diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53329-8.txt | 2043 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53329-8.zip | bin | 30841 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2043 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..47420ad --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53329 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53329) diff --git a/old/53329-8.txt b/old/53329-8.txt deleted file mode 100644 index f5be7df..0000000 --- a/old/53329-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2043 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Daimoni, by M. J. Lermontov - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Daimoni - Itämainen tarina - -Author: M. J. Lermontov - -Translator: Martti Wuori - -Release Date: October 20, 2016 [EBook #53329] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DAIMONI *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -DAIMONI - -Itämainen tarina - - -Kirj. - -M. J. LERMONTOV - - -Suom. Martti Wuori - - - -Kirjallisia pikkuhelmiä XXXXI. - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1911. - -O.-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino. - - - - -MIHAIL JURJEVITSH LERMONTOV. - - -Venäjän suurimman runoilijan A.S. Pushkinin rinnalla mainitaan aina -ensimäisenä Mihail Jurjevitsh Lermontovin nimi. Onpa niitä, jotka eivät -ole epäilleet antaa jälkimäiselle etusiaakin, ja ehkä syystäkin, -ainakin mitä tuntemusten syvällisyyteen ja runolliseen voimaan tulee. -Molemmat nämä runoilijat saivat vaikutuksensa siitä mahtavasta -hyökyaallosta, joka viime vuosisadan alkupuoliskolla kulki koko Europan -läpi, siitä päävirtauksesta, jonka suurin edustaja oli Lord Byron, -mutta erotus heidän välillänsä oli etupäässä siinä, että Pushkin ehti, -vaan Lermontov ei ehtinyt vapautua tuon raskaan "Weltschmerz'in" -(maailmantuskan) tarttumataudista. Pushkin osasi sopia ihmisten kanssa -ja mukautua oloihin, joita vastaan hän alussa niin innokkaasti ja -vihasta leppymättömänä oli sotaan lähtenyt, Lermontov sitä vastoin ei -voinut eikä tahtonut koskaan sopia, sillä tuo sovinto ei olisi koskaan -ollut täydellinen, ja puolinaista ei hän voinut sietää. Pushkin oli -etupäässä taiteilija ja rajoitettuaan itselleen rauhallisen sopukan, -jossa tyynesti sai elää taiteensa parissa, ei hän enää ollut niin -ankara kaikkea muuta vastaan. Mutta Lermontoville olivat taide ja elämä -eriämättömät ja hän ei kyennyt koskaan erottamaan taiteilijaa -ihmisestä. Pushkin saavutti täydellisen itsenäisen, kansallisen -runoilija-asteen; Lermontov liikkui itsenäisenä omalla kansallisella -alalla, vaikka aina kantaen byronismin leiman. - -Niiden tuntomerkkien lisäksi, näet, jotka byronismilla oli, tuli vielä -toisia, niin pian kuin se oli ehtinyt Venäjän kirjallisuuteen levitä. -Lermontovin runouden kautta se ikäänkuin kehittyi, tietysti toisien -olojen vaikutuksesta, ja siinä juuri Lermontovin itsenäisyys onkin. -Hänessä tuo runouden daimonillinen aines tuntuu luonnollisemmalta, kuin -Byronilla. Suuren englantilaisen runoilijan oli vain taisteltava sitä -valhetta, sitä tekopyhyyttä vastaan, jota kaikkien aikojen ja maiden -viisaat profeetat itkivät. Hän saattoi korottaa äänensä korkealle, -taistella hurjasti, repiä pois ulkokultaisuuden naamarin ja lannistaa -valheen totuuden terävällä miekalla. Mutta Lermontov, varustettuna -synnynnäisellä taipumuksella kauneeseen, joka ilman hyvettä ja -totuudetta ei voi olla olemassa, oli ypö yksin hänelle aivan vieraassa -maailmassa. Häntä ympäröivät ihmiset eivät ymmärtäneet tahi eivät -tohtineet ymmärtää häntä ja niin uhkasi häntä alituinen vaara erehtyä -oman itsensä ja ihmiskunnan suhteen. - -Lermontovin, niinkuin ylipäänsä jokaisen runoilijan teoksiin -tutustuessa, ei saa jättää huomioon ottamatta myöskään hänen elämäänsä -ja niitä oloja, joissa hänen elämänsä kului. Niiden kautta selviää ja -puhdistautuu paljon. Mainitsemme siitä siis, vaikka lyhykäisestikin, -pääkohdat. - -Mihail Jurjevitsh Lermontov syntyi Moskovassa 2 p. Lokakuuta v 1814 -(muutamissa lähteissä sanotaan, vaikka varmaan väärin, 3 p. Lokakuuta -v. 1815). Hänen äitinsä kuoltua kolmea vuotta myöhemmin, otti hänen -isoäitinsä E.A. Arsenjeva pojan kasvatettavakseen. Lermontovin isä, -joka virasta eronneena kapteenina asuskeli Tuulan kuvermentissä, sai -aniharvoin nähdä poikaansa, sillä sopu hänen ja hänen anoppinsa välillä -ei ollut hyvä. Mutta tästä huolimatta, näkyy Lermontov kovin -rakastaneen isäänsä, eikä syyttä ole huomautettu, että tämä -perheellinen epäsopu oli jättänyt lähtemättömiä jälkiä runoilijan -luonteeseen. - -Kymmenen vuoden vanhana pääsi Lermontov isoäitinsä seurassa -Kaukaasiaan, jonka jylhä luonto jo silloin vaikutti hänen -mielikuvitukseensa ja herätti hänen runoilijataipumuksensa. Sitä paitsi -rakastui hän siellä erääseen samanikäiseen tyttöön, eikä vaan leikillä, -lapsen tavoin, vaan niin, että hän koko ikänsä sai tuntea tuota "kipua -vanhan haavan": seikka, joka todistaa hänen sielunsa herkkyyttä -tuntemuksia vastaanottamaan. Kolmentoista vanhana pantiin poika -Moskovassa kasvatuslaitokseen, joka valmisteli oppilaita yliopistoon. -Jo koulussa, viidentoista ijällä, oli Lermontov tavattomasti kehittynyt -ja hänen mielikuvituksensa erittäin toimiva. Hän kirjoitteli sujuvia, -sointuvia runoja, vaikka alussa mukaellen Pushkinia ja Byronia, jota -viimeksi mainittua hän ihaeli eniten aikansa runoilijoista ja jonka -teoksia hän alkukielellä saattoi lukea, sillä kodissaan, ennenkuin -kouluun tulikaan, oli hän jo oppinut Englannin kielen oivallisesti. -Byronin vaikutuksesta syntyi häneltä jo tähän aikaan koko joukko runoja -ja näytelmiä. Ja näissä ensimäisissä kokeissa jo ilmestyi voimakas -luonne, syvälliset tunteet, hieno runollinen vaisto ja elämän -tunteminen, joka ei ollut lainkaan lapsellinen; heräsivät samat -kysymykset, jotka sitte koko hänen ikänsä antoivat hänelle aihetta -runoilemiseen. Tältä ajalta on tuo lyhyt, mutta kaunis runo, nimeltä -"Enkeli" ja silloin jo syntyi hänen mielikuvituksessaan tuo daimonin, -kaikkia hävittävän voiman kuva, jonka hän on esittänyt samannimisessä -runoelmassa ja joka kuvastaa monista muistakin hänen teostensa -luonteista. - -Lermontovin tultua yliopistoon v. 1831 kasvoi hänen runoilijatoimensa -kasvamistaan ja niiden kahden vuoden kuluessa, jotka hän Moskovan -yliopistossa vietti, kirjoitti hän vihkoihinsa koko joukon runoja, -jotka sittemmin korjaeltuina kuuluvat hänen parhaimpien tuotteidensa -joukkoon. Valitettavasti ei hän kuitenkaan saanut lopettaa opintojansa -yliopistossa. Toiset sanovat hänen tulleen erotetuksi osanotosta erään -huonon professorin pilkkaamiseen, toiset taas sanovat hänen itsensä -eronneen, siirtyäksensä Pietarin yliopistoon. Mutta koska häntä -muutamien muodollisuuksien tähden ei otettu vastaan tähän yliopistoon, -päätti hän ruveta sotilaaksi ja meni ratsuväen junkkarikouluun. Oltuaan -junkkarina kaksi vuotta, päästettiin hän syksyllä v. 1834 koulusta -kornettina kaartin husaarirykmenttiin. - -Ensimäisen upseerivuotensa oleskeli Lermontov Pietarissa, ikävöiden -seuraelämän tyhjyydestä ja tietämättä, minne suunnata neronsa voimaa. -Tällä ajalla hän sai kuitenkin tuttavia sen ajan kirjailijoiden -joukossa ja tuli yksityisissä piireissä tunnetuksi erinomaisena -runoilijana. V. 1835 ilmestyi sitte hänen nimensä ensi kerran -painettuna ja se tapahtui "Hadshi-Abrek" nimisen runoelman alla, joka -herätti yleisössä suurta huomiota ja suuria toiveita. Vilkkaan -esitystapansa ja sointuvain säkeittensä kautta oli sillä paljon -yhtäläisyyttä Pushkinin runojen kanssa. - -V. 1837 kaatui Pushkin kaksintaistelussa. Suurimmassa osassa yleisöä ja -varsinkin nuorissa herätti tämä ennenaikainen kuolema kaipuuta sekä -vihaa inhottavaa murhaajaa vastaan. Mutta olipa ylhäisiä henkilöitä, -jotka olivat kylmiä Pushkinia kohtaan ja syyttivät häntä itseään -kaikesta, puolustaen hänen vastustajaansa. Tämä herätti syvää harmia -Lermontovissa ja jo ennen kirjoittamaansa ja yleisöön liekin nopeudella -levinneeseen runoonsa Pushkinin kuoleman johdosta kirjoitti hän 16 -loppusäettä, joissa hänen harminsa mitä mahtavimmalla runollisella -voimalla ilmeni. Nämä säkeet levisivät yleisöön samalla vauhdilla ja -joutuivatpa niiden henkilöiden korviin, joita vastaan ne olivat -suunnatut. Asia ilmoitettiin keisarille ja Lermontov ajettiin -maanpakoon Kaukaasiaan. - -Tämä maanpakoon-ajo herätti suurta huomiota ja samalla korotti se -Lermontovin runoilijamainettakin. Hänen Kaukaasiassa kirjoittamiansa -runoja luettiin suurella innolla. Tältä vuodelta mainittakoon runo -"Borodino", jolla on hyvin paljon yhtäläisyyttä Runebergin Vänrikki -Stoolin tarinoiden kanssa, ja tuo tositaiteellinen "Laulu tsaari Ivan -Vasiljevitshista", jossa tämä muuten subjektiivinen runoilija, -käyttääkseni vanhoja esteetillisiä lausumatapoja, esiintyy täysin -objektiivisena. Hän on tässä runoelmassa aivan kansallinen runoilija; -tapain kuvaukset ovat siinä pienempiin yksityiskohtiin saakka perin -venäläisiä ja onpa itse runoelma mainiosti kirjoitettu vanhain -venäläisten byliinien runomitalla. Saksalainen runoilija Bodenstedt -sanoo, että tässä runoelmassa on "aivan Homeeron tapaista -todenmukaisuutta, voimaa ja yksinkertaisuutta". - -Lermontovin nimi oli kuitenkin hänen maapakonsa jälkeen joutunut -sellaiseen epäsuosioon asianomaisten luona, että hänen mainio -"Laulunsa" ainoastaan runoilija Shukovskin välityksestä ja silloisen -sisäasiain ministerin Uvarovin vastuulla tuli painetuksi, ja silloinkin -vain varustettuna hänen nimensä alkukirjaimilla. - -Muutoin oli Lermontov jo ennenkin ollut tekemisissä sensuurin ja tuon -kuuluisan "III osaston" kanssa. Hän oli v. 1836 kirjoittanut -"Naamiaiset"-nimisen runomittaisen näytelmän, jossa hän, jäljitellen -Gribojedovin merkillistä "Viisaan vastukset"-nimistä näytelmää, -ankarasti ruoski aikansa tapoja ja oloja. Lermontov tahtoi -nähdä teoksensa näyttämöllä, mutta huolimatta kaikista hänen -ponnistuksistaan, ei mainitun osaston päällikkö hänelle siihen -suostumustaan antanut. - -Runoilijan ensimäinen maanpaossaolo ei kuitenkaan kestänyt varsin -kauan. Iso-äitinsä toimesta siirrettiin Lermontov jo alussa vuotta 1839 -takaisin entiseen rykmenttiinsä. Palattuaan Kaukaasiasta aikoi hän -vakaasti erota sotilasvirasta, koska hän ei ollenkaan ollut -päällikkyytensä suosiossa, mutta hänen omaisensa saivat hänet siitä -pidätetyksi. Elämä, jota hän nyt vietti, oli hyvin säännötön ja hurja, -mutta hänen runoilemisensa ei kuitenkaan tälläkään aikaa levännyt. -Paitsi hänen vakavaa, voimakasta ja syvämietteistä runoansa, -joka alkaa sanoilla: "Surumielin katselen mä sukupolveamme", -pidetään viimeksimainittuna vuonna valmistuneena myöskin hänen -"Daimoni"-runoelmansa, jonka hän jo v. 1829 oli alkanut. Syytä on -kuitenkin olettaa, että runoilija kuolemaansa saakka paranteli ja -viimeisteli sitä, sillä on olemassa käsikirjoitus, joka todistaa hänen -sitä tehneen ainakin vuonna 1840. - -Perusaatteena tässä runoelmassa on taistelu hyvän ja pahan, valon ja -pimeyden välillä, jotka rakkauden muodossa ovat edustettuina -Tamarassa ja Daimonissa. Samalla kuvastuvat siinä runoilijan omat -toteuttamattomat haaveet lemmestä ja onnesta, hänen intohimoinen -kauneen ihailemisensa, joka varsinkin Kaukaasian jylhän luonnon -kuvailemisessa puhkeaa mitä kauniimpaan runomuotoon, sekä kopea oman -voimansa tajuaminen ja ympäröiväin olojen halveksiminen. Ja juuri tämä -alttius taistelemaan yhteiskunnan puutteita ja paheita vastaan, -mikä ilmestyy muutamissa muissakin, niinkuin "Profeetta"- ja -"Purje"-nimisissä kauniissa runoissa, erottaa Lermontovin sankarit -Pushkinin apaatillisesta Onjeginista. Siitä samoin kuin runoilijan -luonteesta ja elämän oloista johtuu se katkera satiiri, joka on -vastakohtana Pushkinin leikilliselle ironialle. - -Eräs puoli byronismia, joka osaksi jo "Daimonissa" ilmenee, nimittäin -rakkaus luontoon, näkyy täydellisemmin Lermontovin "Mtsiri" -(Alolokas)-nimisessä runoelmassa, joka on vuodelta 1839. Mutta -runoilijaa ei huvita luonto sinänsä, vaan sen suhde ihmiseen; sen -keskellä kuluu ihmisen elämä vapaasti ja voi hän käyttää voimansa -itsenäisesti, rohkeasti, sitä vastoin kuin ne ihmisten parissa aina -murtuvat esteitä vastaan. Siis taaskin sama himo taisteluun vapauden -puolesta ja ylipäänsä pyrkimys toimintaan tyhjyydestä ja ikävästä. -Tämän runoelman kauneuksista mainittakoon erittäinkin Mtsirin taistelu -pantterin kanssa, joka tappelun kanssa "Ismail-Bei"-nimisessä -runoelmassa (v. 1832) ja nyrkkitaistelun kanssa "Laulussa" on paraimpia -kohtia Lermontovin runoudessa. -- Paitsi osia "Aikamme Uros"-romanista, -jota runoilija tänä samana vuonna kirjoitteli, ei saa jäädä -mainitsematta runo "Kolme palmua", jossa lausutaan ajatus, että kaikki -kaune hukkuu, niin pian kuin se joutuu kosketukseen maailman kanssa. - -Helmikuussa v. 1840 tapahtui kaksintaistelu Lermontovin ja Barante'n, -tunnetun ranskalaisen historioitsijan ja silloisen Pietarissa olevan -lähettilään pojan kanssa. Vaadintansa kaksintaisteluun teki Barante -tanssijaisissa kreivitär Lavallen luona Lermontovin häntä vastaan muka -lausumista alentavista sanoista. Taistelussa sai Lermontov pienen -naarmun, vaan itse ampui hän ilmaan. Asia, joka sitte joutui -sota-oikeuden käsiteltäväksi, päättyi siten, että runoilija -toistamiseen siirrettiin Kaukaasiaan. - -Tultuaan määräpaikkaansa, lähti Lermontov sotaan vuorelaisia vastaan. -Samallaisissa kahakoissa oli hän jo ollut ensimäisenkin maanpakonsa -aikana. Nyt otti hän osaa Valerikin tappeluun, josta sitte sai aiheen -samannimiseen runoelmaan. - -Lermontovin ollessa Kaukaasiassa ilmestyi Pietarissa hänen kuuluisa -romaaninsa "Aikamme Uros". Sen tarkoituksena on asettaa vastakkain -elämän kaksi puolta, teeskentelemätön luonnonelämä ja n.k. sivistynyt -ihmisluokka. Romaanin pääsankarissa Petshorinissa, jossa runoilija -jotenkin räikeillä väreillä on kuvannut oman itsensä, ilmestyy -tyytymättömyys elämään ja vastalause sitä henkistä tyhjyyttä vastaan, -joka yhteiskunnallisessa elämässä on olemassa. Teoksen muista -henkilöistä ovat parhaiten onnistuneet Bela ja Maksim Maksimitsh, nuo -molemmat rakastavat, suoraluontoiset olennot, jotka herättävät -ehdottomasti lukijan myötätuntoisuuden, edellinen -- intoisan, kaikkea -uhraavan rakkautensa, jälkimäinen -- synnynnäisen hyvänsävyisyytensä ja -helläsydämisyytensä kautta. Vastakohtana näille ovat romaanin muut -henkilöt. Grushnitski on tyhjä lavertelija, sentimentaalinen teennäisen -byronismin edustaja, ruhtinatar Mary ja hänen äitinsä edustavat suuren -maailman sisällyksettömyyttä ja kerskaavaisuutta, Vera -- niitä -naisolentoja, joissa sydän ja tunteellisuus voittavat kaiken muun. -Teoksen parhaimpia puolia tätä paitsi ovat Asamatin ja Kasbitshin sekä -salakuljettajan luonteen kuvaukset ja kuvaukset vuorelaisten elämästä, -mutta varsinkin Kaukaasian luonnosta. Ja niin hyvin suorasanaisessa, -kuin runokielessä seisoo Lermontov luonnonkuvauksiensa suhteen taiteen -korkeimmalla kukkulalla ja on luettava maailman kirjallisuuden -ensimäisten joukkoon. Sanoopa jo ennen mainittu Bodenstedt, että -Lermontovin teoksista saa paljoa paremman käsityksen Kaukaasian -luonnosta, kuin mistä hyvänsä sitä koskevasta maantieteellisestä tahi -muusta teoksesta. - -Lopulla vuotta 1840 sai Lermontov luvan palata muutamaksi kuukaudeksi -Pietariin, josta hän taas huhtikuussa v. 1841 lähti viimeiselle -matkalleen Kaukaasiaan. Sinne tultuaan otti hän sairauden takia -virkavapauden ja asettui asumaan Pjätigorskin kylpypaikkaan. Täällä -tutustui hän erääseen Martinov-nimiseen upseeriin kenraalin rouva -Versilinin perheessä, joka oli siellä kolmen tyttärensä kanssa -kylpemässä. Mainitussa perheessä kokoontui usein iso joukko nuorisoa. -Lermontov, joka jokaisessa tilaisuudessa oli valmis lausumaan -sukkeluuksia, ja melkein aina hyvin pisteliäitä ja loukkaaviakin, oli -eräässä iltamassa naisten läsnä ollessa suunnannut sellaisen Martinovia -vastaan, ja niinkuin toiset tietävät kertoa, mustasukkaisuudesta tätä -kohtaan. Martinovin sanotaan jo usein ennenkin varoitelleen Lermontovia -ilmoittamalla, että hänen sukkeluutensa olivat hänelle vastenmieliset. -Ja nytkin, iltamasta kotia palatessaan, oli hän jälleen toistanut, -ettei hän niitä rakasta. Tähän muistutukseen sanotaan Lermontovin -vastanneen: "jos ette rakasta, niin vaatikaa minulta hyvitystä". Ja -molemmat erosivat, mutta Martinov lupasi lähettää sekundanttinsa -Lermontovin luo. - -Kaikki kokeet saada vihamiehet leppymään jäivät turhiksi ja -kaksintaistelu määrättiin tapahtuvaksi 15 p. heinäkuuta klo 1/2 6 -illalla. Rajojen väli mitattiin 15 askeleeksi ja niistä kummallekin -puolen vielä kymmenen askelta. Martinov ja Lermontov asettuivat -äärimmäisiin päihin. Sopimuksen mukaan oli kumpaisellakin oikeus ampua -koska tahtoi ja joko paikaltaan tahi astumalla rajojen luo. Kun -sekundantit antoivat merkin, jäi Lermontov paikalleen ja, jännitettyään -hanan, suuntasi pistoolin suun ilmaan. Martinov sitä vastoin astui -rajan luo ja tähtäsi niin kauan, että sekundantit jo huusivat hänelle: -"ampukaa tahikka me erotamme teidät". Martinov laukasi ja Lermontov -kaatui kuolleena maahan. - -Kummallista on, että tämä kaksintaistelu, jossa Lermontov kaatui, oli -monessa pienessä yksityiskohdassakin aivan sen kaksintaistelun -kaltainen, jonka hän on kuvannut "Aikamme Uros"-nimisessä romaanissaan. -Kaikesta kuitenkin näkyy, että Lermontov vakaumuksiltaan vihasi -kaksintaistelua, mutta kerran siihen pakotettuna, ei hän sitä enää -pitänyt leikin asiana, vaan tahtoi, että toinen tahi toinen oli kaatuva -paikalle. Tällaisia kummallisuuksia ja ristiriitaisuuksia oli -Lermontovin elämässä paljon, mutta ne ovat selitettävät syntyneen -niistä vastakkaisista luonteenominaisuuksista, jotka hänessä itsessään -olivat olemassa. Toinen oli se ihanteellinen hyvä, jonka puolesta hän -taisteli, toinen se yhteiskunnallinen pahe, jota vastaan hän taisteli, -mutta jota vastaan taistellessa juuri hän kukistuikin sen tähden, että -sitä oli niin paljon hänessä itsessäänkin. Hän oli liian heikko -jaksaakseen voittaa sen, mutta liian ylpeä salliakseen sen päästä -hänestä voitolle. Ja nämä ristiriitaisuudet veivätkin hänen -ennenaikaiseen hautaan. - -_Martti Wuori_. - - - - -Ensimäinen osa. - - - I - - Daimoni, hornanhenki liiti - Suruisna yli syntismaan - Ja ajat auvoisemmat kiiti - Parveillen hänen muistissaan, -- - Kun valon kotimaassa vielä - Hän puhtoinen ol' enkeli - Ja lentotähti häntä siellä, - Hymyjä vaihtain ilomiellä, - Kuin ystävätä, tervehti; - Kun kautta usmain ikuisien, - Himoiten aina tietoa, - Hän seuras tähtein laumoja, - Aavassa taivaan harhaa vien; - Kun esikoisna luomisen - Hän uskoi, lempi, miekkonen, - Ei tiennyt vihaa, epäilystä - Eik' uhmaellut ymmärrystä - Onnea jona vuosien... - Ja monta, monta muuta kohtaa, - Joit' ei hän voinut mieleen johtaa. - - - II - - Jo ammoin avaruutta näin - Hyljätty samos' suojaa vailla, - Yks'toikkoisesti jäljettäin - Vuos'sadat seuras hetkein lailla, - Maan mitättömän herrana - Hän kylvi aina pahetta, - Mut tuntematta nauttimusta; - Ja missäkään kun taiteelleen - Ei kohdannut hän vastustusta, - Niin kyllästyi hän paheeseen. - - - III - - Ja paratiisin pakolainen - Kaukaasian näk' allaan maan. - Kuin hohtokivi loistavainen - Kasbék kiils' ikilumissaan, - Ja häämöittäin, kuin onkalossa, - Syvällä kyiden asunnossa, - Darjàl kiers' siellä mutkiaan, - Siell' ärjyi Terek vaahtoharja, - Kuin jalopeura pelmuten, - Ja vuorten kaikki villi karja, - Siinnossa kotka kaartaen - Sen juoksun jutteluja kuuli - Ja sitä kultahattarat, - Joit' etelästä kantoi tuuli, - Pohjoista kohti saattoivat; - Ja salamielin uinaellen, - Seisoivat vuoret ryhmittäin - Sen yli kumartunein päin, - Vuon vilinätä tarkastellen; - Ja kallioilla katsoivat - Lilp' usman linnat tornipäiset, - Kaukaasian portin vartiat, - Nuo hlrvittävät jättiläiset. - Ja jylhä, mutta ihana - Ylt'ympäri oli maailma. - Vaan ylenkatsein Luojan työtä - Silmäili henki korska vain - Eik' korkeell' otsellansa myötä - Ilmettä tunteen ollut lain. - - - IV - - Ja kuva hänen eessään puhkee - Eloisa toisen maiseman: - Tuoll' leviää kuin matto muhkee, - Etäällä laaksot Grusian, -- - Maan onnellisen, upean! - Patsaina seisoo raunioita - Ja kirjokivi-uomissaan - Solisten juoksee puroloita - Ja ruusuiss' sulotarten maan - Soi satakielet, jotk' ei voita - Heit' edes lemmenlauluillaan; - Muratin kiertäminä tarjoo - Plataanit tuuheet katvehen - Ja luolat arat hirvet varjoo - Säteiltä päivän paahteisen; - Siell' loistoa on, elämätä - Ja lehtipuiden lipinätä, - Tuhansin äänin tarinaa, - Satojen kukkain tuoksuntaa, - Puol'päivän helteet hekumaiset, - Yö, kasteest' aina vilpoinen - Ja tähdet kirkkaat, loistavaiset, - Kuin silmät Grusinittaren. - Mut paitsi kylmää kateutta - Ei saanut luonnon loistokaan - Tään rintaan ruumihittomaan, - Ei tunnetta, ei voimaa uutta -- - Ja mitä näki edessään, - Vain halveksi tai vihas hän. - - - V - - Gudal on, -- vanhus, -- tehnyt hovin - Tilavan, korkeen kartanon... - Työt', tuskaa maksanut se kovin - Orjille kuuliaille on. - Sen seinäin varjot aamuin kohtaa - Läheisten vuorten kupehet. - On kalliossa astimet, - Ne kulmatornist' alas johtaa; - Ja sieltä juosta vilahtain - Tamara ruhtinatar terho, - Kasvoillaan valkohuntu verho, - Käy Aagvasta vettä ain. - - - VI - - On vuorelt' aina synkeänä - Tää talo laaksoon silmäillyt, - Vaan isot pidot siell' on tänään, - Soi soitto, vuotaa viini nyt: - Gudal, näät, naittaa tyttärensä; - Kaikk' kutsui häihin omaisensa. - Parissa istuu ystäväin - Katolla, mattoin peittämällä, - Nuor morsian ja aika näin - Kuluvi lauluin, leikein hällä. - Etäisten vuorten taa jo on - Kadonnut kehä auringon. - Käsiä lyöden määrän perään - Siell' laulavat ja morsio - Tuoss' ottaa tamburiinin jo; -- - Kas nyt hän, sitä moneen erään - Pääns' yli kiertäen kuin kerään, - Laill' linnun liitämähän saa, - Nyt taukoaa -- ja katsahtaa, - Ja silmäin kastekilo palaa - Kateiden ripsein alla salaa; - Nyt notkistaa hän ruumistaan - Ja mustaa kulmaa kohouttaa, - Nyt jumalaista jalkoaan, - Lipuen, liehuin, soljahuttaa; - Kuin lapsukainen iloitsee - Ja herttaisesti hymyilee. - Valoa kuun, min välkkymähän - Saa pinta vellovaisen veen, - Ei verrata voi hymyyn tähän, - Kuin elo, nuoruus, vilkkaaseen. - - - VII - - Ma vannon kautta täht'yön valon, - Kautt' iltaruskon, päivänsalon: - Ei rikkaan Persian valtias - Eik' ykskään mailman kuningas - Suudellut silmää moisen jalon; - Ei suihkulähteet haaremin - Helteessä päivän yhtään kertaa - Sironneet kastehelmihin - Vartt', tälle joka vetäis vertaa; - Ei mainen käsi konsanaan - Otsalta armaan semmoisia - Oo silitellyt suortuvia; - Kun katos' Eeden päältä maan, - Siit' asti kaunotarta moista - Etelän päiv' ei nähnyt toista. - -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- - - - VIII - - Tää immen viime karkelo... - Huomenna vartoo häntä jo, - Gudalin ainoata lasta, - Vapaata aina, riehakasta, - Naisorjan kurja kohtalo, - Kot' uusi alla vieraan katon - Ja heimo, hälle tuntematon. - Ja usein salaepäilys - Synkisti hänen silmiänsä; - Mut niin ol' ylvä viehätys, - Sulavuus suuri, hempeys - Jok' ainoalla liikkeellänsä, - Ett' oispa Daimon' nähnyt vain - Nyt hänet, ohi lentäessään, - Niin, veljesmuistot sydämessään, - Pois kääntynyt ois huo'ahtain. - - - IX - - Ja Daimon' näki... Hetkiseksi - Povessaan kumman kuohun keksi - Äkisti hän ja sydämen, - Tuon aution ja mykän, täytti - Ihana sävel, auvoinen; - Pyhyyden käsittävän näytti - Hän lemmen, hyveen, kauneen taas... - Ja kauan suloisuutta kuvan - Hän ihaeli; -- haaveen maass' - Siin' onnen aikain uudistuvan - Näk' edessänsä, syttyen - Kuin tähti tähden vierehen. - Salainen voima hänen kiehtoi, - Sai uuden surun syntymään, - Äkisti jälleen luonnon liehtoi - Tutulla entis äänellään. - Ennekö uuden syntymyksen? - Sanoja viekkaan viettelyksen - Ei järki pysty löytämään. - Unohtaa? -- Sit' ei suotu yksin, - Eik' olis huolinutkaan hän. - - - X - - Väsyksiin ajaa ratsuns' oivan, - Pitoihin, laskuun päivän sen, - Ehättäin, ylkä hätäinen. - Aragvan kirkkaan, vihannoivan - On rannan saavuttanut hän. - Häälahjain taakat selässään, - Töin tuskin tietä astuskellen, - Jonossa pitkäss' seuraa ain' - Kamelit häntä; kilahdellein - Soi niiden tiu'ut ajoittan - Rikasta matkuetta johtaa - Hän, Sinodàlin valtija. - On vyössä varsi solakka; - Tikarin, miekan hela hohtaa - Välähtäin paisteess' auringon; - Selässä uljas pyssy on; - Tuul' leikkii hänen nyt tshuhànsa [irtonaishihainen päällysvaate] - Hihoilla, kultapäärmeisen, - Ja kirjosilkin koreillen - On tehty hänen satulansa, - Ja tupsut riippuu suitsissansa; - Vaahdossa virma ratsu on, - Tuo kultakarva verraton. - Se korviansa luimistaapi, - Pelästyneenä korskuen, - Kun äyrähältä nähdä saapi - Tyrskettä kosken kuohujen. - Tie vaarallinen on ja kaita: - Täänpuolen seinät vuorien. - Tuonpuolen kuilun jyrkkä laita. - On myöhä. Huippuin ruskoraita - Jo sammuu. Usva kohoaa... - Kiireemmin joukko askeltaa. - - - Xl - - Rukoushuone tuoss' on tiellä... - Ja muuan ruhtinas on siellä, -- - Näät, koston uhri, pyhä nyt, -- - Jo Herrass' ammoin levännyt. - Pitoihin, taistoon, siitä asti - Jos minne kulki matkamies, - Niin rukoella hartahasti - Sen haudan kohdall' aina ties; - Se teko suojas' matkaavaisen - Aseilta muhamettilaisen. - Mut tavan esi-isien - Halveksi nuori sulhanen -- - Hänelle viekkaan haaveen ansan - Kavala Daimon' viritti: - Yön pimeässä, unissansa - Hän morsiantaan suuteli... - Vilahti eessä joku musta, - Jo toinen... Pari pamausta... - Jalustimille pian taas - Nous' vaiti uljas ruhtinas, - Papàhan painoi syvään ensin, [Kaukaasialainen päähine] - Välähti ase kädessään, - Navahti piiska, -- kiitämään - Kuin kotka sai hän... Kuulat lensi, - Ja hurja huuto, voihkaus, - Kajahti syväll' laaksoloissa... - Vaan pitk' ei ollut tappelus: - Grusiinit arat oli poissa! - - - XII - - Ja vait' on kaikki... Allapäin - Ruumiita ratsastajiensa - Kamelit katsoi. Hetkittäin - Helähti heidän kulkusensa. - On ryöstön saalis matkue - Ja kuollehitten ylitse - Yölintu kehää kiertäin, liitää. - Ei haudan rauhaan koskaan niitä - Saa sieltä luostarkalmisto, - Miss' isäin tomu lepää jo; - Ei tule huntuun verhottuina - Sisaret, äidit itkusuina - Mailt' etäisiltä suremaan, - Rukoillen, heidän haudoillaan! - Vaan käden hartaan pystyttämän - Tien viereen, suojaan vuoren tämän, - He muistoks' saavat ristin vain, - Min verkollansa vehreällä - Kietoopi, helläst' armastain, - Muratti vehmas kevähällä; - Ja tiellä tukalalla tällä - Väsähtyneiden matkaajain - Se siimessuojana on ain. - - - XIII - - Kuin sarvas virma ratsu lentää - Ja korskuen, kuin sotaan, entää, - Äkisti milloin seisattuu - Ja, kuolaa pärskyvänä suu, - Tuult' tunnustelee sieraimilla; - Äkisti iskee rautaisilla - Hokilla maahan helähtäin - Ja, harjaa puistain pörröisätä, - Taas kiitää hurjast' eteenpäin. - Mies vaiti ajaa hevost' tätä, - Tuon tuosta ponnistellen ain, - Pään kaulalle sen painaltain, - Eik' ohjaa enää marhaimilla, - Vaan jalan hervon kannuksilla - Ja veri vuotaa virtanaan, - Valuen hänen loimellaan... - Veit, ratsu uljas, taistelusta, - Kuin nuoli, kyllä herrasi, - Mut hänen, yö vaikk' oli musta, - Katala kuula yllätti! - - - XIV - - Häätalo itkee, voihkaa; pihan - Kaikk' kansa täyttää: kenen tuo - On ratsu, pakahtunut ihan, - Mi kaatui maahan portin luo? - Ken hengetön tuo ajajansa? - Nuo rypyt tummall' otsallansa - Sen tietää tuimat taistelut. - Veressä ovat ase, vaate; - Kuin viime hurjan otteen aate, - On käsi harjaan turtunut. - Ei kauan nuorta ylkää vuottaa - Tarvinnut katseen morsion; - Hän ruhtinas ei ollut suotta: - Kuin lupas, häihin tullut on. - Mut, voi, sen tietää toden pelkän, - Ei käy hän koskaan ratsun selkään!... - - - XV - - Suruttomahan perheeseen, - Kuin ukkonen, löi viha taivaan! - Tamara raukka vuoteelleen - On itkuun vaipununna aivan; - Ajavi kyynel kyyneltä - Ja rinta nousee raskahasti... - Kas, on kuin äänen hurmaavasti - Hän kuulis soivan yllänsä: - "Äl' itke, laps', äl' itke syyttä! - Ei kyynelkaste elävyyttää - Voi hengetöntä ruumista; - Se himmentää vain katsees kilon, - Sun polttaa vienon poskes silon! - Ei kuule hän, on kaukana, - Ei tunne tuota surua; - Suloinen taivahan on valo, - Min näkee kuolleen silmä jalo; - Ja enkel'laulu hälle soi... - Mit' unet mitättömät olon, - Valitus, itku tyttöpolon - Vieraalle taivaan olla voi? - Ei maksa arpa kuolevaisen, - Mua usko, enkel' elon maisen, - Ees silmänräpäystäkään - Surusi kalleutta tään! - Yläilmain ulapalla - Ilman purjeit', ohjaajaa - Hiljaa huuruiss' soutamalla - Soihdut sorjat tuikahtaa. - Taivaan lakeutta laajaa - Jäljetönnä vaeltaa - Tapaamattomana taajaa - Pilvilaumain hahtuvaa. - Niille lähdön, tulon häivä - Huolt' ei, riemua ei tuo, - Sääliä ei mennyt päivä, - Toivoa ei uusi luo. - Tuskan tuokio kun painaa, - Niitä vain sä muistele, - Maallist' ylenkatso aina, - Ole huoleton, kuin ne! - Kun yötär hiljaa hunnullansa - Kaukaasian vuoret varjostaa, - Kun taikasanan kautta kansa - Lumottu uneen raukeaa; - Kun kalliolla rapisuttaa - Tuul' lehteä, jo kuihtunutta, - Ja pimennossa piilostaan - Pyrähtää lintu nopeaan; - Ja viiniköynnöksien alla, - Kastetta taivaan ahmimalla, - Kun puhkeaa yökukkanen; - Kuu kulta takaa vuorien - Kun hiljaa taivahalle palaa - Ja sua silmäilevi salaa, -- - Niin silloin luokses lentelen, - Jään vieraaksesi aamuun asti, - Kult'-unelmilla ihanasti - Sun silkkiripses sulkien..." - - - XVI - - Ja sanat vaikenivat... Loittoon - Ään' äänen jälkeen häipyi ain'... - Tamara katsoo, kavahtain, - Ja vaipuu kummaan sielun soittoon; - Ei kaiho, pelko, riemastus - Povensa ole ilmaus; - Kaikk' ovat tunteet päässeet voittoon. - Kahleensa sielu katkasi, - Valahti veriin tuli pyhä - Ja hälle korviin kaikui yhä - Tuo ääni outo ihmeesti. - Haluttu uni aamusella - Väsyneet luomet ummisti; - Mut mielen kiehtoi Daimoni - Näin oudoll' ennushaavehella: - Sanaton vieras, utuinen, - Ihanuutt' ylhää loistaen, - Kumartui hänen päätään kohti - Ja silmistä sen katse hohti - Niin leppeä, niin suruinen, - Kuin syvän säälin tuntien. - Mut enkel' ei hän taivahainen, - Ei suojelija jumalainen, - Ei sateenkaaren säteitä - Sen kiharoilla kimmellä; - Ei oo hän rietas manan henki, - Min pahaan kiusata on työ, -- - Kuin kirkas ilta, muoto senki: - Ei valo, pimeys, päiv', ei yö!... - - - - - - -Toinen osa. - - - - - I - - "Oi, isä, isä, uhkas heitä, - Tamaraas älä nuhtele! - Mä itken. Näätkö kyyneleitä? - Ei ensimäiset ole ne... - Suott' aivan tänne kosijoita - Noin joukoin tulvii muualta... - En ota miestä konsaan ma; - On kylliks maassa morsioita. - Oi, isä, älä toru näin! - Olethan nähnyt; päivittäin - Ma riudun, myrkyn kalvamana! - On riettahana kiusaajana - Ain' aatos pääsemätön tuo; - Menehdyn -- mulle säälis suo! - Pois luostarihin täältä aja - Sun tyttäresi mieletön! - Siell' lientää huolein Vapahtaja, - Sisällä turvaa pyhäkön. - Huvia maailmass' ei mulla... - Levolla luostar' siunatulla - Siis minut kolkkoon kammioon, - Kuin hautaan, nyt jo ottakoon!" - - - II - - Ja luostarihin yksinäiseen - Vei immen nuoren vanhemmat - Ja katumusta tekeväisen - He halpaan viittaan pukivat. - Vaan niinkuin koruvaatteen oman, - Viel' alla nunnan kaavun hän - Tuns' sydämessään elävän, - Kuin ennen, haaveen luvattoman. - Valaistun loisteess' alttarin, - Kun kaikui juhlalaulu pyhä, - Tuon tutun äänen kuuli yhä - Hän kesken rukoustakin. - Hämystä holvin katseen kiinsi - Taas kuva tuttu hetkisen, - Jäljiltä jälleen häipyen; - Kuin tähti hiljaa loistain siinsi - Se savuss' suitsun keveän - Ja kiehtoi, kutsui... minnehän?... - - - III - - Katveessa vuorten vilpoisien - Lepäsi luostar piilossaan. - Se plataanien, poppelien - Ol' ympäröimä. Ajallaan, - Kun verhos' yö jo rotkot vuoren, - Läp' puiden lamppu nunnan nuoren - Käv' akkunasta tuikkimaan. - Ylt'ympär' alla mantel'puiden, - Miss' synkät ristit jonotti, - Nuo mykät vahdit kalman luiden, - Vireät linnut visersi; - Ja lähteet raikkaat lorinalla - Ylitse kiiti kivien, - Kuin ystävykset yhtyen - Taas vuoren äkkijyrkän alla, - Lomitse kuuraa kiiltäväin - Kukkasten entäin eteenpäin. - - - IV - - Näkyivät vuoret Pohjaa kohti. - Kun idäss' aamurusko hohti - Ja savu helmast' alhojen - Sinervä nousi kiemurruksin - Ja muetsiinit,[1] kääntyen - Päin itään, kutsui rukouksiin; - Kun aamuhetkin rauhaisin - Herätti väen luostarin - Kumahtain kello kaikuvainen; - Kun kukkea Grusininainen - Vuort' astui jyrkkää ruukkuineen - Joesta vettä noutaakseen, -- - Niin lumihuiput kuvastuivat - Sinisin seinin taivaallen, - Mut ruusuharsoin pukeuivat - Taas päivän mennen maillehen. - Ja siellä, pilvet puhkaistessaan, - Kohoten muita kauemmas - Heloitti juhlapukimessaan - Kasbék, Kaukaasian valtias. - -[1] Henkilö, joka muhamettilaisten moskeeojen minareeteista -(kirkontorneista) ilmoittaa rukoushetket. - - - V - - Täynn' aivoitust' on rikollista - Tamaran sydän; puhtahista - Iloist' ei tiedä. Hänestä - On synkkä muoto mailman kaiken; - Syy kaikki siin' on tuskan vaikeen - Yönmusta, päivyt päilyvä. - Ja syleillyt kun luomakunnan - Yön viileys on unisen, - Jumalankuvan eteen nunna - Jo vaipuu hurjast' itkien. - Ja itku haikee pitkän ajan - Yön hiljaisuudess' eessä majan - Pidättää tiellä matkustajan, - Mi miettii: "vuoren peikko näin - Kahleissaan itkee tyrskähyttää!" - Ja, herkkää korvaa jännittäin, - Hevostaan ajaa väsynyttä... - - - VI - - Vavisten, surren mietteissään - Tamara usein yksinään - Luon' akkunansa istuskelee - Ja katse kauas tuijottelee; - Öin päivin, huokain, oottaa vain... - "Hän tulee!" -- joku kuiskaa ain. - Ei turhaan haave hellitellyt, - Ei turhaan hälle näyttäynyt, - Suruisin silmin silmäellyt - Ja puhein lempein vietellyt. - Näin, itse syytä tietämättä, - Hän päivittäin vain heikkenee; - Kun taivaan puoleen nostaa kättä, - Niin sydän toista rukoilee; - Kun väsyneenä taistelusta - Käy vuoteellensa nukkumaan, - Niin pielus polttaa, ahdistusta, - Kavahtain, tuntee rinnassaan; - Sykähtää sydän, povi palaa, - Tukehtuu, silmät -- sumeat, - Syleillä ahnahasti halaa, - Huulillen sulaa suudelmat... - - - VII - - Utuinen illan harso peittyi - Jo yli Grusian vuorien. - Miel'tavoillensa Daimon' heittyi - Ja luostariin tul' lentäen. - Mut, häiritä ei rohjeten - Pyhyyttä tämän rauhan majan, - Hän vartoi pitkän, pitkän ajan -- - Ja näytti kuin jo jättämään - Ois' ollut valmis aikeen julman: - Edessä korkeen muurin kulman - Käy miettein; hänen käynnistään - Värisee lehti ilman tuulta. - Kas, katseen akkunaan hän luo: - Tamaran lamppu sieltä kuultaa; - Erästä ammoin vartoo tuo. - Ja nyt, kun uinui elo mainen, - Tshingàran soitto sointuvainen [kitaran tapainen soittokone] - Ja laulun sävel kajahti; - Se sävel juosta helmeili, - Kuin kyynelvirta valuu, valuu, - Ja niin ol' laulu suloinen, - Ikäänkuin taivas tehnyt sen - Hyväksi oisi ihmisten. - Ehk' enkelin se oli paluu, - Salassa sinne lentämän, - Luo unhotetun ystävän? - Kai mennehistä lauloi hän - Sen vaimentaakseen kärsimyksen?... - Ja lemmen tuskan, viehätyksen - Tuns' ensi kertaa Daimon' nyt... - Pelossaan pois ois lähtenyt, -- - Hän yrittää, ei liiku siipi! - Ja silmään, jok' ei kyyneillyt, -- - Mik' ihme! -- kyynel raskas hiipi... - Tuon nytkin eessä kammion - Läp' poltettuna kivi on -- - Ei ihmislapsen kyyneleellä, - Vaan kuumalla, kuin tuli, ve'ellä!... - - - VIII - - Käy sisään; lemmest' avuton - Sy'än voitti sielun hyveen pelon; - Hän uskoo, että uuden elon - Haluttu aika tullut on, - Vavistus outo odotuksen - Ja kammo epävarmuuden, - Kuin ajall' ensi kohtauksen, - Kopean valtas' sydämen; - Se huono enne sallimuksen... - Hän astui sisään, katsahti: - Siin' airut taivaan, keruubi, - Hymyillen tiellä paholaisen, - Jo seisoi sädekehässään - Edessä kauniin syntisnaisen, - Suojellen häntä siivillään... - Ja säde taivaan äkkipian - Häikäisi katseen saastaisen - Ja hellän tervehdyksen sijaan - Kajahti nuhde tulinen: - "Levoton henki, pahe työnä, - Ken kutsui sinut sydänyönä? - Ei täällä sulla palvojaa, - Et synnin valtaa täältä löydä! - Luo lempein, pyhäkkööni käydä - Rikoksen polkua et saa! - Ken kutsui sun?" - - Mut muhahtaa - Vain rietas viekkahasti hällen; - Kateesta katse hehkumaan, - Ja vanhan vihan myrkky jälleen - Sävähti hänen povessaan. - "Hän mun on!" -- sanoi äänin vihan, -- - "Sä jätä hänet! Hän on mun! - Sä tulit turvaks myöhään ihan, - Mua, hänt' ei tuomittava sun. - Löin leiman' ylpeyden tenää - Palavan päälle sydämen; - Tääll' ei oo pyhäkköäs enää, - Tääll' lemmin mä ja vallitsen!" - - Suruisin silmin uhriin hentoon - Keruubi silloin katsahti, - Lehahti hiljallensa lentoon - Ja taivaan siintoon upposi... - ... ... ... ... ... - - - X - - Tamara: - Ken olet? Puheellas mun surmaat! - Sun toiko horna, taivasko? - Mitä tahdot? - - Daimoni: - Olet kaunis, hurmaat! - - Tamara: - Mut ken, ken olet?... Vastaa jo! - - Daimoni: - Se olen, jota odotteli - Yön hiljaisuudess' sydämes, - Jonk' aatos sieluus kuiskaeli - Ja suru tunnossas jo eli, - Jok' oli kuva unies; - Se olen, jonka katse hukkaa - Jokaisen toiveen idussaan; - Se olen, jot' ei lemmi kukaan, - Mut kiroo kaikki päällä maan; - Rajoiss' en aikain, äärten häärää; - Oon ruoska maisten orjain mun, - Oon tiedon valta, vapaan määrä, - Oon taivaan viha, mailman väärä, - Ja näät -- sun etees polvistun! - Sinulle kannan katumuksen - Ja lempein nöyrän rukouksen, - Poveni ensi ahdistuksen - Ja ensi kyyneltulvan tään. - Oi, kuule mua, säälihän! - Hyveelle minut, taivahalle - Yks' sanas palauttaa vois - Ja pyhän lempes suojaamalle - Uudelle enkelille ois - Sijalle pääsy loistavalle. - Rukoilen, mua kuulehan, - Oon orjas, sua rakastan! - Kun vain sun näin mä, äkist' ihan - Ma kuolemattomuuden vihan - Ja vallan kammon tunteen sain. - Iloa maan ma vaillinaista - Kadehdin vasten tahtoain; - Elämää elää toisellaista, - Kuin sinä, oisi katkeraa, - Erossa elää -- kauheaa. - Tuns' sydän oudon polton saavan, - Veretön suli taas sen hyy - Ja kipu alla vanhan haavan - Elohon virkosi, kuin kyy. - Sinutt' en tunne ikuisuutta, - En valtojeni rajattuutta; - Ne helysanoja on vain, - Jumalitt' templi jumalain! - - Tamara: - Pois luovu luotain, henki rietas! - Vait! Min' en usko kiusaajaa! - Oi, Luoja!... Rukoust' en saa - Ma huuliltani... myrkky kietas' - Tuhoisa järkein jäytyneen. - Sa, kuule, turmaan minut temmit; - Puhees' on poltto hornanve'en... - Miks', sano, minua sa lemmit! - - Daimoni: - Miks', sulotar? Oi, tiedä en. - Elämän tuntein uudenlaisen, - Pois riistin päästäin rikosten - Ma kruunun orjantappuraisen, - Mit' oli, -- kaikk' oon hyljännyt; - Elon' on, kuoloin katsees nyt! - Sua lemmin toisellaisin innoin, - Kuin sinä pystyt lempimään: - Palavin rinnoin, kaikin hinnoin - Ikuisen aatteen, haaveen tään. - Ajoista aikain, maailmojen - On kuvas' ollut sy'ämessäin - Ja eessäin kulkevan sen näin - Teill' iki-ilmain aavikkojen. - Ahdistain ammoin aatostain, - Suloinen kaikui nimes' ain; - Ja onness' autuaitten mailla - Sua yksin vain ma olin vailla. - Oi, jospa voisit ymmärtää - Tään tuskan katkeran ja haikeen: - Vuos'sadoittain ain', i'änkaiken - Kun kärsii, nauttii elämää, - Pahasta kiitoksetta jää, - Hyvästä ilman palkinnoitta, - Itselleen elää, kaihoten, - Ja, i'ät' aina taistellen, - Ei kukistu, ei taida voittaa, - Kun säälii ain', ei toivo lain, - Kaikk' kokee, tuntee, näkee, tietää - Ja tahtomattaan vihaa, sietää, - Kaikk' ylenkatsoo aina vain!... - - Niin kohta kuin mun oli yli - Jumalan kirot täytetyt, - Minulle luonnon lämmin syli - Ol' ainiaaksi kylmennyt... - Edessäin äärettömyys siinsi, - Hääkorut katseheni kiinsi - Jo ammoin tuttuin tähtien... - Ne kultakruunut päässään kulki, - Mut joka ainut silmäns' sulki, - Kun kohtas veljen entisen! - Hylyjä, minun kaltaisia, - Nyt toivotonna etsin, -- mut - Sanoja, katseit', uhmaavia - En ilmeit' itse tuntenut. - Pelossain lentoon pois mä läksin, - Vaan minne, miks, -- en tiedä lain. - Jäin ystäväini hylkäämäksi - Mä entisten ja mailma ain' - Oli mulle mykkä, kuuro vain. - Vuon ajelehtii vuolaan mukaan - Näin vuodon saanut pursikin, - Min poiss' on purjeet, peräsin - Ja tietä jonk' ei tiedä kukaan; - Näin kiitää aamull' aikaisin - Myös ukkospilven lonkakin, - Uhaten, yksin siintehissä, - Ei tohdi seisattua missään, - Määrättä rientäin, jäljittä, - Ties Luoja, mistä, minnekä! - - Ei kauan ihmisiä johtaa - Mun tarvinnut, -- sain syntiin kohta! - Ma kaiken jalon häpäisin - Ja moitin kaiken kaunihin. - Sammuksiin helpost' i'äks' aivan - Heiss' uskon puhtaan tulen sain... - Ja tokko maksoivatkaan lain - Nuo hölmöt, tekopyhät vaivan? - Lymysin vuorten rotkoihin; - Ja sydänyöllä harhailin, - Kuin ilmanraana tulipäinen... - Kas, ratsumies kulk' yksinäinen - Läheisen tulen maanima; - Kadoten kuiluun, apua - Hän turhaan huutaa -- valahtuvi - Jälk' äyrääseen vain hurmeinen... - Mut kauan vihan kolkko huvi - Ei mulle ollut mielehen. - Ja myrskyn kanssa raivokkahon - Sain usein otteluhun mä, - Pukeutuin sumuun, salamahan, - Jylisten kiidin pilvissä; - Parissa tahdoin luonnon raivon - Sydämen tyyntää nurinaa, - Erota ikiaatteest' aivan, - Unheettomankin unhottaa! - Mi taru olentojen maisten, - Nykyisten polvein, tulevaisten, - Suruista, puutteist', tuskist' on - Edessä yhden tuokion - Salaisten vaivain tämänlaisten?! - Mit' elo, työ on ihmisen? - Se tulee, menee haihtuen! - On taivaan päätös -- toivo sen; - Se langettaa, mut anteeks' antaa! - Vaan loppua mun surullen', - Kuin mulle, ei, -- ei rauhan rantaa, - Ei unta ees suo haudan hyy! - Se ajoin kiemuroi, kuin kyy, - Ja ajoin tulen tavat lainaa - Ja mieltä taas kuin kivi painaa, - Mi turhain toivoin, himojen - On patsaaks pantu haudallen! - - Tamara: - Jo luovu mulle nurkumasta! - Miks' surus tietää tarvitsen? - Sa rikoit... - - Daimoni: - Sinuako vastaan? - - Tamara: - Voi joku kuulla meitä... - - Daimoni: - Ken? - - Tamara: - Jumala. - - Daimoni: - Huolensa on taivaat, - Ei maa! Hän meit' ei huomaa lain. - - Tamara: - Mut rangaistus? Ja manan vaivat? - - Daimoni: - Kah, oothan siellä seurassain! - - Tamara: - Ken outo ystäväni lienet, - Vaikk' i'äks' multa rauhan vienet, - Niin, tuntein riemun salaisen, - Sua, kurja, sentään kuuntelen. - Mut jos on puhees viekas vainen, - Jos petos siinä piilevi... - Oi, sääli!... Minkä voitat maineen!... - Mitä on sulle sieluni? - Taivaalle oonko kallihimpi - Ma muita, joit' et huomaa sa? - Oi, onhan moni kaunis impi, - Jonk' koskenut ei vuodetta, - Kuin täällä, mies oo konsana!... - Ei! Vannothan sa lujan valan?... - Sä nääthän minun mielialan', - Näät kaikki naisen haavehet! - Ja sentään sielun pelon siedät... - Nyt kaikki käsität ja tiedät, - Sä mua toki säälinet! - Siis vanno, että harrastukset - Kaikk' olet inhat heittänyt; - Vai eikö valat, lupaukset - Oo olemassa enää nyt?... - - Daimoni: - Ma vannon luomispäivän kautta, - Ja kautta päivän viimeisen, - Häpeän, saadun synnin tautta, - Ja riemun ikitotuuden; - Kautt' tuiman tuskan lankeemuksen - Ja voiton haaveen haihtuisan, - Kautt' tämän ensi kohtauksen - Ja eron, pian uhkaavan, - Ma kautta henkiparven vannon - Ja veljein, jotka vallassan' on, - Kautt' enkelien puhtaitten, - Mun vihollistein valppaiden; - Mä vannon kautta pyhän kaiken, - Sun kautta, -- taivaan, helvetin, - Ja viimeisen sun katsees haikeen - Ja ensi kyyneleesikin, - Sun sulohuultes henkäyksen, - Sun silkkikutris' aaltojen; - Kautt' autuuden ja kärsimyksen, - Ma vannon kautta rakkauten' -- - Ett' olen korskat aivoituksen', - Ainaisen koston heittänyt - Eik' enää myrkky imarruksen - Ketäkään häiritä saa nyt; - Sopia tahdon kanssa taivaan, - Hyveesen tahdon luottaa aivan, - Rakastaa tahdon, rukoilla. - Sun arvoiseltas otsalta - Katuen, itkein jäljen liedon - Pois taivaan liekin pyyhin ma; - Minutta rauhass' epätiedon - Nyt kukoistakoon maailma! - Oi, usko mua: minä yksin - Sun arvos tunsin, ymmärsin, - Valittu mun oot pyhimyksen', - Nyt sulle valtan' alistin. - Sun lempes vastalahjaks' anon, - Saat ikuisuuden -- hetkestä; - En horju, suur' oon -- julki sanon -- - Kuin vihassain, myös lemmessä. - Vien tuonne tähtitarhain taakse - Ma, vapaa ilman lapsi, sun; - Teen sinut mailman valtiaaksi, - Ja ensi lemmityksein mun; - Ja säälimättä, kaipaamatta - Sielt' tulet maahan katsomaan, - Miss' onnea ei oikeata, - Ei kauneus kestä kauankaan, - Miss' intohimot ainoasti, - Rikokset, kosto asustaa, - Miss' ihmisparka vapahasti - Vihata, rakastaa ei saa. - Vai etkö tunne hetkellistä - Sa rakkautta ihmisten? -- - Vain nuoren veren hyökymistä! -- - Mut aika kuluu, -- hyytää sen. - Ken uuden kauneen viehätystä - Voi vastustaa, ken eroa, - Ken ikävää ja väsymystä, - Sydämen mielitekoja? - Ei, armahani, kuule mua, - Sun anna täällä sallima, - Kuin mykän orjan, lakastua - Kateessa, raa'ass' seurassa - Tekoystäväin ja vihollisten, - Katalain, kylmäin, typeräin, - Ja pelon, turhain toivomusten, - Raskaiden vaivain, ikäväin! - Ei kolkko, korkee luostarmuuri, - Min suojass' ihmisist' oot juuri - Niin kaukana, kuin Luojastas, - Saa sammuttaa sun halujas'. - Ei! Kaunokainen, sulle luotu - Muu elämän on kohtalo, - Muu kärsimys on sulle suotu - Ja muitten riemuin nautinto! - Sä jätä vanhat toivees omat - Ja kohtaloonsa kurja maa, - Niin ylhän tiedon pohjattomat - Syvänteet sielus sijaan saa. - Mun henkijoukkoin kuuliaiset - Ma lasken jalkais juurehen, - Kätyrit köykeet, hurmaavaiset - Sinulle annan, kaunoinen; - Kointähden otan kulmilt' ylvään - Sinulle kultaseppeleen - Ja sille kukkasien kylvän - Mä öisen kastekimalteen; - Ja iltaruskon purppuralla - Mä vyötän sinun vartalos, - Hienoimman tuoksun huo'unnalla - Utuisen täytän asuntos. - Ma soitoill' ihmeen hurmaavilla - Sua herkeemättä huvitan; - Kivillä, helmill' ehoimmilla - Koristan kotis uhkean; - Mä syöksyn alas meren pohjaan, - Taa pilvien mä tieni ohjaan, - Saat kaikki, kaikki päällä maan -- - Mua lemmi!... - - - XI - - -- Ja hän huulillaan - Hipaisten koski hehkuvilla - Tamaran huuliin värjyviin; - Ja puheillansa viekkahilla - Hän vastas' immen rukouksiin. - Katseellaan katsoi valtavalla - Hän häntä silmiin polttamalla, - Ja väistämättä välähti - Yöss' siinä hän, kuin tikari. - Oi, rietas henki riemuitsi! - Nuo suudelmat, kuin myrkky surman - Toi oiti, sielun täyttäin, turman... - Parahdus haikee, hirmuinen - Yön rauhan rikkoi hiljaisen... - Kaikk' kaikui siitä: tuska, lempi - Ja soima viime pyyntöineen - Ja ero toivoton, kun hempi, - Nuor' elo eroo i'äkseen... - ... ... ... ... ... - - - XII - - Yövahti silloin yksiksensä - Edessä jyrkän muurin sen - Käveli hiljaa, määrällensä, - Kädessään levy rautainen; - Kohdalla nuoren immen majan - Hitaammin astui hetken ajan - Ja, hämmentyen, lyömästä - Pidätti käden levyä; - Kaikk' uinui luonto ja hän kuuli: - Sopuisin suli huuleen huuli, -- - Pikaisen kotvan huudahdus - Ja heikko, vieno valitus... - Ja inhottava epäluulo - Sydämen valtas vanhuksen... - Ja kului vielä hetkinen -- - Kaikk' oli vaiti; kaukaa kuulo - Erottaa vain voi tuulosen - Kuiskaaman lehtein napistuksen - Ja vuorivirran vaikerruksen - Pimeille rannan äyräillen. - Pelossaan pyhäin rukouksen - Kiireesti käy hän lukemaan, - Näin riettaan hengen houkutuksen - Pois karkoittaakseen sielustaan; - Vavisten siunas ristinmerkin - Rintansa, riehun täyttämän, - Ja vaiti, rientäin jaloin herkin, - Taas jatkaa kulkuansa hän. - ... ... ... ... ... - - - XIII - - Kuin uinuu taivaan enkel' hempi, -- - Tamara lepää arkussaan; - On kääreliinaa valkoisempi - Hipiä hänen otsallaan. - I'äksi sulki silmä luomen... - Mut, taivas! ken ei uskois, ken, - Ett' eho katse alla sen - Uneksii, että suudellen - Sen herättää viel' uusi huomen? - Mut turhaan siihen aamunkoi - Säteitä kultaisia loi; - Ja, vaiti surren, heimo hukkaan - Rakasta suuta suutelee... - Ei, -- kalman ikityötä kukaan - Ei koskaan tyhjäks' enää tee! - - - XIV - - Ei juhlapuku oo Tamaran - Ees ilopäiväin konsana - Näin ollut kaunis, upea: - Koristain kukat kotivaaran - (Niin vaatii vanha tapa maan) - Hänt' ympäröivät tuoksullaan - Ja, hyväellen kylmää kättä, - Kuin hyvästi ne mailman jättää. - Ei mistään hänen kasvoillaan - Voi nähdä, ett' on kuolemaan - Haluinsa hurmoksessa käynnä, -- - Niin kaikki niiden piirteet on, - Kuin aina marmor' eloton, - Vain sitä kauneutta täynnä, - Mi vaill' on ilmett' tunteiden, -- - Kuin kuolo, salaperäinen. - Mut hänen huulillensa outo - On hymy kesken hyytynyt - Ja kertoa, min kärsi kouto, - Se tarkkaavalle tiesi nyt. - Siin' ilmen' ylenkatse jäinen - Sydämen, mi löi syvästi, - Ajatus viime näkyväinen, - Elolle kuiske: hyvästi! - Olemust' turhaan kuvastellen, - Näin kuolleemp' oli vielä nyt, - Ja toivottomamp' omaisellen, - Kuin silmä i'äks pimennyt. - Niin, tullen ehtoon juhlahetken, - Kun päivyt, päätettyään retken, - Sulanut kultamereen on, - Kaukaasian huiput purppurassa - Seisovat hetken hohtavassa, - Kohoten tummaan siintohon; - Vaan tämä puolikuollut valo - Ei toista enää luontoon luo - Ja tielle valaistusta palo - Jäähuippuin kellekään ei suo... - - - XV - - On valmis lähtöön surusaatto, -- - Omaiset, joukoin naapurit. - Rintaansa ääneti lyö taatto, - Kiharat repii kaunihit, - Kun selkään nousee viime kerran - Ratsunsa liinaharjaisen. - Niin alkoi matka saattuen. - Se kestää kolmen päivän verran. - Povessa sukukalmiston - Saa impi lepokammion. - Gudalin kantaisä eräs - Mi teiltä ryöstöin saaliit keräs', - Kun tauti hänet kahlehti - Ja tunnonvaivat valtasi, - Syntinsä oli sovittaakseen - Luvannut kirkon rakentaa - Huipulle vuoren, pilvein taa, - Min tuul' on tehnyt laulumaakseen, - Käymältä haukka nähdä saa. - Ja kirkko yksinäinen väleen - Kasbékin kohos lumihin - Ja rauhaan, lepäämähän jälleen - Pääs' sinne ruumis julmurin; - Näin kalmistoksi tullut tuoll' on - Tuo vuori, pilvein suosima: - Ikäänkuin liki taivasta - Asunto kodikkaamp' ois' kuolon, - Ei häiriytyisi uni tää - Viimeinen etääll' ihmisistä... - Vaan turhaa! Kuollut mennehistä - Suruist' ei, riemuist' unta nää. - - - XVI - - Sinisen seesteen lakeuksilla - Siivillä kultaa hohtavilla - Lens' enkel pyhä, kantaen - Sylissään sielun syntisen; - Suloisin sanoin, toivein yksin - Epäilyt haihdutti hän sen, - Rikoksen jäljet, kärsimyksen - Pois kyynelillä huuhtoen; - Etäältä kuulivat he taivaan - Jo soittoa, kun äkist' aivan, - Pidättäin heidän lentonsa, - Ryöpsähti rietas hornasta... - Oli valtava, kuin pyörre huima, - Salaman loiste välkkyvän, - Ja ääni, mielettömän tuima, - Huus' ylpeästi: "mun on hän!" - - Keruubin painui rintaa vastaan, - Rukoillen kauhun tyyntäen, - Tamaran sielu syntinen. - Tuoss' arpa hänen tulevastaan: - Taas seisoi henki siinä, mut - Ken oiskaan hänet tuntenut?! - On katse julma, täynnä ihan - Hän myrkkyä on tuhoisaa - Rajoitta raivoovan vihan - Ja haudan viimaa kamalaa - Vain jäykät kasvot puhaltaa. - - "Katoa kolkko henki manan!" - Näin vastas' airut taivahan: - "Oot kylliks' ollut voittajana, - Nyt tullut hetk' on tuomar'sanan, - Vanhurskas päätös Jumalan. - Koetusaik' on ohi nyt; - Maantomun kanss' on jättänyt - Hän paheen kahleet. Kotihimme - Jo ammoin häntä odotimme. - Niit' oli tämä olento, - Joitten on elo tuokio - Vain ääretöntä kärsimystä, - Ain' uhkuvata viehätystä; - On heille kirkastuksestaan - Sydämen säikeet Luoja suonut, - Ei mailmaa varten heitä luonut, - Ei mailmaa heitä vartenkaan! - Hän kallihilla hinnall' aivan - Sovitti kaikki epäilyt... - Hän kärsi, lempi -- ovi taivaan - On rakkaudelle auki nyt!" - - Ja viettelijään ankarasti - Katsahti enkel viimekseen - Ja, viuhtoin siivin riemuisasti, - Hän häipyi taivaan kirkkauteen. - Mut voitettuna Daimon' tälleen - Hulluudet kiros' unelmain, - Vihaisna jäi hän elämälleen, - Kuin ennen, mailmaan yksin jälleen - Lemmettä, toivehitta ain!... - - * * * - - Liepeillä laakson Koishaurin, - Kupeella jylhän kallion - Nyt vieläi nähtävinä muurin - Muinaisen raunioita on. - Niist' yhä kulkee tarinoita, - Kauheita kuulla lapsien... - Tekoja taika-ajan noita - Todistaa, puihin lymyten, - Kuin aave, muistomerkki kolkko. - Alhaalla kylä kirjavoi; - Maa kukoistaa ja vihannoi, - Huminaan häipyy äänten solkko, - Ja karavaanit, helisten, - Kulkevat kulkuansa kaukaa. - Läp' usmain syöksyin, kuohuen, - Kimaltain, vuorivirta laukkaa. - Parissa kevään, auringon, - Suloisen elon, ikinuoren, - Iloiten leikkii luonto vuoren, - Kuin lapsukainen huoleton. - - Vain linna synkk' on yksinänsä, - Aikansa kerran elänyt, - Kuin jäänyt jälkeen ystävänsä, - Omaisten vanhus raukka nyt. - Kuun nousua siell' oottaa illoin - Asukkaat näkymättömät: - Vapauden juhla niill' on silloin, -- - Huristen vain ne kiitävät. - Eräkäs uusi, harmaa lukki, - Kutovi seitit, seinät tukkii; - Iloiten leikkii katolla - Perheineen ruohonpäinen lisko - Ja pimeästä ra'osta - Kyy arka kiemuroitaan viskoo - Luo vanhan portaan paateron: - Se ajoin kierryksissä on - Ja ajoin pitkäksensä oikoo - Ja läikehtien siinä loikoo, - Kuin kalpa urhon tarpeeton, - Kentälle jäänyt taistelon. - -- Mi jylhyys! Elost' entisestä - Ei jälkiä: on tarkkaan pestä - Käs' uuras ajan ehtinyt; - Gudalin kuulumainehesta - Ja tyttärestä suloisesta - Ei mikään muistut' enää nyt! - Vain kirkko harjanteella siellä, - Tuo pyhän voiman suojaama, - Mi peittää heidän tomunsa, - Lomitse pilvein näkyy vielä; - Sen portin eessä seisovat - Kiviset mustat vartiat - Luminietoksien kattamina; - Povellaan heillä pantsarina - Jäät hohtaa sulamattomat. - On yltä jyrkänteiden posket - Synkästi riippuin peittäneet, - Kuin äkkijäätynehet kosket, - Uniset jättivyörykkeet. - Puhuri siellä käyttää kaulaa, - Tomussa seinäin harmajain - Välistä pitkään laulun laulaa, - Välistä huutaa ulvahtain. - Ja ihmekirkosta kun siitä - Saa kaukomaille viestit ain', - Idästä pilvet joukottain - Pyhissä käymään sinne kiitää; - Muu kenkään ei nyt itkekään - Kivillä kalman majan tään; - Kasbék vain, synkkä, povessansa - Kuin saitur kätkee saalistansa. - Siell' ikinurina ei maan - Ikirauhaa häiri konsanaan. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Daimoni, by M. J. Lermontov - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DAIMONI *** - -***** This file should be named 53329-8.txt or 53329-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/3/2/53329/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53329-8.zip b/old/53329-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index d34301c..0000000 --- a/old/53329-8.zip +++ /dev/null |