diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 17:47:42 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 17:47:42 -0800 |
| commit | 800133b44f567561f5cfd078b23e3d628d96d84c (patch) | |
| tree | 8a25629d409fc74e6737525664f5150756f7a65e | |
| parent | 916398e5a1c2e367c2d26c3ea67d23be48c2aad7 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53584-8.txt | 2435 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53584-8.zip | bin | 42770 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2435 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..bc91573 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53584 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53584) diff --git a/old/53584-8.txt b/old/53584-8.txt deleted file mode 100644 index 44abe10..0000000 --- a/old/53584-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2435 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Vankila, by Maksim Gorky, Translated by -Iisakki Lattu - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Vankila - - -Author: Maksim Gorky - - - -Release Date: November 23, 2016 [eBook #53584] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VANKILA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -VANKILA - -Kirj. - -MAKSIM GORKIJ - -Tekijän luvalla alkukielestä suomentanut - -Iisakki Lattu - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1905. - - - - - - - _Sensuurin hyväksymä, Helsingissä 14. p. kesäkuuta 1905_. - - - - -I. - - -... Päivä oli kostean kylmä. Synkät harmaat liikkumattomat pilvet -peittivät taivaan, hienoina pisaroina lankesi sade hiljakseen maan -pinnalle kietoen kaupungin kadut ohueeseen värähtelevän himmeään -sumuverkkoon... - -Likaisen märkää katukäytävää ja kylmää hohtavien kosteitten kivitalojen -seinävierustaa pitkin kulki hitaasti eteenpäin vahvan poliisiketjun -ympäröimänä yhteen sullottu taaja ihmisjoukko kumpaakin sukupuolta. -Kulkueen kohdalla tuntui ilma aivan kuin aaltoilevan kansajoukon -synnyttämien epäselvien äänien humusta. - -Harmaita huolestuneita kasvoja, lujaan puristettuja leukapieliä, -synkkiä alasluotuja katseita, joitakuita hajamielisesti hymyileviä, -toisia jotka sukevalla leikkipuheella koettavat peittää kovasti -loukattua raskasta ja masentunutta voimattomuutensa tuntoa. Aika ajoin -kuuluu suuttumuksen tukahdettuja huutoja, mutta ne kajahtavat himmeän -epävarmasti, ikäänkuin ihminen ei olisi selvillä siitä -- onko nyt -juuri sopiva hetki ryhtyä äänekkääseen vastustavaan mielenosoitukseen -tai olisiko se ehkä jo liian myöhäistä. -- - -Poliisien väsyneet kasvot näyttävät huolestuneilta ja suuttuneilta, -ainoastaan muutamat heistä seisovat välinpitämättömän jäykkinä -ikäänkuin puuäijät ja hienot vesipisarat kiiltävät heidän lakeillaan -sekä viikseillään. Mutta kattojen yläpuolia riippuu raskaana harmaa, -kylmää kosteutta itseensä imenyt uhkaava taivas lisäten puolestaan -vitkaan putoilevilla isoilla märillä lumihöytäleillään tuossa -taistelutta voitetussa kansajoukossa jo muutenkin synkän surulliseksi -käynyttä mielialaa. - --- Aja heidät pihaan! -- kiljasi joku käheällä äänellä. - -Poliisit alkoivat röyhkeästi työntää masennettua märkää ihmisjoukkoa -halkopihan portista sisään. Syntyi kova ahdinko. Ihmiset työntäytyivät -kuin lampaat toinen toisensa kylkeen yhä ahtaammalle ja vyöryivät -mustana virtana pihalle. Heidän harmistuneet huutonsa kaikuivat yhä -kovemmin ja hermostuneemmin; joukosta kuului vihaisia itkun sekaisia -kirpeitä ja kimakoita naisääniä... - -Iloinen hyväsydäminen roteva ylioppilas ensimäiseltä kurssilta, Mischa -Malinin, kulki keskellä joukkoa katsellen lempeillä sinisillä -silmillään sääliväisesti kalpeita vihaisia ja pelokkaita kasvoja. -Naisten huudot, hermostunut nauru ja masennettu tyytymätön nurina -saivat hänet kokonaan kuohuksiin; raskaasti hengittäen keskellä -ahdinkoa, sydän täynnä harmin ja häpeän tunnetta oli hän valmis itkuun -purskahtamaan. Työnnellen ihmisiä edestään koetti hän niin pian kuin -mahdollista päästä portista sisälle ja piiloutua pihalla johonkin -sopukkaan erilleen kaikista. - -... Jonkun pienet hennot kädet tarttuivat lujasti hänen palttonsa -hihaan -- ja hän huomasi edessään kalpeat kasvot ja suuret kosteat -silmät. Nämä -- kyyneltenkö vaiko sateen kostuttamat kasvot -- -kääntyivät suoraan häneen ja heleänpunaiset yhteenpuristetut huulet -suonenvedon tapaisesti värähdellen alkoivat sopertaa: - --- Minä -- en mene!... minä en voi, en tahdo! Hän tyrkkäsi minua... hän -ei saa sillä tavoin... sanokaa se hänelle... - -Tyttönen ravisteli päätään läähättäen, mustat kiharat hajaantuivat -itsepäisesti hänen märille poskilleen ja valkoiselle korkealle -otsalleen. - --- Kuinka hän uskaltaa! -- kiljahti tyttönen yht'äkkiä ja hänen äänensä -kohosi yli kaiken ympärillä olevan nielun ja heilauttaen kättään oikasi -hän säihkyvin silmin itsensä suoraksi aivan kuin teräsvieteri. - -Silloin Mischankin rinnassa leimahti tuli, joka poltti pois kaiken -häveliäisyyden ja palavana virtana vyöryili veri hänen suonissaan. -Hänen silmänsä pimenivät hetkeksi ja rintansa täyttyi rajulla nuoruuden -rohkeudella, Mischa rynnisti eteenpäin, -- ja musta väkiliuta hajaantui -aivan kuin lika rapakkoon putoavan kiven tieltä... Hän näki edessään -pitkäkasvuisen harmaaseen virkapukuun puetun miehen ja kiljasi tälle -kovalla kajahtavalla äänellä: - --- Teillä ei ole oikeutta lyödä! - --- Mi... kuinka! Kuka on lyönyt? -- äännähti ärtyneenä käsiään -heilauttaen harmaanuttuinen mies. Väsynyt naama ruskeine viiksineen -virnistyi vinoon ja halveksivalla hymyllä laski hän kätensä Mischan -olalle lausuen: - --- Pyydän, olkaa hyvä... eteenpäin! - -Mischa, nähtyään tämän virnistyksen, tunsi sydämessään terävän -loukkaavan pistoksen. - --- Minä -- en mene! -- huusi hän raivoissaan. -- Me emme mene... emme -me ole mikään karjalauma! Riittää jo väkivalta! - -Kaikki kauniit mahtavat sanat vapaudesta ja ihmisarvosta, jotka vaan -mieleen johtuivat, tulvivat tulivirtana hänen rinnastaan, säihkyivät -säkeninä keskellä kansajoukkoa sytyttäen toisissa suuttumusta, toisissa -vihaa. Puheensa huumaamana, kuurona kansajoukon kirjavista huudoista -joutui hän keskelle ihmispyörrettä kuten kipinä keskelle mustaa -savupilveä eikä huomannutkaan milloin ja miten hänet kansajoukosta -pois raastettiin -- ennenkuin oli ajurin rattailla, matkalla -poliisikamariin. - -Tiliä tekemättä itsellensäkään kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut, -aukasi hän silmänsä seljälleen, vetäen ahnaasti ilmaa keuhkoihinsa ja -koko ruumiinsa vavahdellessa tunsi hän rintansa täyttyneen terveestä -iloisesta liikutuksen tunteesta. -- Hänen vieressään istui nuori -mustaviiksinen ylipoliisi, jolla oli arpi oikeassa poskessa -- ja -piteli häntä vyötäisistä. Saattajan kasvot olivat synkät, huulet yhteen -puristetut, silmät piirullaan. Katsellen eteenpäin -- kosketteli tämä -alituisesti poskeansa vasemmalla kädellään. - --- Minnekäs te... minua? -- kysäsi Mischa hyväntahtoisesti. - --- Ppp -- poliisikamariin... vastasi läpi hampaittensa ylipoliisi ja -hänen kasvonsa värähtivät sairaloisesti. - --- Onko teitä -- lyöty? -- kysyi Mischa osanottavaisesti. - --- Hh -- hampaita särkee... piru vie! murahti ylipoliisi tyrkäten -samassa nyrkillään ajuria selkään ja hysteerisesti voihkien ärjyi: - --- Aja sukkelammin... senkin kirottu! - -Ajuri -- pieni harmaapäinen ukkorähjä -- käänsi häneen rypynuurtamat -kasvonsa ja räpyttäen punaisia vetisiä silmiään, vastasi lohduttavasti: - --- Ky -- yllä me ennätämme, teidän ylhäisyytenne... eihän vankila ole -kirkko -- ainahan sinne ennättää... - --- Ääntele sinä siinä! -- sihisi kiukusta ylipoliisi. - -Ajuri nyki pelokkaasti ohjaksista ja mutisi hiljaa hevoselleen: - --- No, sinä... katsos nyt... mitä sinä nyt siinä? - -Kadulla sakeassa tarttuvantahmeassa sumussa vilahteli lakkaamatta sinne -tänne hyöriviä ihmishahmoja -- näytti siltä kuin he olisivat poikenneet -pois tieltä ja äänettöminä tuskallisesti harhailleet milloin minnekin -päin tuossa synkänharmaassa kosteassa hämyssä löytämättä kuitenkaan -oikeata suuntaa. Hiljaisella jyminällä silloin tällöin vähän kovemmin -kolahdellen kulkivat raitiovaunut katua pitkin, pyörien alta välähteli -säkenöiviä sinertäviä kipinöitä ja vaunuissa istui ääneti ketä lienekin --- liikkumattomia mustia ihmisiä. Katukivillä kuului lakkaamatta -väsyttävä hevoskavioitten kapse, ilmestyivät lyhtyjen keltaset tulet, -tuikkivat värähdellen -- mitään valaisematta -- kunnes taasen katosivat -kokonaan kylmään liikkumattomaan sumumereen. Ajopelin gummipyörät -keikahtelivat kiiruusti kiitäessä epätasaisella kivikadulla ja Mischan -rinnassa alkoi tuntua jonkinlaista epämieluista väristystä, mutta tämän -väristyksen ohella -- joka masensi kiihtynyttä mieltä -- alkoi hänessä -hehkua hiljakseen jalo ja ylpeä itsetietoisuus täytetystä -velvollisuudesta. - -Poliisiaseman portilla eräs pienehkö olento, paksu ja harmaa kuni sumu, -lausui kähisevän sortuneella välinpitämättömällä äänellä: - --- Ähä! Vai toitte tuasiise yhen? Ei ole paikkoja -- -- täynn' ovat -kaikk'!... Heidän ylhäisyytensä käskivät -- ett' -- antaa ajaa suoraa -vankilaan... - --- Piru periköön... -- voihki ähkyen ylipoliisi ja kääntäen tuskan -rypistämät kasvonsa Mischaan, lausui moittivalla äänellä: - --- Näettekö nyt, herra ylioppilas... miten asiat ovat! -- valmiita -olette aina puhumaan että kansan puolestahan me!... ja... ja nyt -sairaan ihmisen täytyy teitä kulettaa... välittämättä mistäkään! - -Ja jyrkästi kääntyen, kiljasi hän ajurille: - --- Hei, sinä! Anna mennä... läänin vankilaan!... - -Mischa oli melkein nauruun purskahtamaisillaan, mutta kun ei tahtonut -loukata sairasta ihmistä, niin pidätti itsensä ja hetkisen kuluttua -huomautti ystävällisesti: - --- Jos koettaisitte -- kreosootilla... - -Ylipoliisi ei ollut kuulevinaankaan, vasta vankilan portilla astuissaan -ajopeleistä alas äännähti hän alakuloisesti: - --- Olen koittanut kreosootillakin... ei auta!... Tehkää hyvin! - - - - -II. - - -Vankilassakaan ei ollut vapaita paikkoja, ja Mischa pistettiin pieneen -suurempia rikosvankeja varten varattuun komeroon. Harmaapäinen, -korkeakasvuinen, pitkänaamainen ja suippopartainen vanginvartija, jonka -värittömät silmät olivat aivan liikkumattomat, sulki suurella kolinalla -paksun likaisen oven ja kyyristyen sen ympyriäiseen aukkoon sanoi, -aivan kuin olisi puhetorveen puhunut, matalalla yksitoikkoisella -äänellä: - --- Jos jotain tarvitaan -- kutsukaa, olen tässä... - -Ja samassa katosi hän hiljakseen kuin hiiri. - -Nuorukainen seurasi häntä uteliain katsein ja ihaillen jonkun aikaa -omaa tyyneyttään rupesi lähemmin tarkastelemaan komeroa. Se oli pitkä, -kapea huone; vasemmalla puolella oven vieressä tunkeutui seinästä -sisälle raskas kolmikulman muotoinen uuni ja siihen lujasti kiinnitetty -vähän luisu, likainen neljän hengen makuulava. Tämä ylettyi koko seinän -pituudelta suureen ruskealla ruostepeittoisella rautaristikolla -varustettuun akkunaan asti. Makuulavan ja oikeanpuoleisen seinän -välille jäi tilaa noin puolentoista arssinaa ja paitsi makuulavaa -- ei -tässä likaisessa, synkässä huoneessa muuta ollutkaan. Raskas kivinen -holvikaarros, joka täynnä halkeamia laskeutui vasemmalla seinällä -melkein makuulavan tasalle, ja tämä kaarros se juuri antoi komerolle -eriskummallisen pallonpuolikkaan tapaisen muodon, joka oli keskeltä -jaettu kahtia. Holvin korkeimmalla kohdalla oikeanpuolisen seinän -vieressä paloi tomuinen sähkölamppu valaisten lian, tapetuista luteista -syntyneitten ruskeitten pilkkujen ja kaikenmoisten piirroksien -peittämiä seiniä. - -Makuulavan puoleisella seinällä lähellä uunia oli luultavasti jollakin -naulalla piirretty suuret määrät numeroita, -- joku lienee tällä tavoin -yhteen-, kertoma- ja jakolaskulla koettanut lieventää ikävää ja tyhjää -yksinäisyyttään... Lähellä akkunaa oli isoilla kirjaimilla piirretty -tummaan kuivettuneeseen homeeseen: - - "Kaks' on meitä Vjasmalaista - Aika reuhkanräyhkänää, - Mieronkierttäjää, - Kopekan mist' irti saamme - Limpun ostamme, sen jaamme - Ja -- hoklennamme." - -Mischa naurahti miettiessään, mitähän merkinnee -- "hoklennamme?" -- -Varmaankin se tarkoittaa -- ahnaasti syömistä, päätti hän katsellen -seinälle säännöttömiin riveihin hauskasti ripoiteltuja kirjaimia. Ja -"kaksi reuhkanräyhkänää" tuntui hänestä olevan kaksi iloista huimapäätä --- aina puoleksi nälkäisiä, jotka eivät koskaan sure eivätkä mitään -pelkää, kuleksivat iäti kaupungista kaupunkiin, missä vaan sattuu -tilaisuus -- sieltä "kopekan irti kiskaisevat" ja eleskelevät kuin -petolinnut ihmisten keskellä... Mischa luki runosäkeet uudelleen ja -tuntiessaan, mitenkä likaiset seinät alkoivat häntä yhä enemmän -huvittaa, purskahti hän äänekkääseen nauruun... - -Oven takaa alkoi kuulua askeleita ja kolkko ääni kysyi äkäisesti: - --- Mitä te siellä? - -Mischa säpsähti, kääntyi katsomaan -- ja näki oveen tehdyssä reiässä -kylmän liikkumattoman silmän... - --- Kutsuitteko? - --- En... - --- Mitäs te sitten? -- kysyi itsepintaisesti silmä. - --- En mitään... Minä vaan nauroin, -- sanoi Mischa. - -Silmä hyppäsi sukkelaan mihin lieneekin ylös, ja käytävästä kuului -raukea aivan kuin loukkaantunut ääni: - --- Ei täällä naureta... - --- Onko se kielletty? -- kysäsi Mischa hyväntahtoisesti naurahtaen. - -Hänelle ei vastattu. Vankilan pihalta kuului äänekästä melua, jostakin -kauempaa käytävästä veden roiskintaa ja viereisessä huoneessa kalisivat -kahleet. Kaikki nuo äänet synnyttivät jonkinlaisen yhteisen -sekamelskan, jota ei korva ollut ollenkaan halukas kuulemaan. Mischan -mieleen juolahti kuva laihasta pitkänaamaisesta vankilan virkamiehestä -pyöreine värittömine silmineen, harmaine tuuheine kaarevine -kulmakarvoineen ja keltaisella ryppyisellä nahalla peitettyine leveine -otsineen. - --- Fedjka, senkin viheriä elävä! -- kirkui kirpeä ääni käytävässä, sen -jälkeen kuului naurun hohotusta ja oven ohitse kulki joku raskain -juoksuaskelin... - --- Hiljaa, pukit! -- kaikui ankara äännähdys. - -Mischa huokasi ja alkoi lukea seinäkirjoituksia. Holvikaaressa, siinä -paikassa, johon helposti voi makuulavalla loikoessa kädellä ulettua, -oli painokirjaimilla huolellisesti kirjoitettu: - -"Täsä on istunut Jakof Ignativ Usof. Joka murhasi vaimons ja Saschka -Gryslovan heiän konnuuvens tähen. Tammikuusa se tapahtui. 1900. Laski -suolet heilt ulos." - -Mischa vavahti uudelleen. Häntä hämmästytti kirjoituksen sisältö -- ja -vielä enemmän se varmuus, että Usov uskoi täydellisesti olevansa -oikeutettu tappamaan ihmisiä. - -Hän yritti ajatuksissaan luoda kuvan tästä rauhallisesta murhamiehestä, -Usovista, vaan ei löytänyt sille minkäänlaista ihmismuotoa -- se ilmeni -aina hänelle jonkinlaisena julmana muodottomana pilkkuna, jonka -keskellä paloi tasaisesti himmeä veripunainen tuli. - -Oven takaa alkoi kuulua raskaita askeleita ja kova ääni kajahti: - -Reilaan! - -Raudat rämähtivät, ovi aukeni, sisään astui kaksi vanginvartijaa sekä -nuorempi päällikön apulainen -- pienikasvuinen, tummine terävine -kuonoineen ja pelokkaine hiirensilmineen. Hän loi pikaisen -sivusilmäyksen Mischan ulkomuotoon ja kääntyi äkkiä ääneti hänestä -pois. Toinen, punatukkainen, tukeva möhömahainen vanginvartija lähestyi -akkunaa, koetellen kädellään sen rautaristikkoa; toinen, Mischalle jo -tuttu pitkäkasvuinen vanhus, seisoi liikahtamatta oven vieressä katsoen -kuolleilla silmillään nuorukaista suoraan kasvoihin. Tämän jalkojen -ohitse tulla livahti sisään -- aivan kuin pilvenhattara talvisella -taivaalla -- harmaa rangaistusvangin haamu, heittää pyöräytti -makuulavan alle vahvasti tervatun puukiulun ja katosi samalla. Pois -läksi virkamiehistökin kovasti jaloillaan kopistellen ja sanomatta -Mischalle sanaakaan. Raskas, rautainen ovensalpa rämähteli ja -jysähteli, ovi lukittiin suurella pauhulla -- ja niin alkoivat -virkamiehet astua edemmäksi käytävää pitkin, kulettaen mukanaan kylmän -kolkosti kalisevia avaimiaan. - --- Reila-han! -- kaikui Mischan komeroon käheä huuto. - -Jostakin kauempaa kuului hyvin pitkä, voitelemattoman ovilokin naukuva -nirinä, ovi paukahti kovasti kiinni, ilma tärähti aivan kuin -ampumisesta, rautojen kirinää ja kalketta alkoi kuulua uudelleen; -täsmällisesti kumahtelivat varmat tahdikkaat askeleet ja Mischa kuuli -vielä kerran ankaralla äänellä huudettavan: -- Reila-han!... - -Nyt seurasi hiljaisuus, tuntui kuin koko vankila olisi kerrassaan -kääräisty mustaan, pehmeään äänenpitävään kankaaseen... - -Mischa tunsi ruumiissaan jonkinlaista hammassäryn tapaista kolotusta; -mutta tarkemmin ajatellessaan alkoi häntä vähän hävettää mokoma tunne; -heilauttaen päätään, työntäen kätensä syvälle housunsa taskuihin ja -kovasti vihellellen alkoi hän kävellä pitkin komeronsa lattiaa. - -Ovireikään ilmestyi vanginvartijan kuollut silmä ja vanhuksen kuiva -ääni kuului rauhallisena: - --- Viheltää ei saa! - --- Ei saa? -- toisti Mischa seisahtuen. - --- Ei... -- vastasi päättäväisesti vanginvartija. - --- Hyvä... ollaan viheltämättä! -- sanoi Mischa hymähtäen ja vähän -olkapäitään kohottaen. - -Silmä kiilsi himmeästi vielä muutamia sekunteja oven ympyriäisessä -reiässä, sitten se alkoi verkalleen kohota ylös. Oven takaa kuului -poistuvia pehmeitä askeleita... Viereisestä komerosta, jossa -pakkotyöläisiä säilytettiin, kuului epäselvää yksitoikkoista huminaa... -aivan kun joku olisi rukoillut -- vai lieneekö satuja kertoellut... -Mischa meni akkunan luo, tarttui käsillään rautaristikkoon, nousi -akkunalaudalle, painoi otsansa vasten kylmää ristikkoa sekä alkoi -tähystellä syksyisen yön pimeyteen... Yö oli niin synkän pimeä, että -jos olisit kätesi pistänyt akkunasta ulos, olisi sekin näyttänyt aivan -nokimustalta... Jostakin kauempaa näkyi pieni värähtelevä tuli rohkean -iloisesti palaa tuikkivan, mutta ollen yksinäisenä, synkän pimeyden -ympäröimänä näytti sekin olevan aivan kuin vankilaan suljettuna... - - - - -III. - - -Hievahtamaton hiljaisuus -- joka ikäänkuin vartioitsi kaikkia ääniä ja -oli valmis säälimättä paljastamaan jokaisen risahduksenkin -- vaikutti -Mischaan -- että hänen ylpeytensä alkoi uudestaan herätä. - -... Keskellä satoihin nousevan ihmisjoukon, ainoastaan hän yksin -uskalsi rohkeasti nousta väkivaltaa vastaan!... Hänen mieleensä -johtuivat tytön kosteat silmät -- mihin on hän joutunut? Varmaankin -ehti hän päästä sieltä pois ja nyt, istuen omassa pienessä kamarissaan, -kertoilee ystävilleen mitenkä komea vaaleaverinen ylioppilas vihasta -säihkyvin sinisin silmin piti innokkaan puheen -- kehoittaen kaikkia -taisteluun väkivaltaa vastaan ja kuinka se puhe sytytti kaikkien -sydämissä halun taistoon... Ja kuinka tytön kalpeat kasvot nyt hehkuvat -innostuksesta... - --- Kohtaankohan hänet vielä joskus? kysäsi itsekseen Mischa naurahtaen -samalla ajatuksissaan. Äärettömässä korkeudessa mustalla taivaalla -välähtelivät pienet tähtöset -- niitä vaan oli vaikea nähdä läpi -likaisen akkunaruudun. Mischa pisti kätensä akkunaristikon välistä, -aukasi ilmareiän -- kylmä öinen ilma virtasi hänen kasvoilleen ja -koppiin alkoi kuulua vakavien rauhallisten askelten kopinaa. - --- Vartija... Vankila... eihän tämä ole ollenkaan raskasta eikä -peloittavaa! -- arveli Mischa, muistellessaan synkkiä kertomuksia -vankiloista. Heilauttaen päätään lisäsi hän halveksivasti naurahtaen: - --- Neurastikkoja... - -Hänestä oli hauskaa tunnustaa, että ei vankila ollenkaan lamauttanut, -hänen sydämensä sykki kuten ennenkin, säännöllisesti ja levollisesti. - --- Jospa kaikki ihmiset yhteisvoimin, rohkeasti kuten minä hyökkäisivät -aina sitä vastaan, mikä heidän elämäänsä ahdistaa... -- ajatteli Mischa -innostuen, -- niin varmaankin sellaisen rynnistyksen jälkeen muuttuisi -elämä iloiseksi, kauniiksi ja rauhalliseksi... sitten johtui hänelle -mieleen hänen kortteerinsa emäntä, -- joka piti arvossa hänen -yksinkertaista tasaista luonnettaan ja kohteli aina häntä kuten omaa -poikaansa. Kyllä kai se tulee kovin pahoille mielin kun kuulee minun -vangitsemisestani... Tokkohan se hoksaa lähettää minulle tänne -päivällistä, makuu- ja liinavaatteita? Kaikki olen maksanut hänelle -kuukaudesta jo edeltäkäsin... Kyllä maar se sisarenikin säikähtää ja -hänen miehensä tapansa mukaan hieroo kaljua päätänsä sekä huoaten -äännähtää: - --- Thja? Sehän siitä piti viimein tulla... - -Inhoittava ihminen tuo sisareni mies... eikä hän itsekään ole sen -parempi. Elävät siellä omassa Kalugassaan, nostavat kolmetuhatta -vuodessa palkkaa eivätkä välitä muusta mistään... - -Tähdet piiloutuivat sukkelasti kulkevien mustien pilven lohkareitten -taakse ja loistelivat taasen uudelleen kylmän taivaan tumman sinisillä -palasilla... Silmiään räpäyttämättä katseli Mischa ylös korkeuteen ja -ajatukset seurasivat toinen toistaan -- pyörien ympäri hitaassa -rinkitanssissa. - --- Kyllä tulee hauskaa kertoella vankilan oloista, sitten kun täältä -vapaaksi pääsee... arveli hän. -- Ehkä kohtaan vielä sen tyttösenkin... -Hänen eteensä kuvastuivat uudelleen tytön kalpeat kasvot mustien -kiharojen muodostamissa puitteissa surullisen ja suuttuneen näköisenä. -Mischalle tuli yht'äkkiä halu kirjoittaa hänelle runo. Puristaen -silmänsä kovasti kiinni vaipui hän ajatuksiinsa ja hetken kuluttua -kuiskaili haltioissaan: - - -- "Ristikon lävitse tähtöset katsovat - koppiin, miss' vangittu kahleissa makaa... - Venäjällä -- nähkäätte! -- tähdetkin tuikkivat - Rautaisen akkunaristikon takaa"... - -Nelisäkeinen runo tuntui hänestä kauniilta ja hyvin keksityltä. -Iloissaan tästä, hyppäsi hän pois akkunasta, käveli edestakaisin -komerossaan ja alkoi ääneensä lausua runoa silloin tällöin innoissaan -nauraa hymähtäen: - - -- "Venäjällä -- nähkäätte! -- tähdetkin tuikkivat - Rautaisen akkunaristikon takaa!"... - --- Ei saa puhella! -- kuului hätäinen kuiskaus. - -Mischa pysähtyi ja katseli äänetönnä muutamia sekuntteja vanginvartijan -silmään joka kiilsi keskellä ovea. - --- Miksi ei saa? -- kysäsi Mischa viimein tahtomattaan hiljentäen -ääntään. - --- Se on kielletty! -- kuiskasi vanginvartija, -- Hillitkää itsenne! -- -lisäsi hän vieläkin kuiskaamalla. - -Mischasta näytti, että vanginvartijan silmä katsoi tällä kertaa -tykkänään toisella -- tavalla siinä välähti eloa sekä myöskin -jonkinlaista naurettavaa pelkoa. - --- Minkätähden? -- kysyi Mischa hiljaa naurahtaen ja lähestyi samalla -ovea. -- Eihän sitä kukaan kuule -- paitsi te... vai häiritsenkö ehkä -teitä? - -Kyyristyessään ovelle tunsi Mischa lämpimän hengityksen ohella -kasvojansa koskettavan omituiset ankarat sanat: - --- Mitä te nauratte, herra ylioppilas? Häh!... Luuletteko, että teidät -on tänne nauramaan tuotu? - --- Olkaa hyvä, sanokaa... -- alkoi Mischa. - -Mutta vanginvartijan silmä katosi ja oven takana vallitsi kuolon -hiljaisuus. Mischa tirkisti oven pyöreästä reiästä eikä nähnyt käytävän -himmeässä hämärässä muuta kuin paksusti keltaisella värillä maalatun -vastaisen seinän, siinä mustan jykevän rautaoven suurine lukkoineen ja -keskellä ovea -- ympyriäisen valoisan aukon... - --- Kuulkaahan! -- virkkoi nuorukainen, odottaen hetkisen, mutta ei -saanut vastausta. -- Sepä vasta kummallinen...! -- ajatteli hän. Ja -hänen sielussaan alkoi tuntua taasen jonkinlaista sairaloista -kolotusta. - --- Reilaan! -- kuului akkunan takaa ontosti väsynyt käheä ääni. Sen -jälkeen kuului "jalalle" lasketun pyssynperän kolahdus. Mischa hyppäsi -uudelleen akkunalaudalle. Pimeydestä kuului vahtisotilaan kiireistä -hiljaista söperrystä: - --- Kaksitoista akkunaa... kaksi koppia... - --- Sinä, tsjuvasthi! muista nyt -- vaikka näetkin jonkun kallon tai -käden akkunasta pilkistävän -- niin muista, ett'et ammu!... -- puhui -joku käheä ääni. - --- Ymmärrän! - --- Ymmärrät! Pian ampua pamahutat kuten viimeinkin... Byikov, selvitä -hänelle tarkemmin... - --- Hiljaisuudessa jokainen sanakin välähtää kuten kipinä pimeydessä, - --- Jos näet, että akkunasta katsotaan älä ammu! Ymmärrätkö? -- kuului -syvä bassoääni. - --- A-ivan oikenin... - -Nuo kaksi murteella lausuttua sanaa kuuluivat surullisen pelokkailta. - --- Mutta jos joku tunkeutuu ulos akkunasta, taikka juoksee tästä näin --- taikka näet tuolla juoksevan? - --- A-ivan oikehin... - --- Sinun on heti paikalla huudettava ken siellä? Huuda kerta, huuda -toinen... ja kolmannella -- ammu, mutta ylös -- ilmaan, hälytystä -varten... Sen jälkeen -- ammu myöskin juoksijaa... taikka iske -pyssynperällä, taikka pistimellä... aina sen mukaan kuin on mukavampi, -ymmärsitkö? - --- A-ivan oikehin... - --- No, nyt saat kävellä tästä tuonne saakka... ja muista katsoa -akkunoihin... Mutta torkkua -- älä ajattelekaan! - --- E-en ensinkähän... - --- Et ensinkään... puujumala! No, sano nyt milloin sinun pitää ampua? - --- Kun tunkeiksee joku selkä edellän... - --- Mutta jos joku tulee suoraan seinästä ulos? - -Äänettömyys. Kuului vaan, että joku hengitti hyvin raskaasti ja jonkun -jalat kärsimättömästi tömistivät märkää maata. - --- N-noh, saatanan...! - --- Si-illoin -- on lyötävä... -- kuului hiljainen, arka ääni. - --- Entäs -- jos näet pään akkunasta mitä silloin on tehtävä? - -Taaskin äänettömyys. Pyssyn kolahdus -- ja vihainen sylkäisy... - --- N-noh, senkin tammipölkky!... - -Kovasti kajahtelivat haukkumasanat semmoiset joita ei sensuri koskaan -painettavaksi hyväksyisi -- sitten seurasi vastenmielinen läiskäys, -- -aivan kuin olisi paljaalla kämmenellä taikinaan isketty... - --- Si-illoin -- ei mitäkään... -- kuului huoahtaen hiljainen vastaus. - --- Valehtelet! -- kiljahti basso. -- Silloin on sanottava korjaa pois -pääsi... Ymmärrätkö? Sinä -- rupisammakko... Marsch!... - -... Mischa painoi päänsä lujasti kiinni akkunan rautaristikkoon, -koettaen nähdä vartijaa joka puhui niin surullisen pelokkaasti. Kapeaa -paikkaa, jonka muodostivat vankilan seinä ja korkea kivimuuri, peitti -synkkä pimeys ja siinä liikuskeli hitaasti melkein kuulumattomin -askelin pää pystyssä pieni harmaa olento. Hänen pimeässä välähtelevä -kapea pistimensä -- muistutti kalaa vedessä. - --- Korjaa pois kallosi! -- kuului hätäinen, pelokas äännähdys. - -Mischa laskeutui hiljakseen akkunalaudalta ja katsasteli ympärilleen. -Komerossa oli tukahduttavaa... Harmaalta seinältä sattuivat hänen -silmiinsä lyijykynällä järeästi piirretyt kyynilliset haukkumasanat... -Hän luki ne, vaikeni ja alkoi uudelleen lukea kovalla äänellä... Sitten -katsahti oveen, heittäytyi makuulavalle ja ummisti silmänsä... - -Samalla alkoi ovessa kiiltää himmeästi kalansilmä... - - - - -IV. - - -Mischa nukkui raskaasti heti kun oli heittäytynyt makuulavalle ja -unissaan hän oli juoksevinaan hyvin vaivaloisesti pitkin pimeätä -kapeata katua ja joku näkymätön takaa-ajaja tarttui hänen olkapäihinsä -huutaen käsittämättömiä ankaria sanoja: - --- Herätkää! Tarkastus!... - -Mischa aukasi silmänsä, kohotti päätänsä -- makuulavan vieressä seisoi -punatukkainen paksu vanginvartija nykien häntä takin liepeestä -- ja -pitkä, köyryselkäinen vankilanpäällikön apulainen katseli häneen -pilkallisesti harmailla silmillään ja sanoi: - --- Koettakaa nousta ylös ajoissa... ei täällä olla äidin luona!... - --- Heti paikalla... -- sanoi Mischa pahastumatta hymyillen ja putkahti -makuulavalta lattialle. - -Päällikön apulainen vilkasi häntä kasvoihin, kääntyi ovelle, huomautti --- vähän suopeammin: - --- Pyytäisitte paperia ja kirjoittaisitte kotiinne... -makuuvaatteista... ja muusta semmoisesta... ja taakseen katsomatta -poistui. - -Sitten Mischa meni käytävän päähän peseytymään, siellä oli pitkä leveä -rautainen allas, jonka yläpuolla seinässä roikkui kokonainen rivi -vaskisia hanoja, joista juoksi pyöreänä paksuna suihkuna kylmää -vettä... Käytävässä juoksenteli harmaita vankeja läkkiset teekannut -kädessä ja silloin tällöin kuului ääni: - --- Kiehuvaa vettä hakemaan... hei! - -Kalistellen kahleitaan tuli Mischalle vastaan kalpea, -tuuhea-valkeapartainen, korkeakasvuinen ryhtikäs pakko-työläinen. Hän -katsahti ylioppilaaseen, iski silmää ja sanoi hymyillen: - --- No, herra keltanokka -- satuitko satimeen? - -Punatukkainen vanginvartija toi Mischalle tuopillisen lämmintä mietoa -teetä ja suuren palan mustaa leipää. Sen kuori muistutti saappaan -pohjaa ja tahmean pehmeästä keskuksesta levisi hapan haju. - -Koko vankila surisi aivan kuin häiritty ampiaispesä. Ylt'ympäriinsä -kuului naurua, haukkumasanoja, laulun, katkonaisia säveleitä ja -vanginvartijain kiukkuista kiljuntaa. Käytävässä suhisivat pehmeästi -nuoraiset luudat veden loiskiessa ja Mischa, täynnänsä terävää -tiedonhalua, tullakseen tuntemaan näiden, kivestä ja liasta -rakennettuun vanhaan rakennukseen suljettujen ihmisten elämää, kuunteli -jännityksellä tuota kumisevaa humua... - -Hän oli lukenut vähän ja nähnyt vieläkin vähemmän. Hänen elämänsä kulku -oli ollut jotensakin ikävää sisarensa ja tämän miehen ankarassa kodissa -hamaan siihen asti kun tuli yliopistoon; epämukavalta myöskin tuntui -olonsa niitten ylioppilasten keskuudessa, jotka keskustelivat -vapaasti ja innokkaasti viisaalla kirjakielellä kaikenmoisista -yhteiskunnallisista kysymyksistä. - -Kaikkialla aaltoileva tyytymättömyys elämään oli ennättänyt koskettaa -jo hänenkin sieluansa, herättäen siinä hämärän mutta terveen halun -vastalauseen panemiseen, vaikka hän ei vielä ehtinyt oppia ymmärtämään, -mihin ja mitä vastaan tämä vastalause olisi kohdistettava. Nyt, -tuntiessaan itsensä sankariksi ahmi hän koko nuoruutensa innolla -kaikkia uusia vaikutuksia täyttäen niillä suuren avaruuden nuoressa -sielussaan... - -Juotuansa teen kiipesi hän akkunalaudalle. Vankilaa ympäröivän korkean -muurin vieressä käveli polkua pitkin kiirein askelin kädet selän -takana, leveäharteinen musta mies, yllänsä paksu lyhyt takki ja -päässään korkea lippalakki. Toisinaan heilautti hän päätään -voimakkaalla liikkeellä, loi pikaisen silmäyksen akkunaan ja käveli -edelleen. Mischa tunsi monta kertaa, kuinka tämän kirkkaitten silmien -terävä katse hiipasi hänen kasvojaan. Hän halusi sanoa miehelle -jotakin, ilmoittaa nimensä, kysyä, mistä syystä hän istuu vankeudessa. -Ja heti kun mies astui akkunan kohdalle, huudahti Mischa hiljakseen: - --- Kuulkaa!... - -Jostakin akkunan alta ilmestyi vahtisotamies, uhkasi sormellaan ja -sanoi karkeasti: - --- Hei... ei saa!... - -Lippalakkinen mies kohautti olkapäitään, hymyili ja käveli edemmäksi. -Mischa hyppäsi lattialle. Häntä harmitti hieman vahdin esiintyminen ja -kovin ilahdutti kirkassilmäisen miehen hymyily; nuorukaisesta tuntui -että tuo hymyily herätti hänen ja miehen välille miellyttävää -myötätuntoisuutta ja yhdenvertaisuutta... - -Puolenpäivän tienoissa astui komeroon nuori ja hoikka kuin ruoko -- -vanginvartija, jonka kasvot olivat rokonarvista melkein muodottomiksi -muuttuneet. Hän seisahtui ovensuuhun ja Mischaan katsomatta lausui -hiljaa: - --- Lähtekää kävelylle... - -Oli kovin kosteata. Vankilan pihalla kivien välissä kuopissa läikkyivät -seisovat vesilätäköt. Kolme vankia käveli pitkin pihaa varsiluudat -kädessä la'aisten laiskasti vettä portille päin, mutta samea ja sakea -likavesi valui takaisin kivien välitse kuoppiin... - -Vanginvartija kuletti Mischan vankilan nurkan taakse ja sanoi -hiljakseen: - --- Kävelkää tässä, kulmasta tuonne seinään... vankien kanssa on puhelu -kielletty! - -Tässä äärettömän korkean sinisen taivaan alla sana "kielletty" kävi -Mischan sydämelle aivan kuin olisi kuullut sen ensi kertaa elämässään -ja sen soinnussakin tuntui olevan jotain aientavaista, röyhkeästi -rajoitettua ja tylsistynyttä. Hän rypisti kulmakarvojansa ja katsahti -vanginvartijaan, jonka kasvot olivat liikkumattomat ja jäykät kuin -- -ruma naamari. Poskipäissä sekä leuassa kasvoi siellä täällä hyvin -naurettavalla tavalla vaaleita karvapensaita, silmät näissä kasvoissa -näyttivät vierailta ja tarpeettomilta. Ne olivat mustat, soikeat -- -aivan kuin kauniilla naisella; pelokkaasti ja pehmeästi pitkillä -silmäripseillä peitettyinä katselivat ne lempeän surullisesti; niistä -loisti jotain arkaa neuvottomuutta eivätkä ne olleet ollenkaan -traagillisessa sopusoinnussa näitten runneltujen kasvojen kanssa... - --- No, mutta -- kävelkäähän! -- sanoi vanginvartija. -- Seisahdella -- -on myöskin kielletty... - -Mischa alkoi kulkea hitaasti, vanginvartija katsahti ympärilleen ja -seurasi häntä vähän taampana. - --- Miksi te aina kapinoitsette? -- kysyi vanginvartija hiljaa katsoen -maahan. -- Lukisitte vaan hiljakseen... pääsisitte prokuraattorin -apulaiseksi -- siinä kaikki! -- Mutta te -- kapinoitsette... niin nuori -ja pulska... Onko teillä äitiä?... - -Liikutettuna hänen hiljaisista sanoistaan seisahtui Mischa, naurahti ja -pannen kätensä rinnoilleen aikoi myöskin sanoa jotain yksinkertaista, -hellää... mutta vanginvartija peljästyen hypähti edemmäksi, vilkasi -ympärilleen ja kuiskasi sukkelasti: - --- Menkää, menkää! Jos näkevät niin sakottavat minua puhelusta... siinä -kaikki! - -Hän läksi pois ja katosi vankilan nurkan taakse, mutta nuorukainen, -rinta täynnä sekavia surun, uteliaisuuden ja ilon tunteita, alkoi -kävellä hitain askelin pitkin vankilan muurin vierustaa... - -Matalan, tanakan, aivan kuin jossain määrin maan sisään painuneen -likaisenharmaan nelitornisen vankilarakennuksen ylitse levisi laajana -aivan kuin syys-sateitten pesemä ja auringon vaalentama kalpeansininen -taivas... siinä oli jotain autiota, kaihoa herättävää, kylmää... ja -vankilan kosteat seinät hohtivat myöskin surunsekaista kylmyyttä... - --- Kuinkahan kauan minun täytynee täällä istua? -- ajatteli Mischa -itsekseen katsellen ympärilleen. Kyllä minä nytkin jo voisin kertoa -hyvin paljon hauskaa vankilaelämästä, jos päästäisivät minut pois, -tuumaili hän itsekseen. Ja mieleen juolahti taasen katu, yhteensullottu -ihmisjoukko, poliisien mustat muodot, tyttönen... - -Muistelmien viehätyksen innostamana hän ei huomannutkaan, miten -sukkelaan kävelyaika oli kulunut, ja kun rokonarpinen vanginvartija -lähestyi, sanoen: - --- Tehkää hyvin, lähtekää komeroon... huudahti hän ihmetellen: - --- Joko nyt? - -Vanginvartija nyökäytti päätään vakuudeksi. Käytävässä ilmoitti hän -hiljaa Mischalle: - --- Minun äitini on vaivaistalossa... - -Ja painoi päänsä alas, anteeksi anovan tavoin. - --- Vai niin!... No -- eihän se mitään! sanoi Mischa hymyillen -löytämättä sopivampia sanoja. Taasen sulkeutui komeron raskas ovi, -taasen rämisivät raa'asti ja vihaisesti ovenlukko ja salparaudat... -Mischa seisahtui keskelle komeroansa, katseli sitä, istuutui -makuulavalle ja -- yht'äkkiä tuntui aivan kuin hänen ajatuksensa ja -tunteensa olisivat alkaneet sulaa. Nuorukainen tunsi itsessään -kummallista tyhjyyttä, jähmettyi ja vaipui puolihorroksiin... - -Näin kulki hänen elämänsä päivästä päivään, yksitoikkosen -säännöllisenä, yksitoikkosen harmaana... kuitenkin tipahti joka päivä -hänen sieluunsa pieni, tuskin huomattava pisara jotakin uutta -- ja -jokainen vaikutus, vaikka se olisi kuinkakin mitätön ollut, näytti -kirkkaalta tämän elämän himmeällä pohjalla. - - - - -V. - - -... Tarkastus on jo aikoja päättynyt ja vankila nukkuu raskaassa -unessa. Ovenreijän kautta kuuluu käytävältä aika ajoin kaikenmoisia -omituisia ääniä... Luultavasti joku höpisee tai hourailee unissaan. -Oven takana raapaisevat lattiaa hiljakseen vanginvartijan askeleet -- -tänään on vahtivuorossa vanhus, jolla on liikkumattomat silmät. Hän -kävelee hitaasti pitkin käytävää ja höpisee itsekseen, Mischa loikoilee -lavalla, kuuntelee tarkasti ja ajattelee. - -Tänään kävelytunnilla kertoi rokonarpinen hänelle koko historiansa. - -Hänen isänsä oli upseeri, tämä vietteli hänen äitinsä -- neulojattaren --- hylkäsi hänet -- jätti muistoksi itsestään ainoastaan valokuvan ja -lapsen. Neljätoista vuotias nuori nainen hoiti poikaansa ja teki työtä, -teki työtä alati levähtämättä, eikä hänellä koko elämässään ollut -mitään muuta kuin lapsensa. Hän pani poikansa kiertokouluun, sitten -kaupunkiin kouluun, mutta siellä kerran muuan opettaja tukisti poikaa, -jolloin äiti, joka ei milloinkaan lapselleen kovaa sanaakaan sanonut, -otti hänet jälleen luoksensa kotiin. Sitten parin vuoden kuluttua -hankki äiti hänelle kirjurinpaikan tutkijatuomarin luona, itse neuloi -neulomistaan, laitteli tekokukkia, kutoi sukkia, teki työtä työn -perästä. Poika otettiin sotamieheksi. Siellä hän, jonka äiti oli -hellyydellä kasvattanut ja rakkaudella itseensä kiinnittänyt, ei -jaksanut kauemmin kärsiä aliupseerin ilkkumista ja pilkkaa, vaan löi -päällikköään harjoitusaikana. Rangaistukseksi tästä joutui hän kolmeksi -vuodeksi kurituskomppaniaan, saamatta lukea hyväkseen siellä kuluneita -palvelusvuosia. Mutta äiti, joka jo oli iäkäs ihminen, teki vaan työtä -ja itki poikansa kovaa elämän kohtaloa. Palveltuaan sotaväessä -seitsemän vuotta palasi hän kotiinsa runneltuna, uupuneena ja -pelokkaana, löysi äitinsä melkein sokeana ja työhön kykenemättömänä -anomassa almuja kirkon rappusilla... Vielä silloinkin lahjoitti äiti -pojalleen kaulahuivin, voimiensa viimeisen hedelmän, jonka hän -puolisokeitten silmäinsä edessä raihnaisilla sormillaan oli neulonut -- -kaiken elämänsä työn oli hän antanut nurkumatta pojalleen. - -Moneen kuukauteen ei poika saanut minkäänlaista tointa, vaan eleli -niillä armopaloilla, joita äiti kerjäten kokosi. Vihdoin viimeinkin sai -hän paikan vankilassa. Äiti tuli tykkänään sokeaksi. Eräs hyvä ihminen -toimitti silloin ämmärukan vaivaistaloon, jossa hän vielä nytkin kutoo -sukkia pojalleen... - --- Siinäpä nainen! -- tuumaili Mischa. Miten paljon työtä ja miten -paljon rakkautta hänen elämässään... miten yksinkertaista ja -liikuttavan kaunista! - -Hän muisti rokonarpisen pelokkaita, hämmästyneitä silmiä ja tämän -kuiskaavaa ääntä... - --- Mutta -- miksi? Mikä on ollut tarkoitus kaikella tällä rakkaudella -ja työllä, jos poika kuitenkin... - --- Herra Malinin! -- kuului kova kuiskaus. - -Mischa hyppäsi makuulavalta -- ovenreiässä loisti rauhattomana -vanginvartijan silmä. -- Mitä te puhutte -- kysäsi vanhus. - --- Minä? En minä puhu... -- vastasi ihmetellen Mischa. - --- Kuulinhan minä! - --- Saattaa olla, että... - --- Sitähän minäkin... Koettakaa -- pidättää itseänne... - -Vanginvartijan silmä hävisi hetkeksi, sitten ilmestyi se uudelleen ja -vanhus puhui varoittavalla kuiskeella: - --- Juuri samoin puheli itsekseen... tässä eräs... totta puhuen -- hän -oli sisareni poika... - --- No? -- kysyi Mischa sukkelaan. - --- No, ei muuta kuin vietiin hulluinhuoneeseen... - --- Teidän sisarenne poika? - --- Niin, niin... -- kuiskasi vanhus, ja silmä alkoi hypähdellä -kummallisesti, luultavasti hän nyökytti päätään sanojensa vakuudeksi. - --- Ja -- istui täällä? -- kysyi Mischa hiljakseen. - --- Numero yhdeksässä... - --- Ja te häntä... olitteko tekin silloin täällä? -- kysyi Mischa jonkun -ajan kuluttua tuntien sydämessään epämieluista kylmää kouristusta. - --- Olen ollut täällä... seitsemäntoista vuotta, -- vastasi ukko -levollisesti, lisäten samalla: kahdeksastoista on menossa... - -Katsellessaan vanhuksen himmeätä silmää ja pitkää rustonenää oli Mischa -juuri aikeessa kysyä: - --- Vartioitteko te sisarennekin poikaa samalla tavalla kuin minua nyt? - -Mutta peläten loukkaavansa vanhusta, ei puhunut siitä mitään, sanoi -vaan: - --- Kauanhan te olette täällä ollutkin... - --- Odottakaas -- minä tuon tuolin itselleni -- kuiskasi vanhus silmää -iskien, -- muuten niin -- minun on vaikea kyyristyä... selkää kivistää! - -Hän meni. Mischa seisoi oven edessä kuunnellen vanhuksen raapivia -askeleita ja ajatteli: - --- Jos ihmisellä kerran on sielu -- niin tuolla se varmaankin on -himmeä, ryppyinen ja kuiva kuten hänen kasvonsakin... - -Vanhus palasi, asetti hiljakseen tuolin oven eteen ja aukkoon ilmestyi -uudelleen hänen silmänsä sekä sen päälle korkealle kohotetut harmaat -tuuheat kulmakarvat. - --- Kas, näin on paljoa parempi, -- puheli hän itsekseen. -- Nukkua en -voi -- luita kivistää... Kun tekin valvotte... niin puhellaan tässä... -Yöllä sitä kyllä saapi... päivällä on kielletty, mutta yöllä -- kuka -sitä tietää? Päivällä minä teeskentelen, olen olevinani ankara -teille... muuten ei voi, päälliköt vaativat sitä! Mutta yöllä voin -teidänkin kanssanne puhella... Sentähden että -- ettehän te mikään -pahantekijä ole? Ette tappanut, ette varastanut... Heh-hee! -Punaposkinen olette, nuori... minun on sääli teitä... Te nauratte, -olette iloinen, aivan kuin olisi joku arvonimi teille annettu... ah, -nuoruus, nuoruus! Tottelisitte esimiehiänne -- niin... - -Mischalle alkoi puhe tuntua vastenmieliseltä. Hän kumartui -hermostuneena ovelle ja kysyi vanhukselta: - --- Mikä toimi teidän sisarenne pojalla oli? - -Komeroon kuului taasen kuivan värittömän äänen surina: - --- Lukkoseppä... Hän ampui insinöörin... Hänestähän oli kirjoitettu -sanomalehdissäkin... Kuinkas muuten! -- Hän itse luki minulle -lehdestä... sattumalta sen saimme jostain ja juuri siinä olikin hänestä -painettuna... Hän luki -- ja nauroi... aivan kuten te... -Jäykkäluontoinen poika... Sisareni -- hänen äitinsä -- itki, itki, -ulvoi... Vaan auttoiko se -- kyyneleillä et saa verta pois pestyksi. -Toisinaan kysyn häneltä -- no Fedor, miltä tuntuu vankila? Vaan hän ei -muuta kuin tiuskasee... Alussa -- hän ei puhunut mitään, oli -suutuksissaan. Vaan sittemmin -- alkoi jo puhella... ja puhui -liiaksikin... Samoin tekin... - --- Mitä hän puheli? tiedusteli Mischa hiljakseen. - --- Niin vaan -- kaikenmoista... kuka sitä muistaa? Ettekös te ole -Kalugasta? - --- Olen... - --- No, sitähän minä jo... Sukunimi on tuttu. Postimestari Kalugassa oli -Malinin... - --- Minun isäni... - --- Juuri niin... Kalugalainenhan minäkin olen... ihan totta! Onko -isänne jo kuollut? - --- Kuollut on... - --- Niin, niin... kaikkihan me kuolemme! - -He puhelivat kumpikin kuiskaamalla ja heidän äänensä suhisivat -hiljaisuudessa kuten kuivat lehdet syksyllä. Aivan kuin ajan kulkua -laskien ja minutteja merkiten kuuluivat akkunan alta vahtisotilaan -maahan tömähtävät täsmälliset askeleet. Jostakin kaukaa läpi kostean -yön pimeyden kuului hyvin hiljalleen tornikellon lyöntien -surullisenlaulava sointu. - --- Eikö teillä ole ikävä täällä? -- kysyi Mischa. - --- Vanhuksilla on jokapaikassa ikävä... vastasi hänelle oven takaa kylmä -tasanen kuiskaava ääni. - --- Tuota... oliko teillä sääli sisarenne poikaa... silloin kun hän -täällä istui? - --- Mitä hänestä sääliä, jos hän kerran ihmisen tappoi... Sisartani on -sääli... Mutta jos ken on ihmisen tappanut... - -Vanhus vaikeni äkkiä ja hänen kasvonsa katosivat aivan kuin olisivat -pudonneet alas. Mischa katsoi aukkoon odottaen. - --- Miksi sinä valehtelet? -- kuului oven takana lauhkea, hiljainen -kysymys. - --- Mitä te sanoitte? -- kysyi Mischa kumartuen oven reikään. - -Vanhuksen kasvot kohosivat hänen kasvojensa tasalle ja hitaasti -liikutellen harmaitten karvatupsujen ympäröimän suuren suunsa ohuita -huulia, päätään nyökytellen ja hieman naurahtaen sanoi: - --- Minä valehtelin... kyllä minun on sääli Fedjkaa... hän myöskin oli -nuori, hyvä nuorukainen... - -Yht'äkkiä tuli hiljaisuus häirityksi aivan kuin tumman lammikon tyyni -pinta kovasta tuulen puuskasta, käytävässä kaikui hurja järisyttävä -huuto: - --- Älä lyö... armahtakaa! - --- Mitä se on? Mitä -- kiljahti säpsähtäen Mischa. - --- Sch -- schsch! -- sihisi vanhus. -- Ei se mitään... Unissaan vaan... -useinhan ne huutavat... Jokaisella näetkös on omatuntonsa... No -etteköhän jo käy levolle... Nukkukaa Jumalan haltuun... Äsken löi jo -kaksitoista... - -Hän nousi tuolilta ja läksi pois vetäen jalkoja perässään -- tuntui -aivan kuin olisi jotain suurta, pehmeätä ja hyvin raskasta esinettä -laahattu pitkin lattiaa. - -Mischa meni makuulavalle, heittäytyi pitkäkseen kiinnittäen -huolestuneen katseensa päänsä päällä kaareutuvaan likaiseen -holvikattoon. - -Ja uneton yö, täynnä ajatuksia, ympäröi hänet hiljaisuudellaan... - - - - -VI. - - -Mischa oli tehnyt aivan kuin syrjähyppäyksen pienestä entisyydestään, -jonka räikein kohta -- hänen "urostyönsä" ei ollenkaan enää muistunut -niin usein kuin ennen hänen mieleensä. Tässä kummallisessa -vankila-elämässä, joka luulevaisen tavoin oli kaikilta suunnilta -ympäröitty korkeilla kiviseinillä, tunsi hän selittämättömän -vertauksellisen viittauksen jotain kaukaista hämäryyttä kohti, joka -ainakin hänen ymmärrykselleen pysyi vielä käsittämättömänä. Hän -tarkasteli huomaavaisesti kaikkea mikä häntä ympäröi, toisinaan -hajamielisesti ja epäluuloisena hymyillen, toisinaan -- ahnaalla -lujalla mielenkiinnolla alakuloisuus ja neuvottomuus sydämessä. - -Vankilan virkamiehistö kohteli häntä armollisen suopealla hymyllä -- -luultavasti heidät vasten tahtoakin saattoi Mischalle suosiollisiksi -tämän avonainen pyöreä naama, terveet punakat posket, siniset -rehelliset silmät, vahvojen punaisien huulien hyväntahtoinen hymyily, -kauniilta kajahtava rintaääni ja voimakas vähän kömpelömäinen ruumis. - --- N-nnoh, herra Malinin, mitä pidätte meillä olostanne? -- kysyi -kerran tarkastustunnilla ivallinen päällikön vanhin apulainen. - --- Minusta on hauskaa, tiedättekö! -- vastasi Mischa hymyillen. - -Apulainen naurahti kuivasti ja syvien ryppyjen uurtaman otsanahan -laskeutuessa silmien päälle sanoi hän: - --- Voi teitä... te vaatimaton tarkastelija! Teidän kävelyaikanne on -pitennetty puolella tunnilla... ja niin edespäin... - --- Kiitoksia! -- sanoi Mischa. - --- Ei kestä! -- vastasi kuivasti virkamies, komerosta lähtiessään. - -Rokonarpinen vanginvartija Aleksandr Ofizerov kertoi Mischalle tästä -ihmisestä seuraavan tarinan: Kerran hän epäili sisäpiikaansa vaimonsa -sormuksen varkaaksi ja saadakseen tämän tunnustamaan varkauden -- -rääkkäsi tyttöä kokonaisen päivän ja yön. Hän kutsutti luokseen kaksi -vankia, jotka kerran olivat tehneet hänelle jotain kiusaa, käski niiden -riisua piialta vaatteet, köytti sitten tämän aivan alastomana pöytään -kiinni ja pakoitti vangit häntä kudittelemaan. Kun tyttö pyörtyi -tunnottomana, käski hän antaa sille vettä ja alkaa piinan uudestaan. -Tämä päättyi siten, että toinen vangeista ei jaksanut kestää kidutusta, -vaan menetti järkensä ja nälkäisten himojensa huumaamana villissä -kiihkossaan tahtoi päällikkönsä ja toverinsa läsnäollessa raiskata -tytön. Hänet piestiin ja hakattiin pahanpäiväiseksi, pistettiin -koppiin, ja kun lyönnin jälet olivat parantuneet -- vietiin hulluin -huoneeseen. -- Siinä kaikki! -- lisäsi hiljakseen Ofizerov, kun oli -lopettanut kertomuksen ja vilkasi samalla arasti ympärilleen, -piilottaen pelokkaat silmänsä ripsien alle. Kuunnellessaan kertomusta -tunsi Mischa vastenmielisyyttä rääkkääjää kohtaan ja vielä samana -päivänä -- kun näki hänet komerossaan -- tuli ihmeekseen vakuutetuksi -siitä, ettei hän todellakaan voi tätä ihmistä kohtaan tuntea muuta kuin -pelkkää uteliaisuutta ja jonkunmoista inhoa... - -Mischa näki akkunastaan, että paitsi paksutakkista mustaa miestä kävi -kävelyllä vielä kuusi "politillista" vankia. Kaikesta päättäen olivat -ne työmiehiä -- hyvin jänteviä, vahvoja, huonoissa vaatteissa, -- -katselivat kaikkia synkästi, alta kulmiensa. Kun heidän silmänsä -seisahtuivat tähystelemään Mischaa kasvoihin, tunsi tämä asemansa aina -epämukavaksi ja hänen teki mieli hypätä pois akkunalaudalta. Näiden -ihmisten laihoilla nälkäisillä kasvoilla ilmeni aivan kuin -kaiverrettuna luja taipumattomuuden piirre ja jotain, joka muistutti -koirien hätyyttämistä susista. Muutamat heistä hymyilivät Mischalle ja -tekivät jonkinlaisia viittauksia. Mischa myös vastasi hymyilyllä ja -käden liikkeillä. Hän tunsi sydämessään kunnioitusta ja suurta -myötätuntoisuutta näitä ihmisiä kohtaan ja huomasi myöskin, että -elinkautiset rikosvangit katselivat heitä yhtä suurella -mielenkiinnolla. Käyttäen hyväkseen vartijan huomaamattomuutta -hyppäsivät toisinaan harmaat elinkaudeksi tuomitut vangit juoksujalkaa -valtiollisten luoksi, pyysivät paperossia taikka ryhtyivät kiihkeään -hiljaiseen puheluun näiden kanssa. - -Kerran sattui seuraava näytös: pitkä, hoikka, synkän näköinen työmies, -jolla oli pitkät laihat kasvot ja pieni terävä parta, kulettuaan -muutamia kertoja edestakaisin pitkin seinän vierustaa kohotti päänsä, -seisahtui, asetti kätensä selän taakse, ojensihe selkäkenoon katsellen -kohti taivasta, jähmettyi liikkumattomaksi. Kulmassa, lähellä -vahtikojua, työskenteli lapioineen ja varsiluutineen rikosvanki, -solakka jo elähtänyt, silmäpuoli, jolla oli pitkät ruskeat viikset ja -kalpeat kasvot. Hän katsahti ympyriäisellä vaalealla silmällään -mieheen, joka seisoi seinänvieressä liikahtamatta, aivan kuin olisi -juuttunut siihen kiinni, katsoi kerran ja toisen... sitten laiskasti -la'aisten syksyisiä lehtiä polulta lähestyi verkalleen työmiestä ja -alkoi yht'äkkiä laulaa hiljakseen, kauniisti ja miettiväisesti -miellyttävällä äänellä: - - "Aavalla arolla kurgano-haudoilla - Kotka on kytketty vahvoilla raudoilla"... - -Työmies painoi verkalleen kasvonsa alas ja alkoi pää väärällään -kuunnella laulua. Hänen huulensa olivat puoleksi avatut, -- aivan kuin -olisi hän kuumana päivänä nähnyt jossakin kylmää raitista vettä ja -tahtonut sitä ahnaasti juoda. Mutta silmäpuoli ei vilkaissut sinne -päinkään, vaan tultuaan hänen kohdalleen -- lauloi edelleen: - - "Vapautta hälle ei suotuna... ei!"... - -Työmiehen huulet alkoivat liikkua ja kuiskailla hiljakseen jotain... -Silmäpuoli katsahti häntä kasvoihin ääneti hymähtäen. - -Mischan kurkkua alkoi yht'äkkiä kudittaa, hän hyppäsi akkunalaudalta -alas ja rupesi kävelemään kiihkeästi komerossaan. Akkunan ilmareiästä -vieri hiljakseen sisälle surullinen laulun sävel: - - "Pilvet ne liitävät korkeella taivaalla... - Aatteeni kiitävät -- arolla... aavalla"... - -... Toisinaan kun rikosvangit päivällisen jälkeen istuskellen -ruokahuoneessaan, joka oli aivan Mischan komeron alla, alkoivat laulaa -yhteistä lauluaan, silloin täyttyi komerokin epäselvillä läpi lattian -tunkeutuvilla himmeillä säveleillä. Sen sakeasta aallokosta oli hyvin -vaikeata saada sanoja ilmi, kuitenkin onnistui kerran Mischa kuulemaan -selvästi kun joku korkea tenori kaihoavalla äänellä lauloi ja -valitteli: - - "Meri sininen, - Meri myrskyinen... - Tuuli raivoisa, - Epämieluisa"... - -Useimmiten lauloivat vangit jonkunlaisia reippaita ja repäisevän rajuja -lauluja säestäen niitä vihellyksillä ja kovilla kiljahduksilla; nämä -laulut tuntuivat tunkeutuvan läpi vankilan seinien hävyttömällä -röyhkeydellä, joka oli täynnä hillitsemätöntä voimaa. Silloin tuntui -Mischasta koko vankila vapisevan ja harmista sen kiviseiniin ilmestyvän -uusia halkeamia, joista levottomana ja näkymättömänä ankara vihan virta -puhkuu ihmisten päälle... Kaikilta suunnilta riensivät silloin -vanginvartijat ja tukahduttivat kiireimmiten tämän surun synnyttämän -ilonpurkauksen... Mischa huomasi etteivät vanginvartijat kohtele -kaikkia rikosvankeja samalla tavalla: mitättömiä henkilöitä jotka -helposti ja orjamaisesti antautuivat heidän armoillensa -- he -halveksivat ja pitivät orjinaan, mutta rohkeita, jotka osasivat -puolustaa omaa ihmisarvoansa -- melkein koko vankilan päällystö kohteli -varovasti, jopa toisinaan ystävyydelläkin. Ainoastaan harvat uskalsivat -avonaisesti virkavaltansa ohella ilmaista vihamielisyyttään. -"Politillisia" seurasi päällysmiehistö -- niin ainakin Mischasta näytti --- väijyvän salaperäisesti epäillen ja ikäänkuin väsähtäneinä odotellen -jotain tavatonta ja ennen kuulumatonta... - -Saattaessaan Mischaa kävelylle kuiskasi kerran Ofizerov: - --- Yöllä taas tuotiin kolme teikäläistä... - --- Ylioppilaitako? - --- Käsityöläisiä... - --- Sanokaa, Ofizerov, tiedättekö minkätähden heitä suljetaan vankilaan? --- kysyi Mischa. - -Vanginvartija ajatteli, katsahti ympärilleen, aukasi silmänsä selälleen -ja sanoi raskaasti huoaten: - --- Kun jokainen tahtoo elää omalla tavallaan... siitä tulee kina! - -Hetkisen vaiettuaan lisäsi hän salaperäisesti: - --- He ovat tyytymättömiä... - --- Mihin? - --- Ylipäänsä ovat tyytymättömiä kaikkeen!... - - - - -VII. - - -Melkein joka yö vahtivuorossa ollessaan tuli vanha vanginvartija -- -hänen nimensä oli Kornet Danilovitsch -- komeron ovelle, asetti mustan -naamansa oven pyöreään aukkoon ja alkoi suupalton ukon tavoin puhua -lörpötellä Mischalle kaikenlaisia hajanaisia juttuja. Kornei oli nähnyt -paljon, kokenut paljon, mutta kaikki elämän kokemukset olivat -sotkeutuneet hänen muistissaan kovien onnettomuuksien suureen vyyhtiin, -hyödyttömään työhön, nöyrtymykseen ja kaikenlaisiin ajattelemattomiin -tekoihin. Toisinaan Mischa oli mielissään näistä teoista, ne -liikuttivat häntä, mutta useimmiten tuntuivat ne tuhmilta ja rumilta -- -selittämättömiltä sattumuksilta aivan kuin ihminen ei olisi tehnyt -niitä vapaasta tahdostaan vaan aina toiminut nurkumatta, ajattelematta -jonkun näkymättömän ja käsittämättömän ulkoapäin määräävän tahdon -vaikutuksesta... - --- Siitä on nyt noin... viisitoista vuotta takaperin -- kuiskasi Kornei -Danilovitsch asettaen kalansilmänsä vakavasti vasten Mischan kasvoja, --- katson -- kovin alkaa käydä miettiväiseksi... poikani, se Aleksei... -Ei käy kirkossa, ei käy kapakassa... asiat ovat hullusti! Aloin pitää -häntä silmällä... katson -- hän käypi stundein seuroissa... toden -totta... Ensityöksi haukuin hänet oikein -- katso itsesi, sanon, kyllä -minä sinulle näytän! Mutta hän ei ota tietääkseenkään... minä menin, -valitin papille... noh, tulee pappilasta kotiin... näen ett' kovin on -suutuksissaan... Minä nauran hänelle -- että, saitkos muka papilta -pippuria? Mutta hän niin kuin synti -- suuttuu tuiskahtaa ja haukkuu -papin pataluhaks... Minä sanon -- sinä semmoinen ja tämmöinen! Kuinka -sinä uskallat? Mutta hän minuakin... Silloin minä suutuin -silmittömästi, tempasin puuropadan ja niin puuroineen päivineen -paiskasin sillä häntä vasten kuonoa... niin tein! Kasvot kokonaan -menivät rikki... Hän läksi heti pois... ja siitä saakka ei ole häntä -kuultu ei nähty... Semmoisia äkäpäitä te olette, te nuoret... niin! - --- Eikö teillä nyt ole sääli häntä? -- kysyi Mischa hiljakseen. - -Ukko ei heti vastannut. Vaitiolon jälkeen hän rykäsi, puhua honisi -hetkisen nenäänsä ja sitten lausui levollisesti: - --- Toisinaan on sääli... On kaikkia sääli... Joskus on sääli -murhaajiakin... ni-in! Eiväthän kaikki -- syyttä murhaa... usein -tapahtuu, että asiasta... Kenties muutamia murhaajia meidän tulisi -kiittääkin... Pyöveli esimerkiksi... Ei hän turhan vuoksi tapa, vaan -yleiseksi hyödyksi... Jos pahantekijän tappaa -- eihän se synti ole -vai... tai luuletteko, että pyövelille on helppoa sitä tehdä? - -Mischa kyyristyi sukkelaan oven reiälle saadakseen nähdä, millainen -ilme oli nyt sen kasvoilla, joka oman poikansa syyttä suotta luotansa -työnsi ja kykenee pyöveliäkin säälimään? Mutta kasvot olivat kuten -ennenkin, ne muistuttivat kiveä, jonka pinta on täynnä halkeamia, ja -silmät kiilsivät kuin kaksi himmeätä lasipalasta... - --- Mitä katsotte? -- kysyi vanhus. - --- En mitään... niin vaan... -- vastasi Mischa hiljakseen. -- -Sanokaappa Kornei Danilovitsch... miksi te ette pitänyt siitä, että -poikanne tutustui stundisteihin? - --- Siitä kerrottiin, että se on vaarallista... se stundismi... Vaikka -istuihan niitä täälläkin kolme vuotta sitten neljä henkilöä... eikä -niistä mitään -- vakavia miehiä olivat! Kaikki lukutaitoisia, -hiljaisia... eikä täällä mitään pahaa heissä huomattu! Ei sovi soimata, -oikein kunnon vankeja olivatkin... Kysyinhän minä heiltä, että -tuntevatko Alekseita -- emme tunne, sanoivat. Meitä on paljon, -sanoivat. Se saattaa olla tottakin -- useinhan niitä täällä on -istumassa... - -Vähän vaiettuaan hän jatkoi: - --- Nykyään on alkanut tulla rikoksen tekijöitä paljoa enemmän... Ennen -oli vaan varkaita, rosvoja, murhaajia, kirkon ryöstäjiä .. mutta nyt on -alkanut tulla ylioppilaita, työväkeä, politillisia, stundeja ja muuta -kaikenmoista..., tulee tulvimalla... - --- Nyt te olette väärässä! -- keskeytti Mischa sukkelaan ja -innokkaasti. -- Se tulee siitä kun ei oikein ymmärretä... ihmiset -tahtovat parantaa elämää, tehdä sen kaikille paremmaksi... - -Oven takaa kuului hiljaista kuivaa naurua, sitten vähän yskittyään -vastasi vanhus: - --- Olen kuullut kaiken tuon... juuri niin! Useat teikäläisistä puhuivat -aivan samoin... - -Hän nousi ja läksi oven luota niinkuin näytti hieman tyytymättömänä ja -suuttuneena. - -Kerran taasen hän kertoeli seuraavan tarinan: - --- Kuten tiedätte, olen kovin sääliväinen... olen itse paljon kärsinyt -maailmassa, siksi voin toisiakin ihmisiä ymmärtää, niin! Minun -käytävässäni istui kerran eräs pakkotyöstä karannut vanki, -- -tuommoinen kookas, komea, kohtelias... Tavallinen moukka, mutta hymyili -kuin hieno herra... sattui monasti että -- pyytää ja hymyilee, niin et -voi mitään häneltä kieltää. Sanoo: Danilytsch! hae tupakkaa -- haen... -Mutta mitenkäs kävi... mistä lieneekin varasti veitsen, teki -siitä sahan, hankki rasvaa -- ja ei muuta kuin nakertelemaan -akkunaristikkoa... Mutta minä huomasin sen heti... kovin tuli minun -häntä sääli! Oh, veli hyvä, ajattelin itsekseni, se työ ei sinulle -onnistu! Kaikessa tapauksessa -- en tahdo häntä häiritä, antaa -nuorukaisen huvitella itseään, ikävähän sen elämä on... Kauan hän -hommaili -- noin -- kolmen viikon paikoilla... minä aina vaan seuraan -hiljakseen... ja säälittelen miestä... Sahaa vaan huviksesi, arvelin... - -Kornei Danilytseh naurahti lempeästi. - --- Vaan sitten kun työ oli loppuun suoritettu -- silloin minä menin ja -ilmoitin päällikölle... - --- Mutta minkä tähden? -- huudahti Mischa surullisesta -- Minkä tähden -päällikölle? - --- Kuinkas muuten? -- kysyi vanhus. - --- Olisitte parempi pakkotyöläiselle itselleen sanonut! - --- Lystikäs te olette, -- naurahti Kornei. -- Entäs rautaristikko? Kun -se kerran oli poikki sahattu. - --- Olisihan saattanut heti sanoa, kun hän alkoi sahata! - --- Niin... jos olisi silloin? Silloin olisi sopinut... se on totta... -Mutta ehkä se näin oli sittenkin parempi -- ihminen sai hommata -jotain... - --- Tietysti häntä siitä rangaistiin? - --- Kuinkas muuten? Eihän ilman voi... rangaistiin... - --- Ja -- kovin? - --- E-en muista nyt... taisi se kuukauden kuitenkin istua kopissa... -sitten oikeus vielä määräsi sille jotain... en muista enää... - --- Mikä tomppelimaisuus! -- äännähti Mischa hiljaa, mutta kiihkeästi. --- Minkälaisia runneltuja ihmisiä... ja elämä sitten... koko elämä! - -Vanhuksen tummat kasvot alkoivat heilua kummallisesti oven reiässä ja -huoattuaan raskaasti, vai lieneekö haukotellut, alkoi hän puhua -hitaasti: - --- N-niin... sen sanoitte oikein... parantumaton elämä! - -... Tällaisissa keskusteluissa viettivät vanhus ja nuorukainen useat -pitkät hetket, toinen -- huoletonna ja kylmänä, toinen -- täynnänsä -voimatonta suuttumusta ja murheellista neuvottomuutta. Heidän välillään -seisoi lujasti raudoitettu, ruosteen syömä vanha paksu ovi, jonka -pienestä aukosta vankilan uneton lörppä asukas syyti nuorukaisen -sieluun muistojensa synkkää romua. Mischa havaitsi, että hänessä alkoi -kasvaa jotain raskasta ja synkkää. Mutta hän ymmärsi, ettei se ole -vankila -- tämä vanha kömpelö kivirakennus -- joka häntä painostaa, -vaan että kaikki se, mitä hän näki ja kuuli siellä, laskeutuu -tiilikivinä hänen rintaansa, muodostaen sydämmen ympärille synkät, -ahtaat, pimeät seinät... - -Unettomina öinä loikoillessaan makuulavalla, jossa oli ikäänkuin -puristuksissa kivisen holvikaarroksen alla, koetti hän korjata kokoon -kaikkien vaikutusten sekasorron sielussaan, tahtoi puristaa ne yhdeksi -kokonaiseksi pyöreäksi palloksi, mutta -- ei voinut... - -Kerran hän sattui kysymään Ofizerovilta: - --- Kuulkaahan -- viihdyttekö te todellakin täällä? - --- Jos eivät tappelisi niin -- menisihän se mukiin... -- vastasi -ruhvorikko hiljaisella pehmeällä äänellään. - --- Lyödäänkö -- teitä? Ken? - --- Eihän minua usein lyödä... joskus toisinaan päällikön vanhin -apulainen antaa nyrkillään hampaita vasten... Minä puhun ylipäänsä... -kaikista... Vangit tappelevat... pieksävät toinen toistaan niin että -- -peloittaa!... Ja vanginvartijat lyövät heitä... ei kaikkia... jokaista -ei voi lyödä! Vaan ketä voidaan niitä lyödään säälimättä! - -Hän kohoutti pelokkaasti olkapäitään, katsahti ympärilleen, aukasi -kauhistuneet kauniit silmänsä ja jatkoi väristen: - --- Mutta minä -- en voi mitenkään... kun lyödään... minua peloittaa! En -voi nähdä... että lyödään! - --- Tepä hankkisitte itsellenne jonkun toisen paikan, -- kehoitti -Mischa... - --- Mistä? -- sanoi surullisesti Ofizerov luoden silmänsä alas. -- -Kaikkialla tapellaan... koko elämä on -- tappelua, minä tiedän... -Ainoastaan äitini... kenties ehkä ei luostareissa myöskään tapahdu -semmoista... Luostariinhan minäkin tietysti olisin mennyt... jos -vaan... - -Hän vaikeni äkisti. He seisoivat vankilan tornin nurkan takana lähellä -roukkioita, joissa oli hakatuita kiviä, puupalasia ja kaikenlaista -soraa. Heidän päänsä päällitse kulkivat hitaasti ja juhlallisesti -tummat pilvet, tuuli puhalsi ja kuletti mukanaan jostain kaupungilta -särkyneitä, hajanaisia ääniä... - --- Mitä -- jos vaan? -- kysyi Mischa. - --- Suokaa anteeksi -- sanoi hätäisesti kuiskaten Ofizerov ja räpäytteli -silmiään aivan kuin olisi nähnyt edessään jotain häikäisevän kirkasta, --- suokaa anteeksi -- ehkä se on vaan -- minun suurta tyhmyyttäni -- -eikä mitään muuta... - --- Mistä on kysymys? -- kysäsi nuorukainen levottomasti, alentaen -ääntään. - -Ofizerov siirtyi hänen luokseen ja sanoi vapisevalla äänellä: - --- Se on -- Jumalasta... Uskotteko te? - -Mischa painoi päänsä alas ja vastasi hetkisen kuluttua hiljaan: - --- Hm, en tiedä... - --- En minäkään tiedä! -- tarttui vanginvartija sukkelasti puheeseen. -- -Minä ajattelen hyvin paljon Hänestä... jos Jumala todellisesti on... -niin minkä tähden sitten tämmöinen kauhistus kaikkialla?... Ja julmuus? -Te -- olette oppinut... mitä varten tämä julmuus ja kauhistus? - -Hänen silmiinsä ilmestyivät isot himmeät kyyneleet, heilauttaen päätään -karisti hän ne maahan ja taakseen katsomatta poistui kiiruusti. - - - - -VIII. - - -Polkua pitkin Mischan akkunan ohitse käveli joka päivä yksikseen -edestakaisin huonosti puettuja ihmisiä, tuijotellen juroina niin -kuin pedot häkissään. Heidän naamansa olivat nälkäiset ja silmät -näyttivät syvämietteisiltä. Lyhyttakkinen mies oli hävinnyt ja hänen -sijallensa ilmestynyt laihankälpeä herrasmies, päässään ympyriäinen -kriminnahkainen hattu ja yllään vanha ruskea drappipaltoo. Hän -käveli hyvin nopeasti lyhyin askelin, melkein juoksujalassa; hänen -päällystakkinsa oli naurettavan iso ja valui alituiseen harteilta alas, -hän hytkäytteli tuontuostakin pientä laihaa ruumistaan saadakseen -pysymään nutun olkapäillään, hänen pieni älykäs naamansa säteili -hymyilystä, huulet vavahtelivat lakkaamatta, ohuella kuivalla kädellään -siveli hän yhtämittaa mustan harmahtavaa pientä pörröistä partaansa, -aika ajoin keikauttaen päätään... Vankilan harmaa muuri taustanaan, -muistutti hän Mischalle, en tiedä mistä syystä, kirkkaasti ja iloisesti -liekehtivää kynttilää suuressa himmeässä ja likaisessa lyhdyssä... - --- Kuka se uusi on? -- kysyi Mischa Korneilta. - --- Vasilij Nikititsch... - --- Onko se työläisiä? - --- Kuka hänet tietää? -- sanoi rauhallisesti vanhus. -- Näyttää siltä --- niin kuin olisi työläisiä... myöskin jotain niitä politillisia... -eikö liene vähän niin kuin -- tärähtänyt... Useinhan se täällä -oleksii... - --- Oleksii! -- toisti Mischa hymyillen. Hänestä tuntui hauskalta kuulla -sanottavan tästä miehestä että hän -- "oleksii" vankilassa, eikä -"istuu". - --- Se ihminen ei pelkää mitään! -- sanoi Ofizerov Mischalle, -tavallisuuden mukaan katsahtaen varovasti ympärilleen ja alentaen -ääntään vähitellen kuiskaukseksi. -- Hän saattaa sanoa totuuden suoraan -jokaiselle, -- prokuraattorille, päällikölle... Varakuvernööri kävi -täällä, sillekin hän valoi kuulan -- minä, sanoi, ajattelen näin, te -- -toisin... ja niin puhuu edemmäksi, että me olemme velvolliset -kunnioittamaan toinen toistamme sentähden, että minä olen -- ihminen ja -te myös olette -- ihminen... ja kaikki muu paitsi tätä -- on -erehdystä... Virkapukukaan, sanoi, ei merkitse mitään. Viikko annettiin -siitä hänelle arestia. Hän ei muuta kuin nauroi ja sanoi: tämä -kerrassaan ei merkitse mitään... se on suorastaan -- tyhmyyttä! Mitä -karsseri, sanoi, tässä voipi todistaa... - -Ofizerov oikasi äkkiä itsensä suoraksi ja Mischa huomasi hänen -silmissään ensikerran jonkun oudon välkkeen, joka ilmaisi iloa. - --- Niin kuin se onkin! Jos minä teille sanon totuuden, ja te siitä -annatte minua vasten kuonoa... niin tokkohan totuus siitä siirtyy -teidän puolellenne? - --- Oletteko puhellut hänen kanssaan? -- kysyi Mischa. - --- En... herra paratkoon! -- vastasi vanginvartija ja hypähti syrjään -hyvin pelokkaana. -- Minä -- pelkään! Minä -- ainoastaan teidän -kanssanne... te puhelette hiljakseen... mutta hän ei osaa ollenkaan -hiljaa puhua... ääni on jo sellainen! - -Ja vetäen suunsa kainoon hymyyn kuiskasi hän: - --- Minulla olisi yksi runo... joka soveltuu hyvin häneen! - --- Minkälainen? Kertokaa! -- pyysi Mischa. - -Ofizerov katsahti ympärilleen, laski ripsit silmillensä ja sanoi -huoattuaan: - --- Jälkeenpäin... minä jollain tavoin... Kävelkää te... minä menen -tuonnemmaksi... etteivät huomaisi! - --- Kuulkaa Ofizerov -- sanoi Mischa harmissaan, ottaen häntä kiinni -virkatakin hihasta: -- teidän pitää... ymmärrättekö, välttämättömästi -lähteä täältä pois! Eihän teistä ole vanginvartijaksi. Teillä on liian -herkkä luonto... - --- Ah... mutta minne minä menen? -- huudahti hiljakseen vanginvartija -temmaten sukkelasti hihansa Mischan kädestä. -- Se on yhden tekevää... -joka paikassa on samanlaista... hiljaiselle ihmiselle on -- koko elämä -vankilaa... yksi paikka on hänelle vain sopiva -- hauta! - -Painaen päänsä alas läksi hän pois; Mischa sydän täynnä sekavia säälin -ja harmin tunteita Ofizerovia kohtaan ohjasi askeleensa pitkin vankilan -seinänvierustaa, ajatellen harmissaan: - --- Onkohan tuon ihmisen elämällä minkäänlaista tarkoitusta... onko? - -Taivaasta leijaillen lentelivät haluttomasti ja surullisesti -lumihiutaleet, putoilivat vankilan märälle katolle ja likaiselle -maanpinnalle haihtuen näkymättömiin. - -Vankilan nurkan takana näki Mischa harmaan tiivin vankiryhmän -- yksi -heistä seisoi nojaten seinää vasten kokoon vetäytyneenä ja aivan kuin -vainottu koira riuhtoili levottomasti kaulaansa. Hänen päänsä vapisi -naurettavasti, kädet tiukasti puristettuina rintaa vasten höpisi hän -käheästi puoliääneen: - --- Veljet... minä en ollut! Tämän ristin nimessä -- en! - -Hänen edessään seisoi kolme toveria liikahtamatta kuten suuret kivet, -yksi pitkäkasvuinen heistä puhui myöskin hiljaan ja rauhallisesti: - --- Älkää häntä peloitelko, pojat... älkää lyökö häntä! - -Ja äkkiä ottaen askeleen taaksepäin, heilautti hän voimakkaasti -jalkaansa ilmassa ja potkasi seinänvierellä seisovaa suoraan vatsan -alapuoleen, yhä vieläkin kehoittaen rauhallisesti tovereitaan: - --- Älkää lyökö... minkä tähden te? No, mitä se nyt on? - -Vanki voihkasi kaamealla äänellä, kaatui maahan raskaasti kuin -jauhosäkki ja kolme toverusta hitaasti, ääneti, kaikessa ystävyydessä -alkoi hakata häntä jaloillaan, potkia ja polkea, heidän jalkansa -kohosivat korkealle ja taasen laskeutuivat aivan kuin olisivat -sotkeneet suurta saviläjää... Kengän korkojen mäksähtävät iskut -pehmeään ruumiiseen himmensivät pitkäkasvuisen vangin levollista ääntä, -kun hän pitkällä jalallaan iskuja jaellessaan puheli säännöllisesti ja -tasaisesti: - --- Älkää lyökö!... riittää!... älkää lyökö!... y-yks! - -Viha, kauhistus ja inho täyttivät Mischan rinnan ja äkkiä aivan kuin -savusta läkähtymäisillään tunsi hän päähänsä nousevan jotain kuumaa, -mustaa, silmät pimenivät ja ääneti läähättäen juoksi hän eteen päin... - -Kolme vankia oli siirtynyt jo syrjään ja pitkä puheli: - --- No Paschka, mitä sinä siinä piehtaroit... noh? - -Mischan jalkain edessä kiemurteli ja kohosi maasta möhkyröiden kokoon -survottu, likaan tuhrittu pienenlainen olento vaikeroiden sortuneella -äänellä: - --- Antaahan olla... kyllä -- minä maksan... hyvä! - --- Roistot! -- kiljasi Mischa kääntyen vankeihin. - -Pitkä nauraa virnisti ja sanaakaan sanomatta ojensi kätensä ja näytti -hänelle "kukuskaa"... [Se on: puristi kätensä nyrkkiin, pisti -peukalonsa esille pitkän- ja etusormen välistä -- osottaen siten -syvintä halveksumistaan.] - --- Antaahan olla! -- vaikeroi piesty sortuneella äänellä. Hän veti -vapisevilla käsillään hatun päähänsä, hoiperteli kuin humalainen, yski -ja sylki verta. Hänen kasvonsa olivat runnellut, ruskea parta ja -viikset vapisivat, avonainen suu näytti syvältä verihaavalta keskellä -kalpeita kasvoja, hän hengitti ahnaasti. Sinisistä silmistä välkähteli -kylmä, villi julmuus... Mischa auttoi häntä maasta ylös, otti liinan -taskustaan .. Sillä aikaa läheni laiskasti astuskellen vahtisotamies ja -puhui nuhdellen: - --- Taas te herra lähentelette! Montako kertaa... - --- Ne juuri löivät häntä! -- sanoi Mischa koko ruumiinsa värähdellessä. - --- Onhan teille sanottu -- ei saa lähestyä... - --- Mutta ettekö ymmärrä! -- ne löivät häntä! -- toisti Mischa -vakuuttaen. - --- Se ei kuulu teille! -- sanoi surkealla äänellä vahtisotamies kulkien -Mischan perässä. - --- Ettehän te ole täällä mikään päällysmies... siis kävelkääkin -itseksenne teille määrätyssä paikassa... Mutta jos vielä lähentelette -toisia... niin minä ilmoitan sen ja teiltä kielletään kävelytunnit... - --- Jos tietäisitte, kuinka ne häntä löivät! -- kiljahti Mischa -ummistaen silmänsä kauhistuksesta... - --- Entäs sitten? Se on heidän asiansa... kuka lyö, se saa itse -vastata... teillä ei siinä ole mitään pelättävää... jos ette lähesty -ketään... -- muristen ja itsepäisesti vakuutti vahtisotamies. - -Mischa kääntyi äkkiä -- sotilaan kasvot olivat väsyneet, katse raukea, -johon oli jähmettynyt, harmaa kaiho. - --- Meikäläisen täytyy teistä vastata -- puhui hän liikutellen laiskasti -huuliaan... - -Mischa läksi komeroonsa, vaikka kävelyaika ei vielä ollut -päättynytkään. Kun hän Ofizerovin saattamana astui käytävään, kiljahti -hämärästä heille joku: - --- Takaisin! Odota rappusilla... - --- Mitä se on? -- kysyi Mischa vanginvartijalta, mennessään uudelleen -pihalle. - --- Teille viedään naapuria... - --- Ketä? - --- En tiedä... - -Vankilasta astui ulos päällikön vanhin apulainen, loi juron -sivusilmäyksen Mischan kasvoihin ja komensi katkonaisesti Ofizeroville: - --- Saa viedä! - -Ja äkkiä kiljasi raivokkaasti: - --- Kuinka sinun revolverisi rippuu? Vohma... Laita kuntoon... p... -penikka! - - - - -IX. - - -Mischa käveli kiihkein mielin pitkin komeronsa lattiaa ja akkunan -ilmareiästä virtasi hämärään huoneeseen pienen puron tavoin hiljainen -valitteleva laulun sävel -- se ei ollut mikään kaunis laulu, se -muistutti nälkäisen suden kaukaista ulvontaa: - --- A-a-a! o-o-oi! e-oi... - -Koko se entisyys, minkä nuorukainen tähänasti oli elänyt, nyt aivan -kuin tämän yksitoikkoisen säveleen elvyttämänä heräsi uudelleen eloon -hänen muistissaan johdonmukaisesti, lujasti ja itsepintaisesti, ikään -kuin vaatien häneltä selvitystä. - -Hänen "sankarityönsä" näytti nyt vaan jonkinlaiselta himmeältä, -käsittämättömältä, tomun ja noen peittämältä vanhalta taululta, mutta -itsensä hän näki naurettavana ylioppilaana, mielettömästi käsiään -huitomassa keskellä ihmisjoukkoa, joka hämillään ja voimattomana -katseli ällistellen raa'an mekanillisen mutta järjestetyn voiman -helppoa voittoa. Väsyneet, vihaiset, veltostuneet poliisien naamat, -upseeri halveksivine virnistyksineen, jolle Mischa piti puheensa -huutamalla, ylipoliisi hammassärkyineen -- kaikki tämä uiskenteli -nuorukaisen muistissa kylmänä käsittämättömänä pilkkuna ja ahdisti -painajaisena hänen aivojaan... -- Varmaankin he häpesivät tekoansa -meitä voimattomia kohtaan... -- arveli Mischa, mutta samalla hän myös -muisti, että nämät jurot viiksinaamaiset sotamiehet ovat opetetut sekä -tottuneet kohtelemaan ihmisiä kuten nautoja, he eivät osaa hävetä eikä -tuntea muuta kuin ruumiillista kipua ja pelkoa sen voiman edessä, joka -on heidät orjuuttanut ja menettelee heidän kanssaan kuten tahtoo. -Hänelle johtui mieleen ajuri -- miten pelokkaana se nyki ohjaksia, kun -ylipoliisi hänelle kiljui... Korvissaan kajahteli poliisikamarin -portinvartian välinpitämätön ääni -- miehen, joka puheli ihmisistä -kuten tukeista taikka tiilikivistä... Hän muisti Ofizerovin äitiä, joka -ei vastustanut, vaikka hänen pojalleen annettiin sukunimeksi isän -virkanimi, olisihan hänen pitänyt tietää, että tämä nimi tulee antamaan -aihetta moneen vihamieliseen tekoon ja saattaa pojan loukkaavan pilkan -sekä naurun esineeksi... Kenties juuri tämän tähden sai Ofizerov -viettää kolme vuotta pakkotyössä rangaistuskomppaniassa... Mieleen -johtui vankilan päällikön palvelustyttö, joka antoi anteeksi kymmenestä -ruplasta häväistyksensä ja rääkkäyksensä... Ofizerov, jonka ihmisten -julmuus oli tehnyt araksi ja pelkuriksi koko elinijäksi... surkuteltava -ukko Kornei, joka nurkumatta, alistuen vieraan tahdon alle -kahdeksantoista vuotta yhtämittaa tyrkyttää ihmisille yhtä ja samaa -kömpelöä lausetta: -- "ei saa!" -- eikä koskaan elämässään kysynyt edes -itseltänsäkään -- minkätähden ei saa? - -Ihmiset näkevät ja tuntevat unissansakin, että heitä lyödään ja kauhun -valtaamina kirkuvat keskellä yötä: - --- Älä lyö! Armahda... - --- Ihmisiä -- ei ole, ei ole ihmisiä! -- ajatteli Mischa suruissaan. -- -Maan päällä kävelee ainoastaan jonkinlaisia kummallisia, kurjia toisen -tahdon toimeenpanevia -- pelkureita, vihaisia, julmia ja melkein -yksinomaan -- kaikkea itsenäisyyttä vailla olevia olentoja. He tuskin -ymmärtävät edes sitäkään, mitä välinpitämättöminä tekevät, eikä -yksikään ainoa heistä voi eikä uskalla lausua ihmisellisellä ylpeydellä -lausetta -- en tahdo! Vankeja ovat ihmiset sisällisesti ja koko elämä -heidän ympärillään on yhtä samaa vankilaa... - -Mischa seisahtui keskelle komeroa -- inhoittava, jonkinlainen tarttuvan -tahmea, kylmä surun sekainen tunne täytti hänen rintansa. Akkunan takaa -kuului alakuloinen laulu: - --- A-a-o-oi... - -Mischasta alkoi tuntua, että hänessä itsessään, hänen omassa rinnassaan -vapisee ja valittaa suru, tuska ja katkera häpeäntunne kaikkein -ihmisten puolesta... - --- Kuulkaahan... -- kajahti komeroon hiljainen kuiskaus. Mischa meni -melkein ilomielin ovelle -- ja sen keskellä reiässä loistivat -ystävällisesti Ofizerovin kauniit silmät. - --- Mitä nyt? -- kysyi Mischa. - --- Niin vaan... ettekö vielä nuku? - --- En... - --- Vankilassa useimmat nukkuvat huonosti. Kuulkaa nyt sitä runoa... jos -haluttaa... - --- Tehkää hyvin... lukekaa! - --- Minä luulen vaan -- että se on kiellettyä runoutta... Tämä oli -toisessa kerroksessa... tornin seinään kirjoitettuna, lyijykynällä... -Ihan varmaan tämä on kiellettyä... - -Ofizerovin silmät katosivat hetkiseksi ovenreijästä ja niiden sijalle -asetti hän nyt huulensa, komero täyttyi hiljaisesta, salaperäisestä -kuiskeesta, joka oli läpeensä syövytetty lämpimällä huolella ja -pelolla: - - -- Eli kerran miesi moinen... - Totuutta mi rakasti, - Siitä syystä kaikki häntä - Vihasivat ainiaan... - - Kaikki häntä kadehtivat, - Pelkäsivät, parjasivat. - Kotia ei miehell' ollut, - Suojaa häll' ei kukaan suonut.. - - Vankilassa yksinäisnä - Kurjuudessa kuoli hän, - Eikä ketään saattamassa - Ollut häntä hautahan... - - Kunne kurja kuopattihin - Totuuden tää ystävä, - Sydämeni yksin sen - Tietää... vaan ei ilmoita... - -Vanhan, vahvasti raudoitetun oven pyöreässä reiässä liikkui jotain, -joka näytti tummalta, pehmeältä, elävältä, synnyttäen hiljaisia, -surullisesti vapisevia sanoja. Mischa seisoi silmät selällään, vähän -kumarassa ovirejän luona kuuntelemassa ja hänestä tuntui aivan kuin -puu, josta ovi oli tehty, olisi ahminut itsensä täyteen tuskaa, -yksinäisiä mietteitä, ja näin kyllästytettynä ihmisten raskailla -huokauksilla muodostanut siitä kaikesta surullisen kärsimys-tarun, jota -nyt parhaillaan salaperäisesti saneli. Ja tässä tarussa, jota tuskin -oven takaa pimeässä yössä hengittämättä voi kuulla, uudistuu sama -huokausten loppumaton valitus-laulu. - -Ovireiässä siirtyi jotain ja Ofizerovin silmät hymyilivät loistaen -lämpimästi kuin tulenliekit. - --- Pidittekö siitä? -- kuiskasi hän. - -Mischan kurkkua kuivasi ja hänen rinnassaan ei ollut riittävästi ilmaa. -Hän katsoi herkeämättä kauniisiin silmiin ja tuli äkkiä siihen -päätökseen, että vanginvartia itse oli sepittänyt nuo värssyt, aivan -varmaan hän on sen tehnyt! Vähän ajan perästä vastasi hän hiljaa: - --- Jaa... pidin... Kuinka te luulette, että tämä kuuluisi kiellettyyn -kirjallisuuteen? - --- Mitenkäs muuten, -- siinähän puhutaan totuudesta! Eikö se muistuta -Vasili Nikititsaa? - --- En tiedä... ehkä... Ettekö te itse milloinkaan... kirjoittele -runoja? - --- Minä? -- kysyi hämmästyen Ofizerov. En... mitenkä minä? En minä -- -uskalla... Siitä on jo aikoja kun sotaväessä ollessani sepitin -itselleni rukouksen... - --- Minkälaisen? Kertokaa! - -Muutama sekuntti vaitioloa ja -- komerossa suhahteli uudelleen -sydämellisesti lausuttujen yksinkertaisten sanain kuiske: - --- Herra, minun Jumalani! Minkätähden ihmisissä on niin paljon pahuutta -ja julmuutta? Jumalani -- minkätähden?... - -Tämä kysymys vyöryi mahdottoman suuren aallon lailla, loiskahutti -Mischaa vasten rintaa pehmeästi mutta voimakkaasti, tempasi mukanaan ja -ruhjoi hänet. Äänetönnä siirtyi hän askeleen takaperin, istuutui -makuulavan laidalle puristaen lujasti selkänsä uunin syrjää vasten ja -tuijotti liikahtamatta oveen -- ikään kuin jotain odotellen... - -Ofizerov puhui levollisesti: - --- Se oli ennen jotenkin pitkä... nyt olen sen jo unohtanut... -Tiedättekö -- minä rakastan äärettömästi runoja... ne eivät ollenkaan -muistuta semmoista, mitä ihmiset puhuvat... - -Mischa näki, että vanginvartijan silmät tähystivät häntä -tarkkaavaisesti; oven takaa kuului jotain kahinaa ja akkunasta virtasi -sisälle yksitoikkoinen alakuloinen laulun sävel... Uunista hänen -selkänsä lämpeni, mutta rintaa kylmi sekä ahdisti. - --- Voitteko pahoin? -- kysyi vanginvartia. -- Ilmakin on nyt semmoinen -painostava... - --- Ei, ei se mitään... mutisi Mischa. Hänestä tuntui komerossa -tukahduttavalta, ilma oli siinä kummallisen paksua, ikään kuin -syövytetty täyteen raskasta, lämmintä kuisketta, jota kaikkea oli -vaikea hengittää. - --- Käykää levolle, -- kehoitti Ofizerov. Jo on aika mennä nukkumaan. - -Ja hän lisäsi odottamatta: - --- Minä tiedän, kuka teidän viereiseenne komeroon pantiin... - -Mischa oli ääneti. Ofizerovin silmät välähtivät herttaisesti ja -katosivat. - -Nyt niiden sijalla oli vaan pieni pyöreä reikä keskellä ovea, jonka -lävitsen näkyi pyöreä palanen harmaata kuollutta seinää, jota valaisi -tasainen värähtelemätön valo. Sairaloisesti rypistäen otsansa tuijotti -Mischa siihen ja luki itsekseen: - - -- Kotia ei miehell' ollut - Suojaa häll'ei kukaan suonut... - -Akkunan takaa kuului hiljaa väräjävä laulu, ikään kuin harhaillen -pimeydessä... Tuntui siltä kuin laulun alkaja ei olisi enää voinut sitä -keskeyttää, vaan tahtomattaan repi nyt rintansa auki ja antaunut tämän -yksitoikkoisen valituksen valtaan... - -Senjälkeen Mischan kuulohermot kohdistuivat käsittämättömään -rapinaan... aivan kuin johonkin olisi pudonnut useampia -sadepisaroita... - - - - -X - - -Mischa riisui takin päältään ja aikoi laskeutua levolle, mutta komeron -nurkassa sattui hänen silmiinsä tumma homepilkku ja samalla hän myös -muisti vankilan seinän vierellä muodottomaksi runneltua harmaata vangin -ruumista. Säälin ja inhon tunteitten valtaamana käveli hän nopeasti -pitkin komeronsa lattiaa, hyppäsi akkunalaudalle, nojasi päänsä -rautaristikkoon, naputellen hiljakseen sormillaan seinään ja vaipui -ajatuksiinsa, sydän täynnä raskasta levottomuutta. - -Ulkopuolella akkunan laseihin kiinni liimettunut synkkä pimeys katseli -äänetönnä nuorukaisen ulos kurkistelevia kalpeita kasvoja. Harvat, -kuivat lumihiuteet, hetkiseksi irtautuen pimeydestä, -- hiljaa -surumielisesti surahtaen ponnahtivat lasista ja katosivat yön pimeään -kitaan... - -Mischasta tuntui koko ihmisten elämä olevan käärittynä sakeaan, -samean-keltaiseen pilveen, jota julmuus sairaloisesti puristaa. Kaikki -ihmisten hommat ovat ikään kuin kyllästytetyt käsittämättömän -mielettömällä vihan tunteella toinen toistansa kohtaan ja inhoittavalla -rääkkäyksen, pilkan ja kidutuksen halulla. Milloin avonaisen törkeästi, -milloin -- syvälle ihmisen sisälle piiloitettuna -- hienona, villinä -tai kömpelönä ja raskaana -- maalaa tämä pimeä tunne koko elämän synkän -syksyisen hämärän muotoiseksi, joka on täynnä kuolettavaa ikävyyttä ja -kalvavaa kylmyyttä... Ja keskellä tämmöistä vihaisten ihmisten villiä -tungosta välkähtelevät pelokkaasti, kuten lumikiteet yössä, lempeät, -hyväsydämiset voimattomat ihmiset, kuten Ofizerov ja hänen äitinsä... -Mischan muistissa kajahti selvästi arka valitus: - --- Herra, minun Jumalani: Minkätähden ihmisissä on niin paljon pahuutta -ja julmuutta? Jumalani -- minkätähden? - -Hauskasti hymyillen kuvastuivat hänen edessään Vjasmalaiset, "kaksi -reuhkanräyhkänää", sekä Jakov Usov... joka varmasti vakuutettuna uskoi -olevansa oikeutettu tappamaan ihmisiä... - -Ja mistä lieneekin -- kuten tulen välähdykset yön pimeydessä ilmestyvät -yksinäisinä, rohkeina synkät, vahvat ihmiset. He kävelevät pitkin -vankilan seinän vierustaa ja "ovat tyytymättömät kaikkeen" heidän -ajatuksensa ovat keskittyneet vaan yhteen jonkinlaiseen suureen, koko -elämää käsittävään ajatukseen... - --- Mitä ajattelevat he? - -Mischa hyppäsi raskaasti akkunalaudalta ja alkoi kävellä uudelleen -pitkin komeroa. - -Oven takaa, käytävän hievahtamattomasta hiljaisuudesta, kuului -kummallista sihinää, joka muistutti veden kiehumista. Mischa seisahtui -sitä kuuntelemaan... Vastapäisessä komerossa kuului joku uneksivan ja -joku höpisi sukkelaan epäselviä sanoja, ikään kuin olisi ollut -läkähtymäisillään -- kuului myöskin valitusta... Käytävän päässä -puhelivat hiljakseen vanginvartijat. - -Siinä kaikki! -- Mischa kuuli vielä Ofizerovin haaveksivaisen -huudahtuksen. - -Komeroon alkoi kuulua jotain kummallista naputusta, -- muutamia tiheitä -lyöntejä, eroitettuina epäsäännöllisillä pauseilla. Mischa katsahti -synkkämielisenä ympärilleen -- lattialla juoksi keveästi hiiri -- aivan -kuin pieni karvapallo olisi vierinyt -- ja katsoi makuulavan alle. -Vielä kerran kuului tuo itsepintainen hermostuttava naputus. Nyt Mischa -arvasi asian, hän vavahti ja mistä syystä lieneekin, painoi kämmenensä -kovasti seinään kiinni ja alkoi silitellä karkeata seinärappausta, -aivan kuin olisi koettanut saada naputukset kiinni. - -Hänestä tuntui että naputus ilmestyy seinässä juuri siinä pisteessä, -- -senjälkeen hän laskeutui polvilleen, jostain syystä muuttui totiseksi, -nosti kätensä ylös... laski sen harmistuneena alas, nosti uudelleen ja -ilman mitään ajatusta alkoi rummuttaa kynsillään seinään... Senjälkeen -kuunteli -- ja kaikki oli hiljaista... - -Hän hypähti ylös, ryntäsi ovelle, asetti huulensa oviaukkoon ja -huudahti hätäisesti rukoilevalla, mutta hiljaisella äänellä: - --- Ofizerov! Vartija... - -Kun Ofizerov ilmestyi ovelle, kuiskasi Mischa sukkelaan, -hermostuneesti: - --- Kuulkaa... ystäväni! hän koputtaa... - --- Vasilij Nikititsch? - --- Niin? Hänkö se on? - --- Hän... mutta... - --- Sanokaa... kuiskatkaa hänelle -- minä en osaa! - --- Minä en uskalla... - --- Ei se mitään! Me -- hyvin varovaisesti... - --- Mutta jos tulee ilmi... silloin minut... - --- Ei millään tavoin! Sanokaa että aakkosjärjestyksessä... Minä en -osaa... - -Ofizerov hypähti ovelta edemmäksi ja käytävästä kuului hänen nöyrä -kuiskauksensa: - --- Hyvä... minä sanon... - -Hän meni... Hetkisen perästä ilmestyi uudelleen, hänen surulliset -silmänsä välkähtivät ja samalla kuului kuiskaus: - --- Kuunnelkaa... - -Sanomatta hänelle sanaakaan, juoksi Mischa pois ovelta, seisahtui -jännityksissään seinän ääreen, hymyili, mykistyi ja hänet valtasi -vapisuttava halu saada puhella, puhella! - -Suu puoleksi avoinna, seisoi hän harmaan, raskaan seinän ääressä, -valmiina vaikka kumartamaan ja katseli sitä ahnaasti palavin silmin... - -Seinästä alkoi kuulua yhtämittaiset, tarkat, selvät, ei kovat, mutta -varmat, itsepintaiset, kuivat kiven kolahdukset ja Mischan oikean käden -sormet vavahtelivat tahtomattaan ja toistivat jokaisen kolahduksen -uudelleen. - -... Muutaman päivän kuluttua seisoi Mischa vaippaan kääriytyneenä -akkunalaudalla, nojasi vahvasti olkapäällään pihtipieltä vasten ja -katseli kulmakarvat rypistettyinä kummallisia pakkasen lasiin laittamia -piirustuksia. - -Vankilan muurin takana kylmälle talviselle taivaalle nousi näkymätön -aurinko, harmaat, ikävät pilvet tulivat vaaleiksi ja läpinäkyviksi. -Lunta oli satanut; se peitti maanpinnan hienolla kerroksella, tumma, -jäätynyt lika repi rikki lumen valkoisen pinnan ja katseli synkästi -kohti taivasta... - -Kylmästä vavisten -- muisteli Mischa niitä kuivia, varmoja naputuksia, -joita hänelle tänä yönnä halkeamilla täytetty vanha komeron seinä oli -sanellut, hän muisteli -- sovitteli ne sanoiksi ja ajatuksiksi... - -Niin! Elämä on -- kovaa ja armotonta... Elämä on -- orjille taistelu -vapaudesta ja herroille -- vallasta, se ei voi olla pehmeätä ja -rauhallista, se ei tule hyväksi eikä kauniiksi niin kauvan kun on -olemassa herroja ja orjia!... - -Minkähänlainen ääni sillä on? -- ajatteli Mischa naapuristaan. Muistaen -hänen laihaa, hentoa ruumistaan, tuli Mischa siihen päätökseen että -äänen täytyy olla korkea, kirpeä, epämiellyttävä, ja että siitä -puuttuvat tykkänään ne mehevät rinta-äänet jotka kajahtelevat hyvien ja -lempeitten ihmisten puhuessa. Ja Mischa loi vähän epäystävällisen -silmäyksen seinään, jonka takana nyt jo luultavasti nukkui se sama -mies, joka niin kovin muistutti kirkkaasti palavaa kynttilää likaisessa -lyhdyssä. - -Nuorukaisen muistiin tuppautuivat väkisinkin täysimittaisina jyrkkinä -riveinä miehekkäät, varmat -- kylmät kuten jääpalaset -- sanat, -asetettuina vahvoihin pyöreisiin ajatuksiin: - --- Niin! Elämä ei tule oikeaksi eikä kauniiksi niin kauvan kuin herrat -turmeltuvat hallitsemalla ja orjat -- nöyrtymällä... Ei! Elämä tulee -olemaan täynnänsä kauhua ja julmuutta siihen asti, kunnes ihmiset -tulevat ymmärtämään, että yhtä vahingollista ja häpeällistä on olla -herrana kuin orjanakin... - -Aamun kylmyys halaili Mischan ruumista kovalla karkealla syleilyllään. -Räpytellen yön valvonnasta punaisia silmiään, katseli Mischa pakkasen -piirustuksia ja vilkaisi toisinaan seinään ollen huonolla tuulella, -jota hän ei olisi kuitenkaan tahtonut itsessään huomata, mutta huomasi -tahtomattansakin. Näinä muutamina öinä lastasi seinä hänen sieluunsa -tyhjentämättömän paljouden pikaisia, hermostuneita, varmoja koputuksia -ja nyt, muodostaen ne ajatuksiksi, tunsi hän sydämensä peittyvän -samanlaisilla kylmillä kuvilla, joita pakkanen laittelee -akkunalaseihin. - -Mutta yhdessä näitten kanssa, jossakin hyvin syvällä hänen sydämensä -pohjalla, paloi hiljakseen vieno, lämmittävä miete: - --- Tämähän on kaikki vaan mielivaltaista ja väärää... Kuinka saattaa -ihmiset jakaa ainoastaan kahteen leiriin?... Esimerkiksi minä? Enhän -minä todellisuudessa ole mikään -- herra ja... enkä myöskään orja! - -Välähtäen kuin kipinä hänen sielussaan, teki tämä pieni sukkela miete -heti tilaa suuremmille, ankarammille, vankemmille mietteille. Ne -asettivat nuorukaisen eteen rautaisen vaatimuksen työhön, vaivaloiseen -huomiotaherättämättömään suureen työhön, työskentelemään -järkähtämättömällä tarmolla, tyynnyttävällä mielenmaltilla -yksinkertaisen, vaatimattoman työmiehen osassa, joka puhdistaa elämän -oman järkensä tulella ja sydämensä kaikista roskaisista epäsikijöistä, -vanhoista mädänneistä turhista ennakkoluuloista ja yllytyksistä, -auktoriteeteistä ja tavoista... - --- Voinko minä tämän tehdä? -- kysyi Mischa sisällisesti liikutettuna -itseltään. - -Mutta samalla tunnusti hän heti häveten, että hän vaan ilmanaikojaan, -jonkinlaisen pelon vaikutuksesta kysyi itseltään vähän toisin -- eikä -niin kuin olisi pitänyt. - -Sitten hän asetti kysymyksen todenperäisemmäksi: - --- Tahdonko minä tämän tehdä? - -... Tuli kylmä, synkkä talvinen päivä. Vankila heräsi -- käytävässä -kumisten rämähtelivät lukkoraudat, nirisivät ja vonkuivat ruostuneet -ovien saranat, ankarasti kajahtelivat päällysmiesten jyrkät huudot, -kuului myöskin toisinaan koleita ja pelokkaita, toisinaan rohkeita ja -ärtyneitä vankien ääniä. - -Mischan muistissa heräsivät naapurin ylpeät sanat, jotka hän oli saanut -läpi vanhojen vankilan-seinäkivien: - --- Ken on vapauttanut järkensä ennakkoluulojen vankeudesta -- sitä -varten ei ole vankilaa olemassa, -- koska näin me pakoitamme kivet -puhumaan, -- ja kivet puhuvat meidän puolestamme!... - -... Akkunan takana, pitkin vankilan aidan vierustaa -- kovasti -jalkojaan kopistellen jäätyneesen maahan -- käveli miettiväisenä -vahtisotamies, mutta muurin päällä istui varis, pää väärällään, ja -seurasi häntä uteliasti ympyriäisillä mustilla silmillään... Mischa -katseli ulos akkunasta ja haki sielussaan vastausta. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VANKILA*** - - -******* This file should be named 53584-8.txt or 53584-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/5/8/53584 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53584-8.zip b/old/53584-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index d0e858b..0000000 --- a/old/53584-8.zip +++ /dev/null |