diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53328-8.txt | 3613 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53328-8.zip | bin | 59704 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3613 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..a108258 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53328 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53328) diff --git a/old/53328-8.txt b/old/53328-8.txt deleted file mode 100644 index b04e698..0000000 --- a/old/53328-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3613 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Saban kuningatar sekä muita kertomuksia, by Knut Hamsun - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Saban kuningatar sekä muita kertomuksia - -Author: Knut Hamsun - -Translator: Siiri Siegberg - -Release Date: October 20, 2016 [EBook #53328] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SABAN KUNINGATAR SEKÄ MUITA *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -SABAN KUNINGATAR - -Sekä muita kertomuksia - - -Kirj. - -KNUT HAMSUN - - -Suom. Siiri Siegberg - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1914. - -Osakeyhtiö Weilin & Göös Aktiebolag. - - - - -SISÄLLYS: - - Knut Hamsun. - Saban kuningatar. - Kievarin kyydillä. - Sormus. - Kadulla. - Hieman Pariisia. - Rakkauden orjia. - Valloittaja. - Sakeus. - - - - -Knut Hamsun. - - -_Knut Hamsun_ on syntynyt elokuun 4 p. 1860 Lom'issa, -Gudbrandsdalen'issa Norjassa. Vanhemmat olivat vanhaa, kätevyydestään -kuuluksi tullutta talonpoikaissukua, jonka useilla jäsenillä on -kehuttu huomatun taiteellisia taipumuksia. Kun poikanen oli neljän -vuoden vanha, muuttivat vanhemmat Lofoteniin, jossa jylhä luonto -kasvatti lapsesta mietiskelevän ja vakavan luonteen. Muutamia vuosia -vietti hän enonsa luona, mennäkseen vihdoin seitsemäntoista vanhana --- suutarin oppiin Bodö'hön. Jo silloin askarteli hän kirjallisissa -yrityksissä, julkaisten omalla kustannuksellaan erään runoelman ja -kertomuksia. - -Sitten alkoi hänen kuljeksija-elämänsä, jota jatkui monessa muodossa -aina Amerikaan asti, kunnes vuonna 1885 löydämme hänet jälleen -Norjasta. Nyt alkaa kirjallinen taistelu todella vakavasti, mutta ei -vieläkään onnistu. Seuraavana vuonna pakenee hän uudelleen Amerikaan. -Siellä hankkii hän elatuksensa m.m. farmarina ja raitiovaunun -kuljettajana, onnistumatta täydelleen kummassakaan ammatissa ainaisen -uneksimisensa ja hajamielisyytensä vuoksi. Koottuaan hiukan pääomaa -heittäytyy hän aina välillä harrastamaan kirjallisuutta. - -Elämä siis opetti Knut Hamsunin kirjailijaksi -- ei tietopuolisen -opetuksen tai tieteen antamat herätykset, vaan elämän tuhannet -ongelmat. Harva hänen teoksiaan lukiessaan aavistaa itseoppineen -työhön tutustuvansa. - -Elämä antoi hänelle ajatuksia, voimaa, häikäilemättömyyttä ja -katkeruutta suoraan ja lahjomatta sanomaan sen mitä hän tunsi. -Vuoteen 1889 saakka oli Hamsun kuljeksija, yrittelijä, uneksija, -sen jälkeen on hän kirjailija, jonka elämäkerta on luettava hänen -teoksistaan. - -Sinä vuonna julkaisee hän pilkkakirjoituksensa nykyisen Amerikan -henkisestä elämästä, kirjan, joka on neron, vahingoniloisen -arvostelun ja ilkeyden tyypillinen esimerkki. Seuraavana vuonna -julkaisemassaan romaanissa "Sult" kuvaa hän nälän ja ihmisen -kamppailua tavalla, joka oli monessa suhteessa uutta pohjoismaisessa -kirjallisuudessa. Hän osoitti voivansa temmata esiin kuvattavansa -otteella, joka oli voimassaan ja perinpohjaisuudessaan erehtymätön, -ja hänen tyylissään kuvastui kiihkeys, eloisuus ja jännitys, joka -suorastaan hypnotisoi lukijan. - -Sen jälkeen on Knut Hamsunin tuotanto lisääntynyt niin, että -nimienkin mainitseminen on tässä mahdotonta. Tässä pienessä -kokoelmassa julkaistut kertomukset ovat teoksista "Siesta" (1897) ja -"Kratskog" (1903). - -Knut Hamsun ei ole maassamme mikään tuntematon kirjailija. Lionelia -on muistossa hänen teoksistaan, tuo omituinen, itsenäinen tyyli, -notkea, joka sanaltaan elävä kuvaustapa, korkealle kehitetty -lyyrillinen proosa, joka vapaissa rytmeissä muodostuu kauan -kaikuvaksi säveleksi. Moni muistaa myös taon erikoisen kuulakkaan -ilmapiirin, jossa hänen henkilönsä, erittäinkin hänen naisensa, -kuumeen puna poskilla ja sielun salaisin toivomus tutkittuna -liikkuvat. Ehkä tämäkin pieni kokoelma, jossa kirjailija esiintyy -niin sanoaksemme leppeämpänä, löytää kirjailijan vanhat ja uudetkin -ystävät. - - - - -SABAN KUNINGATAR. - - -I. - -Matkustellessa siellä täällä, liikkuessa paikasta toiseen, sattuu -usein tapaamaan ihmisiä, joita joskus ennen on nähnyt, kohtaamaan -heidät äkkiä seuduilla, joilla viimeksi luulisi heidät tapaavansa, -niin odottamatta, että hämmästyksestä aivan unohtaa nostaa lakkia ja -tervehtiä. - -Näin käy minulle usein, niin, hyvinkin usein. Eikä sille mitään mahda. - -Se mitä sain kokea vuonna 1888, on merkillisellä tavalla -yhteydessä erään tämänvuotisen sattuman kanssa, joka tapahtui -tuskin viikko takaperin ollessani pienellä matkalla Ruotsissa. Se -on niin yksinkertainen ja ymmärrettävä juttu ja kaikki meni niin -luonnollisesti, että tuskin tuo lienee kertomisen arvoinenkaan. -Kerron sen kuitenkin. - -Kysyit viimeksi tavatessamme... niin, muistat kyllä itsekin mitä -kysyit, minun ei tarvitse sitä uudistaa. Mutta vastasin silloin, -ettei se hyödyttänyt mitään, koetinpa jos kuinka, sillä aina tuli -jotain väliin; minut torjuttiin pois, osoitettiin ovelle. Enkä -valehtele; saat nähdä, että se on totta; en koskaan ole ollut -sitä lähempänä kuin nyt viime kerralla ja kuitenkin tulin niin -ihastuttavasti syrjään sysätyksi. Eikä sille mitään mahda. - - * * * * * - -Vuonna 1888 sain rahoja erästä retkeä varten -- kerron asian aivan -niin kuin se on. Suuntasin kulkuni Ruotsiin ja kuljin iloisesti -jalkaisin pitkin rautatietä, katsellen kuinka juna toisensa jälkeen -joka päivä pyyhkäisi ohitseni. Tapasin myös paljon ihmisiä ja -jokainen näistä tervehti minua sanoen "Jumalan rauha", johon minäkin -vastasin "Jumalan rauha", kun en osannut muutakaan sanoa. Tultuani -Göteporiin oli ensimäinen kenkäparini kulunut, mutta siitä en huoli -puhua. - -Tämä tapaus, josta nyt kerron, sattui jo ennen tuloani Göteporiin. -Annas kun kysyn sinulta: Kun joku, naishenkilö heittää sinuun -silmäyksen ikkunasta eikä sen jälkeen ole sinusta tietävinäänkään, -niin annat asian mennä menojaan kuvittelematta minkäänlaista; -olisit narri, jos rupeaisit kuvittelemaan jotain sellaisen köyhän -katseen nojalla. Mutta kun nyt nainen ei ainoastaan tarkasta -sinua mitä suurimmalla huomaavaisuudella, vaan sen lisäksi jättää -huoneensa käytettäväksesi, niin, jopa vuoteensakin ruotsalaisessa -kestikievarissa, niin eikö sinusta silloin tunnu olevan syytä uskoa -hänen vakaviin aikomuksiinsa ja elättää pientä toivonhiventä? Minusta -tuntui siltä, toivoin viimeiseen asti; vielä viikko sitten maksoi se -minulle tuskallisen retken Kalmariin... - -Olin saapunut Bärbyn kestikievariin. Oli myöhäinen ilta ja olin -kävellyt aamusta asti, niin että päätin keskeyttää matkani siksi -päiväksi. Menin tupaan pyytämään ruokaa ja huonetta. - -Kyllä, ruokaa oli tarjottavana, mutta huoneita ei enää ollut, ne -olivat kaikki tilatut, talo oli täysi. - -Puhelen nuoren tytön kanssa -- kävi myöhemmin ilmi, että hän oli -talon tytär. - -Katson häntä enkä ole ymmärtävinäni, ettei talossa ole tilaa. -Tahtoiko hän antaa minun tuntea, että olin norjalainen, poliittinen -vastustaja? - --- Täälläpä on paljon rattaita, sanon välinpitämättömästi. - --- Niin, täällä on markkinaväkeä, vastaa hän; "meillä ei ole -ainoatakaan vuodetta tyhjänä". - -Sitten hän lähtee toimittamaan ruokaa. Tultuaan takaisin alkoi hän -uudestaan kertoa, kuinka täyttä talossa oli. Hän sanoi: - --- Te voitte joko jatkaa matkaa lähimmälle asemalle Ytteråhon, tai -lähteä vähän matkaa takaisin päin junalla. Täällä ei, kuten sanottu, -ole tilaa. - -Soin anteeksi tuolle viattomalle lapselle, en tahtonut olla liian -tuikea häntä kohtaan; mutta luonnollisestikaan en aikonut liikahtaa -paikaltani ennen aamua. Olinhan julkisessa kestikievarissa ja vuode -oli minun saatava. - --- Nyt on mainio ilma, virkoin. - --- On kyllä, vastasi hän, "on sula huvi kävellä Ytteråhon tänä -iltana. Sinne ei ole pitkältä, onpahan vain runsas peninkulma." - -Tämä oli jo minusta vähän liikaa, jonka vuoksi sanoin hitaasti ja -vakavasti: - --- Minä oletan luonnollisesti, että te hankitte minulle yösijan; minä -en halua astua pitemmälle, olen väsynyt. - --- Vaan kun kaikki paikat ovat täynnä! vastaa hän. - --- No, se ei kuulu minuun. - -Sanottuani tämän istuuduin rehentelevästi tuolille. - -Minun kävi muuten sääli tyttöä, hän ei näyttänyt siltä, kuin olisi -hän tahtonut tehdä minulle kiusaa ainoastaan ilkeydestä, hänen -kasvonsa olivat rehelliset, hänen vihansa norjalaista kohtaan -hillitty. - --- Te voitte tehdä vuoteen mihin tahdotte, vaikkapa tähän sohvalle, -sanoin minä sitten. - -Mutta ei sohvakaan ollut vapaa! - -Nyt minua alkoi suututtaa. Jos minun vielä oli astuttava runsas -ruotsalainen peninkulma, en ikinä tulisi terveenä perille; runsaalla -penikulmalla ei Ruotsissa ollut loppua ollenkaan, sen tiesin -ennestään. - --- Mutta herranen aika sentään, ettekö näe, että minä olen astunut -kenkäni säpäleiksi?, huusin minä -- ette toki ajane ihmistä -maantielle tämmöisissä kengissä? - --- Niin kyllä, mutta eiväthän kengät ole sen paremmat huomennakaan, -huomautti hän hymyillen. - -Eivät, siinä hän taaskin oli oikeassa, enkä tiennyt enää mikä -neuvoksi. Samassa avautuu ovi ja sisään syöksyy toinen nuori tyttö. - -Hän nauraa jollekin asialle, joka on tapahtunut hänelle tai jota hän -ajattelee ja hänellä on suu auki kertoakseen siitä. Huomattuaan minut -ei hän joudu vähääkään hämilleen, vaan katsoo minua hellittämättä -silmiin, vieläpä vihdoin nyökkääkin. Sitten kysyy hän hiljaa: - --- Mikä hätänä, Lotta? - -Ja Lotta vastaa hänelle jotain, jota minä en voi kuulla, vaan -ymmärrän, että on puhe minusta. Istun siinä katsellen ja kuunnellen -kuin olisi kohtaloni ratkaistavana. Nyt vilkaisevat he salaa minun -kenkiini ja kuulen, että he nauravat hiukan keskenään. Viimeksi -tullut nuori neiti puistaa päätään aikoen lähteä. - -Tultuaan ovelle, kääntyy hän äkkiä ympäri ikäänkuin jotain olisi -juolahtanut hänen mieleensä ja sanoo: - --- Vaan minähän voin maata sinun kanssasi tämän yön Lotta, niin voi -hän saada minun huoneeni? - --- Ei toki, vastaa Lotta, -- sitä ei neiti todellakaan voine tehdä. - --- Miksi en voisi! - -Vaitiolo. Lotta miettii. - --- No, kun neiti niin tahtoo. Ja minuun kääntyen Lotta jatkaa: -- -Neiti haluaa siis antaa teille huoneensa. - -Hyppään pystyyn, käännän varpaat ulospäin ja teen kumarruksen, josta -luulen selvinneeni hyvin. Kiitän myös neitiä suullisesti, sanoen, -että hän oli osoittanut minulle ystävällisyyttä, joka oli ainoata -laatuaan minun elämässäni, ja selitän lopuksi, että hänen sydämensä -oli siis yhtä hyvä kuin hänen silmänsä olivat ihanat -- neitiseni! - -Sitten kumarsin uudelleen tehden sen jälleen hyvin. Niin, tämän -kaiken selvitin mainiosti. Hän punastui ja juoksi ovelle ääneen -nauraen, Lotta perässä. - -Minä istuuduin jälleen tuumien tapahtunutta. Kaikki oli hyvin; hän -oli hymyillyt, punastunut ja nauranut, se ei olisi saattanut paremmin -alkaa. Herranen aika kuinka hän oli nuori, tuskin kahdeksaatoista, -pyöreäposkinen ja kuoppaleukainen. - -Ei riepuakaan kaulassa, ei kerrassa mitään, ei edes leninginkaulusta, -ainoastaan kurenauha. Ja lisäksi kirkas, tumma ilme suloisilla -kasvoilla. En ollut elämän päivinäni nähnyt moista. No niin, ja hän -oli tarkastanut minua huomaavasti. - -Tuntia myöhemmin näen hänet ulkona pihamaalla; hän on noussut tyhjiin -vaunuihin ja istuu nyt siinä läimäytellen piiskalla. Kuinka nuori -hän olikaan ja veikeä istuessaan siinä aivan yksin hyräillen ja -läimäytellen piiskallaan ikäänkuin olisi hevonen valjastettuna hänen -edessään. Minä lähestyn; mielessäni liikkuu jotain hevosen riisumista -ja vaunujen korjaamista koskevaa, nostan lakkiani ja rupean sanomaan -jotain... - -Samassa nousee hän korkeana ja ylväänä kuin hallitseva kuningatar, -katsoo minuun silmänräpäyksen ja astuu alas vaunusta. En koskaan ole -sitä unohtava; vaikkei hänellä ollutkaan mitään syytä loukkautua, -oli hän todella suuremmoinen noustessaan ja astuessaan alas. Minä -panin lakin päähäni ja hiivin pois nolona ja ymmällä. Hitto vieköön -päähänpistoni vaunujen korjaamisesta! - -Toiselta puolen: mikä häneen meni? Eikö hän juuri äsken ollut -jättänyt huonettaan käytettäväkseni? Miksi siis tämä häveliäisyys? Se -on teeskentelyä, sanoin minä itselleni, hän on vain ollakseen, tunnen -tuon metkun, hän tahtoo kujeilla minun kanssani, -- hyvä, minä taivun -leikkiin! - -Istuuduin rapuille ja sytytin piippuni. Markkinaväki jutteli -ympärilläni; silloin tällöin kuulin pulloja aukaistavan sisällä ja -lasien kilisevän. Neitiä en enää nähnyt. - -Minulla ei ollut muassa muuta lukemista kuin Ruotsin kartta; istun -siinä poltellen ja harmitellen, viimein otan taskusta kartan ja alan -tutkia sitä. Kuluu joku hetki. Lotta ilmestyy ovelle, hän tarjoutuu -viemään minut huoneeseeni jos haluan. Kello on kymmenen; nousen ja -lähden. Käytävässä törmäämme yhteen neidin kanssa. - -Nyt tapahtuu jotain, jonka muistan pienimpiin yksityiskohtiin asti. -Käytävän seinä on vasta maalattu, josta minä en tiedä mitään; astun -syrjään neidin tieltä kun hän tulee vastaan ja samassa on onnettomuus -tapahtunut. Neiti huudahtaa henki kurkussa: - --- Maalaus... - -Vaan se on jo myöhäistä, minä olen jo tahrinut koko vasemman hartiani. - -Hän katsoo minuun aivan ällistyneenä, katsoo sitten Lottaan ja sanoo: - --- Mitäs sille nyt tehdään? - -Hän sanoi sananmukaisesti: mitäs sille nyt tehdään? Ja Lotta vastaa -että _sitä_ on hangattava jollain, jonka jälkeen hän purskahtaa -nauruun. - -Nyt menemme kaikki kolme taas rappusille ja Lotta löytää jotain, -jolla aikoo hangata minua. - --- Olkaa hyvä ja istukaa, sanoo hän, -- muuten en ylety. - -Ja minä istuudun. - -Sitten alamme pakinoida... - -Nyt usko tai älä -- vakuutan, että erotessani neidistä oli minulla -mitä parhaimmat toiveet. Olimme jutelleet, lörpötelleet, nauraneet -jos jollekin ja minä olen varma, että istuimme neljännestunnin siinä -rapuilla pakinoiden. Mistä sitten? No niin, siksi en rupeakaan -sillä rehentelemään; mutta ajattelin kuitenkin, ettei nuori neiti -uhraisi miehelle neljännestunnin keskustelua miltei kahden kesken -tarkoittamatta sillä jotain. Kun vihdoin erosimme, sanoi hän lisäksi -kahdesti hyvää yötä; viimeksi aukaisi hän oven raolleen, sanoi -hitaasti hyvää yötä vielä kolmannen kerran ja painoi sitten oven -kiini. Sitte kuulin hänen mitä hilpeimmin naureskelevan Lotan kanssa -sisällä huoneessa. Niin, olimme kaikki mitä parhaimmalla tuulella. - -Astun huoneeseeni -- _hänen_ huoneeseensa. Se oli tyhjä, mitä -tavallisin kestikievarihuone, seinät paljaat, siniseksimaalatut -ja vuoteena matala kaita sänky. Pöydällä oli käännös Ingrahamin -teoksesta "Davidin huoneen ruhtinas". Aloin lukea sitä. Vieläkin -kuulen supatusta ja naurua nuorten tyttöjen huoneesta. Mikä suloinen -tyttöveitikka; tuommoinen tumma ilme nuorilla kasvoilla. Kuinka hän -osasikaan nauraa iloisesti vaikka oli niin ylpeän näköinen! - -Vaivuin ajatuksiin; muisto hänestä hehkui hiljaa ja voimakkaasti -sydämessäni. - - * * * * * - -Aamulla heräsin siihen, että jokin kova painoi kylkeäni -- olin -nukkunut yhdessä Davidin huoneen ruhtinaan kanssa. Nyt ylös ja -vaatteisiin, kello oli yhdeksän! - -Astun saliin ja saan aamiaiseni; neitiä en näe. Odotan puoli tuntia, -häntä ei kuulu. Kysyn vihdoin hienostaan Lotalta, minne nuori neiti -oli joutunut. - -Kas, neiti oli matkustanut pois. - -Matkustanut pois? Eikö neiti ollutkaan talonväkeä? - -Ei, hän oli Herraskartanon neiti; hän oli matkustanut junalla -aikaiseen aamulla ja oli matkalla Tukholmaan. - -Olen vaiti. Hän ei tietystikään ollut jättänyt edes kirjettä minulle, -ei pientä lappuakaan; tulin niin alakuloiseksi, etten edes kysynyt -hänen nimeään; kaikki oli minulle yhdentekevää. Ei, koskaan ei ollut -luottamista naisen uskollisuuteen. - -Tulen Göteporiin turtunein mielin ja murtunein sydämin. Kuka sitä -olisi uskonut; hän, joka oli niin rehellisen ja ylvään näköinen. Vaan -samapa tuo, minä kestän sen kuin mies; kukaan hotellissa ei koskaan -aavistakaan miksi minä kärsin... - -Tämä tapahtui juuri niihin aikoihin kun Julius Kronbergilla oli -Göteporissa näytteillä suuri taulunsa Saban kuningatar. Kuten muut -niin aioin minäkin mennä katsomaan tätä taulua ja minä näin sen ja -ihastuin ikihyväksi. Ihmeellisintä oli, että itse kuningatar tuntui -olevan mitä suurimmassa määrin minun herraskartanonneitini näköinen, --- ei hänen nauraessaan ja kujeillessaan vaan sinä hetkenä, jolloin -hän seisoi tyhjissä vaunuissa ja nujersi minut katseellaan siksi -että olin tahtonut riisua hevoset. Jumala tietää, että tunsin sen -uudestaan sydämessäni! Taulu ei jättänyt minua rauhaan, se muistutti -liian elävästi menetettyä onneani. Eräänä kauniina yönä se innostutti -minut kirjoittamaan kuuluisan taidearvosteluni Saban kuningattaresta, -joka oli painettuna "Päivälehteen" 9:nä päivänä joulukuuta 1888. -Tässä taidearvostelussa kirjoitin minä kuningattaresta seuraavaa: - -Kypsynyt etiopialaisnainen, yhdeksäntoistavuotias, solakka, -kiihoittavan kaunis, majesteetti ja nainen... vasemmalla kädellään -nostaa hän juuri harsoa silmiltään suunnaten katseensa kuninkaaseen. -Hän ei ole tumma ja onpa hänen musta tukkansakin hopeahohtoisen -otsarivan peitossa, hän näyttää europalaisnaiselta, joka on -matkustanut Itämailla ja säilyttänyt henkäyksen idän polttavaa -aurinkoa. Ainoastaan hänen silmissään on tumma loiste, joka ilmaisee -hänen sukuperänsä, tuo samalla raskas ja hehkuva katse, joka lyö -katsojan maahan. Ei tahdo unohtaa näitä silmiä, tahtoo muistaa ne -kaukana muilla mailla kulkiessaan ja kohdata ne jälleen unissa... - -Tämä silmistä sanottu on kaunista; sellaisia sanoja ei lausuta -tuntematta jotain samantapaista sydämessä, kysyttäköön keltä tahtoi. - -Ja siitä päivästä alkaen on minun sydämeni myöskin kutsunut sitä -ihmeellistä tyttöä Bärbyn kestikievarista Saban kuningattareksi. - - -II. - -En ole päässyt irti hänestä, neljä vuotta myöhemmin sukeltaa hän -uudestaan esiin, nyt tuskin viikko sitten. - -Olen matkalla Köpenhaminasta Malmöhön, aion tavata siellä erään -henkilön, ja tämä henkilö odottaa minua, -- kerron sen taas niinkuin -asia on. Minun kapineeni ovat viedyt Kramerille, josta olen saanut -huoneen; lähden tapaamaan tuota henkilöä, joka odottaa minua, mutta -ensin teen pienen kävelyn rautatieasemalle kootakseni ajatuksiani -sitä varten. Siellä tapaan miehen, jonka kanssa antaudun puheisiin, -ja olen juuri sanomassa hänelle jotain, kun samassa näen eräät kasvot -junassa, joka juuri on lähtemäisillään; ja kasvot kääntyvät minuun -päin, silmäpari tarkastaa minua, -- herran nimessä, sehän on Saban -kuningatar. - -Silmänräpäyksessä hyppään junaan ja jonkun hetken kuluttua me olemme -menossa. - -No, sitä voi kutsua kohtaloksi, että näen hänet jälleen neljän -vuoden perästä, leppään lähtevään junaan vaikka kaikki tavarani ovat -Kramerilla; -- kas siinä kohtalo, jota ei voi välttää. Olin muuten -ilman päällystakkiakin, todellakaan minulla ei ollut muuta kuin -hartioilla riippuva matkalaukkuni; siinä asussa tulin junaan. - -Katselen ympärilleni, -- olen joutunut ensi luokan vaunuun ja -penkeillä istuu pari matkustajaa. - -No niin; minä heittäydyn heidän viereensä ja otan esille sikarin ja -vähän kirjallisuutta. Mihin oli kohtalo nyt vievä minut? Matkustaisin -sinne minne Saban kuningatarkin; oli pidettävä häntä silmällä; missä -hän nousisi pois, siinä nousisin minäkin, minun täytyi tavata häntä. - -Kun konduktööri kysyi pilettiä, ei minulla semmoista ollut. - -Minne olin matkalla? - -En tietänyt sitä varmasti, mutta... - -No sitte saisin maksaa Erlöfiin, neljänkymmenen äyrin lisämaksulla. -Erlöfistä saisin sitte lunastaa piletin eteenpäin. - -Tein niinkuin konduktööri käski ja maksoin ilolla lisämaksun. - -Erlöfistä lunastin sitte piletin Lundiin; Saban kuningatar aikoi -ehkä vierailulle Lundiin, minun oli pidettävä häntä huolellisesti -silmällä. Mutta hän ei noussut junasta Lundissa. - -Nyt oli minun taas maksettava konduktöörille, tällä kertaa -Lackelängaan ja taaskin neljänkymmenen äyrin lisämaksu -- se oli -kahdeksankymmentä äyriä. Lackelängessa ostin piletin yksin tein -Hassieholmiin asti ollakseni varma, jonka jälkeen istuuduin tuntien -itseni jokseenkin hermostuneeksi tästä monimutkaisesta matkasta. -Toisten matkustajien puhelu vaivasi minua myös; mitä herran nimessä -se minuun kuului, oliko Hampurissa puhjennut turpa- ja sorkkatautia. -Minun kanssamatkustajani olivat nähtävästi maalaisia, yksinkertaisia -ruotsalaisia karjankauppiaita, he eivät puoleenkolmatta tuntiin -puhuneet muusta kuin turpa- ja sorkkataudista Hampurissa. Nii-in se -oli todella erinomaisen mieltäkiinnittävää. Ja sitä paitsi: eikö -minua odottanut eräs ihminen Malmössä? Jouti odottaa! - -Mutta Saban kuningatar ei noussut pois Hassleholmassakaan. - -Nyt minä raivostun, maksan konduktöörille Barlingslöfiin asti ja -taas neljänkymmenen äyrin lisämaksun, -- se teki yhteensä kruunun -kaksikymmentä äyriä -- ja ostan Barlingslöfistä hammasta purren -piletin suoraan Tukholmaan. Se maksoi minulle selvänä rahana -satakahdeksantoista kruunua, hitto vie maksoikin! Olihan selvää, että -Saban kuningatar aikoi Tukholmaan nyt kuten silloinkin. - -Me ajamme tunnin toisensa jälkeen, minä pidän silmällä joka asemaa, -mutta hän ei nouse junasta. Näen hänet vaununakkunassa ja hän -katsoo minua tarkkaavasti; oi, hänen tunteensa minua kohtaan eivät -olleet muuttuneet, sen näen selvästi; vaan hiukan hämillään hän -oli luoden katseensa alas ohikulkiessani. En tervehtinyt, unohdin -sen säännöllisesti; ellei hän olisi ollut sullottuna sellaiseen -naiskarsinaan, olisin luonnollisesti lähtenyt häntä muistuttamaan -vanhasta tuttavuudestamme; vieläpä siitäkin että olin maannut hänen -vuoteessaan; olisin ilahuttanut häntä kertomalla, että olin nukkunut -erinomaisesti, yhtämittaa kello yhdeksään asti. Kuinka kuluneet -neljä vuotta olivat tehneet hänet ihanaksi, nyt hän oli enemmän kuin -koskaan ennen majesteetti ja nainen! - -Ja kului tunti tunnilta eikä tapahtunut muuta kuin että tuossa viiden -aikaan ajoimme lehmän yli; kuulimme kuinka sen jalat musertuivat -ja pysähdyimme hetkeksi tutkimaan kiskoja, sitten kuljimme taas. -Molemmat matkustajat ovat alkaneet keskustella laivakulusta -Öresundissa ja ovat jälleen erinomaisen mieltäkiinnittäviä. Kuinka -kärsinkään. Ja miten olikaan, eikö eräs ihminen... Helvettiin Malmö -ihmisineen! - -Eteenpäin, yhä eteenpäin, sivuutamme Elmhultin, Liatorpin, -Vislandan. Vislandassa lähtee Saban kuningatar ulos, en päästä häntä -hetkeksikään näkyvistäni; no, siis, -- hän tulee taas takaisin. Kas -niin, ja me ajamme taas eteenpäin. - -Sitten tulemme Alfvestaan, jossa on junanmuutto Kalmariin. - -Täällä lähtee Saban kuningatar jälleen ulos; minä katson, käykö tässä -samoin kuin äsken, mutta tällä kertaa muuttaa hän Kalmarin-junaan. -En ollut valmistunut tähän, hämmästyn suuresti enkä tule tehneeksi -mitään ennenkuin on melkein liian myöhäistä. Suin päin joudun minäkin -Kalmarin-junaan, junan jo ollessa liikkeessä. - -Yksi ainoa mies vaunussa, hän ei edes katso ylös, hän lukee. Minä -heittäydyn penkille ja alan myös lukea. Parin minutin kuluttua kuulen: - --- Piletti! - -Tässä on uusi konduktööri. - --- Piletti, niin kyllä, vastaan minä antaen hänelle piletin. - --- Se ei kelpaa, sanoo hän, -- tämä on Kalmarin rata. - --- Sanotteko ettei se kelpaa? - --- Ei tällä radalla. - --- Eihän toki ole minun syyni, että myödään pilettejä, jotka eivät -kelpaa. - --- Minne te olette matkalla? - --- Tukholmaan tietysti, vastaan minä, -- minnekäs te sitten luulitte -minun aikovan? - --- Niin, mutta tämä on Kalmarin juna, ettekö kuule, tämä juna menee -Kalmariin, sanoo hän äkäisesti. - --- No, sitä en tietänyt, mutta oli kuitenkin surkeata pikkumaisuutta -hänen puoleltaan nalkuttaa yhtä ja samaa. Hän teki sen varmaan siksi, -että minä olin norjalainen, poliittisesta vihasta. Pidän hänet -mielessäni. - --- No miten me siis teemme? kysyn minä. - --- Tehkää siten että... niin, minne te siis aiotte? Ette pääse -Tukholmaan tätä tietä. - --- Hyvä, minä matkustan sitten Kalmariin, minä aioinkin oikeastaan -Kalmariin, vastaan minä; Tukholma ei olekaan koskaan miellyttänyt -minua enkä juuri tiedä, kannattaisiko lainata rahoja matkustaakseni -sinne uudelleen. - -Tuo kirottu kuningatar aikoi siis Kalmariin; niinpä tulisi siis -vihdoinkin loppu tuskastani. - --- Te maksatte siis Gemlaan asti, neljänkymmenen äyrin lisämaksulla, -sanoo konduktööri. -- Mutta Gemlasta saatte lunastaa piletin -eteenpäin. - --- Minä olen vasta maksanut sata kahdeksantoista kruunua, huomautin -minä; mutta maksoin kuitenkin myöskin ylimääräiset neljäkymmentä -äyriä. Nyt oli minun kärsivällisyyteni lopussa, hyökkään asemalle -Gemlassa huutaen pilettiluukkuun: - --- Kuinka kauas pääsee tätä rataa myöten? - --- Miten? Kalmariin, vastataan. - -Enkö voinut päästä pitemmälle, oliko mahdotonta tulla hiukan -kauemmaksi? Aivan mahdotonta. Sillä vastassa oli Itämeri. - --- No, antakaa sitten piletti Kalmariin! - --- Mikä luokka? - -Oho, hän kysyi mikä luokka! Mies ei nähtävästi tuntenut minua, ei -ollut lukenut mitään kirjoistani. Vastasin hänelle ansion mukaan: - --- Ensimäinen luokka! - -Maksoin ja hain paikkani junasta. - -Oli tullut yö; epämiellyttävä kanssamatkustajani oli ojentautunut -pitkälleen paikallaan ja sulkenut silmänsä, äänettömänä, heittämättä -minuun silmäystäkään. Kuinka saisin ajan kulumaan? En voinut nukkua, -nousin pystyyn tavan takaa, tutkin ovia, aukaisin ja suljin ikkunat, -palelin ja haukottelin. Sen lisäksi piti minun pitää silmäni auki sen -pikku kuningattaren tähden joka kerta kun juna seisahti. Toruskelin -häntä mielessäni vähän päästä. - -Vihdoin, vihdoinkin tuli aamu. Kanssamatkustajani nousi ja katsoi -ulos ikkunasta; vähän ajan perästä istuutui hän täysin valveilla -taas lukemaan, yhä vilkaisemattakaan minuun; hänen kirjansa ei -näyttänyt ikinä loppuvan. Hän ärsytti minua, minä lauloin, vihdoin -suututtaakseni häntä, vaan hän ei antanut häiritä itseään; toivoin -sydämen pohjasta pääseväni taas sorkkatautia kuulemaan ennemmin kuin -siedin tätä pöyhkeyttä. - -Viimein kävi hän sietämättömäksi ja minä kysyin: - --- Uskallanko kysyä: minne asti on matka? - --- Tuota, kappaleen matkaa, vastasi hän. - -Siinä kaikki. - --- Ajoimme eilen lehmän päälle, sanoin minä. - --- Mitäh? - --- Me ajoimme eilen lehmän päälle. - --- Vai niin? - -Ja hän luki edelleen. - --- Tahdotteko _myödä_ minulle kirjanne? sanoin aivan pois suunniltani. - --- Kirjan? En, vastasi hän. - --- Ette? - --- En. - -Siihen se jäi. Hän ei edes vilkaissut sivulle. Minä luhistuin kokoon -tämän itsepintaisuuden edessä. Oikeastaan oli tämäkin sen kurjan -kuningattaren syy, että olin joutunut tällaisen henkilön seuraan; -hän oli todella tehnyt minulle monet harmit, mutta kaikki oli -unohtuva kun tapaisin hänet; oi, kuinka kuvailisin hänelle kaikki -vastukseni, kertoisin hänelle taidearvostelustani, siitä ihmisestä, -joka odotti minua Malmössä ja jonka minä olin hyljännyt, matkastani, -ensin Tukholman-, sitte Kalmarin-radalla -- neitiseni! Niin, tekisin -varmasti taas syvän vaikutuksen häneen. Eikä pienintäkään viittausta -rahapenneihin, niihin sataankahdeksaantoista kruunuun. - -Ja juna kulkee. - -Alan ikävissäni tuijottaa ulos ikkunasta. Siellä on ikuisesti -samaa nähtävänä: metsää, maata, peltoja, liikkuvia taloja, -sähkölennätin-patsaita pitkin rataa, ja joka asemalla tavanmukaiset -tyhjät tavaravaunut, ja joka vaunuun merkittynä _Golfyta_. Mitä -merkitsi _Golfyta?_ Se ei ollut numero eikä se ollut mies. -Herranähköön, ellei _Golfyta_ ollut suuri joki Skånessa tahi -tehtaanmerkki, tai vaikka joku uskonnollinen lahko! Vaan äkkiä -muistin sen: _Golfyta_ oli eräs paino; siinä oli, ellen väärin -muista, satakolmekymmentäkaksi naulaa. Vaan ne olivat vanhoja hyviä -"nauloja", ja kuitenkin meni niitä melkein satakolmekymmentä_kolme_ -tuollaiseen _Golfytaan_, niin raskas se oli... Ja juna kulkee. - -Kuinka saattoi tuo puhumaton narri istua paikallaan tunti tunnilta -yhä vain lukien! Tuommoisen kirjan olisin minä lukenut kolmeen -kertaan samassa ajassa; hän tekeytyi suorastaan tietämättömäksi -pöhköpäisyydestään eikä hävennyt. Hänen narrimaisuutensa meni lopulta -yli rajojen, minä en voinut kauemmin sitä kestää, vaan kumarruin, -katsoin häneen ja sanoin: - --- Häh? - -Hän avasi silmänsä ja katsoi minuun kuin pilvistä pudonneena. - --- Mitä? kysyi hän. - --- Häh? - -Hän ei voinut käsittää minua. - --- Mitä te tahdotte? kysyi hän äreästi. - --- Mitäkö minä tahdon? Mitä _te_ tahdotte? - --- Minä? Minä en tahdo mitään. - --- En minäkään. - --- Vai niin. Miksi sitten puhuttelette minua? - --- Minäkö? Olenko minä puhutellut teitä? - --- Vai niin, sanoi hän kääntyen vimmastuneena toisaalle. - -Sitten olimme taas vaiti. - -Ja kului tunti toisensa jälkeen; vihdoinkin viheltää juna Kalmariin -saapuessa. - -Nyt siis oli tosi edessä! Tunnustelen leukaani, -- tietysti oli parta -ajamatta, se oli niin tavallinen juttu. - -Oli sekin järjestystä, ettei ollut asemia radan varrella, joilla -olisi saanut ajaa partansa ja olla ihmisen näköinen kun tarve vaati. -En olisi vaatinut joka asemalle vakituista parturia, vaan ei tuo toki -olisi ollut liikaa, jos joka viidennelläkymmenennellä olisi ollut -yksi. Se oli viimeinen sanani. - -Silloin juna seisahtui. - -Astun heti ulos, näen että Saban kuningatarkin tekee samoin, mutta -hänet ympäröi heti semmoinen ihmispaljous, että minun oli mahdotonta -päästä hänen luokseen. Lisäksi suutelee eräs nuori mies häntä, -- -veli siis, joka asuu ja jolla on toimi täällä ja jota hän oli tullut -tervehtimään! Hetken perästä tuodaan vaunut, hän menee niihin parin -kolmen muun seuraamana, ja niin sitä mennään. Minä jään paikalleni. -Hän oli ajanut tiehensä aivan nenäni edestä: vähääkään arvelematta. -No niin, toistaiseksi ei ollut mitään tehtävissä, ja kun tarkemmin -ajattelee, olin hänelle miltei kiitollinen, että hän oli antanut -minulle aikaa ajaa partani ja siistiä itseni ennen esittämistä. Nyt -oli käytettävä aika tyystin! - -Siinä seisoessani tulee luokseni kaupunginlähetti pyytäen saada -kantaa tavaroitani. - --- Ei tarvitse, minulla ei ole kapineita. - --- Eikö _yhtään_ kapineita? - --- _Ei yhtään_, ellei hän tietänyt niitä olevan; ymmärsikö hän nyt? - -Vaan minä en päässyt irti miehestä, hän tahtoi tietää, aioinko -matkustaa etemmäksi. - --- En, en etemmäksi. - -Tulisinko siis asumaan täällä? Enkä, vähän aikaa. Oliko läheisyydessä -hotellia? Mutta mitä minä toimitan täällä? Olinko asioitsija tahi -tarkastaja, vai? - -Siinä taas yksi, joka ei ollut lukenut minulta riviäkään! Ei, en -ollut tarkastaja. - -Mutta mikä minä sitten olin? - -Hyvästi! huusin hänelle päin silmiä ja läksin. Moista -tungettelevaisuutta! Tokihan löytäisin ominkin neuvoin hotelliin -jos niikseen tuli. Kuitenkin, oli ajateltava itselleen jonkunlainen -asema, jonka varjossa esiintyä; oli selvää, että koska kerran -tuollainen nälkiintynyt kaupunginlähetti oli niin utelias, olisi -hotellin isäntä sitä moninvertaisesti. Mitä tekemistä minulla oli -Kalmarissa, virallisesti, Jumalan ja ihmisten edessä? Painavaa laatua -sen tuli olla, etten joutuisi huonoon valoon kuningattaren silmissä. - -Ja minä tuumin vimmatusti, mitä tekemistä minulla oli Kalmarissa. En -parturin kynsissä istuessanikaan saa rauhaa tältä kysymykseltä; yksi -asia oli varma: en uskaltaisi näyttäytyä hotellissa ennenkuin minulla -oli se selvillä. - --- Onko teillä puhelinta? kysäsen. - -Ei, parturilla ei ollut puhelinta. - --- Voitteko lähettää jonkun pojan tilaamaan minulle huonetta -lähimmästä hotellista? Minulla ei ole aikaa mennä itse, olisi asioita -toimitettavana. - --- Kyllä mielelläni. - -Ja niin poika matkalle. - -Minä aloin vetelehtiä pitkin katuja, katsoin kirkon, sataman, -kuljin jokseenkin nopeasti pelosta, että joku pysähdyttäisi minut -ja tiedustelisi asiaani Kalmarissa. Vihdoinkin tulin puistoon, -heittäydyin penkille ja vaivuin mietteisiin. Olin yksin. - -Kalmar -- mitä tekemistä minulla oli Kalmarissa? - -Nimi tuntui tutulta, olin lukenut siitä jossain. Herra nähköön, -ellei se ollut politiikan, jonkun harvinaisen valtiopäivätapahtuman -tahi rauhansopimuksen yhteydessä? Muistelin Kalmarinrauhaa, rauhaa -Kalmarissa, enkö nimenomaan ollut lukenut siitä? Vai oliko se -Kalmarin sopimus? Mutta hetken tuumailujen jälkeen oli minulle -selviävinänsä, että tuskin olin lukenut Kalmarin sopimuksesta. -Äkkiä hyökkään ylös, nyt luulin muistavani: sehän oli Kalmarin -taistelu, taistelu Kalmarin luona -- kuten Kalveskindletin ja Wörthin -taistelutkin. - -No nyt se selvisi! Ja minä lähden kulkemaan hotellia kohti. Koska -oli ollut Kalmarin taistelu, niin oli minun tutkittava Kalmarin -historiallisia paikkoja, siinä asiani; tuolla seisoi Nils Juelin -laiva, tuosta kulki vihollisen kuula syvälle maahan myllertäen -kaalitarhan, tuossa kaatui Kustaa Adolf linjalaivan kannelle. Ja -Kolbejn Väkevä kysyi: mikä murtui semmoisella pauhulla. - -Norja sinun käsistäsi! vastasi Einar. -- -- -- - -Vaan tultuani hotellin portaille tein raukkamaisesti täyskäännöksen -ja hylkäsin koko taisteluteoriani; ei ikinä ollut se Kalmarin vaan -Köpenhaminan taistelu! Ja minä marssin uudestaan kaupungille. -Tulevaisuus näytti pimeältä. - -Nyt kuljin niine hyvineni koko päivän nauttimatta kuivaa tai -märkää. Olin aivan näännyksissä. Oli myös liian myöhäistä lähteä -kirjakauppaan ostamaan asiaa koskevaa teosta, sillä kaikki puodit -olivat suljetut. Viimein laahustan erään lyhdynsytyttäjän luo. - --- Anteeksi, kysyn kohteliaasti, -- mitä täällä Kalmarissa aikoinaan -onkaan tapahtunut? - -Mies vastasi ainoastaan: -- Tapahtunut? katsoen minuun. - --- Niin, sanon minä, -- muistan niin selvästi, että täällä Kalmarissa -aikoinaan on tapahtunut jotain; sillä on historiallista merkitystä, -siksi tahtoisin kernaasti sen tietää. - -Seisomme siinä vastakkain. - --- Missä te asutte? kysyy hän. - ---... Ja minä olen tullut tänne nimenomaan tutkiakseni sitä, jatkan -minä; -- se on tullut minulle jokseenkin kalliiksi, niin, olen -maksanut yhden kruunun ja kuusikymmentä äyriä lisämaksujakin, paitsi -niitä sataakahdeksaatoista kruunua, joihin en huoli tehdä mitään -pikkumaisia viittauksia. Kysykää vaikka konduktööriltä jos haluatte. - -Oletteko Norjasta? - --- Olen, mitä sitten? - --- Oletteko asioitsija? - -Niin uupunut kuin olinkin, täytyi minun taas paeta kiiruimman -kaupalla; sitähän minun juuri piti tiedustaa, mieheltä mikä -olin miehiäni. Vaan tämäkin oli kuningattaren syy, kaikki oli -hänen syytään ja minä käskin häntä lempeästi menemään helvettiin -ilkeyksineen. Sitten vetäydyin jälleen puistoon. Ei, nyt ei ollut -mitään pelastusta! - -Seison nojaten puuta vasten, ihmisiä alkaa liikkua ohitseni, ei -tuntunut olevan enää turvallista jäädä siihen ja taas täytyi minun -laahustaa matkaani. Kolmen tunnin kuluttua olin joutunut maaseudulle, -kaupungin ulkopuolelle; katson ympärilleni, olen yksin ja suuri -musta jättiläispatsas kohoo edessäni. Jään katsomaan jättiläistä, se -näyttää vuorelta, jonka huipulla on kirkko. Seisoessani siinä, tulee -joku mies, pysäytän hänet kysyen, mikä vuori tämä on, en muista sitä -maantieteestä, vaikka tunsin sangen monta vuorta. - --- Se on linna, vastaa hän. - -Linna, Kalmarin linna! Menepäs tiedä ettei se kaikki, mitä minulla -pyöri mielessä, ollut tapahtunut juuri tässä! - --- Linna on tietysti pahoin turmeltunut senjälkeen kun ne suuret -tapaukset olivat? kysyin. - --- Ei toki, hoitaja pitää sitä hyvässä kunnossa, vastaa mies. - --- Kuka siellä asuu tätä nykyä, tarkoitan, mikä kuningas on sinne -nykyään suljettuna, eteläiseen sivustaan? Nimi pyörii aivan -kielelläni. - --- Niin, sehän on nykyään aivan täynnä varustuksia, miekkoja ja -muinaisesineitä, kaikenlaista vanhaa! tavaraa... - -Saan päähänpiston siinä seisoessani. Minäkin olen voinut tulla -katsomaan vanhaa linnaa. Ellei miehellä olisi ollut säkkiä selässä, -olisin syleillyt häntä ja muistan selvästi kysyneeni hänen vaimostaan -ja lapsistaan ennenkuin erosimme. Keskiyön tienoissa palasin -hotelliin. - -Sain käsiini isännän, jolle selitin olevani huoneen tilaaja. - --- Minä tutkin muinaisesineitä, sanoin lyhyesti ja äkeänä, vieläpä -ostankin että tiedätte; siinä minun toimeni. - -Isäntä tyytyi tähän selitykseen ja vei minut huoneeseeni. - - * * * * * - -Nyt seuraa viikko täynnä pettymyksiä ja tuskaa, vaivaa, kokonainen -viikko. Saban kuningatarta ei sen jälkeen ole näkynyt. Etsin häntä -päivä päivän jälkeen, julkisesti ja hiljaisuudessa, kuulustan -postimestarilta, neuvottelen asiasta parin poliisikonstaapelin -kanssa, kuljen puiston ristin rastiin kävelyaikana, menen joka -päivä valokuvaajien näyteikkunoihin katsoakseni eikö hän ollut -joutunut sinne; vaan kaikki turhaan. Tilasin kaksi miestä vahtimaan -rautatiellä yötä päivää, ettei hän pääsisi matkustamaan pois ja -odotin odottamistani asian ratkaisua. - -Sillävälin piti minun joka päivä lähteä linnalle ja läpikäydä -muinaismuistokokoelma; kirjoitin pitkät arkit täyteen havaintoja, -laskin ruostepilkut miekoissa ja kuluneissa kannuksissa, merkitsin -papereihini kaikki ne rasittavat vuosiluvut ja kirjoitukset, jotka -löysin kirstunkansista ja vanhoista maalauksista, niin, en jättänyt -merkitsemättä säkillistä höyheniäkään, jonka eräänä päivänä löysin -viskattuna muinaisesineiden joukkoon ja joka sitten näyttäytyi -olevan hoitajan omaisuutta. Tein tutkimuksiani epätoivon vimmalla ja -purin hammasta katkeruudesta; kun kerran olin alkanut hakea Saban -kuningatarta, en jättäisi kesken vaikka minusta sitten yksin tein -tulisi täysi muinaistutkija. - -Sähkötin Köpenhaminasta postin ja aloin varustautua talvea varten; -herra armoissaan tiesi koska tämä loppuisi, nyt olin asunut -hotellissa kuusi päivää. Kun sunnuntai tuli, palkkasin neljä -pikkupoikaa puolestani kirkkoon hakemaan kuningatarta; vaan siitäkään -ei ollut hyötyä. - -Tiistai-aamuna tuli postini vihdoinkin; tämä päivä teki minusta -melkein lopun. Yksi kirje oli siltä ihmiseltä, joka odotti Malmössä: -kun en silloin tullut, en kai sitten aikonutkaan, hyvästi vaan! - -Tunsin syvän piston sydämessäni. Toinen kirje oli erään ystäväni -ilmoitus, että Aamulehti ja eräs saksalainen lehti olivat saaneet -minut kiinni kirjallisesta varkaudesta ja todistaneet sen otteilla. -Minä tunsin sangen syvän piston sydämessäni. Mutta kolmas kirje oli -lasku, -- sitä en lukenut, en enää jaksanut, heittäydyin sohvalle -tuijottaen eteeni. - -Enkä kuitenkaan ollut vielä tyhjentänyt maljaa pohjaan saakka. - -Ovelle kolkutetaan. - --- Sisään! kutsun riutuvalla äänellä. - -Ja sisään astuu isäntä vanhan eukon seuraamana; eukko kantaa koria -käsivarrellaan. - --- Anteeksi, sanoo isäntä, -- tehän ostatte muinaisesineitä? - -Tuijotan häneen. - --- Muinaisesineitä? Ostanko minä vanhoja muinaisesineitä? - --- Niinhän te sanoitte. - -Ja minun täytyy pakottaa itseni huvitetuksi muinaisesineistä. Aivan -oikein, kyllä se oli totta että ostin muinaisesineitä; anteeksi, -etten heti huomannut, olin muissa ajatuksissa. Tietysti, ostin kyllä -kaikenlaista vanhaa. - -Katsokaamme! - -Ja eukko aukaisee korinsa. - -Lyön käteni yhteen ihastuksesta ja selitän tahtovani kaikki, joka -ainoan nokareen. Mitkä komeat korvarenkaat; olisi hauska tietää -mikä kuningas niitä viimeksi oli käyttänyt? No, ei ollut kiirettä, -minä kyllä löydän kun etsin papereistani. Paljonko hän tahtoisi -höylänterästä? Noita kolmea palanutta piippua en päästäisi käsistäni -millään hinnalla; samoin kuin haravaakaan. Minkä hinnan panisimme -kaikelle yhteensä? - -Eukko tuumii. - --- Oiskohan kaksikymmentä kruunua liikaa? arvelee hän. - -Minä annoin hänelle kaksikymmentä kruunua, tinkimättä, kadehtimatta, -ainoastaan päästäkseni hänestä tuossa tuokiossa. Kun hän oli ehtinyt -ulos, pötkin minä puistoon saadakseni raitista ilmaa. Ei, nyt tämä jo -nousi yli korvien! - -Lapsi hoitajattarineen laulaa vieressäni penkillä, heitin heihin -silmäyksen saadakseni heidät vaikenemaan. Vähän ajan perästä tulee -kaksi ihmistä käsikoukussa aivan hitaasti sorakäytävää pitkin. Tulen -tarkkaavaiseksi, nousen, tuijotan -- se on Saban kuningatar. - -Vihdoinkin, vihdoinkin on se jälleen Saban kuningatar! Hänen -seurassaan on joku herra, veli, joka suuteli häntä tullessa; he -kulkevat käsikoukussa ja puhelevat hiljaa. Minä seison valmiina, nyt -oli ratkaisu edessä, maksoi mitä maksoi! Aion aloittaa muistuttamalla -hänelle, että olin maannut hänen vuoteessaan, sillä silloin hän -kyllä muistaisi minut; siten saisin puheen käyntiin, veli ymmärtäisi -olevansa liikaa -- - -Astuin esiin. - -He katsoivat minuun molemmat ihmeissään ja samassa sotkeudun. Änkytän: - --- Neiti... neljä vuotta sitten... ja pysähdyn. - --- Mitä hän tahtoo? sanoo herra katsoen häneen. Sitten kääntyy hän -minun puoleeni toistaen saman: -- Mitä te tahdotte? Ja hän sanoo sen -jokseenkin kiihtyneenä. - --- Minä, minä tahdon vain pyytää lupaa tervehtiä neitiä; mitä se -teihin kuuluu? Neiti ja minä olemme vanhoja tuttuja, minä olen -maannut... - -Kuningatar keskeyttää minut huutaen: - --- Mennään, mennään! - -Vai niin, hän ei ollut tuntevinaan, hän kielsi minut! Suuttumus -valtaa mieleni ja minä seuraan paria, joka poistuu hyvin nopeasti. -Äkkiä katsoo herra taakseen, näkee minun seuraavan heitä ja asettuu -tielleni. Ei hän muuten näyttänyt erittäin rohkealta, vapisi -silmännähtävästi; kuningatar jatkoi kulkuaan lopuksi juosten. - --- Mitä te tahdotte, mies? kysyy hän jälleen. - --- Teiltä en tahdo mitään, sanon minä; -- pisti vain päähäni -tervehtiä neitiä, jonka kanssa te kävelitte, olen tavannut hänet -ennen, tahdoin siis vain paljaasta kohteliaisuudesta... - --- No, ensiksi ei neiti halua tavata teitä enää, kuten näette, -sanoo hän, -- ja toiseksi ei neiti ole mikään neiti, vaan rouva, -naimisissa, hän on minun vaimoni. Juuri niin! - --- Onko hän... mitä... onko hän teidän vaimonne? - --- On, hän on _minun vaimoni_, huutaa hän, -- ymmärrättekö nyt? - -Hänen vaimonsa, hänen vaimonsa! Mitäpä siinä enää on kertomista. -Vaivuin penkille. Tämä oli kuolemanisku! Suljin silmäni antaen -herrasmiehen mennä menojaan; mitä tekemistä minulla, oli hänen -kanssaan nyt enää, kun onneni aurinko oli ijäksi laskenut! Monta -tuntia istuin siinä penkillä antautuen mitä mustimman surun valtaan. - -Päivällisen tienoissa palasin hotelliin, maksoin laskuni ja hiivin -huomaamatta rautatielle; odotettuani vielä runsaan tunnin, tuli -junani ja minä matkustin pois köyhtyneenä, maahanlyötynä, tuskan -masentamana, tuskan, joka ei lieventynyt koko kotimatkalla. - -Sen muinaiskalukorin, jonka olin ostanut, jätin Kalmariin. - - * * * * * - -Siinä näet, jotain tulee aina esteeksi. Niin lähellä kuin nyt viime -kerralla, en _minä_ koskaan ole sitä ollut, ja kuitenkin luisui se -niin ihastuttavasti käsistäni. En voi sanoa säästäväni vaivojani, -pelkääväni minkäänlaisia matkoja, kammoavani mitään kustannuksia, ja -kuitenkaan -- kuitenkaan, siitä ei ole apua. Se on kohtalo. - -Eikä sille mitään mahda. - - - - -KIEVARIN KYYDILLÄ. - - -Laittauduin kärryihin ja tartuin ohjiin; odotin kyytimiestä. Ylhäällä -eräässä toisen kerroksen ikkunassa seisoi nuori vaaleaverinen tyttö -katsoen minuun; tunsin lämpeneväni tämän katseen edessä ja röyhistin -itseäni istuimellani kuin mikäkin varakonsuli. Koetin olla pelkkää -nuoruutta, sainpa salaa ravistaneeksi alas nenäkakkulanikin. Se -minua vain harmitti, etten ollut merkinnyt itseäni luutnantiksi -kyytikirjaan. - -Viime hetkessä tulee isäntä portaille sanoen, että kyytimies juuri on -lähtenyt edeltä englantilaiskuorman kanssa, niin että olisin hyvä ja -ajaisin itse seuraavaan kievariin. Se ei ollut yhtään vaarallista, -Jens tunsi tien, luottaisin vain siihen. - -On itse asiassa hiukan tyylikkäämpää kun on toinen takana, tuumin; -mutta sille ei nyt mahtanut mitään, sain matkustaa ilman. Heitin -jokseenkin lämpimän silmäyksen toisen kerroksen ikkunaan ja ajoin -pihasta. - -Ilma oli lämmin, aukaisin nuttuni ja annoin Jensin kulkea omia -aikojaan. Taukoamaton keikkuminen kärrynvietereillä teki minut -uniseksi, painoin pääni alas välttääkseni naamani päivettymistä ja -torkahdin ajatellen noita hienoja tytönkasvoja toisessa kerroksessa. -Herra ties, ajattelin, ellei hän jo ole ollut katsomassa kyytikirjaa. -Oli tyhmää, etten pannut itselleni asemaa enkä arvonimeä. Enkö muka -olisi voinut kutsua itseäni tukkukauppiaaksi tai vaikkapa koroillaan -eläjäksi? Sepä se! Liika vaatimattomuus kosti itsensä. - -Olimme kulkeneet noin seitsemän kahdeksan kilometriä kievarista, kun -Jens yhtäkkiä pysähtyi. Se seisoi aivan odottamatta paikoillaan ja -oli sen näköinen kuin olisi unohtanut jotain. En tahtonut häiritä -sitä; yksityiset asiansa sai se suorittaa omin neuvoin. Sitäpaitsi -oli meillä hyvää aikaa ja hyvä tie kulkea. - -Seisoimme siinä noin puolen tuntia keskellä tietä, liikahtamatta; -kumpikaan meistä ei halunnut rikkoa hiljaisuutta. Sytytin piippuni -enkä ollut huomaavinani tuon taivaallista, katsoin kelloa, rupesin -puhdistamaan korkkiruuvia, joka minulla oli taskussa ja kulutin -aikaa niin hyvin kuin osasin; piiskan piilotin huolellisesti polvien -väliin. Kun Jens oli seisonut paikoillaan vielä jonkun aikaa, siirsi -se viimeinkin yhden jalkansa eteenpäin ja alkoi taas astua. - -Kuumuus lisääntyi, minä vaivuin kokoon ja kävin jälleen uniseksi; -tein huomaamattani solmuja ohjaksiin ja uneksin uudelleen kievarin -tytöstä. Hänellä oli suuret valkeat kädet ja ihmeellisen vilkas -katse, joka teki kasvot ilokkaiksi. Hän kiinnitti kovin mieltäni. -Miksi hän oli asettunut seisomaan siihen ja katsomaan minua -ikkunasta? Olin tehnyt hänet uteliaaksi. Oli sangen luultavaa, että -hän juuri nyt tutki kyytikirjaa; ei todella ollut epäilystäkään, -ettei hän kiiruhtaisi katsomaan kuka olin. Enkä minä ollut jättänyt -mitään tietoja; minulla oli ollut mitä parhain tilaisuus merkitä -itselleni hyvänpuoleinen asema, vaan en ollut sitä käyttänyt; olin -kirjoittanut ainoastaan nimeni, vaatimattomuuteni oli tehnyt minulle -tepposet. Olisihan minulla ollut mitä suurin syy nimittää itseäni -vaikka konttoripäälliköksi tai vaikkapa arkkitehdiksi. Mitä olin -nyt?... - -Yhä enemmän harmissani vannoin mielessäni, että mainiosti olisin -voinut merkitä itseni löytöretkeilijäksi tai elefanttimetsästäjäksi -vaaran tähden, joka siihen sisältyi. Sen verran toki tiesin. - -En ollut kiinnittänyt huomiotani Jensiin. Raskaasti ja -välinpitämättömänä astui se tietä pitkin, survoi jalkojaan hiekkaan -ja piti turhaa melua. Eräässä tienkäänteessä painoi se äkkiä päänsä -alas, puri pari kertaa suitsia ja pysähtyi uudelleen. - -Olin niin syventynyt ajattelemaan tuota nuorta tyttöä, että kesti -kotvan aikaa ennenkuin tajusin, että seisoimme. Voit kiittää herraasi -ja luojaasi, että istun tässä ajatellen aivan muita asioita! sanoin -hevoselle ääneen. Olin äkkiä kiivastunut enkä jaksanut kauempaa -hillitä mieltäni. Jens seisoi ihan hiljaa allapäin ikäänkuin olisi -sormi nenällä ajatellut jotain. Kurottauduin eteenpäin tutkiakseni -tietä; saattoihan sen jaloissa olla vaikka joku lapsi tai suuri kivi -tai puunrunko; katsoin joka puolelle vaan en nähnyt mitään. Kohotin -piiskaa ja sivalsin sillä Jensiä. Se ei liikahtanut paikaltaan, -vaan nosti päänsä ikäänkuin sanoen: varo itseäsi! Tämä sai minut -raivoihin: varo itse itseäsi! vastasin minä ja annoin sille uuden -sivalluksen. Silloin se laski jalan voimakkaasti maahan ja oli -sen näköinen kuin olisi sillä ollut kunnia esiintyä kokonaisen -seurakunnan edessä, ja siltä pääsi äännähdys. Muuten se ei virkkanut -mitään. En välittänyt vastata sille, olisi ollut arvoani alentavaa -ruveta riitelemään hevosen kanssa. Kiihtyneenä ja vaiti heittäydyin -istumaan odottaen mitä tuleman piti. En ollut lähtenyt kotoani siinä -mielessä, että joutuisin toraan hänen kanssaan, pidin itseäni liian -hyvänä minkäänlaiseen rähinään. - -Kului tunti, seisoimme yhä ja minulla oli mitä suurin vaiva -pidättäytyä väkivaltaisuuksista. Kahdesti nousin kärryissä ja -kummallakin kertaa pakotin itseni jälleen istuutumaan. Läpikävin -mielessäni mitä vaikeampia mielenliikutuksia, kestäen ne kuin mies. -Jens käyttäytyi hyvin varovasti, ei pitänyt minkäänlaista melua, -vetipä henkeäänkin kaikessa hiljaisuudessa. Viimeinkin se nosti yhden -jalan laskien sen jälleen maahan. En ole aivan varma, mutta minusta -tuntui siltä, kuin se olisi nostanut vielä yhden jalan ja laskenut -sen maahan. Ennenkuin olin ehtinyt uskoa omia silmiäni, tunsin, että -kärryt todella vierivät eteenpäin; emme enää seisoneet, kuljimme taas. - -Minä aivan ällistyin, en osannut arvella sitä enkä tätä. Kärryt -vierivät yhä nopeammin ja nopeammin, näin Jensin tekevän mitä -kiivaimpia liikkeitä: se juoksi. Tukahuttaen suuttumukseni yritin -uskotella itselleni, että vielä seisoimme. Me seisomme -- seisomme -tietysti! sanoin -- hitto vie ellemme seiso! Ja minä suljin silmäni -ollakseni näkemättä, että todella liikuimme eteenpäin. - -Kului aikaa, hyvänlaisesti, aurinko alkoi laskea ja ilma viileni; -Jens kulki käymäjalkaa. Minä olin vihainen sille, se oli aivan -pilannut kirkkaan mielialani, tahallaan kuluttanut aikaani; oli vielä -runsas puolituntinen seuraavaan kestikievariin ja tulisin tuskin -ehtimään sinne ennenkuin kyytimieheni lähtisi sieltä. Päästyämme -mäen harjalle päätin hiukan ottaa takaisin hukattua aikaani, huusin -Jensille ja heilautin piiskaa sivulla herättääkseni sen huomiota. -Se nosti päätään vilkaisten taakseen ikäänkuin tarkoitustani -ymmärtämättä. Minä ilmaisen tuumani selvemmin! sanoin läimäyttäen -sitä reisille. Se pysähtyi. - -Ei ollut mahdollista erehtyä. Jens seisoi järkähtämättä paikoillaan -kolmatta kertaa. - -Tartuin vakavasti piiskanvarteen ja nousin seisomaan kärryissä; -olin lujasti päättänyt selvittää asiat avoimessa taistelussa, -käyköön miten kävi. Viime silmänräpäyksessä sain itseni kuitenkin -hillityksi. En tuntenut tällä hetkellä mitään pelkoa; vaikka olisi -ollut susilauma edessä, olisin käynyt sitä vastaan, mutta muutin -mieltäni ja jätin piiskan. Mainitsematta sanaakaan aikeistani nousin -kärryistä; minulla oli omat tuumani; ei saattanut olla epäilystäkään, -ettei jotain ollut hevosen tiellä. Panin kädet nyrkkiin valmiina -kohtaamaan mitä tahansa, ja menin Jensin luo. En voinut nähdä mitään, -melkein petyin ja kumarruin maahan tutkiakseni perinpohjin. Hiekkaa --- vain hiekkaa joka puolella; ainoa minkä löysin oli poltettu -tulitikku. Lähdin takaisin ja nousin paikoilleni, -- nyt menköön -syteen tai saveen. - -Kiljasin hirmuisesti Jensille, heilautin piiskaa ja annoin aika -läimäyksen. Jens ei liikahtanut, se seisoi kuten ennenkin. Tämä ei -siis auttanut, minun täytyi taas nousta kärryistä. Astuin jälleen -Jensin luo, painauduin aivan lähelle sitä ja katsoin sitä silmiin. Se -ei ollut huomaavinaan. Laskeuduin polvilleni maahan, vilkaisin sitä -silmiin seuraten sen katseen suuntaa. Mitähän se tuijotti? Jouduin -ihmeisiin, se tuijotti todellakin tuohon pieneen tulitikunpätkään! - -Häpesin sen puolesta. Olipa nyt asia nostaa noin paljon melua -tuollaisesta tulitikusta. Kävelin monta kertaa kärryjen ympäri -miettiäkseni kuinka minun oli sitä puhuteltava. - -Kuinka sen päähän saattoi pälkähtää tuottaa minulle näin -paljon harmia? Olimmeko edeltäpäin päättäneet seisahtua joka -tulitikun kohdalla, joka eteen sattui? Oliko tämä sen mielestä -puolustettavissa? Oliko se kunniallinen hevonen, vai kuinka? Se ei -näyttänyt ilmettään. - -Minä kävin kovasti sen kimppuun, tein siitä mitä hurjinta pilaa, -pidin sitä ilmeisenä narrinani. Tulitikku, sanoin halveksien, -tavara, jota minä olin tilaisuudessa lahjoittamaan pois paketittani, -ymmärrätkö? Olin nähnyt päiviä, jolloin olisin saattanut kulkea -kaikki taskut täynnä tulitikkuja olematta sen rikkaampi kuin miltä -näytin. Heitäpä tulitikku maahan, sanoin, pyydä minua nostamaan se -ylös, ja saatpa nähdä otanko! - -Se ei antanut häiritä itseään, oli koholla päin ja tuijotti suoraan -eteensä kuin ennenkin. - -Tuo ärsytti minua suuressa määrin, minusta tuntui kuin se ei -olisi ollut kuullakseen. Mitä minun oli tekeminen? Kävelin -edestakaisin tiellä, kiroilin ja kohautin raivostuneena olkapäitäni. -Vapisevin äänin käännyin jälleen sen puoleen koettaen voittaa sen -todisteluilla: Oliko tuo kenties joku merkitsevämpi tulitikku? Oliko -se merkitty maailmankartalle, jos saan luvan kysyä? - -Tahtoiko se uskotella minulle, että tuo oli tavallista -kunnioitettavampi tulitikku, jonka kanssa oli sula ilo tehdä -tuttavuutta?... Huusin kovemmin ja kovemmin huitoen käsilläni. - -Viimein Jens katsoi ylös; se näki, että oli tosi kysymyksessä. -Tahdoin ottaa tilaisuudesta vaarin, tartuin ohjiin ja nousin -kärryille. No niin, viimeinkin saatiin jatkaa matkaa. Nyt -kysyttäisiin niin muodoin vain ensimäistä askelta, sitte kävisi -kaikki kuin voideltu. Sen olisi siis nostettava vain yksi jalka, niin -tulisivat toiset perästä. Luonnollisesti mikä jalka sitä itseään -halutti, sillä oli valintavapaus. No? - -Mutta Jens ei vaan lähtenyt. Se painoi päänsä alas ja alkoi uudelleen -tuijottaa. Silloin heitin minä kaiken toivon ja lysähdin kokoon. -Nyt oli minusta aivan yhdentekevää kuinka tämä päättyisi; en käy -enää takuuseen mistään. Vedin peiton ylitseni alkaen varustautua -yöksi. En välittänyt Jensistä vähääkään. Kuka tiesi kuinka kauan se -aikoi seistä siinä. Kuka saattoi vannoa, ajatteliko se ylipäätään -koko matkaa? Ei hittokaan tiennyt, liikahtaisiko se siitä ennenkuin -aikaiseen huomenaamulla! Joka tapauksessa, sanoin itselleni, olen -tehnyt mitä olen voinut; syy ei enää ole minun, minä pesen käteni. - -Silloin näen mäen alla kyytihevosen, joka tulee meitä kohti; itse -Jensin korvat nousevat ja se hirnahtaa -- se oli kyytimieheni, joka -oli kotimatkalla. Hän seisautti hämmästyneenä hevosensa, tarkaten -meitä, minä hyppäsin sitten kärryistä ja kerroin hänelle mitä minulle -oli tapahtunut. Poika käänsi heti hevosensa ja tarjoutui ajamaan -edellä. Jens oli äksy, sanoi hän, sitä oli niin sanoaksemme ajettava -toisen hevosen kanssa. - -Nousin jälleen kärryille. Tämä keksintö ohjaajasta, eturatsastajasta, -oli sovelias miehelle, jolla oli hyvä asema, ja miellytti minua -suuresti; se oli itse asiassa samaa kuin ajaa kahdella hevosella. -Minä huoahdin ja soin Jensille anteeksi sen aikaisemman kiusanteon, -tulin mitä parhaimmalle tuulelle ja rupesin hyräilemään laulua. - -Ja puut ja kivet ja talot ne tanssivat silmieni ohi sitä mukaa kuin -etenimme. Kahdella hevosella ajoin minä kievariin. - - - - -SORMUS. - - -Näin kerran eräässä seurassa rakastuneen nuoren naisen. Hänen -silmänsä loistivat silloin kaksin verroin sinisinä ja säihkyvinä, -eikä hän osannut ollenkaan peittää tunteitaan. Ketä hän rakasti? -Nuorta herraa ikkunan luona, perheen poikaa, univormupukuista -miestä, jolla oli ääni kuin leijonalla. Ja voi, miten hänen silmänsä -rakastivat sitä nuorta miestä ja miten rauhattomana hän istui -tuolillaan! - -Kun me kuljimme kotiin yöllä, sanoin minä, koska tunsin hänet niin -hyvin: - --- Kuinka ilma on kirkas ja ihana! Onko sinulla ollut hauska tänä -yönä? - -Ja vastatakseni hänen salaiseen toivomukseensa vedin minä -kihlasormuksen sormestani jatkaen: - --- Katsos, sinun sormuksesi on käynyt liian ahtaaksi, se painaa. -Mitähän jos antaisit sen suurentaa? - -Hän ojensi kätensä kuiskaten: - --- Anna se minulle, niin se kyllä suurenee. - -Ja minä annoin hänelle sormuksen. - - * * * * * - -Kuukautta myöhemmin tapasin hänet jälleen. Aioin kysyä sormusta, -mutta jätin sen tekemättä. Ei ole kiirettä vielä, ajattelin, -miettiköön vielä hiukan; kuukausi on kovin lyhyt. Silloin katsoo hän -katuun sanoen: - --- Ai, sehän on totta -- sormus. Sen kävi onnettomasti, olen pistänyt -sen jonnekin, olen kadottanut sen. - -Ja tämän sanottuaan jää hän odottamaan vastaustani. - --- Oletko siitä vihainen? kysyy hän rauhattomasti. - --- En, vastasin. - -Ja voi, miten keventyneenä hän meni pois, kun en minä ollut siitä -vihainen! - - * * * * * - -Niin kului kokonainen vuosi. Olin jälleen vanhoilla paikoilla ja -kuljin eräänä iltana tuttua, tuttua tietä. - -Silloin tulee hän minua vastaan ja hänen silmänsä olivat kolmin -verroin siniset ja loistavat; mutta hänen suunsa oli muuttunut liian -suureksi ja värittömäksi. - -Hän huudahti: - --- Tässä on sinun sormuksesi, kihlasormuksesi. Olen löytänyt sen -jälleen, rakkaani, ja antanut sen suurentaa. Nyt se ei enää sinua -ahdista. - -Minä katsoin hyljättyä naista ja hänen suurta, väritöntä suutaan. Ja -katsoin myöskin sormusta. - --- Voi toki, sanoin kumartaen hyvin syvään, -- siitä sormuksesta ei -näy lähtevän meille onnea. Nyt se on liian väljä. - - - - -KADULLA. - -Päiväkirjanlehti. - - -Olen kulkenut edestakaisin huoneessani yhä vaan ajatellen tuota -sanomalehtipoikajuttua. Minulla ei ole mitään tekemistä hänen -kanssaan, en ole kohdellut häntä huonosti ja hänkin tyytyi asian -menoon. Ja nyt olen kuluttanut kaksi tuntia hakeakseni hänet käsiini -ja korvatakseni kaiken. - -Kuljeksin pitkin Karl Johanin katua. Oli sekä kylmä että pimeä, mutta -etenkin pimeä, ja kello saattoi olla seitsemän. Kävelin katse maahan -luotuna. - -Niinpä seisoo Gentherin sokerileipomon nurkassa eräs sanomalehtipoika -huutaen "Viikinkiä". - -Hän virkkaa ainoastaan: - --- Ostakaa "Viikinki". - -En huomannut sitä heti; vasta tultuani parin askeleen päähän -kaikuivat hänen sanansa korvissani. Käännyin katsomaan häntä -ajatellen: saattaisit kernaasti antaa hänelle kymmenäyrisen, et -tule siitä köyhemmäksi. Ja tutkin nimenomaan taskuni antaakseni -lantin. Pyydän huomauttaa, että ensi ajatukseni oli todella antaa -pojalle kymmenen äyriä. Vaan pitäessäni vielä kättä taskussa pisti -nokkaviisaus päänsä esiin, ja sanoen itselleni, ettei koskaan -hyödyltä auttaa ihmistä kymmenäyrisellä, ettei edes kymmenkruununen -sanottavasti auttaisi, vaan pahentaisi asiaa, tuottaisi vain -turmelusta ja niin edespäin, menin tieheni jättäen pojan seisomaan. - -Kuljin aina Yliopistolle asti ja käännyin takaisin samaa tietä. -Cammermeyerin ikkunoiden kohdalla seisahdun katsomaan kirjoja ja -siinä seistessä kuulen jälleen sanomalehtipojan äänen. Hän oli aivan -takanani. Hän riitelee parin juopuneen lippalakkisen merimiehen -kanssa yhdestä "Viikingin" numerosta, jonka he olivat vahingossa -repineet. Merimiehet eivät tahtoneet maksaa revittyä numeroa ja poika -pisti itkuksi. - -Silloin minä lähden heidän luokseen ja saan kuulla asian laidan; -sanon sitte ankarasti merimiehille, että heidän velvollisuutensa -luonnollisesti oli maksaa numero. Vaan se ei auttanut, he nauroivat -minulle sanoen: - --- Kuulehan tuota! - -Tämä suututti minua suuresti ja purin hammasta kiukusta. Olin joskus -maailmassa saanut lahjaksi suuren pyöreän rintaneulan, joka näyttää -kelpaavan vähän kuhunkin; se on niin suuri, että sitä melkein voisi -luulla poliisilaataksi tai joksikin salaiseksi merkiksi, ja tätä -neulaa kannan aina vasemmassa rinnustassani takin alla. Kun nyt -nämä molemmat juopuneet merimiehet laskevat leikkiä rikkirevitystä -"Viikingin" numerosta kieltäytyen maksamasta sitä, pistää äkkiä -päähäni olla uskalias; käännyn velikultiin, avaan takkini ja osoitan -äänettömänä ihmeellistä neulaani. Katsomme hetken toisiamme; sitten -sanon kylmästi ja päättävästi: - --- Maksakaa tai seuratkaa minua. - -Se auttoi. "Viikinki" maksettiin ja kaikki neljä lehdestä riitelijää -läksimme tiehemme. Poika kuivasi silmänsä ja jatkoi kulkuaan katua -ylös; minä lähdin Karl Johania alaspäin. Matruusit heiluivat -Tivolille päin. - -Postikonttorin luona käännyn jälleen ja alan kulkea katua ylös. -Ajatukseni työskentelevät yhä sanomalehtipojassa. Mietin: olet -auttanut pientä poikaa saamaan rahansa, hän on tietysti kiitollinen -sinulle siitä, eikä enää tahdo kiusata sinua ostamaan, jos vielä -tapaisit hänet; hänellä on säädyllisyysaistia, kenties hän on saanut -hyvän kasvatuksen. - -Grandin luona näen hänet jälleen. Hän seisoo aivan lyhdyn luona, niin -että erotan hänet aivan selvään ja vakuutan itselleni lähestyessäni -häntä, että huomattuaan minut hän visusti vaikenee siksi kunnes olin -kulkenut ohi. Kuljen niin läheltä lyhtyä kuin suihkin suodakseni -hänelle mahdollisuuden tuntea minut. - -Olin erehtynyt. Hän ei tehnyt mitään eroa minun ja kenen muun välillä -hyvänsä; pisti lehtipakan eteeni pyytäen ostamaan "Viikinkiä". - -Kuljin hänen ohitseen vaiti ja loukkaantuneena. Olin surkeasti -pettynyt hänen suhteensa; hän oli tietystikin tavallinen -kristianialaisnulikka, oikein aika vekara, joka jo poltti tupakkaa -ja hukkasi arvostelukirjansa, kun siinä oli liian huonoja numeroita. -Hän oli sanalla sanoen oikea pieni lurjus, se oli selvää. Olin aika -lailla loukkaantunut kulkiessani eteen päin ja tunsin kohdelleeni -häntä ansion mukaan, kun en ollut antanut hänelle niitä kymmentä -äyriä. - -Se vain vielä puuttuisi, että hän tyrkyttäisi minulle lehteään -kolmannen kerran! Hän pystyisi sen kyllä tekemään, sillä olin -joutunut tekemisiin hävyttömän nulikan kanssa. Se siis vain vielä -puuttuisi! - -Yliopiston kohdalla käännyin jälleen takaisin. Aloin laskea, missä -nyt mahtaisin kohdata pojan. Tahdoin asettaa niin, että kohtaisin -hänet voimakkaasti valaistulla kohdalla katua, suodakseni hänelle -tilaisuuden vielä kerran tuntea minut. Hän ei kenties ollut erottanut -minua aivan selvästi Grandin ulkopuolella, enhän voinut tietää sitä -niin varmasti. Astuin niin kauan tuumiskellen tätä asiaa, että häpeä -sanoakseni aivan hermostun ja kiihotan itseäni mitä tyhmimmillä -kuvitteluilla. Otaksukaamme nyt -- ajattelin -- että poika aivan -yksinkertaisesti on lähtenyt kotiinsa. Siinä seisoin sitte pää -turhanpäiten täynnä arveluita. Herraties, ellei hän kenties ollut -kääntynyt ja kulki nyt edelläni kadun toiseen päähän sen sijaan että -tulisi minua vastaan. - -Ja voitteko ajatella, minä vanha mies aivan pistin juoksuksi -ainoastaan suodakseni sanomalehtipoikaparalle tilaisuuden tarjota, -jos hän uskalsi, vielä kerran "Viikinkiä". - -Mutta Blomqvistin kohdalla tapaan hänet aivan rauhallisesti -seisomasta rautaristikolla ikkunan edessä, kylmästä tutisten, -hartiat koholla ja kädet housuntaskuissa. Silloin tällöin huutaa hän -ohikulkeville "Viikinkiä". Hän ei ota käsiään taskuista eikä myöskään -tarjoa lehtiä. - -Sitte tulen minä. Astun niin läheltä häntä kuin mahdollista, ei -ole syltäkään välillämme ja hän näkee minut aivan selvään lyhtyjen -valossa. Ja samassa ojentautuu hän suoraksi, tuijottaa minua -kasvoihin, työntää lehtipakan ilmaan ja sanoo ikäänkuin ei mitään -olisi tapahtunut: - --- Ostakaa "Viikinki". - -Pysähdyin. Olin niin jännitettynä odottanut kokeen tulosta, että -sydämeni tykki voimakkaasti hänen sanoessaan nämä sanat. - -Nyt annoin vallan mitä hupaisimmalle päähänpistolle. Poika oli -yhä kylmäverisesti tehnyt pilaa minusta tarjoten kolme kertaa -peräkkäin "Viikinkiä", olin ällistynyt ja äkäinen ja toruin häntä -kovimmilla sanoilla mitä löytää voin, ettei hän antanut ihmisten -kulkea rauhassa. Hän ei vastannut mitään, vaan tuijotti minuun kuin -ennenkin; se näytti suorastaan paatumukselta. Silloin minä sain -päähänpiston: otin kukkarosta puolikruunusen, pidin sitä aivan hänen -nenänsä edessä ja annoin sen pudota saman rautaristikon tankojen -väliin, jolla hän seisoi. Olin tuskin tehnyt tämän, kun otin -kukkarosta toisen puolikruunusen, näytin sitäkin hänelle ja annoin -sen mennä samaa tietä. - --- Ole hyvä ja ota ne nyt tuolta, sinä pikkupiru, sanoin -vahingoniloisena, -- ja anna minun kulkea rauhassa. - -Ristikko oli jäätynyt ja minä näin tyydytyksellä kuinka pienen -kiusanhenkeni täytyi kiskoa ja repiä tankoja päästäkseen perille. -Hänen sormensa tarttuivat silloin tällöin kiinni kylmään rautaan. -Näin myös että hän sai haavan toiseen ranteeseensa; mutta hän yritti -yhtä kiivaasti päästä käsiksi puolikruunusiin. Hän ei heitä kesken, -paljastaa toisen käsivartensa ja tunkee kätensä tangon ja seinän -väliin. Hänen käsivartensa oli luiseva ja laiha. - -Vihdoin saa hän pohjalta käsiinsä toisen puolikruunusen. - --- Nyt minulla on toinen, sanoo hän onnellisena. - -Vetäessään kättään pois rikkoutuu iho hänen rystysistään muuriin. -Hän katsoo kysyvästi, onko todella täysi tarkoitukseni, että hän saa -omakseen tämän rahan, kaiken tämän rahan, ja kun en sano mitään, -pitää hän sen ja ryhtyy ottamaan toistakin puolikruunusta. Hän -työntää uudelleen kätensä koloon alkaen jännittää sormiaan pientä -aarretta kohti. Hänen uutteruutensa on suuremmoinen, hän tunnustelee -sinne tänne pitkin rakoa, pistää avuttomuudessaan vielä kielenkin -ulos suusta niin kuin siitä olisi apua. - --- Olisipa minulla vain lastu, niin saattaisin sillä raapia sen -luokseni, sanoo hän. Ja nostaen samalla hiukan päätään katsoo hän -minuun. - -Odottiko hän minulta apua? Tarkoittiko tuo pieni pöyhkeä nulikka, -että minä toisin hänelle lastun sitä varten? - --- Minä tuon sinulle lastun, sanon. -- Vaan en auttaakseni sinua -sillä, että tietäisit. Tuon liian pienen, ettet voi tehdä sillä -mitään. Odota hiukan, lähden heti. - --- Ei maksa vaivaa, vastaa hän samassa. - -Hän pistää käden taskuunsa ja ottaa esille ruostuneen linkkuveitsen, -jolla hän alkaa näperrellä. Hän pitää sitä kahden sormen välissä -ojentaen sen puolikruunua kohden. Hitaasti ja varoen työntää hän -rahaa yhä lähemmäksi seinää, koloa kohden. - -Hän tulisi kyllä saamaan sen käsiinsä sillä tavalla; tuo pikku riiviö -ei heittäisi vähemmälle. Näin vastenmielisyydellä, että hänelle -todella onnistuisi saada se ulottuviin ja kuulin hänen sanovan: - --- Nyt ei enää ole pitkältä. - -Katsoin ympärilleni. Suuri joukko ihmisiä katsoi poikaa ja minua. Ja -käännyin äkkiä kannoillani ja lähdin tieheni. - -Mutta tuntia myöhemmin kuljin jälleen Karl Johanilla etsien -samaa poikasta. Häntä ei näkynyt missään. Astuin tanskalainen -kaksikruununen kädessäni etsien häntä kauan aikaa; olisin tahtonut -sopia hänen kanssaan ja antaa hänelle pienen roposen kinnaspariksi. -No -- ehkä hän olisikin ostanut rahoilla tupakkaa tai jos hän oli -oikeaa maata, olisi hän kenties juonut ne suuhunsa; oli oikeastaan -väärin antaa hänelle mitään. Näissä ajatuksissa lähdin kotiin. - -Tämä tapahtui eilen illalla. - -Mutta tänään olen, kuten sanottu, taas ajatellut sanomalehtipoikaa. -Muistelen hänen laihaa käsivarttaan, ja niitä paria veripisaraa hänen -rystysillään. Ja näen edessäni koko hänen pienen vekaravartalonsa, -kun hän makasi vatsallaan rautaristikolla kieli ulkona suusta ja -ojentaen sormet pitkiksi saadakseen käsiinsä nuo kaksi hopearahaa. - - - - -HIEMAN PARIISIA. - - -Kauneus ja voima ympäröivät minua, ohitseni vierii loistava ja -kuumeinen elämä. Tämä kansa on soihdunkantaja-kansaa, pienimmänkin -tilaisuuden sattuessa joutuu se tunnelman valtaan, sytyttää -raketteja, sinkoaa ympärilleen säkeniä. - -Kaikki on täällä yhtyneenä, paheet, turmelus, kauneus, voima. -Keskellä mahtavan arkitehtuurin ja taiteen poljentoa kaikuu samalla -mitä korviavihlovin laulu ja alkuperäisin soitanto. Minkälaisia -posetiivejä ja katulaulajia Pariisissa onkaan! Eikä koko Ranskan -historiassa ole ainoatakaan suurta säveltäjää. Ihmiset viheltelevät -usein kadulla jotain marssia, vaan eivät astu samassa tahdissa. -Kun kansalliskaarti, tai Versaillesin-joukot kulkevat kaupungilla, -on tahti aivan surkuteltava. Marseljeesiahan kuulee ulkomailla -soitettavan paremmin kuin Pariisissa. - -Mutta tämä kansa hyräilee, laulaa ja soittaa mielellään. Elämä ja -ilo huumaa heidät ja kohottaa heidät pilviin. Huudetaan ääneen -toisilleen kaduilla, huudetaan hevosille, läimäytellään räiskyviä -iskuja pitkällä piiskalla. Ja heidän etevämmyytensä ja heidän -vierasmaalaisten halveksumisensa rinnalla esiintyy heidän lapsellinen -uteliaisuutensa. Jos he näkevät kadulla kiinalaisen tai vaikkapa -arabialaisenkin, kääntyvät he katsomaan taakseen. San Franciskossa ei -käännytä katsomaan edes rengasnenäistä alkuasukasta. - - * * * * * - -He elävät elämäänsä iloiten tanssijain lailla, maailman nuorimpana ja -rahattomimpana kansana. Ja vain harvoin, ylen harvoin näkee heidän -rikkovan muotoja. Heillä on veressään vanhaa kulttuuria, he välttävät -mielellään olemasta raakoja, he säilyttävät tasapainon. Kuten kaikki -ylimykset ovat he vanhoillisia, vielä tänäkin päivänä sulkevat -he postiosoituksensa suulakalla ja käyttävät tulitikkuja, joiden -pelottavan rikinhajun voittavat ainoastaan amerikalaiset tulitikut. -Heillä on suuri menneisyys, he elävät siitä; univormupukuinen -kenraali tulee yhä pysymään heidän jumalanaan ja he huokaavat -muistellessaan yksinvallan loistoa. Ministeristön lähetit käyttävät -tänäkin päivänä kaksikolkkaista hattua. Herra -- herra! - -Hotellin ulkopuolella istuu eräänä iltana kokki ja kokkipoika -astioita pesten. He istuvat jutellen päätetyn päivätyön jälkeen. -Sitten nousee kyökkipoika sanoen: - --- Hyvää yötä, herra. - -Ja kokki vastaa: - --- Hyvää yötä, herra. - -Kohteliaisuuksia ei unohdeta... - -Eräänä päivänä tuli kirje. Se oli vastaus pyyntöön saapua -rakkauskohtaukseen. Eräs nuori nainen oli äsken jäänyt leskeksi, -hänellä oli surua ja hän käytti mustareunuksista paperia. Mutta hän -lupasi kuitenkin tulla rakkauskohtaukseen. - -Tiedän, että se on totta. Näin itse hänen mustareunuksisen kirjeensä. - - * * * * * - -Eräs henkilö kertoo: - -Kello viiden aikaan aamulla. - -Olen jo jalkeilla, sillä en ole nukkunut koko yönä. Olen köyhä ja -hyljätty; minua ei vaivaa muu kuin että eräs kirje, jonka sain, on -tehnyt minusta hyljätyn. - -Lähden huoneestani, alas kadulle ja horjun ajuriravintolaan. Tilaan -kahvia ja konjakkia. Siellä istuu jo ajureita nauttien ensimäistä -pikku aamiaistaan, viisi ajuria, jotka puhelevat ääneen ja syövät. - -Kuljen pieni valokuva kädessä, katson sitä ja luen yhä uudelleen ne -pari kolme sanaa, jotka on kirjoitettu takasivulle. Minua on pyydetty -polttamaan valokuva, vaan en polttanut sitä viime yönä. Ojennan sen -vieressäni istuvalle ajurille, hän katsoo sitä, hymyilee ja sanoo, -että minulla on hyvä maku. - --- Te erehdytte varmaankin, sanon, -- tämä on minun morsiameni. - -Silloin hän kehuu yhä enemmän hyvää makuani. Hän lähettää kuvan -tovereilleen uudistaen, että tämä on minun morsiameni. Kaikki -ihailevat sitä, iloitsevat, puhuvat ääneen ja hymyilevät. - --- Oikeastaan hän ei enää ole morsiameni, tunnustan. -- Sillä -sain eilen hänen viimeisen kirjeensä. Minulla on kirje tässä, hän -kirjoittaa näin. - -Näytän heille kirjeenkin ja sanon, missä kohden on kirjoitettuna, -ettei hän enää tahdo. Eivätkä ajurit osaa lukea kieltäni, mutta -näyttäessäni missä se seisoo, nyökkäävät he päätään käyden vakaviksi -minun puolestani. - -Juomme yhdessä. - -Kello tulee yli viiden. - -Sisään astuu nauraen joukko herroja ja naisia. He palaavat kenties -tansseista näin aamupuolella, he ovat tanssipukuisia, valvomisesta -väsyneitä ja kalpeita, mutta hilpeyttä täynnänsä. Hekin ovat -keksineet pistäytyä tähän ajuriravintolaan, hekin tilaavat kahvia -ja konjakkia. Ja ajurit ojentavat valokuvan tuolle vieraalle -seurueellekin selittäen, kuinka on laitani. He katsovat minuun kaikki -myötätuntoisesti, eräs pitkä nuori tyttö näyttää haaveelliselta. - -Juon lisää kahvia konjakin tähden ja ajuritkin juovat kanssani yhä -uudelleen. Vieras seurue yhtyy meihin nostaen hekin lasinsa. - -Äkkiä tulee se pitkä nuori tyttö minua kohden, irroittaa vyöstään -kaksi ruusua ja ojentaa ne minulle. Toiset istuvat ja katsovat. -Minä nousen ja kiitän häntä hämmästyneenä. Hän kietoo käsivartensa -kaulaani, -- suutelee minua suulle ja lähtee takaisin paikalleen. - -Kaikki mumisevat hyväksymistä. - -Ruusut olivat pyörineet myöskin koko yön ja olivat alkaneet -lakastua; mutta ne olivat vieläkin suuret ja tummanpunaiset. Tahdon -kiinnittää ne rintaani ja haen nuppineulaa. Eräs ojentaa minulle -heti sellaisen. Kaikki tahtovat auttaa ja palvella minua. Tunnelma -on riistänyt mukaansa nuo ihmiset, eräs ajuri kysyy missä asun ja -tarjoutuu ajamaan minut kotiin ilmaiseksi. Kun minä puolestani maksan -koko kestityksen, panevat he vastaan, huitovat käsillään, ovat -aivan ihmetyksen valtaamia, saattavat minut ovelle, hyvästelevät -ja huutavat jälkeeni sydämellisiä sanoja niinkauan kuin ollaan -näkyvissä: -- Terveeksi, herra! Kiitoksia, herra! - - * * * * * - -Eräs mies seisoo bulevardi St. Michelin ja Vangirardin kadun -kulmassa. Hän ontuu. Hän myy lyijykyniä. Tämä mies ei kiusaa ketään -ostamaan, hän ei sano sanaakaan, vaikka mielellään tekisi kauppoja. -Niinpä ostan häneltä eräänä aamuna lyijy-kynän eikä hän silloinkaan -sano sanaakaan yli tavallisen määrän: -- Kiitoksia herra. - -Seuraavana aamuna ostin taas lyijykynän; -- Kiitoksia herra. - -Nyt ostin häneltä lyijykynän joka päivä kolmen viikon kuluessa. Mies -tottui minuun niin, että hän jo tarjosi kynää kun näki minun tulevan, -niin, jopa hän vaivautui hakemaan minulle parhaan lyijykynän minkä -löysi. Mutta hän ei virkkanut minulle muuta kuin: -- Kiitoksia, herra. - -Viimeinkin hän eräänä päivänä sanoo: - --- Olen iloinen, herra, että olette löytäneet kynän, jota voitte -käyttää. - -Olin silloin ostanut häneltä kaksikymmentä lyijykynää. - - * * * * * - -Istun eräänä iltana suuressa ravintolassa katsellen kuvitettuja -sanomalehtiä. Äkkiä avautuu ovi ja huoneeseen astuu nainen. Hän -seisoo silmänräpäyksen paikallaan katsoen ympärilleen. Hän oli -erittäin, erittäin kaunis, mutta hänellä oli katunaisen punaiseksi -värjätty tukka ja käytös kopea. - -Hän kääntyi minun puoleeni sanoen: - --- Olkaa niin ystävällinen ja menkää maksamaan vaununi. - -En suinkaan istunut lähinnä, mutta hän kääntyi juuri minun puoleeni. -Purin huultani, tartuin kukkaroon, kutsuin tarjoilijaa ja sanoin -hänelle: - --- Menkää maksamaan tuon naisen vaunu. - -Heitin hänelle kahdenkymmenenmarkan setelin. - -Nainen tarkasteli minua uteliaasti ja hämmästyneen näköisenä. - -Istuuduin jälleen muitta mutkitta katsomaan kuvitettuja lehtiä ja -olin mielissäni, että olin saanut antaa naiselle pienen letkauksen. -Hän istui toiseen pöytään. Tarjoilija palaa takaisin, antaa hänelle -ylijääneet rahat, saa itse frangin vaivasta, kumartaa ja lähtee. -Loput rahoista jäävät hänen eteensä pöydälle. - -Sisään astuu herra, jonka hän tuntee ja hän viittaa hänet -luokseen. He puhuvat keskenään hiljaa, nainen kertoo hänelle -epäkohteliaisuudestani, kun en ollut mennyt itse, osoittaa rahoja -pöydällä, puistaa kiivaasti päätään, kohauttaa olkapäitään. Herra -lähettää tarjoilijan tuomaan rahani takaisin, ja minä vastaanotan ne -varta vasten harkitulla tyyneydellä pistäen ne liivintaskuun. - -Silloin tulee nainen taas luokseni. Itsepäisyyteni kiusaa häntä, hän -tahtoo sanoa viimeisen sanan. - --- Oletteko saaneet rahanne? kysyy hän. - --- Kyllä, kiitos, vastaan ihmetellen. - --- Minä lainasin näet luisdoorin tältä herralta, sanoo hän -vierustoverilleni. Ja hän selittää taasen, kuinka minä olin -käyttäytynyt ja lähettänyt tarjoilijan. Hän kääntyy yhä useamman -puoleen, on silminnähtävää, että olen häntä syvästi loukannut ja hän -hakee myötätuntoa pöydästä toisensa jälkeen. Kaikkialla aletaan puhua -siitä, kuulen sanan "ulkomaalainen", kaikki pitävät naisen puolta. - -Kaiken tämän aikana sain vain pitää suuni kiinni. Jos rupeaisin -pitämään puoliani niillä parillakymmenellä ranskan sanalla, jotka -osasin, joutuisin heti naurettavaksi ja kukaties ulosajetuksikin. -Kuuntelin vaiti asiain menoa. - --- Heittäkää hänet ulos! huudetaan salista. - --- Heittäkää ulos!, kuului vastaus. - -Viittasin luokseni tarjoilijan ja maksoin. Kun se oli tehty, istuin -taas hiljaa. - -Puhelu kävi myrskyisäksi ympärilläni. - -Nyt avautui ovi jälleen ja eräs mies, jonka tunsin, astui sisään. Se -oli T:ri Goldmann, Frankfurter Zeitungin kirjeenvaihtaja. Hän istuu -minun pöytääni tahtoen tietää mistä on kysymys. Selitettyäni hänelle -muutamin sanoin aseman, sanoo hän että nainen on tunnettu neiti G. Ja -hän lähtee neiti G:n luo, sanoen hänelle hattu kourassa jonkun sanan. - -Tämän jälkeen myrsky laimenee. Tohtori ja minä saamme kumpikin -lasimme, ympärillä istujat alkavat katsoa minuun oikein -hyväntahtoisesti. Eräs herra kysyy tohtorilta: - --- Minkämaalainen on ystävänne. - -Ja tohtori vastaa: - --- Venäläinen. - --- Venäläinen -- venäläinen, kuiskitaan nyt koko salissa. Olin -pelastettu. Ennenkuin lähdin ravintolasta, sain neiti G:ltä -orvokkikimpun. - -Pari viikkoa myöhemmin tunnettiin minut samana venäläisenä eräällä -ampumamajalla. Ja vaikka ammuin kurjasti, kuului kova suosion mutina, -kun jonkun kerran sain sattumaan. - - * * * * * - -Ou est la femme? Missä nainen? - -Kaikkialla. Tämän kansan historiassa, joka miehen sydämessä, heidän -kirjallisuudessaan. Voi, tuo ikävä ja puolivanha kirjallisuus, jossa -meidän päivinämme sellainenkin alkuperäisyyttä vailla oleva kyky ja -köyhä luonne kuin Marcel Prevost merkitsee jotain. Takaperin menee. -Kerran ratkaisevalla hetkellä oli tämän kansan sotajoukon johtaja -nainen. Joukot olivat hänelle kuuliaiset ja hän voitti. Vieläkin -johtaa nainen tätä kansaa, hän istuu korkealla ratsun selässä ja -hallitsee kaikkia. Ja hevonen karkaa pystyyn ja peräytyy, ja kansa -seuraa peräytyen, yhä vain peräytyen. Turhaan määrätään palkinto -lapsensynnytyksistä, turhaan työskentelee toinenkin senaattori -Berenger tapojen turmelusta vastaan; voittajiksi jäävät absintti ja -suruton turmelus. Siellä käännetään entiset käsitykset täydellisesti -ylösalaisin, missään ei enää ole mitään määrää, ei mikään, mikään -enää ole häpeällistä. Jo vallankumouksen aikana käännettiin -käsitykset julkisesti. Laki kielsi tappamasta raskaita naisia ja -köyhät ja hienot naiset astuivat silloin kilpaa vankeuteen ja -vankilakäytäviin antaakseen kenen hyvänsä maata itsensä. - -Lukemattomissa anniskeluissa on tarjoilijattarina nuoria tyttöjä. -Näiden tyttöjen päätehtävä on kuitenkin pysyä kadulla ja vetää -mukanaan herroja kaikenlaiseen. Sunnuntaina tulee nuoren tytön äiti -tervehtimään tytärtään; hän on ylpeä lapsestaan, joka ansaitsee -niin hyvin ja kävelee hänen kanssaan kaduilla. Ja tytön veli, joka -on sotilas, käyttää vapaa-aikansa käydäkseen sisarensa luona. Hän -tapaa tämän sotaherran seurassa, joka on hänen oma luutnanttinsa -tai kapteeninsa, ja nuori sotilas tervehtii erittäin imarreltuna -esimiestään ja ajattelee: kuinka _hieno_ portto sisarestani on -tullut; hänellä on silkkivaatteet ja kiiltonahkakengät, hän on oman -luutnanttini seurassa! - -Kolmen vuoden aikana olen nähnyt tällaista aivan läheltä. - -"Latinalaisessa kaupunginosassa" näkee usein nuoria tyttöjä, -ylioppilaiden rakastettuja, astuvan ravintoloihin sylilapset -käsivarrellaan. Eikä kukaan, kukaan pahene siitä, päinvastoin, kaikki -antavat heille kunnioittaen tietä. Se on kenties kaunis tapa ja -todistaa ylevää ajatustapaa; no niin! Mutta entiset käsitykset ovat -pannut ylösalaisin. - -Ihanana kesäiltana sattui silmiini pariskunta, joka tuli ulos -ravintolasta. Herra oli upseeri, hän horjui ja oli iloisella -tuulella; hänen pukunsa oli epäjärjestyksessä, sapeli riippui -oikealla sivulla. Sepä ranskalainen upseeri! Hänen tyttönsä, joka on -istunut hänen kanssaan ravintolassa, on piloillaan irroittanut napit -irti hänen univormustaan ja sitonut sapelin hänen oikealle sivulleen. -Siinä asussa astuu hän nyt laulaen ja hoiperrellen alas katua. Eikä -kukaan ota sitä pahakseen. - -Ranskalaisen armeijan univormusta ei pitänyt puuttua nappiakaan -- -eikö ollutkin puhe semmoinen kerran? - -Ou est la femme? Kaikkialla. Väliin täytyy tämän kansan, edes -saadakseen ruokarauhaa, kesken naishommiaan asettaa jonkunlaisia -ohjesääntöjä: useissa suurissa ruokaloissa, niinkutsutuissa -Bouillonneissa, täytyy tarjoilijattarien saadakseen paikan hankkia -takuu siitä, että he ovat täyttäneet kolmekymmentä vuotta. Siinä -ijässä otaksutaan heidän -- mikä muuten on erehdys -- pysyvän -etäämpänä vieraista ja vieraiden heistä. - - * * * * * - -Kokotin, neiti F:n illallisilla. - -Kokotin äiti on kotoisin Normandiasta ja on tehnyt pitkän -Pariisinmatkan käydäkseen tervehtimässä tytärtään. Tämä tahtoo -mielellään osoittaa äitiään kohtaan kaikkea mahdollista -huomaavaisuutta ja samalla kerskua hienoilla tuttavuuksillaan; hän -kutsui hänet illallisille. - -Siellä oli kymmenkunta vierasta, joukossa eräs herra R., joka oli -neidin rakastaja ja jonka puhuttiin olevan rikkaan. - -Neiti kuiskaa aterian aikana oikealla puolella olevalle -pöytätoverilleen: - --- Pitäkääpäs äitiäni hiukan lämpimänä. - -Mutta neljäkymmenvuotias vaimo on itsestään kotiutunut, ja hän -supattelee vierustoverinsa, tytön rakastajan kanssa. Sangen pian -alkaa hyvä ruoka ja juoma kiehua hänessä ja hän lausuu ääneen, että -hänestä on ihanan hauskaa Pariisissa. Hänellä on leveä suu ja pysty -nenä, oikeat tytönkasvot. Hän käy yhä iloisemmaksi, hän miellyttää -herra R:ää kovasti, hän läimäyttää tätä reiteen, nojautuu häntä -vasten ja huutaa tyttärelleen, joka istuu pöydän päässä: - --- Älä vain kuvittelekaan voivasi opettaa minua. - -Tähän vastaa herra R. suopeasti ja kohteliaasti: - --- Niin, todellakin. Te voitte vielä lyödä laudalta monen nuoren -naisen. - -Nyt tulee tytär mustasukkaiseksi. Saattoi huomata, kuinka hän väkisin -tahtoo vetää herra R:ää äitinsä käsistä; kun tämä ei onnistu, -herran päinvastoin vastatessa vanhuksen mielistelyyn, tulee neiti -raivoihinsa ja huutaa, kalpeana: - --- Ettet häpeä, äiti. - -Vaan äiti ei hävennyt, sitä hän juuri ei tehnyt. Voimakas -talonpoikaisvaimo tulee maalta, kaukaa Normandiasta, nuortuu ja käy -äkkiä hillittömäksi. Hän huutaa ääneen nauraen tyttärelleen: - --- Voitko ajatella, Emilienne, hän tarjoo minulle luisdoorin. -Luisdoori on suuri raha. Kuinka ystäväsi mahtaakaan olla rikas. - -Tytär ei osaa hillitä itseään. Hän on kalmankalpea -mustasukkaisuudesta ja vastaa: - --- Niin, menkää tiehenne kumpainenkin. Ulos! - -Sitte hän nousee ja keskeyttää aterian. - -Herra R. koettaa nyt hyvittää häntä jälleen, he puhuvat hillityllä -äänellä nurkassa. Ja neiti rauhoittui ja näyttää antavan anteeksi -kohtauksen. - -Vaan hetkistä myöhemmin ovat herra R. ja talonpoikaisvaimo taas -löytäneet toisensa. He eivät odottaneet muiden lähtöä, vaan -poistuivat kaikessa hiljaisuudessa. - -Ja sen perästä sai emäntä äkkiä päänsäryn, joka pakotti hänet heti -pukemaan päälleen ja ajamaan kaupungille -- lääkäriin... - -Paheita, turmelusta, kauneutta, voimaa. - - - - -RAKKAUDEN ORJIA. - - -I. - -Oma kirjoittamani. Kirjoittamani tänään sydäntäni keventääkseni. Olen -kadottanut paikkani kahvilassa ja iloiset päiväni. Olen kadottanut -kaikki. Ja kahvilan nimi oli "Kahvila Maximilian". - -Eräs nuori harmaapukuinen herra tuli ilta illalta kahden toverinsa -kanssa kahvilaan ja istuutui yhteen minun pöydistäni. Tuli niin -paljon herroja ja kaikilla oli minulle ystävällinen sana sanottavana --- tällä ei yhtäkään. Hän oli pitkä ja hoikka, hänellä oli pehmeä -musta tukka ja siniset silmät, joilla hän aina väliin katsoi minua. -Hänen ylähuuleensa oli alkanut versoa pientä viiksienalkua. - -No niin, hänellä olikin alussa jotain minua vastaan, tuolla miehellä. - -Hän ilmestyi säännöllisesti viikon ajan. Olin tottunut häneen ja -kaipasin häntä kun hän ei tullut. Eräänä iltana hän jäi pois. Kuljin -ympäri kahvilaa hakien häntä, viimein löysin hänet erään suuren -pylvään vierestä toisen sisäänkäytävän luota; hän istui erään -sirkusnaisen seurassa. Nainen oli puettu keltaiseen pukuun ja hänen -pitkät hansikkaansa ylettyivät yli kyynärpään. Hän oli nuori ja -hänellä oli kauniit tummat silmät; omani olivat siniset. - -Seisoin silmänräpäyksen paikallani ja kuulin mistä he puhuivat; -nainen nuhteli häntä jostain, mies oli häneen kyllästynyt ja käski -hänen mennä. Mietin mielessäni: Pyhä Neitsyt, miksei hän tule minun -luokseni! - -Seuraavana iltana tuli hän kahden toverinsa kanssa ja istuutui -jälleen yhteen minun pöydistäni; -- minä tarjoilin viidessä pöydässä. -En lähtenyt hänen luokseen kuten tapani oli, vaan punastuin enkä -ollut häntä huomaavinani. Kun hän viittasi minulle, astuin esiin. - -Sanoin: - --- Ette olleet eilen täällä. - --- Kuinka tuo tarjoilijamme on ihmeen solakka, sanoi hän tovereilleen. - --- Olutta?, kysyin. - --- Niin, vastasi hän. - -Ja minä enemmän juoksin kuin astuin noutamaan noita kolmea seideliä. - - -II. - -Kului pari päivää. - -Hän pisti käteeni kortin sanoen: - --- Viekää se -- -- -- lle. - -Otin kortin ennenkuin hän ehti lopettaakaan ja vein sen -keltapukuiselle naiselle. Matkalla luin hänen nimensä. Se oli -Wladimierz T... - -Tultuani takaisin katsoi hän minuun kysyvästi. - --- Kyllä minä vein sen, sanoin. - --- Ettekä saaneet vastausta? - --- En. - -Silloin hän antoi minulle markan ja sanoi hymyillen: - --- Onhan se vastaus sekin. - -Koko illan istui hän tuijottaen naiseen ja hänen seuralaisiinsa. -Kello yksitoista nousi hän paikaltaan lähtien heidän pöytäänsä. -Nainen vastaanotti hänet kylmästi, mutta hänen molemmat seuralaisensa -sitävastoin ylläpitivät keskustelua hymyillen ja ilkeämielisiä -kysymyksiä tehden. Hän viipyi siellä vain jonkun hetken ja kun hän -palasi, huomautin minä, että hänen kevätpalttoonsa taskuun oli -kaadettu olutta. Hän riisui palttoonsa, teki täyskäännöksen ja katsoi -silmänräpäyksen sirkusnaisen pöytään päin. Minä kuivasin palttoon ja -hän sanoi minulle hymyillen: -- Kiitos, orja. - -Kun jälleen autoin takkia hänen päälleen sivelin salaa hänen -selkäänsä. - -Hän istuutui syviin ajatuksiin vaipuneena. Yksi hänen tovereistaan -tilasi enemmän olutta ja minä otin hänen seidelinsä täyttääkseni sen. -Aioin myös ottaa T:n seidelin. - --- Ei, sanoi hän laskien kätensä minun kädelleni. - -Tämä kosketus sai käsivarteni vaipumaan ja hän taisi huomata sen, -koskapa heti veti takaisin kätensä. - -Illalla rukoilin hänen puolestaan kahdesti polvillani vuoteeni -edessä. Ja suutelin ilosta oikeaa kättäni, jota hän oli koskettanut. - - -III. - -Kerran antoi hän minulle kukkia, suuren joukon kukkia. Hän osti ne -kukkien myyjättäreltä juuri sisään astuessaan, ne olivat tuoreita ja -punaisia, ja vaimon kori tyhjeni melkein kokonaan. Hän antoi niiden -olla kauan edessään pöydällä. Ei kumpikaan hänen tovereistaan ollut -mukana. Seisoin niin usein kuin aikaa riitti erään pylvään takana -katsoen häntä ja ajattelin: Wladimierz T. on hänen nimensä. - -Kului noin tunti. Hän katsoi vähän päästä kelloaan. - -Kysyin häneltä: - --- Odotatteko jotakin? - -Hän katsoi minuun hajamielisesti ja sanoi äkkiä: - --- En, en odota ketään. Ketäpä minä odottaisin? - --- Tarkoitin vain, että kenties odotatte jotakin, sanoin taas. - --- Tulkaa tänne, vastasi hän. - --- Nämä ovat teille. - -Ja hän antoi minulle koko kukkakasan. - -Kiitin, vaan en heti saanut ääntä ja kuiskasin ainoastaan. Huumaava -ilo lennätti minua, jouduin hengästyneenä tarjoilupöydän luo, josta -minun oli tilattava jotain. - --- Mitä tarvitsette?, kysyi tarjoilijatar. - --- Niin, mitä luulette?, kysyin takaisin. - --- Mitäkö luulen, sanoi tarjoilijatar. -- Oletteko hullu? - --- Arvatkaapas keltä sain nämä kukkaset, kysyin. - -Kahvilantarkastaja kulki ohi. - --- Miksi ette tuo puujalkaherralle hänen oluttaan?, kuulin hänen -sanovan. - --- Olen saanut ne Wladimierzilta, sanoin minä ja riensin olutta -viemään. - -T... ei ollut lähtenyt. - -Kiitin häntä uudelleen kun hän nousi lähteäkseen. Hän säpsähti ja -sanoi: - --- Ostin ne oikeastaan eräälle toiselle. Sama se vaikka hän olikin -ostanut ne toiselle. Minä ne sain. Minä eikä se toinen, jolle hän ne -oli ostanut. Ja hän antoi minun kiittää itseään niistä. - -Hyvää yötä, Wladimierz. - - -IV. - -Seuraavana aamuna satoi. - -Otankohan tämän mustan vai vihreän pukuni? tuumin. Vihreän. Sillä se -on uudempi, siis otan sen. Olin hyvin iloinen. - -Kun tulin pysäkille seisoi siinä nainen, odottaen sateessa -raitiovaunua. Hänellä ei ollut sateenvarjoa. Pyysin häntä omani -alle, mutta hän sanoi -- ei kiitos. Laskin silloin alas omanikin -odotellessani. Sittepähän ei naisen tarvitse yksin kastua, ajattelin. - -Illalla tuli Wladimierz kahvilaan. - --- Kiitoksia eilisistä kukista, sanoin ylpeänä. - --- Mistä kukista, kysyi hän. -- Pitäkää nyt jo suunne niistä kukista. - --- Tahdoin kiittää niistä, sanoin. - -Hän kohautti olkapäitään vastaten: - --- Enhän minä Teitä rakasta, orja. - -Eihän hän minua rakastanut, -- niin kyllä. En ollut sitä -odottanutkaan, enkä siis pettynyt. Mutta näin hänet joka ilta, hän -istuutui juuri minun, eikä kenenkään toisen pöytään, ja minä se -hänelle oluen kannoin. Tervetultua taas, Wladimierz. - -Seuraavana iltana tuli hän myöhään. Hän kysyi: - --- Onko Teillä paljon rahoja, orja? - --- Ei, ikävä kyllä vastasin -- olen köyhä tyttö. - -Silloin katsoi hän minuun ja sanoi hymyillen: - --- Te varmaan käsitätte minut väärin. Minä tarvitsisin vähän rahoja -huomiseksi. - --- Kyllä minulla on jonkun verran, sanoin, -- minulla on paljonkin -rahoja, minulla on satakolmekymmentä markkaa kotona. - --- Kotonako, eikö täällä? - -Vastasin: - --- Odottakaa neljännestunti ja lähtekää kanssani, kun täällä -suljetaan, niin haen ne. - -Hän odotti neljänneksen ja lähti mukaan. Ainoastaan sata markkaa, -sanoi hän. - -Hän seurasi koko ajan vieressäni eikä antanut minun matkan kuluessa -yhtään kertaa kulkea edessä eikä takana, kuten hienot herrat usein -tekevät. - --- Minulla on vain pieni kamari, sanoin minä, kun pysähdyimme -portillani. - --- En tule ylös, vastasi hän. -- Odotan täällä. - -Hän odotti. - -Palattuani takaisin laski hän rahat ja sanoi: - --- Tässä on enemmän kuin sata markkaa. Annan teille kymmenen -juomarahoiksi. Niin, niin, ettekö kuule, _tahdon_ antaa teille -kymmenen markkaa juomarahaa. - -Ja hän ojensi minulle rahat, toivotti hyvää yötä ja lähti. Nurkassa -näin hänen pysähtyvän ja antavan vanhalle ontuvalle kerjäläiseukolle -roposen. - - -V. - -Heti seuraavana iltana valitti hän, ettei voinut maksaa takaisin -rahoja. Kiitin häntä siitä. Hän tunnusti suoraan, että oli tuhlannut -ne. - --- Mitäs tehdä, orja! sanoi hän hymyillen. -- Tiedättehän, -keltapukuinen nainen. - --- Miksi sinä kutsut tarjoilijatartamme orjaksi? kysyi toinen hänen -tovereistaan. Itse olet enemmän orja kuin hän. - --- Olutta?, kysyin minä keskeyttäen heidät. - -Vähän ajan perästä tuli keltapukuinen nainen sisään. T... nousi -ja kumarsi. Hän kumarsi niin syvään, että hänen tukkansa heilahti -silmille. Nainen meni hänen ohitseen ja istuutui erääseen yksinäiseen -pöytään, mutta asetti erityisesti kaksi tuolia sitä vasten. T... meni -heti hänen luokseen istuen toiselle tuolille. Kahden minutin perästä -nousi hän jälleen sanoen ääneen: - --- No hyvä, minä menen. Enkä enää koskaan palaa. - --- Kiitos, vastasi toinen. - -En tahtonut pysyä jaloillani ilosta, juoksin tarjoilupöydän luo, ja -sanoin jotain. Kerroin varmaankin, ettei hän enää koskaan aikonut -mennä tuon naisen luo. Kahvilan tarkastaja kulki ohi, hän antoi -minulle ankaran muistutuksen, enkä minä välittänyt siitä vähääkään. - -Kun kahdeltatoista suljettiin, seurasi T... minua portilleni. - --- Viisi markkaa niistä eilisestä kymmenestä, sanoi hän. - -Tahdoin antaa hänelle kaikki kymmenen, ja hän ottikin ne vastaan, -mutta ojensi minulle viisi niistä takaisin juomarahoina. Eikä hän -nytkään tahtonut kuulla vastustelultani. - --- Olen niin iloinen tänään, sanoin. - --- Jos uskaltaisin, pyytäisin teitä ylös; mutta minulla on vain pieni -kamari. - --- En lähde ylös, vastasi hän. - --- Hyvää yötä. - -Hän astui taas vanhan kerjäläiseukon ohi, mutta unohti antaa rahaa, -vaikka toinen niiasi. Minä juoksin eukon luo ja annoin hänelle -vähäsen sanoen: - --- Tämä on häneltä, joka äsken kulki ohi, tuolta harmaapukuiselta -herralta. - --- Tuolta harmaapukuiselta herraltako? kysyi vaimo. - --- Niin, tuolta mustatukkaiselta. Wladimierziltä. - --- Oletteko hänen vaimonsa? Minä vastasin: - --- En, olen hänen orjansa. - - -VI. - -Hän valitti sitten monena iltana peräkkäin, ettei voinut maksaa -rahojani takaisin. Pyysin, ettei hän pahoittaisi mieltäni, ettei -hän sanoisi sitä niin ääneen, että kaikki sen kuulivat, ja monet -nauroivat hänelle. - --- Minä olen roisto ja hulttio, sanoi hän. -- Olen lainannut teidän -rahanne enkä voi maksaa niitä takaisin. Hakkaisin oikean käteni -viisikymmenmarkkasesta. - -Minun oli vaikea kuulla tätä puhetta ja tuumin, kuinka voisin hankkia -hänelle rahat, vaikka en voinutkaan. - -Hän jatkoi: - --- Ja jos muuten kysytte miten asiani ovat, niin on se keltapukuinen -nainen matkustanut sirkuksensa mukana pois. Olen unohtanut hänet. En -enää muistele häntä. - --- Ja kuitenkin kirjoitit hänelle kirjeen tänäänkin, sanoi toinen -hänen tovereistaan. - --- Se oli viimeinen, vastasi Wladimierz. - -Ostin ruusun kukkaismyyjättäreltä ja kiinnitin sen hänen -napinläpeensä vasemmalle puolen. Tunsin hänen hengityksensä käsilläni -sitä tehdessä enkä tahtonut saada nuppineulaa kestämään. - --- Kiitos, sanoi hän. - -Pyysin ne vähät rahat, jotka minulle vielä oli kassasta tuleva ja -annoin ne hänelle. Se oli mitätön summa. - --- Kiitos, sanoi hän jälleen. - -Olin onnellinen koko illan, kunnes Wladimierz äkkiä virkkoi: - --- Näillä rahoilla matkustan pois viikoksi. Kun palaan, saatte -rahanne. Huomattuaan liikutukseni lisäsi hän: -- Teitähän minä -rakastan! Ja tarttui käteeni. - -Jouduin pois suunniltani siitä, että hän tahtoi matkustaa, sanomatta -minne, vaikka sitä kysyinkin. Kaikki, koko kahvila, kynttiläkruunut -ja lukuisat vieraat pyörivät silmissäni, en kestänyt sitä, vaan -tartuin hänen molempiin käsiinsä. - --- Palaan luoksenne viikon perästä, sanoi hän äkisti nousten. - -Kuulin kahvilantarkastajan sanovan: - --- Tulette kadottamaan paikkanne. - -Samapa tuo, ajattelin. Mitäs siitä! Viikon perästä on Wladimierz taas -luonani! -- Tahdoin kiittää häntä siitä, -- hän oli mennyt. - - -VII. - -Viikkoa myöhemmin, palatessani eräänä iltana kotiin, löysin kirjeen -häneltä. - -Hän kirjoitti niin lohduttomasti, hän kertoi matkustaneensa -keltapukuisen naisen jälkeen, kertoi, ettei hän koskaan voisi maksaa -takaisin rahojani ja että hän oli puutteen murtama. Sitte hän taas -syytti itseään alhaiseksi sieluksi, ja alle oli hän kirjoittanut: -Olen keltapukuisen naisen orja. - -Surin yötä päivää enkä voinut muuta tehdä. Viikkoa myöhemmin -kadotin paikkani ja aloin etsiä uutta. Päivisin tarjouduin toisiin -kahviloihin ja hotelleihin ja soitin myös yksityisten ovilla tarjoten -itseäni. En onnistunut. Myöhään illalla ostin puoleen hintaan kaikki -sanomalehdet ja luin tarkkaan kaikki ilmoitukset kotiin tultuani. -Ajattelin: Ehkä nyt löydän jotain, joka pelastaisi sekä Wladimierzin -että minut... - -Eilen illalla näin eräässä lehdessä hänen nimensä ja jotain hänestä. -Menin heti ulos, ulos talosta, kuljin pitkin katuja ja palasin tänä -aamuna. Olen kenties nukkunut jossain tai istunut jollain portailla -jaksamatta mennä etemmäksi; vaan sitä en nyt tiedä. - -Olen tänään taas lukenut sen. Eilen kotiin tultuani luin sen ensiksi. -Löin alussa käteni yhteen, sitte istahdin tuolille. Heti sen jälkeen -vaivuin lattialle nojaten tuoliin. Rummutin lattiaa käsilläni -miettiessäni. Tai kenties en miettinyt mitään; mutta päässäni suhisi -tyhjyys enkä minä tajunnut itseäni. Sitte kai nousin ja lähdin ulos. -Alhaalla nurkassa muistan antaneeni ijäkkäälle kerjäläiseukolle -lantin sanoen: - --- Tämä on siltä harmaapukuiselta herralta, tiedättehän! - --- Oletteko kenties hänen morsiamensa?, kysyi hän. - -Minä vastasin: - --- Ei, olen hänen leskensä... - -Ja vetelehdin pitkin katuja aamuun asti. Ja olen taas lukenut sen. -Wladimierz T... oli hänen nimensä. - - - - -VALLOITTAJA. - - -I. - -Joukko nuorisoa souti saarta kohden. Eräs herroista nousi veneessä -korkeana ja nuoruutta uhkuvana seisomaan ja lausui runoja. Se -kuului maihin asti. Kaikki naiset kuuntelivat häntä, ainoastaan -nuorin heistä, eloisa vaaleatukkainen neitonen, jolla oli herkästi -värähtelevät sieramet, seuraa katseellaan mieluummin kaunista -soutumiestä hymyillen hänelle toisten selän takaa. - -Tähän oli herra tyytymätön ja hän lausui runojaan korotetulla äänellä -värin kohotessa kasvoille. - -Äkkiä hän pysähtyy. Hän kääntyy tarkkaamattoman, tuhdolla istuvan -kaunottaren puoleen ja sanoo: - --- Olette oikeassa, minun runoni eivät ole hyviä. Mutta osaan minä -kertoakin jotain, ehkä teen sen paremmin. Kun nousemme maihin, saatte -kuulla. - -Ja kaikki naiset taputtivat käsiään ja iloitsivat siitä, mitä -hän aikoi kertoa matkoiltaan, sillä hänen seikkailunsa olivat -lukemattomat. Vain se neitonen, joka ei viitsinyt kuunnella hänen -runojaan, ei nytkään ollut innostunut. Ja herraa harmitti yhä enemmän. - --- Mitä te sitte tahdotte? kysyi hän äkeissään. - --- Mitäkö minä tahdon? En ymmärrä teitä, vastasi hän hämmästyen. -Nimeni on Andrea. Enhän minä muuta kuin olen iloinen kun pääsin -matkaan. - -Ja todellakin näytti tuo veitikka siltä kuin olisi hän tarkoittanut -mitä sanoi. He nousivat maihin, ottivat esille viinipullot, kaasivat -laseihin ja joivat. Mutta kaukana matalan pensaikon takana rannalla -olivat varmaan Andrea ja soutumies hakemassa vesilinnun munia, sillä -silloin tällöin toi tuuli heidän naurunsa kuuluviin. - --- No kertokaa nyt! huudettiin. - --- Huutakaa kaikki tänne, myös Andrea, vastasi hän. Sitten hän nousi -itse kivelle ja huusi Andreaa lämpimällä, kutsuvalla äänellä. - -Ja Andrea tuli. Hän katsoi kysyvästi häneen. - --- Neitiseni, aion kertoa teille, sanoi hän niin että kaikki sen -kuulivat. -- Te seisotte siinä kuin hopearisti auringossa. Ei yksin -kauneutenne ole suuri, vaan nuoruutenne, suloinen nuoruutenne. -Te päihdytätte minut sillä niin, että aivan hullaannun. Katsokaa -käsivarsianne, kuinka niissä veri kuultaa ihon alta. Niin, ainoastaan -teille tahdon kertoa. - -Mutta Andrea katseli seuraa aivan hämillään ja pahastuneena ja -istuutui. - -Sitten hän kertoi: - -Hän kertoi tunnin ajan. Hänen äänensä ei vaiennut hetkeksikään, -hän näytti olevan tykkänään hurjan ja ihanan tunnelman vallassa ja -matkatoveri, josta hän kertoi, oli kokenut ihmeellisiä asioita. - --- Ikävystytänkö teitä? kysyi hän. - --- Ette, ette, huusivat kaikki herrat ja naiset yhteen ääneen. Eikä -Andrea virkkanut mitään. - -Hän kysyi: - --- Miksi te ette vastaa? Teillehän minä puhun. Odottakaa hiukan, -minulla on lisättävänä vielä se, että mies, josta kerroin tämän -kaiken, ei ollut lainkaan onnellinen. Kaikki kävi hyvin ja hän voitti -kaikki pikku kiistaset ja hallitsi lemmen seikkailuita; vaan eräänä -päivänä sai suuri ja pysyvä rakkaus vallan hänessä ja silloin hän -hävisi. - --- Hyvä, sanoi Andrea alasluoduin silmin. -- Kertokaa siitä! - -Mutta valloittaja hämmentyi tästä kylmäkiskoisuudesta, neidon -välinpitämättömyys saattoi hänet aivan pois suunniltaan ja hän -taisteli todella miehekkäästi voittaakseen sen. Muut naiset antoivat -asiain mennä menojaan, sillä useampi kuin yksi heistä tunsi hänen -häilyvän sydämensä. Jos tänään oli yhden vuoro, olisi huomenna jonkun -toisen, kun toinen nurkka hänen sieluaan kukoisti. - -Andrea uudisti: -- kertokaa siitä! - --- Miksi? vastasi hän. -- Teidän kylmäkiskoisuutenne saa minut aivan -jäähtymään. Hyvät herrat ja naiset, ilta on tullut. - -Lähdettiin kotiin. Paluumatkalla antoi hän soutumiehelle -aiheettomasti aika korvapuustin ja tarttui itse airoihin. Hän ei -nähnyt, ei kuullut, vaan souti kuin hurja. - -Maihin noustua käveli Andrea äkkiä hänen vierelleen. Hän tarttui tätä -käsivarteen sanoen kalmankalpeana ja väristen: - --- Älkää toki kauemmin kiusatko minua, tehkää nyt päätöksenne. En -koskaan ole rakastanut ketään niinkuin teitä; sanokaa siis, odottaako -minua elämä vai kuolema. - --- Elämä, vastasi neito riemuiten. -- Olen rakastanut sinua ensi -hetkestä alkaen. Miksi luulet minun tänään sinua kiusanneen? Oi, olen -kiusannut itseäni enemmän ja kärsinyt enemmän kuin koskaan ennen. -- - -Ja hän katsoi häneen suurin ihmettelevin silmin kutsuen häntä -ruhtinaakseen ja -- jumalakseen... - -Jonkun päivän oli miehen onni täydellinen. Voitto oli ollut suloinen -ja hän nautti siitä kuten aina ennenkin. Sitte tuli hänen vanha -onnettomuutensa: kyllästys, uupumus toisten jälkeen, kirous. Hän -hiipi kotoa, pysyi poissa, matkusti lähimpään kaupunkiin, ei -kirjoittanut, ei lähettänyt minkäänlaisia tietoja, eikä enää palannut. - - -II. - -Kaksi päivää sitten oli hän tullut tähän vierashotelliin, jossa kävi -vain joku ihminen. Kaikki oli niin siunatun ikävää tässä kaupungissa, -ei tapahtunut mitään, ja hänen sydämensä oli tyyni ja väsynyt. - -Vaan kerran iltapäivällä kohtaa hän portaissa naisen. Tämä aikoi -alaspäin ja hän ylös, hän tarttui hattuunsa tervehtien, kun nainen -kulki ohi ja hävisi puutarhaan. Hotellin omistaja selitti, että hän -juuri oli saapunut isänsä kanssa. - -Pitkä vihreä verkahame, suuri musta hattu ja ratsupiiska ne hänet -pysäyttivät portaissa. Toinen oli tuskin katsahtanutkaan häneen, -heittänyt vain pikaisen syrjäsilmäyksen, koonnut sitten toisella -kädellä helmansa ja kulkenut ohi. - -Hän lähti jälestä puutarhaan. Kello oli seitsemän ja kaste alkoi -laskeutua. - --- Maassa on kastetta, sanoi hän kursailematta ja astui naisen luo. - -Tämä katsoi ihmeissään tuota tunkeilevaa herraa. - -Hän osoitti toisen kenkiä. Silloin tämä kääntyi, aikoen lähteä. - --- Anteeksi, sanoi hän jälleen, -- en suinkaan tullut teidän -perässänne saadakseni puhella kanssanne; mutta kaste on laskeutunut -ja on jo aivan märkää käytävillä ja ruohossa. Tahdoin vain huomauttaa -siitä, arvellen että ehkä olitte outo paikkakunnalla. - --- Kiitos vaan, näen kyllä että on kastetta, vastasi nainen. - --- Tervehdin teitä portaissa, jatkoi hän, -- minä se siellä seisoin. -Teidän pikainen silmäyksenne aiheutti sen. - -Silloin toinen lopultakin kysyi: - --- Mitä tahdotte? - -Hänen sydämensä alkoi tykkiä, hän menetti tasapainon ja puhkesi -puhumaan: - --- Kas tässä, ottakaa mitä haluatte, annan teille kaikki mitä minulla -on, jos luulette minun tahtoneen jotain! Halusin vain hetkeksi -seisahtua teitä katsomaan, sillä teidän täytynee tunnustaa, että -olette harvinaisen kaunis. - --- No en ole mokomaa kuullut! sanoi nainen kylmästi ja -loukkaantuneena. - --- Suokaa sitte anteeksi! mutisi hän heittäen kaiken toivon. - -Toinen katsoi poispäin kukkasarkaan kääntäen hänelle selkänsä. Hän -tahtoi parantaa käytöstään, käyttää tilaisuutta hyväkseen ja sanoi: - --- Niin, ajatelkaahan, noissa ruusuissa, joita katselette, humisee. -Olen kuunnellut sitä. Mitä jos ne juttelisivat keskenään, jos tämä -humina olisi niiden kieltä. Kuulkaapas mitä ne mahtavat sanoa. - -Nainen oli alkanut kulkea. - --- Oliko sekin hullua mitä viimeksi sanoin? kysyi hän ahdistuneesti. - --- Mutta eiväthän ne ole ruusuja vaan unikkoja, vastasi toinen. - --- No, siispä unikkoja, virkkoi hän silloin. Eikö tämä humina -saattaisi olla niiden keskeistä puhetta? - -Toinen oli mennyt. Ennenkuin hän oli ehtinyt lopettaa, oli -puutarhanportin salpa sulkeutunut. - -No niin. - -Hän kulki ihmeellisessä ja erikoisessa mielentilassa penkin luo ja -istuutui sille. Vieraan naisen silmiinpistävä kauneus oli paikalla -hurmannut hänet. Kun ruokakello soi, nousi hän ja lähti ruokasaliin -mitä suurimman jännityksen vallassa. Mitä jos hän nyt tulisi ja -istuutuisi tuohon! Mitä jos hän tervehtisi häntä jälleen! - -Nainen tuli. Ratsupiiska oli hänellä nytkin kädessään. Hänen isänsä, -vanha, kaunis upseerin näköinen mies, seurasi häntä. - -Nyt oli otettava asiat oikein päin, kumarrettava ja istuttava -vastapäätä kumpaakin. Minä teen niin! ajatteli hän. Ja hän teki niin. - -Kaunotar punastui kovasti. Isä ja tytär puhuivat huomisesta -matkastaan, vanhus kysyi pöydän yli aikatauluista, kulkuteistä, -hotelleista. Ja Valloittaja-parka, jolla ei koskaan ollut -aavistustakaan aikatauluista ja kulkuteistä, sai äkkiä keksiä ne -ja antoi erinomaisia tietoja. Aterian päätyttyä lähti hän heidän -luokseen esittäen itsensä. - -Mainiota -- mainiota, he tunsivat kumpikin hänet nimeltä. - -Käytävässä pysäytti hän äkkiä upseerin tyttären sanoen: - --- Yksi ainoa sana, neiti: älkää matkustako huomenna. Jääkää -tänne. Minä näytän teille näköaloja, jos täällä niitä on, kosken, -laivatelakan. Huomen-illalla lankeen sitten jalkoihinne kiittäen -teitä. - -Kaunotar ei tullut heti lähteneeksi tiehensä, vaan kuunteli häntä -kärsivällisesti loppuun. - -Sitten hän lisäsi: - --- Elämäni on teidän käsissänne. - -Toinen hymyili. - --- Estääkseni väärinkäsitystä huomautan, että olen matkalla sulhaseni -luo ja että matkustan huomenna, sanoi hän. - --- Ei! huusi valloittaja polkien jalkaa. Ja hän tarttui hänen -käteensä, pusersi ja suuteli sitä. - -Toinen kiskoi itsensä irti, kohotti ratsupiiskansa ja antoi sillä -kipeän iskun kasvoihin. Mies tyyntyi heti ojentautuen suoraksi. -Verinen naarmu kohosi hänen vasemmalle poskelleen. - -Nainen katsoi häneen hetken antaen piiskan vaipua. - --- Te löitte minua, sanoi mies, -- vaan ei se tee mitään. Tehkää se -vielä kerta, se ilahuttaa minua uudelleen. - -Mutta allapäin, silmät maahan luotuina, kiiruhti toinen pois, ylös -portaita, ja huoneeseensa... - -Eikä hän matkustanut seuraavana päivänä. Hän kävi katsomassa -näköalat, kosken, laivatelakan. Kuinka koko maailma oli muuttunut -ja kuinka hänen sydämensä äkkiä oli täyttynyt mitä suloisimmalla -hulluudella. Ei ikinä hän olisi tahtonut tehdä sitä surullista matkaa -sulhasensa luo etelään päin, miehen luo, jota hän ei enää rakastanut, -ellei hänen isänsä olisi käskenyt. Mutta hän aikoi palata, tulla heti -takaisin. Ja hän antoi kätensä valloittajalle. - --- Minä seuraan teitä, sanoi hän, -- tulen jo huomenna perästänne. -Näkemiin, ainoa rakastettuni! - - -III. - -Nyt seurasi -- kuten aina ennenkin -- lyhyt aika, muutamia tunteja, -jolloin hän kulki verrattomassa huumauksessa näkemättä ja kuulematta -muuta kuin rakastettuaan. Tämä sähkötti aina jonkun tunnin päästä ja -kirjoitti kirjeen, kaksi, tuoksuvalle paperille. Hän luki nuo ihanat -sanat mitä kiihkeimmän ilon vallassa, sielu elävänä kukkatarhana. - -Tunnit kuluivat. Miksi ei hän matkustanut hänen jälkeensä? -Haltioituneessa mielentilassaan eläen unohti hän lähteä. Kahden -päivän perästä ei hän vieläkään ollut lähtenyt, sillä hänellä ei -ollut sydäntä jättää näitä ihastuttavia kirjeitä, joita yhä tuli. -Miksi niitä muuten tuli niin paljon? Ensimäiset olivat rakkaimmat. -Tietystikin ne kaikki olivat kuin pieniä ruusuja hänen sydämelleen, -mutta ne kävivät niin ylen tavallisiksi. - -Eräänä iltana jätti hän kaunottarensa kirjeen lukematta seuraavaan -aamuun. Hän saattoi olla avaamatta sitä heti, vapisevin sormin. Hän -luki sen kaikessa rauhassa aamulla, pukeutui ja lähti alas. - -Ruokasalissa tapasi hän matkapukuun puetun neidin. - -Tämä oli juuri tullut seurueineen, oli taiteilijatar, heleä neitonen -ensi kiertueellaan, naurunhaluinen, tulinen ja kiihkeä tunnelmissaan. -Häntä vartioi äitinsä. - -Mies tervehti. Hän hymyili nyökäyttäen vastaan. Hänen hymynsä -oli suloinen. Juuri tänään oli mies aikonut matkustaa, mutta hän -ei matkustanutkaan. Oliko se kohtalo? Hän käytti hyväkseen ensi -tilaisuutta tarjotakseen nuorelle taiteilijattarelle palvelustaan, -hän tahtoi näyttää hänelle nähtävyyksiä, olla hänen apunaan. He -sopivat ajasta, jolloin hän saattaisi neitiä laivaveistämölle. - -Hän tuli tuntia liian aikaiseen. Satoi, mutta hän odotti -sankarillisesti. Ei se mitään haittaa, tuumasi hän mielessään, olen -onnellinen kuin Jumala saadessani kastua ja väsyä hänen tähtensä. - -Hän seisoi siinä kaksi tuntia eikä neitiä kuulunut ei näkynyt. -Vihdoin tuli hänen äitinsä. Hän toisen sanoman, että tytär pyysi -suomaan anteeksi, ettei hän saattanut tulla, hänen täytyi välttämättä -käydä tuttavissaan kaupungissa. Eikä vanha äiti kysynyt, oliko hän -saanut odottaa kauan, kastunut, vilustunut. - -Hän lähti kotiin. Kulki paikasta toiseen ikävässä hotellissa, mitä -suurimman kärsimättömyyden vallassa. Kuinka kauan hän saattoi olla -tuttujensa luona! Mitä ihmeen asioita voi taiteilijattarella olla -puhuttavana ystävilleen näin ijankaikkisen kauan! - -Oli tullut myöhä, oli yö, hänen täytyi panna makuulle näkemättä -neitosta. Nukkua hän ei voinut; hän sytytti molemmat kynttilät antaen -niiden palaa. Kuinka hänen päänsä oli raskas ja sekaisin ja kuinka -kiusallisesti hänen silmänsä tuijottivat seinäpaperikuvioon. - -Hän kuuli porttia avattavan ja odotti hetken, sitte hyppäsi -hän vuoteesta ja puki päälleen. Hän oli ottanut selvää, missä -taiteilijattaren huone oli ja lähti sinnepäin. Hän oli tullut kotiin, -saattoi kuulla hänen liikkuvan sisällä; vähän ajan kuluttua pisti -hänen paljas käsivartensa kengät ulos ovesta, sitten sulkeutui ovi -ja avainta väännettiin. Hyvää yötä siellä sisällä, hyvää rauhallista -yötä sinä hurmaajatar! Hän polvistui suudellen pieniä kenkiä kuin -hullu ja narri. Sitten lupasi hän itsekseen saattaa asian ratkaisuun -aamulla ja tehdä tunnustuksensa, voitti sitte tai hävisi. - -Mutta aamulla oli neiti seurueineen lähtenyt. - -Hän otti selvää hänen matkastaan ja sai kuulla, että hän oli -matkustanut pohjoiseen, lähimpään kaupunkiin. - -Samana aamuna oli upseerin tytär kirjoittanut: Tule etelään! Täällä -on juuri kaikki hukassa! - -Ja hän lähti päistikkaa pohjoiseen. - - - - -SAKEUS. - - -I. - -Mitä syvin rauha lepää ruohoaavikon yllä. Peninkulmittain ei ole -näkyvissä puuta, ei taloa, ainoastaan vehnää ja vihreätä ruohoa -silmänkantamattomiin. Kaukana, hyvin kaukana, kärpäsenkokoisina, -näkyy hevosia ja väkeä työssä; ne ovat heinämiehiä, jotka istuvat -koneittensa istuimilla niittäen ruohoa vaottain. Ainoa ääni, jonka -saattaa kuulla, on heinäsirkkojen sirinä, ja joskus harvoin, -ilmanhengen kantamana, toinen ääni, heinäkoneiden naksuttava surina -taivaanrannan luota. Tämä ääni kuuluu väliin ihmeellisen läheiseltä. - -Paikka on Billybonyn farmi. Se on aivan erikseen avarassa -lännessä, naapurittomana, ilman minkäänlaista yhteyttä muun -maailman kanssa, ja sieltä on monen päivän matka lähimpään pieneen -aavikkokylään. Sen talot näyttävät etäältä parilta pikkuruiselta -saarelta silmänkantamattomassa vehnämeressä. Farmi ei ole asuttu -talvisaikaan; mutta keväästä myöhäiseen lokakuuhun asti on siellä -yli seitsemänkymmentä miestä vehnän kimpussa. Siellä on kolme -miestä kyökissä, kokki ja hänen kaksi apulaistaan, ja siellä on -kaksikymmentä aasia tallissa, paitsi monia hevosia; mutta naisia, -niitä ei ole ainoatakaan Billybonyn farmilla. - -Aurinko hehkuu, on 112 astetta Fahrenheitiä, taivas ja maa värisee -tässä kuumuudessa, eikä ainoakaan voimakas tuulenpuuska vilvoita -ilmaa. Aurinko näyttää palavalta tulimereltä. - -Myös kotona talojen luona on kaikki hiljaista, ainoastaan suuresta, -lastukattoisesta vajasta, jota käytetään kyökkinä ja ruokahuoneena, -kuuluu ääniä, ja kokin ja hänen sälliensä askeleita, jotka hyörivät -mitä suurimmassa kiireessä. He lämmittävät heinillä mahdottomia -rautaliesiä ja savu, joka nousee piipusta, on täynnä säkeniä ja -liekkiä. Ruoan valmistuttua kannetaan se ulos sinkkikattiloissa ja -nostetaan vankkureihin. Sitten valjastetaan eteen aasit, ja kolme -miestä lähtee viemään ruokaa aavikolle. - -Kokki on kookas irlantilainen, neljäkymmenvuotias, harmaatukkainen, -sotilaan näköinen. Hän on puolialaston, puettu avonaiseen paitaan -ja hänen rintakehänsä on kuin myllynkivi. Kaikki kutsuvat häntä -Pollyksi, koska hänen kasvonsa muistuttavat papukaijaa. - -Polly on ollut sotilaana eräissä Etelän linnoituksissa, hän on -kirjallisesti sivistynyt ja osaa lukea. Siksi hänellä onkin -laulukirja mukanaan farmilla ja sen ohella vanha sanomalehtinumero. -Näihin kalleuksiin ei hän anna kenenkään koskea, hän säilyttää niitä -kyökinhyllyllä ottaakseen esille vapaahetkinään. Ja hän tutkii niitä -suurella ahkeruudella. - -Mutta Sakeus, hänen kurja maamiehensä, joka on melkein sokea ja -käyttää silmälaseja, on kerran vallannut sanomalehden lukeakseen -sitä. Ei hyödyttänyt tarjota Sakeukselle tavallista kirjaa, jonka -pienet kirjaimet hälvenivät yhdeksi sumuksi hänen silmissään, mutta -oli hänelle todellinen nautinto pitää kädessään kokin sanomaa ja -viivähtää ilmoitusten suurissa kirjaimissa. Mutta kokki kaipasi -silmänräpäyksessä aarrettaan, haki Sakeuksen tämän vuoteelta ja -riuhtasi sanoman itselleen. Sitten koitui siitä kiivas ja naurettava -suukopu molempien miesten kesken. - -Kokki kutsui Sakeusta mustasisuiseksi ryöväriksi ja nartunpennuksi. -Hän näpsäytti sormiaan tämän nenän alla kysyen, oliko hän koskaan -nähnyt sotilasta ja tunsiko hän linnoituksen kokoonpanon. Ei -tietystikään! Mutta silloin hän sai olla varuillaan, olla varuillaan. -Jumal'auta! Pidä suusi! Mitä hän ansaitsi kuussa? Oliko hänellä -tiluksia Washingtonissa ja poikiko hänen lehmänsä eilen? - -Sakeus ei vastannut tähän mitään; mutta hän syytti kokkia -puolikypsästä ruoasta ja siitä, että tämä tarjosi leipävanukasta, -jossa oli kärpäsiä. Mene helvettiin ja vie lehtesi mukanasi! Hän -- -Sakeus -- oli oikeuden mies, hän olisi pannut lehden paikoilleen -luettuaan sen. Älä seiso siinä ja sylje lattialle, senkin likainen -koira! - -Ja Sakeuksen sokeat silmät seisoivat raivostuneina päässä kuin kaksi -kovaa rautapalloa. Mutta siitä päivästä alkaen vallitsi ikuinen viha -molempien maanmiesten välillä. - -Ruokavankkurit jakautuivat pitkin aavikkoa ja kukin niistä ravitsee -kaksikymmentäviisi miestä. Väki tulee juosten kaikilta tahoilta ja -hyökkää ruoan kimppuun ja heittäytyy vankkurien ja aasien suojaan -saadakseen hiukan varjoa aterian aikana. Kymmenen minuutin kuluttua -on ruoka nautittu, työnjohtaja istuu jo satulassa käskien väen työhön -jälleen, ja ruokavankkurit ajavat takaisin farmille. - -Mutta sillä välin kuin kokin apulaiset nyt pesevät ja puhdistavat -kuppeja ja kulhoja päivällisen jälkeen, istuu Polly itse ulkona -varjossa talon takana ja lukee tuhannetta kertaa laulujaan ja -sotilasviisujaan rakkaasta kirjastaan, jonka hän oli tuonut mukanaan -Etelän linnoituksesta. Ja silloin on Polly jälleen sotilas. - - -II. - -Illalla kun jo on hämärä, vierii seitsemän heinäkuormaa työväen kera -hiljalleen kotiapäin aavikolta. Useimmat pesevät kätensä pihalla -ennenkuin astuvat sisään iltaruoalle, jotkut sukivat tukkansakin. -Siinä on miehiä kaikista kansoista ja monista roduista, on nuoria -jos vanhojakin, Europasta muuttaneita ja amerikalaissyntyisiä -maankuleksijoita, kaikki enemmän tai vähemmän hulttioita ja rappiolle -joutuneita olentoja. - -Varakkaimmat joukkueesta kulkevat aina revolveri takataskussa. Ruoka -nautitaan yleensä kaikessa kiireessä kenenkään sanottavia puhumatta. -Nuo monet ihmiset tuntevat kunnioitusta työnjohtajaa kohtaan, joka -itse aterioi joukossa järjestystä valvoen. Ja aterian päätyttyä -lähtee väki heti levolle... - -Mutta nyt sattui niin, että Sakeus aikoi pestä paitansa. Se oli -pahasti kovettunut hiestä ja se hankasi häntä päivällä, kun aurinko -paistoi hänen selkäänsä. - -Ilta oli pimeä, kaikki olivat menneet levolle yöksi, kuului vain -hillittyä pakinaa suuresta makuuvajasta päin. - -Sakeus lähti kyökinseinän luo, jossa oli useita sadevedensäiliöitä. -Se oli kokin vettä, hän keräsi sen huolellisesti sadepäivinä, koska -Billybonyn farmin vesi oli liian kovaa ja rautaista pesuvedeksi. - -Sakeus otti yhden vesisäiliöistä, riisui paitansa ja alkoi hieroa -sitä. Ilta oli hiljainen ja kylmä, häntä paleli aika lailla; mutta -paita oli puhdistettava ja hän vihelteli hiljaa rohkaistakseen -mieltänsä. - -Silloin aukaisee kokki äkkiä kyökinoven. Hänellä on lamppu kädessä ja -leveä valojuova lankeaa Sakeuksen päälle. - --- Vai niin, sanoi kokki astuen ulos. - -Hän asetti lampun porraslaudalle, meni aivan Sakeuksen luo ja kysyi: - --- Kuka on antanut sinulle tuon veden? - --- Minä otin sen, vastasi Sakeus. - --- Se on minun vettäni! huusi Polly. -- Sinä olet ottanut sen, senkin -orja, valehtelija, varas ja nartunpentu. - -Sakeus ei vastannut tähän sen enempää, hän alkoi vain uudistaa -syytöksiänsä kärpäsistä vanukkaassa. - -Näiden kahden miehen aikaansaama melu houkutteli miehet makuuvajasta, -he seisoivat ryhmissä, ja kuuntelivat viluisina sanakiistaa mitä -suurimmalla mielenkiinnolla. - -Polly huusi heille: - --- Eikö tuo sianporsas ole suuremmoinen? Uskaltaa ottaa minun omaa -vettäni! - --- Tuoss' on vetesi! sanoi Sakeus ja kaatoi säiliön kumoon. -- Minä -olen käyttänyt sen. - -Kokki työnsi nyrkkinsä hänen silmiensä alle ja kysyi: - --- Näetkös tämän? - --- Näen, vastasi Sakeus. - --- Minäpä annan sinun maistaa sitä. - --- Uskallappas vaan. - -Samassa kuului muutama nopea isku, jotka annettiin ja takaisin -maksettiin samassa tuokiossa. Katsojat päästivät ulvonnan toisensa -jälkeen merkiksi suosiostaan ja mielihyvästään. - -Vaan Sakeus ei jaksanut pitää puoliaan kauan. Sokea, jäntterä -irlantilainen oli raivostunut kuin tunturisopuli, mutta liian -lyhytkäsinen mahtaakseen mitään kokille. Lopulta horjui hän sivuttain -kolme neljä askelta pitkin kenttää tupertuen maahan. - -Kokki kääntyi joukon puoleen sanoen: - --- Niin, tuossa hän nyt makaa. Ja maatkoon vain, sotilas on hänet -kaatanut. - --- Minä luulen, että hän on kuollut, kuului joku ääni. - -Kokki kohauttaa olkapäitään. - --- Hyvä on, sanoo hän ylimielisesti. Ja hän tuntee itsensä suureksi -ja voittamattomaksi valtiaaksi katsojakuntansa edessä, hän heittää -niskojaan tahtoen näyttää mahtiaan, hän käy kirjalliseksi. - --- Hitto vieköön hänet, sanoo hän, -- antaa hänen olla. Onko -hän amerikalainen Daniel Webster? Tulla opettamaan minulle -vanukkaanlaittoa, minulle, joka olen keittänyt ruokaa kenraaleille! -Onko hän aavikon eversti, saan luvan kysyä? - -Ja kaikkien täytyy ihmetellä Pollyn puhetta. - -Silloin nousee Sakeus jälleen maasta ja sanoo yhtä pidätetysti, yhtä -uhmaavasti: - --- Käyhän tänne, senkin jänishousu! - -Väki mylvii ihastuksesta; mutta kokki hymyilee säälivästi ja vastaa: - --- Turhia! Voin yhtä hyvin tapella tämän lampun kanssa. - -Sen sanottuaan otti hän lampun ja lähti sisään hitaasti ja arvokkaana. - -Kentällä tuli pimeä ja väki palasi makuuvajaan. Sakeus otti paitansa, -väänsi sen huolellisesti ja pani päälleen. Sitte retusti hänkin -toisten jälestä makuulavalleen ja kävi maata. - - -III. - -Seuraavana päivänä oli Sakeus polvillaan ruohossa aavikolla voidellen -konettaan öljyllä. Aurinko oli yhtä pistävä tänäänkin ja hänen -silmänsä juoksivat täyteen hikeä lasien takana. Äkkiä syöksyvät -hevoset pari askelta eteenpäin, joko ne nyt pelästyivät jotain tai -oli hyönteinen niitä pistänyt. Sakeukselta pääsee huuto ja hän hyppii -korkealle ilmaan. Heti sen perästä alkaa hän heiluttaa vasenta -kättään ilmassa ja kulkea edestakaisin rientävin askelin. - -Eräs mies, joka ajaa heinäharavaa jonkun matkan päässä, pysäyttää -hevosensa ja kysyy: - --- Mikä hätänä? - -Sakeus vastaa: - --- Tule tänne vähän ja auta minua. - -Miehen tullessa näyttää Sakeus hänelle veristä kättään ja sanoo: - --- Minulta katkesi sormi, se tapahtui vastikään. Etsi sitä, minä en -näe. - -Mies etsii sormea ja löytää sen ruohosta. Se oli poikki toisen -nivelen alapuolelta, alkoi jo kuihtua. - -Sakeus ottaa sormen käteensä, katsoo sitä tunnustellen ja huomauttaa: - --- Niin oikea on. Odotappas vähän, pidä sitä hetkinen. - -Sakeus vetää paitansa housuista ja repäisee siitä kaksi kaistaletta; -toisella sitoo hän kätensä, toiseen kääri ihan katkaistun sormensa ja -pistää sen taskuunsa. Sitte kiittää hän toveria avusta ja istuutuu -jälleen koneelleen. - -Hän jaksoi olla melkein iltaan asti. Kun työnjohtaja kuuli hänen -onnettomuudestaan, haukkui hän häntä ja lähetti hänet samassa -takaisin farmille. - -Ensimäinen, mihin Sakeus ryhtyi, oli, että hän piilotti katkaistun -sormensa. Hänellä ei ollut yhtään spriitä, hän kaasi koneöljyä -pulloon, pudotti sormen sinne ja korkitsi kaulan lujasti. Pullon -pisti hän olkisäkin alle lavalleen. - -Kokonaisen viikon oli hän kotona; hänelle tuli kovia kipuja käteen ja -hänen oli pysyttävä liikkumatta yötä päivää; sitten se iski päähän, -ruumiissakin tuntui olevan kuumetta ja hän kärsi ja tuskitteli -aivan ylenpalttisesti. Ei ikinä ollut häntä kohdannut tämmöinen -toimettomuus, ei edes silloin kun miinaräjähdys joku vuosi sitten -sattui, vahingoittaen hänen silmänsä. - -Tehdäkseen hänen surkean tilansa vieläkin surkeammaksi tuli kokki -Polly itse joka päivä tuomaan hänelle ruokaa vuoteelle, ja käytti -tilaisuutta kiusatakseen haavoittunutta. Molemmat vihamiehet saivat -näihin aikoihin monet torat toisiltaan, ja sattui useammin kuin -kerran, että Sakeuksen täytyi kääntyä seinään päin hiljaa hammasta -purren, koska hän oli kovin voimaton jättiläistä vastustamaan. - -Sillä välin jatkuivat nämä tuskalliset vuorokaudet, yötä päivää -sietämättömän ikävinä. Heti kun oli mahdollista, alkoi Sakeus hiukan -istua lavitsallaan ja kuumuuden aikana päivällä piti hän oven -auki aavikolle nähdäkseen taivaan. Usein istui hän suu selällään -kuunnellen heinäkoneiden raksutusta kaukana, kaukana ja hän puhutteli -silloin ääneen hevosiaan ikäänkuin olisi hänellä ollut ne edessään. - -Mutta häijy Polly, tuo ilkeä Polly ei saattanut nytkään antaa hänen -olla rauhassa. Hän tuli sisään paiskaten oven kiinni perässään muka -siksi että veti, veti aivan hirmuisesti, eikä se suinkaan saattanut -tehdä hänelle hyvää. Silloin kömpi Sakeus aivan hillittömänä -vuoteeltaan heittäen kokin jälkeen saappaan tai jakkaran ja hänen -totisin tarkoituksensa oli tehdä kokki elinijäkseen vaivaiseksi. -Mutta Sakeuksella ei ollut onnea, hän näki liian huonosti osuakseen -oikeaan ja niin ei hän koskaan saanut sattumaan. - -Seitsemäntenä päivänä oli hän selittänyt tahtovansa syödä päivällistä -kyökissä. Kokki vastasi, ettei hän ollenkaan välittänyt hänen -käynnistään. Siihen se jäi, Sakeus sai tänäänkin vastaanottaa -ruokansa vuoteellaan. Hän istui siinä aivan hyljättynä ja vääntelehti -ikävästä. Nyt tiesi hän kyökin olevan tyhjän, kokki apulaisineen oli -aavikolla päivällistä viemässä, hän kuuli heidän lähtevän laulaen ja -hoilaten kiusatakseen huoneeseen suljettua. - -Sakeus nousee lavitsalta ja horjuu kyökkiin. Hän katsoo ympärilleen, -kirja ja sanomalehti ovat paikoillaan, hän ottaa viimemainitun ja -horjuu takaisin makuuvajaan. Sitte kuivaa hän silmälasinsa ja alkaa -lukea ilmoitusten suuria hauskoja kirjaimia. - -Kuluu tunti, toinen, -- ne kuluivat nyt niin sukkelaan. Sakeus kuuli -viimein ruokavankkurien palaavan ja hän kuuli kokin äänen, joka käski -apulaisia pesemään kupit ja kulhot kuten ennenkin. - -Sakeus ymmärsi että lehteä tultaisiin kaipaamaan; oli juuri se hetki, -jolloin kokki lähti kirjastoonsa. Hän mietti hetken ja pisti sitten -lehden olkisäkin alle lavitsalle. Hetken perästä otti hän lehden taas -sukkelasti esiin ja pisti sen paljasta ihoaan vasten. Ei ikänä hän -sitä enää antaisi pois! - -Kuluu minuutti. - -Silloin tulevat raskaat askeleet makuuvajaan päin ja Sakeus makaa -tuijottaen kattoon. - -Polly astuu sisään. - --- Miten se on, onko sinulla minun lehteni? kysyy hän pysähtyen -keskelle lattiaa. - --- Ei, vastaa Sakeus. - --- Mutta sinulla on se! kähisee kokki astuen lähemmäksi. - -Sakeus kohottautuu. - --- Minulla _ei ole_ sinun lehteäsi. Mene helvettiin! sanoo hän -raivoissaan. - -Mutta silloin heittää kokki sairaan miehen lattialle ja alkaa tutkia -lavitsaa. Hän kääntää olkisäkin nurin ja kääntää peiteparan moneen -kertaan löytämättä etsimäänsä. - --- Sinulla on se, sanoi hän yhä. Ja vielä lähtiessään ja pihalle -tultuaan kääntyi hän toistaen: - --- Sinä olet ottanut sen. Vaan odotappas ystäväni! - -Silloin nauroi Sakeus niin siunatun makeasti ja häijysti toiselle ja -sanoi: - --- No niin, otin minä sen, minä tarvitsen sitä, senkin likainen sika. - -Mutta silloin muuttui kokin papukaijanaama aivan veripunaiseksi ja -hänen konnankatseessaan näkyi pahaaennustava välähdys. Hän katsoi -taakseen Sakeukseen mutisten: - --- Odotahan. - - -IV. - -Seuraavana päivänä oli rajuilma; sade valui virtanaan pieksäen -asumuksia raekuuron lailla ja täyttäen kokin vesisäiliöt jo varhain -aamulla. Koko työväki oli kotosalla, jotkut paikkasivat vehnäsäkkejä -syksyksi, toiset panivat kuntoon työ- ja tarvekaluja, jotka olivat -särkyneet, ja muutamat teroittivat niittokoneiden veitsiä. - -Kun päivällishuuto kuului nousi Sakeus lavitsaltaan, jossa oli -istunut, aikoen seurata toisia ruokahuoneeseen. Mutta oven -ulkopuolella hän kohtaa Pollyn, joka toi hänen ruokansa. Sakeus -huomautti, että hän oli päättänyt tästä lähtien syödä toisten kanssa, -hänen kätensä oli parempi eikä hänellä enää ollut kuumetta. Kokki -vastasi, että ellei hän huolinut siitä ruoasta, joka hänelle tuotiin, -sai hän olla ilman. Hän paiskasi läkkivadin Sakeuksen makuulavalle ja -kysyi: - --- Eikö se muka kelpaa sinulle? - -Sakeus meni takaisin lavitsalleen tyytyen tähän. Oli parasta ottaa se -ruoka, mikä annettiin. - --- Mitä sianruokaa sinä nyt tänään taas olet keittänyt! nurisi hän -käyden käsiksi vatiin. - --- Kananpoikaa, vastasi kokki. - -Ja hänen silmänsä välähtivät omituisesti, kun hän poistui ja kääntyi. - --- Kananpoikaa? mutisi Sakeus itsekseen tutkien ruokaa. Jopa nyt -jotain, senkin valehtelija! Mutta kyllä se on lihaa kastikkeen kera. - -Ja hän söi lihaa. - -Äkkiä saa hän suuhunsa palan, jota ei ymmärrä. Se ei taivu -leikattavaksi, se on sitkeälihainen luu, ja kaluttuaan yhtä syrjää -ottaa hän sen suustaan katsoen sitä. Pitäköön itse luunsa, senkin -koira, mutisee hän ja lähtee oviaukon luo tutkiakseen sitä vielä -tarkemmin. Hän kääntelee ja vääntelee sitä moneen kertaan. Yhtäkkiä -kiiruhtaa hän takaisin lavitsalleen, kopeloi pulloa, jossa oli -katkennut sormi, -- pullo on poissa. - -Sakeus astuu ruokahuoneeseen. Hän pysähtyy kalmankalpeana, nääntynein -kasvoin, oven sisäpuolelle ja sanoo kokille kaikkien kuullen: - --- Kuule Polly, eikö tämä ole minun sormeni? - -Samalla nostaa hän jonkun esineen ilmaan. - -Kokki ei vastaa, mutta alkaa tirskua pöytänsä luona. - -Sakeus pitää ilmassa toista esinettä ja sanoo: - --- Kuule Polly, eikö tämä ole minun kynteni, joka oli sormessa. Enkö -muka tunne sitä? - -Nyt kävivät kaikki miehet tarkkaavaisiksi Sakeuksen ihmeellisistä -kysymyksistä ja katsoivat häneen ällistyneinä. - --- Mikä sinun on? kysyy joku. - --- Minä löysin sormeni, katkenneen sormeni ruoasta, selitti Sakeus. --- Tuo on keittänyt sen, hän antoi sen minulle ruoan seassa. Tässä on -kynsikin. - -Silloin pääsi äkkiä naurunremakka joka pöydästä ja miehet huusivat -yhteen ääneen: - --- Onko hän keittänyt oman sormesi ja antanut sinulle syödä? Sinä -olet jyrsinyt sitä huomaamatta, olet pistänyt poskeesi yhden syrjän. - --- Minä näen huonosti, vastasi Sakeus. -- En tietänyt... en voinut -ajatella... - -Äkkiä hän pysähtyy, kääntyy oveen päin ja menee taas ulos. - -Työnjohtajan täytyi palauttaa rauha ruokahuoneeseen. Hän nousi, -kääntyi kokin puoleen ja sanoi: - --- Keititkö sormen muun lihan joukossa, Polly? - --- En, vastasi Polly. -- Hyvä Jumala, en toki. Minkälaisena miehenä -te pidätte minua? Keitin sen erikseen aivan toisessa padassa... - -Mutta juttu keitetystä sormesta oli joukolla loppumattomana ilon -aiheena koko iltapäivän, keskusteltiin siitä ja naurettiin kuin -hullut, ja kokilla oli ennen kuulumaton riemupäivä. Mutta Sakeus oli -kadonnut. - -Sakeus oli lähtenyt kedolle. Rajuilmaa jatkui eikä matkalla ollut -ainoatakaan suojusta; mutta Sakeus kulki kulkemistaan edelleen -ruohoaavikkoa pitkin. Hän kantoi sairasta kättään kääreissä koettaen -varjella sitä kastumasta niin hyvin kuin taisi; muuten oli hän -läpimärkä kiireestä kantapäähän. - -Hän jatkaa kulkuaan. Kun alkaa hämärtää; pysähtyy hän, katsoo -kelloaan salaman valossa ja lähtee sitten paluumatkalle samaa tietä -kuin oli tullutkin. Hän astuu raskain, harkituin askelin vehnän -keskessä ikäänkuin olisi hän tarkoin laskenut ajan ja nopeuden. -Kahdeksan aikaan on hän taas kotona farmilla. - -On jo aivan pimeä. Hän kuulee että väki aterioi iltasta -ruokahuoneessa ja kurkistaessaan ikkunasta näyttää hänestä kokki -olevan sisällä ja sen lisäksi hyvällä tuulella. - -Hän lähtee talon luota, astuu tallia kohden, jossa asettuu sateen -suojaan, ja tuijottaa pimeyteen. Heinäsirkat ovat ääneti, kaikki on -hiljaa, sade vain yhä valuu ja silloin tällöin halkaisee rikinvärinen -salama taivaan lyöden alas jonnekin aavikolle. - -Vihdoinkin kuulee hän väen nousevan illallispöydästä ja lähtevän -makuusuojaa kohden kiroillen ja juosta viilettäen päästäkseen -kastumasta. Sakeus odottaa vielä tunnin aikaa kärsivällisesti ja -itsepintaisuudella, sitte lähtee hän kyökkiin päin. - -Siellä on vielä tulta, hän näkee miehen hääräävän hellan luona ja -astuu rauhallisena sisään. - --- Hyvää iltaa, tervehtii hän. - -Kokki katsoo häneen hämmästyneenä ja sanoo viimein: - --- Et sinä saa enää ruokaa tänä iltana. - -Sakeus vastaa: - --- Sama se. Mutta anna minulle vähän saippuaa, Polly. En saanut -paitaani puhtaaksi eilen, minun täytyy pestä se uudestaan. - --- Ei minun vesissäni, sanoo kokki. - --- Juuri siinä. Se on tuolla nurkan takana. - --- Neuvon sinua jättämään sen tekemättä. - --- Saanko saippuata? kysyy Sakeus. - --- Kyllä minä sinulle saippuat annan, vastaa kokki, ulos.! - -Ja Sakeus lähtee. - -Hän ottaa yhden vesisäiliöistä, kantaa sen aivan kyökin ikkunan -alle ja alkaa läiskiä meluavasti vedessä. Kokki kuulee sen ja tulee -perästä ulos. - -Hän on tänään mahtavampi ja ylimielisempi kuin koskaan ennen ja hän -astuu aivan Sakeusta kohti ylöskäärityin hihoin, päättäväisenä ja -suutuksissaan. - --- Mitä sinä teet täällä? kysyy hän. - -Sakeus vastaa: - --- En mitään erityistä. Pesen paitaani. - --- Minunko vedessäni? - --- Tietysti. - -Kokki astuu lähemmäksi, kumartuu vesiastian yli tunnustellen onko se -hänen omansa ja etsii vedestä paitaa. - -Silloin vetää Sakeus revolverinsa haavoitetun käden kääreistä, painaa -sen aivan kokin korvaan ja laukaisee. - -Märässä yössä kaikui heikko pamaus. - - -V. - -Kun Sakeus myöhään yöllä tuli makuuvajaan käydäkseen levolle, heräsi -pari toveria tilallaan. He kysyivät, mitä hän oli toimittanut ulkona -näin kauan. - -Sakeus vastasi: - --- En mitään erityistä. Olen muuten ampunut Pollyn. - -Toverit, nousivat kyynäspäilleen paremmin kuullakseen. - --- Oletko ampunut hänet? - --- Olen. - --- Sepä pentelettä. Mihin sattui? - --- Päähän. Ammuin korvan läpi, ylöspäin. - --- Saakeli vieköön! Mihin hautasit hänet? - --- Länteen kedolle. Panin sanomalehden hänen käsiensä väliin. - --- Ihanko totta! - -Sitte asettuivat toverit taas pitkälleen nukkuakseen. - -Hetken perästä kysyy vielä toinen heistä: - --- Kuoliko hän heti? - --- Kuoli, vastasi Sakeus, -- melkein heti. Kuula kulki aivojen kautta. - --- Se onkin paras paikka, sanoo toveri. -- Jos se kulkee aivojen -läpi, on se varma kuolema. - -Sitten tulee vajassa hiljaista ja kaikki nukkuvat... - -Työnjohtajan täytyi seuraavana päivänä nimittää uusi kokki, toinen -entisistä apulaisista, joka nyt nousi arvossa päälliköksi ja oli -sydämestään iloinen murhasta. - -Kaikki kävi kulkuaan syksyyn. Ei puhuttu sen enempää Pollyn -kuolemasta; piruparka oli kuollut, oli haudattu vehnämaahan, -sinne niissä tähkät olivat katkotut. Eikä siinä ollut sen enempää -tehtävissä. - -Kun tuli lokakuu, lähtivät Billybonyn työmiehet lähimpään kaupunkiin -juodakseen jäähyväisryypyt toistensa kanssa ja sitte erotakseen. -Kaikki olivat tällä hetkellä parempia ystäviä kuin konsanaan ja he -syleilivät toisiaan ja kestitsivät toisiaan hyvästä sydämestä. - --- Minne sinä, Sakeus, lähdet? - --- Tähden vähän kauemmaksi länteen, vastaa Sakeus. -- Kenties -Wyomingiin. Mutta talveksi menen taas halkometsiin. - --- Siispä tapaamme siellä. Näkemiin, Sakeus. Onnellista matkaa! - -Ja toverit lähtevät suuren Yankeemaan kaikkiin suuntiin. Sakeus -matkustaa Wyomingiin. - -Ja ruohoaavikko jää äärettömän meren kaltaisena, jota -lokakuun-aurinko valaisee heittäen sen yli pitkiä naskalinteräisiä -säteitään. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Saban kuningatar sekä muita kertomuksia, by -Knut Hamsun - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SABAN KUNINGATAR SEKÄ MUITA *** - -***** This file should be named 53328-8.txt or 53328-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/3/2/53328/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53328-8.zip b/old/53328-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 4ac99ba..0000000 --- a/old/53328-8.zip +++ /dev/null |