yleinen lajittelu laivaston kesken, ja vaikka -ei kukaan virkkanut mitään, söivät kaikki paremmalla ruokahalulla, -kun alus toisensa jälkeen ilmotti täyden miehistön olevan laivalla. -Ainoastaan pari portugalilaista ja muuan vanha mies Gloucesterista -olivat hukkuneet, mutta monet olivat haavottuneet tai saaneet -ruhjevammoja; ja kahdelta kuunarilta oli katkennut ankkuriköysi -ja ne olivat ajautuneet eteläänpäin kolmen päivän purjehdusmatkan -päähän. Eräällä ranskalaisella aluksella kuoli mies -- se oli sama -parkki, jonka kanssa "Täällä Ollaan" oli tehnyt tupakankauppaa. Alus -lähti hiljaa liikkeelle eräänä kosteana, kelmeänä aamuna, siirtyi -paikalle jossa oli syvää vettä, purjeitten riippuessa velttoina -kaiken aikaa, ja Harvey näki hautaustoimituksen Diskon kiikarilla. -Se oli yksinkertainen: pitkulainen käärö vain solautettiin yli -laidan. Heillä ei näyttänyt olevan mitään juhlamenoja, mutta illalla -aluksen maatessa ankkurissa Harvey kuuli tähtituikkeisen mustan veden -yli heidän laulavan jotain, joka kuulosti virreltä. Se kulki hyvin -verkkaiseen tahtiin näillä sanoilla: - - "_La brigantine_ (Jo pursi kääntyy - _qui va tourner_ ja keinahtaa, - _roule et s'incline_ se kohta kauas - _pour m'e trainer_. mun kuljettaa. - _Oh, Vierge Marie_, Oi Neitsyt Pyhä, - _pour moi priez Dieu!_ suo armosi! - _Adieu, patrie_; Oi synnyinmaani, - _Quebec, adieu_!" jää hyvästi!) - -Tom Platt kävi laivalla, koska, kuten hän sanoi, vainaja oli hänen -vapaamuurari-veljensä. Saatiin tietää että aalto oli pusertanut -mies-paran taivuksiin kokkapuun tyveä vasten ja taittanut hänen -selkänsä. Tieto levisi kuin kulovalkea, sillä laivan miehet pitivät -vastoin yleistä tapaa huutokaupan vainajan kapineille -- hänellä -ei ollut ketään sukulaisia St. Malossa tai Miquelonissa --, ja -kaikki tavarat oli levitetty kajuutan katolle, punaisesta, kudotusta -lakista tuppipuukolla varustettuun nahkavyöhön asti. Dan ja Harvey -olivat "Hattie S:llä" pyydystämässä kahdenkymmenen sylen vedessä -ja he luonnollisesti soutivat parkille ollakseen mukana. Se oli -pitkä soutumatka, ja he viipyivät perillä jonkunverran, millä aikaa -Dan osti puukon, jossa oli omituisen muotoinen messinkipää. Kun he -jälleen laskeutuivat veneeseensä ja alkoivat soutaa tihusateessa -lotisevaa vedenpintaa pitkin, tulivat he ajatelleeksi että heille -saattaisi koitua ikävyyksiä pyyntihomman laiminlyömisestä. - -"Eipä liene haitaksi, jos vähän lämpenemmekin", sanoi Dan väristen -öljytakissaan, ja he soutivat rivakasti suoraan keskelle valkoista -sumua, joka, kuten tavallisesti, laskeutui heidän ylleen ilman -edeltäkäyvää varotusta. - -"Näillä tienoin on liian paljon merivirtoja, jotta voisi luottaa -vaistoihinsa", sanoi Dan. "Heitä ankkuri veteen, Harve, niin -kalastamme vähän, kunnes ilma selvenee. Pane suurin lyijysi painoksi. -Kolmen naulan paino ei ole liikaa tällä vedellä. Katso kuinka vene on -jo vetänyt köyden tiukalle." - -Keulan alla kävi kerrassaan pieni pulina, kun joku matalikon -säännötön merivirta piti venettä piukalla köyden päässä; mutta he -eivät voineet nähdä veneen mittaakaan millekään suunnalle. Harvey -käänsi takinkauluksensa ylös ja köykistyi kelansa ylitse uupuneen -merenkyntäjän ilmein. Sumulla ei enää ollut mitään erittäin -pelottavaa voimaa häneen nähden. He kalastivat jonkun aikaa -äänettöminä ja huomasivat turskan syövän hyvästi. Sitten Dan veti -puukon tupesta ja koetteli sen terää veneenlaitaan. - -"Se on sievä", sanoi Harvey. "Miten sait sen niin halvalla?" - -"No, heidän joutavien katolilaisten taikauskojensa takia", sanoi -Dan, työnnellen veneenlaitaa kirkkaalla puukonkärjellä. "Heistä on -vastenmielistä ottaa rautaista esinettä kuolleelta. Etkö nähnyt -niitten Arichatin ranskalaisten vetäytyvän takaperin, kun minä -tarjosin?" - -"Mutta eihän huutokaupasta ostaminen ole samaa kuin kuolleelta -ottaminen. Sehän on kauppaa." - -"_Me_ tiedämme sen kyllä, mutta taikauskoon eivät järkisyyt vaikuta. -Tästäkin asiasta näkee kuinka edullista on asua edistyneessä maassa." -Ja Dan alkoi viheltää: - - "No, terve, Thatcher, kuinkas voit? - Jo näkyy tuolla Eastern Point. - Koht' ankkurimme heitämme - Cape Ann'in kohdalle!" - -"Miksikä sitten se Eastportin mies ei tarjonnut? Hänhän osti -saappaatkin. Eikö Maine ole edistynyt seutu?" - -"Mainekö? Pyh! Maineläisillä ei ole edes niin paljon tietoa tai niin -paljon rahaa, että maalauttaisivat talonsa. Minä olen nähnyt niitä. -Se Eastportin mies kertoi minulle että tätä puukkoa oli käytetty -- -ranskalaiselta kapteenilta hän oli sen kuullut -- käytetty jossain -Ranskan rannikolla viime vuonna." - -"Miestäkö lyöty sillä? Nakkaappa nuija tänne!" Harvey veti kalansa -veneeseen, pani uuden syötin ja heitti koukun taas veteen. - -"Tapettu mies! Kun minä kuulin sen, halutti minua tietysti kahta -kovemmin ostaa se." - -"Peijakas! Sitä minä en tiennyt", sanoi Harvey käännähtäen ympäri. -"Minä annan siitä sinulle dollarin, kun -- kun saan palkkani. Kuule, -minä annan kaksi dollaria." - -"Ihanko todella? Pidätkö siitä niin kovasti?" sanoi Dan punastuen. -"Totta puhuakseni minä ostin sen oikeastaan sinua varten -- lahjaksi; -mutta minä en tahtonut ilmaista sitä ennenkuin näkisin mitä sinä -siitä pitäisit. Se on sinun ja hyvästä sydämestä, Harve, koska kerran -olemme venetoverit ja niin edespäin. Siinä on, ota!" - -Hän ojensi sen Harveylle, vöineen kaikkineen. - -"Mutta kuulehan, Dan, minä en ymmärrä -- --". - -"Ota pois. En minä sillä mitään tee. Minä haluan että sinä otat sen." - -Kiusaus oli vastustamaton. "Dan, sinä olet valkoinen mies", sanoi -Harvey. "Minä pidän sitä niin kauan kuin elän." - -"Hauska kuulla", virkkoi Dan nauraen hyvillä mielin; ja rientäen -muuttamaan puheenaihetta hän sanoi sitten: "Minusta näyttää kuin -sinun siimasi olisi kiinni jossakin." - -"Tarttunut pohjaan varmaankin", sanoi Harvey nykäistyään. Mutta -ennenkuin hän ryhtyi vetämään siimaa ylös, kiinnitti hän vyön -vyötäisilleen, kuullen mielihyvällä kuinka tupen kärki kalahti -tuhtoon hänen takanaan. "Mer-killistä!" huusi hän. "Siinä on ihan -sellainen tunne kuin se olisi mansikkapohjassa. Eikös tässä ole -puhdas hietapohja, vai mitä?" - -Dan kurottui hänen puolelleen ja nykäisi tutkistelevasti. "Kampela -jurottaa tuolla tavoin, jos se on huonolla tuulella. Ei tässä ole -mansikkapohjaa. Tempaise kerran tai pari. Kas, se antaa perään. On -kai parasta hinata ylös ja katsoa varmemmin." - -He vetivät yhdessä, kiinnittäen jokaisen siimalenkin hakoihin, ja -salaperäinen paino kohosi hitaasti. - -"Oop-hei!" huihkasi Dan, mutta huihkaus loppui molempien poikien -päästämään kimakkaan kauhunkiljaisuun, sillä vedestä kohosi -- kaksi -päivää sitten haudatun ranskalaisen ruumis! Koukku oli tarttunut sen -oikeaan kainalokuoppaan, ja se kellui pystyssä ja kamalan näköisenä, -pää ja hartiat vedenpinnan yläpuolella. Käsivarret olivat sidotut -kylkiin, ja -- sillä ei ollut lainkaan kasvoja. Pojat tuupertuivat -yhteen kasaan veneen pohjalle jääden siihen makaamaan, silläaikaa -kun tuo kammotus kellui veneen sivulla tiukalle kiristyneen siiman -kannattamana. - -"Virta -- virta on tuonut sen tänne!" sanoi Harvey värisevin huulin, -hapuillen kädellään vyön soikea. - -"Voi Herra Jumala!" voihki Dan. "Voi, Harve, joudu! Hän on tullut -sitä noutamaan. Anna se hänelle. Ota se pois vyöltäsi." - -"Minä en tahdo sitä pitää! En!" huusi Harvey. "Minä en löydä -so-solkea." - -"Joudu, Harve! Se on sinun siimassasi!" Harvey kohosi istualleen -irrottaakseen vyötä, joutuen siten katsomaan kuolleen päätä, jonka -vettävaluvain hiussuortuvain alla ei ollut kasvoja. "Se on kiinni -vielä", kuiskasi hän Danille, joka kaivoi esiin taskuveitsensä -ja katkaisi siiman, samalla kun Harvey viskasi vyön kauas veneen -laidan yli. Ruumis vajosi mulskahtaen veden alle, ja Dan kohoutui -varovaisesti polvilleen, valkoisempana kuin sumu. - -"Se tuli sitä noutamaan. Se tuli sitä noutamaan. Olen ennen nähnyt -ruumiin hinattavan ylös pitkässäsiimassa, enkä siitä paljon -välittänyt, mutta tämä tuli varta vasten meidän luokse." - -"Toivoisin -- toivoisin etten olisi ottanut sitä veistä. Silloin se -olisi tullut sinun siimaasi." - -"Tuskinpa se olisi tehnyt erotusta. Me olemme kumpikin säikähtäneet -itseltämme kymmenen vuoden kasvun. Ooh, Harve, näitkö sen päätä?" - -"Näinkö? Minä en voi sitä unhottaa milloinkaan. Mutta kuule, Dan; ei -suinkaan hän voinut tulla _tahallaan_. Virta se vain hänet toi." - -"Virtako? Ei, kyllä hän tuli sitä noutamaan, Harve. Hehän upottivat -hänet kuusi peninkulmaa etelään laivastosta, ja me olemme siitä vain -kahden peninkulman päässä. Ja minä kuulin että he olivat panneet -painoksi puolitoista syltää ankkurikettinkiä." - -"Mitähän hän mahtoi tehdä tuolla veitsellä -- siellä Ranskan -rannikolla?" - -"Jonkin katalan teon. Luulen että hänen täytyy viedä se mukanaan -viimeiselle tuomiolle, ja siksi... Mitä sinä teet kaloille?" - -"Heitän ne yli laidan", vastasi Harvey. "Mitä varten? Emmehän _me_ -niitä syö." - -"Sama se sille on. Minun täytyi katsoa hänen kasvoihinsa silloin kun -irrotin vyötä. Sinä voit pitää saaliisi, jos haluat. Minä en halua -omaani." - -Dan ei virkkanut mitään, vaan nakkeli hänkin kalansa takaisin veteen. - -"Taitaa olla parasta pysyä varmemmalla puolella", mumisi hän vihdoin. -"Antaisin kuukauden palkan, jos tuo sumu hälvenisi. Sumussa liikkuu -kaikkea sellaista, mitä ei selvällä ilmalla näe -- kyöpeleitä ja -särkkäkummituksia ja sellaisia. Tuntuu minusta ikäänkuin vähän -keventävältä, että se tuli sillä tavoin eikä kävellen. Se olisi -voinut tulla kävellenkin." - -"Älä, älä puhu, Dan! Me olemme ihan sen kohdalla vielä. Tahtoisinpa -että olisin turvassa laivalla ja Salters-sedän löylyytettävänä." - -"He alkavat pian kyllä kaivata meitä. Anna minulle torvi." Dan otti -tinaisen merkinantotorven, mutta pysähtyi ennenkuin puhalsi. - -"Puhalla pois", sanoi Harvey. "Minä en halua jäädä tänne koko yöksi." - -"Kysymys on siitä, miten _hän_ sen ottaa. Muuan etelänpuolen mies -kertoi minulle kerran olleensa kuunarissa, jossa ei uskallettu kutsua -veneitä torveen puhaltamalla, koska laivuri -- ei se jonka kanssa -hän oli, vaan joku kapteeni, joka oli kuljettanut sitä viisi vuotta -aikaisemmin -- oli hukuttanut pojan laivan sivulle juovuspäissään; -ja aina sen jälkeen, kun veneitä kutsuttiin torvella, souti poikakin -laivan sivulle ja huusi: 'Vene! Vene!' niinkuin toisetkin." - -"Vene! Vene!" kuului kumea ääni sumusta. Pojat kyyristyivät jälleen -säikähtyneinä, ja torvi putosi Danin kädestä. - -"Älä huoli!" huudahti Harvey. "Sehän on kokki." - -"Mikä minut panikin muistamaan tuota hupsua juttua", sanoi Dan. -"Tohtorihan se on, ihan selvästi." - -"Dan, Danny! Ho-oi, Dan! Harve! Harvey! Hoooi! Haarveee!" - -"Täällä ollaan", hoilasivat pojat yhteen ääneen. He kuulivat -aironloisketta, mutta eivät nähneet mitään ennenkuin kokki kasvot -kiiltävinä ja vettätippuen souti ihan heidän viereensä. - -"Mitä on tapahtunut?" sanoi hän. "Te saatte selkäänne kotona." - -"Sitä tarvitsemmekin. Sitä juuri kaipaammekin", sanoi Dan. "Mikä vain -on kotoista, kelpaa kyllä meille. Meillä on ollut hiukan painostavaa -seuraa." Ja kokin ojentaessa heille köyden kertoi Dan tapahtuman -hänelle. - -"Niin! Hän tuli noutamaan puukkoaan", oli kaikki mitä kokki sanoi -kertomuksen loputtua. - -Ei milloinkaan ollut pieni keinuva "Täällä Ollaan" näyttänyt niin -suloisen kodikkaalta kuin nyt, kun kokki, joka oli syntynyt ja -kasvanut sumujen keskellä, souti heidät sen luokse. Kajuutasta -loisti lämmin valonhohde ja keulan puolesta tuoksahti miellyttävä -ruuanhaju, ja tuntui ihan taivaallisen suloiselta kuulla Diskon -sekä muitten ilmielävinä ja reippaina reilingin yli nojautuen -ottavan heitä vastaan oikein ensiluokan selkäsaunan lupauksilla. -Mutta kokki oli kaikessa mustuudessaan sotataidon mestari. Hän -piti huolen siitä, ettei veneitä nostettu kannelle, ennenkuin hän -jo oli esittänyt vaikuttavimmat kohdat poikien kertomuksesta ja -selittänyt peräpeilin ympäri kiertäessään ja kolistellessaan, kuinka -Harvey oli onnenkantaja, joka teki tyhjäksi kaikki mahdolliset -turmion yritykset. Näin ollen tulivat pojat kannelle jonkinlaisina -kunnioitusta herättävinä sankareina, ja kaikki tekivät heille -kysymyksiä sen sijaan että olisivat löylyttäneet heitä häiriön ja -turhan vaivan aiheuttamisesta. Pieni Penn piti kerrassaan puheen -taikauskon järjettömyydestä, mutta yleinen mielipide oli häntä -vastaan ja Pitkän Jackin puolella, joka kertoi mitä karmivimpia -kummitusjuttuja melkein puoliyöhön saakka. Tämä vaikutti, ettei -kukaan paitsi Salters ja Penn virkkanut mitään "pakanallisuudesta", -kun kokki asetti sytytetyn kynttilän, jauhoista ja vedestä leivotun -kakun ja hyppysellisen suolaa laudankappaleelle ja laski sen veteen -laivan perästä rauhottaakseen ranskalaista, jos tämä vielä oli -levoton. Dan sytytti kynttilän, koska hän oli ostanut vyön, ja kokki -mumisi ja jupisi loihtuja niin kauan kuin sukeltelevaa liekkiä -saattoi nähdä. - -Mennessään alas kanssiin vahtivuoronsa päätyttyä virkahti Harvey -Danille: "Kuinkas on edistyksen ja katolilaisen taikauskon laita?" - -"Hm, enköhän minä ole yhtä edistynyt ja valistunut kuin joku muukin, -mutta kun kuollut st.-malolainen laivamies tulee ja säikäyttää -hengettömiksi kaksi poika-raukkaa kolmenkymmenen sentin puukon takia, -niin silloin minä annan kokille valtuudet toimia puolestani. Minä -epäilen muukalaisia, sekä eläviä että kuolleita." - -Seuraavana aamuna olivat kaikki paitsi kokki jokseenkin häpeissään -illallisista tempuista ja kävivät jatkamaan pitkiä työpäiviä -herkeämättömällä tarmolla, puhutellen toisiaan äreästi. - -"Täällä Ollaan" lastasi viimeisiä venelastejaan kilpaa "Parry -Normanin" kanssa; ja niin tasaväkistä oli kilpailu, että toiset -innostuivat ottamaan siihen osaa lyömällä vetoja, jossa panoksina oli -tupakkaa. Joka kynsi ahersi pyynti- ja perkkuutyössä, kunnes nukahti -paikoilleen -- alotettiin ennen päivänkoittoa ja lopetettiin vasta -sitten kun ei enää nähnyt työskennellä. Kokkikin pantiin hankoamaan -ja Harvey vaihdettiin suolanantajaksi, Danin siirtyessä auttamaan -perkkauksessa. Onneksi muuan "Parry Normanin" miehistä nyrjähdytti -nilkkansa pudotessaan alas kanssin portailta, ja "Täällä Ollaan" -pääsi siten etunenään. Harvey ei voinut käsittää miten ainoatakaan -kalaa enää saataisiin mahtumaan kuunariin, mutta Disko ja Tom Platt -ahtoivat ja ahtoivat ja pusersivat kalakasaa alemmaksi lankuilla, -joitten päällä oli painolastista otettuja suuria kiviä, ja aina -vain oli tilaa "vielä yhden päivän työlle". Disko ei sanonut heille -milloin kaikki suola oli kosteana. Hän meni vain kajuutan perällä -olevaan lasarettiin ja alkoi hilata ulos suurta isoapurjetta. Tämä -tapahtui kello kymmenen aamulla. Puolenpäivän aikana oli pieni -isonmaston purje otettu alas ja varsinainen isopurje ja huippupurje -nostettu sen sijalle, ja veneitä souti kuunarin sivulle tuoden -kirjeitä kotiin vietäväksi ja kadehtien heidän hyvää onneaan. Vihdoin -puhdistettiin kannet, kohotettiin lippu -- kuten ensimäiseksi -matalikoilta palaamaan lähtevällä aluksella on oikeus tehdä --, -nostettiin ankkuri ja lähdettiin liikkeelle. Disko sanoi haluavansa -vähentää vaivaa niiltä, jotka eivät vielä olleet lähettäneet hänelle -kirjeitään, ja tällä tekosyyllä ohjaili kuunariaan taitavasti toisten -alusten välitse. Itse asiassa tämä oli hänen pieni riemukulkunsa, ja -samoin kuin jo viitenä edellisenä vuotena peräkkäin, se osotti kuinka -pystyvä merimies hän oli. Danin hanuri ja Tom Plattin viulu soittivat -sen taikavoimaisen värsyn säveltä, jota ei pidä laulaa ennenkuin -kaikki suola on kostutettu: - - Hei! Hei! Hoi! Hoi! Tuokaa kirjeenne! - Kastettu on suola, ja nyt ankkurin nostamme! - Isopurje mastoon, jo paluun aika on, - ja viistoista sataa sentneriä, - niin, viistoista sataa sentneriä, - toista sataa kukkura-sentneriä - meillä saaliinamme on. - -Viimeiset kirjeet putoilivat kannelle hiilipalan ympärille -käärittyinä ja Gloucesterin miehet huutelivat terveisiä vaimoilleen -ja naisväelleen ja isännilleen, silläaikaa kun "Täällä Ollaan" -suoritti soiton säestämää kulkuaan laivaston läpi, keulapurjeitten -lieputtaessa kuin ihmisen käsi jäähyväisiä viittoessaan. - -Harvey tuli hyvin pian huomaamaan, että ankkuripurjeineen -pyyntipaikasta toiseen kuljeksiva "Täällä Ollaan" ja täysin purjein -lounasta kohti laskettava "Täällä Ollaan" olivat kaksi aivan eri -alusta. Ruoriratas kiskoi ja tempoi "poikasen ilmallakin", hän -saattoi tuntea kuinka ruumassa oleva lasti painollaan työnsi kuunarin -hyökylaineitten halki, ja laivan sivulla kiitävien porejonojen -katseleminen sai hänen silmänsä huikenemaan. - -Disko piti heidät työssä purjeita hoidellessa; ja kun ne -veltostuivat kuin kilpapurjehtijalla, oli Danin huolehdittava, -isosta latvapurjeesta, joka oli käännettävä käsin joka kerta kun -alus kävi tuulen yli. Väliaikoina he pumppusivat, sillä tiukkaan -ahdetusta kalasta tihkui suolavettä, joka ei ole lastille hyväksi. -Mutta kun ei ollut pyyntihommaa, oli Harveylla aikaa katsella merta -toiselta näkökannalta. Matalarunkoinen kuunari oli tietysti mitä -läheisimmissä suhteissa ympäristöönsä. Taivaanrantaa ei juuri näkynyt -muulloin kuin sen ollessa vyöryaallon harjalla; ja tavallisesti -se työntyi, pujottelehti ja soljui eteenpäin pitkin harmaita, -harmaansinisiä tai mustia, vaahtoviirujen risteilemiä aallonlaaksoja, -tai hivuutui hyväillen jonkun isomman vesikummun kuvetta myöten. -Se näytti ikäänkuin sanovan: "Ethän tee minulle pahaa? Minä olen -vain pikkuinen 'Täällä Ollaan'." Sitten se liukui pois nauraa -hihittäen hiljaa itsekseen, kunnes jokin uusi este veti puoleensa sen -huomion. Tylsinkään ihminen ei voi katsella tällaista tunti tunnilta -kiinnittämättä siihen huomiotaan; ja Harvey, joka oli kaikkea muuta -kuin tylsä, alkoi pian tajuta ja nautinnolla seurata aallonharjojen -korutonta kuoroa niitten käpertyessä vaahtoreunaisiksi katkeamatonta -repeämistä muistuttavalla äänellä, tuulten touhua niitten rientäessä -poikki aavojen ilmojen ja paimentaessa purppuransinisiä pilvenlonkia, -punaisen päivänkoiton loistokasta nousua, aamusumujen kääriytymistä -ja poissiirtymistä valli vallin jälkeen yli valkoisten lakeuksien, -keskipäivän suolaista, huikaisevaa päivänpaistetta, sateen -kosteaa suutelua sen vihmoessa yli tuhansien aavojen, lakeiden -neliöpeninkulmien, näköpiirin viileätä tummenemista päivän päättyessä -ja kuunvaloisen meren miljoonia väreitä, kun halkaisijapuomi viittasi -juhlallisesti alataivaan tähtiin ja Harvey meni alas pyytääkseen -kokilta voitorttuja. - -Mutta hauskinta oli silloin kun pojat pantiin yhdessä ruorirattaan -ääreen, Tom Plattin ollessa äänen kuulumilla, ja kuunari lyyhisti -suojanpuoleisen reilinkinsä alas hyrskivään vedenpintaan ja -laittoi pienen omatekoisen sateenkaaren katkeamattomana kaartumaan -vintturinsa yläpuolitse. Sitten puomien hangot vingahtivat mastoa -vastaan, nuorat narahtivat ja purjeet alkoivat humista; ja liukuessa -aallon syvennykseen se tuuskahti eteenpäin kuin silkkihameensa -helmuksiin kompastuva nainen ja nousi ylös halkaisija puolitiehen -märkänä, kurkistellen ja tähystellen Thatcher-saaren suurta -kaksois-majakkaa. - -He jättivät taakseen matalikkomeren kylmän harmauden, näkivät St. -Lawrence-salmen kautta Quebec'iin matkalla olevat puutavaralaivat -sekä Espanjasta ja Sisiliasta palaavat Jerseyn suolaprikit; osuivat -Artimon-matalikon kohdalla ystävälliseen koillistuuleen, joka -kiidätti heidät Sable Islandin itäisen majakan näkyville -- näky, -jota Disko ei pysähtynyt ihailemaan -- ja seurasi heitä ohi Westernin -ja Le Haven, Georgesin pohjoisreunamille saakka. Siinä he saapuivat -syvemmälle vedelle ja antoivat aluksensa viilettää hilpeästi. - -"Hattie vetää nuorasta", uskoi Dan Harveylle. "Hattie ja äiti. Ensi -sunnuntaina saat palkata pojan viskaamaan vettä akkunoihin, jotta -voisit nukkua. Sinä jäät kai meille siksi kunnes vanhempasi tulevat. -Tiedätkö mikä on parasta päästäessä taas maalle?" - -"Lämmin kylpy", sanoi Harvey. Hänen kulmakarvansa olivat aivan -valkoisina kuivaneista pärskeistä. - -"Se on kyllä hyvä, mutta yöpaita on vielä parempi. Olen nähnyt unta -yöpaidoista siitä saakka kun nostimme isonpurjeen. Silloin kelpaa -kyyhöttää. Äidillä on varmaankin odottamassa ihan uusi, pehmeäksi -pesty. Me tulemme kotiin, Harve, kotiin! Sen tuntee ihan ilmasta. -Me kuljemme nyt lämpimän aallon liepeen poikki, ja minä tunnen -laakerimarjan hajua. Mahdammeko päästä perille illalliseksi. Käännä -hiukan vasemmalle." - -Purjeet lepattivat epäröiden ja painautuivat toiselle puolelle -raskaassa ilmassa, meren levitessä sinisin, öljymäisin mainingein -heidän ympärillään. Heidän toivotellessaan tuulta tuli vain sade -lukemattomin ohuin, suorin raipoin, kuplien ja ropisten, ja sateen -takana jyrähteli oikea elokuun ukkonen välkähtelevine salamoineen. -Miehet makasivat kannella paljain jaloin ja käsivarsin, kertoen -toisilleen mitä kukin tilaisi ensimäiseksi ateriakseen maalla; sillä -maa oli nyt selvästi näkyvissä. Gloucesterilainen miekkakala-alus -ajautui ohitse, ja sen kokkapuulla olevassa aitiomaisessa kojussa -istuva mies heilutti harppuunaansa, paljas pää märkänä sateesta. -"Kaikki hyvin!" hoilasi hän iloisesti, kuin olisi ollut pitämässä -vartiota suurella höyrylaivalla. "Wouverman odottaa sinua, Disko. -Mitä kuuluu laivastolle?" - -Disko huusi hänelle vastauksen ja ajautui edelleen, rajun loppukesän -myrskyn jymistessä yläpuolella ja salamain välkkyessä niemekkeiden -kohdalla neljältä taholta yhtaikaa. Ne näyttivät Gloucesterin -satamaa ympäröivän matalan kukkulakehän, Kymmenennaulansaaren, -kalamakasiinit, talonkattojen murtoviivan ja jokaisen riu'un -ja poijun vedenpinnalla häikäisevinä silmänräpäyskuvina, joita -välähti kymmenkunta minuutissa, kun "Täällä Ollaan" liukui satamaan -nousuveden kuljettamana ja vihellyspoiju vaikeroi ja huokaili -sen takapuolella. Sitten myrsky vaimeni pitkiksi, erillisiksi, -lieskamaisiksi sinisen valkoisiksi leimahduksiksi, jota seurasi -kertautumaton, mörssäripatteria muistuttava jyrähdys, ja järkytetty -ilma humisi tähdittyvän taivaan alla, pimeyden ja hiljaisuuden -laskeutuessa sen ylle. - -"Lippu, lippu", sanoi Disko äkkiä, viitaten ylöspäin. - -"Mikä on?" sanoi Pitkä Jack. - -"Otto! Puolimastoon. Rannalta voivat jo nähdä meidät." - -"Olin kokonaan unhottanut. Eihän hänellä ole omaisia Gloucesterissa, -vai kuinka?" - -"Tyttö, jonka kanssa hänen piti mennä naimisiin tänä syksynä." - -"Neitsyt olkoon hänelle armollinen!" sanoi Pitkä Jack ja laski pienen -lipun puolimastoon Oton takia, joka oli huuhtoutunut yli laidan -myrskyssä Le Havelia kolme kuukautta aikaisemmin. - -Disko pyyhkäisi kosteuden silmästään ja ohjasi Wouvermanin telakkaa -kohti, jaellen määräyksiään kuiskaten, kuunarin kaarratellessa -ankkurissa olevien hinaaja-aluksien ympäri ja yövahtien huudellessa -sille sysimustien laiturien päistä. Tuon pimeyden ja kulkueen -salaperäisyyden ohella Harvey saattoi tuntea jälleen ympärillään -maan, tuhansine uneen vaipuneine ihmisineen, mullan tuoksuessa -tuoreelta sateen jälkeen ja vaihdeveturin röhkiessä tuttua -röhkinäänsä jossakin ratapihalla; ja kaikki tämä sai hänen -sydämensä sykkimään ja kurkun tuntumaan karhealta hänen seisoessaan -keulapurjeen vieressä. He kuulivat ankkurivahdin kuorsaavan jollakin -hinaaja-aluksella, työntyivät pimeään perukkaan, jonka kummallakin -puolella tuikotti lyhty; joku heräsi murahtaen, viskasi heille -köyden, ja he kiinnittivät aluksensa äänettömään laituriin, jota -reunustivat lämmintä tyhjyyttä huokuvat, avarat, rautakattoiset -vajat, ja jäivät siihen odottamaan hiiskumatta. - -Silloin Harvey istui ruorirattaan viereen ja nyyhkytti, nyyhkytti -kuin olisi sydämensä ollut särkymäisillään, ja eräs kookas nainen, -joka oli istunut vaakalaivalla laiturin vieressä, laskeutui -kuunariin ja suuteli Dania kerran poskelle; hän oli Danin äiti ja -hän oli nähnyt kuunarin tulon salamain valossa. Hän ei kiinnittänyt -huomiotaan Harveyhin ennenkuin tämä oli vähän tointunut ja Disko oli -kertonut hänelle hänen tarinansa. Sitten he menivät Diskon kotiin -yhdessä aamun kajastaessa; ja siihen saakka kun sähkösanomatoimisto -avattiin ja Harvey saattoi sähköttää vanhemmilleen, oli hän ehkä -yksinäisin poika koko Amerikassa. Mutta omituista oli se, etteivät -Disko ja Dan näyttäneet lainkaan pitävän pahana sitä että hän itki. - -Wouverman ei ollut halukas hyväksymään Diskon määräämää hintaa -ennenkuin Disko oli antanut hänelle muutamia päiviä aikaa sen -sulattamiseksi; Disko saattoi tehdä sen turvallisesti, sillä hän -tiesi tulleensa ainakin viikkoa aikaisemmin kuin yksikään muu -Gloucesterin aluksista; niin ollen saivat kaikki miehet kuljeksia -kaduilla, ja Pitkä Jack pysäytti ahkeraan Rocky Neckin raitiovaunua, -periaatteen vuoksi, hän sanoi, kunnes kuljettaja antoi hänen ajaa -ilmaiseksi. Mutta Dan kuljeskeli pisamainen nenänsä pystyssä, -äärettömän salaperäisenä ja hyvin kopeana kotiväelleen. - -"Dan, minun täytyy ottaa sinut käsiini, jos sinä jatkat tähän -tapaan", sanoi Troop totisena. "Sinä olet tämän viimeisen kotiintulon -jälkeen ollut aivan liian nenäkäs." - -"Minä ottaisin hänet käsiini heti, jos hän olisi minun poikani", -sanoi Salters-setä äreästi. Hän ja Penn asuivat Troopilla. - -"Ohoo!" sanoi Dan, kierrellen hanurineen takapihalla, valmiina -hyppäämään aidan yli vihollisen lähestyessä. "Isä, sinä saat -kernaasti pitää omat mielipiteesi, mutta muista että minä olen sinua -varottanut. Sinun oma lihasi ja veresi on varottanut sinua! Ei ole -minun syyni, jos sinä erehdyt, mutta minä aion olla saapuvilla -katsomassa. Ja mitä sinuun tulee, Salters-setä, niin faaraon -ylimmäinen juomanlaskija ei ole mitään sinun rinnallasi! Odota niin -saat nähdä. Sinut kynnetään maahan niinkuin sinun oma siunattu -apilasi; mutta minä -- Dan Troop -- minä kukoistan kuin viheriä -laakeripuu, sentähden että _minä_ en pitänyt niin itsepäisesti kiinni -mielipiteistäni." - -Disko poltteli tupakkaa täydessä maa-arvokkuudessaan, jaloissa koreat -huopatohvelit. "Sinä alat tulla yhtä hulluksi kuin Harvey-rukka. Te -tirskutte ja iskette silmää ja potkitte toisianne pöydän alitse, niin -ettei enää ole rauhaa talossa", sanoi hän. - -"Vielä vähemmän sitä on jonkun ajan perästä -- joillakin ihmisillä", -vastasi Dan. "Odotahan vain." - -Dan ja Harvey ajoivat raitiovaunulla East Gloucesteriin, jossa he -samosivat laakeripensaitten läpi majakalle ja panivat maata suurille -punaisille mukulakiville ja nauroivat itsensä nälkäisiksi. Harvey -oli näyttänyt Danille sähkösanoman, ja he lupasivat toisilleen olla -hiiskumatta kunnes pommi räjähtäisi. - -"Harveyn sukulaisetko?" sanoi Dan levollisin naamoin illallisen -jälkeen. "Minä luulen että heistä ei ole paljon laitaa, muuten kai -olisimme jo heistä jotain kuulleet. Hänen isänsä pitää jonkinlaista -kauppaa Lännessä. Ehkä hän antaa sinulle viitisen dollaria, isä." - -"Enkös minä sitä sanonut?" sanoi Salters. "Älä pyrski ruokiisi, Dan." - - - - -IX. - - -Mitä yksityisiä suruja monimiljoonikolla lieneekin, täytyy -hänen, niinkuin jokaisen muunkin työtätekevän miehen, pitää -huolta asioistaan. Harvey Cheyne vanhempi oli lopulla kesäkuuta -matkustanut itään ottamaan vastaan murtunutta, puolittain järkensä -menettänyttä vaimoaan, joka päivät ja yöt kuvitteli näkevänsä -poikansa hukkumassa harmaisiin aaltoihin. Cheyne oli ympäröinyt -hänet lääkäreillä, sairaanhoitajattarilla, sairasvoimistelijoilla, -vieläpä uskolla-parantajain lahkokuntalaisillakin, mutta niistä ei -ollut apua. Rouva Cheyne makasi hervottomana ja vaikeroi taikka -puhui pojastaan tunnittain jokaiselle joka vain oli halukas -kuuntelemaan. Toivoa ei hänellä ollut, ja kukapa saattoi antaa sitä -hänelle? Hän tahtoi vain vakuutusta siitä, että hukkuminen ei ollut -tuskallista, ja hänen miehensä vartioi tarkoin ettei hän pääsisi itse -sitä koettamaan. Omasta surustaan Cheyne ei paljon puhunut -- hän -tuskin tajusikaan sen syvyyttä, ennenkuin tapasi itsensä kysymästä -kirjotuspöytänsä almanakalta: "Mitä hyödyttää jatkaa enää?" - -Jossain päänsä sopukassa oli hänellä aina ollut sellainen mielihyvää -synnyttävä ajatus, että kerran, hänen saatuaan kaikki asiansa hyvälle -tolalle ja pojan lopetettua opiskelunsa, hän ottaisi poikansa -huostaansa ja perehdyttäisi hänet asioihinsa. Silloin tuosta pojasta --- niin hän päätteli, kuten toimeliaat isät tekevät -- tulisi heti -hänen seuralaisensa, liikekumppaninsa ja liittolaisensa, ja sitten -seuraisi ihania aikoja, jolloin he yhdessä suorittaisivat suuria -töitä -- vanhemman älyn tukiessa nuoremman intoa. Nyt oli hänen -poikansa kuollut -- hukkunut mereen aivan samoin kuin saattoi -tehdä joku tavallinen merimies Cheynen suurilla teelaivoilla; -vaimo oli lähellä kuolemaa, jollei vielä pahempaa; häntä itseään -ahdisti lakkaamatta hoitajanaisten ja lääkärien ja kamarineitien -ja seuralaisten parvi; hän oli miltei sietämättömiin kiusaantunut -vaimo-parkansa levottomista päähänpistoista, toivoton ja vailla -tarmoa käydä monilukuisia vihollisiaan vastaan. - -Hän oli tuonut vaimonsa äsken valmistuneeseen palatsiinsa San -Diegoon, jossa hänellä ja hänen hoitajajoukollaan oli hallussaan -kokonainen kallisarvoinen kylkirakennus, Cheynen itsensä istuessa -verantahuoneessa sihteerin ja konekirjottajan seurassa, joista -jälkimäinen samalla oli sähköttäjä, ja työskennellessä väsyneesti -päivästä toiseen. Neljän läntisen rautatielinjan välillä oli käymässä -rahtitariffisota, johon hänellä katsottiin olevan osaa; tuhoisa lakko -oli puhjennut hänen metsänhakkuumaillaan Oregonissa, ja Kalifornian -valtion lainsäädäntölaitos, jolla ei ole helliä tunteita valtion -luojia kohtaan, valmistautui ilmisotaan häntä vastaan. - -Tavallisissa oloissa hän olisi ottanut vastaan taisteluvaatimuksen -ennenkuin sitä olisi ehditty kunnolla esittääkään, ja antautunut -nautinnolla häikäilemättömään kamppailuun. Mutta nyt hän istui -velttona tuolissaan, pehmeä musta hattu vedettynä alas nenälle, -kookas ruumiinsa kutistuneena väljissä vaatteissaan, tuijottaen -kenkiensä kärkiin tai lahdella kelluviin kiinalaisiin dshonkkeihin -ja vastaillen hajamielisesti sihteerin kysymyksiin tämän avatessa -lauantai-postia. - -Cheyne aprikoi, kuinka paljon tulisi maksamaan, jos heittäisi -kaikki pois ja siirtyisi rauhalliseen yksityiselämään. Hän oli -vakuutuksessa suurenmoisista summista, hän olisi voinut lunastaa -itselleen ruhtinaalliset elinkorot, ja viettämällä aikaansa osaksi -jollakin Coloradossa olevista tiloistaan, osaksi seuraelämässä -vaikkapa Washingtonissa (se tekisi hänen vaimolleen hyvää) ja osaksi -Etelä-Carolinan saaristossa hän ehkä saattaisi unhottaa kaikki -tyhjiin rauenneet suunnitelmansa. Toiselta puolen taas... - -Kirjotuskoneen nakutus pysähtyi; tyttö katsoi sihteeriin, joka oli -valahtanut kalpeaksi. - -Sihteeri ojensi Cheynelle San Fransiskosta toistetun sähkösanoman: - - _"Pelastettu kalastajakuunariin Täällä Ollaan pudottuani laivasta - aika kulunut hauskasti Matalikoilla kalastamassa kaikki hyvin - odotan rahaa tai määräyksiä Gloucesterissa Mass. Disko Troopin - luona sähköttäkää mitä teen ja kuinka äiti voi Harvey N Cheyne."_ - -Isä päästi sähkösanoman putoamaan, laski päänsä kirjotuspulpettinsa -suljettua kantta vasten ja hengitti raskaasti. Sihteeri juoksi -hakemaan rouva Cheynen lääkäriä, joka tapasi Cheynen astelemassa -edestakaisin lattialla. - -"Mitä -- mitä arvelette siitä? Onko se mahdollista? Onko sillä mitään -merkitystä? Minä en voi oikein käsittää sitä", huudahti hän. - -"Minä voin kyllä", sanoi tohtori. "Minä menetän seitsemäntuhannen -dollarin vuosipalkan -- siinä kaikki." Hän ajatteli newyorkilaisen -lääkärin vaivalloista ammatinharjotusta, jonka hän oli jättänyt -Cheynen pakottavista pyynnöistä, ja ojensi sähkösanoman takaisin -huokaisten. - -"Arveletteko että sen voisi ilmottaa vaimolleni? Se voi olla petosta." - -"Missä tarkotuksessa?" sanoi tohtori levollisesti. "Ilmitulo on liian -varma. Kyllä se on oikea poika." - -Sisään astui ranskalainen kamarineiti, rohkeasti kuten ainakin -sellainen, joka saadaan pysymään edelleen palveluksessa ainoastaan -suurella palkalla. - -"Rouva Cheyne sanoo että teidän pitää tulla heti. Hän luulee että te -olette sairas." - -Kolmenkymmenen miljoonan haltija taivutti nöyrästi päätään ja seurasi -Suzannea; ja leveitten, suorakulmaisten, valkopuisten portaitten -yläpäästä huusi hento, kimeä ääni: "Mikä siellä on? Mitä on -tapahtunut?" - -Eivät mitkään ovet voineet pidättää sitä kirkaisua, joka kajahti läpi -talon muutamia hetkiä myöhemmin, kun Cheyne ilman esipuheita ilmotti -uutisen vaimolleen. - -"Ei ole vaarallista", sanoi tohtori tyvenesti konekirjottajalle. -"Jokseenkin ainoa romaaneissa tavattava lääketieteellinen lausunto, -jossa on jotain totta, on se, että ilo ei tapa, neiti Kinzey." - -"Tiedän sen; mutta meillä on paljon työtä." Neiti Kinzey oli -kotoisin Milwaukeesta ja jokseenkin suorasukainen puheissaan, ja kun -hän oli hiukan mielistynyt sihteeriin, arvasi hän että työtä oli -tulossa. Sihteeri tähysti innokkaasti seinälle levitettyä Amerikan -rullakarttaa. - -"Milsom, me matkustamme heti. Yksityisvaunu -- suoraan poikki -mantereen -- Bostoniin. Järjestäkää yhdynnät", huusi Cheyne ylhäältä -portailta. - -"Sitä arvelinkin." - -Sihteeri kääntyi konekirjottajaan päin ja heidän katseensa yhtyivät -(siitä punoutui tarina, joka ei kuitenkaan kuulu tähän kertomukseen). -Tyttö katseli sihteeriin kysyvästi, epäillen kykenikö tämä täyttämään -määräystä. Sihteeri viittasi häntä päännyökäyksellä siirtymään -sähkölennättimen ääreen, aivan kuten kenraali johtaessaan joukkojaan -tuleen. Sitten hän haraisi kädellään tukkaansa musiikkimiehen tapaan, -katsahti kattoon ja ryhtyi sanelemaan, neiti Kinzeyn valkoisten -sormien manatessa koko Amerikan mantereen kääntämään huomionsa heihin. - -"_K. H. Wade, Los Angeles_ -- 'Constance'han on Los Angelesissa, eikö -niin, neiti Kinzey?" - -"On." Neiti Kinzey nyökkäsi nakutusten välillä sihteerin katsoessa -kelloonsa. - -"Onko valmis? _Lähettäkää yksityisvaunu 'Constance' tänne ja -järjestäkää ylimääräinen lähtemään täältä sunnuntaina ajoissa -liittyäkseen Newyorkin pikajunaan Sixteenth Street'in asemalla -Chicagossa ensi tiistaina_." - -Nak-nak-nak! "Ettekö voisi parantaa nopeutta?" - -"Ei sellaisilla nousuilla. He saavat aikaa kuusikymmentä tuntia -täältä Chicagoon. He eivät voittaisi mitään ottamalla ylimääräistä -siitä eteenpäin. Onko valmis? -- _Järjestäkää myös että -Järvenrannikko- ja Etelä-Michigan-rautatie vie 'Constancen' Newyorkin -pikajunalla Buffaloon ja New York Central & Hudson River edelleen -Buffalosta Albanyyn ja Boston & Albany samoin Albanysta Bostoniin. -Välttämätöntä minulle saapua Bostoniin keskiviikko-iltana. Pitäkää -huoli ettei mikään tule estämään. Olen myös sähköttänyt Canniffille, -Touceylle ja Barnesille. -- Cheyne_." - -Neiti Kinzey nyökkäsi, ja sihteeri jatkoi. - -"No niin, nyt sitten Canniffille, Touceylle ja Barnesille. Onko -valmis? -- _Canniff, Chicago. Pyydän ottamaan Santa Fé-radalta -tulevan yksityisvaununi 'Constancen' Sixteenth Streetin asemalta ensi -tiistaina i.p. Newyorkin pikajunalla Buffaloon ja jättämään N.Y.C:lle -lähetettäväksi edelleen Albanyyn_. -- Oletteko koskaan käynyt -Newyorkissa, neiti Kinzey? Meidän pitää mennä sinne joskus. -- Onko -valmis? -- _Pyydän ottamaan yksityisvaununi 'Constancen' Buffalosta -Albanyyn pikajunalla tiistaina i.p_. -- Tämä oli Touceylle." - -"En ole käynyt Newyorkissa, mutta _sen_ verran kuitenkin ymmärrän!" -vastasi neiti Kinzey päätään keikauttaen. - -"Pyydän anteeksi. Sitten Boston & Albanyn johtajalle Barnesille samat -ohjeet Albanystä Bostoniin. Lähtee kello kolme ja viisi i. p. (sitä -ei tarvitse sähköttää); saapuu yhdeksän ja viisi keskiviikko-iltana. -Siinä on Wadelle tekemistä täysin määrin, mutta noita johtajia sietää -toisinaan ravistella vähän eloon." - -"Suurenmoista", virkkoi neiti Kinzey luoden häneen ihailevan katseen. -Sellaista miestä hän osasi ymmärtää ja pitää arvossa. - -"Ei huonoimmastikaan", sanoi Milsom vaatimattomasti. "Joku muu -kuin minä olisi kuluttanut vähintään vuorokauden matkasuunnitelman -sommittelemiseen, sen sijaan että olisi yksinkertaisesti jättänyt -Santa Fé-radan asiaksi järjestää koko matkan Chicagoon saakka." - -"Mutta mitenkähän on sen Newyorkin pikajunan laita. Ei itse Chauncey -Depew [amerikkalainen valtiomies ja puhuja] saanut yhdistetyksi -vaunuaan _siihen_", huomautti neiti Kinzey tullen jälleen entiselleen. - -"Ei kyllä, mutta Chauncey ei olekaan Cheyne. Kun Cheyne sitä haluaa, -niin se menee että vilahtaa." - -"Niinköhän? Mutta eikö olisi sähkötettävä pojalle? _Sen_ olette -kuitenkin unohtanut." - -"Minä kysyn." - -Kun hän palasi saatuaan Cheyneltä määräyksen pyytää Harveyta olemaan -heitä vastassa Bostonissa määrätyllä hetkellä, tapasi hän neiti -Kinzeyn nauramassa näppäimistönsä yli kumartuneena. Sitten Milsomkin -rupesi nauramaan, sillä Los Angelesista naputettiin hurjaa vauhtia: -_"Me tahdomme tietää miksi -- miksi -- miksi? Yleinen levottomuus -syntynyt ja on leviämässä."_ - -Kymmenen minuutin kuluttua Chicago kääntyi neiti Kinzeyn puoleen -näillä sanoilla: _"Jos vuosisatojen rikos on tekeillä, olkaa hyvä ja -varottakaa ystäviä ajoissa. Me etsimme täällä kaikki turvapaikkoja."_ - -Tästäkin vei voiton Topekasta lähetetty sanoma (ja mitä syytä -Topekalla oli levottomuuteen, ei edes Milsom voinut arvata): _"Älkää -ampuko, eversti. Me antaudumme."_ - -Cheyne hymyili jurosti vihamiestensä hätäännykselle, kun sähkösanomat -esitettiin hänelle. "He luulevat meidän olevan sotapolulla. Sanokaa -heille ettemme ole sotaisalla päällä tällä erää, Milsom. Ilmottakaa -heille matkamme tarkotus. On ehkä parasta että te ja neiti Kinzey -tulette mukaan, vaikka on tuskin luultavaa että minä suoritan mitään -liikeasioita tällä matkalla. Sanokaa heille totuus -- tämän kerran." - -Ja niin sanottiin totuus. Neiti Kinzey nakutti lauseen -sähkölennättimeen, sihteerin lisätessä siihen nämä muistettavat -sanat. "Vallitkoon rauha!" ja johtokuntain huoneissa kahdentuhannen -peninkulman päässä kuuteenkymmeneenkolmeen miljoonaan dollariin -nousevien rautatieosuuksien edustajat hengittivät keveämmin. Cheyne -riensi tapaamaan ainoaa poikaansa, jonka hän niin ihmeellisellä -tavalla oli saanut takaisin. Karhu oli menossa pentuaan hakemaan, ei -karjaa raatelemaan. Päättäväiset miehet, jotka olivat paljastaneet -puukkonsa taistellakseen taloudellisen olemassaolonsa puolesta, -laskivat aseensa syrjään ja toivottivat hänelle onnea matkalle, -samalla kuin puolikymmentä säikähtynyttä pikkurautatietä pöyhisteli -rintojaan, puhuen niistä merkillisistä asioista, joita he olisivat -tehneet, jollei Cheyne olisi haudannut sotakirvestään. - -Sähkölennättimille tuli kiireinen viikonloppu, sillä kun ihmiset ja -kaupungit olivat päässeet levottomuudestaan, riensivät he saattamaan -asioita vaadittuun järjestykseen. Los Angeles antoi tiedon San -Diegoon ja Barstowiin, että Etelä-Kalifornian radan junankuljettajat -tietäisivät olla valmiina syrjäisissä vahtituvissaan; Barstow lähetti -sanoman Atlantic & Pacific-linjalle, ja Albuquerque lennätti sen -pitkin koko Atchison, Topeka & Santa Fé-rataa ja aina Chicagoon -asti. Veturi, yhdysvaunu miehistöineen sekä suuri, kultakoristeinen -yksityisvaunu "Constance" olivat lähetettävät tuon kahdentuhannen -kolmensadan viidenkymmenen mailin matkan poikki. Junan oli -sivuutettava sataseitsemänkymmentäseitsemän vastaantulevaa tai samaan -suuntaan kulkevaa junaa, ja jokaisen lähettäjälle ja miehistölle oli -siitä annettava tieto. Kuusitoista veturia, kuusitoista kuljettajaa -ja kuusitoista lämmittäjää oli varustettava määräpaikkoihinsa -- -kaikki parhaita mitä oli saatavissa. Kaksi ja puoli minuuttia oli -sallittu käyttää veturien vaihtamiseen, kolme vedenottoon ja kaksi -hiilien ottoon. "Antakaa tieto miehille ja varustakaa vesisäiliöt ja -hiilivarastot asianmukaiseen kuntoon, sillä Harvey Cheynellä on kiire --- kiire -- kiire!" lauloivat sähkölangat. "Neljänkymmenen mailin -tuntinopeus vaaditaan, ja piiripäälliköt seuraavat tätä ylimääräistä -junaa kukin piiriinsä kuuluvan matkan. San Diegosta Sixteenth -Streetille Chicagoon levitettäköön taikamatto! Joutuun, oi joutuun!" - -"Tulee kuuma ilma", sanoi Cheyne, kun juna lähti vierimään San -Diegosta varhain sunnuntai-aamuna. "Me teemme kyllä matkaa niin -joutuun kuin voimme, äiti, mutta en tosiaankaan luule olevan tarpeen -sinun vielä panna hattua päähäsi ja hansikkaita käsiisi. Olisi -parempi jos panisit maata ja ottaisit lääkettäsi. Pelaisin kanssasi -vähän dominoa, mutta nyt on sunnuntai." - -"Minä tahdon olla kärsivällinen. Oi, minä _tahdon_ olla -kärsivällinen. Mutta -- jos otan pois hatun, niin minusta tuntuu -siltä kuin emme ikinä pääsisi perille." - -"Koeta nukkua vähän, äiti, niin olemme Chicagossa ennenkuin -huomaatkaan." - -"Mutta _meidänhän_ on mentävä Bostoniin asti. Käske heidän kiiruhtaa." - -Kuuden jalan korkuiset käyttöpyörät jyskyttivät eteenpäin San -Bernardinoa ja Mohaven erämaata kohti, mutta radan nousu ei sallinut -suurta nopeutta. Se oli tuleva myöhemmin. Erämaan kuumuus seurasi -vuoriston kuumuutta, kun he kääntyivät itäänpäin Needlesiä ja -Colorado-jokea kohti. Vaunu rasahteli tavattomassa kuivuudessa ja -helteessä, rikkisurvottua jäätä pantiin rouva Cheynen takaraivon -alle, ja juna ponnisteli eteenpäin pitkän pitkiä nousuja myöten, -Ash Forkin ohitse kohti Flagstaffia, missä metsät ja kivilouhimot -ovat, korkealla kaartuvan pilvettömän taivaan alla. Vauhdinosottajan -viisari värähteli ja liikkui edestakaisin; hiilituhkan sirut -rapisivat katolla ja tomupilvi pyöri kiitävien pyörien kintereillä. -Yhdysvaunun miehistö istui paitahihasillaan läähättäen lavereillaan, -ja Cheyne oli usein heidän luonaan huutaen junan kolinan yli vanhoja -rautatietarinoita, jotka ovat jokaiselle junamiehelle tuttuja. -Hän kertoi heille pojastaan, jonka meri oli antanut takaisin, kun -häntä jo kauan oli surtu kuolleena, ja miehet nyökyttivät päitään -ja syljeksivät ja iloitsivat hänen kanssaan; kysyivät kuinka rouva -siellä toisessa vaunussa voi ja sietäisikö hän jos kuljettaja -"löysäisi vielä vähän", ja Cheyne arveli hänen sietävän. Niinpä -annettiin tulihepojen ravata hillitsemättä Flagstaffista Winslowiin, -kunnes eräs piiripäällikkö pani vastalauseen. - -Mutta rouva Cheyne, joka makasi upeassa budoaari-osastossaan, missä -ranskalainen kamarineiti kauhusta kalpeana piteli kiinni hopeaisesta -ovenrivasta, ainoastaan vaikeroi hiljaa ja pyysi että hänen miehensä -käskisi heitä kiiruhtamaan. Ja niin he jättivät taaksensa Arizonan -kuivat hietikot ja omituisen muotoiset kalliot ja huohottivat -edelleen, kunnes kytkyitten kalina ja jarruletkun sihinä ilmottivat -heille että he olivat saapuneet Coolidgeen Kalliovuorten juurelle. - -Kolme urheaa ja kokenutta miestä -- tyyninä, luottavaisina ja -kuivina alottaessaan, kalpeina, vapisevina ja märkinä lopettaessaan -ajovuoronsa -- kiidätti junan pitkää rinnettä ylöspäin Albuquerquesta -Gloriettaan ja toiselle puolelle Springerin, aina yhä ylemmäksi -Ratonin tunnelille saakka, mistä he laskeutuivat heilahdellen La -Juntaan, näkivät Arkansas-joen ja syöksyivät pitkää myötämaata Dodge -Cityyn, missä Cheyne sai lohduttautua kääntämällä taas kelloaan -tunnin eteenpäin. - -Vaunussa ei paljoa puhuttu. Sihteeri ja konekirjottaja -istuivat nahkapäällyksisillä sohvilla suurien peililasisten -havaintoikkunoitten ääressä vaunun perässä, katsellen taakse -kiitävien ratapölkkyjen aaltomaista kutistumista ja, kuten -otaksutaan, tehden maisemahuomioita. Cheyne kulki hermostuneesti -edestakaisin oman loisteliaan ylellisyytensä ja yhdysvaunun alastoman -yksinkertaisuuden väliä, sytyttämätön sikaari suussa, kunnes -sääliväinen miehistö unhotti että hän oli heidän perivihollisensa ja -teki parhaansa saadakseen hänen aikansa kulumaan. - -Yöllä valaisivat kimppuihin järjestetyt sähkölamput tuota surullista -ylellisyyspalatsia, ja he porhalsivat korskeasti eteenpäin läpi -autioitten maisemain tyhjyyden. Heidän korviinsa kuului milloin -vesisäiliön kohina ja kiinalaisen terävä kurkkuääni, vasarain -kalahtelu niiden koetellessa kruppinteräksisten pyöräin eheyttä ja -jonkun maankulkijan kiroilu, kun hänet ajettiin pois perimmäiseltä -vaunusiltamalta, milloin tenderiin syöksyvän kivihiilen kumea kohina, -milloin taas äkkiä vaimeneva äänten humina heidän kiitäessään -odottavan junan ohitse. Milloin he näkivät vieressään syviä kuiluja, -hirsisillan jyristessä heidän allaan, milloin korkeita kallioita, -jotka peittivät heidän näkyvistään puolet tähdistä. Sitten jyrkänteet -ja rotkot vaihtuivat ja etenivät näköpiirin reunalla kuvastuviksi -rosoharjaisiksi vuorenselänteiksi, vaipuen yhä matalammiksi -kukkuloiksi, kunnes viimein oltiin varsinaisilla tasangoilla. - -Dodge Cityssä joku tuntematon viskasi vaunuun erään Kansasin -sanomalehden numeron, jossa oli jonkunlainen Bostonista sähköteitse -saapunut haastattelu Harveysta, joka nähtävästi oli osunut tapaamaan -jonkun toimeliaan sanomalehti-reportterin. Tuosta ilahuttavasta -uutisesta kävi selväksi, että kysymyksessä oli todellakin ilman -epäilystä heidän poikansa, ja se rauhoitti rouva Cheyneä joksikin -ajaksi. Hänen ainoan sanansa: "kiiruhtakaa!" ilmottivat junamiehet -kuljettajille Nickersonissa, Topekassa ja Marcelinessa, missä nousut -ovat loivat, ja he pyyhälsivät manteretta taakseen. Kaupunkeja ja -kyliä oli nyt tiheämmässä, ja saattoi tuntea liikkuvansa ihmisten -joukossa. - -"En voi nähdä mittaria, ja minun silmiäni särkee niin kovin. Kuinka -joutuun me menemme?" - -"Niin joutuun kuin voimme, äiti. Ei ole mitään järkeä siinä, että -ehättäydymme Chicagoon ennen pikajunan aikaa. Saisimme vain odottaa." - -"En välitä siitä. Minä haluan tuntea olevamme liikkeessä. Istu tänne -ja sano minulle peninkulmat." - -Cheyne istui ja luki hänelle nopeusmittarin osottamia -peninkulmamääriä (muutamat peninkulmaennätykset ovat voittamattomina -vielä tänäkin päivänä), eikä seitsemänkymmenen jalan pituinen vaunu -kertaakaan hiljentänyt höyrylaivan tapaista vaarumistaan kiitäessään -halki pimeyden jättiläismehiläistä muistuttavaa surinaa pitäen. -Kuitenkaan ei kulku ollut kyllin nopeaa rouva Cheynen mielestä; -kuumuus, säälimätön elokuun helle, pyörrytti hänen päätään; kellon -viisarit eivät liikkuneet, ja milloin, oi, milloin he pääsisivät -Chicagoon? - -Ei ole totta, että Fort Madisonissa koneita vaihdettaessa Cheyne -olisi lahjottanut Veturinkuljettajien Liitolle niin suuren -rahasumman, että he olisivat sen avulla kyenneet vastedes -tasavoimaiseen taisteluun häntä ja hänen vertaisiaan vastaan. Hän -maksoi veturinkuljettajille ja lämmittäjille sen mukaan kuin hän -katsoi heidän ansainneen, ja ainoastaan hänen pankkinsa tietää, -mitä hän antoi junamiehille, jotka olivat osottaneet häntä kohtaan -myötätuntoisuutta. On jäänyt tiedoksi, että viimeinen junamiehistö -otti kokonaan huolekseen vaihtotoimet Sixteenth Streetin asemalla, -koska "rouva" oli vihdoinkin vaipunut unenhorrokseen ja paha peri -sen, joka tölmäisi häntä. - -Se korkeapalkkainen ammattimies, joka kuljettaa Järvenrannikko- ja -Etelä-Michigan-radan pikajunaa Chicagosta Elkhartiin, on jommoinenkin -mahtimies, eikä hän suvaitse että hänelle neuvotaan millä tavoin -hänen on peräytettävä juna vaunuun kiinni. Kuitenkin kaikitenkin hän -käsitteli "Constancea" kuin olisi se ollut lastattu dynamiitilla, -ja kun toiset moittivat häntä, niin he tekivät sen kuiskauksin ja -äänettömin elein. - -"Pyh!" sanoivat Atchison, Topeka & Santa Fé-linjan miehet myöhemmin, -puhellessaan muinaisista. "Me emme koettaneet ajaa ennätystä. Harvey -Cheynen eukko oli sairaana vaunussa, emmekä me tahtoneet paiskia -häntä. Mutta kun sen nyt muistan, niin voin mainita että koko aikamme -San Diegosta Chicagoon oli 57 tuntia 54 minuuttia. Voitte sanoa -sen niille idän puolen junille. Kun koetamme ajaa ennätystä, niin -ilmotamme siitä erikseen." - -Lännen miehen mielestä Chicago ja Boston ovat lähinaapuruksia, -ja jotkut rautatiet yllyttävät tuota harhaluuloa. Pikajuna -kiidätti "Constancen" Buffaloon ja jätti sen New York Central & -Hudson River-rautatien huostaan (suuria mahtimiehiä valkoisine -poskipartoineen ja kultakellukkeisine kellonvitjoineen astui -siellä vaunuun puhelemaan hieman liikeasioista Cheynen kanssa); -viimeksimainittu rautatie solautti sen sievästi Albanyyn, mistä -Boston & Albanyn rata suoritti loppuun matkan valtamerestä -valtamereen -- yhteenlasketun ajan ollessa kahdeksankymmentäseitsemän -tuntia kolmekymmentäviisi minuuttia, eli kolme vuorokautta ja -viisitoista ja puoli tuntia. Harvey oli siellä heitä odottamassa. - -Voimakkaitten mielenliikutusten jälkeen tuntevat useimmat ihmiset ja -ainakin kaikki pojat ravinnon tarvetta. He kestitsivät palannutta -tuhlaajapoikaa alasvedettyjen uutimien takana, erillään muusta -maailmasta suuressa onnessaan, tulevien ja menevien junien kohistessa -heidän ympärillään. Harvey söi ja joi ja kertoili seikkailuistaan -samaan hengenvetoon, ja milloin hänen kätensä oli joutilaana, -hyväili hänen äitinsä sitä. Hänen äänensä oli tullut syvemmäksi -suolaisessa meri-ilmassa oleskelusta; hänen kämmenensä olivat -karheat ja kovat, ranteensa kirjavana kalanrasvahaavojen arpia; ja -voimakas turskantuoksu lemahti hänen kautsusaappaistaan ja sinisestä -villamekostaan. - -Isä, joka oli hyvin tottunut arvostelemaan ihmisiä, katseli häntä -tutkivasti. Hän ei ainakaan nähnyt että pojalle olisi mitään -parantumatonta haittaa koitunut. Tosin hän tuli nyt ajatelleeksi, -että hän oli yleensä sangen vähän tietänyt mitään pojastaan; mutta -hän muisti selvästi tyytymättömän, kellertävänaamaisen pojannulikan, -joka huvitteli käskettämällä isäänsä ja itkettämällä äitiään. -Mutta tämä suoraryhtinen kalastajanuorukainen ei luikerrellut eikä -kujehtinut, vaan katsoi häneen avoimin, kirkkain ja rohkein silmin -ja puhutteli häntä huomattavan, jopa hämmästyttävän kunnioittavasti. -Hänen äänessään oli lisäksi sellainen sointi, joka tuntui lupaavan, -että muutos oli pysyväinen, että uusi Harvey tulisi jäämään. - -"Joku on pitänyt häntä kurissa", ajatteli Cheyne. "Sitä ei Constance -olisi koskaan sallinut. Tuskinpa Eurooppa olisi tehnyt sen -terveellisempää vaikutusta." - -"Mutta miksi et sanonut tuolle miehelle, Troopille, kuka sinä olit?" -toisti äiti, kun Harvey oli jutellut tarinansa ainakin kahdesti. - -"Disko Troop, äiti kulta. Hän on paras mies mitä koskaan on kävellyt -laivan kannella." - -"Miksi et sanonut hänelle, että hän olisi vienyt sinut maihin? Tiesit -kai että isä olisi korvannut sen hänelle kymmenkertaisesti." - -"Tiesin kyllä; mutta hän luuli minua hulluksi. Minä pelkään -nimittäneeni häntä varkaaksi, kun en löytänyt seteleitä taskustani." - -"Eräs laivamies löysi ne lipputangon luota sinä -- sinä iltana", -nyyhkytti rouva Cheyne. - -"No, se selittää asian. Minä en moiti ollenkaan Troopia. Minä väitin -etten tahtonut tehdä työtä -- kaikkein vähimmin kalastaja-aluksella --- ja hän luonnollisesti löi minua vasten nenää; ja ooh! siitä tuli -verta kuin härän kurkusta." - -"Lapsi raukkani! He lienevät rääkänneet sinua hirveästi." - -"Tuskin vain. Ja sen jälkeen minä pääsin vähän järkiini." - -Cheyne löi kämmentään polveensa ja nauroi hiljaista naurua. Tässä -näytti olevan muodostumassa poika juuri sellainen, jota hänen -sydämensä halasi. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt juuri tuollaista -välkähdystä Harveyn silmissä. - -"Ja Troop antoi minulle palkkaa kymmenen ja puoli dollaria kuussa; -hän on nyt maksanut siitä puolet; ja minä otin Danin oppaakseni -ja kävin heti työhön käsiksi. Minä en pysty vielä tekemään miehen -työtä. Mutta minä voin käsitellä venettä melkein yhtä hyvin kuin -Dankin, enkä minä joudu sekaannuksiin sumussa -- kovin paljoa; ja -minä voin pitää perää sievillä tuulilla, ja minä voin panna syötit -pitkäänsiimaan melkein omin päin; ja minä tiedän luonnollisesti -kaikki köydet laivassa; ja minä voin hangota kaloja aina pimeään -asti, ja minä osaan mainiosti vanhaa Josefusta, ja minä voin näyttää -teille kuinka kahvi selvitetään kalannahkapalasella ja -- saisinko -vielä kupin lisää? Teillä ei ole aavistustakaan, kuinka paljon työtä -sisältyy kymmenen ja puolen dollarin kuukausipalkkaan!" - -"Minä alotin kahdeksalla ja puolella, poikaseni", sanoi Cheyne. - -"Niinkö? Sitä et ole koskaan sanonut minulle." - -"Sinä et ole koskaan kysynyt, Harve. Voin kertoa siitä joskus -sinulle, jos viitsit kuunnella. Etkö halua maistaa täytettyä oliivia?" - -"Troop sanoo, että kaikkein mieltäkiinnittävintä maailmassa on saada -selville, miten kukin ansaitsee elatuksensa. On mainiota istua taas -oikein valikoidulla aterialla. Ei sillä ettei meillä olisi ollut hyvä -ruoka. Paras keittiö koko matalikoilla. Disko piti ensiluokkaisen -ruuan. Hän on mainio mies. Ja Dan -- hän on Diskon poika -- Dan on -minun toverini. Ja sitten siellä on Salters-setä lannotusaineineen, -hän lukee Josefusta. Hän uskoo vielä vahvasti, että minä olen hullu. -Ja sitten siellä on pieni Penn-raukka, ja hän _on_ hullu. Hänelle ei -pidä puhua Johnstownista, koska... Ja teidän täytyy tulla tuntemaan -Tom Platt ja Pitkä Jack ja Manuel. Manuel pelasti minun henkeni. On -ikävä että hän on portugalilainen. Hän ei osaa puhua paljon, mutta -hän on mainio soittoniekka. Hän tapasi minut laivasta pudonneena -veden varassa ja korjasi minut veneeseensä." - -"Minua ihmetyttää ettei sinun hermostosi oli aivan pilalla", sanoi -rouva Cheyne. - -"Miksikä se olisi, äiti? Minä tein työtä kuin hevonen ja söin kuin -susi ja nukuin kuin kuollut." - -Tämä oli liikaa rouva Cheynelle, jonka mieleen muistuivat hänen -kuvittelunsa aalloilla ajelehtivasta ruumiista. Hän nousi ja poistui -omaan huoneeseensa, ja Harvey kyyristyi isänsä viereen selittäen -hänelle kiitollisuudenvelkaansa. - -"Voit luottaa siihen, että teen kaiken voitavani miehistön hyväksi, -Harve. He tuntuvat olevan kelpo miehiä sinun kuvauksestasi päättäen." - -"Koko laivaston parhaita, isä. Voitte kysyä Gloucesterissa", sanoi -Harvey. "Mutta Disko uskoo vielä parantaneensa minut hulluudesta. -Dan on ainoa, jolle olen kertonut sinusta ja yksityisvaunuistasi ja -muusta sellaisesta, enkä minä ole _ihan_ varma, uskooko hänkään. Minä -tahdon lyödä heidät hämmästyksellä huomenna. Kuule, eikö voitaisi -viedä 'Constance' Gloucesteriin? Äiti ei kuitenkaan näytä kyllin -vahvalta lähteäkseen liikkeelle, ja meidän on lopetettava lastin -purkaminen huomenna. Wouverman ottaa meidän kalamme. Me olemme -palanneet matalikoilta kaikkein ensimäisinä tänä vuonna, ja me saamme -neljä dollaria kaksikymmentäviisi senttiä sentneriltä. Me vaadimme -sitä siksi kunnes hän maksoi. Heille on nimittäin edullista saada -kalat pian." - -"Tarkotatko siis että sinun on oltava työssä huomenna?" - -"Minä lupasin Troopille. Minä olen vaa'alla merkitsijänä. Minulla -on muistiinpanot mukanani." Hän katseli tuhruista muistikirjaa niin -tärkeän näköisenä, että isän täytyi pidättää hyväätuultaan. "Ei ole -enää jäljellä kuin kolme -- ei -- kaksisataayhdeksänkymmentäneljä tai -viisi sentneriä minun laskujeni mukaan." - -"Palkkaa sijainen", esitti Cheyne, nähdäkseen mitä Harvey sanoisi. - -"Ei käy, isä. Minä olen kuunarin kirjaan-merkitsijä. Troop sanoo -että minulla on parempi laskupää kuin Danilla. Troop on tavattoman -oikeudentuntoinen mies." - -"Mutta jollen voi siirtää 'Constancea' tänä iltana, niin miten -menettelet silloin?" - -Harvey katsoi kelloon, joka oli kaksikymmentä minuuttia yli -yhdentoista. - -"Silloin nukun täällä kello kolmeen asti ja menen kello neljän -tavarajunalla. He antavat tavallisesti meidän laivaston miesten ajaa -ilmaiseksi." - -"Se ei ole huonoin ajatus. Mutta luulen kyllä voivamme saada -'Constancen' Gloucesteriin yhtä pian kuin teidän tavarajunanne. -Eiköhän ole nyt parasta panna nukkumaan." - -Harvey ojentautui sohvalle, nilisti saappaat jalastaan ja oli unessa -ennenkuin hänen isänsä ehti kaihtaa sähkövaloja. Cheyne istui -katsellen pään yli heitetyn käsivarren varjostamia nuoria kasvoja, ja -hänen mieleensä johtuvien monien seikkain joukossa oli sekin ajatus, -että hän ehkä oli ollut leväperäinen isänä. - -"Ei koskaan tiedä, milloin joutuu alttiiksi suurimmalle vaaralle", -arveli hän. "Se olisi voinut koitua pahemmaksi kuin hukkuminen; mutta -minusta näyttää ettei se ole koitunut pahaksi. Ja siinä tapauksessa -eivät kaikki minun rahani riittäisi maksamaan sitä Troopille -- niin -se on. Ja minusta näyttää ettei se ole koitunut pahaksi." - -Aamutuuli toi raittiin merenhenkäyksen ikkunoista, 'Constance' seisoi -sivuraiteella tavaravaunujen seassa Gloucesterin asemalla, ja Harvey -oli mennyt työhönsä. - -"Sitten hän putoaa taas mereen ja hukkuu", lausui äiti katkerasti. - -"Me menemme katsomaan ja viskaamme hänelle köyden, jos niin käy. Et -ole koskaan nähnyt hänen tekevän työtä leipäänsä ansaitakseen." - -"Tuhmuuksia! Ikäänkuin kukaan vaatisikaan -- --" - -"Se mies, jolta hän saa palkkaa, vaatii sitä. Ja hän on mielestäni -varsin oikeassa." - -He kulkivat kalastajain öljytakkeja täynnä olevien myymälöiden -välitse Wouvermanin telakalle, missä "Täällä Ollaan" keinui laituriin -kiinnitettynä, matalikkolippu vielä liehuen mastossa ja kaikki miehet -toimekkaina kuin majavat säteilevän kirkkaassa aamuvalossa. Disko -seisoi isonluukun vieressä valvoen Manuelia, Penniä ja Salters-setää, -jotka työskentelivät nostoköysien kimpussa. Dan vetäisi täytetyt -korit kannelle, Pitkän Jackin ja Tom Plattin täyttäessä -niitä ruumassa, ja Harvey seisoi muistikirja kädessä valvoen -laivanomistajan etuja vaakamestarin vieressä laiturin reunalla. - -"Valmis!" huusivat äänet ruumasta. "Vetäkää!" huusi Disko. "Hei!" -sanoi Manuel. "Siin' on!" sanoi Dan heilauttaen koria. Sitten he -kuulivat Harveyn äänen kirkkaana ja reippaana, kun hän tarkasti -painoja. - -Viimeiset kalat oli vihdoin punnittu, ja Harvey loikkasi kuuden jalan -hyppäyksellä laiturin reunalta erääseen poikkiköyteen, koska se oli -lyhin tie päästä ojentamaan Diskolle muistiinpanoja, huudahtaen: -"Kaksisataayhdeksänkymmentäseitsemän, ja ruuma tyhjänä!" - -"Mikä on yhteissumma, Harve?" kysyi Disko. - -"Kahdeksansataa kuusikymmentäviisi. Kolmetuhatta kuusisataa -seitsemänkymmentäkuusi ja neljäsosa dollaria. Toivoisinpa että -minulla olisi osuus yhtä hyvin kuin palkkanikin." - -"No, enpä tahdo väittää ettet olisi sitä ansainnut, Harve. -Viitsisitkö juosta Wouvermanin konttoriin ja jättää hänelle laskumme?" - -"Kuka on tuo poika?" kysyi Cheyne Danilta, joka oli hyvin tottunut -kaikenlaisiin kesävieraitten nimellä kulkevien pöllöpäiden -kysymyksiin. - -"Hän on jonkunlainen kansimatkustaja", kuului vastaus. "Me korjasimme -hänet merestä ajelehtimasta matalikoilla. Hän sanoi pudonneensa -jonkun höyrylaivan kannelta, missä hän oli matkustajana. Hän on nyt -tulemassa kalastajaksi." - -"Onko hän palkkansa arvoinen?" - -"O-on. Isä, tämä mies tahtoo tietää, onko Harvey palkkansa arvoinen. -Ehkä haluaisitte käydä aluksella? Voimme laittaa tikapuut rouvalle." - -"Se olisi minusta kyllä hyvin mieluista. Ei se ole vaarallista -sinulle, äiti, ja saathan sitten nähdä omin silmin." - -Vaimo, joka viikko sitten ei ollut jaksanut nostaa päätään, kapusi -nyt alas tikapuita ja seisoi hämmästyneenä aluksen peräpuolessa -kaikenlaisten köysien ja tavarain keskellä. - -"Onko teillä jotain mielenkiintoa Harveyhin?" kysyi Disko. - -"O-on, on kyllä." - -"Hän on kelpo poika, ja tekee kernaasti aina niinkuin käsketään. -Olette ehkä kuulleet kuinka löysimme hänet? Minä arvelen, että -hänellä oli jonkinlaista hermoheikkoutta, taikka hän oli satuttanut -päänsä johonkin, silloin kun korjasimme hänet alukseemme. Hän -on kuitenkin nyt aivan selvinnyt siitä. Niin, tämä on kajuutta. -Siellä on tosin tällä kertaa huononlainen järjestys, mutta -käykää vain sisään katselemaan. Nuo ovat hänen numeroitaan -tuossa kamiininpiipussa, mihin me tavallisesti merkitsemme -paikanmääräyksemme." - -"Nukkuiko hän täällä?" kysyi rouva Cheyne, istuen keltaiseksi -maalatulla arkulla ja silmäillen epäjärjestyksessä olevia makuukojuja. - -"Ei. Hänen kojunsa on keulassa, rouva, ja lukuunottamatta sitä että -hän yhdessä minun poikani kanssa otti salaa piirakoita ja kupsehti -ylhäällä silloin kun heidän olisi pitänyt olla nukkumassa, ei minulla -tietääkseni ole mitään erityistä muistuttamista häntä vastaan." - -"Ei Harvey mikään kehno poika ollut", sanoi Salters-setä, -laskeutuen alas kajuutan portaita. "Hän ripusti kyllä minun -saappaani isoonmastoon, eikä hän käyttäydy erittäin kunnioittavasti -sellaisia kohtaan, jotka tietävät enemmän kuin hän, varsinkin -maanviljelyksestä, mutta Dan se hänet useimmiten viekotteli -sellaiseen." - -Silläaikaa Dan, joka aamulla oli saanut Harveylta joitakin hämäriä -viittauksia, hyppeli jonkinlaista sotatanssia kannella. "Tom! Tom!" -kuiskasi hän alas kansiluukusta. "Harveyn vanhemmat ovat täällä, ja -isä ei ole vielä mitään huomannut, ja he juttelevat parast'aikaa -kajuutassa. Rouva on hieno, ja ukko on ainakin ulkonäöstä päättäen -sellainen kuin Harvey väitti." - -"Tuhannen tuhatta!" sanoi Pitkä Jack kavuten ylös suolan ja -kalannahan peittämänä. "Uskotko että se hänen kertomuksensa pojasta -ja nelivaljakko-vaunuista oli tosi?" - -"Minä tiesin sen koko ajan", sanoi Dan. "Tulkaa katsomaan kun isä -näkee erehtyneensä arvostelussaan." - -He kiiruhtivat halukkaasti, ehtien juuri kuulemaan, kun Cheyne -lausui: "Minua ilahuttaa kuulla hänestä hyvää, sillä -- hän on minun -poikani." - -Diskon leuka loksahti alas -- Pitkä Jack vakuutti jälkeenpäin pyhästi -_kuulleensa_ sen loksahduksen -- ja hän tuijotti vuoroin mieheen ja -vuoroin naiseen. - -"Minä sain hänen sähkösanomansa San Diegoon neljä päivää sitten, ja -me matkustimme tänne." - -"Yksityisvaunussako?" kysyi Dan. "Hän sanoi sen olevan todennäköistä." - -"Yksityisvaunussa, luonnollisesti." - -Dan lähetti isälleen hurjan sarjan epäkunnioittavia silmänvilkutuksia. - -"Hän kertoi meille jutun neljän pienen ponin vetämistä vaunuista, -joilla hän ajeli ja jotka olivat hänen omansa", sanoi Pitkä Jack. -"Oliko sekin totta?" - -"Sangen mahdollista", sanoi Cheyne. "Oliko, äiti?" - -"Hänellä oli muistaakseni pienet vaunut, kun olimme Toledossa", sanoi -äiti. - -Pitkä Jack vihelsi. "Oo, Disko", sanoi hän, eikä muuta. - -"Minä olin -- minä olen erehtynyt arvostelussani -- pahemmin kuin -marbleheadilaiset", sanoi Disko, ikäänkuin sanat olisi vintturilla -kiskottu hänestä. "Minun on tunnustettava teille, herra Cheyne, että -minä epäilin poikaa sekapäiseksi. Hän puhui jokseenkin omituisesti -rahoista." - -"Sen hän on kertonut minulle." - -"Kertoiko hän teille vielä muutakin? Minä nimittäin muksautin häntä -kerran." Tässä hän katsahti hiukan levottomasti rouva Cheyneen. - -"Kyllä hän kertoi senkin"-, vastasi Cheyne, "ja minä melkein luulen -että se juuri teki hänelle enemmän hyvää kuin mikään muu." - -"Se oli minun arvosteluni mukaan tarpeellista, muuten en olisi sitä -tehnyt. Teidän ei tule luulla meidän pitelevän pahoin poikiamme tällä -aluksella." - -"Sitä en suinkaan luulekaan, herra Troop." - -Rouva Cheyne oli katsellut miesten kasvoja -- Diskon -norsunluun-kellertäviä, sileiksi ajeltuja, lujailmeisiä, -Salters-sedän valkotukan ja parran reunustamia, Pennin yksinkertaisen -hämmästyneitä, Manuelin levollisesti hymyileviä, Pitkän Jackin -mielihyvästä virnistäviä ja Tom Plattin arven rumentamia piirteitä. -Karkeita ne hänen mitta-arvojensa mukaan kylläkin olivat; mutta hänen -katseessaan oli äidin älykkyys, ja hän nousi seisomaan ojennetuin -käsin. - -"Oi, sanokaa minulle, kuka on kukin", sanoi hän puoleksi nyyhkyttäen. -"Minä haluan kiittää teitä ja siunata teitä -- kaikkia." - -"Totta vie, tämä korvaa minulle satakertaisesti", sanoi Pitkä Jack. - -Disko esitteli heidät kaikki järjestyksessä, asiaankuuluvalla -arvokkuudella. Entisajan kiinalaislaivan kapteeni ei olisi voinut -tehdä sitä sen paremmin, ja rouva Cheyne puheli hajanaisesti. Hän oli -melkein heittäytyä Manuelin syliin, kun hänelle selvisi että hän oli -ensimäisenä löytänyt Harveyn. - -"Mutta kuinka minä _voi_ jättää hänet ajelemaan?" puolustautui Manuel -poloinen. "Mitä te tehdä itse, jos te löytää hänet sillä tapaa? Aa, -mitä? Me sai hänestä hyvä poika, ja minä olla _hyvin_ iloinen, että -hän tulla olemaan teidän poika." - -"Ja hän sanoi että Dan oli hänen toverinsa!" huudahti rouva Cheyne. -Dan oli jo tarpeeksi heleänvärinen, mutta hän tuli kerrassaan -tulipunaiseksi, kun rouva Cheyne suuteli häntä molemmille poskille -koko seurueen nähden. Sitten he ohjasivat hänet keulaan näyttääkseen -hänelle kanssia, jolloin hän jälleen puhkesi kyyneliin ja tahtoi -välttämättä mennä alas ja nähdä oikein läheltä Harveyn makuukojun, ja -siellä hän tapasi neekerikokin hellaa puhdistamassa, ja tämä nyökkäsi -hänelle ikäänkuin hän olisi ollut joku, jonka kohtaamista hän oli -tiennyt odottaa vuosikausia. He koettivat, kaksi aina yhtaikaa, -selittää hänelle aluksen jokapäiväisen elämän kulkua, ja hän istui -keulapallin vieressä, hansikoidut kätensä tahraisella pöydällä, -nauraen värähtelevin huulin ja itkien loistavin silmin. - -"Kuka nyt enää saattaa käyttää tätä alusta tämän jälkeen"? sanoi -Pitkä Jack Tom Plattille. "Minusta tuntuu kuin hän olisi muuttanut -tämän kirkoksi." - -"Kelpo kirkko!" ivasi Tom Platt. "Jospa olisi ollut edes -Kalastusvaliokunnan alus tämän tuleen joutavan rähjän sijasta. Jospa -meillä olisi edes vähän arvokkuutta ja järjestystä, kun hän lähtee -laivasta. Nyt hänen täytyy kavuta noita tikkaita kuin kanan, ja -- -meidän olisi oikeastaan seisottava raakapuilla!" - -"Siis Harvey ei ollutkaan hullu", sanoi Penn miettivästi Cheynelle. - -"Ei -- Jumalan kiitos", vastasi miljoonain omistaja kumartuen -lempeästi hänen puoleensa. - -"On varmaan kauheaa olla hullu. Lapsensa kadottamista lukuunottamatta -minä en tiedä mitään sen kauheampaa. Mutta tehän olette saanut -lapsenne takaisin. Kiittäkäämme Jumalaa siitä!" - -"Halloo!" huusi Harvey kurkistaen heihin iloisesti laiturilta. - -"Minä erehdyin, Harve. Minä erehdyin", sanoi Disko nopeasti, -kohottaen kättään. "Minä erehdyin arvostelussani. Sinun ei tarvitse -sitä enää minulle muistuttaa." - -"Sen tehtävän taidan minä ottaa huolekseni", virkkoi Dan puoliääneen. - -"Sinä lähdet kai nyt pois, vai mitä?" - -"Ehkä, mutta en ennenkuin saan lopun palkastani, jollette tahdo että -'Täällä Ollaan' otetaan takavarikkoon." - -"Aivan oikein; minä olin ihan unohtanut", ja Disko luki hänelle -jälellä olevat dollarit. "Sinä olet tehnyt kaiken mitä sitouduitkin -tekemään, Harve, ja sinä olet tehnyt sen melkein yhtä hyvin kuin jos -sinut olisi kasvatettu..." Tässä hän keskeytti. Hän ei oikein tiennyt -kuinka lopettaisi lauseen. - -"Ilman yksityisvaunua?" ehdotti Dan vallattomasti. - -"Tulkaa mukaan, niin näytän sen teille", sanoi Harvey. - -Cheyne jäi puhelemaan Diskon kanssa, mutta toiset vaelsivat -juhlakulussa asemalle, rouva Cheyne etunenässä. Ranskalainen -kamarineiti kirkaisi joukkueen työntäytyessä vaunuun, ja Harvey -esitteli heille 'Constancen' komeudet sanaakaan lausumatta. He -katselivat niitä yhtä äänettöminä -- puristettua nahkaa, hopeisia -ovenripoja ja suojakaiteita, samettia, peililaseja, nikkeliä, -pronssia, pakotettua rautaa ja harvinaisista puulajeista sommiteltuja -upokekoristeita. - -"Enkös minä sanonut?" virkkoi Harvey. "Enkös minä sanonut?" Tämä oli -hänen kostonsa huippukohta. Rouva Cheyne tilasi aterian, ja jottei -mitään puuttuisi siitä kertomuksesta, jonka Tom Platt jälkeenpäin -kertoi ruokapaikassaan, piti hän omin käsin huolta tarjoilusta. -Miehillä, jotka ovat tottuneet aterioimaan ahtaitten pöytien ääressä -ärjyvässä myrskyssä, on ihmeellisen siistit ja hienot pöytätavat, -mutta rouva Cheyneä, jolle tämä seikka oli tuntematon, se kovasti -hämmästytti. Hän olisi halusta ottanut Manuelin pöytäpalvelijakseen --- niin äänettömästi ja sulavasti hän käsitteli hauraita kristalleja -ja hienoja hopeita. Tom Platt muisteli vanhan "Ohion" loistopäiviä -ja niiden ulkomaalaisten mahtimiesten esiintymistapoja, jotka söivät -päivällistä upseerien kanssa; ja Pitkä Jack, irlantilaisuudelleen -uskollisena, piti huolta pöytäkeskustelusta, kunnes kaikki tunsivat -kotiutuneensa. - -"Täällä Ollaan"-kuunarin kajuutassa molemmat isät tarkastelivat ja -arvostelivat toisiaan sikaarejaan poltellen. Cheyne oivalsi vallan -hyvin, milloin hän oli tekemisissä sellaisen miehen kanssa, jolle hän -ei voinut tarjota rahaa; yhtä hyvin oivalsi hän, ettei sitä, mitä -Disko oli tehnyt, voinut rahalla korvata. Hän hautoi omia tuumiaan ja -odotti sopivaa tilaisuutta. - -"En ole tehnyt mitään poikanne hyväksi tai hänen puolestaan, -paitsi pannut hänet tekemään vähän työtä ja opettanut käyttelemään -korkeusmittaria", sanoi Disko "Hänellä on toista vertaa parempi -laskupää kuin minun pojallani." - -"Sivumennen sanoen", virkkoi Cheyne kuin sattumalta, "mitä olette -aikonut tehdä pojastanne?" - -Disko otti sikaarin suustaan ja teki sillä kaarevan viittauksen -ympäri kajuuttaa. "Dan on niinkuin pojat ainakin, eikä hän suvaitse -että minä ajattelisin hänen puolestaan. Hän perii tämän näppärän -pikku aluksen, kun minusta aika jättää. Hänellä ei ole halua muuhun -ammattiin. Sen minä tiedän." - -"Hm. Oletteko koskaan ollut Lännessä, herra Troop?" - -"Olen kerran käynyt laivalla Newyorkissa asti. Rautatiestä minä en -välitä, enempää kuin Dankaan. Suolainen vesi on kyllin hyvää Troopin -suvulle. Muuten olen liikkunut melkein kaikkialla -- luonnollisia -kulkuneuvoja käyttäen, tietysti." - -"Minä voin antaa hänelle suolavettä niin paljon kuin hän haluaa -- -kunnes hänestä tulee laivankapteeni." - -"Kuinkas se kävisi päinsä? Minä olen ollut siinä käsityksessä että -te olette jonkunlainen rautatiekuningas. Harvey sanoi minulle niin -silloin kun -- erehdyin arvostelussani." - -"Kaikkihan me olemme erehtyväisiä. Minä otaksuin teidän ehkä -tietävän, että minä omistan erään rahtilaiva-linjan -- teealuksia, -jotka kulkevat San Fransiskon ja Jokohaman väliä. Niitä on kuusi -- -rautarunkoisia, noin tuhannen seitsemänsadan kahdeksankymmenen tonnin -vetoisia kukin." - -"Sitä vietävän poikaa! Tuosta hän ei hiiskahtanutkaan. Sitä minä -olisin ymmärtänyt paremmin kuin hänen lorujaan rautatiestä ja poni -valjakoista." - -"Hän ei tiennyt sitä." - -"Sellainen pikkuasia oli kai sattunut varisemaan pois hänen -muististaan." - -"Ei niin, vaan minä kaap... otin haltuuni nuo 'Sinisen M:n' -rahtialukset -- entisen Morgan & McQuade'n linjan -- vasta tänä -kesänä." - -Disko lysähti hämmästyksestä yhteen kasaan istuimelleen kamiinin -viereen. "Suuri Caesar kaikkivaltias! Minä olen näemmä antanut -pettää itseäni oikein aika tavalla. Phil Airheart lähti juuri tästä -kaupungista kuusi -- ei, seitsemän vuotta takaperin, ja hän on nyt -perämiehenä 'San José'lla -- kaksikymmentäkuusi päivää oli sen aika -Friskosta Jokohamaan. Hänen sisarensa asuu täällä vielä, ja hän -lukee Airheartin kirjeet vaimolleni. Ja te olette siis 'Sinisen M:n' -laivojen omistaja?" - -Cheyne nyökkäsi. - -"Jos olisin tiennyt tuon, niin olisin enempää siekailematta pyörtänyt -alukseni takaisin satamaan, sen vakuutan." - -"Se ei ehkä olisi ollut yhtä hyvä Harveylle." - -"Jospa vain olisin tiennyt! Jos hän olisi edes maininnut sanallakaan -tuosta vietävän laivalinjasta, niin olisin ymmärtänyt! En ikinä enää -luota arvostelukykyyni -- en ikinä. Ne ovat hyviä laivoja. Phil -Airheart on sen sanonut." - -"Minua ilahuttaa saada suosituslausuntoja siitä taholta. Airheart on -nyt 'San Joséen' kapteenina. Ja minun tarkotukseni oli kysyä, ettekö -haluaisi lainata Dania minulle vuodeksi tai pariksi, niin katsoisimme -emmekö voisi tehdä hänestä perämiestä. Uskoisitteko hänet Airheartin -huostaan?" - -"On kovin uskallettua ottaa aivan oppimatonta poikaa..." - -"Eräs mies teki paljon enemmän minun pojalleni." - -"Se on eri asia. Tuota noin -- minä en lainkaan suosittele Dania -siksi että hän on minun omaa lihaani ja vertani. Tiedän kyllä, että -kalastaja-aluksilla ja kauppa-aluksilla on erilaiset vaatimukset, -mutta silti ei hänellä ole paljoa opittavana. Ohjata hän osaa -- -siinä ei yksikään toinen hänen ikäisensä mene hänen edelleen, -vaikka sen itse sanon -- ja muu on meikäläisillä jo verissä. -Mutta sitä minä toivoisin, ettei hän olisi niin vietävän heikko -merenkulku-laskennossa." - -"Airheart korjaa kyllä sen seikan. Hän saa ensin tehdä pari matkaa -laivapoikana, ja sitten koetamme saada hänet kykeneväksi vaativampiin -tehtäviin. Sopisiko siten, että te pitäisitte hänet luonanne tämän -talven ja minä lähettäisin noutamaan häntä varhain keväällä? Kyllähän -Tyvenmeri on jokseenkin kaukana -- --" - -"Kaikkia! Me Troopit, niin elossa-olevat kuin kuolleetkin, olemme -kulkeneet ympäri maailmaa ja kaikilla maailman merillä." - -"Mutta minä tahtoisin sanoa teille -- ja minä tarkotan mitä sanon --- että milloin hyvänsä vain haluatte nähdä häntä, niin ilmottakaa -vain minulle, ja minä järjestän matkan. Se ei tule maksamaan teille -senttiäkään." - -"Jos teidän sopii lähteä vähän kävelemään kanssani, niin pistäydymme -talooni puhumaan tästä vaimoni kanssa. Minä olen niin perinjuurin -erehtynyt kaikissa arvosteluissani, että minusta tuntuu kuin ei tämä -olisi tottakaan." - -He menivät Troopin valkoiseksi maalattuun, sinisillä ikkunalaudoilla -kaunistettuun tuhannenkahdeksansadan dollarin taloon, jossa -oli loppuunpalvellut, kukkivia krasseja täynnään oleva vene -sisäänkäytävän edustalla, sekä ikkunaluukuilla varustettu sali, -joka oli kuin merentakaisista esineistä kerätty museo. Siellä istui -kookas nainen, vaitelias ja vakava, jonka silmät olivat hämärät, -kuten sellaisilla on, jotka ovat kauan tähystelleet merelle odottaen -rakkaimpiaan kotiin palaaviksi. Cheyne esitti asiansa hänelle, ja hän -ilmaisi väsyneesti suostumuksensa. - -"Meiltä hukkuu sata miestä joka vuosi yksin Gloucesterista, herra -Cheyne", sanoi hän, -- "sata poikaa ja miestä; ja minä olen ruvennut -vihaamaan merta ihan kuin se olisi elävä ja tajuava olento. Jumala -ei ole luonut sitä ihmisten oleskelupaikaksi. Nuo teidän aluksenne, -kulkevatko ne suoraan yli meren ja suoraan kotiin taasen?" - -"Niin suoraan kuin tuulet sallivat, ja minä annan ylimääräisen -palkkion nopeista matkoista. Teelle ei ole hyväksi viipyä pitkiä -aikoja merellä." - -"Kun hän oli pikku poika, leikki hän usein kauppapuotisilla, ja minä -toivoin mielessäni että hän seuraisi tuota taipumusta suuremmaksi -tultuaankin. Mutta niin pian kuin hän kykeni melomaan venettä, -ymmärsin minä ettei sitä ollut minulle sallittu." - -"Mutta ne ovat raakataklinki-laivoja, äiti; rautarunkoisia ja hyvin -varustettuja. Muistathan mitä Philin sisar on lukenut sinulle hänen -kirjeistään." - -"En ole kyllä koskaan huomannut Philin valehtelevan, mutta hän on -liian uskalias (niinkuin melkein kaikki, jotka liikkuvat merellä). -Jos Danilla itsellään on halua, niin voi hän kyllä mennä -- minun -puolestani." - -"Hän kerrassaan inhoaa merta", selitti Disko, "ja -- ja minä en osaa -olla kohtelias, muuten kiittäisin teitä paremmin." - -"Isäni -- vanhin veljeni -- kaksi sisarenpoikaa -- ja toisen sisareni -mies", sanoi rouva Troop, laskien pään kättänsä vasten. "Ettekö _te_ -olisi millännekään sille, joka on riistänyt teiltä nuo kaikki?" - -Cheyne tunsi helpotusta, kun Dan saapui kotiin ja suostui ehdotukseen -suuremmalla ihastuksella kuin hän kykeni sanoin ilmaisemaan. Ja -tosinhan tarjous merkitsikin varmaa ja suoraa tietä vakavaan asemaan -elämässä, mutta Dan ajatteli enimmän määräyksien jakelemista avaralla -laivankannella ja käyntejä kaukaisissa satamissa. - -Rouva Cheynellä oli ollut kahdenkeskinen keskustelu omituisen -Manuelin kanssa Harveyn pelastamisasiasta. Manuel ei tuntunut olevan -ollenkaan halukas rahalle. Kovan tyrkytyksen perästä hän suostui -ottamaan viisi dollaria, ostaakseen jotain eräälle tytölle, kuten -hän sanoi. Mutta muuten -- "Kuinka minä voi ottaa rahaa, kun minä -ansaita niin helposti ruoka ja tupakka? Te _tahtoo_ antaa jotakin, -jos minä haluan eli ei -- aa, mitä? Sitten te saa antaa minulle -rahaa, mutta ei sillä tapaa. Te saa antaa niin paljo kuin tahtoo." -Ja hän esitti rouva Cheynen nuuskanenäiselle portugalilaiselle -papille, jolla oli luettelo puutteenalaisista leskistä, yhtä pitkä -kuin hänen kauhtanansa. Ankarana unitaarina ei rouva Cheyne tuntenut -myötätuntoa hänen uskontoaan kohtaan, mutta lopulta hän kuitenkin -alkoi kunnioittaa ruskeata, puheliasta pikku miestä. - -Kirkkonsa uskollisena poikana Manuel omisti itselleen kaikki -ne siunaukset, joita pappi tuhlasi rouva Cheynelle hänen -armeliaisuutensa takia. "Tämä päästä minut vapaa", sanoi hän. "Nyt -minulla on oike' hyvä synninpäästö kuusi kuukaudeksi"; ja hän läksi -tiehensä ostaakseen korean huivin silloiselle lemmitylleen ja -tehdäkseen onnettomiksi kaikki toiset. - -Salters matkusti pois Pennin kanssa jättämättä osotetta -jälkeensä. Hän pelkäsi että tuo miljoonamiehen perhe ylellisine -yksityisvaunuineen alkaisi ehkä tuntea liiallista mielenkiintoa hänen -toveriaan kohtaan. Senvuoksi oli parasta vierailla sisämaassa asuvien -sukulaisten luona siksi kunnes rannikko oli jälleen turvallinen. "Älä -sinä anna koskaan rikkaitten ihmisten anastaa itseäsi holhokikseen, -Penn", sanoi hän hänelle rautatievaunussa, "tai muuten lyön tämän -shakkilaudan halki päähäsi. Ja jos taaskin unohdat nimesi -- joka -on Pratt -- niin muista että olet samassa matkassa Salters Troopin -kanssa ja istu siinä missä olet, kunnes minä tulen sinua hakemaan. -Älä lähde hupsuttelemaan niitten jälkeen, joitten silmät pullistuvat -lihavuudesta, niinkuin Sanassa sanotaan." - - - - -X. - - -Mutta toisin ajatteli kuunarin vaitelias kokki, sillä hän kääri -omaisuutensa nyyttiin ja tuli 'Constanceen'. Palkkakysymys oli -toisarvoinen, ja hänelle oli aivan samantekevää missä hän nukkui. -Hänelle oli unessa ilmaistu, että hänen oli seurattava Harveyta -loppuikänsä. He koettivat puhua hänelle järkeä ja turvautuivat -lopulta houkutuksiin; mutta Cape Bretonin neekeri vastaa enemmän -kuin kahta Alabaman neekeriä, ja kokki ja ovenvartija häätyivät -kääntymään itse Cheynen puoleen. Mutta miljoonamies vain nauroi. -Hän oivalsi että Harvey tulisi ennemmin tai myöhemmin tarvitsemaan -henkipalvelijan, ja hän oli vakuutettu että yksi vapaaehtoinen oli -neljän palkkapalvelijan veroinen. Annettakoon siis miehen vain -jäädä, vaikkapa hän kutsuikin itseään MacDonaldiksi ja kirosi -gaelinkielellä. Vaunu palaisi Bostoniin, ja jos hän siellä vielä -olisi samaa mieltä, niin saisi hän seurata heitä Länteen. - -'Constancen' mukana, jota hän sisimmässä sydämessään halveksi, -menivät myöskin Cheynen miljoonamiehyyden viimeisetkin rippeet, -ja hän antautui koko olemuksellaan toimeliaaseen joutilaisuuteen. -Tämä Gloucester oli hänelle uusi kaupunki uudessa maassa, ja hän -päätti "tutkia" sitä, niinkuin hän oli tutkinut kaikki kaupungit -Snohomishista San Diegoon siinä maanääressä, josta hän oli kotoisin. -Sillä mutkaisella kadulla, joka oli puoleksi lastilaituri ja -puoleksi purjehdustarpeitten varastopaikka, ansaittiin rahaa, ja -sen alan johtaviin ammattimiehiin lukeutuvana hän halusi tietää -kuinka tuota jaloa urheilua harjotettiin. Ihmiset sanoivat, että -neljä jokaisesta viidestä Uuden-Englannin sunnuntai-aamiaisella -tarjotusta kalapallerosta tuli Gloucesterista, ja lappoivat -loppumattomia numerosarjoja todistukseksi -- tilastotietoja -veneistä, varusteista, laiturien pituudesta, sijotetuista pääomista, -suolaamisesta, pakkaamisesta, tehtaista, vakuutuksista, palkoista, -korjauksista ja voitoista. Hän puheli niitten kalastajalaivueitten -omistajien kanssa, joiden kapteenit eivät olleet paljon tavallista -palkkalaista parempia ja joiden miehistönä oli melkein kauttaaltaan -skandinavialaisia tai portugalilaisia. Sitten hän keskusteli Diskon -kanssa, joka oli yksi niitä harvoja, joilla oli oma alus, ja vertaili -huomioitaan avaroissa aivoissaan. Hän istuutui ankkuriköysikääröille -merimiestavarain myymälöissä kysellen kyselemästä päästyäänkin -Lännen miehille ominaisella huolettomalla, väsymättömällä -uteliaisuudellaan, kunnes koko sataman-laita rupesi ihmettelemään, -"mitä hemmettiä tuolla miehellä oikein oli mielessä". Hän kierteli -Keskinäisen Vakuutusyhtiön huoneissa ja tiedusteli selityksiä niihin -salaperäisiin merkintöihin, joita joka päivä liidulla piirrettiin -mustalle taululle; ja se sai hänen kimppuunsa kaikkien kaupungin -rajojen sisäpuolella olevien kalastajain leskien ja orpojen -auttamisyhdistysten sihteerit. He kerjäsivät häpeämättä, jokainen -koettaen voittaa toisen laitoksen avustusmäärän suuruudessa, ja -Cheyne pureksi partaansa ja lähetti heidät kaikki vaimonsa luo. - -Rouva Cheyne lepäsi eräässä täyshoitolassa lähellä Eastern Pointia --- omituinen, nähtävästi itsensä hoitolaisten johtama laitos, missä -pöytäliinat olivat puna- ja valkearuutuisia ja asujamet, jotka -näyttivät olleen läheisiä tuttavia toistensa kanssa jo vuosikausia, -nousivat keskiyölläkin ylös tekemään herkkuvoileipiä, jos tunsivat -itsensä nälkäisiksi. Siellä oleskelunsa toisena aamuna rouva Cheyne -pani pois timanttikoristeensa ennen aamiaiselle tuloaan. - -"He ovat erittäin herttaisia ihmisiä", uskoi hän miehelleen; "niin -ystävällisiä ja yksinkertaisiakin, vaikka he ovat melkein kaikki -bostonilaisia." - -"Ei se ole yksinkertaisuutta, äiti", sanoi Cheyne, katsellen -omenapuitten ohi, joihin riippumattoja oli kiinnitetty. "Se on muuta, -jota meillä -- jota minulla ei ole." - -"Ei se voi olla niin", vakuutti rouva Cheyne tyynesti. "Täällä ei ole -yhtään naista, joka omistaisi sadan dollarin arvoisen puvun. Meillä -taas..." - -"Kyllä tiedän, äiti kulta. Meillä on -- tietysti meillä on. Minä -luulen että pukeutumis-muoti täällä Idässä on sellainen. Viihdytkö -hyvin?" - -"Minä näen niin vähän Harveyta; hän on aina sinun kanssasi; mutta -minä en ole läheskään niin hermostunut kuin ennen." - -"Minä puolestani en ole viihtynyt näin hyvin koskaan sen jälkeen -kun Willie kuoli. En ole koskaan oikein ymmärtänyt että minulla on -poika, ennenkuin nyt. Harveysta on tullut erinomainen poika. Haluatko -jotain, äitikulta? Ehkä tyynyn pääsi alle? Me taidamme taas lähteä -vähän rantalaiturille kävelemään ja katselemaan." - -Harvey oli isänsä varjo noina päivinä; he kuljeksivat pitkin katuja -ja tietä rinnatusten, ja Cheyne käytti mäkiä tekosyynä pannakseen -kätensä pojan tasasuoralle olkapäälle. Näillä kävelyillä Harvey oppi -tuntemaan ja ihailemaan sitä merkillistä kykyä, millä hänen isänsä -pääsi tunkeutumaan uusien asiain ytimeen ainoastaan juttelemalla -yhden ja toisen kadulla tapaamansa miehen kanssa. - -"Kuinka sinä voit saada heidät kertomaan kaikki avaamatta itse -suutasi?" kysyi poika, heidän tullessaan ulos eräästä laivatarpeiden -kaupasta. - -"Olen ollut tekemisissä useampain ihmisten kanssa aikoinani, ja siinä -kai oppii arvostelemaan heitä kunkin laadun mukaan. Lisäksi tunnen -jonkun verran itseänikin." Hetken perästä, heidän istuutuessaan -laiturin reunalle, hän lisäsi: "Ihmiset näkevät melkein aina, milloin -mies on itse toiminut jotakin, ja silloin he kohtelevat häntä -vertaisenaan." - -"Aivan niinkuin minua kohdellaan Wouvermanin telakalla. Minä olen nyt -yksi joukosta. Disko on kertonut jokaiselle, että minä olen ansainnut -palkkani." Harvey levitti kämmenensä eteensä ja hieroi niitä sitten -vastakkain. "Ne ovat taasen jo aivan pehmeät", sanoi hän surullisesti. - -"Pidä ne sellaisina vielä muutamia vuosia eteenpäin, sen aikaa kun -hankit itsellesi tietosivistystä. Sitten voit karaista niitä jälleen." - -"Ni-in, niinpä kai", vastasi Harvey, mutta äänensävy ei ollut -ollenkaan innostunut. - -"Kaikki on sinun omassa varassasi, Harve. Voithan turvautua äitiin -ja panna hänet höpöttämään hermoistasi ja herkästä terveydestäsi ja -muista hupsu niksistä." - -"Olenko minä koskaan niin tehnyt?" sanoi Harvey hiukan väkinäisesti. - -Hänen isänsä kääntyi häneen päin ja ojensi pitkää kättään. "Sinä -tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, etten voi tehdä mitään sinusta, -jollet asetu suoriin suhteisiin minun kanssani. Minä voin kyllä -suoriutua kanssasi, jos olet yksinäsi, mutta minä en yritäkään -hallita yhtaikaa sekä sinua että äitiä. Siihen on elämä liian lyhyt." - -"Tuntuu kuin en minä olisi juuri paljon arvoinen, vai mitä ajattelet?" - -"Se lienee kyllä suureksi osaksi minunkin syytäni; mutta jos tahdot -kuulla totuuden, niin et ole ollut juuri paljon arvoinen näihin asti. -Vai oletko?" - -"Hm -- Disko arvelee... Kuules, mitä lasket minun kasvatukseni -tulleen maksamaan, alusta alkaen tähän asti?" - -Cheyne hymyili. "En ole koskaan sitä laskenut, mutta arvioisin summan -tulevan lähemmäksi viittä- kuin neljääkymmentätuhatta dollaria; ehkä -se voi nousta kuuteenkin kymmeneen. Nuori polvi tulee kalliiksi. Sen -tarvitsee saada kaikkia, ja se kyllästyy niihin -- ja isäukko saa -maksaa kulut." - -Harvey vihelsi, mutta sisimmässään hänestä oli mieluista ajatella, -että hänen kasvatuksensa oli maksanut niin paljon. "Ja kaikki tuo on -hukkaan heitettyä pääomaa, eikö niin?" - -"Sijotettua, Harve. Sijotettua, toivoakseni." - -"Jos otaksumme sen vain kolmeksikymmeneksi tuhanneksi, niin nuo minun -ansaitsemani kolmekymmentä dollaria tekevät noin kymmenen senttiä -sadalle dollarille. Se on kovin vähäinen voitto." Harvey pudisteli -totisena päätään. - -Cheyne nauroi niin että oli vähällä pudota laituripaalulta veteen. - -"Disko on saanut monta vertaa enemmän Danista siitä saakka kun hän -on täyttänyt kymmenen vuotta; ja Dan on vielä ollut koulussa toisen -puolen vuotta." - -"Ahaa, sinne päinkö se kallistuukin!" - -"Ei, en minä mitään erityistä tarkottanut. Minä vain en näe itsessäni -mitään kerskattavaa tällä kertaa -- sitä minä ajattelen... Minua -sietäisi antaa selkään." - -"Minä en voi sitä tehdä, ukkoseni; muuten minä ehkä tekisin sen, jos -luontoni olisi sellainen." - -"Ja sitten minä muistaisin sen elämäni loppuun asti, enkä antaisi -sitä sinulle ikinä anteeksi", sanoi Harvey, leuka nyrkkien varassa. - -"Aivan niin. Niin juuri minäkin tekisin. Ymmärrätkö?" - -"Ymmärrän. Syy on yksin minun eikä kenenkään muun. Mutta olipa miten -oli, jotain tässä on tehtävä." - -Cheyne otti sikaarin liivintaskustaan, puraisi poikki kärjen ja alkoi -poltella. Isä ja poika olivat hyvin toistensa näköiset, sillä parta -peitti Cheynen suun, ja Harveylla oli sama hiukan kaartuva nenä, -samat liki toisiaan olevat mustat silmät ja samat kapeat, korkeat -poskipäät kuin hänen isälläänkin. Jos kasvoille olisi sivellyt vähän -punertavan ruskeaa väriä, olisi hän hyvin sopinut esittämään jotain -kertomuskirjojen punanahkaintiaania. - -"Sinä voit jatkaa samaan tapaan kuin tähänkin asti", puheli Cheyne -verkalleen, "tullen maksamaan minulle kuusi- tai kahdeksantuhatta -dollaria vuosittain siihen saakka kun tulet äänestyskelpoiseksi. -Silloin sinä tulet miehen kirjoihin ja voit siitä lähtien -kuluttaa minun laskuuni neljäkymmentä tai viisikymmentä tuhatta, -lukuunottamatta sitä mitä saat äidiltäsi, ja pitää kamaripalvelijaa -ja huvipurtta ja maatilaa, jolla voit olla kasvattavinasi -juoksijahevosia ja pelata korttia oman joukkueesi kanssa." - -"Niinkuin Lorry Tuck?" pisti Harvey väliin. - -"Niin; taikka De Vitre'n veljekset tai McQuade-ukon poika. Kalifornia -on täynnä sellaisia, ja tässä tulee juuri parahiksi näytekokoelma, -joka osottaa samaa tavaraa valmistettavan idässäkin." - -Kiiltävän mustaksi maalattu höyrypursi, jossa oli mahonkinen -kajuutta, nikkelöity kompassikoppi ja puna- ja valkearaitainen -auringonsuojus, tulla puskutti satamaan, jonkun newyorkilaisen -pursiseuran viiri tangon nenässä liehuen. Kaksi jonkinlaisiin muka -meripukuihin puettua nuorta miestä istui korttia lyöden salongin -ikkunan vieressä, ja pari naista punaisen ja sinisen kirjavat -päivänvarjot käsissä katseli vieressä ja nauroi kovaäänisesti. - -"Enpä haluaisi joutua tuolla merelle edes jonkunlaisessa tuulessa. -Liian kapea", sanoi Harvey arvostelevasti purren, hidastaessa -kulkuaan ankkuripoijua lähestyessään. - -"Heillä on hauskaa oman käsityskantansa mukaan. Minä voin hankkia -sinulle samanlaista, vieläpä kaksinverroin kuin näillä on, Harve. -Mitä pitäisit siitä?" - -"Caesar!--Tuolla tavoin ei venettä lasketa vesille", sanoi Harvey, -yhä kiintyneenä purtta katselemaan. "Jos minä en osaisi käsitellä -taljaa tuon paremmin, niin pysyisin maalla... Entä jollen minä tee -sitä?" - -"Pysykö maalla -- vai mitä?" - -"Huvittele pursilla ja maatiloilla ja elä 'isä-ukon' kustannuksella -ja -- piiloudu äidin taakse jos tulee ikävyyksiä", sanoi Harvey -silmät vilkkuen. - -"No, siinä tapauksessa käyt käsiksi töihin minun liikkeessäni, -poikaseni." - -"Kymmenen dollarin kuukausipalkallako?" Taaskin vilkutus. - -"Ei senttiäkään enempää ennenkuin olet sen arvoinen, ja menee -joitakin vuosia ennenkuin saat sitäkään." - -"Minä tahtoisin mieluummin alottaa konttorin lattian lakaisemisella --- sillähän ne suuret pomot alkavat? -- ja saada jotain palkkaa heti, -kuin..." - -"Tiedän sen; kaikki me ajattelemme samalla tavalla. Mutta -lakaisijoita voinemme saada palkatuksi riittävästi muutenkin. Minä -tein juuri saman erehdyksen, nimittäin sen, että tahdoin päästä -ansaitsemaan liian pian." - -"Ja se erehdys tuotti kolmekymmentä miljoonaa dollaria, vai kuinka? -Sellaisilla mahdollisuuksilla luulisin minäkin uskaltavani." - -"Olen hävinnyt ja olen voittanut. Voin kertoa sinulle niistä -asioista, jos tahdot kuulla?" - -Cheyne hiveli partaansa, katseli hymyillen yli tyvenen vedenpinnan -ja alkoi puhua kääntymättä Harveyhin päin, joka pian alkoi oivaltaa -että hänen isänsä kertoi nyt hänelle elämäkertaansa. Hän puhui -hiljaisella, tasaisella äänellä, elehtimättä ja ilmehtimättä, -ja kuitenkin hän esitti kertomuksen, josta kymmenen johtavaa -sanomalehteä olisi auliisti maksanut suuria summia -- kertomuksen -nelikymmen-vuotisesta toiminnasta, joka oli samalla kertomus Uuden -Lännen syntyhistoriasta, joka historia on vielä kirjottamatta. - -Se alkoi orvosta pojasta, joka oli jäänyt oman onnensa nojaan -Texasissa, ja jatkui monivivahteisena läpi satojen vaiheiden ja -käänteiden, tapahtumapaikkojen siirtyessä toisesta Lännen valtiosta -toiseen, kaupungeista, jotka nousivat maasta kuukaudessa ollakseen -vuoden päästä jo autioina, hurjiin uhkayrityksiin rajuissa -erämaaleireissä, jotka ovat nyt kivikatuisia kaupunkeja. Siihen -sisältyi kolmen rautatielinjan rakentaminen ja neljännen harkittu -hylyksi saattaminen. Se kertoi höyrylaivoista, kaupungeista, metsistä -ja kaivoksista sekä kaikkiin maailman kansallisuuksiin kuuluvista -miehistä, jotka miehittivät, rakensivat, hakkasivat ja kaivoivat -niitä. Se kosketteli jättiläismäisten rikastumismahdollisuuksien -avautumista silmien eteen, jotka eivät nähneet, tai niiden -menettämistä mitä vähäpätöisimpäin aika- ja matkaesteiden takia; ja -läpi tapahtumain ja tilojen lukemattomien vaiheiden liikkui Harvey -Cheyne, milloin rikkaana, milloin köyhänä, sinne ja tänne, edes ja -takaisin, laivamiehenä, junamiehenä, tavarain välittäjänä, -ravintolan pitäjänä, sanomalehtimiehenä, koneenkäyttäjänä, -kauppamatkustajana, maatila-asioitsijana, valtiollisena agitaattorina, -ilmotusasiamiehenä, väkijuomakauppiaana, kaivoksenomistajana, -keinottelijana, karjanhoitajana tai maankiertäjänä, joskus ratsain, -useimmiten jalan, aina valppaana ja levollisena, etsien omia etujaan -sekä, niin hän ainakin itse sanoi, maansa kunniaa ja vaurastumista. - -Hän kertoi luottamuksestaan, joka ei milloinkaan pettänyt, ei edes -silloin kun hän riippui epätoivon partaalla -- luottamuksesta, -jonka synnyttää ihmisten ja olosuhteiden tunteminen. Hän puhui -lavealta rohkeudestaan ja neuvokkuudestaan kaikissa tiloissa, ja -hän tuntui pitävän sitä niin luonnollisena asiana ettei hän edes -muuttanut äänenpainoaan siitä kertoessaan. Hän kuvaili kuinka hän oli -syrjäyttänyt vihamiehiään tai antanut heille anteeksi, aivan samoin -kuin he olivat syrjäyttäneet häntä tai antaneet hänelle anteeksi -noina huolettomina päivinä, kuinka hän oli houkutellut, imarrellut -ja pelotellut kaupunkeja, yhtiöitä ja renkaita, aina niiden itsensä -hyödyksi, kuinka hän oli suunnannut rautatielinjoja vuorten -ympäritse tai lävitse ja rotkojen ylitse, ja lopuksi kuinka hän oli -istunut toimettomana erilaisten yhteisöjen raastaessa siekaleiksi -viimeisetkin jätteet hänen kunniallisuudestaan. - -Harvey kuunteli tätä tarinaa henkeään pidätellen, pää hiukan sivulle -kallistettuna, silmät rävähtämättä suunnattuina isän kasvoihin, -joitten uurteisille poskille ja ulkoneville silmäkulmille hehkuva -sikaarinpää loi omituisen hohteen hämärän yltyessä. Hänestä tuntui -kuin hän olisi katsellut junan veturia, joka syöksyy eteenpäin -pimeässä -- peninkulma jokaisen uuninluukun avauksen synnyttämän -loisteen välillä; mutta tämä veturi osasi puhua, ja sanat vaikuttivat -pojan mieleen ja panivat sen liikkeelle pohjiaan myöten. Vihdoin -Cheyne viskasi pois sikaarinpätkän, ja he istuivat pimeässä loiskivan -veden partaalla. - -"En ole koskaan ennen kertonut näistä kenellekään", sanoi isä. - -Harvey vetäisi henkeä. "Se on suurenmoisinta mitä ikinä voi olla!" -sanoi hän. - -"Se oli siitä mitä minä _sain_. Nyt tahdon sanoa sinulle mitä en ole -saanut. Se ei ehkä kuulosta sinusta paljonkaan arvoiselta, mutta en -toivoisi sinun tulevan niin vanhaksi kuin minä, ennenkuin oivallat -sen. Minä voin kyllä suoriutua ihmisistä enkä ole mikään hölmö omalla -alallani, mutta -- mutta -- minä en voi kilpailla sellaisen miehen -kanssa, joka on saanut _oppia!_ Minulla ei ole muuta kuin mitä olen -poiminut sieltä täältä matkan varrelta, ja se kyllä näkyy minusta -joka puolelta." - -"Minä ainakaan en ole sitä koskaan nähnyt!" sanoi Harvey kiivaasti. - -"Vastedes tulet kuitenkin sen näkemään -- niin pian kuin olet päässyt -yliopistosta. Enkö minä sitä tietäisi? Enkö ole nähnyt ihmisten -kasvojen ilmeestä, että he pitävät minua 'nousukkaana'? Minä voin -musertaa heidät palasiksi -- sen voin -- mutta minä en voi iskeä -heitä heidän arimpaan kohtaansa. En tahdo sanoa että he olisivat -niin kovin, kovin korkealla, mutta tunnen kuitenkin että itse olen -jossain kovin, kovin kaukana heistä. Mutta _sinulla_ on tilaisuus -välttää sitä. Sinun on imettävä itseesi kaikki tarjolla oleva tieto, -ja sinä tulet seurustelemaan toisten kanssa, jotka tekevät samoin. -_He_ tekevät sitä enintään muutamien tuhansien dollarien vuositulojen -takia, mutta _sinun_ on muistettava tekeväsi sitä miljoonien takia. -Sinun on opittava lakia kyllin paljon, jotta voit hoitaa omaisuuttasi -sitten kun minä olen poissa näiltä ilmoilta, ja sinun on tultava -lujiin väleihin maan parhaimpien kanssa (heistä on hyötyä myöhemmin); -ja ennen kaikkia on sinun hankittava mahdollisimman paljon tuota -jokapäiväistä, tavallista kirjatietoa. Ei mikään kannata paremmin -kuin se, Harve, ja se tulee kannattamaan vuosi vuodelta yhä paremmin -meidän maassamme -- sekä liike-elämässä että politiikassa. Sen tulet -kyllä näkemään." - -"Minun osani tässä kaupassa ei ole varsin houkutteleva", sanoi -Harvey. "Neljä vuotta yliopistossa! Toivoisinpa melkein valinneeni -kamaripalvelijan ja huvipurren!" - -"Älä ole milläsikään, poikaseni", kehotti Cheyne. "Sinä sijotat -pääomasi siihen missä se tuottaa parhaan voiton; eikä omaisuutemme -kutistune vähemmäksi, vaikka vähän viipyykin ennenkuin pääset itse -ottamaan osaa sen hoitoon. Ajattele asiaa ja anna minulle vastaus -huomenna. Mutta nyt meidän täytyy joutua, muuten myöhästymme -illalliselta!" - -Koska tämä keskustelu koski liikeasioita, ei Harvey katsonut -tarpeelliseksi kertoa siitä äidilleen, ja Cheyne ajatteli -luonnollisesti samalla tavalla. Mutta rouva Cheyne näki jotain -erikoista olevan tekeillä ja pelkäsi, ja samalla hän tunsi -hiukan kateutta. Poika, joka oli kohdellut häntä säälimättömän -itsevaltaisesti, oli poissa, ja hänen sijallaan oli teräväkatseinen, -erinomaisen vaitelias nuorukainen, joka puheli useimmiten isän -kanssa. Rouva Cheyne ymmärsi että keskustelu koski liikeasioita -ja oli niinollen hänen valtapiirinsä ulkopuolella; ja jos hänellä -oli ollut vielä epäilyksiä, niin ne hälvenivät kun Cheyne matkusti -Bostoniin ja toi hänelle sieltä uuden timanttisormuksen. - -"Mitä te molemmat nyt olette tehneet?" sanoi rouva Cheyne heikosti -hymyillen käännellessään sormusta auringonvalossa. - -"Puhelleet -- puhelleet vain, äiti; Harvey on ajattelevainen poika." - -Niin hän olikin. Hän oli esittänyt oman omintakeisen ehdotuksensa. -Rautatiet, niin hän selitti vakavasti, eivät kiinnittäneet hänen -mieltään, enempää kuin hirsimetsät, maatilat tahi kaivoksetkaan. -Mutta hän halusi koko sielustaan päästä isänsä vasta ostettujen -purjelaivojen ylivalvojaksi. Jos hänelle luvattiin antaa tuo toimi -kohtuullisen ajan kuluttua, niin hän puolestaan sitoutui harjottamaan -opintoja ahkerasti ja säännöllisesti neljän tai viiden vuoden aikana. -Lupa-aikoina hänelle oli suotava täysi vapaus ottaa selvää kaikista -laivalinjaa koskevista yksityisseikoista -- hän oli jo tehnyt niistä -ainakin kaksituhatta kysymystä -- kassakaapissa säilytetyistä isän -salaisimmista papereista alkaen San Fransiskon satamassa olevaan -hinaaja-höyryyn asti. - -"Se on tasapuolinen ehdotus", virkkoi Cheyne vihdoin. "Sinä muutat -tietysti mieltäsi kahteenkymmeneen kertaan ennenkuin olet päässyt -opistosta; mutta jos otat tuon linjan oikealla tavalla hoitaaksesi -etkä kyllästy siihen ennenkuin olet tullut kolmenkolmatta vuoden -ikään, niin luovutan tuon laivahomman kokonaan sinun omaksesi. Mitäs -sanot siihen, Harve?" - -"Ei; ei kannata koskaan mennä pirstomaan valmista liikettä. -Maailmassa on jo ilmankin liian paljon kilpailua, ja Disko sanoo -että 'veriheimolaisten _täytyy_ pysyä yksissä.' Hänen miehistönsä ei -koskaan luovu hänestä. Ja se, sanoo hän, on yhtenä syynä siihen, että -he saavat niin runsaan saaliin matkoillaan. Tuosta puhuen, 'Täällä -Ollaan' lähtee Georges-matalikolle maanantaina. He eivät viivy kauan -maissa, vai mitä?" - -"Eivät kyllä, ja oikeastaan pitäisi meidänkin ajatella lähtöä. Olen -jättänyt liikeasiani roikkumaan irralleen molempien valtamerien -välille, ja on jo aika sitoa langanpäät taas yhteen. Mutta siihen -ryhtyminen tuntuu nyt kerrassaan vastenmieliseltä, sillä minulla ei -ole ollut tällaisia vapaapäiviä kahteenkymmeneen vuoteen." - -"Me emme _voi_ lähteä ennenkuin olemme saattaneet Diskoa hänen -matkalleen", sanoi Harvey. "Ja maanantaina on muistojuhlakin. Siihen -meidän on ainakin jäätävä." - -"Mikä se on tuo muisto-homma? Minä kuulin puhuttavan siitä -täyshoitolassa", sanoi Cheyne tahdottomasti. Hänkään ei halunnut -lyhentää näitä kultaisia päiviä. - -"No niin, mikäli minä olen päässyt käsittämään, on tämä jonkinlainen -kesävieraita varten pystyyn puuhattu huvitilaisuus. Disko ei siitä -pidä, siitä syystä että siellä toimitetaan rahankeräys leskiä ja -orpoja varten. Disko on itsenäinen. Etkö ole huomannut sitä?" - -"Kyl-lä. Hiukan. Paikoittain. Se on siis jonkunlaista kaupungin -nähtävyyksien esittämistä?" - -"Niin on, tämä kesäkokous nimittäin. Siellä luetaan niitten miesten -nimet, jotka ovat hukkuneet tai tietymättömiin kadonneet sitten viime -erän, ja pidetään puheita ja lausutaan runoja ja muuta sellaista. -Sitten, Diskon puheitten mukaan, auttamisyhdistysten sihteerit -menevät takapihalle ja tappelevat saaliista. Oikea juhla on keväällä, -sanoo hän. Silloin siihen ottavat osaa kaikki papitkin, eikä -kesävieraita silloin ole saapuvilla." - -"Ymmärrän", sanoi Cheyne, käsittäen asian täydelleen kuten ainakin -sellainen, joka on syntynyt ja kasvatettu kotikaupunki-ylpeyteen. -"Jäämme siis muistojuhlaan ja matkustamme samana iltana." - -"Minä menen Diskon luo ja koetan saada hänet tulemaan sinne -miehistöineen ennenkuin he lähtevät. Silloin minun on tietysti oltava -heidän seurassaan." - -"Vai niin, sitäkös se olikin", sanoi Cheyne. "Minä olen vain mitätön -kesävieras, kun sinä taas olet..." - -"Täysverinen matalikko-kalastaja", huusi Harvey taakseen -noustessaan raitiovaunuun, ja Cheyne jatkoi matkaansa onnekkaine -tulevaisuuden-unelmineen. - -Disko ei ollenkaan suosinut sellaisia julkisia tilaisuuksia, -joissa vedottiin ihmisten armeliaisuuteen, mutta Harvey vakuutti -että päivä menettäisi kokonaan juhlallisuutensa ainakin häneen -nähden, jos 'Täällä Ollaan' ei olisi täysilukuisesti edustettuna. -Silloin Disko suostui, mutta erinäisillä ehdoilla. Hän oli kuullut --- oli merkillistä kuinka kaikki asiat tulivat kaikkien tiedoksi -tuolla rantaseudulla -- hän oli kuullut että eräs filadelfialainen -näyttelijätär tulisi esiintymään tilaisuudessa, ja hän epäili -hänen esittävän "Kapteeni Iresonin ajomatkan". Mieskohtaisesti -hän välitti näyttelijättäristä yhtä vähän kuin kesävieraistakin, -mutta oikeus oli oikeus, ja vaikkakin hän itse (tässä Dan hihitti) -oli kerran erehtynyt arvostelussaan, ei hän tahtonut kuulla tuota -valheellista runoa esitettävän. Harvey palasi näinollen takaisin East -Gloucesteriin ja kulutti puoli päivää selittääkseen huvitetulle, -kautta mantereen mainetta saavuttaneelle näyttelijättärelle sen -erehdyksen laatua, johon hän oli ollut tekemäisillään itsensä -vikapääksi; ja näyttelijätär myönsi että oikeus oli oikeus, aivan -niinkuin Diskokin oli sanonut. - -Cheyne tiesi vanhasta kokemuksesta, millainen juhlan meno tulisi -olemaan, mutta kaikenlaiset kansankokoukset olivat hänelle todellista -nautintoa. Hän katseli raitiovaunuja, jotka huristivat länteenpäin -helteisenä, autereisena aamuna, täynnä vaaleihin, kevyihin -kesäpukuihin verhottuja naisia ja valkonaamaisia, olkihattuisia -miehiä, jotka olivat vasta äsken tulleet Bostonin konttoripulpettien -äärestä; hän katseli postikonttorin edustalla olevaa polkupyöräkasaa, -touhukkaina kiiruhtavia, toisiaan tervehtiviä virkailijoita, -raskaassa ilmassa verkalleen hulmahtelevia lippuja ja tärkeän -näköistä miestä, joka ruiskunletkua pidellen kasteli tiilillä -laskettua jalkakäytävää. - -"Äiti", virkkoi hän äkkiä, "muistatko sitä, kun Seattle oli palanut -ja alettiin puuhata sen uudelleen eloon-virvottamista?" - -Rouva Cheyne nyökkäsi ja silmäsi arvostelevasti pitkin mutkaista -katua. Hän ymmärsi, samoin kuin hänen miehensäkin, noita -Lännelle ominaisia kansankokouksia ja vertaili niitä toisiinsa. -Pian alkoi kalastajia sekaantua kaupungintalon sisäänkäytävän -edustalla tungeksivaan ihmisjoukkoon; siinä oli sinertäväposkisia -portugalilaisia, joitten vaimot olivat enimmäkseen paljain -päin tai saali harteilla, kirkassilmäisiä novascotialaisia ja -new-brunswickiläisiä, ranskalaisia, italialaisia, ruotsalaisia ja -tanskalaisia sekä käymäseltään satamassa olevien kuunarien miehistöä -syrjästä-katsojina; ja kaikkialla mustapukuisia naisia, jotka -tervehtivät toisiaan jäykän arvokkaasti, sillä tämä oli heidän -suuri päivänsä. Ja siinä oli eri uskontokuntien pappeja -- suurten, -varakkaitten seurakuntien pappeja, jotka olivat merenrannikolla -lepäämässä, yhtä hyvin kuin varsinaisia työskenteleviä sielunpaimenia --- roomalaiskatolisen kirkon papeista aina tuuheapartaisiin -lutherilaisiin saarnamiehiin, jotka olivat entisiä merimiehiä -ja hyviä veikkoja parinkymmenen aluksen miehistön kanssa. Oli -kuunarilaivueitten omistajia, jotka avustivat huomattavilla summilla -leski- ja orpoyhdistyksiä, ja pikkueläjiä, joitten kuunarit -olivat mastonnokkia myöten lainojen panttina; oli pankkimiehiä ja -merivakuutus-asiamiehiä, hinaajain ja rannikkoaluksien kapteeneja, -laivatarpeiden-kauppiaita, laivojen korjaajia, suolaajia, -veneentekijöitä, yleensä kaikkien rantakaupungin sekalaisten -ammattien edustajia. - -He kulkeutuivat pitkin kesävieraitten vaaleitten pukujen elävöittämiä -istuinrivejä, ja muuan kaupungin virkailija valvoi järjestystä ja -hikoili, kunnes hän suorastaan loisti kansalaisylpeydestä. Cheyne -oli puhellut hänen kanssaan viitisen minuuttia muutamia päiviä -aikaisemmin, ja heidän välillään vallitsi täydellinen yhteisymmärrys. - -"No, herra Cheyne, mitäs pidätte kaupungistamme? -- Kyllä, rouva, te -voitte istua mihin vain haluatte. -- Teillä on arvatenkin tällaisia -tilaisuuksia siellä Lännessäkin?" - -"On kyllä, mutta ne eivät periydy niin vanhoilta ajoilta kuin täällä." - -"Niinpä niin, tietysti. Teidän olisi pitänyt olla siinä juhlassa, -jota me vietimme kahdennensadannen viidennenkymmenennen vuosipäivämme -kunniaksi. Voin vakuuttaa teille, herra Cheyne, että vanha -kaupunkimme silloin kunnosti itseään." - -"Niin olen kuullut. Ja kyllä kannattaakin. Mutta mistä johtuu, ettei -tässä kaupungissa ole yhtään ensiluokkaista hotellia?" - -"-- Suoraan toiselle puolen salia, vasemmalle, Pedro. Siellä on -yllinkyllin tilaa sinulle ja joukollesi. -- Niin, juuri samaa -minäkin sanon heille aina, herra Cheyne. Se vaatii suuria rahoja, -mutta te ette kai otaksuttavasti pidä sitä minään pätevänä syynä. Me -tarvitsemme..." - -Raskas koura laskeutui hänen verkapukuiselle olalleen, ja erään -hiiliä kulettavan rannikkolaivan punottavakasvoinen kapteeni -pyöräytti hänet puoleksi ympäri. "Mitä helkkaria te miehet meinaatte, -kun paiskaatte sellaisen lain kaupungille silläaikaa kun kaikki -kunnon miehet ovat merellä? Häh? Kaupunki on kuiva kuin luu ja haisee -ison joukon pahemmalta kuin viimeksi täältä lähtiessäni. Olisittehan -voinut jättää meille edes yhden anniskelun miedompia juomia varten." - -"Eipä se näytä estäneen teitä voitelemasta sisäpuoltanne tänä aamuna, -Carsen. Minä keskustelen tästä asiasta kanssanne myöhemmin. Istukaa -nyt tuonne oven luokse ja harkitkaa valmiiksi todistelujanne, kunnes -minä tulen." - -"Mitä minä todisteluista hyödyn? Miquelonissa saa samppanjaa -kahdeksallatoista markalla laatikon, ja..." Kapteeni painautui -istuinpaikalleen, kun urkujen alkusoitto vaiensi hänet. - -"Meidän uudet urkumme", sanoi virkamies ylpeänä Cheynelle, "maksoivat -meille neljätuhatta dollaria. Meidän on ensi vuonna jälleen -korotettava suostuntaveroja saadaksemme ne maksetuksi. Me emme -tahtoneet jättää kaikkea uskonnollista puolta yksinomaan papiston -toimeenpanemiin tilaisuuksiin. Tuolla nousee meidän orpolapsistamme -kokoonpantu kuoro laulamaan. Minun vaimoni on opettanut heitä. -Tapaamme vielä myöhemmin, herra Cheyne. Minua tarvitaan lavalla." - -Korkeina, selkeinä ja vilpittöminä vaimensivat lasten äänet -viimeisenkin paikoilleen asettuvien hälinän. - -_"Oo Luojan kätten työt, te Luojaa kiittäkäät -- ylistäkäät ja -kunnioittakaatte aina!"_ - -Kaikki naiset kurottuivat katsomaan, kun toistamiseen kajahtavat -päätöstahdit värähyttivät ilmaa. Rouva Cheyne, samoin kuin jotkut -muutkin, alkoi hengittää tiheämmin; hän oli tuskin koskaan tullut -ajatelleeksi mielessään, että maailmassa on niin paljon leskiä; ja -vaistomaisesti hän etsi katseillaan Harveyta. Harvey oli tavannut -Diskon ja hänen miehistönsä salin takaseinältä ja hän seisoi Danin -ja Diskon välissä, ikäänkuin oikeuden mukaan hänelle kuuluvalla -paikalla. Salters-setä, joka edellisenä iltana oli palannut Pennin -kanssa Pamlico Soundista, otti hänet vastaan epäluuloisesti. - -"Eivätkö sinun vanhempasi ole vielä menneet?" murisi hän. "Mitä -tekemistä sinulla on täällä, nuorukainen?" - -_"Oo, järvet, virtain vuot, te Luojaa kiittäkäät -- ylistäkäät ja -kunnioittakaatte aina!"_ - -"Eikö hänellä ole oikeus olla täällä?" sanoi Dan. "Onhan hän ollut -mukana yhtähyvin kuin me toisetkin." - -"Ei noissa vaatteissa ainakaan", ärähti Salters. - -"Suu kiinni, Salters", sanoi Disko. "Sinun sappesi on liian ärtynyt. -Pysy vain siinä missä olet, Harve." - -Sitten nousi lavalle juhlapuheen-pitäjä, joka hänkin oli kaupungin -tukipylväitä, lausuen muun maailman tervetulleeksi Gloucesteriin ja -huomauttaen ohimennen, missä suhteessa Gloucester oli muuta maailmaa -etevämpi. Sitten hän siirtyi käsittelemään kaupungin merkittävyyttä -meri-elinkeinon harjottajana ja puhui siitä hinnasta, joka sen on -maksettava vuotuisesta sadostaan. Yleisö saisi myöhemmin kuulla -niitten nimet, jotka kaupunki viime vuoden aikana oli vainajina -menettänyt -- niiden lukumäärä oli sata ja seitsemäntoista. (Tässä -lesket suurensivat silmiään hiukan ja katsahtivat toisiinsa.) -Gloucester ei voinut kerskata mistään suurista teollisuus- tai -tehdaslaitoksista. Sen pojat tekivät työtä sillä palkalla, minkä meri -antoi, ja he tiesivät kaikki, ettei Georges- eivätkä Suuret matalikot -olleet mitään ruusukenttiä. Ainoa mitä maalla-olijat saattoivat -tehdä, oli leskien ja orpojen auttaminen; ja muutamien ylimalkaisten -huomautusten jälkeen hän käytti tilaisuutta kiittääkseen kaupungin -nimessä niitä, jotka niin yhteishyvää harrastavasti olivat -lupautuneet ottamaan osaa juhlaohjelman suoritukseen. - -"Minua suututtaa nuo kerjäys-kohdat tuossa puheessa", murisi Disko. -"Se ei anna ihmisille oikeaa käsitystä meistä." - -"Jolleivät ihmiset katso eteenpäin ja pane tallelle silloin kun -heillä on siihen tilaisuus", sanoi Salters, "niin on asiain luonnosta -lankeavaa, että heidän on kannettava häpeä. Ota tämä varotukseksi, -nuori mies. Rikkaus kestää ainoastaan hetken, jos tuhlailet sitä -ylellisyyksiin..." - -"Mutta jos kadottaa kaikki -- ihan kaikki", sanoi Penn, "niin -mitä voi tehdä _silloin?_ Kerran minä" -- vetisen-siniset silmät -harhailivat ylös ja alas, ikäänkuin etsien jotain kiinnekohtaa --- "kerran minä luin -- jostain kirjasta luullakseni -- eräästä -yliajetusta laivasta, josta kaikki hukkuivat -- paitsi yksi mies -- -ja hän sanoi minulle..." - -"Lörpötystä!" keskeytti Salters. "Lue vähemmän ja syö enemmän, Penn, -niin ansaitset paremmin palkkasi." - -Harvey tunsi seisoessaan kalastajain väliin puserrettuna omituista -karmivaa, kihisevää väristystä, joka alkoi niskasta ja kulki pitkin -selkää jalkoihin asti. Lisäksi häntä vilutti, vaikka ilma oli -rasittavan kuuma. - -"Tuo on varmaan se filadelfialainen näyttelijätär?" sanoi Disko -Troop, katsoa muikauttaen lavalle. "Olet kai järjestänyt sen kapteeni -Iresonin asian, vai kuinka, Harve? Sinähän tiedät syyn." - -Nainen ei esittänyt "Iresonin ajomatkaa", vaan jonkunlaisen -runoelman, jossa puhuttiin Brixham-nimisestä kalastaja-satamasta ja -aluksista, jotka pyrkivät sitä kohti pimeänä myrsky-yönä, naisten -laittaessa rantasiltaman päähän merkkitulen kaikista esineistä, mitä -he vain käsiinsä saivat. - - "He ottivat mummon peitteen, -- - hän pyys' vain kiiruhtamaan; - he lapsen kätkyen veivät, -- - laps' vaieten katseli vaan." - -"Yhyy!" sanoi Dan, kurkistaen Pitkän Jackin olkapään ylitse. "Sepä -oli jotakin. Mutta kalliiksi se varmaan tuli." - -"Viheliäinen juttu", virkkoi irlantilainen. "Huonosti valaistu -satama, Danny." - - "-- -- -- -- -- - väki tiennyt ei onneton, - ilovalkeanko he laati - vai hautausrovion." - -Esiintyjän ihmeellinen ääni pani kuulijain sydänkielet väräjämään. Ja -kun hän esitti, kuinka aaltojen varaan joutuneet miehet viskautuivat -rannalle, toiset elävinä, toiset kuolleina, ja kuinka he kantoivat -ruumiit valkean hohteeseen, kysellen: "Lapsi, onko tämä isäsi?" -tai: "Vaimo, onko tämä miehesi?" niin saattoi kuulla liikutuksen -nyyhkäyksiä kaikkialta salista. - - "Ja kun Brixhamin purret jälleen - käy myrskyjä uhmaamaan, - ne rakkauden myötään kantaa - valonhohteena purjeillaan." - -Suosionosotukset hänen lopetettuaan supistuivat hyvin vähiin. -Naiset etsivät nenäliinojaan, ja miehistä tuijottivat useat kattoon -kiiltävin silmin. - -"Hm", sanoi Salters; "tuon kuuleminen jossain teatterissa maksaisi -dollarin -- ehkä kaksikin. Joillakin saattaa olla sellaiseen varaa. -Minusta se tuntuu suoranaiselta rahanhaaskaukselta... No, mutta miten -kumman lailla kapteeni Bart Edwardes on päässyt ajautumaan tänne?" - -"Ei auttanut pidätellä häntä", sanoi muuan takana oleva -eastportilainen. "Hän on runoilija, ja hän aikoo lausua oman runonsa. -Siinä puhutaan eräästä meidän puolen tapahtumasta." - -Hän ei kertonut että kapteeni Bart Edwardes oli jo viitenä -vuonna peräkkäin ponnistellut saadakseen luvan esittää jonkun -omia sepitelmiään Gloucesterin muistojuhlassa. Huvitettuna -ja kyllästyneenä oli juhlatoimikunta vihdoin suostunut hänen -pyyntöönsä. Vanhuksen vaatimattomuus ja onnesta tuikkiva katsanto, -hänen astuessaan lavalle kaikkein parhaissa sunnuntaipukimissaan -voittivat puolelleen kuulijakunnan sydämet jo ennenkuin hän -oli ehtinyt avata suutaan. He kuuntelivat nurisematta loppuun -kolmekymmentäseitsemän kankeatekoista säkeistöä, joissa kuvailtiin -mahdollisimman perinpohjaisesti kuunari "Joan Haskenin" haaksirikkoa -Georges-matalikon luona vuoden 1867 ankarassa myrskyssä, ja kun hän -pääsi loppuun, kajahti yksimielinen mieltymyshuuto kautta koko salin. - -Muuan kaukonäköinen bostonilainen sanomalehtireportteri -pujahti paikaltaan saadakseen täydellisen jäljennöksen -esitetystä kertomarunosta sekä haastattelun sen tekijästä, -joten tällä maailmalla ei enää ollut enempää tarjottavana -kapteeni Bart Edwardesille, entiselle valaanpyytäjälle, -laivanrakentajalle, kalastajalaivurille ja runoilijalle, hänen -seitsemännelläkymmenennellä kolmannella ikävuodellaan. - -"Niin, siinä sitä voi sanoa olevan järkeä", sanoi eastportilainen. -"Minä olen tarkastellut tapahtumapaikkaa nuo hänen värsynsä käsissäni -ja voin todistaa että hän on esittänyt kaiken sellaisena kuin se on." - -"Jollei tämä Dan tässä saisi kokoon parempaa parissa aamutunnissa, -niin hänelle sietäisi antaa selkään", sanoi Salters, joka katsoi -velvollisuudekseen puolustaa Massachusetts'in kunniaa. "En tahdo -kieltää ettei kapteeni Edwardes olisi jokseenkin näppärä kirjamies -- -ollakseen Mainesta. Mutta kuitenkin..." - -"Kyllä Salters-setä varmaan kuolee tällä matkalla. Ensimäinen -kohteliaisuus, minkä hän ikinä on minulle lausunut", hihitti Dan. -"Mutta mikä sinulla on, Harvey? Sinähän olet hiljaa kuin hiiri ja -naamasi on ihan vihertävä. Oletko kipeä?" - -"En tiedä mikä minulla oikein on", vastasi Harvey. "Tuntuu kuin -sisälmykseni tuppaisivat pyrkimään ulos. Minua niin painostaa ja -puistattaa." - -"Ruuansulatushäiriö varmaan. Sepä sattui ikävästi. Odotamme nimien -lukemista ja lähdemme sitten, niin voimme käyttää hyväksemme -vuorovettä." - -Lesket -- useimmat sinä kesänä leskiksi tulleita -- jäykistivät -itsensä kuin ihmiset jotka odottavat tulevansa ammutuiksi paikalleen, -sillä he tiesivät mitä oli tulossa. Kesävieras-neitoset punaisine -ja sinisine puseroineen lakkasivat tirskumasta kapteeni Edwardesin -merkilliselle runolle ja katsoivat taakseen ihmetellen miksi kaikki -olivat niin hiljaa. Kalastajat työntäytyivät lähemmäksi, kun -Cheynen kanssa puhellut kaupungin virkamies nousi lavalle ja alkoi -lukea vainajien luetteloa, jaotellen ne kuukausittain. Edellisen -vuoden syyskuun hukkuneet olivat enimmäkseen yksinäisiä miehiä -ja muukalaisia, mutta hänen äänensä kajahteli hyvin kuuluvana -äänettömässä salissa: - -_9:s päivä syyskuuta. Kuunari "Florrie Anderson" hukkunut koko -miehistöineen Georges-matalikon luona:_ - -_Reuben Pitman, laivuri, 50:n vuoden, naimaton, Main Street, -Gloucester_. - -_Emil Olsen, 19:n, naimaton, 329 Hammond Street, Gloucester; kotoisin -Tanskasta_. - -_Oscar Strandberg, naimaton, 28:n, Ruotsista_. - -_Carl Strandberg, naimaton, 28:n, Main Street, Gloucester_. - -_Pedro, luultavasti Madeirasta, naimaton, Keenen vierasmaja, -Gloucester_. - -_Josef Welsh, alias Josef Wright, 30:n, St. John, Newfoundland_. - -"Ei -- Augusty, Maine", keskeytti ääni ihmisjoukosta. - -"Hän otti pestin, St. Johnissa", sanoi lukija, katsoen papereistaan. - -"Tiedän sen, mutta hän oli kirjoilla Augustyssa. Minun veljenpoikani." - -Lukija teki lyijykynällä oikaisun luettelon reunaan ja jatkoi: - -_Sama kuunari, Charlie Ritchie, Liverpool, Nova Scotia, 33:n, -naimaton_. - -_Albert May, 267 Rogers Street, Gloucester, 27:n, naimaton_. - -_27:s päivä syyskuuta. Orvin Bollard, 30:n, naimisissa, hukkunut -veneessä Eastern Pointin kohdalla_. - -Tämä laukaus sattui, sillä eräs leskistä hytkähti ja aukoi ja -puserteli käsiään. Rouva Cheyne, joka oli kuunnellut suurin silmin, -nytkäytti päätään ja nielaisi vaivalloisesti. Danin äiti, joka -istui muutamia paikkoja hänestä oikealle, näki ja kuuli sen ja -siirtyi joutuisasti hänen rinnalleen. Lukeminen jatkui. Tammikuun -ja helmikuun haaksirikkoihin ehdittyä laukauksia sateli tiheään, ja -lesket vetäisivät henkeä yhteenpuserrettujen hampaitten välitse. - -_14:s päivä helmikuuta. Kuunari "Harry Randolph" menettänyt mastonsa -kotimatkalla Newfoundlandista; Asa Musie, naimisissa, 32:n, Main -Street, Gloucester, huuhtoutunut mereen kannelta_. - -_23:s päivä helmikuuta. Kuunari "Gilbert Hope"; kadonnut jäljettömiin -veneessä, Robert Beavon, 29:n, naimisissa, kotoisin Pubnicosta, Nova -Scotiasta_. - -Mutta hänen vaimonsa oli salissa. He kuulivat heikon parahduksen, -ikäänkuin jotain pientä eläintä olisi haavotettu. Se tukahtui -kuitenkin heti, ja nuori nainen horjui ulos salista. Hän oli -toivonut toivottomanakin, kuukausimääriä, koska jotkut veneissä -harhaan joutuneet ovat onnen kautta tulleet pelastetuiksi johonkin -ohikulkevaan suurempaan alukseen. Nyt hän oli saanut varmuuden, ja -Harvey saattoi nähdä katukäytävällä olevan poliisin kutsuvan hänelle -ajurin. - -"Se maksaa viisikymmentä senttiä asemalle" -- alotti ajuri, mutta -poliisi kohotti kätensä -- "mutta minä ajan sinne kuitenkin. Astukaa -sisään vain. Kuulkaahan, Alf, ettehän ilmota minua ensi kerralla, jos -lyhtyni ei ole sytytetty -- niinhän?" - -Salin ovi sulkeutui peittäen näkyvistä päivänpaisteisen -ulkoilma-läikän, ja Harveyn silmät kääntyivät jälleen lukijaan ja -hänen loppumattomaan luetteloonsa. - -_19:s päivä huhtikuuta. Kuunari "Mamie Douglas" hukkunut Suurilla -matalikoilla koko miehistöineen_. - -_Edvard Canton, laivuri, 43:n, naimisissa, Gloucesterista_. - -_D. Hawkins, alias Williams, 34:n, naimisissa, Shelbournesta, Nova -Scotiasta_. - -_G. W. Clay, neekeri, 28:n, naimisissa, Gloucesterista_. - -Ja niin edelleen, yhä edelleen. Harvey tunsi kurkussaan kuin suuria -paloja, joita hän ei saanut painumaan alas, ja hänen vatsansa -muistutti hänelle sitä päivää, jolloin hän putosi höyrylaivan -kannelta. - -_10:s päivä toukokuuta. Kuunari 'Täällä Ollaan'_ (veri kihisi -joka puolella hänen ihossaan). _Otto Svendson, 20:n, naimaton, -Gloucesterista, huuhtoutunut mereen_. - -Jälleen kuului tukahdutettu, vihlaiseva huuto jostakin salin -takaosasta. - -"Hänen ei olisi pitänyt tulla. Hänen ei olisi pitänyt tulla", sanoi -Pitkä Jack säälien. - -"Älä töllötä noin, Harve", murahti Dan. Harvey kuuli sen, mutta -sitten musteni kaikki hänen silmissään tulihyrrien sekaiseksi -pimeydeksi. Disko kumartui eteenpäin ja puhui jotain vaimolleen, -joka istui rouva Cheynen vieressä toinen käsi kiedottuna hänen -vyötäisilleen ja pidellen toisella hänen haparoivia, nytkähteleviä, -sormuksin koristettuja käsiään. - -"Painakaa päänne alas -- aivan alas!" kuiskutti rouva Troop. "Se -menee ohi tuossa tuokiossa." - -"Minä en vo-oi! En sa-aata! Oi, antakaa minun -- --" änkytti rouva -Cheyne tajuamatta ollenkaan mitä puhui. - -"Teidän täytyy", toisti rouva Troop. "Teidän poikanne on juuri -pyörtynyt tainnottomaksi. Sellaista sattuu muutamille, kun he ovat -kasvuiässä. Haluatte kaiketi mennä hoitamaan häntä? Tältä puolelta -voimme päästä ulos. Älkää hätäilkö. Tulkaa vain minun perässäni. Mitä -nyt turhia, rouva kulta, olemmehan me naisia molemmat, ja meidän on -hoidettava miesväkeämme. Tulkaa!" - -Koko "Täällä Ollaan" kuunarin miehistö lähti mukaan tunkeutuen -väkijoukon läpi henkivartiona, ja hyvin kalpea ja järkyttynyt oli se -Harvey, jonka he laskivat eteishuoneen penkille. - -"Tulee äitiinsä", oli rouva Troopin ainoa huomautus rouva Cheynen -kumartuessa poikansa yli. - -"Kuinka saatoit luullakaan hänen voivan kestää sellaista?" huudahti -hän nuhtelevasti Cheynelle, joka ei ollut virkkanut mitään. "Se oli -kauheaa -- kauheaa! Meidän ei olisi pitänyt tulia. Se on pahaa ja -julmaa! Se -- se ei ole oikein! Minkätähden he eivät voineet panna -noita asioita sanomalehtiin, joihin ne oikeastaan kuuluvat? Tuntuuko -paremmalta nyt, lapsi-kulta?" - -Tämä saattoi Harveyn häpeämään, kuten luonnollista oli. "Kyllä minä -voin aivan hyvin jo", sanoi hän, hapuillen jaloilleen katkonaisesti -naurahtaen. "Se varmaan tuli jostain, jota olen syönyt aamiaisella." - -"Kahvista ehkä", sanoi Cheyne, jonka kasvot olivat tiukoilla -uurteilla, ikäänkuin ne olisivat olleet pronssista muovaillut. "Emme -palaa enää sisälle." - -"Taitaa olla samantekevä, jos lähdemme heti rantaan", sanoi Disko. -"On kovin ummehtunutta tuolla sisällä dagojen joukossa, ja raitis -ilma virkistää rouva Cheyneä." ["Dagoiksi" nimittävät merimiehet -kaikkia portugalilaista, espanjalaista tai italialaista syntyperää -olevia.] - -Harvey ilmotti ettei hän ollut koskaan eläessään voinut sen paremmin; -mutta vasta sitten kun hän näki kuunarin "Täällä Ollaan" Wouvermanin -telakan luona puhtoisena ja siistiksi siveltynä, hävisi hänen -epämieluisa tunteensa omituisen ylpeyden ja kaihomielen sekotukseen. -Toiset ihmiset -- kesävieraat ja sen sellaiset -- soutelivat -huvikseen pikku veneillä tai katselivat merta rantalaiturin päästä, -mutta hän ymmärsi asioita syvemmältä -- enemmän asioita kuin hän -jaksoi pitää ajatuksissaan. Sittenkin olisi häntä miltei haluttanut -istua ja itkeä sitä, että tuo pikku kuunari nyt oli lähdössä pois. -Rouva Cheyne itkikin joka askeleella heidän mennessään satamaan, -lausuen mitä merkillisimpiä ajatuksia rouva Troopille, joka hyvitteli -häntä kuin pikku lasta, niin että Dan, jota ei oltu siten hyvitelty -sitten kuin kuusivuotiaana, vihelsi ääneen. - -Ja sitten vanha miehistö -- Harvey oli mielestään merimiesten -vanhimpia -- laskeutui vanhaan kuunariin kuluneitten pyynti veneitten -keskelle, jonka jälkeen Harvey päästi irti peräkiinnikkeen laiturin -päästä ja he työnsivät aluksen käsillään liukumaan laiturin sivua -pitkin. Jokainen halusi sanoa niin paljon, ettei kukaan saanut -sanotuksi mitään erikoista. Harvey pyysi Dania pitämään huolta -Salters-sedän saappaista ja Pennin veneen-ankkurista, ja Pitkä Jack -kehotti Harveyta muistamaan hänen opetuksiaan merimies-taidossa; -mutta leikinlasku menetti voimansa noitten molempien naisten -läsnäollessa; ja vaikea onkin olla sukkela silloin kun vihreä -satamanvesi levenee levenemistään ystävyksien välillä. - -"Ylös halkaisija ja keulapurje!" huusi Disko asettuen ruorirattaan -ääreen, kun tuuli alkoi ottaa purjeisiin. "Tapaamme toiste, Harve. -Taidanpa usein tulla muistelemaan sinua ja teikäläisiä." - -Sitten alus liukui kuulomatkan ulkopuolelle, ja he istuutuivat -katselemaan sen etenemistä. Ja yhä rouva Cheyne itki. - -"Kas niin, kilttiseni", sanoi rouva Troop; "olemmehan me molemmat -naisia. Kyllä mielenne keventyy kun saatte itkeä oikein sydämenne -pohjasta. Vaikka Jumala tietää että minulle siitä ei ole koskaan -ollut mitään hyvää; mutta hän tietää myös että minulla on ollut -syytäkin itkeä!" - -Muutamia vuosia myöhemmin ja toisessa päässä Amerikkaa käveli eräs -nuori mies pitkin merisumusta harmaata, tuulille altista katua, jota -reunustivat kallisarvoiset, puusta kiveä jäljitellen rakennetut -talot. Hänen seisoessaan taotusta raudasta valmistetun ristikkoportin -edessä tuli paikalle hevosella ratsastaen -- ja tuhannen dollarin -hevoseksi se olisi ollut halpa -- toinen nuori mies. Ja heidän -välilleen sukeutui seuraava keskustelu: - -"No hei, Dan!" - -"Heipä hei, Harve!" - -"Mitäs sinulle kuuluu?" - -"No, minun pitäisi tehdä tämä matkani noin niinkuin aliperämiehenä. -Etkö sinä jo pian ole päässyt siitä siunatusta opistostasi?" - -"Sinne päinhän se alkaa olla menossa. Voit arvata, että Leland -Stanfordin yliopistossa on eri oppimäärät kuin kuunarilla 'Täällä -Ollaan'; mutta ensi syksynä minä aion antautua liikehommiin oikein -vakituisesti." - -"Meidän laivojammeko johtamaan?" - -"No mitäpäs muuta. Odotahan vain, kun minä pääsen sinua -kovistelemaan, Dan. Minä aion panna tuon vanhan linjan polvilleen -huutamaan armoa, kun otan sen käsiini." - -"Se ei minua pahastikaan peloita", sanoi Dan veljellisesti -virnistäen, samalla kun Harvey laskeutui hevosen seljästä ja kysyi -aikoiko hän tulla sisään. - -"Siinä mielessä minä nostin ankkurin; mutta kuulehan, onko tohtori -jossain täällä lähettyvillä? Minä hukutan sen hupsun neekerin vielä -jonain päivänä niine vietävän ennustuksineen." - -Kuului matalaa, voitonriemuista naurunkihitystä, ja entinen kuunarin -kokki astui esiin sumusta ottaakseen hevosen suitset. Hän ei koskaan -sallinut kenenkään muun toimittaa palveluksia Harveylle. - -"Sakeaa kuin matalikoilla vai kuinka, tohtori?" sanoi Dan -suostutellen. - -Mutta sysimusta kelttiläinen kaukonäkijä ei katsonut -soveliaaksi vastata, ennenkuin oli taputtanut Dania olalle ja -kahdennenkymmenennen kerran raakkunut hänen korvaansa vanhan -ennustuksensa: - -"Herra -- palvelija. Palvelija -- herra", sanoi hän. "Muistathan, Dan -Troop, mitä sanoin? Silloin kuunarilla?" - -"No niin, en tahdo väittää etteivät asiat jokseenkin siltä näyttäisi -nykyään", sanoi Dan. "Mutta 'Täällä Ollaan' oli kelpo alus, ja -useammassa kuin yhdessä suhteessa minä saan kiittää sitä paljosta -- -sitä ja isää." - -"Minä myös", virkkoi Harvey Cheyne. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MEREN URHOJA*** - - -******* This file should be named 53585-8.txt or 53585-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/5/8/53585 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53585-8.zip b/old/53585-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index dabcd90..0000000 --- a/old/53585-8.zip +++ /dev/null |