diff options
Diffstat (limited to 'old/53257-8.txt')
| -rw-r--r-- | old/53257-8.txt | 9681 |
1 files changed, 0 insertions, 9681 deletions
diff --git a/old/53257-8.txt b/old/53257-8.txt deleted file mode 100644 index 7a001d7..0000000 --- a/old/53257-8.txt +++ /dev/null @@ -1,9681 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Etsivä Samuel, by Upton Sinclair - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Etsivä Samuel - -Author: Upton Sinclair - -Release Date: October 11, 2016 [EBook #53257] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ETSIVÄ SAMUEL *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -ETSIVÄ SAMUEL - -Kirj. - -Upton Sinclair - - -Suomennos - - -Alkuteoksen nimi: Samuel the Seeker - - - - - -Porissa, -Osuusk. Kehityksen r.l. kustannuksella, -1911. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Vanhempain luona. - II. Perhe joutuu petkutuksen uhriksi. - III. Kun Samuelin piti kulkea vapaamatkustajana junassa. - IV. Ilman työtä ja rahaa. - V. Poliisioikeudessa. - VI. Köyhien työläisten parissa. - VII. Professori Stewart'in luona. - VIII. Pillastunut hevonen. - IX. Rohkeus työn palkinto. - X. Fairviewissä. - XI. Juhlivia miljoonainomistajia. - XII. Jälleen poliisin kynsissä. - XIII. Pako poliisin avulla. - XIV. Lapsi ja murtovaras. - XV. Tohtori Vincen luona. - XVI. Samuelista tulee kirkonpalvelija. - XVII. Käynti miss Glady Wygantin luona. - XVIII. Tohtori Vincen kanssa keskustelussa. - XIX. Uusi käynti miss Gladyn luona. - XX. Jälleen Charlie Swiftin luona. - XXI. Samuel hankkii todistuksia. - XXII. Tohtori Vince osottautuu mahdottomaksi. - XXIII. Mr Wygantin luona. - XXIV. Pyhän Matteuksen kirkon sakaristossa. - XXV. Samuel esiintyy kirkkoneuvostossa. - XXVI. Kun Samuel aikoi mennä naimisiin neiti Gladyn kanssa. - XXVII. Kehoitus Pyhän Matteuksen kirkon jäsenille. - XXVIII. Käynti poliisin luona. - XXIX. Sanomalehtiuutinen ja varotus. - XXX. Samuel sosialistikokouksessa. - XXXI. Katukokous. - - - - -I. Vanhempain luona. - - --- Samuel, sanoi vanha Efraim, etsikää, ja te löydätte! - -Nämä sanat hän oli kirjoittanut Samuelin äidin pienelle valokuvalle, -joka riippui Samuelin makuuhuoneen, vanhan ullakkokamarin seinällä. -Ja niin kasvoi Samuel tietoisena siitä, että hänkin oli etsijä. -Mitä hänen tulisi etsiä ja miten, se oli hänelle epätietoista -- se -sisältyi etsimiseen. Vanha Efraimkaan ei voinut antaa paljon tietoja, -sillä etsijät olivat lähteneet länteenpäin, jo ennenkuin hän oli -asettunut farmilleen; ja Samuelin äiti oli kuollut hyvin nuorena, -ennenkuin hänen miehensä oli ehtinyt omistaa muuta kuin hänen -uskonsa alkuperusteet. Samuelin tiedot näistä asioista rajoittuivat -siis siihen, että etsijät olivat lämpimästi jumalaapelkääviä miehiä -ja naisia, mutta että he olivat katkaisseet siteensä vallitseviin -kirkollisiin yhdyskuntiin, kun eivät voineet hyväksyä näitten oppeja. -Heidän mielestään oli jokaisen ihmisen velvollisuus itse lukea -jumalansanaa ja kulkea sen osoittamaa tietä. - -Siten oppi poika käsittämään elämän, ei hiljaiseksi ja rauhalliseksi, -vaan seikkailurikkaaksi. Täytyy etsiä, lakkaamatta etsiä; sillä -tavalla avautui hänelle lopuksi totuuden tie. Hän voi lukea tämän -innon äitinsä kasvoista, jotka yksinkertaisessa valokuvassakin -näyttivät kauneilta ja hienoilta. Vanhalla Efraimilla oli joskus -hämyhetkinä tapana puhua äidistä, ja silloin kyyneleet vierivät -hänen poskilleen. Yhden ainoan vuoden yhdessäolo oli ollut kylliksi -antamaan hänen elämälleen aivan uuden suunnan, siitäkin huolimatta, -että hän oli yli keski-ikäinen leskimies, jolla oli kaksi lasta. -Hän oli tullut työnjohtajaksi suurelle metsänhakkuupaikalle kauas -vuoristoon. - -Samuel oli aina pitänyt isäänsä vanhana miehenä; vauhko hevonen oli -vaikeasti loukannut vanhaa Efraimia, ja siitä pitäen oli hän nopeasti -alkanut vanhentua. Hän oli jättänyt tukinhakkuun; ei ollut kestänyt -kauvaa, ennenkuin seutu oli puhdistettu metsistä. Nyt olivat vuoret -paljaat, ja väestö oli ryhtynyt muilla töillä elättämään itseään. - -Samuelin lapsuus oli ollut yksitoikkoinen ja ankara. Talvi oli tähän -vuorierämaahan tullut aikaisin. Järvet menivät jäähän, lumi tukki -tiet, ja sitten täytyi heidän elää kesäisillä ansioillaan ja sillä -metsänriistalla, minkä Samuelin puoliveljet, Dan ja Adam, onnistuivat -metsästyksellään hankkimaan. Mutta nyt oli kaikki muuttunut ja -unohtunut, sillä järven päässä oli hotelli, ja seudulla runsaasti -rahoja. Ei enää kannattanut tehdä heinää vuorenrinteiltä, vaan -paljon kannattavampaa oli muuttaa omaisineen ullakolle ja vuokrata -pois huoneensa. Muutamat naapurit muuttivat vanhat latonsakin -makuuhuoneiksi ja ilmoittivat kaupungin sanomalehdissä vuokralaisia; -eikä kestänyt kauvan, ennenkuin heillä oli kaikki maalattua ja hienoa -ja uudet talot jo olivat hyvällä alulla omien "hotellien" saamiseen. - -Vanhalla Efraimilla ei ollut oikeita edellytyksiä onnistumiseen tällä -tavalla. Hän oli raajarikkoinen ja hidas, taipuvainen lihavuuteen, ja -näki huonosti toisella silmällä. Samuel tiesi vuokralaisten nauravan -hänelle, silloinkin kun he söivät itsensä kylläiseksi hänen ruuastaan -ja hankkivat hänestä itselleen kaikenlaista hyötyä. Samuelille se -oli ensimmäinen katkera kokemus, sillä hän tiesi, että Efraimilla -oli kuninkaallinen sydän. Kerran kuuli poika hänen huoneessaan -ullakkokamarin alapuolella sanovan eräälle vuokralaiselleen, -leskelle, jonka pienestä tyttärestä ukko paljon piti: - --- Luulen ymmärtäväni teillä, rouva, olevan huolia, ja siksi sanon -teille, että jos teidän on vaikea olla ilman näitä rahoja, niin -näen mieluummin, että pidätte ne itse, sillä en niitä tällä kertaa -tarvitse. Voittehan lähettää ne minulle myöhemmin, kun teille -paremmin sopii. - -Tällä lailla kohteli Efraim Prescott vuokralaisiaan, eikä hänen -rikkautensa senvuoksi kasvanutkaan niin nopeasti kuin hänen -ylevämielisyytensä. - -Vaimonsa oli opettanut hänet lukemaan raamattua. Hän luki sitä -iltaisin ja myöskin sunnuntaisin. Ukko ei ymmärtänyt oliko se, mitä -hän luki, ylevää runoutta, ja kuuluiko se maailmankirjallisuuden -paraisiin tuotteisiin. Hänestä sillä kaikella oli todellinen yhteys -hevoskaupan, ruokavieraitten ruuan y.m. samallaisten asiain kanssa. -Hän juurrutti Samueliinkin saman käsityksen; ja kun poika kasvoi, -voittivat ujous ja saamattomuus hänessä alaa, ja ne siveysopilliset -totuudet, joita hän luki kirjojen kirjasta, näyttivät merkitsevän -hyvin vähän hänen ympärillään olevassa maailmassa. - -Raamatun ja äidin lisäksi oli vielä eräs suuri aine, josta Efraim -antoi opetusta pojalleen, ja se oli Amerikka. Amerikka oli Samuelin -isänmaa, se maa, jossa hänen esi-isänsä olivat kuolleet. Se oli maa, -joka erosi muista maista siinä, että sen täytettävänä oli suuri ja -ihmeellinen tehtävä. Se oli vapauden maa. Vapauden puolesta oli -tuhansittain urhoollisia miehiä vuodattanut sydänverensä, ja heidän -unelmansa ruumiillistuivat laitoksissa, jotka olivat melkein yhtä -pyhät kuin itse raamattukin. Samuel oppi virsiä, joissa näitä asioita -käsiteltiin, ja hän kuuli niistä komeita puheita. Jokaisen heinäkuun -neljäntenä päivänä oli hän, niin kauvan kuin muisti, mennyt kaupungin -raatihuoneelle kuulemaan puhetta, ja aina hän häpesi sitä, että -silloin sai kyyneleet silmiinsä. - -Hän oli nähnyt kyyneleitä myöskin monien kesävieraitten silmissä -joskus rauhallisina iltoina, kun vanhuksen päähän pälkähti avata -sydämmensä sisimmät kätköt. Sillä Efraim Prescott oli ollut mukana -suuressa sodassa. Hän oli seitsemännentoista Pensylvaniarykmentin -mukana marssinut Bul Runista Cold Harbouriin, jossa oli kolme kertaa -haavottunut, ja hänen muistissaan oli tyhjentymätön varasto rohkeita -urotöitä ja vaikuttavia kuvauksia. - -Nämä voimat olivat vaikuttamassa Samuelin kasvatukseen. Niitten -lisäksi oli hänellä ainoastaan farmi jokapäiväisine töineen ja -erämaan luonnon komeus: päivä ja yö, talvi ja kesä vuorilla. Kirjoja -oli vähän. Oli risainen kirja, jonka Samuel osasi melkein ulkoa, ja -kertoi se miehestä, joka oli joutunut asumattomalle saarelle ja miten -hänen siellä onnistui ratkaista vaikea elatuskysymys. Tästä kirjasta -Samuel oppi käsittämään elämää rehellisenä työnä ja löytämään -mielenkiintoista ja romantista myöskin hyödyllisestä toiminnasta. Ja -sitten oli siellä kertomus kristitystä ja hänen vaelluksestaan. Se -oli juuri oikea kirja etsijälle, sillä sen kauniit tulevaisuuskuvat -eivät olleet liiaksi tarkkoja, eikä se antautunut sellaiseen vaaraan, -että olisi luvannut liian aikaista onnea. - -Sitten, paljon myöhemmin, unohti joku kesävieras nidoksen James -Whitcombe Rileyn "Maanviljelyksen runoutta", ja Samuel joutui taas -katsomaan elämää uudelta puolelta. Hän oli ollut onnellinen, mutta -nyt vasta hän sen huomasi. Hän oli rakastanut päänsä yläpuolella -kaareutuvaa sinistä taivasta, äärettömiä metsiä ja välkkyvää järveä, -mutta vasta nyt löysi hän sanoja niitten kuvaamiseen, ja elämän -tavallisimmatkin toimet suoritettiin laulun voimalla. - -Tästä kaikesta voi huomata, että Samuelin pääominaisuuksiin kuului -innokkuus. Hän oli taipuvainen näkemään asiat ruusunpunaisina ja -uskomaan, mitä hänelle kerrottiin erittäinkin, jos se oli jotakin -kaunista ja puoleensavetävää. Hän oli taipuvainen omaamaan ihanteita -ja hyväksymään teorioja. Ylevä periaate voi vaikuttaa häneen -voimakkaasti, ja hän voi työskennellä innokkaasti sen soveltamiseksi -käytäntöön. Mutta siitä ei pidä vetää johtopäätöstä, että Samuel -olisi narri. Päinvastoin, kun asiat olivat hullusti, huomasi hän -sen, ja uskontonsa mukaisesti etsi hän syytä, etsi väsymättä ja -kaikin voimin. Jos kaikki ihmiset tekisivät niin, olisi maailma pian -toisellainen. - - - - -II. Perhe joutuu petkutuksen uhriksi. - - -Sellaista oli Samuelin elämä, kunnes hän täytti seitsemäntoista -vuotta, jolloin perhettä kohtasi surullinen onnettomuus. - -Kaupunkilaisvieraat olivat siihen syyllisiä. Kaikki väittivät, että -ne toivat paikkakunnalle hyvinvointia, mutta siitä huolimatta vanha -Efraim ei lakannut valittamasta sitä seikkaa, että ne milloinkaan -olivat sinne joutuneetkaan. Ne polkivat maahan vanhat käsitykset, -tekivät lopun entisistä elämäntavoista. Mitä kannatti vääntää -kantoja ja viljellä metsämaita, kun voi myydä salakoita pennistä -kappale? Kaikista miehistä tuli "Tiennäyttäjiä" ja kaupunkilaisten -palvelijoita kesän aikana ja tytöistä palvelijattaria. He saivat -entistä hienommat vaatteet ja vilkkaamman puhetavan, mutta he -tulivat myöskin ahneemmiksi ja levottomammiksi. He olivat esim. -tottuneet ottamaan vastaan juomarahoja, ja useampi kuin yksi tyttö -lähti kaupunkiin, jossa useinkin joutuivat sanoin kuvaamattomien, -kauheitten kohtalojen alaisiksi. - -Kaikilla kesävierailla oli rahoja. Olivatpa ne nuoria tai vanhoja, -niin rahoja heiltä juoksi loppumattomana virtana. Heidän ei tarvinnut -kyntää eikä kylvää -- he ostivat, minkä tarvitsivat; he viettivät -aikaansa leikkimällä purjeveneillä, kalastusvehkeillä, polkupyörillä -ja automobiileilla ja muissa samanlaatuisissa hommissa. - -On vaikea ymmärtää, miten he näihin kaikkiin saivat varoja, mutta he -tulivat kaupungista, suuresta pääkaupungista, johon ajatukset yhä -itsepäisemmin alkoivat pyrkiä. - -Sattui sitten erään vuoden elokuussa, että eräs mies kolkutti -tuttaviemme ovea. Hänen nimensä oli Manning, Percival Manning, -nuorempi osakas toiminimessä Manning ja Isaacson, joka toimi -pankkiirina ja pörssikeinottelijana ja jolla oli osote, mikä löi -Prescottin perheen hämmästyksellä. Se oli Wall Street! - -Mr Percival Manning oli lihava ja lyhyenläntä mies. Hän oli puettu -raitaiseen paitaan ja housuihin, jotka edestäpäin olivat veitsenterän -muotoiset; hän säteili hyvinvointia. Hän puhui ainoastaan nerokkaista -rahansijoituksista, joitten kautta päivässä koottiin omaisuus. -Toiminimi Manning ja Isaacson oli sen kadun vanhimpia ja rikkaimpia, -väitti hän; ja toiminimen nuorempi osakas oli muutamien maan -suurimpien ja mahtavimpien rahamiesten uskottu. Prescottin perhe -raukka, joka ei koskaan ollut lukenut eikä kuullut puhuttavan -yhtiökeinottelijoista! - -Vanhempi veli, jonka nimi oli Aatami, kuletti mr Manningin -kalastamaan Indian Pond-järvelle ja Samuel seurasi mukana -kantaen tavaroita. Koko matkalla ei puhuttu muusta kuin ihanasta -kaupunkilaiselämästä. Samuel sai tietää kotinsa olevan surkean, -Jumalan hylkäämän paikan; samallaista ei hän milloinkaan ollut -sanallakaan nähnyt uskonnollisissa kirjoissaan mainittavan. Manning -ihmetteli sitä, ettei Aatami ollut hakenut itselleen paikkaa, jossa -ihmisellä olisi joitakin mahdollisuuksia. Sitten heitti hän pois -puoleksipoltetun sikaarin ja alkoi puhua teattereista ja varieteista; -sitten palasi hän jälleen tyhjentymättömään ainesvarastoonsa Wall -Streetiin. - -Hän oli tänään saanut konttorista hauskoja tietoja. Eräs suuri -liikeyritys oli melkein pystyssä; suuri pullotrusti oli valmiina -alkamaan toimintansa. Muutamia vuosia sitten oli vanha Henry -Lockman... - --- Olette tietenkin kuullut puhuttavan hänestä? sanoi mr Manning. - -Aatamin täytyi tunnustaa, ettei hän milloinkaan ollut kuullut -puhuttavan Lockman'ista, vanhasta, älykkäästä ja perinpohjaisesta -miljoonanomistajasta, joka hiljaisuudessa oli ruvennut ahdistelemaan -pullotehdasta ja nyt saanut maan neljäätoistamiljoonaa dollaria -edustavan "Pullovakuusyhtiön" kynsiinsä. Ei kukaan vielä tiennyt -asiasta, mutta pian kulkisi yritys täysin purjein... - --- Ja vanha ahnehtija tulee ansaitsemaan hyvin, uskokaa pois! sanoi -Manning vihellellen. - --- Taitaisi olla kannattavaa sijoittaa siihen rahoja? virkkoi Aatami -varovasti. - --- Onpa niinkin, sen lupaan! vastasi Manning nauraen. Mutta siinä -tapauksessa täytyy kiirehtiä. - --- Tiedättekö, miten voisi saada muutamia osakkeita? uteli Aatami. - --- Tiedän kyllä, vastasi Manning, se juuri on meidän liikkeemme. - -Ja niin tapahtui, että eräs kaupunkilainen herra osti vanhan -Wyckmanin farmin, ja pesänselvitysmiehet tulivat juhlalliselle -käynnille Efraimin luo, antoivat kolme ihka uutta tuhannen dollarin -seteliä ja veivät mukanaan irtisanotun kiinnityksen. Ja ukko -istui, vapisi ja piti kädessään koko elämänsä aikana syntyneitä -säästöjä tehden vastaväitteitä kahden vanhimman poikansa innokkaille -suunnitelmille. - --- Mutta, Aatami, sehän on uhkapeliä! huomautti hän. - --- Ei lähimainkaan! huudahti Aatami. Ei se ole enempää uhkapeliä, -kuin jos minä ostaisin hevosen siksi, että tiedän kevääksi tulevan -puutteen hevosista. Se on vain liikeneroa! - --- Mutta nuo pullotehtaathan tekevät olut- ja viskypulloja! huudahti -ukko. Onko teistä oikein, että me hankimme rahoja semmoisilla -keinoilla? - --- Ne valmistavat kaikellaisia pulloja, sanoi Aatami; mitä ne sille -mahtavat, mihin tarkoitukseen pulloja käytetään. - --- Sitäpaitsi, virkkoi Dan mestarillisella valtiotaidolla, tulevat ne -kohottamaan pullojen hintaa ja siten saattamaan niitten hankkimisen -vaikeammaksi. - --- Wall Streetin varrella on menetetty rikkauksia, sanoi isä. Emme -voi tietää, miten tämän asian laita on. - --- Mutta nyt meillä on hyvä tilaisuus päästä osakkaaksi liikkeeseen. -Sellainen tilaisuus ei tarjoudu kahta kertaa ihmisen elämässä. - --- Lue tämä kiertokirje! lisäsi Dan. Jos me annamme tämän tilaisuuden -päästä käsistämme, ansaitsisimme joutua elinikäisellä maissin -puhdistamisella taittamaan selkämme. - --- Tällaisia syitä esitettiin. Vanha Efraim ei milloinkaan ollut -edes ajatellut taittunutta selkää maissin puhdistamisen yhteydessä. -Mutta tässähän oli kysymys suuresta, nelitoistamiljoonaisesta -pullotrustista, jonka omaisuuden väitettiin nousevan -kahteenkymmeneenviiteen miljoonaan, tarkastusoikeudesta erääseen -maan suurimpaan teollisuudenhaaraan -- ja osakkeista, jotka -vallan helposti yhtenä ainoana viikkona saattoivat nousta -sataanviiteenkymmeneen dollariin! - --- Pojat, sanoi ukko synkästi, minä en tahdo olla teidän tiellänne. -Ja jos olette niin halukkaita ryhtymään asiaan... - --- Kyllä olemme! huudahti Aatami. - --- Mitä sinä sanot, Samuel? kysyi isä. - --- En tiedä, mitä minun pitäisi sanoa, vastasi Samuel. Minusta on -kolmetuhatta dollaria suuri rahasumma. Emmekä me minun mielestäni -tarvitse enempää. - --- Aijotko olla meidän tiellämme? kysyi Aatami. - --- En aijo, vastasi Samuel. - -Ja niin oli asia ratkaistu. Kun he tulivat ostamaan osakkeita, -tehtiin heille omituinen ehdotus: heidän ei tarvinnut, sanottiin, -maksaa koko osakkeita, vaan ostaa ainoastaan niitten arvonnousun. -Ja tämän ihmeellisen keksinnön vaikutus olisi, että he tulisivat -ansaitsemaan kymmenen kertaa enemmän, kuin mitä olivat laskeneet. On -näinollen tarpeetonta sanoa, että he ostivat tällä tavalla. - -Ja he hankkivat itselleen jokapäiväisen lehden ja lukivat mitä -suurimmalla jännityksellä, miten Pullovakuusyhtiön osakkeiden -arvo nousi kuudestakymmenestäkolmesta ja yhdestä kahdeksasosasta -kuuteenkymmeneenneljään ja yhteen neljäsosaan. Ja sitten, myöhään -eräänä iltana tuli vanha Hiram John, paikkakunnan kauppias tuoden -sähkösanoman Manning ja Isaacsonilta, jotka ilmoittivat, että -heidän täytyi suorittaa osakkeista vielä lisämaksua, "kurssieroa", -sillä Pullovakuusyhtiön osakkeiden arvo oli nyt laskenut -viiteenkymmeneenkuuteen ja viiteen kahdeksasosaan. He istuivat -koko yön miettimässä, mitä tämä mahtoi merkitä ja yrittivät -karkoittaa sitä peloittavaa mörköä, jonka olivat huomaavinaan. -Seuraavana päivänä lähti Aatami kaupunkiin ottamaan lähempää selkoa -asiasta, mutta tapasi maalaiskirjeenkantajan ja palasi takaisin -kotiin mukanaan kirje, jossa välittäjät ilmoittivat, että heidän -oli täytynyt myydä osakkeet, joitten arvo nyt oli viidenkymmenen -alapuolella. Sanomalehdestä löysivät he uutisen, mikä selitti -onnettomuuden: vanha Henry Lockman oli äkillisesti kuollut loistavan -liikeuransa kukkuloilla ja pörssikeinottelijat olivat heti rientäneet -painamaan alas Pullovakuusyhtiön osakkeiden hintaa. - -Kolmetuhatta dollaria olivat siis poissa. He tarvitsivat kolme päivää -oikein ymmärtääkseen asian; se oli siinä määrin uskomatonta, että -heidän täytyi kirjoittaa välittäjille, joilta saivat vielä yhden -kirjeen, jossa nämä mustalla valkealla vakuuttivat, ettei ollut -ainoatakaan dollaria heidän rahoistaan jälellä, niin ettei mikään -väärinkäsitys siinä asiassa enään voinut tulla kysymykseen. Aatami -raivosi ja kiroili kuin hullu, ja Dan poissa suunniltaan vakuutti -menevänsä kaupunkiin ja ottavansa hengen Manningilta. Mitä vanhaan -Efraimiin tulee, niin kirjoitti hän kirjeen, jossa ilmaisi syvintä -suruaan ja samalla ankarinta suuttumusta, mutta Manning vastasi -kylmän kohteliaasti selittäen, ettei hänellä ollut mitään tekemistä -asian kanssa, että hän oli ollut välittäjä ja ostanut määräyksen -mukaan sekä ettei hän ollut voinut edeltäpäin tietää Lockmanin -kuolemasta. "Muistanette minun varoittaneen teitä", kirjoitti hän, -"markkinain epävarmuudesta ja vaarasta, jolle antauduitte alttiiksi". -Efraim ei voinut muistaa mitään sentapaista, mutta sitävastoin -ymmärsi hän täysin hyvin, ettei tässä enään mikään auttanut. - -Samuel ei paljoa välittänyt rahaosuutensa menettämisestä, mutta sitä -enemmän isän surusta, joka oli kauhea nähdä. Kova isku melkein tappoi -vanhuksen; hän näytti tämän viikon ajalla vanhentuneen kymmenen -vuotta ja riutui talven kuluessa yhä. Keväämmällä vilustui hän ja -joutui vuoteeseen; hän sai keuhkotulehduksen, ja ennenkuin osattiin -aavistaakaan, oli hän poissa. - -Hän lähti etsimään Samuelin äitiä. Tämän hän kuiskasi puristaessaan -Samuelin kättä, ja Samuel tiesi sen todeksi, jonka vuoksi ei -ollutkaan syytä valittaa. Hän häpesi kauheita yksinäisyyden ja pelon -tunteita, jotka häntä ahdistivat; hän polki ne jalkojensa alle, -kuivasi kyyneleensä ja pakottautui itsensä näyttämään iloiselta -- -liiankin iloiselta, arvelivat Aatami ja Dan, jotka enemmän välittivät -naapurien ajatuksista kuin Samuelin ihmeellisestä uskonnosta. - -Poika oli paljon miettinyt, ja hautauksen jälkeen kutsui hän kokoon -perheneuvoston. - --- Rakkaat veljeni, sanoi hän, tämä farmi on liian pieni kolmelle -miehelle. Dan aikoo jo mennä naimisiin ja emmehän voi kaikki asua -täällä iankaiken. Kyllä Manning sanoi oikein... - --- Minä en halua kuulla, mitä se roisto sanoi! murahti Aatami. - --- Mutta sillä kertaa hän oli oikeassa. Ihmiset tahtovat itsepäisesti -pysyä maaseudulla, jakavat maat ja köyhtyvät yhä. Olen senvuoksi -päättänyt lähteä tieheni. Menen kaupunkiin ja koetan pyrkiä siellä -eteenpäin. - --- Mitä voisit sinä tehdä kaupungissa? kysyi Dan. - --- En tiedä. Aijon tehdä parhaani. Tarkoitukseni ei ole asettua Wall -Streetille rikkauksia kokoamaan. - --- Älä yritä olla sukkela! murahti Dan. Mutta Samuelin tarkoitus ei -ollenkaan ollut tehdä pilaa. - --- Aijon tehdä työtä, sanoi hän. Olen nuori ja voimakas, enkä pelkää -työntekoa. Aina kai jotakin työtä saa, ja silloin työskentelen -ahkerasti ja hankin itselleni tietoja päästäkseni eteenpäin -mailmassa. Olen lukenut pojista, jotka niin ovat tehneet. - --- Ei ole huonosti ajateltu, selitti Aatami. - --- Yritä vaan, sanoi Dan. - --- Ainoa vaikeus on, alkoi Samuel arvellen, että minun täytyy saada -vähän rahaa päästäkseni alkuun. - --- Hm! sanoi Aatami. Tässä talossa on niukasti rahoja. - --- Kuinka paljon tarvitset? kysyi toinen. - --- Niin, sanoi poika, tarvitsen siksi paljon, että voin tuntea itseni -turvatuksi. Silloin, minä sanon teille, että jos lähden, niin pysyn -myös poissa siksi kun olen onnistunut. En aijo käyttäytyä niin kuin -lapsikakarat. - --- No mutta miten sinä saat rahat? oli seuraava kysymys. - --- Minun mielestäni me voimme tehdä kaupan -- minä myyn teille -farmiosuuteni. - --- Et voi myydä osuuttasi, sanoi Aatami terävästi. Ethän sinä ole -täysi-ikäinen. - --- Olkoonpa niin, virkkoi Samuel; mutta joka tapauksessa tunnette -minut tarpeeksi tietääksenne, että minä, jos meidän välillämme kauppa -syntyy, en milloinkaan tule vaatimaan sitä purettavaksi. Voitte -luottaa siihen, etten koskaan tule takaisin teitä siitä soimaamaan. - --- Toivon niin, sanoi Aatami arvellen, mutta et voi olla varma... - --- Miten paljon olet odottanut saavasi? keskeytti Dan. - --- Sata dollaria. - --- Aatami ja Dan vaihtoivat pikaisen silmäyksen. - --- Täällä on kauhea puute rahasta, virkkoi Aatami. - --- Se on kyllä totta, huomautti Dan, mutta... Lähden huomenna -kauppalaan katsomaan, mitä voisin tehdä. - --- Dan teki niin, kuin oli sanonut, lähti aamulla ja palasi illalla. -Uusi perheneuvottelu pidettiin. Dan otti esille kahdeksan uutta -kymmenen dollarin seteliä. - --- Tässä on kaikki, minkä olen saanut haalituksi kokoon, sanoi hän. -Olisi ikävä, elleivät ne riittäisi... - --- Niitten täytyy riittää, vastasi Samuel. - --- Sitten otti veli esille pitkän asiakirjan, mikä näytti hyvin -kunnianarvoiselta. Samuel oli liian kohtelias edes lukemaan sitä, -vaan umpimähkään allekirjoitti sen, ja niin oli kauppa valmis. Jo -samana yönä kääri Samuel vähät matkatavaransa sanomalehtineen, ja -ennen auringon nousua lähti hän etsimään. - - - - -III. Kun Samuelin piti kulkea vapaamatkustajana junassa. - - -Hän kulki mytty olalla ja kahdeksankymmentä dollariaan lujasti -kiinnitettynä nuppineulalla povitaskuun. Niitten alla tykytti hänen -sydämensä kiivaasti ja voimakkaasti. Hän oli nuori ja vapaa, tie -oli hänelle avoinna, loppumattomat seikkailut kutsuivat häntä. -Jokainen pyhiinvaelluskertomus, jonka hän oli lukenut, teki asian yhä -jännittävämmäksi, ja hän seisahti vuorenharjanteelle tarkastellen -isänsä vanhaa taloa, hän huiskutti kättään, kääntyi ja alkoi -vaelluksensa. - -Hevonen tarvittiin auraa vetämään, jonka vuoksi Samuel käyden kulki -tuon peninkulman pituisen taipaleen kauppalaan. Täällä pääsi hän -postin matkassa pienelle yksinäiselle asemalle. Hänen olisi ollut -odotettava kolme tuntia seuraavan junan tuloa, jonka tähden hän -päätti säästää 15 senttiä kävelemällä seuraavalle asemalle. Matkan -pituus ei Samuelille nykyään suuria merkinnyt. - -Kun hän oli päässyt puolitiehen, näki hän tulen pienellä aukeamalla -radan vieressä, ja tulen ääressä istui nuori mies rusketuttaen leipää -puutikun kärjessä. - --- Halloo! huudahti hän. Näyttää olevan kiire. - --- Niin on, sanoi Samuel. - -Mies ei ollut häntä juuri paljoa vanhempi, mutta hänen vaatteensa -olivat likaiset ja hänellä oli pilaantuneet ja irvistelevät kasvot. - --- Ette suinkaan ennen ole ollut mukana tämänlaisessa työssä, sanoi -hän. - --- Missä työssä? Toinen nauroi. - --- Minne matka? - --- New-Yorkiin. - --- Käydenkö koko matkan? - --- Ei, vastasi poika varovasti. Menen käyden vain seuraavalle -asemalle saakka. - --- Ymmärrän! Mitä maksaa sitten junakyyti? - --- Kuusi ja kolmekymmentäseitsemän, luulisin. - --- Hm! Ja onko teillä rahat? - --- On vastasi Samuel näyttämättä vähääkään ylpeältä. - --- Jaa, mutta teillä ei ole niitä kauvan, jos jatkatte tuollaista -elämää, huomautti vieras. Miksi ette kulje ilmaiseksi? - --- En ymmärrä, mitä tarkoitatte, sanoi Samuel. - --- Niin, katsokaas, vain hölmöt maksavat rautatielipun. Tähän -tulee pian tavarajuna, joka pysähtyy vesitornin luo aivan tähän -läheisyyteen. Miksette hyppää siihen? - -Samuel epäili. - --- Sellaiseen tekoon en mielelläni tahdo olla osallisena, sanoi hän. - --- Tulkaa tänne istumaan, sanoi vieras. - -Hän tarjosi kappaleen ruskeasta leivästään, ja Samuel otti sen -vastaan kohteliaisuuden vuoksi. Nuori mies oli kolmentoistavuotiaana -karannut koulusta ja sitten kulkenut kautta koko Yhdysvaltojen -eläen maaseudun kustannuksella. Hän tuli nyt Meksikosta, jossa oli -viettänyt talvea. Ja kuunnellessaan kertomusta hänen seikkailuistaan, -ei Samuel voinut olla ajattelematta, kuinka suuri osa kuusi ja -kolmekymmentäseitsemän on kahdeksastakymmenestä. Ja koko tällaisen -summan voi ansaita yhtenä ainoana päivänä. - --- Tule nyt! kehoitti nuori maankiertäjä, ja he kävelivät rataa -kohden. Tavarajuna antoi merkin jarruttamiseen kauempana ylämäessä. -Samuelin sydän tykytti mielenliikutuksesta. - -He ryömivät pensasten peitossa radan viereen vesitornin lähistölle. -Mutta juna ei pysähtynytkään vettä ottamaan, vaan hiljensi vaan -vauhtiaan käänteen varalta ja vyöryi kohisten eteenpäin Samuelin -mielestä hirveällä vauhdilla. - --- Hyppää! huudahti maankiertäjä ja juoksi rataa kohden. Hän hyppäsi, -tarttui kiinni vaunuun ja seurasi junan mukana puoleksi tomupilven -peitossa. - -Samuelin hermot pettivät. Hän odotti vaunun toisensa jälestä -kulkiessa hänen ohitseen. Mutta lopuksi sai hän päättäväisyytensä -takaisin. Kyllä hän, jos kukaan, uskalsi. Samuel häpesi pelkoaan. - -Hän syöksähti seisoalleen lähtien juoksemaan. Ohitse kulki tyhjä -tavaravaunu, jonka ovet olivat avoinna. Samuel hyppäsi ja onnistui -tarttumaan kiinni oven syrjään. Juna kiskaisi hänet mukaansa niin -voimakkaasti, että hän heti kadotti tuen jalkojensa alta ja kädet -olivat heltiämäisillään. Tomu hänet melkein tukahutti, mutta hän -piteli epätoivoisesti kiinni ja onnistui käsivoimin kohottamaan -itseään. Pian sen jälkeen makasi hän läähättäen ja vavisten vaunun -lattialla. Hän oli matkalla kaupunkiin. - -Hetken päästä alkoi Samuel ajatella ja tuntea omantunnon tuskia. Hän -matkusti ilmaiseksi, mutta eikö tämä todellisuudessa ollut samaa kuin -varastaminen? Ja olisiko isänsä hyväksynyt hänen menettelyään? Hän -oli alkanut vaelluksensa lankeemalla kiusaukseen! Ja tämä tapahtui -sellaisen nuorukaisen neuvosta, joka ylpeili siitä, että joi ja -varasti! Jo se että hän teki itselleen tuollaisia kysymyksiä, oli -kylliksi Samuelille, ja hän päätti kaupunkiin tultuaan ensi työkseen -mennä rautatien matkalipputoimistoon kertomaan, mitä oli tehnyt, ja -maksamaan matkansa. - -Noin tunnin kuluttua pysähtyi juna ja Samuel kuuli jonkun käyden -lähestyvän. Hän piiloutui vaunun nurkkaan, sillä hän häpesi olla -siellä. Joku pysähtyi vaunun viereen ja työntöovi sulkeutui, minkä -jälkeen askeleet taas etenivät. Kuului kolinaa ja vihellystä, -niinkuin vaunuja vaihdettaissa, sitten lakkasivat nämäkin äänet ja -hiljaisuus vallitsi. - -Samuel odotti tunnin verran, mutta viimein tuli hän levottomaksi, -nousi ja tarkasti ovea. Se oli lukossa. - -Poika pelästyi. Hän istuutui miettimään asiaa. - --- Nähtävästi saan olla lukon takana New-Yorkiin asti, ajatteli hän. -Mutta miksi ei vaunu kulje? - --- Ehkä olemme sivuraiteella odottamassa matkustajajunan -sivuuttamista, oli hänen seuraava ajatuksensa. - -Ja suuttumuksella hän ajatteli, että sitä junaa hän olisi saanut -seurata. Mutta kun tunti toisensa jälkeen kului, eikä vaunu ollenkaan -osottanut liikkumishalua, heräsi hänessä pelottava aavistus: ehkä -vaunu oli jätetty pois junasta -- sivuraiteelle! - -Pari kolme junaa meni sivutse, ja joka kerta Samuel oli tuskallisessa -odotuksessa. Mutta ne eivät pysähtyneet. Jälleen tuli hiljaisuus, ja -hän istui pimeässä, odotti, ihmetteli ja pelkäsi. - -Hän ei voinut tietää ajan kulumista, ja aivan varmaan muodostui -jokainen tunti tässä asemassa iankaikkisuudeksi. Väliin nousi hän -kävelemään edestakaisin kuin petoeläin häkissään, väliin laskeutui -hän makaamaan oven viereen heristäen korviaan kuullakseen jotakin -ääntä, sillä hän pelkäsi jonkun voivan kulkea ohitse, ilman että -askeleet kuuluisivat paksujen vaununseinien lävitse. - -Vähitellen tuli hänen nälkä ja hän rupesi syömään niukasta -ruokavarastostaan. Sitten, alkoi häntä janottaa, mutta vettä ei ollut. - -Hänen mielensä levottomuus kasvoi. Ei ollut leikin asia olla -suljettuna vaunuun, kuka tietää kuinkakin yksinäisellä paikalla, ja -kärsiä janoa. Hän hypähti seisomaan ja alkoi mielettömästi kolkuttaa -ja potkia ovea. Mutta pian hän siihen väsyi, laskeutui jälleen -lattialle pitkälleen ja vapisi osaksi pelosta, osaksi kylmästä. Ilma -alkoi kylmetä, niin että Samuel tiesi yön alkavan. Täällä vuorilla -palelti vielä öisin. - -Tuli vieläkin juna, tavarajuna, minkä seikan Samuel voi päättää sen -raskaasta käynnistä ja ajasta, minkä se tarvitsi ohitse ehtiäkseen. -Hän potkasi ovea ja kiljui, mutta huomasi pian, että oli hyödytöntä -huutaa tuollaisessa metelissä. - -Jano vainosi häntä yhä pahemmin. Hän koetti olla sitä ajattelematta, -mutta ainoana tuloksena tästä yrityksestä oli, että ajatukset tähän -asiaan yhä enemmän kiintyivät ja jano tuli yhä voimakkaammaksi. Hän -teki itselleen kysymyksen, kuinka kauvan voidaan elää ilman vettä, -ja kun kidutus yhä paheni, alkoi hän uskoa kuolevansa. Hän oli myös -nälissään, joten hän alkoi miettiä, kumpi oli pahempi ja kumpaan -pikemmin voisi kuolla, nälkään vaiko janoon. Hän oli kuullut, että -kuolevat ihmiset muistivat koko kuluneen elämänsä, ja niinpä hänkin -alkoi muistella omaa elämäänsä omituisella eloisuudella. Erittäinkin -muisti hän kaikki tekemänsä rumat teot, ja näihin kuului myöskin tämä -rautatiematka, josta nyt tuli rangaistus. - -Mutta hänen ajatustensa toinenkin puoli oli toimessa. Se teki -suunnitelmia ja etsi. Hän ei voinut kuolla tänne kuin rotta -satimeensa! Täytyi päästä pois. - -Hän tutki jokaisen neliötuuman alan vaunun lattiasta, katosta ja -seinistä. Mutta ei ollut ainoatakaan irtainta lautaa, ei edes säröä, -vaunu oli aivan uusi. Ja se tuotti hänelle toisen pelottimen: hänen -täytyi tukehtua kuoliaaksi jo ennen, kuin hän kuoli nälkään. Hän -alkoi tuntea heikkoutta ja päänkipua. - -Olisipa hänellä vaan veitsi. Hän voisi sillä kaivaa ilmareijän, -sitten ehkä laajentaa sitä ja repiä laudan irti seinästä. Lattialta -hän löysi naulan, jolla alkoi lyödä seiniin, löytääkseen ohuen -paikan. Mutta seinät olivat kaikkialta paksut, miten paksut, siitä ei -hänellä voinut olla aavistustakaan. Hän alkoi naulalla koettaa repiä -lautoja. - -Sillä aikaa nälkä ja jano rupesivat häntä yhä enemmän vaivaamaan. -Aina pitkien väliaikojen päästä hän hellitti työstään, kun juna -jyristen vyöryi ohitse tai kun hän luuli kuulevansa muuta ääntä. -Silloin jyskytti hän seiniä ja huusi, kunnes äänensä tuli käheäksi ja -alkoi sitten jälleen jatkaa lautojen repimisyrityksiään. - -Tätä jatkui pitkät ajat, ainakin pari vuorokautta. Ja Samuel oli -pahoinvoipa ja heikko ja hengitti raskaasti, kunnes viimein luuli -huomaavansa, että ohitsekulkeva juna piti pienempää melua ja että -vaunun täriseminen väheni. Juna valmistautui pysähtymään. - -Hän hypähti seisaalleen ja alkoi jyskyttää. Mutta sitten hän huomasi, -että hänen täytyi rauhoittua, täytyi säästää voimiaan, siksi kuin -juna todella oli pysähtynyt. Mutta jos se heti kohta lähtisi taas -liikkeelle? Hän alkoi jälleen jyskyttää ja huutaa kuin hullu. - -Juna pysähtyi, ja tuli hiljaisuus, sitten kuului ääniä, jotka -osottivat vaunuja yhdistettävän, ja koko ajan jatkoi Samuel -potkimistaan vaunun seiniin. Hän oli aivan nääntynyt ja epätoivoinen, -kun yht'äkkiä ulkopuolelta kuului kumea huuto: - --- Halloo! - -Hetkeen aikaan ei Samuel voinut puhua. Sitten hän huusi: - --- Auttakaa! Auttakaa! - --- Mikä hätänä? kysyi ääni. - --- Olen suljettu tänne sisälle! huusi Samuel. - --- Kuinka olette joutuneet sinne? - --- Minut sulettiin tänne erehdyksessä. Olen puolikuollut. - --- Kuka olette? - --- Matkustin vaunussa. - --- Oletteko maankiertäjä? Se on oikein teille. Voitte olla siellä -edelleenkin. - --- Ei, ei! huusi poika hurjasti peloissaan. Olen melkein nälkään -kuollut -- olen ollut täällä neljä päivää. Jumalan nimessä päästäkää -minut ulos -- en enään koskaan näin tee. - --- Jos lasken teidät ulos, sanoi ääni, niin on minun velvollisuuteni -antaa pidättää teidät. - --- Hyvä on! huusi Samuel -- tulkoon mitä tahansa, mutta älkää jättäkö -minua tänne. - -Syntyi hetken hiljaisuus. - --- Onko teillä rahoja? kysyi ääni. - --- Minulla on. - --- Älkää sitten huutako noin hirveästi. Paljonko teillä on? - --- Mitä? - --- Minä kysyn, paljonko teillä on. - --- Minulla on kahdeksankymmentä dollaria. - --- Hyvä on! Antakaa ne minulle, niin lasken teidät ulos. - -Kuinka epätoivoinen Samuelin asema olikaan, niin saattoi tämä -vaatimus hänet kumminkin epäilemään. - --- En voi antaa teille kaikkia rahojani, huusi hän. - --- Vai niin! Jääkää sitten sinne. - --- Ei, ei! kiljui Samuel. Odottakaa! Antakaa minun pitää vähän! - --- Annan teidän pitää viisi dollaria, sanoi ääni. Suostutteko? -Kiirehtikää! - --- Olkoon menneeksi, sanoi Samuel heikosti, annan teille rahat. - --- Mutta muistakaa, ettette tee tyhmyyksiä! - --- En, en, laskekaa minut vaan ulos! - --- Kolautan teitä kalloon, jos yritätte vehkeillä, murisi ääni. Ja -poika seisoi vavisten, kun telkeä kohotettiin ja ovi työnnettiin -auki. Lyhdyn valo tulvasi sisään oviaukosta ja sokaisi hänen silmänsä. - --- Rahat esiin! komensi vieras astuen varovaisuuden vuoksi vähän -syrjään. - --- Kyllä, virkkoi Samuel, avaten neulan, jolla tasku oli sulettu. -Mutta en näe laskea rahoja. - --- Kiirehtikää! Minä lasken. - -Samuel veti esiin setelipakan, ahneet sormet sieppasivat sen, valo -katosi ja kuului poistuvien juoksuaskelten ääntä. - -Samuel ei hetkeen aikaan ymmärtänyt asemaa. - --- Antakaa minun viisidollariani! ulvoi hän, työnsi oven kokonaan -auki ja hyppäsi ulos. Hän ehti enään näkemään varjon, joka lyhtyineen -katosi radalla seisovien vaunujen joukkoon. - -Samuel syöksyi varjon jälkeen, kompastui johonkin esineeseen ja -tuupertui pääedellä ojaan. Kun hän taas pääsi jaloilleen, alkoi pitkä -vaunujono lähteä liikkeelle, eikä lyhdynvaloa näkynyt enään missään. - - - - -IV. Ilman työtä ja rahaa. - - -Rahat olivat poissa, mutta Samuel kärsi niin paljon janosta ja -nälästä, ettei hän joutanut muusta välittämään. Sitten muisti hän -olevansa täällä autiolla paikkakunnalla ja että oli juna lähdössä -pois. Jos hänen täytyisi jäädä tänne, saisi hän ehkä vielä nähdä -nälkää. - -Hän juoksi poisvierivää junaa kohden, tarttui tavaravaunun -rautaportaisiin ja nousi niitten päälle. Hetken kuluttua kiipesi hän -vaunun katolle, mutta siellä puhalsi kylmä tuuli, hän ei voinut olla -siellä, joten hänen täytyi jälleen laskeutua alas. Vasta nyt muisti -hän, että oli unohtanut tavarakääreensä tyhjään rautatievaunuun. - -Onneksi juna tunnin kuluttua hiljensi vauhtiaan, ja kun Samuel -kurkisti ulos, näki hän valoa junan edessä. Myöskin ympäristöllä oli -valoja, joten Samuel ymmärsi, että oli tultu suureen kaupunkiin. -Päivä alkoi sarastaa idässä, ja rakennusten varjot heikosti -häämöttivät. - -Samuel laskeutui junasta ja lähti varovasti astelemaan asemalle, -sillä hän oli sekä kangistunut että heikko. - -Asemahuoneessa paloi tuli. Hän katsoi ikkunasta sisään ja näki miehen -istuvan pulpetin ääressä ja kirjoittavan ahkerasti. Samuel koputti -ovelle. - --- Astukaa sisään! kehoitti ääni, ja Samuel astui huoneeseen. - --- Anteeksi, voisinko saada vähän vettä? pyysi hän. - --- Tuolla nurkassa on, sanoi kirjoittaja tuskin kohottaen katsettaan -paperista. - -Huoneen nurkassa oli vesiastia, ja Samuel oi. Vesi maistui -suloiselta, ja Samuel joi niin paljon kuin jaksoi. - -Sitten hän odotti hetkisen. - --- Pyydän anteeksi, alkoi hän varovasti. - --- Mitä on asiaa? kysyi kirjoittaja. - --- Olen melkein nälkään kuollut, en ole saanut ruokaa pitkään aikaan. - --- Vai niin! sekö oli asiana! Ulos täältä! - --- Ymmärrätte minua väärin, virkkoi Samuel masentuneena. - --- Ulos! huusi mies. Tuo ei onnistu täällä. Tänne ei saa tulla -kerjäläisiä! - -Kerjäläisiä. Sana sattui Samueliin kuin piiskan isku. - --- En ole kerjäläinen! kiljui hän. Minä... Hän jätti lauseensa -kesken. Hän oli sanomaisillaan: aijon maksaa. - -Hän astui ulos tuntien polttavaa häpeää, ja hän teki päätöksen, että -miten tahansa hänen kävisikään, niin ei hän milloinkaan kerjäisi, ei -ainoakaan ruokapala saisi joutua hänen suuhunsa, ennenkuin hän sen -oli rehellisesti ansainnut. - -Rautatieaseman lähellä oli tori ja leveä katu, jota pitkin kulki -raitiotie. Samuel kulki katua myöten, ja kun hän tunsi väsymystä -ja näki pimeän porttikäytävän, meni hän sinne ryömien erääseen -nurkkaukseen. Siellä makasi hän hetkisen puolinukuksissa, ja hänen -noustessaan ylös oli jo selvä päivä, ihmisiä kulki ohitse. - -Hän joi lisää vettä eräästä kaivosta ja tunsi voivansa paremmin. -Sitten kulki hän erästä sivukatua pitkin. Muuan mies oli juuri -avaamassa puotiaan. Ikkunassa oli ruokaa -- hedelmiä ja leipää -- -ja silmäys siihen saattoi hänet tuntemaan mitä voimakkainta nälän -tunnetta. Mutta hän pyysi vain työtä, ja mies pudisti päätään. - -Samuel jatkoi matkaansa. Hän tuli erään varastohuoneen luo, jossa -joukko miehiä paraillaan oli vaunuja täyttämässä. Siellä varmaankin -oli työtä! - -Hän kääntyi erään paitahihoillaan olevan työnjohtajan puoleen, joka -oli kovassa touhussa. - --- Kuinka monta kertaa minun täytyy sanoa teille ei? rähähti mies. - --- Ettehän te koskaan ole minulle sellaista sanonut, huomautti Samuel -vakavasti. - --- Menkää tiehenne! kehoitti mies. Teitä tulee tänne sellainen -joukko, ettei teihin kukaan jouda huomiota kiinnittämään. - -Tuleeko sellainen joukko! Samuel muisti äkkiä, että hän kadulla -oli tavannut joukon köyhän näköisiä miehiä. Etsivätkö ne kaikki -työtä onnistumatta saamaan minkäännäköistä? Ehkäpä useimmat niistä -keräsivätkin, mutta turhaan. - -Samuel jatkoi matkaansa mieli mitä kauneimman epätoivon painostamana. -Hän tuli etukaupunkeihin ja kuulusteli työtä, mutta kukaan ei -tarvinnut auttajaa. Kello oli nyt 12 päivällä, ja ihmiset söivät -puolipäiväistään. Samuelin sieramiin tunki ruuan tuoksu avoimista -ovista. Hän palasi takaisin kaupunkiin, sillä hän ei enään jaksanut -kestää. - -Hän huomasi yhä heikontuvansa ja tunsi kauheata pelkoa. Pian ei hän -enään kykenisi työhön! - -Samuelista oli outoa, että ihminen voi kuolla nälkään keskellä -sivistynyttä yhteiskuntaa. Hän voi sitä tuskin uskoa ja tunsi -sellaista mahdollisuutta ajatellessaan päänkipua. Miten tämä -tuleekaan päättymään? - -Annetaanko hänen laskeutua kadulle kuolemaan. Tai oliko erityinen -paikka, jonne nälkäiset ihmiset menivät kuolemaan? - -Siten kului päivä ilman, että Samuel löysi enempää työtä kuin -ruokaakaan. Muutamat neuvoivat häntä jättämään kaupungin; se ei -ollut oikea paikka työn etsijälle, selittivät he. Nähtävästi oli -kaupungissa jokin hullusti, mutta ihmiset eivät pysähtyneet hänelle -sitä sanomaan. - -Tämä oli ensimmäinen suurkaupunki, jossa Samuel oli ollut, ja -tavallisissa oloissa olisi hän katsellut sitä ihmetyksellä -ja ihailulla. Hän kulki suurten tiili- ja kivirakennusten, -raitiotievaunujen, ruiskuhuoneitten ja monien muitten ihmeellisten -laitosten ohitse. - -Sitten tuli hän terässillalle ja kulki virran ylitse. Katu muuttui -yhä leveämmäksi. Samuel laahusti mäkeä ylös ja oli nyt sirpalekivillä -lasketulla käytävällä, jonka kummallakin puolella kasvoi puita. -Niitten välistä vilkkuivat komeat talot. Täällä asui nähtävästi -rikasta väkeä, ja ihmetellen töllisteli Samuel kaikkea tätä -komeutta. Hän tuli suurelle "maatilalle", jota ympäröi kymmentä -jalkaa korkea rauta-aita ja komea puutarha. Siellä oli ihanasti -viheriöiviä ruohokenttiä ja ylvästellen astuvia riikinkukkoja ja -herraskartanorakennus valkoisine pilareineen. - -Sitten muistutti nälkä taas olemassaolostansa Samuelia. Varmasti -täytyi kaiken tämän rikkauden ja loiston keskellä olla hänelläkin -jotain toivoa. Hän asteli taloa kohden, mutta ei ollut vielä päässyt -puolitiehenkään, ennenkuin kukkia hoitava mies hänet huomasi ja lähti -vastaan. - --- Mitä sinulla on täällä tekemistä? huusi hän, ennenkuin Samuel oli -ennättänyt lähellekään. - --- Etsin työtä, alkoi Samuel. - --- Tahdotko päin silmiä! kiljui mies. Kuinka uskallat tulla tänne -tuolla tavalla? - --- Mitä pahaa tässä sitten on? kysyi poika ihmeissään. - --- Tiehesi maankiertäjä! huusi mies. Samuel kääntyi ja poistui -nopeasti. Maankiertäjä! - -Hän tuli nyt ensi kertaa heittäneeksi silmäyksen vaatteisiinsa, -jotka putoamisen johdosta ojaan olivat saviset. Myös kasvot ja kädet -olivat likaiset, hiukset pörrössä ja koko hänen ulkonäkönsä vähemmän -sopiva työn etsijälle. Joka tapauksessa ei tämä osa kaupunkia ollut -oikea paikka työn etsimiselle, jonka vuoksi Samuel palasi samaa tietä -takaisin. - -Hämärä oli laskeutunut kaupungin ylitse ja myymälöitä alettiin -sulkea. Pian olivat ne kiinni kaikkialla. Ja yöllä, sen tunsi Samuel, -olisi hänen loppunsa tuleva. Tämä saattoi Samuelin epätoivoon. - -Hän kiirehti sisälle ensimäiseen valaistuun paikkaan, minkä näki. - -Se oli kapakka, ja huone oli tyhjä lukuunottamatta valkopukuista -miestä myymäläpöydän takana. - --- Minä en ole kerjäläinen! huusi Samuel. - --- Mitä käskette? sanoi mies. - --- Sanon, etten ole kerjäläinen. Tulen takaisin ja maksan teille. -Olen nälkään kuolemaisillani, minun täytyy saada jotakin syötävää. - --- Saakeli soikoon, nuori ystävä! huudahti kapakoitsija. Te -ymmärrätte esittää asianne. Teistä olisi pitänyt tulla näyttelijä. -Tulkaa lähemmäksi ja pistelkää suuhunne! - --- Mitä! sopersi Samuel hämillään. - --- Syökää! kehoitti mies viitaten ruokia. Ehkä nyt ymmärrätte. - -Samuel kääntyi ja näki pöydällä joukon ruokia. Hän hyökkäsi niihin -käsiksi. Ensimäistä suupalaa pureskellessa valtasi hänet jonkullainen -hulluus, ja hän ahmi kuin villipeto. - -Hän jatkoi sitä muutamien minuuttien ajan, ja kapakoitsija katseli -uteliaana, kunnes viimein huomautti: - --- Tiedättekö, luulen, että nyt on paras lopettaa. - --- Mitä? virkkoi Samuel ottaen lisää ruokaa. - --- Sanon, että lopettakaa nyt. Itsenne tähden. Näen, että olette -puhuneet totta, eikä pieni pysähdys vahingoittaisi teitä. - -Samuel tuijotti kaipauksella ruokaan ja toivoi vielä saavansa sitä -kätensä täyteen. - --- Tulkaapa tänne juttelemaan! kehoitti kapakoitsija. Missä te olette -ollut? - --- Minut sulettiin tyhjään tavaravaunuun. - --- Hm! Sepä tavatonta! No, miten kauvan olitte sinne sulettuna? - --- Mikä päivä tänään on? - --- Perjantai. - --- Minut sulettiin siihen rotanloukkuun keskiviikkoaamuna. Minusta -aika tuntui pitemmältä. - --- Olihan se jo tarpeeksi pitkä, huomautti kapakoitsija. - --- Jouduin ryöstön uhriksi. Eräs mies vei rahani, jatkoi Samuel. -Sitten tunsi hän taas samaa häveliäisyyttä kuin aikaisemminkin ja -lisäsi: Älkää luulko minua kerjäläiseksi. Tahdon tehdä työtä ja -maksaa rehellisesti. - --- Hyvä on, sanoi kapakoitsija, älkää huolehtiko siitä asiasta. - --- Eikö teillä ole annettavana minulle mitään työtä? Eikö ole puita -pilkottavana. - --- Me emme polta puita. - --- Tai jotakin puhdistustyötä? kysyi Samuel katsellen ympärilleen. -Huone ei näyttänyt erittäin siistiltä. Minä pesen tämän huoneen -lattian. - --- Me pesemme aikaisin aamulla, vastasi kapakoitsija. - --- Antakaa sitten minun tulla se tekemään, pyyteli Samuel. - --- Olkoon menneeksi! Mutta teidän täytyy sitten taas syödä lisää. - --- Tulen kumminkin. - --- Jos tahdotte seurata neuvoani, niin jättäkää tämä kaupunki. -Lockmanville on epäkiitollinen kaupunki työn etsijälle. - -Samuel säpsähti. - --- Lockmanville! huudahti hän voiden tuskin saada sanaa suustaan. - --- Niin, ettekö tiennyt, missä olette? - --- En, en tiennyt. Lockmanville! suurten lasitehtaitten kaupunki? - --- Aivan niin. - --- Ja täälläkö vanha Henry Lockman asui? - --- Kuinka sitä kysytte? - --- Ilman aikoja, tai oikeastaan siksi, että isäni sijoitti kaikki -rahansa Lockmanin yhtiöön ja menetti ne. - --- Saakeli soikoon! huudahti kapakoitsija. - --- Eivätköhän ne antaisi minulle täällä jotakin työtä, jos puhuisin -niille tuosta asiasta. - --- Ehkä -- mutta vika on vaan siinä, että koko lasitehdas on sulettu. - --- Sulettu! huudahti Samuel ja lisäsi: hänen kuolemansako tähden? - --- Ei, se on sulettuna kesäisin, mutta tänä vuonna sulettiin se jo -maaliskuussa. Oli huonot ajat. - --- Vai niin, sanoi Samuel. - --- Siksi käy täällä Lockmanvillessä joukko ihmisiä työtä etsimässä, -jatkoi isäntä. Myöskin monet muut tehtaat ovat sulettuna -puuvillatehdas käy vain puolella työvoimalla. - --- Ymmärrän. - --- Ukko Lockmanin tapana oli sanoa, että maassa on liian paljon -lasitehtaita, lisäsi isäntä. Ja kun niitten tehtaitten omistajat, -jotka hän oli ostanut, perustivat yhä uusia tehtaita, niin voitte -ymmärtää, millainen asema on. - -Syntyi hetken hiljaisuus. - --- Tulen taas huomenaamuna varhain, virkkoi Samuel masentuneena. - --- Hyvä on, vastasi isäntä hymyillen ellette vaan unohda lupaustanne. -Kun muutamia kapakkavieraita nyt tuli sisään, lisäsi hän: kiiruhtakaa! - -Ja Samuel lähti tiehensä sitäkin mieluisammin, kun huomasi, että -koko ajan oli ollut kapakassa, hänen mielestään kauhean syntisessä -paikassa. - -Hän kulki taas katua pitkin. Oli alkanut hieno ja jäätävä sade. Mitä -pitäisi hänen tehdä? - -Voimakkaan ruuan vaikutuksesta tunsi hän ruumiissaan lämpöä. Mutta ei -kannattanut kävellä ja kastua. Hän kurkisteli porttikäytäviin, ja kun -löysi erään pimeän ja tyhjän, laskeutui hän sinne makuulle. - -Ulkopuolelta kuului askeleita. Joku mies tuli porttikäytävään, -tunnusteli porttia ja kääntyi jälleen pois. Samuel sattui -liikuttamaan jalkaansa. - --- Halloo! huusi mies. Mikä te olette? - --- Minä se vaan olen, vastasi Samuel. - --- Ylös! komensi vieras. - -Samuel nousi seisaalleen ja luja käsi tarttui hänen kaulukseensa. - --- Kuka te olette? - -Hänet työnnettiin valoisalle kadulle, ennenkuin ehti saada sanaa -suustaan. - --- Taas maankiertäjä! murahti ääni; ja Samuel näki kauhukseen, että -oli joutunut poliisin käsiin. - --- Hyvä konstaapeli, en ole tehnyt mitään pahaa, valitteli Samuel. - --- Seuraa mukana! komensi poliisi. - --- Mihin? vaikeroi Samuel. - -Mutta poliisi kiskoi hänet ilman muuta mukanaan. Silloin valtasi -Samuelin hurja pelko. - --- Ette suinkaan aijo vangita minua? kysyi hän. - --- Aijon niinkin. Miksi en sitä tekisi? - --- Mutta minä en ole tehnyt mitään pahaa! Enhän minä sille mitään -mahda, että minä... - -Hän yritti tehdä vastarintaa, mutta poliisin valtava koura piteli -häntä kauluksesta, niin että hän oli tukehtumaisillaan. - --- Pitääkö minun käyttää pamppua? murahti poliisi. - -Samuel ei enään vastustellut. Mutta häntä vavistuttivat pelosta ja -epätoivosta johtuvat suonenvedontapaiset nyyhkytykset, ja häpeän -kyyneleet vierivät hänen poskilleen. Hän joutuu vankilaan! - --- Mikä teitä vaivaa? kysyi poliisi hetken kuluttua. Miksi ette ole -rauhallinen? - --- Teillä ei ole syytä minun vangitsemiseeni, valitti poika. En ole -tehnyt pahaa, enkä sille mitään voi. Minulla ei ole asuntoa eikä -rahaa, mutta se ei ole minun syyni. - --- Tuon voitte sanoa tuomarille, vastasi poliisi. - --- Mutta -- mutta mitä minä olen tehnyt. Miksi...? - --- Vaiti! ärähti poliisi ravistaen vielä kerran kauluksesta. Ja -Samuel vaikeni. - - - - -V. Poliisioikeudessa. - - -Poliisiasemalla istui lihavahko ylikonstaapeli uneliaana tuolillaan. - --- Taas irtolainen! sanoi poliisi, ikäänkuin tahtoisi sillä antaa -ymmärtää, ettei ylikonstaapelilla ollut mitään erikoista syytä herätä. - --- Mitä hän on tehnyt? kysyi tämä kuitenkin. - --- Maannut porttikäytävässä, kuului vastaus. - -Samuel oli nyt ehtinyt oppia ymmärtämään kaikkien vastaväitteiden -hyödyttömyyden. Mykällä epätoivoisuudella hän mukautui kohtaloonsa -antaen ylikonstaapelin vaatimat tiedot: Samuel Prescot, -seitsemäntoistavuotias, syntynyt ja kirjoissa Euba Gornersissa, -ammatiltaan maatyöläinen eikä ennen syytteessä rikoksesta. -- Hyvä -on, virkkoi ylikonstaapeli, jatkaen taas torkkumistaan. Samuel -vietiin pois, ja tämän äkillisen käynnin jälkeen työnnettiin hänet -vankikoppiin, jonka rautaovi paukahti kiinni hänen takanaan. - -Samuel oli yksin ja voi vapaasti sallia surunsa ilmetä itkussa ja -nyyhkytyksessä. Hän ei voinut kuvitella häpeällisempää ja kauheampaa -kohtaloa kuin se, minkä uhriksi oli joutunut: ensin hän oli pakotettu -kerjäämään ja sitten sulettu vankeuteen. Hän ei tiennyt, mitä oli -tapana tehdä ihmisille, jotka ovat työttömiä ja näkevät nälkää. - -Itkien makasi Samuel lattialla, kunnes hetken kuluttua kauhistuneena -sävähti pystyyn. Hän oli tuntenut ruumiissaan pistävää kipua, mikä -saattoi hänet mielettömästi hyppelemään. Viimein huomasi hän, että -oli maannut mitä siivottomimmassa kunnossa olevan patjan päällä. - -Tämä huomio saattoi hänet pakenemaan aina vankikomeron keskustaan -asti. Samuel ei milloinkaan ennen ollut kokenut tuontapaista, sillä -hänen kodissaan oli vallinnut mitä suurin siisteys ja puhtaus. -Oli alhaisuuden huippu, että hän avuton olento otettiin kiinni ja -sulettiin likaluolaan, jossa syöpäläiset uhkasivat syödä elävältä. - -Aamulla sai hän kahvia ja leipää ja vietiin jonkun tunnin odotuksen -jälkeen poliisioikeuteen. - -Se oli suuri, kylmä ja valkeaseinäinen huone. Paitsi tuomaria ja -muutamia kirjureita, oli siellä pari poliisikonstaapelia ja joitakin -kuuntelijoita. Erikoisessa aitauksessa istui muutamia väsyneen -ja välinpitämättömän näköisiä vankeja. Yksi kerrassaan astuivat -ne tuomarin eteen, muutamia sanoja mumistiin ja heidät vietiin -pois. Kaikki kävi samaan yksitoikkoiseen tapaan, ikäänkuin sitä -olisi jo jatkunut iankaikkisuuden ajan. Tuomari, joka oli iäkäs -ja harmaapäinen, näytti naamiaispuvussa olevalta ja hyvinvoivalta -liikemieheltä. - -Tuli Samuelin vuoro, ja hänkin astui esiin. Hänen nimensä luettiin, -ja syytös kuului: irtolaisuudesta. - --- No, sanoi tuomari koneellisesti, mitä teillä on sanottavaa? - -Samuel veti henkeään. - --- Ei se ole minun vikani, sir, alkoi hän. - --- Teidän korkea-arvoisuutenne, pitää teidän sanoa, kuiskasi poliisi, -joka piteli häntä käsivarresta. - --- Teidän korkea-arvoisuutenne, sanoi Samuel, kadotin kaikki rahani -ja olen koettanut saada työtä, teidän korkea-arvoisuutenne. - --- Onko teillä tässä kaupungissa sukulaisia? - --- Ei, teidän korkea-arvoisuutenne. - --- Miten kauvan olette täällä ollut? - --- Vain eilisestä asti, teidän korkea-arvoisuutenne. - --- Miten tulitte tänne? - --- Seurasin tavarajunaa, teidän korkea-arvoisuutenne. - --- Ymmärrän, sanoi tuomari. Mutta te olette tulleet väärään -paikkaan. Me olemme päättäneet tehdä lopun irtolaisuudesta täällä -Lockmanvillessä. Kuukausi. Seuraava asia. - -Samuel voi tuskin hengittää. - --- Teidän korkea-arvoisuutenne... alkoi hän. - --- Seuraava asia, toisti tuomari. Poliisikonstaapeli valmistautui -viemään Samuelin ulos. - --- Teidän korkea-arvoisuutenne, kirkui tämä mieletönnä, älkää -lähettäkö minua vankilaan! - -Hän koetti vapautua poliisin käsistä ja ulvoi lakkaamatta: - --- Ei se ole minun syyni -- minä olen kunniallinen poika ja olen -koettanut saada työtä. En ole tehnyt mitään pahaa. Ja te tapatte -minut, lähetätte minut vankilaan. Olkaa armeliaita! Oih! Olkaa -armeliaita! - -Poliisi ravisteli häntä kiivaasti. Mutta Samuelin valituksessa oli -jotakin niin puhdasta, että tuomari sanoi: - --- Odottakaa! - --- En voinut sille mitään, että minulta varastettiin, jatkoi -nuorukainen kiihkeästi. Ja mitä muuta voin tehdä kuin pyytää työtä? -Minut on kasvatettu kunniallisuuteen ja rehellisyyteen, teidän -korkea-arvoisuutenne. Isäni olisi mennyt hautaan, jos hän olisi -tiennyt, että minä joudun vankeuteen. Hän opetti aina, että on -ansaittava leipä rehellisellä työllä. - --- Kuka oli isänne? kysyi tuomari. - --- Hänen nimensä oli Efraim Prescot, ja hän oli maanviljelijä. Kaikki -Euba Gornersissa, siellä kotipuolessa, voivat kertoa, mikä mies hän -oli. Hän oli mukana taistelussa koko sodan ajan -- neljä kertaa -hän haavoittui. Ja jos hän olisi täällä, vakuuttaisi hän teidän -korkea-arvoisuudellenne, etten minä ansaitse joutua vankilaan. Syntyi -hetken äänettömyys. - --- Mihin rykmenttiin kuului isänne? kysyi tuomari. - --- Pensylvanian seitsemänteentoista, teidän korkea-arvoisuutenne. - --- Älkää, nuori mies, koettako petkuttaa minua, virkkoi tuomari -vakavasti. - --- En haluakaan teitä petkuttaa, vakuutti Samuel. - --- Mihin armeijakuntaan kuului Pensylvanian seitsemästoista? - --- Kolmanteen, teidän korkea-arvoisuutenne. - --- Ja kuka oli sen päällikkö? - --- Kenraali Andersson s.o. kunnes hän kaatui Chancellorsvillen -taistelussa. Isäni otti siihen osaa. - --- Minäkin otin siihen osaa, huomautti tuomari. - --- Isälläni oli tapana kertoa siitä taistelusta, huudahti Samuel -innokkaasti. Hänen osastonsa oli oikealla sivustalla, ja heillä oli -kaksinkertainen rivi etuvarustuksia. Kapinallisten ratsuväki hyökkäsi -asemiamme vastaan. He uudistivat hyökkäyksensä päivän kuluessa -ainakin tusinakertaa, ja kuulat kaatoivat suuria puita. Isäni sanoi, -että kapinalliset eivät milloinkaan taistelleet hurjimmin kuin -silloin. - --- Minä tiedän sen, sanoi tuomari. Olin itse heidän joukossaan. - -Kaikki nauroivat, Samuel tuli kasvoiltaan hehkuvan punaiseksi. - --- Pyydän anteeksi, teidän korkea-arvoisuutenne, sanoi hän. - --- Hyvä on, sanoi tuomari lisäten vakavasti: Niin rakas Samuel, te -pääsette vapaaksi isänne tähden. Mutta älkää antako minun nähdä teitä -täällä enään toista kertaa. - --- En, teidän korkea-arvoisuutenne, sanoi Samuel. Sitten lisäsi hän: -Mutta mitä minun pitää tehdä? - --- Laittakaa itsenne pois Lockmanvillestä, sanoi tuomari. - --- Mutta millä tavalla? Minullahan ei ole rahoja. Eikö teidän -korkea-arvoisuutenne voisi auttaa minua johonkin työhön? - --- Minä en voi, sanoi tuomari. Olen pahoillani, mutta olen jo tällä -viikolla hankkinut työtä kolmelle miehelle enkä tiedä paikkaa -enemmälle. - --- Mutta... alkoi Samuel. - --- Annan teille dollarin omista rahoistani, lisäsi tuomari. - --- Teidän korkea-arvoisuutenne, huudahti Samuel loukkaantuneena, en -tahdo rahoja lahjaksi! - --- Voitte lähettää ne minulle takaisin, kun saatte työtä, sanoi -tuomari ottaen esille setelin, ottakaa tämä. Vanki vapautetaan ja -lasketaan irti. Seuraava asia. - -Samuel otti rahan ja aikoi lähteä, kun eräs herra, joka istui -tuolilla lähellä tuomaria, äkkiä kääntyi tuomarin puoleen virkkoen: - --- Herra tuomari, sallitteko minun sanoa muutamia sanoja? - --- Olkaa hyvä, herra professori, sanoi tuomari kohteliaasti. - --- Voisin ehkä löytää pojalle jotakin työtä. - --- Oh! Se olisi erinomaista. - --- Näyttää olevan kelpo poika ja ansaitsee ehkä auttamisen. - --- Juuri niin, professori. Samuel, tämä on Lackman-yliopiston -professori Stevart. - -Samuel oli iloinen päästessään professorin tuttavuuteen. Professori -oli sievä pieni herra, jolla oli hyvinhoidettu, musta parta ja -kultasankaiset silmälasit. - --- Tässä on osoitteeni, sanoi hän, ja jos huomenaamulla varhain -käytte kotonani niin katsotaan, mitä voitaisi tehdä. - --- Kiitän suuresti, sanoi nuorukainen pistäen kortin taskuunsa. Kun -hän näin oli päässyt selville, että poliisi oli päästänyt hänet irti, -kääntyi hän ja lähti tiehensä. - --- Sangen huvittava välikohtaus, sanoi professori. - --- Niin, vastasi tuomari hymyillen. Täälläkin nähkääs toisinaan -sattuu sellaisia. - -Samuel astui ulos sydämessään lämmin tunne. - -Hänellä oli nyt edessään selvä päämäärä. Hän asteli suorinta tietä -ulos kaupungista ja seurasi sitten virran rantaa, kunnes tuli -tarpeeksi yksinäiselle paikalle, sitten riisui hän vaatteensa, -laskeutui rannalla ja peseytyi mitä huolellisemmin. Hän jatkoi tätä -melkein puolituntisen, hieroi päätään hiekalla ja vedellä ja suori -hiuksiaan sormillaan. Sitten tarkasti hän vaatteensa pala palalta. -Täytyi päästä vapaaksi vankeuden kauheista muistoista. - -Sitten puki hän jälleen ylleen, kääntyi takaisin kaupunkiin ja meni -heti sisälle ystävällisen kapakoitsijan luo kertoen tälle miksi ei -ollut voinut pitää lupaustaan, että tulisi aamulla lattiaa pesemään. - - - - -VI. Köyhien työläisten parissa. - - -Samuel poikkesi erääseen leipuripuotiin, osti suuren kakun ja -istuutui torilla olevalle penkille syöden leipänsä viimeiseen -murenaan. Se oli hänen tietensä halvinta ravintoa, ja suuruus oli nyt -pääasia. - -Sitten täytyi hänen hankkia itselleen yösija. Hänellä ei ollut -minkäänlaista kokemusta hotellien ja yömajojen suhteen, jonka vuoksi -hän lähti astelemaan työläiskortteleihin, katsellen epäröiden taloja. -Viimein näki hän erään naisen seisovan porttikäytävässä. Nainen oli -vanhanpuoleinen, laiha ja rasittuneen näköinen, mutta siisti ja -puhdas sekä kasvonsa hyväntahtoisuutta ilmaisevat. Samuel pysähtyi. - --- Suokaa anteeksi, virkkoi hän, voitteko sanoa, mistä saan vuokrata -huoneen? - -Nainen tarkasteli häntä. - --- Miten pitkäksi ajaksi? - --- En varmasti tiedä. Tarvitsen sitä nyt ensi aluksi yhdeksi yöksi, -mutta jos saan työtä, niin voin tulla sitä tarvitsemaan kauvemmankin -aikaa, vastasi Samuel. - --- Työtäkö Lockmanvillestä? - --- Niin, minulle on luvattu. - --- Täällä ei voi olla paljoa työtä, sanoi nainen. Minulla on kaksi -huonetta, joita minulla on tapana vuokrata, mutta kun lasitehdas -sulettiin, muuttivat vuokralaiseni, ja eräs heistä jäi minulle -kaupanpäällisiksi kolme dollaria velkaa. - --- Minä... minä en voi maksaa erittäin paljon, sanoi Samuel. - --- Astukaa sisälle, kehoitti nainen. Ja Samuel seurasi mukana, -istuutui ja kertoi seikkailunsa. Ja nainen kertoi hänelle oman -elämänsä vaiheet. - -Mrs Stedman oli hänen nimensä, ja miehensä oli ollut -lasinpuhaltajana. Hän oli ansainnut hyvin, kiireisenä aikana -viisi dollaria päivässä. Mutta hänellä oli työpaikkansa hehkuvan -lasialtaan edessä, ja se koskee kovasti ihmiseen. Eräänä päivänä sai -pyörtymiskohtauksen ja kaatui, polttaen kuumalla lasiaineella pahasti -kasvonsa. Hänet vietiin sairaalaan, jossa häneltä toinen silmä -poistettiin. Omaistensa tähden, ja kun työkausi oli loppupuolellaan, -palasi hän liian aikaisin työhön, hänen saamansa haavat pahenivat, ja -lopuksi kuoli hän verenmyrkytykseen. - --- Siitä on nyt kaksi vuotta, enkä minä saanut minkäänlaista -vahingonkorvausta, sanoi mrs Stedman. Olemme töintuskin tulleet -toimeen. Tämä vuosi on ollut pahin kaikista. Sanotaan, että nyt on -liikepula. Näyttää, kuin kaikki tehtaat olisivat suletut. - --- Eikö väestön täällä ole kovin vaikea tulla toimeen? virkkoi Samuel. - --- Minulla on kolme lasta, kaikki tyttöjä, sanoi mrs Stedman, ja -vain yksi voi tehdä työtä. Hän käy puuvillatehtaassa, ja se pantiin -käyntiin vasta kuukausi sitten. Väitetään, että se tulee kautta -vuoden käymään vain puolella työajalla. Minä ompelen ja autan ihmisiä -vähän joka tavalla, mutta sillä ei pitkälle päästä. - -Keskustellessaan tämän naisen kanssa unohti Samuel omat huolensa. -Hänenhän kotonsa oli kyllä ollut köyhä, mutta siellä ei koskaan -oltu tietty tällaisesta kurjuudesta. Ja täällä olivat kadut täynnä -ihmisiä, jotka elivät samalla tavalla. Heillä oli perikatonsa aina -silmien edessä, heillä ei ollut muuta tulevaisuutta kuin ikuinen -ahertaminen, niinkauvan kuin voimat kestivät ja oli jotakin, työtä. - -Sovittiin, että Samuelin piti seuraavana päivänä maksaa hänelle -kolmekymmentäviisf senttiä illallisesta, yösijasta ja aamiaisesta. -Jos hän haluaisi jäädä kauvemmaksi aikaa, saisi hän täysihoidon -neljästä dollarista viikossa tai yksinään huoneen yhdestä dollarista. - -Molemmat nuoremmat lapset tulivat koulusta. He olivat hoikkia ja -pienikasvuisia tyttöjä. Siistit heillä oli vaatteet, mutta niin -paikatut, että hirvitti niitä katsoa. Vähän ajan päästä tuli vanhempi -tytär Sofia. - -Samuel säpsähti hänet nähdessään. Hän oli äsken kuullut tytön -työskentelevän puuvillatehtaassa, olevan perheen tuki, ja hän -kuvitteli mielessään voimakasta nuorta naista, sellaista, jommoisia -oli hänen kotopuolessaan. Sensijaan näki hän edessään heikon ja -raihnaisen lapsen, joka ei ollut toisia paljoakaan suurempi. Sofia -oli kolmentoista vuoden ikäinen, mutta Samuelin mielestä ei hän -näyttänyt kymmenvuotiaaltakaan. Liikkeissään hän oli vakainen ja -miettiväinen ja katseli vierasta parilla hyvin suurella ruskealla -silmällä. - --- Tämä on Samuel Prescott, sanoi äiti. Hän on täällä yötä ja tulee -mahdollisesti täysihoitoon luoksemme. - -Sofia tervehti, otti sitten liinan päästään ja istuutui nurkkaan. -Poika luuli, että se johtui ujoudesta, mutta huomasi myöhemmin, että -syynä oli väsymys. Tyttö tuki niin usein kuin voi päätään käsillään -eikä yleensä tehnyt mitään sellaista, mikä ei ollut tarpeellista. - -Aikaisin seuraavana aamuna astui Samuel reippaana ja virkeänä -ystävänsä Finneganin suureksi iloksi kapakkaan. Hän laskeutui -polvilleen lattialle ja toimitti lattian suhteen sellaisen pesun, -ettei se ollut saanut vertaa koko talon olemassaolon ajalla. -Vastapalvelukseksi kutsui Finnegan hänet aamiaiselle, jota kutsua -Samuel seurasikin, koska hänen senkautta tarvitsisi mrs Stedman'in -luona syödä vain vähän. - -Professori Steward ei ollut tarkemmin määrännyt aikaa, milloin -Samuelin olisi tullut saapua, vaan pyytänyt häntä vain tulemaan -aamulla. Hän asui hienoimmassa kaupunginosassa sillan toisella -puolella, ja Samuel oli hänen talonsa edustalla vähää ennen kahdeksaa. - -Palvelustytöltä, joka avasi oven, sai hän kuulla, että professorin -aivan odottamatta oli täytynyt matkustaa New-Yorkiin, josta hän luuli -palaavansa ylihuomenna. - -Samuel poistui aivan poissa suunniltaan. Hän oli taas saanut huomata, -kuinka vähän mailma kiinnitti häneen huomiota. Nähtävästi oli suuri -mies aivan unohtanut hänet. - -Ei auttanut muu kuin odottaa, ja koko hänen kassansa nousi vain -kuuteenkymmeneen senttiin. Niin paljon oli varmaa, ettei hän voinut -jäädä asumaan mrs Stedman'in luo. Mutta kun hän tästä ilmoitti -mrs Stedman'ille, teki tämä erään ehdotuksen, josta Samuel oli -aikaisemmin maininnut. Talon takana oli muutamia neliömetrejä maata, -joka oikeastaan oli vain rikkatunkio, johon heitettiin vanhoja -läkkiastioita y.m. törkyä. Jos Samuel kaivaisi tätä maata ja kylväisi -sinne vähän puutarhasiemeniä, niin saisi hän sen aikaa ilmaiseksi -asua ja syödä mrs Stedman'in luona. Lainattuaan lapion kävi Samuel -kohta täysin voimin käsiksi tähän työhön. - -Kaksi päivää, kolme päivää kului, eikä professori vielä ollut tullut -kotiin. Oli lauvantai-ilta ja Samuel istui eteisen lattialla leväten -raskaan päivätyön jälkeen. Hänen rinnallaan istui Sofia silmät -sulettuina ja nojautuen seinään. Ilta oli lämpöinen ja kaunis, ja -tämä hiljainen rauhallisuus sai hänet vähitellen valtaansa. Niinpä -sai Samuel kerrankin vilaukselta nähdä hänen sielunelämäänsä. - --- Pidättekö soitosta? kysyi tyttö. - --- Pidän oikein paljon, vastasi Samuel. - --- Kaikki eivät pidä, huomautti tyttö. Tarkoitan todellista soittoa; -sellaista kun Fredrik soittaa. - --- En tiedä, sanoi Samuel. Kuka on Fredrik? - --- Hän on eräs ystäväni, vastasi Sofia, muuan saksalaisen poika. -Hänen isänsä on mallipiirustaja mattotehtaassa. Fredrik soittaa -viulua. - --- Olisi hauskaa kuulla häntä, sanoi Samuel. - --- Otan teidät sinne mukanani, lupasi tyttö. Käyn tavallisesti -tervehtimässä heitä sunnuntai-iltapäivinä. Se on ainoa vapaa-aika -minulla. - -Seuraavana päivänä Samuel siis oppi tuntemaan Bremerin perheen. -Heidän talonsa oli vähän kauvempana maallapäin, ja ympäröi sitä -muutama puu ja kukkalava. Mutta talo ei ollut suuri, tuskinpa -riittäväkään perheelle, joka käsitti vanhemmat ja yhdeksän lasta. -Johan, isä, oli suuri ja jykevä mies, jolla oli kukoistavat kasvot -ja harjamainen tukka. Hän oli kaupungin asukkaitten enemmistön -keskuudessa polttomerkillä varustettu, sillä hän kutsui itseään -"sosialistiksi"; mutta tätä ei Samuel ymmärtänyt. Hänen vaimonsa -oli kovin pieni nainen, jolta yhdeksän lapsivuodetta oli kokonaan -riistänyt voimat. Eniten mielenkiintoinen oli Samuelin mielestä -Fredrik, joka soitti viulua. Hän oli kalpea, viisitoistavuotias -poika, jolla oli haaveileva ulkonäkö, kiharat hiukset ja kauniit -silmät. Bremerin perheessä viljeltiin sangen innokkaasti musiikkia. -Isä soitti pianoa ja Fredrikin jälkeinen poika selloa. Kun he -soittivat, olivat kaikki perheenjäsenet kokoontuneina kuuntelemaan; -pienokaisetkin istuivat sanaa puhumatta ja silmät pyöreinä -paikoillaan. - -Samuel tunsi muutamia isänmaallisia lauluja, joukon psalmeja sekä -muutamia säveleitä, joita joskus oli kuullut tanssitilaisuuksissa -maalla. Mutta sellainen soitto, kuin hän täällä kuuli, oli jotakin -uutta ja ilmaisi tunne-elämää tavalla, josta Samuelilla ei ennen -ollut aavistustakaan. Hän kuunteli ihmetyksen ja ihastuksen -valtaamana. - -Hän ei voinut olla ilmaisematta syvää liikutustaan suureksi iloksi -Bremerin perheelle, joka kaipasi ymmärtämystä tällä yksinäisellä -paikalla. Hänen kiitollisuutensa antoi siivet heidän innostukselleen, -he soittivat koko iltapäivän, ja sitten pyysi Johan heitä jäämään -illalliselle, niin että voitaisi senjälkeen jatkaa. - --- Teistä olisi pitänyt tulla soittaja, sanoi hän Samuelille. Te -olette siksi syntynyt. - -Tarjottiin illallinen, jonka vertaista Samuel ei ollut pitkään aikaan -saanut. Illallisen jälkeen soitti Fredrik vielä ihmeellisemmin, -ja Samuel sai taas luoda silmäyksen perheen elämään ja siihen -hillittömään, hurjaan kaipaukseen, minkä Fredrikin sävelet valoivat -esille. Isä oli hyväntahtoinen ja miettiväinen, mutta oli vajonnut -välinpitämättömyyteen. Äiti oli huolten murtama, ja kaiken tämän -painostuksen alla kaipasi pojan sielu mielettömästi elämää. - -Kauppa vaati loppumattoman moninaisuuden mattomalleja, ja Johan -Bremer seisoi päivät päästään pienillä numeroiduilla neliöillä -varustetun suuren paperiarkin ääressä, jolle maalaili monilla -väreillä. Hän sai tästä työstä kolmekymmentä dollaria viikossa, -ja hänen poikansa hänen apulaisenaan kaksitoista. Hän maalasi -samoilla väreillä kaikki määrätyillä numeroilla varustetut neliöt -ja valmisti tällä tavoin säännöllisen mallin. Hän teki hyvää työtä, -ja Johan kehotti poikaansa käyttämään kaiken kykynsä uusien mallien -valmistamiseen. Mutta poika kammosi kaikkea, hän ajatteli ainoastaan -musiikkia. Eikä hänen musiikkinsa merkinnyt hänelle hempeämielistä -haaveilua, vaan vapautustaistelua tämän mailman orjuudesta. Sellainen -oli Johan itsekin nuoruudessaan, jolloin tuli vallankumoukselliseksi, -ennenkuin olut, hyvä ruoka ja kodillisuus oli hänet kesyttänyt. - -Kukaan ei puhunut sanaakaan. Soitto oli vallannut kaikkien mielet. -Samuel loi katseen huoneessaolijoihin ja huomasi erittäin yhden -sielun ottavan osaa tähän murhenäytelmään. Sofia ahmi koko voimallaan -soittoa, se oli vähitellen saanut eloa hänen kasvoilleen, hänen -hengityksensä oli kiivasta, ja toisinaan pyyhki hän salaa kyyneleen -kasvoiltaan. - -Kotimatkalla virkkoi hän Samuelille: - --- En tiedä, sopiiko minun tuolla tavoin kuunnella soittoa. - --- Miksi ei? vastasi Samuel, jos se tekee teidät onnelliseksi. - --- Mutta jälkeenpäin se saattaa minut onnettomaksi. Se saattaa minut -kaipaamaan. Minä tulen levottomaksi, ja kun taas menen tehtaaseen, -tuntuu niin paljon raskaammalta. - --- Mitä te teette tehtaassa? kysyi Samuel. - --- Minä olen kehrääjätyttö, ja kehrään lankaa rullille, kun ne ovat -tyhjät. - --- Onko se raskasta työtä? - --- Ei ole raskasta, niinkuin hyvin voitte ymmärtää. Mutta täytyy koko -päivä seistä ja aina tehdä samoja liikkeitä, päivät päästään samoja. -Siinä tulee tylsäksi, ei voi ajatella mitään. Ja ilma on täynnä pölyä -ja koneitten jyrinää. Siihen tottuu, mutta olen varma, että se on -vahingollista. - -He kulkivat hetken äänettöminä. - --- Rakennatteko mielellänne tuulentupia? kysähti Sofia yht'äkkiä. - --- Kyllä, myönsi Samuel. - --- Niin minäkin tein ennenaikaan, kun olin nuorempi. - -Samuelista tuntui omituiselta, että tämä pieni tyttö aina puhui -itsestään kuin vanhasta ihmisestä. - --- Miksette enään tee niin? kysyi hän. - --- Luulen, että olen väsynyt. Mutta minulla on huoneessani joukko -kuvia, joita olen leikannut saamistani lehdistä. Kuvia kauniista -esineistä: linnuista ja kukista, vanhoista linnoista sekä hienoista -rouvista ja herroista. Minun tapanani oli keksiä niistä kertomuksia, -kuvitella itseni niitten yhteyteen ja ajatella, että minulle sattui -kaikellaisia hauskoja asioita. Haluatteko nähdä tauluni? - --- Se olisi hauskaa. - --- Mietin sellaista kuunnellessani Fredrikkiä. Minulla on urhoollisen -ritarin sir Galahadin kuva, hän on hyvin kaunis ja seisoo miekka -kädessä hevosensa pään vieressä. Minun tapanani oli ajatella, että -joku hänenlaisensa tulisi viemään minut pois sellaiselle paikalle, -jossa ei ole tehtaita. Mutta minä luulen, ettei se enään kannata. - --- Kuinka niin? kysyi Samuel. - --- Se on myöhäistä. Minussa on jotakin hullusti. Minä en tosin -koskaan puhu mitään, sillä se tekisi äidin onnettomaksi, mutta minä -tunnen itseni aina väsyneeksi ja pääni on aina kipeä. Olen niin -uninen, niin uninen, mutta kun menen levolle, en sentään voi nukkua --- kuulen aina tehtaan koneitten jyrinää. - --- Oh! huudahti Samuel tahtomattaan. - --- En siitä suuresti välitä, sanoi lapsi. Siihen ei ole mitään -apukeinoa, niin ettei kannata vaivata sillä asialla itseään. Minä -vaan tulen niin liikutetuksi kun kuulen Fredrikin soittavan. - -He kulkivat taas hetken äänettöminä. - --- Hän on hyvin onneton, virkkoi Sofia lopulta. - --- Uskon sen, vastasi Samuel. Sanokaa, huudahti hän yhtäkkiä, ettekö -saisi jotakin muuta työtä? - --- Tuskinpa! En ole tarpeeksi voimakas raskaaseen työhön. Ja missä -voisin minä ansaita kolme dollaria viikossa? - --- Sekö teille maksetaan? - --- Niin, kun tehdään työtä säännöllisissä oloissa. - -Samuel kulki äänetönnä lopun matkasta eikä enään ajatellut soittoa. - - - - -VII. Professori Stewart'in luona. - - -Maanantaiaamuna löysi Samuel professori Stewart'in kotiutuneena ja -hän istui odottamassa suuren miehen työhuoneessa tämän syödessä -aamiaista. - -Se oli suuri huone, jonka kaikilla seinillä oli täpötäysiä -kirjahyllyjä. Keskellä huonetta oli suuri kirjoituspöytä kirjojen -ja paperien peitossa. Samuel ei milloinkaan ollut uneksinutkaan -mailmassa olevan niin paljon kirjoja. Hän istui töllistellen -ympärilleen ja vavistuksella tuntien, että oli tullut viisauden -asuinpaikkaan. - -Sellainen oli Samuelin tapa. Luonteensa ja kasvatuksen kautta oli -hänellä syvä kunnioitus kaikkea auktoriteettia kohtaan. Hän uskoi -lakien pyhyyteen. Senvuoksi olikin vangitseminen ja vankikoppiin -sulkeminen hänelle kauhean kova isku. Hän piti kirkkoa jumalallisena -laitoksena, jonka palvelijat olivat asetetut kansan paimeniksi. -Täällä kukkulalla oli suuri yliopisto, opin temppeli. Ja tämän -professorin olivat vallanpitäjät kruunanneet ja asettaneet -papikseen. Samuel tunsi kaiken tämän vuoksi syvää kiitollisuutta -sen kohteliaisuuden johdosta, mitä hänelle osotettiin, ja oli -valmis poimimaan kaikki neuvonmurut, jotka vaan hänen ylettyvilleen -tulisivat putoamaan. - --- Jaha, sanoi professori kuivaten silmälasejaan silkkinenäliinalla, -Samuel... kuinka se olikaan... Samuel... - --- Prescot, sir. - --- Niin sehän se oli -- Samuel Prescot. No, miten olette nyt voinut? - --- Kiitos, erittäin hyvin, sir. - --- Tarkoitukseni oli käskeä sanomaan teille terveisiä, mutta unohdin -sen. Lähtökiireessä oli minulla niin paljon muuta ajateltavaa. -Minä... minä toivon, ettette ole odottanut minua. - --- Minulla ei ollut muuta tehtävää, sanoi Samuel. - --- Asian laita on nyt niin, että minä pelkään ei voivani auttaa teitä -niinkuin lupasin. - -Samuelin sydän melkein lakkasi sykkimästä. - --- Sisareni, nähkääs, sanoi professori vähän hämillään, tarvitsi -talonmiestä, mutta nyt olen saanut kuulla, että hän on jo hankkinut -sellaisen. - -Syntyi hetken hiljaisuus. Samuel tuijotti eteensä. - --- Kun mies on hänen mieleisensä, niin ymmärrätte, ettei ole sopivaa -erottaa häntä. - -Samuel istui liikkumattomana paikallaan. Hämmästys ja tuska olivat -herpaisseet hänet. - --- Sanomattakin tiedätte, virkkoi professori, että se on minulle -ikävää, mutta en voi hankkia teille muutakaan työpaikkaa. - --- Mihin minä sitten joudun? huudahti Samuel. - --- Todellakin ikävää, huomautti professori. - -Syntyi taas hiljaisuus. - --- Professori Stewart, sanoi Samuel matalalla äänellä, mitä pitää -ihmisen tehdä, kun hän on ilman työtä ja näkee nälkää? - --- Jumala yksin tietää! sanoi professori. - -Ja jälleen molemmat vaikenivat. Samuel olisi voinut sen itsekin -sanoa, sillä hänellä oli mitä lujin luottamus Jumalaan. - -Mutta professorikin näytti huomanneen, että hänen vastauksensa oli -sopimaton. - --- Täällä Lockmanvillessä, sanoi hän, on aivan erikoiset olot. -Muutamat raharikkaat henkilöt yrittivät ottaa haltuunsa koko -lasiteollisuuden, tämän vuoksi rakennettiin liian monta lasitehdasta, -ja niin syntyi liikatuotantoa. Sitäpaitsi on äskettäin keksitty kone, -joka puhaltaa yhtä paljon pulloja kuin tusina ihmisiä. - --- Mitä ihmiset sitten tekevät? kysyi Samuel. - --- Asia järjestyy lopuksi itsestään. Ihmiset saavat antautua toiselle -alalle. - --- Mutta puuvillatehtaammehan myöskin käyvät puolella työvoimalla. - --- Niin, on liian monta puuvillatehdasta. - --- Mutta sillähän lailla tulee lopulta liiaksi kaikkea, huomautti -Samuel. - --- Niin, sinnepäin ollaan menossa, vastasi professori. Luonnollisesti -vaikuttavat ulkomaiset markkinat, mutta vaikeus on itse asiassa -paljon syvemmällä. - -Professori Stewart vaikeni, tarkasteli Samuelia ja mahdollisesti -arveli tuhlaavansa oppiaan suotta. Mutta nuorukainen näytti hyvin -innostuneelta. - --- Useimmat meidän taloustieteilijöistämme lyövät mielellään totuutta -korvalle, mutta asianlaita on todella niin, että mailmassa on liian -paljon ihmisiä. - -Samuel säpsähti. Juuri sama hirveä epäilys oli hänessä itsessään -alkanut saada jalansijaa. - --- On olemassa, lausui professori, laki, jonka Malthus selvästi -esitti, että nimittäin väestö lakkaamatta pyrkii kasvamaan yli -elämismahdollisuuksien. Ja silloin täydytään liikaväestö laittaa pois -tieltä. - --- Ymmärrän, sanoi Samuel vavahtaen. Mutta eikö se ole liian julmaa? - --- Se tuntuu siltä -- yksilöstä. Ihmissuvulle on se todellisuudessa -mitä suurin hyvätyö. Se kuuluu elintoimintaan. - --- Olisitteko halukas selittämään minulle tuota asiaa? näytti -Samuelin katse kysyvän. - --- Jos tarkastatte luontoa, jatkoi professori, niin huomaatte, että -se aina synnyttää paljon useampia yksilöitä, kuin mitä edelleen -kehittyy. Lohi laskee miljoonittain munia, tuhansittain nuoria -puita itää jokaisessa viidakossa. Ja kaikki nämä yksilöt pyrkivät -elämään, mutta vain voimakkaimmat ja elinehtoihin paraiten soveltuvat -jäävät elämään. Aivan samallainen on asianlaita ihmisten suhteen, -ei ole muuta tapaa, jolla sukua voitaisi parantaa tai edes pitää -nykyiselläkään asteella. Ne, jotka sortuvat, uhrataan ihmissuvun -hyväksi. - -Asianlaita oli niin, kuinka kummalliselta se kuuluneekaan, ettei -Samuel koskaan ennen ollut kuullut korulausetta "parhaiten -soveltuvien yksilöjen ja lajien säilymisestä". "Luonnollinen -valinta" oli hänelle jotakin aivan uutta. Ja hän eli vielä siitä -keksinnöstä huolimatta, jonka tieteellinen mailma oli tehnyt -viisi- tai kuusikymmentä vuotta sitten. Mikä ihmeellinen yleispätevyys -olikaan tässä opissa! Minkä mahtavan alan se käsittikään! Ja kuinka -selvältä ja vakuuttavalta se näyttikään! Voi ajatella satoja aivan -tuttuja asioita, joihin tämä soveltui. Olemisen taistelu! Parhaiten -soveltuvien yksilöitten ja lajien säilyminen! - -Muutamia päiviä sitten oli Samuel keksinyt musiikin. Nyt oli -hän keksimäisillään tieteen. Kuinka ihmeellinen laitos olikaan -ihmisjärki, joka voi selventää elämän moninaiset asiat yhdellä -ainoalla suunnattomalla oppisanajoukolla! - -Samuel oli aivan innostunut tähän keksintöön. - --- Ymmärrän, sanoi hän tuon tuostakin, ymmärrän! - --- Se on elämän laki, vahvisti professori. Ei kukaan sitä vältä. - --- Siis, sanoi Samuel, kun me yritämme muuttaa asioita, esimerkiksi -harjoittaa armeliaisuutta, toimimme luontoa vastaan ja saatamme asiat -todellisuudessa pahemmiksi. - --- Juuri niin, vastasi professori. - -Samuel huokasi syvään. Kuinka yksinkertainen olikaan kysymys, kun -sitä katseltiin tieteen valossa! Tässä oli hän vaivannut aivojaan -tuon asian vuoksi, ja koko ajan hän sentään oli ollut luonnon -käsissä, hänen tarvitsi ainoastaan asettua makaamaan ja antaa luonnon -ratkaista pulma. - --- Luonto ei tee erehdyksiä, sanoi professori Stewart. - -Luonnollisesti tuli Samuelin asia selväksi tässä uudessa -valaistuksessa. - --- Työttömät ovat niitä, jotka ovat taistelussa epäonnistuneet, sanoi -hän. - --- Aivan oikein, vastasi professori. - --- Ja tämä siksi, että he eivät ole soveltuneet. - --- Juuri niin, myönsi professori taas. Niinkuin Herbert Spencer -lausuu: "Kykenemättömyyttä saaliin hankkimiseen täytyy pitää -siitä johtuvana, että kaitselmus ei kyseenalaista yksilöä -luodessaan ole saavuttanut päämääräänsä". Ja luonnollista on, että -teollisuusyhteiskunnassa "saalis" vastaa juuri työtä. - --- Kuka on Herbert Spencer? kysyi Samuel. - --- Hänet tunnustetaan tällaisten asiain erikoistuntijaksi, vastasi -professori. - --- Ja siis, arveli Samuel, täytyy niitten, joilla on työtä, olla -soveliaita. Ja rikkaat, ne, jotka kokoovat miljoonan miljoonan -selkään, ne ovat kaikkein soveliaimpia. - --- Hm... niin, virkkoi professori. - --- Ja minun asiani on tämän kautta selvä. Minä olen työtön, minun -siis täytyy kuolla. - -Professori katsahti Samueliin terävästi, mutta mahdotonta oli erehtyä -pojan vilpittömyydestä. Hän ei ollenkaan ajatellut itseään -- hän -tahtoi saada selville elämän lakeja. - --- Olen iloinen siitä, että olette selvittäneet minulle tämän -kysymyksen. Mutta niitten tuhansien ihmisten, jotka kuolevat nälkään, -pitäisi myös saada tämä tietää. - --- Mitä se hyödyttäisi? - --- Niitten pitäisi oppia ymmärtämään. He kärsivät, mikä heistä tuntuu -tarkoituksettomalta ja tyhmältä. Mutta jos te selittäisitte heille, -että heidät uhrataan ihmissuvun hyväksi, niin ettekö ymmärrä, mikä -ero asialla silloin olisi? - --- Minä luulen, etteivät he sitä selitystä ottaisi vastaan erikoisen -ystävällisesti, sanoi professori yrittäen heikosti hymyillä. - --- Kuinka niin? kysyi Samuel. - --- Eiköhän kuuluisi vähän ulkokullaiselta, jos sen sanoisi ihminen, -jota on onnestanut? - --- Ei vähintäkään. Jos te olette onnistunut, niin olette siihen ollut -oikeutettu. Eikö niin? - --- Toivon niin olevan. - --- Teillä on työtä, alkoi Samuel. En tiedä, kuinka professorit saavat -työtä, mutta otaksun, että ne miehet, jotka luovat suuria rikkauksia --- ne jotka ovat kaikkein viisaimpia ja kyvykkäimpiä -- antavat -yliopistoille rahoja. Eikö niin? - --- Niin, sanoi professori Stewart. - --- Otaksun myöskin, että ne ovat teidät valinneet? - -Taas heitti professori epäluuloisen katseen kysyjään. - --- Hm... sanokaamme niin. - --- No, sitten on teillä oikeus opettaa. Silloinhan voisitte noille -ihmisille sanoa: Teitä on liian paljon, teitä ei tarvita, teitä -täytyy vähentää. - -Mutta professori pudisti päätään. - --- Ei, se ei kelpaa, sanoi hän. Samuel mietti, kuten tavallista, ja -ymmärsi heti. - --- Minä käsitän! huudahti hän. Tarvitaan tekoja. - --- Tekoja? - --- Niin -- meidän, jotka olemme epäonnistuneet, täytyy opettaa -elämällämme. Tarvitaan jonkunlaista herätystä, ymmärrättekö! - --- En käsitä, miksi sellainen olisi tarpeellista, sanoi professori -vastentahtoisesti nauraen. - --- Ette ymmärrä siksi, että te ette kuulu meihin! huudahti Samuel -kiivaasti. Kukaan muu ei sitä voi ymmärtää -- ei kukaan! On helppo -asia olla sellainen, joka elämässä on saanut osakseen onnea. -Teillä on miellyttävä koti ja kyllin ruokaa ja kaikkea. Mutta kun -joku epäonnistuu, kun hän on perinpohjin lannistettu, silloin -saa hän kärsiä nälkää, vilua ja sairautta. Kaikki on vain yhtä -ainoata surua, pelkoa ja epätoivoa -- te ette sitä voi käsittää! -Olen täällä tutustunut erääseen pieneen tyttöön. Hän työskentelee -puuvillatehtaassa. Se on pisara pisaralta imenyt hänestä elämän, -ruumiin sekä sielun. Ja siitä huolimatta voi hän nyt saada työtä vain -puoleksi päiväksi, ja hänen äitinsä koettaa ompelemalla pitää huolta -pikkulapsista, ja kaikki ovat hiljalleen kuolemaisillaan nälkään. -Tämä tapahtuu siksi, että te ette tule rehellisesti sanomaan heille -totuutta, siksi, että te ette sano heille: Mailma on liian täynnä ja -teidän täytyy poistua, jotta meille tulisi mahdollisuus elää. Minä en -voi ymmärtää, kuinka teillä, joka asutte täällä ylhäällä, voi olla -minkäänlaista iloa, kun tuollaista tapahtuu toisaalla! - --- Hm -- ei, sanoi professori Stewart katsoen terävästi Samuelia ja -rypistäen kulmiaan. Hän ei ymmärtänyt, pitikö hänen olla huvitettu, -liikutettu vaiko loukattu. - -Mitä Samueliin tulee, niin huomasi hän, ettei professorilta enään -ollut mitään odotettavissa. Samuel oli häneltä saanut sen opin, -minkä professori voi antaakin. Professori ei hituistakaan ymmärtänyt -tätä asiaa, sillä hän kuului toiseen mailmaan, onnellisten ja -"soveltuvien" ihmisten mailmaan. Heillä oli omat kysymyksensä -ratkaistavana! Että professorilta puuttui oikea käsitys asiasta, -selvisi hänen seuraavista sanoistaan: - --- Olen pahoillani, kun olen joutunut teitä suotta vaivaamaan, mutta -jos pieni raha-apu teitä auttaisi... - --- Ei, sanoi Samuel reippaasti. Te ette saa tarjota rahaa. Eihän se -ole oikeudenmukaista. Sehän on armeliaisuutta. - --- Hm! sanoi professori. Niin. Mutta -- ettekö voisi mennä kyökkiin -saamaan vähän ruokaa? - --- Miksi viivyttäisimme asioita? huudahti Samuel kiivaasti. Eikö -minun pidä mennä saarnaamaan sitä oppia, jonka nyt olen saanut? - --- Mutta tyhjällä vatsalla ette erittäin kauvaa voi saarnata, -huomautti professori. - -Saarnaamiseni täytyy tapahtua teossa, vastasi Samuel. - -Sitten poistui hän, ja professori Stewart palasi kirjoituspöytänsä -ääreen. Pöydällä oli paksu pino käsikirjoituksia professorin uuteen -huomattavaan teokseen: _Apukeinot. Teoria ja ohjelma._ Muutamia -käsikirjoitusliuskoja oli hänen edessään. Päällimmäisessä oli -otsakekirjoitus: Kuudeskymmenesensimmäinen luku. -- Työttömyys ja -yhteiskunnan vastuunalaisuus. - -Ja professori Stewart istui ja tuijotti tähän otsikkoon. - - - - -VIII. Pillastunut hevonen. - - -Sillävälin kulki Samuel leveätä, sirpalekivillä laskettua -puistikkotietä pitkin miettien suurta tehtäväänsä. Ensi innostus oli -ohitse, ja hän käsitti nyt edessä olevat vaikeudet. Teoreettisesti -oli asia selvä, mutta sen toteuttaminen käytännössä näytti tulevan -sangen kiusalliseksi. - -Ensinnäkin tulisi olemaan hyvin vaikea levittää tätä oppia. -Sillä, jos koettaisi selittää sitä sanoin, niin pidettäisi häntä -ulkokullattuna teeskentelijänä, niinkuin professori oli huomauttanut; -ja toiselta puolen, jos hän vain käytännössä antaisi opetusta, niin -saisivatkohan ihmiset tästä opista täyttä käsitystä? Otaksutaanpa -esim., että hän lähipäivinä kuolisi nälkään, silloin olisi vain yksi -ainoa henkilö saatu pois tieltä, mutta ihan varmaan oli tarpeettomia -ihmisiä miljoonittain. - -Tähän saakka oli Samuel sovittanut oppimansa teorian ainoastaan -itseensä. Mutta nyt kuvaili hän menevänsä kotiin mrs Stedman'in -luo sanomaan hänelle, että mrs Stedman'in pitää jättää turhat -ponnistelunsa ja laittaa itsensä pois tästä mailmasta, niin ettei -hän eikä hänen kolme lastaan enään olisi ihmissuvun edistyksen -tiellä. Samuel ymmärsi, ettei hän koskaan voisi tuollaista tehtävää -täyttää, varmaankin siksi, että hän kuului niihin, jotka eivät -olleet soveltuvia. Tarvittiin joku vieras, joku, joka voi käsitellä -kysymystä puhtaasti tieteelliseltä kannalta. - -Mutta vielä oli eräs vaikeus, ehkä muita vakavampi. Eikö tämä -oppi oikeastaan johtanut itsemurhaan? Eikö hänen tehtävänsä olisi -yksinkertaisimmin ratkaistu siten, että hän menisi virran rannalle, -sitoisi kiven kaulaansa ja heittäytyisi veteen? Samuel pahoitteli, -kun ei ollut sitä asiaa kysynyt professorilta. Sillä tuo ajatus -peloitti häntä; hän oli oppinut, että hengen ottaminen itseltään on -kauhistuttava synti. - -Vaikeus näkyi olevan oikeastaan häntä ympäröivän elämän synkeässä -ja ihanteellisuutta vailla olevassa luonteessa. Voisipa vaan -kuolla jalolla ja sankarillisella tavalla toisten hyväksi! -Olisipa esimerkiksi sota ja kehotettaisi kaikkia miehiä tulemaan -kuolemaan valleilla! Tai hirvittävä rutto, niin että voisi antautua -sairaanhoitajaksi! Mutta ei ollut minkäänlaista muuta, kuin hidas -nälkäkuolema -- ja tämä silloin, kun toiset elävät ylellisyydessä. -Samuel arveli hankkia itselleen jotakin työtä, joka voisi olla -vaarallinen elämälle ja jäsenille. Muita vaarallisetkin paikat -näyttivät olevan täytetyt. Mailma ei tarvinnut häntä elämässä eikä -kuolemassa! - -Jälellä ei siis ollut mitään muuta kuin nälän näkeminen. Kun ei -Samuel tänään ollut syönyt mitään, oli hän kohta valmis alottamaan. -Hän tiukensi nälkävyötään ja puri hampaitaan. Kulkiessa vaivasi häntä -toivo löytää joku tilaisuus itsensä uhraamiseen. Ja tämä juuri samaan -aikaan, kuin suuri vaara, suurin hänen tähänastisessa elämässään, -lähestyi. - -Hän oli kulkenut ohi Fairviewin, suuren herrastalon, jolla oli komea -rautainen portti ja sen kummallakin puolella valkeat pilarit. Hän oli -tullut sen laajojen tilusten ulkopuolelle ja kauvemmaksi maaseudulle. -Hän kulki ilman päämäärää, sokeana, hänestä oli yhdentekevää, mihin -hän tuli. Silloin kuuli hän yhtäkkiä takanaan hevosen kavioiden -kapsetta; hän kääntyi ympäri ja näki edessään tomupilven ja keskellä -pilveä mielettömästi kiitävän hevosen. Samuel seisoi ja tirkisteli; -hevosen takana oli jonkullaiset ajoneuvot ja ajoneuvoissa ihminen. -Yksi ainoa silmäys riitti Samuelille selvittämään, mikä oli -kysymyksessä. Pillastunut hevonen! - -Samuelille tuli tämä asia taivaan ihmeenä, se oli vastaus hänen -rukouksiinsa. Ja hän oli valmis. Hänelle tarjoutui tilaisuus eikä -hän aikonut jättää tätä tilaisuutta käyttämättä. Hän ei hetkeäkään -epäillyt. Hän tiesi täydelleen, mitä hänen oli tehtävä, ja hän oli -valmis, päätöksessään luja, oikealla paikalla ja jännittyneenä. - -Hän asettui keskelle tietä. Hevonen tuli mitä hurjinta vauhtia; se -oli nopea ravihevonen, pelosta mieletön ja kauhistuttavan näköinen. -Samuel levitti kätensä, ja salaman nopeudella syöksähti eläin hänen -eteensä. - -Päästäkseen hänen ohitseen hypähti hevonen syrjään; nuorukainen -ei ollut liikkeissään hitaampi, hän hypähti ja tarttui ohjaksiin. -Hänen kätensä olivat repeytymäisillään pois sijoiltaan, mutta hän ei -hellittänyt, vaan laahautui mukana, kunnes viimein onnistui pääsemään -jaloilleen. Hevonen ravisteli päästäkseen hänestä eroon; silloin -tarttui Samuel toisella kädellään voimakkaasti sen sieraimiin ja piti -siten itseään koholla itsepäisesti ja silmät suljettuina. - -Näin riippui hän vielä, kun pillastunut hevonen pysähtyi ja ajaja -hypähti vaunuista kiiruhtaen häntä auttamaan. - --- Jumalani! huudahti tuntematon. Tuota voi kutsua miehentyöksi! - -Hän oli nuori mies, kuolemankalpea ja vapisi joka jäsenestään. - --- Kuinka herran tähden osasitte pysähdyttää sen? kysyi hän -läähättäen. - --- Pidin vain kiinni, vastasi Samuel. - --- Miten voinkaan teitä kiittää! huudahti nuori mies. Olette -pelastanut henkeni! - -Samuel piti vielä kiinni hevosesta, joka vauhkona vapisi. - --- Ei se olisi pillastunut, ellei toinen ohjas olisi katkennut -- -katsokaas! sanoi ajaja näyttäen ohjaksen päätä. - --- Mitä se pelästyi? kysyi Samuel. - --- Nähtävästi jotakin paperipalaa. Se on aina ollut niin vauhko, se -ryökäle, sanoi nuorukainen, ja pudistaen nyrkkiään hevoselle huudahti -hän: odotappas, poikaseni, kyllä minä sinulle vielä näytän! - --- Varokaa, ettei se uudelleen pelästy! kehoitti Samuel tarttuen taas -kaikin voimin ohjaksiin, kun hevonen näytti haluavan lähteä tiehensä. - --- Oh, nyt, kun olen saanut sen kiinni, en sitä päästä, vakuutteli -nuorukainen. Kyllä se taas rauhottuu. - --- Pidelkää sitä kiinni! kehoitti Samuel vieden käden otsalleen ja -horjuen. Minun... minun täytyy hetkeksi istua, tunnen päätäni vähän -huimaavan. - --- Oletteko haavoittunut? kysyi vieras levottomasti. - --- En, vastasi Samuel, mutta... mutta en ole tänään saanut ruokaa ja -siksi tunnen olevani vähän heikko. - --- Ettekö ole saanut ruokaa? huudahti vieras ihmeissään. Mikä siihen -on syynä? - --- Minulla ei ole työtä. - --- Eikö ole työtä? Hyvä Jumala, te olette siis nähnyt nälkää? - --- Olen, sanoi Samuel heikosti hymyillen, niin alkoi käydä. - -Hän asettui istumaan tien reunalle. Vieras katseli häntä ihmeissään. - --- Asutteko Lockmanvillessä? kysyi tämä. - --- En, olen aivan äsken tullut tänne. Jätin kotini maalla ja lähdin -New-Yorkiin, mutta minulta ryöstettiin kaikki rahani. En ole saanut -minkäänlaista työtä ja olin melkein kadottanut kaiken toivon ja -valmistautunut kuolemaan. - --- Jumalan tähden! huudahti vieras kauhuissaan. - --- Oh, kaikki on hyvin, sanoi Samuel. En ole sitä niin ihmeenä -pitänyt. - -Vieras katseli häntä ihmetellen. Samuel vastasi katseeseen. Hän -oli utelias tietämään, kenen oli pelastanut. Vieras näytti olevan -nuorukainen vuoden tai korkeintaan pari häntä vanhempi. Hänen -kasvonsa olivat taas saaneet värinsä, ja Samuelista tuntui, että hän -oli kaunein ihminen, mitä Samuel milloinkaan oli nähnyt. Vieraan -kasvot olivat avoimet ja ujostelemattomat, silmänsä säihkyvät ja -tukkansa kauniin vaalea kuin naisella. Hänellä oli urheilupuku: -punainen silkkipaita ja flanellivaatteet, kaikki sellaista, -jonka Samuel aina oli tottunut asettamaan yhteyteen hyvän aseman -ja rikkauden kanssa. Hevonenkin oli jalorotuinen, ja ajoneuvot -kummipyörineen ja hopeakoristeisine siloineen lisäsivät varustusten -kalleutta. Samuel iloitsi siitä, sillä ne osoittivat, että hän -oli pelastanut ihmisen, jolla oli merkitystä jonkun onnellisen ja -"soveltuvan" henkilön. - --- Kun tunnette kykenevänne, niin olkaa hyvä ja tulkaa pitelemään -hevosta, sanoi nuorukainen, että minä saan solmia ohjaksen kiinni. -Sitten vien teidät takaisin kaupunkiin ja hankin teille jotakin -syötävää. - --- Ei, ei! sanoi Samuel. Älkää vaivatko itseänne. Näin on hyvä. - --- Vait'! huudahti mies. Luuletteko todellakin, etten palkitsisi -teitä mitenkään? - --- En ajatellut... - --- Heittäkää pois sellaiset ajatukset! huudahti vieras. Hankin teille -työtä, niin että pääsette kunnolliseen alkuun. - -Hankittaisiinko hänelle työtä! Samuelin sydän alkoi tykyttää -kiivaasti. Hetkeen aikaan ei hän ymmärtänyt, miltä kannalta ottaisi -lupauksen, kuinka se sopisi hänen uuteen oppiinsa. Mutta varmaankin -oli oikein, että hän otti vastaan työtä. Hän oli sen ansainnut. -Vaikkapa joku toinen saisi väistyä -- silloinkin, sillä hän oli -näyttänyt kuuluvansa soveltuviin. Hän oli voittanut taistelussa. -Hänellä oli sija onnistuneitten joukossa ja hän voi auttaa Sofiaa ja -tämän äitiä. - -Hän nousi reippaasti pitelemään hevosta. - --- Luuletteko voivanne sitä ohjata? kysyi hän. - --- Enköhän. Ainakin koetan. - -Hän nousi vaunuihin tarttuen ohjaksiin. - --- Tulkaa nyt! kehoitti hän. Samuel hyppäsi vaunuihin, ja matka sujui -hyvää vauhtia takaisin kaupunkiin. - --- Mikä on nimenne? kysyi vieras, ja Samuel sanoi nimensä. Hän kertoi -myös, mistä tuli ja mitä hänelle oli tapahtunut. Erittäinkin kertoi -hän, kuinka oli ollut vangittuna, sillä hän ei tahtonut peittää -mitään. Mutta hänen seuralaisensa kutsui sitä vaan "pirulliseksi -väkivallaksi". - --- Mihin oli aikomuksenne nyt mennä? kysyi hän. - --- Tulin juuri professori Stewart'in luota, vastasi Samuel. - --- Mitä! Ukko Stewin? Kuinka olette tullut tutuksi hänen kanssaan. - --- Hän oli läsnä poliisioikeudessa ja sanoi voivansa hankkia minulle -työtä, mutta sitten hän huomasikin, ettei voinut. Tunnetteko hänet? - --- Tottakai, hän oli opettajana yliopistossa. - --- Oh, oletteko yliopistossa? - --- Olin siellä ennen -- isäni kuolemaan asti. Silloin jätin -yliopiston. Vihaan opintoja. - -Samuel oli äärimmilleen ymmällä. - --- Otaksun, ettette tarvitse opinnoita, sanoi hän sitten. - --- En, sanoi vieras. Isäni ajatteli samoin kuin ukko Stew, mutta -minut hän aivan väsytti. Mitä te piditte hänestä? - --- Niin, nähkääs, sanoi Samuel, minä en ole yhtä onnellisessa -asemassa kuin te. Mielestäni kertoi hän minulle mitä ihmeellisimpiä -asioita. - --- Mitä hän sitten sanoi? - --- Hän selitteli mistä se johtuu, että minä olen ilman työtä. -Mailmassa on liian paljon ihmisiä, hän sanoi, ja minä kuulun niihin, -jotka eivät ole soveltuvia, kuten hän sanoi. Minä olin epäonnistunut -olemisen taistelussa, ja siksi minun täytyy tulla syrjäytetyksi, -sanoi hän. - --- Oh, saakeli, sanoiko hän todella niin! huudahti vieras. Samuel -toivoi, ettei nuorukainen olisi käyttänyt niin paljon sopimattomia -sanoja, mutta hän otaksui, että tämäkin kuului niitten etuoikeuksiin, -joilla tässä mailmassa oli onni mukanaan. - --- Olin hänelle hyvin kiitollinen, jatkoi Samuel, sillä en ollut sitä -asiaa ennen ymmärtänyt. Mutta kun opin ymmärtämään että se tapahtui -ihmissuvun hyväksi, niin en sitä enään ottanut niinkään raskaalta -kannalta. - -Hänen seuralaisensa heitti häneen syrjäsilmäyksen. - --- Oh saakeli! huudahti hän. - -Väittelin hänen kanssaan sekä kauvan että hyvin. Koetin hänet saada -ymmärtämään, että hänen pitäisi lähteä opettamaan kansaa. Täällä -Lockmanvillessä on tuhansittain nälkää näkeviä ihmisiä. Ja tekisikö -teidän mielenne nähdä nälkää tietämättä siihen syytä? - --- En, en luulisi, että tahtoisin, vastasi toinen tarkastellen taas -seuralaistaan. - -Mutta nyt keskustelu taas keskeytyi. He olivat juuri tulleet komean -ristikkoportin luo, joka kantoi nimeä Fairview. - -Samuelin hämmästykseksi ajettiin siitä sisälle. - --- Minne menette? kysyi hän. - --- Kotiin. - -Samuel tarkasteli hänelle jo tuttua lehtokujaa mahtavine jalavineen, -ruohokenttineen ja visertävine lintuineen. - --- Täälläkin minä kävin työtä etsimässä. Mutta minut ajettiin pois. - --- Oh saakeli! huudahti toinen. Mutta nyt ei teitä tulla ajamaan pois. - -Syntyi hetken hiljaisuus. - --- Ette ole maininneet nimeänne, huomautti Samuel yhtäkkiä. - --- Luulin että sen arvaisitte, sanoi nuori mies nauraen. - --- Kuinka minä voisin arvata? - --- No, ettekö sitten tiedä, kenen tämä talo on? - --- En, sanoi Samuel. - --- Se on Lockmanin. Samuel oli kadottamaisillaan tajuntansa ja -tarttui kiinni vaunun istuimeen. - --- Lockmanin! huudahti hän läähättäen, Lockmanin! - -Hän tuijotti edessään olevaa suurta rakennusta, leveitä portteja ja -lumivalkeita pilareita. Hän tuskin voi uskoa korviaan. - --- Minä olen vanhan Lockmanin poika, lisäsi vieras ystävällisesti. -Nimeni on Albert, ja minua kutsutaan Pertiksi. - - - - -IX. Rohkean työn palkinto. - - -Oikein ymmärtääksemme sen voimakkaan vaikutuksen, minkä tämä -ilmoitus teki Samueliin, täytyy muistaa hänen mielentilansa. Hän -etsi kaikin voimin etevintä, ja eräs viisas mies oli hänelle -ilmoittanut ne merkit, joista tämän ominaisuuden voi parhaiten -tuntea. Ja "olemassaolon taistelussa" oli vanhaa Lockmania onnestanut -paremmin kuin ketään muuta ihmistä, josta Samuel oli kuullut. Hän -omisti suuren lasitehtaan Lockmanvillessä ja monta muuta muualla -mailmassa. Hän omisti raitiotiet, kaasutehtaan ja vesijohtolaitoksen. -Kaupungille annettiin hänen nimensä ja yliopistolle samaten. Jo monet -vuodet oli hän hallinnut koko kaupunkia, niin sanoi Fienngan. Ja -tuossa oli hänen kotinsa -- linna, joka kelpaisi vaikka kuninkaalle. -Kuinka suuren olikaan sellaisen miehen etevyyden täytynyt olla! -Ja mitä hyvää olikaan hänen täytynyt tehdä mailmalle, kun hänet -palkittiin tuollaisella vallalla ja kunnialla. - -Ja tässä oli hänen poikansa, nuori mies, jonka ulkonäkö täydellisesti -vastasi Samuelin odotuksia, syntyperältään todellinen prinssi, mutta -kuitenkin ystävällinen, avomielinen ja vaatimaton. Hänelle olivat -kaikki nämä hyveet ja etevät ominaisuudet tulleet perintönä ja -myöskin rikkaus ja valta ikäänkuin sen merkiksi. Ja nyt oli eräällä -tietämättömällä poikaisella ollut onni pelastaa tämän erinomaisen -olennon henki. Tällä pojalla oli mahdollisuus saada asua hänen -luonaan ja palvella häntä, luoda silmäys hänen elämäänsä ja hankkia -tietoonsa hänen etevämmyytensä salaisuus. Samuel sai kyyneleet -silmiinsä tätä ajatellessaan. - -He pysähtyivät linnan eteen, ja ratsupalvelija kiiruhti esiin. - --- Phillips, sanoi nuori Lockman, katsos näitä ohjaksia! - -Ratsupalvelija tuijotti ihmeissään. - --- Näytä nämä Sandersonnille, jatkoi isäntä, ja kysy, enkö minä -valjaistani maksa niin paljon, että kannattaa antaa parempaakin -tavaraa, kuin tuollaista roskaa. - --- Kyllä, sir, vastasi palvelija. - -He nousivat ja kulkivat leveän pylväskäytävän lävitse, joka oli -täynnä nojatuoleja, pöytiä ja mattoja. Eteissalissa oli virkapukuinen -palvelija. - --- Peters, sanoi nuori mies, tämä on Samuel Prescott. Olin vähän -pulassa hevoseni kanssa ja hän auttoi minua. Hän ei tänään ole mitään -syönyt, tahdon, että hän saa kelpo aterian. - --- Kyllä, sir, sanoi Peters. Minne laitan ruuan, sir? - --- Aamuhuoneeseen. Odotamme siellä. Mutta muista, rikas ateria. - --- Kyllä, sir, sanoi Peters poistuen. - -Sillä aikaa oli Samuelilla tilaisuus silmäillä ympärilleen. -Milloinkaan ei hän ollut kuullut eikä uneksinut tällaisesta -komeudesta. Se oli häikäisevä, uskomaton! Suuri huone ulettui -rakennuksen kattoon saakka. Siinä oli leveät marmoriportaat ja -valtavan suuri marmoriuuni sekä talo suihkulähteineen ja mitä -komeimpine palmuineen ja kukkineen. Ja molemmilla sivuilla oli joukko -huoneita tauluineen, seinäkoristeineen ja huonekaluineen, jotka -Samuelin mielestä olivat puhdasta kultaa. - -Tule, kehoitti hänen seuralaisensa, ja he astelivat portaita ylös. - -Mutta he eivät olleet päässeet pitemmälle kuin puolitiehen, kun -Samuel hämmästyksestä sanatonna pysähtyi erään taulun eteen. Tätä -taulua ei tarvitse kuvata seikkaperäisesti, olkoon vaan sanottu, että -se esitti aivan alastonta naista luonnollisessa suuruudessa ja ettei -Samuel koskaan ollut sellaista nähnyt. Päästyään taulun lähelle, loi -Samuel silmänsä maahan. - -He kulkivat muuatta käytävää pitkin ja tulivat erääseen häikäisevän -kauniiseen huoneeseen. Se oli kokonaan verhottu valkealla -satiinikankaalla, etuseinä oli pelkästä lasista ja antoi leveälle -parvekkeelle; siellä oli kukkia ja laululintuja ja seinillä mitä -kauneimpia maalauksia. - -Nuori Lockman heittäytyi nojatuoliin ja alkoi kuulustella -seuralaistaan. Hän tahtoi keskustelusta "ukko Stewin" kanssa -tietää kaiken, ja kun hän oli arvannut Samuelin käsityksen hänestä -itsestään, taivutti hän Samuelin puhumaan siitä, minkä Samuel -erittäin vilpittömästi tekikin. - --- Te olisitte erinomainen hovinarriksi, huomautti Lockman, kun -Samuel oli lopettanut; mutta tämä ei noihin sanoihin kiinnittänyt -huomiota. - -Pöydän kattaja tuli tuoden ruokia suurella tarjottimella, ja häntä -seurasi toinen palvelija, joka kantoi pöytää, ja vielä kolmas -auttajana. Mikä paljous hopeakaluja! - --- Alkakaappa toimeen, kehoitti isäntä, ja kun hän arvasi vieraansa -mielialan, lisäsi hän: teidän ei tarvitse jäädä tarjoomaan, Peters. - -Suureksi helpoitukseksi Samuelille menivät palvelijat tiehensä. - --- Älkää antako minun häiritä itseänne, sanoi Lockman nauraen, ja jos -jotakin haluatte kysyä, niin antakaa vaan kuulua. - -Samuel söi hyviä ruokia kelpo ruokahalulla. Kun hän viimeinkin oli -lopettanut, virkkoi nuori Lockman: - --- Otaksun, että haluatte tarkastella taloa. - --- Kyllä se olisi hauskaa, vastasi Samuel. - --- Tulkaa sitten mukaan, niin näytän sen teille -- jos nimittäin -tunnette voivanne kävellä heti ruuan päälle. - -Ruoka ei vähintäkään estänyt Samuelia, ja he lähtivät kävelemään. -Nuorukainen tapasi nyt olemassaolon mahdollisuuksien uuden -ilmenemismuodon. - --- Isäni on tämän kaiken luonut, sanoi nuori. Lockman. Hän luuli, -että minä olisin innostunut maanviljelykseen. - --- No, ettekö sitten ole? kysyi Samuel. - --- En juuri, vastasi nuori mies välinpitämättömästi. - -He menivät katsomaan hevosia, jotka asuivat omassa palatsissaan. -Siellä oli lukemattomia pilttuita, ajorata ja äärettömän suuri -aidattu paikka. - --- Jos olette huvitettu hevosista, niin laitan, että saatte jotakin -tehtävää täällä, jatkoi Lockman. - --- Kiitän sydämellisesti, sanoi nuorukainen, tuntien itsensä -ylenmäärin onnelliseksi. Se on erinomaista! - -Hän olisi kulkenut vaikka koko päivän katselemassa ja ihmettelemässä -talon monipuolisia laitoksia, mutta hänen isäntänsä oli nyt väsynyt -ja palasi takaisin asuinhuoneisiin. - --- Onko aika syödä. Eikö teidän taas ole nälkä? - -He tulivat jälleen pilarisaliin ja istuutuivat. Yhtäkkiä kuulivat he -hevoskavioitten kapsetta ja katsahtivat ulos. - --- Kas tuossa tulee Glad! huudahti isäntä. - -Hevonen juoksi kiivasta vauhtia mäkeä ylös. Ratsastaja istui -hajareisin, niin ettei Samuel heti tuntenut häntä naiseksi. Vasta kun -hän näki ratsastajan viittaavan kädellään ja kuuli hänen huutavan, -oli hän siitä varma. - -Nainen pysähdytti hevosensa, ja hänen seurassaan ollut ratsupalvelija -otti ohjakset, minkä jälkeen nainen astui pilarisaliin, pysähtyi -ja katseli nuorukaisia. Hän oli nuori ja erinomaisen kaunis. Hän -hengitti nopeasti, tukka oli valahtanut otsalle, poskilla oli terve -puna, ja Samuel päätteli, että hän oli kaunein olento, minkä Samuel -oli elämässään nähnyt. Samuel tuijotti kuin lumottuna, hän ei -milloinkaan ollut edes uneksinut, että mailmassa voi olla mitään niin -ihmeellisen ihanaa. Hehkuvassa ihastuksessaan ymmärsi hän, kuka hänen -edessään seisoi: se oli näitten korkeampien sukujen naispuoli, se oli -etevä, kaikkia hallitseva nainen. - --- Hyvää päivää, Pertti, sanoi hän. - --- Hyvää päivää, vastasi nuorukainen esitellen: serkkuni miss Wygant --- Samuel Prescott. - -Tyttö tervehti kevyesti ja kiinnittäen Samueliin katseen, -joka sisälsi yhtäpaljon uteliaisuutta kuin ylpeyttä. Hän oli -ruskeasilmäinen ja mustatukkainen, kasvonpiirteensä olivat -miellyttävät, liikkeensä sulavat ja nopeat. Vilkkautta oli hänen -olennossaan; katse oli nopea ja ääni käskevä. Ensi katseesta näkyi, -että hän oli tottunut käskemään, kärsimätön ja seikkailuhaluinen, -kiihkeä ja ylpeä. - --- Minulla on ollut seikkailu, sanoi hänen serkkunsa selittäen. -Samuel on pelastanut henkeni. - -Samuel tunsi yliluonnollista onnea nähdessään tytön silmissä -pikaisen, osaaottavan silmäyksen. - --- Mitä sanotkaan! huudahti tyttö. - --- Spitfire pillastui, kun olin sillä ajamassa. - --- Se ei voi olla mahdollista, Pertti! - --- Olipahan vaan! Ohjas katkesi. Se lähti laukkaamaan heti puiston -portin ulkopuolella ja juoksi sitten runsaasti puolen penikulmaa. - --- Pertti! huudahti nuori tyttö. Ja kuinka sitten kävi? - --- Samuel pysähdytti sen. -- Miten? - --- Se oli loistava urotyö, Glad -- rohkein työ, mitä minä milloinkaan -olen nähnyt. Hän syöksyi esiin, tarttui suitsiin riippuen kiinni -niissä. Aivan varmasti hän pelasti elämäni. - -Samuel, joka hämillään oli punastunut, tunsi nuoren tytön innokkaasta -osanotosta mitä syvintä riemua. - --- Niin kauniisti, niin jalosti tehty! huudahti tyttö. Uskallanko -kysyä, mistä te olette? - --- Hän on aivan äskettäin tullut kotiseudultaan maalta, sanoi -Lockman. Hän oli matkalla New-Yorkiin raivaamaan itselleen uraa. Ja -ajatteles, Glad, tiellä hän joutui ryöstön uhriksi ja oli käynyt -kaupungissa kyselemässä työtä ja oli kuolemaisillaan nälkään. - --- Mitä sanotkaan! huudahti tyttö ihmeissään. - -Hän otti tuolin ja kehoitti Samuelia istumaan hänen eteensä. - --- Kertokaa minulle kaikki seikkailunne! sanoi hän, alkaen -kuulustella Samuelia. - -Samuel raukka oli kuin todistaja syyttäjän käsissä, hän hämmästyi -ja pelästyi auttamattomasti. Mutta tyttö ei siitä välittänyt. -Lakkaamatta hän jatkoi kyselyjään, kunnes Samuelin koko elämä oli -paljastunut. - -Mutta viimein he kyllästyivät häneen ja alkoivat puhua tanssiaisista -ja tenniskilpailuista, joihin heidän piti ottaa osaa. Samuelilla -oli nyt tilaisuus katsella miss Wygantia ja antaa silmiensä nauttia -hänen kauneudestaan. Samuel ei voinut uneksia suurempaa nautintoa -tässä mailmassa, kuin istua tuntikausia katselemassa tuota naista, -tutkimassa hänen muotonsa ja pukunsa jokaista yksityiskohtaa, -tarkastelemassa naurun leikkiä hänen huuliensa ja silmiensä ympärillä. - -Mutta sitten tuli pöydänkattaja ilmoittamaan, että ateria oli valmis, -ja Samuel hypähti kovasti säikähtäen pystyyn. Hän pelkäsi, että -hänetkin kutsuttaisi aterioimaan ja siten joutuisi miss Wygantin -armottoman tarkastelun esineeksi. - --- Nyt minun täytyy mennä, sanoi hän. - --- Vai niin, sanoi nuori Lockman. Mutta ettekö tahdo tulla tänne -huomenna aamupäivällä, niin saadaan puhua lähemmin. - --- Tulen, sanoi Samuel. - --- Mitä aijot hänelle tehdä? kysyi tyttö. - --- Hän haluaa hoitaa hevosia, vastasi Lockman. - --- Ei, huudahti tyttö, se ei kelpaa. - --- Miksi ei? kysyi Lockman. - --- Siksi, että sinä et saa tehdä hänestä tallirenkiä. Hänellä on -paljon muitakin mahdollisuuksia. Ensinnäkin on hänellä edullinen -ulkomuoto. - -Samuel punastui ja laski katseensa lattiaan. Hän tunsi taas tuon -tytön läpitunkevan katseen. - --- No, mitä sinä tahtoisit hänestä tehdä? - --- Minäpä tiedän jonkin oikein hyviin ehdotuksen. - --- Hänellä ei ole tarpeellisia edellytyksiä, jotta hänestä voitaisi -tehdä sisäpalvelija, Glad... - --- Ei, mutta ulkona jokin. Eikö hän voisi oppia puutarhurin ammattia? --- Pidättekö kukista, Samuel? - --- Pidän kyllä, sanoi Samuel reippaasti. - --- No, tee hänestä sitten puutarhuri, sanoi miss Wygant; ja se -ratkaisi Samuelin kohtalon. - -Nuorukainen sanoi hyvästit ja iloissaan melkein juosten riensi -kotiin. Hän tunsi olevansa joutunut onnellisuuden kaukaiseen -taivaaseen; hän oli istunut jumalten taivaassa -- hän saisi jäädä -sinne iäksi. - -Uusi isäntänsä oli antanut hänelle viidentoista dollarin setelin, -ja ennenkuin pääsi perille mrs Stedman'in asuntoon, meni hän -kauppapuotiin ahtaen siellä kätensä täyteen paketteja. Sitten sai hän -äkillisen päähänpiston, hän meni herrainvaatetusliikkeeseen ja osti -sieltä itselleen puhtaan, valkean irtokauluksen ja koreanpunaisen -kaulaliinan, joka jo oli valmiiksi solmittu, niin että se aina pysyi -järjestyksessä. - -Sitten meni hän Stedman'ien luo, ja leski ja hänen nuoremmat -tyttärensä asettuivat hänen ympärilleen kuuntelemaan hänen -kertomustaan. Sitten tuli Sofia kotiin, ja silloin täytyi hänen -kertoa kaikki alusta alkaen. - -Kun hän pääsi kertomuksensa loppuun, istui tyttö ihmeissään -tuijottaen eteensä. - --- Miss Wygant! huudahti hän. Miss Glady Wygant? - --- Niin, sanoi Samuel. Oletko hänestä kuullut puhuttavan? - --- Olen nähnyt hänet, vastasi Sofia innoissaan. Kaksi kertaa. - --- Niinkö todellakin! huudahti Samuel. - --- Niin! Hän oli kerran mukana eräässä kirkkojuhlassa. - --- Kuuluuko hän teidän kirkkokuntaanne? - --- Se on lähetyskirkko. Ylhäinen väki ei halua olla meidän -kanssamme kirkossa. Hän käy Pyhän Matteuksen kirkossa, tiedätkö -- -siellä ylhäällä. Mutta hän oli lähetysjuhlassa ja auttoi lahjojen -jakamisessa. Ja hän oli puettu aivan punaisiin -- pukuun, joka oli -tehty jostakin ohuesta, pehmeästä, kankaasta, sellaiseen, joita -nähdään unessa. Oi, kuinka kaunis hän olikaan, Samuel! Hänellä oli -ruusu hiuksissa -- ja hän tuoksusi niin hyvältä ja niin voimakkaasti, -oli melkein mahdoton sitä kestää! Ja hän seisoi ja hymyili lapsille -ja jakoi heille lahjoja. Hän antoi minullekin, ja hän oli aivan -prinssessan näköinen. Olisin mielelläni langennut maahan suutelemaan -hänen jalkojaan. - --- Niinkö! huudahti Samuel liikutettuna. - --- Ja ajatteleppa, että sinä olet päässyt hänen tuttavakseen ja -ollut hänen luonaan! huudahti Sofia hurmaantuneena. Ja puhunut hänen -kanssaan! Kuinka voit sinä kestää sitä iloa? - --- Minä... minä en luule esiintyneeni oikein edukseni, vastasi Samuel. - --- Mitä sinä hänelle sanoit? - --- En muista siitä paljoakaan. - --- En koskaan ole kuullut hänen ääntään, sanoi Sofia. Toisella kertaa -kun tapasin hänet, puhui hän, mutta koneitten jyske esti hänen -äänensä kuulumasta. Se oli tehtaassa. Hän tuli sinne eräitten muitten -henkilöitten mukana ja käveli kaikkialla ja katseli kaikkea. Me -olimme kaikki niin liikutuksen vallassa. Kuten tiedät, vallitsee hän -isänsä tehdasta. - --- Sitä en tiennyt, vastasi Samuel. - --- Hän vallitsee kaikkia mahdollisia asioita täällä Lockmanvillessä. -He ovat rikkaita, hyvin rikkaita. Ja tuo tyttö on hänen ainoa -tyttärensä ja niin kaunis -- kaikki ihmiset häntä ihailevat. Minulla -on hänestä kaksi valokuvaa, ne ovat olleet sanomalehdissä. Tule, ne -sinun täytyy nähdä. - -He juoksivat portaita ylös. Sängyn yläpuolella oli kaksi -vaalistunutta sanomalehtileikkausta, toinen esitti miss Gladya -iltapuvussa, toinen yksinkertaisemmassa puvussa ja käsivarrellaan -kimppu ruusuja. - --- Oletko milloinkaan nähnyt mitään noin ihanaa? kysyi tyttö. Minä -olen tehnyt hänet hyväksi hengettärekseni, ja minä tunnen hänen -puhuvan minulle niin kauniisti. Hänen täytyy olla hyvin kiltti, -ymmärrätkö, kukaan ei voi olla noin kaunis olematta samalla hyvin, -hyvin kiltti ja hyvä. - --- Ei, vakuutti Samuel. Hänen täytyy olla, siitä olen varma. - -Yhtäkkiä sai Samuel erään päähänpiston. - --- Sofia! huudahti hän. Hän sanoi minulla olevan edullisen -ulkomuodon! Mahtaakohan minulla olla? - -Sofia heitti häneen pikaisen silmäyksen. - --- Onhan sinulla! huudahti hän. Sinä tyhmä poika. - -Samuel meni särkyneen peilin luo, joka riippui seinällä, ja uteliaana -tarkasteli itseään. - --- Etkö näe, kuinka hyvältä ja voimakkaalta näytät! huudahti Sofia. -Ja kuinka terve väri sinulla onkaan! - --- Sitä en ole koskaan ajatellut, vastasi Samuel muistaen -punaisen-vihreän kaulaliinan. - --- Ja sinä olet puhellut hänen kanssaan! huudahti Sofia mennen taas -katselemaan kuvia. Sitten lisäsi hän äkillisen jalomielisyyden -valtaamana: Tiedätkös, Samuel, nämä kuvat lahjoitan minä sinulle, -niin että voit asettaa ne huoneesi seinälle. - --- Ei, älä tee sitä, kielteli Samuel. Mutta tyttö oli itsepäinen. - --- Kyllä, kyllä. Muistan ne liikaakin, niin että minulle se on -yhdentekevää. Ja sinulle ne ovat sitäkin suurempiarvoisia, kun sinä -todella olet oppinut tuntemaan hänet. - - - - -X. Fairviewissä. - - -Seuraavana aamuna saapui Samuel Fairviewiin ja annettiin oppilaaksi -ylipuutarhurille. - --- Ilmoittakaapa minulle sitten, miten työ käy, olivat nuoren -Lockmanin viimeiset sanat hänelle. Ja jos voin tehdä teidän -hyväksenne jotakin muuta, niin tulkaa vaan ja sanokaa. - --- Paljon kiitoksia, sanoi nuorukainen syvästi kiitollisena, mutta -käsittämättä, että nämä isännän sanat, jotka lausuttiin puutarhurin -kuullen, tekivät hänet etuoikeutetuksi henkilöksi, kunnioituksen ja -kateuden esineeksi muitten palvelijain kesken. - -Fairview ja sen palvelushenkilökunta muodosti itsessään pienen -mailman. Lukuunottamatta tallihenkilökuntaa ja varsinaisia -maanviljelystyöläisiä, tarvittiin kokonaista kaksikymmentäkolme -henkilöä huolehtimaan nuoren Lockmanin persoonallisesta -palvelemisesta. - -Master Albertilla -- sillä nimellä palvelusväki häntä kutsui -- -väitettiin olevan yli seitsemänsadantuhannen dollarin vuositulot. -Kukaan ei voinut ymmärtää, mitä hän tuollaisella summalla teki. Hän -oli isänsä kuolemasta alkaen elänyt aivan yksinään. Taloutta oli -aikaisemmin hoitanut miss Aurelia, vanhan Lockmanin sisko, vanha, -luunvaloa sairastava ja häijyluontoinen nainen, mutta hän oli -pari vuotta sitten kuollut. Mr Lockman oli ollut hyvin ihastunut -karjanhoitoon, mutta vähät välittänyt kodistaan. Viimemainitun -ominaisuuden oli vielä suuremmassa määrässä perinyt master Albert, -joka paraasta päästä oleskeli New-Yorkissa. Siksi vallitsikin hänen -talossaan mitä valitettavin epäjärjestys, ja häneltä varastettiin -hirveästi. Mutta sukulaistensa kaikista kehoituksista huolimatta ei -hän kuitenkaan tahtonut valita ketään emännäksi taloonsa. - -Master Albert oli vielä alaikäinen, ja hänen asioitaan hoiti mr -Hickman, perheen lainopillinen neuvonantaja, ja myöskin Albertin -eno, mr Wygant. Tämä oli teollisuudenharjoittaja ja kapitalisti, -väitettiinpä hänen olevan sangen oppineen miehen. Hänet juuri Samuel -oli tuona iltapäivänä nähnyt istuvan automobiilissa. Hän, joka oli -pitkä, komea, ylpeännäköinen, harmaaviiksinen mies, asui suuressa -valkeassa talossa aivan mäen rinteellä, ja miss Glady oli hänen ainoa -tyttärensä. Tytär oli ollut setä Lockmanin -- joka oli naimisissa -tytön tädin kanssa -- suosikki, ja oli Lockman testamentissaankin -hänelle määrännyt sangen huomattavan osan omaisuuttaan. - -Samuel kantoi taskussaan miss Gladyn kahta kuvaa, hän kuunteli -tämän hevosen kavioitten kapsetta ja hänen automobiilinsa ääntä. -Eräänä kauniina päivänä Samuelin kantaessa taloudenhoitajattarelle -ruusukimppua, juoksi hän suoraan tyttöä vastaan. - -Samuelin sydän sykähteli, niin että oikein teki pahaa, ja mitään -sanomatta seisoi hän nolona ollen melkein pudottamaisillaan ruusut -lattialle. - -Miss Gladyn kasvot kirkastuivat. - --- Ah, sehän on Samuel, huudahti hän. - --- Niin, miss Glady, sanoi Samuel. - --- No, kuinka viihdytte täällä? - --- Erinomaisesti, vastasi Samuel, mutta heti huomaten, että vastaus -oli liiaksi sisällyksetön, lisäsi hän lämpimästi: Tunnen itseni niin -onnelliseksi, etten voi sitä sanoin kuvata. - --- Se ilahuttaa minua, sanoi tyttö. Ja olen varma, että teette työnne -hyvin. - --- Teen parhaani, miss Glady, vakuutti Samuel. - -Syntyi hetken hiljaisuus. - --- Siellä on varmaankin paljon opittavaa? kysyi tyttö sitten. - --- On kyllä, vastasi Samuel. Mutta, katsokaas, työskentely tapahtuu -kukkien parissa, ja minä olen aina paljon pitänyt kukista. - -Syntyi uusi hiljaisuus. Sitten sinkautti tyttö Samuelille seuraavan -kysymyksen: - --- Miksi te katselette minua tuolla tavalla, Samuel? - -Samuel hämmästyi niin että oli kaatumaisillaan. - --- Miksi... miksi... änkytti hän voiden tuskin saada sanaa suustaan. -Miss Glady, enhän minä... - --- Kyllä te katselette. - -Samuel raukka oli kuoleman tuskassa. - --- Minä... minä... se, soperteli hän. Minulla ei tosiaankaan ollut -sellaista tarkoitusta... en millään muotoa olisi tahtonut... - -Hän vaikeni ollen aivan poissa suunniltaan, mutta miss Wygant seisoi -yhä hänen edessään kohdistaen armottoman katseensa häneen. - --- Olenko minä sitten niin kaunis? kysyi tyttö. - -Tämä saattoi Samuelin nostamaan katseensa. Hän katseli tyttöä kuin -lumottuna ja kuiskasi viimein: - --- Olette. - --- Puhukaa minulle vähän siitä, sanoi tyttö, ja hänen katseensa -saattoi Samuelin koko olennon väräjämään. - -Samuel seisoi vavisten. Hän tunsi veren syöksyvän päähän. - --- Puhukaa minulle siitä, pyyteli tyttö uudelleen. - --- Te... te olette kauniimpi kuin kukaan, jonka ennen olen nähnyt, -sanoi Samuel huoahtaen. - --- Te ette ole tottuneet näkemään naisia, Samuel! - --- En, olen vain maalaispoika... Tyttö odotti, että toinen jatkaisi. - --- Tytöt siellä maalla... kuiskasi Samuel, ovat kyllä miellyttäviä... -mutta te... te... - -Yhtäkkiä löysi hän sopivan sanan. - --- Te näytätte prinsessalta! huudahti hän. - --- Te osaatte valita sanat! lausui tyttö nauraen. - -Vähän ajan päästä lisäsi hän: - --- Te, Samuel, olette niin erilainen kuin muut. - --- Erilainenko? huudahti Samuel. - --- Niin. Te olette niin kokematon -- niin nuori. Te tekisitte minun -tähteni mitä tahansa! Ettekö tekisikin? - --- Tekisin, vastasi Samuel. - --- Uskaltaisitteko panna elämänne alttiiksi minun tähteni, niinkuin -teitte Pertinkin tähden? - -Samuel vastasi kiihkolla, joka ei antanut epäilykselle sijaa: - --- Toivon, että siihen tarjoutuisi tilaisuus, huudahti hän nauraen. -Mutta joka päivä on vain nämä kiusalliset ja yksitoikkoiset -huvimatkat! - -Syntyi tuokion hiljaisuus. Nuorukainen laski alas katseensa ja vapisi. - --- Minne viette ruusut? kysyi tyttö. - --- Ne saa taloudenhoitajatar. - --- Antakaa minullekin yksi. - -Tyttö otti nipusta ruusun Samuelin katsellessa, miten hän -nuppineulalla kiinnitti sen puseroonsa. - --- Voitte silloin tällöin antaa minulle yhden tällaisen, sanoi hän -omalla tavallaan ihmeellisesti hymyillen. Älkääpä sitä unohtako. - -Poislähtiessään kosketti tyttö kädellään kevyesti Samuelin kättä. - -Tämä kosketus tytön lämpimiin, eloisiin sormiin vaikutti Samueliin -kuin sähköisku. Siinä oli jotakin erikoista, jotakin, jota Samuel ei -koskaan ollut uneksinutkaan. Mutta tyttö poistui huoneesta jättäen -hänet miettimään. Samuelin täytyi nojautua pöydän varaan. - -Koko päivän kulki Samuel unelmissa. Miss Glady oli hymyillyt hänelle. -Hän oli koskettanut hänen kättään! - -Tänä iltana meni Samuel Stedman'in luo ainoastaan sitä varten, että -saisi puhua asiasta Sofialle. He istuivat ja juttelivat monta tuntia. -Samuel kertoi jutun yhä uudelleen, ja Sofia kuunteli säteilevin -silmin, ihastuksen valtaamana. - --- Oi, Samuel! kuiskasi hän. Tiesinhän minä, tiesinhän, että hän -tulee pitämään sinua arvossa! Hän on niin kaunis -- tiesin, että -hänen täytyy olla kiltti ja hyvä! - - - - -XI. Juhlivia miijoonainomistajia. - - -Kului viikko, eikä Samuel kertaakaan nähnyt epäjumalaansa. Hän -eli heidän lyhyen keskustelunsa muistoissa ja tasoitellessaan -pensas-aitoja uneksi mitä hirveimmistä vaaroista ja ihmeellisimmistä -pelastuksista. Ensi kertaa tuntui työ hänestä kiusalliselta. Se -tarjosi niin vähän edellytyksiä romaanielämälle! - -Samuel jatkoi mietteitään ja tunsi itsensä hirmuisen levottomaksi, -kun pelkäsi, että yksitoikkoinen ja kiusallinen todellisuus kokonaan -saisi hänet valtaansa. Niin vähän hän osasi uneksia, kuinka lähellä -vaihtelua todellisuudessa oli! - -Nuori Lockman oli ollut poissa pari päivää käydäkseen tervehtimässä -paria ystäväänsä, ja saapui eräänä iltapäivänä aivan odottamatta -kotiin. Samuel ymmärsi, ettei häntä oltu odotettu, sillä aina, -kun isäntä oli kotona, piti hänen huoneeseensa kantaa suuria -kukkakimppuja. Isännän palatessa kotiin oli puutarhuri sattumalta -poissa, jonka vuoksi Samuel omasta alotteestaan poimi kukkia ja vei -ne sisälle. Hän jätti ne taloudenhoitajattaren työhuoneeseen ja -meni sitten tätä etsimään kertoakseen, mitä oli tehnyt. Ruokasalin -ovella tapasi hän aavistamattaan nuoren isäntänsä, joka paraikaa oli -antamassa Petersille, pöydänkattajalle muutamia määräyksiä. - -Vaatimaton puutarhapalvelija kun oli, olisi Samuelin pitänyt lähteä -tiehensä. Sensijaan astui hän esiin, ja Pertti hymyili ystävällisesti -virkkoen: - --- Kas, Samuel! Hyvää päivää! - --- Hyvä päivää, master Albert, vastasi Samuel. - --- No, mitä pidätte työstänne? kysyi Lockman. - --- Pidän siitä paljon, sir, vastasi Samuel lisäten anteeksipyydellen: -Olen vienyt sisälle muutamia kukkia. - -Isäntä aikoi jatkaa keskustelua Petersin kanssa, ja Samuel oli -lähtemäisillään tiehensä, kun samassa ulkoa kuului automobiilin ääntä. - --- Mitä nyt! Kukahan mahtaa olla? sanoi Pertti mennen ulos katsomaan. -Peters meni portille, niin että Samuel jäi yksin. - -Suuri, punainen matkailija-automobiili oli pysähtynyt portaitten -eteen. Se oli täynnä nuorta väkeä, sieltä huiskuteltiin käsiä ja -huudettiin: - --- Pertti! Oh, Pertti! - -Pertti näytti olevan äärimmilleen ymmällä. - --- No, piru vieköön! murisi hän mennessään heitä vastaan. - -Luonnollisesti ei Samuelin olisi sopinut seisoa siinä. Hänen olisi -pitänyt lähteä tiehensä. Mutta etuoikeutettuna henkilönä ei häntä -vielä oltu opetettu tietämään paikkaansa. Ja nuo rikkaitten ja -ylhäisten mailman herrat ja naiset olivat niin ihmeellisiä olentoja, -että hän tunsi vastustamatonta halua saada kuulla heistä jotakin. - -Automobiilissa oli kaksi nuorta herraa, jotka, sekä iällään että -komealla ulkonäöllään sangen paljon muistuttivat Samuelin isäntää. -Lisäksi oli siellä neljä nuorta, hyvin erikoisennäköistä naista. -Kaikki he olivat kauniita -- melkein yhtä kauniita kuin miss Glady; -ehkä riippui tämä seikka automobiilipuvuista, mutta he tuntuivat -melkein vielä enemmän koristelluilta. He olivat mitä kevyemmällä -tuulella, nauraen, leikkiälaskien, ilvehtien. - --- Et näy olevan erittäin ihastunut meidän näkemiseemme, Pertti, -sanoi eräs naisista. - --- No, vilkastuppa vähän, vanhapoika -- kukaan ei tule meidän -päällemme kielittelemään! huudahti toinen nuorista miehistä. - --- Ja me olemme kilttejä ja menemme aikaisin kotiin, lisäsi eräs -naisista. - -Samuelin huomio kiintyi erityisesti erääseen naisista, joka näytti -muita totisemmalta ja ujommalta. Kasvultaan oli hän pienempi kun muut -ja ihastuttavasti puettu punaisiin ja valkoisiin; hänen leninkinsä -ja hattunsa olivat reunustetut punaisilla nauhoilla. Hänellä oli -kauneimmat punaiset posket ja hienoimmat piirteet, mitä Samuel -koskaan oli nähnyt. - -Hän juoksi nyt nopeasti nuoren Lockmanin luo ja kietoi kätensä tämän -kaulaan. - --- Pertti! huudahti hän, tämä on minun syyni; minä heidät viekottelin -tänne tulemaan! Kaipasin sinua niin kauheasti. Sano, ettet ole meille -vihainen! - --- En, vastasi Pertti, en ole vihainen. - --- No, näytä sitten iloiselta! huudahti tyttö suudellen häntä. Ole -nyt kiltti poika -- oh, pyydän sinua! - --- Olen, olen, sanoi Pertti puoliääneen. Minä olen kiltti, Belle. - --- Näes, me tahdoimme valmistaa sinulle yllätyksen, sanoi eräs -miehistä. - --- Ja te olette todella valmistaneet minulle kauhean yllätyksen, -vastasi Pertti. Koko seura näytti pitävän vastausta erittäin -hauskana, sillä kaikki he sille nauroivat. - --- Hän ei pyydä meitä käymään sisälle, sanoi eräs naisista. Tule -Dolly, menkäämme katsomaan, miten hän asuu. - -Koko joukko virtasi sisälle, Samuel jäi paikalleen. Hän -kuunteli silkkihameitten kahinaa ja hengitti noitten ihmisten -jälkeensäjättämää tuoksua, joka oli suloista, kuin olisi tullut -suoraan itämaitten puutarhoista. Sitten pakeni hän alempiin -ilmakerroksiin. - -Toinen noista nuorista herroista oli, mikäli Samuel palvelijain -huoneessa sai kuulla, Jack Holliday, samannimisen rautatiekuninkaan -nuorin poika. Muuan hänen sisaristaan oli kihloissa erään -englantilaisen herttuan kanssa. Toinen nuorista miehistä oli erään -lännen tukkikuninkaan poika, ja vaikka hän vasta oli kahdenkymmenen -vuoden vanha, oli hän jo ollut osallisena eräässä roskajutussa, jonka -seurauksena oli avioero erään näyttelijän ja hänen vaimonsa välillä. -Kenelläkään ei näyttänyt olevan tietoa keitä nuoret naiset olivat. -Heidän suhteensa vain kuiskailtiin, ja Samuelilta koko juttu pysyi -salaisuudessa. - -Hetken päästä tuli tieto, että seurue jää päivälliselle. Tuossa -tuokiossa joutui koko talo liikkeeseen. Ylhäällä herrasväen huoneissa -kävi kyllä kaikki tyyneesti ja rauhallisesti kuin kellokoneisto, -mutta alhaalla palvelijain puolella oli kiirettä ja touhua, sillä -hienon päivällisen valmistaminen parissa tunnissa seitsemälle -hengelle ei ollut niinkään helppo työ. Samuelinkin apua tarvittiin -monessa suhteessa. Itse hän oli tähän tyytyväinen, sillä senkautta -hän sai tilaisuuden seurata tapahtumain kulkua. - -Niinpä näki hän Petersin tulevan viinikellarista mukanaan mies, -jolla oli valtavan suuri kantamus pulloja. Tämä antoi Samuelille, -joka kaikin voimin kuori suurta astiallista perunoita, aihetta -monenlaisiin mietteisiin. Ylhäisen ja rikkaan mailman elämässä oli -jotakin, mikä loukkasi Samuelia, ja aivan varmaan vaikutti tähän se -huomattava osa, mikä juopottelulla oli tuossa elämässä. Naiset joivat -yhtä peittelemättä kuin miehetkin, ja miss Gladykin joi, minkä seikan -Samuel piti suoraan sanoen hirveänä. - -Päivällinen oli jo kestänyt pari kolme tuntia, ja melu tuli yhä -äänekkäämmäksi. Huudettiin ja hoilotettiin, niin että kuului talon -ulkopuolellekin. Laulettiin hurjia rekilauluja, joita oli hauska -kuulla, mutta jotka kuitenkin kauheasti loukkasivat Samuelia. Nuo -onnelliset ihmiset -- mielellään soi Samuel heille kuinka suuria -nautintoja tahansa -- elivät varmaankin aina samaa iloista ja -nautintorikasta elämää. Mutta samppanjapullojen korkit paukkuivat -vain muutamien minuuttien väliajoilla. Mahtoiko olla oikein että he -joivat? - -Alkoi olla myöhäinen ilta, ja juomingit jatkuivat yhä. Ulkona raivosi -ankara rajuilma. Ne palvelijat, joilla vieraspitojen johdosta ei -ollut mitään tehtävää, olivat menneet nukkumaan, mutta Samuel ei -saanut unta; levottomana ja kiusaantuneena harhaili hän paikasta -toiseen. Koko talo oli, lukuunottamatta seuruetta ruokasalissa, -hiljainen ja autio. Silloin hiipi Samuel takaoven kautta taloon ja -piiloutui erääseen oviaukkoon, jonne hurja melu ruokasalista kuului. - -Hän oli maannut siellä noin kymmenen minuuttia. Sisältä kuului laulua -ja huutoja, mutta luonnonvoimien raivoaminen esti erottamasta eri -ääniä. Silloin kuului yhtäkkiä melun keskeltä kimakka ja vihlova -naisen ääni. Samuel syöksähti seisaalleen ja pakeni oven luota. -Johtuiko tuo huuto vihasta, pelosta vaiko tuskasta, sitä ei Samuel -voinut sanoa, mutta sen hän tiesi, ettei se ollut ilohuuto. - -Vavisten hän seisoi paikallaan. Syntyi kauhea melu, sitten kuului -taas naisen ääni: - --- Ei, ei, et saa, sanon minä! - --- Istu, hupsu naikkonen! kuuli Samuel isäntänsä huutavan. - -Sitten kuului toinen naisen ääni: - --- Ole vaiti, äläkä sekaannu toisten asioihin! - --- Minä revin silmät päästäsi, sinä paholainen! kiljui ensimmäinen -ääni, ja sitten seurasi joukko kirouksia. Toinen nainen vastasi -samalla tavoin, ja Samuel ymmärsi, että siellä oli jotakin kinaa, -että jotkut seuran jäsenet halusivat mennä välittämään, toiset taas -kiihottivat riitelijöitä jatkamaan. Kaikki kirkuivat mielettömästi, -molemmat naiset ulvoivat kuin hyenat. Samuel kuunteli kauhuissaan. -Sitten kuului laseja särettävän, ja lopuksi pahimman melun aikana -kuului nuoren Lockmanin ääni: -- Ulos täältä! - -Ruokasalin ovi avattiin, ja melu sieltä pääsi esteettömästi kuulumaan -ulos. - -Kauhea näky kohtasi Samuelin katsetta. Ovessa näkyi sama ihastuttavan -kaunis nainen, joka oli suudellut Lockmania. Hänen kasvoillaan näkyi -nyt vahvojen juomien vaikutus, hän oli raivosta mieletön, hiuksensa -olivat hajallaan ja katseensa hurja. Hänen äänensä se oli, joka -ensinnä oli Samuelia peloittanut. Lockman painiskeli hänen kanssaan -ja koetti saada hänet ulos huoneesta naisen mielettömästi tehdessä -vastarintaa ja huutaessa: - --- Laske irti! Laske irti! - --- Ulos täältä, sanon minä! huusi Lockman. Nyt on täysi tosi -kysymyksessä! - --- Ei, minä en tahdo! Anna minun olla! pyyteli tyttö. - --- Hurraa! kirkuivat toiset tungeskellen heidän takanaan. - -Nuori Halliday tanssi ja hyppi, heilutteli pulloa ja kirkui kuin -mieletön: - --- Käy päälle, Pertti! Anna hänelle vasten kuonoa, Belle! - --- Ei, nyt tämän täytyy loppua! huusi Pertti. Olen saanut sinusta -tarpeekseni. Ja nyt ulos! - --- En tahdo! En tahdo! kirkui tyttö yhä uudelleen. Auttakaa! - -Hän kietoi toisen kätensä Lockmanin kaulaan ja tarttui kiinni oven -pieleen. Mutta Lockman irroitti hänet ja suorastaan laahasi hänet -ulos. - --- Mene tiehesi! ärjyi hän. Äläkä enään milloinkaan tule silmieni -eteen! - --- Pertti! Pertti! pyyteli tyttö. - --- Tarkoitan täyttä totta! huudahti hän. Jack, tule avaamaan portti! - --- Ei, ei, Pertti, kirkui nainen. Mutta kooten kaikki voimansa mies -melkein heitti hänet ulos pimeään. - -Kuului lyhyt sananvaihto, sitten kiiruhti Lockman taas sisälle, löi -raskaan portin kiinni ja lukitsi sen. - --- Nyt, piru vie, et enään pääse sisälle! sanoi hän. - -Tyttö löi ja potki mielettömästi porttia. Mutta Lockman käänsi -hänelle selkänsä ja vähän hoiperrellen palasi takaisin. - --- Toivon tämän asian nyt olevan selvän, sanoi hän julmasti nauraen. - -Voimakkaitten naurunpurskausten ja hurraa-huutojen kaikuessa palasi -nuori Lockman ruokasaliin. Eräs naisista syleili häntä hilpeästi, ja -Jack Halliday piti ilmassa viinipulloa huutaen: - --- Alas vanha rakkaus -- eläköön uusi! - --- Lockman sulki oven, ja näyttämö peittyi Samuelin katseilta. - - - - -XII. Jälleen poliisin kynsissä. - - -Hetkeksi jäi Samuel paikalleen kuullen sateen loiskeen ja ukkosen -jyrinän ikäänkuin kaikuna oman sielunsa myrskyistä. Oli kuin hänen -alleen olisi avautunut kuilu ja kaikki hänen ilmalinnansa sortuneet. -Hän seisoi hämmentyneenä ja kauhun valtaamana nähden silmiensä edessä -säpäleinä kaiken sen, mihin ennen oli uskonut. - -Sitten asteli hän nopeasti toiselle puolelle salia avaten erään -portille johtavista lasiovista. Sade tunkeutui suojuskaton allekin, -mutta Samuel ei siitä välittänyt, vaan kiiruhti portille. - -Tyttö makasi sen ulkopuolella. Myrskyn ulvonnasta ja sateen -loiskeestakin huolimatta saattoi Samuel kuulla hänen voimakkaat -nyyhkytyksensä. Nuorukainen seisoi hetkisen epäröiden, sitten -kumartui hän koskettaen tytön kättä. - --- Neiti! sanoi hän. Tyttö säpsähti. - --- Kuka te olette? huudahti hän. - --- Olen eräs tämän talon palvelija. Tyttö veti syvään henkeään. - --- Onko hän teidät lähettänyt? kysyi hän. - --- Ei, vastasi Samuel. Olen tullut teitä auttamaan. - --- En tarvitse apua. Antakaa minun olla. - --- Mutta te ette voi jäädä tänne sateeseen, kiisteli Samuel. Te -tapatte itsenne. - --- Tahdon kuolla! vastasi tyttö. Minkä vuoksi minun kannattaisi elää. - -Samuel seisoi hetkisen aivan poissa suunniltaan. Mutta uudelleen -koskettaessaan tytön märkiä vaatteita, pääsi Samuelin terve järki -voitolle ja hän sanoi: - --- Ette saa jäädä tänne! Ette saa! Mutta tyttö jatkoi yhä itkuaan. - --- Hän on hylännyt minut! valitteli hän. Hyvä jumala, mitä minä nyt -teen? - -Samuel juoksi hakemaan sateenvarjoa. Sitten tarttui hän tyttöä -käsivarteen ja nosti hänet seisomaan. - --- Tulkaa, kehoitti hän. Olkaa nyt kiltti ja tehkää niinkuin sanon. - --- Mutta minne minä menen? kysyi tyttö. - --- Tiedän kaupungissa erään, joka voi teitä auttaa, sanoi hän. Ette -voi jäädä tähän. Te vilustutatte itsenne. - --- Oih! Minkä vuoksi minun kannattaa elää? valitteli tyttö. Mihin -minä kelpaan? Hän on ajanut minut pois, enkä voi elää ilman häntä! - -Samuel avasi sateensuojan pidellen sitä toisella kädellä, samalla kun -hän toinen käsi kierrettynä tytön vyötäisten ympärille melkein kantoi -tätä. - --- Se oli tuo pirullinen nainen, joka tahtoi saada hänet itselleen! -raivosi hän. Ja Jack Halliday viekotteli häntä sellaiseen. Kirottu -olkoon hän! Hän on tästä saava palkan! - -Tyttö päästi suustaan kokonaisen virran kiivaita haukkumasanoja. - --- Olkaa nyt kiltti ja jättäkää tuo. Ihmiset voivat kuulla. - --- Mitä minä välitän, vaikka ihmiset kuulevatkin! Heittäkööt -minut vankilaan se on ainoa paikka, mikä minulle sopii. Minä olen -juovuksissa, en kelpaa mihinkään -- ja hän on suuttunut minuun. - -Tällä tavoin puheli tyttö koko matkan. Sillalla pysähtyi hän ja -katseli ympärilleen. - --- Minne te minua viette? kysyi hän. - --- Erään ystäväni luo, vastasi Samuel tarkoittaen Stedmania. - --- Ei, sanoi tyttö. En tahdo nähdä ketään ihmistä. Ettekö voi viedä -minua johonkin hotelliin? - --- Kauempana tämän kadun varrella on yksi sellainen, vastasi Samuel. -Lähemmin en sitä tunne. - --- Samantekevä, saattakaa minut vaan jonnekin. - -Sade oli tauonnut. Tyttö pysähtyi kooten märät ja hajalle menneet -hiuksensa. - -Hotellin alla oli kapakka ja muutamia portaita ylempänä konttori. -Heidän astuessaan sisälle istui pulpetin ääressä mies, joka katseli -heitä tutkivin silmäyksin. - --- Tahtoisin huoneen tälle naiselle, sanoi Samuel. Hän on joutunut -sateeseen. - --- Onko hän vaimonne! kysyi mies. - --- Ei millään muotoa, vastasi Samuel säikähtäen. - --- Tahdotteko tekin huoneen. - --- En, en, minä menen jälleen pois. - --- Vai niin, vastasi mies ottaen naulasta avaimen. Suvaitkaa -kirjoittaa nimi tähän kirjaan. - -Samuel otti kynän kääntyen tytön puoleen: - --- Pyydän anteeksi, mutta en tiedä nimeänne. - --- Mary Smith, vastasi tyttö, ja Samuel tirkisteli häntä ihmeissään -siitä, että hänellä oli niin tavallinen nimi. Mary Smith, toisti -Samuel kirjoittaen nimen esilläolevaan kirjaan. - -Hotellinomistaja kuletti heidät kerrosta ylemmäksi. Kun Samuel oli -auttanut tytön tuolille istumaan, sulki hän oven ja seisoi ja odotti. -Tyttö heittäytyi vuoteelle purskahtaen voimakkaaseen itkuun. Samuel -ei milloinkaan ollut edes kuullut sanaa hysteria, ja häntä pelotti -nähdä tuota itkua. Milloinkaan ei hän olisi uskonut, että niin -voimakkaaseen ihmisruumiiseen voisi mielenliikutus niin valtavasti -vaikuttaa. - --- Oi, kiltti neiti, älkää enään itkekö! voivotteli Samuel poissa -suunniltaan. - --- En voi elää ilman häntä! valitti tyttö lakkaamatta. En voi elää -ilman häntä! Mihin minä nyt joudun? - --- Samuel tunsi sanomatonta osanottoa. Hän astui tytön luo ja laski -kätensä tämän käsivarrelle. - --- Kuulkaas! huudahti hän innokkaasti. Minä koitan teitä auttaa. - --- Mitä voisitte te tehdä? - --- Menen hänen luokseen. Puhun hänelle. Ehkä kuulee hän minua. - --- Hyvä! huudahti tyttö. Miten tahansa! sanokaa hänelle, että minä -tulen tappamaan itseni! Ennemmin tapan sekä hänet että Dollyn, kuin -annan heidän saada toisiaan! Niin, minä tarkoitan täyttä totta! Hän -vannoi, ettei koskaan hylkäisi minua! Ja minä uskoin häntä, luotin -häneen! - -Samuel puristi päättäväisesti kätensä nyrkkiin. - --- Minä puhun hänelle asiasta, sanoi Samuel, jo tänä yönä. - -Näin sanoen meni Samuel tiehensä jättäen tytön nyyhkyttämään. - -Alhaalla konttorissa Samuel pysähtyi sanoakseen isännälle lähtevänsä -pois. Mutta huoneessa ei näkynyt ketään ihmisiä, ja vähän epäiltyään -jatkoi hän matkaansa. - -Rajuilma oli ohitse, kuu paistoi ja muutamia pilvenhattaroita -ajelehti taivaalla. Samuel käveli takaisin Fairviewiin kädet vielä -nyrkissä ja mielessä luja päättäväisyys. - -Hän tuli parhaaseen aikaan nähdäkseen automobiilin portin edustalla -ja seurueen lähtövalmiina. He kulkivat hänen ohitseen iloisesti -laulaen. Sitten seisoi Samuel nuoren herransa edessä. - --- Kuka siellä? huudahti Lockman säpsähtäen. - --- Minä, sir, sanoi Samuel. - --- Vai Samuel! Mitä te täällä teette? - --- Olin saattamassa sitä nuorta naista, sir. - --- Oh! senvuoksi hän siis oli kadonnut täältä. - --- Saatoin hänet erääseen hotelliin, sir. - --- Hm! sanoi Lockman. Olen teille hyvin kiitollinen. - -Valot portaissa sytytettiin, joten Samuel saattoi nähdä herransa -kasvot, jotka paljosta juomisesta olivat punaiset, ja hänen hurjassa -epäjärjestyksessä olevan tukkansa ja vaatteensa. - --- Master Albert, sanoi Samuel hyvin juhlallisesti, saanko puhua -kanssanne muutaman sanan? - --- Kyllä, sanoi Lockman heittäytyen lähimpään tuoliin. Mistä on -kysymys? - --- Siitä nuoresta naisesta, master Albert. - --- Mitä hänestä sitten? - --- Hän on kauhean vihainen, sir. - --- Sen uskon. Mutta kyllä hän pian leppyy. Samuel. - --- Master Albert, huudahti nuorukainen, ette ole kohdelleet häntä -oikein. - -Toinen tuijotti häneen. - --- Oh, saakeli! huudahti hän. - --- Ette saa hylätä häntä, sir? Se jäisi painamaan teidän -omaatuntoanne. Te olette vietelleet ja pettäneet hänet. - --- Mitä! huudahti Albert tuijottaen Samueliin ihmeissään. Onko hän -uskotellut teille tuollaisia ryövärijuttuja? - --- Hän ei ole selittänyt minulle lähemmin, sanoi nuorukainen. - --- Rakas ystävä, sanoi Lockman nauraen, olen auttanut tuota tyttöä. -Hän oli köörilaulaja kahdeksantoista dollarin viikkopalkalla, kun -jouduin yhteyteen hänen kanssaan. - --- Voi olla, master Albert, mutta jos hän oli kunniallinen tyttö... - --- Oh, loruja, Samuel -- älkää puhuko sellaista. Hänellä oli ollut -kolme tai neljä rakastajaa, ennenkuin oli minua nähnytkään. - -Syntyi hetken hiljaisuus, kun nuorukainen koitti selvittää itselleen -näitä asioita. - --- Mutta kuitenkaan, sanoi hän, ette voi hylätä häntä ja antaa hänen -kuolla nälkään, master Albert. - --- Tyhmyyksiä! huudahti Albert. Kuka on teille sellaista kuvitellut? -Annan hänelle niin paljon rahaa, kuin hän tarvitsee, jos se tekee -hänet levottomaksi. Sanoiko hän niin? - --- Ei, myönsi Samuel hajamielisesti. Mutta, master Albert, hän -rakastaa teitä. - --- Niin, sen tiedän, vastasi Lockman, ja siinä juuri asian ydin -onkin. Hän tahtoisi pitää minua lasikaapissa, mutta minä olen -sellaiseen kyllästynyt. - -Lockman oli hetken aikaa vaiti. Sitten heräsi hänessä äkkiä uusi -ajatus. - --- Samuel, huudahti hän, miksi ette te mene hänen kanssaan naimisiin? - -Samuel aivan ällistyi. - --- Mitä! sanoi hän voiden tuskin saada sanaa suustaan. - --- Se sopisi erinomaisesti, vakuutti Lockman. Minä perustan teille -jonkunlaisen pienen liikkeen, ja te elätte erinomaisesti. - --- Master Albert!! sanoi nuorukainen läähättäen ja sielunsa sisimpään -asti järkytettynä. - --- Hän on kaunis, Samuel, sen te tiedätte. Ja kelpo tyttö -- vain -vähän liiaksi kiivas. Luulen, että te olette juuri oikea mies -hallitsemaan häntä. - -Lockman vaikeni ja nähdessään, ettei Samuel ottanut asiaa oikein -uskoakseen, lisäsi nauraen: - --- Odottakaas, kun oikein opitte tuntemaan hänet, niin ehkä te -rakastutte häneen. - -Mutta Samuel vain pudisti päätään. - --- Master Albert, sanoi hän alakuloisena, pelkään että te ette -ymmärrä syytä, minkävuoksi olen pyytänyt saada puhua kanssanne. - --- Mitä tarkoitatte? - --- Tämä... koko tämä asia on, sir... niin, se on koskenut minuun -enemmän, kuin voin kuvailla. Tulin tänne palvelemaan teitä, sir. -Ette voi ymmärtää, miltä minusta tuntui. Olin valmis tekemään mitä -tahansa -- tunsin itseni niin onnelliseksi saadessani olla teidän -läheisyydessänne. Te olitte rikas ja mahtava, ja kaikki teillä oli -niin kaunista -- minun käsitykseni mukaan täytyi teidän olla hyvä -ja jalo, jotta olisitte oikeutettu niin paljoon hyvään. Ja nyt minä -huomaankin, että te olette huono ihminen. - -Lockman hypähti ylös. - --- Oh, saakeli! huudahti hän. - --- Ja se on minulle kauhea havainto, jatkoi Samuel. En tiedä, miten -sen käsittäisin... - --- Kuulkaas Samuel, kuka on lähettänyt teidät läksyttämään minua? -kysyi Lockman. - --- En ymmärrä, kuinka tämän asian laita on, sanoi Samuel. Te kuulutte -soveltuviin ihmisiin, mikäli professori Stewart minulle selitti, -mutta kuitenkin tunnen minä muutamia, jotka ovat parempia kuin te, -vaikka eivät omista yhtään mitään. - -Lockman tuijotti vielä nuorukaisen vakaviin silmiin ja vaipui sitten -tuolille istumaan puhjeten nauruun. - --- Rakas Samuel, huudahti hän, te ette pelaa peliänne oikein. - --- Mitä tarkoitatte, sir? - --- Jos minä kuulun soveltuviin, kuten sanotte, niin mitä oikeutta -teillä silloin on pitää minulle siveyssaarnoja? - --- Samuel säpsähti. - --- Asianlaita on siten, sir... sammalsi Samuel. - --- Ajatelkaapa vähän! jatkoi Lockman. Minä olen isäntä, ja te olette -palvelija. Minä olen saanut kasvatusta ja sivistystä, olen saanut -kaikkea, ja te olette maalaistolho. Mutta sentään te julkeette tulla -tuomaan tuollaisia mielipiteitä minulle vasten naamaa! Te uskallatte -tuomita minua ja sanoa, mitä minun pitää tehdä! - -Samuel joutui aivan hämmästyksen valtaan eikä saanut sanaa suustaan. - --- Ettekö nyt ymmärrä? jatkoi Lockman käyttäen tilaisuutta hyväkseen. -Jos todella uskotte, mitä sanotte, niin pitäisi teidän olla minulle -kuuliainen. Jos minä sanon, että joku asia on oikein, niin se on -oikein. Jos minun ensinnä täytyy kaikkiin asioihin saada teidän -hyväksymisenne, niin ettekö te senkautta tule isännäksi ja minä -palvelijaksi? - --- Ei, ei, master Albert! vastasi Samuel. En minä aivan sitä -tarkoittanut. - --- Yhtähyvinhän minä voisin antaa teille rahani, niin olisi asia -selvä, jatkoi Lockman itsepintaisesti. Silloin voisitte järjestää -kaiken, niinkuin tahdotte. - --- Tuota minä en ollenkaan tarkoita! huudahti nuorukainen. En tiedä, -miten teille vastaisin, sir -- mutta joka tapauksessa on tässä -jotakin väärää. - --- Mutta missä se vääryys on? Ja millainen? - --- Master Albert, huomautti Samuel, se ei voi olla oikein, että te -juotte itsenne juovuksiin! - -Lockmanin muoto synkistyi. - --- Ei, se ei voi olla oikein, sir! toisti Samuel. Lockman kohosi -kiivaasti tuolissaan. - --- Olkoonpa, että se ei ole oikein, mutta mitä on teidän tämän asian -kanssa tekemistä? - --- Hänen äänensä kuului suuttuneelta ja Samuel pelästyi, niin -että vaikeni. Vallitsi hetken hiljaisuus, jonka aikana molemmat -tirkistelivät toisiaan. - --- Minulla on etuoikeus, sanoi Lockman, ja sen aijon edelleenkin -säilyttää, ymmärrättekö? Minä johdan peliä, ja jos minua huvittaa -juoda itseni juovuksiin, niin teen sen. Ja te saatte ottaa vastaan -käskyt ja hoitaa omia asioitanne. Mitä siitä sanotte? - --- Otaksun, sir, sanoi Samuel äänensä aletessa melkein kuiskaukseksi, -että minun täytyy jättää palveluksenne. - --- Vai niin, ja sitten kuolette nälkään tai menette jonkun muun luo, -jolla on rahoja ja pyydätte häneltä työtä. Ja sitten saatte taas -ottaa häneltä vastaan käskyjä ja pitää omat mielipiteenne omananne. -Ymmärrättekö? - --- Ymmärrän, vastasi Samuel luoden alas katseensa, minä ymmärrän. - --- Hyvä, sanoi Lockman nousten epävarmasti jaloilleen. Ja nyt te ehkä -tahdotte olla niin ystävällinen, että menette takaisin Bellen luo -viemään hänelle minun tervehdykseni. - --- Kyllä, sir, sanoi Samuel. - --- Sanokaa hänelle, että olen tehnyt lopun väleistäni hänen kanssaan -enkä enään tahdo häntä nähdä. Lähetän hänelle muutamia satoja -dollareita kuukaudessa niinkauvan, kun hän antaa minun olla rauhassa. -Jos hän kirjoittaa minulle tai muuten jollakin tavoin vaivaa minua, -ei hän saa mitään. Siinä kaikki, mitä minulla on hänelle sanottavaa. - --- Kyllä, sir, sanoi Samuel. - --- Ja mitä teihin tulee, niin voi tämä käydä leikistä, mutta se ei -saa uusiutua. Tästä alkaen olette te puutarhapalvelua, ettekä enään -kertaakaan saa unohtaa paikkaanne. - --- Kyllä, sir, sanoi Samuel katsellen nuoren herransa jälkeen, kun -tämä astui sisälle. - -Hämmentyneenä lähti Samuel tiehensä. - -Hän oli saanut kovan iskun, iskun, joka ei ollut jättänyt jälelle -riekalettakaan hänen kuvitteluistaan. Työtään, josta oli ollut -niin ylpeä, vihasi hän nyt, ja samoin kaikkea muuta, mikä oli sen -yhteydessä. Suuttumus ja tuska oli kokonaan lamauttanut hänet, aivan -kuten oli tapahtunut kerran ennenkin, jolloin hän istui vankilassa, -ja hänelle selvisi, että laki, jota hän oli kunnioittanut, ei ehkä -kuitenkaan ollutkaan muuta kuin vääryyden ja sorron välikappale. - -Tällaisessa mielentilassa saapui hän hotelliin. Nytkään ei -konttorissa ollut ketään, jonka vuoksi hän meni yläkertaan ja naputti -ovelle. Vastausta ei kuulunut. Hän naputti uudelleen ja voimakkaammin. - --- Onkohan hän mahtanut mennä matkaansa? ajatteli Samuel vilkaisten -uudelleen numeroa ollakseen varma, että oli oikeassa paikassa. Sitten -koetti hän varovasti avata ovea. Se aukeni. - --- Neiti! sanoi hän lisäten vielä äänekkäämmin: neiti! - -Kun ei vastausta kuulunut, astui hän sisälle. Hän arveli tytön -nukkuvan. Ei, se ei voinut olla mahdollista. Hän kuunteli kuullakseen -hengittikö tyttö. Ei ainoatakaan ääntä kuulunut. - -Viimein meni hän sängyn luo laskien sinne kätensä. Hän säpsähti: hän -oli koskettanut jotakin lämmintä, märkää ja limaista. - -Hän juoksi eteiseen ja oli vähällä kadottaa tajuntansa. Käsi oli -yltyleensä veressä. - --- Auttakaa! Auttakaa! kirkui Samuel hyökäten konttoriin. - -Hotellinomistaja kiirehti huoneeseen. - --- Nähkääs! huusi Samuel. Katsokaas, mitä hän on tehnyt! - --- Jumalani! huudahti mies syöksyen tytön huoneeseen ja Samuelin -seuratessa jäljessä. - -Vapisevin käsin sytytti hotellinomistaja kaasun. Samuel heitti -sänkyyn yhden ainoan silmäyksen ja kääntyi sitten poispäin mutta oli -pakotettu tarttumaan pöytään pysyäkseen pystyssä. Niin voimakkaasti -vaikutti häneen kamala näky. Tyttö makasi verilätäkössä kaulassaan -ammottava haava, joka ulottui korvasta korvaan. - --- Oi! Oi! voivotti Samuel kykenemättömänä muuta sanomaan. En voi -katsoa häntä! lisäsi hän tehden toisella kädellään poistyöntävän -liikkeen ja peittäen toisella kasvonsa. - -Hotellinomistaja tarkasteli häntä. - --- Kuulkaas, nuori ystäväni, sanoi hän. - --- Mitä niin? kysyi Samuel. - --- Milloin huomasitte tämän? - --- Aivan juuri, kun tulin sisään. - --- Oletteko ollut ulkona? - --- Olen! Lähdin pois heti kohta. - --- Mutta minä en nähnyt teidän poistuvan. - --- Ette. Kävin kyllä konttorissa, mutta te ette silloin ollut siellä. - --- Hm! sanoi hotellinomistaja. Ehkä on asia niin, ehkä ei. Voitte -sanoa sen poliisille. - --- Poliisilleko! huudahti Samuel lisäten heti pelästyneenä: Ette -suinkaan usko, että minä olen tuon tehnyt? - --- En voi siitä asiasta sanoa mitään, vastasi hotellinomistaja. -Tiedän ainoastaan sen, että te toitte hänet tänne ja että nyt saatte -odottaa, kunnes poliisi tulee. - -Useita henkilöitä oli melu jo viekotellut huoneeseen. Sanomatta -enään sanaakaan laskeutui Samuel tuolille odottamaan. Puolen tunnin -päästä oli hän jälleen matkalla poliisiasemalle, tällä kertaa kahden -poliisimiehen seurassa, jotka pitelivät hänestä tanakasti kiinni. Ja -tällä kertaa kuului syytös: murhasta. - - - - -XIII. Pako poliisin avulla. - - -Sama lihava ylikonstaapeli istui kirjoituspöydän ääressä -poliisiasemalla, mutta tällä kertaa heräsi hän nopeasti. - --- Parasta kysyä komisariukselta tätä asiaa, sanoi hän mennen -telefoonin ääreen. - --- Mihin tämä mies pannaan? kysyi eräs poliisimiehistä. - --- Kaikki paikat ovat täynnä, sanoi ylikonstaapeli. Pankaa hänet -samaan koppiin kuin Charlie Swift. Komisarius on täällä muutaman -minuutin päästä. - -Ja niin vietiin Samuel vielä kerran vankikoppiin, ja ovi hänen -takanaan paukahti kiinni. - -Tällä kertaa ei hän kuitenkaan ollut erittäin levoton, sillä hän -tiesi, ettei ollut tehnyt itseään syylliseksi mihinkään ja että voi -tämän asian todistaa. Mutta hän oli kovasti suruissaan onnettoman -tyttöraukan kohtalosta. - -Hän alkoi kulkea edestakaisin kopissa, kunnes eräästä nurkasta -murahti ääni: - --- Koska aijotte lopettaa tuon marssin? - --- Pyydän anteeksi, sanoi Samuel. En tiennyt täällä olevan muita. - --- Minkätähden teidät on tänne sulettu? kysyi ääni. - --- Murhasta, vastasi Samuel. - -Vuode kuului narisevan, kun mies hypähti pystyyn. - --- Kuinka! huudahti hän. - --- Minä en sitä tehnyt, selitti nuorukainen hätäisesti. Tyttö otti -itse hengen itseltään. - --- Missä se tapahtui? - --- Continental-hotellissa. - --- Ja mitä yhteyttä teillä on tuon asian kanssa? - --- Ohjasin hänet sinne. - --- Kuka hän oli? - --- Hän kutsui itseään Mary Smithiksi. -- Missä te hänet tapasitte? - --- Fairviewissä. - --- Fairviewissäko! huudahti mies. - --- Niin, sanoi Samuel. Lockmanin perheen talossa. - --- Jossa Albert Lockman nykyään asuu? - --- Niin. - --- Kuinka hän sinne joutui? - --- Hän oli Lockmanin... ystävätär. Hän oli siellä päivällisellä. - --- Mitä sanotte! huudahti mies. Miten sen tiedätte? - --- Olen siellä työssä, vastasi Samuel. - --- Ja kuinka joutui hän menemään hotelliin? - --- Master Albert ajoi hänet ulos, sanoi Samuel. Oli rajuilma ja satoi -niin voimakkaasti, että autoin häntä ja vein hänet hotelliin. - --- Oh! mitä sanottekaan! huudahti Samuelin vankilatoveri kysyen -sitten innokkaasti: Puhuitteko tästä ylikonstaapelille? - --- En, sanoi nuorukainen, hän ei minulta mitään kysynyt. - -Mies hyökkäsi ristikolla varustetun oven luo kolkuttaen siihen -voimakkaasti. - --- Mitä nyt? murahti käytävässä oleva poliisimies. - --- Tulkaas tänne -- kiiruhtakaa! huusi mies kuiskaten ristikon -lävitse: - --- Pyytäkää ukkoa pistäytymään hetkeksi tänne! - --- Miksi? kysyi poliisimies. - --- Kuulkaa rakas O'Brien, te tiedätte, että Charlie Swift ei ole -narri, ja te voitte uskoa minua, että tällä pojalla, jonka olette -tänne pistäneet, on hampaankolossa jotakin, jonka ukon täytyy heti -saada tietää. - -Ylikonstaapeli tuli. - --- Sanokaas, sanoi Charlie, oletteko tehneet tälle pojalle -minkäänlaisia kyselyjä? - --- En, sanoi ylikonstaapeli. Odotan komisariota. - --- No, tiedättekö sitten, että tyttö tuli Albert Lockmanin talosta? - --- En, en tosiaankaan tiedä! - --- Hän sanoo, että tyttö oli päivällisellä Lockmanin luona ja että -tämä ajoi hänet ulos. Poika sanoo olevansa työssä Lockmanilla. - --- Oh, saakeli! huudahti ylikonstaapeli, ja poika vietiin eri -huoneeseen. - -Pari minuuttia myöhemmin saapui komisarius. Hänen nimensä oli -M'Cullagh, ja oli hän pitkä ja paksu, punertavakasvoinen ja -pystypartainen. Hän meni Samuelin hio ikäänkuin aikoisi häntä lyödä. - --- Mitä rosvojuttuja te meille uskottelette! rähisi hän. - --- Minä... minä... änkytti Samuel pelästyneenä. - --- Te tahdotte uskotella, että tyttö tuli Lockmanin talosta? kivahti -komisarius. - --- Niin, sir. - --- Ja luulette minun sitä uskovan? - --- Se on totta, sir! - --- Luuletteko tosiaan tuolla tavalla voivanne pettää minua? sanoi -komisarius. - --- Mutta se on totta, sir! selitti Samuel taas. - --- Sanotteko, että hän oli siellä päivällisellä? - --- Niin, sir! - --- Älkää nyt viitsikö puhua tyhmyyksiä, poika! - --- Hän oli siellä, sir! - --- Mihin te näillä jutuilla oikein tahdotte päästä? - -Komisariuksen tapana näkyi olevan epäillä Samuelin jokaista -ilmoitusta ja uudistaa tämä epäilyksensä kolme kertaa aina -kovemmalla äänellä ja julmemman näköisenä. Jos poika loppuun asti -pysyi väitteissään, uskoi hän, että poika puhui totta. Tällaisella -perinpohjaisella tavalla jatkettiin kuulustelua loppuun asti ja -Samuel vietiin takaisin vankikoppiin. - --- Pysyittekö kertomuksessanne? kysyi hänen koppitoverinsa. - --- Luonnollisesti, vastasi Samuel. - --- No, jos se on totta, niin pian tulee jotakin tapahtumaan. - -Ja niin tapahtuikin. Noin tunnin kuluttua tuli ylikonstaapeli taas -sisälle. Hän otti molemmat vangit erilleen. - --- Sanokaas minulle, nuori mies, sanoi hän puoliääneen Samuelille, -onko teillä mitään nuorta Lockmania vastaan? - --- Ei, vastasi Samuel. Kuinka minulla olisi? - --- Jos laskemme teidät ulos, niin tahdotteko vaijeta tästä asiasta? - --- Kyllä, vastasi Samuel, jos niin haluatte. - --- Hyvä, sanoi ylikonstaapeli. Ja te, Charlie -- te tiedätte, että -teidän asianne nyt ovat hullusti. - --- Minä tiedän. - --- Voitte odottaa kymmentä vuotta, ymmärrättekö? - --- Uskon sen. - --- Hyvä on. Silloin ymmärrätte myöskin, että olette päässyt helpolla -hinnalla. - --- Ymmärrän kyllä, sanoi Charlie. - --- Te valmistaudutte livistämään kaupungista ja pidätte sitten suunne -kiinni. - --- Lupaan sen. - --- Erinomaista. Tässä on teidän omat työkalunne -- laittakaa nyt -niin, että olette ennen päivänsarastusta selvinnyt rautaristikoista. -Ja tässä on viisikymmentä dollaria. Te otatte tämän nuoren miehen -mukaanne New-Yorkiin, jossa te eroatte. Ymmärrättekö? - --- Ymmärrän, vastasi Charlie. - --- Hyvä on, sanoi ylikonstaapeli. Ja muistakaa, ettette toimita -meille mitään yllätyksiä. - --- Ymmärrän! sanoi Charlie viheltäen. - -Enempää odottelematta valitsi hän pussistaan sahan ja alkoi -työskennellä ikkunan rautaristikkojen kanssa. Ylikonstaapeli lähti -tiehensä, ja Samuel laskeutui lattialle istumaan. - -Noin puolen tunnin ajan työskenteli Charlie sanaakaan sanomatta. -Sitten tarttui hän ristikkoon ja onnistui kiskomaan poikki erään -rautatangoista. Uusi nykäys, ja vielä yksi tanko antoi perään, jonka -jälkeen hän pisti työkalut taskuunsa. - --- Tulkaa nyt, kehoitti hän. - -Hän laahautui aukon lävitse ja laskeutui maahan. Samuel seurasi -esimerkkiä. - --- Tätä tietä, kuiskasi mies, ja he kiiruhtivat erästä kujaa pitkin -joutuen pimeälle kadulle. Hetkisen kulkivat he äänetönnä, kunnes -Charlie astui erään portin luo, otti avaimen taskustaan ja avasi -sen. He astuivat pari porrasta ylös ja tulivat näin erääseen pihan -puolella olevaan huoneeseen. Charlie sytytti kaasun, riisui takin -päältään ja heitti sen sängylle. - --- Olkaa nyt kuin kotonanne, kehoitti hän. - --- Onko tämä teidän huoneenne? kysyi Samuel. - --- On. Eivätkä nuuskijat ole tästä päässeet selville. - --- Mutta minä luulin teidän jättävän kaupungin, sanoi Samuel. - --- Hm! sanoi Charlie nauraen. Sinä olet aina niin kovin lapsellinen, -poika! - --- Ettekö aijokaan lähteä pois? huudahti Samuel. - --- Mitä! Mennäkö tieheni, kun olen saanut lupatodistuksen -työskentelyyn koko kaupungissa! - -Samuel katseli häntä ihmeissään. - --- Luuletteko, ettei teitä oteta kiinni? - --- Ei, luulen, ettei mistään muusta kuin murhasta. - --- Mutta... mutta mitä te voisitte heille tehdä? - --- Otaksutaanpa, että minä myisin tämän jutun jollekin lehdelle? Ei -täällä Lockmanvillessä -- vaan esim. New-York Howlerille. - --- Ymmärrän! sanoi Samuel ollen vielä enemmän hämmästynyt. - -Charlie istui nojautuen mukavasti tuolissaan ja alkoi täyttää -piippuaan. - --- Saakeli soikoon, poika. Milloinkaan ei minulle olisi voitu tehdä -suurempaa palvelusta kuin pistämällä sinut samaan koppiin. Nyt minä -otan kaikki mitä saan, ymmärrätkö? - --- Kuinka te sellaista voitte? kysyi nuorukainen. - --- Olen gopherman. - --- Mikä se on? - --- Sinun täytyy oppia meidän ammattiamme, sanoi Charlie nauraen. Se -on sama kuin murtovaras. - -Samuel katseli ihmetyksissään miestä. Hän oli pitkä ja hoikka, -kasvonsa olivat kalpeat ja silmänsä tummat ja levottomat. Vahvasti -ulkoneva nenä ja pitkä kaula antoivat hänelle omituisen, valppaan -ulkonäön, joka Samuelin mielestä muistutti pelästynyttä peltopyytä. - --- Sinä pelästyt? sanoi hän. No, en minä aina ole ollut gopherman. - --- Mikä te sitten ennen olitte? - --- Olin keksijä. - --- Keksijäkö! huudahti Samuel. - --- Niin. Oletko nähnyt lasinpuhalluskoneita täällä kaupungissa? - --- En ole. - --- Vai et? Minä olen keksinyt niistä kolme. Ja vanha Henry Lockman -varasti ne minulta. - --- Varastiko! huudahti Samuel ihmeissään. - --- Niin, sanoi toinen. Eikö hän varastanut kaikkea, jonka kanssa -joutui kosketuksiin? - --- En sitä tiennyt, vastasi Samuel. - --- Hän ei nähtävästi koskaan ollut joutunut kosketuksiin sinun -kanssasi, sanoi Charlie nauraen. Sanoppa, mistä sinä oikein olet -kotoisin. Kerroppas vähän itsestäsi. - -Samuel alkoi kertoa juttuaan joutuen pian Pullovakuusyhtiön -yhteydessä oleviin tapauksiin. - --- Mitä sanotkaan! huudahti Charlie. Mutta muistaakseni sinä äsken -sanoit, ettei ukko Lockman koskaan ole varastanut sinulta. - --- Kyllä minä niin sanoin, vastasi Samuel. - --- Mutta etkö ymmärrä, että hän silloin varasti sinulta ja -omaisiltasi. - --- Ei se ollut hänen vikansa. Osakkeiden arvo aleni, kun hän kuoli. - --- Mutta kuinka niiden arvo hänen kuollessaan olisi alentunut, ellei -hän olisi yleisölle valehdellut niitten arvoa suuremmaksi kuin se -todellisuudessa oli. - -Samuel ällistyi. - --- Sitä en koskaan ole joutunut ajattelemaan, sanoi hän. - --- Jatkappas sitten! - -Samuel kertoi sitten, kuinka oli nähnyt nälkää, käynnistään -professori Stewartin luona ja miten tämä oli hänelle sanonut, että -hän kuului "soveltumattomiin". Charlie oli ottanut piipun suustaan ja -katseli häntä. - --- Ja uskoitko sinä kaikkia noita hullutuksia? kysyi Charlie -ihmeissään. - --- Uskoin, vastasi Samuel. - --- Ja sinä koitit panna niitä toimeen! Sinä lähdit pois kuollaksesi -nälkään. - --- Mitä muuta minä olisin voinut tehdä? kysyi nuorukainen. - --- Oh, sinä pelastajani! huudahti toinen. Voin vakuuttaa sinulle, -että ennenkuin minä kuolisin nälkään, keksisin minä varmaan jonkin -keinon. - --- Jatkappas taas kertomustasi! kehoitti hän sitten hetken -hiljaisuuden jälkeen, ja Samuel kertoi, miten hän oli pelastanut -nuoren Lockmanin hengen ja mitä sitten oli tapahtunut. - --- Hän oli niinmuodoin se täydellisyys, josta sinä olit uneksinut! -huudahti toinen. Kylläpäs sinä oikean löysit. Hän on pahin lurjus, -mitä voi ajatella, Samuel! - --- Mutta enhän minä voinut sitä tietää, huomautti Samuel. - --- Sinun pitäisi lukea sanomalehtiä. Tuon penikan -kaikkia roistomaisuuksia on nyt parin vuoden ajan kerrottu -Tenderloin-lehdessä. Hän ei ansaitse, että sinä hänen tähtensä -panisit vaaraan pikkusormeasikaan, saatikka sitten henkeäsi. - --- Ainoa vaikeus, mikä sinulla on, huomautti Charlie, on aivan -yksinkertaisesti se, että sinä olet liian hyvä elämään: Siihen -perustuu tuo loru, että sinä muka et ole sovelias. Katsellaanpa -esim. ukko Lockmania. Missä olivat hänen soveliaat ominaisuutensa? -Hän oli vanha, viekas susi. Minä olen syntynyt ja kasvanut tässä -kaupungissa, ja minun isäni oli hänen koulutoverinsa. Hän alkoi -varkautensa kavaltamalla sisariltaan heidän perintönsä. Sitten -hankki hän jonkinlaisella petoksella itselleen lasitehtaan ja -rupesi liikemieheksi. Hän oli pahin ahnehtija ja kokosi itselleen -rahoja. Väitetään hänen pistäneen lasitehtaansa tuleen saadakseen -vakuutussumman, mutta siitä asiasta en minä tiedä. Siinä kyllin, että -hänestä petostensa kautta tuli monimiljonääri ja että hän pani koko -Lockmanvillen tanssimaan pillinsä mukaan. Ja nyt hän on kuollut, ja -koko hänen rikkautensa kuuluu master Albertille, joka koko elämässään -ei ole tehnyt päivääkään kunniallista työtä eikä kelpaa edes -työskentelemään konttoriapulaisena kymmenen dollarin viikkopalkalla. -Ja tuollaisen edessä ryömit sinä tomussa antaen hänen sotkea sinut -jalkoihinsa, ja mitä useampia piikkejä hänen kengissään on, sitä -tyytyväisempi sinä olet! Niin, että nyt tiedät, kuinka sen asian -kanssa oikein on. - -Samuel oli ihmeissään kuunnellut. Minkä tietämättömyyden kuilun hän -olikaan itsessään huomannut. - --- Hänellä on näetkös rahaa, sanoi Charlie, ja hän aikoo pitää -ne. Ja sitten meillä on poliisi, joka on valmis lyömään sinut -rautoihin, jos sinä jollakin tavoin häntä vastustat. Sitä kutsutaan -laiksi! Ja sitten palkkaa hän vanhan narrin lörpöttelemään joukon -tyhmyyksiä, ettet sinä muka ole "soveltuva". Sitä, näetkös, kutsutaan -yliopistoksi! Ymmärrätkö nyt? - --- Kyllä, kuiskasi Samuel. Minä ymmärrän. - -Charlie jatkoi puhettaan: - --- Ainoa vika sinussa oli, että uskoit noita tyhmyyksiä! Siten -sinä olit "soveltumaton". Ottakaamme heidän oma todistelutapansa. -Otaksukaammepa, että sinä et olisi heittänyt taistelua vaan jatkanut -sitä ja lopuksi voittanut. Silloin olisit sinä ollut yhtä hyvä kuin -joku noista konnistakin, eikö totta? Ajatellaanpa esimerkiksi, -että sinä olisit lyönyt tuota kanaljaa kalloon hiilihangolla ja -lähtenyt tiehesi taskussasi hänen kellonsa ja lompakkonsa -- silloin -olisit sinä ollut varas tai, käyttääksemme hänen omia sanojaan, -"soveltuvampi" kuin hän. Enkö ole oikeassa? - -Samuel oli lujasti tarttunut tuolinsa selkänojaan ja istui tuijottaen -eteensä. - --- Sinä et koskaan ole joutunut ajattelemaan tätä asiaa, Sammy, -ethän? Mutta minulle juuri on niin käynyt joku vuosi sitten. Minulta -oli varastettu jok'ainoa sentti ja minä olin valmis heitettäväksi -rikkaläjään. Mutta silloin ajattelin minä: ei, tätä poikaa ei niin -vaan heitetä! Minä olin pelannut heidän peliään ja hävinnyt, mutta -silloin keksin minä uuden pelin -- oh, minä itse tein pelisäännöt, -sen voit uskoa! - --- Tarkoitatte varkautta! huudahti nuorukainen. - --- Tarkoitan sotaa! vastasi Charley. Ja, kuten näet, elän minä vielä. -En minä niin kovin korea ole, enkä minä herraslinnoissakaan asu, -mutta minä en myöskään näe nälkää, vaan on minulla vähän vanhuuden -varaltakin. - --- Mutta tehän istuitte vankilassa! - --- Luonnollisesti. Minä olen kaksi kertaa joutunut kiinni, mutta se -ei minua ole tappanut, ja minä olen vankilassakin oppinut äärettömän -paljon. - -Syntyi lyhyt hiljaisuus. Sitten nousi Charlie Swift seisoalleen ja -pudisti tuhkan piipustaan. - --- Ah, niin, tekee mieli ruokaa, sanoi hän. Nuo yölliset seikkailut -antavat myös hyvän ruokahalun. - -Hän otti esille laatikon, jossa oli korppuja, juustoa ja hilloastia. - --- Käy kiinni! kehoitti hän. Tuo punainen sotku on erinomaista, sanon -minä. Paras tyttöni on sen keittänyt. Vankikopissa vaivasi minua -kovasti pelko, että ne ryökäleet tämän löytäisivät. - -Samuel oli liiaksi järkytetty voidakseen syödä. Mutta hän katseli -uskollisesti, kun toverinsa ahtoi vatsansa täyteen korppuja ja -juustoa. - --- Mitä minun nyt pitää tekemän? sanoi Samuel puoliksi itsekseen. - --- Sinä seuraat minua, vastasi Charlie. Minä opetan sinulle ammatin, -jossa sinä tulet taitavaksi, ja siihen asti kuin olet oppinut, annan -sinulle neljännen osan saaliista. - --- Mitä! huudahti Samuel. Minäkö rupeaisin varkaaksi! - --- Niin, sanoi toinen. Mitä muutakaan sinä voisit tehdä? - --- En tiedä, vastasi nuorukainen. - --- Onko sinulla rahoja? - --- Vain muutamia senttejä. En vielä ollut saanut palkkaani. - --- Ymmärrän. Ja aijot pyytää sitä master Albertilta? - --- En! huudahti Samuel kiihkeästi. Sitä en koskaan tee! - --- No, sitten sinä varmaankin menet taas hakemaan työtä? Tai ehkä -sinulla on aikomus alkaa nuo nälkäsuunnitelmat uudelleen? - --- Oh, älkää niistä puhuko! huudahti Samuel kiivaasti. Antakaas, minä -vähän ajattelen. - --- No, älä nyt ole mikään pässinpää! huudahti Charlie. Sinullahan on -professorin oma todistus. Ja mailma on sinulle avoinna. Sinä voit -täällä Lockmanvillessä ryhtyä mihin tahansa, ilman, että poliisi -uskaltaa nostaa sormeaankaan sinua vastaan. Sinä olet narri, jos -jätät niin mainion tilaisuuden käyttämättä. - --- Mutta sehän on väärin! huomautti Samuel. Tiedättehän te Itsekin, -että se on väärin. - --- Hm! sanoi Charlie nauraen sulkien korppulaatikon ja nousten ylös. -Nukuppa nyt asian päälle. Huomen aamuna on sinun nälkä. - --- Se ei muuta asiaa! huudahti nuorukainen. - --- Ehkä ei, sanoi Charlie lisäten naurahtaen. Mutta älä tule -pyytämään minulta ruokaa. Se olisi armeliaisuuteen turvautumista, ja -jos sinä todellakin olet "ei-soveltuva", niin en minä voi sekaantua -luonnon tekoihin. - -Koko seuraavan päivän istui Samuel Charlien huoneessa korput, juusto -ja hilloastia silmiensä edessä ja miettien kysymystä. Hän ymmärsi, -mitä ruuan jakaminen tiesi, ja Charliekin ymmärsi, ja kun hän piti -varmana, että Samuel ei voisi olla suostumatta ehtoon, jätti hän -ruuan esille, jotta sen haju pääsisi pojan nenään. - -Luonnollisesti olisi Samuel voinut mennä ostamaan itselleen vähän -ruokaa niillä senteillä, jotka hänellä oli taskussaan. Mutta sillä -olisi ratkaisu ainoastaan siirretty, joten se ei kannattanut. - -Ja asian teki kymmentä kertaa pahemmaksi se seikka, että Samuel oli -Stedmanille velkaa, sillä hän oli elänyt vastaisen palkan varassa. - -Itse asiassa ei Samuelia kiusannut niinpaljoa nälkä kuin puhtaat -järkisyyt. Sillä niinkuin tiedämme, oli Samuel henkilö, joka otti -periaatteensa vakavalta kannalta; ja Charlien väitteisiin hän ei -voinut keksiä vastausta. Lukija varmaankin löytää monta vastausta, -mutta Samuel kiusasi aivojaan turhaan. Jos, kuten oppinut professori -oli sanonut, elämä on olemisen taistelua ja ne, jotka ovat saaneet -rahakukkaronsa paisumaan, ovat voittajia; jos edelleen heillä ei ole -mitään muuta tekemistä työttömien kanssa kuin antaa heidän kuolla -nälkään tai heittää heidät vankeuteen, niin täytyy toiselta puolen -työttömillä olla oikeus huolehtia omasta olemassaolostaan. - -Niin meni aamiaisaika, päivällisaika ja tuli illallisen aika. Charlie -otti jälleen esille ruokatavaransa, kumartui yli pöydän ja kuiskasi: - --- Koetappas kerran, miltä maistuu. Samuel puristi kätensä nyrkkiin -ja vastasi: - --- Olkoon menneeksi, minä koetan! - -Hän alkoi syödä. Mutta keskellä ruoka-aikaa taukosi hän, työnsi pois -luotaan korpun ja sanoi mielenliikutuksen vallassa: - --- Oi, jumalani, minä olen lupautunut varkaaksi! - -Toinen katseli häntä ihmeissään. - --- Et suinkaan sinä aijo perääntyä? kysyi hän. - --- En, vastasi Samuel, minä en peräänny! Tuntuu vain niin omituiselta. - - - - -XIV. Lapsi ja murtovaras. - - -Kun ateria oli lopussa, otti Charlie Swift esille lyijykynän ja -paperia. - --- Nyt työhön! sanoi hän. - -Samuel veti tuolinsa lähemmäksi, ja toinen piirusti paperille neliön. - --- Katsos, tässä on se talo, jota olen tutkinut. Se on kulmatalo -- -nämä ovat katuja, ja tämä on aita. Tässä on takaovi, jonka luulen -voivani avata. Tässä on ovi ja myöskin tuolla takaseinässä. Paina -tämä mieleesi! - --- Teen sen, sanoi nuorukainen. - --- Jos menet sisälle, on tässä eteishuone. Portaat ovat tässä. Minä -haluan perheen pöytähopeita, ja niitä säilytetään kerrosta ylempänä. -Siitä asiasta minä itse pidän huolen. Ainoa vaikeus on, että tässä -kirjastohuoneen yläpuolella on erään henkilön makuuhuone. En tiedä, -kenen se on. Mutta minä jään saliin, ja jos joku makuuhuoneessa -liikkuu, niin kiiruhdat sinä portaita ylös ja vihellät. Silloin tulen -minä. - --- Ja mitä sitten? - --- Tämä on seuraava kerros, sanoi Charlie piirustaen uuden -nelikulmion. Tässä ovat palvelusväen portaat, ja me voimme palata -tähän takaportille, jonka minä jätän avoimeksi, ennenkuin alamme -työskennellä. Jos sinä kuulet minun viheltävän ylhäällä, niin täytyy -sinun mennä ulos samaa tietä kuin tulimme sisälle. Jos asukkaat -toimeenpanevat hälyytyksen, niin saa kumpikin pitää itse itsestään -huolen. - --- Ymmärrän, sanoi Samuel puristaen kätensä nyrkkiin, jotta ei -näkyisi, kuinka hän vapisi. - -Charlie otti esille työaseensa ja huomasi, että poliisi ei ollut -niistä mitään pidättänyt itselleen. Sitten otti hän piirongin -laatikosta revolverinsa, tarkasteli sitä ja pisti sitten taskuunsa. - --- Ottivat minun paraan revolverini, niin ettei minulla ole sinulle -lainata. - --- Minä... minä en olisi huolinutkaan, änkytti Samuel peloissaan. - --- Opit vielä ottamaankin, sanoi murtovaras hymyillen. - -Sitten hän jälleen istahti ja teki paperille ylimalkaisen -piirustuksen Lockmanvillen kaduista, jotta Samuel osaisi takaisin -kotiin, jos juttu päättyisi huonosti. - --- Meidän ei tarvitse asettaa itseämme vaaroille alttiiksi, sanoi -hän. Mutta muista, että jos minut saadaan kiinni, niin en mainitse -nimeäsi, se pitää sinunkin luvata. - --- Lupaan, sanoi Samuel. - --- Me seisomme ja kaadumme yhdessä! sanoi Charlie juhlallisesti, ja -Samuel kertasi sanat. - --- Miten olette päässeet noin hyvin selville talosta? kysyi hän -hetken kuluttua. - --- Oh, minähän olen asunut Lockmanvillessä ja pitänyt silmäni -avoimina. Työskentelin muutamia kuukausia erään lasimestarin -apulaisena ja tein silloin muistiinpanoja. - --- Mutta eikö poliisi tunne teitä? - --- Kyllä se tuntee, mutta minä katoan aina teon tehtyäni. Ja kun -tulen takaisin, olen valepuvussa. Kerran annoin parran kasvaa ja -työskentelin sitten päivisin lasitehtaassa ja toimitin omia asioitani -öisin. Toisen kerran taas asuin täällä naisena. - --- Naisenako! huudahti poika ihmeissään. - --- Siinä näet, sanoi Charlie nauraen, että on useampi kuin yksi tapa -todistaa kykenevänsä elämään. - -Ja hän jatkoi samaan suuntaan kertoen joitakin seikkailujaan -tarkoituksella koristaa romanttisella loisteella murtovarkaan -ammatin. Samuel kuunteli henkeään pidättäen. - --- Parasta on hiukan nukahtaa, sanoi Charlie hetken kuluttua. Me -lähdemme kello yhden ajoissa. - -Hän heittäytyi pitkäkseen sänkyynsä Samuelin jäädessä istumaan -tuolille ja miettimään tehtäväänsä. Sinä yönä ei Samuel hituistakaan -nukkunut. - -Hänen luja päätöksensä oli olla perääntymättä. Mutta hän ei tulisi -ottamaan vastaan osaansa saaliista, vaan ainoastaan senverran, kuin -tarvittiin velan maksamiseksi mrs Stedmanille. Eikä hän enään koskaan -rupeaisi murtovarkaaksi! - -Kello yhdeltä herätti hän toverinsa, ja he lähtivät autioille -kaduille. He kulkivat yli sillan rikkaampaan kaupunginosaan. Eräässä -kadunkulmassa Charlie pysähtyi. - --- Tässä se on, sanoi Charlie viitaten suurta, puutarhan keskessä -olevaa taloa. - -He katselivat ympärilleen. Tie oli vapaa, ja he kiiruhtivat ovelle, -joka oli merkitty piirustuksessa. Samuel hiipi oviaukkoon toisen -työskennellessä lukon kanssa. Samuelin polvet vapisivat, niin että -hän voi tuskin pysyä pystyssä. - -Ovi avautui ilman vähintäkään melua, jonka jälkeen he hiipivät -sisälle. He kuuntelivat; huoneessa vallitsi kuolonhiljaisuus. Sitten -valaisi Charlie huonetta lyhdyllään, ja Samuelin silmissä vilahteli -nopeasti muutamia piirteitä hienosti sisustetusta huoneesta. Sitä -ei tietenkään voinut verrata Fairviewiin, mutta se oli hienompi -kuin Stewartin koti. Siellä oli kirjastohuone, jossa suuret -nahkapäällyksiset nojatuolit, ja ruokasali, jossa peilit ja tahkotut -lasit heijastivat kaukaisen lyhdyn valon. - --- Tuossa on sinun ovesi, kuiskasi Charlie. Sinä voit seistä näitten -oviverhojen takana. - -Samuel astui paikalleen; lyhdynvalo katosi, hänen toverinsa meni -seuraavaan kerrokseen. Useat kerrat kuuli Samuel portaitten -narisevan, ja sydän pyrki hänen kurkkuunsa; mutta sitten taukosivat -äänet, ja kaikki oli hiljaista. - -Minuutit kuluivat hitaasti, jokainen niistä tuntui ikuisuudelta. -Samuel seisoi kuin kiinninaulattuna ja tuijotti pimeään niitten -ajatusten lamauttamana, joita näkymätön ovi ja mahdollisesti sen -sisäpuolella nukkuva ihminen synnyttivät. Aivan varmasti oli tämä -kauhea tapa ansaita leipänsä. Parempi sittenkin olisi menehtyä -nälkään, kuin elää ja kärsiä näin kauheita koettelemuksia! Samuel -oli melkein mieletönnä pelosta, hän vapisi, häntä puistatti -hirvittävästi. Kunniallisen asian puolesta olisi hän uhmannut mitä -vaaroja tahansa, mutta tämä oli väärin, hän tiesi, että tämä oli -väärin! Ja senvuoksi menetti hän kaiken varmuutensa. - --- Mitähän olikaan tekeillä? Minkähän vuoksi viipyi Charlie niin -kauvan? Varmaan olisi hän jo ehtinyt tutkia koko talon. Olikohan -hän mahtanut mennä ulos toista tietä, olisiko päättänyt lähteä pois -kaupungista ja jättää Samuelin satimeen? - -Mutta taas kuului portaissa hiljaista narinaa. Tuliko hän takaisin! -Tai tuleeko sieltä mahdollisesti joku muu? Samuel ei uskaltanut -kuiskata, kauhuissaan hän odotti ja kuuli äänen lähenevän. Oli kuin -jokin ilettävä matelija olisi pimeässä hiipinyt hänen kimppuunsa. - -Ääni kuului nyt viereisestä huoneesta. Miksi ei Charlie puhunut -mitään? Mitä oli hänelle tapahtunut? Mitä... - -Kuului yhtäkkiä hiljainen napsahdus, ja huone lensi samassa tuokiossa -häikäisevän kirkkaaksi. Samuel säpsähti. Joku seisoi hänen edessään! -Hän oli joutunut kiinni. - -Hetkisen kesti tämä kuoleman kauhu. Sitten huomasi hän, että hänen -edessään seisoi pieni tyttö! - -Tyttö katseli häntä, hän tyttöä. Tyttö oli korkeintaan kymmenvuotias. -Hänellä oli päällään pitseillä koristettu yöpuku. Hiuksensa olivat -loistavan kullankeltaiset, ja kätensä piteli vielä sähkönappulaa. - -Minuuttiin aikaan ei kumpikaan liikahtanut. Sitten kuuli Samuel äänen -kuiskaavan: - --- Oletteko varas? - -Samuel ei voinut puhua, mutta hän nyökäytti myöntävästi. Sitten -kuului taas lapsen ääni: - --- Oh, miten hauskaa! - --- Miten hauskaa! huudahti hän uudelleen kirkkaalla ja -rakastettavalla äänellä. Olin pyytänyt sitä jumalalta, mutta en enään -toivonut, että hän kuulisi minua. - -Samuel onnistui saamaan takaisin senverran puhekykyään, että voi -änkyttää: - --- Kuinka niin? - --- Niin, niin, äiti luki minulle erään kertomuksen, vastasi lapsi. -Siinä puhuttiin pienestä tytöstä, joka kohtasi varkaan, ja siitä -alkaen olen minä koko ajan odottanut, että jokin tulisi. - -Syntyi lyhyt hiljaisuus. - --- Mutta oletteko te todellinen, oikea varas? kuiskasi tyttö. - --- Luu... luulen niin, vastasi Samuel. - --- Te näytätte niin nuorelta. Samuel viivytti vastaustaan. - --- Olen vain alottelija, sanoi hän. Tämä on todellakin vasta ensi -kerta, kun olen mukana. - --- Oh! sanoi tyttö, ja hänen äänessään välähti pettymys. Mutta -sanokaa, ettekö te kuitenkin kelpaa! - --- Kelpaa -- mihin sitten? vastasi nuorukainen ymmärtämättä sanaakaan. - --- Teidän täytyy sallia minun parantaa teidät, huudahti lapsi. Tuo -pieni tyttö teki juuri niin. Sanokaa, tahdotteko? - --- No, kylläkai, sopersi Samuel. Myöskin mi... minun tarkoitukseni on -ollut parantaa ihmisiä. - -Samuel luuli nyt yläpuolella olevasta huoneesta kuulevansa ääntä. Ja -hetken kuluttua näkyi vilaus Charlien kasvoista, kun tämä ihmeissään -katseli häntä. - --- Mitä te katsotte? kysyi tyttö Samuelilta. - --- Minusta näytti... se on... minulla on eräs seuralainen, sopersi -Samuel unohtaen juhlallisen lupauksensa. - --- Oh, kaksi varasta! huudahti tyttö ihastuksissaan. Saanko parantaa -hänetkin? - --- Olisi ehkä parasta alkaa minusta, sanoi Samuel. - --- Luuletteko hänen lähtevän matkaansa? - --- Luulen, että hän jo on lähtenyt. - --- Mutta te -- ettehän te vielä lähde? kysyi tyttö hätäisesti. Tehän -jäätte juttelemaan minun kanssani? - --- Jos niin haluatte, sanoi Samuel voiden työläästi saada sanoja -esille. - --- Ette suinkaan pelkää minua? kysyi tyttö. - --- En teitä, sanoi Samuel. Mutta jos joku muu heräisi. - --- Sitä ei teidän tarvitse pelätä. Äiti ja isoäiti lukitsevat -huoneensa yöksi, ja isä on poissa. - --- Kuka tuolla nukkuu? kysyi Samuel osoittaen ovea, jota oli -vartioinut. - --- Se on isän huone, vastasi tyttö, ja Samuel veti helpotuksen -huokauksen. - --- Tulkaa, sanoi pikku tyttö istuutuen suurelle nahkapäällyksiselle -nojatuolille ja kertokaa, miten teistä tuli varas. - --- Minulla ei ollut rahaa, sanoi Samuel, eikä työtäkään. - --- Oi, oi! huudahti lapsi lisäten sitten: Mitä työtä te teette? - --- Olen koko elämäni oleskellut maatalossa, vastasi Samuel. -Isäni kuoli ja minä päätin lähteä kaupunkiin koettamaan siellä -onneani. Minulta varastettiin kaikki rahani, eikä minulla ollut -täällä sukulaisia eikä ystäviä, enkä saanut mitään työtäkään. Olin -kuolemaisillani nälkään. - --- Oh, miten kauheaa! huudahti tyttö. Miksi ette tulleet isän luo? - --- Isännekö luo? sanoi Samuel. Minä en tahdo kerjätä... - --- Ei se olisi ollut kerjäämistä. Hän olisi ollut iloinen voidessaan -auttaa teitä. - --- Mi... minä en ole häntä tuntenut, sanoi Samuel. Minkätähden olisi -hän...? - --- Hän auttaa kaikkia, sanoi lapsi. Se on hänen ammattinsa. - --- Mitä te tarkoitatte? - --- Ettekö tiedä, kuka minun isäni on? kysyi lapsi ihmeissään. - --- En tiedä, vastasi Samuel. - --- Isäni on tohtori Vince, sanoi tyttö katsellen häntä silmät -suurina. Ettekö te koskaan ole kuulleet hänestä puhuttavan! - --- En koskaan! sanoi Samuel. - --- Hän on pappi, selitti pikku tyttö. - --- Pappi! huudahti Samuel hämmästyneenä, ikäänkuin hänestä olisi -tuntunut tavallista suuremmalta rikokselta varastaa papilta. - --- Ja hän on kiltti ja hyvä! jatkoi lapsi. Hän pitää kaikista -ihmisistä ja koettaa auttaa heitä. Jos tekin olisitte tulleet hänen -luokseen ja kertoneet hänelle pulastanne, niin olisi hän auttanut -teitä saamaan jotakin työtä. - --- Lockmanvillessä on hirvittävän monta ihmistä ilman työtä, sanoi -Samuel vakavasti. - --- Niin, mutta ne eivät tule isän luo! sanoi lapsi. Teidän täytyy -tulla ja antaa hänen teitä auttaa. Lupaatteko sen? - --- Mutta kuinka minä voin tulla? Olenhan minä koittanut varastaa -häneltä! - --- Ei tee mitään. Te ette tunne isääni. Jos te puhuisitte hänelle, -että olette tehneet väärin, ja katuisitte -- tehän kadutte, eikö niin? - --- Minä kadun kovasti. - --- No, jos tästä puhuisitte hänelle, niin antaisi hän teille anteeksi --- hän tekisi kaikkensa teidän hyväksenne, tiedän sen. Jos hän saisi -tietää, että minä olen ollut auttamassa teidän parantamistanne, -tulisi hän niin iloiseksi! Olenhan minä vähän auttanut, sanokaapa, -enkö olekin! - --- Olette, sanoi Samuel, kyllä te olette auttanut. - --- Mutta te ette olleetkaan kovin vaikea parannettava, sanoi lapsi -arkaillen. Sen pienen tytön siinä kertomuksessa täytyi puhua paljon -enemmän. Oletteko varma, että teistä nyt tulee kiltti? - -Samuel ei voinut välttyä hymyilemästä. - --- Kyllä, aivan varmasti tahdon koettaa, vakuutti Samuel. - --- Teidän vanhempanne ovat kyllä opettaneet teitä olemaan kiltti, -huomautti tyttö. Enkä minäkään usko teidän olleen niin kovin pahan. -On kai kauheaa nähdä nälkää. - --- On todellakin, sanoi poika vakuuttavasti. - --- Minä en koskaan ennen ole tuntenut ketään nälkää näkevää. Jos -sellaista tapahtuisi ihmisille usein, niin kyllä olisi useampia -varkaita. - -Syntyi hetken hiljaisuus. - --- Mikä teidän nimenne on? kysyi sitten tyttö. Minun nimeni on Ethel. -Ja nyt minä sanon, kuinka teidän täytyy tehdä. Isä on kotimatkalla. -Hänen junansa saapuu aikaisin huomenaamuna. Tulkaa tänne aamiaisen -jälkeen -- toimitan, että isä odottaa teitä. Silloin voitte kertoa -kaikki hänelle ja te pääsette enemmistä huolista. Sanokaa, tahdotteko. - --- Ettekö luule hänen suuttuvan? kysyi Samuel. - --- Ei, siitä olen varma. - --- Eikä hän tule ilmiantamaan minua poliisille? - --- Oh, kuinka voitte uskoa mitään sellaista? huudahti Ethel loukatun -äänellä. Minun isänihän käy ihmisten luona vankiloissa ja koittaa -heitä auttaa. Ei hän tule tekemään teille mitään pahaa, sen voin -varmasti vakuuttaa. - --- Hyvä, sanoi Samuel, minä tulen. - -He erosivat. Samuel oli jälleen kadulla, jossa vapaa taivas hänen -päänsä yläpuolella kevensi omaatuntoa. Hän ei enään ollut murtovaras! - - - - -XV. Tohtori Vincen luona. - - -Koko yön käveli Samuel kadulla, sillä hän oli vakaasti päättänyt -täyttää tytölle antamansa lupauksen eikä hänellä ollut halua palata -Charlie Swiftin luo kuulemaan hänen nuhteluaan ja pilkkaansa. - -Aamulla jo kello kahdeksalta meni hän soittamaan tohtori Vincen -ovikelloa. Ethel itse tuli avaamaan, ja nähdessä hänet loistivat -tytön kasvot ilosta ja hän kääntyi huudahtamaan: - --- Hän on täällä! - -Eikä tyttö vielä siihenkään tyytynyt, vaan juoksi toiselle ovelle -huutaen: - --- Hän on tullut! Sanoinhan minä, että hän tulee! - -Ruokasalin ovelle ilmestyi mies, joka suuntasi katseensa Samueliin. - --- Täällä hän on, isä! huudahti Ethel rajattoman ihastuksen -valtaamana. Tässä on minun varkaani! - -Tohtori Vince tuli lähemmäksi. Hän oli voimakasrakenteinen, kasvonsa -olivat kukoistavat ja partansa tuuhea. - --- Hyvää huomenta! tervehti hän. - --- Hyvää huomenta, sir, sanoi Samuel. - --- Oletko sinä tosiaankin se nuori mies, joka yöllä oli täällä? - --- Olen, sanoi Samuel. Kunnianarvoisa tohtori aivan hämmästyi. - --- Tämä on varsin tavatonta! huudahti hän. Etkö halua astua sisään? - -He astuivat kirjastohuoneeseen. - --- Ette saa luulla, sir, että olen tullut kerjäämään. Teidän pikku -tyttönne pyysi minua... - --- Älkäämme siitä puhuko, sanoi tohtori. Jos se, mitä olet Ethelille -kertonut, todellakin on totta, olisi minun suuri iloni tehdä kaiken -voitavani sinun hyväksesi, poikaseni. - --- Kiitän teitä, sir, vastasi Samuel. - --- Sinä siis todellakin murtauduit viime yönä talooni! huudahti -tohtori. No, niin! Ja tämä on ensi kerta elämässäsi? - --- Ensi kerta, vakuutti nuorukainen. - --- Mutta kuinka jouduit sellaista tekemään? - --- Minun mukanani oli toinen -- ymmärrätte minun mieluimmin haluavan -olla hänestä puhumatta. - --- Ymmärrän, sanoi tohtori. Hän viekotteli sinut? - --- Niin, sir. - --- Etkä sinä koskaan ennen ole tehnyt mitään kunniatonta tekoa? - --- En, sir. - --- Et koskaan tehnyt edes tavallista varkautta? - --- En! huudahti Samuel loukkaantuneena. Tohtori Vince huomasi äänen -muutoksen. - --- Mutta minkätähden astuit sinä nyt rikoksen poluille? kysyi hän. - --- Olin vakuutettu sen oikeudellisuudesta, vastasi Samuel. - --- Kuinka se olisi voinut olla oikein? Eikö sinua koskaan ole -opetettu, että on väärin varastaa? - --- On, sir, vastasi nuorukainen. Mutta tämä asia ei olekaan niin -yksinkertainen, kuin miltä se voi näyttää. Olen tavannut professori -Stewartin... - --- Professori Stewartin! - --- Niin, sir, yliopiston professorin. - --- Mutta mitä tekemistä hänellä oli tämän asian kanssa? - --- Niin, sir, hän sanoi minulle, että ainoastaan ne, joilla on paraat -edellytykset "parhaiten soveltuvat", sanoi hän -- saavat jäädä eloon, -ja että minun täytyy kuolla nälkään siksi, että minä olen eräs -epäonnistuneista. Ja sitten, nähkääs, sir, opin minä tuntemaan master -Albertin... - --- Master Albertin? - --- Niin, Albert Lockmanin, sir. Ja professori oli sanonut, että hän -oli eräs, joka soveltuu, ja minä näin hänen juovan itsensä juovuksiin -ja tekevän muuta hyvin syntistä, ja silloin arvelin minä, ettei ollut -oikein, että minä näkisin nälkää. Ja sitten opin minä tuntemaan -Char... -- tarkoitan -- erään miehen, joka tarjoutui opettamaan -minulle, miten tullaan murtovarkaaksi. - -Tohtori Vince kuunteli ihmeissään. - --- Poika, sanoi hän, lasketko leikkiä minun kanssani? - --- Leikkiäkö! huudahti Samuel hämmästyneenä. - -Tohtori hengähti ja jatkoi taas kuulusteluaan. Hän palasi alkuun -ja antoi Samuelin kertoa koko elämäkertansa. Mutta kun tultiin -keskusteluun professori Stewartin luona, ei tohtori enään voinut -pidättäytyä. - --- Samuel, huudahti hän, se on kauheinta, mitä eläissäni olen kuullut! - --- Miten niin, sir? - --- Sinä olet pelastunut, pelastunut kaitselmuksen avulla, niin uskon -minä vahvasti ja vakavasti. Mutta sinä olit aivan kallistumassa -elämään, joka on täynnä syntiä ja häpeää, ja niin oli sinun käydä -siksi, että meidän yliopistonprofessoriemme annetaan levittää -tällaisia pakanallisia ja jumalattomia oppeja, joita he kutsuvat -tieteeksi. Sellaista on nykyaikainen sivistys! - -Tohtori oli noussut seisomaan ja alkoi mielenliikutuksessaan kävellä -edestakaisin huoneessa. - --- Olen aina ollut sitä mieltä, että tuollaiset opit tulevat -johtamaan kaiken moraalin perikatoon. Ja tässä on todistus! -Nuorukainen, joka tähän asti on viettänyt kunniallista elämää, -viekoitellaan rikokseen, joka on suoranainen seuraus Herbert -Spencerin opeista! - -Samuel kuunteli ihmeissään. - --- Ei siis olekaan totta, mitä Herbert Spencer sanoo! huudahti hän. - --- Aivan niin! huudahti tohtori. Etkö sinä siis tiedä, ettei se ole -totta? Eikö sinua ole opetettu lukemaan raamattua? Ja oletko sinä -raamatusta lukenut mitään olemassaolon taistelusta? Onko raamattu -opettanut sinua, että sinun ainoa velvollisuutesi on taistella -muita ihmisiä vastaan omien itsekkäitten tarkoitusperiesi puolesta? -Eikö se pikemmin ole selittänyt sinulle, ettei sinun ollenkaan pidä -huolehtia omasta hyvinvoinnistasi, vaan taistella toisten puolesta ja -mieluimmin kärsiä kuin tehdä väärin? Sanoppa minulle, Samuel, mitä -isäsi olisi sanonut, jos hän viime yönä olisi nähnyt sinut -- oman -rakkaan poikansa, jota hän oli kasvattanut kristillisten oppiemme -mukaan? - --- Oi, sir! huudahti Samuel, jonka sydämmeen puhe oli koskenut. - --- Rakas poikani, sanoi tohtori Vince, pyrkimyksenämme tässä -mailmassa ei saa olla, että pysyisimme elossa, vaan että hyve -jäisi eloon. Sen puolesta pitää meidän elää ja kuoliakin, jos niin -tarvitaan. Meidän pitää rakastaa ja palvella toinen toisiamme, meidän -täytyy olla nöyriä ja kärsivällisiä, meidän täytyy arvelematta -uhrautua. "Parhaiten soveltuvien yksilöitten säilyminen!" Rakas -Samuel, koko ajatus on jumaluuden kieltämistä -- mitä olemme me, -että meitä voidaan kutsua parhaiten soveltuviksi elämään? Tällainen -haaveksiminen on samaa kuin antaa vallan kaikille ihmissydämmen -alhaisille ominaisuuksille: ahneudelle, kateudelle ja vihalle! -Sellaiset opit ovat syynä meidän aikamme synnillisyyteen ja -aineellisuuteen -- rikoksiin, murhiin ja sotiin! Poikani, oletko -missään kohdassa raamattua lukenut että Jesus olisi kuljeskellut -miettien saisiko säilyttää henkensä, ja että hän olisi varastanut -muilta senvuoksi, että ne olivat vähemmän soveliaita kuin hän jäämään -eloon? Ajatteleppa vaan, miten sinun olisi käynyt, jos sinut yöllä -olisi kutsuttu hänen luokseen. - -Samuel häpesi, niin ettei enään voinut kestää jatkettavan. - --- Oh, lopettakaa, lopettakaa, sir! huudahti hän piilottaen kasvonsa -käsiinsä. Ymmärrän kaiken! Olen ollut hyvin syntinen! - --- Niin, sinä olet ollut hyvin syntinen. Samuelin silmät kyyneltyivät. - --- En ymmärrä, miten sellaiseen voin suostuakaan, sir, kuiskasi hän. -Olen ollut sokea, olen ollut kadotettu! Olen eksyksissä ollut lammas! - -Mielenliikutus valtasi hänet niin voimakkaasti, että hän puhkesi -hillittömään itkuun. - --- En voi uskoa itsestäni sellaista, huudahti hän tuon tuostakin. -Minä olen ollut poissa järjiltäni! - -Tohtori katseli hetken aikaa häntä tarkkaan. - --- Ehkei se ollut yksin sinun syysi, sanoi hän sitten lempeämmin. -Sinut on viekoiteltu... - --- Ei, ei! huudahti poika. Kurja minä olen, sen minä huomaan, minun -täytyy olla kurja! En koskaan olisi antanut viekotella itseäni, ellen -olisi ollut kelvoton! Minä lankesin jo ensimmäiseen kiusaukseen, -kun varastin itselleni ilmaisen matkan junassa. Ja kaikki muu on -seurannut tätä -- pitkä jono huonoja tekoja! - --- Olkaamme iloisia siitä, ettei se ole pitempi, sanoi tohtori Vince -ja että olet päässyt sen loppuun. - --- Mutta olenko minä päässyt? huudahti nuorukainen kiihkeästi. - --- Etkö olisi? Ethän sinä enään tule antamaan tuollaisten väärien -oppien johtaa itseäsi! - --- En, sir! Mutta muistakaa, mitä minä olen tehnyt! Luulen, että -minut heitetään vankeuteen, ties kuinka pitkäksi ajaksi. - --- Tarkoitatko sitä yöllistä? kysyi tohtori. Mutta siitä asiasta ei -kukaan tule saamaan tietoa. Voit alottaa uuden ja hurskaan elämän. - --- Oi, niin! huudahti Samuel, mutta tämän teon muisto tulee ikuisesti -minua seuraamaan -- en voi milloinkaan antaa itselleni anteeksi! - --- Me olemme hyvin onnellisia, sanoi tohtori juhlallisella -vakavuudella, jos meillä on elämämme varrelta vain muutamia asioita, -joita me emme voi unohtaa emmekä antaa anteeksi itsellemme. - -Kunnianarvoisa tohtori oli odottanut pitkäaikaista taistelua -rikoksellisen kääntämisessä. Mutta sensijaan huomasikin hän -tarvitsevansa koko voimansa nuoren miehen lohduttamiseksi ja -todistellakseen hänelle; ettei hän toivottomasti ollut vajonnut -synnin liejuun. Kun Samuel lopuksi oli saatu vakuutetuksi, että hän -ehkä voisi alottaa uutta elämää, tahtoi hän ehdottomasti palata -takaisin sille asteelle, jossa oli aikaisemmin ollut ja jälleen -antautua taisteluun nälän kanssa. - --- Minun täytyy todistaa, että voin voittaa, sanoi hän. Olen kerran -langennut kiusaukseen, nyt täytyy minun uhmata sitä. - --- Mutta, Samuel, huomautti tohtori, kenenkään ihmisen velvollisuus -ei ole kuolla nälkään. Sinun täytyy antaa minun auttaa itseäsi ja -koittaa löytää sinulle jotakin hyödyllistä työtä. On kyllä ihmisiä, -joista tulee sinulle ystäviä. - --- Älkää luulko minua epäkiitolliseksi, huudahti nuorukainen, mutta -minkätähden suosittaisi juuri minua? Nälkäänäkeviä on niin paljon ja -juuri tässä kaupungissa. Mintätähden minun pitäisi tulla autetuksi, -kun eivät hekään tule? Eikö se ole minun puoleltani itsekästä? - --- Minä en näe siinä mitään pahaa, sanoi tohtori. - --- Nähkääs, sir, sanoi Samuel, ettekö olekin sentähden niin avulias -minua auttamaan, että minä olen ollut niin apeamielinen. Mutta onhan -niin monta muuta, joita ei ole autettu, minä tunnen muutamia, jotka -tarvitsisivat apua paljon kipeämmin kuin minä ja jotka myöskin ovat -sen ansainneet. - --- Minusta tuntuu, poikani, kuin sinä olisit liian ankara itsellesi --- ja myöskin minulle. Minä en voi lieventää koko mailman hätää. Minä -autan lähintä ympäristöäni niin kauvas, kuin minun voimani riittävät, -enempää en voi tehdä. Sinua täytyy minun auttaa. Ja etkö huomaa, että -minä haluan pitää sinua läheisyydessäni, niin että voin pitää huolta -siitä, että sinun hyvin kävisi? Ja ehkäpä -- kuka tietää? -- voit -sinä auttaa minua. "Eloa on runsaasti", kuten olet kuullut, "mutta -elonleikkaajia on vähän". Minun kirkossani voit sinä monella tavoin -olla apuna. - --- Oh, sir! huudahti Samuel täynnä kiitollisuutta. Ja te tahdotte -niin...? - --- Minä tahdon niin aivan varmasti, sanoi tohtori Vince. Sinä olet -löytänyt uuden valon, sinä tahdot alkaa uuden elämän. Jää tänne -Lockmanvilleen. Koko mailmassa ei ole ainoatakaan paikkaa, jossa -sinua paremmin tarvittaisiin. - -Koko ajan oli pikku tyttö istunut äänetönnä ja kuunnellut -keskustelua. Nyt nousi hän ylös, meni Samuelin luo ja laski kätensä -Samuelin käteen. - --- Oi, olkaa nyt kiltti ja jääkää! pyysi hän. - --- Hyvä, minä jään, lupasi Samuel. - -Sitten alkoivat he keskustella tulevaisuudesta ja mitä tohtori Vince -voisi tehdä hänen hyväkseen. Hyvä tohtori oli enemmän huolissaan -asiasta, kuin mitä tahtoi Samuelille näyttää. - --- Minä kysyn mister Wygantilta, sanoi hän, ehkä hänellä on -tehtaissaan sinulle paikka. - --- Mr Wygantko? kysyi Samuel. Tarkoitatteko miss Gladyn isää? - --- Häntä juuri. Tunnetteko te miss Gladyn? - --- Olen tavannut hänet pari kertaa. - --- He kuuluvat minun seurakuntaani, selitti tohtori. - --- Samuel vavahti. - --- Kuinka! huudahti hän. Silloin täytyy teidän... täytyy teidän olla -Pyhän Matteuksen kirkkoherra. - --- Niin olen, vastasi tohtori. Etkö sitä ennen tiennyt? - -Poika tunsi itsensä hämmästyksellä lyödyksi. Hän oli nähnyt suuren -punaisesta graniitista rakennetun temppelin, paljon ihanamman -rakennuksen, kuin mitä hän milloinkaan oli edes uneksinut. - --- Etkö sinä koskaan ole käynyt siellä jumalanpalveluksessa? kysyi -tohtori. - --- Olen kerran ollut lähetyskirkossa, sanoi Samuel tarkottaen sillä -pientä kappelia köyhäin kaupunginosassa. Eräs ystäväni käy siellä -- -Sophie Stedman. Hän työskentelee mister Wygantin pumpulitehtaassa. - --- Minua ilahuttaisi, jos sinä tulisit kirkkoon, sanoi tohtori. - --- Minäkin sitä haluaisin, vastasi nuorukainen. En varmaan tiennyt, -olisiko se minulle sallittua. - --- Minua pahoittaa, että olet saanut sellaisen käsityksen, sanoi -tohtori Vince. Kirkko avaa sylinsä kaikille. - --- Minä tiesin kaikkien rikkaitten käyvän Pyhän Matteuksen kirkossa, -sanoi Samuel anteeksipyytäen. - --- Kirkko ei kuulu rikkaille, keskeytti tohtori juhlallisella -vakavuudella, kirkko kuuluu herralle. - -Kiitollisena ja onnellisena lähti Samuel Pyhän Matteuksen kirkkoon. -Ja syvällä hänen sydämessään kuiskasi ääni, että se oli myöskin miss -Gladyn kirkko. Ja hän tahtoi jälleen nähdä jumaloittunsa. - - - - -XVI. Samuelista tulee kirkonpalvelija. - - -Syvästi liikutettuna palasi Samuel Stedmanin luo kertomaan suuresta -onnestaan. Perhe istui piirissä hänen ympärillään kuunnellen -hämmästyneenä. Ihmeellistä oli, että heillä oli talossaan henkilö, -joka joutui niin monenlaisiin seikkailuihin! - -Mutta nuorukainen huomasi, ettei asia näyttänyt tekevän Sofiaan niin -syvää vaikutusta kuin hän oli odottanut. Sofia istui ja tuki päätään -käsillään. Ja kun muut olivat jättäneet huoneen, sanoi hän: - --- Oi, Samuel, minä tunnen itseni tänään niin heikoksi! En tiedä, -miten voin kestää. - --- Sofia, huudahti Samuel innokkaasti, minä ehkä voin tehdä jotakin -puolestasi! - --- Millä tavalla? - --- Voin pyytää tohtori Vincen auttamaan sinua saamaan sopivampaa -työtä. - --- Lupasiko hän? kysyi tyttö. - --- Ei, mutta hän on niin kiltti kaikkia kohtaan. Ja, niinkuin tiedät, -käyvät kaikki rikkaat hänen kirkossaan. Hän haluaa, että minä häntä -autan, s.o. että minä teen hänelle sellaisia töitä, joihin kykenen. - -Samuel tuhlasi runsaasti kiitosta hyvälle ja ystävälliselle papille -ja koetti innostuttaa Sofiaa kuvauksillaan uudesta mailmasta, joka -nyt Sofiallekin avautuisi. - --- Menen hänen luokseen taas huomenna, sanoi hän. Silloin saat nähdä! - --- Samuel, lausui tohtori, kun nuorukainen seuraavana aamuna saapui -hänen luokseen, minä olen löytänyt sinulle jotakin. - -Samuelin sydän hypähti ilosta. - -Asianlaita oli niin, että Pyhän Matteuksen kirkon vartija alkoi tulla -vanhaksi. Hänen tilalleen ei tahdottu ottaa ketään muuta, mutta hänen -täytyi saada apulainen. Palkka ei tulisi olemaan suuri, mutta Samuel -saisi tilaisuuden vaikuttaa kirkossa ja oleskella hyväntekijänsä -läheisyydessä. Kiitollisuuden kyyneleet nousivat hänen silmiinsä, kun -sai kuulla tämän arvokkaan uutisen. - --- Nyt saan nähdä miss Gladyn sitä useammin! kuiskasi innokkaasti -ääni hänen sisässään. - -Päivää jälkeenpäin, sunnuntaina, alkoi Samuel toimensa kirkossa. Miss -Wygant oli siellä häikäisevän kauniissa kevätpuvussaan, mutta samalla -kertaa vakavana, mikä hyvin soveltui pyhäpäivään. Hän ei nähnyt -ihailijaansa ennenkuin jumalanpalveluksen jälkeen. - --- Kas -- Samuel! Oletteko täällä? huudahti tyttö. - --- Olenpa niinkin, miss Glady, sanoi Samuel. Olen päässyt tänne -kirkonvartijan apulaiseksi. - -Miss Wygant seisoi hetkisen puhellen Samuelin kanssa, joka käytti -tilaisuutta hyväkseen mainitakseen Sofia Stedmanista. Hän kertoi -tytön elämäntarinan. Päästyään loppuun, sai hän äkkinäisen -päähänpiston kertoa, miten Sofia oli miss Gladyn käsistä ottanut -joululahjansa ja miten hän oli huoneessaan säilyttänyt miss Gladyn -muotokuvaa. - -Miss Wygant tuli luonnollisesti liikutetuksi. - --- Minä katson, mitä voin hänen hyväkseen tehdä, sanoi hän. Mitä te -ehdottaisitte? - --- Olen ajatellut, sanoi Samuel rohkeasti, että teillä kotona olisi -hänelle mahdollisesti jokin paikka. Se tekisi hänet niin iloiseksi. - --- Minä, katson, lupasi tyttö. Tahdotteko tuoda hänet huomenna minun -luokseni, Samuel? - --- Tahdon kyllä, vastasi Samuel. - -Kun Samuel sitten katsoi tyttöön, huomasi hän tämän silmissä -saman läpitunkevan katseen kuin kerran ennenkin, ja se saattoi -veren syöksähtämään hänen poskilleen ja aikaansai saman omituisen -pelottavan tunteen kuin silloinkin. Hän käänsi heti pois katseensa, -ja hänen polvensa tutisivat, kun hän astui käytävää pitkin poispäin. - -Hän näki miss Gladyn nousevan automobiiliinsa. Sitten kiiruhti hän -takaisin sakaristoon. - -Tohtori oli juuri riisunut papinkauhtanansa ja pistämässä kalvosimia -käsiinsä. - --- Herra tohtori, sanoi Samuel, minulla on puhuttavana teille eräästä -asiasta. - --- Mistä sitten, Samuel? - --- Sen selvittäminen ottaa kyllä ainakin parin minuutin ajan. - --- Minä olen nyt lähdössä kotiin syömään päivällistä... alkoi pastori. - --- Tulen mukananne, jos saan, sanoi Samuel. Se on todella jotakin -hyvin tärkeätä. - --- No, tulkaa sitten, sanoi tohtori vähän levottomasti. - --- Satuin sitä ajattelemaan viime yönä, selitti Samuel heidän -käydessään katua pitkin. Se piti minua hereillä useita tunteja. -Tohtori Vince, minun mielestäni meidän pitäisi kääntää master Albert -Lockman! - --- Kääntääkö hänet? huudahti kirkkoherra ihmeissään. - --- Niin, sir. Hän viettää kauheaa elämää, hän on hyvin huonolla -tiellä. - --- Niin, Samuel. Se on vallan hirveää, minä tiedän... - --- Meidän täytyy tehdä työtä hänen suhteensa, huudahti Samuel. Hän ei -saa jatkaa samalla tavalla! - --- Onnettomuudeksi, sanoi tohtori Vince innokkaasti, ei minun sovi -tehdä mitään tässä asiassa. Lockmanin perhe, näetkös, on aina -kuulunut presbyterianeihin. Heidän sielunhoitajansa on siis tohtori -Handy enkä minä! - --- Mutta tekeekö tohtori Handy mitään tässä asiassa? jatkoi Samuel -itsepäisesti. - --- En tiedä, Samuel. - --- Niin, mutta ellei hän sitä tee, niin täytyy meidän tehdä se, -tohtori Vince. Jotakin täytyy tehdä. - --- Poikani, sanoi kirkkoherra, ehkei sinun ole helppo tätä ymmärtää, -mutta joka tapauksessa on tämä tunneasia. Luuletko, että minun sopisi -mennä houkuttelemaan hyvin rikasta jäsentä pois toisesta kirkosta. - --- Mutta mitä hänen rikkaudellaan on tämän asian kanssa tekemistä? -kysyi nuorukainen. - --- Onnettomuudeksi, Samuel, tulee kalliiksi rakentaa kirkkoja, ja -useammat papit ovat, näetkös, riippuvaisia palkastaan. - --- Hyvä tohtori yritti kääntää asiaa leikiksi, mutta Samuel otti sen -mitä vakavimmalta kannalta. - --- Toivon, sanoi hän, että te ette ole riippuvainen kenenkään -sellaisen ihmisen rahoista, kuin master Albert. - --- Hm -- en, sanoi tohtori reippaasti. - --- Olkaa hyvä ja ymmärtäkää minua oikein, jatkoi Samuel. Ei ole -kysymys ainoastaan siitä, että master Albert turmelee oman elämänsä. -Siihen lienee hänellä oikeus, jos hän tätä oikeutta tahtoo käyttää. -Mutta siitä on kysymys, mitä hän tekee muille. On kysymyksessä -hänen rahansa, tohtori Vince. Ajatelkaapa vaan. Hänellä on -seitsemänsadantuhannen dollarin vuositulot! Eikä hän milloinkaan ole -ansainnut senttiäkään siitä, eikä hän tiedä, mitä tekisi rahoillaan. -Te tiedätte, herra tohtori, että tämä ei ole oikein! - --- Ei, sanoi pappi, se on todellakin hyvin väärin. Mutta minkä sille -asialle voi? - --- Minä en tiedä. Minä en ole ehtinyt asiaa lähemmin ajattelemaan, -olen vain saanut sellaisen päähänpiston. Mutta minä ajattelin, että -jos joku sellainen kuin te, herra tohtori, joku jota hän kunnioittaa, -voisi esittää hänelle asian, niin käyttäisi hän rahansa johonkin -hyvään tarkoitukseen. Ja ellei hän tahdo, niin pitäisi hänen luopua -niistä. - -Tohtori hymyili. - --- Minä pelkään, Samuel, että hän tuskin sitä tekisi! - --- Mutta, tohtori, tällä lailla ei saa jatkua! - -Itsepä tässä kaupungissa on ihmisiä, jotka ovat kuolemaisillaan -nälkään. Ja hänellä on seitsemänsadantuhannen tulot vuodessa! Voiko -tällainen ajanpitkään jatkua? - --- Ei, minä toivon, poikani, että se ei jatkuisi. Kerran kaikki -kääntyy paremmaksi. Mutta se asia täytyy jättää kehitykselle. - --- Kehityksellekö? sanoi Samuel hämmästyneenä. Uskotteko te -kehitykseen. Siitä professori Stewartkin puhui. - --- Niin, katsos, sanoi kirkkoherra hämillään, minä tarkoitan, että -suuret yhteiskunnalliset voimat ovat toiminnassa -- suuria muutoksia -tapahtuu. Mutta vaikuttavat hyvin hitaasti. - --- Minkätähden niin hitaasti? huomautti Samuel. Senkötähden, että -niin monet ihmiset eivät välitä mistään? - --- Näetkös, Samuel... alkoi kirkkoherra. - --- Jos kaikki työskentelisivät asian hyväksi, tapahtuisi muutos -nopeasti! keskeytti hänet Samuel. - -Syntyi hetken hiljaisuus, Lopuksi huomautti pappi; - --- Samuel, sinä näytät olevan kovin kiintynyt yhteiskunnallisiin -kysymyksiin. - --- Olen kyllä, sir, vastasi nuorukainen. Olen itse kuulunut köyhiin -ja nälkäänäkeviin, ja minä tiedän, miltä se tuntuu. Kukaan muu ei -sitä voi ymmärtää, ette edes te, sir, kuinka hyväsydämminen te -olettekin. Te ette tiedä, mitä se on, sir, ei, te ette tiedä! - --- Ehkä en, poikani, sanoi kirkkoherra. Mutta voin vakuuttaa sinulle, -poikani, että minun omatuntoni ei ole läheskään rauhallinen. -Kuitenkin on ainoa, mitä voimme tehdä, se, että emme ole liiaksi -kärsimättömiä -- meidän täytyy opetella odottamaan... - --- Mutta, herra tohtori, pitääkö ihmisen odottaa siksi, kun se kuolee -nälkään? - -Se oli kiusallinen kysymys, ja ehkäpä olikin parasta, että tohtori -Vince nyt seisoi asuntonsa luona. - --- Nyt minun täytyy mennä sisälle, sanoi hän. Saamme näistä asioista -puhua toisella kertaa. - --- Niin, sen me teemme, sir, sanoi Samuel. - -Tohtori heitti häneen pikaisen silmäyksen. Mutta pojan kasvoilla oli -tavallinen ilmeensä, joka kertoi rehellisestä innostuksesta. - - - - -XVII. Käynti miss Glady Wygantin luona. - - -Samuel lähti tiehensä vieläkin tuumiskellen vaikeata kysymystä. -Jotakin täytyi master Albertin suhteen tehdä, se oli varmaa. -Ennenkuin Samuel meni syömään päivällistä, oli hän ehtinyt tehdä -vielä toisen suunnitelman. Hän kääntyisi miss Gladyn puoleen! Hän -koettaisi saada tämän ryhtymään kadonnutta pelastamaan! - -Kello kahdeksan seuraavana aamuna saapuivat Samuel ja Sofia miss -Wygantin kotiin saadakseen puhutella häntä. He menivät palvelijain -käytävälle, mutta palvelustyttö, joka tuli avaamaan, kehoitti heitä -vielä poistumaan, koska miss Glady ei koskaan tavannut nousta ennen -kello kymmentä eikä koskaan ennen kello yhtätoista ottanut ketään -vastaan. - -He siis palasivat kotiin ja tulivat takasin kello yksitoista. Heidät -johdettiin erääseen arkihuoneeseen toisessa kerroksessa, ja siellä -tuli miss Glady heitä vastaan puettuna tulipunaiseen aamutakkiin. - --- Vai tämäkö on Sofia! huudahti hän. Voi sinua pikku tyttöraukka! - -Ja hän katseli tarkkaan pientä tehtaantyttöä, jonka vartalo oli -kutistunut, posket kuopalla ja hame kulunut ja paikkainen. Sofia -puolestaan tarkasteli ihmeellistä prinsessaa, joka oli pitkä ja -komea, joka säteili terveyttä ja kauneutta. - --- Ja sinä työskentelet meidän pumpulitehtaassamme! huudahti miss -Glady. Kuinka kauheaa! Ja väitättekö te täydellä todella, Samuel, -että tämä lapsi on kolmentoistavuotias? - --- Kyllä, miss Glady, vastasi Samuel. Tyttö kääntyi nopeasti ja -painoi seinässä olevaa nappulaa. - --- Lähettäkää tänne missis Harris, sanoi hän sisään astuvalle -palvelijalle. - --- Missis Harris on meidän taloudenhoitajattaremme, lisäsi hän -kääntyen Samuelin puoleen. Minun täytyy kysyä häneltä neuvoa tässä -asiassa. - --- Neuvon kysyminen kävi hyvin nopeasti. - --- Missis Harris, tämä on Sofia Stedman, pieni tyttö, jota minä -haluan auttaa. En tiedä, mitä hän osaa tehdä, mutta siitä voitte te -ottaa selvän. Minä tahdon, että hän saa jonkinlaisen paikan täällä, -mutta kovaa työtä ette saa hänellä teettää. - --- Mutta, miss Glady, sanoi taloudenhoitajatar hämmästyneenä, minä en -tiedä hänelle mitään työtä. - --- Te saatte luvan löytää jotakin, oli nuoren neidin vastaus. Minä -tahdon, että hän saa tilaisuuden oppia. Ottakaa hänet mukaanne, niin -saatte puhua asiasta. - --- Kyllä, miss Glady, sanoi missis Harris, ja niin jäi Samuel yksin -jumalattarensa kanssa. - -Samuel istui katse kiinnitettynä lattiaan. Hän aikoi juuri ottaa -esille sen raskaan kysymyksen, joka hänen mieltään painoi, kun miss -Glady virkkoi. - --- Samuel, kysyi tyttö, miksi te jätitte serkkuni? - -Samuel epäröi. - --- Minä... minä en puhu siitä mielelläni, miss Glady. - --- Niin, mutta kertokaapa siitä minulle, intti tyttö. - --- Lähdin pois siksi, että huomasin hänen juovan itsensä juovuksiin, -vastasi Samuel. - --- Oh! huudahti tyttö. Koska se tapahtui? - --- Keskiviikkoa vasten yöllä, miss Glady. - --- Kertokaa minulle koko juttu, Samuel. - --- Minä... minä teen sen hyvin vastenmielisesti, soperteli Samuel. -Juttu ei ole sovelias kerrottavaksi hienolle naiselle. - --- Tiedän asiasta jo vähän kamaripalvelijani kautta. Jack Holliday -oli siellä, eikö niin? - --- Oli. - --- Ja muutamia naisia? - --- Niin. - --- Kuinka monta, Samuel? - --- Neljä, miss Glady. - --- Kertokaa enemmän, Samuel. Mitä naisia ne olivat? - -Samuelin oli hyvin vaikea vastata näihin kysymyksiin. Puhuessaan hän -punastui. Mutta miss Glady ei ollut ollenkaan hämillään, päinvastoin -oli hän halukas kuulemaan asian yksityiskohdista. - --- Sanoitte hänen nimensä olleen Belle. Mahtoiko hän olla sama tyttö, -joka esiintyi "Mandelayn tytöissä"? Oliko hän tanssijatar, Samuel? - --- En tiedä, miss Glady. - --- Mitä sitten? - -Samuel vaikeni, mutta virkkoi hetken kuluttua: - --- Sitä en tosiaankaan voi kertoa. - --- Miksi ette? - --- Siksi että olen luvannut vaijeta. - --- Kenelle olette luvannut? - --- Ylikonstaapelille, miss Glady. - --- Ylikonstaapelille! Oh, minä tiedän, poliisiylikonstaapelille. - --- Niin. - --- Mutta mitä tekemistä oli poliisilla tämän asian kanssa? - --- Ne panivat minut vankilaan, miss Glady. He luulivat minun sen -tehneen. - --- Tehneen -- mitä sitten? Taas vaikeni poika. - --- Kuulkaa, Samuel, sanoi miss Glady. Te tiedätte, että minä olen -Pertin serkku. Hän on aivan yksinään mailmassa, ja minä olen hänestä -edesvastuussa... - --- Oh, miss Glady! huudahti nuorukainen. Kunpa te vaan tahtoisitte -häntä auttaa. Minun tarkoitukseni oli juuri kysyä teiltä... - --- Mutta kuinka voin minä häntä auttaa, ellette te anna minulle -mitään tietää! - -Se vaikutti. Samuel kertoi koko jutun. Miss Glady istui mykkänä -kauhusta. - --- Hän tappoi itsensä! Hän tappoi itsensä! huudahteli hän kyeten -tuskin puhumaan. - --- Niin, miss Glady, sanoi Samuel. Ja se oli kauheaa! Ette voi -käsittää, kuinka kauheaa se oli! - --- Luin sanomalehdestä itsemurhasta. Mutta en mitenkään edes -aavistanut, että Pertti olisi jotenkin sekaantunut asiaan. - -Syntyi hetken hiljaisuus. - --- Hänellä on omallatunnollaan kauhea asia... alkoi Samuel. - --- Hänen täytyy olla kauheasti pelästynyt, virkkoi tyttö lisäten -nopeasti: Samuel, ette suinkaan te ole tästä kenellekään puhunut? - --- En ainoallekaan ihmiselle, miss Glady. - --- Oletteko varma siitä? - --- Täydellisesti. - --- Ette ole siitä kertonut tohtori Vincelle? - --- Sanoin hänelle vain, että lähdin master Albertin luota siksi, että -hän joi itsensä juovuksiin, ja se oli totta, miss Glady. - --- Oli, vastasi tyttö lisäten: Tehän puhutte aina totta, Samuel, -ettekö puhukin. - --- Koetan tehdä niin, vastasi tämä. - --- Te olette hyvin hyvä ihminen, eikö totta? huudahti tyttö. Samuel -punastui. - --- Ei, sanoi hän juhlallisesti, minä en ole ollenkaan hyvä ihminen. - -Miss Glady, tarkasteli häntä hetkisen, jonka jälkeen hänen kasvonsa -menivät hymyyn. - --- Olen kuullut sananlaskun, lausui hän: Jos olet hyvä, tulet -onnelliseksi, mutta menetät paljon hauskuutta. - -Samuel mietti. - --- Se on kauhea lause, selitti hän vakavana. - -Miss Glady nauroi. Hän jatkoi Samuelin kuulustelemista -itsemurha-asiasta ja antoi tyydyttää uteliaisuuttaan viimeisten -rumien yksityiskohtien suhteen. - -Sitten pudisti hän päätään ja kysyi äkkiä: - --- Miksi teillä on tuo kauhea esine? Samuel säpsähti. - --- Mikä esine? kysyi hän. - --- Tuo kaulaliina. - --- Minä ostin sen itselleni... Samuel vaikeni hämmentyneenä ja tytön -naurunhohotus kaikui huoneessa. - --- Ottakaa se pois! sanoi hän. - -Tyttö nousi ylös, meni Samuelin luo ja sanoi: - --- En voi sitä katsella. - -Vapisevin sormin otti Samuel liinan kaulastaan. Ja tyttö irroitti -vyötäisiltään kauniin punaisen nauhan leikaten sen sopivan pituiseksi. - --- Ottakaa tämä, kehoitti hän Samuelia, niin minä näytän, miten se -solmitaan. - -Samuel oli kuin unessa. Tyttö oli aivan hänen lähellään, ja -hänen sormensa leikkivät Samuelin kaulan ympärillä. Samuel tunsi -kasvoillaan hänen henkäyksensä, hänen juovuttava tuoksunsa tunkeutui -Samuelin sieramiin. Veri nousi Samuelin päähän, suonet hänen -otsallaan paisuivat, ihmeellisiä, outoja ajatuksia liikkui hänen -mielessään. - --- Kas, nyt on parempi, huudahti tyttö peräytyen askelen voidakseen -ihailla työnsä tulosta. Hän hymyili ihastuttavasti Samuelille. - --- Teillä ei ole ollenkaan makua, Samuel. Minun täytyy teitä -kasvattaa. - --- Paljon kiitoksia, miss Glady, vastasi Samuel hämillään. - --- Tehän tulette silloin tällöin tervehtimään Sofiaa? - --- Tulen, tulen, vastasi Samuel hätäisesti. - --- Ja tulette joskus, kun minä olen kotona. - --- Samuel veti henkeään, puristi kätensä nyrkkiin, mutta vastasi: - --- Tulen. - --- Älkää pelätkö minua, lisäsi tyttö ystävällisesti. Te ette anna -itsellenne puoleksikaan niin paljon arvoa, kuin teidän pitäisi, -Samuel. - -Sitten kuului ääntä etuhuoneesta, miss Glady kääntyi ympäri, ja -sisälle astui taloudenhoitajatar mukanaan Sofia. - --- Mitä nyt? kysyi Glady. - --- Hän ei osaa yhtään mitään, vastasi mrs Harris. Mutta jos tahdotte, -että hänen pitää saada opetusta, niin voihan hän käydä asioilla ja -ommella... - --- Hyvä on, sanoi miss Glady. Ja maksakaa hänelle hyvin. Oletko -tyytyväinen Sofia? - --- Kyllä, neiti, kuiskasi lapsi heikolla äänellä ja niin kiintyneenä -tämän verrattoman olennon ihailemiseen, että voi tuskin lausua noita -kahta sanaa. - --- Sitten on kaikki hyvin, sanoi miss Glady. Tulkaa huomenna, Sofia. -Ja hyvästi, Samuel. Nyt minun täytyy lähteä ulos ratsastamaan. - --- Hyvästi, miss Glady, sanoi Samuel. Älkää unohtako, mitä teidän -piti sanoa master Albertille!. - - - - -XVIII. Tohtori Vincen kanssa keskustelussa. - - -Samuel palasi kotiin tuntien olevansa seitsemännessä taivaassa. -Hän oli saanut paikan sekä itselleen että Sofialle. Ja hän saattoi -toivoa, että työ Pertti Lockmanin parantamiseksi myös alkaisi. Eikö -kirkko ollutkin suuremmoinen laitos elämän kaikkien arvoitusten ja -tehtävien ratkaisu! Ja kuinka onnelliseksi Samuel tunsikaan itsensä -ollessaan tätä laitosta niin lähellä! - --- Hän pysähtyi erääseen katukulmaan. Hän oli huomannut liikekilven: -John Callahan. Viinejä, Väkijuomia, Bernheimer-olutta. - --- Tiedätkös, mikä paikka tämä on? kysyi hän Sofialta. Täällä -työskentelee ystäväni Finnegan. - --- Kuka on Finnegan? kysyi tyttö. - --- Kapakanhoitaja, joka antoi minulle ruokaa, kun olin juuri tullut -kaupunkiin. Hän on hyvä ihminen, vaikka onkin kapakoitsija. - -Samuel oli usein ajatellut Finnegania, sillä hän ei ollenkaan -ymmärtänyt, miten henkilö, joka näytti olevan niin hyväntahtoinen, -voi myydä väkijuomia. Ja nyt sai hän äkkiä loistavan päähänpiston. -Minkätähden pitäisi Finneganin jatkaa väkijuomien myymistä? Heti -huomasi Samuel, että hänellä oli tässäkin asiassa velvollisuuksia. -Hänen täytyi auttaa Finnegania. Ja unohtaen, että hänellä oli -päivällinen vielä syömättä, otti Samuel jäähyväiset Sofialta ja astui -sisälle kapakkaan. - --- Hyvää päivää, nuori ystäväni! huudahti irlantilainen, ja kasvonsa -saivat tyytyväisen ilmeen. Huomattuaan sitten nuorukaisella -irtokauluksen ja kaulaliinan, virkkoi hän: Oh saakeli, sinä näytät -pääsevän eteenpäin mailmassa! - --- Minulla on paikka, vastasi Samuel mahtavasti, minä olen -kirkonvartijan apulainen Pyhän Matheuksen kirkossa. - --- Mitä sinä sanotkaan! Vai olet sinä joutunut tekemisiin -mustamekkojen kanssa. - -Samuel ei kiinnittänyt huomiota sohaisevaan lausuntoon. Hän katsahti -ympärilleen ja huomasi heidän olevan kahdenkesken. Sitten sanoi hän -hyvin vakavasti: - --- Mister Finnegan, saanko muutaman minuutin puhua kanssanne? - --- Saatte kyllä, vastasi Finnegan, ällistyneenä. Mistä on kysymys? - --- Eräästä asiasta, jota minä paljon olen miettinyt, vastasi -Samuel. Te olitte minulle niin hyvä, ja minä huomasin teidän olevan -hyväsydämisen ihmisen. Siksi on minusta aina tuntunut pahalta, että -te myytte väkijuomia. - -Finnegan tarkisteli häntä. - --- Oh saakeli! huudahti hän. Oletko aikonut tehdä minustakin -kirkonpalvelijan? - --- Mister Finnegan, vastasi nuorukainen, pyydän ettette tee minusta -narria, sillä puhun teille aivan vakavasti. - --- Samuel katseli kapakoitsijaa niin rukoilevasti, että tämä -huolimatta asian laadusta tunsi tulevansa liikutetuksi. - --- Jatkakaa! kehoitti hän. Minä kuuntelen. - --- Niin, asia on siten, sanoi Samuel, että on väärin myydä -väkijuomia. Ajatelkaapa vaan, miten juoppous vahingoittaa ihmisiä. -Näin eräänä iltana juopuneen miehen, ja hänen humalansa johti hänet -melkein murhaan. Juoppous tekee ihmiset julmiksi ja itsekkäiksi. -Se ryöstää heiltä itsensähillitsemiskyvyn. Se tekee heidät -työhönkykenemättömiksi, johtaa heidät syntiin ja paheisiin. Se -orjuuttaa ja alentaa heidät. Eikö se ole totta, mister Finnegan? - --- On, myönsi Finnegan, kaikki tuo on totta, ja siksi en minä itse -maistakaan väkeviä juomia. - --- Mutta sentään myytte niitä muille! - --- Niin, poikaseni, mutta minä en tee sitä siksi, että vihaisin -ihmisiä? - --- Minkätähden sitten? - --- Sentähden, vastasi Finnegan, että minun täytyy elää. Se on minun -ammattini, ainoa minkä osaan. - --- Se tuntuu kauhealta ammatilta! huudahti nuorukainen. - --- Ehkäpä, sanoi Finnegan. Mutta muistakaa, ettei se ole mikään -ruhtinaallinen ammatti. Saan tarjoilla koko päivän, vieläpä suuren -osan yötä ja seistä koko ajan. Minulla ei ole myöskään vapaapäiviä --- ja koko palkkani on kaksitoista dollaria viikossa. Ja minulla on -vaimo ja äskensyntynyt lapsi, niin että mitä muuta ihminen minun -sijassani voisi tehdä? - -Ihmeellistä kyllä joutui Samuel nyt katselemaan asiaa uudessa -valossa. Hän oli aina luullut, että kapakoitsijat ja kapakan hoitajat -olivat luonnostaan turmeltuneita ihmisiä. Oliko mahdollista, että he -harjoittivat ammattiaan vain senvuoksi, että heidänkin täytyi elää? -Sellainen ajatuskin riitti yhä enemmän innostuttamaan Samuelia. - --- Sanokaapa minulle, huudahti hän, tekisittekö parannuksen, jos -löytäisin teille jotakin kunniallista työtä, jossa voisitte ansaita -elatuksenne? - --- Tarkoitatko, että minä jättäisin paikkani täällä Callahanilla? -Aivan varmasti niin tekisin. - --- Oh! huudahti poika ihastuneena. - --- Mutta sen täytyy olla varma paikka, lisäsi toinen. Minä en voi -antaa pienen kotini joutua puutteelle alttiiksi. - --- Hyvä, sanoi Samuel, minä hankin teille mitä haluatte. - --- Saakeli soikoon, nuori ystäväni, kannatko sinä työpaikkoja -taskussasi. - --- En, mutta tohtori Vince on pyytänyt minua häntä auttamaan; minä -menen puhumaan hänelle teistä. - -Niinpä lähti hän suoraapäätä pappiraukan luo. Samuel esitti asiansa -ja tohtori Vince väänteli epätoivoissaan käsiään. - --- Samuel, tämä on tosiaankin liikaa, huudahti hän. Enhän minä voi -hankkia työtä kaikille Lockmanvillen asukkaille. - --- Mutta tohtori, huomautti Samuel, minä luulen että te ette oikein -ymmärtänyt tarkoitustani. Tämä mies haluaa viettää kunniallista -elämää, mutta ei voi tehdä sitä siksi, että hänellä ei ole -tilaisuutta siten ansaita leipäänsä. - --- Ymmärrän sen varsin hyvin, Samuel. - --- Mutta, herra tohtori, mitä hyödyttää parantaa ihmisiä, kun heidät -tuolla tavalla sidotaan? - -Syntyi hetken hiljaisuus. - --- Pelkään, että on turhaa työtä selittää sinulle tätä asiaa, sanoi -pappi. Mutta sinun täytyy tehdä itsellesi selväksi, että mailmassa on -paljon ihmisiä, joilta puuttuu työtä ja että, sitä pahempi, näyttää -olevan totta, että on enemmän ihmisiä kuin työtä. - --- Niin, sanoi Samuel, mutta sitähän professori Stewartkin minulle -opetti. Ja te sanoitte sen olevan syntistä. - --- Hm! sanoi tohtori hämmentyneenä. - --- Ettekö huomaa, jatkoi Samuel innokkaasti, että te joudutte suoraan -takaisin Herbert Spenceriin. Jos on enemmän ihmisiä kuin työtä, niin -täytyy ihmisten tapella työstä. Siinähän se olemassaolon taistelu ja -ahneitten sekä itsekkäitten yksilöjen säilyminen on. Jos Finnegan ei -haluaisi olla kapakanhoitaja, niin hän ja hänen perheensä kuolisivat -nälkään, ja joku muu, joka ei pelkää tuota ilkeätä ammattia, jatkaisi -sitä ja eläisi. Nuorukainen seisoi odottaen. - --- Ettekö käsitä sitä? jatkoi hän. - --- Ymmärrän kyllä, sanoi tohtori. - --- Ja te olette sanonut minulle, että ainoa tapa välttää tuollaista -tulosta on elää muitten hyväksi -- palvella ja auttaa niitä? Enkö -minäkin pyri tekemään juuri niin? - --- Kyllä, poikani. Mutta mitä me sille voimme? - --- Oh, herra tohtori, ettekö te ole kirkkonne pää? Ja ihmiset tulevat -teidän luoksenne saamaan neuvoja. Teidän täytyy selitellä niille -näitä asioita, jotta muutos saataisi aikaan. - --- Mutta _millainen_ muutos, Samuel? - --- En minä tiedä, sir. Minä vain hapuilen ja hapuilen ja koetan -löytää jotakin. Mutta yhdestä asiasta olen varma -- että muutamilla -ihmisillä on liian paljon rahaa. Teidän seurakunnassannehan on -ihmisiä, joilla on enemmän rahaa, kuin minkä voivat kuluttaa useana -satana vuotena. - --- Ehkäpä, sanoi kirkkoherra. Mutta mitä pahaa siinä on? - --- Siitäpä juuri riippuukin se, että toisilla ei ole mitään! -Ajatelkaapa vaan, että juuri tällä hetkellä kuolee ihmisiä nälkään -- -vieläpä täällä Lockmanvillessä! He haluavat tehdä työtä, mutta heillä -ei ole työtä. Minä voisin mainita teille esimerkkejä tytöistä, jotka -haluavat työskennellä mister Wygantin puuvillatehtaassa, mutta hän ei -suo heille sitä. - --- Mutta, poikaseni, eihän se ole mister Wygantin syy. Se riippuu -siitä, että nyt jo on liiaksi puuvillakutomoita. - --- Olen ajatellut sitä asiaa, sanoi Samuel vakavasti, eikä tuo -selitys tunnu oikealta. On vain liian paljon vaatteiden puutteessa -olevia ihmisiä. Sofia-raukka esimerkiksi. - --- Niin, luonnollisesti, sanoi tohtori. Mutta heillä ei ole rahoja, -joilla ostaisivat vaatteita... - --- Samuel oli kovasti mielenliikutuksissaan. - --- Niin, niin! huudahti hän. Ja enkö minä juuri äsken sanonut sitä -samaa. Heillä ei ole rahaa siksi, että rikkailla on kaikki. - -Vastausta ei tullut ja hetken kuluttua teki Samuel uuden hyökkäyksen: - --- Aivan varmasti on itsekästä, että mister Wygant sulkee tehtaansa -ovet köyhältä väeltä vain senvuoksi, että näillä ei ole rahaa. Eikö -hän voisi antaa heidän kutoa kangasta itselleen? - --- Samuel, huomautti tohtori, sehän olisi luonnotonta. - --- Miksi niin, sir? - --- Siksi, poikani, että he yhtenä päivänä voisivat tehdä enemmän kuin -mitä kokonaisessa vuodessa käyttävät. - --- Sitä parempi, tohtori. He voisivat antaa ylijäämän muille -ihmisille, jotka sitä tarvitsevat -- ja muut ihmiset voisivat tehdä -heille tavaroita. Esimerkiksi Sofia. Hän ei tarvitse vain vaatteita, -hän tarvitsee kenkiä ja ennenkaikkea tarvitsee hän tarpeeksi ruokaa. -Ja kysymyksen ollessa riittämättömästä ravinnosta ajatelkaa, mitä -tuhlataan esimerkiksi master Albertin talossa! Fairviewissä on -tarpeeksi peltomaata tuottamaan leipäravintoa koko kaupungille. -Minä tunnen tämän asian, sillä minä olen itse ollut maanviljelijä. -Ja sitten on tapana pitää joukko kilpa-ajohevosia, joilla kukaan ei -koskaan ratsasta. - --- Samuel, sanoi kirkkoherra, se on totta -- ja se on väärin. Mutta -mitä _minä_ sille voin? - -Samuel tirkisteli häntä. - --- Tohtori, huudahti hän, en voi kuvata, kuinka ikävä minun on kuulla -teidän puhuvan noin! - --- Mitä sinä tarkoitat? sanoi kirkkoherra ylenmäärin hämillään. - -Nuorukainen jatkoi suuttuneena: - --- Te sanoitte, että meidän täytyy uhrautua ja auttaa muita! Te -sanoitte sen olevan meidän ainoan velvollisuutemme! Ja minä uskoin -teitä -- olin valmis seuraamaan teitä. Ja tässä minä nyt olen minä -haluan seurata teitä, mutta ette tahdo johtaa. - -Nämä sanat olivat kuin tikarinpisto. Tohtori näytti tuskaantuvan. -Myöskin Samuel tuskaantui. Hän tunsi mitä voimakkaimpia -sydämmentuskia. - --- Se surettaa minua enemmän, kuin mitä voin kuvailla! huudahti hän. -Ajatelkaa kärsiviä ihmisiä -- ei kukaan heitä sääli! Ja kuinka te -voitte vaijeta -- kuinka voi Kristuksen paimen vaijeta silloin, kun -toiset hänen lampaistaan elävät ylellisyydessä ja loistossa, toiset -kuolevat nälkään? - -Syntyi pitkäaikainen hiljaisuus. Tohtori Vince istui mykkänä ja -jäykkänä ja lujasti puristaen tuolinsa selkänojaa. - --- Samuel, sanoi hän, sinä olet oikeassa. Ensi sunnuntaina minä -saarnaan tästä työttömyyskysymyksestä. - --- Oh, kiitos, sir, tuhannet kiitokset! huudahti Samuel -kiitollisuuden kyyneleet silmissään. Ja hän puristi ystävänsä kättä. -Mutta sitten pälkähti hänen päähänsä uusi ajatus. - --- Ja siihen mennessä, tohtori, sanoi hän, mitä minä sanon -Finneganille? - - - - -XIX. Uusi käynti miss Gladyn luona. - - -Se, joka on ottanut kannettavakseen kaikki ihmishuolet, niinkuin -Samuel oli tehnyt, tulee pian huomaamaan, että se vaatii paljon -aikaa. Samuel teki parhaansa pitääkseen ajatuksensa kiinnitettyinä -niihin tärkeisiin tehtäviin, joita hänellä oli ratkaistavana. Mutta -hän huomasi ajatuksensa tuon tuostakin kiintyvän miss Gladyyn. Kerta -kerran perästä nousi hänen kuvansa Samuelin silmien eteen karkottaen -pois kaiken muun. Hänen kauneutensa hurmasi Samuelia ja viekotteli -hänen mielikuvitustaan kaikenlaisille ihmeellisille harha- ja -seikkailuretkille. - -Miss Glady oli pyytänyt häntä palaamaan, ja Samuel mietti, miten -kauvan hänen pitäisi odottaa. Hänen piti mennä tapaamaan Sofiaa, -mutta se oli luonnollisesti vain tekosyy, sillä hän tapasi Sofian -joka ilta heidän yhteisessä kodissaan. - -Samuel odotti kolme päivää, mutta ei voinut kauvempaa. Kaipaus saada -nähdä miss Glady vaikutti kuluttavana tulena hänen sisimmässään. - -Kello yksitoista saapui hän miss Gladyn luo, ja Sofia tuli avaamaan. - --- Sanon hänelle, että sinä olet täällä, sanoi tyttö ymmärtäen heti. - -Hän juoksi rappuja ylös palaten hetken kuluttua takaisin ja pyytäen -Samuelia seuraamaan mukana. - --- Oh, Samuel, hän on niin iloinen! huudahti lapsi. - --- Etkö sinä tule mukaan? kysyi Samuel yksinkertaisuudessaan. - --- En, hän kielsi minua tulemasta, vastasi Sofia. - -Samuel meni miss Wygantin omaan arkihuoneeseen ja näki hänet -pukeutuneena aamutakkiin, vielä kauniimpaan, kuin hänellä viime -kerralla oli ollut päällään. - --- Ette voi uskoa, kuinka iloinen minä olen nähdessäni teidät, -huudahti tyttö. - -Samuel myönsi olevan vaikea sitä uskoa lisäten: - --- En ymmärrä minkätähden se teitä ilahuttaisi, miss Glady. - -Miss Glady katseli häntä. - --- Samuel, teistä varmaankin kaikki on sangen mielenkiintoista? kysyi -tyttö. - --- Kyllä, miss Glady, vastasi Samuel. - --- Ja minusta kaikki on kauhean ikävää. - --- Ikävää! huudahti nuorukainen ihmeissään. Täällä -- tässä talossa! - --- Se tuntuu teistä kummalliselta, eikö niin? - --- Niin, teillähän on kaikkea, mitä haluatte, huudahti Samuel. - --- Niin, ja minä olen kyllästynyt kaikkeen. - -Nuorukainen katseli häntä ihmeissään. - --- Se on totta, mitä minä sanon. Kaikki, jotka minua ympäröivät, ovat -ikäviä, kovin ikäviä -- he elävät tyhmää ja ikävää elämää. Minä istun -suljettuna tänne kaupunkiin, minun täytyy tänä kesänä viettää täällä -koko kuukausi. - -Samuel katseli häntä ihmeissään ja alkoi tuntea osanottoa. Hän oli jo -ennenkin huomannut, että miss Glady ei ollut onnellinen. Hänellä oli -siis tässäkin uusi velvollisuus, hänen täytyi auttaa tätä kaunista, -nuorta naista huomaamaan onnellisen asemansa. - -Tämä ajatus sai hänet ilosta vavahtamaan. - --- Oh, mitä te sanottekaan, miss Glady! huudahti hän. Muistakaahan -toki, kuinka paljon hyvää te teette! - --- Hyvää? huudahti tyttö. Millälailla sitten? - --- Ajatelkaa vaan Sofiaa! Kuinka onnelliseksi olettekaan tehneet -hänet. - --- Vai niin, vastasi tyttö väsyneesti, ehkäpä. - --- Ja minut! huudahti Samuel. - --- Olenko minä tehnyt teidät onnelliseksi? kysyi tyttö. - --- Minä en ole milloinkaan ennen tuntenut itseäni niin onnelliseksi, -vastasi Samuel. - -Se ilo, jota hän tunsi, säteili hänen silmistään, ja tyttökin antoi -katseensa levätä hänessä. Kauvan he seisoivat ja katselivat toisiaan; -sitten astui tyttö nauraen Samuelin luo. - --- Samuel, sanoi hän, teidän kaulaliinanne ei ole oikein hyvin -solmittu. - -Vielä kerran koskettivat tytön sormet Samuelin kaulaa, hän tunsi -kasvoillaan tämän hengityksen, tytön säteilevä kauneus hurmasi hänet. -Hänen sydämmensä jyskytti, aivonsa huumaantuivat ja kuin juopuneena, -melkein tietämättömänä, mitä teki, ojensi hän kätensä ja veti tytön -luokseen. - -Mutta samalla hetkellä valtasi hänet kauhu. Mitä hän olikaan tehnyt? -Miss Glady tulisi ajamaan hänet pois, karkoittamaan luotaan! Hän oli -pilannut kaiken! - -Yksi ainoa hetki riitti kuitenkin osoittamaan, ettei niin ollut -asianlaita. Tunnevirta kohisi hänessä taasen entistä suuremmalla -voimalla. Hänen sielunsa salatuista syvyyksistä kohosi uusia -tunteita, jotka äkillisesti olivat heränneet, kauheita ja pelottavia -ajatuksia, joista hänellä ennen ei ollut aavistustakaan. Hänen -miehuutensa heräsi hän kadotti kainoutensa ja pelkonsa. Tyttö oli -hänen, hän voi hänelle tehdä mitä tahtoi! Ja hän painoi tyttöä -rintaansa vastaan, melkein tukehutti hänet syleilyynsä. Tyttö sulki -silmänsä ja Samuel suuteli häntä poskille ja huulille. Sitten kuuli -hän tytön heikosti ja vapisevalla äänellä kuiskaavan: Samuel, minä -rakastan sinua! Ja hänen sisimpänsä oli täynnä iloa ja riemua. - -Yht'äkkiä kuului askelten ääntä viereisestä huoneesta. He kiiruhtivat -pois toistensa luota. Huoneen ovi oli avoinna ja hetkiseksi kohosi -kauhun ilme tytön silmiin. Sitten laskeutui hän polvilleen lattialle. - --- Oh, Samuel, sormukseni! huudahti hän. - --- Sormuksenne? ihmetteli Samuel pää sekavana. - --- Niin, sormukseni! uudisti tyttö. Sitten kuului oviaukosta mrs -Harrisin ääni: - --- Sormuksenneko, miss Glady? - --- Minä olen sen hukannut, sanoi tyttö. Samuelkin laskeutui lattialle. - -He etsivät pöydän alta. - --- Se putosi tänne, sanoi tyttö. - --- Sen on täytynyt vieriä jonnekin, sanoi mrs Harris alkaen etsiä. - --- Kumarru ja katso tarkasti, Samuel, komensi tyttö, ja Samuel -totteli, mutta ei voinut löytää sormusta. - -He jatkoivat etsimistä minuutin verran. Mrs Harris palasi pöydän luo -ja huudahti äkkiä: - --- Se on täällä! - --- Onko se mahdollista! huudahti miss Glady. Ja minä kun etsin sieltä. - --- Se oli pöydänjalan alla, selitti taloudenhoitajatar. - --- Oh! sanoi miss Glady pistäen kallisarvoisen sormuksen takaisin -sormeensa. - -Samuel oli aivan ihmeissään, mutta vielä ällistyneemmäksi hän tuli, -kun jumalattarensa hetkistä myöhemmin sanoi: - --- Samuel, minun on ikävä kyllä mahdotonta täyttää teidän pyyntöänne. - -Samuel katseli häntä ihmeissään. - --- Minä olen valmistanut Sofialle paikan täällä, mutta siinä on -myöskin kaikki, mitä voin tehdä, aivan varmaan. - --- Miss Glady... - --- Teidän ei tosiaankaan pitäisi pyytää minun tekemään mitään muuta. -Tiedän sangen hyvin, että tehtaan työväen asema on sangen vaikea ja -tulen kaikin voimin koittamaan keventää heidän tilaansa. Mutta enhän -minä voi ottaa tänne kaikkia työläisiä -- sehän on aivan mahdotonta. - -Nuorukainen ei voinut löytää sanoja, hän vaan tuijotti tyttöään. - --- Siinä kaikki, mitä minulla oli sanottavaa, sanoi miss Glady. Mutta -aivan oikein -- nuo kukansiemenet teidän täytyy mahdollisimman pian -hankkia. Tarvitsen niitä muutaman päivän päästä. Oletteko ymmärtänyt -minua? - --- Kyllä, miss Glady, sammalsi Samuel. - -Hän oli nähnyt tytön heittävän taloudenhoitajattareen nopean katseen -ja alkoi viimein ymmärtää. - --- Tuokaa ne itse tänne, lisäsi tyttö. Hyvästi. - --- Hyvästi, vastasi Samuel ja poistui. - -Hän oli ihmeissään, mutta ei ollut ehtinyt kuin puoliväliin portaita, -ennenkuin unohti kaiken muun ja vain uskomattomat sanat: Samuel, minä -rakastan sinua! kaikuivat hänen korvissaan. - -Hän ei voinut hillitä itseään, ei voinut yksin kantaa sellaista -salaisuutta. Kun Sofia saattoi häntä portille, kertoi hän kuiskaten -tälle koko salaisuuden. - -Lapsi tuijotti häneen pelokkaana. - --- Samuel, kuiskasi hän, kyllä hänen tarkoituksensa täytyy olla mennä -naimisiin sinun kanssasi. - --- Mennä naimisiin minun kanssani! huudahti Samuel voiden tuskin -saada sanaa suustaan. Mennä naimisiin minun kanssani! - --- Niin, sanoi Sofia. Mitä muuta hän olisi tarkoittanut? - -Siihen oli vaikea vastata. - --- Mutta... mutta... huudahti Samuel. Sehän on mahdotonta. - --- Ei, ei ole, Samuel. Hän rakastaa sinua. - --- Mutta minähän olen vain köyhä poika. - --- Mutta, Samuel, hänellä on mahdottoman paljon rahaa. - -Samuel ei ollut katsellut asiaa siltä puolelta, mutta hänen täytyi -myöntää, että huomautus oli oikea. - --- Mutta minä en ole kyllin hyvä hänelle, intti Samuel. - --- Sinä olet kyllin hyvä kenelle tahansa! huudahti tyttö. Sinä olet -jalo ja kaunis sen olen minä tullut huomaamaan. Ja nyt aikoo hän -korottaa sinut vertaisekseen. - -Nuorukainen oli vaiti hämmästyksen lyömänä. - --- Oh, Samuel, tämä on ihan kuin saduissa! kuiskasi lapsi. Sinusta -tulee prinssi. - -Tyttö jatkoi edelleen keskustelua tästä ihmeellisestä asiasta ja -saattoi Samuelin yhä herkemmäksi rakentelemaan pilvilinnoja. - -Viimein lähti Samuel pois harhaillen aivan hämmennyksissään kaduilla. -Hän menisi naimisiin miss Gladyn kanssa! Niin, sen täytyi olla totta, -sillä tyttö oli vakuuttanut häntä rakastavansa! Ja sitten saisi hän -arvattavasti asua siellä suuressa palatsissa. Miltähän se mahtaisi -tuntua? Mitä tulisi hän tekemään? - -Ja hänestä tulisi rikas mies! Hänessä leimahti liekkiin ilo -ja ylpeys. Mitähän ihmiset kotopuolessa sanovat, mitä veljet -ajattelevat, kun hän tulee heitä tervehtimään ja ehkäpä ostamaan -vanhan talon? - -Mutta hän karkoitti nämä ajatukset. Hän ei saanut ajatella sellaisia -asioita. Ne olivat itsekkäitä ja epäjaloja. Hänen täytyy ajatella -sitä hyvää, mitä hän rahoillaan tulisi tekemään. Ehkäpä hän -viimeinkin saattaisi auttaa köyhiä. Hän ja miss Glady tulisivat -omistamaan elämänsä tälle asialle. - -Tyttö rakasti häntä, tulisi olemaan hänen! Ja nopeasti kuin salama -muisti hän taas äskeiset tapaukset. Hän jatkoi matkaansa mielihyvästä -ja pelosta vavisten. Hänen vereensä oli mennyt jonkunlainen hulluus. -Se oli vallannut koko hänen olentonsa. Kulkiessaan kadulla hän -levitteli käsiään, sillä hänen tunteensa olivat voimakkaammat, kuin -hän voi kantaa. - -Keskellä tätä tunteitten hyökyaaltoa kohtasi häntä äkisti näkö, -joka palautti hänet takaisin mailmaan. Häntä lähestyi takaapäin -harmaapartainen ukko, joka kulki etukumarassa ja kantoi kuljeskelevan -kauppiaan koria. Ukko aikoi sivuuttaa Samuelin. Hänen valepukunsa oli -erinomainen, mutta ei sentään voinut saattaa Samuelia erehtymään. Hän -pysähtyi ja huudahti: - --- Charlie Swift! - -Ukko heitti häneen hätäisen silmäyksen. - --- Ole vaiti! murisi hän jatkaen matkaansa Samuelin jäädessä -ihmettelemään. - -Joukko uusia ajatuksia valtasi nyt Samuelin mielen. Vain viikko oli -kulunut siitä, kun hän vielä oli murtovaras, ja kuitenkin tuntui, -kuin siitä olisi kulunut koko iäisyys. Ja kuinka uskomattoman -pelottavalta ne muistot tuntuivatkaan! Hän oli kohdakkoin menossa -naimisiin miljoonain omistajan tyttären kanssa ystävänsä ja -liittolaisensa vielä hiipiessä varjopaikoissa ja piiloutuen poliiseja. - -Onnettomista ihmisistä, joita Samuel oli seikkailurikkaan olonsa -aikana Lockmanvillessä oppinut tuntemaan, oli Charlie Swift ainoa, -jota hän ei millään tavoin ollut hyödyttänyt. Ja vain hänen -näkemisensä riitti Samuelissa herättämään uuden kutsumuksen. Kuinka -voisi hän kulkea onnekasta rataansa Charlien vielä vaeltaessa synnin -ja pahennuksen pimennoissa? - -Olento melkein katosi näkyvistä Samuelin taistellessa sisäistä -taistelua uudesta tehtävästään. Hän perääntyi, hän pelkäsi Charlie -Swiftiä, pelkäsi tämän ivallista hymyä ja armotonta irvistelyä. Mutta -velvollisuutensa oli hänelle selvänä, niin selvänä kuin konsaan -soturille, joka rakkauden ja riemun keskellä kuulee sotatorvien -kutsuvan. Ehkä ei hän voi mitään saada aikaan Charlie Swiftin -suhteen. Mutta hänen täytyi koettaa! - -Ja hän seurasi vanhaa kulkukauppiasta tämän asuntoon. - - - - -XX. Jälleen Charlie Swiftin luona. - - --- Vai olet sinä taasen sallinut tehdä itsestäsi lähetyslampaan! -ihmetteli Charlie Swift heidän istuessaan tämän huoneessa. - --- Mitä? huudahti Samuel apeana. - --- Lähetyslampaan, toisti Charlie. Sellaisen pöllön, joka murehtii ja -katuu. - -Samuel tunsi, kuinka hänen intonsa tuota pikaa laimeni. Vanha iva oli -vielä Charlien kasvoilla. Nuorukainen huomasi, kuinka turmeltunut ja -kurja tuo rikoksellinen oli, ja hetkessä hänen rohkeutensa katosi. -Finnegan oli viaton pikku lapsi verrattuna Charlie Swiftiin. - -Hänen kääntämisensä olisi ollut suurtyö ja todistus innosta ja -innostuksesta. Samuel päätti ryhtyä älykkäästi yrittämään. - --- Minua kohtaan on oltu sangen hyviä, sanoi hän. - --- Uskon sen, vastasi toinen välinpitämättömästi. - --- Ja tohtori Vince on tosiaan kovin hyvä ihminen, jatkoi Samuel. - --- Hm! murahti murtovaras lisäten sitten kiihkeästi: Et suinkaan ole -puhunut hänelle mitään minusta? - --- En! huudahti Samuel. - --- Etkö sanaakaan? - --- Ettekö muista, että lupasin vaijeta? - --- Hyvä, sanoi Charlie, tahdon vain varottaa sinua. Voithan kyllä -mennä niitten kirkkorakkien roikkaan, jos sinulla on halua, mutta -muista, ettet mainitse mitään niin sanotuista eksyneistä veljistäsi, -jotka ovat menneet helvettiin. Äläkä unohda, että minulla on suuri -joukko tohtorin hopeakaluja. Samuel säpsähti. - --- Oh! huudahti hän. - --- Etkö sitä tiennyt? sanoi toinen nauraen. - --- En tiennyt. - --- Mitä sitten luulit minun tehneen sillä aikaa, kun sinä olit -vahdissa? - --- Samuel ei hetkeen aikaan puhunut mitään. - --- Mutta miksi valitsitte juuri tohtori Vincen? kysähti hän äkkiä. - --- Siksi, että tunsin hänen talonsa. - --- Mutta hän on pappi! Sehän oli väärin! - --- Mitä vielä, nauroi Charlie. Hän on varoissaan. - --- Miten niin? - --- Näes, hänellä on rikas vaimo. Kuinka saatoitkaan luulla, että hän -olisi sellaisessa paikassa, ellei hänellä olisi muuta kuin palkkansa. - --- En ole sitä asiaa ollenkaan ajatellut. - --- Hän on naimisissa naisen kanssa, joka kuuluu kaupungin -rikkaimpiin. Eikä heiltä mitään puutu. - -Syntyi hetkisen hiljaisuus. - --- Ettekö luule tohtori Vincen olevan hyvä ihminen? kysähti sitten -Samuel. - --- En tiedä, vastasi Charlie Swift. En minä ole koskaan hänen -kanssaan riidellyt. Mutia minä en pidä hänen ammatistaan. - --- Eikö hän tee ihmisille paljon hyvää? - --- Ehkäpä, vastasi toinen olkapäitään kohottaen. - --- Köyhälle kansalle? uteli Samuel itsepäisesti. - --- Sen uskon, myönsi Charlie. Mutta sinun pitäisi myös huomata, että -hänen hyvyytensä ryöstää heiltä miehuuden ja yritteliäisyyden -- -tekee heistä kerjäläisiä. Mutta minä en kuulu siihen lajiin. - --- Miksi luulette hänen heitä auttavan? - --- Perhana, hänhän saa siitä maksun. - --- Mutta seurakunnan jäsenet maksavat rahat. Miksi he sen tekevät? - -Varas mietti hetkisen. - --- Luulen heidän tekevän sen uskoakseen olevansa hyviä. - --- Niinkö? - --- Varmasti senvuoksi! vakuutti Charlie. Ajatellaanpa esimerkiksi -muutamia suurpetkuttajia, jotka käyvät siellä kirkossa. He käyttävät -kuusi päivää viikosta kynsiäkseen ihmisiä paljaaksi. Etkö luule -olevan mukavaa sitten sunnuntaina ajaa kirkkoon ja pistämällä viiden -dollarin setelin kolehtilaatikkoon kuitata koko juttu? - -Samuel etsi vastausta näihin julmiin soimauksiin. - --- Minusta te ette puhu aivan oikein, vastusteli Samuel. - --- Kuinka niin? - --- Ensinnäkin eivät sellaiset miehet mene kirkkoon. - -Charlie tirkisteli häneen. - --- Mitä sanotkaan? huudahti hän. - --- He eivät mene, intti Samuel. - --- Miksi eivät menisi? - --- Perhana, siksi että he eivät välitä mennä. Eivätkä he olisi -tervetulleetkaan... - -Charlie puhkesi nauruun. - --- Poika-rukka! huudahti hän. Mutta sanoppa minulle, mitä sinä -oikeastaan olet siellä kirkossa tehnyt. - --- Minä olen kirkonvartijan apulainen, vastasi Samuel arvokkaasti ja -vakavasti. - --- Niin, niin. Mutta tuskinpa sellainen virkamies suuriakaan saa -nähdä seurakuntaa. - --- Ettekö tahtoisi selittää minulle asiaa, pyysi Samuel hetkisen -vaitiolon jälkeen. - --- Tuskinpa tiedän, mistä alottaisin, vastasi Charlie. Siellä on niin -perhanan suuri valikoima roistoja. Oletko pannut merkille pientä, -isovatsaista äijää, jolla on omituinen poskiparta -- hän näyttää -aivan luumulta? - --- Tarkoitatteko Mister Hickmania? - --- Juuri sitä samaa otusta. Eikö hän olekin eräs kirkon tukipylväistä? - --- Niinpä luulen, vastasi Samuel. Hän on kirkkoneuvoston jäsen. - --- No, oletko ennen kuullut puhuttavan mister Hickmanista? - --- Tiedän, että hän on kuuluisa lainoppinut; ja olen kuullut, että -hän hoitaa Lockmanien pesää. - --- Niin, sanoi Charlie, etkä sinä varmaankaan, tiedä, mitä tämä -sisältää. - --- En tiedä, myönsi Samuel. - --- Jaa, se sisältää sen, jatkoi Charlie, että hän oli vanhan -Lockmanin uskottu, ja että hänen kätensä oli jokaisessa mustassa -teossa, jonka tuo vanha petkuttaja viimeisen kolmenkymmenen vuoden -kuluessa teki. Edelleen sisältää se sen, että hän nyt hoitaa liikettä -ja tekee kaikki ne konnuudet, joita täytyy tehdä, hän esim. lahjoo -kaupungin valtuusmiehiä ja paljon muuta. - --- Luuletteko tohtori Vincen tietävän tuon? kysähti Samuel. - --- Jollei hän sitä tiedä, niin eipä hän tosiaan tiedä paljoa. - --- Hänen kirkkonsa jäsen! huudahti nuorukainen. - --- Lörpötystä! sanoi Charlie nauraen. Sinä Samuel olet liian -yksinkertainen. Mitä tekemistä kirkolla on liikeasiain kanssa? -Katsoppa esim. ukko Wygantia -- hänkin on kirkkoneuvoston jäsen! - --- Tarkoitatteko miss Gladyn isää? - --- Niin, vanhan Lockmanin lankoa. Hän on Lockmanin pesän toinen -hoitaja. Ja luuletteko, että on tehty mitään konnantyötä, jota hän -ei tuntisi. Jos esim. demokraatit ensi vuonna tulevat valtaan, niin -tapahtuu se Wygantin varoilla. - --- Mutta minkätähden? huudahti Samuel ihmeissään. - --- Etupäässä siksi, että hänen täytyy lainlaatijakuntaan saada -miehensä äänestämään lapsityötä koskevaa lakiehdotusta vastaan. - --- Lapsityötä koskevaa lakiehdotusta! - --- Niin! Sinä kai tiedät, että hän on taistellut sitä vastaan? -Tahdotaan kieltää alle neljäntoistavuotisten lasten työ -puuvillatehtaissa. Wygant lähetti Jack Pembertonin kongressiin -ainoastaan taistelemaan tätä lakia vastaan. - -Samuel vään teli käsiään. Hän oli yhtäkkiä nähnyt edessään -pikku-Sofian kuihtuneine kasvoineen. - --- Mutta minkätähden tahtoo hän pitää tehtaassaan lapsia? huudahti -Samuel. - --- Minkätähden! Hyvä jumala, sentähden, että hän voi maksaa heille -vähemmän ja panna heidät työskentelemään ankarammin. Luuletko hänen -pitävän heitä heidän terveytensä tähden? - -Syntyi pitkäaikainen hiljaisuus. Poika taisteli kauheinta kummitusta -vastaan, mikä häntä milloinkaan oli pelottanut. - --- Minä en usko, että hän siitä tietää! Kuiskasi hän melkein kuin -itsekseen. - --- Kuka? kysyi Charlie. - --- Tohtori Vince, vastasi Samuel nousten nopeasti. Minä menen -puhumaan asiasta hänelle. - --- Aijotko mennä puhumaan hänelle? - --- Menen, hän sanoo minulle totuuden. Charlie tirkisteli häntä -leveästi nauraen. - --- Neuvon sinun olemaan sitä tekemättä, huudahti hän. - --- Minä menen, vastasi nuorukainen päättävästi. Ja huvitettuna -istahti murtovaras laatikkonsa päälle. - --- Mene vaan, se on oikein! kehoitti hän. Anna hänen kuulla koko -juttu ja tule sitten takaisin kertomaan, miten kävi. - - - - -XXI. Samuel hankkii todistuksia. - - --- Tohtori on juuri syömässä aamiaista, sanoi palvelustyttö, joka -tuli avaamaan ovea Samuelille. - --- Sanokaa hänelle, että minun täytyy saada puhutella häntä heti, -sanoi Samuel. Asia on kovin tärkeä. - -Hän astui sisään istuutuen kirjastohuoneeseen. Tohtori saapui heti -levottoman näköisenä. - --- Mistä on kysymys, Samuel? virkkoi hän sisäänastuessaan. - --- Samuel kääntyi häneen surullisen näköisenä. - --- Herra tohtori, sanoi hän, olen äsken saanut kuulla jotakin kauheaa. - --- Mitä sitten, Samuel? - --- Tuskin tiedän, miten sitä kertoisin. Tunnen erään miehen, kauhean -syntisen miehen, ja menin häntä kääntämään ja noutamaan kirkon -helmaan. Mutta hän vain nauroi minulle ja kirkollekin. Hän sanoi, -että Pyhän Matteuksen kirkossa on huonoja ihmisiä! Hän sanoi, keitä -ne ovat ja mitä ne tekevät. Ja tohtori, minä en voi uskoa, että te -tiedätte tästä -- että te antaisitte sellaisen jatkua. - -Tohtori Vince tuijotti häneen pelästyneenä. - --- Rakas poikani, sanoi hän, mailmassa on paljon huonoja ihmisiä, -enkä minä voi tietää kaikkea. - --- Oh! Mutta se on kamalaa, herra tohtori! Teidän täytyy ottaa selvä -asiasta -- ettehän voi antaa sellaisten ihmisten kuulua kirkkoon. - -Tohtori nousi ja sulki oven. Sitten siirsi hän tuolinsa Samuelin -lähelle. - --- No, sanoi hän, keitä ne ovat? - --- Jaa, mister Wygant... - --- Mister Wygantko? keskeytti tohtori. - --- Niin, tohtori Vince. - --- Mitä hän sitten on tehnyt? - --- Ettekö tiedä, että hän taisteli lasten työtä koskevaa -lakiehdotusta vastaan -- että hän tässä tarkoituksessa ratkaisi, kuka -valittiin senaattiin. - --- Lasten työtä koskeva lakiehdotus! huudahti tohtori. Sitäkö sinä -tarkoitit? - --- Niin, tohtori Vince, vastasi Samuel. Ette suinkaan te siitä ole -tiennyt? - --- Tiedän että mister Wygant on hyvin vastustavalla kannalla tähän -lakiehdotukseen nähden. Hän on avoimesti esiintynyt sitä vastaan. Ja -siihen on hän täydellisesti oikeutettu, eikö totta? - --- Mutta asettaa senaattori ehdotuksen tappamiseksi. - --- Niin, katsos, hän on hyvin kiintynyt politiikkaan, ja -luonnollisesti hän käyttää vaikutusvaltaansa. Miksi ei hän käyttäisi? - --- Mutta se oli syntinen teko, tohtori Vince. Ajatelkaappa vaan -Sofiaa! - --- Mutta, poikani, emmekö ole hankkineet Sofialle paikkaa mister -Wygantin omassa talossa? - --- Olemme, mutta ne muut! Ajatelkaapa hätää ja kurjuutta tuossa -kauheassa tehtaassa! Ja mister Wygant maksaa niin pieniä työpalkkoja. -Ja hän on niin rikas mies -- hän -- voisi auttaa lapsia jos tahtoisi. - --- Tiedätkö, rakas Samuel... alkoi tohtori. - -Mutta Samuel huomatessaan, että tohtori oli tullut tyytymättömän -näköiseksi, jatkoi: - --- Siinä oli vasta alku! Sallikaa minun jatkaa! Sitten mister Hickman. - --- Mister Hickman! - --- Mister Henry Hickman, asianajaja. Hän on tehnyt vielä pahempaa... - -Pappi puristi kätensä nyrkkiin. - --- Ei, rakas Samuel, huudahti hän, tämä menee liian pitkälle. Sinä -panet tosiaankin ihmisen kärsivällisyyden kovalle koetukselle! - --- Tohtori Vince! huudahti nuorukainen tuskissaan. - --- Minun mielestäni, jatkoi kirkkoherra, olisi sinun velvollisuutesi -toimia hiukan kohteliaammin. Sinua on täällä kohdeltu mitä -ystävällisimmin, sinua on suosittu kaikin tavoin... - --- Mutta mitä sillä seikalla on tämän asian kanssa tekemistä? -huudahti Samuel poissa suunniltaan. - --- Sinun pitää vähän paremmin muistaa asemasi. Sinä olet vielä -poika ja käskyläisasemassa, niin ettei sinun tosiaankaan sovi tulla -soimaamaan minun seurakuntani kirkkoneuvoston jäseniä. - --- Käskyläisasemassa! huudahti Samuel hämmästyneenä. Mitä minun -toimellani on tämän asian kanssa tekemistä? - --- Päinvastoin sangen paljon. Samuel tirkisteli häntä. - --- Te ette ymmärrä minua! huudahti hän. Minä en tee tätä itseni -tähden. Minun tarkoitukseni on vain pelastaa kirkko. - --- Mitä sinä tarkoitat -- pelastaa kirkko? - --- Niin, herra tohtori. Ajatelkaapa vaan, minä menin kääntämään -erästä miestä, mutta hän vain ilkkui minulle. Hän ei halunnut olla -kirkon kanssa missään tekemisissä sentähden, että sellaiset huonot -ihmiset kuin mister Hickman kuuluivat siihen. Hän sanoi, että vain -heidän rahansa esti heitä tulemasta paljastetuiksi, hän sanoi... - --- Mitä mister Hickman sitten on tehnyt? kysyi kirkkoherra äkisti. - --- Hän lahjoi valtuusmiehiä, sir! Hän lahjoi heitä saadakseen -vesijohtoehdotuksen hylätyksi. - -Tohtori Vince nousi ja alkoi hermostuneesti kävellä edestakaisin. - --- Sanokaa, herra tohtori, miten sen asian laita on? kysyi Samuel. -Olkaa niin ystävällinen, että sanotte sen! Varmaankaan ette te ole -siitä tiennyt. - -Kirkkoherra kääntyi nopeasti hänen puoleensa. - --- Minä luulen, ettet sinä oikein tunne näitä asioita, sanoi hän. -Sinä tulet minulle kertomaan tuollaisia juttuja -- etkö sinä tiedä, -että hän on minun lankoni? - -Samuel tarttui hämmästyneenä tuolinsa käsinojaan. - --- Teidän lankonne! huudahti hän. - --- Niin, vastasi kirkkoherra. Hän on minun vaimoni ainoa veli. - -Samuel tuli hämmästyksestä sanattomaksi. Kirkkoherra mittasi edelleen -huonetta pitkin askelin. - --- Ymmärrät nyt, sanoi hän, millaiseen asemaan sinä minut asetat. - --- Niin, vastasi nuorukainen, minä ymmärrän. Se on kauheata! - -Mutta sitten jatkoi hän kauheassa tuskassa: - --- Mutta, herra tohtori, te ette siitä tiennyt. Oh, minä olen siitä -varma -- sanokaa minulle, että ette siitä tiennyt! - --- En tiennyt, vastasi tohtori, enkä vieläkään tiedä! Luonnollisesti -olen tuollaisia huhuja kuullut. Mister Hickmanilla on paljon -vihollisia. Pitääkö minun uskoa kaikkia juttuja, joita hänestä saan -kuulla? - --- Ei, vastasi Samuel hämillään. Mutta tämän tietävät kaikki ihmiset. - --- Kaikki ihmiset! sanoi kirkkoherra. Kutka ihmiset. Kuka on sinulle -kertonut? - --- Sitä minä en voi sanoa, soperteli nuorukainen. - --- Miten hän tietää sen? Ja millainen ihminen hän on. Onko hän hyvä -ihminen? - --- Ei, myönsi Samuel. Pelkään, ettei hän ole sellainen. - --- Onko hän sellainen ihminen, joka rakastaa ja palvelee muita? Onko -hän sellainen ihminen, joka ei koskaan valehtele jota sinä uskoisit -asiassa, mikä koskee sinun lähimpiä omaisiasi, uskoisit, jos hän -sanoisi sinulle, että minä lahjon ihmisiä, että minä olen roisto? - -Samuelin täytyi myöntää, ettei se henkilö, jota tarkoitettiin, ollut -tuollainen. - --- Tohtori Vince, lausui hän, minä myönnän olevani väärässä. Minä -olen tullut teidän luoksenne liian aikaisin. Minä otan näistä -asioista lähemmän selvän, ja jos syytökset ovat oikeita, niin minä -tuon teille todistuksia. Jolleivät ne ole tosia, niin menen minä -häveten tieheni enkä koskaan enään tule teitä vaivaamaan. - -Samuel sanoi tämän hyvin nöyrästi, mutta samalla horjumattoman -päättävällä äänellä, mikä tohtoriltakaan ei mennyt huomaamatta. - --- Mutta, Samuel, jatkoi hän, niiksi... miksi sekaannut sinä näihin -asioihin? - --- Sekaannun niihin! huudahti Samuel. Luonnollisesti täytyy minun -sekaantua jos ne ovat tosia. Ette suinkaan, jos syytökset tulevat -todistetuiksi, aijo sellaisten ihmisten antaa kuulua kirkkoon? - --- En voi sanoa, vastasi kirkkoherra, mitä tekisin, jos niin kauheata -tapahtuu. - --- Te olette oikeassa, sanoi Samuel. Ensimmäinen tehtävä on ottaa -asiasta selvä. - -Samuel otti jäähyväiset. Hän lähti suoraan ystävänsä Finneganin luo. -Charlie Swift oli sanonut, että Finneganin isännältä, Callahanilta, -joka oli ollut valtuusmies, voi saada tietoja Hickmanista ja hänen -kepposistaan. - --- Kas, Samuel! huudahti Finnegan ja kysyi sitten leveästi nauraen: -No, miten on sen minun asiani laita? - --- Tohtori Vince lupasi katsoa, mitä voitaisi teidän hyväksenne -tehdä. Mutta minä en siitä asiasta tiedä sanoa mitään lähempää. -Jotakin muuta on tapahtunut. - -Hän odotti, kunnes hänen ystävänsä oli tarjoillut eräälle vieraalle -ja tämä juonut oluensa sekä poistunut. Sitten vei hän kapakanpitäjän -mukanansa erääseen nurkkaan. - --- Mister Finnegan, sanoi hän, minun täytyy saada tietää eräs tärkeä -asia. - --- Mikä asia? tiedusteli Finnegan. - --- Tunnetteko mr Hickmania -- Henry Hickmania, lakimiestä? - --- Hän ei ole minun vastaanottoluettelossani. Tunnen hänet ulkonäöltä. - --- Olen kuullut sanottavan hänellä olleen jotakin osaa siinä, että -eräs vesijohtoehdotus tuli valtuustossa hylätyksi. Oliko hänellä? - --- Voit olla varma, että hänellä oli, vastasi kapakanpitäjä. - --- Onko totta, että hän lahjoi valtuusmiehiä? - --- Usko pois! - --- Ja onko se totta, että mister Callahan sai osan rahoista? - -Finnegan katseli Samuelia epäilevästi. - --- Sanoppa, mikä näillä kysymyksillä on tarkoituksena. - --- Kuulkaa, sanoi Samuel vakavasti, te tiedätte, että mister Hickman -kuuluu samaan kirkkoon kuin minäkin. Ja hän on tohtori Vincen lanko, -mikä seikka tekee asian vieläkin sotkuisemmaksi. Tohtori Vince on -saanut kuulla näitä kauheita juttuja, ja te ymmärrätte, kuinka -vastenmielisiä ne ovat hänelle. Hän ei voi antaa sellaisten tekojen -jäädä rangaistuksetta. - --- Oh, saakeli! huudahti Finnegan. Mitä aikoo hän tehdä? - --- En tiedä, vastasi Samuel. Hän ei ole sanonut. Ensin täytyy hänen -päästä varmuuteen siitä, että syytökset ovat tosia. Eikä mister -Hickman luonnollisestikaan niistä puhu. - --- Tuskinpa! - --- Eikä tohtorin ole niinkään helppoa ottaa selvää asiasta. Hän -on nähkääs pappi ja seurustelee ainoastaan hienojen ihmisten -keskuudessa. Mutta minä lupasin hankkia hänelle selvyyden. - --- Ymmärrän, vastasi Finnegan. - --- Minun tarvitsee ainoastaan voida sanoa hänelle kuulleeni -asiasta sellaiselta henkilöltä, joka on saanut rahoja. Minun ei -tarvitse sanoa, kuka se henkilö on, hän uskoo minun kunniasanaani. -Mahtaisikohan mister Callahan haluta mitään ilmoittaa tästä asiasta? -Kapakanhoitaja mietti hetkisen. - --- Odottakaahan vähän. Minä käyn hakemassa isäntääni. Ehkä voin -auttaa tohtoria saamaan tietää, mitä hän haluaa. - -Samuel istuutui odottamaan, ja muutaman minuutin päästä astui John -Callahan sisälle. Hän oli irlantilainen, poskensa kukoistavat ja -ulkonäkönsä ystävällinen, eikä ollenkaan sellainen kauhea ihminen, -jollaiseksi Samuel oli hänet kuvitellut. - --- Kuuleppas, John, sanoi Finnegan. Täällä on eräs poika, joka on -palvellut Pertti Lockmanilla. Eräs hänen tuttavansa tyttö palvelee -Wygantilla... - --- Vai niin, vastasi Callahan. - --- Ja voitko aavistaa, Callahan, jatkoi Finnegan, mitä hän on kuullut -ukko Henry Hickmanin sanovan? Hän oli sanonut, että te valtuusmiehet -vesijohtokysymyksessä alusta alkaen olitte hänen puolellaan. - --- Jatka, kehoitti Callahan. Sanoiko hän niin? - --- Sanoi, vakuutti Finnegan antamatta Samuelille tilaisuutta vastata. - --- No, sanoi Callahan, siinä tapauksessa hän on valehtelija, sen -hän itse tietää paraiten. Se oli yhtiön oma ehdotus, eikä meillä -ollut mitään tekemistä sen jättämisen kanssa. Eräs riippumaton -vesijohtoyhtiö anoi rakentamisoikeutta -- ja se olisi antanut veden -kaupungille puolesta hinnasta. Joka kerta, kun maksan vesilaskuni, -suututtaa minua, etten tehnyt voitavaani anomuksen kannattamiseksi. -Ajanpitkään olisi se käynyt minulle halvemmaksi. - --- Hän sanoo sen itselleen maksaneen kuusikymmentätuhatta, huomautti -Finnegan. - --- Ehkäpä, sanoi Callahan. Minä en tiedä muuta, kuin että kymmenen -valtuusmiestä sai kukin kaksituhatta. - -Syntyi hetken hiljaisuus. Samuel oli kuunnellut kädet nyrkissä. - --- Maksoiko hän itse sinulle? kysyi Finnegan. - --- Kuka, Hickmanko? Ei, hän maksoi rahat Slatterylle ja Slattery tuli -tänne konttoristaan. Koittaako hän nyt kiemurrella tästä osasta asiaa? - --- Ei, ei aivan, hän vaan pitää hirmuista meteliä siitä, että hänellä -on kaupungin hallitusmiehet puolellaan. - --- Sen uskon, sanoi Callahan. Hän on saanut oikeuden, ja hän ja -Lockmanien pesä kokoovat sillä itselleen kymmenentuhatta kuukaudessa. -Ja minun kaksituhattani menivät yhdessä viikossa. Valituksi tuleminen -oli minulle maksanut kaksi sen vertaa lukuunottamatta vielä -ilmaista juopottelua täällä. Sellaista voittoa tuottaa istuminen -raha-asiainvaliokunnassa! - --- Kuinka sitten suostuitte sellaiseen? kysyi Samuel alakuloisena. - --- Minä en enään toista kertaa tule sitä tekemään, vakuutti -kapakoitsija. Lopun elämääni olen nyt kunniaton John, ja se saa -riittää. Kun ukko Henry Hickman ensi kerralla haluaa mustat -suunnitelmansa onnistumaan, niin saa hän hakea jonkun, joka tarvitsee -rahoja paremmin kuin minä. - -Sitten alkoi Callahan jutella politiikasta Lockmanvillessä -ja paljasti sen häikäilemättömyyden ja suurisuuntaisen -lahjomisjärjestelmän, mikä vallitsi kaupungin asiain hoidossa. Viime -aikoina oli kansa sentään alkanut nostaa päätään. Se oli kyllästynyt -siihen, että siitä varastettiin ja saapui vaaliuurnien ääreen -tehdäkseen lopun epäkohdista. - -Samuel kuunteli ja samalla hänen viimeiset kuvitelmansa toinen -toisensa jälkeen särkyivät. Oli ollut oikea kilpajuoksu hankittaessa -itselle etuja kaupungin kustannuksella. Ja näitten kilpajuoksijain -joukossa näyttivät esiintyvän kaikki ne hurskaat Pyhän Matteuksen -seurakunnan jäsenet, joitten nimet Samuel oli kuullut. Siellä oli -esim. ukko Curtis, kirkkoneuvoston jäsen, joka joka sunnuntai avasi -kolehtilaatikon ja näytti aivan olympolaisen Zeuksen kuvapatsaalta. -Hän halusi oikeutta pinota lautoja katukäytävälle varastohuoneensa -eteen, ja hän meni Slatteryn luo ja maksoi tälle kaksisataa dollaria. - --- Ja mister Wygant! huudahti Samuel. - --- Hän on ovela veijari, saatte uskoa! sanoi kapakoitsija nauraen. -Ajatelkaapa vain uutta raitiotieoikeutta, jonka hän on ymmärtänyt -hankkia itselleen -- yhdeksänkymmentäyhdeksän vuotta ja väliajalla -kaikki, mitä hän haluaa! Ja kuulla hänen pitävän uudistuspuheita! Voi -tulla hulluksi, kun ajattelee niitä veijareita siellä mäen päällä -sijaitsevassa kaupunginosassa. He saavat kymmenen dollaria, kun me -saamme yhden. Mutta he ovatkin kaupungin pomoja eivätkä halua edes -puhutella meitä kadulla. Ja he ovat kunnioitettuja kansalaisia ja -kirkon tukipylväitä -- kyllä he tosiaankin tekevät ihmisen sairaaksi! - --- Kyllä, sanoi Samuel, sen ne juuri tekevätkin -- ne saattavat minut -sairaaksi! - - - - -XXII. Tohtori Vince osottautuu mahdottomaksi. - - -Samuelilla oli nyt todistuksensa, ja hän lähti suorinta tietä tohtori -Vincen luo. - --- Herra tohtori, sanoi hän, nyt voin vakuuttaa teille, että -minä olen saanut asian selville. Olen kuullut sen eräältä niistä -henkilöistä, jotka saivat rahaa. - --- Keneltä? kysyi tohtori. - --- Sitä en minä voi sanoa, vastasi nuorukainen, se ei olisi -kunniallisesti tehty. Mutta te tiedätte minun puhuvan totta. -Ja se henkilö kertoi itse minulle, että mister Hickman maksoi -kaksikymmentätuhatta dollaria Slatterylle, demokraattiselle -puoluejohtajalle, jätettäväksi kymmenelle valtuusmiehelle, jotta he -äänestäisivät vesijohtoesitystä vastaan. - -Syntyi kauan kestävä hiljaisuus. Tohtori tuijotti eteensä. - --- Mitä tahtoisit minun tekevän? kysyi hän puoliääneen. - --- En tiedä, vastasi Samuel. Onko minun asiani sanoa teille, mikä on -oikein. - -Jälleen syntyi hiljaisuus. - --- Poikani, sanoi tohtori viimein, tämä on minulle kauhea asia. -Mister Hickman on vaimoni veli, vaimoni on häneen hyvin kiintynyt. -Ja hän on minun hyvä ystäväni -- minä olen kaikissa kirkonasioissa -riippuvainen hänestä. - --- Mutta hän lahjoi kaupungin hallitusta, huomautti Samuel. - --- Syntyisi kauhea skandaali, jos se tulisi tunnetuksi, jatkoi -kirkkoherra. Ajatteleppa, miten kamalaa se olisi Pyhän Matteuksen -seurakunnalle. - --- Näin on asia paljoa pahemmin, intti Samuel. Ihmiset kuulevat siitä -puhuttavan ja sanovat, että kirkko suojelee rikoksentekijöitä. - --- Ajatteleppa, minkä raskaan taakan sinä lasket päälleni! huudahti -kirkkoherra syvästi huolissaan. Minun läheinen sukulaiseni! - --- Se on yhtä raskas minulle, sanoi Samuel nopeasti. - --- Miten niin? - --- Mister Wygantin tähden. - --- Kuinka niin? - --- Hänestä tulee minulle appiukko, oli Samuel aikonut sanoa; mutta -viime tingassa sanoi hänelle joku vaisto, että olisi ehkä viisaampaa -antaa miss Gladyn itsensä ilmoittaa asia, milloin hän sen katsoo -sopivaksi, ja siksi virkkoi hän: Ajattelin Sofiaa. - --- Se ei ollenkaan ole sama asia, sanoi tohtori ja uudisti -kysymyksensä: Mitä tahtoisit minun tekevän? - --- Minä en tosiaankaan tiedä. Minä itsekin hapuilen pimeässä ja -koetan etsiä, mikä on oikein. - --- Mutta sinulla täytyy olla jokin tarkoitus, kun tulet luokseni! -huudahti kirkkoherra tuskissaan. Tahdotko minun paljastamaan lankoni -ja karkoittamaan hänet kirkosta? - --- Otaksun, vastasi Samuel vakavana, että hänet pannaan vankeuteen, -mutta minun mielestäni ei häntä ole erotettava kirkosta, ei ainakaan, -jos hän haluaa katua. Ennenkaikkea pitäisi meidän koettaa taivuttaa -häntä. - --- Ja uhata häntä paljastuksilla? - --- Sanon teille, herra tohtori, vastasi nuorukainen nopeasti, että -olen paljon tätä asiaa miettinyt. Ja minusta tuntuu, kuin ei olisi -oikein hyvä ketään paljastaa taikka rangaista. Sehän synnyttää -ainoastaan katkeruutta ja vihaa, eikä meidän pidä vihottaa ketään. - --- Ah! huokasi tohtori tuntien hieman kevennystä. - --- Pääasia on se huono teko, joka on tehty. Näille varkauksille, -joita tehdään kansalta, täytyy asettaa sulku. Tänään tapasin minä sen -miehen, joka tuli tänne minun kanssani varastamaan teidän talostanne; -ja vasta nyt sain minä tietää, että hän oli vienyt joukon teidän -hopeitanne. - --- Niin. - --- Hän pyysi minua olemaan sanomatta, mitä hän oli tehnyt, ja -minä lupasin sen. Minä tunsin häntä kohtaan aivan samaa kuin te -lankoanne -- minä en halua ilmiantaa häntä enkä toimittaa linnaan. -Mutta minä ymmärsin heti, että minun täytyi toimittaa yksi asia, -täytyi taivuttaa hänet antamaan takaisin ne tavarat, jotka hän oli -varastanut! Eikö se ollut oikein, herra tohtori? - --- Oli, vastasi tohtori Vince reippaasti, se oli oikein. - --- Hyvä, sanoi Samuel. Sama menettely on oikein myöskin mister -Hickmaniin nähden. Hän on varastanut kansalta. Hän on keinotellut -itselleen oikeuden, joka hänelle ja Lockmanin pesälle yhteisön -kustannuksella tuottaa noin kymmenentuhatta dollaria kuukaudessa. -Ja siitä oikeudesta täytyy hänen luopua, heidän täytyy luopua -jok'ainoasta dollarista, jonka ovat sen avulla hankkineet. Niin -ymmärrän minä asian. Pidettäköön esim. lahjomisesta melua kuinka -paljon tahansa, mutta mitään ei ole voitettu niin kauvan, kuin ei ole -saatu varastettuja rahoja takaisin. - -Tohtori istui vaijeten. - --- Ettekö ymmärrä, herra tohtori, mitä minä tarkoitan? kysyi Samuel. - --- Ymmärrän kyllä. - --- Mitä sitten... - --- Ei hyödytä koettaa, sanoi tohtori. He eivät milloinkaan siihen -suostuisi. - --- Eivätkö? - --- Eivät. Ei mikään mahti mailmassa voisi saattaa heitä niin tekemään. - --- Eikö edes se, että uhkaamme ilmiantaa heidät? - --- Ei sekään. - --- Eikö edes sekään, että asetamme heidät vankilaan? - -Tohtori Vince ei vastannut. Samuel istui odottaen. Äkkiä virkkoi hän -alakuloisesti: - --- Herra tohtori, minä aijon _pakottaa_ heidät luopumaan niistä. -Nyt näen täysin selvästi, että se on velvollisuuteni. Heidän täytyy -niistä luopua! - -Sitten syntyi taasen hiljaisuus. - --- Tohtori Vince, huudahti nuorukainen hetken kuluttua kärsivällä -äänellä, te tulette varmaankin auttamaan minua! - -Tohtori puri huultaan. - --- En, Samuel, en tule, vastasi hän. - -Samuel joutui hämilleen. Hän tunsi, kuin voimansa pettäisivät. - --- Te siis hylkäätte minut? sanoi hän haikealla äänellä. - -Tohtori ei vastannut. - --- Eikö minulla ole oikeus puolellani? huudahti nuorukainen poissa -suunniltaan, Enkö minä ole puhunut totta? - --- En tiedä, vastasi tohtori. Se on liian vaikea kysymys minun -vastattavakseni. Tiedän vain, että en katso sellaisten asiain -kuuluvan kutsumukseeni. Enkä tahdo olla niitten kanssa missään -tekemisissä. - --- Mutta tohtori, tehän olette kirkon edustaja! - --- Niin, ja minun täytyy hoitaa kirkon asioita. - --- Mutta eikö se, että kansalta varastetaan, koske kirkkoa? - -Ei vastausta. - --- Te sanotte harjottavanne hyväntekeväisyyttä, sanoi Samuel, te -väitätte auttavanne köyhiä! Ja minä annan teille tilaisuuden auttaa, -mutta te selitätte ei voivanne auttaa -- sentähden että autettavia -on liian paljon. Ettekä te osannut sanoa, mistä tämä seikka johtui. -Mutta nyt olen minä osoittanut -- todistanut, mikä tekee kansan -köyhäksi. Kansalta varastetaan, sotketaan se lokaan! Siltä on -varastettu oikeus hallita itse itseään ja tätä oikeutta käytetään -kansan pettämiseksi! Ettekä te kohota ääntänne kansan puolesta! - --- Minä en voi mitään tehdä, Samuel! huudahti pappi poissa -suunniltaan. - --- Voitte, voitte! Te ette halua koettaa. Te voisitte ainakin olla -auttamatta näitä rikollisia! - --- Olla _auttamatta_ niitä? - --- Niin, sir te autatte heitä! Te sallitte heidän kuulua kirkkoon, -ja sillä annatte te hyväksymisenne heidän teoilleen. Te suojelette -heitä, niin että he tulevat loukkaamattomiksi. Jos minä huomenna -lähtisin avaamaan ihmisten silmiä, niin ei kukaan minua kuuntelisi, -sentähden, että nämä herrat ovat niin kunnioitettuja -- sentähden -että he kuuluvat kirkkoon ja ovat teidän ystäviänne ja sukulaisianne. - --- Samuel! huudahti pappi. -- Ja, mikä pahinta, te otatte vastaan -heidän rahojaan, te annatte kirkon olla heistä riippuvaisen. Niin te -itse äsken sanoitte. Te annatte heidän rahojaan köyhälle kansalle --- samalle kansalle, jolta ne ovat varastetut. Tämä saattaa kansan -sokeaksi -- se epäilee eikä ymmärrä. Ja siten autatte te kansan -pitämistä kahleissaan! Ettekö tätä käsitä, tohtori Vince? Te olette -aivan kuin palkattu siihen tehtävään! - -Tohtori oli voimakkaan mielenliikutuksensa vaikutuksesta noussut -seisaalleen. - --- Tosiaankin, huudahti hän, asetat sinä ihmisen liian kovalle -koetukselle! Tämä ei voi jatkua! Minä en tahdo tästä asiasta enään -kuulla sanaakaan! - -Samuel istui murtuneena. - --- Te siis hylkäätte minut! sanoi hän. Te pakotatte minut -suorittamaan tuon tehtävän yksinäni! - -Kirkkoherra töllisteli häntä. - --- Mitä sitten aijot? kysyi hän. - --- Aluksi etsin minä nuo henkilöt ja koetan saattaa heidät huomaamaan -toiminnassaan esiintyvän vääryyden. - --- Poika, sinä olet mieletön! huudahti tohtori. - --- Ehkäpä, mutta minkä minä sille voin. - --- Jos otat tuon askeleen, niin ole ainakin niin ystävällinen, että -annat selvästi ilmetä, etten _minä_ ole sinua lähettänyt enkä hyväksy -toimenpidettäsi. - -Samuel istui hetkisen mitään vastaamatta. Tuo pyyntö tuntui hänestä -halpamaisimmalta, mitä hänen ystävänsä oli tähän saakka lausunut. Se -ilmaisi, että tohtori Vince oli pelkuriraukka. - --- Kyllä, sir, vastasi hän viimein, voitte sen asian suhteen olla -rauhassa. Minä otan koko kuorman niskaani. Minulla ei enään ole -mitään aihetta vaivata teitä. - -Hän nousi ja lähti pois. - - - - -XXIII. Mr Wygantin luona. - - -Tultuaan ulos valtasi Samuelin voimakas yksinäisyyden tunne. Hänellä -oli taasen vastassaan koko mailma. - -Hetkisen tunsi hän halua palata takaisin. Olihan hän sentään vain -poika; ja mikä hän oli nousemaan rikkaita ja mahtavia vastaan? Mutta -sitten palasi hänen mieleensä taasen se ajatus, mikä häntä tähänkin -saakka oli kannustanut -- hän muisti kärsivän, nälkäänäkevän kansan. -Oli varmasti parempi kuolla kuin elää mailmassa, joka oli täynnä -hätää ja sortoa. Tosiaankin tahtoi hän mieluummin kuolla kuin olla -taistelematta näitä epäkohtia vastaan. Takaisin palaaminen ei siis -voinut tulla kysymykseenkään, hänellä ei ollut muuta valittavaa kuin -tehdä minkä voi. - -Mistä hän alkaisi? Hän ajatteli mr Hickmania, henkilöä, jonka suhteen -onnistumisesta oli hyvin vähän toiveita. Samuel oli ensi näkemästä -alkaen pelännyt häntä. - -Sitten ajatteli hän mr Wygantia; alkaisiko hänestä? Hänen ajatuksensa -siirtyivät nyt erääseen henkilöön, joka tapausten hyökylaineikossa -oli kokonaan unehtunut. Miss Gladya! Mitä mahtoi hän ajatella näistä -asioista? Ja mitä tulisi hän ajattelemaan, kun saisi kuulla isänsä -kelvottomuudesta? - -Samuelin mieleen juolahti uusi ajatus. Miksi ei hän uskoisi huoliaan -miss Gladylle? Hän olisi oikea auttaja. Hänhän oli auttanut -Sofiaankin nähden ja luvannut samaa myöskin master Albertin suhteen. -Ja varmasti oli tytöllä oikeus kuulla asioista, jotka niin läheisesti -koskivat hänen perhettään. Hän kyllä tietäisi, mikä menettely olisi -paras hänen isänsä suhteen; Samuel pyytäisi häneltä neuvoa, miten -sopivimmin voisi puhutella hänen isäänsä. - -Hän meni Wygantille ja kysyi Sofiaa. - --- Sano miss Gladylle, että minä haluan keskustella hänen kanssaan, -sanoi Samuel. Asia on hyvin tärkeä. - -Sofia meni mutta palasi pian takaisin ja opasti hänet ylös. - --- Samuel, sanoi hänen jumaloimansa olento, ei ole oikein sopivaa, -että te tulette minun luokseni iltapäivisin. - --- Ei, miss Glady, vastasi Samuel, mutta nyt on kyseessä sangen -vakava asia. Tämä ei koske minua itseäni. - --- Ketä sitten? - --- Teidän isäänne, miss Glady. - --- Minunko isääni? - --- Niin, miss Glady. Se on pitkä juttu. Kerron sen alusta alkaen. - -Hän kertoi mitä oli saanut tietää. Puhuessaan miss Gladyn isästä -tunsi Samuel olevansa pakotettu sivuuttamaan kaikkein raskaimman -syytöksen, mutta miss Glady tahtoi kuulla kaikki, näyttipä -pettyneeltäkin, kun ei Samuelilla ollut kerrottavana enemmän -yksityiskohtia. - --- Hickman, niin! huudahti hän iloisesti. Olen aina tiennyt hänen -olevan vanhan kelmin. Voin panna vetoa kuinka paljon tahansa siitä, -että te ette ole saanut tietää puoliakaan hänen kepposistaan! - -Samuel jatkoi kertomistaan. - --- Ja te olette tästä ilmoittaneet tohtori Vincelle! huudahti tyttö -hämillään. - --- Olen, vastasi Samuel. - --- Ja mitä hän sanoi? - --- Hän ei tahtonut asian kanssa olla missään tekemisissä, joten minä -saan itse hoitaa kaiken. - --- Ja mitä aijotte te nyt tehdä? - --- En tiedä, miss Glady. Kaikkein ensiksi täytyy minun saada tavata -isänne. - --- Tavata isäni? huudahti tyttö hämmästyneenä. - --- Niin, miss Glady. - --- Minkätähden? - --- Saadakseni hänet käsittämään, kuinka syntisiä nämä teot ovat -olleet. - -Tyttö tuijotti häneen pelästynein katsein. -- Onko tarkoituksenne, -kysyi hän, etsiä käsiinne isäni ja keskustella hänen kanssaan siitä -miten hän toimii valtiollisissa asioissa? - --- On, miss Glady. Mitä muuta minä voisin tehdä? - -Miss Glady otti ylös nenäliinansa, kumartui ja kätki siihen kasvonsa. -Mielenliikutus oli hänet vallannut, mutta sen laatua oli mahdoton -tietää. - -Nuorukainen tuli levottomaksi. - --- Miss Glady, huudahti hän, ettehän ole minulle vihainen? - --- En, Samuel, en! vastasi hän tukehtuneella äänellä. - -Sitten kohotti hän vähän punehtuneet kasvonsa. - --- Mene hänen luokseen, Samuel! kehoitti hän. - --- Eikö teillä ole mitään sitä vastaan? kysyi Samuel levottomasti. - --- Ei vähintäkään, vastasi tyttö. Menkää vaan ja katsokaa, mitä -voitte tehdä. Hän on hyvin turmeltunut, mailmallinen ihminen, ja jos -voitte pehmittää hänen sydämmensä, tietää se sangen hyvää meille -kaikille. - --- Eikö se tee mitään muutosta meidän suhteeseemme? kysyi Samuel. - --- Meidän suhteeseemme? huudahti tyttö kummastellen, mutta lisäsi -heti: ei, ei vähintäkään. Mutta muistakaa, ettette siitä asiasta -sano hänelle mitään. Älkää millään tavoin antako hänen tietää, että -tunnette minut. - --- En luonnollisestikaan, miss Glady. - --- Sanokaa hänelle, että tulette kirkosta. Ja kylvettäkää häntä -kelpolailla, Samuel, sillä minä olen varma, että hän on tehnyt kaiken -sen, mitä te sanotte ja joukon vieläkin pahempia töitä. - --- Miss Glady... - --- Älkääkä unohtako, Samuel, keskeytti miss Glady, tulla sitten -kertomaan minulle, miten kävi, ehkä voin neuvoa teitä, miten teidän -sitten pitää menetellä. - -Syntyi hiljaisuus, ja he katselivat toisiaan. Äkkiä huudahti miss -Glady: - --- Oi, Samuel, sinä olet enkeli! - -Hän puhkesi nauramaan ja nojautui nopeasti kuin lintu Samuelin rintaa -vasten koskettaen huulillaan nuorukaisen poskea. Sitten katosi hän -kuin salama, ja Samuel oli yksinään ja ihmeissään. - -Hän lähti heti mr Wygantin konttoriin. Mutta juuri ennenkuin Samuel -ehti sillalle kiisi mr Wygantin automobiili hänen ohitseen. Samuel -kääntyi ja asteli hänen taloaan kohden. - -Tällä kertaa suuntasi hän kulkunsa suoraan pääovelle. - --- Minä olen Samuel Prescott Pyhän Matteuksen kirkosta, sanoi hän -palvelijalle, joka tuli avaamaan ovea, ja minä haluan puhua mister -Wygantin kanssa tärkeästä asiasta. - -Mr Wygant istui suuressa nojatuolissaan kirjastohuoneensa ikkunan -ääressä. Hänen ympärillään oli valtavin kokoelma kirjoja, mitä Samuel -milloinkaan oli nähnyt, ja suurella loistolla sisustetussa huoneessa -vallitsi syvä rauha. Mr Wygant itse oli pitkä ja komea mies, jolla -oli kuvaamattoman ylhäinen ulkonäkö. - -Samuel puristi kätensä nyrkkiin ja ryhtyi heti hyökkäykseen. - --- Minä olen Samuel Prescott, kirkonvartijan apulainen, sanoi hän, -ja minä haluan keskustella teidän kanssanne eräästä hyvin tärkeästä -asiasta. - --- Antaa kuulua! kehoitti mr Wygant. Sitten kertoi Samuel taaskin, -kuinka hän oli joutunut viekotelluksi huonoihin tekoihin, -mutta tohtori Vince hänet kääntänyt. Hän kertoi seikkailunsa -yksityiskohtaisesti, jotta mr Wygant ymmärtäisi hänen intonsa. Hän -kertoi myöskin tekemistään käännytyksistä ja kuinka oli lopuksi -tavannut Charlie Swiftin. - --- Eikä tämä mies tahtonut kuulua kirkkoon siksi, että siellä on niin -paljon huonoja ihmisiä. - -Mister Wygant oli ihmetellen kuunnellut. - --- Mitä ihmisiä ne ovat? kysyi hän. - --- Te olette eräs niistä, vastasi Samuel. Mr Wygant hypähti ylös. - --- Minäkö! huudahti hän. Mitä minä olen tehnyt? - --- Ensinnäkin, vastasi Samuel, annatte te pikkulasten työskennellä -tehtaassanne, ja te asetitte senaattorin vastustamaan lakiehdotusta -alaikäisten työstä. Niinikään pidätte te puheita ja esiinnytte -poliittisena reformiystävänä samaan aikaan kuin maksatte Slatterylle, -jotta hän antaisi teille etuoikeuksia. - -Syntyi hetken hiljaisuus, kunnes mr Wygant taas virkkoi: - --- Nuori mies, te esiinnytte tosiaan uskomattoman häpeämättömästi! - -Nuorukainen hypähti hänen eteensä kädet ojennettuina. - --- Mister Wygant, huudahti hän, te suututte! Mutta minä pyydän, -ettette paaduttaisi sydäntänne. Olen tullut tänne teidän itsenne -tähden, olen tullut siksi, että en voinut kestää sitä, että Pyhän -Matteuksen kirkon jäsen tekee sellaisia tekoja. - -Mr Wygant tirkisteli häneen hetkisen. - --- Sallikaa minun tehdä eräs kysymys, sanoi hän. Tietääkö tohtori -Vince tästä? - --- Minä menin ensinnä puhumaan asiasta tohtori Vincelle, vastasi -Samuel. Mutta hän ei halunnut puuttua siihen. Hän sanoi, että, jos -minä tulen teidän luoksenne, täytyy minun ilmoittaa, että hän ei -hyväksy minun tekoani. Olen tullut omasta vapaasta tahdostani, sir. - -Syntyi äänettömyys. - --- Te suututte minuun! huudahti Samuel jälleen. - --- En minä suutu sinuun, sillä sinä olet vasta lapsi etkä tiedä, mitä -teet. - --- Oh! huokasi Samuel. - --- Sinä tarvitset vähän mailmankokemusta. - --- Mutta, mr Wygant, huudahti nuorukainen, minähän olen puhunut totta! - --- Tavallaan. - --- Ja te olette tehneet hyvin väärin. - --- Sinusta tuntuu niin, mutta vain siksi, että sinä tunnet huonosti -tällaisia asioita. - --- Te turmelette maanne hallituksen, mister Wygant. - --- Sen mitä sinä kutsut minun maani hallitukseksi, muodostaa joukko -rahaakiskovia poliitikkoja, jotka imevät kaiken, minkä voivat, siltä -ammatilta, jota minä edustan. - -Samuel ei tähän vastannut. - --- Näes, nuori ystäväiseni, jatkoi mr Wygant, minulla on -kannettavanani suuri edesvastuu, monet huolet. Ja on aivan kuin minua -ympäröisi lauma nälkäisiä susia. - --- Mutta mihin joutuu sitten vapaa hallitus? huudahti Samuel. - --- En tiedä, vastasi Wygant. Minusta tuntuu väliin, että ellei kansa -muutu, päättyvät vapaan hallituksen päivät tuota pikaa. - --- Mutta mitä pitäisi kansan tehdä, sir? - --- Sen pitää valita kunniallisia miehiä, joitten kanssa voi olla -asioissa, sensijaan että se nyt valitsee kapakoitsijoita ja meluavia -kansanjohtajia. - -Samuel ajatteli hetkisen. - --- Miehiä, joitten kanssa voi olla asioissa, sanoi hän -- mutta -minkälaisissa asioissa te haluatte olla? - --- Mitä tarkoitat? kysyi mr Wygant. - --- Te menitte noitten poliitikkojen luo ja saitte oikeuden kyniä -kansaa mielinmäärin yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden ajan. Luuletteko -sen olleen hyvän kaupan kansalle? - -Tämä kysymys jäi vastaamatta. - --- Ja kuinka paljon siitä omaisuudesta, joka on hallussanne, on -koottuna muuten kuin tuollaisella tavalla, sir? - -Mr Wygant rypisti otsaansa. Mutta kukaan ei voinut, nähdessään -Samuelin kärsineet kasvot, suuttua häneen. - --- Poikani, sanoi mr Wygant, voin ainoastaan uudistaa sen mitä -äsken sanoin, että sinä et tunne mailmaa. Ellei minua olisi, niin -olisivatko olot silloin toisenlaiset? Oikeudet siirtyisivät jollekin -toiselle, siinä kaikki. Sellaista on pääoman kilpailu. - --- Pääoman kilpailu? huomautti nuorukainen. Toisin sanoen: -kiistellään rahoista ja otetaan mitä irti saadaan! - --- Asiaa voidaan niin kuvata. - --- Ja te arvelette edesvastuun katoavan, kun olette saaneet osan -omalle joukollenne? - --- Olkoonpa niin. Samuel ei heti vastannut. - --- Käsitän täydellisesti, sanoi hän sitten alakuloisesti. On vain -yksi asia, jota en ymmärrä. - --- Mikä se on? - --- Minkätähden teidän pitää kuulua kirkkoon, sir? Mitä on tuolla -kiistelyllä rahoista tekemistä Jesuksen opin kanssa? - -Samuel huomasi heti menneensä liian pitkälle. - --- Nuori mies, minä en todellakaan käsitä, mitä hyödyttäisi jatkaa -tätä keskustelua. - --- Mutta, sir, te häpäisette kirkkoa. - --- Jättäkäämme tämä keskustelu! lausui mr Wygant ankarasti. Sinä -käytät väärin minun hyväntahtoisuuttani. Sinä unohdat asemasi. - --- Minua on muistutettu asemastani ennenkin, sanoi Samuel tyyneesti. -Mutta minä en tiedä, mikä minun paikkani on. - --- Sen kyllä huomaa, vastasi mr Wygant. Sinun tulee tehdä työsi, -osoittaa ylempiäsi kohtaan kunnioitusta ja pitää mielipiteesi ominasi. - --- Näen, että suututte minuun, sanoi nuorukainen. En voi saada teitä -ymmärtämään, että minä vaan koetan etsiä totuutta. Minä tahdon tehdä -oikein, mister Wygant. - --- Uskon sen... alkoi mr Wygant. - --- Tahtoisin mielelläni oppia oikein ymmärtämään, mikä kohottaa -toisen toisen yläpuolelle. - --- Sinua vanhemmat ja viisaammat ihmiset... - --- Mutta onko se todellakin ikä ja viisaus, mister Wygant? Minä -palvelin master Albert Lockmanin luona, ja hän on tuskin vanhempi -kuin minäkään. Ja kuitenkin esiintyi hän minun käskijänäni. - --- Niin, myönsi mr Wygant. - --- Huonosta elämästä huolimatta, jota hän viettää. - --- Mitä? - --- Niin, mister Wygant, hän juopottelee ja seurustelee huonojen -naisten kanssa. Ja kuitenkin kuuluu hän niihin yläpuolellaolijoihin. - --- Hm! sanoi mr Wygant. - --- Mutta eiköhän hän vaan kuulukin niihin siksi, että hänellä on -paljon rahaa? jatkoi Samuel itsepäisesti. - -Mr Wygant ei vastannut. - --- Ja eikö minun paikkaani määrää se seikka, ettei minulla ole -ollenkaan rahaa? - -Taaskaan ei tullut vastausta. - --- Kuitenkin näen minä totuuden ja minun täytyy se sanoa! Ja miten -voin minä päästä paikkaan, jonne minä todella kuulun? - --- Etkö sinä todellakaan voi itse ratkaista sitä kysymystä, sanoi mr -Wygant kylmästi. - --- Tietysti pitäisi minun ottaa osaa taisteluun rahasta, kun -ainoastaan raha jotakin merkitsee. - --- Poikani, sanoi mr Wygant, minä olen pahoillani sinun puolestasi, -sillä sinä tulet saamaan monia kovia iskuja mailmalta, ennenkuin -olet valmis. Sinun pitää oppia ottamaan elämä sellaisena kuin se -on. Ehkäpä monet meistä tahtoisivat tehdä sen toisenlaiseksi, jos -saisivat tahtonsa perille. Mutta elämä on, kuten tulet huomaamaan, -ankaraa taistelua. Se on taistelua olemassaolosta, ja ne ihmiset, -jotka kestävät taistelun, ovat soveliaimmat... - -Samuel nosti äkkiä kätensä. - --- Kiitoksia paljon mister Wygant, sanoi hän vakavana, mutta kaiken -tuon tiedän minä jo ennestään. - --- Mitä tarkoitat? kysyi mr Wygant. - --- Minä en voisi sitä selittää, sanoi Samuel. Te ette ymmärtäisi -minua. Huomaan, että tekin olette Herbert Spencerin kannattaja. Ja -se on kyllä hyvä -- mutta miksi kuulutte te kirkkoon? Minkätähden -rupeatte seuraamaan Jesuksen... - -Mr Wygant oli äkkiä noussut. - --- Ei, tämä menee liian kauvas! sanoi hän. Saan pyytää sinua menemään -tiehesi. - --- Mutta, sir! huudahti Samuel. - --- Ei sanaakaan enää! Mene tiehesi! - -Niin päättyi se keskustelu. - - - - -XXIV. Pyhän Matteuksen kirkon sakaristossa. - - -Samuel ei ollut sitten aamun syönyt mitään, mutta hänen ei sentään -ollut nälkä. Suru ja lohduttomuus olivat tehneet hänet aivan -alakuloiseksi. Tavata sellaisen mailmanmiehen kuin mr Wygant, kylmän, -armottoman ja kunnianhimoisen -- se oli hänelle kauhea koetus. Mies -näytti hänestä kuin suurelta pahuuden linnoitukselta; ja mitä muuta -voi hän tehdä kuin katsella sitä voimattomassa raivossaan. - -Hän meni kotiin, ja Sofia tapasi hänet ovessa. - --- Otaksuin sinun tänään syövän illallista aikaisin, sanoi hän. - --- Kuinka niin? - --- Sinulla on tehtäviä kirkossa tänä iltana. - --- Niin, muisti hän, silloin on kirkkoneuvoston kokous, ja minun -täytyy sytyttää. Mutta minä olen kyllästynyt kirkkotyöhön. - --- Kyllästynyt kirkkotyöhön? huudahti tyttö ihmeissään. - --- Niin, vastasi hän kertoen hämmästyneille ja säikähtyneille -perheenjäsenille seikkailuistaan päivän kuluessa. - -Sofia kuunteli suurimmalla jännityksellä. - --- Ja sinä menit mister Wygantin luo! huudahti hän hämmästyksissään. -Oi, Samuel, miten rohkeasti tehty! - --- Hän ajoi minut ulos, sanoi nuorukainen katkerasti. Ja tohtori -Vince on suuttunut minuun -- minulla ei enään ole ketään apunani. - -Sofia astui hänen luokseen ja kietoi käsivartensa hänen ympärilleen. - --- Sinulla on meidät, Samuel! huudahti hän. Me kaikki seisomme -rinnallasi, eikö totta, äiti? - --- Kyllä, sanoi mrs Stedman, mutta mitä voi meidänlaisemme köyhäväki -tehdä? - --- Ja sitten sinulla on miss Glady, sanoi Sofia hetken kuluttua. - --- Miss Glady! huudahti Samuel. Ei suinkaan hän rupea taistelemaan -isäänsä vastaan. - --- Hän sanoi sinulle rakastavansa sinua, Samuel, sanoi tyttö. Ja hän -tietää, että sinä olet oikeassa. - --- Minun täytyy mennä hänen luokseen, sanoi Samuel hetken kuluttua. -Lupasin mennä kertomaan, mitä oli tapahtunut. - --- Minäkin menen hänen luokseen, sanoi tyttö. Oh, minä olen varma -siitä, että hän on sinun puolellasi. - -Tytön silmät loistivat mielenliikutuksesta. Samuel kiintyi -katselemaan häntä ja huomasi ensi kertaa, että Sofia todellakin oli -kaunis. Hänen kasvonsa olivat tulleet täyteläisemmiksi ja saaneet -takaisin värinsä senjälkeen kun hän oli alkanut saada syödä yhden -aterian päivässä Wygantin luona. - --- Etkö luule, äiti, että miss Glady tulee auttamaan häntä? kysyi -Sofia. - --- En tiedä, vastasi mrs Stedman epäillen. Se on kauheaa -- minä en -voi ymmärtää, miksi tuollaisia asioita tapahtuu. - --- Mutta sinä olet kuitenkin sitä mieltä, että Samuel teki oikein, -sano, äiti, etkö olekin? kysyi tyttö. - --- Otaksun niin, vastasi hän. Se on vaikea sanoa -- se tulee -synnyttämään niin paljon riitaa, ja jos miss Glady suuttuu, niin sinä -voit menettää paikkasi. - --- Oi, äiti! huudahti Sofia, ja molemmat nuorikot katsahtivat -säikähtyneinä toisiinsa. Sitä eivät he koskaan olleet johtuneet -ajattelemaan. - --- Sinä et saa puuttua tähän asiaan! virkkoi Samuel. Sinun täytyy -jättää se minulle! - --- Mutta minkätähden tekisit sinä kaikki uhraukset? vastasi Sofia. -Jos sinä olet siihen oikeutettu, niin enkö minäkin ole. - --- Mutta, Sofia, valitti mrs Stedman, jos sinä menettäisit paikkasi, -niin saisimme me kaikki kuolla nälkään! - -Taas katsahtivat he tuskissaan toisiinsa. - --- Sofia, sanoi Samuel, minä kiellän sinua millään tavoin puuttumasta -tähän asiaan! - -Mutta sydämmessään tunsi hän, että mielellään olisi ollut tuon -sanomatta. Myöskin mrs Stedman tunsi samaa ja kalpeni pelosta. - -Kaikessa kiireessä söi poika muutamia suupaloja ja meni sitten -työhönsä kirkkoon. Mutta hän ei nyt mennytkään ilomielellä kuten -tavallista. Tähän asti oli hän tehnyt työtä Herralle, mutta nyt -palveli hän ainoastaan sellaisia kuin Wygant ja Hickman -- nähtävästi -kääntyi kaikki heidän palvelemiselleen sama sitten missä ja milloin -toimikoon. - --- Tulet myöhään, sanoi ukko Jacob, kirkonvartija, kun Samuel tuli. - --- Niin, sir, vastasi Samuel. - --- Tohtori Vince sanoi haluavansa puhutella sinua heti, kun tulet. - -Samuelin sydän löi voimakkaasti. Oliko tohtori mahdollisesti -muuttanut mieltään? - --- Missä hän on? kysyi Samuel. - --- Kirkossa, vastasi kirkonvartija, ja Samuel meni sinne. - -Heti kun hän astui sisälle, hypähti tohtori Vince ylös. - --- Samuel, huusi hän kiukkuisesti, tästä täytyy tulla loppu! - --- Mitä nyt, tohtori Vince? - --- Sinun käyttäytymisesi on enemmän kuin sopimatonta, poika, sinä -saatat minut hulluksi. - --- Mitä minä nyt olen tehnyt, sir? - --- Lankoni oli juuri täällä ja piti kauheaa meteliä. Sinä olet -soimannut ja häväissyt häntä seurakuntalaisten keskuudessa. - --- En, tohtori Vince, sitä en ole tehnyt! huudahti Samuel hämillään. - --- Sinä olet. Siitä puhuu vähän jokainen. - --- Herra tohtori, sanoi nuorukainen juhlallisesti, te erehdytte. -Minä kävin mr Wygantin luona, kuten sanoin tekevänikin. Muuten en -ole asiasta puhunut sanaakaan kenenkään kanssa lukuunottamatta, että -kerroin siitä aivan äsken Sofialle ja miss Gladylle. - --- Siinäpä se! huudahti tohtori Vince. Miss Glady on mister Hickmanin -ystävä ja vanha koulutoveri, ja luonnollisesti meni hän kohta tämän -luokse asiasta puhumaan. Ja samaa kertoi hän muillekin tuttavilleen --- koko seurakunta tietää sen huomenna. - --- Minä olen sangen pahoillani, sir. - --- Niin, siinä näet, millaista epämieluisuutta sinä valmistat -minulle! Ja minä sanon suoraan, että tällainen ei saa jatkua enään -minuuttiakaan. Ellet sinä halua luopua hulluista mielipiteistäsi ja -hoitaa ainoastaan tehtäviäsi apulaiskirkonvartijana, niin täytyy -sinun jättää kirkko. - -Samuel katseli häntä hämillään. - --- Jättää kirkko! huudahti hän. - --- Aivan varmaan, selitti kirkkoherra. - --- Tohtori Vince, tarkoitatteko, että te todellakin koettaisitte -saada minut karkotetuksi kirkosta? - --- Niin tarkoitan. - --- Mutta, tohtori, onko teillä siihen oikeutta? - --- Oikeutta? Miksi ei? - --- Teillä on oikeus ottaa minulta toimeni; mutta mitä tulee minun -karkoittamiseeni kirkosta... - --- Samuel, huudahti raivostunut pappi, enkö minä ole seurakunnan -kirkkoherra? - --- Mutta, tohtori, sanoi Samuel, tämä on Jumalan kirkko! - -Syntyi pitkäaikainen hiljaisuus. Viimein virkkoi Samuel: - --- Saanko tehdä erään kysymyksen, tohtori Vince? Kun mister Hickman -oli teidän luonanne, niin kielsikö hän tehneensä rikoksen? - --- Minä en sitä häneltä kysynyt, vastasi pappi. - --- Ette kysynyt häneltä! huudahti nuorukainen hämmästyneenä. Ette -edes sen vertaa välittänyt asiasta! Taasen syntyi hiljaisuus. - --- Minä kysyin mister Wygantilta, sanoi Samuel sitten alakuloisesti, -ja hän tunnusti syyllisyytensä. - --- Mitä! huusi kirkkoherra. - --- Kyllä hän tunnusti -- koko hänen puheensa oli yhtä samaa -tunnustusta. Hän sanoi kaikkien tekevän niin senvuoksi, että siten -voidaan ansaita rahaa, ja kaikki haluavat rahaa. Hän kutsui sitä -pääoman kilpailuksi. Silloin kysyin minä häneltä, minkä tähden hän -kävi Kristuksen kirkossa, ja hän ajoi minut ulos. - -Tohtori Vince kuunteli silmäkulmat rypyssä. - --- Ja mitä aijot sinä nyt tehdä? kysyi hän. - --- En tiedä, sir. Minun täytyy nähtävästi paljastaa hänet. - --- Samuel, sanoi pappi, etkö sinä kaikissa tyhmyyksissäsi koskaan ole -tullut ajatelleeksi, että olet minulle pienen kiitollisuuden velassa? - --- Oh, herra tohtori, huudahti nuorukainen vääntäen käsiään, älkää -puhuko niin minulle! - --- Minä pelastin sinut, autoin sinua, ja sinä tuotat minulle mitä -kauheimpia kärsimyksiä. - --- Tohtori, vakuutti Samuel, minä tekisin kaikkeni teidän tähtenne, -minä kuolisin puolestanne! Mutta te vaaditte minun lyömään laimin -velvollisuuteni, ja miten voin minä suostua sellaiseen? - --- Mutta etkö koskaan ole tullut ajatelleeksi, että vanhempi ja -viisaampi väki paremmin osaa arvostella asioita kuin sinä? - --- Mutta asiahan on niin selvä, sir. Ettekä te koskaan ole vastannut -minulle, käskette vaan yksinkertaisesti vaikenemaan. - -Pappi ei vastannut. - --- Kun minä tulin teidän luoksenne, jatkoi Samuel, niin opetitte -te minulle rakkautta ja veljeyttä -- että pitää uhrautua ja -palvella lähimmäisiään. Ja minä päätin seurata neuvojanne, Jumala -on todistajani, etten ole tehnyt muuta kuin koettanut sovittaa -käytäntöön, mitä olette minulle opettanut. Olen koettanut auttaa -köyhiä ja sorrettuja. Ja miten voin minä tietää, ettette te ajatellut -sitä, mitä sanoitte? - --- Samuel, huudahti kirkkoherra kiivaasti, sinulla ei ole oikeutta -puhua noin. Minä teen kaiken voitavani. Minä saarnaan usein näistä -aineista. - --- Niin, sanoi nuorukainen, mutta mitä te saarnaatte? Sanotteko -rikkaille, jotka käyvät kirkossanne, totuuden? Sanotteko heille: -Te varastatte köyhiltä. Teidän on syy kaikkeen siihen hätään, joka -vallitsee kaupungissamme. Teidän täytyy lopettaa riistämisenne ja -sortamisenne, teidän täytyy luopua niistä rikkauksista, jotka olette -kansalta ottaneet. Ei, sitä te ette sano. Ja ettekö ymmärrä, mitä -tämä merkitsee, tohtori Vince? Se merkitsee, että kirkko ei täytä -tehtäväänsä. Siksi täytyy syntyä uusi kirkko jollain tavoin jonnekin. -Sillä tällaisia oloja esiintyy todellakin, niitä esiintyy meidän -keskuudessamme, ja jotakin täytyy tehdä! - -Kiihkossaan hypähti nuorukainen eteenpäin ja ojensi kätensä. - --- Kansa näkee nälkää -- aivan meidän keskuudessamme -- täällä -Lockmanvillessä! Se näkee nälkää, nälkää, nälkää! Ettekö ymmärrä -sitä, tohtori Vince? Se näkee nälkää! - -Tohtori väänteli mielenliikutuksessaan käsiään. - --- Poika, huudahti hän, tämä ei saa jatkua! Minä en kestä enään -kauvempaa! - --- Mutta mitä pitää minun tehdä, sir? - --- Sinun pitää alistua minun johtoni alaiseksi. Kysyn sinulta kerta -kaikkiaan: tahdotko luopua hulluista puuhistasi? - --- Tohtori Vince, sanoi Samuel, minä en voi, en voi! - --- Niin tiedä sitten, että meidän täytyy erota. Sinä jätät paikkasi -ja eroat kirkosta. - -Samuelin silmät kyyneltyivät. - --- Tohtori, huusi Samuel hurjasti, älkää hylätkö minua! Minä rukoilen -polvillani, älkää hylätkö minua! - --- Sinä olet kuullut, mitä olen sanonut, vastasi pappi puristaen -kätensä nyrkkiin. - --- Mutta ajatelkaa, mitä teette! Te hylkäätte oman sielunne, te -luovutte totuudesta. - --- Mene tiehesi, sanon minä! huusi tohtori. - --- Ajatelkaa, mitä teette! Tässä on kysymys kirkon kukistumisesta. -Sillä ettekö ymmärrä, että minä olen pakotettu taistelemaan teitä -vastaan! Minä olen pakotettu paljastamaan teidät! Ja minä tulen -voimakkaammaksi kuin te, sillä minun puolellani on totuus ja te -olette sen hylännyt. Ajatelkaa, mitä teette, kun hylkäätte totuuden! - --- En tahdo enään kuulla tästä asiasta! huudahti tohtori Vince -raivoissaan. Sinä hulluttelet. Mene tiehesi, sanon minä, mene -tiehesi! Pian pois täältä! - -Ja Samuel lähti tiehensä nyyhkyttäen ikäänkuin sydämmensä olisi ollut -särkymäisillään. - - - - -XXV. Samuel esiintyy kirkkoneuvostossa. - - -Samuel syöksyi ulos pimeään. Mutta hän ei voinut poistua, hän ei -voinut pakottaa itseään uskomaan, että hänet oli ainaiseksi erotettu -Pyhän Matteuksen kirkosta. Hän kääntyi takaisin kirkon luo, seisoi ja -katseli sitä nyyhkytysten melkein tukehuttamana. - -Silloin huomasi hän automobiilin ajavan kirkon sivuovelle ja mr -Wygantin astuvan siitä ulos sekä astuvan sisälle, kirkkoon. Tämä näky -oli isku Samuelille vasten kasvoja. Siinä oli tuo ylpeä ja rikas -mies, uhmaavana ja rankaisemattomana sekä pitäen käsissään kirkon -ohjaksia, mutta Samuel, etsijä, oli sieltä karkoitettu. - -Samuelissa leimahti liekkiin kapinallinen tunne. Ei, ei, he eivät saa -karkoittaa häntä! Hän taistelee heidän kanssaan, taistelee loppuun -asti! Kirkko ei ollut heidän kirkkonsa! se oli Jumalan kirkko. -Hänellä, Samuelilla, oli myös oikeus kuulua siihen ja sanoa siellä -totuus! - -Kirkkoneuvoston istunto oli juuri avattu ja alettiin keskustelu uuden -sairaanhoitajatarkodin perustamisesta, kun samalla kuului kiihkeä -koputus ovelle, ja Samuel astui sisälle hengästyneenä ja silmissään -hurja ilme. - --- Herrat kirkkoneuvoston jäsenet! huudahti hän. Pyydän saada sanoa -muutaman sanan. - -Tohtori Vince hypähti kauhistuneena seisoalleen. - --- Samuel Prescott! huudahti hän. - --- Minut on käsketty jättämään kirkko, selitti Samuel, mutta minä -en halua siihen taipua! Minä olen sanonut totuuden enkä aijo antaa -niitten väärintekijäin, jotka kuuluvat Pyhän Matteuksen kirkkoon, -pakottaa minua vaikenemaan. - -Mr Hickman oli hypähtänyt pystyyn. - --- Poika, komensi hän, mene tiehesi! - --- Minä en tahdo mennä tieheni, huusi Samuel. Minä vaadin, että minua -kuunnellaan täällä kirkkoneuvostossa. Minulla on siihen oikeus! Minä -olen sanonut totuuden, en mitään muuta kuin totuuden. - --- Mitä tarkoittaa tuo poika? kysyi eräs kirkkoneuvoston jäsen. - -Se oli mr Hamerton, nuori asianajaja, jonka kauniit ja ystävälliset -kasvot usein olivat kiinnittäneet Samuelin huomiota. Kun Samuel -nyt hänen katseessaan huomasi uteliaisuutta, niin juoksi hän mr -Hamertonin luokse. - --- Älkää antako niitten ajaa minua pois, ennenkuin ensin ovat minua -kuulleet! pyysi hän. - --- Poika, huusi mr Hickman, minä käsken sinut menemään tiehesi! - --- Te olette menetellyt väärin! huusi Samuel. Te lahjoitte -valtuuston, niin että se hylkäsi vesijohtoesityksen. Se on totta, sen -te itse tiedätte, ettekä te uskalla sitä kieltääkään! - -Mr Hickmanin teki raivo purppuranpunaiseksi kasvoiltaan. - --- Se on kurja vale! ähkyi hän. - --- Minä olen puhellut erään henkilön kanssa, joka myös sai rahoja, -sanoi Samuel. Rahavaliokunnan jäsenille maksettiin kaksituhatta -dollaria kullekin. - --- Kuka se henkilö oli? huusi mr Hickman mielettömästi. - --- En halua sanoa hänen nimeään, vastasi Samuel. Hän puhui siitä -kahdenkeskisenä asiana. - --- Senpä arvasinkin! huudahti Hickman nauraen. Se on silkkaa -panettelua. - --- Se on totta! vastasi Samuel. Tohtori Vince, te tiedätte, että -minun tapanani on puhua totta. Mitä syytä minulla olisi keksiä -tällaisia juttuja? - --- Minä olen sanonut sinulle, valitti tohtori Vince, että minä en -halua olla missään tekemisissä tämän asian kanssa. - --- Minä olen valmis ottamaan kenen kirkkoneuvoston jäsenen tahansa -kanssani kyseessäolevan henkilön luo, niin että voidaan ottaa selvä, -miten tämän asian laita on. Mister Wyganthan on itsekin minulle -kertonut maksaneensa Slatterylle eräistä oikeuksista. - -Nyt sekaantui mr Wygantkin juttuun. - --- Mitä! huusi hän. - --- Niinhän te sanoitte! huudahti Samuel hämmästyneenä siitä, että -mr Wygant nyt kielsi tunnustuksensa. Ettekö sanonutkin minulle niin -tänään iltapäivällä? - --- Minä en ole sinulle tästä asiasta puhunut mitään, selitti mr -Wygant. - --- Te sanoitte, että kaikki tekevät niin, että kaikkien täytyi tehdä -niin. Te kutsuitte sitä pääoman kilpailuksi. - --- Tätä kutsun minä vertaansa löytämättömäksi solvaukseksi! huudahti -mr Hickman. Ulos täältä! - --- Kansa raukka tässä kaupungissa kärsii ja kuolee! huusi Samuel. -Kansalta varastetaan ja sitä sorretaan. Tuleeko tällainen kestämään -iankaikkisesti? - --- Samuel, tämä ei ole oikea paikka sen kysymyksen käsittelemiseen, -huomautti tohtori Vince. - --- Miksi ei, sir? Rikokselliset ovat viroissa tässä kirkossa. Ne -häpäisevät ja halventavat kirkkoa koko mailman edessä. Ja tätä -kutsutaan Kristuksen kirkoksi, sir! - --- Mutta te ette ryhdy asiaan oikealla tavalla, sanoi mr Hamerton, -joka tuli levottomaksi senjohdosta, että Samuel lakkaamatta katseli -häntä. - --- Miksi ei? vastasi Samuel. Eikö Kristus ruoskaniskuilla ajanut ulos -temppelistä rahanvaihtajia ja koronkiskureita? - -Se oli epämieluisa vastaus. Syntyi hiljaisuus ikäänkuin jokainen -olisi halunnut antaa naapurinsa puhua ensinnä. - --- Eikö teitä ole opetettu seuraamaan Kristuksen esimerkkiä, tohtori -Vince? kysyi nuorukainen. - --- Tuskin siinä merkityksessä, vastasi kauhistunut pappi. Kristus oli -Jumala, mutta eihän voi juuri edellyttää, että me... - --- Oh, tuo on vain tekosyy! keskeytti Samuel. Te sanotte, että -Kristus oli Jumala ja pidätte tätä puolustuksena itsellenne, kun ette -halua toimia hänen käskyjensä mukaan. Mutta en usko hänen olleen -Jumalan siinä merkityksessä. Hän oli ihminen kuten te ja minäkin. Hän -oli köyhä ihminen, joka kärsi ja näki nälkää ja hänen aikansa rikkaat -halveksivat häntä, sylkivät hänen päälleen ja naulitsivat hänet -ristiin. - -Nyt astui taisteluun eräs toinen kirkkoneuvoston jäsen. Se oli -kunnianarvoisa mr Curtis, joka näytti olympolaisen Zeuksen -kuvapatsaalta. - --- Poika, sanoi hän ankarasti, sinä olet tyytymätön siihen, että olet -erotettu kirkosta, mutta kuitenkin osotat olevasi uskoton. - --- Ehkä olen minä uskoton, mister Curtis, vastasi Samuel reippaasti, -mutta minä en koskaan ole maksanut Slatterylle kahtasataa dollaria -saadakseni poliisilta oikeuden sulkea liikenteeltä kaupungin -katukäytäviä. - -Mr Curtis hämmentyi eikä enään ottanut osaa keskusteluun. - --- Kirkko hylkäsi Jesuksen, jatkoi Samuel, käyttäen hyväkseen -tilaisuutta. Ja tämän tekivät kirkon rikkaat ja mahtavat. Hän -käytti heistä paljon voimakkaampaa kieltä kuin minä. Voi teitä, te -kirjanoppineet ja farisealaiset, te väärintekijät! sanoi hän. Voi -teitä, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka voitte te välttää helvetin -tulta? Ja jos hän olisi täällä tänä iltana, asettuisi hän täällä -minun puolelleni, ja ne rikkaat väärintekijät, jotka istuvat täällä -pöydän ympärillä, hylkäisivät hänet taasen. Te olette jo hylänneet -hänet. Te olette jo sulkeneet korvanne sorrettujen huudoilta, te -pilkkaatte oikeutta ja totuutta! Te naulitsette hänet ristiin joka -päivä! - --- Tämä menee yli kaikkien rajojen! huudahti mr Hickman. Tämä on -herjausta! - --- Sen täytyy heti loppua, lisäsi mr Wygant, ja Samuel tiesi, että -kun mr Wygant sanoi jotakin, niin hän myös odotti, että häntä -toteltiin. - --- Eikö täällä siis ole ketään, joka haluaa minua kuunnella? sanoi -Samuel. Mister Hamerton, ettekö te halua auttaa minua? - --- Mitä te tahtoisitte meidän tekevän? kysyi mr Hamerton. - --- Minä haluan, että kirkkoneuvosto tutkii syytökset, ottaa selvän, -onko totta, että Pyhän Matteuksen kirkon jäsenet ovat lahjoneet -Lockmanvillen hallitusta. Ja jos se on totta, toivon minä, että -sellaiset miehet karkoitetaan kirkosta. Heidän oikea paikkansa ei ole -kirkossa, sir. Ihmiset, jotka käyttävät kaiken aikansa yrityksiin -riistää kansan rahoja! Ihmiset, jotka avoimesti selittävät, kuten -mister Wygant teki minulle, olevan välttämätöntä lahjoa lainsäätäjiä -rahojen hankkimiseksi itselleen! Sellaiset ihmiset häpäisevät kirkkoa -ja estävät sitä tehtävästään. Ne ovat niitä ihmisiä, joita vastaan -taisteleminen on kirkon tehtävä... - --- Pitääkö meidän istua täällä kuuntelemassa tuon pojan saarnoja? -huusi mr Hickman mielettömästi. - --- Samuel, mene tiehesi! käski tohtori Vince. - --- Täällä ei siis ole ketään, joka haluaisi minua auttaa? - --- Minä olen sinulle sanonut, että sinä et tuolla tavoin mitään -voita. Mene tiehesi! - --- Hyvä! huudahti nuorukainen poissa suunniltaan, minä lähden -tieheni. Mutta muistakaa, minä en antaudu ilman taistelua. Minä -paljastan teidät mailmalle. Kansan täytyy oppia tietämään, keitä -te olette kurjia raukkoja ja keinottelijoita, jotka pettävät sen -tehtävän, joka heille on uskottu, ryöstävät yleisöä ja lahjovat -valtiota! - --- Ulos, lurjus! huusi Hickman hyökäten uhkaavasti häntä kohden. - -Raivosta hehkuen osotti Samuel sormellaan häntä suoraan kasvoihin. - --- Te, Henry Hickman, huusi hän, te olette kaikkein pahin! Niin, -juuri te, suuri juristi ja etevä valtiomies! Minä olen oleskellut -yhteiskunnan alempien keskuudessa, minä olen seurustellut -kapakoitsijain ja rikollisten, puplikaanien ja varasten kanssa mutta -milloinkaan ennen en ole tavannut niin armotonta ja kovasydämmistä -ihmistä kuin te! Te, kristitty, te olisitte voinut olla se -roomalainen sotamies, joka sylki Kristusta kasvoihin! - -Näin sanoen käänsi Samuel kokoontuneelle kirkkoneuvostolle selkänsä -ja löi kauhealla voimalla oven jälessään kiinni aivan suuren -lakimiehen nenän edessä. - -Ainakin parin tunnin ajan harhaili Samuel Lockmanvillen kaduilla -saadakseen raivonsa ja surunsa asettumaan. Sitten lähti hän kotiin ja -huomasi ihmeekseen, että Sofia Stedman oli koko ajan istunut ylhäällä -häntä odottamassa. - -Henkeään pidättäen kuunteli hän kertomusta Samuelin seikkailuista -illan kuluessa. Sitten sanoi hän: - --- Minäkin olen koettanut tehdä jotakin. - --- Mitä sitten? - --- Menin puhumaan pikku Ethelille, vastasi hän. - --- Ethel Vincelle! - --- Niin, hän on sinun ystäväsi, kuten tiedät, ja minä menin -pyytämään, ettei hän antaisi isänsä ajaa sinua pois. - --- No, miten kävi? - --- Hän itki, sanoi Sofia, hän oli hirmuisen onneton. Hän sanoi -tietävänsä, että sinä olet hyvä poika ja ettei hän väsyisi ennen kuin -oli saanut isänsä sallimaan sinun palata takaisin. - --- Nyt sinä et puhu täyttä totta! huudahti Samuel hämmästyneenä. - --- Kyllä, Samuel. Mutta sitten tuli hänen äitinsä. - --- Oh! Ja sitten? - --- Hän sadatteli minua. Hän oli hyvin suuttunut minuun. Hän sanoi, -ettei minulla ollut oikeutta tehdä pikku lasta levottomaksi väärillä -syytöksillä hänen enostaan. Eikä hän halunnut kuunnella minua. Hän -ajoi minut ulos. - -Syntyi pitkäaikainen hiljaisuus. - --- Luulen, ettei minun käynnistäni ollut mitään hyötyä, sanoi Sofia -alakuloisesti. Meidän täytyy nyt tehdä kaiken itse. - - - - -XXVI. Kun Samuel aikoi mennä naimisiin miss Gladyn kanssa. - - -Samuel ei koko yönä hitaistakaan nukkunut. Milloinkaan ennen ei -hän ollut suudellut ketään naista, mutta nyt oli himo herännyt, ja -hänen sisimmästään tulvehti esille mitä odottamattomimpia tunteita -riistäen hänet mukanaan. Pelko ja kaipaus raatelivat häntä. Milloin -oli hän mitä hurjimman innostuksen vallassa, milloin vajosi hän mitä -syvimpään epätoivoon. Hän kaipasi miss Gladya, mutta muut seikat -asettuivat hänen tielleen, eikä hän voinut käsittää, miksi joutui -niin kovin kärsimään. - -Rakastamisessa olisi ollut tarpeeksi, mutta olla sellaisen naisen -rakkauden esineenä kuin miss Glady, se oli melkein käsittämätöntä... - -Useita tunteja harhailtuaan kadulla meni Samuel häntä tapaamaan. -Tyttö otti hänet vastaan uteliaan näköisenä ja huudahtaen: - --- Kerro minulle kaikki! - -Ja hän kuunteli melkein mykkänä hämmästyksestä. - --- Tuon te sanoitte isälleni! huudahti hän useita kertoja. Ja mister -Hickmanille! Ja ukko Curtisille! Samuel! Samuel! - --- Kaikki se oli totta, miss Glady, huomautti Samuel. - --- Niin -- mutta -- sanoa heille sellaista! - --- He ajoivat minut pois kirkosta. Oliko heillä siihen oikeutta? - --- En tiedä, vastasi tyttö. Oi, jumalani, mikä meteli tästä nyt -tuleekaan! - --- Ja mitä aijotte te nyt tehdä? kysyi tyttö hetken kuluttua. - --- En tiedä. Tahtoisin puhua teidän kanssanne siitä asiasta. - --- Miten olette itse ajatellut? - --- Minun täytyy paljastaa heidät kansalle. Miss Glady heitti häneen -pikaisen silmäyksen. - --- Oh, ei, Samuel, sitä te ette saa tehdä! -- Miksi en, miss Glady? - --- Siksi... ettei se keino kelpaa. - --- Mutta, miss Glady... - --- Se ei sovi, Samuel. Ja paljon paremman vaikutuksen tekee puhuminen -ihmisten kanssa yksityisesti, kuten olette tähänkin asti tehnyt. - --- Mutta kenen kanssa nyt vielä on puhuttava? - --- En tiedä. Meidän pitää lähemmin ajatella asiaa. - --- Minun asiani koskee teidän isäänne ja mister Hickmania, miss -Glady, eivätkä he enään halua kuunnella minua! - --- Ehkä eivät, mutta muistakaa, mitä jo olette heille tehnyt. - --- Mitä minä sitten olen tehnyt? - --- Ajatelkaa, miten olette heitä häpäissyt. - --- Mitä se hyödyttää, miss Glady? Ettekö tiedä, että heillä vielä on -vääryydellä hankkimansa rahat. - -Molemmat istuivat hetken sanattomina. - --- Minä olen tätä asiaa ajatellut, sanoi hetken kuluttua Samuel -syvästi huolissaan. Minulle on sälytetty raskas kuorma, ja minun -täytyy pitää huolta siitä, että juttu saa kunnollisen lopun. Mutta -minä pelkään, että se käy kiusalliseksi teille. Te mahdollisesti -arvelette niin, että te ette voi mennä naimisiin minun kanssani. - -Nämä sanat saivat miss Gladyn kiivaasti syöksähtämään ylös. -Hämmästyneenä hän tuijotti Samueliin. - --- Mennä naimisiin teidän kanssanne! virkkoi hän voiden tuskin saada -ääntään kuuluviin. - --- Niin, vastasi Samuel, mutta vaikeni nähdessään tytön kasvojen -ilmeen. - --- Mennä naimisiin teidän kanssanne! toisti tyttö läähättäen. - -He vaikenivat hetkiseksi ja tarkastelivat toisiaan. - --- Minkätähden, Samuel? huudahti tyttö lopuksi. - --- Miss Glady, vastasi Samuel alakuloisena, te sanoitte rakastavanne -minua. - --- Niin, vastasi tyttö, mutta luonnollisesti... - -Sitten puristi hän huulensa tiukasti yhteen ja huudahti: - --- Ei, tämä menee jo liian pitkälle! - --- Miss Glady! - --- Samuel, sanoi tyttö, me olemme olleet kuin kaksi ajattelematonta -lasta, mutta me emme saa jatkaa samaan tapaan. - -Nuorukainen veti henkeään, niin suuresti hän hämmästyi. - --- En minä ollenkaan voinut uskoa, että te ottaisitte asian niin -vakavasti, jatkoi tyttö. Minä olenkin tehnyt väärin teitä kohtaan. - --- Te siis... te siis ette rakastakaan minua! sanoi nuorukainen -läähättäen. - --- Tjaa... niin... ehkä, vastasi tyttö; miten minä voisin sen -selittää? Mutta ei naimisiin mennä siksi että rakastetaan, Samuel. - -Samuel katseli häntä hämmästyneenä. - --- Minä luulin, että me leikimme keskenämme ja että te sen käsititte. -Ehkä ei se ollut aivan viisasta... - --- Leikimme keskenämme! kuiskasi nuorukainen äänen melkein -kieltäytyessä tottelemasta. - --- Te otatte kaiken niin kauhean vakavalta kannalta, virkkoi tyttö. -Minä en todellakaan voi ymmärtää, että teillä oli mitään oikeutta... - -Miss Glady! huudahti nuorukainen äkillisen tuskan vallassa, ja tyttö -vaikeni katsahtaen häneen kauhistuneena. - --- Tiedättekö, mitä olette minulle tehnyt? kysyi Samuel. - --- Samuel, sanoi tyttö vapisevalla äänellä, minä olen sekä -hämmästynyt että liikutettu. En voinut hetkeäkään ajatella mitään -sellaista, ja teidän täytyy asettaa raja tunteillenne, ennenkuin se -on liian myöhäistä. - --- Mutta minä rakastan teitä! huusi Samuel mielettömästi. - --- Niin, vastasi tyttö voimakkaasti liikutettuna, se on kiltisti -tehty. Mutta teidän täytyy ottaa huomioon muutamia asioita. - --- Te... te sallitte minun syleillä teitä, miss Glady! Te sallitte -minun ajatella teistä siten! Mitä pitää miehen tehdä? Kuinka pitää -minun tämä ymmärtää? Minä en ollut koskaan ennen rakastanut naista. -Ja te... te petitte minut... - --- Samuel, te ette saa puhua noin! keskeytti hänet tyttö. En voi -kuunnella sitä. Tässä on tapahtunut erehdys, ja teidän täytyy unohtaa -kaiken. Teidän täytyy poistua. Me emme enään koskaan saa tavata. - --- Miss Glady! huudahti Samuel kauhun valtaamana. - --- Niin, toisti tyttö, teidän täytyy mennä... - --- Te ajatte minut ulos! sanoi hän vetäen raskaasti henkeään. Oh, -miten voitte tehdä niin? Ajatelkaa, mitä olette minulle tehnyt! - --- Samuel, virkkoi tyttö suuttuneena, tämä on suoraa hullutusta. -Teillä ei ole oikeutta jatkaa näin. Teillä ei koskaan ole ollut -oikeutta... ajatella sellaisia asioita. Kuinka voitte te siinä määrin -unohtaa paikkanne? - -Samuel hypähti ylös kuin ruoskaniskun kohtaamana. - --- Paikkani! huudahti hän melkein tukehtumaisillaan. - --- Niin, vastasi tyttö. - --- Ymmärrän, ymmärrän! huudahti Samuel. On taasen kysymys minun -paikastani. Minulta puuttuu taasen rahoja. - --- Miten voittekaan sanoa niin, Samuel! siitä ei ole kysymys, vaan... - --- Siitä se on, ei mistään muusta kuin siitä! Minä olen vain -köyhä poika eikä minulla ole mitään mahdollisuuksia. Te sanoitte -rakastavanne minua, ja minä uskoin teitä. Te olitte niin kaunis, -ja minä uskoin teidän olevan hyvänkin. Minä melkein suutelin sitä -maata, jolla te kuljitte! Minä olisin teidän tähtenne tehnyt mitä -tahansa, kuollut puolestanne! Minä ajattelin teitä päivät läpeensä, -minä näin teissä korkeimman hyvyyden, itse täydellisyyden. Ja nyt -- -nyt te sanotte ainoastaan leikkineenne kanssani. Te käytitte minua -itsekkäisiin huvittelutarkoituksiinne -- aivan samaten kuin teette -muillekin köyhille ihmisille. - --- Samuel! - --- Aivan samoin kuin teidän isänne tekee lapsille hänen tehtaassaan, -kuin teidän serkkunne tekee niille tyttöraukoille, jotka hän -viettelee, kuin te itse teette kaikille, joitten kanssa joudutte -kosketuksiin. - -Suuttumus oli tytön muuttanut kasvoiltaan purppuranpunaiseksi. - --- Kuinka uskallatte te puhua minulle tuolla tavoin! huudahti hän. - --- Minä uskallan sanoa totuuden kenelle tahansa! Ja tämä on totuus -teistä. Te olette samanlainen kuin kaikki muutkin -- samanlainen -kuin muutkin luokkanne ihmiset. Te olette loisia, verenimiöitä, te -puristatte elämän muista ihmisistä. Ja te, miss Glady, te olette -pahin kaikista, sillä te olette nainen. Te olette kaunis, ja teidän -pitäisi olla sellainen, kuin minä kuvittelin teidän olevan. Mutta te -käytätte kauneuttanne ansana te teette sillä lopun ihmisten elämästä. - --- Lopettakaa, Samuel! - --- Ei, minä en tahdo lopettaa! Teidän täytyy kuunnella minua! Teidän -tarkoituksenne oli viekotella minua, te tahdoitte leikkiä kanssani, -te tahdoitte nähdä, mitä minä tekisin. Te ette hetkeäkään ajatellut -minua tai minun oikeuksiani tai sitä pahaa, mitä voitte tuottaa -minulle. Ja nyt olette te väsynyt ja käskette minun lopettamaan. Te -pyydätte minun muistamaan asemaani. Mitä muuta tarkoitusta varten -olen minä mailmassa kuin huvittaakseni teitä? Mitä muuta varten -on työtätekevä kansanluokka olemassa kuin säästääkseen teiltä -kaikenlaiset vaivat, pitääkseen teitä kauniina ja onnellisena? Mitä -muuta tarkoitusta on köyhillä lapsilla kuin vaatteiden kutominen -teille? Ja te -- millä korvaatte te heidän hukatun elämänsä, heidän -orjuutensa ja kärsimyksensä? - --- Samuel Prescott! huudahti tyttö tuntien itsensä syvästi -loukatuksi. Minä en tahdo enään kuulla sanaakaan! - --- Aivan samoin sanoi teidän isännekin. Ja teidän serkkunne. Ja -teidän pappinne. Ja tehän voitte soittaa palvelijaanne ja antaa -hänen ajaa minut ulos. Mutta siihen ei tämä asia lopu, siitä voitte -olla vakuutettu. Me kyllä löydämme jonkun keinon teitä vastaan, -te sortajat! Kansa ei ainiaaksi jää teidän orjaksenne, se ei aina -uhraa elämäänsä valmistaakseen teille tilaisuuden laiskuuteen ja -ylellisyyteen! Te olette siihen syntynyt, teillä on syntymästänne -asti ollut kaikki, mitä te mailmassa olette voinut toivoa. Ja te -luulette sen voivan iankaiken jatkua. Mutta muistakaa, että kansa, -jota te sorratte, ei ajattele samalla tavoin. Me olemme kyllästyneet -sallimaan teidän varastaa ja pilkata meitä. Ja me taistelemme! Me -taistelemme! Me emme aijo ikuisesti nähdä nälkää ja kärsiä kidutusta! - -Kesken sanatulvaansa vaikeni Samuel katseessaan kauhu, kun yhtäkkiä -muisti puhuvansa miss Gladylle. Voimakkaat nyyhkytykset alkoivat -häntä vapistuttaa, hän peitti käsillään kasvonsa ja purskahti itkuun. -Sitten syöksyi hän tiehensä. - -Hän juoksi kadulla kuin ahdistettu eläin, hän oli suunniltaan -tuskasta ja etsi paikkaa, johon voisi piiloutua. Ja juostessaan otti -hän esiin vaalistuneet kuvat, joita kantoi lähellä sydäntään, repi ne -kappaleiksi ja heitti kadulle. - - - - -XXVII. Kehoitus Pyhän Matteuksen kirkon jäsenille. - - -Kun Sofia illalla tuli kotiin, oli Samuel jo tyyntynyt. Hän kertoi -seikkailuistaan tytölle äänen hiukkaakaan värähtämättä. Ja se oli -onneksi, sillä koskaan ei hän ollut voinut uneksiakaan aiheuttavansa -tytössä niin voimakasta mielenliikutusta, kuin kertomus aikaansai. -Miss Glady oli ollut Samuelin viimeinen toivo, mutta Sofialle oli hän -ollut ainoa ihanne. Tytön koko olemuksen täytti riemu siitä, että sai -työskennellä miss Gladyn hyväksi, ja kun hän nyt sai kuulla, miten -Samuelia oli kohdeltu, meni hän surusta melkein pois järjiltään. - -Samueliin vaikuttivat hänen voimakkaat nyyhkytyksensä pelottavasti. - --- Rakas Sofia, sanoi hän kiertäen kätensä tytön vyötäisille, me emme -saa unohtaa velvollisuuttamme. - --- Minä en enään voi mennä sinne! huudahti lapsi poissa suunniltaan. -Minä kuolisin, jos minun täytyisi vielä nähdä hänet. - --- En minä sitä tarkoita, sanoi Samuel nopeasti koettaen johtaa hänen -ajatuksiaan muihin asioihin. Mutta sinun täytyy muistaa, mitä minun -on tehtävä, ja auttaa minua. - -Hän kertoi suunnitelmistaan nousta taisteluun Pyhän Matteuksen kirkon -omistamisesta. - --- Emmekä me saa antaa katkerien tunteitten vaikuttaa itseemme, sanoi -hän. Olisi kovin syntistä, jos me työskentelisimme vihassa. - --- Mutta miten voit sinä hillitä vihaasi? huudahti tyttö. - --- Se on kyllä vaikeata, mutta minä olen taistellut itseni kanssa. Me -emme saa vihata noita ihmisiä. He ovat tehneet meille pahaa, mutta he -eivät sitä huomaa, he ovat kurjia ihmisolentoja kuten me muutkin. - --- Mutta he ovat huonoja, itsekkäitä ihmisiä! huudahti lapsi. - --- Minä olen paljon ajatellut sitä asiaa, sanoi hän, minä olen koko -päivän kulkenut kadulla ja miettinyt sitä. Enkä minä salli itseni -tuntea heitä kohtaan muuta kuin sääliä. He ovat tehneet minulle -vääryyttä, mutta se vääryys ei ole mitään sen vääryyden rinnalla, -jota he ovat tehneet itselleen. - --- Oi, Samuel, kuinka sinä olet hyvä! huudahti Sofia, ja Samuel -hämmästyi, sillä juuri samaa miss Gladykin oli sanonut. - --- Minun täytyy olla selvillä itsestäni, ja nyt minä olenkin. Minun -on välttämätöntä taistella heitä vastaan, mutta minun täytyy samalla -olla varma, etten anna omalle kostonhimolleni valtaa. - --- No, mitä aijot tehdä? kysyi Sofia. - --- Minä esitän asian seurakunnan jäsenille. Elleivät he halua mitään -tehdä, niin esitän asian kansalle. - --- Mutta millä tavoin, Samuel? - --- Kutsun kokouksen. Katsos, tämän minä olen kirjoittanut. - -Hän otti taskustaan paperin, johon suurin kirjaimin oli kirjoittanut: - - "PYHÄN MATTEUKSEN SEURAKUNNAN JÄSENILLE. - - Kirkossa vallitsee lahjomisjärjestelmä. Muutamat kirkkoneuvoston - jäsenet ovat lahjoneet kaupungin hallitusta. He varastavat - kansalta. Kirkkoneuvosto on kieltäytynyt kuulemasta minua - ja sulkenut minut kirkosta. Minä vetoon seurakuntaan. Ensi - keskiviikkona kello kahdeksan illalla puhun minä eräässä - kokouksessa rakentamattomalla tontilla kirkon vastapäätä ja - kerron mitä tiedän. - - Samuel Prescott." - --- No, mitä aijot tehdä tällä? kysyi Sofia hämmästyneenä. - --- Aijon antaa painaa sen pienille paperilipuille ja jakaa ne -ihmisille, kun he huomenna aamupäivällä tulevat kirkosta. - --- Oh, Samuel! huudahti tyttö pelästyneenä. - --- Minun täytyy tehdä niin. - --- Mutta, Samuel, joka ihminen tulee kokoukseen, väkeä joka puolelta -kaupunkia. - --- Sitä en voi auttaa, vastasi hän. Minulla ei ole rahaa vuokrata -huonetta eikä minun annettaisi puhua kirkossa. - --- Mutta voitko sinä saada tämän niin pian painetuksi? - --- En tiedä. Täytyy ottaa selvää, kuka sellaisen työn ottaa -suorittaakseen. - --- Oh, minä tiedän! huudahti Sofia taputtaen käsiään. Fredrik -Bremerillä on painokone. - --- Mitä sanotkaan! - --- Niin, hänen isällään oli tapana tehdä painotöitä. Meidän täytyy -kysyä heiltä. - -He kiirehtivät, suomatta itselleen aikaa edes syömiseen, Bremerille; -ja vanhemmat ja lapset kuuntelivat ihmeissään Samuelin kertomusta. -Fredrik kiihtyi kovasti, vanhan Johanin punaiset kasvot hehkuivat. - -Hän ja hänen lapsensa auttoivat, eikä viipynyt kauvaa, ennenkuin -Samuelin julistus oli painettu. - -Oli jo myöhäinen ilta, kun molemmat lapset astelivat kotiin mukanaan -kolmesataa kappaletta vallankumouksellista julistusta, jotka olivat -huolellisesti käärityt, jottei kukaan voisi niitä nähdä. Tässä -toimessaan he aivan unohtivat miss Gladyn. - -Vasta kun Samuel yritti nukkua, alkoi hänen mielessään taas väikkyä -miss Gladyn kuva, ja kaikki hänen suloiset toiveensa heräsivät ja -alkoivat ilvehtiä hänen kanssaan. Mikä narri hän oli ollutkaan! -Kuinka mahdottoman hulluilta tuntuivatkaan hänestä nyt kaikki -aikaisemmat kuvitelmat. Näin vietti hän vielä kerran unettoman yön -vaipuen vasta päivänkoitteessa levottomaan uneen. - -Vajaan tunnin ennen jumalanpalveluksen päättymistä asettui Samuel -vastapäätä kirkkoa toiselle puolelle katua. Hänen sydämmensä -sykki voimakkaasti. Hän tunsi, se täytyy tunnustaa, melkein samaa -kuin mies, joka aikoo toimeenpanna dynamiittiräjähdyksen taikka -salamurhan. Ilma oli lämmin ja kirkon ovi avoinna, niin että hän voi -kuulla tohtori Vincen kaikuvan äänen. Urkujen säveleet nostivat hänen -silmiinsä kyyneleitä. Hän rakasti urkuja, eikä hän enään saisi niistä -nauttia! - -Viimeinkin loppui jumalanpalvelus, ja "salamurhaaja" asteli kadun -yli ottaen sopivan paikan. Ja koko seurakunnasta tuli ensinnä ulos -"olympialainen", mr Curtis, hän eikä kukaan muu! - --- Saanko jättää yhden kappaleen, sir, virkkoi Samuel sydän kurkussa. -Ja mr Curtis, joka kuivasi nenäliinallaan otsaansa, säpsähti kuin -olisi nähnyt peikon. - --- Poika mitä sinä teet! kivahti hän, mutta Samuel oli jo rientänyt -pois ja jakoi papereitaan ihmisjoukolle, joka molempien porttien -kautta virtasi ulos. Julistukset otettiin vastaan ja luettiin, -pysähdyttiin, ihmeteltiin ja ruvettiin keskustelemaan, niin että -portit aivan tukkeutuivat. Kun jo suuri joukko julistuksia oli -jaettu, olivat kirkkoneuvoston jäsenet ehtineet käsittää aseman, ja -yritys tehtiin jakamisen estämiseksi. - --- Tämä on häpeällistä! kirkui mr Curtis koettaen tarttua Samuelia -käsivarteen. Mutta poika riuhtasi itsensä irti juosten sivuovelle, -josta kansaa virtasi ulos. - --- Ottakaa yksi kappale! huuteli hän. Antakaa muillekin! -Ilmoittakaa kaikille! Ja niin sai hän jaetuksi vielä muutamia -kymmeniä julistuksia. Pitäen tarkoin silmällä mr Curtisia ja muita -kirkkoneuvoston jäseniä juoksi hän taas kirkon ympäri etusivulle ja -kiersi ihmisjoukon jakaen samalla julistuksiaan niin paljon kuin -ennätti. Ilmoittakaa kaikille! huuteli hän kaikuvalla äänellä. -Väärintekijät on karkoitettava kirkosta! - -Yhtäkkiä tunkeutui mr Hamerton hengästyneenä ja kasvoiltaan punaisena -esiin väkijoukosta. - --- Samuel! huusi hän tarttuen poikaan, täten ei saa jatkua! - --- Sen täytyy! vastasi Samuel. Päästäkää minut! - -Hän kohotti äänensä hurjaksi huudoksi: - --- Kristuksen kirkossa on varkaita! - -Kamppaillessa putosivat lentolehtiset maahan, ja mr Hamerton kumartui -ottamaan niitä ylös. Samuel otti niistä niin monta kuin voi ja riensi -taas sivuovelle, jossa useat ihmiset ahnaasti tarttuivat niihin. Hän -sai jaetuksi kaikki lehtisensä, ja niille henkilöille, joitten hän -näki vielä tulevan kirkosta, huusi hän käsiään heiluttaen: - --- Tämän seurakunnan kirkkoneuvostossa löytyy miehiä, jotka ovat -lahjoneet Lockmanvillen kaupunginvaltuusmiehiä. Minä aijon paljastaa -heidät keskiviikkoiltana toisella puolella katua pidettävässä -kokouksessa. - -Sen sanottuaan lähti hän tiehensä väistellen erästä hurjistunutta -kirkkoneuvoston jäsentä, joka yritti häntä lyödä. Kadulle päästyään -juoksi hän nopeasti kuin hirvi kotiinsa. - -Hän oli vedonnut seurakuntaan! - - - - -XXVIII. Käynti poliisin luona. - - -Samuel syöksyi hengästyneenä kotiin kertoakseen tapahtumasta -Sofialle. Sieltä meni hän Bremerin luo, joka oli seurannut kohtausta -kauvempana. Molemmissa paikoissa täytyi hänen perinpohjin kertoa -jännittävästä tapahtumasta. - -Vanha Bremer saapui kotiin ja hän tiesi, että Samuelin täytyi saada -poliisilta lupa kokouksen pitämiseen. - -Samuel ei tuntenut erityistä halua käydä poliisiasemalla, jonka -hän jo ennestään kyllin hyvin tunsi; mutta hän olisi mennyt vaikka -leijonain luolaan silloin, kun hänen suuri asiansa sitä vaati. -Hän lähtikin seuraavana aamuna hyvissä ajoin poliisiasemalle. Mrs -Stedmanin avulla oli hän sitä ennen onnistunut vakuuttamaan Sofialle, -että Sofian tuli palata takaisin Wygantin luo. - -Poliisiasemalla istui tällä kertaa kirjoituspöydän ääressä eräs -toinen ylikonstaapeli, muuan irlantilainen. - --- Anteeksi, herra, sanoi poika. Saanko täältä lupatodistuksen? - --- Mihinkä? kysyi ylikonstaapeli. - --- Ulkoilmakokouksen pitämiseen. - --- Minkälaatuisen kokouksen? - --- Jaa... minulla on jotain sanottavaa kansalle. - --- Jotain sanottavaa kansalle? toisti ylikonstaapeli ja kysyi -senjälkeen äkkiä: - --- Mikä nimenne? - --- Samuel Prescott. Ylikonstaapeli kohotti silmäkulmiaan. - --- Oh! sanoi hän. Vai se veitikka! - --- Mitä sanotte? kysyi Samuel. - --- Komisarius tahtoo puhua kanssanne, lausui ylikonstaapeli sekä -ohjasi Samuelin erityiseen huoneeseen, jossa komisarius McGullagh -paksuna ja punakkana istui kirjotuspöydän ääressä. Nähtyään Samuelin -hypähti hän ylös. - --- Siinä sinä kuitenkin olet? huudahti hän ja lisäsi, viitaten -sormellaan konstaapelille: - --- Jättäkää meidät. - -Kun hän oli sulkenut oven, meni hän Samuelin luo ja uhaten sormellaan -sanoi: - --- Poika! sinä lupasit minulle jättää kaupungin! - --- En. En minä ole luvannut. - --- Mitä se on? kivahti komisarius. - --- En minä luvannut, se oli Charlie Swift, joka sen lupauksen teille -antoi. - --- Mitä sinä sitten lupasit? - --- Lupasin etten puhu kenellekään herra... herra Albertista. Enkä -minä ole lupaustani rikkonut. - --- Minä sanoin Charlie Swiftille, että hän veisi sinut mukanaan -kaupungista. Miksi et sinä ole mennyt? - --- Hän ei lähtenyt... - -Samuel keskeytti. Hän oli luvannut Charlielle, ettei puhuisi -kenellekään mitään. - --- Jatka, käski komisarius. - --- Minä... minä en voi puhua siitä, sammalsi Samuel. - --- Mitä! Koetatko salata asiaa minulta? Etkö luule minun tietävän, -että hän vielä on kaupungissa ja että sinä ja hän yhdessä olette -tehneet kaikenlaisia lurjusmaisuuksia? - --- Ei, Ei! huudahti Samuel säikähtyneenä. - --- Älä koeta valehdella minulle! uhkaili komisarius. Ymmärrätkö, että -minä olen selvillä kaikesta, senkin nulikka. - -Hän pysähtyi silmänräpäykseksi ja katsoi terävästi nuorukaiseen. - --- Ja sinulla on otsaa tulla tänne, huudahti hän. Mitä sinä -oikeastaan tahdot? - --- Minä... minä tahtoisin pitää kokouksen. - --- Sanoppa, kuka on antanut sinulle luvan puuhailla puheita tässä -kaupungissa? - --- Ei kukaan vielä -- juuri saadakseni luvan olen tullut tänne. - --- Älä yritä teeskennellä ja tehdä minusta pilkkaa, tiuskasi -komisarius. - -Samuelilla ei ollut vähintäkään halua tehdä pilkkaa kenestäkään, -kaikkein vähimmin komisariuksesta. Hänen kaikki jäsenensä vapisivat. -Mies katsoi häneen kuin voimakas gorilla ja hänen punaiset kasvonsa -olivat aivan pelottavat katsella. - --- Kuuleppa, nuori herraseni, jatkoi komisarius. Sinä et tule saamaan -lupaa minkäänlaiseen puhumiseen Lockmanvillessä. Muista se nyt ja -aina. Ymmärrätkö? - --- Kyllä. - --- Ja vielä lisäksi: sinä et tulekaan pitämään mitään puhetta. -Ymmärrätkö. - --- Mutta... mutta... änkytti poika. - --- Sinä et tule pitämään ensinkään mitään puhetta, et kaduilla -etkä missään muussakaan paikassa koko kaupungissa. Koeta painaa se -kalloosi, niin voit välttää ikävyyksiä. Saatuani kuulla, että sinä -jakelet joitakin paperilippuja kaduilla, niin pianpa silloin saat -toivoa, ettet olisi sitä tehnyt. Siinä kaikki! Ymmärrätkö? - --- Ymmärrän, sai Samuel vaivoin puserretuksi huuliensa välistä. - --- Se on hyvä, sanoi komisarius. Annan sinulle vielä hyvän neuvon: -Lähde pois Lockmanvillestä ensimäisellä junalla äläkä enään koskaan -pistä nenääsi tänne. Mene! - -Samuel lähti pois kauhistuneena. Siten kiihottivat poliisit häntä. - -Luonnollisesti tulisi hän pitämään puheensa. Hän ei voi antaa -poliisin kiellon häiritä itseään. Mutta hänelle selvisi heti, mitä -hankaluuksia hänellä oli voitettavana: jos poliisi tulee ja häiritsee -häntä, ennen kuin hän vielä on ehtinyt sanoa sanottavaansa, voisi -kaikki hänen aikeensa luhistua. - -Hänen täytyi kysyä neuvoa joltakin, ja sentähden lähti hän heti -Bremerin luo, pieneen huoneeseen, missä isä ja poika puuhailivat -piirustuslautojensa ja maalauksiensa kanssa. - --- Vai niin on asian laita, sanoi vanha Bremer kuultuaan miten oli -käynyt poliisiasemalla. Tulepa mukaan, niin mennään Tom Everleyn -luokse. - --- Kuka on Tom Everley? kysyi Samuel. - --- Eräs lakimies. Hän voi antaa sinulle niitä tietoja, joita -tarvitset. Hän on tämän paikkakunnan sosialistien sihteerinä. - --- Sosialisti! huudahti Samuel pelästyneenä. - -Everleyn pieni konttori sijaitsi eräällä syrjäkadulla. Hän oli -reipas, lähes poikamainen, nuori mies ulkonäöltään. Samuel tunsi heti -mieltymystä häneen. - --- Toveri Everley, sanoi Bremer. Tässä on poika, jota sinun tulee -auttaa. Puhu hänelle kaikki, Samuel. Sinä voit luottaa häneen. - -Samuel kertoi tarinansa vielä kerran. Everley kuunteli -suurella jännityksellä tuon tuostakin ilmaisten kummastusta tai -tyytyväisyyttä. Kun poika oli lopettanut, nousi Everley reippaasti -ylös ja tarttui hänen käteensä lausuen: - --- Samuel Prescott, lyökäämme kättä. Te olette kunnon poika! - --- Silloin te seisotte minun puolellani, huudahti Samuel tuntien -taakan putoavan hartijoiltaan. - --- Seison puolellanne! Sen tulen tekemään niin kauvan kuin elän! - -Senjälkeen hän istuutui uudelleen ja alkoi hermostuneesti rummuttaa -kirjotuspöytää lyijykynällään. - --- Minä saatan kutsua paikallisen sosialistiosaston kokoon, sanoi -hän, ja esittää tämän asian siellä. Hiljaiseksi on Lockmanvillessä -käynyt viime aikoina ja taistelu, kuten tämä, on juuri tovereille -tarpeen. - --- Mutta minä en ole mikään sosialisti, huomautti Samuel. - --- Ei se mitään tee, vastasi Everley. Liitytte meihin myöhemmin. - -Samuel ei ollut siitä oikein selvillä, mutta hän ei tiennyt, kuinka -voisi sen esittää. - --- Minä voin saada paikallisyhdistyksen kokoon huomisillaksi, jatkoi -Everley. Ei ole aikaa tuhlattava. Meidän täytyy nopeasti levittää -suuri paljous kokouskutsumuksia kaupunkiin. - --- Mutta minä haluaisin kokoukseen vain Pyhän Matteuksen -seurakuntalaisia, sanoi Samuel. - --- Aina tulee muita myöskin, virkkoi Everley. Ja eikö kansalla ole -oikeus saada tietää, kuinka heiltä varastetaan? - --- Kyllä, myönsi Samuel. - --- Ja kenties, lisäsi Everley naurahtaen tulee seurakunta paljon -halukkaammin asiaa käsittelemään, jos sitä vähäsen painostetaan -ulkoapäin. Meidän tehtävämme on panna alkuun vapaa keskustelu tässä -asiassa ja avata kaupunkilaisten silmiä. Muuten kenties poliisi -tukahuttaa asian alkuunsa ja silloin kansa ei saa koskaan tietää -mitään siitä, mitä me olemme tarkottaneet. - --- Teidän täytyy olla hyvin varovaisia levittäessänne -kokouskutsumuksia, huomautti Bremer. Ne tulevat tukahuttamaan koko -puuhan alkuunsa, jos vaan voivat. - --- Aivan varmasti, sanoi Everley nauraen. Mitä siihen tulee, niin -voitte luottaa tovereihimme. Me tunnemme luotettavan kirjapainon. - -Samuel huokasi syvään helpotuksesta. Tässä oli mies, joka ymmärsi -asian ja kävi siihen käsiksi koko voimallaan ja vakaumuksellaan. Se -oli vain harmillista, että hän oli sosialisti. - -Everley otti lyijykynän ja kirjotti seuraavan uuden ilmotuksen: - - "Kansalaisille Lockmanvillessä! - - Sittenkuin minä olin havainnut, että St. Matteuksen kirkon - kirkkoneuvoston johtavat jäsenet ovat lahjoneet kaupungin - hallitusta, pyysin tutkimusta asiassa, mutta ainoana seurauksena - pyynnöstäni oli, että minut karkotettiin kirkosta. - - Silloin kutsuin minä kokouksen valaistakseni seurakunnalle - asiaa, mutta minulta kiellettiin lupa kokouksen pitämiseen ja - puhumiseen. Poliisi antoi minun ymmärtää, etten koskaan tule - pitämään puheita tässä kaupungissa. - - Tahdotteko seisoa minun puolellani? - - Puhun ensitulevana keskiviikkona kello 8 illalla - rakentamattomalla tontilla vastapäätä kirkkoa. - - Sananvapauden ja kansalaisoikeuksien nimessä - - Samuel Prescott." - --- Mitä pidätte tästä, kysyi Everley. - --- Se on mainio, virkkoi Samuel ihastuneena. - --- Minä kustannan kokouskutsumuksen levittämisen, lisäsi lakimies. -Huolehdin myös siitä, että tiedonanto paikallisosaston jäsenille -lähetetään postiin vielä tänä iltana. Tulkaa nyt, niin etsimme -käsiimme pari osaston jäsentä keskustellaksemme asiasta heidän -kanssaan. - -He lähtivät ulos. Bremer palasi kotiin työhönsä, mutta Samuel ja -Everley menivät sisään erääseen sikarimyymälään, joka sijaitsi saman -kadun varrella. Myymälän omisti eräs vähäinen Venäjän juutalainen, -jonka hauskannäköisiltä kasvoilta tumma silmäpari lausui vieraat -tervetulleiksi. - --- Toveri Lippman, sanoi Everley, saan esitellä sinulle herra -Prescottin. - -Myöskin "toveri Minsky" tuli myymälään pihanpuolella olevasta -työhuoneesta. Hän oli sikarintekijä ja hänen paljaat käsivartensa -olivat hyvin keltaiset ja näivettyneet. Everley kertoi heille -lyhyesti Samuelin seikkailuista ja esitti mitä hän oli aikonut tehdä. -Se tulinen kiihko, jolla molemmat kuulijat vastaanottivat Everleyn -kertomuksen ja esityksen, ei jättänyt epäilyksen varjoakaan siitä, -etteivät he olisi asian puolella. Parisen korttelia etempänä, eräässä -kulmauksessa, sijaitsi pieni työhuone, jossa työssään harmaantunut -vanha puuseppä, "toveri Begg", tarttui Samuelin käteen ja piti sitä -kuin ruuvipihdissä ilmottaessaan hyväksyvänsä hänen menettelynsä. -Senjälkeen lähtivät he tohtori Bartonin, erään nuoren lääkärin luo, -jonka Everley sanoi olevan tukipisteenä kaupungin paikallisessa -sosialistiyhdistyksessä. - --- Hän on saanut kasvatuksensa ulkomailla, selitti Everley, joten -hänellä ei ole meikäläisten lääkärien ahdasta käsityskantaa. Sen -lisäksi on hänen vaimonsa todellinen kaunopuhuja. - -Mrs Barton oli nainen, jonka rakastettavat ja lempeät kasvot -muistuttivat Samuelille hänen äitinsä valokuvaa. Koko ajan, kun -Everley kertoi Samuelin seikkailuja, silmäili nuorukainen mrs -Bartonia ja koetti päästä selville hänen mielipiteistään ja siitä -kummallisuudesta, että hän oli sosialistipuhuja. - -Hetkisen kuluttua tuli tohtori Barton sisälle ja hänelle piti -Samuelin seikkailut kertoa uudelleen. Molemmat kiintyivät niin -vieraihinsa, että pyysivät heitä jäämään murkinalle. Keskustelussa -käsittelivät he kysymystä koko laajuudessaan ja Samuel tunsi saavansa -luottamusta asiansa oikeuteen siitä varmuudesta, millä he kävivät -asiaan käsiksi. Ei tarvittu pitkiä selittelyjä heidän kanssaan, sillä -he näkyivät jo etukäteen tietävän mitä oli tehtävä. He näyttivät -omaavan ikäänkuin taika-avaimen, jonka avulla saattoivat päästä -tunkeutumaan Lockmanvillen sisäiseen elämään. Ja se teki heille -mahdolliseksi ymmärtää kaiken ja tuntea, kuten hän tunsi, sekä -käsitellä asiaa kaikkia mahdollisuuksia huomioonottaen. - -Kaikki nämät olivat hämmästystä herättäviä kokemuksia Samuelille. -Vielä joku tunti sitten oli hän ollut huutavan äänenä korvessa, -villiytynyt ja yksinäinen ja täällä oli nyt joukko liittolaisia, -mitkä näyttivät nousseen ikäänkuin maasta. He olivat miehiä, jotka -tarkasti tiesivät, mitä tarvitaan ja kuinka voidaan saavuttaa se, -johon pyritään; miehiä, jotka eivät tarvitse mitään opastusta -tarttuakseen työhön käsiksi vahingoittamatta hänen korkeaa -asiaansa. He käsittelivät asiaa aivan kuin olisivat sentapaisissa -asioissa puuhailleet kaiken ikänsä. Hän tunsi itsensä siinä määrin -hämmentyneeksi, että oli vähällä unhottaa minkälaista väkeä he olivat. - -Mutta se selvisi taas hänelle äkkiä, kun he olivat palanneet takaisin -Everleyn konttoriin. Hän istui ja tuijotti nuorta juristia niin -huolestuneella ilmeellä, että tämä kysyi: - --- Miten nyt on laitanne? - --- Sanokaa minulle, mister Everley, sanoi nuorukainen, kuinka -sellaiset ihmiset, kuin Bartonit, voivat uskoa vapaaseen rakkauteen? - --- Uskoa vapaaseen rakkauteen! Mistä ihmeestä te olette tullut siihen -käsitykseen? - --- Eivätkö he sitten usko vapaaseen rakkauteen? tiukkasi Samuel. - --- Luonnollisesti ei. Kuka on sanonut, että he siihen uskovat? - --- Mutta hehän ovat sosialisteja! - -Everley lakkasi työstään ja nauroi sydämellisesti. - --- Kuinka te olette saaneet sellaisen ajatuksen? kysyi hän. - --- Kas, sanoi Samuel, minä olen kaikkialta lukenut että sosialistit -uskovat vapaaseen rakkauteen. - --- Vartokaa kunnes olette päässeet kunnolliseen alkuun -uudistustyössänne, sanoi nuori lakimies nauraen, silloin näette, mitä -olette oppineet. - --- Mutta, änkytti Samuel hämmästyneenä, eivätkö sitten sosialistit -usko vapaaseen rakkauteen? - --- Yksi ja toinen heidän joukostaan voi tehdä niin, sanoi Everley. -Minä tunnen erään, joka uskoo peikkoon, toisen joka uskoo paaviin ja -kolmannen, joka lujasti uskoo Aatamiin ja Eevaan. Enkä minä voi sanoa -mihin he kaikki uskovat. - --- Nähkääs, jatkoi Everley selittäen, me muodostamme valtiollisen -puolueen, joka ei voi estää henkilöitä vapaasti liittymästä meihin. -Ja sentähden, kun sosialistipuolue on alati kasvava puolue, lukeutuu -kannattajiimme kaikenlaista väkeä, joilla on mitä moninaisimpia -ihanteita. Me emme voi sitä auttaa! - --- Mutta, huudahti Samuel, te olette uskonnon vihollisia! - --- Meillä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, vastasi Everley. -Me olemme, kuten sanoin, valtiollinen puolue. Jotkut joukostamme ovat -huomanneet välttämättömäksi jättää kapitalistien kirkot, mutta siitä -ette suinkaan voi meitä moittia. - --- Ei, ei suinkaan, myönsi Samuel, ja lisäsi senjälkeen: - --- Mutta ettekö tahdo hävittää hallituksen? - --- Päinvastoin, me tahdomme vahvistaa sitä. Mutta ensiksi täytyy -meidän ottaa se pois kapitalisteilta. - --- Mutta _mihin_ te sitten uskotte? kysyi Samuel hämmästyneenä. - -Everley selitti, että sosialistit koettavat järjestää ja kasvattaa -työväenluokkaa jouduttaakseen välttämätöntä taloudellista muutosta. -He haluavat ottaa maan ja kaivokset, rautatiet ja tehtaat -kapitalistien käsistä. - --- Me katsomme, että sellaiset laitokset eivät saa kuulua -yksityisille, vaan koko kansalle. Silloin tulee työtä jokaiselle -ja jokainen saa täyden korvauksen työstään eikä kenelläkään ole -tilaisuutta elää tekemättä työtä. - -Samuel istui hetkisen hiljaa selvitellen asiata itselleen. - --- Mutta, huudahti hän hyvin ällistyneenä, sehän on aivan niinkuin -_minäkin_ uskon. - --- Luonnollisesti, vastasi toinen, se on aivan niinkuin te uskotte ja -se on sitä, johon terve järki uskoo. - --- Mutta -- mutta -- änkytti poika. Olenko minä sitten sosialisti? - --- Yhdeksänkymmenettäosaa kansasta koko maassa on sosialisteja, -vastasi Everley, vaikka eivät vielä ole itse havainneet sitä. - --- Mutta, huudahti Samuel, teidän pitää opettaa heitä. - --- Me teemme parhaamme, sanoi Everley myhäillen. Tulkaa auttamaan -meitä... - -Samuelia tämä hämmästytti. - --- Mutta kuinka on kansa saanut näin väärän käsityksen -sosialisteista, kysyi hän. - --- Kansan käsitys on sellainen kuin heidän herransa ja isäntänsä -haluaa kansalla olevan. - -Samuel tarttui suonenvedontapaisesti tuoliinsa. - --- Se on niinmuodoin liittoutumista! huudahti hän. - --- Aivan niin, sanoi Everley. Se on hallitsevan luokan liittoutumista -kansaa vastaan. He omistavat sanomalehdistön, kirjat, yliopistot, -kirkot ja hallituksen, joiden kautta he puhuvat kansalle valheita ja -pitävät kansaa heille kuuliaisena. - -Samuel seisoi naama naamaa vastaan kapitalismin äärimäisen hirviön -kanssa. Se on kyllä huonosti, että kapitalismi omistaa ne varat -ja välikappaleet, joilla kansan on elettävä, ja että se niiden -avulla nälällä kiduttaa ja hivuttaa työläisten ruumiita. Mutta että -kapitalismi omistaa heidän sielunsakin ja johdattaa harhaan heidän -henkisen elämänsä?! Pidättää heitä tieltä, jota myöten -- kulkemalla -voisivat pelastua. Se oli hänelle aivan uutta, sillä se oli hänen -mielestään suurin kaikista rikoksista. - --- Minä en voi tätä uskoa, sanoi hän mielenliikutuksensa takia -vaikeasti hengittäen. - -Nuori lakimies vastasi levollisesti: - --- Tulkaa ja työskennelkää kanssamme jokunen aika, niin saatte sen -itse nähdä. - - - - -XXIX. Sanomalehtiuutinen ja varotus. - - -Saavuttuaan kotiinsa sai hän kokea uuden yllätyksen, sillä siellä -istui hieno ja hyvin puettu nuori mies, joka odotti häntä saadakseen -puhua hänen kanssaan. - --- Nimeni on Pollard, sanoi hän, _"Lockmanvillen Sanomain"_ -toimituksesta. Haluaisin saada uutisen teistä. - --- Uutisen minusta! huudahti nuorukainen hämillään. -- - --- Niin, haastattelun, selitti mr Pollard. Minä haluan saada vähäsen -tietoja siitä kokouksesta, jonka aijotte pitää. - -Samuel tunsi itsessään samallaista järkyttävää tunnetta, jota -jokainen yhteiskunnallinen uudistaja sekä ennen että vielä -myöhemminkin on saanut kokea. Hän istui mrs Stedmanin pienessä -arkihuoneessa ja kertoi vielä kerran seikkailunsa. Mr Pollard oli -aivan nuori äskettäin yliopistosta saapunut sanomalehtimies ja hänen -lyijykynänsä liikkui nopeasti muistiinpanokirjan lehdillä. - --- Karaistukaa, selitti hän. Tämä on huomiota herättävä asia. - -Samuelille olivat nämät erinomaisia uutisia. Ne hämmästyttivät -häntä niin, ettei hän joutanut niitä lähemmin miettimään. Mitä se -kannattaa kutsua kokousta ja pitää puheita, kun voidaan saada asia -painetuksi sanomalehteen? Siitähän jokainen saa sen lukea ja pääsee -oikeaan käsitykseen kaikesta eikä tarvitse pelätä mitään virheitä ja -erehdyksiä. Sitäpaitsi lukevat ihmiset sanomalehtiä vapaahetkinään, -jolloin heillä on hyvää aikaa asioita perinpohjin ajatella. - -Kun mr Pollard oli lähtenyt, riensi Samuel suurimmalla kiireellä -puhumaan asiasta Everleyn kanssa. - --- Teidän ei tarvitse painattaa kokouskutsumusta, sanoi hän, minä -kerroin hänelle missä kokous tullaan pitämään. - -Everley vaan hymähti Samuelin kiihkolle. - --- Me toimitamme kokouskutsumukset jaetuksi kuitenkin, sanoi hän. -Odottakaa siksi kun saatte nähdä mitä "Sanomat" asiasta kertovat. - --- Mitä ajattelette? kysyi Samuel. Everley ei halunnut selittää -ajatuksiaan lähemmin, vaan kehotti Samuelia odottamaan. Samuelin -uutiset eivät näyttäneet tekevän häneen sitä vaikutusta kuin niiden -olisi pitänyt tehdä, tuumi Samuel. - -Samuel palasi kotiinsa. Myöhemmin iltapäivällä, kun mrs Stedman oli -mennyt myymälään ostoksille, naputettiin hänen ovelleen. Samuel -riensi avaamaan ja suureksi hämmästyksekseen näki hän Bill Finneganin -edessään. - --- Hyvää päivää, nuori ystäväiseni, sanoi Finnegan. - --- Hyvää päivää, vastasi Samuel. - --- Mitä minä olen kuullut -- sinähän aijot pitää puheen? - --- Kyllä. Mutta mistä te sen tiedätte? - --- Olen saanut tietää sen Gallaganilta. Slattery oli puhunut siitä -hänelle. - --- Slattery? Hänkin on niinmuodoin saanut tietää siitä? - --- Tuhat tulimmaista, luuletko sinä häntä puoluejohtajaksi? - -Finnegan katsoi ympärilleen tullakseen vakuutetuksi siitä, että he -olivat kahdenkesken. - --- Sammy, sanoi hän. Minä olen tullut luoksesi kaikessa ystävyydessä -antaakseni sinulle vihjauksen ja toivon sinulla olevan kylliksi -ymmärrystä selviytyäksesi puuhasta jälkeenpäin. - --- Mitä se on? kysyi Samuel. - --- Älä vaivaa itseäsi puhumalla kokouksessa. - --- Minkä vuoksi en saisi puhua? - --- Senvuoksi, ettei sinun sallita sitä tehdä. - --- Mutta kuinka voidaan minua siitä estää? - -Seurasi hiljaisuus silmänräpäykseksi. - --- Se on hullua, mitä aijot tehdä, sanoi Finnegan sen jälkeen. Sinä -voit luottaa minuun, että sinulle tulee jotakin tapahtumaan, jos sinä -aijot jatkaa puuhiasi. - --- Mitä saattaisi tapahtua? - --- En tiedä, poika -- ehkä putoat virtaan. - --- Putoan virtaan? - --- Niin, -- tai saat lyijysateen kalloosi jonakin iltana jossakin -pimeässä kujassa. Minä en tosin voi sanoa sinulle mitä tulee -tapahtumaan, ainoastaan sen, että sinä et tule pitämään aikomaasi -puhetta. - -Samuel tuli aivan hämilleen. - --- Se ei voi olla teiltä vakavasti sanottua, sopersi hän. - --- Kyllä varmaan. Miksikä ei? - -Samuel ei vastannut. - --- Minä en voi ymmärtää, minkätähden tahdot tehdä tämän, jatkoi -Finnegan, tai kuka on sinun takanasi? Sen mukaan kun minä ymmärrän, -olet sinä päässyt selville joistakin rumista asioista, joita -sivumennen sanoen, vähäsen on tässä kaupungissa: Slattery, Patt Mc -Cullagh, kaupungin valtuusto, Wygant, Hickman ja myöskin Bertie -Lockman -- eikö totta? - --- Kyllä! sanoi Samuel. Mutta siitä en minä aikonut puhua. - --- Eivät he tiedä mistä sinä aijot puhua, mutta heillä ei ole halua -asettaa itseään hyökkäystesi alaiseksi. Tämän vuoksi ei aijota antaa -sinun ensinkään puhua. - --- Mutta voiko todellakin sellaista tapahtua? kysyi poika -mielenliikutuksen valtaamana. - --- Sellaista sattuu alinomaa ja sehän on aivan luonnollista. Eihän -kansa muuten tulisi käsittämäänkään sellaisia asioita ja puhuisi -niistä? - --- Kyllä, luonnollisesti, vastasi Samuel. Ja se se juuri minua -suuresti hämmästyttää. - --- Jaa, sanoi Finnegan, mutta heidän ei anneta ymmärtää sitä. Etkö -sinä sitä käsitä? - --- Kyllä, minä käsitän, kuiskasi Samuel. - --- Katsoppas, Sammy, on olemassa eräs nurkkakopla, joka hallitsee -tässä kaupungissa ja he aikovat jatkaa edelleenkin hallitustaan. -Etkö luule heillä olevan keinoja, joita käyttämällä saavat tukituksi -sinunlaiseltasi suun. - --- Mutta, mister Finnegan, sehän olisi samaa kuin murhaa! - --- No niin, sitä ei heidän kuitenkaan tarvitsisi itse tehdä, kuten -kai ymmärrät. Kun mister Henry Hickman haluaa saada kananpojan -päivällisekseen, ei hänen ole pakko itse vääntää siltä niskoja nurin. - -Samuelilla ei ollut mitään vastattavaa tähän. Hän istui kauhun -valtaamana. - --- Minä tunnen nämät hommat, näetkös, sanoi Finnegan, ja minä haluan -vaan antaa sinulle ystävällisen neuvon. Ja mitä saakelia tarvitsee -sellaisen poikanaskalin, kuin sinä olet, puuhailla toisten hyväksi? - --- Mitä minä muutakaan voisin tehdä? kysyi Samuel. - --- Tehdä? Hanki itsellesi sopivaa työtä ja nai sellainen tyttö, josta -pidät. Sinä et koskaan tule oikein ymmärtämään elämää, ennenkuin olet -saanut itsellesi lapsia. - -Samuel puristeli vain päätään, sillä tämä ehdotus ei häntä -miellyttänyt. - --- Minä tahdon koettaa pitää itseni kaukana kaikesta puuhasta, sanoi -hän, mutta tämä puhe minun _täytyy_ pitää. - -Finnegan lähti tiehensä tuumivaisena puristellen päätänsä ja -mutisten itseksensä. Samuel kiirehti takaisin ystävänsä lakimiehen -luokse. Seurauksena tästä käynnistä oli, että Everley vaati häneltä -juhlallisen lupauksen, ettei hän mene ulos pimeän tultua. - --- Minä muistan, mitä tässä kaupungissa tehtiin lakon aikana, sanoi -Everley ja minulla ei ole vähintäkään halua asettaa itseäni tai -jotakin toista vaaroille alttiiksi. Senjälkeen, kun lopetettiin -täkäläiset ammattiyhdistykset, olemme me ainoastaan täällä jälellä. - -Samuel pysyttäytyi illan kotona ja kertoi Sofialle kaikki -kokemuksensa sekä kuvaili niitä ihmisiä, joita oli oppinut tuntemaan. -Tyttö oli aivan haltioissaan ihastuksesta. - --- Ah, tiesinhän minä, että apu oli tuleva! Minä tiesin, että apu oli -tuleva! huudahteli hän. - -Vaikka olikin hyvin väsynyt, saattoi Samuel tuskin nukkua -mielenliikutuksensa takia. Aikaisin aamulla nousi hän ylös ja meni -ulos ostamaan "Lockmanvillen Sanomain" irtonaisnumeroa. - -Hän seisahtui kadun kulmaukseen ja aukasi sanomalehden. Hän heitti -silmäyksen "Sanomain" ensi sivulle -- siellä ei löytynyt mitään -kokouksesta. Hän tarkasti takasivun ja senjälkeen sivun toisensa -perästä löytääkseen uutisen. Mutta hän ei löytänyt siitä mitään. -Silloin ryhtyi hän uudelleen lukemaan lehteä entistä tarkempaan, -tutki jokaisen otsikon, löytämättä sittenkään sitä, mitä etsi. -Vielä kolmannen kerran hän kävi läpi lehden lukien tarkasti läpi -jokaisen pienimmänkin uutisen, mutta turhaan. Kun hän näin oli -kuluttanut "Sanomain" lukemiseen tunnin aikaa löytämättä mitään, tuli -hän vihdoinkin vakuutetuksi, ettei hänen asiastaan ollut lehdessä -riviäkään. - -Kun Everley sinä aamuna saapui konttoriinsa, tapasi hän Samuelin -eteisessä odottamassa. Nähdessään sanomalehden hänen kädessään nauroi -nuori lakimies. - --- No, oletteko löytäneet uutista? kysyi hän. - --- En, sitä ei ole täällä! vastasi Samuel. - --- Minä arvasin hyvin, että niin sen kanssa tulee käymään, sanoi -Everley. Mutta minä katsoin parhaaksi, että te itse voitte hankkia -sen kokemuksen itsellenne. - --- Mutta mitä se merkitsee? kysyi Samuel. - --- Se johtuu siitä, että Lockmanvillen hallitusherrain koplalla on -satatuhatta dollaria kiinitettynä "Sanomiin". - -Samuel ällistyi ja seisoi ystäväänsä tirkistellen. - --- Nyt näette mitä se on, kun tahtoo olla sosialistina! sanoi Everley -nauraen. - -Ja Samuel näki sen. - - - - -XXX. Samuel sosialistikokouksessa. - - -Samana päivänä illallisen jälkeen tuli Everley yhdessä Fredrik -Bremerin kanssa noutamaan Samuelia sosialistien kokoukseen, missä -hänen tuli kertoa seikkailunsa. - -Kokous pidettiin pimeässä salissa ruokatavarakaupan yläkerroksessa. -Siellä olivat kaikki ne henkilöt, jotka Samuel oli tullut tuntemaan -edellisenä iltana, ja parisenkymmentä muuta henkilöä. Useimmat heistä -olivat ammattityömiehiä, mutta olipa joukossa myöskin jokusia, -jotka näyttivät hyvin toimeentulevilta myymälänomistajilta tai -kirjanpitäjiltä. Samuel pani merkille, että kaikki kutsuivat toisiaan -tovereiksi ja jokuset niiden joukossa puhuttelivat häntäkin samalla -tavalla, mikä herätti omituisia tunteita hänessä. Kokoukseen tuli -myöskin muutamia naisia, joista yksi toimi puheenjohtajana. - -Everley piti aluksi puheen sekä luki Samuelin kehotuksen samalla -kertoen mistä se oli aiheutunut. Tämän jälkeen pyysi hän Samuelia -astumaan esiin. Nuorukainen sävähti. Hetken kuluttua valtasi -hänet kuolettava kauhistus. Ajatus, että jos hän kaikkien näiden -henkilöiden läsnäollessa ei voisikaan puhua, tunkeutui hänen -mieleensä. Jos hän tulisi aivan hervottomaksi, kykenemättömäksi -ajatuksiaan esittämään, niin mitähän nuo vieraat henkilöt hänestä -silloin sanovat? Hän puristi kätensä nyrkkiin -- mitä sillä on -väliä, mitä he ajattelevat hänestä! Köyhät kärsivät ja totuus vaatii -voimakkaasti päästä oikeuksiinsa! Hän tahtoo puhua ympärillään -oleville ihmisille siitä, mikä häntä painosti. - -Hän alkoi puhua, kertoen kuinka oli tullut ryöstetyksi, ja kuinka -oli turhaan etsinyt työtä sekä siitä, mitenkä poliisi oli hänet -pidättänyt ja sulkenut tyrmään. Nähtyään ympärillään olevan ihmisiä, -jotka häntä ymmärsivät, tunsi hän itsensä levolliseksi eikä enään -ajatellut itseään. Hän puhui lähes puolituntia, ja kun hän lopetti, -vallitsi kokoushuoneessa todellinen innostus hänen pyhään ja korkeaan -asiaansa. - -Samuelin lopetettua puheensa nousi Everley puhumaan. - --- Toverit! sanoi hän. Olen jo vuoden ajan vaatinut, että -paikallisyhdistyksemme tulee ryhtyä taisteluun lausuntovapauden -puolesta tässä kaupungissa. Nyt on oikea hetki taistelun -alottamiseksi. Ellemme siihen ryhdy nyt sopivan tilaisuuden -tarjoutuessa, saatamme kernaasti luopua kaikista vaatimuksistamme. - --- Kannatetaan, huusi Beggs, vanha puuseppä. - --- Minä olen ottanut itselleni vapauden tilata kokouskutsumuksia, -jatkoi Everley, sillä aikaa ei ole hukattavana, ja minä olen -vakuutettu siitä, että toverit tulevat hyväksymään toimenpiteeni. -Ehdotan nyt, että paikallisyhdistys päättää panna toimeen kokouksen -huomisiltana ja että nämät kaksituhatta kokouskehotusta, jotka -minulla täällä on, jaetaan kaupungille salaisesti tänä yönä. - --- Kannatetaan, sanoi mrs Barton. - --- On merkittävä, lisäsi Everley, että emme tule saamaan mitään apua -sanomalehdiltä. Ja meikäläisten, kuten seurakunnan jäsenienkin, tulee -saada kuulla tämä juttu kokonaisuudessaan. - -Tämän jälkeen luki hän kokouskehotuksen, joka hyväksyttiin -yksimielisesti. - --- Vielä ehdotan, jatkoi Everley, että yhdistyksemme käyttää -tilaisuutta hyväkseen ja taistelee itselleen oikeuden katukokouksien -toimeenpanemiseen Lockmanvillessä. Te tiedätte, että poliisi aina -työlakosta asti on kieltänyt sellaisten kokouksien pitämisen, mutta -minä ehdotan, että me torstai-iltana pidämme kokouksen Tori- ja -Isonkadun kulmauksessa, missä ilmotamme yleisölle tämän asian, sekä -että me sen jälkeen jatkamme taistelua pitämällä katukokouksia joka -ilta niinkauvan, kunnes olemme saaneet itsellemme oikeuden niiden -pitämiseen. - -Samuel saattoi miesten kasvojen ilmeistä havaita, miten vakava tehty -ehdotus heistä oli. Everley piti vielä kiihkeän puheen. Työväestö -kaupungissa on menettänyt viimeisenkin toivonsa ammattiyhdistyksiin -ja kärsii suuresti vallitsevasta kovasta ja kalliista ajasta. Nyt, -jos koskaan, oli sovelias hetki, jolloin työväenluokan silmät -voidaan saada näkemään oikeita parannuskeinoja olojen korjaamiseksi. -Ja sosialistit ovat voimattomia sentähden, että sallivat poliisin -itseään holhoa. Nyt täytyy kansan pitää puolensa poliisi valtaa -vastaan. - --- Mutta käsitättehän sen, että sellainen menettely on samaa, kuin -joutua vankilaan, sanoi tohtori Barton. - --- Kyllä minä sen käsitän, vastasi Everley. Vankilaan tulemme -otaksuttavasti joutumaan useampia kertoja. Mutta jos me alusta -asti, pidämme lujasti kiinni päätöksestämme, niin voimme saavuttaa -voiton, sillä me voimme saada kansan puolellemme ja myöskin murtaa -sanomalehtien salaliiton olla meistä mitään mainitsematta. - --- Tämä on asia, jota meidän tulee tarkoin punnita, sanoi nainen, -joka oli puheenjohtajan paikalla. - --- Minä olen valmis tekemään sen mitä voin, sanoi lakimies. Minä -tarjoon puhujille maksuttomasti apuani oikeuslaitoksissa tai tulen -minä myöskin ensimäiseksi antamaan vangita itseni -- kumpaa vaan -toverit haluavat. - --- Me tulemme menettämään paikkamme, sanoi joku salissa kauvempana -oleva. - --- Sitä meidän täytyy miettiä, sanoi Everley. Te tiedätte hyvin, -miten paljon minä tähän asti olen toimintani takia menettänyt. - -Samuel kuunteli korvat höröllä ja jännittyneenä keskustelua. -Kokoukseen osaaottavat olivat ihmisiä, joiden tulot eivät olleet -hänen tulojaan suuremmat, ja jotka mielisuosiolla jättäytyivät -samalle mahdille, joka oli hänet ruhjonut. Siellä oli myöskin mies, -joka oli menettänyt silmänsä lasitehtaassa, toinen, eräs rautatien -jarrumies, joka juuri oli päässyt sairaalasta, kun oli menettänyt -toisen jalkansa. Siellä oli myöskin miehiä, valjuja ja nälän -surkastuttamia, sekä heidän nälkäisiä vaimojaan ja lapsiaan. Mutta -siitä huolimatta uhrasivat he aikansa ja ansionsa, antoivat koko -olemassaolonsa ja koko elämänsä ihmisten vapauden ja oikeuksien -ylevän asian hyväksi. Oliko hän milloinkaan ennen tavannut sellaisia -miehiä, kuin täällä oli koossa? Oliko hän koskaan uneksinutkaan -sellaista miestä? - -Hän oli ajatellut, että hän oli yksin ja että hän kantaa hartioillaan -kaikki ihmisyyden rasitukset. Ja täällä on väkeä, joka on valmiina -kannattamaan häntä ja hänen pyrkimyksiään. Keskustelusta voi hän -lisäksi havaita, että nämät miehet muodostavat osan laajalle -levinneestä järjestöstä, jonka paikallisosastoja löytyy jokaisessa -kaupungissa kautta koko maan. Heillä on omat vaalikokouksensa, -he äänestävät kaikissa vaaleissa omia ehdokkaitaan, julkaisevat -useita sanomalehtiä, aikakauskirjoja ja muuta kirjallisuutta. Ja he -muodostavat osan armeijan miehistöstä, armeijan, joka yhteisesti -toimii kaikissa sivistysmaissa. Mihinkä tahansa kapitalismi on -tunkeutunut hallitsevaksi, siellä myöskin liittyy miehiä yhteiseen -taisteluun sitä vastaan; ja joka päivä kasvaa heidän voimansa, --- eikä löydy ketään, joka voisi heidän kasvavaa voimaansa ja -vaikutustaan hillitä. - -Nämät miehet olivat luoneet katseensa uuteen aikaan, joka on -lähestymässä, ja heissä paloi vakaumuksen pyhä tuli. Samuel -tajusi, miksi he panivat painoa sanalle "toveri", jota he toisiaan -puhutellessaan käyttivät; he olivat miehiä, jotka olivat kiinteästi -toisiinsa sidotut yhteisten muistojen ja armottomien vihollisien -harjottaman vainon ja ahdistamisen kautta. Nämät miehet tiesivät, -mikä heitä on uhkaamassa tällä hetkellä: ei ainoastaan poliisi -patukkoineen ja sapeleineen, ei ainoastaan rikkaiden ja mahtavain -tukeman "Sanoman" harhaan johtavat ja valheelliset tiedot, vaan -koko valtiollinen ja taloudellinen valta, joka keskittyy sellaisiin -persooniin kuin Hickman ja Wygant ovat. Ne uhkaavat vangitsemisella -ja vankilalla, häpeällä ja nöyryytyksillä, ehkäpä taloudellisella -tuholla ja nälkäkidutuksellakin. Vain siten menetellen saavat he -kansan suun tukituksi ja kansan korvat suljetuiksi. - --- Toverit, sanoi nuori lakimies. Jokainen ihmisyyden edistysaskel on -riippunut siitä, että on löytynyt miehiä, jotka ovat olleet valmiit -uhraamaan itsensä ja elämänsä. Kaikkialla, missä meidän liikkeemme -on levinnyt ja kasvanut voimakkaaksi, on se tapahtunut vainojen -alaisena ja niiden uhalla. Ennemmin tai myöhemmin täytyy meidän olla -siihen valmistuneita; me voimme varrota vuoden, mutta emme koskaan -voi saada mitään toimeen, ennenkuin uskallamme uhmata seurauksia. -Sen vuoksi pyydän teitä kaikkia yhtymään lupaukseen: että me puhumme -Lockmanvillen kaduilla ensi torstai-iltana ja tulemme jatkamaan -katupuheita niin kauvan, kun olemme taistelleet itsellemme ne -oikeudet, jotka meille Amerikan kansalaisina kuuluvat. - -Hetkisen vallitsi huoneessa juhlallinen hiljaisuus Everleyn -lopetettua puheensa. Senjälkeen miehet ja naiset toinen toisensa -perästä selittivät olevansa taisteluun halukkaita. - --- Minä olen ollut ilman työtä neljä kuukautta? selitti eräs -miehistä, ja minulle on luvattu tointa ensi viikoksi. Jos tulen -vangituksi, niin olen varma, etten sitä työtä tule saamaan. Mutta -minä tahdon siitä huolimatta puhua. - --- Ja minä olen toimessa Wygantin puuvillatehtaassa, sanoi toinen. -En pysy kauvan nuorena ja työkykyisenä, ja kun tulen poisajetuksi -työpaikastani, tuntuu se raskaalta. Mutta minä tahdon olla mukana. - --- Ja minä myös, pisti väliin Lippman, sikaripuotin omistaja. -Vaimoni voi hoitaa liikettäni, lisäsi hän. Ilmoitus otettiin vastaan -yleisellä naurulla. - -Tämän jälkeen nousi Fredrik Bremer ylös. - --- Isäni on tullut varovaiseksi, huudahti hän, mutta minä tahdon -myöskin puhua! - --- Ja minä, ilmotti Samuel. Minä uskon, että minusta tulee -sosialisti. Sallitteko minun auttaa teitä? - --- Pieninkään apu ei tule ylenkatsottua näin ratkaisevalla hetkellä, -kuin tämä, sanoi Everley. Meidän täytyy seisoa tykkiemme luona, -sillä jos he onnistuvat murskata meidät tällä kerralla, viipyy kauan -ennenkuin voimme saada äänemme taasen kuuluviin. - -Kokoushuoneen eräästä nurkkauksesta alkoi kuulua laulua. Toiset -yhtyivät lauluun, mikä paisui niin valtavaksi hymniksi, että huoneen -katto oli ilmaan kohota. - --- Mitä tämä on? kuiskasi Samuel Fredrikille. - --- Se on laulu, jota kutsutaan "Punaiseksi lipuksi", vastasi Fredrik. - -Samuel istui kuin noiduttuna kuunnellen laulua. - - - - -XXXI. Katukokous. - - -Kokouksesta lähtiessään hajaantuivat toiset kokouksen osanottajat -eri suuntiin jakaakseen kiertokirjeitä, mutta Everley ja Fredrik -seurasivat uutta ystäväänsä Samuelia tämän kotiin ja odottivat kunnes -hän oli saanut lukituksi asuntonsa oven ja siten saapunut varmaan -suojapaikkaan. Kokouksessa olivat he jo jättäneet Samuelille muutamia -sosialistisia sanomalehtiä ja lentokirjasia, joiden tutkimiseen -Samuel käytti suurimman osan seuraavasta päivästä. Ne antoivat -hänelle selvän kuvan koko siitä ihmeellisestä liikkeestä, jonka -kanssa hän oli viime päivinä joutunut kosketuksiin, ja ne selvittivät -hänelle koko sen julman järjestelmän, minkä rattaisiin hän oli -kietoutunut. - -Se oli kaikkityyni niin täydellisen selvää, että Samuel tunsi itsensä -katkeroituneeksi kansalle, joka ei sitä vieläkään ymmärtänyt. Hän -kulutti aikaansa sillä, että mielikuvituksessaan taisteli kaikkien -niiden kanssa, jotka hän tunsi: veljiensä kanssa, Finneganin, -Charlie Swiftin, master Albertin, mr Wygantin, professori Stewartin -ja tohtori Vincen kanssa. Kaikkein enin hänen mielikuvituksensa -työskenteli miss Gladyn kanssa. Hän kuvitteli, kuinka tulisi olemaan -vallankumouksen jälkeen, jolloin hän tulisi olemaan kuuluisa mies ja -miss Glady köyhä, ja hän jalomielisesti voisi antaa hänelle anteeksi. - -Kun Sofia tuli kotiin, kertoi Samuel kaikki hänelle. Samuelin ei -tarvinnut suurestikaan vähäisiä tietojaan ja voimiaan käyttää, -saadakseen Sofiasta kumouksellisen. Hänestä tuli, kuten sosialistit -sanovat, täysin "luokkatietoinen". - -Paikallisen yhdistyksen jäsenet olivat olleet koko päivän levottomia -Samuelin vuoksi. Everley oli käynyt hänen luonaan kaksi kertaa -iltapäivän kuluessa tullakseen vakuutetuksi siitä, että hän oli -turvassa. Ja taas illallisen jälkeen saapui Everley kertoen, että -Beggs ja Lippman, sekä Bartonin puolisot ja hän itse tulevat Samuelin -henkivartijoiksi ja seuraavat häntä kokoukseen. Kiertokirjeet olivat -herättäneet tavatonta huomiota. Koko kaupunki puhui Samuelin asiasta -ja poliisi oli aivan suunniltaan kiukusta, kun sitä oli sillä tavalla -nenästä vedetty. - -Niin joutui kokousaika. Tuntui kuin suuri varjo olisi vetäytynyt -kaiken yli. Ihmiset olivat hermostuneita ja levottomia. Samuel -mittaili huonettaan pitkin askelin kulkien edestakaisin. - -Hänen puheensa järkytti häntä. Hän näki edessään innostuneen joukon, -jolle hän paljastaisi kaiken sen vääryyden, joka heitä kohtaan oli -harjotettu. Tästä puheesta riippui paljon! Epäonnistuminen puheessa, -merkitsi epäonnistumista kaikessa -- kaikki, mitä hän tähän asti -oli tehnyt, silloin tuhoutuisi. Oi, kun hänellä vaan olisi ääntä -huutaakseen orjuutetuille ja vääryyttä kärsineille kaikki ne asiat, -jotka hänellä olivat sydämellään! - -Hänen ystävänsä olivat sanoneet, että he tulevat neljännestä -vailla kahdeksan, mutta he tulivat jo puoli kahdeksan ja istuivat -vartoomaan. He katsoivat sopivammaksi, etteivät mene kokoukseen -ennenkun juuri kellonlyönnillä. Sillä aikaa tutustuttivat he Samuelia -tekemäänsä sotasuunnitelmaan. - -Tohtori Barton tulisi avaamaan kokouksen puheella, missä esittelisi -Samuelin. Johtaakseen poliisia harhaan, tulisi hän avajaispuheessa ja -esittelyssä tarkasti esiintuomaan kaikki ne varsinaiset asianhaarat, -jotka tahdottiin kansalle esittää. Hän tulisi kertomaan niistä -kahdestakymmenestä tuhannesta dollarista, jotka Hickman maksoi -Slatterylle, kuten Wygant oli tunnustanut Samuelille. Ja hän tulisi -myös kertomaan, kuinka nuorukainen oli tullut ulosajetuksi Sant -Matheuksen kirkosta. Jos poliisi yrittäisi sekaantua puheeseen, -tulisi tohtori jatkamaan, kunnes hänet vangittaisiin. Tämän jälkeen -tulisivat toiset yrittämään uudelleen puhua useammissa eri paikoissa, -kunnes heistä kuusi tulisi pidätetyiksi. Näin menetellen ei Samuel -tulisi ensinkään puhumaan, vaan "säästettäisiin" hän vapaaksi -tulevia kokouksia varten, ja myöskin Everley, joka tulisi heitä -puolustamaan tuomioistuimen edessä. Uusia kiertokirjeitä jaettaisiin -seuraavan päivän iltapuolella ja uusi yritys katukokouksen pitämiseen -tehtäisiin seuraavan päivän iltana. - -Kaikki tämä selosteltiin nuorukaiselle ja sen jälkeen koko pieni -seurue Iäksi matkaan. Tohtori Barton ja Everley kulkivat Samuelin -kumpaisellakin sivulla, mrs Barton, mrs Stedman ja Sofia heidän -takanaan; Beggs ja Lippman lopettivat kulkueen. Siten marssivat he -pitkin katua pitäen silmiään avoimina ja joka kerta, kun heidän -täytyi sivuuttaa jonkun vastaantulevan, pysyivät he hänestä -kohtuullisen matkan päässä. - -He tulivat kokouspaikalle. Kadun kulmauksessa seisoi vanha ja -nuori Bremer sekä tusinan verran muita kansalaisia, jotka heti -ympäröivät äsken saapuneet. Valtava joukko väkeä on noudattanut -kutsumusta, sanoivat he. Kokouspaikka on tungokseen asti täynnä -ja kansaa tulvailee kaukana kokouspaikkaa rajoittavilla kaduilla. -Poliisivoimaa oli vahvasti tuotu paikalle sekä sijotettu eri tahoille -kokouspaikalle ja sen ympäristöön. Varmasti oli joukossa myöskin -useita etsiviä poliiseja. Kellon kahdeksaa lyödessä saapui paikalle -ystäväin pieni joukko. Odottavassa ihmisjoukossa vallitsi jännittävä -surina, kun he alkoivat tunkeutua tungoksessa eteenpäin. Samuelin -sydän löi raivokkaasti ja hänen polvensa horjuivat, niin että ne -tuskin kykenivät häntä kannattamaan. Kansajoukko vetäytyi sivuun -päästääkseen heitä esille. Pian olivatkin he keskellä joukkoa, missä -muutamia sosialisteja seisoi vartioiden puolta tusinaa laatikkoja, -joilta puheet tulisivat pidettäväksi. - -Kuluttamatta silmänräpäystäkään, astui tohtori Barton yhdelle -laatikoista. - --- Kansalaiset! alotti hän selvällä sointuvalla äänellään. -Silmänräpäyksessä valtasi ympäröivän kansanjoukon hiljaisuus ja -tuhannet kasvot kääntyivät puhujaa kohti. - --- Olemme täällä, jatkoi puhuja, hyvin tärkeän asian takia... - -Samalla tunkeutui poliisi läpi väkijoukon hänen luokseen: - --- Oletteko saaneet luvan tämän kokouksen pitämiseen? kysyi hän. - --- Meiltä on kielletty lupa, ilmotti tohtori kansanjoukolle. Me -olemme täällä lainkuuliaisina kansalaisina ja vaadimme itsellemme -lausuntovapautta, mikä kuuluu meidän rajoittamattomiin ja -luonnollisiin oikeuksiimme. - --- Te ette saa puhua! selitti poliisimies. -- Kaupungin hallitus -täällä Lockmanvillessä on antanut lahjoa itseään! huusi tohtori. - --- Te ette saa puhua, uudisti poliisimies tiukasti. - --- Henry Hickman on maksanut muutamalle valtuusmiehelle -kaksikymmentätuhatta dollaria saadakseen ehkäistyksi -vesijohtoehdotuksen hyväksymisen, sanoi puhuja. - --- Astukaa alas! käski poliisi, aikoen tarttua kiinni häneen. - --- Minä en lakkaa puhumasta, muuten kuin väkivallan edessä, -selitti tohtori. Minä olen täällä pannakseni vastalauseen -lahjomisjärjestelmää vastaan. - --- Astukaa alas ja olkaa hiljaa! tiuskasi poliisi. - --- Se on hävytöntä! Se on hävytöntä! kuului ääniä väkijoukosta. - --- Antakaa hänen puhua! - --- Tämä ilmianto tehtiin Sant Matheuksen kirkon kirkkoneuvostolle, -jatkoi puhuja, ja kirkkoneuvosto kieltäytyi toimittamasta -minkäänlaista tutkimusta asiassa sekä karkotti kirkosta erään -seurakunnan jäsenistä. Ja nyt me olemme täällä... - -Tohtori Barton vedettiin alas laatikon päältä kesken puhettaan ja -poliisi tarttui hänen kaulukseensa. - --- Väkivaltaa! huusi väkijoukko. Antakaa hänen jatkaa! - --- Vangitkaa puhuja! kirkuivat toiset. - -Syntyi ankara hälinä kokoontuneessa väkijoukossa. Joukon keskellä -näkyi Lippman, toinen järjestyksessä niistä, jotka olivat valitut -uhrautumaan. Hän hyppäsi nopeasti erään vanhan kannon päälle vähäsen -syrjässä siitä paikasta, missä Barton pidätettiin, sekä huusi täyttä -kurkkua: - --- Henry Hickman on maksanut Slatterylle kaksikymmentätuhatta -dollaria siitä, että on saanut vesijohtoehdotuksen valtuustossa -hylätyksi. Ja sen kautta ansaitsee hän sekä Lockmannin pesä itselleen -kymmenentuhatta dollaria kuukaudessa. Ja Wygant on tunnustanut päivän -pääpuhujalle, että hän pakottaa kaupungin hallituksen tanssimaan -hänen pillinsä mukaan voidakseen saada itselleen erityisiä oikeuksia -ja etuja... - -Näin pitkälle ehdittyään tarttui eräs poliisikonstaapeli Lippmania -niskaan ja veti hänen alas puhujapaikalta sekä pakotti hänen -vaikenemaan kiukkuisten vastalauseiden kaikuessa ympärillä olevasta -väkijoukosta. Oli selvää, että kansa oli saapunut paikalle saadakseen -kuulla Samuelin puhetta ja oli kiukustunut siitä, kun tuli narratuksi -siinä suhteessa. Se ilmeni kovaäänisinä vastalauseina, joten poliisit -tunsivat itsensä iloisiksi siitä, kun olivat niin mieslukuisina -paikalle saapuneet. - -Näitä jännittäviä tapahtumia olivat Samuel ja Everley seuranneet -saippualaatikkojen tarjoomalta vallitsevalta paikalta. Äkkiä tarttui -Samuel ystävänsä käsivarteen ja sanoi osottaen: - --- Mikä mies tuolla on? Väkijoukon äärimmäiseltä reunalta näkyi suuri -ja roteva mies, joka tunkeutui raivokkaasti eteenpäin heilutellen -nyrkkejään ilmassa ja huutaen: - --- Se on hävytöntä! Käykää päälle vaan! - --- Minä en tiedä, vastasi Everley. Minä en ole koskaan ennen häntä -nähnyt. - --- Tämä on poliisiväkivaltaa, huusi mies. Lyökää poliiseja! Ruhjokaa -heitä! Ajakaa ne pois! - -Everley tarttui Samuelia käsivarteen ja lausui liikutettuna: - --- He ovat lähettäneet miehen tänne, siitä minä olen varma! -Viranomaiset tahtovat saada aikaan epäjärjestystä. - -Siinä samassa näki Everley ja Samuel miehen kumartavan ja ottavan -maasta tiilikivenkappaleen, minkä heitti keskellä väkijoukkoa olevaa -poliisiarmeijaa kohti. - --- Pidättäkää tuo mies, huusi Everley osottaen tiilikiven heittäjää. -Syvän suuttumuksen valtaamana hyppäsi hän alas laatikolta ja alkoi -pyrkiä miehen luokse läpi taajaan sulloutuneen väkijoukon. - -Väkijoukko alkoi levottomasti liikehtiä. Kuului erilaisia huutoja. -Samuel näki, mitenkä useat miehet painivat epäjärjestystä -aikaansaaneen miehen kanssa. Mutta Samuel näki myös, että poliisit -olivat jo ottaneet esiin pamppunsa, sekä alkaneet niillä lyödä -lähinnä olevia kansanjoukosta. Eräs rotevannäköinen ja paksu -ylikonstaapeli komensi poliisijoukkoa ja ajoi takaisin poistuvia -kokouksen osanottajia työntämällä kapulallaan heitä vatsaan. - -Tämän kestäessä oli seuraava puhuja, eräs nainen, kavunnut eräälle -laatikolle, mistä huusi kimeällä äänellä: - --- Me olemme sosialisteja! Me muodostamme ainoan valtiollisen -puolueen, joka uskaltaa ja tahtoo Lockmanvillessä puhua -työväenluokan puolesta! Me panemme vastalauseemme tätä väkivaltaa -vastaan! Me vaadimme puhe- ja kokoontumisvapautta! Meidän -kaupunginhallituksessamme vallitsee lahjomisjärjestelmä! - -Samassa kuuli Samuel takanaan melua. Hän kääntyi äkkiä ympäri -- ja -ihan oikeassa silmänräpäyksessä. Eräs raa'an näköinen, huonoissa -repaleissa oleva mies oli tunkeutunut hänen luokseen läpi taajaan -tunkeutuneen kansanjoukon. Samuel näki miehen kohottavan kättään, -jossa piteli jotakin mustaa esinettä, ja suuntaavan ruhjoavaa iskua -hänen päähänsä. - -Samuel kumartui alas nostaen käsivartensa ylös suojakseen. Hän tunsi -kovaa, kiivasta kipua ja käsivarsi laskeutui voimattomana sivulle. -Jotakin sattui hänen päähänsä tehden otsan yläpuolelle haavan, josta -lämmin verisuihku ruiskahti esiin ja sokaisi hänen silmiään. Hän -kuuli Beggsin, joka seisoi hänen vieressään, huutavan: - --- Heittäytykää maahan! - -Hän ymmärsi, että hänen henkensä oli vaarassa. Esiintunkeutunut mies -tahtoi hänen elämäänsä. Salamannopeudella heittäytyi hän maahan -suojellen päätään vahingoittumattomalla kädellään niin hyvin kun hän -voi. - -Hänen ympärillään käytiin ankaraa taistelua. Ihmiset tunkeutuivat -hänen päälleen huutaen ja joku potkasi häntä kipeästi jalkaan. -Maassa ryömien pääsi hän jonkun matkaa etenemään, pitäen päätään -taistelevien jalkojen tasalla. Hän kuuli Beggsin huutavan apua -sekä Johan ja Fredrik Bremerin vastaavan huutoon. Hän kuuli vielä -kansanjoukon ulvovan ympärillään, poliisiylikonstaapelin kuuluvat -komentohuudot ja poliisien patukkojen ruhjovat iskut, jotka -raskaina putosivat miesten ja naisten päähän. Sitten menetti hän -tajuntansa ja jäi liikkumattomana makaamaan omasta verestään paikalle -muodostuneeseen lätäkköön. - -Samaan aikaan oli vielä kolme puhujaa toinen toisensa jälkeen -yrittänyt saada äänensä kuuluville. Heidät pidätettiin kuitenkin -heti huolimatta raivostuneen kansanjoukon valtavista vastalauseista. -Kun puhujat oli pidätetty, alkoi äkkiä väkijoukon keskuudesta -kuulua naisäänen laulua. Toiset yhtyivät lauluun, se paisui yhä -valtavammaksi, kunnes laulun sointuvat säveleet voimakkaana kaikuivat -yli hälinän ja metelin. Laulu oli sama, jonka Samuel oli kuullut -sosialistiyhdistyksen kokoushuoneessa. Sen nimi oli _"Punainen -lippu"_. - -Suuri osa kansanjoukosta ei osannut laulun sanoja, mutta he -hyräilivät säveltä, siten paisuttaen sävelien valtavaa mahtia. Kun -poliisit kulettivat vankejaan poliisiasemalle, jatkui laulua yhä, -ja laulaen saattoi suuri kansanjoukko pidätettyjä oikeuksiensa -puolustajia aina poliisiasemalle asti. Tuon tuostakin kuului -väkijoukosta paheksumishuutoja poliiseille ja kehotussanoja -vangituille. - -Kansanjoukko kokoontumispaikalla alkoi laulun kestäessä poistua. -Taistelukentälle jäi vain vähäinen joukko peloissaan olevia ihmisiä, -jotka ympäröivät kahta maassa makaavaa ihmisruumista. Toinen näistä -oli Samuel, joka tunnotonna makasi veressään. Toinen oli Sofia, joka -uskollisesti oli pysynyt Samuelin vieressä, ja nyt nyyhkyttäen, surun -ja kauhun murtamana, makasi hänen rinnoillaan. - -Kaukaa kuului vielä mukaansa tempaavan, innostavan laulun sointuisat -säveleet. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Etsivä Samuel, by Upton Sinclair - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ETSIVÄ SAMUEL *** - -***** This file should be named 53257-8.txt or 53257-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/2/5/53257/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |