diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53129-8.txt | 2865 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53129-8.zip | bin | 42838 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2865 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e93ca03 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53129 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53129) diff --git a/old/53129-8.txt b/old/53129-8.txt deleted file mode 100644 index 898b3ed..0000000 --- a/old/53129-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2865 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Korvenkylän nuoriso, by Väikkö Vuokko - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Korvenkylän nuoriso - Näytelmä kahdessa näytöksessä - -Author: Väikkö Vuokko - -Release Date: September 23, 2016 [EBook #53129] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KORVENKYLÄN NUORISO *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -KORVENKYLÄN NUORISO - -Näytelmä kahdessa näytöksessä - - -Kirj. - -VÄIKKÖ VUOKKO - - - - - -PORVOOSSA, -Werner Söderström, -1900. - - - - - HENKILÖT: - - EMÄNTÄ, 60 vuotias talonemäntä. - HEIKKI, hänen poikansa; 25 vuotias. - HANNA, 22 vuotias, | talon palvelijat. - JUSSI, 17 vuotias, | - HESE, nuori torppari. - TANELI, | nuoria miehiä. - VIKI, | - KREETA-MUORI. - OPETTAJA. - KORVEN-VAARI, vanha harmaapartainen ukko. - -Nuorisoa, poikia ja tyttöjä sekä vanhempia lapsia -ja jokunen vanhempi mies ja nainen. - - - - -ENSIMÄINEN NÄYTÖS. - - -Talon vanha, mustunut tupa. Perällä ovi. Ovesta sisään tultaessa on -vasemmassa nurkassa takka ja sen sivulla toinen ovi kamariin. -Oikeanpuolisessa seinässä on ilman verhoja oleva ikkuna ja nurkassa -yksinkertainen aukioleva sänky. Ikkunan alla pitkä penkki ja edessä -pöytä sekä tuoli. Muu kalusto mielen mukaan. On sunnuntai-aamu -keväällä. - - -Ensimäinen sarja kohtauksia. - - Heti esiripun noustua tulee Heikki sisään väsyneen näköisenä, - lakki niskaan painettuna ja vaatteet ryvettyneet. -- Emäntä, - puettuna kirkkopukuun. -- Hanna esiintyy koko näytöksen ajan - puukengissä ja yksinkertaisessa arkipuvussa. -- Viimeisenä - Jussi, joka on huonosti puettu, melkein ryysyisenä. - -HEIKKI (katselee ympärilleen). Olipa onnen lykky, että tupa on tyhjänä -eikä kukaan sattunut näkemään tuloani. Nyt saan edes rauhassa hengähtää -ja puhdistella itseäni, ennenkun tulevat kiusottelemaan. (Järjestää -vaatteitaan.) Hitto vieköön! Miten ihmeessä minä sinne metsään olin -ruvennut nukkumaan; kuka minut sinne vei? On se merkillistä, ett'en -sitä voi muistaa. (Pudistelee itseään.) Huh, huh! Ja on niin pahuksen -kova vilukin. Hui! (Istuu retkahtaen sänkyyn.) Ei ole koko elämästä -mihinkään. Jokainen lauvantai-ilta on samanlainen ja tällä kertaa oli -se peräti hullua. Olen toki tähän asti tietänyt tekoni ja retkeni, vaan -nyt en muista mitään. (Silittää päätään, antaen lakin pudota.) Ja kovin -on tämä pääkin kummallinen. Se on niin häijyn raskas ja pitää niin -ilkeätä jyminää, että oikein tuntuu surkealta sitä kärsiä. (Raappii -korvansa taustaa.) Voi toki sentään, miten paljon olen mahtanut -juodakaan, sillä näin kovassa pohmelossa en ole vielä koskaan ollut. -Ja mitä mahtaa äitikään ajatella, kun koko yön olen viipynyt? -(Haukottelee.) Hoh-hoh-hoo, kovin on surkeata tällainen elämä. Ei olisi -pitänyt mennä ollenkaan, koska näin paljon tulin juoneeksi. Nyt -rupeavat he kiusaamaan minua koko päiväksi. (Nousee.) Mutta minä -menenkin maata, niin saan olla parhaiten rauhassa äidiltäkin. Puhukoon -sitte perästäpäin, jos haluttaa. - - (Aikoo riisua takkinsa. Emäntä tulee.) - -EMÄNTÄ. No joko nyt olet viimeinkin löytänyt kotisi, Heikki? Missä olet -koko yön viipynyt? (Heikki istuu hämillään sänkyyn.) Missä?... Etkö -tahdo puhua, kun kysyn? - -HEIKKI. Mitä te siitä huolitte? - -EMÄNTÄ. Mitä? Enkö minä saisi kysyä, missä poikani yötä pitää, kun ei -kotiin haluta tulla? - -HEIKKI (kärsimättömänä). Mitä sillä sitte väliä on, missä minä -oleskelen? - -EMÄNTÄ. Ooho, poika! Älä yhtään rupea kiertelemään, vaan sano suoraan -missä olet ollut? - -HEIKKI. Mitä varten te sitä nyt niin tahdotte tietää, koska ette -ennenkään ole kysellyt? - -EMÄNTÄ. Sitä varten, että olen jo tarpeeksi kauvan katsellut tällaista -elämää ja olen päättänyt kerrankin puhua, koska sinä näytät tulevan yhä -hullummaksi, mitä vanhemmaksi tulet. Sentähden tahdon nyt ensiksi -tietää, missä olit? -- - -HEIKKI. Naapurikylässä! - - (Nojautuu pöydän laitaan ja tukee päätään käsillä.) - -EMÄNTÄ. Vai niin, vai naapurikylässä! Häpeä vähän, kun siten menet -yötisaikana toiseen kylään juopottelemaan; häpäiset siten itsesi ja -minut. Pitäisi sinun se ymmärtää, mitä ihmiset siitä ajattelevat. -Oletko yhtään nukkunutkaan? - - (Istuu tuolille.) - -HEIKKI (hämillään). Olen minä sentään nukkunut. - -EMÄNTÄ. Niin, mutta missä? Sanoppas se myöskin! (Heikki kynsii -otsaansa.) -- Osaatpa sinä sentään hävetä, koska et tohdi sitä sanoa. -Mutta minä tiedän sen, minä, vaikk'et sanoisikaan. Kuule, sinä olet -nukkunut metsässä! - -HEIKKI (vilkaisee äitiin). Mistä te sen tiedätte? - -EMÄNTÄ. Huoli sinä siitä. Hyvä vaan, että olen senkin saanut kuulla. En -olisi luullut sinua, poikaparka, niin onnettomaksi, että rupeat -roistojen tavalla metsään nukkumaan. Tahdon sanoa sinulle, Heikki, että -kyllä jo olisi aika parantaa elämäsi ja kääntyä oikealle tielle. Muista -se, että tällaiselle elämälle tulee huono loppu sekä tässä että -toisessa elämässä. Juomari ei voi koskaan periä... - -HEIKKI (ärtyneenä). Lopettakaa jo! En minä viitsi enää kuunnella. - -EMÄNTÄ (surullisena). Voi Heikki, Heikki, minun ainoa poikani! Kuinka -voitkaan raskauttaa vanhan äitisi sydäntä tällaisilla sanoilla, kuinka -voit sen tehdä? Ajattele minun suruani ja muista, että velvollisuutesi -on kunnioittaa minua, äitiäsi. Älä unhota, että moni on samalla tavalla -alkanut ja kurjuudella lopettanut elämänsä, ja että sinunkin -tulevaisuutesi voi olla yhtä surkea. -- Voi Heikki poikani, jos tämän -oikein ymmärtäisit, niin toisin sinä varmasti eläisit. Mutta sinä et -tahdo sitä ymmärtää, et tahtoisi edes puhettani kuunnella ja se minua -enimmän surettaa. Voi, mitä minun pitäisi tehdä, että tulisit tämän -ymmärtämään, sillä minä en voi nähdä sinua huonolla tiellä ja perikadon -partaalla... Ei, ei! Se on niin katkeraa, ett'ei sitä sanoa saata! -Minkätähden sinusta piti tällainen tuleman, kun isäsi ja veljesikin -olivat niin siivoja? (Itkee.) Voi, voi, aina kun muistelen heitä, -vaivaa minua kamala tuska. Armahtakoon Jumala minua, sillä itse olen -syypää heidän kuolemaansa, vaikk'ei kukaan sitä usko. Voi, voi, mitä -minun pitää tekemän? - - (Pyyhkii silmiään ja menee kamariin.) - -HEIKKI (katselee ihmetellen äidin perään). No mitä tämä nyt oli, kun -noin rupesi itkemään ja valittamaan; mitä hän minusta tahtoi? Enhän -minä silti mikään juomari ole, vaikka nyt olenkin vähän liiaksi -maistellut ja ollut yön ulkona. Onhan se nuorten tapa, ja miks'en minä -saisi pitää lystiä yhtähyvin kuin muutkin? Juovathan ne toisetkin ja -enemmän vielä, eikä kukaan puhu mitään. Ei, kyllä hän nyt turhia -minusta pelkää ja luulottelee. Mitä hän sitten sanoisi, jos olisin joka -yö matkoillani, niinkuin moni tekeekin; sitten hän itkeä saisi, mutta -nyt se on aivan tarpeetonta, sillä totta kai minä sen mahdan ymmärtää, -mitä teen. Ja mitä hän isästä puhui ja veljistäni, kun itkee ja -syyttelee itseään? Ei suinkaan hän ole niitä tappamaan ruvennut? - - (Emäntä tulee kamarista kirja kädessä.) - -EMÄNTÄ. Sinun täytyy kuulla äitisi sanoja, Heikki, ja parantaa elämäsi, -ennenkun se on myöhäistä. Tahdotko tehdä sen? - -HEIKKI. Mutta enhän minä... - -EMÄNTÄ. Ei, älä rupea vastustelemaan, silloin ei siitä koskaan tule -mitään hyvää. Jos annat pahalle vallan, niin silloin se viepi sinut -kokonaan, ennenkun huomaatkaan. On synti, ett'en ole jo ennen puhunut -sinulle näistä asioista. Eihän sinulla suinkaan ole aikomus ruveta -huonosti elämään, vai kuinka? - -HEIKKI (katselee synkästi eteensä). Eihän toki. - -EMÄNTÄ. Niin, kukapa sitä olisi aikonut, mutta yhtä kaikki on niin -paljon olemassa onnettomia ihmisiä. Sanoppas, mistä se tulee? -- -(Heikki raappii päätään.) Joo, se tulee siitä, että on annettu pahalle -ohjat käteen ja se on taluttanut heidät sinne, mihin on tahtonut. Mutta -sinulle ei saa siten käydä, ei missään tapauksessa. Katso, tässä on -kirja, jota minä olen monta Herran vuotta lukenut ja aina löytänyt -suurta apua ja lohdutusta (panee kirjan pöydälle). Rupea sinäkin -lukemaan sitä, niin varmasti löydät itsellesi uuden elämän. (Istuu -tuolille.) Lue nyt heti siitä jotakin, niin minäkin saan kuunnella -ennenkun menen kirkkoon. Ja voit sitten jatkaa sinä aikana, sillä -kirkkoon ei sinusta kumminkaan tällä kertaa ole. - -HEIKKI (selailee kirjaa vastenmielisesti). Mitä minä täältä sitte -lukisin? - -EMÄNTÄ. Lue mitä hyvänsä, kaikki se on yhtä kallista Jumalan antamaa -ravintoa. - -HEIKKI. Mitä te äsken isästä puhuitte? - -EMÄNTÄ. Isästä...? - -HEIKKI. Niin, te syytitte itseänne... - -EMÄNTÄ (katselee suruisesti Heikkiä). Muistatko vielä isääsi? - -HEIKKI. En. - - (Työntää kirjan sivulle.) - -EMÄNTÄ. Niin, mitenkä sinä häntä muistaisitkaan; olithan vielä niin -pieni, kun hän kuoli. - -HEIKKI. Mitenkä hän kuoli? - -EMÄNTÄ. Hän kuoli... (Pudistaa päätään surullisena.) Ei, ei, minä en -voi sitä nyt kertoa. - -HEIKKI. Kertokaa nyt vaan. Minä en tiedä juuri mitään isästäni, -minkälainen hän oli. Oliko hän vahva mies ja joiko hän? - -EMÄNTÄ. Ei, sitä hän ei tehnyt! Hän ei ollutkaan sellainen, kuin sinä -olet! Toisenlainen komento oli silloin tässä talossa; onneton se, joka -uskalsi edes puhuakaan viinasta. Sellainen mies oli sinun isäsi. Ja -kumminkin hän kuoli viinan tähden. - - (Peittää käsillä kasvonsa.) - -HEIKKI (ihmetellen). Viinan tähden!... Mitenkä hän sitä...? - -EMÄNTÄ (nyyhkyttää). Hän joi kerran... ja kuoli... kirottuna. - -HEIKKI (hämmästyen). Mitä? Kirottuna!... Miten hän silloin joi? - -EMÄNTÄ. Minä sitä juotin... Voi, voi! - - (Itkee.) - -HEIKKI. Te! Miten se tapahtui? Voi kertokaa! - -EMÄNTÄ (kuivaa silmiään). Hän oli myöhään syksyllä pudonnut suohon ja -tuli kylmästä puolikuolleena kotiin. Säikähdin kovasti hänen kamalaa -näköään ja sitä, kun hän ei voinut mitään puhua. Kiireesti laitin -saunan lämpimäksi ja vein hänet lauteille, ja Hesen isävainaja antoi -minulle pullon viinaa, jonka juotin hänelle väkevän kahvin kanssa. Hän -joi niinkuin se, joka ei lainkaan tiedä mitä tekee... Voi, voi, minä en -tiennyt, että se piti olemaan hänen surmakseen. - - (Nyyhkyttää.) - -HEIKKI. Siihenkö hän kuoli? - -EMÄNTÄ. Ei. Minä kylvetin häntä pari tuntia ja hieroin ankarasti, niin -että isäparka oli aivan nääntynyt, ja poikien avulla sain hänet tupaan, -jossa hän sitten nukkui yhteen menoon kaksi päivää. Kun hän viimein -heräsi, oli hän taas virkeä kuten ennenkin ja minä kerroin hänelle -kaikki. Hän ei puhunut mitään, mutta siitä hetkestä alkaen muuttui hän -vallan toiseksi: hiljaiseksi ja surulliseksi, kävi joka pyhä kirkossa -ja luki kotona sekä puheli poikien kanssa vedet silmissä, silloin -kumminkin kun en itse ollut saapuvilla. En tiennyt mikä häntä vaivasi, -enkä saanut häntä sitä sanomaan. Niin meni talvi ja keväällä rupesi -hänen ruumiiseensa tulemaan punaisia vesinäppylöitä ja niitä tuli -paljon. Parantelin niitä omilla lääkkeilläni ja ne paranivatkin, mutta -seuraavana syksynä tuli hän uudestaan kipeäksi ja lääkäri, jonka haetin -kaupungista, sanoi, että hän on kovasti vilustunut ja on epätietoista, -tokko hän enää parantuu; eikä hän parantunutkaan. Pari viikkoa vaan -kesti, ja kun joulu joutui oli hän jo haudassa. - -HEIKKI. Isäparka. - -EMÄNTÄ. Mutta ennen kuolemaansa käski hän meidät kaikki luokseen ja -sanoi, ett'ei tässä enää mikään auta, sillä tauti on Jumalalta, koska -hän on rikkonut valansa. - -HEIKKI. Valansa! - -EMÄNTÄ. Niin. Hän kertoi, miten hän nuorena poikana oli kerran -juovuspäissään pahasti kohdellut äitiään ja katunut sitä niin kovasti, -että oli vannonut hirmuisen valan: jos vielä kerrankin viinaa -maistaisi, niin mädäntyköön itse elävänä ja kuolkoon koko sukunsa maan -päältä. Tämän hän kertoi ja pelkäsi, että kirous nyt ulottuu poikiin -asti. - -HEIKKI. Herra Jumala, nythän ne ovat jo kuolleet! - -EMÄNTÄ. Kaikki, kaikki. Sinä vielä olet... - - (Itkee.) - -HEIKKI (epätoivoisena). Voi, voi, miten kauheaa! Minunkin pitää siis -kuolla! - -EMÄNTÄ. Jos Jumala sitä tahtoo, niin et sinä voi sitä vastustaa. -Sentähden täytyy sinun valmistaa itsesi... - -HEIKKI. Voi, voi, tämä on hirveätä!... Näin nuorena... ja jos hyvinkin -pian... Ei, se ei saa tapahtua, minä en tahdo sitä! - -EMÄNTÄ (surullisena). Et sinä poika parka sille mitään mahda. Turha on -potkia tutkainta vastaan. Alistu siis kohtalosi alle ja valmistaudu -ottamaan vastaan sitä, mitä tulemaan pitää. -- (Nousee.) Tahdon lähteä -kirkkoon rukoilemaan sinunkin puolestasi. - - (Menee kamariin.) - -HEIKKI (yksin). Voi, miten kauheata! Pitäisikö minunkin siis kuolla... -minun? Ja minkätähden?... Niin, niinhän se on: isän pahat teot käyvät -lasten päälle. Voi onneton isä! Minkä pahuuden oletkaan tehnyt, kun -poikasikin kaikki kirottiin. Veljeni ovat jo kuolleet ja itse kuolen -kai tänään tai huomenna... Jumala minua armahtakoon! En ole elänyt -niinkuin olisi pitänyt, se on kyllä totta... Mutta mitä pitäisi minun -tehdä, ett'ei kuolema minua saavuttaisi?... Löytää se minut sittekin, -vaikk'en maistaisi viinan pisaraakaan enkä astuisi askeltakaan tuon -kynnyksen yli. Löytää se, ja mihin minä sitte joudun... mihin? - -EMÄNTÄ (tulee kamarista täydessä kirkkopuvussa.) Kyllä sinun oikeastaan -pitäisi tulla mukana, mutta kun olet noin ruokottoman näköinen, niin on -parasta kun pysyt kotona. Koeta virkistää itseäsi sinä aikana, niin -saamme sitte puhua, mitä vastaisuudessa pitäisi tehdä. - - (Menee.) - -HEIKKI (huutaa perään). Käskekää edes Jussi tänne! -- (Itsekseen.) -Pitäisi edes jonkun olla täällä minun seurassani, sillä rupean jo -pelkäämään... Jos tapahtuisi mitä hyvänsä, eikä kukaan ole auttamassa. -(Sivelee otsaansa.) On tämä kauheata, ja jos olisin sen ennen tiennyt, -niin en koskaan olisi maistanutkaan, vaan elänyt aina yhtä siivosti -kuin veljenikin. Mutta nyt se on myöhäistä, paha pitää kyllä omansa. -(Hypähtää ylös.) Hui! Niinkö se todella olisi? (Kävelee.) Ei, se ei saa -tapahtua! Ei millään tavalla! Tahdon elää tästä puolen paremmin ja -sovittaa kaiken pahuuteni kaikkien kanssa ketä vähänkin olen loukannut, -ja sitten rupean elämään niinkuin äiti tahtoo. - - (Hanna tulee kantaen kahvitarjotinta, jonka laskee pöydälle.) - -HANNA. Emäntä käski tuoda kahvia teille. - -HEIKKI (nöyrästi). Hanna. - -HANNA (ihmetellen). Mitä? - -HEIKKI. Oletko vihainen minulle? - -HANNA. Minä?... Vihainen? Mistä? - -HEIKKI. Olen joskus ollut paha sinulle ja puhunut kovia sanoja. - -HANNA. Mikä teitä nyt vaivaa, isäntä? - -HEIKKI. Jos minä vielä... Niin, minä vaan tahdon, ett'ei kukaan olisi -vihainen minulle, sillä minä... - -HANNA. Mutta Herran tähden, minä en ymmärrä, mitä te nyt puhutte. Kuka -teille vihainen olisi ja mistä syystä? - -HEIKKI. Sinä et ymmärrä minua, vaikka sanon, että se on surullista, kun -minä... - -HANNA. Miksi te tänään olette noin surullinen? Eihän siihen pitäisi -mitään syytä oleman. Heittäkää surunne ja olkaa iloinen kuten ennenkin. -Teidän sijassanne en surisi hölyn pölyäkään. - - (Menee.) - -HEIKKI (yksin). Hän ei sure... Niin, mitäpä hän surisikaan, hän, joka -ei ole mitään tehnytkään? Toista on minun kanssani... On kyllä. (Istuu; -miettivänä.) -- Mutta enköhän minä sentään voisi saada jotakin -lääkettä, joka lopettaisi tuon ilkeän jyminän kallostani? Olisi niin -hyvä ottaa tässä kahvin kanssa muutaman tipan. Täytyy katsoa, eikö -äidillä ole jotakin. - - (Menee kamariin.) - -JUSSI (avaa vitkaan ovea ja astuu sisään katsoen arasti ympärilleen.) -Eihän isäntä olekaan täällä ... tai olisko hän tuolla kamarissa? Niin, -siellä hän onkin. Mutta miten suuttunut hän mahtaa olla, kun menin -emännälle sanomaan, että hän metsässä makasi? Kyllä hän nyt toruu -minua... kunhan ei vaan lyömään rupeisi. - - (Heikki tulee kamarista kädessä pieni rohtopullo.) - -HEIKKI (pysähtyy). Mitä sinä täällä teet? - -JUSSI (pelokkaana). Minä... Emäntä minut käski. - -HEIKKI. Jaa, niin, minähän sinua tänne tahdoinkin. (Istuu sänkyyn.) -Sinun pitää oleman täällä niin kauvan kuin äiti on kirkossa. Tule -istumaan tähän tuolille, Jussi. - -JUSSI. Mitenkäs minä...? - -HEIKKI. No tule nyt vaan, kun minä kerran niin tahdon. (Jussi lähenee -ujostellen.) Ei sinun tarvitse minua peljätä... Ei nyt enää kumminkaan. - - (Jussi istuu. Heikki sekottaa rohtoa kahvikuppiin ja - pistää sitte pullon taskuunsa.) - -JUSSI. Oletteko kipeä, isäntä? - -HEIKKI (surullisesti). Olen... kovasti kipeä. Voi tapahtua, että rupean -kuolemaan. - - (Juo kahvinsa.) - -JUSSI (itkua tehden). Kuolemaan? Voi, -- voi, mitä te puhuttekaan, -isäntä? - -HEIKKI. Ei sitä vielä varmasti tiedetä, mutta kumminkin se saattaa -tapahtua ja sentähden tahdon sovittaa rikokseni... Oletko vihoissa -minulle, Jussi? - -JUSSI (nyyhkyttää). Voi, isäntä hyvä, kuinka te kipeäksi tulitte? -Siellä metsässäkö? - -HEIKKI. Tiesitkö sinä, että makasin metsässä? - -JUSSI (pelokkaana). Tiesin. - -HEIKKI. Ja ilmoitit sen äidillekin? - -JUSSI. Oi, isäntä hyvä, älkää olko sentähden vihainen. Hyvää minä sillä -tarkoitin. - -HEIKKI. Mitäs minä siitä vihainen olisin? Ei minua enää viha auta, -kaikki on kumminkin kohta mennyttä ja viina on tähän syynä. - -JUSSI (nyyhkyttää). Voi, voi, se on niinkuin äitini aina sanoi, kun -olin pieni poika ja hän vielä eli. - -HEIKKI. Mitä hän sanoi? - -JUSSI. Hän sanoi: kun kasvat suureksi ja tulet maailmalle, niin saat -nähdä paljon kurjuutta ympärilläsi; muista silloin, että kaikkeen -siihen on syynä viina ja että se on meidänkin elämämme turmellut, -poikaraukkani; väistä siis aina sitä, niinkuin väistetään -kuolemanmyrkkyä. Niin sanoi äitini usein ja silitti itkien päätäni. -Muistan sen vallan hyvin, vaikka olinkin pieni silloin. - -HEIKKI. Niin, niin. Äitisi tiesi kyllä... Mutta entäs isäsi...? - -JUSSI. Hänestä en muista mitään, mutta sen toki tiedän, että minullakin -on isä ollut, vaikka minua aina pilkataan isättömäksi. - -HEIKKI. Vissiin kai sinullakin... Oletko koskaan maistanut viinaa? - -JUSSI. En milloinkaan... enkä tule maistamaankaan? - -HEIKKI. Eikö kukaan ole tarjonnutkaan? - -JUSSI. On kyllä, mutta minä en ole huolinut. Ennen kärsin vaikka -selkäsaunan. - -HEIKKI (synkästi). Vai niin... Mutta minä! (Hypähtää ylös; kiivaasti.) -Minä olen juonut, minä! Ja juonut kuin viimeistä päivää! (Kävelee. -Jussi hiipii ovelle.) Jumal'auta, miks'en minä voinut tehdä niinkuin -sinäkin! Nyt on kaikki mennyttä ja ketä minä syytän tästä, ketä? -(Pudistelee nyrkkejään.) Voi minua onnetonta! Minulla on ollut äiti ja -veljet ja sittekin olen näin elänyt! (Pysähtyy. Jussille.) Mene -matkoihisi, sinä! Mene heti! (Jussi aikoo mennä.) Ei, ei, älä mene! -Tule takaisin! (Lauhtuneena.) Tule takaisin, Jussi, en minä sinua -aikonut pelottaa. (Tarttuu Jussin käteen.) Älä pelkää, en minä sinulle -mitään pahaa tee; itselleni minä tässä kiukuttelen. Tule istumaan taas, -sinä et saa jättää minua... Tai mene vaan... Jätä minut vähäksi aikaa, -tahdon nyt olla yksin, mutta ei kauvan, ei kovin kauvan! (Jussi menee.) --- Hän on paljoa parempi kuin minä, hän, tuo Jussi, jota aina on -pässiksi nimitetty... Jumaliste, enpä olisi uskonut sitä ja miten se on -voinut mahdollista olla, että hän, jolla ei ole ollut isää eikä äitiä -ja on kaiken ikänsä kiertänyt talosta taloon, että hän on voinut olla -maistamatta, kun minä, joka olen kotona kasvanut äidin ja veljien -joukossa, olen tällaiseksi tullut. (Istuu sänkyyn.) Se on vallan -merkillistä... Sanovat häntä hassuksi ja hassuna minäkin olen häntä -pitänyt, mutta kyllä hän siinä asiassa sentään on viisaimmin tehnyt -kuin minä ja moni muu... Ottaisi ennen selkäsaunan, kuin maistaisi -pisaraakaan. (Naurahtaa.) Oliskohan tuokin totta?... No olkoon, en minä -sentään tahdo koetella; hyvin hän siinä tekee ja mitä minä siitä -hyötyisin. Olkoon rauhassa minun puolestani. Hän on jo muutenkin niin -arka, perin arka, ja onkos ihme, kun aina peljätetään. Miksi ihmiset -häntä kiusaavatkin niin kovasti? Onko se hänen syynsä, että on -huutolaiseksi joutunut ja toisten elätettäväksi; mitä hän sille voi?... -Saakuli sentään, mitä varten minäkin olen häntä niin monta kertaa -kiusannut? (Raappii päätään.) Olen pitänyt häntä hassuna kuten -toisetkin, mutta luulen, että hän on hyvinkin viisas, vaikk'ei mitään -puhu. -- (Ryhtyy tupakoimaan.) -- On tämä elämä sentään kummallista, -tänään yhtä ja huomenna toista, eikä tiedä, mitä milloinkin sattuu ja -mistä itsensä löytää. (Nojautuu pöydän laitaan. Synkästi.) En osannut -vielä eilen arvata, että tänään jo saan kuolemata odottaa... Kunhan -äitikin jo tulisi takaisin... Tuossa on tuo kirjakin, mutta mitä se -minua nyt enää hyödyttää. -- (Rappusilta kuuluu ääniä. Heikki -kuuntelee.) Ketähän sieltä nyt tulee? - - -Toinen sarja kohtauksia. - - Heikki. -- Hese, Taneli ja Viku tulevat yhdessä ryhmässä, - kädet toistensa kaulassa. Vikun taskussa on viinapullo ja - Hesen kainalossa harmoniikka. Esiintyvät näiden kohtausten - aikana puolipäihtyneinä. -- Jussi. -- Viimeiseksi Hanna. - -HESE, TANELI ja VIKU (laulavat tullessaan): - - Mammani minua varottaa - Ja pappani puhuu totta: - Ei saa tyttöjä rakastaa, - Ei omaksensa ottaa. -- - Ei saa tyttöjä... - -HESE. Morjens, morjens! Täällä sinä vaan istua kökötät kuin -iankaikkinen tuohikontti, ja niin turkasen totisena. Mikä sinua vaivaa? -Onko pääsi kipeä? (Pitelee Heikin otsaa.) Ai, ai, sinä tarvitset -tohtooria, poika, muuten saat slaakin. (Panee harppunsa pöydälle.) -Minun täytyy heti ruveta parantamaan sinua. (Vikulle.) Anna tänne se -roppipullo, Viku, Heikin täytyy saada pikkunen huojennus. - -VIKU. Sinulleko minä sen antaisin? Ee-ei, veisit omaan suuhusi. Itse -minä sen Heikille annan. (Pudistelee pulloaan.) Se, ota pois! Se on -oikein kymmenen kertaa puhdistettua... sitä parasta sorttia. Otatko? - -HEIKKI (pudistaa päätään). En välitä! - -VIKU. Mitä hullua?... Eikö kelpaa köyhän pisarat? Oohoh, on ne ennen -kelvanneet! - -HESE. Heikki, mikä sinua nyt vaivaa? Oletko oikein todella kipeä, vai -oletko vihainen meille? - -HEIKKI. Miksi minä vihainen olisin? - -HESE. No mitä sinä sitte murjotat? - -TANELI (ottaa kirjan). Oletko lukenut, koska tässä on kirja? - -HEIKKI. En. Äiti sen siihen toi. - -TANELI (heittää kirjan sivulle). Sitä minäkin... - -VIKU. Mutta mitä sinä sitte hulluttelet? (Tarjoo pulloaan.) Ota pois! - - (Heikki raappii päätään.) - -HESE. Miks'et sinä huoli? Ota vaan, se virkistää sinua ja tulet -iloiseksi kuten mekin. - -VIKU. Niin, tiedäthän sen jo vanhastaan. Ei tämä pure eikä pistä, -vaikka se rupeekin miestä heiluttamaan. - - (Nauravat. Heikki hymyilee.) - -HEIKKI. Sinä olet aina sama veitikka, Viku! - -VIKU (lyö pullonsa pöytään). Kuinkas muuten! Veitikoita me olemme ja -iloisia poikia jokainen. Ei meitä mure murra eikä suru saavuta. Yhden -pullon olemme jo tyhjentäneet tänään, ja kun näimme äitisi menevän -kirkkoon ja muistimme sinut, niin tulimme tänne tohtoroimaan. -- (Ottaa -piippunsa.) Mutta annas tänne se tupakkamassisi, Heikki, että saisi -oikein herramaisia savuja tämän lystin päälle. - -HEIKKI (heittää tupakkakukkaronsa pöydälle). Siin' on. Polttakaa niin -paljon kuin haluttaa ja istukaa tähän pöydän ympäri. - - (Istuutuvat.) - -HESE. Kyllä kelpaa kartuusia pehmittää, kun on isäntämies ja rikas. -Toista on sellaisten junttien, kuin minä ja nämä mullit tässä. Hyvä -olisi, jos aina saisimme edes lehtitupakkaa piippuumme, vaan joskus -täytyy tyytyä vain pelkkään palturiin. - -VIKU. Tai sammaleihin. - -TANELI. Ha-ha-haa, sen onkin Viku tehnyt! Viku, eikö totta, että olet -polttanut seinäsammaliakin? - -VIKU. Olen kyllä, paimenpoikana, ja hyi saakuri (sylkee), se vasta oli -karvasta ja katkeraa. Poltin sitä maapiipussa ja vieläkin tuntuu paha -katku kurkussani, kun muistelen sitä aikaa. - -HEIKKI (Vikulle). Minkälainen se maapiippu on? - -TANELI. Maapiippu! Etkö sitä tiedä? - -HEIKKI. En ole koskaan kuullutkaan. - -TANELI. Vai niin. (Vikulle.) No selitä se sitten Heikille. - -VIKU. Eihän tuo mikään konsti ole. Kun kovaan nurmikkomaahan kaivat -kepillä pienen pyöreän kuopan, kuten piipun pesän, ja sivulta pistät -nurmen läpi olkikorren siten, että se menee kuopan pohjalle, niin se on -maapiippu, se. - -HEIKKI. Peijakas! - -VIKU. Ja täytä sitte kuoppa tupakalla ja imeä nytkytä olkipillistä, -niin savut lähtee ja suuret. - -HEIKKI. Ja hyvät. - -VIKU. Niin, hyvät myöskin, jos on hyvää tupakkaa. - -HEIKKI. Sepä on sukkela konsti! Sitä pitää kerran koettaa. Olisin sen -tiennyt silloin kuin piippu on sattunut unohtumaan. - -HESE. Nyt sen tiedät ja ryyppy sen päälle. Pulputammeko pullosta, vai -hankitko lasit? - -HEIKKI (epäröiden). En minä tiedä. - -HESE. Mitä? Mitä sinä nyt hulluttelet? - -HEIKKI. En tiedä, uskallanko enää maistaa. - -HESE. No perhana, mistä sinä sellaisen pään olet saanut? - -HEIKKI. Äiti sitä tahtoo, sillä... - -VIKU. Äiti! Mitä hittoa sinä äidistä? Oletko sinä enää mikään mamman -poika, sinä, joka olet talon isäntä? Älä hulluttele! Tuo lasit tänne -vaan! - -HEIKKI (epäröiden). Mitä minun pitäisi tehdä? - - (Menee kamariin.) - -HESE (toisille). Mikä häntä mahtanee oikein vaivata tänään? - -VIKU. Pahusko sen tietää. Mies on kuin puulla päähän lyöty. - -TANELI. Entä jos äiti on häntä torunut? - -VIKU. Mitä hittoa hän äidistä, ja mitä äidillä on siihen sanomista? - -HESE. Ei tiedä. On se eukko hieman tuima vanhanakin. - - (Heikki tulee ja asettaa lasit pöydälle.) - -HEIKKI (synkästi). Tässä nämät olisi. - - (Istuu.) - -HESE (kaataa laseihin). Milloin sinä tulit naapurikylästä kotiin, -Heikki? - -HEIKKI. Vähää ennen kuin äiti meni kirkkoon. - -HESE. Missä sitten niin kauvan olit? - -HEIKKI. Metsässä. - -Toiset. Metsässä! - -HEIKKI. Niin. Siellä minä heräsin erään puun alla, enkä voi muistaa, -miten sinne tulin. Missä te sitten olette ollut? - -HESE. Maattiin minun tuvassani. Me lähdimme sieltä heti, kun se rytäkkä -nousi. Sinä olit niin saakurin täynnä, että kaaduit lattialle. - -HEIKKI. Mikä rytäkkä siellä nousi? - -TANELI (nauraen). Etkö muista? - -HEIKKI. En. - -TANELI. Ilmankos olitkin niin hassu. - -HEIKKI. Mitä? Mitä olen tehnyt? - -TANELI. Et paljon mitään. Halailit vaan erästä vaimoihmistä. - -HEIKKI. Minäkö? Ketä? Sano, kuka se oli? - -TANELI (toisille). Sanonko? - -HESE. Sano vaan, mutta ensin ryypätään. (Ottavat lasinsa. Heikki -viivyttelee.) No, Heikki... ota omasi! - -HEIKKI (epäröiden). Mitä minä... (Tarttuu kiivaasti lasiin.) No olkoon -miten hyvänsä... tämä kerta. (Juovat. Lyö lasinsa pöytään.) Ja nyt saat -sen sanoa, Taneli, ja heti! - -TANELI. Muista kuitenkin, ett'et sano minua valehtelijaksi. Hese ja -Viku todistavat sen. - -HEIKKI. Sano vaan, ja kerro se kokonaan! - -TANELI. No niin; me olimme, kuten tiedät, Mäkelän pirtissä ja pojat -juottivat meitä aikalailla, varsinkin sinua, niin että tulit kovasti -hutikkaan ja silmäsi olivat pyöreät kuin tarhapöllön. Et osannut sitten -enää tanssiakaan, vaan istuskelit tyttöjen polvilla ja kaulailit -kaikkia kanaljoita. En olisi uskonut sinun niin viitsivän, ellen olisi -itse nähnyt. Kaikki meni sentään hyvin siihen asti, kun emäntä tuli -pois käskemään, mutta silloin sinä otit emännän kiinni. - -HEIKKI. Mitä?! - -TANELI. Otit emännän kiinni, Mäkelän nuoren emännän, ja sanoit häntä -omaksi kullaksesi. Kovasti häntä hyvänä pidit ja pussasit... - -HEIKKI (kiivaasti). Häh? Onko se totta? - -TANELI. Totta on joka sana! Emäntää pussasit... Mutta sitten nousikin -rytäkkä. Emäntä itki kuin riivattu ja kylän pojat hyökkäsivät -kimppuumme. Sinä kaaduit lattialle ja me pötkimme pakoon. - -HEIKKI (lyö suuttuneena nyrkkinsä pöytään). Jumal'auta, semmoistako se -olikin! Mikä kamala häpeä! - -HESE (tyynnyttäen). No, no, veliseni, älähän nyt suutu. Mitä sinä -tuosta...? - -HEIKKI. Kiukuttaa tietysti sellainen tuhmuus! Ja se häpeä sitten, kun -kaikki nauravat! - -HESE. Mitäs tuosta. Tapahtuuhan sitä nuorelle miehelle usein -kaikenlaista, kun on päissään. Minä nauraisin sinun sijassasi koko -jutulle. - -HEIKKI. Ei se ole naurun asia. - -VIKU. Eikä myöskään itkun. - -HEIKKI. Pikemmin sitäkin kuin naurua. - -TANELI. Älä nyt viitsi tuommoisista surra, eihän se siitä parane. Vai -tahtoisitko mennä anteeksi pyytämään? - -HEIKKI. En ikinä! Sittepä ne vasta nauraisivat. - -VIKU. Samat sanat sanon minäkin. Ei se passaa, että nuori poika menee -kaikista pikku-kureista rukouksia pitämään. On sitä pahempaakin -tapahtunut. - -HEIKKI. Mutta kun hän on niin siivo ihminen ja joka paikassa tykätty. -Olisi ollutkin joku muu, niin ei se niin harmittaisi. - -TANELI. Kyllä niinkin, vaan eihän sitä nyt voi auttaa. Parasta on, kun -et ole tietävinään koko jutusta, niin se unohtuu pian. - -VIKU. Niin juuri. Pian semmoiset unohtuvat. Itsekin olen monta kertaa -ollut sellaisessa pelissä ja kuka sitä nyt muistelee. Parin viikon -perästä ei sitä enää kukaan muista. - -HESE. Mutta minä ihmettelen, kun ei kylän pajat antaneet sinua selkään. -Eikö sinulla ole mitään kuhmua päässäsi tai muualla? - -HEIKKI. Ei. Minä en jumaliste tiedä mitään. - -HESE. Sepä kummaa! - -TANELI. Jos eivät uskaltaneet? - -HEIKKI. Tai eivät viitsineet. - -VIKU. Ne ei viitsineet, kun näkivät minkälainen olit ja itse olivat -melkein selviä. - -TANELI. Eivät he kimppuusi uskaltaiskaan, kun selvänä olet. - -HEIKKI. Ei tiedä vaan. - -HESE. Eivät uskalla, sen sanon minäkin. Silloin ainakin pari kolme -saisi kovasti köniinsä. (Kaataa laseihin.) Mutta maistetaanpa taas, -vekkulit. - -TANELI. Hauska olisi sellaista tappelua katsella. Tiedän kyllä, että -Heikki puolensa pitäisi. Maistetaan. - - (Juovat. Jussi tulee arastellen sisään ja istuu takan reunalle.) - -VIKU. Hei, katsokaa! Pässi tuli sisälle niinkuin herra ainakin ja -ovikin aukesi ylhäältä asti. - - (Nauravat; Heikki synkistyy.) - -JUSSI (viattomasti). En minä mikään pässi ole. - -VIKU. Etkö? No peijakas, Jussihan se onkin! Tules paiskamaan kättä -kummillesi! - -TANELI. Ja kertomaan meille, missä isäsi on. - -VIKU. Niin tosiaan! Onko sinulla edes ollutkaan isää? - -JUSSI (surullisesti). Hän on kuollut. - -VIKU. Älä helkkarissa! Eilen juuri näin hänet, kun hän meni reppu -selässä kylän läpi. - -TANELI. Niin, ja kyseli minultakin: missä minun Jussi-poikani mahtaa -olla. - -JUSSI (itkua tehden). Miksi te minua kiusaatte, kun kumminkin tiedätte, -että isäni ja äitini ovat jo aikoja sitten kuolleet? - -TANELI. No, no, Jussi, mitä sinä nyt...? Etkö ymmärrä, että me vaan -leikkiä puhumme? - -VIKU. Joka leikistä suuttuu, se järkeä puuttuu. Eikö niin, Jussi? - -HESE. Mitä turhista välität! Tule istumaan tänne miesten joukkoon, niin -annamme sinulle pienen ryypyn sovinnoksi. - -VIKU. Jaa tosiaan, sen tahdomme tehdä! (Jussi liikahtelee -levottomasti.) Tule ottamaan pieni kulaus, se vahvistaa sinun heikkoa -päätäsi, niin että tulet ymmärtämään mikä on leikkiä ja mikä totta. No, -otatko? - -JUSSI. En. - -VIKU. Mitä? Eikö kelpaa? Ooho, poika! Pitääkö sitä tulla väkisten -antamaan? - - (Nousee ja ottaa pullon käteensä. Jussi astuu - pari askelta ovea kohti.) - -HEIKKI (lyö synkän näköisenä nyrkkinsä pöytään). Ei! - -VIKU (hämmästyen). Mitä? - -HEIKKI. Istu alas ja anna Jussin olla rauhassa! - -Viku (istuu). Mitä sinä tulet siihen itseäsi sekottamaan? - -HEIKKI. En mitään, mutta Jussia ei saa kukaan kiusata. Muistakaa se! -(Jussille.) Älä pelkää, Jussi, minä pidän kyllä huolen siitä, ett'ei -kukaan uskalla sinua enää kiusata. Ole vaan täällä, jos sinua haluttaa. - -JUSSI (seisahtuu sängyn päähän; iloisena). Voi, isäntä! - -VIKU (raappii korvansa taustaa). Peijakas, nyt on maailma vallan mullin -mallin... (Nousee.) Lähdenkö matkoihini, Heikki? Lähdenkö? - - (Peräytyy ovea kohden.) - -HEIKKI. Voithan sinä yhtähyvin olla täälläkin. - - (Hanna tulee.) - -VIKU (iloisena). Mutta kas siinä on Hanna, minun oma hempukkani! Terve, -terve, sinä korea tyttö! - - (Käy Hannaa kohden.) - -HANNA (huiskii käsillään). Pois, pois! Mitä minusta tahdot? Minä haen -aitan avaimia. - -VIKU. Älä lilluttele! Tule vaan tänne, kultaseni. (Kiertää molemmat -kätensä Hannan ympärille.) Näin vaan, näin rakkaasti sinä minun -käsissäni olla saat ja sydämesi naputtaa minun kyljessäni. Yksi muisku, -piikaseni, yksi muisku! - -HANNA (koettaa irtautua). Pois, sinä kirottu penikka! Pois kimpustani! -(Lyö Vikua korvalle.) Otatko mennäksesi! - -VIKU. Kas kun löi! Nyt en hellitä ennenkun annat muiskun. - -HANNA. Auttakaa minua, isäntä, tuon hullun nulikan käsistä! - -VIKU. Minäkö nulikka, minä? - -HEIKKI. Anna hänen olla, Viku! - -VIKU. En! Hän löi minua ja minä tahdon muiskun sovinnoksi. - - (Yrittää suutelemaan Hannaa toisten nauraessa.) - -TANELI. No miks'et voisi antaa sitä hänelle, Hanna? - -HANNA. En ikinä! (Lyö kolmasti Vikua kasvoihin.) Hellitätkö! Hellitätkö -pakana! Hellitätkö! - -VIKU (peräytyy ovelle päin ja lausuu ivaten). Kas, kas, mamsellia, kun -on tulinen kuin tuomarin matami, joka huutaa jos kirppu hiukan purasee. -Oi-oi! Oletko koskaan poikaa pussannutkaan, koska niin perhanasti -piriset? (Kiertää uudestaan kätensä Hannan vyötäisille.) Mutta -tanssitaan sitte, sitä sinä osaat kuin röökinä vaan. Potkase pois -jaloistasi nuo kalisevat kengät ja pistele sukkasiltasi iloinen -tepsutus. (Lyö jalkansa lattiaan.) Hese hoi! Anna tulla iloinen polska, -että saamme vähän keikahdella. Tai anna tulla valssia! Valssia, Hese! - -HANNA (Hesen ryhtyessä soittamaan). Sinun kanssasi en koskaan! Ja vielä -kirkon aikana... Päästä minut heti eli muuten minä syljen! - -VIKU. Ei mitään mökinätä enää, nyt mennään! - -HANNA. Ei, ei! Minä en tahdo! - - (Riuhtasee itsensä irti ja rientää ulos ovesta.) - -VIKU. Katso riivattua! (Rientää perässä, mutta kääntyy ovelta takaisin -ja tanssii yksinään rallitellen.) -- -- Jussi, tule hyppimään harakkaa -minun kanssani! - -JUSSI. Hyppikää itse vaan! - - (Menee.) - -VIKU (pysähtyy). Mitä hän sanoi? -- (Menee äkkiä iloisena pöydän luo.) -Lopeta Hese, lopeta! Tahdon kertoa teille jotakin, pojat! - -HESE (lakkaa soittamasta). Mitä sitten? - -VIKU. Tahdon kertoa kuinka herrasväki tanssii. - -TOISET. Herrasväki...? - -VIKU (istuu tuolille). Niin juuri. Herrasväki, sanon minä. Olen sen -itse nähnyt. - -TOISET. Missä? - -VIKU. Kaupungissa. En ole muistanut sitä kertoa, mutta nyt muistan sen -niin hyvin. Ah, miten komeata se oli! - -HEIKKI. Kuinka sen sait nähdä? - -VIKU. Tuomolan Ville vei. - -HESE. Tuomolan Ville! Näitkö hänetkin? - -VIKU. Näin kyllä. Hän on nyt pulska herra ja kraatarin kisälli. En -ollut tuntea häntä ja hän osaa puhua jo ruotsiakin. - -HESE. Ruotsia! Osaako hän ruotsiakin? - -VIKU. Osaa kyllä, ja hyvin hän sitä puhuukin. - -HESE. Oikeinko totta? - -VIKU. Ihan totta. Minä olin hänen luonaan ja hän puhui sitä kahden -herran kanssa ja naureskelivat aikalailla. Rupesin viimein -ajattelemaan, että ne nauravat minua ja oli jo suuttua koko herroille, -mutta silloin ne menivätkin pois. Sitte Ville rupesi kyselemään: olenko -nähnyt kuinka herrasväki tanssii, ja lupasi viedä katsomaan ja veikin. -Mutta se oli kallis lysti, joka maksoi minulle kaksi markkaa. Paljon -hauskempi oli se, kun hän laitti minut herraksi. - -Toiset. Sinutko herraksi? - -VIKU (pöyhistelee). Niin, minut juuri hän laitti herraksi. - -HESE. Ha-ha-haa, vai herraksi sinua! Olipa sekin otus silloin! - -VIKU. Jaa, jaa, ei sitä olekkaan joka poika herrana ollut, mutta minä -olen ja Ville sen teki. Hän antoi minulle herrasvaatteet ja minusta -tuli niin helkkarin nätti herra, ett'en tahtonut enää tuntea itseäni, -kun peilissä katselin. Komeana kävelin lattialla ja Ville nauroi ja -käski olla ylpeän, ja kyllä olinkin. Silloin tulivat taas ne samat -herrat sinne ja sitte me lähdettiin. Mutta kun tulimme perille, eivät -he ehtineetkään sinne sisään, vaan käskivät minun mennä yksin ja olla -ylpeän, kuten ne toisetkin, eikä paljon puhumaan. En minäkään olisi -viitsinyt yksin mennä, mutta he tahtoivat vaan ja niin menin viimein, -ajatellen, että eihän siellä nyt toki minua syötäne, jos muuta mitä -tehtäiskin. Tulin sitte pöydän eteen, jonka takana istui vanha herra, -ja minä ymmärsin, että tästä se lappu saadaan. Panin siis ylpeänä -kaksimarkkasen pöydälle ja saatuani lapun kouraani, menin sisälle -saliin ja silloin se pärähti soimaan. - -TOISET. Mikä? - -VIKU. Se musiikki. Kas se vasta oli musiikkia, jota kuulla kelpasi. Oli -siinä miehiä parikymmentä kumminkin soittamassa ja kovasti se ääni -raikui tuossa suuressa salissa. Tuli siihen huoneeseen silloin -vilinätä: tuli herroja ja tuli mamselleja niin helkkarin kauniita, -ett'ei taivaan enkelitkään sellaisia. Oohoh, minä en osaa jutellakaan, -miten kauniita ne olivat. - -HEIKKI. Entä sitten? Mitenkä ne tanssivat? - -VIKU. Hyvin, peijakkaan hyvin! Oi voi sentään, miten sievästi ne -taisivatkin tanssia: ei siinä korot paukkuneet eikä jalkaa lyöty, -hiljaan se kävi ja pehmeästi kuten nurmikolla, ja kun ne herrat meni -naisia ottamaan, niin eivät ne niitä kädestä vetäneet, vaan kumarsivat -niin helkkarin nätisti, että vesi tuli silmiini, ja naiset -naurahtelivat ja räpyttivät siipiään. - -HEIKKI. Nyt valehtelet, Viku! - -HESE. Ha-ha-haa. Sinä olet juovuspäissä nukkunut johonkin nurkkaan ja -nähnyt enkeleitä unissasi! - - (Nauravat.) - -VIKU (lyö nyrkkinsä pöytään). Enkä valehtele! Olen itse nähnyt omilla -silmilläni, että niillä oli siipi jokaisen kädessä ja ne räpyttivät -sitä näin (näyttää kädellään ja lyö taas nyrkkinsä pöytään). Se on -totinen tosi! - -HEIKKI. Kuka sitä olisi uskonut. - -VIKU. Kyllä sen uskoa saatte... Ja ne herrat sitten! Ne olivat aika -vekkuleita. Oli siinä eräskin pieni, nätti herra, joka oli oikein -ahkera tanssimaan ja naisia naurattamaan. Hän tuli ja kumarsi sillekin -mamsellille, joka istui aivan edessäni ja kohta tämä nousi ja räpytti -siipeään. Ja voi vietävä kun sen herran suu oli nätissä maseerissa, -niin ett'en voinut enää pidättää itseäni, vaan rupesin oikein makeasti -nauramaan. Mutta silloinkos ne katsoivat vihaisesti minua, niin että -päätäni pyörrytti, ja kohta tuli se vanha herra ja talutti minut ulos, -enkä minä osannut puhua mitään ennenkun olin ulkona lumipyryssä. -Silloin rupesi pistämään vihaksi ja ajattelin jo mennä takaisin -sisälle, mutta samassa tuli Ville ja ne molemmat herrat ja sanoivat... -(Äkkiä.) Emäntä tulee! - -TOISET (hämmästyen). Mitä? Kuka? - -VIKU (näyttää ulos ikkunasta). Emäntä! Tuossa hän tulee! - - (Toiset kääntyvät katsomaan.) - -HEIKKI. Minä ajattelin, että kuka se nyt tuli. - -HESE. Siinä on emäntä ja Kreeta-muori ja me elämme täällä kuin -viimeistä päivää. - - (Hätääntyvät.) - -TANELI. Mitä nyt teemme? - -VIKU. Pois pian! Nyt he tulevat jo pihalle! - -HESE. Mistä sitte menemme? Ah, ikkunasta! (Ottaa harppunsa.) Pian pois; -en tahdo, että emäntä näkee meidät! (Avaa ikkunan.) Tulkaa perässä! - - (Hyppää ulos.) - -VIKU (sieppaa pullon käteensä). Pian, pian, Taneli! (Taneli hyppää.) -Älä viivyttele, Heikki! - - (Hyppää ulos.) - -HEIKKI (raappii neuvottomana päätään). Saakuri! Mitenkä tämä nyt oikein -on? - -HESE (ikkunan alta). No tule pian nyt, Heikki! - - (Heikki hyppää ulos ja päästää samassa surkean huudon.) - - -Kolmas sarja kohtauksia. - - Emäntä ja Kreeta-muori. -- Sitten kaikki edelliset. - Viimeiseksi opettaja. - -EMÄNTÄ (tulee Kreetan kanssa). Olin kuulevinani huutoa, vaan eipä -täällä näy ketään olevan. - -KREETA-MUORI. Minusta se kuului kauvempaa. - -EMÄNTÄ (lähestyy pöytää). Mitä...? Mistä nämät lasit ovat tänne -tulleet?... Ah, nyt ymmärrän! - - (Panee virsikirjan pöydälle ja istuu sänkyyn - peittäen käsillä kasvonsa.) - -KREETA-MUORI (itsekseen). Näyttää siltä, kuin täällä olisi pidetty -juominkia. (Nostelee laseja.) Neljä lasia pöydällä merkitsee sitä, että -heitä on ollut neljä. Mutta missä he nyt sitten ovat, kun eivät ole -näitä pois korjanneet? (Ääneen.) Kuulehan, Leena, mitä sinä tästä -ajattelet? - -EMÄNTÄ. Minä ymmärrän kaikki! Ah, minä ymmärrän kaikki! Voi, tällaista -en olisi koskaan uskonut. He ovat menneet pakoon, kun huomasivat -meidät. - -KREETA-MUORI. Pakoon! Mistä he pakoon olisivat menneet? -- (Kumartuu -ulos ikkunasta.) Herra Jumala, onhan se Heikki! - -EMÄNTÄ (hypähtää ylös). Mitä sanot? Missä on Heikki? - -KREETA-MUORI (osottaa ulos). Katso, tuossa hän makaa suullaan. - -EMÄNTÄ. Herra siunatkoon! Heikki! - - (Istuu, sänkyyn itkien ja käsiään väännellen.) - -KREETA-MUORI (kiiruhtaa ulos). Onko hän kuollut? - -EMÄNTÄ. Voi, minun ainoa poikani!... Viimeinen poikani... Armahda -minua, Jumala! Kirous on langennut suvullemme ja tappanut kaikki... -kaikki. - - (Ikkunan alta kuuluu Kreeta-muorin ääni.) - -KREETA-MUORI. Hän on pyörryksissä... kantakaa hän sisään... Hanna, tuo -vähän vettä! - -EMÄNTÄ (hypähtää ylös). Hän elää, hän elää! (Katsoo ulos). Hän elää ja -he tuovat hänet tänne! Kiitetty olkoon Jumala iankaikkisesti! (Ristii -kätensä hartaana.) Sydämeni syvyydestä kaikukoon ylistys sinulle, -Herra, kun armahdat minua ja annat poikani elää! Hänestä tulee vielä -hyvä ja kelvollinen ihminen sinulle kunniaksi ja minulle vanhuuteni -iloksi. -- - - (Menee ovelle. Kreeta-muori tulee ja hänen perässään Hese, - Taneli, Viku ja Jussi kantaen Heikkiä, joka valittelee. - Jälessä kulkee Hanna kantaen vesiämpäriä.) - -KREETA-MUORI. Minä luulen, että hänen vasen säärensä on mennyt poikki. - - (Kantajat laskevat Heikin vuoteelle ja peräytyvät alakuloisina - ovensuuhun; Jussi nyyhkyttää.) - -HEIKKI. Voi, voi... Antakaa minulle juotavaa. - -EMÄNTÄ (ottaa ämpäristä vesikupin). Kas tässä, juo vaan, Heikki, juo. - - (Kohottaa Heikin päätä hänen juodessaan ja laskee sitte - vesikupin pöydälle sekä istuu penkille vuoteen päänaluisen - viereen.) - -KREETA-MUORI. Minun pitäisi katsoa minkälainen se jalka on. Täytyy -saada ensin tuo saapas pois. - -HESE (astuu esiin). Otanko minä sen? - - (Aikoo tarttua saappaaseen.) - -KREETA-MUORI. Ei vetämällä, ei! Se täytyy rikkoa. Leikkaa se rikki, -mutta hyvin varovasti; ei auta saapasta sureminen. - -HESE. Kyllä, kyllä ymmärrän. - - (Ottaa puukkonsa ja puuhailee saappaan kanssa. - Heikki valittelee.) - -EMÄNTÄ (silittää Heikin päätä). Heikki parkani, kuinka se näin -menikään? - -HEIKKI. Kaikki on mennyttä nyt, äiti! Minusta ei ole enää mihinkään... -Ai, ai! Niin se on... Minä joisin taas. - - (Emäntä antaa vettä.) - -HESE (itsekseen). Minun syyni, minun syyni. (Ääneen, saatuaan saappaan -poistetuksi.) Nyt se on tehty! - -KREETA-MUORI (tarkastaen jalkaa). Ai, ai, tämä on pahasti murtunut, -hyvin pahasti. Nyt ei ole muuta neuvoksi kuin lähteä hakemaan lääkäriä -kaupungista. Poika parka, kyllä nyt saat kauvan aikaa sairastaa, -ennenkun jaloillesi taas pääset; semmoinen täräys tämä oli. (Hannalle.) -Tuo tänne muutamia riepuja, Hanna, niin laitan kylmiä kääreitä jalan -ympäri, kunnes lääkäri tulee. Se tietääkseni estää ajettumista ja -kuumetta. (Hanna menee.) Kuka lähtisi lääkäriä hakemaan? - -EMÄNTÄ (Heselle). Etkö sinä tahtoisi mennä, Hese? - -HESE. Menen kyllä. - -HEIKKI. Niin, mene vaan, Hese, sinä olet tottunut sellaisiin. Antakaa -hänelle rahaa matkaan, äiti, ei sitä tiedä, mitä matkalla tapahtuu. - -EMÄNTÄ. Kyllä, kyllä, minä tuon heti. - - (Menee kamariin.) - -HANNA (tulee, kädessä riepuja). Kelpaako nämät? En löytänyt näin -kiireessä parempia. - -KREETA-MUORI. Ne on kyllä hyviä. (Pistää rievut ämpäriin ja asettaa -yhden niistä kipeälle jalalle.) Tämä on tietääkseni hyvä keino. Pitää -vaan muuttaa jokaisen puolen tunnin kuluttua. - -EMÄNTÄ (tulee pitäen rahaa kädessään). Kas tässä olisi kymmenen -markkaa, ota tämä ja koeta kiirehtiä. - - (Antaa sen Heselle). - -HESE (hämillään). Kyllä koetan. Mutta en minä... niin... olisi ollut -itsellänikin sen verran... ja kun se vielä... - -EMÄNTÄ. Kiirehdi nyt vaan. - -HESE. Tahtoisin ensin sanoa, että tämä on minun syyni. Minähän ensin -menin... ei kun hyppäsin... - - (Taneli ja Viku liikahtelevat levottomasti.) - -HEIKKI. Älä puhu semmoisia, Hese. - -HESE (alakuloisena). Minun syyni tämä on. Antakaa se anteeksi. - -EMÄNTÄ. Kyllä, kyllä. Mene vaan Herran nimeen ja tule onnellisesti -takaisin lääkärin kanssa. - -HESE. Kyllä hänet etsin ja tänne tuon, niin pian kuin suinkin. - - (Menee.) - -EMÄNTÄ. Ja menkää te, pojat, auttamaan häntä, sillä se varsa taitaa -olla vähän vallaton. - - (Menevät.) - -HEIKKI. Jää sinä tänne, Jussi! Tahdon sanoa jotakin. - -EMÄNTÄ (istuu tuolille sängyn jalkapuoleen.) Miten on laitasi nyt? -Polttaako se kovin? - -HEIKKI. Ei nyt enää. - -EMÄNTÄ. Ottaisitko ruokaa? - -HEIKKI. Otan kyllä, mutta ensin tahtoisin vähän puhua teidän kanssanne, -äiti. - -EMÄNTÄ (Hannalle). Vie pois nuo lasit tuosta ja mene panemaan ruokaa -pöytään, ennenkun kaikki jäähtyvät. (Hanna kokoaa lasit tarjottimelle -ja menee. Kreeta-muorille.) Ja mene sinäkin, Kreeta hyvä, päivälliselle -sinne uuteen tupaan; minä tulen heti perässä. - -KREETA-MUORI. Kiitos kaunis, joutaahan tästä menemään. - - (Menee.) - -HEIKKI (hetkisen äänettömyyden jälkeen). Äiti. - -EMÄNTÄ. Mitä? - -HEIKKI. Älkää olko vihainen minulle. - -EMÄNTÄ (hellästi). Ei millään tavalla, poikaseni. Tämä onnettomuus on -jo kyllin suuri rangaistus sinulle. - -HEIKKI. Pahuus on saanut palkkansa. Ilmankos olenkin niin huonosti -elänyt. - -EMÄNTÄ. Niin, Jumala on rangaissut sinua tänä päivänä ja kiitetty -olkoon hän, kun antoi sinulle vielä armonaikaa eikä heti kuolettanut. -Nyt on sinulla sopiva aika ajatella tulevaista elämää ja tulla uudeksi -ihmiseksi. - -HEIKKI. Niin, niin, sen minä tahdon tehdä... Luuletteko minun jo pian -kuolevan? - -EMÄNTÄ. En, sitä en luule. Olisihan se voinut nyt pudotessa jo -tapahtua. - -HEIKKI. Niin... Mutta jos kuitenkin tulisi siten tapahtumaan, niin -ottakaa silloin Jussi kasvattipojaksenne, koska ei teillä ole muutakaan -perillistä, ja hän ansaitsee sen hyvin, sillä hän on parempi kuin minä. - - (Jussi nojaa hämmästyneenä sängynkarmiin.) - -EMÄNTÄ. Puhutaan siitä sitte toisten. - -HEIKKI (Jussille). Kaikissa tapauksissa tahdon, että sinusta pidetään -parempaa huolta kuin tähän asti... Tahdon pitää sinusta kuin omasta -veljestäni. - - (Jussi nyyhkyttää.) - -EMÄNTÄ. Sen hän, poika parka, kyllä ansaitse. Hän onkin koko ikänsä -saanut kärsiä ihmisten pilkkaa ja ylenkatsetta, ja kuitenkin on hän -niin hyvä ja hiljainen. - -HEIKKI. No mitä arvelet asiasta, Jussi? - -JUSSI. Voi, voi, en minä tiedä... miten minä... Olen muutenkin niin -huono... Ja kun te aina olette ollut niin hyviä minulle... Otitte tänne -ja armahditte, kun ei kukaan minusta huolinut eikä antanut minulle -ruokaa. - - (Itkee.) - -EMÄNTÄ. Poika parka, paljon olet saanut sinäkin kärsiä... - -HEIKKI. Mutta nyt siitä tuleekin loppu! Mene syömään, Jussi, ja jätä -meidät vähäksi aikaa. - - (Jussi menee.) - -EMÄNTÄ. Kyllä hän parempaa kohtelua tarvitseekin... Sinäkin olet ollut -hänelle niin ylen ankara. - -HEIKKI. Niin, Jumala paratkoon, en ole sitä ymmärtänyt... Mutta nyt -tahdon sovittaa pahuuteni. (Hetken vaitiolo.) On vielä yksi asia, joka -minua kovasti surettaa. - -EMÄNTÄ. Mikä sitten? - -HEIKKI. Voi, se on niin surkean surkeaa! Olen häväissyt itseni, äiti. -En muista sitä itse, mutta pojat kertoivat. - -EMÄNTÄ. Oliko se viime yönä? - -HEIKKI. Oli. - -EMÄNTÄ. Sano se minulle? - -HEIKKI. Häpeän sitä puhua ja kiukuttaa kun ajattelenkin. - -EMÄNTÄ. Sano nyt vaan, ehkä voidaan se vielä auttaa. - -HEIKKI. Olin Mäkelässä... - -EMÄNTÄ. Ja mitä? - -HEIKKI. Otin Mäkelän emännän kiinni. - -EMÄNTÄ. No? - -HEIKKI. Voi, voi! (Peittää käsillä kasvonsa.) Otin kiinni ja... -suutelin. - -EMÄNTÄ. Entä sitten? - -HEIKKI. En tiedä... Emäntä itki kovasti. - -EMÄNTÄ. Vai niin. Kovin olikin tuhma työ. Ja nyt tiedän, miksi Mäkelän -emäntä oli niin kummallinen, kun tervehti minua kirkonmäellä. Ei tullut -puhelemaankaan kuten ennen. - -HEIKKI. Se on siis totta! Voi, nyt en enää kehtaa hänelle silmiäni -näyttää. - -EMÄNTÄ. Älä sitä sure. Minä puhun hänelle siitä ja hän antaa sen kyllä -anteeksi, sillä hän on hyvä ihminen ja uskovainen. - -HEIKKI. Tehkää se, äiti, voi tehkää se! - -EMÄNTÄ. Ole huoleti, sen teen. - - (Opettaja tulee.) - -OPETTAJA. Hyvä päivää, isäntäväki. - -EMÄNTÄ (nousee). Jumal'antakoon, opettaja. Te tulette surulliseen -aikaan. - - (Kättelevät.) - -OPETTAJA. Niin. Kuulin tämän Honkamaan Heseltä ja täytyi poiketa -katsomaan. Hän tuli vastaani tuimasti ajaen, ja kun tunsin varsanne, -niin viittasin hänet pysähtymään ja hän kertoi tämän... Hyvää päivää, -isäntä! - -HEIKKI. Päivää. - - (Kättelevät.) - -EMÄNTÄ. Ikävä on tällainen tapaus aina ja nyt kumminkin, kun tulee -kiirein työaika. Nyt saamme ottaa pari kesämiestä avuksemme. - -OPETTAJA. Ei vahinko ajasta välitä, silloin se tulee, kun sitä vähimmän -odottaa. - -EMÄNTÄ (antaa tuolin). Istukaa, opettaja. - -OPETTAJA (istuu). Mitä aiotte tehdä nyt maatessanne? - -HEIKKI. En tiedä. - -OPETTAJA. Eikö teillä ole mitään lukemista? - -HEIKKI. On kyllä. Paitsi raamattua ja virsikirjaa on vielä pari -postillaa. - -EMÄNTÄ. Ja "Paratiisin yrttitarha". - -OPETTAJA. Ettekö koskaan ole ajatellut sanomalehteä? Siinä olisi -huvittavaa lukemista, joka tuo vielä hyötyäkin tullessaan. - -HEIKKI. Kyllä ne niin sanovat, mutta ei ole tullut sitä hankituksi. - -OPETTAJA. Hankkikaa nyt sitten. Parilla markalla saatte koko kesäksi -hyvää lukemista, ja minä olen varma siitä, että syksyllä olette niihin -tyytyväinen. Niitä saa tilata kirkonkylän postikonttorista ja minä voin -sen kyllä toimittaa. - -EMÄNTÄ. Mutta eikö niistä tule pahennusta? - -OPETTAJA. Kuinka niin? - -EMÄNTÄ. No kun niissä on vaan maallisia juttuja ja vieroittavat ihmisiä -pois oikealta tieltä. - -OPETTAJA. Ei suinkaan, sitä ne ei tee. Nehän juuri koettavat antaa -oppimattomille neuvoja ja kasvattaa heissä halua pyrkimään tiedon -puulle, että jokainen tulisi selvästi tuntemaan hyvän ja pahan. - -EMÄNTÄ. Sepä se, ja sitte lankeemaan. - -OPETTAJA. Mitä sillä tarkoitatte? - -EMÄNTÄ. Tarkoitan sitä, että Eeva ja Aatamikin pyrkivät tiedon puulle -ja lankesivat. - -OPETTAJA (miettivästi). Ehkä se on vähän niinkin. On kyllä mahdollista, -että tieto voi tuoda tullessaan uusia paheita, mutta on myöskin -huomattava, että tieto laajentaa huomiomme ja auttaa meitä ymmärtämään -mitkä ovat hyvän ja pahan seuraukset. Sentähden on velvollisuuskin -koettaa oppia niin paljon kuin mahdollista. - -EMÄNTÄ. Meikäläiset, alhaisen kansan ihmiset, eivät ollenkaan tarvitse -tietää kaikkia maailman asioita, semmoiset ovat meille vaan vaivaksi ja -vastukseksi. Pääasia on, että elämme Jumalan tahdon mukaan ja -tottelemme omantuntomme ääntä, joka on tarpeeksi selvä hyvän ja pahan -ilmoittaja. On mielestäni paljoa parempi, että elämme yksinkertaisessa -tietämättömyydessä kuten Aatami ja Eeva, kuin että rupeaisimme -haparoimaan sellaista, josta ei ole tietoa onko se edes Jumalan mielen -mukaistakaan. - -OPETTAJA. Eikö Jumala ole itse hyvyys ja eikö hyvyyden oppiminen ole -hänelle otollista? Totta toki. Älkää luulko, että sanomalehdet, enempää -kuin kirjatkaan, koettavat ihmistä silti pahentaa, vaikk'ei ne -sisälläkään samoja sanoja kuin raamattu ja kaikenlaatuiset postillat. -Ei, ei, siten ei pidä ajatella. Niiden tarkoitus on opettaa meille, -miten meidän tulee elää ihmisinä ihmisten seurassa, ett'emme olisi -haitaksi ja häiriöksi toinen toisellemme, ja niiden tarkoitus on vielä -tämän ohessa antaa meille hyviä neuvoja kaikissa niissä asioissa, joita -me jokapäiväisessä elämässä tarvitsemme, sekä huvittaa meitä ett'emme -väsyisi ja veltostuisi. Tällainen on niiden tarkoitus ja se ei missään -tapauksessa voi olla paha. - -EMÄNTÄ. Jos se niin on, kun sanotte, niin ei se paha olekkaan. - -OPETTAJA. Uskokaa minua, ne ovat vaan välikappaleita ihmisten -parhaaksi, ja väärin on elää tietämättömyydessä silloin kuin voi tietoa -saada. Se on mielestäni niiden leivisköjen maahan kätkemistä, jotka -Herra on haltuumme antanut ja joita meidän velvollisuutemme on viljellä -ja kartuttaa, niin että tulisimme niin hyviksi kuin mahdollista. -Ajatelkaa miten onnellista olisi sellainen elämä, missä ei pahuutta -löydy. - -EMÄNTÄ. Jaa, jaa, sen minä kyllä ymmärrän. Sitäkö ne sanomalehdetkin -opettavat? - -OPETTAJA. Sitä juuri. - -EMÄNTÄ. No, koska niin on, niin ottakoon Heikki sitten sen lehden ja -lukekoon, nyt kun hänellä on niin hyvä aikakin. Minäkin saan sitte -nähdä, mitä niissä on. - -OPETTAJA. Ja minä olen vakuutettu, että olette tyytyväinen, kun -tutustutte niihin. (Nousee.) Nyt minun pitää lähteä, mutta tahdon vielä -toistenkin tulla tänne puhumaan näistä asioista. Olen mielissäni -tästäkin kohtauksesta ja toivon, että valistus on taas ottava askelen -Suomen synkässä salossa. - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - -Sama tupa, muutettuna siten, että seinät ovat maalatut valkoisiksi ja -sängyn paikalla on sanomalehtihylly, jossa on tukku sanomalehtiä ja -muutamia kirjoja. Lattialla on kaksi pitkää pöytää ovesta katsojiin -päin ja pöytien molemmin puolin pitkät penkit. Seinällä oven päällä on -taulu, johon suurilla roomalaisilla kirjaimilla on maalattu sana -_Lukutupa_. Oven ja hyllyn välisellä seinällä on vaatekoukkuja. -- On -sunnuntai-päivä, vuosi edellisestä näytöksestä. - - -Ensimäinen sarja kohtauksia. - - Jussi, joka on yksinkertaisesti mutta siististi puettuna, - kuten muukin talonväki. -- Heikki, Emäntä ja Kreeta-muori. - Viimeisenä Opettaja. - -JUSSI (tulee ja pistää oven säppiin). Täytyy panna haka päälle, ett'ei -kukaan pääse katsomaan ennenkun isäntä tulee kirkosta. Hän kielsi sen -mennessään ja sanoi, että iltapäivällä kutsutaan kylän nuoret tänne. -(Katselee iloisena ympärilleen.) Miten ne saavatkaan hämmästyä -nähdessään tämän tuvan näin kauniina ja valkoisena, kun se eilen -aamulla vielä oli musta kuin pirtti. (Katselee taulua oven päällä.) -Mutta tämä onkin nyt lukutupa ja tuossa on sen nimi kaikkien nähtävänä. -(Ottaa lakin päästään.) Kas kun en nytkään huomannut heti ottaa lakkia -päästäni, vaikka isäntä on sanonut, ett'ei sitä sovi huoneessa pitää. -(Panee lakkinsa naulaan ja pyörähtää iloisena ympäri.) Voi, miten -hauskaa oli eilenkin illalla, kun isännän kanssa yhdessä maalasimme -tämän tuvan eikä kukaan päässyt katsomaan, ei emäntäkään, vaikka kävi -pyytämässä. Ja sitten hän kertoi minulle ihmeellisiä asioita, joita on -itse kuullut ja nähnyt siellä koulussa, jossa viime talvena oli, ja -niitä hän nyt rupeaa meille opettamaan tässä tuvassa. Voi, miten hyvä -hän on. Minuakin puhuttelee kuin omaa veljeänsä, niin että oikein -minua... (Ovelle koputetaan.) Ah, nyt on isäntä jo tullut. - - (Rientää avaamaan. Heikki, Emäntä ja Kreeta-muori tulevat.) - -HEIKKI (iloisena). Kas niin, äiti, nyt. näette, mitä olen täällä -hommannut. - - (Emäntä ja Kreeta-muori ihmettelevät.) - -EMÄNTÄ. No voi nyt ihmettä miten valoisa tämä on! - -KREETA-MUORI. Enhän enää tunne koko tupaa! - -EMÄNTÄ. Ja sinä pidät tämän nyt lukutupana? - -HEIKKI. Niin olen aikonut, ja kaikki onkin jo niin valmiina, ett'ei nyt -aluksi enää muuta tarvita kuin ahkeria lukumiehiä. (Ottaa povestaan -tukun sanomalehtiä.) Tässäkin on vähän lukemista entisten lisäksi. - - (Heittää ne hyllylle. Emäntä ja Kreeta-muori istuvat.) - -KREETA-MUORI. Minkätähden tällaisiin puuhiin olet ruvennut, Heikki? - -HEIKKI. Saadakseni kylämme nuorison paremmille tavoille. (Lyö Jussia -olalle.) No, Jussi, miltä näyttää tupamme sinun silmissäsi? - -JUSSI (hymyillen). Kuin kirkon sakasti. - -HEIKKI. Vai niin. No se ei ole hullumpaa. - -EMÄNTÄ. Luuletko saavasi heidät muuttumaan? - -HEIKKI. Jos minun vaan onnistuu saada heidät täällä käymään, niin olen -varma, että he ajan mittaan muuttuvat. - -EMÄNTÄ (hartaana). Auttakoon Jumala sinua ja ohjatkoon viisaudellansa, -että niin tapahtuisi. Minä sitä hartaasti toivon. - -HEIKKI. Kiitän teitä, äiti, hyvästä toivotuksestanne ja tapahtukoon -niinkuin sanotte. Alku on tehty ja opettajan avulla tahdon kaiken -taitoni käyttää heidän hyväkseen. Viime talvena olen paljon ajatellut -tätä asiaa. - -KREETA-MUORI. Ja siten olet keksinyt tämän lukutuvan? - -HEIKKI. Ei tämä mikään keksintö ole, ei ainakaan minun keksintöni. -Näitä on kyllä muualla, vaikk'ei meillä sitä vielä tunneta. Mutta minä -olen aikonut järjestää tämän toisella tapaa, kuin mitä ne yleisesti -ovat. - -KREETA-MUORI. Vai niin. (Emännälle.) No mitä sinä ajattelet tästä -Heikin puuhasta? - -EMÄNTÄ. Hän saa tehdä niinkuin itse tahtoo, sillä luulen, että siitä -tulee hyvää perässä. Tätä tupaa emme nyt enää ollenkaan tarvitse. - -KREETA-MUORI. Mutta minun mielestäni on oikein synti, että näin kaunis -huone jää siten turhanpäiväiseen kujeilemiseen. - -HEIKKI (hymyilee). Niinkö muori ajattelee? - -KREETA-MUORI. No kuinka sitten? Olisihan täällä muutenkin hauska olla. -Ei meidän kylässä ole yhtään näin iloisen näköistä huonetta kuin tämä. - -HEIKKI. Ja kumminkin voisi jokainen hät'hätää laittaa tupansa ainakin -yhtä hyväksi. Tämäkin oli niitä rumimpia mitä täällä Korvenkylässä -löytyy. - -KREETA-MUORI. Jaa, en tiedä, mutta iloisen näköiseksi vaan olet tämän -vanhan tuvan saanut. - -HEIKKI. Siinä pitää olla valoa missä sitä tarvitaankin. (Jussille.) Kas -niin, Jussi, nyt saat mennä kutsumaan kyläläiset tänne. Käy joka -tuvassa ja sano minulta terveisiä, vaan älä sentään ilmoita, mitä on -tekeillä. Ei suinkaan kukaan ole täällä käynyt? - -JUSSI. Ei kukaan. (Ottaa lakkinsa.) Pyydänkö vanhuksia myös tulemaan... -ja Korven-vaaria? - -HEIKKI. Kaikki vaan, ilman eroitusta. - - (Jussi menee.) - -KREETA-MUORI. Tuo Jussi on muuttunut vallan toiseksi sitte viime kesän. - -EMÄNTÄ. Niin, Jumala paratkoon, hän on yhtä viisas kuin muutkin, vaikka -ihmiset huonolla kohtelullaan olivat hänen kokonaan pilata. Poika parka -jo itsekin uskoi olevansa tuhmin maan päällä. - -KREETA-MUORI. Oli se onni hänelle kun pääsi teille. - -HEIKKI. Niin luulen minäkin. Kuka tietää, minkälainen hän nyt olisi, -jos sama meno olisi saanut jatkua. - -EMÄNTÄ. Niin, niin. Ja ajatteleppas itseäsikin, mikä nyt olisit, jos -vielä eläisit kuten ennen. - -HEIKKI. Ei sitä tiedä. Jumalalle olkoon kuitenkin kiitos, kun osasin -sen vielä jättää. Ja luulen, että parhaana apunani onkin ollut salainen -kuolemanpelko, sillä en voi unohtaa isäni valaa ja veljieni kohtaloa. - -EMÄNTÄ (liikutettuna). Sinua on kumminkin säästetty aina tähän päivään -asti, ja minä olenkin jo ruvennut uskomaan, että sinä saat jäädä -minulle vanhuuteni iloksi. - -HEIKKI (liikutettuna). Niin, äiti, sitä minäkin olen hartaasti -toivonut... Muuten luulen, että tehtäväkseni on määrätty auttaa kylämme -tietämättömiä nuorukaisia paremmille tavoille. Oli onni, kun jalkani -katkesi ja rupesin kirjoja ja sanomalehtiä lukemaan. Niitä tapauksia -saan kiittää, että nyt olen edes tällainen kuin olen. Ja opettajalle -olen aina oleva kiitollinen, sillä hän se oli, joka aukasi silmäni ja -hän minut kansanopistoonkin toimitti. - -EMÄNTÄ (hartaana). Hän oli Jumalan lähettiläs otollisella hetkellä. - -HEIKKI. Hän on kunnon mies, joka ymmärtää tehtävänsä. Olisin kovin -iloinen, jos hän nyt olisi täällä minua neuvomassa. - -KREETA-MUORI. Tietääkö opettaja tämän sinun puuhasi? - -HEIKKI. Ei vielä, mutta aikomukseni on puhua siitä hänen kanssaan niin -pian kuin vaan saan tilaisuutta siihen. - - (Opettaja tulee.) - -OPETTAJA. Hyvä päivää, hyvät ystävät! - -HEIKKI. Ah, opettaja! Tervetuloa täydestä sydämestäni, te tulette -aivankuin kutsuttuna, vaikk'en osannutkaan teitä yhtään odottaa. - - (Kättelevät. Emäntä ja Kreeta-muori nousevat.) - -OPETTAJA. Lähdin huvikseni kävelymatkalle ja tulin aina tänne asti. -Hyvää päivää, emäntä! (Kättelevät.) Ja te, Kreeta-mummo, tekin olette -täällä. (Kättelee.) No mitä teille kuuluu? - -KREETA-MUORI. Jumala varjelkoon teitä, herra maisteri; hyvää minulle -kuuluu, nyt niinkuin aina ennenkin. Miten teidän nuori rouvanne jaksaa? - -OPETTAJA. Kyllä hän hyvin voi. (Katselee ympärilleen.) Mutta sanokaas -minkätähden tämä tupa on näin muutettu, aivankuin... (huomaa taulun -oven päällä). Aha, tätäpä juuri arvelinkin! (Tarttuu Heikkiä käteen.) -En voi sanoa kuinka iloinen olen! Toivotan teille onnea ja menestystä -täydestä sydämestäni. Olenkin melkein odottanut teiltä jotain -tällaista. - -HEIKKI. Ei kestä kiitellä, koska minä oppimattomana kansanlapsena en -tiedä miten oppineet ja sivistyneet tällaisissa tapauksissa -menettelevät. Aikomukseni onkin pyytää teiltä hyviä neuvoja. - -OPETTAJA. Mitä neuvoja te tarvitsette? Onhan täällä jo kaikki niinkuin -olla pitää. - -HEIKKI. Niin kyllä, mutta olen aikonut järjestää lukemisen täällä -toisella tapaa kuin yleisesti tehdään ja siitä juuri tahtoisin puhua -kanssanne. Mutta tehkää hyvin ja istukaa, herra opettaja. - -OPETTAJA. Miten te sitte aiotte menetellä? - - (Istuvat vastakkain pöydän ääreen. Emäntä ja Kreeta-muori - istuvat lähekkäin ja kuiskailevat silloin tällöin keskenään.) - -HEIKKI. Sanokaa ensin minulle, mistä se tulee, että kansamme niin -itsepintaisen jäykästi vastustelee kaikkia uudistuksia? - -OPETTAJA. Luonnollisesti sentähden, ett'ei se käsitä niitä. Ja tämän -lisäksi uskotaan varmasti, että niistä tulee vaan pahennusta. - -HEIKKI. Niin kyllä, mutta mistä on tuommoinen luulo saanut alkunsa? - -OPETTAJA. Jumala sen tietää. Ehkä siitä, että kansamme on aina saanut -luottaa omaan itseensä ja kalliisti ostanut ne tavat ja kokemukset, -jotka se omistaa. Ja tämä luulo on kehittynyt aivan yleiseksi ja -imeytynyt jäykkään luontoomme niin voimakkaasti, että on tapana -vastustaa vielä sittekin, vaikka jo osaksi käsitetäänkin se parannus, -jonka uudistus tuottaa. - -HEIKKI. Niin, niin, jäykkä ja hidas luonto on sivistyksellekin -suurimmaksi haitaksi. - -OPETTAJA. Minä olen joskus ajatellut siten, että jäykkyys ja hitaisuus -juuri ovatkin kansamme suurin onni. Ennen ainakin ovat ne sitä olleet -ja epäilemättä tulevat vieläkin olemaan. Nehän juuri ovat ne -ominaisuudet, jotka yhdessä Jumalanpelvon kanssa ovat vaikuttaneet sen, -ett'ei kansamme koskaan ole ryhtynyt mihinkään häpeälliseen ja -pikapäiseen tekoon. Historiamme lehdet ovat alusta alkaen niin puhtaat -kuin olla voi, eikä etsimälläkään voi löytää mitään, joka tuottaisi -meille katumusta ja häpeää. Tämän tähden voimme hyvällä syyllä uskoa, -että kun kansamme kerran tulee käsittämään sivistyksen tarpeellisuuden, -niin eikö se silloin pidä yhtä lujasti ja taipumattomasti kiinni tästä -uskostaan, kuin se on pitänyt ja pitää muistakin tavoistaan. - -HEIKKI. Ah, niin, sehän on aivan selvä! Sittenhän sivistyksen perustus -seisookin lujassa kuin konsanaan mikään graniittivuori. - -OPETTAJA. Aivan oikein. Luonnettamme voi täydellä syyllä verrata -graniittikiveen. Niinkuin graniitti on kovaa ja vaikeata muodostaa, -niin on Suomen kansan luonnekin; mutta kun se kerran onnistuu, niin -silloin siitä tuleekin kappale, joka on sekä vahva että kaunis. Mutta -siihen tarvitaan paljon työtä ja kauvan kestänee ennenkun niin pitkälle -päästään. - -HEIKKI. Tuskinpa siihen niin suuria ponnistuksia tarvitaan, jos vaan -tunnettaisiin oikea työtapa. Kansamme on älykäs ja elinvoimainen sekä -oppii ja omistaa mielellään kaiken sen, jolla varmasti tietää -hyödyttävänsä itseään. Mutta sen täytyy olla varmasti vakuutettu asian -hyvyydestä ennenkun se uskoo. Sentähden olisi sivistystyökin kansan -keskuudessa tehtävä niin yksinkertaisessa muodossa ja niin lähellä -heitä kuin suinkin. Parhaimpana keinona olisi luullakseni personallinen -keskustelu, koska ainoastaan siten saataisiin ennakkoluulot parhaiten -poistetuksi ja jäykimmätkin asiata miettimään. Vai mitä te arvelette, -opettaja? - -OPETTAJA (miettii). Keino on kyllä hyvä, mutta miten sen voi -toteuttaa... (Pudistaa päätään.) Ei, se ei ole mahdollista! Ajatelkaa, -kokonainen kansa... mistä niin paljon puhujia saataisiin? - -HEIKKI. En tarkoita, että pitäisi käydä mökistä mökkiin puhumassa. On -niitä muitakin keinoja. - -OPETTAJA. Ja mimmoisia? - -HEIKKI. Sekin esimerkiksi, että pantaisi toimeen pieniä iltakokouksia, -joissa kyläläiset voisivat vapaasti keskustella kaikista eri asioista, -sen mukaan miten jaksavat ymmärtää. - -OPETTAJA. Todellakin! Se ei olisikaan hullumpaa! - -HEIKKI. Ja tällaisia kokouksia varten ovat lukutuvat ihan paikallaan. - -OPETTAJA. Ah, nyt minä ymmärrän teitä ja nyt teidän täytyy selittää -minulle, miten olette aikonut sen järjestää. - -HEIKKI. Mielelläni sen teen, koska haluan tietää mitä te siitä -ajattelette. Minun ajatukseni on se, että kukin kyläkunta muodostaa -oman piirinsä, joka määrättyinä aikoina kokoontuisi lukutupaansa -lukemaan ja keskustelemaan, ja että lukutuvan hoitajana toimii henkilö, -joka mahdollisimman hyvin pystyy asioita arvostelemaan ja selittämään. -Älköön myös sallittako, että kukin lukee itsekseen, vaan lukekoon yksi -kaikille aina vuoronsa perään ja sitte keskusteltakoon luetusta -asiasta. Tällainen menettelytapa on minun mielestäni parhain, koska -siten saadaan kaikki samalla kertaa tutustumaan jokaiseen eri asiaan ja -myöskin niitä ymmärtämään. - -OPETTAJA. Hyvin ajateltu! Jatkakaa. - -HEIKKI. Ja sitte voitaisiin ottaa esille myöskin kaikenlaisia -oppiaineita ja kaikkia muita kysymyksiä ja aatteita, mitkä vaan voivat -olla heille opiksi ja huviksi. - -OPETTAJA. Aivan oikein! - -HEIKKI. Ja kun kerran on päästy hyvään alkuun, niin sitten se käykin jo -ihan itsestään ja lukutuvilla on silloin parempi merkitys kuin nyt. Ne -ovat puoliksi kouluja, puoliksi tavallisia illanviettoja, joissa -vallitsee rattoisa mieliala ja siveellinen ajatuskanta. Ja koska saman -kylän asukkaat tuntevat hyvin toisensa, niin vältetään heti alusta -alkaen tuo tavallinen kursastelu. - -OPETTAJA. Niin kyllä, mutta suurin pula tulee kuitenkin niistä -henkilöistä, jotka pystyvät ja tahtovat ruveta muita ohjaamaan. -Jokaisessa kylässä ei niitä ole. - -HEIKKI. Ei ole, mutta toivoa sopii, että niitä ilmestyy varsinkin -kansanopistojen avulla. Kun ensin on saatu pari kolme kyläkuntaa hyvään -alkuun, niin uskon, että toisetkin seuraa perässä. Siten on kukin kylä -oma sivistyspiirinsä ja niiden työ on sekä helppoa että hauskaa. Ja -nämät piirit voitaisiin taas yhdistää keskenään johtajiensa kautta, -jotka muodostaisivat jonkunlaisen toimikunnan, joka silloin tällöin -kokoontuisi neuvottelemaan yhteisistä asioista. Sillä tavoin tulee koko -pitäjän väestö olemaan mukana ja jokainen omassa kylässään. Väliin -voisi myöskin pitää yleisiä kokouksia ja varsinaisia huvitilaisuuksia, -joihin kaikki eri kyläkunnat ottavat osaa. Näin olen minä asian -ajatellut ja tällä tavalla voitaisi minun mielestäni parhaiten -johdattaa kansamme yksinkertaisuudessa kasvanutta henkistä elämää ja -saada sitä ymmärtämään ajan vaatimuksia. - -OPETTAJA. Mainiosti se siten käy! Syvimmätkin pohjakerrokset saadaan -siten esiin kaivetuiksi. - -HEIKKI. Niin, kun jokaisessa maamme kylässä kerran on lukutupa ja -niissä koko kylän asukkaat innokkaina kuulijoina ja keskustelijoina, -niin silloin on suuri sivistystyö mahtavassa käynnissään, jonka -seuraukset ovat arvaamattoman suuret. - -OPETTAJA (innostuneena). Niin, se on aivan verratonta! Sen aatteen -hyväksi täytyy tehdä kaikki mitä suinkin voi! - -HEIKKI. Niin täytyy. - - (Istuvat miettiväisinä.) - -OPETTAJA (katselee taulua oven päällä). Tänäänkö te avaatte tupanne? - -HEIKKI. Niin on aikomukseni, ja Jussi onkin par'aikaa kutsumassa -kyläläisiä kokoon. Se oli oikein hyvä, kun te tulitte tänne; nyt pyydän -teitä auttamaan minua näissä alkuvalmistuksissa, sillä itse olen vielä -hyvin taitamaton, ja miten voinee sokea sokeata taluttaa. - -OPETTAJA. Uskon varmasti, että onnistutte. Olette itse elänyt niissä -oloissa ja tiedätte hyvin, mitä tarvitaan. Mitä kyläläiset sanovat -tästä? - -HEIKKI. He eivät vielä tiedä puuhastani juuri mitään. Mutta on minulla -sentään jo yksi liittolainenkin, joka epäilemättä tulee hartaasti minua -kannattamaan ja ehkä toisia seuraa perässä. - -OPETTAJA. Kuka se on? - -HEIKKI. Honkamaan Hese, sama, joka toi lääkärin kaupungista jalkaani -parantamaan. - -OPETTAJA. Vai niin. Hän onkin nyt muistaakseni naimisissa. - -HEIKKI. Niin on. Hän meni viime syksynä naimisiin meidän -palvelustyttömme kanssa, ja minä hankin hänelle opistoon mennessäni -sanomalehden, jota pyysin ahkerasti lukemaan ja heittämään pois -ryypiskelyn. Hän on seurannutkin neuvoani ja muuttunut perin toiseksi -mieheksi. - -OPETTAJA. Ensimäinen siemen kantaa siis jo hedelmiä. - -HEIKKI. Niin, maaperä on kylläkin hyvä ja totta kai kirsikin sulaa, kun -aurinko vaan ehtii nousta. - -OPETTAJA. Kyllä, varmasti. Saatte nähdä, että puuhanne menestyy hyvin. - -HEIKKI. Toivon ainakin... - -OPETTAJA. Minä olen kovasti mielissäni kaikesta siitä, mitä nyt olen -kuullut ja nähnyt. Teidän puuhanne ovat verrattoman hyviä ja -ansaitsevat kaikkea kiitosta. Mielelläni jään tänne iltapäiväksi, sillä -tahdon välttämättä olla mukana näkemässä ja kuulemassa, mitä kyläläiset -asiasta arvelevat. - -HEIKKI (nousee). Lähtekäämme siis siihen asti toiseen tupaan... -(Emännälle.) On kai päivällinen jo valmiina, äiti? - -EMÄNTÄ (nousee). On, on. Pitäisi nyt jo ruuankin maistua, vai kuinka? - - (Opettaja ja Kreeta-muori nousevat.) - -OPETTAJA. Kyllä, kiitos vaan. (Laskee kätensä Emännän olalle.) -Kuulkaapas, emäntä! Eikö ole totta, mitä aina olen sanonut, että -Heikistä vielä kerran tulee kylänne kaunistus. Mutta näin paljon en -sentään ole osannut häneltä odottaa. - - (Menevät.) - - -Toinen sarja kohtauksia. - - Viku ja Taneli. -- Hese. -- Jussi. - -VIKU (tule Tanelin kanssa ja pysähtyvät ihmetellen katselemaan -ympärilleen.) No voi sun vietävä, kun tämä on laitettu komeaksi! Nythän -tämä on samanlainen kuin pappilan vierastupa. - -TANELI. Mennään pois taas. Mitä me täällä...? - -VIKU. Ei. Ollaan täällä vaan, onhan meitä kutsuttu. (Näyttää pöytiä.) -Katsos pöytiä tuossa! Enkö minä arvannut, että pidot tänne tulee, -tulijaispidot? - -TANELI. Jaa totisesti, niinpä näyttää tulevan. - -VIKU. Mutta mimmoiset mahtaa nekin pidot olla? Kuppi kahvia ja pieni -pullan palanen, siinä kaikki mitä saamme suuhun pistää. Ei ole ajat -enää niinkuin oli ennen, entiset ajat ovat olleet ja menneet, sanotaan -laulussakin ja niin se näyttää olevankin. Olispa vaan entiset ajat, -niin kyllä olisi viinapullokin näkyvissä, mutta nyt on Heikki ruvennut -nyhteri-mieheksi, eikä hänen pullostaan enää pisaraakaan tipahda. - -TANELI. Niin, niin, me olemme menettäneet hyvän toverin. Hän ei meistä -nyt enää välitä, kun rupesi lukumieheksi ja tulee herraksi. - -VIKU. Tulisko hänestä ja mikään herra? - -TANELI. Tulee kyllä, ole vaan varoillasi, ett'ei pääse nenästä -vetämään. - -VIKU. Mitä vielä, vai nenästä? Sitä en usko. - -TANELI. Ei tiedä. Muistatko mitä Tuomolan Ville sinulle kaupungissa -teki, kun narrasi katsomaan kuinka herrasväki tanssii? - -VIKU. Perhana! Älä puhu enää siitä. - -TANELI. Vetihän sekin nenästäsi, vaikk'ei ole mikään niin suuri -herrakaan. Kertoi itse minulle ja nauroi vieläkin makeasti sitä lystiä. - -VIKU. Naurakoon nyt, mutta sen sanon, että hänen pitää vielä -itkemänkin, niin totta kuin nimeni on Vihtor Imanuel Kustaanpoika. -(Huomaa taulun oven päällä.) Katsos, mitä tuossa on? - -TANELI. Kas peijakas, siinä on ilmoitus. - -VIKU. Mitä siinä seisoo? - -TANELI. Niin, sano se, jos tiedät. - -VIKU. Pahusko sen tietää! En minä ainakaan osaa tuommoisia latinalaisia -sanoja. - -TANELI. Olkoon mitä tahansa. Kysytään Heikiltä, joka sen on siihen -pannutkin, tai Heseltä. - -VIKU. Niin, Hese osaa sen kyllä selittää. - -TANELI. Osaa kyllä, koska hänkin on ruvennut lukumieheksi. Mitä mahtaa -hänestäkin tulla? - -VIKU. Kuka sen tietää. Ei suinkaan hän nyt enää aio herraksikaan -meinata, koska jo meni naimaankin? - -TANELI. Hän sieppasikin äkkiä eukon itselleen. Ei tiedetty mitään, -ennenkun pappi heitti molemmat alas saarnastuolista. Mutta silloinkos -tulikin ämmille hätä käteen ja rupesivat heti juttuamaan, että heillä -mahtaa olla pakko takana, koska niin kiirettä pitävät. - -VIKU. Ha-ha-haa! Niinhän ne ämmät aina puhuu, vaikka tyttö olisi -taivaasta kotoisin ja poika pudonnut auringosta. Mutta pitkän nenän -saivat tälläkin kertaa, sillä kohta on jo kulunut puoli vuotta ja Hanna -on vielä yhtä kepsakas kuin ennenkin. - -TANELI. Hävetä saisivat semmoisista jutuista ja potkua vielä -päälliseksi. - -VIKU. Mitä jos mekin menisimme naimaan ja ottaisimme eukon itsellemme. -Tulee niin ikäväksi keikkalehtia kylässä, kun kaikki vanhat toverit -jättävät meidät. Siepataan mekin eukko itsellemme niin äkkiä kuin -Hesekin. Ei tiennyt Heikkikään mitään, ennenkuin Hanna sanoi, että nyt -minä menen. Mitä arvelet, Taneli, otetaanko eukko? Minä kyllä ottaisin, -että saisin kerran taas mielin määrin pitää lystiäkin ja vielä omissa -häissäni. Muistatko miten hauskaa oli Hesenkin häissä? - -TANELI. Muistan kyllä. Se onkin ainoa kerta kun olen oikein tarpeekseni -keikkunut. - -VIKU. Mutta siitä hetkestä alkaen on hänkin kovasti muuttunut. Hän ei -nyt enää maista pisaraakaan mitään väkevätä, lukee vaan ahkeraan ja -tekee työtä. - -TANELI. Minä luulen, että hän on tullut jumaliseksi, koska on ruvennut -kirkossakin käymään. - -VIKU. Mitä hullua, vai jumaliseksi? Onko se jumalinen, joka lukee -aviiseja ja laulaa kaikenlaisia lauluja, niinkuin kukkuu, kukkuu, -kultani kukkuu ja muuta semmoista? - -TANELI. Ei suinkaan. En ole vielä koskaan kuullut yhdenkään jumalisen -ihmisen semmoisia laulavan. - -VIKU. Ei hän ole sen jumalisempi kuin mekään, mutta hänellä on niin -hauskaa eukkonsa kanssa ett'ei hän enää välitäkään ryypystä, ja onkos -ihme, sillä Hanna onkin toimelias ja iloinen ihminen. - -TANELI. Kiivas on hän myöskin. Muistatko vielä, miten hän viime vuonna -sylki silmillesi tässä samassa tuvassa, kun yritit ottamaan muiskua -häneltä? - -VIKU. Valehtelet! Hän ei sylkenyt, vaan löi! Ja tiedä se, jos tyttö lyö -sinua, niin se merkitsee vain hyvää, mutta jos hän sylkee, niin ole -silloin varoillasi. - -TANELI. Oletko sinä sen merkinnyt? - -VIKU. Olen, ja se pitää paikkansa. - -TANELI. Eiköhän Heikkikin jo kohta mene naimisiin? Hänellä nyt olisi -varojakin niin paljon, ett'ei köyhyyttä tarvitse peljätä. - -VIKU. Olen kuullut, että hänellä pitäisi olla hempukka siellä koulussa, -mutta en tiedä sitä varmaan. Kuka tietää, vaikka tänään juuri saisimme -sen kuulla. Katsos näitä pöytiä, mitä varten ne ovat täällä? - -TANELI. Ahaa, nyt ymmärrän! Tänne tuleekin ehkä kihlajaiset tänään. - -VIKU. Ole vait, älä puhu mitään. Sitte se nähdään. (Menee hyllyä -kohden.) Mutta katsotaanpa, mitä täällä hyllyllä on. Ahaa, siinä on -aviiseja ja kirjoja. - - (Ryhtyy niitä selailemaan ja levittelemään samaan - aikaan kuin Taneli tarkastaa vaatekoukkuja.) - -TANELI (itsekseen). Nämät ovat tietysti sitä varten, että siihen saa -panna lakkinsa. (Ottaa lakin päästään ja panee sen naulaan sekä -katselee seinää.) On tuo seinä sievän näköinen noin valkoisena. Eilenkö -se on maalattu? (Piirtää sormellaan seinää koukkujen yläpuolella, johon -tulee tumma viiva.) Saakuri, nyt siihen tuli raapaisu! (Pyyhkii sitä -kädellään, josta se vaan suurenee.) Perhana sentään, se tulee vaan -suuremmaksi. (Ottaa hätääntyneenä lakkinsa ja hieroo sen kanssa seinää, -saaden siten tahran yhä suurenemaan. Ääneen.) Jumaliste, tämähän on -hullua, mitä enemmän pyyhkii sitä suuremmaksi se tulee! Viku, tule -auttamaan minua! - -VIKU (kääntyy). No mikä nyt on? Miksi hierot seinää kuin vimmattu? -Ha-ha-haa! - -TANELI. Älä naura, vaan auta minua saamaan tuo tahra pois. Perhana, se -suurenee vaan! - -VIKU. Ha-ha-haa! - -TANELI. Kuuletko? Auta minua, Viku! - -VIKU (yhä nauraen). Lopeta jo hierominen, etkö näe, ett'ei se mitään -auta. Ha-ha-haa, nyt olet laittanut puumerkkisi seinälle. - -TANELI. Mitä nyt teemme? - -VIKU. Mitä sille voi? Miksi menit tuhrimaan? - -TANELI. Koetin sormellani ja siihen tuli raapaisu. - -VIKU. Miksi menit koettamaan tuommoisilla käpälillä. Olisit pessyt -kätesi kun tänne tulit. - -TANELI. Kun olisi tämän tiennyt. Miten sen nyt saa pois? - -VIKU. En suinkaan minä tiedä. Anna sen olla semmoinen. - -TANELI. Ei perhana, minä menen matkoihini. - - (Panee lakin päähänsä ja hiipii ulos.) - -VIKU (yksin). Ha-ha-haa! Mikä suuri hullutus. Menee hieromaan valkoista -seinää nokisella lakillaan... Mutta annas kun minä laitan siitä pienen -kepposen hänelle. (Menee tarkastamaan takan tulisijaa.) Eikö täällä ole -hiiliä tai nokea? On tuossa. (Ryhtyy muodostamaan seinällä olevaa -tahraa mustaksi ja pyöreäksi.) Tästä tulee oikein hyvä musta kuu, joka -kirkkaasti paistaa isonkorven tuvan seinällä... Pitää laittaa se -vieläkin kauniimmaksi. (Heittää hiilen takalle ja repäisee sanomalehden -kulmasta paperipaloja, jotka sylkensä avulla kiinnittää tahralle siten, -että se muodostaa ihmisen kasvot.) Kas niin, nyt se on valmis. Morjens, -morjens, katsele vaan iloisena ympärillesi, kyllä täällä on hauska -olla. (Kuulustelee.) Mutta nyt tulee joku. - - (Menee ovelle ja katselee taulua oven päällä. Hese tulee.) - -HESE. No mitä sinä siinä seisot nokka pystyssä kuin linnunpoika? Ooho, -kuinka valoisa täällä on! - -VIKU (näyttää sormellaan taulua). Minä katselen tuota taulua. - -HESE. Ahaa, nytpä ymmärrän Heikin tuumat! - -VIKU. Sano minulle, mitä siinä seisoo? - -HESE. Etkö tiedä? - -VIKU. En sitte kysyiskään. - -HESE. Siinä on lukutupa. - -VIKU. Lukutupa. Mikä semmoinen on? - -HESE. Etkö sitä nyt ymmärrä? Lukutupa on tupa missä luetaan. - -VIKU. Vai niin, vai semmoinen tämä onkin, ja minä luulin, että tänne -tulee pidot. - -HESE (huomaa kuvion seinällä). Ha-ha-haa! Kuka tuon on tehnyt? - -VIKU. Minä olen sitä jo tarpeekseni nauranut. Mitä semmoinen siinä -tekee? Kuuluuko sekin lukutupaan? - -HESE (nauraen). Ei. Se on jonkun irvihampaan työtä. Kuka se mahtaa -olla? - -VIKU. Olisko se Heikki? - -HESE. Heikki! Kuinka hän olisi tuommoista laitellut? Ei, joku toinen on -sen tehnyt... ja ehkä oletkin itse ollut mestarina, Viku! - -VIKU. Niinkö luulet? Mutta jos se onkin ollut Taneli. - -HESE. Sitä en usko. Taneli ei koskaan keksi tuommoisia ilveitä. (Taneli -tulee.) Tuossa hän onkin. - -TANELI (katsoo heti arasti kuviota). Ooho! - -VIKU (nyppää Heseä takista). Katso nyt! - - (Nauravat.) - -TANELI. Kuka sen on tuommoiseksi tehnyt?... Ahaa, Viku, se on sinun -työtäsi! (Tarttuu Vikua kaulukseen.) Tunnusta pois, junkkari, mitä olet -tehnyt! - -VIKU (nauraen). Älä hätäile, Taneli, vaan katso ensin miten kaunis se -on. Se on sinun kuvasi. - -TANELI. Sinä saat minut suuttumaan, Viku! - -HESE (irroittaa Tanelin kädet Vikun kauluksesta). Mitä varten sinä -siitä suutut, jos Viku on sen tehnyt? - -VIKU. Taneli alotti sen. - -HESE. Sitten on syy teissä molemmissa. - -TANELI. Koetin sormellani ja siihen tuli raapaisu... - -VIKU. Ja sitten rupesit hieromaan sitä kuin vimmattu. - -TANELI (nolona). Luulin saavani sen pois, ja tuo perhanan Viku, kun -laitti sen tuommoiseksi. Kuinka sen nyt saisi pois, ennenkun Heikki -näkee? - -HESE. Niin, hän voi suuttua siitä, ja sentähden täytyy se laittaa pian -pois. Mene hakemaan Jussia ja pyydä häntä maalaamaan se umpeen. - - (Taneli menee.) - -VIKU. Olisi helkkarin hauska nähdä, mitä Heikki sanoisi. - -HESE. Enkö minä arvannut, että se oli sinun työtäsi, sinä vanha -veitikka. - -VIKU. Minä vaan kaunistin sitä, että se näyttäisi kuten täysi kuu -taivaalla. - -HESE (naurahtaa). Niin kyllä. Mutta tiedätkö sitä, että Heikki aikoo -täällä ruveta laittamaan sekä sinua että meitä kaikkia vähän -kauniimmiksi ja paremmiksi kuin nyt olemme. - -VIKU. Millä tavalla? - -HESE. En itsekään vielä tiedä, kun hän ei ole ehtinyt sitä selittää. -Mutta sen tiedän, että hän rupeaa meille opettamaan sitä, mitä on -itsekin oppinut siellä kansanopistossa. - -VIKU. Vai niin. No sitten tulemme mekin herraskraasiin. Kuka tietää, -vaikka minustakin vielä tulisi yhtä hyvä herra kuin Tuomolan -Villestäkin. - -HESE. Mitä vielä. Hän on kraatarin kisälli ja sinusta tulee torppari -niinkuin minustakin on tullut. - -VIKU. Mitä varten Heikki sitten opettaa, jos ei meistä sen parempia -tule? - -HESE. Ei tieto torpparillekaan taakaksi ole, vai onko se sinun -mielestäsi? - -VIKU. En tiedä. Olen aina ajatellut, ett'ei meikäläisten tarvitse oppia -mitään muuta kuin sen, mitä provasti tahtoo. - -HESE. Mutta eikös olisi hauskaa tietää jotain muutakin? - -VIKU. Olisi kyllä; mutta minä luulen, että minulla on niin kova pää, -ett'ei siihen pysty mitään. - -HESE. Pystyy hyvinkin. Heikkikin sanoi kerran, että sinulla on näppärä -pää ja voit pystyä vaikka mihin. - -VIKU. Älä nyt, vai sanoi hän niin! No sittenpä tahdonkin oppia, koska -Heikki on niin sanonut. - - (Taneli ja Jussi tulevat. Jussin kainalossa on riepu - ja kädessä maalipytty.) - -TANELI (näyttää Jussille kuviota). Katso tuossa se on. Viku sen teki -tuommoiseksi. - - (Jussi nauraa.) - -VIKU. Se on Tanelin kuva, hänen oma nokinen naamansa. Pese vähän hänen -kasvojaan, Jussi, että hän lakkaisi irvistelemästä. - -JUSSI. Pesen kyllä. - - (Ottaa pois paperipalat ja pyyhkii noen rievulla - sekä maalaa sen sitten valkoiseksi.) - -VIKU. Hän pyyhkii ensin ja pesee perässä... Kas niin, Taneli, nyt on -naamasi puhdas ja kiitä siis koreesti Jussia. - -TANELI. Kiitä itse! - -HESE. Lopeta jo pilasi, Viku, ja katsotaan eikö Heikki jo heti tule. -(Ottaa lakin päästään ja panee sen naulaan.) Lakit pois päästä, pojat, -ei se sovi, että elämme täällä kuin tallissa! - - (Jussi menee pyttyineen.) - -TANELI (panee lakkinsa naulaan; samoin Viku). Heikki on syömässä; mutta -ulkona on poikia ja tyttöjä koko joukko. Käskin niitä sisälle, vaan -eivät tulleet. - -VIKU. Hese, missä sinun akkasi on? Eikö hänkin tulee tänne? - -HESE. Tulee kyllä. Hän meni tapaamaan emäntää. - -VIKU. Sanos minulle, onko akkasi ankara? Taneli sanoi, että hän on -kiivas eukko. - -TANELI. Joka löi Vikua korville viime vuonna. - -HESE (nauraen). Mikä ankara hän olisi? Päinvastoin, hän on hyvinkin -hyvä. - -VIKU. Sepä on oikein hauskaa, että hän pitää sinut hyvänä, eikä rupea -torailemaan ja nyrkkiä puimaan. Mutta yhden asian sanon sinulle, Hese. -Kun akkasi saa pojan, niin käske minut kummiksi. - -HESE. Mutta jos tuleekin tyttö? - -VIKU. Niin käske sittekin. Tahdon olla lapsesi kummi, koska aina olemme -olleet niin hyvät ystävät. - -HESE. Olkoon menneeksi. - -VIKU. Ja pane sitten poikasi nimeksi Viku. Panetko? - -HESE. Ei Viku, vaan Vihtori. - -VIKU. Niin, niin, Vihtori tietysti, mutta kutsu häntä Vikuksi. - -HESE. No niin, mitä Hannakin sanoo. - -VIKU. Kyllä hän suostuu kun pyydät. Siitä lapsesta tulee sitten Vihtor -Hesekiel; eikö niin? - -HESE. Niin kyllä. Mutta miksi sitä tahdot? - -VIKU. Muuten vaan. Olisi hauskaa, jos poikasi olisi minun kaimani. - -HESE. No niin. Minä puhun Hannalle sitten kun aika tulee, jos se ensin -tuleekaan. Mutta katsotaanpa, mitä täällä on (menee hyllyn luo toisten -seuratessa). Täällä on kirjojakin. (Ottaa kirjein käteensä ja selailee -sitä.) Tämä on Suomen historia. - -VIKU. Suomen historia; eikö Piplian historia? - -HESE. Ei, vaan Suomen historia ja siinä selitetään, millä tavalla -meidän isämme ovat eläneet, ja mitä tehneet ja kärsineet, ja kuinka he -ovat sodassa tapelleet. - -VIKU. Vai niin, sitä olisi hauska lukea. - -HESE (ottaa toisen kirjan). Mikäs tämä kirja on?... Maamme-kirja. Tämä -on maamme kirja. - -VIKU. Mitä lukemista siinä on? - -HESE. En tiedä. Ehkä siinä selitetään meidän maatamme. - - (Panee pois kirjan.) - -VIKU. Meidänkö maata? - -HESE. Niin, Suomen maata. - -VIKU. Jaa Suomen maata. - - (Oven takaa kuuluu Heikin ääni, kun hän kehottaa - muita tulemaan sisään.) - -HESE. Käydään istumaan, koska Heikki kuuluu jo tulevan. - - -Kolmas sarja kohtauksia. - - Entiset. -- Heikki avaa oven ja hänen perässään tulee joukko - nuorisoa y.m., jotka ujostellen vitkastelevat. Opettaja, - Emäntä, Kreeta-muori, Hanna ja Jussi tulevat perässä. - Korven-vaari ja eräs vanhanpuoleinen mies. - -HEIKKI. Tulkaa sisälle vaan, tulkaa! Älkää yhtään ujostelko! (Näyttää -seuralaisilleen penkkejä ja työntää heitä hiljalleen esiin.) Menkää -istumaan tuonne penkeille. Ei tarvitse yhtään ujostella, vaikka tupa -onkin muuttunut. Käykää esille vaan. Istukaa. Menkää istumaan. (Jatkaa -kehoituksiaan kunnes kaikki ovat istuneet. Emäntä, opettaja ja -Kreeta-muori ovat sillä aikaa istuneet tuoleille kamarin oven edustalle -ja Hanna Hesen rinnalle. Kääntyy Hesen puoleen.) No mitä pidät tuvasta, -Hese? - -HESE. Tämä on hyvin sievä ja mielellään täällä oleskelee. - -HEIKKI. Kun vaan ehdimme saada tänne kirjoja ja sanomalehtiä, niin -totta kai tästä hyvää tulee. - -HESE. Ooja, tulee kyllä. - -HEIKKI (Vikulle). Ja Viku... Mitä sinä ajattelet, kun istut niin -täydessä totuudessa, kädet ristissä? - -VIKU. En tiedä. Minusta tuntuu kuin olisin kirkossa. - -HEIKKI (naurahtaa). Vai niin... Älä huoli olla niin juhlallinen, ei -tämä mikään kirkko ole. Puhu vaan vapaasti kaikkea, mitä mielessäsi on. - -HESE. Vikulle tuli pieni vahinko tänään. - -HEIKKI. Mikä sitten? - -HESE. Hän luuli täällä pitoja pidettävän. - -VIKU. Mistäs minä sen tiesin... Arvelin vaan jotakin. - -TANELI. Sanoithan sinä minullekin, että Heikki pitää kihlajaisia! - - (Hiljaista naurua ja keskustelua siellä täällä.) -HEIKKI. Pyh, vai kihlajaisia! Mistä semmoisen luulon olet saanut? - -VIKU (hieman hämillään). Piti kai minun jotakin sanoa, kun hän niin -ahdisti... - -TANELI. Ahdisti... Itse sinä minua ahdistit ja rupesit surkuttelemaan -kun ei Heikkikään enää... - - (Keskeyttää puheensa äkkiä; hämmästyy.) - -HEIKKI (hymyillen). Mitä sinun piti sanoa, Taneli? - -VIKU (reippaasti). Ei yhtikäs mitään! Hän sekaantuu vaan omissa -sanoissaan. - -HEIKKI (Vikulle). Kukapa sinun kanssasi riittäisikään näppäryydessä... -Mutta voitko nyt sanoa, mitä me rupeamme täällä tekemään? - -VIKU. Lukemaan tietysti... Minä ainakin tahtoisin tietää, miten hyviä -tappelupukareita meidän isäukkomme olivat. - -HEIKKI (kummastuneena). Tappelupukareita...? - -VIKU. Niin. Tuolla hyllyllä kuuluu olevan kirja, jossa selitetään niitä -asioita. - -HEIKKI (hymyillen). Vai niin... Nyt olet tainnut vähäsen erehtyä, -Viku... Mutta yhtä kaikki. Sinä saat kyllä tietää, mitä siinä kirjassa -on, ja paljon muutakin, jos sinulla vaan riittää halua ja -kärsivällisyyttä niin kauvan. - -VIKU. Riittää varmasti... Tahtoisin että minusta tulisi... - -HEIKKI. Mikä? - -TANELI. Herra kaiketi. - - (Jotkut nauravat, toiset ovat keskusteluunsa kiintyneet.) - -VIKU (hieman hämillään). Ei... mitä minä herrasta... Mutta minä -tahtoisin tulla yhtä viisaaksi ja hyväksi kuin sinäkin, Heikki. - -HEIKKI (tarttuu lämpimästi Vikun käteen). Kiitos niistä sanoistasi, -Viku! Sinusta tulee kyllä piankin niin viisas, että kykenet minun -kanssani kilpailemaan, sillä sinulla on sydän oikealla paikalla. - -VIKU (naputtaa sormilla otsaansa). Entäs pää?... Pystyykö tänne mitään? - -HEIKKI (hymyillen). Pystyy hyvinkin. Se on terävä kuin partaveitsi. - -VIKU. No jaa, ei sitte mitään muuta kuin ruvetaan toimeen vaan. - - (Korven-vaari tulee kepin ja kainalosauvan varassa erään - vanhanpuoleisen miehen seuraamana.) - -HEIKKI (menee vastaan). Tervetuloa, vaariseni, tervetuloa! - - (Kättelee molempia.) - -KORVEN-VAARI (puhuu pehmeällä, venyttävällä äänellä). Niin, niin, -poikaseni, minäkin tahdon nähdä, mitä sinulla on tekeillä. (Katselee -ympärilleen.) No jopa nyt olet laittanut tupasi perin valkeaksi. Ethän -vaan rupea hulluttelemaan isäsi tuvassa? - -HEIKKI. En suinkaan. Olen laittanut tämän lukutuvaksi, jossa kylämme -asukkaat voivat käydä lukemassa ja keskustelemassa yhteistä hyväänsä. -Tulkaa istumaan, niin saatte kuulla, mitä me rupeamme täällä puhumaan. - -EMÄNTÄ (nousee). Tulkaa istumaan tänne tuolille! - -KORVEN-VAARI (käy kompuroiden Heikin taluttamana). Jaaha, vai niin, vai -semmoinen sinulla on aikomus. Jaaha, jaaha, no tee niinkuin itse -tahdot. - - (Istuu. Emäntä hakee kamarista tuolin itselleen ja toisen - Korven-vaarin kumppanille.) - -HEIKKI. Kuten tiedätte, olin minä viime talvena kansanopistossa, ja nyt -olen saanut päähäni, että minun pitäisi opettaa muillekin sitä hyvää, -mitä itsekin olen oppinut. Sitä varten olen laittanut tämän tuvan -tällaiseksi, että täällä olisi hauskempi olla, ja sitä varten olen nyt -kutsunut kyläläiset tänne, että saan heille selittää tämän aikomukseni. - -KORVEN-VAARI. Jaa, jaa, minä tiedän sen, poikaseni, minä tiedän sen, -että sinä tahdot hyvää muille niinkuin isäsikin tahtoi. Puhu vaan, -puhu, ja opeta, kyllä he oppia tarvitsevatkin. Minä kuuntelen -mielelläni. - -HEIKKI. En tiedä, osaanko itse sitä tyydyttävästi selittää. (Kääntyy -opettajan puoleen.) Eikö opettaja tahtoisi auttaa minua tässä asiassa? - -OPETTAJA. Puhukaa vapaasti vaan, mitä mielessänne liikkuu. Minä kyllä -lisään omasta puolestani jotakin, jos tarpeellista on. - -HEIKKI (kääntyy miettivänä). -- -- -- Niin, minun pitäisi nyt selittää -teille, minkätähden olemme tänne kokoontuneet. Mutta ennen sitä -tahtoisin ensin sanoa, miksi olen tähän puuhaan ryhtynyt. Kun -ajattelemme esi-isiemme elämää ja sitä tavatonta vaivaa, jonka he ovat -kestäneet, raivatessaan jylhistä korpimaista ne hedelmälliset seudut, -jotka nyt ovat hallussamme, niin täytyy meidän ehdottomasti tuntea -suurta kunnioitusta heitä kohtaan ja ihmetellä sitä sankarimaista -sitkeyttä, jolla he polvi polvelta jatkoivat työtänsä, vaikka heidän -palkkionsa oli useimmiten karkea pettuleipä ja ennenaikainen hauta. -Mutta he tunsivat tehtävänsä ja tiesivät, että heidän työnsä on ainakin -tuleville sukupolville hyödyksi ja onneksi, vaikk'ei he itse siitä -mitään hyötyisikään, ja että heidän jälkeläisensä tulevat kunnioittaen -muistelemaan heitä ja kiittämään heidän työtänsä. Tällaisen ajatuksen -elähyttäminä uhrasivat he itsensä viimeiseen saakka. Ja kuitenkin, -miten me kiitämmekään heitä, miten kunnioitamme heidän muistoansa? -- -Me kiitämme heitä siten, että tuhlaamme ja hävitämme sitä perintöä, -jonka he niin äärettömällä vaivalla ovat hankkineet; me juomme ja -tanssimme heidän muistokseen ja pelaamme korttia heidän kunniakseen. -Kas tällaisia olemme me, näiden samojen isien pojat ja tyttäret. Mutta -se ei saa jatkua enää. Meidän täytyy hyljätä ne tavat ja isien -esimerkkiä seuraten ryhtyä ankaraan työhön itsemme hyväksi ja niiden -hyväksi, jotka meidän jälkeemme tulevat, vaikka työmme tuleekin olemaan -toisenlaista kuin heidän. Isämme ovat raivanneet meille aineellisesti -hyvän toimeentulon, raivatkaamme me siis tuleville sukupolville -henkisesti hyvää toimeentulo, niin olemme tehneet työn, joka on -täydellisesti yhtä arvokas kuin sekin, mitä isämme ovat tehneet. Meidän -työmme on siis henkistä työtä, se on sydämen ja mielen puhdistustyötä, -ja kovasti saamme ponnistella ennenkun näemme itsessämme rauhan ja -siveyden kukkivan. Mutta meidän täytyy se tehdä, sillä sivistys on se -perintö, jonka meidän pitää ja jonka me tahdommekin antaa tuleville -sukupolville, että se olisi heille iloksi ja onneksi kuten meidän -onnemme on meidän isiemme työssä. Tätä varten, tällaista suurta -perkaustyötä varten olen kutsunut teidät tänne ja nyt tahtoisin kysyä, -mitä teillä on siihen sanomista? - - (Kaikki istuvat hiljaisina.) - -OPETTAJA (nousee). Minä ihmettelen suuresti tätä Heikkiä; en sen -vuoksi, että hän on oivaltanut ajan vaatimukset, vaan sentähden, että -hän näin suurella innolla puuhailee asiassa, josta hänelle itselleen ei -ole pienintäkään hyvää. Mutta hän katsookin vain teidän parastanne ja -sentähden tahtoisin kehoittaa teitä kaikkia: älkää hetkeäkään epäilkö -ottamasta osaa siihen työhön, jonka Heikki äsken nimitti, sillä se on -jalointa, mitä ihminen voi tehdä. Siis reippaasti toimeen vaan! - - (Istuu.) - -HESE. Minä ainakin olen valmis! - -HANNA. Ja minä myös! - - (Useita hyväksyviä ääniä.) - -KREETA-MUORI. Olisi hauskaa tietää, mitä tästä lopuksi tulee? - -EMÄNTÄ. Hyvää tietysti. Minäkin vanhoilla päivilläni tahdon ruveta -jotakin oppimaan. - -KREETA-MUORI (nauraen). Ja oma poikasi opettaa! - -EMÄNTÄ. Sepä se hauskaa onkin. - -OPETTAJA. Olkoon ihminen vanha tai nuori, kaikki me olemme opin -tarpeessa, sillä täysin oppinut ei kukaan voi olla. Elämä on ihmiselle -koulunkäynnin aika, se on opin ja kehityksen aika, ja miten hyviksi me -täällä kehitymme, sellaisina tulemme toisessa elämässä olemaan. - -TANELI. Me olemme siis koulupoikia. - -VIKU. Niin, ja Heikki heiluttaa aapistikkua! - - (Iloisuutta, hyväksyviä huutoja ja innostumista. - Korven-vaari koputtaa sauvallaan lattiaan.) - -KORVEN-VAARI. Kuulkaa minuakin, lapsukaiset, kuulkaa minuakin, vanhaa -miestä, joka jo on valmiina hautaan astumaan! Tällaisia sanoja, kuin -Heikki äsken puhui, en ole vielä eläissäni kuullut, niin vanha kuin -olenkin. Mutta hän puhuu totta, hän puhuu aivan totta! Te olette uuden -ajan lapsia ja teidän tehtävänne on toista kuin minun ja minunlaisteni; -mutta minä ymmärrän sinua, Heikki, ja käsitän miten onnelliset -seuraukset sinun puuhillasi tulee olemaan. Olkoon se teidän elämänne -tehtävä. Minä ja minunlaiseni makaamme kohta haudassa, ja mielellään -sitä kuoleekin kun tietää lasten olevan onnellisia. Mutta sen sanon, -että niin kauvan kuin minussa henki löytyy, tahdon minäkin olla mukana, -tahdon totisesti, ja sentähden sanon sinulle, Heikki, että puhu sinä -vaan, puhu vaan ja opeta, ja Jumala sinua ja meitä kaikkia varjelkoon. - - (Pyyhkii silmiään.) - -HEIKKI. Niin, nyt alkaa meidän työmme ja sentähden kajahuttakaamme -ilmoille iloinen eläköönhuuto. (Kohottaa kättään.) Eläköön Suomen -nuoriso, sen toivo ja menestys! Eläköön! - -KAIKKI. Eläköön! - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Korvenkylän nuoriso, by Väikkö Vuokko - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KORVENKYLÄN NUORISO *** - -***** This file should be named 53129-8.txt or 53129-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/1/2/53129/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/53129-8.zip b/old/53129-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index b9167ae..0000000 --- a/old/53129-8.zip +++ /dev/null |