diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53470-8.txt | 3348 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53470-8.zip | bin | 60450 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3348 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d70371e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53470 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53470) diff --git a/old/53470-8.txt b/old/53470-8.txt deleted file mode 100644 index aaecc1b..0000000 --- a/old/53470-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3348 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Vankina Kaukaasiassa, by Leo Tolstoi - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Vankina Kaukaasiassa - Y. m. kertomuksia - -Author: Leo Tolstoi - -Translator: V. K. Trast - -Release Date: November 7, 2016 [EBook #53470] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VANKINA KAUKAASIASSA *** - - - - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - - - - - - -VANKINA KAUKAASIASSA - -Y.m. kertomuksia - - -Kirj. - -LEO TOLSTOI - - -Suom. V. K. Trast - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1911. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Vankina Kaukaasiassa. - 2. Paljonko ihminen tarvitsee maata? - 3. Kynttilä. - 4. Kipinästä suuri palo. - - - - -Vankina Kaukaasiassa. - - -I - -Kaukaasiassa oli sotapalveluksessa eräs herra. Hänen nimensä oli -Shilin. - -Hän sai kerran kirjeen kotoaan. Äitimuori kirjoitti hänelle: "Olen -jo käynyt vanhaksi ja mieleni tekee ennen kuolemaani nähdä rakasta -poikaani. Tule sanomaan minulle jäähyväiset ja hautaamaan minut ja -lähde sitten taas Jumalan nimeen virkaasi. Olenpa löytänyt sinulle -morsiamenkin. Hän on älykäs ja kaunis eikä köyhäkään. Ehkäpä miellyt -häneen, menet naimisiin ja jäätkin tänne kokonaan." - -Shilin tuumi: "Mummo on todellakin jo tullut raihnaiseksi; kenties en -enää myöhemmin saakaan nähdä häntä. Parasta on lähteä. Ja jos morsian -on kaunis, niin voinhan mennä naimisiinkin." - -Hän meni everstin puheille, hankki itselleen virkavapautta, heitti -hyvästit tovereilleen, kustansi sotamiehilleen neljä ämpäriä viinaa -jäähyväisiksi ja valmistautui matkaan. - -Kaukaasiassa oli siihen aikaan sota. Teitä pitkin ei päässyt -kulkemaan päivällä eikä yöllä. Jos vain joku venäläinen poistui -linnoituksen läheisyydestä, niin tatarilaiset joko tappoivat hänet -tahi veivät mukanaan vuoristoon. Sen vuoksi oli semmoinen järjestys -käytännössä, että kaksi kertaa viikossa vartiojoukko marssi -linnoituksesta toiseen ja matkustavaiset kulkivat sen keskellä. - -Oli kesäinen aika. Kuormasto oli aamun sarastaessa koolla -linnoituksen edustalla, sotamiehet marssivat paikalle ja kulkue lähti -liikkeelle. Shilin ratsasti omalla hevosellaan. Hänen tavaransa -seurasivat rattailla kuormaston mukana. - -Matkaa oli 25 virstaa. Kuormasto eteni hitaasti. Väliin sotamiehet -pysähtyivät, väliin irtautui pyörä jostakin, väliin teki joku hevonen -tenän. Silloin täytyi kaikkien pysähtyä ja odottaa. - -Päivä oli jo enemmän kuin puolessa, mutta kuormasto oli kulkenut -vasta puolet matkasta. Pölisi ja oli kuuma, aurinko paahtoi -armottomasti, mutta suojaa ei ollut mistään saatavissa. Edessä oli -aukea aro eikä tien varrella ollut ainoatakaan puuta tahi pensasta. - -Shilin ratsasti edelle ja pysähtyi odottamaan kuormastoa. Hän kuuli -takaa päin torven toitotusta -- kuormasto oli taas pysähtynyt. Shilin -ajatteli: "Eiköhän olisi parasta mennä yksin, ilman sotamiehiä? -Hevoseni on hyvä, ja jos en joudu tatarilaisten tielle, niin pääsen -kyllä perille. Vai eikö ole mentävä?..." - -Hän jäi seisomaan mietteissään. Samassa ratsasti hänen luokseen -toinen upseeri, Kostylin, pyssy kädessä ja sanoi: - --- Mennään yksin, Shilin. Minä en kestä tätä, minun on nälkä ja -kuumuuskin rasittaa. Paitani on läpimärkä, voisi vaikka kiertää. - -Kostylin oli roteva ja paksu mies. Hiki valui virtana pitkin hänen -punaisia kasvojaan. Shilin ajatteli vähän aikaa ja sanoi: - --- Onko pyssysi ladattu? - --- On. - --- No, mennään sitten. Mutta yhdellä ehdolla, nimittäin että emme -jätä toisiamme. - -He lähtivät ratsastamaan eteenpäin tietä pitkin. Puhellen ja -sivuilleen katsellen he ajavat arolla. Saattoi nähdä kauas -ympärilleen. - -Kun aro loppui, niin tie johti kahden vuoren väliseen solaan. Shilin -sanoi: - --- Täytyy ratsastaa vuorelle katsastamaan, sillä täällä saattaa -vihollinen yht'äkkiä hyökätä esiin vuoren takaa ennenkuin ennätämme -häntä nähdäkään. - -Mutta Kostylin lausui: - --- Ei tarvitse katsoa. Mennään eteenpäin. - -Shilin ei taipunut. - --- Ei, -- sanoi hän, -- odota sinä täällä alhaalla sillä aikaa kuin -minä pistäydyn katsomassa. - -Hän lähti ratsastamaan vasempaan ylös vuoren rinnettä. Hevonen oli -oivallinen (hän oli maksanut siitä 100 ruplaa varsana ja itse sen -ratsuksi harjoittanut). Kuin siivillä se vei hänet jyrkänteelle. -Tuskin hän oli ehtinyt ympärilleen katsahtaa, kun hän äkkäsi edessään -vähän matkan päässä kolmisenkymmentä tatarilaista ratsumiestä. Heidät -nähtyään hän alkoi pyörtää takaisin. Tatarilaiset huomasivat hänet -ja lähtivät ratsastamaan häntä kohti vetäen samalla esiin pyssyjä -koteloistaan. Shilin antoi mennä rinnettä alas, minkä hevosen kaviot -vain kestivät, ja huusi Kostylinille: - --- Ota pyssy esille! -- Itse hän ajatteli kaiken aikaa tarkoittaen -hevostaan: "Pelasta, kultaseni, älä anna jalkasi mihinkään takertua; -jos kompastut, niin olen hukassa. Kunhan pääsen pyssyn turviin, niin -pidän kyllä puoleni." - -Mutta Kostylin nähtyään tatarilaiset ei ruvennutkaan odottamaan, vaan -lähti täyttä laukkaa ratsastamaan linnoitusta kohti. Hän piiskaa -hevostaan vuoroon kummallekin puolen. Näkyy vain, kuinka hevosen -häntä heiluu tomupilvessä. - -Shilin huomaa joutuneensa pulaan. Pyssy on poissa eikä miekka -yksinään tässä mitään auta. Hän ohjaa hevosensa takaisin -sotamiesjoukkoa kohti luullen pääsevänsä pakoon. Kuusi miestä -rientää katkaisemaan häneltä tien. Hänellä on allaan hyvä hevonen, -mutta näillä on vielä paremmat ja he ratsastavat hänen tielleen. -Hän koettaa oikaista ja kääntyä takaisin, mutta hevonen on saanut -niin huiman vauhdin, ett'ei sitä voi hillitä, vaan se lentää suoraan -tatarilaisia kohti. Punapartainen tatarilainen harmaan ratsun selässä -lähestyy häntä, kirkuu, kiristelee hampaitaan ja pitää pyssyään -valmiina. - -"No", ajattelee Shilin, "kyllä minä teidät, senkin paholaiset, -tunnen. Jos ne saavat kiinni elävänä, niin pistävät kuoppaan ja -suomivat piiskalla. En antaudu elävänä..." - -Shilin oli pienikasvuinen, mutta rohkea. Hän sieppasi miekan -tupesta ja ohjasi hevosensa suoraan punapartaista tatarilaista -kohti ajatellen: "Joko ratsastan hänet kumoon tahi pistän miekalla -kuoliaaksi." - -Perille asti ei Shilin hevosellaan päässyt, sillä takaa päin -ammuttiin pyssyillä ja luoteja sattui hevoseen. Se mätkähti kovalla -vauhdilla maahan ja Shilinin jalka jäi sen alle. - -Hän koetti nousta, mutta kaksi haisevaa tatarilaista oli jo hänen -kimpussaan ja väänsi hänen käsiään taaksepäin. Hän riuhtaisi ja pääsi -irti tatarilaisten käsistä, mutta samassa ratsasti paikalle vielä -kolme miestä ja nämä alkoivat kolhia hänen päätään pyssynperillä. -Maailma musteni hänen silmissään ja hän alkoi horjua. Tatarilaiset -tarttuivat häneen, ottivat esille vartavasten varatut satulavyöt, -väänsivät hänen kätensä selän taakse, köyttivät ne kiinni laittaen -lujan solmun ja raahasivat hänet satulaan. Lakki temmattiin hänen -päästään, saappaat vedettiin jaloista, kaikki paikat kopeloitiin, -rahat ja kello otettiin pois, vaatteet menivät siinä mylläkässä -riekaleiksi. Shilin kääntyi katsomaan hevostaan. Se makasi kylellään -samassa asennossa kuin ennenkin, sätkytteli koipiaan, mutta ei -tavannut maata. Päässä on reikä ja siitä pulppuaa mustaa verta -- -arssinan laajuudelta on tie joka suuntaan veren kostuttama. - -Muuan tatarilaisista meni hevosen luo ja alkoi irroittaa satulaa. -Hevonen potki yhä. Tatarilainen veti esille tikarinsa ja leikkasi -hevosen kurkun poikki. Veri pulpahti esille kurkusta, hevonen värähti -ja kuoli. - -Tatarilaiset riisuivat siltä satulan ja suitset. Punapartainen -tatarilainen nousi hevosen selkään ja toiset nostivat Shilinin -hänen taakseen. Estääkseen häntä putoamasta he sitoivat hänet -hihnalla vyötäisten kohdalta tatarilaiseen ja niin lähdettiin häntä -kuljettamaan vuoristoon. - -Shilin istuu tatarilaisen selän takana, heilahtelee ja satuttaa -vähän väliä kasvonsa tatarilaisen haisevaan selkään. Muuta hän ei -näekään edessään kuin tatarilaisen leveän selän ja suonikkaan kaulan -sekä ajellun niskan, joka kuultaa lakin alta. Shilinin pää on lyöty -puhki ja veri on hyytynyt silmien yläpuolelle. Hän ei voi asettua -mukavampaan asentoon eikä pyyhkiä verta pois. Kädet on niin kovasti -kierretyt taaksepäin, että olkaluita särkee. - -He ratsastivat pitkän aikaa vuorelta vuorelle, menivät kahluupaikasta -joen yli ja joutuivat notkelmaan. - -Shilin koetti tarkata tietä, jota häntä kuljetettiin, mutta hänen -silmänsä olivat veren tahrimat eikä hän voinut kääntyä. - -Alkoi hämärtää. He menivät vielä pienen joen yli ja alkoivat sitten -kohota ylöspäin kivistä kalliota. Tuntui savun hajua ja kuului -koirien haukuntaa. - -He saapuivat tatarilaiskylään. Tatarilaiset astuivat alas hevosten -selästä. Shilinin ympärille kokoontui tatarilaisia lapsia, jotka -alkoivat kirkuen ja ilakoiden pommittaa häntä kivillä. - -Tatarilainen ajoi lapset pois, nosti Shilinin pois hevosen selästä -ja kutsui renkiä. Paikalle saapui leveänaamainen olento, jolla ei -ollut yllä muuta kuin paita. Sekin oli rikki, niin että koko rinta -oli paljaana. Tatarilainen antoi hänelle jonkun käskyn. Renki toi -jalkapuun: kaksi tammipölkkyä, joissa oli rautarenkaat ja yhdessä -renkaassa haka ja lukko. - -Shilinin kädet vapautettiin siteestä, jalkapuu kiinnitettiin hänen -jalkoihinsa ja hänet vietiin vajaan, tuupattiin sinne ja jätettiin -lukon taakse. Shilin kaatui lantakasan päälle. Jonkun aikaa -pitkällään oltuaan hän tunnusteli pimeässä mahdollisimman pehmeätä -paikkaa ja kävi makuulle. - - - - -II - -Shilin ei saanut unta melkein koko yönä. Yöt olivat lyhyitä. Hän -näkee raosta, että aamu jo vaikenee. Shilin nousi, levitti raon -suuremmaksi ja rupesi tähystelemään. - -Hän näkee raosta tien, joka vie vuoren rinnettä alas, oikealla on -tatarilainen mökki ja sen vieressä kaksi puuta. Musta koira loikoo -kynnyksellä, kili vuonineen astelee ohi. Alhaalta vuoren juurelta -saapuu nuori tatarilaisnainen. Hänen yllään on värillinen paita, -kupeita kiertää vyö, jalassa on housut ja saappaat, pää on viitan -suojassa ja pään päällä iso läkkikannu vettä täynnä. Selkä köyryssä -hän kulkee ja taluttaa tatarilaispoikaa, jonka pää on ajeltu ja -jonka yllä on vain paita. Nainen meni mökkiin vesiastioineen. Sitten -tuli eilinen punapartainen tatarilainen ulos silkkinen ihotakki -yllä, hopeainen tikari vyössä ja kengät jaloissa ilman sukkia. -Päässä hänellä on korkea, musta lammasnahkainen lakki, jonka takaosa -on alaspäin taivutettu. Hän venytteleikse ja silittelee punaista -partaansa. Jonkun aikaa seisottuaan hän antoi jonkin määräyksen -rengilleen ja poistui. - -Sitten ratsasti ohi pari poikaa hevosia juottamaan. Hevosten -sieraimet olivat märät. Muitakin poikia juoksi ulos. Niillä on -kaikilla ajeltu pää ja vain paita yllä; housuja ei ole kenelläkään. -He kokoontuvat yhteen kasaan, tulevat vajan luo, ottavat pitkän -vitsan ja työntävät raon läpi. Shilin karjaisee. Silloin lapset -alkavat kirkua ja juoksevat aika kyytiä tiehensä niin että paljaat -kintut vain vilahtelevat. - -Shiliniä janottaa, hänen kurkkunsa on aivan kuiva. "Kun edes -tulisivat katsomaan", ajattelee hän. Hän kuulee vajan ovea avattavan. -Punaparta tatarilainen on saapunut ja hänen mukanaan on toinen, -pienempikokoinen ja mustaverinen. Hänen silmänsä ovat mustat ja -kirkkaat, posket ovat punaiset, parta pieni ja lyhyeksi leikattu, -kasvot iloiset, suu naurussa. Mustaverisen pukukin on parempi. -Sinisessä, silkkisessä ihotakissa on kirjailtu reunus. Vyössä riippuu -iso hopeainen tikari. Punaiset sahviaanikengät ovat niinikään -hopealla kirjaillut. Näitten hienojen kenkien päällä on toiset -paksummat. Korkea lakki on valkeata lampaannahkaa. - -Punapartainen tatarilainen astui sisälle ja alkoi puhua jotakin -aivan kuin riitelisi. Hän seisoo nojaten oven pieleen, liikuttelee -tikariaan ja katselee kuin susi kulmiensa alta Shiliniä. Mustaverinen -taas, joka oli vikkelä ja vilkas ja käveli kuin vietereillä, astui -Shilinin luo, asettui kyykkyyn, irvisteli, taputti häntä olalle ja -alkoi hyvin nopeasti puhua pupattaa omaa kieltään, vilkutti silmiään, -maiskutti kieltään ja lausui vähän väliä: "Karashoo urus, karashoo -urus!" - -Shilin ei ymmärtänyt tuosta puheesta mitään. "Antakaa juotavaa, -vettä!" -- sanoo hän. - -Mustaverinen nauraa. "Karashoo urus", -- melskaa hän yhä. - -Shilin näytti huulillaan ja käsillään, että hän tahtoi juomista. - -Musta mies ymmärsi, alkoi nauraa, kurkisti ulos ovesta ja huusi: -"Dina!" - -Hento, laiha, noin kolmentoistavuotias tyttö saapui. Hänen -kasvonpiirteensä muistuttivat mustaa miestä; ilmeisesti hän oli -tämän tytär. Silmät olivat mustat ja kirkkaat, kasvot kauniit. Hänen -yllään oli pitkä, sininen, leveähihainen paita, jossa ei ollut vyötä. -Helmat, rinnan kohta ja hihat olivat punaisella nauhalla reunustetut. -Jaloissa oli housut ja sievät kengät ja kenkien päällä vielä toiset, -korkeakantaiset jalkineet, kaulassa venäläisistä puolen ruplan -rahoista tehdyt vitjat. Päässä ei ollut mitään päähinettä; mustassa -palmikossa oli nauha ja siinä riippui helyjä sekä hopearupla. - -Isä antoi hänelle jonkin käskyn. Hän juoksi pois ja palasi kohta -takaisin tuoden läkkiastian. Tarjottuaan siitä vettä hän kävi -kyykkyyn ja vetäytyi niin köyryyn, että olkapäät olivat alempana kuin -polvet. Tässä asennossa hän silmät selällään katseli Shiliniä kuin -outoa eläintä ja seurasi hänen liikkeitään, kun hän joi. - -Shilin ojensi hänelle astian takaisin. Hän hypähti syrjään kuin villi -vuohi, niin että isääkin alkoi naurattaa. Isä lähetti hänet taaskin -jollekin asialle. Hän otti vesiastian, juoksi pois, toi happamatonta -leipää pyöreän laudan päällä, kyyristyi taas entiseen asentoonsa ja -katseli silmiään pois kääntämättä. - -Tatarilaiset poistuivat sitten ja lukitsivat taas oven. - -Jonkun ajan kuluttua tuli renki Shilinin luo ja sanoi: - --- Hehei, isäntä, hehei! - -Ei hänkään osannut venäjää, mutta Shilin ymmärsi kuitenkin sen -verran, että häntä käskettiin lähtemään jonnekin. - -Shilin lähti kulkemaan jalkapuu jalassa, ontui eikä tahtonut päästä -eteenpäin, sillä jalka pyrki yhä vääntymään sivulle. Astuttuaan ulos -vajasta hän näki edessään tatarilaiskylän, jossa oli kymmenkunta -taloa sekä kirkko torneineen. Erään talon edessä seisoo kolme -satuloitua hevosta, joita poikaset pitelevät suitsista. Tästä talosta -tuli mustaverinen tatarilainen ulos ja viittasi Shiliniä luokseen. -Hän nauroi, puhui kaiken aikaa omaa kieltään ja meni taas ovesta -sisälle. Shilin astui taloon. Hän tuli sievään huoneeseen, jonka -seinät oli tasaisesti savella voideltu. Etuseinällä on kirjavia -untuvapatjoja; sivuilla riippuu kalliita mattoja. Mattojen päällä -on pyssyjä, pistooleja, miekkoja, -- kaikki hopealla koristettuja. -Yhdellä seinällä on pieni uuni lattian tasalla. Lattia on -mullasta ja puhdas kuin puimatanner. Peränurkassa sitä peittävät -huopapeitot. Näiden päällä on mattoja ja matoilla untuvatyynyjä. -Matoilla istuu tatarilaisia paljaat kengät jaloissa. Siinä on -punaparta ja mustaverinen sekä kolme vierasta. Kaikki nojaavat -selkäänsä untuvatyynyihin. Heidän edessään on pyöreillä laudoilla -hirssijauhoista leivottuja kakkaroita, kupeissa sulaa voita ja pikku -kannuissa busaa -- tatarilaista olutta. He syövät käsillään ja kädet -ovat yltäänsä voissa. - -Musta hypähti pystyyn, käski istuttamaan Shilinin syrjään paljaalle -lattialle, vääntäytyi itse taas matolle ja alkoi tarjoilla -vierailleen kakkaroita ja busaa. Renki pani Shilinin istumaan -määrätylle paikalle, riisui päällyskenkänsä, asetti ne ovensuuhun -muitten päällyskenkien viereen, istuutui lähelle isäntäväkeä ja alkoi -vesissä suin katsella näiden syöntiä. Tatarilaisten syötyä tuli -huoneeseen tatarilaisvaimo. Hänellä oli yllään samanlainen paita kuin -tytöllä ja housut jalassa. Pää oli huivin peitossa. - -Hän korjasi pois leivokset ja voin ja toi kauniin pesuammeen sekä -kapeakaulaisen kannun. Tatarilaiset pesivät kätensä, panivat ne -sitten ristiin, kävivät polvilleen, puhalsivat joka suuntaan ja -lukivat rukouksia. Sitten he taas alkoivat puhella omalla kielellään. -Yksi vieraista kääntyi Shilinin puoleen ja sanoi venäjäksi: - --- Sinut on ottanut kiinni Kasi Muhamed (hän osoitti punapartaista -tatarilaista) ja antanut Abdul Muratille (hän osoitti mustaveristä). -Abdul Murat on nyt sinun isäntäsi. - -Shilin oli vaiti. - -Abdul Murat alkoi puhua, osoitteli Shiliniä, nauroi ja hoki: -"Karashoo urusi". - -Tulkki lausui: - --- Hän käskee sinua kirjoittamaan kotiisi, että lähettäisivät sinusta -lunnaita. Kun rahat tulevat, niin hän päästää sinut vapaaksi. - -Shilin mietti hetkisen ja kysyi: - --- Paljonko hän tahtoo lunnaiksi? - -Tatarilaiset alkoivat taas keskustella. Sitten tulkki lausui: - --- Kolmetuhatta rahaa. - --- Ei, -- sanoi Shilin, -- sitä minä en voi maksaa. - -Abdul hyppäsi pystyyn ja alkoi käsiään huitoen selitellä jotakin -Shilinille luullen tämän ymmärtävän. Tulkki käänsi: - --- Paljonko sitten voit antaa? - -Vähän mietittyään Shilin vastasi: - --- Viisisataa ruplaa. - -Tatarilaiset alkoivat puhua kiireesti yhteen ääneen. Abdul huusi -jotakin punaparralle niin että sylki pärskyi suusta. Mutta punaparta -vain siristeli silmiään ja maiskutti kieltään. - -Viimein he vaikenivat ja tulkki sanoi: - --- Isännälle ei riitä 500 ruplaa lunnaiksi. Hän on itse maksanut -sinusta 200 ruplaa. Kasi Muhamed oli hänelle velkaa. Hän otti sinut -velasta. Kolme tuhatta ruplaa, vähemmästä ei voi päästää. Jos et -kirjoita, niin sinut pistetään kuoppaan ja piiskataan. - -"Ohoo", ajatteli Shilin, "jos heitä rupeaa pelkäämään, niin se vain -pahentaa asiaa". Hän hyppäsi pystyyn ja sanoi: - --- Sano sinä tuolle koiralle, että jos hän rupeaa minua -peloittelemaan, niin en anna kopekkaakaan enkä kirjoita. En ole -pelännyt ennen enkä pelkää nytkään teitä, senkin koirat! - -Tulkki käänsi nämä sanat. Kaikki alkoivat taas puhua hölöttää -yht'aikaa. - -He puhuivat pitkän aikaa. Viimein musta hyppäsi pystyyn ja astui -Shilinin luo. - --- Urus, -- sanoi hän, -- dshigit, dshigit urus! - -Dshigit merkitsee heidän kielessään: "aika poika". - -Nauraen hän sanoi jotakin tulkille. Tämä lausui: - --- Anna tuhat ruplaa! - -Shilin ei antanut perään: - --- Enempää kuin 500 ruplaa en anna. Jos tapatte, niin ette saa mitään. - -Tatarilaiset keskustelivat ja lähettivät rengin jollekin asialle. -He katselivat vuoroin Shiliniin, vuoroin oveen. Renki tuli takaisin -ja hänen jälessään kulki paksu mies, paljain jaloin ja repaleisissa -vaatteissa sekä jalkapuu jalassa. - -Shiliniltä pääsi huudahdus -- hän tunsi Kostylinin. Tämäkin oli siis -vangittu. Heidät pantiin istumaan vieretysten. He alkoivat kertoa -toisilleen vaiheitaan. Tatarilaiset katselivat heitä äänettöminä. -Shilin kertoi, miten hänelle oli käynyt. Kostylin kertoi, että hänen -hevosensa oli pysähtynyt, pyssy oli pettänyt ja tuo samainen Abdul -oli saavuttanut ja vanginnut hänet. - -Abdul hyppäsi taas ylös, osoitti Kostylinia ja puhui jotakin. Tulkki -selitti, että heillä nyt on sama isäntä ja se heistä, joka antaa -ensiksi lunnaat, pääsee ensimäiseksi vapauteen. - --- Katsohan, -- sanoo hän Shilinille, -- sinä siinä yhä äkäilet, -mutta toverisi on rauhallinen. Hän on kirjoittanut kirjeen kotiinsa -ja sieltä lähetetään viisituhatta rahaa. Häntä syötetään senvuoksi -hyvin eikä hänelle tehdä mitään pahaa. - -Shilin lausui: - --- Tehköön toverini niin kuin tahtoo. Kenties hän on rikas, mutta -minä olen köyhä. Niinkuin sanoin, niin tapahtuukin. Tappakaa minut, -jos tahdotte, ette siitä paljoa hyödy, mutta enempää kuin 500 ruplaa -en kirjoita. - -Syntyi äänettömyys. Viimein riensi Abdul arkun luo, otti esille -kynän, paperiliuskan ja mustetta, työnsi ne Shilinin käteen, löi -häntä olalle ja sanoi: "Kirjoita!" Hän tyytyi 500 ruplaan. - --- Odotahan, -- lausui Shilin tulkille, -- sano hänelle, että -hänen pitää antaa meille hyvää ruokaa sekä kunnolliset vaatteet ja -jalkineet ja antaa meidän olla yhdessä, että olisi hauskempi, sekä -ottaa pois jalkapuu. - -Näin sanoessaan hän katsoi isäntään naurussa suin. Tämäkin nauroi, -kuunteli tarkoin ja sanoi: - --- Annan kaikkein parhaimman puvun: sekä viitan että saappaat, -niin että kelpaa vaikka kosiomieheksi. Ruokin kuin ruhtinaita. Jos -tahtovat olla yhdessä, niin asukoot vajassa. Mutta jalkapuuta ei voi -ottaa pois, sillä silloin he pääsisivät karkuun. Yöksi vain heidät -siitä vapautetaan. - -Hän tuli Shilinin luo, taputti olalle ja hoki: "Hyvä sinulle, hyvä -minulle!" - -Shilin kirjoitti kirjeen, mutta kirjoitti osoitteen väärin, ett'ei -kirje menisi perille. Itsekseen hän ajatteli: "Minä karkaan." - -Shilin ja Kostylin vietiin vajaan. Heille tuotiin sinne olkia, -kannullinen vettä, leipää, kaksi vanhaa tsherkessiläisviittaa -ja rikkinäiset saappaat, jotka nähtävästi oli otettu tapetuilta -sotamiehiltä. Yöksi heidät vapautettiin jalkapuusta ja pantiin vajaan -lukon taakse. - - - - -III - -Näin eli Shilin toverinsa kanssa kokonaisen kuukauden. Isännällä oli -aina suu naurussa: "Sinulle, Ivan, on hyvä, minulle, Abdul, on hyvä." -Mutta huonoa ruokaa hän heille antoi, hirssijauhoista valmistettua -happamatonta leipää, joka oli leivottu kakkaroiksi, tahi ainoastaan -raakaa taikinaa. - -Kostylin kirjoitti vielä toisenkin kirjeen kotiinsa, odotti rahojen -tuloa ja kärsi ikävää. Päiväkaudet hän istui vajassa laskien päiviä, -joiden kuluttua kirje voi saapua, tahi nukkui. Shilin taas tiesi, -että hänen kirjeensä ei tule perille, mutta ei kirjoittanut toista -kirjettä. - -"Mistäpä äiti saisi niin paljon rahaa kuin minusta olisi maksettava", -ajatteli hän. "Sillähän hän enimmäkseen on elänyt, mitä minä olen -hänelle lähettänyt. Viidensadan ruplan hankkiminen syöksisi hänet -kurjuuteen. Ehkäpä Jumalan avulla itsekin pääsen pälkähästä." - -Alati hän katseli ja tutki, kuinka pääsisi pakoon. Hän kuljeksi -vihellellen kylässä tahi istui ja näperteli jotakin, muovaili savesta -nukkeja tahi punoi juurista koppia. Shilin oli näet sangen kätevä -mies. - -Kerran hän muovaili nuken, jolla oli nenä, kädet ja jalat sekä -tatarilaismallinen paita yllä, ja pani sen katolle. - -Tatarilaistytöt menivät vettä noutamaan. Isännän tytär Dina huomasi -nuken ja kutsui tytöt sitä katsomaan. Kaikki laskivat vesiastiansa -maahan ja pysähtyivät nauraen katselemaan. Shilin otti nuken alas ja -tarjosi heille. Tyttöjä naurattaa, mutta ei kukaan uskalla ottaa. -Shilin jätti nuken paikalle, poistui itse vajaan ja katseli, mitä -tapahtuu. - -Dina juoksi nuken luo, katseli ympärilleen, sieppasi sen ja juoksi -pois. - -Aamun sarastaessa Dina ilmestyi tuvan kynnykselle nukkeineen. Hän oli -pukenut sen punaisiin riepuihin ja hyssytteli sitä kuin lasta sekä -hyräili sille. Mutta kohta ilmestyi siihen eukko, alkoi torua häntä, -sieppasi nuken hänen käsistään, iski sen säpäleiksi ja lähetti Dinan -itsensä työhön. - -Shilin laittoi toisen, entistä paremman nuken ja antoi sen Dinalle. -Kerran ilmestyi Dina hänen luokseen kannu kädessä, asetti kannun -maahan, istuutui ja osoitti nauraen kannua. - -"Mikä häntä huvittaa?" ajatteli Shilin ja otti kannun juodakseen. Hän -luuli siinä olevan vettä, mutta siinä olikin maitoa. -- "Hyvä", sanoi -hän ja joi maidon. Dina ihastui. - --- Hyvä, Ivan, hyvä! -- huudahti hän, hypähti seisomaan lyöden yhteen -käsiään, sieppasi kannun ja juoksi tiehensä. - -Senjälkeen hän alkoi tuoda joka päivä salaa maitoa. Kun tatarilaiset -valmistivat kilin maidosta juustokakkuja, joita he kuivattivat -katolla, niin hän toi Shilinille salaa näitä kakkujakin. Ja kun -isäntä kerran teurasti lampaan, niin hän toi palasen lampaanlihaa -hihassaan. Antoi lihapalan ja juoksi pois. - -Kerran oli ankara ukonilma ja vettä satoi koko tunnin ajan kuin -saavista kaataen. Joet rupesivat tulvimaan, kahluupaikalla nousi -vesi kolmen arssinan korkeuteen ja virta kuljetti kiviä mukanaan. -Kaikkialla pitkin vuorten rinteitä kohisi puroja. Sateen mentyä -ohi oli koko kylä vuolaita puroja täynnä. Shilin pyysi isännältään -veitsen, veisti pyöreän palikan, laittoi pyörän ja kiinnitti siihen -erityisen laitteen avulla kaksi nukkea. - -Tytöt toivat hänelle tilkkuja. Hän puki nuket, toisen ukoksi ja -toisen akaksi, ja asetti pyörän puroon. Pyörä alkoi pyöriä ja nuket -hyppiä. - -Koko kylä kokoontui tätä katsomaan. Pojan viikarit, tytöt ja eukot -ihmettelivät, miehet lausuivat: - --- Ai, urus, ai, Ivan! - -Abdulilla oli Venäjältä saatu kello, mutta se oli rikki. Hän kutsui -Shilinin sitä katsomaan ja puhua pupatti omiaan. Shilin sanoi: - --- Anna tänne, minä laitan! - -Hän purki kellon veitsen avulla ja pani taas kokoon. Kello kävi. - -Isäntä ilostui ja lahjoitti hänelle vanhan repaleisen ihotakkinsa. -Ivan otti lahjan vastaan, -- kelpasihan se edes peitteeksi yöllä. - -Siitä asti oli Shilinillä se maine, että hän osaa kaikkea. Etäisistä -kylistäkin tuotiin hänelle korjattavaksi pyssyn ja pistoolin lukkoja -sekä kelloja. Isäntä antoi hänelle tarpeelliset työkalut: pihdit, -kairan ja viilan. - -Kerran sairastui muuan tatarilainen. Tultiin sanomaan Shilinille: -"Mene ja paranna hänet." Shilinillä ei ollut aavistustakaan -parannuskeinoista, mutta hän meni, tutki sairasta ja ajatteli: -"Ehkäpä paranee itsestään." Hän meni vajaan, otti vettä ja hiekkaa -ja sekoitti ne yhteen. Tatarilaisten nähden hän supisi outoja sanoja -veden yli ja antoi sairaan juoda sitä. Hänen onnekseen sairas -tervehtyi. Shilin alkoi vähitellen ymmärtää tatarilaisten puhetta. -Jotkut tatarilaiset tottuivat häneen ja huusivat tarpeen tullen: -Ivan, Ivan! Useimmat katselivat häntä kuitenkin kulmiensa alitse kuin -villipetoa. - -Punapartainen tatarilainen ei pitänyt Shilinistä. Aina kun hän näki -Shilinin, hän rypisti kulmiaan ja kääntyi poispäin tahi haukkui tätä. -Sitten siellä vielä oli eräs vanha ukko. Hän ei asunut kylässä, vaan -tuli aina vuorilta. Shilin näki häntä vain silloin kuin hän saapui -kirkkoon Jumalaa rukoilemaan. Hän oli pieni kooltaan, hänen lakkinsa -ympärille oli kääritty valkea liina, parta ja viikset olivat lyhyeksi -leikatut ja valkeat kuin untuva. Kasvot olivat ryppyiset ja punaiset -kuin tiilikivi. Nenä oli koukussa kuin haukan nokka, silmät harmaat -ja häijyt, suussa vain kaksi torahammasta. Kun hän kulki kylässä -turbaani päässään ja sauvaansa nojaten, niin hän vilhui ympärilleen -kuin susi. Shilinin nähdessään hän alkoi öristä ja kääntyi poispäin. - -Kerran Shilin meni alas vuoren juurelle katsomaan, missä tämä -ukko asui. Kuljettuaan jonkun matkaa polkua pitkin hän näki pikku -puutarhan, jota ympäröi kiviaita. Aidan takaa näkyi kirsikka- ja -persikkapuita sekä tasakattoinen mökki. Hän astui lähemmäksi ja näki -oljista punottuja mehiläispesiä sekä mehiläisiä niiden ympärillä -surisemassa. Ukko oli polvillaan mehiläispesän edessä jotakin -laittamassa. Shilin nousi vähän korkeammalle paremmin nähdäkseen. -Ukko kuuli hänen jalkapuunsa kolinan, katsahti taakseen ja kiljaisi, -tempasi vyöstään pistoolin ja ampui Shiliniin. Tämä ehti töin tuskin -vetäytyä kiven suojaan. - -Ukko tuli isännälle valittamaan. Isäntä kutsui luokseen Shilinin ja -kysyi nauraen: - --- Miksi menit ukon luo? - --- En minä hänelle mitään pahaa tehnyt, -- sanoi Shilin. -- Tahdoin -vain nähdä, kuinka hän elää. - -Isäntä selitti tämän ukolle, mutta ukko oli yhä vihoissaan, pihisi ja -pupatti niin että torahampaat näkyivät ja viittoi käsillään Shiliniin. - -Kaikkea ei Shilin ymmärtänyt, mutta sen hän käsitti, että ukko käski -isännän tappamaan kaikki venäläiset eikä pitämään heitä kylässä. - -Ukon mentyä Shilin kysyi isännältä, mikä tuo ukko oli miehiään. -Isäntä selittää: - --- Se on suuri mies! Hän oli aikoinaan urhoista ensimäinen, surmasi -monta venäläistä ja oli rikas. Hänellä oli kolme vaimoa ja kahdeksan -poikaa. He asuivat kaikki samassa kylässä. Venäläiset tulivat, -hävittivät kylän ja tappoivat seitsemän poikaa. Yksi pojista antautui -venäläisille. Ukko lähti itse venäläisten luo ja antautui heille. -Elettyään kolme kuukautta venäläisten keskuudessa hän löysi poikansa, -surmasi tämän omin käsin ja pakeni. Sen koommin hän ei ole sotia -käynyt. Hän meni ensin Mekkaan Jumalaa rukoilemaan. Siitä hänellä -on turbaani. Ken on käynyt Mekassa, se saa nimen Hadshi ja alkaa -käyttää turbaania. Hän ei pidä teikäläisistä. Sinut hän käski tappaa. -Mutta enhän minä voi sinua tappaa, kun olen maksanut sinusta rahaa. -Sitäpaitsi minä pidän sinusta, Ivan. En tahtoisi päästää sinua -luotanikaan -- tappamisesta puhumattakaan -- jos en olisi luvannut. - -Hän nauroi ja melskasi venäjäänsä: "Sinulle, Ivan, on hyvä, minulle, -Abdul, on hyvä!" - - - - -IV - -Näin eli Shilin kuukauden. Päivällä hän kulki kylää pitkin tahi -laitteli jotakin, mutta kun tuli yö ja kaikki kylässä vaikeni, niin -hän kaivoi käytävää vajan seinän alle. Kaivaminen oli vaikeata, kun -oli kiviä edessä, mutta hän kihnutti kiviä viilalla ja sai kaivetuksi -seinän alitse niin suuren kolon, että siitä parahiksi mahtui. "Kunpa -vain", hän ajatteli, "saisin tarkalleen tietää, mihin suuntaan on -mentävä. Mutta kukaan tatarilaisista ei virka mitään." - -Hän valitsi semmoisen ajan, jolloin isäntä oli poissa, ja lähti -puolipäivän jälkeen kylästä ulos vuorelle tutkiakseen sieltä seutua. -Mutta kun isäntä lähti matkoille, niin hän käski pikku poikansa -pitämään Shiliniä tarkoin silmällä. Poika juoksi Shilinin jälestä ja -huusi: - --- Älä mene! Isä on kieltänyt. Minä kutsun heti ihmisiä! - -Shilin alkoi häntä houkutella. - --- En minä kauas mene, -- sanoi hän, -- nousen vain tuonne vuorelle. -Minun pitää etsiä erästä ruohoa, jolla voin parantaa kansaanne. Tule -mukaan. Enhän minä jalkapuntteineni pääse pakoon. Minä teen sinulle -huomenna jousen ja nuolia. - -Hän sai pojan taipumaan ja he lähtivät yhdessä. Vuori näytti olevan -lähellä, mutta jalkapuuhun sidottuna oli vaikea kulkea. Matka kesti -kauan ja töin tuskin hän pääsi perille. Shilin istahti ja alkoi -tarkastaa seutua. Etelässä vajojen takana oli notko, jossa oli -hevosia laitumella ja alempana näkyi toinen kylä. Sen takana oli -toinen, vielä jyrkempi vuori ja tämän takana taaskin vuori. Vuorien -välissä siintää metsää, mutta vuorten huiput kohoavat toinen toistaan -ylemmäksi. Kaikkein korkeimpien vuorten huiput ovat lumipeitteisiä -ja hohtavat valkoisina kuin sokuri. Yksi tuommoinen lumipeitteinen -huippu kohoaa lakin muotoisena muita korkeammalle. Idässä ja lännessä -on samanlaisia vuoria. Siellä täällä savuaa kyliä vuorensolissa. -"Tuo näkyy kaikki olevan heidän maataan", ajattelee Shilin. Hän -alkaa tähystellä venäläisten alueelle päin. Hänen jalkojensa alla on -pieni joki ja oma kylä, jota puutarhat ympäröivät. Joella on eukkoja -vaatteita huuhtomassa. Ne näyttävät pieniltä kuin nuket. Alempana -kylän takana on vuori ja sen takana vielä kaksi vuorta, joilla -kasvaa metsää. Mutta kahden vuoren välistä siintää aukea tasanko ja -siinä hyvin kaukana kiemurtelee jotakin savun tapaista. Shilin alkoi -muistella, mistä aurinko nousi ja mihin se laski, kun hän oli omassa -linnoituksessaan. Hän huomasi, että juuri tuossa laaksossa täytyi -venäläisen linnoituksen olla. Sinne on paettava noiden kahden vuoren -välitse. - -Aurinko alkoi aleta. Lumipeitteiset vuoret, jotka olivat olleet -valkeita, muuttuivat punertaviksi. Mustat vuoret tulivat synkän -näköisiksi. Notkoista nousi höyryä ja se laakso, jossa venäläisen -linnoituksen piti olla, hehkui kuin tuli laskevan auringon valossa. -Shilin tähysti tarkemmin ja näki laaksossa jotakin heiluvan aivan -kuin savua olisi noussut piipuista. Ja hän tuli vakuutetuksi, että -siinä paikassa juuri oli venäläinen linnoitus. - -Oli jo myöhä. Kuului mullahin iltahuuto. Karjaa ajettiin kotiin, -lehmät ammuivat. Poikanen kehoittaa vähän väliä: "Lähdetään jo!", -mutta Shilinin mieli tekee yhä jäädä. - -He palasivat kotiin. "No", ajattelee Shilin, "nyt, kun tunnen seudun, -täytyy paeta". Hän tahtoi lähteä pakoon jo sinä yönä. Yöt olivat -pimeitä, kuu oli vähenemässä. Pahaksi onneksi tatarilaiset palasivat -kotiin sinä iltana. Tavallisesti he saapuivat iloisina ajaen karjaa -edellään. Mutta nyt he eivät tuoneet mitään saalista, vaan satulassa -oli kuollut tatarilainen, punapartaisen veli. He olivat vihaisia ja -kokoontuivat kaikki kuollutta hautaamaan. Shilinkin tuli katsomaan. -Ruumis käärittiin vaatteeseen, mutta sitä ei pantu arkkuun, vaan -vietiin ulos kylästä ja laskettiin nurmelle plataanien alle. Mullah -saapui ja kaikki istuutuivat riviin kuolleen jaloksiin. - -Etumaisena istuu mullah, hänen takanaan on kolme ukkoa, joilla on -turbaanit päässä, ja näiden takana muita tatarilaisia. Kaikki istuvat -tuijottaen äänettöminä maahan. Kauan aikaa he olivat vaiti. Viimein -mullah kohotti päätään ja lausui: - --- Allah! - -Hän lausui vain tämän ainoan sanan. Sitten taas kaikki pitkän aikaa -tuijottivat maahan ja olivat vaiti istuen liikkumattomina. Mullah -kohotti taas päätään: - --- Allah! - -Kaikki lausuivat: "Allah!" ja olivat taas vaiti. Kuollut makaa -jäykkänä nurmella ja ympärillä istujat ovat yhtä liikkumattomia -kuin kuollutkin. Ei kukaan hievahdakaan. Kuuluu vain, kuinka tuuli -rapisuttaa plataanin lehtiä. Sitten mullah luki rukouksen. Kaikki -nousivat ja lähtivät liikkeelle kantaen ruumista käsillään. Tultiin -kuopan luo. Se ei ollut tavallinen kuoppa, vaan se oli kaivettu -maan alle, niin että se muodosti komeron. Ruumiiseen tartuttiin -kainaloista ja koivista ja se laskettiin varovasti kuoppaan, pantiin -istuvaan asentoon maakamaran alle ja asetettiin kädet vatsan päälle. - -Renki toi viheriäisiä kaisloja, kuoppa täytettiin kaisloilla, -peitettiin nopeasti mullalla ja tasoitettiin. Kuolleen pään kohdalle -asetettiin kivi pystyyn. Kun maa oli kovaksi polettu, kävivät kaikki -taas riviin istumaan haudan edustalle ja olivat pitkän aikaa ääneti. - --- Allah! Allah! Allah! -- huokasivat he sitten ja nousivat seisomaan. - -Punaparta antoi ukoille rahaa, otti sitten ruoskan, löi sillä kolme -kertaa otsaansa ja lähti kotiinsa. - -Aamulla Shilin näki, että punaparta vei tamman ulos kylästä. Kolme -tatarilaista seurasi hänen mukanaan. Kylän ulkopuolelle tultuaan -riisui punaparta takkinsa, kääri hihansa ylös, niin että voimakkaat -käsivarret paljastuivat, otti esille tikarin ja hioi sitä kovasimeen. -Tatarilaiset väänsivät tamman pään ylös, punaparta astui sen luo -ja puhkaisi kurkun, kaatoi hevosen maahan ja alkoi ottaa pois sen -sisälmyksiä ratkoen nyrkeillään hevosen nahkaa. Eukkoja ja tyttöjä -saapui paikalle. He alkoivat pestä suolia ja sisuksia. Sitten -hevonen hakattiin kappaleiksi ja vietiin tupaan. Koko kylä kokoontui -punaparran luo viettämään muistojuhlaa vainajalle. - -Kolme päivää he söivät tamman lihaa, joivat busaa ja muistelivat -vainajaa. - -Kaikki tatarilaiset olivat kotosalla. Neljäntenä päivänä Shilin näki -heidän päivällisen aikaan tekevän lähtöä jonnekin. Hevoset tuotiin -paikalle ja satuloitiin ja kymmenkunta miestä lähti matkaan, niiden -mukana punapartakin. Ainoastaan Abdul jäi kotiin. Oli yläkuu ja yöt -olivat vielä pimeät. - -"No, nyt pitää paeta", ajatteli Shilin ja puhui asiasta Kostylinille. -Mutta Kostylinia peloitti. - --- Kuinka me voimme paeta? Emmehän me tunne tietäkään. - --- Minä tiedän tien. - --- Emme ehdi perille yhdessä yössä. - --- Jos emme ennätä, niin yövymme metsään. Minä olen varannut -kakkaroitakin mukaan. Miksi sinä rupeaisit täällä istumaan? Hyvä on, -jos saat rahalähetyksen, mutta eihän ole sanottu, että se saadaan -kokoon. Tatarilaiset ovat nyt äkäisiä, kun venäläiset ovat tappaneet -yhden heidän miehistään. Kerrotaan, että meidätkin on aikomus tappaa. - -Kostylin mietti pitkän aikaa. - --- No, mennään! - - - - -V - -Shilin kömpi aukkoon ja kaivoi sen leveämmäksi, että Kostylinkin -mahtuisi siitä. Sitten he istuutuivat odottamaan, että kaikki kylässä -asettuisivat levolle. - -Heti kun kaikki oli hiljennyt, ryömi Shilin ulos seinän alitse ja -kuiskasi Kostylinille: "tule!" Kostylin kömpi samaa tietä, mutta -hänen jalkansa sattui kiveen ja siitä syntyi kolinaa, Isännällä oli -hyvin äkäinen, kirjava vahtikoira. Sen nimi oli Uljashin. Shilin oli -jo aikaisemmin sitä syötellyt. Uljashin rupesi kolinan kuultuaan -haukkumaan ja syöksähti paikalle, ja sen jälessä tuli muitakin -koiria. Shilin vihelsi hiljaa ja heitti palasen kakkaraa. Uljashin -tunsi hänet, alkoi heiluttaa häntäänsä ja lakkasi haukkumasta. - -Isäntä oli kuullut haukunnan ja huuteli tuvasta koiralleen: -"Uljashin, ota kiinni!" - -Shilin kutkutteli Uljashinin korvan taustaa. Koira on hiljaa, hieroo -itseään hänen jalkojaan vasten ja heiluttaa häntäänsä. - -He istuivat jonkun aikaa nurkan takana. Hiljaisuus vallitsi -kaikkialla. Kuului vain lampaan kakistelua läävästä ja veden kohina -kiviä vasten. On pimeä. Tähdet ovat korkealla taivaalla. Vuoren yllä -alkaa punoittaa uusi kuu sakarat ylöspäin kääntyneinä. Notkot ovat -valkoisen sumun peitossa. - -Shilin nousi ja sanoi toverilleen: "No, veliseni, lähdetään!" - -He lähtivät liikkeelle, mutta samassa kuului mullahin laulu katolta: -"Allah! Besmillah! Il rahman!" Kansaa oli siis tulossa temppeliin. -He istuutuivat taas piiloon seinän taakse. Pitkän aikaa he istuivat -odotellen kunnes kaikki olisivat menneet ohi. Kaikki hiljeni taas. - --- No, Jumalan nimeen! - -He tekivät ristinmerkin ja lähtivät astumaan. Pihan poikki -kuljettuaan he menivät vuoren rinnettä alas joen luo, menivät yli -joen ja lähtivät kulkemaan notkoon. Sumu oli sakea, mutta se oli -alhaalla, niin että tähdet näkyivät pään päällä. Tähdistä Shilin -näki, mihin suuntaan oli mentävä. Sumussa on vilpoista ja helppoa -kulkea, mutta saappaat ovat menneet lintalleen ja vaikeuttavat -kulkua. Shilin riisui saappaansa, heitti ne pois ja astui paljain -jaloin. Hän hyppeli kiveltä kivelle ja katsoi tähtiin. Kostylin alkoi -jäädä jälelle. - --- Kulje hitaammin, -- sanoi hän. -- Nuo kirotut saappaat ovat -hieroneet jalkani rikki. - --- Riisu ne pois, niin on helpompi kulkea. - -Kostylin riisui saappaansa, mutta se vain pahensi asiaa. Hänen -jalkansa haavoittuivat kiviin ja hän uupui yhä enemmän. Shilin sanoi -hänelle: - --- Jos jalkasi haavoittuvat, niin ne myöhemmin paranevat, mutta jos -meidät saadaan kiinni, niin asiat ovat hullummin. Menetämme henkemme. - -Kostylin ei vastannut mitään, vaan kulki ähkien eteen päin. Pitkän -aikaa he kulkivat alavaa maata. Oikealta alkoi kuulua koirien -haukuntaa. Shilin pysähtyi, katseli ympärilleen, nousi vuorelle, -tunnusteli käsillään. - --- Ohoo, -- sanoi hän, -- me olemme erehtyneet ja kulkeneet liian -paljon oikealle. Täällä on vieras kylä, minä näin sen vuorelta. -Täytyy kääntyä takaisin ja mennä vasempaan ylös vuorelle. Täällä -pitäisi olla metsää. - -Mutta Kostylin sanoi: - --- Odota edes vähäsen, jahka levähdän. Jalkani ovat yltäänsä veressä. - --- Voi, veikkonen, kyllä ne paranevat. Hyppele kevyemmin -- kas näin! - -Ja Shilin lähti juoksemaan takaisin ja kääntyi vasempaan vuorelle -päin. Kostylin jäi yhä enemmän jälkeen ja kompuroi ähkien eteenpäin. -Shilin innostutti häntä päästämällä tavan takaa kehoittavan sihinän -ja kulki yhä eteenpäin. - -He nousivat vuorelle. Siellä oli todellakin metsää. Metsässä heidän -vaatteensa repeytyivät aivan riekaleiksi. Viimein he löysivät polun -ja jatkoivat sitä pitkin matkaansa. - --- Seis! - -Tieltä kuului kavioitten kapsetta. He pysähtyivät kuuntelemaan. -Töminä lakkasi. Kun he lähtivät liikkeelle, alkoi töminäkin taas -kuulua, mutta kun he uudelleen pysähtyivät, niin tuo hevosen astuntaa -muistuttava äänikin lakkasi kuulumasta. Shilin hiipi lähemmäksi ja -näki tiellä jotakin seisovan. Se oli hevosen näköinen, mutta ei -kuitenkaan ollut hevonen, ja sen päällä oli jokin ihmeellinen laitos, -joka ei näyttänyt oikealta ratsastajalta. Otus hirnahti ja höristi -korviaan. Shilin vihelsi hiljaa. Silloin se syöksähti tieltä metsään -niinkuin myrskytuuli, joka saa oksat rytisten taittumaan. - -Kostylin kaatui maahan kauhusta. Shilin sanoi nauraen: - --- Se oli hirvi. Kuuletko, kuinka sen sarvet taittavat oksia. Me -pelkäsimme sitä ja se pelkäsi meitä. - -He kulkivat eteenpäin. Ilma alkoi lämmetä. Aamu oli tulossa. Heillä -ei ole aavistustakaan siitä, kulkevatko he oikeaan vaiko väärään -suuntaan. Shilinistä tuntuu, kuin häntä olisi kuljetettu tätä samaa -tietä pitkin ja hänen arvelunsa mukaan pitäisi omien joukkojen luo -olla noin kymmenen virstan matka. Mutta mitään tuttuja merkkejä ei -tien varrella ole eikä niitä pimeässä eroittaisikaan. He tulivat -kedolle. Kostylin istuutui ja sanoi: - --- Kävi miten tahansa, minä en jaksa enempää. Jalkani eivät enää -tottele. - -Shilin alkoi pyydellä häntä vielä yrittämään. - --- Ei, -- sanoi Kostylin, -- en jaksa, en voi. - -Shilin suuttui, sylkäisi ja haukkui häntä. - --- Siinä tapauksessa minä menen yksin. Hyvästi! - -Kostylin hyppäsi pystyyn ja lähti taas astumaan. He kulkivat noin -neljä virstaa. Sumu metsässä oli tullut entistä sakeammaksi. Ei -voinut nähdä juuri ollenkaan eteensä eikä tähtiäkään enää paljon -eroittanut. - -Yht'äkkiä he kuulivat edessään hevosen kavioitten kopinaa. Kuului -kuinka hevosenkenkä sattui kiviin. Shilin laskeutui vatsalleen ja -alkoi kuunnella korva maata vasten. - --- Aivan oikein, -- tänne meitä kohti ratsastaa joku hevosella. - -He juoksivat pois tieltä ja piilottautuivat pensaisiin odottamaan. -Shilin ryömi lähelle tietä ja näki tatarilaisen ratsastavan ajaen -edellään lehmää sekä mutisten jotakin itsekseen. Kun tatarilainen oli -mennyt ohi, palasi Shilin Kostylinin luo. - --- No, Jumalan kiitos, se on ohi. Nouse nyt, niin lähdetään. - -Kostylin koetti nousta, mutta kaatui. - --- En voi, totisesti en voi, voimani ovat lopussa. - -Hän oli iso ja pyylevä mies. Kulkemisesta hän oli hiestynyt, ja kun -hän sitten oli metsässä joutunut kylmän sumun keskelle ja jalatkin -vielä lisäksi olivat haavoittuneet, niin se olikin tehnyt hänestä -lopun. Shilin koetti nostaa hänet pystyyn. Kostylin alkoi huutaa: - --- Voi, voi, koskee! - -Shilin kauhistui. - --- Mitä sinä huudat? Tatarilainen on lähellä ja voi kuulla. - -Mutta itsekseen hän ajatteli: - -"Hän on todellakin voimaton. Mitä minä hänelle teen? Ei sovi hyljätä -toveria." - --- No, -- sanoi hän, -- nousehan ja käy selkääni. Minä kannan sinua, -kun kerran et jaksa astua. - -Hän otti Kostylinin selkäänsä, tarttui käsillään hänen koipiinsa ja -lähti kantaa retustamaan tietä pitkin. - --- Älä Herran tähden kurista käsilläsi kurkkuani, sanoi hän. -- -Pitele kiinni olkapäistä. - -Vaikeaksi kävi kulku Shilinille. Hänenkin jalkansa ovat veressä -ja hän on perin uupunut. Hän köyristää selkäänsä, koettaa nostaa -Kostylinin ylemmäksi ja kulkea laahustaa eteenpäin. - -Tatarilainen oli nähtävästi kuullut Kostylinin huudon. Shilin kuulee -jonkun ajavan heidän jälessään ja huutelevan jotakin vieraalla -kielellä. Hän samosi pensaikkoon. Tatarilainen tempasi pyssynsä ja -laukaisi, mutta ei osunut kohti, kiljui jotakin omalla kielellään ja -ratsasti tiehensä. - --- No, veliseni, nyt olemme hukassa! -- sanoi Shilin. - --- Hän kutsuu heti tatarilaiset meitä takaa ajamaan. Jos emme ennätä -edelle kolmea virstaa, niin olemme hukassa. - -Itsekseen hän ajatteli Kostylinista: "Hittoko minut sai ottamaan tuon -taakan niskaani. Yksin olisin jo ehtinyt pitkän matkan päähän." - -Kostylin lausui: - --- Mene yksin, miksi antautuisit minun takiani vaaraan? - --- Ei, en mene. Toveria ei sovi jättää. - -Hän otti taas Kostylinin selkäänsä ja lähti kulkemaan. Noin virstan -hän kulki tällä tavoin. Metsää jatkui yhä eikä sen reunaa näkynyt. -Sumu alkoi jo hälvetä ja muodosti pilviä, eikä tähtiä enää näkynyt. -Shilin oli aivan uuvuksissa. - -Tien vieressä oli kivillä reunustettu lähde. Shilin pysähtyi ja laski -Kostylinin maahan. - --- Annahan kun levähdän ja sammutan janoni, -- sanoi hän. -- -Syökäämme kakkaroita. Pian kai olemme perillä. - -Juuri kun hän kävi pitkälleen maahan juodakseen lähteestä, kuului -takaapäin töminää. He samosivat taas oikeaan pensasten suojaan vuoren -rinteelle ja heittäytyivät pitkälleen. - -Kuului tatarilaisten ääniä. Tatarilaiset pysähtyivät samalle -paikalle, mistä karkulaiset olivat poikenneet metsään. He puhelivat -jonkun aikaa ja alkoivat sitten usuttaa koiria. Pensaikko rytisi, -ja vieras koira juoksi suoraan pakolaisia kohti, pysähtyi ja alkoi -haukkua. - -Kohta tuli perässä tatarilaisiakin, kaikki outoa väkeä. He ottivat -Shilinin ja Kostylinin kiinni, sitoivat heidän kätensä, nostivat -heidät hevosten selkään ja lähtivät kuljettamaan. - -Kun näin oli kuljettu noin kolme virstaa, tuli itse isäntä -Abdul kahden tatarilaisen kanssa vastaan. He puhuivat jotakin -tatarilaisille, muuttivat vangit omien hevostensa selkään ja veivät -kyläänsä. - -Ei ollut enää Abdulin suu naurussa eikä hän puhunut heille sanaakaan. - -Päivän sarastaessa heidät tuotiin kylään ja pantiin keskelle tietä -istumaan. Lapset kokoontuivat heidän luokseen, viskelivät heitä -kivillä, löivät ruoskilla ja vinkuivat. - -Tatarilaiset kokoontuivat piiriin. Vuoren juurella asuva ukkokin -saapui. Alkoivat puhua. Shilin kuulee, että neuvotellaan siitä, mitä -heille olisi tehtävä. Jotkut sanovat: "heidät pitää lähettää kauemmas -vuoristoon", mutta ukko sanoo: "Heidät on tapettava." Abdul väittää -vastaan: "minä olen maksanut heistä rahaa ja saan heiltä lunnaita", -mutta ukko sanoo: "ei ne sinulle mitään maksa, tekevät vain pahojaan. -On sitäpaitsi synti elättää venäläisiä. -- Heidät on tapettava, siinä -kaikki." - -Kokous hajosi. Isäntä astui Shilinin luo ja sanoi hänelle: - --- Jos minulle ei lähetetä teidän puolestanne lunnaita, niin minä -kahden viikon kuluttua pieksän teidät kuoliaiksi. Ja jos taas yrität -paeta, niin minä tapan sinut kuin koiran. Kirjoita kirje ja kirjoita -kunnollisesti. - -Heille tuotiin paperia ja he kirjoittivat kirjeen kumpikin. Sitten -heidän jalkoihinsa taas kiinnitettiin jalkapuntti ja heidät vietiin -temppelin taakse. Siellä oli noin viisi arssinaa syvä kuoppa. Heidät -pantiin tähän kuoppaan. - - - - -VI - -Nyt muuttui heidän elämänsä perin kurjaksi. Jalkapuuta ei heidän -jaloistaan koskaan irroitettu eikä heitä päästetty ulos kuopasta. -Heille viskattiin sinne raakaa taikinaa niinkuin koirille ja kannussa -laskettiin juomavettä alas kuoppaan. Kuoppa haisi iljettävältä, -ilma siinä oli ummehtunutta ja kosteata. Kostylin sairastui, -hänen jäsenensä turposivat ja koko ruumista kolotti. Hän vaikeroi -lakkaamatta tahi nukkui. Shilinkin tuli alakuloiseksi ja näki, että -asiat olivat huonosti. Eikä hän keksinyt mitään pelastuskeinoa. - -Hän koetti kaivaa käytävää, mutta ei ollut paikkaa, mihin olisi -mullan heittänyt. Sitäpaitsi isäntä huomasi tuon homman ja uhkasi -tappaa. - -Kerran hän oli kyykyllään kuopan pohjalla, ajatteli elämää vapaudessa -ja tunsi kalvavaa ikävää. Yht'äkkiä putosi suoraan hänen syliinsä -kakkara, sitten vielä toinenkin ja koko joukko kirsikoita. Hän -katsahti ylös ja näki siellä Dinan. Dina katseli häntä nauraen ja -juoksi tiehensä. Shilin ajatteli: "Eiköhän Dina auttaisi?" - -Hän kaapi yhdestä paikasta savikerroksen esille ja alkoi muovailla -nukkeja. Teki ihmisiä, hevosia ja koiria ajatellen: "Kun Dina taas -tulee, niin heitän hänelle." - -Mutta seuraavana päivänä ei Dinaa kuulunutkaan. Shilin kuuli -hevosten jalkojen töminää. Jokin joukko ratsasti ohi. Tatarilaiset -kokoontuivat temppelin luo. He kiistelivät, huusivat ja mainitsivat -venäläisiä. Kuului ukon ääni. Shilin ei kuullut kaikkea, mutta -hän arvasi, että venäläiset olivat lähellä ja että tatarilaiset -pelkäsivät näiden saapuvan kylään ja näkevän, miten vankeja -kohdeltiin. - -Aikansa keskusteltuaan tatarilaiset poistuivat. Shilin kuuli -yht'äkkiä kahinaa ylhäältä. Dina oli kuopan suulla kyykyllään niin -että polvet törröttivät korkeammalla kuin pää. Hän oli kurottautunut -eteenpäin niin että helyt riippuivat heilahdellen kuopan päällä. -Dinan silmät loistivat kuin kaksi tähteä. Hän otti hihastaan -kaksi juustokakkua ja heitti ne alas. Shilin otti kakut ja sanoi: -"Miksi olet ollut poissa niin kauan? Minä olen laittanut sinulle -leikkikaluja. Tuosta saat!" Hän alkoi heitellä tekeleitään ylös -yksitellen. Mutta Dina puisteli vain päätään eikä välittänyt niistä. -"Ei tarvitse", sanoi hän. Jonkun aikaa vaiti oltuaan hän sanoi: - --- Ivan, sinut tahdotaan tappaa. - -Ja hän osoitti kaulaansa. - --- Kuka tahtoo tappaa? - --- Isä, -- ukot ovat käskeneet. Minun on sääli sinua. - -Shilin sanoi: - --- Koska sinun on minua sääli, niin tuo minulle pitkä keppi. - -Dina pyöritti päätään merkiksi, että se ei käynyt päinsä. Shilin pani -kätensä ristiin ja rukoili: - --- Dina, ole niin hyvä! Tuo, Dina kulta! - --- En voi, -- vastasi Dina, -- kaikki ovat kotosalla ja näkevät. - -Hän poistui. - -Shilin istui illalla ja ajatteli: "Mitähän tapahtunee?" Hän katseli -ylös. Tähdet tuikkivat taivaalla, mutta kuu ei vielä ollut noussut. -Mullah huusi minareetista. Sitten kaikki hiljeni. Shilin alkoi jo -torkahdella ajatellen: "Tyttöä peloittaa." - -Äkkiä alkoi savea rapista alas. Hän katsahti ylös ja näki pitkän -seipään töksähtelevän kuopan reunaan. Se laskeutui yhä alemmaksi ja -aikoi liukua kuopan pohjaa kohti. Shilin ilostui, tarttui seipääseen -ja veti sen alas. Se oli oiva seiväs. Hän oli aikaisemmin nähnyt sen -isännän talon katolla. - -Hän katsoi ylös. Tähdet loistivat korkealla taivaalla ja kuopan -suulla kiiluivat Dinan silmät aivan kuin kissan silmät pimeässä. Hän -oli kumartunut alaspäin ja kuiskasi: - --- Ivan! Ivan! - -Mutta samassa hän viittoi kädellään, että piti olla hiljaa. - --- Mitä? -- kysyi Shilin. - --- Kaikki ovat menneet pois, kaksi henkeä vain on kotona. - -Shilin sanoi: - --- No, Kostylin, mennään nyt, koetetaan viimeinen kerta. Minä autan -sinut ylös. - -Kostylin ei tahtonut kuullakaan semmoista. - --- Ei, -- sanoi hän, -- nähtävästi ei minun ole sallittu täältä -lähteä. Mihin minä menisin, kun en jaksa kääntyäkään. - --- No, hyvästi sitten. Älä muistele pahalla, -- sanoi Shilin ja -suuteli Kostylinia. - -Hän tarttui seipääseen, käski Dinan pitelemään sitä kiinni ja alkoi -kiivetä ylös. Kaksi kertaa jäi yritys kesken, sillä jalkapuu teki -haittaa. Kostylinin avulla hän vihdoin pääsi ylös. Dina veti häntä -kätösillään paidasta kaikin voimin ja nauroi. - -Shilin otti seipään ja sanoi: - --- Dina, vie tämä paikoilleen. Jos kotonasi huomaavat sen olevan -poissa, niin ne lyövät sinua. - -Dina lähti viemään seivästä. Shilin meni alas vuoren juurelle, otti -terävän kiven ja alkoi vääntää jalkapuun lukkoa auki. Mutta lukko -oli luja; hän ei saanut sitä mitenkään rikki ja epämukava hänen oli -työskennelläkin. Hän kuuli jonkun juoksevan vuoren rinnettä alas -kevyesti hypähdellen. "Varmaankin se on Dina", ajatteli hän. Dina -juoksi hänen luokseen, otti kiven ja sanoi: - --- Annahan kun minä! - -Hän laskeutui polvilleen ja rupesi lukkoa vääntämään. Mutta hänen -kätensä ovat hennot kuin vitsa -- ei niissä ole voimaa. Hän heitti -kiven pois ja rupesi itkemään. Shilin kävi taas lukon kimppuun. Dina -oli kyykyllään hänen vieressään ja piti kättään hänen olallaan. -Shilin katsahti taakseen ja näki punaisen ruskon kajastelevan -vasemmalla vuoren takana. Kuu oli nousemassa. "Ennen kuun nousemista -täytyy päästä notkon läpi metsän suojaan", ajatteli hän. Hän nousi -ja heitti kiven pois. Täytyy mennä, vaikka onkin pakko raahata -jalkapuuta mukanaan. - --- Hyvästi, Dina kulta! -- sanoi hän. -- En ikinä unhoita sinua. - -Dina tarttui häneen kiinni ja kopeloi käsillään etsien paikkaa, mihin -pistäisi kakkuja, Shilin otti kakut. - --- Kiitos, -- sanoi hän. -- Sinä olet järkevä tyttö. Kuka sinulle nyt -minun pois mentyäni nukkeja tekee? - -Ja hän silitti Dinan päätä, - -Dina purskahti itkuun, peitti kasvonsa käsiinsä ja lähti juoksemaan -ylös vuorelle hypähdellen kuin vuohi. Kuului vain pimeässä, kuinka -palmikon helyt kilahtelivat. - -Shilin teki ristinmerkin, tarttui kädellään jalkapuun lukkoon, ett'ei -se kalisisi, ja lähti kulkemaan tietä myöten. Hän kulkea laahusti -ja tarkasti kaiken aikaa ruskotusta, joka osoitti kuun nousua. Tie -oli hänelle tuttu. Oli kuljettava suoraan eteenpäin noin kahdeksan -virstaa. Pääasia oli päästä metsään ennenkuin kuu ehtisi kokonaan -tulla näkyviin. Kun hän meni joen yli, oli taivas vuoren takana jo -kirkastunut. Hän lähti kulkemaan notkotietä silmäillen kaiken aikaa -ylös. Kuu ei vielä ollut näkyvissä, mutta taivaan toinen reuna -kirkastui kirkastumistaan. Varjo alkoi langeta vuoren juurelle ja -läheni häntä. - -Shilin kulki yhä eteenpäin pysytellen varjossa. Hän koetti kiiruhtaa, -mutta kuu yleni vielä nopeammin. Oikeallakin puolella alkoivat -vuorten huiput jo välkkyä. Kun hän alkoi lähestyä metsää, tuli kuu -esille vuorten takaa ja ympärillä oli valoisaa kuin päivällä. Saattoi -eroittaa joka lehden puissa. Vuorilla vallitsi hiljaisuus aivan kuin -kaikki elämä olisi tauonnut. Vain joen kohina kuului alhaalta. - -Shilin saapui metsän reunaan kohtaamatta ketään. Hän etsi -mahdollisimman pimeän paikan ja istahti lepäämään. - -Levättyään ja syötyään kakun hän otti kiven ja ryhtyi taas jalkapuuta -särkemään. Hän hakkasi niin että kädet tulivat kipeiksi, mutta -ei saanut lukkoa rikki. Täytyi taas lähteä matkaan. Kuljettuaan -virstan verran hän oli aivan uuvuksissa ja tunsi jaloissaan särkyä. -Hän astui vielä kymmenkunnan askelta eteenpäin ja pysähtyi. "Eihän -tässä muutakaan voi kuin raahustaa eteenpäin niin kauan kuin voimia -riittää -- ", ajattelee hän. "Jos istahdan, niin en pääse enää ylös. -Linnoitukseen asti en pääse, mutta päivän valjettua käyn metsään -makaamaan ja jatkan sitten yön tultua taas matkaani." - -Hän kulki koko yön. Vain kaksi ratsastavaa tatarilaista hän kohtasi; -niiden tulon hän kuuli niin ajoissa, että ehti piiloutua puitten -taakse. - -Kuu alkoi jo kalveta, kaste lankesi maahan ja päivän koitto oli jo -lähellä, mutta Shilin ei ollut ehtinyt metsän toiseen päähän. "No, -kuljen vielä kolmekymmentä askelta, poikkean sitten metsikköön ja -käyn lepäämään", ajatteli hän. Kun hän oli kulkenut kolmekymmentä -askelta, oli metsäkin lopussa. Hän astui metsän reunaan. Oli jo aivan -valoisata, hänen silmiensä edessä oli aro ja siinä näkyi selvästi -linnoitus. Vasemmalla, aivan lähellä vuoren juurella oli sammuvia -nuotioita, joista kohosi savua ja joiden ääressä oli miehiä. - -Hän katsoi tarkemmin ja näki pyssyjen välkkyvän. Siinä oli kasakoita, -venäläisiä sotamiehiä. - -Shilin ilostui, kokosi viimeiset voimansa ja lähti kulkemaan -venäläisiä kohti. Itsekseen hän ajatteli: "Jumala varjelkoon -joutumasta tässä aukealla kedolla tatarilaisten ratsumiesten -näkyviin. Vaikka matka ei olekaan pitkä, niin en pääsisi heidän -kynsistään." - -Samassa hän näkikin vasemmalla eräällä kukkulalla kolme tatarilaista -parinkymmenen sylen päässä. Nämäkin näkivät hänet ja ohjasivat -hevosensa häntä kohti. Hänen sydämensä jähmettyi kauhusta. Käsillään -huitoen hän alkoi huutaa täyttä kurkkua venäläisille: - --- Veljet! Auttakaa! Veljet! - -Venäläiset kuulivat huudon. Kasakoita lähti ratsastamaan häntä kohti. - -Kasakkain oli ratsastettava melkoinen matka, mutta tatarilaiset -olivat aivan lähellä. Shilin ponnisti viimeiset voimansa, tarttui -kädellään jalkapuuhun ja lähti juoksemaan kasakoita kohti. -Huomaamatta mitään ympärillään hän teki ristinmerkkejä ja huusi: - --- Veljet! Veljet! Veljet! - -Kasakoita oli noin viisitoista miestä. - -Tatarilaiset pelästyivät ja alkoivat epäröidä. Shilin juoksi -kasakkain luo. - -Kasakat ympäröivät hänet ja alkoivat kysellä, mikä hän oli miehiänsä -ja miten sinne joutunut. Shilin oli aivan pyörällä ilosta, itki ja -hoki vain: - --- Veljet! Veljet! - -Sotamiehet juoksivat paikalle ja ympäröivät Shilinin. Yksi antoi -hänelle leipää, toinen puuroa, kolmas viinaa, eräs kääri hänen -ympärilleen viitan, muuan taas särki jalkapuun. - -Upseerit tunsivat hänet ja veivät linnoitukseen. Sotamiehet tulivat -iloisiksi, toverit kokoontuivat Shilinin ympärille. - -Shilin kertoi heille kaikki vaiheensa ja sanoi: - --- Näin minä kävin kotona ja menin naimisiin! Ei se näy olevan -minulle sallittu. - -Ja hän jäi edelleen Kaukaasiaan sotapalvelukseen. - -Kostylin lunastettiin vankeudesta vasta kuukautta myöhemmin -viidellätuhannella ruplalla. Henkihieverissä hänet sieltä takaisin -tuotiin. - - - - -Paljonko ihminen tarvitsee maata? - - -I - -Kerran tuli vanhempi sisar kaupungista nuoremman luo maalle. Vanhempi -oli naimisissa kauppiaan kanssa kaupungissa, nuorempi talonpojan -kanssa maalla. Sisarukset juovat teetä ja puhelevat. Vanhempi sisar -alkoi ylvästellä ja kehua elämäänsä kaupungissa: kuinka kaikki -hänen ympärillään kaupungissa on tilavaa ja puhdasta, kuinka hänen -lapsensa aina ovat sievästi puetut, kuinka hän herkuttelee ja käy -huviretkillä, juhlissa ja teattereissa. - -Nuorempi sisar loukkaantui ja alkoi puhua halventavasti kauppiaitten -elämästä sekä ylistää omia maalaisolojaan. - --- Enpä vaihtaisi, -- hän lausui, -- omaa elämääni sinun eloosi. -Joskin elämämme on yksitoikkoista, niin eipä meitä hätä häilytä. Te -elätte komeammin, voitte saada suunnattomia voittoja, mutta saatatte -myös pahanpäiväisesti hävitä kaupoissanne. Sattuu niinkin, että -se, joka tänään on rikas, kulkee huomenna jo mieron tietä. Meidän -talonpoikien asema sen sijaan on varmempi. Ei vatsamme liiaksi -pullistu, mutta ei sitä nälkäkään kurni. Rikkaita emme ole, mutta -leivissä pysymme. - -Vanhempi sisar tarttui puheeseen: - --- Kaunista leivissä pysymistä -- sikojen ja vasikkain parissa! Ei -tietoakaan hienoudesta eikä seuratavoista! Raatoipa isäntäsi miten -paljon tahansa, niin sittenkin te elätte ja kuolette sonnassa ja -lastenne osaksi tulee sama kohtalo. - --- Mitäpä siitä,-- sanoo nuorempi, -- meidän ammattimme on sellaista. -Mutta sen sijaan seisomme vankalla pohjalla, emme ketään kumartele -emmekä ketään pelkää. Te taas siellä kaupungissa elätte kaikenlaisten -kiusausten keskellä. Nyt ovat asiat hyvin, mutta jo huomispäivänä voi -pahahenki kietoa isäntäsi pauloihinsa ja vietellä hänet joko korttia -pelaamaan tahi juomaan tahi jonkun naikkosen jälessä juoksemaan. -Silloin menee kaikki nurin... Eikö tämmöistä useinkin tapahdu? - -Isäntä Pahom loikoi uunin päällä ja kuunteli ämmien jaaritusta. - --- Se on totinen tosi, -- sanoi hän. -- Kun meikäläinen täällä -lapsuudesta asti tuota maaemoa kääntelee, niin ei siinä jouda -tyhmyyksiä hautomaan. Se vain on paha, että maata on vähän! Olisipa -vain maata tarpeeksi asti, niin en pelkäisi ketään -- en itse -piruakaan! - -Ämmät joivat teensä, lörpöttelivät vielä pukuasioista, korjasivat -astiat pois ja kävivät makaamaan. - -Mutta piru oli istunut uunin kolossa ja kuullut kaikki. Se ilostui -siitä, että talonpojan emäntä oli saanut miehensä pöyhkeilemään -- -kehumaan, että jos hänellä olisi maata tarpeeksi, niin ei pirukaan -häntä ottaisi. - -"Hyvä on", tuumi se, "panemmepa kiistan käymään. Minä annan sinulle -paljon maata -- sen avulla sinut sitten otankin." - - - - -II - -Talonpoikien naapurina asui muuan vaatimaton rouvasihminen. Hänellä -oli maata 120 desjatinaa. Ennen hän oli elänyt talonpoikien kanssa -kaikessa rauhassa ketään ahdistelematta. Mutta hänelle tuli -pehtooriksi entinen sotamies ja tämä alkoi rasittaa talonpoikia -sakoilla. Pahom koetti olla hyvin varuillaan, mutta sittenkin pääsi -hevonen kauraan tahi lehmä puutarhaan pujahtamaan taikka vasikat -niittyjä tallomaan, -- ja kaikesta oli maksettava sakkoa. - -Pahom suoritti sakot ja haukkui sekä pieksi kotiväkeään. Paljon -syntiä tuli Pahom siten kesän pitkään tuon pehtoorin takia tehneeksi. -Hän oli oikein iloissaan, kun karja oli pihassa. Vaikka rehua olikin -sääli, niin ei sen sijaan tarvinnut sakkoja pelätä. - -Talvella levisi huhu, että rouva myy maansa ja että valtamaantien -varrella asuva talonmies hieroo siitä kauppaa. Talonpojat kuulivat -tämän ja hätääntyivät. "Kas niin", ajattelivat he, "jos maa joutuu -tuolle talonmiehelle, niin hän kiusaa meitä sakoilla vielä pahemmin -kuin rouva. Me emme tule toimeen ilman tuota maata, se on aivan -tilustemme keskellä." Kyläkunnan edustajat saapuivat rouvan luo ja -alkoivat pyytää, että hän myisi maan heille eikä talonmiehelle. -Lupasivat maksaa enemmän. Rouva suostui. Talonpojat alkoivat hommata -koko maatilan ostoa yhteisvoimin. He pitivät kokouksen ja toisenkin, -mutta asiasta ei tullut valmista. Paha henki riivaa heitä niin, -että he eivät mitenkään saa yhteistä sopimusta syntymään. Silloin -he päättivät ostaa kukin erikseen sen verran kuin kunkin varat -myöntävät. Rouva suostui siihenkin. Pahom sai kuulla, että hänen -naapurinsa oli ostanut rouvalta 20 desjatinaa ja että rouva oli -suostunut odottamaan toista puolta rahoista vuoden ajan. Tämä kävi -Pahomille kateeksi. "Ostavat pois kaiken maan", tuumi hän, "eikä -minulle jää mitään." Hän ryhtyi neuvottelemaan vaimonsa kanssa. - --- Ihmiset ostavat, -- sanoi hän, -- meidän pitäisi myös ostaa -kymmenkunta desjatinaa. Muutenhan ei elämästä tule mitään. Pehtoorin -sakot ovat meidät aivan näännyttäneet. - -He miettivät keinon, miten voisivat ostaa. Säästöjä heillä oli sata -ruplaa, varsan ja puolet mehiläisistä he myivät, poika pestautui -rengiksi, langolta saatiin jonkun verran lainaksi -- ja niin kertyi -puolet rahoista. - -Pahom kokosi rahat, katsoi mieleisensä palstan -- 15 desjatinaa pikku -metsikköineen -- ja lähti rouvan luo kauppaa hieromaan. Hän osti 15 -desjatinaa, löi kättä päälle ja antoi käsirahan. Käytiin kaupungissa, -laillistettiin kauppakirja, rahoista hän maksoi puolet ja lupasi -suorittaa loput kahden vuoden kuluessa. - -Nyt oli Pahomilla oma maa. Hän otti lainaksi siementä ja kylvi -ostomaahan sekä sai hyvän sadon. Yhdessä vuodessa hän maksoi velkansa -sekä rouvalle että langolle. Niin tuli Pahomista talollinen. Omaa -maatansa hän nyt kynti, omaansa kylvi, omaltaan heinää teki, omalta -maaltaan seipäitä hakkasi ja omalla maallaan karjaa elätti. Pahom -menee ikiomaa maataan kyntämään taikka käy oraspeltoja ja niittyjä -tarkastelemassa eikä ole rajoja hänen riemullaan. Ruohokin siinä -näyttää aivan toisenlaiselta kuin muualla, aivan toisenlaisia ovat -kukkasetkin. Kun hän ennen muinoin tästä ohi kulki, niin ei tuossa -maassa mitään erikoista ollut. Mutta nyt se oli aivan toista kuin -kaikki muu. - - - - -III - -Näin eleli Pahom tyytyväisenä. Kaikki olisi muuten ollut hyvin, mutta -naapurit alkoivat käyttää Pahomin peltoja ja niittyjä hyväkseen. Hän -pyysi heitä hyvällä lakkaamaan, mutta siitä ei ollut apua: väliin -päästivät paimenet lehmänsä niitylle, väliin taas pujahtivat hevoset -öiseen aikaan peltoon. Pahom ajeli niitä pois ja antoi joka kerta -anteeksi, ei tahtonut ruveta käräjöimään; viimein kärsivällisyys -loppui ja hän alkoi valittaa oikeuteen. Kyllähän hän tiesi, etteivät -naapurit tuota kaikkea tehneet tahallaan, vaan että se johtui -tilanahtaudesta, mutta hän ajatteli: "Eihän asiaa voi silleenkään -jättää; noinhan ne turmelevat minulta kaikki. Täytyy opettaa heitä." - -Ja hän opetti heitä oikeudenkäynnin kautta kerran ja toisenkin; yksi -ja toinen sai sakkoa. Naapurit äkämystyivät tästä Pahomiin. Nyt he -toisinaan jo tahallaankin tekivät vahinkoa. Eräänäkin yönä joku oli -hiipinyt metsään ja silponut kymmenkunta nuorta lehmusta niiniä -saadakseen. Metsässä kulkiessaan Pahom huomasi jotakin valkeata -häämöittävän. Hän meni lähemmäksi ja näki, kuinka nuoret, paljaiksi -kolotut puunrungot oli heitetty huiskin haiskin ja kannot surkeina -törröttivät. Jospa ilkityön tekijä edes olisi tyytynyt taittamaan -vain pensaikon reunimaiset puut tahi jättänyt edes yhden jälelle -- -mutta ei! Kaikki oli järjestään raiskattu. Pahom vihastui. "Ah", -ajattelee hän, "kunpa saisin tietää, kuka tämän on tehnyt. Kylläpä -kostaisin sille." Hän mietti miettimistään, kuka se mahtoi olla. "Ei -se voi olla muu kuin Sjomka" -- päätteli hän. Hän meni Sjomkan pihaan -jälkiä etsimään, mutta ei löytänyt mitään, syntyi vain riitaa. Ja yhä -varmemmin tuli Pahom vakuutetuksi siitä, että Semjon oli syyllinen. -Hän antoi haasteen. Asia joutui oikeuden käsiteltäväksi. Syytetty -vapautettiin, sillä ei ollut todistuskappaleita häntä vastaan. Pahom -pahastui tästä yhä enemmän. Hän alkoi haukkua kylänvanhinta ja -tuomareja. "Te", sanoi hän, "vedätte yhtä köyttä varkaitten kanssa. -Jos itse oikeuden mukaan eläisitte, niin ette varkaita vapauttaisi." -Pahom joutui näin riitaan sekä tuomarien että naapuriensa kanssa. -Alettiinpa häntä jo uhkailla punaisella kukollakin [tulipalo]. -Omalla maalla kävi elämä Pahomille väljemmäksi, mutta kyläkunnassa -ahtaammaksi. - -Siihen aikaan levisi huhu, että kansaa muuttaa uusille asuinsijoille. -Pahom tuumi: "Minun itseni ei ole syytä lähteä maaltani, mutta jos -jotkut täkäläiset menisivät pois, niin täällä tulisi väljemmät -tilat. Minä ottaisin heidän maansa itselleni ja liittäisin ne omiin -tiluksiini. Elämä muuttuisi silloin paremmaksi. Nyt on kovin ahdasta." - -Kerran, kun Pahom istuu kotonaan, pistäytyy eräs ohi matkaava -talonpoika hänen luokseen. Matkamiehelle annettiin yösija ja -tarjottiin ruokaa. Alettiin jutella, kysyttiin mistä kaukaa vieras -on. Mies sanoo tulevansa etelästä, Volgan takaa, -- oli ollut siellä -työssä. Sana seuraa toistaan ja mies rupeaa kertomaan, kuinka väkeä -sinne asumaan muuttaa. Hän kertoo, että heidän puolen ihmisiä on -muuttanut sinne, ovat kirjoittautuneet kyläkunnan jäseniksi ja heille -on lohkaistu maata 10 desjatinaa henkeä kohti. Ja maa on semmoista, -sanoo hän, että kun siihen kylvettiin ruista, niin olki kasvoi -hevosta korkeammaksi ja viisi kertaa kahmaisemalla sai aimo lyhteen. -Eräs mies, niin hän kertoo, saapui sinne rutiköyhänä, aivan tyhjin -käsin, mutta nyt hänellä on kuusi hevosta, ja kaksi lehmää. - -Pahom innostui. Hän tuumi: "Mitäpä minä rupean täällä ahtaissa -oloissa kurjuutta kärsimään, jos kerran voi hyvin toimeen tulla? Myyn -täällä maat ja mannut. Siellä minä noilla rahoilla järjestän oloni -ja laitan kaikki kuntoon. Ei täällä ahdingossa elämisestä ole kuin -harmia. Mutta minun täytyy ottaa itse tarkka selko kaikesta." - -Kesän tultua hän laittautui matkaan. Samaraan asti hän matkusti -laivassa Volgaa alas ja kulki sitten 400 virstaa jalkaisin. Näin hän -saapui perille. Kaikki oli niinkuin oli kerrottu. Talonpojilla on -maata viljalti, 10 desjatinaa on eroitettu jokaista henkeä kohti, -ja kyläkunnan jäseneksi he ottavat mielellään. Ja jos jollakulla on -rahaa, niin sopii ostaa tuon maaosuuden lisäksi perinnöksi kaikkein -parasta maata 3 ruplan hinnasta desjatinalta niin paljon kuin vain -haluttaa. - -Pahom otti kaikesta selon, palasi syksyksi kotiinsa ja alkoi -myyskennellä kaikkea. Hän myi maansa ja sai siitä voittoa, myi -talonsa ja kaiken karjansa, erosi kyläkunnasta, odotti kevääseen asti -ja lähti sitten perheineen uusille seuduille. - - - - -IV - -Pahom saapui perheineen uudelle paikkakunnalle ja kirjoittautui -asukkaaksi isoon kylään. Hän tarjosi ukoille tuliaisia ja laittoi -kaikki paperit kuntoon. Hänet otettiin vastaan ja hänelle eroitettiin -viiden hengen osuus eli 50 desjatinaa eri peltomaita paitsi laidunta. -Pahom asettui asumaan ja hankki karjaa. Yksistään osuutena saatua -maata oli hänellä nyt kolmin verroin enemmän kuin ennen ja tämä maa -oli viljavaa. Elämä oli entiseen verrattuna kymmenen kertaa parempaa. -Sekä viljelysmaata että laidunmaata oli yllin kyllin. Karjaa saattoi -pitää niin paljon kuin vain tahtoi. - -Alussa, niin kauan kuin Pahom järjesteli oloaan ja asiat menestyivät, -näytti hänestä kaikki hyvältä, mutta kun hän perehtyi elämäänsä, -niin tämäkin maa alkoi tuntua ahtaalta. Ensimäisenä vuonna Pahom -kylvi vehnää ja sai hyvän sadon. Hän ihastui vehnän viljelykseen, -mutta maaosuutta oli vähän. Ja sekin, mitä oli, oli oikeastaan -kelpaamatonta. Siellä käytetään vehnän viljelykseen kesantomaata. -Kylvetään yhtenä tahi kahtena vuonna ja jätetään maa sitten taas -lepäämään kunnes se uudestaan nurmettuu. Tämmöinen maa on hyvin -haluttua eikä sitä kaikille riitäkään. Siitä johtuu riitojakin. -Rikkaammat tahtovat itse kylvää, köyhät taas antavat kauppiaille -maksua vastaan. Pahomin mieli teki kylvää enemmän. Hän meni -seuraavana vuonna kauppiaan puheille ja otti maata vuodeksi. Kylvi -suuremman määrän ja se menestyikin hyvin, mutta maa oli kaukana -kylästä -- vilja oli kuljetettava 15 virstan päähän. Hän näki -talonpoikien pitävän karjataloja ja rikastuvan. "Tuo on aivan -toista", ajattelee Pahom. "Jospa minäkin ostaisin maata ikiomaksi -ja rakentaisin karjatalon! Silloin olisi kaikki reilassa." Ja Pahom -alkoi miettiä, kuinka hän saisi ostetuksi maata omakseen. - -Näin eleli Pahom kolme vuotta. Vuokrasi maata, kylvi vehnää. Sadot -olivat hyviä ja vehnä kelvollista ja niin kertyi rahaa säästöön. -Mikäpä olisi ollut eläessä. Mutta ikävältä tuntui Pahomista joka -vuosi vuokrata ihmisiltä maata ja sen takia hääriä. Missä vain oli -hyvää maata saatavissa, sinne talonpojat aina kiiruhtivat ja veivät -kaikki. Jos ei ehtinyt saamaan maata, niin ei kylvämisestä tullut -mitään. Sattuipa kolmantena vuonna niinkin, että hän oli kauppiaan -kanssa ostanut laidunmaan talonpojilta ja he olivat sen jo kyntäneet, -kun talonpojat rupesivat käräjöimään ja koko työ meni hukkaan. "Jos -olisi oma maa", tuumi hän, "niin en kumartaisi ketään ja kaikki -menisi hyvin." - -Ja Pahom alkoi tiedustella, mistä saisi ostaa maata. Hän löysikin -sopivan miehen. Tällä oli 500 desjatinaa omaa maata, mutta hän oli -joutunut vaikeisiin asioihin ja myi nyt huokeasta. Pahom alkoi hieroa -kauppaa hänen kanssaan. Asiaa pohdittiin ja viimein sovittiin 1500 -ruplan kauppahinnasta, josta puolet saisi suorittaa myöhemmin. Kaikki -oli jo melkein sovittu, kun kerran Pahomin taloon poikkesi hevostaan -syöttämään ohi matkustava kauppias. Juotiin teetä, puheltiin. -Kauppias kertoo tulevansa kaukaa bashkiirien maasta. Siellä, -- niin -hän kertoo, -- hän oli ostanut bashkiireilta maata noin viisi tuhatta -desjatinaa. Ja tuo kaikki oli tullut maksamaan vain tuhat ruplaa. -Pahom alkoi kysellä tarkemmin. Kauppias selitti. "Minä saatoin vain", -hän kertoo, -- "ukot hyvälle mielelle, jakelin lahjoina viittoja -ja mattoja noin sadan ruplan arvosta ynnä laatikollisen teetä sekä -juotin viiniä niille, jotka joivat, -- ja niin otin 20 kopekalla -desjatinan". Kauppias näyttää kauppakirjan. "Maa" -- hän sanoo, --- "on joen varrella ja koko aro kasvaa sulkaheinää". Pahom alkoi -tiedustella, miten siellä kaikki oli. "Maata", -- sanoo kauppias, -- -"on siellä niin laajalti, ett'ei sitä vuodessakaan kierrä, ja kaikki -se on bashkiirein omaa. Mutta kansa on typerää kuin pässit. Voi saada -melkein ilmaiseksi." "No", -- ajattelee Pahom, -- "miksi ostaisin -tuhannella ruplallani viisisataa desjatinaa ja velkaantuisin vielä -lisäksi? Miten paljon saankaan siellä tuhannella ruplalla!" - - - - -V - -Pahom tiedusti, mitä teitä bashkiirien luo mennään. Heti kauppiaan -lähdettyä hän itsekin hankkiutui matkaan. Hän jätti talon vaimonsa -hoitoon, suoritti matkavalmistukset ja lähti renkinsä kanssa -liikkeelle. He poikkesivat kaupunkiin, ostivat laatikon teetä sekä -lahjoja ja viiniä aivan niinkuin kauppias oli puhunut. Sitten -alkoi matka. He kulkivat 500 virstaa. Seitsemäntenä vuorokautena -he saapuivat bashkiirilaisleiriin. Kaikki oli niin kuin kauppias -oli kertonut. He asuvat kaikki arolla joen varrella huopateltoissa. -Itse he eivät viljele maata eivätkä syö leipää. Karja ja hevoset -liikkuvat arolla. Telttojen taakse on varsat sidottu kiinni ja niiden -luo ajetaan emät kahdesti päivässä. He lypsävät tammoista maitoa -ja tekevät siitä kumysia. Eukot vatkaavat kumysia ja valmistavat -siitä juustoa, mutta miehet eivät tee muuta kuin juovat kumysia ja -teetä, syövät lampaanlihaa ja soittelevat paimenpillejä. He kaikki -ovat hyvinvoipia ja iloisia ja juhlivat kaiken kesää. Se on aivan -sivistymätöntä kansaa eikä osaa venäjää, mutta muuten ystävällistä -väkeä. - -Heti Pahomin nähtyään bashkiirit tulivat ulos teltoistaan ja -kerääntyivät vieraan ympärille. Löydettiin tulkki. Pahom sanoi -hänelle tulleensa maata tiedustamaan. Bashkiirit riemastuivat, -tarttuivat Pahomiin, veivät hänet hyvään telttaan, panivat matoille -istumaan, asettivat hänen alleen untuvatyynyjä, istuutuivat hänen -ympärilleen ja tarjosivat teetä sekä kumysia. He teurastivat pässin -ja syöttivät hänelle pässin lihaa. Pahom otti kärryistään lahjoja ja -alkoi jaella niitä bashkiireille. Hän antoi heille lahjat ja jakoi -heille teetä. Bashkiirit tulivat iloisiksi. He puhua purpattivat -keskenään pitkän aikaa ja käskivät sitten tulkin puhumaan. - --- He käskevät sanomaan sinulle, -- lausui tulkki, että he pitävät -sinusta ja että meillä on tapana tehdä vieraalle kaikin tavoin -mieliksi sekä antaa vastalahjoja lahjoista. Sinä olet antanut meille -lahjoja. Sano nyt, mikä meidän omaisuudestamme sinua miellyttää, -jotta voisimme antaa sinulle vastalahjan? - --- Enimmän minua täällä miellyttää maa, -- sanoo Pahom. -- Meillä on -ahdasta asua ja maakin on laihdutettua. Teillä sen sijaan on maata -paljon ja se on hyvää. Enpä ole moista koskaan nähnytkään. - -Tulkki käänsi tämän. Taas puhelivat bashkiirit kauan aikaa. Pahom -ei ymmärrä heidän puhettaan, mutta näkee, että he ovat iloissaan, -huutavat ja nauravat. Sitten he vaikenivat ja katsovat Pahomiin. -Tulkki puhuu: - --- He käskevät, -- sanoo hän, -- sinulle sanomaan, että he ovat -valmiit antamaan sinulle maata niin paljon kuin tahdot. Viittaa vain -kädelläsi, minkä haluat, niin se on oleva sinun. - -He puhelivat vielä ja rupesivat jostakin riitelemään. Pahom kysyi, -mistä he kiistelevät. Tulkki sanoi: - --- Toiset sanovat, että maan suhteen on kysyttävä vanhimman mieltä ja -ett'ei voi antaa ilman hänen lupaansa. Toiset taas sanovat, että voi -ilman hänen lupaansakin antaa. - - - - -VI - -Bashkiirien väitellessä saapuu yht'äkkiä mies ketunnahkainen lakki -päässä. Kaikki vaikenivat ja nousivat seisomaan. Ja tulkki sanoo: - --- Tämä on itse vanhin. - -Pahom otti heti esille parhaan viitan ja antoi sen vanhimmalle -sekä sen lisäksi viisi naulaa teetä. Vanhin otti lahjat vastaan ja -istuutui parhaalle paikalle. Bashkiirit alkoivat heti puhua hänelle -jotakin. Vanhin kuunteli jonkun aikaa, nyökäytti päätään merkiksi, -että he vaikenisivat ja alkoi puhua Pahomille venäjäksi: - --- Miksikä ei, -- sanoo hän, -- kyllä se käy päinsä. Ota mistä -haluat. Maata on paljon. - -"Kuinka minä voin ottaa niin paljon kuin haluan?" ajattelee Pahom. -"Täytyy joka tapauksessa saada jonkunlainen vahvistus. Muutenhan he -saattavat sanoa, että tuo on minun, mutta ottaa sitten taas pois." - --- Kiitämme teitä, -- hän sanoo, -- hyvästä sanasta. Teillähän -on paljon maata, mutta minä tarvitsen vain vähäsen. Kunhan vain -tietäisin, mikä on oleva minun omani. Olisi kuitenkin jollakin tavoin -eroitettava ja minun nimelleni kiinnitettävä. Kohtalommehan on muuten -Jumalan kädessä. Te, hyvät ihmiset, annatte nyt, mutta saattaahan -tapahtua, että lapsenne taas ottavat pois. - --- Sinä olet oikeassa, -- sanoo vanhin. -- Voidaan kyllä hankkia -kiinnitys. - -Pahom alkoi puhua: - --- Kuulin äskettäin kauppiaan olleen teidän luonanne. Te lahjoititte -hänellekin maata ja teitte kauppakirjan. Ettekö tekisi samoin -minullekin. - -Kaiken tämän vanhin ymmärsi. - --- Tuo käy kaikki päinsä, -- sanoo hän. -- Meillä on täällä kirjuri -ja sitten menemme kaupunkiin ja annamme painaa kaikki sinetit -paperiin. - --- Ja mikä on hinta? -- kysyy Pahom. - --- Hinta on meillä aina sama -- tuhat ruplaa päivältä. - -Pahom ei käsittänyt. - --- Mikä mitta se semmoinen on -- päivä? Montako desjatinaa siinä on? - --- Sitä me emme osaa laskea. Me myymme päiväkaupalla. Minkä päivässä -kierrät, se on sinun, ja hinta yhdeltä päivältä on tuhat ruplaa. - -Pahom hämmästyi. - --- Mutta siitähän, -- sanoo hän, -- minkä päivässä kiertää, tulee -paljon maata. - -Vanhin naurahti. - --- Se on kaikki sinun, -- sanoo hän. Yksi ehto vain: jos et päivässä -tule takaisin sille paikalle, josta lähdet, niin olet menettänyt -rahasi. - --- Kuinka sitten, -- sanoo Pahom, -- merkitään, mistä minä olen -kulkenut? - --- Me asetumme paikalle, jonka sinä saat määrätä. Pysymme siinä sen -aikaa kuin sinä kuljet kehääsi. Ota sinä mukaasi kuokka ja merkitse -ne paikat, jotka on tarpeen, -- kaiva käännepaikkoihin kuopat ja lado -turpeita kasaan. Me vedämme sitten auralla vaon kuopalta toiselle. -Kierrä millainen kehä tahansa, kunhan vain ennen auringon laskua -tulet sille paikalle, josta lähdit. Kaikki, minkä saat kierretyksi, -on sinun omasi. - -Pahom riemastui. Päätettiin lähteä liikkeelle varhain aamulla. -Puheltiin, juotiin vielä kumysia, syötiin pässinlihaa, juotiin -vielä teetä. Tuli yö. Pahom sai ruveta nukkumaan untuvapatjalle ja -bashkiirit hajaantuivat. Lupasivat tulla taas aamun sarastaessa -kokoon ja lähteä ennen auringon nousua määräpaikalle. - - - - -VII - -Pahom paneutui untuvapatjoille, mutta uni ei ota tullakseen, -- maa -on yhä mielessä. "Sieppaanpa", ajattelee hän, "ison kaistaleen. -Kyllähän minä 50 virstaa päivässä kierrän. Nykyjään on päivä pitkä -kuin vuosi. Kylläpä viiteenkymmeneen virstaan maata mahtuu! Huonomman -myyn tahi annan vuokralle, parhaan taas varaan itseäni varten. Hankin -pari kyntöhärkäparia, palkkaan pari renkiä, viljelen puolensataa -desjatinaa ja elätän karjaa muulla maallani." - -Ei saanut Pahom unta koko yönä; vasta vähän ennen aamun sarastusta -hän vaipui horroksiin. Heti horroksiin vaivuttuaan hän näki unen. -Hän on makaavinaan tuossa samassa teltassa ja kuulee jonkun -ulkopuolella nauraa hohottavan. Tekee mieli katsoa, kuka siellä -nauraa. Hän nousee, menee ulos teltasta ja näkee, että äskeinen -bashkiirein vanhin istuu teltan edustalla, pitelee molemmin käsin -vatsaansa ja nauraa hohottaa niin että ihan kiemurtelee. Hän astuu -tämän luo ja kysyy: "Mitä naurat?" Mutta samassa hän näkee, ett'ei -se olekaan bashkiirein vanhin, vaan kauppias, joka äskettäin oli -heille poikennut ja kertonut maasta. Tuskin hän ennätti kysyä -kauppiaalta: "Joko olet kauankin ollut täällä?" -- kun se ei enää -ollutkaan kauppias, vaan sama talonpoika, joka muinoin oli poikennut -hänen luokseen etelästä palatessaan. Ja Pahom näkee, ett'ei se ole -oikeastaan talonpoikakaan, vaan että siinä istuu itse paholainen -sarvineen ja kavioineen ja nauraa hohottaa, ja hänen edessään makaa -mies paljain jaloin, paita ja housut yllä. Pahom katsoo tarkemmin, -mikä mies se on, ja näkee, että mies on kuollut ja että se on -- -hän itse. Pahom kauhistui ja heräsi. "Kaikenlaistahan sitä unissa -näkee!" -- ajattelee hän herättyään. Hän katsahti ympärilleen ja -näki avoimesta ovesta, että aamu rupeaa jo valkenemaan. "Täytyy -herättää väki", ajattelee hän. "On aika lähteä." Pahom nousi, herätti -renkinsä, joka nukkui rattailla, käski valjastamaan hevosen ja lähti -bashkiireja herättämään. - --- On jo aika, -- sanoo hän, -- lähteä arolle maata eroittamaan. - -Bashkiirit nousivat, kokoontuivat yhteen kaikki, ja vanhinkin saapui. -He rupesivat taas kumysia juomaan. Tahtoivat tarjota Pahomille teetä, -mutta hän ei ruvennut sitä odottelemaan. - --- Mennään nyt, kun on kerran mentävä! -- sanoi hän. -- On jo aika. - - - - -VIII - -Bashkiirit tulivat kokoon, istuutuivat kuka hevosen selkään, kuka -rattaille, -- ja niin lähdettiin menemään. Pahom renkinsä kanssa ajoi -omissa kärryissään ja heillä oli kuokka mukana. Kun he saapuivat -arolle, niin alkoi aamu juuri ruskottaa. He ajoivat eräälle kummulle, -nousivat pois ajopeleistään ja hevosten selästä ja kokoontuivat -yhteen ryhmään. Vanhin astui Pahomin luo ja osoitti kädellään. - --- Kas, tuo kaikki, niin pitkälle kuin silmä kantaa, on meidän maata, --- sanoi hän. -- Ota mikä enimmän miellyttää. - -Pahomin silmät alkoivat palaa. Maa kasvoi kauttaaltaan sulkaheinää, -se oli tasaista kuin kämmen ja mustaa kuin unikon siemen. -Kuoppakohdissa kasvoi erilaista ruohoa rinnan korkeudelle. - -Vanhin otti ketunnahkaisen lakin päästään ja asetti sen maahan. - --- Tässä on merkki, -- sanoi hän. -- Tästä lähde, tähän tule. Minkä -kierrät, sen saat itsellesi. - -Pahom otti esille rahat ja pani ne lakin päälle, riisui nuttunsa, -niin että vain paita peitti hänen yläruumistaan, veti vyönsä -tiukemmalle, pisti leipäkontin povelleen, sitoi vesileilin vyöhönsä, -veti saapasvarret suoriksi, otti rengiltä kuokan ja valmistautui -lähtemään. Hän mietiskeli, mihin suuntaan olisi paras mennä, -- -kaikkialla oli maa hyvää. "Sama se, menen auringon nousua kohti", -ajattelee hän. Hän asettui päin aurinkoon, nosteli jalkojaan ja -odotti auringon nousua taivaanrannan takaa. "En laske yhtään aikaa -hukkaan menemään", ajattelee hän. -- "Aamun vilpoisuudessa on -helpompi kulkeakin." Heti kun aurinko heitti ensimäiset säteensä -taivaanrannalta, heitti Pahom kuokan olalleen ja lähti astumaan -arolle. - -Pahom lähti kulkemaan tavallista käyntiä, ei hiljaa eikä kovasti. -Hän astui virstan verran, pysähtyi, kaivoi kuopan ja asetti turpeita -päälletysten, jotta paremmin näkyisi. Sitten hän jatkoi matkaansa. -Hän alkoi tottua kävelyyn ja lisäsi sitä mukaa vauhtia. Kuljettuaan -vielä jonkun matkaa hän kaivoi toisenkin kuopan. - -Pahom katsahti taakseen. Kumpu näkyi selvästi auringon paisteessa, -väki seisoo siellä koossa ja kärrynpyörien vanteet kimaltelevat. -Pahom arvaa kulkeneensa noin viisi virstaa. Hän alkoi lämmetä, riisui -paitansa, heitti sen olalleen ja jatkoi matkaansa. Alkoi olla kuuma. -Hän katsahti aurinkoon -- on jo aamiaisen aika. - -"Yksi taival on nyt kulettu", ajattelee Pahom, "ja tämmöisiä menee -neljä päivässä. On vielä liian aikaista kääntyä toiseen suuntaan. -Annahan kun riisun jalkineeni." Hän istahti, riisui saappaansa, pisti -ne vyöhönsä ja lähti eteenpäin. Nyt oli helppo kulkea. Hän ajattelee: -"Kunhan vielä kulen noin viisi virstaa, niin sitten alan kaartaa -vasempaan. Kovin hyvältä näyttää tämä paikka, ei sitä henno jättää. -Mitä pitemmälle kulen, sitä parempaa yhä tulee." Hän kulki vielä -suoraan eteenpäin. Kumpua hän tuskin enää näkeekään, kun katsahtaa -taakseen, ihmiset häämöittävät siinä pikku muurahaisten näköisinä ja -jokin hiukan kimaltelee. - -"No niin", ajattelee Pahom, "nyt olen kylliksi loitonnut tähän -suuntaan. Täytyy kääntyä toisaalle. Jopa olen hiestynytkin aika -lailla ja janottaakin." Hän pysähtyi, kaivoi hieman isomman kuopan, -asetteli turpeita päälletysten, irroitti vesileilinsä, sammutti -janonsa ja teki jyrkän käännöksen vasempaan. Hän kulki kulkemistaan, -saapui korkeata ruohoa kasvavaan seutuun ja tunsi, että hänen oli -kuuma. - -Pahom alkoi väsyä. Hän katsahti aurinkoon ja näki, että keskipäivä -oli käsissä. "Kas niin, täytyy levätä", tuumii hän. Pahom pysähtyi -ja istahti. Hän söi leipää ja ryyppäsi vettä, mutta ei ruvennut -loikomaan, vaan ajatteli: "Jos käyn makaamaan, niin voin nukahtaa." -Jonkun aikaa istuttuaan hän lähti jatkamaan matkaa. Alussa oli kulku -helppoa, sillä syöminen oli lisännyt voimia. Mutta oli kovin kuuma -ja alkoi nukuttaa. Hän kulkee eteenpäin ajatellen: "Tunnin kärsin -- -sitten saan koko ikäni elää huoletta." - -Hän oli kulkenut jo tähänkin suuntaan pitkän matkan ja aikoi jo -kääntyä vasempaan, kun huomasi kostean notkon. Sitä oli sääli jättää. -Hän ajattelee: "Tässä kasvaisi pellava mainiosti" -- ja hän kulki -vielä suoraan eteenpäin. Kiersi notkon, kaivoi kuopan sen taakse -ja pyörsi toiseen suuntaan. Pahom katsahti kummulle päin. Ilma oli -käynyt kuumuudesta autereiseksi, jokin näytti häilyvän siinä ja töin -tuskin saattoi eroittaa ihmisiä kummulta. "No, olen kulkenut pitkät -taipaleet, täytyy nyt tämä sivu jättää lyhemmäksi", ajattelee Pahom. -Hän alkoi kulkea kolmatta sivua ja lisäsi yhä vauhtia. Aurinko on -jo laskeutumaan päin, mutta hän on kulkenut kolmatta sivustaa vasta -pari virstaa ja määräpaikalle on yhä vielä 15 virstan matka. "Ei", -ajattelee hän, "vaikka saankin siten vinon maapalstan, niin täytyy -sittenkin lähteä kiiruhtamaan suorinta tietä. Kunhan en tekisi liian -suurta kaarrosta. Maata on nytkin jo paljon." - -Pahom kaivoi nopeasti kuopan ja suuntasi kulkunsa suoraan kumpua -kohti. - - - - -IX - -Pahom kulkee suoraan kumpua kohti, mutta kulku on jo vaikeata. -Hän oli aivan palavissaan, paljaat jalat olivat saaneet haavoja -ja kolahduksia ja alkoivat jo notkahdella. Tekee mieli levähtää, -mutta se ei käy päinsä, sillä silloin hän ei ehtisi perille ennen -auringon laskua. Aurinko ei odota, se laskeutuu yhä alemmaksi. -"Voi", ajattelee Pahom, "enköhän liene erehtynyt ja ottanut liikaa? -Entäpä jos en ehdikään?" Hän katsahtaa edessään olevaan kumpuun, -katsahtaa aurinkoon. Määräpaikka on kaukana, mutta aurinko lähestyy -jo taivaanrantaa. - -Pahom kulkee kulkemistaan. Vaikeata se on, mutta hän lisää yhä -vauhtia. Hän kulki pitkän aikaa, mutta vieläkin oli pitkä matka -jälellä. Hän lähti juosta hölkkäämään. Heitti pois paidan, saappaat, -vesileilin ja hattunsakin ja jätti vain kuokan käteensä tuekseen. -"Ah", ajattelee hän, "olen tavoitellut liikoja ja pilannut koko -asian. En ehdi perille ennen päivän laskua..." Ja pelko vaikutti, -että hän tuskin voi hengittää. Pahom juoksee, hikinen paita ja housut -tarttuvat ruumiiseen kiinni, suu on aivan kuivunut. Rinta läähättää -aivan kuin siellä olisi sepän palkeet, sydän lyö aivan kuin vasaralla -takoisi, jalat eivät enää tunnu omilta eivätkä tahdo kantaa. Kauhu -valtasi Pahomin ja hän ajattelee: "Kunhan en vain pakahtuisi -kuoliaaksi." - -Kuolema pelottaa häntä, mutta hän ei voi pysähtyä. "Jos nyt pysähdyn, -kun näin paljon olen juossut, niin saan hölmön nimen", ajattelee hän. -Hän juoksee juoksemistaan ja saapuu jo niin lähelle, että kuulee, -kuinka bashkiirit hänelle kirkuvat ja huutelevat. Tuo huuto saa -hänet yhä enemmän kiihtymään. Pahom juoksee ponnistaen viimeiset -voimansa, mutta aurinko on jo koskettamaisillaan taivaanrantaa, se -on painunut sumupilveen ja tullut suureksi, veripunaiseksi. Tuossa -tuokiossa se laskee. Aurinko on laskemaisillaan, mutta määräpaikkakin -on aivan lähellä. Pahom näkee jo ihmisetkin kummulla. Ne viittovat -hänelle käsillään, kehoittavat joutumaan. Hän näkee ketunnahkaisen -lakin maassa ja rahat sen päällä sekä vanhimman, joka istuu maassa -ja pitelee käsillään vatsaansa. Ja Pahom muisti unensa. "Maata on -paljon", ajattelee hän, "mutta antaneeko Jumala elää sillä? Voi, minä -olen hukassa. En ehdi..." - -Pahom katsahti aurinkoon. Se oli jo maan tasalla, toinen reuna vain -oli taivaanrannan yläpuolella. Pahom puski viimeisillä voimillaan -eteenpäin niin että ruumis oli etunojassa ja jalat töin tuskin -ehtivät alla kyllin nopeasti liikkua. Hän saapui kummun luo, -mutta yht'äkkiä tuli pimeä. Hän katsahti ylös ja näki auringon jo -laskeneen. Pahom voihkasi. "Hukkaan meni vaivani", ajatteli hän. -Hän aikoi jo pysähtyä, mutta kuullessaan bashkiirien yhä huutelevan -hän muisti, että vaikka hänestä alhaalla näytti aurinko laskeneen, -niin se näkyi vielä kummulle. Hän veti rintansa ilmaa täyteen ja -juoksi ylös kummulle. Siellä oli vielä valoisaa. Pahom pysähtyy ja -näkee edessään lakin. Lakin vieressä istuu vanhin ja nauraa hohottaa -pidellen käsin vatsaansa. Pahomille tuli taas mieleen unensa, hän -voihkasi, hänen jalkansa notkahtivat hervottomina ja hän kaatui -eteenpäin koskettaen käsillään lakkia. - --- Aika poika! -- huudahti vanhin. -- Sait paljon maata. - -Pahomin renki juoksi isäntänsä luo ja koetti nostaa hänet pystyyn, -mutta hänen suustaan vuoti verta ja hän oli jo kuollut. - -Renki otti maasta kuokan ja kaivoi Pahomille haudan -- täsmälleen -kolme arssinaa, niinkuin vainajan pituus oli päästä jalkoihin, -- ja -peitti hänet multaan. - - - - -Kynttilä. - -Tämä tapahtui maaorjuuden aikana. Herroja oli monenlaisia. Oli -semmoisia, jotka muistivat, että hekin kerran kuolevat, noudattivat -Jumalan tahtoa ja säälivät kansaa, mutta olipa koiramaisiakin miehiä. -Päällysmiehistä olivat kaikkein pahimpia ne, jotka itse polveutuivat -orjien piiristä, mutta olivat onnistuneet kohoamaan muitten -komentajiksi. Niiden kanssa oli kaikkein pahinta olla tekemisissä. - -Semmoinen pehtoori sai paikan eräässä herraskartanossa. Talonpoikien -velvollisuus oli tehdä sinne päivätöitä. Maata oli runsaasti ja se -oli hyvää; vettä, niittyä ja metsää oli riittävästi. Ei olisi ollut -mitään hätää herralla eikä talonpojilla, mutta pahaksi onneksi oli -herra pannut sinne pehtooriksi erään renkinsä toiselta sukutilaltaan. - -Uusi pehtoori alkoi näyttää mahtiaan ja rasittaa talonpoikia. Hän -itse oli perheellinen mies -- hänellä oli vaimo ja kaksi naimisissa -olevaa tytärtä -- ja rahaakin oli hänellä säästössä. Mikäpä olisi -estänyt häntä elämästä kaikessa rauhassa. Mutta hän oli pahansuopa -luonnostaan ja kaikkeen ilkeyteen tottunut. - -Aluksi hän rupesi vaatimaan talonpojilta ylimääräisiä päivätöitä. -Hän perusti tiilitehtaan, näännytti miehet ja naiset työllä ja myi -tiilet. Talonpojat kävivät Moskovassa valittamassa tilan omistajalle, -mutta eivät saaneet mitään aikaan. Tyhjin toimin saivat miehet palata -takaisin ja pehtoori jäi paikoilleen. Pehtoori sai myös kuulla -talonpoikien käyneen valittamassa ja kosti sen. Entistä vaikeammaksi -kävi talonpoikien elämä. Löytyipä heidän joukostaan epäluotettavia -miehiäkin, jotka kantelivat kaikenlaista naapureistaan pehtoorille ja -puhuivat pahaa toisista. Koko väki villiintyi ja pehtoori tuli yhä -häijymmäksi. - -Aikojen kuluessa asiat yhä vain pahenivat ja viimein alkoi kansa -pelätä pehtooria kuin pahinta petoa. Kun hän kulki kylällä, niin -kaikki pakenivat häntä, minne vain pääsivät hänen näkyvistään. -Pehtoori huomasi tämän ja suuttui siitä yhä enemmän. Hän sekä pieksi -että näännytti työllä kansaa, ja paljon saivat talonpojat hänen -tähtensä kärsiä. - -Tämmöisiä ilkiöitä oli joskus otettu hengiltä. Tähän suuntaan -alkoivat talonpojat jo puhua. He kokoontuivat joskus johonkin -syrjäiseen sopukkaan ja rohkeimmat sanoivat: - --- Kuinka kauan meidän pitää tuota konnaa kärsiä? Hukka meidät perii. -Ei se ole mikään synti, jos tuommoisen tappaa! - -Kerran talonpojat kokoontuivat talon metsään pääsiäisen edellä. -Pehtoori oli lähettänyt heidät sinne työhön. Päivällistunnilla he -kokoontuivat yhteen ja alkoivat keskustella. - --- Kuinka me nyt oikein tulemme toimeen? -- puhelivat he. -- Hän -tekee meistä ihan lopun. Emme me eivätkä meidän eukkomme saa enää -hetkenkään lepoa enemmän päivällä kuin yölläkään. Ja jos vain ei -kaikki ole hänen mielensä mukaista, niin hän heti sekaantuu asiaan -ja pieksää. Semjon kuoli hänen antamansa selkäsaunan seurauksiin. -Anisimia hän kidutti jalkapuussa. Mitä me enää odotamme? Kun hän -tulee tänne illalla ja rupeaa taas rähisemään, niin ei tarvitse muuta -kuin nykäistä hänet alas hevosen selästä ja kumahuttaa kirveellä -- -siinä koko juttu. Kuopataan hänet sitten jonnekin kuin koira, niin -ei kukaan joudu kiinni. Mutta kaikkien täytyy silloin olla yksistä -puolin eikä ketään saa antaa ilmi! - -Näin puhui Vasili Minajev. Hän oli pehtoorille äkäisempi kuin kukaan -muu. Pehtoori pieksi häntä joka viikko ja oli riistänyt hänen -vaimonsa itselleen keittäjättäreksi. - -Tämmöistä talonpojat juttelivat. Illalla pehtoori saapuikin. Hän -tuli ratsain ja alkoi heti haukkua, että talonpojat muka hakkasivat -väärin. Puuläjästä hän löysi lehmuksen. - --- En minä ole käskenyt lehmusta hakkaamaan! -- sanoi hän. -- Kuka -sen on hakannut? Sanokaa, taikka pieksän teidät jokaisen! - -Hän alkoi tutkia, kenen palstalla lehmus oli. Selville kävi, että se -oli Sidorin alueella. Pehtoori iski Sidoria kasvoihin niin että veri -purskahti. Vasiliakin hän sivalsi piiskalla, koska tämän hakkaama -kasa muka ei ollut tarpeeksi iso. Sitten hän ratsasti tiehensä. - -Illalla ukot taas tulivat yhteen ja Vasili alkoi puhua: - --- Kylläpä olette väkeä! Varpusia te olette, ettekä mitään miehiä. -"Olemme yksistä puolin", vakuuttivat kaikki, mutta kun asiaksi tuli, -niin kaikki kiiruhtivat piiloon. Niin varpusetkin päättivät yksissä -neuvoin vastustaa haukkaa. "Ei anneta ilmi, pysytään lujina!" -- -sanoivat ne. Mutta kun haukka tuli, niin kaikki riensivät pelastamaan -nahkaansa ja haukka otti sen, minkä hyväksi näki. Haukan mentyä -varpuset taas tulivat esille piilostaan ja alkoivat tirskuttaa, -mutta yhden huomattiin olevan poissa. "Kuka on poissa? Vanjka. No, -vähät hänestä! Sitä sille pitikin!" Niin tekin teitte. Kun kerran -päätettiin olla yksimielisiä, niin olisi pitänyt sitä ollakin. Kun -hän kävi Sidorin kimppuun, niin teidän olisi pitänyt yksissä tuumin -hänet nutistaa. Mitä se toimittaa, että päätetään olla lujina ja -puolustaa toisiaan ja sitten vaaran uhatessa lähdetään käpälämäkeen! - -Tämmöisiä puheita alkoi kuulua yhä useammin, ja talonpojat aikoivat -todellakin tehdä lopun pehtoorista. Piinaviikolla pehtoori ilmoitti -talonpojille, että heidän oli oltava valmiit pääsiäisenä kyntämään -maata, johon oli määrä kylvää kauraa. Tämän katsoivat talonpojat -suureksi vääryydeksi ja kokoontuivat Vasilin takapihalle asiasta -keskustelemaan. - --- Kun hän kerran on Jumalan unhoittanut ja tahtoo panna tuommoista -toimeen, niin hänet pitää tosiaankin tappaa, kävi miten kävi! -- -arvelivat he. - -Sinne tuli myöskin Pjotr Mihejev. Hän oli hiljainen mies eikä -kannattanut toisten tuumia. Kuunneltuaan heidän puheitaan hän sanoi: - --- Veljet, te aiotte tehdä suuren synnin. Ihmishengen riistäminen ei -ole mikään pikku asia. Helppoa on ottaa toiselta henki, mutta kuinka -käy silloin oman sielun? Hän tekee pahaa -- siksi hänet vielä paha -periikin. Täytyy kärsiä, veljet. - -Vasili suuttui tästä puheesta: - --- Sinä jankutat yhä samaa, nimittäin että on synti tappaa ihminen. -Tietysti se on synti, mutta ajattelehan, millainen ihminen tässä on -kysymyksessä. On synti tappaa hyvä ihminen, mutta tämmöisen koiran -surmaaminen on Jumalallekin otollinen. Hullu koira pitää tappaa -ihmisten turvallisuuden vuoksi. Suurempi synti tehdään jos jätetään -tappamatta. Miksi hän turmelee kansaa? Jos me joudummekin kärsimään, -niin me kärsimme toisten ihmisten hyväksi ja nämä kiittävät meitä -siitä. Ei sovi enää suu auki seisoa, sillä silloin hän tekee kaikista -lopun. Joutavia sinä, Mihejev, jaarittelet. Onko se sitten pienempi -synti, että menemme työhön Kristuksen juhlapäivänä? Et sinä itsekään -mene. - -Mihejev lausui: - --- Miksi en menisi? Jos käsketään, niin menen kyntämään. En minä sitä -itseäni varten tee. Jumala kyllä tietää, kuka on syntiin vikapää; -pääasia on, että emme Häntä unhoita. En minä, hyvät veljet, omiani -puhele. Jos meidän olisi pahaa vastaan pahalla taisteltava, niin -Jumala olisi laissaan sen meille ilmoittanut. Mutta meille onkin -käsketty aivan toista. Kun rupeat pahaa pois hävittämään, niin se -tarttuu sinuun itseesi. Ei ole vaikea tappaa ihmistä, mutta veri -tarttuu omaan sieluun. Ihmisen tappaminen on oman sielun tahraamista -verellä. Sinä ajattelet, että olet tappanut huonon ihmisen, luulet -hävittäneesi pahan, mutta -- kas! -- paha sitäkin suurempi on mennyt -sinuun itseesi. Alistu sinä onnettomuuden alle, niin se menee ohi. - -Näin eivät talonpojat saaneet syntymään mitään päätöstä. Mielipiteet -olivat eriäviä. Toiset ajattelivat niinkuin Vasili puhui, toiset taas -yhtyivät Pjotrin mielipiteeseen, ett'ei pitänyt tehdä syntiä, vaan -kärsiä. - -Talonpojat viettivät juhlallisesti ensimäisen pääsiäispäivän. -Illalla saapui kylänvanhin lautamiesten kanssa herraskartanosta -ilmoittamaan, että pehtoori Mihail Semjonovitsh on käskenyt kaikkia -talonpoikia saapumaan seuraavana päivänä kyntämään. Kylänvanhin -kiersi seuralaisineen ympäri koko kylän ja ilmoitti jokaiselle, mihin -paikkaan tämän seuraavana päivänä oli mentävä työhön. Kyyneleet -nousivat talonpoikien silmiin, mutta he eivät uskaltaneet olla -tottelematta, vaan saapuivat määrätyille paikoille ja ryhtyivät -kyntämään. Kirkonkellot kutsuvat aamujumalanpalvelukseen ja kaikki -kansa viettää pyhäpäivää, mutta talonpojat ovat kyntämässä. - -Pehtoori Mihail Semjonovitsh heräsi myöhään ja lähti taloustoimia -tarkastamaan. Kotiväki oli juhlapuvussa. Tytärkin, joka oli jäänyt -leskeksi, oli tullut sinne pyhää viettämään. Renki valjasti -hevosen ja he kävivät kirkossa jumalanpalveluksessa. Piika laittoi -teekeittiön kuntoon ja perhe kokoontui teetä juomaan. Mihail -Semjonovitsh joi kyllikseen teetä, sytytti piippunsa ja kutsui -kylänvanhimman luokseen. - --- No, panitko talonpojat kyntämään? - --- Kyllä, Mihail Semjonytsh. - --- Menivätkö kaikki? - --- Kaikki menivät, minä itse määräsin heille työpaikat. - --- Kyllähän sinä työpaikat määräsit, mutta tekevätkö he myöskin -työtä? Mene katsomaan ja sano heille, että kun minä iltapäivällä -tulen, niin pitää pari desjatinaa olla kynnetty. Ja kyntäköötkin -hyvin! Jos löydän vikoja niin ei se heitä pelasta, että nyt on pyhä! - --- Hyvä on. - -Kylänvanhin lähti kiiruhtamaan pois, mutta Mihail Semjonovitsh kutsui -hänet takaisin. Pehtoori tahtoi jotakin sanoa, mutta ei tietänyt, -kuinka aloittaisi. Viimein hän sai sanotuksi: - --- Kuulehan, koeta myöskin ottaa selville, mitä nuo lurjukset puhuvat -minusta. Kerro minulle, kuka moittii ja mitä kukin sanoo. Kyllä -minä ne roikaleet tunnen. Eivät ne tahtoisi työtä tehdä, niiden -mieli tekee vain makailla ja vetelehtiä. Mässääminen ja juhliminen -on heille mieleen, mutta sitä he eivät ajattele, että peltotyöt -myöhästyvät. Niinpä kuuntele siis heidän puheitaan ja kerro minulle, -mitä he tuumivat. Minun pitää saada se tietää. Mene nyt ja muista -kertoa kaikki, älä salaa mitään. - -Kylänvanhin meni ulos, nousi hevosen selkään ja lähti talonpoikien -luo pellolle. - -Pehtoorin vaimo oli kuullut miehensä keskustelun kylänvanhimman -kanssa. Hän oli hiljainen ja hyväsydäminen nainen ja hillitsi -miestään, missä suinkin voi, sekä puolusti talonpoikia hänen -edessään. Hän tuli miehensä luo ja alkoi pyytää: - --- Ystäväiseni, Misha kulta, älä tee syntiä Kristuksen suurena -pyhänä, vaan päästä Herran tähden talonpojat työstä. - -Mihail Semjonovitsh ei huolinut vaimonsa puheista, vaan sanoi nauraen: - --- Et kai ole pitkään aikaan saanut piiskaa maistaa, koska olet -tullut noin rohkeaksi ja sekaannut asiaan, joka ei sinuun kuulu. - --- Misha kultaseni, minä näin sinusta pahaa unta. Tottele minua ja -päästä talonpojat. - --- Sitähän minäkin, että näyt liiaksi rasvettuneen ja luulet, ettei -piiska enää ihrasi läpi tunnu. Varo vain! - -Semjonovitsh suuttui, töytäsi vaimoaan ja ajoi hänet pois päivällistä -hommaamaan. - -Mihail Semjonovitsh söi päivälliseksi hyytelöä, piirasta, -kaalikeittoa sianlihan kera, porsaspaistia ja maitovelliä, joi -kirsikkaviinaa, haukkasi jälkiruuaksi makeata piirakkaa, kutsui -sitten keittäjättärensä, pani tämän lauluja soittelemaan ja rupesi -itse kitaralla säestämään. - -Näin hän istui tyytyväisenä röyhähdellen, näppäili soittimen kieliä -ja laski leikkiä keittäjättären kanssa. - -Kylänvanhin saapui, kumarsi ja alkoi tehdä selkoa siitä, mitä hän oli -nähnyt pellolla. - --- No, kyntävätkö? Saavatko tehdyksi sen verran kuin määräsin? - --- Enemmän kuin puolet on jo kynnetty. - --- Onko työ kunnollista? - --- Hyvästi näkyvät kyntävän. Ovat peloissaan. - --- Ja minkälaista on maa? - --- Maa on hyvää ja pehmeätä, hienonee aivan kuin unikon siemeniä -hajoittelisi. - -Pehtoori oli vähän aikaa vaiti. - --- No, mitä ne minusta sanovat? Haukkuvatko? - -Kylänvanhin joutui hämilleen, mutta Mihail Semjonovitsh käski -puhumaan suun puhtaaksi. - --- Sano vain kaikki, ethän sinä puhu omasta puolestasi, vaan kerrot -heidän sanojaan. Jos puhut totta, niin minä palkitsen sinua, mutta -jos heidän tuumiaan peittelet, niin pieksän sinut pahanpäiväiseksi. -Hoi, Katjusha, anna hänelle rohkaisuryyppy! - -Keittäjätär toi kylänvanhimmalle ryypyn viinaa. Kylänvanhin toivotti -onnellisia pyhiä, joi, pyyhki suunsa ja alkoi puhua. "Sama se", -ajatteli hän, "eihän ole minun syyni, että häntä moititaan. Sanon -totuuden, kun hän kerran sitä vaatii." Ja hän rohkaisi mielensä ja -sanoi: - --- Nurisevat, Mihail Semjonytsh, nurisevat. - --- Mitä he sanovat? Kerro. - --- Sitä vaan, että te ette usko Jumalaan. - -Pehtoori rupesi nauramaan. - --- Kuka sitä sanoi? -- kysyi hän. - --- Kaikki sanovat sitä. Sanovat: "hän on myynyt itsensä paholaiselle". - -Pehtooria nauratti. - --- Se on hyvä, -- sanoi hän. -- Mutta kerro nyt, mitä kukin erikseen -sanoo. Mitä sanoo Vasjka? - -Kylänvanhin ei olisi tahtonut kannella omia kylänmiehiä vastaan, -mutta Vasilin kanssa hän oli ollut jo pitkän aikaa pahoissa väleissä. - --- Vasili moittii teitä kaikkein enimmän, -- sanoi hän. - --- Mitä hän sitten sanoo? Kerro kaikki. - --- Ihan peloittaa sanoakin. Kyllä hän vielä -- sanoo Vasili -- saa -sangen äkillisen lopun. - --- Ahaa, siinä on aika poika! Mitä hän vielä kuhnailee eikä tapa -minua! Ei taida näpit ulottua! Hyvä on, Vasjka, tästä saat vielä -tehdä tiliä. Entä Tishka? Hän tietysti myöskin haukkuu, vai kuinka? - --- Kaikki puhuvat pahaa. - --- Mitä ne puhuvat? - --- En minä ilkeä sanoa. - --- Mitä ilkeämistä siinä on! Sano pois vain, älä pelkää. - --- Ne sanovat: haljetkoon hänen mahansa ja vuotakoot suolet pellolle! - -Mihail Semjonovitsh tuli niin hyvälle tuulelle, että alkoi nauraa -hohottaa täyttä kurkkua. - --- Saammehan nähdä, kenen maha ensimäiseksi halkeaa. Kuka tämän -sanoi? Tishkako? - --- Eihän niistä kukaan hyvää puhunut, kaikki haukkuvat ja uhkaavat. - --- Entä Petrushka Mihejev? Mitä hän sanoo? Se iljetys kai haukkuu -myöskin? - --- Ei, Mihail Semjonytsh, Pjotr ei hauku. - --- Mitä hän sitten sanoo? - --- Hän on ainoa talonpojista, joka ei puhunut mitään. Se on hyvin -kummallinen mies. Ihan minä olin ihmeissäni, Mihail Semjonytsh! - --- Kuinka niin? - --- Mitä hän onkaan tehnyt! Kaikki talonpojatkin ihmettelevät. - --- Mitä hän sitten on tehnyt? - --- Hyvin ihmeellisen teon. Kun aloin lähestyä sitä paikkaa, missä hän -oli kyntämässä, niin kuulin vienoa ja kaunista laulua ja auran päällä -välkkyi jotakin. - --- No? - --- Välkkyi kuin tuli. Kun tulin lähemmäksi, niin mitä näinkään? -Viiden kopeekan vahakynttilä on kiinnitetty auran poikkipienaan, -se palaa siinä eikä sammu tuulessakaan. Hänen itsensä yllä on uusi -paita ja hän laulaa kyntäessään pääsiäisvirsiä. Aura heilahtelee, -mutta kynttilä ei sammu. Näin omin silmin, kuinka se hypähti, mutta -kynttilä ei sammunut. - --- Ja mitä hän sanoi? - --- Ei hän mitään sanonut. Minut nähtyään hän vain toivotti hyvää -pääsiäistä ja alkoi taas laulaa. - --- Puhelitko hänen kanssaan? - --- En minä mitään puhunut, mutta talonpojat tulivat hänen luokseen ja -alkoivat pilkata häntä. "Nyt riittää Mihejitshillä rukoilemista koko -ijäkseen, kun hän on pyhänä maata kyntänyt?" sanoivat he. - --- Ja mitä hän siihen sanoi? - --- Hän sanoi vain: "maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto". Sitten hän -taas tarttui auraan, alkoi ajaa hevosta ja laulaa vienolla äänellä ja -kynttilä paloi yhä eikä sammunut. - -Pehtoori lakkasi nauramasta, pani pois kitaran, painoi päänsä alas ja -vaipui mietteisiinsä. - -Pitkän aikaa hän istui näin, ajoi sitten keittäjättären ja -kylänvanhimman pois, meni verhon taakse vuoteeseen ja alkoi huokailla -ja vaikeroida. Hänen vaimonsa tuli hänen luokseen ja koetti puhua -hänelle, mutta hän ei vastannut mitään, sanoi vain: - --- Hän on voittanut minut! Huonosti minulle nyt kävi! - -Vaimo alkoi häntä taivutella: - --- Mene ja päästä heidät työstä. Ehkäpä kaikki käy hyvin. Olethan -ennen tehnyt jos jotakin etkä koskaan pelännyt. Mikä sinut nyt on -niin araksi tehnyt? - --- Minä olen hukassa, -- sanoi pehtoori. -- Hän on voittanut minut. - -Vaimo alkoi suuttua. - --- Etkö nyt osaa muuta kuin jankuttaa yhtä ja samaa: "hän on -voittanut, hän on voittanut". Mene päästämään talonpojat kotiinsa, -niin kaikki on hyvin. Mene, minä käsken satuloimaan hevosen. - -Hevonen tuotiin ja vaimo sai pehtoorin lähtemään pellolle talonpoikia -päästämään. - -Mihail Semjonovitsh nousi hevosen selkään ja lähti ratsastamaan. Kun -hän ajoi kylään, avasi eräs eukko hänelle portin. Kaikki muu kylän -väki hänet nähtyään lähti juoksemaan piiloon, yksi pihaansa, toinen -nurkan taakse, kolmas kasvitarhaansa. - -Pehtoori ratsasti kylän läpi ja tuli toiselle portille. Portti oli -kiinni eikä hän voinut sitä avata hevosen selässä istuen. Hän huuteli -ihmisiä avaamaan, mutta ei ketään kuulunut. Viimein hän astui alas -hevosen selästä, avasi portin ja alkoi taas kiivetä hevosen selkään. -Hän pisti jalkansa jalustimeen ja oli juuri heittäytymässä satulaan, -kun hevonen yht'äkkiä pelästyi sikaa ja syöksähti aitaa vasten. -Pehtoori oli iso mies, menetti tasapainon ja putosi vatsalleen -aidalle. Yksi seiväs oli teräväpäinen ja muita pitempi ja juuri tähän -sattui hänen vatsansa. Vatsa meni puhki ja hän putosi maahan. - -Kun talonpojat illalla palasivat työstään, alkoivat heidän hevosensa -yht'äkkiä korskua eivätkä tahtoneet mennä kylän portista sisälle. -Miehet katsoivat ja näkivät Mihail Semjonovitshin makaavan selällään -maassa, kädet levällään ja silmät jähmettyneinä. Hänen sisälmyksensä -olivat vuotaneet ulos ja maassa oli suuri verilätäkkö, jota maa ei -ollut jaksanut imeä sisäänsä. - -Talonpojat pelästyivät ja peruuttivat hevosiaan. Ainoastaan Pjotr -Mihejitsh astui pehtoorin luo, näki hengen hänestä jo lähteneen, -sulki hänen silmänsä, hankki rattaat, nosti poikansa avulla vainajan -laatikkoon ja vei herraskartanoon. - -Herra sai kuulla, miten asiat olivat, ja muutti talonpoikien -päivätyövelvollisuuden rahaveroksi. - -Ja talonpojat ymmärsivät, ett'ei jumalallinen voima asu pahuudessa, -vaan hyvyydessä. - - - - -Kipinästä suuri palo. - -Maalla asui talonpoika Ivan Sherbakov. Hän tuli hyvin toimeen. -Itse hän oli täysissä voimissa, paras työmies koko kylässä, ja -hänen kolme poikaansa olivat myöskin työhön pystyviä. Yksi oli jo -naimisissa, toisella oli morsian katsottuna, kolmas, joka oli vasta -miehistymässä, ajoi hevosta ja opetteli kyntämään. Ivanin vaimo -oli viisas ja taloustoimissa näppärä eukko, miniä oli hiljainen -ja ahkera. Mikäpä oli Ivanin elellessä perheineen! Ainoa henkilö, -joka siinä talossa ei kyennyt leipänsä edestä työtä tekemään, oli -Ivanin vanha, sairas isä. Hengenahdistus oli pakoittanut tämän jo -seitsemättä vuotta makailemaan uunin päällä. Kaikkea oli Ivanilla -kylliksi: kolme hevosta ja varsa, lehmä ynnä hieho. Lampaita oli 15. -Naisväki piti huolta miesten sukista ja vaatteista ja teki työtä -pellolla. Miehet pitivät yleensä huolen talon asioista. Omaa viljaa -riitti pitemmällekin kuin uutiseen asti. Kaurasta saatiin niin paljon -kuin tarvittiin veroihin ja muihin semmoisiin tarpeisiin. Mikäpä -olisikaan Ivanin ollut elellessä lapsineen! Mutta aivan heidän -naapurinaan, vain aita väliä, asui Rampa-Gavrilo, Gordei Ivanovin -poika. Tämä ja Ivan joutuivat keskenään vihoihin. - -Niin kauan kuin Gordei oli elossa ja Ivanin isä talossaan isännöi, -he elivät sovussa kuten naapurukset ainakin. Jos eukot tarvitsivat -seulaa tahi sankoa tahi miesten piti tilapäisesti saada puolapuu -tahi pyörä särkyneen sijalle, niin käytiin naapurista lainaamassa -ja autettiin naapuria tarpeen tullen. Jos vasikka sattuu juoksemaan -naapurin aumapihaan, niin tämä ajaa sen pois ja sanoo vain: "älkää -päästäkö tänne pujahtamaan, meillä on vielä työt kesken". Eikä -koskaan tullut kysymykseenkään, että mitään olisi piiloteltu ja -lukkojen takana pidetty taikka että olisi toista turhaan syyttelemään -ruvettu. - -Tämmöistä oli elämä vanhusten aikana. Mutta kun nuoret alkoivat -isännöidä, niin asiat muuttuivat. - -Kaikki alkoi aivan tyhjästä. - -Ivanin miniän kana alkoi munia aikaiseen. Nuorikko rupesi keräämään -munia pääsiäispyhiksi. Joka ainoa päivä hän kävi hakemassa munan -liiterin alta vankkurien laatikosta. Mutta kerran lapset nähtävästi -pelästyttivät kanan, koska se lensi aidan yli naapurin puolelle -ja muni sinne. Nuorikko kuuli kanan kaakattavan, mutta ajattelu -nyt ei ole aikaa, pitää siivota tupaa pyhiksi. Otan sitten, kun -joudan pistäytymään ulos. Hän meni illalla katsomaan liiterin alta -laatikkoa, mutta siinä ei ollut munaa. Nuorikko alkoi kysellä -anopilta ja langolta, olivatko nämä ottaneet munan. "Ei", sanovat -nämä, "emme ole ottaneet." Mutta Taraska, nuorin pojista, kertoo: -"Sinun tupsupää kanasi muni naapurin pihaan, siellä se kaakatti ja -sieltä tuli." Nuorikko katsahti kanaansa. Se istuu kukon kera orrella -silmät kiinni, uneen vaipumassa. Teki mieli kysyä siltä, mihin se -oli muninut, mutta eihän se osaa vastata. Nuorikko lähti naapuriin. -Naapurin vanha eukko tulee vastaan. - --- Mitä sinä tahdot, nuorikko? - --- Kuulehan, muori, -- sanoo tämä, -- eikö minun kanani ole tänään -lentänyt teidän puolelle ja muninut tänne jonnekin? - --- Ei täällä ole semmoista näkynyt. Meidän omat kanamme ovat, Luojan -kiitos, jo kauan aikaa munineet. Omat olemme korjanneet, vieraita -emme tarvitse. Emme me käy toisten taloista munia pimittämässä. - -Tämä puhe loukkasi nuorikkoa. Hän tuli sanoneeksi liian sanan, sai -siitä kaksi takaisin ja niin syntyi eukkojen kesken riita. Ivanin -vaimo sattui kulkemaan siitä ohi kaivolta palatessaan ja puuttui -myöskin puheeseen. Gavrilon emäntä juoksi yhteen joukkoon ja alkoi -naapurin vaimoa nuhdella, mainitsi asioita, joissa oli perää, ja -pisti perättömiä sekaan. Säksätys kiihtyi yhä. Kaikki huutavat yhteen -ääneen ja syytävät kilpaa sanoja suustaan. Eikä siinä kauniita -sanoja käytetä. Sinä olet senkin semmoinen, sinä taas olet varas -ja katulutka, sinä kidutat vanhaa appivaariasi nälällä, sinä olet -vihoviimeinen rämppäkello. - --- Ja sinä olet kerjäläinen ja särit seulani! Meidän kanto-ieskin on -sinulla, anna se pois! - -He tarttuivat kanto-ikeeseen, jossa vesiämpärit riippuivat, vesi -kaatui maahan, huivit repesivät ja tappelu oli valmis. Gavrilo palasi -pellolta ja alkoi puolustaa eukkoaan. Ivan poikineen juoksi myöskin -paikalle ja yhtyi samaan mylläkkään. Hän oli vankka mies ja hajoitti -pian koko joukon. Gavrilolta hän nykäisi irti tukun partakarvoja. -Kansaa juoksi paikalle ja töin tuskin saatiin tappelu taukoamaan. - -Se oli alku. - -Gavrilo kääri irti reväistyn partatupun paperiin ja lähti -kunnantuomarin luo. - --- En minä, -- sanoo hän, -- ole itselleni partaa kirjavanaamaisen -Vanjkan revittäväksi kasvattanut. - -Hänen vaimonsa taas kehuskeli naapureille, että nyt Ivan tuomitaan ja -joutuu Siperiaan. - -Siitä alkoi viha. - -Vanha ukko uunin päältä varoitti heitä jo ensi päivästä alkaen, mutta -nuoret eivät hänen puheistaan välittäneet. Hän sanoi heille: - --- Tyhjää te, lapset, touhuatte ja tyhjästä teette asiaa. -Ajatelkaahan vain, että koko tuo teidän juttunne alkoi kananmunasta. -Lapset sattuivat löytämään munan, no, vähätpä tuosta. Ei yhdestä -munasta mitään vahinkoa ole. Jumala antaa kaikille kylliksi. Ja -jos toinen sattui sanomaan pahan sanan, niin opeta ja neuvo häntä -paremmin puhumaan. Syntyi tappelu, -- no niin, sattuuhan semmoistakin -syntisten kesken. Tehkää nyt sovinto ja haudatkaa koko asia. Jos -jatkatte vihanpitoa, niin se on teille itsellenne vahingoksi. - -Nuoret eivät totelleet ukkoa, tuumivat vain, ett'ei ukko puhu asiaa, -vaan marisee vanhuuttaan. - -Ivan ei antanut perään naapurilleen. - --- En minä ole hänen partaansa repinyt, -- sanoi hän, -- itse hän on -sen irti nykinyt, mutta hänen poikansa on repinyt paitani rintamuksen -ja koko paidan. Tuossa se on. - -Ja Ivan lähti käräjiin. He esittivät asiansa sekä rauhantuomarille -että kunnanoikeudelle. Samaan aikaan kuin he käräjöivät, katosi -Gavrilon rattaista sokkanaula. Gavrilon naisväki pani tämän muitta -mutkitta Ivanin pojan syyksi. "Me näimme", sanoivat he, "hänen -menevän yöllä ikkunan ohi rattaiden luo ja kummi tiesi kertoa, että -hän oli ollut kapakassa ja tarjotellut kapakoitsijalle tuota naulaa." - -Alkoi uusi käräjänkäynti. Kotona taas oli alituista toraa ja -tappeluakin. Lapsetkin käyttivät haukkumasanoja, joita olivat -vanhemmilta oppineet, ja kun akkaväki sattui joella yhteen, niin -enemmän he siinä toistensa kiusaksi kieltä pieksivät kuin vaatteita -viruttivat. - -Ensin syyttelivät miehet aiheettomasti toisiaan, mutta alkoivat -viimein todellakin varastella toisiltaan kaikkea, mikä vain oli -helposti vietävissä. Pian oppivat naiset ja lapsetkin saman konstin. -Ja elämä kävi yhä huonommaksi ja huonommaksi. Ivan Sherbakov ja -Rampa-Gavrilo riitelivät sekä kyläkokouksissa että kunnanoikeudessa -että rauhantuomarin edessä, niin että viimein kaikki tuomaritkin -heihin työlästyivät. Väliin toimitti Gavrilo Ivanin putkaan tahi -hankki hänelle sakon niskaan, väliin taas onnistui Ivan tekemään -saman Gavrilolle. Ja mitä suurempia riettauksia he toisiaan vastaan -keksivät, sitä katkerammaksi kävi viha heidän välillään. Kun koirat -käyvät toistensa kimppuun, niin ne raivostuvat sitä enemmän, kuta -kauemmin tappelevat. Koiraa lyödään takaapäin, mutta se luulee, että -toinen häntä puree, ja vimmastuu yhä enemmän. Niin nämä miehetkin. -He menevät käräjiin, heitä rangaistaan -- jompaakumpaa -- sakolla tahi -vankeudella, ja tämä kaikki saa vain vihan heidän sydämissään yhä -voimakkaammaksi yltymään. "Maltahan vain, kyllä minä tämän kaiken -sinulle vielä maksan." Näin jatkuivat heidän välinsä kuusi vuotta. -Ukko vain uunilla puhui yhä samaa. Tähän tapaan hän varoitteli: - --- Mitä te teette, lapset? Jättäkää te pois kaikki vehkeilynne, -pitäkää kiinni asiasta, mutta älkää ihmisille vihoitelko, niin on -parempi ollaksenne. Mitä enemmän annatte kiukulle valtaa, sitä -pahempi. - -Mutta ukon puheet kaikuivat kuuroille korville. - -Seitsemäntenä vuonna syntyi taas juttu siitä, että Ivanin miniä -rupesi häissä kaiken kansan kuullen häpäisemään Gavriloa syyttäen -häntä sangen riettaasta teosta. Gavrilo oli juovuksissa eikä jaksanut -hillitä sydäntään, vaan löi muijaa niin pahasti, että tämä, joka oli -raskaana, sai maata vuoteessa koko viikon. Ivan ilostui ja lähti -tutkintotuomarin puheille. "Nytpä pääsen naapuristani", -- tuumii -hän. "Ei hän voi välttää kuritushuonetta tahi Siperiaa." Mutta Ivanin -asia ei ottanut luonnistuakseen. Tutkintotuomari ei ottanut valitusta -korviinsa, ja kun lyötyä tutkittiin, niin hänessä ei havaittu mitään -vammoja ja hän oli taas jalkeilla. Ivan kääntyi rauhantuomarin -puoleen. Tämä lykkäsi asian kunnanoikeuteen. Ivan puuhaili yhä -asiansa hyväksi, juotti puoli ämpäriä makeata viinaa kirjurille ja -kunnan esimiehelle, ja sai viimein aikaan, että Gavrilolle tuomittiin -raippoja selkään. Tuomio luettiin oikeudessa julki Gavrilolle. - -Kirjuri lukee: "Oikeus on määrännyt, että talollista Gavrilo -Gordejevia on rangaistava kahdellakymmenellä raipan iskulla -kunnallishallituksen edessä." Ivankin on kuulemassa päätöstä ja -katsoo Gavriloon, minkä vaikutuksen se tähän tekee. Gavrilo tuli -kalmankalpeaksi, kääntyi ympäri ja meni eteiseen. Ivan tuli ulos -hänen jälestään mennäkseen hevosensa luo ja kuuli Gavrilon sanovan: - --- Hyvä on, hän pieksättää minua selkään niin että se kipenöitsee; -kunpahan ei sentään jokin hänelläkin piakkoin kipenöitsisi. - -Nämä sanat kuultuaan Ivan heti palasi tuomarien luo. - --- Kuulkaa hyvät tuomarit! Hän uhkaa polttaa taloni. Hän sanoi sen -todistajien kuullen. - -Gavrilo kutsuttiin sisälle. - --- Sanoitko tosiaankin niin? - --- En minä ole mitään sanonut. Pieksäkää, kun se kerran on teidän -vallassanne. Minä huomaan, että saan yksin kärsiä totuuden takia ja -että hän saa tehdä mitä tahansa. - -Vielä aikoi Gavrilo jotakin sanoa, mutta hänen huulensa ja -poskensa alkoivat vavahdella. Hän kääntyi seinään päin. Tuomarit -ihan pelästyivät, kun näkivät hänen muotonsa. "Kunhan hän vain ei -tosiaankin tekisi jotakin pahaa naapurilleen tahi itselleen", -- -ajattelivat he. - -Ja tuomari, vanha ukko, alkoi puhua: - --- Kuulkaahan, hyvät miehet, sopikaa mieluummin hyvällä. Pahastihan -sinä Gavrilo teit, kun löit raskasta eukkoa. Onneksi Jumala armahti, -niin ett'et joutunut murhamieheksi. Pahastihan teit, eikö totta? -Tunnusta sinä vikasi ja pyydä Ivanilta anteeksi. Kyllä hän antaa. -Sitten me muutamme tämän tuomion. - -Tämän kuultuaan sanoi kirjuri: - --- Se ei ole luvallista, sillä tässä ei ole tehty sovintoa 117:nnen -pykälän mukaisesti, oikeus on antanut päätöksensä ja päätös on -pantava täytäntöön. - -Mutta tuomari ei huolinut kirjurin puheesta. - --- Älä siinä suutasi soita! -- sanoi hän. -- Tärkein pykälä, -veliseni, on se, että Jumalan tahtoa on noudatettava, ja Jumala on -käskenyt sopimaan. - -Ja tuomari alkoi taas puhua miehille, mutta ei saanut heitä -taipumaan. Gavrilo ei tahtonut kuulla hänen puhettaan. - --- Minä täytän ensi vuonna viisikymmentä vuotta, sanoi hän, -- -poikani on jo naimisissa eikä minua ole ijässäni lyöty, mutta nyt on -kirjavanaamainen Vanjka toimittanut minulle raippoja ja häneltä muka -pitäisi vielä pyytää anteeksi! Ei, se on liikaa... Kyllä minä vielä -vuorostani näytän Vanjkalle! - -Gavrilon ääni alkoi taas värähdellä. Hän ei voinut sanoa enää muuta, -kääntyi ympäri ja meni ulos. - -Oikeuspaikalta oli kotiin kymmenen virstaa, ja Ivan palasi vasta -myöhään illalla. Naiset olivat jo lehmiä vastaan menossa. Hän riisui -hevosen ja meni tupaan. Tuvassa ei ollut ketään. Pojat olivat -vielä pellolla ja naiset karjaa vastassa. Ivan istuutui lavitsalle -ja vaipui ajatuksiinsa. Hän muisti, kuinka tuomio julistettiin -Gavrilolle ja kuinka tämä kalpeni sekä kääntyi seinään päin. Oudosti -kouristi nyt hänen sydäntään. Hän ajatteli, miltä hänestä olisi -tuntunut, jos hänelle itselleen olisi raippoja tuomittu. Gavrilo kävi -hänelle sääliksi. - -Hän kuuli, että ukko uunilla rupesi yskimään ja kömpi sieltä -hiljakseen alas. Hitaasti hiihtäen vanhus pääsi lavitsalle asti, -mutta uupui tästä ja sai taas yskäkohtauksen. Kun se viimein meni -ohi, niin ukko sanoi nojaten pöytään: - --- No? Tuomittiinko? - -Ivan vastasi: - --- Tuomittiin saamaan kaksikymmentä raipan iskua. - -Ukko puisteli päätään. - --- Huonosti sinä menettelet, Ivan, -- sanoo hän. -- Ohhoh, hyvin -huonosti! Et sinä häntä vahingoita, vaan itseäsi. Tuleeko sinun olosi -helpommaksi siitä, että hänen selkänsä pehmitetään? - --- Osaapa sitten vast'edes pysyä alallaan, -- sanoi Ivan. - --- Kuinka hän pysyy alallaan? Mitä pahaa hän tekee enemmän kuin sinä? - --- Mitäkö hän on minulle tehnyt? -- tulistui Ivan, Hän oli vähältä -tappaa eukon. Ja nytkin hän uhkaili polttaa taloni. Pitäisikö häntä -kiittää siitä? - -Ukko huokasi ja puhkesi puhumaan: - --- Sinä Ivan kuljet kaiket maailmat, kun taas minä olen jo -vuosikausia uunilla maannut. Sen vuoksi sinä luulet, että itse näet -kaikki, mutta että minä en näe mitään. Ei, lapseni, sinä et näe -mitään, sillä viha on pimentänyt silmäsi. Muitten synnit ovat sinulla -silmien edessä, mutta omat selän takana. Mitä sinä sanoitkaan: -hän tekee pahaa! Jos hän yksin sitä tekisi, niin ei pahaa olisi -olemassakaan. Syntyykö paha ihmisten kesken yhden toimesta? Siihen -tarvitaan kaksi. Hänen huonoutensa sinä näet, mutta omaasi et -huomaa. Jos hän yksin olisi paha ja sinä olisit hyvä, niin pahaa ei -olisikaan. Kuka hänen partansa repi? Kuka häntä oikeudesta toiseen -juoksutti? Kaiken sinä sentään panet hänen syykseen. Sinä elät itse -huonosti, siksi asiatkin menevät huonosti. En minä, poikaseni, sillä -tavoin ole elänyt enkä semmoista teille opettanut. Tiedätkö, miten me -elimme hänen isäukkonsa kanssa? Elimme niinkuin naapurusten tulee. -Jos hänellä sattui olemaan puutos jauhoista, niin hänen eukkonsa -tulee ja sanoo, että nyt, setä Frol, olisi tarvis jauhoja. No, mene -aittaan, nuorikko, -- sanotaan hänelle, -- ota sieltä niin paljon -kuin tarvitset. Jos hänellä ei sattunut olemaan ketään, joka veisi -hevoset hakaan, niin hän lähettää minun poikani niitä viemään. Kun -taas minulla on jostakin puute, niin menen hänen luokseen ja sanon: -setä Gordei, sitä ja sitä ja sitä on tarvis! -- Ota, setä Frol! Näin -oli meillä asiat. Ja elämä luisti kevyesti. Mutta miten on nyt? -Kuulithan, kuinka sotamies äsken kertoi Plevnasta? Teidän välillänne -on nyt ankarampi sota kuin tuossa Plevnassa. Onko tämä mitään elämää? -Ja ajattele, mitä syntiä siitä seuraa! Sinä olet talollinen, sinä -olet isäntä talossasi. Sinun on kaikesta vastattava. Mitä opetat sinä -naisillesi ja lapsillesi? Koiran kujeita. Äskettäin Taraska mokomakin -räkänokka, räkytti täti Arinalle ja käytti kaikkein rumimpia sanoja, -mutta äiti vain nauroi hänelle. Onko se hyvä? Sinunhan siitä on -vastattava. Ajattelehan vähän sieluasikin. Niinkö on tehtävä? Sinä -sanot minulle sanan, minä annan kaksi takaisin, sinä annat minulle -korvapuustin, minä annan sinulle kaksi. Ei, kultaseni, ei Kristus -meille tyhmille tätä opettanut, kun hän maan päällä eli. Jos sinulle -sanotaan paha sana, niin hillitse sinä kielesi, kyllä toisen hänen -omatuntonsa tuomitsee. Niin opetti meille Hän, meidän Herramme. Kun -sinua lyödään korvalle, niin käännä sinä toinen: tuossa on, lyö -minua, jos olen sen ansainnut. Silloin lyöjän omatunto herää. Hän -lauhtuu ja kuuntelee sinua. Niin on Hän käskenyt meidän tekemään, -eikä ylvästelemään. Miksi olet vaiti? Puhunko oikein? - -Ivan ei sanonut mitään, kuunteli vain. - -Ukko sai yskäkohtauksen, sai vaivoin kakistaneeksi kurkkunsa selväksi -ja alkoi taas puhua: - --- Sinä luulet Kristuksen opettaneen meille pahaa. Meidän omaa -hyväämmehän hän opetti. Ajatteleppa maallista elämääsi. Onko se -ollut parempaa vaiko huonompaa senjälkeen kuin tuo teidän Plevnanne -alkoi? Laskehan vain, miten paljon omaisuutta olet kuluttanut -oikeudenkäyntiin, miten paljon matkoihin ja ruokarahoina. Poikasi -ovat reippaita miehiä, sinä voisit elää hyvästi ja menestyisit -mainiosti, mutta tulosi ovatkin vähenemässä. Miksi? Kaikki vain yhä -samasta syystä. Ylpeydestäsi se johtuu. Sinun pitäisi poikinesi olla -peltoa kyntämässä ja itse toimittaa kylväminen, mutta sinut pahahenki -lennättää tuomarin tahi jonkun nurkkasihteerin luo. Kun et kynnä -etkä kylvä oikeaan aikaan, niin ei maakaan kasva. Miksi ei kaurasta -nyt tullut mitään? Milloin sinä sen kylvit? Nyt tulit kaupungista. -Mitä sait aikaan käräjöimiselläsi? Vahinkoa omaan niskaasi. Hehee, -poikaseni! Pidä sinä vain huoli työstäsi, möyri poikinesi pellolla ja -puuhaa pihassasi, ja jos joku sinua loukkaa, niin anna sinä anteeksi -kuten Jumala käskee. Silloin on asiakin helposti autettu ja mielesi -aina kevyt. - -Ivan oli vaiti. - --- Kuulehan, Vanja! Tottele minua, vanhaa miestä. Käy valjastamassa -kimo ja lähde heti hallitukseen, lopeta siellä kaikki juttuaminen ja -pistäydy aamulla Gavrilon luo, tee hänen kanssaan sovinto ja kutsu -hänet luoksesi, -- huomennahan on pyhä, -- tarjoa hänelle teetä, ota -puoli tuoppia viinaa ja sopikaa kaikki vihat ikuisiksi ajoiksi ja -sanokaa se naisillenne ja lapsillennekin. - -Ivan huokasi ja ajatteli: "Ukko on oikeassa", ja hänen sydämensä -heltyi. Hän ei vain tiedä, kuinka tuo kaikki olisi tehtävä, kuinka -nyt saisi sovinnon syntymään. - -Ukko sanoi taas aivan kuin arvaten Ivanin ajatukset: - --- Mene, Vanja, älä lykkää toistaiseksi. Sammuta tuli alussa -ennenkuin se pääsee valtaan. Kipinästä tulee muuten suuri palo. - -Vielä tahtoi ukko jotakin lausua, mutta ei saanut sanotuksi, -sillä naiset tulivat tupaan ja alkoivat säkättää kuin harakat. He -olivat jo kuulleet kaikki uutiset, sekä sen, miten Gavrilo oli -tuomittu raipparangaistukseen, että senkin, miten hän oli uhkaillut -murhapolttoa. Kaiken he olivat ennättäneet kuulla ja pistää jo -omiaankin joukkoon ja laidunpaikalla he olivat taas riidelleet -Gavrilon naisten kanssa. He rupesivat kertomaan, kuinka Gavrilon -miniä oli heitä peloitellut tutkintotuomarilla. Tutkintotuomari on -muka Gavrilon puolella. Hän ottaa nyt jutun käsiinsä ja opettaja on -muka jo laatinut uuden syytekirjan itse keisarille Ivania vastaan ja -siinä on kaikki asiat selitetty, ja nyt joutuu toinen puoli Ivanin -tilasta heille. Ivanin sydän paatui taas näitä puheita kuunnellessa -eikä hän enää ajatellut sopimista Gavrilon kanssa. - -Isännällä talossa on aina paljon tehtävää. Ivan ei ruvennut puheisiin -naisten kanssa, vaan nousi, poistui tuvasta, meni riiheen ja -liiteriin. Kun hän oli asettanut kaikki kuntoon ja palasi pihaan, oli -aurinkokin jo laskenut ja pojat tulivat juuri pellolta. Ivan odotti -heitä, kyseli töiden menoa, auttoi heitä hevosten riisumisessa, -pani vikaantuneet länget erilleen korjatakseen ne ja olisi vieläkin -puuhaillut, joll'ei olisi tullut jo kovin pimeä. Ivan heitti vielä -karjalle rehua, avasi portin Taraskalle, joka oli lähdössä viemään -hevosia yöksi hakaan, päästi hevoset pihasta ja sulki taas portin -huolellisesti. "Nyt illalliselle ja nukkumaan", ajatteli Ivan, otti -revenneet länget käteensä ja lähti tupaan. Hän oli nyt unohtanut -sekä Gavrilon että sen, mitä isä oli puhunut. Mutta juuri kun hän -tarttui oven renkaaseen ja oli astumassa eteiseen, hän kuuli naapurin -aidan takana riitelevän käheällä äänellä. "Mitä siitä pahalaisesta!" -huutaa Gavrilo. "Tappaa se pitäisi!" Nämä sanat saivat Ivanissa -kuohahtamaan kaiken entisen vihan naapuria vastaan. Hän jäi seisomaan -ja kuuntelemaan Gavrilon vihoittelua. Gavrilo vaikeni ja Ivan meni -tupaan. Tupa on valaistu; nuorikko istuu nurkassa ja kehrää, vanha -mummo puuhaa illallista, vanhin poika pujoittaa nauhoja virsuihin, -toinen istuu pöydän ääressä lukemassa, Taraska hankkiutuu hevosia -viemään. - -Tuvassa näyttää kaikki hyvältä ja hauskalta. Kun ei vain tuo yhteinen -viha olisi ikävänä toverina. - -Ivan astui sisään vihaisena, paiskasi kissan pois lavitsalta ja -haukkui naisia siitä, ett'ei pesutiinu ollut paikoillaan. Ja ikävä -valtasi Ivanin mielen. Hän istuutui, rypisti kulmansa ja ryhtyi -korjaamaan länkiä, mutta päässä pyörivät yhä Gavrilon sanat, kuinka -tämä oli oikeudessa uhkaillut ja äsken taas käheällä äänellä -huutanut: "Tappaa se pitäisi!" - -Mummo antoi Taraskalle illallista. Taraska söi, otti sitten ylleen -lyhyen turkin ja viitan, sitoi vyön ympärilleen, otti leipää ja -meni ulos tielle hevosten luo. Vanhempi veli aikoi lähteä häntä -saattamaan, mutta Ivan nousi itse ja meni portaille. Ulkona oli jo -pilkko pimeä, taivas oli mustassa pilvessä ja tuuli oli alkanut -puhaltaa. Ivan astui alas portailta, auttoi pojan hevosen selkään, -ajoi varsan yhteen joukkoon ja jäi seisomaan sekä katselemaan ja -kuuntelemaan, kuinka Taraska ratsasti pitkin kyläntietä, tapasi -toisia poikia matkalla ja hävisi näiden kanssa kuulumattomiin. Ivan -seisoo yhä portilla eivätkä hänen päästään lähde Gavrilon sanat: -"Kunpahan ei sinullakin kohta jokin kipenöitsisi". - -"Ei se sääli itseäänkään", ajattelee Ivan. "Nyt ovat olleet -pouta-ilmat ja tuulikin puhaltaa. Hän voi hiipiä jostakin takateitä, -pistää tulen ja pujahtaa piiloon. Polttaa, senkin konna, talon eikä -joudu edes kiinni. Kunpa yllättäisi hänet itse teossa, niin hän ei -pääsisi käsistä!" Ja niin lujasti pysyi Ivanin päässä tämä ajatus, -että hän ei palannutkaan takaisin portaille, vaan meni suoraan tielle -ja kiersi kulman taakse. "Annahan kun kierrän ympäri talon. Kuka -hänet tietää!" Ja Ivan lähti hiljaa astelemaan aidan vierustaa. Kun -hän kääntyi nurkan taakse ja katsoi aidan suuntaan, niin hän oli -näkevinään nurkassa jonkin vilahtavan, aivan kuin ojentautuvan esiin -ja kohta taas painautuvan piiloon. Ivan pysähtyi ja oli aivan hiljaa, -kuuntelee ja katselee. Kaikki on vaiti, tuuli vain nykii pensaitten -lehtiä ja kahisuttaa olkia. Oli pilkko pimeä, mutta silmät tottuivat -siihen. Ivan näkee koko nurkan, auran sekä räystään. Hän seisoi -jonkun aikaa paikallaan, mutta ei nähnyt ketään. - -"Ei se näy olleen mitään", tuumi Ivan, "mutta teenpä kuitenkin -kierrokseni." Ja hän lähti hiipimään vajan seinän vierustaa. Ivanilla -on virsut jalassa ja hän kulkee niin hiljaa, ett'ei itsekään kuule -omia askeleitaan. Hän saapuu jo toiselle nurkalle, vaan -- kas! -Äskeisen nurkan luona välähti jokin auran kohdalla -- ja katosi -sitten taas. Ivanin sydän hytkähti ja hän pysähtyi. Samassa leimahti -samalla paikalla kirkas liekki ja Ivan näkee selvästi, että mies, -jolla on lakki päässä, on kyykyllään, selin häneen, ja sytyttää -kädessään olevaa olkitukkoa. Sydän Ivanin rinnassa alkoi kiivaasti -hakata, hän jännitti kaikki voimansa ja lähti harppaamaan pitkin -askelin eteenpäin tietämättä itsekään, kuinka kulki. "No niin", -ajattelee hän, "nyt hän ei pääse pakoon, saan hänet kiinni paikalla!" - -Ei ollut Ivan vielä kulkenut kahtakaan patsasväliä, kun äärettömän -kirkas liekki leimahti. Se ei ollut enää samassa paikassa kuin -edellinen eikä se ollut mikään pikku tuli, vaan mahtavana -tulipatsaana leimusivat oljet räystään alla ja liekit nuoleksivat -kattoa. Gavrilo seisoi vieressä -- hänet näki nyt aivan selvästi. - -Ivan syöksähti ramman luo niin kuin haukka kananpojan kimppuun. -"Nujerran hänet, -- ajattelee hän, nyt ei hän pääse käsistäni!" -Mutta rampa näkyi kuulleen askeleet, hän vilkaisi taakseen ja -niin vikkelästi, ett'ei moista olisi odottanut, hän lähti juosta -lynkkäämään aivan kuin jänis vajan vierustaa. - --- Et pääse karkuun! -- huusi Ivan ja juoksi häntä kohti. - -Juuri kun hän oli tarttumaisillaan Gavriloa niskaan, livahti tämä -hänen käsistään niin että vain takin lieve jäi Ivanin kouraan. -Lieve repesi ja Ivan kaatui. Hän hypähti heti pystyyn ja lähti taas -juoksemaan huutaen: "Poliisi! Ottakaa kiinni!" - -Ennenkuin hän pääsi jaloilleen, oli Gavrilo jo ehtinyt oman -pihansa kohdalle, mutta siinä Ivan hänet saavutti. Hän oli juuri -ottamaisillaan Gavrilon kiinni, kun äkkiä tunsi päätänsä huimaavan -aivan kuin häntä olisi isketty kivellä kalloon. Gavrilo oli nimittäin -nostanut maasta tammikalikan, ja kun Ivan juoksi hänen luokseen, niin -hän iski tätä kaikin voimin päähän. - -Ivan typertyi, hänen silmänsä kipenöivät, sitten kaikki pimeni ja hän -horjahti. Kun hän tointui, oli Gavrilo kadonnut, oli valoisata kuin -päivällä ja hänen talostaan päin kuului jytinää ja ryskettä aivan -kuin kone olisi ollut käynnissä. Ivan kääntyi ja näki, että hänen -takimainen liiterinsä oli ilmi tulessa ja sen viereinenkin vaja oli -jo syttynyt palamaan. Tuli ja savu laajenivat yhä ja savun mukana -lenteli palavia olkihiutaleita tupaa kohti. - -"Hyvät ihmiset, mitä tämä on?" huudahti Ivan, kohotti ylös kätensä ja -löi ne sitten reisiänsä vasten. "Eihän minun olisi tarvinnut muuta -kuin temmata pois räystään alta ja polkea päälle! Mitä tämä on?" -- -toisti hän. Hän yritti huutamaan, mutta ääni takertui kurkkuun. Hän -koetti juosta, mutta jalat eivät tahtoneet totella, vaan pysähtelivät -vuorotellen. Hän lähti astumaan, alkoi horjua, hengitys pysähtyi. -Jonkun aikaa seisottuaan ja henkeä vedettyään hän lähti taas -eteenpäin kulkemaan. Ennenkuin hän oli kiertänyt liiterin ja saapunut -palopaikalle, oli toinenkin vaja leimahtanut ilmi liekkiin, tuli oli -jo tarttunut tuvan nurkkaan ja porttiin ja liekit leimusivat tuvasta -ulos, niin ett'ei voinut päästä sisälle. Kansaa oli kokoontunut suuri -joukko, mutta ei mitään ollut tehtävissä. Naapurit kuljettivat ulos -tavaroitaan ja ajoivat karjansa ulos pihasta. Ivanin talosta levisi -palo Gavrilon taloon, tuuli yltyi ja vei tulen toiselle puolelle -tietä. Puoli kylää paloi poroksi. - -Ivanin talosta saatiin töin tuskin vanha ukko ulos kannetuksi. Muut -talon asukkaat pääsivät tulen kynsistä paitasillaan, mutta kaikki -muu joutui sen saaliiksi. Lukuunottamatta hevosia, jotka olivat -yölaitumella, paloivat kaikki eläimet, yksinpä kanatkin orrellaan, -rattaat, aurat, karhit, naisten tavara-arkut, vilja laareissaan, -kaikki. - -Gavrilon talossa ennätettiin pelastaa karja ja jonkun verran muutakin. - -Palo kesti kauan, kaiken yötä. Ivan seisoi talonsa ääressä, katseli -ja hoki vain: "Mitä tämä on, hyvät ihmiset? Ei olisi tarvinnut muuta -kuin temmata pois ja polkea päälle." Mutta kun tuvan katto romahti -alas, niin hän tunkeutui aivan tulen luo, tarttui mustuneeseen -hirteen ja alkoi vetää sitä. Naiset näkivät hänet ja alkoivat kutsua -häntä pois, mutta hän kiskoi hirren erilleen ja tarttui sen jälkeen -toiseen, mutta horjahti ja kaatui tuleen. Silloin hänen poikansa -riensi paikalle ja veti hänet pois. Ivanin sekä parta että hiukset -ennättivät palaa, puku oli turmeltunut ja kädet vioittuneet eikä hän -tuntenut mitään. "Hän on surusta typertynyt", sanoivat ihmiset. Palo -alkoi vähitellen sammua, mutta Ivan seisoi yhä samalla paikalla ja -höpisi vain: "Hyvät ihmiset, mitä tämä on? Olisi pitänyt vain temmata -pois." - -Aamun koitteessa lähetti kylänvanhin poikansa Ivania kutsumaan. - --- Setä Ivan, isäsi on kuolemaisillaan, käski kutsumaan sinua -jäähyväisille. - -Ivan oli unhoittanut isänsäkin eikä tajunnut, mitä hänelle puhuttiin. - --- Mikä isä? -- sanoo hän. -- Kuka kutsui? - --- Käski kutsumaan sinua jäähyväisille, hän on meidän tuvassa -kuolemaisillaan. Lähde pois, setä Ivan, sanoi kylänvanhimman poika ja -veti häntä kädestä. - -Ivan lähti kulkemaan pojan jälessä. - -Kun ukkoa oltiin ulos kantamassa, niin palavia olkia lensi hänen -päälleen ja ne polttivat hänen haavoja. Hänet vietiin sitten -kylänvanhimman taloon, joka oli loitommalla ja säästyi palolta. - -Ivanin saapuessa isänsä luo oli tuvassa vain kylänvanhimman vaimo ja -lapset uunin päällä. Kaikki muut olivat palopaikalla. Ukko makasi -lavitsalla kynttilä kädessä ja katseli oveen päin. Kun poika astui -sisälle, niin hän liikahti. Emäntä meni hänen luokseen ja sanoi, että -hänen poikansa oli tullut. Hän käski kutsumaan tätä lähemmäksi. Ivan -tuli hänen luokseen ja ukko alkoi puhua: - --- Mitä, Vanjatka, -- sanoi hän, -- enkö sinulle sanonut? Kuka -sytytti kylän palamaan? - --- Hän, isä kulta, -- sanoi Ivan, -- hän. Minä yllätin hänet. Näin -hänen pistävän tulen räystään alle. Minun ei olisi tarvinnut muuta -kuin temmata pois palava olkitukku ja polkea sen päälle, niin ei -mitään onnettomuutta olisi tapahtunut. - --- Ivan, -- sanoi ukko, -- minun kuolemani lähestyy ja sinäkin kuolet -kerran. Kuka on syyllinen? - -Ivan kumartui isän yli eikä voinut puhua mitään, - --- Sano Jumalan kasvojen edessä: kuka on syyllinen? Mitä minä sinulle -puhuin? - -Nyt vasta Ivan tointui ja ymmärsi kaikki. Hän sanoi tuhisten nenäänsä: - --- Minä, isä kulta! -- Sitten hän lankesi polvilleen isän eteen, -purskahti itkuun ja sanoi: - --- Anna minulle anteeksi, isä. Minä olen syyllinen sinun ja Jumalan -edessä. - -Ukko alkoi liikuttaa käsiään, siirsi kynttilän vasempaan käteensä ja -koetti kohottaa oikean otsalleen tehdäkseen ristinmerkin, mutta ei -jaksanut viedä kättään ylös asti. - --- Jumalan kiitos, Jumalan kiitos! -- lausui hän ja loi taas silmänsä -poikaan. - --- Vanjka, kuulehan! - --- Mitä, isä? - --- Mitä on nyt tehtävä? - -Ivan itki yhä. - --- En tiedä, isä kulta, -- sanoi hän. -- Kuinka päästäänkään taas -elämää alkamaan? - -Ukko sulki silmänsä, liikutti huuliaan aivan kuin voimia kooten, -avasi sitten taas silmänsä ja sanoi: - --- Jumalan avulla pääsette kyllä elämään taas. - -Vähän aikaa vaiti oltuaan ukko hymähti ja sanoi: - --- Muista, Vanja, että et sano, kuka sytytti. Älä ilmoita toisen -syntiä, niin Jumala antaa sinulle kaksi omaasi anteeksi. - -Ukko tarttui kynttilään molemmin käsin, pani kädet ristiin sydämensä -päälle, huokasi, oikaisihe ja kuoli. - -Ivan ei ilmiantanut Gavriloa eikä kukaan saanut tietää, mistä -tulipalo oli syntynyt. - -Ja Ivanin sydän lauhtui Gavriloa kohtaan ja Gavrilo puolestaan -ihmetteli, että Ivan ei hänen rikostaan kenellekään ilmaissut. Alussa -Gavrilo pelkäsi häntä, mutta tottui sitten häneen. Riitaisuudet -naapurusten ja heidän perheittensä kesken lakkasivat. Sen aikaa -kun taloja rakennettiin, asuivat molemmat perheet samassa pihassa. -Kun sitten kylä taas oli kuntoon saatu ja talot vähän väljemmin -sijoitettu, niin Ivan ja Gavrilo jäivät edelleen naapuruksiksi samaan -kortteliin. - -Ivan ja Gavrilo elivät nyt niinkuin naapurusten tulee ja niinkuin -vanhukset olivat eläneet. Ja Ivan Sherbakov muistaa ukon neuvon ja -Jumalan käskyn, että tuli on sammutettava aivan alussa. - -Ja jos joku tekee hänelle pahaa, niin ei hän pyri sitä kostamaan, -vaan koettaa saada asiat korjatuiksi. Ja jos joku sanoo hänelle -pahan sanan, niin hän ei koeta vastata vielä pahemmin, vaan koettaa -opettaa toista välttämään pahoja sanoja ja opettaa samoin naisiaan ja -lapsiaan. Ja Ivan Sherbakov parani ja hänen elämänsä tuli paremmaksi -kuin koskaan ennen. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Vankina Kaukaasiassa, by Leo Tolstoi - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VANKINA KAUKAASIASSA *** - -***** This file should be named 53470-8.txt or 53470-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/4/7/53470/ - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53470-8.zip b/old/53470-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 6de8a9a..0000000 --- a/old/53470-8.zip +++ /dev/null |