diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53381-8.txt | 8300 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53381-8.zip | bin | 166312 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 8300 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9583fe7 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53381 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53381) diff --git a/old/53381-8.txt b/old/53381-8.txt deleted file mode 100644 index 446d32f..0000000 --- a/old/53381-8.txt +++ /dev/null @@ -1,8300 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Ylhäisiä naisia, by Thomas Hardy - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Ylhäisiä naisia - -Author: Thomas Hardy - -Translator: J. Hollo - -Release Date: October 27, 2016 [EBook #53381] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YLHÄISIÄ NAISIA *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -YLHÄISIÄ NAISIA - -Kirj. - -Thomas Hardy - - -Suom. J. Hollo - - - - - -WSOY, Porvoo, 1922. - - - - -SISÄLLYS: - - Esipuhe. - 1. Wessexin ensimmäinen kreivitär. - 2. Barbara, sukujaan Grebe. - 3. Stonehengen markiisitar. - 4. Lady Mottisfont. - 5. Lady Icenway. - 6. Squire Petrick'in lady. - 7. Anna, lady Baxby. - 8. Lady Penelope. - 9. Hamptonshiren herttuatar. - 10. Jalosukuinen Laura. - - - - -ESIPUHE. - - -Thomas Hardy syntyi vuonna 1840 Upper Bockhamptonissa, pienessä -kylässä lähellä Dorchesteria, -- samaa kaupunkia, missä hän -nyt on jo joitakin vuosikymmeniä asunut omassa talossaan. -Hän aloitti uransa arkkitehtina ja sai vuonna 1863 palkinnon -arkkitehtuuripiirustuksista sekä kultamitalin kirjoitelmasta -"Tiili- ja terrakotta-arkkitehtuurista". Varhaisin hänen painetuista -julkaisuistaan on "Chamber's Journal'issa" v. 1865 ilmestynyt pieni -kirjoitus "Miten rakensin itselleni talon". Vasta vuonna 1871, -31-vuotiaana, hän esiintyy kirjailijana. Esikoisteosta, romaania -"Desperate Remedies", seurasi jo sen jälkeisenä vuonna rahvaankuvaus -"Under the Greenwood Tree. A rural painting of the Dutch School". -Vuonna 1874 julkaisemallaan teoksella "Far from the Madding Crowd" -saavutti hän yhä vieläkin kiistämättömän arvoasemansa kirjailijana, -joka George Meredithin rinnalla mainitaan ensimmäisenä Englannin -kirjallisuudessa. Hänen tuotantonsa huippukohtia ovat romaanit "The -Return of the Native" (1878), "The Major of Casterbridge" (1886), -"The Woodlanders" (1887), "Tess of the d'Urbervilles" (1891), "Jude -the Obscure" (1895), sekä novellikokoelmat "A Group of Noble Dames" -(1891) ja "Life's Little Ironies" (1894). Hän on myöskin julkaissut -neljä runonidosta sekä maailmanhistoriallisen, Napoleonin aikaa -käsittelevän draaman "The Dynasts." - -Thomas Hardyn nimi ei ole outo Suomen yleisölle. Aikaisemmin on -suomeksi käännetty hänen romaaneistaan se, joka Englannissa on -herättänyt enimmän huomiota. Ja tämä romaani on tarjonnut hyvän -tilaisuuden tutustua hänen kirjallisen tuotantonsa eri puoliin. Ne, -jotka ovat lukeneet "Tessin tarinan", kohtaavat kuitenkin näissä -nyt suomennetuissa kertomuksissa aivan toista kuin odottavat. -Vaikka "Ylhäisiä naisia" ilmestyi vain vuotta ennen kuin "Tess" -näki päivänvalon, on novellivalikoimassa tuskin hiventäkään suuren -romaanin synkkää vakavuutta. Käsittelytapansa samoin kuin aiheiden -puolesta nämä kirpeät herraskartanotarinat eroavat kirjailijan -raskaista talonpoikaisromaaneista. Mutta "Ylhäisiä naisia" ei silti -ole mikään poikkeus Hardyn muusta tuotannosta. Se liittyy aiheensa -puolesta välittömästi hänen muihin teoksiinsa, tai paremminkin, sillä -on oikeutettu paikkansa niiden muodostamassa sikermässä. - -Hardyn romaaneilla ja novelleilla on nimittäin, niin sisäisesti -erilaisia kuin ne muuten voivatkin olla, eräänlaista ulkonaista -yhteyttä keskenään. Hänen teoksiensa uusimmassa painoksessa onkin -kaikkien nidosten yhteisenä yläotsakkeena "The Wessex Novels". -Kirjailija on tällä itse tahtonut ilmaista, että hänen runoutensa -aina liikkuu määrätyllä ja tarkoin rajoitetulla alueella. Hän on -valinnut itselleen pienoisen maan, jolle on antanut oman nimensä ja -joka hänen kauttaan on päässyt kirjalliseen maantietoon. - -Hardyn Wessex, "Hardyn maa" -- jonka rajat eivät suinkaan ole samat -kuin vanhan Länsi-Saksin kuningaskunnan -- ei ole laajuudeltaan -suuri, sillä se käsittää vain pienen osan Etelä-Englantia. Mutta tämä -pieni maakunta, jossa Hardy on kasvanut ja jossa hän on viettänyt -suurimman osan elämäänsä, on niin täydelleen hänen omansa, että -hän tuntee sen alueella jokaisen tien ja jokaisen kyläpahasen. Hän -kuvaa ainoastaan sellaisia paikkoja, joissa hän on itse käynyt, ja -senlaatuisia ihmisiä, joihin hän on itse tutustunut. Kansan tavat -ja seutujen perintätarut ovat antaneet hänelle kertomusten aiheita. -Samoin kuin hän teoksissa "Far from the Madding Crowd", "The Return -of the Native" ja "Tessin tarinassa" on kuvannut Wessexin alempien -luokkien elämää, on hän "Ylhäisissä naisissa" käsitellyt seudun -vanhoja taruja, jotka kertovat Wessexin ikivanhojen herraskartanoiden -elämästä. Kummassakin tapauksessa on mielenkiintoista verrata -toisiinsa kaunokirjallista tuotetta ja sitä, mitä tiedetään sitä -vastaavasta todellisuudesta. - - * * * * * - -Ei ole merkitystä vailla se, että "Hardyn maa" on saanut nimen, -jota ei enää tavata maantieteellisissä nimistöissä. "Wessexin -romaanit" eivät tosin ole historiallisia romaaneja. Mutta ne eivät -myöskään, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, ole uudenaikaisia, -saati sitten nykypäivien ajankuvauksia. Silloinkin, kun aihe on -saatu nykyaikaisesta elämästä, tapahtuu toiminta ympäristössä, -jonka nykyaikainen kehitys on jättänyt verraten koskemattomaksi. -Vakinaisen, piintyneen maalaisen tavoin, jonka jatkuvaisuuden aisti -on hyvin kehittynyt, asettaa Hardy aina nykyisen menneen yhteyteen. -Hänen kotiseudullaan olevilla muistomerkeillä roomalaisten ja heidän -edeltäjiensä ajoilta on siten tärkeä sija hänen kuvauksissaan. -- On -luonteenomaista, mainitaksemme vain yhden esimerkin, että hän antaa -"Tessin" viimeisen suuren kohtauksen tapahtua lähellä Stonehenge'iä, -Englannin vanhinta esihistoriallista muistomerkkiä. -- Samalla -tavoin hän on muissa romaaneissaan ja novelleissaan halukkaasti -kuvaillut vanhoja hautakumpuja, raunioita ja muistokiviä. Ja enemmän -kuin mihinkään muuhun hän kiinnittää huomiota arkkitektonisiin -muistomerkkeihin, sarkofageihin, lasimaalauksiin, kirkkoveistoksiin -y.m. Nuoruudessaan, jolloin hän arkkitehdin apulaisena matkusteli -kylästä kylään vanhoja kirkkoja kuntoonpanemassa, oli hänellä hyvä -tilaisuus oppia tuntemaan nämä muinaisten aikojen jäännökset. Ja -hänen ammattitoimensa oli johtanut, ettemme sanoisi pakottanut, -hänet tutustumaan historiallisiin todistuskappaleisiin, joita -kätkeytyy vanhoihin muistotauluihin, hautakirjoituksiin ja -lasimaalausten lauselmiin. Siksi ei olekaan ihme, että hän -romaaneissaan ja novelleissaan sekä kuvailee paikat topografisen -tarkasti että selvittelee perhetarinoita asiantuntevasti kuin seudun -historioitsija. Tämä kirjailijan "kotiseutututkimusharrastus", -joka -- usein pitkien asiasta poikkeavien kuvausten muodossa -- -tuntuu kaikissa hänen teoksissaan, ei esiinny missään niin selvästi -kuin "Ylhäisissä naisissa". Antamalla erään "Luonnontieteellisen -ja Historiallisen seuran" jäsenten kertoa keskustelusävyssä nämä -kymmenen kertomusta ja liittämällä välilehdiksi näiden kertojain -keskeisiä lyhyitä keskusteluja hän on saanut täyden vapauden -esittää ainettaan laveasti joka taholta. Pieni novellisikermä on -täten saanut romanttisen herraskartanotarinan luonteen, tarinan, -jonka kommentaareina on suorastaan pieniä sukuhistoriallisia ja -maantieteellisiä huomautuksia. Tätä aito paikkakuntahistorian -vaikutelmaa vastustaa vain se, että vanhojen tilojen ja perheiden -nimet usein on muovattu aivan tuntemattomiksi. Mutta tämä seikka -ei ole voinut estää Hardyn ihailijoita ottamasta selville niitä -paikkakunnalla liikkuvia perintätietoja, jotka ovat kertomusten -pohjana. Ja niin tarkoin on tutkittu "Hardyn maata", että nyttemmin -on saatu identifioiduksi suurelta osalta ne henkilöt ja paikat, jotka -mainitaan "Ylhäisissä naisissa". - -Niinpä tiedetään, että se "Wessexin kreivitär", jonka kohtaloista -kuulemme ensimmäisessä kertomuksessa, todellisuudessa oli Wellsin -Thomas Hornerin ja Melburyn Susanna Strangways'in tytär. Betty -Dornellin pakomatka nuoren Phelipsonin kera ja ne romanttiset seikat, -jotka liittyvät hänen ja puolison välillä tapahtuvaan sovintoon, -lienevät Hardyn mielikuvituksen luomia. Mutta Bettyn elämän -perustavat kohdat on saatu vanhasta sukutaulusta, joka sanoo, että -Elizabeth Horner, syntynyt v. 1723, meni v. 1736, s.o. 13-vuotiaana, -naimisiin Sir Stephen Foxin, Ilchesterin kreivin kanssa ja että -hän oltuaan neljäkymmentä vuotta avioliitossa eli vielä 16 vuotta -kreivin kuoleman jälkeen. Se hautakirjoitus, jonka Hardyn kertomuksen -sankaritar kaiverruttaa miehensä hautakiveen, on tarkalleen sama -kuin jotkut rivit Ilchesterin kreivin pitkästä epitafista, joka -vielä tänä päivänä on luettavana Melburyn linnankappelissa. Ja -itse Mells Park-kertomuksen Falls-Park -- on komea herraskartano, -jonka omistajina ja asukkaina edelleenkin on "Wessexin ensimmäisen -kreivittären" jälkeläisiä. - -Toisen novellin sankarittaren historiallisia vastinetta ei ole helppo -löytää asiakirjoista. Ansaitsee kuitenkin huomauttamista, että -on ollut olemassa Barbara Webb -- Shaftesburyn viidennen kreivin -puoliso --, joka kuoli Firenzessä ja oli antanut elämän yhdelletoista -lapselle, joista vain yksi pääsi täysi-ikäiseksi. Pieni ravintola, -josta Barbara pakeni kauniin rakastajansa seurassa ja jonka luona -hän odotti onnettoman puolisonsa paluuta, on meidän päiviimme saakka -säilyttänyt entisaikaisen luonteensa. - -Kertomus, tai oikeammin jutelma "Anna, lady Baxby" on peräisin -pienestä todellisesta episodista suuren kansalaissodan ajoilta. -Sherborne Castlea (Hardyn Sherton Castlea) piirittivät parlamentin -joukot Bedfordin kreivin johtamina. Linnanherra, lordi Digby (Baxby) -oli todellisuudessa samoin kuin kertomuksessakin naimisissa kreivi -Bedfordin sisaren kanssa. Ja jos hänen vaimonsa jonkun aikaa tunsikin -vetovoimaa veljensä puolueeseen päin, oli hän taas piankin yhtä -täydellinen rojalisti kuin kuka muu piiritetyssä linnassa olija -tahansa. Kerrotaan nimittäin, että kun puolustusvoimat olivat -lopussa, tarjouduttiin antautumaan eräillä edullisilla ehdoilla. -Mutta jollei ehtoja hyväksytty, oli lady Digby yksin asettuva -vallille piirittäjien nuolien maalitauluksi. Tämä vaihtoehto kuuluu -ylenmäärin peloittaneen hänen veljeään, joka lakkautti piirityksen -ja vetäytyi joukkoineen sotanäyttämön toiseen osaan. Kuten näkyy, ei -kertomuksen kuvaama perhetunteiden ja poliittisten velvollisuuksien -ristiriita ole Hardyn keksimä, vaikka hän on itse jutelmaan liittänyt -joitakin piirteitä, joita ei ole historiallisessa perintätiedossa. -Kahdeksannessa kertomuksessa Hardy on käsitellyt vanhaa tarinaa -Penelope Darcysta, Riversin kreivittärestä, joka vuoron mukaan -otti miehekseen kaikki kolme kosijaansa. On myöskin otaksuttavaa, -että hän jäljelläoleviin "naisiin" nähden on käyttänyt hyväkseen -suullista perintätietoa, jota ei enää voida todeta eikä oikaista -viittaamalla historiallisiin asiakirjoihin. Varmaa ainakin on, -että hän on kertomuksissaan osannut hyvin tavata sen sävyn, joka -on ominainen vanhoille, sukupolvien ajat suusta suuhun kulkeneille -herraskartanotarinoille. Tuntee usein sen romanttisen ja hivenen -verran fantastisen kaunistelun, jota kansa käyttää kertoessaan -vanhoista ylhäisistä naisista. Tarinoiden viehättävyyteen ei myöskään -vaikuttane vähimmin se, että kauniit herttuattaret ja kreivittäret -on nähty jonkun matkan päästä -- ylpeinä naisina, jotka ratsastavat -korskuvin hevosin läpi maailman, johon eivät pääse kirkonisännät, -maltaantekijät ja hiljaiset maalaisherrat. - - * * * * * - -Niin paljon kuin Hardy lieneekin verottanut seudun vanhoja -perimätaruja, on kuitenkin kertomusten oleellinen sisältö kotoisin -hänen omasta mielikuvituksestaan. Sukutaulut, hautakirjoitukset -ja kylätarinat ovat tarjonneet joitakin nimiä, tapauksia ja -luonteenomaisia anekdootteja, mutta persoonallisuudet, naiset itse -ja heidän miehensä tai rakastajansa, ovat kirjailijan luomia, ja -niissä näkee selvät alkuperän merkit. Nämä kymmenen naista ovat -tosin keskenään erilaisia, mutta heillä on monta yhteistäkin -luonteenpiirrettä samalla kuin he ovat Hardyn muiden naishahmojen -kaltaisia. He ovat hurmaavia, mutta eivät suinkaan virheettömiä -olentoja, ja heiltä puuttuu tavallisesti juuri ne hyveet, joita -kirjallisen sovinnaisuuden nimenomaan Englannissa on tapana omistaa -nuorelle naiselle. Yhteiskunnalliset velvollisuudet ja perinnäinen -moraali ovat käsitteitä, joita ei heidän ajatuksissaan näy olevan -olemassakaan ja jotka vielä vähemmin voivat vaikuttaa heidän -elämäänsä. Kainoutta ja naisellista vaatimattomuutta korvaamassa -tapaa heissä usein yritteliään uskaliaisuuden. Kaikessa, mikä -koskee rakkautta, he ovat rohkeampia kuin miehet. Mutta he tuntevat -sensijaan voittamatonta pelkoa yhteiskunnallista häväistystä -kohtaan. Ja kun on kysymyksessä oman uhkamielisyyden seurauksien -välttäminen, on näillä "ylhäisillä naisilla" suorastaan hämmästyttävä -kylmäverisyys ja teeskentelytaito. Kaikkine näine moraaliselta -kannalta moitittavine ominaisuuksineen he eivät kuitenkaan voi -tehdä tyhjäksi myötätuntoamme. Lukija ei heitä tuomitse, koska hän -käsittää, että he harhautumistaan huolimatta ovat olemukseltaan -puhtaita ja kokonaisia ja ettei heidän oveluutensa ole harkittua, -vaan vaistomaista. Varovaisten, tyynesti laskevien miesten rinnalla --- "Ylhäisten naisten" ainoa todellinen rakastaja on mies, jolla, -kuten erikoisesti huomautetaan, on "ulkomaalaista verta suonissaan" --- ovat Hardyn naiset kuin alkuvoimaisia luonnonolentoja. He -ovat täynnä sitä mitä Ellen Key nimittää "hurjuudeksi" ja miehet -"pirullisuudeksi"; luonteenomituisuus, joka on arvaamaton, oikukas -ja ällistyttävä ja jota emme voi ymmärtää, se kun on pohjaltaan -järjenvastainen. - -Hardyn naishahmoja, joissa vaisto vaikuttaa järkielämän ulkopuolella --- tai jos tahtoo sanoa, sen yläpuolella -- on useilta tahoilta -moitittu epätodenmukaisuudesta. Mutta vielä enemmän on ollut -muistutettavaa sitä tapaa vastaan, jolla hän muovailee sankariensa -ja sankaritartensa elämänvaiheet. Jos hän on laatinut itselleen -oman erikoisteorian naisluonnon teistä ja harhateistä, on hänellä -vielä tarkemmin määrätty käsitys elämän oikuista ja vaihteluista. -Kohtalo on arvaamaton ja järjenvastainen -- se on Hardyn samoin -kuin vanhojen kreikkalaisten runoilijain silmissä tuntemattomien -voimien leikittelyn tulos. Leikki voi aiheuttaa milloin farsseja, -milloin murhenäytelmiä, mutta kummassakin tapauksessa se -pettää omat toiveemme yhtä suuressa määrin. Ihmiset pyrkivät -vapautumaan välttämättömyydestä, he karkaavat velvoituksistaan ja -sitoumuksistaan, mutta he palaavat aina, jolleivät ensimmäiseen -rakkauteensa niin ainakin ensimmäiseen orjuuteensa. Jos seuraa Hardyn -suurten romaanien sarjaa, voi panna merkille, miten tämä pettävän -kohtalon aihe alinomaa kertautuu hänen runoudessaan. Samoin kuin hän -on eräässä novellikokoelmassaan kuvannut "Life's little ironies", -elämän pikku ironioja, on hän "Tessin tarinassa" kuvannut suuren ja -traagillisen elämänironian. "Tess" on senvuoksi surullinen tarina, -kuten useimmat Hardyn romaaneista. - -Mutta paremmin kuin mistään muusta kirjailijan teoksesta oppii -"Fawleysta" tuntemaan Hardyn elämänkatsomuksen: -- raskaan ja -synkän pessimismin, jota eivät lievennä mitkään uskonnolliset -tai metafyysilliset lohdutusperusteet ja joka vaikuttaa sitä -painostavammin kun se on resignoitunut ja vain poikkeuksittain -etsii ilmaisua puhkeamalla katkeriin syytöksiin elämää ja -maailmanjärjestystä vastaan. - -Näissä suurissa romaaneissa on ironista elämänkulkua tarkasteltu ja -käsitelty traagillisena aiheena. Useimmissa nyt suomennetun kirjan -kertomuksissa on näkökanta päinvastainen. Hardyn huumori ei missään -olekaan ollut niin vapaata kuin "Ylhäisissä naisissa". Ja hänen -tyylinsä on näissä lyhyissä kertomuksissa keveämpää ja keskitetympää -kuin hänen suuremmissa teoksissaan. Ainoastaan kuvauksissa ilmenee -joskus se arvokas ja raskas, mutta samalla ylen monimutkainen -sanontatapa, joka on Hardylle ominainen ja joka, sanottakoon siitä -mitä tahansa, osaltaan suuressa määrin antaa hänen tuotannolleen -persoonallisen luonteen. -- -- -- - -_Yrjö Hirn_. - - - - -1. - -WESSEXIN ENSIMMÄINEN KREIVITÄR. - -Esittänyt Paikallishistorioitsija. - - -King's-Hintockin kartano (sanoi kertoja kääntäen muistiinpanokirjansa -lehteä) -- King's-Hintockin kartano on, kuten tiedämme, uhkeimpia -niistä herraskartanoista, jotka sijaitsevat kauniin Blaekmoorimme eli -Blackmoor Vale'in yläpuolella. Niiden erikoisten tapahtumain aikana, -joista nyt käyn kertomaan, rakennus lepäsi, kuten monta kertaa -ennen, tyynen ja kirkkaan yön täydessä hiljaisuudessa, vain tähtien -viileän hohteen valaisemana. Oli talvisaika, kauan sitten, sillä -kahdeksannestatoista vuosisadasta ei ollut kulunut juuri enempää kuin -kolmasosa. Talon pohjois-, etelä- ja länsisivuilla olivat kaikki -ikkunat kiinni ja kaikki uutimet alhaalla: itäpuolella sitävastoin -oli avoinna yksi yläkerran ikkuna, ja sen reunalautaan nojasi -kahden- tai kolmentoistavuotias tyttö. Oli selvää, ettei hän ollut -siinä huomioitten tekoa varten, sillä hänen silmänsä olivat käsien -peitossa. - -Nuoren tytön huone oli viimeinen pitkässä rivissä, ja siihen -pääsi ainoastaan kulkemalla viereisen suuren makuuhuoneen läpi. -Makuuhuoneesta kuului torailevia ääniä; muuten oli talo täydellisen -hiljaisuuden vallassa. Päästäkseen kuulemasta noita ääniä neitonen -oli noussut vuoteeltaan, heittänyt harteilleen viitan ja nojautunut -hengittelemään öistä ilmaa. - -Mutta miten hän yrittikin, keskustelun kuulemista hän ei voinut -välttää. Sanat kaikuivat hänen korviinsa kiusallisen selvinä; erästä -lausetta toisteli ääni -- hänen isänsä -- moneen kertaan. - -"Saat uskoa, ettei siitä kihlauksesta tule mitään! Saat uskoa! Hän on -vielä lapsi!" - -Tyttö tiesi itse olevansa kiistan esineenä. Kylmä naisen ääni -- -hänen äitinsä -- kuului vastaavan: - -"Riittää, riittää, ole toki järkevä! Hän suostuu odottamaan viisi -kuusi vuotta naimisiinmenoa, ja koko kreivikunnassa ei ole hänen -veroistaan miestä." - -"Siitä ei tule mitään! Hän on neljännelläkymmenellä. Sehän olisi -synti ja häpeä." - -"Hän on tasan kolmenkymmenen ja paras ja hienoin mies, mitä ajatella -saattaa -- kaikin puolin sopiva." - -"Hän on köyhä!" - -"Hänen isänsä ja vanhemmat veljensä ovat hovin suosiossa -- ketään -ei kutsuta niin usein kuin heitä -- ja Bettyn omaisuudella hän -- -kenties -- voi päästä parooniksi." - -"Taidat olla itsekin häneen rakastunut?" - -"Kuinka voit noin minua loukata, Thomas! Ja eikö ole uskomatonta, -että puhut synnistä ja häpeästä, vaikka omassa päässäsi pyörii -samanlaisia suunnitelmia? Sinä tiedät varsin hyvin, että niin on -laita. Joku itse valitsemasi pökkelö -- joku mitätön maalaisherra, -joka elelee takamaillasi, Falls-Parkissa -- jonkin juomaveikkosi -poika -- --." - -Enempäin todisteiden sijaan purkausi talonherran suusta sadatustulva. -Päästyään tyyntymään sen verran, että voi lausua yhtenäisen -ajatuksen, hän virkkoi: "Te räkytätte ja pyydätte vallita, rouvaseni, -koska olette tämän talon haltija. Te olette omassa talossanne, -omalla tilallanne. Mutta sallikaa minun sanoa, että kun tulin -tänne enkä vienyt teitä oinaan talooni, niin se johtui pelkistä -sopivaisuussyistä. Mitä perh--! Enhän minä ole mikään kerjäläinen! -Onhan minulla oma tilani! Onko minun puistokäytäväni lyhyempi kuin -sinun? Eivätkö minun pyökkini ole sinun tammiesi veroiset? Minä -olisin elänyt tyytyväisenä omassa rauhallisessa talossani, ellet sinä -olisi houkutellut minua pois juonillasi ja tempuillasi. Totisesti, -minä lähden takaisin; minä en viitsi enää asua luonasi! Vain Bettymme -vuoksi olen täällä näin kauan pysytellyt!" - -Sitten ei enää sanottu mitään. Mutta kohta kuuli neitonen oven -alhaalla avautuvan ja sulkeutuvan ja katsoi jälleen ulos ikkunasta. -Käytävän hiekka narahteli askelten alla ja tummanruskeaan -päällystakkiin puettu mieshenkilö, jonka hän helposti tunsi isäkseen, -poistui talosta. Menijä kääntyi vasemmalle, ja neitonen näki hänen -kulkevan pitkin itäistä julkipuolta, kääntyvän kulman taa ja -häviävän. Nähtävästi hän meni talliin. - -Tyttö sulki ikkunan, pujahti vuoteeseensa ja itki itsensä uneen. Tämä -vanhempainsa ainoa lapsi, Betty, johon äiti kohdisti kunnianhimoisen -rakkautensa ja isä vilpittömän hellyytensä, joutui usein epätoivoon -tuollaisten kohtausten vuoksi, joskin hän oli liian nuori omasta -puolestaan kovin välittääkseen siitä, kihlasiko äiti hänet -kiistanalaiseen herraan vai eikö. - -Talon herra oli usein lähtenyt kotoa samoinkuin nyt, vakuuttaen -menevänsä iäksi, mutta joka kerta hän oli ilmestynyt takaisin jo -seuraavana aamuna. Tällä kertaa kumminkin kävi toisin. Päivällä -Betty sai kuulla, että hänen isänsä oli varhain aamulla ratsastanut -talonvoudin seurassa maatilalleen Falls-Parkiin asioita järjestämään -ja että hän luultavasti palaa vasta muutaman päivän kuluttua. - - * * * * * - -Falls-Park sijaitsi yli kahdenkymmenen peninkulman päässä -King's-Hintockin kartanosta ja oli sekä rakennuksiltaan että -tiluksiltaan paljoa vaatimattomampi kuin viimeksimainittu. Mutta kun -Squire Dornell tänä helmikuun aamuna jälleen sen näki, niin hänen -täytyi ajatella olleensa päästä pyörällä voidessaan sen jättää, -olkoonpa että kysymyksessä olikin Wessexin rikkain perijätär. -Sen klassillisen, Kaarle toisen ajalta polveutuvan julkisivun -säännöllisissä muodoissa piili arvokkuus, jota hänen vaimonsa -valtava ja tyyliltään sekasortoinen palatsi ei kyennyt voittamaan. -Hänen mielensä oli perin raskas, ja ne tummat varjot, joita lehtevä -puisto loi näkymölle eivät suinkaan olleet omansa häivyttämään -alakuloisuutta tästä kahdeksanneljättä vuotiaasta punakasta miehestä, -joka istui tukevasti ratsunsa selässä. Surun aiheena oli hänen -lapsensa, hänen rakas Bettynsä. Hän oli onneton eläessään vaimonsa -läheisyydessä ja yhtä onneton ollessaan poissa tyttärensä luota. Tämä -pulma ei ottanut selvitäkseen. Senvuoksi hän antautui jokseenkin -vapaasti nauttimaan pöydän iloja. Hänestä tuli niinsanottu kolmen -pullon mies, ja hänen vaimonsa mielestä hän sopi yhä huonommin -hienojen kaupunkilaisvieraitten seuraan. - -Hänet otti vastaan pari kolme vanhaa palvelijaa, jotka hoitivat -yksinäistä kartanoa, jossa vain muutamia huoneita pidettiin -asuttavassa kunnossa häntä ja hänen metsästystovereitansa varten. -Aamun kuluessa hänen mielialansa melkoisesti kirkastui, kun Tupcombe, -vanha uskollinen palvelija, saapui King's-Hintockista. Mutta -vietettyään pari kolme päivää yksinäisyydessä hän alkoi selvästi -tajuta, että oli erehdys ollenkaan lähteä tänne. Hän oli matkustanut -pois King's-Hintockista ja samalla oli hänelle käynyt mahdottomaksi -vastustaa vaimonsa järjetöntä aietta naittaa Betty miehelle, jota -hän tuskin oli nähnytkään. Hänen olisi pitänyt jäädä paikalleen -suojellakseen tytärtään sellaiselta ilkeältä kohtalolta. Hänestä -tuntui melkein onnettomuudelta, että tytär oli suurten rikkauksien -perijätär ja senvuoksi kuningaskunnan kaikkien seikkailijain -tähtäimessä. Paljon suuremmat olisivat tyttären onnenmahdollisuudet -olleet, jos vain pieni, vaatimaton Falls olisi kuulunut hänelle -perintöosana. - -Rouva oli arvannut oikein viittaillessaan siihen, että hänellä -itsellään oli tiedossa kosija tytärtään varten. Erään rakkaan -ystävävainajan poika, joka asui vain parin peninkulman päässä -siltä seudulta, missä Squire Dornell nyt oleskeli, nuorukainen, -joka oli pari vuotta vanhempi kuin Betty, näytti isästä ainoalta -mieheltä, joka voisi tehdä hänen tyttärensä onnelliseksi. Mutta -hän ei ollut koskaan aikonutkaan ilmaista suunnitelmaansa -kummallekaan asianosaiselle niin sopimattoman kiireellisesti -kuin hänen vaimonsa: vasta vuosien kuluttua saattaisi tulla aika -siitä puhua. Nuoret olivat jo nähneet toisensa, ja Squire luuli -havainneensa nuorukaisessa hyvää ennustavaa kiintymystä. Hän tunsi -ankaraa kiusausta noudattaa vaimonsa esimerkkiä ja ehkäistä hänen -naittamispuuhansa tuomalla molemmat nuoret henkilöt yht'aikaa -tänne Fallsiin. Vaikka tyttö aikakauden näkökannan mukaan oli jo -naimakuntoinen, oli hän kuitenkin liian nuori voidakseen rakastua. -Mutta nuorukainen oli jo viisitoistavuotias ja oli tyttöön mieltynyt. - -Squire Dornellin mieleen johtui, että olisi edullisempaa saada tytär -joksikin aikaa Fallsiin, erikoisen silmälläpidon alaiseksi, kuin -valvoa ja vartioida häntä King's-Hintockissa, jossa hän tietenkin oli -erittäin suuressa määrin äidin vaikutuksen alaisena. Mutta miten se -kävisi päinsä ilman väkivaltaa! Se olisi mahdollista ainoastaan siinä -tapauksessa, että äiti sallisi Bettyn -- niinkuin usein ennenkin -- -näön vuoksi tulla häntä tervehtimään, jolloin voisi keksiä keinon -pidättää hänet Fallsissa, kunnes Reynard, hänen vaimonsa suosima -kosija, olisi lähtenyt ulkomaille, minkä piti tapahtua jo seuraavalla -viikolla. Squire päätti palata King's-Hintockiin yrittääkseen -toteuttaa suunnitelmaansa. Siinä tapauksessa, että odottamassa olisi -kielto, hän melkein varmasti päätti ottaa tytön väkisin mukaansa. - -Miten epämääräiset ja donquixotiset hänen aikeensa olivatkin, -tuntui paluumatka kuitenkin melkoista keveämmältä kuin tulo. Kävipä -suunnitelman miten tahansa, joka tapauksessa hän saisi nähdä Bettyn -ja jutella hänen kanssaan. - -Hän ratsasti pitkin tasaista tietä, joka kulkee Falls-Parkia -ympäröivien kukkuloiden ja Ivellin kaupunkia rajoittavien -kumpujen välitse, ja saapui mainitun pikkukaupungin sivuutettuaan -King's-Hintockiin vievälle valtamaantielle. Kylän toisella puolella -hän poikkesi ankaran pitkälle ajotielle, joka johtaa kartanoon läpi -puiston. Koska tie oli avoin, vailla istutuksia, saattoi Squire jo -kaukaa erottaa julkisivun ja portin ja oli itse näkyvissä kartanon -tämänpuolisiin ikkunoihin. Niinpä hän toivoi Bettyn tavallisuuden -mukaan huomaavan hänen tulonsa ja juoksevan ovelle häntä vastaan tai -heiluttavan hänelle nenäliinaa. - -Mistään sellaisesta ei näkynyt merkkiäkään. Astuttuaan alas ratsunsa -selästä Squire heti tiedusteli vaimoansa. - -"Rouva on poissa. Hänet kutsuttiin Lontooseen, Sir." - -"Entä miss Betty?" kysyi hämmästynyt Squire. - -"Hänkin on poissa, hieman virkistyäkseen. Rouva on jättänyt kirjeen -herralle." - -Kirje ei selittänyt mitään, ilmoittihan vain rouvan matkustaneen -Lontooseen järjestämään yksityisasioitaan ja ottaneen tyttären mukaan -saamaan hiukan vaihtelua. Takasivulla oli pari Bettyn kirjoittamaa -riviä, jotka kertoivat saman asian ja olivat ilmeisesti kyhätyt juuri -ennen huviretkelle lähtöä erinomaisen hilpeän mielialan vallitessa. -Squire Dornell mutisi joitakin mehukkaita sanoja ja koki salata -pettymystään. Rouva ei puhunut sanaakaan siitä, miten kauan hän aikoo -viipyä, mutta asiaa tiedusteltuaan Squire sai tietää mukaan otetun -niin paljon matkatavaraa kuin kysymyksessä olisi ollut kahden kolmen -viikon matka. - -Niinpä oli King's-Hintock nyt yhtä yksinäinen kuin Falls-Park oli -ollut. Squire oli viime aikoina menettänyt koko eränkäyntihalunsa, -niin että hän tänä metsästyskautena tuskin oli ollut kertaakaan -jahtiseurueensa mukana. Hän luki yhä uudelleen Bettyn harakanvarpaat -ja etsi sitäpaitsi kätköistään esiin muutamia hänen kirjoittamiaan -vanhoja kirjeitä. Niiden lukeminen näytti nyt olevan hänen ainoa -ilonsa. Muutamia päiviä myöhemmin saapunut kirje antoi varmuuden -siitä, että hänen vaimonsa ja tyttärensä todellakin olivat Lontoossa. -Mrs Dornell ilmoitti heidän toivonsa olevan päästä kotiin suunnilleen -viikon kuluttua ja huomautti samalla, ettei ollut voinut aavistaakaan -hänen palaavan niin pian King's-Hintockiin; muussa tapauksessa hän ei -olisi lähtenyt matkalle antamatta hänelle tietoa. - -Squire Dornell ihmetteli, oliko hänen vaimollaan aikomus Lontooseen -mennessään tai sieltä tullessaan poiketa Reynardin maatilalla lähellä -Melehesteriä, jonka kaupungin läpi heidän oli matkallaan kuljettava. -Mahdollista oli, että hän niin menetteli edistääkseen suunnitelmiaan, -ja pelkkä ajatus, että omat suunnittelut voivat joutua häpeään, oli -kovin kiusallinen. - -Squire ei tietänyt mitä tehdä, kunnes hänen mieleensä äkkiä juolahti, -että tästä sietämättömästä painostuksesta pääsee parhaiten kutsumalla -luokseen päivälliselle muutamia ystäviä ja hukuttamalla huolensa -grogiin ja viiniin. Päätöksensä hän toteutti heti. Kutsuvieraat -olivat enimmäkseen tilanomistaja-naapureita, kaikki vähäpätöisempiä -miehiä kuin hän itse, jahtiseurueitten jäseniä. Eversheadin tohtori -oli mukana ja useita muita suruttomia veikkoja, joita hänen vaimonsa -ei olisi suvainnut, jos olisi ollut kotosalla. "Kun kissa on poissa ---!" sanoi Squire. - -Vieraat saapuivat, ja saattoi selvästi huomata, että heillä oli -aikomuksena viettää hupaisa ilta. Sherton Castlen Baxby oli -myöhästynyt. Häntä odotettiin hetkinen, koska hän oli Dornellin -ystävistä kaikkein iloisin, mies, jonka puuttuessa ei tämäntapaisia -pitoja voinut katsoa täysin onnistuneiksi, ja -- tämä lisättäköön -- -jonka läsnäollessa ei kumpaakin sukupuolta edustavassa vierasjoukossa -voitu koskaan noudattaa täysin moitteetonta käytöstä. Hän oli juuri -saapunut kotiin Lontoosta, ja Squire paloi halusta saada häntä -puhutella -- ilman mitään varsinaista syytä; mutta olihan hän -äskettäin hengitellyt sen kaupungin ilmaa, jossa Betty oleskeli. - -Vihdoin kuului Baxby ajavan oven eteen. Isäntä ja vieraat siirtyivät -ruokasaliin, ja kohta heidän jäljessään astui sisään Baxby pyydellen -anteeksi myöhästymistään. - -"Minä olen palannut kotiin viime yönä", kertoi hän, "ja totta puhuen -olen jo nauttinut täyden määrän." Isännän puoleen kääntyen hän -lisäsi: "No, Dornell -- viekas Reynard se vei sinun karitsasi? Ha, -ha!" - -"Mitä?" huudahti Squire Dornell tylsästi yli pöydän, jonka ääressä he -kaikki seisoivat. Kylmä maaliskuun aurinko valaisi hänen täyteläisiä, -sileäksi ajeltuja kasvojaan. - -"Totta kaiketi sinä tiedät, mitä koko kaupunki tietää -- olet kai jo -saanut kirjeen -- että Stephen Reynard on nainut sinun Bettysi? Niin -totta kuin elän! Koko juttu oli hyvin järjestetty. He erosivat heti -ja tapaavat toisensa vasta viiden kuuden vuoden kuluttua. Mutta hyvä -Jumala, täytyyhän sinun se tietää!" - -Kaatumisesta aiheutuva jymähdys oli ainoa vastaus. Vieraat kääntyivät -nopeasti katsomaan. Squire oli kaatunut kuin pölkky pöydän taakse ja -makasi liikahtamatta tammipermannolla. - -Lähinnä seisovat kumartuivat hänen puoleensa, toiset neuvottomina -hätäilivät. Havaittiin että hän oli ihan tajuton, vaikka huokaili ja -puhkui kuin pajanpalkeet. Hänen kasvonsa olivat lyijynharmaat, suonet -paisuneet, ja hiki helmeili hänen ohimoillaan. - -"Mikä hänen tuli?" kysyi joku. - -"Halvauskohtaus", sanoi Eversheadin tohtori vakavasti. - -Tavallisesti hänet kutsuttiin kartanoon vain pieniä vammoja -parantamaan, ja hän oivalsi nyt tilanteen tärkeyden. Hän kohotti -isännän päätä, irroitti hänen kaulaliinansa ja vaatteensa ja soitti -palvelijoita, jotka kantoivat sairaan yläkertaan. - -Siellä hän makasi kuin nukutettuna. Lääkäri päästi hänestä verta -pesuvadillisen, mutta vasta kello kuuden tienoissa hän tuli jälleen -tajuihinsa. Päivällisseurue oli jo kokonaan hajaantunut, useimmat -olivat lähteneet kotiinsa; vain pari kolme henkilöä oli jäänyt. - -"Siunatkoon", huokaili Baxby kerran toisensa jälkeen, "enhän minä -tiennyt, että Dornellin ja hänen ladynsä välit ovat sillä tolalla! -Minä luulin, että hän oli järjestänyt pidot juhliakseen tapausta, -joka oli tähän saakka pidetty salaisuutena! Hänen pikku tyttärensä -siis meni naimisiin hänen tietämättään!" - -Tultuaan jälleen tajuihinsa Squire heti läähätti: "Sehän on selvä -ryöstö! Häpeällinen rikos! Mies olisi hirtettävä! Missä on Baxby? -Minä voin nyt aivan hyvin. Mitä muuta olet kuullut, Baxby?" - -Onnettoman uutisen tuoja oli perin haluton enempää järkyttämään -Dornellin mieltä, joten hän ei aluksi sanonut juuri mitään. Mutta -tuntia myöhemmin, kun Squire oli osittain toipunut, Baxby kertoi -kaikki mitä tiesi. Yksityiskohtaisista tiedonannoista tärkein oli se, -että Bettyn äiti oli ollut vihittäessä läsnä ja oli näyttänyt varsin -tyytyväiseltä. "Kaikki tuntui käyvän niin säännöllistä latua, että -minä luonnollisesti otaksuin sinun tietävän asiasta", sanoi hän. - -"Minä en tiennyt mistään enempää kuin mullassa makaava vainaja! -Lapsi, joka ei ole kolmeatoista täyttänyt! Miten Sue minut petti! -Tiedätkö, matkustiko Reynard Lontooseen heidän seurassaan?" - -"En tiedä. Tiedän vain, että ladysi ja tyttäresi olivat kävelyllä ja -että heitä seurasi palvelija; että he astuivat erääseen kultasepän -myymälään, missä Reynard oli heitä odottamassa ja että Bettysi -siellä, liikkeenomistajan ja nimenomaisessa tarkoituksessa sinne -kutsutun palvelijan läsnäollessa kysyi Reynardilta -- näin kerrotaan, -mutta minä en totisesti vastaa asian todenperäisyydestä -- 'Tahdotko -naida minut?' tai 'Minä tahdon mennä naimisiin kanssasi; tahdotko -naida minut -- nyt tai ei koskaan?'" - -"Mitä hän lienee sanonut, ei merkitse mitään", mutisi Squire -kostein silmin. "Hänen äitinsä on opettanut hänelle nuo sanat, -jotta välttyisivät kaikki väkivallan käyttämisestä johtuvat vakavat -seuraukset. Sanat eivät ole lapsen -- hän, tyttö raukka, ei osannut -uneksiakaan naimisiinmenosta, luonnollisesti ei. Jatka!" - -"No niin, olipa miten hyvänsä, ainakin he näyttivät päässeen täyteen -yksimielisyyteen. He ostivat paikalla, sormuksen, ja vihkiminen -tapahtui lähimmässä kirkossa seuraavan puolen tunnin kuluessa." - - * * * * * - -Paria päivää myöhemmin Squire Dornell sai rouvaltaan kirjeen, joka -oli kirjoitettu ennenkuin tieto halvauskohtauksesta oli ehtinyt -perille. Hän kertoi kaikki asian yksityiskohdat mitä ystävällisimpään -tapaan sitovasti perustellen ja puolustellen antamaansa suostumusta -äkilliseen liittoon, joka nyt oli valmis tosiasia. Hän ei ollut -- -ennen odottamatta sattunutta painostusta -- ollenkaan aavistanut, -että naimasopimus tulisi niin pian tehtäväksi. Puolittain yllätettynä -hän oli sitten myöntynyt saatuaan tietää, että Stephen Reynard, -joka nyttemmin oli heidän vävypoikansa, nautti suurta suosiota -hovissa ja että hänelle todennäköisesti lähimmässä tulevaisuudessa -myönnettäisiin arvonimi. Tämä varhainen naimasopimus ei voinut -mitenkään vahingoittaa heidän tytärtään, koska hän tulisi elämään -muutamia vuosia kuten tähänkin asti heidän valvontansa alaisena. -Lopuksi rouva vielä huomautti, ettei King's-Hintockissa vietetty -hiljainen maaelämä varmaankaan tarjoa tilaisuutta yhtä edulliseen -naimaliittoon etevän hovimiehen ja kokeneen maailmanmiehen kanssa, -joka sitäpaitsi oli hyvässä maineessa erinomaisten persoonallisten -avujensa vuoksi. Niinmuodoin hän oli myöntynyt Stephenin anomuksiin -ja toivoi miehensä antavan hänelle anteeksi. Sanalla sanoen: rouva -kirjoitti niinkuin kirjoittaa nainen, joka tosiasiallisesti on saanut -tahtonsa toteutetuksi ja senjälkeen mielellään suostuu kaikkiin -sanoja ja myöhempää käyttäytymistä koskeviin myönnytyksiin. - -Kaiken tämän Dornell jätti omaan arvoonsa. Koska hänen täytyi kaikin -mokomin välttää mielenliikutuksia, hän koetti parhaansa mukaan -vallita sekavia tunteitaan käyskennellen huoneesta huoneeseen -entisestään perin muuttuneena. Hän varoi antamasta vaimonsa tietää, -mikä oli syynä hänen äkilliseen sairastumiseensa, sillä hän -ikäänkuin häpesi herkkätunteisuuttaan, joka kaupunkilais-ilmapiiriin -eläytyneestä rouvasta epäilemättä näytti naurettavalta -ominaisuudelta. Halvauskohtauksesta kertova huhu oli kuitenkin -jollakin tavoin tullut hänen kuuluviinsa ja hän ilmoitti miehelleen -palaavansa heti häntä hoitamaan. Silloin Squire kohta kokosi -tavaransa ja lähti omalle maatilalleen Falls-Parkiin. - -Siellä hän aluksi eleli erakkona. Hän oli vielä liian sairas -sietääkseen seurustelua tai ratsastaakseen metsästämään. Ja ennen -kaikkea oli hänestä vastenmielistä nähdä tuttuja ja tuntemattomia, -jotka epäilemättä olivat kuulleet, minkä tempun hänen vaimonsa oli -hänelle tehnyt. - -Hän ei voinut mitenkään moittia Bettyä siitä, että hän oli -ollut urotyössä osallisena. Hän ei voinut uskoa tytön toimineen -vapaaehtoisesti. Haluten kovin tietää, kuinka Betty voi, hän lähetti -uskollisen palvelijansa Tupcomben Eversheadin kylään, joka sijaitsee -aivan lähellä King's-Hintockia, sovittaen matkan siten, että Tupcombe -saapui perille pimeän suojassa. Lähetti, jolla ei ollut yllään -livereitä, ei herättänyt kenenkään huomiota istuutuessaan "Sian ja -Tammenterhon" majatalon uuninloukkoon. - -Ravintolavieraitten keskustelu koski tietenkin vereksintä uutista --- äsken solmittua avioliittoa. Tupakoiva kuuntelija sai tietää, -että mrs Dornell oli pari päivää sitten palannut tyttärineen -King's-Hintockiin, että Reynard oli lähtenyt mannermaalle ja -että Betty oli lähetetty takaisin kouluun. Neitonen ei ollenkaan -käsittänyt asemaansa Reynardin lapsipuolisona -- niin kerrottiin --- ja vaikka juhlalliset vihkimismenot olivatkin aluksi häntä -säikähdyttäneet, hän piankin toipui havaitessaan ettei hänen -vapauttaan millään tavoin rajoitettu. - -Senjälkeen alkoivat Dornell ja hänen vaimonsa säännöllisesti lähettää -tietoja toisilleen. Jos viimeksimainittu oli aikaisemmin ollut -vaatelias, niin hän nyt esiintyi sitä sopuisampana. Mutta hänen -talonpoikaismainen, suorasukainen, kiukkuinen miehensä pysytteli -yhä loitolla. Pyrkien pääsemään sovintoon -- saamaan anteeksi -sotajuonensa -- ja sitäpaitsi vilpittömästi haluten hellyydellään -lievittää miehensä surua hän vihdoin saapui hänen ovelleen -Falls-Parkiin. - -He olivat viimeksi nähneet toisensa sinä riitaisena yönä, jonka -jälkeen rouva matkusti Lontooseen ja herra sen johdosta sairastui. -Viimeksimainittu oli kovin muuttunut. Kasvot olivat ilmeettömät -kuin nuken, ja vielä huolestuttavampaa oli, että hän asusti yhdessä -ainoassa huoneessa runsaasti nautiskellen sellaisia virvokkeita, -jotka lääkäri oli häneltä ehdottomasti kieltänyt. Selvää oli, ettei -sopinut sallia hänen jatkavan tätä mieletöntä elintapaa. - -Rouva siis osoitti myötätuntoa, pyysi anteeksi ja hyvitteli Mutta -vaikka he tästä päivästä lähtien eivät olleetkaan enää niin vieraita -kuin ennen, tapasivat he kuitenkin toisiansa vain sattumalta, sillä -Dornellin päämaja sijaitsi edelleenkin Fallsissa. - -Niin kului kolme neljä vuotta. Sitten saapui rouva eräänä päivänä -tavallista iloisempana ja ilmoitti lyhyesti, että Bettyn koulunkäynti -oli päättynyt; hän oli palannut kotiin ja oli pahoillaan, kun isä oli -poissa. Hän oli pyytänyt äitiänsä viemään perille terveiset: "Pyydä -isää tulemaan takaisin rakkaan Bettynsä luo." - -"Ah! Hän on varmaan kovin onneton!" virkkoi Squire Dornell. - -Hänen vaimonsa oli vaiti. - -"Se kirottu naimisliitto!" jatkoi Squire. - -Vieläkään ei hänen vaimonsa ryhtynyt väittämään vastaan, sanoihan -vain ystävällisesti: "Hän on pihalla vaunuissa." - -"Mitä -- Bettykö?" - -"Niin." - -"Miksi et sitä heti sanonut?" Dornell hyökkäsi ulos, ja siellä -istui tyttö odottaen hänen anteeksiantoaan. Hän näet otaksui isän -närkästyneen häneen samoinkuin äitiinkin. - -Niin, Betty oli jättänyt koulun ja oli palannut King's-Hintockiin. -Hän oli pian seitsemäntoista vuoden ikäinen ja oli kehittynyt -nuoreksi neitoseksi. Varhainen avioliitto ei näyttänyt häntä -mitenkään vieroittaneen kodistaan; tuntui siltä kuin hän olisi -unohtanut koko jutun. Kuin unennäkönä oli hänen mielessään tuo -kirkas, kylmä maaliskuun päivä, Lontoon kirkko upeilevine, -vihreäpeitteisine penkkiriveineen ja suuret urut läntisellä -parvekkeella -- kaikki perin toisenlaista kuin heidän omassa pikku -kirkossaan -- kolmenkymmenen ikäinen mies, jonka kasvoihin hän oli -katsonut tuntien kunnioitusta ja pelkoa ja samalla ajatellen, että -hän oli aika ruma ja kauhistuttava, tuo mies, jota hän ei ollut sen -koommin nähnyt -- ainoastaan kohteliaat kirjeet olivat ylläpitäneet -yhteyttä heidän välillään -- ja joka oli hänelle nyt siinä määrin -samantekevä, että jos olisi kerrottu hänen kuolleen, olisi hän -vastannut vain: "Todellako!" Bettyn tunteet uinuivat yhä. - -"Oletko hiljattain kuullut miehestäsi", kysyi Dornell, kun olivat -ehtineet sisään, nauraen samalla kertaa pilkallisesti ja lempeästi, -mikä osoitti, ettei hän odottanut vastausta. - -Tyttö säpsähti ja rouva katsoi rukoillen mieheensä. Koska Dornell -keskustelun jatkuessa taipui ilmaisemaan tunteita, jotka saattoivat -ainoastaan vahingoittaa auttamatonta tilannetta, ehdotti mrs -Dornell, että Betty poistuisi huoneesta, kunnes vanhempien välinen -yksityiskeskustelu olisi lopussa. Betty totteli mielellään. - -Dornell pääsi nyt vapaasti toistamaan huomautuksiaan. "Etkö nähnyt, -kuinka hän pelästyi pelkän nimen kuullessaan?" lisäsi hän sitten. -"Ellet sinä huomannut, niin huomasinpa minä. Tuhat tulimmaista! -Millainen tulevaisuus onkaan tyttö raukkaani odottamassa! Minä sanon -sinulle, Sue, se ei ollut moraalisessa katsannossa mikään avioliitto, -ja jos minä olisin nainen hänen sijassaan, niin en pitäisi sitä -sellaisena. Hän voisi yhtään syntiä tekemättä rakastua kehen hyväksi -näkee, ikäänkuin ei olisikaan toiseen henkilöön kahlehdittu. Niin, -juuri niin minä ajattelen, auttamattomasti. Saat uskoa, Sue, että -minun mieheni oli paras! Hän olisi sopinut Bettylle." - -"Sitä en usko", vastasi rouva epäillen. - -"Olisitpa nähnyt hänet, niin uskoisit. Hänestä on sukeutunut pulska -poika." - -"Hst! Hiljempaa!" kehoitti rouva nousten tuolistaan ja mennen -viereiseen huoneeseen, jonne heidän tyttärensä oli vetäytynyt. Mrs -Dornell säikähti nähdessään Bettyn istuvan tuijotellen, vaipuneena -niin syviin haavelmiin, ettei huomannut äitinsä tuloa. Hän oli -kuullut joka sanan ja sulatteli nyt uusia tietojansa. - -Äiti arveli, että Falls-Park, katsoen Dornellin mietelmiin ja -mielipiteisiin, oli vaarallinen olopaikka vastaanottavaisessa -ikäkaudessa elävälle nuorelle tytölle, erittäinkin siinä erikoisessa -asemassa, jossa Betty oli. Hän kutsui Bettyn luokseen, ja sitten -he sanoivat hyvästi. Squire ei halunnut palata King's-Hintockiin -asettuakseen sinne asumaan, mutta Bettyn sielläolo oli nyt, kuten -ennenkin, riittävä syy: hän lupasi pian käydä heitä tervehtimässä. - -Koko kotimatkan Betty oli hiljainen ja mietteissään. Hänen -huolestunut äitinsä huomasi liiankin selvään, että Squire Dornellin -vapaat näkökannat olivat vaikuttaneet tyttöön jollakin tavoin -herättävästi. - -Squire Dornell piti lupauksensa saapua odottamattoman pian. Hän -tuli eräänä aamupäivänä kahdentoista tienoissa aivan samoin kuin -ennen vanhaan itse ajaen punapyöräisten keltaisten ajopelien eteen -valjastettuja ruskojansa uskollisen Tupcomben seuratessa ratsain. -Squiren vieressä istui nuori mies, ja mrs Dornell tuskin kykeni -salaamaan hämmästystään, kun Squire esitteli hänet ystävänään -Elm-Cranlynehin Phelipsonina. - -Dornell kävi tyttärensä luo ja suuteli häntä hellästi: "Aiheuta -äidillesi hieman omantunnontuskaa, tyttöseni!" kuiskasi hän. "Aiheuta -hänelle omantunnontuskaa sanomalla mieltyneesi Phelipsoniin ja -huomauttamalla, että olisit pitänyt vanhan isäsi valitseman miehen -parempana sitä, jonka äitisi sinulle väkisin tyrkytti." - -Kunnon vanhus kuvitteli kehoituksen vaikutukseksi, että Betty -päivällispöydässä salaa loi ihastuneita silmäyksiä vilkkaaseen ja -avomieliseen Phelipsoniin, ja häntä nauratti kovin, kun huomasi talon -emännän sielunrauhan todellakin rikkoutuvan. "Nyt saa Sue nähdä, -miten väärin hän on menetellyt!" mietti hän. - -Mrs Dornell oli tosiaankin kovin levoton. Tilaisuuden tullen hän kävi -kahdenkesken moittimaan miestänsä. "Sinun ei olisi pitänyt tuoda -häntä tänne. Voi Thomas, kuinka saatoitkaan olla niin ajattelematon! -Hyvä Jumala, etkö ymmärrä, ettei tehtyä voi saada tekemättömäksi -ja että koko tämä hassutus saattaa hänen ja hänen miehensä onnen -vaaranalaiseksi? Hän oli nöyrä kuin karitsa ja odotti iloiten mr -Reynardia palaavaksi, kunnes sinä pilasit koko asian puhumalla hänen -kuultensa tästä Phelipsonista. Sen jälkeen kun kävimme Falls-Parkissa -tyttö on ollut luonnottoman vaitelias ja kokonaan omiin ajatuksiinsa -vajonnut. Mitä pahaa sinä aiotkaan tehdä? Ja kuinka tämä päättyy?" - -"Myöntänet ainakin, että minun ehdokkaani olisi sopinut hänelle -paremmin. Minä otin hänet mukaani ainoastaan saadakseni sinut siitä -vakuutetuksi." - -"Miksei, miksei, minä myönnän, että niin on laita. Mutta vie hänet -toki heti pois! Älä salli hänen jäädä tänne! Minä pelkään, että Betty -on jo häneen kiintynyt." - -"Joutavia, Sue. Me vain päätimme tehdä pienen kepposen ärsyttääksemme -sinua!" - -Äidin silmiä ei kumminkaan ollut niin helppo pettää. Jos Betty -sinä päivänä tosiaankin vain näytteli rakastuneen osaa, niin hän -esitti sitä täysin todenmukaisesti, niinkuin Rosalinda. Paraskin -asiantuntija olisi erehtynyt uskomaan, että oli tosi kysymyksessä. -Päästyään voitolle Squire suostui mielellään kuljettamaan pois tuon -liiaksi viekoittelevan nuorukaisen. Varhain iltapuolella he lähtivät -paluumatkalle. - -Päivän koe kiinnitti suuressa määrin myöskin heidän takanaan -ratsastavan hiljaisen miehen mieltä. Seuraillessaan silmillään -Squiren ja nuoren Phelipsonin selkäin heiluntaa ajatteli uskollinen -Tupcombe, kuinka mainiosti viimeksimainittu olisi sopinut Bettylle -ja kuinka kovin ensinmainittu oli huonontunut viimeksikuluneitten -vuosien aikana. Hän kiroili emäntäänsä, jota hän piti tämän -epäsuotuisan muutoksen aiheuttajana. - -Tämän muistettavan vieraskäynnin jälkeen Dornellien elämä lipui -hiljaa eteenpäin kokonaista kaksitoista kuukautta. Squire pysytteli -enimmäkseen Fallsissa ja Betty liikkui molempain kartanoiden väliä -pari kertaa säikähdyttäen äitiänsä palaamalla isänsä kodista vasta -keskiyön tienoissa. - - * * * * * - -King's-Hintockissa vallitseva rauha häiriytyi erikoislähetin -saapuessa. Squire Dornell ilmoitti sairastuneensa kolotukseen, joka -oli suorastaan hengenvaarallinen. Hän halusi nähdä Bettyn: miksi ei -hän ollut pitkiin aikoihin käynyt isäänsä katsomassa? - -Mrs Dornell oli yleensä kovin haluton ottamaan tytärtään mukaansa -niille maille. Mutta tyttö, jonka harrastukset olivat viime aikoina -keskittyneet yksinomaan Falls Parkiin ja sen ympäristöön, pyrki niin -kiihkeästi mukaan, ettei äidillä ollut muuta neuvoa kuin suostua -hänen pyyntöönsä. - -Squire Dornell oli kärsimättömästi odottanut hänen tuloansa. Hän oli -kovin kipeä ja ärtyisä. Hänellä oli tapana ajaa paha ruumiistaan -voimallisilla lääkkeillä, mutta tällä kertaa ei yritys ollutkaan -onnistunut. - -Tyttären läsnäolo tyynnytti häntä nyt kuten aina ennenkin, joskin se -myös -- samoin tavallisuuden mukaan -- teki hänet alakuloiseksi: hän -ei voinut milloinkaan unhottaa, että tytär oli suunnitellut elämänsä -vastoin hänen toiveitansa, joskin hän salaa oli vakuuttanut isälleen, -ettei olisi milloinkaan myöntynyt, jos olisi ollut niin vanha kuin -nyt. - -Kuten kerran aikaisemmin, halusi hänen vaimonsa nytkin puhua tyttären -tulevaisuudesta kahden kesken, sillä lähestyi se aika, jolloin -Reynardin oli määrä saapua valvomaan oikeuksiansa. Hän olisi tullut -jo aikaisemmin, ellei neitonen olisi kiihkeästi pyytänyt häntä -siirtämään tulonsa tuonnemmaksi. Tässä suhteessa vanhemmat olivat -samaa mieltä kuin tytär, pitäen silmällä hänen nuoruuttansa. Reynard -oli nöyrästi alistunut heidän toivomuksiinsa, sitä suuremmalla -syyllä, kun tehty sopimus kielsi häntä käymästä tapaamassa vaimoaan -ennenkuin viimeksimainittu oli täyttänyt kahdeksantoista vuotta, -mikäli eivät molemmat asianosaiset yksimielisesti suostuisi tätä -ehtoa kumoamaan. Nykyinen asiaintila ei kumminkaan voinut kauan -jatkua, ja Reynardin viime kirjeen sävy riitti osoittamaan, että -hän aikoi pian ottaa vaimonsa haltuunsa, oli miten oli. Betty oli -lähetetty alakertaan, jottei tämä arkaluontoinen keskustelu tulisi -hänen kuuluviinsa, ja kohta hän näkyi katoovan puistoon. Hän näytti -erittäin sievältä pitkässä viheriässä hameessaan ja leveälierisessä -sulkahatussaan. Palatessaan aineeseensa mrs Dornell havaitsi miehensä -yhä yhtä vastahakoiseksi suostumaan Reynardin esittämään pyyntöön. - -"Vasta kolmen kuukauden kuluttua hän täyttää kahdeksantoista!" -huudahti Squire. "Hän yrittää tulla liian aikaisin. En tahdo kuulla -siitä puhuttavankaan! Hän ei saa vielä tytärtäni, vaikkapa minun -täytyisi miekka kädessä torjua häntä tulemasta." - -"Mutta Thomas kulta", koetti rouva sovitella, "ajattelehan, jos -sattuisi jotakin sinulle tai minulle, kuinka paljon parempi silloin -olisikaan, että hän jo eläisi heidän yhteisessä pesässään!" - -"Se on liian aikaista!" väitti Squire otsasuonten alkaessa -paisua. "Jos hän tulee ennen Kyntteliä, niin minä haastan hänet -kaksintaisteluun -- sen lupaan ja vannon! Parin kolmen päivän -kuluttua minä palaan takaisin King's-Hintockiin ja silloin minä -vartioin Bettyä yöt päivät!" - -Rouva ei uskaltanut kuohuttaa hänen mieltänsä sen enempää vaan -taipui vakuuttaen, että kirje, jonka Reynard hänen poissaollessaan -mahdollisesti kirjoittaisi sopiakseen tulopäivästään, jätettäisiin -Squiren luettavaksi ja että hän saisi menetellä niinkuin hyväksi -näkee. Siihen loppuivat kahdenkeskiset asiat, joten mrs Dornell lähti -hakemaan Bettyä toivoen ettei hän ollut kuullut isänsä äänekkäitä -lausuntoja. - -Hän ei tosiaankaan ollut tällä kertaa niitä kuullut. Mrs Dornell -asteli polkua, jota pitkin hän oli nähnyt Bettyn kulkevan, mutta -sai vaeltaa hyvän matkan näkemättä vilahdustakaan tytöstä. Niinpä -hän kääntyi takaisin palatakseen niityn poikki vievää oikotietä, -kun hämmästyksekseen ja kauhistuksekseen havaitsi etsintänsä -esineen istumassa seetrin, vaakasuoralla oksalla, hänen vieressään -nuori mies, joka oli kiertänyt, käsivartensa hänen vyötäisilleen. -Nuori mies liikahti hieman, ja mrs Dornell tunsi hänet nuoreksi -Phelipsoniksi. - -Hän siis oli sittenkin oikeassa. Niinsanottu teeskennelty rakkaus -olikin aitoa. Miten mrs Dornell tällä hetkellä nimitteli miestään -sen johdosta, että hän oli ollut kyllin ymmärtämätön saattaakseen -nuoret toistensa pariin, jääköön kertomatta. Hän päätti heti -olla ilmaisematta rakastaville, että oli heidät nähnyt. Niinpä -hän peräytyi, saapui taloon toista tietä ja huusi ikkunasta niin -kimakasti kuin voi: "Betty!" - -Ensimmäisen kerran kysyi Susan Dornell itseltään, oliko ollut -viisasta naittaa tyttö salaa niinkuin hän oli tehnyt. Hänen miehensä -alkujaan kestämättömät vastaväitteet olivat kohtalon avulla -muuttuneet epäämättömiksi. Tulevaisuus näytti uhkaavalta. Miksi -oli Dornell sekaantunut asiaan? Miksi oli hän niin itsepintaisesti -puolustanut ehdokastaan? Nyt oli selvää, minkä vuoksi Betty -innokkaasti vaati lykkäystä joka kerta kun oli puheena hänen -miehensä paluu, oli selvää, minkä vuoksi hän mieluimmin oleskeli -Falls-Parkissa. Äskeinen kohtauskin oli kenties järjestetty kirjeiden -avulla. - -Tytön ajatukset eivät luultavasti olisi milloinkaan joutuneet -harhateille, ellei hänen isänsä olisi herättänyt hänessä -vastenmielisyyttä varhaista liittoa vastaan väittämällä hänen olleen -liian nuoren voidakseen tietää mitä tahtoi. Muussa tapauksessa hän -luultavasti olisi määräpäivänä avosylin rientänyt miestään vastaan. - -Vihdoin näkyi Betty tulevan. Hän oli kalpea, mutta ei muuten -ollenkaan ilmaissut ketään kohdanneensa. Mrs Dornell huokasi -havaitessaan oman lapsensa niin kavalaksi. Siinä siis oli se -puhdassydäminen olento, jonka kasvamista ja kehittymistä he olivat -hellästi valvoneet -- varhaisvanha heilakka, joka oli ehtinyt -hankkimaan itselleen rakastajan ja osasi salata hänen olemassaolonsa -niin taitavasti kuin maailmannainen ainakin! Mrs Dornell valitti -kovin, ettei Stephen Reynardin ollut sallittu saapua noutamaan Bettyä -ehdottamanaan aikana. - -Palatessaan King's-Hintockiin he istuivat melkein vaieten vierekkäin. -Vain Betty sanoi muutamia sanoja, joiden virallisuus osoitti, että -hänen mieltään ja sydäntään askarruttivat aivan toiset asiat. - -Mrs Dornell oli liian älykäs äiti ryhtyäkseen avomielisesti -moittimaan Bettyä. Siitä asia olisi vain pahentunut. Ainoa keino oli -viedä tyttö lukkojen taakse, kunnes hänen miehensä saapuisi ottamaan -hänet haltuunsa. Mrs Dornell toivoi hartaasti, että Reynard jättäisi -ottamatta huomioon Dornellin vastustuksen ja tulisi aivan pian. - -Senvuoksi näytti mrs Dornellista onnelliselta sattumalta, että hänen -King's-Hintockiin saapuessaan jätettiin hänelle Reynardin lähettämä -kirje. Se oli osoitettu hänelle ja hänen miehelleen yhteisesti ja -ilmoitti kohteliaasti, että kirjeenkirjoittaja oli äskettäin astunut -maihin Bristolissa ja pyysi saada lähipäivinä tulla King's-Hintockiin -vihdoin kohdatakseen rakkaan Bettynsä sekä viedäkseen hänet mukanaan, -ellei hänellä ja vanhemmilla ollut mitään sitä vastaan. - -Bettykin oli saanut samansisältöisen kirjeen. Äidin ei tarvinnut -muuta kuin luoda silmänsä hänen kasvoihinsa nähdäkseen miten -tiedonanto tyttöön vaikutti. Hän oli kalpea kuin palttina. - -"Sinun tulee ottaa hänet vastaan niin ystävällisesti kuin suinkin -voit", sanoi äiti lempeästi. - -"Mutta -- mutta -- minä -- --" - -"Sinä olet nyt täysikasvuinen", lisäsi mrs Dornell vakavasti, "ja -lykkäysten tulee loppua." - -"Entä isä? Minä tiedän varmaan, ettei hän sitä salli! Minä en ole -vielä valmis. Jospa hän suostuisi odottamaan vielä vuoden -- jospa -hän odottaisi edes muutamia kuukausia! Jospa -- jospa isä olisi -täällä! Minä lähetän heti häntä hakemaan." Äkkiä hän vaikeni, -heittäytyi äitinsä kaulaan, purskahti itkuun ja huudahti: "Äiti, -äiti, armahda minua -- minä en rakasta tuota miestä, miestäni!" - -Tuskainen huudahdus kävi mrs Dornellin sydämelle; hän ei voinut pysyä -jäykkänä. Mutta mitä voi tehdä enää nyt, kun asiat olivat kehittyneet -näin pitkälle. Hän oli hämmennyksissä ja taipui ymmärtämään Bettyä. -Aluksi hän oli aikonut lähettää Reynardille myöntävän vastauksen, -kehoittaa häntä saapumaan King's-Hintockiin ja salata asian -mieheltään, kunnes hän jonakin kauniina päivänä tulisi Fallsistaan -ja näkisi kaikki jo järjestettynä, Reynardin ja Bettyn elämässä -toistensa kanssa rauhassa ja rakkaudessa. Mutta päivän tapaukset ja -tyttären äkillinen tunteenpurkaus muuttivat hänen suunnitelmansa. -Betty oli epäilemättä valmis toteuttamaan uhkauksensa, antamaan -isälleen asiasta tiedon, ehkäpä pakenemaankin hänen seurassaan. -Sitäpaitsi oli Reynardin kirje osoitettu mr Dornellille ja hänelle -yhteisesti, ja hänen omatuntonsa ei sallinut sen salaamista. - -"Minä lähetän kirjeen heti isällesi", vastasi hän hyvitellen. -"Tehköön hän aivan niinkuin hyväksi näkee. Sinä tiedät, että hän -ottaa sinun toivomuksesi huomioon. Toivon vain hänen kestävän kirjeen -aiheuttaman mielenliikutuksen. Suostutko ehdotukseeni?" - -Betty raukka suostui sillä ehdolla, että hän itse saisi lähettää -kirjeen matkaan. Äidillä ei ollut mitään sitä vastaan, mutta kohta -kun ratsastava sananviejä oli ehtinyt puistokujalta maantielle, alkoi -mrs Dornellin myötätunto häipyä. Tytön salainen kiintymys nuoreen -Phelipsoniin ei sittenkään ollut mikään mitätön seikka. Betty voi -lähettää hänelle tietoja, saattoipa hän yrittää häntä kohdatakin. -Se oli perin vaarallista. Stephen Reynardin täytyi nopeasti astua -paikalleen Bettyn rinnalle. - -Mrs Dornell istuutui kirjoittamaan Reynardille kirjettä, joka loi -valoa hänen suunnitelmiinsa. - - * * * * * - -"Minun on nyt välttämätöntä ilmoittaa Teille", kirjoitti hän, -"jotakin, jota en ole milloinkaan ennen Maininnut -- kenties olen -saanut Teidät uskomaan aivan Päinvastaista -- nimittäin, että -Bettyn Isä on yhä vielä vastahakoinen suostumaan liittoonne. Koska -en omasta puolestani Halua Teitä viivyttää kauempaa -- Tyttäreni -parasta silmällä pitäen odotan Teidän Tuloanne yhtä hartaasti kuin -Te itse -- niin minulla ei ole muuta neuvoa kuin kannattaa Teidän -Aikomustanne Mieheni tietämättä. Hän, ikävä kyllä, makaa nykyjään -sairaana Falls-Parkissa, mutta minä katsoin Velvollisuudekseni -lähettää hänelle Teidän Kirjeenne. Vastauksessaan hän luultavasti -tulee kehoittamaan Teitä matkustamaan muutamaksi Kuukaudeksi -- -tai kunnes sopimuksessa määrätty aika on kulunut umpeen -- sinne, -mistä äskettäin olette palannut, Jos sellaisen Kirjeen saatte, niin -neuvoisin Teitä jättämään sen kokonaan huomioonottamatta ja saapumaan -tänne aikomuksenne mukaisesti. Toivottavasti ilmoitatte minulle -Päivän ja Hetken (pimeän tullen, jos mahdollista), jolloin saamme -Teitä tänne odottaa. Rakas Bettymme on luonani ja minä vastaan siitä, -että hän Teidän saapuessanne on Kotona." - - * * * * * - -Kenenkään tietämättä lähetettyään tämän kirjelmän mrs Dornell ryhtyi -suunnittelemaan toimenpiteitä voidakseen estää tytärtänsä poistumasta -kotoa. Samalla oli pidettävä huolta siitä, ettei tyttö tuntenut -olevansa silmälläpidon alaisena. Mutta aivan kuin aavistamalla oli -Betty lukenut äitinsä kasvoista, että aviomies oli tulossa. - -"Hän tulee!" huudahti tyttö. "Ei vielä viikkoon", vakuutti äiti.? -"Mutta viikon kuluttua -- varmasti?" - -"Niin, epäilemättä." - -Betty vetäytyi nopeasti huoneeseensa eikä enää näyttäytynyt. - -Viekoittelevan yksinkertaista olisi ollut lukita huoneen ovi ja -Reynardin saavuttua jättää avain hänelle. Hiljaa koskettaessaan -lukkoon mrs Dornell kuitenkin havaitsi, että ovi jo oli sisäpuolelta -lukossa. Sitäpaitsi oli Betty antanut määräyksen, että ateriat oli -tuotava hänen huoneeseensa. - -Mrs Dornell istuutui omaan huoneeseensa. Bettyn huoneeseen voi -päästä ainoastaan kulkemalla sen ja makuuhuoneen läpi. Mrs Dornell -päätti pysyä vartiopaikallaan yöt päivät, kunnes Bettyn puoliso -saapuisi. Siinä tarkoituksessa hänkin varustautui aterioimaan omassa -huoneessaan. Betty siis ei voinut päästä karkuun, vaikka olisi -tahtonutkin, äidin tietämättä, sillä hänen huoneessaan oli tämä ainoa -ovi, lukuunottamatta pieneen pukuhuoneeseen vievää ovea, johon taas -ei voinut päästä mistään muualta käsin. - -Oli ilmeistä, ettei Betty ajatellutkaan pakenemista. Pikemmin hän -suunnitteli linnoittautumista. Hän oli valmis kestämään piirityksen -vaivat; pakoa hän sitävastoin halveksi. Niinmuodoin hän ainakin oli -varmasti tallessa. Miten Reynardin tuli menetellä saadakseen tavata -hänen arkaa ja vastahakoista tytärtään, täytyi äidin mielestä jättää -hänen oman kekseliäisyytensä ratkaistavaksi. - -Kuullessaan puolisonsa pian saapuvan Betty oli näyttänyt niin -kalpealta ja epätoivoiselta, ettei mrs Dornell uskaltanut jättää -häntä yksin. Tunnin kuluttua hän tirkisti avaimenreiästä. Betty -makasi sohvalla tuijotellen tylsästi kattoon. - -"Sinä näytät sairaalta, lapsukaiseni", huudahti äiti. "Et ole ollut -pitkään aikaan raittiissa ilmassa. Tulehan ajelemaan kanssani." - -Betty ei vastustellut. Hetkisen kuluttua he ajoivat puiston läpi -kylään päin, tytär yhä jäykkänä, jäisenä ja hiljaisena. He jättivät -puiston palatakseen toista tietä ja kulkivat maantien vieressä -sijaitsevan tuvan ohi. - -Bettyn katse osui tuvan ikkunaan. Siinä näkyi hänen ikäisensä nuori -tyttö, jonka kasvot olivat hänelle tutut, istumassa nojatuolissa. -Tytön poskia peitti hilse, joka kiilsi päivänpaisteessa. Hänessä -oli ollut tulirokko -- sairaus, joka yleisyytensä vuoksi oli siihen -aikaan niin ankara vitsaus, että me nykyjään tuskin voimme sitä -käsittää. - -Äkkiä kirkasti Bettyn elottomia kasvoja ajatuksenvälähdys. Hän -vilkaisi äitiin. Mrs Dornell oli katsellut toiselle taholle. Betty -sanoi haluavansa pistäytyä tupaan puhuttelemaan tyttöä. Mrs Dornell -näytti epäilevän, mutta huomattuaan ettei tuvassa ollut takaovea, -joten Betty ei voinut päästä huomaamatta karkuun, hän suostui -pysäyttämään ajoneuvot. Betty juoksi tupaan ja palasi parin minuutin -kuluttua istuutuen jälleen rauhallisesti paikalleen. Ajoneuvojen -lähtiessä liikkeelle hän loi äitiinsä syvän katseen ja sanoi: "Nyt se -on tehty!" Hänen kalpeat kasvonsa näyttivät kovin rauhattomilta ja -silmät olivat kyyneleitä tulvillaan. "Mitä sinä olet tehnyt?" kysyi -Mrs Dornell. "Nanny Priddle on sairastanut rokon, minä näin hänet -ikkunassa ja menin suutelemaan häntä saadakseni tartunnan. Nyt minä -siis olen rokkotautinen, joten hän ei voi tulla minua lähelle!" - -"Sinä ilkiö!" huudahti hänen äitinsä. "Mitä minun nyt on tehtävä! -Sinä hankit itsellesi taudin, anastat Jumalan pyhän oikeuden, koska -et voi sulattaa sitä miestä, johon olet vihitty!" - -Säikähtynyt rouva käski ajaa kotiin mitä pikimmin, ja Betty, jota -hänen oma mielettömyytensä jo alkoi hieman pelottaa, pistettiin -kylpyyn. Sitäpaitsi tehtiin kaikki, mitä tehtävissä oli, jotta tauti, -jonka hän oli yrittänyt vapaaehtoisesti itselleen hankkia, ei pääsisi -kehittymään. - -Nyt oli kaksinverroin syytä sulkea kapinoiva tytär ja vaimo omaan -huoneeseensa. Siellä hän pysyikin lopun päivää ja seuraavat päivät. -Aljettiin uskoa, ettei hänen huimapäisyytensä ollut aiheuttanut -mitään ikäviä seurauksia. - - * * * * * - -Sillaikaa Reynardin ensimmäinen kirje, jossa hän ilmoitti mrs -Dornellille ja hänen miehelleen pian saapuvansa, oli ehtinyt -matkallaan Falls-Parkiin. Se jätettiin sinetöitynä uskolliselle -palvelijalle Tupcombelle, jota kehoitettiin antamaan se isännälleen -virkistävän päivällislevon jälkeen. Tupcombe valitti kovin -tehtäväänsä, sillä tällä tavoin lähetetyt kirjeet tekivät hänen -isäntänsä aina perin levottomaksi. Arvaten että ajan pitkään -sittenkin olisi suunnattomasti pahempi salata kirjeen sisältämä -uutinen, hän odotti soveliasta hetkeä. Se tuli seuraavana aamuna, -jolloin hän jätti kirjeen isännälleen. - -Mrs Dornell osasi korkeintaan odottaa, että hänen miehensä määräisi -Reynardin pysyttelemään vielä muutamia kuukausia loitolla. Mutta -Squire ilmoittikin itse lähtevänsä Bristoliin tapaamaan Reynardia ja -selvittämään asian hänen kanssaan suullisesti. - -"Sitä te ette voi tehdä, hyvä herra", sanoi Tupcombe. "Te ette voi -nousta vuoteesta." - -"Mene tiehesi, Tupcombe, äläkä ryhdy minua neuvomaan. Käske satuloida -Jerry tunnin kuluessa." - -Uskollinen Tupcombe luuli isäntänsä joutuneen järjiltään -- niin -äärimmäisen avuttomalta hän näytti -- ja lähti vastahakoisesti -huoneesta. Heti hänen poistuttuaan Squire kurottautui avaamaan -vuoteen vieressä olevan kaapin ovea. Sieltä löytyi pieni, -luuvalolääkettä sisältävä pullo, jonka käyttämisestä henkilääkäri oli -häntä varoittanut. - -Nyt hän välitti viisi kaikista varoituksista. Hän otti -kaksinkertaisen annoksen ja odotti puoli tuntia. Se ei näyttänyt -vaikuttavan mitään. Sitten hän kaatoi kolminkertaisen annoksen, -nieli sen, nojasi tyynyihinsä ja odotti. Hänen odottamansa ihme -tapahtui viimein. Tuntui siltä kuin jälkimmäinen annos ei olisi -vaikuttanut yksin omalla voimallaan, vaan olisi sitäpaitsi herättänyt -ensimmäisenkin annoksen uinuvat mahdit. Hän pisti pullon talteen ja -soitti Tupcombea. - -Tuskin tunnin kuluttua hämmästyi eräs palvelijattarista, jotka -luonnollisesti tiesivät, kuinka sairas heidän isäntänsä oli, -kuullessaan portaista tanakoita askeleita, joita säesteli -laulunhyräily. Tohtori oli käynyt talossa jo aamusella ja askelet -olivat liian raskaat ollakseen ajomiehen tai minkään muun -miespalvelijan aiheuttamat. Katsahtaessaan ylös hän näki Squire -Dornellin astelevan portaita alas täydessä ratsastuspuvussaan -rehevin, vapain liikkein niinkuin muinoin voimansa päivinä. -Palvelijattaren kasvot näyttivät hämmästyneiltä. - -"Mitä pirua sinä töllistelet?" kysyi Squire. "Etkö ole milloinkaan -ennen nähnyt miehen lähtevän talostaan, tyttö?" - -Jatkaen uhittelevaa hyräilyänsä hän jatkoi matkaansa -kirjastohuoneeseen, soitti kelloa, kysyi, olivatko hevoset valmiina -ja käski tuoda ne portaitten eteen. Kymmenen minuuttia myöhemmin -hän ratsasti Bristoliin päin, jäljessään Tupcombe, joka vapisi -ajatellessaan mitä tämä saattoi merkitä. - -He ratsastivat tasaista vauhtia komeain metsäin ja yksitoikkoisten -tasankojen halki. Kun he olivat ehtineet kulkea suunnilleen -viisitoista peninkulmaa, niin Tupcombe voi havaita, että Squire -alkoi olla väsynyt -- niin väsynyt kuin kymmenen vuotta aikaisemmin -ratsastettuaan kolme kertaa pitemmän matkan. He saapuivat kumminkin -onnellisesti Bristoliin ja asettuivat siihen majataloon, jossa Squire -kaupungissa käydessään tavallisesti asui. Pian senjälkeen Dornell -lähti jalkaisin siihen majataloon, jonka osoitteen Reynard oli -ilmoittanut. Kello oli silloin suunnilleen neljä. - -Reynard oli jo syönyt päivällistä -- siihen aikaan syötiin varhain --- ja oli omassa huoneessaan. Hän oli vastikään saanut mrs Dornellin -vastauksen, mutta ei tahtonut noudattaa hänen neuvoaan ja lähteä -King's-Hintockiin, ennenkuin olisi kulunut päivä tai pari, jotta -Bettyn isällä olisi tilaisuus ilmoittaa hänelle mielipiteensä, -jos haluaisi. Palannut matkamies olisi mielellään nähnyt isänkin -suostuvan siihen, että hän kävi tapaamassa morsiantaan, koska hänen -liittymisensä perheeseen niin ollen kävisi sievemmin. Vaikka mrs -Dornellin tiedonannot osoittivatkin, että appiukon taholta oli -odotettavissa vastaväitteitä, oli Reynard sittenkin melkoisesti -hämmästynyt, kun ilmoitettiin, että Squire itse oli saapunut häntä -tapaamaan. - -Stephen Reynard ja Dornell seisoivat vastakkain Bristolin majatalon -parhaassa vierashuoneessa. He olivat mahdollisimman suuressa -määrin toistensa vastakohdat: Squire kiukkuinen, luuvaloinen, -puuskapäinen, suorapuheinen ja häikäilemätön; nuorempi mies -kalpea, pitkä, levollinen ja hillitty, maailmanmies, joka täysin -ansaitsi King's-Hintockin kirkossa vieläkin nähtävänä olevan -hautakirjoituksen, joka luettelee hänen hyviä ominaisuuksiaan: - - Henki hienostunut, käytös kiehtovainen, - tieteillä kaunistettu, hiottu hovilainen. - -Hän oli silloin suunnilleen viidenneljättä vuoden ikäinen, mutta -säännölliset elämäntavat ja tyyni, tasainen luonnonlaatu saivat hänet -näyttämään paljoa nuoremmalta. - -Squire Dornell kävi siekailematta asiaansa käsiksi. - -"Nöyrin palvelijanne, hyvä herra", virkkoi hän. "Olen lukenut -vaimolleni ja minulle kirjoittamanne kirjeen, johon tahdoin -mieluummin vastata suullisesti." - -"Käyntinne on minulle suuri kunnia, Sir", vastasi Stephen Reynard -kumartaen. - -"No niin, ja sitä mikä on tehty, ei saada tekemättömäksi", sanoi -Dornell, "vaikka se tapahtuikin kovin varhain ja minun tietämättäni. -Hän on teidän vaimonne, auttamattomasti. Mutta lyhyesti sanoen, Sir, -hän on vielä liian nuori miehelään; me emme saa pitää silmällä vain -hänen ikävuosiaan, vaan myöskin hänen luonnonlaatuaan. Hän on vielä -lapsi, te teette epäkohteliaasti tullessanne jo nyt; riittää, jos -haette hänet ensi vuonna." - -Miten sopuisa Reynard muuten olikin, saattoi hän kumminkin esiintyä -hieman itsepintaisena, kun oli kerran päättänyt jotakin tehdä. Betty -oli luvattu hänelle viimeistään kahdeksantenatoista syntymäpäivänä -- -mahdollisesti aikaisemmin, jos hän olisi terve ja voimissaan. Bettyn -äiti oli määrännyt ajan oman mielensä mukaan ilman pienintäkään -painostusta hänen taholtaan. Hän oli oleskellut ulkomaitten hoveissa, -kunnes oli aivan uupunut. Betty oli nyt niin täysikasvuinen kuin -suinkin voi toivoa, ja Reynardin mielestä ei ollut vähintäkään syytä -pitää häntä enää erossa. Äidin suoman kannustuksen rohkaisemana hän -kohteliaasti mutta varmasti selitti Dornellille tähän asti vanhempain -mieltä noudattaakseen suostuneensa pidättymään oikeuksistaan, mutta -nyt tahtovansa päästä niitä nauttimaan sekä itsensä että Bettyn -vuoksi. Koska Betty ei ollut saapunut häntä vastaanottamaan, aikoi -hän lähipäivinä matkustaa King's-Hintockiin noutaakseen hänet. - -Hienosta esitystavasta huolimatta tämä tiedonanto sai Dornellin -raivostumaan. - -"Mitä helvettiä, herraseni; te puhutte oikeuksista, te, joka -olette ryöstänyt hänet, lapsen, vastoin minun tahtoani ja minun -tietämättäni! Jos me olisimme pyytäneet ja rukoilleet teitä ottamaan -hänet, niin ette olisi voinut sanoa sen enempää!" - -"Kautta kunniani, syytöksenne on täysin perätön, Sir", vastasi vävy. -"Tiedossanne täytyy olla -- ja ellei, niin on suunnaton vääryys -minua kohtaan, että luonnettani teidän silmissänne rumensi sellainen -tahra -- tiedossanne täytyy olla, etten minä käyttänyt minkäänlaista -houkuttelua tai kiusausta. Bettyn äiti suostui; hän itse suostui. -Minä luotin heidän sanaansa. Vasta jälkeenpäin sain kuulla teidän -todella olevan avioliittoa vastaan." - -Dornell selitti, ettei hän ollenkaan uskonut Reynardia. "Te ette -saa häntä, ennenkuin hän on täyttänyt kahdeksantoista -- ei yhtään -tyttöä pitäisi naittaa sen nuorempana -- ja minun tytärtäni ei -käsitellä miten sattuu!" Siten hän pauhasi, kunnes Tupcombe, joka -oli rauhatonna kuunnellut viereisessä huoneessa, äkkiä astui -sisään ja selitti Reynardille, että keskustelun pitkittyessä hänen -isäntänsä henki oli vaarassa, koska hän jo aikaisemmin oli saanut -halvauskohtauksia samanlaisten tapausten vuoksi. Reynard vastasi -heti olevansa kaikkea muuta kuin haluton vahingoittamaan Squire -Dornellia ja lähti pois huoneesta. Päästyään jälleen säännöllisesti -hengittämään ja saatuaan mielensä rauhoittumaan, lähti Squirekin -majatalosta Tupcomben käsivarteen nojaten. - -Tupcombe olisi halunnut yöpyä Bristoliin, mutta Dornell, jonka tarmo -näytti yhtä tyhjentymättömältä kuin äkilliseltä, tahtoi välttämättä -ratsastaa takaisin Falls-Parkiin jatkaakseen seuraavana päivänä -matkaansa King's-Hintockiin. Kello viiden tienoissa he lähtivät -matkalle kulkien eteläistä tietä Mendip Hillsiin päin. Ilta oli kuiva -ja tuulinen, ja -- ellei aurinkoa olisi ollut -- aivan samanlainen -kuin se maaliskuun ilta lähes viisi vuotta aikaisemmin, jolloin -King's-Hintockiin saapui Bettyn naimaliittoa koskeva uutinen -- -uutinen, joka oli vaikuttanut kovin epäedullisesti Dornelliin ja -välillisesti koko siihen huonekuntaan, jonka päämies hän oli. Sitä -ennen olivat talvet olleet iloisemmat sekä Falls-Parkissa että -King's-Hintockissa, vaikka Squire ei enää säännöllisesti oleskellut -viimeksimainitussa paikassa. Vieraita tuli ja meni, ja kaikki olivat -tervetulleita. Tupcombe vihasi tuota hiottua hovimiestä, joka oli -lopettanut koko ilon ryöstämällä Squire Dornellilta hänen ainoan -aarteensa. - -Alkoi pimentyä heidän ratsastaessaan eteenpäin, ja mr Dornellin -ryhdistä näkyi, että hänen voimansa olivat loppumassa. Tupcombe -kannusti hevostansa, saavutti isäntänsä ja kysyi kuinka hän voi. - -"Huonosti, hiton huonosti, Tupcombe! Tuskin pysyn satulassa. -Pelkään etten koskaan enää tästä kohennu. Joko olemme ehtineet -Kolmenmiehenhirsipuun ohi?" - -"Emme pitkiin aikoihin, Sir." - -"Jospa olisimme. Tuskin kykenen matkaa jatkamaan." - -Squire huokasi tavan takaa tuskaisesti, ja Tupcombe arvasi hänen -olevan kovin kipeän. - -"Jospa makaisin jo haudassa -- se on oikea paikka minunlaisilleni -narreille! Ilomielin minä siellä makaisinkin, ellei Miss Bettyä olisi -olemassa. Reynard tulee huomenna King's-Hintockiin -- hän ei suostu -enää odottamaan. Hän lähtee aamulla ja on perillä illalla, koska hän -ei poikkea Fallsiin. Hän aikoo yllättää Bettyn. Minun täytyy ehtiä -sinne ennen häntä." - -"Toivottavasti olette niin terve, että voitte sen tehdä, Sir. Mutta -minä uskon tosiaankin --" - -"Minun _täytyy_, Tupcombe! Sinä et tiedä, mikä minua pahiten -rasittaa. Ei niinkään se, että Betty meni naimisin tuon miehen kanssa -ilman minun suostumustani -- sillä mikäli tiedän ei hänessä ole -mitään moittimista -- mutta Betty ei ole ollenkaan häneen kiintynyt, -näyttää kerrassaan pelkäävän häntä, sanalla sanoen: ei välitä hänestä -vähääkään. Jos hän nyt väkisin tunkeutuu perheeseemme, niin sehän on -selvää julmuutta. Suokoon Jumala, että tapahtuu jotakin, mikä tekee -hänen aikeensa tyhjäksi!" - -Tupcombe tuskin tiesi, kuinka he tulivat kotiin tuona yönä. Squire -oli niin kipeä, että hänen täytyi istua etukumarassa, ja Tupcombe -pelkäsi joka hetki hänen putoavan. Mutta kotiin he vihdoin pääsivät, -ja mr Dornell saatettiin heti vuoteeseen. - - * * * * * - -Seuraavana aamuna oli ilmeistä, ettei Dornell ainakaan lähimpinä -päivinä kyennyt lähtemään King's-Hintockiin. Hän makasi vuoteessaan -kiroillen kykenemättömyyttänsä toteuttamaan suunnitelmaa, joka oli -liian henkilökohtainen ja arkaluontoinen vieraan suoritettavaksi. Hän -näet halusi saada kuulla Bettyltä itseltään, oliko Reynard hänelle -niin vastenmielinen, että hänen tulonsa muodostuisi suorastaan -sietämättömäksi. Siinä tapauksessa, että niin olisi laita, oli Squire -päättänyt nostaa tytön taaksensa satulaan ja kuljettaa hänet pois. - -Mutta kaikki tuo oli nyt mahdotonta, ja Squire toisti toistamistaan -Tupcomben, sairaanhoitajattaren ja muiden palvelijain kuullen: -"Suokoon Jumala, että hänelle tapahtuisi jotakin!" - -Tuo toivomus, jonka Squire alinomaa uudisti heittelehtiessään -edellisenä päivänä nautittujen voimallisten rohtojen aiheuttamissa -tuskissa, teki syvän vaikutuksen Tupcombeen ja toisiin palvelijoihin, -jotka pitivät Dornellin taloa kotinaan ja joille King's-Hintock -oli vieras. Tupcombe, ärtyisä mies, ajatteli Reynardin saapumista -melkein yhtä levottomana kuin Squire itse. Ajan edetessä ja sen -hetken lähestyessä, jolloin Reynard otaksuttavasti tulisi kulkemaan -Fallsin ohi matkallaan King's-Hintockiin, Dornellin tunteet joutuivat -yhä enemmän kuohuksiin, joten vaikutuksille altis Tupcombe tuskin -enää voi tulla hänen läheisyyteensä. Jätettyään isäntänsä tohtorin -huostaan hän meni puutarhaan, sillä hänen oli vaikea hengitellä siinä -kiihtyneessä ilmapiirissä, joka ympäröi hänen herraansa. Tupcombe oli -elänyt Dornellin luona poikavuosista alkaen, oli syntynyt Fallsin -muurien suojassa, hänen koko elämäänsä liitti tähän perheeseen -uskollinen kiintymys, jonka vertaista ei meidän päivinämme enää tapaa. - -Hänet kutsuttiin sisään ja hänelle ilmoitettiin, että oli päätetty -heti lähettää hakemaan mrs Dornellia, koska hänen miehensä tila -oli arveluttava. Palvelijakunnassa oli pari kolme sellaista, jotka -sopivat läheteiksi, mutta Dornell halusi Tupcomben lähtevän. Syy -ilmeni varsin pian, sillä Tupcomben ollessa valmis matkaan kutsui -Squire Dornell hänet huoneeseensa ja kumartui hänen puoleensa niin -että voi kuiskata hänen korvaansa: - -"Anna Peggyn liikkua liukkaasti, Tupcombe; järjestä asiat niin, että -ehdit perille ennen häntä, ymmärräthän -- ennen häntä. Tänä päivänä -hän uhkasi tulla. Hän ei ole vielä sivuuttanut Fallsin risteystä. -Jos ehdit sinne ajoissa, niin voit saada Bettyn lähtemään tänne -- -ymmärrätkö? -- sen jälkeen kun hänen äitinsä on lähtenyt matkaan; -silloin hänellä on täysi syy olla odottamatta Reynardia. Tuo hänet -alatietä -- Reynard kulkee ylätietä. Sinun tehtävänäsi on pitää -huolta siitä, etteivät he tapaa toisiansa -- ymmärräthän! -- ja sehän -on asia, josta ei voi kirjoittaa kirjettä." - -Viittä minuuttia myöhemmin Tupcombe ratsasti pitkin tietä -- tietä, -jota hän oli kulkenut lukemattomat kerrat siitä lähtien kun hänen -isäntänsä, pulska nuori maalaisherra, alkoi liikkua kosioretkillä -King's-Hintockin kartanossa. Sivuutettuaan Fallsin luona olevat -kukkulat tie kulki pitkin, loivin mutkin peninkulmamääriä yli -tasankomaan. Menneinä, onnellisina aikoina, jolloin ilo oli vallinnut -molemmissa taloissa, oli tämä osa tietä tuntunut yksitoikkoiselta. -Nyt, Tupcomben ratsastaessa yksin, yöllä, viemään murheellista -viestiänsä, se vaikutti kovin synkältä. Hän ratsasti ja mietti. Jos -Squire kuolisi, niin hän, Tupcombe jäisi yksin ja ystävättömäksi, -sillä hän ei ollut mrs Dornellin suosiossa. Jos taas Squire pettyisi -toiveissa, joihin hän oli koko sielullaan kiintynyt, niin sekin -luultavasti olisi kuolemaksi. Näitä seikkoja mietiskellen Tupcombe -tavan takaa pysähdytti ratsunsa kuunnellakseen oliko aviomies -tulossa. Aika alkoi olla käsissä. Tupcombe oli tarkoin pitänyt tietä -silmällä koko iltapuolen, tiedustellut jokaisesta majatalosta, jonka -ohi oli ratsastanut ja oli varma siitä, ettei vieras aviomies ollut -vielä ehtinyt nuoren valtiattaren luo. - -Tytön äitiä lukuunottamatta oli Tupcombe ainoa huonekunnan jäsen, -joka aavisti Bettyn kiintymyksen nuoreen Phelipsoniin hellin tuntein, -jotka pahaksi onneksi olivat hänessä ilmenneet kohta koulunkäynnin -päätyttyä. Senvuoksi hän kykeni -- jopa paremmin kuin tytön armas isä --- kuvittelemaan miten häneen vaikuttaisi se tieto, että Reynard jo -illalla saapuu King's-Hintockiin. - -Hän ratsasti ratsastamistaan, milloin epätoivoisena, milloin -toivorikkaana. Hän oli varma siitä, ettei mrs Dornell voisi estää -Bettyä rientämästä isänsä sairasvuoteen luo, ellei sattuisi niin -perin onnettomasti, että vävy saapuisi taloon hänen kintereillään. - -Kello oli suunnilleen yhdeksän, kun Tupcombe, kaksikymmentä -peninkulmaa ratsastettuaan ehti Ivellin ja King's-Hintockin kyliin -vievälle veräjälle ja jatkoi matkaansa läpi puiston johtavaa -tietä pitkin. Vaikka King's-Hintockin puisto olikin hyvin taaja, -kasvoi tien vieressä vain vähän puita, joten se näkyi kalpeassa -yövalaistuksessa kuin levitetty höylänlastu. Pian sukelsi näkyviin -rakennuksen epäsäännöllinen julkisivu, laaja, mutta matala, paitsi -missä sen ääriviivat nousivat leveän, neliskulmaisen tornin hahmoksi. - -Lähestyessään taloa Tupcombe pysytteli ruohomatolla tien vieressä -saadakseen, jos mahdollista, varmuuden siitä, että oli ehtinyt -ensiksi. Kartano oli pimeä ja unelias; missään tapauksessa se ei -näyttänyt odottavan sulhasta. - -Pidättäessään hevostaan hän selvään kuuli toisen hevosen -kavionkapseen takaansa ja pelkäsi kovin, ettei ehtisikään ennen -Reynardia. Hän vetäytyi tuuheimman puun suojaan ja ehti tuskin -väistymään toisen ratsumiehen tieltä, sillä viimeksimainittukaan ei -kulkenut hiekoitettua tietä, vaan aivan hänen vieritseen. Tupcomhe -tunsi ratsastajan nuoreksi Phelipsoniksi. Ennenkuin Tupcombe ehti -koota ajatuksiaan oli Phelipson ratsastanut ohi, mutta ei talon -valtaovelle. Hän kääntyi vasempaan, itäisen siiven puolelle, jossa -Tupcombe tiesi Bettyn huoneitten sijaitsevan. Senjälkeen hän astui -satulasta, sitoi ratsunsa riippuvaan oksaan ja lähti kävelemään kohti -rakennusta. - -Äkkiä Tupcombe näki esineen, joka heti selitti tilanteen. Talon -seinämällä kasvavien puitten juurelta kohotettiin tikapuut -ensimmäisen kerroksen ikkunaa vastaan, joka kuusimmäisen kerroksen -ikkunaa vastaan, joka kuului Bettyn huoneeseen. Se oli varmaan Bettyn -ikkuna; Tupcombe tunsi varsin hyvin talon kaikki huoneet. - -Nuori ratsumies, joka oli kulkenut hänen ohitsensa, oli nähtävästi -hänkin jättänyt hevosensa jonnekin puiden suojaan ja tuli nyt -näkyviin tikapuitten yläpäässä, Bettyn ikkunan kohdalla. Tupcomben -odottaessa astui viittaan verhottu naishahmo varovasti ikkunalaudan -yli ja molemmat alkoivat laskeutua alas nuoren miehen suojatessa -neitosta putoamasta. Kohta kun he olivat ehtineet maahan, korjasi -nuori Phelipson pois tikapuut piilottaen ne pensaikkoon. Sitten pari -katosi, ja vasta muutaman minuutin kuluttua näki Tupcombe hevosen -sukeltavan loitompana esiin pimeästä. Hevosella oli kaksinkertainen -kuorma, sillä nuori tyttö istui satulassa ratsastajansa takana. - -Tupcombe ei oikein tiennyt, mitä tehdä tai ajatella, mutta vaikka -hän ei ollutkaan varustautunut näkemään tällaista pakoa, oli hän -nyt kumminkin varma siitä, että Betty oli päässyt pakoon. Hän meni -takaisin hevosensa luo ja ratsasti rakennuksen toiselle puolelle -palvelusväen ovelle jättäen sinne mrs Dornellin kirjeen. Suullisen -tiedon antaminen Bettylle oli nyt mahdotonta. - -Kartanon palvelijat kehoittivat häntä jäämään yöksi, mutta Tupcombe -ei suostunut, sillä hän tahtoi mahdollisimman pian palata isäntänsä -luo kertomaan mitä oli nähnyt. Hän ei tiennyt, oliko menetellyt -oikein, kun ei ollut yllättänyt nuoria ja itse vienyt tytärtä isänsä -luo. Nyt oli joka tapauksessa liian myöhäistä, joten Tupcombe käänsi -selkänsä King's-Hintockin kartanolle kostuttamatta huuliaankaan ja -maistamatta leivänmurenaa. - -Vasta kuljettuaan pitkän matkaa kotiin päin pysähtyessään juottamaan -hevostaan majatalon lyhdyn luona, hän näki vastakkaiselta suunnalta -saapuvan matkustajan vuokra-ajoneuvoissa. Lyhty loi valoa hänen -kasvoihinsa. Tupcombe tunsi hetkisen kestävää voitonriemua, vaikka -hänellä ei ollut siihen erikoista syytä. Myöhästynyt matkamies oli -Reynard; toinen oli ehtinyt ennen häntä. - -Ehkäpä nyt haluatte kuulla, kuinka oli miss Bettyn laita. Koska hän -vietti viimeksi kuluneet päivät enimmäkseen yksinään, oli hänellä -runsaasti aikaa miettiä epätoivoista yritystään saada tartunta -- -minkä hänen äitinsä nopea asiaanpuuttuminen oli kumminkin nähtävästi -ehkäissyt. Hän ei voinut ymmärtää, millä muulla tavalla voisi aikaa -voittaa. Se päivä ja iltahetki, jolloin hänen miehensä oli määrä -saapua, läheni yhä. - -Pimeän tultua hän kuuli ikkunaan koputettavan, kerran, kahdesti, -kolmasti. Hän säikähti, sillä ainoa vierailija, jota hän tiesi -odottaa, oli henkilö, jonka lähentelyjä hän oli peljännyt siinä -määrin, että oli pannut alttiiksi terveytensä ja elämänsä voidakseen -niitä välttää. Hän hiipi ikkunan luo ja kuuli ulkopuolelta äänen -kuiskaavan: - -"Minä täällä olen -- Charley." - -Bettyn kasvoja kirkasti sanomaton ilo. Viime aikoina hän oli alkanut -epäillä ihailijansa luotettavuutta ajatellen hänen rakkautensa -riittävän ainoastaan kohteliaisuuksiin, joita ei kummallakaan puolen -pidetty erikoisen merkittävinä. Hän avasi ikkunan ja kuiskasi -iloisena: "Charley, minä luulin, että olet minut kokonaan hylännyt!" - -Nuorukainen vakuutti, ettei niin ollut laita ja että hänellä -oli mukanaan hevonen, jos hän halusi ratsastaa pois. "Sinun on -kiirehdittävä", lisäsi hän, "sillä Reynard on tulossa tänne." - -Neitonen heitti viitan hartioilleen, katsoi, oliko ovi lukossa, -kiipesi ikkunanlaudan yli tikapuille ja niitä pitkin alas niinkuin jo -aikasemmin mainittiin. - -Hänen äitinsä, joka oli saanut Tupcomben tuoman tiedonannon, piti -miehensä sairautta koskevaa uutista niin vakavana, että vävypojan -saapumiseen kohdistuvat ajatukset työntyivät syrjään. Hän riensi -kertomaan asiasta tyttärelleen arvellen olevan parasta ottaa hänet -mukaan isän sairasvuoteen ääreen. Pyrkiessään Bettyn huoneeseen hän -havaitsi oven olevan yhä lukossa. Mrs Dornell huusi, mutta vastausta -ei kuulunut. Pahojen aavistusten ahdistamana hän kutsui kartanon -vanhan hovimestarin pyytäen häntä murtamaan lukon. Se ei ollut mikään -helppo tehtävä, sillä kaikki talon puutyöt olivat varsin lujaa tekoa. -Vihdoin lukko kumminkin aukeni ja mrs Dornell astui tyttärensä -huoneeseen havaitakseen vain, että ikkuna oli auki ja lintu tiessään. - -Ensi hetkessä mrs Dornell kerrassaan jähmettyi. Sitten hänen -mieleensä juolahti, että Tupcombe kenties oli Bettylle ilmoittanut -isän ankarasta sairastumisesta ja että tyttö, peläten joutuvansa -odottamaan miestänsä, oli lähtenyt Falls-Parkiin tuon itsepintaisen -ja epäluotettavan palvelijan seurassa. Mitä enemmän hän asiaa -ajatteli, sitä uskottavammalta tämä otaksuma tuntui. Niinpä mrs -Dornell valmistautui lähtemään, käskettyään hovimestarin pitämään -salaisuutenaan, mitä Bettystä tiesi. - -Hän ei osannut aavistaakaan, missä määrin hänen miehensä tila oli -huonontunut Bristolin matkalla, joten hän ajatteli enemmän Bettyn -asioita kuin omiaan. Oli luultavaa, että Bettyn mies saapuisi jotakin -toista tietä jo samana iltana kohtaamatta vaimoaan enempää kuin -anoppiaankaan kotosalla. Mrs Dornell koki kuitenkin parhaansa mukaan -pitää silmällä oikeanpuolista ajotietä, jolla hän ennen Ivelliin -saapumistaan omien vaunulyhtyjensä valossa keksi Reynardin vuokraamat -ajoneuvot. - -Mrs Dornellin ajomies pysähtyi totellen ohjetta, joka hänelle oli -annettu jo lähdettäessä. Toiselle ajomiehelle huudettiin, vaihdettiin -muutamia sanoja, Reynard astui vaunuista ja tuli mrs Dornellin -vaunujen ovelle. - -"Tulkaa sisään", virkkoi rouva. "Minä haluan keskustella kanssanne -kahdenkesken. Miksi saavutte näin myöhään?" - -"Toinen este toisensa jälkeen", vastasi Reynard. "Otaksuin ehtiväni -perille viimeistään kello kahdeksan. Kiitokset kirjeestänne. Toivon --- --" - -"Älkää yrittäkö vielä kohdata Bettyä", sanoi rouva. "Toiset ja -tärkeät syyt estävät teitä häntä näkemästä. Kirjoittaessani ei niitä -vielä ollut olemassa." - -Olosuhteet olivat sellaiset, ettei mrs Dornell mitenkään voinut niitä -kokonaan salata. Sitäpaitsi saattoi eräiden tosiseikkojen tunteminen -paremmin kuin mikään muu estää Reynardia toimimasta tavalla, joka -voisi turmella tulevaisuutta. Sattuu muuten tilanteita, joissa mrs -Dornelliakin etevämmät juonittelijat pakostakin ilmaisevat joitakin -totuuksia -- ellei muusta syystä, niin keventääkseen omaa mieltänsä. -Niinpä hän ilmaisi eräitä äskeisiä yllätyksiä: että Bettyn sydän oli -kiintynyt toisen miehen kuvaan ja että tyttö voisi joutua epätoivoon, -jos Reynard pakostakin tahtoisi nyt saada hänet kohdata. "Betty on -totta puhuen karannut isänsä luo välttyäkseen kohtaamasta teitä", -sanoi mrs Dornell. "Mutta jos odotatte vähän aikaa, niin hän pian -unohtaa tuon nuorukaisen eikä teillä ole mitään pelättävää." - -Naisena ja äitinä hän ei voinut mennä sen pitemmälle, joten häneltä -jäi kertomatta Bettyn epätoivoinen yritys hankkia itselleen tartunta -saadakseen Reynardin siten karkoitetuksi. Samaten jäi häneltä -mainitsematta se levottomuutta herättävä mahdollisuus, että Betty -kenties ei ollutkaan paennut isänsä vaan rakastajansa luo. - -"Hyvä", huokasi aviomies odottamattoman rauhallisin äänin, "sellaista -on ennenkin sattunut. Ehkäpä hän sittenkin tulee asettamaan minut -etusijalle oivallettuaan, kuinka toisin minä olisin voinut menetellä -häntä kohtaan. Mutta älkäämme puhuko siitä enempää tällä kertaa. -Voinko saada talossanne yösijan?" - -"Epäilemättä. Tehän lähdette huomenna varhain?" Mrs Dornell puhui -hätäillen, sillä hän ei halunnut ilmaista Reynardille enempää. -"Mieheni on niin pahasti sairaana", jatkoi hän, "että sen täytyy -riittää puolustamaan minun ja Bettyn poissaoloa teidän saapuessanne." - -Reynard lupasi lähteä varhain seuraavana aamuna ja sanoi pian -kirjoittavansa rouvalle. "Ja sitten, kun arvelen ajan tulleen", -lisäsi hän, "kirjoitan hänelle itselleen. Minulla kenties on hänelle -jotakin kerrottavaa, joka voi saada hänet suopeammaksi." - -Mrs Dornell saapui Falls-Parkiin kello yhden tienoissa aamusella. -Kaksin kerroin ankara isku oli häntä odottamassa. Betty ei ollut -saapunut; hän siis oli paennut jonnekin muualle, ja murheellinen äiti -saattoi aavistaa kenen seurassa. Hän riensi miehensä sairasvuoteen -luo ja sai surukseen kuulla, että lääkäri oli heittänyt kaiken -toivon. Squire oli menoteillään, ja hänen äärimmäinen uupumuksensa -oli melkein muuttanut hänen luonteensa, lukuunottamatta sitä seikkaa -että hän itsepintaisesti kuten ennenkin kieltäysi ottamasta vastaan -pappia. Hän kyynelöi vähimmästäkin ja nyyhkytti nähdessään vaimonsa. -Hän kysyi Bettyä, ja mrs Dornellin täytyi raskain mielin ilmoittaa, -ettei tyttö ollut tullut hänen mukanaan. - -"Ei suinkaan hän ole Bettyä estämässä?" - -"Ei, ei. Hän matkustaa takaisin -- hän ei tule muutamaan aikaan." - -"Mikä sitten on voinut estää häntä -- tuota sydämetöntä, -välinpitämätöntä tyttöä?" - -"E, ei, Thomas; hän on -- Hän ei voinut tulla." - -"Mitä tämä merkitsee!" - -Viimeisten hetkien juhlallisuus lienee luonut häneen tutkijamahdin: -kylmä puoliso ei kyennyt häneltä salaamaan tapahtunutta pakoretkeä. - -Rouvan hämmästykseksi tämä uutinen vaikutti häneen kerrassaan -sähköittävästi. - -"Mitä -- Betty -- siis sittenkin onnistunut kepponen? Eläköön! Hän on -oikea isänsä tyttö! Hän ei ollutkaan helposti otettavissa! Hän tiesi, -että hänen oma isänsä oli valinnut hänelle juuri sen miehen! Ja hän, -minun mieheni, vannoi pääsevänsä pelissä voitolle! Hyvä, hyvä! Peli -myöty! Eläköön!" - -Squire oli puhuessaan vähin erin kohottautunut istumaan ja painui -nyt uupuneena takaisin. Sitten hän ei enää sanonut sanaakaan. Ennen -aamunkoittoa hän kuoli. Kansan kesken puhuttiin, ettei seudun -vallasväen keskuudessa ollut vuosiin sattunut niin surkeata loppua. - - * * * * * - -Nyt palaan siihen hetkeen, jolloin Betty karkasi kotoaan rakastajansa -mukana. He lähtivät puistosta pimeän itäisen portin kautta kulkien ja -tulivat pian senjälkeen syrjäiselle vanhalle roomalaistielle, jolla -nykyään on nimenä Long-Ash Lane. - -Nuoria ja kokemattomia kun olivat, alkoivat he jo hieman epäillä -yrityksensä onnistumista. Senvuoksi he ratsastivat melkein -äänettöminä, kunnes saapuivat pieneen majataloon, jonka ovet -olivat vielä avoinna. Betty, joka oli koko ajan pidellyt kiinni -rakastajastaan, mielessään ankara määrä pahoja aavistuksia, tunsi -hirveätä pahoinvointia ja pyysi päästä alas. - -Niinpä he astuivat uupuneen ratsun selästä ja heille osoitettiin -pieni pimeä huone, jossa he seisoivat vierekkäin hämillään kuten -pakolaiset ainakin. Huoneeseen tuotiin kynttilä, ja heidän jäätyään -kahdenkesken Betty riisui yltään viitan. Tuskin oli nuori Phelipson -nähnyt hänen kasvonsa, kun hän säikähtyneenä huudahti: - -"Hyvä Jumala, sinä sairastut rokkoon!" - -"Oh -- minä olin unohtanut!" sopersi Betty. Sitten hän kertoi, miten -hän viikkoa aikaisemmin, kuullessaan miehensä olevan tulossa, oli -yrittänyt hankkia tartunnan pitääkseen hänet siten loitolla. Aina -tähän hetkeen saakka hän oli luullut yrityksensä epäonnistuneen. -Kuumeisen tilansa hän oli otaksunut johtuvan vallitsevasta -sielullisesta jännityksestä. - -Havainto teki kerrassaan valtavan vaikutuksen nuoreen Phelipsoniin. -Moni karskimpikaan mies ei olisi koetta kestänyt, ja hän oli vain -hieman tyttöä vanhempi. "Ja sinä olet pitänyt minusta kiinni koko -ajan!" huudahti hän. "Ajattelehan, jos se käy pahemmaksi ja me -sairastumme molemmin, mitä silloin teemme? Sinä tulet näyttämään -hirveältä pari kuukautta, Betty, Betty parka!" - -Kauhuissaan hän yritti nauraa, mutta nauru loppui lyhyeen. Betty oli -jo pikemmin täysi nainen kuin lapsi ja arvasi hänen tunteensa. - -"Yrittäessäni karkoittaa hänet karkoitan siis sinutkin?" virkkoi -hän valittaen. "Inhoatko minua senvuoksi, että muutun rumaksi ja -sairaaksi?" - -"En -- en tietenkään!" sanoi nuorukainen rauhoitellen. "Mutta minä --- minä ajattelen, ettemme menettele aivan oikein. Näetkö, rakas -Betty, jos et olisi naimisissa, niin asian laita olisi toisin. Totta -kyllä, ettet sinä ole rehellisellä tavalla joutunut hänen vaimokseen, -mutta laki on laki etkä sinä voi tulla omakseni niin kauan kuin -hän on elossa. Ja koska tuo hirveä tauti on nyt alkamassa, niin -olisi kenties parasta, jos sallisit minun viedä sinut kotiin ja -- -kiipeisimme ikkunasta takaisin." - -"_Sellaistako_ sinun rakkautesi on?" kysyi Betty moittien. "Vaikka -sinä sairastuisit ruttoon ja muuttuisit rumaksi kuin peikko, en minä --- --" - -"Ei, ei, sinä erehdyt, autuuteni nimessä!" Mutta Betty oli jo sydän -kurkussa kietoutunut viittaansa ja lähtenyt huoneesta. Hevonen seisoi -siellä yhä. Hän nousi portailta satulaan ja sanoi Phelipsonille, -joka oli seurannut häntä: "Älä tule lähelleni, Charley, vaan taluta -hevosta, jottet saa tartuntaa kotimatkalla, ellet jo ole sitä saanut. -Se mikä sinut karkoittaa, kyennee toki pitämään hänetkin loitolla. -Nyt eteenpäin!" - -Nuori mies ei vastustellut, ja niin he kulkivat takaisin samaa tietä, -jota olivat tulleet, Betty vuodattaen katkeria kyyneleitä sen koston -vuoksi, jonka hän oli itselleen aiheuttanut, sillä vaikka hän olikin -moittinut Phelipsonia, oli hän sittenkin kyllin ylpeä ollakseen -häntä sydämessään syyttämättä siitä, että hänen rakkautensa oli -osoittautunut niin pinnalliseksi. Puistossa hevonen pysähdytettiin, -ja he vaelsivat vaieten nurmikon poikki niiden pensaiden luo, joiden -alla tikapuut olivat piilossa. - -"Oletko hyvä ja nostat ne pystyyn?" kysyi Betty synkkänä. - -Nuorukainen nosti tikapuut sanaakaan sanomatta. Kun tyttö lähestyi -lähteäkseen kiipeemään, sanoi hän: "Hyvästi, Betty!" - -"Hyvästi", vastasi Betty vaistomaisesti kääntäen kasvonsa häneen -päin. Nuorukainen väisti suudelmaa, ja Betty horjahti taaksepäin -ikäänkuin kirvelevästä iskusta. Hän kiipesi niin nopeasti, että -nuorukainen tuskin ehti seurata ja varjella häntä putoamasta. - -"Pyydä äitiäsi heti kutsumaan tohtoria!" virkkoi nuorukainen -huolestuneesti. - -Betty astui sisään taakseen katsahtamatta. Nuori mies laskeutui alas, -nosti pois tikapuut ja meni menojaan. - -Päästyään huoneeseensa Betty heittäytyi vuoteeseensa ja purskahti -itkemään. Hän ei tahtonut myöntää rakastajansa käyttäytyneen -moitittavasti, mutta hän oivalsi nyt, miten ajattelemattomasta hän -itse oli menetellyt edellisellä viikolla. Kukaan ei ollut kuullut -hänen tulevan, ja hän oli sekä ruumiillisesti että henkisesti liian -uupunut voidakseen ajatella lääkärinapua. Tunnin kuluttua hän oli -vieläkin sairaampi, todella sairas, ja kun vastoin tavallisuutta ei -kukaan tullut huoneeseen makuullemenoaikaan, katsahti hän oveen. -Näkyi, että lukko oli väkisin riistetty irti, ja se seikka vei -häneltä halun kutsua palvelijaa. Hän avasi varovasti oven ja hiipi -portaita alas. - -Vastaanotto-ruokasaliksi nimitetyssä huoneessa Betty kovin hämmästyi -nähdessään vieraan miehen, joka oli juuri lopettamassa ateriaansa. -Äitiä ei näkynyt enempää kuin ketään palvelijoistakaan. Betty kääntyi -ja tunsi miehensä. - -"Missä on äiti?" kysyi hän ilman minkäänlaista johdantoa. - -"Matkustanut isänne luo. Onko -- --" Hän keskeytti, säikähtäneenä. - -"On, Sir. Tämä täpläinen olento on teidän vaimonne. Minä olen tehnyt -sen, jotta saisin teidät pysymään loitolla!" - -Reynard oli kuusitoista vuotta vanhempi ja kyllin iäkäs voidakseen -tuntea myötätuntoa häntä kohtaan. "Lapsi parkani, teidän täytyy heti -mennä makuulle! Älkää peljätkö, minä kannan teidät ylikertaan ja -lähetän heti hakemaan lääkäriä." - -"Oh, te ette tiedä, millainen minä olen", huudahti hän. "Minulla on -ollut rakastaja, mutta hän on mennyt. Minä en häntä hylännyt. Hän -hylkäsi minut, ei tahtonut suudella minua, kun olin sairas, vaikka -minä toivoin hänen suutelevan!" - -"Eikö tahtonut? Olipa hän raukka miehekseen. Betty, minä en ole -suudellut teitä senjälkeen kun kahdentoista ja puolen vuoden ikäisenä -seisoitte pikku vaimonani vieressäni! Saanko nyt teitä suudella?" - -Vaikka Betty ei suinkaan erikoisesti välittänyt hänen suutelostaan, -oli hänessä kumminkin niin paljon Schillerin Kunigundaa, ettei hän -kieltäytynyt suostumasta uskaliaaseen pyyntöön. "Jos tohditte, Sir, -niin miksei!" sanoi hän. "Mutta ajatelkaa, että voitte menettää -henkenne!" - -Reynard meni hänen luokseen, suuteli häntä suulle ja sanoi: "Toivon -toiste lisää!" - -Betty pudisti päätään ja vetäytyi nopeasti pois, vaikka Reynardin -rohkeus häntä salaa miellytti. Mielenliikutus oli pitänyt häntä -vireessä kuluneiden muutaman minuutin ajan, mutta nyt hän tuskin -jaksoi siirtyä huoneeseensa. Hänen miehensä kutsui palvelijoita ja -lähti itse hakemaan lääkäriä. - -Seuraavana aamuna Reynard odotti, kunnes sai tohtorilta kuulla, että -Bettyn sairaus oli varsin lievää laatua, ja lähtiessään hän kirjoitti -Bettylle seuraavaa: - -"Nyt minun on mentävä. Minä lupasin Äidillenne, etten vielä kävisi -Teitä tapaamassa ja hän voi suuttua, jos löytää minut täältä. -Luvatkaa, että saan nähdä Teidät kohta kun olette terve!" - -Oman aikansa miesten joukossa oli Reynard kykenevin ratkaisemaan -syntyneen vaikean pulman. Hän oli kekseliäs, teräväjärkinen, -hienokäytöksinen mies, ajattelija, joka oivalsi, että elämän ainoa -muuttumaton ominaisuus on sen muuttuvaisuus, ja oli sitä mieltä, -että niin kauan kuin nainen elää, ei ole mitään lopullista hänen -intohimoisimmissakaan suuntautumisissaan. Vuoden kuluttua saattoi -hänen pikku vaimonsa äskeinen hullautuminen olla hänelle itselleen -kerrassaan vastenmielinen. Muutamassa vuodessa vaihtui hänen -ruumiinsakin toiseksi -- niin opetti tiede; -- ja hänen sielunsa, -joka oli paljoa muuttuvampi, voi vaihtua yhden vuoden aikana. Betty -oli hänen, ja tärkeätä oli vain keksiä ne keinot, joiden avulla -muodonmuutos oli toteutettavissa. - -Painettuaan kiinni miehensä silmät mrs Dornell palasi päivän -kuluessa kartanoonsa. Hän tunsi todellista mielenkevennystä -löytäessään Bettyn kotoa, vaikkakin vuoteesta ja sairaana. Tauti -kulki muuten säännönmukaista kulkuansa, ja ajan tullen Betty -alkoi toipua joutumatta kärsimään mitään vaikeampia seurauksia -ajattelemattomuudestaan. Ainoiksi jäljiksi jäi pari pienoista arpea, -toinen korvan vieressä, toinen leuassa. - -Squire Dornellin ruumista ei tuotu King's-Hintockiin, sillä hän oli -ilmaissut toivovansa, että hänet haudattaisiin sinne, missä hän oli -syntynyt ja ennen naimisiinmenoaan elänyt. Vaikka mrs Dornell ei -ollutkaan miehensä eläessä ilmaissut mitään erikoista kiintymystä, -heräsi hän, kuten useat muutkin lesket, heti kuolemantapauksen -jälkeen elävästi tajuamaan aviomiehensä monia hyviä ominaisuuksia -ja ryhtyi innokkaasti kannattamaan vainajan mielipidettä, jonka -mukaan Bettyn ja Reynardin liitto oli siirrettävä tuonnemmaksi. -Mies parkani, miten oikeassa hän olikaan -- ja miten väärässä minä! -Kahdeksantoista vuoden ikä oli epäilemättä vähin vaatimus, mikä -Reynardille oli asetettava -- ei, sekin oli liian varhaista! Aivan -liian varhaista! - -Hänestä oli niin tärkeätä tässä suhteessa kunnioittaa miesvainajansa -tunteita, että hän kirjoitti vävylleen kirjeen, jossa ilmoitti Bettyn -jäävän kotiin yhdeksänteentoista syntymäpäiväänsä saakka, osaksi -siitä syystä, että hän suri isänsä kuolemaa, osaksi isän ilmaisemien -toivomusten takia. - -Stephen Reynardia kenties olisi aikaisemmin voitu jossakin määrin -moittia käyttäytymisestään naimisasiassa; nyt hän pikemmin -ansaitsi sääliä. Ensinnä Bettyn itsepintaisuus, nyt hänen äitinsä -katumuksellinen mielenmuutos; se totisesti riitti saamaan suunniltaan -kenen tahansa. Niinpä hän kirjoitti leskelle sellaiseen sävyyn, -että näiden ennen hyvien ystävien välit alkoivat käydä hieman -kylmemmiksi. Mutta koska hän tiesi, että hänen oli vaimo voitettava, -eikä vaadittava ja että Phelipsonit olivat lähettäneet poikansa -merille, päätti hän taipua eräisiin myönnytyksiin, palata Lontooseen -ja pysytellä kokonaan loitolla Bettystä ja hänen äidistään, jotka -jäivät maalle. Kaupungissa häntä lievästi ahdisti tauti, jonka -hän oli saanut Bettyä suudellessaan. Kirjeissään hän kumminkin -varoi huomauttamasta, että sairaus oli lievää laatua, joten Betty -pakostakin sääli häntä ja joutui puolestaan kirjoittamaan melkoista -ystävällisemmin kuin sitä ennen. - -Kokemansa vastustuksen vuoksi Reynard oli vähitellen todella oppinut -rakastamaan Bettyä -- omalla lempeällä, tyynellä ja luotettavalla -tavallaan, sillä tavalla, joka kenties ajan pitkään on parhaiten -omansa tekemään naisen avioliitossa onnelliseksi, joskaan ei ylen -autuaaksi. Oli perin kiusallista, että mrs Dornell niin liioitellen -noudatti miehensä lausumaa toivomusta, mutta hän ei halunnut ryhtyä -avoimesti sitä rikkomaan. Hän kirjoitti Bettylle helliä kirjeitä -ja ilmoitti pian, että hänellä oli pieni yllätys hänen varalleen. -Salaisuus oli se, että kuningas oli suvainnut erään sukulaisen kautta -ilmoittaa aikovansa tarjota hänelle paroonin arvonimen. Miellyttääkö -Bettyä nimi Ivell? Sitäpaitsi oli hänellä aihetta otaksua, että -arvo muutaman vuoden kuluttua vaihtuisi kreivin arvoon, jota varten -Wessexin nimi tuntui hänestä perin sopivalta, koska suuri osa heidän -tiluksiaan sijaitsi mainitussa piirissä. Niinpä hän nyt pyysi saada -kolmannen kerran tarjota sydämensä lady Ivellille, tulevalle Wessexin -kreivittärelle. - -Hän ei lisännyt, vaikka olisi voinut sen tehdä, kuinka suuressa -määrin tämän toivotun päämäärän saavuttamista olivat edistäneet -King's-Hintockissa ja muualla sijaitsevat suuret tilukset, jotka -kuuluivat perintöosana Bettylle ja hänen jälkeensä hänen lapsilleen. - -En voi sanoa, missä määrin nuo luvassaolevat arvonimet vaikuttivat -Bettyn tunteisiin, sillä hän kuului niihin sulkeutuneisiin -luonteisin, jotka eivät milloinkaan ilmaise toisille sydämensä -sisimpiä aivoituksia. Joka tapauksessa on varmaa, ettei hän ollut -osannut sellaista kunniaa odottaa. Ei käynyt myöskään kieltäminen, -että Stephen oli osoittanut hänelle suurta ystävällisyyttä, -suvaitsevaisuutta, jopa jalomielisyyttäkin antaessaan anteeksi -ohimenevän kiintymyksen, jota hän olisi voinut täydellä syyllä -paheksua, olkoonpa että myönnettiinkin julmaksi se menettely, jonka -nojalla Betty oli joutunut naimisiin ennenkuin kykeni tajuamaan siitä -johtuvia seurauksia. - -Surren ja katuen sitä rakkaudetonta elämää, jota oli elänyt karhean -mutta avosydämisen aviopuolisonsa keralla mrs Dornell teki nyt -miehensä jokaisesta päähänpistosta uskonkappaleen ja oli yhä sillä -kannalla, ettei vävy saanut asettua asumaan Bettyn kanssa ennenkuin -isän kuolemasta oli kulunut vähintään vuosi, jolloin tyttö ei -vieläkään olisi yhdeksäntoista vuoden ikäinen. Siihen mentäessä -Stephenin oli tyydyttävä kirjeenvaihtoon. - -"Hän joutuu odottamaan aika kauan", sanoi Betty eräänä päivänä. - -"Mitä?" huudahti äiti. "_Sinäkö_ sen sanoit? Etkö välitä enempää -rakkaan isäsi -- --" - -"Tietysti se on aivan oikein", virkkoi Betty, "en tahdo sitä kieltää. -Minä vain ajattelin, että -- että -- --" - -Määrätyn odotusajan pitkinä hitaina kuukausina äiti harjoitti -huolellisesti Bettyä hänen tuleviin velvollisuuksiinsa. Antaen nyt -täyden arvon rakkaan vainajansa monille hyveille hän korjautti -King's-Hintockin kirkon ja perusti hyväntekeväisyysyhdistyksiä -kaikkiin sennimisiin kyliin, hamaan Little-Hintockiin asti, joka oli -useitten peninkulmien päässä. - -Mrs Dornellin valvoessa näitä töitä, varsinkin kirkonrakennusta, oli -hänellä tyttärensä Betty alinomaisena seuralaisenaan, ja tämä puuha -epäilemättä vaikutti tyynnyttävästi nuoreen mieleen. Betty oli äkkiä -kehittynyt lapsesta naiseksi, ja hänen mietteliäissä kasvoissaan oli -tuskin jälkeäkään siitä tyttösestä, jolla vuosi sitten ei näyttänyt -olevan käsitystäkään mistään vastuunalaisuudesta. Niin kului aika, -kunnes Squire oli levännyt kohta vuoden hautaholvissaan. Silloin -tiedusteli kärsivällinen Reynard kirjeessään mrs Dornellilta, eikö -hänen jo pian sallittaisi saapua. Hän ei tahtonut viedä Bettyä pois, -jos äidistä tuntui liian yksinäiseltä elää ilman häntä, vaan halusi -asua toistaiseksi heidän kanssaan King's-Hintockissa. - -Ennenkuin leski oli ehtinyt vastaamaan tätä kirjettä, osui hänen -katseensa eräänä päivänä tyttäreen, joka käyskeli eteläisellä -pengermällä paljain päin ja ilman viittaa. Hänen vartalonsa oli -omituisesti muuttanut muotoaan. Mrs Dornell kutsui hänet sisään ja -kysyi heti: "Oletko tavannut miestäsi isäsi kuoleman jälkeen?" - -"Olen, äiti", vastasi Betty punastuen. - -"Mitä -- vastoin minun ja rakkaan isäsi tahtoa! Tottelemattomuutesi -hämmästyttää minua!" - -"Mutta isähän sanoi kahdeksantoista; sinä tahdoit siirtää sen paljoa -kauemmaksi --" - -"Tietysti, pitäen silmällä sinun etuasi! Milloin olet hänet tavannut?" - -"Kirjeissään hän sanoi, että minä kuulun hänelle ja ettei haittaisi -mitään, jos kohtaisimme toisemme kenenkään tietämättä. Ja ettei minun -pitänyt loukata sinun tunteitasi puhumalla asiasta sinulle." - -"Entä sitten?" - -"Sitten minä matkustin Casterbridge'iin sill'aikaa kun sinä olit -Lontoossa, noin viisi kuukautta sitten -- --" - -"Ja tapasit hänet siellä? Milloin sitten palasit?" - -"Äiti hyvä, oli kovin myöhä, ja hän sanoi olevan parasta palata -kotiin vasta seuraavana päivänä, kun tiet olivat niin huonossa -kunnossa: ja koska sinäkään et ollut kotona -- --" - -"En halua kuunnella enempää! Tällä tavalla sinä siis kunnioitat isäsi -muistoa", huokaili leski. "Milloin kohtasit hänet viimeksi?" - -"Oh -- vain pari viikkoa sitten." - -"Pari viikkoa sitten! Montako kertaa olet kaikkiaan hänet kohdannut?" - -"Saat uskoa, äiti, että tusinan verta riittää." - -"Tusinan verta! Ja vasta kahdeksantoista ja puolen vuoden ikäinen!" - -"Kaksi kertaa tapasimme toisemme sattumalta", selitteli Betty. -"Kerran Abbot's-Cernelissä ja toisen kerran Punaisessa Jalopeurassa -Melchesterissä." - -"Sinä kavala tyttö ", huudahti mrs Dornell. "Sinä tulit poikenneeksi -Punaiseen Jalopeuraan minun odottaessani Valkoisessa Hirvessä! Nyt -muistan -- sinä tulit kotiin puolenyön aikaan ja sanoit katselleesi -tuomiokirkkoa kuutamossa." - -"Äiti hyvä, niin oli todellakin laita. Minä vain menin myöhemmin -hänen kanssaan Punaiseen Jalopeuraan." - -"Voi Betty, Betty! Että oman lapseni piti minua näin pettää -leskeyteni päivinä!" - -Mrs Dornell huokasi: "Minulla ei ole muuta sanottavaa kuin että alat -mitä pikimmin asua yhdessä miehesi kanssa", virkkoi hän. "Käydä -tuolla tavoin ja näytellä nuorta tyttöä -- minua hävettää, kun -katselen sinua!" - -Hän kirjoitti heti Stephen Reynardille: "Minä pesen käteni, mitä -teidän välisiinne asioihin tulee, mutta neuvon teitä yhtymään -_julkisesti_ niin pian kuin suinkin -- jos haluatte välttää hälinää." - -Hän saapui, ei kumminkaan ennen kuin luvattu arvonimi oli saatuna ja -hän voi nimittää Bettyä "My Lady". - -Myöhemmin väitettiin, että he elivät yhdessä hyvin onnellisina. Miten -lieneekään, varmaa ainakin on, että heille karttui lapsia koko joukko -ja että Bettystä aikanaan tuli Wessexin ensimmäinen kreivitär, kuten -Reynard oli ennustanut. - -Sitä pientä valkoista pukua, jota Betty oli kantanut vihkiäisissään -kahdentoista vuoden iällä, säilytettiin pyhäin esineiden joukossa -King's-Hintockin kartanossa, jossa halukkaat vieläkin voivat sen -nähdä. Se on liikuttava, kellastunut todiste siitä, miten vähän -siihen aikaan välitettiin viattoman lapsen onnesta ja miten suurta -onnettomuutta siten voitiin aiheuttaa, joskaan tässä tapauksessa ei -sattunut niin käymään. - -Kreivin kuoltua Betty laati hänelle hautakirjoituksen, jossa hän -ylisti vainajaa miesten, isien ja ystävien parhaaksi ja nimitti -itseänsä hänen lohduttomaksi leskekseen. - -Sellainen on nainen; tai sanoakseni paremmin -- sillä ei ole syytä -loukata liian yleisillä väitteillä -- sellainen oli Betty Dornell. - - * * * * * - -Ylläoleva tarina osaksi kerrottiin, osaksi luettiin paperista eräässä -Wessexin Luonnontieteellisen ja Historiallisen Seuran kokouksessa -muodottomia perhosia, kivettyneitä härjänsarvia, esihistoriallisia -ateriatunkioita ja muuta samantapaista koskevien, jäsenten vakavaa -huomiota tavallisesti vaativien esitysten asemesta. - -Mainittu seura oli luonteeltaan vapaamielinen, kansanvaltainen. -Toisin ei voinut ollakaan laita siinä osassa Englantia, jossa se -toimi rakkaassa, viehättävässä Wessexissä, jonka järkkymättömät -dynastiat ovat vasta äskettäin alkaneet tuntea uuden, ulkoapäin -tunkeutuvan hengen aikaansaamaa häiriötä, kuten Hesekielille näyssä -ilmestynyt autio laakso, jonka kuivuneet luut alkoivat liikkua -- -Wessex, jossa kunnianarvoisat maanviljelijät, liikemiehet, papit, -asianajajat ja muut hyvät ihmiset yhä vieläkin yhdestä suusta -kiittävät Herraa, joka on luonut tämän mahdollisimman parhaan -maailman. - -Puheenaoleva kokous, joka oli suunniteltu kaksipäiväiseksi, oli -avattu sen kaupungin museossa, jonka rakennuksiin ja ympäristöön -jäsenten oli määrä tutustua. Välipala oli vast'ikään nautittu ja -oltiin juuri lähdössä iltapäiväkävelylle, kun alkoi itsepintaisesti -sadella. Poutaa odotellessaan kokouksen osanottajat alkoivat väristä -vilusta, vaikka olikin vasta syksy. Niinpä sytytettiin takkavalkea, -joka loi lempeätä valoansa vernissattuihin pääkalloihin, uurniin, -penaatteihin, marmorilevyihin, pukuihin, rengashaarniskoihin, -aseisiin ja messukirjoihin ja elähdytti kivettynyttä ichtyosaurusta -ja iguanodonia. Täytettyjen lintujen kuolleet silmät -- olentojen, -joita sellaisista kokoelmista ei milloinkaan puutu, vaikka ne -jatkuvan surmaamisen vuoksi ovat luonnosta melkein sukupuuttoon -hävinneet -- välkähtivät niinkuin ne olivat välkähtäneet auringon -noustessa sinä kohtalokkaana aamuna, jolloin paula kiertyi -linnun jalkaan. Silloin veti paikallishistorioitsija esiin -käsikirjotuksensa, jonka hän sanoi laatineensa pitäen silmällä -mahdollista julkaisemista. Kertomuksen päätyttyä puhuja lausui -toivovansa, että ruma sää ja tieteellisempäin esitelmäin puute -puolustaa aiheen sopimattomuutta. - -Useat jäsenet huomauttivat, ettei rajuilmaa piileksivän seuran -sopinut olla nirso ja että he kaikki olivat erittäin kiitollisia -siitä omituisesta, kreivikunnan perhekronikkaan kuuluvasta luvusta, -jonka olivat kuulleet. - -Puheenjohtaja katseli synkkänä ulkosalla yhä riehuvaa sadesäätä ja -keskeytti lyhyen vaitiolon huomauttamalla että vaikka seuran jäsenet -olivat koolla, ei kumminkaan ollut lainkaan todennäköistä, että he -voisivat käydä tutustumassa niihin mielenkiintoisiin asioihin, jotka -oli mainittu ohjelmassa. - -Rahastonhoitaja huomautti, että heillä oli ainakin katto päänsä -päällä ja vielä toinen päivä käytettävänään. - -Eräs hentomielinen jäsen, joka istui takakenossa tuolissaan, selitti -ettei häntä ollenkaan huvittanut lähteä ulos ja ettei mikään olisi -hänelle niin mieluista kuin saada kuulla toinenkin kreivikunnan -kronikkaan kuuluva tarina, kerrottiinpa se sitten käsikirjoituksen -varassa tai ilman sitä. - -Eversti lisäsi, että toisenkin tarinan aiheen pitäisi olla jokin -ylhäinen nainen. Sen kuultuaan huudahti eräs herrasmies, joka -tunnettiin keikarin nimellä: "Hyvä, hyvä!" - -Vaikka puhujat olivatkin vain laskeneet leikkiä, huomautti eräs -läsnäoleva rovasti, ettei aineksesta ollut puutetta. Lukuisia -tarinoita oli olemassa ylhäisistä naisista, jotka menneinä aikoina -olivat mainehikkaita tässä osassa Englantia ja joiden teot ja -intohimot nyt enimmältä osalta lepäsivät lyhyen hautakirjoituksen tai -kuivan sukupuumerkinnän alla. - -Eräs toinen jäsen, vanha tohtori, hieman karski, mutta -seuraarakastava mies, yhtyi täydellisesti edellisen puhujan -mielipiteeseen ja oli varma siitä, että kunnianarvoisan rovastin -muistissa oli yltäkyllin sellaisia tarinoita kauniista naisista, -heidän rakkaudestaan ja vihastaan, heidän iloistaan ja suruistaan, -heidän kauneudestaan ja kohtaloistaan. - -Rovasti oli hieman hämillään ja vastasi torjuen, että heidän -ystävänsä lääkäri, joka itse oli lääkärin poika, oli varmaan ehtinyt -toimessaan nähdä ja kuulla paljon, joten hän epäilemättä oli jäsenten -joukossa kaikkein perehtynein sellaiseen vanhaan tietoon. - -Kirjatoukka, eversti, historioitsija, varapuheenjohtaja, suntio, -molemmat apulaispapit, herrasmies-liikemies, hentomielinen -jäsen, punakka mallasmestari, hiljainen herrasmies, mies hyvästä -perheestä, keikari ja useat muut yhtyivät täysin kannattamaan -ja pyysivät häntä palauttamaan mieleensä jotakin sentapaista. -Vanha tohtori virkkoi, että vaikka hän olikin kaikkein vähimmin -odottanut sellaista ehdotusta Mid-Wessexin Luonnontieteellisen -ja Historiallis-muinaistieteellisen seuran kokouksessa, ei hän -kumminkaan tahtonut kieltäytyä; rovasti puolestaan lupasi esiintyä -hänen jälkeensä. Tohtori mietti hetkisen ja päätti sitten kertoa -tarinan eräästä Barbara-nimisestä ylhäisestä naisesta, joka oli -elänyt viime vuosisadan lopulla. Puhuja pyysi ennakolta anteeksi, -että hänen esitelmänsä kenties muodostuisi liian ammatilliseksi. -Kuullessaan anteeksipyynnön punakka mallasmestari vilkutti -merkitsevästi keikarille, ja sitten aloitti tohtori esityksensä. - - - - -2. - -BARBARA, SUKUJAAN GREBE. - -Esittänyt Vanha tohtori. - - -Johtui ilmeisesti pikemmin päähänpistosta kuin todellisesta -tunteesta, että lordi Uplandtowers päätti voittaa hänet. Kukaan -ei tietänyt, milloin hän oli päätöksensä tehnyt ja miten hän, -huolimatta ilmeisesti kohtaamastaan kylmyydestä, saattoi olla -varma menestyksestään. Luultavasti se tapahtui vasta kun Barbaran -elämässä oli tapahtunut ensimmäinen tärkeä tapaus, jonka kohta -kerron. Se varhaisvanha ja kyynillinen itsepintaisuus, joka oli -hänelle ominainen jo yhdeksäntoista vuoden iällä, jolloin virikkeet -ylimalkaan ovat harkintaa voimakkaammat, saattoi riippua suvun -perinnäisestä luonteesta sekä siitä, että hän oli jo lapsena joutunut -kreivin arvoon ja sen mukana seuraaviin paikallisiin kunniavirkoihin. -Tämä varhainen ylennys ikäänkuin viskasi hänet miehuusikään riistäen -häneltä koko nuoruusajan. Hän näet oli vasta kahdentoista vuoden -ikäinen, kun hänen isänsä, neljäs kreivi, äkkiä kuoli käytyään -Bathissa terveysvettä juomassa. - -Suvunluonne oli joka tapauksessa melkoisena tekijänä. Tämän -vaakunakilven kantajissa ilmeni päättäväisyys perinnöllisenä -ominaisuutena, milloin hyvänä, milloin pahana. - -Perheitten tilukset sijaitsivat noin kymmenen peninkulman päässä -toisistaan, ja niiden välinen tie kulki pitkin nykyjään vanhaa, -mutta siihen aikaan uutta viertotietä, joka yhdistää Havenpoolin -ja Warbornen Melchesterin kaupunkiin. Tämä tie, joka on vain -haara Suurta Läntistä Valtatietä, on luultavasti yhä vielä, kuten -viimeisinä vuosisatoina, Englannin hienoimpia viertoteitä. - -Kreivin samoinkuin hänen naapurinsa, Barbaran isän kartano sijaitsi -suunnilleen peninkulman päässä valtatieltä, johon sitä yhdisti -tavallinen maantie. Tätä valtatietä ajoi nuori kreivi eräänä iltana -joulun aikaan noin kaksikymmentä vuotta ennen kahdeksannentoista -vuosisadan loppua ollakseen mukana tanssiaisissa Chene Manorissa, -Barbaran ja hänen vanhempiensa, Sir Johnin ja Lady Greben kartanossa. -Sir Johnin arvonimi polveutui kansalaissodan ajoilta, ja hänen -tiluksensa olivat vielä avarammat kuin lordi Uplandtowersin. Paitsi -Chene Manoria kuului niihin eräs toinen tila lähellä rannikkoa, -puolet Cockdenen kihlakuntaa ja lisäksi hyvin aidattuja alueita -useissa muissa seurakunnissa, varsinkin Warbornessa ja sen -lähettyvillä. Barbara oli tähän aikaan tuskin seitsemäntoistavuotias, -ja mainitut tanssiaiset olivat ensimmäinen tilaisuus, jossa lordi -Uplandtowersin mainitaan yrittäneen solmia helliä suhteita häneen. -Kyllin varhain, totisesti. - -Erään hänen lähimpiä ystäviään, nimeltä Drenkhard, sanotaan syöneen -päivällistä hänen kanssaan ensinmainittuna päivänä, ja lordi -Uplandtowers oli kumma kyllä ilmaissut vieraalleen sydämensä salaisen -aivoituksen. - -"Sinä et saa häntä milloinkaan, se on varmaa, et milloinkaan!" sanoi -ystävä hänen lähtiessään. "Hän ei ole sinuun kiintynyt, ja mitä -tulee siihen, että olisi edullista naida sinut, niin hän laskee ja -harkitsee yhtä paljon kuin taivaan lintu." - -"Saadaanpa nähdä", virkkoi lordi Uplandtowers tyynesti. - -Epäilemättä hän harkitsi ystävänsä ennustusta ajaessaan vaunuissaan -pitkin valtatietä. Mutta hänen sivukuvansa, joka piirtyi selvänä -kuin veistos pimenevän iltataivaan taustalle, olisi saanut hänen -ystävänsä vakuutetuksi siitä, että kreivin mielenrauha oli -järkkymätön. Hän saapui yksinäiseen, tien vieressä sijaitsevaan -majataloon, jota kutsuttiin Lornton Inn'iksi -- se oli uskaliaiden, -läheisessä metsässä toimivien salametsästäjien tyyssija -- ja jos hän -olisi hieman vaivautunut, olisi hän huomannut omituiset ajoneuvot -odottamassa majatalon edustalla. Mutta hän ajoi hyvää vauhtia ohitse -ja sivuutti puoli tuntia myöhemmin pienen Warbornen kaupungin. Hänen -isäntäväkensä kartano oli peninkulman päässä siitä. - -Siihen aikaan se oli komea rakennus -- tai pikemmin rakennusrykelmä --- yhtä laaja kuin kreivin kartano, joskaan ei läheskään yhtä -säännöllinen. Toinen siipi näytti perin vanhanaikaiselta, sillä siinä -oli valtavat savupiiput, joiden pohjarakenteet kohosivat tornien -tavoin ulkomuurien yli, sekä suunnattoman avara keittiö, jossa -sanottiin keitetyn aamiaisia Gentin Johnille. Jo ulkopihalle hän -kuuli ranskalaisten torvien ja klarinettien, senaikaisten juhlain -suosituimpien soittokoneiden äänen. - -Astuessaan pitkään saliin, jossa lady Grebe oli vastikään aloittanut -tanssiaiset menuetilla -- kello näet oli seitsemän -- kreivi -otettiin vastaan arvonsa mukaisesti. Hän etsi heti Barbaraa. Neito -ei tanssinut, vaan näytti olevan ajatuksissaan -- aivan kuin olisi -odottanut häntä. Barbara oli siihen aikaan hyvä ja sievä tyttö, -joka ei puhunut pahaa kenestäkään ja vihasi toisia kauniita naisia -mahdollisimman vähän. Hän ei kieltäytynyt, kun kreivi kutsui hänet -franseesiin, ja oli hänen parinaan vielä seuraavassakin tanssissa. - -Ilta kului, ja torvet ja klarinetit soivat iloisesti. Barbara ei -osoittanut tanssikumppanilleen erikoista suosiota enempää kuin -vastenmielisyyttäkään, mutta vanhat silmät olisivat huomanneet, että -hän mietiskeli jotakin. Illallisen jälkeen hän poistui ilmoittaen -syyksi päänkivistyksen. Kuluttaakseen aikaansa hänen poissaollessaan -meni lordi Uplandtowers -- joka ei huolinut tanssia vain tanssiakseen --- pitkän gallerian vieressä sijaitsevaan pieneen huoneeseen, jonne -eräät vanhemmat henkilöt olivat asettuneet takkavalkean ääreen. Hän -kohotti uutimia ja katseli puistoon ja metsään, jotka lepäsivät -pimeinä kuin hauta. Muutamat vieraat näyttivät jo laittautuvan -lähtemään, sillä pari kynttilää näkyi urkenevan portailta ja häipyvän -pimeään. - -Emäntä kurkisti huoneeseen hakien kavaljeereja naisille, ja lordi -Uplandtowers läksi. Lady Grebe kertoi hänelle, ettei Barbara ollut -palannut tanssisaliin: hänen oli täytynyt heti mennä makuulle. - -"Tanssiaiset ovat koko päivän häntä hermostuttaneet", jatkoi lady -Grebe, "niin että minä pelkäsin hänen voimainsa piankin pettävän... -Mutta ettehän te, lordi Uplandtowers, vielä lähde?" - -Kreivi sanoi kellon olevan pian kaksitoista ja muutamien vieraiden jo -lähteneen. - -"Minä vakuutan, ettei kukaan ole vielä poistunut", virkkoi lady Grebe. - -Hänen mielikseen kreivi jäi puoliyöhön asti, jolloin hän lähti -kotiin. Hänen kosintansa ei ollut mitenkään edistynyt, mutta hän -oli saanut varmuuden siitä, ettei Barbara asettanut ketään muuta -etusijalle. Ja tanssiaisissa olivat läsnä melkein kaikki lähiseudun -ihmiset. - -"Se on vain ajankysymys", arveli tyyni, nuori filosofimme. - -Seuraavana aamuna hän nukkui lähes kymmeneen asti ja oli juuri -laskeutumassa portaita alas, kun hiekkakäytävältä kuului kavionkapse. -Hetkisen kuluttua aukeni ovi ja sir John Grebe seisoi hänen edessään. - -"Hyvä herra, missä on Barbara -- minun tyttäreni?" - -Kreivi Uplandtowerskaan ei kyennyt salaamaan hämmästystänsä. "Mitä on -tapahtunut, parahin sir John?" kysyi hän. - -Uutiset olivat tosiaankin hämmästyttäviä. Paroonin katkonaisista -selityksistä lordi Uplandtowers käsitti, että sir John oli vieraitten -poistuttua mennyt puolisoineen levolle näkemättä enää Barbaraa, jonka -he otaksuivat menneen makuulle senjälkeen kun hän oli ilmoittanut -voivansa niin pahoin, ettei voinut enää saapua tanssisaliin. -Palvelijattarelleen hän oli sanonut tulevansa toimeen omin neuvoin. -Oli ilmeistä, ettei neitonen ollut lainkaan mennyt levolle, sillä -hänen vuoteensa oli koskematta. Eräät seikat näyttivät osoittavan, -että petollinen tyttö oli vain teeskennellyt voivansa pahoin -päästäkseen lähtemään tanssisalista ja että hän oli poistunut talosta -kymmenen minuuttia myöhemmin, luultavasti kohta kun tanssi oli -illallisen jälkeen alkanut. - -"Minä näin hänen lähtevän", sanoi lordi Uplandtowers. - -"Tuhat tulimmaista, näittekö tosiaan?" huudahti sir John. - -"Näin." Hän mainitsi häipyvät lyhdyt ja lady Greben väitteen, ettei -kukaan vieraista ollut lähtenyt. - -"Se oli hän, epäilemättä!" virkkoi isä. "Mutta nähkääs, hän ei ole -poistunut yksinään!" - -"Vai niin. Kuka on hänen seuralaisensa?" - -"En voi muuta kuin arvailla. Ja pahin arveluni on todennäköisin. En -sano enempää. Minä ajattelin -- vaikka en tahtonut sitä uskoa -- -että te olitte syyllinen. Jospa olisikin ollut niin laita! Mutta se -on eräs toinen! Minun täytyy lähteä heti matkaan saadakseni heidät -kiinni!" - -"Ketä te epäilette?" - -Sir John ei halunnut mainita mitään nimeä ja lordi Uplandtowers, joka -oli pikemmin ällistynyt kuin levoton, seurasi häntä Cheneen. Hän -kysyi toistamiseen, ketä parooni epäili syypääksi, ja vilkas sir John -ei kyennyt vastustamaan Uplandtowersin itsepintaisuutta. - -Niinpä hän vihdoin virkkoi: "Minä pelkään, että syyllinen on Edmond -Willowes." - -"Kuka hän on?" - -"Nuori poika Shottsford-Forumista -- lesken poika", kertoi -toinen lisäten että Willowen isä tai isoisä oli ollut viimeinen -lasinmaalaaja paikkakunnalla, jossa (kuten tietänette) tämä taide -eleli edelleen vielä senjälkeen, kun jo oli hävinnyt kaikkialta -muualta Englannista. - -"Totta totisesti -- sepä ikävää -- kovin ikävää!" virkkoi lordi -Uplandtowers nojaten taaksepäin jäykän epätoivoisena. - -Sananviejiä lähetettiin joka suuntaan: yksi kulki Melchesterin tietä, -toinen Shottsford-Forumiin päin, kolmas pitkin rannikkoa. - -Mutta rakastavat olivat kymmenen tuntia edellä, ja kieltää ei -sopinut, että he olivat menetelleet varsin älykkäästi valitessaan -pakoansa varten juuri sen illan, jolloin puistossa tai läheisillä -maanteillä liikkuvat vaunut eivät voineet herättää mitään huomiota, -koska ajopelejä oli paljon liikkeellä. Epäilemättä he olivat paenneet -niissä kieseissä, jotka oli nähty odottamassa Lornton Inn'in -edustalla, ja viisas pariskunta oli varmaan jo ehtinyt vihityttää -itsensä. - -Vanhempain pelko osoittautui oikeaksi. Kirjeessä, jonka -erikoislähetti saman päivän iltana toi, Barbara ilmoitti heille -lyhyesti, että hän oli rakastajineen matkalla Lontooseen ja -että he ennen tämän tiedonannon perilletuloa jo olivat mies ja -vaimo. Hän oli ryhtynyt tähän epätoivoiseen tekoon, koska rakasti -Edmondiansa enemmän kuin ketään muuta ja koska oli nähnyt käyvän yhä -välttämättömämmäksi joutua naimisiin lordi Uplandtowersin kanssa, -ellei käynyt ohjaamaan kohtaloansa sillä tavoin kuin oli tehnyt. -Hän oli ennakolta hyvin harkinnut tekoansa ja oli valmis viettämään -maalaisvaimon elämää, jos hänen isänsä hänet hylkäisi. - -"Piru hänet periköön", virkkoi lordi Uplandtowers ajaessaan kotiin -samana iltana. "Sellainen tuhannen peijakas!" -- mikä lausunto -selvästi osoittaa, mitä lajia lordin rakkaus oli. - -No niin, sir John oli tietenkin lähtenyt etsimään pariskuntaa. -Hän ajoi kuin mieletön Melchesteriin ja sieltä suorinta tietä -pääkaupunkiin. Mutta pian hän huomasi yrityksensä turhiksi ja kun -hän kohta sai kuulla avioliiton todellakin jo solmitun, ei hän -enää viitsinyt jatkaa etsintäänsä vaan palasi kotiin sulattelemaan -tapahtumaa niinkuin parhaiten osasi. Barbaran vanhemmat luultavasti -olisivat voineet ryhtyä toimenpiteisiin Willowes'ia vastaan, joka oli -ryöstänyt heidän perijättärensä, mutta he luopuivat väkivaltaisista -kostoaikeistaan ottaen huomioon olemassaolevat tosiasiat. Kului -suunnilleen kuusi viikkoa, jona aikana vanhemmat, vaikka kipeästi -tunsivatkin menetyksensä, eivät olleet minkäänlaisessa kosketuksessa --- moittiakseen tai antaakseen anteeksi -- petollisen tyttärensä -kanssa. He hautoivat mielessään sitä häpeää, jonka hän oli itselleen -hankkinut, sillä jos nuorukainen olikin kunniallinen mies ja -kunniallisen miehen poika, oli isä kuollut niin varhain ja leski -joutunut niin kiinteästi työskentelemään toimeentulonsa hyväksi, -että pojan kasvatus oli kovin puutteellinen. Sitäpaitsi hän, mikäli -tiedettiin, oli kovin vaatimatonta sukujuurta, kun sitävastoin -Barbaran suonissa äidin taholta virtasi vanhan aatelissuvun hienointa -verta, johon olivat lisänsä tuoneet Maundevillet, Mohun'it, -Sywardit, Peverellit, Cullifordit, Talbotit, Plantagenet-, York-, ja -Lancaster-suvut ja Jumala tiesi mitkä vielä -- -- ja sitä oli vahinko -heittää pois noin vain. - -Vanhemmat olivat istuutuneet takan ääreen niiden holvipilarien -väliin, joihin perheen vaakunakilvet olivat kiinnitetyt, ja -valittivat ääneen; lady Grebe vielä ankarammin kuin sir John. - -"Että meidän vielä vanhoilla päivillämme piti tällaista kokea!" -virkkoi sir John. - -"Moiti itseäsi", nyyhkytti lady Grebe. "Minä olen vain neljänkymmenen -yhden vuoden ikäinen!... Miksi et ajanut nopeammin ja ottanut heitä -kiinni!" - -Sill'aikaa nuoret rakastuneet, jotka eivät pitäneet jalosukuista -verta sadevettä arvokkaampana, olivat ylen onnelliset -- onnelliset -siinä alenevassa suunnassa, jonka taivas on viisaudessaan säätänyt -tällaisia äkkinäisiä tapauksia varten. Toisin sanoen: ensimmäisen -viikon he olivat seitsemännessä taivaassa, toisen kuudennessa, -kolmantena he olivat talttuneet, neljäntenä mietteliäät ja niin -edespäin. Mihin vertaisin sen miehen sydämen, joka on rakastettunsa -saanut omakseen? Se on kuin maapallo geologisissa vaiheissansa, joita -arvoisa puheenjohtajamme meille toisinaan kuvailee: aluksi hehkuva -hiili, sitten lämmin hiili, sitten jäähtyvä tuhka, vihdoin kylmä -- -en halua jatkaa vertaustani. Lorun loppuna oli, että sir Johnille ja -hänen puolisolleen eräänä kauniina päivänä saapui kirje, joka oli -suljettu heidän tyttärensä pienellä sinetillä ja jonka avattaessa -havaittiin sisältävän nuoren pariskunnan esittämän anteeksipyynnön -ja lupauksen langeta polvilleen rakkaitten vanhempain eteen vannoen -toiste välttävänsä kaikkea tottelemattomuutta. - -Sir John puolisoineen istuutui jälleen tulisijan ääreen holvipilarien -väliin ja luki kirjeen kerran toisensa jälkeen. Totta puhuen sir -Johnille oli paljoa tärkeämpi tyttärensä onni kuin perheen nimi ja -sukupuu. Hän palautteli mieleensä Barbaran pieniä omituisuuksia, -huokasi ja alkoi sopeutua siihen ajatukseen, että avioliitosta tulisi -tosi. Tehtyä ei voinut saada tekemättömäksi, ja sir Johnin mielestä -ei ollut syytä osoittaa kovin suurta jyrkkyyttä. Barbara ja hänen -puolisonsa kenties kärsivät puutetta: oliko heillä sydäntä antaa -ainoan lapsensa nähdä nälkää? - -Sattumalta olivat Barbaran vanhemmat saaneet pienen lohduttavan -tiedon. Heille näet oli luotettavalta taholta kerrottu, että muuan -plebeijisen Willowes-suvun esi-isistä oli avioliiton sitein liittynyt -erääseen rappiolle joutuneeseen ylimysperheeseen. Sanalla sanoen: -sellaisia houkkioita ovat ylhäiset vanhemmat -- ja toisinaan muutkin --- että he jo samana päivänä kirjoittivat Barbaralle kehoittaen -häntä palaamaan kotiin miehineen. He eivät kieltäytyisi ottamasta -häntä vastaan eivätkä moittisi häntä, vaan päinvastoin koettaisivat -ottaa heidät vastaan mahdollisimman sydämellisesti ja harkita heidän -kanssaan miten tulevaisuus voitaisiin parhaiten suunnitella. - -Kolme neljä päivää myöhemmin pysähtyivät sangen kehnot vuokravaunut -Chene Manorin portaitten eteen. Hellämielinen parooni ja hänen -puolisonsa riensivät ulos tervehtimään jalosukuista prinssiä ja -prinsessaa. He olivat ylen onnelliset nähdessään hemmoitellun -lapsensa palaavan terveenä ja hyvissä voimin -- tosin vain mrs -Willowes'ina, pelkän Edmond Willowesin vaimona. Barbara vuodatti -katumuksen kyyneleitä ja molemmat karkulaiset olivat valmiit -parannuksentekoon, mikä ei ollut niinkään oudostuttavaa, kun ottaa -huomioon, ettei heillä ollut itsellään penniäkään. - -Tyynnyttyään pariskunnat kävivät pohtimaan tilannetta. Nuorille ei -sanottu yhtäkään moitteen sanaa; Willowes pysytteli taka-alalla, -kunnes lady Grebe ystävällisesti kehoitti häntä siirtymään lähemmäksi. - -"Hän on todellakin kaunis", mietti lady Grebe mielessään. "Eipä -ihmekään, että Barbara on häneen ihastunut." - -Joka tytön huulia ei tosiaankaan suutele niin kaunis mies kuin -Willowes. Sininen takki, ruskeat liivit ja harmahtavat housut -verhosivat täysin moitteettomia ruumiinmuotoja. Hänen suurten -tummien silmäinsä katse siirtyi Barbarasta vanhempiin ja hellänä -häneen takaisin. Barbaraa lähemmin tarkastellessaan saattoi hyvin -ymmärtää, minkä tähden kylmäverinen lordi Uplandtowers oli kerrassaan -lämmennyt. Hänen kauniit nuoret kasvonsa säteilivät (vanhain -naishenkilöiden kertoman mukaan) pyöreän, harmajan hatun alta, jota -koristivat valkoiset kameelikurjen sulat, ja sirot kengänkärjet -pistivät esiin harmaan hameen peitosta, tummanruskean viitan takaa. -Hänen piirteensä eivät olleet säännölliset; mikäli voi nähdä vieläkin -perheen hallussa olevista pienoismaalauksista olivat ne melkein -lapselliset, suu osoitti herkkätunteisuutta, ja varmalta tuntui ettei -hän ollut huonolla tuulella, ellei hänellä ollut siihen pätevää syytä. - -Tilannetta siis pohdittiin parhaan ymmärryksen mukaan, ja nuori -pariskunta, joka jo riippuvaisuutensa vuoksi halusi sydämestään -saavuttaa vanhusten suosion, oli suostuvainen kaikkiin tilapäisiin -toimenpiteisiin, kunhan ne eivät tuntuneet aivan sietämättömiltä. -Oltuaan jo lähes kaksi kuukautta yhdessä he vastustelematta -hyväksyivät sir Johnin ehdotuksen, joka sisälsi seuraavan -suunnitelman: Sir John antaa Edmond Willowesille riittävät varat -hänen voidakseen matkustella Euroopassa vuoden ajan opettajan -seurassa, jonka matkan aikana nuorukaisen oli mitä suurimmalla -ahkeruudella käytettävä hyödykseen opettajan neuvoja, kunnes hän sekä -ulkonaisesti että sisällisesti olisi kyllin hioutunut soveltuakseen -lady Barbaran aviomieheksi. Hänen oli opiskeltava kieliä, hienoa -käytöstä, historiaa, seurustelutaitoa, raunioita ja kaikkea, mitä -hänen nähtäviinsä sattui, kunnes hän voisi punastumatta asettua -paikalleen Barbaran rinnalle. - -"Sillä välin", virkkoi kunnon sir John, "minä järjestän asuttavaan -kuntoon teitä varten pienen kartanoni Yewsholtissa. Talo on pieni ja -syrjäinen, mutta se riittänee nuorelle pariskunnalle aluksi." - -"Vaikkei se olisi leikkitupaa suurempi, niin se hyvin meille -riittäisi!" virkkoi Barbara. - -"Niin, vaikka se ei olisi kantotuolia suurempi!" lisäsi Willowes. "Ja -mitä syrjäisempi, sitä parempi." - -"Me totumme yksinäisyyteen", lausui Barbara, vähemmän innostuneesti. -"Onhan sentään ystäviä, jotka käyvät meitä tervehtimässä." - -Kun kaikki tämä oli tullut päätetyksi, palkattiin opettaja -- -erittäin kyvykäs ja kokenut mies -- ja eräänä kauniina aamuna -opettaja ja oppilas lähtivät. Ei pidetty suotavana, että Barbara -seuraisi miestänsä, joka siinä tapauksessa luonnollisesti olisi -kiinnittänyt huomiota häneen niin suuressa määrin, ettei olisi -kyennyt ahkerasti käyttämään kaikkia päivän hetkiä näkemiseen -ja oppimiseen -- peruste, joka oli yhtä kaukonäköinen kuin -vastaansanomaton. Kirjeitten kirjoittamista varten määrättiin päivät -ennakolta, Barbara ja hänen Edmondinsa suutelivat toisiaan ovella -viimeisen kerran, ja vaunut vierivät portista maantielle. - -Edmond kirjoitti Havresta kohta kun oli sinne saapunut, mikä -epäsuotuisten tuulten vuoksi tapahtui vasta viikon kuluttua; hän -kirjoitti Rouenista ja Pariisista, kertoi nähneensä Versaillesissa -kuninkaan ja hovin sekä linnan ihmeelliset marmorityöt ja kuvastimet, -kirjoitti sitten, verraten pitkän ajan kuluttua, Torinosta kuvaillen -niitä pelottavia seikkailuja, joihin hän oli joutunut ratsastaessaan -muulin selässä Mont Cenis'n yli, missä hänet oli yllättänyt hirveä -lumimyrsky, josta hän, hänen opettajansa ja oppaansa olivat -töintuskin pelastuneet. Sitten hän kirjoitti hehkuvia kuvauksia -Italiasta, ja Barbara voi kirjeistä havaita, miten hänen miehensä -alinomaa ilahduttavasti kehittyi. Oli siis täysi syy ihastella isän -kaukonäköisyyttä tässä kasvatusasiassa. Kumminkin sattui, että hän -silloin tällöin huokasi -- hänen miehensä ei voinut läsnäolollaan -todistaa valintaa oikeaksi -- ja kaikessa hiljaisuudessa kauhistui -niitä nöyryytyksiä, joita kohtalolla saattoi olla hänen varalleen -tämän _mesalliance'in_ vuoksi. Hän kävi hyvin harvoin vieraissa, -sillä niinä parina kertana, jolloin hän oli ollut entisten ystäväinsä -luona, hän oli huomannut heidän ilmeisesti muuttaneen käytöstään, -ikäänkuin olisivat tahtoneet sanoa: "Voi sinua, eukkorukkaa, kylläpä -sinulla oli huono onni!" - -Edmondin kirjeet olivat yhä yhtä helliä, jopa pian hellempiäkin kuin -Barbaran, joka havaitsi yhä jäähtyvänsä. Hyvänä ja kunniallisena -aviovaimona hän kovin suri tätä seikkaa, sillä hänen ainoa halunsa -oli olla uskollinen ja rehellinen. Hän oli siinä määrin huolissaan, -että rukoili itselleen Jumalalta lämpimämpää sydäntä. Vihdoin hän -kirjoitti miehelleen pyytäen häntä taiteen kotimaasta lähettämään -muotokuvansa, miten pienen hyvänsä, jotta hän voisi katsella sitä -joka päivä siten hetkeksikään unohtamatta hänen piirteitänsä. - -Willowes ei suinkaan ollut haluton; hän vastasi tekevänsä enemmänkin. -Hän näet oli tutustunut Pisassa erääseen kuvanveistäjään, joka tunsi -suurta mielenkiintoa häntä ja hänen vaiheitansa kohtaan, ja oli -tilannut taiteilijalta marmorisen rintakuvan, jonka hän lupasi heti -sen valmistuttua lähettää vaimolleen. Barbara oli toivonut saavansa -kuvan heti, mutta ei valittanut sanallakaan viipymistä. Seuraavassa -kirjelmässään Edmond ilmoitti kuvanveistäjän omasta aloitteestaan -muuttaneen suunnitelmaansa sikäli, että hän oli päättänyt rintakuvan -asemesta valmistaa kokovartalokuvan -- niin tärkeätä oli hänelle -saada esittää Englannin ylimystölle taiteensa näyte. Työ edistyi -suotuisasti ja nopeasti. - -Sillä välin alkoi Barbara järjestellä kuntoon Yewsholt Lodgea, sitä -kotia, jonka hänen helläsydäminen isänsä oli luvannut luovuttaa -nuorikoille aviomiehen palattua. Se oli suuren kartanon kaavoilla -rakennettu pienoinen talo, herraskartanon tapainen huvila, jossa -oli halli ja sitä ympäröimässä puinen parveke ja lisäksi joitakin -huoneita, jotka kaikki olivat pieniä komeroita. Se sijaitsi rinteellä -niin yksinäisenä ja niin tuuhean lehvistön peittämänä, että linnut -lauloivat siellä mitä ihmeellisimpinä aikoina, ikäänkuin eivät olisi -voineet erottaa yötä päivästä. - -Korjaustöiden kestäessä Barbara kävi usein tulevassa kodissaan. Talo -tosin oli puiden peitossa, mutta aivan maantien vieressä, ja eräänä -päivänä Barbara näki aidan yli kurkistaessaan lordi Uplandtowerin -ajavan ohi. Lordi tervehti, joskin konemaisen jäykästi, pysähtymättä, -Barbara lähti kotiin rukoillen Jumalaa pitämään huolta siitä, ettei -hän lakkaisi rakastamasta miestänsä. Sitten hän sairastui eikä -kyennyt pitkään aikaan liikkumaan. - -Edmondin kasvatusvuosi oli venynyt neljäntoista kuukauden pituiseksi, -ja talo oli valmiina ottamaan vastaan nuoren pariskunnan. Silloin -saapui tavanmukaisen Barbaralle kirjoitetun kirjeen asemesta Sir -John Grebelle osoitettu kirje, mainitun opettajan käsialaa. Siinä -ilmoitettiin, että Edmond ja hän olivat Veneziassa joutuneet -hirmuisen onnettomuuden uhreiksi. Mr Willowes ja kirjoittaja olivat -eräänä iltana karnevaalin aikana olleet teatterissa katsomassa -erästä italialaista huvinäytelmää. Kynttilänniistäjäin varomattomuus -oli aiheuttanut tulipalon, jossa koko teatteri meni poroksi. -Ihmishengenhukka ei ollut suuri, sillä eräät läsnäolijat olivat oman -henkensä uhalla kantaneet ulos jo tajuttomina makaavia henkilöitä. -Pelastajista oli Willowes ollut sankarillisin. Hänen viidettä kertaa -tunkeutuessaan palavaan teatteriin oli hänen niskaansa pudonnut -joitakin palavia hirsiä ja hänen tilaansa oli pidetty toivottomana. -Onnellinen kohtalo kuitenkin salli hänen päästä pois hengissä, joskin -kamalasti palaneena. Pidettiin melkein ihmeenä, että hän jäi eloon --- ilmeisesti ihmeen lujan ruumiinrakenteensa nojalla. Nyt hän oli -useiden eteväin lääkärien hoidossa, mutta ei tietenkään kyennyt -kirjoittamaan. Lähempiä tietoja luvattiin lähettää seuraavassa -postissa tai jonkin matkustajan mukana. - -Opettaja ei antanut mitään yksityiskohtaisempia tietoja Willowes -paran kärsimyksistä, mutta heti uutisen saavuttua Barbara ymmärsi, -että ne olivat kauheat ja tahtoi heti rientää miehensä sairasvuoteen -ääreen. Lähemmin asiaa harkitessaan hän kumminkin huomasi matkan -mahdottomaksi. Hänen terveytensä ei ollut vielä läheskään ennallaan -ja kulku halki Euroopan postivaunuissa tähän vuodenaikaan tai matka -laivalla Biskajan lahden poikki olivat perin uskallettuja yrityksiä. -Siitä huolimatta hän yhä halusi lähteä, kunnes huomattiin, että -opettaja kirjeensä lopussa kovin varoitti siten menettelemästä -huomauttaen lääkärien olevan ehdottomasti samaa mieltä. Willowesin -matkakumppani ei maininnut mitään perusteita, mutta ne ilmenivät -myöhemmin riittävän selvästi. - -Seikka oli se, että Willowesin pahimmat palohaavat olivat päässä ja -kasvoissa -- niissä kauniissa kasvoissa, jotka olivat voittaneet -Barbaran sydämen -- ja niin hyvin opettaja kuin lääkäritkin -oivalsivat, ettei sitä kärsimystä, minkä haavain näkeminen olisi -tuottanut herkkätunteiselle nuorelle naiselle, voinut korvata -hoitamisesta koituva onni. - -Lady Grebe tuli lausuneeksi sen ajatuksen, joka oli liikkunut sir -Johnin ja Barbaran mielissä, mutta jota he olivat arkailleet ilmaista. - -"Tosiaankin kova isku sinulle, Barbara rukka, että hän menettää -ainoan etunsa -- kauniit kasvonsa -- joka ihmisten silmissä saattoi -puolustaa äkkinäistä valintaasi... Olisitpa mennyt naimisiin tuon -toisen kanssa -- ikävää, ettet sitä tehnyt." Lady Grebe huokasi. - -"Hän toipunee pian ennalleen", koetti isä lohduttaa. - -Tällaiset lausunnot olivat verraten harvinaisia, mutta niitä sattui -sentään niin usein, että Barbarasta ei päässyt häviämään alinomainen -nöyryytyksen tunne. Hän päätti paeta niitä, ja kohta kun Yewsholt oli -kunnossa, hän muutti palvelijattarineen sinne tuntien ensi kertaa -olevansa valtiatar kodissa, joka hänen miehensä palattua tulisi -kuulumaan yksin heille. - -Monien pitkien viikkojen kuluttua Willowesin toipuminen oli -edistynyt siinä määrin, että hän kykeni kirjoittamaan. Varovasti ja -hellästi hän alkoi vaimolleen ilmaista vahingoittumisensa täyttä -ankaruutta. Oli onni ja ihme, kertoi hän, ettei näkö ollut kokonaan -menetetty; hän tunsi kiitollisuutta voidessaan vielä nähdä toisella -silmällään toisen pimennyttyä iäksi. Hänen niukka kuvauksensa ilmaisi -Barbaralle, miten kauheat hänen kärsimyksensä olivat olleet. Edmond -oli kiitollinen Barbaran vakuuttaessa, ettei mikään voinut muuttaa -hänen tunteitansa, mutta samalla hän pelkäsi, ettei Barbara voinut -arvata, kuinka pahoin hän oli runneltu, ja epäili, voisiko vaimonsa -häntä edes tuntea. Joka tapauksessa hän rakasti Barbaraa yhtä -uskollisesti kuin konsanaan. - -Barbara arvasi, mitä hänen levottomuutensa merkitsi. Hän vastasi -tyytyvänsä kohtalon määräyksiin ja sanoi lausuvansa hänet -tervetulleeksi, olivatpa hänen kasvonsa millaiset tahansa. Hän -kuvaili sitä somaa piilopirttiä, jonne oli asettunut odottamaan -aikaa, jolloin he asuisivat siellä yhdessä eikä ilmaissut, miten -kovin häneen oli koskenut tieto miehensä kauniiden kasvojen -tuhoutumisesta. Vielä vähemmän hän ilmaisi olevansa levoton -odottaessaan Edmondin tuloa. Ne viikot, jotka he olivat viettäneet -yhdessä olivat olleet perin lyhyet verrattuina hänen pitkään -poissaoloonsa. - -Hitaasti läheni se päivä, jolloin Willowes katsoi olevansa kyllin -terve palatakseen kotiin. Hän nousi maihin Southamptonissa ja -matkusti sieltä postikyydillä Yewsholtiin. Barbara päätti lähteä -häntä vastaan Lornton Inniin -- siihen pieneen majataloon, jossa -Edmond oli häntä odottanut sinä iltana, jolloin he pakenivat. -Määrättyyn aikaan hän ajoi sinne pienoisvaunuissa, jotka hänen -isänsä oli lahjoittanut hänelle syntymäpäivänä uudessa kodissa -käytettäviksi. Ajopelit hän lähetti takaisin, sillä sopimuksen mukaan -piti hänen ajaa miehineen kotiin vuokravaunuissa. - -Pieni, syrjäinen majatalo ei ollut mitenkään viihtyisä, mutta Barbara -ei siitä välittänyt. Hän käyskeli varhaiskesän kauniina iltana -pihamaalla tähystellen, eikö odotettua näkyisi tulevaksi. Mutta -jokainen etäältä kohoava ja hitaasti lähenevä pölypilvi osoittautui -vieraan tulijan verhoajaksi. Barbara odotti kaksi tuntia yli -määräajan ja alkoi pelätä, että vastatuuli Kanaalissa oli estänyt -häntä saapumasta tänä iltana. - -Odottaessaan hän tunsi itsessään omituista värinää, joka ei johtunut -yksinomaan levottomuudesta eikä kiihtynyt peloksi; hänen jännittynyt -epävarmuutensa läheni milloin pettymyksen, milloin kevennyksen -tunnetta. Hän oli elänyt kuusi seitsemän viikkoa puutteellisesti -sivistyneen kauniin miehen kanssa, jota hän sittemmin ei ollut nähnyt -seitsemääntoista kuukauteen ja jota onnettomuus oli niin ruhjonut, -että hän, mikäli vakuutettiin, tuskin voi häntä tuntea. Onko ihme, -että Barbaran mielessä risteili sekavia tunteita? - -Mutta lähin vaikeus oli siinä, miten päästä pois Lornton Innistä, -jossa oleskelu alkoi käydä kiusalliseksi. Lähtiessään matkalle -Barbara oli taasen tapansa mukaan menetellyt harkitsemattomasti. -Olettaen että hänen miehensä saapuisi viiden minuutin kuluttua -vuokravaunuissaan oli hän lähettänyt omat ajoneuvonsa takaisin -kotiin. Nyt hän huomasi, että tuttu kun oli seudulla, herätti -hänen matkansa ihmisissä suurta mielenkiintoa. Hänestä tuntui, -että majatalon ikkunasta katseli häntä useampi silmäpari kuin -mitä hän itse voi nähdä. Barbara oli jo päättänyt lähteä kotiin -millaisissa ajoneuvoissa tahansa, kun vielä kerran suuntasi katseen -jo pimenevälle maantielle ja näki lähenevän pölypilven. Hän jäi -paikalleen; majataloa lähenivät vaunut, jotka olisivat vierineet -ohi, ellei vaunuissaistuja olisi huomannut odottelijaa. Hevoset -pysähdytettiin heti. - -"Te täällä -- ja yksin, mrs Willowes?" virkkoi lordi Uplandtowers -vaunuistaan. - -Barbara selitti, miten hän oli joutunut tähän hylättyyn asemaan. Ja -koska lordi oli matkalla hänen kotiinsa päin, suostui hän astumaan -vaunuihin. Keskustelu oli aluksi jäykkää ja katkonaista, mutta kun he -olivat ajaneet pari peninkulmaa, huomasi Barbara ihmeekseen puhuvansa -lordille avoimesti ja lämpimästi. Hänen avomielisyytensä johtui aivan -luonnollisesti siitä eristetystä elämästä, jota hän viime aikoina oli -viettänyt omituisen avioliittonsa vuoksi. Hänen herkkä sydämensä oli -pakahtua, kun hän lordin kysymysten tai pikemminkin vihjausten vuoksi -salli kaikkien surujensa purkautua. Lordi Uplandtowers vei hänet aina -hänen oman talonsa ovelle ja auttaessaan häntä vaunuista kuului hän -vakavasti moittien kuiskaavan: "Ei olisi tarvinnut käydä niin, jos -olisitte kuunnelleet minua!" - -Barbara meni sisään mitään vastaamatta. Illan kuluessa hän alkoi -yhä katkerammin katua, että oli ollut niin avomielinen lordi -Uplandtowersille. Se oli tapahtunut kuin yllättäen. Jos olisi voinut -edes aavistaa hänet tapaavansa, olisi voinut mitä huolellisimmin -harkita käyttäytymisensä! Ajatellessaan suorasukaisuuttaan Barbara -tunsi kylmän hien kihoavan esiin. Hän päätti jonkinlaiseksi itsensä -kurittamiseksi valvoa puoliyöhön saakka Edmondia odottaen. Vaikka -ei ollut luultavaa, että hän saapuisi ennen seuraavaa aamua, käski -Barbara järjestää illallista häntä varten. - -Tunnit kuluivat. Yewsholt Lodge lepäsi kuolonhiljaisena; puut vain -humisivat hiljaa. Puoliyön lähestyessä kuului kavionkapsetta ja -lähestyvien pyörien jyrinää. Ollen varma siitä, että tulija ei voinut -olla kukaan muu kuin hänen miehensä, Barbara lähti halliin häntä -vastaan. Mutta siellä seisoessaan hän tunsi suoranaista pyörrytystä -ajatellessaan miten asiat olivat muuttuneet Edmondin poissaollessa. -Äskeisen kohtauksen vuoksi pysyi lordi Uplandtowersin ääni ja kuva -yhä hänen mielessään, estäen Edmondia, hänen miestänsä, pääsemästä -sisimpien tuntojen piiriin. - -Hän meni kuitenkin ovelle, ja seuraavana hetkenä astui sisään -henkilö, joka oli tuttu ääriviivoiltaan, mutta ei juuri muuten. -Hänen miehellään oli yllään liehuva, musta viitta ja syvään painettu -hattu ja koko hänen asunsa vaikutti perin ulkomaalaiselta. Kun hän -astui lampunvaloon, havaitsi Barbara hämmästyksekseen ja kauhukseen, -että Edmondin kasvoja peitti naamio. Ensi hetkessä hän ei ollut sitä -lainkaan huomannut, sillä naamio oli väriltään niin luonnollinen, -että satunnainen katselija olisi luullut näkevänsä todelliset kasvot. - -Tulija oli epäilemättä nähnyt kauhunilmeen, sillä hän kiirehti -sanomaan: "Tarkoitukseni ei ollut sinua näin yllättää -- luulin -sinun jo olevan makuulla. Kuinka sinä oletkaan hyvä, rakas Barbara!" -Hän kiersi kätensä vaimonsa vyötäisille, mutta ei yrittänyt häntä -suudella. - -"Edmond -- _sinäkö?_ -- sinäkö se olet?" virkkoi hän kädet ristissä, -sillä vaikka tulijan hahmon ja liikkeiden olisi pitänyt riittää -ilmaisemaan, kuka hän oli, ja vaikka äänikin oli melkein entisellään, -tuntui ääntäminen perin muukalaistuneen. - -"Minä olen näin peitettynä saadakseni olla rauhassa -ravintolanpalvelijain ja muiden uteliaiden katseilta", sanoi hän -hiljaisin äänin. "Minä lähetän vaunut takaisin ja tulen aivan heti." - -"Oletko ihan yksin?" - -"Olen. Seuralaiseni jäi Southamptoniin." - -Vaunut kuuluivat vierivän pois. Barbara meni ruokasaliin, jonne -oli järjestetty illallinen, ja pian saapui sinne Edmondkin. Hän -oli riisunut viittansa ja hattunsa, mutta naamio oli vielä hänen -kasvoillaan. Barbara huomasi sen olevan silkintapaisesta aineesta -valmistetun, taipuisan ja ihonvärisen. Otsalla se luontevasti liittyi -hiuksiin, ja oli muutenkin taitavasti valmistettu. - -"Barbara -- sinä näytät sairaalta", virkkoi hän riisuen hansikastaan -ja tarttuen vaimonsa käteen. - -"Niin, minä olen ollut sairas", sanoi Barbara. - -"Onko tämä pieni sievä talo meidän?" - -"On." Hän tuskin tiesi mitä sanoi, sillä käsi, josta Edmond oli -riisunut hansikkaan, oli vääntynyt ja siitä puuttui pari sormea. Ja -naamiosta vilkahteli vain yksi silmä. - -"Minä antaisin kaikkeni, jos voisin suudella sinua, rakkaani, nyt, -tällä hetkellä!" jatkoi Edmond synkän intohimoisesti. "Mutta minä en -voi -- tämän naamion vuoksi. Palvelijat kai ovat menneet makuulle?" - -"Niin ovat", vastasi Barbara. "Mutta minä voin kutsua heitä. Tahdotko -syödä illallista?" - -Hän vastasi myöntäen, mutta sanoi ettei ollut syytä kutsua -palvelijoita, koska oli jo kovin myöhä. Sitten he astuivat pöydän luo -ja istuutuivat vastapäätä toisiaan. - -Vaikka Barbara oli säikähdyksissään, ei häneltä jäänyt huomaamatta, -että hänen miehensä vapisi, ikäänkuin hän olisi pelännyt sitä -vaikutusta, jonka oli tehnyt tai tulisi tekemään, vielä enemmän kuin -Barbara. Hän astui vaimonsa luo ja tarttui hänen käteensä. - -"Minä teetin tämän naamion Veneziassa", aloitti hän ilmeisesti -hämillään. "Rakas Barbara -- oma vaimoni -- luuletko -- luuletko, -ettei haittaisi, jos otan sen pois? Sinä et inhoa minua -- ethän?" - -"Oi Edmond, en tietenkään", vastasi Barbara. "Se, mikä on -sinua kohdannut, on meidän onnettomuutemme; minä olen valmis -vastaanottamaan sen." - -"Oletko varma siitä, että olet valmis?" - -"Tietysti. Olethan sinä minun mieheni." - -"Sinä siis olet todellakin vakuutettu siitä, ettei mikään -ulkonainen seikka voi sinua järkyttää?" kysyi jälleen Edmond, ääni -mielenliikutuksesta väristen. - -"Minä luulen olevani -- aivan varma", vastasi Barbara heikoin äänin. - -Edmondin pää painui. "Minä toivon, että niin on laita", kuiskasi hän. - -Seuraavan vaitiolon aikana tuntui kello naksuttavan tavallista -kuuluvammin. Edmond kääntyi hieman syrjittäin riisuakseen -naamarin. Barbara odotti henkeä pidättäen, katsoi miestään, käänsi -taas katseensa toisaanne ja peitti vihdoin käsillään silmänsä -nähdessään paljastuneen kaamean näyn. Hänen ruumistaan vapisutti -kauhu, mutta siitä huolimatta hän pakotti itsensä vielä kerran -katsomaan tukahduttaen huudon, joka pyrki tunkeutumaan esiin hänen -tuhkanharmailta huuliltaan. Kykenemättä enää häntä katsomaan Barbara -vaipui lattialle tuolinsa viereen ja peitti silmänsä. - -"Sinä et voi katsoa minua", valitti Edmond toivottomana. "Minä olen -niin hirvittävä, ettet sinäkään kykene minua sietämään. Minä tiesin -sen, mutta toivoin olevan toisin. Voi kovaa onnea -- kirotut olkoot -Venezian lääkärit, jotka pelastivat henkeni!... Katsohan tänne, -Barbara", jatkoi hän rukoillen, "katso minua tarkoin; jos inhoat -minua, niin sano, että inhoat, niin että voimme selvittää välimme -ikuisiksi ajoiksi!" - -Onneton aviovaimo ryhtyi viimeiseen epätoivoiseen ponnistukseen. -Siinä oli hänen Edmondinsa, joka ei ollut tehnyt hänelle mitään -vääryyttä, joka oli paljon kärsinyt. Ohimenevä antaumuksen tunne soi -hänelle jälleen voimia, hän kohotti silmänsä ja katsoi toisen kerran -noita nyljettyjä ihmiskasvojen jäännöksiä. Mutta se oli hänelle -liikaa. Tahtomattaan hän siirsi katseensa syrjään ja vavahteli -tuskasta. - -"Luuletko voivasi tähän tottua?" kysyi Edmond. "Joko -- tahi. Voitko -elää tällaisen luurankohaamun kanssa? Päätä itse, Barbara! Tämä on -nyt jäljellä sinun verrattoman kauniista miehestäsi!" - -Barbara raukka seisoi hänen vieressään liikkumatta; vain katse -harhaili levottomana sinne tänne. Pelonkauhu oli sysännyt syrjään -hänen luonnolliset antaumuksen- ja säälintunteensa, hänet oli -vallannut samanlainen kauhu ja inho kuin jos olisi nähnyt aaveen. Hän -ei kyennyt mitenkään käsittämään, että tämä oli hänen valitsemansa --- se mies, jota hän oli rakastanut; hän oli muuttunut kerrassaan -toiseksi olennoksi. "Minä en inhoa sinua", sanoi Barbara vapisten. -"Minä olen niin säikähtynyt -- niin suunniltani! Salli minun toipua. -Tahdotko nyt syödä illallista? Minä menen sillä välin huoneeseeni -- -herättääkseni eloon entiset tunteeni. Minä koetan, jos sallit minun -poistua hetkiseksi. Niin, minä koetan!" - -Vastausta odottamatta ja katse pelokkaasti toisaalle käännettynä -säikähtynyt nainen hiipi ovelle ja pois huoneesta. Edmond kuului -istuutuvan pöytään ikäänkuin olisi aikonut ryhtyä aterioimaan, mutta -ruokahalu ei tietenkään voinut olla hyvä sellaisen vastaanoton -jälkeen, joka osoitti oikeiksi hänen pahimmat otaksumansa. Noustuaan -yläkertaan ja päästyään omaan huoneeseensa Barbara vaipui lattialle -ja painoi päänsä vuoteenpeitteeseen. - -Hän pysyi hetken liikkumatta siinä asennossa. Makuuhuone oli -ruokasalin yläpuolella ja polvillaan ollen voi Barbara pian kuulla -Willowesin työntävän tuolinsa pöydän luota, nousevan ja lähtevän -halliin. Muutaman minuutin kuluttua tuo kamala hahmo varmaan nousisi -portaita ja seisoisi jälleen hänen edessään, tuo uusi, hirvittävä -olento, joka ei ollut hänen miehensä! Yöllisessä yksinäisyydessä, -vailla ystävää tai edes palvelijatarta hän menetti kokonaan malttinsa -ja pakeni kohta kun kuuli hänen askeleensa portaista. Ehtimättä -heittämään viittaakaan hartioilleen hän syöksyi huoneesta, riensi -pitkin parveketta takaportaille, niitä alas, avasi takaoven ja oli -vihdoin ulkona. Hän tuskin tiesi, mitä oli tehnyt, huomasi vain -olevansa kasvihuoneessa, jonkin kukkalavan yli kuupertuneena. - -Sinne hän jäi suurin, säikähtynein silmin tuijottamaan ikkunasta -puutarhaan. Hameenhelmat olivat kiinteästi kiedottuina, sillä hän -pelkäsi peltohiiriä, jotka toisinaan pujahtivat kasvihuoneeseen. Hän -pelkäsi joka hetki kuulevansa ne askeleet, joita hänen lain mukaan -olisi pitänyt odottaa ja kaivata, ja sitä ääntä, jonka olisi pitänyt -olla musiikkia hänen sielulleen. Mutta Edmond Willowes ei tullut. Yöt -olivat siihen vuodenaikaan lyhyet, ei kestänyt kauan, ennenkuin päivä -alkoi koittaa ensimmäisten auringonsäteitten tunkeutuessa esiin. -Päivänvalossa pelko väheni, ja Barbara alkoi uskoa voivansa kohdata -hänet jälleen ja tottua tuohon pelottavaan näkyyn. - -Kovia kokenut nuori nainen avasi kasvihuoneen oven ja kulki takaisin -saman tien, jota oli muutamia tunteja aikaisemmin tullut. Hänen -miesraukkansa luultavasti vielä nukkui, koska matka oli ollut pitkä -ja rasittava. Senvuoksi Barbara yritti liikkua mahdollisimman hiljaa. -Talossa näytti kaikki olevan samoin kuin hänen poistuessaan. Hallissa -hän etsi miehensä viittaa ja hattua, mutta ei voinut niitä nähdä. Hän -keräsi koko rohkeutensa ja nousi portaita; makuuhuoneen ovi oli auki -niinkuin se oli häneltä jäänyt. Peloissaan hän silmäsi ympärilleen: -vuode oli koskematta. Edmond lepäsi luultavasti ruokasalin sohvassa. -Barbara meni jälleen alas: siellä ei ollut ketään. Koskemattomalla -ruokapöydällä oli muistiinpanokirjan lehdelle nopeasti kyhätty kirje. -Sen sisältö oli suunnilleen seuraava: - - "_Iäti rakastettu vaimoni_. -- Kauhistuttavien kasvojeni - sinuun tekemää vaikutusta olin pitänyt täysin mahdollisena. - Toivoin kumminkin, että kävisi toisin, niin uskomatonta kuin - se olikin. Minä käsitin, ettei mikään _inhimillinen_ rakkaus - voinut kestää sellaista onnettomuutta, Minä tunnustan pitäneeni - sinun rakkauttasi _jumalallisena_, mutta niin pitkän eron - jälkeen ei voinut olla riittävästi lämpöä, jotta ensimmäinen, - aivan luonnollinen inho olisi ollut voitettavissa. Se oli koe, - joka epäonnistui. Minä en moiti Sinua, ehkäpä on parempikin - siten. Hyvästi. Minä lähden nyt Englannista vuodeksi. Vuoden - kuluttua näet minut jälleen, jos vielä elän. Silloin on minulla - tilaisuutta saada tietää tunteittesi todellinen laatu ja siinä - tapauksessa, että ne ovat minua vastaan, matkustan pois iäksi. - - E.W." - -Toivuttuaan ensi hämmästyksestään Barbara tunsi menetelleensä -anteeksiantamattoman väärin. Hänen olisi pitänyt nähdä miehessään -kovia kokenut olento eikä antaa pelkän ulkonäön johtaa itseänsä -käyttäytymään lapsen tavoin. Hänen ensimmäinen ajatuksensa -oli koettaa tavoittaa Edmond ja saada hänet palaamaan. Mutta -tiedustellessaan hän huomasi, ettei kukaan ollut menijää nähnyt: hän -oli hävinnyt hiljaa ja jäljettömästi. - -Sitäpaitsi oli mahdotonta saada yöllinen kohtaus olemattomaksi. Hänen -kauhunsa oli ollut liiankin ilmeinen ja Edmondia oli turha koettaa -houkutella takaisin yrittämällä täyttää velvollisuutensa. Barbara -meni vanhempainsa luo ja tunnusti heille, mitä oli tapahtunut. Pian -tuli asia tunnetuksi perheen piirin ulkopuolellakin. - -Vuosi kului, ja Edmondia ei kuulunut takaisin; aljettiin epäillä, -oliko hän enää elossa. Barbaran omantunnontuskat olivat siihen aikaan -niin ankarat, että hän halusi rakennuttaa kappelin tai pystyttää -muistomerkin ja antautua laupeudentöihin loppuiäkseen. Siinä -tarkoituksessa hän tiedusteli asiaa kunnon pastorilta, jonka saarnoja -hän kävi joka sunnuntai kuulemassa. Mutta saarnamies ei osannut muuta -kuin asetella tekotukkaansa ja koputtaa nuuskarasiaansa, sillä niin -välinpitämättömiä oltiin siihen aikaan uskonnollisessa suhteessa, -ettei koko maakunnassa tarvittu yhtään kappelia, kirkontornia, --porttia, kuorinikkunaa, kymmenen käskyn taulua tai kynttilänjalkaa. -Kahdeksastoista vuosisata erosi tässä suhteessa jyrkästi niistä -onnellisista ajoista, joissa me elämme, jolloin posti joka päivä -tuo hartaita avustuspyyntöjä mainitunlaisia tarkoituksia varten ja -jokainen kirkko on kuin kirkas kupariraha. Voimatta tällä tavoin -tyynnyttää omaatuntoansa Barbara päätti ryhtyä harjoittamaan -hyväntekeväisyyttä ja pian hän sai tyydytyksekseen nähdä ovellaan -parveilevan koko kristikunnan repaleisimpia, laiskimpia, juopoimpia, -tekopyhimpiä ja kelvottomimpia maankiertäjiä. - -Mutta ihmissydän on muuttuvainen kuin köynnöskasvin lehti, ja vähän -ajan kuluttua Barbara voi tyynesti kuulla äidin tai ystävättärien -sanovan: "Aina paras niinkuin tapahtuu." Hän alkoi itsekin ajatella -samoin, sillä hänen oli vieläkin mahdoton kauhistumatta palauttaa -mieleensä tuota rujoa hahmoa, joskin hän toisaalta tunsi hellyyden -värinää muistellessaan avioliittonsa alkuaikoja ja sitä miestä, joka -silloin oli ollut hänen vierellään. Jos Edmond nyt olisi saapunut -hänen luoksensa, olisi tunne voinut kasvaa hyvinkin voimakkaaksi. -Barbara oli nuori ja kokematon ja oli miehensä ensi kertaa palatessa -tuskin ehtinyt irtautua tyttöikänsä oikuista ja päähänpistoista. - -Mutta Edmond ei palannut. Kun Barbara ajatteli, että hän oli luvannut -tulla vielä kerran takaisin, jos olisi elossa, ja samalla tiesi, -että hän aina piti sanansa, niin hän alkoi uskoa miehensä kuolleen. -Samoin uskoivat hänen vanhempansa ja samoin vielä eräs henkilö --- se hiljainen, itsepintaisen järkähtämätön mies, joka oli niin -valpas kuin seitsemän vahtisotilasta, vaikka näyttikin nukkuvan -yhtä sikeästi kuin hänen perhehautansa kivikuviot. Kuullessaan -kerrottavan Barbaran säikähdyksestä ja pakenemisesta miehen palattua -ja viimeksimainitun äkillisestä poistumisesta, nauraa hihitti lordi -Uplandtowers, joka silloin ei ollut vielä kolmeakymmentä täyttänyt, -niinkuin vanha vahingoniloinen hupsu ukko. Hän oli joka tapauksessa -varma siitä, että Willowes loukatuista tunteistaan huolimatta olisi -palannut vaatimaan kirkassilmäistä puolisoaan, jos olisi vielä ollut -elossa määräajan kuluttua. - -Koska aviomiestä ei ollut, oli Barbara jättänyt sen kodin, jonka -hänen isänsä oli pannut kuntoon heitä varten, ja asui nyt, kuten -tyttöaikanaan, Chene Manorissa. Vähitellen alkoi Edmond Willowsin -nimeen liittyvä välikohtaus muuttua pelkäksi kuumehoureeksi ja -kuukausien kasvettua vuodeksi virkistyi lordi Uplandtowersin ja -Chene Manorissa asujain välinen ystävyys -- joka Barbaran karattua -oli hieman viilentynyt -- melkoisessa määrässä. Hän vieraili -jälleen usein talossa. Hänen oli mahdotonta ryhtyä pienimpäänkään -muutokseen tai uudistukseen maatilallaan Knollingwood Hallissa, jossa -hän asui, neuvottelematta sitä ennen ystävänsä sir Johnin kanssa. -Siten alinomaa hänet nähdessään Barbara vähitellen tottui häneen ja -seurusteli hänen kanssaan ujostelematta kuin veljensä kanssa. Alkoipa -hän suhtautua kerrassaan luottamuksellisesti tähän arvossapidettyyn, -ymmärtäväiseen ja luotettavaan mieheen, ja vaikka yleisesti -kerrottiin hänen tuomitsevan kovin ankarasti salakuljettajia, -sala-ampujia ja varkaita, luotti Barbara kumminkin siihen, että suuri -osa juttuja saattoi perustua vääriin otaksumisiin. - -Niin kului aika, kunnes hänen miehensä oli ollut kaksi vuotta -kadoksissa, joten näytti varsin varmalta, että hän oli kuollut. -Lordi Uplandtowersin uudistama tyyni kosinta ei niinmuodoin voinut -enää tuntua sopimattomalta. Barbara ei häntä rakastanut, mutta -hän oli niitä hervottomia luonteita, jotka tarvitsevat tukea -voidakseen puhjeta kukkaan. Sitäpaitsi hän nyt oli vanhempi ja valmis -myöntämään, että mies, jonka esi-isät olivat Pyhän Haudan puolesta -taistellessaan puhkoneet miekallaan kymmenittäin saraseeneja, oli -sosiaalisessa katsannossa otollisempi aviopuoliso kuin toinen, joka -ei tiennyt esivanhemmistaan muuta kuin sen, että isä ja isoisä olivat -olleet arvossapidettyjä porvareita. - -Sir John ilmoitti tilaisuuden sattuessa tyttärelleen, että hän lain -mukaan nyt voi pitää itseänsä leskenä, ja lordi Uplandtowersin -onnistui, lyhyesti sanottuna, toteuttaa aikeensa. Barbara suostui -hänen vaimokseen, joskaan hän ei milloinkaan myöntänyt rakastavansa -lordia niinkuin oli Willowesia rakastanut. Lapsuuteni aikana minä -tunsin erään vanhan rouvashenkilön, joka oli ollut läsnä heidän -vihkiäisissään. Hän kertoi, että lordi ja lady Uplandtowers ajoivat -illalla Chene Manorista nelivaljakossa ja että mylady oli puettu -viheriään, hopeakoristeiseen pukuun ja koreimpaan sulkahattuun, -mitä milloinkaan oli nähty. Mutta miten lieneekään ollut laita, -eikö viheriä väri sopinut hänelle vai miten, joka tapauksessa -näytti kreivitär kalpealta ja kuihtuneelta. Häitten jälkeen -lordi Uplandtowers vei vaimonsa Lontooseen, missä hän otti osaa -seuraelämään. Pian he palasivat Knollingwood Halliin, ja siten meni -vuosi menojaan. - -Ennen naimisiinmenoa näytti lordi vähät välittävän siitä, ettei -Barbara voinut kiihkeästi häntä rakastaa. "Kunhan saan teidät -omakseni", sanoi hän, "niin tyydyn kaikkeen." Nyt sitävastoin näytti -Barbaran kalseus häntä ärsyttävän ja hän kosti käyttäytymällä -niin, että Barbara joutui viettämään hänen seurassaan tuntikausia -kiusallisen vaitiolon vallitessa. Arvonimen todennäköinen perijä -oli toistaiseksi eräs kaukainen sukulainen, jota kohtaan lordi -Uplandtowers tunsi hänelle ominaista vastenmielisyyttä. Hän oli -päättänyt hankkia itselleen rintaperillisen ja moitti vaimoaan kovin -siitä, ettei mitään sellaisia toiveita ollut olemassa, kysyen mihin -hän oikeastaan kelpasi. - -Eräänä yksitoikkoisen elämänsä päivänä Barbara sai odottamattaan -kirjeen, joka oli osoitettu mrs Willowesille. Eräs pisalainen -kuvanveistäjä, joka ei tietänyt mitään hänen myöhemmästä -avioliitostaan, ilmoitti hänelle, että veistokuva, jonka mr -Willowes kaupungista lähtiessään oli jättänyt hänen haltuunsa, yhä -vieläkin oli hänen työhuoneessaan. Koska tilaus ei ollut täysin -maksettu ja hänen oli hankala kauemmin säilyttää veistosta luonaan, -ilmoitti hän olevansa kiitollinen, jos velka suoritettaisiin ja -hänelle annettaisiin tieto, minne veistos olisi lähetettävä. Tämä -kirje saapui eräänä ajankohtana, jolloin kreivitär yhä suuremman -vieraantumisen vuoksi alkoi salata mieheltään yhtä ja toista (tosin -aivan viattomia asioita). Niinpä hän kirjoitti vastauksen virkkamatta -sanaakaan lordi Uplandtowersille, lähetti kuvanveistäjän mainitseman -puuttuvan rahasumman ja pyysi viipymättä toimittamaan veistoksen -hänelle. - -Muutamia viikkoja ennen veistoksen saapumista Barbara sai ensimmäiset -ehdottomasti luotettavat tiedot Edmondin kuolemasta. Se oli -tapahtunut useita vuosia sitten, vieraassa maassa, noin kuusi -kuukautta heidän viimeisestä kohtauksestaan. Syynä olivat olleet -hänen aikaisemmat kärsimyksensä sekä ankara mielenmasennus, joka -oli saanut hänet sortumaan verraten mitättömään sairauteen. Uutisen -lähettivät hänelle muutamat Willowesin sukulaiset lyhyessä ja -virallisessa kirjeessä. - -Barbaran suru muuttui vähitellen intohimoiseksi säälintunteeksi. -Hän moitti itseänsä siitä, ettei ollut kyennyt voittamaan -vastenmielisyyttänsä muistuttelemalla, millaiseksi luonto oli -Edmondin alun pitäen muovannut. Se murheellinen hahmo, joka oli -muuttanut ikuisuuteen, ei ollut milloinkaan ollut hänen Edmondinsa. -Jospa olisi saanut nähdä hänet sellaisena kuin hän oli avioliiton -ensi aikoina, ajatteli Barbara. Parin päivän kuluttua hän ja hänen -miehensä näkivät aamiaisaikaan kahden hevosen vetämäin rattaiden -ajavan pihaan. Kohta tultiin heille ilmoittamaan, että Hänen -Armolleen oli saapunut laatikko, johon oli merkitty "Veistokuva". - -"Mitä se mahtanee olla?" kysyi lordi Uplandtowers. - -"Se on Edmond parkani kuva, se kuuluu minulle, mutta on vasta nyt -lähetetty", vastasi Barbara. - -"Minne sinä aiot sen asettaa?" kysyi lordi. - -"En vielä tiedä", vastasi kreivitär. "Minne hyvänsä, kunhan se ei -sinua vaivaa." - -"Oh, se ei vaivaa minua ollenkaan", virkkoi lordi. - -Kun veistos oli saatu ilmoille, lähtivät he sitä katsomaan. Se oli -kokovartalokuva, puhtainta Carraran marmoria, ja esitti Edmond -Willowesia alkuperäisessä kauneudessaan, sellaisena kuin hän oli -seisonut vaimonsa edessä matkalle lähtiessään: mies, jonka jokainen -ääriviiva ja kaikki ruumiinmuodot olivat melkeinpä täydelliset. Työ -oli suoritettu täysin uskollisesti. - -"Phoibos Apollon, totisesti", virkkoi kreivi Uplandtowers, joka -ei ollut milloinkaan nähnyt Willowesia, kuvassa enempää kuin -todellisuudessakaan. - -Barbara ei kuunnellut. Hän katseli kuin lumoutuneena ensimmäistä -puolisoansa unohtaen kokonaan, että hänen toinen miehensä oli hänen -vieressään. Willowesin runnellut kasvot olivat kadonneet hänen -mielestään; tämä täydellinen olento oli se mies, jota hän oli -rakastanut, eikä tuo myöhempi, surkuteltava hahmo, joka rakkauden ja -uskollisuuden olisi pitänyt -- mutta jota ne eivät olleet voineet -- -tuntea omakseen. - -Vasta kun lordi Uplandtowers karkeasti lausui: "Aiotko seisoa tässä -koko aamupäivän häntä palvomassa", hän jälleen heräsi. - -Lordi Uplandtowers ei ollut tähän päivään saakka aavistanutkaan, -että Edmond Willowes oli ollut niin kaunis. Nyt hän ajatteli, miten -mustasukkainen hän olisikaan ollut, jos olisi Willowesin tuntenut -useita vuosia sitten. Astuessaan iltapäivällä halliin hän näki -vaimonsa parvekkeella, jonne veistos oli asetettu. - -Barbara seisoi vaipuneena sen katseluun, aivan samoin kuin -aamupäivällä. - -"Mitä sinä teet?" kysyi lordi Uplandtowers. - -Barbara säpsähti ja kääntyi. "Minä katselen m-muotokuvaa nähdäkseni -onko se hyvin tehty", sopersi hän. "Enkö saisi?" - -"Mitäpä siitä hyötyä", sanoi lordi. "Mitä sinä teet tuolla -möhkäleellä? Eihän se voi jäädä tänne olemaan." - -"En minäkään sitä tahdo", virkkoi Barbara. "Minä kyllä keksin sille -paikan." - -Hänen omassa huoneessaan oli syvä komero, ja kun kreivi seuraavalla -viikolla oli joitakin päiviä poissa kotoa, tilasi Barbara kaupungista -pari puuseppää, jotka hänen määräyksensä mukaan sulkivat komeron -siten, että varustivat sen ovella. Niin syntyneeseen pyhättöön -Barbara siirrätti veistokuvan, lukitsi oven ja pisti avaimen -taskuunsa. - -Palattuaan kotiin lordi Uplandtowers huomasi veistokuvan -kadonneen parvekkeelta, mutta koska hän arveli sen tapahtuneen -hienotunteisuudesta, ei hän virkkanut mitään. Toisinaan kumminkin -sattui, että hän havaitsi vaimonsa kasvoissa ilmeen, jota hän ei -ollut nähnyt milloinkaan ennen. Hän ei kyennyt sitä selittämään; -se oli jonkinlaista hiljaista hurmiota, jonkinlaista salaista -autuudentunnetta. Lordi Uplandtowers ei voinut aavistaakaan, -minne veistokuva oli joutunut, ja alkoi yhä uteliaampana etsiä -sitä eri paikoista, kunnes vihdoin tuli ajatelleeksi vaimonsa -yksityishuonetta. Koputtaessaan hän kuuli oven sulkeutuvan ja avaimen -vedettävän lukosta, mutta sisään astuessaan hän näki vaimonsa -istuvan tekemässä käsityötä. Lordi Uplandtowersin katse sattui -äskenmaalattuun oveen, joka oli entisen komeron edessä. - -"Sinä näytät teettäneen täällä puusepäntöitä minun poissaollessani, -Barbara", huomautti hän välinpitämättömästi. - -"Niin olen, Uplandtowers." - -"Miksi olet teettänyt tuollaisen ruman oven, joka kokonaan pilaa -komeron kauniin holvikaaren?" - -"Minä tarvitsin vaatekomeron, ja kun ajattelin, että tämä on minun -huoneeni -- --" - -"Tietysti", keskeytti lordi Uplandtowers, joka nyt tiesi, missä -Willowesin muotokuva sijaitsi. - -Eräänä yönä tai pikemminkin aamun pienimpinä tunteina hän huomasi -kreivittären poistuneen viereltään. Koska hermostunut kuvittelu -oli hänelle vierasta, hän nukahti jälleen sen enempää asiaa -ajattelematta, ja seuraavana aamuna hän oli unohtanut koko seikan. -Mutta muutamia öitä myöhemmin kävi samoin. Tällä kertaa lordi heräsi -täysin, mutta ennenkuin ehti lähteä häntä etsimään, hän jo astui -huoneeseen aamupuvussaan, kädessään kynttilä, jonka hän lähestyessään -sammutti luullen miehensä nukkuvan. Lordi voi hänen hengityksestään -huomata hänen olevan omituisen mielenliikutuksen vallassa, mutta -tälläkään kertaa hän ei ilmaissut mitään nähneensä. Kohta kun Barbara -oli ehtinyt vuoteeseen lordi oli heräävinään ja kysyi jotakin -vähäpätöistä asiaa. "On, _Edmond_", vastasi Barbara ikäänkuin -itselleen vieraana. - -Lordi Uplandtowers oli varma siitä, että Barbaralla oli tapana -useinkin lähteä huoneesta, ja hän päätti ryhtyä vahtimaan. Seuraavana -yönä hän oli nukkuvinaan sikeästi ja huomasi silloin ennen pitkää -vaimonsa varovasti nousevan ja hiipivän pois huoneesta. Hän puki -ylleen joitakin vaatekappaleita ja lähti seuraamaan. Käytävän -toisessa päässä, josta piin ja teräksen ääni ei voinut kuulua -makuuhuoneeseen, hän iski tulta. Lordi vetäytyi erääseen tyhjään -huoneeseen, kunnes Barbara oli sytyttänyt kynttilän ja jatkanut -matkaansa omaan huoneeseensa. Muutaman minuutin kuluttua lordi -Uplandtowers seurasi häntä. Astuessaan huoneeseen hän näki komeron -oven olevan auki ja Barbaran seisomassa siellä käsivarret kiinteästi -kiedottuina Edmondin kaulaan ja huulet puserrettuina hänen huuliinsa. -Huivi, jonka hän oli heittänyt yöpukunsa yli, oli liukunut alas -hartioilta, ja hänen valkea hameensa ja kalpeat kasvonsa saivat hänet -näyttämään kuvapatsaalta, joka syleili toista. Suutelojensa lomassa -hän soperteli hiljaa ja lapsellisen hellästi: - -"Sinua, yksin sinua minä rakastan -- kuinka saatoinkaan olla sinulle -niin julma, sinä ihmeellinen -- niin hyvä ja oikea -- minä olen -sinulle iäti uskollinen, näennäisestä uskottomuudestani huolimatta! -Minä ajattelen sinua aina -- uneksin sinusta -- päivän pitkinä -hetkinä ja yöllä valvoessani! Oi Edmond, minä olen sinun iäti!" -Sanat, joihin liittyi huokauksia ja kyyneleitä, osoittivat sellaista -tunteen voimaa, jota lordi Uplandtowers ei ollut uskonut vaimollaan -olevan. - -"Ahaa", mietti hän itsekseen. "Tämä siis on syynä -- tämä se tuhoaa -kaikki toiveeni saada nimelleni perillinen -- ahaa! Täytyypä puuttua -asiaan!" - -Lordi Uplandtowers oli nokkela mies, kun kerran antautui -sotaisiin toimiin. Kumminkaan ei hän tässä tapauksessa keksinyt -yksinkertaisinta ja tehokkainta menettelytapaa: väsymätöntä -hellyyttä. Toisaalta hän ei myöskään ajattelemattomasti yllättänyt -vaimoansa, vaan hiipi takaisin makuuhuoneeseen yhtä äänettömästi -kuin oli sieltä lähtenyt. Kreivittären palatessa, pidätetyistä -huokauksista vapisten, hän oli tapansa mukaan sikeästi nukkuvinaan. -Seuraavana päivänä hän aloitti vastahyökkäyksensä tiedustelemalla, -mihin oli joutunut se opettaja, joka oli seurannut Willowesia hänen -matkoillaan. Hänelle ilmoitettiin, että mainittu herrasmies nykyjään -oli opettajana eräässä oppikoulussa verraten lähellä Knollingwoodia. -Ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa lordi Uplandtowers matkusti -sinne puhuttelemaan opettajaa. Koulumestari oli kovin mielissään, -kun niin vaikutusvaltainen naapuri suvaitsi tulla häntä tapaamaan ja -antoi mielellään kaikki Hänen Armonsa haluamat tiedot. - -Aluksi hieman juteltuaan koulusta ja sen kehittymisestä lordi -Uplandtowers mainitsi kuulleensa, että opettaja oli kerran -matkustellut aika kauan mr Willowesin seurassa ja ollut läsnä siinä -onnettomuudessa, jonka uhriksi hän oli joutunut. Lordi Uplandtowers -oli halukas tietämään, miten siinä oikeastaan oli käynyt ja oli -useasti aikonut ottaa asiasta selkoa. Hän sai kuulla kaikki, mitä -tahtoi tietää, ja keskustelun muututtua tutunomaiseksi opettaja -piirsi paperille ruhjoutunutta päätä esittävän kuvan ja selitti -matalin äänin kaikki sen yksityiskohdat. - -"Omituinen ja kamala näky epäilemättä", virkkoi lordi Uplandtowers -ottaen piirroksen käteensä. "Ei nenää eikä korvia!" - -Samalla viikolla, kreivittären mentyä tervehtimään vanhempiansa, -lordi Uplandtowers lähetti lähimmästä kaupungista hakemaan erästä -käsityöläistä, joka maalasi ilmoituskilpiä ja suoritti taitavasti -kaikenlaisia mekaanisia töitä. Lordi teki miehelle tajuttavaksi, -että häneltä pyydetty tehtävä oli aivan yksityisluontoinen, -ja vaitiololupaus vahvistettiin rahasummalla. Sitten avattiin -komeron ovi tiirikalla ja mies ryhtyi työhön käyttäen apunaan -opettajan piirrosta. Lordin valvonnan alaisena kävi kätevä -mekaanikko ja maalari jumalallisen marmorikuvan kimppuun. Minkä -tuli oli runnellut henkilössä, sen runteli taltta kuvassa. Se oli -häikäilemätön, pirullinen hävitystyö, jonka tulos esiintyi sitäkin -kauhistuttavampana kun se maalattiin luonnollisin värein. - -Kuusi tuntia myöhemmin, miehen mentyä, lordi Uplandtowers katseli -työtään, hymyili ilkeästi ja virkkoi: - -"Veistokuvan on esitettävä miestä sellaisena kuin hän eläessään oli, -ja hän oli tällainen! Ha, ha! Mutta tätä ei ole tehty suotta, vaan -hyvässä tarkoituksessa." - -Hän sulki komeron oven ja lähti hakemaan kreivitärtä kotiin. - -Seuraavana yönä Barbara nukkui, lordi sitävastoin pysytteli -valveilla. Barbaran kerrotaan unessa hymisseen rakkaita sanoja, -ja lordi tiesi, että kuviteltu hellä keskustelu tapahtui sen -miehen kanssa, jonka hän oli korvannut ainoastaan nimeksi. Vihdoin -kreivitär heräsi ja nousi vuoteestaan, ja sitten uudistuivat -edellisten öiden tapaukset. Lordi makasi hiljaa, kuunnellen. Kello -kuului lyövän kaksi, kun Barbara lähti huoneesta jättäen oven -raolleen ja kulki käytävän toiseen päähän, missä hän tavallisuuden -mukaan sytytti kynttilän. Niin syvä oli hiljaisuus, että lordi voi -vuoteestaan kuulla hänen puhaltavan hehkuvaan taulaan, iskettyään -teräksellä piihin. Hän kulki edelleen huoneeseensa, ja lordi kuuli -tai oli kuulevinaan, että avain kiertyi lukossa. Seuraavassa -silmänräpäyksessä kuului sieltä päin ankara, pitkä huuto, joka -kajahteli talon etäisimmissä kulmissa. Se toistui ja sitten kuului -raskas kaatuminen. - -Lordi Uplandtowers hyppäsi vuoteestaan. Hän kiiruhti pimeän käytävän -läpi vaimonsa huoneen ovelle ja sinne ehdittyään hän näki nuoren -kreivittären makaavan yöpuvussaan komeron lattialla. Ehdittyään -hänen luokseen lordi huomasi hänen vain pyörtyneen -- hän oli jo -pelännyt käyneen pahemmin. Hän nosti vaimonsa käsivarsilleen ja -lukitsi nopeasti komeron oven. Muutaman hetken kuluttua Barbara avasi -silmänsä. Sanaakaan sanomatta hän painoi kasvonsa miehensä kasvoja -vasten. Lordi kantoi hänet takaisin makuuhuoneeseen ja koetti samalla -häivyttää hänen pelkoansa nauramalla hänen korvaansa -- naurua, jossa -omituisesti yhtyivät toisiinsa ilkeys, hellyys ja raakuus. - -"O-ho-ho!" virkkoi lordi. "Hieman säikähtynyt, kultaseni, vai kuinka? -Millainen lapsi sinä oletkaan! Pelkkää pilaa, Barbara, -- oivallista -pilaa! Mutta lapsukaisen ei pidä öiseen aikaan vaeltaa vaatekomeroon -katselemaan rakkaan vainajansa haamua! Ja jos hän sen tekee, niin -hänen täytyy olla valmis pelästymään häntä -- o-ho-ho!" - -Kun he olivat ehtineet makuuhuoneeseen ja Barbara oli täysin -toipunut, vaikka hermot olivat vielä kovin kiihdyksissä, puhutteli -lordi häntä sitäkin ankarammin: "Vastaahan minulle nyt, mylady, -rakastatko häntä -- häh?" - -"En -- en!" sopersi hän kauhuissaan tuijottaen miehensä silmiin. "Hän -on liian hirveä -- en, en!" - -"Oletko aivan varma?" - -"Aivan varma", vastasi uupunut kreivitär parka. - -Hänen luontainen itsepintaisuutensa ilmeni kuitenkin pian uudelleen. -Seuraavana aamuna lordi kysyi jälleen: "Rakastatko häntä nyt?" -Barbara vavahteli, mutta ei vastannut mitään. - -"Se merkitsee, että sinä yhä häntä rakastat!" huudahti lordi. - -"Se merkitsee, etten tahdo valehdella, enkä myöskään suututtaa -mylordia", vastasi Barbara arvokkaasti. - -"Ajattelehan, jos niin ollen katselisimme häntä vielä kerran?" -Puhuessaan hän äkkiä tarttui vaimoaan vyötäisistä kiinni ja kääntyi -kuin olisi aikonut viedä hänet takaisin tuohon kammottavaan komeroon. - -"Ei -- ei! Oh -- ei!" huusi Barbara, ja hänen epätoivoinen -vastustuksensa osoitti, että yöllinen säikähdys oli jättänyt hänen -mieleensä syvemmät jäljet kuin olisi voinut arvata. - -"Vielä annos tai pari, niin hän paranee", mietti lordi itsekseen. - -Kreivin ja kreivittären epäsopu oli jo niin yleisesti tunnettu, ettei -ensinmainittu välittänyt sitä erikoisesti salata. Päivän kuluessa -hän käski neljä köysillä ja vivuilla varustettua miestä komeroon. -Heidän saapuessaan oli ovi auki ja veistokuvan yläosa oli peitetty. -Lordi siirrätti nyt kuvan makuuhuoneeseen. Seuraavista tapauksista -on olemassa vain löyhiä olettamuksia. Mikäli minulle on kerrottu, -näki lady Uplandtowers seuraavana iltana makuulle mennessään sängyn -vieressä ison, tumman kaapin, jota siellä ei ollut ennen ollut. Hän -ei kumminkaan kysynyt, mikä tehtävä kaapilla oli. - -"Minulle sattui pieni päähänpisto", selitti lordi, kun valot oli -sammutettu. - -"Tosiaanko?" kysyi kreivitär. - -"Järjestin pienen alttarin, tai miten sitä nimittäisi." - -"Pienen alttarin?" - -"Niin, eräälle henkilölle, jota me molemmin palvomme yhtä hartaasti. -Minä näytän, mitä se sisältää." - -Hän nykäisi nuoraa, joka oli piilotettu sänkyverhojen poimuihin, ja -kaapin ovet aukenivat hitaasti. Hyllyt oli poistettu ja sisus muuten -järjestelty niin, että aavemainen veistokuva sopi sinne. Siellä se -nyt oli samoinkuin aikaisemmin vaatekomerossa; erona vain, että -kummallakin puolella paloi vahakynttilä valaisten runneltuja ja -vääntyneitä piirteitä. Barbara tarttui mieheensä, kiljaisi ja peitti -kasvonsa vuodevaatteisiin. "Ota pois, ota pois!" rukoili hän. - -"Kaikki aikanaan, nimittäin sitten, kun rakastat minua enemmän kuin -häntä", vastasi lordi tyynesti. "Vielä ei liene aivan niin laita, vai -mitä?" - -"Minä en tiedä -- minä luulen -- voi, Uplandtowers, armahda -- minä -en voi sitä kestää -- armahda, vie se pois!" - -"Joutavia, kaikkeen tottuu. Katsohan toinen kerta!" - -Lyhyesti sanoen: hän jätti kaapinovet auki ja vahakynttilät palamaan -vuoteen jalkopäähän, ja kamala näky vaikutti kreivittäreen niin -omituisesti lumoten, että hän joutui sairaalloisen uteliaisuuden -valtaan. Lordin jälleen kehoittaessa hän katsoi uudelleen, värisi -kauhusta, käänsi katseensa toisaanne ja katsahti vielä kerran, koko -ajan rukoillen miestänsä ottamaan kuvan pois, ellei tahtonut tehdä -häntä mielenvikaiseksi. Lordi ei kumminkaan siihen suostunut; kaappi -oli avoinna aamunkoittoon saakka. - -Kohtaus uudistui seuraavana yönä. Lordi käytti järkähtämättä julmaa -parannusmenetelmäänsä, kunnes vaimoraukan hermot värähtelivät -ääretöntä tuskaa sen kekseliään kidutuksen kestäessä, jonka avulla -uskotonta yritettiin saattaa takaisin hyveen tielle. - -Kolmantena yönä, kohtauksen alkaessa samoinkuin ennenkin, Barbara -makasi katsoa tuijottaen suurin silmin kauheata näkyä ja purskahti -yht'äkkiä luonnottomasti nauramaan. Hän nauroi yhä äänekkäämmin, -yhä tuijottaen kuvaan, kunnes suorastaan huusi. Sitten hän äkkiä -vaikeni, ja lordi huomasi hänen menneen tajuttomaksi. Ensin hän luuli -vaimonsa pyörtyneen, mutta havaitsi pian, että asiat olivat pahemmin: -kysymyksessä oli kaatuvataudin kohtaus. Lordi hyppäsi vuoteestaan -säikähtyneenä siitä, että hän -- kuten viekkaat henkilöt useasti --- oli vahingoittanut omia etujansa. Se rakkaus, johon hän kykeni -(pikemmin itsekästä hekumoimista kuin uhrautuvaa hellyyttä), heräsi -silmänräpäyksessä eloon. Hän sulki kaapin nykäisemällä nuorasta, otti -vaimonsa syliinsä, kantoi hänet varovasti ikkunan luo ja teki muuten -minkä voi saadakseen hänet toipumaan. - -Kului pitkä aika, ennenkuin kreivitär jälleen tuli tuntoihinsa, ja -silloin näytti hänen tunne-elämässään tapahtuneen perinpohjainen -muutos. Hän kiersi käsivartensa miehensä kaulaan ja suuteli häntä -pelosta läähättäen kerran toisensa jälkeen, kunnes vihdoin parahti -itkemään. Aikaisemmin hän ei ollut kertaakaan itkenyt näiden -yöllisten kohtauksien kestäessä. - -"Otathan sen pois, rakkaani -- otathan!" pyysi hän hellytellen. - -"Jos rakastat minua." - -"Minä rakastan -- rakastanhan minä." - -"Ja vihaat häntä ja hänen muistoansa!" - -"Vihaan -- vihaan!" - -"Voinko luottaa sinuun?" - -"Minä en voi ajatellakaan häntä!" huudahti kreivitär-raukka -masentuneena. "Minua hävettää -- kuinka saatoinkaan olla niin -viheliäinen! Minä lupaan olla tästä lähin käyttäytymättä huonosti, ja -sinä et enää näytä minulle tuota ilkeätä kuvaa, ethän?" - -Lordi tunsi hyvin voivansa antaa pyydetyn lupauksen. "En", vastasi -hän. - -"Silloin minä kyllä rakastan sinua", virkkoi Barbara vilkkaasti -ikäänkuin peljäten, että häntä jälleen voitaisiin rangaista. "Ja -minä lupaan olla koskaan uneksimattakaan mitään ajatusta, joka sotii -nykyisen avioliittoni velvollisuuksia vastaan." - -Oli omituista, että tämä teeskennelty rakkaus sai tottumuksen -voimasta jonkinlaisen todellisuusluonteen. Kreivittäressä ilmeni -orjallista kiintymystä mieheensä ja samalla alkoi Edmondin muisto -käydä hänelle vastenmieliseksi. Kiintymys lisääntyi ja vakiintui, -kun kuva oli viety pois. Pysyvä mielenmuutos oli tapahtumassa ja -voimistui yhä vuosien kuluessa. Ainoastaan kokeneet lääkärit voivat -meille selittää, kuinka pelko voi aiheuttaa tuollaisen vaihdoksen, -mutta luullakseni; eivät sellaiset tapaukset ole aivan tuntemattomia. - -Lopulta osoittautui parannusmenetelmä niin tehokkaaksi, että siitä -itsestään aiheutui uusi sairaus. Barbara näet alkoi kiintyä mieheensä -siinä määrin, ettei tahtonut mielellään hetkeksikään poistua -hänen näkyvistään. Hän ei halunnut oleskella, muualla kuin hänen -huoneessaan, vaikka ei voinutkaan olla säpsähtämättä hänen arvaamatta -astuessaan sisään. Hän katseli melkein lakkaamatta miestänsä. -Lordin lähtiessä ajelemaan hän tahtoi päästä mukaan, ja pieninkin -toisille naisille osoitetta kohteliaisuus sai hänet suunnattoman -mustasukkaiseksi. Hänen pelkkä uskollisuutensa muuttui lopulta -rasitukseksi: se riisti lordin aikaa, rajoitti hänen vapauttaan -ja sai hänet ankarasti kiroilemaan. Kun lordi toisinaan puhui -kiivaasti, ei Barbara enää lohduttautunut pakenemalla omaan sisäiseen -maailmaansa, sillä se kiintymys toiseen, joka oli aikaisemmin suonut -hänelle runsaan korvauksen, oli nyt jäähtynyttä tuhkaa. Tästä lähtien -oli pelotetun ja kidutetun naisen elämä -- joka olisi voitu kehittää -paljoa korkeampiin tehtäviin, ellei hän olisi joutunut vanhempainsa -halpamaisen kunnianhimon ja aikakauden sovinnaisuuksien uhriksi -- -pelkkää alamaista tottelevaisuutta luonnotonta ja julmaa miestä -kohtaan. Pieniä henkilökohtaisia seikkoja sattui hänelle toinen -toisensa jälkeen -- puoli tusinaa, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen -sellaista tapausta -- sanalla sanoen: hän synnytti miehelleen -seuraavien kahdeksan vuoden aikana yksitoista lasta, mutta puolet -niistä tulivat maailmaan ennen aikojaan ja kuolivat muutaman päivän -ikäisinä. Yksi ainoa lapsi, tyttö, eli täysi-ikäiseksi. Hänet nai -sittemmin jalosukuinen mr Beltonleigh, joka sai lordi D'Almaine'in -arvonimen, kuten muistanette. - -Poikaa ja perijää ei ollut. Ruumiiltaan ja sielultaan kokonaan -runnellun lady Uplandtowersin vei hänen miehensä ulkomaille -nähdäkseen mitä lämpöisempi ilmanala voisi vaikuttaa hänen -riutuneeseen terveyteensä. Mistään ei ollut apua. Hän kuoli -Firenzessä muutaman kuukauden kuluttua. - -Vastoin odotusta lordi Uplandtowers ei mennyt uusiin naimisiin. -Sellaiset omituiset, ankaran säälimättömät tunteet kuin hänen eivät -näytä voivan periytyä. Kuten tiedämme, siirtyikin arvonimi hänen -kuoltuaan veljenpojalle. Kenties ei ole yhtä tunnettua, että kun -taloa ryhdyttiin laajentamaan kuudetta kreiviä varten, löydettiin -perustusta kaivettaessa särkyneen marmoriveistoksen kappaleita. -Ne jätettiin tarkastettaviksi useille muinaistutkijoille, jotka -otaksuivat, että veistos, mikäli vahingoittuneista palasista saattoi -päätellä, oli runneltu roomalainen satyyri tai kuoleman vertauskuva. -Ainoastaan muutamat seudun vanhimmista asukkaista arvasivat, ketä oli -esittänyt se kuva, jonka löydetyt kappaleet olivat muodostaneet. - -Minun olisi ollut lisättävä, että Melchesterin tuomiorovasti piti -kohta kreivittären kuoltua erinomaisen saarnan, jossa hän -- joskin -nimiä mainitsematta -- viittasi yllä kerrottuihin tapauksiin. -Hän esitti laajasti sitä ajatusta, että oli mieletöntä antautua -aistillisen, kaunista ulkomuotoa tavoittelevan rakkauden valtoihin -ja todisti, että mainitun tunteen ainoa järkevä ja hyveellinen kasvu -perustui sisäisiin arvoihin. Mitä tulee siihen hellämieliseen, -joskin hieman pintapuoliseen naishenkilöön, jonka tarinan olen -teille kertonut, on varsin varmaa, että nuoren Willowsin hurmaava -ulkomuoto oli pääasiallisimpana aiheena hänen avioliittoonsa. -Se oli sitäkin valitettavampaa, kun miehen kauneus, kaikkien -yksimielisen todistuksen mukaan, oli hänen hyvien ominaisuuksiensa -joukossa vähäpätöisin, sillä hänen luonnettaan kiitettiin lujaksi -ja vilpittömäksi, älyä teräväksi ja hänen tulevaisuutensa näytti -inhimillisesti katsoen varsin lupaavalta. - - * * * * * - -Seuran jäsenet kiittivät vanhaa tohtoria kertomuksesta, jonka -rovasti sanoi olevan hänen tarinaansa paljon mielenkiintoisemman. -Eräs vanhahko jäsen, jota tavallisesti kutsuttiin kirjatoukaksi, -sanoi että naisen luonnollinen uskollisuusvaisto voi tosiaankin -merkillisellä tavalla miehen kuoltua vallata hänen sydämensä, jos -sattuu jotakin, mikä väkevästi kohottaa alkuperäisen, tunteen ja -miehen alkuperäisen hahmon hänen mieleensä -- miten vähäpätöinen -vainaja lieneekin ollut yhteiskunnallisessa tai muussa katsannossa. -Sitten syntyi yleinen keskustelu, joka koski naisen kykyä nähdä -kuvassa alkuperäistä, unessa todellista -- kykyä, jota miehissä -(hentomielisen jäsenen mielestä) ei vastaa mikään. - -Rovastin mielestä sellaiset tapaukset kuin tohtorin kertoma pikemmin -kuvailivat äkkiä uudelleen syttynyttä intohimoa kuin piilevää -aito rakkautta. Kertomus oli palauttanut hänen mieleensä erään -tarinan, jonka hän oli kuullut nuoruudessaan ja jonka hän lupasi -koettaa esittää, vaikka pelkäsikin sen herättävän paljon vähemmän -mielenkiintoa kuin edellisen. Siinä ilmeni jälkimmäinen, parempi -tunteen laji, ja siinäkin oli sankaritar suvultaan miestänsä -ylhäisempi. Seura pyysi rovastia jatkamaan, ja hän aloitti. - - - - -3. - -STONEHENGEN MARKIISITAR. - -Esittänyt Rovasti. - - -Eräässä komeassa herraskartanossa, joka nuoruuteni aikana oli -minulle hyvin tuttu ja sijaitsi tuskin sadan peninkulman päässä -Melchesterin kaupungista, eli monta vuotta sitten ylhäinen nainen, -jonka persoonalliset avut olivat niin erikoiset, että melkein kaikki -Wessexin aatelis- ja herrasmiehet liehittelivät ja hemmottelivat -häntä. Jonkin aikaa nämä huomaavaisuudenosoitukset miellyttivät -häntä sangen hyvin. Mutta samoinkuin kelpo Robert Smithin mukaan -(jonka saarnat ansaitsisivat joutua paljon ahkerammin luetuiksi) -intohimoinen metsästäjä pitäisi rangaistuksena ja kiusana, jos -hänen täytyisi joka päivä mennä metsälle haukkoineen ja koirineen, -samoin tämä ylhäinen nainen pian kyllästyi siihen alinomaiseen -palvontaan, josta hän aluksi oli nauttinut. Tämän varsin luonnollisen -mielialanvaihteen vuoksi hän käänsi katseensa suoraan, alaspäin, -käyttääkseni sosiaalista sanontaa. Hän näet rakastui järjettömän -intohimoisesti erääseen nuoreen mieheen, joka oli ulkonäöltään -ihan tavallinen, sitäpaitsi vaatimatonta sukua ja aivan vailla -yhteiskunnallista asemaa. Nuori mies, lukkarin poika, joka oli -luonteeltaan hiljainen ja hienotunteinen, käytökseltään miellyttävä -ja vilpitön sydämeltään, oli palveluksessa nuoren naisen isän, -Avonin kreivin tilanhoitajalla ja toivoi tulevaisuudessa pääsevänsä -samanlaiseen asemaan. Lisättävä on, että lady Carolinen kiintymystä -hieman lisäsi se huomio, että eräs kylän tytöistä oli kovin -rakastunut nuorukaiseen ja että viimeksimainittu oli osoittanut -tytölle jonkinlaista huomaavaisuutta, tosin vain satunnaista ja -viatonta laadultaan. - -Koska työ alinomaa pakotti nuorukaista oleskelemaan talossa ja sen -lähitienoilla, oli lady Carolinellä usein tilaisuutta nähdä ja -puhutella häntä. Ladyllämme oli, Chaucerin sanontaa käyttääkseni, -"lemmen kaunis taide kokonansa", aina sormenpäihin asti, ja -nuorukainen, jonka sydän oli herkkä syttymään, havaitsi pian hänen -äänessään ja katseessaan ilmenevän hellyyden. Aluksi hän ei rohjennut -uskoa onneensa, koska ei tiennyt, kuinka kyllästynyt hän oli -hienostuneihin miehiin. Mutta tulee hetki, jolloin yksinkertaisinkin -mies näkee toisen puoliskonsa vilkahtavan esiin kauniista silmistä, -ja tuo hetki tuli meidänkin miehellemme, jota ei suinkaan voinut -soimata yksinkertaiseksi. Hänen saavutettuaan enemmän varmuutta -johtivat satunnaiset kohtaukset sopimuksenmukaisiin, kunnes he eivät -enää ollenkaan salanneet toisiltaan tunteitansa. He kuiskailivat -helliä sanoja, kuten rakastavat ainakin, ja olivat kovin toisiinsa -kiintyneet. Mutta he eivät antaneet muun maailman vilahdukseltakaan -aavistaa suhdettansa. - -Kun nyt lady Caroline rakkautensa vaikutuksesta kävi yhä vähemmän -harkitsevaksi ja nuorukainen oman tunteensa nojalla yhä nöyremmäksi, -ja kun he yhdessä tarkastelivat tilannetta, niin heidän asemansa -näytti sietämättömän toivottomalta. Mahdottomalta tuntui, että -lady Caroline milloinkaan uskaltaisi pyytää lupaa saadakseen mennä -hänen kanssaan naimisiin, ja yhtä mahdottomalta, että hän voisi -vaieta ja luopua hänestä. Niin ollen he päättivät valita kolmannen -mahdollisuuden: mennä salaa naimisiin, mutta näennäisesti elää -samoinkuin ennenkin. Tässä suhteessa he erosivat ystäväni kertomuksen -rakastavista. - -Vanhempainkodissa ei ollut ketään, joka olisi voinut aavistaa, että -kylmän rauhallisena saliin astuva lady Caroline eräänä päivänä -tätinsä luona käydessään oli saanut tilaisuuden liittyä rakastajaansa -siteillä, jotka vain kuolema voi katkaista. -- Niin oli kumminkin -laita: nuori nainen, joka ratsasti pulskilla hevosilla, ajeli pikku -vaunuissaan jokaisen kunnioittavasti tervehtiessä, ja nuori mies, -joka astuskeli pelloilla, valvoi metsänhakkuuta ja kalalammikoiden -rakentamista -- he molemmat olivat nyt mies ja vaimo. - -Kuukauden ajan he käyttäytyivät ihan suunnitelmanmukaisesti: -tapasivat toisensa salaa milloin ja missä vain sopi ja olivat -kumpikin ylen onnelliset ja tyytyväiset. Mutta kuukauden lopulla, kun -lady Carolinen rakkauden ensimmäinen kiivas hehku alkoi viilentyä, -hän toisinaan itsekseen kummasteli, kuinka hän, jolla olisi ollut -tilaisuus valita oikea aatelismies, parooni tai ritari tai -- jos -olisi ollut vakavamielinen -- sellainen verraten suruton piispa tai -tuomari, johon nuoret lesket yleensä helposti kiintyvät, oli voinut -mennä niin harkitsematta naimisiin. Niin tapahtui varsinkin silloin, -kun lady Caroline heidän salaisten kohtaustensa aikana huomasi, että -vaikka hänen miehensä olikin mietteliäs ja sangen paljon lukenut, -heillä ei kumminkaan ollut sosiaalisessa katsannossa yhtään yhteistä -kokemusta. Aviomiehellä oli tapana käydä yön tultua vaimonsa luona -hänen omassa huoneessaan, elleivät he voineet kohdata toisiaan -muualla. Siinä tarkoituksessa lady Caroline jätti auki pihanurmikon -puoleisen ikkunan, jonka kautta pääsi takaportaille. Siten aviomies -voi hiljaisuuden vallitessa hiipiä vaimonsa huoneeseen ja päästä -hänen vaiheilleen. - -Eräänä pimeänä yönä hän tapansa mukaan kulki mainittua tietä. Kun he -olivat seurustelleet suunnilleen tunnin ajan, arveli aviomies, että -hänen oli lähdettävä. - -Hän olisi mielellään viipynyt kauemmin, mutta kohtaus oli hieman -kiusallinen. Se mitä lady Caroline oli tänä yönä hänelle sanonut, -oli kovin kuohuttanut ja surettanut häntä, sillä se oli ilmaissut -muutoksen tapahtuneen: kylmä järki oli saanut valtoihinsa hänen jalon -vaimonsa, joka nyt enemmän suri omaa asemaansa ja tulevaisuuttaan -kuin rakasti miestään. Jääköön arvaamatta, riippuiko mainitusta -mielenkuohusta vaiko jostain muusta, mutta joka tapauksessa on -varmaa, että aviomiestä kohtasi ankara kouristus. Hän läähätti, -nousi, astui ikkunaa kohti hengittääkseen raitista ilmaa ja kuiskasi -äkkiä käheästi: "Voi sydäntäni!" - -Kykenemättä enää astumaan askeltakaan hän vaipui lattialle pusertaen -kättänsä poveansa vasten. Ehdittyään sytyttää kynttilän, joka oli -sammutettu siltä varalta, että joku vastakkaisella puolella asujista -voisi huomata poislähdön, lady Caroline havaitsi, että hänen -miehensä sydän oli tauonnut sykkimästä. Samassa hänen mieleensä -johtui, että eräs hänen ystävistään oli maininnut hänelle usein -sattuvan sydänkohtauksia, jotka lääkärien lausunnon mukaan saattoivat -muodostua kohtalokkaiksi. - -Tottuneena tohtoroimaan pitäjäläisiään lady Caroline yritti -tehdä voitavansa saadakseen hänet tajuihinsa, mutta turhaan. -Hänen liikkumattomuutensa ja käsien ja jalkojen kylmeneminen -osoittivat nuorelle naiselle liiankin selvästi, että hänen -miehensä oli auttamattomasti kuollut. Joka tapauksessa hän jatkoi -toivutteluyrityksiään ja vihdoin, nähdessään ettei mikään auttanut, -hän kumartui pelästyneenä ja epätoivoissaan hänen ruumiinsa yli -tietämättä mihin enää ryhtyä. - -Aluksi hän epäilemättä tunsi ankaraa surua menetyksensä vuoksi, mutta -sitten hän alkoi ajatella omaa asemaansa kreivin tyttärenä. "Voi -miesparkani, miksi kuolitkaan minun huoneeseeni ja tähän aikaan!" -valitteli hän. "Miksi et kuollut omaan tupaasi, jos sinun kerran oli -kuoltava! Silloin ei kukaan olisi saanut tietää harkitsemattomasta -avioliitostamme eikä kukaan virkkaisi sanaakaan siitä, että minä -alennuin sinua rakastamaan!" - -Kellon lyödessä yksi lady Caroline heräsi huumauksestaan, nousi ja -meni ovelle. Ainoa pelastuskeino tässä epätoivoisessa tilanteessa -näytti olevan äidin herättäminen. Mutta aikoessaan avata ovea hän -tahtomattaan veti kätensä takaisin. Oli melkein mahdotonta kutsua -edes äitiä avuksi palvelijain saamatta vihiä asiasta. Jos hänen -sitävastoin onnistuisi ilman vierasta apua kantaa ruumis hieman -loitommalle, niin kaikki epäilykset olisivat kenties torjuttavissa. -Ajatellessaan ajattelemattomasta teostaan johtuvien sosiaalisten -seurausten välttämistä ja vapautensa takaisinsaamista lady Caroline -epäilemättä tunsi mielensä keventyvän, sillä, kuten sanottu, aseman -pakotettu ja uskallettu luonne oli alkanut rasittaa hänen hermojansa. - -Hän keräsi kaiken rohkeutensa ja puki nopeasti ensin itsensä, sitten -miesvainajansa. Senjälkeen hän sitoi nenäliinalla hänen kätensä, -kiersi käsivartensa hänen olkapäittensä ympäri ja kantoi hänet -kapeita portaita alas. Päästyään ikkunan luo hän pudotti ruumiin -hitaasti maahan. Sitten hän kiipesi itse ulos pihalle, jätti ikkunan -auki ja laahasi ruumiin yli nurmikon aiheuttamatta enempää melua kuin -jos olisi hieman luutaa heiluttanut. Pihan toisella puolella hän -tarttui kiinteämmin kiinni ja sukelsi taakkoineen puitten varjoon. - -Rakennusten piiristä poistuttuaan hän voi ryhtyä pontevammin -tehtäväänsä, joka oli hänelle aika hankala, vaikka hän olikin -varsin roteva. Hänen jo suorittamansa ponnistus ja kokemansa pelko -alkoivat tuntua, kun hän ehti kartanon ja kylän välillä sijaitsevaan -pyökkilehtoon. Hän oli niin uupunut, että luuli olevansa pakotettu -jättämään ruumiin sinne. Mutta hetkisen kuluttua hän laahasi -taakkaansa edelleen yrittäen mahdollisuuden mukaan pysytellä -nurmella ja saapui vihdoin sen tuvan portille, jossa vainaja oli -asunut isänsä, pitäjän lukkarin kanssa. Lady Caroline itse olisi -tuskin osannut sanoa, miten hän suoritti loppuosan tehtäväänsä. -Jotta tiehen ei jäisi jälkeä, hän kantoi ruumiin hiekkakäytävän -poikki ja laski sen oven eteen. Talon tapoihin tottuneena hän haki -ikkunaluukun takaa avaimen, jonka hän pisti vainajan kylmään käteen. -Sitten hän viimeisen kerran suuteli hänen kasvojaan ja erosi hänestä -äänettömästi nyyhkyttäen. - -Lady Caroline palasi samaa tietä, jota oli mennyt ja saapui -seikkailutta kartanoon, jossa ikkuna, hänen suureksi kevennyksekseen, -oli yhä auki niinkuin se häneltä oli jäänyt. Kiivettyään sisään hän -kuulosti tarkkaavasti, sulki ikkunan, nousi hiljaa portaita myöten -huoneeseensa, järjesti siellä paikat kuntoon ja palasi vuoteeseensa. - -Seuraavana aamuna levisi nopeasti tieto, että miellyttävä nuori -maamies oli löydetty makaamasta kuolleena isänsä oven edessä, jota -hän ilmeisesti oli juuri ollut avaamassa, kun kuolema hänet kohtasi. -Seikka oli siksi tavaton, että katsottiin olevan syytä toimittaa -tarkastus, joka epäämättömästi osoitti sydänhalvauksen olleen -kuoleman syynä. Sitten ei asiasta enää puhuttu. Mutta hautajaisten -jälkeen aljettiin huhuilla, että eräs kaukaisilta hevosmarkkinoilta -myöhään yöllä palaava mies oli yön pimeydessä nähnyt henkilön -- -kuten näytti, naishenkilön -- laahaavan raskasta esinettä lukkarin -puutarhanportille. Myöhempäin tapahtumain valossa hän luuli voivansa -väittää, että esine oli ollut nuoren miehen ruumis. Nyt tarkastettiin -vaatteet yksityiskohtaisemmin, ja tuloksena oli, että niistä sieltä -täältä löytyi merkkejä, jotka osoittivat ruumista laahatun pitkin -maata. - -Kaunis ja kekseliäs lady Caroline oli nyt pahassa pulassa ja alkoi -miettiä, eikö sittenkin ehkä olisi ollut parasta heti tunnustaa -kaikki. Mutta koska asia oli kehittynyt tälle asteelle tulematta -ilmi, päätti hän yrittää pitää sitä vieläkin salassa. Hänen mieleensä -johtui oivallinen ajatus. Lienen jo maininnut, että tilanhoitajan -apulainen oli ollut aikaisemmin erään toisen tytön lemmen esineenä. -Tämä nuori neiti oli hänen naapurinsa metsänvartijan tytär, jolle -hän puolestaan oli osoittanut hieman huomaavaisuutta. Oli sangen -todennäköistä, ettei tytön rakkaus ollut vieläkään sammunut. Lady -Caroline, jolla oli suuri vaikutusvalta isänsä alustalaisiin nähden, -päätti käydä tapaamassa tyttöä voidakseen suunnitelmansa mukaisesti -pelastaa maineensa. Nyt, kun hänen, päähänpistonsa oli voitettu, hän -alkoi suorastaan hävetä mieletöntä kiintymystään ja melkein toivoi, -ettei olisi milloinkaan miestänsä nähnyt. - -Pitäjällä käydessään hän meni tapaamaan nuorta tyttöä, joka näytti -kalpealta ja surulliselta ja oli puettu yksinkertaiseen mustaan -pukuun kunnioittaakseen sen miehen muistoa, jota hän oli hellästi -rakastanut saamatta osakseen vastarakkautta. - -"Sinä olet menettänyt rakastettusi, Milly", virkkoi lady Caroline. - -Neitonen ei voinut pidättää kyyneleitään. "Mylady", sanoi hän, "hän -ei välittänyt minusta. Mutta minä rakastin häntä, ja nyt, kun hän on -kuollut, en tahdo enää elää." - -"Voitko pitää tietonasi erään häntä koskevan salaisuuden", kysyi -lady, "salaisuuden, joka koskee hänen kunniaansa -- jonka minä yksin -tiedän, mutta mielelläni kertoisin sinulle?" - -Tyttö vastasi myöntäen ja oli todellakin tässä suhteessa täysin -luotettava; niin syvä oli hänen kiintymyksensä vainajaan. - -"Tule hänen haudalleen tänä iltana puoli tuntia auringonlaskun -jälkeen, niin minä kerron sinulle kaikki", sanoi toinen. - -Samana päivänä hämärissä kohtasi kaksi naishenkilöä toisensa nuoren -miehen vereksen hautakummun ääressä. Siinä juhlallisessa paikassa -kaunis ja ylhäinen nainen kertoi tarinansa: kuinka hän oli rakastanut -vainajaa ja mennyt hänen kanssaan naimisiin, kuinka mies oli kuollut -hänen huoneeseensa ja kuinka hän salaisuuttaan varjellakseen oli -laahannut hänet hänen oman asuntonsa ovelle. - -"Mennyt naimisiin hänen kanssaan, mylady!" huudahti tyttö astahtaen -taaksepäin. - -"Sanoinhan sen jo", vastasi lady Caroline. "Mutta silloin en -menetellyt viisaasti, se oli suuri erehdys. Hänen olisi pitänyt naida -sinut! Sinä, Milly, olit hänen omansa. Mutta sinä menetit hänet." - -"Niin", virkkoi tyttö parka, "ja senvuoksi minulle naurettiin. -'Ha-ha, sinä rakastat häntä, Milly, mutta hän ei välitä sinusta!'" - -"Eikö olisi suloista kostaa noille ilkeille pilkkaajille?" kysyi lady -Caroline. "Sinä menetit hänet hänen eläessään, mutta voisit kenties -saada hänet kuolleena, _ikäänkuin_ olisit omistanut hänet elävänä ja -siten maksaa pilkkaajille samalla mitalla." - -"Miten?" kysyi tyttö henkeään pidättäen. - -Lady Caroline kehitteli suunnitelmaansa jonka sisältö oli -seuraavanlainen. Millyn piti ilmoittaa, että nuori mies oli salaa -mennyt naimisiin (mikä oli totta), nimittäin hänen, Millyn, kanssa, -että hän oli käynyt vaimonsa luona kuolemansa edellisenä iltana, että -Milly, huomatessaan hänet kuolleeksi, oli kantanut hänet kotiin, -jotteivät vanhemmat saisi tietää heidän suhteestaan ja että hän oli -aikonut pitää koko asian salassa, kunnes huhut olivat pakottaneet -hänet ilmaisemaan asian. - -"Mutta kuinka minä voin näyttää toteen tuon kaiken?" kysyi -metsänvartijan tytär hämmästyen uskaliasta ehdotusta. - -"Varsin helposti. Jos tarvitaan, voit sanoa, että vihitytit itsesi -häneen Pyhän Mikaelin kirkossa Bathissa ja että ilmitulon varalta -käytit minun nimeäni, joka sattui juolahtamaan mieleesi. Siellä näet -meidät vihittiin. Ja minä olen valmis todistamaan väitteesi oikeaksi." - -"Minua ei oikein miellytä -- --" - -"Jos teet, kuten pyydän", sanoi lady Caroline päättävästi, "niin -minä pysyn aina sinun ja isäsi ystävänä, ellet, niin asia muuttuu -toiseksi. Minä annan sinulle vihkimäsormukseni, jota saat pitää -omanasi." - -"Onko se ollut teidän sormessanne, mylady?" - -"Ainoastaan öisin." - -Millyllä ei ollut paljoa valitsemisen varaa, joten hän vihdoin -suostui. Ylhäinen nainen veti poveltaan esiin sormuksen, jota hän ei -ollut milloinkaan voinut kantaa kaikkien nähden, tarttui neitosen -käteen ja painoi sormuksen hänen sormeensa rakastajansa haudalla -seisoen. - -Millyä puistatti; hänestä tuntui kuin hänet olisi vihitty ruumiiseen. - -Mutta siitä hetkestä lähtien tyttö antautui koko sielustaan -näyttelemään osaansa. Hänen mielensä täytti rauhaisa onnentunne. -Hänestä tuntui, että hän oli kuolemassa voittanut itselleen sen -miehen, jota hän oli turhaan palvonut hänen eläessään, ja hän tunsi -itsensä melkeinpä tyytyväiseksi. Lady Caroline jätti nuoren miehen -toiselle vaimolle kaikki ne pienet muistot ja korut, jotka vainaja -oli hänelle itselleen lahjoittanut. Niiden joukossa oli muistokotelo, -joka sisälsi vainajan hiussuortuvan. - -Seuraavana päivänä tyttö suoritti niin sanotun tunnustuksensa, jota -näennäisesti todensi hänen jo aikaisemmin kantamansa yksinkertainen -surupuku, ja pian levisi pieni romanttinen tarina yli koko maaseudun -aina Melchesteriin asti. Oli omituinen psykologinen tosiasia, että -Milly tunnustettuaan näytti todella hurmautuneena antautuvan uuteen -asemaansa. Lady Carolinen antamalla runsaalla rahasummalla hän osti -täydellisen surupuvun, jonka hän puki ylleen kirkkoon mennessään. -Hänen mitättömät pikku kasvonsa näyttivät suruharsokehyksessään niin -somilta, että toiset samanikäiset kylän tytöt melkein kadehtivat -häntä. Milloin naisen suru valtaa siinä määrin koko nuoren -elämän kuin tässä tapauksessa, ei petoksesta oikeastaan voi olla -puhettakaan. Hänen kertomuksensa sopi niin hyvin kaikkeen, mitä -tiedettiin nuoren miehen käyttäytymisestä -- esimerkiksi niihin -perustelemattoman äkkinäisiin poistumisiin ja yhtä odottamattomiin -palaamisiin, joita hänen ystävänsä olivat usein ihmetelleet -- -ettei kukaan hetkeäkään epäillyt kenenkään muun kuin hänen olleen -salaisessa avioliitossa osallisena. Täysi totuus olisi tuntunut aivan -mahdottomalta väitteeltä verrattuna tähän sangen todennäköiseen -selitykseen. Koska ei ollut mitään perittävää, ei yksikään sielu -vaivautunut lähtemään neljänkymmenen peninkulman päässä sijaitsevaan -kirkkoon etsimään avioluettelosta vahvistusta niin vaatimattomaan -romaaniin. - -Vähän ajan kuluttua Milly pystytti miehensä haudalle kauniin patsaan, -johon oli hakattu: "Hänen sureva leskensä pystytti patsaan." Ottaen -huomioon, että siihen kuuluvat varat olivat lady Carolinen, suru taas -Millyn, oli tuo hautakirjoitus yhtä tosi kuin sellaiset kirjoitukset -yleensä ja olisi ollut vieläkin todempi, jos ei siitä olisi jäänyt -pois pari monikonpäätettä. - -Herkkätuntoisesta ja alttiista Millystä oli kerrassaan nautinto saada -leskenä käydä joka päivä miehensä haudalla ja avoimesti antautua -surunsa valtoihin. Hän laski kummulle tuoreita kukkia ja antautui -tunnehaaveisiinsa siinä määrin, että itsekin melkein uskoi olevansa -vainajan leski. Eräänä iltapäivänä, Millyn uutterasti koristaessa -rakkaan miesvainajansa hautaa lady Caroline käyskeli muutamain -ystäväin kanssa hautausmaan aidan viertä. He katselivat Millyn puuhia -ja huomauttivat, miten vaikuttava näky oli ja miten hellästi vainajan -oli täytynyt rakastaa tuollaista antaumuksellista olentoa. Silloin -välkähti lady Carolinen silmistä omituinen, kärsivä hohde, ikäänkuin -hän olisi ensi kerran kadehtinut sitä asemaa, johon hän vain suurella -vaivalla oli saanut neitosen taivutetuksi. Lady Carolinessa uinui -vielä mieheen kohdistuvaa hellyyttä, jota sosiaaliset sovinnaisuudet -eivät olleet kyenneet täysin sammuttamaan. - -Molemminpuolinen tyytyväisyys asiain onnelliseen järjestämiseen -loppui äkkiä, kun lady Caroline eräänä päivänä ilmestyi hautausmaalle -juuri kun Milly oli saapunut sinne tuomaan kukkia kuten tavallista. -Lady Caroline, joka oli rauhattomana odottanut häntä sakariston -takana, näytti kalpealta ja liikutetulta. - -"Milly!" huusi hän. "Tule tänne! En tiedä, miten saan sinulle -sanotuksi, mitä minulla on sanottavana. Olen pelosta puolikuollut." - -"Minä valitan, Teidän Armonne", virkkoi Milly ihmeissään. - -"Anna sormus minulle", sanoi lady yrittäen tarttua tytön vasempaan -käteen. - -Milly veti nopeasti kätensä takaisin. - -"Anna se tänne, kuuletko!" toisti Caroline käskevästi. "Sinä et -tiedä, miksi! Minä olen joutunut ikävään asemaan, jota en ollenkaan -tiennyt odottaa!" Lady Caroline kuiskasi tytölle muutamia sanoja. - -"Voi mylady", virkkoi säikähtynyt Milly. "Mitä nyt aiotte tehdä?" - -"Sinun täytyy sanoa, että tunnustuksesi oli kurja valhe, häpeällinen -keksintö, kuolemansynti -- että minä pyysin sinua tekemään sen minua -suojataksesi ja että minut vihittiin häneen Bathissa. Sanalla sanoen: -meidän täytyy ilmaista totuus, muuten on kaikki hukassa -- ruumiini, -sieluni ja hyvä nimeni -- iäksi!" - -Hellämielistenkin naisten taipuvaisuudella on sentään rajansa. Milly -oli ehtinyt eläytyä siihen ajatukseen, että hän ja nuori mies olivat -tulleet yhdeksi lihaksi ja että hänellä oli oikeus käyttää vainajan -nimeä, oli tottunut pitämään vainajaa miehenään siinä määrin, ettei -voinut luopua hänestä ensi vaatimalla. - -"Ei, ei", huudahti hän, "minä en voi enkä tahdo hänestä luopua! -Teidän Armonne otti hänet minulta hänen eläessään ja antoi hänet -minulle takaisin vasta hänen kuoltuaan. Nyt minä tahdon hänet pitää! -Minä olen todellakin hänen leskensä. Paremmalla syyllä kuin te, -mylady, sillä minä rakastan ja suren häntä ja käytän hänen rakasta -nimeänsä -- Teidän Armonne sitävastoin ei tee mitään!" - -"Tietysti minä rakastan häntä", huudahti lady Caroline säihkyvin -silmin, "minä pidän hänet enkä luovuta häntä sellaiselle kuin sinä! -Kuinka voisinkaan, koska hän on sen lapsiraukan isä, jonka minä tulen -synnyttämään? Minun täytyy saada hänet takaisin! Milly, Milly, etkö -voi ymmärtää ja sääliä minua, sinä paatunut tyttö, etkö näe, missä -epätoivoisessa tilassa minä olen? Voi harkitsemattomuutta, naisen -turmiota! Miksi en miettinyt asiaa paremmin ja odottanut? Jätä -minulle takaisin kaikki, mitä olen sinulle antanut ja lupaa auttaa -minua, kun tunnustan totuuden." - -"En milloinkaan, en milloinkaan!" vakuutti Milly kiivaasti. "Katsokaa -tätä hautakiveä! Katsokaa suruhattuani ja -pukuani -- ja tätä -sormusta! Kuulkaa se nimi, jolla minua mainitaan! Minun hyvä maineeni -on minulle yhtä kallis kuin teidän maineenne teille! Olen tunnustanut -rakkaani omakseni ja itseni hänen omaksensa, olen ottanut hänen -nimensä, surrut hänen kuolemaansa niinkuin mieheni kuolemaa ainakin --- kuinka siis voisin sanoa, ettei se olekaan totta? Sellaiseen -häpeään en tahdo joutua! Minä todistan teitä vastaan mylady, ja -minua uskotaan, sillä minun kertomukseni on paljoa todennäköisempi -kuin teidän. Mutta minä pyydän teitä, mylady, älkää pakottako minua -siihen! Armahtakaa minua, antakaa minun pitää hänet!" - -Nimellisessä leskiraukassa herätti pelkkä ehdotus, jonka -toteuttamisesta olisi hänelle koitunut katkera nöyryytys, niin syvää -surua, että lady Caroline vaikeasta tilanteestaan huolimatta lämpeni -häntä säälimään. - -"Minä ymmärrän asemasi", virkkoi hän. "Mutta ajattelehan minun -tilaani! Mitä minun on tehtävä? Ellet sinä minua auta, näyttää -siltä kuin olisin keksinyt koko jutun vain häpeästä pelastuakseni. -Vaikka esitän vihkimätodistuksen, on ihmisten skandaalinhalu niin -suuri, että useimmat jättävät tosiasian huomioonottamatta ja uskovat -mieluummin sinun kertomuksesi oikeaksi. En tiedä edes ketkä olivat -todistajina, en tiedä kerrassaan mitään!" - -Muutaman hetken kuluttua molemmat nuoret naiset oivalsivat oikeaksi -vanhan väitteen, että yksimielisyydessä on suuri voima. Niinpä -he tyynesti harkitsivat asiaa ja harkinnan tuloksena oli, että -kumpikin palasi kotiinsa ja lady Caroline jo samana iltana tunnusti -avioliittonsa kreivittärelle, mutta ei kenellekään muulle koko -maailmassa. Vähän ajan kuluttua matkustivat lady Caroline ja hänen -äitinsä Lontooseen, missä he pian senjälkeen kohtasivat Millyn, jonka -kerrottiin lähteneen johonkin kylpypaikkaan hoitamaan terveyttänsä. -Viimeksimainittuun tarkoitukseen tarvittavat rahat olivat -lahjoittaneet herraskartanon rouvat, jotka tunsivat syvää myötätuntoa -yksinäistä ja turvatonta leskeä kohtaan. - -Seuraavan vuoden alkupuolella tuli Milly kotiin lapsi käsivarrellaan. -Manor House'in naiset olivat matkustaneet ulkomaille. He palasivat -matkaltaan vasta seuraavana syksynä, jolloin Milly lapsineen oli -muuttanut pois isänsä, metsänvartijan kodista, koska hänelle oli -tarjoutunut tilaisuus asettua omaan kotiin usean peninkulman päähän -syntymäkylästään. Sitäpaitsi oli lady Carolinen ja hänen äitinsä -välityksellä hankittu hänelle ja hänen lapselleen sievä vuotuinen -avustus eliniäksi. - -Kului pari kolme vuotta, ja lady Caroline meni naimisiin erään -aatelismiehen -- Stonehengen markiisin -- kanssa, joka oli paljoa -vanhempi kuin hän ja kosiskeli häntä kauan laiskanlaisesi. Hän ei -ollut rikas, mutta lady Caroline eleli hänen kanssaan rauhallisesti -monta vuotta. Avioliitosta ei syntynyt yhtään lasta. Sill'aikaa -Millyn poika kasvoi ja vaurastui erinomaisesti. Hän rakasti -otaksuttua äitiänsä, ja Milly puolestaan oli koko sielustaan -kiintynyt poikaan, jonka kasvoissa näkyivät yhä selvemmin sen miehen -piirteet, joka oli muinoin voittanut tytön sydämen ja vielä kuoleman -jälkeen piti sitä omanaan. - -Milly kasvatti poikaa niin hyvin kuin voi käytettävissään olevilla -rajoitetuilla varoilla. Avustusta näet ei ollut lisätty, sillä lady -Caroline -- nyttemmin Stonehengen markiisitar -- näytti välittävän -heistä yhä vähemmän. Milly oli pojan puolesta kovin kunnianhimoinen; -hän kieltäytyi melkeinpä välttämättömimmästäkin voidakseen -antaa hänen käydä lukiota samassa kaupungissa, jonne he olivat -vetäytyneet. Kahdenkymmenen vuoden ikäisenä nuorukainen kirjoittautui -ratsuväki-rykmenttiin, ei satunnaisen laiskuudenpuuskan vuoksi, -vaan harkiten ja vilpittömästi haluten antautua sotilaanammattiin. -Hänen harvinaiset kykynsä, miehekäs ryhtinsä ja vakaa käytöksensä -olivat aiheena pikaiseen ylenemiseen, jota vielä edisti siihen aikaan -sattunut vakava sota. Palattuaan rauhan solmimisen jälkeen Englantiin -hän oli saavuttanut ratsumestarin arvon ja kohta hän, nuori mies, -ylennettiin majoitusmestariksi. - -Hänen äitinsä -- hänen oikea äitinsä, siis Stonehengen markiisitar, --- kuuli puhuttavan poikansa menestyksestä. Se herätti eloon -hänen äidinvaistonsa ja täytti hänen sydämensä ylpeydellä. Etevä -sotilaspoika herätti hänessä suurta mielenkiintoa. Hän halusi -nähdä poikansa, varsinkin kun markiisi oli kuollut jättäen hänet -yksinäiseksi lapsettomaksi leskeksi. En voi sanoa, olisiko hän -tullut lähteneeksi poikaansa tapaamaan ilman ulkonaista yllykettä. -Mutta eräänä päivänä, kun hän ajoi avonaisissa vaunuissaan läheisen -kaupungin ulkokulmilla, kulki kasarmeihin sijoitettu sotaväki -marssijärjestyksessä hänen ohitsensa. Hän tarkasteli marssijoita ja -tunsi komeimman upseerin omaksi pojakseen -- siinä määrin oli poika -isänsä näköinen. - -Tämä kohtaus elvytti hänen äidintunteitaan, jotka olivat vuosikausia -uinuneet. Hän moitti itseään kovin laiminlyönnistään. Jos hänessä -olisi ollut tosi rakkauden rohkeutta, olisi hän tunnustanut -ensimmäisen avioliittonsa ja antanut kasvattaa pojan omanaan. Mitäpä -olisi merkinnyt, vaikka hän ei olisi milloinkaan saanut hienoa, -jalohelmistä ja kultalehdistä kokoonpantua vaakunakilpeä, jos hänen -osakseen olisi tullut jalon, kelpo pojan rakkaus ja suoja. Tällaiset -ajatukset viiltelivät yksinäisen ja surullisen naisen sydäntä. -Nyt hän katui, että oli ylpeästi kieltänyt ensimmäisen miehensä, -katui katkerammin kuin oli milloinkaan katunut harkitsematonta -naimisiinmenoansa. - -Hänen kaipauksensa kävi niin voimakkaaksi, että hänestä näytti -mahdottomalta olla tunnustamatta itseään poikansa äidiksi. Kävi -miten kävi, hänen täytyi se tehdä; miten myöhäistä olikin, täytyi -hänen ottaa poika pois tuolta naiselta, jota hän alkoi hillittömästi -vihata, koska hän oli anastanut hänen ainoan lapsensa. Hän oli varma -siitä, että poika ilomielin vaihtaisi yksinkertaisen maalaisäitinsä -ylhäiseen äitiin, joka oli ollut päärin puoliso. Koska lady -Stonehenge leskenä voi matkustaa, milloin ja miten halusi, lähti hän -jo seuraavana päivänä siihen pieneen kaupunkiin, jossa Milly eli yhä -kantaen surupukua nuoruutensa rakastetun muistoksi. - -"Hän on _minun_ poikani", virkkoi markiisitar kohta kun oli jäänyt -kahdenkesken Millyn kanssa. "Sinun on annettava hänet takaisin -minulle nyt kun olen siinä asemassa, että voin uhmata maailman -mielipidettä. Hän kai käy usein sinua tervehtimässä?" - -"Kerran kuussa sodasta palattuaan, mylady. Toisinaan hän jää luokseni -pariksi kolmeksi päiväksi ja vie minut mukanaan kaikkialle." Milly -puhui rauhallisesti ja ylpeästi. - -"No niin, sinun on luovuttava hänestä", sanoi markiisitar kylmästi. -"Mutta sinun ei tarvitse joutua siitä kärsimään, sillä saat tavata -hänet niin usein kuin haluat. Minä aion tunnustaa ensimmäisen -avioliittoni ja ottaa hänet asumaan luokseni." - -"Te unohdatte, että tässä on otettava lukuun kaksi henkilöä, mylady. -Ei ainoastaan minut, vaan myöskin hän itse." - -"Se seikka on helposti järjestettävissä. Etkö luule, ettei hän -tahdo -- --" Tahtomatta loukata Millyä puhumalla heidän erilaisesta -yhteiskunnallisesta asemastaan sanoi hän: "Hän on minun lihaani ja -vertani eikä sinun." - -"Liha ja veri eivät merkitse mitään!" vastasi Milly kiivastuen -siinä määrin kuin yksinkertainen maalaisvaimo voi kiivastua paarin -puolisolle -- tässä tapauksessa kelpo tavalla. "Mutta minä suostun -jättämään asian hänen itsensä ratkaistavaksi." - -"Muuta en pyydäkään", sanoi lady Stonehenge. "Pyydä häntä tulemaan -tänne, jotta saan kohdata hänet." - -Sotilaalle kirjoitettiin ja kohtaus järjestettiin. Nuori mies ei -ollutkaan kovin hämmästynyt saadessaan kuulla sukujuurensa, sillä -hän oli jo vuosikausia tietänyt, että asiassa piili jokin salaisuus. -Hän käyttäytyi markiisitarta kohtaan kunnioittavasti, mutta ei -niin lämpimästi kuin tämä oli toivonut. Äidin valinnan vaihtoehdot -mainittiin miehelle. Hänen vastauksensa oli hämmästyttävä. - -"Ei, mylady", virkkoi hän. "Paljon kiitoksia, mutta minä annan -asiain mieluummin jäädä ennalleen. Isäni nimi on joka tapauksessa -minun. Nähkääs, mylady, te ette välittänyt minusta paljoakaan, kun -olin pieni ja avuton; miksipä minä tulisin luoksenne nyt, kun olen -täysikasvuinen ja voimakas? Tämä rakas, uhrautuva sielu vaali minua -kohta syntymäni jälkeen, valvoi ja hoiti minua, kun olin sairas, -ja kieltäytyi monesta mukavuudesta antaakseen minulle tilaisuutta -päästä eteenpäin. Minä en voi rakastaa ketään toista äitiä niinkuin -olen häntä rakastanut. Hän _on_ minun äitini ja minä olen aina hänen -poikansa." Puhuessaan hän laski voimakkaan käsivartensa Millyn -olkapäille ja suuteli häntä hellästi. - -Markiisitar-parka oli surkean epätoivon vallassa. "Sinä surmaat -minut", sanoi hän, koko ruumis nyyhkytyksistä vapisten. "Etkö sinä -- -voisi -- rakastaa -- minuakin?" - -"En, mylady. Koska pakotatte minua sanomaan, niin sanon teille, että -jos te häpesitte isäparkaani, joka oli hyvä ja kunniallinen mies, -niin minä puolestani häpeän teitä." - -Mikään ei voinut häneen vaikuttaa. Vihdoin sai lady-parka sanotuksi -vain: "Etkö -- etkö voi suudella minuakin? Eihän se ole liikaa -- -minä en pyydä mitään muuta." - -"Epäilemättä", vastasi hän. - -Seurasi kylmä suutelo, ja sitten oli kiusallinen kohtaus ohi. Tämä -päivä oli onnettomalle Stonehengen markiisittarelle lopun alku. Se -seikka, että poika oli hänet kieltänyt, sai hänet sitä katkerammin -kaipaamaan hänen rakkauttansa. Minä en tarkoin tiedä, miten kauan hän -vielä eli, mutta kovin pitkä ei aika voinut olla. Hänen elämäänsä -kalvoi tuska, joka oli pistävämpi kuin käärmeen hammas. Ollenkaan -välittämättä ihmisistä, heidän tavoistaan ja tuomioistaan hän salli -asian tulla tunnetuksi. Ja kun odotettu loppu vihdoin oli käsissä --- minua surettaa sanoessani, että hän kieltäytyi ottamasta vastaan -uskonnon lohdutusta -- niin hänen kuolemansa syyksi oli oikeimmin -merkittävä "särkynyt sydän". - - * * * * * - -Rovastin lopetettua huomautettiin hänen kertomuksensa johdosta yhtä -ja toista. Hempeämielinen jäsen sanoi lady Carolinen tarinan olevan -murheellisena esimerkkinä siitä, kuinka alkujaan terve inhimillinen -tunne voi tärveltyä luokkaeron ja sosiaalisten ennakkoluulojen -vaikutuksesta. Lady Caroline ansaitsi sääliä, mutta vielä enemmän -ansaitsi sitä hänen lapsensa, ennenkuin oli ehtinyt täysi-ikäiseksi. -Puhujan mielestä ei ollut mitään sydäntäsärkevämpää kuin lapsi, joka -havaitsee olevansa vierottu eikä ymmärrä onnettoman asemansa syytä. -Siksi oli varsin luonnollista, että hän ryhtyi kertomaan tarinaa, -joka koski samaa aihetta kuin edellinen, mutta päättyi aivan toisin. - - - - -4. - -LADY MOTTISFONT. - -Esittänyt Hempeämielinen jäsen. - - -Kaikista Wessexin romanttisista, kaupungeista on Wintoncester -luullakseni soveliain sellaisille henkilöille, joilla on taipumusta -mietiskelyyn. Siellä näet on tuomiokirkko, jonka keskilaiva -on niin pitkä, että sitä kävellessään voi painua salatuimpiin -mietteisiinsä tarvitsematta alinomaa kääntyä takaisin. Voi kulkea -lähes kolmesataa askelta komeiden muistomerkkien keskitse, -hiljaisessa mielessään vertaillen toisiinsa sitä kuivaa pölyä, -joka on laskeutunut kuninkaitten ja piispojen leposijoille, ja -sitä kosteampaa tomua, joka tavallisesti peittää aatelittomien, -pappien ja muiden kuolevaisten viimeistä leposijaa ulkona luonnon -helmassa. Ja jos on rakastunut, niin voi kirkassilmänsä kanssa hiipiä -johonkin kappeliin juhlallisessa ympäristössä puhdistaakseen ja -kypsyttääkseen hurmiotaan, kunnes se saa entistä harvinaisemman ja -hienomman vivahduksen, joka on ymmärrykselle -- joskaan ei aisteille --- miellyttävämpi kuin se tunteen laji, joka syntyy käyskeltäessä -paikoissa, joissa kaikki huokuu elämää, kasvua ja hedelmällisyyttä. - -Tässä juhlallisessa paikassa, jonne he olivat vetäytyneet -välttääkseen omaistensa huomiota, sir Ashley Mottisfont, leskimies, -pyysi eräänä maaliskuun päivänä Philippaa, Squire Okehallin -lempeätä tytärtä, puolisokseen. Philippan elämä oli tähän saakka -kulunut aivan huomaamatta, jotavastoin sir Ashley, vaikka ei -ollutkaan rikas, kuitenkin nautti melkoista arvonantoa, joten -kysymyksessäolevaa liittoa epäilemättä pidettiin suurena kunniana -ja onnena Philippan laiselle vähäpätöiselle henkilölle. Viehättävä -tyttö oli itse aivan samaa mieltä. Hän oli siinä määrin hurmaantunut -sir Ashleyhin, että hän, mainittuna päivänä käyskellessään hänen -rinnallaan kirkonkäytävää, tuskin huomasi jalkojensa koskettavan -kivipermantoon -- pikemmin hän tunsi leijailevansa ilmassa. Philippa -oli intomielinen, tuntehikas tyttö; hän ei voinut ymmärtää, kuinka -hän ansaitsi miehekseen sir Ashley Mottisfontin, tunnetun, laajalti -matkustelleen ja komean henkilön. - -Kosiessaan hän ei käyttänyt sitä kömpelöä puheentapaa, jota bukoliset -maamiehet sellaisissa tärkeissä tilaisuuksissa yleensä viljelevät, -vaan puhui niin hienosti kuin olisi oppinut sanottavansa Enfieldin -_Speakerista_. Kumminkin hän hieman epäröi, sillä hänellä oli jotakin -lisättävää. - -"Soma Philippani", virkkoi hän, (sivumennen sanoen Philippa ei -ollut lainkaan soma) "minun on ilmoitettava sinulle, että olen -ottanut hoitooni pienen tyttölapsen, joka on kokonaan minusta -riippuvainen. Se on pieni orpo olento, jonka minä eräänä päivänä -löysin kauralyhteestä [siten suvaitsi arvoisa parooni asian esittää] -ollessani matkalla kotiin, nimetön lapsukainen, josta aion pitää -huolta, kunnes hän on kyllin vanha tullakseen toimeen omin neuvoin. -Hän on vasta viidentoista kuukauden ikäinen ja nykyään erään -ystävällisen eukon huostassa. Etkö sinä halua ottaa hoivataksesi -pientä avutonta raukkaa?" - -Tarvitsee tuskin sanoa, että ihastunut ja rakastunut nuori ladymme -lupasi tehdä kaikki voitavansa nimettömän lapsen hyväksi. Pian tämän -jälkeen vihittiin pariskunta samassa temppelissä, joka oli ollut sir -Ashleyn lemmentunnustuksen mykkänä todistajana. Vihkimisen toimitti -itse piispa, kunnianarvoisa ja kokenut mies, niin tottunut liittämään -toisiinsa henkilöitä, joilla oli halua tällaisiin kokeisiin, että -molemmat asianosaiset hämmästyksekseen havaitsivat joutuneensa -jo yhteen, vaikka vielä epämääräisin katsein silmälivät toisiaan -itsenäisinä olentoina. - -Tämän toimituksen jälkeen pariskunta matkusti kotiinsa Deansleigh -Parkiin ja alkoi elää onnellista yhdyselämäänsä. Lupaukselleen -uskollisena lady Mottisfont kävi seuraavina viikkoina ahkerasti -kylässä katsomassa lasta, jonka hänen miehensä oli niin -salaperäisellä tavalla löytänyt kotiin ratsastaessaan. Tästä -mielenkiintoisesta löydöstä ladyllä muuten oli oma ajatuksensa, -mutta koska luonnostaan oli niin hellä, että olisi paremman -puutteessa voinut rakastaa kiviä ja kantoja, ei hän ajatustaan -ilmaissut. Tyttönen, joka kasteessa sai nimen Dorothy, mielistyi -lady Mottisfontiin niinkuin paroonin nuori vaimo olisi ollut hänen -oma äitinsä ja Philippa puolestaan kiintyi vähitellen lapseen siinä -määrin, että kysyi mieheltään, eikö saisi ottaa häntä luoksensa -kasvattaakseen hänet niin huolellisesti kuin oman tyttärensä. Sir -Ashley vastasi, ettei hänellä ollut mitään sitä vastaan, vaikka -kenties voisi syntyä juoruja. Muuten hän ilmeisesti oli varsin -tyytyväinen asiain uuteen järjestykseen. - -Sitten he elelivät edelleen pari kolme vuotta sir Ashley Mottisfontin -maatilalla ja olivat niin likellä onnenautuutta kuin maan ilmanala -salli. Tyttönen oli Philippalle oikea Jumalan lahja, sillä hän -ei näyttänyt saavan omia lapsia. Hän olikin kyllin ymmärtäväinen -kiittääkseen kaitselmusta tästä lahjasta eikä ollenkaan vaivannut -päätään yrittämällä ottaa selkoa lapsen alkuperästä. Luonnostaan -hellänä ja taipuisana hän rakasti miestänsä arvostelematta, väsymättä -ja uskonnollisella hartaudella, ja lasta tuskin vähemmän. Hän helli -pientä lemmikkiä ikäänkuin omaa tytärtänsä. Dorothy puolestaan -oli hänen lohtunaan, kun mies oli poissa kotoa huvittelemassa tai -asioitaan järjestelemässä. Kotiin palatessaan sir Ashley oli perin -tyytyväinen nähdessään miten he olivat voittaneet toistensa sydämet. -Silloin sir Ashley suuteli vaimoansa, hänen vaimonsa suuteli pikku -Dorothya ja pikku Dorothy suuteli sir Ashleytä. Lady Mottisfontilla -oli tällaisen kolminkertaisen tunteenpurkauksen jälkeen tapana sanoa: -"Hyvä isä, minä unohdan kokonaan, ettei hän ole minun lapseni!" - -"Mitäpä siitä?" virkkoi hänen miehensä. "Kaitselmus on kaukonäköinen. -Se lähetti hänet meille, koska oli päättänyt olla antamatta meille -omia lapsia." - -Heidän elämäntapansa oli mitä vaatimattomin. Lakattuaan -matkustelemasta sir Ashley oli alkanut harrastella metsästystä ja -maanviljelystä, Philippa puolestaan oli mallikelpoinen perheenemäntä. -He tyytyivät niihin huveihin, joita kotiseutu voi tarjota. He -menivät varhain levolle ja nousivat samaan aikaan kuin työhevoset ja -viheltelevät ajomiehet. He tunsivat kaikkien verraten tavallisten -lintujen ja puitten nimet ja olivat säänennustajina huolestuneiden -maanviljelijäin ja liikavarpailla varustettujen vanhain ihmisten -veroiset. - -Eräänä päivänä sir Ashley Mottisfont sai kirjeen, jonka hän luettuaan -hajamielisenä laski pöydälle mainitsematta mitään sen sisällöstä. - -"Keneltä se on, rakkaani?" kysyi hänen vaimonsa kirjeeseen katsahtaen. - -"Se on vain eräältä vanhalta tuttavalta, Bathissa asuvalta -asianajajalta. Hän muistuttaa minulle, mitä olen neljä viisi -vuotta sitten -- hiukan ennen naimisiinmenoamme -- sanonut hänelle -Dorothysta." - -"Mitä olet hänestä sanonut?" - -"Minä ajattelin silloin, ettet sinä ehkä välittäisi tytöstä ja -kehoitin senvuoksi häntä ilmoittamaan minulle, tuntisiko hän jonkin -rouvashenkilön, joka haluaisi ottaa Dorothyn lapsekseen ja antaa -hänelle hyvän kodin." - -"Mutta sehän tapahtui silloin, kun ei Dorothyllä ollut ketään -hoivaajaa", virkkoi lady Mottisfont. "Kuinka hänen päähänsä pälkähtää -nyt kirjoittaa? Eikö hän tiedä, että olet naimisissa? Tietysti hän -sen tietää!" - -"Epäilemättä." - -Sir Ashley ojensi kirjeen vaimolleen. Asianajaja ilmoitti, että -eräs varakas leskirouva, joka ei toistaiseksi halunnut nimeänsä -mainittavan, oli äskettäin kääntynyt asioissaan hänen puoleensa. -Rouva oli kertonut haluavansa ottaa kasvattaakseen pikku tytön, -kunhan varmaan tietäisi saavansa hyvän ja miellyttävän lapsen. Niin -ollen hän olisi mieluummin ottanut lapsen, joka oli kyllin vanha, -jotta voi päätellä, millainen hän oli luonnonlaadultansa. Asianajaja -palautti sir Ashleyn mieleen, mitä hän oli aikoja sitten ilmoittanut, -ja esitti nyt asian hänelle. Tyttöselle luvattiin erinomainen koti -- -siitä voi asianajaja mennä takuuseen -- ellei hänellä jo ollut kotia. - -"Onpa mieletöntä, että mies kirjoittaa näin pitkän ajan kuluttua!" -virkkoi lady Mottisfont, joka tunsi kurkkuaan ahdistavan -ajatellessaan, mitä Dorothy hänelle merkitsi. "Minä otaksun että sinä -annoit hänelle tämän tehtävän silloin -- kun Dorothyn -- löysit?" - -"Aivan niin -- silloin se tapahtui." - -Hän vaipui ajatuksiinsa. Kumpikaan ei vaivautunut vastaamaan -asianajajan kirjeeseen. Asia jäi silleen toistaiseksi. - -Eräänä päivänä syödessään muutamain ystäväin kanssa päivällistä -(palattuaan kaupungista, jonne olivat pikimmältään matkustaneet -nähdäkseen mitä maailmassa tapahtuu, kuullakseen mitä siellä -puhuttiin ja ylimalkaan hieman virkistyäkseen pitkäaikaisen -maallaolon jälkeen) he kuulivat eräältä tuttavaltaan, että Fernell -Halliin, lähellä sijaitsevaan herraskartanoon, joka omistajan -huonojen raha-asiain vuoksi oli vuokrattavana, oli asettunut eräs -leskirouva, italialainen kreivitär, jonka nimen jätän mainitsematta -syistä, jotka vähitellen selviävät. Lady Mottisfont oli sekä -hämmästynyt että mielissään. "Vaikka minä luullakseni olisin -mieluummin jäänyt Italiaan, jos olisin siellä syntynyt", lisäsi hän. - -"Hän ei ole italialainen, vaan hänen miesvainajansa", sanoi sir -Ashley. - -"Oletko kuullut hänestä jo ennen!" - -"Olen, Greyn luona puhuivat hänestä tuonnottain. Hän on -englantilainen." Kun sir Ashley ei kertonut enempää, selitti -eräs vieraista lady Mottisfontille, että kreivittären isä oli -keinotellut itäintialaisilla arvopapereilla, joiden avulla siihen -aikaan moni tuli upporikkaaksi. Tytär peri suunnattoman omaisuuden -isänsä kuollessa, mikä tapahtui vain muutamia viikkoja hänen -miehensä kuoleman jälkeen. Otaksuttiin, että rikkaan englantilaisen -tyttären ja köyhän ulkomaalaisen välinen avioliitto oli ollut -pelkkää keinottelua. Suruajan kuluttua leski epäilemättä joutuisi -kaikenlaisten onnenonkijain tavoittelun esineeksi, sillä hän oli -vielä aivan nuori. Toistaiseksi hän kuitenkin näytti kaipaavan lepoa -ja välttävän kaupunkeja ja seuraelämää. - -Muutamia viikkoja myöhemmin sir Ashley Mottisfont katsoi kauan ja -tutkivasti vaimonsa kasvoja. Sitten hän virkkoi: - -"Dorothylle olisi ehkä ollut parempi, jos kreivitär olisi hänet -ottanut. Hän on paljoa rikkaampi kun me ja olisi melkoista paremmin -voinut ohjata hänet suureen maailmaan." - -"Kreivitärkö ottaisi Dorothyn?" kysyi lady Mottisfont säpsähtäen. -"Mitä -- oliko hän se rouvashenkilö, joka halusi saada hänet?" - -"Oli; hän oleskeli Bathissa siihen aikaan kun asianajaja Gayton -kirjoitti minulle." - -"Mutta kuinka sinä tiedät tuon kaikki, Ashley?" - -Sir Ashley näytti hieman arvelevan. "Niin, minä olen kohdannut -hänet", sanoi hän. "Näetkös, hän on toisinaan mukana -metsästysretkille, vaikka ei itse ratsastakaan, ja hän kertoi minulle -olevansa se rouvashenkilö, joka oli tiedustellut asiaa Gaytonilta." - -"Sinä siis olet sekä nähnyt hänet että puhutellut häntä?" - -"Useita kertoja, kuten kaikki muutkin." - -"Miksi et ole minulle mitään virkkanut?" kysyi lady Mottisfont, "Minä -olen kerrassaan unohtanut käydä häntä tervehtimässä. Minä teen sen -huomenna tai jonakin lähipäivänä... Mutta Ashley, minä en ymmärrä, -kuinka sinä voit sanoa, että olisi ollut parempi, jos Dorothy olisi -joutunut hänelle; tyttöhän on nyt niin kokonaan meidän omamme, etten -voi sietää tuollaisia ehdotelmia, vaikkapa ne olisivat pelkkää -leikkiä." Hänen silmänsä olivat niin kaunopuheisen moittivat, ettei -sir Ashley Mottisfont vastannut mitään. - -Lady Mottisfont ei metsästänyt sen enempää kuin -englantilais-italialainen kreivitär, sitäpaitsi hän puuhaili niin -uutterasti taloustoimissa ja Dorothyn vaalinnassa, ettei hänellä -ollut halua tuhlata hetkeäkään pelkkään huviin. Oli tosiaankin -karkeata aivan kylmästi harkita, mikä vuosia sitten olisi ollut -edullisinta lapselle, johon he nyt olivat sydämestään kiintyneet. -Lady Mottisfont ei voinut mitenkään ymmärtää, kuinka hänen miehensä -voi katsella asiaa niin persoonattomalta kannalta, sillä kuten -arvoisat kuulijani lienevät arvanneet oli lady Mottisfont aikoja -sitten -- ellei jo alunpitäen -- aavistanut, mikä sir Ashleyn ja -Dorothyn todellinen suhde oli. Paroonin puoliso oli kumminkin -niin säyseä ja hienotunteinen, ettei hän milloinkaan ilmaissut -epäluulojaan, vaan otti napisematta vastaan, mitä taivas hänen -osakseen sääti. Hänen ylevämielisyytensä muuten täysin palkitsi se -ilo, minkä tyttöseen kohdistuva rakkaus hänessä herätti. - -Muutamia päiviä myöhemmin, kun tuli puheeksi ulkomaanmatka, hänen -miehensä palasi tuohon kiusalliseen keskustelun aiheeseen. Siinä -tapauksessa, että matkasta tulisi tosi, olisi hänen mielestään -melkein vahinko, etteivät he olleet myöntyneet kreivittären -toivomukseen. Kreivitär oli kohdannut Dorothyn hänen ollessa -hoitajineen kävelyllä ja oli sanonut, ettei hän milloinkaan ollut -nähnyt niin miellyttävää lasta. - -"Vai niin -- hän siis yhä himoitsee Dorothyä? Sehän on suorastaan -hävytöntä!" huudahti lady Mottisfont. - -"Siltä näyttää... Kuulehan, Philippa rakas, kreivitär olisi -laillisesti ottanut Dorothyn tyttärekseen, mikä olisi tytölle varsin -edullista. Mehän emme ole sitä tehneet, vaan hoidamme ja vaalimme -häntä kasvattinamme." - -"Minä otan hänet mielelläni omaksi lapsekseni!" huudahti lady -Mottisfont levottomana. "Kuinka siinä on meneteltävä?" - -"Hm." Sir Ashley ei antanut mitään neuvoa, vaan vaipui ajatuksiinsa. -Hänen puolisonsa tunsi itsensä kovin levottomaksi ja huolestuneeksi. - -Jo seuraavana päivänä lady Mottisfont vihdoinkin ajoi Fernell -Halliin tervehtimään naapuriansa. Kreivitär oli kotona ja otti hänet -varsin ystävällisesti vastaan. Mutta lady Mottisfont raukan sydäntä -kouristi, kun hän katseli uutta tuttavaansa. Niin ihmeen kauniita -kasvoja hän ei ollut milloinkaan nähnyt. Kreivitär näytti säteilevän -kaikkea sitä suloa ja hempeyttä, minkä nainen omistaa. Hänen hieno -käytöksensä, eloisa olentonsa ja vilkas ajatuksensa muodostivat -eheän ja kauniin kokonaisuuden, jota katsellessaan lady Mottisfont -melkeinpä kääntyi kipeäksi. Hän, samoinkuin viime aikoina sir Ashley -itse, oli verraten maalaismainen käytökseltään, joten oudot aatteet -ja lauseparret kerrassaan hämmensivät hänet. Hän ei osannut juuri -nimeksikään muuta kieltä kuin omaansa; tämä ihmeellinen olento -sitävastoin osasi käytellä italian ja ranskan kieliä ilmaisemaan -ajatuksensa hienoimpia vivahteluja, mikä seikka oli suuri etu siihen -aikaan -- ja monen mielestä vielä nykyjäänkin. - -"Kuinka omituisesti kävikään pikku tytön!" virkkoi kreivitär -hilpeästi lady Mottisfontille. "Minä tarkoitan, että se tyttö, jota -asianajaja minulle suositteli, oli vähää ennen joutunut teidän, -nykyisten naapurieni ottolapseksi. Kuinka pienokainen voi! Minun -täytyy tulla häntä katsomaan." - -"Haluatteko yhä saada hänet?" kysyi lady Mottisfont epäluuloisesti. - -"Miksipä en; minä ottaisin hänet mielelläni." - -"Mutta te ette saa häntä! Hän on minun!" sanoi toinen kiivaasti. - -Kreivittären käytös muuttui siitä hetkestä lähtien melkoista -kylmemmäksi. - -Lady Mottisfont oli hänkin kovin huonolla tuulella palatessaan -kotiin. Kreivitär oli joka suhteessa niin hurmaava, että ladymme -oli häneen kerrassaan ihastunut; kuinkapa hän ei olisi hurmannut -sir Mottisfontia? Sitäpaitsi hän oli herättänyt Philippan -päässä omituisen ajatuksen. Kotiin päästyään hän heti riensi -lastenkammariin, tempasi Dorothyn syliinsä ja suuteli häntä -kiivaasti. Sitten hän siirsi pienokaisen loitommaksi ja tutki tarkoin -hänen piirteitänsä. Hän huokasi syvään, työnsi lapsen luotaan ja -riensi pois. - -Tytön kasvot muistuttivat nyt kuten ennenkin hänen miehensä kasvoja, -mutta tällä kertaa hän keksi niissä lisäksi muotoja, viivoja ja -ilmeitä, jotka olivat heidän uudelle naapurilleen luonteenomaisia. - -Silloin lady parka vihdoinkin oivalsi asiain hämmästyttävän yhteyden -ja kysyi itseltään, kuinka hän oli voinut olla niin yksinkertainen, -ettei ollut sitä aikaisemmin ajatellut. Kovin kauan hän ei kumminkaan -moittinut itseänsä lyhytnäköisyydestään; hän oli epätoivoissaan -havaitessaan joutuneensa esteeksi noiden kahden henkilön väliin. Se -seikka, ettei hän tietenkään ollut voinut tätä tilannetta aavistaa, -ei lieventänyt hänen suruansa. Nainen, joka oli ollut hänen miehensä -autuus, oli palannut vapaana toisen ehdittyä menettää vapautensa, -ja halusi ilmeisesti vaatia takaisin omansa -- Dorothyn, joka oli -sillä välin ehtinyt tulla lady Mottisfontin melkeinpä ainoaksi -ilonlähteeksi tarjoamalla hänelle jotakin vaalittavaa, herättämällä -hänen äidintunteitaan ja siinä määrin heijastelemalla hänen miehensä -luonnonlaatua, että hän melkein uskoi näkevänsä tytössä jotakin -heijastusta itsestäänkin. - -Jos tässä uhrautuvassa, kelpo naisessa oli jotakin vikaa, niin -se johtui hänen liiallisesta alistuvaisuudestaan. Miehet eivät -tosiaankaan usein osoita suurta uhrautuvaisuutta avuttomia naisia -kohtaan, jotka ovat elinikänsä heistä riippuvaiset. Kenties ei -olisi ollut hänelle haitaksi (vaikka en uskalla tätä otaksumaa -mitenkään tehostaa), jos hän heti kotiin palattuaan olisi kiivastunut -miehelleen. Olipa miten hyvänsä, missään tapauksessa hän ei -menetellyt sillä tavoin, vaan ryhtyi odottamaan ja rukoilemaan -Jumalaa, ettei milloinkaan joutuisi loukkaamaan miestänsä, joka -kieltämättä oli aina ollut hellä ja huomaavainen, ja ettei pikku -Dorothyä milloinkaan häneltä riistettäisi. - -Vähitellen molemmat kodit kiintyivät toisiinsa, joten kului -harvoin viikkoa, jolloin he eivät tavanneet toisiansa. Vaikka lady -Mottisfont pitikin tätä seurustelua vaarallisena, ei hän parhaalla -tahdollakaan voinut keksiä uudesta ystävättärestään mitään vikaa. -Oli ilmeistä, että kreivitärtä veti taloon Dorothy eikä sir Ashley. -Niin harvinaista kauneutta niin hienoon älyyn yhtyneenä ei Philippa -ollut milloinkaan tavannut oman sukupuolensa jäsenessä ja hän yritti -uskotella itselleen (en uskalla sanoa, millä menestyksellä), ettei -kreivittären tuttavallisuus ollut hänelle mitenkään vastenmielinen. -Eihän niin rikas ja kaunis nainen, jonka ympärillä parveili lukematon -määrä kosijoita, mitenkään voinut häiritä hänenlaisensa vähäpätöisen -henkilön onnea. - -Lähestyi se vuodenaika, jolloin kaikki hienot perheet oleskelivat -Bathissa, joten sir Ashley ehdotti, että he lähtisivät sinne -Dorothy mukanaan. Kaikki huomattavat perheet, olivat siellä, arveli -hän. Heidän seudultaan matkusti paljon tuttavia, muiden muassa -lordi ja lady Purbeck, Wessexin kreivi ja kreivitär, sir John -Grebe, Drenkhardit, lady Stourvale, Homptonshiren vanha herttua, -Melchesterin piispa, Exonburyn tuomiorovasti ja monta muuta vähemmän -huomattavaa hoviin, kirkkoon tai maa-aateliin kuuluvaa henkilöä. -Sinne matkusti myöskin kaunis kreivitär, jonka Philippa ei voinut -epäillä hautovan mitään sir Ashleyhin kohdistuvia suunnitelmia, koska -nuoremmat miehet kilpailivat mitä innokkaimmin hänen suosiostaan. - -Kreivittärellä oli nyt entistä paremmin tilaisuutta tavata Dorothyä, -sillä lady Mottisfont oli usein huonovointinen eikä muuten -mielellään voinut estää seurustelua, josta tytöllä oli paljon iloa. -Dorothy kiintyi uuteen tuttavaansa vaistomaisen kernaasti, siten -osoittaen kuinka hienot ovat ne siteet, jotka liittävät lähimpiä -veriheimolaisia toisiinsa. - -Vihdoin tuli ratkaisu. Sitä kiiruhti eräs onnettomuudentapaus. -Dorothy ja hänen hoitajattarensa lähtivät eräänä päivänä kävelylle; -lady Mottisfont jäi yksin kotiin. Hänen alakuloisesti ajatellessaan, -että kreivitär todennäköisesti pyrkii kohtaamaan tyttöä lausuakseen -hänelle joitakin ystävällisiä sanoja, syöksyi huoneeseen sir Ashley -Mottisfont, joka kertoi Dorothyn hädin tuskin pelastuneen kuolemasta. -Muutamat työmiehet olivat hajoittamassa erästä rakennusta, lapsi -hoitajineen kulki ohi mitään vaaraa aavistamatta, ja juuri silloin -kallistui rakennuksen ulkoseinä kaatuakseen. Hetkiseksi sitä estivät -telineet, ja kadun toista puolta kulkeva kreivitär havaitsi uhkaavan -vaaran. Hän syöksyi luo, tempasi Dorothyn syliinsä, veti hoitajan -mukanaan ja oli tuskin ehtinyt kadun keskipaikkeille, kun heidät -peitti kaatuvasta kivijoukkiosta lähtevä sakea pöly. Kukaan heistä ei -loukkaantunut. - -"Missä on Dorothy?" kysyi lady Mottisfont kiihdyksissään. - -"Hän on hänen luonaan -- hän ei tahtonut kohta päästää häntä -lähtemään." - -"Onko Dorothy hänen luonaan? Mutta tyttö on _minun_ -- hän on minun!" -huudahti lady Mottisfont. - -Silloin huomasi tarkkanäköinen lady miehensä tottuneen ajattelemaan -itsensä, Dorothyn ja kreivittären yhteenkuuluvaisuutta siinä määrin, -että hänen esteenä oleva vaimonsa melkein unohtui. Hän oli vaipunut -hurmioiseen unennäköön, jossa kaikki kiertyi mainittujen kolmen -elämän yhteiseen kehään. - -Dorothy tuotiin vihdoin kotiin. Hän oli erittäin ihastunut -kreivittäreen eikä käsittänyt ollenkaan päivän tapauksen kamaluutta; -pikemmin se häntä kovin huvitti. Illalla, kun he kaikin olivat -rauhoittuneet ja Dorothy oli mennyt levolle, sanoi sir Ashley: -"Kreivitär on pelastanut Dorothyn, ja minä olen mietiskellyt, mitä -voisimme tehdä osoittaaksemme hänelle kiitollisuutta. Emmekö anna -Dorothyä hänen kasvatettavakseen, koska hän edelleenkin sitä haluaa -ja tytölle olisi siitä suurta etua? Meidän on katseltava asiaa tältä -kannalta, olematta itsekkäitä." - -Philippa tarttui miestään käteen. "Ashley, Ashley! Ethän tarkoittane --- että minun pitää luopua lemmikistäni - ainoastani?" Hänen ilmeensä -oli niin kärsivä, että sir Ashleyn täytyi kääntää katseensa toisaanne. - -Seuraavana aamuna, Dorothyn vielä nukkuessa, lady Mottisfont hiipi -tytön vuoteen ääreen ja istuutui katselemaan häntä. Herätessään -Dorothy katsoi Philippaan pitkään. - -"Äiti -- sinä et ole niin kaunis kuin kreivitär, ethän?" kysyi hän -vihdoin. - -"En, Dorothy." - -"Mikset, äiti?" - -"Dorothy, kuulehan -- minne jäisit mieluummin aina olemaan, minun -luokseni vai hänen luoksensa?" - -Tyttönen näytti epäröivän. "Älä ole vihainen, äiti, minä en tahtoisi -mieltäsi pahoittaa, mutta mieluummin minä olisin kreivittären -luona. Minä tarkoitan, ellen olisi hänelle häiriöksi ja sinä et -loukkaantuisi ja kaikki voisi muuten jäädä entiselleen." - -"Onko hän milloinkaan sinulta sitä kysynyt?" - -"Ei milloinkaan, äiti." - -Sepä se juuri oli katkeraa: ei käynyt mitenkään kieltäminen, -että kreivitär käyttäytyi tässä asiassa mitä kunniallisimmin ja -moitteettomimmin. Saman päivän iltana meni lady Mottisfont miehensä -luo, kasvoillaan omituisen päättävä ilme. - -"Ashley, me olemme olleet naimisissa lähes viisi vuotta, ja minä en -ole milloinkaan viitannutkaan siihen, minkä olen varsin hyvin tiennyt --- tarkoitan Dorothyn sukuperää." - -"Sitä et ole koskaan tehnyt, rakas Philippa. Ja kuitenkin minä -huomasin, että sinä tiesit sen alunpitäen." - -"Isän minä tiesin, mutta en äitiä. Äitiä en tiennyt pitkiin aikoihin, -mutta nyt tiedän." - -"Vai olet sinä hänetkin keksinyt!" virkkoi sir Ashley ilmaisematta -suurtakaan hämmästystä. - -"Mitäpä minä sille mahdoin? No niin, asiain ollessa nykyisellä -kannallaan olen niitä harkinnut ja olen puhutellut Dorothyäkin. -Hän saa minun puolestani mennä. Minun on suostuminen kreivittären -toivomukseen, sillä onhan hän ollut kovin hyvä minun -- meidän -- -omalle -- lapselleen." - -Uhrautuva nainen riensi pois estääkseen miestään näkemästä katkeraa -sydämensurua. Dorothy vaihtoi pian kotia ja äitiä. Ashleyt lähtivät -kaupungista yksinäiseen Deansleigh Parkiinsa; kreivitär matkusti -Dorothyn kanssa joksikin aikaa Lontooseen. - -Meluisassa Bathissa oli suhteellisen helppo luopua Dorothystä. -Toista oli elää ilman häntä hiljaisessa kodissaan. Eräänä iltana -lady Mottisfont ei ollut aterialla. Hän oli ollut viime aikoina -niin mietteliäs ja alakuloinen, että sir Ashley heti aavisti pahaa. -Sanaakaan sanomatta hän lähti ulos vaimoansa etsimään ja keksi hänet -vihdoin puistosta, jossa hän usein harhaili. Puiston takaosassa oli -lammikko, joka sai vetensä solisevasta purosta. Saapuessaan lähelle -sitä kuuli sir Ashley loiskahduksen. Hän riensi rantaan ja erotti -vaimonsa valkean puvun lammikon pinnalla. Sir Ashley nosti hänet heti -vedestä, kantoi sisään ja riisui hänet. Kukaan ei ollut tapausta -huomannut. Lady ei ollut ehtinyt menettää tajuntaansa ja toipui -nopeasti. Hän myönsi aikoneensa surmata itsensä, koska kreivitär -oli ryöstänyt Dorothyn, jota hän yhä nimitti omaksi lapsekseen. Sir -Ashley puhui hänelle vakavasti huomauttaen kuinka väärin hän teki -jättäytyessään surunsa valtaan, vaikka kaikki oli mitä parhaimmalla -tolalla. Lady Mottisfont kuunteli nöyrästi moitteita ja myönsi -olleensa väärässä. - -Tämän jälkeen hän oli alistuvampi. Kuitenkin löysi sir Ashley -hänet usein itkemästä jonkin Dorothylle kuuluneen nuken, pienen -kengän tai nauhan vuoksi. Sir Ashley päätti matkustaa vaimoineen -Pohjois-Englantiin toivoen että ilmaston ja asuntopaikan vaihdos -vaikuttaisi edullisesti. Siinä hän ei varsin erehtynytkään, kuten -seuraavat tapaukset osoittivat. Lady Mottisfont voimistui sekä -ruumiillisesti että henkisesti, mutta oli yhä vieläkin tavattoman -arka, jos sattumaltakin kuuli lapsesta puhuttavan. Heidän kotiin -palatessaan eivät kreivitär ja Dorothy vieläkään asuneet Fernell -Hallissa. Vasta pari kuukautta myöhemmin he saapuivat, ja muutaman -päivän kuluttua sir Ashley astui vaimonsa huoneeseen täynnä uutisia. - -"Ajattelehan, Philippa! Ja hänelle oli niin kovin tärkeätä saada -Dorothy luoksensa!" - -"Mitä nyt sitten?" - -"Naapurimme kreivitär menee uusiin naimisiin jonkun herrasmiehen -kanssa, johon hän on Lontoossa tutustunut." - -Lady Mottisfont hämmästyi kovin. Hän ei ollut uneksinutkaan sellaista -mahdollisuutta. Dorothyn omistamista koskeva kiista oli sysännyt -sellaiset ajatukset kerrassaan syrjään. Mutta mikäpä oikeastaan oli -luonnollisempaa? Kreivitär ei ollut vielä kolmeakymmentä täyttänyt ja -näytti yhä hyvin viehättävältä. - -"Meille tai pikemminkin sinulle", jatkoi sir Ashley, "on vielä -mielenkiintoisempaa, että kreivitär nyt tarjoutuu luovuttamaan -Dorothyn meille takaisin. Hän on huomannut, kuinka tytön menettäminen -on sinua surettanut ja tahtoo koettaa tulla toimeen ilman häntä." - -"Se ei tapahdu siitä syystä, ei senvuoksi, että hän haluaisi tehdä -minulle palveluksen", virkkoi lady Mottisfont äkkiä. "Syy on varsin -helppo arvata." - -"No niin, samapa se; kerjäläisen ei sovi olla vaatelias. Syyt ja -vaikuttimet eivät liikuta meitä; pääasia on, että sinä saat toiveesi -täyttymään." - -"Minä en ole enää mikään kerjäläinen", sanoi lady Mottisfont ylpeän -salaperäisesti. - -"Mitä sinä tarkoitat!" - -Lady Mottisfont epäröi. Joka tapauksessa oli varsin selvää, ettei -hän tuntenut itseään ylen onnelliseksi ajatellessaan että saisi -takaisin lapsen, jonka menettämisestä hänen sydämensä oli ollut -murtumaisillaan muutamia kuukausia sitten. - -Vähän ajan kuluttua selvisi hänen mielialanmuutoksensa syy. Oltuaan -viisi vuotta naimisissa toivoi lady Mottisfont vihdoinkin tulevansa -äidiksi, ja tämä seikka sai hänet katselemaan monia asioita toisin -kuin ennen. Niinpä hän ei enää pitänyt Dorothyä välttämättömänä -omiensa ehtona. - -Lähenevän avioliittonsa vuoksi päätti kreivitär lähteä Fernell -Hallista palatakseen Lontooseen, pieneen somaan kotiinsa. Hän -ei kumminkaan voinut lähteä niin pian kuin oli aikonut; vasta -puoli vuotta myöhemmin hän lopullisesti muutti pois oleskeltuaan -sillä välin milloin Fernell Hallissa, milloin Lontoossa. Vähää -ennen lähtöänsä hän halusi puhutella sir Ashley Mottisfontia. -Keskustelu tapahtui kolme päivää sen jälkeen kun lady Mottisfont oli -lahjoittanut miehelleen pojan ja perillisen. - -"Minä haluan puhua kanssanne", virkkoi kreivitär katsoen sir -Mottisfontia suoraan silmiin, "siitä pikku lemmikistä, jonka otin -toistaiseksi luokseni ja jonka olisin pitänyt omana tyttärenäni, -ellei naimisiinmenoni tekisi asiaa hankalaksi." - -"Niin siinä käynee", vastasi sir Ashley katsoen kiinteästi -kreivitärtä. Hän huomasi, miten pari kyyneltä hitaasti nousi -kreivittären silmiin, kun hän kuuli puhuvansa Dorothystä niinkuin oli -puhunut. - -"Älkää minua tuomitko", sanoi kreivitär äkkiä. Toivuttuaan hän -jatkoi: "Jos lady Mottisfont ottaa lapsen takaisin, olisi se paljoa -parempi minulle ja Dorothyllekään ei siitä voi koitua vahinkoa. Onhan -hän kaikille muille paitsi meille itselle vain lapsi, johon minä -olen mieltynyt, ja lady Mottisfonthan halusi kovin pitää hänet -- ei -tahtonut häntä mitenkään luovuttaa... Onhan toki varmaa, että hän -ottaa Dorothyn mielellään takaisin?" kysyi hän huolestuneena. - -"Minä tiedustelen häneltä asiaa vielä kerran", vastasi parooni. -"Jätättekö Dorothyn tänne toistaiseksi?" - -"Jätän. Olen vuokrannut talon vielä kuukaudeksi." - -Vasta muutamia päiviä myöhemmin hän puhui vaimolleen ehdotuksesta. -Lady Mottisfont oli silloin jokseenkin voimissaan, ja Lontoosta -oli tullut tieto, että kreivitär oli mennyt naimisiin. Parooni -tuskin ehti mainita Dorothyn nimen, kun lady Mottisfont jo osoitti -kärsimättömyyden oireita. - -"Dorothy ei ole käynyt minulle mitenkään vastenmieliseksi", sanoi -hän, "mutta minä tiedän, että nyt on olemassa eräs, joka on minua -lähempänä. Sinun tulee muistaa, että Dorothy itse päätti muuttaa -kreivittären luo, kun minä pyysin häntä valitsemaan jommankumman -meistä." - -"Mutta rakas Philippa, kuinka voit puhua tuolla tavoin lapsesta, -vieläpä meidän omasta Dorothystämme!" - -"Ei _meidän_", virkkoi hänen vaimonsa viitaten kehtoon. "Meidän -lapsemme makaa tuossa." - -"Sinä, Philippa", sanoi parooni ihmeissään, "et siis tahdo ottaa -tyttöä takaisin, vaikka olit kuolemasillasi surusta, kun hänet -menetit?" - -"Minä en halua kiistellä asiasta, rakas Ashley. Minusta olisi -parempi, ellei tarvitsisi enää ottaa Dorothyä vastuulleni. Hänen -paikkansa on nyt täytetty." - -Lordi Ashley huokasi ja lähti huoneesta. Sopimus oli sellainen, -että Dorothyn piti tulla vieraisiin samana päivänä. Mutta parooni -ei vienytkään tyttöä vaimonsa luo, eikä edes ilmoittanut hänen -saapuneen. Hän koetti itse huvittaa lasta niin hyvin kuin osasi ja -vei hänet puistoon, jossa he yhdessä harhailivat. Vihdoin parooni -istui puunjuurelle ja otti tytön polvelleen. - -"Sinä, pikku Dorothy, jolla on ollut kaksi äitiä, jäät yksin -värisemään, koska toisella on mies ja toisella äskensyntynyt lapsi." - -"Enkö minä saa matkustaa kauniin äitini luo Lontooseen?" kysyi -Dorothy, joka huomasi, ettei kaikki ollut niinkuin olla piti. - -"Pelkään, ettet saa, lapsukaiseni. Hän otti sinut luokseen vain -senvuoksi, että oli niin yksinään." - -"Enkö sitten saa asua Deansleigh Parkissa toisen äitini ja sinun -kanssa?" - -"Pelkään, ettet saa sitäkään", vastasi parooni suruisesti. "Meillä on -nyt itsellämme pieni lapsi." Hän esti tyttöä vastaamasta kumartumalla -hänen puoleensa ja suutelemalla häntä kyynelsilmin. - -"Eikö siis kukaan minusta huoli?" kysyi Dorothy murheissaan. - -"Miksei; joku sinut kyllä huolii", vakuutti parooni. "Missä sinä -muuten mieluimmin asuisit?" - -Koska Dorothyn kokemukset olivat sangen rajoitetut, mainitsi hän -ainoan vieraan paikan, minkä tunsi, nimittäin sen talonpoikaistalon, -jossa hän oli ollut hoidettavana, ennenkuin lady Mottisfont otti -hänet luoksensa. - -"Niin, siellä sinun tosiaankin on paras olla", vastasi sir Ashley. -"Minä tulen katsomaan sinua, rakas tyttöseni, ja tuon sinulle -kauniita lahjoja. Ehkäpä viihdytkin siellä aivan yhtä hyvin." - -Mutta kun muutto sitten tapahtui ja Dorothy jätettiin -talonpoikaisvaimon hoiviin, kaipasi lapsiparka kovin Fernell Hallin -ja Deansleighin ilmavia huoneita. Pitkän aikaa kärsivät hänen -pienet jalkansa, jotka olivat tottuneet pehmeihin mattoihin ja -parkettilattioihin, niistä kylmistä kivilaatoista, joiden päällä -hänen nyt oli elettävä ja leikittävä, ja kaivolla peseytyessään -hän sai kylmänvihat kätösiinsä. Mutta paksut naulapohjaiset kengät -suojasivat häntä jossakin määrin pakkaselta, ja hänen tällaisia -seikkoja koskevat valituksensa harvenivat vähitellen, kun hän ehti -uudelleen tottua ankaraan maalaiselämään. Niin hän yleni terveeksi -ja reippaaksi, joskaan ei kauniiksi neitoseksi. Sir Ashley ei -koskaan jättänyt häntä kokonaan unohduksiin, vaikka hänen osakseen -ei tullutkaan aiottua järjestelmällistä kasvatusta, jonka olivat -aloittaneet lady Mottisfont ja hänen toinen äitinsä, vilkasmielinen -kreivitär. Viimeksimainittu sai pian toisia Dorotheoja, jotka -vaativat hänen aikansa ja harrastuksensa yhtä tyystin kuin lady -Mottisfontin ajan ja harrastuksen hänen rakas poikansa. Sittemmin -meni haluttu ja hyljätty Dorothy naimisiin erään kunnianarvoisan -urakoitsijan kanssa -- ellen erehdy, oli hän sama mies, joka pani -uudelleen kuntoon Wintoncesteristä Uuden Metsän halki lounaiseen -päin kulkevan vanhan maantien. Tämän arvoisan liikemiehen sydämestä -tyttö vihdoin löysi sen tyyssijan, jonka hänen oma jalompi lihansa ja -verensä oli häneltä kieltänyt. - - * * * * * - -Useat kuulijat kehoittivat hempeämielistä jäsentä kertomaan toisenkin -tarinan, mutta hän sanoi, ettei muistissa sattunut olemaan muuta -tällä kertaa. Hänestä näytti -- kasvojen ilmeistä päätellen -- että -eräällä tulisijan toisella puolen istuvalla ystävällä oli jotakin -sydämellään. - -Se seuran jäsen, johon puhuja viittasi, oli hyvinarvoisa suntio, -uskollinen kokouksissakävijä. Hänen toisessa silmäkulmassaan oli -veitikkamainen ryppy -- luultavasti jonkin onnettomuudentapauksen -jäljeltä. Hän vastasi, että hänen kasvojenilmeensä lähinnä johtui -siitä vilkkaasta mielenkiinnosta, jota hän tunsi edellisen -kertomuksen naishenkilöitä kohtaan. Hänen mielestään mainituissa -naisissa ilmeni voimakasta äitiysvaistoa, joskaan heidän rakkautensa -ei ollut erikoisen kestävää laatua. Tarina oli palauttanut hänen -mieleensä erään tapauksen, jossa isän (muuten luonteeltaan -rikoksellisen henkilön) puolella ilmeni paljon sitkeämpää -kiintymystä. Hän pelkäsi olevansa kehno kertoja, mutta sanoi -tahtovansa panna parastaan, jos seura halusi kuunnella. - -Tällöin puheenjohtaja huomautti, että koska iltapäivä oli jo -kulunut pitkälle, olisi parasta, jos kukin lähtisi asuntoonsa -syömään päivällistä, minkä jälkeen jokaisella olisi vapaus palata -loppuillaksi kuuntelemaan näitä omituisia perhemuistelmia. Suntio, -joka itsekin alkoi tuntea nälkää, taipui mielellään ehdotukseen. -Sitten seura hajaantui. Puolentoista tunnin kuluttua alkoivat -uskollisimmat palata. Niiden joukosta puuttuivat muiden muassa -puheenjohtaja, rovasti ja molemmat apulaispapit. Eversti ja mies -hyvästä perheestä sitävastoin suvaitsivat tulla takaisin, sikarit -hampaissa, sillä hotellissa oli ollut perin ikävää. Museossa ei -ollut mitään varsinaisia valaistuslaitteita, ja se yksinäinen -kynttilä, jonka oli asettanut pöydälle pullojen ja lasien sekaan joku -huolehtiva seuran jäsen, ei kyennyt voittamaan takkavalkean hohdetta. -Monien kuulijain tupakoidessa ryhtyi veitikkasilmäinen suntio, nyt -täysin ravittuna, omin lauseparsin kertoilemaan tarinaansa, jonka -oleellisin sisältö löytyy seuraavasta. - - - - -5. - -LADY ICENWAY. - -Esittänyt Suntio. - - -Hänen Majesteettinsa kuningas Yrjö kolmannen -- oikean uskon ja -amerikkalaisten alusmaiden puolustajan -- hallitessa eli eräässä -viheriöitsevässä metsäseudussa Bristolin ja Exonburyn kaupungin -välillä nuori nainen, joka muistutti useita jo puheenaolleita -sikäli, että hänkin oli hyvin lahjakas ja erinomaisen kaunis. Näiden -ominaisuuksien lisäksi hänellä oli hieman vallaton ja itsepäinen -luonnonlaatu. Kumminkaan ei hänen kokeneisuutensa ollut niin suuri -kuin hänen varma esiintymistapansa olisi voinut saada uskomaan. Hän -oli orpo ja asui senvuoksi setänsä luona. Vaikka viimeksimainittu -mielellään piti silmällä hänen menestystään, sai hän kuitenkin usein -viettää aikaansa omin neuvoin. - -Ollessaan suunnilleen yhdeksäntoista vuoden ikäinen, tämä -rakastettava nuori nainen ratsasti eräänä päivänä metsässä lähellä -setänsä taloa, seuranaan vain eräs nuori poikanen. Hevonen sattui -laukatessaan kompastumaan, jolloin ratsastajatar putosi maahan. Hän -ei loukkaantunut pahoin, ja hänet saattoi kotiin eräs herrasmies, -joka oli ilmaantunut näkyviin juuri onnettomuuden sattuessa. Tämä -herra, joka oli hänelle täysin vieras, osoittautui erään lähellä -asuvan tilanomistajan vieraaksi. Hän oli syntyjään hollantilainen -ja tapasi silloin tällöin liikeasioissa tai huvikseen matkustaa -Englantiin tiluksiltaan Guianasta, Etelä-Amerikan pohjoisosasta, -missä hän yleensä oleskeli. - -Siitä syystä Wessexissä vain harvat tunsivat hänet ja tuttavuus -sen herrasmiehen kanssa, jonka talossa hän vieraili, oli sekin -pintapuolista laatua. Joka tapauksessa kävi ystävyys hänen ja -Heymere'ien kesken -- se oli sedän ja hänen veljentyttärensä nimi --- vähitellen yhä lämpimämmäksi. Koska siihen aikaan paikkakunnalla -oli varsin vähän hienoa väkeä, oli uusi tulokas, jos hänellä oli -hiemankaan seurustelutaipumuksia ja hyvää mainetta, varmasti aina -tervetullut. Hellä tunne (kuten romantikot asiaa nimittävät) versoi -nuorissa nopeasti kehittyen pian täydeksi tuttavallisuudeksi. -Anderling, vieras herrasmies, oli luonnonlaadultaan sangen kuuma ja -vaikka hän yrittikin salata tunteitaan, oli kuitenkin helppo havaita, -että miss Maria Heymere oli tehnyt häneen syvemmän vaikutuksen kuin -kiveen raapaisemalla. Hänen on aivan mahdotonta vapautua miss Marian -lumoista, vaikka hän ilmeisesti ei katsonut voivansa mitään toivoa. -Tämä toivottomuus vuorostaan loi miss Mariaan iloista voiman tuntoa, -joskaan hänessä ei ollut eleillä pelkkä myötätunto, kun hän salaa -kuuli ihailijansa syvään huokailevan. - -Kaikkien mahdollisten tekosyitten nojalla siirrettyään luonakäyntiään -tuonnemmaksi hän keräsi vihdoin kaiken rohkeutensa ja tarjosi -neidolle kättänsä ja sydäntänsä. Koska neito ei suinkaan ollut -hänelle ynseä, joskaan ei yhtä lemmekäs kuin hän, ja koska setä -ei asettunut asiaa vastustamaan, niin hän suostui jakamaan hänen -kanssaan hyvät ja huonot päivät kaukaisessa siirtomaassa, jossa mr -Anderlingin riisi, kahvi, maissi ja puutavarat antoivat hänelle -runsaat tulot, minkä väitteen muuten todisti oikeaksi hänen -ystävänsä, sedän naapuri. Lyhyesti sanoen: koska mr Anderlingin oli -välttämättä palattava omalle maallensa, määrättiin häät vietettäviksi -varhemmin kuin on tavallista tai suotavaa, kun on kysymyksessä -avioliitto verraten tuntemattomien asianosaisten kesken. - -Häät vietettiin ja Maria lähti setänsä kodista. Hän matkusti -miehineen ensin Lontooseen ja pari viikkoa myöhemmin suuren -valtameren poikki heidän etäiseen kotiinsa -- missä heidän ei -kumminkaan ollut määrä kauan viipyä, sillä mr Anderling aikoi -myydä omaisuutensa, kunhan sota loppuisi ja hän voisi tehdä sen -edullisesti. Sitten he voisivat matkustaa takaisin Eurooppaan ja -asettua mihin pääkaupunkiin haluaisivat. - -Kun he olivat ehtineet kauemmaksi, huomasi Maria, että hänen miehensä -kävi yhä rasittuneemmaksi, ja päiväntasaajan poikki kuljettua hän -oli yhtä alakuloinen kuin ennen kosintaansa. Muutamia päiviä ennen -Paramariboon saapumista hän syleili vaimoaan tulisesti ja pyysi -kyynelet silmissä saada tunnustaa jotakin. Hän kertoi varsin nuorella -iällä onnettomuudekseen naineensa Quebecissä erään naishenkilön, -jonka maine oli osoittautunut joka suhteessa kehnoksi. Tämä huomio -oli ollut vähältä tappaa hänet, mutta lopuksi hän oli eronnut -vaimostaan, jota hän sittemmin ei ollut nähnyt. Hän oli toivonut ja -rukoillut, että nainen olisi kuollut, mutta Lontoossa ollessaan, -vähän ennen heidän lähtöänsä, hän oli saanut tietää hänen vielä -elävän. Hän oli päättänyt säästää rakasta vaimoaan näiltä ikäviltä -tiedoilta, mutta se oli osoittautunut hänelle mahdottomaksi. Hän -toivoi, ettei asiain tila mitenkään muuttaisi heidän tunteitaan -enempää kuin sen myöskään tarvitsi vaikuttaa heidän ulkonaisen -elämänsä juoksuun. - -Silloin meidän ylpeän ja vallanhimoisen naisemme mieli purkautui -väkivaltaisesti kun luoteismyrsky, ja olihan hänellä syytä kyllin. -Hän oli kuitenkin luonteeltaan siksi joustava, ettei antanut -kuulemansa tunnustuksen masentaa itseänsä, kuten epäilemättä olisi -ollut laita useiden tuttavieni naisten, varsinkin niin kaukana -kotoa, päiväntasaajan helteessä. Oikeastaan oli mr Anderling -surkuteltavampi, sillä hän rakasti nuorta puolisoansa mielettömästi -(hänen suonissaan näet virtasi vierasta verta) ja hänet oli johtanut -rikokseensa Marian erinomainen kauneus, jonka mahtia vastaan hän -oli taistellut yötä päivää, kunnes koko hänen vastustuskykynsä oli -lopussa. Niistä toimenpiteistä, joihin nyt oli ryhdyttävä, alkoi -Maria puhua -- miten järkevä hänen ehdotuksensa oli, jääköön tässä -arvostelematta. - -"Minä jätän teidän ratkaistavaksenne", sanoi hän, miehen esitettyä -koko joukon hedelmättömiä valituksia ja vakuutuksia, "minä jätän -teidän ratkaistavaksenne, eikö teidän, jos teissä vielä on jäljellä -miehuuden häivääkään, ole suostuttava kaikkeen, mitä pidän parhaana -päästäkseni siitä pulasta, johon olette minut saattanut?" - -Mies lupasi suostua kaikkeen. Maria pyysi häneltä lupaa saada -palata Englantiin ja ilmoittaa hänen kuolleen kuumetautiin heti -heidän Paramariboon saavuttuaan. Marian aikomuksena oli esiintyä -surupuvussa synnyinseudullaan, ja hän toivoi, ettei mr Anderling -milloinkaan kävisi häntä siellä häiritsemässä -- mikä oli sitäkin -luonnollisempaa, kun sellainen vierailu voisi johtaa vakaviin -oikeudellisiin selkkauksiin. - -Mies lupasi mielellään suostua kaikkeen ja olisi epäilemättä tehnyt -mitä tahansa hellästi rakastamansa naisen hyväksi -- jopa uhrannut -oman henkensäkin. Saattaakseen Marian heti täysin riippumattomaan -asemaan hän lahjoitti hänelle melkoisen määrän arvopapereita ja -jalokiviä (hän näet ei ollut suinkaan liioitellut puhuessaan suuresta -omaisuudestaan). Paramaribosta Maria palasi ensimmäisellä laivalla -Englantiin. Heidän toisistaan erotessaan mies selitti aikovansa myydä -koko maaomaisuutensa ja ryhtyä sovittamaan rikostansa lähtemällä -vaeltamaan maita mantereita. - -Maria saapui Englantiin kaikella kunnialla, ilmoitti heti maihin -astuttuaan sedälleen tulostaan ja saapui tosiaankin hänen luokseen -surupuvussa. Kaikki naapurit valittivat surua kuullessaan hänen -tarinansa. Ainoastaan sedälleen hän ilmaisi asian oikean laidan ja -syyn, jonka vuoksi hän sen muilta salasi. Sillä vaikka Maria olikin -viaton, oli hän kuitenkin samalla niin ylpeä, että olisi tuntenut -itsensä kovin loukatuksi, jos olisi vähänkään epäilty hänen antaneen -pettää itseänsä tai erehtyneen suunnitelmissaan. - -Toistaiseksi hän vietti hiljaista elämää setänsä huoneessa ja ajan -täyttyessä syntyi hänelle poika. Hän oli kovin arvossapidetty -tasaisen ja pidättyvän käytöksensä vuoksi, ja hän voi miehensä -luovuttamien varojen nojalla viettää huoletonta elämää talon -kylkirakennuksessa tarvitsematta setänsä avustusta. Mutta tietoisuus, -ettei hän ollut se, joksi ihmiset häntä luulivat, kiusasi häntä. -Usein hän mietti itsekseen: "Mitäpä, jos saisivat täällä tietää hänen -vielä elävän ja pääsisivät selville siitä ylpeästä vaikuttimesta, -jonka vuoksi olen tahtonut nöyryytystäni salata? Se olisi vielä -vaikeammin siedettävissä kuin heti tapahtuva avoin tunnustus -- jonka -olisin tehnytkin, ellen olisi ajatellut lapseni parasta." - -Tällaisten ikäväin mietteitten yhä enemmän häntä ahdistaessa hän -tutustui erääseen jalosukuiseen arvon mieheen -- lordi Icenway oli -hänen nimensä -- jonka maatila oli Wintoncesterin tuollapuolen, -vastakkaisessa Wessexin kulmassa. Hänen innokkaasti kosiessaan Maria -suostui, vaikka lordi oli ruma ja vanhanpuoleinen, sillä hän luuli -voivansa uuden avioliiton avulla lujittaa asemaansa nöyryyttävien -ilmitulojen varalta. Muutaman kuukauden kuluttua vietettiin häät, -Maria suoristi lady Icenway'nä niskaansa ja muutti lapsineen miehensä -kartanoon, missä kukaan ei häntä tuntenut. - -Vähän aikaa myöhemmin hän selvästi huomasi menetelleensä aivan oikein --- tai väärin (riippuen siitä, miltä kannalta asiaa katselee). -Saapui näet kirje hänen entiseltä mieheltään Anderlingiltä, -nopeasti kyhätty hellä epistola. Oli kenties onni, että se saapui -lordi Icenwayn poissaollessa. Anderling ilmoitti, että hänen kehno -vaimonsa oli äskettäin kuollut Quebecissä; hän oli matkustanut sinne -päästäkseen selville asian yksityiskohdista ja oli ollut mukana -onnettoman naisen hautajaisissa. Nyt hän oli rientänyt Englantiin -hyvittääkseen Marialle, mitä oli rikkonut. Hän kehoitti vaimoansa -tulemaan Southamptoniin, missä hän arveli nousevansa maihin. Marian -ei tarvinnut olla lainkaan peloissaan, sillä Anderling oli muuttanut -nimeä, eikä kukaan Euroopassa tuntenut häntä. Hänen aikomuksenaan -oli naida Maria uudelleen ja asettua asumaan jonnekin Euroopan -mantereelle, heidän alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti. Hänen -halunsa oli uhrata loppuikänsä Mariansa palvelemiseen sen suuren -rakkauden vuoksi, joka yhä asui hänen sydämessään. - -Vaikka lady Icenway oli melkoisen maltillinen, herättivät nämä -uutiset hänessä suurta levottomuutta. Kuultuaan laivan olevan -näkyvissä hän lähti yksinään tulijaa kohtaamaan. Kun he vihdoin -seisoivat toistensa edessä, huomasi Maria yhä vallitsevansa -Anderlingiä. Viimeksimainitun hurmausvoima sitävastoin oli kokonaan -kadonnut. Murehtiessaan Marialle tekemäänsä vääryyttä tuo ennen vapaa -ja elämäniloinen mies oli muuttunut ankaran uskonnollisia tapoja -noudattavaksi paastoavaksi pyhimykseksi. Saatuaan hänet ensin vannoen -vakuuttamaan, että antaisi hänelle täyden hyvityksen (minkä Anderling -luuli merkitsevän laillista avioliittoa) Maria ilmoitti hänelle -menneensä jo naimisiin erinomaisen, hienosukuisen miehen kanssa, -jolla oli laajat tilukset ja joka oli antanut hänelle mieluisan -arvonimen. - -Tämä tiedonanto sai miesparan kasvot jäykistymään ja hänen sydämensä -melkein pakahtumaan. Marian kauneus ja ylväät eleet olivat -aikaisemmin vietelleet hänet syntiin, ja nyt, kun tuo kauneus oli -täydessä kukoistuksessaan ja menestys oli saanut hänen olemuksensa -entistäkin ylväämmäksi, oivalsi Anderling, ettei hän kyennyt tätä -hurmausta vastustamaan. Koska hän kumminkin oli luvannut suostua, -täytyi hänen myöntyä Marian pyyntöön, jossa toistuivat vanhat -vaatimukset: Anderlingin oli matkustettava johonkin vieraaseen -maahan koskaan ilmaisematta olemassaoloansa hänen tuttavilleen, -miehelleen tai yleensä kenellekään Englannissa sekä jätettävä hänet -iäksi rauhaan, koska oli selvää, että hänelle nykyisessä korkeassa -asemassaan voisi siitä koitua suurta ikävyyttä. - -Anderlingin pää painui. "Entä lapsi -- meidän lapsemme?" kysyi hän. - -"Hän voi hyvin", vastasi Maria. "Erittäin hyvin." - -Niine hyvineen matkusti kovaonninen mies pois, paljoa -murheellisempana kuin Englantiin tullessaan. Hänen mieleensä ei -ollut milloinkaan johtunut, että nainen, joka piti kunniastaan siinä -määrin kuin Maria, voisi turvautua sellaiseen keinoon kunniansa -säilyttämiseksi, vieläpä niin hämmästyttävän pian. Hän oli otaksunut -varmasti saavansa Marian lailliseksi vaimokseen ja pääsevänsä elämään -onnellista yhdyselämää hänen ja lapsen kanssa, jota kohtaan hän tunsi -yhä suurempaa hellyyttä, vaikka ei ollut sitä edes nähnytkään. - -Lady Icenway palasi kotiinsa Wintoncesterin taakse eikä virkkanut -kohtauksesta sanaakaan jalosukuiselle miehelleen, joka oli sinä -päivänä onneksi mennyt pienelle metsästysretkelle Weydon Priorsiin -tietämättä mitään vaimonsa matkasta. Hän oli lähettänyt Anderling -paran menemään, mutta siitä huolimatta hän myöhemmin usein katseli -niin sanotun leskeytensä lasta keksiäkseen isän piirteitten jälkiä -sen kasvoista. Siihen hänellä oli riittävästi aikaa seuraavina -syys- ja talvikuukausina, sillä hänen puolisoltaan, joka oli todellinen -aatelismies, kului aika enimmäkseen urheiluun ja maanviljelykseen. - -Eräänä talvipäivänä, lordi Icenwayn lähdettyä ketunajoon kauas -kotoa -- tähän vuodenaikaan hän lähti metsästämään kolme neljä -kertaa viikossa -- käyskeli Maria aurinkoisella pengermällä ikkunain -ulkopuolella. Silloin heitettiin viereisen muurin yli pieni valkoinen -esine, joka putosi hänen jalkojensa eteen. Se osoittautui pyöreän -kiven ympärille kiedotuksi kirjeeksi. Lady Icenway avasi ja luki -sen ja lähti sitten (epäilemättä ankara ilme majesteetillisilla -kasvoillaan) pengermää pitkin puistoon, josta kirje oli heitetty. -Hänen ensimmäinen miehensä seisoi hänen edessään. Koko hänen -ulkomuotonsa osoitti, että hänen oli jollakin tavoin käynyt huonosti. - -"Sinä näet, että minä olen muuttunut, rakkaani", virkkoi hän. -"Niin, Maria, minä olen menettänyt omaisuuteni -- pääasiallisesti -mielettömästi pelaamalla niissä mantereen helveteissä, joihin olet -minut karkoittanut. Mutta jotakin minulla vielä on maailmassa -- -lapseni -- ja sen vuoksi minä uskallan tänne tunkeutua. Älä pelkää, -kultaseni! Minä en vaivaa sinua kauan; sinä olet minulle liiankin -rakas. Mutta minä ajattelen poikaa, yöt päivät -- en voi sille -mitään -- en voi tukahduttaa tunteitani. Minä haluan nähdä hänet ja -puhutella häntä kerran elämässä." - -"Entä valanne?" kysyi Maria. "Tehän lupasitte olla milloinkaan -ilmaisematta -- --" - -"Minä en ilmaise mitään. Salli minun vain nähdä lapsi. Minä muistan -varsin hyvin, mitä olen vannonut sinulle, julma valtijattareni, ja -minä pidän valani pyhänä. Muutenhan minä olisin voinut saada hänet -nähdä jonkin petoksen avulla. Mutta minä pidin oikeampana avoimesti -pyytää sinulta lupaa." - -Maria harkitsi asiaa hänelle ominaisella ylimielisellä vakavuudella, -jota hänen aateloitumisensa oli pikemmin lisännyt kun vähentänyt. -Sitten hän sanoi haluavansa miettiä asiaa antaakseen vastauksensa -kahden päivän kuluttua, hänen miehensä jälleen lähdettyä metsästämään. - -Anderling odotti kärsivällisesti. Lady Icenway, joka ei enää -ollenkaan häntä rakastanut, harkitsi asiaa perinpohjaisesti päätyen -siihen tulokseen, että olisi epäviisasta pakottaa luonnonladultaan -niin tulinen mies äärimmäisyyksiin. Hän siis lähti tapaamaan -Anderlingiä määrättyyn paikkaan määrättynä aikana. - -"Te saatte nähdä lapsen", sanoi hän, "mutta luonnollisesti vain sillä -ehdolla, ettette ilmaise itseänne ettekä tule hänen näkyviinsä, sillä -muuten voitte saattaa pulaan sekä itsenne että minut. Minä nukutan -hänet päivällisen jälkeen ja vien teidät sitten takatietä sisään." - -Onneton isä, jonka harha-askel nyt kosti itsensä tavalla, jota hän -ei ollut voinut aavistaakaan, lupasi noudattaa määräyksiä ja odotti -puistossa kärsivällisesti Marian kutsua. Se tapahtuikin kello kolmen -aikaan, jolloin hänet saatettiin puutarhaportin kautta taloon ja -portaita pitkin siihen huoneeseen, jossa poika nukkui. Hän makasi -pienessä kätkyessään, kädet pään taakse heitettyinä ja tyynesti -hengitellen. Silkinhienot kiharat lepäsivät pieluksella. Isä, joka -tällä hetkellä oli tosiaankin säälittävä, kumartui hänen puoleensa. -Hänen silmistään pirahti kyynel kehdon peitteeseen. - -Maria kohotti varoittaen sormeaan, kun isän suu lähestyi pojan huulia. - -"Miksei?" kysyi hän anellen. - -"Olkoonpa menneeksi", sanoi Maria. "Mutta niin kevyesti kuin suinkin -mahdollista." - -Isä suuteli lastaan sitä herättämättä, kääntyi, katsahti siihen vielä -kerran ja seurasi Mariaa ulos samaa tietä, jota oli tullut. - -Tämä keino, jonka olisi pitänyt lievittää isän ikävää, -todellisuudessa vain sitä pahensi. Sen sijaan, että hän alkujaan -oli rakastanut tuntematonta ja näkemätöntä poikaansa epämääräiseen -ja haaveelliseen tapaan, alkoi hän nyt kiintyä lapseensa koko -olemuksellaan. Se tietoisuus, että hän parhaassa tapauksessa saisi -nähdä poikaansa vain harvoin ja ohimennen, saattoi hänet sellaiseen -epätoivoon, että hän melkein oli rikkoa äidille antamansa lupauksen. -Mutta niin ritarillisesti hän kunnioitti lady Icenwaytä ja niin -vilpittömästi hän katui muinaista petostansa, että pakotti sydämensä -alistumaan. Koko se rakkaus, jota hän kykeni tuntemaan -- ja se -ei suinkaan ollut vähäinen -- keskittyi nyt lapseen ja vaimoon -- -lapseen, joka ei häntä tuntenut ja vaimoon, joka oli lakannut häntä -rakastamasta. - -Se omituinen tilanne, jossa muukalaisparka oli, kävi vähitellen niin -sietämättömäksi, että hän päätti sitä lievittää kaikin ajateltavissa -olevin keinoin, mutta kuitenkin niin, ettei loukkaantuisi sen -naisen nimi, joka oli ollut hänen vaimonsa ja jota hän rakasti sitä -enemmän, mitä ankarampaa rangaistusta joutui kärsimään. Hän oli -aikaisemmin harrastanut tulpaaninviljelystä sekä puutarhanhoitoa -yleensä ja oli omaisuutensa menetettyään hankkinut itselleen näiden -taitojensa avulla satunnaisia tuloja englantilaisten puutarhurien -kasvihuoneissa. Pitäen silmällä uutta suunnitelmaansa hän kehitti -itsestään muutamassa kuukaudessa todella taitavan puutarhurin. -Sitten hän odotti, kunnes lordi Icenway tarvitsi toista puutarhuria, -ilmoittautui heti ja sai toimen kohteliaan käyttäytymisensä ja -älykkyytensä vuoksi. Lady Icenway, joka ei tietänyt asiasta mitään, -hämmästyi niin ollen kovin tavatessaan hänet parin viikon kuluttua -talon kasvihuoneessa. Ensinnä hän aikoi rangaista miestä erottamalla -hänet toimestaan, mutta huomasi lähemmin asiaa ajatellessaan, ettei -olisi viisasta menetellä siten. Hän tiesi, ettei mies palvelijana -ollessaan vahingoittaisi heitä sanallakaan, kun sitävastoin -erottamisesta johtuva suru voisi yllyttää hänet hetkellisessä -epätoivossaan ilmaisemaan, mitä ystävällinen kohtelu voisi saada -hänet salaamaan. Niinpä puutarhuri sai jäädä taloon. Hän asui -puutarhakamarin kupeella pienessä tuvassa, joka oli aikaisemmin ollut -hänen edeltäjänsä asumuksena. Siellä hän eleli aivan yksin käyttäen -suuren osan vapaata aikaansa lueskeluun, mutta vielä suuremman osan -ladyn ikkunain ja nurmikkojen tarkastelemiseen siinä toivossa, -että näkisi lapsensa edes vilahdukselta. Lapsen vuoksi hän erosi -roomalaiskatolisesta kirkosta, jonka oppi oli häneen lapsuudessa -istutettu, ja kävi mitä säännöllisimmin läheisessä pitäjänkirkossa. -Siellä voi puutarhuri istuutua myladyn, mylordin ja poikapuolen -taakse saaden huomiota herättämättä mietteliäänä tarkastella -pienokaisen kasvonpiirteitä ja eleitä. - -Hän hoiti virkaansa kolmatta vuotta löytäen sen harjoittamisesta -alakuloista iloa, joka lievitti hänen suruansa. Lady Icenway ei -antanut hänelle milloinkaan anteeksi eikä sallinut hänen olla -lapselleen muuta kuin "puutarhuri", vaikka poika pari kertaa -virkkoi: "Tuon puutarhurin silmät ovat niin surulliset! Miksi hän -katselee minua niin surullisesti." Ladyn pilkallinen ylpeys tuntui -hänestä lämpöiseltä, ikäänkuin se olisi ollut rakkautta, ja lyhyet -määräykset, joita Maria jakeli, kuulostivat hänen korvaansa hellältä -lemmenkuiskaukselta. Omituista oli, että lady Icenwayn osaksi alkoi -lordin taholta tulla sama kohtelu, jota hän osoitti muukalaiselle. -Lordi halusi kovin saada rintaperillisen, mutta siitä ei näkynyt -merkkiäkään. Eräänä päivänä lordi valitti vaimolleen kovaa onneaan -sangen karkeaan tapaan. "Kaikki perii tuo serkkulurjus!" huudahti -hän. "Mieluummin tahtoisin nähdä nimeni ja omaisuuteni haudattavan -meren syvyyteen!" - -Lady Icenway yritti tyynnyttää miestään, painui sitten ajatuksiinsa -eikä kostanut hänen syytöksiään. Mutta pian senjälkeen hän meni -eräänä päivänä puutarhurin asunnolle nähdäkseen miten siellä voitiin. -Puutarhuri näet oli ollut viime aikoina sairaana, joskaan ei -vaarallisesti, mikäli lady tiesi. Vaikka lady Icenwayllä oli tapana -usein käydä tervehtimässä alustalaisiaan, ei hän ollut milloinkaan -ennen ollut toisen puutarhurin luona. Niinpä hän kovin hämmästyi, -jopa kerrassaan säikähti ja huolestuikin havaitessaan, ettei -puutarhuri kyennyt kohottautumaan vuoteessaan. Hän meni takaisin -taloon hakemaan jotakin helpostisulavaa ruokaa saadakseen siten -tilaisuuden palata sairaan luo. - -Vuoteessa makaaja oli niin heikko ja laihtunut ja hänen koko tilansa -niin huolestuttava, että lady Icenwayn sydän heltyi. Hän huudahti: -"Teidän täytyy tulla jälleen terveeksi -- teidän täytyy! Minä olen -ollut sinulle ankara -- minä tiedän sen. Mutta en ole enää!" - -Sairas, kuoleva mies tarttui hänen käteensä ja puristi sen huuliansa -vasten. "Liian myöhään, rakkaani, liian myöhään!" hymisi hän. - -"Mutta sinä _et saa_ kuolla! Voi, sinä et saa!" huudahti nainen. -Äkillistä virikettä totellen hän kumartui kuolevan puoleen ja -kuiskasi hänen korvaansa muutamia sanoja samalla punastuen niinkuin -varhaisella tyttöiällään. - -Toinen vastasi heikosti, haaleasti hymyillen. "Se oli silloin... nyt -on kaikki mennyttä!" sanoi hän. "Minun täytyy kuolla." - -Muutamia päiviä myöhemmin hän kuoli auringon juuri painuessa -puutarhanmuurin taa. Lady Icenway alkoi silloin täysin oivaltaa oman -kovasydämisyytensä ja moitti itseänsä kovin kaikessa hiljaisuudessa. -Hänen ainoa toivonsa oli saada hyvittää ainakin vainajan muistoa -ilman että kukaan tiesi asian johtuvan hänestä. Tämän toivon -täyttymykseksi saapui muutamia kuukausia myöhemmin pitäjän kirkkoon -lahjoitettu maalattu ruutu. Sitä paikoilleen asetettaessa käyskeli -lordi Icenway vaimoineen kirkossa. - -"'... _Hänen muistokseen sureva leski_'", luki lordi muistoruudusta. -"Minä en tiennyt hänellä vaimoa olevankaan; minä en nähnyt häntä -milloinkaan." - -"Kyllä sinä hänet näit, Icenway, mutta olet kai unohtanut", vastasi -Maria leppoisasti. "Hän ei asunut miehensä luona ja harvoin hän kävi -tervehtimässäkään. He eivät sopineet oikein hyvin. Sitä katkerammin -kai hän nyt suree -- kuten tavallista." - -"Ja tuhlaa omaisuutensa tuohon kalliiseen punasiniseen -lasimaalaukseen", virkkoi lordi. - -"Väitetään ettei hän ole köyhä." - -Vanhemmittain lordi Icenway kävi yhä ärtyisemmäksi, ja joka kerta -kun hänen katseensa sattui vaimonsa ensimmäisen miehen poikaan hän -virkkoi vihaisesti: - -"Merkillistä, mylady, että te voitte tehdä palveluksen ensimmäiselle -miehellenne, mutta minulle ette!" - -"Ah, jospa olisin tullut aikaisemmin sitä ajatelleeksi!" virkkoi -hänen vaimonsa puoliääneen. - -"Mitä sitten?" kysyi lordi. - -"Ei mitään, kultaseni", vastasi lady Icenway. - - * * * * * - -Eversti lausui ensimmäisenä julki ajatuksensa suntion kertomuksen -johdosta arvellen, että miesparan kohtalo oli aika kova. - -Herrasmies-liikemies ei voinut pitää miehen kohtaloa mitenkään liian -kovana. Lain mukaan hän ei voinut vaatia mitään ja oli kohdellut -ladyä häpeällisesti. Olisi ollut toinen asia, jos hän todellakin -olisi ollut ladyn mies. - -Kirjatoukka huomautti, ettei lordi Icenwaytä suinkaan voitu -syyttää luulevaiseksi, ja tähän mielipiteeseen yhtyi eräs lihava, -punakkakasvoinen herra. "Totta kyllä", sanoi hän, "että hänen -vaimonsa oli tavattoman sulkeutunut henkilö. Jos hän olisi jutellut -huolettomasti, niin hänen miehensä olisi helposti voinut käydä -luulevaiseksi, kuten oli laita sen ladyn miehen, joka asui Stapleford -Parkissa isoisäni aikaan. Mutta tässä tapauksessa oli olemassa -seikkoja, jotka saivat hänen miehensä katselemaan asioita sangen -filosofiselta kannalta." - -Muutamat kuulijat uskalsivat sitä epäillä. - -Punakka mies, varakas, vatsakas ja lyhytkasvuinen entinen -mallasmestari karaisi kurkkuansa, puhalsi ulos keuhkoistaan liian -ilman ja yritti todistaa väitettään oikeaksi sitä ennen pyydettyään -anteeksi, ettei hänen sankarittarellaan ollut mitään arvonimeä, -koska kertojan hyvä onni ei ollut tutustuttanut häntä moneenkaan -aatelishenkilöön. Seuraavassa on hänen kertomatyylinsä säilynyt vain -suunnilleen. - - - - -6. - -SQUIRE PETRICK'IN LADY. - -Esittänyt Punakka mallasmestari. - - -Kaikki ne, jotka vähänkin tuntevat Stapleford Parkin historiaa, -tietävät sanomattakin, että tilan omisti kahdeksannentoista -vuosisadan keskivaiheilla Timothy Petrick, mies, joka osasi paremmin -kuin kukaan muu hankkia itselleen kauniita tiluksia antamalla -lainoja kiinnityksiä vastaan. Timothy oli ammatiltaan asianajaja -ja useat aatelismiehet käyttivät häntä edustajanaan, joten hänelle -tarjoutui tilaisuus harjoittaa sitä erikoista liiketoiminnan muotoa, -joka avautui hänelle jonkinlaisen ilmestyksen tietä. Väitetään, -että eräs hänen sukulaisensa, erittäin syvämietteinen ajattelija, -joka myöhemmin ikävä kyllä ajettiin eliniäkseen maanpakoon, koska -oli tehnyt erehdyksiä erään testamentin allekirjoittamisessa, oli -perehdyttänyt hänet eräisiin lainopin osiin, joita hän päätti -käytellä omaksi hyväkseen. - -Olipa miten tahansa, minulla ei ole mitään erikoista kerrottavaa -hänen varhaisemmista, toimeliaammista vuosistaan, vaan pikemmin -niistä ajoista, jolloin hän -- jo vanhana miehenä -- oli -yllämainitulla tavalla saanut haltuunsa useita suuria maatiloja, -muiden muassa Staplefordin valtaisan kartanon, jonka komeassa, -nykyjään hajoitetussa päärakennuksessa hän asusti. Sitäpaitsi hän -omisti tiluksia Marlottissa ja Sherton Abbasin tienoilla, melkein -koko Millpoolin kauppalan ja useita maatiloja lähellä Ivelliä. Minun -muistissani on nykyjään tuskin puolet hänen maaomaisuudestaan, mutta -se ei olekaan kovin tärkeätä nyt, kun mies on kuollut ja haudattu -jo monta vuotta sitten. Kerrotaan, ettei hän milloinkaan maksanut -ostamansa maatilan hintaa, ennenkuin oli omin jaloin astellut sen -koko alueen ristiin rastiin ja käännellyt maata omalla lapiollaan -saadakseen selville sen ominaisuudet. Katsoen hänen alueittensa -laajuuteen lienee siinä ollut työtä aivan riittämään asti. - -Siihen aikaan, josta nyt käyn kertoilemaan, oli Timothy Petrick yli -kahdeksankymmenen ikäinen, ja hänen poikansa oli kuollut. Mutta -hänellä oli kaksi pojanpoikaa, joista toinen, vanhempi, hänen -kaimansa, oli naimisissa ja odotti piakkoin saavansa perillisen. -Juuri silloin isoisä sairastui -- hengenvaarallisesti, kuten -otaksuttiin katsoen hänen korkeaan ikäänsä. Testamentissaan -vanhus oli perustanut fideikomissin (sillä nimellä lakimiehet -luullakseni sitä nimittävät), määräten kaikki tiluksensa vanhemmalle -pojanpojalleen ja hänen miespuolisille rintaperillisilleen -tai, ellei niitä ollut olemassa, nuoremmalle pojanpojalleen ja -hänen rintaperillisilleen tai, ellei niitäkään ollut olemassa, -kaukaisemmille sukulaisille, joita ei nyt ole tarvis mainita. - -Vanhuksen maatessa sairaana synnytti hänen vanhemman pojanpoikansa -vaimo, Annetta, odotetun lapsensa, joka havaittiin pojaksi. -Timothy, hänen miehensä, ei ollut laisinkaan laskeileva, vaikka -kuuluikin laskeilevaan sukuun. Hän oli päinvastoin silloin elävistä -Petrickeistä ainoa, jonka sydämessä eivät tunteet aina liikkuneet -voitonhimon uomissa, ja senvuoksi hän ei myöskään ollut mennyt hyviin -naimisiin, kuten sanotaan. Hänen vaimonsa näet kuului perheeseen, -joka ei ollut hänen omaa perhettään kummempi, koska isänsä oli -pikkukaupungin käsityöläisiä. Joka tapauksessa hän oli erittäin -kaunis nainen, ja hänen miehensä oli nähnyt hänet, kosinut häntä ja -nainut hänet kiivaan rakastumisen tilassa, varsin lyhyen tuttavuuden -jälkeen ja tuntematta hänen sydämensä tarinaa. Hän ei ollut -toistaiseksi huomannut olevan mitään syytä katua valintaansa, joten -hän kovin toivoi vaimonsa pian toipuvan. - -Äiti ja lapsi voimistuivat yhä, joten ei luultu enää olevan mitään -vaaraa. Silloin tapahtui äkillinen käänne: äidin tila huononi siinä -määrin, että se pian oli kerrassaan toivoton. Huomatessaan lopun -lähestyvän hän kutsui luokseen miehensä, joka saapui viipymättä. -Saatuaan vakuuden siitä, että he olivat yksinään, pyysi vaimo -miestään pitämään lapsesta mahdollisimman hyvää huolta, olivatpa -asiat miten tahansa. Siihen Timothy tietenkin mielellään suostui. -Hieman epäröityään Annetta sanoi, ettei voinut kuolla petos -omallatunnollaan; hänellä oli tehtävänä ankara tunnustus, ennenkuin -hänen huulensa iäksi sulkeutuivat. Sitten hän mainitsi lapsen isyyttä -koskevan seikan, jonka laita ei ollut aivan niin kuin Timothy oli -otaksunut. - -Vaikka Timothy Petrick oli kuumaverinen mies, ei hän kuitenkaan -yleensä ilmaissut hermostumistaan. Tänä ankarana hetkenäkin hän -käyttäytyi niin sankarillisesti kuin suinkin voi toivoa. Hänen -vaimonsa kuoli jo samana yönä. Hänen maatessaan ruumiina Timothy -riensi sairaan isoisän vuoteen ääreen ja ilmoitti hänelle, mitä -oli tapahtunut, lapsen syntymän, vaimonsa tunnustuksen ja hänen -kuolemansa, sekä vannotti vanhusta vielä yhdennellätoista hetkellä -kokoamaan voimansa ja muuttamaan testamenttinsa, jotta vieras -tungettelija syrjäytettäisiin. Vanhaa Timothyä, joka näki asiat -samassa valossa kuin hänen pojanpoikansa, ei tarvinnut yllyttää, kun -oli kysymyksessä laillisen perintöjärjestyksen ylläpitäminen. Hän -laati uuden testamentin, jossa määräsi fideikomissin vanhemmalle -Timothylle hänen eliniäkseen ja sitten testamentin päiväyksen -jälkeen mahdollisesti syntyville miespuolisille perillisille ja -heidän jälkeensä nuoremmalle pojanpojalle Edwardille ja hänen -perillisilleen. Siten joutui äskensyntynyt lapsi, joka oli ollut -monien toiveiden esineenä, perintöjärjestyksen ulkopuolelle. - -Vanha kiinnitystenomistaja ei elänyt enää kauan. Järkyttävä paljastus -oli vaikuttanut häneen tuntuvasti. Hänet koottiin isäinsä tykö -niinkuin kaikkein armeliaimmat miehet sinne kootaan. Vaimonsa ja -isoisänsä hautajaisten jälkeen Timothy yritti palata entiseen -elämäänsä tuntien tyydytystä sen johdosta, että oli nopealla ja -päättävällä toiminnallaan ehkäissyt häneen kohdistuneen inhottavan -aviorikoksen seuraukset. Hän päätti mennä uusiin naimisiin, kunhan -löytäisi mieleisensä vaimon. - -Mutta ihmiset eivät aina tunne itseänsä. Timothy Petrickin -katkera mieliala kehittyi vähitellen sellaiseksi naissukupuoleen -kohdistuvaksi vihaksi ja luulevaisuudeksi, ettei hän voinut enää -kosia, vaikka tutustuikin useihin viehättäviin naisiin. Hän kauhistui -ajatellessaan jälleen joutuvansa aviomiehen asemaan, epäili jokaista -hametta satimeksi ja jokaista mahdollista perillistä epätoivon -kuiluksi. "Se, mikä on tapahtunut kerran, kun kaikki näytti olevan -aivan hyvin, voi tapahtua toistekin", mietti hän mielessään. "Minä en -halua saattaa nimeäni uudelleen vaaranalaiseksi." Niinpä hän luopui -naimasuunnitelmistaan ja lakkasi kaipaamasta rintaperillistä, joka -hänen jälkeensä tulisi Staplefordin omistajaksi. - -Timothy oli tuskin kertaakaan nähnyt lapsiparkaa pidettyään huolta -siitä, että hänen kasvattamistaan koskeva lupaus tuli jotenkuten -täytetyksi. Muistaessaan sattumalta lupauksensa hän loi lapseen -pikaisen silmäyksen, havaitsi hänen menestyvän hyvin, antoi joitakin -määräyksiä ja meni jälleen menojaan. Siten he elivät yhdessä pari -kolme vuotta Staplefordin kartanossa. Eräänä päivänä puistossa -käyskellessään hän huomasi unohtaneensa nuuskarasiansa penkille. -Kääntyessään sitä hakemaan hän näki poikasen seisovan penkin luona. -Lapsi oli pujahtanut hoitajaansa pakoon ja leikki rasialla huolimatta -sen aiheuttamista ankaroista aivastuksista. Paatunutta miestä alkoi -huvittaa pienokainen, joka oli kyllin itsepintainen jatkaakseen -leikkiä, vaikka seuraukset olivat verrattain epämiellyttävät. Hän -tarkasteli lapsen kasvoja keksien niistä vaimonsa piirteitä, mutta -ei omiansa, ja painui miettimään, kuinka surkuteltava lapsuus on --- varsinkin kun ovat kysymyksessä halveksitut ja hyljätyt lapset, -joiden joukkoon hänen edessään seisova poikanenkin oli luettava. - -Miten hän sittemmin yrittikin tukahduttaa heränneitä tunteitaan, -voitti inhimillinen rakkaudentarve kumminkin hänen niin sanotun -viisautensa. Hän alkoi pitää hellää huolta pikku Rupertista. Tämän -nimen oli hänelle antanut kuoleva äiti poikaa kastettaessa hänen -huoneessaan, koska peljättiin lapsenkin kohta kuolevan. Timothy -ei ollut milloinkaan tullut ajatelleeksi, että nimi voi merkitä -jotakin, kunnes hän suunnilleen näihin aikoihin sai sattumalta -tietää, että nuori Christminsterin markiisi, Southwesterlandin -herttuan poika, johon Annetta oli ennen naimisiinmenoaan mieltynyt, -oli samanniminen. Muistettuaan muutamia irrallisia sanoja vaimonsa -viimeisistä lausumista hän vihdoin oivalsi hänen tarkoittaneen tätä -henkilöä antaessaan avaimen pikku Rupertin tarinaan. Timothy, joka -ei ollut onnellisimpina aikoinaankaan ollut kovin puhelias, voi nyt -istua tuntikausia vaieten lapsen seurassa. Mutta poika oli niin -liukaskielinen, ettei keskustelu milloinkaan tauonnut, vaikka Timothy -Petrickillä ei ollut mitään sanottavaa. Tällä tavoin kulutettuaan -aamupäivänsä Timothy tavallisesti lähti omaan huoneeseensa, jossa -hän käyskeli edestakaisin, kiroilla sirautteli pitkään ja hartaasti, -nimitti itseänsä naurettavimmaksi houkkioksi, mitä maa on milloinkaan -päällänsä kantanut, ja vakuutti jättävänsä nallikan oman onnensa -nojaan -- unohtaakseen kaikki vakuutuksensa jo seuraavana aamuna. -Onneksi eivät sellaiset tapaukset ole ihmisluonnolle vieraita, mutta -milloinkaan ei liene sattunut, että mies olisi pitänyt entistä -minäänsä pilkkanaan siinä määrin kuin tässä tapauksessa. - -Pojan kasvaessa Timothy kiintyi häneen yhä enemmän, kunnes Rupert -oli hänen elämänsä melkeinpä ainoana sisältönä ja tarkoitusperänä. -Timothy Petrickissä piili sentään sen verran suvun ylpeyttä, että -hän tunsi hieman kademieltä, kun hänen veljensä Edward vähän -myöhemmin sai myöntävän vastauksen jalosukuiselta neidiltä Harriet -Mountclereiltä, samannimisen varakreivin tyttäreltä. Mutta kun hän -sittemmin mainitsemallani tavalla oli keksinyt Rupert-poikasen -juontavan sukujuurensa vieläkin ylhäisemmistä yhteiskunnan -kerrostumista, hävisivät nuo kateudentunteet kerrassaan. Mitä -enemmän hän veljensä aristokraattisen avioliiton jälkeen harkitsi -asiaa, sitä tyytyväisemmäksi hän kävi. Hänen vaimovainajansa ilmeni -leppoisemmassa valaistuksessa, kun Timothy ajatteli, kuinka hyvä maku -hänellä, yksinkertaisella keskiluokan naisella, ilmeisesti oli ollut. -Se tietoisuus, että poika olemuksellaan -- joskaan ei nimellään -- -edusti erästä Englannin hienointa sukua, oikeutti lopulta hänen -kiintymyksensä lapseen. - -"Hän oli sittenkin hienovaistoinen nainen", mietti hän ylpeästi -mielessään. "Hän valitsi herttuan arvonimen lähimmän perijän -- -mikä oivallinen tempaus! Ja vaikka mies olisi ollut yhtä alhaista -syntyperää kuin minä, ei vainaja sittenkään olisi ansainnut sitä -kovaa kohtelua, joka on minun taholtani tullut hänen ja lapsen -osaksi. Kuinka sitten nyt, kun oli käynyt ilmi, että niin huono maku -oli ollut kaukana hänen sielustaan! Annetta rakasti aatelismiestä ja -minun poikani on jalosukuinen minusta huolimatta!" - -Mielenmuutoksen seuraukset alkoivat pian ilmetä. "Sen sijaan, että -estin poikaa perimästä tilaani", mietiskeli Timothy, "olisi minun -pitänyt iloita hänestä! Hän on ainakin isän puolelta mitä puhtainta -rotua, jota vastoin hän asiain luonnollisen järjestyksen mukaan olisi -ollut aateliton ytimiään myöten." - -Mitä puutoksia Timothy Petrickissä lieneekään ollut, varmaa on, että -hän uskoi lujasti kuninkaallisten ja muiden ylhäisten henkilöiden -jumalalliseen etevämmyyteen. Ja mitä enemmän hän tarkasteli asiaa -tältä näkökannalta, sitä enemmän häntä miellytti se ajatus, että -hänen vaimoraukkansa oli parantanut Petrickien rotua. Hän ajatteli, -millaisia rumia, laiskoja, juoppoja heittiöitä useat hänen omat -sukulaisensa olivat olleet -- ne kurjat kirjurit, koronkiskurit ja -panttilainaajat, joita hänen esi-isiensä joukossa oli -- ja mietti -sitä mahdollisuutta, että jokin heidän kehnoista ominaisuuksistaan -olisi voinut mennä perintönä hänen omalle lapselleen, joka olisi -tuottanut hänelle surua vanhoilla päivillä, harmentanut hänen -tukkansa, hakannut metsän paljaaksi ja Jumala tiesi mitä kaikkea, -ellei hän olisi taitavan puutarhurin tapaan pitänyt huolta -oksastamisesta siten jalostaen rotua. Lopulta alkoi kunnon Timothy -aamuin illoin langeta polvilleen kiittääkseen Jumalaa siitä, -ettei hänellä ollut näissä asioissa niin ahtaat mielipiteet kuin -tavallisilla alhaissyntyisillä isillä yleensä. - -Timothyn poveen pesiytynyt tyydytys sai ravintoa Petrick-suvun -ominaisesta luonnonlaadusta. Petrickit näet olivat aina jumaloineet -aatelisia ja samalla heitä nylkeneet. Kelpo Izaak Waltonin -suhtautuminen kaloihin muistutti suuressa määrin vanhan Timothy -Petrickin ja lievemmässä määrin hänen jälkeläistensä suhtautumista -aatelisiin tilanomistajiin. On vaikea ymmärtää, kuinka voi samalla -kertaa rakastaa ja kiduttaa toista, mutta varsin helppo on siten -menetellä, kuten nämäkin tapaukset osoittavat. - -Kun siis Timothyn veli Edward erään kerran viittaili siihen suuntaan, -että Timothyn poika oli kyllä hyvä, mutta että hänen taustanaan oli -vain kauppapuoteja ja virastoja, jotavastoin hänen omat lapsensa -- -mikäli niitä ilmaantuisi -- olivat aivan toista maata, koska heillä -oli äitinänsä, jalosukuinen Harriet, tunsi Timothy riemunsykähdyksen -rinnassaan, kun ajatteli, miten helppoa hänen olisi kumota tuo väite, -jos haluaisi. - -Niin mielenkiintoiseksi kävi poika hänelle tässä uudessa -valaistuksessa, että hän alkoi tutkia kuuluisain aatelissukujen -vanhoja perhekronikoita -- esimerkiksi Southwesterlandin herttuain -historiaa -- autuaan Kaarle kuninkaan ajoista aina omaan aikaansa -asti. Hän painoi muistiinsa heidän osakseen tulleet kuninkaalliset -lahjat ja läänitykset, omaisuudensiirrot, naimaliitot, viljelykset -ja rakennukset. Erikoisen hartaasti hän tutki heidän valtiollisia -ja sotilaallisia saavutuksiaan, jotka olivat melkoiset, sekä -heidän kirjallisuuden ja taiteen aloilla suorittamaansa toimintaa, -joka sekään ei ollut vähäksi arvattava. Hän tutki mainitun suvun -muotokuvakokoelmaa ja ryhtyi sitten kiteytymistä tarkkaavan kemistin -tavoin erittelemään nuoren Rupertin kasvoja keksiäkseen niistä ne -historialliset viivat ja vivahteet, jotka maalaajat Van Dyke ja Lely -ovat kankaalle ikuistaneet. - -Kun poika ehti lapsuuden viehättävimpään kauteen, jolloin hänen -naurunsa kaikui kautta Staplefordin kartanon, ei Timothy Petrickin -omantunnonsoimauksilla ollut enää rajoja. Koko maailmassa ei ollut -ketään, jolle hän olisi luovuttanut maatilansa niin mielellään kuin -omalle Rupertilleen. Ja nyt piti pojan jäädä vaille perintöä hänen, -Timothyn, järjettömän hankkeen takia. Koska hän ei aikonut mennä -uusiin naimisiin, oli maatilojen määrä joutua hänen veljelleen ja -veljenpojilleen, jotka eivät merkinneet hänelle mitään ja joiden -kehuttu polveutuminen äidin puolelta oli vähäarvoinen seikka -verrattuna Rupertin sukujuureen. - -Kunpa hän olisi jättänyt isoisän ensimmäisen testamentin koskematta! - -Hänen ajatuksensa askartelivat lakkaamatta testamenteissa, -jotka molemmat olivat vielä olemassa ja joista aikaisempi oli -hänen hallussaan. Joka yö kuulivat palvelijat makuulle mentyään -varmuuslukon napsahduksen: Timothy otti esille ensimmäisen -testamentin, tarkasteli sitä ja olisi toivonut sen olevan -jälkimmäisen ja ainoan pätevän. - -Vihdoin tapahtui ratkaisu. Vietettyään eräänä iltana monta hupaista -tuntia pojan seurassa ei Timothy enää jaksanut sietää sitä ajatusta, -että hänen rakas Rupertinsa joutuisi syrjäytetyksi. Hän ryhtyi -rikokselliseen tekoon: muutti aikaisemman testamentin päiväyksen, -jotta näytti siltä kuin se olisi laadittu myöhemmin kuin toinen. -Sitten hän julkeasti väitti ensimmäistä testamenttia myöhemmin -laadituksi. - -Hänen veljensä Edward myöntyi, koska asia näytti eittämättömältä, -vieläpä siten paljoa uskottavammaltakin, sillä hän oli monien -muiden tavoin kovin kummastellut myöhemmän testamentin rajoittavia -määräyksiä, joiden aihetta hän ei aavistanutkaan. Veljensä Timothyn -kanssa hän julistutti ensimmäisen, jo vahvistetun testamentin -mitättömäksi, ja sitten menivät asiat jälleen tavallista menoansa, -koska uusimman testamentin eriävät määräykset koskivat tulevaisuutta. - -Vuodet vierivät. Rupertin kasvoissa ei voinut nähdä jälkeäkään niistä -kärsimättömästi odotetuista historiallisista piirteistä, joiden -piti ilmaista herttuallisen suvun poliittisia kykyjä. Sattuipa -sitten, että Timothy Petrick tutustui erääseen arvossapidettyyn -budmouthilaiseen lääkäriin, joka oli useiden vuosien kuluessa ollut -mrs Petrickin perheen neuvonantaja ja ystävä. Annettan mentyä -naimisiin ja muutettua Staplefordiin hän ei ollut enää useinkaan -tavannut tuttavaansa, koska Annetta luonnollisesti turvautui -lähistöllä asuvaan Petrickien perhelääkäriin. Timothy hämmästyi -sitä tietojen runsautta, joka Budmouthin lääkärin puheessa ilmeni. -Tuttavuuden kypsyttyä ystävyydeksi lääkäri viittaili eräänlaisiin -hallusinatioihin, joita oli sattunut Annettan äidille ja isoäidille -ja jotka tekivät heidät kykenemättömiksi erottamaan unta ja totta -toisistaan. Hän tiedusteli Timothyltä hienotunteisesti, oliko hän -havainnut vaimossaan mitään sentapaista, sillä hän, lääkäri, oli -luullut huomanneensa hänessä taipumusta samaan omituisuuteen, kun -oli hoitanut häntä hänen tyttöaikanaan. Asia selkeni selkenemistään, -kunnes Timothy Petrick oli vakuutettu siitä, että Annettan tunnustus -johtui itsepetoksesta. - -"Miksi näytätte niin masentuneelta?" kysyi tohtori kesken kaiken. - -"Se tuli hieman odottamatta. Mutta tuntuu perin uskottavalta", -huokasi Timothy. - -Hän ei kumminkaan vielä voinut oikein uskoa, että se oli mahdollista, -ja koska hän katsoi olevan viisainta olla vilpitön, kertoi hän -tohtorille kaikki, mitä ei siihen saakka ollut ilmaissut kenellekään -ihmiselle. Kuolevasta isoisästä hän sentään ei hiiskunut sanaakaan. -Hänen ihmeekseen tohtori selitti odottaneensa Annettassa ilmenevän -juuri senlaatuista luulottelua. Petrick jatkoi tutkimuksiaan -toisaallakin ja johtui pian päättelemään, ettei hänen vaimoparkansa -vakuutteluissa voinut olla mitään perää. Se nuori markiisi, johon -Annetta oli ollut ihastunut -- erittäin siveä ja puhdassydäminen -ylimys -- oli matkustanut ulkomaille vuotta aikaisemmin kuin Annetta -meni naimisiin ja oli palannut vasta hänen kuoltuaan. Nuoren tytön -rakkaus oli ollut pelkkä unelma -- eikä mitään muuta. - -Kun Timothy palasi kotiin ja poika juoksi häntä vastaan, valtasi -hänet omituinen, vieno tyytymättömyys. Hänen nimensä ja tilustensa -perijän suonissa virtasi sittenkin vain plebeijistä verta; hän siis -ei saanutkaan aatelista jälkeläistä! Rupert tosin oli hänen poikansa, -mutta se kunnian ja maineen hohde, jonka hän luuli periytyvän pojalle -aikakausien takaa ja joka himmensi hänen veljensä lasten ylhäisyyden, -oli iäksi väistynyt hänen päälaeltaan. Hän ei voinut enää lukea -historiaa pojan kasvoista eikä vuosisataista valtiasmieltä hänen -katseestaan. - -Siitä lähtien hän alkoi kohdella poikaansa yhä kylmemmin. Katkerin -sydämin hän havaitsi, miten Petrickien luonteenomaiset piirteet -yhä selvemmin ilmenivät hänen kasvoissaan. Sen hienon, ohuen nenän -sijaan, joka oli Southwestlandin herttuain tyypillinen tuntomerkki, -alkoivat isoisä Timothyn leveät sieraimet ja painunut nenänvarsi -voittaa alaa pojan kasvoissa. Harmaansiniset silmät, joiden ilme -rupesi vähitellen yhä suuremmassa määrin muistuttamaan erästä -tavattoman epämiellyttävää serkkua, eivät ennustaneet minkään etevän -valtiomiessarjan syntymistä, ja niiden suupielten asemesta, jotka -olivat ihastuttaneet kuulijoita parlamentissa, kasvoivat esiin paksut -huulet, jotka johtivat vastustamattomasti ajatukset testamenttia -korjanneeseen ja eliniäksi maasta karkoitettuun setämieheen. - -Mikä surkeus, että Timothy itse oli tehnyt saman synnin pojan -hyväksi, joka hiuskarvalleen muistutti tuota kurjaa setää! Yksin -pojan ristimänimikin oli petosta ja pilaa, sillä se viittasi -perinnäiseen voimaan ja loistaviin lahjoihin, joita varmaan ei -milloinkaan tulisi hänen osakseen. Olihan Timothyllä sentään -lohdutuksenaan se, että lapsi oli hänen oma poikansa, mutta -sittenkään hän ei voinut pidättyä huokaamasta: "Miksi ei poika voi -olla minun ja samalla jonkun muun?" - -Markiisi kävi vähän myöhemmin Staplefordin lähistöllä, joten Timothy -Petrick sai tilaisuuden ihastella hänen jaloa hahmoaan. Timothyn -ollessa seuraavana päivänä työhuoneessaan, naputti joku oveen. - -"Kuka siellä?" - -"Rupert." - -"Minä annan sinulle Rupertia, sinä junkkari! Pelkkä tavallinen -Petrick, eikä muuta!" murahti isä. "Miksi ei äänesi ole sellainen -kuin markiisin, jonka näin eilen?" sanoi hän pojan tultua sisään. -"Miksi et ole hänen näköisensä, miksi et näytä sellaiselta kuin -olisit vuosisatoja tottunut käskemään?" - -"Miksi en? Kuinka voit niin ajatellakaan, isä; enhän minä ole hänen -sukujaan?" - -"Etpä et! Mutta sinun pitäisi olla", napisi hänen isänsä. - - * * * * * - -Kertojan vaiettua huudahtivat tohtori, eversti, historioitsija, -keikari ja useat muut, että he tieteellisen seuran jäseninä halusivat -kuulla juuri tällaisia hienoja ja opettavia sielutieteellisiä -tutkielmia (sielutieteen ollessa yleensäkin korkeassa kurssissa) ja -kysyivät, eikö herra mallasmestari voisi kertoa jostakin toisesta -samanlaatuisesta mielenharhasta. - -Mallasmestari pudisti päätään ja pelkäsi olevansa liian hienostumaton -uskaltaakseen ryhtyä kertomaan toista tarinaa, joka moraaliselta -sävyltään kenties ei seuraa tyydyttäisi. Senvuoksi hän mieluummin -antoi sananvuoron paremmalle kertojalle. - -Eversti oli vaipunut mietteisiinsä. Totta kyllä, huomautti hän, -että naisen vaistomainen ja uneksiva luonnonlaatu synnyttää sekavia -mielikuvia, jotka usein voivat johtaa omituisille urille terveen -järjen taas temmatessa niiltä takaisin -- joten toisinaan saattaa -koitua perin naurettava tulos. Tapaukset, jotka ovat ajaneet naista -johonkin määrättyyn suuntaan, voivat pakottaa häntä kulkemaan samaa -latua, kunnes hän vihdoin äkkiä vierähtää takaisin lähtökohtaansa. - -Varapuheenjohtaja nauroi ja taputti käsiään huomauttaen, että -väitteen takana piili tarina, ellei hän aivan pahoin erehtynyt. - -Eversti suori kasvoilleen hyvän kertomailmeen ja aloitti ilman -enempiä esipuheita. - - - - -7. - -ANNA, LADY BAXBY. - -Esittänyt Eversti. - - -Se tapahtui suuren kansalaissodan eli -- käyttääkseni uskollisena -alamaisena mieluummin Clarendonin antamaa nimitystä -- suuren kapinan -aikana. Se tapahtui, kuten sanottu, tuona onnettomana historiallisena -ajankohtana, jolloin parlamentin joukot leiriytyivät Sherton Castlen -edustalle: kahdeksattatuhatta miestä jalkaväkeä ja neljä tykkiä. -Kuten kaikki tiedämme, omisti linnan siihen aikaan eräs Severnin -kreivi, ja eräs jalosukuinen markiisi, joka komensi kuninkaan -joukkoja siinä osassa maata, oli majoitettu linnaan suojelemaan -kreiviä. Kreivi itse ja hänen vanhin poikansa, lordi Baxby, olivat -kotoa poissa värväämässä joukkoja kuninkaalle. Piirittäjien saapuessa -oli linnassa hänen kaunis miniänsä, lady Baxby palvelijattarineen -sekä joukko hänen miehensä ystäviä ja läheisiä sukulaisia. Puolustus -oli niin hyvä ja harkittu, ettei heidän katsottu olevan varsinaisessa -vaarassa. - -Parlamentin joukkojakin johti jalosukuinen mies -- sodan tässä -vaiheessa eivät kaikki aateliset vielä olleet kuninkaan puolella --- ja oli helppo huomata, että hän näytti sangen murheelliselta -ja masentuneelta sekä yöllä linnaa lähetessään että aamulla -tiedusteluretkien aikana. Seikka oli se, että linna, jonka -valloittamisen kohtalon omituinen oikku jätti hänen tehtäväkseen, -oli hänen oman sisarensa koti, sisaren, jota hän oli hellästi -rakastanut ja jota kohtaan hän yhä vielä tunsi harrasta kiintymystä -huolimatta hänen puolisonsa vihamielisyyden aiheuttamasta suhteen -kylmenemisestä. Hän uskoi, että sisarkin, tuosta onnettomasta -erimielisyydestä huolimatta, yhä hänestä piti. - -Ne, jotka eivät tunteneet hänen perheensä historiaa, eivät voineet -ymmärtää, miksi hän epäröi, kun oli suunnattava tykit linnan muureja -kohti. Hän pysytteli linnan pohjoispuolella (jota vielä tänä -päivänäkin mainitaan hänen nimellään tämän leiriytymisen muistoksi), -kunnes hänen mieleensä johtui, että hän voi lähettää sisarelleen -Annalle kirjeen, jossa vakavasti kehoitti häntä, mikäli henki oli -hänelle rakas, pujahtamaan pois linnasta eteläpuolella olevasta -pienestä portista paetakseen sitä tietä muutamain ystäväin luo. - -Suureksi hämmästyksekseen hän pian senjälkeen näki naishenkilön -ratsastavan linnasta yhden ainoan seuralaisen saattamana. Hän -ratsasti suoraan kohti rinnettä, missä piiritysjoukot ja teltat -sijaitsivat. Vasta kun ratsastajatar ehti aivan lähelle, tunsi -päällikkö hänet sisarekseen Annaksi ja säikähti kovin ajatellessaan, -kuinka vaarallista oli tuolla tavoin ratsastaa hänen joukkojensa -editse ollenkaan tuntematta niiden aikeita, koska ensimmäinen -laukaus olisi voinut pamahtaa milloin tahansa hänen turmiokseen. -Anna astui maahan, ennenkuin oli ehtinyt ihan veljensä luo, ja -viimeksimainittu näki, että hänen tutut kasvonsa olivat kalpeat, -mutta ei ollenkaan itkettyneet, kuten nuoruusiällä olisi ollut laita. -Jos meidän päiviimme saakka säilyneitä huhuja voi uskoa, oli veljen -mielenkuohu paljon suurempi kuin sisaren. Hän vei Annan telttaansa, -pois ympärilläseisojien näkyvistä, sillä vaikka monet hänen soturinsa -olivatkin kunniallisia ja vakaita miehiä, ei hän kumminkaan voinut -sietää, että rakas lapsuudentoveri joutui suruissaan uteliaiden -katseiden esineeksi. - -Kun he olivat teltassa kahden kesken, sulki veli syliinsä sisaren, -jonka hän oli viimeksi nähnyt sodan alkaessa, jolloin lankomies ja -hän olivat yhdessä tuominneet kuninkaan omavaltaisen menettelyn -aavistamatta että joutuisivat vielä toistensa vihollisiksi. Sisaren -kerrotaan käyttäytyneen hillitymmin ja alkaneen ensimmäisenä puhua -johdonmukaisesti. - -"William", virkkoi hän, "minä olen tullut sinun luoksesi, mutta en, -kuten luulet, pelastaakseni itseni. Miksi, voi miksi sinä yhä tuotat -meille surua kannattamalla väärää asiaa?" - -"Älä sano niin", vastasi veli. "Jos totuus piilee lähteen pohjalla, -niin miksi otaksut oikeuden viihtyvän ylhäisillä paikoilla? Minä -puolustan oikeutta, maksoi mitä maksoi. Luovuta linna, Anna; sinä -olet sisareni, pakene ja pelasta henkesi!" - -"En milloinkaan!" vastasi hän. "Aiotko todellakin panna täytäntöön -suunnitelmasi ja jaoittaa linnan maan tasalle?" - -"Epäilemättä tulen sen tekemään. Mitäpä muuta tekemistä luulet näillä -joukoilla olevan?" - -"Niinpä löydät sisaresi ruumiin valloittamistasi raunioista!" virkkoi -sisar. Lisäämättä sanaakaan hän käänsi veljelleen selkänsä ja lähti -pois. - -"Anna -- jää luokseni!" kehoitti veli. "Veri on vettä sakeampaa, ja -eihän teillä, miehelläsi ja sinulla, ole enää mitään yhteistä." - -Sisar vain pudisti päätänsä tahtomatta häntä kuunnella. Sitten -hän riensi ulos, nousi satulaan ja palasi linnaan samoinkuin oli -sieltä tullut. Kuinka monta kertaa olenkaan kuvaillut mieleeni tämän -kohtauksen ratsastaessani koirineni saman kentän poikki! - -Sisar ratsasti yli kentän ja välillä olevan alueen painuen pian -vallinsarven taakse. Veli, joka ei enää nähnyt edes hänen hevosensa -valkoista häntää, alkoi tuntea sisarensa vuoksi entistä ankarampaa -pelontuskaa. Hän moitti itseään, ettei ollut pidättänyt sisarta -väkisin luonaan, mietti miettimistään hänen sanojaan kysyen -itseltään, eikö sisar ollut vakaumusta arvokkaampi ja eikö olisi -ollut luonnollisempaa pysyä hänen kohtalotoverinaan. - -Piirittäjäin vitkastelun sanotaan johtuneen yksinomaan päällikön -epäröinnistä. Hän jäi linnan edustalle, yritti suorittaa joitakin -sotaliikkeitä ja hieroi sopimusta linnan päällikön kanssa, jolla -oli melkoista vähempi määrä väkeä käytettävänään. Hänen mieleensä -ei johtunut, että nuori lady Baxby, hänen sisarensa, oli jokseenkin -samanlaisessa mielentilassa. Veljen tuttu ääni ja silmät, jotka -olivat väsyneet ja kiusaantuneet sotilaselämästä ja tämän onnettoman -kahakan aiheuttamista suruista, nousivat iltapäivän kuluessa alinomaa -hänen näkyviinsä. Ja päivän kalvetessa illaksi hän muuttui yhä -suopeamielisemmäksi parlamenttia kohtaan, vaikka ainoina perusteluina -olivat perhesiteet. - -Hänen miehensä, kenraali, lordi Baxby oli matkoilla maan itäosassa, -mutta odotettiin kaiken päivää palaavaksi, sillä oli lähetetty -sananviejä ilmoittamaan hänelle mitä kotona oli tapahtunut. Hän -saapuikin vihdoin illan suussa tuoden mukanaan odottamattoman -paljon apuväkeä. Hänen veljensä vetäytyi silloin eräälle Ivellin -luona sijaitsevalle kukkulalle, neljän viiden peninkulman päähän, -suodakseen miehistölleen ja itselleen hieman lepoa. Lordi Baxby -sijoitti sill'aikaa joukkonsa, niin ettei vaara enää ollut mitenkään -uhkaava. Näihin aikoihin oli lady Baxby parlamenttia kohtaan -suopeampi kuin koskaan ennen, ja veljen kuva hänen mielessään -tuntui moittivan häntä sydämettömyydestä. Kun lordi Baxby astui -hänen huoneeseensa punakkana, meluten ja täynnä toivoa, otti lady -hänet vastaan sangen laimeasti. Ja kun lordi tuli hänen veljensä -peräytymisestä puhuessaan maininneeksi muutamia halventavia sanoja, -joihin näytti sisältyvän loukkaavaa rohkeuden epäilemistä, niin hän -vastasi loukkaantuneena, että lordi Baxby itse oli aluksi vastustanut -hovipuoluetta ja että olisi ollut hänelle suuremmaksi kunniaksi, -jos hän olisi edelleenkin pysynyt mielipiteessään eikä olisi -ryhtynyt kannattamaan kuninkaan valheellista politiikkaa (kuten hän -sitä nimitti) kurjan lojaalisuusperiaatteen vuoksi, joka oli vain -tyhjä lauseparsi, kun kuningas ja kansa eivät olleet yksimieliset. -Erimielisyys kävi yhä jyrkemmäksi muuttuen piankin ankaraksi -riidaksi, koska molemmat olivat sangen kuumaveriset. Lordi Baxby -oli väsynyt pitkästä marssista ja kestämistään mielenliikutuksista, -joten hän lähti varhain levolle. Hänen vaimonsa seurasi häntä tuntia -myöhemmin. Lordi Baxby lepäsi sikeässä unessa, mutta lady ei mennyt -sänkyyn, vaan istui mietteissään ikkunan ääressä, kohottaen silloin -tällöin verhoja nähdäkseen ympäristön kukkulat. - -Hiljaisuuden vallitessa, vahtisotilaitten askelten etääntyessä, hän -saattoi kuulla heikkojen äänten kantautuvan kaukaisilta kukkuloilta, -joille hänen veljensä sotilaat tuskin olivat ehtineet leiriytyä -illalla suorittamansa peräytymisen jälkeen. Syksyn ensimmäinen halla -oli koskettanut ruohoa ja rutistanut köynnöskasvien hennot lehdet, -ja lady Baxby oli näkevinään Williamin makaamassa kylmällä kentällä, -ponnistuksistaan uupuneena. Kyyneleet virtasivat hänen silmistään, -kun hän muisti miehensä soimanneen veljeä pelkuriksi, vaikka lordi -William oli menneinä vuosina riittävän selvästi osoittanut mihin -kykeni ja mitä uskalsi. - -Mukavassa vuoteessaan makaavan lordi Baxbyn syvä ja levollinen -hengitys suututti ladyä ja sai hänet tekemään ratkaisevan päätöksen. -Hän sytytti äkkiä kynttilän ja kirjoitti paperilapulle seuraavat -sanat: - -_"Veri on vettä sakeampaa, rakas William -- minä tulen!"_ Tämä kirje -kädessään hän lähti portaita alas. Mutta lähemmin asiaa harkittuaan -hän palasi makuuhuoneeseen, puki ylleen miehensä hatun ja viitan --- ei kumminkaan hänen tavallisesti käyttämäänsä -- jottei häntä -sattumalta tavattaessa luultaisi palvelijattarien sulhaseksi. Siten -varustautuneena hän laskeutui portaita, jotka johtivat pengermälle -talon länsipuolella, jossa ilmansuunnassa hänen veljensä joukot -olivat. Hän ajatteli vahdin huomaamatta hiipiä talliin, missä hän -aikoi herättää jonkun rengin lähettääkseen hänet ennakolta viemään -veljelle sanan, että hän oli tulossa liittämään kohtalonsa hänen -kohtaloonsa. - -Hän seisoi vielä seinän varjossa läntisellä pengermällä odottaen -vahdin poistumista, kun hänelle äkkiä huudettiin toiselta puolen: - -"Täällä minä olen!" - -Ääni oli naisen. Lady Baxby ei vastannut, vaan painautui vaieten -seinää vasten. - -"Mylord Baxby", jatkoi ääni, jonka ääntämisen nojalla voi päättää -kuuluvan jollekin läheisestä Shertonin pikku kaupungista kotoisin -olevalle tytölle. "Minä olen väsynyt odottamaan, rakas lordi Baxby! -Pelkäsin jo ettette tulisikaan!" - -"Kuinka heilakka onkaan häneen rakastunut!" mietti hän mielessään -kuultuaan äänen, joka kaikui valittavan hellänä kuin kujertavan -linnun ääni. Silmänräpäyksessä muuttui velvollisuutensa unohtanut -karkulainen vaimoksi, joka oli täysin tietoinen oikeuksistaan ja -osasi pitää niistä huolta. - -"Hiljaa", sanoi hän. - -"Mylord", jatkoi tyttö, "te käskitte minun tulla kello kymmenen ja -nyt on kello pian kaksitoista. Kuinka voitte antaa minun odottaa niin -kauan, jos todellakin rakastatte minua, kuten sanoitte? Minä olisin -pitänyt entisen, parlamentin jo ukkoihin kuuluvan rakastajani, ellei -teitä olisi ollut, rakas lordi Baxby!" - -Epäilemättä luuli tuo kevytmielinen lunttu lady Baxbyä hänen -miehekseen. Siinäpä sievä petosjuttu! Viekkaita juonia ja -uskottomuutta! Pieni soma kohtaussuunnitelma, jonka hän sai -sattumalta tietää! Hänen miehensä, jota hän tähän hetkeen saakka oli -pitänyt uskollisista uskollisimpana -- kuinka hän saattoikaan! - -Lady Baxby vetäytyi nopeasti torninportaitten ovelle, nousi pari -kierrosta korkeammalle, kunnes tuli ampumaluukulle. "Minä en tule! -Minä, lordi Baxby, halveksin sinua ja koko sinun kevytkenkäistä -joukkoasi!" kähisi hän aukosta. Sitten hän hiipi takaisin -makuuhuoneeseen yhtä järkkymättömänä kuningasmielisenä kuin kuka muu -linnassa olija tahansa. - -Hänen miehensä nukkui yhä väsyneen ja ravitun, joskaan ei vanhurskaan -unta. Lady Baxby riisuutui nopeasti omin neuvoin -- sillä hänen -kamarineitinsä oli otaksunut hänen menneen jo aikoja sitten levolle. -Ennen makuullemenoa hän lukitsi äänettömästi oven ja pisti avaimen -pieluksen alle. Sitäpaitsi hän irroitti kureliivinsä nauhan, hiipi -varovasti miehensä luo ja solmi nauhan lujasti hänen tukkaansa; -toisen pään hän sitoi sängynpatsaaseen. Väsynyt kun oli, pelkäsi Lady -Baxby nukkuvansa liian sikeästi. Jos hänen miehensä heräisi, olisi -tuo hienona vihjauksena, että hän oli saanut tietää kaikki. - -Väitetään vielä, että tämä suloinen nainen suuremmaksi varmuudeksi -piti koko yön miehensä kättä kiinteästi kädessään. Mutta se on akkain -juorua, jota ei ole mitenkään voitu vahvistaa todeksi. Samaten -on jäänyt pelkkäin otaksumain varaan, mitä lordi Baxby mietti ja -sanoi, kun hän seuraavana aamuna herätessään havaitsi olevansa niin -omituisesti liekaan pantuna, mutta meillä ei ole mitään syytä otaksua -hänen vihansa olleen ylen suuren. Mitä tulee hänen syyllisyytensä -määrään tässä salaisessa lemmenseikassa, oli asianlaita tämä: -pysähtyessään samana päivänä eräässä tienristeyksessä lähellä -Shertonia, oli hän huvitellut mielistelemällä erästä kaunista nuorta -naista, joka ei ollut laisinkaan ynseä hänen kohteliaisuuksilleen, -ja oli kehoittanut häntä saapumaan linnan pengermälle pimeän tultua. -Tämän kehoituksen hän oli kotiin tultuaan kokonaan unohtanut. - -Mikäli tiedetään ei lordi ja lady Baxbyn kesken tämän jälkeen -sattunut kovinkaan usein riitoja, vaikka miehen käytös seuraavina -aikoina toisinaan olikin varsin eriskummallinen, kunnes hänen -valtiollinen uransa päättyi pitkäaikaiseen maanpakoon. Linnan -todellinen piiritys tapahtui vasta pari kolme vuotta myöhemmin, -jolloin lady Baxby ja kaikki muut naiset, kuvernöörin puolisoa -lukuunottamatta, oli viety turvalliseen paikkaan. Tämä muistettava, -viisitoista päivää kestänyt piiritys, jota johti Fairfax ja jonka -tuloksena oli linnan antautuminen parlamentinjoukoille, kuuluu -historiaan, joten minun on turha ryhtyä sitä tässä kertomaan. - - * * * * * - -Seuran jäsenten lakattua nauramasta kääntyi hyvän perheen mies -everstin puoleen selittäen tarinan uskollisesti kuvailleen erästä -historiallista tapahtumaa, jonka hän hyvin tunsi, koska hänen oman -sukunsa jäseniä oli ollut mainitussa kahakassa mukana. Hän kysyi, -oliko eversti kuullut yhtä todenperäistä, joskaan ei niin sotaista -kertomusta lady Penelopesta, joka eli samalla vuosisadalla ja tuskin -kahdenkymmenen peninkulman päässä mainitusta paikasta. - -Eversti ei ollut kuullut eikä kukaan muukaan, -paikallishistorioitsijaa lukuunottamatta. Niinpä kehoitettiin kysyjää -heti aloittamaan esityksensä. - - - - -8. - -LADY PENELOPE. - -Esittänyt Mies hyvästä perheestä. - - -Kun matkustaa Casterbridge'istä Ivellin kaupunkiin, näkee tien -oikealla puolella muurivihreän peittämän linnamaisen herraskartanon. -Vaikka rakennus on verraten hyvin säilynyt, ovat sen alkuperäiset, -valtavat mittasuhteet kuitenkin melkoisesti supistuneet. Sitäpaitsi -se on, rakennusta välittömästi ympäröivää suhteellisen pientä -puistoaluetta lukuunottamatta, eristetty niistä muhkeista tiluksista, -jotka aikaisemmin kuuluivat sen omistajalle. Kartanossa näet asusti -ennen muinoin Drenghardien eli Drenkhardien vanha aatelissuku, -jonka miespuolinen haara on nykyjään sammunut ja jonka nimi seudun -paikalliskronikkain mukaan merkitsee _Strenuus Miles, vel Potator_. -Muutamiin suvun jäseniin jälkimmäinen mainesana ei ollenkaan sopinut; -kuten tiedämme, oli eräs heistä kaksintaistelussa tämän seikan -vuoksi. Nyt emme kumminkaan puhu siitä. - -Kuningas Jaakko ensimmäisen hallituksen alkupuolella oli nuori -jalosyntyinen ja erinomaisen kaunis nainen vierailemassa muutamien -sukulaisten luona, jotka asuivat lähellä Drenghardin kartanoa. Hän -oli mitä hienointa sukuperää; ah, sellaista verta kuin hänen lienee -nykyjään tuskin olemassa! Hän ei ollut kovin rikas, mutta hänen -sanottiin saavan riittävät myötäjäiset, ja hän oli niin kaunis ja -hänen käytöstapansa niin hurmaava, että kosijoita ilmestyi kuin -sieniä sateella, missä hän vain näyttäytyikään. Hänen äidilleen -kreivittärelle, ainoalle likisukulaiselle, tämä seikka aiheutti -melkoista huolta. Näiden kosijain joukossa oli kolme, joita eivät -tyttären nuoruutta koskevat äidin valitukset eikä neitosen pilkanteko -kyennyt lannistamaan, nimittäin sir Johan Gale, sir William Hervy ja -tunnettu sir George Drenghard, mainitsemani Drenghard-suvun jäsen. -He olivat, kumma kyllä, kaikin yhtä arvokkaat. Senvuoksi pelkäsi -jokainen toisten voittavan hänen suosionsa, ja moninaiset olivat ne -tekosyyt, joiden nojalla he yrittivät häntä tavata. Koska he eivät -tyytyneet kaikkien ajateltavissa olevien aiheiden nojalla käymään -sen sukulaisen luona, jonka kodissa hän vieraili, pidättivät he -häntä hänen kävellessään ja ratsastaessaan ja jos joku heistä sattui -yllättämään toisen yrittämässä osoittaa hänelle liian ilmeistä -huomaavaisuutta, johti odottamaton tapaaminen usein kiivaaseen -toraan. Silloin kävivät molemmat ihailijat niin kiihkeiksi, että -neitonen tuskin tunsi olevansa turvassa heidän läheisyydessään. Hän -oli kuitenkin reipas ja urhea nainen, jota ei ollut niinkään helppo -säikyttää; hänen luonnonlaatuunsa kuului terhakka uskaliaisuus, joka -vivahti veikistelyyn. - -Eräässä näistä kohtauksista, joka tapahtui hänen sukulaisensa -puutarhassa ja muodostui niin kiivaaksi, että uhkasi päättyä -kaksintaisteluun, katsoi hän olevan välttämätöntä puuttua asiaan. -Ylväästi kääntyen kiistailevan parin puoleen hän julisti, että se, -joka tästä lähtien rikkoo rauhan, ei saa enää lähestyä häntä, olipa -riidan aihe mikä tahansa. Siten hän toivoi voivansa täydellisesti -ehkäistä näiden kohtausten uudistumisen tekemällä riidan rakentamisen -sen esineestä karkoittavaksi esteeksi. - -Molempain aatelismiesten näyttäessä saamansa läksytyksen jälkeen -vielä perin noloilta ilmestyi paikalle kolmas, joka hänkään ei -koskaan ollut kaukana. Neitonen lausui hänelle saman varoituksen. -Nähdessään kuinka voimakkaasti hänen päättävä käytöksensä heihin -vaikutti hän heltyi ja lisäsi veitikkamaisesti hymyillen: - -"Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, te hupsut miehet. Kunhan -odotatte koreasti, niin minä nain teidät jokaisen vuorollaan!" - -He nauroivat tuolle päähänpistolle sydämestään ikäänkuin olisivat -olleet kaikkein parhaat ystävät. Mutta neitonen punastui ja näytti -olevan sangen hämillään, sillä hän ei ollut otaksunut, että hänen -leikilliset sanansa kaikuivat niin omituisilta. Siten päättyneestä -kohtauksesta koitui hyviä seurauksia sikäli, että kilpakosijain -katkeramielisyys väheni. He toistivat hänen sanojaan hilpeästi ja -usein ystävilleen ja kylänmiehilleen, mikä seikka, jos hänellä olisi -ollut siitä aavistustakaan, olisi saanut hänet sitäkin enemmän -katumaan ajattelematonta lausuntoansa. - -Aikojen kuluessa tilanne selvisi: kaunis lady Penelope (kuten häntä -nimitettiin) suoritti valintansa. Hän päätti ottaa näistä kolmesta -aatelismiehistä vanhimman, sir George Drenghardin, sen herraskartanon -omistajan, jota äsken kuvailimme ja josta niinmuodoin tuli hänen -kotinsa. Koska hänen puolisonsa oli rakastettava mies ja molemmat -perheet olivat täysin yhtä hyvässä maineessa, joskaan ei sulhanen -ollut yhtä jalosukuinen, katsottiin hänen menetelleen oikein -kunnioittaessaan valinnallaan juuri sir Drenghardia. - -Mutta kukaan ei voi ennakolta sanoa, mitä tulevaisuuden tumman ja -läpinäkymättömän verhon takana piilee. Muutaman kuukauden kuluttua -kuoli hänen puolisonsa, joka oli taipunut nauttimaan liian paljon -pöydän antimia, ja lady Penelope jäi yksin vallitsemaan hänen -taloansa. Näihin aikoihin hän luultavasti oli kokonaan unhottanut -kosijoilleen antamansa yleislupauksen, mutta kosijat eivät olleet -sitä unohtaneet. Ja koska hän nyt oli vapaa menemään uusiin -naimisiin, ilmestyi sir John Gale hänen ovelleen niin pian kuin se -suinkin oli soveliasta. - -Lady Penelope ei häntä erikoisesti rohkaissut, sillä hän antoi -etusijan sir Williamille, jota hän totta puhuen oli usein muistellut -lyhyen avioelämänsä aikana. Mutta hän ei ollut vielä palannut. Ladyn -sydän alkoi taipua hänen puoleensa siinä määrin, että hän jo kautta -rantain vihjaili ystävilleen odottavansa huomaavaisuudenosoitusten -uudistumista. Sir William ei kumminkaan tajunnut hänen varovaisia -viittauksiaan ja vältti pitkät ajat kaikkea lähentelyä. Sill'aikaa -osoittautui sir John, joka oli nyttemmin korotettu paroonin arvoon, -väsymättömäksi. Lady Penelope puolestaan oli hieman loukkaantunut -nähdessään miten hidas hänen suosimansa henkilö oli. - -"Mitäpä tuosta", sanoivat leikkiä laskien hänen ystävänsä (jotka -hyvin tiesivät, mitä hän oli tullut sanoneeksi), "mitäpä tuosta? -Miksi et ota heitä siinä järjestyksessä kuin he ilmoittautuvat?" - -Tuo suututti häntä sitäkin enemmän. Valittaen vieläkin, että oli -tullut lausuneeksi nuo varomattomat sanat, hän suostui itsepintaisen -sir Johnin ehdotelmiin. Heidät vihittiin kauniina kevätaamuna, -suunnilleen siihen aikaan, jolloin sir William parka vihdoinkin -huomasi olevansa mahdollinen ja valmistautui kiiruhtamaan kotiin -vieraasta hovista vakuuttaakseen lady Penelopelle tunteensa -muuttumattomuutta. Englantiin saapuessaan hän heti kuuli murheellisen -uutisen. - -Jos sir William kärsi siitä äkillisestä päätöksestä, jonka lady -Penelope oli tehnyt hänen näennäisen välinpitämättömyytensä vuoksi, -niin lady itse kärsi vielä enemmän. Hän näet ei ehtinyt olla -kauankaan sir John Gale'in puolisona, kun mies jo pyrki hänelle -kostamaan kaikkia niitä vaivoja ja kaikkea sitä ajanhukkaa, mikä -hänelle oli kosinnasta aiheutunut. Yhä useammin alkoi sir John tehdä -vaimolleen tiettäväksi, ettei pitänyt häntä niiden ponnistusten -arvoisena, joihin hänen oli ollut antauduttava hänet saadakseen, -eikä niitä pistosanoja ansainneena, joita kilpakosijat olivat -samasta syystä hänelle viskelleet. Näitä ja muita yhtä sydämettömiä -lausuntoja hän toisteli niin usein, että sai vaimo raukan katkerasti -itkemään. Onnistuipa hänen melkein täydellisesti tuhota se iloinen -luonnonlaatu, joka oli aikaisemmin ollut tälle reippaalle naiselle -ominainen. Vähitellen huomasivat kaikki hänen ystävänsä, että hän oli -kovin onneton. Ja kauniin naisen kohtalo näytti sitäkin kovemmalta, -kun hänen miehensä, jonka oma talo oli pieni ja vaatimaton rakennus, -oli asettunut siihen komeaan kartanoon, jonka ladyn ensimmäinen mies -oli jättänyt hänen yksin käytettäväkseen. - -Mutta niin ajattelemattomia ovat ystävät, että kun hän salaa uskoi -heille huoliaan, he vastasivat iloisesti: "Hyvä Jumala, mitä se -haittaa; sinullahan on vielä kolmas odottamassa!" Sellainen sopimaton -lausunto herätti hänessä ankaraa närkästystä, ja hän huomautti -ystävilleen, ettei niin vakavasta asiasta käynyt leikkiä laskeminen. -Kiusallisen selvää oli joka tapauksessa, että lady-raukka olisi -mieluummin ollut kolmannen kosijan puolisona, ja monet moittivat -kovin hänen liian äkillistä valintaansa. Saatuaan tietää, että hän -oli naimisissa, oli sir William palannut vieraille maille eikä -hänestä ollut sen koommin kuultu. - -Pari kolme kovaa vuotta vietti lady Penelope kurituksessa ja Herran -nuhteessa sir Johnin puolisona syvästi valittaen erehdystään ja -huokaillen sitä, jonka hän ei uskonut milloinkaan palaavan. Sitten -sattui hänen miehensä lievästi sairastumaan. Muutamia päiviä -myöhemmin, istuessaan miehensä huoneessa tuijotellen ulos ikkunasta, -lady Penelope näki lähestyvän henkilön, joka tuntui hyvin tutulta. -Hän vetäytyi pois sairashuoneesta ja näki sir William Hervyn laihana -ja uupuneena astuvan portista pihamaalle. Hän meni tulijaa vastaan. - -"Minä kuljin Casterbridge'in kautta", virkkoi hän hämillään -ja kunnioittavasti, "ja päätin poiketa tiedustelemaan Teidän -Armonne vointia. En voinut olla sitä tekemättä", lisäsi hän, -"ja samalla tietysti halusin käydä tapaamassa teidän miestänne, -vanhaa tuttavaani... Mutta Penelope, sinähän näytät sairaalta ja -surulliselta!" - -"Sydämeni on kipeä, siinä kaikki", vastasi lady Penelope. - -He voivat huomata toisissaan mielenliikutusta, jota ei kumpikaan -halunnut ilmaista, ja he seisoivat senvuoksi kauan katsellen toisiaan -vaieten, kyynelsilmin. - -"Hän ei kohtele sinua hyvin, olen kuullut kerrottavan", sanoi sir -William. "Jumala häntä armahtakoon, jos armahtaminen lie mahdollista!" - -"Hiljaa, hiljaa!" kehoitti lady Penelope rauhatonna. - -"Ei, minä lausun julki, mitä minulla on sydämelläni", vastasi hän. -"Kieleni on vapaa, sillä minä en ole teidän kattonne alla. Miksi et -odottanut minua, Penelope, tai lähettänyt minulle selvempää tietoa? -Minä olisin matkustanut yötä päivää päästäkseni luoksesi." - -"Liian myöhään, William, älä sitä kysy", sanoi lady Penelope -yrittäen rauhoittaa häntä kuten entisinä aikoina. "Mieheni ei voi -tänään hyvin, mutta tulee luultavasti pian jälleen terveeksi. Sinun -täytyy tulla vielä kerran, jotta kohtaat hänet, ennenkuin lähdet -Casterbridge'istä." - -Heidän katseensa osuivat yhteen. Molemmat ajattelivat lady Penelopen -kevytmielisiä sanoja, joiden mukaan hän tulisi naimaan kaikki kolme -kunkin vuorollaan, ja molemmat ajattelivat, että lupaus oli jo -toteutunut kahdelta kolmannekselta. Lady Penelopelle tämän muiston -eloonherääminen tuntui olevan epämieluista, sillä hän sanoi jälleen -nopeasti: "Tule takaisin päivän parin kuluttua, kun mieheni on niin -toipunut, että voi ottaa sinut vastaan." - -Sir William lähti, ja lady Penelope palasi miehensä huoneeseen. Sir -John kohottautui pielukseltaan ja kysyi: "Vaimo, kenen kanssa sinä -keskustelit pihalla? Minä kuulin sieltä ääniä." - -Lady Penelope epäröi, ja sir John toisti kysymyksen kärsimättömämmin. - -"Minä en halua sanoa sitä nyt." - -"Mutta minä tahdon sen tietää!" - -Silloin lady Penelope vastasi: "Sir William Herveyn kanssa." - -"Tuhat tulimmaista, enkös sitä ajatellut!" huudahti sir John, jonka -kalpeille kasvoille kihosi hikikarpaloita. "Väijyvä lurjus! Sairaalla -miehellä on tarkka kuulo, rouvaseni. Minä kuulin lemmenlurituksia -ja hän nimitti sinua ristimänimellä. Sellaisia juonia punotte te, -mylady, kun minä joudun hetkeksi jaloiltani!" - -"Kautta kunniani", huudahti lady Penelope, "sinä teet minulle -vääryyttä! Minä vannon, etten tiennyt mitään hänen tulostaan!" - -"Vanno miten paljon haluat", virkkoi sir John, "minä en sinua usko." -Hän ivaili vaimoansa ja kiihdytti itseään siinä määrin, että hänen -tilansa kävi melkoista huonommaksi. Lady Penelope istui hiljaa, -hautoen omia mietteitään. Hänen kasvoissaan oli ilme, jota niissä ei -ollut usein näkynyt hänen naimisissaolonsa aikana: hän näytti jälleen -harkitsevan niitä sanoja, jotka hän oli tullut keveästi lausuneeksi -eräänä menneenä päivänä, jolloin hän oli vapaa ja kolme miestä -yhtäaikaa tavoitteli hänen kättänsä. "Minä aloin väärästä päästä", -puheli hän itsekseen. "Totisesti minä aloin väärästä päästä." - -"Mitä sitten?" kysyi sir John. - -"Ei mitään", vastasi lady. "Minä olin omissa ajatuksissani." - -Sen päivän jälkeen lady Penelope käyskeli vieläkin murheellisemman -näköisenä kuin tavallisesti, ja hänen ärtyisän miehensä tila -huonontui yhä. Mikä tärkeämpää: sir John kuoli kahden viikon -kuluttua, kaikkien ihmeeksi, mutta harvojen suruksi. Sir William -ei ollut käynyt talossa, sillä hän oli saanut lady Penelopelta -- -salaisen viestin, ettei heidän ollut hyvä kohdata toisiaan sir Johnin -mielialan ollessa sellainen kuin oli. - -Kun sir John oli muuttanut pois ja hänen maalliset jäännöksensä oli -laskettu perhehautaan hänen kotipuolessaan, alkoi lady Penelope ajan -tullen ihmetellä, minne sir William oli hävinnyt. Mutta hän oli -riittävässä määrin polttanut kyntensä (jos se naiselle ylipäänsä -on mahdollista) ja oli valmis elämään loppuikänsä leskenä, ellei -mainittu sir William ilmaantuisi. Hän vietti aikansa enimmäkseen -huoneissaan tai käyskellen puutarhan ja pallokentän väliä. Harvoin -hän kulki maantielle saakka, joka silloin kiersi puutarhaa -pohjoisen puolelta -- vasta muutamia vuosia sitten se siirrettiin -eteläpuolelle. Hänen kärsivällisyytensä palkittiin (jos rakkaus -milloinkaan voi olla palkintona), sillä eräänä päivänä, useita -kuukausia sir Johnin kuoleman jälkeen, saapui sanantuoja ilmoittamaan -että sir William oli Casterbridgessä ja olisi iloinen saadessaan -tietää, suvaitsisiko lady Penelope ottaa hänet vastaan. - -Tuskin tarvinnee mainita, että lady Penelope suostui ilomielin. Ei -kulunut kahta tuntia, kun hänen kosijansa jo seisoi hänen edessään. -Sir William näytti entistä mietteliäämmältä, mutta oli muuten kuten -ainakin: ylevämielinen, vilpitön, vaatimaton aina ujouteen asti. -Se pidättyväisyys, joka naisellisten sopivaisuusnäkökohtain vuoksi -ilmeni hänen käyttäytymisessään, oli ilmeisesti keinotekoinen. Kun -hän sitten virkkoi: "Kaitselmuksen tiet ovat ihmeelliset" ja hetkisen -kuluttua lisäsi "ja armeliaat", niin lady Penelope ei kyennyt -salaamaan mielenliikutustaan, vaan painoi päänsä sir Williamin rintaa -vasten ja purskahti itkuun. - -"Mutta tämä tulee liian aikaisin", virkkoi lady Penelope peräytyen. - -"Ei mitenkään", vastasi sir William. "Te olette ollut leskenä -yksitoista kuukautta, ja sir John ei ollut mikään hyvä puoliso." - -Kuten helposti saattaa arvata, kävi sir William tästä puoleen usein -lady Penelopen luona, ja parin kuukauden kuluttua hän alkoi taivuttaa -häntä avioliittoon. Mutta lady Penelope piti viisaampana pientä -viivytystä. - -"Miksi?" kysyi sir William. "Enkö ole odottanut riittävän kauan? -Elämä on lyhyt, me vanhenemme päivä päivältä ja minä olen meistä -kolmesta viimeinen." - -"Aivan niin", virkkoi lady Penelope avoimesti. "Siitäpä juuri -johtuukin, etten tahdo kiirehtiä. Meidän liittomme voi näyttää kovin -omituiselta, kun muistetaan ne onnettomat sanat, jotka tulin kerran -lausuneeksi ja jotka juoru on tehnyt yleisesti tunnetuiksi." - -Sir William suostui hänen hyvän nimensä ja maineensa vuoksi hieman -odottamaan. Mutta vihdoin tuli heidän hääpäivänsä, ja se oli ilon -päivä ystäville ja kylänmiehille: kirkonkellot pauhasivat aamusta -iltaan. Niinpä lady Penelope vihdoin sai yhtyä siihen mieheen, jota -hän oli rakastanut kaikkein hellimmin ja joka luultavasti olisi ennen -muita voittanut hänet omakseen, ellei olisi ollut niin ujo. Usein hän -toisteli itsekseen: "Kuinka ihmeellistä, että hänen ennustuksensa -täyttyi! Monta totuutta on lausuttu leikillä, mutta varmaan ei -milloinkaan näin merkillistä!" Lady itse ei halunnut tähän seikkaan -enempää syventyä, ja kun sattui pieninkin viittaus sinnepäin, kohosi -hänen kauniille kasvoilleen kainouden, etten sanoisi häveliäisyyden -ilme. - -Mutta ihmiset, olivatpa he sitten hienovaistoisia tai eivät, haluavat -aina sanoa jotakin, ja tässä tapauksessa heidän lausumansa olivat -perin omituisia. "Epäilemättä", kuiskivat he, "tässä on kysymyksessä -enemmän kuin sattuma... Ensimmäinen ehkä kuoli luonnollisen kuoleman, -mutta toisen, joka kohteli häntä perin kehnosti, hän epäilemättä -halusi saada pois tieltä, varsinkin kun oli hurjasti rakastunut -kolmanteen!" - -Niinpä he alkoivat sommitella yhteen pieniä, sir Johnin sairautta -koskevia yksityisseikkoja, ja tehostivat sitä eittämätöntä tosiasiaa, -että hänen tilansa oli huonontunut kolmannen rakastajan odottamatta -ilmaannuttua, kunnes syntyi kaamea tarina siitä, mitä osaa lady -Penelope oli näytellyt miehensä ennenaikaisessa manallemenossa. -Epäluuloa ei kumminkaan lausuttu julki, koska hän oli jalosukuinen -nainen -- jalosukuisempi kuin kumpikaan hänen miesvainajistaan -- -eikä uskallettu pukea epäilystä nimenomaisen syytöksen muotoon. - -Kartano, jossa hän asui, oli luovutettu hänelle niin pitkäksi ajaksi -kuin hän halusi siihen jäädä, ja koska hän oli paikkaan mielistynyt, -niin hän suostutti sir Williamin asumaan luonansa. Mutta ajan pitkään -tämä päätös osoittautui kohtalokkaaksi, sillä eräänä päivänä, onnen -ollessa kukkuroillaan, hän sattui kävelyretkellään kuulemaan, mitä -pari korinpunojaa keskusteli pajukossa puutarhan aidan takana. Tämä -keskustelu ensi kerran ilmaisi hänelle ihmisten epäluulot. - -"Kaappi lähellä vuodetta ja avain _hänen_ taskussaan. Ahaa!" virkkoi -toinen. - -"Ja kaapissa pieni sininen pullo -- hm!" sanoi toinen. - -"Ja tulisijan tuhkassa kynsilaukan lehtiä. Oh-hoh!" virkahti kolmas. - -Kotiin palatessaan sir William näytti vuosia vanhemmalta. Hän ei -kumminkaan sanonut mitään, ja mitäpä olisi voinutkaan sanoa. Mutta -siitä päivästä lähtien he oudosti vieraantuivat. Lady Penelope ei -voinut käsittää minkä tähden ja jäi odottamaan selvitystä. Mutta -eräänä päivänä ilmoitti sir William: "Minun täytyy lähteä ulkomaille." - -"Miksi?" kysyi lady Penelope. "William, olenko minä loukannut sinua?" - -"Et", vastasi sir William, "mutta minun täytyy lähteä." - -Ei auttanut yrittää saada häneltä parempaa selitystä, ja oikeastaan -ei ollut niinkään ihmeellistä että mies, joka oli nuoruudesta asti -tottunut vaeltamaan, halusi taas päästä liikkeelle. Muutaman päivän -kuluttua hän lähti -- kuten näytti, ihan toisena miehenä kuin -joitakin kuukausia aikaisemmin kiiruhtaessaan rakastamansa naisen luo. - -Ei tiedetä, milloin ne huhut, joita ilma pian oli sakeana, lopulta -saapuivat lady Penelopen kuuluviin, mutta varmaa on, että niin kävi. -Muuten ei voinut ollakaan, sillä niitä lenteli kuin pahaenteisiä -yölintuja. Silloin hän säikähtäen tajusi, minkä tähden hänen miehensä -oli lähtenyt pois, ja alkoi siitä pitäen ilmeisesti surkastua. -Hänen kasvonsa laihtuivat, ja ohimoissa näkyi selvästi joka suoni. -Sisäinen tuli näytti häntä kuluttavan. Sormukset valahtivat hänen -sormistaan ja käsivarret, jotka vielä hiljattain olivat täyteläiset -ja kimmoiset, riippuivat nyt ohuina ja hervottomina. Hän kirjoitti -miehelleen kerran toisensa jälkeen pyytäen häntä palaamaan, mutta sir -William, jota ahdistivat ankarat epäilykset ja joka ei tiennyt mitään -vaimonsa sairaudesta enempää kuin siitäkään, että pahat juorut olivat -saapuneet hänen korviinsa, katsoi parhaaksi pysyä loitolla ja keksi -kaikenlaisia syitä puolusteikseen. - -Kun sitten lady Penelope synnytti lapsen ennen aikojaan, kirjoitti -hänen äitinsä, kreivitär, sir Williamille kirjeen, jossa kehoitti -häntä palaamaan kotiin, jos halusi nähdä vaimonsa elossa. Hän näet -riutui johonkin salaiseen sairauteen, joka näytti pikemmin kuluttavan -hänen sieluaan kuin ruumistaan. Vanhan rouvan kirjeestä kävi selvästi -ilmi, ettei hän tiennyt salaisuudesta mitään, koska oli elänyt -etäällä tyttärestään. Sir William riensi nyt kotiin ja seisoi pian -kuolevan vaimonsa vuoteen ääressä. - -"Usko minua, William", sanoi lady Penelope, kun he olivat jääneet -kahdenkesken, -- "minä olen viaton -- viaton!" - -"Miten?" kysyi hänen miehensä. "Taivas tietäköön, etten minä ole -aikonut sinua mistään syyttää!" - -"Sinä syytät minua kuitenkin -- vaieten", virkkoi lady Penelope -värähtävin äänin. "Minä en voinut sinulle siitä kirjoittaa -- ja -pyytää sinua kuuntelemaan minua. Se olisi ollut liian vaikeata, liian -nöyryyttävää! Jospa en olisi ollut niin ylpeä! Epäillään, että olen -hänet myrkyttänyt, William! Voi, rakas puolisoni, minä olen syytön, -minä en ole tehnyt tuota kamalaa rikosta! Minä rakastin sinua -- -liian aikaisin, mutta siinä olikin kaikki!" - -Mikään ei voinut häntä pelastaa. Kalvava mato oli tunkeutunut hänen -sydämeensä niin syvälle, ettei mikään keino enää auttanut. Muutaman -viikon kuluttua hän heitti henkensä. Hänen kuolemansa jälkeen huhut -kävivät äänekkäämmiksi, ja lady Penelopen menettelyä pohdittiin -julkisesti. Vähän myöhemmin saapuivat huhut sen lääkärin kuuluviin, -joka oli hoitanut sir Johnia hänen viimeisen sairautensa aikana. Hän -riensi heti tapaamaan sir Williamia, joka nyt asui Casterbridgessä. - -Hän ilmoitti sir Williamille, että eräs sir Johnin sukulainen, joka -kuoleman äkillisyyden vuoksi halusi päästä varmuuteen kuoleman -syystä, oli pyytänyt häntä salaa avaamaan sir Johnin ruumiin. Erään -kirurgin avustamana hän oli toimittanut ruumiinavauksen, jolloin oli -käynyt ilmi, että kuoleman syy oli aivan luonnollinen. Koska siihen -aikaan ei ilmennyt pienintäkään epäluuloa, ei tullut kysymykseenkään -antaa mitään lausuntoa, joka olisi voinut myöhemmin todistaa hänen -viattomuutensa. - -Koska niinmuodoin oli ilmeistä, että kaunis ja jalosukuinen nainen -oli joutunut pahanilkisen ja täysin aiheettoman panettelun uhriksi, -alkoivat hänen miestänsä ahdistaa niin kovat omantunnontuskat, että -hän jälleen lähti ulkomaille, tällä kertaa koskaan enää palaamatta. -Sir William eli vain muutamia vuosia vaimonsa kuoleman jälkeen. -Hänen maalliset jäännöksensä tuotiin kotiin ja haudattiin hänen -puolisonsa viereen pitäjän kirkkoon hautakiven alle, joka vieläkin on -siellä nähtävänä. Äskeisimpiin aikoihin asti säilyi lady Penelopen -sukukartanossa, jossa häntä osattiin surra niinkuin pitikin, hyvä -muotokuva, joka esitti häntä surupuvussaan ensimmäisen miehen -kuoleman jälkeen, risti kädessään. Kuitenkin oli olemassa toisia, -muuten sangen oikeamielisiä henkilöitä, jotka väittivät, että hän oli -osoittanut sopimatonta kevytmielisyyttä solmiessaan kolme avioliittoa -kovin lyhyessä ajassa ja että aiheettomat epäluulot oli saattanut -määrätä Sallimus (joka usein toimii välillisesti) hänen heikkoutensa -tähden. Tästä seikasta en voi omasta puolestani mennä mitään sanomaan. - - * * * * * - -Kunnianarvoisa varapuheenjohtaja lausui esityksen loputtua olevansa -sitä mieltä, että lady Penelopen kohtalo oli katsottava ilmeiseksi -rangaistukseksi. Samaa mieltä olivat suntio ja hänen vieressään -istuva hiljainen herrasmies. Viimeksimainittu tunsi useita -samanlaisia tapauksia, joista eräs oli lyhyesti kerrottavissa. - - - - -9. - -HAMPTONSHIREN HERTTUATAR. - -Esittänyt Hiljainen herrasmies. - - -Noin viisikymmentä vuotta sitten oli silloinen Hamptonshiren herttua, -viides järjestyksessä, epäilemättä kreivikunnan ja varsinkin -Battonin seudun huomatuin tilanomistaja. Hän polveutui Saxelbyen -vanhasta ja rehdistä suvusta, joka jo ennen aateloitumistaan oli -tuottanut useita mainehikkaita sotilaita ja kirkonmiehiä. Huolellinen -kotiseuduntutkija olisi voinut kuluttaa kokonaisen ehtoopuolen -jäljentämällä niitä lukuisia muistokuvia ja -kirjoituksia, joita -oli heidän kunniakseen kaiverrettu pitäjänkirkon sivulaivassa -sijaitseviin metallilevyihin ja hautapaasiin. Herttuassa itsessään -nämä vanhat kivi- ja metallikronikat eivät herättäneet suurtakaan -mielenkiintoa, vaikka koskivatkin hänen omia esivanhempiansa. -Sen sijaan hänen ajatuksensa askartelivat mielellään niissä -jumalattomissa huvituksissa, joihin hänen asemassaan olevalla -henkilöllä on tilaisuutta. Hän voi tarvittaessa tukkia palvelijansa -suun ankarasti sadattelemalla, ja pastorin kanssa hän väitteli -itsepintaisesti kukko- ja härkätaistelujen eduista. - -Jalon herran ulkomuoto oli varsin vaikuttava. Hänen ihonsa oli -ruskea kuin kupari. Vartalo oli tanakka, joskin hieman köyry, suu -leveä. Kävelykeppinään hän käytti pelkkää seipään kappaletta, paitsi -silloin, kun hänellä oli kädessään lapio, jolla hän kaivoi maasta -jokaisen keksimänsä ohdakkeen. Hänen linnansa oli keskellä puistoa, -tummain jalavain peitossa -- eteläistä sivua lukuunottamatta -- -ja kuutamossa näkyi kivirakennuksen hohtava julkipuoli valkoisena -täplänä pimeällä taustalla. Vaikka rakennusta nimitettiin linnaksi, -ei siinä ollut suuria varustuksia, sillä rakentajat olivat pitäneet -silmällä enemmän asumuksen mukavuutta kuin ampuma-aukkoja, jotka -linnan nimeä lähinnä puolsivat. Todellisuudessa se oli torneilla -varustettu herraskartano, pohjapiirrokseltaan säännöllinen -kuin shakkilauta ja varustettu näennäisillä vallinsarvilla ja -rintavarustuksilla, joiden takana piili savupiippuryhmiä. Hiljaisina -aamuhetkinä, kun liesitulet syttyivät, kun palvelijattaret -varjojen tavoin liikkuivat käytävissä ja ikkunaluukkujen lomitse -tunkeutuvat kapeat valojuovat loivat esi-isäin kasvoihin hymyn -hohdetta, kohosi savupiipuista kaksitoista tai viisitoista ohutta -sinistä savukiehkuraa leviten rakennuksen yläpuolelle kevyeksi -katokseksi. Kartanon ympärillä oli neljätuhatta hehtaaria hyvää, -lihavaa, moitteetonta maata. Linnan ikkunasta katsoen näki vain -ahoja ja nurmikoita, mutta todellisuudessa peittivät alueen arkiset -viljelykset, jotka piiloutuivat liian uteliaalta silmältä taitavasti -suunniteltujen istutusten taa. - -Melkoista alempana kaiken tämän maallisen hyvyyden omistajaa -oli arvojärjestyksessä seurakunnan toinen mies, kunnioitettu ja -hyvinarvoisa kirkkoherra Oldbourne, leskimies, joka oli liian jyrkkä -ja äreä papiksi ja jonka jäykkä valkoinen kaulaliina, huolellisesti -kammatut harmaat hiukset ja suoraviivaiset kasvot eivät ilmaisseet -yhtään niistä rakastettavista ominaisuuksista, joiden nojalla -sielunpaimen ylipäänsä kykenee vaikuttamaan seurakuntalaisiinsa. -Sarjan viimeinen mies -- Neptunuksen etäisyydessä näistä -paikallisista suuruuksista -- oli apulaispastori mr Alwyn Hill. -Hän oli kaunis nuori mies, tukka kihara, silmät uneksivat -- niin -uneksivat, että kauan niihin katsoessaan oli kohoavinaan kesäpilvien -keskelle ja liukuvinaan niitten mukana -- iho raikas kuin kukkasen ja -leuka ihan parraton. Hänen olisi luullut olevan vasta kahdenkymmenen -korvissa, vaikka hän todellisuudessa oli jo viidenkolmatta. - -Kirkkoherralla oli Emmeline-niminen tytär, joka oli luonnostaan niin -suloinen ja teeskentelemätön, että melkein jokainen paikkakuntalainen -oli keksinyt, mitannut ja määritellyt hänen kauneutensa ennenkuin -hänellä itsellään oli aavistustakaan sen olemassaolosta. Hänet oli -kasvatettu suhteellisen eristettynä, joten hän ihmisten seurassa -esiintyi ujona ja hämillään. Joka kerta kun hänen isänsä luo tuli -vieraita, tyttö pujahti kasvitarhaan, missä pysytteli, kunnes -vieraat poistuivat. Ujous oli hänestä itsestäänkin naurettava, -mutta hän ei kyennyt sitä voittamaan. Hänen hyveensä eivät -johtuneet vastustusvoimaisesta luonteesta, vaan synnynnäisestä -vastenmielisyydestä kaikkeen pahaan, joka oli hänelle yhtä olematonta -kuin lihankappaleet ruohoasyövälle eläimelle. Hänen viehättävä -olemuksensa, käytöksensä ja luonteensa oli jo aikoja sitten -selvästi ilmennyt pappismies-Antinoukselle ja samoin herttualle, -joka -- vaikka ei ollenkaan hallinnut siroa puhetapaa ja käyttäytyi -kömpelösti kauniimman sukupuolen läsnäollessa, sanalla sanoen ei -ollut mikään naisten viehättäjä -- leimahti suorastaan pelottavaan -lemmenpaloon kohdatessaan Emmelinen, joka oli vastikään täyttänyt -seitsemäntoista. - -Se tapahtui eräänä päivänä iltapuolella metsikössä, joka sijaitsi -linnan ja pappilan välillä. Herttua katseli myyrää, joka parhaillaan -kaivautui ilmoille, kun sorea tyttö hulmahti hänen ohitsensa -parin sylen päässä, täydessä auringonpaisteessa ja paljain päin. -Herttua palasi kotiin niinkuin palaa kotiinsa mies, joka on nähnyt -ilmestyksen. Hän kiiruhti linnansa taulugalleriaan ja tuijotteli -pitkän aikaa sukunsa menneitä kaunottaria, ikäänkuin hän ei olisi -tullut varhemmin ajatelleeksi, mikä merkitys naispuolisilla jäsenillä -oli ollut Saxelbyen rodun kehityksessä. Sitten hän aterioi yksinään, -joi jotensakin runsaasti ja ilmoitti itselleen, että Emmeline -Oldbournen täytyi tulla hänen omakseen. - -Mutta tytön ja apulaispastorin kesken oli jo ehtinyt kehittyä -suloinen ja salainen yhteisymmärrys. Yksityiskohdista ei ollut -lähempää tietoa, silloin enempää kuin myöhemminkään, mutta selvää -oli, ettei tytön isä hyväksynyt tätä kiintymystä. Hän käyttäytyi -kylmästi, ankarasti ja järkähtämättömästi. Apulaispastori hävisi pian -senjälkeen pitäjästä. Eräänä iltana ennen hänen lähtöänsä kuultiin -puutarhasta kiihkeätä sananvaihtoa hänen ja kirkkoherran kesken; -siihen sekaantui naisen rukoilevaa nyyhkytystä, niinkuin kuolevien -valitus sekaantuu taistelun melskeeseen. Vähän aikaa myöhemmin -ilmoitettiin, että herttua ja miss Oldbourne tulisivat menemään -naimisiin hämmästyttävän pian. - -Hääpäivä tuli ja meni; Emmeline oli nyt herttuatar. Kukaan ei -tuntunut sinä päivänä ajattelevan karkoitettua nuorta miestä, ja -ne jotka mahdollisesti ajattelivat, pitivät ajatuksensa ominaan. -Muutamat rohkenivat puhua hieman leikillisesti jalosukuisesta -parista, toiset taas pitivät tilaisuuteen sopivia kauniita puheita, -kukin sukupuolensa ja kykyjensä mukaan. Mutta miehet, jotka olivat -illalla kokoontuneet kellotapuliin soittamaan hääsoittoa, kevensivät -sydäntänsä juttelemalla karkoitetusta kunnon nuorukaisesta ja hänen -rakastettunsa nyt ehkä tuntemasta kaipauksesta. - -"Eikö se sinunkin mielestäsi ole väärin?" kysyi kolmannen kellon -soittaja pyyhkäisten silmäkulmaansa. "Minä tiedän varsin hyvin, missä -hän tänä iltana levähdyttäisi varsojaan päivän vaivoista." - -"Tietäisit, jos voisit sanoa, missä nuori mr Hill on, mutta sitäpä ei -tiedä kukaan koko pitäjässä." - -"Paitsi lady, jonka kunniaksi tässä kelloja soittelemme." - -Nämä kunnon mökkiläiset eivät kumminkaan edes suunnilleen aavistaneet -Emmelinen onnettomuuden koko laajuutta, sillä hän salasi sydänsurunsa -niin tarkoin, etteivät läheisimmätkään saaneet siitä vihiä. Mutta -morsian ja sulhanen eivät olleet kauankaan asuneet yksissä, kun -nuoren vaimon onnettomuus alkoi ilmetä kenelle hyvänsä. Emmelinen -palvelijattaret tiesivät kertoa, että hän seinään nojaten vuodatti -katkeria kyyneliä, sensijaan että olisi oikean aviovaimon tavalla -tutkinut vaatekomeronsa sisältöä. Hän rukoili hartaasti suuressa -kirkonpenkissä, jossa hän istui yksinäisenä ja mitättömänä kuin hiiri -kellarinholvissa, sensijaan että olisi laskenut sormuksiaan, vaipunut -uneen tai itsekseen naureskellut eriskummallisille seurakunnan -jäsenille, kuten suvun entiset kaunottaret olivat aikoinaan -tehneet. Kristallinen ja hopeinen pöytäkalusto eivät näyttäneet -tuottavan hänelle suurempaa nautintoa kuin saviastiat. Hänellä -oli muuta ajateltavaa, ja sen huomasi liiankin selvään herttua, -hänen puolisonsa. Aluksi herttua vain ivaili hänen mieletöntä -kiintymystään tuohon mitättömään apulaispappiin, mutta myöhemmin -hänen hyökkäyksensä muuttui ankarammaksi. Hän ei uskonut vaimoaan -tämän vakuuttaessa, ettei ollut lähettänyt entiselle rakastajalleen -mitään tietoja senjälkeen kuin he olivat eronneet hänen isänsä -läsnäollessa. Tämä aiheutti ankaroita kohtauksia, joita ei tarvinne -yksityiskohtaisesti kuvailla ja jotka varsin pian johtivat -järkyttävään ratkaisuun. - -Eräänä pimeänä, hiljaisena iltana, suunnilleen kaksi kuukautta -häitten jälkeen, astui maantieltä puistoon ja suurelle ajotielle -aukenevasta portista mieshenkilö. Tultuaan kivenheiton päähän -rakennuksesta hän poikkesi hiekkakäytävälle ja kulki linnan -läheisyyteen pensaikon läpi johtavaa kiertotietä. Hän pysähtyi -piilopaikkaansa. Muutaman minuutin kuluttua kuului linnan kello -lyövän, ja kohta senjälkeen hiipi naishahmo vastakkaiselta suunnalta -kohti samaa paikkaa. Sitten molemmat epäselvästi näkyvät hahmot -sulautuivat yhteen kuin kaksi kastepisaraa samalla lehdellä, erosivat -jälleen, seisoivat vastakkain, ja nainen loi katseensa alas. -"Emmeline, sinä pyysit minua tulemaan, ja tässä minä olen. Taivas -minua armahtakoon!" virkkoi mies käheästi. - -"Sinä aiot lähteä maasta, Alwyn", sanoi Emmeline murtunein äänin. -"Minä olen kuullut siitä kerrottavan; sinä siis lähdet kolmen päivän -kuluessa Plymouthista _Western Glory_llä?" - -"Niin teen. Minä en voi elää kauempaa Englannissa. Täällä eläminen on -minulle kuolemaksi." - -"Minun elämäni on sitäkin kehnompi -- se on kehnompi kuin kuolema. -Kuolema ei olisi voinut saada minua ryhtymään tähän tekoon. Kuulehan, -Alwyn, -- minä olen lähettänyt sinulle sanan pyytääkseni saada -matkustaa kanssasi tai ainakin saada olla lähelläsi -- mitä tahansa, -kunhan minun vain ei tarvitse jäädä tänne." - -"Matkustaa kanssani?" toisti Alwyn hämmästyksissään. - -"Niin, niin -- tai sinun suojassasi tai avullasi, tavalla tai -toisella. Älä säiky minua, sinun täytyy minua sietää, kun sitä -sinulta rukoilen! Ei mikään muu kuin julmuus olisi voinut minua -taivuttaa tähän askeleeseen. Minä olisin kestänyt vaieten kohtaloni, -jos olisin saanut olla rauhassa; mutta hän kiduttaa minua ja minä -lepään kohta haudassa, ellen pääse pakenemaan." - -Järkytettynä kysyessään, miksi hänen miehensä häntä kidutti, -Alwyn sai kuulla sen tapahtuvan mustasukkaisuudesta. "Hän yrittää -pakottamalla saada minut tunnustamaan jotakin sinua koskevaa", sanoi -Emmeline, "eikä usko minua, kun vakuutan, etten ole ollut missään -tekemisissä kanssasi siitä lähtien kun isäni kihlasi minut häneen ja -pakotti minut suostumaan!" - -Apulaispastori paralle tuo oli kaikkein musertavin uutinen. "Ei hän -suinkaan ole sinua pahoinpidellyt?" kysyi hän. - -"On kyllä", kuiskasi Emmeline. - -"Mitä hän on tehnyt?" - -Emmeline katsahti levottomana ympärilleen ja sanoi sitten -nyyhkyttäen: "Yrittäessään saada minua tunnustamaan sellaista, mihin -en ole milloinkaan tehnyt itseäni vikapääksi, hän käyttää keinoja, -joita en edes uskalla mainita. Minä päätin kirjoittaa sinulle, koska -minulla ei ole yhtään muuta ystävää." Sitten hän lisäsi surumielisen -ivallisesti: "Minä ajattelin, että voin antaa hänelle hieman aihetta -epäluuloihinsa, jottei hänen arvostelukykynsä joudu kokonaan häpeään." - -"Ajatteletko tosiaankin, Emmeline", kysyi Alwyn väristen, "että sinä --- että sinä pakenisit kanssani?" - -"Voitko luulla, etten minä tällaisessa tapauksessa puhu vakain -aikomuksin?" - -Mies oli hetkisen vaiti. "On parasta, ettet lähde kanssani", sanoi -hän sitten. - -"Miksi?" - -"Koska se olisi synti." - -"Se _ei voi olla_ synti, sillä minulla ei ole ollut milloinkaan halua -syntiin, eikä ole luultavaa, että se heräisi nyt, kun joka päivä -rukoilen Jumalaa saadakseni kuolla ja päästäkseni pois kurjuudestani." - -"Se on sittenkin väärin, Emmeline." - -"Onko väärin, jos pakenen tulta, joka uhkaa minut polttaa?" - -"Tässä tapauksessa se kuitenkin näyttäisi väärältä." - -"Alwyn, Alwyn, ota minut mukaasi, minä rukoilen sinua!" huudahti -Emmeline. "Minä tiedän, ettei se yleensä ole oikein, mutta tämähän -on poikkeustapaus. Miksi on tämä kova koettelemus tullut minun -osakseni? Enhän minä tehnyt mitään pahaa, en loukannut ketään, autoin -lähimmäisiäni ja toivoin tulevani onnelliseksi. Ja kuitenkin sattui -tämä onnettomuus. Pitäisikö Jumala minua pilkkanaan? Minulla ei ollut -ketään auttajaa -- minä taivuin; ja nyt on elämäni minulle taakka ja -häpeä... Voi, jospa tietäisit, mitä tämä pyyntöni minulle merkitsee --- kuinka koko elämäni riippuu siitä -- niin et voisi kieltää!" - -"Tämä on melkein mahdotonta kestää -- taivas meitä auttakoon", -huokasi Alwyn. "Emmy, sinä olet Hamptonshiren herttuatar, -Hamptonshiren herttuan puoliso; sinä et saa lähteä mukaani!" - -"Sinä siis työnnät minut luotasi? Voi, sinä työnnät minut luotasi!" -huusi Emmeline ihan suunniltaan. "Alwyn, Alwyn, voitko todellakin -sanoa, mitä sanoit?" - -"Kyllä, rakkaani, minun täytyy se sanoa. Sinä et saa lähteä. Suo -minulle anteeksi, mutta tässä ei ole mitään valitsemisen varaa. -Vaikka menettäisimme molemmin henkemme, emme sittenkään saa paeta -yhdessä. Sen kieltää Jumalan laki. Hyvästi iäksi!" - -Hän riistäytyi irti, kiiruhti läpi pensaikon ja hävisi pian puitten -taakse. - -Kolme päivää tämän kohtauksen jälkeen lähti Alwyn -- jonka kauniit -piirteet olivat äkkiä käyneet luisevan ankariksi -- eräänä sateisena -aamuna Plymouthista matkustajalaiva _Western Glory_llä. Rannikon -häivyttyä näkyvistä hän koki konemaisesti totuttautua tyyneen -mielentilaan. Tätä hänen yritystään oli tukemassa se vankka -moraalinen vastustusvoima, jonka varassa hän oli kyennyt voittamaan -Emmelinen häikäilemättömästä luottavaisuudesta johtuneen kiusauksen, -ja se onnistuikin jossakin määrin, vaikka kohiseva aallokko, johon -hän päiväkaudet tuijotteli, tuntui toisinaan puhuttelevan häntä -Emmelinen tutulla äänellä. - -Matkan kestäessä hän sommitteli itselleen ohjelman, jonka avulla kävi -mahdolliseksi lieventää niitä hyvinkin kuumeisia katumuksenpuuskia, -joita hän tavan takaa tunsi ajatellessaan kuinka toisin asiat -voisivat olla, ellei hän olisi kuunnellut omantuntonsa ääntä. -Hän kiinnitti ajatuksensa tuntimääriksi mukanaan kuljettamissaan -kirjoissa esiintyviin filosofisiin kohtiin ja salli ajatuksensa -vain silloin tällöin lyhyeksi hetkeksi harhautua Emmelineen -- -ikäänkuin sairas nautiskelija, joka järkähtämättömän, mutta samalla -vastahakoisen niukasti mittailee juomia, joista hänen sairautensa -johtuu. Matkan merkillisyydet olivat sen ajan merimatkoille -luonteenomaiset: myrsky, tyven, hukkuminen, syntymä ja hautaus. -Viimeksimainitussa murheellisessa tapauksessa oli hänen, ainoan -laivassa olevan pappismiehen, toimitettava asiaankuuluvat -uskonnolliset menot. Seuraavassa kuussa laiva saapui oikeaan aikaan -Bostoniin, ja sieltä miehemme matkusti Providenceen etsimään erästä -kaukaista sukulaista. - -Vähän aikaa Providencessä oleskeltuaan hän palasi Bostoniin ja -hänen onnistui kiinteällä toimiskelulla jossakin määrin häivyttää -sitä synkkämielisyyttä, joka häntä yhä ahdisti. Koska viime aikojen -tapaukset olivat hämmentäneet ja heikentäneet hänen uskoansa, -katsoi hän itsensä ainakin toistaiseksi kelvottomaksi hoitamaan -sielunpaimenen virkaa, joten hän pyrki opettajaksi erääseen -kouluun. Ennen matkalle lähtöä saadut suositukset osoittautuivat -nyt arvokkaiksi, ja hän herätti pian perinpohjaisilla tiedoillaan -ja luotettavuudellaan erään collegen johtokunnan huomiota. Lopulta -hän erosi kouluvirastaan ja astui puhetaidon professorin virkaan -mainittuun opistoon. - -Niin hän eleli päivästä toiseen tehden työtä sen lujan periaatteen -nojassa, että hänen oli tunnollisesti täytettävä velvollisuutensa. -Pitkinä talvi-iltoina hän sepitteli sonetteja ja elegioja ilmaisten -usein ajatuksiansa "Muutamissa säkeissä eräälle onnettomalle -naiselle"; kesäisen loma-ajan iltapuhteina hän istui ikkunassaan -katsellen miten varjot pitenivät ja vertaillen niitä oman elämänsä -varjoleikkiin. Käyskellessään ulkona hän selvitti itselleen, missä -oli itä ja salli sitten ajatuksensa kulkea tuhansia peninkulmia yli -vesien ja mannerten arvaillen miten siellä nyt olivat asiat. Sanalla -sanoen: hän käytti jokaisen vapaan hetken uneksiakseen hänestä, joka -oli pelkkä muisto -- eikä luultavasti milloinkaan tulisi olemaan sen -enempää. - -Kului yhdeksän vuotta, ja niiden aikana kadottivat Alwyn Hillin -kasvot suuren osan entistä miellyttävyyttään. Hän oli oppilailleen -ystävällinen ja kohtelias kaikille, joiden kanssa joutui tekemisiin, -mutta hänen elämänsä ydin, hänen salaisuutensa, oli piilossa -ikäänkuin hän olisi ollut mykkä. Jutellessaan ystäviensä seurassa -Englannista ja siellä viettämistään vuosista hän huolellisesti vältti -Batton Castlen tapahtumain ja Emmelinen mainitsemista, ikäänkuin -niitä ei olisi ollut olemassakaan. Vaikka nuo seikat olivat hänelle -äärimmäisen mielenkiintoiset, olivat ne kuitenkin vain lyhyen kauden -asioita, olivat sattuneet ohikiitävänä ajankohtana, joka nyttemmin -olisi hänenkin silmistään häipynyt olemattomiin, ellei siihen olisi -sisältynyt merkittävää tapahtumaa. - -Kun hän näihin aikoihin eräänä päivänä silmäili vanhaa englantilaista -sanomalehteä, sattui hänen katseensa uutiseen, joka lyhyydestään -huolimatta sisälsi kokonaisia niteitä mieltäjärkyttäviä uutisia. -Siinä kerrottiin, että Hamptonshiren herttua oli kuollut jättäen -jälkeensä puolison, mutta ei lapsia. - -Alwynin ajatukset suuntautuivat heti uudelle uralle. Vielä -kerran katsoessaan lehteä hän huomasi, että numero oli vanha, -aikaisemmin huolettomasti sivuutettu. Ellei hän olisi tullut -sattumalta silmänneeksi vanhoja lehtiä, olisi tapaus voinut pysyä -vuosikausia häneltä salassa. Hänen uutista lukiessaan oli herttuan -kuolemasta kulunut jo seitsemän kuukautta. Alwyn ei enää kyennyt -kiinnittämään ajatuksiaan konemaiseen synekdokeeseen, antiteesiin ja -klimaksiin, sillä hän tunsi oman mielensä olevan tulvillaan näitten -puhetaidollisten ilmaisumuotojen etsimättömiä esimerkkejä, joita -hän kumminkaan ei rohjennut lausua julki. Kummako siis, että hänen -ajatuksensa punoi onnellisten mahdollisuuksien unelmia, jotka vasta -nyt, monen vuoden kuluttua, näyttivät voivan toteutua. Emmeline näet -oli yhä vielä hänen ainoa rakkautensa. Kaikkien hiljaisten unelmien -tuloksena oli, että Alwyn päätti mitä pikimmin palata hänen luoksensa. - -Hän ei kuitenkaan voinut heti luopua virastaan. Vasta neljän -kuukauden kuluttua hän vihdoin vapautui. Vaikka kärsimättömyys häntä -yhä kalvoi, toisteli hän joka päivä itsekseen: "Jos hän on rakastanut -minua lakkaamatta yhdeksän vuotta, niin hän varmaan rakastaa -kymmenenkin. Hän ajattelee minua sitä hellemmin, kun nykyinen -yksinäisyys on ehtinyt tehdä tehtävänsä. Vanhat muistot verestyvät, -äskeiset kokemukset vaipuvat unohduksiin ja jokainen päivä tekee -minun saapumiseni otollisemmaksi." - -Pakollinen odotusaika oli pian ohi. Alwyn Hill saapui Englantiin ja -ehti Battonin kylään eräänä talvipäivänä kaksi-kolmetoista kuukautta -herttuan kuoleman jälkeen. - -Oli iltamyöhä, mutta Alwyn ei kärsimättömyydessään voinut pidättyä -lähtemästä jo samana iltana katsomaan linnaa, johon Emmeline oli -astunut onnettomana valtiattarena kymmenen vuotta sitten. Hän kulki -puiston halki katsellen tuttuja ääriviivoja, jotka piirtyivät tummaa -taivasta vasten. Kohta kiintyi hänen huomionsa hilpeisiin maalaisiin, -jotka kaksin tai kolmin kulkivat hänen edellään ja jäljessään linnan -portille johtavaa ajotietä. Ollen varma siitä, ettei kukaan voinut -häntä tuntea, Alwyn kääntyi erään jalankävijän puoleen kysyen mitä -oli tekeillä. - -"Hänen Armonsa on järjestänyt alustalaisilleen täksi illaksi -tanssiaiset pitääkseen yllä herttuan ja hänen isänsä ajoilta -polveutuvaa tapaa, jota hän ei ole halunnut poistaa." - -"Vai niin. Hän on elänyt täällä ihan yksinään herttuan kuoleman -jälkeen." - -"Ihan yksinään. Ja vaikka hän ei itse otakaan vastaan vieraita, -näkee hän mielellään maalaisten huvittelevan ja kutsuu heitä usein -luokseen." - -"Hyväsydäminen, kuten aina", mietti Alwyn. - -Saapuessaan lähemmäksi hän huomasi, että suuri ajoportti oli -työnnetty muuria vasten ikäänkuin olisi ollut aikomus jättää -se auki ikuisiksi ajoiksi ja että käytävät ja huoneet olivat -kirkkaasti valaistut. Lukemattomat kynttilät vuotivat vahaansa niitä -koristaville vihreille lehdille ja iloisten talonpoikaisvaimojen -silkkihameille heidän kulkiessaan ohi, kukin miehensä kainalossa, -Alwyn pääsi sisään muitten mukana, sillä talo oli tänä iltana avoin -kaikille. Hän seisoi kenenkään huomaamatta eräässä nurkassa. Tanssi -oli juuri alkamassa. - -"Vaikka Hänen Armonsa on tuskin ehtinyt riisua surupukunsa, tulee hän -varmaan alas aloittaakseen tanssit naapuri Batesin keralla", virkkoi -eräs. - -"Kuka on naapuri Bates?" kysyi Alwyn. "Vanha mies, jota hän pitää -erittäin suuressa arvossa -- hänen vuokraajistaan vanhin. Hän täytti -seitsemänyhdeksättä viime syntymäpäivänään." - -"Aivan niin", sanoi Alwyn keventyneenä. - -"Nyt minä muistan." - -Tanssijat asettuivat riviin ja odottivat. Salin toisessa päässä -avautui ovi, ja mustaan silkkiin puettu naishenkilö astui sisään. Hän -kumarsi hymyillen ja asettui sitten johtamaan karkeloa. - -"Kuka on tuo rouva?" kysyi Alwyn hämmästyksissään. "Tehän sanoitte, -että Hamptonshiren herttuatar -- --" - -"Sehän on herttuatar", vastasi puhuteltu. - -"Mutta onhan olemassa toinenkin?" - -"Ei, toista ei ole olemassa." - -"Mutta eihän tämä ole se Hamptonshiren herttuatar, joka -- --" -Alwynin kieli takertui kitalakeen, hän ei päässyt sen pitemmälle. - -"Mikä teitä vaivaa?" kysyi puhetoveri. Alwyn oli vetäytynyt loitolle -ja nojasi seinään. - -Alwyn parka mutisi jotakin pistoksesta, jonka oli muka aiheuttanut -liian nopea kävely. Sitten alkoi soitto soida ja naapurin katse -seurasi tuon oudon herttuattaren liikkeitä tanssin pyörteissä niin -hartaasti, että hän hetkiseksi kokonaan unohti Alwynin. - -Siten hän sai aikaa toipua. Hän oli mies, joka oli paljon kärsinyt ja -kykeni kärsimään vieläkin. "Kuinka on tuosta henkilöstä tullut teidän -herttuattarenne?" kysyi hän varmasti ja kuuluvasti, kun oli jälleen -päässyt tasapainoon. "Missä on Hamptonshiren ensimmäinen herttuatar? -Minä tiedän, että hän on ollut olemassa." - -"Ahaa, edellinen! Aivan oikein. Hän karkasi useita vuosia takaperin -erään nuoren apulaispapin kanssa. Nuoren miehen nimi oli mr Hill, -ellen väärin muista." - -"Ei, niin ei voi olla laita. Mitä oikeastaan tarkoitatte?" kysyi -Alwyn Hill. - -"Aivan varmaan hän karkasi. Hän kohtasi apulaispastorin linnan -puistossa pari kuukautta sen jälkeen kun oli mennyt herttuan kanssa -naimisiin. Useat eri henkilöt näkivät heidän kohtauksensa ja kuulivat -osia heidän keskustelustaan. He sopivat matkasta, ja muutamia päiviä -myöhemmin herttuatar lähti hänen seurassaan Plymouthista." - -"Se ei ole totta." - -"Sitten se on ovelin valhe, mitä milloinkaan on keksitty. -Herttuattaren isä uskoi kuolemaansa asti, että hän matkusti apulaisen -kanssa. Samassa uskossa oli herttua ja kaikki muutkin ihmiset. Asia -herätti aikoinaan suurta huomiota. Herttua seurasi hänen jälkiään -Plymouthiin saakka." - -"Todellako?" - -"Hän seurasi hänen jälkiään Plymouthiin saakka, ja lähetti -vakoojia, jotka saivat selville, että hän oli laivakonttorista -tiedustellut, oliko mr Alwyn Hill merkinnyt nimensä _Western Gloryn_ -matkustajaluetteloon. Saatuaan tietää, että niin oli laita, hän -osti itselleen matkalipun käyttäen väärää nimeä. Laivan lähdettyä -herttua sai kirjeen, jossa herttuatar kertoi, mitä oli tehnyt. Hän -ei palannut milloinkaan. Hänen Armonsa eleli monta vuotta yksinään; -vasta vuotta ennen kuolemaansa hän nai tämän ladyn." - -Alwyn oli suunnattoman hämmingin vallassa. Mielenmasennuksestaan -huolimatta hän seuraavana päivänä kävi tapaamassa uutta herttuatarta. -Aluksi herttuatar kovin säikähti, käyttäytyi sitten pidättyvästi ja -kylmäkiskoisesti, mutta suostui vihdoin puhumaan aivan avoimesti. Hän -näytti herttua-vainajan papereista löydetyn kirjeen, joka todisti -Alwynin saamat tiedot oikeiksi. Kirjeen oli lähettänyt Emmeline, -siinä oli _Western Gloryn_ lähtöpäivän leima ja sisältönä lyhyt -ilmoitus, että hän oli matkustanut mainitulla laivalla Amerikkaan. -Alwyn ryhtyi kaikin keinoin selvittämään salaisuutta. Mutta kenen -puoleen hän kääntyikin, aina kerrottiin hänelle sama juttu: "Hän -karkasi apulaispastorin kanssa." Ehdittyään tutkimuksissaan -hieman pitemmälle hän kuitenkin sai tietoonsa muutamia tärkeitä -yksityisseikkoja. Hän sai selville sen soutumiehen nimen, joka oli -ilmoittautunut, kun herttua etsi puolisoaan, ja oli todistanut -kuljettaneensa herttuattaren _Western Gloryn_ kupeelle sateisena -iltana vähän ennen laivan lähtöä. - -Etsittyään tuota merkillistä soutumiestä monena päivänä Plymouth -Barbieanista, mielessään nuo mahdottomat sanat "hän karkasi -apulaispastorin seurassa", Alwyn vihdoin löysi hänet. Hän vakuutti -puhuneensa totta, muisti vielä varsin hyvin kysymyksessä olevan -tapauksen ja osasi kuvailla Emmelinen puvun yksityiskohtia myöten. - -Ennenkuin ällistynyt Alwyn lähti Atlannin toiselle puolelle -jatkaakseen siellä tutkimuksiaan, asettui hän kirjeellisesti -yhteyteen kapteeni Wheelerin kanssa, joka oli ollut _Western Gloryn_ -päällikkönä hänen matkustaessaan. - -Kapteeni voi muistaa ja päiväkirjamerkintöjensä nojalla ilmoittaa, -että naishenkilö, joka oli esiintynyt Alwynin mainitsemalla nimellä, -oli kysymyksessä olevana ajankohtana tullut laivaan lunastaen -itselleen halvimman paikan köyhimpäin siirtolaisten joukossa, että -hän matkalla kuoli sekä näytti käytöksestään päättäen vallasnaiselta. -Kapteeni ei voinut aavistaakaan, miksi hän ei ollut sijoittunut -ensimmäisen luokan hyttiin eikä tuonut mitään matkatavaroita -mukanaan, sillä vaikka hänellä ei ollut paljon rahaa hallussaan, oli -hänellä sensijaan koruja, jotka olisi voinut muuttaa rahaksi. "Me -hautasimme hänet mereen", jatkoi kapteeni. "Muistan varsin hyvin, -että eräs matkustajain joukossa oleva nuori pappismies toimitti -hautausmenot." - -Kohtaus kaikkine yksityiskohtineen valahti silmänräpäyksessä -Alwynin mieleen. Oli kaunis, raikas aamu kauan, kauan sitten. -Hänelle oli vast'ikään kerrottu, että he purjehtivat hieman yli -sata meripeninkulmaa päivässä. Oli kerrottu miehestä mieheen, että -eräs köyhä naismatkustaja oli vaikeasti sairastunut ja makasi -kuumehoureissa. Tämä uutinen herätti melkoista levottomuutta, sillä -aluksen terveydelliset olosuhteet eivät olleet läheskään tyydyttävät. -Vähän myöhemmin lääkäri ilmoitti hänen kuolleen. Senjälkeen tuotiin -Alwynille tieto, että vainaja oli haudattava mitä pikimmin, jottei -tartunta pääsisi leviämään toisiin matkustajiin. Sitten nousi -muistelijan mieleen hautajaistoimitus ja se huomattava osa, jota hän -itse oli siinä näytellyt. Kapteeni oli pyytänyt häntä toimittamaan -hautausmenot, koska ketään muuta pappismiestä ei laivassa ollut. Hän -oli suostunut; laskevan auringon paistaessa suoraan hänen kasvoihinsa -oli hän tehnyt tehtävänsä kokoontuneitten matkatoverien seisoessa -hänen ympärillään. "Siksi annamme hänen maalliset jäännöksensä -syvyyden haltuun ja toivomme ruumiin ylösnousemusta sinä päivänä, -jolloin meri on luovuttava kuolleensa." - -Kapteeni ilmoitti hänelle vielä laivan tarjoilijattaren ja niiden -palvelijain osoitteet, jotka mainittuna aikana olivat kuuluneet -laivan palveluskuntaan. Alwyn kävi heidän kaikkien luona. Vainajan -vaatteet, hiusten väri ja ulkomuoto kuvailtiin niin tarkoin, ettei -voinut jäädä mitään toivoa erehdyksen mahdollisuudesta. - -Siten oli tapahtumain kulku vihdoin selvillä. Tuona onnettomana -iltana, jolloin Alwyn oli jättänyt Emmelinen puistoon kiellettyään -häntä seuraamasta hän ei ollut totellut kieltoa. Hän oli hiipinyt -menijän jäljessä äänettömästi kuin säikähtynyt eläinraukka, joka ei -suostu kaikkoamaan. Hänen oli mahdotonta varustautua matkalle: hänen -täytyi mennä laivaan niine hyvineen. Epäilemättä oli hän aikonut -ilmaista itsensä Alwynille kohta kun oli saanut kootuksi riittävän -määrän rohkeutta. - -Niin liukui Alwynin kymmenvuotisen romaanin viimeinen luku hänen oman -katseensa ohi. Suuri yleisö ei saanut koskaan tietää, että köyhä -välikannen matkustaja oli ollut Hamptonshiren herttuatar. Alwyn -Hillillä ei ollut enää mitään aihetta viipyä Englannissa, joten hän -pian senjälkeen lähti maasta aikomatta milloinkaan palata. Ennen -lähtöänsä hän uskoi tarinansa eräälle vanhalle ystävälleen -- sen -henkilön isoisälle, joka nyt on kertonut tarinan teille. - - * * * * * - -Eräisiin seuran jäseniin, muiden muassa kirjatoukkaan, näytti -hiljaisen herrasmiehen kertomus vaikuttaneen syvästi. Mutta se -henkilö, jota olemme nimittäneet keikariksi ja jonka hiuksia -- -sivumennen sanoen -- alkoi kirkastaa menneiden päivien hohde, -vaikka hän ei ollut ehtinyt kolmeakymmentä kahdeksaa kauemmaksi, -asteli edestakaisin lattialla useimpain toisten rauhallisesti -istuessa tulisijan vaiheella ja sanoi pitävänsä enemmän iloisemmista -tarinoista -- sellaisista, joissa kauan erossa eläneet rakastavat -lopulta pääsevät yhtymään. Sitäpaitsi hänestä olivat mieluisampia -kertomukset, jotka eivät liikkuneet niin kaukaisissa ajoissa kuin -hänen tänään kuulemansa. - -Seuran jäsenet heti kehoittivat häntä esittämään jotakin sellaista -mistä hän piti, ja keikari vastasi mielellään suostuvansa -kehoitukseen. Ja vaikka varapuheenjohtaja, eversti ja useat muut -katsoivat kelloaan selittäen, että heidän oli kohta poistuttava -yöteloilleen läheiseen majataloon, päättivät he kumminkin vielä jäädä -kuuntelemaan keikarin tarinaa. - - - - -10. - -JALOSUKUINEN LAURA. - -Esittänyt Keikari. - - -Oli kylmänkolea joulunaatto. Taivas oli niin sakeassa pilvessä, -että päivänvalo melkein kokonaan siihen sammui. Korttelin paksuinen -lumikerros peitti maan ja jatkuva lumisade uhkasi yön kuluessa -vieläkin vahventaa valkoista peitettä. Lähellä Ala-Wessexin karua -rannikkoa sijaitseva matkailijahotelli näytti sellaisen sään aikana -niin yksinäiseltä ja turhanaikaiselta, että ohikulkeva matkamies -saattoi unhottaa kesän mahdollisuudet ja vaipua ajattelemaan sen -liikemiehen uskaliaisuutta, joka oli rohjennut sijoittaa pääomaa -niin autioon ja kaameaan seutuun. Kuulosti melkein sadulta se tieto, -että seudulla oli vielä elokuun aikana ollut vieraita, sillä nyt -oli sää sellainen, ettei se voinut houkutella ketään lähtemään -kotoansa. Joka tapauksessa hotelli seisoi järkkymättä sijoillaan, ja -laakson toisella puolen kohoavat kalliot, lahdelmat ja niemet, jotka -kesällä olivat paikan paras viehätys, näkyivät nyt vain karuin ja -kulmikkain ääriviivoin. Vastapäätä sijaitseva pikku kaupunki näytti -likaisen tummalta, siitä oli hävinnyt se kaunis helmenharmaus, joka -teki sen kesällä perin viehättäväksi. Matkustajahotellissa, joka -vallitsi tätä näkymöä, käveli isäntä joutilaana kädet taskuissa -ollenkaan ajattelematta, että vieraita voisi saapua ja kuitenkaan -kykenemättä ryhtymään mihinkään työhön, joka olisi voinut hänelle -korvata pakollisesta talvisesta toimettomuudesta koituvan tappion. -Itse asiassa tuntui vieraan saapuminen niin epätodennäköiseltä, -että tarjoilijahuoneen palvelija -- sievä poika, jonka lyhyessä -takissa kesäisin kiilsi metallinappeja kuin herneitä ikään -- nyt -esiintyi takapihalla, muuttuneena ihan tavalliseksi, nuttuun ja -naulasaappaisiin puetuksi maalaispojaksi, joka lapioi lunta ja puhui -puhtainta seudun murretta kokonaan unhottaen sen uuden, kohteliaan -äänensävyn, jonka hän oli lämpimänä vuodenaikana oppinut hienoilta -vierailta. Rakennuksen pääkäytävän ovi oli kiinni, ja ikäänkuin olisi -tahdottu erikoisesti korostaa hotellin suljettua ja horrosmaista -tilaa, oli oven eteen asetettu hiekkasäkki estämään tuulta -pyryttämästä lunta sisään. - -Isäntä meni omaan huoneeseensa valtaisan takkatulen ääreen, joka -oli aivan välttämätön hänen viihtymiselleen, sillä tarjoiluhuonetta -enempää kuin muitakaan suojia ei ollut lämmitetty. Kohennettuaan -tulta hän palasi saliin pöydän ääreen, missä vieraitten kirja -lepäsi -- nyt suljettuna ja sysättynä seinää vasten. Hän avasi sen -huolettomasti. Siihen ei ollut merkitty yhtään nimeä marraskuun 19 -päivän jälkeen, ja mainittuna päivänäkin oli vierailija vain eräs -polkupyöräilijä, jota ei ollut edes käsketty sisään. - -Isännän siten kulutellessa aikaansa ilta pimeni pimenemistään. Mutta -ennenkuin ehti tulla niin pimeä, ettei kiertelevän maantien kulkijaa -enää voinut erottaa, pisti isännän silmään kaukana valkoisella -taustalla näkyvä musta pilkku, joka nopeasti suureni ja lähestyi. -Oli luultavaa, että ajoneuvot -- sillä jonkinlaiset ajoneuvot siellä -varmaan liikkuivat -- tulisivat kulkemaan ohi jatkaen matkaansa -lähimmälle asemalle. Mutta isäntä erehtyi: hänen vielä katsellessaan -ikkunasta, kääntyivät ajopelit jo pihaan ja pysähtyivät oven eteen. - -Kulkuneuvot olivat perin sopimattomat vuodenaikaan ja säähän: pienet, -avoimet korivaunut, edessä yksi ainoa hevonen. Vaunuissa istui kaksi -henkilöä, nainen ja mies, kuten runsaasta vaatetuksesta huolimatta -saattoi havaita. Mies piti ohjista ja naishenkilö koki saada suojaa -lumimyrskyltä painautumalla kiinteästi hänen kylkeensä. Isäntä -soitti kelloa herättääkseen tallirengin huomion, sillä lumipeite -oli kokonaan vaimentanut pyöräin kolinan. Rengin saavuttua astuivat -tulijat vaunuista, ja isäntä meni heitä vastaan eteiseen. - -Herrasmies oli suunnilleen kahdeksankolmatta ikäinen, näöltään -muukalainen. Viiksiä lukuunottamatta olivat kasvot sileiksi ajellut, -ja piirteet olivat säännölliset, jopa kauniitkin. Naishenkilö, joka -ujostellen seisoi hänen takanaan, näytti paljoa nuoremmalta -- hän -oli tuskin vanhempi kuin kahdeksantoista, mutta puku teki vaikeaksi -sanoa mitään varmaa hänen iästään tai ulkonäöstään. - -Herrasmies ilmoitti haluavansa viipyä seuraavaan aamuun ja selitti -- -jokseenkin suotta, katsoen siihen, että talo oli matkailijahotelli --- että heille oli matkalla sattunut odottamattomia viivytyksiä. -Otettuaan vieraansa vastaan niin hyvin kuin huonoina aikoina on -mahdollista, isäntä käski lämmittää seurustelu- ja tarjoiluhuoneen. -Sitten hän riensi takapihalle hakemaan poikaa, joka tuota pikaa -peseytyi, veti hovinuttunsa esille, kiilloitti hihallaan napit ja -ilmestyi halliin täysin moitteettomana. Naishenkilölle osoitettiin -huone, missä hän voi riisua kosteat päällysvaatteensa, jotka -lähetettiin keittiöön kuivattaviksi. Sill'aikaa hänen seuralaisensa -laski pöydälle muutamia kultakolikolta ikäänkuin olisi halunnut -saada asiat alun pitäen mahdollisimman miellyttävälle tolalle, -ja pyysi sitten järjestämään heitä varten kuntoon parhaan -yksityisen oleskeluhuoneen. Isäntä vakuutti, että yläkerran -paras seurusteluhuone, jota tavallisesti saivat käyttää kaikki -vieraat, jäisi tänä iltana yksinomaan heidän haltuunsa ja lähetti -palvelijattarensa sytyttämään kynttilöitä. Heille valmistettiin -päivällinen, joka herrasmiehen määräyksen mukaan oli tarjoiltava -mainitussa huoneessa. Kohta kun nuori naishenkilö oli saapunut sinne, -jätti isäntä heidät kahdenkesken, suodakseen heille tilaisuutta -ilmeisesti kaivattuun levähdykseen. - -Isännän mieleen oli jo useita kertoja johtunut, että pariskunnassa -oli jotakin omituista, mutta hänen oli vaikea selvittää itselleen, -missä omituisuus piili. Mutta vieras oli osoittanut olevansa halukas -maksamaan runsaasti, joten isäntä luopui kaikista arvailuista -palatakseen käytännöllisiin puuhiinsa. - -Noin yhdeksän tienoissa, päivän töiden päätyttyä, hän meni -jälleen halliin ja käveli siellä edestakaisin. Silloin tällöin -hän loi silmäyksen ikkunaan nähdäkseen millainen ilma oli ulkona. -Vastoin kaikkea odotusta oli lakannut satamasta lunta ja osittain -kirkastuneelle taivaalle kohosi kuu kevyiden pilvenhattaroiden yhä -purjehtiessa sen hopeisen kiekon ylitse. Kaikki merkit viittasivat -siihen, että yöksi tulisi pakkanen. Etäinen, kohoava tiekin piirtyi -nyt näkyviin selvemmin kuin häipyvässä päivänvalossa. Mikään ei -rikkonut neitseellistä, valkeata pintaa, sillä lumi oli heti -peittänyt äsken saapuneitten ajoneuvojen jäljet. - -Kirkkaassa kuunvalossa isäntä jälleen näki samanlaisen näyn kuin -illan kajasteessa. Taasen näkyi musta täplä lähenevän pitkin -rantatietä. Pian hän huomasi, että nämä ajoneuvot liikkuivat -nopeammin kuin aikaisemmin tulleet pikku rattaat, ja kohta hän -sai näkyviinsä kahden voimakkaan hevosen vetämät vaunut, jotka -nekin ohjasivat kulkunsa suoraan kohti taloa. Tämä ilahduttava -yhdenmukaisuus sai isännän vielä kerran nostamaan hiekkasäkin syrjään -ja menemään portille. - -Ensinnä astui vaunuista vanha herrasmies ja heti hänen jäljessään -nuorempi mies. Molemmat astuivat ripeästi lähemmäksi. - -"Onko tänne äskettäin saapunut nuori, tuskin yhdeksäntoista -ikäinen naishenkilö hieman vanhemman herrasmiehen seurassa?" kysyi -vanha herrasmies kiireesti. "Miehen kasvot ovat melkein kokonaan -sileiksi ajellut, hän näyttää oopperalaulajalta ja nimittää itseään -Smithozziksi." - -"Me olemme saaneet äsken vieraita", vastasi isäntä sellaisella -äänellä kuin olisi saapunut vähintään parikymmentä, sillä hän -ei halunnut ilmaista, miten riutuvaa elämää hänen majatalonsa -talvisaikaan vietti. - -"Muistatteko niitten joukossa kaksi sellaista henkilöä kuin -mainitsemani mies -- jonkinlainen barytoni?" - -"Hotellissani asuu nuori pariskunta; mutta minä en voi mennä sanomaan -mitään herrasmiehen äänestä." - -"Ette tietenkään. Minä olen ihan sekaisin. Saapuivatko he -korivaunuissa, kaikin puolin huonosti varustettuina?" - -"He saapuivat vaunuissa, kuten useimmat vieraamme." - -"No niin. Minun täytyy heti päästä heitä tapaamaan. Anteeksi, että -esiinnyn näin kursailematta. Viekää meidät heidän huoneeseensa." - -"Mutta te unohdatte, sir, että nämä kenties eivät olekaan teidän -tavoittamanne henkilöt. Olisi tuhmaa, jos sallisin teidän häiritä -heitä kesken ateriaa. Ehkäpä menettäisin siten kaksi hyvää vierasta." - -"Olette oikeassa, epäilemättä. He kukaties eivät olekaan meidän -etsimämme henkilöt Minä huomaan, että levottomuuteni saa minut -tekemään liian äkkinäisiä päätelmiä!" - -"Kaikesta päättäen minä kumminkin uskon, että olemme oikeassa, setä -Quantock", virkkoi nuori mies, joka siihen mennessä ei ollut sanonut -sanaakaan. Isännän puoleen kääntyen hän jatkoi: "Ei liene saapunut -niin paljon matkustavaisia tämäniltaisen, hieman epämiellyttävän -sään vallitessa, että olisitte voinut kerrassaan unohtaa, kuinka -pariskunta saapui ja miten rouvashenkilö oli puettu?" Hän puhutteli -isäntää tyynesti ja kylmästi, hieman ivallisesti. - -"Aivan niin, miten hän oli puettu; sinä olet oikeassa, James. Miten -oli hän puettu?" - -"Minulla ei ole tapana tutkia vieraitteni vaatteita", vastasi -isäntä kuivasti. Aikaisemmin saapuneen vieraan aulius oli hänet -suostuttanut. "Mutta herrat voivat ottaa silmäilläkseen hänen -päällysvaatteitaan, jos haluatte", lisäsi hän huolettomasti. "Ne ovat -keittiössä kuivamassa." - -Ennenkuin hän oli ehtinyt puoliväliin lausettaan, oli vanha herra -huudahtanut "ah!" ja rientänyt sinne päin, missä hän otaksui keittiön -sijaitsevan, mutta huomattuaan osuneensa pimeään komeroon, jossa -majatalon porsliiniastiat kouraantuntuvalla tavalla ilmoittivat hänen -erehtyneen, hän palasi kiireesti takaisin. - -"Suokaa anteeksi; jos tietäisitte, millaiset tunteet mielessäni -liikkuvat (en voi niitä nyt teille selittää), niin ette panisi -pahaksenne. Minä tietysti mielelläni korvaan kaikki, mitä olen -rikkonut." - -"Älkää olko millännekään, sir", vastasi isäntä. Enemmittä -keskusteluitta hän sitten ohjasi vieraansa keittiöön. Vanha herra -kävi heti käsiksi nuoren naishenkilön viittaan, joka riippui -selkäpuun varassa, ja huudahti: "James, James, se on hänen! Tiesinhän -minä, että olimme heidän jäljillään!" - -"Se on tosiaankin hänen", vastasi veljenpoika tyynesti (hän näet oli -melkoista rauhallisemmassa mielentilassa kuin hänen seuralaisensa). - -"Viekää meidät heti heidän huoneeseensa", käski vanha herra. - -"William, onko herrasväki seurusteluhuoneessa jo lopettanut -ateriansa?" - -"On sir, aikoja sitten", kaikui vastaan lukemattomien metallinappien -takaa. - -"Vie nämä herrat heti heidän luoksensa. Te kai jäätte yöksi, hyvät -herrat? Käskettekö riisua hevoset valjaista?" - -"Kuokkikaa hevoset ja peskää niiden turvat. Jäämmekö vai emme, -riippuu olosuhteista", lausui tyynimielinen nuorukainen lähtien -setänsä ja palvelijan jäljessä portaita ylös. - -"Kuulehan James", virkkoi setä, pysähtyen portaitten ensimmäiselle -askelmalle, "minä luulen olevan parasta, että yllätämme heidät. -Muuten hän voi heittäytyä ikkunasta tai tehdä jotakin muuta yhtä -epätoivoista!" - -"Tietysti me astumme sisään muitta mutkitta." Hän huusi palvelijaa, -joka oli rientänyt edelle. - -"Minä en voi kyllin kiittää sinua, James, että olet niin tehokkaasti -tukenut minua tässä asiassa", huudahti vanha herra tarttuen -kumppaninsa käteen. "Lisääntyvä raihnauteni olisi tehnyt minulle -mahdottomaksi saavuttaa hänet tänä iltana, ellet sinä olisi suonut -aulista apuasi!" - -"Tunnen itseni kovin onnelliseksi, setä, voidessani teitä auttaa -tässä kuten muissakin seikoissa. Olisin vain toivonut saavani seurata -teitä miellyttävämmälle matkalle. Mutta on parasta, että riennämme -heidän luokseen, muuten he voivat kuulla meidät." - -He nousivat hiljaa portaita. - - * * * * * - -Oven avauduttua näkyi huone, joka oli liian suuri ollakseen -viihtyisä ja jota valaisi hotellin paras kynttiläjalka. Takkatulen -ääressä istui pariskunta kaikessa viattomuudessa katsellen -hotellin vieraitten kirjaa ja lähiseudun näköaloja sisältävää -valokuvakokoelmaa. Tuskin oli vanha herra ehtinyt astua huoneeseen, -kun nuori nainen -- joka nyt osoittautui mainitussa iässä olevaksi -ja ulkomuodoltaan erittäin miellyttäväksi -- huomattavasti kalpeni. -Veljenpojan saapuessa hän kävi vieläkin vaaleammaksi ikäänkuin -olisi ollut pyörtymäisillään. Nuori mies, jota oli nimitetty -oopperalaulajaksi, nousi jäykän kohteliaasti ja tarjosi tulijoille -istumasijoja. - -"Jumalan kiitos, sainpa teidät kiinni", virkkoi vanha herra -hengästyneenä. - -"Niin saitte, ikävä kyllä!" mutisi signor Smithozzi puhtaimmalla -lontoolaisella englanninkielellä. Tämä kunnon ulkomaalainen näet -oli ensi kerran avannut silmänsä päivän valkeuteen lähellä City -Roadia. "Hän olisi ollut huomenna minun. Olen muuten sitä mieltä, -että nykyisissä erinomaisissa olosuhteissa olisi viisainta -- katsoen -siihen, kuinka nopeasti häpeänhälinä voi pilata ladyn mainetta -- -joka tapauksessa sallia hänen tulla omakseni huomenna." - -"Ei milloinkaan!" huudahti vanha herra. "Kysymyksessä on -nuori, alaikäinen tyttö, vailla kaikkea kokemusta, lapsellinen -neitseellisessä viattomuudessaan, tyttö, jota olette ilkeillä -juonillanne houkutellut, kunnes tänään aamun sarastaessa -- --" - -"Lordi Quantock, eikö harmaitten hiustenne kunnia -- --" - -"Kunnes tänään aamun sarastaessa saitte hänet houkutelluksi lähtemään -kotoansa. Voisiko häneen kohdistua mikään moite, joka asiaan lähemmin -perehdyttäessä ei joutuisi kokonaan teidän kannettavaksenne? -Laura, sinä palaat heti minun kerallani! Minä en olisi missään -tapauksessa saapunut ajoissa sinua pelastamaan, ellei serkkusi, -kapteeni Northbrook, olisi aamulla, kun huomasin sinun paenneen, -tarjonnut apuansa niin auliisti, etten voi milloinkaan olla kyllin -kiitollinen hänelle, ainoalle miespuoliselle sukulaiselle, joka oli -lähettyvilläni. Tulehan nyt! Pukeudu heti, niin pääsemme lähtemään!" - -"Minä en tahdo lähteä!" napisi nuori nainen. - -"Mahdollista kyllä, ettet tahdo", kertasi isä kuivasti. "Mutta lapset -eivät milloinkaan ymmärrä omaa etuansa. Riennähän nyt vain ja luota -minuun!" - -Laura oli vaiti ja liikahtamatta, oopperalaulaja tuijotti avuttomana -tuleen ja nuoren naisen serkku istui tyynesti harkiten, ollen näistä -neljästä henkilöstä ainoa, joka suhteellisen vieraana voi arvostella -pakenemista kylmän järkevästi. - -"Alaikäisen tyttären isänä minä käsken sinua, Laura, heti seuraamaan -minua! Mitä? Aiotko pakottaa minut käyttämään ruumiillista väkivaltaa -saadakseni sinut takaisin kotiin?" - -"Minä en tahdo palata kotiin!" selitti jälleen Laura. - -"Siitä huolimatta on velvollisuutesi heti lähteä, tiedä se!" - -"Minä en tahdo!" - -"Rakas Lauraseni, kuulehan mitä sanon: lähde nyt kiltisti kotiin -minun ja serkkusi Jamesin seurassa, kuten hyvän ja katuvaisen -tyttären tulee, niin koko asiasta ei synny mitään juttua. Kukaan ei -tiedä tapahtumasta, ja jos heti lähdemme matkaan, niin ehdimme kotiin -ennen päivänkoittoa. Tulehan!" - -"Minä en ole velvollinen tottelemaan teidän käskyjänne, isä, ja -minusta on parempi olla niitä tottelematta!" - -James serkku oli tämän keskustelun aikana käynyt vähitellen hieman -kärsimättömäksi. Useaan kertaan hän jo avasi suunsa lausuakseen -jotakin, mutta hillitsi itsensä viime hetkessä. Vihdoin hänen -kumminkin kävi mahdottomaksi vaieta kauempaa. - -"Tule!" huudahti hän, "tätä ilvettä on jo kestänyt riittävän kauan! -Älä enää niskoittele vaan lähde kanssamme!" - -Laura nakkasi kopeasti niskaansa vastaamatta mitään. - -"Tuhat tulimmaista, Laura, minä en siedä tätä kauempaa!" huudahti -James kiukuissaan. "Tule ja pukeudu, muuten minä pakotan sinut -siihen. On olemassa eräänlainen pakko, johon verraten kaikki tämä -puhe on pelkkää lastenlorua. Tule heti paikalla!" - -Vanha aatelismies kääntyi veljenpoikansa puoleen ja virkkoi -rauhoittaen: "Jätä pakottaminen minun huolekseni, James. Se ei sovi -sinulle. Minä voin puhutella häntä riittävän ankarasti, jos haluan." - -James ei kumminkaan välittänyt sedästään, vaan jatkoi: "Sinä sanot, -ettet tahdo tulla! Vai niin, tosiaanko? Onpa kaunista, että sen -minulle ilmoitat! Lähde heti paikalla huoneesta ja jätä tuo lurjus -minun haltuuni! Pidähän kiirettä!" Hän lähestyi Lauraa ikäänkuin -olisi aikonut taluttaa hänet huoneesta. - -"Ei, ei!" hätäili Lauran isä, jota veljenpojan odottamaton käytös -kovin hämmästytti. "Sinä otat liian ison urakan! Jätä hänet minun -haltuuni!" - -"Minä en jätä häntä teidän haltuunne!" - -"Mutta eihän sinulla, James, ole mitään oikeutta puhutella minua -enempää kuin Lauraakaan tuolla tapaa, joten on parasta, että -vaikenet. Tulehan, lapsukaiseni!" - -"Minulla on siihen täysi oikeus!" väitti James. - -"Kuinka niin?" - -"Minulla on aviomiehen oikeudet." - -"Kenen miehen?" - -"Lauran miehen." - -"Mitä?" - -"Laura on minun vaimoni." - -"James!" - -"Lyhentääkseni pitkää juttua, ilmoitan teille, että hän kolme -kuukautta sitten meni salaa naimisiin kanssani, teidän kiellostanne -huolimatta. Ja minun on lisättävä, että välimme olivat aluksi hyvät, -huolimatta siitä, että oli vaikea kohdata toisiaan salaa ja vaikka -Lauran tunteet verrattain pian kylmenivät. Me odotimme vain sopivaa -tilaisuutta ilmaistaksemme teille avioliittomme, kun tämä joutilas -Lemminkäinen sukelsi esiin, myrkytti hänen mielensä ja saattoi hänet -tähän alennustilaan." - -Oopperavalo, joka oli istunut jokseenkin hajamielisenä ja -tarmottomana, sävähti veljenpojan tiedonannon johdosta hereille -ja huudahti: "Vannon kautta kuolemani, etten tiennyt hänen olevan -naimisissa. Minä opin hänet tuntemaan isänsä kodissa, hänet, -onnettoman tytön, jota rasitti kodin yksinäinen ja yksitoikkoinen -elämä, seuran puute tai muut sensuuntaiset asiat. Mitä tulee -väitteeseenne, että hän on teidän vaimonne, en sitä käsitä. Oletko -tosiaankin naimisissa hänen kanssaan, Laura?" - -Laura nyökkäsi kyynelten kostuttaman nenäliinansa takaa. "Juuri se -luonnoton asema, johon olin joutunut mentyäni salaa naimisiin hänen -kanssaan", nyyhkytti hän, "juuri se vaikutti, että olin kotona -onneton -- ja -- ja minä en pitänyt hänestä enää niin paljon kuin -aluksi -- ja ikävöin päästä pois siitä kiusallisesta tilasta, johon -olin joutunut! Sitten minä näin sinut muutaman kerran, ja kun sinä -sanoit: 'paetaan!', niin siinä näytti olevan pelastuskeino, joten -suostuin seuraamaan sinua!" - -"Riittää, riittää! Onko tämä kaikki totta?" mutisi hämmennyksissään -vanha herra siirtäen tuijottavan katseensa Jamesista Lauraan ja -Laurasta takaisin Jamesiin ikäänkuin olisi luullut heitä pelkiksi -mielikuviksi. "Siinäkö siis syy, miksi sinä, James, niin auliisti -suostuit auttamaan vanhaa setääsi, joka etsi tytärtänsä? Taivaan -Jumala, millaisia petollisuuden kuiluja ihmisen vielä pitääkään oppia -tuntemaan!" - -"Kuten sanoin, olen mennyt hänen kanssaan naimisiin, setä Quantock", -vastasi James kylmästi. "Tehty on tehty ja sitä ei voida enää saada -tekemättömäksi pitkillä puheilla." - -"Missä teidät vihittiin?" - -"St. Maryn kirkossa Toneboroughissa." - -"Milloin?" - -"Syyskuun yhdeksäntenäkolmatta hänen ollessaan siellä käymässä." - -"Kuka teidät vihki?" - -"Sitä en tiedä. Eräs apulaispastori -- mehän emme tunteneet siellä -ketään. Kun niinmuodoin en voi auttaa teitä saamaan takaisin -tytärtänne, pyydän teitä auttamaan minua saamaan takaisin vaimoni!" - -"En milloinkaan!" huudahti lordi Quantock. "Hyvä herrasväki, minä -pyydän saada pestä käteni tässä asiassa! Jos te todellakin olette -mies ja vaimo, niin sopikaa niinkuin parhaaksi näette. Minulla ei ole -enää teille kummallekaan mitään sanottavaa. Minä jätän sinut, Laura, -miehesi haltuun toivoen että sinusta on hänelle paljon iloa -- vaikka -minun täytyykin myöntää, ettei alku tunnu kovin lupaavalta." - -Näin sanoen työnsi katkeroitunut puhuja tuolinsa pöytää vasten -sellaisella voimalla, että kynttilät heilahtelivat, ja lähti sitten -huoneesta. - -Lauran katse suuntautui vuoroin toiseen, vuoroin toiseen niistä -kahdesta nuoresta miehestä, jotka nyt seisoivat vastakkain. He -näyttivät niin pelottavilta, että Laura pujahti huoneesta isänsä -jälkeen. Isä kuului kumminkin jo menevän ulko-ovesta, ja koska -Laura ei tietänyt, mistä etsiä pakopaikkaa, hiipi hän viereiseen, -pimeään makuuhuoneeseen, missä hän vapisevin sydämin odotti tapausten -kehittymistä. - -Sill'aikaa lähenivät miehet toisiaan. Oopperalaulaja keskeytti -hiljaisuuden sanomalla: "Kuinka uskalsitte solvata minua nimittämällä -minua lurjukseksi ja syyttämällä minua siitä, että olen myrkyttänyt -hänen mielensä, kun varsin hyvin oivaltanette, etten minä tietänyt -teidän suhteestanne enempää kuin vastasyntynyt lapsi?" - -"Vai niin, vai niin, te ette tietänyt siitä mitään; sen voin uskoa", -kiehui Lauran mies. - -"Minä kutsun Taivaan todistajakseni, etten tietänyt mitään!" - -"Resitativo -- poljento erinomainen ja ääni hyvin hallittu. Onpa -tosiaan luultavaa, että voisi voittaa sellaisen nuoren hupakon -luottamuksen saamatta vihiä niistä asioista! Kertokaa joutavianne -muille, älkää minulle!" - -"Kapteeni Northbrook, vihjailunne ovat yhtä surkeita kuin koko teidän -kurja olemuksenne!" huudahti barytoni, joka oli menettänyt malttinsa. -Hän syöksyi eteenpäin ja iski kapteenia kämmenpohjalla kasvoihin. - -Northbrook tuskin väistyi. Rauhallisesti käytettyään nenäliinaansa -nähdäkseen vuotiko verta hän virkkoi: "Minä odotin tätä loukkausta -ja varustauduin sitä varten!" Samassa hän veti pienestä käsilaukusta -esille pistoolikotelon. -- - -Barytoni säikähti odottamatonta näkyä, mutta toipui kohta -hämmästyksestään ja vastasi: "Hyvä, kuten tahdotte", joskin äänensävy -ilmaisi pientä epävarmuutta. - -"No niin", jatkoi aviomies täysin tyynenä, "mehän emme tarvitse -mitään paraatia, mitään joutavuuksia, ymmärrättehän? Voimme kai tulla -toimeen ilman sekundantteja?" - -Signor nyökkäsi kevyesti. - -"Tunnetteko hyvin nämä seudut?" jatkoi James-serkku samaan tyyneen ja -hiljaiseen tapaan. "Ellette te tunne, niin minä tunnen. Tuolla virran -reunalla vuorenrotkossa on tasainen hiekkatanner, kyllin avoin, jotta -kuutamo pääsee sitä valaisemaan. Sinne johtaa virran tätä rantaa -pitkin kallioon hakattu tie, ja me voimme helposti päästä sinne. -Me -- me molemmat -- menemme sinne, mutta vain toinen meistä palaa -takaisin. Ymmärrättekö?" - -"Varsin hyvin." - -"Ehkäpä sitten lähdemme; mitä pikemmin se on tehty, sitä parempi. -Me voimme ennen lähtöämme tilata illallisen -- illallisen kahdelle -henkilölle; sillä vaikka meitä, nyt on kolme -- --" - -"Kolme?" - -"Niin, te, minä ja hän -- --" - -"Aivan oikein." - -"-- -- niin kohta meitä on vain kaksi, joten me, kuten sanottu, -tilaamme illallisen kahdelle, nuorelle ladylle ja _yhdelle_ -herrasmiehelle. Se meistä, joka tulee takaisin, koputtaa hänen -ovelleen ja pyytää hänet mukaansa illalliselle -- sillä hän ei ole -poistunut talosta. Mutta nyt emme saa häntä säikyttää, ja ennen -kaikkea on pidettävä huolta siitä, ettei palvelusväki näe meidän -lähtevän ulos. Näyttäisi oudolta, kun kaksi lähtee ja vain yksi tulee -takaisin! Ha, ha!" - -"Ha, ha, aivan niin!" - -"Oletteko valmis?" - -"Olen -- kyllä." - -"Minä menen edellä." - -Hän meni hiljaa ovelle ja portaita alas sekä käski toimittaa -illallisen valmiiksi tunnin kuluessa. Sitten hän oli palaavinaan -huoneeseen, viittasi laulajaa lähtemään, ja molemmat poistuivat -talosta erään sivuoven kautta. - - * * * * * - -Taivas oli nyt aivan kirkas, ja Lauran isän, lordi Quantockin -vaunujen jäljet näkyivät yhä aivan selvästi. Pian saavuttiin -rantaäyräälle. Kapteeni kulki edellä, barytoni seurasi sanaakaan -sanomatta, tavan takaa luoden silmäyksen seuralaiseensa tai -avautuvaan näkymöön. Vihdoin he tulivat rotkoon, josta vesi putosi -kohisten alas. Tästä kohdasta näköala oli erittäin maalauksellinen ja -täysin niiden monien ylistysten, maalausten ja valokuvain veroinen, -joihin paikka oli antanut aihetta. Seutu, joka kesällä esiintyi -viehättävän viheriänä ja harmaana, oli nyt lumen peittämänä kaamea ja -haaveellinen. - -Putouksessa syöksyi vesi melkein luotisuoraan kahdeksankymmenen, jopa -sadankin jalan syvyyteen, ennenkuin lopullisesti hävisi hiekkaan. -Vaikka virta oli pieni, sai esiinpistäväin kallionkielekkeiden -vastustus sen jakautumaan sadoiksi suihkuiksi, joiden pärske kohosi -ylös ilmoille. Rannoille oli muodostunut muutamia jääpuikkoja, mutta -keskellä vesi virtasi esteettömästi. - -Heidän pysähdyttyään oopperalaulaja katsahti alas, mutta oli -ilmeistä, ettei hän ihaillut seudun kauneutta. Hänen seuralaisensa -seisoi hänen edessään pistoolit kädessä. Hänen ja rotkon välillä -ei ollut mitään suojakaidetta. Äkillistä mielijohdetta noudattaen -laulaja ojensi käsivartensa ja syöksi valtavalla työnnöllä -Lauran miehen syvyyteen. Näkyi kierivä ihmishahmo, kuutamossa -yhä pienentyen, kunnes kokonaan hävisi, kuului muutamia iskuja -esiinpistäviin kallionkielekkeisiin -- aluksi raskaita, veden kohinan -yli kuuluvia, sitten tuskin huomattavia -- sitten katosi kaikki ja -putouksen tavanmukaista solinaa häiritsi enää vain virran loiske, -jota meren kumea kohu säesteli. - -Laulaja seisoi muutaman hetken liikkumatta, ikäänkuin odottaen, -kääntyi sitten pois, kulki takaisin tielle ja oli neljännestunnin -kuluttua hotellin ovella. Hän hiipi sisään kenenkään huomaamatta -kellon juuri lyödessä kymmentä ja huusi isännälle tarjoiluhuoneeseen: - -"Lasku niin pian kuin suinkin, siihen merkittynä tilattu illallinen, -jota kumminkaan emme ehdi syödä." Sitten hän lisäsi teeskennellyn -hilpeästi: "Ladyn, isä ja serkku pitivät parhaana olla estämättä -avioliittoa ja lähtivät kumpikin kotiinsa riittävästi riideltyään." - -"Oivallista, sir!" virkkoi isäntä, joka yhä oli tämän vieraan -puolella noita kahta vastaan, joista hänellä oli ollut pelkkää vaivaa -ja jotka eivät, olleet maksaneet muuta kuin hevosten rehun. "Kyllä -rakkaus keinon keksii. Toivotan teille onnea, sir!" - -Signor Smithozzi lähti yläkertaan ja löysi seurusteluhuoneesta -Lauran, joka oli hänen poissaollessaan hiipinyt pois viereisestä -pimeästä makuuhuoneesta. Lauran silmät olivat itkettyneet ja -kasvojenilme levoton. - -"Miten on laita? Missä hän on?" kysyi hän huolissaan. - -"Kapteeni Northbrook matkusti takaisin kotiinsa. Hän sanoi puolestaan -jättävänsä sinut oman onnesi nojaan." - -"He siis ovat minut kokonaan hyljänneet! Ja unohtavat minut, eikä -kukaan enää minusta välitä!" Hän alkoi jälleen itkeä. - -"Paremmin ei olisi voinut käydä. Kaikki on nyt niinkuin ennen heidän -aiheuttamaansa häiriötä. Mutta Laura, sinun olisi pitänyt ilmaista -salainen avioliittosi -- vaikka se nyt onkin yhdentekevää; se tulee -luonnollisesti purettavaksi. Sinä olet nyt les--, niin, oikeastaan -sinä olet leski." - -"Ei hyödytä mitään, jos moitit minua vanhoista asioista. Mitä minun -nyt on tehtävä?" - -"Me matkustamme nyt heti Cliff-Martiniin. Kuluneiden kolmen tunnin -aikana hevonen on levännyt riittävästi, joten se voi vaivatta -vielä juosta kuusi peninkulmaa. Ennen puoltayötä olemme jo -Cliff-Martinissa, ja sieltä löytyy epäilemättä majataloja, jotka -ovat vielä avoinna. Siellä me aamulla varhain myymme hevosemme ja -rattaamme jatkaaksemme matkaa vuokravaunuissa Downstapleen. Kunhan -pääsemme junaan, niin olemme pelastetut." - -"Minä suostun mihin hyvänsä", virkkoi Laura mitään pahaa aavistamatta. - -Kymmenen minuutin kuluttua oli hevonen valjaissa ja lasku maksettuna. -Lady puki kuivat päällysvaatteet yllensä ja matkaa jatkettiin. -Peninkulman verran kuljettuaan he huomasivat välkkyvän valon -edessään. "Mitä tuo voinee merkitä?" ihmetteli barytoni, jonka käytös -oli alkanut muuttua hermostuneeksi; jokainen ääni ja näky sai hänet -kääntämään päänsä. - -"Se on vain vahtitupa", vastasi Laura. "Valo johtuu ulko-oven -yläpuolella riippuvasta lampusta." - -"Aivan niin, aivan niin, rakkaani! Kuinka olenkaan tuhma!" - -Saavuttuaan portille he näkivät miehen, joka ilmeisesti oli tullut -sinne jalkaisin jotakin oikotietä ja nyt jutteli portinvartijan -kanssa. - -"On aivan mahdotonta, että hän olisi voinut pudota kalliolta -vahingossa tai Jumalan tahdosta näin kuutamoisena yönä", kuului -jalankulkija sanovan. "Lapset kertovat nähneensä kaksi miestä menossa -putoukselle, ja kymmenen minuuttia myöhemmin he näkivät toisen heistä -palaavan, niin nopeasti kuin olisi tahtonut paeta tekemäänsä rikosta. -Epäilemättä hän on syössyt toisen miehen alas, ja uskokaa minua: sitä -miestä etsitään pian tiukasti." - -Lyhdyn valo lankesi signorin kasvoihin, jotka olivat aavemaisen -kalpeat. Laura katseli häntä muutaman hetken, kunnes vartija -konemaisesti avasi portin. Hänen seuralaisensa ajoi eteenpäin, ja -pian verhosi heidät jälleen valkea hiljaisuus. - -Signor Smithozzi oli vähää ennen luvannut tiedustella tietä tästä -vahtituvasta, mutta, se oli jäänyt tekemättä. - -Heidän ehdittyään hiukan kauemmaksi alkoi laiminlyönnistä -- olipa se -sitten tahallinen tai ei -- koitua ikävyyksiä. Sen syrjäisen seudun -rajalla, jossa he toistaiseksi liikkuivat, kulki valtamaantie ja -sitä pitkin kävi kulku nopeammin. Mutta he eivät olleet sitä vielä -saavuttaneet ja koska heillä ei ollut opasta mukanaan, alkoi matka -näyttää hankalammalta kuin lähdettäessä. Kun heidän noudattelemansa -kapea tie seuraavassa myötämäessä näytti suuntautuvan minne -hyvänsä muualle, mutta ei Cliff-Martiniin, alkoi tilanne käydä -kovin epämiellyttäväksi. Kuultuaan keskustelun vahtituvalla Laura -oli pysytellyt aivan vaiti, jopa vetäytynyt hieman loitommalle -rakastajastaan. - -"Miksi et puhu mitään, Laura?" kysyi mies väkinäisen iloisesti. "Etkö -voi sanoa, mihin suuntaan meidän on ajettava?" - -"Voin kyllä", vastasi Laura, äänessä omituinen pelon sävy. - -Sitten hän lausui joitakin hajanaisia lauseita, jotka näyttivät -todistavan, ettei hän epäillyt mitään. Vihdoin signor nykäisi -ohjaksista, jolloin väsynyt hevonen pysähtyi. - -"Me olemme pulassa", virkkoi hän. - -Laura vastasi vilkkaasti: "Anna ohjakset minulle ja mene sinä tuonne -kukkulan laelle katsomaan suuntautuuko tie sieltä oikeampaan. Hevonen -voi sill'aikaa levähtää ja jos tien suunta ei muutu, ajamme takaisin -ja valitsemme toisen tien." - -Ehdotus tuntui olosuhteisiin katsoen hyvältä, varsinkin kun se -tehtiin erittäin vakuuttavalla äänellä. Signor Smithozzi luovutti -ohjakset Lauralle -- täysin turha toimenpide, sillä hevonen oli niin -väsynyt, ettei pyrkinyt hievahtamaankaan -- astui vaunuista ja lähti -astelemaan lumista tietä, kunnes hävisi näkyvistä. - -Hän oli tuskin ehtinyt poistua, kun Laura odottamattoman kiireesti -sitoi ohjakset vaunujen laitaan, astui maahan, juoksi ahteen alle ja -ryömi aidan aukosta metsään, joka siinä kohden reunusti tietä. Sinne -hän piiloutui tuuheaan pensaaseen, painui kokonaan oksien peittoon ja -kuunteli henkeään pidättäen. Mutta syvää hiljaisuutta ei häirinnyt -mikään muu kuin silloin tällöin oksalta liukuva lumi tai joku valkean -tanteren yli juokseva eläin. Päästyään vihdoin varmuuteen siitä, -ettei hänen seuralaisensa ollut häntä löytänyt tai ei ollut asiain -tällä kannalla ollen halunnut sitä tehdä, hän ryömi pensaasta ja -saapui tunnin kuluessa takaisin hotelliin. - -Lähemmäksi tultuaan Laura saattoi nähdä, ettei hotelli ollut pimeä, -kuten hän ehkä oli otaksunut. Kaikki merkit viittasivat siihen, että -koko asujamisto oli jalkeilla, sillä rakennuksen edustalla liikkui -valoja edestakaisin. Lauran kasvoille kohosi tyytyväisyyden ilme, kun -hän huomasi, ettei hälinän aiheena ollut hänen barytoninsa ja pikku -valjakkonsa, mutta kohta muuttui tyytyväisyys suruksi ja peloksi, -kun hän lyhtyjen valossa näki paareilla makaavaa miestä kannettavan -hotellin eteiseen. - -"Minä olen tämän aiheuttanut", kuiskasi hän vapisevin huulin. "Hän -on surmannut hänet!" Hän riensi ovelle ja kysyi ensimmäiseltä -tapaamaltaan henkilöltä, oliko paareilla makaava mies kuollut. - -"Ei, miss", vastasi työmies tarkastellen odottamatonta ilmestystä -kiireestä kantapäähän. "Sanovat hänen olevan vielä elossa, vaikka -tajutonna. Hän on pudonnut tai syösty putoukseen; otaksutaan, että -hänet on syösty. Se on sama herrasmies, joka hiljattain saapui vanhan -lordin seurassa ja sitten, kuten luullaan, lähti ulos erään hiukan -aikaisemmin tulleen ulkomaalaisen kanssa. Niin olen ainakin minä -asian käsittänyt." - -Laura meni sisään, ilmoitti mitä avomielisimmin olevansa -haavoittuneen vaimo ja istuutui heti hoitajattareksi hänen vuoteensa -viereen. Kahden kutsutun lääkärin saavuttua hän sai tietää miehensä -haavoittuneen niin vaarallisesti, että oli hyvin vähän toivoa hänen -paranemisestaan ja että suoranainen ihme oli pelastanut hänet -heti kuolemasta, kuten hänen vihollisensa ilmeisesti oli toivonut -tapahtuvan. Laura tiesi, kuka vihollinen oli, ja häntä puistatti. - -Laura valvoi koko yön, mutta hänen miehensä ei tietänyt mitään hänen -läsnäolostaan. Seuraavana päivänä hän näytti hänet tuntevan ja -iltasella hän kykeni puhumaan. Hän kertoi lääkäreille, että signor -Smithozzi tosiaankin oli syössyt hänet putoukseen, mutta Lauralle -hän ei virkkanut mitään, eipä edes vastannut hänen kysymyksiinsä, -nyökkäsi vain jokaisen huomaavaisuuden johdosta, mutta ei mitään sen -enempää. - -Parin päivän kuluttua lääkärit selittivät hänen kaikesta päättäen -toipuvan, huolimatta vakavista vammoistaan. Smithozzia etsittiin -innokkaasti, mutta toistaiseksi ei hänestä ollut löydetty jälkeäkään, -vaikka katuvainen Laura oli kertonut kaikki mitä tiesi. Mikäli -saattoi arvata, oli hän ajoneuvojen luo palattuaan hakenut ladyä niin -kauan kuin oli jaksanut. Sitten hän oli lähtenyt Cliff-Martiniin, -myynyt seuraavana aamuna hevosen ja ajopelit ja luultavasti -matkustanut postivaunuissa lähimmälle rautatieasemalle. Alkuperäinen -matkasuunnitelma siis oli muuttunut ainoastaan sikäli, että hän oli -matkustanut yksin. - - * * * * * - -Pitkän ja väsyttävän toipumisen aikana Laura valvoi vuorokausia -ja viikkoja puolisonsa vuoteen ääressä niin uutterasti ja -uskollisesti, että mikä hyvänsä vähäisempi harha-askel olisi siten -tullut sovitetuksi. Pian kumminkin ilmeni, ettei hänen miehensä -ollut antanut hänelle anteeksi. Kaikista pienistä palveluksistaan, -pielusten asettelemisesta, siteitten vaihtamisesta tai lääkkeitten -tarjoamisesta, Laura tuskin sai muuta kiitosta kuin pari lyhyttä -sanaa, jotka sairas luultavasti olisi lausunut mille naiselle -tahansa, joka olisi sellaisia palveluksia hänelle tehnyt. - -"Rakas, rakas James", virkkoi Laura eräänä päivänä kumartuen ylen -liikutettuna miehensä puoleen. "Kuinka oletkaan saanut kärsiä! Se on -ollut liian kauheata! Minä iloitsen nyt paranemisestasi enemmän kuin -voin sanoin kuvailla. Minä olen sitä rukoillut -- ja valitan tekoani; -minä olen viaton, mitä tulee kaikkein pahimpaan ja -- minä toivon, -ettet pidä minua kovin kehnona, James!" - -"En ollenkaan. Sinä olet mielestäni erittäin hyvä -- -sairaanhoitajattarena", vastasi hän, heikossa äänessä ivallisen -ankara vivahdus. - -Laura vuodatti hiljaa muutamia kyyneleitä eikä puhunut sinä päivänä -enää mitään. - -Signor Smithozzi näytti päässeen pakoon tavalla tai toisella. -Väitettiin, ettei hän ollutkaan käyttänyt postivaunuja, vaikka oli -epäilemättä poistunut maasta. Joka tapauksessa oli hyvin epävarmaa, -voitaisiinko hänet löytää. Kapteeni Northbrook toipui saamistaan -vammoista. Kävipä vielä selväksi, että hän muutaman viikon kuluttua -olisi jokseenkin täysin entisellään. Oli myös ilmeistä, että -Laura, joka salaa toivoi miehensä antavan hänelle anteeksi yhä -moitittavammalta näyttävän ajattelemattomuuden, samalla kovin epäröi, -millaiseksi heidän suhteensa tuonnempana tulisi muodostumaan. Asioita -hämmensi vielä se seikka, ettei ainoastaan hän jäänyt karanneena -vaimona vaille miehensä anteeksiantoa, vaan että sitäpaitsi hän ja -hänen miehensä olivat karannut pariskunta, joka oli jäänyt vaille -hänen isänsä anteeksiantoa. Vanha herra näet ei ollut lähettänyt -kummallekaan mitään tietoa senjälkeen kun oli majatalossa heistä -eronnut. Lauran lähimpänä huolena kumminkin oli saada anteeksi -puolisoltaan, joka sairasvuoteessaan maaten ehkä hautoi mielessään -Brabantion tunnettuja sanoja: "Hän on pettänyt isänsä ja kenties -sinutkin." - -Sillä kannalla olivat asiat, kunnes kapteeni Northbrook oli kyllin -terve voidakseen ryhtyä kävelemään. Silloin hän muutti vaimoineen -hiljaiseen taloon etelärannikolle, missä hänen paranemisensa edistyi -nopein askelin. Eräänä päivänä, kun he vaelsivat kallioilla ja James -tapansa mukaan nojasi vaimonsa käsivarteen, sanoi hän ilman mitään -johdantoa: "James, kuulehan -- jos minä edelleenkin pysyn sellaisena -kuin nyt, koetan täyttää pienimmänkin toivomuksesi enkä milloinkaan -ajattele muuta kuin sinun parastasi, niin etkö voisi -- koettaa -hiukan pitää minusta?" - -"Minun täytyy tarkoin harkita asiaa", vastasi James, kuivasti ja -synkästi kuten aina nyttemmin. "Sen tehtyäni ilmoitan mitä ajattelen." - -Illan kuluessa ei vastausta kuulunut, vaikka Laura viipyi tavallista -kauemmin järjestämässä hänen vuodettaan yöksi. Hän asetti kynttilän -syrjään, jottei sen valo häntä häiritsisi, näki hänen vaipuvan uneen -ja vetäytyi sitten hiljaa omaan huoneeseensa. Kun he seuraavana -aamuna kohtasivat toisensa aamiaispöydässä, kysyi Laura tapansa -mukaan, miten hän oli yönsä nukkunut ja lisäsi, keskeyttäen hänen -vastaustaan seuranneen vaitiolon: "Oletko nyt harkinnut?" - -"En, minä en ole harkinnut riittävästi voidakseni sinulle vastata." - -Laura huokasi, mutta se ei auttanut; päivä kului vitkalleen, -ankarasti Lauraa rasittaen ja suoden Jamesille tavanmukaisen lisän -uusia voimia. - -Seuraavana aamuna Laura uudisti kysymyksensä katsoen miestään suoraan -silmiin niin epätoivoisesti kuin olisi koko hänen elämänsä riippunut -hänen vastauksestaan. - -"Minä olen harkinnut", vastasi James. - -"Ah!" - -"Meidän täytyy erota." - -"Voi, James!" - -"Minä en voi antaa sinulle anteeksi; ei kukaan mies voisi sitä tehdä. -Olen tallettanut sinua varten riittävät varat, niin että voit viettää -huoletonta elämää, tekipä isäsi mitä tahansa. Minä aion myydä koko -omaisuuteni ja hävitä tältä maapallon kulmalta." - -"Onko päätöksesi järkähtämätön!" kysyi Laura toivottomana. "Minulla -ei ole ketään, joka v-v-välittäisi -- --" - -"Päätökseni on järkähtämätön", vastasi James lyhyesti. "On parasta, -että eroamme täällä. Sinä palaat isäsi luo. Minulla ei ole mitään -syytä seurata sinua, koska minun läsnäoloni ainoastaan estäisi sitä -anteeksiantoa, joka luultavasti tulee osaksesi, jos palaat yksin. Me -sanomme toisillemme hyvästi kolmen päivän kuluttua. Toivon voivani -silloin matkustaa." - -Surun murtamana vetäytyi Laura huoneeseensa. Hänen miehensä kulutti -jäljelläolevat kolme päivää kirjoittaen kirjeitä ja järjestellen -asioitaan, mutta virkkoi vaimolleen tuskin sanaakaan. Heidän -lähtöpäivänsä valkeni, mutta ennenkuin oli ehditty valjastaa hevoset, -joiden piti kuljettaa heidät eri suuntiin, kauas toisistaan ja -luultavasti iäksi, saapui aamun posti. - -Siinä oli kirje kapteenille, ei Lauralle -- hänelle ei tullut -milloinkaan kirjeitä. Tällä kertaa sisältyi kapteenin kirjeeseen -kumminkin erityinen tiedonanto Lauraa varten. Hän luki sen ja -katsahti avuttomana mieheensä. - -"Rakas isäni -- on kuollut!" huudahti hän. Hetkisen kuluttua hän -lisäsi kuiskaten: "Minun täytyy matkustaa kotiin hautaamaan hänet... -Etkö tahdo tulla mukaani, James?" - -James tuijotteli mietteissään ulos ikkunasta. "Luulenpa, että -sellainen toimi on perin hankala yksinäiselle naiselle", virkkoi -hän kylmästi. "Vai niin, vai niin -- setä parka! -- No, minä lähden -mukaasi ja autan sinua tässä asiassa." - -Niinpä he matkustivat yhdessä, eivätkä erikseen, kuten oli -suunniteltu. On turhaa kertoa yksityiskohtaisesti matkasta ja -niistä surullisista viikoista, jotka he sitten viettivät Lauran -isän kodissa. Lordi Quantockin tila oli hieno, vanha rakennus, jota -ympäröi oma puisto ja jossa miehellä ja vaimolla oli mitä parhaat -mahdollisuudet välttää toisiaan tai tehdä sovinto, jos niin halusivat --- ja ainakin toinen heistä halusi sitä. Kapteeni Northbrook ei -ollut saapuvilla testamenttia luettaessa. Laura meni myöhemmin häntä -tapaamaan ja näki hänen kokoavan papereitaan. Hänen aikomuksenaan oli -nyt avustustyön päätyttyä, lähteä jo seuraavana aamuna. - -"Hän on jättänyt minulle koko omaisuutensa!" kertoi Laura miehelleen. -"James, kuulehan, etkö voi antaa minulle anteeksi ja jäädä luokseni?" - -"Minä en voi jäädä." - -"Miksi et?" - -"Minä en voi jäädä", toisti mies. - -"Mutta miksi et?" - -"Minä en sinusta pidä." - -Hän teki kuten oli sanonut. Kun Laura seuraavana aamuna tuli -huoneestaan, kerrottiin hänelle, että James oli lähtenyt. - - * * * * * - -Laura kesti kaksinkertaisen menetyksensä niin hyvin kuin voi. Se -komea herraskartano, jossa hän tähän saakka oli asunut, siirtyi -kaikkine historiallisine aarteineen hänen isänsä arvonimen perijälle, -mutta hänen oma tilansakaan ei ollut halveksittava. Sen ympärillä -levisi lehväinen puisto, täynnä puita, joiden ikä oli kaksitoista -kertaa korkeampi kuin hänen; puiston tuolla puolen oli metsä, metsän -tuolla puolen sijaitsivat vuokralaisten tilukset. Koko tämä kaunis -ja rauhallinen alue kuului hänelle. Siitä huolimatta hän pysyi -yksinäisenä, katuvana, masentuneena olentona, joka olisi mielellään -luovuttanut suurimman osan omaisuuttaan, jos olisi siten voittanut -takaisin sen miehen läheisyyden ja kiintymyksen, jonka karuus -ja velttouskin -- samat ominaisuudet, jotka aikaisemmin olivat -vieroittaneet heidät toisistaan -- nyt näyttivät hänestä ihailtavilta -luonteenominaisuuksilta. - -Hän toivoi toivomistaan, mutta turhaan. Kapteeni Northbrook ei -muuttanut mielipidettään eikä palannut. Hän ei ollut niitä miehiä, -jotka muuttavat mielipidettään -- se oli Lauran lopultakin pakko -tajuta. Niinpä hän heitti kaiken toivon ja vaipui jonkinlaiseen -konemaisen totunnaiseen olotilaan, joka jossakin määrin huumasi hänen -suruansa, tosin sen luontaisen hilpeyden ja säteilevän vallattomuuden -vahingoksi, joka aikaisemmin oli lumonnut kaikki hänen tuttavansa --- joskin ehkä toisaalta juuri nämä ominaisuudet olivat osaltaan -aiheuttaneet hänen onnettomuutensa. - -Minä liioittelisin, jos sanoisin Lauran vuosien kuluessa kokonaan -menettäneen kauneutensa. Mutta aika, kuten tiedetään, ei ole mikään -armahtaja, eikä se mitenkään tehnyt poikkeusta, kun oli kysymyksessä -nainen, jolla oli vuosiensa painon lisäksi suruja kannettavanaan. -Olipa tuon asian laita miten tahansa, joka tapauksessa kului -yksitoista vuotta, Laura Northbrook oli yhä talon ja tilan ainoa -valtiatar eikä ollut kertaakaan kuullut miehestään. Kaiken -todennäköisyyden mukaan hän oli kuollut vieraalla maalla, ja monta -naimatarjousta sai Laura ottaa vastaan tuon todennäköisyyden vuosien -kuluessa yhä enemmän lähetessä varmuutta. Hän ei kumminkaan näyttänyt -milloinkaan pitävän uutta avioliittoa edes mahdollisena. Mahdotonta -on sanoa, toivoiko hän vielä miehensä palaavan; joka tapauksessa hän -edelleenkin vietti ihan samanlaista elämää kuin ensimmäisinä kuutena -kuukautena hänen lähtönsä jälkeen. - -Lauran yksinäisyyden kahdestoista vuosi ja hänen elämänsä -kolmaskymmenes vuosi oli kulumassa. Lähestyi se surullinen -vuodenaika, joka oli nähnyt hänen kärsimystensä alkuvaiheet. Joulu -näytti tulevan pikemmin märkä kuin kylmä: puista, jotka ympäröivät -Lauran kartanoa putoilivat sadepisarat yksitoikkoisesti päivät -pääksytyksin. Eräänä jouluviikon päivänä kello kolmen ja neljän -välillä nähtiin vuokravaunujen lähestyvän kartanoa ja pysähtyvän -läheisen kukkulan laelle. Ajoneuvoista nousi keski-ikäinen herrasmies. - -"Ei tarvitse ajaa kauemmaksi", virkkoi hän ajomiehelle. "Sade -näyttää melkein tyystin tauonneen. Minä hieman kävelen ja palaan -päivällisaikaan majataloon." - -Ajomies kosketti hattuaan, käänsi hevosensa ja ajoi takaisin, kuten -oli käsketty. Hänen hävittyään näkyvistä mies lähti eteenpäin, mutta -ei ollut kulkenut montakaan askelta, kun alkoi jälleen rankasti -sataa. Kävelijä ei siitä paljoa välittänyt, kulkihan vain eteenpäin, -kunnes saapui Lauran veräjälle. Taivas oli pilvessä ja päivä lyhyt, -joten oli ihan pimeä hänen vihdoin seisoessaan talon edustalla. Hänen -ulkoasunsa, joka hänen ajoneuvoista astuessaan oli ollut moitteeton, -muistutti nyt läpimärkää kulkijaa, jolle ei ollut siunautunut liian -paljon maallista hyvyyttä. Hän pysähtyi vain hetkiseksi pääoven eteen -ja meni sitten palvelijain puolelle, ikäänkuin olisi noudattanut -ennen laatimaansa suunnitelmaa. Hänen soitettuaan saapui palvelija, -jolta hän tiedusteli, sallittaisiinko hänen kuivata vaatteitaan -keittiössä tulen ääressä. - -Poika poistui ja palasi kuiskutellen keittäjättären seurassa, joka -ilmoitti läpimärälle ja loan tahrimalle miehelle, että vaikka hänellä -ei ollutkaan tapanaan päästää sisään tuntemattomia, hän kumminkaan -ei voinut kieltää tulijaa kuivaamasta itseään, koska ilta oli perin -kolea ja sateinen. Kulkija astui sisään ja sijoittui tulisijan ääreen. - -"Tämän talon isäntä on varmaan hyvin rikas herra?" kysyi hän -katsellen vartaassa kääntyvää paistia. - -"Hän ei ole herra, vaan rouva", vastasi keittäjätär. - -"Leski, vai kuinka?" - -"Tavallaan. Ihmisparka -- hänen miehensä matkusti ulkomaille eikä ole -vuosikausiin antanut itsestään tietoa." - -"Rouva kai lohduttaa itseänsä ahkerasti seurustelemalla?" - -"Ei, ei ollenkaan -- vieraita ei käy juuri nimeksikään. Täällä -palvelee kuin nunnaluostarissa." - -Sanalla sanoen: kulkijan, joka oli aluksi otettu kovin kylmästi -vastaan, onnistui avoimella ja rakastettavalla käytöksellään johtaa -keittiön naisväki erittäin luottavaiseen keskusteluun, jossa -esitettiin Lauran historia yksityiskohtia myöten hänen miehensä -lähtöpäivästä aina näihin asti. Palvelijain tiedonannoissa oli -silmiinpistävimpänä piirteenä Lauran järkkymätön uskollisuus miehensä -muistolle. - -Saatuaan kaikki haluamansa tiedot -- muun muassa sen, että Laura nyt, -kuten tavallisesti, oli yksinään -- kulkija sanoi olevansa aivan -kuiva ja lähti niinkuin oli tullutkin, kiitettyään palvelijattaria -heidän osoittamastaan ystävällisyydestä. Hävittyään pimeään hän -kumminkaan ei kääntynyt ajotielle, jota pitkin oli tullut, vaan meni -suoraa päätä ulko-ovelle. Hän soitti, ja oven avasi palvelija, jota -hän ei ollut nähnyt talon toisessa päässä viivähtäessään. - -Palvelijan kysyttyä hänen nimeänsä hän vastasi virallisesti: "Olkaa -hyvä ja ilmoittakaa jalosukuiselle mrs Northbrookille, että se mies, -jota hän monta vuotta sitten ankaran onnettomuuden jälkeen hoiti, on -tullut kiittämään häntä." - -Palvelija vetäytyi pois ja viipyi verrattain kauan, ennenkuin mitään -enempää tapahtui. Sitten hänet johdettiin vastaanottohuoneeseen, -jonka ovi sulkeutui hänen jälkeensä. - -Laura istui sohvassa vapisten ja kalpeana. Hän avasi huulensa ja -ojensi kätensä tulijaa kohti, mutta ei saanut lausutuksi sanaakaan. -Mutta tulija ei pyytänytkään yhtään sanaa -- vaieten he syleilivät -toisiaan. - -Seuraavina päivinä kierteli maaseudulla ja lähimmässä kaupungissa -ihmeellisiä huhuja. Mutta tässä maailmassa totutaan kaikkeen, -joten jalosukuisen mrs Northbrookin kauan kadoksissa olleen miehen -palaamiseen piankin suhtauduttiin jokseenkin tyynesti. - -Muutamia päiviä myöhemmin tuli joulu, ja Laura Northbrookin näihin -asti autio talo säteili nyt kivijalasta kattoon asti valoa ja iloa. -Talo tosin ei ollut vieraita tulvillaan, mutta useita oli sentään -saapunut, ja kuluneitten kahdentoista vuoden synkkä horrostila -oli vihdoin ohi. Se riemu, joka oli taloon saapunut vanhan vuoden -lopulla, ei vähentynyt uuden alkaessa, ja kahdentoista kuukauden -jälleen mentyä menojaan oli Northbrookin riutuneeseen sukuun -puhjennut uusi vesa. - - * * * * * - -Tarinan päätyttyä seuran jäsenet kiittivät kertojaa hieman -ihmeissään, sillä kukaan ei ollut luullut keikarilla olevan -kertojanlahjoja. Vaikka oli päätetty, että tämä tarina oli oleva -viimeinen, halusivat muutamat kuuntelijat jäädä piippujensa ja -lasiensa ääreen kaivelemaan esille vielä joitakin tapauksia seudun -sukuhistoriasta. Suuri enemmistö kuitenkin piti parempana, että -vetäydyttäisiin vihdoin yösijoilleen. - -Ulkona oli aivan pimeä; vain siellä täällä tuikutti surkea katulyhty -ja välkkyi valoa puodista, joka vielä oli auki, huolimatta siitä, -ettei varmaan yksikään sielu lähtenyt lokaiselle kadulle tänä -myöhäisenä iltahetkenä. - -Yksitellen, kaksittain tai kolmittain nousivat luonnonhistoriallisen -ja muinaistieteellisen seuran jäsenet paikoiltaan, pudistivat -toistensa käsiä, sopivat seuraavasta kohtaamisesta ja vetäytyivät -kukin asuntoonsa (ilmaiseen tai vuokrattuun) siinä toivossa, että -huomispäivä valkenisi kauniina. Vasta monen kuukauden kuluttua, -seuraavan kesän kokouksessa, tulisi heillä jälleen olemaan tilaisuus -seurustella niin luontevasti kuin nyt. Punakka mallasmestari, -esimerkiksi, tiesi varsin hyvin, että jos hän lähestyväin markkinain -aikana sattuisi kadulla kohtaamaan ystävänsä puheenjohtajan, -everstin, rovastin tai kirjatoukan, niin he kulkisivat hänen -ohitsensa vain kohteliaasti nyökäten, puheenjohtaja ja eversti -sosiaalisista, kirjatoukka älyllisistä ja rovasti moraalisista -syistä -- viimeksimainittu, joka oli ankara raittiusmies, vältti -näet kaikkea, mikä vähänkin haiskahti maltailta. Hempeäluontoinen -jäsen tiesi, että jos hän sattuisi vaelluksillaan kohtaamaan -ystävänsä kirjatoukan, nenä kiinni jossakin somassa nidoksessa, niin -hänen seuransa ei olisi läheskään yhtä tervetullut kuin tänään, -ja puheenjohtaja, aristokraatti ja maanviljelijä tiesivät, että -politiikka, urheilu, perhe- ja talousasiat estäisivät heitä pitkät -ajat mietiskelemästä niiden naishenkilöiden kohtaloita, jotka olivat -jo vuosikymmeniä sitten maatuneet maaksi, miten kauniita ja ylhäisiä -lienevät aikoinaan olleetkin. - -Viimeinenkin seuran jäsen vihdoin lähti, vahtimestari sammutteli -lieden tulta, ylihoitaja lukitsi ovet, ja kohta oli jäljellä yksi -ainoa liekki, joka hiilen kärjessä pyörähdellen sai ichtyosauruksen -luut liikahtelemaan, loi eloa täytettyjen lintujen silmäteriin ja -hymyn väikettä Vespasianuksen sotilaiden vernissattuihin pääkalloihin. - -_Loppu_. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Ylhäisiä naisia, by Thomas Hardy - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YLHÄISIÄ NAISIA *** - -***** This file should be named 53381-8.txt or 53381-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/3/8/53381/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/53381-8.zip b/old/53381-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index b390b0d..0000000 --- a/old/53381-8.zip +++ /dev/null |