NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 3461 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..3bdd740
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53461 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53461)
diff --git a/old/53461-8.txt b/old/53461-8.txt
deleted file mode 100644
index cb3b9ac..0000000
--- a/old/53461-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3461 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Ikuiseen rauhaan, by Immanuel Kant
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Ikuiseen rauhaan
-       Valtio-oikeudellinen tutkielma
-
-Author: Immanuel Kant
-
-Translator: Jaakko Tuomikoski
-
-Release Date: November 6, 2016 [EBook #53461]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK IKUISEEN RAUHAAN ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-IKUISEEN RAUHAAN
-
-Valtio-oikeudellinen tutkielma
-
-
-Kirj.
-
-IMMANUEL KANT
-
-
-Suomentanut ja johdannolla varustanut
-
-Jaakko Tuomikoski
-
-
-Alkuperäinen nimi: Zum ewigen Frieden
-
-
-
-
-
-Hämeenlinna,
-Arvi A. Karisto Oy,
-1922.
-
-
-
-
-
-
-_Immanuel Kant_ (1724-1804) on kuuluisa kriitillisestä
-filosofiastaan. Hän otti päätehtäväkseen ratkaista mieteperäisen
-ja kokemusperäisen filosofian ristiriidan sekä tutkia inhimillisen
-tietämyksen rajoja, määritellä, missä puitteissa ihmistieto on
-mahdollinen ja kuinka pitkälle se täten rajoitettuna voi johtaa.
-Käytännöllisessä filosofiassaan hän määritteli siveellisen
-tajuntamme rajat ja muodot sekä velvollisuuskäsitteen, joka tuli
-merkitsemään ehdotonta vaatimusta menetellä joka tilanteessa
-siten, että toiminnanohje kelpaisi yleiseksi laiksi. Niinhyvin
-tietopuolisen kuin käytännöllisenkin filosofiansa Kant laski "puhtaan
-järjen" pohjalle, pitäen johtavana aatteenaan, että ajattelun on
-vapauduttava tutkittavien kysymysten aineellisesta sisällyksestä,
-päästäkseen käsiksi kaiken tietämyksen muodolliseen -- ehdottomaan,
-järjessä itsessään olevaan, aineellisen sisällyksen välttämättömän
-edellytyksen muodostavaan -- perustukseen.
-
-Nyt suomeksi ilmestyvä tutkielma ikuisen rauhan aatteesta ei
-ole Kantin pääteoksia. Lähimpänä aiheena teoksen ilmestymiseen
-kielellämme on harrastus rauhanasiaan. Nykyhetken rauhankysymys
-joutuu luonnollisesti selkeämpään valaistukseen, kun tutustumme
-siihen, miten tätä suurta pulmaa on ennemmin käsitelty. Siltä
-kannalta on juuri Kantin _Ikuiseen rauhaan_ ensiluokkainen teos. Se
-on tärkeimpiä virstanpylväitä sillä tiellä, jota ihmisajattelu on
-pyrkinyt viitoittamaan ikuiselle rauhalle.
-
-Paitsi että esilläoleva teos täten luo valaistusta yhteen nykyajan
-polttavimmista kysymyksistä, on se sen ohella suomalaiselle lukijalle
-jonkinlaisena johdatuksena Kantin filosofiaan. Sekin sisältää
-näet tärkeimmät hänen filosofisista perusaatteistaan, varsinkin
-käytännönfilosofisista -- siveysopilliset, oikeus-, yhteiskunta- ja
-historianfilosofiset aatteet -- sovellettuina aiheen vaatimuksiin.
-
-Ikuisen rauhan haave on ikivanha, ja varhain on jo tehty
-käytännöllisiäkin ehdotuksia sen toteuttamiseksi. Vanhimmassa,
-naiivissa muodossa esiintyy rauhanaate Genesis-kirjan
-paratiisi-kertomuksissa ja muinaisajan kuvauksissa "kultaisesta"
-aikakaudesta, joissa rauhan haave kohdistettiin ihmiskunnan
-menneisyyteen, sen lapsuusaikaan. Myöhemmin alettiin rauhan asiaa
-ajatella kehityksen kannalta, rauhan tilaa katsoa tulevaisuuden
-lupaukseksi. Sellaisena siitä puhuivat jo vanhan ajan filosofit,
-aikaisimmin Aristoteles ja epikurolaiset, samoin kuin Israelin
-profeetat, erittäinkin Jesaja ja Sakarja. Filosofisemmin
-kuvailivat stoalaiset ja kyynikot ihmiskunnan yhtymistä yhdeksi
-"maailmanvaltioksi", jommoisesta saatiin jonkunlaista aavistusta jo
-Aleksanteri Suuren ja sittemmin Rooman valtakunnista. Mahtavasti
-edisti rauhanaatetta kristinusko, sikäli kuin se seurasi Jeesuksen
-rauhaa rakastavaa oppia, aiheuttaen kuitenkin toisaalta sotiakin.
-
-Oikeudellisen ja valtiollisen elämän alalle kotiutuu rauhanaate
-vasta uudenajan alussa. Utopisti Thomas Moruksen ja humanisti
-Erasmuksen rauhanaatteet ovat vielä tällöin haaveellisempaa lajia.
-Käytännöllisempiin rauhanyrityksiin kuuluvat Maksimilian I:n "ikuinen
-maanrauha" (1495) ja valtakunnanoikeuksien perustaminen eri maissa.
-Vuosisataa myöhemmin ottaa italialainen Gentilis pohdittaviksi
-(1588) sotaoikeudelliset ja sitten alankomaalainen Hugo Grotius
-kansainoikeudelliset kysymykset (1625), joita viimeksimainittuja
-sittemmin Samuel Pufendorf ja Christian Thomasius kehittelevät
-edelleen. Valtiollisena suunnitelmana esiintyy ikuisen rauhan ajatus
-ensi kerran 1634, ja silloin kerrassaan kruunua kantavan miehen
-tiliin pantuna, nimittäin Henrik IV:n suuren ministerin Sullyn
-herttuan muistelmissa, jotka julkaistiin keskellä kolmikymmenvuotista
-sotaa. Tässä maailmanrauhan luonnoksessa suunnitellaan kaikkien
-Euroopan kristillisten valtioiden yhtymistä "yleiseksi hyvin
-kristilliseksi tasavallaksi", jonka yhteisiä asioita johtaisi
-kuusikymmenjäseninen senaatti, kun taas yhteinen korkein tuomioistuin
-ratkaisisi kaikki riitaisuudet. Samantapaisen suunnitelman laati
-englantilainen kveekari William Penn.
-
-Vuosien 1712 ja 1716 välillä ilmestyi sitten ranskalaisen apotti
-_de Saint-Pierren_ kolmiosainen teos _Ikuisen rauhan luonnos_,
-jolla on ollut huomattava vaikutus Kantiinkin. Tekijä oli Ranskan
-valtuutettujen sihteerinä Utrechtin rauhankongressissa 1712-13, joka
-päätti verisen Espanjan perimyssodan, ja oli joutunut ajattelemaan,
-eikö siellä tehtyä rauhansopimusta kävisi laajentaminen yleiseksi
-ja pysyväiseksi eurooppalaiseksi rauhaksi. Euroopan 24 kristittyä
-valtiota yhtyisivät ikuiseen rauhanliittoon, jota edustaisi
-Utrechtissa istuva vakinainen senaatti. Liitto ei sekaantuisi
-jäsentensä sisäisiin asioihin, paitsi jos sen säädöksiä rikotaan.
-Mikään valtio ei saisi pitää aseissa enempää kuin 6,000 miestä.
-Vastedes ei saisi tehdä minkäänlaisia aluemuutoksia Euroopassa.
-Kaikki riitaisuudet ratkaisisi sovintotuomioistuin. Teoksen
-tärkein filosofinen ajatus on se, että jos kerran itsessään ahne
-ja oikeudenvastaisesti ajatteleva luonnonihminenkin on siirtynyt
-luonnontilasta kansalais-yhteiskunnalliseen tilaan, niin miksei
-vastaava kehitys olisi mahdollinen kokonaisiin kansoihinkin nähden!?
--- Kirja herätti suurta huomiota, käännettiin useille kielille ja
-viritti väittelyltäkin. Filosofi _Leibnitz_, joka tosin itsekin oli
-rauhan ystävä, ei uskonut, että ruhtinaita koskaan saisi taipumaan
-yleiseen rauhaan. Hänpä myös ivallisesti muistutti kirkkomaan portin
-otsakirjoituksesta -- "Ikuinen rauha" --, johon Kantkin hiukan
-kertomusta muuntaen viittaa. _Voltairekin_ pilkkaili kirjan tekijää
-haaveksijana, mutta ei kuitenkaan pitänyt ikuisen rauhan ajatusta
-mahdottomana, vaikka ei katsonut sitä voitavan toteuttaa esitellyllä
-tavalla. St.-Pierre näki itse elämänsä lopulla uuden sotakauden
-puhkeavan, mutta lohdutti itseään luottamuksella tulevaisuuteen.
-
-St.-Pierren seuraaja rauhan aatteen ajajana, hänen persoonallinen
-tuttavansa, hänen teostensa julkaisija ja tulkitsija _J.J.
-Rousseau_ eroaa mielipiteissään oppi-isästään ennen kaikkea siinä,
-että hän ei luota ollenkaan, kuten St.-Pierre, valtionpäämiesten
-jalomielisyyteen ja ymmärrykseen. Hän myöntää kyllä tavattoman
-hyödylliseksi ajatukseksi, että Euroopan valtioiden yhtymä
-toteuttaisi rauhan suunnitelman. Mutta Euroopan ruhtinaat eivät
-ymmärrä todellisia etujaan. He pyrkivät edustajineen yksinomaan
-laajentamaan alueitaan ja turvaamaan yksinvaltiuttaan. Samoin kuin
-aatelismieskin pitää kaksintaistelua kunniakkaampana kuin riidan
-ratkaisua oikeudessa, niin hallitsijatkin, -- erona vain se, että
-viimeksimainitut panevat alttiiksi alamaistensa hengen eivätkä
-omaansa. Mutta vaikka valtioiden johtajilla olisikin hyvää tahtoa,
-täytyisi kuitenkin ensiksi edellyttää yleisen edun voitollepääsyä
-kaikista erikoisharrastuksista, mikä ei ole mahdollisuuden rajoissa
-ilman pakkoa. Näin Rousseau, joka esitti näitä ajatuksia St.-Pierren
-suunnitelmista julkaisemassaan _Ikuisen rauhan arvostelussa_ (ilm.
-tekijän kuoleman jälkeen 1782).
-
-Melkein kaikki valistusajan edustavimmat henkilöt asettuivat
-ponnekkaasti rauhanaatteen puolelle. Niin englantilaiset Swift ja
-Hume, samoin ranskalaiset ensyklopedistit ystävineen (Diderot,
-Turgot, von Holbach, Goudart ym.) ja jotkut saksalaiset (von Palthen,
-Totze, Vattel).
-
-Uuden sysäyksen rauhanaatteelle antoi Ranskan vallankumous. Vuoden
-1791 valtiosäännön kuudes pykälä kuului: Ranskan kansakunta ei ryhdy
-mihinkään sotaan valloitustarkoituksella. Monet kansalliskokouksen
-ja konventin puhujat omistivat innostuneita sanoja rauhanaatteelle
-(Condorcet, Anacharsis Cloots, Roberspierre, Petion). Luonnollisesti
-läikkyivät tämän innostuksen aallot Reinin toisellekin puolelle,
-eivätkä vallankumoussodatkaan estäneet rauhan ajatuksen leviämistä.
-Näihin aikoihin ilmestyi myös Kantin kuuluisaksi tullut teos
-ikuisesta rauhasta. Sen tekijä oli saanut merkitseviä vaikutuksia
-useilta edellämainituilta rauhanaatteen esitaistelijoilta ja Ranskan
-vallankumoukseltakin.
-
-Tässä erikoistutkielmassaan ei Kantkaan ensimmäistä kertaa
-käsitellyt ikuisen rauhan probleemia. Hän oli aikaisemminkin useasti
-omistanut huomiota samalle asialle. Professori, tri Karl Vorländer,
-jonka toimittamasta, 1914 ilmestyneestä laitoksesta seuraava on
-suomennettu, on huolellisesti koonnut julkaisun loppuun Kantin eri
-teoksista ne kohdat, joissa filosofi on kosketellut rauhan asiaa ja
-sen yhteydessä olevia seikkoja; niihin kuuluvat myöskin otteet vuotta
-1795 myöhemmin ilmestyneistä Kantin teoksista. Viittaamme näihin
-suomennokseenkin liitettyihin täydennyksiin, samalla huomauttaen,
-että meidän on kiittäminen prof. Vorländeriä myöskin järjestetyistä
-aineksista tämän johdannon rauhanaatteen historiallista kehitystä
-koskevaan osaan.
-
-Tutkielma _Ikuiseen rauhaan_ ilmestyi syyspuolella 1795: se oli
-kirjoitettu kesällä samana vuonna. Lähimmäksi aiheeksi teoksen
-syntymiseen arvellaan edellisenä keväänä Preussin ja Ranskan
-välillä solmittua Baselin rauhaa, joka oli Kantille mieleen,
-hän kun oli vallankumouksellisen Ranskan ystävä. Jo seuraavana
-vuonna ilmestyi teoksesta toinenkin painos. Tutkielmia on
-kirjoitettu rauhansopimuksen muotoon "alustavine" ja "lopullisine"
-määrityksineen, "lisäyksineen" jne. Alustavat määritykset
-käsittelevät aivan käytännöllisiä kysymyksiä. Lopulliset määritykset
-ovat teoreettisempaa lajia. Ensimmäinen "lisäys" kehittelee
-historianfilosofisia aatteita, ja liitteessä pohditaan puhtaasti
-filosofiselta kannalta politiikan ja moraalin keskinäistä suhdetta.
-
-Tämä teos nojautuu joka kohdassaan Kantin siveysopin periaatteisiin,
-joista alussa aivan lyhyesti mainittiin. Ikuinen rauha -- tai
-paremmin sanoen pyrkimys siihen -- on yleispätevä velvoitus, vaikka
-päämäärän saavuttaminen tuntuisi olevaisten olojen mukaan arvostellen
-mahdottomaltakin. ("Ei ole odotettavissa, että oikeus pääsisi vallan
-edelle. Niin pitäisi olla, mutta niin ei ole", on Kant jossakin
-lausunut.)
-
-Tutkielma herätti ilmestyttyään paljon huomiota Kantin kotimaassa ja
-varsinkin vallankumouksellisessa Ranskassa, jossa siihen suuresti
-ihastuttiin; viimeksimainitussa maassa aiheutti teos laajempaakin
-tutustumista Kantin filosofiaan. Paitsi ranskaksi ilmestyi teos
-myöskin tanskaksi ja englanniksi.
-
-Aikaa myöten unohdettiin Kantin tutkielma kuitenkin pian. Siihen
-olivat osaltaan syynä Napoleonin sodat ja Saksassa tapahtunut yleisen
-maailmankatsomuksen suunnanmuutos, käänne valistuksen aatteista
-romantiikkaan ja kosmopolittisuudesta saksalaiseen isänmaallisuuteen.
-Ja Kantin kansainliiton vastineeksi tuli "pyhä allianssi".
-
-Itse rauhanaate saavutti sentään vähitellen maa-alaa. Jo vähän ennen
-Kantin teoksen ilmestymistä oli Yhdysvaltain ja Englannin kesken
-päätetty ratkaista erinäisiä riitakysymyksiä sovintotuomioilla
-ja vielä Kantin eläessä pantiin niitä täytäntöönkin. V. 1815
-perustettiin New Yorkissa ensimmäinen rauhanyhdistys, ja sen jälkeen
-seurasi muita samanlaisia; 1816 syntyi ensimmäinen eurooppalainen
-rauhanyhdistys Lontoossa ja 1830 vastaava mannereurooppalainen
-Genèvessä. Liike pysyi kuitenkin pitkän aikaa pääasiallisesti
-englantilais-amerikkalaisena. Ensimmäisessä _rauhankongressissa_,
-joka pidettiin Lontoossa 1843, oli 294 englantilaista ja 37
-amerikkalaista osanottajaa, mutta vain 6 mannereurooppalaista.
-
-Rauhatonta vapausvuotta 1848 seurasi rauhanaatteen suurempi
-leviäminen. Kansainvälisiä rauhankongresseja pidettiin mainittuna
-vuonna Brysselissä, seuraavana Pariisissa ja sitä seuraavana
-Mainin Frankfurtissa. Viimeksimainitun kongressin päätöslauselmat
-liittyvät läheisesti Kantin "Ikuiseen rauhaan". Näihin aikoihin
-syntyi Königsbergissä ensimmäinen saksalainen rauhanyhdistys. V. 1851
-Lontoossa pidetyssä rauhankongressissa oli ensi kerran läsnä työväen
-edustajia, viisitoista ranskalaista. Ylipäänsä saa rauhanliike
-menneen vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla, oltuaan siihen asti
-sävyltään siveellis-uskonnollinen, enemmän taloudellis-valtiollista
-suuntaa, ja tähän muutokseen liittyy entistä selvempi pyrkimys
-kansain keskinäisen ymmärtämyksen hyväksi. 1860-luvulla hyväksytyt
-Genèven ja Pietarin sopimukset sekä Brysselin päätöslauselma
-v:lta 1874 tekivät sodankäynnin jonkun verran inhimillisemmäksi
-haavoittuneiden kärsimyksiin nähden. 1860-luvun loppupuolen
-tapauksiin kuuluvat "vakinaisen kansainvälisen rauhanliiton"
-perustaminen Pariisissa, "rauhan ja vapaudenliiton" perustaminen
-Genèvessä Garibaldin ja Victor Hugon toimesta, Prahassa pidetyn
-filosofien kongressin rauhanpäätöslauselma, Virchowin esitys
-yleisestä aseistariisumisesta Preussin edustajakamarissa.
-
-Sittemmin on tehty lukuisia suunnitelmia rauhan saamiseksi Eurooppaan
-mm. perustamalla Euroopan Yhdysvallat, mutta tähän asti ne ovat
-ilmenneet kuolleina syntyneiksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kantin rauhankirjassaan esittämistä vaatimuksista on, sen pahempi,
-tuskin yksikään vielä toteutunut. Pisimmälle on kenties päästy
-siinä suhteessa, että melkein kaikissa maissa on saatu aikaan
-parlamentaarinen (Kantin sanontatavan mukaan "tasavaltainen")
-hallitusjärjestelmä, vaikka kansanedustus ei vielä olekaan monessa
-maassa yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuva. Eivätkä
-viimeksikään eletyt vuodet ole omiansa vakuuttamaan rauhan
-ystävääkään siitä, että Kantin maailmarauhanluonnokseen sisältyvät
-tulevaisuudentoiveet ja -vaatimukset olisivat päässeet lähemmäksi
-toteutumistaan.
-
-Kantin rauhanfilosofia lähtee siitä siveellisestä periaatteesta, että
-vaikka järkemme sanoisi ikuisen rauhan mahdottomaksi muualla paitsi
-hautausmaalla, on meidän sittenkin tuntomme velvoittavan käskyn
-pakosta ja ihmisyyden nimessä pidettävä sitä päämääränämme. Hän on
-muutenkin jyrkästi sitä mieltä, että kysymyksen ollessa siveellisestä
-velvollisuudesta ei saa ottaa huomioon mitään muita seikkoja. Hänen
-ikuisen rauhan vaatimuksensa toisena aatteellisena perusteena on se
-yleissääntö, että jokainen ihminen on itsessään oma tarkoituksensa
-eikä toisten tarkoituksien välikappale. Kun sota käyttää yksityisiä
-ihmisiä välikappaleina, on se jo senvuoksi siveellisesti väärä. Mitä
-tulee näiden ihanteiden käytännölliseen soveltamiseen, suosittelee
-Kant menetelmiä, jotka ovat myöhemmästä kehityksestä jo tuttuja.
-Kaikkien valtioiden pitää ensiksikin olla eduskunnallisia, että
-kansan ääni pääsee kuuluville; filosofi luottaa näet siihen,
-että kansat ovat ehdottomasti, aivan toisin kuin hallitsijat ja
-hallitukset, sotia vastaan. Sitten pitää diplomatian olla julkista.
-Vihdoin on perustettava kansainvälinen tuomioistuin, kansainliitto,
-joka ratkaisee riitakysymykset valtioiden kesken.
-
-Näemme Kantin rauhanfilosofian lähinnä perustuvan siihen käsitykseen,
-että valtion päätehtävä on yksityisten kansalaisten oikeusturvan
-takaaminen. Tämä sotii sitä uudempaa ajatustapaa vastaan, että
-valtio on elävä ja toimiva olio, jolla on monta muutakin tehtävää,
-mm. kasvaminen ja persoonallisuutensa kehittäminen, jotka usein
-käyvät ristiin edelläsanotun valtio-oikeudellisen näkökohdan kanssa.
-Valtioiden ja kansain elämää, kun ne täten ymmärretään, eivät
-lopulta määrää ulkonaiset järjestysmuodot ja oikeusnormit, vaan
-niiden luontainen kasvu, luontaisominaisuudet. Kansat ja valtiot
-ovat alinomaisessa taistelussa olemassaolosta niinkuin muutkin
-luontokappaleet. Jos ne vievät toisiltaan tilaa, jos ne tuhoavatkin
-toisiaan, ei sitä voi välttää.
-
-Kuten näemme, Kantin mielipide on, että ikuisen rauhan aate on
-velvoittava, ja hän kuvittelee sellaista olotilaa, jossa kaikki
-ihmiset ovat maailmankansalaisia ja elävät rauhassa keskenään.
-
-_Suomentaja_.
-
-
-
-
-
-
-IKUISEEN RAUHAAN
-
-
-
-
-Voiko tätä erään hollantilaisen majatalon kilvessä ollutta otsaketta,
-johon kilpeen oli maalattuna hautausmaa, soveltaa _ihmisiin_
-yleensä, vaiko erikoisesti valtionpäämiehiin, jotka eivät koskaan
-väsy sotiin, tai ehkäpä sittenkin vain filosofeihin, jotka näkevät
-unta tuosta suloisesta tilasta, se jääköön ratkaisematta. Mutta
-ainakin tahtoo tämän kirjoittaja pitää sovittuna, että koska
-käytännöllinen politikko kerran on tietopuoliseen politikkoon nähden
-sillä kannalla, että hän suurella itsetyytyväisyydellä arvostelee
-jälkimmäisiä kouluviisaaksi, joka ei asiallisesti sisällyksettömillä
-aatteillaan voi tuottaa mitään vaaraa valtiolle, sen lähtökohtana
-kun hänen mielestään on pidettävä kokemusperusteita, kouluviisaaksi,
-jonka saattaa antaa heittää vaikka kaikki yksitoista keilaansa
-samalla kertaa, _maailmaatuntevan_ valtiomiehen tarvitsematta silti
-välittää siitä, niin viimeksimainitun olisi kiistankin sattuessa
-edellisen kanssa meneteltävä sikäli johdonmukaisesti, ettei hän
-vainuaisi valtiota uhkaavaa vaaraa toisen onnenkaupalla uskaltamien
-ja julkisesti esiintuomien mielipiteiden takana. Ja tämän _clausula
-salvatorian_ jälkeen uskaltaakin kirjantekijä nimenomaan luottaa
-siihen, että hän on täten parhaalla tavalla suojattu kaikilta
-pahansuovilta tulkinnoilta.
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN OSA
-
-SISÄLTÄVÄ ALUSTAVAT MÄÄRITYKSET VALTIOIDEN VÄLISTÄ
-IKUISTA RAUHAA VARTEN
-
-
-    1. "Rauhansopimukseksi älköön tunnustettako sellaista, joka on
-       tehty salaisella tarkoituksella varata samalla aihe vastaiseen
-       sotaan."
-
-Tuommoisena se näet olisikin pelkkä aselepo, vihollisuuksien
-lykkäys, eikä _rauha_, joka merkitsee kaikkien vihollisuuksien
-lakkaamista ja jonka lisäliitteenä käsite _ikuinen_ on jo
-epäilyttävää liikasanaisuutta. Olemassaolevat vastaisen sodan syyt,
-vaikkapa ne ehkä päätöstä tehtäessä olisivatkin vielä tuntemattomia
-rauhanrakentajille itselleen, tekee rauhansopimus kaikki tyhjiksi,
-olipa ne sitten kaivettu vaikka arkistojen todistuskappaleista kuinka
-terävällä urkintataidolla tahansa. Sellaisten vanhojen, pikimmiten
-tulevaisuudessa harkittaviksi aiottujen vaatimusten tai pyyteiden
-varaaminen sopimukseen (_reservatio mentalis_), joiden mikään kohta
-ei voi päätöstä tehtäessä tulla puheenalaiseksi, koska molemmat
-puolet ovat liian uupuneita jatkaaksensa sotaa, ja joiden takana
-vielä on paha tahto käyttää ensimmäistä suotuisaa tilaisuutta tähän
-tarkoitukseen, kuuluu jesuiitta-kasuistiikkaan ja on hallitsijain
-arvoa alentavaa, samoin kuin taipuisuus moisiin ajatusjohteluihin
-on heidän ministeriensä arvolle sopimatonta, jos asiaa arvostellaan
-semmoisena kuin se itsessään on.
-
-Jos taas valtioviisauden valistuneiden käsitteiden mukaisesti valtion
-todellinen kunnia nähdään vain vallan alituisessa suurenemisessa
-keinoilla millä tahansa, silloin kyllä käyttämämme arviointi
-vaikuttaa koulumaiselta ja pedanttiselta.
-
-    2. "Minkään valtion älköön sallittako perinnän nojalla,
-       vaihtamalla, ostamalla tai lahjaksi hankkia omakseen
-       toista omintakeista valtiota (pientä tai suurta, mikä
-       on tässä yhdentekevää)."
-
-Valtio ei näet ole (kuten esim. se maa-ala, jolla se sijaitsee)
-mikään omaisuus. Se on sellaisten ihmisten yhdyskunta, jotka eivät
-ole kenenkään muun kuin itsensä käskettävissä ja käytettävissä. Mutta
-jos valtio, joka itse on runko ja jolla siis on oma juurensakin,
-liitetään istukasoksana toiseen valtioon, niin sen olemassaolo
-moraalisena persoonana lakkaa ja tuosta persoonasta tehdään pelkkä
-esine, mikä on vastoin sen alkuperäisen sopimuksen aatetta, jota
-ilman ei voi ajatella mitään kansoja koskevaa oikeutta.[1] Jokainen
-tietää, mitä vaaroja tähän hankkimistapaan kuuluva harhaluulo, jonka
-mukaan valtiotkin muka voivat mennä keskenään naimisiin, on tuottanut
-Euroopalle meidän päivinämme viime aikoihin asti; muut maanosat
-eivät nimittäin ole koskaan sitä tunteneet. Se on esiintynyt osaksi
-jonkinlaisena uutena teollisuuden lajina, jossa voi perheliitoilla
-saavuttaa ylivoiman ilman voimankäyttöä, osaksi keinona hankkia
-haltuunsa lisää maita. -- Tähän on luettava myös sellainen menettely,
-että joku valtio vuokraa sotaväkeään toiselle käytettäväksi
-vihollista vastaan, joka ei ole yhteinen; tällöin näet käytetään ja
-tuhlataan alamaisia niinkuin mielin määrin käsiteltäviä esineitä.
-
-    3. "Vakinainen sotaväki (_miles perpetuus_) on aikaa myöten
-       kokonaan lakkautettava."
-
-Se uhkaa nimittäin alituisesti toisia valtioita sodalla, kun se
-näyttää siihen aina valmiilta ja varustetulta. Se yllyttää valtioita
-pyrkimään toistensa edelle varustetun väen lukumäärässä, jolla ei ole
-mitään rajoja, ja koska varusteluun käytetyt kustannukset tekevät
-rauhan vielä rasittavammaksi kuin lyhyen sodan, aiheuttaa vakinainen
-sotaväki suorastaan hyökkäyssotia, jotta päästäisiin tuosta
-painajaisesta. Tähän on vielä lisättävä, että kun ihmisiä palkataan
-kuolemaan tai tappamaan toisia, näyttää siltä kuin se merkitsisi
-heidän käyttämistään pelkkinä koneina ja välineinä toisen (valtion)
-kädessä, mikä ei juuri sovellu yhteen ihmisyyden oikeuden kanssa
-omassa henkilössämme.[2] Aivan eri asia on, kun valtion kansalaisia
-määräaikoina vapaaehtoisesti harjoitetaan asepalvelukseen, jotta
-he voisivat suojella itseään ja isänmaataan ulkopuolelta tulevia
-hyökkäyksiä vastaan. Suurten varojen kasaaminen saisi sekin
-aikaan, että toiset valtiot pitäisivät sitä sodan uhkana ja
-katsoisivat olevansa pakotettuja ehättämään ehkäiseviin hyökkäyksiin
-(koskapa kolmesta voimakeinosta, jotka ovat _sotajoukkojen voima,
-liittoutumisen voima ja rahan voima_, viimeksimainittu lienee
-sittenkin luotettavin sotaväline), ellei tässä taas olisi suurena
-vaikeutena saada selville kerättyjen varojen suuruutta.
-
-    4. "Valtiovelkaa älköön tehtäkö valtion ulkoasioita
-       silmälläpitäen."
-
-Tämä apukeino ei sisällä mitään epäilyttävää, kun sitä käytetään
-valtiotalouden tarpeisiin (teiden parantamiseen, uutisasutukseen,
-makasiinien hankkimiseksi pelättävien katovuosien varalta,
-jne.), hankittiinpa tarkoitukseen apua valtion piiristä tai
-sen ulkopuolelta. Mutta valtioiden välisenä keskinäisenä
-vastapainokoneistona on sellainen luottojärjestelmä, joka sallii
-velkain kasvaa rajattomiin, mutta turvaa ne kuitenkin vaatimuksilta
-lähimpinä aikoina (koska kaikki velkojat eivät kuitenkaan voi
-tehdä vaatimuksiaan yhdellä kertaa) -- erään kauppaakäyvän kansan
-tällä vuosisadalla tekemä nerokas keksintö[3] --, semmoisena
-se on vaarallinen rahavalta, tarjotessaan sodankäyntiä varten
-varat, jotka ovat suuremmat kuin kaikkien muiden valtioiden
-varat yhteensä ja jotka loppuvat vasta joskus tuonnempana
-suoritusten langetessa (ja sitäkin tapausta voidaan viivyttää
-vielä kauan vilkastuttamalla liikennettä, mikä tekee vaikutuksensa
-teollisuuteen ja elinkeinoihin). Tämä helppous käydä sotaa, yhdessä
-vallanpitäjäin samansuuntaisen taipumuksen kanssa, joka näyttää
-olevan ihmisluonnolle ominainen, on siis ikuisen rauhan pahana
-esteenä, jonka poistamisen pitäisi kuulua sen alustaviin määrityksiin
-sitä suuremmalla syyllä, kun lopulta kuitenkin välttämätön
-valtionvararikko pakostakin kietoo syyttömästi samaan turmioon monia
-muitakin valtioita, mikä olisi julkinen vääryys viimeksimainituille.
-Näin ollen ovat toiset valtiot ainakin oikeutettuja liittoutumaan
-mainitunlaista valtiota ja sen julkeutta vastaan.
-
-     5. "Mikään valtio älköön sekaantuko väkivaltaisesti
-        toisen valtion hallitusmuoto- ja hallitusasioihin."
-
-Sillä mikäpä sen siihen oikeuttaisi? Se pahennusko, jota joku
-valtio herättää toisen valtion alamaisissa? Pikemminkin voivat
-valtiossa esiintyvät pahat viat, jotka kansaa ovat kohdanneet sen
-laittomuuden tähden, olla esimerkiksi ja varoitukseksi toiselle.
-Ja yleensä ei vapaan henkilön toiselle antama huono esimerkki ole
-(_scandalum acceptumina_) mikään loukkaus jälkimmäistä kohtaan. --
-Toisin pitäisi oikeastaan olla laita sellaisessa tapauksessa, jos
-joku valtio sisäisten erimielisyyksien takia jakautuu kahteen osaan,
-jotka kumpikin tahtovat esiintyä omana erikoisena valtiona ja tekevät
-vaatimuksia kokonaisuuteen nähden; jos tällaisessa tapauksessa joku
-ulkovalta antaa apua jommallekummalle puolelle, ei sitä pitäisi
-voitaman katsoa sekaantumiseksi toisen valtion valtiojärjestykseen
-(sillä tällöinhän on kysymys anarkiasta). Mutta niin kauan kuin tuo
-sisällinen riita ei vielä ole päässyt ratkaisuunsa, olisi tuollainen
-ulkovaltain sekaantuminen kumminkin loukkaus sellaisen kansan
-oikeuksia vastaan, joka kamppailee vain oman sisällisen sairautensa
-kourissa; semmoisena se olisi jo itsessään pahennus ja tekisi
-kaikkien valtioiden itsenäisyyden epävarmaksi.
-
-    6. "Käydessään sotaa toisen valtion kanssa älköön mikään valtio
-       antautuko sellaisiin vihollisuuksiin, joista on välttämättömänä
-       seurauksena, että keskinäinen luottamus tulevana rauhan
-       aikana käy mahdottomaksi. Semmoisia ovat _salamurhaajain
-       (percussores) ja myrkyn sekoittajain (venefici)_ käyttäminen,
-       _antautumissopimuksen rikkominen, maanpetoksen (perduellio)
-       järjestäminen_ siinä valtiossa, jota vastaan soditaan, ym."
-
-Nämä ovat kunniattomia sotajuonia. Jonkinlaista luottamusta
-vihollisen ajatustapaan täytyy nimittäin säilyä sodan kestäessäkin,
-koska muutoin ei voitaisi tehdä rauhaakaan ja vihollisuudet
-muuttuisivat tuhoamissodaksi (_bellum internecinum_). Sotahan on
-näet sittenkin vain valitettava hätäkeino luonnontilassa (jossa ei
-ole olemassa tuomioistuinta, joka voisi tuomita lainvoimaisesti),
-keino puolustaa oikeuttaan väkivoimalla. Sodassa täten ymmärrettynä
-ei kumpaakaan puolta voi julistaa vääryydellä sotivaksi viholliseksi
-(sillä tämä edellyttää jo tuomarinsanaa), vaan vasta sodan _tulos_
-ratkaisee (samaten kuin niinsanotun jumalantuomion edellä), kenen
-puolella on oikeus; kun taas rankaisusotaa (_bellum punitivum_)
-valtioiden välillä ei ole ajateltavissa (koska niiden kesken ei ole
-olemassa mitään ylemmän ja käskynalaisen suhdetta). Tästä kaikesta
-seuraa, että tuhoamissota, jossa hävitys saattaa kohdata molempia
-puolia yhtäläisesti ja samalla kaikkea oikeuttakin, sallisi ikuisen
-rauhan toteutua vasta ihmissuvun suurella hautuumaalla. Sentähden
-täytyy tuollaisen sodan ja siis niiden välikeinojen, jotka siihen
-johtavat, olla kerrassaan kiellettyjä. -- Ja että mainitut keinot
-johtavat siihen välttämättömästi, se käy selville siitä, että nuo
-helvetilliset temput, ollen jo itsessään alhaisia, eivät käytäntöön
-tultuaan pysyisi kauan sodan rajoissa -- kuten esim. urkkijain käyttö
-(_uti exploratoribus_), joka perustuu vain _toisten_ kunniattomuuteen
-(sehän ei kerta kaikkiaan ole pois juuritettavissa) --, vaan
-jatkuisivat rauhan tilassakin ja tekisivät siten sen tarkoitusperät
-kerrassaan tyhjiksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vaikka edellä esitetyt lait objektiivisesti katsoen, so.
-vallanpitäjäin tarkoitusperien kannalta, ovatkin pelkkiä
-_kieltolakeja (leges prohibitivae)_, niin ovat kuitenkin muutamat
-niistä sellaista _jyrkkää_, olosuhteista riippumatta pätevää
-lajia (_leges strictae_), että ne vaativat _viipymättä_ esteiden
-poistamista (kuten n:ot 1, 5, 6). Toiset taas (kuten n:ot 2, 3, 4)
-ovat sellaisia, jotka -- ei tosin poikkeuksina oikeussäännöistä,
-vaan kuitenkin niiden _soveltamiseen_ nähden, olosuhteista riippuen
--- _subjektiivisesti_ pätevyyspiiriltään laajentuvina (_leges
-latae_) sallivat sisällyksensä puolesta toimeenpanon _lykkäyksen_,
-kadottamatta sentään näköpiiristä sitä tarkoitusperää, joka ei salli
-pantavan tuota lykkäystä -- esim. joltakin valtiolta 2. kohdan mukaan
-riistetyn vapauden _ennalleen palauttamista_ -- ihan päiväin päähän
-(_ad calendas graecas_, kuten Augustuksella oli tapana luvata) eli
-siis palauttamista jätettävän täytäntöönpanematta, vaan sallii
-ainoastaan viivytyksen, jottei asiassa pidettäisi liikaa kiirettä ja
-siten toimittaisi vastoin tarkoituksia. Kielto kohdistuu nimittäin
-tässä tapauksessa vain _hankintatapaan_, jota vastaisuudessa ei
-pitäisi hyväksyttämän, mutta ei koske _omistussuhdetta_, jota, vaikka
-sillä ei olekaan vaadittavaa nimellistä oikeudellisuutta, kuitenkin
-kaikki valtiot aikoinaan (luullun hankinnan aikana) silloisen yleisen
-mielipiteen mukaan pitivät oikeudenmukaisena.[4]
-
-
-
-
-TOINEN OSA.
-
-SISÄLTÄVÄ LOPULLISET MÄÄRITYKSET VALTIOIDEN VÄLISTÄ
-IKUISTA RAUHAA VARTEN
-
-
-Rauhan tila toistensa rinnalla elävien ihmisten kesken ei ole
-luonnontila (_status naturalis_), joka päinvastoin on sodan tila,
-so. vaikka ei alinomaa puhkeakaan vihollisuuksia, niin ne ovat
-kuitenkin aina uhkaamassa. Rauhan tila on siis _luotava_; sillä
-vihollisuuksitta oleminen ei vielä ole takeena siitä, ja jollei
-turvallisuutta takaa toinen naapuri toiselleen (mikä taas voi
-tapahtua ainoastaan _lainalaisessa_ tilassa), voi jompikumpi heistä
-kohdella toista vihollisena, haastettuaan hänet vihollisuuksiin.[5]
-
-
-
-Ensimmäinen lopullinen määritys ikuista rauhaa varten
-
-
-    Valtiojärjestys olkoon jokaisessa valtiossa tasavaltainen.
-
-Valtiojärjestys, joka ensiksikin on rakennettu ihmisten ihmisinä
-muodostaman yhteisön jäsenten _vapauden_ periaatteille, toiseksi
-perusteille, jotka edellyttävät kaikkien _riippuvaisuutta_ yhdestä
-ainoasta yhteisestä lainsäädännöstä (alamaisina), ja joka kolmanneksi
-nojautuu heidän _tasa-arvoisuuteensa_ (kansalaisina), -- ainoa
-siitä alkuperäisen sopimuksen aatteesta juontuva valtiojärjestys,
-johon jokaisen kansan oikeudenmukaisen lainsäädännön pitää
-perustua, on _tasavaltainen_ valtiojärjestys.[6] Tämä on siis,
-mitä oikeudellisuuteen tulee, itsessään se järjestysmuoto, joka
-on kaikkien erilaisten valtiomuotojen alkuperäisenä perustuksena.
-Nyt kysytään vain: onko se myöskin ainoa, joka voi johtaa ikuiseen
-rauhaan?
-
-Tasavaltaisella valtiojärjestyksellä on tosiaankin sen lisäksi, että
-se on väärentämätöntä alkujuurta, ollen peräisin oikeuskäsitteen
-puhtaasta lähteestä, vielä mahdollisuudet toivottuun suuntaan,
-nimittäin ikuiseen rauhaan. Tämä selviää seuraavasta. -- Kun
-kansalaisten suostumusta vaaditaan (ja toisin ei voi menetelläkään
-tämän valtiojärjestyksen vallitessa), milloin on ratkaistava,
-onko ryhdyttävä sotaan vai ei, niin ei mikään ole luonnollisempaa
-kuin että kansalaiset, heidän kun olisi päätettävä ottaa itse
-kantaaksensa kaikki sodan ahdingot (jommoisia ovat: ottaa itse
-osaa taisteluun; suorittaa sotakulungit omasta omaisuudestaan;
-ottaa murheellinen tehtävä korjata sodan jättämän hävityksen
-jälkiä; ottaa vihdoin kaiken pahan kukkuraksi vielä vastatakseen
-itse rauhaakin katkeroittava velkataakka, jota ei -- lähestyvien,
-yhä uusien sotien takia -- saa koskaan kuoletetuksi), -- että he
-ajattelevat päänsä ympäri, ennenkuin aloittavat noin vakavan leikin.
-Sellaisen valtiojärjestyksen vallitessa taas, jonka mukaan alamainen
-ei ole kansalainen ja joka siis ei ole tasavaltainen, on sodan
-aloittaminen vaarattominta maailmassa, koska valtionpäämies ei ole
-tasavertainen kansalainen, vaan valtionomistaja, joka pitoineen,
-metsästysretkineen, huvilinnoineen, hovijuhlineen jms. ei pane sodan
-vuoksi vähintäkään alttiiksi ja joka siis voi aivan vähäpätöisistä
-syistä päättää sen aloittamisen niinkuin jonkin huviretken ja jättää
-säädyllisyyden vuoksi toimenpiteen viattomaksi selittämisen ja
-puolustamisen siihen aina valmiin diplomaattikunnan huoleksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Jottei tasavaltaista valtiojärjestystä sekoitettaisi (kuten
-tavallisesti tehdään) kansanvaltaiseen, on huomautettava seuraavaa.
-Valtion (_civitas_) muodot voidaan luokitella joko niiden henkilöiden
-erotuksen mukaan, joiden huostassa on ylin valtiovalta, tai
-sen mukaan, mitä _hallitustapaa_ valtionpäämies kansaan nähden
-käyttää, olipa hän mikä hyvänsä miehiään. Edellisessä katsannossa
-on oikeastaan kysymys valtiuden muodosta (_forma imperii_),
-jommoisia on vain kolme mahdollista: joko on hallitsijavallan
-käyttö _yhdellä_ henkilöllä tai _muutamilla_ keskenään tai sitten
-yhteisesti _kaikilla_, jotka muodostavat kansalaisyhteiskunnan
-(_autokratia, aristokratia ja demokratia_ eli ruhtinasvalta,
-aatelisvalta ja kansanvalta). Jälkimmäinen on hallinnon muoto
-(_forma regiminis_) ja koskee sitä konstitutioon (yleisen tahdon
-toimitukseen, jolla ihmisjoukosta tulee kansa) perustuvaa
-tapaa, millä valtio käyttää täysivaltaisuuttaan, ja se on tässä
-katsannossa joko _tasavaltainen_ tai _itsevaltainen_ (despoottinen).
-_Tasavaltaisen_ valtiojärjestyksen perusaatteena on toimeenpanevan
-vallan (hallituksen) erottaminen lakisäätävästä. Despotismi perustuu
-siihen, että hallitsija panee valtiossa toimeen itse antamansa lait;
-se on siis julkinen tahto siinä muodossa, että hallitsija käyttää
-sitä yksityistahtonaan. -- Kolmesta mainitusta valtiomuodosta on
-_demokraattinen_ sanan varsinaisessa merkityksessä välttämättä
-_despotismia_, koska se perustaa toimeenpanovallan, jossa kaikki
-päättävät yhdestä ja tarvittaessa myöskin yhtä vastaan (joka siis ei
-yhdy päätökseen), ts. jossa päättävät kaikki, jotka eivät kuitenkaan
-ole kaikki, mikä merkitsee yleisen tahdon ristiriitaa itsensä kanssa
-ja vapauden kanssa.
-
-Jokainen hallitusmuoto nimittäin, joka ei ole _eduskuntainen_, on
-oikeastaan _epämuodostuma_, koska lainsäätäjä samassa henkilössä
-ei voi olla samalla tahtonsa toimeenpanija (yhtä vähän kuin
-päälauseeseen sisältyvä yleinen voi loogillisessa päätelmässä olla
-erityisen alistuksena sen alaiseksi sivulauseessa). Ja jos kohta nuo
-toisetkin kaksi valtiojärjestystä ovat aina sikäli virheellisiä,
-että niissä jää mahdollisuutta tuollaiselle hallitustavalle, niin
-on niiden vallitessa sentään ainakin mahdollista, että omaksutaan
-eduskuntaisen järjestelmän _henkeä_ vastaava hallitustapa --
-tämän valaisemiseksi voi mainita, että esim. Fredrik II ainakin
-_sanoi_ olevansa vain valtion korkein palvelija[7] --, jotavastoin
-demokraattinen valtiojärjestys tekee sen mahdottomaksi, kun
-kaikki tahtovat olla herrana, -- Voimme siis sanoa: kuta pienempi
-on valtiovallan henkilökunta (hallitsevien luku), kuta suurempi
-toisaalta sen edustuslaitos, sitä enemmän on valtiojärjestyksellä
-mahdollisuuksia tasavaltaisuuteen, ja saattaa toivoa, että se
-vähittäisillä uudistuksilla voi viimein siihen kohota. Tästä syystä
-on aristokratiassa jo vaikeampaa kuin monarkiassa, demokratiassa
-taas aivan mahdotonta muutoin kuin väkivaltaisella vallankumouksella
-päästä tuohon ainoaan täysin oikeudelliseen valtiojärjestykseen.
-Mutta kansalle merkitsee verrattomasti paljon enemmän hallitustapa[8]
-kuin valtiomuoto (vaikka kyllä tästäkin suuressa määrin riippuu sen
-parempi tai vähempi sopivaisuus edellämainittuun tarkoitukseen).
-Hallitustapaan taas kuuluu, jos sen mieli olla oikeusaatteen
-mukainen, eduskuntainen järjestelmä, jota noudattaen tasavaltainen
-hallitustapa yksistään on mahdollinen, vaan jota ilman (olipa
-valtiojärjestys mikä hyvänsä) hallitustapa on itsevaltainen ja
-mielivaltainen. -- Mikään vanhoista niinsanotuista tasavalloista ei
-ole tiennyt mitään tästä seikasta, ja sentähden niiden täytyikin
-päätyä kerrassaan despotismiin, joka, milloin yksi ainoa käyttää
-ylivaltaa, onkin vielä lajiaan siedettävin.
-
-
-
-Toinen lopullinen määritys ikuista rauhaa varten
-
-
-    Kansainoikeus perustukoon vapaiden valtioiden
-    _valtioliittojärjestelmään_.
-
-Kansoja kuten valtioitakin voidaan katsoa samalta kannalta kuin
-yksityisiä ihmisiä, jotka luonnontilassaan (so. ulkonaisista laeista
-riippumattomina) loukkaavat toisiaan jo rinnakkain-olollaan ja joista
-itsekukin turvallisuutensa tähden voi vaatia toiselta -- ja hänen
-pitääkin vaatia -- pääsyä hänen kanssaan kansalais-yhteiskunnan
-muotoja vastaaviin järjestettyihin oloihin, joissa jokaiselle
-voidaan turvata oikeutensa. Tämä olisi _kansainliitto_, jonka ei
-silti kuitenkaan tarvitsisi olla mikään kansainvaltio. Siinä olisi
-nimittäin ristiriita, koska jokaiseen valtioon sisältyy _ylemmän_
-(lainsäätäjän) suhde _alempaan_ (tottelevaan, nimittäin kansaan),
-mutta useammat kansat muodostaisivat samassa valtiossa vain yhden
-kansan, mikä taas (meillä kun on tässä pohdittavana _kansojen_ oikeus
-toisiinsa nähden, sikäli kuin niiden on muodostettava yhtä monta eri
-valtiota eikä sulauduttava yhdeksi valtioksi) sotii edellytyksiämme
-vastaan.
-
-Koska me nyt pidämme syvästi halveksittavana villien kiintymystä
-laittomaan vapauteensa tapella mieluummin lakkaamatta kuin alistua
-laillisen, oman säätämänsä pakon alaisiksi, toisin sanoen pitää
-hullua vapautta parempana kuin järkevää, ja arvostelemme kaiken
-tuon raakuudeksi, säädyttömyydeksi ja eläimelliseksi ihmisyyden
-halventamiseksi, niin luulisi, että valistuneiden kansain (joista
-jokainen kohdastaan on liittynyt valtioksi) pitäisi yhtä hyvällä
-syyllä kiiruhtaa, sitä parempi kuta pikemmin, pyrkimään vapaaksi
-tuosta niin alhaisesta tilasta. Mutta sensijaan paneekin jokainen
-_valtio_ päinvastoin liikkeelle kaiken valtamahtinsa (sillä
-kansanmajesteetti on järjetön sanontatapa) nimenomaan ollakseen
-vapaa kaikesta ulkonaisesta pakosta, ja valtionpäämiesten suuruus
-ja loisto on siinä, että heillä, tarvitsematta panna juuri itseään
-vaaralle alttiiksi, on käytettävinään tuhansittain käskyläisiä,
-jotka voidaan uhrata sellaisen asian puolesta, joka ei koske heitä
-ensinkään.[9] Euroopan ja Amerikan villien pääasiallinen erotus
-onkin siinä, että viimeksimaituista monet heimot ovat joutuneet
-kokonaisuudessaan vihollistensa ruoaksi, mutta ensinmainitut osaavat
-käyttää voitettujaan edullisempiin tarkoituksiin kuin syötäväksi
-ja ovat kyllin ymmärtäväisiä lisätäksensä niillä mieluummin
-alamaistensa lukua, siis myöskin vielä laajempiin sotiin käytettävien
-välikappaleiden määrää.
-
-Kun ottaa huomioon ihmisluonnon häijyyden, joka paljastuu
-alastomana kansojen vapaissa suhteissa (sensijaan että sitä
-yhteiskunnallis-lainalaisessa tilassa melkoisesti peittää hallituksen
-pakko), niin onpa todella ihmeteltävää, ettei _oikeus_-sanaa
-ole pedanttisena käsitteenä vielä voitu tykkänään karkottaa
-sotapolitiikan piiristä ja ettei yksikään valtio ole vielä ollut
-kyllin rohkea julistautuakseen julkisesti tämän mielipiteen
-kannattajaksi. Yhä vedotaan näet _Hugo Grotiukseen, Pufendorfiin,
-Vatteliin_[10] jmm. (kaikki kiusallisia lohduttajia), vaikkei heidän
-kirjoituksillaan, ne kun ovat filosofisessa tai diplomaattisessa
-hengessä laadittuja, ole eikä edes voikaan olla vähintäkään _lain_
-tehoa (sillä valtiot semmoisinaan eivät ole minkään ulkonaisen
-pakon alaisia), ja heidät tuodaan aina vain uskollisesti esille
-sotahyökkäysten _puolustamiseksi_, vaikka ei ole olemassa yhtään
-esimerkkiä siitä, että mitään valtiota olisi koskaan saatu noin
-merkitsevien miesten todisteiden terästämillä perusteilla luopumaan
-aikeistaan. -- Tuo arvonanto, jota jokainen valtio (ainakin sanoissa)
-osoittaa oikeuskäsitettä kohtaan, on kuitenkin merkkinä siitä, että
-ihmisessä piilee vielä suurempi, vaikkakin tällä asteella nukuksissa
-oleva siveellinen taipumus päästä ainakin joskus hänessä asuvan pahan
-alkujuuren voittajaksi (jonka olemassaoloa hän ei voi kieltää) ja
-toivoa samaa muistakin. Muutoinhan eivät valtiot, jotka tahtovat
-sotia toisiaan vastaan, joutuisi koskaan edes mainitsemaankaan
-sanaa _oikeus_, paitsi ehkä vain tehdäksensä siitä pilkkaa, kuten
-tunnettu gallialainen ruhtinas selitti: "Etu, jonka luonto on suonut
-vahvemmalle heikompaan nähden, on se, että viimeksimainitun on
-toteltava edellistä."
-
-Sinä keinona, jolla valtiot hakevat oikeuttaan, ei voi koskaan, kuten
-puolueettomassa tuomioistuimessa, olla oikeudenkäynti, vaan yksistään
-sota, mutta sodalla ja sen suotuisalla tuloksella, _voitolla_, ei
-oikeus tule ratkaistuksi, ja _rauhansopimus_ taas kyllä lopettaa
-sodan kulloinkin kerrakseen, mutta ei sodan tilaa -- mahdollisuutta
-löytää yhä uusien sotien tekosyitä -- (mitä ei juuri voikaan selittää
-vääräksi, koska tässä tilassa jokainen on tuomari omassa asiassaan).
-Toisaalta taas ei valtioihin nähden kansainoikeuden mukaan juuri voi
-pitää paikkaansa määritys, joka on katsottava luonnonoikeuden mukaan
-päteväksi laittomuuden tilassa eläviin ihmisiin nähden, nimittäin
-että heidän on täytymys (velvollisuus) luopua tuosta tilasta (koska
-valtiolla semmoisina on sisällisesti jo oikeudellinen järjestysmuoto
-ja ne ovat siis vapautuneet toisten pakonalaisuudesta, jonka nojalla
-nämä omain oikeuskäsitystensä mukaan velvoittaisivat ne noudattamaan
-laajempaa lainalaista oikeusjärjestystä), vaikkakin järki taas
-puolestaan ylimmän sivullisen lainsäätäjämahdin majesteetilla
-kerrassaan tuomitsee sodan käyttämisen oikeudenkäynnin välineenä,
-tehden sensijaan suoranaiseksi velvollisuudeksi rauhan tilan,
-jota kuitenkaan ei voi saada perustetuksi eikä turvatuksi ilman
-kansojen keskinäistä sopimusta. Näin ollen täytyy olla laatuaan
-erikoinen liitto, jota voimme nimittää _rauhanliitoksi (foedus
-pacificum)_, joka eroaisi _rauhansopimuksesta (pactum pacis)_ siinä,
-että kun jälkimmäinen lopettaa vain _yhden_ sodan, se pyrkisi
-tekemään lopun _kaikista_ sodista ainiaaksi. Tuollainen liitto
-ei palvele minkäänlaisen vallan hankkimista, vaan se tarkoittaa
-yksinomaan valtion _vapauden_ säilyttämistä ja turvaamista itselleen
-ja muillekin liittoutuneille valtioille, näiden tarvitsematta
-silti (kuten luonnontilassa elävien ihmisten) alistua yleisten
-lakien ja niistä johtuvan pakon alaisiksi. Missä määrin tällaisen
-_valtioliiton_ aate, jommoinen tulisi vähitellen käsittämään kaikki
-valtiot ja siten johtamaan ikuiseen rauhaan, olisi toteutettavissa
-(ts. onko sillä objektiivista realiteettia), sitä käy mielessään
-kuvitteleminen. Jos nimittäin käy niin onnellisesti, että joku
-mahtava ja valistunut kansa voi muodostua tasavallaksi (jonka
-täytyy olla luontonsa mukaisesti taipuvainen ikuiseen rauhaan),
-niin tuo tasavalta tulee valtioliittoyhtymän keskipisteeksi
-toisille valtioille, liittyäksensä niihin ja siten turvatakseen
-kansainoikeuden aatteen mukaisesti valtioiden vapaustilan ja
-laajentaakseen sitä yhä edelleen uusilla samanlaisilla liittymillä.
-
-Kun joku kansa sanoo: "Meidän välillämme älköön olko sotaa;
-sillä me tahdomme muodostautua yhteiseksi valtioksi, so. asettaa
-itsellemme korkeimman lakiasäätävän, hallitsevan ja tuomitsevan
-vallan, joka sovittaa riitaisuutemme rauhallisesti", niin se on
-ymmärrettävää. -- Mutta jos joku valtio sanoo: "Minun ja toisten
-valtioiden välillä älköön olko sotaa, vaikka minä en tunnustakaan
-mitään korkeinta lakiasäätävää valtaa, joka turvaisi minulle
-oikeuteni ja jolle minä turvaisin sen oman oikeuden", niin ei ole
-lainkaan ymmärrettävissä, mihin tämä valtio sitten tahtoisi perustaa
-luottamuksen omaan oikeuteensa, jollei tuo oikeus perustu tavallisia
-kansalaisyhteiskunta-muodostumia vastaavaan, laajempaan liittoon,
-nimittäin vapaaseen valtioliittoutumaan, jommoinen järjen täytyy
-välttämättä yhdistää kansainoikeuden käsitteeseen, jotta tästä
-käsitteestä ylipäänsä voisi jäädä ajatukselle jokin kiinnekohta.
-
-Kansainoikeuden käsitteessä, jos sillä ymmärretään sotimisen
-oikeutta, ei ole oikeastaan ajatukselle minkäänlaista tukea
-(koska se semmoisena ei ole yleispäteviin ulkopuolisiin, jokaisen
-yksityisen vapautta rajoittaviin lakeihin perustuva, vaan sallii
-yksipuolisiin toiminnanohjeisiin nojautuen ja väkivoimalla
-ratkaistavan, mitä oikeus on). Tuommoisella kansainoikeudella olisi
-näin ollen ymmärrettävä sitä, että ihmisille, jotka noin ajattelevat,
-tapahtuu aivan oikein, kun he repivät ja raatelevat toisiansa
-ja siten tapaavat ikuisen rauhan vasta siinä suuressa haudassa,
-joka peittää kaikki väkivallantöiden kauheudet samoin kuin niiden
-alkuunpanijatkin. -- Keskinäisissä suhteissa oleville valtioille
-ei järjen mukaan ajatellen voi olla mitään muuta keinoa päästä
-siitä laittomuuden tilasta, joka on pelkkää sotaa, kuin että ne,
-samoin kuin yksityiset ihmisetkin, luopuvat villistä (laittomasta)
-vapaudesta, mukautuvat yhteisiin pakkolakeihin ja muodostavat
-siten (jatkuvasti kasvavan) _kansainvaltion (civitas gentium)_,
-joka lopulta käsittäisi maan kaikki kansat. Mutta koska valtiot,
-kansainoikeudesta omistamansa käsityksen mukaisesti, eivät tuollaista
-lainkaan halua, siis hylkäävät _in hypothesi_ sen, mikä on oikein _in
-thesi_, niin on _maailmantasavallan_ positiivisen aatteen asemesta
-(jollemme tahdo sallia kaiken tuhoutua) ainoastaan sotaa vastustavan,
-vakinaisen ja yhä laajenevan _liiton negatiivinen_ vastike kykenevä
-pidättämään tuota oikeutta kammoavain, vihamielisten taipumusten
-virtaa, jolloin kuitenkin on tarjona alituinen vaara, että se puhkeaa
-kuohumaan. (_Furor impius intus -- fremit horridus ore cruento. --
-Vergilius_[11]).[12]
-
-
-
-Kolmas lopullinen määritys ikuista rauhaa varten.
-
-
-    "Maailmankansalaisoikeus olkoon rajoitettu yleisen
-    _vierasystävyyden_ vaatimuksiin."
-
-Tässä paremmin kuin edellisissäkään määrityksissä ei ole puhe
-ihmisystävällisyydestä, vaan _oikeudesta_, ja tällöin merkitsee
-_vierasystävyys_ (vieraanvaraisuus) muukalaisen oikeutta olla
-saamatta osakseen vihamielistä kohtelua toiselta sentähden, että
-hän saapuu tämän toisen alueelle. Viimeksimainittu voi käskeä
-hänen poistua, jos se voi tapahtua aiheuttamatta hänelle turmiota,
-mutta ei kohdella vierasta vihamielisesti niin kauan kuin tämä on
-rauhallisesti alallaan. _Vierasoikeutta_ ei tulokas voi vaatia (sillä
-siihen tarvittaisiin erikoinen suopea sopimus, jonka nojalla hän
-pääsisi joksikin aikaa asujakumppanuuteen), vain _käymäoikeutta_,
-joka sallii jokaisen ihmisen tarjoutua toisen seuraan, mikä oikeus
-perustuu maan pinnan yhteiseen omistukseen, jolla, se kun on pallon
-pinta, he eivät voi rajattomiin asti eristäytyä, vaan jolla heidän
-on kuitenkin lopulta siedettävä toisiaan rinnatusten; mutta kellään
-ei ole alkujaan suurempaa oikeutta olla jollakin maan paikalla kuin
-toisellakaan. -- Tämän pinnan asuttavaksi kelpaamattomat osat,
-meri ja hieta-aavikot, katkaisevat tuon yhteisyyden, kuitenkin
-niin, että _laiva_ tai _kameli_ (erämaan _laiva_) tekevät ihmisille
-mahdolliseksi lähestyä toisiaan noidenkin seutujen läpi, joilla ei
-ole omistajaa, ja käyttää mahdolliseen kanssakäymiseen sitä _pinnan_
-oikeutta, joka kuuluu ihmissuvulle yhteisesti. Merenrantaseutujen
-(esim. raakalaisheimojen) epävieraanvarainen tapa ryöstellä laivoja
-läheisillä merillä tai tehdä orjikseen rannikolle ajautuneita
-laivamiehistöjä, tai hiekkaerämaiden (Arabian beduiinien)
-samanarvoinen tapa katsoa toisten paimentolaisheimojen naapuruutta
-oikeudeksi rosvota heitä, on siis vastoin luonnonoikeutta; toiselta
-puolen ei vierasystävyys-oikeus, so. vierasten tulokasten toimivalta,
-ulotu pitemmälle kuin mitä sisältää mahdollisuus _yrittää_
-kanssakäymistä entisten asukasten kanssa. -- Tällä tavalla saattavat
-etäiset maanosat päästä rauhallisesti toistensa kanssa suhteisiin,
-jotka lopulta voivat tulla yleisesti lainalaisiksi ja siten vihdoin
-johtaa ihmissukua yhä lähemmäksi yhteismaailmallista järjestysmuotoa.
-
-Jos vertaa tähän meidän maanosamme sivistyneiden, etupäässä
-kauppaakäyvien valtioiden _epä-vierasystävällistä_ käyttäytymistä,
-niin menee se vääryys, jota ne harjoittavat _käydessään_ vieraissa
-maissa ja vierasten kansojen luona (mikä merkitsee niille samaa kuin
-esiintyminen niiden _valloittajina_), aivan kauhistuttavan pitkälle.
-Amerikka, neekerimaat, maustesaaret, Kapmaa jne. olivat niille
-silloin, kun ne keksittiin, kenellekään kuulumattomia maita, sillä
-alkuasukkaita ne eivät laskeneet miksikään. Itäintiaan (Hindustaniin)
-kuljettivat ne pelkkien aiottujen kauppavarastojen varjolla vieraita
-sotilaskansoja, ja näiden mukana seurasi lisäksi alkuasukasten
-nujertaminen, maan eri valtioiden yllyttäminen laajaperäisiin sotiin,
-nälänhätä, kapina, petollisuus ja mitä vielä kuuluneekin noiden
-kaikkien murheiden litaniaan, jotka ihmissukua painavat.
-
-Kiina[13] ja Japani, jotka olivat saaneet esimakua tuollaisista
-vieraista, ovat sentähden olleet siksi viisaita, että edellinen on
-sallinut niille vain pääsyn maahansa, mutta ei jalansijaa siellä,
-jälkimmäinen taas myöntänyt pääsynkin vain yhdelle ainoalle Euroopan
-kansalle, hollantilaisille, ja nämäkin vieraat vielä eristetään
-niinkuin vangit yhteydestä alkuasukasten kanssa. Harmillisinta (tai
-siveellisen tuomarin näkökannalta katsoen kaikkein parasta) tässä
-eurooppalaisten menettelyssä on, että he eivät saa edes vastaavaa
-hyötyä noista väkivallan töistä, että kaikki nuo kauppayhtiöt ovat
-romahduksen partaalla, että Sokerisaaret, tuo kaikkein julmimman
-ja harkituimman orjuuden pesä, eivät tuota mitään todellista
-voittoa, vaan palvelevat isäntiä ainoastaan välillisesti, edistäen
-tällöinkin varsin vähän luvallisia tarkoitusperiä, nimittäin
-matruusien valmistamista sotalaivastoja varten ja sitä tietä taas
-sotien käymistä Euroopassa; ja tämä meno tapahtuu sellaisten valtain
-tiliin, jotka pitävät kovasti esillä hurskauttaan ja, samalla kun
-juovat vääryyttä niinkuin vettä, tahtovat käydä valituista, mitä
-oikeauskoisuuteen tulee.
-
-Kun nyt maan kansain kesken kerran yleisesti vallalle tullut
-(ahtaampi tai laajempi) yhteisyys on ehtinyt niinkin pitkälle,
-että _yhdessä_ maan paikassa tapahtunut oikeudenloukkaus tunnetaan
-_kaikissa_ paikoissa, niin ei maailmankansalaisoikeuden aate ole
-mikään haaveelliseen tai liioittelevaan kuvitteluun perustuva
-oikeusmuoto, vaan välttämätön täydennys niin valtiota kuin
-kansainoikeuttakin koskevaan kirjoittamattomaan lakikokoelmaan, joka
-koituisi yhteisten ihmisoikeuksien hyväksi yleensä ja siten myös
-ikuisen rauhan hyväksi, jonka yhtämittaisella lähenemisellä kohti
-toteutumistaan saatammekin mairitella itseämme ainoastaan tässä
-mainitulla ehdolla.
-
-
-
-Ensimmäinen lisäys
-
-Ikuisen rauhan takeista
-
-
-Tämmöisenä _vakuutena_ (takeena) ei ole mikään vähempi kuin
-itse suuri taiteilijatar _luonto (natura daedala rerum)_, jonka
-koneellisesta kulusta ilmeisesti tulee nähtäviin tarkoitus
-saada ihmisten eripuraisuus kirkastumaan sovuksi vastoin heidän
-tahtoaankin, ja jota sentähden, käsitettynä välittömästi,
-vaikutuslakiensa puolesta meille tuntemattoman syyn aiheuttamana
-pakkona, nimitetään _kohtaloksi_, mutta _kaitselmukseksi_
-silloin, kun harkitaan sen tarkoitusperäisyyttä maailman menossa
-ja ymmärretään se jonkun ihmissuvun objektiiviseen päämäärään
-suuntautuvan ja maailman kulkua ennakolta määräävän alkusyyn
-syvälliseksi viisaudeksi.[14] Tämä kaitselmus ei tosin varsinaisesti
-_näyttäydy_ meille noissa luonnon taidelaitteissa, emmepä voi
-sitä niistä _päättääkään_ olevaksi, vaan me voimme vain ja meidän
-täytyykin (kuten ylipäänsä kysymyksen ollessa olioiden muotojen
-suhteista niiden tarkoituksiin) _ajatella_ se niiden _lisäksi_,
-voidaksemme inhimillistä taitamista vertauskohtana käyttäen muodostaa
-käsityksen niiden mahdollisuuksista. Jos taas koetamme kuvitella
-niiden suhdetta ja sopeutumista siihen tarkoitusperään, jonka järki
-meille välittömästi sanoo (nimittäin moraaliseen), niin silloin
-luomme aatekuvan, joka tosin on _tietopuolisessa_ katsannossa
-ylenpalttinen, mutta käytännöllisessä merkityksessä (esim. mitä
-tulee _ikuista rauhaa_ koskevaan velvollisuuskäsitteeseen, joka
-vaatisi käyttämään tuota luonnon koneistoa sen hyväksi) dogmaattinen
-ja todellisuuspohjaltaan hyvin perusteltu. -- _Luonto_ sanan
-käyttäminen on sitäpaitsi, milloin on kuten tässä kysymys ainoastaan
-teoriasta (eikä uskonnosta), sopivampi ihmisjärjen rajoihin (järjen
-kun on, mitä tulee seurausten suhtautumiseen syihinsä, pysyteltävä
-mahdollisen kokemuksen piirissä) ja _vaatimattomampi_ sanontatapa
-kuin se, jolla tahdotaan ilmaista meille havaittavaa _kaitselmusta_,
-johon nähden ihmiset uhkarohkeasti varustautuvat Ikaroksen siivillä,
-päästäksensä lähemmäksi sen tutkimattomien tarkoituksien salaisuutta.
-
-Ennenkuin nyt käymme lähemmin määrittelemään näitä takeita, on
-tarpeellista ensin koettaa tutustua siihen olotilaan, jonka luonto
-on järjestänyt sen suurella näyttämöllä toimiville henkilöille ja
-joka tekee viimein välttämättömäksi heidän rauhansa turvaamisen. Sen
-jälkeen käsittelemme ensimmäiseksi sitä tapaa, millä luonto tuon
-turvan tarjoaa.
-
-Vastaiseksi on luonto suorittanut järjestelynsä siten, että se 1)
-on huolehtinut kaikissa maanpaikoissa asuvien ihmisten puolesta,
-että niissä voi elää, 2) on ajanut ihmiset _sodan_ avulla kaikkiin
-suuntiin, kaikkein epäanteliaimpiinkin seutuihin, asuttaaksensa ne,
-3) on pakottanut heidät, niinikään sodan avulla, asettumaan enemmän
-tai vähemmän lainalaisiin suhteisiin. -- Ihmeteltävää on jo sekin,
-että Jäämeren rantaseutujen kylmillä aavikoilla vielä kasvaa jäkälää,
-jota _poro_ kaivaa lumen alta, koituakseen itse ostjakkien tai
-samojedien ravinnoksi tai kelvatakseen myös heidän vetojuhdakseen,
-tai että suolaiset hiekkaerämaat voivat sentään elättää edes
-_kamelin_, joka näyttää olevan ikäänkuin luotu niiden vaeltamiseen,
-jotteivät nekään jäisi käyttämättömiksi. Mutta vielä selvempänä
-ilmenee tarkoitus huomatessamme, että Jäämeren rannoilla paitsi
-turkiseläimiä on vielä hylkeitä, mursuja ja valaita, joiden lihasta
-sikäläiset asukkaat saavat ravintoa ja rasvasta polttoainetta.
-Vaan kaikkein enimmän herättävät luonnon huolenpidosta puhuttaessa
-ihmettelyä ne ajopuut, joita se (meidän tietämättä oikein, mistä
-ne tulevat) kuljettaa noille kasvuttomille seuduille: ilman
-näitä aineksia eivät sikäläiset ihmiset voisi varustaa itselleen
-kulkuneuvoja ja aseita eivätkä majoja asuaksensa, -- näillä ihmisillä
-muuten onkin aivan kylliksi tekemistä sotiessaan eläimiä vastaan,
-joten pysyvät keskenään rauhallisissa suhteissa. -- Mutta mikä nuo
-asukkaat on _kuljettanut sinne_? Tuskinpa mikään muu kuin sota.
-Ensimmäinen _sotaväline_ taas kaikista eläimistä, joita ihminen on
-maan kansoittamisen kestäessä oppinut kesyttämään ja käyttämään
-taloutensa tarpeiksi, on _hevonen_. Norsu kuuluu sensijaan myöhempään
-aikaan, nimittäin jo pystytettyjen valtioiden ylellisyyksiin, samoin
-kuin taito viljellä erinäisiä, meille nyt jo alkuperäisen laatunsa
-puolesta tuntemattomia ruoholajeja, joita sanotaan _viljaksi_;
-samaten _hedelmälajien_ moninaistaminen ja jalostaminen uudestaan
-istuttamalla ja ymppäämällä (Euroopassa harjoitettiin tätä ehkä vain
-kahdella lajilla, villiomenalla ja villipäärynällä) saatettiin oppia
-ainoastaan jo perustettujen valtioiden aikana, jolloin kiinteistöjen
-omistus oli turvattu. Sitä ennen olivat ihmiset edistyneet
-_metsästys-,[15] kalastus- ja paimentolaiselämästä maasta-eläjiksi_,
-ja pian keksittiin _suola_ ja _rauta_, ehkä ensimmäiset laajalti
-kysytyt, eri kansojen välisessä kauppavaihdossa käytettävät
-tavaralajit, joiden avulla kansat ensiksi joutuivat _rauhallisiin
-suhteisiin_ keskenään ja sitten aina kauempanakin asuvain kanssa
-pääsivät yhteisymmärrykseen, yhteistoimintaan ja rauhallisiin
-suhteisiin.
-
-Samalla kun siis luonto on pitänyt huolta siitä, että ihmiset
-_voivat_ elää kaikkialla maan päällä, on se itsevaltiaasti
-myöskin tahtonut, että heidän _pitää_ elää kaikkialla, vaikkapa
-vastoin haluaankin, vieläpä niin, että tuohon velvoitukseen ei
-kuulu edellytyksenä mitään velvollisuuden käsitettä, joka sitoisi
-heidät siihen siveyslain voimalla, vaan on luonto valinnut sodan
-keinoksi tämän päämäärän saavuttamiseen. -- Näemmehän hajalleen
-tungettuina kansoja, joiden yhteinen alkujuuri ilmenee niiden
-kielten yhtäläisyydessä, kuten yhtäältä _samojedit_ Jäämeren
-rannalla ja toisaalta kahdensadan peninkulman päässä siitä,
-_Altain_ vuoristossa, kieleltään samankaltaisen kansan, ja niiden
-välissä toisen, nimittäin mongolilaisen, joka on ratsastustaitoinen
-ja niin ollen sotainen kansa; täten on ensinmainittu osa samaa
-heimoa, joutuen kauas toisesta, sysätty kaikkein karuimpiin
-jääseutuihin, jonne se varmaankaan ei olisi levinnyt omasta
-halustaan.,[16a] Niinikään ovat Euroopan pohjoisimmalla kulmalla
-asuvat _suomalaiset_, lappalaisiksi nimitetyt, joutuneet uudempana
-aikana yhtä kauas erilleen _unkarilaisista_, kun goottilaisia
-ja sarmaattisia kansoja on tunkeutunut niiden väliin; kuitenkin
-ovat molemmat ensinmainitut kansat kielen perusteella sukua
-keskenään. Ja mikäpä muu on voinut ajaa _eskimot_ (ehkä ikivanhoja
-eurooppalaisia seikkailijoita, kaikista amerikkalaisista tykkänään
-eroavaa sukua) Amerikan pohjoisosaan ja _peskerit_ saman maanosan
-eteläpäähän aina Tulimaahan asti, ellei sota, jota luonto käyttää
-keinona kansoittaakseen maan kaikki kolkat? Sota itse taas ei
-tarvitse mitään erikoisaihetta, vaan näyttää se olevan istutettu
-ihmisluontoon, vieläpä käyvän jonkunlaisesta jalosta toimesta, johon
-ihmisen innoittaa kunniantunto ilman itsekkäitä vaikuttimia. Tästä
-johtuu, että _sotakunto_ arvostellaan (sen tekevät amerikkalaiset
-villit yhtähyvin kuin eurooppalaisetkin ritariaikoina) välittömän
-suuriarvoiseksi ei ainoastaan _kun_ on sota (niinkuin sopiikin),
-vaan myöskin _jotta_ olisi sota, ja se aloitetaan usein yksistään
-tuon kunnon osoittamiseksi, joten siis sodalle semmoisenaan annetaan
-sisäistä _arvoa_, jopa siinä määrin, että sille vielä filosofitkin
-voivat pitää ylistyspuheita jonkunlaisena ihmiskunnan jalostuskeinona
-muistamatta tuota kreikkalaisen lausuntoa: "Sota on siitä huono, että
-se tekee enemmän pahoja ihmisiä kuin karsii niitä pois." -- Tämä
-olkoon sanottuna siitä, mitä luonto tekee _oman tarkoitusperänsä
-toteuttamiseksi_ kysymyksen ollessa ihmissuvusta eläinkunnan luokkana.
-
-Nyt esiintyy kysymys, joka koskee olennaista puolta ikuisen rauhan
-asiassa: "Mitä luonto tekee tässä suhteessa siihen tarkoitukseen
-nähden, jonka ihmisen oma järki osoittaa hänen velvollisuudekseen,
-eli mitä se siis tekee hänen _siveellisen tarkoitusperänsä_ hyväksi,
-ja miten se takaa, että se mitä ihmisen vapauslakien mukaan _pitäisi_
-tehdä, mutta mitä hän ei tee, turvattaisiin luonnon pakonkin voimalla
--- että nimittäin hän _tulisi_ sen täyttämään -- kuitenkin tuota
-vapautta loukkaamatta, ja vielä niin, että huomioon tulisivat
-kaikki julkisen oikeuden puolet, _valtio-oikeus, kansain-oikeus ja
-maailmankansalaisoikeus_." -- Kun sanon luonnosta: _se tahtoo_, että
-tuo tai tämä tapahtuisi, niin se ei merkitse samaa kuin: se asettaa
-meille velvoituksen tehdä niin (sillä sen voi asettaa vain pakoton
-käytännöllinen järki), vaan se _tekee_ itse niin, tahdoimmepa tai
-emme (_fata volentem ducunt, nolentem trahunt_).
-
-1. Jollei sisällinen epäsopukaan pakottaisi kansaa asettumaan
-yleisten lakien pakon alaiseksi, niin teki sen kuitenkin ulkoinen
-sota, koska luonnon edellämainitun järjestelyn mukaan jokaisen kansan
-on tapaaminen naapurinaan toinen sitä ahdistava kansa, jota vastaan
-sen on sisäisesti muodostuttava valtioksi, ollakseen _valtavoimana_
-varustettu sitä vastaan. Nyt on _tasavaltainen_ valtiojärjestys
-ainoa, joka on täysin ihmisten oikeutta vastaava, mutta se on
-samalla vaikein perustaa ja vielä vaikeampi säilyttää, jopa niin,
-että monet väittävät sen täytyvän olla _enkelien valtio_, ihmiset
-kun eivät itsekkäine taipumuksineen heidän mielestään kykene niin
-ylevärakenteisen valtiojärjestyksen ylläpitäjiksi. Mutta nyt tulee
-luonto tuon kunnioitetun, mutta käytännössä voimattoman yleisen,
-järkeen perustuvan tahdon avuksi, ja nimenomaan juuri noiden
-itsekkäiden taipumusten välityksellä, niin että ainoastaan hyvä
-valtion järjestysmuoto (joka epäilemättä on ihmiskykyjen ulottuvilla)
-pystyy suuntaamaan nuo voimat keskenään siten, että toinen niistä
-ehkäisee toisen hävittävän vaikutuksen tai tekee sen tyhjäksi;
-tällöin esiintyy lopputulos järjelle sellaisena kuin ei kumpaistakaan
-vastavoimaa olisi olemassa, ja ihminen tulee pakotetuksi olemaan,
-joskaan ei siveellisesti hyvä ihminen, niin kuitenkin hyvä
-kansalainen. Valtion järjestämisen pulma on, niin karkealta kuin se
-kuulostaakin, ratkaistavissa itse paholaistenkin (jos heillä vain
-on järkeä) muodostaman kansan keskuudessa, ja ratkaisu on tämä:
-"Joukko järjellisiä olentoja, jotka kaikki vaativat yleisiä lakeja
-säilyttääksensä olemassaolonsa, mutta ovat kaikki myös salaisesti
-taipuvaisia pyrkimään kohdastansa vapaiksi niiden velvoituksista,
-laittakoon keskinäiset suhteensa ja järjestysmuotonsa sellaisiksi,
-että, vaikka kunkin yksityiset aivoitukset käyvätkin toisiansa
-vastaan, jokainen kuitenkin pitää yllä toistansa siten, että tulos
-heidän yhteisistä suhteistaan on juuri sama kuin jos heillä ei olisi
-ollutkaan tuollaisia pahoja aivoituksia." Tällainen tehtävä täytyy
-olla _mahdollinen ratkaista_. Siinä ei nimittäin vaadita selkoa
-ihmisen siveellisestä parantumisesta, vaan tietää tahdotaan, miten
-luonnon mekanismia voitaisiin soveltaa ihmisoloihin, jotta kansaan
-kuuluvien ihmisten epäsopuisista aivoituksista aiheutuva ristiriita
-olisi siten sovitettavissa, että heidän täytyisi pakottaa itsensä
-suostumaan keskenänsä pakkolakien alaisiksi ja siten johtamaan olonsa
-sellaiseen rauhan tilaan, jossa lait ovat voimassa. Voimmehan huomata
-jo todellisesti olemassaolevistakin, vielä varsin epätäydellisesti
-järjestetyistä valtioista, että ne ainakin ulkonaisissa suhteissaan
-melkoisesti lähenevät sitä, mitä oikeuden aate vaatii, vaikka tähän
-ei varmaankaan ole syynä moraalisuus sisäisesti katsottuna (siitähän
-ei ole liioin hyvän valtiojärjestyksen ajateltava johtuvan, vaan
-pikemminkin on viimeksimainitun päinvastoin katsottava olevan kansan
-suotuisan siveellisen kehityksen ensimmäisenä edistäjänä); tästä
-nähdään, että järki voi käyttää itsekkäiden taipumusten välityksellä
-esiintyvää luonnon mekanismia, jotka taipumukset tietenkin
-vaikuttavat ulkonaisestikin toisiaan vastaan, keinona tehdä tilaa
-tuolle tarkoitusperälleen, oikeudelliselle ohjekäskylle, ja samalla
-myöskin, mikäli se riippuu valtiosta itsestään, edistää ja turvata
-niin sisällistä kuin ulkonaistakin rauhaa. -- Tässä katsannossa
-voimme siis sanoa: luonto _tahtoo_ vastustamattomasti, että oikeus
-saavuttaisi lopulta ylivallan. Mitä nyt tässä kohden on jätetty
-tekemättä, se tapahtuu viimein itsestään, vaikkakin tuottaen paljon
-epämukavuutta. -- "Jos ruokoa taivuttaa liiaksi, niin se katkeaa; ja
-joka tahtoo liiaksi, hän ei tahdo mitään." (Bouterwek.)[16b]
-
-2. Kansainoikeuden aate edellyttää useampien toisistaan
-riippumattomien naapurivaltioiden _eristäytymistä_; ja vaikka
-tuollainen tila itsessään onkin jo sodan tila (koska niiden kesken ei
-ole valtioliitto-yhteyttä, joka estäisi vihollisuuksien puhkeamisen),
-niin on sekin sentään järjenaatteen kannalta parempi kuin noiden
-valtioiden sulautuminen toisille ylivoimaiseksi ja yleisvaltiudeksi
-muuttuvaksi mahdiksi, sillä hallintoalueen suuretessa menettävät lait
-yhä enemmän ponttansa, ja sieluton despotismi, joka on hävittänyt
-hyvyyden idut, sortuu kuitenkin lopulta anarkiaan. Mutta jokainen
-valtio (tai sen päämies) haluaakin päästä pysyväiseen rauhan tilaan
-juuri pyrkimällä, mikäli mahdollista, koko maailman valtiaaksi. Mutta
-_luonnon tahto_ on toinen. Se käyttää kahta keinoa estääkseen kansoja
-sekautumasta toisiinsa ja eristääkseen niitä, nimittäin _kielten ja
-uskontojen_ erilaisuutta,[17] jota tosin seuraa taipumus keskinäiseen
-vihaan sekä sodan tekosyy, vaan joka sittenkin kulttuurin edistyessä
-ja ihmisten vähitellen lähentyessä toisiaan johtaa suurempaan
-periaatteiden yhdenmukaisuuteen ja yhteisymmärrykseen sellaisessa
-rauhan tilassa, joka ei, kuten tuo (vapauden hautuumaalla elävä)
-despotismi, synny eikä tule taatuksi heikontamalla kaikkia voimia,
-vaan voimien tasapainon avulla, niiden virkeimmin kilvoitellessa.
-
-3. Niin kuin luonto viisaasti pitää erillään kansoja, joita
-jokaisen valtion tahto, vieläpä itse kansainoikeudenkin nojalla,
-pyrkisi mielellään yhdistämään alaisikseen viekkaudella tai
-väkivallalla, niin se myös toisaalta yhdistää molemminpuolisella
-omanvoitonpyynnillä kansoja, joita maailmankansalaisoikeuden aate
-ei olisi turvannut mielivallalta ja sodalta. _Kauppahenki_ se on,
-joka ei voi elää yhdessä sodan kanssa ja joka ennemmin tai myöhemmin
-pääsee vallalle jokaisen kansan keskuudessa. Kun nimittäin kaikista
-valtiovaltaa alemmista mahdeista (välineistä) _rahan valta_ mahtanee
-olla luotettavin, niin huomaavat valtiot olevansa pakotettuja (ei kai
-sentään juuri siveellisistä vaikuttimista) edistämään jaloa rauhaa
-ja, millä maailman suunnalla sota ikänä uhkaakin puhjeta, torjumaan
-sitä välittävällä toiminnalla, aivan kuin ne senvuoksi olisivat
-vakinaisessa liittosuhteessa; sillä sotaa varten aiotut suuret
-yhtymät voivat asian luonnosta johtuen syntyä vain ylen harvoin
-ja vielä harvemmin menestyä. -- Tällä tavoin takaa luonto ihmisen
-taipumuksissa piilevän mekaanisuuden välityksellä itse ikuisen
-rauhankin; tämä vakuus ei tosin ole riittävä (tietopuolisesti)
-_ennustamaan_ sen vastaisuutta, mutta käytännöllisessä merkityksessä
-se kyllä riittää ja panee velvollisuudeksemme _ponnistella kohti_
-tuota (ei pelkästään kuvitteellista) päämäärää.
-
-
-
-Toinen lisäys
-
-Salainen määritys ikuista rauhaa varten
-
-
-Salainen määritys julkista oikeutta koskevissa asiakirjoissa on
-objektiivisesti katsoen, s.o. sisällyksensä puolesta ristiriitaisuus.
-Mutta subjektiivisesti arvosteltuna, sen henkilön laatuun nähden,
-joka sen määrittelee, voinee siihen kaiketi sisältyä salaisuuskin
-sikäli, että hän pitää omalle arvolleen arveluttavana ilmaista
-itseään julkisesti sen tekijäksi.
-
-Ainoa tämänluontoinen määritys sisältyy seuraavaan lauselmaan:
-_Sotaan varustautuneiden valtioiden on otettava harkitaksensa yleisen
-rauhan mahdollisuuden ehtoja koskevat filosofien perusohjeet_.
-
-Mutta nytpä näyttää valtion lainsäätäjäarvoa alentavalta --
-valtiollehan luonnollisesti on tunnustettava suurin viisaus -- ottaa
-_alamaisiltaan_ (filosofeilta) oppiakseen niitä periaatteita, jotka
-koskevat sen suhtautumista toisiin valtioihin; mutta kumminkin
-se on varsin suositeltavaa. Näin ollen ajattelemme valtion
-_hiljaisuudessa_ (siis tekemällä siitä salaisuuden) _kehottavan_
-filosofeja sanomaan ajatuksensa, mikä merkitsee, että valtio _antaa_
-heidän _puhua_ vapaasti ja julkisesti sodankäynnin ja rauhanteon
-yleisistä perusohjeista (sillä senhän he tekevät jo itsestäänkin,
-kun sitä vain ei heiltä kielletä): sopiessansa tästä seikasta
-toistensa kanssa eivät valtiot tarkoitusta varten tarvitse mitään
-erikoista keskinäistä välipuhettakaan, vaan se sisältyy jo yleisen
-(siveellis-lakiasäätävän) ihmisjärjen velvoitukseen. -- Tällä ei
-kuitenkaan tarkoiteta, että valtion olisi annettava etusija filosofin
-periaatteille lakimiehen (valtiovallan edustajan) lausuntojen edellä,
-vaan ainoastaan, että häntä _kuultaisiin_. Lakimies, joka on ottanut
-tunnuskuvakseen oikeuden _vaa'an_ ja sen ohella myös vanhurskauden
-_miekan_, ei tavallisesti käytä viimeksimainittua, kuten ehkä
-luulisi, yksistään suojatakseen edellistä kaikilta vierailta
-vaikutuksilta, vaan saattaa heittää miekankin jompaankumpaan
-vaakakuppiin, jollei se muuten ota painuakseen (_vae victis_).
-Sitäpaitsi on juristilla, joka ei ole samalla (siveellisyydenkin
-kannalta) filosofi, mitä suurin kiusaus -- koska se vain kuuluukin
-hänen virkatehtäväänsä -- ainoastaan soveltaa olevia lakeja, mutta
-ei tutkia, eivätkö itse nuo lait olisi parannuksen tarpeessa, ja
-hän lukee tämän tieteenhaaransa arvoluokan, joka itse asiassa on
-alempi, korkeampiin senvuoksi, että sen mukana seuraa valta (kuten
-on molempien toistenkin laita). -- Filosofinen tieteenhaara on tämän
-liittoutuneen mahdin alaisena ollen hyvin alhaisella asteella. Niinpä
-esim. sanotaan filosofiasta, että se on teologian _palvelijatar_ (ja
-samaa sanotaan toisistakin kahdesta). Ei kuitenkaan oikein eroteta,
-"kantaako hän soihtua armollisen rouvan edellä vai laahustinta hänen
-jäljessään".
-
-Että kuninkaat rupeaisivat filosofoimaan tai filosofit kuninkaiksi,
-ei ole luultavaa, mutta eipä liioin toivottavaakaan, sillä vallan
-omistaminen turmelee välttämättömästi järjen vapaata arvostelukykyä.
-Mutta että kuninkaat tai kuninkaalliset (tasa-arvoisuuslakien
-mukaan itseänsä hallitsevat) kansat eivät anna filosofien luokan
-hävitä tai mykistyä, vaan lausua julkisesti ajatuksensa, se on
-molemmille välttämättömän tarpeellista, eikä siitä voi liioin
-syntyä jälkipuheita, joilla tämä luokka tehtäisiin epäiltäväksi
-_kiihotustyön_ harjoittamisesta, se kun on jo luonnostaan kykenemätön
-joukkotoimintaan ja yhtymään klubeiksi.
-
-
-
-
-LIITE.
-
-
-
-I.
-
-Ristiriitaisuudesta moraalin ja politiikan välillä
-ikuisen rauhan näkökannalta
-
-
-Moraali on jo itsessään käytäntöä objektiivisessa merkityksessä,
-ehdottomasti käskevien lakien kokoomuksena, sellaisten, joiden mukaan
-meidän _pitää_ toimia, ja ilmeistä luonnottomuutta on, jos kerran on
-tunnustanut tämän velvollisuus-käsitteen arvovallan, koettaa vielä
-selittää, että sitä ei kuitenkaan kykene noudattamaan. Tällöinhän
-näet tuo käsite häviää itsestään (_ultra posse nemo oblliatur_). Näin
-ollen ei politiikka sovellettuna oikeusoppina voi olla ristiriidassa
-samassa mielessä käsitetyn, mutta tietopuolisen moraalin kanssa
-(toisin sanoen siinä ei siis ole käytännön ja teorian ristiriitaa);
-viimeksimainittuhan olisikin noin ajatellen ymmärrettävä
-jonkunlaiseksi yleiseksi _taitavuusopiksi_, so. sellaisten toiminnan
-ohjeiden teoriaksi, joiden mukaan voi valita käyttökelpoisimmat
-keinot omaa etua tavoitteleviin tarkoituksiin, eli siis kiellettävä,
-että moraalia ylipäänsä olisi olemassakaan.
-
-Politiikka sanoo: "_Olkaa taitavia kuin käärmeet_"; moraali lisää
-siihen rajoittavana ehtona: "_ja ilman vilppiä niinkuin kyyhkyset_".
-Jolleivät molemmat mahdu samaan käskyyn, niin on poliitiikan ja
-moraalin välillä todellakin ristiriitaa; jos taas kumpaisenkin
-on ehdottomasti kuuluttava yhteen, niin on vastakohtaisuuden
-käsite tässä järjetön, eikä sitä kysymystä voi lainkaan asettaa
-edes ratkaistavaksi, kuinka tuo ristiriita olisi sovitettavissa.
-Vaikka lauselma "_Rehellisyys on paras politiikka_" sisältääkin
-teorian, jota vastaan käytäntö sen pahempi sangen usein sotii, niin
-onpa toinen yhtä teoreettinen lauselma "_Rehellisyys on parempi
-kuin kaikki politiikka_" ehdottomasti kaikkien vastaväitteiden
-yläpuolella, vieläpä politiikan välttämätön ehtokin. Moraalin
-rajajumala ei väisty Jupiteria (vallan rajajumalaa), sillä
-viimeksimainittu on vielä kohtalon käsissä, so. järki ei ole kyllin
-kirkas kyetäkseen luomaan yleiskatsausta niiden edeltämääräävien
-syiden sarjaan, joista saattaa luonnon mekanismin nojalla varmuudella
-ennustaa ihmisten tekemisien ja tekemättä jättämisien onnelliset tai
-huonot seuraukset (vaikkakin ihminen voi odottaa niistä toiveittensa
-mukaisia). Mutta mitä meidän on tehtävä, pysyäksemme (viisauden
-sääntöjen mukaan) velvollisuuden polulla, sen asian valaisee meille
-järki tarpeeksi kirkkaasti, osoittaen samalla tien loppumääränkin.
-
-Mutta nytpä perustaa käytännön ihminen (jolle moraali on
-pelkkää teoriaa) lohduttoman kielteisen kantansa meidän
-sävyisiin toivomuksiimme nähden (joka silloinkin, kun on kysymys
-tunnustetuista: mitä meidän _pitää_ ja mitä me _voimme_)
-varsinaisesti tähän seikkaan: hän uskottelee voivansa etukäteen
-päättää ihmisluonnosta, että ihminen ei koskaan _ole tahtova_ sitä,
-mitä vaaditaan, jotta saataisiin todeksi tuo ikuiseen rauhaan
-viittaava ja johtava päämaali. -- Itse asiassa ei tähän tarkoitukseen
-riitäkään _kaikkien yksityisten_ ihmisten tahto elää vapauden
-periaatteiden mukaisesti laillista järjestysmuotoa noudattaen
-(_kaikkien_ tahdon _erillinen yhtäläisyys_), vaan että _kaikki
-yhdessä_ tahtovat tuota tilaa (yhteisen tahdon _joukko_-yhtäläisyys);
-tällaista ratkaisua vaatii vielä tämä vaikea tehtävä, jotta
-kansalais-yhteiskunnasta syntyisi eheä kokonaisuus. Kun siis kaikkien
-erikoistahtomisen erilaisuuden yläpuolelle lisäksi vaaditaan vielä
-joku sitä yhdistävä syy, ei tuota aatetta _toimeenpantaessa_
-(käytännössä) oikeudellisen tilan alkamista voi perustaa muuhun
-kuin _valtaan_, jonka pakon nojaan julkinen oikeus sittemmin
-rakennetaan. Tällainen oikeus edellyttää tosin, että todellisessa
-kokemusmaailmassa on jo etukäteen odotettavissa mainitusta aatteesta
-(teoriasta) suuria poikkeuksia (koska vielä on huomattava, että
-tällöin ei juuri käy ottaminen lukuun lainsäätäjän moraalista
-katsontatapaa, jota seuraten hän, kun sekavan joukkion yhdistyminen
-kansaksi on tapahtunut, jättäisi täten muodostuneen kansan tehtäväksi
-oikeudellisen järjestysmuodon luomisen yhteisen tahtonsa nojalla).
-
-Tässä tulee nyt kysymykseen, että se ei annakaan kansan sanella
-lakeja, jolla kerran on valta käsissään. Valtio, joka kerran on
-siinä asemassa, ettei se ole minkään ulkonaisten lakien alainen, ei
-alistu toisten valtioiden tuomarinistuimesta riippuvaiseksi, kun
-on ratkaistavana, millä tavalla sen on haettava niiltä oikeuttaan;
-eipä kokonainen maanosakaan, tuntiessaan itsensä ylivoimaiseksi
-toisen rinnalla, joka ei muutoin ole sen tiellä, jätä käyttämättä
-tilaisuutta lujittaa valtaansa ryöstämällä tuota toista tai
-alistamalla sen kerrassaan valtiutensa alle. Täten kutistuvatkin nyt
-kaikki tietopuoliset valtio-, kansain- ja maailmankansalaisoikeuden
-suunnitelmat asiallisesti tyhjiksi ihanteiksi, jotka eivät ole
-toteutettavissa, jotavastoin sellaisen käytännöllisyyden, joka
-nojautuu ihmisluonnon kokemusperäisiin perusteihin ja joka ei pidä
-liian halveksittavana ottaa johtoaatteitaan varten opetusta siitä
-tavasta, miten maailman asiat kulkevat, voisi yksistään toivoa
-löytävän varman pohjan valtioviisautensa rakennukselle.
-
-Ja niin onkin, että jos ei ole olemassa mitään vapautta ja siihen
-perustuvaa siveellistä lakia, vaan jos kaikki mitä tapahtuu tai voi
-tapahtua on pelkkää luonnon koneellisuutta, niin politiikka (taitona
-käyttää sitä ihmisten hallitsemiseen) sisältää kaiken käytännöllisen
-viisauden, ja oikeuden käsite on asiallisesti tyhjä ajatus. Jos taas
-oikeuden käsite huomataan välttämättömän tarpeelliseksi yhdistää
-politiikkaan, jopa kohottaa valtiotaidon rajoittavaksi ehdoksikin,
-niin silloin on myönnettävä, että ne ovat yhdistettävissä toisiinsa.
-Minä voin nyt kyllä vielä ajatella _moraalista politikkoa_, so.
-sellaista, joka ottaa valtioviisauperiaatteet siltä kannalta, että
-ne voivat kestää siinä, missä moraalikin tulee kysymykseen, mutta en
-_poliittista moralistia_, joka muovaa moraalinsa sellaiseksi, että
-valtiomiehen edut näyttävät sen sietävän.
-
-Moraalinen politikko ottaa periaatteekseen tämän: jos
-valtiojärjestyksessä tai valtioiden suhteissa paljastuu vikoja,
-joita ei ole voitu estää, niin on -- erittäinkin valtionpäämiesten
--- velvollisuus harkita, miten olot voitaisiin mahdollisimman pian
-korjata ja saattaa luonnonoikeuden mukaisiksi, sikäli kuin se
-järjenaatteen muodossa on meille nähtävänä mallina, vaikka tämä
-kaikki vaatisi uhrauksiakin heidän itsekkyydeltään. Kun nyt
-valtio- tai maailmankansalais-yhtymää koossapitävän siteen
-rikkirepiminen, ennenkuin parempi järjestysmuoto vielä on valmiina
-asetettavaksi sen sijaan, on vastoin kaikkea tässä kohden
-moraalin kanssa yhtäpitävää valtioviisautta, niin olisi kylläkin
-järjetöntä vaatia, että kyseessäoleva puute olisi hetimiten ja
-rajusti korjattava; mutta sen vaatimuksen voi kumminkin asettaa
-vallanpitäjälle, että hänen on ainakin omistettava sisimmäksi
-perusohjeekseen tuollaisen muutoksen välttämättömyys ja sen
-mukaan pyrittävä lakkaamatta lähemmäksi päämäärää (oikeuslakien
-kannalta parasta valtiojärjestystä). Valtio voi jo silti _hallita_
-itseään tasavaltaisesti, vaikka sillä vielä onkin olemassaolevan
-valtiosäännön mukaan despoottinen _hallitsijavalta_, kunnes kansa
-vähitellen tulee kykeneväksi omistamaan vaikutuksia pelkästä lain
-arvovallan aatteesta (ikäänkuin siinä olisi fyysillinen mahti) ja
-niinmuodoin kehittyy kelvolliseksi säätämään omat lakinsa (mikä
-jo alkujaan perustuu oikeuteen). Jos huonon valtiojärjestyksen
-aiheuttamalla mullistavalla _vallankumouksellakin_ saavutettaisiin
--- oikeudenvastaisella tavalla -- lainmukaisempi järjestys, eipä
-uudenkaan järjestelmän aikana auttaisi enää pitää luvallisena
-johdattaa kansaa jälleen vanhaan, vaikkakin vanhan järjestyksen
-vielä voimassaollessa jokainen, joka tahtoisi väkivalloin tai
-viekkaudella kajota siihen langetettaisiin kapinoitsijalle kuuluviin
-rangaistuksiin. Mitä taas tulee valtioiden ulkonaisiin suhteisiin,
-niin ei yksityiseltä valtiolta voi vaatia, että se luopuisi
-valtiojärjestyksestään, vaikka tämä olisikin despoottinen (jommoinen
-onkin muuten vahvempi ulkopuolisia vihollisia vastaan), niin kauan
-kuin se on vaarassa joutua heti toisten valtioiden pauloihin.
-Tällaisessa tapauksessa täytyy olla sallittua edes lykätä muutoksen
-toimeenpano sopivampaan ajankohtaan.[18]
-
-Rikkokootpa siis despotisoivat moralistit (jotka erehtyvät aatteiden
-soveltamisessa) vaikka monellakin tavalla valtioviisautta vastaan
-(varomattomasti omaksumillaan tai kiittelemillään menetelmillä),
-niin täytyy kuitenkin tämän luontoa vastaan tapahtuneen rikkomuksen
-antaman opetuksen vähitellen johtaa heidät paremmalle tolalle.
-Moralisoivat politikot sensijaan -- mikäli se heistä riippuu --
-_tekevät mahdottomaksi_ olojen parantamisen ja oikeudenloukkauksen
-ikuiseksi kaunistelemalla oikeudenvastaisia valtionperiaatteita,
-uskotellen, että ihmisluonto ei _kykene_ toteuttamaan hyvää järjen
-osoittaman aatteen mukaisesti.
-
-Käytännön ja kokemuksen asemesta, jolla nämä valtioviisaat miehet
-kerskuvat, onkin heillä _juonet_ mielessä; heidän aikeensa
-suuntautuvat vain kansan ja mahdollisuutta myöten koko maailmankin
-alttiiksipanemiseen puhumalla kulloinkin hallitsevan vallan pussiin
-(jotteivät vahingoittaisi yksityisetuansa), mikä on todellisten
-juristien tapaista (_ammatti_-juristien, ei _lainsäätäjäin_),
-milloin nämä ovat päässeet kiipeämään politiikkaan asti. Kun näet
-heidän tehtävänsä ei ole järkeillä itse lainsäädännöstä, vaan panna
-toimeen voimassaolevan lain määräyksiä, niin täytyy jokaisen nykyään
-olemassaolevan lakisäädöksen ja -- kun tämä muutetaan korkeimmassa
-paikassa -- sitä seuraavan olla heille aina kaikkein paras, jolloin
-kaikki sitten onkin asianomaisessa koneellisessa järjestyksessään.
-Mutta jos tuo taito osata istua joka satulaan saa heissä syntymään
-senkin harhaluulon, että he muka kykenevät arvostelemaan yleensäkin
-_valtiojärjestyksen_ periaatteita oikeuskäsitteiden mukaan (siis _a
-priori_ eikä kokemusperäisesti), jos he suurentelevat tuntevansa
-_ihmisiä_ (mikä kyllä on luultavaakin, koska he ovat tekemisissä
-monien kanssa), tuntematta kuitenkaan _ihmisiä_ ja ymmärtämättä mitä
-hänestä voidaan tehdä (siihen vaaditaan korkeammalle kehittynyttä
-antropologista vaarinottoa), ja jos he näillä käsityksillä
-varustettuina käyvät käsiksi järjen ohjesääntöjen mukaiseen
-valtio- ja kansainoikeuteen, niin he eivät voi suoriutua tästä
-siirtymisestä muutoin kuin jatkamalla käräjäpukarin hengessä,
-seuraten totunnaista menettelytapaansa (joka perustuu itsevaltaisesti
-annettujen pakkolakien mukaiseen koneellisuuteen) siinäkin,
-missä järjen käsitteiden mukaan tulee kysymykseen vain vapauden
-periaatteille rakentuva lainalakien pakko, joka vasta tekee
-pysyvästi oikeuteen nojautuvan valtiojärjestyksen mahdolliseksi;
-esillä olevan tehtävän luulee oletettu käytännön mies, jättämällä
-huomiotta mainitun järjenaatteen, voivansa ratkaista empiirisesti,
-kokemusperäisesti, kuten tähän asti vielä parhaiten säilyneet, mutta
-enimmäkseen oikeudenvastaiset valtiojärjestykset on rakennettu.
-Ne perusohjeet, joita hän tällöin käyttää (vaikka hän ei tosin
-päästäkään niitä kuuluville), käyvät yksiin suunnilleen seuraavien
-sofististen ohjeiden kanssa:
-
-1. _Fac et excusa_. Käytä sopivaa tilaisuutta omavaltaiseen
-anastamiseen (anastus on kohdistuva valtion oikeuteen joko omaan
-kansaansa tai sitten johonkin toiseen, naapurikansaan nähden).
-Tapausta käy puolustaminen ja väkivaltaa kaunisteleminen paljon
-helpommin ja hienommin _teon jälkeen_ (varsinkin ensiksimainitussa
-tapauksessa, jossa ylemmän vallan olemukseen ilman muuta kuuluu olla
-samalla lakiasäätävänä esivaltanakin, jota on toteltava sen enempää
-järkeilemättä) kuin jos edeltäpäin mielisi miettiä vakuuttavia
-syitä ja ensin vielä odottaa vastasyidenkin esittämistä. Itse
-tämä uskaliaisuus on jo jonkunlaisena silmänlumeena osoittamassa,
-että asianomainen muka on sisäisesti vakuuttunut tekonsa
-oikeudenmukaisuudesta, ja perästäpäin on _bonus eventus_ niminen
-jumala paras oikeuden edustaja.
-
-2. _Si fecisti, nega_. Siihen nähden, mitä itse olet rikkonut,
-saattaaksesi kansasi epätoivoon ja johtaaksesi sen sitä tietä
-kapinaan, kiellä _oma_ syyllisyytesi; väitä sensijaan, että syynä
-on ollut alamaisten niskoittelu, tai, jos anastuksesi kohdistuu
-naapurikansaan, että syy on ihmisluonnossa, koska ihminen, jollei hän
-ennätä väkivoimalla toisen edelle, saa olla varma siitä, että tuo
-toinen ennättää hänen edelleen ja saa hänestä voiton.
-
-3. _Divide et impera_. Tämä merkitsee: jos kansasi keskuudessa
-on joitakin etuoikeutettuja, jotka ovat valinneet sinut vain
-ylimmäksi miehekseen (_primus inter pares_), niin saata heidät
-eripuraisiksi keskenään ja erimielisiksi kansan kanssa ja asetu
-sitten kansan puolelle uskotellen antavasi sille enemmän vapautta;
-kun näin menettelet, niin kaikki tulee riippumaan ehdottomasti sinun
-tahdostasi. Jos taas on kysymys ulkovalloista, niin on eripuraisuuden
-virittäminen niiden keskuuteen jokseenkin varma keino saada ne yksi
-toisensa jälkeen alistetuksi valtasi alle sillä varjolla, että olet
-auttavinasi kulloinkin heikompaa puolta.
-
-Näillä valtiollisilla perusohjeillahan ei tosin voi ketään pettää,
-sillä ne ovat kaikki jo yleisesti tunnettuja. Niitä ei ole liioin
-tarvis hävetä senluontoisina, että vääryys paistaisi niistä liian
-silminnähtävästi. Suuret vallat eivät nimittäin koskaan häpeä
-yhteisen kansan arvostelun edessä, vaan ne häpeävät ainoastaan
-toinen toistaan, ja mitä tulee itse noihin periaatteisiin, niin
-eivät vallat joudu hämilleen niiden paljastumisesta, vaan ainoastaan
-_epäonnistumisesta_ (sillä toiminnanohjeittensa siveellisyyden
-puolesta ne ovat kaikki yksimielisiä); näin ollen jää niille aina
-vielä jäljelle _valtiollinen_ kunnia, johon ne voivat aina turvautua,
-nimittäin _vallan laajeneminen_, olipa se hankittu millä keinoin
-tahansa.[19]
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mitä tulee rauhantilan luomiseen ihmisten keskuuteen sotaisesta
-luonnontilasta, käy kaikista näistä epämoraalisen viisausopin
-käärmeenkäänteistä selville ainakin tämä: että ihmiset yhtä vähän
-yksityisoloissaan kuin julkisissa suhteissaankaan voivat välttää
-oikeuskäsitettä ja että he eivät uskalla julkisesti perustaa
-poliitikkaa yksinomaan taitotemppuihin eivätkä siis sanoutua irti
-kaikesta kuuliaisuudesta julkisen oikeuden aatteelle (mikä on
-erityisesti silmäänpistävää kansainoikeuteen nähden), vaan että he
-osoittavat sille semmoisenaan asiaankuuluvaa kunnioitusta, vaikkapa
-he koettaisivat miettiä satojakin takaportteja ja peittelykeinoja,
-karttaaksensa sitä käytännössä ja teetelläksensä ovelalle
-mielivallalle auktoriteettia esiintyä kaiken oikeuden alkulähteenä
-ja seuralaisena. -- Jotta tämä saivartelu saisi loppunsa (vaikka sen
-kaunistelemasta vääryydestä ei tulisikaan loppua) ja maan mahtavien
-vilpilliset _edustajat_ saataisiin tunnustamaan, että he eivät
-puhukaan oikeuden, vaan mielivallan puolesta, jolta he niinikään --
-kuin olisi heillä itsellään tässä asiassa jotakin määräämisvaltaa
--- omaksuvat esiintymistapansa, -- jotta näin tapahtuisi, saattaa
-olla tarpeen paljastaa tuo silmänlume, jolla petetään itseään ja
-muita, etsiä nähtäville se korkein perusaate, joka on lähtökohtana
-pyrkimykselle ikuiseen rauhaan, ja osoittaa, että kaikki tuo paha,
-mikä on sen tiellä, johtuu siitä, että poliittinen moralisti alkaa
-siitä, mihin moraalinen politikko syystä kyllä lopettaa ja, alistaen
-siten periaatteet tarkoitusperän palvelukseen (so. valjastaen hevoset
-vaunujen perään), tekee tyhjäksi oman aikomuksensa saattaa politiikka
-ja moraali sopusointuun keskenään.
-
-Jotta käytännöllinen filosofia saataisiin sovitetuksi itsensä
-kanssa, on ennen kaikkea tarpeen ratkaista kysymys: onko
-käytännöllisen järjen tehtävissä lähdettävä alkuun sen _aineellisesta
-peruslähteestä, tarkoituksesta_ (ehdonvallan esineenä), vai
-_muodollisesta_, so. siitä (ainoastaan ulkonaisesti katsoen vapauteen
-perustuvasta), jonka mukaan sääntö kuuluu: "toimi niin, että voit
-tahtoa, että perusohjeestasi tulisi yleinen laki (olipa tarkoitus
-mikä hyvänsä)?"
-
-Aivan epäilemättä on viimeksimainitulle perusjohteelle annettava
-etusija; sillä on näet oikeusperiaatteena ehdoton välttämättömyys,
-kun sensijaan ensinmainittu on pakottava ainoastaan edellyttämällä
-asetetun päämäärän kokemusperäisiä ehtoja, nimittäin sen
-toteuttamista, ja vaikka tämä päämäärä (esim. ikuinen rauha)
-olisi velvollisuuskin, niin täytyisi kuitenkin itse tämän
-velvollisuudenkin olla johdettu ulkonaisen toiminnan perusohjeiden
-muodollisesta perusteesta. -- Nyt on tuo edellinen prinsiippi,
-_poliittisen moralistin_ perusjohde (valtio-, kansalais- ja
-maailmankansalaisoikeuden probleemi), pelkkä _taidollinen
-tehtävä (problema technicum)_; jälkimmäinen sitävastoin, ollen
-perusjohteena _moraaliselle politikolle_, jolle se on _siveellinen
-tehtävä (problema morale)_, on menettelytavan puolesta kerrassaan
-ratkaisevasti eroava tuosta toisesta, se kun tähtää ikuiseen rauhaan,
-jota tällöin ei toivota ainoastaan fyysillisenä hyvyytenä, vaan myös
-velvollisuuden tunnustamisesta johtuvana tilana.
-
-Edellisen, nimittäin valtiotaidollisen tehtävän ratkaisuun vaaditaan
-paljon luonnon tuntemusta, jotta se koneisto voitaisiin käyttää
-ajateltuun tarkoitukseen, ja kuitenkin on kaikki tuo tuntemus
-tulokseltaan epävarmaa, mitä tulee ikuiseen rauhaan, otettakoonpa
-sitten kyseeseen mikä tahansa julkisen oikeuden kolmesta haarasta.
-Käykö kansaa pitäminen sisäisissä asioissa ja vielä pysyväisestikin
-kuuliaisuudessa ja samalla kukoistuksessa paremmin ankaruudella vaiko
-turhamaisuuden syöteillä, yhden ainoan henkilön ylivaltiuden avulla
-vai useampien yhteisellä neuvolla, ehkäpä myös pelkän virka-aatelin
-avulla tai sitten kansanvallalla, -- tämä kaikki on epävarmaa.
-Historia tarjoaa vastakkaisia esimerkkejä kaikista hallitustavoista
-(lukuunottamatta ainoaa todella tasavaltaista, joka tosin voi
-johtuakin vain moraalisen politikon mieleen). -- Vielä epävarmempi
-on ministerisuunnitelmain sääntöjen mukaan järjestetty luuloteltu
-_kansain oikeus_, joka itse asiassa on vain sisällyksetön sana ja
-joka perustuu sopimuksiin, joihin kätkeytyy jo niiden solmiamisen
-hetkellä samalla salainen aihe niiden rikkomiseen. -- toisen,
-nimittäin _valtioviisausprobleemin_ ratkaisu sitävastoin pakottautuu
-esille ikäänkuin itsestään, se on jokaiselle ilmeisen selvä ja
-saattaa kaiken teennäisyyden häpeään, johtaen vielä suoraa tietä
-päämäärään; kuitenkin on tässäkin muistettava viisauden vaativan,
-ettei tarkoituksen perille ole pyrittävä liialla kiireellä, vaan
-koetettava lähestyä sitä lakkaamatta, suotuisain olosuhteiden laadun
-mukaan.
-
-Tällöin kuuluu sääntö: "Etsikää ensin puhtaan käytännöllisen järjen
-valtakuntaa ja sen _vanhurskautta_, niin päämääränne (ikuisen
-rauhan hyvyys) tulee osaksenne itsestään." Moraaliin kuuluu näet
-ominaisena piirteenä, nimenomaankin sen julkis-oikeudellisiin
-perusaatteisiin nähden (siis mitä tulee _a priori_ tunnettavaan
-politiikkaan), että kuta vähemmän se tekee suhtautumisemme
-riippuvaksi asetetusta päämäärästä, tarkoitetusta joko sitten
-fyysillisestä tai siveellisestä edusta, sitä paremmin se kuitenkin
-on sen kanssa yleensä sopusoinnussa. Tämä johtuu siitä, että juuri
-_a priori_ olemassaoleva yleinen tahto (kansan yleistahto tai eri
-kansain keskinäisissä suhteissa ilmenevä) määrääkin yksistään, mikä
-ihmisten kesken oikein on; ja tuo kaikkien tahdon yhdistelmäkin,
-kun vain toimeenpanossa menetellään johdonmukaisesti, voi luonnon
-mekanismin mukaan samalla olla vaikuttavana tekijänä tarkoitetun
-tuloksen saavuttamiseksi ja oikeuskäsitteen tehostajana. -- Niinpä
-esim. on moraalisen politiikan perusaatteita, että kansan on
-yhdistyttävä valtioksi vapauden ja tasa-arvoisuuden ainoalaatuisten
-oikeusaatteiden perusteella; ja tämä periaate ei nojaudu taitoon,
-vaan velvollisuuteen. Järkeilkööt nyt poliittiset moralistit kuinka
-paljon tahansa tätä vastaan, väittäkööt, että yhteiskunnaksi
-liittyvässä ihmisjoukossa vallitsee luonnon koneellisuus, joka tekee
-nuo perusaatteet voimattomiksi ja niiden tarkoitusperät tyhjiksi,
-tai koettakoot todistaa vastaväitteitään esimerkeillä huonosti
-sommitelluista valtiojärjestyksistä vanhempina ja uudempina aikoina
-(esim. kansanvalloista ilman eduskuntajärjestelmää), niin ei heidän
-mielipiteitään kannata ottaa lukuun; etupäässä senvuoksi, että
-tuollainen turmiollinen oppi pikemminkin itse matkaansaattaa samaa
-pahennusta, jota se väittää ennaltaolevaksi, teoria, jonka mukaan
-ihminen sullotaan samaan luokkaan muiden elävien koneiden kanssa,
-jotka eivät enää tarvitsisikaan lisäksi muuta kuin tietoisuuden, että
-eivät ole vapaita, kuuluaksensa jo omastakin mielestänsä kurjimpiin
-kaikista maailman olennoista.
-
-Tuo jonkun verran kerskailevalta kajahtava, sananlaskun tapaan
-käytäntöön tullut, mutta tosi lauselma: _Fiat iustitia, pereat
-mundus_, mikä merkitsee: "Oikeus vallitkoon, vaikka kaikki maailman
-veijarit joutuisivat sen takia perikatoon", sisältää oivallisen
-oikeusperusteen, joka katkaisee kaikki kavaluuden tai väkivallan
-viitoittamat kiertotiet. Ohjetta ei ole vain ymmärrettävä
-väärin, sitä ei ole esim. käsitettävä luvaksi käyttää omaa
-oikeuttaan kaikkein ankarimmassa muodossa (mikä sotisi siveellistä
-velvollisuutta vastaan), vaan vallanpitäjäin velvoitukseksi olla
-kieltämättä keneltäkään hänen oikeuttaan epäsuosiosta tai säälistä
-toisia kohtaan taikka rajoittamatta sitä; tähän taas vaaditaan
-etukädessä puhtaiden oikeusperiaatteiden mukaan rakennettua
-valtion sisäistä järjestysmuotoa, mutta toisessa sijassa myös
-järjestelmää, joka yhdistää valtion toisten lähellä olevien
-ja etäisempienkin valtioiden kanssa keskinäisiä riitaisuuksia
-laillisella tavalla sovittavaksi (yleisvaltion käsitettä vastaavaksi)
-yhtymäksi. -- Kyseessäoleva lauselma ei sisällä mitään muuta
-kuin että valtiollisten perusohjeiden lähtökohtana ei ole oleva
-niiden seuraamisesta odotettava yksityisen valtion menestys ja
-onni, ei siis se tarkoitusperä, jonka itsekukin valtio tekee
-huomionsa (tahtonsa) esineeksi valtioviisauden korkeimpana (mutta
-kokemusperäisenä) johtoaatteena, vaan oikeusvelvollisuuden puhdas
-käsite (velvoituksen, joka perustuu jo _a priori_ puhtaan järjen
-asettamaan ennakkosääntöön), olivatpa sen fyysilliset seuraukset
-mitkä tahansa. Maailma ei suinkaan joudu perikatoon siitä, että
-pahat ihmiset vähenevät. Siveellisellä pahalla on se sen luonnosta
-erottamaton ominaisuus, että se on tarkoitusperissään (erittäinkin
-suhteissa toisiin samanmielisiin) itselleen vastakkainen ja tuhoava
-ja valmistaa siten tilaa (siveelliselle) hyvyyden periaatteelle,
-vaikkakin tämä kehityskulku on hidasta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-_Objektiivisesti_ (mitä tulee teoriaan) ei siis moraalin ja
-politiikan välillä ole ensinkään ristiriitaa. _Subjektiivisesti_
-katsoen sitävastoin (ihmisen itsekkäässä viettymyksessä, jota ei
-kuitenkaan, järjen johtoaatteisiin perustumattomana, voi vielä
-nimittää käytännöksi) tulee ristiriitaa aina olemaan ja saa ollakin,
-se kun käy hyveen koetuskivestä, jonka todellinen uljuus (noudattava
-periaatetta: _tu ne cede malis, sed contra audentior ito_)[20] ei
-tässä tapauksessa ole niinkään siinä, että ihminen asettuu voimakkaan
-päättäväisesti kärsimyksiä ja uhrauksia vastaan, jotka tällöin täytyy
-lujuudella voittaa, vaan että hän rohkenee katsoa silmiin omassa
-itsessään asuvaa, paljon vaarallisempaa pahan alkujuurta -- joka on
-paljon valheellisempi ja petollisempi, mutta myös järkeilevämpi,
-koettaen uskotella ihmisluonnon heikkouden kelpaavan kaikkien
-rikkomusten puolustukseksi -- ja kykenee voittamaan sen juonet.
-
-Itse asiassa saattaa poliittinen moralisti sanoa: hallitsija ja
-kansa, tai kansa ja kansa, eivät tee _toisilleen_ vääryyttä,
-sotiessansa keskenään väkivaltaisesti tai viekkaudella, vaikka
-ne ylipäänsä tekevätkin väärin siinä, että kieltävät kaiken
-kunnioituksensa oikeuden aatteelta, jolle yksin voitaisiin rakentaa
-ikiaikainen rauha. Kun nimittäin toinen rikkoo velvollisuutensa
-toista kohtaan, joka taas on aivoituksissaan juuri yhtä
-oikeudenvastainen ensinmainittua kohtaan, niin heille _tapahtuu_
-molemmin puolin aivan oikein, kun he rakastavat toisiansa, kuitenkin
-niin, että tuosta metakasta jää aina sentään sen verran jäljelle,
-että sama leikki pääsee jatkumaan kaukaisimpiin aikoihin asti,
-kunnes jonkun myöhän ajan ihmispolvi ehkä ottaa sen varoittavaksi
-esimerkiksi ja opiksi. Täten tulee kaitselmus vapautuneeksi
-syyllisyydestä maailman kulkuun nähden; sillä ihmisessä oleva
-siveellinen perusaate ei sammu koskaan, ja lisäksi tulee järki yhä
-edistyvän kulttuurin mukana aina vain kelvollisemmaksi syyjohteisesti
-toteuttamaan tuon perikuvan mukaisia oikeudellisia aatteita,
-mutta samalla kasvaa myös syyllisyys rikkomuksiin. Luomista vain
--- nimittäin sitä, että tuollaisen lajin turmeltuneita olentoja
-ylipäänsä on pitänyt joutua maan päälle -- ei näytä voitavan
-puolustaa millään teodikealla (jos otaksumme, että ihmissuvun laita
-ei tule eikä voi tulla koskaan paremmaksi); mutta tämä näkökanta on
-aivan liian korkea arvostelumme perusteeksi, voidaksemme ajatella
-käsityksiämme (viisaudesta) tietopuolisessa tarkoituksessa ylimmän,
-meille tutkimattoman mahdin omiksi. -- Tuommoisiin epätoivoisiin
-johtopäätöksiin joudumme ehdottomasti, jollemme oleta, että puhtailla
-oikeusperiaatteilla on objektiivinen realiteetti, so. että ne ovat
-toteutettavissa; ja tämän mukaisesti täytyisi myöskin menetellä
-valtion piirissä elävän kansan, samaten kuin valtioidenkin toisiansa
-kohtaan, sanokoonpa kokeellinen politiikka tätä vastaan mitä hyvänsä.
-Todellinen politiikka ei siis voi astua askeltakaan antamatta ensin
-hyväksymystään moraalille, ja vaikka politiikka onkin semmoisenaan
-vaikea taito, niin ei kuitenkaan sen yhdistäminen moraalin kanssa
-ole taito eikä mikään, sillä moraali lyö sen solmun poikki, jota
-politiikka ei kyennyt aukaisemaan, niin pian kuin molemmat joutuvat
-keskenään ristiriitaan, -- ihmisen oikeus täytyy pitää pyhänä,
-kysyköönpä se hallitsevalta vallalta kuinka suuria uhrauksia tahansa.
-Tässä ei voi puolitella ja miettiä syyjohteisesti määrätyn oikeuden
-keskiväliä (oikeuden ja hyödyn välillä), vaan kaiken politiikan on
-notkistettava polvensa ensinmainitun edessä, mutta se voi sensijaan
-toivoa -- vaikkakin hitaasti -- pääsevänsä sille asteelle, jolloin se
-tulee pysyväisesti loistamaan.
-
-
-
-II.
-
-Politiikan ja moraalin yhteensopeutuvaisuudesta julkisen oikeuden
-transcendentaalisen käsitteen mukaan.
-
-
-Kun jätän kaiken julkisen oikeuden _aineellisen_ sisällyksen
-(erilaisia valtioon kuuluvien ihmisten tai myös valtioiden
-keskinäisiä kokemusperäisesti olemassaolevia suhteita koskeva),
-semmoisena kuin oikeusoppineet sen tavallisesti ajattelevat,
-lukuunottamatta, niin jää minulle vielä jäljelle se _julkisuuden
-muoto_, jonka mahdollisuus sisältyy jokaiseen oikeusvaatimukseen,
-koska sitä ilman ei voisi olla olemassa mitään oikeudenmukaisuutta
-(jota voi ajatella ainoastaan _yleisesti tunnettuna_) eikä siis
-mitään oikeuttakaan, jota vain se voi jakaa.
-
-Tuo julkisuuskykyisyys pitää olla jokaisella oikeusvaatimuksella,
-ja kun on varsin helposti arvosteltavissa, onko sitä olemassa
-kulloinkin esiintulevassa tapauksessa, so. käykö sitä yhdistäminen
-toimivan olennon periaatteisiin vai ei, niin siitä voi saada helposti
-käytettävän, järjestä _a priori_ löytyvän arvosteluperusteen, jona
-jälkimmäisessä tapauksessa on ajatellun vaatimuksen (_praetensio
-iuris_) vääryys (oikeudenvastaisuus), ikäänkuin puhtaan järjen
-kokeella heti havaittavana.
-
-Erotettuamme pois kaiken kokemusperäisen, mitä valtio- ja
-kansainoikeuden käsite sisältää (jommoiseen kuuluu ihmisluonnon
-häijyys, joka tekee pakon välttämättömäksi), voimme nimittää
-seuraavaa lauselmaa julkisen oikeuden _transcendentaaliseksi
-yleiskaavaksi_:
-
-    "Kaikki toisten ihmisten oikeuteen kohdistuvat toimet,
-    joiden perusohje ei siedä julkisuutta, ovat vääriä."
-
-Tätä periaatetta ei ole katsottava ainoastaan _eetilliseksi_
-(siveysoppiin kuuluvaksi), vaan sitä on pidettävä myös _juridisena_
-(ihmisten oikeutta koskevana). Sillä sellainen toiminnanohje, jota
-minä en voi _saattaa tunnetuksi_, tekemättä samalla tyhjäksi omaa
-tarkoitustani, vaan joka pitää kaikin mokomin _salata_, jos sen mieli
-onnistua, ja jota minä en voi _julkisesti tunnustaa_, ärsyttämättä
-tällä teolla kaikkia muita auttamattomasti aikeitani vastustamaan,
--- se ei voi nostattaa tuota välttämätöntä ja yleistä, siis _a
-priori_ havaittavaa kaikkien vastatoimintaa minua vastaan mistään
-muusta syystä kuin siitä, että se uhkaa jokaista vääryydellä. --
-Tuo periaate on edelleen yksinomaan _kielteinen_, toisin sanoen se
-ilmaisee asian vain negatiivisen huomion välityksellä: mikä _ei ole
-oikein_ toisia kohtaan. -- Se on selviön tavoin todistamatta varma
-ja sitäpaitsi helppo käyttää, niinkuin selviää seuraavista julkisen
-oikeuden esimerkeistä.
-
-1. _Mitä tulee valtio-oikeuteen (ius civitatis)_, sisäiseen
-nimittäin, niin siinä esiintyy kysymys, jota monet pitävät vaikeana
-ratkaista, vaan jonka transcendentaalinen julkisuuden perusaate
-ratkaisee varsin helposti: "Onko kapina oikeudenmukainen keino
-kansan käytettäväksi niinsanotun tyrannin (_non titulo, sed
-exercitio talis_) kukistamiseen?" Kansan oikeuksia on loukattu, ja
-hän (tyranni) ei kärsi mitään vääryyttä siinä, että hän menettää
-kruununsa; tämä on epäilemätöntä. Mutta tästä huolimatta on mitä
-suurimmassa määrässä väärin alamaisten puolelta hakea oikeuttaan
-tällä tavalla, ja yhtä vähän he voivat valittaa vääryyttä, jos he
-joutuisivat tuossa taistelussa häviölle ja perästäpäin saisivat
-kärsiä siitä kovimman rangaistuksen.
-
-Tästä voi nyt järkeillä moninkin tavoin puolesta ja vastaan, jos
-tahtoo ratkaista asian oikeusperusteiden dogmaattisella johtelulla;
-mutta julkisen oikeuden transcendentaalinen julkisuuden perusaate
-suoriutuu ilman tätä laajaperäisyyttä. Sen mukaan kysyy kansa
-itseltään ennen yhteiskuntasopimuksen tekoa, tokko se uskaltaisi
-saattaa yleisesti tiedoksi mahdollisen kapina-aikeen perusohjetta. On
-helppo huomata, että jos valtiojärjestystä luotaessa tahdottaisiin
-varata tilaisuus harjoittaa joissakin esiintulevissa tapauksissa
-väkivaltaa päämiestä kohtaan, niin täytyisi kansan vaatia
-itselleen oikeudellista valtaa päämieheen nähden. Mutta silloin
-tämä ei olisikaan päämies tai, jos kumpainenkin seikka pantaisiin
-valtiojärjestyksen edellytykseksi, ei sen aikaansaaminen olisi
-mahdollistakaan, mikä kuitenkin oli kansan tarkoituksena. Kapinan
-epäoikeudellisuus käy siis selville siitä, että sen perusohje,
-_jos se julkisesti tunnustettaisiin_, tekisi mahdottomaksi oman
-tarkoituksensa. Se olisi siis välttämättä pidettävä salassa. -- Mutta
-juuri tämä salaaminen ei olisikaan välttämätöntä valtionpäämiehen
-puolelta. Hän voi vapaasti ilmoittaa, että hän tulee rankaisemaan
-jokaisen kapinan johtajat kuolemalla, uskokootpa nämä vaikka
-kuinka, että hän puolestaan on ensiksi rikkonut perustuslakia. Kun
-hän nimittäin on tietoinen siitä, että hänellä on _vastustamaton_
-ylivalta (mikä on semmoisena hyväksyttäväkin jokaiseen valtio- ja
-yhteiskuntajärjestykseen, koska se, jolla ei ole kylliksi valtaa
-suojella jokaista kansan jäsentä toisia vastaan, ei ole myöskään
-oikeutettu heitä käskemään), niin ei hänen tarvitse pelätä, että
-hän saattamalla perusohjeensa tunnetuksi tekisi tyhjäksi oman
-tarkoituksensa; tämän kanssa sopii varsin hyvin yhteen sekin,
-että jos kapina onnistuisi kansalle, tuon päämiehen täytyisi
-palata jälleen alamaisen asemaan, hänen ei sopisi liioin aloittaa
-takaisinvaltauskapinaa eikä hänen toiselta puolen myöskään tarvitsisi
-pelätä edesvastuuseen joutumista entisestä valtionhoidostaan.
-
-2. _Kansainoikeutta koskevaa_. -- Ainoastaan edellyttämällä
-jonkunlaista oikeudellista tilaa (so. sellaisia ulkonaisia ehtoja,
-joilla oikeus todella voi tulla ihmisen osaksi) voi olla puhetta
-kansainoikeudesta; sillä julkisena oikeutena sisältyy jo sen
-käsitteeseen sellaisen yleisen tahdon ilmeneminen, joka määrää
-itsekullekin hänen omansa, ja tämä _status iuridicus_ on saatava
-ilmi jostakin sopimuksesta, joka ei sentään saa (kuten se, josta
-valtio syntyy) perustua pakkolakeihin, mutta voi kumminkin olla
-myös sopimus _jatkuvasti vapaasta_ yhteenliittymisestä, kuten
-yllämainittu eri valtioiden valtioliittoa koskeva. Sillä ilman
-minkäänlaista _oikeudellista tilaa_, joka yhdistää tehoisasti eri
-henkilöt (fyysilliset tai moraaliset), toisin sanoen luonnontilassa,
-ei voi olla muuta kuin ainoastaan yksityisoikeus. -- Tässäkin tulee
-nyt esille politiikan ja moraalin ristiriita (viimeksimainittu
-katsottuna oikeusopiksi), jossa jälleen tuo perusohjeiden julkisuuden
-arvosteluperuste samalla tapaa tai joutuu helposti käytettäväksi,
-mutta ainoastaan siten, että sopimus yhdistää valtiot vain sitä
-varten, jotta ne keskenään ja yhdessä pitäisivät yllä rauhaansa
-toisia valtioita vastaan, mutta ei suinkaan tehdäksensä valloituksia.
--- Tällöin tulevat kysymykseen seuraavat politiikan ja moraalin
-vastakkaisuutta koskevat tapaukset, joihin samalla yhtyy niiden
-ratkaisukin.
-
-a) "Jos joku noista valtioista on luvannut toiselle jotakin, koskipa
-lupaus sitten aseellista avunantoa, maa-alueellisia luovutuksia,
-apuvaroja tms., niin kysytään, voiko se sellaisessa tapauksessa,
-josta riippuu valtion menestys, vapautua sanansa pitämisestä siten,
-että valtion päämies tahtoo käydä kaksoishenkilöstä, ensiksikin
-_hallitsijasta_, koska hän ei ole vastuussa kenellekään valtiossaan,
-ja toisaalta taas ylimmästä _valtionviranomaisesta_, joka on
-vastuuvelvollinen valtiolle; mikä kaksijakoisuus johtaa siihen
-tulokseen, että mihin hän on ensinmainittuna sitoutunut, siitä hän
-pääsisi jälkimmäisessä ominaisuudessa vapaaksi." -- Mutta jos nyt
-joku valtio (tai sen päämies) antaisi tämän perusohjeensa tulla
-julki, niin luonnollisestikin kaikki toiset joko karttaisivat sitä
-tai sitten liittoutuisivat muiden kanssa vastustaaksensa tuon
-yhden vaatimuksia, mikä osoittaa, että politiikan täytyy kaikessa
-oveluudessaankin tässä kohden (julkisuuden tullen) ajaa karille omat
-tarkoitusperänsä, ja että siis mainitun perusohjeen täytyy olla väärä.
-
-b) "Kun joku pelottavan suureksi kasvanut (_potentia tremenda_)
-naapurivalta herättää huolestumista, niin käykö olettaminen, että
-se, koska se _voi_ sortaa, myöskin on _tahtova_ sitä tehdä, ja
-antaako tämä vähempivoimaisille oikeutta (yhteiseen) hyökkäykseen
-sitä vastaan, ilman edelläkäynyttä loukkaustakin?" -- Valtio, joka
-tahtoisi _saattaa tunnetuksi_ tässä kohden myönteisen perusohjeensa,
-tekisi onnettomuuden tulon vain yhä varmemmaksi ja nopeammaksi.
-Suurempi valta ehättäisi näet pienempäin edelle, ja mitä tulee
-viimeksimainittujen yhtymiseen, on se vain heikko ruokosauva sitä
-vastaan, joka osaa käyttää menettelyä _divide et impera_. --
-Puheenaoleva valtioviisauden perusohje, jos se selitetään julkisesti,
-tuhoaa näin ollen välttämättömästi oman tarkoituksensa ja on siis
-väärä.
-
-c) "Kun pienemmällä valtiolla on sellainen asema, että se katkaisee
-suuremman valtion yhtenäisyyden, joka on kuitenkin tarpeellinen tuon
-suuremman säilymiselle, niin eikö tämä ole oikeutettu kukistamaan
-ensinmainitun ja yhdistämään sen itseensä?" -- On helppo huomata,
-että suuremman valtion ei tietenkään kävisi ennakolta ilmaiseminen
-tuollaista perustelua; muutoinhan näet joko pienemmät valtiot
-yhtyisivät ajoissa tai sitten toiset mahtavat alkaisivat riidellä
-saaliista. Täten tekee tuo perusohje julkiseksi tulemalla itsensä
-kelvottomaksi, mikä on merkki siitä, että se on väärä ja voi olla
-sitä varsin suuressa määrin, sillä jos vääryydellä onkin pieni kohde,
-niin se ei estä tehtävää vääryyttä tulemasta hyvinkin suureksi.
-
-3. _Mitä maailmankansalaisoikeuteen tulee_, niin sivuutan sen tässä
-kajoamatta, sillä sen perusohjeet ovat helposti esitettävissä ja
-arvosteltavissa, se kun on yhdenmukainen kansainoikeuden kanssa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Se peruskäsitys, että kansainoikeuden toimintaohjeet eivät siedä
-julkisuutta, on nyt tosin hyvänä todisteena siitä, että politiikka ja
-moraali (oikeusoppina) _eivät pidä yhtä_. Mutta nyt on meidän myöskin
-päästävä tietämään, millä ehdolla sitten niiden perusohjeet pitävät
-yhtä kansojen oikeuden kanssa. Sillä toisinpäin ei käy päättäminen,
-että kaikki ne perusohjeet, jotka sietävät julkitulemisen, ovat
-sentähden oikeitakin, koskapa ehdottoman ylivallan omistajan ei
-tarvitse pitääkään toiminnanohjeitaan salassa. -- Kansainoikeuden
-mahdollisuuden ehto on: että ennen kaikkea on olemassa _oikeudellinen
-tila_. Sillä ilman sitä ei ole olemassa julkista oikeutta, vaan
-on kaikki oikeus, mitä tuon tilan ulkopuolella on ajateltavissa
-(luonnontilassa), pelkkää yksityisoikeutta. Nyt olemme edellä
-nähneet, että sellainen valtioiden välinen liittotila, jolla
-on yksinomaisena tarkoituksena sodan poistaminen, on ainoa
-_oikeudellinen_ tila, joka on yhdistettävissä niiden _vapauteen_.
-Siis on politiikan ja moraalin yhteensopivaisuus mahdollinen
-ainoastaan valtioliittoyhtymässä (joka on siis oikeusperiaatteiden
-mukaan _a. priori_ olevainen ja välttämätön), ja kaikella
-valtioviisaudella on oikeudellisena lähtökohtanaan tuollaisen yhtymän
-rakentaminen mahdollisimman laajassa mitassa, ollen kaikki sen
-rikkiviisaus ilman tätä tarkoitusperää vain typeryyttä ja peiteltyä
-vääryyttä. -- Tällä tusinapolitiikalla on silläkin _kasuistiikkansa_,
-huolimatta mitä parhaasta jesuiittakoulusta, -- _reservatio
-mentalis_: kun laaditaan julkisia sopimuksia sovittamalla niihin
-sanontatapoja, joita tilaisuuden tullen voi tulkita omaksi edukseen
-mielensä mukaan (jommoinen on esim. _status quo de fait'n_ ja _de
-droit'n_ erotus); -- _probabilismi_: kun saivarrellen uskotellaan
-toisilla olevan pahoja aikeita tai sitten tehdään oikeusperusteeksi
-pohjan kaivamiselle toisten, rauhallisten valtioiden alta pelkkä
-todennäköisyys, että ne mahdollisesti tulevat ylivoimaisiksi; --
-vihdoin _peccatum philosophicum (peciatillum, baggatelle)_: kun
-pidetään helposti anteeksiannettavana vähäpätöisyytenä _pienen_
-valtion sulattamista, jos joku paljon _suurempi_ siitä voittaa, minkä
-luulotellaan edistävän maailman yhteistä parasta.[21]
-
-Tässä on avuksi tuo politiikan kaksinaisuus, jolla se käyttää
-tarkoituksensa palvelukseen milloin mitäkin moraalin haaraa. --
-Niinhyvin ihmisrakkaus kuin kunnioitus ihmisen _oikeutta_ kohtaan
-on velvollisuus, mutta edellinen on vain _ehdollinen_, jälkimmäinen
-sitävastoin _ehdoton_, ilman muuta käskevä velvollisuus, joten
-sen, joka tahtoo antautua hyvänteon suloisen tunteen valtaan, on
-usein saatava täysi varmuus siitä, ettei hän ole rikkonut tätä
-jälkimmäistä velvollisuutta. Moraaliin edellisessä merkityksessä
-(siveysoppina) soveltautuu politiikka helposti, jättääkseen ihmisten
-oikeuden ylempien vallanpitäjien käsiin. Mitä taas tulee moraaliin
-tuossa toisessa merkityksessä (oikeusoppina), siihen, jonka edessä
-sen pitäisi notkistaa polvensa, niin se ei pidä otollisena lainkaan
-antautua välipuheisiin sen kanssa, vaan koettaa mieluummin kiistää
-siltä kaiken tosiperäisyyden ja selittää kaikki velvollisuudet
-pelkäksi hyvänsuopeudeksi; nämä valonaran politiikan juonet
-tekisi kyllä filosofia helposti tyhjiksi saattamalla tiedoksi sen
-perusohjeet, jos se vain uskaltaisi sallia filosofin julkaista
-omiansakaan.
-
-Tässä tarkoituksessa ehdotan toista transcendentaalista ja myönteistä
-julkisen oikeuden periaatetta, jonka yleiskaava olisi tämä:
-
-"Kaikki perusohjeet, jotka _tarvitsevat_ julkisuutta (jottei niiden
-tarkoitus menisi tyhjiin), ovat sopusoinnussa samalla sekä oikeuden
-että politiikan kanssa."
-
-Jos ne nimittäin voivat saavuttaa tarkoituksensa ainoastaan
-pääsemällä julkisuuteen, täytyy niiden vastata yleisön yhteistä
-tarkoitusperää (onnellisuutta), jonka (yleisön) kanssa sopusointuun
-pääseminen (tekemällä se tyytyväiseksi tilaansa) on politiikan
-varsinainen tehtävä. Mutta jos tämän tarkoitusperän kerran pitää
-olla saavutettavissa _ainoastaan_ julkisuudella, so. poistamalla
-kaikki epäluulot politiikan perusohjeita kohtaan, niin täytyy näiden
-myös sopeutua yleisön oikeuteen, sillä tässä yksistään on jokaisen
-tarkoitusperien yhtyminen mahdollinen. -- Tämän periaatteen enempi
-pohtiminen ja pitemmälle kehittämien on minun jätettävä toiseen
-tilaisuuteen. Mutta että se on puettava transcendentaaliseen
-yleiskaavaan, näkyy siitä, että kaikki kokemusperäiset ehdot
-(onnellisuusoppi) on erotettava siitä pois lain ainesisällyksenä ja
-huomio kohdistettava yksistään yleisen lainmukaisuuden muotoon.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Jos on velvollisuus, jos on samalla olemassa perusteltu toivo
-toteuttaa yleisen julkisen oikeuden tila, vaikkakin vain yhä
-lähenemällä sitä rajattomiin asti, niin ei _ikuinen rauha_, joka
-on seuraava tähänastisten väärää nimeä kantavien, niinsanottujen
-rauhantekojen (oikeastaan aselepojen) jälkeen, ole mikään tyhjä
-aatekuva, vaan tehtävä, joka vähitellen ratkaistuna tulee yhä vain
-likemmäksi loppumääräänsä (koska ne ajanjaksot, joiden kuluessa
-tapahtuu yhtä suuria edistysaskelia, toivottavasti tulevat yhä
-lyhyemmiksi).
-
-
-
-
-TÄYDENNYKSIÄ
-
-
-
-1. Lähde: Yleisen historian johtavia aatteita
-maailmankansalais-katsannossa (1784).
-
-
-Luonto on siis jälleen käyttänyt ihmisten -- vieläpä tämän luotujen
-lajin muodostamien suurten yhdyskuntain ja valtiorakennustenkin
--- epäsopua välikappaleena, etsiäkseen niiden välttämättömästä
-_erimielisyydestä_ pohjaa levon ja turvallisuuden tilalle. Se
-pakottaa nimittäin sotien kautta, sotia varten keskeyttämättä
-jatkuvan ylenmääräisen jännityksen kautta, sen pulan kautta,
-jota jokaisen valtion täytyy lopulta tuntea sisimmässään itse
-rauhankin aikana, ensin puutteellisiin yrityksiin ja vihdoin monien
-hävitysten ja mullistusten, vieläpä niiden voimien perusteellisen
-uupumisenkin jälkeen siihen, mitä niiden järki olisi voinut sanoa
-ilmankin noin runsaita katkeroita kokemuksia, nimittäin: pyrkimään
-pois laittomasta raakalaistilasta ja yhtymään kansainliittoon,
-jossa ei minkään, pienimmänkään, valtion tarvitsisi perustaa
-turvallisuuttaan ja oikeuttaan omaan voimaan tai omaan arvosteluunsa,
-vaan jossa kaikki voisivat odottaa sitä yksinomaan tuolta suurelta
-_kansainliitolta (Foedus Amphictyonum)_, yhdistyneeltä vallalta
-ja yhtyneen tahdon lakien mukaan tapahtuneen ratkaisun jälkeen.
-Niin haaveelliselta kuin tämä aate näyttääkin, ja vaikka se
-semmoisena onkin tehnyt esittäjänsä, kuten abbé _de St.-Pierren_ tai
-_Rousseaun_, naurunalaisiksi (ehkäpä siitä syystä, että he luulivat
-sen toteuttamisajan liian läheiseksi), niin tarjoaa se kuitenkin
-välttämättömän pääsyn siitä pulasta, johon ihmiset saattavat toisensa
-ja jonka täytyy pakottaa valtiot juuri samaan päätökseen (niin
-kovasti kuin se niihin koskeekin), johon villi-ihminen on pakotettu
-yhtä vastahakoisesti, nimittäin: hylkäämään raa'an vapautensa ja
-etsimään rauhaa ja turvaa lainalaisesta järjestysmuodosta. --
-Kaikki sodat ovat siis tässä katsannossa (ei tosin ihmisten, vaan
-luonnon tarkoitusten kannalta) yrityksiä saada luoduksi uusia
-valtioiden välisiä suhteita ja muodostetuksi, vanhoja valtioruumiita
-hävittämällä tai ainakin paloittelemalla, uusia kokoomuksia, jotka
-nekään taas -- joko itsessään tai naapuruuksien vuoksi -- eivät
-saa säilytetyksi itseään ja joiden sentähden täytyy kärsiä uusia
-samanlaisia mullistuksia ja kumouksia, kunnes vihdoin kerran
--- osaksi sisällisesti seurauksena parhaasta mahdollisesta
-yhteiskunta- ja järjestysmuodosta, osaksi yhteisen sovittelun ja
-lainlaadinnan tuloksena ulkonaisesti katsoen -- saadaan rakennetuksi
-olotila, joka voi tavallisen yhteiskunnallisen olennon lailla pitää
-itsensä yllä _automaattisesti_.
-
-Mitä siis tarkoitukseton raakalaistila matkaansaattoi, ... samaa saa
-aikaan jo perustettujen valtioidenkin raaka vapaus: ensiksikin, että
-luonnollisten taipumusten täysi kehkeytyminen estetään jatkumasta
-käyttämällä yhteisen kansan kaikki voimat varusteluihin toisiaan
-vastaan, sodan aiheuttamilla hävityksillä ja vielä enemmän sillä,
-että tuota kaikkea varten on alituisesti oltava varuillaan ja
-valmiina; mutta sitäpaitsi vielä toiselta puolen, että tästä johtuvat
-kärsimykset pakottavat ihmiskunnan sen itsessään terveellisen
-vastavoiman lisäksi, joka muodostuu useammista vierekkäin asuvista
-valtioista niiden eläessä vapaudessaan, etsimään tasapainolakia ja
-panemaan käytäntöön yhteisvaltiuden, joka antaa sille pontta, toisin
-sanoen maailmankansalaistilan, joka takaa yleisen valtionturvan...
-
-Vihdoin tulee sotakin vähitellen ei ainoastaan niin mutkikkaaksi ja
-lopputuloksiltaan molemminpuolisesti niin epävarmaksi, vaan niiden
-jälkitautien takia, jotka vaivaavat valtiota yhä kasvavan velkataakan
-(uuden keksinnön) muodossa, jonka peittäminen jää arvaamattomiin
-aikoihin, myöskin niin arveluttavaksi yritykseksi, ja se vaikutus
-vielä, mikä jokaisella valtion järkytyksellä meidän elinkeinojensa
-niin kovin kahlehtimassa maanosassamme on toisiin valtioihin, niin
-tuntuvaksi, että nämä oman vaaranalaisen asemansa pakosta, vaikka
-ovatkin ilman laillista arvovaltaa, tarjoutuvat sovintotuomareiksi
-ja siten jo kaukaa edeltäkäsin valmistavat oloja tulevan suuren
-valtiokokoomuksen varalta, jommoisesta menneellä ajalla ei ole
-näytettävänään yhtään esimerkkiä. Jos kohta tämä valtioruumis
-nykyisin onkin vain olemassa vasta aivan kypsymättömänä luonnoksena,
-niin alkaa jo kuitenkin ikäänkuin herätä tunto kaikissa jäsenissä,
-joista jokaiselle on tärkeää, että kokonaisuus säilyy. Ja tämä antaa
-toivoa, että lopultakin, monien uudestisyntymismullistuksien jälkeen,
-vielä joskus rakentuu se, mikä on luonnon korkeimpana tarkoituksena,
-yleinen _maailmankansalaistila_, jossa kaikki ihmissuvun alkuperäiset
-taipumukset pääsevät kehittymään.
-
-
-
-2. Lähde: Inhimillisen historian todennäköinen alku (1786).
-
-
-Niin kauan kuin nyt paimentolaiskansat ... kaupunkien asujamet ja
-maataviljelevä väki ... olivat vielä vihollisuuksissa, ... oli tosin
-kumpaistenkin kesken yhtämittainen sota, ainakin alituinen sodan
-vaara, ja molemmin puolin saattoivat sentähden kansat sisimmässään
-iloita ainakin vapauden arvaamattoman kalliista hyvyydestä: --
-(sodan vaarahan on nimittäin vielä nytkin ainoa, mikä hillitsee
-despotismia)...
-
-Täytyy tunnustaa, että suurimmat kärsimykset, jotka rasittavat
-sivistyneitä kansoja, koituvat _sodasta_, mutta eivät niinkään
-parhaillaan käytävästä tai jo kestetystä sodasta kuin yhäti
-jatkuvasta, vieläpä lakkaamatta yltyneestä _varustelusta_ edessä
-olevan varalta. Tähän tuhlataan valtion kaikki voimat, sen kulttuurin
-kaikki hedelmät, jotka voitaisiin käyttää vielä korkeamman kulttuurin
-hyväksi. Vapaudelle tehdään niin monissa kohdin mitä suurinta
-turmiota, ja valtion äidillinen huolenpito yksityisistä jäsenistään
-muuttuu taipumattoman ankaraksi vaateliaisuudeksi, jota samalla
-sentään puolustellaankin huolehtimisena ulkonaisista vaaroista.
-Mutta tokkohan ensinkään olisi olemassa nykyistä kulttuuria, tokko
-yhteisen kansan eri luokkien likeistä liittymistä molemminpuolisesti
-edistämään hyvinvointiaan, tapahtuisikohan kansoittumista, mahtaisiko
-edes olla sitä määrää vapautta, joka, vaikkakin kovin rajoittavien
-lakien alaisena, on vielä jäljellä, jollei tuo alituinen sodan pelko
-pakottaisi itse valtioiden päämiehiäkin _antamaan arvoa ihmisille_?
-Katsottakoonpa vain _Kiinaa_, joka asemansa vuoksi kylläkin saanee
-pelätä joskus tapahtuvaa odottamatonta hyökkäystä, mutta jolla ei ole
-pelkoa mahtavammasta vihollisesta; siellä ei sentähden näy jälkeäkään
-vapaudesta. -- Sillä kulttuuriasteella, jolla ihmissuku vielä on,
-on siis sota välttämätön keino kulttuurin jatkuvaksi edistämiseksi,
-ja vasta sitten (Jumala tietää milloin), kun kulttuuri on tullut
-täydelliseksi, olisi ainainen rauha meille terveellinen ja ainoastaan
-silloin mahdollinenkin. Me olemme siis kaiketi, mitä tähän seikkaan
-tulee, lopultakin itse syypäitä niihin kärsimyksiin, joita niin
-katkerasti valittelemme; ja pyhät kirjat ovat aivan oikeassa, kun ne
-kuvailevat kansojen sulautumisen yhdeksi yhteiskunnaksi ja niiden
-täydellisen vapautumisen ulkopuolisista vaaroista aikana, jolloin
-niiden kulttuuri oli tuskin alullakaan, esteeksi kaikelle kulttuurin
-nousulle ja vaipumiseksi parantumattomaan rappiotilaan.
-
-
-
-3. Lähde: Arvostelukyvyn kritiikki (1790).
-
-
-Itse sodassakin, milloin sitä käydään järjestyksen mukaisesti ja
-pitämällä kunniassa kansalaisten oikeuksia, on semmoisenaan jotakin
-ylevää, ja samalla se tekee sen kansan ajatustavan, joka tällä tavoin
-sotii, yhä sitä ylevämmäksi, kuta moninaisemmille vaaroille se oli
-alttiina, suoriutuen niistä uljaasti; jotavastoin pitkällinen rauha
-tavallisesti nostattaa etualalle pelkän kauppahengen ja sen mukana
-taas alhaisen hyödyntavoittelun, pelkuruuden ja velttouden, ja
-huonontaa kansan ajatustapaa.
-
-Tämän (nim. _kansalaisyhteiskunnan_) lisäksi vaadittaisiin kuitenkin,
-kun vain ihmisillä olisi tarpeeksi älyä sen keksimiseen ja kyllin
-viisautta antautuaksensa mielisuosiolla sen pakon alaisiksi, vielä
-_maailmankansalaisyhtymää_, so. kaikkien valtioiden järjestöä, jotka
-ovat vaarassa vaikuttaa toisiinsa vahingollisesti. Kun tällaista ei
-ole, ja kun kunnianhimo, vallanhimo ja voitonhimo -- etenkin niiden
-keskuudessa, joilla on valta käsissään -- estävät sellaista edes
-suunnittelemastakaan, on välttämättä edessä _sota_ (jossa osaksi
-valtiot pirstoutuvat ja jakautuvat pienemmiksi, osaksi joku valtio
-yhdistää itseensä toisia, pienempiä, pyrkien muodostamaan suurempaa
-kokonaisuutta). Sota taas, samalla kun se on ihmisten tarkoitukseton
-(hillittömien intohimojen aiheuttama) yritys, on kuitenkin myös
-korkeimman viisauden paljon salatumpi, kenties tarkoituksellisempi
-yritys: jollei aikaansaada, niin ainakin valmistella lainmukaisuutta
-valtioiden vapaudelle ja sen avulla yhtenäistä moraalille perustettua
-valtioiden järjestelmää, ja huolimatta siitä mitä hirveimmästä
-ahdingosta, jolla sota rasittaa ihmissukua, ja toisesta ehkä
-vielä suuremmasta, joka painaa sitä alituisten rauhanaikaisten
-sotavarustelujen muodossa, on se yhtenä lisäpontimena (samalla kun
-kansan onnellisuuslepotilaa koskevat toiveet jäävät yhä loitommalle)
-kehittämään korkeimpaan asteeseen kaikkia kulttuuria edistäviä kykyjä.
-
-
-
-4. Lähde: Uskonto pelkän järjen rajoissa (1793).
-
-
-Sotaisa urheus on raakalaisten korkein hyve heidän kannaltansa.
-Sivistyneessäkin tilassa se on ihailun esineenä, ja siihen perustuu
-tuo erikoinen kunnioitus, jota se sääty vaatii osakseen, jolla se on
-ainoana ansiona. Eikä tämä tapahdu ilman järjenmukaista syytä. Että
-ihmisellä voi olla jotakin, että hän voi asettaa tarkoitusperäksensä
-jotakin, mille hän antaa vielä suuremman arvon kuin hengelleen
-(kunnia), jolloin hän luopuu kaikesta omanvoitonpyynnistä, sehän
-todistaa nimittäin hänen taipumuksissaan olevan jonkunlaista
-ylevyyttä. Mutta kuitenkin huomaa siitä mieluisuudesta, jolla
-voittajat kehuvat urotöitään (kuoliaaksilyömistä, iskemistä
-ilman armoa jms.), että oikeastaan he lukevat jotakin hyväkseen
-vain väkevämmyydestään ja siitä hävityksestä, jota he kykenevät
-aikaansaamaan, ilman muita tarkoitusperiä.
-
-... jottei vain päästettäisi lakkaamaan sotaa (tuota ihmissuvun
-vitsausta), joka, vaikka se ei olekaan niin parantumattoman paha
-kuin yleisen yksinvaltiuden synkkä hauta (tai sitten sellainen
-kansainliitto, jonka tarkoituksena on estää itsevaltiutta joutumasta
-missään valtiossa pois käytännöstä), kuitenkin -- kuten eräs
-muinaisajan mies sanoi -- tekee enemmän pahoja ihmisiä kuin hävittää
-niitä.
-
-... niin että _filosofiselle tuhatvuotisvaltakuntaopille_, joka
-toivoo maailmantasavallan muodostavaan kansainliittoon perustuvan
-rauhan tilaa, samoin kuin teologisellekin, joka odottaa koko
-ihmissuvun täydellistä siveellistä paranemista, yleisesti nauretaan,
-pitäen sitä haaveiluna.
-
-Hobbesin lause: _status hominum naturalis est bellum omnium in omnes_
-(ihmisten luonnollinen olotila on kaikkien sota kaikkia vastaan)
-ei ole mitenkään muuten virheellinen kuin että pitäisi sanoa: _est
-status belli_ etc. (on sodan tila jne.). Sillä jollemme myönnäkään,
-että ihmisten kesken, jotka eivät ole ulkonaisten ja yleisten lakien
-alaisina, vakinaisesti olisi olemassa _vihollisuuksia_, niin on
-ainakin heidän _asemansa (status juridicus)_, so. ne olosuhteet,
-joissa ja joiden kautta he voivat omistaa oikeuksia (kykenevät
-niitä hankkimaan ja säilyttämään), sellainen tila, että jokainen
-tahtoo olla oma tuomarinsa siihen nähden, mikä on hänen oikeutensa
-muita kohtaan, mutta ei omista tätäkään varten mitään takeita
-toisten puolelta, paremmin kuin toisetkaan hänen puoleltaan, paitsi
-itsekunkin omaa voimaa; ja tämähän on sodan tila, jossa jokaisen on
-oltava alituisesti varustettuna jokaista vastaan. Saman kirjailijan
-toinen lauselma: _exeundum esse e statu naturali_, on edellisestä
-johtuva. Onhan tuo olotila nimittäin jatkuvaa loukkausta kaikkien
-muiden oikeuksia kohtaan, kun kukin vaatii saada olla oman asiansa
-tuomari ja jättää toiset ihmiset oikeuksiensa puolesta ilman muuta
-turvaa kuin mikä heillä on omassa mielivallassaan.
-
-Ne valtiollis-yhteiskunnallisten syiden aiheuttamat esteet,
-jotka voivat aika ajoin kohdata sen (nim. Jumalan valtakunnan)
-levittämistä, ovat omansa pikemminkin tekemään vielä entistä
-hartaammaksi ihmissydänten yhdistymisen palvelemaan hyvyyttä (mikä ei
-enää koskaan erkane niiden aatoksista, jotka kerran ovat vaipuneet
-sen katseluun).
-
-Tämä on siis tuota ihmissilmälle huomaamatonta, mutta alituisesti
-edistyvää hyvyyden periaatteen kehittelytyötä, jolla se pyrkii
-pystyttämään ihmissukukunnan keskuuteen, käsitettynä yhteisvaltioksi
-siveyslakien mukaan, valtiuden ja valtakunnan, joka saavuttaa
-taistellen voiton pahuuden voimista ja päästyään valtiaaksi takaa
-maailmalle ikuisen rauhan.
-
-
-
-5. Lähde: Tutkielma Mietteitä sananparresta: Tuo saattaa olla
-teoriana oikein, mutta ei kelpaa käytäntöön (1793).
-
-
-... niin täytyy myös noista alinomaisista sodista aiheutuvan hädän,
-joilla valtakunnat yhä uudestaan koettavat pienentää tai kukistaa
-toisiansa, johtaa ne lopulta vastoin tahtoaankin joko yhtymään
-_yleismaailmalliseen_ valtiojärjestöön tai -- jos tuollainen yleisen
-rauhan olotila (kuten liian suurille valtioille onkin monta kertaa
-tapahtunut) on vapaudelle vielä vaarallisempi toisessa muodossa,
-milloin se vie hirveämpään despotismiin -- täytyy tuon hädän
-ainakin pakottaa se sellaiseen olotilaan, jossa ei tosin esiinny
-yleismaailmallista yhteiskansaa saman päämiehen alaisena, mutta
-joka kumminkin on yhteisesti sovitun _kansainoikeuden_ mukainen
-oikeudellinen _liittokuntatila_.
-
-Kun näet valtioiden edistyvän kulttuurin sekä samalla karttuvan halun
-suurentua toisten kustannuksella joko viekkaudella tai väkivallalla
-täytyy lisätä sotia moninkertaisesti, ja yhä (palkan ollessa
-vakinainen) kasvaneiden, vakinaisina ja hyvässä kurissa pidettyjen,
-aina vain lukuisammilla sotavälineillä varustettujen armeijain täytyy
-aiheuttaa yhä suurempia kustannuksia, kaikkien sotatarpeiden hintain
-samalla jatkuvasti noustessa ilman että voidaan toivoa vastaavien
-metallien suhteellisesti lisääntyvän, ja kun mikään rauha ei kestä
-niinkään pitkää aikaa, että sen aikana tehdyt säästöt riittäisivät
-lähinnä seuraavan sodan kustannuksiin, minkä epäsuhdan auttamiseksi
-valtiovelkain keksiminen tosin on nerokas, mutta lopulta itsensä
-tuhoava apukeino, -- kun näin on, niin täytyy uupumuksen vihdoin
-aikaansaada se, mitä hyvän tahdon olisi pitänyt tehdä: että jokainen
-valtio järjestyisi sisällisesti siten, että ei valtionpäämiehellä,
-jolle sota ei oikeastaan maksa mitään (koska hän käy sitä toisen,
-nimittäin kansan, kustannuksella), vaan kansalla, jolle se itselleen
-maksaakin, olisi ratkaiseva määräämisvalta, onko sotaan yhdyttävä
-vai ei (jota varten tosin on välttämättä edellytettävä mainitun
-alkuperäissopimuksen aatteen toteuttamista). Sillä kansa on
-varmaankin jättävä sen tekemättä, että antautuisi henkilökohtaisten
-puutteiden vaaraan pelkästä laajentumishalusta tai luuloteltujen,
-ainoastaan sanallisten loukkauksien tähden. Täten tulee sitten
-jälkipolvillekin (joiden kannettavaksi ei tulla sälyttäneeksi
-rasituksia syyttömästi) mahdolliseksi edistyä yhä parempaan päin,
-siveellisessäkin katsannossa, vaikka tästä ei juuri tarvitsekaan
-kiittää rakkautta jälkipolviin, vaan ainoastaan kunkin aikakauden
-itserakkautta; tällöin täytyy näet jokaisen valtiomuodostuman, se kun
-ei voi väkivaltaisesti vahingoittaa toista, pitää kiinni yksinomaan
-oikeudesta, ja sillä on täysi syy toivoa, että toisetkin samalla
-tavalla muodostuneet tulevat olemaan sille siinä avullisina.
-
-Tahto alistaa toisia valtaansa tai rajoittaa ja supistaa sitä,
-mikä toiselle kuuluu, on aina olemassa, eikä puolustusta varten
-varustautuminen, joka tekee usein rauhan vielä rasittavammaksi
-ja sisäiselle hyvinvoinnille tuhoisammaksi kuin itse sota, saata
-koskaan lakata. Tätä vastaan ei nyt ole mikään muu keino mahdollinen
-kuin (yksityisihmisten kansalais- tai valtio-oikeuden mukainen)
-kansainoikeus, sellaisten yleisten, vallan seuraamien lakien
-nojaan rakennettu, joihin jokaisen valtion täytyisi alistua; sillä
-niinsanotun _Euroopan valtain tasapainon_ ylläpitämä jatkuva yleinen
-rauha on pelkkä aivokummitus niinkuin se _Swiftin_ talo, jonka
-joku rakennusmestari oli rakentanut niin täydellisesti kaikkien
-tasapainolakien mukaan, että kun varpunen istahti sen katolle, se
-heti luhistui.
-
-
-
-6. Lähde: Oikeusoppi (1797).
-
-
-55 §.
-
-Luonnontilassa vallitseva vapaiden valtioiden alkuperäinen
-oikeus sotia toisiansa vastaan (minkä tarkoituksena saattaisi
-pitää jonkunlaisen oikeudellista lähenevän olotilan luomista)
-herättää ensimmäiseksi kysymyksen: mikä oikeus valtiolla on _omiin
-alamaisiinsa_, käyttääkseen heitä sotaan toisia valtioita vastaan,
-tuhlatakseen tai pannakseen alttiiksi siinä heidän henkensäkin, niin
-ettei riipu heidän omasta mielipiteestään, tahtovatko he lähteä
-sotaan vai ei, vaan ylipäällystö tai hallitsija saa heidät sinne
-lähettää?
-
-Tämä oikeus näyttää olevan helposti selitettävissä, nimittäin sen
-oikeuden nojalla, että omansa (omaisuutensa) kanssa saa menetellä
-kuinka haluaa.
-
-Samaten kuin voimme sanoa kasviksista (esim. perunoista) ja
-kotieläimistä, koska ne joukkona katsoen ovat ihmisten _tuottamia_,
-että niitä voi käyttää, kuluttaa ja hävittää (surmauttaa), niin
-näyttäisi voitavan sanoa valtion korkeimmasta vallastakin,
-hallitsijasta, että hänellä on oikeus viedä alamaisensa, jotka
-suurimmalta osaltaan ovat hänen omia tuottamiaan, sotaan niinkuin
-metsästysretkelle ja taisteluun niinkuin huvimatkalle.
-
-Tämä oikeusperuste (joka luultavasti väikkyneekin hämäränä
-hallitsijain mielessä) on tosin kyllä varmasti pätevä eläimiin
-nähden, jotka voivat olla ihmisen _omaisuutta_, mutta sitä ei
-kuitenkaan käy millään muotoa soveltaminen ihmiseen, varsinkaan
-valtion kansalaisena, jota on aina pidettävä valtion lainsäädäntöön
-osaaottavana jäsenenä (ei ainoastaan välikappaleena, vaan samalla
-tarkoituksena itsessäänkin) ja jonka siis täytyy antaa vapaa
-suostumuksensa sodankäyntiin, ei ainoastaan yleisesti, vaan jokaiseen
-erityiseen sodanjulistukseenkin edustajainsa välityksellä, ja
-yksistään tällä rajoittavalla ehdolla voi valtio käyttää hänen
-vaaranalaista palvelustaan.
-
-Meidän onkin siis kaiketi johdettava tuo oikeus hallitsijan
-_velvollisuudesta_ kansaa kohtaan (eikä päinvastoin). Jos käsitämme
-asian täten, on kansan katsottava antaneen siihen myöntymyksensä,
-minkä tehneenä se, vaikka onkin passiivinen (antaa teettää
-itsellään), on silti itsetoimivakin ja edustaa itse hallitsijaa.
-
-
-56 §.
-
-Valtioiden luontaistilassa on _oikeus sotaan_ (vihollisuuksiin)
-valtiolle luvallinen tapa valvoa oikeuttaan toista valtiota vastaan
--- nimittäin silloin kun se luulee kärsineensä loukkauksen tämän
-puolelta -- omalla _voimallaan_, koska se ei voi tuossa tilassa
-tapahtua _oikeudenkäynnillä_ (jonka avulla riitaisuudet yksinomaan
-sovitetaan oikeudellisessa tilassa). -- Paitsi toimivana loukkauksena
-ensimmäisenä päällekarkauksena, joka on eri asia kuin ensimmäinen
-vihollisuus, esiintyy se _uhkana_. Tähän kuuluu joko ensiksi
-suoritettu _varustelu_, johon perustuu oikeus _ehättää edelle
-(ius praeventionis)_, tai sitten pelkkä (alueita valtaamalla)
-_pelottavaksi_ kasvava toisen valtion _valta (potentia tremenda)_.
-Viimeksimainitussa tapauksessa loukkaa heikompaa puolta pelkkä
-_olotila_, ennenkuin _voimakkaampi_ on ryhtynyt mihinkään _tekoon_,
-ja luonnontilassa on tuollainen hyökkäys kylläkin oikeudenmukainen.
-Tähän seikkaan perustuu siis kaikkien keskenään toimivassa
-kosketuksessa olevien valtioiden tasapainon oikeus.
-
-Mitä tulee _toimivaan loukkaukseen_, joka oikeuttaa sodan, niin
-siihen kuuluu jonkun kansan itsensä ottama hyvitys toiseen valtioon
-kuuluvan kansan tekemästä loukkauksesta, _hyvityksenotto (retorsio)_,
-joka toimitetaan hakematta (rauhallista tietä) korvausta tuolta
-toiselta valtiolta ja jolla siten on yhtäläisyyttä sen muodollisuuden
-kanssa, joka tapahtuu sodan puhjettua ilman edelläkäypää rauhan
-irtisanomista (_sodanjulistus_); sillä jos kerran tahdomme nähdä
-sodan tilassa oikeutta, täytyy edellyttää jotakin sopimusta
-vastaavaa, nimittäin _hyväksymistä_ sille toisen asianosaisen
-selitykselle, että molemmat tahtovat hakea oikeuttaan tuolla tavalla.
-
-
-57 §.
-
-Oikeus sodassa on kansainoikeuden kysymyksistä juuri se, joka
-tuottaa enimmän vaikeutta jo tahdottaessa muodostaa siitä käsitystä
-ja ajatella jotakin lakia vallitsevaksi tuossa laittomuuden tilassa
-(_inter arma silent leges_), joutumatta ristiriitaan itsensä kanssa.
-Tuollainen laki olisi kai tämänkaltainen: sotaa on käytävä sellaisten
-periaatteiden mukaan, joita noudattaen jää vielä mahdollisuus luopua
-tuosta valtioiden luonnontilasta (niiden välisiin ulkonaisiin
-suhteisiin nähden) ja siirtyä oikeudelliseen tilaan.
-
-Mikään riippumattomain valtioiden välinen sota ei voi olla
-_rankaisusota (bellum punitivum)_. Sillä rankaisu tulee kysymykseen
-vain ylemmän (_imperantis_) suhteessa alaiseensa (_subditum_),
-mikä ei ole valtioiden keskinäinen suhde. Mutta se ei voi liioin
-olla _hävitys- (bellum internecinum) eikä kukistamissota (bellum
-subiugatorium)_, joka moraalisesti tuhoaisi valtion (sen kansa
-kun tällöin joko sulautuisi voittajan kanssa yhdeksi joukoksi tai
-vaipuisi orjuuteen). Ei niin, että tämä valtion hätäkeino päästä
-rauhan tilaan olisi itsessään valtion oikeuden vastainen, vaan
-koska kansainoikeuden aatetta seuraa ainoastaan ulkonaisen vapauden
-periaatteiden mukainen antagonismin käsite, joka vapaus tarkoittaa
-omillaan säilymistä, kun taas tuohon aatteeseen ei sovellu mitään
-valtaustapoja, jommoiset toisen valtion laajentaessa mahtiaan voivat
-olla uhkaavia toiselle.
-
-Kaikki puolustuskeinot ovat luvallisia valtiolle, jota vastaan
-soditaan, paitsi sellaiset, joiden käyttäminen tekisi sen
-alamaiset kykenemättömiksi olemaan valtion kansalaisia, sillä
-tällöin tulisi valtio itsekin samalla kykenemättömäksi esiintymään
-persoonana valtioiden keskinäisissä suhteissa kansainoikeuden
-mukaan (henkilönä, joka olisi osallinen yhtäläisiin oikeuksiin kuin
-toisetkin). Tuommoisiin keinoihin sisältyy: omien alamaistensa
-käyttäminen urkkijoina, näiden, vieläpä ulkolaistenkin käyttäminen
-salamurhaajina, myrkynsekoittajina (johon luokkaan kaiketi voisi
-lukea niinsanotut tarkk-ampujat, jotka vaanivat yksityistä henkilöä
-väijyksissä) taikkapa vain väärien tietojen levittäjinäkin; sanalla
-sanoen sellaisiin salakavaliin keinoihin turvautuminen, jotka
-hävittäisivät sen luottamuksen, jota vaaditaan pysyväisen rauhan
-vastaiseen rakentamiseen.
-
-Sodassa on lupa määrätä voitetulle viholliselle hankintoja ja
-pakkoveroja, mutta ei ryöstää kansaa, so. riistää yksityisiltä
-henkilöiltä heidän omaansa (se olisi näet rosvousta, sillä eihän
-sotaa käynytkään voitettu kansa, vaan valtio, jonka vallan alainen
-se oli, _käyttäen kansaa_ välineenä), vaan _määrätä maksuja_ sitä
-varten kirjoitettuja kuitteja vastaan, jotta maan tai maakunnan
-kannettavaksi pantu rasitus voitaisiin rauhan tullen suhteellisesti
-jakaa.
-
-
-58 §.
-
-Oikeus _sodan jälkeen_, so. rauhansopimusta tehtäessä ja sen
-seurauksiin nähden, on siinä, että voittaja laatii ehdot,
-jonka tapahduttua, jotta niistä päästäisiin yksimielisyyteen
-voitetun kanssa ja saataisiin rauhanpäätös syntymään, tehdään
-_sopimuskirjoja_; tällöin on huomattava, ettei voittaja vetoa
-mihinkään luuloteltuun oikeuteensa, arvostelemalla vastustajan
-puolelta tapahtuneen oletetun loukkauksen nojalla, mitä hänen sopii
-tehdä, vaan että hän jättää tämän kysymyksen siksensä, nojautumalla
-valtaansa. Sentähden voittaja ei voi vaatia sotakustannusten
-suorittamista, sillä tällöin hänen täytyisi julistaa vastustajansa
-käymä sota vääryydeksi, vaan hänen on, jos kohta hänellä lieneekin
-mielessä tämä todistelukeino, kartettava sitä silti tuomasta esiin,
-koska hän muutoin tulisi selittäneeksi tuon sodan rankaisusodaksi
-ja siten taas puolestaan tehneeksi loukkauksen. Tähän kuuluu
-myöskin vankien vaihto (jota ei ole perustettava minkäänlaiseen
-vapaaksiostoon), katsomatta lukumäärän samansuuruisuuteen.
-
-Voitettu valtio tai sen alamaiset eivät menetä maan tultua
-vallatuksi valtiollista ja kansalaisvapauttansa, niin että edellinen
-alennettaisiin alusmaan, jälkimmäiset maaorjain asemaan; muutoin
-olisikin näet sota ollut rankaisusota, mikä sisältää itsessään
-ristiriidan. -- _Alusmaan_ eli voittomaan muodostaa kansa, joka tosin
-omistaa oman valtiojärjestyksensä, lainsäädäntönsä ja alueensa,
-jolla johonkin toiseen valtioon kuuluvat ovat vain muukalaisia,
-mutta johon nähden viimeksimainittu valtio kuitenkin käyttää ylintä
-_toimeenpanovaltaa_. Jälkimmäistä nimitetään _emävaltioksi_. Tämä
-hallitsee tytärvaltiota, joka kuitenkin (oman eduskuntansa kautta,
-ehkä varakuninkaan puheenjohdolla) itse hoitaa hallintoaan (_civitas
-hybrida_).
-
-Vielä vähemmin voi _maaorjuutta_ ja sen oikeudellisuutta johtaa
-kansain voittamisesta sodalla, koska tätä varten täytyisi olettaa
-rankaisusotaa. Kaikkein vähimmin perinnöllistä maaorjuutta, joka
-on yleensäkin luonnoton, sillä syyllisyys jonkun rikoksesta ei voi
-periytyä.
-
-Että rauhansopimukseen liittyy myöskin _armahdus_, se kuuluu jo sen
-käsitteeseen.
-
-
-59 §.
-
-_Rauhan oikeus_ on: 1) oikeus olla rauhassa, kun naapuristossa on
-sota, eli _puolueettomuuden_ oikeus; 2) oikeus turvauttaa itselleen
-solmitun rauhan jatkuvaisuus, so. oikeus _takeisiin_, 3) useampien
-valtioiden keskinäisen _yhtymisen_ (liittoutumisen) oikeus,
-_puolustautuaksensa_ yhdessä mahdollisia ulkonaisia tai sisäisiä
-hyökkäyksiä vastaan, mutta ei liittoutuaksensa hyökkäystä tai
-sisäistä suurenemista varten.
-
-
-60 §.
-
-Valtion oikeus _vääryyttä tekevää vihollista_ vastaan on rajaton
-(ei tosin laadultaan, vaan laajuudeltaan, so. määränsä puolesta),
-nimittäin siten, että loukattu valtio ei tosin saa käyttää _kaikkia_
-keinoja, vaan kumminkin luvallisia keinoja siinä määrin kuin sen
-voimat myöten antavat, puolustaakseen sitä, mikä on sen omaa. --
-Mutta mikä on sitten _vääryyttä tekevä vihollinen_ kansainoikeuden
-käsitteiden mukaan, jonka vallitessa, kuten ylipäänsä luonnontilassa,
-jokainen valtio on oman asiansa tuomari? Se on sellainen, jonka
-julkisesti (joko sitten sanallisesti tai teossa) ilmaistu tahto
-paljastaa perusohjeen, jonka mukaan, jos siitä tehtäisiin yleinen
-sääntö, rauhan tila kansain kesken ei olisi mahdollinen, vaan
-luonnontilan täytyisi tulla ikuisesti jatkuvaksi. Samaan lajiin
-kuuluu julkisten sopimusten loukkaus, jonka voi edellyttää koskevan
-kaikkien kansojen oloihin, joiden vapautta sillä uhataan ja joille
-se on kehotuksena yhtymään moista ilkivaltaa vastaan ja ottamaan
-asianomaiselta siihen käytettävä voima pois, mutta _ei_ silti liioin
-_tarkoituksella jakaa tuon loukkaajan alue keskenään_, ikäänkuin
-pimittää kokonainen valtio maan päältä, sillä se olisi vääryys
-kansaa kohtaan, joka ei voi menettää alkuperäistä oikeuttaan liittyä
-yhteiseksi kansaksi, minkätähden sen olisi sensijaan annettava
-omaksua valtiojärjestys, joka on luonnostaan sotaisten taipumuksien
-vastainen.
-
-Käsite "vääryyttä tekevä vihollinen luonnontilassa" on muuten
-_liikasanaisuutta_, sillä luonnontila on itsessään vääryyden
-tila. Oikeamielinen vihollinen olisi se, jota vastustaessani minä
-puolestani tekisin väärin; mutta tällöinhän se ei olisikaan minun
-viholliseni.
-
-
-61 §.
-
-Kun kansain luonnontila samaten kuin yksityistenkin ihmisten on
-sellainen olotila, josta pitää luopua, päästäkseen lainalaiseen
-tilaan, niin on ennen tämän muutoksen tapahtumista kansain kaikki
-oikeus ja kaikki valtioiden ulkonainen "minun" ja "sinun", mitä käy
-sotimalla hankkiminen ja hallussaan pitäminen, vain _väliaikaista_,
-ja se voi tulla _lopullisesti_ päteväksi ja todelliseksi _rauhan
-tilaksi_ ainoastaan yleisessä _valtioiden yhtymässä_ (joka on
-verrattava siihen yhtymiseen, joka tekee kansasta valtion). Mutta
-kun tuommoisen kansainvaltion laajentuessa kovin suureksi, maan
-ääriin ulottuvaksi, sen hallinnon ja samalla sen yksityisten jäsenten
-suojelemisenkin täytyy käydä lopulta mahdottomaksi, ja kun toisaalta
-taas ryhmä tuollaisia yhtymiä aiheuttaa uudestaan sodan tilan, niin
-on itse _ikuinen rauha_ (koko kansainoikeuden lopullinen päämäärä)
-tosin aate, joka ei ole toteutettavissa. Näin ei ole sitävastoin
-niiden perusaatteiden laita, jotka tähtäävät ikuiseen rauhaan,
-joiden mukaan on pyrittävä muodostamaan sellaisia valtioyhtymiä,
-jotka edistävät yhtämittaista lähenemistä päämäärää kohti, vaan
-tämä tehtävä, mikäli se perustuu velvollisuuteen ja niin ollen
-myös ihmisten ja valtioiden oikeuteen, on epäilemättä mahdollinen
-toteuttaa.
-
-Tuollaista muutamien _valtioiden yhtymää_ rauhan säilyttämiseksi
-voidaan nimittää _vakinaiseksi valtainkongressiksi_, johon jokaisella
-läheisellä valtiolla on oleva vapaus liittyä osanottajaksi.
-Tämäntapainen yhtymä (ainakin rauhan säilyttämistä tarkoittavien
-kansainoikeuden muodollisuuksien puolesta) olikin olemassa vielä
-tämän vuosisadan[22] ensimmäisellä puoliskolla Haagissa johtavien
-valtioiden kokouksena, jossa useimpien eurooppalaisten hovien
-ja kaikkein pienimpäin tasavaltainkin ministerit esittivät
-valituksiansa niiden sotatoimien johdosta, jotka kutakin olivat
-kohdanneet toisten puolelta, pitäen siten koko Eurooppaa ikäänkuin
-yhtenä ainoana liittovaltana, jonka he omaksuivat julkisissa
-riidoissaan jonkunlaiseki sovintotuomariksi. Myöhemmällä ajalla
-taas on kansainoikeus jäänyt elämään vain kirjoissa, mutta hävinnyt
-neuvoskunnista, tai se on mielivallan jo tapahduttua kätketty
-todistelujen muodossa arkistojen pimentoon.
-
-_Kongressilla_ ymmärretään muuten tässä ainoastaan eri valtioiden
-ehdonvaltaista yhtymää, joka milloin tahansa _voi hajaantuakin_,
-eikä sellaista, joka (kuten Amerikan valtioiden yhtymä) rakentuu
-valtiosäännön pohjalle ja on sentähden hajoittamaton. Ainoastaan
-tuollaisen yhtymän avulla on toteutettavissa perustettavan kansojen
-yhteisen oikeuden aate, jossa ratkaistaisiin niiden riitaisuudet
-siviilioikeuden tapaan, aivan kuin oikeudenkäynnillä, eikä
-barbaarisesti (raakalaisten tavoin), nimittäin sodalla.
-
-Meissä oleva siveellis-käytännöllinen järki ilmaisee nyt
-peruuttamattomana vetonaan: _älköön olko sotaa_ -- ei minun ja sinun
-välilläsi luonnontilassa eikä meidän välillämme valtioinakaan, jotka,
-jos kohta ovatkin sisällisesti lainalaisia, kumminkin ulkonaisesti
-(suhteissa toisiinsa) ovat laittomuuden tilassa; sillä tuommoinen
-keino ei ole se, jota käyttäen kunkin on haettava oikeuttaan. Ei
-siis ole enää kysymys siitä, onko ikuinen rauha oleva vai olematon
-ja emmekö kenties pety tietopuolisessa arvostelussamme, jos oletamme
-edellisen vastauksen oikeaksi; vaan meidän on meneteltävä siten
-kuin se olisikin olevaa, mikä ehkä ei sitä olekaan, perustettava
-toimintamme siihen ja vaikutettava sellaisen valtiosäännön hyväksi,
-joka näyttää meistä tarkoitukseen kelvollisimmalta (kenties
-ylt'yhteisesti kaikkien valtioiden tasavaltaisuuden hyväksi),
-saadaksemme sen toteen ja tehdäksemme lopun tuosta mielettömästä
-sotimisesta, jota kaikki valtiot poikkeuksetta ovat tähän asti
-pitäneet päätarkoituksenaan, kohdistaen niin ollen siihen sisäisetkin
-toimensa. Ja vaikka sotien lopettaminen, tarkoituksen saavuttamisen
-kannalta, pysyisi ainaisestikin vain hurskaana toiveena, niin
-emmepä sentään suinkaan pettyisi omaksuessamme toiminnanohjeeksemme
-vaikuttaa lakkaamatta siihen suuntaan, sillä tämä on velvollisuus.
-Jos taas otaksuisimme omassa itsessämme olevan siveyslain
-petolliseksi, synnyttäisi se inhoa herättävän toiveen olla mieluummin
-vailla kaikkea järkeä ja katsoa joutuneensa periaatteittensa
-mukaisesti sysätyksi muiden eläinluokkain joukossa samaan luonnon
-koneellisuuden järjestelmään.
-
-Voimme sanoa, että tämä yleinen ja jatkuva rauhan rakentaminen ei
-ole ainoastaan osana oikeusopista pelkän järjen rajoissa, vaan
-koko sen lopullisena päämääränä. Sillä rauhan tila yksistään on
-_lakien_ turvin taattu olotila, joka järjestää lähekkäin asuvan
-ihmisryhmän omistussuhteet, siis sellaisten, joita yhdistää sama
-yhteinen järjestysmuoto. Mutta tämän järjestetyn olomuodon sääntöjä
-ei ole johdettava niiden kokemuksesta, jotka ovat tähän asti sen
-suojassa parhaiten viihtyneet, jonkinlaiseksi ohjeeksi toisille,
-vaan ne on saatava järjen avulla _a priori_ siitä ihanteesta,
-joka ylipäänsä vastaa ihmisten oikeudellista yhteyttä yleisten
-lakien alaisina, sillä kaikki esimerkit (koska ne voivat vain
-selittää, mutta eivät todistaa mitään) ovat pettäviä ja niin ollen
-epäilemättömästi kaipaavat metafysikkaa, jonka välttämättömyyden
-juuri ne, jotka sitä pilkkaavat, kumminkin varomattomasti kyllä itse
-tunnustavat, sanoessansa esimerkiksi, niinkuin usein tapahtuu: "Paras
-valtiojärjestys on se, jonka mukaan valta ei ole ihmisillä, vaan
-laeilla." Sillä mikäpä voi olla enemmän metafyysillisesti jalostettu
-kuin juuri tämä aate, jolla yhtäkaikki noiden yllämainittujen
-oman väitteen mukaan, on mitä taatuin objektiivinen realiteetti,
-mikä on esiintulevissa tapauksissa helposti osoitettavissakin, ja
-joka yksistään -- jollei sitä yritetä toimeenpanna ja toteuteta
-vallankumouksellisesti, yhdellä hyppäyksellä, so. tähänastisen
-virheellisen järjestelmän väkivaltaisella kumoamisella (sillä tällöin
-tuhoutuisi hetkeksi vaiheaikana kaikki oikeudellinen järjestys),
-vaan vähittäisillä uudistuksilla lujien periaatteiden mukaan -- voi
-johtaa, yhtämittaisesti sitä lähenemällä, korkeimpaan valtiolliseen
-hyvään, ikuiseen rauhaan.
-
-
-
-7. Lähde: Antropologia (1798).
-
-
-... huolimatta siitä, että se (nim. ihmissuku) tahallaan valmistaa
-(sodilla) omaa _tuhoaan_, mikä kuitenkaan ei estä kulttuurissa yhä
-edistyviä järjellisiä olentoja keskellä sotaakin kuvittelemasta ilmi
-selvänä sukukuntansa tulevaisuudennäköalana vastaisiksi vuosisadoiksi
-sellaista onnellisuuden tilaa, josta ei enää palata pois entisiin
-oloihin.
-
-Jokainen kansa koettaa vahventaa itseään voittamalla naapurikansoja;
-ja johtuipa tämä laajentumishalusta tai pelosta joutua toisen
-saaliiksi, ellei ehätä edelle, niin on joka tapauksessa sisäinen
-tai ulkonainen sota ihmisten kesken, niin suuri onnettomuus kuin
-se onkin, samalla kehottimena siirtyä raa'asta luonnontilasta
-_yhteiskunnalliseen_ tilaan, kaitselmuksen koneistona, jossa
-vastakkaiset voimat tosin tekevät kitkana haittaa toisilleen, mutta
-kuitenkin pysyvät muiden kiihottimien työntö- tai vetovoiman avulla
-kauan aikaa säännöllisessä käynnissä.
-
-Ihmissuvun luonne, semmoisena kuin se kokemuksen mukaan on ilmennyt
-kaikkina aikoina ja kaikkien kansojen keskuudessa, esiintyy
-sellaisena, että se kollektiivisesti (ihmiskunnan kokonaisuutena)
-katsoen on peräkkäin ja samanaikaisesti elävä joukko henkilöitä,
-jotka eivät voi _tulla toimeen_ ilman rauhallista yhteiselämää,
-mutta eivät silti kuitenkaan voi _välttää_ sitä, että ovat
-vakituisesti vastenmielisiä toisillensa, jonkavuoksi he tuntevat
-luonnon asettamaksi päämääräkseen pyrkiä itse laatimiensa lakien
-pohjalla, molemminpuolisen pakon alaisina, alituisesti eripuraisuuden
-uhkaamaan, mutta suuresti katsoen aina edistyvään kokoomukseen, joka
-johtaa _maailmankansalaisyhteiskuntaan (cosmopolitismus)_. Tämä
-itsessään saavuttamaton aate ei kuitenkaan ole konstitutiivinen
-perusaate (jonka mukaan keskellä ihmisten vilkkaimpia vaikutuksia ja
-vastavaikutuksia odotettaisiin pysyväistä rauhaa), vaan ainoastaan
-regulatiivinen perusaate, jonka mukaan tuota tilaa on ihmissuvun
-tarkoitusperänä -- eikä ilman perusteltua aavistusta luontaisista
-taipumuksista samaan suuntaan -- herkeämättä tavoiteltava.
-
-
-
-8. Lähde: Tieteenhaarain keskinäinen taistelu (1798).
-
-
-Jonkun kansan omistama valtiojärjestys on itsessään _oikeudellisesti_
-ja siveellisesti hyvä ainoastaan silloin, jos se on luonnostaan
-omansa periaatteellisesti ehkäisemään hyökkäyssodan -- jommoinen
-ei, ainakaan aatteena, voi olla mikään muu kuin tasavaltainen
-valtiojärjestys -- ja niin ollen edistämään sellaisen olotilan
-saavuttamista, joka estää sodan (onnettomien olojen ja
-tapainturmeluksen synnyttäjän) ja siten kielteisesti takaa
-ihmiskunnalle kaikesta sen vajavuudesta huolimatta edistymisen
-parempaan päin, tai ainakin sen, ettei sitä häiritä edistymisen
-tiellä.
-
-... itse vanhan sotaisan aatelin kunniakäsitekin (intomielen
-käsitteellinen vastine) hävisi niiden aseiden edestä, jotka olivat
-kiinnittäneet huomionsa sen kansan _oikeuteen_, johon he kuuluivat,
-ja katsoivat olevansa sen suojelijoita...
-
-Sillä luonnon kaikkivallan tai paremminkin sen meille
-saavuttamattoman perimmäisen alkuaiheen rinnalla on ihminen
-sittenkin vain vähäpätöisyys. Mutta että hänen oman sukukuntansa
-hallitsijatkin arvioivat hänet siksi ja semmoisena häntä
-käsittelevät, osaksi rasittaen häntä kuten eläintä pelkkänä
-tarkoituksiensa välikappaleena, osaksi asettaen hänet omissa
-riidoissaan toisten kanssa vastatusten teurastettavaksi, -- se ei ole
-mikään vähäpätöisyys, vaan se on itse luomisen _lopullisen päämäärän_
-ylösalaisin kääntämistä.
-
-Ihmisen luontoperäisen oikeuden kanssa sopusoinnussa olevan
-valtiosäännön aate -- että nimittäin ne, joiden on lakia
-toteltava, olisivat samalla yhdessä lainsäätäjiäkin -- on
-kaikkien valtiomuotojen pohjana, ja yhteisvaltio, jota mainitun
-aatteen mukaisesti puhtain järjenkäsittein ajateltuna nimitetään
-platonilaiseksi _ihanteeksi (respublica noumenon)_, ei ole tyhjä
-aivokummitus, vaan se on ylipäänsä kaikkinaisten yhteiskunnallisten
-järjestysmuotojen malli ja poistaa kaikki sodat. Tuon aatteen mukaan
-järjestetty kansalaisyhteiskunta on sen vapauslakien mukaisena
-vastineena ja esimerkkinä siitä kokemusmaailmassa (_respublica
-phaenomenon_), ja siihen voidaan päästä vain vaivaloisesti
-moninaisten taisteluiden ja sotien jälkeen. Sen järjestysmuoto taas,
-kun se kerran on pääpiirteissään saavutettu, on osoittautuva kaikista
-kykenevimmäksi pitämään loitolla sodan, kaiken hyvän hävittäjän;
-joten siis on velvollisuus aikaansaada semmoinen...
-
-... on odotettavissa, että he (nim. ihmiset) tulevat huomaamaan
-olevansa pakotettuja saattamaan siveyden pahimman esteen, _sodan_
--- joka tekee tämän (nim. ihanteellisen nuorisonkasvatuksen
-tarkoituksen) aina takaperoiseksi ensinnäkin aikaa myöten
-inhimillisemmäksi, sitten harvinaisemmaksi ja vihdoin hyökkäyssotana
-tykkänään häviämään, voidaksensa omaksua sellaisen järjestetyn elämän
-muodon, joka heidän luontonsa mukaisesti, heikentämättä itseään,
-rakentuneena oikeuden tosiperusteille, edistäisi oloja taukoamatta
-parempaan päin.
-
-En moiti ketään, jonka valtiollisissa oloissa esiintyvien
-sairaloisuuksien vuoksi ehkä valtaa toivottomuus, mitä tulee
-ihmissukukunnan onnellistumiseen ja sen edistymiseen parempaan
-päin. Mutta minä luotan _Humen_ esittämään sankarilääkkeeseen,
-jonka pitäisi johtaa pikaiseen parantumiseen: -- -- "Kun nyt
-näen -- sanoo hän -- kansakunnat sotimassa toisiaan vastaan, on
-kuin näkisi kaksi humalaista porsliinikaupassa tappelemassa ja
-kepittämässä toisiaan. Sillä ei siinä kyllin, että heidän toisiltaan
-saamiensa kuhmujen parantaminen ottaa kauan aikaa, vaan heidän
-täytyy perästäpäin vielä maksaa kaikki aikaansaamansa vahingotkin."
-_Sero sapiunt Phryges_.[23] Mutta saattavatpa nykyisen sodan
-jälkitaudit pakottaa valtiollisen ennustajan myöntämään, että pian on
-odotettavissa ihmissuvun kohtaloissa käänne parempaan päin, mikä jo
-on näköpiirissäkin.
-
-
-
-
-Tekstiin liittyviä huomautuksia
-
-
-[1] Perintö-valtakunta ei ole valtio, jonka toinen valtio voi periä,
-vaan jonka hallitsemisen oikeus voi siirtyä perintönä fyysilliseltä
-henkilöltä toiselle. Valtio saa siis tällöin itselleen hallitsijan,
-mutta tämä ei hallitsijana (so. henkilönä, jolla jo on toinen
-valtakunta) saa valtiota. (Tekijän huom.)
-
-[2] Ensimmäisessä painoksessa on tekijä liittänyt tähän kohtaan
-seuraavan huomautuksen: "Niinpä vastasi eräs bulgarialainen ruhtinas
-kreikkalaiselle keisarille, joka ei tahtonut ratkaista riitaansa
-hänen kanssaan vuodattamalla alamaistensa verta, vaan ehdotti
-hyvänsuovasti kaksintaistelua: 'Seppä, jolla on pihdit, ei ota käsin
-ahjosta hehkuvaa rautaa'." Tämän huomautuksen on tekijä sittemmin
-poistanut luultavasti siitä syystä, että se esiintyy toisessa
-paikassa vähän muutetussa muodossa.
-
-[3] Valtiovelka-järjestelmä tuli käytäntöön ensiksi Englannissa.
-
-[4] Voisiko käskyjen (_leges praeceptivae_) ja kieltojen (_leges
-prohibitivae_) lisäksi olla vielä puhtaan järjen _luvallisuuslakeja
-(leges permissivae)_, sitä on tähän asti epäilty, eikä syyttä.
-Lait sisältävät näet yleensä jonkun objektiivisen, käytännöllisen
-välttämättömyyden perusteen, kun taas luvallisuus perustuu muutamien
-toimintojen käytännölliseen satunnaisuuteen. Näin ollen sisältäisi
-_luvallisuuslaki_ pakon johonkin toimintaan, sellaiseen, johon ei
-ketään voida pakottaa, mikä siinä tapauksessa, että lain objektilla
-kummassakin katsannossa olisi sama merkitys, olisi ristiriitaista. --
-Tässä on nyt huomattava, että tämmöisessä luvallisuuslaissa kohdistuu
-edellytetty kielto vain jonkun oikeuden tulevaan hankintatapaan
-(esim. perinnän nojalla), mutta vapautus tästä kiellosta, so. lupa,
-kohdistuu olevaan omistukseen, joka viimeksimainittu siirryttäessä
-luonnontilasta yhteiskunnalliseen tilaan voi vastaisuudessakin
-luonnonoikeuden luvallisuuslain mukaan pysyä, jos kohta
-epäoikeudenmukaisena, niin kuitenkin _kunniallisena omistuksena
-(possessio putativa)_, -- vaikkakin putatiivinen omistus, niin
-pian kuin se on semmoiseksi tunnustettu, on luonnontilassa, samaten
-kuin yhtäläinen hankintatapa myöhemmässä (tapahtuneen siirtymisen
-jälkeisessä) yhteiskunnallisessakin tilassa, kielletty; jotavastoin
-tuota jatkuvan omistuksen pätevyyttä ei olisi, jos tuollainen luultu
-hankinta olisi tapahtunut yhteiskunnallisen tilan vallitessa,
-sillä silloin sen täytyisi, ollen loukkaus, lakata heti kun sen
-epäoikeudellisuus on huomattu.
-
-Olen tällä tahtonut vain ohimennen kiinnittää luonnonoikeuden
-opettajain huomiota käsitteeseen _lex permissiva_, joka itsestään
-tarjoutuu järjestelmällisesti jaoittelevalle järjelle, etupäässä
-siitä syystä, että sitä tuon tuostakin käytetään siviililaissa
-(yleisessä lainsäädännössä), sillä erotuksella vain, että kieltolaki
-on siellä semmoisenaan itsenäisenä, kun taas lupaa ei sisällytetä
-mainittuun lakiin rajoittavana ehtona (niinkuin pitäisi), vaan se saa
-paikkansa poikkeuksien joukossa. -- Niinpä sanotaan siellä: tämä tai
-tuo kielletään, _paitsi ehkä siinä tapauksessa_, n:o 1, n:o 2, n:o 3,
-ja niin edespäin lukemattomiin, johtuen siitä, että luvat eivät joudu
-lakiin minkään johtoperusteen mukaan, vaan sattumoittain, sieltä
-täältä esiintulevista tapauksista hapuiltuina; sillä muutoin olisi
-ehdot täytynyt sovittaa mukaan _kieltolain kaavaan_, minkä menettelyn
-avulla siitä silloin samalla olisi tullut luvallisuuslakikin. -- On
-sentähden valitettavaa, että yhtä viisaan kuin teräväpäisenkin herra
-kreivi _von Windischgrätzin_ älykäs, mutta ratkaisematta jäänyt
-kilpatehtävä, jolla pyrittiin selvittämään juuri viimeksi mainittua
-seikkaa, jätettiin niin pian sikseen. Sillä tuollaisen (matemaattisen
-tapaisen) kaavan mahdollisuus on johdonmukaisena pysyvän
-lainsäädännön ainoa oikea koetuskivi, jota lainsäädäntöä ilman
-niinsanottu _ius certum_ tulee aina pysymään hurskaana toiveena.
-Muuten meillä tulee olemaan vain yleislakeja (jotka _yleensä_ ovat
-voimassa), mutta ei yleislakeja (jotka ovat _yleisesti_ päteviä),
-niinkuin kuitenkin lain käsite näyttää vaativan. (Tekijän huom.)
-
-Kreivi _Jos. Niklas Windischgraetz_ (1744-1802), itsekin
-valtiollislainopillinen kirjailija, on kaiketi sama kirjailija
-kuin se, jota Kant kiittää kirjeessään F.H. Jacobille hänen jalon
-ajatustapansa tähden ja jolle hän itse kirjailijalta saamiensa
-julkaisujen vastalahjaksi lähetti 1790 kappaleen teostaan
-_Arvostelukyvyn kritiikki_. Windischgraetzin kilpatehtävä koski
-kysymystä, miten sopimuskaavat olisi sommiteltava niin, ettei niitä
-ylipäänsä voitaisi tulkita kaksimielisesti.
-
-[5] Tavallisesti otaksutaan, että me emme saa esiintyä vihamielisesti
-ketään kohtaan, joka ei ole jo meitä teossa _loukannut_, ja tuo
-käsitys onkin aivan oikea, jos molemmat asianosaiset elävät
-_yhteiskunnallis-lainalaisessa_ tilassa. Siirtymisellään siihen
-tilaan joutuu nimittäin ihminen takaamaan toiselle vaadittavaa
-turvallisuutta (esivallan välityksellä, joka käyttää valtaa molempiin
-nähden). -- Pelkässä luonnontilassa oleva ihminen (tai kansa)
-sitävastoin siirtää minulta tuon turvallisuuden ja loukkaa minua jo
-itse sillä olotilallaan, eläessään minun läheisyydessäni, vaikkakaan
-ei itse teossa (_facto_), niin kuitenkin olotilansa laittomuudella
-(_statu iniusto_), jonka kautta hän uhkaa minua alituisesti; tämän
-vuoksi minä voin pakottaa hänet joko siirtymään kanssani samaan
-yhteislainalaiseen tilaan tai väistymään pois läheisyydestäni. --
-Se vaatimus, joka on kaikkien seuraavien määritysten perusteena,
-kuuluu siis: kaikkien ihmisten, jotka voivat olla toistensa
-kanssa vuorovaikutuksessa, on kuuluttava johonkin järjestettyyn
-oikeusyhteiskuntaan.
-
-Oikeudellinen järjestysmuoto taas on, mitä tulee sen piiriin
-kuuluviin persooniin:
-
-1. _kansalaisoikeudellinen_, kohdistuen ihmisiin, jotka muodostavat
-kansan (_ius civitatis_);
-
-2. _kansainoikeudellinen_, kohdistuen valtioihin niiden suhteissa
-toisiinsa (_ius gentium_);
-
-3. _maailmankansalaisoikeudellinen_, sikäli kuin ihmiset ja
-valtiot, ollen ulkonaisesti toisiinsa vaikuttavassa suhteessa,
-ovat katsottavat jonkunlaisen kaikkien ihmisten yhteisvaltion
-kansalaisiksi (_ius cosmopoliticum_).
-
-Tämä jako ei ole mielivaltainen, vaan välttämätön ikuisen rauhan
-aatteen kannalta. Sillä jos yksikään ihminen tai kansa olisi toiseen
-nähden fyysillisen vaikutuksen suhteessa ja kuitenkin luonnontilassa,
-niin olisi siihen yhtyneenä sodan tilakin, josta vapautuminen tässä
-juuri on tarkoitusperänä. (Tekijän huom.)
-
-[6] _Oikeudellista_ (siis ulkonaista) _vapautta_ ei voi, niinkuin
-kyllä tavallisesti tehdään, määritellä toimivallalla: tehdä kaikki
-mitä tahtoo, kunhan vain ei tee kenellekään vääryyttä. Sillä mitä
-on _toimivalta?_ Mahdollisuus johonkin toimintaan, sikäli kuin
-sillä ei tehdä kenellekään vääryyttä. Selitys kuuluisi siis:
-vapaus on mahdollisuus sellaisiin toimintoihin, joilla ei tehdä
-kenellekään vääryyttä. Kenellekään ei tehdä vääryyttä (tehtäköönpä
-mitä tahdotaankin), kunhan vain ei tehdä kenellekään vääryyttä;
-siis se on pelkkää sanojen toistamista. -- Sensijaan on minun
-ulkonainen (oikeudellinen) _vapauteni_ selitettävä näin: se on
-oikeus olla tottelematta kaikkia lakeja paitsi niitä, joihin olen
-voinut antaa myöntymykseni. -- Samaten on ulkonainen (oikeudellinen)
-_tasa-arvoisuus_ valtiossa sellainen kansalaisten suhde, jonka
-mukaan kukaan ei voi sitoa toista mihinkään, jollei hän itse samalla
-alistu sellaisen lain alaiseksi, joka _voi_ hänetkin vuorostaan
-sitoa samalla tavalla. (_Oikeudellisen_ riippuvaisuuden periaate ei
-tarvitse mitään selitystä, koska se jo sisältyy valtiojärjestyksen
-käsitteeseen yleensä.) -- Ihmisten oikeudellisten suhteiden periaate
-ulottaa näiden synnynnäisten, ihmisyyteen välttämättä kuuluvien ja
-luovuttamattomien oikeuksien pätevyyden, vahvistaen ja kohottaen
-sitä, vielä korkeampiin olentoihinkin (mikäli ihminen ajattelee
-sellaisia olevan); se tapahtuu siten, että hän kuvittelee olevansa
-samojen periaatteiden mukaan myöskin yliluonnollisen maailman
-kansalainen. -- Mikäli nimittäin on kysymys vapaudestani, niin ei
-minulla ole mitään velvoituksia jumalallisiin lakeihin nähden, joita
-minä voin tuntea pelkällä järjellä, paitsi jos olen itse voinut
-antaa niihin myöntymykseni (sillä vasta oman järkeni vapaudenlain
-nojalla minä muodostan käsityksen jumalallisesta tahdosta). Mitä
-tulee tasa-arvoisuuden periaatteeseen suhteissa kaikkein korkeimpaan
-maailmanolentoon paitsi Jumalaa, jommoisen olennon saattaisin ehkä
-ajatella olevaksi (jonkinlaisen suuren _aioonin_), niin ei ole
-olemassa mitään syytä, minkävuoksi -- jos minä asemassani teen
-velvollisuuteni samoin kuin tuo aioonikin omassa asemassaan --
-minulle kuuluisi ainoastaan velvollisuus totella, mutta hänelle
-oikeus käskeä. -- Että tämä _tasa-arvoisuuden_ periaate ei sovellu
-(kuten vapauden periaate) ihmisen suhteeseen Jumalaan, se johtuu
-siitä, että tämä olento on ainoa, johon nähden velvollisuuskäsite
-kadottaa pätevyytensä.
-
-Mitä taas tulee kaikkien kansalaisten tasa-arvoisuus-oikeuteen
-alamaisina, niin riippuu puheen ollessa _perintöaatelin_
-sallittavuudesta kaikki siitä, täytyykö valtion myöntämän _arvon_
-(että joku alamainen on arvosijalla ennen toista) käydä _ansion_
-edellä vain päinvastoin. -- Nyt on ilmeistä, että jos arvo
-yhdistetään syntyperään, niin on aivan epävarmaa, seuraako sitä myös
-ansio (ammattitaito ja uskollisuus virassa). Näin ollen merkitsee se
-samaa kuin jos tuo arvo myönnettäisiin ilman mitään ansiota jollekin
-suositulle (esim. päällikön arvo), jommoista päätöstä yleinen
-kansantahto alkuperäisessä sopimuksessa (joka sittenkin on kaikkien
-oikeuksien perustus) ei tule koskaan tekemään. Sillä aatelismies
-(Edelmann) ei ole silti ilman muuta jalo mies (ein edler Mann). --
-Mitä tulee _virka-aateliin_ (joksi korkeamman virkasäädyn arvoluokkaa
-voisi nimittää ja joka aateluus on hankittava ansioilla), niin ei
-siinä arvo liity omaisuutena henkilöön, vaan asemaan, eikä sillä
-loukata tasa-arvoisuutta; sillä kun asianomainen henkilö jättää
-virkansa, luopuu hän samalla arvostakin ja palaa jälleen kansan
-keskuuteen. (Tekijän huom.)
-
-[7] Niitä ylhäisiä nimityksiä, joita hallitseville henkilöille
-usein on annettu (kuten Jumalan voideltu, Jumalan tahdon valvoja
-maan päällä tai Jumalan sijainen), on monasti moitittu karkeiksi,
-huimaiseviksi imarteluiksi, mutta -- näyttää minusta -- ilman syytä.
--- On aivan erehdys, että ne välttämättä tekisivät maan päämiehen
-ylpeäksi; niiden täytyy häntä sisimmässään nöyryyttää, jos hänellä
-on ymmärrystä (kuten toki on edellytettävä) ja jos hän ajattelee,
-että hän on ottanut vastaan viran, joka on ihmiselle liian korkea,
-nimittäin huolenpidon kaikkein pyhimmästä mitä Jumalalla on maan
-päällä, _ihmisten oikeudesta_, ja että hänen täytyy joka hetki
-pelokkaasti ajatella, ettei vain missään kohden ole astunut tuota
-Jumalan silmäterää liian lähelle. (Tekijän huom.)
-
-[8] Mallet du Pan kerskaa nerokkaalta kajahtelevalla, mutta ontolla
-ja asiattomalla puhetavallaan tulleensa monivuotisen kokemuksen
-jälkeen vihdoinkin vakuutetuksi Popen tunnetun lauselman totuudesta:
-"Kiistelkööt narrit parhaasta hallituksesta; paras on se, jota
-parhaiten hoidetaan." Jos tällä tarkoitetaan, että parhaiten hoidettu
-hallitus on parhaiten hoidettu, niin hän on Swiftin lausuman
-mukaan purrut rikki pähkinän ja saanut madon suuhunsa. Jos sillä
-taas tahdotaan sanoa, että se on myös paras hallitustapa, so.
-valtiojärjestys, niin se on kerrassaan väärin; esimerkit hyvistä
-hallituksista eivät näet todista mitään hallitustavasta. -- Kukapa
-onkaan hallinnut paremmin kuin ensim. Titus ja Marcus Aurelius, ja
-kuitenkin jätti toinen heistä jälkeensä seuraajakseen sellaisen
-miehen kuin Domitianuksen ja toinen Commoduksen, mikä ei olisi
-voinut tapahtua hyvän valtiojärjestyksen suojassa, koska mainittujen
-seuraajain kelvottomuus tuolle paikalle tunnettiin kyllin ajoissa
-ja hallitsijan valtakin oli riittävä syrjäyttämään heidät. (Tekijän
-huom.)
-
-_Mallet du Pan_ (1749-1800) kirjoitti kiivaana vallankumouksen
-vastustajana kirjan _Ranskan vallankumouksesta ja sen kestävyydestä_.
-Yllämainittu lauselma on Popen teoksesta _Essay of man_.
-
-[9] Niinpä vastasi eräs bulgarialainen ruhtinas kreikkalaiselle
-kuninkaalle, joka hyväntahtoisesti ehdotti, että he ratkaisisivat
-keskinäisen riitansa kaksintaistelulla: "Seppä, jolla kerran on
-pihdit, ei ota käsin hehkuvaa rautaa ahjosta." (Tekijän huom.)
-
-[10] Kansainoikeuden opettajat _Hugo Grotius_ (1583-1645) ja _Samuel
-von Pufendorf_ (1632-1694) ovat tunnettuja. _Emerich de Vattel_
-(1714-1767), Sveitsin-ranskalainen, tutki leibnitziläis-wolffilaista
-filosofiaa, ryhtyi Saksin vaaliruhtinaskunnan palvelukseen, oli
-jonkun aikaa Saksin lähettiläänä Bernissä ja kirjoitti sarjan
-valtionfilosofisia julkaisuja, joista kuuluisin oli _Droit des gens_
-(1758).
-
-[11] Aeneis I, 294-96.
-
-[12] Lopetetun sodan päätyttyä, kun rauha tehdään, ei kaiketi olisi
-kansalle sopimatonta, että kiitosjuhlan jälkeen määrättäisiin
-pidettäväksi katumuspäivä, jolloin valtion nimessä rukoiltaisiin
-taivaan armoa niiden suurten syntien tähden, joihin ihmissuku
-yhä vain tekee itsensä syypääksi, kun se ei halua sopeutua
-noudattamaan mitään lainalaista järjestysmuotoa suhteissa toisiin
-kansoihin, vaan riippumattomuudestaan ylpeänä käyttää mieluummin
-sodan raakalaiskeinoja (joilla kuitenkaan ei saavuteta sitä, mihin
-pyritään, nimittäin kunkin eri valtion oikeutta). -- Sodan aikana
-vietettävät kiitosjuhlat taistelussa saavutetun _voiton_ johdosta,
-virret, joita (hyvään israelilaiseen tapaan) veisataan _sotajoukkojen
-herralle_, eivät ole nekään vähemmän jyrkkänä vastakohtana ihmisten
-isän siveelliselle aatekuvalle, koska ne, paitsi välinpitämättömyyttä
-siitä tavasta, jolla kansat hakevat molemminpuolista oikeuttaan (se
-on jo kyllin surullinen tapa), osoittavat vielä iloakin siitä, että
-oikein paljon ihmisiä on tuhoutunut tai heidän onnensa murskattu.
-(Tekijän huom.)
-
-[13] Tähän kohtaan on Kant liittänyt pitkähkön alahuomautuksen, joka
-koskee Kiinan nimeä ym., mutta suomentaja on pitänyt tarpeettomana
-sen ottamista suomalaiseen painokseen, koska se on verraten löyhässä
-yhteydessä varsinaisen tekstin sisällyksen kanssa.
-
-[14] Luonnon koneistossa, johon ihminenkin (aistillisena oliona)
-kuuluu, ilmenee sellainen jo sen olemassaolon perustuksena
-oleva muoto, jota emme voi tehdä itsellemme käsitettäväksi
-muuten kuin ajattelemalla sen takana olevaksi jonkun sitä
-ennakolta määräävän maailman-alkuunpanijan tarkoituksen. Tämän
-alkuluojan ennaltamääräämistä nimitämme yleensä (jumalalliseksi)
-_kaitselmukseksi_, ja, mikäli se asetetaan maailman _alkuun,
-perustavaksi kaitselmukseksi; (providentia conditrix; semel
-jussit, semper parent. -- Augustinus)_; jos taas ajattelemme,
-että se on vakinaisesti pitämässä luonnon _kulkua_ yleisten
-tarkoituksenmukaisuuden lakien puitteissa, sanomme sitä
-_vallitsevaksi kaitselmukseksi (providentia gubernatrix)_;
-edelleen erityisten tarkoitusperien nojalla, joita ihminen ei voi
-ennakolta nähdä, vaan ainoastaan tuloksesta aavistaa, _johtavaksi
-kaitselmukseksi (providentia directrix)_; vihdoin, riippuen
-yksityisistä tapahtumista käsitettyinä jumalallisiksi tarkoituksiksi,
-emme enää nimitäkään sitä kaitselmukseksi, vaan _sallimukseksi
-(directio extraordinaria)_. Ihminen osoittaa muuten houkkamaista
-julkeutta, jos hän pyrkii kulloinkin tietämään, mikä on luettava
-viimeksimainittuun lajiin, katsottava sallimukseksi (joka itse
-asiassa viittaa ihmeisiin, vaikkakaan kyseessäolevia tapahtumia ei
-ihmeiksi nimitetä) sillä onhan luonnotonta ja kerrassaan itserakasta
-päättää yksi yksityinen tapahtuma johtuvaksi vaikuttavan alkusyyn
-erikoisesta perusaatteesta (arvella, että tuo tapahtuma on itse
-tarkoitus eikä jonkun toisen, meille aivan tuntemattoman tarkoituksen
-pelkkä luonnonmekaaninen syrjävaikutus), niin hurskailta ja nöyriltä
-kuin tuontapaiset päättelyt ulkonaisesti saattavatkin kuulostaa.
-
-Niinikään on kaitselmuksen jaoittelu (_aineellisesti_ katsoen),
-mikäli se kohdistuu _oloihin_ maailmassa, väärä ja itseään vastaan
-sotiva, jos erotetaan _yleinen_ ja _erityinen_ kaitselmus (jommoisen
-erotuksen mukaan se esim. sisältäisi huolenpidon lajin säilymisestä
-luomakunnassa, mutta jättäisi yksilöt sattuman varaan); sillä siinä
-mielessähän sitä juuri nimitetäänkin yleiseksi, ettei yhdenkään
-ainoan olion ajateltaisi olevan sen vaikutuspiirin ulkopuolella.
-
-Otaksuttavasti onkin tällöin ajateltu kaitselmuksen jaoittelua
-(_muodollisesti_ katsoen) sen tarkoituksien toimeenpanotavan
-mukaan, nimittäin _varsinaiseen_ (esim. luonnon vuotuinen
-kuoleutuminen ja jälleenherääminen vuodenaikain vaihtelun mukaan)
-ja _erikoisluontoiseen_ (esim. kun merivirrat kuljettavat puita
-jäärannikoille, jossa niitä ei voi kasvaa, sikäläisten asukasten
-tarpeiksi, jotka eivät ilman voisi elää), jolloin, vaikka
-voimmekin hyvin selittää näiden ilmiöiden fyysillis-mekaaniset
-syyt (esim. että lämpimäin maiden virtain partailla kasvavat
-puut kaatuvat noihin jokiin ja sitten joutuvat esim. Golf-virran
-kuljetettaviksi edelleen), meidän ei tarvitse silti jättää huomiotta
-tarkoituksellisuus-syytäkään, joka viittaa jonkin luontoa vallitsevan
-viisauden huolenpitoon.
-
-Mitä taas tulee siihen kouluissa tavalliseen selitykseen, että joku
-jumalallinen osuus _liittyisi_ tai myötävaikuttaisi (_concursus_)
-aistimaailmassa tapahtuvaan vaikutukseen, niin se kumminkin
-on hylättävä. Sillä rinnastaa eriluontoisia asioita (_gryphes
-iungere equis_) ja antaa sen, joka itse on maailmassa tapahtuvain
-muutosten täydellinen alkusyy, _täydentää_ omaa ennaltamäärättyä
-huolenpitoaan maailman kulun kestäessä (joka huolenpito siis
-olisi ollut puutteellinen), sanoa esimerkiksi, että lääkäri on
-_lähinnä Jumalaa_ parantanut sairaan, siis ollut parantamisessa
-apuna, -- tämä on _ensinnäkin_ itsessään ristiriitaista. Sillä
-_causa solitaria non iuvat_. Jumala on lääkärin niinkuin
-kaikkien hänen parannuskeinojensakin alkulähde ja niinpä täytyy
-meidän, jos mielimme päästä aina kaikkein korkeimman, meille
-teoreettisesti käsittämättömän perussyyn perille, lukea vaikutus
-_kokonaisuudessaan_ hänen työksensä. Tai sitten voimme panna sen
-_kokonaisuudessaan_ lääkärinkin ansioksi, sikäli kuin seuraamme tuota
-tapahtumaa maailmansyiden sarjassa, mahdollisena selittää luonnon
-järjestyksen mukaisesti. _Toiseksi_ tuhoaa tuollainen ajatustapa
-vielä kaikki varmat perusteet vaikutusten arvostelemiseksi. Mutta
-_siveellis-käytännöllisessä_ tarkoituksessa (joka siis suuntautuu
-tykkänään yliaistilliseen) -- esim. kun uskotaan, että Jumala
-meille käsittämättömilläkin keinoilla täydentää meidän omassa
-oikeudenharjoituksessamme ilmenevät puutteet, kunhan vain mielialamme
-on ollut oikea, jonkavuoksi me emme saa laiminlyödä mitään
-pyrkiessämme toteuttamaan hyvää -- on jumalallisen myötävaikutuksen
-(_concursus_) käsite varsin sopiva, jopa välttämätönkin; tällöin on
-kuitenkin itsestään ymmärrettävää, että kenenkään ei pidä koettaa
-tähän nojaten _selittää_ hyviä tekoja (maailmassa sattuneina
-tapahtumina), sillä se on yliaistillisten asiain luuloteltua
-teoreettista käsittämistä ja semmoisena mahdotonta. (Tekijän huom.)
-
-[15] Kaikista elintavoista on _metsästyselämä_ epäilemättä enimmän
-sivistyneiden järjestysmuotojen vastainen, koska perheet, joiden
-tällöin täytyy eristäytyä, _vieraantuvat_ pian toisistaan ja
-niinmuodoin hajautuneina laajoihin metsiin, pian myös _vihollistuvat_
-keskenään, kun jokainen niistä tarvitsee paljon alaa ravinnon ja
-vaatetuksen hankkimiseen. -- _Nooan verikielto_, I Moos. IX, 4-6
-(jota juutalaiskristityt, silloin tällöin toistaen, myöhemmin
-käyttivät ehtona vasta pakanuudesta kääntyneille kristityillekin,
-vaikkakin toisessa mielessä, Apost. Teot XV, 20, XXI, 25) ei näytä
-alunperin olleen mikään muu kuin _metsästyselämän_ kielto, koskapa
-metsästäjäelämässä usein pakosta joutuu syömään lihaa raakana, joten
-jälkimmäisen ohella samalla tulee edellinenkin kielletyksi. (Tekijän
-huom.)
-
-[16a] Saattaisi kysyä: Jos luonto on tahtonut, että nämä jäärannat
-eivät saisi jäädä asumattomiksi, niin miten käy niiden asukkaiden,
-jos luonto joskus (kuten on odotettavissa) ei enää kuljettaisikaan
-heille ajopuita? Onhan nimittäin luultavaa, että kulttuurin
-edistyessä lämpimien seutujen alkuasukkaat käyttävät paremmin
-jokiensa partailla kasvavat puut eivätkä anna niiden kaatua jokiin ja
-sitä tietä uiskennella mereen. Vastaan tähän: _Ob-joen_, Jenisein,
-Ljenan ym. jokivarsien asujamet kuljettavat heille silloin puut
-kauppatavarana saaden vastikkeeksi niitä eläinkunnan tuotteita,
-joista meri jäärantain tienoilla on niin rikas, kunhan luonto vain
-ensin on pakottanut heidät elämään rauhassa keskenään. (Tekijän huom.)
-
-[16b] _Friedrich Bouterwek_ (1766-1828), filosofian professori
-Göttingenissä, runoilija. Kant mainitsee hänelle toukok. 7 p. 1793
-kirjoittamassaan kirjeessä kiittäen siitä "iloisesta ja henkevästä
-mielialasta, jonka Teidän runonne ovat usein minulle tyydytyksekseni
-suoneet".
-
-[17] _Uskontojen erilaisuus_ -- kummallinen sanapari! Aivan kuin
-puhuisi myöskin eri _moraaleista_. Voi tosin olla historiallisia eri
-_uskonlajeja_, jotka eivät kuulu uskontoon, vaan sen edistämiseksi
-käytettyjen oppineisuuden alalle kallistuvien keinojen historiaan,
-ja niinikään eri _uskontokirjoja_, mutta vain yksi ainoa, kaikille
-ihmisille kaikkina aikoina pätevä _uskonto_. Ensinmainitut eivät siis
-voine sisältää mitään muuta kuin uskonnon apukeinoja, jotka ovat
-satunnaisia ja voivat vaihdella eri aikojen ja paikkojen mukaan.
-(Tekijän huom.)
-
-[18] Järjen luvallisuuslakeihin kuuluu antaa vääryyttäkin sisältävän
-julkisen oikeuden pysyä voimassaan toistaiseksi, kunnes kaikki
-on joko itsestään kypsynyt täydellistä mullistusta varten tai
-rauhallisin keinoin siihen valmistettu; sillä onhan kuitenkin
-_oikeudellinen_, jos kohta vähemmässä määrin oikeudenmukainen
-valtiojärjestys parempi kuin olematon, jommoinen kohtalo (anarkia)
-olisi seurauksena _liian kiireellisestä_ uudistuksesta. --
-Valtioviisauden on siis asiain nykyisellään ollen omaksuttava
-velvollisuudekseen pyrkiä uudistuksiin, jotka vastaavat julkisen
-oikeuden ihannetta; vallankumouksia taas, milloin luonto nostattaa
-ne itsestään, ei sen ole käytettävä vielä suuremman sorron
-kaunistelemiseksi, vaan niissä on kuultava luonnon kehoitus pyrkiä
-perinpohjaisilla uudistuksilla aikaansaamaan vapauden periaatteille
-rakennettu laillinen valtiojärjestys, jommoinen on ainoa kestävä.
-(Tekijän huom.)
-
-[19] Joskin vielä saattaisi epäillä jonkunlaisen ihmisluontoon
-juurtuneen, saman valtion piirissä yhdessä elävissä _ihmisissä_
-asuvan häijyyden olemassaoloa ja löytää jossakin määrin
-todenmukaisuutta arvelulle, että ihmisten ajatustavassa esiintyvien
-lainvastaisten ilmiöiden syynä onkin se, että kulttuuri ei ole vielä
-kehittynyt kyllin pitkälle (siis raakuus), niin pistää tuo häijyys
-silmiin ainakin _valtioiden_ ulkonaisissa suhteissa toisiinsa
-peittelemättömän ja epäämättömän selvästi. Kunkin valtion omassa
-piirissä verhoaa sitä yhteisten lakien pakko, kun kansalaisten
-taipumusta keskinäiseen väkivaltaisuuteen voimakkaasti ehkäisee
-toinen, suurempi valta, nimittäin hallitusmahti, mikä ei ainoastaan
-anna olosuhteille kokonaisuudessaan jonkunlaista moraalista silausta
-(_causae non causae_), vaan helpottaa todella myös siveellisen
-taipumuksen kehittymistä suoranaiseksi kunnioitukseksi oikeutta
-kohtaan siten, että lainvastaisten taipumusten puhkeamisen tielle
-tulee asetetuksi sulku.
-
-Jokainenhan luulee näet itsestään, että hän kyllä pitäisi pyhänä ja
-seuraisi uskollisesti oikeuden aatetta, jos hän vain voisi odottaa
-samaa kaikilta muiltakin, minkä viimeksimainitun seikan hallitus
-hänelle osittain takaakin, joten samalla tulee astutuksi pitkä askel
-moraalisuutta kohti (vaikkakaan ei vielä moraalinen askel), kohti
-uskollisuutta velvollisuusaatteelle sen itsensä tähden, ajattelematta
-mahdollista palkintoa. -- Mutta kun itsekukin, samalla kun ajattelee
-hyvää itsestään, kuitenkin edellyttää kaikissa muissa pahoja
-aivoituksia, lausuu jokainen siten molemminpuolisesti arvostelunsa
-toisestaan: etteivät he _tosioloissa_ ole juuri kelvollisia yksikään
-(jääköön pohtimatta, mistä tämä johtuu; ainakaan ei siitä voi
-syyttää ihmisen _luontoa_, jos kerran ihminen on vapaa olento).
-Mutta kun kumminkin jo ihmisen oikeuden aatetta kohtaan tuntema
-kunnioituskin, josta hän ei millään muotoa voi riistäytyä irti, on
-mitä juhlallisimpana vahvistuksena sille teorialle, jonka mukaan
-meillä on kyky sopeutua siihen, niin huomaa jokainen, että hänen
-omasta puolestaan pitäisi toimia sen mukaisesti, tehköötpä toiset
-siinä suhteessa miten hyvänsä. (Tekijän huom.)
-
-[20] Kantin mielilauselma, suomeksi: Älä väisty onnettomuutta, vaan
-astu sitä uskaliaammin sitä vastaan. -- Vergilius, Aeneis VI, 95.
-
-[21] Todisteita tuommoisista toiminnanohjeista voi löytää herra
-hovineuvos Garven tutkielmasta "Moraalin yhteensoveltamisesta
-politiikan kanssa", 1788. Tämä kunnioitettava oppinut tunnustaa heti
-alussa, ettei hän voi antaa tuohon kysymykseen tyydyttävää vastausta.
-Mutta hyväksyä silti selitys, jos kohta myöntämällä, ettei voi täysin
-kumota sitä vastaan nousevia vastaväitteitä, näyttää kuitenkin
-niitä kohtaan, jotka ovat hyvin taipuvaisia käyttämään sitä väärin,
-suuremmalta myötenantamiselta kuin kenties olisi otollista. (Tekijän
-huom.)
-
-[22] 1700-luvun.
-
-[23] "Liian myöhään viisastuvat frygialaiset." (Vanha sananparsi.)
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Ikuiseen rauhaan, by Immanuel Kant
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK IKUISEEN RAUHAAN ***
-
-***** This file should be named 53461-8.txt or 53461-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/3/4/6/53461/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/53461-8.zip b/old/53461-8.zip
deleted file mode 100644
index 61bede2..0000000
--- a/old/53461-8.zip
+++ /dev/null